65-1205  ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN
(Things That Are To Be)
Rialto, California, USA, 5.12.1965

¹       Veli Boone ja seurakunta, minusta on todella suuri etuoikeus olla jälleen San Bernadinossa. Tähän paikkaan liittyy monia valtavia muistoja menneiltä päiviltä. Ja kuulla, että vierailuni tänne yhä vaikuttaa elävöittävästi, todella tekee mielen iloiseksi siitä, että Herra johti meidät tännepäin vuosia sitten.

²       Olin juuri istumassa ulkona pysäköintialueella koettaen muistaa tapahtuneita asioita. Rouva Iisacson, joka oli tulkkini Suomessa, Suomessa käydessämme, tuli autolle juuri, kun olin lähdössä pois. Ja hän sanoi: “Sinun Suomen äänesi.” Ihmettelenpä asuisiko rouva Isacson jossain tässä lähellä. En tiedä. Onkohan hän ehkä läsnä täällä tänä iltana? May Isacson, hän on Suomesta.

³       Sitten toinen erikoinen asia, joka tuli mieleeni, oli pikku tarjoilija Antlers hotellin ravintolassa, jossa söin tässä lähellä. Uskoisin sen olevan oikein. Ja tämä pikku nainen… Minä rukoilin hänen kanssaan. Hän oli miellyttävä pikku nainen, mutta hän ei ollut kristitty. Kutsuin häntä kokoukseen. Hän oli menettänyt vauvan, ja uskoisin, että hän asui erillään miehestään. Ja me rukoilimme, että hän sopisi miehensä kanssa, tai että he voisivat sopia toistensa kanssa. Ihmettelenpä olisiko tämä pikku nainen nyt läsnä täällä?

⁴       Ja sitten vielä toinen asia joka tapahtui. Pikkuvauva, joka oli tuotu jostakin, noin päivän ajomatkan päästä, oli kuollut ja lepäsi äitinsä käsivarsilla ja heräsi takaisin eloon. Olisikohan tämä henkilö läsnä täällä? Ja uskoisin sen tulleen tänne toisesta osavaltiosta. Ja pikku äiti oli ajanut koko pitkän yön isän kanssa, ja pikku äiti istui siellä surullisena pitäen pientä kuollutta vauvaansa käsivarsillaan. Minä ajattelin: “Millainen usko.” Vaikka olisin ollut maailman suurin tekopyhä, Jumala olisi kunnioittanut tämän äidin uskoa.

Pitäessäni vauvaa käsissäni tällä lailla ja rukoillessani, se lämpeni ja alkoi liikkua ja avasi pienet silmänsä. Ojensin sen takaisin äidilleen. He olivat jostakin. En uskoisi heidän olleen helluntailaisia. Uskoisin kuitenkin, että he kuuluivat johonkin kirkkoon. En tiedä, olivatko he kristittyjä vai eivät. En kysynyt sitä heiltä, olin niin haltioissani tuon pienen vauvan palatessa takaisin elämään.

Sen jälkeen, veli Boone, on paljon vettä ehtinyt virrata alas jokea, mutta me yhä palvelemme samaa Jumalaa, joka pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

⁵       Katsoessani ympärilleni näen veli Leroy Koppin istumassa täällä. Ensimmäistä kertaa näen hänet pitkästä aikaa. [Veli sanoo: “Tässä on Paul Kopp.”] Paul. Näin on. Leroy oli sinun isäsi. Todellakin. [“Ja hän on Venäjällä tänä iltana, joten rukoile hänen puolestaan.”] Oi, Venäjällä. Minä tiedän, että jos tämä urhoollinen sotilas on siellä, hän on siellä kuninkaan palveluksessa. [“Kyllä.”] Niinpä minä olen todella iloinen ollessani täällä ja kuullessani tämän nuoren sananpalvelijan sanovan, kuinka hän tuli innoitetuksi sen palvelutehtävän kautta, joka meillä oli ollessamme täällä. Se on valtavan sävähdyttävää. Tietäen, että ihmiset seisovat täällä, me emme halua pidätellä heitä liian kauaa. Me muistamme nämä valtavat parantamiskokoukset.

⁶       Ymmärtääkseni täällä lähistöllä on eräs veli, joka pitää parantamiskokouksia, veli Leroy Jenkins. Uskoakseni asia on niin. Joten olen kovasti kiitollinen ja luotan siihen, että Herra on siunaava häntä ja antava hänelle suuren suuret kokoukset.

Minusta tuntui etuoikeutetulta tulla tänä iltana tämänkaltaiseen kirkkoon. Minusta tuntuu aina paremmalta kirkoissa kuin noissa suurissa halleissa. Minulla ei ole mitään noita suuria halleja vastaan. Mutta te tiedätte, se saattaa olla taikauskoa, mutta minulle se on tosiasia. Mennessänne noihin halleihin, joissa on nyrkkeilyä ja painia ja kaikenlaista muuta raakuutta, pahat henget näyttävät pysyttelevän sellaisissa paikoissa. No niin se saattaa näyttää taikauskolta, mutta sitä se ei ole. Mutta tullessanne kirkkoon, jossa on hengellinen seurakunta, te tavallisesti tunnette itsenne vapautuneemmaksi, kuten täällä. Siellä on jotain erilaista, Jumalan läsnäolo on siellä, siinä on jotain erilaista. En tiedä, mitä vaikutusta rakennuksella on, mutta se on se paikka, jossa ihmiset ovat kokoontuneet yhteen. Tietenkin samat ihmiset ovat toisissakin paikoissa, mutta noilla pahoilla maaperillä. Ehkä se on vain minä, joka ajattelen sillä lailla, mutta kuitenkin, olen iloinen ollessani täällä tänä iltana.

⁷       Ja nyt, näiden seisovien ihmisten takia, me emme halua pidätellä teitä liian pitkään. Huomenillalla me menemme jonnekin toiseen paikkaan täällä. En edes tiedä, missä se tulee olemaan. Jossakin täällä lähellä. [Veli sanoo: “Orange Hall Auditoriossa.”] Missä? [“Orange Hall Auditoriossa.”] Orange Hall Auditoiriossa on kokous huomenillalla. Tämä on tullut väliin. Olen itse asiassa saarnamatkalla Täyden Evankeliumin Liikemiesten ryhmän kanssa, joille minulla on ollut etuoikeus puhua ympäri maailman. Ja ollessamme siellä rakas ystäväni antoi meille kutsun tulla tänne, ja olemme iloiset ollessamme koolla tänä iltana.

⁸       Ennen kuin avaamme Raamatun… No niin, jokainen, jolla on fyysistä voimaa, saattaa avata Sen tällä tavalla, ymmärrättekö? Mutta tarvitaan Pyhä Henki avaamaan Sana meille, avaamaan ymmärryksemme ja paljastamaan Kirjoitukset. Minä uskon Raamattuun. Uskon, että Se on Jumalan Sana. Ja minä uskon, että maa, tai paremminkin maan ihmiset, tullaan tuomitsemaan jonakin päivänä tällä Sanalla. Saattaa olla, että tämä tuntuu oudolta. No niin, on olemassa monia, jotka ovat siitä eri mieltä.

⁹       Ei ole pitkääkään aikaa, kun keskustelin erään hyvin uskollisen ystäväni kanssa, joka on katolilainen ja hän sanoi: “Jumala tulee tuomitsemaan maailman katolisen kirkon kautta.” Jos se olisi niin, niin minkä katolisen kirkon? Näettekö, jos Hän tuomitsee metodistien kautta, niin miten käy baptisteille. Ja jos Hän tuomitsee yhden kautta, toinen tulee kadotetuksi. Siinä on liikaa sekaannusta.

Meidän täytyy tutkia sitä löytääksemme oikean tavan, ja Raamattu sanoo, että Jumala on tuomitseva maailman Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Hän on Sana. Joh 1: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi iankaikkisesti.” Ja minä uskon sen olevan Totuus.

¹⁰   No niin, minä uskon, että Jumala, alussa, ollen ääretön Jumala, Hän on rajoittamaton, me olemme rajoitettuja. Hänen mielensä on niin paljon suurempi, ja me pienessä rajoitetussa mielessämme emme voi ymmärtää Hänen valtavaa, ääretöntä viisauttaan. Mutta sen vuoksi, kun Hän puhuu mitä hyvänsä, se saattaa kyllä tuntua meistä oudolta, kuulla Hänen sanovan joitakin määrättyjä asioita kirjoituksissa, mutta sen on tapahduttava. Minä uskon, että Hänen sanansa eivät koskaan katoa. Sen vuoksi minä uskon, että Jumala tietäen, että me pienessä rajoitetussa mielessämme emme olisi kykenevät tulkitsemaan Hänen valtavaa mieltään, Hän tulkitsee itse oman Sanansa. Hän ei tarvitse ketään tulkitsijaa; Hän tulkitsee oman Sanansa toteuttamalla tuon Sanan sille määrättynä aikana.

¹¹   Minä uskon, että Jumala alussa… Että Nooa oli Sana tuota päivää varten, Hänen sanomansa.

Sen jälkeen tuli Mooses. Mooses ei olisi voinut ottaa Nooan Sanaa. Hän ei olisi voinut rakentaa laivaa, jossa he olisivat ajelehtineet ulos Egyptistä Niilin virtaa pitkin luvattuun maahan ja niin edelleen. Hänen sanomansa ei olisi toiminut Nooan päivinä. Se oli osa Jumalan Sanaa, jonka Mooses vahvisti Totuudeksi. Ei myöskään Jeesuksella olisi voinut olla Mooseksen Sanaa. Luther ei olisi voinut jatkaa katolisen kirkon Sanan Kanssa. Wesley, hän ei olisi voinut jatkaa Lutherin Sanalla. Ja helluntailaiset, he eivät voineet ottaa metodistien Sanaa. Näettekö?

Seurakunta kasvaa. Jokainen ajanjakso on määrätty täällä Kirjoituksissa. Joten siis Jumala, Pyhän Hengen kautta, paljastaa oman Sanansa ilmoittamalla Sen ja toteuttamalla Sen itse osoittaen, että Hänen Sanansa on toteutuva sille luvattuna aikana.

¹²   Jeesus sanoi tämän. Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa minua, uskokaa niitä tekoja, joita minä teen”, sillä ne todistivat, kuka Hän oli. Ymmärrättekö? Jos joku olisi tuntenut Kirjoitukset… Hän tuli niin epätavallisella ja oudolla tavalla, että ihmiset eivät halunneet uskoa Häntä, koska Hän, joka oli mies, teki itsestään Jumalan.

Hänessä oli Jumalan muoto: “Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa.”

“Ja kukaan ei voi tehdä näitä tekoja, jollei Jumala ole hänen kanssaan”, kuten me tiedämme Nikodemuksen sanoneen, ja että myös Neuvosto uskoi näin.

¹³   Joten me tiedämme, että jos he olisivat tunteneet Sanan… Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut, koska Mooses kirjoitti Minusta.” Jos he olisivat katsoneet Kirjoituksista ja nähneet, mitä Messiaan tuli tehdä, olisivat he tunteneet Hänet Hänen tekojensa kautta, että Jumala Kristuksen kautta oli sovittamassa maailman itsensä kanssa ja täyttämässä kaikki ne lupaukset, jotka koskivat Messiasta ja sitä, mitä Hänen tuli tehdä. Jeesus todisti tuosta Sanasta, tehden tuon Sanan eläväksi tuona aikana. Ja minä uskon meidän elävän samanlaisessa tilanteessa tänään. Jumala todistaa oman Sanansa toteuttamalla sen, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään.

¹⁴   Nyt me siis tiedämme tämän olevan pelastuksen päivän, jona Jumala kutsuu ihmisiä maailmasta, synnin elämästä, palveluksen elämään. Myöskin on Jumala tänä aikana vuodattanut Henkensä korkeudesta suurien merkkien ja ihmeiden seuratessa palvelutehtävää tänä aikana. Tämä on myös aika, jolloin aikaisempi ja myöhäisempi sade lankeavat yhdessä. Ja me tiedämme, että suuria merkkiä ja ihmeitä on luvattu tulevaksi. Kuitenkin monet suuret kirkkokunnat ovat ne hyljänneet.

Mutta minä olen hyvin kiitollinen näistä avoimista ovista, joiden kautta voin mennä ja siitä innoituksesta, jonka se on vaikuttanut tässä nuoressa miehessä, teidän pastorissanne täällä. Kun alan vanheta ja tiedän päivieni olevan luetut ja tiedän, että nämä nuoret miehet voivat ottaa tämän sanoman ja levittää sitä Herran tulemukseen asti, jos Hän ei tule minun ajassani… Toivoisin näkeväni Hänet… Odotan Häntä päivittäin ja valvoen pidän itseni valmiina tuota hetkeä varten.

¹⁵   Puhukaamme nyt kirjan tekijälle ennen kuin luemme Hänen Kirjaansa kumartaessamme päämme.

Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia Sinulle ollessamme elossa tänä iltana ja voidessamme palata takaisin tänään suurenmoiseen kaupunkiin. Katsoessamme tätä vuoristoista näköalaa ylöspäin näemme lunta ja samanaikaisesti appelsiinipuita, jotka kukkivat. Minkä suurenmoisen maailman Sinä olet antanut meille elääksemme siinä. Ja kuinka me näemme ihmisten sotkeneen ja muutenkin toimineen tässä maailmassa, se saa meidät häpeämään itseämme, Isä.

Me olemme täällä tänä iltana nähden vaivaa yrittäessämme saada ihmisiä näkemään näitä suurenmoisia asioita, joita Jumala on tehnyt, ja tietäen, että rajan ylitettyämme siellä on vielä suurenmoisempaa. Tarkatkaamme sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea Sitä, Isä, mutta paljastakoon Pyhä Henki sen meille ilmestyksen kautta. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

¹⁶   No niin, te, jotka tahdotte kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja, ja lukea niitä sananpalvelijoiden kanssa, kuten he yleensä lukevat Sitä. Vuosia sitten minun ei tarvinnut kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja ja niin edelleen, mutta olen jo vähän vanhempi kuin silloin. Olen juuri äskettäin täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta – kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Joten se tekee siitä vähän haastavampaa. Mutta minä vielä yritän pitäytyä kaikkeen, minkä tiedän, täyttääkseni Hänen Sanansa siihen asti, kun Hän kutsuu minut kotiin.

¹⁷   Menkäämme nyt Johanneksen 14. lukuun. Hyvin tuttu raamatunpaikka, jonka me haluamme lukea tänä iltana saadaksemme siitä sisällön sanomallemme, jos Herra suo. Melkein kaikki tuntevat tämän. Sitä on useasti käytetty hautajaistilaisuuksissa. Jos koskaan olisin halunnut pitää hautajaissaarnan, niin se koskisi tätä maailmaa. Antakaamme sen kuolla ja syntyä uudelleen. Johannes 14:1-7. Uskoisin tämän olevan minulla kirjoitettuna täällä.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Jos te uskotte Jumalaan, niin uskokaa myös minuun.

Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin minä sen teille kertonut. Minä menen ja valmistan paikan teitä varten.

Ja jos minä menen ja valmistan paikan teitä varten, Minä tulen uudelleen takaisin ja vastaanotan teidät luokseni; jotta myös te olisitte siellä, missä minä olen.

… minne minä menen, tien sinne te tiedätte.

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, kuin minun kauttani.

Jos olisitte tunteneet minut, niin te olisitte tunteneet myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette Hänet, ja olette nähneet Hänet.

Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Me haluamme viitata Siihen uudelleen muutamia kertoja, kun menemme eteenpäin ja pidämme tämän pienen oppitunnin seurakunnalle.

¹⁸   Edellisenä iltana olin Yumassa, Arizonassa, joka on kotivaltioni nyt. Kun olin täällä viime kerralla, niin asuin Jeffersonvillessä, Indianassa. Ja nyt olen ollut Arizonassa, koska tulin sinne näyn lähettämänä muutamia vuosia sitten. Ja me olemme nyt asukkaita siellä. Minulla ei ole siellä seurakuntaa.

Veli Green, meidän veljemme, joka on täällä meidän kanssamme, on perustanut seurakunnan siellä. …Assemblies of God, seurakunta, pari helluntaiseurakuntaa. He liittyivät yhteen, ja luulen, että he kaikki menivät veli Brockin ja veli Gilmoren kanssa ja jättivät tämän rakennuksen tyhjäksi. Ja veli Pearry Green, Texasista, tuli ja otti paikan, ja ovat yhteydessä meidän kanssamme. Olemme iloiset tietäessämme veli Greenin avanneen tämän suljettuna olleen kirkon.

¹⁹   Eilen illalla puhuessani Yumassa Kristityille Liikemiehille minä puhuin aiheesta Ylöstempaus. Se oli ehkä outo puheenaihe juhlapäivällisille, mutta melkein jokainen siellä olevista oli kristitty. Ja näin yleensä on tämäntapaisissa kampanjoissa ja seurakunnassa. Voisin esittää kysymyksen: “Kuinka moni teistä on kristitty?” Todennäköisesti jokaisen käsi nousisi ylös. Sinä olet kristitty. Joten, jos me olemme kristittyjä, minä ajattelen, että meidän tulisi tietää näistä asioista etukäteen. Meidän ei tarvitse arvailla sitä, vaan me olemme tietoisia tulevasta määränpäästämme.

²⁰   Ja sen vuoksi minä haluaisin puhua siitä tänä iltana. Aiheenani on: Asiat, jotka tulevat olemaan. Ja koska eilen illalla puhuin ylöstempauksesta, tänä iltana haluan puhua tästä aiheesta, jotta voin sitoa tämän yhteen eilen iltaisen sanomani kanssa. No niin, on tapahtuva ylöstempaus. Me tiedämme tämän. Se on tapahtuva tulevaisuudessa.

²¹   Nyt Jeesus tässä siis puhuu siitä. Hän on mennyt edellä valmistamaan paikkaa meitä varten. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen”. Hän osoitti puheensa juutalaisille. Hän sanoi: “No niin te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös minuun. Ja kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa Minuun, koska Minä olen Jumalan poika.” Ymmärrättekö? Toisin sanoen: “Minä ja Isä olemme yksi. Minun Isäni asuu Minussa, ja se, mitä te näette minun tekevän, ei ole minusta, vaan Minun Isäni, joka asuu Minussa, tekee nuo teot.”

“Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”

²²   Se oli helppoa noille juutalaisille, joille oli opetettu monien sukupolvien ajan uskomaan, että oli olemassa suuri yliluonnollinen Jumala. Mutta ajatella, että Jumala oli tullut alas ja ilmoittanut itsensä henkilöityneenä omassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala lihan ruumiissa asuen majassaan. Se oli hiukan liian paljon heidän uskottavaksi.

Mutta Hän sanoi: “Nyt kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Sillä Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa, ja Minä menen valmistamaan paikan teitä varten.” Jeesuksen elämä maanpäällä oli päättymässä.

Hän näytti ja todisti ihmisille, että Hän oli suurien ihmeiden ja merkkien ja häneen viittaavien Raamatun lainauksien kanssa lihassa ilmitullut Jehova.

Nyt Hän sanoi: “Kun näette minun elämäni päättyvän; sen päättymisellä on tarkoitus. Ja minä menen pois valmistamaan paikkaa teitä varten, jotta, missä minä olen, myös tekin tulisitte olemaan siellä.” Jeesus siis todisti opetuslapsilleen, että tämä elämä ei loppuisi kuolemaan.

²³   No niin, sanoin tätä hautajaistekstiksi. Muistakaa, me, kuolema on suoraan edessämme, ja me emme tiedä onko tässä rakennuksessa joku, joka ei lähde täältä ulos elävänä tässä fyysisessä muodossa. Niin epävarmaa kaikki tämä voi olla. Viiden minuutin kuluttua joku nuori, terve ihminen saattaa olla ruumiina, vain viiden minuutin kuluessa. Tämä on totuus. Ja myöskin viiden minuutin kuluttua me kaikki saatamme olla kirkkaudessa. Me emme voi tietää sitä. Se on Jumalan käsissä. Jeesus sanoi, ettei Hän tiennyt itsekään, milloin tuo aika tulisi olemaan, vaan se oli ainoastaan Isän käsissä.

²⁴   Mutta nyt Hän oli kertomassa heille, että kuoleman jälkeen oli olemassa elämä. Koska: “Minä menen valmistamaan paikan”, se tarkoittaa, vastaanottamaan heidät. Puhuessaan heille Hän näytti, että oli olemassa elämä, kun tämä elämä päättyy. Ja millainen lohdutus tämä onkaan meille tietäessämme, että tämän elämän jälkeen on olemassa elämä, johon me menemme. Vanhentuessanne tämä tulee aina vaan todellisemmaksi teille. Kun te alatte nähdä elämänne lähestyvän loppuaan, silloin se alkaa tuntua läheisemmältä, valmistautuessamme tuota suurta hetkeä varten. Tämä sama elämä siis tulee jatkumaan toisessa maailmassa toisessa paikassa.

²⁵   Teidän syntymänne tänne oli ennalta suunniteltu. Arvelisin teidän uskovan tämän. Joka ainoa teistä tietää, että syntymänne oli ennalta suunniteltu. Tiesittekö, että olemisenne täällä ei koskaan saanut alkuaan jostakin jumaluustarusta? Kaikki oli Jumalan ennalta suunnittelemaa ennen maailman perustamista, sen te ymmärrätte. Ääretön Jumala tiesi… Ollakseen ääretön Hänen täytyi tietää jokainen kirppu, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä, ja kuinka monta kertaa se räpäyttäisi silmiään. Tällainen on ääretön. Ymmärrättekö? Meidän pienessä mielessämme emme voi käsittää, mitä ääretön merkitsee. Ääretön Jumala. Hän tiesi kaikki asiat, ja juuri siksi ei mikään ole poissa paikaltaan.

²⁶   Jos me tunnemme Jumalan Sanan. Me tunnemme sen hetken, jossa me elämme. Me tunnemme hetken, jossa elämme, Me tiedämme, mitä on edessämme. Me näemme, minkä olemme ohittaneet. Jumalan Kirja on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Hänen tekonsa läpi ajanjaksojen Ilmestyskirjaan asti ja Hänen lupauksensa siitä, mikä on tuleva… Joten kaikki Hänen lupauksensa ovat totta. Jumala ei voi puhua yhtään sanaa vahvistamatta sitä. Kaikki, mitä Hän on sanonut, tulee tapahtumaan.

²⁷   Ennen maailman perustamista… Jotkin ihmiset menevät harhaan, kun he sanovat, että “Jumala toistaa itseään” ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa. He vain ymmärtävät sen väärin. Näettekö?

Jumala sanoi alussa: “Tulkoon tämä. Tulkoon tämä. Tulkoon tämä!” Maailma oli pimeä ja ilman muotoa. Sitten Hän sanoi: “Tulkoon valo.” Saattoi kulua satoja vuosia, ennen kuin valo tuli olemassaoloon, mutta kun Hän oli sanonut sen, sen täytyi tapahtua. Sen täytyy olla näin, ymmärrättekö? Hän oli puhunut Sanansa. Siemenet jo olivat veden alla. Kun Hän kuivasi maan, silloin siemenet alkoivat kasvaa. Mitä Hän sanoo, sen täytyy tapahtua.

²⁸   Hän puhui profeettojen kautta. Viittasin siihen eilen illalla. Kuten, ottakaamme Jesaja, hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Kuka olisi ajatellut, että miehen, jolla oli sellainen asema ihmisten keskuudessa, voisi sanoa: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Mutta koska Hän…

Profeetta on Jumalan heijastaja. Hänet on tehty niin, jottei hän voi puhua omia sanojaan, vaan hänen puhumiensa sanojen täytyy olla Jumalan Sanoja. Hän on heijastimen kaltainen. Ja hän on Jumalan suukappale. Ja sen tähden hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Hän ei ehkä voinut ymmärtää sitä, mutta Jumala puhui hänen kauttaan, koska Hän oli luvannut olla tekemättä mitään paljastamatta sitä ensin palvelijoilleen profeetoille. Sitten hän sanoi sen kahdeksansataa vuotta ennen kuin se tapahtui. Mutta sen täytyi tapahtua. Lopulta nuo Jumalan Sanat ankkuroituivat neitsyen kohtuun, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Immanuelin. “Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Rauhanruhtinas, Iankaikkinen Isä.” Sen täytyi olla näin, koska Jumala oli puhunut profeettansa suun kautta. Ja kaikkien Jumalan Sanojen täytyy toteutua.

Siitä syystä me tiedämme Jeesuksen menneen valmistamaan paikkaa vastaanottaakseen ihmiset luokseen. Ja keitä nuo ihmiset ovat; toivoisin, että me täällä tänä iltana olisimme osa heistä. Jos ei näin ole ystäväni, niin Jumala on valmistanut tien ja asettanut ehtonsa, joiden kautta halutessasi voit tulla osalliseksi siitä. Sinä olet vapaan valinnan pohjalla; voit valita tahtomallasi tavalla. Mutta pankaapa merkille! No niin, tässä maailmassa, joka on tuleva. Sillä on tuleva toinen maailma.

²⁹   Juuri kuten oli syntymäsi kanssa tänne: sanoin sinun olleen valmistetun. Jumala tiesi, että sinä tulisit olemaan täällä.

Tiedättekö, että nuo asiat, joita vanhempanne ovat tehneet. No niin, ihmiset ajattelevat, ettei Jumala kosta tuleville sukupolville, mutta kuitenkin niin on.

³⁰   Hebrealaiskirjeessä puhutaan, uskoisin sen olevan 7:ssä luvussa, uskon Paavalin olevan sen kirjoittaja, hän puhui suuresta tapahtumasta, joka tapahtui Aabrahamille hänen maksaessa kymmenykset Melkisedekille, kun hän palatesi kuninkaita teurastamasta. Ja nyt hän sanoi Leevin olleen Aabrahamin kupeissa, kun tämä tapasi Melkisedekin palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja hän sanoo myös Leevin maksaneen kymmenyksiä, vaikka hän olikin vielä Aabrahamin kupeissa, joka oli hänen, iso, iso, iso-isänsä. Ja hän myös kostaa niiden ihmisten synnit, jotka eivät pidä Hänen Sanaansa, heidän lapsilleen sukupolvesta sukupolveen.

³¹   Näettekö, miten Jumala on kaiken ennalta suunnitellut. Jumalan kanssa mitään ei tapahdu sattumalta. Hän tietää kaiken kaikesta. On ennalta suunniteltu monia sukupolvia aikaisemmin, että te olisitte täällä tänä iltana. Tiesittekö tämän? [“Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Ajatelkaahan sitä! Että kerran sinä, kertaan tämän uudelleen, sinä kerran olit isässäsi alkiona. No niin, hän ei tuntenut sinua silloin, etkä myöskään sinä silloin vielä tuntenut häntä. Mutta huomaatte, että kun teidät oli istutettu äitinne kohtuun pyhän avioliiton kautta, ja teistä tuli henkilö, joka on isänne kuvan kaltainen. Ja näin teillä voi olla yhteys.

³²   No niin ainoa tapa, miten te voitte olla Jumalan poika tai tytär… ja jotta teillä voisi olla iankaikkinen elämä… Ja on olemassa vain yksimuoto iankaikkista elämää, ja se on Jumalan Elämä. Ainoastaan yksi iankaikkisen elämän muoto, joka on Jumala. Ollaksesi Jumalan poika, sinun on aina täytynyt olla hänessä. Sinun elämäsi alkio, hengellinen elämäsi, oli Jumalassa, Isässä, ennen kuin oli olemassa edes molekyyliä. Ymmärrättekö? Ja te ette ole mitään muuta kuin ilmitullut elämän alkio, joka oli Jumalassa Jumalan poikana.

Nyt olette tulleet esille, kun Hänen Sanansa tuli teihin tässä ajanjaksossa. Te tuotte esiin Jumalan elämää itsessänne, koska olette Jumalan poikia tai tyttäriä. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te istutte tässä kirkossa tänä iltana, koska teidän velvollisuutenne on tuoda ilmi Jumala tälle kansakunnalle ja näille ihmisille, naapureillenne, joiden kanssa olette kosketuksessa.

Missä tahansa olettekin, Jumala tiesi, että te tulisitte olemaan täällä, koska teidän täytyy olla yksi Hänen alkioistaan tai Hänen ominaisuuksistaan, Näin on täytynyt olla. Jos teillä on iankaikkinen elämä, niin sen on aina täytynyt olla iankaikkinen elämä. Ja Jumala tiesi ennen maailman perustamista, että tulisitte olemaan täällä. Ja kun Sana, tai vesi, “Sanan vedellä pesten” tuli yllenne, se toi esiin teidän olemuksenne. Nyt teillä on yhteys Isänne, Jumalan, kanssa aivan kuten maallisen isännekin kanssa. Ymmärrättekö? Te olette Kuninkaan lapsia, Elävän Jumalan poikia ja tyttäriä, jos kerran iankaikkinen elämä asuu teissä.

^32a Nyt, jos Se oli, Jeesus oli Jumalan täyteys tuotuna ilmi. Hän oli Jumaluuden koko täyteys ruumiillisessa muodossa. Sen vuoksi, kun Hän tuli maahan ja ilmoitettiin lihassa, te olitte Hänessä silloin, koska Hän oli Sana. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskellämme…” Sana tehtiin lihaksi. Sen vuoksi te kävelitte Hänen kanssaan. Te olitte Hänessä, kun Hän oli maan päällä. Te kärsitte Hänen kanssaan. Te kuolitte Hänen kanssaan. Teidät haudattiin Hänen kanssaan. Ja nyt te olette ylösnousseet Hänen kanssaan ja tuotte ilmi Jumalan ominaisuuksia, ja istutte taivaallisissa, jo nyt ylösnousseena, ylösnousseena uuteen elämään, istuen taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Oi miten paljon tämä merkitseekään seurakunnalle tänä aikana. Se merkitsee meille todella paljon, kun näemme itsemme asetettuina omalle paikallemme Jeesuksessa Kristuksessa.

³³   No niin, jos me olemme noita Jumalan ominaisuuksia, me emme voi elää mistään uskontunnustuksesta emmekä mistään kirkkokunnallisuudesta. Meidän pitää elää Sanasta, koska Morsian on osa Ylkää, kuten vaimo on osa miehestään. Siitä syystä meidän tulee olla Sanamorsian. Ja mikä on Sanamorsian? Tämän hetken ilmituleminen, Morsian, ei mikään uskontunnustus, tai mikään kirkkokunta, vaan Jumalan elävä jumalallinen paljastus, Jumalan elävä ominaisuus, paljastaen maailmalle Jumalan ominaisuudet Morsiamen muotoutumisen kautta, joka tuli esiin tässä ajassa, jossa me nyt elämme.

³⁴   Martti Luther ei voinut tuoda esiin niitä ominaisuuksia, joita me tuomme ilmi, koska tuo oli vasta ylösnousemuksen alku sille vehnänjyvälle, joka meni maahan.

³⁵   No niin ottakaamme uudelleen tämä lainaus. Olette mahdollisesti lukeneet tuon kirjan, jossa tuo saksalainen teki minusta pilaa kutsuen minua kiihkoilijaksi. Hän vastusti täydellisesti kaikkea sitä, mitä Jumalaksi kutsutaan, ja jopa teki pilaa Jumalasta sanoen: “Jumala, joka kykeni avaamaan Punaisen Meren”, ja jatkoi sitten, “tuoden kansansa ulos, ja istui kädet ristissä vatsansa päällä läpi pimeän ajan ja antoi noiden ihmisten kuolla ja kärsiä kaikkien noiden leijonien syödessä pieniä lapsia.”

³⁶   Näettekö, kuinka koko ohjelma, koko seurakunta, on rakennettu Jumalalliselle ilmestykselle. Jeesus sanoi Matteuksen 16. luvussa: “Liha ja veri ei ole tätä sinulle paljastanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Mikä se oli? Ilmestys siitä, kuka Hän oli. “Ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.” Näettekö sen?

Jeesuksen Kristuksen ilmestys tässä ajassa: ei se, mitä Hän oli toisessa ajassa, vaan se, mitä Hän on nyt. Raamattu tulee ilmi kasvaessaan Morsiamessa täyteen miehuuteensa. Jos vehnänjyvän, Kristuksen, täytyi pudota maahan, niin täytyi myös Morsiamen pudota maahan pimeässä ajanjaksossa. Jokaisen jyvän, joka putoaa maahan, täytyy kuolla tai se ei kykene tuottamaan itseään uudelleen. Ja se suuri seurakunta, jonka Hän perusti helluntaina lähettämällä Pyhän Henkensä, sen täytyi kärsiä marttyyrikuolema ja maatua Pimeässä ajanjaksossa syntyäkseen uudelleen Lutherin ajanjaksossa ja kasvaakseen edelleen Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täyteen miehuuteen tässä viimeisessä ajassa. Näettekö, ei ole muuta mahdollisuutta?

³⁷   Sen vuoksi ylöstempauksessa Morsian on tuleva esiin, ja se kaikki tulee olemaan täydellisesti Jumalan ennalta asetetun suunnitelman mukaisesti. Alusta alkaen Hän jo tunsi jokaiselle henkilölle kuuluvan paikan siinä. Se on kaikki ennalta suunniteltu. Jumala tiesi, että se tulisi olemaan täällä. Ja Hän on tehnyt sen tuolla lailla, jotta kun me tulemme sinne… Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten. Ja kun me tulemme sinne, se tulee olemaan valmisteltua, kuten tämä iltakin on valmistettu. Kuten tämä hetki on valmistettu. Hänen suuri ennalta tietämisensä mahdollistaa sen, että Hän tietää kaikki nämä asiat, ennalta tietämisen kautta.

³⁸   Hän on kaikkialla läsnä oleva, koska Hän on kaikkitietävä; kaikkitietävä, koska Hän on kaikkialla läsnä oleva. No niin, Hän ei kuitenkaan voi olla tuulen kaltainen, koska Hän on olento. Eikä Hän voi olla mikään myytti. Hän on olento. Hän asuu. Hän jopa asuu talossa. Hän asuu paikassa nimeltään Taivas, ja koska Hän on kaikkitietävä ja tietää kaiken. Hän voi olla kaikkialla läsnä oleva, koska Hän tietää kaiken.

³⁹   No niin, Te olette kasvaneet syntymänne jälkeen, sen jälkeen kun synnyitte ja tulitte tähän maailmaan. Jumala tiesi ennalta, että te tulisitte olemaan tämän maan päällä, ja niin te kasvoitte syntymänne jälkeen täysi-ikäisiksi. Monet asiat, jotka näyttivät niin oudoilta teistä nuorina tyttöinä ja poikina ollessanne lapsia, näyttävät nyt todellisilta. Ette voineet ymmärtää sitä kun olitte lapsia, mutta nyt tultuanne aikuiseksi, te aloitte ymmärtää ja huomasitte kaiken olevan kuitenkin aivan tarkoin kohdallanne. Nyt sillä on teille todellinen merkitys.

⁴⁰   Näin on myös teidän hengellisen syntymänne laita. Te teette asioita, joita ette ymmärrä ollessanne pieni lapsi ja tullessanne alttarille ja antaessanne elämänne Kristukselle. Asiat tuntuvat teistä kovasti oudoille ja ihmettelette, miksi te teitte sen. Mutta jonkin ajan kuluttua tultuanne täysikasvuisiksi, aikuisiksi kristityiksi, silloin te ymmärrätte sen. Näettekö sen? Jotakin on tapahtunut teissä, ja te näette, miksi teidän täytyi tehdä se. Teidän hengellisessä syntymässänne… Teidän luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä.

Kuinka se sopiikaan teihin kasvaessanne tässä elämässä, kaikki asettui tarkalleen kohdalleen, koska te olitte ennalta valmistetut siihen. Eikö ollutkin outo asia, mitä tapahtui sinä iltana, kun tulitte telttakokoukseen, tai pieneen kirkkoon jossain kadunkulmauksessa, ja saarnaajan saarnatessa jostakin määrätystä aiheesta, jotakin tapahtui, te lankesitte suoraan alttarille? Näettekö? Jumala tiesi sen ennen maailman perustamista. Se näytti teistä oudolta ettekä tienneet miksi teitte niin, mutta nyt te käsitätte sen. Te tiesitte mitä tapahtui. Kaikki asettui kohdalleen teitä varten tässä elämässä, ja näin on tapahtuva myös tulevassa elämässä. Tämä maailma ja sen elämä näyttää menevän eteenpäin kasvaessanne aikuiseksi. Kaikki teidän elämässänne näyttää menevän oikein.

⁴¹   En usko, että ihminen on täällä sattuman kautta. No niin ajatelkaahan. Kun te tulitte maailmaan, kaikki täytyi olla ennalta valmisteltua teitä varten ennen tuloanne. Minä tuskin voin ymmärtää meidän ajattelevan, että emme voi panna luottamustamme Jumalaan, joka on valmistanut kaikki nämä hyvät asiat meitä varten. Jos Hän on nyt tuonut meidät tähän kaaokseen, jossa olemme,  ja valmistaessaan kaikki hyvät elämän asiat meitä varten täällä, kuinka paljon enemmän me emme voisi luottaa Hänen valmistavan tulevia asioita, ymmärrättekö, iankaikkisia asioita. Se tuntuisi, sanoisinko, kovasti oudolta.

⁴²   Ja minä en usko taivaan olevan paikan, jollaisesta äidilläni oli tapana kertoa minulle. Uskon seurakunnan kasvaneen ulos siitä. Ja ajatella, että sata- tai kaksisataa vuotta sitten sen ajan ihmiset ajattelivat, että jokainen, joka kuoli, meni taivaaseen ja sai harpun ja sitten istui pilvissä ja soitteli harppua. No niin, he tiesivät, että oli olemassa paikka, jota kutsutaan taivaaksi, mutta he… Jos näin olisi ollut, meidän kaikkien olisi oltava musikantteja. Näettekö? Mutta se ei ole tämän kaltainen paikka. Se ei ole mitään harppujen soittelemista. Minä en usko Raamatun opettavan sellaista. Mutta tämä oli heidän käsityksensä siitä, ennen kuin Sanan täyteys tuli tai Seitsemän Sinetin avaaminen, joka oli luvattu meille tässä ajanjaksossa, jotta me nyt voisimme ymmärtää.

Minä uskon, että taivas on todellinen paikka samalla tavalla kuin tämäkin on todellinen paikka, näettekö, sillä Jumala on aloittanut meidän hengellisen kasvumme tässä paikassa. Ja minä uskon, että taivas on aivan yhtä todellinen paikka kuin tämäkin, emmekä me siellä istu pilven päällä iankaikkisesti. Emme me siellä jatkuvasti näppäile harppujamme, vaan me olemme menossa todelliseen paikkaan, jossa me tulemme tekemään asioita, me tulemme elämään. Me tulee työskentelemään. Me tulemme nauttimaan. Me tulemme elämään. Me tulemme menemään todelliseen elämään, iankaikkiseen elämään. Me menemme Taivaaseen, paratiisiin. Aivan kuten Aadam ja Eeva työskentelivät, elivät ja söivät ja nauttivat Eedenin puutarhassa ennen syntiinlankeemusta, me olemme tiellämme takaisin sinne, uudelleen. Näin on… Ensimmäinen Aadam synnin kautta toi meidät ulos sieltä. Toinen Aadam vanhurskauden kautta tuo meidät uudelleen takaisin sinne, vanhurskauttaa meidät ja tuo meidät takaisin sinne.

⁴³   Teille ihmisille, jotka otatte nauhoja nyt, vanhurskauttamisen sanoma, haluan teidän saavan sen. Ja te otatte nauhoja, ettekö otakin, saadaksenne sen? Puhuin siitä täällä jonkin aikaa sitten.

⁴⁴   Huomatkaa, kuinka teidän maalliset vanhempanne ennen tänne tuloanne, ennenkuin he tiesivätkään teidän tulostanne, valmistautuivat teidän tuloanne varten. Ajatelkaahan sitä nyt. Teidän maalliset vanhempanne. Ja kuitenkin he ovat vain esikuva taivaallisesta Vanhemmasta. “Jos me pystymme antamaan hyviä lahjoja lapsillemme, kuinka paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne pystyy antamaan hyviä lahjoja omille lapsillensa.” Jeesus sanoi nämä sanat. Näettekö Kuinka he valmistautuivat tuloanne varten? He tekivät pienen korin, pienet kengät ja pieniä vaatteita, ja niin edes päin.

He tekivät kaiken valmiiksi tuloasi varten, valmistautuen ennen kuin sinä tulit maan päälle.

⁴⁵   Jeesus on mennyt tehdäkseen kaiken valmiiksi meidän tuloamme varten sinne. Nyt huomatkaa: “Isäni talossa on monta asuinsijaa.”

No niin, tarkoitukseni ei ole lisätä Sanaan tai ottaa siitä pois, sillä meidän ei tule tehdä sitä. Ilmestyskirja 22 sanoo: “Kuka hyvänsä lisää siihen sanan tai ottaa sanan pois Siitä…” Mutta antakaa minun nyt tehdä tämä, ei kuitenkaan lisäyksenä, vaan tuodakseni esiin erään asian.

“Minun Isäni talossa on monenlaisia asumuksia.” En usko, että kun me tulemme Taivaaseen, niin jokainen tulee näyttämään tarkalleen samanlaiselta. En usko, että kaikki tulevat olemaan valkopäisiä tai punapäisiä tai pieniä tai isoja tai kaikki jättiläisiä.

Minä uskon, että Jumala on erilaisuuksien Jumala. Maailma todistaa siitä. Siinä on isoja vuoria ja pieniä vuoria. Siinä on tasankoja ja erämaita. Siinä on erilaisia asioita, koska Jumala teki sen juuri niin kuin Hän halusi tehdä sen. Ja Hän asetti vuodenajat: kesän, talven, kevään, syksyn. Hän teki vuodenajat. Se osoittaa, että Hän on erilaisuuksien Jumala. Hän teki teidät erilaisiksi. Jotkut miehet ovat todella ujoja, toiset ovat todella määrääviä, ja toiset ovat hienoja miehiä, ja toiset taas ystävällisiä. Joten te huomaatte, että Hänen valtakunnassaan on monta erilaista ihmistyyppiä.

⁴⁶   Katsokaahan Pietaria ja verratkaa häntä Andreakseen. Näettekö, Andreas on rukoussoturi pysyen kaiken aikaa polvillaan. Ja apostoli Pietari oli yksi noista todella tulessa olevista saarnaajista, ja niin edespäin. Ja Paavali vaikutti enemmän opettajalta tai enemmänkin kuten profeetalta, tai jotain muuta senkaltaista.

⁴⁷   Huomaamme, että Mooses kirjoitti neljä ensimmäistä Vanhan Testamentin kirjaa. Loppu on laeista, ja kuninkaista ja psalmeista ja niin edelleen, ja mitä joku kirjoitti profeetoista. Mutta Mooses kirjoitti lait, Raamatun neljä ensimmäistä kirjaa: Genesis [1 Mooseksen kirja], Exodus [2 Mooseksen kirja], Leviticus [3 Mooseksen kirja] ja Deuteronomy [5 Mooseksen kirja]. Ja sitten Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Tämä on totta.

⁴⁸   Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat niistä teoista, joita silloin tapahtui, ja niin edelleen. Mutta Paavali erotti lain ja armon ja asetti ne omille paikoilleen. Ymmärrättekö? Hän oli Uuden Testamentin kirjoittaja. Hän antoi meille Uuden Testamentin kirjoitukset asettaen Jumalan Sanan käskyt paikalleen.

⁴⁹   Nyt huomatkaa monta, monta asuinpaikkaa, monenkaltaisia asuinpaikkoja, kuten monenlaisia mäkiä ja monenlaisia jokia, puroja, järviä. Ne olivat täällä ennen sinun tänne tuloasi koska taivaallisen isänne ystävällisyys oli asettanut ne tänne. Koska jotkut miehet rakastavat vuoria, toiset vesistöjä ja jotkut erämaita. Joten te näette, että Hän tiesi teidän luonteenne, ja mitä te tulisitte olemaan. Ja Hän valmisti kaiken juuri sillä tavalla, että te voisitte nauttia siitä. Oi minä ajattelen, että Hän on ihmeellinen Isä, näettekö? Ajatella, että Hän valmisti kaiken tällä lailla.

Minä olen iloinen, että Hän teki vuoret. Minä pidän vuorista. Ja minä pidän siitä. Joku toinen saattaa sanoa: “Oi, minä en voi kestää kaikkia näitä. Hänen on täytynyt tyhjentää koko laastivarastonsa tehdessään ne.” No niin, Hän teki näin, jotta minä voisin nauttia siitä. Näettekö sen?

Sinä saatat sanoa: “Minä pidän tasangoista, missä voin nähdä pitkälle.” No niin, on vain kaksi toisistaan eroavaa luonnetta, kuitenkin me olemme molemmat kristittyjä. Mutta Isä tiesi teidän tulevan olemaan täällä ja valmisti kaiken teitä varten ennen tänne tuloanne. Aamen! Ensikertaa tänne tullessanne Hänellä oli kaikki valmiina teitä varten. Eikö olekin ihmeellistä ajatella, mitä Hän on tehnyt?

⁵⁰   Mutta nyt muistakaa, että nämä ovat vain väliaikaisia, esikuvallisia lahjoja. Nyt me tiedämme, että Mooses rakentaessaan majaa erämaassa, valmistaessaan sen, hän sanoi valmistaneensa sen kaavan mukaan, jonka hän näki Taivaassa. Näettekö? Joten siis maalliset asiat ainoastaan ilmaisevat, minkä kaltaisia iankaikkiset ovat. Ja jos tämä maa, jossa me nyt asumme, joka on niin suuri, meidän rakastaessamme sitä ja hengittäessämme ilmaa, ja nähdessämme kukat ja muut asiat, niin tämä kuolevainen täällä on ainoastaan ilmaus siitä, mikä on iankaikkista. Kun näette puun taistelevan elämänsä puolesta, se merkitsee, että jossakin on puu, jonka ei tarvitse sitä tehdä.

Kun te näette ihmisen taistelevan täällä elääkseen, joku on sairaalassa tai sairasvuoteella tai onnettomuudessa, taistellen kuoleman kolkutellessa, kääntyillen ja itkien ja huutaen saadakseen elää, mitä se merkitsee? Sitä että on paikka jossakin, jossa on ruumis, jonka ei enää tarvitse taistella sen vuoksi? Ymmärrättekö? Se ei yksinkertaisesti tee sitä.

⁵¹   Nyt siis nämä asiat ovat väliaikaisia lahjoja meille, ainoastaan tehden meille tiettäväksi, että jossain on paikka, jossa ne ovat iankaikkisia. Tätä Jeesus on mennyt valmistamaan, iankaikkista paikkaa meitä varten. Nyt nämä siis ainoastaan tuovat ilmi sen, että on olemassa jotain valtavampaa, vaikka nämä ovatkin samankaltaisia.

⁵²   Nyt muistakaa, että Raamattu on sanonut: “Jos tämä maallinen asuinmajamme häviää, meillä on jo toinen odottamassa.” Juuri samalla tavoin kuin pieni vauva kääntyilee äitinsä kohdussa. Pankaapa merkille, että nainen, kun hän tulee äidiksi, riippumatta siitä kuinka paha hän sitten onkin ollut aikaisemmin, juuri vähän ennen lapsen syntymää, te huomaatte erikoista hellyyttä hänen olemuksessaan. Tullessanne hänen läheisyyteensä, te voitte panna sen merkille. Hän on pehmeämpi. Miksi? On pieni enkeli-henki odottamassa tullakseen tähän luonnolliseen ruumiiseen. Sillä hetkellä kun se on syntynyt, elämän henki tulee siihen, ja Jumala hengittää sen sinne, ja siitä tulee elävä sielu. Ja juuri kun lapsi syntyy, siellä on hengellinen ruumis ottamassa sen vastaan.

Ja nyt kun tämä ruumis tulee maaksi jälleen, kuten lapsen syntymässä, myöskin on kuolematon ruumis odottamassa ottaakseen hengen jälleen takaisin itselleen. Oi, mikä valtava asia! Me olemme nyt Kristuksessa Jeesuksessa, aamen, lapsia. Lapsia Kristuksessa, Jumalan lapsia, odottaen vapautustamme Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun Hän tulee ottamaan meidät luoksensa, kun tämä kuolevainen ruumiimme pukee ylleen kuolemattomuuden.

⁵³   Samalla tavoin kaikki Hänen tekemänsä asiat ovat tuova ilmi tulevat asiat. Aivan kuten tämä ruumis, jonka Hän on antanut teille elääksenne siinä, se ainoastaan ilmoittaa teille, että jotakin suurempaa on vielä tulossa. Ymmärrättekö? Jos meissä on maallisen kuva, meissä myös tulee olemaan taivaallisen kuva, jossa ei enää tule olemaan mitään pahuutta. Tämä nykyinen pitää sisällään pahuutta, sairautta, kuolemaa ja surua.

⁵⁴   Jokin aika sitten täällä saarnatessani aiheesta Jumalan sanan muuttava voima sanoin, että tämä ruumis kaikkine pahuuksineen ja kaikki tämä nykyaikainen sivilisaatio, jossa me elämme, on paholaisesta. Vai ettekö usko sitä? Raamattu sanoo niin. Tämä maailma ja kaikki hallitukset, me emme halua uskoa sitä, mutta Raamattu selvästi sanoo sen, että jokainen hallitus ja jokainen valtakunta maan päällä on paholaisen omistuksessa ja hallinnassa. Saatana vei Jeesuksen vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat, jotka olivat, ja jotka koskaan tulisivat olemaan, ja Saatana sanoi omistavansa ne, eikä Jeesus koskaan väitellyt hänen kanssaan siitä, koska hän on tämän maailman jumala. Näettekö? Ja hän sanoi: “Annan ne sinulle, jos kumarrat maahan edessäni ja palvot minua.” Kuten näette, hän yritti antaa niitä Jeesukselle ilman uhria. Ymmärrättekö? Hän yritti tehdä Hänen kanssaan kauppoja.

Mutta maailma oli tehnyt syntiä, joten rangaistus synnistä oli kuolema, ja Hänen täytyi kuolla. Tästä syystä Jumala ilmoitettiin lihassa, että Hän voisi ottaa kuoleman ylleen ja maksaa hinnan. Se ei enää voi tulla takaisin. Se ei ole korvamerkitty. Se on ehdottomasti vapaaehtoisesti maksettu! Koko velka on maksettu. Se kuuluu Hänelle nyt. Ja me olemme Hänen valtakuntansa edustajia kokoontuneina tänne yhdessä tänä iltana Jeesuksen Kristuksen meidän Kuninkaamme nimessä ja ollen taivaallisissa.

⁵⁵   Tässä maailmassa, jossa me elämme… Minä haluan todistaa teille, että koulukasvatus, tiede, sivilisaatio ja kaikki nämä muut asiat, joista me niin tunnumme nauttivan tänä päivänä, ovat Saatanasta, ja ne tulevat häviämään. Sanotte ehkä: “Veli Branham, sivilisaatioko?” Kyllä varmasti! Tämä sivilisaatio on saanut alkunsa Saatanasta. l Moos. 4. todistaa sen. Kainin poika, ymmärrättekö, alkoi tämän sivilisaation ja rakensi kaupunkeja ja soittimia ja niin edelleen. Sivilisaatio on saanut alkunsa tiedosta. Tieto, jota paholainen myi Eevalle Eedenin puutarhassa, sai aikaan sen, että hän rikkoi Jumalan käskyt. Tulevassa maailmassa, jonne me menemme, on oleva sivilisaatio, mutta se ei tule olemaan tämän kaltainen sivilisaatio. Sillä tässä sivilisaatiossa meillä on sairautta, surua, himoitsemista ja kuolemaa. Kaikki tässä sivilisaatiossa on väärää. Mutta tuossa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään näistä asioista. Me emme tule tarvitsemaan tiedettä.

Tiede on ainoastaan alkuperäisen vääristelyä. Ymmärrättekö? Te jaatte molekyylejä ja atomeja ja teette yhtä ja toista räjäyttääksenne itsenne niillä. Otatte ruutia ja räjäytätte sen ja tapatte jotakin. Otatte auton ja bensiiniä, jota tulee maassa olevista aineista, ja sitten te ajatte maantiellä 150 kilometriä tunnissa ja tapatte jonkun. Näettekö? Oi niin hermostuttavaa, puskemista ja kiirehtimistä, meidän täytyy aina olla menossa ja… Näette sen kaiken olevan paholaisesta.

Jumalan valtakunnassa ei tule olemaan autoja, lentokoneita eikä muitakaan tieteellisiä saavutuksia. Ei! Siellä ei tule olemaan kerta kaikkiaan minkäänlaisia kouluja. Se tulee olemaan niin paljon tämän nykyisen yläpuolella, ettei tätä enää edes ajatella. Huomattehan, koulutus sivilisaatio ja kaikki tämä muu tulee Saatanasta.

⁵⁶   Saatatte ehkä sanoa: “Veli Branham, miksi sinä sitten luet?” Ymmärrätteö, aivan sama asia kuin, miksi te käytätte vaatteita? Siinä sivilisaatiossa, joka oli alussa, he eivät ensinkään tarvinneet vaatteita, he olivat verhottuja. Heillä ei ollut mitään syytä käyttää vaatteita, koska he eivät tienneet olevansa alasti. Huomaatte, että kun me tiedämme olevamme alasti, synti on täällä, ja siksi meidän täytyy käyttää vaatteita. Mutta niin ei ollut alussa, koska ei ollut syntiä. Ymmärrättekö?

⁵⁷   Nyt aivan sama asia koskee sivilisaatiota. Kuitenkin me luemme ja kirjoitamme ja teemme näitä asioita, mutta älkää koskaan sopeutuko niihin. Älkää koskaan tehkö siitä jumalaanne, sillä se on kommunismin jumala. Näettekö? Se ei ole Jeesus Kristus. Jeesus Kristus on uskosta, ei, mitä sinä voit tieteellisesti todistaa, vaan mitä sinä uskot.

⁵⁸   En voi tieteellisesti todistaa teille, jotka tässä rakennuksessa olette tänä iltana, että on olemassa Jumala, mutta kuitenkin minä tiedän Hänen olevan täällä, sillä uskoni vahvistaa sen minulle.

Aabraham ei olisi voinut tieteellisesti todistaa, että hän tulisi saamaan lapsen tuosta lähes satavuotiaasta naisesta, mutta hänen uskonsa vahvisti sen hänelle. Näettekö, hän ei tarvinnut mitään tieteellistä todistusta. Lääkärithän olisivat sanoneet: “Tuo vanha mieshän on hullu väittäessään saavansa lapsen tuosta yhdeksänkymmentävuotiaasta naisesta ja on itse satavuotias.” Mutta näemme, että Jumala sanoi niin, joten siinä ei tarvita tiedettä. Jumalan Sanan uskomisessa tarvitaan uskoa eikä tiedettä.

⁵⁹   Niinpä siis meidän koulumme ja muut sellaiset asiat ovat turhia. Jumala ei koskaan sanonut: “Menkää ja rakentakaa kouluja”, tai että pitäisi olla raamattukouluja? Tiesittekö tämän? Hän sanoi: “Saarnatkaa Sanaa.” Näin tarkalleen on. Meidän koulutussysteemimme on vienyt meidät kauemmaksi Jumalasta kuin mikään muu tietämäni asia, näin on, kauemmaksi pois Jumalasta. Ei koulujen ja sairaaloiden rakentamista ja niin edelleen. Tämä kaikki kuuluu maailmaan. Eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Ne täyttävät tarkoituksensa, mutta kuitenkaan niitä ei tule olemaan siellä.

Me rakennamme parhaat sairaalat ja meillä on parhaat mahdolliset lääkärit, mutta kuitenkin tuhannet kuolevat päivittäin. Mutta, oi, Jumalan valtakunnassa ei ole kuolemaa eikä surua! Aamen! Siellä eivät nämä maailmalliset asiat ole tarpeellisia! Mutta me olemme ohittaneet nämä asiat ja menneet Jumalan todellisuuksiin. Kun me yritämme löytää näitä asioita tieteen kautta, ja mitä enemmän tieteellisiksi me tulemme, sitä enemmän me tuotamme kuolemaa itsellemme. Me taistelemme hävinneen puolella, joten kääntykää siitä pois, ja uskokaa, uskokaa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan ja ottakaa Hänet vastaan, sillä Hän on ainoa, mitä me tarvitsemme.

⁶⁰   Mitä tiede on valmistanut teitä varten? Enemmän kuolemaa. Näin on. Sputnikit ja muut saavutukset sekä kaikki nämä muut asiat, jotka levittävät kuolemaa yli maan. Älkää katsoko näihin, vaan kääntäkää päänne korkeammalle kuin nämä, kohti Taivasta. Katsokaa sinne, missä Jeesus istuu Jumalan oikealla kädellä tänä iltana eläen aina ja rukoillen meidän puolestamme meidän tunnustuksemme perusteella. Minkä perusteella? Sen, minkä me uskomme Hänen Sanansa olevan, Totuuden.

⁶¹   Nyt me näemme, että tässä elämässä on kaikenlaista pahuutta, joten siellä tulevassa elämässä sitä ei tule olemaan. Tässä on himoa, sairautta, kuolemaa. Mistä syystä? Koska tämä ei ole se asumus, jota hän on mennyt valmistamaan. Tämä on kuin kulkutautisairaala. Kuinka moni tietää, mikä kulkutautisairaala on? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä. Sellaisessa me elämme. Kulkutautisairaala on paikka, johon he panevat tarttuvien tautien vaivaamat ihmiset. Tämän on synti tehnyt meille, pannut meidät maalliseen kulkutautisairaalaan. He eivät anna kenenkään muun tulla sisälle kulkutautisairaalaan, koska siellä on ilma täynnä kaikenlaisia basilleja, ja ihmiset voisivat tulla sairaiksi saatuaan basillin itseensä. Ja synti on tuonut meidät tähän paholaisen kulkutautisairaalaan.

⁶²   Oi, mutta tuota toista kutsutaan minun Isäni Taloksi. “Minä menen valmistamaan paikan teitä varten. Vapautan teidät tästä kulkutautisairaalasta ja otan teidät Isäni Taloon.” Aamen! Tätä se on! Hän ottaa minut ulos tästä vanhasta maallisesta kulkutautisairaalasta. Hän on mennyt valmistamaan paikan, täydellisen paikan, missä ei ole mitään pahaa, ei sairautta, ei vanhenemista, eikä kuolemaa. Se on täydellinen paikka, joka kutsuu teitä täydellisyyteen Ja teidän täytyy olla täydelliset päästäksenne sinne. Raamattu sanoo niin. Jeesus sanoi: “Olkaa sen tähden täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaassa on täydellinen.” Ja se on täydellinen Valtakunta, joten sinne tulevat ainoastaan täydelliset ihmiset, koska te tulette vihityiksi täydelliselle Jumalan Pojalle. Ja teidän on oltava täydellinen morsian. Ja kuinka te voisitte tehdä sen jonkin muun kautta kuin ainoastaan täydellisen Jumalan Sanan kautta, joka on se erottava vesi, joka pesee meidät synneistämme. Aamen! Näin on oikein. Jeesuksen Kristuksen veri. Ajatelkaahan sitä! Verta tihkuva, verinen Sana! Aamen! Veri, Jumalan Sana vuotaen verta, Morsiamen pesemiseksi! Aamen! Kyllä! Morsian seisoo täydellisenä, neitsyenä, tahrattomana. Morsian ei ole koskaan tehnyt syntiä. Aamen! Hänet vain vieteltiin ansaan. Ymmärrättekö?

On olemassa Isän talo, jota Hän on mennyt valmistamaan.

⁶³   Tämä on tullut seksin kautta, ja lankeemuksen kautta, ja sen täytyy tulla täydellisesti hävitetyksi. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon paikkailette vanhaa, se tulee kuitenkin häviämään. Tämä on lopussa, koska se on tuomittu, koska Jumala sanoi niin! Tämä on lopussa! Jumala on hävittävä sen. Hän sanoi niin. Koko asia tulee uusittavaksi. Uskotteko tämän? Alussa, kun maailma syntyi, kun Jumala veti vesiä pois maan päältä, samalla tavoin kuin Hän laittoi veden tulemaan äidin kohdusta, syntyi maailma. Kyllä! Ja ihmiset alkoivat elää siinä, kun Jumala asetti heidät sinne. Ja he alkoivat tehdä syntiä. Se kastettiin upottamalla Nooan päivinä. Sitten se pyhitettiin Luojan veren tippuessa sen ylle.

Ja nyt, myös te tulette tällä tavalla, vanhurskauttamisen kautta, uskoaksenne Jumalaan. Teidät kastettiin syntien anteeksi saamiseksi. Te tunnustitte syntinne Jumalan edessä, ja Hän antoi sen teille anteeksi. Ja sinut kastettiin todistukseksi, että olet saanut anteeksi, todistukseksi ihmisille, ja näyttääksesi maailmalle, että sinä uskot Jeesuksen Kristuksen kuolleen sinua varten. Hän on ottanut sinun paikkasi, ja nyt sinä seisot Hänen paikallaan. Hän tuli sinuksi, jotta sinä voisit tulla Häneksi. Sitten Jumalan pyhityksen voima puhdisti sinut kaikista elämäntavoistasi. Sinulla oli tapana polttaa ja juoda ja tehdä asioita, jotka eivät olleet oikein, kertoa valheita ja kaikenlaista muuta.

Sitten kun Jeesuksen Kristuksen veren pyhittävä voima tulee sinun elämääsi, se ottaa nämä kaikki pois sinusta. Jos satut sanomaan jotain väärää, sinä nopeasti sanot: “Hetkinen, anna anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä tällä lailla.” Ymmärrättekö? Paholaisella oli ansansa valmiina, mutta teillä on halu tulla takaisin, jos olette todellinen kristitty. Te sanotte: “Minä olin väärässä.” Näin on!

⁶⁴   Nyt seuraava asia, jonka te vastaanotitte, oli Pyhän Hengen kaste ja Tuli.

Sen jälkeen kun tuhatvuotinen valtakunta on ohitse, Jumala on antava maailmalle tulikasteen. Se tulee räjähdysmäisesti muuttamaan kaiken. Taivaat ja maa tulevat olemaan tulessa. Pietari sanoi niin. Ja maa tulee saamaan tulikasteen, täydellisen uudistamisen, ja tulee olemaan Uudet Taivaat ja Uusi Maa, jossa vanhurskaus asuu.

Siinä me olemme. Me olemme tulleet kuolevista olennoista, ajallisista olennoista, iankaikkisiksi olennoiksi, kun Jumalan Sana valaisi sielumme, ja meistä tuli Jumalan poikia ja tyttäriä Hänen ominaisuuksineen. Jumalan alkio oli meissä tehden meistä Taivaassa olevan Jumalamme ja Isämme poikia ja tyttäriä, ja me huudamme: “Abba, Isä, Jumalani, Jumalani!”

⁶⁵   Nyt siis tämän vanhan maailman täytyy kadota, koska se on tullut seksin kautta ja on saanut alkunsa tottelemattomuudessa silloin alussa. Ja me synnyimme tänne seksin kautta, syntiinlankeemuksen kautta, ja niin tämä maailma siis tulee katoamaan. Mutta se paikka, jota Hän on valmistamassa teitä varten, ei voi kadota, koska Hän valmistaa sen sillä lailla. Olen mennyt…

Mitä tapahtuisi, jos meidän pitäisi pysyä tämänkaltaisessa ruumiissa? Ettekö olekin iloisia, että on olemassa sellainen asia kuin kuolema? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, eikö tämä olekin outoa? Sanokaamme esimerkiksi, muutamia vuosia sitten… Olin pieni poika ja nyt olen keski-ikäinen mies. Minulla on ystävä, joka istuu täällä, herra Dauch, ja hän täytti juuri yhdeksänkymmentäkolme vuotta. Katsokaa häntä nyt. Neljäkymmentä- tai neljäkymmentäviisi vuotta lisää ja minä tulen näyttämään samanlaiselta. Pankaapa toiset neljäkymmentä vuotta hänen ikäänsä. Mihin te silloin päätyisitte? Olen iloinen, että on olemassa jotakin, joka vie meidät ulos tästä kulkutautisairaalasta. On avoin ovi, ja sen nimi on kuolema. Jeesus seisoo tuolla ovella. Aamen! Hän on vievä minut joen ylitse! Hän on vievä minut tuon oven kautta.

⁶⁶   On suuri ovi odottamassa nimeltään kuolema. Ja joka kerta, kun sydämenne lyö, te olette yhden lyönnin lähempänä sitä. Ja jonain päivänä minun on tultava tuolle ovelle. Myös teidän on tultava sinne. Mutta kun minä tulen sinne, en halua olla pelkuri. En halua huutaa ja kääntyä siitä pois. Minä haluan tulla tuolle ovelle, pukeutua hänen vanhurskautensa viittaan, en omaani, vaan Hänen!

Tästä tiedän tuntevani Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Hänen kutsuessaan minä olen tuleva esiin muiden kuolleitten joukosta ollakseni Hänen kanssaan, päästen ulos tästä kulkutautisairaalasta. Missä hyvänsä tämä ruumis putoaakin maahan, missä hyvänsä ja mitä tahansa se sitten onkin, minä olen tuleva esiin jonain päivänä, koska Hän on luvannut sen minulle, ja me uskomme sen. Kyllä varmasti! Hän valmistaa sellaisen, joka ei voi kadota.

⁶⁷   Huomatkaa kuinka odottava äiti, maailmassa tänään, kuinka äidin ruumis kaipaa jotakin. Toivoisin kaikkien aikuisten, joille puhun, ymmärtävän. Äidin odottaessa lapsen syntymää, jos hänen ruumiistaan puuttuu jotakin, hän alkaa kaivata sitä. Katsokaa silloin isää…

Muistan kuinka meidät kasvatettiin köyhässä perheessä, ja meillä oli tuskin mitään syötävää ollessamme lapsia. Monet teistä menivät samojen kärsimysten lävitse.

Joten, ennen kuin lapsi syntyy, äiti kaipaa jotakin, ja isä yrittää tehdä kaikkensa saadakseen sen hänelle. Näettekö, hänen ruumiissansa on puute kalkista tai vitamiineista, joita hän tarvitsee. Koska lapsi on tulossa, ja se kaipaa niitä. Ymmärrättekö? Hänen ruumiinsa kaipaa asioita, ruokaa tulevalle lapselle. Ja kuinka vanhemmat yrittävät saada sitä, jotta lapsi syntyisi mahdollisimman täydellisenä ja onnellisena. Näettekö, kuinka vanhempanne tekevät sen. Kun jostakin on tarve, se voidaan nähdä äidistä. Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänen elimistönsä on valmistettu silla tavalla. Te ymmärrätte, että kun tuleva lapsi tarvitsee jotakin, äiti alkaa kaivata sitä.

⁶⁸   Pysähtykäämme hetkeksi. Miksi meillä on herätyskokouksia? Miksi me kokoonnumme yhteen? Miksi minä aina nuhtelen ihmisiä? Miksi minä aina saarnaan helluntailaisnaisille: “Lopettakaa kasvojenne maalaaminen ja hiustenne kähertäminen ja kaikki muu sellainen”? Miksi minä sanon sen? Koska vanhanaikaiset helluntailaiset eivät tehneet niin. Todellinen raamatullinen tie on olla tekemättä niin. Te käytätte shortseja ja muita vaatteita, jotka kuuluvat miehelle. Tiedättekö Raamatun sanovan, että se on kauhistus Jumalalle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta me annamme suostumuksen sille! Miksi Pyhä Henki huutaa sitä vastaan? Hän tietää jotakin puuttuvan. Meidän täytyy olla täydellisiä Jeesuksen Kristuksen kuvia. Meidän on oltava Jumalan poikia ja tyttäriä. Meidän täytyy toimia kuin Jumalan lapset.

⁶⁹   Kauan sitten kerrottiin tarinaa. Huomasin erään värillisen veljen istuvan siellä takana Etelässä, kun heillä oli orjia. Heillä oli tapana myydä niitä, ennen orjien vapauttamislakia. Ja he menivät ja ostivat niitä, itsensä kaltaisia ihmisiä, aivan kuten ne olisivat olleet käytettyjä autoja, autonmyyjiä. Heillä oli myyntilupa, ja he myivät niitä ihmisiä, aivan kuten he olisivat olleet käytettyjä autoja. Te saitte kuitin tehdessänne kauppaa heidän kanssaan.

⁷⁰   Kerran eräs ostaja, välittäjä, kulki ohitse. Hän kulki ympäri näillä suurilla maatiloilla ostellen orjia. Hän tuli eräälle suurelle maatilalle, missä heillä oli paljon orjia. Ja hän halusi nähdä, miten paljon heillä oli niitä. Ne olivat kaikki siellä työskentelemässä. He olivat murheellisia, koska he olivat poissa kotoaan. He olivat Afrikasta. Heidät oli tuotu tänne. Puurilaiset olivat tuoneet heidät tänne ja myyneet orjuuteen. Ja siitä syystä he olivat murheellisia. He tiesivät, etteivät he koskaan tulisi pääsemään takaisin kotiinsa. He eläisivät ja kuolisivat täällä. Monesti he käyttivät piiskoja ja piiskasivat heitä. He olivat omistajansa omaisuutta, ja tämä teki heidän kanssaan mitä hän halusi. Jos hän halusi tappaa hänet, hän tappoi hänet, ja mitä tahansa hän halusi, hän teki. Sellaista on orjuus. Samoin Israelkin oli, ja monet muutkin kansat, ovat olleet orjuudessa.

⁷¹   Ja heillä oli nuo kurjat orjat ainoastaan palvelemassa heitä. Te tiedätte, kuinka he itkivät kaiken aikaa ja olivat murheellisia. Mutta he panivat merkille yhden orjan, nuorukaisen, jolla oli rinta pystyssä, ja hänen päänsä oli pystyssä tällä tavalla. Heidän ei koskaan tarvinnut piiskata häntä. Eikä sanoa hänelle, mitä hänen tuli tehdä. Niin tuo välittäjä sanoi: “Minä haluan ostaa tuon orjan.”

Toinen sanoi: “Hän ei ole myytävänä.”

Hän sanoi: “Minä haluan ostaa hänet.”

Toinen sanoi: “Ei, hän ei ole myytävänä.”

Välittäjä kysyi: “Onko hän noiden muiden työnjohtaja.”

Vastaus kuului: “Ei, ei, hän ei ole työnjohtaja. Hän on orja.”

Hän sanoi: “No niin, ehkä sinä annat hänelle toisenlaista ruokaa kuin noille toisille?” Vastaus oli: “Ei, he syövät kaikki yhdessä samaa ruokaa.”

Silloin hän kysyi: “Mikä tekee tuon pojan niin erilaiseksi toisiin verrattuna?”

Hän vastasi: “Tämä on syynä siihen. Minäkin ihmettelin jonkin aikaa tuota poikaa, muukalaista Afrikasta, mutta Afrikassa hänen isänsä on heimon kuningas. Ja kuitenkin, vaikka hän on muukalainen kaukana kotoaan, hän käyttäytyy kuten kuninkaan poika. Hän on tietoinen, että jossain siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja nyt hän käyttäytyy sillä lailla, koska hän tietää olevansa kuninkaan poika.”

⁷²   Oi, veli, sisar, te ja minä tässä maailmassa, jossa elämme, käyttäytykäämme kuten Jumalan poikien ja tyttärien tulee! Me olemme muukalaisia täällä, mutta meidän käytöksemme tulee olla Jumalan käskyjen mukaista ollaksemme Jumalan poikia ja tyttäriä! Meidän käyttäytymisemme, meidän tekomme ja toimintamme, tulee olla kaikessa Jumalan lain mukaisia.

“Ja on kauhistus Jumalalle, kun nainen käyttää miehelle kuuluvia vaatteita.” On väärin ja synti, “jos hän katkaisee hiuksensa”. Raamattu sanoo niin. Hänen ei ole soveliasta edes rukoilla.

Saatatte sanoa: “Mitä väliä sillä on.”

⁷³   Vähän aikaa sitten eräs tunnettu sananpalvelija hyökkäsi minua vastaan sanoen: “Veli Branham, minä haluan laskea käteni sinun päällesi, koska sinä pilaat palvelustehtäväsi.”

Sanoin: “Miten?”

Hän vastasi, “Kun huudat näitä ihmisiä vastaan tuolla lailla.”

Hän jatkoi: “Oi, minä uskon sen, olenhan minäkin helluntailainen. Minä uskon, ettei naisilla pitäisi olla lyhyitä hiuksia, eikä käyttää pitkiä housuja, eikä tehdä noita muitakaan asioita kuten kasvojensa maalaamista.” Hän sanoen lisäksi: “Heidän ei pitäisi tehdä niin, mutta Jumala on kutsunut sinut rukoilemaan sairaiden puolesta.”

Minä sanoin: “Hän kutsui minut saarnaamaan evankeliumia.” Näettekö?

Ja hän kyllä sanoi uskovansa sen.

Joten minä jatkoin: “Katsohan vähän, mitä kaikkea teillä on, kuten nämä suuret ohjelmat televisiossa ja kaikenlaista muuta senkaltaista. Minun ei tarvitse vastata kenellekään muulle kuin Jumalalle.” Näin on. Sanoin: “Minulla ei ole ketään muuta kuin Jumala, jolle vastata.”

Hän sanoi: “Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi.”

Vastasin: “Mikä hyvänsä palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tuhoaa, sen täytyykin tulla tuhotuksi.” Näin on oikein! Tietenkin. Tarkalleen näin.

Hän jatkoi kuitenkin: “No niin, sinä tulet tuhoamaan sen.”

⁷⁴   Sanoin: “Kuka sitten kertoisi ne asiat heille? Jonkun on se sanottava! Jonkun on seistävä Totuuden puolesta välittämättä siitä, ketä se loukkaa.” Ja kristityt ystävät, jotka uskomme menevämme Taivaaseen, Pyhä Henki itse on tekevä meistä Jumalan Sanan kaltaisia.

Hän sanoi: “Tiedät, mitä sinun olisi tehtävä. Ihmiset uskovat sinun olevan profeetan, joten sinun tulisi opettaa näille naisille, kuinka saada profetoimisen lahjoja ja muita suurempia asioita näiden pikkuasioiden sijasta.”

⁷⁵   Vastasin: “Kuinka voisin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes halua opetella aakkosiaan, kun he eivät edes halua tehdä näitä yleisesti tunnettuja asioita, luonnollisia asioita. Kuinka heille voisi opettaa korkeampia asioita, kun he eivät halua edes aloittaa. Te haluatte päästä tikkaiden latvaan, ennen kuin astutte ensimmäiselle askelmalle. Tästä syystä te kompastelette.

Aloittakaa pohjalta ja kiivetkää huipulle, niin kuin Jumala teitä johdattaa. Käsitättekö? Pitäkää huoli, että elämänne seuraa jokaista pientä Sanaa, jonka Jumala on määrännyt teidän tehtäväksenne.

⁷⁶   Niinpä meidän tulee käyttäytyä ja toimia kristittyjen tavoin. Meidän tulee käyttäytyä, kuten kristittyjen tulee, koska me olemme muukalaisia täällä. Tämä ei ole meidän kotimme. Ei, me olemme täällä ainoastaan väliaikaisesti. Meidän on kerran mentävä, jokaisen meistä.

⁷⁷   Nyt ajatelkaahan, jos Jumala armossaan, ennen kuin lapsi syntyy, panee äitiin kaipauksen näihin vitamiineihin, ja äiti puhuu siitä isälle: “Minä haluaisin hunajamelonin tai vesimelonin, tai haluaisin jotain muuta. Isä on tekevä kaikkensa saadakseen sitä hänelle, koska hän haluaa lapsensa syntyvän niin täydellisenä kuin mahdollista. Näettekö, hän on tekevä kaikkensa, mihin hän vain kykenee, saadakseen sen.

⁷⁸   Kuinka paljoa enemmän Jumala on kykenevä tekemään sen? Hän on Luoja. Ajatelkaahan, kuinka paljon enemmän Hän on kykenevä valmistamaan meille Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit elääksemme niissä, jos me vain haluamme elää. Jokin meissä kutsuu meitä elämään. Ja meissä on jotakin, joka kutsuu meitä tekemään oikein. Jumala on kutsuva jonkun puhujanlavalle, joka saarnaa ainoastaan täydellistä Totuutta! Miksi? Se on osoittava sinulle, oletko todellinen Jumalan lapsi. Sinä tulet itkemään: “Jumala, ota se pois minusta, ympärileikkaa minut, ota nämä asiat pois minusta.” Miksi? Se tapahtuu sinun taivaallisen kotisi tähden, jota Hän on mennyt valmistamaan, ja johon sinä olet menossa. Sinun on oltava todellinen Kristuksen Sana- Morsian.

⁷⁹   Saarnasin joitakin iltoja sitten sovitusuhrien päivistä. Saarnasin siitä ainoasta paikasta, ainoasta seurakunnasta, jossa Jumala kohtaa ihmisen, ja sen Hän sanoi olevan paikan, johon Hän panee nimensä. Hän sanoi: ‘En kohtaa heitä missään muualla kuin portissa, johon minä panen nimeni.” No niin, Hän ei ole kohtaava sinua metodistien portissa, baptistien portissa tai helluntailaisten portissa eikä missään niissä. Vaan Hän pani nimensä Poikaansa. Hän sanoi: “Minä tulin Isäni nimessä.”

Jokainen lapsi tulee isänsä nimessä. Minä olen tullut Branhamin nimessä, koska isäni nimi oli Branham. Ja te olette tulleet teidän isänne nimessä.

Ja Jeesus, Poika, tuli Isänsä nimessä. Ja Hän sanoi: “Uhratakaa tässä portissa, johon panen Nimeni.” Ja Jeesuksessa Kristuksessa on ainoa paikka, jossa te koskaan voitte palvoa Jumalaa ja löytää yhteyden.

Te sanotte: “No niin, minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Sinun on oltava Kristuksessa.

Eräs kirkkokunnallinen saarnaaja eräänä iltana sanoi minulle: “Herra Branham, katsohan, Jeesus sanoi: ‘Kuka tahansa, joka uskoo.’ Raamattu sanoo: ‘Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on syntynyt Jumalan Hengestä.’”

⁸⁰   Ja minä sanoin: “Eikö Raamattu sano, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, kuin ainoastaan Pyhässä Hengessä?” Näettekö, te ette voi saada Raamattua valehtelemaan. Kaiken on sovittava yhteen. Joten teidän siis on ehdottomasti synnyttävä uudelleen Pyhästä Hengestä, ja Henki teissä todistaa itsestään, että Hän on Jumalan Poika. Jos siis olette Jumalan lapsi Jumalan Sanassa, kuinka te voisitte kieltää Jumalan Sanan? Kuinka voisi Pyhä Henki saada teidät uskomaan johonkin opinkappaleeseen, joka käskee teidän tehdä jotain sellaista, josta Raamattu on eri mieltä. “Meidän on liityttävä kirkkoon tai tehtävä sitä tai tätä,” Kun Raamattu selvästi sanoo, mitä tulee tehdä. Näettekö? Ja sitten, kun te näette tämän, te otatte sen vastaan ja vaellatte sen kanssa. Ei hapatusta, ei uskontunnustuksia, ei mitään lisättynä siihen.

Sen on tultava kuten siemen, joka tapaa äidin kohdussa munan. Ja sitten, kun tämä pieni muna alkaa kasvaa ja tuottaa soluja, se ei tuota joitakin ihmisen soluja, joitakin koiran soluja ja joitakin lehmän soluja, vaan ne ovat kaikki ihmisen soluja.

⁸¹   Ja kun ennalta valittu Jumalan lapsi… Se on huono sana käytettäväksi, mutta minun on käytettävä Jumalan Raamattua. Jumalan ennalta tietäminen voi ennalta määrätä, saada kaiken työskentelemään Hänen kunniakseen. Kun tämä ennalta määrätty siemen, joka sinun tuli olla, Jumalan kutsuessa sinua, tuon pienen kotkan siemenen sinussa kuullessa Jumalan Sanan, se alkoi kasvaa yksi Sana toisen päälle, ja yksi toisensa päälle, yksi toisensa päälle. Se ei tule sekoittumaan minkään uskontunnustuksen kanssa.

⁸²   Pankaapa merkille, että näissä porteissa heidän tuli joka päivä syödä happamatonta leipää, ja heidän keskuudessaan ei saanut olla mitään hapanta seitsemän päivän aikana. Oliko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja sitten seitsemässä seurakuntajaksossa, sitten, ei hapanta, ei uskontunnustusta, ei mitään siihen lisättyä. Sen täytyy olla täysin happamatonta leipää. “Teidän keskuudessanne ei tule olla mitään hapanta.” Ainoastaan happamatonta leipää, itse Sana. Ja tämä Sana on Jumala. Ja Jumala tehtiin lihaksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa, ja tämä on se portti. “On portti, jossa Minä kohtaan sinut, palvoessasi, kun seuraat Jumalan käskyjä.”

⁸³   Sen tähden, jos tänä iltana tulisitte ja sanoisitte: “Minä tarjoan elämäni Jeesukselle Kristukselle”, ettekä ole koskaan vastaanottaneet Pyhää Henkeä, tulkaa siihen sisälle. Teidän on tehtävä se. Teidän on kasvettava siihen sisälle. Pyytäkää Jumalaa panemaan Sana Sanan päälle, kunnes tulette täyteen kypsyyteen Jumalan poikina ja Jumalan tyttärinä.

Ottaen maailman asioita? 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: “Jos te rakastatte maailmaa, tai maailman asioita, niin teissä ei ole Jumalan rakkautta.” Teitä on petetty. Teissä on maailman rakkautta, ja se on pettänyt teidät, ja se on paholaisen aikaansaannosta. Ette voi jättää yhtään Jumalan Sanaa pois Raamatusta! Mikä aiheutti ensimmäisen synnin? Se ei ollut mikään suuri ja ilmeinen valhe, vaan koska Eeva tulkitsi väärin yhden Sanan, ja paholainen teki sen hänelle. Yksi sana katkaisi ketjun, kun Eeva kieltäytyi tuosta Sanasta. Tämä oli Raamatun alussa.

Jeesus tuli Raamatun keskellä ja sanoi: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja se merkitsee koko Jumalan Sanaa. Uskotteko sen olevan Hänen ilmestyksensä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kokonainen ehjä Jumalan sana.

Sitten Ilmestyskirjan 22. luvussa Jeesus sanoi Johannekselle Patmoksen saarella: “Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan näitä asioita. Kuka tahansa ottaa yhden sanan pois siitä, tai lisää yhden sanan siihen, Minä tulen ottamaan pois hänen osansa Elämän Kirjasta.” Monet heistä sanovat: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Se on hyvä, mutta lisätkää sitten loppukin siihen.

⁸⁴   Te sanotte: “Minut on vanhurskautettu. Olen puristanut kättä saarnaajan kanssa. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen.” Sitten teidän on synnyttävä uudestaan! Ja täytyttävä Pyhällä Hengellä! Ymmärrättekö? Teidän on lisättävä siihen koko ajan vaeltaessanne eteenpäin. Te kasvatte täydellisyyteen Jumalan poikina ja tyttärinä.

Jumala on kykenevä valmistamaan meidät antamalla meille kaipauksen saada enemmän. Kuinka moni täällä olevista haluaisi enemmän Jumalalta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Miksi? Se osoittaa, että on olemassa enemmän, jotta voisitte olla onnellisia ja vapaita ja täydellisiä. Ja sellaisia meidän on oltava. Pienen elämän alun kaltaisia Jumalan rinnalla, juuri samalla tavoin kuin elämän alku on äidin rinnalla.

⁸⁵   Jumala on viemässä eteenpäin. Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten, iankaikkista paikkaa itsensä luona. Ei paikkaa, jossa voisitte kuolla, tai jossa olisi syntiä, aviorikoksia ja tämän maailman saastaa. Jos mielenne on näissä, se osoittaa, ettette ole koskaan tulleet kosketuksiin Jumalan kanssa. Se on omatekoista. Teillä on mielessänne harhakuva.

Olette ainoastaan liittyneet kirkkoon ja sanotte: “Minä kuulun tähän. Minun äitini kuuluu siihen. Se on ehkä ollut oikein äitisi aikana, mutta me elämme toisessa ajassa.

⁸⁶   Wesley ei olisi voinut ottaa Lutherin sanomaa. Luther uskoi vanhurskauttamiseen. Mutta Wesleyllä oli pyhitys. Helluntailaisten tullessa he eivät voineet ottaa ainoastaan vanhurskauttamista ja pyhitystä, koska oli lahjojen ennalleen asettamisen aika. Nyt me menemme siitä eteenpäin. Ymmärrättekö?

Viinipuu kasvaa kolmessa vaiheessa. Alussa se on pieni lehti. Luther tuli esiin uskonpuhdistuksessa. Hyvä on, se oli varsi. Tarkatkaa luontoa: Jumala ja luonto työskentelevät jatkuvuudessa, koska Jumala on luonnossa. Sitten tulee tähkä ja siitepöly metodistien ajanjaksossa. Sitten tulevat helluntailaiset. Oi, näettekö kuinka täydellistä se on? Se on aivan kuten alkuperäinen. Vehnänjyvä, joka näyttää täydelliseltä vehnänjyvältä. Avatkaa se, ja siellä ei ole mitään jyvää. Se on kuori, elämän kuljettaja, mutta elämä jatkaa eteenpäin. Näettekö sen?

⁸⁷   Silloin Lutherin ajassa he hyväksyivät hänet. Elämä kulki sen kautta, mutta siitä muodostui kirkkokunta. Ensimmäinen asia, jonka huomaatte tapahtuvan, on kirkkokunnan muodostuminen, jonka loppu on tulla poltetuksi. Varsi kuivaa, se oli ainoastaan elämän kuljettaja. Jotkut heistä vielä yrittävät pysyä tuossa vanhassa varressa kuolleina, tietämättä mitään Jumalasta. He sanovat: “Katsokaa, me olemme lehti. Me olemme luterilaisia.” Näin on, mutta katsokaahan, missä se on nyt.

Sanotaan: “Me olemme metodisteja.”

Ja jopa: “Me olemme helluntailaisia.” Mutta katsokaa helluntailaisia, kuinka kylmäksi ja muodolliseksi se on tulossa, kuinka jokainen on menossa poispäin. Näettekö? Mistä on kyse? Se oli todellisen siemenen kantaja. Kaikki ne ovat olleet elämän kantajia ja muodostuneet kirkkokunniksi.

⁸⁸   Jos sanotte: “Minä olen helluntailainen.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään enempää kuin, jos sanoisitte olevanne roomalaiskatolilainen tai juutalainen, tai mitä sitten olettekin. Teidän on synnyttävä. Elämä, joka kulki varren kautta, ei pysy varressa, eikä se pysy tähkässä, vaan se kulkee eteenpäin täydellisyyteen.

⁸⁹   Nyt muistakaa, jokaisessa uskonpuhdistuksessa, joita meillä on ollut, luterilaiset ja niin edespäin, kolmessa vuodessa niistä on tullut organisaatioita. Näin on. Jokainen herätys sai aikaan organisaation kolmessa vuodessa.

Ajatelkaahan, kuinka kauan tämä on mennyt eteenpäin, yli kaksikymmentä vuotta, ilman organisoitumista! Miksi? Se on muodostumassa siemeneksi kuoren alla. Sen on levättävä auringon läsnäolossa kypsyäkseen sen ihanan jyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan. Todellinen seurakunta, joka alussa putosi maahan, on tulossa takaisin varren kautta tullakseen uudelleen seurakunnaksi. Leikkuupuimuri on tulossa. Elämä, joka kulki Lutherin lävitse; elämä, joka kulki metodistien lävitse; elämä, joka kulki helluntailaisten lävitse, on nyt muodostumassa jyväksi, ja se kaikki on muodostumassa jyväksi ja tulossa ulos muodostaakseen täydellisen Jeesuksen Kristuksen Ruumiin.

⁹⁰   Niin kuin aurinko nousee aamulla. Ette voi katsoa luontoa toteamatta, että se todistaa Jumalasta. Ette tarvitse edes Raamattua tietääksenne, että on olemassa Jumala. Aurinko syntyy pienenä lapsena kello seitsemältä aloittaen koulunkäynnin. Kello yhdeltätoista se lopettaa koulunsa, on vahvimmillaan kahdeltatoista, ja kolmelta iltapäivällä se tulee vanhaksi. Seitsemän kahdeksan aikaan se on kumaraharteinen ja kuolee. Onko tämä sen loppu? Ei! Se nousee uudelleen seuraavana aamuna. Elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus.

⁹¹   Katsokaahan lehtien tulemista puuhun. Ensin tulevat kauniit lehdet tuottaen varjoa. Sitten on vuorossa hedelmä. Ensimmäinen asia, jonka huomaamme, on syksyn tuleminen tuoden kuoleman ja ajaen elämän alas juuriin ja maahan jälleen. Onko tämä sen loppu? Seuraavana keväänä se palaa takaisin antaen todistuksen elämän jatkuvuudesta.

Mutta veljet ja sisaret, meillä on iankaikkinen elämä. Meillä on iankaikkinen elämä Hänen kauttansa, joka tuli ja on mennyt, ja joka on kykenevä valmistamaan meille ruumiin. Ja nämä kasvukivut, joita me tunnemme, kuten te naiset tunnette syyllisyyttä siitä, mitä te teette väärin, kuten myös te miehet, jotka pidätte kiinni jonkin seminaarin opeista ja niin edespäin. Kaikki, mitä te haluatte sanoa, on: “Minä lausun tämän uskontunnustuksen.” Tai: “Minä teen sitä tai tätä.” Mutta syvällä sisimmässä on tapahtuva jotakin, kun te näette Sanaa saarnattavan voimassaan, joka voi muuttaa prostituoidun pyhäksi, ja joka voi ottaa juopon ja tehdä hänestä todellisen Jumalan pyhän. Oi, te huomaatte, että siinä on jotakin. Siinä on elämä. Se saa teidät tuntemaan, ettei teidän olisi pitänyt tehdä noita kaikkia asioita. Mutta te huomaatte, että tämä on jotakin sellaista, mitä teidän tuleva ruumiinne tarvitsee. Eikö olekin näin? Mutta Jumalalla on vitamiinit tässä Sanassa kaikkiin tuon ruumiin tarpeisiin. Ja Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa Jumalan luona. Kyllä! Olemme pieniä alkioita, Jumalan pieniä poikia ja tyttäriä.

⁹²   Jeesus pyysi ainoastaan yhtä asiaa rukouksessaan Isältä. Tiedättekö, mikä se oli? Kaiken sen jälkeen, mitä Hän teki maan päällä ollessaan antaessaan uhrin, elämänsä, jota Hän eli. Ja kaiken vaelluksensa jälkeen Hän pyysi ainoastaan yhtä asiaa: “Että, missä Minä olen, siellä myös he olisivat.” Hän pyysi meidän seuraamme. Tämä oli ainoa asia, jota Hän pyysi Isältä rukouksessaan: teidän seuraanne iankaikkisiksi ajoiksi. Jos haluatte lukea tämän, se on Joh. 17:24. Kuinka paljon sitten meidän tulisi kaivata Häntä?

Kuulkaahan nyt, jos te todella olette syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä, niin tämä ainoastaan merkitsee teille jotakin. Näettekö? Se ei ole mikään sääntökirja. Te ette elä laista, vaan te elätte Jumalan armosta, Jumalan Pyhästä Hengestä.

⁹³   Olen usein sanonut tämän. Lähetyssaarnaajana minä matkustan usein ulkomaille. Mitä jos ottaisin vaimoni ja lapseni, ja sanoisin heille: “No niin lapset… Kuulehan rouva Branham. Minä olen sinun miehesi. Sinulla ei tule olla muita miehiä poissa ollessani. Jos niin teet, tulen minä nylkemään sinut palattuani kotiin!” Näettekö?

Löisin jalkaani maahan! “Lapset kuulkaahan, mitä minä sanon.”

“Kyllä. Kyllä, isä. Kyllä isä.”

“Jos olette olleet kerrankin tottelemattomia.” Ymmärrättekö? Näettekö? Näyttäisikö tämä kodilta?

No niin, mitä jos vaimoni sanoisi: “No niin herra, minäpä sanon sinulle jotakin. Herra Branham, minä olen sinun vaimosi. Sinulla myöskään ei saa olla yhtään tyttöystävää poissa ollessasi.” Olisiko tällainen koti? Tällainenhan ei olisi oikein.

Me emme tee sillä tavalla. Minä rakastan häntä, ja hän rakastaa minua. Hän tietää, etten menisi minnekään, ellei Herra kutsuisi minua sinne. Me polvistumme lattialle lasten kanssa ja rukoilemme. Minä sanon: “Rakas Jumala, huolehdi Sinä minun pikku kumppanistani ja lapsistani.” He sanovat: “Jumala, huolehdi sinä isästä, kun hän on matkoilla.”

⁹⁴   Jos nyt olisin tehnyt jotakin väärää ollessani siellä? Mitä jos olisin tehnyt jotakin väärää ja kotiin tultuani menisin pienen vaimo raukkani luokse, katselisin hänen ryppyisiä kasvojaan ja harmaita hiuksiaan ja sanoisin: “Kulta, minä haluan kertoa sinulle jotakin. Sinä tiedät minun rakastavan sinua.”

“Varmasti Bill, tiedän sinun rakastavan minua.”

⁹⁵   “Kerronpa mitä olen tehnyt. Vein erään tytön kotiin.” Ja sanoisin: “Annatko sen minulle anteeksi?” Uskoisin, että hän tekisi niin. Uskoisin sen todella. Mutta tekisinkö minä jotakin sellaista? Katsellessani häntä ja nähdessäni hänen hiustensa tulevan harmaiksi, ja tietäessäni, kuinka hän on seissyt minun ja ihmisten välillä, ja tietäessäni, miten todellinen vaimo hän on ollut minulle. Voisinko tehdä jotain sellaista? Kuolisin mieluummin kuin loukkaisin häntä. Niin tekisin.

Jos näin on phileo-rakkauteni kanssa vaimoani kohtaan, niin kuinka paljon suurempi on agape-rakkauteni oltava Jumalaa kohtaan. En tekisi mitään loukatakseni Häntä. Tietenkään en, Koska rakastan Häntä. Haluan tehdä kaiken, mitä Hän haluaa minun tekevän. Haluan noudattaa jokaista Hänen sanomaansa Sanaa. En välitä yhtään, mitä maailma sanoo siitä. He eivät kuitenkaan tule sitä uskomaan. Haluan tietää, mitä Hän on käskenyt minun tehdä. Ja jos minä tarvitsen jotakin, haluan Hänen antavan sen minulle. Eläkäämme Häntä varten erottaen itsemme maailmasta.

⁹⁶   Tämän vanhan maallisen ruumiimme on mentävä. Minäpä kerron teille: tämä maallinen ruumis, josta te ajattelette niin suuria, että teette sen Hollywoodin mallin mukaiseksi. Se on teille niin rakas, mutta se ei tule olemaan täällä paljoa pidempään. Te muistatte, te olette kuulleet profetian, jonka Herra antoi minulle. Se tulee uppoamaan! Näin on. Huomatkaa! Se tulee uppoamaan, seuratkaa sitä. Hän ei ole koskaan sanonut minulle mitään väärää. Ja haastan kenet hyvänsä sanomaan, jos niin on. En tiedä, milloin tai missä, mutta sen on tapahduttava. Tuomio on peruuttamattomasti sen yllä. Se on mennyttä. Ymmärrättekö?

⁹⁷   Nyt, huomatkaa tämä. Eläkää Häntä varten ja pitäkää itsenne erossa maailman asioista. Nyt pankaa merkille. Te katselette televisiota, jotkut teistä sisarista. Ja sitten te haluatte sitä tai tätä. Te nuoret naiset, minä tiedän, että te olette nuoria, mutta te olette kristittyjä. Huomaatteko? Te olette erilaisia. Te ette halua olla kuten maailma. Te rakastatte maailmallisia, ettekä ainoastaan te nuoret, vaan jotkut teistä vanhemmistakin. Näettekö, mitä se saa aikaan? Te katselette televisiota, ja sitten te menette ostoksille ja näette noita pieniä jumalattomia vaatekappaleita, joita naiset käyttävät.

Tiedättekö, mitä on tapahtuva tuomion päivänä? Te saatatte olla täysin puhtaita aviomiehiänne kohtaan, mutta tuomiopäivänä teidän on vastattava aviorikoksesta. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Kuka on syyllinen siihen? Te! Ymmärrättekö? Te esiinnyitte noissa shortseissa ja pitkissä housuissa.

Jokin aika sitten eräs nainen sanoi minulle: “Minä en käytä shortseja, veli Branham. Olen kiitollinen siitä Herralle. Minä käytän pitkiä housuja.”

⁹⁸   Sanoin: “Se on pahempaa, se on pahempaa.” Näin on!

⁹⁹   Tuskin voitte ostaa kunnon mekkoa naisille nykyään. Eräs nainen sanoi minulle: “Olet kertonut totuuden. Ei niitä ole ostettavissa.” Mutta kuitenkin he yhä myyvät kankaita ja ompelukoneita, ymmärrättehän. Se ei riitä tekosyyksi.

Se osoittaa sen sinulle, sisar. Olen sinun veljesi ja olen Kristuksen palvelija, jonka on vastattava tuomiolla siitä, mitä puhun täällä tänä iltana. Ymmärrätkö? Sinä tulet tuomittavaksi aviorikoksesta, koska Jumalan rakkaus on vuotanut pois sinun sydämestäsi. Sinä voit käydä kirkossa ja tanssia Hengessä sekä puhua kielillä. Ja nämä asiat ovat kyllä hienoja, mutta tämä ei vielä ole sitä. Ei koskaan!

¹⁰⁰   Muistatte Raamatun sanovan: “Viimeisinä päivinä on oleva vääriä kristuksia.” Ei vääriä Jeesuksia. He eivät koskaan hyväksyisi sitä. Mutta vääriä kristuksia, vääriä voideltuja. He ovat ehdottomasti Pyhällä Hengellä voideltuja, ja kuitenkin vääriä. Käsitättekö?

¹⁰¹   Sinussa on kolme ihmistä. Ulkopuoli on ruumis. Sinulla on viisi aistia, joilla sinä huolehdit tästä maallisesta kodistasi. Sisällä on henki, jolla on viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, jotka johtavat sitä. Mutta sen sisäpuolella on sielu.

¹⁰²   Muistakaa sade lankeaa oikeiden ja väärien ylle. Sama sade, joka kasvattaa vehnän, kasvattaa myös rikkaruohon. Näettekö mitä se on? Siemenen sisäpuolella on sen luonne, ja luonne tuo itsensä esiin. Se voi olla samalla pellolla rikkaruohojen kanssa. Vehnä ja rikkaruoho kasvavat yhdessä ja ne iloitsevat samalla lailla sateesta. He lakastuvat yhdessä kärsiessään janoa. Sitten tulee sade, ja rikkaruoho iloitsee yhtä äänekkäästi kuin vehnäkin. Mutta hedelmistään te heidät tunnette. Näettekö?

¹⁰³   Kristityt, en ehkä koskaan näe teitä uudelleen. On vuosia siitä, kun olin täällä viimeksi, ja voi olla, etten näe teitä uudelleen. Oikaiskaa itsenne Jumalan Sanalla. Katsokaa peiliin.

Kuten eräs pieni maalaispoika kerran. Hän ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Hän tuli tätinsä taloon. Kävellessään portaita ylös hän näki peilin ja pienen pojan peilissä. Hän jatkoi kävelemistään ja katselemistaan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika teki samoin. Ja hän piti sitä silmällä. Hän ei ollut koskaan nähnyt itseään peilistä. Ja tultuaan tarpeeksi lähelle sitä hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Mutta äiti, sehän olen minä.”

¹⁰⁴   Miltä te näytätte Jumalan peilissä? Heijastaako se Jumalan tytärtä tai poikaa? Onko sydämessäsi jotakin, joka saa sinut vihaamaan miestä, joka sanoo nämä asiat sinulle, vai tunnetko vetoa sydämessäsi, joka sanoo: “Tiedän tuon miehen olevan oikeassa, koska se on Raamatussa.” Ja nämä ovat ne vitamiinit, jotka on määrätty tätä ruumista varten, joka on määrätty olemaan siellä, se talo, jota tulette tarvitsemaan tullessanne sinne.

¹⁰⁵   Nyt muistakaa, me ajattelemme niin paljon tästä ruumiista. Me puemme sitä niin monella tapaa. Me teemme niin monia tarpeettomia asioita, muutoksia ja muutoksia ja muuta sellaista… Ja miksi jokainen tekee niin?

Joku vain aloittaa jotakin. Maalaatte portaanne punaisiksi ja huomaatte Jonesien tekevän samoin. Te vaihdatte Chevroletinne Fordiin, ja he eivät voi kestää sitä. Halutaan olla samanlaisia. Kun kirkkoon tulee joku nainen määrätynlainen hattu päässään, pian on muillakin samanlaiset erikoisesti, jos se sattui olemaan pastorin vaimo. Näettekö, mitä tapahtuu? Tämä on ehdottomasti totta. On aika, kun halutaan olla samanlaisia. Veli, tämän tulisikin olla aika, kun halutaan olla samanlaisia. Kaikki nuo asiat, niillä on tarkoituksensa.

Minä en välitä, sopiiko takkini housujeni kanssa, se on minulle usein vaikeata. Vaimoni tai miniäni tai jonkun muun on sanottava minulle minkälaista solmiota käyttää sen kanssa. Minä en välitä, sopivatko ne ollenkaan yhteen. Minä haluan minun kokemukseni sopivan yhteen Jumalan Sanan kanssa. Sillä tämän kanssa tulen elämään. En tuolla jossakin Jonesien kanssa, vaan siellä kirkkaudessa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa meille. Kyllä, sitä me haluamme!

¹⁰⁶   Pysykää poissa siitä kaikesta… Te tiedätte, millainen tämä vanha maallinen majamme on? Tämä ruumis on kuin vanha takki, jota käytätte. Takki, jota kerran käytätte. Mutta nyt teillä on niin paljon parempi, että te ette tarvitse vanhaa enää. Mitä te teette? Te ripustatte sen komeroon, koska teillä nyt on parempi. Parempi takki, joka on ajankohtaisempi kuin tuo käytössä kulunut. Mikä se on? Se on tuo vaate, ja sinä olet sen sisällä.Mitä  mitä tuo vaate vain on tehnyt? Se kantoi sinun kuvaasi. Näettekö? Et tarvitse sitä enää. Olet heittänyt sen pois. Se on riepu.

Ja samoin on tämä vanhan ruumiimmekin laita. Se on kantanut taivaallisen kuvaa. Kuitenkaan se ei ole sinä. Sinä olet ruumiin sisäpuolella. Sinä, Jumalan Henki, on tuon ruumiin sisäpuolella. Ja tämä sisäpuoli saa ulkopuolen alamaiseksi ja on yhtä mieltä Jumalan Sanan kanssa, sinun sisäpuolesi, sinä, sinä itse, sinun olemuksesi.

Tämä ruumis on vanhan takin kaltainen. Ja jonain päivänä, mitä sinä olet tekevä sen kanssa, sillä se on vain vaate vähän aikaa? Tämä ruumis on kuten maallinen vaate. Sinun todellinen ruumiisi, sinun todellinen minuutesi, on tämän vanhan vaatteen sisällä, jota sinä kutsut William Branhamiksi tai Susie Jonekseksi tai joksikin muuksi. Näettekö? Jonain päivänä se on menevä maahan, ja sinä olet vain muisto. Se pannaan hautaan, ja joku kirjoittaa hautakiveen: “Tässä lepää saarnaaja se-ja-se tai John se-ja-se…” Se lepää siellä muistona sinusta. Ihmiset näkevät sinut tässä vain sellaisena, kuin sinä olit. Ja mitä sinä olit, todellinen sinä, oli sen ruumiin sisäpuolella. Vanha takki kantoi ainoastaan taivaallisen kuvaa.

Oi ihmiset, oletteko tehneet varauksenne vaihtaaksenne vaatteenne? Oletteko tehneet varauksenne Taivasta varten? Muistakaa, teillä on oltava varaus. Ette voi päästä sisälle ilman sitä. Puhun nyt nykykielellä. Tiedätte, että jos menette hotelliin ja sanotte: “Minä olisin halunnut…”

¹⁰⁷   “Oliko teillä huone varattuna? Olemme pahoillamme, mutta kaikki on varattu.” Jäätte ulos kylmään, koska olitte jättäneet varauksen tekemättä.

Ja jos te tulette elämänne matkan päähän ilman varausta, ei ole ketään vastaanottamassa teitä. Teidän on astuttava pimeään iankaikkisuuteen, jossa on oleva huutoa ja itkua ja valittamista ja hammasten kiristelyä. Teidän on tehtävä varaus, koska ette voi päästä tuohon kaupunkiin ilman sitä. Teillä täytyy olla varaukset päästäksenne tuohon kaupunkiin, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa teitä varten. Muistakaa, että teillä on oltava varaus ja pelastuksen puku yllänne.

¹⁰⁸   Minulla on Kirjoitettuna tänne ylös Matteus 22:1-14. Minulla ei ole aikaa lukea sitä, koska on tulossa myöhä. Olen puhunut liian kauan teille. Mutta muistakaa, Kuningas on lähettänyt kutsun ja valmistanut aterian. Hän on teurastanut härkänsä ja syöttiläänsä, ja kaikki on valmiina suurta ateriaa varten. Ja Hän lähetti lähettiläänsä kutsuen monia tulemaan.

Yksi sanoi: “No niin, sinähän tiedät, kaikesta huolimatta, minä kuulun tähän.” ”Ja minulla on tämä.” ”Ja minun on mentävä katsomaan maatilaani”, ja kaikkea muuta sellaista. Ja Hän lähetti lähettiläänsä uudelleen, mutta he pahoinpitelivät heidät. Tällä juutalaisten sukupolvella, jolle Jeesus puhui, oli muuta tehtävää.

Ja sitten lopuksi Hän lähetti heidät sanoen: “Menkää kaduille ja teille kaikkialla ja pakottakaa heitä tulemaan sisälle.” Ja sen jälkeen Hän määräsi talonsa täytettäväksi hääateriaa varten ja siellä tarvittiin vieraita.

Sitten Hän löysi miehen, jolla ei ollut häävaatetta yllään. Hän halusi pitäytyä vanhaan vaatteeseensa. Ja näettekö, mitä Hän sanoi: “Ystäväni, Minä olin kutsunut sinut Minun hääaterialleni ja olen antanut sinulle kutsun tulla…”

¹⁰⁹   Jos olette koskaan olleet Itämailla, olen saarnannut siellä monasti, hääaterian vietto siellä tapahtuu vielä samalla tavalla kuin se on aina ennenkin tehty. Ylkä kutsuu niin monta vierasta kuin hän haluaa. Todennäköisesti sinä, veli Kopp, huomioit sen ollessasi Intiassa. Heillä on ainoastaan niin monta vierasta kuin hän, ylkä, kutsuu. Sanokaamme, että hän antaa kutsun kolmellekymmenelle.

Ja yljän on hankittava viitta heille jokaiselle. Sen tähden kun tulet tuon paikan ovelle, siellä on mies, joka tarkistaa sinun kutsukorttisi ja sen jälkeen pukee sinut tuohon viittaan. Jotkut kutsutuista ovat rikkaita ja toiset köyhiä, he eroavat toisistaan, mutta tuossa viitassa he kaikki näyttävät samanlaisilta. He näyttävät samanlaisilta.

Ja niin on teidänkin kaikkien oltava samanlaisia. Siellä ette voi sanoa: “Minä olen täälläkin metodisti”, tai “minä olen täälläkin prespyteeri.” Oi ei! Tällä lailla te ette voi ylipäätänsäkään päästä sinne. Ymmärrättekö?

Teidän on tultava oven kautta. Jeesus sanoi: “Minä olen lammastarhan ovi.”

“Minä olen helluntailainen. Minä olen sitä tai tätä.” Sillä ei ole mitään merkitystä.

Sinun on tultava ovesta. Ja jos te tulette tästä Ovesta, te saatte viitan.

¹¹⁰   Ja Hän sanoi tälle miehelle: “Kuinka sinä pääsit tänne, ystävä?” Näettekö?

Se osoittaa hänen tulleen jotain muuta tietä. Hän tuli ikkunasta tai takaovesta, mutta ei tuon Oven kautta. Sen Oven kautta, josta Jeesus tuli uhraamalla itsensä. Antakaa kaikkenne Jumalalle ja menkää Golgatalle ja tulkaa ristiinnaulituksi Hänen kanssaan ja nouskaa uudelleen pukeutuneena Hänen viittaansa, joka osoittaa, että olette antaneet uhrinne ja kuolleet maailman asioille.

¹¹¹   Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole teissä. Ymmärrättekö? Jos teissä edelleen on rakkaus maailmaan, haluatte tehdä ja toimia maailman tavalla ja kuitenkin yritätte käydä kirkossa, olette kuin rikkaruoho vehnäpellossa. Voitte huutaa heidän kanssaan ja iloita heidän kanssaan ja olla osalliset kaikista hengellisistä siunauksista.

Te voitte sanoa: “Minä profetoin.” Niin tekivät Kaifas ja Bileamkin. Tämä ei merkitse mitään.

¹¹²    Te sanotte: “Minä olen kastettu Pyhällä Hengellä.” Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on ainoastaan väliaikainen lahja sinua varten. Todellinen lahja on teidän sielunne syntyminen Jumalasta, ja tämä tuo teidät Jumalan Sanan luo ja Jumalan tahdon tekemiseen antaen teille kasvun, jota tarvitsette. Sitten te olette Jumalan poika tai tytär, olette Jumalan lapsi. Luonnollisen syntymän tavoin te synnytte Jumalan lapsena, kun näette Sanan sanovan: “Minun on tehtävä tämä. Minun on synnyttävä uudelleen.”

“Minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Ymmärrättekö?

“Olen metodisti, äitinikin oli…” Se oli hyvää äidillesi.

¹¹³   “Hyvä, minä olen helluntailainen, minä kuulun…” Jos ette ole Sanan mukaisia, siinä on jotain väärää. Näettekö? Teidän oikea isänne ei ollutkaan Jumala. Teidän sielunne, vaikka se olikin sielunne, ennen kuin siinä oli henki, ei ollut tullut Jumalasta. Se ei alun pitäenkään ollut Jumalan siemen. Teitä on petetty. Te olette vehnäpellossa, mutta tuotatte maailmaa rikkaruohoina, toimien maailman lailla ja rakastaen maailmaa, koska Jumalan rakkaus ei ollut teissä.

¹¹⁴   No niin, on oleva vääriä voideltuja viimeisinä päivinä, ei vääriä Jeesuksia, he eivät hyväksyisi sitä, mutta vääriä voideltuja. He ovat voideltuja. Aivan varmasti! Mutta he ovat anti-Kristus. He ovat Hengellä voideltuja tehden merkkejä ja ihmeitä, kuten Kristuskin teki, mutta eivät ole yhtä Hänen Sanansa kanssa. Ymmärrättekö?

“Moni on tuleva Minun luokseni sinä päivänä sanoen: ‘Herra enkö minä ole profetoinut ja ajanut ulos riivaajia Sinun nimessäsi?’”

Hän on sanova: “Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan edes tuntenut teitä.”

“Minä olin helluntailainen, Herra. Kunnia Jumalalle! Minä huusin ja puhuin kielillä. Laskin käteni sairaiden päälle ja paransin heidät. Ajoin ulos riivaajia.

“Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan tuntenut teitä. “Näettekö, mitä minä tarkoitan?

¹¹⁵   Oi pienet lapset, tunnetteko tarvitsevanne tuota vitamiinia tänä iltana? Siellä on ruumis odottamassa. Siellä on ruumis odottamassa tullakseen vastaan otetuksi. Ihmiset, älkää antako pettää itseänne! Älkää olko petettävissä! Paholainen on pettäjä. Teidän on pukeuduttava häävaatteeseen. Näin on oltava.

¹¹⁶   Nyt me olemme ehtooajassa. Maallinen ruumiimme on nyt häviämässä, ja me valmistaudumme nyt mennäksemme taivaalliseen. Ja nyt me tunnemme Jumalan oudon kutsun mennäksemme tähän suureen Eedeniin. Ja ennen kuin me synnyimme tänne, meidän pieni ruumiimme itki jotakin, mitä sille oli annettava, ja jota ilman me olisimme syntyneet vajavaisina. Jumalan luona ei ole vajavaisuuksia. He ovat kaikki täydellistyneitä Morsiamessa aivan tarkalleen, kuten ylkä oli, Sana ilmoitettuna omassa ajassaan. Jumala suokoon sen tänä iltana, lapset, jokaiselle teistä. On olemassa Taivas, mennäksemme sinne, ja on olemassa Helvetti, pysyäksemme sieltä poissa.

¹¹⁷   Nyt, moni teistä on tietoinen, että Herra on antanut minulle tuhansia näkyjä. Suurin niistä… Minulla oli tapana pelätä kuolemaa. Ja kolme vuotta sitten, olette nähneet Kristillisten Liikemiesten julkaisu nimeltä Ajan esiripun takana. Minä ymmärrän, että voin kuolla ennen aamua. En ehkä koskaan enää näe teitä tämän elämäni aikana. Mutta tämä on totta. En tiedä, mitä se oli, en tiedä voinko kutsua sitä näyksi.

Eräänä aamuna hiljattain, kun olin juuri herännyt. Minulla oli ollut tapaamisia ja olin juuri tullut sisälle, ja vaimoni oli unessa. Kysyin: “Kulta, oletko hereillä?” Hän ei ollut hereillä. Tiesin, että meidän oli noustava ylös lähettääksemme lapset kouluun.

Panin käteni niskan taakse tällä lailla ja sanoin: “No niin, Bill Branham, sinähän tiedät olevasi yli viidenkymmenen? Jos haluat tehdä jotakin Herralle, on parasta, että pidät kiirettä, koska sinulla ei ole kovin paljoa enempää aikaa.” Minä ajattelin: “Toivoisin saavani elää nähdäkseni Herran Jeesuksen tulemisen.”

Minulla oli aina mielikuva siitä, mitä tapahtuisi kuoltuamme. Kuten ottakaamme veli tässä. Hän voisi sanoa: “Hei, sinähän saarnasit minun kirkossani eräänä iltana maan päällä, veli Branham.” Mutta hän olisi henki, ja minä en voisi puristaa hänen kättään, koska hänen kätensä olisi mädäntyneenä siellä haudassa, kuten minunkin. Näin oli minulla tapana ajatella.

¹¹⁸   Mutta tuona aamuna, kun tunsin jotakin tulevan ylitseni, tuntui kuten tavallisesti näyn tullessa. Minä katsoin ja katsoin ja ajattelin: “Mitähän tämä mahtaa olla?” Minä katselin vihreitä kukkuloita, ja kymmeniä tuhansia ja satojatuhansia nuoria naisia tuli kaikkialta minua kohden. Ja he tulivat pitkät hiukset riippuen alhaalla selässä, valkoisissa viitoissa ja paljain jaloin huutaen: “Meidän veljemme!”

¹¹⁹   Ajattelin: “No niin, tämäpä on outoa.” Ja käännyin ja näin itseni ja vaimoni makaamassa siellä vuoteella. Sanoin: “No niin, nyt olen kuollut, sen on täytynyt tapahtua, olen kuollut. Ja ajattelin: “Se on saattanut olla sydänkohtaus, ja nyt olen kuollut. Ja tuolla makaa minun ruumiini.” Näin itseni makaamassa siellä kädet niskan takana tällä lailla aivan kuin olisin ollut kuollut. Ajattelin: “Tuohan ei ole edes kahdenkymmenen jalan päässä minusta.” Ja katselin siellä ja ajattelin: “Tuolla on minun vaimoni, ja siellä oli paitani riippumassa sängyn pylväästä.” Ja ajattelin: “Tässä minä nyt olen.”

¹²⁰   Katselin ympärilleni uudelleen ja näin näiden naisten tulevan. Ja sitten katsoin tuonne päin ja näin veljien tulevan. Oi, he olivat todellisia. He kaikki näyttivät nuorilta miehiltä. Ja he huusivat: “Kallis veljemme!” Hyvänen aika, en tiennyt mitä ajatella.

¹²¹   Ajattelin: “Tämäpä on outoa.” Katsoin itseäni enkä ollut enää vanha mies. Olin nuori. Ajattelin: “Tämäpä on outoa. Mahtaako tämä olla näky?” Puraisin sormeani ja ajattelin: “Ei. Se ei ollut senkaltainen näky, joita minulla on ollut.”

¹²²   Ja sitten jokin alkoi puhua minulle yläpuoleltani sanoen: “Sinut on otettu kansasi tykö.”

Ja minä ajattelin: “Minun kansani? Ovatko kaikki nämä Branhameita?”

¹²³   Hän sanoi: “He ovat sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Ja nämä naiset…

No niin, tehän tiedätte, että minua on aina pidetty naistenvihaajana, mutta minä en ole sellainen. Näettekö, en vain pidä epämoraalisista enkä säädyttömistä naisista, vaan todellisista aidoista sisarista.

¹²⁴   No niin minulla on joitakin arpia lapsuudestani. Tiedän, että tuolloin tapahtuneet asiat ovat tehneet minusta tällaisen. Mutta uskon sen kaiken olevan Jumalan tekoa muokatakseen minut tätä hetkeä varten. Ymmärrättekö?

¹²⁵   Minä ajattelen, ettei ole mitään hienompaa kuin todellinen aito sisar. Seuraavaksi paras asia, mitä Jumala on miehelle antanut pelastuksen lisäksi, on hänen vaimonsa. Joten, jos Hän olisi voinut antaa jotakin parempaa, olisi Hän tehnyt sen. Ja sitten näemme, etteivät jotkut heistä edes toimi vaimon lailla. He ovat uskottomia avioliittolupauksellensa, ja sama koskee heidän miehiään. Pitäkää mielessänne, te olette sidottuja toisiinne niin kauan kuin elätte. Minkä Jumala yhdistää maassa, se on yhdistetty myös Taivaassa. Ymmärrättekö?

¹²⁶   Ja sitten minä näin näiden, kun nämä naiset juoksevat luokseni, he panivat kätensä ympärilleni ja halaten he sanoivat: “Veli.” He olivat naisia, mutta siellä ei voi olla mitään syntiä. Näettekö, he olivat naisia. Meidät on tehty niin, että naisilla on naaraspuoliset rauhaset ja miehillä urospuoliset, mutta se on lisääntymistä varten. Siellä ei tule olemaan näin, he ovat samankaltaisia, vaikka he ovatkin siellä maallisen kuvansa näköisinä. Mutta siellä ei koskaan voi olla syntiä. Te olette kaikki samanlaisia, koska siellä ei enää kasvateta lapsia. Näettekö, millaista se kaikki tulee olemaan?

¹²⁷   Sitten katsellessani eräät näistä veljistä nostivat minut eräälle paikalle. Kysyin: “Miksi teette tämän?” Hän vastasi: “Maan päällä sinä olit johtaja.” Hän sanoi: “Sinä… Nämä ovat kansaa.”

¹²⁸   Ja sitten eräs nainen tuli ja sanoi: “Kallis veljemme.” Erittäin kaunis nainen, ja kun hän oli mennyt ohitse, tämä ääni jostakin sanoi: “Etkö muista häntä?”

Sanoin: “En.”

Hän sanoi: “Sinä johdit hänet Kristuksen luo, kun hän oli yli yhdeksänkymmenen. Ymmärrättekö? Te saatatte ymmärtää, miksi hän sanoi: “Kallis veli?”

Kysyin: “Menettekö te…”

He vastasivat: “Ei, me odotamme täällä.”

Sanoin: “Jos kerran olen tullut rajan yli, minä haluan nähdä Jeesuksen.”

Hän sanoi: “Et voi nähdä Häntä nyt. Tämä on paikka, josta Kirjoitukset puhuvat ‘sieluina alttarin alla’. Hän on vähän korkeammalla. Jonakin päivänä Hän on tuleva, ja me tulemme menemään takaisin maan päälle. Täällä me emme syö emmekä juo.

¹²⁹   Ja kysyin itseltäni: “Tätäkö olen pelännyt?”

Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan sitä, ystävät. Sana ”täydellinen” ei edes kosketa sitä. Ylevää… Ei, en voi löytää englanninkielestä yhtään sanaa, jolla kykenisin kuvailemaan sitä. Se ohittaa kaiken tietämäni. Siellä he olivat, ja siellä ei ollut mitään sairautta eikä surua. Ette voi kuolla ettekä tehdä syntiä. Se oli täydellistäkin täydellisempää. Ystävät, te ette saa kulkea sen ohitse.

¹³⁰   Muistatte, kuinka minä pienenä poikana näin näyn Helvetistä. Ja te tiedätte, kuinka naiset tänä päivänä, hienot naiset eivät kuitenkaan tekisi niin, maalaavat silmiänsä ja näyttävät sudelta tai joltakin senkaltaiselta. Ja tuota sinistä ainetta silmien alla. Olen nähnyt sen. Ollessani pieni poika minua ammuttiin ja makasin kuolevana sairaalassa. Ja minä tiesin aina, että oli olemassa Jumala.

Muistan ensimmäisen rukoukseni, jota koskaan olen yrittänyt rukoilla, ja ainoa asia, minkä saatoin sanoa… En ole koskaan kertonut tätä aikaisemmin, mutta nyt minusta tuntuu, että kerron sen teille. Minua oli ammuttu ja makasin siellä niityllä kuolevana ja ainoa puolustukseni, jonka saatoin tuoda Jumalalle, oli: “Sinä tiedät, Herra, etten ole koskaan tehnyt aviorikosta.” Näettekö? Pienenä poikana, noin viisitoistavuotiaana, olin yrittänyt elää oikein. Ja sanoin: “Olen elänyt puhtaasti.” Ja se oli kaikki, mitä pystyin sanomaan. Se oli ainoa ansioni, jota saatoin tarjota Hänelle.

¹³¹   Ja sitten maatessani siellä, kun tohtori oli mennyt pois luotani, tunsin itseni vajoavan pimeään ikuisuuteen. Minä huusin Isää. “Oi, Isä, auta minua!” Siellä ei ollut isää. “Äiti, auta minua!” Siellä ei ollut äitiä. “Jumala, auta minua!” Siellä ei ollut Jumalaa. Se oli kuin loppumaton hirvittävä painajainen. Sen rinnalla olisi ilo olla polttavassa ja liekehtivässä helvetissä. Ja pudotessani alaspäin ajattelin: “Voi minua!” Ja sitten tulin paikkaan, missä oli savua ja pimeyttä ja sairautta, ja voi miltä se tuntui. Se oli kuolema ylläni.

Ja saatoin nähdä noilla naisilla, jotka tulivat luokseni, olevan tuonkaltaiset maalatut silmät. Muistakaa nyt, se tapahtui noin neljäkymmentä vuotta sitten. He tulivat äännellen: “Oooh, ooh, oooh…”

Sanoin: “Tulenko minä olemaan täällä iankaikkisesti?”

“Iankaikkisesti.”

¹³²   Sanoin: “Oi, Jumala, jos sinä päästät minut täältä pois, en enää koskaan tule häpeämään Sinua. Jumala, ole niin hyvä ja anna minulle mahdollisuus.”

Ja heti sen jälkeen tunsin palaavani takaisin ylös. Ja tohtori oli hälytetty, koska sydämeni löi vain seitsemäntoista kertaa minuutissa. Kaikki vereni oli vuotanut ulos ja makasin omassa veressäni. Ja olen ihmetellyt, tuleeko niin tapahtumaan jonakin päivänä.

¹³³   Noin kaksi vuotta sitten, kun muutin Tucsoniin, olin vaimoni kanssa Penneysin tavaratalossa. Istuin siellä pää kumartuneena odottamassa. Tehän tiedätte, miten kauan naiset tekevät ostoksiaan. Ja rullaportaita pitkin oli tulossa ylös joitakin naisia, joilla oli maalatut silmät ja suuret tukkalaitteet. Tehän tiedätte, millaisia ne ovat. He puhuivat espanjaa. Ja silloin näin tuon näyn uudelleen. Siinä se oli. [Veli Branham kuvailee jälleen tuota ääntä.]

¹³⁴   Veljeni ja sisareni, sallikaa minun sanoa teille jotakin. Se ehkä kuulostaa hassulta juuri nyt, mutta se on vakava asia. Älkää milloinkaan menkö tuota tietä.

¹³⁵   Olen saarnannut ympäri maailman, ja minulla on miljoonia ystäviä, mutta vanhana miehenä ja sananpalvelijana tiedän, että minun on seistävä teidän kanssanne tuolla toisella puolella. Tulkaa pois maailman asioista. Jos sinussa on jotakin, joka saa sinut toimimaan niin kuin toimit ennen, silloin maailman asiat vielä ovat sinussa. Muistakaa, silloin te ette ole yksi Jumalan omista. Olette ainoastaan kirkon jäsen. Siihen kutsuun asti, jossa syvyys syvyydelle huutaa. Käsitättekö?

¹³⁶   Ennen kuin kalalla oli evät selässään, on ensin täytynyt olla vettä, jotta se voisi uida siinä, muutoinhan sillä ei olisi eviä.

Ennen kuin puu kasvoi maan päällä, on täytynyt olla maa, muutoinhan se ei voisi kasvaa siinä. Ei olisi ollut mitään syytä valmistaa puuta ennen maata. Ja ennen kuin voi olla mitään luotua, on oltava Luoja.

¹³⁷   “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.” Siinä on jotakin, joka sai teidätkin nostamaan kätenne jokin aika sitten, kun te sanoitte: “Haluan lisää Jumalalta.” Näettekö, on tarve jostakin.

Ja jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita ja kuljette maailman tietä, niin te kuoltuannekin tulette menemään tuota tietä. Käsitättekö? Tulkaa ulos! Te olette Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Olkaa oikeita aitoja naisia ja miehiä. Vaeltakaa ja eläkää ja toimikaa, kuten kristittyjen tulee. Muistakaa, että minä olen tapaava teidät tuomiolla näiden sanojeni kanssa. Käsitättekö tämän?

¹³⁸   Katsokaa peiliin tänä iltana ja kysykää itseltänne: “Mitä tietä minä olen menossa. Onko Jeesus mennyt valmistamaan tuota paikkaa, ruumista, minua varten? Tuo ruumis on täydellinen vaeltaen ohjeiden mukaisesti, sillä se on Jumalan poika tai tytär. Ja minä olen synnytystuskissa täällä syntyäkseni tuohon ruumiiseen siellä. Ja jos minä yhä rakastan maailmaa, se osoittaa minulle, ettei minulla ole ruumista siellä. Silloin en ollutkaan Jumalan siemen. Hän ei olekaan minun Isäni.”

¹³⁹   Hän sanoi: “Jos te ette kestä kuritusta, ja tämä on sitä, jota te nyt saatte, te olette äpärä-lapsia ettekä Jumalan lapsia.” Eikö se olekin näin? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Sanooko Raamattu tämän? [“Aamen.”]

Jos te ette kestä Jumalan kuritusta, kun näette Raamatun oikaisevan teitä, ja te vain sanotte: “Minä olen kristitty. Tuollaista roskaa minä en halua kuulla.” No niin voitte tehdä, kuten haluatte. Se on varma merkki siitä, että te ette ole Jumalan lapsi.

Mutta todellinen Jumalan lapsi isoaa ja janoaa. Miksi? Jos sydämessänne jokin sanoo teille, että teillä on sisäinen tarve, se osoittaa, että siellä jokin sykkii vetäen teitä. Siellä on tämän ruumiinne kaltainen ruumis. Mihin tarkoitukseen käytätte tätä ruumistanne? Kirkastatteko sillä paholaista, maailmaa ja sen muita, vai onko katseenne suunnattuna Taivaaseen? Tunnette, että siellä ylhäällä on jotakin, joka saa teidät kirkastamaan Jumalaa elämällänne.

Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin kertonut sen teille. Ja minä menen ja valmistan paikan teitä varten ja tulen uudelleen ja otan teidät luokseni, että missä minä olen, siellä tekin voisitte olla.

¹⁴⁰   Asiat jotka tulevat olemaan. Nämä asiat, jotka nyt ovat, vain osoittavat niihin asioihin, jotka tulevat olemaan.

¹⁴¹   Rukoilkaamme. Ajattele todella vakavasti kristitty ystäväni. Ajattele todella vakavasti pieni hetki. Olkaamme hetkinen täysin hiljaa ja antakaamme Pyhän Hengen puhua.

Pitkän aikaa sitten Herra Jeesus lähetti minut teidän helluntailaisten luokse. Tässä on yksi pojistanne, josta on tullut pastorinne ja joka sanoo olevansa ”Palvelustehtävän tulos”. Kun hän oli nähnyt Herran Jeesuksen avaavan sokeain silmät ja vesipäiden supistuvan. Minulla on vielä parantamiskokouksia ja olen rukoillut monien hyvin pahasti sairaiden ihmisten puolesta. He ovat parantuneet Herran vastatessa rukoukseen parantamalla sairaat. Mutta te tiedätte, että jotkut noista parantuneista ovat jo kuolleet. Eikä ole väliä sillä, mistä sairaudesta sinä olet parantunut, sinun on kuitenkin kerran kuoltava.

Mutta tuo sielu, kallis veljeni ja kallis sisareni, ettekö ajattelisi sitä nyt? Se on iankaikkinen. Ja jos Jumalan rakkaus ei ole siellä, siellä ei ole mitään vetämässä. Etkö nyt pyytäisi Jumalalta: “Oi Jumala, tee minut uudeksi tänä iltana. Minä rakastan sinua Herra. Minä haluan rakastaa sinua. Jokin sydämessäni sanoo, että minun tulee elää lähempänä Sinua. Minä haluan tulla juuri nyt, Herra, ja tehdä tämän.” Jos tässä rakennuksessa tai ulkopuolella on sellaisia henkilöitä, minä pyydän Kristuksen palvelijana, Jeesuksen Kristuksen nimessä, ettekö voisi kaikkien päiden ollessa kumarrettuina Jumalaa kohden sanoa: “Rakas Jumala, vedä minua lähemmäksi. Minä haluan oikaista itseni kaikessa, mitä Sinun Sanasi sanoo.” Nostakaa kätenne nyt ja olkaa todella rehellisiä.

¹⁴²   Ajatelkaahan. Saatatte sanoa: “Oi minä olen huutanut Hengessä tai minä olen puhunut kielillä, mutta huomaan jonkin puuttuvan elämästäni. Katsoessani Jumalan Sanan peiliin tiedän, että on olemassa jotakin. Käyn kirkossa, mutta en ole sitä, mitä minun tulisi olla.” Ymmärrättekö?

Nyt, jos voitte katsoa itseänne ja näette, ettette ole sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, ettekä kuitenkaan voi nostaa kättänne, silloin tiedätte, että siellä on jotakin väärin. Äidilläni oli tapana sanoa: “Et voi saada verta nauriista, koska siinä ei ole verta.” Ajatelkaahan todella vakavasti. Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuutenne. Kolme tai neljäkymmentä kättä on ylhäällä tässä pienessä ryhmässä, ja jotkut heistä jopa saarnaajia.

¹⁴³   Olkaa hyvin kunnioittavia hetkinen. Ja ajatelkaa todella tarkoin. Rakas Jumala, minä voisin kuolla tänä iltana onnettomuudessa. Voisin kuolla sydänkohtaukseen. Jonain aamuna voin tarvita tohtoria ja hänen mitatessa pulssiani, hän kertoisi minulle, että aikani on tullut. Olisin mennyttä. Sitten poski tyynyä vasten sanoisin: “Oi Jumala, oi Jumala:” Sydämenne lyötyä viimeisen kerran, te tulette tuolle suurelle ovelle. Ette voi koskaan selviytyä siitä, ellette ole syntyneet uudelleen Jumalan Hengestä. Ette voi selviytyä, ellei teissä ole jotakin, joka isoaa ja janoaa vaellusta Jumalan kanssa, ellette ole syntyneet Jumalan Hengestä. Näin on oltava. Näettekö sen? Te olette lapsia maassa, maan kohdussa odottaen vielä syntymistänne Jumalan valtakuntaan, sillä Hän on mennyt valmistamaan teille toisen ruumiin, joka on täydellinen ruumis.

Nyt ajatelkaa siis todella syvällisesti ja rukoilkaamme yhdessä.

¹⁴⁴   Rakas Jumala, minä tiedän, että tämä on talletettuna Raamatun sivuilla. Me olemme tieteen kautta tietoisia, Herra, tulleet herätetyksi todellisuuteen, ja tiedämme, että jokainen liike, jonka me teemme, kulkee ympäri maailman samanaikaisesti, kun teemme sen. Me ymmärrämme sen televisiosta. Me huomaamme Isä, ettei televisio itse valmista kuvaa, vaan kanavoi nuo värähtelyt tuohon kuvaputkeen, johon kuva tulee. Jopa vaatteittemme värit tulevat näkyviin noiden ilmassa olevien värähtelyjen kautta ja näkyvät ympäri maailman. Mitä sitten tekevät sisaremme tuollaiset vaatteet yllään, toimien tuolla lailla, maalattuine kasvoineen ja katkaistuin hiuksin.

Saarnaajat, jotka ottavat jonkin seminaarin teologian ja miesten sanan, ja tekevät niiden kautta Jumalan käskyt tehottomaksi ihmisille. Perinnäissääntöjensä kautta he sanovat, että riittää, jos he kuuluvat kirkkoon.

Oi, Jumala, huomatkoot he, että tiedekin todistaa jokaisen puhumamme sanan olevan talletettuna, Ja se kaikki alkaa, kun me alamme elämään maan päällä, ja loppuu, kun me kuolemme. Se on talletettuna Jumalan ääninauhalla ja tulee soitettavaksi uudelleen tuomiolla.

Kuinka me voisimme paeta sitä, Jumalan tuomiota, jos tämä asia on tehty selväksi edessämme, ja käännymme siitä pois.

Oi rakas Jumala, nämä sanat eivät koskaan kuole. Ne tulevat esiin tuomion päivänä. Olet nähnyt nuo kohotetut kädet, Isä. Se kaikki on tuleva ilmi tuomiopäivänä. Myöskin heidän sydäntensä ajatukset ovat siellä tuomiopäivänä.

¹⁴⁵   Nyt Isä Jumala, Sinun palvelijanasi minä pyydän ja rukoilen, että Sinä otat kaiken väärän pois omiltasi. Vääryys on jotakin, josta tiedämme, että meidän tulisi tehdä se, mutta emme tee. Daavid sanoi: “Jos minun sydämessäni on vääryyttä, ei Jumala vastaa minun rukouksiini.” Minä rukoilen Jumala, että otat pois meidän vääryytemme, sillä Sana on Sinun peilisi, joka näyttää meille, kuinka kaukana olemme siitä, että olisimme Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Isä, minä rukoilen, että sinä teet sen tänä iltana.

¹⁴⁶   Ja tee heidän sydämensä alttariksi, koska alttari on täynnä ihmisiä. Tee heidän sydämensä alttariksi juuri siellä, missä he istuvat. Poistukoon maailmallisuus jokaisesta täällä olevasta veljestä ja sisaresta. Ja voikoon tämä elämän alkio, tämä Jumalan alkio, josta olemme juuri puhuneet, tulkoon Jumalalta tulevat ominaisuudet ilmi täällä Jumalan kunniaksi. Jumala, ota maailma pois heistä.

¹⁴⁷   En voi rukoilla toisten puolesta, Herra, koska sairaus on kuolemaksi, eikä heissä ole mitään, mikä saisi heidät liikkeelle. Mutta noiden puolesta, jotka voivat liikkua ja tietävät, että se on väärää, puhdista heidän sydämensä ja sielunsa tänä iltana, Isä, ja tulkoot he täytetyiksi Sinun Hengelläsi ja vaeltakoot he Sinun Valossasi.

¹⁴⁸   Siunaa tätä rakasta, nuorta, tervettä, vahvannäköistä pastoria täällä, Herra, tätä nuorta miestä, joka kuten hän sanoi, tuli vaikutetuksi nähtyään, mitä Sinä teit. Tämä hieno nuori mies, oi Jumala, sytytä hänen sielunsa tuleen. Suo se, Herra. Olkoon hän todellinen paimen ja ruokkikoon hän jatkuvasti sitä laumaa, jota Pyhä Henki on pannut hänet kaitsemaan. Suo se, Herra. Älköön hän kääntykö oikealle tai vasemmalle, ei minkäänlaisiin uskontunnustuksiin, vaan lähteköön hänen suustaan ainoastaan väärentämätön Jumalan Sana. Siunaa häntä ja hänen rakkaitaan, Jumala, sekä hänen pientä seurakuntaansa täällä. Ole heidän kaikkien kanssa, Isä.

¹⁴⁹   Jätän tämän sinulle, Isä. Siemen on kylvetty. Pudotkoon se tuon siemenen päälle, joka on määrätty elämään, ja kasvakoon heistä voimakkaita kristittyjä tähän seurakuntaan ja niihin toisiin, joista he tulevat. Suo se, Herra. Jätän sen Sinulle Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

Ja Isä: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi. Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”

¹⁵⁰   Näin hetki sitten erään hermostuneen naisen kulkevan ovesta. Oi Jumala, ne suuret asiat, jotka Sinä olet tehnyt hänen perheessään. Kuinka Sinä olet tuonut ilmi itsesi. Rukoilen, Herra, tämän naisen puolesta. Ota pois kaikki asiat, jotka ovat hänen menneisyydessään, ja paranna hänet tänä iltana. Teethän sen, Herra? Ota hänet itsellesi.

¹⁵¹   Näen nämä pienet lapset istumassa täällä, Herra, jotka tarvitsevat parantamista. Rukoilen, että sinä parannat heidät, Isä, suo se. Tulkoon Sinun suuri parantava voimasi ja parantakoon meidän sielumme sekä ruumiimme.

¹⁵²   Ja nyt te, jotka olette täällä sisällä tai ulkopuolella ja jotka tarvitsette parantumista, pyydän teitä nostamaan kätenne ja sanovan: “Minä tarvitsen parantumista, veli Branham,” Näyttää kuin jokaisella olisi tarve. Hyvä on. Jos uskotte minun olevan Kristuksen palvelijan, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laskekaa nyt kätenne toinen toistenne päälle, te kaikki, jotka nostitte kätenne, sisällä tai ulkona. Te nostitte kätenne osoittaaksenne, että uskotte Jumalaan.

Jeesus Kristus sanoi viimeisessä käskyssään seurakunnalle: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Ja joka ei usko, tulee tuomittavaksi. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä, jos he ottavat käsin käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. Ja jos he laskevat kätensä sairaiden ylle, ne tulevat paranemaan.” Jeesus sanoi tämän. Muistakaa, se on Hänen sanansa! Näin täytyy olla! Hän ei olisi sanonut sitä ilman, että jotkut tulisivat sen uskomaan ja vastaanottamaan Sanan.

^152a Samoin kuin Marian kohtu saattoi vastaanottaa siemenen: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Samoin kuin palmun tai tammen luomisessa Hänen Sanansa teki sen.

Sana voi painua sinun sydämeesi juuri nyt. “Minä olen uskovainen, Herra. Tämä mies tai nainen, jonka yllä käteni on, hän kärsii. En rukoile itseni puolesta, koska hän rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestansa. Oi Jumala, paranna hänet. Me olemme kokoontuneet yhteen uskovina. Meille on juuri opetettu, että me vaelsimme Kristuksen kanssa, Hänen ollessaan maan päällä, koska me olemme osa Hänen Sanastansa. Me kärsimme Hänen kanssaan, me vuodatimme veremme Hänen kanssaan, me kuolimme Hänen kanssaan, meidät haudattiin Hänen kanssaan, me ylösnousimme Hänen kanssaan, ja nyt me olemme taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Suuri kuningas on täällä keskellämme. Minä olen Kuninkaan poika tai tytär, ja minun käteni on Kuninkaan pojan tai tyttären yllä, joka rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestaan. Nyt, Herra, vastaa rukoukseeni ja paranna tämä Jumalan poika tai tytär.

Rukoilkaamme yhdessä nyt toinen toisemme puolesta.

¹⁵³   Herra Jeesus, me tulemme nöyrinä tunnustaen vääryytemme. Me tunnustamme ansainneemme sairautemme, kuoleman ja murheemme, mutta me vastaanotamme Sinun sovitustyösi meidän syntiemme ja sairauksiemme edestä. Ja tänä iltana nämä Jumalan pojat ja tyttäret ovat täällä tulleet Jumalan Sanan oikaisemiksi ja kohottaen kätensä osoittavat haluavansa läheisempää vaellusta Sinun kanssasi. Nyt he ovat laskeneet kätensä toinen toisensa ylle, koska he uskovat, että Sinun Sanasi on totuus. He uskovat, että me nyt olemme ylösnousseet Kristuksen kanssa ja olemme nyt taivaallisissa Hänen kanssaan. Heidän kätensä ovat toistensa yllä ja he rukoilevat toinen toisensa puolesta.

Sinä olet sanonut, että uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa vikanne toinen toisillenne ja rukoilkaa toinen toisenne puolesta, että parantuisitte. Sillä vanhurskaan rukous saa paljon aikaan, kun se on harras. Oi Iankaikkinen Jumala, kuule palvelijasi rukous.

On myös kirjoitettu: “Jos minun nimiini otetut ihmiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan, niin Minä kuulen taivaasta.” Oi, Jumala, kuule lastesi rukous tänä iltana taivaasta. Lähetä Pyhä Henkesi tämän kuulijakunnan ylle väkevän tuulispään tavoin.

¹⁵⁴   Tuomme nyt nämä ihmiset Jumalan eteen. Saatana, sinut on voitettu. Sinä olet hävinnyt. Jeesus Kristus voitti sinut Golgatalla. Sinulla ei ole valtaa. Sinä olet pettäjä. Me paljastamme sinut tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen nimessä tule ulos näistä ihmisistä, vapautukoot he sairauksista ja taudeista Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

¹⁵⁵   Hallelujaa! Tunnetteko Jumalan läsnäolon, ja että rukouksiinne on vastattu? Uskotteko Jumalan vastanneen naapurienne rukoukseen? Kuinka moni uskoo sen, nostakoon ylös kätensä? [Seurakunta iloitsee.] Siinä sen näette! Oi, kuinka ihmeellistä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,

Kätenne ylhäällä laulakaa se nyt Hänelle koko sydämestänne.

Koska Hän ensin rakasti minua,

Tarkoitatteko sitä koko sydämestänne nyt?

¹⁵⁶   Kuinka monesta teistä tuntuu, että Jumala on antanut anteeksi kaikki nuo väärät asiat, joita olette tehneet? Ja nyt tästä illasta alkaen: “Oi Jumalan Karitsa, minä lupaan vaeltaa oikein. Kristittynä haluan vaeltaa tämän nimen kunniaksi, jolla minua kutsutaan. Kristuksen kaltaisena. Nostan ylös käteni, Jumala ja pyhitän itseni Sinulle uudelleen tänä iltana. Minä tulen vaeltamaan Valossa.” Aamen!

Me vaellamme valossa,
Kauniissa Valossa,
Tule sinne missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa,
Se on niin kaunis Valo.
Se tulee sieltä missä armon
Kastepisarat ovat kirkkaat.

Jonne Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät ja julistakaa
Jeesus, maailman Valo,
Totuus ja armo Hänen nimessään,
Jeesus, maailman Valo

Mitä me sitten teemme?

Me vaellamme Valossa;
Niin kauniissa Valossa;
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Oi, ettekö tunne tulleenne puhdistetuiksi. Tuntuuko teistä hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, puristakaamme toistemme käsiä, kun me laulamme uudelleen.

Me vaellamme Valossa,
Niin kauniissa Valossa
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Sulkekaamme nyt silmämme ja hyräilkäämme se. [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräilemään laulua Maailman valo.] Me toimimme lasten tavalla, me olemme lapsia.

Oi se on niin kaunis Valo,
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat,
Oi, loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Uskoni katsoo Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,

Sulkekaa nyt silmänne ja laulakaa se palvoen Hengessä.

Jumalallinen Pelastaja!
Kuule nyt minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Anna minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!
Kun elämän pimeitä sokkeloita kuljen,
Ja suru ympärilläni on,
Oi, ole sinä minun Oppaani,
Muuta pimeys päiväksi,
Pyyhi pois surun kyyneleet,
Äläkä anna minun koskaan harhailla Sinun luotasi pois.

¹⁵⁷   Oi, te tiedätte minun olevan sellainen vanhanaikainen kaveri. Minun mielestäni tämä voittaa kaikki nuo nykyaikaiset rock’n’roll musiikit miljoonakertaisesti. Noiden vanhojen runoilijoiden kirjoittaessa näitä lauluja, Pyhä Henki tarttui tuohon kynään ja kirjoitti. Oi niin, mieleeni tulee Eddie Pruitt ja Fanny Crosby ja muut heistä.

Älä kulje ohitseni, Oi hellä Pelastaja,
Kuule minun nöyrää huutoani.

¹⁵⁸   Kerran he yrittivät saada Fanny Crosbyä kirjoittamaan maailmallisia lauluja, mutta hän ei myynyt esikoisoikeuttaan, kuten helluntailainen Elvis Presley teki Cadillacien vuoksi. Hän sanoi: “Minä en tekisi sitä mistään hinnasta.”

He sanoivat hänelle: “Sinähän olet sokea. Kuinka luulet tuntevasi Hänet, kun tulet Taivaaseen?”

Hän kääntyi ympäri saaden innoituksen ja sanoi:

Minä tulen tuntemaan Hänet, minä tulen tuntemaan Hänet,
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet, (Kuinka?)
Naulanjäljistä Hänen Käsissään.

Toisin sanoen: “Jos en näe Häntä, tulen koskettamaan Hänen käsiään.”

Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet,
Naulanjaljistä Hänen käsissään.

¹⁵⁹   Eikö se saakin teidät rakastamaan Häntä? Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille. “Ja jos minä menen ja valmistan paikan, Minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni.”

¹⁶⁰   Pienet lapset nyt synnytystuskissanne, totelkaa Jumalan käskyjä. Jos joku ei vielä ole kastettu, vesi on oleva valmiina. Jos olette seurakunnan jäsen, tai mitä hyvänsä haluatte tehdä tai olette tekemässä, jos teitä ei vielä ole kastettu Pyhällä Hengellä, voitte vastaanottaa sen tänä iltana. Ettekö uskokin niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

¹⁶¹   Te sanotte: “veli Branham, on myöhäistä, ja sinä olet saarnannut liian pitkään.”

Paavali kerran saarnasi koko yön tämän kaltaista Sanomaa, ja siellä oli tuo nuori mies, joka putosi ja kuoli. Mutta Paavali oli niin voideltu tämänkaltaisella Sanomalla, että Hän laski ruumiinsa hänen ylleen, ja elämä palasi häneen takaisin. Hän on yhä Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laulakaamme vielä kerran, kätemme kohotettuina Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä.

Missä on pianisti? Olisitko hyvä ja tulisit antamaan meille sävelen, sisar.

Kuinka moni rakastaa Häntä? Nostakaa nyt kätenne ja sanokaa: “Minä todella rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä koko sydämestäni. Minä rakastan Häntä.”

¹⁶²   Laulakaamme se nyt Jumalan kunniaksi silmämme suljettuina ja kätemme kohotettuina Taivasta kohden: “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä.” Palvokaamme Häntä. Tällaisen leikkaavan ja repivän saarnan jälkeen tämä on Jumalan parantavaa balsamia. Gileadissa on balsamia sieluja varten. Laulakaamme se nyt. Antaisitteko sävelen siihen.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁶³   “Ja tästä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun teillä on rakkaus toisianne kohtaan.” Näin on oikein. Jos me emme voi rakastaa toisiamme, jotka me näemme, kuinka voisimme rakastaa Jumalaa, jota emme näe.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,

¹⁶⁴   [Veli Branham puhuu puhujankorokkeella olevalle veljelle.] Jumala siunatkoon sinua. [Veli sanoo: “Täällä olo on suuri Taivaasta annettu kunnia.”] Kiitos, veljeni. [“Se oli tosi hienoa.”] Nyt, luulen, että seurakunta, kaikki, tulivat vahvistetuiksi, vai mitä? [“Kyllä. Todella.”] Jumala siunatkoon sinua, veli Boone. Annan seurakunnan sinulle. Jumala siunatkoon sinua.