65-0218 SIEMEN JA KUORI EIVÄT PERI YHDESSÄ
(Seed is not heir with the Shuck)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.2.1965

¹        Jääkäämme seisomaan hetkeksi rukousta varten. Kumartakaamme päämme.

²       Rakas Jumala, me katsomme tämän suureksi etuoikeudeksi olla täällä tänään, tuodaksemme elävän Kristuksen kuolevalle maailmalle ja kuolevalle sukupolvelle.

³       Me haluamme pyytää Herra, että sinä voitelisit sanamme ja vaivannäkömme, niin että ne eivät turhaan sinulle palaisi, vaan saisivat aikaan sen, mitä tarkoitusta varten ne ovat.

⁴       Auta jokaista miestä, naista, poikaa ja tyttöä täällä tänä iltana, joka on tarpeessa. Ja, Isä, me tiedämme kaikki olevamme tarpeessa. Ja kun lähdemme tänä iltana, niin salli meidän tuntea sydämissämme niin kuin nuo, jotka tulivat Emmauksesta sen jälkeen, kun he olivat todistaneet Kristuksen ylösnousemuksen, kun he sanoivat: “Eikö sydämemme ollutkin palava, kun Hän puhui meille tiellä?” Suo se Herra!

⁵       Paranna sairaat ja ahdistetut. Älköön keskuudessamme olko yhtään heikkoa tämän illan kokouksen jälkeen. Ja ennen kaikkea, älköön keskuuteemme jääkö yhtään uskomatonta, Herra. Voikoot he kaikki uskoa iankaikkiseksi elämäksi. Sillä se on tänne kokoontumisemme tarkoitus.

⁶       Näitä siunauksia me pyydämme Jumalan valtakunnan kunniaksi, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

⁷       On hyvä olla täällä takaisin tänä iltana. Ja voin nähdä muutamien seisovan, ja luulen, että puhelinyhteydet ovat nyt kunnossa, moniin eri kaupunkeihin ympäri maan, San Franciscoon, Tucsoniin ja itään. Ja me tervehdimme heitä puhelimien välityksellä. Me olemme täällä luentosalissa tänä iltana. Pääsali on täyteen ahdettu, ja käytävät ja seinien vierustat ovat täynnä seisovia ihmisiä. Ja me ymmärrämme, että tarkoitus on avata huomen illalla toinen puoli täällä tuonne voimistelusaliin, saadaksemme lisää tilaa ehkä noin kahtatuhatta ihmistä varten. Niinpä me toivomme sitä huomenillaksi. Jos nyt tänä iltana, ensimmäisenä iltana on täyttä, niin me uskomme, että on oleva paljon enemmän huomen illalla. Ja näin heidän asettavan ylimääräisiä tuoleja myöskin täksi illaksi.

⁸       Olemme suuren odotuksen vallassa, ensiksikin odotamme Herran Jeesuksen tulemusta, ja seuraavaksi, kadotettujen sielujen pelastusta, jotka tulevat vastaanottamaan Hänet tänä iltana ja olemaan valmiit Hänen tulemustansa varten, kun Hän ilmestyy.

⁹       Haluan erikoisesti toivottaa tervetulleeksi kaikki nämä hienot miehet täällä puhujanlavalla, joista monien ymmärrän olevan sananpalvelijoita. Parisataa tai enemmänkin istuu täällä korokkeella, ja me olemme kovasti kiitolliset siitä, että he ovat täällä.

¹⁰   Kaikille teille ihmisille, missä hyvänsä te olettekin, eri osissa maata… ja jotkut ovat täällä meren takaakin. Joten me olemme kiitolliset teille, että olette täällä nauttimassa tästä yhteydestä meidän kanssamme, odottaessamme sitä, mitä Jumala tulee antamaan meille tämän kokouksen aikana.

¹¹   Näyttää siltä, että sen jälkeen, kun ajattelin tulla tänne takaisin näiden muutamien päivien kokouksia varten, että minun omassa sydämessäni on outo, hälyttävä tunne, että jotakin on juuri tulossa tapahtumaan. Minä en tiedä mitä se on, mutta toivon sen olevan suuren ilmestyksen Jumalalta, joka tulee valmistamaan meidät ja tekemään meistä parempia kansalaisia Hänen valtakuntaansa, vaeltaessamme tässä pimeässä synnin ja epäuskon maailmassa.

¹²   Tämä maa, juuri tämä kohta, jossa olemme tänä iltana, merkitsee hyvin paljon minulle. Siitä alkaen, kun tiesin, että he rakentaisivat tämän koulun juhlasalin tähän, minä olen halunnut pitää kokouksen tässä paikassa. Olen hyvin kiitollinen koulun lautakunnalle ja noille, jotka hyvyydessään antoivat meidän tulla tänne. Se oli juuri tässä kohdassa, suunnilleen siinä, missä tämä rakennus seisoo tänä iltana, että suuri asia tapahtui noin kolmekymmentä vuotta sitten, juuri tällä kohdalla. Siihen aikaan se oli vain salviakenttänä. Ja minä asuin pienessä talossa tämän takana, noin kahdensadan metrin päässä. Olin kovin huolissani noina päivinä isäni ja äitini pelastumisesta, jotka molemmat ovat jo menneet pois. Ja erikoisesti tuona päivänä minä olin huolissani isästäni.

¹³   Muistan nukkuneeni eteisessä, koska oli lämmin kesäaika. Uskoisin, että tämä on kirjoitettuna pikku kirjasessa nimeltään Jeesus Kristus sama eilen tänään ja iankaikkisesti, tai sitten kirjasessa, Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle.

¹⁴   Ja maatessani eteisessä, minut äkillisesti herätettiin, ja sydämeeni tuli kuorma isäni puolesta. Niin kuin monet teistä ihmisistä täällä kaupungissa tunsitte minun isäni, minun mielestäni hän oli suuri mies, vaikka hän olikin syntinen. Ja hänellä oli paha tottumus, jota vastaan minä yritin taistella niin kovasti kuin vain voin koko elämäni ajan, ja se oli juominen. Ja tuona iltana hän joi. Ja minä heräsin suuri taakka sydämessäni, hänen puolestaan. Ja vain pyjama ylläni, vedin housut jalkaani, ja pyjaman paita ylläni minä kuljin tämän salvianiityn halki, suunnilleen tälle paikalle, jossa tämä rakennus nyt seisoo. Ja minä polvistuin alas rukoillakseni isäni puolesta.

¹⁵   Ja, sillä aikaa, kun rukoilin ja pyysin, että Jumala pelastaisi hänet, eikä antaisi hänen kuolla syntisenä, sillä minä rakastin häntä… Ja ollessani rukouksessa, nousin katsoakseni itää kohden, ja silloin tuli näky. Ja juuri minun yläpuolellani seisoi Herra Jeesus. Monet teistä tietävät tämän näyn.

¹⁶   No niin, kuten tiedätte niin minä en ole allerginen harhakuville, mutta näyt ovat todellisia. Juuri siellä seisoi Herra Jeesus. Se oli ensimmäinen kerta kuin milloinkaan olen nähnyt Hänet tuon tyyppisessä näyssä. Hän oli noin kolme metriä pääni yläpuolella, seisomassa ilmassa, ja toinen jalka oli juuri ottamassa askelta. Hän oli puettu valkoiseen vaatteeseen, jossa oli reunus ympäriinsä. Hänen hiuksensa ulottuivat Hänen olkapäilleen, ja Hän näytti niin kuin Raamattu sanoo, noin kolmekymmenvuotiaalta, mutta Hän oli pieni, kevytrakenteinen mies, hyvin pieni. Näytti siltä kuin Hän ei voisi painaa enempää kuin noin kuusikymmentä kiloa.

¹⁷   Ja minä katsoin, ja ajattelin, että minä ehkä olin jotenkin väärässä. Joten minä hieroin silmiäni ja katsoin uudestaan ylöspäin. Ja Hän seisoi jotenkin sivuttain, niin että Hänen kasvojensa profiili oli näkyvissä. Ja Hänen kasvonsa näyttivät, aivan niin kuin aina olen näyissä nähnyt, Hoffmannin maalaukselta, Kristuksen pää kolmekymmentävuotiaana. Tästä syystä se on minun talossani, ja minun kirjoissani ja kaikkialla, minne vain voin laittaa sen, koska se on lähinnä miltä se näytti. Ainoastaan, Hän näytti olevan pieni.

¹⁸   Ja, kun olin katselemassa ylöspäin Häntä, minä ajattelin: “Varmastikaan minä en katsele Herraani seisomassa tuolla.” Ja minä olin, sanoisinko tällaisessa asennossa, ja suunnilleen tässä paikassa, missä tämä puhujanpöytä nyt on. Jossakin aivan tässä lähellä, missä nyt seison, ja parhaan arvioni mukaan noin 45 metrin säteellä tässä.

¹⁹   Ja minä katsoin ylös, ja Hän seisoi siellä. Minä purin sormeani, nähdäkseni josko olin unessa. Tehän tiedätte kuinka te… Jotenkin vain näytti niin kuin se ei olisi voinut olla niin. Ja minä olin vain nuori Herrassa silloin, olin saarnannut noin kuusi kuukautta. Purin sormeani, ja sitten nostin ylös salvian varren ja katkaisin sen. Ja monet täällä asuvista maaseudun ihmisistä tietävät kuinka se soveltuu hammastikuksi. Minä aloin pureskella sitä. Ja minä sanoin: ”Se ei voi olla. Minä näen unta. Tuolla on minun kotini. Tuolla ovat isä äiti ja lapset. Ja tuolla on tuo lammikko, jossa minulla oli tapana metsästää sorsia, vain noin kahdensadan metrin päässä. Ja tässä minä seison tällä niityllä; sen täytyy olla niin.”

²⁰   Potkaisin maata vasten, löin hieman jalkaani maahan ja ravistin päätäni, liikuttelin käsiäni, katsoin uudelleen ylös, sitten katsoin poispäin, ja katsoin uudelleen; ja siellä Hän seisoi. Tuuli alkoi puhaltaa, ja voin nähdä salvian heiluvan sen mukana. Ja, kun se alkoi puhaltaa, se heilutti Hänen vaatteitaan, ne alkoivat heilua aivan kuin vaatteet pyykkinarulla.

²¹   Hän seisoi siellä, ja minä katselin sitä, ja ajattelin: “Jospa voisin nähdä Hänen kasvonsa.” Hän katseli itään, tällä tavalla. Hän katseli kiinteästi, ja minä siirryin askeleen verran, nähdäkseni paremmin Hänen kasvonsa, enkä vieläkään voinut nähdä Häntä oikein hyvin. Hän piti käsiään edessään, enkä voinut nähdä niitä sieltä missä seisoin.

²²   Liikahdin uudelleen ja rykäisin kurkkuani, tällä tavalla, nähdäkseni voisinko kiinnittää Hänen huomionsa puoleeni. Mutta Hän pysyi liikkumattomana.

²³   Sitten ajattelin: “Ehkäpä minä puhun Hänelle.”  Ja, kun minä sanoin: “Jeesus”, Hän käänsi päätään; ja, kun Hän katsoi minuun, Hän ojensi käsivartensa minua kohden. Tämä on kaikki mitä voin muistaa siitä… Melkein päivän valkenemiseen asti minä lojuin juuri tässä jossakin, missä tämä paikka nyt on. Pyjamani paita kokonaan märkänä kyynelistä, olin itkenyt ja mennyt tiedottomaksi. Hänen kasvoillaan oli luonteen piirteitä, joita kukaan taiteilija ei kykene väreillä kuvaamaan. He eivät ole voineet tehdä sitä. Hän näytti mieheltä, jonka nähdessänne te haluaisitte itkeä myötätunnosta ja kunnioituksesta, ja kuitenkin omaten tarpeeksi voimaa, niin että, jos Hän puhuisi, se kääntäisi maailman ylösalaisin. Noita ominaisuuksia ei kukaan taiteilija milloinkaan kykenisi kuvaamaan.

²⁴   Enkä minä ole tiennyt tähän päivään asti, mitä se merkitsi. Mutta täällä minä olen tänä iltana, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, seisomassa täällä luentosalissa, joka tänä iltana on pyhitetty Kaikkivaltiaan Jumalan palvelukseen. Ja minä olin vain tavallinen jäsen paikallisessa baptistiseurakunnassa täällä, jonka pastorina tuohon aikaan oli Roy Davis. Ja nyt minä seison täällä, paikka tupaten täynnä, juuri samalla paikalla, Käsissäni se, mitä Jeesus Kristus itse on verellään ostanut, tuodakseni teille tämän neljän päivän sanoman Herralta.

²⁵   Ja noin kuusi kuukautta sen jälkeen minulla oli ensimmäinen kastetilaisuuteni täällä joella, kun tuo Valo tuli alas juuri täällä Springs Streetin kohdalla. Monet teistä ihmisistä ehkä haluatte mennä katsomaan tuota paikkaa, joen rannalla juuri Springs Streetin kohdalla. Se oli paikka jossa Herran Enkeli ensi kertaa ilmestyi julkisesti, kello 2:00 eräänä iltapäivänä. Ja siitä tuli ääni sanoen: “Kuten Johannes Kastaja oli lähetetty juoksemaan Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, sinun Sanomasi tulee juoksemaan Hänen toisen tulemuksensa edellä.”

²⁶   Tämä on nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ja täällä minä yhä tänä iltana julistan tuota Sanomaa. Se on mennyt ympäri maailman, ja minä olen iloinen ollessani takaisin kotikaupungissani tänä iltana edustaakseni tätä Herraa Jeesusta Kristusta, jota minä yhä koko sydämestäni rakastan. Jokaisena päivänä hän tulee suloisemmaksi kuin, mitä Hän oli edellisenä päivänä. Minä en ole milloinkaan muuttanut yhtään milliä opistani. Minä yhä uskon saman asian tänä iltana kuin mitä uskoin aloittaessani. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

²⁷   Minulla on Sanoma, josta olen vastuussa. Kun Sanoma alussa alkoi, se oli tietenkin… Jokainen rukoili sairaiden puolesta, suuria merkkejä ja ihmeitä, jotka alkoivat erikoisesti helluntailaisten keskuudessa, maailmanlaajuiset parantamisherätykset pyyhkäisivät maailmaa. Viisitoista täyttä vuotta on ollut herätyksiä jokaisella kukkulalla mitä on, luulisin. Herätyksen tulet palavat. Kirjaimellisesti miljoonat ovat vastaanottaneet Kristuksen pelastajanaan tuon yhden tehtävän kautta. Se innoitti Oral Robertsin ja niin edelleen, ja se jatkoi eteenpäin menoaan ympäri ja ympäri, sen jälkeen, kun helluntaiseurakunta oli tullut siihen kuolleeseen tilaan, jossa se silloin oli.

²⁸   Aikomukseni ja haluni tänä iltana on herättää tuo seurakunta, uudestaan, huomaamaan, että Herran Jeesuksen tulemus on käsillä. Minun täytyy nuhdella sitä. Minun täytyy nuhdella syntiä, missä hyvänsä muodossa se onkin. En tarkoita sitä kenenkään kirkkokunnalle. Minulla on Sanoma.        

²⁹   Sen on vaikea saada kannatusta seurakunnassa, aivan kuten oli meidän Herramme Jeesuksenkin kohdalla; koska se on Hän, enkä minä. Mutta niin kuin Hän saarnasi alussa, parantaen sairaita, herättäen kuolleita, puhdistaen pitaalisia, ja ajaen ulos perkeleitä, jokainen halusi Häntä. Mutta tuli aika Sanoman tulla esiin, joka aina seuraa jokaista merkkiä, koska merkillä on ääni. Mutta, kun Hän istui alas yhtenä päivänä ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi!”, niin se oli enemmän kuin he voivat kestää.

³⁰   Se tapahtui myös, kun Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole elämää itsessänne.”

³¹   Mitä, tohtorit ja järkevät ihmiset olisivat sanoneet: “Tämä mies on ihmisvampyyri, hän yrittää saada ihmiset syömään hänen lihaansa ja juomaan hänen vertaan.” Hän ei koskaan selittänyt sitä, Hän vain sanoi sen.

³²   Ja tänä iltana te saatatte kuulla sanottavan asioita kokouksen aikana, joita emme ehkä kykene selittämään, mutta muistakaa, Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Me uskomme sen!

³³   Meillä ei nyt ole aikaa puhella liian paljon, koska meillä on määrätty aika aloittaaksemme ja määrättynä aikana meidän on lähdettävä pois. Ja me haluamme noudattaa näitä aikoja, jotka koulun johtokunta on meille asettanut. Ja me teemme kaiken minkä vain voimme noudattaaksemme niitä.

³⁴   Muistakaa, mihin aikaan hyvänsä syntinen vain haluaa tulla Kristukselle, niin kävelkää vain esiin, vaikka minä saarnaisin, tai laulaisin tai mitä se onkin, ja antakaa elämänne Kristukselle juuri silloin, sillä se on syy, miksi me olemme täällä, auttaaksemme teitä.

³⁵   Haluaisin puhua veli Vaylen, veli Bordersin ja muiden veljien kanssa täällä, josko he voisivat kokoontua seurakunnassa iltapäivällä tai jonakin aamuna, antaakseen neuvoja noille, jotka etsivät Pyhän Hengen kastetta? Sopisiko se teille veljet, veli Neville ja veli Capps ja kaikille teistä, jotka voitte tulla tänne.

³⁶   Jos joku haluaa neuvoja Pyhän Hengen kasteesta, niin miksi ette tulisi tabernaakkeliin kello kymmeneltä aamulla.

³⁷   Jos teillä on mielessänne oppia tai Sanomaa koskevia kysymyksiä, tai jos haluatte henkilökohtaista keskustelua tai rukousta puolestanne, tai mitä hyvänsä haluatte tietää, niin nämä miehet ovat… Miksi ette tulisi sinne kello 10:00 aamulla tapaamaan näitä miehiä. Heitä tulee siellä olemaan yksi tai enemmän, antamassa neuvoja ja rukoilemassa sairaiden puolesta ja vastaamassa kysymyksiin henkilökohtaisesti. Menkää heidän luokseen, ja he tulevat olemaan iloisia, jos he voivat auttaa teitä miten vain voivat.

³⁸   Nyt juuri ennen kuin lähestymme Sanaa, me haluamme uudelleen lähestyä Sanan tekijää. Te voitte syödä liian paljon; te voitte juoda liian paljon; te voitte nauraa liian paljon tai kävellä liian paljon; mutta te ette koskaan rukoile liian paljoa. “Haluan, että miehet rukoilevat, joka paikassa, kohottaen ylös pyhät kätensä ilman epäilystä…” Rukoilkaamme.

³⁹   Rakas Jeesus, Elämän Sanan tekijä, ja Sinä olet tuo Sana, me nyt juhlallisesti lähestymme Sinua, sen jälkeen, kun olemme selittäneet tuota näkyä, Jumala, Sinä olet todistajani, että se on totta. Herra Jeesus, minä rukoilen, että Sinä voitelisit sanat jokaisen korvan kuultavaksi, jotka voivat kuulla jumalallisen äänen. Ja, jos täällä tai puhelinyhteyksissä on joku, joka ei ole valmis ja valmistautunut kohtaamaan tällä hetkellä tämän hetken haastetta, sanomaa, joka tulee Jumalalta, voikoon hän tehdä parannuksen ja valmistautua, sillä Jumalan Valtakunta on lähestymässä. Me rukoilemme, että se tulisi olemaan niin tänä iltana heidän kanssaan, että he tulisivat kohtaamaan tämän hetken haasteen.

⁴⁰   Oi Jumala, rukoilen apuasi, tuntien vastuuni ja mitä se merkitsee, kun minun täytyy vastata tuomion päivänä mitä minä sanon täällä ja muualla. Auta minua olemaan kuolemanvakava, Herra, kaiken sen kanssa mitä minä teen tai sanon Sinun Sanassasi, että se toisi esiin hedelmää. Sillä kuten Sinun käskysi oli: “Älköön tämä Sana lähtekö pois sinun suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että voisit noudattaa ja tehdä kaiken, mikä on kirjoitettuna laissa. Ja siten sinä tulet menestymään teilläsi. Enkö minä ole käskenyt sinua, ole vahva ja rohkea, sillä Herra sinun Jumalasi on kanssasi, minne hyvänsä menetkin.” Herra Jeesus, salli sen olla niin tänä iltana. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁴¹   Perjantaina ja lauantaina kello 10:00 – 12:00, tabernaakkelissa, 8. ja Penn Streetin kulmassa, tulee olemaan neuvontaa ja vastauksia oppia käsitteleviin kysymyksiin, rukoilemista sairaiden puolesta ja kaikkea muuta. Tulkaa sinne, jos teillä on kysymyksiä tai mitä hyvänsä tarvetta. Siellä on oleva joku auttaakseen teitä. Herra siunatkoon teitä!

⁴²   Nyt tässä avajaiskokouksessa tänä iltana, en voi tehdä muuta kuin mennä suoraan sanomaamme. Tästä syystä me olemme täällä. Ja tätä varten minä olen tullut takaisin.

Ja sunnuntaiaamuna, jos Herra tahtoo, haluan kohdata tuon suuren tämän päivän haasteen, joka koskee Avioliittoa ja avioeroa.

⁴³   Nyt haluan lukea Galatalaisten 4:27 alkaen ja 31 jae mukaan luettuna.

Sillä kirjoitettu on: “Iloitse sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon enemmän lapsia, kuin hänellä, jolla on mies.

Nyt me, veljet, niin kuin Iisakin oli, lupauksen lapsia.

Mutta kuten silloin hän, joka oli syntynyt lihan mukaan vainosi häntä, joka oli syntynyt Hengen mukaan, niin se on nytkin.

Kuitenkin mitä sanoo Raamattu? Aja ulos orjanainen ja hänen poikansa: sillä orjanaisen poika ei tule olemaan perillinen vapaan naisen pojan kanssa.

Niinpä sitten, veljet, me emme ole orjanaisen lapsia, vaan vapaan.

⁴⁴   Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Nyt minä uskon, että tämä minun tekstini on hyvin outo ja epätavallinen. Mutta joskus me löydämme Jumalan noissa oudoissa epätavallisissa hetkissä, epätavallisilla tavoilla ja epätavallisissa asioissa. Koska Jumala on epätavallinen, ja nuo, jotka todella sydämestään palvelevat Häntä, palvelevat Häntä epätavallisella tavalla maailman näkökannalta. Aiheeni on nimeltään Siemen ja kuori eivät peri yhdessä.

⁴⁵   Paavali tässä puhuu Aabrahamin kirjaimellisesta siemenestä, hänen kahdesta pojastaan. Paavali on iloinen asettaessaan itsensä vapaasta naisesta syntyneen asemaan.

⁴⁶   Me tiedämme, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa kahdesta eri naisesta. Jumala antoi hänelle lupauksen, että Saaran kautta tulisi syntymään poika, ja tämän Pojan kautta maailma tulisi olemaan siunattu. Kaikki kansat tulisivat olemaan siunatut tässä Pojassa. Ja yleisesti uskotaan, erikoisesti juutalaisten keskuudessa, että tämä oli Iisak, mutta se ei ollut hän. Tämä Aabrahamin luvattu Poika on Jeesus, ja Hän on Aabrahamille luvattu Kuninkaallinen Siemen.

⁴⁷   Mutta Aabrahamilla oli kaksi poikaa, yksi Haagarista, joka oli hänen vaimonsa palvelijatar, suloinen, kaunis egyptiläisneitonen, jonka Aabraham oli löytänyt Egyptistä vaimonsa palvelijattareksi. Ja Saara, ajatellen, että Jumala ei kykenisi toteuttamaan kaikkia lupauksiaan, hän käski Aabrahamin ottaa hänen palvelijattarensa Haagarin ja naida hänet (koska moniavioisuus oli laillista noina päivinä) ja tuottamaan tuon lapsen, ja, että tämä olisi se tapa, miten Jumala olisi sen suunnitellut, että hän, Saara, tulisi saamaan lapsen Haagarin kautta. Kuten me voimme todeta, että se ei ollut niin.

⁴⁸   Nyt me ymmärrämme myös, että Jumala on täydellinen kolmessa. Jumala on täydellistetty kolmessa. Armo on viisi, seitsemän on valmiiksisaaminen, kuten maailman luomisessa. Jumala on täydellistetty Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Tämä on Jumaluuden täydellisyys. Kokonansa yksi Jumala kolmen ominaisuuden ilmitulemisessa, tai kolme virkaa yhdessä Jumaluudessa.

⁴⁹   On myöskin kolme askelta, jotka täydellistävät armon seurakunnalle: vanhurskauttaminen, pyhitys ja Pyhän Hengen kaste. Nämä sisältyvät uudestisyntymään. Aivan niin kuin luonnollinen syntymä on sen esikuvana. Kun nainen synnyttää lapsen, niin ensin tulee esiin vesi, sitten veri ja sitten elämä. Raamattu sanoo 1. Joh. 5:7: “On kolme, jotka todistavat Taivaassa, Isä, Sana”, joka oli Poika, “ja Pyhä Henki; ja nämä kolme ovat yksi. Ja on kolme, jotka todistavat maassa”, Sana, “vesi, veri ja henki, vesi, veri ja henki; ja nämä kolme pitävät yhtä yhdessä.”

⁵⁰   Isä , Poika ja Pyhä Henki ovat yksi. Teillä ei voi olla Isää ilman Poikaa; ja teillä ei voi olla Poikaa ilman Pyhää Henkeä. Mutta te voitte olla vanhurskautetut, olematta pyhitetyt. Te voitte olla pyhitetyt, ilman, että olette täytetyt Pyhällä Hengellä. Me todistimme sen luonnon järjestyksessä.

⁵¹   No niin, minä saatan olla outo monille teistä, ja minulla ei ole koulutusta, mutta olen varma, että te jo ymmärrättekin sen. Mutta minä opetan esikuvissa, luonnollisen ollessa esikuva hengellisestä.

⁵²   Me näemme, että täydellisyys koostuu kolmesta. Jumala on täydellistetty kolmessa. Ja Aabrahamin siemen on täydellinen Ismaelissa, Iisakissa ja Jeesuksessa: Ismael syntyen orjattaresta, Iisak syntyen vapaasta naisesta, molemmat heistä syntyivät seksin kautta, mutta Kristus Jeesus syntyi neitsyestä, ilman seksiä.

⁵³   Tämä siemen, yksi siemen, ei siemeniä, vaan yksi Siemen. Nämä toiset eivät olleet Aabrahamin siementä. Koska Aabrahamin Siemen, josta Jumala oli puhunut, oli hänen uskon Siemenensä, eikä hänen luonnollinen siemenensä. Koska Saaran kuoleman jälkeen Aabraham avioitui uudestaan toisen naisen kanssa, josta hänellä oli seitsemän poikaa sekä lisäksi tyttäriä. Niinpä se ei voinut olla Aabrahamin siemenet, vaan Aabrahamin Siemen, yksi Siemen. Ja se oli Aabrahamin uskon Siemen, osoittaen Kuninkaalliseen Siemeneen, joka oli tuleva Aabrahamin uskon kautta, ei Aabrahamin luonnollisen elämän mukaan, vaan hänen hengellisen elämänsä mukaan, joka katsoi kaiken, mikä oli vastoin Jumalan Sanaa, niin kuin sitä ei olisikaan, ja uskoi Jumalaa, ja, vaikka ei toivoa ollutkaan, hän uskoi toivossa. Tämä on se todellinen Siemen, josta me puhumme.

⁵⁴   Tässä meille tuodaan kuva siitä. Lupauksen siemen alkoi pienoisella alkuperäisen lupauksen epäilyllä. Näettekö kuinka alhaalta se alkoi, kun alkuperäistä lupausta epäiltiin? Jumala oli luvannut Aabrahamille, että hän saisi tämän lapsen Saaran kautta. Mutta nyt, tarkatkaa, Aabrahamin ensimmäinen siemen tuli orjanaisesta, koska Saara epäili, että voisiko se tapahtua, kun hän oli vanha ja ohitse sen iän, jossa lapset syntyvät.

⁵⁵   Tämä on myös kuinka seurakunta alkaa. Kuinka se aina alkaa. Te aloitatte pohjalta. Te ette aloita huipulta. Jos mies yrittää kiivetä tikkaita, aloittaen yläpäästä, hän katkaisee niskansa. Teidän on aloitettava rakennustyö alhaalta ylöspäin. Ja tässä me näemme kuinka Jumalan lupauksen alku tuli ilmi pienoisen epäilyksen kautta, joka keskeytti Jumalan ohjelman.

⁵⁶   Tällä tavalla myös synti alkoi Eedenin puutarhassa. Kuoleman alkaessa synnin vuoksi, joka oli yhden Jumalan Sanan vääristelemistä tai epäilemistä. Te ette voi epäillä tai asettaa väärälle paikalle yhtään Jumalan Sanaa, joka on NÄIN SANOO HERRA, joka on Sana.

⁵⁷   Ja tässä Saara, vaikka hänellä olikin lupaus (Saara ollen nainen on esikuva seurakunnasta) epäili Jumalan Sanan alkuperäistä ohjelmaa, ja sanoi: “Sinä Aabraham, mieheni, ota itsellesi tämä kaunis palvelijatar, yhdy häneen, ja ole hänen miehensä. Ja Jumala on antava tämän lupauksen siemenen hänen kauttaan; ja minä olen ottava lapsen itselleni.” Näettehän, vain yhden pienen seikan ohittaminen muutti koko ohjelman. Sen vuoksi meidän täytyy ottaa jokainen Jumalan Sana NÄIN SANOO HERRAna. Jokainen Jumalan Sana on tosi.

⁵⁸   Täällä sitten siemen alkaa lupauksen hienoisella epäilyllä. Iisak, joka oli vapaalle naiselle luvattu siemen, toi esiin, kuten Paavali yrittää selittää täällä galatalaisille, hän toi esiin luonnollisen, luvatun siemenen. Ja sitten hän jatkaa tässä sanoen, että orjanaisen lapset eivät voi periä yhdessä vapaan naisen lasten kanssa, koska he ovat kaksi eri luokkaa. Ja se on totta. Uskomaton ei voi olla perillinen uskovaisen kanssa. Ei ole mitään mahdollisuutta siihen.

⁵⁹   Tässä on tämän päivän vaikeus. Te ette voi saada kirkkokunnallista kananpoikaa uskomaan yhdessä kotkan kanssa. Ette voi tehdä sitä. Tämä on missä vaikeudet tulevat. Teidän täytyy uskoa jokainen Jumalan Sana. Te ette ole perillisiä yhdessä; ettekä te tule liittymään yhteen sen kanssa. Te ette voi tehdä sitä. Teidän on oltava joko kotka tai kananpoika.

⁶⁰   Iisak ei voinut olla perillinen Ismaelin kanssa, orjattaren siemenen kanssa, epäilyksen vuoksi, kun Saara epäili Jumalan Sanaa, että olisiko Jumala kykenevä pitämään sen. Huomioikaa Aabraham. Näettehän mitä minä rakennan sunnuntaiaamua varten. Aabraham ei epäillyt sitä. Saara epäili sitä. Se oli hän, nainen. Se ei ollut Adam, joka epäili, vaan se oli Eeva, joka epäili. Niinpä sitten me tulemme näkemään lisää heistä, kun jatkamme tästä sunnuntaiaamuna.

⁶¹   Niin ei myöskään luonnollinen voi olla perillinen yhdessä hengellisen kanssa. Ismaelin lapset eivät voi olla perillisiä Iisakin lasten kanssa, niin ei myöskään lihallinen voi olla perillinen hengellisen kanssa.

⁶²   Luonnollinen seurakunta; hengellinen seurakunta. On luonnollinen seurakunta, jonka esikuvana nämä naiset tässä ovat, ja on myös hengellinen seurakunta. Niinpä luonnollinen seurakunta ja hengellinen seurakunta eivät voi olla perillisiä yhdessä.

Ne ovat kaksi erilaista, erillistä aikaa, kahdenlaisia toisistaan erillään olevia ihmisiä, kahden erilaisen ja eri liiton alaisia.

⁶³   Tästä syystä ylöstempaus on erilainen ja tulee se olemaan vain Aabrahamin Kuninkaallista Siementä varten. Se ei voi tulla luonnolliselle, lihallisen seurakunnan siemenelle. Sen täytyy olla Jumalan Sanan Kuninkaallinen Siemen Aabrahamin kautta, Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen. Tästä syystä ylöstempauksen täytyy olla ensin, sillä muistakaa: “Me, jotka olemme elossa ja jäljellä emme voi estää noita, jotka nukkuvat. Sillä Jumalan pasuuna tulee soimaan, ja Kristuksessa olevat kuolleet tulevat nousemaan ylös ensin. Ja meidät, jotka olemme elossa ja jäljellä, temmataan yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Herra ilmassa.” Pankaa merkille, että on myös kirjoitettu: ”Ja loput kuolleista eivät eläneet tuhanteen vuoteen.”

⁶⁴   Siksi he eivät tule olemaan perillisiä yhdessä. He eivät tule olemaan ylöstempauksessa yhdessä. On ehdottomasti olemassa luonnollinen seurakunta, ja hengellinen seurakunta, lihallinen seurakunta ja hengellinen seurakunta.

⁶⁵   Näettehän, ei ole mitään tuomiota kuninkaalliselle, hengelliselle, Aabrahamin ennaltamäärätylle Siemenelle, sillä he ovat ennaltamäärätyt iankaikkiseen elämään. He ovat vastaanottaneet Jumalan valmistaman uhrin, ja tuo uhri on Kristus, Sana.

“Eikä sen vuoksi ole enää tuomiota…” (Joh. 5:24, jos haluatte raamatunpaikan siitä)… “Sen vuoksi ei nyt ole tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”, Room. 8:1, “jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen.”  Room. 5:24: “Hän, joka kuulee minun Sanani”, sana “kuulla” tässä merkitsee ymmärtämistä. Sillä kuka hyvänsä juoppo voi kuulla Sen ja kävellä pois siitä. “Mutta hän, joka kuulee minun Sanani, ymmärtää minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän tule tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Kyllä, niin on.

Hän, jolle tämä suuri Jumalan salaisuus on tehty tunnetuksi, joka ymmärtää sen kuinka Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, ja kuinka Hän ja Isä olivat yksi. Kuinka Jumala täyttää suuret salaisuutensa, tuoden ilmi itsensä ihmisolentojen ajassa, ihmislinjassa ja ihmisten keskuudessa, ilmoittaen Sanansa auringon nousun päivänä idässä ja tehden saman asian auringon laskiessa lännessä, tuoden ilmi itsensä Morsius-seurakunnassa, Sana ilmitulleena. Ymmärrättekö? Se tulee, myös… “Hän, joka ymmärtää”, se on, “tietää, että se on paljastettu hänelle Häneltä, joka lähetti minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

⁶⁶   Luonnollinen siemen oli vain hengellisen siemenen kantaja, varren, tähkän ja kuoren tavoin. Olemme käyneet sen lävitse aikaisemmin toisessa sanomassa, mutta haluan tehdä pienen katsauksen siihen, tai mennä siihen uudelleen pieneksi hetkeksi.

⁶⁷   No niin, nämä kolme luonnollisen siemenen vaihetta maassa, antavat meille siitä todellisen kuvan. Kuten istutettu siemen tuo esiin varren, josta pienet lehdet kasvavat, sitten se tulee tähkään, siitepölyineen, ja sen jälkeen kuoreen, ja sitten jälleen siemeneksi.

⁶⁸   Huomatkaa nämä vaiheet tässä täydellisessä vertauksessa, kuinka se tulee esiin täydellisenä esikuvana, koska Jumala on kaiken luonnon alkuunpanija. Sen vuoksi luonto ei voi pettää, sen enempää kuin Jumalakaan, koska Hän oli tuo yksi, joka asetti luonnon tähän järjestykseen, meidän katsottavaksemme, nähdäksemme sen.

⁶⁹   Huomatkaa, että Haagar oli varsi, joka oli siemenen ensimmäinen kasvuvaihe. Mutta se ei näyttänyt ensinkään siemeneltä. Se oli varsi, koska hän oli orjanainen, joka ei ollut ensinkään lupauksessa, ja jolla ei ollut mitään tekemistä Sanan kanssa, se oli vain siemenen kuljettaja.

⁷⁰   Huomatkaa Saara, tähkä, jolla oli siitepöly. Tuo juutalainen kansakunta nousi esiin hänestä. Saarasta tuli Iisak, Iisakista Jaakob, Jaakobista tulivat kantaisät, ja heistä syntyi kansa.

⁷¹   Neitsyt Marian usko tuotti todellisen hengellisen Siemen Sanan lihaksi. Näettekö? Kolme naista, kolme naista, joiden kautta tämä siemen kulki. Yksi niistä oli itse asiassa aviorikoksen kautta moniavioisuuden aikana. Toinen oli vapaa nainen, ja kolmannella ei ollut mitään tekemistä seksin kanssa, vaan uskolla hän uskoi Jumalan Sanan. Saara ja Haagar synnyttivät seksillä, mutta Maria oli neitsyt, ja se oli Jumalan lupauksen Sanan voimalla. Näin on oikein!

⁷²   Varsi, Haagar… Kaksi vaimoa epäilivät lupausta, mutta katsokaa, mitä siitä syntyi. Kun Haagar, Aabrahamin toinen vaimo, joka ehdottomasti oli vain sivuvaimo, synnytti miehen. Niin minkälainen mies hän oli? Raamattu sanoo, että hän oli villi mies. Hän eli jousellaan, eikä kukaan voinut voittaa häntä. Häntä ei voitu kesyttää eikä käännyttää, eikä synnyttää uudelleen. Häntä ei voitu kesyttää. Hän oli villi mies, koska hän oli Jumalan Sanan vastainen. Ja kaikki mikä on vastoin sitä, kuka tahansa saarnaaja tai seurakunnan jäsen, mikä tahansa seurakunta, joka on vastoin Jumalan Sanaa, tulee synnyttämään aviorikoksessa villin joukon maailmallista Hollywoodia, joka ei voi pysyä väärentämättömässä Sanassa, koska se ei ole edes sisällytetty lupaukseen. Ei!

⁷³   Saara todellinen lupauksen vaimo, ollen tähkä, synnytti jalosukuisen miehen, josta vuorostaan syntyi luvattu kansa, joka palveli Jumalaa. Mutta Marian kohdalla ei ollut kysymys ollenkaan seksistä, vaan hän uskoi luvatun Sanan, ollessaan neitsyt ja tietämättä mitään miehestä. Ja Herran enkeli tuli hänen luokseen sanoen: “Terve, armoitettu, siunattu olet sinä naisten joukossa, sillä Jumala on sinun kanssasi.”

⁷⁴   Ja hän kysyi: “Kuinka nämä asiat voivat tapahtua?”

⁷⁵   Ja Enkeli sanoi: “Pyhä Henki tulee varjoamaan sinut.”

⁷⁶   Sitä ei ollut milloinkaan aikaisemmin tapahtunut, mutta Maria uskoi Jumalaa. Ja hän sanoi: “Katso Herran palvelijatar.” Hän uskoi Sanan. Kuinka se tulisi tapahtumaan hänelle? Hän tiesi, että Haagar ja Saara olivat saaneet vauvat seksin kautta Aabrahamista, lupauksen lapset, orjattaresta ja vapaasta naisesta, mutta tässä häntä pyydettiin uskomaan, sillä uskolla, joka oli Aabrahamissa, joka uskoi mahdottomat asiat;

“Niin kauan, kun Jumala oli sanonut sen, se oli niin ja sen täytyi olla oikein!”…

⁷⁷   Maria uskoi Jumalaa, asettamatta mitään kysymyksiä. Hän sanoi: “Katso, Herran palvelijatar. Ei väliä, kuinka paljon maailma tulee minua arvostelemaan, tapahtukoon minulle Sinun Sanasi mukaan.” Siellä tuli esiin aito Siemen.

⁷⁸   Haagar ei voinut tehdä sitä, koska se oli seksin kautta. Ei myöskään Saara voinut tehdä sitä, koska sekin oli seksin kautta. Myöskään seurakunta ei voi tehdä sitä kirkkokunnallisen jakautumisen alaisena, sillä tarvitaan neitseellinen usko Jumalan Sanaan, jotta lupaus voisi synnyttää lapsia. Jakautuneet kirkkokunnat eivät koskaan voi tuoda esiin uudestisyntynyttä seurakuntaa. Se ei voi tehdä sitä. Se synnyttää jonkinlaisen korvikkeen. Se synnyttää jotakin, joka matkii sitä; jotakin, joka yrittää olla sen kaltainen. Mutta aito uudestisyntynyt Jumalan seurakunta uskoo Jumalan Sanan, minkälaisen vastustuksen edessä hyvänsä, koska se on väärentämätön. Nämä asiat tapahtuvat Jumalan lupauksesta.

⁷⁹   Maria, tuo todellinen, joka oli ilman seksiä, sanoi: “Tapahtukoon minulle sinun Sanasi mukaan. Katso, palvelijattaresi.” Mitä hän synnytti? Ei villiä miestä eikä kansaa, vaan hän synnytti Sanan, Jumalan itsensä ilmoitettuna lihassa, aamen, todellisen Jumalan Siemenen, joka toi ilmi jokaisen Jumalan lupauksen, minkä Hän on antanut Raamatussa; ilman Häntä ei kukaan voi elää, ilman Häntä.

⁸⁰   Hän oli tuo todellinen siemen. Maria oli kuori, joka synnytti jyvän. No niin, nuo kaksi muuta olivat elämän kuljettajia, luonnolliselle siemenelle. Maria… Nyt muistakaa, vaikka sanoinkin toiset kaksi, niin älkää tehkö Mariasta jumalaa, niin kuin jotkut ihmiset yrittävät tehdä. Hän ei ollut jumala. Ei koskaan! Hän oli vain Siemenen kuljettaja, aivan kuten loputkin heistä olivat. Mutta kuten vehnän kypsyessä, se tulee enemmän alkuperäisen kaltaiseksi, niin myös usko Sanaa synnyttää enemmän todelliselta näyttävän kuvan.

⁸¹   Siitä syntyy varsi, sen jälkeen tähkä; ja sitten se tulee esiin kuoressa. Tuo kuori, jos ette ole tarkkaavaisia, näyttää aivan tarkalleen aidolta vehnältä. Mutta, kun se avataan, niin todellinen vehnä on sen sisäpuolella. Se on jälleen vain kantaja.

⁸²   Niinpä te näette Marian, ei seksin kautta, vaan uskon kautta, jotakin tarkalleen sen kaltaista… Maria ei ollut tuo Siemen. Maria oli Siemenen kantaja, joka oli aito uskon Siemen, uskosta siihen Jumalan Sanaan, jonka Hän oli antanut Aabrahamille. Ja vain usko voi tuottaa, mitä Jumala sanoi Hänen tulevan tekemään, usko Hänen Sanaansa.

⁸³   Pankaa merkille kuinka paljon todellisemman näköinen Maria oli, mutta kuoren kaltainen. Kuori pitää siementä sisällään, suojellen ja raviten sitä, kunnes se voi seistä yksin ja kypsyä. Samoin on tämä kolmas helluntailais-seurakunnan jakso kypsynyt pitäen huolta tästä jyvästä, kunnes on tullut aika kuoren avaamiselle.  Maria, joka oli Kristuksen äiti, oli vain hautomakone. Hän ei ollut Marian verta, ei juutalaisen eikä pakanan verta, vaan Hän oli Jumalan verta. Jumala loi tuon veren. Se ei ollut seksin kautta, eikä Hän ollut juutalainen eikä pakana.

⁸⁴   Vauvassa ei ole pisaraakaan äidin verta. Veri tulee isästä. Me tiedämme, että hemoglobiini on uroksessa. Kana voi munia munan, mutta jos se ei ole ollut uroslinnun, kukon kanssa, niin siitä ei synny mitään. Se on hedelmöittymätön, vaikka se näyttääkin tarkalleen samanlaiselta kuin hedelmällinen muna. Ulkonaisesti se näyttää samanlaiselta, mutta sen sisällä ei ole elämää.

⁸⁵   Näin on ihmisten kanssa, jotka tunnustautuvat kristityiksi. Monet heistä näyttävät kristityltä, ja yrittävät toimia kuten kristityt, mutta teillä on oltava Kristus sisäpuolellanne, joka on Sana ilmitulleena, tai siitä ei koskaan kypsy todellista Raamattuun uskovaa kristittyä. Se tulee aina olemaan kirkkokunnallinen jokin, eikä se voi elää, koska sen sisällä ei ole mitään elämää, josta elää. Muna, jota uroslintu ei ole hedelmöittänyt, mätänee pesään, eikä siitä koskaan synny mitään.

⁸⁶   Aivan kuten seurakunnan jäsenet. Te voitte hemmotella heitä, tehdä heistä seurakuntapalvelijoita ja kaikkea muuta, ainoa mitä teillä on, on pesä täynnä mätiä munia, ellei heitä ole hedelmöitetty. Kyllä vaan!

⁸⁷   Kuljettaja, kuori, se ravitsi sitä. Oikein. Sitten siemenen itsensä on jätettävä kuori tai kuoren on jätettävä siemen, jotta siemen voisi olla auringon läsnäolossa kypsyäkseen. Me näemme sen kaiken esikuvana.

⁸⁸   Näette tässä kuinka läheisesti viimeisten päivien seurakunta tulee näyttämään itse Siemeneltä. Katsokaa tätä helluntailais-kirkkokuntaa, joka on noussut esiin viimeisinä päivin, tulemme selittämään sitä myöhemmin,  näettehän, kuinka lähellä se on, näyttääkseen tarkalleen Siemeneltä. Kuori tulee esiin tähkästä, sen jälkeen, kun siitepöly on tehnyt tehtävänsä toisessa vaiheessa, se tuottaa kolmannen vaiheen, joka on kuori… Ja kuinka se, jos te ette ole hyvin tarkka huomioitsija, saa teidät luulemaan, että todellinen vehnänjyvä on siellä. Kun se tulee esiin, näyttää se jyvältä. Mutta, jos avaatte sen, niin voitte todeta, että siellä ei ole minkäänlaista jyvää. Se on vain kuori, jyvän kantaja, ja jyvä tulee esiin siitä. Mutta muistakaa, tuon kuoren jälkeen ei ole enää mitään. Muistakaa, ettei mitään muuta Siementä ole missään luvattu tulevaksi naisen kautta, Marian jälkeen. Eikä helluntailaisten jälkeen ole luvattu mitään muuta kirkkokuntaa. Ylöstemmattava Morsian on tuleva esiin sieltä, tuo Siemen, Sana jälleen ilmitulleena.

⁸⁹   Pankaa merkille, kuinka samanlaiselta se näyttää. Matt, 24:24, sanotaan: “Kuinka nuo kaksi henkeä viimeisissä päivissä”, seurakunnan henki seurakunnan ihmisissä ja Morsian-ihmisten Morsian-henki, tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, kunnes se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Niin lähellä se on.

⁹⁰   Nähkää kuinka se on kulkenut varren kautta. Nyt pankaa merkille, kun tuomme tässä esiin erään esikuvan. Lutherin seurakuntajaksossa, Morsian Siemenen tullessa esiin, sillä oli sama henki. Luther seisoi vain yhdellä pienellä siemenellä, joka oli vanhurskauttaminen uskosta. Hän oli tarkka esikuva Haagarista, varresta.

Saaraa vastasi Wesley, Filadelfian, rakkauden ajanjaksossa, joka toi esiin tähkän… Wesleyn ajassa oli enemmän lähetyssaarnaajia, kuin missään muussa ajassa, joita meillä on ollut. John Wesleyn aika oli suuri lähetyssaarnaajien aika.

⁹¹   Mutta helluntailaiset ovat edustettuina Mariassa, Maria oli sen viimeinen vaihe. No niin, hän ei ollut Siemen, mutta kuitenkin Siemenen elämä oli hänessä. Mutta se ei ollut vielä kypsynyt. Minusta tuntuu kovin uskonnolliselta. Se ei ollut kypsynyt, vielä. Se oli siellä, mutta se ei ollut kypsynyt. Niin on meidän helluntailais-ajanjaksomme kanssa, jossa me elämme. Täytyy tulla esiin kirkkokunnallistumaton Jumalan Sana, kirkkokunnallisten valtakuntien ulkopuolella.

⁹²   Luther meni kuoreen ensimmäisen sanansa kanssa, “vanhurskas on elävä uskosta.” Wesleyllä oli toinen sana, pyhitys; toinen ehdoton armon teko. Helluntailaisilla oli kolmas sana, lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta kokonaisen siemenen täytyy tulla esiin. Näettekö kuinka he tekivät kirkkokunnan yhdelle sanalle, ja toiselle sanalle, ja taas toiselle sanalle. Mutta täytyy olla jotakin, jota ei voida kirkkokunnallistaa. Sen elämän kokonaisuudessaan, joka siellä on, sen täytyy tuottaa itsensä uudelleen Morsiamessa. Tämän jälkeen ei voi olla enää toista seurakuntajaksoa. Me olemme lopussa, veljet ja sisaret. Täällä me olemme, me olemme tulleet perille. Kiitos olkoon Jumalalle! Aamen! Nyt me näemme nämä asiat aivan niin todellisina kuin ne vain voivat olla.

⁹³   Sitten voimme panna merkille, että jos Wesley oli tähkä, ja helluntaikuori, niin seuraava vaihe, joka tulee esiin, on jyvä.

⁹⁴   Mutta veli, sisar, varsi ei ole jyvä, niin ei myöskään tähkä eikä kuori ole jyvä, vaikka se, joka vaiheessa kypsyessään näyttääkin enemmän jyvältä. Varsi ei näytä jyvältä. Mikä sitten seuraa? Tähkä, joka näyttää enemmän jyvältä kuin lehti. Mikä tulee seuraavaksi? Kuori. Se pitää sisällään jyvän, ja se ravitsee jyvää.

⁹⁵   Katsokaa nyt takaisin sitä lupausta, jonka Jumala antoi Aabrahamille: “Sinun Siemenesi…”, puhuen hengellisesti. Jokainen meistä tietää sen, että Hän puhui Kristuksesta, hänen uskon Siemenestään, eikä Iisakista.

⁹⁶   Huomatkaa, että ensimmäinen oli orjanaisesta. Se ei näyttänyt millään tavalla lupaukselta. Jumalan ei tarvitse peruuttaa Hänen Sanaansa kenenkään vuoksi. Jumala sanoi kuinka se tulisi tulemaan, ja, sillä tavalla se tulee tulemaan. Mutta Saara, joka edusti seurakuntaa, ollen esikuva seurakunnasta, sanoi siellä: “Hyvä on, minä uskon, että se on vähän liian ilmiömäistä. Minä en voi edes uskoa siihen, joten ota sinä Haagar vaimoksesi.” Näettekö sen? Tuo varsi ei näyttänyt ensinkään lupaukselta.

Mutta sitten tuli Saara, no niin, se näytti kovin hyvältä. Se näytti paljon enemmän lupaukselta, mutta se ei ollut aito lupaus, koska Israel kielsi aidon Siemenen, kun se tuli esiin. (Hallelujaa! Älkää säikähtykö; älkää lähtekö. Ei se vahingoita teitä!) Kielsi Siemenen, ristiinnaulitsi Hänet, ripusti Hänet ristille.

⁹⁷   Aivan kuten Paavali sanoi täällä: “Eikö orjanaisen siemen vainonnutkin vapaan naisen siementä?” Ja niin myös kirkkokunnan siemen vainoaa aitoa jyvää. Sen täytyy aina olla, sillä tavalla. He eivät tule olemaan perillisiä yhdessä. He eivät kuulu yhteen. He ovat ehdottomasti kaksi eri lupausta, kahdelle eri ajalle, kerta kaikkiaan kaksi erilaista ihmisryhmää. Yksi on Morsian ja toinen on seurakunta. Eikä niitä voida mitenkään verrata keskenään.

⁹⁸   He eivät vielä olleet tuo siemen, joka oli luvattu tulevaksi, ei kumpikaan, ei Saara, eikä Haagar. Niin ei myöskään

Maria ollut Siemen. Hän oli Siemenen kantaja. Mutta hän oli ravinnut ja kantanut sitä kohdussaan. Aivan kuten kuorellakin on kohdussaan todellinen siemen. Mutta kuori ei ole siemen, vaikka se onkin lähinnä siementä. Se ympäröi siementä. Siellä aikaisemmin, varressa, elämä oli hajallaan kaikkialla varressa. Ja, kun se tuli tähkään, se kerääntyi pienemmälle alueelle. Mutta, kun se tulee kuoreen, se tulee siemenen kaltaiseksi, muodostuen näyttämään aivan siemeneltä.

Jeesus kertoi meille, miten se tulisi olemaan viimeisinä päivinä, kuinka se tulisi olemaan niin lähellä, että se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Mutta sitten siemen tulee esiin sieltä, ja elämä jättää kuoren. Kuori on kantaja. Ja se on aivan tarkalleen mitä meidän kirkkokuntamme ovat olleet, kantajia. Luther, Wesley ja helluntailaiset, ja nyt on aika siemenen tulla esiin.

⁹⁹   Huomatkaa, Maria ei ollut Siemen, hän oli vain kuori, kuten tähkä ja varsi, Sanan kuljettajia, mutta eivät koko Sana. Lutherilla oli vanhurskauttaminen, Wesleyllä oli pyhitys ja helluntailaisilla lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta, kun Sana tulee…

He kyllä saattoivat tuottaa sen, että vanhurskauttaminen tulee pelastamaan miehen. Uskotteko te sen? Varmasti! Se on Sanan kuljettaja, aivan kuten minä uskon, että varsi on osa vehnästä. Varmasti se on sitä! Mutta se on elämän kuljettaja, eikä itse elämä.

Sitten tuli pyhitys, kuinka monet uskovat pyhitykseen? Jos uskotte Raamattuun, niin teidän on uskottava se. Varmasti! Se on hiukan enemmän sen kaltainen, se on jo kaksi sanaa.

Mutta sitten tulevat helluntailaiset, ja lahjojen ennalleen palautus. He kutsuivat kielillä puhumista alkuperäiseksi todisteeksi Pyhästä Hengestä. He kutsuivat sitä alkuperäiseksi todisteeksi, ja mitä se synnytti? Kuoren. Ja he kirkkokunnallistuivat.

Mutta, kun te tulette ja sanotte: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi“, ja näitä muita asioita, niin silloin kuori alkaa vetäytyä pois siitä. Mutta todellinen aito Morsian Seurakunta tulee tuomaan esiin kokonaisen Jumalan Sanan sen täyteydessä, heidän keskellään, sillä Hän on sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Pankaa merkille, että Marian kohdussa oli Siemen.

¹⁰⁰   Mutta, kun Siemen oli synnytetty, se sanoi: “Minä olen tullut tekemään Hänen tahtonsa, joka lähetti minut. Minä ja minun Isäni olemme yksi. Jos minä en tee Hänen tekojaan, niin älkää uskoko minua.” Siinä oli Siemen. “Kuka teistä voi tuomita minut epäuskosta? Minä olen tehnyt sen, mitä Raamattu lupasi minun tulevan tekemään. Jumala on varmistanut sen minun kauttani!”

Tuo Siemen oli Mariassa, kuoressa, joka oli hyvin lähellä ollakseen se, mutta hän ei ollut Se, vaan se oli yhä kohdussa.

¹⁰¹   Huomatkaa, Aivan kuten Lutherin ajan kautta, ja Wesleyn ajan kautta, se on ollut aivan samoin tämän helluntailaisten ajan kautta… Nyt huomatkaa, että Seitsemännen Sinetin avaaminen Ilmestyskirjan 10. luvun mukaisesti, täysi Sana on syntyvä ilmitulemiseen uudelleen, ja tuleva vahvistetuksi Jumalan Hengen koko voimassa, aivan niin kuin se oli, kun se oli täällä maan päällä, ilmitullen samalla tavalla ja tehden samoja asioita, joita se teki ollessaan täällä maan päällä. Aamen! Hebrelaiskirje 13: 8 sanoo, että “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”.

Luuk. 17:30, Jeesus sanoi: “Viimeisinä päivinä tulee olemaan kuten Sodoman päivinä, kun Ihmisen Poika tulee paljastamaan itsensä uudelleen, niin se on tapahtuva samalla tavalla.”

¹⁰²   Maailma on sodomalaisessa tilassa, ja seurakunta on mennyt Sodomaan sen kanssa, kuten Loot ja hänen vaimonsa.

Ja minä sanon, että jossakin tässä maailmassa on valittu Seurakunta, joka on vedetty ulos ja asetettu syrjään noista asioista. Ja Jumalan ilmituleminen on kiinnittänyt sen huomion puoleensa. Me olemme viimeisissä päivissä.

¹⁰³   Kuori on antanut voimansa siemeneen, ja vetäytynyt pois. Se oli hyvä kuori, mutta se palveli oman aikansa. Näettehän, se on Sana Yljän Sana Morsian.

¹⁰⁴   Aabrahamin luonnollisen siemenen, Ismaelin ja Iisakin, ja Iisakin luonnollisen siemenen, ja niin edelleen, täytyi mennä maahan, jotta se saattoi tuoda esiin tämän toisen, Jeesuksen.

Ja niin on näiden muidenkin kanssa. Kuoren ja tähkän ja kaiken muun on kuivuttava ja kuoltava, jotta siemen voisi tuottaa itsensä. Näin se on ollut jokaisessa ajanjaksossa.

¹⁰⁵   Kirkkokunnat kuljettivat vain osaa siitä. Osa tuosta sanasta oli kätkettynä viisailta uskonpuhdistajilta, se oli sinetöity heiltä, odottaen kotkan aikaa. Raamattu sanoi niin. Kyllä! Sillä meille on se Malakia 4:ssä. Tarkalleen niin on. Hän kätki sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä!

¹⁰⁶   Ja kuten me olemme nähneet, käydessämme läpi Ilmestyskirjaa, että kaikki nuo toiset olennot soveltuivat Lutherille oikein hyvin. Jokainen niistä edelsi toistaan, kuten härkä ja nuo muut siellä Raamatussa. Se jatkui vanhurskauttamisessa, pyhityksessä, ja jopa helluntailaisissa, mutta neljäs oli kotka. Kyllä, ja tuossa ajanjaksossa Jumala toi sen esiin. Joten sen on tultava tuon ajanjakson kautta ollakseen oikein. Kyllä vaan, Malakia 4. lupauksen kotkasta tullessa täytetyksi.

¹⁰⁷   Jeesus ei ollut Maria, vaan tuli Marian kautta, aivan kuten elämäkin kuoren kautta.

¹⁰⁸   No niin, monet teistä hienoista katolisista veljistä tai sisarista tänään ehkä ajattelette Marian olleen Jumalan äidin, niin kuin te sanotte hänen olleen. Kuinka hän olisi voinut olla Jumalan äiti, kun Jumalalla ei ole alkua eikä loppua? Näettekö? Kuka sitten oli Jumalan isä, jos hän oli äiti?

Hän oli Marian luoja, eikä päinvastoin. Hän loi itsensä Marian kohdussa, eikä Maria luonut mitään. Hän loi itsensä. Hän ei ollut Mariasta, vaan Maria oli Hänestä. Näin se on. Raamattu opettaa meille, että Hän on tehnyt kaikki asiat. Eikä mitään ole tehty, mitä Hän ei ole tehnyt. Joten kuinka Hänellä voisi olla äiti, kun Hän itse oli Jumala?

¹⁰⁹   Nyt me näemme tässä todellisen ilmestyksen todellisesta esikuvasta. Siellä oli kolme naista, kantaen luonnollista siementä, kunnes se viimein tuli kypsyyteensä Jeesuksessa. Kuinka Ismael ei voinut olla sitä, koska hän syntyi, niin kuin me ajattelisimme tänään, avioliiton ulkopuolella, koska hän oli orjanaisen poika. Sitten, vähän enemmän Jeesuksen kaltaisena tuli Iisak. Mutta hän ei vielä ollut se, koska hän syntyi seksistä Saaran ja Aabrahamin välillä. Mutta sitten tuli Maria, joka neitseellisellä syntymällä tuotti Jeesuksen Kristuksen, Kyllä. Jumala, Sana, tehtynä lihaksi.

¹¹⁰   Katsokaahan nyt, siellä oli kolme naista. Nämä kolme naista ovat esikuvia seurakunnista. Nainen aina esittää seurakuntaa. Merkiten kolmea kirkkokunnallista ajanjaksoa, kantajaa, joiden myös täytyy kuolla ja kuivua, aivan kuten kuoren ja niin edelleen, antaakseen tilaa siemenelle. Siemen ei voi kypsyä, ennen kuin kuori, varsi ja lehdet ovat kaikki kuivia. Näin se on. Se imee kaiken elämän niistä ulos. Aamen! Siinä on kaikki mitä niissä oli ja vielä lisääkin.

¹¹¹   Nyt on Siemenen aika tai Morsiamen aika. Kuori on kuollut. Kuori on kuivunut. On neitseellisen Sanan aika, siihen ei ole koskettu. Se on neitsyt. Muistakaa, on neitsyt Sanan aika. Jos te panette Sen kirkkokuntien käsiin, niin se ei varmastikaan tule olemaan neitsyt. Siitä tulee miesten käsittelemä, ennen kuin te pääsette sen luo. Mutta kirkkokunta ei koske Jumalan Seurakuntaan. Hallelujaa!  Se on neitseellisesti syntynyt Jumalan Sana tuotu ilmi, se on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hallelujaa! Kuinka ihmeellistä! Minä rakastan sitä. Minä uskon sen. Minä uskon, että se on Totuus. Sitä ei tulla koskemaan. Ei ole mitään kirkkokunnallista käsittelyä Morsiamen neitseellisessä syntymässä. Ei! Jumala on käskenyt hänen tulla ulos sellaisesta. “Älkää koskeko heidän saastaisiin asioihinsa, kuten korppikotkat.”

¹¹²   Se muistuttaa minua yhdestä asiasta, joka tapahtui eräänä päivänä, kun tulin Phoenixistä Tucsoniin kokousta varten, niin matkalla Jumalan Henki kiinnitti huomioni johonkin; se tapahtui keskustellessani vaimoni kanssa, ja lasten nukkuessa auton takaosassa, koska oli tulossa myöhä, huomioni kiintyi haukkaan. Ja minä tarkkailin ja tutkin tuota haukkaa hieman. Se on esikuva juuri tämän päivän seurakunnasta.

¹¹³   Haukka, kuten me tiedämme, on menettänyt alkuperäisessä luomisessa saamansa ominaisuudet. Juuri niin on asia. Kerran se oli samanlainen kuin kotka, joka on sen isompi veli. Mutta nyt se ei enää lennä taivaille metsästämään taivaallista mannaa, vaan siitä on tullut pehmeä. Se ei enää lennä taivaille, hyppien maassa korppikotkan tavoin ja istuskellen puhelinpylväissä, se vain metsästelee kuolleita kaneja. Haukkaa ei ole tehty tekemään sellaista. Ei, se tehtiin olemaan kotkan kaltainen.

No niin, se on juuri niin kuin seurakunta. Se oli tehty kotkan kaltaiseksi. Sen tulisi ottaa paikkansa taivaallisissa. Mutta sen sijasta siitä on tullut pehmeä. Se ei enää lennä tuntemattomaan, taivaan sineen. Ei! Se on riippuvainen niistä nykyaikaisista tavoista, joita se on itselleen valinnut, koulutuksesta, teologiasta jossakin ihmistekoisessa kirkkokunnassa, etsien kuolleita kaniineja ja muuta sellaista, hypellen maan pinnalla. Haukka. Näettekö mistä sen tuntee.

Kotka ei ole muuttunut hiukkaakaan. Se pysyy kotkana.

¹¹⁴   Haukka ei enää kohoa korkealle taivaisiin, metsästääkseen tuoretta mannaa siellä ylhäällä, vaan se on riippuvainen siitä, mitä se voi löytää valmiiksi kuolleena. Tarkatkaa vanhaa haukkaa tänään, ajellessanne teillä, te näette puhelinlangat täynnä istuvia haukkoja, jotka yrittävät löytää jotakin kuollutta, jotakin mikä on mädäntynyt. Siitä on tullut sellainen, että, sillä ei enää ole kunnon siipiä lentääkseen. Ja seuraava asia on, että se tulee olemaan maassa, kerta kaikkiaan, sidottuna maahan koska se on tullut pehmeäksi. Se ei enää käytä Jumalan sille antamaa voimaa.

¹¹⁵   Hänen erikoinen tuntomerkkinsä oli seilata ylös korkeuksiin ja katsella sieltä alaspäin, mutta nyt se on tullut niin alas, että se ei voi edes katsoa ylöspäin. Sen mieli on kuolleissa kaniineissa, ja yrittää löytää teiltä jotakin haisunäätää tai opossumia, jonka yli on ajettu. Se ei ole kotka, mutta se on jotakin sen kaltaista.

Aivan niin kuin seurakuntakin on riippuvainen koulutuksellisesta ruuastaan, kuolleesta ruokavaliosta, joka kuoli vuosia sitten Lutherin, Wesleyn ja helluntailaisten kautta. Se katsoo taaksepäin johonkin ihmistekoiseen uskontunnustukseen, sen sijaan, että lentäisi Sanan taivaallisiin, missä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.

¹¹⁶   Se on ottanut itselleen hiirihaukan tavat. Nuo kuolleet asiat oli jätetty maailman korppikotkille. Koulutukset ja niin edelleen, jätettiin maailmaa eikä seurakuntaa varten. Se on niin pehmeä, sillä ei ole enää mitään karskiutta. Se ei voi päästä karskiin taivaallisiin, missä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.

Hän istuu ja sanoo: “Hyvä on, vaikka tohtori se-ja-se sanoikin tuon määrätyn asian, niin minun kirkkokuntani ei kuitenkaan usko sitä, sillä tavalla.” Voi sinua, sinä vääristynyt raukka, joka olet peloissasi tunkeutumaan Jumalan lupauksiin.

Te sanotte: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

¹¹⁷   Sinä olet pehmeä. Olet peloissasi lentämään tuntemattomaan, ja oletteko te tulleet liian pehmeiksi rukouskokouksia varten? Oletteko te tulleet sille paikalle, että olette peloissanne viipymään alttarilla enemmän kuin kymmenen minuuttia?

¹¹⁸   Hypellen korppikotkan tavalla ja syöden kuollutta raatoa maan pinnalla. Kyllä, hän on liian pehmeä, lentääkseen enää karskiin tuntemattomaan. Hyppii kuin korppikotka ja syö korppikotkan ruokaa. Se on mitä se on. Kyllä! Kunnes hän alkaa jopa näyttämäänkin korppikotkalta. Hän toimii korppikotkan tavalla, eikä ole ensinkään enää haukka. Hän on enemmän korppikotkan kuin haukan kaltainen. Haukan oletetaan liitelevän korkealla, eikä istuvan puhelinpylväällä, odottaen jotakin kuollutta kaniinia, eikä hyppivän maantiellä korppikotkiin tavalla.

¹¹⁹   Tämä on suunnilleen se mitä seurakunta on tänään. “Mitä järkeä on seilailla sinne ylös, kun voin saada kaneja täällä?”  Mutta ne ovat kuolleita; ne ovat mädäntyneitä; ne ovat saastuneita. Aikanansa ne olivat hyviä. Niin oli myös luterilaisten, wesleyläisten ja helluntailaisten oppikin. Miksi te syötte korppikotkan tavalla? Siellä satoi uutta mannaa, joka yö taivaallisista Israelin lapsille, heidän matkatessaan. Ja kaikki, mikä jäi yli, saastui. Meillä oli tapana sanoa maaseudulla, että “siinä on heiluhäntiä.” Teidän kokemuksissanne on liian monia heiluhäntiä tänään. Meidän uskontomme riippuu siitä mitä joku toinen on sanonut, kun joku toinen on sanonut, että “lupaus on jotakin toista aikaa varten”.

¹²⁰   Eräs mies, baptistisaarnaaja, tuli jokin aika sitten tapaamaan minua kotonani, ja sanoi: “Tiedätkö, minä haluaisin oikaista sinua jostakin.”

Minä kysyin: “Mistä?”

Hän sanoi: “Sinä yrität opettaa apostolista oppia tässä ajassa, apostolinen aika on lakannut olemasta.”

¹²¹   Minä sanoin: “Milloin? Minä tulen kertomaan sinulle, koska se alkoi, ja sinä kerrot minulle, koska se loppui.” Minä kysyin: “Uskotko sinä Sanan?”

Hän sanoi: “Kyllä uskon.”

¹²²   Minä sanoin: “Hyvä on, uskotko sinä, että apostolinen aika alkoi Helluntaipäivänä’.’”

Hän sanoi: “Kyllä uskon.”

¹²³   Minä sanoin: “Silloin puheenjohtaja, apostoli Pietari sanoi nämä sanat.” Ja muista, että Jeesus sanoi: “Kuka tahansa tulee ottamaan yhden sanan pois tästä tai lisäämään yhden sanan siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän kirjasta.” Saarnaaja tai kuka muu tahansa, joiden nimet ovat Kirjassa.

Minä sanoin: “Pietari sanoi: ‘Tehkää parannus, joka ainoa teistä, ja ottakoon kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi; ja te saatte Pyhän Hengen lahjan; sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme tulee kutsumaan.” Koska se sitten on loppunut? Se on aina ollut olemassa.

Siitä on tullut joukko hiirihaukkoja, jotka hyppivät ympäriinsä jonkin kuolleen raadon ympärillä, joka jossain toisessa ajanjaksossa tapettiin heitä varten. Heillä ei enää ole tuoretta mannaa taivaista.

¹²⁴   He eivät halua sitä. He eivät voi pitää rukouskokousta. He eivät ole alkuunkaan kotkia, vaan pehmeitä, eivät karskeja, he vain hyppelevät ympäriinsä. Sellainen on meidän nykyaikainen kirkkokuntamme, joka on riippuvainen koulutuksesta, ja jostakin miehen tekemästä teologiasta, joka selityksillään kieltää kaikki nämä asiat. Ja he hyväksyvät sen. He eivät halua ottaa Sanaa, joka sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. He eivät hyväksy Malakia 4. Eikä hän halua ottaa kaikkia näitä muita tälle päivälle kuuluvia lupauksia, ja sitä mitä profeetta on sanonut seurakuntajaksosta, että “ehtoolla tulee olemaan valo”, he eivät halua ottaa tätä. Vaan haluavat hyppiä sen ympärillä, mitä joku Helluntai organisaatio tappoi sata vuotta sitten, ja syödä puolimätää mannaa. Näin on! Se ei ole hyvää!

¹²⁵   Pankaa merkille, seurakunta on niin lihallinen, ruokkien itseään maailmallisella raadolla, maailman kuolleilla asioilla, korppikotkan tavoin. Seurakunnan politiikan vuoksi, he eivät päästä Pyhän Hengen lähettämää miestä seurakuntaansa; politiikkansa mukaan heidän täytyy ensin nähdä josko heidän kirkkokuntansa vastaanottaa hänet tai ei. Näin on. He rakastavat maailmaa. He pukeutuvat maailman tavalla. He näyttävät maailmalta ja toimivat kuten maailma. He ovat maailmallisia korppikotkia. He ovat laiskoja, pehmeitä ja perään antavaisia. Tämä on kaikki mitä siinä on.

Oletteko te koskaan nähneet kotkan antavan periksi? Ei, ei! Hän ei tee mitään kompromisseja, eikä myöskään aito kristitty. Hän ei ole pehmeä. Hän tulee metsästämään kunnes hän löytää sen. Aamen! Kyllä vaan! Hän on löytävä ruokansa. Hän haluaa tuoretta mannaa. Hän on menevä polvilleen ja kaivava kunnes hän löytää sen. Niin tulee lentämään korkeammalle ja korkeammalle. Jos sitä ei löydy tästä laaksosta, hän tulee lentämään korkeammalle. Mitä korkeammalle te menette, sitä enemmän te voitte nähdä. Niinpä se on tämän päivän kotkien aika alkaa lentää korkeammalla, ja kaivautua jumalan lupauksiin., eikä elää vuosia sitten tapetulla korppikotkan ruualla. Tulkaa ulos siitä.

¹²⁶   On politiikkaa, on sisään ja ulos äänestämistä, ja sanotaan tätä, tuota tai muuta. Ja Pyhällä Hengellä ei ole enää mitään sanomista seurakunnassa. Ei enää rukouskokouksia, eikä mitään tuskailua Jumalan kanssa, täyttääkseen Hänen Sanansa. Enää ei uskota, että Sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. He ovat tulleet korppikotkiksi, kirkkokunnallistuneet, panevat nimensä kirjaan, ovat laiskoja ja pehmeitä, ja istuskelevat ahmimassa jonkinlaista kuollutta raatoa. Ja sitten heidän oletetaan olevan vähintään haukkoja, kotkan veljiä, profeetan, joka toi esiin todellisen Sanan, tuoden ilmi Sen.

¹²⁷   He luottavat puolimätään ihmistekoiseen teologiaan. Mistä he saavat sen? Jostakin ihmisen tekemästä pyhäkoulun ohjelma lomakkeesta, jonka joku opettaja on joskus aikanaan tappanut jossakin seminaarissa, ja joka sanoo heille, että “ihmeiden päivät ovat ohitse; eikä ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste, että kaikki sellainen on mieletöntä.”  Onko tarkoituksenne kertoa minulle, että kotka söisi sitä? Hän ei voisi tehdä sitä. Ei!

¹²⁸   Eikä myöskään kristitty tule syömään tuota kuollutta, kirkkokunnallisten oppien ja muiden sellaisten asioiden raatoa. He haluavat Jumalan Sanan tuoreena, tuon ajankohdan lupauksen mukaisesti. Jumala oli luvannut kaniineja Lutherin päiviksi, ja muita asioita muiden päiviksi. Mutta nyt Hän on luvannut täydellisen aterian, ruokalistan, jossa ovat kaikki seitsemän lajia, sillä kaikki Seitsemän Sinettiä ovat avatut, ja kaikki on valmiina Jumalan Sanaa varten, noille, jotka voivat vastaanottaa…?…

¹²⁹   Haukat hyppivät kuin hiirihaukat. Oi niin, ajatelkaa miten kriittinen tämä hetki on. Aivan kuten haukka on jo pitkän aikaa sitten menettänyt ominaisuutensa, niin on seurakuntakin kauan sitten menettänyt ominaisuutensa olla kotkan, Jumalan profeettojen vähäisempänä lintu veljenä.

Se kantoi kerran todellista Sanaa, vanhurskauttamista, tullen sitten pyhityksen kantajaksi, ja sitten se kantoi Pyhän Hengen kastetta, lahjojen tullessa palautetuksi ennalleen. Mutta sitten se alkoi mennä taaksepäin, syöden jonkun toisen päivän mannaa, joka on mädäntynyttä. Se ei ole enää hyvää.

Tämän päivän aito kotka tietää, että se oli oikein, mutta meillä on se, ja sen lisäksi muuta, kunnes lopulta Jeesus Kristus on tullut ilmi Hänen voimansa täyteydessä, niin kuin Hän lupasi olla tässä viimeisessä päivässä.

¹³⁰   Seurakunta on nyt kuivunut kuori. Sen aika on ohitse. Jumalan Henki sen lävitse. Se on totta, ja hän ei tule olemaan perillinen vahvistetun siemen Sanan kanssa. Varmasti hän ei tule sitä olemaan. Hän ei tule olemaan ylöstempauksessa. Hän tulee olemaan seurakunnan jäsen, ja voi nousta ylös toisessa ylösnousemuksessa, jolloin hänet tuomitaan sen mukaan, mitä hän oli kuullut.

Jos sinä täällä tänä iltana olet vain seurakunnan jäsen, niin mikä sinun tuomiosi tulee olemaan, kun meidän kaikkien täytyy seistä siellä todistamassa, että sinä olet kuullut totuuden? Seurakunta ei enää lennä ylös, tuntemattomaan, yliluonnolliseen missä voimat, ja Jumalan iankaikkisen Sanan lupausten korkeudet, ovat tehneet kaiken mahdolliseksi niille, jotka uskovat. Hän ei halua uskoa sitä. Hän tipahtaa suoraan takaisin puhelinlangalle, sanoen: “Minun kirkkokuntani sanoo kaniinien kelpaavan aivan, hyvin.” Vaikka niissä onkin matoja, kelpaavat ne kuitenkin vielä hyvin. Näettehän, hän on riippuvainen siitä.

¹³¹   Helluntailiike on hänen korppikotka-sisarensa kaltainen, istuen nyt suurien ”jumalattomien neuvostojen penkeillä”, aivan varmasti, kuunnellen hänen maailmallisen politiikkansa päätä, joka ruokkii häntä korppikotkan ruualla, viisikymmentä vuotta sitten kuolleilla kaniineilla. Tällainen on helluntaiseurakunnan tila.

¹³²   Aivan kuten Saara yritti valita Haagarin tuomaan esiin yliluonnollista lupausta, niin on seurakuntakin yrittänyt aikaansaada herätystä, meidän suurten evankelistojemme huutaessa ympäri maan, “Herätys meidän ajassamme, herätys meidän ajassamme, kaikki te metodistit, baptistit ja helluntailaiset, tulkaa kaikki yhteen.” Kuinka teillä voisi olla tuoreen mannan herätys, vanhan kuolleen korppikotkan ruuan kanssa? Kuinka teillä voisi olla se?  “Herätys meidän ajassamme.”  Herätys tulee olemaan niin pieni, että he eivät tiedä sen koskaan tapahtuneenkaan.

¹³³   Helluntailaiset sanovat, “Oi, valtavia asioita tulee tapahtumaan.”

Se tapahtuu juuri nyt, eivätkä he tiedä sitä. Siinä se on. Näettekö? Kyllä vaan! “Sillä missä raato on sinne kotkat kokoontuvat… Näin on sanottu. Mikä on raato? Sana. Hän on Sana, raato, Kristus, Kristus teissä, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

¹³⁴   Kuinka todellista se onkaan, Saara yrittämässä saada kaikkia lupauksia täyttymään, kuten tämän päivän seurakunta. Suuri herätyskö meidän aikanamme? Millä? Vääristellyllä lupauksella. Kuinka te tulette tekemään sen, kun Jumala ei koskaan ole siunannut organisaatioita.

Hän ei koskaan käyttänyt organisaatiota. Kun sanoma oli tullut esiin, ja he organisoituivat, niin se kuoli juuri silloin. Minä haastan kenet hyvänsä historioitsijan näyttämään minulle, missä se koskaan nousi ylös uudestaan. Se kuoli juuri siellä ja jäi sinne. Jumala vain kulki eteenpäin, ulos tuosta kantajasta ja siirtyen toiseen. Ulos luterilaisuudesta mennen metodisteihin, ja sitten ulos metodisteistä helluntailaisiin.

¹³⁵   Nyt Hän on liikkunut eteenpäin, ulos helluntailaisista, mennen Siemeneen, koska sen täytyy olla Siemen. Ette voi voittaa luontoa. Sille ei voi tapahtua enää mitään muuta kuin tulla Siemeneksi. Joten Siemen tulee tuottamaan itseään, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, sama tulipatsas, näyttäen samat merkit, sama voima, sama Jumala, sanat ihmeet samat asiat. Sana ja Raamattu aivan tarkalleen vahvistettuna, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on johtamassa tänä iltana. Jumala auttaa meitä näkemään ja uskomaan sen. Varmasti!

¹³⁶   Näettehän, että Saara, seurakunta, valitsi Haagarin? Se ei onnistunut, vai mitä? Ei! Myöskään tänään ei seurakunnan valitsema ryhmä onnistu siinä. Tohtorit, Ph.D:t ja L.L.D:t eivät saa sitä aikaan. Kaikki kantajat ovat epäonnistuneet.

Luther epäonnistui siinä, niin kuin Haagarkin. Mitä Haagar teki? Haagar antoi poikansa toisen naisen syliin, kasvatettavaksi tämän lapseksi. Ainoan poikansa toisen naisen syliin, jonkun toisen, eikä sen oman äidin kasvatettavaksi. Tämä tapahtui Lutherillekin, kun hän antoi poikansa, vanhurskauttamisen, kirkkokunnan käsiteltäväksi, tarkalleen näin, kirkkokunnan kasvatettavaksi.

¹³⁷   Wesley epäonnistui samalla tavalla kuin Saarakin, epäillen sitä, että yliluonnollinen syntyminen olisi Pyhän Hengen kaste, kuten Saarakin epäili siellä teltassa. Kun Wesleylle esiteltiin yliluonnollista… Kun helluntaiajanjakso tuli ja esitteli Wesleylle kielilläpuhumisen ja kaiken tämän, he nauroivat ja tekivät pilaa siitä. Kaikki te, Kristuksen kirkko, niin kutsuttu, te baptistit ja presbyteerit , jokainen teistä nostitte nenänne sille, ja menitte pois siitä. Näin tapahtui! Mitä sinä teit, Wesley? Sinä myit lapsesi organisaatiolle, ja se kuoli ja katosi. Tarkalleen näin tapahtui.

¹³⁸   Mutta Sana, todellinen Sana, jatkoi eteenpäin. Se ei pysynyt tuossa organisaatiossa. Se liikkui eteenpäin Helluntaihin, tuoden jotakin muuta mukanaan. Se oli hieman kypsyneempi Poika, kuten se siemen, joka putosi Marian kohtuun. Ja ajan kuluessa siihen kasvoi selkäranka, sitten keuhkot, pää ja jalat, ja hiukan myöhemmin tuli hetki, että se syntyi. Näin oli! Niinpä näin on seurakuntakin kypsynyt, samalla tavalla.

¹³⁹   Wesley epäili aivan kuten Saarakin, sillä puun luona. Kun tuo Herran enkeli, mieheksi pukeutuneena, Jumala, se oli Hän itse, Elohim, miehen tavalla puettuna, seisten siellä pölyä vaatteissaan, antaen lupauksen Saaran ollessa yhdeksänkymmenen ja Aabrahamin ollessa satavuotias.

Ja Saara nauroi hihaansa, ja sanoi: “Kuinka se voisi olla, kun, Aabraham ja minä, emme enää ole niin kuin nuoret ihmiset, meillä ei ole enää ollut sellaista kahteenkymmeneen vuoteen.” Hän oli lähes satavuotias. Hän sanoi: “Olisiko minulla vielä halu herrani kanssa, kun minä olen vanha ja niin on hänkin. Ja hänen elämänvirtansa on kuollut ja minun kohtuni kuivettunut. Rintani ja maitosuoneni ovat poissa. Kuinka minä voisin saada sen?”

¹⁴⁰   Jumala sanoi: “Minä lupasin sen. Niinpä hän tulee, joka tapauksessa.”

¹⁴¹   Samoin teki Wesley. “Kuinka me voisimme hyväksyä kielilläpuhumisen ja jumalallisen parantumisen ja muuta sellaista. Se ei ole meitä varten tässä ajassa.”

¹⁴²   Jumala sanoi: “Minä lupaisin viimeisinä päivinä vuodattaa Henkeni kaiken lihan ylle.” Hän oli luvannut tehdä sen, joten Hän meni ja teki sen, joka tapauksessa. Ja wesleyläinen seurakunta, kaikkien pienten siitepölysisartensa kuten baptistien, presbyteerien, Kristuksen kirkon, Nasarealaisten, Pyhyyden Pyhiinvaeltajien ja Liittoutuneiden Veljien ja mitä heitä onkaan, ne kaikki kuolivat yhdessä, ja seurakunta liikkui eteenpäin.

No niin, mitä helluntailaiset tekivät? Organisoivat sen aivan kuin kuoren. Se teki saman asian. Se organisoi itsensä yhteen, tullen kuoreksi.

¹⁴³   Helluntai oli kuten Maria. [Tyhjä kohta nauhassa] …Helluntaijuhla, katsokaa, mitä Maria teki. Mitä Maria teki väärin? kerran helluntaijuhlassa hän tuli kasvotusten arvohenkilöiden kanssa, pappien ja sellaisten, silloin, kun hän ei voinut löytää poikaansa mistään. Hän oli mennyt takaisin kolmen päivän matkan. Hän oli jättänyt Hänet, aivan kuten nykyaikainen seurakuntakin, suunnilleen kolmesti, kaksikymmentäviisi, viisikymmentä ja seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten.

¹⁴⁴   Erosi Hänestä helluntaijuhlassa. Maria matkusti takaisin Joosefin kanssa kolme päivää, etsien Häntä. Hän etsi, mutta ei voinut löytää Häntä. Ja sitten hän löysi Hänet. Mistä hän löysi Hänet? Hän löysi Hänet temppelistä, keskustelemassa Jumalan Sanasta pappien kanssa. Ja siellä noiden pappien edessä, noiden arvohenkilöiden edessä Maria teki virheensä. Hän teki tarkalleen mitä hänen ei olisi tullut tehdä.

Kutsuako häntä Jumalan äidiksi? Äidillä tulisi olla enemmän viisautta kuin hänen pojallaan.

Ja Maria sanoi: “Isäsi ja minä olemme etsineet sinua kyynelin päivin ja öin. Sinun isäsi ja minä…:” Väittäen ettei Hänen syntymänsä ollut yliluonnollinen, vaan että Joosef oli Jeesuksen isä. Hän kielsi yliluonnollisen syntymän.

Helluntailaiset ottivat kielilläpuhumisen. He kielsivät Sanasta syntymisen. Tämä on tarkalleen mitä se teki. He ottavat niin paljon siitä, mutta eivät ota loppua siitä. Helluntai kielsi Sanasta syntymisen, aivan kuten Mariakin teki. Tämän jälkeen ei tule enää olemaan lisää organisaatioita.

¹⁴⁵   Pankaa merkille! Sana itse, vain kaksitoistavuotiaana, vain pienen pienenä alkiona kuoressa, Hän sanoi: “Ettekö tiedä, että Minun täytyy olla hoitamassa Isäni asioita?” Sana korjasi seurakuntaa juuri siellä.

¹⁴⁶   “Minkä vuoksi sinä teet kaikkia näitä asioita? Sinähän tiedät, ettet sinä voi tehdä sitä. Me tulemme sulkemaan ovemme. Me emme anna sinun tulla tänne.”

¹⁴⁷   “Ettekö tiedä, että minun täytyy olla hoitamassa Isäni asioita?” Aivan varmasti!

¹⁴⁸   Maria väitti, että Hän oli vain Joosefin poika, ainoastaan mies. Tai mitä helluntailaiset tekivät, väittivät, että Hän oli vain ”yksi kolmesta” Ohoh! Tiedän tämän sattuvan, “yksi kolmesta”, mutta Hän oli kaikki kolme yhdessä.  Mutta helluntailaiset sanovat: “Oi kyllä, Hän on Isän Poika Pyhän Hengen…” Voi sentään!

Mutta todellinen totinen Sana sanoo: “Heitä ei ole kolmea, vaan vain yksi. Te ette tunne Jumalan Sanaa, joka ei tee Hänestä kolmea, vaan yhden.”

¹⁴⁹   Pankaa merkille, että ei tule olemaan enää kantajia, äiti-kirkkoja, kirkkokuntia, tämän kantajakuoren jälkeen, koska kuoren jälkeen ei ole jäljellä mitään muuta kuin jyvä. Onko tämä oikein? Sen täytyy olla jyvä. Sen täytyy olla samanlaatuinen kuin sen, joka meni maahan, Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

¹⁵⁰   Henki tulee Morsiamen ylle, tehdäkseen samoja asioita kuin Hän teki. Näettehän, se on jälleen jyvän uudelleentuottaminen.

¹⁵¹   Sana, vaikkakin nuori, puhui itse puolestaan! “Ettekö tiedä, että Minun täytyy olla hoitamassa Isäni asioita?”

¹⁵²   Tässä on Sanoman salaisuus nyt. Aivan tarkalleen Isän asioiden hoitamista. Mikä on Isän asioiden hoitamista? Voitteko ajatella, mikä oli Isän asioiden hoitaminen Hänelle? Täyttää se, mitä Jesaja oli sanonut: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Täyttää se mitä Jesaja toisella kerralla sanoi: “Rampa on hyppivä kuin peura”, ja kaikki nämä asiat joiden tuli tapahtua, kuten se mitä Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne tulee nostamaan minunkaltaiseni profeetan teidän keskeltänne.” Isän asioiden hoitaminen oli täyttää tuo Sana.

No niin, jos tämä tuli noiden varsien, noiden luonnollisten naisten lävitse, entä sitten nämä hengellisen seurakunnan naiset, varret? Naiset merkitsevät seurakuntia. Eikö olekin näin?

Mitä sen sitten tulee olla nyt? Meidän täytyy olla hoitamassa Isän asioita. Vehnän on tultava jälleen jyväksi. Mitä sen täytyy tehdä? Vahvistaa Malakia 4; vahvistaa Luuk. 17:30; vahvistaa Hebr. 13:8; vahvistaa Joh. 14:12, vahvistaa koko Hänen Sanansa. Vahvistaa Ilmestyskirjan 10. luku, Seitsemän Sinetin avaamisella, paljastamalla Jumalan salaisuudet, kuten käärmeen siemenen, ilmoittaen kaiken; avioliiton ja avioeron ja kaikki nämä toiset salaisuudet, jotka ovat olleet kätketyt kaikki nämä vuodet teologeilta ja niin edelleen, mutta nyt on tuo hetki tullut. Se on Isän asioiden hoitamista. Luuletteko te heidän voivan vastaanottaa sen? He tuntevat oman arvonsa ja sanovat: “Meidän kirkkokuntamme ei opeta meille sitä!” Mutta Raamattu opettaa! Näin on!  Jumala vahvistaa sen olevan totta. Varmasti se on sitä.

¹⁵³   Se on täyttynyt tässä ajassa, kun Seitsemän Sinettiä ovat juuri todistaneet kirkkokuntien olleen vain kantajia. Tämä on yksi osa Isän asioiden hoitamisesta. Ja Isän asioiden hoitaminen nyt on todistaa teille, että nuo kirkkokunnat eivät ole Hänen omiaan. Ne ovat ihmistekoisia järjestelmiä, jotka kieltävät Sanan. Pankaa merkille! Te sanotte: “Mitä, Mariako…. tuo suuri neitsytkö?”

¹⁵⁴   Ristillä ollessaan ei Jeesus kutsunut häntä “äidiksi”, vaan Hän kutsui häntä “naiseksi”, kantaja, ei äiti. Totta, hän oli Sanan kantaja, mutta hän ei ollut itse Sana, vaan Hän oli Sana. Oi, kyllä!

¹⁵⁵   Huomatkaa myös, että Maria ei ollut samaistettu Hänen kanssaan Hänen ylösnousemuksessaan. Hän kuoli ja nousi uudelleen, koska Hän oli Sana. Maria oli vain kantaja. Niin kuoli ja on yhä haudassa. Näin on! Niinpä hän oli vain kantaja, eikä Hänen äitinsä, eikä Jumala. Hän oli vain kantaja, kuten seurakunnat ovat. Kyllä! Se osoittaa, että hän oli vain kantaja, eikä Sana.

¹⁵⁶   Lopettakaamme nyt sanomalla tämä. Oi, helluntailaishaukat, hyppien ympäriinsä kuten korppikotkat, ollen osalliset maailmasta aivan kuten loputkin heistä, omaten tarpeeksi jumalisuuden muotoa pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista, mutta kuitenkin kieltäen sen voiman, niin kuin profeetta täällä sanoo. Täydellinen esimerkki siitä, mitä Jumalan Sana sanoi sen tulevan olemaan viimeisinä päivinä, Laodikean seurakuntajaksossa, ollen alastomia, sokeita, kurjia, köyhiä, raukkoja ja eivätkä tiedä sitä, väittävät olevansa suuria ja rikkaita eikä minkään tarpeessa, eikä tiedä, että hän on muuttunut haukasta, joka on profeetan veli-lintu ja pitää Jumalan Sanan puhtaana, hän on muuttunut korppikotkaksi, ja syöttää ihmisille kuollutta kirkkokunnallista kaniinia. Tämä on tarkalleen oikein! Herätkää! Voi, kuinka te voisitte odottaa olevanne samaistetut, tai perillisiä kotkien kanssa, kun on tuonkaltaisia asioita, tässä suuressa hetkessä, kun ylöstempaus on käsillä.

¹⁵⁷   Oi kristitty, oi uskovainen, jos sinä olet ollut vain osaksi uskovainen, niin käykää kokouksissa jonkin aikaa, tekisittekö niin? Meillä on täällä jotakin ja minä uskon, että Herra haluaa teidän tietävän sen.

On jo myöhäistä, enkä voi jatkaa pidempään. Minun täytyy lopettaa nyt, ja voin ehkä päättää sen huomen illalla. Mutta kumartakaamme päämme nyt hetkeksi.

¹⁵⁸   En halua teidän huomioivan minkälaista kielioppia minä käytän, vaan huomioivan sen, mitä minä olen sanonut. Olen varma, että se on tarpeeksi selvää, että te voitte ymmärtää sen, jos vain haluatte. Jos te täällä tänä iltana olette ilman tätä kokemusta… Te sanotte: “Olen tanssinut Hengessä, hypellyt ympäriinsä.” Kyllä, haukat tekevät samoin. Ja niin myös korpit ja korppikotkat. Mutta minä en kysynyt sitä. Mitä te syötte? Mistä te saatte päivittäisen ravintonne? Mistä sinä saat ravintosi, Jumalan Sanastako, tai vanhasta haaskasta, jota on käytetty joskus monia vuosia sitten? Lepääkö sinun kokemuksesi jossakin, minkä olet saanut monia vuosia sitten, tai onko se tuoretta ja uutta tänä iltana, uutta mannaa, joka on juuri langennut taivaasta, ja ruokitko sinä sieluasi sillä, ja odotatko huomiselta jotakin parempaa? Jos ei näin ole asia sinun kohdallasi, niin nyt päämme ollessa kumarrettuina ja silmämme suljettuina, ja kun sydämesi on kumartunut, niin kysy itseltäsi tämä vilpitön kysymys. Ja ei minulle, vaan Jumalalle, voisitko nostaa kätesi todistukseksi, sanoen näin: “Jumala, laita minun sieluni ja henkeni siihen tilaan, että voin saada ravintoni vain Jumalan Sanasta.” Voisitteko nyt nostaa kätenne, sanoen niin… Jumala siunatkoon teitä! Jumala siunatkoon teitä!

¹⁵⁹   En tiedä montako täällä on tänä iltana, olen hyvin huono arvioimaan lukumäärää. Mutta voin sanoa, että kolmasosa tai enemmän, kohotti kätensä, ja he haluavat sielunsa valmistetuiksi siihen tilaan. Muistakaamme heitä nyt rukouksessa, kun kumarramme päämme.

¹⁶⁰   Rakas Jumala, minulla on vastuu puhua Sana. Ja näistä pienistä yksinkertaisista esikuvista ja vertauksista ihmiset näkevät, että yksi ei tule olemaan perillinen toisen kanssa. Ja me tiedämme, että viimeisissä päivissä tulee olemaan ihmisiä, jotka tullaan temp  aamaan ylös taivaisiin. Ja jotkut heistä tulevat olemaan täällä Jeesuksen tullessa. Ja me odotamme Häntä tulevaksi jopa tänä iltana.

¹⁶¹   Ja minä ajattelen tuota hetkeä, noin kolmekymmentäkolme vuotta sitten, kun polvistuin tällä paikalla, ehkä juuri tähän sanaan aikaan illasta, kello 9:30 tai 10:00, rukoillen isäni puolesta, joka oli kadotettu. Tänä iltana Herra, minä rukoilen monien isien, äitien, veljien ja sisarten puolesta. Etkö sinä olisi laupias, rakas Jumala? Minun isäni kohdalla on liian myöhäistä tehdä mitään, hän on mennyt tämän elämän rajojen ulkopuolelle. Ja pian, Herra, me kaikki tulemme menemään sitä tietä. Myös minun täytyy kulkea se tie. Jokaisen miehen, naisen, pojan ja tytön täällä täytyy kulkea tuo tie. Ja meidän täytyy vastata siitä mitä me teemme Jumalan Sanan kanssa.

¹⁶²   Kuinka vähäiseltä tuo mies näyttikään Daavidin silmissä, joka sylki hänen päälleen. Kuinka vähän nuo ihmiset ajattelevatkaan, jotka sylkevät Jeesuksen, Sanan päälle, kun Hän palaa takaisin, nuo, jotka lävistivät Hänet. Kuinka pieniltä tulevat ihmiset tuntumaan, jotka voivat kävellä ulos täältä ja nähdä, ei jotakin suurta kreikkalaista sanaa ja niin edelleen, mutta nähdä selvästi luonnon, joka opettaa Jumalasta, Luojasta, nähdä Sanan kantajat, ja näkevät Sanan itsensä, ja tuntevat hetken jossa elämme, ja että elonkorjuuaika on täällä. Rakas Jumala, älä anna meidän kääntää selkäämme sille, jonkin maailmallisen tyhmyyden vuoksi, vaan anna meidän tänä iltana vastaanottaa Hänet kokosydämisesti.

¹⁶³   Ja Herra, luo minuun hyvä henki, Elämän Henki, että voisin uskoa koko Sinun Sanasi ja vastaanottaa Jeesuksen, Sanan, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja uskoa tänään siihen osaan, joka on määrätty tälle ajanjaksolle. Suo se Herra, Minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä.

¹⁶⁴   Ja nyt minä kysyn jokaiselta täällä, kun te ajattelette tätä todella vilpittömästi. Meillä ei ole mitään seurakuntaa, johon voisitte liittyä. Meillä on tuolla alhaalla allas, jossa voitte tulla kastetuiksi, sillä: “Niin monet kuin uskoivat kastettiin.” Jos teitä ei vielä ole kastettu kristillisellä kasteella… Se ei merkitse pirskottelemista eikä valelemista, vaan upottamista, ei titteleihin Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, kuten koko seurakunta oli kastettu katolisen kirkon alkuun asti, kun se vuonna 303 esitteli kolme jumalaa ja tuon kastemuodon kolminaisuuden titteleihin. Jos teillä ei vielä ole sitä, niin huomen aamulla kello 10:00, siellä on viitat ja kaikki muu valmiina teitä varten.

¹⁶⁵   Ettekö tulisi ja liittyisi yhteen Jeesuksen Kristuksen kanssa, ei meidän kanssamme. Meillä ei ole täällä mitään seurakuntaa, joka huolehtisi teistä. Menkää minne hyvänsä seurakuntaan minne haluatte, mistä hyvänsä tulettekin, mutta olkaa niin hyvät ja muistakaa tämä: Uskokaa tämä Sana. Jos uskotte Sen, sanokaa: “Aamen” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala siunatkoon teitä!

¹⁶⁶   Jos on jotakin missä voimme auttaa teitä, niin me olemme täällä tehdäksemme sen.

¹⁶⁷   No niin, minä tiedän, että täällä on sairaita. Ja aikamme on lopussa tältä illalta, jotta voisimme ottaa rukousjonon. Mutta ehkäpä me voimme tehdä sen. Haluan jokaisen teistä tekevän jotakin minun puolestani. Laskekaa kätenne vieressänne olevan henkilön ylle.

Ja ilman epäilystä te panette kätenne kotkan ylle, ehkä kotkan, joka on syönyt jotakin korppikotkan ruokaa jossakin, ja sairastunut siitä. Eivätkä he halua sitä enää enempää. He haluavat tulla ulos siitä. He ovat sairaita ja väsyneitä siihen. He ovat istuneet täällä tänä iltana ja nähneet, mitä kotkat todella voivat syödä, Sanan, elävän Kristuksen, joka elää heidän keskellään, osoittaen itsensä eläväksi, samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti. He eivät halua olla perillisiä kuorten kanssa, jotka tullaan polttamaan. Kaikki oljet ja muut asiat tullaan polttamaan. Leikkuupuimuri tulee ottamaan vehnän ulos. Herra olkoon teidän kanssanne.

¹⁶⁸   On joitakin, jotka ovat fyysisesti sairaita, ja minä haluan teidän rukoilevan. Kotka, rukoile veli tai sisar kotkan puolesta, kun minä rukoilen teidän puolestanne täällä. Voikoot Jumalan Henki tulla teidän yllenne.

¹⁶⁹   Muistakaa, minä annan teille kotkan ruokaa, Jumalan lupauksen. Hän kutsuu profeettojaan kotkiksi. Hän kutsuu itseään Kotkaksi; Hän on Jehova Kotka. Ja, kun kätenne ovat toinen toistenne yllä, rukoilkaa heidän puolestaan.

¹⁷⁰   Taivaallinen Isämme, Sinun Sanassasi sanotaan, että viimeinen tehtävä, jonka annoit seurakunnalle, oli: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi, ja se oli yleiskäsky: “Hän, joka uskoo ja kastetaan, tulee pelastumaan; hän, joka ei usko tulee tuomituksi. Nämä merkit tulevat seuraamaan niitä, jotka uskovat, minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä; puhuvat uusilla kielillä; ja, jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; jos he ottavat ylös käärmeitä, niin ne eivät vahingoita heitä; ja, jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat paranemaan.”  

Oi Jehova Kotka, ruoki pienokaisillesi tuo Sana tänä iltana, Herra. Heillä on tarpeita. Tämä on se ruokavalio, jota ne tarvitsevat. Tämä on mitä he tarvitsevat, tietääkseen mitä ruoka on, mitä NÄIN SANOO HERRA on.

¹⁷¹   Sinä lupasit, että jos he laskevat kätensä toistensa ylle, niin he tulevat paranemaan. Oi, Herra Jumala, ota kaikki epäilykset ja korppikotkien ajatukset pois meistä nyt. Ja me ravitsemme itseämme Jumalan Sanan kotkan ruualla.

¹⁷²   Voikoon jokainen saastainen henki, joka on näissä ihmisissä, jokainen epäilyksen henki, jokainen pelon henki, jokainen kirkkokunnallinen väite, jokainen tapa, jokainen sairaus ja jokainen tauti, joka on ihmisten keskuudessa, jättää heidät; Jeesuksen Kristuksen Nimessä tulkoon se ulos tästä ihmisryhmästä. Ja voikoot he olla vapaat tästä hetkestä alkaen, niin että he voivat syödä kotkan ruokaa, jonka me uskomme Sinun lähettävän meille tällä viikolla, Herra, kun sinä avasit nuo Sinetit ja näytit meille nuo salaisuudet, jotka ovat olleet kätketyt maailman perustamisesta alkaen, niin kuin Sinä olit luvannut. He ovat Sinun, Isä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁷³   Kaikki, jotka uskovat ja vastaanottavat sen, nouskoon seisomaan ja sanokoon: “Minä uskon ja minä vastaanotan sen mitä Jumala on luvannut minulle.” Herra siunatkoon teitä. Tämä on ihmeellistä, jokainen on seisomassa. Antaisitteko sävelen, Minä Rakastan Häntä.  Laulakaamme tämä laulu Hänelle, “Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti minua.” Kaikki yhdessä nyt.

Minä rakastan Häntä, (jos teette niin, niin nostakaamme kätemme ylös)
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua.
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁷⁴   Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Puristakaamme toistemme käsiä. Veli, kotka, käänny ympäri, sisar, puristakaa käsiä, laulaessamme sitä.

Minä rakastan Häntä,

Veli, kotka! Veli, kotka! Veli, kotka, tehden sananpalvelusta! Charlie, kuinka voit? Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Ilo nähdä sinua. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala siunatkoon sinua, veljeni, kotka. Jumala siunatkoon sinua.

Golgatan puulla.

Kohottakaamme kätemme uudelleen Hänelle.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua (ja Hän teki teistä kotkia)
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁷⁵   Kuinka te tulette tietämään, kuinka maailma tulee tietämään, että te rakastatte Jeesusta? Siitä, että me rakastamme toisianne. Siitä maailma tulee tietämään… Näettehän, Jumala näkee uskonne, ja maailma näkee toimintanne. Rakastakaa toisianne nyt ja olkaa ystävällisiä toisillenne. Keskustelkaa toistenne kanssa. Olkaa pitkämielisiä toistenne kanssa. Ja, jos me voimme antaa mitään muuta neuvoa, kasteesta tai Pyhän Hengen etsimisestä… meillä ei ole täällä tilaa tehdäksemme niin, ymmärrättehän. Se on alttarikutsu, jos Jumala on saanut teidät vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja te haluatte liittyä yhteen Hänen kanssaan, niin menkää ja ottakaa kaste Hänen Nimessään huomenna. Siellä on oleva mies, joka neuvoo teitä, Me tulemme tekemään kaiken minkä vain voimme auttaaksemme teitä.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,

¹⁷⁶   Koska, te siellä puhelinyhteyksissä nyt, Tucsonissa, kaikkialla Kaliforniassa, siellä idässä, kohottakaa kätenne. Ylistäkää Häntä!

… osti pelastukseni

Nyt, huomisiltaan asti minä annan teidät veli Nevillelle, meidän pastorillemme.