65-1031A JOHTAJUUS (Seuraa Minua)
(Leadership)
Prescott, Arizona, USA, 31.10.1965

1       [Lapsiryhmä laulaa laulun Vanhanajan uskonto.] Jos se on tarpeeksi hyvä teille kaikille, on se tarpeeksi hyvä myös meille.

2        [Eräs veli sanoo: “He antavat nyt lahjansa sinulle.”] Oi, sehän on mukavaa. [Lapset antavat veli Branhamille lahjan.] Kiitoksia. [Eräs sisar sanoo: “Vain pieni lahja, veli Branham. Lapset ovat säästäneet pennejään ja kolikoltaan. Ja…?…”] Kiitoksia. Kiitoksia sinulle, pikku veljeni. Kiitoksia teille, lapset. Minä kiitän teitä todella paljon. Ja Jumala siunatkoon teitä.

3       Tiedättehän, Jeesus sanoi: “Sen, minkä te olette tehneet vähäisimmälle näistä, sen te olette tehneet Minulle.” Te olette huomispäivän miehiä ja naisia. Jos on oleva huominen, niin te tulette olemaan sellaisia.

4       Sain rahan. Kiitos sinulle hyvin paljon, rakas. Pitäisiköhän minun avata se? [Veli Branham avaa lahjan ja lukee kortin.] Sait sanotuksi sen kauniisti, on vähän vaikeata… oi, onpa se söpö. Isoisän täytyy ottaa silmälasinsa, tiedättehän: ”Usko… sinapin siemen… Sinun Sanomasi…”

Eikä se olekin suloinen? Oi. Minusta tuntuu niin pahalta, kun annatte minulle tällaisen. “Rakas veli Branham, oi, sinä olet niin hyvä ystävä. Me toivomme, että olisit siunattu kaikkiin löytämiesi asioiden kanssa. Me rakastamme sinua, kaikessa tuossa onnellisuudessa, ja voimassa. Rakas Herra Jeesus runsaasti sinua siunatkoon.”

Oi, se on todella söpöä. Kiitoksia, rakas, jokaiselle teistä. Se on todella sievää.

 [Eräs veli sanoo: “Veli Branham, uskon, että olet samaa mieltä kanssani, että meillä on hyvä pyhäkoulun opettaja.”]

Teillä todella on. (Pidähän tätä puolestani, Billy.) Nyt, tämä on tehty niin sievästi, että minä en haluaisi avata sitä. Hyvin kaunista. Lyön vetoa, että joku äideistä on tehnyt tämän. Onko näin? [Veli Branham avaa toisen lahjan.] Huh? No niin, minun täytyy… Eihän se hyppää ulos? Oi, voi että. Se on todella suloista…?… me menemme sen kanssa. Leo, ihmettelen mihinkä perheeseen hän kuuluu. Hän työntää se sen joka valokuvaan. Se on todella kiva.

Nyt, lapset, se on runsauden sarvi ja minä otan tämän ja ripustan uuteen kotiimme. Ja luulen, että niin pitkään kuin meillä tulee olemaan koti, meillä tulee olemaan tämä muistona pyhäkoulusta täällä Prescotissa. Kiitän Jumalaa, annan kiitoksen Herralle kaikesta, ja annan kiitoksen Jumalalle teistä pienistä hienoista pojista ja tytöistä, jollaisia te kaikki olette. Ajattelitte minua tänä hetkenä. Jumala siunatkoon teitä. Kiitoksia paljon, kyllä, se on todella kiva. Innoitus, sitä me juuri haluamme, jotain sen kaltaista. Uhuh.

 [Eräs veli puhuu] Hienoa.

[Eräs veli sanoo, että laulaminen suunniteltiin vasta aivan viime hetkillä.] Silloin se on parhaimmillaan.

[Ryhmä sisaria laulaa laulun Alas kunniastaan, jonka jälkeen yleisö yhtyy siihen.]

Oi kuinka rakastankaan Häntä! Kuinka ihailenkaan Häntä!
Hengitykseni, auringonpaisteeni, kaikkeni!
Suuri Luojani tuli Pelastajakseni,
Ja koko Jumalan täyteys asuu Hänessä!

 [Sisaret jatkavat Alas kunniastaan laulun kuorosäkeistön laulamista. Eräs veli aloittaa Usko se vaan laulun.]

…usko se vaan,
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.
Usko se vaan, usko se vaan.
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

Uskon että nyt kaiken tämän jälkeen voisin saarnata neljä tuntia. Aloin jo ajatella, että olin väsymässä. Ei ole ihme, että te pienet tytöt ja pojat osaatte laulaa niin hyvin, kun kuulemme, kuinka isot sisarenne laulavat ja äitinne; he ovat hienoja laulajia. Se on todella kaunista. Kuka on tämä pieni tyttö, joka johti tätä laulua? Etkö sinä ole tuo pieni tyttö, jonka tässä törmäsin? Sinulla todella on kaunis ääni, teillä kaikilla. Uskon, että parasta laulamista, mitä koskaan olen kuullut, on juuri täällä. Harjoitteletteko te kaikki sitä koko ajan? [Eräs veli sanoo: “Ei. Me laulamme sillä tavalla.”] Silloin voin sanoa, että teitä on todella siunattu hyvällä laulamisella.

5       Minä pidän hyvästä laulamisesta. Minä yksinkertaisesti rakastan todella hyvää laulamista. Olen aina sanonut, että kun tulen Taivaaseen, haluan mennä sinne, missä he laulavat, ja kuunnella. En koskaan voi saada kyllikseni laulamisesta.

6       Tiedättekö, laulaminen rohkaisee. Te tiedätte sen, ettekö tiedäkin? Kun sotilaat menevät taisteluun, niin mitä he tekevät? He soittavat musiikkia ja laulavat, ja niin edelleen, että se antaisi heille rohkeutta. Ja kun me käymme taisteluun, me laulamme, ja se antaa meille rohkeutta mennä eteenpäin.

7       Kiitän teitä pienempiä tuosta mukavasta lahjasta. Ja se on… Herra Branhamilta ja Rebekalta ja Joosefilta ja Saaralta, meiltä kaikilta, me kiitämme teitä todella paljon. On vaikea sanoa, ilmaista sitä näille pienille, kun tietää, kuinka te säästitte pennosianne. En halua ottaa sitä. Te tiedätte, miltä minusta tuntuu; en halua ottaa sitä. Mutta katsoessani tänne kirjekuoren sisään ja nähdessäni, että heillä oli siellä kymmenen dollarin seteli, minä ajattelin: “Voinko ottaa sen?” Ajattelin: “Kuinka voisin tehdä sen?”

8       Mutta muistan erään pienen kertomuksen, jonka haluan teidän tietävän. Eräänä päivänä siellä oli leskinainen, jolla ehkä oli joukko lapsia… Noiden pienten lasten isä oli kuollut. Ja hänellä oli vain kaksi penniä. Ja hän tuli kerran… Ja se oli kymmenysrahaa, vain pennejä, niin kuin te kaikki säästitte, ja hän pudotti ne Jumalan raha-arkkuun. Jeesus seisoi siellä katsellen häntä. Ja olen ihmetellyt: “Mitä minä olisin tehnyt, jos olisin seissyt siellä?” Olisin luultavasti juossut hänen tykönsä ja sanonut: “Ei, ei, sisar, älä tee sitä. Me emme oikeastaan tarvitse sitä. Sinä tarvitset sen noita lapsia varten.” Näettekö? No niin, minä en olisi antanut hänen tehdä sitä. Mutta Jeesus antoi hänen tehdä sen. Näettehän, Hän antoi hänen tehdä sen. Miksi? Hän tiesi, että on siunatumpaa antaa kuin saada. Hän tiesi, mitä Hän tulisi tekemään hänelle, näettehän.

Niinpä kiitän teitä pienempiä koko sydämestäni.

9       Haluan kiittää jokaista teitä tästä hienosta yhdessäolon ajasta, veli Leo ja Gene. Minulle tämä on itse asiassa ollut kolme palvonnan päivää. Jopa ulkona viidakossa, kun yritän rentoutua ja ajatella olevani metsästämässä, tavalla tai toisella, katson teitä ja kuulen teidän puhuvan. Minulla oli etuoikeus tänään iltapäivällä vierailla kodeissanne. En ole koskaan nähnyt mennessäni mihinkään, aion kutsua sitä kyläksi, missä koskaan olisin nähnyt niin monia puhtaita ja siistejä koteja ja ihmisiä ja niin paljon kunnioitusta Kristusta ja Evankeliumia kohtaan. En ole koskaan nähnyt sitä missään. Ja te olette todella aloittaneet oikealla tiellä. Jatkakaa vain eteenpäin menemistä, ja Jumala on oleva kanssanne. Ja tapasin joitakin teistä, tapasin eräänä päivänä nämä sisaret, en edes tunne heitä, koska kaikki, mitä saatoin nähdä noiden huivien alta, oli silmät ja nenät. Ja uskon nyt tuntevani teidät paremmin, veli Leon ja Genen kohteliaasti viedessä minut ympäri vieraillakseni kodeissanne ja saadessani puristaa kättä näiden pienten lasten kanssa, tulevan aikakauden profeettojen ja profetissojen kanssa, jos mitään aikakautta tulee.

10   Tiedättekö, Jeesus rakastaa pieniä lapsia. Te tiedätte Hänen tekevän niin. Ja kerran siellä oli eräs pieni poika nimeltä Mooses, ja me tulemme puhumaan hänestä hetken kuluttua. Ja hän oli oikein hieno… Tiedättekö, mikä auttoi tekemään hänestä hienon pojan? Hänellä oli hyvä äiti, joka kasvatti hänet. Näettekö, se sen teki. Hän opetti hänelle Herrasta. Ja teillä pienillä pojilla ja tytöillä on samanlaiset äidit, jotka kasvattavat teitä opettaen teille Herrasta. Rakastakaa heitä.

11   Tiedättekö mitä, tiedättekö, mikä on Raamatussa ensimmäinen Käsky, jota seuraa lupaus? Teistä voi olla hieman vaikeata ymmärtää näitä Käskyjä. Ensimmäinen Käsky on, ettei saa olla mitään muuta Jumalaa kuin Hän, tuo suuri Käsky. Ja ensimmäinen Käsky, jota seuraa lupaus, on lapsille. Tiesittekö sitä? Katsokaahan, Hän sanoi: “Lapset, totelkaa vanhempianne, niin että eläisitte maan päällä pitkään päivät, jotka Herra sinun Jumalasi on sinulle antanut.” Totelkaa vanhempianne ja tehkää niin kuin teette, niin se ehkä antaa teille pidemmän elämän maan päällä, enemmän aikaa palvella Häntä.

12   Toivon tänään, että katson joukkoa tulevien päivien saarnaajia ja laulajia ja evankelistoja, jos vielä päiviä meidän aikamme jälkeen tulee.

13   Ja sitten vielä yksi asia, te tapatte miehen ystävällisyydellä. Olen syönyt kunnes en enää voinut syödä, eikä minua ole koskaan kestitetty niin paljoa. Vaikka olisin ollut Enkeli suoraan Taivaasta, ei minua olisi voitu kohdella yhtään paremmin. Ainoa asia, jonka voin teille sanoa, on: “Kiitoksia.” Ja kun tulette Tucsonin suunnalle, en ehkä kykene kestitsemään teitä niin mukavasti, koska en tiedä miten, koska minä en osaa toimia sillä tavoin, mutta tulen tekemään parhaani. Tulkaa käymään.

14   Veli ja sisar Shantz, haluan todella kiittää heitä. Ja minulla oli etuoikeus tavata sievä, nuori tyttärenne ja poikanne tänään iltapäivällä. Ja kiitän teitä, että olette avanneet meille tämän kodin palvontaa varten. Sen kaltaisia asioita tapahtui Raamatun päivinä, tiedättehän, että Evankeliumi oli… Tiedän, että se kuulostaa hyvin pieneltä. Mutta meidän mielestämme se ei ole sitä, vaan tämä on Jumalalle sama asia kuin se oli heille tuona päivänä.

15   Muistakaa, jos vielä kuluu monia vuosia, he tulevat katsomaan taaksepäin tänne ja sanomaan: “Jos vain olisin elänyt noina päivinä siellä Prescottissa! Jos vain olisin elänyt…” Näettekö? Nyt me elämme tuossa päivässä. Sitten tulemme tien päähän ja odotamme palkkaamme tuona suurena päivänä.

16   Nyt tulemme avaamaan Jumalan Sanan ja lukemaan. Mutta juuri ennen kuin teemme sen, puhukaamme hetken Hänelle.

17   Rakas Jeesus, en osaa ilmaista tunteitani ja kiitollisuuttani veli Mercieriä ja veli Goadia ja kaikkia näitä hienoja ihmisiä ja heidän pieniä lapsiaan kohtaan siitä, kuinka ystävällisesti he ovat näyttäneet meille paikkoja siitä asti, kun olemme olleet täällä. Tuo ystävällisyys ohittaa kaiken sen, mitä me odotimme. Ja me tiedämme, että he ovat mukavia ja suloisia. Mutta me emme tienneet, että meitä kohdeltaisiin senkaltaisella kuninkaallisella tavalla. Ja Herra, rukoilen, että Sinun Läsnäolosi tulisi aina olemaan näiden ihmisten leirissä, että Pyhä Henki täyttäisi jokaisen sydämen täällä, ja että Sinä antaisit heille Iankaikkisen Elämän. Ja nauttiessamme tänään voikoon siellä olla loputon päivä, kun me kohtaamme Hänen Läsnäolossansa, jota me palvomme ja rakastamme ja jolle me annamme kaiken ylistyksen näistä asioista. Siihen aikaan asti, Herra, pidä meidät uskollisina Hänelle ja Hänen Sanallensa. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

18   No niin, olin niin pitkään tänä aamuna, joten yritän tehdä sen todella nopeasti tänä iltapäivänä ja puhua sellaisella tavalla, että ehkä nämä pienemmät ja myös vanhemmat tulevat ymmärtämään.

19   Haluan lukea tässä Kirjoituksen, joka löytyy Pyhän Markuksen kirjasta. Haluan lukea osan Pyhän Markuksen 10. luvusta, alkaen jakeesta 17.

Ja kun hän oli lähtenyt tielle, tuli eräs juosten ja polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: Hyvä Opettaja, mitä minun tulee tehdä, että voisin periä iankaikkisen elämän?

Ja Jeesus sanoi hänelle: Miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole yhtään hyvää paitsi yksi, joka on Jumala.

Sinä tiedät käskyt: Älä tee aviorikosta, Älä tapa, Älä varasta, Älä sano väärää todistusta, Älä petoksella anasta, Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Ja hän vastasi ja sanoi hänelle: Opettaja, kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudestani asti.

Silloin Jeesus katsoen häntä rakasti häntä, (tätä nuorta miestä) ja sanoi hänelle: Yksi asia sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä tahansa sinulla on, ja anna köyhille, ja sinulla on oleva aarre taivaassa: ja tule, ota ristisi, ja seuraa minua.

Ja hän oli surullinen siitä sanonnasta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

20   Nyt teille lapsille ja teille aikuisille ja kaikille, haluan tehdä tämän pienen Sanoman niin ajankohtaiseksi kuin voin ja niin nopeasti kuin osaan. Ja haluan ottaa tekstiksi “seuraa Minua” ja haluan ottaa aiheeksi: Johtajuus. Seurata, olla jonkun johdettavissa. Johtajuus ja “seuraa Minua”. Te nuoret ihmiset…

21   Muistakaa se, ensimmäisellä askeleella, jonka kukaan meistä koskaan otti, joku johdatti, talutti meitä. Te äidit muistatte nuorimman poikanne tai tyttönne ensiaskeleen. He eivät itse enää muista sitä. Mutta joku johti teitä ensiaskeleellanne. Muistan, kun Billy Paul otti ensiaskeleensa; Joosef ja kaikki muutkin heidän ottaessa ensimmäisen askeleensa.

22   Tavallisesti äidillä on tilaisuus johtaa lapsen ensimmäistä askelta, koska hän on kotona isän työskennellessä ja yrittäessä hankkia elatusta. Mutta se on, he ottavat ensimmäisen askeleensa. Ja illalla isän tullessa kotiin hänelle sanotaan: “Isä, Johnny tai Mary”, pieni poika tai tyttö, “osaa kävellä! Tule katsomaan! Ja te otitte vain yhden askeleen, ja äidin ehkä täytyi pitää kiinni teistä, tai teidän piti pitää kiinni äidin sormesta, koska te olitte jotenkin heikko ja käännyitte vähän sivuttain, tiedättehän, ja kaaduitte alas. Niinpä teidän täytyi pitää kiinni äidin kädestä ottaaksenne ensimmäisen askeleenne.

23   No niin, joku auttoi teitä ottaessanne ensiaskeleenne. Ja ottaessanne elämänne viimeisen askeleen joku tulee johtamaan, taluttamaan teitä. Näettekö, se on totta. Haluan teidän muistavan sen. Ensimmäinen askeleenne, joku johti teitä. Ja viimeinen askeleenne, joku tulee johtamaan teitä.

24   Meidän täytyy olla johdettuja. Te tiedätte Jumalan verranneen meitä lampaisiin. Ja tiesittekö, ettei lammas osaa johtaa itseään? Se harhailee ja eksyy pois; se ei yksinkertaisesti osaa johtaa itseään. Sillä täytyy olla joku johtamassa sitä. Ja joskus… Paimenen oletetaan johtavan lampaita. Nyt aikaisemmin Herran Jeesuksen päivinä Hän oli se hyvä Paimen, joka johti lampaita.

25   Mutta tänään, näettehän, me elämme toisessa ajassa, kaikki on muuttunutta ja vääristeltyä. Tiedättekö, minkä täytyy johtaa lampaita tänään? Vuohen. Ja tiedättekö, minne tuo vuohi johtaa ne? Suoraan teurastettavaksi. Nuo pienet lampaat eivät tiedä, minne ovat menossa, joten vuohi johtaa ne käytävää ylös teurastettavaksi, eivätkä lampaat tiedä tehdä muuta kuin seurata johtajaa, ja niin se johtaa ne tähän teurastukseen. Ja sitten vuohi hyppää itse pois käytävältä ja lampaat menevät sisälle ja tulevat tapetuiksi. Näettekö, tuo vuohi, väärä johtaja.

26   Mutta Jeesus, Hyvä Paimen, joka johti lampaita, Hän johti heidät Elämään ja piti heitä kädestä. Näettekö, mutta jonkun täytyy johtaa lampaita.

27   Ensimmäisenä on äidin ystävällisyys, sitten isän sana. Sen jälkeen kun äiti auttaa teitä ensiaskeleellanne, te katsotte isäänne, jokainen meistä, oppiaksemme viisautta, koska hän on perheen pää. Ja hän tavallisesti, ei siksi että hän olisi sen älykkäämpi, vaan koska hänet on vain tehty perheensä johtajaksi, joten me seuraamme sitä, mitä isämme käskee tekemään. Kun hän sanoo: “Nyt poikani, haluaisin sinun tekevän sellaisen-ja-sellaisen asian”, niin me kuuntelemme häntä, koska se on viisautta. Mutta kuunnelkaa, näettekö, hän on oppinut melkoisesti, ja meidän täytyy kysyä häneltä nähdäksemme, mitä hän on oppinut, ja sitten me voimme saada hyödyn hänen kauttaan siitä, mitä hän on oppinut. Hän sanoo meille: “Älä nyt mene ja tee tätä, koska minä tein niin. Minun isäni kielsi aina tekemästä sitä, mutta minä tein sen, ja se aiheutti minulle tämän”, jotakin pahaa. Sitten hän, isä, sanoo meille, kuinka tehdä ja mitä tehdä oikein.

28   Sitten sen jälkeen kun äiti on johtanut meitä siihen asti, kunnes meidän täytyy saada vähän viisautta, ymmärrystä isältä, sitten sen jälkeen me saamme toisen johtajan, ja se on opettaja, joku hyvä koulunopettaja. Hän yrittää opettaa teitä ja antaa teille koulutuksen, että sopisitte paremmin elämässä paikallenne, asemaanne, niin että osaatte lukea Raamattuanne ja osaatte lukea laulujanne ja voitte itse lukea ja oppia Jumalasta. Näettekö? Ja sitten toinen asia, ehkä jos teillä olisi liikeasioita, ja joku kirjoittaisi teille kirjeen, äiti, isä, tai joku kirjoittaisi teille kirjeen, ettekä te osaisi lukea sitä. Näettekö? Niinpä opettaja sitten saa teidät ja hän johtaa teidät oppimaan kirjoitus- ja lukutaidon. Ja on hyvä asia, kun joku hyvä opettaja opettaa teille oikeita asioita. Mutta nyt sen jälkeen kun te jätätte sen, sen jälkeen kun te jätätte tuon opettajan, vaihtuu opettaja toisensa jälkeen, ensimmäisen luokan alkuasteelta eteenpäin, kunnes te menette keskikouluun, tai yliopistoon. Sitten kun te jätätte yliopiston, on opettaja lopettanut johtamasta teitä. Näettekö?

29   No niin, äiti opetti teidät kävelemään. Isä opetti teille, kuinka olla terävä ja mukava nuori mies ja kuinka huolehtia itsestänne ja kuinka käyttäytyä. Opettaja on opettanut teille koulutuksen, kuinka lukea ja kirjoittaa oikein. Mutta nyt kun te jätätte isän, te jätätte äidin, te jätätte tuon opettajan, nyt jonkun täytyy ottaa teidät johtoonsa tästä eteenpäin. Kenet te nyt haluaisitte ottaa johtajaksenne tästä eteenpäin? [Joku lapsista sanoo: “Jeesuksen.”] Oikein. Jeesus voi viedä teidät tästä eteenpäin. No niin, se oli oikein hyvä vastaus, oikein hieno. Jeesus vie teidät siitä eteenpäin.

30   Te näette nyt, että tätä nuorta miestä, josta me nyt puhumme, häntä kutsuttiin rikkaaksi nuoreksi hallitsijaksi. Tämä mies oli saanut melko hyvän opastuksen. Hänen äitinsä oli opettanut hänet kävelemään. Ja näettehän, hän oli vielä nuori mies, ehkä juuri yliopistosta suoriutunut ja hyvin suosittu nuori mies. Ja ollen hyvin kasvatettu hän ehkä käveli oikein ja niin edespäin, niin kuin hänen äitinsä oli hänelle opettanut.

31   Ja hän oli myös ollut menestyvä nuori mies, katsokaahan, hänestä oli jo tullut rikas. Ja hän oli vain nuori mies, ehkä kahdeksantoistavuotias, juuri koulunsa päättänyt, ja hän oli rikas. Katsokaahan nyt, hänellä oli ollut oikean kaltainen opettaja, joka opetti hänet kävelemään oikein. Hänellä oli ollut isässään oikeankaltainen opettaja, niin että ollessaan vielä nuori mies hän jo oli rikas rahallisesti, hän oli tehnyt paljon rahaa. Hän on voinut olla todella… Jopa tuossa iässä hän jo oli hallitsija, hyvin menestynyt. Näettekö? Ja nyt hänellä oli ollut opettaja, joka oli opettanut hänelle oikein, kuinka hänen tulisi olla. Hänellä oli saanut koulutuksensa.

32   Ja sitten toinen opettaja, joka tällä nuorella miehellä oli ollut, riippuen siitä miten teidät on kasvatettu, mutta tälle nuorelle miehelle oli opetettu uskontoa kodissaan.

33   Nyt, joillakin lapsilla, tiedättekö, että on paljon pieniä lapsia, joilla ei ole minkäänlaista uskonnon opetusta kotona? Heidän äitinsä ja isänsä eivät usko Jumalaan. Ja heidän isänsä ja äitinsä juovat ja polttavat ja tappelevat ja juoksevat ulkona öisin ilman toistensa seuraa ja muuta sellaista, eivätkä valmista päivällistä pienille pojilleen ja tytöilleen. Ettekö olekin iloisia, että teillä on todella hyvä kristitty isä ja äiti? Nyt kun teillä itsellänne on lapsia, niin ettekö haluakin olla samankaltainen isä ja äiti, kuin teidän isänne ja äitinne on? Näettekö? No niin, se on kaikki hyvää.

34   Nyt tämä nuori mies oli saanut uskonnollista opetusta. Näettekö, ja se oli paljon enemmän kuin joillakin heistä oli, koska he eivät olleet saaneet uskonnollista opetusta… Mutta tämä nuori mies oli saanut uskonnollista opetusta, koska hän sanoi pitäneensä Käskyt siitä asti kun hän oli vain poika.

35   Nyt teillä kaikilla on myös hyvät uskonnolliset opettajat, jokaisella teistä. Ja teillä kaikilla pienillä teini-ikäisillä tytöillä ja pojilla oli hyvät opettajat, teidän äitinne ja isänne täällä tässä leirissä. Heillä on kaikki mahdolliset edellytykset tehdä teistä todella hyviä miehiä ja naisia, Jumalan palvelijoita.

36   Koska muistakaa, jonakin päivänä te tulette kuolemaan, tai sitten teidät tullaan muuttamaan Taivaaseen. Ja jos te kuolette ennen Hänen Tulemustaan, tulette te olemaan ylöstemmattuja ensin. Tiesittekö sitä? Tiesittekö, että ne, jotka ovat kuolleita… Jos äiti ja isä kuolevat ennen teitä, eikä Jeesus tule meidän sukupolvessamme, niin tiedättekö, että nämä, äiti ja isä, ovat tuleva esiin ensin, kirkastettuina, ennen teitä? Näettekö? Jumalan pasuuna on soiva, ja Kristuksessa kuolleet ovat nouseva ylös ensin, ja sitten meidät, jotka olemme elossa ja jäljellä, tullaan tempaamaan ylös heidän kanssaan. Meidät tullaan muuttamaan sillä tavalla. Meidän täytyy muistaa, että se on pääasia elämässä. Ymmärrättekö te sen nyt? Se on se pääasia elämässä, joka meidän täytyy tehdä: valmistautua kohtaamaan Jumala.

37   Nyt pelkkä uskonto ei auta. Katsokaahan tätä nuorta hallitsijaa tässä. Hän sanoi: “Hyvä Opettaja…” Muistakaa nyt, ennen kuin sanon sen, hänet oli opetettu elämään oikein. Hänellä oli hyvä koulutus. Hänelle oli opetettu liikeasiat. Ja hän oli rikas ja hän oli hallitsija ja hän oli uskonnollinen. Mutta hän joutui vastatusten toisen ongelman kanssa, joka on kaikkien meidän edessänne: se on Iankaikkinen Elämä. Uskonto ei anna meille Iankaikkista Elämää. Uskonto on peite, mutta se ei anna meille Iankaikkista Elämää. Ja vaikka parhaat opettajat, mitä oli olemassa, olivatkin opettaneet häntä, puuttui häneltä kuitenkin jotakin. Ja tuo nuori mies tiesi sen, koska hän sanoi: “Hyvä Opettaja, mitä voin tehdä periäkseni Iankaikkisen Elämän?”

38   Nyt te uskotte, että Jeesus on Jumala, ettekö uskokin? Niinpä Hän tiesi tämän nuoren miehen ajatukset, joten Hän sanoi: “Pidä Käskyt.” Hän meni suoraan takaisin hänen uskontoonsa nähdäkseen, mitä hän sanoisi uskonnostaan. Ja nyt, toisin sanoen Hän sanoi: “Pidä uskontosi.”

39   Hän sanoi: “Olen tehnyt sen siitä lähtien kun olin poika”, niin kuin tekin pienet pojat teette. “Äitini ja isäni ja pappini opettivat minulle uskonnon. Mutta uskonnostani huolimatta minä kuitenkin tiedän, ettei minulla vielä ole Iankaikkista Elämää.” Näettekö?

40   Te voitte olla hyviä. Ette varasta. Ette polta. Ette valehtele. Ette valehtele isälle ja äidille. Ette kerro tuota ensimmäistä valhetta, koska kerrottuanne yhden, on niin helppoa kertoa toinen, näettehän. Mutta sitä teidän ei tule tehdä. Älkää kertoko ensimmäistäkään valhetta.

41   Tiesittekö, ettei ruumistanne ole tehty valehtelemista varten? Tiedättekö, heillä on nyt eräs koje, se on hermojanne vasten. He voivat panna renkaan ranteeseenne tähän ja päänne ympärille, ja sitten te voitte sanoa: “Valehtelin siinä asiassa, mutta voin sanoa sen niin sujuvasti, että he uskovat minun kertoneen totuuden.” Ja te voitte…

42   He voivat kysyä: “Olitteko jossakin tietyssä paikassa, kuten, istuitteko veli Shantzin asuntovaunussa veli Branhamin saarnatessa sunnuntaina iltapäivällä?” Siis tänään.

Ja te voitte sanoa: “Ei. En istunut siellä. En.”

43   Tiedättekö, mitä tuo valheenpaljastaja tulee sanomaan? “Kyllä sinä istuit. Kyllä vaan, sinä istuit.”

Te sanotte: “En tehnyt sitä.”

Se tulee sanomaan: “Kyllä, sinä teit.”

44   Miksi? Koska valhe on niin hirvittävä asia. Ruumista ei ole tehty valehtelua varten. Ja se on niin hirvittävä asia, että koko hermojärjestelmänne järkyttyy, kun te valehtelette. Whew! Se järkyttää, niin että te saatte vatsahaavoja, sieni-kasvaimia; se tappaa teidät. Ja niinpä sitten valhe on paha asia, näettehän, koska teidän ei oleteta valehtelevan, varastavan tai tekevän mitään näitä asioita.

45   Niinpä tämä nuori mies ei luultavasti ollut valehdellut, ei ollut koskaan varastanut, mutta hän oli tietoinen siitä, että hän tarvitsi vielä Iankaikkisen Elämän, joten hän sanoi: “Mitä voin tehdä saadakseni Sen?”

46   Ja Jeesus osoitti nyt tässä, ettei uskonto tule sitä tekemään. Niinpä Hän ojensi sen takaisin hänelle ja sanoi: “Pidä Käskyt.”

47   Ja hän sanoi: “Opettaja, olen tehnyt sen siitä lähtien kun olin pieni poika, tai vain nuorukainen. Olen tehnyt tämän.” Mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Niinpä Hän sitten sanoi: “Jos haluat mennä sisälle Elämään, Iankaikkiseen Elämään, jos haluat olla täydellinen, mene silloin ja myy mitä…”

48    Katsokaahan nyt, käy kyllä päinsä, että on rahaa. Katsokaahan, teillä voi olla rahaa, te voitte olla rikas ja olla hallitsija, se kyllä käy päinsä. Mutta riippuu siitä, millä tavalla te toimitte tultuanne sellaiseksi, näettehän.

49   Hän sanoi: “Mene ja myy, mitä sinulla on, ja anna se köyhille, niille, joilla ei ole mitään. Sitten tule ja seuraa Minua, niin sinulla on oleva aarteet Taivaassa.” Mutta tuolla nuorella miehellä oli niin paljon rahaa, ettei hän tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Katsokaahan nyt, hän oli hyvin suosittu, tuo nuori mies.

50   Hän oli hyvin varustettu elämää varten, sillä tavalla kuinka hänen isänsä ja äitinsä ja pappinsa ja kaikki heistä olivat hänet varustaneet, mutta yhä hän tiesi, että häneltä puuttui jotakin. Nyt olen puhumassa aikuisille. Hän tiesi, että häneltä puuttui jotakin, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Hän tiesi sen. Näettekö?

51   Uskonto ei tuota Iankaikkista Elämää. Eivät muotomenot, aistimukset tai se, että tunnette jotakin; te voitte pelästyä, tuntea jotakin. Näettekö? Te voitte itkeä, se on hyvä, huutaa, se on hyvä, mutta se ei vielä ole Se, näettehän. Te olette vastatusten Iankaikkisen Elämän kanssa.

52   Te sanotte: “Mutta minä olen ollut niin uskollinen baptisti, metodisti, presbyteeri tai helluntailainen kuin olla voi.” Siitä ei vielä ole kysymys.

53   Tämä nuori mies oli myös sitä. Hänelle oli opetettu tuon päivän uskonto, mutta hänellä ei vielä ollut Iankaikkista Elämää, joten hän halusi tietää, mitä tehdä. Häntä oli opastettu menestyksekkäästi tätä varten, mutta kun hän tuli vastatusten Sen kanssa, hän hylkäsi Iankaikkisen Elämän johtajuuden. Hänen toisilla johtajillaan oli ollut sellainen ote häneen, ettei hän halunnut päästää irti siitä. Näettekö?

54   No niin, siinä on jotakin sellaista, mitä veli Branham sanoo, joitain asioita, jotka ovat vähän liian syvällisiä teille, näettehän.

55   Koulutus on hieno asia, teidän tulee mennä kouluun ja opiskella. Näettehän, se on hyvä, mutta se ei pelasta teitä. Omistaa paljon rahaa, se on hyvä. Silloin voitte kasvattaa lapsenne ja antaa heille hyviä vaatteita ja asioita. Aivan niin kuin isä ja äiti ovat työskennelleet teidän puolestanne. Se on hyvä, mutta kuitenkaan se ei vielä pelasta teitä. Näettekö? Tai te voitte mennä johonkin laboratorioon ja oppia yhdistämään erilaisia aineita tai halkaisemaan atomeita tai te voitte mennä rakettiin ja mennä kuuhun, mutta se ei tule pelastamaan teitä.

56   Teidän täytyy kohdata yksi asia, Iankaikkinen Elämä, ja on olemassa vain yksi Henkilö, joka voi antaa sen teille. Äiti ei voi antaa sitä teille. Isä ei voi antaa sitä teille. Pastorinne ei voi antaa sitä teille. Johtajanne täällä ei voi antaa sitä teille. Jokaisen, joka saa Iankaikkisen Elämän, täytyy tulla Jeesuksen Kristuksen tykö. Hän on Ainoa, joka voi antaa teille Sen osan.

57   Opettajanne voi taitaa teille koulutuksen, hän voi opettaa teitä. Teidän täytyy oppia se. Teidän äitinne voi opettaa teitä kävelemään, mutta teidän itsenne täytyy oppia kävelemään. Isänne voi opettaa teille kuinka olla liikemies, mutta teidän täytyy oppia se. Mutta vain Jeesus voi antaa teille Iankaikkisen Elämän. Ymmärrättekö?

58   Teidän pappinne, johtajanne ja niin edelleen, voivat opettaa teille uskontonne. Te voitte oppia sen Sanoman, jota me yritämme opettaa, mutta se ei vielä anna teille Iankaikkista Elämää. Teidän täytyy vastaanottaa tuo Persoona, Jeesus Kristus, omistaaksenne Iankaikkisen Elämän nyt. Ymmärrättekö te nyt kaikki sen? Teidän täytyy vastaanottaa Persoona, Jeesus Kristus. Mutta joskus toinen johtajuus saa niin paljon vaikutusvaltaa meidän ylitsemme, kunnes me emme tiedä, mitä tehdä sitten, kun tuo… tuo aika tulee.

59   No niin, on kuolettava asia hylätä Iankaikkisen Elämän johtajuus, koska, katsokaahan, se on Elämä, joka ei voi koskaan loppua. Nyt, koulutus, se on hienoa, se tulee auttamaan meitä täällä. Liike-elämä, se on hienoa. Raha, se on hienoa. Olla hyvä poika tai tyttö, se on hienoa. Mutta katsokaahan, kun elämä täällä on päättynyt, silloin se on kaikki siinä. Ymmärrättekö te? Ymmärrättekö te aikuiset? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettehän, silloin se on kaikki siinä. Mutta sitten meidän täytyy vastaanottaa Jeesus Kristus Iankaikkiseksi Elämäksi. Jeesus yksin voi johtaa teidät Siihen.

60   Ja vaikkakin tämä nuori mies oli saavuttanut kaikki nämä asiat koulussa ja vanhempiensa avulla, kadotti hän suurimman asian, mitä hänellä olisi voinut olla: Pyhän Hengen johtajuuden, sillä Jeesus sanoi: “Tule, seuraa Minua.”

61   Ja te nuoret tytöt, jotka juuri olette päättämässä koulun, jotkut teistä tulette saamaan päästötodistuksenne melko pian. Ja te nuoret pojat, suurin johtajuus, mitä on olemassa, on Jeesus Kristus, sillä se on Johtajuus Iankaikkiseen Elämään. No niin, tämä Johtajuus on jokaisen inhimillisen olennon edessä, heille annetaan tilaisuus valita.

62   Ja se on yksi suuri asia, joka meillä on elämässä: valinta. Jonakin päivänä… Tiedättekö, isä ja äiti valitsivat haluavansa pienen pojan tai tytön, niin kuin te kaikki olette.

63   Sitten, jonkin ajan kuluttua teillä on oikeus valita tahdotteko te oppia opettajalta vai ette. Tuo opettaja voi opettaa teitä, mutta te voitte olla vain pieni paha poika ettekä halua oppia, tai pieni, paha tyttö ettekä halua ollenkaan kuunnella. Katsokaahan, teidän täytyy tehdä valintanne, vaikka olettekin vielä pieniä.

64   Ja äiti sanoo: “Saitko kympin kokeissa?”

“En, olin hyvin huono.” Näettehän nyt, te voitte…

Äiti sanoo: “Nyt sinun täytyy opiskella.” Ja teidän täytyy sitten tehdä se, jatkaa opiskelemista, niin kuin äitinne on käskenyt, niin kuin isänne on käskenyt. Näettehän, teidän täytyy opiskella.

65   Mutta teillä on valintanne, te voitte tehdä sen tai olla tekemättä. Te voitte sanoa: “En halua tehdä sitä.” Näettekö, teillä on valinta.

66   Jonkin ajan kuluttua teidän täytyy valita, minkä tytön kanssa menette naimisiin, minkä pojan kanssa menette naimisiin.

67   Kaikkialla elämässä teidän täytyy valita. Ja sitten teidän myös täytyy valita tahdotteko te elää tämän elämän jälkeen tai haluatteko vain olla joku hyvä, suosittu henkilö, joku filmitähti, tanssija, tai jotakin muuta.

68   Ja katsokaa näitä pieniä tyttöjä, jotka täällä hetki sitten lauloivat, tuon lapsen täytyy vain kehittää tuota ääntä ja hän tulee olemaan oopperalaulaja, tai joku laulaja. Kuuntelin näiden pienten poikien ääntä, te voisitte olla samalla tavoin kuin Elvis Presley ja myydä esikoisoikeutenne. Näettehän, sitä te ette halua tehdä. Katsokaahan, se on Jumalan teille antama lahjakkuus, ja teidän täytyy valita tuletteko te antamaan tuon lahjakkuutenne Jumalan käyttöön vai tuletteko antamaan sen perkeleen käyttöön. Näettekö?

69   Veli Leo tässä, teidän veljenne, näettehän, hänellä oli lahja tulla ja johtaa ihmisiä. Mitä hän nyt tulee tekemään sen kanssa? Meneekö hän liike-elämään ja tekee itsestään miljonäärin vai pitäisikö hänen tulla tänne ja valmistaa kotipaikka, missä ihmiset voivat tulla yhteen, kaikkien pienten lastenne kanssa? Näettekö, teidän täytyy valita mitä tulette tekemään.

70   Jokaisen meistä on tehtävä valinta. Ja se on meitä jokaista vastassa. Mutta kaikkien meidän edessämme on tämä yksi asia: “Mitä me tulemme tekemään Iankaikkisen Elämän kanssa? Tulemmeko elämään tämän jälkeen vai emme?” Silloin meidän täytyy tulla Jeesuksen tykö saadaksemme Sen. On tilaisuus valita. Se on yksi asia, jonka Jumala on meille antanut. Hän ei pakota jotakin yllemme. Hän vain antaa meidän tehdä oman valintamme. Niinpä teitä ei tarvitse pakottaa, te vain teette oman valintanne.

71   Seuratkaamme vain tätä nyt, aikuiset ja kaikki lapset yhdessä nyt, muutamia minuutteja. Seuratkaamme tätä nuorta miestä ja hänen valintaansa nähdäksemme, mihin se johti hänet.

72   Nyt, nämä tytöt kauniine äänineen ja nämä nuoret pojat. Ehkä teillä nyt kasvaessamme on hyvä lauluääni. Ottakaamme nyt vain tuo yksi asia, musiikki. Te saatatte jonakin päivänä ajatella sitä.

73    Tehän tiedätte tämän pojan nimeltä Elvis Presley? Te olette kuulleet ääninauhojani. Te olette kuulleet, kuinka minä en paina alas tuota poikaa, mutta tuolla pojalla oli sama tilaisuus, joka teillä kaikilla on. Näettekö, ja mitä hän… Hän totesi osaavansa laulaa. Ja tarkatkaa, mitä hän teki, aivan saman asian, jonka Juudas teki, Juudas Iskariot, hän myi Jeesuksen. Jeesus antoi tuolle pojalle tuon hyvän äänen. Ja mitä hän tekee? Kääntyy ympäri ja myy sen perkeleelle. Näettekö, hänen on tultava tien päähän. Näettekö? Hän kieltäytyi vaeltamasta Jeesuksen kanssa.

74   Nyt tämä nuori mies tässä, tämä nuori rikas hallitsija, hän teki saman asian. Seuratkaamme ja nähkäämme, mitä hän teki. Epäilemättä, ollen suuri mies niin kuin hän oli, hän luultavasti oli komea nuori mies, tumma tukka kammattuna jakaukselle ja hienoissa vaatteissa. Ja nuoret tytöt ajattelivat: “Pojat, siinäpä on komea nuori mies!” Oi, niin he tekivät. Hänen vilkuttaessaan heille. He flirttailivat takaisin hänelle ja muuta sellaista.

75   Ja hän ajatteli olevansa joku suuri mies, suuri henkilö, näettehän, koska hän oli komea ja hän oli nuori. Hän ei katsonut tänne tien päähän. Hän katsoi vain tänne. “Minä olen nuori. Minä olen komea, minä olen rikas. Voin ostaa mitä haluan. Voin ottaa nämä tytöt ja pojat; he kaikki pitävät minusta. Ja he tietävät, että olen suuri mies.” Ja näettehän, hänellä oli kaikki se. Hän oli seurannut isänsä ohjeita ja kaikkea muuta. Ja: “Minä olen hyvin uskonnollinen. Minä käyn kirkossa.” Ja hän voi nyt seurata sitä, näettehän, ollen hyvin suosittu, rikas ja kuuluisa. Ja hän…

76   Aivan samoin on tänään, samoin myös teillä voisi olla tilaisuus tulla filmitähdeksi tai joksikin sen kaltaiseksi. Useimmat nuorista tänään, puhukaa heille, niin he tietävät enemmän näistä filmitähdistä kuin, mitä he tietävät Jeesuksesta. Näettekö? Ja te lapset opitte tietämään Jeesuksesta. Kun jokin elokuva tulee paikkakunnalle, he tuntevat kaikki nuo näyttelijät ja tietävät kaiken siitä. He tietävät kaiken sen paremmin kuin Tämän. Puhukaa heille Raamatusta, he eivät tiedä mitään Raamatusta. Näettekö, se on väärän valinnan tekemistä nyt. Joku laulaja myy Jumalan antaman lahjansa kuuluisuudesta.

77   Sitten me näemme hänet elämän lopulla. Seuratkaamme häntä vähän pidemmälle. Tiedättekö, mitä Raamattu sanoo tästä nuoresta miehestä? Hän menestyi yhä enemmän. Niinpä, joskus menestys ei merkitse sitä, että olette tehneet oikean valinnan. Tiedättekö mitä hän teki? Hän meni ulos ja hänellä oli suurta aikaa. Hän jäljesti suuria kutsuja, tuhlasi paljon rahaa, ja kaikkea, tyttöihin ja kaikkeen muuhun. Ja sitten hän meni naimisiin ja hänellä ehkä oli perhettä. Ja hänen omaisuutensa vain lisääntyi niin, että hänen täytyi rakentaa uusia aittoja ja varastoja. Ja hän sanoi: “Näettekö, minä en seurannut Jeesusta, ja katsokaa, mitä minulla on!” Näettekö?

78   Te voitte kuulla ihmisten sanovan sen, ja olen kuullut, kuinka he ovat sanoneet: “Katsohan, kuinka Hän on siunannut minua.” Se ei lainkaan merkitse sitä. Näettekö?

79   Ja jonkun ajan kuluttua hänen aittansa paisuivat niin, että hän sanoi: “Sielu, voit levätä. Minulla on niin paljon rahaa ja olen niin menestynyt! Ja olen niin suuri mies! Kuulun kaikkiin klubeihin. Ja minulla on maailman rikkaudet käsissäni. Omistan paljon maata ja suuria summia rahaa, ja kaikki pitävät minusta. Mikä hieno henkilö olenkaan.”

80   Mutta tiedättekö, Raamattu sanoo, että tuona yönä Jumala sanoi hänelle: “Minä tulen vaatimaan sielusi.”

81   Mitä sitten tapahtui? No niin, siellä oli eräs kerjäläinen, köyhä vanha kristitty, joka makasi siellä hänen porttinsa pielessä. Ja kun he…

82   Siellä Jerusalemissa, heillä oli tapana syödä talon katolla. Ja leivän muruja putoaa tällä tavalla ja lihanpaloja ja niin edelleen, sinne lattialle, kun he tiputtelevat niitä. Eivätkä he poimi niitä ylös, koska kaikki Jerusalemissa, tuossa vanhassa kaupungissa on…

83   Sopii kai sanoa tässä pieni vitsi? Siellä on niin sanottuja “vapaamatkusta-jia”. Tiedättekö mitä ne ovat? Kärpäsiä leivässä, kärpäsiä lihassa, kärpäsiä voissa, “vapaamatkustajia”, kärpäsiä kaikkialla. Niitä on ulkona kadulla ja kutuojissa, ja ne lentävät sisälle ja ruokiin.

84   Siksi nämä ihmiset siellä nousevat rakennuksen katolle syömään. Ja sitten, kun heiltä tippuu jotakin maahan, he lakaisevat sen pois. Ja koirat kadulla syövät näitä muruja. Ja hän antoi tämän köyhän vanhan kristityn maata siellä kadulla ja vain syödä niitä muruja, joita tippui hänen lautaseltaan, hänen pöydältään.

85   Ja sitten tällä kerjäläisellä oli paiseita eikä hänellä ollut mitään pantavaksi paiseisiinsa. Hänen nimensä oli Lasarus. Ja koirat tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan, jotta hän olisi voinut yrittää tulla terveeksi.

86   No niin, ja sitten tällä rikkaalla miehellä, hänellä oli rahaa, niin että hän saattoi ostaa kaiken kaltaisia lääkkeitä, jos hän olisi sairastunut, ja hänellä oli kaiken kaltaisia lääkäreitä. Mutta tiedättekö, joskus lääkärit eivät voi auttaa meitä. Lääke ei voi auttaa meitä. Mikään ei voi auttaa meitä. Me olemme Jumalan armoilla. Ja hän tuli tiensä päähän. Lääkärit eivät voineet auttaa häntä, hoitajat eivät voineet auttaa häntä, lääke ei voinut auttaa häntä, ja hän kuoli. Ja kun hänen sielunsa jätti hänen ruumiinsa, se jätti kaikki hänen rahansa, kaiken hänen koulutuksensa, kaiken, mitä hänellä oli, kaiken suosion. He valmistivat hänelle suuret hautajaiset ja ehkä laskivat lipun puolitankoon, ja kaupungin johtaja tuli hautajaisiin, ja he kaikki tulivat, ja saarnaaja tuli ja sanoi: “Veljemme on nyt mennyt Kirkkauteen”, ja kaikkea sellaista.

87   Mutta Raamattu sanoi: “Hän nosti silmänsä helvetissä, vaivassa, ja katsoi sinne yli tuon suuren kuilun ja näki Taivaassa tuon kerjäläisen, joka siellä oli maannut paiseineen. Ja hän huusi: ‘Lähetä Lasarus tänne vesitilkan kanssa. Nämä liekit ovat kiduttavia.’ Ja hänelle sanottiin: ‘Oi, ei.’”

88   Näettekö, hän teki väärän valinnan elämässä. Näettekö, kun hän oli tullut tiensä päähän ja jättänyt tämän elämän. Hän oli ollut uskonnon johtama. Hän oli ollut koulutuksensa johtama. Hän oli ollut menestyksensä vaikutuksen johtama. Mutta näettekö, hän ei voinut viedä käsissään mitään; nuo asiat päättyvät siihen. Ymmärrättekö te lapset? Te aikuiset näette, mitä minä… Hänellä ei ollut mitään pitämässä häntä. Hänen rahansa ei voinut pitää häntä. Hänen ystävänsä lääkäreiden kanssa eivät voineet pitää häntä. Hänen pappinsa, hänen uskontonsa, ei voinut pitää häntä. Niinpä, hänellä oli vain yksi asia tehtävänä. Hän oli kieltäytynyt vastaanottamasta Jeesusta, Iankaikkista Elämää. Niinpä mitä hänen täytyi tehdä? Painua alas kuolemaan, helvettiin. Minkä kuolettavan erehdyksen tuo nuori mies olikaan tehnyt kieltäytyessään vaeltamasta Jeesuksen kanssa, kieltäytyessään olemasta Jeesuksen johtama. Hän kieltäytyi tekemästä sitä.

89   Niin monet nuoret ihmiset tekevät tuon virheen tänään: kieltäytyvät olemasta Herran Jeesuksen johtamia. Me näemme nyt, kuinka kuolettava asia onkaan kieltäytyä Iankaikkisesta Elämästä, kieltäytyä Jeesuksen johtajuudesta, kun Hän sanoi: “Tule, seuraa Minua.”

90   Näettekö, mitä tämä komea nuorimies sanoi tänään iltapäivällä meille? Kun te jätätte koulun ja tarvitsette toisen johtajan, niin antakaa sen olla Jeesus. Ja Jeesus on Raamattu. Uskotteko te sen? Tämä on Jeesuksen Elämä ja Hänen Käskynsä meille kirjaimen muodossa. Niinpä meidän täytyy katsoa Tähän nähdäksemme. Tämä on piirustus. Tämä on se Kartta, jota meidän on käsketty seurata Iankaikkiseen Elämään.

Me näemme nyt, että tämä nuori mies oli kadotettu.

91   Ottakaamme nyt eräs toinen. Haluaisitteko, olisiko teillä aikaa ottaa toinen rikas, nuori hallitsija, joka teki oikean valinnan? Haluaisitteko kuulla siitä? Hyvä on, yrittäkäämme sitä nyt. Ottakaamme nyt eräs toinen rikas nuori hallitsija, jolla oli vastassaan sama asia. Me näemme nyt, minne tuo poika meni, joka eli melkoisen hyvää elämää, mutta kuoltuaan oli kadotettu helvetissä. Ja nyt me tulemme puhumaan eräästä toisesta nuoresta miehestä, jolla oli vastassaan sama asia. Hän oli rikas nuori mies ja hän oli hallitsija ja hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden, niin kuin tuo pieni poika sanoi meille hetki sitten, että meidän tulee antaa johtaa itseämme. Hän vastaanotti sen.

92   Kirjoitus tästä löytyy, jos haluatte katsoa sitä jälkeenpäin, Hebrealaiskirjeen 11. luvusta, jakeet 23-29. Antakaa minun lukea se. Sopiiko se? Haluatteko kestää minua vielä vähän, vai mitä? Tehän haluatte seurata Sitä, ettekö haluakin? Niinpä jos luemme tämän, niin silloin te voitte sanoa: “Kuulin veli Branhamin lukevan tämän Raamatusta.” Näettekö? Ja silloin te tiedätte, että se on siellä, että Se ei ollut, mitä minä sanoin, vaan mitä Hän sanoi. Kuunnelkaa nyt, mitä Raamattu sanoo tästä mukavasta miehestä. Kuulkaa nyt.

Uskon kautta Mooses, kun hän oli syntynyt, oli vanhempiensa kätkemänä kolme kuukautta, koska he näkivät, että hän oli kaunis lapsi; eivätkä he olleet peloissaan kuninkaan käskystä.

Uskon kautta Mooses tultuaan täysi-ikäiseksi kieltäytyi olemasta kutsuttu faaraon tyttären pojaksi; (kuunnelkaa)

Valitsi mieluummin kärsimyksen vaivattuna olemisesta Jumalan kansan kanssa kuin nauttiakseen synnin huveista jonkin aikaa;

Arvostaen Kristuksen häpeän…

93   Kauan sitten, Mooseksen aikana, se jo oli Kristus. Näettekö? Hän on ainoa, jolla on Iankaikkinen Elämä. Näettekö?

94   “Arvostaen häpeän”, olla kutsuttu fanaatikoksi, pyhäksi kieriskelijäksi tai joksikin sen kaltaiseksi, tiedättehän.

Arvostaen Kristuksen häpeän suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän arvosti sen suuremmaksi rikkaudeksi.

95   Tiedättekö, mitä se nyt merkitsee? Se merkitsee sitä, että Mooses oli syntynyt köyhänä poikana, todella köyhänä. Hänen isänsä nimi oli Amram. Hänen äitinsä nimi oli Jookebed. Ja he olivat todella köyhiä, mutta he olivat kristittyjä. He työskentelivät raskaasti. He olivat orjuudessa. Heidän täytyi tehdä tiiliä mudasta, ja muuta, vanhalle kuninkaalle. Tiedättekö mitä? Tuon kuninkaan tytär meni eräänä päivänä alas virralle…

96   Mooseksen äiti, Jookebed, oli pannut hänet pieneen kaislakoriin ja vienyt sinne ulos virralle sillä tavalla. Siellä krokotiilit söivät kaikki nämä pienet lapset; he tappoivat heitä heittämällä heidät virtaan. Mutta hänen äitinsä pani hänet sinne. Ja tiedättekö, kuinka hän sai pidettyä nuo krokotiilit pois hänen kimpustaan? Hän valmisti tämän pienen arkin ja hän pikesi sen, ja tiedättekö, mitä piki on? Tärpättiä. Ja kun alligaattori tuli ja sanoi: “Hmm, pieni lihava heprealainen, minäpä otan hänet!” Mooseksen itkiessä sillä tavalla, se meni lähemmäksi ja: “Whew! Mikä haju! Uh!” Näettekö? Näettekö, äidillä oli johdatus miten suojella lastaan. Niinpä tuo krokotiili perääntyi pois eikä halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa.

97   Ja sitten Mooses liikkui virran mukana hieman pidemmälle, ja hänen pikkusisarensa seurasi häntä virran mukana tarkkaillen sitä.

98   Sitten faaraon tytär tuli sinne ulos, ja tiedättehän, veti hänet ylös virrasta. Tiedättekö, kaikki äidit… Teidän äitinne ajattelee, että te olette kaunein lapsi maailmassa. Niin hänen tuleekin tehdä. Mutta Raamattu sanoo, että tämä pieni poika oli todella kaunis pikkupoika. Ja oi, hän kirkui ja potki pienillä jaloillaan. Hän kaipasi äitiään, näettehän. Ja tiedättekö, mitä sitten tapahtui? Sitten Jumala pani faaraon tyttäreen, kuninkaan tyttäreen, kaiken sen rakkauden, mikä vain äidillä voi olla pientä laista kohtaan. Hänen sydämensä suli. Hän sanoi: “Se on minun lapseni.”

99   Mutta tiedättekö, hän oli nuori nainen, eikä heillä noina päivinä ollut näitä pulloja, joilla teitä on lapsena ruokittu, joten heidän täytyi saada sille äiti, jolla oli ollut lapsi ja voi imettää.

100   Niinpä Mirjam oli siellä käsillä ja hän sanoi: “Minä menen ja noudan sinulle oikean äidin.”

“Hyvä on, mene noutamaan hänet.”

101   Tiedättekö kenet Mirjam meni noutamaan? Mooseksen oman äidin. Kyllä. Hän meni ja nouti hänet. Se oli viisautta, eikö niin? Ja niinpä hän meni ja nouti Mooseksen oman äidin. Ja tämä sanoi: “Minä otan ja kasvatan tämän pienen pojan sinulle.”

102   Faaraon tytär sanoi: “Tiedätkö mitä, minä tulen antamaan sinulle kolmesataa dollaria viikossa tuon lapsen kasvattamiseen. Ja sinä voit asua palatsissa.” Näettekö kuinka Jumala tekee, kun te luotatte Häneen, kun olette uskon varmuudessa? Tuo pieni lapsi oli profeetta, näettehän, ja hänen äitinsä tiesi sen.

103   Niin he menivät palatsiin, ja Mooseksen oma äiti kasvatti hänet ja sai kolmesataa dollaria viikossa huolehtiakseen kaikesta. Ajatelkaa vain sitä!

104   Ja sitten kului jonkin aikaa ja Mooses alkoi tulla tarpeeksi vanhaksi lukeakseen ja kirjoittaakseen, ja hän opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan. Ja sitten hän sanoi: “Mooses, sinä synnyit oikean kaltaisena lapsena. Sinun isäsi ja minä olemme rukoilleet. Jumala on paljastanut meille, että sinä olet profeetta ja sinä tulet vapauttamaan kansan tulevaisuudessa.”

105   Ja tiedättekö, kun hän tuli suureksi, hänet adoptoitiin kuninkaan perheeseen. Oi, hänen ei tarvinnut…

106    Hän katsoi omaa kansaansa, eikä heillä ollut edes vaatteita. He olivat kristittyjä, ja he itkivät. Ja nuo työnteettäjät piiskasivat heitä piiskoilla, niin että veri lensi heidän selästään. Hänen serkkujaan ja setiään ja isäänsä ja äitiään, kaikkia heitä; he löivät heitä piiskoilla siellä ulkona mutahaudoissa. Mutta Mooses syvällä sydämessään tiesi, että he olivat Jumalan lupauksen kansa. Hän tiesi sen.

107   Nyt seuraava asia, mitä hän tulisi tekemään, oli tulla kuninkaaksi. Hän olisi kuningas yli kaiken, rikas mies, oi, hänellä olisi kaikki Egyptin raha. Ja Egypti hallitsi maailmaa tuohon aikaan. Mutta kuulkaahan, Raamattu sanoo: “Hän arvosti häpeän”, olla noiden mudassatonkijoiden kaltainen, kristitty. He tekivät heistä pilaa, nauroivat heitä ja potkivat heitä, ja jos he sanoivat jotakin vastaan, heidät tapettiin. Näettekö? Mutta Mooses valitsi mennä tuon ryhmän mukana sen sijaan, että häntä olisi kutsuttu kuninkaan pojaksi.

108   Katsokaa sitä! Näettekö, koska hän näki lopunajan! Näettekö tuota rikasta nuorta miestä? Mutta hän näki Jeesuksen, niin kuin me näemme Hänet näyssä, että lopunaika on se, jolloin palkka saadaan. No niin, hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden, ja Mooses arvosti häväistystä suurempana aarteena.

109   Tiedättekö, joskus te pienet pojat koulussa, he sanovat pahoja sanoja ja haluavat teidän kaikkien sanovan niitä. Te pienet tytöt, pienet tytöt sanovat pahoja asioita ja tahtovat teidän kaikkien sanovan niitä. Te sanotte: “Ei. Minä olen kristitty.”

110   He sanovat: “Ah, sinä olet suuri mammanpoika!” Tiedättehän, ja käyvät päällenne sillä tavalla.

111   Näettehän, mutta seiskää pystyssä ja sanokaa: “Olen iloinen siitä.” Näettekö? Koska niin Mooseskin teki. Hän arvosti Kristuksen häpeän suuremmaksi kaikkia Egyptin aarteita. Seuratkaamme nyt häntä Kristuksen johtamana ja katsokaamme mitä hän teki.

112   No niin, tämä ensimmäinen nuori mies oli rikas, mutta hän ei halunnut Kristusta. Niin ei halunnut olla Jeesuksen seuraaja. Ja niin me näemme hänet hyvin suosittuna. Ehkä hänestä tuli filmitähti ja hän saattoi tehdä kaikenlaisia suuria asioita, mitä vain halusi. Mutta kun hän kuoli, ei hänellä ollut ketään johtamassa häntä. Niinpä, hänen koulutuksensa, se oli hyvä; hänen rahansa, se oli hyvä; mutta kuoleman tullessa hän ei enää voinut käyttää sitä, siinä kaikki. Hän ei voinut ostaa tietään Taivaaseen. Eikä hän koulutuksensa avulla voinut mennä Taivaaseen. Näettekö?

113   Mutta nyt tämä toinen nuori mies, hänelläkin oli kaikki nämä asiat. Hänellä myös oli koulutus, hän oli älykäs. Hän kävi koulua ja hänen äitinsä opetti häntä, ja hänellä oli hyvä koulutus. Hän oli todella älykäs, niin että hän jopa saattoi opettaa egyptiläisiä. Hän saattoi opettaa opettajaansa, hän oli niin älykäs. Katsokaa kuinka älykäs hän oli. Mutta tiedättekö mitä, yli kaiken sen mitä hänellä oli ja mitkä mahdollisuudet hänellä oli, hän yhä sanoi: “Minä jätän sen kaiken ja seuraan Jeesusta.” Tiedättekö, mitä he tekivät hänelle? He ajoivat hänet ulos. Hänestä tuli mudassa tonkiva orja niin kuin he muutkin olivat.

114   Mutta eräänä päivänä ollessaan täysikasvuinen mies, hän oli paimentamassa lampaita siellä erämaan takaosassa. Ja mitä tapahtui? Osaako kukaan sanoa mitä tapahtui? Mitä se oli? [Joku lapsista sanoo: “Siellä oli Tuli pensaassa.”] Oikein, siellä oli Tuli pensaassa, ja se kiinnitti hänen huomionsa. Hän poikkesi sivummalle. Ja tiedättekö mitä?

115   Sen sijaan että opettaisin lapsia, nyt lapset nousevat ja opettavat minua. [Veli Branham nauraa.] Niinpä tämä pieni poika tässä on aivan oikeassa. Kuka sinun isäsi on? [Lapsi sanoo: “Herra Shantz.”] Herra Shantz on isäsi. Tuolle pojalle on opetettu, eikö olekin? Heidän kaikkien pienet kirkkaat silmät näyttävät samanlaisilta, yhden yrittäessä päästä toisen edelle, näettehän.

116   Niinpä katsokaahan nyt, tuo pensas oli tulessa, ja se kiinnitti hänen huomionsa ja hän sanoi: “Minä poikkean sivuun ja katson, mitä se on.”

117   Ja Jumala sanoi Moosekselle: “Ota pois kenkäsi, sillä se maa, jolla seisot, on pyhä. Minä olen valinnut sinut menemään alas ja vapauttamaan kansani. Minä annan sinulle voiman. Sinä voit lyödä maata vitsauksilla. Sinä voit muuttaa veden vereksi. Sinä voit tuoda esiin kirppuja ja täitä. Mikään ei tule vahingoittamaan sinua. Minä olen valinnut sinut.” Miksi? Koska hän valitsi Kristuksen. Näettekö? Kun te valitsette Kristuksen, Hän valitsee teidät. Näettekö? Nyt Hän sanoi: “Sinä valitsit Minut, ja Minä olen valinnut sinut menemään sinne alas Egyptiin.”

118   Ja katsokaa, mitä hän teki. Hän johti kaksi miljoonaa ihmistä sieltä ulos, kansansa, kaksi miljoonaa ihmistä, ja toi heidät luvattuun maahan. Ja nyt me seuraamme häntä erämaan halki. Ja te lapset olette kuulleet veli Leon ja veli Genen ja isänne ja äitinne kertovan, mitä siellä erämaassa tapahtui, kuinka hän toi leivän alas taivaasta ja ruokki nälkäisen kansan ja kaikki nämä asiat.

119   Ja nyt me näemme hänet vanhana miehenä, todella vanhana, hän on satakaksikymmentävuotias. Ja hän on erämaassa.

120   Ja tuo kansa ei edes kohdellut häntä hyvin. Näettehän, joskus ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, eivät kohtele teitä hyvin. Mutta Jeesus kohtelee teitä aina oikein. Näettehän? Joten me näemme tuon kansan kapinoineen häntä vastaan, ja kuitenkin hän pysyi heidän kanssaan. Hän oli johtaja ja hänen täytyi pysyä heidän kanssaan. Ja Herran Enkeli puhui hänelle. Ettekö te haluaisi sen tapahtuvan teille? Tehkää sitten oikea valinta, valitkaa Jeesus, niin Hän tulee tekemään sen.

121   Sitten me näemme, että tiensä päässä hän tuli todella vanhaksi. Hän ei enää voinut saarnata, hänen äänensä oli madaltunut, joten hän siunasi Joosuan ja meni ylös kukkulalle kuollakseen.

122   Tiedättekö, mitä tapahtui, kun hän kuoli? Mitä siellä tapahtui? [Eräs poika sanoo: “Hän kuoli, ja sitten Hän nosti hänet ylös kuolleista.”] Tarkalleen. Se on tarkalleen oikein. Nyt te sanotte: “Missä niin sanotaan?”

123   Hetkinen vain, tämä poika on oikeassa, näettehän. Hänet nostettiin ylös kuolleista. No niin, ja…?… Näettekö? Kuulkaahan nyt. Hänet nostettiin ylös kuolleista. Miksi? Koska kahdeksansataa vuotta myöhemmin hän oli siellä Palestiinassa seisten yhä Johtajansa, Jeesuksen, kanssa, koska hän arvosti Hänen Nimensä häpeän suuremmaksi aarteeksi kuin kaikki Egyptin rikkaudet. Hän arvosti… Hänen Johtajansa seisoi siellä. Häntä kutsuttiin…

124   Tiedättekö, Raamatussa oli Kallio, joka kulki Israelin mukana. Ja kun Mooses oli valmis kuolemaan, hän astui tälle Kalliolle. Ja tuo Kallio oli Jeesus. Muistatteko, kun Jeesus oli puhumassa Pyhän Johanneksen 6. luvussa?

Kun he sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa!”

125   Hän sanoi: “Minun Isäni antoi teille sen mannan.” Hän sanoi: “Kyllä, he söivät mannaa, se on totta. Ja he ovat joka ainoa kuolleita, koska he eivät halunneet jatkaa edelleen”, näettehän. Hän sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita.” Mutta Hän sanoi: “Minä olen Elämän Leipä, joka on tullut Jumalan luota alas Taivaasta.”

126   “Meidän isämme joivat Kalliosta. Mooses löi Kalliota”, he sanoivat, “ja vettä tuli.”

Hän sanoi: “Minä olen se Kallio, joka oli hänen kanssaan.”

127   Ja katsokaahan, kun Mooses kuoli, hän astui tuolle Kalliolle. Tiedättekö, mitä tapahtui? Raamattu sanoo, että “Enkelit” tulivat ja veivät hänet.

128   Miten erilainen hän olikaan kuin tuo toinen nuori mies! Tuo toinen nuori mies, kun hän kuoli, hänellä ei ollut ketään pitämässä hänestä kiinni, joten hän vain painui alas, pimeyden halki, helvettiin ja on siellä nyt.

129   Sitten kun Mooses poistui elämästä, kun hän lähti, hän oli valinnut Johtajan. Hänen äitinsä johti häntä oikein, hänen isänsä opetti häntä oikein. Ja sitten tultuaan täysi-ikäiseksi, nuoreksi mieheksi, hän sanoi: “Näen Iankaikkisen Elämän, jos menen alas näiden köyhien, näiden laiminlyötyjen ihmisten joukkoon ja vaellan heidän kanssaan, koska he ovat Jumalan kansaa. Minun ei ole pakko tehdä sitä. Voisin olla kuningas, mutta en halua olla kuningas. Minulla voisi olla kaikki raha, mitä Egyptissä on, koska omistaisin sen. En halua sitä. Minä vaellan mieluummin Jeesuksen kanssa”, ja niin hän vaelsi halki elämän. Ja sitten kun hän alkoi poistua elämästä, siellä oli hänen Johtajansa ottaakseen häntä kädestä.

130   Ettekö te halua tuota Johtajaa? Emmekö me kaikki halua tuota Johtajaa pitääksemme kiinni Hänen kädestään?

131   Satoja vuosia myöhemmin hänet nähtiin suuren Johtajansa kanssa. Häntä oli johdettu. Hän teki valintansa nuoruudessaan, ja sen vuoksi Jumala piti häntä kädestä.

132   Tiedättekö mitä? Tuo rikas mies on helvetissä, tuo rikas mies, joka kieltäytyi siitä. Muistakaa nyt, hänellä oli koulutus, hänellä oli uskonto, hänellä oli seurakunta, hän oli hyvä mies, mutta hän hylkäsi Jeesuksen. Näettekö?

133   Ja tämä toinen nuori mies, hän oli koulutettu ja hänellä oli uskonto, mutta hän halusi Jeesuksen. Katsokaahan, Mooses olisi voinut olla paljon rikkaampi kuin tämä toinen nuorimies, koska hänellä oli vain jonkin verran rahaa ja luultavasti maatiloja ja sen kaltaisia asioita, ja ehkä hän oli politiikassa, ja niin edelleen, mutta Mooses oli tuleva maan kuningas. Ja hän hylkäsi kaiken sen.

134   Ja tiedättekö mitä, lapset? Kun ei enää ole Egyptiä, kun ei enää ole mitään aarteita, tulee yhä olemaan Mooses, koska hän valitsi oikean asian. Näettekö? Hän valitsi oikean asian johtamaan itseään.

135   Kun ei enää ole olemassa suuria pyramideja! Oletteko lukeneet Egyptin pyramideista? Yhtenä näistä päivistä ne tulevat muuttumaan tomuksi atomipommin alla. Kaikki maailman rikkaudet, ihmiset tulevat heittämään sen ilmaan ja he kirkuvat ja sanovat sen jäytävän lihaansa ja he kirkuvat ja ulvovat. Näettekö se tulee katoamaan pois.

136   Mutta ne, jotka vastaanottavat Jeesuksen johtamaan heitä, eivät tule koskaan kuolemaan. Heillä on Iankaikkinen Elämä. Vaikka he kuolevat luonnollisen kuoleman täällä, tulee Jeesus nostamaan heidät ylös jälleen.

137   Teidän täytyy tehdä valinta. Teidän valintanne on määräävä, mikä Iankaikkinen määränpäänne on oleva. Muistakaa, Jeesus pyytää meitä tekemään yhden asian: “Seuraa Minua jos haluat Elämän.” Näettekö, se on johtajuus: “Seuratkaa Minua ja teillä on oleva iankaikkinen Elämä.” Ja olen varma että myös me aikuiset saamme tästä jotakin itsellemme. Jos te haluatte Elämän, teidän täytyy vastaanottaa Se, Jos te haluatte uskonnon, te vastaanotatte sen, jos niin haluatte. Mitä teidän täytyy tehdä, mitä te vastaanotatte, sen te saatte. Mutta minulle ja teille ja näille pienille lapsille, muistakaa, teille on annettu kutsu. Jeesus sanoi: “Seuratkaa Minua niin teillä on Iankaikkinen Elämä.” Sitä me haluamme tehdä, emmekö haluakin?

138   Kuinka monet teistä nyt todella tahtovat seurata Jeesusta ja sanoa: “Kun tulen tarpeeksi isoksi tehdäkseni valintani, tahdon tehdä sen. En välitä siitä, kuinka paljon minulla on rahaa, tai kuinka köyhä olen, tai kuinka paljon ihmiset nauravat minua, tai tekevät kaikkea muuta, minä haluan seurata Jeesusta. Minä haluan tehdä Mooseksen valinnan enkä tuon toisen rikkaan miehen valintaa.” Kuinka monet haluavat tehdä sen juuri täällä nyt? Haluatteko nyt todella tehdä sen?

139   Haluan teidän nousevan seisomaan kanssani. Haluan teidän asettavan vasemman kätenne sydämenne päälle ja kohottavan oikean kätenne ylös. Haluan teidän nyt sulkevan silmänne ja kumartavan päänne ja sanovan nämä sanat jäljessäni. [Seurakunta kertaa jokaisen lauseen veli Branhamin jäljessä seuraavassa rukouksessa.]

140   Rakas Jeesus, [“Rakas Jeesus”] annan elämäni Sinulle [“annan elämäni Sinulle”]. Olen kuullut tämän saarnan [“Olen kuullut tämän saarnan”], missä kaksi nuorta miestä tekivät valintansa [“missä kaksi nuorta miestä tekivät valintansa”]. En halua mennä sitä tietä kuin tuo rikas nuori hallitsija meni [“En halua mennä sitä tietä kuin tuo rikas nuori hallitsija meni”], vaan haluan mennä Mooseksen tietä [“vaan haluan mennä Mooseksen tietä”]. Olen vain lapsi vielä. [“Olen vain lapsi vielä”]. Johda minua, rakas Jeesus [“Johda minua, rakas Jeesus”], Iankaikkiseen Elämään [“Iankaikkiseen Elämään”]. Aamen [“Aamen”].

Nyt kumartakaa päänne.

141   Rakas Jeesus, eräänä päivänä pyhiinvaellusmatkallasi täällä maan päällä he toivat sinun tykösi sen kaltaisia pienokaisia, joille olemme puhuneet tänä iltapäivänä. Ja opetuslapset sanoivat: “Opettaja on liian väsynyt. Hän saarnasi tänä aamuna. Hän saarnasi ja teki sitä ja tätä ja hän on liian väsynyt. Älkää vaivatko Häntä.”

142   Mutta, Jeesus, Sinä sanoit: “Sallikaa pienten lasten tulla Minun tyköni, sillä senkaltaisten on Taivaan Valtakunta.”

143   Herra Jumala, ota vastaan tänään nämä pienet pojat ja tytöt täällä, tässä vanhurskauden koulussa, täällä minne veljemme on tullut erilleen tänne erämaan laitaan ja tuonut tänne perheitä, jotka haluavat erottaa itsensä maailman asioista vaeltaakseen yksin Sinulle. Ja nyt heidän pienokaisensa ovat täällä tarkaten, tarkaten isänsä ja äitinsä elämää, niin kuin me olemme esimerkkeinä kaikessa, mitä me teemme. Oi rakas Jumala, Taivaiden ja maan Luoja, ohjaa jalkojamme, Herra, niin ettemme tekisi näiden pienten edessä mitään, mikä panisi kompastuskiven heidän tielleen. Sillä on sanottu, että olisi parempi, jos niskaamme olisi sidottu myllynkivi ja meidät olisi heitetty mereen, kuin että loukkaamme yhtä näistä pienistä. Sinä sanoit: “Heidän Enkelinsä näkevät aina Minun Isäni kasvot, joka on Taivaassa”, tuo suuri Enkeli, Suojelusenkeli, on jokaisen näiden pienten sielujen yllä.

144   Niin kuin he tänä iltapäivänä istuivat pienet silmänsä avoinna katsellen ja vastaten kysymyksiin ja kuunnellen tätä pientä lastenkertomusta Raamatusta, siitä kuinka nämä kaksi nuorta miestä tekivät valintansa, ja jokainen heistä vihki elämänsä Sinulle. Oi Jehova Jumala, johda heitä, suojele heitä. Ja voikoot he löytää tämän suuren Johtajan, Jeesuksen Kristuksen, joka tulee johtamaan heitä sen jälkeen, kun isä ja äiti ja opettajat ovat lopettaneet heidän kohdallaan. Johda Sinä heidät Iankaikkiseen Elämään niin kuin Sinä teit Mooseksen kanssa, niin kuin he nöyrässä pienessä lapsenrukouksessaan Sinulle puhuivat. Minä annan heidät Sinulle, Herra, palvelijanasi, voittopalkintoina ja Sinun kruunusi jalokivinä. Käytä heitä, Herra, tuomaan kunniaa Sinulle maan päällä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

145   Ja te pienemmät… Tuntuuko teistä nyt paremmalta? Te tiedätte, että Jeesus tulee johtamaan ja opastamaan teitä. Ettekö usko sitä? Ja Jeesus tulee tekemään teistä pienistä pojista, aivan niin kuin Mooseksesta ja Mirjamista, profetissan ja profeetan, Hän tulee tekemään teistä suuria ihmisiä.

146   Nyt me vanhemmat ihmiset, jotka olemme vastaanottaneet Hänet, emmekö me myös halua Hänen johtavan meitä? Minä haluan Hänen johtavan minua eteenpäin, ohjaavan jalkojani ja pitämään minua kädestä. Näettekö? Ja tullessani alas tuolle virralle haluan pitää kiinni Hänen kädestään. Me kaikki haluamme tehdä sen, emmekö haluakin?

147   Rakas Jeesus, johda myös meitä, Isä. Me valmistaudumme nyt eroamaan toisistamme. Minun täytyy mennä takaisin Tucsoniin. Minun täytyy valmistautua tuleviin kokouksiin. Jumala, minä jätän tämän ihmisryhmän, veli Leon, veli Genen ja kaikki nämä seuraajat täällä, Sinun käsiisi, että Sinä siunaisit heitä ja rakastaisit heitä ja antaisit anteeksi kaikki heidän vääryytensä, parantaisit kaikki heidän tautinsa, pitäisit heidät aina rakkaudessa ja kanssakäymisessä ja rohkaisisit uupuvia. Ja joskus Saatana voi tulla ja saada heidät lannistumaan, mutta me muistamme, että Sinä kävit saman lannistavan asian lävitse tämän maan ihmisten hylkäämänä. Ja joskus me olemme kaikkein rakkaimpien ystäviemme ja sukulaistemme hylkäämiä. Mutta on Eräs, jonka me olemme valinneet, ja Hän ei ole koskaan jättävä tai hylkäävä meitä.

148   Johda meitä, Herra, Iankaikkiseen Elämään. Rukoilen, että Sinä soisit sen, että me voisimme vielä monta kertaa maan päällä ollessamme tulla yhteen ja puhua Sinusta ja keskustella Sinusta. Ja sitten tuona suurena päivänä, kun maailma on päätöksessä, ja kaikki aika on sulautunut Iankaikkisuuteen, voikaamme kohdata toisemme tuossa suuressa Kuningaskunnassa kokonaisina perheinä elääksenne yhdessä ainiaan tämän jälkeen. Suo se, Herra. Siihen asti, voikaamme työskennellä, tehdä työtä kaikin voimin, kun aurinko yhä paistaa. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

149   Jumala siunatkoon jokaista teitä.

[Eräs veli johtaa seurakunnan laulamaan laulun Kunnes kohtaamme jälleen.]

Neuvollansa opastaa, tukee teitä,
Käsivarsillaan turvallisesti suojaa teitä;
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkain juuressa;
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme! 
(Kiitoksia, veli.)
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

Jumala siunatkoon teitä kaikkia.