65-1128M JUMALAN AINOA TARJOAMA PALVONTAPAIKKA
(God’s Only Provided Place Of Worship)
Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

¹             Hyvää huomenta! Olen iloinen voidessani olla täällä tänä aamuna. Ja me olemme iloisia, kun nautimme tästä suuresta yhteydestä näiden vanhojen uskonlaulujen äärellä. Me rakastamme sitä. Ettekö tekin? Aamen-kuoro. Sellainen Hän on, Aamen, katsokaa. Hänellä on viimeinen sana sanottavana.

²             Istuin tuolla ja juttelin vanhan ystäväni Veli Brownin kanssa, kun lauluja esitettiin. Hän sanoi: ”Veli Branham, en ole ennen eilistä ymmärtänyt, mistä olet puhunut.” Hän sanoi: ”Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen, mistä puhut, kaikki esteet siirtyisivät pois tieltä.” Hän sanoi: ”Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen, mistä puhut, kaikki esteet siirtyisivät pois tieltä.” Se on aivan oikein. Aivan oikein. Se on aivan oikein. Jos vain voisitte tarttua siihen, saisitte siitä kiinni. Näettekö?

³             Puhun pienelle ystävälleni Ernie Fandlerille. Luulen, että jotkut teistä, jotka olette yhteyksissä, muistavat Ernien, kuinka hän tuli uskoon, kuinka hänet johdatettiin Herran luo. Hän ei puhu hyvää englantia, tai toivoisin, että hän tulisi sanomaan sanasen. Ja hän sekoittaa me:t ja W:t keskenään. Hän kysyi minulta, muistanko, tapahtuiko se Shawanossa, jossa hän asuu. Mies kuoli juuri kokouksessa, kaatui istuimeltaan kuolleena, luterilainen. Kaikkien piti olla hiljaa. Sanoin Herran Sanan hänen ylitseen, ja hän heräsi henkiin ja palasi heti töihin. Um-hum. He eivät ole koskaan toipuneet siitä, haluavat meidän palaavan takaisin.

⁴             Käsittääkseni Ranskassa on tänä aamuna yli kaksituhatta ranskalaista usean päivän paastossa, jotta me tulisimme tuomaan Sanoman Ranskaan, Ranskaan, koko protestanttiselle kansalle, Ranskan kansan protestanttiselle osalle. Ja niin me olemme…

⁵             Se on juuri alkanut kukoistaa nyt, juuri alkanut, kuori on vetäytymässä pois, jotta vehnä voi nyt levitä sinne. Näettekö? Joten pysykää vain kunnioittavana, jatkakaa rukoilemista. Näettekö? Muistakaa: ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.”

⁶             Nyt… minä olin… olen tulossa melko vanhaksi, ja ajattelin: ”Tuleeko… tuleeko vielä uusi herätys, näenkö vielä uudelleen”? Ja muistakaa vain, lännestä on tuleva valkoinen ratsastaja. Me tulemme ratsastamaan tätä polkua uudelleen. Aivan oikein. Heti kun olemme valmiita. Se on lupaus.

⁷             Haluan sanoa veli Leolle… Puhuin eilen illalla veli Woodista, hänen veljestään, joka on täällä. Veli Leo, jos sinä ja se pieni ryhmä, joka on kytkeytynyt siellä tänä aamuna, sisar Mercier, isäsi on täällä. Näin hänet eilen illalla. Hän on täällä jossain rakennuksessa ja näyttää oikein hyvältä.

⁸             Sinä aamuna, kun hänet parannettiin tabernaakkelissa, siellä oli kaksi vakavaa syöpätapausta, jotka olivat kuolemassa, ja he molemmat paranivat. Ja hänen isänsä, sydänkohtaukseen sairastunut vanhus, tuotiin ulos Jumalan kunniaksi. Ja hän on kokouksessa täällä jossain. En näe häntä nyt väkijoukossa, mutta hän oli täällä eilen illalla.

⁹             Tervehdys teille kaikille maan eri puolilla; täällä tässä ihanassa paikassa, Life Tabernaclessa täällä Shreveportissa, jossa on tungokseen asti täynnä väkeä pyhäkoulua varten. Tiedättekö, jos asuisin Shreveportissa, eikä minulla ole mitään ketään vastaan sanottavaa, mutta tulisin kirkkoon juuri tähän paikkaan, tänne Life Tabernacleen. Tämä ei ole kirkkokunta. Life Tabernacle on nykyään kirkkokuntien välinen tabernaakkeli. He tulivat ulos kirkkokunnasta, koska he hyväksyivät minut ja tämän Sanoman, jota saarnaan. Veli Jack Moore, veljeni ja ystäväni, poistettiin kirkkokunnasta, koska hän liittyi minuun. Ja niinpä luulen, että hän on ansainnut jonkinlaisen tunnustuksen. Aivan oikein. Jumala siunatkoon häntä. Ja pitäkää hänen kätensä ylhäällä rukouksessa ja uskokaa hänen kanssaan.

¹⁰         Ja nyt sisar Moore, en näe häntä missään, hän, kyllä, täällä takana, hän näyttää siltä kuin pieni tyttö olisi asettunut tuonne tänä aamuna, pukeutuneena, uuteen, tähän, se näyttää pääsiäisasulta. Ja se näyttää… Veli Jack ei edes tuntenut häntä itse. No niin, sisar Moore!

¹¹         Meillä on todella ikävä Anna Jeannea ja Donia ja kaikkia heitä. Hauska tavata veli Nolan, yksi työtovereista täällä.

¹²         Ja veli Ernie, kysyin häneltä eilen, laulaisiko hän tuon Aamenen. Minulla on se levyllä, ja olen kuunnellut sen puhki vain kuunnellessani sitä, Aamen. Luulen, että hän omaa siihen sopivan äänen; se voittaa kenet hyvänsä heistä. Ja pikku Judy, huomasin hänet; he kaksi näyttävät aivan sisaruksilta. Eivätkö olekin? He ovat mies ja vaimo. Katsokaa kumpaakin, näettekö, ovat ihan samannäköisiä. Näettekö? Todella ihana pieni pariskunta. Tuo on, tiedättehän, tuo on… Veli Palmer, joka juuri kiipesi kultaisia portaita, tuo on hänen tyttärensä ja vävynsä. Ja se on… Hän on varmasti seurausta hänen lapsensa hyvästä kasvatuksesta. Ja hänellä on muitakin, naimisissa olevia saarnamiehiä myös, ja nämä ovat evankelistoja ja ovat heidän kentällään ja muita. Joten se on aivan mahtavaa.

¹³         En ole nähnyt sisar Palmeria. En oikeastaan tiedä, tuntisinko hänet, jos näkisin hänet, vai en. Hän on ehkä jossain (tietysti) kokouksessa. Hän on aivan takana; Jumala siunatkoon sinua, sisar Palmer.

¹⁴         Sydämeni vapisee joka kerta, kun ajattelen sitä. Veli Palmer oli juuri noussut portaita, mutta vain muutama hetki aikaisemmin, ja sitten sain viestin, että hän oli lähtenyt. En voinut uskoa sitä. Billy soitti minulle, ja joku oli saanut otteen… ja he tiesivät. Olimme niin ihania ystäviä, ja tieto siitä, että hän oli poissa, oli todella järkyttävää. Mutta meidän kaikkien on lähdettävä, riippumatta siitä, keitä olemme, meidän on lähdettävä yksi kerrallaan. Mutta on vain yksi asia: ”Loppupäätös kaikesta: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä se on ihmisen koko velvollisuus”, Saarnaaja 12.

¹⁵         Minulla ei ole paljon aikaa tähän pyhäkouluopetukseen, ja olen käheä.

¹⁶         Veli Pearry Green teki jalon teon. Hän kuuli minun sanovan eilen illalla: ”Kaipasin pientä hiuspalaani, joka pitää minut…”. Hän soitti sinne ja yritti saada jonkun lennättämään sen minulle. Sanoin: ”Olet myöhässä, olen jo käheä.” Yritin vuosia löytää jotain menestystä, mutta kun sain sen, se paransi sen. Mutta tällä kertaa unohdin sen, joten olen hieman käheä. Joten kärsikää kanssani, jos tahdotte, kun puhun.

¹⁷         Kuinka moni pitää pyhäkoulusta? Juuri niin. On hyvä asia lähettää lapset sinne. Ei, korjaanpa, hyvä asia tuoda lapset sinne. Aivan oikein, tuoda lapsenne; tulkaa tekin. Kuinka moni tietää, miten pyhäkoulumme sai alkunsa? Mistä se sai alkunsa? Englannista. Mikä sen ensimmäinen nimi oli? Ryysyläiskoulu. Aivan oikein, ” ryysyläiskoulu”. Unohdan nyt sen perustajan nimen. Mikä hänen nimensä oli? [Joku sanoo: ”Robert Raikes.”] Aivan oikein, aivan oikein. Ja hän otti pieniä kavereita kadulta (he olivat ryysyläisiä, eikä heillä ollut paikkaa, minne mennä, ja he olivat hyvin huonossa kunnossa), ja hän toi heidät tänne ja alkoi antaa heille oppitunteja Raamatusta. Ja siitä on kasvanut yksi seurakunnan suurimmista toimista, nykypäivänä, pyhäkoulu. Sinne on hyvä mennä. Muistakaa tulla, tuokaa lapsenne. Luulen, että täällä tabernaakkelissa on opettajia, varustettuja huoneita, ikäryhmiä ja niin edelleen. Ja te uudet käännynnäiset, jotka olette juuri tulleet Kristuksen luokse, seuratkaa suoraan Sanomaa; tulkaa tänne Elämän Tabernaakkeliin, ja ne tekevät teille hyvää.

¹⁸         Tänä iltana meillä tulee olemaan vanhanaikainen rukousjono. Rukoilemme sairaiden puolesta niin kuin ennenkin, veli Jack ja veli Brown.

¹⁹         Muistan nähneeni veli Brownin yrittävän jakaa niitä rukouskortteja, ja kuinka hän oli itse pastori, ja siihen aikaan järjestössä, jossa häntä painostettiin: ”Minä olen veljesi tässä asiassa”, ”sinun on saatava minut sinne”. Voi, hänellä oli varmasti vaikeaa, mutta hän pysyi niin uskollisena kuin oli mahdollista. Veli Brown on hieno mies. Ja me rakastamme häntä.

²⁰         Ja kun näen meidän kaikkien, meidän kolmen, lähestyvän, hiipivän kohti vanhuutta, loppua. Olisi hyvin surullista, jos emme olisi sisäistäneet sitä suurta asiaa, jonka tiedämme olevan Totuus. Me vain aiomme jonain päivänä muuttua takaisin, takaisin nuoreen miehuuteemme jälleen, ettei koskaan … meidän ruumiimme muuttuu, tehdään Hänen kaltaisekseen, voidaksemme seistä. ”Sillä kun tämä meidän maallinen asumuksemme hajotetaan, siellä odottaa jo toinen.”

²¹         Ja kiitollista on se, rakas ystävä, että rakas Herra Jeesus… Te, jotka luotatte siihen, että kerron teille Totuuden; rakas Herra Jeesus antoi eräänä aamuna kahdeksan aikaan minun nähdä tuon Maan. Se ei ollut… se ei ollut näky, mutta en halua sanoa sitä sellaiseksi. Mitä se ikinä olikin, se oli aivan yhtä todellista kuin se, että puhun teille tässä. Näin noiden ihmisten kasvot, enkä voinut tunnistaa heitä, he olivat muuttuneet taas nuoriksi. Ja he olivat yhtä todellisia kuin… pitelin heistä kädestä kiinni ja muuta. Yhtä todellisia…

²²         Ja se auttoi minua, koska minulla oli ennen sellainen käsitys, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa menee pois. Mutta sitten kun Hän siteerasi tuota minulle, että ”Jos tämä maallinen asumuksemme on… meillä on jo asumus.”. Näettekö? Ja meillä on oltava kaikki kolmessa, jotta se olisi täydellistä. Ymmärrättekö? Ja meillä on yksi ruumis täällä, sitten tuo ruumis siellä, joka on taivaallinen ruumis, ja sitten kirkastettu ruumis ylösnousemuksessa. Se tekee siitä täydellisen. Näettekö? Se ei ole myytti, se ei ole ajatus, se ei ole henki. Kyseessä on mies ja nainen, kuten te olette, aivan kuten te olette.

²³         Ja sitten, vuosia sitten, näin kadotettujen alueet ja olin siellä. Sanon teille, ystäväni, vanhana miehenä, saanen vakuuttaa teille tämän, tänä aamuna koko kansakunnan kautta, älkää ikinä haluatko nähdä tuota paikkaa. Ei ole mitään tapaa, miten voisin … Jos olisin taiteilija siveltimen kanssa, en voisi maalata sitä kuvaa. Sananpalvelijana en pystyisi kuvailemaan sitä teille. Jos puhutaan helvetistä palavana paikkana, se on miljoona kertaa pahempi kuin se, ne kauhut, jotka siihen kuuluvat.

²⁴         Ja Taivas… tai tämä paikka, missä se sitten olikin, en tiedä, miksi sitä kutsuisin. Hän viittasi siihen nimellä ”sielut alttarin alla”. Mutta kun se oli, en ole koskaan… Ei ole mitään keinoa selittää, miten hienoa se on. On… Teidän täytyy vain uskoa minua, olen vain ihminen. Ymmärrättekö? Mutta nämä näyt, jotka ovat aina toteutuneet juuri niin kuin olen kertonut teille, ja tiedätte, että ne kaikki ovat olleet totta, se on myös totta. Mitä ikinä teettekin, jos teiltä puuttuu kaikkea muuta (terveyttä, voimaa, näköä, mitä ikinä se onkaan), älkää jättäkö sitä väliin. Mikään ei ole verrattavissa siihen. Se on… Englannin kielessä ei ole mitään sanaa, jonka tietäisin voivan ilmaista sitä. Jos sanoisitte ”täydellinen”, se on sen yläpuolella; ”upea”, se on sen yläpuolella; ”ylevä”… Ei ole mitään sanoja, jotka voisivat ilmaista sitä, koska se oli niin… Ja sitten ajattelen, että se ei ole vielä loppu. Ajattelin: ”Minua pelottaa tulla tähän?”

²⁵         Sanoin: ”Syöttekö te?”

²⁶         Sanoin: ”Emme täällä. Me emme syö täällä, mutta kun palaamme maan päälle, saamme ruumiin, jossa syömme.”

²⁷         No, minä saatoin tuntea heidät. Ne olivat aivan tuollaisia. Näettekö? Ja he… Minä sanoin: ”No, teillä on…”. Kyllä, heillä on ruumis. Se ei ole vain myytti, vaan ruumis. Me tunnemme toisemme. He kaikki tunsivat minut, halasivat minua, miljoonat heistä.

²⁸         Ja minä sanoin: ”No, haluan nähdä Hänet, joka toi minut tänne.”

²⁹         Hän sanoi: ”Et voi nähdä Häntä nyt, sinun täytyy odottaa.”

³⁰         Kysyin: ”Miksi laitoit minut … tänne ylös?”.

³¹         Hän sanoi: ”Sinä olit elämässäsi johtaja.”

³²         Minä sanoin: ”Tarkoitatko, että he kaikki ovat Branhameja?”

³³         Hän sanoi: ”Ei! Se on sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Näettekö?

³⁴         Katsoin ympärilleni, ja kaikki vaikeat yöt ja koettelemukset menivät ohi, kun näin heidän kasvonsa. Eräs nuori nainen juoksi sinne, yksi kauneimmista naisista, ja hän vain kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Rakas veli.” Ja kun hän meni ohi… Hän oli nainen. Joten… Mutta siellä ei koskaan ole syntiä. Rauhasemme ovat muuttuneet siellä. He eivät enää kasvata lapsia siellä. Näettekö? Näetkö, kaikki on samanlaista.

³⁵         Se joka tekee eron, on tunne. Siksi en usko lattialla tanssimiseen. Kukaan ihminen… Minä, Jumalan ja Raamatun edessä, olen elänyt puhtaasti, niin kuin olen elänyt koko elämäni ajan, kun olin pieni poika, koko nuoren miehuuteni ajan. Jokaisen tytön kanssa, jonka kanssa olen koskaan lähtenyt ulos, voin kävellä suoraan takaisin Tuomiolle hänen kanssaan. Näettekö? Mutta ei ole miestä, en välitä siitä, kuka olet, joka voi antaa naisen (naisen muodossa) halata sinua läheltä; jos olet todellinen terve mies, siinä on tunnetta. Mutta sellaista ei siellä ollut; ei ollut rauhasia. Kaikkissa teissä on samanlaisia rauhasia. Näettekö? Vain puhdasta, väärentämätöntä sisarellista ja veljellistä rakkautta, enemmän kuin se olisi teidän … jopa teidän … halatessanne omaa pientä tytärtänne. Näettekö? Omaa tytärtänne, vaikka hän on tehty… hän on nainen ja te olette mies. Katsokaa, se voisi luoda jotain, mutta siellä se ei ole mahdollista, synti on loppunut, kaikki on ohi. Näettekö? Todellista… vain todellista, pyhää rakkautta.

³⁶         Ja minä katselin tuota naista. Siellä oli… siellä näytti olevan miljoonia naisia, ja heillä kaikilla oli pitkät hiukset ja valkoiset vaatteet. Ja – ja tämä Yksi, joka puhui minulle, sanoi: ”Etkö tunnista häntä?”.

³⁷         Minä sanoin: ”En.”

³⁸         Hän sanoi: ”Hän oli yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt, kun johdatit hänet Kristuksen luo.”

³⁹         ”Ihmeellinen armo, kuinka suloinen ääni.” Näettekö? Ei voida koskaan selittää, millaista se on. Luottakaa vain sanaani, jos uskotte minua. Varmistakaa, että teette… poltatte kaikki maailman sillat takananne.

⁴⁰         Uskon, että seurakunta on alkamassa kuulemaan Sanomaa ja alkamassa ymmärtää. Mutta, ystävät, kuunnelkaa, meidän täytyy olla Pojan läsnäolossa, meidän täytyy kypsyä. Meidän uskomme ei ole kypsynyt. Älyllisesti me kuulemme Sanoman, jonka Jumala on antanut meille, ja näemme ne merkit, jotka Hän on meille näyttänyt, ja todistamme sen Raamatun avulla, että se on olemassa, mutta, voi, kuinka seurakunnan täytyy olla Hänen Läsnäolossaan, kunnes se kypsyy ja tulee makeaksi Hengessä, jotta se voi puhdistautua Joskus Sanomaa puhuessanne joudutte olemaan ankara, teidän on iskettävä se sisään, koska teidän on lyötävä naula kiinni, jotta se kestää. Mutta kun Seurakunta kerran ymmärtää Sen, Valitut on kutsuttu ja erotettu, silloin Jumalan läsnäolossa, tiedän, että se tulee olemaan jotakin sellaista kuin ihmiset olivat Siellä, kun Se kokee Ylöstempauksensa.

⁴¹         Aioin puhua tänä aamuna Ylöstempauksesta, mutta minulla ei vain ole tarpeeksi ääntä siihen, joten kärsikää kanssani vähän aikaa. Haluan puhua aiheesta: Jumalan ainoa tarjoama palvontapaikka.

⁴²         Se on suuri ja iso teksti. Rukoilkaamme siis nyt. Ja tänä aamuna, missä ikinä olettekin, kumartakaa päänne vain hetkeksi. Olkaa nyt todella vilpittömiä, kun lähestymme Jumalan Sanaa, joka on Jumala kirjaimen muodossa.

⁴³         Tämän Kirjan suuri Kirjoittaja: ”Se on siemen”, meille on opetettu, ”jonka kylväjä kylvi”, niin sanoi Kirjoittaja. Me ymmärrämme, että siemen kasvaa, jos se on oikeanlaisessa maassa. Niinpä, Isä, ottaisitko tänä aamuna pois kaikki orjantappurat ja ohdakkeet, epäuskon ja epäilevät ajatukset sydämistämme, jotta Jumalan Sana voisi kasvaa vapaasti, Hengen kastelemana sydämissämme, jotta meistä tulisi Jumalan kansaa. Suo se, Isä. Se tulee meidän sydämestämme. Ei vain meidän, jotka olemme tunnistaneet tämän, vaan olkoon kaikkialla maassa muitakin, joiden jokaisen sydän palaa rakkaudesta ja hellyydestä, jotka menevät yrittämään voittaa eksynyt veli, eksynyt sisar. Suo se tänään, Jumala. Me katsomme kokonaan Sinuun, sillä Sinä olet meidän Oppaamme ja Herramme. Niinpä rukoilemme, että ohjaat meitä tänään Sanassasi ja annat meille siunauksiasi. Sinun armosi kautta ja Sinun Nimessäsi me pyydämme sitä. Aamen.

⁴⁴         Ottakaamme nyt tekstiksemme… Haluan lukea Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjasta, vain asetelmaksi Raamatusta. Minulla on muutamia muistiinpanoja, jotka kirjoitin nopeasti sen jälkeen, kun olin palannut aamiaiselta veli Vaylen kanssa.

⁴⁵         En koskaan ehtinyt kiittää sitä miestä siinä hotellissa… siinä ravintolassa sinä iltana, joka maksoi illallisemme. Vaimo, minä ja pieni tyttöni olimme siellä, ja kun menin maksamaan laskua, joku oli maksanut sen. Kuka hän sitten olikaan, kiitän sinua. Hän sanoi: ”Se mies, joka istui penkin päässä.” Siellä oli tietysti kokonainen ryhmä, jonka tunsimme. Minä… jokin Kickapoo, tai jotain sellaista, se paikka täällä, ravintola jossa olimme… Kiitos, kuka ikinä se olikaan, joka sen teki. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

⁴⁶         Mooseksen kirjan 16. luvussa on pääsiäisjuhla. Haluamme siis lukea muutaman ensimmäisen jakeen, ensimmäiset neljä tai viisi, kuusi jaetta tästä.

Huomioi Abib-kuukausi ja pidä pääsiäinen… (Se tarkoittaa ” huhtikuu.”)...Herran, sinun Jumalasi; sillä tässä Abib-kuukaudessa Herra, sinun Jumalasi, vei sinut yöllä pois Egyptistä.

Uhratkaa siis pääsiäisuhri Herralle, Jumalallenne, laumasta ja karjasta siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä paikaksi…

Syö silloin happamatonta leipää; seitsemänä päivänä on sinun syötävä happamatonta leipää, leipää, jolla… olet lähtenyt Egyptin maasta kiireesti;… jotta sinä muistaisit sen päivän, jona lähdit Egyptin maasta, koko loppuelämäsi ajan.

Eikä happamatonta leipää saa näkyä sinun luonasi koko alueella seitsemään päivään, eikä mitään lihaa, jonka olet uhrannut ensimmäisenä päivänä illalla, saa jättää jäljelle koko yöksi aamuun saakka.

Älä uhraa pääsiäisuhria yhdessäkään niistä porteista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle:

Mutta siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut Nimensä paikaksi, siellä sinun on uhrattava pääsiäislammas illalla, auringon laskiessa, siihen vuodenaikaan, jolloin lähdit Egyptistä.

Lisätköön nyt Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

⁴⁷         Onko mikrofoneissa häiriö? Eilen illalla kuulin, että niissä oli sitä. Kuuletteko hyvin, kaikkialta? Ei kuulu. [Veli Branham korjaa mikrofoneja – toim.] Onko nyt parempi? Onko tämä parempi, kun puhun mikrofonien ollessa alhaalla näin? Olen vain hieman käheä, joten seison lähellä tänä aamuna sitä varten, ja toivon, että veli Pearry saa sen kuulumaan. Kuuletteko sen nyt? Luulen, että se on korjattu. Hyvä on. Hyvä on.

⁴⁸         Haluan puhua tänä aamuna siitä, että Jumalalla on vain yksi paikka, jossa palvoja voi kohdata Jumalan, vain yksi paikka. Kautta aikojen monet ovat etsineet tätä Jumalan salaista paikkaa, kaikkina aikakausina. Jopa Job halusi tietää, missä Hän asuu: ”Jospa minä vain voisin mennä Hänen talolleen ja koputtaa Hänen ovelleen”. Job halusi löytää Jumalan asuinpaikan, sillä siellä Jumala ja Hänen perheensä palvovat yhdessä.

⁴⁹         Kuten eilen, eilisaamun sanomassa, saimme selville, että ihminen voi palvoa Jumalaa turhaan, vilpittömästi palvoen. Jumalalla on kaikki nämä asiat valmiina meitä varten, mutta kyse on siitä, että meidän on etsittävä löytääksemme, missä ne ovat. Paavali käski Timoteusta etsimään ja toimimaan sopivaan aikaan ja sopimattomaan aikaan, valmiina antamaan sanan tai… toivosta, joka oli hänen sisällään.

⁵⁰         Kaikki nämä asiat ovat siellä. Ja me löydämme… Joskus haluaisin tulla Shreveportiin, jossa meillä olisi vain noin kaksi tai kolme viikkoa aikaa käyttää kolmekymmentä minuuttia joka ilta ja vain opettaa, pysyä Sanassa, näissä salaisissa kohdissa, ja selvittää, miten pääsemme sisään. Ja katsokaahan vain, seuratkaa Jumalan ohjeita, jokaiseen oveen on vain yksi avain. Aivan oikein. Eikä ole mitään muuta avainta, vaikka se näyttäisikin siltä, Jumalalla ei ole yleisavainta; on vain yksi avain. Ja teillä on oltava tuo avain, tai ovi ei aukea. Vaikka olisitte kuinka vilpittömiä, ette silti saa tuota ovea auki.

⁵¹         Kuinka moni oli eilisellä aamiaisella, toissa aamuna? Hyvä on, luulen, että suurin osa, ainakin yhdeksänkymmentä prosenttia teistä, tai enemmän. Taustoittaakseni tämän, mitä aion sanoa, Daavid oli voideltu kuningas (Jumalan voideltu), suurin kuningas, joka Israelilla on koskaan ollut, Herran Jeesuksen (joka on Jumala), Voidellun, ulkopuolella. Daavid on Hänen poikansa, tai Jeesus oli Daavidin poika sukupuun, lihan mukaan. Ja Hänen on määrä asettua Daavidin valtaistuimelle niin kuin yksi perii, kuten – prinssi perii aina – kuninkaan valtaistuimen.

⁵²         Huomatkaa nyt, että kun Daavid oli voideltu, mutta kuitenkin sen voitelun kanssa, joka hänellä oli, hän meni pois Herran tahdosta tuon voitelun kanssa; ja kaikki ihmiset, jotka eivät ottaneet Raamatun johdatusta tai avainta tähän ilmestykseen, he kaikki olivat myös voideltuja, he kaikki yhdessä huusivat ja ylistivät Jumalaa asiasta, joka näytti täsmälleen oikealta: Jumalan Sanan palauttamisesta takaisin Jumalan temppeliin. Mutta Daavid oli kuningas, ei profeetta. Näettekö? Hän… Maassa oli profeetta, jonka avulla se voitiin tehdä, ja Jumala saattoi koko liikkeen häpeään, koska he eivät koskaan käyttäneet oikeaa avainta. Ovi ei auennut. Ja nyt meidän on muistettava se ja pidettävä se mielessä. On olemassa… Kaikissa Jumalan asioissa on yksi tietty tapa, jolla se on tehtävä, ja se ratkaisee asian. Jumalalla on yksi tietty Seurakunta, jossa Hän kohtaa ihmiset, ja Hän ottaa teidät vastaan tuossa Seurakunnassa eikä missään muussa seurakunnassa.

⁵³         Olen sanonut tämän, koska minut on niin monta kertaa ymmärretty väärin, ja ihmiset ovat sanoneet minulle….

Kysyin: ”Oletko kristitty?” ”Olen baptisti.”

”Oletko sinä kristitty?” ”Olen metodisti.”

”Oletko kristitty?” ”Olen helluntailainen.”

⁵⁴         Katsokaas, se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään. Sinä vain yrität väärällä avaimella.  Mutta on olemassa oikea avain, on olemassa sellainen, jossa Jumala… Jumala ei ole koskaan luvannut kohdata teitä metodistina, baptistina, helluntailaisena tai minkään muunkaan kirkkokunnan jäsenenä. Hän ei edes ota huomioon kirkkokuntia, ne ovat Häntä vastaan.

⁵⁵         Tuosta pitkästä Sanomasta, teen sen aika pian tabernaakkelissa. Ja sitten veli Jack kuulee sen, ja sitten voitte katsoa, mitä haluatte tehdä sen suhteen, koska se nauhoitetaan.

⁵⁶         Ihmiset käyttäytyvät niin, kuin Jumala olisi velvollinen kohtaamaan heidät vain heidän teologiansa perusteella. Ihmiset käyttäytyvät niin. He eivät ole edes tekemisissä toistensa kanssa. Helluntai-Kolminaisuus ei ole yhteydessä Ykseyden kanssa, eikä Ykseys ole yhteydessä Kolminaisuuden kanssa. Metodistit eivät ole yhteyksissä baptistien kanssa, koska toinen on legalisti ja toinen kalvinisti, joten heillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Ja he pyörittelevät ihmisten mieliä niin pahasti, että he ovat jopa toisiaan vastaan.

⁵⁷         Menin jokin aika sitten rukoilemaan sairaalahuoneeseen. Siellä makasi eräs nainen, joka oli hyvin sairas, menossa leikkaukseen, ja he odottivat hänen kuolevan. Toinen nainen makasi siellä (minut kutsuttiin rukoilemaan hänen puolestaan), sanoin hänelle: ”Voisinko rukoilla hetken?”.

⁵⁸         Ja hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

⁵⁹         Ja minä sanoin: ”Olen pahoillani.” Sanoin: ”Aioin juuri esittää rukouksen.”

⁶⁰         Hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

⁶¹         Sanoin: ”Kyllä, rouva.” Hän ja hänen poikansa istuivat siinä, tavallinen pieni ricky-ilme. Kysyin: ” Ettekö te ole kristittyjä?” ” Emme.”

⁶²         Hän sanoi: ”Me olemme metodisteja!”

⁶³         Sanoi: ”No, en ole koskaan kysynyt sinulta sitä, vaan kysyin, oletteko ’kristittyjä’.” Näettekö?

⁶⁴         Ja niin hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

⁶⁵         Katsokaas, koska joku, joka ei ollut metodisti, aikoi rukoilla kuolevan naisen puolesta, ja hänkin oli. Mutta koska se ei kuulunut hänen omaan organisaatioonsa, hän ei edes halunnut kuulla sitä tai olla missään tekemisissä sen kanssa. Jos tuo ei ole fariseus, en ole koskaan nähnyt sellaista!

⁶⁶         Odottakaa, kunnes kuulette Käärmeen polku. Huh. No niin… Ajatelkaa nyt, että heidän uskontokuntansa on ainoa, joka on yhteydessä Jumalaan: ”Jumala ei kuule sinua, ellet ole metodisti, baptisti, Kolminaisuus tai Ykseys” tai jotain sellaista. Se on väärin!

⁶⁷         Ja se on minun tarkoitukseni; mutta jos ihmisten mielissä ja sydämissä on sellainen halu olla oikeassa… En usko, että nainen teki sen, koska… tai kukaan muukaan. Metodisti ei nousisi ja asettuisi puolustamaan metodistikirkkoa, koska hän – hän tietäisi, että se oli väärin. Ihminen ajattelee, että se on oikein. En usko, että kolminaisuus tuomitsisi ykseyttä tai ykseyttä, kolminaisuutta, helluntaissa, sen takia, että hän haluaa olla erilainen, hän ajattelee olevansa oikeassa, ja teidän on kunnioitettava hänen ajatuksiaan. Tiedättekö, huopa ulottuu molempiin suuntiin. Mutta muistakaa, kaikessa tuossa, jos miehen tai naisen sydämessä on jotain, jonka he uskovat olevan ”oikein”, niin jossakin täytyy olla jotain, mikä on oikein. Kuten olen usein sanonut: ”Kun syvyys kutsuu syvyyttä, on oltava syvyys, joka vastaa tuohon kutsuun.”

⁶⁸         Tiedättekö, meille on kerrottu, että hylje käveli kerran meren rannalla jaloillaan. Mutta nyt sillä ei ole jalkoja, vaan ne muuttuivat läpiksi, koska se pystyi… tarvitsi läpät, kun se siirtyi maalta, turkiseläimestä, mereen; luonto muodosti sille läpät jalkojen sijaan, koska se pystyi uimaan paremmin kuin kävelemään.

⁶⁹         En nyt muista tätä suurta miestä, joka meni Etelänavalle. Mikä hänen nimensä olikaan? Byrd. Sanotaan, että hänellä oli takkeja, jotka oli tehty joillekin karjoille, tässä näyttelyssä; että hän oli ottanut karjaa saadakseen maitoa. Ja hän teki turkistakkeja, jotta karja ei jäätyisi kuoliaaksi. Mutta kun hän tuli sinne, ne eivät tarvinneet turkista, luonto oli kasvattanut niille sellaisen. Näettekö? Miksi? Ennen kuin kalan selässä oli evä, kalalla täytyi olla vettä, jossa se saattoi uida, muuten sillä ei olisi koskaan ollut evää. Ennen kuin oli puu, joka kasvoi maassa, oli ensin oltava maa, jossa se kasvoi, tai muuten puuta ei olisi ollut.

⁷⁰         Niin kauan kuin jokin ihmissydämessä kutsuu jotakin, siellä on oltava jotakin, joka vastaa tuohon kutsuun, joka täyttää tuon kutsun.

⁷¹         Eräs nainen… Täällä tehtiin jokin aika sitten ruumiinavaus eräälle naiselle, joka kuoli.Ja syy, jonka vuoksi hän kuoli, oli kuulemma se, että hän söi sipuleita jatkuvasti, koko ajan.  Jos hän ei olisi syönyt sipuleita, hänen päänsä olisi kutissut ja kaikkea muuta; he eivät voineet ymmärtää sitä. Ruumiinavauksessa naisesta löytyi jonkinlainen solukasvain, jolle oli nimi. Ja he saattoivat ottaa tuon kasvaimen ja laittaa sen kulhoon täynnä sipuleita, ja se liuotti sipulit yhden yön aikana. Näettekö? Mistä oli kyse? Naisessa oli jotain, joka vaati sipulia, ja jos sipulia ei olisi ollut, kasvainta ei olisi ollut.

⁷²         Toisin sanoen, ensin on oltava Luoja, ennen kuin voi olla luominen. Näettekö?

⁷³         Jos ihmissydämessä on kaipaus… Kuten metodistit, baptistit, presbyteerit, katolilaiset, kaikki nämä muut, jotka yrittävät löytää sen yhden oikean tien, ja heidän pappinsa ja pastorinsa ja niin edelleen kertovat heille, että ”tämä on oikea tie”. He sanovat, pappi sanoo: ”Katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.” He sanovat: ”Ei ole pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella.”

⁷⁴         No, jokainen kirkko ottaa… oman ajatuksensa. Jotkut heistä eivät myönnä sitä, mutta toteuttavat sitä toiminnallaan. Teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Se on vain… Muutoin he olisivat vain enemmän tekopyhiä kuin katolinen on. Katolilainen tunnustaa sen suoraan: ”Uskon, että vain tämä on ainoa asia”, mutta he eivät tee niin. He salaavat sen, mutta heidän tekonsa todistavat sen, mitä he ajattelevat. Näettekö?

⁷⁵         Nyt on oltava yksi paikka, koska ihmissydämessä on halu löytää se. Ja uskon, että Jumalan Sana on vastaus kaikkeen, mitä tarvitsemme. Jumalalla on siis vastaus, ja etsikäämme sitä nyt Raamatusta. Ja sitten, jos Jumala näyttää meille Raamatun kautta ainoan paikan, ainoan perusteen (ainoan kirkkokunnan, jos niin on), ainoan tavan, jolla Jumala kohtaa ihmisen, silloin meidän pitäisi pitää kiinni siitä, koska olemme löytäneet Raamatun totuuden, sen, mitä Se sanoo.

⁷⁶         Sana Deuteronomia [Viides Mooseksen kirja], sana itsessään tarkoittaa ”kahta lakia”, sana Deuteronomia. Ja Jumalalla on kaksi lakia. Kaksi lakia: toinen niistä on tottelemattomuus Sanalle, ja kuolet; ja toinen on kuuliaisuus Sanalle, ja elät. Siinä on kaksi lakia, ja Deuteronomia tarkoittaa noita kahta lakia. Ne molemmat on ehdottomasti osoitettu meille Raamatussa. Toinen niistä on kuolema, toinen on Elämä; Elämä ja kuolema. Jumala käsittelee vain Elämää, Saatana vain kuolemaa. Ja nämä osoitettiin maailmalle julkisesti, avoimesti kaikkien silmien edessä, eikä meille ole mitään tekosyytä. Toinen niistä näytettiin Siinain vuorella, kun laki annettiin, joka tuomitsi koko ihmissuvun kuolemaan; toinen annettiin Golgatalla, joka toi koko ihmissuvun Elämään, kun rangaistus maksettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Viidennen Mooseksen kirjan kaksi lakia täyttyivät näissä kahdessa, suuressa asiassa.

⁷⁷         Haluan teidän jälleen huomaavan, että annettiin myös kaksi liittoa. Yksi liitto annettiin Aadamille, ja se oli ehdollinen, kuten laki: ”Jos et koske tähän, saat elää, mutta jos kosket tähän, kuolet.” Se oli laki. Sitten oli toinen laki, joka annettiin Aabrahamille, joka oli armosta, ehdoitta: ”Minä olen pelastanut sinut ja sinun jälkeläisesi.” Aamen! Se on Golgatan tyyppinen, ei Aatamin liiton tyyppinen, se on Abrahamin liitto.

⁷⁸         Mutta nyt kuulemme Hänen sanovan, että on vain yksi paikka, jossa Hän tulee kohtaamaan ihmisen palvonnan. Me luemme sen juuri tästä tekstistä. Palaamme siihen muutaman hetken kuluttua.

⁷⁹         Jos siis on vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen, meidän on parasta olla hyvin varovaisia. Jättäkäämme nyt tänä aamuna perinteemme syrjään ja… tällä pyhäkoulutunnilla ja olkaamme hyvin varmoja, että löydämme tuon yhden paikan. Sillä Jumala on sanonut tässä, ettei Hän vastaanota teitä missään muussa paikassa.

Missään muussa seurakunnassa Hän ei ota teitä vastaan. Vain Hänen Seurakunnassaan, se on ainoa paikka, jossa Hän ottaa teidät vastaan.

⁸⁰         ”Mitä sinä sanoit, veli Branham? Jos olen vilpitön?” Ei.

⁸¹         Muistakaa, että Jeesus puhui joillekin vilpittömille ihmisille, oman aikansa palvojille, ja Hän sanoi: ”Turhaan te minua palvotte.” Todellista, aitoa palvontaa sydämen pohjasta. ”Turhaan te palvotte Minua, kun opetatte oppina ihmisten käskyjä” tai heidän uskontunnustuksiaan. Vilpittömästi, kunnioittavasti, juuri niin uskonnollisesti kuin he voivat olla. Eikä se ollut uutta vain fariseusten kohdalla. Kain ja Aabel, kaksi ensimmäistä palvojaa, jotka syntyivät, luonnollisen syntymän kautta tänne maan päälle, edustivat ehdottomasti samaa asennetta.

⁸²         Kain oli aivan yhtä uskonnollinen kuin Abel. He molemmat rakensivat alttareita. He molemmat rakastivat Jumalaa. He molemmat uhrasivat. He molemmat palvoivat. Molemmat maksoivat kymmenykset. Molemmat tekivät kaiken samalla tavalla. Mutta Abel, uskon kautta, joka on ”ilmestys”, Jumalan Sana paljastettuna, selvennettynä, osoitettuna ja vahvistettuna. Kunnia! Kain toi uhrilahjan, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Jumala vaati palvontaa, ja Kain toi uhrin, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Mutta todellisen kanavan kautta…

⁸³         Sanotte: ”No, minun seurakuntani on Se. Minun…”

⁸⁴         Odota hetki. Jumala tulkitsee omaa Sanaansa niillä termeillä, joilla Hän puhui. Kain sanoi: ”Minä olen uskonnollinen. Olen Luojani rakastaja. Tarjoan Sinulle tämän hienon alttarin. Tarjoan Sinulle tämän uhrin. Rakensin kaikki nämä asiat, Herra, koska rakastan Sinua.” Abel sanoi samoin. Mutta nyt se on se, joka on osoitettu oikeaksi, se, joka on todistettu. Ja Jumala laskeutui alas ja otti vastaan Aabelin uhrin, koska hän oli ilmestyksen kautta osunut Jumalan todelliseen kanavaan, joka oli hyväksytty.

⁸⁵         Katsokaa nyt, kuinka Kainin henki kulkee läpi Raamatun aina tähän viimeiseen päivään asti. Perustavanlaatuista? Aivan yhtä perustavanlaatuinen kuin se toinenkin oli.

⁸⁶         Katsokaa profeetta Bileamia ja profeetta Moosesta. Molemmilla oli seitsemän alttaria, Jehovan alttareita, ja jokaisella niistä oli veri, eikä ainoastaan se, vaan jokaisella oli myös oinaita. Numerologiassa täsmälleen oikea luku, seitsemän, ”täydellinen”, seitsemän oinasta. Aivan täsmälleen samanlaisia, molemmat alttarit. Yhtä perustavanlaatuinen kuin toinen oli, toinenkin oli. Mutta kenet Jumala osoitti oikeaksi? Näettekö? Näettekö? Sen, joka oli Hänen Sanansa mukainen. Fundamentaalinen ei tarkoita paljoakaan; sen on oltava Jumalan ilmestys.

⁸⁷         Ajatelkaa nyt! Nämä miehet, joita Jeesus kutsui ja asetti tähän tilaan (nämä fariseukset), kun Hän sanoi: ”Turhaan te minua palvotte”? Palvoivat Häntä: aitoa palvontaa, todellista palvontaa sydämestään. ”Te… Turhaan te palvotte minua.” Miksi? Opettamalla oppina ihmisten perinteitä. ” Sentähden te teette Jumalan käskyistä hyödyttömiä kansalle.”

⁸⁸         Jos opettaisin teille metodistisen sanomaa, sillä ei olisi mitään vaikutusta teihin, nyt on Morsiamen aika. Jos Mooses opettaisi Nooan sanomaa, sillä ei olisi vaikutusta. Jos Jeesus opettaisi Mooseksen sanomaa, sillä ei olisi vaikutusta. Koska ennalta määrätty siemen makaa siellä, ja sitä kastelee vain sellainen vesi, joka on annettu kyseiselle siemenelle. Näettekö? Se ei kasva missään muissa olosuhteissa. Täytyy olla sellaiset olosuhteet, jotka kasvattavat sen.

⁸⁹         Voitte ottaa kananmunan ja laittaa sen hautomoon, vaikka sen pitäisi olla kanan alla, mutta se kuoriutuu joka tapauksessa. Laittakaa se pennun alle, niin se kuoriutuisi. Se on lämpö, olosuhteet, jotka saavat sen kuoriutumaan. Sen on siis oltava kunnossa. Voitte ottaa hyvän elävän munan ja laittaa sen kuolleen kanan alle, se ei kuoriudu. Ymmärrättekö? Kyse on olosuhteista.

⁹⁰         No, näin se on tässä ajassa, jossa elämme, teidän on löydettävä, mikä on Jumalan tapa tehdä se tässä ajassa. Sen löysi Martin Luther, sen löysi John Wesley, sen löysivät helluntailaiset heidän aikakaudellaan. Jumalan aikakausi ja aika tehdä se.

⁹¹         Nyt helluntailaiset. Tuo veli, yksi… luulen, että hänen… toinen silmistään oli poissa, värillinen veli, joka todella aloitti helluntaisanoman Kaliforniassa, vanhalla Azusa Streetillä. Hänelle naurettiin, koska hän oli neekeri. Häntä pilkattiin, mutta hän toi sanoman tuolle ajalle. Hän oli vain pieni ruumiiltaan, kaveri, joka pystyi tuskin kirjoittamaan oman nimensä, mutta Herra oli ilmoittanut hänelle, että tämä oli aika noiden lahjojen palauttamiselle, ja ne tulivat. Ei ole väliä, mitä sanotaan, se tulee. Mutta kaikki pääsivät sen ilmapiiriin ja näkivät, että se oli tuo aika ja näkivät, että Jumala vahvisti, että nuo ihmiset pystyivät puhumaan kielillä ja niin edelleen, ja niin tapahtui. Mutta sitten kun hän meni ja totesi, että ”tämä on ainoa todiste”, se tappoi sen. Näettekö? Se menee suoraan eteenpäin, näettekö. Se teki sen. Sitten he alkoivat erottelemaan sitä ja tätä ja tekemään kirkkokuntia, ja yksi on tulossa pilvessä ja toinen pensaassa. Ja siinä se menee.

⁹²         Niin kirkkokunnat tekevät. Näettekö? Jumala ei ole kirkkokuntien tekijä, koska kirkkokunnat ovat Babylonia, eikä Hän ole hämmennyksen tekijä. Me näemme hänet kaikki… Teidän ei tarvitse olla edes älyllinen nähdäksenne sen. Se on Babylon! Näettekö? Perinne (ajatelkaa sitä), vilpittömät ihmiset. Koska he uskovat siihen, on silti oltava yksi vilpitön paikka, jossa Jumala kohtaa.

⁹³         Huomaa nyt jae 2. ”Palvokaa siinä paikassa, jonka minä olen valinnut.” Uhripaikalla, tietenkin, jossa he palvoivat uhrin äärellä. ”Paikka, jonka minä olen valinnut; ei se, minkä te valitsitte, minkä ihminen valitsi. Mutta sen, minkä minä olen valinnut, siinä paikassa te palvotte.” Se osoittaa, että silloin on vain yksi paikka, muut ovat turhia. Sen ei pidä olla teidän valintanne, vaan sen pitää olla Hänen valintansa.

⁹⁴         ”No, minun ei tarvitse mennä seurakuntaan”. Tai: ”Olet niin ahdasmielinen! Miksi, te jopa kiukuttelette naisille saarnaamisesta ja… tai naisille hiusten kihartamisesta ja miehille näistä muista asioista. Olette niin ahdasmielisiä!”

⁹⁵         Hyvä on, teidän ei tarvitse valita Jumalan tietä, vaan menkää sinne, missä tehdään noin. Näettekö? Ja huomaatte, että se on Raamatussa: ”Turhaan he palvovat minua.” Jeesus puhui samasta asiasta. Näetkö?

⁹⁶         Joka ikinen pikku pikku juttu, kaikki, teidän on oltava uskollisia sen kanssa. Se on aina pieni – pieni viinipuu, pieni – pieni kettu, joka pilaa viinipuun. Joskus jätätte… Ei ole kyse suurista asioista, joita teette, vaan pienistä asioista, jotka jätätte tekemättä. Muistakaa, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki on. ”Autuaita ovat ne, jotka täyttävät kaikki Jumalan käskyt, jotta heillä olisi oikeus päästä sisään.” Tee kaikki, mitä Jumala on sanonut.

⁹⁷         Jos Se sanoi, että naisilla pitää olla pitkät hiukset, te sanotte… Eräs mies sanoi minulle vähän aikaa sitten: ”Minä en saarnaa pyykkinaru-uskontoa”.

⁹⁸         Sanoin: ”Sitten te ette saarnaa Evankeliumia Niin.

⁹⁹         Jumala on sanonut, mitä pitää tehdä. Ja te joko teette sen… Se on teidän luonnollinen, järkevä asianne. Mikä pieni asia… mikä… se pieni vähäpätöinen asia. Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat ne, jotka ottavat kaikki pienet asiat, tekevät pienet asiat.” Ja jos nainen antaa hiustensa kasvaa, se on vain… miksi, se on vain jotain, mitä hän voi tehdä, eikä hän edes tee sitä. Hän ei edes tee sitä.

¹⁰⁰      ”Oi, opeta meille suuria asioita.”

¹⁰¹      Kuinka teille voi voi opettaa suuria asioita, kun ette tee yksinkertaisia, tavallisia asioita? Koska motiivinne ja tavoitteenne on ovat vääriä.

¹⁰²      Kyse on rakkaudestasi Jumalaa kohtaan: ”Herra, en välitä siitä, mitä haluat minun tekevän, olen valmis tekemään sen.” Silloin pääsette jo jonnekin, mutta jos ette tee sitä sillä tavalla, niin kuin Hän käski tehdä…

¹⁰³      Se on Hänen valintansa: ”Paikka, jonka minä olen valinnut.” Siellä te palvotte uhrinne kanssa.

¹⁰⁴      Laitatte… Kain toi uhrinsa, Aabel toi omansa, se riippuu siitä, mihin paikkaan viette sen. Jos viette sen paikkaan, jonka Hän on valinnut, kaikki on kunnossa, Hän hyväksyy sen; jos ei, Hän ei hyväksy sitä. Sillä ei ole väliä, se on sama uhri, olipa se mikä tahansa, se silti hylätään, ellei sitä viedä tuohon tiettyyn paikkaan.

¹⁰⁵      Nyt haluamme selvittää, minne haluamme tuoda tämän uhrin. Voisimme selvittää… Me kaikki haluamme päästä Taivaaseen. Emmekö haluakin? Ja me kaikki tiedämme, että olemme tehneet väärin. Me kaikki uskomme, että Jeesus on uhri. Nyt haluamme tietää, minne viedä Hänet, jotta se hyväksytään.

Näetkö? Aivan oikein. Raamattu kertoo meille, minne se pitää viedä, ja se tulee hyväksytyksi; sen ulkopuolella sitä ei hyväksytä.

¹⁰⁶      Huomatkaamme tässä myös paikka, jonka hän valitsi uhrin asettamista varten, paikka, jonka hän valitsi uhrin asettamista varten. Sitä ei voi laittaa mihinkään näistä porteista; vaan siihen paikkaan, jonne Hän sen valitsi laittaa, Hän pani myös Nimensä tuohon paikkaan. Niin Hän sanoi tässä. Hän valitsi laittaa Nimensä siihen. Etsikäämme nyt Kirjoituksista tätä paikkaa, sillä se on se paikka, johon Hän pani Nimensä.

¹⁰⁷      Luetaanpa nyt tekstistä. Minulla oli tässä pieni muistilappu, joka… tänä aamuna tuli mieleeni. Otetaanpa tämän luvun 2. jae. En halua viivytellä liian kauan, ihmisten takia, noiden yhteyksien takia täällä. Tämän 16. luvun 2. jae..:

Uhraa siis Herralle, Jumalallesi, pääsiäisuhri lampaistasi ja karjoistasi siinä paikassa, jonka Herra valitsee asettaakseen sinne nimensä.

¹⁰⁸      Ette voi viedä tätä… vilpittömyyttänne ja kaikkea sitä, mitä haluatte tunnustaa, ette voi viedä sitä metodistien alttarille, baptistien alttarille, helluntailaisten alttarille, mutta jossain on alttari, jonka Hän valitsi, että Hän… että Hän… että Hän laittaa Nimensä siihen, ja Hän tapaisi teidät siinä paikassa. Jos saatte kaiken toimimaan oikein, se tulee toimimaan; kaikki on järjestyksessä. Jos siinä johdossa on oikosulku, valo ei syty, koska se on maadoitettu. Ja kun otatte yhden Jumalan Sanan tai yhden Hänen paikoistaan ja teillä on omassa sydämessänne itsekkäitä tavoitteita, se maadoittaa Jumalan voiman juuri siinä. Jos teette sen siksi, että haluatte olla fiksu, haluatte olla erilainen kuin joku muu tai jotain muuta, juuri siinä kohtaa se on maadoitettu, se laukaisee sulakkeen. Olette väärässä. Teidän on tultava vilpittömästi, koko sydämestänne, motiivinne ja tavoitteenne on kohdistettava oikein Jumalaan. Etsikää sitten Hänen paikkansa, etsikää, josta Hän puhui, ja tuokaa se sinne. Näettekö?

¹⁰⁹      Katsokaa Marttaa ja Mariaa. Kun Jeesus oli palannut takaisin, sen jälkeen kun Hän oli opettanut heille tätä Evankeliumia (Hänen aikansa Valoa, että Hän oli Messias), Häntä vihattiin, Hänet hylättiin. Fariseukset ja kirkot halveksivat Häntä. Mutta Lasarus oli kuollut, hänen veljensä, joka oli Hänen läheinen ystävänsä. Hän antoi hänen maata siinä, ja he kutsuivat Häntä, eikä Hän edes tullut.

¹¹⁰      Mutta katsokaa Marttaa, hänen asennettaan. Hän sanoi: ”Herra, jospa Sinä olisit ollut täällä.” Antakaa Hänelle Hänen oikea tittelinsä: Herra, iso H-e-r- r- a, Jahve, Jehova. Kunnia! ”Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” ”Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Elämä ja kuolema eivät voi olla yhdessä samassa kanavassa tai samassa talossa. ”Jos Sinä olisit… Hän ei olisi kuollut.”

¹¹¹      Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä”, sanoo Jumala. Näettekö? Kun Hän sanoi ensin: ”Sinun veljesi on jälleen elävä.”

¹¹²      Hän sanoi: ”Kyllä, Herra, minä todella uskon sen. Juutalaisena uskon, että kuolleiden yleinen ylösnousemus tapahtuu; ja uskon, että veljeni oli yhtä uskollinen ja vilpitön palvonnassaan. Ja minä uskon, että Sinä olet se Messias, josta Raamatussa kerrotaan, koska se, että Jumala vahvistaa sanansa Sinussa, osoittaa, että Sinä olet tämän hetken Sanansaattaja. Sinä olet tuo Messias. Minä uskon, että Sinä olet se Kristus, jonka oli määrä tulla, koska Sinun tekosi todistavat, että Jumala on lähettänyt Sinut tänne olemaan se Messias.” Voi sentään! Katsokaa, kuinka hammasrattaat alkavat nyt tulla paikoilleen. Näettekö?

¹¹³      Hänellä oli oikeus sanoa: ”Miksi et tullut herättämään veljeäni? Mikset parantanut häntä? Sinä paransit muita. Paras ystäväsi, ja katso nyt, mitä tapahtui.” Ei, ei, tuollainen pyrkimys ei johda mihinkään.

¹¹⁴      ”Uskon, että Sinä olet juuri se, miksi Sinut on Raamatussa määritelty. Uskon, että tämä on se päivä, jolloin Messiaan pitäisi tulla; olemme odottaneet sitä. En välitä siitä, mitä muut sanovat. Minä uskon koko sydämestäni sen perusteella, mitä olen nähnyt ja kuullut Sanan kautta, että Sana on Sinussa vahvistettu, että Sinä olet tuo Messias.” Hänellä oli syvällä sisimmässään jotain pyydettävää, mutta hänen oli tultava oikean kanavan luo.

¹¹⁵      Entä jos hän olisi juossut sinne ja sanonut: ”Ja sitten Sinä sanot minulle, että Sinä olet se Messias!”. Eikä edes tarpeeksi kohteliaisuutta, herrasmiestä edes vastaamaan pyyntöömme; kun me ruokimme Sinua ja majoitimme Sinut ja kaikkea muuta, ja asetuimme Sinun puolellesi ja jätimme seurakuntamme, niin kuin Sinä käskit meidän lähteä pois niistä kirkkokunnista.” Näettekö? ”Ja tässä me olemme jättäneet sen, ja nyt meidät lasketaan hylkiöiksi ja luopioiksi. Ja kaikki se, mitä olemme tehneet Sinun vuoksesi, eikä sitten löydy edes kohteliaisuutta vastata kutsuuni?” Itse asiassa hän oli oikeassa.

¹¹⁶      Kuten te sanotte lyhyistä hiuksistanne: ”Olen Amerikan kansalainen. Voin pitää shortseja, tehdä mitä haluan, se ei ole laitonta.” Se on teidän oikeutenne, mutta lammas menettää aina oikeutensa. Aivan. Jos olet lammas! Sillä ei ole muuta kuin villaa, se menettää sen. Se on hänen Jumalan antama oikeutensa, mutta hän menettää sen.

¹¹⁷      ”Minulla on oikeus liittyä mihin tahansa kirkkokuntaan.” Aivan oikein, mutta sinä menetät sen. Näettekö?

¹¹⁸      Hän menetti kaiken sen, mihin hänellä oli oikeus, tunnustaakseen Jumalan Sanan, joka ilmeni juuri hänen edessään.

¹¹⁹      Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole. Uskotko sinä tämän?” Näettekö, oli vielä yksi pieni hammasratas, jonka kanssa hän ei ollut linjassa. Näetkö?

¹²⁰      ”Kyllä, Herra! Minä uskon, että Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika!” Voi veli, kaikki oli valmiina syttymään juuri silloin. Näetkö?

¹²¹      ”Mihin olette laittaneet hänet?” Näetkö? Ja tiedätte, mitä tapahtui.

¹²²      Katsokaa, teidän on päästävä tuohon oikeaan paikkaan, ennen kuin Hän ottaa uhrinne vastaan. Katsokaa, teidän on tultava sinne. Katsokaa nyt.

…siinä paikassa, jonka Herra valitsee asettaakseen sinne nimensä.

Älä syö siellä hapatettua leipää;…

¹²³      Mitä se symbolisoi uhrissa? Älkää sekoittako sitä mihinkään uskontunnustukseen, sen on oltava Sana. ”Ei hapatettua leipää.” Hapate on… Tiedätte, millaista hapate on missä tahansa. ”Pieni hapate hapattaa koko leivän.” Koko leipä on Ruumis. Kristukseen ei voi laittaa hiukkaakaan kirkkokuntaa tai uskontunnustusta. Ei, herra, se ei toimi.

¹²⁴      Muistatteko viime torstai-illan sanoman? Vanhan aviomiehenne täytyy olla kuollut. Aivan oikein. Uusi aviomiehenne on Sana.

… seitsemänä päivänä on sinun syötävä happamatonta leipää siellä….

¹²⁵      ”Seitsemän päivää”, mitä se tarkoittaa? Täydelliset Seitsemän Seurakuntajaksoa, seitsemän päivää. Miksi heidän piti syödä sitä seitsemän päivää? Ennen mitä? Ennen ulos lähtemistä. Ja koko seurakunta-ajan, alusta loppuun, on elettävä vain tuon ajan Jumalan Sanalla. Joten roomalaiskatolinen, metodistinen, baptistinen ja helluntailainen uskontunnustus ovat kaikki kuolleita.

¹²⁶      Katsokaa nyt.

…siinä, kurjuuden leipää;…

Luther, Wesley, helluntailaiset; heitä kaikkia vainottiin sen takia, ja niin tullaan vainoamaan sinuakin.

…sillä sinä lähdet Egyptin maasta kiireellä;…sinä voit kestää sinä päivänä, jolloin… muistaa sitä päivää, jolloin lähdit Egyptin maasta, koko elämäsi ajan.

Eikä hapatettua leipää saa näkyä…sinun kanssasi koko sinun alueellasi seitsemänä päivänä;…

¹²⁷      Kristuksen kauniissa Morsiamessa sen jälkeen, kun Hän oli kuollut Rooman valtakunnan pimeän keskiajan läpi, jolloin Hänen oli kuoltava: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan.” Sulhasen oli tultava, Jumalan täydellisen Mestariteoksen. Te kaikki kuulitte saarnani siitä.

¹²⁸      Seisoin tuolla Los Angelesissa Forest Lawnissa eräänä päivänä, ja sydämeni hypähti. Kuinka moni on koskaan käynyt Forest Lawnissa? Siellä on… Mooseksen patsas, jonka on tehnyt… – uskoakseni Michelangelo. Se on täydellinen patsas, lukuun ottamatta oikeaa polvea, jossa on noin puolen tuuman syvyinen lovi. Ja opas… minä katselin, ja hän osoitti sitä minulle. Hän sanoi: ”Michelangelo oli käyttänyt koko elämänsä yrittäessään tehdä… Hän oli kuvanveistäjä, ja hän yritti tehdä Mooseksen kuvaa.

Hänellä oli mieleessään, miltä Mooseksen pitäisi näyttää. Hänellä oli se sydämessään, miltä Mooseksen pitäisi näyttää. Ja sitten hän käytti koko elämänsä; talttaisi vähän tästä, hieroi sitä, seisoi ja katsoi sitä. Vuosi toisensa jälkeen hän työsti sitä. Lopulta, kun se oli valmis, hän astui taaksepäin ja laski rätinsä ja vasaransa, hän katsoi patsasta. Se oli niin täydellinen kuva Mooseksesta, joka hänellä oli sydämessään, kunnes hän meni aivan tolaltaan, tarttui vasaraan ja löi sitä ja huusi: ”Puhu!””.” Sitä kutsutaan Michelangelon mestariteokseksi. Tuo suuri jokin tuossa kuvanveistäjässä, tuo visio, joka hänellä oli siitä, minkä kaltainen Mooseksen pitäisi olla, oli vain kuvaamassa esikuvallisesti suurta Isä-Jumalaa.

¹²⁹      Hänellä oli sydämessään, ennen maailman perustamista, Poika, koska Hän on Isä. Mutta se oli vielä Hänen Sanansa geeneissä. Ja Hän loi ihmisen, ja Hänen piti antaa hänelle vapaa moraalinen tahto, mutta tuo ihminen lankesi. Mutta suuri kuvanveistäjä, Jumala, joka loi ihmisen maan tomusta, Hän ei tyytynyt siihen, vaan Hän alkoi tehdä ihmistä uudelleen. Ja Hän teki Nooan, joka kuoli humalassa. Hän teki Mooseksen, joka ei pitänyt Hänen Sanaansa. Hän teki profeettoja, jotka pakenivat hädän hetkellä. Ja Hän jatkoi rakentamista ja muovailua, kunnes jonkin ajan kuluttua Hän halusi mestariteoksen, joka kuvastaa Häntä, Hänen luonnettaan, sitä, mitä Hänen sydämessään oli, millainen pojan pitäisi olla.

¹³⁰      Eräänä päivänä, alhaalla Jordanilla, sen jälkeen kun tuo Mestariteos oli muotoiltu ja tehty, Hän tuli alas… Kyyhkysen siivillä, ja sanoi: ” Hän se on!”. Hän oli niin innostunut tästä Mestariteoksesta, kunnes Hän löi Häntä Golgatalla, että Hän kuolisi meidän muiden puolesta, jotka olemme epätäydellisiä; että Hän voisi Verensä vuodattamisen kautta tuoda monia Mestariteoksia (Morsiamena oleminen) Poikansa luo. Mestariteos on haavoittunut, koska Jumalan innostuksesta nähdessään tällainen Mestariteos, Hän löi Häntä meidän kaikkien tähden. Näettekö? Siinä Hän kuoli, tehdäkseen täydelliseksi meidät, jotka olemme epätäydellisiä. Mestariteos.

¹³¹      Huomaa, tässä Hän sanoi:

…Syö tätä happamatonta leipää seitsemänä päivänä…

¹³²      Nyt leipä on esikuva. Jeesus sanoi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta”. Ei vain – vain Sana siellä ja täällä, kuten kirkkokunnat haluaisivat teidän uskovan. Mutta Jumalan Sana on täydellinen! Se on Jumala itse kirjaimen muodossa, jota kutsutaan ”Siemeneksi”. Ja oikeanlainen puhdas usko tuohon Sanaan saa tuon Siemenen elämään.

¹³³      . Juuri sen näette iltaisin erottamisessa ja kaikissa näissä muissa asioissa, koska se on Jumalan antama lupaus. Ja Hän seisoi rinnallani ja kertoi minulle sen ja sanoi minulle, että nämä ”teeskentelijät nousevat, mutta pysy paikallasi”. Minä uskon Sen. Eikä minulla ole mitään itsekästä motiivia, että haluaisin loukata ketään, vaan kunnioitan Jumalaa ja teen sitä työtä, jota Hän kutsui minut tekemään, siksi sanon nämä asiat. Ja Jumala vahvistaa sen ja hyväksyy uhraamisen ja uhrin, vahvistamalla sen olevan Totuus. Ei ole epäilystäkään siitä! Katsokaa nyt tuota Sanaa!

¹³⁴      Huomaamme tässä, että ”seitsemän päivää” koskee jokaista seurakuntajaksoa. Nyt, kun tuon Mestariteoksen täytyi kuolla, jotta se nousisi ylös lunastaakseen meidät kaikki. Sitten Hänellä oli seurakunta, joka asetettiin järjestykseen helluntaina, mutta tuon Seurakunnan täytyi joutua uhratuksi; ja roomalainen maailma tappoi sen, hautasi sen maahan.

¹³⁵      Kuten tämän kirjan kirjoittaja, en muista sitä nyt, teki minusta niin paljon pilaa ja sanoi: ”Kaikista paholaisista kaikkein pahin on William Branham”. Katsokaa, niin paholainen yrittää sanoa. Hän sanoi: ”Näkyjä ja asioita”, hän sanoi: ”Se on paholaisesta”, hän sanoi: ”Tai hän on jonkinlainen hypnotisoija tai työskentelee yliluonnollisten asioiden parissa”. Älymystö yrittää aina päästä selville siitä.

¹³⁶      Tuolla tavoin he yrittivät saada selville, kuka on Jeesus. ”Miten Sinä teet nämä asiat? Mikä sai sen aikaan?”

¹³⁷      Hän sanoi: ”Kysyn teiltä kysymyksen. Oliko Johannes Kastajan toiminta… Oliko se Jumalasta vai ihmisestä?”. Näettekö?

¹³⁸      Hän sanoi: ”Emme pysty sanomaan.”

¹³⁹      Hän sanoi: ”En minäkään kerro teille.” Aivan oikein. He jatkoivat. ”Siitä lähtien kukaan ei kysynyt häneltä mitään.” Näettekö? Hän vain keskeytti heidät, Hän ei kertonut heille mitään siitä, se ei kuulunut heille. Hänellä oli työ tehtävänä, ja hän sai sen päätökseen.

¹⁴⁰      Jumala auttakoon meitä tekemään samoin. Meidän ei tarvitse vastata paholaisen kysymyksiin, aivan oikein: ”Jos olet, tee niin ja niin.” Te olette vastuussa tuosta Evankeliumista, saarnaaja on, ja siinä kaikki; ei se, miten se on kirjoitettu, hän on vain vastuussa sen sanomisesta.

¹⁴¹      Ja palvelijana, jos olet profeetta, olet vastuussa Jumalalle. Ja jos näky, joka tulee, valaisee tätä Raamattua ja osoittaa, mistä Siinä on kyse, olet vastuussa jokaisesta Sanasta, joka on tuossa Raamatussa, koska kaiken sen ovat kirjoittaneet samanlaiset ihmiset kuin sinä olet. ”Jumala muinoin liikkui, profeettojen kautta, ja kirjoitti Py-… Pyhän Raamatun.” Näettekö? Eikä yksikään aito Jumalan profeetta voisi kieltää yhtään Sanaa siitä, vaan uskoisi jokaiseen Sanaan ja saarnaisi samaa. Ja sitten Jumala on velvollinen tuosta kanavasta käsin toteuttamaan tuon Sanan juuri niin kuin se on luvattu, ja siemen tulee kasvamaan.

¹⁴²      Huomatkaa nyt taas nopeasti, että tässä sanotaan, että jokaisena seitsemänä päivänä, jolloin tätä leipää piti syödä, läpi seitsemän Seurakuntajakson. Nyt, kun sen piti kuolla ja mennä maahan.

¹⁴³      Ja tämä kriitikko, joka puhui minusta, sanoi: ”Jumalasta, jota te ihmiset palvotte, joka saattoi asettaa pimeän keskiajan ja katsoa, kuinka ne äidit, raskaana olevat, jotkut heistä pienet vauvat sylissään, vilpittömät ihmiset, heitettiin areenalle, ja leijonat repivät heidät palasiksi, ja he huusivat; ripustivat heidät ristille ja polttivat heidät; riisuivat naiset alastomiksi, nuoret neitsyet, ja heittivät itsensä takaisin näin, ja käänsivät leijonat heidän kimppuunsa”. Sanoi: ”Jumala, joka voi istua Taivaassa, oletettavasti valtaistuimellaan, ja katsoa alas ja sanoa, että Hän nauttii siitä”, hän sanoi.

¹⁴⁴      Se on siis älyllinen käsitys, joka on paholaisesta. Jos mies olisi ollut hengellinen, hän olisi tiennyt, että tuon vehnänjyvän on kuoltava, sen piti tulla haudatuksi roomalaiseen katedraaliin.

¹⁴⁵      Mutta sitten Martti Lutherin reformaatiossa tuli esiin ensimmäinen pieni elämän itu, että: ”Vanhurskas ei elä papin tekemästä siunatusta kosherista, vaan Jumalan Sanasta.” Tämä on totta. ’Vanhurskas on elävä uskon kautta!”” Hän kohotti esiin kaksi oksaa. Vehnänjyvä alkoi kasvaa.

¹⁴⁶      Sitten tuli John Wesley ja lisäsi siihen. (Oli monia muita, että… Zwingli ja muut tulivat esiin ja kielsivät neitseestä syntymisen, ja se vain hiljeni.) Mutta sitten tulivat metodistit, tähkä, siitepöly, lähetyspäivä. Ja he saarnasivat pyhitystä; lisäsivät tähkän.

¹⁴⁷      Sitten tulevat helluntailaiset kuoressa, niin paljon, eksyttämään valittuja. Näyttää oikealta vehnänjyvältä, kun se avataan, siinä ei ole lainkaan vehnää. Mutta Elämä kulkee kuoren läpi.

¹⁴⁸      Oletteko huomanneet, mitä tapahtuu joka kolmas vuosi suuren kokouksen jälkeen? Kirkkokunta. Tämä on kestänyt kaksikymmentä vuotta, eikä yhtään kirkkokuntaa ole syntynyt. Rakas kuoleva Karitsa, älköön koskaan tapahtuko niin. Jos minä menen tämän sukupolven aikana, eivätkö ihmiset, jotka uskovat tähän Sanomaan, koskaan pysähtyisi kirkkokunnaksi! Jumala tekee sen… Te kuolette suoraan tiellänne! Muistakaa se! Sillä hetkellä, kun mainitsette keskuudessanne kirkkokunnan, en välitä siitä, kuinka vilpittömiä olette, otatte ihmisen johtajaksenne Pyhän Hengen sijasta vahvistamaan tämän Sanan, sillä hetkellä te kuolette! Aito Siemen ei voi, koska siemenen jälkeen ei ole mitään jäljellä, se on sama asia, joka oli alussa. Se on Morsian, joka putosi maahan synnyttääkseen jälleen vehnänsiemenen.

¹⁴⁹      Huomatkaa:

… seitsemänä päivänä on teidän syötävä happamatonta leipää…

¹⁵⁰      Ja Morsiamen kanssa on oleva…

¹⁵¹      Te ihmiset, joilla oli se vanha huutava metodistiäiti ja niin edelleen, mietitte: ”Jos hän ei puhu kielillä, hän ei tule olemaan siellä.” Se on valhe! Hänellä oli tuo sama Pyhä Henki, joka teillä on nykyään, mutta se oli tähkän muodossa, ei lahjojen palauttamisen muodossa. Mutta kaikkina seitsemänä päivänä, syökää vain happamatonta leipää, Sanaa. Nuo, takaisin, ne, jotka muodostivat kirkkokunnan, he ovat kuolleita. He ovat varsi, heidät vain kerätään ja poltetaan. Mutta elämä jatkaa eteenpäin. Ja mitä tapahtuu? Kaikki elämä, joka oli varressa, tähkässä, kuoressa, päätyy vehnänjyvään. Ja sama Pyhä Henki, joka toi Lutherin, toi Wesleyn, toi helluntailaiset, päätyy ylösnousemuksessa Morsiameen.

¹⁵²      ”Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää”. Morsiamen keskeltä ei löydy yhtään hapatetta, ei yhtään lisättyä sanaa, ei mitään. Muistakaa, että yksi sana aiheutti jokaisen kuoleman, joka on maan päällä; jokaisen aviottoman lapsen syntymisen syynä oli se, että Eeva, ensimmäinen seurakunta, ensimmäisen Aatamin morsian, epäili Jumalan Sanaa ja hyväksyi siitä kirkkokunnan tai älymystön tai koulukunnan esittämät poikkeukset; koska se perusteltiin sillä, että ”Totisesti Jumala on hyvä Jumala”. Jumala on hyvä Jumala, mutta Hän on myös oikeudenmukainen Jumala. Meidän on pidettävä Hänen Sanansa! Koulu, hän hyväksyi sen.

¹⁵³      Jotkut teistä seminaaripojista, joilla on epäilemättä kutsumus elämässänne, mutta te juoksette johonkin raamattukouluun saadaksenne tämän opin ruiskutettavaksi sisäänne, ja siellä te kuolette… Pysykää Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa. He eivät päästä teitä, tai ette voi edes kuulua heidän seurakuntaansa, he eivät hyväksy teitä puhujakorokkeelle. Antakaa siis heidän saada se, antakaa kuolleiden haudata kuolleet, seuratkaamme Kristusta, Sanaa.

¹⁵⁴      Nyt, seitsemänä päivänä ei saa olla hapatetta sekoittuneena Morsiamessa, Seurakunnassa, seitsemänä päivänä.

¹⁵⁵      Huomaa nyt. Nyt kun ei ole…

Eikä sinussa saa näkyä hapatettua leipää koko maassasi seitsemänä päivänä… (Uhri on tässä kuva: Morsian, joka tulee ulos Uhrista, joka on Kristus.)...Eikä saa jäädä mitään lihaa, jonka sinä uhrasit ensimmäisenä päivänä illalla….

¹⁵⁶      Ja muistakaa – muistatteko, kuinka me juuri kävimme läpi Seurakuntajaksot? Seurakunnan sanansaattaja tulee aina juuri silloin, kun toinen seurakuntajakso on päättymässä, aina. Helluntain kuolema tuo esiin Morsiamen ylöstempauksen. Näettekö? Lutherin kuolema synnytti Wesleyn. Näettekö? Wesleyn kuolema synnytti helluntain. Helluntain kuolema tuo nyt esiin Sanoman. Se on tässä, se on juuri tässä, se on kuvattu koko Raamatun läpi. Raamatussa ei ole yhtään raamatunkohtaa, joka ei ole suoraan yhteydessä toisiinsa. Näettekö? Kaikki nämä esikuvat. Minulla ei ole koulutusta, mutta minulla on Pyhä Henki, joka näyttää minulle toisen kanavan kautta opettaa sitä luonnosta, ja se on Sanan kautta. Sen on oltava Sana, asiat on luvattu.

…lihaa,…uhri ensimmäisenä päivänä…jopa, saa jäädä koko yöksi aamuun asti.

¹⁵⁷      Jopa Luther, jolla oli Totuus ja joka opetti seurakunnalle, että ”vanhurskas on elävä uskosta”. Ette halua pitää kiinni siitä, että se olisi täysi oppi, metodismin aikakaudella. Mitä teidän pitäisi tehdä? Polttakaa se tulella. Mistä se oli esikuva? Tuosta Sanasta syntyvä kirkkokunta on kuori, varsi, kuoret, ne on poltettava tulella. Tuo kirkkokunnan osa, jonka kautta se on tullut, ei saa jäädä, sen on kuoltava. Älkää jättäkö sitä toisen aikakauden puhkeamiseen, polttakaa se! Hän puhuu nyt Morsiamelle tässä, vain Morsiamelle, joka tulee jokaisen aikakauden läpi.

¹⁵⁸      Huomatkaa, kuinka kaunista on ”karitsan veri”. Tässä on Kristuksen Ruumis, Uhri: karitsan veri ovella. Muistakaa, että karitsa teurastettiin, mikä oli Kristuksen esikuva.

¹⁵⁹      Tai voisimme ottaa runsaasti aikaa, mutta minulla ei ole … vain muutama minuutti aikaa jäädä tänne. Minun on ehkä lopetettava ja aloitettava alusta tänä iltana, koska meiltä menee liian kauan. Minulla on… minulla on täällä kaksikymmentä sivua muistiinpanoja tästä yhdestä aiheesta.

¹⁶⁰      Huomatkaa nyt, että tässä kohtaa karitsa oli Kristus kuvaannollisesti. Vai sanoinko sen oikein? Esikuva; Kristus oli Karitsa. Hänen piti olla urospuolinen, ensimmäinen vanhasta emo-uuhesta; tai uuhesta, miksi ikinä haluatte sitä kutsua. Sen oli oltava ensimmäinen. Ja hänet oli ensin koeteltava, jotta nähtäisiin, onko hänessä mitään moitteen sijaa.

¹⁶¹      Nyt, Kristusta koeteltiin, karitsaa, joka oli ensimmäinen emo-uuhista, neitsyt Mariasta. Ja millä koeteltiin? Saatana Sanaa vastaan. Kun hän löi Eevaa, tämä kaatui; kun hän löi Moosesta, tämä kaatui; mutta kun hän ryntäsi Kristusta vastaan ja yritti lainata Kirjoituksia Hänelle väärin, huh-huh, hän huomasi, että se ei ollut Mooses. Näettekö? Häntä koeteltiin. Mitä… hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika. Nyt minulle sanotaan, että Sinä teet ihmeitä, ja minulle sanotaan, että Messiaan on määrä tehdä niin. Nyt, jos niin on, Sinulla on nälkä, et ole syönyt, muuta nämä leivät leiviksi tai nämä kivet leiviksi ja syö.”

¹⁶²      Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä’.” Teidän uskontunnustuksenne ja niin edelleen. Mutta mistä? Jokaisesta Sanasta! Sanan osasta? ”Jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Siitä ihminen elää. Näetkö? Karitsaa koeteltiin, jotta nähtäisiin, olisiko Hän jossain kohtaa langennut.

¹⁶³      Fariseukset: ”Oi rabbi, sinä nuori Profeetta, meidän mielestämme sinä olet ihmeellinen. Sinä olet hyvä.”

¹⁶⁴      ”Miksi sanotte minua hyväksi? On vain yksi Hyvä, ja se on Jumala. Uskotteko te sen?”

¹⁶⁵      ”Oi, kyllä. Jumala.”

¹⁶⁶      ”No, minä olen siis Hän.” Uh-huh. ”Sanoit, että on vain yksi Hyvä. Miksi sanotte Minua ’hyväksi’, kun ette usko, että olen Jumala?” Huh-huh. ”Miksi sitten kutsutte Minua hyväksi? Mikä saa teidät tekemään niin? Mikä inspiroi teitä sanomaan niin, kun tiedätte, että on vain yksi hyvä, ja se on Jumala?”

¹⁶⁷      ”Me tiedämme, että Sinä et kunnioita ihmisten arvokkuutta etkä heidän asemaansa liittyvää sanaa. Me tiedämme sen.” Koeta… Hän tunnisti tuollaisen tekopyhyyden. Näettekö?

¹⁶⁸      Häntä koeteltiin sen selvittämiseksi, missä Hän seisoi, näettekö, koeteltiin kaikin tavoin, koeteltiin niin kuin meitä koetellaan. Mutta Hän ei antanut periksi, ei ollenkaan. Ei, herra! Se oli Jumalan Poika.

¹⁶⁹      Ja karitsaa koeteltiin, ja sitä säilytettiin neljätoista päivää. Se tarkoitti kahta sapattia tai kahta aikakautta. Toinen oli juutalaisille, jotka uhrasivat karitsan esikuvana; toinen oli pakanoille, joilla oli oikea Karitsa, ja heidät kaikki tehtiin täydelliseksi uskomalla, että tämä Karitsa tulisi. Mutta Häntä kiusattiin neljätoista… tai tutkittiin neljätoista päivää, Hän oli Sana.

¹⁷⁰      Ja voitte tutkia Vanhaa testamenttia ja sanoa: ”Se tuomitsee Uuden.” Olette väärässä! Vanha Testamentti vain todistaa Uudesta.

¹⁷¹      Eräs mies aikoi haastaa minut vähän aikaa sitten ja sanoi: ”Mikä häntä vaivaa?”. Sanoi: ”No, hän jopa opettaa Vanhasta Testamentista”. Kristitty saarnaaja, ajatelkaa sitä. Sanoi: ”Vanha Testamentti on kuollut ja mennyttä.” Voi ei! Voi ei! Se on vain opettaja, joka näyttää meille, mitä seinälle on kirjoitettu. Näettekö? Näin on.

¹⁷²      Katsokaa, neljätoista päivää sitä koeteltiin, se oli Kristus. Nyt huomaa, sitten hänet tapettiin illansuussa, hänet piti tappaa, karitsa tapettiin. Kristus kuoli illalla, iltapäivällä. Ja sitten huomaa, sitten hän oli myös…

¹⁷³      Veri piti laittaa ovenpieliin, näettekö, veri on eläimen elämä. ” Syökää sen lihaa, mutta sen veri, jossa on elämä, kaatakaa se maahan.” Näettekö? Veri oli laitettava sen talon ovenpieliin, jossa uhri otettiin vastaan. Kunnia! Mikä on elämä? Nimi. Se… Hän laittoi henkilön nimen… Menkää ovelle ja katsokaa, mikä nimi ovessa on, ennen kuin soitatte kelloa. Näettekö? Veri laitettiin oven karmiin kuvaamaan sitä, minkälainen uhri oli sisäpuolella.

¹⁷⁴      Nyt me löydämme jumalanpalveluspaikan, joka on tuolla, tulossa tuon Veren läpi. Huomatkaa, veri ovessa puhui sen nimestä, mikä oli menossa… oli sisällä, he olivat siellä. Meidän palvontamme paikka, Karitsa, on Sana. Me tiedämme sen.

¹⁷⁵      Nyt, jae 4, huomaa: ”Älkää jättäkö leipää, älkää jättäkö mitään uhria”, tai, siirtäkää sitä yhdestä ajasta toiseen.

¹⁷⁶      Jos yritätte palata takaisin ja sanoa: ”No, nyt me olemme luterilaisia, haluamme tulla tänne ylös”, teidän on kuoltava luterilaiselle aikakaudelle, jotta voitte syntyä Wesleyn aikakaudelle. Teidän on kuoltava Wesleyn aikakaudelle, jotta voitte syntyä helluntaiaikaan. Ja teidän on kuoltava helluntaiaikakaudelle, teidän ei tule jättää siitä mitään jäljelle, polttakaa se tulella, koska se poltetaan kuin varsi, josta vehnä nousee. Varsi, kirkkokunta, se on poltettava. Älkää siis tuoko uskontokuntaanne uuteen Sanomaan. Tämä on nyt Sana. Siitä on tullut kirkkokunta, varsi; se kantoi sitä, aivan oikein, mutta se tuli tänne, ja sitten varsi kuoli. Se oli kantaja, kirkkokunta, mutta Sana jatkaa eteenpäin. Niin, Sana jatkaa eteenpäin.

¹⁷⁷      Katsokaa nyt 5. ja 6. jaetta. Huomaa: ”Ei…” Otetaan nyt 5. ja 6. jae.

Et saa uhrata pääsiäisuhria yhdessäkään niistä porteista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle:

¹⁷⁸      Muistakaa: ”Ei missään näistä porteista”. Herra sallii, että teillä on näitä kirkkokuntia, näetkö, ”näissä porteissa”.

Mutta siinä paikassa, jonne Herra… Jumala valitsee asettaa nimensä,…

¹⁷⁹      Se on portti, ainoa paikka. ”Ei missään näistä porteista.” Mutta Jumalalla on Portti.

¹⁸⁰      Sanotte: ”Joka aamu menen metodistien portista.” Se on kirkko. ”Joka aamu menen katoliseen porttiin.” Aivan. No, Herra antaa kansansa mennä sisään ja ulos niistä porteista. Jumalalla on ihmisiä katolisessa kirkossa, metodistikirkossa, presbyteerisessä kirkossa, kaikissa niissä, helluntailaisissa. Toki, mutta älä… sinun ei pidä palvoa Herraa siinä portissa. Ymmärrättekö? Mutta Herralla on tietty portti. Kunnia! Hänellä on portti.

Mutta siinä paikassa, jonne Herra, sinun Jumalasi… on valinnut nimensä, siellä… teidän tulee uhrata pääsiäislammas illalla,…

¹⁸¹      Milloin Rebekka löysi Iisakin? Milloin Elieser kutsui hänet morsiameksi? Illansuussa!

Valoisaa tulee olemaan illalla,
tien kirkkauteen löydät varmasti;
Tuossa vesitiessä on Valo tänään,
haudattuna Jeesuksen kallisarvoisessa Nimessä;
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki tulee varmasti sisälle; Ehtoovalot ovat tulleet,
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

¹⁸²      Se oli sen alku, ja nyt hän on hiipunut Morsiamen Valoon. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

¹⁸³      Minun on parasta lopettaa tähän, aloittaa uudelleen tänä iltana, koska en halua teidän menevän tästä ohi, ymmärrättehän. Ei, ei, nyt on päivällisen aika. No, no, minulla on liikaa muistiinpanoja kirjoitettuna. Hyvänen aika! Miten olisi tänä iltana, olisiko se parempi? [”Ei. Nyt.” – toim.] Huh? No, jos te… Haluatteko yrittää vielä vähän pidemmälle? [”Kyllä. Aamen.”] Hyvä on, mennään sitten vähän pidemmälle, kiirehdimme nopeasti. Sopiiko?

¹⁸⁴      Mennä nyt sisään mistä? ”Älkää menkö mistä tahansa portista, jonka Herra Jumala on antanut teille, vaan siitä portista, johon Herra asettaa Nimensä.” Älä mene sisään sen taloon – siitä portista, joka on ovi. Eikö niin? Jumala laittaa Nimensä ovelle, ettekä te saa… Se on portti, joka johtaa palvonnan paikkaan, pyhäkköön. Te ette mene sinne uhrinne kanssa mihinkään näistä porteista, vaan siitä portista, jonka Herra Jumala valitsee asettaakseen Nimensä siihen. Näettekö?

¹⁸⁵      Onko Hän tehnyt niin? Missä se portti on? Johanneksen evankeliumin 10. luvussa Jeesus sanoi: ”Minä olen Portti, Ovi. Minä olen Ovi Jumalan Huoneeseen. Minä olen Ovi lammastarhaan.” Ei vuohitarhaan, vaan lammastarhaan. Näettekö? ”Minä olen Ovi lammastarhaan. Ihminen voi astua tästä Ovesta sisään ja olla turvassa.”

¹⁸⁶      Ja nyt voisimme viipyä siinä pitkään. Mutta säästääkseni aikaa, Hän on Ovi tuohon lammastarhaan. Haluamme nyt huomata, että varjot ja esikuvat ovat todella näkyvissä tässä, mutta minä… jos otan tuon sivun, minä… siinä menee hetken aikaa.

¹⁸⁷      Hyvä on, huomatkaa, tämä tuo täydellisen näkymän, Jeesuksesta Kristuksesta. Sillä koko Vanha Testamentti on esikuva Hänestä, kaikki juhlat, kaikki jumalanpalvelukset ja kaikki. Ja olen kirjoittanut tänne, näiden raamatunkohtien alle, ”Selitä se”. Siinä kohtaa se veisi kauan aikaa. Selitä, miten kaikki juhlat… Jopa ruokauhri oli Kristuksen esikuva. Otetaanpa vain tuo yksi.

¹⁸⁸      Kerran oli koulu, jota kutsuttiin palvelijoiden kouluksi tai profeettojen kouluksi. He kouluttivat, kouluttivat profeettoja. Ja kerran eräs aito, Jumalan kutsuma profeetta kävi heidän luonaan. He halusivat osoittaa vanhalle profeetalle hieman kohteliaisuutta, joten yksi heistä meni ulos ja poimi ison kasan herneitä, joita hän luuli herneiksi, mutta ne olivatkin myrkkykurkkuja, ja hän aikoi tarjota heille kaikille ruokaa niistä.

¹⁸⁹      Voi, kuinka monta seminaarin sylillistä meillä onkaan ollut! Näetkö? Aivan. He keksivät jotain. Näetkö? Heillä on metodisteja, baptisteja, helluntailaisia ja helluntailaisia. Mutta ne ovat toista kasvustoa, sellaista, joka voidaan karsia pois puusta. He eivät kuulu varsinaiseen Viiniköynnökseen. Ne kantavat sitruunoita, greippejä ja niin edelleen; eivät appelsiineja, vaikka väittävätkin olevansa sitrushedelmiä.

¹⁹⁰      Huomatkaa jälleen. Kun Elia tuli ja katsoi heitä ja näki, että ne olivat myrkkykurkkuja, jotka tappaisivat jokaisen heistä, he sanoivat: ”Voi, meillä on kuolema padassa!”.

¹⁹¹      Hän sanoi: ”Tuokaa minulle kourallinen jauhoja.” Ja hän heitti siihen jauhoja ja sanoi: ”Nyt on kaikki hyvin, syökää mitä haluatte.” Se muutti kuoleman elämäksi.

¹⁹²      Ja ruokauhri, joka annettiin Kristukselle… Hän oli Ruokauhri, ja ruokauhri täytyy jauhaa tietyllä jyrsimellä, joka teki jokaisesta pienestä jauhonpalasesta samanlaisen, mikä osoittaa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama asia, jonka voitte laittaa kirkkokuntaanne ja se eläisi: Sana! Kristus on Sana, kaiken esikuva: ilmestysmaja, näkyleivät, kaiken. Murrettu kosher lautasella oli Hänen murrettu ruumiinsa, eivätkä juutalaiset osaa vielä selittää, miksi he tekevät niin. Näettekö? Ja kaikki nämä muutkin asiat olivat Hänen esikuviaan.

¹⁹³      Nyt siis, kun Häntä tarkastelemme, näemme nyt, että kaikki kirkkokunnat ja uskontunnustukset jäävät taakse, sillä Hän on Jumalan puhdas, muuttumaton Sana, joka on happamaton leipä, Pyhän Johanneksen evankeliumi 1. Aivan oikein, Hän on happamaton leipä. Kun siis lisäätte tätä tai lisäätte tuota, se on hapanta, joka on lisätty siihen, mikä on jo alun perin annettu teille.

¹⁹⁴      Katsokaa tätä. Mikä tappaa rodun tänään? He ottavat ja risteyttävät asioita. Ja kun se risteytetään, se tappaa sen. ”Voi, se näyttää kauniimmalta.” Toki! Risteytetty maissi: maissihiutaleet, kaikki muut viljat, jotka tulevat maissista. Risteytetty maissi: upeat, isot, mukavan pitkät varret ja isot tähkät, jotka näyttävät tuplasti paremmilta kuin muut. Mutta se on kuolema! Tiede jopa huomasi sen. Näettekö? Älä risteytä sitä, se tappaa sinut.

¹⁹⁵      Nyt, minäpä osoitan teille. Eräänä päivänä kastelin kukkia pihallani. Ja naisella oli joitakin risteytettyjä kukkia, jotka olivat pienessä ruukussa tässä, tai pienessä istutusastiassa talon vieressä. Niitä täytyy kastella vähintään kolme kertaa viikossa, tai neljä, tai ne kuolevat. Alkuperäinen kasvi oli pihalla. Ei ole satanut kuuteen kuukauteen, yhtä kuivaa… Jos sataa, niin kymmenessä minuutissa voi puhaltaa pölyä. Mutta tuo pieni kaveri oli tuolla ulkona, vain kauniimpana ja kirkkaampana kuin risteymä oli kaiken veden keskellä. Jos pidät veden poissa siitä, se kuolee. Mutta mistä se sai vettä? Ja toinen asia on se, että niitä pitää suihkuttaa koko ajan parin päivän välein, jotta täit pysyvät poissa niistä. Täit syövät sen, koska se on niin herkkä ja pehmeä. Mutta tuohon alkuperäiseen ei pysty tarttumaan yksikään täi. Ei, ei! Se ryömii sen luokse ja ryömii pois. Se on alkuperäinen! Näetkö, mitä risteytys on tehnyt?

¹⁹⁶      Sama juttu seurakunnassa. He yrittävät sekoittaa kirkkokunnan ja Sanan keskenään, jotta… he yrittävät saada Sanan sanomaan sen, mitä kirkkokunta sanoo. Ja kun teette niin, teidän täytyy suihkuttaa heitä ja vaalia heitä ja – ja antaa heille kultatähtiä, jotta he tulisivat pyhäkouluun ja kaikkea muuta. Aivan oikein. Kun aito, uudestisyntynyt kristitty, joka on syntynyt Jumalan Sanasta, hän on karu. Sellainen olet sinä. Täit ja maailman asiat eivät häiritse häntä. Hän on kotka, hän lentää niiden ohi. Näetkö, hän kohoaa taivaallisiin. Näetkö? Se on totta. Mikään…

¹⁹⁷      Ilmoitus. Meidän on ymmärrettävä, että tässä yhteydessä kirkkokunnat, uskontunnustukset ja kaikki, mitä hapatettuun leipään on lisätty, eivät voi sekoittua happamattoman leivän kanssa. Ja Raamattu ennalta osoittaa tässä sakramentissa, kun mennään jumalanpalvelukseen, että mitään happamatonta leipää ei saa ottaa mukaan, ja Jumala ottaa sen vastaan.

¹⁹⁸      Sinä sanot: ”Olen metodisti.” Siihen sinä kuolet! ”Olen helluntailainen.” Sinä kuolet!

¹⁹⁹      Olen Kristuksesta. Aivan oikein. Teidän on seisottava jossakin. Juuri niin. Te seisotte jonkin päällä.

²⁰⁰      Churchill sanoi kerran, kohottaen kaksi sormea ylöspäin ja sanoen: ”Me olemme voittaneet.” Ja Englanti seisoi sen takana, he uskoivat Churchilliä.

²⁰¹      Ja uskokaa tai älkää, tänä aamuna te seisotte jonkin takana. On vain yksi asia, jonka varassa voitte elää ja seistä, ja se on Kristus, Sana. Totta!

²⁰²      Huomatkaa, että mikään Raamatussa ei esikuvaa kirkkokuntia niin kuin tekee Babylonia. Ja Babylonin perusti Nimrod, ja Nimrod oli luopio. Ja hänellä oli siellä joukko naisia, joiden piti olla hänen kuningattariaan, jotka olivat profeettoja. He jopa ajattelevat, että vanha Bileam oli kotoisin tuosta lahkosta, heillä oli juurensa ja niin edelleen. He palvoivat, tiedättehän (monet teistä tutkijoista, jotka olette lukeneet Hislopin Kaksi Babylonia ja niin edelleen, ja kirkon historiaa), ja miten he – he toimivat. Ja heillä oli naisia, jotka tekivät näin, ja naisia… jumalatar, ja kaikkea, ja se oli pakko-uskonto. Kaikki, jokainen Babylonia ympäröivä kaupunki pakotettiin tulemaan Babyloniaan palvomaan Nimrodia tornissa. Näettekö? Aivan oikein. Heidät pakotettiin siihen, Baabeliin. Siitä sekaannus tulee.

²⁰³      Ja juuri sellainen seurakunta on nykyään: ”Jos et käy pyhäkoulua, jos et tee tätä ja jos et tee tätä, meidän täytyy palkata sinut tekemään sitä ja tätä ja tätä ja tuota, olet ulkona kuvioista.”

²⁰⁴      Tuolla Tucsonissa, jotka kuuntelevat tänä aamuna, olen kerran miettinyt… Olen aina patistanut ihmisiä: ”Menkää kirkkoon, riippumatta siitä, minne menette.” Ja olen nähnyt ihmisten tavallaan vetäytyvän takaisin ja menevän tähän suuntaan. Ja ajattelin: ”Mikä on vialla?”

²⁰⁵      Menin joidenkin luo: ”Ensimmäisenä päivänä, kun olet siellä, he lähestyvät sinua: ’Liity seurakuntaamme’. Jos et tee sitä, et ole tervetullut.” Näettekö? Näettekö? Se on pakottamista, teitä pakotetaan siihen, ja se on Babylonia. Mutta Kristuksessa te tulette mukaan valinnan perusteella, ei väkisin, sydämenne vetää teidät mukaan.

²⁰⁶      Jumala ei asettanut nimeään silloin Babyloniin. Tarkasti nyt. Hän ei voi laittaa nimeään Babyloniin, seurakuntiin. Voi, he, he laittavat Hänen Nimensä sinne, mutta Hän ei milloinkaan. Ei.

²⁰⁷      207 Te sanotte: ”No niin, Veli Branham!” Odotahan, odotahan, istu vain hetki paikoillasi. Pyysitte minua viipymään vielä hetken. Ettekö te näe? Huomatkaa, että he laittoivat Hänen Nimensä sinne, mutta Hän ei laittanut.

²⁰⁸      Hän sanoi: ”Paikka, jossa aion tavata teidät ja ottaa vastaan uhrinne, on se, johon päätän asettaa Nimeni. Te tulette sisään tästä portista, tästä ovesta, jonne Minä valitsen asettaa Nimeni. Sinne te tulette.”

²⁰⁹      No, he sanoivat: ”Tämä on Kristuksen seurakunta.” Jos tuossa julistuksessa on jotakin vikaa, on se, että siitä jätettiin yksi sana pois: ”anti”. Aivan, he ovat eri mieltä kaikesta siitä, mitä Hän opetti. Nykyaikaisia fariseuksia.

²¹⁰      Mutta meidän on löydettävä, mihin Hän asetti nimensä, sillä siinä on Hänen ainoa varattu porttinsa. Aamen! Kunnia! Katsokaa! Mihin Hän asetti nimensä? Hänen Poikaansa.

²¹¹      ”Voi”, sanotte, ” odotahan nyt hetki, veli Branham. Se oli Poika, ei Isä.”

²¹²      Poika ottaa aina isänsä nimen joka tapauksessa. Minä tulen tähän maailmaan Branhamin nimisenä, koska isäni nimi oli Branham.

²¹³      Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan”. Haluatteko raamatunkohdan siitä? Johannes 5:43. Näettekö? ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan.” Sitten Isä laittoi oman nimensä, joka on ”Jeesus”, Poikaan. Ja Hän on Tie, Hän on Ovi, Hän on Talo, Hän on se paikka, johon Jumala päätti laittaa Nimensä. Jumala ei koskaan laittanut Nimeään minuun, Hän ei koskaan laittanut sitä kirkkoon, Hän ei koskaan laittanut sitä metodisteihin, baptisteihin, katolilaisiin, vaan Hän laittoi sen Kristukseen, voideltuun Immanueliin.

²¹⁴      Ja nimi on Sanassa, koska hän on Sana. Aamen! Mikä Hän sitten on? Tulkittu Sana on Jumalan Nimen ilmentymä. Ei ihme. ” Liha ja veri ei ole ilmoittanut teille tätä, vaan Isäni, joka on Taivaassa, on ilmoittanut teille tämän, kuka Minä olen. Ja tälle kalliolle Minä rakennan palvontapaikkani, eivätkä helvetin portit voi sitä horjuttaa.” Aamen! Oi elävä Jumalan Seurakunta, seisokaa lujalla perustuksella yksin Jeesuksen Kristuksen varassa. Voitte laulaa lauluja, mutta jos ette ole Kristuksen Sanan varassa, olette keinuvaa, horjuvaa hiekkaa. ”Mutta tämän Kallion päälle”, Kristus, ” Minun Sanani”.

²¹⁵      Hän rakensi luterilaisen sanoman, ja he tekivät siitä kirkkokunnan. Se oli kasvamassa, jalkatuki. Sitten hän kasvoi ylöspäin jalkaosaksi, metodistiksi, ja niin edelleen. Siinä Hän rakensi Seurakuntaansa, Hänen Sanansa varaan! Nyt Hän ei ole pelkkä jalka tai pelkkä reisi, Hän on ruumis; ja nyt on yläosa. Huomasitteko tämän pyramideissa? En nyt saarnaa pyramidiuskontoa.

²¹⁶      Mutta ensimmäinen Raamattu, joka koskaan kirjoitettiin, kirjoitettiin taivaalle, zo-… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Huomasitteko sen? Se alkaa neitsyestä, eläinradan ensimmäisestä hahmosta. Viimeinen hahmo on leijona Leo. Hän tulee ensimmäisenä neitsyt, Hän tulee seuraavaksi Juudan heimon Leijonana. Juuri ennen sitä, ravun aikakausi, kalat, kaikki loput jaksot. Jos meillä olisi aikaa käydä se läpi, kuten meillä on, tabernaakkelissa.

²¹⁷      Ja pyra-… pyramidissa on nuo perustukset, ylös kuninkaan kammioon asti. Ja juuri ennen seitsemättä seinää siellä on pieni johdatuslauta, josta lähetti tulee tuomaan teidät kuninkaan luo. (Sanansaattaja, Johannes Kastaja, joka esitteli sinut Kuninkaalle.) Mutta Huippukivi hylättiin. Ja he eivät tiedä, Sconen kivi, tai mikä se onkaan, he eivät tiedä, missä se on, koska se on hylätty kivi. Mutta se on se kivi, joka kruunaa koko asian, joka tekee siitä pyramidin läpi koko Seitsemän Seurakuntajakson. Lisätään armo, lisätään tämä, lisätään tämä, on seitsemän lisäystä, viimeinen on Kristus. Lisätkää tämä armoonne, lisätkää armo, lisätkää armoonne jotain muuta, ja jotain muuta, kunnes se nousee siihen, että Kristus on Huippukivi: ”Ja minä olen Ovi

²¹⁸      Poika tulee aina isänsä nimissä. Jokainen poika tulee isänsä nimissä. Ja Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä.” Mikä sitten on Isän Nimi? Mikä on Pojan Nimi? Ja Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe Minua, mutta te tulette näkemään Minut.” Niin, Hän on tullut Pyhän Hengen muodossa, Sen nimi on Jeesus. Se oli syynä siihen, että he palvoivat: ”Oi Jeesus!” Näettekö? Näettekö? Isä, Poika ja Pyhä Henki: Se on Herra Jeesus Kristus. Siinä kaikki. ”Minä tulen Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan.”

²¹⁹      Muistakaa, että Hän myös lisäsi tähän ja varoittaa meitä: ”on tuleva toinen”, kirkkokunta, uskontunnustus. ”He tulevat omassa nimessään, ja te otatte heidät vastaan. Te ette ota vastaan Minua, teidän edessänne vahvistettua ja todistettua Sanaa.”

²²⁰      Sellainen kuin hän oli silloin, on Hän myös tänään. Älkää menettäkö sitä, ihmiset ympäri tätä kansaa! ”Toinen tulee, seurakunta, ja te uskotte sen, koska voitte toimia miten vain. Minä en vahvista sitä.” Hän ei ole koskaan (missään vaiheessa, koskaan) vahvistanut mitään (missään kirkossa) sen Sanoman ulkopuolella, joka annettiin: Lutherin, vanhurskauttaminen; Wesleyn, pyhitys; helluntailaiset, lahjojen palauttaminen. Sen jälkeen… Ja heti kun siitä tehtiin kirkkokunta, se kuoli siihen paikkaan. Tutkikaa Kirjoituksia.

²²¹      Mutta Hän sanoi: ”Minä valitsen paikan, johon Nimeni laitan.” Ja se Nimi oli Jeesus. Ja Jeesus on Sana, Pyhä Johannes 1. Onko näin? Se on palvonnan paikka, Kristuksessa, Sanassa. ”Minä tulen Isäni Nimessä.”

²²²      Profeetta sanoi: ”Hänen Nimensä on oleva Immanuel.” Se on Matt. 1:23, jos haluatte kirjoittaa sen ylös. Jeesus, Jehova, Vapahtaja.

²²³      Viides jae osoittaa, että Hän on Ovi. Tähän mennessä monet muut näkymättömät todisteet, tämä Portti, ja Nimi, ja paikka voidaan todistaa, että on vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen palvonnan, ja se tapahtuu silloin, kun hän on Kristuksessa.

²²⁴      Nyt, nyt kysymys kuuluu: ”Miten me pääsemme Häneen?”. Tämä saattaa hieman nipistää, mutta tiedättehän, kuten lääkkeittenkin ottamisessa, jos ne eivät tee teitä sairaaksi, niistä ei ole mitään hyötyä. Näettekö?

²²⁵      Luterilaiset halusivat päästä sisään yhdellä tavalla, liittymällä luterilaiseen kirkkoon. Metodistit halusivat päästä sisään huutamalla. Helluntailaiset halusivat päästä sisään puhumalla kielillä. Se ei vieläkään ole sitä! Näettekö? Ei, se liittyy lahjoihin ja niin edelleen. Mutta 1. Korinttilaiskirjeen 12:ssa sanotaan: ”Yhden Hengen kautta.” Jumalan Henki, joka on Sanan ( Siemenen) Elämän antaja, joka vahvistaa tuon Siemenen tuolle ajalle. Näettekö?

²²⁶      Tässä on metodistien aikakauden siemen, joka makaa siellä, ja tarvittiin Pyhä Henki tekemään tuosta siemenestä elävä ja puhdas… puhdistamaan seurakunta pyhityksen kautta; Luther ei saarnannut sitä, koska hän ei tietänyt sitä. Helluntailaiset halusivat puhua kielillä lahjojen palauttamiseksi. Jokainen heistä julistaa: ”Tämä on Siitä! Tämä on Siitä!” Näettekö?

²²⁷      ”Mutta yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhdeksi Ruumiiksi”, ja tuo Ruumis on perhe, Jumalan perhe. Ja se on Jumalan Talo, ja Jumalan Talo on Jeesuksen Kristuksen Nimi. ”Herran Nimi on väkevä Torni, vanhurskaat juoksevat Sinne ja ovat turvassa.”

²²⁸      Miten aiot tulla sisään tittelin perusteella? Kuinka shekkisi otettaisiin vastaan sanomalla: ”Maksettu pastorin, tohtorin, ministerin tilauksesta”? Ymmärrättekö? Ymmärrättekö? Saatatte olla pastori, lääkäri tai ministeri. Mutta Herran nimi on ”Jeesus Kristus”. Näettekö?

²²⁹      ”Olen valinnut laittaa Nimeni Palvontahuoneeni ovelle, sillä perheeni kootaan sinne Veren alle; aivan kuten Egyptissä oli, kaikki ulkopuolinen kuoli. Ja siellä ei ole hapatettua leipää! Siellä ei ole mitään kirkkokuntien sekoitusta missään, Minun talossani! Minun lapseni, jotka ovat syntyneet Minun geeneistäni!” Aamen! Kunnia Jumalalle! ”Minun geenini ovat heissä! Minun… Minä panen Sanani heihin. Kirjoitan ne heidän sydämensä tauluihin. Se on Minun perheeni, Jeesuksen Kristuksen Ruumiin perhe; perhe. Ja tämän oven kautta te tulette sisään, ette metodistien, baptistien tai helluntailaisten ovesta, vaan siitä ovesta, johon Minä laitan Nimeni.” Se ei ole metodisti. Jumalan nimi ei ole metodisti. Jumalan nimi ei ole helluntailainen. Jumalan nimi ei ole baptisti. Jumalan nimi ei ole katolinen. Pysykää sitten poissa noista ovista. Näettekö? Näettekö? Näetkö?

²³⁰      ”Mutta paikassa, johon Minä valitsen laittaa Nimeni.” Raamatussa ei ole toista paikkaa, johon Jumala olisi koskaan laittanut Nimeänsä, ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on Jumalan Poika, joka ottaa Jumalan Nimen ja Jumalan inhimillisen Nimen. ”Eikä taivaan alla ole annettu toista nimeä, jonka kautta te pelastuisitte.” En välitä, metodisti, baptisti, presbyteerinen, katekismus tai mitä ikinä haluatte tehdä; vain Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, jonka edessä jokainen polvi kumartuu ja jokainen kieli tunnustaa, että Hän on Herra. Näin te tulette sisään.

²³¹      Ja jos teidät on vain kastettu vedessä oikein-oikealla tavalla ja sitten kiellätte Sanan, silloin olette avioton; syntymänne ei ollut oikea. Väitätte, että silloin uskoitte Häneen, ja te kiellätte Hänet.

²³²      Miten voisin kieltää perheeni? Miten voisin kieltää Charles Branhamin olevan isäni? Verikoe ovella osoittaa sen. Aivan.

²³³      Toimintani ja Jumalan Sanan vahvistus elämässäni osoittaa, olenko Jumalan lapsi vai en. Tuossa on Jumalan ainoa paikka. Näettekö sen? Ainoa paikka, jossa Jumala ottaa vastaan uhrinne (en välitä siitä, kuinka vilpitön olette), on Kristuksessa.

²³⁴      Ja muistakaa… Sanotte: ”No, minä uskoin; minäkin tulen sisään.” Muistakaa, että Raamattu sanoo… Sanotte: ”No, Raamattu sanoi: ’Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on pelastettu, pelastuu’.”

²³⁵      Niin siinä sanotaan, mutta muistakaa, että myös on kirjoitettu, myös on kirjoitettu: ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, paitsi Pyhässä Hengessä.” Näettekö? Voitte sanoa ”Hän on”, mutta Hän ei ole, ennen kuin Pyhä Henki itse, joka antaa Sanalle elämän, todistaa sen vahvistamalla, että olette Jumalan poika. Näin sanoo Kirjoitukset.

²³⁶      ”Paikka, jonne olen valinnut asettaa Nimeni”. Te ette saa palvoa missään muussa portissa, vaan siinä portissa, johon minä panen Nimeni; silloin minä otan teidät vastaan, te kuulutte perheeseeni.”

²³⁷      Nyt Jumalan perhe tottelee perheen Isän määräystä. ”Ja hän on Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, ja hänen valtakunnalleen ja vallalleen ei tule loppua, hallintavalta on oleva hänen hartioillaan.” Ja koska Hän on Hallitsija, Kuningas, Immanuel, Ensimmäinen, Viimeinen, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, jokainen Hänen lapsistaan tottelee jokaista Sanaa käskystä, koska he ovat osa Häntä.

²³⁸      Me elämme kodissamme niin kuin Branhamit elävät. Te asutte kodissanne, Jonesit, niin kuin Jonesit elävät.

²³⁹      Ja Jumalan Kodissa me elämme Jumalan Sanan mukaisesti, ja jokaisen Jumalan suusta lähtevän Sanan mukaisesti; ja jos on muita, huijareita, me emme kuuntele heitä. Näettekö? ”Teidän on syötävä happamatonta leipää, joka seurakuntajaksossa, niin kuin Minä annan Sitä teille.” Mutta älkää yrittäkö palata ja ruiskuttaa sitä Tähän, koska se on tullut varteen. ”Ottakaa uhrin luut ja muut uhrin tähteet ja polttakaa ne.” Mennyt, seurakuntajakso kuoli, meni pois; olemme nyt toisessa. Aamen!

²⁴⁰      ”Paikka, jonka Minä valitsen asettaakseni Nimeni sinne.” Voi sentään! Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12.

²⁴¹      Huomatkaa, Efesolaiskirje 4:30.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity.

…seuraavaan…(seuraavaan herätykseen?)…lunastuksenne päivään asti.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity

…lunastuksenne päivään asti.

²⁴²      Huomaa nyt. Sovelletaanpa tätä Raamatun oppituntiimme. Sitten meidän on parasta lähteä; luulen, että väsytän ihmiset. Näettekö? [Joku sanoo: ”Etkä väsytä, veli Branham.”] Katsokaa, ihmiset nousevat ylös ja menevät kotiin, joten heillä on – heillä on päivällinen valmiina ja joku, jonka he haluavat tavata. He eivät odottaneet tulevansa tänne kuuntelemaan koko päivää. Näettekö? Mutta tiedättehän…

²⁴³       [Veli Ben Bryant sanoi jotakin – toim.] Ben, minun pitäisi työskennellä sinun kanssasi! Ole siunattu! Kiitos, veli Ben. Rakastan sinua, veli Ben.

²⁴⁴      Jos tietäisitte, mitä tuo poika on kärsinyt meidän puolestamme tuossa sodassa; hänet on ammuttu palasiksi ja räjäytetty ja kaikkea muuta. Hän on kokenut kaikenlaista, mutta Jumala on siunannut häntä. Hän pysyi uskollisena. Hänen vaimonsa jätti hänet, karkasi ja meni uudelleen naimisiin ja vei hänen lapsensa. Voi, en voi ajatella sitä.

²⁴⁵      Mutta joka tapauksessa, Jumala siunatkoon sinua, Ben.

²⁴⁶      Hän makaa juuri nyt täynnä sirpaleita, jotka painavat hänen hermojaan ja kaikkea muuta. Teidän on tiedettävä asioiden taustat. Jumala siunatkoon tuota poikaa. Niin.

…jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.

²⁴⁷      Ilmoitus! Tämä saattaa hieman nipistää, mutta huomatkaa. Älkää suuttuko minulle. Muistakaa vain.

²⁴⁸      Kun Israel kerran katsoi tuota ovea, jossa oli tuo veri ovessa, nimi (veri, elämä), ja astui sisään tuon veren alle, he eivät enää koskaan menneet ulos, ennen kuin he lähtivät Egyptistä.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta te menette sisään ettekä enää lähde ulos siihen päivään asti, jona teidät lunastetaan ulos.

²⁴⁹      Raamattu on aina oikeassa. Hän laittaa Sanat sinne, teidän on asetettava ne sinne, minne Ne kuuluvat, jotta Ne muodostavat koko lunastuksen kuvan. Näettekö? Näettekö?

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastukseenne asti. (Kunnes teidät lunastetaan.)

²⁵⁰      Sinut on sinetöity sinne, olet veren alla. Et pääse enää ulos. Ja mikä sinä sitten olet? Jumalan poika Jumalan perheessä, Pyhän Hengen sinetöimänä. Paholainen ei voisi saada sinua kiinni, vaikka hänen olisi pakko, sillä olet kuollut, vanha aviomies osasi on kuollut, ja sinut on haudattu, ja elämäsi on kätketty Jumalaan Kristuksen kautta ja sinetöity Pyhällä Hengellä. Näettekö? Miten hän voisi saada teidät kiinni? Kuinka pääset ulos? Sinä olet siellä! Kunnia! Jätän sen nyt sikseen; vain tarpeeksi, jotta tiedätte, mistä puhun.

²⁵¹      Sitten uusi luomus, ei kirkkokuntaan vaan Sanaan. Olette Sanan luomus. Koska peruskivi on laskettu teihin jo ennen maailman perustamista, teidät on ennalta määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

²⁵²      Ja tämän päälle tulee kivi toisensa jälkeen, jokaisena aikakautena, vahvistamaan sen Sanan, joka on tulossa, aivan kuten Jeesus teki aikakaudellaan, joka on kaiken Huippukivi. Hänessä perustettiin jokainen aikakausi. Jeesuksessa oli Mooses. Jeesuksessa oli Daavid. Jeesuksessa olivat profeetat. Onko näin? Katsokaa Joosefia, hänet myytiin lähes kolmellakymmenellä hopearahalla, hänet heitettiin vankilaan, hänen piti olla kuollut, hänet otettiin pois, hän meni ja tuli faraon oikealle puolelle. Katsokaa, Jeesus oli… Joosef oli Jeesuksessa.

²⁵³      Ja kun Hän tuli, Hän oli kuninkaiden, profeettojen (halleluja), jumaluuden täyteys, joka oli ruumiillisesti Hänessä. Hän tuli lunastaakseen sieltä Morsiamen, Mestariteoksen. Mestariteos, joka sanoo Saatanalle, että…

²⁵⁴      Kun hän sanoo: ”Ihmeiden aika on ohi. Näitä asioita, joista puhutte, ei ole olemassa.”

²⁵⁵      ”Mene taakseni, Saatana.” ”Mene taakseni, Saatana.” Näettekö? Mestariteos seisoo ja vartioi.

²⁵⁶      Jonain hetkenä Huippukivi palaa, kaiken pää, ja ottaa Morsiamen luokseen; nainen on otettu miehestä, osa miehestä. Kaikki… miehen geenit ovat naisessa, se, mikä tekee naisen. Ja samalla tavalla Jumalan Sana on Seurakunnassa, mikä tekee Seurakunnasta Morsiamen. Ei mikään kirkkokunta, se on paholaisesta, jokainen niistä. En kutsu ihmisiä siellä sellaisiksi; he ovat köyhiä petettyjä ihmisiä, kuten Jeesus sanoi: ”Sokeat johtavat sokeita.” Ja Hän ei voinut kutsua heitä ulos.

²⁵⁷      Ja he sanoivat: ”Sinähän olet aviorikoksesta syntynyt! Kuka sanoo sinulle, siellä, on tullut luoksesi? Mikä koulu, mikä seminaari tunnistaa sinut?” Sanoivat: ”Meillä on Mooses. Me tiedämme…”

²⁵⁸      Hän sanoi: ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet Minut.”

²⁵⁹      Koska Mooses kirjoitti Hänestä neljässä kirjassaan: ”Herra, teidän Jumalanne, herättää Sanan Antajan tai profeetan, joka on minun kaltaiseni, ja joka ei kuuntele tuota Profeettaa, se hävitetään kansasta.” Siinä kaikki. Ja mikä Hän on? Sana. Ja mikä Se on? Älkää jättäkö yhtään hapatetta jäljelle… Älkää vain laittako mitään hapatetta sen sekaan. Älkää lisätkö mitään uskontunnustusta, mitään kirkkokuntaa, sillä se on saastunut juuri siinä, teidän uhrinne on mennyttä.

²⁶⁰      Kiirehditään nyt, nopeasti, jotta voitte mennä syömään.

²⁶¹      Huomio! Nyt olet siis Jumalan poika, Jumalan huoneessa, olet osa Jumalan taloutta. Room. 8:1: ”Niin ei siis ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Sillä he ovat kuolleet maailmalle, elävät Hänessä, ja elävät tässä nykyhetkessä ja tekevät sen Sanan, jonka mukaan Jumala on käyttänyt heitä, tai ennalta määrännyt heidät, asettamalla heidän nimensä tähän Morsiuskirjaan. Ja kun Vedet tulevat tuohon siemeneen, joka on sydämessä, se nostaa sen Kristuksen Morsiameksi. Voi sentään! Niin täydellistä kuin se vain voi olla. Jokaisena aikakautena se on ollut niin.

²⁶²      Luterilaiset nostivat sen vanhurskauttamisessa, jaloissa; Wesley pyhityksessä. Helluntailaiset käsissä, töissä ja teoissa ja niin edelleen, heidän täytyi olla kalvinisteja… tai heidän täytyi olla arministeja, heidän täytyi olla legalisteja. Mutta nyt tulemme päähän, Huippukiveen. ”Armo! Armo!” huudettiin.

²⁶³      Mitä Huippukivi huusi? ”Armo! Armo!” Siirtynyt kuolemasta ja uskontunnustuksesta elävän Jumalan elävään Sanaan. Jumalan ainut säädetty suunnitelma aikakaudelleen, Hänen poikansa Sanan aikakaudella Hengen elävöittämänä kuin kipinä, joka on sytytetty pois jostakin, jotta se tulisi eläväksi; ja istuvat nyt taivaallisissa paikoissa (preesensissä), jo elävinä ja jokaisen Sanan lupauksen alaisina. Minkä se sitten saa aikaan? Te, jotka olette osa Jumalan geeniä, osa Sanaa, muut ovat osa Jumalan Sanaa, jotka istuvat yhdessä, ilmentävät koko Kristuksen ruumista, koska teidän keskuudessanne ei ole hapatusta. (Näetkö, mistä Hän puhuu, veli Brown?) Teidän keskuudessanne ei ole hapatetta, vain Sana yksin, istutte taivaallisissa paikoissa, siinä ovessa, johon Hän pani Nimensä: Kristuksessa Jeesuksessa.

²⁶⁴      Ei mitään hapatetta teidän keskuudessanne, jonka kautta koko jumaluuden täyteys on ruumiillisesti teidän keskuudessanne. Se ei onnistunut Lutherin aikana, se ei onnistunut Wesleyn aikana, se ei onnistunut helluntaiaikana; mutta sinä päivänä, jolloin Ihmisen Poika tulee ilmi, paljastuu, tuodaan Seurakunta takaisin yhteen Jumalan koko Jumaluuden kanssa kansansa keskellä, näytetään samoja näkyviä merkkejä, ilmoittaen itsensä, niin kuin Hän teki alussa, kun Hän ilmestyi maan päällä Profeetta-Jumalan muodossa. Oi! Kunnia! Se on luvattu Malakia 4:ssä, se on luvattu muissakin kirjoituksissa. Missä te palvotte? Jumalan temppelissä, istumassa (preesensissä).

²⁶⁵      Katsotaanpa nyt nopeasti, ja jatketaan sitten… Kymmenen minuutin kuluttua lähdemme, jos Herra suo.

²⁶⁶      Katsokaamme nyt joitakin, jotka on elävöitetty tähän Jumalan temppeliin, heidän aikakautenansa

²⁶⁷      Hanok! (Kymmenen minuutin kuluttua me lähdemme, jos vain jaksatte kärsiä niin kauan.) Katsokaa, Hanok oli aikakautensa elävä Jumalan Sana, hän oli profeetta.

²⁶⁸      Profeetta on Jumalan heijastin. Kuinka moni tietää sen? Heijastin ei heijasta itseään, heijastin ei ole itse heijastus. Heijastimeen on osuttava jotain, jotta se heijastuisi. Profeetta on siis Jumalan valittu astia, joka ei voi heijastaa itse mitään, vaan hän on suorassa linjassa tuon heijastuksen, Jumalan, kanssa heijastaakseen Kristuksen, Sanan, kuvaa. Katsokaa, mikään muu ei voi tehdä sitä. Te olette heijastaja, siksi profeetan oli syötävä kirja. Se oli syynä siihen, miksi hänen täytyi syödä kirjakäärö. Hänen oli heijastettava tuota Sanaa tuolle aikakaudelle. Ymmärrätkö?

²⁶⁹      Huomaa Hanok, Jumalan täydellinen heijastajan esikuva. Kun Jumala oli valmis hänen kanssaan, Hän vain muutti hänet, otti hänet ylös. Mekaniikka, jota hän oli heijastanut, muuttui dynamiikaksi Hengen kanssa ja otti hänet ylös.

²⁷⁰      Sama tapahtui Elian päivinä. Elia, jopa hänen luuytimiään myöten, oli tuo heijastus… Jumalan heijastin hänen ruumiissaan, jossa Jumalan Sana tuli ilmi. He panivat kuolleen miehen sen päälle, ja hän heräsi jälleen henkiin. Me olemme hänen lihaansa ja luutaan, niin kauan kuin olemme Kristuksen Morsian. Uskotteko te sen? Uskotko sen? Hän kuoli puolestamme, ja me kuolimme itsellemme ja meidät on haudattu Hänen Nimessään, jotta me ”emme enää olisi maailmasta, vaan Hänessä”, minkä vuoksi myös taivaassa oleva perhe on nimetty Jeesuksen Kristuksen mukaan. Se on Ef. 1:21. Molempien Taivaan… perhe Taivaassa. Mikä on Taivaan perheen nimi? Jeesus. Mikä on maanpäällisen perheen nimi? No, se on Jumalan talo, jossa Veri on. Eikö niin? Se on ovi, se on portti, se on paikka, johon Hän pani Nimensä, ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Se on Sana, joka heijastaa ja sytyttää sen ajan, jossa elätte. Sellainen Hän oli, sellainen oli Mooses, sellainen oli Jaakob, sellaisia olivat kaikki muutkin, he sytyttivät tuon Jumalan Sanan, heijastimen, jossa Jumala heijasti itseään. Ja tulkaa tuohon täydelliseen Jumalan kuvaan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Mestariteokseen, jota lyötiin, jotta Hän voisi ottaa heidät muutkin Morsiameksi, jotka olivat heijastajia.

²⁷¹      Mooses oli Hänessä. Joosua oli Hänessä. Ja jos sinä olet Hänessä, olit Hänessä ennen maailman perustamista, Jumalan perheessä; kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, menit ristille Hänen kanssaan, nousit ylös Hänen kanssaan; ja nyt olet edelleen Hänen kanssaan, istumassa taivaallisissa paikoissa, heijastaen aikakauden Sanomaa maailmalle, maailman Valoa. ”Te olette maailman valkeus”, mutta jos se on piilotettu kirkkokunnan vakan alle, miten he voivat nähdä sen? Perinteillänne teette Valosta vaikutuksettoman! Yrittämällä… Te kirkkokuntien edustajat yritätte pitää Valon poissa kirkostanne; te ette mene sisään ettekä anna muidenkaan mennä. Aamen.

²⁷²      Lopettakaamme tähän. Hyvänen aika, minulla on tässä liikaa. Voisimme jatkaa… Voi sentään! Viisi minuuttia aikaa.

²⁷³      Näettekö, kuka on ovella? Mihin Jumala pani Nimensä? Jeesukseen. Miten pääset Hänen nimeensä? Miten pääset sinne? Tulemalla kastetuksi sinne! Miten? Vedellä? Hengellä! ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Se on Pyhän Hengen kaste.

²⁷⁴      Vesikaste vain asetti sinut yhteyteen ihmisten kanssa, jolloin tunnustit, että olet ottanut Kristuksen vastaan. Se on totuus. Mutta kyseessä on Hengen kaste. Voin lausua Jeesuksen Nimeä ylitsesi ja kastaa sinut, mutta se ei saa sitä aikaan.

²⁷⁵      Mutta kun kerran tuo Pyhä Henki todella… aito Sana tulee sinuun (Sana, Jeesus), silloin, veli, silloin Sanoma ei ole sinulle mikään salaisuus; sinä tiedät sen, veli, se on kaikki kirkkaana edessäsi. Halleluja! Ylistetty olkoon Jumala! Aamen!

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti minua
ja osti minun pelastukseni….

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat nämä ihmiset, Herra, ja teet jokaisen heistä terveeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

²⁷⁶      Oi! Rakkaus! Oi!

Siitä lähtien, kun uskon kautta näin tuon virran
Sinun virtaavat haavasi, (tuosta Mestariteoksesta).
Lunastava rakkaus on ollut teemani,

²⁷⁷      Kuinka voitte…Jumala on Rakkaus. ”Joka rakastaa, on Jumalasta”, jumalallinen, pyhä rakkaus, ei likainen rakkaus; puhdas, puhdas, pyhä rakkaus, Jumalan Sanan rakkaus. ”Sinun lakisi minä olen kätkenyt sydämeeni, etten tekisi syntiä Sinua vastaan.” Voi voi, tuo Daavidin huuto. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Ettekö te rakasta Häntä?

²⁷⁸      Nyt on tie, puhdas, pyhä tie, ainoa kohtaamispaikka, jossa Jumala kohtaa teidät. Ei siksi, että sanotte: ”Jumala, olen hyvä metodisti. Olen hyvä baptisti. Olen hyvä helluntailainen.” Ei! Koska olette Jeesuksessa, Sanassa, siinä Sanan osassa, joka on ilmoitettu tänä päivänä, tämän päivän Sanomassa; ei Lutherin, Wesleyn, helluntailaisten, vaan teidän Jeesuksenne, heijastuksenne, joka on ilmestynyt tähän. Ette voi palata siihen, se on hapatuksen lisäämistä pyhään leipäänne, sillä ”…ihminen elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta, oikeaan aikaan.”.

²⁷⁹      Oi tule, Herra Jeesus, suuri Huippukivi. Katsokaa tuolla makaa, niiden luterilaisten tomu, jotka kuolivat tuolla marttyyrikuoleman alla; katsokaa noita metodisteja.

²⁸⁰      Nuo helluntailaiset ja niin edelleen, jotka tulevat nyt esiin, se alkuperäinen vehnä, joka tulee esiin.

²⁸¹      Te Jumalan Seurakunnat menitte ja järjestäytyitte, kun juuri siihen, mistä Jumala toi teidät pois, te käännyitte takaisin kuin siat rapakkoonsa.

²⁸²      Te Ykseys, Yhdistyneet, vanha J.C. … Jeesuksen Kristuksen Helluntaiseurakunnat. Yksi värillisten puolesta, ja erositte toisistanne rotuerottelun takia. Te, jotka teitte niin, ja yhdistyitte sitten ja kutsuitte sitä ” Yhdistyneet” . Ja sitten organisoiduitte ja kiistelitte Assembliesin kanssa: ”Kuin koira kääntyy oksennukseensa.” Jos oksennus sai koiran sairaaksi alun perin, eikö se sairastu uudelleen? Vaihtakaa ruokavalionne kirkkokunnasta Sanaan ja eläkää Kristuksen kanssa. Hävetkää!

Minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan Häntä, Jonain kirkkaana päivänä…menen tapaamaan Häntä, Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan Häntä, toisella rannalla.

Minulla on Isä tuolla,
Minulla on Isä tuolla,
Minulla on Isä tuolla,
Toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan häntä,
Jonain kirkkaana päivänä… menen tapaamaan Häntä,
Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan häntä,
Toisella rannalla.

Oi, eikö se olisikin onnellinen tapaaminen,
Eikö se olekin… (Sana menee Sanan luo!) tapaaminen,
(Kun morsian nousee ylös, Sana sanalta.)...onnellinen… tapaaminen,
Toisella rannalla.

Voi, se kirkas päivä voi olla huomenna,
Se kirkas päivä voi olla huomenna,
Tuo kirkas päivä voi olla huomenna,
Toisella rannalla.

²⁸³      Sanotte: ”Tarkoitatko sitä, Veli Branham?”

²⁸⁴      Kyllä, sir! Kun tuon aikakauden luterilaiset, oman aikakautensa Wesleyt, oman aikakautensa helluntailaiset (oikeat, eivät kirkkokunnalliset); helluntailaiset, se, joka lisäsi hapatetta (heidän kirkkokuntansa), kuoli. Mutta tämä tosi Sana liikkuu eteenpäin, näettekö. Aivan kuten Jeesus sanoi: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä ja Isä on Minussa, ja Minä teissä ja te Minussa.” Se kaikki on Sanaa!

Voi, eikö se olekin iloinen tapaaminen…(kun Hänen poikansa kokoontuvat hänen portilleen)
…iloinen tapaaminen,
Eikö se olekin onnellinen tapaaminen,
Toisella rannalla.

²⁸⁵      Nyt, seurakunta, opetamme nyt. Mutta muistakaa, kun lähdette täältä, alkakaa nyt siirtymään pois kuoresta; menkää jyvään, mutta pysykää Pojan Läsnäolossa. Älkää lisätkö siihen, mitä olen sanonut; älkää ottako pois siitä, mitä olen sanonut. Koska puhun totuuden niin pitkälle kuin tiedän Sen, niin kuin Isä on sen minulle antanut. Näettekö? Älkää lisätkö siihen mitään, sanokaa vain, mitä sanoin.

²⁸⁶      Asia on niin, että käskekää ihmisten tulla etsimään Herraa Jeesusta. Ja sitten te itse olette Hänen Läsnäolossaan ja rakastatte Häntä: ”Oi Herra Jeesus, Jumalan Poika, minä rakastan Sinua. Pehmennä sydämeni, Herra. Ota pois kaikki saastaisuus ja maailman rakkaus, ja anna minun elää pyhästi tässä nykyisessä maailmassa Sinun edessäsi.”

²⁸⁷      Kumarretaan päämme rukoukseen. Katsotaanpa, onko meillä ketään, joka on valittu päästämään meidät pois rukouksessa? Tai sitten minä. Olkaa todella kunnioittavia.

²⁸⁸      Rakas Jumala, kiitämme Sinua siitä, että olemme saaneet hengellisen ravintomme. Kiitämme Sinua, Herra, että Sanan vitamiinista kasvaa Jumalan poikia. Se ei vaikuta mihinkään muunlaisiin luonteisiin, ainoastaan Jumalan poikiin ja tyttäriin. Niinpä me kiitämme Sinua siitä. Ja me rukoilemme, Jumala, että me hyötyisimme siitä, emmekä vain kiittäisi Sinua. Kiitämme Sinua siitä, mutta käyttäkäämme sen voimaa yrittäessämme (rakkauden avulla) saada ihmisiä uskomaan Jumalaan; eksyksissä olevia, syntisiä, naisia, miehiä, poikia, tyttöjä, tänä aikana.

²⁸⁹      Kun näemme, Herra, että henkinen ilmapiiri, hermostollinen aikakausi, jossa ihmiset elävät, saa heidät pois tolaltaan; se täyttää tarkalleen sen, mitä Kirjoitukset sanoivat ja lupasivat, että suuria kammottavia asioita tulisi maan päälle; kuin heinäsirkkoja vainoamaan naisia, jotka leikkaavat hiuksensa, ja heillä on pitkät hiukset kuin naisilla. Ja erilaisia kammottavia näkyjä, joita he voivat nähdä, Herra, tuossa mielenterveydellisessä, harhaisessa tilassa, jossa he ovat, ja sitten huutavat kallioiden ja vuorten perään. Naisia, jotka ovat koirien ja kissojen äitejä, eivätkä kasvata lapsia kunnioittaakseen Sinua. Ne, joille Sinä annoit lapsia ja jotka synnyttivät heidät, päästävät heidät kaduille tekemään, mitä he haluavat. Ei ihme, että Sinä sanoit, Herra, kun olit menossa ristille: ” Silloin he alkavat huutamaan, että kalliot ja vuoret lankeaisivat heidän päälleen.”

²⁹⁰      Näemme kaikkien muiden asioiden liikkuvan aivan tähän aikaan asti. Me näemme, että Kirjoitukset tulevat vahvistetuiksi, todistetuiksi. Ja aivan kuten me näemme Sen, Herra, Sinut omilla silmillämme (tulevan ilmi), jonain päivänä tulee tapahtumaan Ylöstempaus ja me näemme tuon Sanan ilmenemisen: ”Sillä Ihmisen Poika on tuleva kirkkauden pilvissä, Hänen pyhät enkelinsä mukanaan, ja meidät temmataan ylös kohtaamaan Häntä taivaassa.” Se tapahtuu sitten… Me kuulemme siitä nyt, silloin me tulemme näkemään sen omin silmin.

²⁹¹      Löydettäköön meidät Hänessä, Herrassa, ainoassa säädetyssä paikassa. Ja Hän on uhri. Me tuomme Hänet, josta olemme kuulleet, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan huoneeseen Pyhän Hengen kasteen kautta, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Ja siellä meidän Uhrimme hyväksytään ja meidät tuodaan perheeseen, sillä vaikka olimme eksyksissä maailmassa, meidät oli määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi jo ennen maailman perustamista. Kiitos siitä, Isä. Voi, kuinka kukaan voisi koskaan kääntyä takaisin jostain sellaisesta, kun on löytänyt Totuuden, että Jumala oli valinnut heidät maailmasta? Sinä päivänä, jolloin minut pelastettiin, miljoonat joutuivat kadotukseen.

²⁹²      Oi kuoleva Karitsa, kuinka voin koskaan kiittää Sinua? Kuinka sydämeni voi koskaan olla riittävän kunnioittava Sinun edessäsi? Auta minua, rakas Jumala, elämään totuudellisesti. Auta kansaani elämään totuudellisesti. Rukoilen heidän puolestaan, Herra, jokaisen puolesta, että Sinä, Jumala, jotenkin, en… en tietäisi miten… en tiedä miten, vain miten pyytää, Herra; ja ehkä en edes pyydä sitä oikealla tavalla. Mutta anna anteeksi tietämättömyyteni, Herra, ja katso vain sydäntäni. Rukoilen, ettei yksikään heistä joudu kadotukseen, ei yksikään heistä, Isä. Vaadin heitä, jokaista, Sinulle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä…

Ja jos rakastatte Häntä, rakastakaa toisianne. Kätelkää toisianne.