65-0125 TÄNÄ PÄIVÄNÄ TÄMÄ KIRJOITUS ON TÄYTTYNYT
(This Day This Scripture Is Fulfilled)
Phoenix, Arizona, USA, 25.1.1965

¹      Kiitos, veli Demos, veli Carl Shakarian tai Demos Shakarian, veli Carl Williams ja edustetut, kaikki. Mielestäni veli, kyntömies, ilmaisi juuri sen, mitä halusin sanoa tänä iltana, hän juuri vei minulta puheen. Koska olen nauttinut tästä kokouksesta, uskon, että tästä kokouksesta, enemmän kuin mistään kokouksesta, jossa olen koskaan ollut. En ole koskaan nähnyt missään kokouksessa suurempaa harmoniaa ja sellaista todellista yhteyttä ja veljesrakkautta. Toinen asia, jonka olen tehnyt, on se, että olen tavannut monia uusia Taivaan edustajia, uusia veljiä, joita minulla on ollut etuoikeus kätellä ja joiden kanssa olen saanut keskustella.

²      Vain muutama ilta sitten kuuntelin tuolla istuvaa baptistiveljeä. En muista hänen nimeään. [Veli Shakarian sanoo: ”Irvin.” – toim.] Irvin. Ja hän toi minulle kortin … Luulen, että se on hänen tätinsä, joka istuu täällä tänä iltana. Hän on pitänyt tuota rukouskorttia hallussaan noin kaksikymmentä vuotta.

³      Hänet tuotiin kokoukseen, hän oli kuolemaisillaan johonkin tautiin, josta ehkä lääkäri voisi selittää, mikä se on. Se on jotain lepraa muistuttavaa, mutta se ei ole lepraa. Sinä vain… On olemassa leikkaus, he voisivat leikata jonkinlaisen langan tänne ylös tai jotain, mutta hän olisi kuin kasvi, hänen pitäisi istua siinä. Ja kun hän istui siellä, ehkä hänen korttiaan ei kutsuttu tai mitään, ei päässyt rukousjonoon, Pyhä Henki ohjasi minut hänen luokseen. Ja siellä hän on tänä iltana, hän voi hyvin, ja olemme siitä hyvin kiitollisia. Se…

⁴      [Veli Shakarian sanoo: ”Veli, luulen – luulen, että Howard Irvin puhui sinulle tuolla, mutta luulen, että täti on täällä. Ehkä voisimme pyytää häntä nousemaan ylös.” – toim.] Nousisitko ylös? Täti… [”Tuolla hän on. Heiluta kättäsi. Heiluta kättäsi.”]

⁵      Jumala siunatkoon sinua, sisareni, rohkeasta uskostasi Jumalan Poikaan. Pitäköön Hän sinut terveenä siihen asti, kunnes Hän kutsuu sinut kotiin, jolloin tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen. Olen niin kiitollinen siitä, kun ajattelen, että hän piti tuota korttia hallussaan kaikki nämä vuodet, ja sitten hänet tuotiin tänne luokseni ja hän näytti sen minulle tänä iltana. Tiedättekö, olin sanomassa, että se on kuin leipä veden yli, se palaa takaisin teille, kun yritätte tehdä jotain jonkun toisen hyväksi.

⁶      Nyt, minulla on myös ollut etuoikeus tavata monia näistä hienoista sananpalvelijoista, ja arvostan todellakin heidän hienoa yhteyttään, tätä yhteistyötä. Veli Carl ilmoitti minulle, että tulen takaisin ensi vuonna, jos Herra suo, ja olemme täällä maan päällä. Ja, no, toivon tapaavani jokaisen teistä täällä ensi vuonna uudelleen, ja jokainen tuo mukanaan toisen edustetun ja hänen vaimonsa.

⁷      Nyt on vain yksi asia, josta haluaisin sanoa jotain, ehkä vain hetken ajan.

⁸      Koska tohtori Reed tulee puhumaan seuraavaksi, ja olen tullut tänne asti tänä iltana, minulla oli 150 mailin matka, jonka tein kuullakseni tohtori Reediä. Ja jokin aika sitten tapahtui jotain, että minä… Mutta… mutta tohtori Reed, minä ajaisin tuhat mailia kuullakseni häntä. Mutta jotain on… Sen jälkeen kun olen ollut täällä, ajaisin tuhat mailia vain kuullakseni sen, mitä kuulin vähän aikaa sitten, niin ihmeellisen asian, jotain, mitä liha ja veri eivät voi paljastaa. Siihen tarvitaan Pyhä Henki. Ja nähdäkseni jonkun, joka rohkaisi elämääni tällä tavalla, ja olen varmasti hyvin kiitollinen koko loppuelämäni ajan.

⁹      Mitä halusin sanoa, oli, että jos minut joskus täytyisi leikata, kutsua lääkäri, te… tulkaa heti luokseni, tohtori Reed. Voin luottaa siihen, että hän leikkaisi minut, jos minut pitäisi leikata, kädet, jotka uskovat Jumalaan, hän – hän olisi se, jonka haluaisin operoivan minua. Luotan siihen, ettei minulle koskaan tarvitse tehdä sellaista. Mutta jos niin käy, haluaisin, että hän tai joku hänen kaltaisensa mies tekisi työn, jos hän ei voisi olla paikalla.

¹⁰   Eilen illalla tai pikemminkin eilen iltapäivällä tapahtui jotakin, joka oli minusta todella outoa. Ja aion puhua lyhyesti, koska en halua viedä veljeni aikaa, koska hän tulee puhumaan. Mutta luulen, että se tavallaan on kohteliaisuus palvelutyötäni kohtaan.

¹¹   Minä tarkkailen pieniä asioita. Jokaisella pienellä asialla on minulle merkitys. En usko, että kristitylle tapahtuu mitään sattumalta. Uskon, että se on Jumalan säätämää, koska Jeesus sanoi, että Hän saa kaiken vaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka Häntä rakastavat. Siksi uskon, että jokainen pieni asia tässä pienessä nöyrässä palvelutehtävässä, jonka Hän on antanut minulle, auttamaan teitä ihmisiä, auttamaan kaikkia, ja te kaikki olette minulle apuna, auttamassa toinen toisianne pääsemään kirkkauteen. Siinä jokaisella pienellä asialla on minulle merkitys. Mutta minun oli vaikea uskoa sitä eilen iltapäivällä, kun kadotin tekstini täällä ylhäällä. En ole koskaan elämässäni ollut niin huonossa tilanteessa. Ja sitten, vaimoni antoi minulle uuden Raamatun joululahjaksi.

¹²   Vanha Raamattuni oli vain kulunut loppuun. Minulla on ollut se nyt melkein kaksikymmentä vuotta, sain sen Houston Gospel Tabernaclen väeltä monta vuotta sitten, kun aloitin kampanjat. Ja niinpä minä vain, vaalin sitä niin paljon, ja minä… lehdet ja sivut, merten ylittämisiä, ja ympäriinsä, kunnes minä… se on vain hajoamassa. Ja otan esiin sivun ehkä 1. Mooseksen kirjasta, ja minun on katsottava jonnekin 5. Mooseksen kirjaan löytääkseni sen, tiedättehän, minne minä juuri pistin sen takaisin Raamatun väliin. Niinpä hän osti minulle sellaisen joululahjaksi. En halunnut jättää vanhaa Kirjaa syrjään, se on ollut minulle niin rakas. Sanoin: ”Jos lähden ennen Jeesuksen tuloa, laskekaa se päälleni. Antakaa tämän mennä alas kanssani, ja minä olen tuleva ylös sen kanssa, kun me tulemme ylös.” Joten, se on mielipiteeni, joka tapauksessa.

¹³   Niin kuin minulla oli tapana kertoa pientä tarinaa. Toivottavasti tämä ei vaikuta pyhäinhäväistykseltä. Mutta menin… Eräs mies kertoi minulle kerran, muistaakseni veli Earl Prickett, eräässä kokouksessa New Yorkissa, ja tapasin erään miehen, joka sanoi: ”Mitä sinä teet näiden liikemiesten kanssa, kun olet saarnaaja?” Hän kysyi: ”Mitä sinä teet näiden liikemiesten kanssa, kun olet saarnaaja?”

Sanoin: ”Minä olen liikemies.”

Ja hän kysyi: ”Millä alalla sinä olet?”

¹⁴   Minä sanoin: ”Varmuus”. Hän luuli, että sanoin ”vakuutus”, ymmärrättehän. Niinpä sanoin ”varmuus”.

Hän kysyi: ”Oi, millaista vakuutusta sinä myyt?”

¹⁵   Minä sanoin: ”Ikuinen Elämä”. Ikuinen! Sanoin: ”Minä en myy sitä. Olen itse vain vakuutuksenottaja, ja yritän tarjota Sitä muille.”

¹⁶   Muistan erään pojan, jonka kanssa kävin kerran koulua, ja hän oli vakuutusmyyjä. Nyt, vakuutus on ihan hyvä, mutta minulla ei ole sellaista. Sitten hän tuli kotiini ja sanoi: ”Billy, haluaisin myydä sinulle vakuutuksen.” Hän sanoi: ”Tunnen veljesi.” Veljeni on Metropolitanilla myyjänä. Hän sanoi: ”No,” sanoi: ”Haluaisin myydä sinulle vakuutuksen.”

Sanoin: ”Oi, Wilmer, kiitos.”

¹⁷   Ja te… hän saattaa olla täällä tänä iltana, hänen veljensä, hän kirjoittaa artikkeleita ”Yläsaliin”, kirjaan, ”Yläsaliin”. Joten hän…

Sanoin: ”Minulla on varmuus.” Hän sanoi: ”Mitä?”

¹⁸   Ja minun vaimoni katsoi minua, niinkuin olisin tekopyhä. Hän… ja minä sanoin… Niinpä hän sanoi: ”Billy?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, uh-huh, minulla on varmuus.”

¹⁹   Ja hän sanoi: ”Oi, olen pahoillani”, ja sanoi: ”En tiennyt…kuulin, ettei sinulla ollut mitään vakuutusta.”

Sanoin: ”Ei, minulla on varmuus.”

²⁰   Ja – ja hän sai minut kiinni siitä, mitä sanoin silloin. Hän kysyi: ”Mitä sinä sanoit?”

Sanoin: ”Varmuus.”

Ja hän sanoi: ”No, mitä tarkoitat?”

²¹   Minä sanoin: ”Siunattu varmuus, Jeesus on minun; oi, millainen esimaku Jumalallisesta kirkkaudesta! Olen pelastuksen perillinen, Jumalan ostama, Hänen Hengestään syntynyt, Hänen Veressään pesty.”

²²   Hän sanoi: ”Billy, sinä tiedät, että minä arvostan sitä.” Hän sanoi: ”Se on erittäin hyvä asia. Mutta”, hän sanoi, ”poika, se ei vie sinua tänne hautausmaalle.”

²³   Sanoin: ”Mutta se saa minut ulos.” En ole huolissani, en ole huolissani siitä, että pääsen sisään, vaan siitä, että pääsen ulos. Joten luulen, että tuolla tavalla me suhtaudumme sen.

²⁴   Eilen illalla, kun otin tuon Raamatun käteeni, enkä löytänyt tuota tekstiä. Ja otin tuon uuden Raamatun käteeni. Luin vanhasta ja otin uuden ja laitoin sen kainalooni ja juoksin tänne ylös. Ja käänsin tuohon kohtaan, ja ajattelin: ”No, tässä, uskon, että se oli Pyhän Johanneksen 16:21.” Eikä siinä lukenut lainkaan sillä tavalla.

Sanoin veli Moorelle: ”Onko se siinä kohtaa?” ”Kyllä.”

²⁵   Ja minä katsoin uudestaan, eikä se ollut siinä. Ajattelin: ”No, he ovat sijoittaneet sivun väärin.”

²⁶   Silloin tuli veljeni tänne, veli Stanley, hän tuli tänne, pikemminkin piispa Stanley. Ja en tiedä, mitä se mies tarkoitti, minä… Se oli kuitenkin niin lohduttavaa. Hän käveli lähelleni ja sanoi: ”Pysy rauhallisena, veli, Jumala on ehkä tekemässä jotakin.” Näettekö? Ja se rohkaisi minua, kun ajattelin, että hän sanoi sen.

²⁷   Mietin, tajusiko hän, että hän profetoi? Mutta kun puhuin hänen kanssaan hetki sitten, juuri ennen kuin hän nousi tänne, olen varma, että hän teki niin.

²⁸   Niinpä toin sen esille sanomassani Synnytyskivut ja niin edelleen. Ja pienellä karkealla tavallani kerroin liljasta ja siitä, miten se syntyy ja saa alkunsa, nousee ylös ja imee itseensä aurinkoa, kastepisaroita ja niin edelleen. Ja sitten siitä turmeltuneisuudesta, mistä sen on kuoltava ulos, synnyttävä ulos, pikemminkin tultava ulos. Ja minä yritin esittää kuvauksen seurakunnasta.

²⁹   Aivan kuten lääkäri täällä, jos hän menee hoitamaan jotain potilasta. Meillä on nykyään lääkäreitä, jotka sanovat: ”Voit hieroa jalkaasi kantapään takaosasta ja parantaa syöpäkasvaimen kasvoissasi.” Mutta hyvä lääkäri ei kuuntelisi sellaista. Hän hoitaa potilasta sen kirjan mukaan, josta hän lukee lääketieteellisestä tutkimuksesta.

³⁰   Ja sillä tavalla yritän hoitaa potilasta. Kun näen seurakunnan sairaana, en halua yrittää kertoa heille, että he tarvitsevat uuden kädenpuristuksen tai jotain muuta, uuden organisaation. Minun on hoidettava sitä sen Kirjan mukaan, jonka minä tunnen, näettekö. Kun näen seurakunnassa tuhkarokon puhkeavan, haluan ottaa juuri sen reseptin, joka on mielestäni oikea, ja saada tuhkarokon pois seurakunnasta; kun näen synnin puhkeavan seurakunnassa, kyse on samasta tavasta!

³¹   Yritin tehdä vertailun Eesaun ja Jaakobin kanssa, ja sitten viedä sitä sitten siitä eteenpäin. Enkä aio mennä siihen. Mutta tuoden sen alas viimeiseen osaan viimeisessä raamatunkohdassani, jota käytin, vertasin sitä, en epäraamatullisesti, vaan niin kuin Jeesus sanoi, millainen se olisi, millainen Päätohtori sanoi seurakunnan tilan olevan näinä viimeisinä päivinä: ”Se olisi Laodikea, rikas, sokea, alaston, köyhä seurakunta”, ja sitä verrattaisiin Sodoman päiviin. Me tiedämme, että se on Totuus. Jos huomaatte sen, historiallisesti, Hän otti ensin esille Nooan päivät ja sitten Sodoman päivät. Ja juuri niin se on mennyt, aivan samalla tavalla.

³²   Ja historia on monta kertaa toistanut itseään, historia toistaa itseään, ja niin tekee myös Raamatun lupaukset. Esimerkiksi, kuten Matteuksen evankeliumin 3. luvussa, jossa sanotaan: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.” Nyt, jos tarkistatte sen, kyseessä oli Jaakob, Hänen poikansa, jonka Hän kutsui pois Egyptistä; se oli Hänen pienempi poikansa. Mutta Hänen suuri Poikansa, Jeesus, kutsuttiin myös Egyptistä. Joten siinä oli monitasoinen vastaus.

³³   Niinpä, ja kun he jatkoivat puhumista siitä, ja sitten toin ajatuksiani siitä. Ja minä kävelin ulos… pois korokkeelta ja menin ulos. Lapseni, jotka olivat menossa kotiin, halusivat pysähtyä tänne jonnekin ostamaan voileivän. Menin sisään, vaimo sanoi: ”Billy, olin niin hermostunut, etten tiennyt, mitä tehdä.” Hän sanoi: ”Minä annoin sinulle tuon Raamatun.”

³⁴   Sanoin: ”Sinä et ole koskaan kirjoittanut sitä, etkä ole koskaan koonnut sitä, kultaseni.”

³⁵   Hän sanoi: ”Mutta, vain ajatella, minä… minä annoin sinulle Raamatun, jossa oli virhe.”

Sanoin: ”No, ehkä se ei ollutkaan.”

³⁶   Ja niinpä joku lapsista otti sen käteensä, ja me tunnustelimme sivuja. Ei, se näytti ihan kunnolliselta. Mutta aivan alareunassa oli kaksi sivua, jotka olivat kiinni toisissaan, ja 16. luku oli tällä puolella, ja 16. luku jatkui toisella puolella. Ja 17. luku alkoi… katsokaa, se on aivan täydellisesti, täsmälleen samanlainen, vastakkain. Ja tuo intialainen paperi, tosi ohutta, tarttui yhteen, ja luin koko ajan 17. luvusta 16. luvun sijasta.

³⁷   Ja minä ajattelin: ”Jumala, miksi Sinä teit niin? Miksi sellaista tapahtuisi nyt?” Se on minun tunteeni, tiedättehän, nähdä, mistä siinä oli kyse, koska mielestäni mitään ei tapahdu sattumalta. Ja ajattelin, miten lohduttavaa oli, että tämä veli tuli tänne ja sanoi minulle: ”’Pysy rauhallisena’, hän oli pappi, ’pysy rauhallisena, ehkä Jumala on tekemässä jotakin’”, tai jotakin sen suuntaista. Ja ajattelin: ”Miten se voisi olla?”

³⁸   Ja sitten, siinä istuessani, se tuli minulle kuin salama Taivaasta. Nyt, tämä ei ehkä kuulosta teistä järkevältä, mutta minulle se kuulostaa järkevältä, ymmärrättehän.

³⁹   Minä muistan Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa, että Jeesus meni synagogaan Nasaretissa, jossa Hänet oli kasvatettu, niin kuin Hänen tapansa oli mennä seurakuntaan… synagogaan, sapattina. Ja kun Hän meni sinne, huomaamme, että pappi antoi Hänelle Raamatun, käärön. Jeesus tutki kääröä ja löysi tietyn kohdan, Jesaja 61, ja Hän luki sen. Sitten Hän antoi Raamatun takaisin papille. Ja sitten kun Hän kääntyi yleisön puoleen, kaikkien katseet olivat kohdistuneet Häneen. Ja Hän sanoi:

…Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt…

⁴⁰   Ja me tiedämme, kuinka erikoinen tuo Kirjoituksen kohdan lukeminen oli, koska Hän otti vain osan ensimmäisestä ja toisesta jakeesta, Jesajan kirjan 61:1 ja 2:sta. Mutta Hän luki tähän asti, jossa sanotaan: ”Herran Henki on minun päälläni, että minä sidon särkyneet sydämet ja parannan sairaat ja avaan sokeutuneet silmät ja julistan Herran otollista vuotta.” Sitten Hän pysähtyi. Sillä seuraavaksi oli vuorossa tuomion tuominen; se koskisi Hänen toista tuloaan, ei Hänen ensimmäistä tuloaan. Ja Hän pysähtyi, kääntyi ympäri ja sanoi: ”Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.” Kuinka suoraa se olikaan!

⁴¹   Ja millainen – millainen lausunto se oli opettajille ja läsnä olleelle kansalle, että hän saattoi tehdä tämän selväksi kansalle: ”Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.” Sillä tässä Hän oli, Messias, eivätkä he silti uskoneet sitä. Tässä Hän oli, Voideltu sitä hetkeä varten. Jokainen osa Hänen palvelutyötään, Hänen syntymästään lähtien, oli osoittanut, kuka Hän oli, ja silti he eivät voineet uskoa sitä. Millainen lausunto! Mutta tänään Hän voisi sanoa…

⁴²   Ja jos joku olisi avannut silmänsä, he olisivat voineet tietää, tietää, missä ajassa he elivät, sillä se oli hänen hetkensä, sillä hän oli juuri siinä tekemässä juuri sitä, mitä Kirjoitukset, kaikki profeetat, olivat sanoneet, että sinä päivänä tapahtuisi. Tässä Hän teki juuri sitä, mitä Jumala oli ennustanut tapahtuvan! Miten he eivät kyenneet näkemään sitä? Heidän olisi pitänyt tietää heti, kun he näkivät, millainen Hänen työnsä oli. Tuolla on Messias. Heidän olisi pitänyt tietää se, koska Hän sanoi: ”Kirjoitus on täyttynyt.”

⁴³   Ajattelen tätä päivää. Ja huomaa, mitä se oli, kun pappi ojensi Sanan. Sana luettiin, se ojennettiin takaisin papille. Ja viimeinen lainaus tekstistäni, joka minulla oli ja jonka kirjoitin ylös, oli Luuk. 17:30, jossa Jeesus viittasi takaisin tähän päivään, jossa elämme, ”rikkaaseen, Laodikean aikaan”, ja kuitenkin mädäntyneeseen politiikkaan, kirkon politiikkaan ja kansalliseen politiikkaan, juuri niin mädäntyneeseen kuin se vain voi olla. Ja sitten Hän sanoi: ”Niin kuin oli Lootin päivinä, niin tulee olemaan tulevana lopun aikana”, huomatkaa, mitä Hän sanoi siellä, ”sinä päivänä, jona Ihmisen Poika paljastetaan”.

⁴⁴   Näettekö: ”Niinä päivinä, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan!” Haluan kiinnittää huomionne.

⁴⁵   Näettekö, hän tuli kolmessa nimessä. Hän tuli Ihmisen Poikana, joka oli profeetta. Ja sen Hän teki, Hän todisti palvelustehtävänsä olemalla profeetta. Me kaikki tiedämme sen. Jokainen meistä tietää sen. Hän ei koskaan sanonut olevansa Jumalan Poika; Hän sanoi olevansa ihmisen Poika. Nyt, tänä päivänä, Hän on Jumalan Poika, johon Hän palasi takaisin, ja nyt Hän on Pyhän Hengen muodossa, näkymättömän Persoonan muodossa, mutta kuitenkin Jumala, Jumalan Poika. Tuhatvuotisessa valtakunnassa Hän istuu Isänsä valtaistuimella, ja Hän on Daavidin Poika. Hän paljasti itsensä ensin Ihmisen Poikana, profeettana; tänä aikakautena, seurakunta-aikakauden läpi, Ihmisen Poikana… tai Jumalan Poikana; ja toisella aikakaudella, Daavidin Poikana. Kolme poikaa!

⁴⁶   Mutta huomatkaa tässä, Hän sanoi, että seurakunta-ajan päättyessä se olisi joutunut sellaiseen sekasortoon, kunnes Hän ilmestyisi jälleen Ihmisen Poikana, ”kun Ihmisen Poika paljastetaan”. Kuinka sopivaa olikaan tuo sekaannus eilen! Ja toivon, ettette menetä sitä.

⁴⁷   Meillä on ollut Jumalan Pojan ilmestys, mutta viimeinen lupaus, joka Abraham sai, ennen kuin poika tehtiin… tai tuotiin olemassaoloon, se, joka hänelle oli luvattu; ennen kuin luvattu poika ilmestyi, Jumala ilmestyi siellä Sodoman luona Profeettana, joka oli Ihminen, lihassa, Jumala. Elohim, kuten kuulin jonkun puhuvan siitä jokin aika sitten, eli Jumaluus oli ruumiillisesti Hänessä. Hän oli täyteys. Elohim on Jumaluuden täyteys, ruumiillisesti. Ja me huomaamme, kun Loot näki… Kun Aabraham näki Hänen tulevan, hän sanoi: ”Herrani.” Heitä oli kolme. Ja Sodomassa Loot näki kaksi ja sanoi: ”Herrani”, koska häneltä puuttui ilmestys. Huomatkaa siis, mitä tässä tapahtui, kun Hän astui esiin, miten Hän teki itsensä tunnetuksi.

⁴⁸   Emmekö voisi, enkö voisi sanoa tätä, jos olisin vain ollut valppaana, näettekö, veli profetoi, kun hän sanoi minulle, mitä hän teki! Tänä päivänä! Katsokaa, mitä Hän teki heti tuon kirjoituksen lukemisen jälkeen. ”Niinä päivinä, jolloin Ihmisen Poika”, ei mies, ei ihminen, ”Ihmisen Poika paljastaa itsensä jälleen kansansa keskuudessa.” Tänä päivänä tämä lupaus, tämän hetken lupaus, jota nyt elämme, toteutuu silmiemme edessä. Hän kääntyi välittömästi seurakunnan puoleen, ja kymmenen tai kaksitoista, kuinka monta ihmistä siellä olikaan, tuntemattomia, Hän teki aivan saman asian, jonka Hän teki Sodomassa. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on tullut julki teidän edessänne. Se on käynyt toteen teidän edessänne.

⁴⁹   Sitten, veljeni, sisareni, osallistujat, sanansaattajat, keitä tahansa me täällä olemmekaan, Jumalan lapset, kuinka lähellä me olemmekaan Hänen tuloaan? Jos me nyt näemme sen Kirjoituksen, jonka Hän lupasi juuri ennen kuin tuli lankesi Sodomaan polttaakseen sen, ja vertaa tätä päivää siihen, ja näemme tuon Kirjoituksen aivan silmiemme edessä täyttyvän, kuinka lähellä me sitten olemme Jumalan Pojan tulemista? Kuinka lähellä on Kirjoitusten julki tuleminen, niin kuin Hän teki Aabrahamin kautta, tuoden Seurakunnan ylös, esikuvallisesti, minkä Hän on luvannut Seurakunnalle! Ja nyt saamme selville, Aabrahamin luonnollinen siemen, kuinka he epäonnistuivat. Mutta Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen, joka on uskon kautta luvattuun Sanaan, on nyt tulossa julki maan päällä tänään. Olemme lopunajassa, veljeni, sisareni. Olemme lopussa.

⁵⁰   Eikä meillä ole yhtään muuta esikuvaa. Minun on käytettävä esikuvia Kirjoituksista, koska minulla ei ole tarpeeksi koulutusta, jotta voisin tuottaa esiin sanoja ja muita asioita. Minä käytän esikuvaa. Mutta jos näen varjossa… Jos en olisi koskaan nähnyt kättäni ja näkisin varjon, tietäisin, että minulla oli viisi sormea. Ja tällä tavalla teidän on tarkkailtava Vanhan testamentin esikuvia. Mitä se tekee? Se on sen varjokuva. Ja Jeesus sanoi, että Sodoma oli nyt lopun ajan varjokuva. Ja juuri ne Kirjoitukset, jotka oli luvattu Sodomalle, juuri ne Kirjoitukset, jotka tapahtuivat Sodomassa, ja joiden Jeesus sanoi toistuvan jälleen tänä päivänä, ne on tuotu julki aivan meidän edessämme tänään.

⁵¹   Jumala siunatkoon teitä. Älkää menettäkö sitä. Ja jos en näe teitä täällä ensi vuonna, kun he kiipeävät ylös Kultaisia portaita, toivon tapaavani teidät siellä Ylhäällä. Jumala siunatkoon teitä.

[Sisar puhuu vieraalla kielellä, ja sitten hän tulkitsee sen. Eräs veli tulee mikrofonin ääreen ja johtaa seurakuntaa laulamaan Hän tulee pian. Tyhjiä kohtia nauhalla – toim.]

⁵²   Isä, me olemme… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Kirjoitusten mukaan me näemme edessämme viimeisen merkin ja esikuvan tulevan julki. Jeesuksen Kristuksen sanat sanoivat, että näin on. Aivan kuten Sodoman kohdalla, me näemme maailman sellaisena kuin se on, me näemme seurakunnan sellaisena kuin se on, me näemme, että – valittuja kutsutaan ulos jokaisesta kirkkokunnasta; Elämä, joka on noissa paikoissa, on nyt siirtymässä ulos ottaakseen Siemenen muodon. Rukoilemme, Taivaallinen Isä, että heräisimme äkkiä.

⁵³   Niin kuin eräs veli juuri sanoi, hän näki kasvojensa edessä, ja kun hänellä oli silmät kiinni, vain massat kulkivat hänen edessään. Oi Jumala, me tunnemme, että massat ovat vielä koskemattomia. Auta meitä, rakas Jumala. Voikaamme lähteä tästä kokouksesta sellaisen varoituksen kanssa sydämessämme, tietäen, että tänä päivänä Kirjoitus on täyttynyt. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁵⁴   [Veli Demos Shakarian sanoo: ”Halleluja. Toimittajamme Jerry Jensen, tulisitko tänne ylös? Hänen anoppinsa on tajuttomana, aivan. Hän sai juuri tiedon. Ja he ovat evankeliumin sananpalvelijoita, Foursquare-sananpalvelijoita. Voisimmeko vain… Hän on, tiedän, että hän on hyvin raskaalla mielellä. Ja, ja vain…” – toim.] Saitte sen juuri nyt, kuulitte sen juuri nyt? [”Kyllä”] [Ovatko he täällä? [Ei, he ovat Los Angelesissa. Koomassa.”]

⁵⁵   Etäisyydellä ei ole merkitystä Jumalalle. Hän on kaikkialla läsnä. Hänen on oltava, ollakseen Jumala. Jotkin suurimmista asioista, joita tiedän omassa vaatimattomassa palvelutyössäni tapahtuneen, ovat tapahtuneet puhelimitse tai jonkun soittaessa, ja suuria asioita on tapahtunut. Sopikaamme yhdessä, että Jumala parantaa nämä sairaat ihmiset.

⁵⁶   Rakas taivaallinen Isä, me tuomme heidät Sinun Läsnäoloosi rukoilemalla. Tiedämme, että eräänä yönä eräs apostoli oli suljettu kaikesta toiminnasta; hän oli vankilassa ja hänet oli määrä mestata seuraavana päivänä. Johannes Markuksen talossa pidettiin rukouskokous, ja juuri noihin sisimpiin selleihin tuli sama Tulipatsas, joka seurasi israelilaisia, tai israelilaiset seurasivat Sitä läpi erämaan; se tuli suoraan sisälle tuon rukouskokouksen vuoksi ja avasi kaikki ovet ja toi apostolin jälleen kadulle, vapaana palvelemaan.

⁵⁷   Ymmärrämme, että nämä sananpalvelijat, lähetyssaarnaajat, ovat nyt sidottuina, he ovat jopa koomassa. Herra, Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kuule rukouksemme tänä iltana, oi Jumala. Sinä sanoit: ”Kun rukoilette, uskokaa, että saatte, mitä pyydätte, niin se annetaan teille.” Herra, me uskomme ja rukoilemme, että Jeesuksen Nimessä parannat heidät, Herra, kunniaksesi. Se on sanottu, sitä on pyydetty, nyt se tapahtukoon. Aamen.

⁵⁸   Jumala siunatkoon sinua, Jerry. Usko hänen kanssaan. Veli Demos.

⁵⁹   [Veli Demos Shakarian sanoo: ”Kiitos, Veli Branham, Jerry. Ylistys Jumalalle. Haluaisin vain nopeasti, että miehet nousisivat seisomaan. Veli Arganbright, yksi kansainvälisistä johtajista; nouse ylös, veli Miner. Jack Moore, nouse ylös. Clifford Ford. Doerflein, Seattlesta. Charles Colonel Young. Enoch Christoffersen, Turlockista. Jess Winemore. Ike Akamine, Havaijin saarilta. Oi, kuinka siunattua! Kuinka hän siunasi sielujamme täällä toissa päivänä. Rakastan häntä. Hän on Yhdysvaltain suurlähettiläs, joka palveli seitsemän presidentin aikana, Gerald Roll, William Roll, Jumala siunatkoon sinua, veli. Tohtori Ray Marlin…?! Jumala siunatkoon Raytä…? Earl Prickett.” – toim.]

⁶⁰   [”Ja veli Branhamille annettiin kunniajäsenyys, elinikäinen jäsenyys, kokonaisuudessaan hänen nimissään. Ja hän oli yksi niistä harvoista, joiden puolesta johtokunta äänesti monta vuotta sitten.]

Kiitos, veli.

⁶¹   [”Ja Carl Williams, joka rakasti häntä niin paljon. Ja veli Henry Krause, auranvalmistaja. Jewel Rose, sihteerimme ja rahastonhoitajamme. Maanviljelijä Frank Foglio, …?…Ja en voi muistaa teitä; en voi.”. Eräs veli sanoo: ”Se on Derrick Fredo.” Veli Shakarian sanoo: ”Oi, veli Derrick…?…, kuinka arvostammekaan hänen palvelutyötään! Oi, ja niin ihanaa, ja – ja niin paljon! Tohtori Stanley, Kanadasta, Itä-Kanadasta.]

⁶²   [”Veli Howard Ervin, näen sinut siellä takana, Howard Ervin. Ja meillä oli juuri sinun… Oliko se täti, joka…?…Hän nousi juuri äsken seisomaan, Howard, kun olit nuorten kanssa.]

⁶³   [”Ja haluaisin nähdä tuon Veli Branhamin kuvan kahdenkymmenen vuoden takaa.”] Huh!

⁶⁴   [”Veli Norwood, veli Norwood Kansas Citystä. Veli Ben Smart Coloradosta. Herbert Bond Los Angelesista, yksi Los Angelesin osaston johtajista, joka tekee siellä hienoa työtä. Ja Fred Watson, pastori istuu tuolla nurkassa. Art Wilson täällä, eikä meillä ollut tarpeeksi tilaa täällä hänelle, joten hän istui kaikkien naisten kanssa. Ja kaikki naiset täällä ovat johtajien vaimoja. Ja kaikki te ihanat ihmiset!]

⁶⁵   [”Jäikö minulta joku muu huomaamatta? Jotkut muut johtajat joutuivat eilen lähtemään kotiin. Darrell Hon…?…joutui lähtemään. Näytetään sitten näille miehille, että arvostamme kaikkia heidän ponnistuksiaan. Aamen. Ja eihän minulta jäänyt ketään huomaamatta.]

⁶⁶   [”Veli Branham. Tule tänne, veli Branham. Tunnistatko tuon kaverin?”]

Ei, herra. Paljon on muuttunut noista päivistä, veljet. [Tule tänne, Howard.]

⁶⁷   [”Hän oli hyvin komea mies, ja hän on yhä komea, Veli Branham. Ja se on hieno kuva.]

⁶⁸   [”Ja saimme tätinne nousemaan seisomaan hetki sitten. Ja ehkä sinä haluaisit sanoa pari sanaa, Howard.”]

⁶⁹   [Veli Howard Ervin sanoo: ”Kaksitoista-viisitoista vuotta sitten Edith-täti parani Raynaud’n taudista, joka käsittääkseni on lääketieteellisesti parantumaton. En tiedä, kertoiko veli Branham teille olosuhteet. Ja mietin, voisinko käyttää vain hetken aikaa siihen. Tämä on hänen korttinsa, jonka hän sai parantumisjonoa varten. Hän ei koskaan päässyt parantumisjonoon. Hän istui toisella rivillä auditoriossa täällä Phoenixissa. Veli Branham oli saarnannut sydämensä pohjasta, mutta hän oli liian uupunut rukoilemaan ihmisten puolesta. Mutta yhtäkkiä hän katsoi häntä, katsoi suoraan häneen ja sanoi: ”Sinä voit parantua, jos haluat parantua”. Ja hän lähti tuosta kokouksesta parantuneena, ja hän on yhä parantunut.”]

⁷⁰   [Veli Shakarian sanoo: ”Se oli parantumaton sairaus. Eikö ollutkin?”]

⁷¹   [Veli Ervin sanoo: ”Kyllä. Ymmärrän, että sairaus oli parantumaton. Ja meidän lääkärimme täällä voivat varmistaa minut; olen maallikko lääketieteessä. Mutta ymmärrän, että se on hermosairaus, joka vaikuttaa samankaltaisesti kuin spitaali. Hermot tukahduttavat verenkierron, ja lopulta sormet vain mätänevät ja putoavat. Oli olemassa yksi lääketieteellinen operaatio, jonka kirurgi idässä kertoi heille, minkä he voisivat tehdä, ja se oli hermon katkaiseminen täältä, mutta jos he olisivat tehneet sen, hänestä olisi tullut vihannes. Mutta Jumala on väkevällä voimallaan parantanut hänet, ja hän on tänäänkin parantunut.”]

⁷²   [Veli Shakarian sanoo: ”Pyydetään häntä vain nousemaan taas seisomaan, tuolla takana.”]

[Veli Ervin sanoo: ”Voisitko nousta seisomaan, Edith-täti?”]

⁷³   [Veli Shakarian sanoo: ”Ja siinä se on, kaksikymmentä vuotta myöhemmin.” Veli Ervin sanoo: ”Viisitoista vuotta sitten”. Veli Shakarian sanoo: ”Viisitoista vuotta myöhemmin”. Veli Ervin sanoo: ”Viisitoista vuotta sitten”].

⁷⁴   Kiitos Herralle! Yksi mies on jätetty mainitsematta. Me kaikki arvostamme veli Shakariania. Emmekö vain? Jokainen meistä!

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

…olla kuin Jeesus, maan päällä… olla kuin Hän;
Koko elämän matkalla, maan päältä Kirkkauteen,
Pyydän vain, olla Hänen kaltaisensa.

Rukoilkaamme.

⁷⁵   Taivaallinen Isä, voimme tänä iltana kuvitella Sinut seisomassa kerran muurin vieressä ja katsomassa, kuinka ihmiset tulivat ohi ja panivat rahaa Jumalan aarrekammioon. Ja Sinä näit tämän leskirouvan tulevan paikalle vain pienen rahasumman kanssa, vain muutaman pennin kymmenyksistä, ja ehkä hänellä oli kotona lapsia, mutta hän oli kiinnostunut Jumalan valtakunnasta. Ei ole epäilystäkään siitä, että se on toistunut jälleen tänä iltana. Kuinka moni ihminen on laittanut, käytännössä kaiken, mitä heillä on tähän uhrilahjaan, koska se on asetettu eteemme niin, että on olemassa tarve, ja meidän sydämemme on mukana tässä, Isä.

⁷⁶   Olen usein ajatellut, että ehkä jos olisin seisonut siinä, jos olisin ollut minä, joka katsoin tuota leskirouvaa, olisin juossut hänen luokseen ja sanonut: ”Älä tee sitä, sisareni. Me emme tarvitse sitä.” Mutta ehkä se olisi ollut väärin. Et koskaan käskenyt häntä olemaan tekemättä sitä. Sinä vain seisoit ja katsoit, kun hän teki sen, sillä tiesit, että hän teki sen sydämestään, Sinä tulisit maksamaan sen hänelle takaisin.

⁷⁷   Isä, tiedän, että Sinä tiedät jokaisen tänne tänä iltana tulleen sydämen aikomukset ja sen, mitä varten se on. Se on valtakunnan tähden, Herra, että… tämä työ, josta me niin ihanasti nautimme, ja tämä yhteys, Herra, kaikkien maailman suurten kirkkokuntien välillä. Meistä tuntuu, että olemme niin etuoikeutettua väkeä, kun saamme olla täällä tänä iltana Jumalan Läsnäolossa, kun tunnemme tämän suuren Sanan tulevan esiin ja tulevan julki ja osoittavan, että Jumala on keskuudessamme!

⁷⁸   Jumala, anna jokaiselle täällä olevalle sen mukaan, mistä heillä on tarve. Rukoilemme nyt, että siunaisit uhrilahjan sen aiottuun käyttöön. Pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.