65-0718M YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE ON JUMALAN TAHTO
(Trying To Do God A Service Without Being The Will Of God)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.7.1965

¹             Jääkäämme nyt hetkeksi seisomaan sillä aikaa, kun rukoilemme.

Kumartakaamme päämme.

Herra, olemme iloisia tänä aamuna, että olemme jälleen Jumalan huoneessa, uudessa jumalanpalveluksessa. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä korjaat meitä tänä aamuna kaikista virheistämme. Näytä meille polku, jonka Sinä olet määrännyt meidän vaellettavaksemme. Ja anna meille Sinun armostasi ja rakkaudestasi, että seuraisimme noita polkuja ja ohjeita koko sydämestämme, jotta meidät löydettäisiin sinä päivänä Kristuksessa nuhteettomina, sillä me uskomme, Herra, että Hänen ilmestymisensä on pian.

²             Me näemme kaikkien niiden merkkien, jotka Hän sanoi tapahtuvan juuri ennen Hänen tuloaan, nyt toteutuvan. Ja ilolla odotamme tuota hetkeä. Kun Aabraham muinoin odotti luvattua poikaa, ja kun hän näki noiden Jumalan viimeisten merkkien laskeutuvan maan päälle, silloin hän tiesi, että ei kestäisi enää kauan, ennen kuin poika saapuisi. Ja nyt näemme sen toistuvan jälleen. Jeesus kertoi meille, että ”kun nämä asiat alkavat tapahtua”, meidän tulisi kohottaa päämme, sillä meidän – meidän lunastuksemme lähestyy, ”ajan hämmennystä, ahdinkoa kansojen välillä, maanjäristyksiä monin paikoin, meren pauhua, ihmisten sydänten luhistuessa pelosta”.

³             Ymmärrämme, että elämme siinä hetkessä, jolloin kansat eivät tiedä, mitä tehdä. Näyttää siltä, että toinen sota on tulossa. Kuinka kauhea asia se olisikaan! Maapallo repeää kappaleiksi, tiedemiehet sanovat, että jotain kauheaa on lähellä. Näemme Raamatun puhuvan tästä. Herra, auta meitä sitten tänään seisomaan tässä korjauksen talossa ja ottamaan käskyjä Jumalaltamme, menemään eteenpäin tässä pimeyden hetkessä ja loistamaan Valoa, sillä se voi olla viimeinen tilaisuutemme tehdä niin. Sillä me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen.

Voitte istuutua.

⁴             Minä pidän tätä todellakin suurena etuoikeutena, että saan olla täällä tabernaakkelissa tänä aamuna. Olen pahoillani, ettei meillä ole teille istumapaikkoja. Paikka on täynnä, ja ulkona seistään kaikkialla.

Te ihmiset ulkona nyt, voitte kuulla tämän radiostanne. Unohdin… [Joku sanoo: ”55 – 57.” – toim.] 55 – 57. Te ihmiset ulkona, parkkipaikoilla ja kaduilla, voitte kuulla tämän radiostanne, viidenkymmenenviiden ja viidenkymmenenseitsemän välillä radionvalitsimella. Joten yritimme…

⁵             Olin tulossa takaisin, pikemminkin tänne, yrittääkseni pitää noin kymmenen päivän kokouksen puhuakseni aiheesta Seitsemän Viimeistä Maljaa. Sillä noiden Maljojen välissä ovat Pasuunat. Ja kerroin teille … kun aioin saarnata Seitsemästä Pasuunasta, että ottaisin ne esille yhdessä Maljojen ja Vitsausten kanssa. Ajattelin, että se olisi hyvä hetki. Palasin juuri Afrikasta, ja – ja lapset eivät olleet olleet olleet lomalla.

Pikkupoikani Joseph oli… Hän oli tavallaan mennyt vähän… Hän tarvitsee muutaman viikon opiskelua lukemisensa kanssa. Hän läpäisi kyllä, mutta hän ei ollut vielä tasollaan. Niinpä pidimme hänet Tucsonissa, kun olin Afrikassa, ja hän jatkoi lukemista ja kuroi sitä kiinni päiväkoulun avulla.

Ja sitten tulimme takaisin. Ajattelin, että kun lapset olisivat lomalla, pitäisin pienen kokouksen täällä ihmisten kanssa ja saarnaisin näistä aiheista. Mutta kun tulimme tänne, huomasimme, ettemme saaneet koulun auditoriota.

⁶             Ja minä tiesin, ettei tabernaakkelissa ollut riittävästi istumapaikkoja, jotta kansa voisi istua ja viihtyä niin kuin heidän pitäisi olla, kun he… kun minulla on tämä Sanoma, siksi meidän täytyi – meidän täytyi tehdä erilainen järjestely. Ja sen sijaan, että olisimme pitäneet kymmenen iltaa, kuten olimme suunnitelleet, järjestin vain kaksi kokousta sunnuntaisin; tänä sunnuntaina, seuraavana sunnuntaina ja seuraavana sunnuntaina kaksi kokousta. Emme siis koskaan mainostaneet sitä.

Ja sitten, jos joku, joka kuuli jotenkin, että kokoukset alkaisivat 28. päivä, koulun auditoriossa, jos Jumala suo, no, jos teillä on ystäviä ja teillä on varauksia motelleissa, minä – minä – minä peruisin ne, katsokaas, koska ne – ne, me emme voi saada sopivaa tilaa järjestää niitä. He eivät saa koulujen auditorioita.

⁷             Ja nyt haluan puhua, vain evankelioivia kokouksia sunnuntaiaamuna. Ja sunnuntai-iltana haluan rukoilla sairaiden puolesta. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee kohtaamaan teidät ihmiset, jotka olette sairaita. En tiedä, miten Billy aikoo huolehtia teistä; oletan, että hän jakaa rukouskortteja tai miten tahansa, miten hän voi hallita seurakuntaa. Mutta me teemme kaikkemme rukoillaksemme jokaisen ihmisen puolesta näiden kolmen seuraavan viikon aikana, jolloin aiomme pitää kokouksia, jos se on Herran tahto.

⁸             Ja sitten on usein henkilökohtaisia haastatteluja, joku haluaa vain tavata teidät hetken jostain asiasta tai jotain sellaista. Ja me aiomme… Kuinka moni täällä haluaa henkilökohtaisen haastattelun? Näyttäkää kätenne. Vau! Kukapa ei haluaisi? Joten sitten me…

⁹             Niiden saaminen tulee olemaan vaikeaa, joten kirjoita pyyntösi ja lähetä ne, laita ne Billylle, niin voin hankkia ne sieltä.

Ja nyt hän ilmoittaa kai rukouskorteista, kun niitä on tarkoitus jakaa.

¹⁰         Kuinka monta sananpalvelija veljeämme on täällä tänä aamuna? Meillä ei ole ollut tilaisuutta, en usko… Tunnistatteko ketään heistä? Kuinka monta sananpalvelijaa on täällä tänä aamuna, nostaisitteko kätenne? Tai nouskaa ylös. Katsotaanpa, kuinka monta sananpalvelijaa on seurakunnassa tänä aamuna. No, hienoa! Kiitos Herralle näistä miehistä. Kunpa meillä olisi aikaa tunnistaa jokainen heistä, mutta olen varma, että näette heidät. Ja me… Jumala tuntee heidät heidän palvelutyössään, ja me rukoilemme, että Jumala siunaa heitä runsaasti. Eikä ole epäilystäkään siitä, että monet heistä ovat keskeyttäneet kokouksensa ollakseen täällä. Veli Junior Jackson ja varmaankin veli Don Ruddell, ja siellä tämä ohjelma lähetetään heidän seurakuntiinsa. Ja sitten myös New Yorkissa ja muissa paikoissa ympäri maata, jokaiseen seurakuntaan tänä aamuna yksityisen puhelinyhteyden kautta.

¹¹         Olen iloinen nähdessäni veli Richard Blairin asettuvan täällä. Luin juuri kirjeen suuresta asiasta, jonka Jumala teki siellä olevien ihmisten keskuudessa. Eräänä päivänä, ymmärtääkseni… Saatan olla väärässä, veli Blair; jos olen, korjaa minua. Hän auttoi erästä miestä liittämään perävaunua tai jotain, muistaakseni. Luin kirjeen. Ja he peruuttelivat jotakin, ja se kuitenkin johdatti virran veteen, jossa oli pieni poika, yksi… se mies, jolle perävaunu kuului, hänen pieni poikansa, vain pieni poika, ja se tappoi pienen pojan. Ja hänen vatsansa turposi. Tiedämme, että kun he saavat sähköiskun, heidän kuollessaan tapahtuu niin. Pienet silmät sulkeutuivat, hänen hampaansa menivät yhteen.

¹²         Se säikäytti veljet niin pahasti. Veli Blair sanoi, että hän luuli saavansa minut jostain kiinni, jotta voisin rukoilla sen puolesta, mutta hän muisti, että oli sanottu: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään”. Ja isä viilsi sormensa yrittäessään saada sormensa pienen pojan suuhun, murtaakseen sen auki. Ja he polvistuivat ja alkoivat rukoilla pienen pojan puolesta, ja hän heräsi jälleen henkiin.

¹³         Oliko se totta, veli Blair? Yksi uskollisista veljistämme täällä. Voi, pikkupoika on täällä. No, kiitos Herralle. Se on hienoa. Haluaisimme, että nousisit seisomaan, poikaseni. Kiitämme Herraa tästä. Onko tuo pienen pojan isä? Oletko sinä isä? Oletko sinä isä? Ja tässä on veli Richard Blair. Jumalamme pystyy tekemään mitä vain. Kyllä vain. Hän lupasi sen. Elämme suuren, loistavan, taivaallisen Isän Jumalallisessa Läsnäolossa. Ja kaikki, mitä me… on mahdollista, jos vain uskomme siihen.

¹⁴         Näettekö, mitä se saa aikaan, mitä se hyödytti tuon miehen elämässä, että hän uskoi tuohon? Se pelasti hänen pienen poikansa. Nyt, Jumalalla oli uskollisia palvelijoitaan siellä… Veli Blair ja he rukoilivat pikkupojan puolesta, kun hän oli tuossa tilassa. Kyllä, kun jotain tapahtuu, muistakaa, että olette elävän Jumalan lapsia.

”Missä kaksi tai useampi on koolla minun Nimessäni, siellä Minä olen.” Ja taas on kirjoitettu: ”Hän on todellinen apu hädän hetkellä.” Ja jos koskaan on ollut vaikeuksia, niin se oli silloin kun se pieni poika makasi kuolleena maassa sähköiskusta, joka meni hänen lävitsensä. Kiitämme siis Jumalaa tänä aamuna koko sydämestämme näistä – näistä asioista, joita Hän on tehnyt meille.

¹⁵         Jumala siunatkoon myös näitä uskollisia miehiä. Hätätilanteessa on aika kääntyä Jumalan puoleen. Ja katsoa Häneen ja olla ystävyyssuhteessa Hänen kanssaan ennen kuin hätätilanne saapuu. Me tiedämme tämän. Jos olemme Jumalan suosiossa, voimme pyytää Häneltä mitä tahansa, kuten keneltä tahansa muulta ystävältä, ja Hän on todellinen apu hädän hetkellä.

¹⁶         Tapasin eilen kadulla veli John Martinin sisaren. Olin… Joku oli pysäyttänyt minut kadulla, ja joku meni ohi ja heilautti kättään. Kotiin palatessanne, tiedättehän, näette ihmisiä kaikkialla, jotka pysähtyvät ja kättelevät ja niin edelleen. Ja tämä nainen, muistan, että minulle soitettiin hiljattain, kun joku oli törmännyt hänen selkäänsä autolla, murtanut hänen selkärankansa ja kaiken muun ylhäältä alas. Sen seurauksena hän olisi halvaantuneena koko loppuelämänsä. Hän istuu kokouksessa tänä aamuna ja nauttii Jumalan läsnäolosta. Puhuin juuri hänen kanssaan huoneessa. Haluan rukoilla hänen kanssaan, jälleen kerran. Ja hän oli… Hän on täällä jossain. Hän ei kai päässyt takaisin sisään.

Mutta täällä hän tosiaan istuu aivan vieressämme. Näin on. Nousisitko hetkeksi seisomaan, sisar, jotta ihmiset… Tässä on nainen, josta lääkäri sanoi muutama päivä sitten, ettei hän voisi enää koskaan kävellä, selkäranka ja kaikki on murtunut, onnettomuuden jäljiltä. Ja tässä hän seisoo, terveenä.

Raamatussa sanotaan: ”Eivätkä he voineet sanoa mitään sitä vastaan, koska mies seisoi heidän keskellään.” Näin on. Tässä on pieni poika, joka on herätetty kuolleista, ja tässä on nainen, jonka selkäranka oli murtunut, seisoo keskellämme. Tämä on juuri tapahtunut, joten Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Siunattu olkoon Herran Nimi! Kuinka onnellisia meidän pitäisi olla, että elämme nyt Hänen Läsnäolossaan ja tiedämme, että Hän on tämä todellinen apu hädän hetkellä.

Mukava nähdä veli Vayle, veli Martin, niin monia tänä aamuna. Herra siunatkoon teitä, veljet, runsaasti. Nyt on…

¹⁷         Tiedän, että täällä ei ole kovin viileää, kun täällä on niin paljon väkeä, mutta kun lähdin Tucsonista toissa päivänä, siellä oli noin sataneljä tai -viisi [Noin 40 C° – toim.]. Ja melkein keskiyöllä se oli yhdeksänkymmentäkolme [34 C° – toim.], joten tämä tuntuu minusta aika hyvältä. Parkerissa sanottiin, että perjantaina ennen lähtöämme oli 140 [60 C° – toim.]. Ja voitte kuvitella, miten kuumaa se on. Tietysti se on aavikolla.

¹⁸         18 Ja nyt nämä kolme seuraavaa sunnuntaita… Tänään on viidestoista, uskoakseni, onko se oikein, vai kuudestoista; viidestoista, eikö? Kahdeksastoista, ja kahdeskymmeneskahdeksas, ja elokuun ensimmäinen, (eikö niin?) elokuu. Kahdeskymmenesviides… Kahdeksastoista, kahdeskymmenesviides ja ensimmäinen, silloin on kokous tabernaakkelissa. Me emme, tiedättehän, saa sitä tarpeeksi ulos, koska, katsokaas, emme voi saada sitä, mikä on sisällä, mitä täällä nyt on, tiedättehän, ja se vain pahenee. Tulkaa vain takaisin, jos voitte.

¹⁹         Ja sitten olen täällä saadakseni luotetut koolle. Olen tavallaan saanut tarpeekseni siitä, että kaikki nämä käännyttävät minut pois paikasta, jossa pidettäisiin kokous, kun minusta tuntuu, että minua johdatetaan siihen. Joten taidan kysyä, voimmeko me vain hankkia teltan ja pystyttää sen ja jäädä sinne. Mennään tänne pallopuistoon tai maatilalle ja siirrytään paikasta toiseen, aivan niin kuin Herra johdattaa. Ja minusta tuntuu, että niin Hän aikoo tehdä. Siitä on näky. Ja luulen, että ehkä se on syy siihen, miksi näin tapahtuu… Tiedättekö, monesti ajattelemme, että on kauheaa, koska tiettyjä asioita tapahtuu, mutta se saattaa olla Jumala, joka ajaa teidät näihin asioihin. Kun Hän sanoi sen, Hän tekee sen.

²⁰         Muutama ilta sitten, monilla teistä, juuri noin kuukausi ennen Afrikkaan lähtöä, monilla teistä on ehkä nauha, teillä, jotka saatte nauhoja, aiheesta Morsiamen valitseminen, joka saarnattiin Kaliforniassa. Tuon nauhan viimeisten minuuttien kohdalla en muista koskaan olleeni siellä. Mutta Herran Henki tuli sellaisella tavalla. Olin tuominnut heidät siitä, miten he elivät ja tekivät, ja sen jälkeen, kun Evankeliumia oli saarnattu ja julistettu heidän edessään niin paljon. Sitten yhtäkkiä Pyhä Henki puhui ja sanoi: ”Kapernaum”, näettekö, ”kaupunki, joka kutsuu itseään enkelten nimellä”, se on Los Angeles, ”sinut on korotettu taivaaseen, mutta sinut on laskettu alas helvettiin.” Näettekö? Ja sitten kun se oli ohi, olin ulkona, ja veli Mosley ja Billy olivat kanssani. Ja he sanoivat… Menin takaisin ja katsoin, ja koko lattia oli täynnä ihmisiä, sananpalvelijoita, jotka nyyhkyttivät.

²¹         Ja minä menin ja otin Kirjoituksen. Sanoin: ” Raamatussa on jotakin tuosta.”

Siinä Jeesus nuhteli Kapernaumia ja kaikkia niitä rannikkokaupunkeja, joissa Hän oli vieraillut. Hän sanoi: ”Kapernaum, joka on korotettu taivaaseen, tullaan laskemaan alas helvettiin.” Hän sanoi: ”Sillä jos Sodomassa ja Gomorrassa olisi tehty ne teot, jotka on tehty teissä, se olisi pystyssä tänään.” Ja siihen aikaan Sodoma ja Gomorra olivat meren pohjassa.

Ja juuri sen jälkeen, ehkä sata vuotta tai jotain, Jeesuksen profetian jälkeen, Kapernaum, ainoa rannikkokaupunki, jossa Hän oli käynyt, upposi maanjäristyksen seurauksena mereen. Ja tiedättehän, että se oli suora vastaus Kalifornialle, Los Angelesille.

²²         Ja sitten Tucsonissa eräänä päivänä, juuri kun tulin takaisin, siellä oli tapahtunut suuri maanjäristys. Ja tiedemiehet olivat televisiossa kuvaamassa sitä. Se oli lehdissä. Se, että maa halkesi toissa päivänä Aleuttien saarilla, tai Alaskassa, Aleuttien saarten ympärillä, noin kaksisataa mailia ulos merelle, tuli takaisin San Diegon kohdalla, kiersi Los Angelesin ja päätyi San Diegoon. Ja se on irtaantunut useita tuumia. Taloja on kaatunut. Motelleja on sortunut.

Ja tiedemiehiltä tässä paneelissa kysyttiin, – Sanottiin: ”No, voiko se joskus vajota sisään?”

²³         Sanoi: ”Voisiko? Se tulee!” Ja hän käytti tieteellisiä nimiä siitä, miten laava on… Se on aiheuttanut nämä maanjäristykset koko ajan, San Diegon ympärillä ja tuolla alhaalla. Se on ollut tuollainen ontto paikka. Ja nyt kaikki se on alkanut hajota, kuten hiekka putoaa sisään, ja nyt se on vain kuori. Ja se on irtaantunut, useita tuumia. He pystyvät tutkalla ja muulla tavoin seuraamaan halkeamaa ja paikantamaan sen, katsomaan missä se oli.

Ja se irtaantui, useita tuumia lisää, ehkä kaksi tai kolme tuumaa, toissa päivänä, jälleen kerran, juuri sen jälkeen, kun tuo profetia annettiin.

Ja ne, jotka haastattelivat tiedemiehiä, sanoivat: ”No, se ei luultavasti tapahdu meidän aikanamme.”

²⁴         Hän sanoi: ”Se voi tapahtua viidessä minuutissa tai viiden vuoden kuluttua, mutta se tulee uppoamaan.”

²⁵         Rouva Simpson, en usko, että hän on täällä tänään. Tai näen veli Fredin istuvan täällä, mutta en tiedä, missä rouva Simpson on. Hän meni ja hankki profetian, jonka tein noin vuonna 1935 tai jotain sinne päin, ja siinä sanottiin: ”Tulee aika”, se on kirjoitettuna jossakin kirjassa, ”että meri tulee valumaan autiomaahan”.

Katsokaa, mitä tapahtuu. Jos tuo tuhansia neliömaileja vajoaa maan laavaan ja liukuu sinne, niin siellä tulee kuolemaan miljoonia ihmisiä kerralla. Ja se aiheuttaa sellaisen hyökyaallon! Muistakaa, että Suolajärvi on sata tai kaksisataa jalkaa alempana kuin merenpinta. Tuo vesi tulee luultavasti melkein Tucsoniin asti, kun tuo hyökyaalto tulee sinne. ”Ja meri tulee valumaan aavikolle.”

Kansakunnat murtuvat, Israel herää,
profeettojemme ennustamat merkit;
Pakanoiden päivät ovat luetut,
 ja he ovat tuskien raskauttamia;
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luokse.

²⁶         Olemme lopunajassa. Herra siunatkoon teitä runsaasti. Aloitan tästä ja unohdan ajankulun. Me katoamme nopeasti, melko nopeasti, kuitenkin Iankaikkisuuteen.

²⁷         Ja nyt Pyhässä Markuksessa, seitsemännen luvun seitsemännessä jakeessa, tuodakseni tähän aiheeseen tekstin, joka luettiin juuri ensimmäisestä Aikakirja 13:sta. Tekstiksi tähän haluan Markus 7:7.

…turhaan he minua palvovat opettaen oppina ihmisten käskyjä.

²⁸         Minä en tiedä mitään muuta kuin sen Sanoman, jonka Herra on minulle antanut, ja siinä on kaikki, mistä voin puhua. Ja nyt aion puhua tänä aamuna aiheesta, jonka ajattelin olevan hyvä. Ja tänä iltana haluan puhua aiheesta ”ruokaa oikeaan aikaan”, jos Herra suo: Hengellistä ruokaa oikeaan aikaan ja siitä, miten se otetaan vastaan. Nyt tänä aamuna: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se on Jumalan tahto.

²⁹         Jumala on suvereeni. Ja me näemme tässä, miten Daavid toimi, ensimmäisen Aikakirjan 13. luvussa. Ja hän oli… Hänen aikomuksensa olivat hyvät. Mutta Jumala ei suo meille ansioita hyvien aikomusten perusteella. On vain yksi tapa palvella Jumalaa, se on tehdä Hänen tahtonsa Hänen käskyjensä mukaan. Ja koska Jumala on suvereeni, kukaan ei voi sanoa hänelle, mitä tehdä tai miten tehdä. Hän tekee sen tavalla, jonka Hän tietää olevan oikea tapa tehdä se. Ja se saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Ja sen pitäisi saada meidät kaikki tuntemaan olomme hyväksi, ja olen varma, että niin se tekeekin. Sillä jonkun mielestä sen tulisi tulla tähän suuntaan, toisen mielestä se tulisi mennä tuohon suuntaan, ja kolmannen mielestä toiseen suuntaan.

³⁰         Mutta yksi hieno asia Jumalassa on se, että Hän ei ole jättänyt meitä tietämättä, mikä on Totuus ja kuinka se tulisi tehdä. Hän ei olisi oikeudenmukainen, jos hän rankaisisi meitä siitä, että teemme jotain, mistä emme tiedä, miten se tehdään, ja antaisi meidän sitten kompastua johonkin. Hän ei ole sellainen Jumala. Hän on Jumala, joka puhuu Sanan ja odottaa lastensa uskovan Sen. Ja siksi Hän tietää, mikä on parasta, ja milloin se on tehtävä ja miten se on tehtävä. Meillä on siitä omat käsityksemme, mutta Hän tietää.

³¹         Ja jos Hän sitten asettaisi järjestelmän, sen, mitä Hän aikoo tehdä, eikä kertoisi meille, mitä tapahtuisi ja miten se tapahtuisi, niin me, jotka kompastumme siihen, olisimme – olisimme oikeutettuja kompasteluissamme; tai yrittäessämme tehdä jotakin, jokainen olisi oikeutettu. Mutta on vain yksi tie, ja se on Hänen Sanansa.

³²         Ja vielä yksi asia, Daavid tässä, me näemme, että sydämessään hän halusi tehdä jotain hyvää. Hänellä ei ollut pahaa motiivia tai pahaa tavoitetta. Mutta temppeli tai Herran arkki oli poissa kansan luota, ja hän halusi tuoda Jumalan arkin takaisin paikalleen, jotta kansa voisi neuvotella Jumalan kanssa asioista, joita se halusi.

³³         Sen sijaan, että me vain antaisimme asian olla, me… Mitä jos veli Blair ja tämän pienen pojan isä sanoisivat: ”No, se on sääli, lapsi loukkaantui ja kuoli. Se oli kai vain jotain, mitä tapahtui”? Mutta he menivät nopeasti Jumalan luo.

³⁴         Mitä jos se pieni nainen ja hänen miehensä, Evankeliumin sananpalvelija, muutama yö tai päivä sitten, kun tuon pienen naisen selkäranka murtui ja hän vain nousi pystyyn… Lääkäri sanoi: ”Hän tulee olemaan halvaantuneena koko elämänsä ajan.” Mitä jos aviomies ja nainen olisivat sanoneet: ”No, kulta, lohdutamme itseämme sillä”? Mutta nopeasti he tekivät asialle jotain; he menivät Jumalan luo. Kuinka moniin asioihin Raamatussa voisimme viitata siitä, kuinka ihmisten joutuessa vaikeuksiin he menevät Jumalan luo!

³⁵         No niin, noina päivinä heillä oli vain yksi kokoontumispaikka, jossa he saattoivat kohdata Jumalan, ja se oli arkin luona, veren alla. Se on edelleen ainoa kohtaamispaikka, Veren alla. Armoistuimelle vihmottiin, jotta se antaisi armoa palvojalle tai pyytäjälle, kun hän tuli esittämään anomuksen Jumalalle. Ja Jumalalla oli erityinen rutiini, miten teidänkin piti mennä, siinä asiassa, eikä Hän hyväksynyt mitään muuta. Hän ei hyväksyisi mitään muuta säännöstä; vain sen, miten Hän oli sen määrännyt.

³⁶         Hiljattain saarnasin juuri Sanomassa, monet teistä tietävät siitä, että, vain yksi määrätty paikka, jossa Jumala kohtaa palvojan, paikka, josta Hän sanoi: ”Laitan Nimeni sinne”. Jos löydämme sen seurakunnan, johon Hän pani Nimensä, niin olemme löytäneet sen paikan. Hän sanoi: ”En siunaa teitä kaikissa porteissa; vain niissä porteissa, joihin laitan Nimeni. Laitan sen yhteen paikkaan, ja teidän on kohdattava minut siellä; ja se on ainoa paikka, jossa kohtaan teidät.” Ja me saimme selville sen kautta, minne Hän laittoi nimensä, ja se on ainoa paikka, jossa Hän kohtaa palvojan. Ja Hänen nimensä oli Jeesus Kristus. Jumalan Nimi on Jeesus Kristus.

³⁷         Jeesus sanoi: ”Minä tulen Isäni Nimessä”. Jokainen poika tulee isänsä nimessä. Ja Hän tuli Isän Nimessä.

”Eikä taivaan alla ole annettu toista nimeä ihmisten keskuudessa”, olipa se sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, Kristuksen Kirkko tai mikä tahansa. On vain yksi kohtaamispaikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen, ja se tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa, ainoassa paikassa. Ja kaikki nämä vanhat asiat täällä Vanhan Testamentin aikana, olivat esikuvia siitä. Haluan, että ymmärrätte sen selvästi. Nyt on kyseessä pyhäkoulutunti. Minulla on joitakin Kirjoituksia ja muistiinpanoja kirjoitettuna tänne. Ajattelin, että tämä auttaisi teitä ymmärtämään, koska kaikki vanhat asiat ovat tapahtuneet esikuvina meille.

³⁸         Nyt me huomaamme, että Jumalalla oli oma tapansa tehdä asioita. Mutta Daavid, joka oli Jumalan siunaama ja josta oli tullut kuningas, ajatteli, että hän tekisi jotakin Jumalan hyväksi. Eikä hän koskaan tehnyt sitä oikealla tavalla.

³⁹         Huomaamme, että Jumala paljastaa Sanansa omana ennalta määräämänsä aikana. Miten Martin Luther olisi voinut tietää tämän päivän Sanomasta? Miten presbyteerit olisivat voineet?  Miten Martin… tai katolinen kirkko olisi voinut olla tietoinen Martin Lutherin sanomasta? Kuinka John Wesley saattoi tuntea Lutherin sanoman? Kuinka Wesley olisi voinut tuntea helluntailaisen sanoman? Tai miten helluntailaiset olisivat voineet tuntea tämän Sanoman? Näettekö? Hän paljastaa sen omina aikakausinaan, koska kyseessä on Siemen. Ja kun Se kasvaa ja kypsyy, Hän paljastaa itsensä.

⁴⁰         Kuten auringon lämpö, avaa sen. Kun se on hento ja nuori, se nostetaan maasta, siemen; sitten se saa lehtensä, auringon toisessa vaiheessa. Kuuma aurinko tulee surmaamaan sen, jos se on kypsymässä oleva siemen… tai on kypsymisen aika. Hän siis hallitsee aurinkoa ja hallitsee luontoa, jotta se sopisi Hänen Sanaansa.

Hän säätelee Seurakuntaa, ennalta määrättyä, Morsianta, kohtaamaan sen ajanjakson, jossa he elävät.

⁴¹         Jopa luonto itse kertoo meille tänään, kun näemme kansojen murtuvan ja maan vajoavan, että kirjoitus on seinällä. Me näemme seurakunnan ja tilan, jossa se on.

Näemme Morsiamen ja sen tilan, jossa hän on. Ja tiedämme luonnon perusteella, että Seurakunta on valmistautumassa lähtemään. Kuinka loistava aika! Tämä hetki on se aika, jota kaikki profeetat ikävöivät nähdä.

⁴²         Nyt Hän paljastaa Sanansa vain sopivana ajankohtana. Martin Luther luki samaa Raamattua kuin mekin. Wesley luki samaa Raamattua kuin Martin Luther. Helluntailaiset lukevat samaa Raamattua kuin me. Jeesus luki samaa Raamattua, jota fariseukset lukivat, mutta heillä oli… Yrittäessään pitää viljaa varhaisessa vaiheessa, kun se oli kypsymässä, he eivät kyenneet näkemään omaa hetkeään.

Nyt Daavid on tehnyt tässä saman asian.

⁴³         Jumala paljastaa tämän Sanan sopivana ajankohtana ja sille, jolle Hän päättää sen paljastaa. Jumala valitsee, kenelle Hän ilmoittaa sen. Hän päätti sen jo ennen maailman perustamista. Hän tunsi ennalta kaikki tekonsa, jotka olivat ihmiseltä piilossa. Hän vain paljastaa ne haluamallaan tavalla. Kyse on Hänen valitsemastaan ajasta, Hänen valitsemastaan henkilöstä. Eikä Hän ole koskaan valinnut puoluetta tai lahkoa; kyse on valitusta henkilöstä, miten Hän sen tekee.

⁴⁴         Kuka uskaltaa oikaista Häntä ja sanoa: ”Herra, Sinä teit virheen, kun asetit tämän miehen virkaan. Tämä mies ei usko niin kuin me uskomme”? Kuka sanoo Jumalalle, että Hän on siinä väärässä? Tarvittaisiin joku, joka olisi hieman minua pahempi rikollinen, kertoakseen sen Hänelle. Hän tietää, mitä Hän tekee. Hän tietää, kenet valita ja kenet olla valitsematta, mitä on tehtävä ja milloin se on tehtävä. Riippumatta siitä, kuinka kovasti me luulemme, että tietty henkilö on pätevä tekemään tietyn työn, Jumala tietää, kuka on sopiva aikaan ja vuodenaikaan nähden, tai aikaan ja oikeaan hetkeen nähden, tekemään se.

⁴⁵         Ja todellinen, aito kristitty, todellinen, aito Jumalaan uskova odottaa Herralta näitä asioita. Odottakaa palvelutyötänne. Jos tunnet kutsun, ole varma, että kyseessä on Jumala. Ole varma, että se on oikein. Varmista, että se on oikea-aikaista sen suhteen, mitä aiot sanoa. Raamattu sanoo: ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa. He nousevat siivilleen kuin kotka. He juoksevat eivätkä väsy. Jos he kävelevät, he eivät väsy.”

⁴⁶         Huomaa, että Daavid, Israelin kuningas, oli juuri voideltu. Samuel vuodatti öljyä hänen päälleen, ja Jumala oli valinnut hänet Israelin kuninkaaksi. Ja Daavid sai tämän ilmestyksen tuoda Herran arkki Daavidin kaupunkiin. Siinä ei ole mitään väärää, mutta Daavid teki sen väärällä tavalla.

⁴⁷         Näyttää siltä, että jos tuollainen mies saisi ilmestyksen, suuri mies, kuin Jumalan valitsema kuningas, suurin kuningas, joka on koskaan elänyt maan päällä, Kristusta lukuun ottamatta. Luulen, että David oli sellainen, koska Kristus on Daavidin poika. Suurin mies, juuri voideltu, Jumalan läsnäolosta tuleva, sai ilmestyksen tehdä jotakin Jumalan puolesta ja halusi tehdä sen Jumalalle, mutta ilmestys oli väärä. Nyt, se on hieno asia. Se liittyy aiheeseemme: Yrittää tehdä Jumalalle palvelusta ilman, että on kutsuttu tekemään se.

⁴⁸         Huomaa, että Daavid sai ilmestyksen. Ja huomaa, että profeetta Naatan ei saanut ilmestystä. Kuningas Daavid sai ilmestyksen. Naatanin kanssa ei myöskään neuvoteltu asiasta. Hän ei koskaan kysynyt Naatanilta. Mutta näittekö tässä, ensimmäisessä Aikakirjojen luvussa, että hän neuvotteli tuhannen ja sadan päälliköiden kanssa? Hän ei koskaan neuvotellut Naatanin kanssa. Hän kysyi neuvoa kansalta, ja hän kysyi neuvoa myös papeilta ja sen ajan teologeilta, kirjanoppineilta ja teologeilta. Daavid kysyi ensin neuvoa ja sanoi: ”Jos tämä on Jumalasta, niin menkäämme alas ja tuokaamme Jumalamme liitonarkki ylös kaupunkiin, ja kysykäämme neuvoa Jumalalta, ennen kuin teemme jotakin.”

⁴⁹         Mutta Saulin aikana he sanoivat: ”He eivät enää kysyneet Jumalalta arkin kautta, Urimin ja Tummimin kautta. He lopettivat tekemästä niin.”

Daavid sanoi: ”Nyt, palatkaamme kaikki takaisin Jumalan luo! Palatkaamme takaisin oikeaan asiaan. Menkäämme alas ja hakekaamme arkki ja tuokaamme se tänne, tuokaamme Jumalan Läsnäolo”, toisin sanoen, ”kaupunkiin”. Pitäkäämme herätys. Tuodaan ihmiset takaisin.” Mutta hän sai ilmestyksen, joka vaikutti hyvältä, mutta se ei ollut Jumalan tahto.

⁵⁰         Sen sijaan, että hän olisi kysynyt siltä taholta, jolta hänen olisi pitänyt kysyä, hän kysyi neuvoa päämiehiltään, sillä hänestä oli juuri tullut kuningas. Ja hän noudatti sellaista ajattelutapaa, sitä, jota hänen päällikkönsä ja suuret miehensä noudattivat.

⁵¹         Sitten hän meni muodolliseen seurakuntaan ja kysyi, voisivatko he järjestää herätyksen. Papit, kirjanoppineet, tuhansien päälliköt, satojen päälliköt, ja neuvotteli heidän kanssaan. ” Onko tämä Herran tahto?” ” Onko tämä Herran tahto?” Ja he sanoivat, että oli. Mutta hän jätti kysymättä tärkeimmän tahon kanssa, jonka kautta Jumala aina toimii. Näettekö, hän ei onnistunut saamaan sitä.

⁵²         Mutta hänen aikomuksensa oli hyvä. Hänen motiivinsa oli hyvä. Hänen päämääränsä oli hyvä, ja tuoda herätys kaupunkiin, tuoda ihmiset takaisin Jumalan luo, mutta hän ei koskaan kysynyt, millä tavalla Jumala käski hänen tehdä se, näettekö, jopa koko kansa oli samaa mieltä, ja papit ja että kuningas olivat oikeassa: Arkki oli saatava takaisin kaupunkiin, he tarvitsivat Jumalan Läsnäoloa, he tarvitsivat herätyksen.

⁵³         Mutta Jumala ei ollut luvannut ilmoittavansa Sanaansa kansalle oikeaan aikaan. Hän ei koskaan luvannut paljastaa sitä kuninkaalle oikeaan aikaan. Jumala ei muutu, vähänkään. Hän ei luvannut tehdä niin.

⁵⁴         Vaikka ihmiset olisivat kuinka vilpittömiä ja vaikka heillä olisi kuinka hyviä motiiveja ja tavoitteita ja vaikka he haluaisivat noita asioita ja näkisivät niiden tarpeen, on olemassa Jumalan tahto, joka on noudatettava näissä asioissa. Haluan painottaa sitä lujasti, sillä haluan tehdä tämän siksi, jotta näette sen, jos… jos Jumalan Henki asuu teissä. Ja sen takia viivyn tässä niin kauan. En vie teidän ihmisten aikaa, jotka olette puhelimen ääressä ja linjojen takana, mutta haluan teidän näkevän sen. Jos teiltä loppuu aika, hankkikaa nauha. Tuo siellä…

⁵⁵         Riippumatta siitä, kuinka paljon sitä tarvitaan, kuinka paljon kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sitä tarvitaan, kuinka totta se on, yksi asia on vielä selvitettävä. Onko se Jumalan tahto?

Jumala ei koskaan luvannut, että Hän paljastaisi salaisuuksiaan kuninkailleen, paljastaisi salaisuuksiaan kansalleen.

⁵⁶         Kuten oli Miikan, Imlahin pojan, aikana. Kun jätämme, emme tekstiä, vaan menemällä toiseen aikaan, tuodaksemme tämän esiin ja tuodaksemme sen todeksi teille, todelliseksi teille, jotta ette menettäisi sitä.

⁵⁷         Oli, Miikan aikana… Hän oli köyhä mies, ja hän oli myös lähtöisin köyhästä perheestä. Mutta Ahab, Israelin kuningas, Jumalan hallitsemassa kansakunnassa, oli perustanut koulun ja kasvattanut valikoituja, käsin valittuja profeettoja, ja hänellä oli niitä neljä sataa koulussa. Ja he olivat suuria miehiä. He eivät olleet vain vääriä profeettoja. He olivat heprealaisia profeettoja, aitoja miehiä. Ja nämä miehet neuvottelivat Herran kanssa. Ja he ennustivat. Mutta kun varsinainen välienselvittely tuli, he kaikki olivat Jumalan sanan ja tahdon ulkopuolella. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

⁵⁸         Sillä Joosafat tuli Jerusalemista alas kuningas Ahabia vastaan, ja he pukivat vaatteensa ylleen ja lähtivät portteihin ja toivat profeetat eteensä. Ensin Ahab sanoi: ”Meillä on täällä ylhäällä Ramoth Gileadissa paikka, joka itse asiassa kuuluu meille.” Nyt, se on NÄIN  SANOO HERRA. Joosua jakoi sen kansalle ja antoi sen heille, mutta filistealaiset olivat vallanneet sen.

Ja sanoivat: ”Täällä lapsemme tarvitsevat leipää, eikä meillä ole tarpeeksi maata, jossa kasvattaa leipää. Ja vihollisemme, filistealaiset, ruokkivat lapsiaan, pakanoita, juuri siitä maaperästä, jonka Jehova Jumala antoi meille.” Se on hyvin suoraa. Ja sanoi: ”Tässä me, Jumalan kansa, istumme tässä lastemme kanssa, hädänalaisina, ja vihollisemme ruokkivat lapsiaan siitä maasta, jonka Jumala antoi meille kutsuessaan meidät pois Egyptistä.” Se herättäisi teologin, eikö vain? Hän sanoi: ”Pitäisikö meidän mennä ylös ja ottaa itsellemme maamme, jonka Jumala antoi meille?”

⁵⁹         Joosafat sanoi: ”Kyllä, minä autan sinua. Me olemme veljiä. Sinä olet Juudassa, ja minä olen Jerusalemissa.” Vai oliko se päinvastoin? Minä uskon… Ei, aivan oikein. Luulen, että se oli… Joosafat.

Joosafat oli kuitenkin hyvä mies, kuningas, vanhurskas mies, joka rakasti Herraa. Ahab oli penseä uskovainen. Niinpä he toivat heidät alas, ja Joosafat sanoi: ”Kuunnelkaa, kysytään ensin neuvoa Herralta. Meidän pitäisi ottaa selvää tästä asiasta.” Näettekö, jos Daavid olisi tehnyt niin kuin Joosafat teki! Hän sanoi: ”Eikö meidän pitäisi tehdä näin?”

Ja nopeasti, koska Ahab oli israelilainen, hän sanoi: ”Totta kai. Minulla on neljäsataa heprealaista, sellaisia kuin mekin olemme, heprealaisia profeettoja omasta organisaatiostamme. Ja minä kysyn heiltä neuvoa. He ovat profeettoja.” Katsokaas, vain…

⁶⁰         Sanotte: ”Tuo saa minut kompastumaan, veli Branham. Profeetta?” Niinpä niin. Jeremian aikana oli yksi, joka sanoi, että he olisivat siellä vain kaksi vuotta. Herra sanoi Jeremialle: ”Seitsemänkymmentä.” Hän pani ikeen kaulansa ympärille, ja profeetta Hananja rikkoi sen. Mutta tiedätte, mitä hänelle tapahtui. Niin. Sinun täytyy pysyä Sanan kanssa.

Nämä profeetat tulivat ja ennustivat ja sanoivat: ”Menkää ylös!

Herra on kanssanne.”

⁶¹         Ja yksi heistä, muistaakseni (unohdin nyt hänen nimensä) päällikkö, muistaakseni Sidkia, sanoi, että hän teki kaksi rautaista sarvea ja sanoi: ” NÄIN SANOO HERRA”. Tämän avulla”, nyt tuo mies oli vilpitön, ”te työnnätte vihollisenne suoraan takaisin heidän maahansa ja otatte sen, mikä kuuluu Jumalalle. Se annetaan teille.” En usko, että hän oli tekopyhä. Uskon, että hän oli hyvä mies. Uskon, että kaikki profeetat olivat.

⁶²          Sanotte: ”Profeetat?” Jep! Muistakaa, että juuri se mies, joka hyväksyi Jeesuksen Kristuksen tappamisen, profetoi, koska hänellä oli sellainen virka. Hän oli ylipappi sinä vuonna. Ja koska hänellä oli tuo virka, ja hän hoiti tuota virkaa, Jumalan Henki tuli hänen päälleen. Se ei tarkoittanut, että hän oli pelastunut tai mitään sellaista. Ja hän profetoi, Kaifas, koska hänen virkansa teki sen.

⁶³         Ja nämä profeetat, jotka olivat profeettoja, profeetan virassa, profetoivat. Ja Jumalan Henki tuli heidän päällensä, miesten, joilla oli Hengen lahjoja.

⁶⁴         Ymmärrän, että puhun ihmisille, joista yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia on helluntailaisia. Mutta ihmiset monesti, ihminen, Jumala voi toimia heidän kanssaan, antaa heille lahjan, ja ihmiset tukeutuvat niihin ihmisiin. Jos he eivät ole täydellisesti Jumalan kutsumia ja lähettämiä, Hän saa tuon miehen tai naisen sanomaan jotain, mikä ei ole Hänen tahtonsa, koska ihmiset painostavat heitä tekemään niin.

⁶⁵         Kuinka jouduin saamaan oman pikku pastorimme kiinni siitä. Täällä metsässä eräänä aamuna, noin kello kolme aamulla, sanoi: ”Mene ja kerro veli Nevillelle!”. Minä tulin luoksesi, eikö niin, veli Neville?

⁶⁶         66 Kaikki sanoivat: ”Veli Neville, profetoi minulle. Kerro minulle sitä tai tätä.” Näettekö? Hän sanoi silloin asioita, jotka eivät toteutuneet.

”Ne, jotka odottavat”, saadakseen tietää, mitä Herra haluaa tehdä. Näettekö?

⁶⁷         Niinpä nämä miehet tarkastelivat sitä luonnollisella mielellä: ”Se kuuluu meille.” Mutta näettekö, he eivät löytäneet Jumalan Sanaa ja Jumalan tahtoa.

⁶⁸         Silloin Miika astui alas ja näki näyn. Hän tutkiskeli ensin, huomaattehan. Hän sanoi: ” Odota. Anna minulle tämä yö. Anna minun ottaa selvää, ja huomenna voin ehkä vastata sinulle.” Hän ei ollut heti valmis sanomaan: ”NÄIN SANOO HERRA”, ja olemaan samaa mieltä muiden profeettojen kanssa. Hän sanoi: ”Minä puhun vain sen, mitä Jumala sanoo.”

Ja seuraavana päivänä huomaamme, että Jumala kertoi hänelle, mitä tapahtuisi. Ja se oli täysin vastoin kaikkia muita. Koko koulu, se oli aivan päinvastaista. Ja jopa yksi heistä käveli hänen luokseen ja löi häntä naamaan sen takia. Mutta näettekö, hän odotti. Sitten kun hän teki niin, hän vertasi ennustustaan, näkyään, kirjoitettuun Sanaan, ja se oli oikein Sanan kanssa.

⁶⁹         Kun joku sanoo saaneensa ilmestyksen kastaa ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, se on vastoin Sanaa. Kukaan heistä ei koskaan tehnyt niin. Kun he sanovat, että ”Oi, me aiomme seisoa ja sitä, tätä ja tuota” ja niin edelleen, se on vastoin Sanaa. Kun he sanovat, etteivät he ”usko käärmeen siemeneen”, se on vastoin Sanaa. Kaikki nämä muut asiat ovat vastoin Sanaa. Sen täytyy olla Sanan mukaista ja oikea-aikaista.

⁷⁰         Jospa Daavid olisi toiminut näin. Arkki oli tulossa, mutta ei sillä hetkellä; sille ei ollut paikkaa.

⁷¹         Huomatkaa nyt, kun he menivät alas hakemaan arkkia, kaikki arvovaltaiset sanoivat: ”Se on oikein, Daavid. Kunnia Jumalalle! Me tarvitsemme herätyksen.” Se olisi nykyään todellinen helluntai; baptistinen, presbyteerinen. ”Daavid, sinä olet meidän kuninkaamme! Te kaikki… Kapteeni Se-ja-se, ja majuri Se-ja-se, ja kenraali Se-ja-se, tulette kokoukseenne. He sanovat, että juuri niin pitääkin tehdä, David. Sinulla on koko maa mukanasi.”

Se on tänään ongelmana. En halua maata. Haluan Jumalan, vaikkei kukaan muu olekaan mukana.

⁷²         Daavidilla oli kaikki päämiehet. Hän teki yhteistyötä sotavoimien kanssa. Hän teki yhteistyötä kaikkien uskontokuntien, kaikkien teologien, kaikkien kanssa, kaikki olivat samaa mieltä hänen kanssaan. Samoin oli myös Ahabin ja muiden Raamatussa mainittujen kanssa, mutta Jumala ei ollut hänen kanssaan, koska hän oli Jumalan tahdon ulkopuolella. Toivon, että ymmärrämme tämän.

⁷³         Huomaa, he tekivät jokaisen uskonnollisen asian, minkä osasivat. He luultavasti julkaisivat mainoksia ja kaikkea: ”Suuri herätys! Arkki tuodaan takaisin. Me saamme herätyksen. Me teemme tämän.”

⁷⁴         Huomaa, hän lähetti laulajia. Hän lähetti ihmisiä harppujen ja trumpettien kanssa, ja he tekivät jokaisen uskonnollisen asian, jonka he osasivat tehdä; ja silti Jumala ei ollut mukana.

Jotenkin näemme sen toistuvan jälleen, eikö niin?

⁷⁵         He ottivat kaikki laulajat. He ottivat harpunsoittajat, torvensoittajat, naiset, miehet ja kaikki laulajat. He veivät heidät kaikki sinne, ja he kävivät läpi kaikki uskonnolliset toimet.

En halua sanoa tätä, mutta minun on sanottava se. Samoin nämä kirkkokunnat tänä päivänä, helluntailaiset ja kaikki, tekevät kaikki uskonnolliset elkeet, laulavat ja huutavat.

⁷⁶         Huomaa, että Daavid huusi kaikin voimin, hän huusi, hän hyppi ja hän teki jokaisen mahdollisen uskonnollisen toiminnon, mutta Jumala ei silti ollut mukana. Hänen motiivinsa ja tavoitteensa ja kaikki olivat oikein, mutta hän meni väärään suuntaan. Näettekö? Hän teki kaikki uskonnolliset toiminnot; huusi, lauloi, hänellä oli erityiset laulajat, erityiset huutajat ja kaikkea muuta. He tanssivat hengessä. He harjoittivat kaikkea, mikä oli uskonnollista.

⁷⁷         Se on vähän samanlaista kuin meidän aikamme suuret ristiretket. He haluavat voittaa maailman Kristukselle. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Suuret maanvyöryherätykset, suuria asioita tapahtuu; jos he vain tajuaisivat, että tuo aika on ohi. Hän on tuomittu. Mutta he ovat rakentamassa ristiretkiä, järjestöjä ja kaikkea. Mutta lopputulos on suunnilleen samanlainen kuin Daavidin aikana, se ei toiminut.

⁷⁸         Me menemme ja pidämme herätyksen. Jotkut nykypäivän suurista evankelistoista sanovat saaneensa kolmekymmentätuhatta käännynnäistä kuudessa viikossa, ja kun he palaavat takaisin vuoden kuluttua, he eivät löydä kolmeakymmentä. Jotain on vialla. Kyse on vain samasta asiasta, jonka David teki. Suuret arvohenkilöt, suuret miehet, suuret saarnaajat, suuret koulut, suuria viranomaisia, mutta silti he neuvottelevat vanhan kirkkokunnan kanssa sen sijaan, että katsoisivat Jumalan Sanan kasvoihin ja näkisivät, milloin on oikea aika. Ette voi kasvattaa tiettyjä elintarvikkeita kuin vain tiettyinä vuodenaikoina.

⁷⁹         Katsotaanpa nyt, mitä tapahtui. Vaikka heidän… heidän uskonnolliset tunteensa ja muut asiat olivat suuria, heidän aikomuksensa olivat suuria, heidän ristiretkensä olivat suuria, heidän laulunsa olivat suuria, heidän tanssinsa olivat suuria, heidän huutonsa olivat suuria, heidän musiikkinsa oli suurta, ja heillä oli arkki. Mitä hyötyä arkista on ilman Jumalaa? Se on vain puulaatikko, pari kivitaulua.

Aivan kuten ehtoollisen nauttiminen, kastaminen. Mitä hyötyä on kastetuksi tulemisesta, jos ei ole ensin tehnyt parannusta? Mitä hyötyä siitä on ottaa ehtoollinen, tulla tekopyhäksi, jos et elä elämääsi ja usko koko Jumalan Sanaa? Jos ottaa osan siitä, eikä sitä kaikkea, se osoittaa, että jotain on vialla.

⁸⁰         Nyt, kun kaikki tämä tapahtuu, katsokaamme, mitä tapahtuu, kun Jumalaa ja hänen aikakauttaan ja aikaansa ei oteta huomioon, vaan ainoastaan ihmisten käsitykset.

⁸¹         Monet ihmiset ovat sanoneet minulle: ”Mikset tule tänne ja pidä kokousta? No, me kutsumme sinut tänne. Allekirjoita tämä, tuo tai se.”

Odottakaa! Saatatte haluta sitä, mutta mitä Jumala sanoo siitä? Monet ihmiset ovat sanoneet minulle… Minulla on ollut kutsu, minulla on ollut haastatteluja, henkilökohtaisia haastatteluja ja muuta, ja olen odottanut vuoden. Odottakaa! Mistä minä tiedän, mitä sanoa, ennen kuin Jumala sanoo minulle, mitä sanoa? Näettekö, on odotettava! Siksi sanoin: ”Kirjoita se ylös. Katsotaan, mitä Hän sanoi.” Näetkö? Odottakaa! ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.” Onko näin?

⁸²         Huomatkaa, he kysyivät neuvoa vain sen päivän papeilta, teologeilta, kirkkokunnilta. Ja huomatkaa, kun he tekivät niin, neuvotellen pappien kanssa ja neuvotellen seurakunnan kanssa, neuvotellen ihmisten kanssa, he toimivat väärin.

⁸³         Huomaa, että arkki oli Sana. Tiedämme, että se on oikein. Koska arkki on Kristus, ja Kristus on Sana. Näettekö? Arkkia tai Sanaa ei asetettu ensimmäiseen, määrättyyn, alkuperäiseen määrättyyn asemaansa. Oi, älkää epäonnistuko tämän ymmärtämisessä, seurakunta!

Kaikki oli täydellistä, ja kaikki näytti hyvältä, aivan kuin suuri herätys olisi tulossa; mutta koska he eivät neuvotelleet siitä oikean henkilön kanssa! He neuvottelivat pappien kanssa, neuvottelivat virkamiesten kanssa, neuvottelivat teologien kanssa, neuvottelivat laulajien kanssa, ja saivat kaikki yksimielisiksi ja suuren sotilasorganisaation ja myös – – – kansakunnan armeijan. Kaikki oli sopusoinnussa suurta kokousta varten, mutta he jättivät neuvottelematta Jumalan kanssa. Samoin oli tehnyt Ahab ja muutkin. Millainen hetki!

⁸⁴         Älkää nyt menettäkö tätä. He eivät saaneet sitä, koska he eivät olleet neuvotelleet. Ja tekemällä niin… Katsokaa. Menemällä pappien luo, menemällä teologien luo ja menemällä sotilasjoukkojen luo, eivätkä he edes ottaneet huomioon Jumalan lähettämää sen hetken sanansaattajaa, Naatania, he tekivät väärin. He menivät ja ottivat arkin ja laittoivat sen uusiin vaunuihin, laittoivat sen uusiin vaunuihin, tai ”uusi kirkkokunta tulee käynnistymään”, eivätkä käyttäneet Jumalan antamaa, määrättyä tapaa kantaa sitä. Se oli tarkoitus kantaa leeviläisten hartioilla. Mutta kun aloitatte väärällä tavalla, jatkatte väärällä tavalla.

⁸⁵         Jos luoti on tarkoitus suunnata kohteeseen, ja jos piippu kääntyy aluksi tuhannesosan verran sivuun, sadan metrin päässä ollaan neljä tai viisi tuumaa sivussa. Te aloitatte väärin.

⁸⁶         Oi Jumala, auta meitä tietämään, että tämä asia on alkanut väärin, nämä tämän hetken suuret ristiretket, joita kutsutaan sellaisiksi. Jumalan mielipidettä ei ole kysytty sen suhteen. Pappien ja uskonnollisten miesten kanssa neuvotellaan. Organisaatioiden kanssa neuvotellaan. ”No, otatteko sen ja sen? Uskon, että jos saisimme kaikki yhteen!” Älkää kutsuko kaikkia koolle. Hankkikaa vain Jumalan Sana asiasta.

⁸⁷         Sitten huomaamme, että kun he tekevät niin, miten he toimivat? He jatkavat edelleen saman vanhan uskonnollisen ohjelmansa kanssa, joka ei ole Jumalan Sanan ja Jumalan tahdon mukainen. Tuo asia kuoli vuosia sitten, nuo vanhat kuivuneet asiat vuosien takaa.

⁸⁸         Se oli kuivunut Herran Jeesuksen päivinä. He eivät tienneet sitä. Hän sanoi: ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen, tuntisitte Minut, sillä Mooses sanoi, että Minä olen tulossa.”

He sanoivat: ”Isämme söivät mannaa erämaassa.”

⁸⁹         Hän sanoi: ”He ovat kaikki kuolleita!” ”Sokeiksi”, Hän kutsui heitä, fariseuksia, uskonnollisia johtajia. ”Ellette usko, että Minä olen Hän, te kuolette synteihinne.” Mutta he eivät tehneet niin. He olivat niin jämähtäneet omiin tapoihinsa. Heidän oli saatava tehdä se omalla tavallaan.

⁹⁰         Daavid teki niin. Hänellä oli oma tapansa, joten hän vain sanoi: ”Tiedättekö, mitä minä teen? Me siirrymme.” Hän sai ilmestyksen. ”Me siirrymme eteenpäin, joten teemme sen uudella tavalla. Ihmeiden aika on ohi, joten perustamme vain uuden organisaation. Rakennamme uuden kärryn, joka osoittaa, että on alkanut uusi asia.” Miten väärä ennustus!

⁹¹         Teidän on palattava takaisin siihen tapaan, miten Jumala käski tehdä se. He laittoivat sen leeviläisten hartioille, ja se oli sydämen yläpuolella. Arkki, Sana, ei ole kannettava uuden kirkkokunnan päällä, jonkun miehen teorioiden päällä, vaan sydämessä. Jumalan Sanaa ei pidä käsitellä kirkkokuntien toimesta; sitä pitää käsitellä ihmisen sydämessä, jossa Jumala voi tulla sinne ja ilmaista itsensä. Ja jos hän ilmaisee sen Sanan mukaisesti, se on Jumala; jos ei ole, se ei ole Jumala.

Ja sitten, tuon ajanjakson Sana! Tietysti fariseus saattoi sanoa: ”Kuka on kertonut meille, ettemme saa tehdä sitä ja tätä? Mooses antoi meille nämä käskyt.”

”Mutta Mooses sanoi myös…”

Saatana sanoi: ”Niin, on kirjoitettu: ’Hän antaa Enke…’.”

⁹²         ”Ja on myös kirjoitettu”, Jeesus sanoi.

Ajanjakso, aika! ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen! Teillä on yksi, joka syyttää teitä, Mooses. Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet Minut”, Hän sanoi, ”sillä Mooses kirjoitti Minusta. ’Herra, teidän Jumalanne, herättää teidän keskuudestanne Profeetan, teidän veljistänne; Häntä heidän on kuultava.”” Jos he olisivat tunteneet Mooseksen, he olisivat tunteneet Hänet.

⁹³         Nyt loppuun, kuunnelkaa, älkää menettäkö tätä nyt. Katsokaa, ensinnäkin, kun he neuvottelivat pappien kanssa, neuvottelivat arvovaltaisten kanssa, neuvottelivat armeijan kanssa, neuvottelivat koko seurakunnan kanssa, naapuruston kanssa, jotta he kokoontuisivat yhteen tätä tulevaa suurta kokousta varten, he eivät onnistuneet tekemään sitä oikein. He eivät neuvotelleet Jumalan kanssa. Ja tehdessään niin, he eivät menneet takaisin ja katsoneet, mitä kello oli!

⁹⁴         Oi, veli, kuuntele. Missä ajassa me elämme? Mikä on aikakausi? Mikä on se hetki, jossa elämme? Ei ole näiden asioiden aika, joista he puhuvat. Se on ohi. Tuomio on nyt käsillä. Voitte nähdä sen murtuvan. Muistatko sen kiven tuolla vuorella? Tuomion hetki! Muistatteko ilmestyksen tai näyn Morsiamesta? Pitäkää Hänet vain samassa tahdissa. Älkää antako Hänen poiketa tahdista.

Huomatkaa: ”Pappien hartioilla!”

⁹⁵         Ja Daavid ja kaikki papit, joiden olisi todellakin pitänyt tietää paremmin, mutta kuinka kävi? Pappien olisi pitänyt tietää paremmin. Kirjanoppineiden, teologien, olisi pitänyt tietää paremmin, koska Sana sanoi, ettei niin pidä tehdä.

⁹⁶         Ja tänään, kun he haluavat sanoa: ”Oi, Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Se on mentaalista telepatiaa. Se on tätä, tuota tai muuta.” He eivät näe luvattua Sanaa. ”Oi, se oli menneen päivän juttu.”

Daavid sanoi: ”No, odota nyt hetki. ’Pappien hartioilla’, se tapahtui silloin, kun Mooses tuli ulos. Toki, me, me laitamme sen tänään uusiin vaunuihin. Sain siitä ilmestyksen.”

⁹⁷         Papit sanoivat: ”Aamen, Daavid!” Katsokaas, uuden ekumeenisen neuvoston vaikutuksesta, että heidän pitäisi olla kaikki yhdessä ja tehdä näin ja näin, se sai papit kompastumaan. He eivät koskaan neuvotelleet oikean henkilön kanssa. He eivät tehneet sitä oikein, siksi he joutuivat vaikeuksiin. Kyllä.

⁹⁸         Pelkäänpä, että nykyään monissa asioissa… Kun eräs suuri opettaja, yksi helluntailaisuuden suurimmista, seisoi uskonnollisen ryhmän edessä toissa iltana Chicagossa, minun piti pitää tuo kokous liikemiesten kanssa, mutta arvelin olevani silloin Afrikassa, mutta palasin juuri päivää ennen sen alkua. Ja he olivat valinneet suuren helluntailaisen intellektuellin, ja hän nousi ylös ja kertoi heille, että tämä ekumeeninen liike oli Jumalan teko, ja sanoi, että kaikki heistä on palaamassa, jopa katolinen kirkko palaa alkuperäiseen tilaansa, kaikki puhuvat kielillä todisteena ja niin edelleen, eivätkä he tienneet, että se on paholaisen ansa!

⁹⁹         Ja eräs mies, jota en tiennyt, joskus kylvetään siemeniä, eikä tiedetä, mitä tulee tapahtumaan, mutta Täyden Evankeliumin Liikemiesten puheenjohtaja sanoi heti suuren puhujan laskeuduttua alas: ”Minulla on taipumus olla sanomatta asioita puhujiamme vastaan, mutta veli Branham ei sanonut, että näin kävisi. Mutta hän sanoi, että se johtaisi pedon merkkiin.”

Hän sanoi: ”Mutta veli Branham ei tiedä, mistä hän puhuu.”

Hän sanoi: ”Me… uskomme, että hän tietää.” Näettekö?

¹⁰⁰      Ja Chicagossa hän sanoi: ”Kuinka moni täällä haluaisi, että tulisin tänne ja kertoisin oman versioni siitä?”. Alkoi huuto ja kiljunta.

Katsokaa, kylvätte siemeniä; ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Jatkakaa vain siementen kylvämistä. Kun se hetki koittaa, jotkut heistä on…

¹⁰¹      Kuten Tuomas, hän oli kutakuinkin viimeinen, joka näki Herran. Mutta hänen täytyi nähdä Hänet uskoakseen Häneen. Näettekö, kun he näkivät sen tapahtuvan. Tuomas tuli sisään, mutta hän oli hieman myöhässä.

¹⁰²      Kun he näkivät, että ennustetut asiat ja sanat ”NÄIN SANOO HERRA” tapahtuivat, he sanoivat: ”Antakaa meille teidän Öljystänne.” Näettekö?

¹⁰³      Mutta nyt huomaa, vaikutus. Joskus hienot tyypit kokoontuvat yhteen. Kuulette heidän sanovan: ”Suuri se-ja-se, ja suuri se-ja-se, meidän suuri…”. Älkää koskaan tehkö niin.

Keskuudessamme ei ole ketään suurta. On vain yksi Suuri, ja se on Jumala. Me olemme veljiä ja sisaria. En välitä siitä, vaikka paimentaisit seurakuntaa, jossa on viisi ihmistä, se ei tee sinusta pientä; se tekee sinusta veljen, jos olet uskollinen Jumalan Sanalle. Ei ole väliä mitä tai miten, teistä ei tule pieniä. Jumalalla ei ole pieniä lapsia eikä isoja lapsia. Hänellä on vain lapsia. He ovat kaikki samanlaisia.

¹⁰⁴      Huomatkaa, Jumala itse tuli kirkkauden norsunluupalatseista tullakseen yhdeksi meistä. Kuka nyt on se iso? Otti… Ei tullut tänne alas ottaakseen papin muodon, vaan palvelijan. Pesi juuri sitä savea, jonka Hän loi, apostoliensa ja muiden jaloista. Kuka on suuri?

¹⁰⁵      Mutta nämä miehet olivat vaikuttuneita. He eivät ymmärtäneet. He luulivat, että jotakin uutta tulisi tapahtumaan, ei, jotakin, mitä Jumala ei sanonut tapahtuvan. He lähestyivät asiaa väärällä tavalla.

Siitä kaikki tämä innostus, kun… alkoi silloin kauan sitten, jokaisella kirkkokunnalla täytyi olla Jumalallinen parantaja; jokaisella kirkkokunnalla täytyi olla sitä, tätä tai tätä. Jokaisella kirkkokunnalla piti olla pieni Daavid. Jokaisella oli oltava sitä, tätä tai tätä. Näettekö mitä tapahtui? Se teki saman asian kuin tässä. Saman asian. Vaikutus!

¹⁰⁶      Sen ajan Sana, jonka aikana he elivät, jätettiin huomiotta.

¹⁰⁷      Huomatkaa, että ”leeviläisten hartioilla” oli alkuperäinen, Jumalan säätämä tapa tehdä nämä asiat.  ”Kantakaa tuota arkkia leeviläisten hartioilla.” Kaikki sen ulkopuolella oli vastoin sitä. Sen mitä Hän sanoi, sitä Hän tarkoitti. Jumala ei voi muuttua. Sen takia pysykää Hänen Sanassaan! Minulla on raamatunpaikka, kyllä, Ensimmäinen Aikakirja 15:15, jos haluatte laittaa sen muistiin. Huomatkaa.

¹⁰⁸      Huomatkaa nyt, kun seurataan Jumalaa. Haluan, että kirjoitatte tämän mieleenne. Jumalan käskyjen noudattaminen, kaiken oikein tekeminen Jumalalle, Jumalan palveleminen oikein edellyttää viittä asiaa, jotta Jumalan palveleminen voidaan tehdä oikein.

¹⁰⁹      Daavid teki Jumalalle palveluksen. Hän teki kaiken, mitä hän tiesi tehdä, paitsi että jätti Jumalan pois. Näettekö? Hän teki jotakin oikeaa, jotakin hyvää ihmisille, jotakin hyvää seurakunnalle.

¹¹⁰      Mutta haluan, että muistatte nämä viisi välttämättömyyttä. Ei ole väliä, kuinka vilpitön ihminen voi olla tehdessään sitä, tehdessään palvelusta Jumalalle, tämän, näiden viiden täytyy olla olemassa.

Ensinnäkin, on oltava Hänen aikansa tehdä se.

¹¹¹      Mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: ”Rakennamme arkin ja kellumme Niiliä pitkin, aivan kuten Nooa teki”? Nooan aikana arkkioli hyvä, mutta ei hänen aikanaan.

¹¹²      Entä jos Jeesus olisi tullut ja sanonut: ”Nyt minä kerron teille, mitä me teemme. Menemme vain vuorelle, kuten Mooses teki, ja saamme uuden lain julistuksen”? Näettekö? Huh-uh! Hän oli tuo laki. Näettekö?

¹¹³      Teidän on oltava Hänen ajallaan. Sen on oltava Hänen kaudellaan. Ymmärrättekö sen nyt? On oltava Hänen kaudellaan. Sen on oltava Hänen kaudellaan, ajalla ja kaudella.

¹¹⁴      Ja sen on oltava Hänen sanansa mukaisesti, joka on puhuttu. Sen on oltava. En välitä siitä, kuinka hyvin te sanotte, että tämän pitäisi olla, tai tuon pitäisi olla, tai tämän pitäisi olla. Sen on oltava Hänen Sanansa mukaisesti, Hänen aikansa ja kautensa mukaisesti.

Ja sen on annettava vastaavasti, henkilölle, jonka kautta Hän on valinnut sen tehtäväksi.

¹¹⁵      En välitä siitä, kuinka paljon on arvovaltaisia henkilöitä. On kuningas Daavid, aivan yhtä suuri kuin kuka tahansa heistä. Hän oli kansakunnan kuningas. Mutta Hänellä oli oma tapansa tehdä se, ja Hän oli kertonut heille, miten Hän tekisi sen. Mutta he eivät onnistuneet tekemään sitä.

¹¹⁶      Sen on tapahduttava Hänen Sanansa mukaisesti, Hänen ajallaan, Hänen ohjelmansa mukaisesti.

¹¹⁷      Ja sen on tapahduttava sen henkilön toimesta, jolle Hän on valinnut sen antamisen ja toteuttamisen. Mooses yritti paeta sitä: ”Ota joku muu.” Mutta Jumala valitsi Mooseksen tekemään sen. Monta muuta; Paavali yritti päästä siitä pois; monet muut. Mutta sen täytyy tapahtua sen kautta, jonka Hän on valinnut tekemään sen.

Ja sen on tultava ensin Hänen profeetoillensa. Jumalan Sanan on tultava Hänen profeetoillensa. Aamos 3:7: ”Herra Jumala ei tee mitään, ennen kuin hän ensin ilmoittaa sen palvelijalleen profeetalle.” Neljä.

¹¹⁸      Ja profeetan on oltava Jumalan Sanan vahvistama.

¹¹⁹      Siinä on teidän viisi pakollista asiaa. Sen on oltava sillä tavalla. Hänen ajallansa, Hänen kaudellaan, kun Hän sanoi, että se tapahtuisi; ja miehen, jonka Hän on valinnut; ja sen on tultava profeetalle; ja profeetan on oltava vahvistettu profeetta. Me huomaamme, että monissa Raamatun kohdissa se tuli profeetoille, mutta sitä ei vahvistettu. Meidän profeettamme on Jeesus Kristus.

¹²⁰      Huomatkaa nyt, näettekö, että Jumala ei ollut paljastanut asiaa heille valitsemallaan tavalla, jolla hän oli määrännyt sen tapahtuvan. He olivat hyväksyneet Daavidin tavan. He olivat hyväksyneet pappien tavan. He olivat hyväksyneet kirjanoppineiden ja teologien tavan, mutta eivät Jumalan tapaa. Naatan oli tuon ajan profeetta. Myöhemmin Naatan kertoi heille, miten se oli tehtävä. Mutta he tekivät sen neuvottelematta Naatanin kanssa. Ei sanaakaan siitä, että Naatanin kanssa olisi neuvoteltu. Kaikki se vaikutusvalta, suuri asia, joka oli meneillään! Ajattelen tuota laulua: ”Anna, pidä…”

Auta minua, Herra, kun sydämet ovat liekeissä,
Anna minun ylpeyteni nöyrtyä (mennä muiden mukana), vain huutaa Sinun nimeäsi;
Opeta minua olemaan luottamatta siihen, mitä muut tekevät, Vain rukouksessa odottamaan vastausta Sinulta.

Näetkö, se on oikea tapa toimia. Anna minun nähdä, että se tapahtuu oikealla tavalla, sitten se uskotaan.

¹²¹      Mutta Jumala ilmoitti sen heille Daavidin, palvelijoiden, kansan, tuhansien ja satojen päälliköiden kautta, mutta ei Naatanin kautta, joka oli sanonut: ”NÄIN SANOO HERRA”. Ja Herra sanoi, ettei Hän tekisi mitään, ennen kuin Hän ensin näyttäisi tuolle aikakauden profeetalle, mitä tehdä. Näettekö, mitä he tekivät? He lähtivät suoraan pois Jumalan Sanasta, menivät ja laittoivat arkin uusiin vaunuihin. Näettekö? He lähtivät tekemään sitä Jumalan käskystä ja Jumalan antamasta tavasta poiketen.

Ja niin on tapahtunut tänään, ystävät. Siksi meillä on ollut niin paljon hienoja ristiretkiä ja niin edelleen, mutta ilman tuloksia. Enemmän vääryyttä, enemmän syntiä, enemmän… Minä sanon teille, tämä kansakunta on mennyttä; ei vain tämä kansakunta, vaan myös muut kansakunnat. Tämä kansakunta, kuten Englanti eräänä toisena aikakautena, on ollut kaikkien muiden kansakuntien portto.

¹²²      Alhaalla Mosambikissa, neljäkymmentäkahdeksankymmentä mailin päässä sivilisaatiosta, viidakossa, beatnik-lapset kuuntelevat Elvis Presleytä, heiluttavat päätään ja pomppivat ylös ja alas tuolla tavalla, koko yön, pysyen… Tai tuollaiset pikku joukot vetävät tuhat mailia, kulkevat läpi Rhodesian saadakseen nähdä Elvis Presleyn. Ja silti he sanovat: ”Hän on hyvin uskonnollinen, hän ja Pat Boone ja muut.” Sehän on tämän hetken Juudas, eivätkä he tiedä sitä. Se siinä on pahinta, he uskovat olevansa oikeassa.

Eikö Jeesus sanonut tälle Laodikean seurakuntajaksolle: ”Sinä olet alaston, kurja, viheliäinen, kurja, sokea, etkä tiedä sitä”? Ei tiedä sitä!

¹²³      No, helluntailaislapset Afrikassa ja muualla sanovat: ”Elvis Presley laulaa kauniimmin, mitä olette koskaan kuulleet.” Ei epäilystäkään siitä, mutta niin teki myös Daavid; ei epäilystäkään siitä, mitä laulajat tekivät, mutta se aiheutti sen, että kuolema iski leiriin. Näettekö, missä he ovat, missä me olemme tänään, ystävät?

¹²⁴      ”Leviläisten hartiat” oli Jumalan alkuperäinen tapa tehdä se. Ja he olivat laittaneet sen uusiin vaunuihin. Nyt, se ei tule koskaan toimimaan. He eivät kysyneet oikeaa tapaa. Näettekö? Niinpä he lähtivät ulos, siitä, ja etenivät sen kanssa väärällä tavalla.

¹²⁵      Ja niin on tapahtunut tänäänkin. Kun ihmiset, olivatpa he kuinka vilpittömiä tahansa, yrittävät tehdä Hänelle palveluksen Hänen säätämänsä paljastustavan ulkopuolella, he aina sotkevat sen. Jumala säätää sen omalla tavallaan. Ihmiset, olivatpa he kuinka vilpittömiä tahansa, jos yritätte tehdä sen sen ulkopuolella, te – te pilaatte sen.

¹²⁶      Vähän niin kuin Bileam teki Bileamin päivinä. Jumala sanoi Bileamille, tuolle profeetalle. Hän oli profeetta, profeetta Bileam. Hän oli profeetta, ja Sana tuli juuri hänelle ja sanoi: ”Älä mene sinne alas. Se on Minun valittuni. Se on Minun valintani.”

Ja Bileam meni arvohenkilöiden, sotilaiden, saarnaajien ja vaikuttajien luo ja sanoi: ”No, minä sanon teille, että kuningas tulee…”.

Katsokaa, aivan kuten Daavidin kohdalla, samoin kuin tänään. Ottakaa vain kaikki esikuvina, niin näette sen. Näettekö sen? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Näettekö, näettekö, aivan samalla tavalla kuin se on nyt.

¹²⁷      Mutta pappisväki sanoi, papit sanoivat, kirjanoppineet sanoivat, teologit sanoivat: ”Näin se pitäisi tehdä.” Mutta niin ei ollut, ja osoittautui, että näin ei ollut.

¹²⁸      Ja Jumala sanoi Bileamille, ja hän oli profeetta, ensin Hän sanoi hänelle: ”Älä mene alas.”

¹²⁹      Mutta näiden muiden miesten vaikutus sai hänet toimimaan vastoin sitä, mitä Jumala käski tehdä, ja siitä tuli herätyksen sijasta kirous. Toki hän meni sinne alas ja opetti ihmisiä ja sanoi: ”Odottakaa nyt! Tiedättekö mitä?” Hän sanoi: ”Me olemme – me olemme mooabilaisia. Muistattehan, että Lootin tytär on kuningattaremme. Hän on alkuperämme. Olemme kaikki samaa verta. Olemme kaikki… Me kaikki kirkkokunnat olemme samanlaisia.” Älkää sekaantuko tuohon juttuun. Pysykää kaukana siitä. Näettekö? Hän sanoi: ”Olemme kaikki samanlaisia. Sinun kansasi on kuin minun kansani. Voimme mennä naimisiin keskenämme, jotta voimme pitää todellisen ekumeenisen neuvoston. Ymmärrättekö? Me kaikki voimme kokoontua yhteen ja palata takaisin alkuperäiseen asiaan.”

Jumala kirosi sen. Sitä syntiä ei koskaan annettu Israelille anteeksi. Se pysyi heidän mukanaan heidän loppuelämänsä ajan. Sitä ei koskaan annettu anteeksi. He menehtyivät erämaassa sen kanssa. Aivan oikein. Koska he eivät valinneet Jumalan säätämää tietä noudattamalla Hänen vahvistamaansa tapaa.

¹³⁰      Huomatkaa, että tämä asia, jonka he tekivät, aiheutti sen, että Israel kuoli erämaassa. Ja Jeesus sanoi: ”He ovat kaikki tuhoutuneet ja menneet.” Katsokaa, ketkä seisoivat Mooseksen rinnalla tuolloin: Joosua ja Kaleb, mukana ohjelmassa.

¹³¹      Huomatkaa jälleen, tässä on Daavid, ja mitä hän teki. Ja kun hän teki, mitä se sai aikaan? Se aiheutti sen, että kuolema iski vilpittömään ihmiseen.

Nyt, luulen, että olemme edelleen kytkettyinä, ja haluan teidän kuulevan kautta maan.

Tämä asia, jonka Daavid teki, neuvottelematta Naatanin kanssa ja kysymättä Herran Sanaa sen suhteen, aiheutti kuoleman iskemään vilpittömään ihmiseen. Kyllä, herra. Hän ojensi kätensä, hän, joka oli elänyt arkin läheisyydessä; se lähti hänen talostaan. Ja härkä kompastui, ja arkki oli kaatumaisillaan.

¹³²      He olivat jo tehneet yhden asian väärin, kaksi asiaa väärin. Ensinnäkin he eivät koskaan neuvotelleet Naatanin kanssa. Seuraavaksi he menivät sinne alas eivätkä neuvotelleet Jumalan Sanan kanssa. Joka… Samuel oli Sana sinä päivänä… Eikä hän koskaan kysynyt neuvoa Herran Sanalta. Sitten, kun he tekivät niin, he toimivat vastoin Jumalan Sanaa.

Ja tässä tämä hyvä mies, joka oli ollut huolehtijana, hän oli piispa, ja ajatteli: ”No, tässä, en halua, että Jumala epäonnistuu.” Niinpä hän laittoi kätensä arkin päälle. Hän ei ollut leeviläinen, ja hän kuoli. Kolme asiaa!

¹³³      Miettikää nyt todella tarkkaan ja katsokaa, mitä kirkkokunnat ovat tehneet tänä päivänä. Näettekö, he ovat torjuneet sen, kutsuneet sitä ”vääräksi opiksi”. Näettekö? Katsokaa, missä he ovat. He saavat kyllä ekumeenisen neuvostonsa. He kutsuvat sitä ” henkiseksi telepatiaksi”, vaikka Jumala itse vahvistaa sen olevan Totuus ja todistaa, että se on Totuus. ”Voi, he ovat vain pieni joukko typeryksiä siellä”, he sanovat, ” eivätkä tiedä, mistä puhuvat.”

Aivan oikein, me emme tiedä. Mutta me vain sanomme Hänen Sanansa, ja Hän tietää, mistä Hän puhuu. Minä en voi selittää sitä, kukaan muukaan ei voi, mutta Hän – Hän – Hän vahvistaa Sen.

¹³⁴      Huomaa nyt. Monet vilpittömät uskovat tänä päivänä, jotka tulevat Kristuksen luo, jotka haluavat tulla koko sydämestään, kuolevat hengellisesti samalla tavalla. Monet vilpittömät ihmiset menevät katoliseen kirkkoon ja haluavat tulla kristityksi, menevät metodistien, baptistien, Kristuksen Kirkon ja jopa helluntailaisten luo, ja haluavat tulla kristityksi, laittavat kätensä siihen, liittyvät heihin.

¹³⁵      Kun Daavid näki tämän tapahtuvan, se herätti hänet. Älä herää liian myöhään siellä, veli. Hän näki, että kuolema oli iskenyt.

Näyttäkää minulle tulokset. Mitä tämä niin kutsuttu herätys, ihmisten saaminen takaisin seurakuntiin, on tehnyt kansakunnalle, uskovien ruumiille? Se ei ole tehnyt mitään muuta kuin luonut uusia järjestöjä ja kirkkokuntia, koko ajan lisää jäseniä ja niin edelleen. Onko kansakunta parempi? He sanoivat, että he aikoivat…

¹³⁶      ”Amerikka. Jumala siunatkoon Amerikkaa. Se on – se on kansakunta, se on kristitty maa.”

Se on miljoonan mailin päässä siitä, että se olisi kristitty maa. En edes rukoile sen puolesta. Kuinka voisin rukoilla sen puolesta, kun se ei tee parannusta Jumalan mahtavien voimien alla, jotka on todistettu sen edessä, ja se kieltää ja sulkee ovensa sille ja kävelee pois? Minä jätän sen Jumalan haltuun. Ja se menee yhä kauemmas. Ja nyt se uppoaa. Katsokaa vain, mitä tapahtuu.

¹³⁷      Monet vilpittömät ihmiset menevät ja liittyvät johonkin järjestöön, ryhmään tai jonkinlaiseen kulttiin, ja siellä he kuolevat hengellisesti. Ette voi kertoa heille mitään. Heihin iskostetaan tuota asiaa: ”Nämä piispat sanoivat näin. Ja tämä sanoi näin, tämä sanoi näin.” Näyttäkää heille tästä Jumalan Sanasta, missä sanotaan: ”NÄIN SANOO HERRA”. ”Mutta meidän pastorimme…”

En välitä siitä, mitä teidän pastorinne sanoo, älkää välittäkö siitä, mitä minä sanon tai kuka tahansa muu sanoo. Jos se on vastoin Jumalan vahvistettua Sanaa, hetkeä, aikaa, Sanomaa ja niin edelleen, unohtakaa se. Pysykää kaukana siitä. Ja minun on seisottava jokaisen teidän edessänne tuomiopäivänä, ja te tiedätte sen. Ja tuskinpa sanoisin niin, ellen tietäisi, että olen nyt vanha mies. Minä… Ei ole niin, että minä tietäisin jotain, mutta Hän tietää. Minä vain seuraan sitä, mitä Hän sanoi.

¹³⁸      Katsokaa tämän päivän suuria ristiretkiä, joita meillä on ollut eri puolilla maata. On osoittautunut, että se on ollut turhaa. Eikö Jeesus sanonutkin tässä, Luukas 7:7, ”Turhaan he minua palvovat”? Turhaan Daavid toi arkin ylös. Turhaan Ahab koulutti noita profeettoja. Turhaan Bileam otti ne rahat. ” Opettaen Oppina ihmisten käskyjä.” Jumalan käskyt ovat tärkeitä, vaikka kuinka synti…

¹³⁹      ”Nuo ihmiset ovat todella vilpittömiä.” Sen kuulee niin usein: ”He ovat niin vilpittömiä.” Se ei merkitse mitään. Jehovan todistajat, Seitsemännen päivän adventistit ja kaikki nuo kultit tulevat tänne kadulle ja tekevät asioita, joita kukaan meistä ei tekisi. Katolilaiset seisovat kadunkulmassa ja kerjäävät, ja niin edelleen, nuo tilaukset ovat tuollaisia, ja ovat miljardi kertaa miljardi kertaa miljardi dollarin arvoisia, ja yhä kerjäävät sitä. Vilpittömiä, epäilemättä. Seurakunnat menevät ja – ja saarnaavat ja niin edelleen, ja papit seisovat saarnastuolissa ja tekevät kaikkensa saadakseen uusia jäseniä seurakuntaansa; mutta se on uusi arkki.

On vain yksi Arkki, jota pitää seurata, ja se on Jumalan Sana. Kaikki, mikä on ristiriidassa tuon Arkin kanssa, pysykää kaukana siitä! Se on uusien vaunujen päällä, eikä Jumalan hartioilla. Aivan. Pysykää kaukana siitä asiasta. Älkää olko missään tekemisissä sen kanssa.

¹⁴⁰      Suuret ristiretkemme, miljardeja ja miljoonia on antanut tunnustuksensa. Ja epäilen, olisiko niitä sataa, kaikista niistä. Katsokaa, siitä ei ole ollut mitään.

Katsokaa sitten Sanan lupausta.

¹⁴¹      Te ajattelette, että se on epäonnistunut, ja me tiedämme, että se on epäonnistunut. Jotkut maan suurimmista herätyssaarnaajista nykyään sanovat, että se on täysin epäonnistunut. Seurakunta tietää, että se on epäonnistunut. Kaikki tietävät sen epäonnistuneen. No, miksi se on niin? Miksi se epäonnistui?

Sillä oli hyvä tarkoitus. Sen tarkoituksena oli tuoda ihmiset Jumalan Läsnäoloon, suurten ristiretkien avulla. Ja miljoonat ihmiset käyttivät rahansa ja osallistuivat suuriin ristiretkiin. Ja kaikki kirkot menivät yhteen, suuria auditorioita, ja suuria asioita, ja suuria asioita tapahtui. Miksi se epäonnistui? Koska he eivät koskaan tunteneet sitä hetkeä, jossa he elivät.

Ei ihme, että Jeesus seisoi ja Hän itki sydämessään. Kyyneleet valuivat Hänen poskiaan pitkin, ja Hän sanoi: ”Jerusalem, oi Jerusalem, kuinka usein olisinkaan halunnut levittää siipeni ympärillesi, niin kuin kana huolehtii poikasistaan (olet kivittänyt jokaisen profeetan, jonka olen lähettänyt luoksesi), mutta sinä et ole halunnut! Mutta nyt sinun hetkesi on tullut.”

¹⁴²      Ettekö tunne Pyhän Hengen huutavan teille? ”Oi, Yhdysvallat ja maailma, kuinka usein olisinkaan halunnut koota teidät, mutta te ette ole halunneet. Nyt teidän hetkenne on tullut. Teidän nautinnon jumalanne, teidän saastan jumalanne, Sodoman ja Gomorran jumalanne, on tullut keskuuteenne.” Jopa meidän pienet lapsemme, beatle-kampaukset ja otsatukka kasvoillaan, ja pienet perversiot ovat alkamassa. Meidän naisemme ovat mennyttä. Se on lunastamisen ulottumattomissa. Miehistämme on tullut isoja nynnyjä, jotka kävelevät ympäriinsä pienet shortsit jalassaan ja käyttäytyvät kuin tytöt, ja hiukset roikkuvat heidän niskassaan. Ja me olemme sodomalaisia, ja meitä odottaa Jumalan tuli ja viha.

¹⁴³      Tiedättekö, miten Hän tappaa, miten Hän tuhoaa sen? Samalla tavalla kuin Hän on aina tehnyt. Kun prostituoitu teki jotain väärää, hänet kivitettiin kuoliaaksi; he ottivat kiviä tappaakseen naisen, joka oli prostituoitu. Sillä tavalla Hän tappaa seurakunnan. Raamatussa sanotaan, että Hän antaa taivaasta sataa raekiviä, jotka painavat sata paunaa kappale, ja Hän kivittää heidät. Kuka aikoo pysäyttää Hänet? Mikä tiede voi sanoa, ettei se ole mahdollista? Hän tulee tekemään sen.

Samalla tavoin kuin Hän teki arkin ja vei Nooan turvaan, Hän tulee tekemään sen uudelleen seurakunnalleen.

Ja omien lakiensa ja oman tapansa mukaisesti Hän kivittää sen porton, joka on tehnyt huorin kuninkaiden ja satojen ja tuhansien päälliköiden kanssa. Hän kivittää hänet kuoliaaksi omien lakiensa mukaisesti, jotka Hän on asettanut voimaan. Kuka sanoo Hänelle, ettei Hän voi tehdä raekiveä?

¹⁴⁴      Kysykää joltakulta, joka tietää, miten sadepisara alkaa. Se tekee ympyrän ja palaa takaisin turbon läpi, kerää itseensä yhä enemmän ja enemmän ja enemmän, kunnes se saavuttaa tietyn painon, ja sitten se putoaa alas.

Hän, Jumala, joka… painovoima ei edes pystynyt pidättelemään Häntä maan päällä, ja Hän nousi ylös Taivaaseen. Jumala, joka loi painovoiman, voi myös tehdä turbon, joka on tarpeeksi suuri heiluttaakseen kiveä, kunnes se painaa sata paunaa. Hän sanoi tekevänsä sen, ja Hän tekee sen. Kuka sanoo Hänelle, ettei Hän saa tehdä sitä? Hän tekee sen, koska Hän sanoi tekevänsä niin.

¹⁴⁵      Olemme lopun ajassa. Seisomme lähellä tuomiota. Miksi? He yrittävät syödä vanhaa mannaa, joka putosi viisikymmentä vuotta sitten, helluntaiseurakunta. Pyhityskirkko yrittää, yli kaksisataa vuotta sitten. Luterilaiset, noin kolmesataa tai enemmänkin vuotta sitten, monta sataa vuotta sitten. He yrittävät syödä vanhaa mannaa. Oi, veli, se on ummehtunutta. Se on saastunutta. Siinä on… Siinä on… Olen aina sanonut, että siinä on matoja, toukkia… Se tappaa sinut, jos syöt sitä.

¹⁴⁶      Ottakaa selvää, olisiko Daavid tai joku muu heistä neuvotellut vain tuon hetken Leivän kanssa.

Jos papit ja profeetat ja saarnaajat ja teologit ja koulukunnat ja kirkkokunnat olisivat vain neuvotelleet tuon hetken kanssa! Mutta nyt siitä ei ole heille mitään hyötyä. Se on siirtynyt eteenpäin. Se ei auta yhtään. Hän on nyt mennyttä. Hän ylitti tuon rajan noin viisi vuotta sitten, katumuksen, tuomion ja armon rajan.

¹⁴⁷      Huomatkaa, entä sitten? Mitä voidaan tehdä? Mitä on tehtävä? Kysykäämme profeetalta, Raamatulta, johon emme voi lisätä tai ottaa Siitä pois. Jos teemme niin, Jumala poistaa meidät Elämänkirjasta.

Raamattu sanoo Malakia 4:ssä, mitä tänään tulisi tapahtumaan. Ilmestyskirjan 10. luvussa, kuinka Seitsemän Sinettiä avattaisiin ja paljastettaisiin kaikki nämä salaisuudet, jotka on kätketty näiltä reformaattoreilta! Hän sanoi, kuinka se tapahtuisi. Se on Raamatussa, NÄIN SANOO HERRA. Jumala on täysin, täydellisesti tunnistanut sen, ja vahvistanut sen olevan Totuus, merkkien, ihmeiden kautta taivaassa, taivaalla ja kaikessa muussa, kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan.

Luuletko, että he kuuntelevat sitä? Ei. He ovat kuolleita. He ovat laittaneet kätensä johonkin, mikä on tappanut koko asian. Ei, se ei tee niin, se ei tee niin, ei koskaan enää.

¹⁴⁸      Kun tapahtui tämä asia, Daavid havaitsi. Oi Jumala, lähetä meille Daavid, joka voi nähdä, missä hän seisoo, joka voi katsoa ulos ja nähdä, että Jumala antoi lupauksen, mitä, miten Hän aikoo tehdä sen tänään. Jumala sanoi sen juuri tässä Sanassaan, miten Hän tulisi tekemään sen.

¹⁴⁹      Jumala sanoi Miikalle. Miika tutki näkyään neljänsadan arvokkaan profeetan edessä. Hän tutki näkyään nähdäkseen, oliko se oikein. Hän katsoi takaisin siihen, mitä profeetta oli sanonut ennen häntä, nähdäkseen, mitä tapahtuisi. Hän katsoi taaksepäin ja näki, että Elia seisoi siinä ja sanoi: ”Ahab, koirat nuolevat sinunkin veresi”. Silloin hän näki, että tuo näky oli täsmälleen Jumalan Sanan mukainen, joten hän julisti sen. Ja hän oli oikeassa. Hän oli oikeassa. Ei ollut väliä sillä, mitä muut sanoivat, hän pitäytyi tuon Sanan kanssa.

¹⁵⁰      Katsotaanpa nyt näkyä, joka meillä on tänään. Onko kyseessä kirkkojen rakentaminen; onko kyseessä uudet asiat; onko kyseessä suuret asiat, joita tulee tapahtumaan? Vai onko kyseessä tuomio? Katsokaa taaksepäin ja katsokaa tämän päivän lupausta, katsokaa, missä ajanjaksossa me elämme.

¹⁵¹      Te sanotte: ”No, siunattu olkoon Jumala, veli, minä olen vilpitön. Liityin kirkkoon. Olen suorittanut taiteen kandidaatin tutkinnon. Olen tehnyt tämän.” Se on ihan okei, se on hienoa, ei mitään sitä vastaan; niin oli tehnyt myös David, niin olivat tehneet sen päivän papit, niin olivat tehneet teologit. Mutta se oli vastoin Sanaa.

¹⁵²      Jumala sanoi, kuinka Hän tekisi sen tänään, kuinka Hän palauttaisi kaiken, kuinka Hän tekisi sen uudelleen. Hän lupasi palauttaa ennalleen. Se on aivan oikein. Joel 2:28:ssa Hän lupasi, että Hän palauttaisi ennalleen. ”Minä palautan ennalleen”, sanoo Herra, ”kaikki ne vuodet, jotka syöpäläinen on syönyt.” Heillä on er… Katsokaa, kyseessä on sama mato; se on vain eri elämänvaiheessa. Ja kun katolilaisuus alkoi syödä, sitten luterilaiset ja metodistit ja helluntailaiset ja kaikki muutkin; Hän sanoi: ”Minä palautan kaiken takaisin seurakuntaan, joka on oleva tarkalleen samanlainen kuin se oli alun perinkin.”

¹⁵³      Katsokaa näkyä toissa yönä. Tarkalleen sama Morsian tulee tältä puolelta, tulee tältä puolelta. Sen jälkeen prostituoidut kulkivat ohi vähäpukeisina vanhat vaatteensa näin ylöspäin, ja tanssivat rock-and-rollin tahtiin ja kutsuivat itseään Seurakunnaksi.

Te sanotte: ”No, me emme toimi sillä tavalla.”

Sillä tavalla Jumala näkee teidät. Te ette näe itseänne sellaisena. Jumala näkee teidät sellaisena. Kukaan ei näe itsensä olevan vääränä. Kun katsot Jumalan Sanan peiliin, se kertoo sinulle, oletko väärässä vai et. Jos Daavid olisi tehnyt niin, hän olisi nähnyt oman vääryytensä. Jos Ahab olisi tehnyt niin, tai jos ne profeetat olisivat tehneet niin, he olisivat nähneet itsensä olevan väärässä.

¹⁵⁴      Vahvistettu profeetta sanoi: ”Ahab on kuoleva, ja koirat tulevat nuolemaan hänen verensä”. Ja hänen profetiansa oli täsmälleen sen mukainen. Silloin hän tiesi olevansa oikeassa. Jopa Joosafatin olisi pitänyt nähdä se ja tietää se. Kun Miika näki näyn, hän ei ollut paljoakaan kansan parissa niinä päivinä, mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Hän oli oikeassa.

¹⁵⁵      Huomatkaa, me tuomme tämän asian nyt tähän päivään, kun näemme sen suuren hetken, joka on tulossa.

Huomatkaa, mitä myös Daavid yritti tehdä. Minulla oli tässä pieni huomautus siihen liittyen. Hän yritti tuoda arkin Daavidin kaupunkiin, omaan kirkkokuntaansa.

¹⁵⁶      Katsokaa taaksepäin, kun Herra puhui ensimmäisen kerran täällä joella: ”Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin ennen ensimmäistä tulemista…”.

Veli, seurakunnat eivät voineet sietää sitä, eivät myöskään Yhdistyneet, ne kaikki. Heillä oli oltava yksi jossakin. Oi, heidän kaikkien oli tehtävä se, aivan tarkalleen. Kaikkien niiden oli tuotava se omaan taloonsa.

¹⁵⁷      He halusivat tuoda sen Daavidin kaupunkiin. Miksi? Siellä ei ollut valmista paikkaa sille.

Ja se on syy siihen, miksi Sanomaa ei voi tuoda kirkkokuntaan. Sanaa, Arkkia, Kristusta, ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, ja kaikkea Hänen tunnusmerkkejään, ette voi tuoda sitä organisaatioonne. He eivät koskaan tule uskomaan siihen, koska sille ei ole tilaa. Eikö Raamattu sano, että Hän oli Laodikean ajanjakson seurakunnan ulkopuolella yrittäen päästä sisään?

Daavidin kaupungissa ei ollut paikkaa, vaikka se oli kuinka uskollinen ja kuinka suuri ja niin edelleen. Se ei silti ollut oikea paikka. Sen piti olla Jerusalemissa. Sinne se meni myöhemmin, kun profeetta kertoi heille, mitä sen kanssa oli tehtävä. Näettekö? Daavidin oli siis tuotava se omaan kaupunkiinsa. Siellä ei ollut valmista paikkaa sille.

¹⁵⁸      Kristus on meidän Arkkimme, eivätkä he ota sitä vastaan. Kristus on Sana; he eivät ota sitä vastaan. He haluavat uskontunnustuksensa, kirkkokuntansa, uuden arkin tai – tai uuden kantajan. He haluavat, että kirkkokunnan kantamaan Sitä; uusi arkki. Huh!

Muistakaa, Kristus on meidän Arkkimme! Uskotteko, että Kristus on Sana? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Se on siis Arkki. Onko näin? Kyllä. Kristusta ei voi kuljettaa, oikeaan paikkaansa, minkään kirkkokunnan vaunuilla. Hän on tekemisissä yksittäisen ihmisen kanssa eikä ryhmän kanssa. Hän ei ole koskaan ollut tekemisissä ryhmän kanssa, vaan yksittäisen ihmisen kanssa. Koska Hän sanoi, että Hän ei tee niin. Jos Hän tekisi niin, Hän toimisi vastoin Sanaansa, Aamos 3:7. Ette voi saada sitä valehtelemaan. Ei, herra. Se on Totuus.

¹⁵⁹      Mutta näettekö, he yrittävät. Organisaatio ei voi kantaa Arkkia. Siinä on liian monta päätä. Näettekö? Se ei onnistu. Hän lupasi, ettei Hän tekisi niin, eikä Hän tee niin. Hän sanoi… kun Hän lupasi… kun Hän lupasi tehdä sen jollakin muulla tavalla? Se on syy, miksi Hän lupasi, ettei Hän tekisi niin.

Älkää ajatelko tuollaisia ajatuksia. Minä voin tuntea sen. Näettekö?

¹⁶⁰      Joten Hän lupasi tehdä sen tietyllä tavalla, ja mitään, mikä on vastoin sitä, Hän ei tee sitä. Ymmärrättekö? Mutta Hänen alkuperäisellä tavallaan, sen mukaisesti, miten Hän sanoi Aamos 3:7:ssä, Hän tekee sen niin. Ja se on vahvistettava ja todistettava oikeaksi.

Tiedätte, minkä Hän lupasi tälle päivälle, niin Hän tekee sen tänään. Juuri niin Hän sanoi tekevänsä. Hän avaisi nuo Seitsemän Sinettiä, ja mitä kaikkea Hän tekisi; paljastaisi siellä takana olevat salaisuudet, kuinka nämä kasteet ja kaikki asiat olivat menneet sekaisin. Ja tässä se on, suoraan Hänen Läsnäolossaan. Tiede todistaa sen. Taivaat ovat julistaneet sen. Ihminen seisoo, katsoo suoraan siihen ja näkee sen tapahtuvan. Hän ei ole sanonut mitään muuta kuin sen, minkä Hän on tehnyt todeksi. Siinä te olette. Vain siksi, että näkisitte, missä olemme tänään.

¹⁶¹      Kuinka jokainen ihminen, jossa on Hänen Henkensä, tietää sen; jonka päällä on Jumalan Henki, tietää, että tämä on Totuus, koska Jumalan Henki ei puhu vastoin Sanaa. Ei, ei, ei. Se tulee olemaan oikeassa Sanan kanssa.

Te sanotte: ”Minulla on Pyhä Henki. Minä huusin, minä puhuin kielillä. Tanssin Hengessä.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään. Näettekö?

Daavid teki saman, käytännöllisesti katsoen saman asian. Hän lauloi kaikin voimin ja huusi kaikin voimin. Kaikki muutkin tekivät niin, ja he kävelivät suoraan kuolemaan. Aivan oikein. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

¹⁶²      Vain Sanalla on merkitystä, Herran Sanalla. ”Ne, jotka odottavat Herraa.” Juuri niin, herra. Näettekö, ne, joissa on Jumalan Henki, katsovat lupaukseen tälle päivälle ja katsovat ja odottavat, kunnes he näkevät sen. Sitten he sanovat: ”Se on Se.” Jumala paljastaa sen heille.

¹⁶³      Kuten Natanael. Filippus meni ja löysi Natanaelin. Natanael sanoi: ”Hetkinen. Tiedän, että tuo on luvattu, mutta anna minun nähdä se.” Ja kun hän näki Sen, hän sanoi: ”Se on Se.”

Nainen sanoi: ”Tiedän, olen kuullut kaikenlaisia teologeja. Olen tehnyt sitä ja tätä. Ja olen itsekin lukenut Raamattua, ja tiedän, että me… Messias on tulossa, joka tulee tekemään näitä asioita, joten Sinun täytyy olla Hänen profeettansa.”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän.”

¹⁶⁴      Hän sanoi: ”Tulkaa, katsokaa miestä, hän on Se.” Hän odotti, kunnes hän näki tuon Jumalan Sanan tunnistaman Messiaan, ja sitten hän sanoi: ”Sitä me olemme odottaneet neljäsataa vuotta. Meillä ei ole ollut profeettaa eikä mitään. Tässä Hän on, ja Hän itse sanoo, että Hän on Hän.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]” …ulos ja tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle ne asiat, joita olen tehnyt.”

Mutta papit halusivat tappaa Hänet, ja lopulta he tekivät sen. Näettekö?

Mutta he eivät voi tänään tappaa Hänen Henkeään. Aivan oikein. Ei, he eivät voi tappaa Sitä. Se oli täällä tuodakseen meidät sisään, joten olemme kiitollisia. Huomatkaa, kuinka suuri Jumala on, kuinka suuria Hänen tekonsa ovat, kuinka se ei voi koskaan epäonnistua!

¹⁶⁵      Jumalalla on määrätty ja alkuperäinen tapa tehdä asioita, eikä Hän koskaan tee sen vastaisesti.

¹⁶⁶      Nyt Hän lupasi viimeisinä päivinä, miten Hän tulisi toimimaan. Ja Hän lähetti heille, meille Sanoman; ja tällä Sanomalla olisi sama tunniste kuin Elialla oli, kuten Elisalla oli, kuten Johannes Kastajalla oli. Ja se kääntäisi ihmisten sydämet, ei kirkkokuntien puoleen, vaan takaisin alkuperäisten, apostolisten isien puoleen, takaisin Sanaan. Kuinka nämä asiat ovatkaan tulleet vahvistetuiksi! Kuinka viimeisen enkelin äänen kuuluessa, Ilmestyskirjan 10. luvussa, ”Seitsemännen enkelin päivinä nämä salaisuudet, jotka kaikki ovat olleet…”…

”Miksi metodistit tekivät näin ja baptistit ja Kristuksen Kirkko ja Jehovan todistaja, kaikki tekivät näin?”

”Nämä salaisuudet tullaan paljastamaan viimeisenä päivänä, kun seitsemän enkelin… seitsemännen enkelin Sanoma, kun hän…”  Ei silloin, kun hän alkaa tehdä tätä, vaan ”kun hän alkaa julistaa Sanomaa”. Näettekö? Ei valmistelun vuosina, vaan: ”Kun hän alkaa julistaa Sanomaa, silloin nämä salaisuudet paljastuvat.” Ja tässä he ovat; he eivät tiedä niitä, ja te ihmiset olette sen todistajia.

¹⁶⁷      Ja sitten siinä suuressa observatoriossa, jotta maailma olisi ulkona, he ihmettelevät yhä, mitä tapahtui. Tucsonissa, ne suuret observatoriot ottivat siitä kuvan siellä ylhäällä; ihmettelevät yhä, mitä tapahtui. ”Mistä on kyse?” He laittavat yhä lehteen: ”Tietääkö kukaan mitään siitä mitään, miten se on voinut tapahtua?”. Siellä ylhäällä ei ole sumua, siellä ei ole ilmaa, siellä ei ole kosteutta; kolmenkymmenen mailin korkeudessa ilmassa. Oi ei!

” Taivaalla ylhäällä on oleva merkkejä. Ja kun nämä tapahtuvat, maanjäristyksiä monin paikoin, silloin ilmestyy taivaalla Ihmisen Pojan merkki.” ”Sinä päivänä”, Luukkaan kirjassa, ”Ihmisen Poika ilmoittaa jälleen itsensä; hänet paljastetaan, Hänet itsensä.” Ja maailma tulee näyttämään Sodoman ja Gomorran kaltaiselta. Oi, voi sentään!

Veljet, älkää olko tietämättömiä hengellisistä asioista, katsokaa. ”Tutkikaa kirjoituksia, sillä te ajattelette niissä on Iankaikkinen, teillä on Iankaikkinen Elämä; ja juuri ne todistavat Sanasta.” Juuri ne todistavat Totuudesta, niistä asioista, joita Jumala tekee tällä hetkellä.

¹⁶⁸      Ja mitä nyt? Ne, joissa on Jumalan Henki, odottavat näitä asioita. Ja kun he näkevät ne, he uskovat ne. Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isäni vedä häntä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle,” Hän on Sana, ”ne tulevat Minun luokseni.” Hän on Sana. He tulevat minun luokseni.”

¹⁶⁹      Olen ollut aika kova tänä aamuna, ymmärrättehän. He odottavat Herraa, he odottavat; ja kun he tekevät niin ja näkevät, että tuo lupaus, joka on annettu tälle päivälle, vahvistetaan, se uudistaa heidän uskonsa Hänen Sanaansa. Sillä Hän lupasi tehdä sen, ja tässä Hän tekee sen. Silloin siinä ei ole epäilystäkään. Jumala puhuu. Hänen Sanansa puhuu ensin. Ja sitten Henki, joka tuo sen mukanaan, tekee sen, minkä Sana sanoi tekevänsä.

Oi, meillä on paljon jäljittelyä. Sellaista tulee edelleen olemaan paljon, miehiä, joilla on vilpitön sydän ja jotka yrittävät tehdä asioita näin ja näin, mutta katsokaa, mitä tapahtui. Ihmiset laittavat kätensä ja sitten – sitten he kuolevat. Katsokaa, huomatkaa.

¹⁷⁰      Kenenkään miehen suunnitelma kirkkokunnasta ei tule koskaan toimimaan, kun hän hankkii jäseniä omiin itse tekemiinsä kirkkokunnallisiin arkkeihin. Jumalalla ei ole koskaan ollut kirkkokuntaa. Hänellä ei koskaan tule olemaan kirkkokuntaa. Ja se on ihmistekoinen asia.

¹⁷¹      Ja ihmettelen tänä päivänä, jos kaikki meidän vetoamisemme ja suuret ristiretkemme ja herätyksemme ovat olleet täyttämässä metodistien arkkia, baptistien arkkia, presbyteerien arkkia! Mutta miten on Kristuksen Arkin, Sanan, laita?

Ja jos Morsiamen on määrä olla Sana, hänen on oltava Kristuksesta, osa Sulhasesta. Hänen on oltava Sana; ei Sana Hänen päiväänsä varten; tämän päivän Sana, jonka Hän lupasi olevan tänä päivänä ja jonka Sanansa Hän lähetti muovaamaan Morsiamensa ja valmistamaan Hänet. Toivottavasti näemme sen! Älkää nyt keksikö mitään omaa ajatusta, älkääkä ottako jonkun toisen ajatusta. Ottakaa tässä vahvistettu Sana, Raamattu. Siinä se sanotaan.

Jumala on luvannut Sanassaan, miten Hän valitsisi Morsiamensa tänä viimeisenä päivänä. Tiesittekö sen? Hän on luvannut sen, miten Hän tekisi sen, ja että alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Hän valitsee Kristuksen, valitsee ajat, valitsee kaudet, miten Hän… Hän ei voi jättää sitä väliin, Morsiamensa kohdalla, koska Hän on osa tuota Sanaa.

Hän ei voi valita sitä minkään kirkkokunnan perusteella, kun Hän ei valinnut Kristustakaan minkään kirkkokunnan perusteella. Tuliko Kristus jonkin kirkkokunnan kautta? Ei. He hylkäsivät Hänet. No, näin kirkkokunta silloin teki. Sitten kun Hän valitsee Morsiamen, voiko Hän tulla muulla tavoin?

Miten Hän toi Kristuksen tänne? Profeettojen Sanan kautta. Onko näin? Miten Hän tuo Morsiamensa tänne? Profeettojen Sanan kautta.

Miten Hän tunnisti itsensä tullessaan? Erään miehen kautta, jonka yllä oli Elian henki ja joka tuli erämaasta. Miten Hän tunnistaa Morsiamensa? Hän lupasi Malakia 4:ssä saman asian, ennen kuin Hän tuhoaisi maan, kuten tapahtui Sodoman päivinä.

¹⁷²      Muistakaa, Sodoma poltettiin. Onko näin? No, tämä maailma tulee palamaan. Jeesus sanoi niin. Ja tulee aika, jolloin, kuten Luukkaan evankeliumin 17. luvussa ja 30. jakeessa sanotaan: ”Niinä päivinä, kun tulee olemaan kuin Sodomassa ja Gomorrassa, silloin Ihmisen Poika ilmestyy.”

Ja mitä sitten tapahtuisi? Malakian mukaan Hän polttaa maan uudelleen, ja vanhurskaat (Tuhatvuotisessa valtakunnassa) kävelevät ulkona jumalattomien tuhkan päällä. Onko näin? Näettekö?

Olemme siis aivan lopunajassa. Olemme nyt ovella odottamassa Hänen tuloaan.

¹⁷³      Huomatkaa, että Jumala lupasi Sanassaan, että Hän valitsisi Morsiamensa alkuperäisellä tavalla, jolla Hän valitsi omansa… Sulhasen. Hän ennusti sen profeettojen kautta ja lähetti profeetan tunnistamaan sen.

Profeetta sanoi Jordanin rannalla seistessään: ” Katsokaa!”. He sanoivat: ”Sinä olet Messias, etkö olekin?”.

Hän vastasi: ”Ei, en ole Messias.” ”Sinun täytyy olla Messias.”

¹⁷⁴      ”Mutta minä en ole Hän. Mutta Hän seisoo teidän keskuudessanne. Ja hänen kenkiään en ole arvollinen riisumaan. Kun Hän tulee, tekee itsensä tunnetuksi…”

Ja tänään Hän seisoo keskuudessamme, Pyhän Hengen Persoonassa, ilmaisten itseään yhä enemmän ja enemmän, tulemalla Seurakuntaansa, tekemällä itsensä tunnetuksi; koska Hän, Morsian ja Sulhanen ovat sama, tehden itsensä tunnetuksi. Ja eräänä päivänä huomaatte, että se Yksi, jonka tunsitte sydämessänne, ja näette Hänen tulevan tunnistetuksi, personoituu edessänne, ja silloin te ja Hän olette Yksi.

Olette yhdistyneet Sanan kautta. Ja Sana, joka oli alussa, palaa takaisin alkuun, joka on Jumala. ”Ja sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä ja te Minussa.” Halleluja! Me olemme tässä. Halleluja! Olen niin iloinen nähdessäni Hänen personoituvan keskuudessamme ja nähdessäni, mitä Hän lupasi Sanasta; ei mitään jonkun tunteiden, laulamisen, hyppimisen ja tanssimisen kaltaista. Vaan Hänen Sanansa kautta, aamen, Hän tekee itsensä tunnetuksi.

¹⁷⁵      Katsokaa, kun he rakensivat temppelin ja veivät arkin sinne, Jumala meni sinne Tulipatsaan kanssa. Aamen. Daavid hyppi ja huusi, kaikki laulajat ja papit hyppivät ja huusivat, vaikka he olivat Jumalan tahdon ulkopuolella. Mutta kun Jumala osoitti arkin paikalleen ja asemaansa, ennen kuin he saivat arkin sinne, tässä tuli Tulipatsas, joka johti tietä; aivan kerubien siipien yläpuolella ja aivan Pyhimmistä Pyhimmän takana, Hänen leposijaansa; Tulipatsas! Ja Jumalan kirkkaus oli siellä, kunnes… he eivät voineet edes nähdä, miten palvella. Aamen.

Se sulkee jokaisen teologin silmät, kun Hän tulee hakemaan Morsiantaan. Hänet temmataan ylös keskellä yötä, niin kuin se tapahtui, heidän luokseen. He eivät edes huomaa Hänen poismenoansa. Oi, ylistys Jumalalle!

¹⁷⁶      Huomatkaa, että Jumala lupasi, että Hän toisi Morsiamensa ulos, mitä Hän tulisi tekemään. Tulisi olemaan Siemen. Illalla tulisi olemaan Valo, miten Hän tulisi tekemään kaikki nämä asiat, aivan tarkalleen ja sillä tavalla, miten Hän sen alun perin suunnitteli Vanhassa Testamentissa ja Uudessa Testamentissa.

Eikä se tapahdu kirkkokuntien kautta. Se ei tapahdu meidän järjestelmämme kautta, jota käytämme tänään. Me vain aiheutamme kuolemaa. Antakaa ihmisten koskea Siihen ja kuolla sille. Näettekö?

¹⁷⁷      Sanan, ehtooajan Sanoman, on tuotettava ehtooajan tuloksia. Ehtooajan Sanoman on kylvettävä ehtooajan Siemen, ei aamun Siementä. Ehtooajan siemen! Onko näin? Keskipäivän näyttämö, jonka siemenet olivat tuolla takana, olivat kirkkokunta; se kuoli, tuhoutui. Mutta ehtooajan Sanoma tuottaa ehtooajan Valon, tuottaa ehtooajan tulokset; ehtooajan Sanoma!

Jeesuksen aika, keskipäivän sanoma, tuotti keskipäivän tuloksia. Alun sanoma näytti alun tuloksia, loi luomakunnan. Hän loi Poikansa omaksi kuvakseen, keskipäivällä. Ehtooaikana Hän tekee sille Morsiamen. Näettekö? Minkä kautta? Hänen Sanansa.

Miten Hän muodosti maan? Miten Hän puhui sen olemassaoloon?

Hänen Sanansa kautta!

Kuka oli Hänen Poikansa? Sana! ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellä.”

Miten Hän tulee ottamaan Morsiamensa? Sanan kautta; ei uuden vaunun kautta, ei jonkun teologin idean kautta. Mutta Sanansa perusteella Hän tunnistaa Hänet. Älkää laittako siihen mitään ja älkää ottako siitä mitään nyt. Jättäkää se sellaiseksi kuin se on. Näettekö?

¹⁷⁸      Ehtooaikana Hän lupasi kuitenkin paljastaa, avata nämä Seitsemän Sinettiä ja näyttää, mitä noilta seurakunnilta oli jäänyt näkemättä. Ilmestyskirja 10 ja Malakia 4, Luukas 17:30, Hän sanoi tekevänsä sen. Älkäämme nyt sekoittako sitä. Pitäkäämme se oikeassa.

¹⁷⁹      Sallikaa minun lopuksi… Kello on noin, melkein vartin päästä kello kaksitoista. Sallikaa minun päättää sanomalla tämä.

Ystävät, kuunnelkaa, Herran Jeesuksen nimessä! Nämä asiat ovat liian selviä, jotta ette uskoisi niitä. Ne ovat liian selviä, jotta ette näkisi niitä. Varmasti voitte nähdä Sen! Varmasti maailma voisi nähdä Sen! Mutta juuri teidän…

Älkää ottako vaikutteita näistä uusista touhotuksesta ja asioista, joita heillä on nykyään; en välitä siitä, kuinka hyviä miehiä he ovat, kuinka vilpittömiä he ovat. ”Jos he eivät puhu lain ja profeettojen mukaan”, Raamattu sanoo, ” heissä ei ole Elämää.” Näettekö?

¹⁸⁰      Daavid ajatteli olevansa oikeassa. Hän oli vilpitön. Nuo papit luulivat olevansa oikeassa. He olivat vilpittömiä. Mutta he eivät vain neuvotelleet asiasta Herran kanssa. Ja miten he saattoivat tehdä sen? Ehkä he sanoivat: ”Me rukoilimme läpi.” Mutta se ei ollut Jumalan tapa. Hän lupasi, ettei Hän tee mitään, ennen kuin Hän ensin ilmoittaa sen palvelijoilleen, profeetoilleen. Ja siellä seisoi Naatan aivan heidän keskellään, eikä hänen kanssaan koskaan neuvoteltu lainkaan.

¹⁸¹      Lukekaa nyt sieltä Aikakirjojen muutama seuraava luku, niin huomaatte sen. Kun Daavid istui talossa ja sanoi: ”Onko oikein”, ja Naatan istui hänen kanssaan, ”että minä saan asua setripuisessa ja Jumalan arkki on täällä ulkona teltan alla?”. Ja Naatan sai Herralta tietää, mitä hänen oli sanottava, että hänen oli tehtävä.

¹⁸²      Ja hän oli tehnyt väärin, joten silloin Jumala sanoi: ”Sano palvelijalleni Daavidille, että minä rakastan häntä. Minä tein hänelle nimen, joka on kuin suurilla miehillä maan päällä, mutta minä en voi antaa hänen tehdä sitä,” näettekö, ”hän on tuottanut minulle pettymyksen,” näettekö, ”minä en voi antaa hänen tehdä sitä,”. Minä tulen tuomaan miehen, hänen poikansa, joka rakentaa Jumalan ikuisen temppelin.” Ja se oli tietysti Daavid. Salomo oli sen esikuva, mutta sitten hän epäonnistui. Jokaisen miehen täytyy epäonnistua. Jokaisen ihmisen on epäonnistuttava.

Jumala on ainoa, joka ei voi epäonnistua. Hän ei voi epäonnistua. Se on yksi asia, jota Jumala ei voi tehdä, se on epäonnistua. Ja Jumala on Sana. Ja Sana, riippumatta siitä, näyttipä se tulevan tällä tai toisella tavalla, se tulee juuri niin kuin Sana sanoi.

¹⁸³      Muistakaa, että teidän on seurattava ajanjaksoa, aikaa. Näettekö? Ja missä ajanjaksossa olette, missä ajassa, ja missä se on vahvistettu, jotta näette, että se on täsmälleen Totuus.

¹⁸⁴      Ottakaa nyt kaikki nämä pakolliset asiat, koko Sana, kaikki esikuvat ja asiat, ja katsokaa, missä te olette. Miettikää hetkeä, jossa elämme.

Katsokaapa tuonne, melkein kymmenesosa maapallosta on valmis sortumaan. Tiede sanoo niin. He katsovat kelloa. Muutama vuosi sitten sanottiin: ”Keskiyöhön on enää kolme minuuttia.” Nyt saattaa olla minuutti, ehkä puoli minuuttia.

He sanoivat: ”Se ei tapahdu meidän sukupolvemme aikana.”

¹⁸⁵      ”Se voi tapahtua viiden minuutin kuluttua.” Ja huomatkaa, mitä hän sanoi seuraavaksi: ”Viisi vuotta.” Minä en koskaan sanonut sitä nyt. Hän sanoi niin, tiedemies. He lentävät pois Kaliforniasta kuin kärpäset. Näettekö? No, sinä päivänä, kun Loot lähti Sodomasta, samana päivänä satoi tulta maan päälle.

Jonain päivänä Jumala ottaa meidän Sanomamme, ja me tulemme lähtemään täältä. Jotain tulee tapahtumaan, aivan varmasti, kun Seurakunta, Hänen Ruumiinsa, Hänen Morsiamensa, on poissa.

¹⁸⁶      Nyt haluan lukea teille erään raamatunkohdan, ja haluan, että luette sen kanssani. Haluan, että käännätte 5. Mooseksen kirjan 4. lopettaessamme. Luulen, että on sanottu tarpeeksi, jotta ymmärrätte. 5. Mooseksen kirja 4. Aion lukea tästä kaksi kohtaa. Ja tälle seurakunnalle, ja nauhoilla oleville, ihmisille nauhoilla ja ihmisille, jotka ovat kytkeytyneinä muualla maassa, haluan teidän kuuntelevan tätä todella tarkasti, älkääkä epäonnistuko. Tämä on asia, jota minä…

5. Mooseksen kirjan 4. luku. Otan ensimmäisen jakeen. Haluan lukea ensimmäisen jakeen, sitten luen 25. ja 26. jakeen. Voitte lukea sen kaiken, kun pääsette kotiin, mutta ajan säästämiseksi, jotta pääsemme ajoissa ulos, koska minun on tultava takaisin tänä iltana, jos Herra suo. Kuunnelkaa tämän profeetan puhetta. Hän oli ollut Jumalan Läsnäolossa. Hän tiesi, mistä hän puhui. Kuunnelkaa.

Kuule siis, Israel, niitä käskyjä ja säädöksiä, jotka minä opetan sinulle, jotta sinä noudattaisit niitä ja eläisit ja menisit ja ottaisit omaksesi sen maan, jonka Herra, sinun isiesi Jumala, antaa sinulle. (Tämä on esikuva meidän Tuhatvuotisessa valtakunnastamme.) Älkää lisätkö siihen sanaan, jonka minä annan teille käskyksi, älkääkä ottako siitä mitään pois, (”Älkää lisätkö siihen mitään, älkääkä ottako siitä mitään pois. Pysykää, sanokaa vain se, mitä Se sanoo!”), että pitäisitte Herran, teidän Jumalanne, käskyt, jotka minä käsken teidän pitää.

Teidän silmänne ovat nähneet, mitä Herra on tehnyt… Baal-Peorille; sillä kaikki miehet, jotka seurasivat Baal-Peoria, Herra, teidän Jumalanne, on hävittänyt teidän keskuudestanne. (”Nyt te olette erillinen kansa, erottautuneet niistä kirkkokunnista. Näettekö? Näettekö?)

Mutta te, jotka olette liittyneet Herraan, teidän Jumalaanne, te olette tänä päivänä elossa, jokainen teistä. (”Te ette ole koskaan kuolleet kirkkokuntanne kanssa. Te olette nyt elossa ja Jumalan Läsnäolossa.”).

Lopuksi, älkää menkö sen ohi. 25. jae, nyt, kun he menivät maahan, katsokaa mitä tapahtui.

Ja kun sinä synnytät lapsia ja lasten lapsia, ja sinä… olet viipynyt kauan maassa ja turmelet itsesi (näin tapahtui) ja teet… jumalankuvia (jotain muuta) tai minkä tahansa esineen kuvan ja teet pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä ja ärsytät häntä vihaan: (Kuunnelkaa!)

Minä kutsun taivaat ja maan todistajiksi teitä vastaan tänä päivänä, katsokaa, että te tulette pian häviämään kokonaan siitä maasta tai siitä paikasta, minne te menette Jordanin yli valloittamaan sen; teidän elämänne ei tule jatkumaan siellä, vaan te tulette hävitetyksi kokonaan.

¹⁸⁷      Tämä oli Mooses, joka puhui Israelille sen jälkeen, kun Jumala oli vahvistanut hänen oikeutensa Tulipatsaan kautta, ja hän tiesi, että hänet oli todistettu Jumalan palvelijaksi johdattamaan heidät ulos. Ja ennen kuin he menivät maahan, ennen kuin he menivät sinne, Mooses sanoi: ”Nyt, ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, minä kutsun taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan. Jos lisäätte Siihen yhdenkin sanan tai otatte Siitä yhdenkin sanan pois, ette tule jäämään siihen maahan, jonka Herra Jumala antaa teille.””

Niinpä minä sanon Jeesuksen Kristuksen Nimessä: Älkää lisätkö yhtään mitään, älkää ottako, älkää laittako omia ajatuksianne Siihen, sanokaa vain, mitä noilla nauhoilla sanotaan, tehkää vain täsmälleen se, minkä Herra Jumala on käskenyt tehdä; älkää lisätkö Siihen mitään!

¹⁸⁸      Hän on aina pitänyt meille antamansa lupauksen. Hän on pitänyt jokaisen lupauksensa. Onko Hän kertonut teille, mitä tulisi tapahtumaan, ja tapahtuiko se? Tuon taivaan ja maan eteenne tänään haasteena: Onko Jumala koskaan sanonut mitään, mitä Hän ei ole täyttänyt ja tehnyt juuri sen, minkä Hän sanoi tekevänsä meille? Eikö Hän ole tehnyt juuri niin kuin Hän sanoi tekevänsä? Juuri niin. Niin Hän tulee jatkossakin toimimaan. Älkää vain lisätkö siihen mitään. Älkää ottako Siitä pois. Uskokaa vain Siihen ja vaeltakaa nöyränä Herran, teidän Jumalanne, edessä, sillä lähestymme maahan lähtemistä.

Sen jälkeen te ette enää palaa, ette enää palaa tämän tyyppiseen elämään. Te palaatte kuolemattomana olentona. Käännytte, kun synti on poistettu, kun Saatana on sidottu, ja tulette elämään tuhat vuotta tällä maalla, jonka Herra, sinun Jumalasi, on antanut teille. ”Sillä nöyrät perivät maan.” ”Autuas on se, joka täyttää kaikki Hänen käskynsä, että hänellä olisi oikeus päästä kaupunkiin.” ”Sillä ulkona ovat velhot, valehtelijat, huorintekijät ja koirat. He eivät saa mennä sinne.” Mutta ne kuuluvat vain lunastetuille ja niille, jotka vaeltavat Hänen käskyjensä mukaan.

¹⁸⁹      Älkää ottako mitään uusia asioita. Niitä lentää joka puolella, ja niitä tulee lisää. Mutta älkää ottako näitä uusia asioita.

Herra, sinun Jumalasi, on ilmoittanut sinulle, mikä on Totuus. Herra, sinun Jumalasi, on vahvistanut Sanansa ja Henkensä kautta, mikä on Totuus. ”Ei voimalla, ei väkevyydellä, vaan Minun Henkeni kautta.” Ja Henki: ”Jumala etsii niitä, jotka palvovat Häntä Hengessä ja Totuudessa.” ”Sinun sanasi on totuus.” Ja Hän on perinpohjaisesti vahvistanut, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on näyttänyt teille ehtooajan Siemenet. Hän on paljastanut sen teille Sanassa. Hän on todistanut sen teille Henkensä kautta.

¹⁹⁰      Älkää koskaan aloittako tai yrittäkö organisaatiota. Älkää yrittäkö rakentaa minkään muun päälle.

Mutta pysykää nöyrinä Herran, teidän Jumalanne, edessä, sillä näyttää siltä, että portit luvattuun Maahan saattavat pian avautua. Menkäämme sitten sisään todellisen laulun ja riemun kera, kun Morsian ja Ylkä ottavat paikkansa Valtaistuimella.

¹⁹¹      Eläkää nöyrästi. Eläkää rakastavasti. Rakastakaa toisianne. Älkää koskaan päästäkö mitään keskuuteenne. Jos huomaatte, että sydämessänne nousee jotain jotakuta vastaan, poistakaa se sieltä heti. Älkää antako…

Saatana tekee parhaansa päästäkseen keskuuteenne. Näettekö? Älkää antako sen tapahtua. Joku liukaskielinen kaveri saattaa tulla ja yrittää viedä teidät pois siitä. Luuletteko, että he pystyivät puhumaan Mooseksen pois Jumalan Läsnäolosta, jossa hän oli seisonut ja nähnyt sen? Ei, herra. Ei. Me emme ota Siitä mitään pois emmekä lisää siihen mitään. Pidämme sen vain sellaisena kuin Herra on sen sanonut. Emme halua mitään kirkkokuntaa. Emme halua mitään organisaatioita. Emme halua pahansuopaisuutta. Emme halua riitoja. Me haluamme Jumalan, ja Hän on Sana.

Kumartakaamme nyt päämme.

¹⁹²      Oi Jumala, katson ympärilleni hengellisellä silmällä, yritän nähdä, mitä on tapahtumassa. Näen Sinun Sanasi, sen, miten Se on vahvistettu, miten Se on todistettu; aina sieltä kolmekymmentäkolme vuotta sitten, täältä alhaalta joen rannalta, sen, mitä Sinä sanoit. Ja tässä se on, kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin, ja Sinä teet juuri niin kuin Sinä sanoit. Ja Sinä teit juuri sen, mitä sanoit. Herra, olkoon se kaukana meistä, että yrittäisimme tehdä Siitä yhtään pienempää tai suurempaa; vain pitää Se sellaisena kuin Sinä sen olet tehnyt, vain kävellä nöyränä ja seurata Sinua.

¹⁹³      Nämä ovat ne, Herra, jotka Sinä olet antanut palvelutyölle, kaikkien niiden lisäksi, jotka nukkuvat ympäri maata, ympäri maailmaa. Täällä olevilla hautausmailla on monia noista odottavista, siunatuista pyhimyksistä. Mutta on niin kuin sanotaan: ”Me, jotka olemme elossa ja olemme jääneet jäljelle, emme estä niitä, jotka ovat nukkuneet. Pasuuna soi, kuolleet nousevat ensin, ja sitten meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan.” Kun Jumalan kirkkaus tulee maan päälle, se tulee piilottamaan Seurakunnan pois maailman silmistä. Se ei edes näe sitä, kun se lähtee.

¹⁹⁴      Isä Jumala, varjele näitä käsissäsi. Ne ovat Sinun. Rukoilen, Jumala, että vaeltaisimme aina nöyrinä Sinun edessäsi. Emme tiedä, kuinka pitkään. Emme halua tietää, kuinka pitkään; se ei ole meidän asiamme. Se on Sinun asiasi. Me emme tahdo tietää, milloin Sinä tulet. Meidän tahtomme, Herra, on pysyä nöyrinä, kunnes Sinä tulet, ja vaeltaa kanssasi. Haluamme, että Sinä vain sallit itsesi tulla tiettäväksi silloin tällöin, Isä, keskuudessamme, jotta voimme nähdä, että vaellamme yhä Sinun kanssasi.

¹⁹⁵      Anna meille anteeksi menneet syntimme. Ohjaa meitä ja varjele meitä tulevaisuutta varten kaikilta paholaisen ansoilta. Johda ja ohjaa meitä, Jumala, meidän Isämme. Anna syntimme anteeksi ja auta meitä olemaan lapsiasi. Me olemme kurjaa kansanluokkaa. Olemme hylkiöitä tämän maailman ihmisten ja kirkkokuntien keskuudessa.

Me näemme lopun. Ja me kiitämme Sinua hengellisestä näkökyvystä Sinun Sanaasi, jotta voimme nähdä lopun ajan, sillä kaikkien näiden asioiden on määrä johtaa siihen suureen kivittämiseen Taivaasta. Auta meitä, Herra, ettemme olisi täällä sinä päivänä, vaan että olisimme menneet Sinun Läsnäoloosi, lentäneet pois Sinun syliisi.

¹⁹⁶      Paranna sairaat ja kärsivät, Herra. Rukoilemme, että tänä iltana Sinä annat meille niin suuren kokouksen, ettei keskuudessamme olisi yhtään heikkokuntoista ihmistä, Sinun läsnäolosi tähden, Herra. Olkoon sydämemme jatkuvasti kiinnittyneenä Sinuun. Ja me tiedämme, Herra, että rahalla, omaisuudella, maailman asioilla ei ole merkitystä, ne ovat vain niin ajallisia. Kaikkien niiden on mentävä. Työpaikkamme, asuinpaikkamme, ystävämme, kaiken on mentävä. Ei ole väliä sillä, kuinka rikkaita tai köyhiä, kuinka suosittuja tai epäsuosittuja olemme, kaiken on mentävä. Mutta on vain yksi asia, jonka ympärille meidän olemuksemme täällä keskittyy, ja se on Jeesus Kristus. Jumala, anna meidän siis hylätä kaikki toissijainen ja pitää kiinni Hänestä. Ja Hän on Sana. Suo se, Herra.

¹⁹⁷      Tämän hetken oikeaksi vahvistettu Sana! Mooseksen päivien oikeaksi vahvistettu Sana oli Jeesus. Jesajan, Elian, Johanneksen ja kaikkien muiden aikojen oikeaksi vahvistettu Sana oli Jeesus. Ja tämän päivän oikeaksi vahvistettu Sana on Jeesus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Herra, auta meitä uskomaan siihen, näkemään se ja vaeltamaan siinä. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä.

¹⁹⁸      Päämme ollessa kumartuneina, ihmettelen, jos täällä on joku, joka ei ole koskaan todella tehnyt sitä yhtä suurta, kaikki riittävää… Te uskotte siihen, mutta pelkkä uskominen Siihen ei riitä.

Minä uskon, että vaimoni oli hyvä tyttö. Tunsin hänen isänsä, hänen äitinsä. Tunsin hänet vuosien ajan. Hän eli rehellistä elämää. Uskon, että hän oli hyvä nainen, mutta se ei tehnyt hänestä minun vaimoani. Hänestä ei tullut minun vaimoni ennen kuin hyväksyin hänet ja hän hyväksyi minut.

Nyt Jeesus haluaa hyväksyä sinut. Ettekö haluaisi hyväksyä Häntä ja tulla osaksi Hänen Sanaansa? Jos ette ole tehneet sitä, päänne ja sydämenne kumartuneina, luotan siihen…

¹⁹⁹      Tässä ei ole tilaa alttarikutsulle. En ole muutenkaan kovin kiinnostunut niistä. Uskon, että Jumala vierailee juuri siellä, missä sinä olet. Nostaisitko kätesi ja sanoisit: ”Veli Branham, muista minua rukouksessa. Haluan tehdä sen”? Jumala siunatkoon teitä. ”Minä…” Jumala siunatkoon sinua. Käsiä kaikkialla! ”Haluan olla sellainen.” Jumala siunatkoon sinua, veli. Siunatkoon sinua, veli; teitä kaikkia, ympäriinsä. ”Haluan olla sellainen.” Jumala siunatkoon… ”Haluan todella olla sellainen. Minä näen sen.”

Kuulehan, ystävä, saattaa olla jotain pientä… Jos et ole sellainen, niin sitten on jotain, jonka ympärille olet keskittynyt sen lisäksi. Olette yhtä lähellä sitä kuin katselisitte. Näette sen. Olette nähneet sen jo vuosia, sen liikkuessa ylöspäin. Näette sen kypsyvän nyt. Jos se merkitsee meille kaikkea, eikä mikään muu tule kestämään kuin se, miksi ette vain kääntäisi päätänne pois tuosta asiasta, jota olette katsoneet, ja keskittyisitte Häneen? Joka, kaiken elämän keskus, kaiken tuonpuoleisen keskus, on Hän. Ettekö tekisi sitä, kun rukoilemme yhdessä?

²⁰⁰      Rakas Jumala, kun miesten, naisten, poikien, tyttöjen, jopa sananpalvelijoiden kädet nousivat ylös. He – he halusivat – he halusivat sanoa, että he halusivat tulla keskityttyä aivan Herran Jeesuksen ympärille, ja kuitenkin näyttää siltä, etteivät he voi tehdä sitä. Jokin vetää heitä sinne ja tänne. Se voi olla kirkkokunta, se voi olla henkilö, se voi olla synti, se voi olla jotain, mitä he piilottelevat sydämessään. En tiedä, Herra. Sinä tiedät. Mitä se sitten onkin, Herra, kun Sinä kutsut toisia… Sinä olet kutsunut heitä. He ovat Sinun.

Ja kun Sinä kutsut heitä, voikoot he vapautua tuosta, tuosta ahdistavasta synnistä, kuten Raamattu sanoo. ”Kääntykää pois siitä synnistä, joka niin helposti meitä piinaa, jotta me kärsivällisesti juoksisimme sen juoksun, joka meidän edessämme on, ja katsoisimme (mihin? työhömme? kirkkokuntaamme? ryhmittymäämme? neuvostoihin?) Kristukseen, joka on sen uskon Tekijä ja Täyttäjä, joka meillä on Hänessä.” Tee se, Isä, meille tänään, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen.

²⁰¹      Nyt he ovat sinun, Herra. Tee heille, mitä Sinä parhaaksi näet. Tee meille niin kuin Sinä parhaaksi näet. Me olemme sinun. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti minua
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

²⁰²      Oletteko unohtaneet päivällisen? Oletteko unohtaneet, ovatko lapset kunnossa, ulkona autossa vai eivät? Oletteko unohtaneet kaiken menneestä ja tajunneet, mitä se on, jonka tunnette juuri nyt? Se toteutuu edessänne, päivä päivältä. Näettekö? Antakaa sen olla kaiken keskipiste. Antakaa muiden asioiden mennä pois, ne katoavat joka tapauksessa.

Oi, seuratkaa vain Häntä! Näettekö? Kuten Elisa seurasi Eliaa, seuratkaamme Häntä. Sillä meidätkin jonain päivänä temmataan ylös. Me tulemme näkemään tulivaunut, jotka nostivat Hänet haudasta. Me tunnemme sen keskuudessamme nyt. Jonain päivänä Hän tulee irrottamaan hevoset puskista. Me nousemme ylös. Ettekö te rakasta Häntä?

ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Oi, voitteko melkein sulkea silmänne ja nähdä Hänet tuolla leijailemassa?

Rakastan Häntä (ketä muuta voisin rakastaa?) Rakastan Häntä,
koska Hän rakasti minua ensin.
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

²⁰³      Aina kun palaan kotiin, joku on poissa. Olen poissa muutaman kuukauden, palaan, ja joku on poissa. Olen surullinen joka kerta, kun tulen takaisin.

Eräänä päivänä eräs poika, jonka kanssa kävin koulua, tuli kadulla vastaan ja sanoi: ”Hei, Billy”.

²⁰⁴      Katsoin häntä, hän oli ennen komea poika, mustat kiiltävät hiukset taaksepäin kammattuina, nyt ne ovat valkoiset kuin lumi. Hän oli ennen niin suora, vatsa näin pitkällä. Sanoin: ”Hei, Jim.” Katsoin häntä.

Tunsin sydämessäni, ajattelin: ”Luoja, tuo poika ja minä, tuo mies ja minä, me olemme saman ikäisiä.”

Silloin tiesin, että minun päiväni ovat luetut. Tiedän, että enää ei voi kestää kovin kauaa. Katson ympärilleni ja ajattelen: ”Mitä voin tehdä, Herra? Auta minua. En halua mennä Sinun edellesi. Haluan pysyä aivan Sinun takanasi. Näytä Sinä tietä.” Katson ja ajattelen: ”Viisikymmentäkuusi vuotta, oi voi, ei voi kestää enää kauaa.”

²⁰⁵      Katson alas ja näen hyvän ystäväni Bill Dauchin istumassa siellä, seitsemänkymmentäkaksi tai seitsemänkymmentäkolme vuotta vanha. Katson ympärilleni ja näen näitä lapsia, jotka ajattelevat: ”No, odotan, kunnes olen yhtä vanha kuin veli Branham, niin ajattelen samoin.” Kulta, et ehkä koskaan tule näkemään sitä. Epäilen kovasti, ettet näe sitä. Näetkö? Mutta ajattele vain, että jos veli Bill Dauch elää tämän päivän, hän elää kauemmin kuin sadat viisitoista- ja kuusitoistavuotiaista. Heitä kuolee joka hetki.

Joten mitä väliä sillä on, minkä ikäinen olet! Mitä teette siinä hetkessä, jossa elätte? Mitä teet Jeesuksen hyväksi tällä hetkellä? Näettekö? Oi, haluan nähdä Hänet. Haluan nähdä sen hetken, jolloin katson ja näen kaikki nämä vanhat ruumiit muuttuneina, näen ne ” muuttuvan hetkessä, silmänräpäyksessä”. Jos näin ei ole, niin silloin olemme hyvin typeriä ihmisiä; syö, juo ja ole iloinen, sillä huomenna sinä kuolet. Näettekö, te olette kuin eläin, te kuolette ja menette multaan ja siinä kaikki. Mutta teissä asuu kuolevainen… kuolematon sielu, veli. Olemme kuulleet Taivaasta. Olemme nähneet, että se on vahvistettu. Tiedämme, että Hän on ja palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä.

Nyt, Kristuksen ruumiin jäsenet, kun laulamme tuon uudestaan, haluan, että istutte paikoillanne ja kättelette toisianne, kun laulamme tuon uudestaan.

Minä… (tervehdi vain veljeäsi, sisartasi) Rakastan Häntä, koska…(Richard!)…minä…
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

²⁰⁶      Rakastatko häntä? Sano: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Rakastatteko Hänen Sanaansa? Sanokaa: ”Aamen.”  [Aamen! – toim.] Rakastatteko Hänen asiaansa? Sanokaa: ”Aamen.” [”Aamen!” – toim.] Rakastatteko Hänen ruumistaan? Sanokaa: ”Aamen!” [”Aamen!” – toim.] Rakastatte siis toisianne. Aamen! Aivan oikein. ”Siitä kaikki tulevat tietämään, että olette minun opetuslapsiani, kun rakastatte toisianne.”

Nyt, olen laskenut käteni näiden nenäliinojen päälle, jos teidän täytyy saada ne ennen iltaa.

²⁰⁷      Aion pyytää veli Richard Blairia… Jumala vastasi hänen rukoukseensa, hänen ja tämän veljen, jotka rukoilivat toissa päivänä, että hän toisi takaisin tämän pienen pojan, joka istuu keskuudessamme tänään, joka elää heidän uskonsa tähden Jumalaan. Nyt pyydän häntä päästämään meidät pois rukouksen sanalla, ihan hetken kuluttua, jotta voimme palata takaisin tänä iltana.

Tuon kellon mukaan kello on noin viisi minuuttia yli kaksitoista. Haluan, että tulette takaisin illalla, jos voitte, jos olette lähettyvillä. Jos joudutte lähtemään kotiin, Jumala varjelkoon teitä matkallanne, auttakoon teitä ja suojelkoon teitä. Jos voitte jäädä ja haluatte jäädä, olette tervetulleita. Jumala olkoon nyt kanssanne.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Kunnes… (nostetaan kädet ylös Hänelle) … tapaamme Jeesuksen jalkojen juurella;
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen.

[Veli Branham alkaa hyräillä: Jumala olkoon kanssanne – toim.] Tällä tavalla lähdetään Jumalan huoneesta, rukoillen, nöyrästi, luottaen siihen, että tapaamme jälleen tänä iltana. Jos emme tapaa, ”Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen!”.

Kumartakaamme nyt päämme. Veli Blair.