62-1231 TAISTELU (Contest), Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1962

62-1231 TAISTELU
(Contest)
Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1962

1          Hänen tiensä ovat tutkimattomat, eivätkö olekin? Ihmeellinen Herra! Kuinka suloista onkaan luottaa Häneen. Olen varma että teillä on tänä iltana ollut ihmeellistä aikaa. Ja juuri kun avaisin oven muutama hetki sitten, kuulin sisar Gertien laulavan tuota vanhaa laulua Pitäkää kiinni, vain yksi tunti vielä. Se palautti mieleen muistoja pienestä seurakunnastani, juuri kun olin lähdössä toista kertaa työhön lähetyskentille. Katselen juuri tuota kirjoitusta “Etsi ensin Jumalaa” tässä suoraan edessäni vanhassa hirressä ja muistan, kuinka Sammy Davidson maalasi sen sinne noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Ja uskon, että sen toisena puolella lukee “Missä olet viettävä Iankaikkisuuden? Ajattele!” Ja juuri tässä oli tuo nainen kaivolla, ja Daniel leijonien luolassa. Oi! Monia asioita on tapahtunut sen jälkeen.

2          Suunnilleen kello viisi tänään iltapäivällä minä sain hätäkutsun mennä erään kuolevan naisen tykö maaseudulle, täältä noin neljänkymmenen mailin päähän, ja se oli hyvin kallis ystävä, Georgie Carterin äiti. Ja minä tiesin, että täällä oli paljon sananpalvelijoita huolehtimassa asioista, kunnes tulisin takaisin. Edith onkin ollut hyvin huonossa kunnossa. Ja kun olimme siellä, Herra Jumala tuli näyttämölle, ja sisar Carter ei ole lähelläkään kuolemaa. Niinpä me olemme kiitollisia siitä.

3          Ja nyt aivan kohta Ehtoollisen aika, uskon, että he tulevat jakamaan sen noin kello kahdeltatoista. Mihin aikaan olette ajatelleet jakaa sen? [Veli Neville sanoo: “Milloin tahansa, tästä eteenpäin, noin kello puoli kahteentoista mennessä.”] Vain heti kun me… Kuinka moni aikoo osallistua ehtoolliseen tänä iltana, voisimmeko nähdä kätenne? Oi, se on hienoa. Hyvä on, haluan puhua muutaman sanan. Ehkä asetan kelloni tähän kymmeneksi tai viideksitoista minuutiksi, ja sitten aloitamme ehtoollisen. No niin, rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Aamen. Ja minä tiedän, että teillä on ollut suurta aikaa, vai mitä?

4          No niin, eikö siellä olekin veli Thomas Kidd, ja sisar Kidd, aina alhaalta Ohiosta asti. Toivon heidän, että he ovat puhuneet. Oi, se on hienoa. Toivon, että se on nauhalla, ja että minä tulen saamaan sen. Tiedättekö, he eivät hellitä. He ovat vain muutamia päiviä alle sadan vuoden, ja se rohkaisee minua, kun näen senkaltaisia ihmisiä. Ajatelkaa kuinka minä olen vanha mies, ja ennen kuin minä synnyin, he jo saarnasivat Evankeliumia. Ja sitten tässä minä nyt olen vanha mies, ja he, jos he eivät voi mennä ulos ja saada ääntänsä kuuluviin, niin he ottavat nauhurin ja kulkevat sairaalasta sairaalaan ja talosta taloon ja saarnaavat Evankeliumia. Se on valtavan hienoa. Aamen. Olen todella onnellinen heidän puolestaan ja kaikkien niiden puolesta, jotka ennättivät aikaisemmin tänne kokoukseen.

5          Muistakaa nyt, me tulemme ilmoittamaan siitä nyt, jos Herra tahtoo, niin heti kun he ovat saaneet tämän rakennustyön täällä valmiiksi, jonka he väittävät valmistuvan noin kymmenentenä helmikuuta, ja me tulemme, jos Herra suo, ottamaan vähintään kahdeksan tai kymmenen päivää, tai ehkä kaksi viikkoa, puhuaksemme noista Ilmestyskirjan Seitsemästä Sinetistä. Ja me tulemme ilmoittamaan korttien avulla niille ihmisille, jotka vierailevat täällä eri puo­lilta. Me tulemme antamaan siitä tiedon hyvissä ajoin aikaisemmin, ja me olemme todella iloisia teidän täällä olostanne. Ja ehkäpä Herra tulee antamaan meille toisen osoituksen Läsnäolostansa, niin kuin Hän teki viime kerralla, kun me olimme päässeet noiden Seitsemän Seurakunta-ajanjaksojen lävitse.

6          Jos te koskaan haluatte rukoilla jonkun puolesta, niin muistakaa minua koko ajan, koska minä olen yksi niistä, jotka todella tarvitsevat sitä. Nyt minua jotenkin hävettää, kun käytän nämä kymmenen, viisitoista minuuttia täällä sanoakseni hieman jotakin, ennen kuin aloitamme, mutta kumartakaamme nyt hetkeksi päämme.

7          Herra Jeesus, oi, jonakin päivänä taistelu tulee olemaan ohitse, eikä enää tule olemaan sairaita, joiden puolesta rukoilla, eikä enää tule olemaan syntisiä, jotka tekisivät parannuksen. Mutta Isä, kun tämä päivä vielä on mitä sellainen, mikä se on, niin työskennelkäämme, kun meillä on valo työskennellä, sillä tulee aika, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Nyt, muutamaksi hetken ajaksi, Herra, minusta tuntuisi pahalta, jos en sitä tekisi, jos lopettaisin tämän vuoden sanomatta vielä muutamia sanoja. Auta minua, Isä. Minä rukoilen, että voisin sanoa jotakin, joka istuttaisi rohkeutta Sinun kansasi sydämiin. Niin että me voisimme tänä iltana lähteä täältä sen jälkeen, kun olemme nauttineet ehtoollista, ja voisimme käsittää, että ehtoollisessa on voima. Israel nautti ensin ehtoollista alhaalla Egyptissä ja vaelsi neljäkymmenvuotta ilman, että heidän kenkänsä tai vaatteensa kuluivat. Ja noiden kahden miljoonan ihmisen keskuudessa ei ollut yhtään heikkoa, kun he tulivat ulos erämaasta. Herra, salli meidän muistaa se tänä iltana, kun me lähestymme tätä suurta hetkeä. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

8          Jos puhuisin siitä aiheesta, joka minulla on kirjoitettuna tänne ja josta aioin puhua tänään iltapäivällä, niin me tulisimme olemaan täällä vielä kello viideltä aamulla. [Joku sanoo: “Se kyllä sopii.”] Kiitos. Mutta minä haluan vain lukea Sanan… [“Se kyllä sopii.”] Kiitos. Efesolaiskirjeestä, sen 6. luvusta ja 12. jae. Ja puhun nyt vain hetken rohkaisuksi.

Sillä me emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, tämän maailman pimeyden hallitsijoita vastaan, hengellistä pahuutta vastaan korkeissa paikoissa.

9          “Hengellistä pahuutta korkeissa paikoissa.” Ja haluaisin ottaa siitä tekstin kymmeneksi tai viideksitoista minuutiksi. Haluan antaa sille nimen: Taistelu. Taistelu on voimien koetusta. Ja meillä on voimain koetuksia. Meillä oli tapana… Intiaaneilla oli tapana rakentaa tuli ja vetää köysi sen ylitse. Niin ja niin monta miestä oli köyden tässä päässä ja niin ja niin monta oli toisessa päässä. Se oli voimien koetusta, kumpi puoli vetäisi häviävän puolen tulen lävitse. Ja me tiedämme, että on monia taisteluita, joista me voisimme puhua näiden minuuttien aikana, mutta minä haluan nopeasti puhua tuosta suurimmasta taistelusta, jota käydään Seurakunnan ja Saatanan välillä. Tuosta suuresta Saatanan voimasta. Ja me haluamme puhua Jumalan suuresta voimasta Hänen Seurakunnassansa.

10     No niin, tämä suuri taistelu on ollut meneillään monia vuosia. Se alkoi Taivaassa, ja Saatana potkaistiin sieltä ulos maan päälle, ja silloin hänestä tuli Jumalan kansan vihollinen. Ja siitä alkaen hän on käyttänyt kaiken voimansa ja sodanjohtotaitonsa yrittäessään vetää Jumalan ihmisiä tulen ylitse tai hänen tuliinsa.

11     Ja me tiedämme, kenellä on eniten voimaa: Jumalalla. Ja Jumala antoi kansallensa parhaan asian, minkä kanssa voi taistella Saatanan kanssa: Hänen Sanansa. Nyt, koska Sana on Jumala, niin kuka voisi olla voimakkaampi kuin Jumala? Niinpä Sana on Jumala, ja Sana tulee voimaksemme. Jumala Seurakunnassa tulee Seurakunnan voimaksi ja vetää Saatanan sen itse valmistamiinsa tuliin. Ja on meneillään köydenveto. Jeesus sanoi Markuksessa: “Minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä.”

12     Minä tiedän tuon vanhan sanonnan… Eikä se ole niin kovin vanhakaan. Ihmiset eivät näinä päivinä usko pahoihin henkiin. Mutta asia, joka teidän minun mielestäni tulee tehdä, on tuntea vihollisenne. Tuntea vihollisenne ja olla harjoitettu sitä ottelua varten, joka teillä tulee olemaan, kun te kohtaatte hänet, sillä te tulette kohtaamaan hänet. Ja tuntea hänet, tuntea hänen tapansa, ja tietää, millainen hänen voimansa on, ja sitten harjoitella tätä ottelua varten, joka teillä tulee olemaan, kun te kohtaatte hänet. Sillä varmaa on, että te tulette kohtaamaan hänet. Ja niinpä te harjoittelette tuota ottelua varten.

13     No niin, tuo harjoitus tuota ottelua varten tapahtuu aivan samalla tavoin kuten nyrkkeilijänkin kohdalla. Hänen vihollisensa, jonka hän taistellakseen tulee kohtaamaan siellä ottelussa, ja todella hyvä taistelija tavallisesti tuntee ja opiskelee tietääkseen kaiken vastustajastansa. Hän tutkii hänen iskujansa ja tietää, kuinka hän taistelee, nojautuuko hän eteenpäin vai taaksepäin, onko hän oikeakätinen tai vasen­kätinen. Hän tutkii sen kaiken. Ja sitten, jos hän on hyvä, älykäs taistelija, hän hankkii itsellensä harjoittelukaverin, joka nyrkkeilee aivan samalla tavoin kuin hänen vastustajansa tulee taistelemaan, ja silloin hän on tunteva kaikki hänen iskunsa, kun ottelun aika tulee.

14     Minun mielestäni on erittäin hyvä asia, että kristitty tekee niin. Kyllä. Ja nyt jos te haluatte aloittaa harjoittelemaan, niin aloittakaa Joh. 3:16 kanssa, joka on Kultainen Sääntö. Aloittakaa sen kanssa, ja se tulee viemään teidät kehään. Ja sitten harjoitelkaa tyrmäysiskuja, koska teidän on pakko käyttää niitä. Jokainen tietää sen. Teidän täytyy harjoitella lyömään vihollisenne. Ja Jumala aina käyttää Sanaansa. Meidän täytyy muistaa, että Jumala käyttää Sanaansa voittaakseen vihollisensa. Jos Jumala olisi voinut antaa kansallensa jotain parempaa, jonka kanssa se voisi voittaa vihollisen, niin Hän olisi tehnyt niin. Niinpä kuten olen aina sanonut: “Kun Jumala tekee päätöksen, niin se on paras, mitä on olemassa. Hänen ei koskaan tarvitse muuttaa päätöksiänsä.” Niinpä Jumalan ensimmäinen päätös, jonka Hän antoi hänen kansallensa Eedenin Puutarhassa, että sen avulla taistelisivat vihollisen kanssa, oli Hänen Sanansa. He olivat linnoitetut Hänen Sanallansa, varustettuja Hänen Sanallansa.

15     Ja nyt vihollinen tulee tutkimaan meidän sodankäyntitapaamme Sanalla. Saatana oli tutkinut sitä kaikkea niin täydellisesti, että tullessaan Eevan luo hänellä oli paras strategia, jota hän saattoi käyttää hänen suhteensa, ja se oli järkeily Sanan kanssa. No niin, teidän ei koskaan tule järkeillä Jumalan Sanan kanssa. Vain uskokaa Se. Älkää yrittäkö selittää sitä. Älkää yrittäkö kuvata sitä. Te ette voi kuvailla Jumalaa, sillä Jumala on Sana, ja Se on annettu vain uskottavaksi. Ja se on meidän Voimamme, ottakaa vain vastaan Sana. Ja kuka tahansa tietää, että siemen oikeankaltaisessa maaperässä tulee tuottamaan itsensä kaltaista. Ja niinpä me vain otamme Sanan.

16     Ja nyt, Eeva pysähtyi järkeilemään, ja hän lainasi Sanaa Saatanalle: “Jumala on sanonut: ‘Teidän ei tule syödä siitä, sillä sinä päivänä, jona te syötte siitä’, sinä päivänä me tulemme kuolemaan.”

17     Ja Saatana ei koskaan väitellyt siitä hänen kanssaan. Hän sanoi: “Tietenkin, se on oikein.” Mutta hän sanoi: “Katsohan, sinä tarvitset hieman uutta valoa.” Jotakin hieman erilaista kuin se, mitä Jumala on sanonut. “Ja jos te teette niin, te tulette olemaan hieman älykkäämpiä. Teidän silmänne tulevat avautumaan.”

Sitten Eeva sanoi: “Mutta Jumala sanoi, että me tulisimme kuolemaan.”

18     Hän sanoi: “Oi, varmastikaan…” Näettekö, siinä sitä ollaan, vain niin paljon: ’’Varmastikaan te ette kuole.” Mutta Jumala sanoi, että te kuolisitte, ja se selvittää sen! Ja se ratkaisi silloin tuon suuren köydenvedon, ja siellä koko ihmisrotu vedettiin kuolemaan, koska Eeva kuunteli järkeilyä Jumalan Sanaa vastaan. No niin, on häpeällistä, että hän teki niin, mutta se on mennyttä. Ja nyt me yhä olemme linnoitettuja, ja tuo yhdysside annettiin Kristuksessa Jeesuksessa. Me tiedämme sen. Jumala antoi meille parhaan puolustuksen: vain yksinkertaisesti luottaa Hänen Sanaansa.

19     Tiedättehän, kuinka monet sanovat tänään, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin perkele. He uskovat, että se on vain yksinkertaisesti ajatus. He uskovat niin. Ja on ihmisiä, jotka uskovat, että Pyhä Henki on hyvä ajatus, ja perkele on paha ajatus. Mutta jos te panette merkille, että kun Raamatussa puhutaan Pyhästä Hengestä, Hän sanoo: “Kun Hän, Pyhä Henki, tulee”, ja “Hän” on henkilöpronomini. Näettekö? Niinpä Hän, Hän on persoona, ja perkele on persoona, ja pahat henget ovat persoonia. Kyllä, he ovat pahoja henkiä, ja he tulevat monin eri tavoin. Mutta he ajattelevat, että se on vanhanaikainen ajatus.

20     Eräs mies väitteli kanssani täällä muutama viikko sitten. Hän sanoi: “Tiedätkö, mitä sinä teet? Sinä vain saat noiden ihmisten mielet ajattelemaan jotakin, kun kerrot heille tuon asian. Se on vain ajatuksen muuttamista.”

21     Kohtasin erään kerran tuon saman asian Intiassa, kun nuo pyhät miehet olivat siellä, ja uskon, että se oli suurin kuulijakunta, mille koskaan olen puhunut, noin puoli miljoonaa ihmistä, ja minä huomasin sen Hengen erottamisen avulla. Nähdessään Pyhän Hengen kutsuvan ihmisiä kuulijakunnassa ja kertovan heille erilaisia asioita ja sen, mitä he ajattelivat. Nuo rajasit ja pyhät miehet sanoivat: “Hän lukee heidän ajatuksensa.”

22     Niinpä hetken kuluttua, kun noin viisi tai kuusi oli kulkenut rukousjonon lävitse, sinne tuli eräs sokea mies. Hän oli täysin sokea, ja hänen silmänsä olivat yhtä valkoiset kuin minun paitani. Ja minä sanoin: “Tässä on nyt sokea mies, ja kuka tahansa voi nähdä, että hän on sokea.” Ja minä sanoin: “Jos minä voisin auttaa häntä, niin minä tekisin sen, mutta ainoa tapa, miten voisin tehdä sen, olisi lahjan kautta, ehkä sanomalla jotakin, mitä hän on tehnyt, ja se saisi hänet ajattelemaan, että Jumala, joka tietää, mitä hän on tehnyt, myös varmasti tietäisi sen, mitä hän tulee tekemään.” Niin minä sitten sanoin: “No niin, katsomalla häntä”, minä sanoin, “hän on auringon palvoja. Hän on ollut sokea kaksikymmentä vuotta.” Ja kun tulkki oli sanonut sen, niin se oli oikein. Minä sanoin: “Hän on naimisissa oleva mies. Hänen vaimonsa on melko pienikokoinen, ja hänellä on kaksi poikaa, joista toinen on noin seitsemän ja toinen yhdeksän vuotias.” Se oli tarkalleen oikein. Ilmoitettiin, mitkä heidän nimensä olivat.

23     Silloin kuulijakunnasta keskeltä, paikasta, missä nuo ihmiset olivat, sieltä tuli tuo aalto: “Se on henkistä. Se on jonkinlaista sielutieteellistä ajatustenlukua.”

24     Silloin minä ajattelin: “Herra, jospa Sinä vain auttaisit minua. Minä tarvitsen Sinun apuasi, Herra. Nämä ihmiset yrittävät luokitella tämän telepatiaksi. Ja sitä se ei ole, ja sinä tiedät sen, Herra.” Kuitenkin olin antanut heille Kirjoituksen, kuinka Jeesus sanoi, ettei Hän tehnyt mitään, ennen kuin Isä näytti sen Hänelle. Ja sitten, kun uudestaan käännyin katsomaan tuota miestä, minä näin hänet siellä yläpuolella yhtä hyvien silmien kanssa kuin, mitkä minullakin on. Minä ajattelin: “Nyt on aika.”

25     Minä sanoin: “Tämä mies on auringon palvoja, ja hän on tullut sokeaksi.” Ja minä sanoin: “Siellä on nyt muhamettilaisia pappeja, ja pappeja erilaisista uskonnoista kuten shiittiläisyydestä, jainsilaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Tämä mies haluaa nyt saada näkönsä. Nyt te voisitte sanoa, että hän on palvonut luotua enemmän kuin luojaa. Minä myöskin uskon niin, mutta täällä me nyt olemme tänä iltana.” Minä sanoin: “Minua kestittiin tänään Jainsin temppelissä, missä oli mukana seitsemääntoista eri uskontoon kuuluvaa haastattelemassa minua, ja joka ainoa heistä oli Kristusta vastaan.” Ja minä sanoin: “Ja monet teistä miehistä olitte siellä. Nyt jos Kristus on väärässä, silloin tämä mies haluaa olla oikeassa, ja varmastikin luomakunnan Jumala, joka teki maailman, tulee olemaan ainoa, joka voi antaa hänelle hänen näkönsä. Se on johdonmukaista.” Ja minä sanoin: “Jos nyt joku teistä ihmisistä, muhamettilaisuushan on täällä johtava uskonto, jos muhamettilainen pappi tulisi tänne ja antaisi hänelle hänen näkönsä, niin minä tulisin seuraamaan Muhamettia tai Buddhaa, jos buddhalainen pappi antaisi hänelle hänen näkönsä. Mutta se Jumala, joka teki hänet, sillä jossakin on oltava Jumala, niin täytyy olla, koska meillä ei voi olla luomakuntaa ilman Luojaa. Ja tarvitaan Luoja luomaan näkö näihin silmiin. Hän on ollut sokea kaksikymmentä vuotta, siksi että hän on katsonut aurinkoon ajatellen menevänsä Taivaaseen, jos hän tekisi niin. Tämä mies on tietämättömyydessä tehnyt niin.” Minä sanoin: “Mitä te buddhalaiset papit tekisitte? Muuttaisitteko te vain hänen ajatuksensa? Te sanoisitte, että hän on väärässä.” He itse palvovat kuolleita esi-isiänsä. Ja minä sanoin: “Te ajattelisitte ja sanoisitte, että hän on ollut väärässä, mutta mitä te tekisitte? Te muuttaisitte hänen ajatustapansa.” Ja minä sanoin: “Mitä muhamettilaiset tekisivät? Muuttaisivat hänen ajatustapansa. Shiitit, jainilaiset, ja niin edelleen, he vain muuttaisivat ajatustapaansa.”

26     Minä sanoin: “Meillä on samalla tavoin Yhdysvalloissa. Metodistit haluavat tehdä kaikista baptisteista metodisteja, ja helluntailaiset haluavat ottaa kaikki metodistit ja tehdä heistä helluntailaisia. Se on ajattelutavan muuttamista. Mutta se ei ole se, mistä me puhumme. Me puhumme Jumalasta, Luojasta.” Ja minä sanoin: “ Varmasti Luoja voi puhua.” Ja minä en missään tapauksessa olisi sanonut sitä, jos tuota näkyä ei olisi ollut siellä. Nyt minä sanoin: “Nyt jos tuo Yksi, olkoon Hän Jumala ja tulkoon ja antamaan hänelle hänen näkönsä.” Ja minä sanoin: “Nyt minä haastan kenet tahansa papin tai rajan tai pyhän miehen, tai mikä se saattaa ollakin, tulemaan ja antamaan hänelle hänen näkönsä, ja silloin minä tulen seuraamaan teidän filosofiaanne, ja te olette saaneet käännynnäisen.” Ja se oli vaiteliain kuulemani ihmisjoukko. Näettekö? Kukaan ei tehnyt niin.

27     Ja minä sanoin: “Mistä syystä te olette niin vaitonaisia?” Minä sanoin: “Syynä siihen on se, että te ette voi tehdä sitä, ja minäkään en voi tehdä sitä. Mutta Taivaan Jumala, joka nosti ylös Poikansa Jeesuksen Kristuksen, jonka palvelijoita me olemme, on juuri näyttänyt minulle näyn, että tämä mies on saava näkönsä.” Näettekö? Minä sanoin: “No niin, jos niin ei tapahdu, niin te voitte käskeä minut lähtemään pois Intiasta. Mutta jos se tapahtuu, niin jokainen teistä on elämänsä velkaa Jeesukselle Kristukselle. Haluan kysyä teiltä: kuinka monet täällä tulevat antamaan elämänsä Kristukselle, jos tämä sokea mies saa näkönsä? Te näette, etteivät teidän pappinne eikä kukaan muukaan tule tänne. Miksi he eivät tule, jos kerran heidän uskontonsa on niin suuri ja niin valtava, kuin mitä he ovat teille kertoneet? Miksi ei joku tule ja sano jotakin?” Kukaan ei tullut. Minä sanoin: “Silloin te ihmiset siellä, jotka näette tämän miehen seisovan täällä…”

28     Ja sinne tuli eräs lääkäri tutkiakseen hänen silmänsä. Hän pudisti päätänsä ja sanoi: “Hän on sokea.”

29     Ja niin minä sanoin: “Varmasti hän on sokea. Mutta jos Jumala antaa hänelle hänen näkönsä, niin kuinka moni tulee palvelemaan Jeesusta Kristusta?” Ja niin pitkälle kuin saatoin nähdä, siellä oli valtameri mustia käsiä. Käännyin miehen puoleen ja sanoin: “Herra Jeesus, tulkoon tunnetuksi, että Sinä olet Jumala.” Tuo mies otti minua kaulasta, ja siellä istui Bombayn pormestari, ja hän otti häntä kaulasta, ja näki aivan niin hyvin kuin kuka tahansa voi nähdä.

30     Mistä on kyse? Kyseessä on itse asiassa voima! Jumala on Jumala, ja Saatana on Saatana! Jos te ette usko perkeleeseen… Kun minä alussa aloitin, minä törmäsin häneen joka päivä. Älkää sanoko minulle, ettei ole perkelettä, koska minä tiedän sen paremmin. Niinpä minä tiedän, että on olemassa perkele. Ja teidän täytyy olla harjoitettuja, kun te kohtaatte hänet. Ei harjoitettuja psykologiassa, ei harjoitettuja koulutuksen avulla, vaan Pyhän Hengen harjoittamia. Teillä on Jumalan voima Hänen Sanassansa tuomaan Se julki. Tuntekaa vihollisenne. Oi, kuinka julma hän onkaan.

31     Kuinka haluaisinkaan nyt seistä täällä ja pysytellä siinä, mennä takaisin läpi Raamatun ja näyttää teille sieltä joku mies, joka joutui kasvotusten sen kanssa. Kuinka he taistelussa vihollista vastaan linnoittivat itsensä Jumalan Sanalla. Nooalla oli kokemus siitä ja hän tiesi Jumalan kertoneen hänelle, että tulisi satamaan. Ja ottelu käytiin tieteen ja Jumalan Sanan välillä. Tiede sanoi: “Niin ei voi tapahtua.” Jumala sanoi: “Niin tulee tapahtumaan.” Aamen.

32     Tuo sama asia on olemassa tänään. Niin tulee tapahtumaan. Se tulee tapahtumaan! On perkeleitä! Mutta Jeesus ajoi ne ulos ja Hän antoi Seurakunnallensa vallan tehdä niin: “Ajakaa ulos perkeleitä Minun Nimessäni!” Eräänä päivänä Hän ajoi seitsemän perkelettä ulos eräästä kauniista naisesta. Ja Hän sanoi: “Kun saastainen henki on lähtenyt ihmisestä, hän kulkee kuivissa paikoissa, ja sitten palaa taikaisin tuoden seitsemän perkelettä mukanaan.” No niin, se osoittaa, että jos mies on puhdistettu perkeleistä, niin hänessä oli jotakin, joka lähti sieltä ulos. Perkele oli lähtenyt ulos! No niin, kun perkele on lähtenyt ulos, se antaa Jumalalle mahdollisuuden tulla sisälle. Niinpä kun hän on mennyt ulos, antakaa Pyhän Hengen tulla sisälle. Älkää vain jättäkö sitä siihen. Jos te vain kadutte syntejänne ja jatkatte eteenpäin, niin teidän tilanne tulee olemaan pahempi kuin, mitä se koskaan on ollut. Mutta antakaa sen paikan, jossa Saatana kerran eli ja hallitsi, täyttyä Jumalan Pyhällä Hengellä, niin silloin teillä tulee olemaan Jumalan Sanan voimakkuus itsessänne julkituotuna, ja ajakaa ulos perkeleitä. Ottelu on meneillään. Ehtoovalot loistavat. Jumalan Pyhä Henki on läsnä.

33     Ja nyt on vain noin kolme minuuttia siihen hetkeen, jolloin pilleihin tullaan puhaltamaan, ja tulee olemaan keskiyö. Sitten kun me lähdemme tästä rakennuksesta eri koteihimme ja eri paikkoihin kohdataksemme ulkopuolisen maailman, niin älkäämme menkö samalla tavoin kuin olemme aikaisemmilla kerroilla tehneet. Menkäämme Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Menkäämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä lippu korkealle kohotettuna ja uskon kanssa Hänen Sanaansa käsitelläksemme kaksiteräistä Miekkaa kilven ja Jumalan koko sota-asun kanssa kohdataksemme vihollisen, koska hän on joka päivä tulossa voimakkaammaksi ja voimallisemmaksi. Kun vihollinen tulee niin kuin tulva, Jumalan Henki nostaa parhaan esteen sitä vastaan. Jos me olemme tulleet näiden asioiden loppuun… ja Jumalan salaisuudet on saatettu päätökseen kanssamme, niin me odotamme lisää voimaa, ylöstempausvoimaa, kohdataksemme pahimman voiman, niin että se tulee tempaamaan Seurakunnan pois ja viemään Sen Kirkkauteen. Meillä täytyy olla se. Kohdatkaamme tämän vuoden -63 haaste sellaisina kuin me olemme, elävän Jumalan palvelijoina! Samalla tavoin kuin Sadrak, Meesak ja Abednego entisaikaan, me emme tule kumartamaan tämän maailman perkeleitä emmekä tule perääntymään tässä asiassa, josta me olemme puhuneet, vaan me jatkamme taistelua.

34     Minusta tuntuu tänä iltana, kun kuullessamme noita vihellyksiä, jotenkin samanlaiselta kuin Daavidista tuntui tuona hirvittävän kuumana yönä siellä silkkiäispuun alla, kun vihollinen valvoi. Minkälainen hetki sen on täytynytkään olla Daavidille! Minkälaista aikaa hänellä oli, kun hän makasi siellä! Hän ei tiennyt minne liikkua. Hän ei tiennyt minne mennä, koska hän tiesi, että vastassa oli ylivoima. Mutta yhtäkkiä hän kuuli Tuulen äänen kulkevan pensaiden latvoissa. Hän tiesi Jumalan kulkevan edellään ja hän lähti taisteluun. Minusta tuntuu jotenkin sellaiselta tänä iltana, eilen iltaisen Sanoman jälkeen. Minä lepään pimeimmässä hetkessä, jonka kanssa olen koskaan elämäni aikana ollut kasvotusten. Minusta tuntuu kuin Jesajasta tuntui siellä temppelissä, sen jälkeen kun hän näki nuo Enkelit. Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja minä asun ihmisten keskuudessa, joilla on saastaiset huulet. Mutta kuunnelkaahan. Minun täytyy kohdata se jonakin päivänä, ja ainoa asia, jonka teen, on se, että odotan kuulevani tuon kohinan silkkiäispuun latvassa mennäkseni kohtaamaan vihollisen missä tahansa se onkin. Jumala auttakoon meitä tekemään niin.

35     Ja nyt uskoisin, että on minuuttia vaille kahdestatoista. Ja vuosi -62 kaikkinensa on menneisyyttä. Antakaamme sen olla mennyttä.

36     Nouskaamme nyt jokainen seisomaan. Se koskee jokaista teistä. Paavali sanoi: “Unohtaen nuo asiat, jotka ovat takanapäin”, kaikki meidän viimevuotiset erehdyksemme, “minä pyrin korkean kutsumukseni päämäärää kohden.” Antakaa minulle anteeksi kaikki erehdykseni, jotka olen tehnyt näinä vuosina. Jumala, anna minulle anteeksi. Seurakunta, antakaa minulle anteeksi. Ja palvelustehtävä, jonka kanssa tunnen epäonnistuneeni, Jumala, anna minulle se anteeksi. Seurakunta, antakaa minulle anteeksi erehdykseni. Ja minä tulen pyrkimään korkean kutsumuksen päämäärää kohden Kristuksessa Jeesuksessa. Mitä tahansa huominen tuokin tullessaan, minä en tiedä, mutta minä tiedän kuka hallitsee vuotta 1963.

37     Kohottakaamme nyt kätemme Jumalan puoleen ja rukoilkaamme kukin omalla tavallamme, kun tunnustamme, ja pyytäkäämme Jumalaa auttamaan meitä tämän tulevan vuoden lävitse.

38     Taivaallinen isä, kun seisomme täällä, kun monet ajatukset menneen vuoden erehdyksistä kuolevat sydämissämme, ja kun me lähestymme vuoden -62 kuolemaa ja vuoden -63 syntymää., oi Jumala, voikaamme olla yhden askeleen korkeammalla tikapuilla, kunnes me voimme nähdä Jeesuksen ja Hänen suunnitelmansa. Voikoon jokainen täällä, Herra, rukouksessa ollessaan, vanhan vuoden kuollessa ja uuden syntyessä, voikoon vanha synnin ihminen ja epäusko kuolla pois sydämistämme, ja voikoon uusi syntymä tulla vuoden 1963 mukana niin kuin valtava kohiseva Tuuli, jotta Se voisi täyttää olemuksemme ja tehdä meistä uusia luomuksia Kristuksessa.

39     Tee meistä soveliaita palvelijoita. Anna anteeksi menneisyytemme. Siunaa tulevaisuutemme. Opasta meitä, oi Herra Jumala, Sinun mahtavalla kädelläsi, Jehova. Siunaa näitä sananpalvelijoita täällä. Siunaa seurakunnan jäseniä ja kaikkia vieraita. Ole Sinä kanssamme, Herra. Me olemme Sinun palvelijoitasi ja me annamme itsemme täysin Sinulle vuotta 1963 varten, jotta Sinun Henkesi voimalla voisi olla enemmän tilaa meidän elämässämme ja olemuksessamme. Auta meitä, Jumala. Me rukoilemme, että antaisit meille anteeksi ja auttaisit meitä.” Nosta esiin mahtavia miehiä! Nosta esiin mahtavia uskonsotureita! Avaa tänä vuonna, Herra, tuo salattu Manna, tuo Kallio kallion alla, niin että me voisimme nähdä Jumalan ohjelman. Laske Huippukivi kaikkien meidän elämäämme, Herra. Pane Huippukivi, Kristus Jeesus, meidän jokaisen ylle. Voikoot Hänen suuret ja suurenmoiset, pyhät siunauksensa olla meidän kaikkien yllä. Voikoon Pyhän Hengen tuli tulla yllemme. Voikoon ylösnousemuksen voima tulla julki. Jumala, kuinka me kiitämmekään Sinua tänä iltana. Me olemme Sinun. Me luovutamme itsemme täysin Sinulle, Herra.

40     Kun nyt lähden tietämättä minne tai miten tai mitä minä tulen tekemään, minä luotan Sinuun, Kaikkivaltias Jumala, että Sinä tulet opastamaan minua, Sinun arvotonta palvelijaasi, niin että minua voitaisiin käyttää Kaikkivaltiaan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Suo se, Isä.

41     Ota vastaan rukouksemme. Siunaa vaivannäkömme. Paranna sairaat ja ahdistetut, sekä hengellisesti ja fyysisesti. Ja tee meidät Sinun palvelijoiksesi. Me olemme savea. Sinä olet Savenvalaja. Muovaa meitä jokaista omalla tavallasi, niin että me voisimme sopia yhteen Kristuksen Jeesuksen kanssa Hänen ruumiinsa jäseninä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä ja Hänen tähtensä ja Evankeliumin tähden. Aamen ja aamen.

42     [Joku veli puhuu kielillä. Toinen veli antaa tulkinnan.] Kiitos Sinulle, Isä, Jumala. Me kiitämme Sinua tästä Uuden Vuoden kehotuksesta, joka lähettää meidät täältä toivon ja lohdutuksen kanssa, kun tiedämme näille miehille puhuttujen sanojen kautta, että Sanoma on totta, ja että Sinä pyydät meitä seisomaan Sen kanssa. Me tulemme tekemään kaiken, minkä me vain tiedämme, Herra, seistäksemme Sinun ja Sinun Sanasi kanssa.

43     Vastaanota meidät Hänen Nimessänsä, joka opetti meille kaikille, että meidän tulisi rukoilla tällä tavalla: [Veli Branham ja seurakunta rukoilevat yhdessä.] “Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi. Tulkoon Sinun Valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä, niin kuin tapahtuu Taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta, sillä Sinun on Valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

44     Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä. Ne, joiden nyt täytyy mennä koteihinsa… Nyt on jo viisi minuuttia kulunut vuodesta -63. Voikoon Jumala nyt siunata teitä. Ja te, jotka haluatte jäädä ehtoolliselle, olette tervetulleita jäämään, me tulemme olemaan iloisia teistä. Se ei ole mikään suljettu ehtoollinen. Se on jokaista uskovaista varten, joka on yhteydessä Kristuksen kanssa. Te olette tervetulleita ottamaan ehtoollista kanssamme. Ja syy siihen, miksi me teemme tämän, on se, että se on ensimmäinen asia, kun aloitamme matkan. Ja Israel, ennen kuin he lähtivät matkalle, he tappoivat karitsan ja söivät katkeria yrttejä ja sitten he lähtivät matkallensa. Ja minä ajattelin: “Kuinka soveliasta se onkaan meille tänä yönä! Karitsa on tapettu, ja juhla on valmistettu, ja on keskiyö.” Silloin he söivät sen, tiedättehän, keskiyöllä. Joten tehkäämme mekin niin. Te, jotka haluatte viipyä kanssamme ja valmistautua tulevaa matkaa varten, joka on edessämme, me olemme iloisia seurastanne. Jumala siunatkoon teitä.

45     Ja teille, joiden täytyy nyt lähteä koteihinne, Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme. Aamen. Te muut voitte jäädä istumaan, ja sitten me tulemme aloittamaan ehtoollisen.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa; (kunnes tapaamme)
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

46     Laulakaamme se uudestaan, sillä aikaa kun odotamme, tiedättehän, noita, jotka ovat menossa ulos. Jotta tulisi hiljaisempaa, ja tämä on hyvin juhlallinen asia. Minä tulen hetken kuluttua lukemaan jotakin erittäin hyvää Kirjoituksista. Ja nyt laula­kaamme se uudestaan.

Kunnes tapaamme! Kunnes…

Puristakaamme kättä jonkun kanssa. Jos elämässänne on jotakin väärää, ja jos tuo henkilö, jolle te olette tehneet väärin, on täällä, niin menkää heidän luoksensa ja selvittäkää asia.

Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Jumala…

Voisiko pianisti tulla pianon luokse?

…kanssanne kunnes jälleen tapaamme!
Kunnes…

47     [Veli Neville sanoo: “Jumala siunatkoon sinua, veli Branham.”] Jätän kaiken käsiisi, veli Neville. [“Herra siunatkoon sinua. Uskon…?…”]…?…

 …kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Hän pitää huolen sinusta,
Hän pitää huolen sinusta;
Kautta auringonpaisteen tai varjojen,
Hän pitää huolen sinusta.
Laulakaamme se uudestaan.

Hän huolehtii sinusta,
Hän huolehtii sinusta;
Kautta auringonpaisteen tai varjojen,
Hän huolehtii sinusta.

48     Eikö se olekin kaunista? Laulakaamme se uudestaan, sillä aikaa kun he hiljentyvät.

Hän… (Sulkekaa vain silmänne)… sinusta
Hän huolehtii sinusta;
Hän huolehtii sinusta;
Kautta auringonpaisteen tai varjojen,
Hän huolehtii sinusta.

49    Taivaallinen Isä, me olemme niin iloisia, että olemme tulleet näkemään sen todeksi pimeimpinä hetkinämme tai auringon paistaessa. Hän ei koskaan jätä eikä hylkää. Me olemme niin onnellisia siitä, mitä meillä on. Me emme ole rakentaneet luottamustamme millekään vähemmälle kuin Jeesuksen Verelle vanhurskauden kanssa. Me luotamme siihen, Herra, emmekä tämän maailman kunniaan. Me luotamme! Me emme uskaltaisi luottaa suloisimpaankaan suunnitelmaan, vaan me täysin nojaamme Jeesuksen Nimeen. Kuinka me kiitämmekään Sinua, Isä.

50     Nyt me olemme juuri aikeissa ottaa osaa yhteen niistä luonnollisista ja hyvin harvoista tehtävistä, joita Sinä jätit meille. Yksi niistä oli kaste, toinen oli ehtoollinen ja kolmas oli jalkojenpesu. Oi Jumala, me tulemme juhlallisesti, tietoisina siitä, että tämä Karitsa on ohitse kulkemisen Karitsa. Tuo suuri erämaamatka oli aivan Israelin lasten edessä. Veri täytyi ensin olla siveltynä ovenpieliin, ennen kuin pääsiäislammas voitiin syödä.

51     Jumala, tutki nyt meidän sydämemme. Onko siellä Veri, Herra? Jos niin ei ole, niin me rukoilemme, että Sinä käyttäisit sitä juuri nyt ja ottaisit pois syntimme ja peittäisit ne, niin että ne olisivat kokonaan poissa meistä, Herra, tämän maailmaan synnit. Niin että me voisimme olla pyhiä ja kelvollisia isällemme, nyt kun me tulemme ottaaksemme meidän Karitsamme, Jumalan Pojan, meidän Pelastajamme ruumiin ja vuodatetun Veren. Tutki sydämiämme kun me luemme, Isä, ja sitten tee meistä omiasi. Sillä me pyydämme sitä Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, Nimessä. Aamen.

52     Haluaisin lukea muutaman jakeen Korinttolaiskirjeen 11:sta luvusta, alkaen 23:sta jakeesta. Siinä Paavali puhuu Korinton seurakunnalle.

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myöskin olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus samana yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän.

Ja kun hän oli lausunut kiitoksen, hän mursi sen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne, tehkää tämä muistaen minua.

Samalla tavoin hän otti maljan, kun he olivat aterioineet, otti hän maljan, mutta kun olivat syöneet …

Suokaa anteeksi. Sallikaa minun lukea se uudestaan.

Samalla tavalla myöskin hän otti maljan, kun hän oli aterioinut ja sanoi: Tämä malja on uusi testamentti minun veressäni, niin usein kuin juotte sen, tehkää se muistaen minua.

Sillä niin usein kuin te syötte tämän leivän ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti, kunnes hän tulee.

Sen vuoksi, kuka tahansa syö tätä leipää ja juo tästä Herran maljasta arvottomasti, on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta tutkikoon jokainen itseänsä ja niin syököön tästä leivästä ja juokoon tästä maljasta.

Sillä hän, joka syö ja juo arvottomasti, syö ja juo tuomioksensa, koska hän ei erota Herran ruumista.

Sillä tämän takia monet ovat heikkoja ja teidän keskuudessanne on sairaita, ja monet ovat nukkuneet pois.

Sillä jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi.

Mutta kun me olemme tuomitut, me olemme Herran kurittamat, ettei meitä tuomittaisi maailman kanssa.

Sen vuoksi, veljeni, kun te tulette yhteen syödäksenne, odottakaa toinen toistanne.

Ja jos jollakin on nälkä, hän syököön kotona, niin että te ette tule yhteen tuomioksenne. Ja muut asiat minä tulen asettamaan järjestykseen kun tulen.

53     Ajatellessani tätä, se on kaikkein juhlallisin hetki! On myöskin kirjoitettu, että kun tämä ehtoollinen ensimmäistä kertaa annettiin, tapahtui myös jalkojen pesu, joka meidän täytyy jättää pois tänä iltana, koska meillä ei ole vettä. Vesi on kokonaan katkaistu pois, eikä meillä tänä iltana ole tuota sivuhuonetta käytössämme, koska he laittoivat kaiken väliaikaiseen kuntoon vain tätä tämän iltaista jumalanpalvelusta varten. Mutta me tulemme tekemään samalla tavoin kuin hekin tekivät. Uskoisin Luukkaan sanoneen siitä: “He lauloivat hymnin ja lähtivät ulos.” Mutta tiedättekö te, mitä tämä kuvaa? Tiesittekö, että alussa, kun käsky tästä ensi kerran annettiin Israelille siellä Egyptissä, he olivat matkallansa luvattuun maahan. Ja siltä meistä tuntuu tänä iltana, että me olemme matkalla Luvattuun Maahan. Ja matka on suoraan edessämme.

54     Ja heillä oli merkki, niin että kun kuoleman enkelin kulki ohitse, ovella täytyi olla verta, tai muuten vanhin lapsi tuossa kodissa olisi kuollut. Ajatuksena siinä ja sen todellisena merkityksenä oli se, että ensin täytyi käyttää verta. Panitteko merkille, kuinka Paavali ilmaisi sen tässä? “Jos joku syö arvottomasti, hän syö ja juo tuomioksensa, koska hän ei erota Herran ruumista.” Se merkitsee samaa asiaa, tuota kuolemaa, hengellistä kuolemaa, joka lepää henkilön yllä, joka on osallinen Herran ehtoollisesta arvottomasti. Se tarkoittaa sitä, että hän olisi ulkona ryyppäämässä ja touhuamassa ja eläisi kuten maailma, ja sitten tulisi Herran pöytään. Meidän ei tule tehdä niin. Puhdistakaamme nyt sydämemme ja puhdistakaamme kätemme kaikesta ja mielemme pahoista ajatuksista voidaksemme tulla Herran pöytään kunnioittavasti ja pyhästi. Kun me tiedämme, että me liitämme itsemme yhteen meidän Uhrimme, Jeesuksen Kristuksen, kanssa, joka on meidän ainoa pelastuksemme.

55     Ja nyt, tänä iltana, se tapa, miten me teemme tämän, on se, että yksi vanhimmista, veli Zabel, seisoo täällä. Veli Zabel, jos sinä tulisit ensin puhujanlavalle, niin että nämä ihmiset voivat tulla puhujanlavan kautta ja muodostaa ensimmäisen jonon tähän, tekisitkö niin? Veli Zabel tulee nyt hetken kuluttua ohjaamaan teitä, niin pian kuin olemme pyytäneet siunauksen ehtoolliselle.

56     Tämä kristityn valmistama ehtoollisleipä on happamatonta leipää. Ja jos te haluatte panna merkille, niin se maistuu suussanne karkealta, melkeinpä karvaalta. Se on ryppyinen ja murtunut ja kuvaa meidän Herramme Jeesuksen ruumista. Oi, milloin tahansa ajattelen sitä, tuntuu siltä kuin sydämeni hyppäisi yhden lyönnin ohitse! Kun ajattelen sitä, kuinka runneltu ja lyöty Hän oli, viaton Jumalan Poika! Tiedättekö te, miksi Hän teki sen? Siksi että minä olin syyllinen. Ja Hän tuli minuksi, syntiseksi, jotta minä, Hänen Uhrinsa kautta, voisin tulla Hänen kaltaiseksensa, Jumalan pojaksi. Millainen uhri se olikaan!

Kumartakaamme päämme.

57     Kaikkein Pyhin Jumala, kun pidän tätä pientä metallitarjotinta kädessäni tänä iltana, tätä leipää, joka kuvaa meidän Herramme lyötyä ja runneltua ruumista, josta profeetta oli huutanut: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän vääryyksiemme tähden. Rangaistus oli Hänen yllään, jotta meillä rauha olisi. Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Oi, kuinka me muistammekaan sitä, Herra! Kun sidon tänä yönä itseni tuohon Uhriin, meidän Uhriimme, kun kuulijakunta tekee samoin, Herra, niin voikaamme muistaa meidän Herraamme, Hänen kuolemaansa ja ruoskimistansa ja kaikkea sitä, minkä lävitse Hän meni meidän edestämme, kun me otamme tämän leivän suuhumme. Jumala, me olemme arvottomia ihmisiä. Me emme ole soveliaita sellaista pyhää asiaa varten. Niinpä anna Sinun pyhyytesi, Sinun Läsnäolosi, Herra, ja Sinun Veresi puhdistaa meidän sydämemme. Ja kun me otamme sen, voikaamme mielessämme päättää jatkuvasti palvelevamme Häntä päivin ja öin, kaikkina elämämme päivinä. Pyhitä nyt tämä leipä sille tarkoitettuun käyttöön. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

58     Ja kun pidän tätä käsissäni… Kolmekymmentäkolme vuotta olen palvellut Herraani ja minä häpeän itseäni. Mutta minä ajattelen, mitä minä tekisin, jos tänä yönä olisi käsissäni kirjaimellisesti kaksi tippaa Hänen Vertaan? Mitä minä tekisin Sen kanssa? Mutta minulla on ollut tänä iltana käsissäni jotakin, mikä on Hänen silmissänsä suurempaa, jotain, jonka Hän on ostanut Verellänsä, Hänen Seurakuntansa. Niinpä, kun pidän tätä viinirypäleen mehua käsissäni, minä ajattelen sitä. Hän sanoi: “Minä en enää tule juomaan viinirypäleen hedelmästä ennen kuin juon sitä teidän kanssanne uutena Isäni Valtakunnassa.” Sitten pankaa merkille, että sen jälkeen kun synnin taistelu on ohitse, niin ensimmäinen asia, jonka me teemme tultuamme toiselle puolelle, on ehtoollisen nauttiminen, Herran ehtoollisen.

59     Ja kumartakaamme nyt päämme sillä aikaa kun siunaamme tämän viinin. Taivaallinen Isämme, kun ajattelen sitä, kuinka pidän täällä kädessäni tätä viiniä, joka kuvaa Jeesuksen Verta, kuinka tuon verivirran kautta syntini ovat poissa. Ne on pantu unohduksen mereen eikä niitä enää muisteta. Ja tällä Verellä, kun kuoleva poika eräänä päivänä makasi siellä sairaalassa, ja Sinä pelastit minut. Oi Jumala, kuinka kiitänkään Sinua, Herra. Ja sitten Sinä annoit minulle tehtäväksi Pyhän Hengen kautta johdattaa ihmisiä Golgatalle ja näyttää heille tie Kotiin. Kiitos Sinulle, Isä. Ja pyhitä nyt tämä viini sille tarkoitettuun käyttöön. Ja voikoon jokainen henkilö, joka on osallinen tästä sakramentista tänä yönä, saada hengellistä ja fyysistä voimaa edessä olevalle matkalle. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

[Seurakunnalle tarjotaan ehtoollinen. Tyhjä kohta nauhassa.]

60     Seisoa täällä ja nähdä perheiden tulevan yhdessä, ja niin tulee tapahtumaan yhtenä näistä päivistä, perhe perheeltä, rivi riviltä, ryhmä ryhmältä, yksi kerrallaan. Kun me kohtaamme Hänet, millaista hetki se tuleekaan olemaan, kun kaikki tämä inhimillinen elämä, joka on ollut maan päällä, joka on uskonut Häneen ja luottanut Häneen, tulee kohtaamaan siellä tuona päivänä. Eikö se tulekin olemaan ihmeellistä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

61     Meidän täytyy jättää pois jalkojenpesu tänä yönä, koska ei ole vettä. Meillä ei ole riittäviä tiloja juuri nyt, mutta luotamme siihen, että ne tulevat valmistumaan pian. Työ edistyy hyvin ja nopeasti uudessa tabernaakkelissa. Jotenkin minä uskon, että on hyvin soveliasta nauttia ehtoollista vuoden ensimmäisenä päivänä tällä tavalla, tähän aikaan vuorokaudesta.

62     Ja te, jotka olette kaupungin ulkopuolelta, ajakaa hyvin varovaisesti mennessänne kotiin. Voikoon Jumala olla kanssanne. Ja te tästä lähistöltä, Jumala tulee olemaan kanssanne ja auttamaan teitä. Ja nyt, jos Herra tahtoo, minun täytyy lähteä tähän seuraavaan tulevaan kokoukseen Arizonassa, ja sitten, jos se on Jumalan tahto, tulen olemaan kanssanne jälleen Seitsemää Sinettiä varten aivan niin kuin olen luvannut. Minä todella haluan teidän rukouksianne. Minä todella tarvitsen teitä, joten älkää unohtako rukoilla minun puolestani. Ja menköön kaikki hyvin teidän kohdallanne. Minä todella arvostan osallistumistanne ja sitä, miten te olette kuunnelleet sitä, mitä olen puhunut Evankeliumissa. Minä uskon, että meille on nyt tulossa muutos. Ja minä kiitän teitä ystävällisyydestänne.

63     Ja monet teistä ajavat maileja ja maileja tullaksenne kuulemaan minun kaltaista yksinkertaista henkilöä, kun yritän tuoda esiin Jumalan Sanaa. Olen varma, että siinä on jotakin muuta minun lisäkseni, jota te tulette kuuntelemaan, koska minulla ei ole mitään, mitä minä voisin antaa. Olen kouluakäymätön ja ilman persoonallisuutta, minussa ei ole mitään. Sitten kun näen ihmisten ajavan satoja ja satoja maileja ja seisovan ja odottavan täällä kello kahdelta aamulla, niin se ei tapahdu minkään sen vuoksi, mitä minulla oli. Se on Kristus. Minä olen niin iloinen siitä, että te rakastatte Häntä. Ja minä myös rakastan Häntä. Ja yhdessä me rakastamme Häntä. Ja koska me rakastamme Häntä, meidän ei koskaan tarvitse erota. Me voimme erota pieneksi hetkeksi tästä eteenpäin, kun aikaa kuluu. Mutta me tulemme jälleen olemaan yhdessä. Minun kunnianani on ollut vain johdattaa ihmisiä sille paikalle.

64     Ja nyt uuden vuoden aluksi haluan sanoa teille, en “Onnellista uutta vuotta”, vaan haluan sanoa teille: “Jumala siunatkoon teitä.” Ja jos Hän tekee sen, niin siinä on kaikki, mitä me tarvitsemme tulevaa vuotta varten. Ja luotan siihen, että hän on tekevä sen.

65     Ja nyt, Hänen armostansa, me tulemme yrittämään tänä seuraavana vuotena, jos Hän säästää minut ja säästää teidät, niin Hänen armostansa toivon olevani parempi pastori ensi vuonna, kuin mitä olen ollut tänä vuonna. Toivon olevani parempi palvelija Kristukselle. Tulen yrittämään kovasti elääkseni lähempänä ja uskollisemmin, jotta voin tuoda esiin Sanoman juuri niin kuin Hän antaa Sen minulle. Minä tulen tuomaan sen teille parhaan kykyni mukaisesti pidättämättä mitään siitä, mitä Hän haluaa minun antavan teille. Minä tulen tekemään parhaani. Ja tiedän teidän tuntevan samalla tavoin. Teistä tuntuu, että me kaikki haluamme nyt työskennellä yhdessä, sillä ehtoovalot ovat aivan varmasti himmenemässä, ja aurinko kaukana laskemassa. Maa on viilenemässä, hengellisesti puhuen. Me kaikki tiedämme sen. Seurakunta on kylmenemässä, ja herätys on ohitse. Me emme tiedä, mitä tulee seuraavaksi, mutta me luotamme siinä asiassa Jumalaan, mitä tahansa se sitten onkin.

66     Haluan teidän nyt muistavan, että tällä Tabernaakkelissa on yksi hienoimmista pastoreista, mitä maailmassa on, veli Orman Neville, jumalinen mies, hyvä mies. Ja minun ollessa poissa veli Neville on täysivaltainen, aivan niin kuin minä olisin täällä. Luotettujen, diakonien ja niin edelleen, tulee pysyä tehtävissänsä aivan niin kuin he tekevät. Ja tämä on meidän päämajamme. Tämä on se, minne me olemme asettautuneet. Billy Paul ei tule olemaan kanssani siellä, vain kokousta varten, ja sitten hän tulee takaisin tänne. Kaikki toiminta tullaan hoitamaan juuri täältä käsin niin kuin ennenkin. Vain se, että menen sinne, ei merkitse sitä, että jättäisin teidät. Minä vain menen, ymmärrättehän, on kysymys näystä. Minä en tiedä, mitä se merkitsee. Minä uskon ja luotan siihen, että se tulee hyödyttämään koko Seurakuntaa. Ja minä tiedän, että se tulee olemaan parhaaksi meille kaikille, jos me seuraamme Herran johdatusta. Se on kaikki, mitä tiedämme toimia. Se ei ole helppoa minulle. Minä muistan, kuinka minun kerran aikaisemmin täytyi mennä pois täältä seurakunnasta. Jotkut teistä vanhemmista muistatte sen, kuinka minä yksinkertaisesti en voinut tehdä sitä! Minä rakastan ihmisiä.

67     Ollessani pieni poika minua ei rakastettu, kukaan ei välittänyt minusta, kun olin lapsi. Ja kun löysin jonkun, joka rakasti minua, minä ajattelin: “Haluaisin kuolla heidän puolestansa.” Ja koska joku rakastaa minua, silloin joku on huolissaan minusta. Erään kerran kun kiipesin pylvääseen, koukkuni luiskahti irti tuosta vanhasta setripuisesta pylväästä. Siellä ylhäällä oli oksa, ja minä osuin siihen kannuksellani, ja se pyöräytti minut ympäri ja putosin noin viisi metriä ja sain otteeni pitämään. Eräs nainen kirkaisi ja painoi kädellänsä rintaansa tällä tavalla. Minä aina pidin tuosta naisesta, hän oli huolis­saan. Hän oli joku, joka oli huolissansa. Ja minä aina ajattelin: “Kuka tahansa, joka on huolissansa minusta, heitä minä rakastan.”

68     Ja jokin aika sitten, kun olin täällä kaupungilla, ajattelin, kuinka menneinä päivinä oli tapana olla, ja mitä Jumala on tehnyt minulle, ja minä todella arvostan sitä. Ja minä kiitän teitä rakkaudestanne ja yhdessäolostanne. Enkä minä milloinkaan yrittäisi johtaa teitä väärään. Se tulee aina olemaan oikea tie, parhaan ymmärrykseni mukaisesti. Ja pitäkää mielessänne, etten ole koskaan sanonut mitään itsestäni. Se on aina ollut Jeesuksesta Kristuksesta. Näettekö? Olen yrittänyt pysyä niin lähellä Hänen Sanaansa kuin vain olen tiennyt kuinka voin pysyä ja johtaa ja opastaa teitä tälle paikalle.

69     Ja minä jätän teidät veli Nevillen käsiin, mutta ensimmäiseksi kuitenkin Jumalan käsiin, ja sitten veli Nevillen huolehtiviin käsiin, jotta hän paimentaisi seurakuntaa ja pitäisi silmällä perintöosaa, kunnes minulla on ollut tämä kokous ja voin tulla jälleen takaisin luoksenne. Luotan siihen, että sillä kerralla voin tuoda teille suuren ilmestyksen Jumalalta, joka tulee kiihottamaan jokaista sydäntä ja kirkastamaan Jumalan Seurakuntaa.

70    Tavallisesti kun otamme ehtoollisen, minä en halua sanoa enempää, te tiedätte, miltä minusta tuntuu. Ja minä ajattelen, että meidän juuri nyt tulisi laulaa tuo laulu: Minun uskoni katsoo ylös Sinuun, Sinä Golgatan Karitsa. Ja sillä aikaa kun seisomme ja laulamme sitä, puristakaa käsiä toistenne kanssa ja sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua.”

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,

71     Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala siunatkoon sinuasisar. “Pelast…” Jumala siunatkoon sinua, veljeni. “…-llinen. Nyt…” [Veli Branham jatkaa käsien puristamista, sillä aikaa kun seurakunnan jatkaa laulamista.]

Olla kokonaan Sinun!

Kohottakaamme nyt kätemme Hänelle.

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
jumalallinen Pelastaja.
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syyllisyyteni pois.
Oi anna minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!

72      “Kunnes tapaamme!” Laulakaamme Kunnes jälleen tapaamme. Liittyköön nyt jokainen mukaan.

Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme!

[Veli Branham puhuu hiljaa jonkun kanssa.]

Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!
Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

Kumartakaamme nyt päämme.

73          Veli Neville, etkö sinä lopettaisi rukouksessa. Jumala siunatkoon teitä.

62-1230E MIEHET, ONKO TÄMÄ LOPUN MERKKI? (Is This The Sign Of The End, Sir?), Jeffersonville, Indiana, USA, 30.12.1962

62-1230E MIEHET, ONKO TÄMÄ LOPUN MERKKI?
(Is This The Sign Of The End, Sir?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 30.12.1962

1       Kiitos, hyvin paljon, veli Neville.

Hyvää iltaa, kalliit ystäväni. Olen niin iloinen voidessani jälleen olla Herran, meidän Jumalamme, palveluksessa tänä iltana.

2       [Veli Neville sanoo veli Branhamille: Tämä tässä toimii.”] Tämä on… Tämä tässä. Oi, kyllä. Sepä hienoa.

3       Pidin teitä pitkään tänä aamuna, joten minusta tuntuu siltä, että minun pitäisi tänä iltana olla todella nopea. Kuinka onkaan täytynyt olla hirvittävää seistä, ja aivan yhtä huonosti on tänä iltana. Niinpä ei mene kauaa, kun me saamme hieman tilaa teitä varten, niin pian kuin rakennustyö saadaan päätökseen. Ei, me emme suunnittele viipyvämme tänä iltana liian pitkään.

4       Mutta huomenillalla meillä  on tarkoitus viipyä jonkin aikaa. Huomenillalla, jos jotkut teistä voivat silloin tulla, niin me odotamme suurta aikaa Herrassa. Huomen illalla täällä tulee olemaan joitakin hienoja miehiä. Meillä tulee kaikilla olemaan aika…

5       [Veli Branhamin veli, Edgar Branham, sanoo: “Oi, rakas, odotahan! Minulla on sinulle pyyntö. Unohdin kertoa siitä sinulle. Mutta monet ihmiset täällä ovat sanoneet, että kiirehdit aina lähtemään kokouksesta pois. Mutta huomenna voit ottaa niin paljon aikaa kuin haluat, kello seitsemästä yhteentoista, jos vain haluat. Nyt, näin on yleisö pyytänyt minua kysymään sinulta. Joten selitätkö nyt sen heille, jos et ole samaa mieltä.”]

6       Huomenillalla me tulemme ottamaan ehtoollisen keskiyöllä. Olen varma, että te haluatte olla siinä mukana. Kun muut juhlivat, huutavat, ammuskelevat, ryyppäävät ja niin edelleen, me tulemme vain kumartumaan kunnioittavasti Jumalan edessä ja ottamaan ehtoollisen ja aloittamaan vuoden lupaamalla sydämemme Jumalalle ja vihkiytyäksemme Hänelle.

7       Täällä tulee huomenillalla olemaan varmastikin tarpeeksi joitakin hienoja puhujia. Eräs veli Georgiasta on käymässä täällä, veli Palmer, ihmeellinen puhuja. Veli Junior Jackson tulee olemaan täällä huomenillalla, veli Beeler, veli Neville. Oi! Enemmän ja enemmän tulee hienoja jumalanmiehiä olemaan täällä. Veli Willard Collins ja kaikki nuo veljet, jotka ovat tuoneet meille niin suuria sanomia. Ja ehkä muitakin tulee käymään, joten me odotamme huomenillalla suurta aikaa.

8       Nyt, vaimoni sanoi: “Älä sano tätä”, mutta minun täytyy sanoa se joka tapauksessa. Olen pahoillani, että sanoin tänä aamuna “imperiumi” [Englanniksi empire.], sen sijaan että olisin sanonut “erotuomari” [Englanniksi umpire.] [Veli Branham ja seurakunta nauravat.]

Billy siellä takana sanoo: “Siinä sitä ollaan.”

9       Minä sanoin: “Imperiumi [empire], hänellä täytyy olla imperiumi.” Minä tarkoitin erotuomaria [umpire].

10   Olen samanlainen kuin tuo hollantilainen, josta puhutaan. “Älkää ottako sitä, mitä minä sanon, vaan se, mitä minä tarkoitan.”

11   Niinpä minä sanoin: “Uskon, että he ymmärtävät minua kaikkien näiden vuosien jälkeen.” Tehän tiedätte, tämä on …

12   Kolmaskymmentä vuotta olen ollut tämän saarnastuolin takana. Kolmekymmentä vuotta täällä tabemaakkelissa. Teidän tulisi jo tähän mennessä tuntea minut, vai mitä? Oi, koulusivistykseni on todella rajallinen. En osaa puhua, mutta saan aikaan totuudellista melua Herralle.

13   Ja veli, uskon, että se oli tohtori Lamsa, Lamsa-Raamatun kääntäjä, joka sanoi…

14   Olin kerran puhumassa enkä tiennyt hänen olevan siellä. Hän tuli ja puhui Uurimista ja Tummimista. Sitten hän puhui tuosta Valosta ja hän sanoi: “Mikä on tänään vikana näiden ihmisten kohdalla?” Hän sanoi: “Syy siihen, miksi ihmiset, raamatunkääntäjät, eivät voineet kääntää Raamattua oikealla tavalla, oli siinä, että nuo kääntäjät yrittivät kääntää sitä yläluokan juutalaisten kielestä, ja Jeesus käytti puhuessaan tavallisen kansan kieltä, kieltä, jota kadun ihmiset puhuivat.”

15   Tehän tiedätte, että siellä Luukkaassa on Kirjoitus, joka sanoo: “Tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään.” Hän puhui heidän kieltänsä. Toivon, että niin on jälleen.

16   Me olemme onnellisia Herrasta. Nyt minä tiedän… Näen noiden naisten seisovan… On tarpeeksi paha nähdä miesten seisovan, puhumattakaan noista tytöistä, pojista ja naisista ja aivan pienistä lapsista, jotka seisovat seinustoilla. Mutta meillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi istumatilaa. Joten me rukoilemme, että seuraavan kerran, kun meillä on kokouksia, tämän viikon jälkeen, tämän kerran jälkeen…

17   Tiedättehän, seuraava asia, joka on edessämme, niin pitkälti kuin tiedämme, ovat nuo Seitsemän Sinettiä. Ja jos Herra suo, me aloitamme niistä välittömästi heti kun rakennustyö on valmis ja voimme päästä tänne. Me tulemme uudelleenvihkimistä varten ja ehkä meillä silloin on kaksi tai kolme viikkoa yhtämittaa kestävät kokoukset, kun me tulemme näitä Seitsemää Sinettiä varten. Niinpä me odotamme tuona aikana suurta aikaa Herrassa. Ja me tulemme… Kaikille teille, jotka olette tulleet kaupungin ulkopuolelta, me tulemme postittamaan kortin ja annamme teidän tietää tarkan ajan, ehkä viikkoa tai kahta aikaisemmin.

18   Rakennusurakoitsija, niin kuin ymmärrän Billyn sanoneen minulle tänä iltana, saa työnsä päätökseen helmikuun kymmenentenä. Niinpä jos hän on lopettanut kymmenentenä, me tulemme sitten aloittamaan noin viidentenätoista. Niin pian kuin he saavat työn päätökseen, me tulemme aloittamaan välittömästi.

19   Vanha sisar Kidd, joka soitti minulle hetki sitten, melkein kyynelehti. Hän sanoi: “Veli Branham, me yritimme niin kovasti käynnistää vanhaa autoamme, eikä se tahtonut lähteä käyntiin.” Niinpä hän sanoi: “Rukoile sinä, että se käynnistyisi, ja me tulemme huomenillalla?” Hän sanoi: “Voisinkohan löytää paikkaa johon majoittua?”

20   Minä sanoin: “Älä huolehdi, meillä tulee olemaan sinulle huone, sisar Kidd, niin pian kuin tulet tänne.”

21   Hän sanoi: “Jumala siunatkoon sydäntäsi.” Hän sanoi: “Tiedäthän, jos teillä tulee olemaan jumalanpalvelus kello kahteentoista asti, niin en halua lähteä tielle kello kahdeltatoista.”

22   Tiedättekö, hän ja veli Kidd ovat kumpikin noin kahdeksankymmenenviiden ja he ovat yhä palvelustehtävässä. Tiedättekö, mitä he tekevät? Heillä on nauhuri ja he ottavat minun sanomiani ja menevät sairaalasta sairaalaan ja talosta taloon soittaen näitä ääninauhoja. Siinä ei ole kyse mistään luovuttamisesta. Siinä ei ole kyse mistään eläkkeellä olemisesta. Kyse on uskon säilyttämisestä loppuun asti, kuolemisesta Miekka kädessä. Siinä on tie, jota kulkea. Sillä tavalla minä haluan toimia.

23   Sitten hän sanoi: “Tiedätkö, jos lähtisin valtatielle kello kahdentoista jälkeen yöllä yrittääkseni päästä kotiin, ja kaikki nuo juopuneet perkeleet ajelisivat ympäriinsä ryypäten.” Hän sanoi: “Noiden pahojen henkien kulkiessa ympäriinsä minä pelkäisin kuollakseni.”

24   Veli Pat, sisar Kidd on pieni ja vanha. Kuinka moni tuntee sisar Kiddin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän istuu täällä, tuo pyhältä näyttävä pieni olento?

25   Ajatelkaa vain, että vuosia ennen kuin minä synnyin (ja minä olen vanha mies), hän oli siellä ylhäällä noilla vuorilla, hän ja veli Kidd. Hänellä oli tapana pestä koko pitkän päivän ajan pyykkilaudalla saadakseen viisitoista tai kaksikymmentä senttiä pyykinpesustaan, voidakseen lähettää miehensä jonnekin ulos tuona iltana saarnaamaan. Noissa hiilikaivoksissa siellä ylhäällä Kentuckyssa, missä jonkun täytyi vartioida teitä kiväärin kanssa, jotta saatoitte päästä ylös mäelle saarnaamaan. Oi, silloin ajattelen:

Täytyykö minut kuljettaa Taivaan kotiin helppouden kukkavuoteella,
Kun muut taistelevat voittaakseen palkinnon ja purjehtiessaan läpi veristen merien?

Minun täytyy taistella, jos aion hallita; lisää minulle rohkeutta, Herra.

26   Ja sitä minä haluan. Haluan Hänen tukevan minua Sanallansa. Sitä minä haluan tänä iltana. No niin, oletan, että nauhurit ovat nyt päällä.

27   [Veli sanoo: “Älä unohda lasten siunaamista.”] Oi, kyllä. Minulla… Olen pahoillani.

28   Eräällä pikku sisarella oli täällä vauva tänä aamuna, jonka hän haluasi luovuttaa Herralle. Sanoin hänelle, että tekisimme sen tänä iltana. Ja huomenillalla meillä tulee olemaan lasten siunaaminen Herralle, parantumiskokous ja kaikkea, mihin vain mahdollisesti pystymme. Meillä tulee olemaan runsaasti aikaa. Joten jos pikku sisar on täällä, ja hänelle on pikkuisensa mukanaan.

29   Ja luulen, että on ollut muutamia ihmisiä, jotka ovat tulleet kaukaa ja heillä on ollut henkilökohtainen keskustelu, tai jotain sellaista. Ja heidän oli tarkoitus tavata siellä tänä aamuna, ja Billyn täytyi antaa heidän odottaa tähän iltana asti. Ja hän ei voinut tänä iltana löytää heitä mistään. Jos sinä, sisar, olet täällä, niin olen ollut siellä takana melko pitkän aikaa ja odottanut ja katsonut, josko hän olisi löytänyt tuota rouvaa. Luulisin, että kahdella heistä, jotka olivat kaukaa maalta, oli henkilökohtainen keskustelu. Niinpä me luotamme siihen, että jos emme löydä sinua, voin ottaa sinut niin pian kuin mahdollista, ehkä huomenillalla, kun olen tulossa sisään.

30   Nyt, uskon, onko tämä tuo rouva, tuo, joka tulee pienen lapsensa kanssa, jolla on sininen liivimekko?

31    “Liivimekko?” Meda, en tarkoittanut sitä, kultaseni, mikä se sitten onkaan. Se näyttää ikään kuin jonkinlaiselta mekolta… Liivimekko, kuinka moni tietää millainen liivimekko on? No, tietenkin. Minusta se on vanha päällysvaate. Niin…

32   No, sehän on Dallsin pikku lapsi. Oi, se on hyvä. Veli, kävelisitkö tänne? Suo anteeksi. [Veli Branham lähtee mikrofonin luota ja menee saarnastuoli toiselle puolen.]

33   No niin, no niin, minä jotenkin tykkään tuosta nauhasta siinä, tuon, jonka olet pukenut päälle. Mikä sen nimi on? [Isä sanoo: “Rebekah Lynn.”] Rebekah Lynn, L-y-n-n. Ja mikä sukunimesi olikaan? Stayton. Rebekah Lynn Stayton. Oliko se oikein? Saisinko ottaa hänet? [“Toki.”] Tiedän, että on jotenkin vaikeaa antaa jotain tuollaista. Eikä olekin sievä? Rebekah Lynn Stayton.

34   Tämä perhe on mennyt monen läpi. Tämä pieni, nuori rouva tässä ja hänen miehensä ovat juuri äskettäin pelastuneet ja tulleet tuntemaan Herran. Ja nyt heidän liitostaan on Jumala antanut tulla tämän kauniin, pienen Rebekahin, ja he tuovat sen nyt Herralle.

35   Nyt, monet ihmiset kutsuvat lapsikastetta, metodistikirkko ja monet muut, ja he ripottelevat heitä vedellä, kun he ovat lapsia. No niin, se sopii, mitä minuun tulee. Mutta me aina yritämme pysyä siinä, mitä Raamattu sanoo, että on tehtävä. Ja Raamatussa ei ole koskaan ollut sellaista asiaa kuin vastasyntyneen kastaminen, ei missään kohtaa historiassa, ennen Katolista kirkkoa, joka tapahtui niin myöhään kuin Nikean kirkolliskouksessa.

36   [Lapsi huutaa: “Bää.”] No tuo oli vain tapa sanoa: “Aamen.” Näettehän, teillä on… Näettehän, teillä täytyy olla selitys.

37   No niin, mutta Raamatussa tuotiin lapsia Jeesuksen luokse, jotta Hän siunaisi heidät. Ja Hän laski kätensä heidän päällensä ja siunasi heidät. Ja me jatkamme sen tekemistä.

Kumartakaamme nyt päämme.

38   Taivallinen Isä, tämä nuori nainen ja nuori mies ovat tänä iltana tulleet tämän ihanan pikku Rebekahin kanssa, joka on annettu heille, heidän vastuulleen, jotta he kasvattaisivat hänet Jumalan nuhteessa. Ja he tuovat sen tänä iltana esittääkseen sen Herralle. Ja niin kun äiti antoi hänet käsivarsiltaan minulle, niin minä annan tämän pikku Rebekahin Sinun käsivarsillesi. Jumala, ole hänen kanssaan ja siunaa häntä. Siunaa hänen isäänsä ja äitiänsä. Voikoot he olla uskollisia, eläkööt he kauan, ja jos on mahdollista, nähkööt he Herran Jeesuksen tulemuksen. Voikoon tämä lapsi kasvaa Herran tuntemisessa. Ja jos huomista vielä tulee, voikoon hän olla Sinun suuri todistajasi. Suo se, Herra. Nyt, jos Sinä olisit täällä maan päällä, nämä miehet ja naiset toisivat lapsensa Sinun luoksesi. Mutta me, Sinun sananpalvelijasi, olemme Sinun edustajiasi. Joten me luovutamme Sinulle tämän lapsen palveluksen elämää varten Sinun Valtakunnassasi, Poikasi, Herran Jeesuksen Kristuksen, Nimessä. Aamen.

39   Jumala siunatkoon sinua, pikku Rebekah! Kuinka suloinen pikkuinen! Siunatkoon Jumala teitä molempia ja lasta ja antakoon teille pitkän, onnellisen elämän palvellessanne Jumalaa.

40   En tiedä olenko riittävän vahva vai en. Tämäpä on poika. Mikä hänen nimensä on? [Äiti sanoo: “Stanley Victor Cleveland.”] Stanley… [“Stanley.”] Stanley Victor… [“Cleveland.”] Clayland? Clay… [“Cleveland.”] Cleveland. Pikku Stanley, onpa nätti pikku nimi, ja kuinka nätti pikkuinen poika! No niin, arvaan, että… Tulehan tänne, Stan. Eikö olekin hieno poika? Oi, tehän tiedätte. Me emme harjoita tätä. Me vain teemme näin, tiedättehän, eikä tässä ole lainkaan muodollisuutta. Näin on. Hän on todella suloinen pieni kaveri. Unohdin hänen sukunimensä. Luulenpa etten lausu sitä oikein [“Cleveland.”] Cleveland. Hyvä on.

Painakaamme nyt päämme.

41   Taivallinen Isä, tämä pariskunta tuo tämän lapsen, pikku Stanley Clevelandin, jotta se vihittäisiin Herralle Jeesukselle. Ja täällä olevana seurakunnan pastorina minä seison yhdessä yksimielisesti Herran teoissa, ja me annamme tämän lapsen Sinulle palveluksen elämää varten. Sinä annoit hänet äidille ja isälle, ja nyt he antoivat sen minulle, minun käsivarsilleni, ja minä lasken hänet käsivarsiltani Sinun käsivarsillesi. Jumala siunaa hänen isäänsä ja äitiänsä. Siunaa pientä poikaa, ja voikoot he kaikki elää pitkän, onnellisen elämän Sinun palveluksessasi. Voikoon lapsi kasvaa Jumalan nuhteessa palvellakseen Häntä ja pelätäkseen Häntä ja rakastaakseen Häntä koko elämänsä ajan. Nyt, he toivat lapsensa Sinulle, jotta Sinä siunaisit heitä, ja me, kädet laskettuina hänen päällensä, siunaamme hänet Herran Nimessä. Ja voikoon hän elää pitkän, onnellisen, terveen ja vahvan elämän Sinun palveluksessasi. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, pikku Stanley. Teilläpä on hieno poika.

42   Nyt aion pyytää pientä suosionosoitusta teiltä lapsilta ja teini-ikäisiltä. Tiedän, että on vaikeata. Te ette voi seistä hiljaa kovin kauaa, koska teidän jäsenenne jäykistyvät. Mutta tänä iltana olen lähestymässä jotakin, jota en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. On jotakin, josta tulen puhumaan, jotakin, josta en koskaan ajatellutkaan puhuvani.

43   Tästä syystä en tänä aamuna halunnut käyttää siihen aikaa ennen sanomaa, ja enkä päässyt loppuun puhuessani Absoluutistani, enkä usko että koskaan tulen pääsemäänkään. Toivon, etten koskaan tee niin. Hän on niin ihmeellinen!

44   Mutta tänä iltana tulen puhumaan jostakin, josta en tiedä. No niin, on melkoinen asia, että saarnaaja sanoo niin, että hän tulee puhumaan jostakin josta hän ei tiedä. Mutta uskaltaudun tekemään niin, parhaan tietoni mukaan, jotta tämä seurakunta voisi ymmärtää. Minä en millään tavalla haluaisi pidättää teiltä mitään, mikä on hyödyllistä.

45   Sitten tämä ääninauha, oletan, että pojat valmistavat nauhan. Ja jos te satutte saamaan nauhan, kuka tahansa, joka kuuntelee tuota nauhaa, niin muistakaa, jos te olette ymmällä jostakin, niin älkää sanoko sitä, ellei se ole ääninauhalla! Älkää sanoko jotakin vastoin sitä, mikä on ääninauhalla.

46   Niin monet kirjoittivat, koskien Käärmeen Siementä, ja sanoivat minun sanoneen niin-ja-niin. Menen noutamaan ääninauhan ja soitan sen. Enkä minä sanonut sitä sillä tavalla. Ihmiset tuomitsevat asiat väärin.

47   Tehän tiedätte, miten Jeesus kerran ylösnousemuksensa jälkeen käveli siellä rannalla apostolien kanssa, ja Johannes nojasi Hänen rintaansa. He sanoivat: “Mitä tulee tapahtumaan tälle miehelle?”

Jeesus sanoi: “Mitä se sinulle kuuluu, jos hän viipyy täällä siihen asti, kunnes Minä tulen?”

48   Ja siitä lähti sanonta, että Johannes tulisi elämään nähdäkseen Jeesuksen tulevan.

49   Kirjoitus sanoo: “Kuitenkaan, Hän ei sanonut sitä sillä tavalla.” Näettekö, Hän ei koskaan sanonut niin. Hän vain sanoi: “Mitä se sinulle kuuluu, jos hän viipyy täällä siihen asti, kunnes Minä tulen?” Hän ei koskaan sanonut, että hän tulisi viipymään, mutta väärinymmärtäminen on niin helppoa.

50   Nyt, ei ole kyse sitä, että tuomitsisin jonkun sen tekemisestä, koska teen niin itsekin. Kaikki ihmiset tekevät niin. Jos nuo apostolit, jotka vaelsivat meidän Herramme kanssa, ymmärsivät Häntä väärin. Eivätkä he koskaan selvästi ymmärtäneet Häntä.

51   Mutta aivan lopussa he sanoivat: “Katso, nyt me ymmärrämme! Nyt me uskomme ja me olemme varmoja, ettei kukaan voi sanoa Sinulle mitään, sillä Sinä tiedät kaikki asiat.”

52   Ja Jeesus sanoi: “Nytkö te uskotte? Kaiken tämän ajan jälkeen, onko se lopultakin tullut teille selväksi, että te uskotte?”

53   Se vain on inhimillistä, ja me kaikki olemme inhimillisiä. Me tulemme ymmärtämään väärin.

54   Mutta jos se on teistä hieman hämmentävää, kelatkaa nauha takaisin ja kuunnelkaa sitten tarkasti. No niin, olen varma, että Pyhä Henki tulee paljastamaan sen teille.

55   Sitten te pienet kaverit, jos te vain voisitte pidätellä “aamenianne”, te lapset. Odottakaa vain hetken aikaa, koska haluan, että tämä tulee varmasti ymmärrettyä, sillä monilla ei tule olemaan ääninauhaa. Niinpä haluan teidän olevan varmoja siitä, että te ymmärrätte sen. Ja lähestykäämme sitä nyt ehkä kolmenkymmenenviiden tai neljänkymmenen minuutin ajan, niin kunnioittavasti kuin vain tiedämme, miten tehdä se.

56   Koska tämä on valtavaa aikaa minulle. On tapahtunut jotakin, enkä tiedä mitä tehdä. Olen kaikkein hirvittävimmässä ahdingossa, missä olen koskaan ollut palvelutehtäväni aikana, niin pitkälti kuin tiedän.

Niinpä kumartakaamme nyt päämme ennen kuin lähestymme Sanaa.

57   Taivaallinen Isä, jonkin aika sitten saarnasin aiheesta OlettaminenOlet­taminen on “uskaltautumista ilman arvovaltaa”. Ehkä tänä iltana, Herra, olen ot­tanut tehtäväkseni tulkita jotakin ihmisille, ilman että minulla olisi siitä näkyä. Sen vuoksi, Herra, valvo minua niissä kohdissa, joissa tulee valvoa. Sulje minun suuni, Herra. Sinä suljit leijonien suut siellä luolassa Danielin kohdalla, niin etteivät ne vahingoittaneet häntä. Herra, minä rukoilen, että jos yrittäisin tulkita jotakin väärin, sinulla on yhä valta sulkea suu. Mutta jos se on totuus, silloin Herra siunaa se ja lähetä se eteenpäin. Sinä tunnet tilanteet ja sen mikä on aivan tapahtumaisillaan. Siksi olen tullut, aivan viime hetkeen saakka, yrittääkseni saarnastuolista käsin tulkita näitä asioita. Minä rukoilen Sinua auttamaan meitä.

58   Siunaa tätä pientä seurakuntaa, tätä ryhmää, joka tulee tämän katon alle, joka vaeltaa kanssamme tässä kaupungissa ja on tullut monista osavaltioista. Oi, kun illan varjot ovat lankeamassa, me olemme niin iloisia siitä, että meillä on paikka, johon voimme tulla. Kun maailma on niin hämmennyksessä, eivät he tiedä, missä seisoisivat, me olemme iloisia, että Herra Nimi on mahtava torni. Vanhurskas pakenee sinne ja on turvassa. Kyseessä ei ole niinkään paljosta sanoja vaan ilmestyksestä.

59   Niinpä me rukoilemme, Isä, ehtoovalojen tullessa auringon laskiessa. Me uskomme, että me elämme siinä ajassa, auringonlaskun ajassa. Me mitä vakavimmin kiitämme Sinua, Herra, sydäntemme pohjasta niistä asioista, joita Sinä olet tehnyt meille. Herra, minä kiitän Sinua näyistä, joita olet antanut menneinä aikoina. Jokainen niistä on ollut täydellinen, ja jokaisen unen tulkinta on ollut tarkalleen sillä tavalla. Niinpä me tiedämme, että kyseessä voi olla vain Sinä, Herra, sillä me olemme kuolevaisia, me olemme kaikki syntyneet synnissä eikä meissä ole mitään hyvää. Mutta ajatella, että Sinä voit jopa ottaa inhimillisen olennon ja pestä heidät Sanan Vedellä ja Kristuksen Verellä. Ja sitten voit ojentaa tuon käden sellaisella tavalla, että henkilö ei enää käytä omia ajatuksiaan vaan antaa sijan Kristuksen mielelle, joka tietää kaikki asiat. Salli Sen tulla ja puhua ja käyttää majaa. Kiitos Sinulle, Isä.

60   Nyt me siunaamme Sinun Pyhää Nimeäsi. Me siunaamme tänä iltana tätä pientä ryhmää Sinun Nimessäsi. Me siunaamme pastoria, veli Nevilleä, Jumalan uskollista palvelijaa. Me siunaamme diakoneita ja luotettuja ja jokaista Kristuksen Ruumiin jäsentä, sekä täällä että ympäri maailman, Herran Jeesuksen Nimessä.

61   Oi, kun me näemme tämän pimeän, likaisen, kauhistuttavan varjon lankeavan kristillisyyden ylle, me tiedämme, että tuo aika on lähestymässä. Tulee tapahtumaan Ylöstempaus, ja Seurakunta tulee otetuksi ylös. Herra, salli meidän marssia eteenpäin ja katsoa uskomme alkajaan ja päättäjään, Kristukseen. Suo se, Herra, ja kun me nyt menemme eteenpäin Herran Jeesuksen Nimessä, voidaksemme käsitellä näitä asioita, jotka on pantu sydämellemme. Me rukoilemme, että Sinä tulisit olemaan kanssamme ja auttaisit meitä ja saisit siitä kunnian, Herra, sillä me jätämme itsemme Sinulle Sinun Sanasi kanssa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

62   Nyt jos teillä on kynät ja paperit, haluaisin, että te teidän kirjoittaisitte muistiin joitakin asioita, tai mitä tahdottekin tehdä. Pitäkää vain ne valmiina. Ja sitten myöskin te ääninauhalla, jos te milloin tahansa haluatte kirjoittaa raamatunpaikkoja muistiin, koska uskon, että Kirjoitus on se, joka jotakin merkitsee.

63   Nyt tänä iltana me haluamme lukea Kirjoituksen Jeesuksen Kristuksen Ilmestyskirjasta. Minä uskon, että tämä on ilmestys Jeesuksesta Kristuksesta, niin kuin se on kirjoitettuna Kirjaan. Mikä muu ilmestys tahansa, joka on vastoin tätä ilmestystä, on väärin. Uskon, että olisi hyvä sanoa se uudestaan. Mikä tahansa ilmestys, joka ei sovi yhteen tämän ilmestyksen kanssa ja tuo tätä ilmestystä valoon, on väärä ilmestys. Sen täytyy olla Kirjoitusten mukainen.

64   No niin, haluan lukea muutaman ensimmäisen jakeen Jeesuksen Kristuksen Ilmestyskirjan 10:stä luvusta, ensimmäiset seitsemän jaetta, yhdestä seitsemään. Kuunnelkaa nyt tarkasti ja rukoilkaa puolestani.

Ja minä näin tulevan alas taivaasta toisen mahtavan enkelin, joka oli verhottu pilvellä, ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, ja hänen kasvonsa olivat kuin aurinko, ja hänen jalkansa niin kuin tulipatsaat.

Ja hänellä oli kädessänsä avoinna pieni kirja, ja hän asetti oikean jalkansa meren päälle ja vasemman jalkansa maan päälle,

Ja huusi suurella äänellä niin kuin leijona ärjyy, ja kun hän oli huutanut, seitsemän ukkosenjylinää antoivat äänensä kuulua.

Ja kun seitsemän ukkosenjylinää olivat antaneet äänensä kuulua, minä olin kirjoittamaisillani, ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle: Sinetöi nuo asiat, jotka seitsemän ukkosenjylinää lausuivat äläkä kirjoita niitä.

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti,

Ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iäti, joka loi taivaan ja ne asiat, jotka siellä ovat, ja maan ja ne asiat, jotka siinä ovat, ja meren ja ne asiat, jotka siinä ovat, että enää ei olisi aikaa.

Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hänen äänensä alkaa kuulua, Jumalan salaisuus tulee täyttymään, niin kuin hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

65   Ja tekstini tänä iltana, jos sitä sellaiseksi kutsuisin, on tämä: Miehet, onko tämä lopun merkki?

66   Me kaikki tiedämme, että elämme Seurakunnan kannalta loistavassa ajassa, mutta kauhistuttavassa ajassa uskomattomalle. Me elämme yhdessä kaikkein vaarallisimmista ajoista, mitä on maailman alusta koskaan ollut. Ei yksikään profeetta, ei kukaan apostoli, ole koskaan minään aikana elänyt sellaisessa ajassa, jossa me nyt elämme. Tämä on loppu.

67   Se on kirjoitettuna taivaissa. Se on kirjoitettuna yli maan pinnan. Se on kirjoitettuna jokaisessa sanomalehdessä. Tämä on loppu, jos te voitte lukea kirjoituksen. Tuo profeetta eli aikana, jolloin kirjoitus oli seinällä kansakuntaa varten, mutta me elämme ajassa, jolloin kirjoitus on seinällä aikaa varten. Jokaisen kansakunnan, maan, kaiken aika on loppumassa. Niinpä meidän täytyy tutkia Kirjoituksia voidaksemme löytää sen hetken, jossa me elämme.

68   Todellinen Jumalan profeetta tulee aina menemään Kirjoituksiin. Sen vuoksi hän on ehdottoman varma siitä, että tulee tapahtumaan sillä tavalla. Vanhassa Testamentissa, kun profeetat sanoivat jotakin, oli aina jossakin Sanan kanssa profeetta, joka pysyi Sanan kanssa. Hän odotti Jumalalta näkyjä. Jos hänen näkynsä oli vastoin Sanaa, silloin tämä näky oli väärin. Se on Jumalan tapa saada Sanansa kansallensa.

69   Voitteko te kuulla minua siellä takana, hyvä on? [Veli Branham pitää tauon.] Minä tuskin tiedän mistä aloittaa.

70   Minulle on ollut suuri etuoikeus tietää, että tämä tabernaakkeli oli ensimmäinen kirkkoni. Se on ihana asia. En ole koskaan unohtava sitä, vaikka Jeesus viipyisi ja eläisin satavuotiaaksi. Tulen aina muistamaan tuon päivän, kun laskin tuon kulmakiven, ja siellä nurkassa on tuo näky, jonka Hän antoi minulle tuona aamuna tästä tabernaakkelista. Te kaikki muistatte sen. Se on kirjoitettuna kirjoissa. Se on ehdottomasti täyttynyt kirjaimellisesti. Hitustakaan erehtymättä.

71   No niin, en usko, ettei mikään, mistä olen puhunut ihmisille, mistä Hän on puhunut kaikkina näinä elämäni vuosina, ole jäänyt tapahtumatta. Monet ihmiset ovat tulleet unien kanssa, jotka Hän armostansa on antanut minun tulkita ihmisille. Monet ovat tulleet unien ja ongelmien kanssa, joita en kyennyt tulkitsemaan.

72   Mutta en ole yrittänyt esittää teille ihmisille jotakin silmänkääntötempun tekijää, jolla olisi kaikki vastaukset. Olen yrittänyt olla rehellinen ja kertoa teille sen, mikä on totuus, ja olen voinut kertoa sen teille sen, vain niin kuin Hän on sen minulle kertonut. Niin kuin se on tullut minulle, niin olen voinut kertoa sen teille.

73   Minä haluan varoittaa teitä. Tässä ajassa, jossa me elämme, on monia… En puhu mitään ihmisiä vastaan. Mutta kun te näette jonkun henkilön, jolla on vastaus kaikkeen, se on vastoin Sanaa.

74   Jeesus sanoi: “Elian päivinä oli monia pitaalisia, mutta vain yksi parantui.” Elian päivinä oli monia leskiä, mutta hänet lähetettiin vain yhden luo. Me näemme, että on monia asioita, joita Jumala tekee ja joita Hän ei paljasta palvelijoillensa, eikä yksikään palvelija ole Herraansa suurempi.

75   Ja sitten, Jumala ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa. Hän on Jumala. Kun palvelija tulee sille paikalle, että hän yrittää ottaa Jumalan paikan, silloin Jumala ottaa hänen elämänsä tai siirtää hänet jonnekin pois, tai jotakin sellaista. Meidän täytyy muistaa se.

76   Nyt, noista näyistä ja tulkinnoista, en voi kertoa unen tulkintaa ennen kuin näen tarkalleen, näyn kautta, mikä tuo uni oli. Monet teistä tiedätte, kuinka kerroitte minulle unenne, ettekä edes kertoneet siitä kaikkea. Kun minä näin tuon unen tulevan takaisin minulle, käännyin ympäri ja sanoin teille, että te olitte jättäneet paljon pois, ja sitten kerroin teille, mitä olitte jättäneet siitä pois. Te tiedätte, että se on oikein. Jos se on oikein, sanokaa: “Aamen.” Nuo asiat, joista te ette kertoneet minulle. Sen vuoksi te näette, että on aivan samalla tavoin, kuin oli silloin, kun Nebukadnessar sanoi: “Jos te ette osaa kertoa minulle, mitä uneksin, kuinka silloin voisin tietää, että teillä on sen tulkinta?”

77   Mutta kaikista vaikutelmista, meidän ei tule ottaa niitä ja sanoa: “NÄIN SANOO HERRA.” Me emme saa tehdä niin. Meillä täytyy olla suora ääni (vastaus Jumalalta) ennen kuin voimme sanoa, että se on Jumala. Ei jokin mielikuva. Ei jokin aistimus. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon se sykkii.

Ja te saatatte sanoa: “Uskon, että se voisi olla tällä tavalla.”

78   Mutta kun te sanotte: “NÄIN SANOO HERRA”, silloin ei ole kyse teistä. Tarkatkaa sitä puhujanlavalla. Oletteko koskaan nähneet sen pettävän? NÄIN SANOO HERRA on täydellinen. Se ei ole koskaan pettänyt. Niin kauan kuin se on NÄIN SANOO HERRA, se ei voi pettää.

79   Mutta tähän asti Hän on suojellut minua, koska olen odottanut Häntä. En ole yrittänyt etsiä suosiota tai turhaa ihmiskunniaa. Olen yrittänyt parhaani elääkseni nöyrästi ja elääkseni sen kaltaista elämää, jota uskon, että kristityn pitäisi elää. En ole kyennyt tekemään sitä itsessäni, mutta Hän on tehnyt sen, tähän päivään asti. Niin kuin sanoin, Hän on ollut Se, joka on johtanut minua.

80   Monia tämän tapaisia asioita voitaisiin sanoa, mutta kestäisi liian pitkään. Mutta te kaikki olette tietoisia näistä asioista. Ainoa syy siihen miksi panin teidät sanomaan “aamen” hetki sitten, teidät ihmiset, jotka olette kertoneet minulle unianne, ja keille sitten olen sanonut, mitä te olitte jättäneet pois, on se, että tämä sanoma äänitetään. Ja ihmiset kaikista kansoista tulevat kuulemaan tämän ja kun he kuulevat tuon “aamenen”, silloin he tietävät, että siellä on ääniä, jotka ovat istuneet tämän palvelutehtävän alaisuudessa ja jotka tietävät olla tekemättä jotakin väärää, tai että sanoisivat “aamen”, jollekin, mikä on väärin. “Aamen” merkitsee “niin se olkoon”. Se on hyväksymisen antamista sille.

81   Nyt, koko elämäni ajan, siitä lähtien kun oli pieni poika, jokin on vaivannut minua. Minulla on ollut hyvin omituinen elämä, sitä on ollut vaikea ymmärtää. Jopa vaimoni raapii päätään ja sanoo: “Bill, minä en usko, että kukaan voisi ymmärtää sinua.”

82   Minä sanoin: “Minä en itsekään ymmärrä itseäni”, koska jätin itseni Kristukselle monia vuosia sitten. Hän on se, joka johdattaa. Minä en yritä ymmärtää sitä. Minä vain parhaan tietoni mukaan menen sinne, minne Hän johtaa.

83   Olen kiitollinen hienosta vaimosta ja lapsista, joilla on luottamus siihen, etten kertoisi heille mitään väärää, ja että he uskovat. Joka kerta kun kerron heille jotakin, he ovat heti mukana. He tietävät, etten kertoisi heille mitään väärää.

84   Ja kertoisinko minä sitten yhdellekään Jumalan lapsista jotakin väärää? En tietoisesti, en koskaan. Jumala haluaa, että Hänen lapsiansa harjoitetaan oikealla tavalla. Minä uskon, että kun ollaan sen kanssa rehellisiä ja totuudenmukaisia, silloin Hän tulee siunaamaan sen.

85   Nyt, koko matkan ajan on tapahtunut asioita, joita en ole voinut ymmärtää. Yksi niistä asioista, joita en ole voinut ymmärtää, oli se, kun olin pieni poika, ja nuo näyt tulivat ylleni. Näin niitä ja kerroin vanhemmilleni asioita, joita tulisi tapahtumaan. He ajattelivat, että olin hermostunut. Mutta outoa oli se, että tapahtui juuri sillä tavalla kuin Se oli sanonut sen.

Te sanotte: “Tpahtuiko se ennen kääntymystäsi?” Kyllä.

86   “Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä”, sanoo Raamattu. Te olette syntyneet tähän maailmaan jotakin tarkoitusta varten. Teidän katumuksenne ei tuo lahjoja, ne ovat ennalta määrättyjä teille.

87   Nyt, matkan varrella, kun olin pieni poika, minulla oli kaipaus. Olin tyytymätön siihen seutuun, jossa asuin. Jotenkin kaipasin mennä länteen.

88   Ja kun olin pieni poika, minulla oli leikkaus, kun minua oli ammuttu,. Kun heräsin ensimmäisestä nukutuksesta, ajattelin olevani kiusattavana ja olin menossa alaspäin. Minut oli nukutettu eetterillä, ja uskon, että olin ollut tajuttomana kahdeksan tuntia. He olivat huolissaan saisivatko he minut jälleen tajuihini. He tekivät suuren leikkauksen ilman penisilliiniä, ilman verensiirtoa. Molemmat jalkani olivat melkein ammuttu irti haulikolla, kun erään poikakaverini ase laukesi.

89   Noin seitsemän kuukautta myöhemmin minulla oli jälleen nukutus, ja kun selvisin siitä, ajattelin seisovani läntisillä preerioilla, ja taivaalla oli suuri kultainen risti, josta Jumalan Kirkkaus loisti alas, ja minä seisoin siellä tällä tavalla.

90   Kun tuo Valo, jonka te tänä iltana näette tuossa valokuvassa, ja jonka tieteellinen tutkimus on vahvistanut olevan Yliluonnollinen Olento. Minun mielestäni se oli tuo sama Valo, joka iski maahan Pyhän Paavalin. Se oli tuo sama Valo, joka yöllä johti Israelin lapsia. Panitteko merkille tässä tämän Enkelin. Hänet oli vaatetettu pilvellä. Näettekö, Hän oli pilvi päivällä. Nyt tuo sama Valo.

91   Koska ihmiset aluksi eivät ymmärtäneet sitä, he ajattelivat, että se oli väärin, että minä vain sanoin sen. Mutta Pyhällä Hengellä sattui olemaan tieteellinen instrumentti, ja ihmisiä siellä Sen vahvistamiseksi, ja he ovat useita kertoja ottaneet Siitä valokuvan.

92   Minä sanoin: “Minä näen erään henkilön, joka on varjostettu kuolemaan”, hänen yllään on musta varjo. Muutama viikko sitten kun olin eräässä kaupungissa, ja kun me olemme saarnaamassa… Teidän ei tulisi ottaa valokuvia, tiedättehän, heidän saarnatessaan, ja kun… Samoin asia oli silloin, kun se otettiin. Mutta jollakin oli kamera. Minä sanoin tuolle tuntemattomalle naiselle, joka siellä istui. Olin Southern Pinesissa. Minä sanoin: “Siellä on varjo tämän neiti sen-ja-sen yllä”, erään naisen, jota en ollut koskaan elämässäni nähnyt. “Sinä tulet juuri lääkäristä, ja sinulla on kaksi syöpää, yksi kummassakin rinnassa, ja sinun kohdallasi on luovuttu toivosta. Sinä olet varjostettu mustalla hupulla kuolemaan.”

93   Jokin sanoi eräälle lähellä istuvalle sisarelle, jolla oli salamavalokamera: “Ota kuva.” Hän ei halunnut tehdä sitä. Kuitenkin: “Ota kuva”, ja yhä hän pidättäytyi tekemästä sitä. Ja sitten se tuli uudestaan. Hän otti kameran ja laukaisi kuvan, ja siellä se on, tieteellisesti vahvistettuna. Se on ilmoitustaululla. Tuo mustahuppuinen varjo.

94   Sitten kun tuo nainen uskoi, ja oli rukoiltu, hän otti toisen kuvan heti sen perään, se oli poissa. Minä sanoin: “Varjo on poissa.” Tuo nainen elää Jumalan armosta.

95   Näettekö te mitä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos te sanotte totuuden, teille voidaan nauraa jonkin aikaa, teidät voidaan väärin ymmärtää jonkin aikaa, mutta Jumala tulee vahvistamaan, että se on totuus, jos te vain pysytte sen kanssa. Pitäkää vain kiinni siitä. Se voi kestää vuosia, kuten Abrahamin ja muiden kohdalla, mutta Hän tulee aina vahvistamaan sen totuudeksi.

96   Kun tuo enkeli siellä… Ja oletan että vaimoni lisäksi täällä on tänä iltana ihmisiä kolmenkymmenen vuoden takaa, jotka olivat seisomassa lähellä sen tullessa alas… Onko siellä kuulijakunnassa joku, joka oli siellä, kun tuo Herran Enkeli tuli alas siellä joen yllä ensimmäisen kerran ihmisten edessä, kohottaisitteko kätenne? Kyllä, siellä he ovat. Näen rouva Wilsonin kohottaneen kätensä. Hän oli seisomassa siellä. Vaimoni siellä, hän oli siellä. En tiedä keitä muita oli seisomassa täällä joen rannalla, kun monien, monien ihmisten edessä olin kastamassa kello kahdelta iltapäivällä.

97   Ja suoraan pilvettömältä taivaalta, kun ei ollut satanut viikkoon, tässä Hän tuli jylisten. Hän sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin kulkemaan Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, sinut on lähetetty sanoman kanssa edeltämään Kristuksen toista tulemusta.”

98   Monia miehiä, kaupungin liikemiehiä seisoi rannalla ja he kysyivät minulta, mitä se merkitsi. Minä sanoin: “Se ei ollut minua varten, se oli teitä varten.” Hän meni länttä kohden noustessaan ylös, suoraan sillan ylitse ja länttä kohden.

99   Myöhemmin tapasin erään astronomin, joka on sama kuin nuo itämaiset tietäjät. He kertoivat minulle tähdistä, jotka olivat tulleet yhteen eräässä määrätyssä tähtikuviossa.

100   Silloin kun nuo viisaat miehet Babylonissa näkivät Palestiinan suunnalla nämä kolme tähteä kuviona. Te olette kuulleet minun monta kertaa kertovan siitä. Tiedättekö, että se on näinä parina viime viikkona todistettu totuudeksi. Veli Sothmann, onko sinulla mukanasi tuo lehti, missä oletkin? Se on sunnuntain lehdessä, joulukuun 9. päivän lehdessä. Reportteri meni sinne, ja he olivat kaivaneet ylös kaikkia näitä asioita. Ja me itse asiassa elämme nyt, on todistettu, että me olemme… Tämä tuleva vuosi on vuosi 1970. Meillä on seitsemän vuoden ero ajassa, ajanlaskumme on todistettu vääräksi näiden ylös kaivettujen kivien perusteella. On myöhäisempää kuin te luulettekaan! En näe veli Frediä. Veli Sothmann, oletko täällä? Onko sinulla tuo lehti mukanasi? Kyllä, hänellä on se mukana. Ehkä huomenillalla pyydän sinua lukemaan sen meille. Meillä ei ole aikaa tehdä sitä tänä iltana. Niinpä te voitte nähdä.

101   Ja tarkatkaa, tarkalleen. Nuo juutalaiset viisaat, nuo tietäjät Babylonissa, kun he tutkivat tähtiä, he näkivät noiden tähtien muodostavan kuvion, ja sen tapahduttua he tiesivät, että Messias oli maan päällä. Ja tässä he kahden vuoden matkan jälkeen tulivat Jerusalemiin ja huusivat: “Missä on Hän, joka on syntynyt juutalaisten Kuninkaaksi?” Ylös ja alas katuja he kulkivat, ja tiedättekö mitä?

Israel nauroi heille: “Tällainen fanaatikkojen joukko.” He eivät koskaan tienneet mitään siitä. Mutta Messias oli maan päällä. Ja nyt… Te tunnette lopun tuosta kertomuksesta siitä, mitä he sanoivat.

Me tulemme lukemaan sen huomenillalla.

102   Nyt me tulemme siihen, että näyt eivät petä, koska ne tulevat Jumalalta. Koko matkan ajan jokin on vetänyt minua, kiskonut minua.

103   Sitten kun tuo tähdistäennustaja kertoi minulle nämä asiat, kun olin vain poika, riistanvartija, tai uskon sen olleen sitä ennen. Hän kertoi minulle näistä asioista, ja se pelotti minua, koska pelkäsin sitä, millainen tuo tietäjä oli. Mutta myöhemmin huomasin, että tietäjä Raamatussa oli oikeassa, koska Jumala ilmoittaa sen Taivaalla ennen kuin Hän ilmoittaa sen maan päällä. He tarkkailevat noita taivaankappaleita.

104    “Jumala ei missään kansakunnassa katso henkilöön”, sanoi Pietari, “vaan ne, jotka kaikkien kansojen keskellä pelkäävät Häntä, heidät Jumala hyväksyy.” [Tyhjä kohta nauhassa.]

105   Me näemme sitten, minä yritin päästä eroon tuosta ajatuksesta. Mutta, oi, veisi tunteja mennä siihen, kuinka he jatkuvasti, se liikkui tuohon suuntaan. Mutta pelkäsin sitä.

106   Tämä tietäjä sanoi minulle: “Sinä et koskaan tule menestymään Idässä.” Hän sanoi: “Sinä olet syntynyt erään merkin alla.” Hän sanoi: “Tuo merkki, tuo tähtikuvio, kun ne leikkasivat toisiansa siellä matkallaan, sinä päivänä, jona sinä synnyit, ne riippuivat länttä päin. Ja sinun täytyy mennä länteen.”

Minä sanoin: “Unohda se.”

107   Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Koko aikana en kuitenkaan saanut sitä pois sydämestäni.

108   Sitten, kun olin tuona yönä siellä ylhäällä näiden näkyjen tähden, joita en voinut ymmärtää. Baptistiveljeni sanoivat minulle, että se oli perkeleestä. Sitten kun tuo Enkeli ilmestyi, Hän ehdottomasti vei sen Kirjoitukseen ja sanoi: “Niin kuin oli silloin.”

109   Kun nuo papit väittelivät asioista eivätkä tienneet minkälaisia vaatteita heidän pitäisi käyttää ja kaikkea sellaista ja väittelivät eroavaisuuksistaan, nuo tietäjät seurasivat Kristuksen tähteä.

110   Kun nuo saarnaajat sanoivat, että Jeesus oli huijari, Beelsebul, nousi perkele ylös ja sanoi: “Me tiedämme kuka Sinä olet, Jumalan Pyhä. Miksi tulet kiusaamaan meitä ennen aikaa?”

111   Kun Paavali ja Siilas tulivat ja saarnasivat Evankeliumia, siellä oli eräs pieni ennustelija. Ja kun tuon maan saarnaajat sanoivat: “Nämä miehet ovat huijareita. He repivät meidän seurakuntiamme ja niin edelleen ja kääntävät maailman ylösalaisin turmeluksellansa.”

112   Mutta mitä tapahtui? Tuo pieni tietäjä, tuo pikku ennustelija, sanoi: “Nämä ovat jumalanmiehiä, jotka kertovat meille elämän tien.” Paavali nuhteli tuota hänessä olevaa henkeä, koska hän ei tarvinnut minkäänlaista apua todistamaan, kuka hän oli.

113   Jeesus aina käski heitä olemaan hiljaa. Mutta se osoittaa, että joskus perkeleet tietävät enemmän Jumalan asioista kuin saarnaajat. He tulevat niin kirkollisuuden sitomiksi. Niin oli Raamatussa, eikä Jumala muutu.

114   Eräänä päivänä viisi vuotta sitten, kun olin tulossa veli Normanin luota, ajoin tietä pitkin. Minulla oli juuri ollut siellä kokous, ja Herra Jumala ilmestyi minulle näyssä. Istuin porttini edessä, täällä kotonani. Näytti olevan huono ilma.

115   Monet teistä ihmisistä muistavat tuon näyn. Se on kirjoitettuna minun näkyjeni kirjassa. Kirjoitan ne muistiin ollakseni varma, etten unohda niitä.

116   Ja tässä näyssä minä näin, jokin oli kulkenut tuon kujan kautta, ja kaikkialla ympäri pihaani lojui kiviä. Siellä kujalla oli tiehöyliä ja kaavinvaunuja joka puolella, ja puita oli kaadettu ja revitty juurineen ylös. Aloin kääntyä mennäkseni sisälle portista, ja se oli kokonaan tukittu kivillä. Nousin ulos autosta sanoakseni tuolle miehelle: “Miksi on näin?”

Ja hän tuli hyvin vihaiseksi. Hän tönäisi minua taaksepäin ja sanoi: “Niin se on teidän saarnaajien kanssa.”

117   Minä sanoin: “Minä vain kysyin sinulta: ‘Miksi sinä teet tämän?’ Olet tulossa tänne minun puolelleni katua. Miksi olet tehnyt tämän?” Ja hän melkein läimäytti minua ja tönäisi minua taaksepäin.

118   Minä ajattelin: “Minäpä tulen sanomaan hänelle, että hän ei tiedä, mistä hän puhuu.”

119   Ja ääni puhui ja sanoi: “Älä tee sitä. Sinä olet sananpalvelija.”

Minä sanoin: “Hyvä on.”

120   Käännyin ympäri, ja oikealla puolellani, portin edustalla, seisoi vanha preeria-kuunari, tehän tiedätte, katettu vankkuri, jonka eteen oli valjastettu hevoset. Ja vastapäätä ajurinpaikkaa istui minun vaimoni. Katsoin sinne takaosaan, ja lapseni istuivat siellä. Kiipesin ylös vankkureihin. Sanoin vaimolleni: “Kultaseni, olen kestänyt niin paljon kuin voin kestää.” Nostin ylös ohjakset ja nykäisin johtajahevosta ja lähdin matkaan ja suuntasin länteen päin.

121   Ääni sanoi minulle: “Kun tämä tapahtuu, mene silloin länteen.”

122   Veli Wood, urakoitsija täällä seurakunnassa ja luotettu. Kuinka monet nyt muistavat tuon näyn? Muistatteko minun kertoneen sen teille? Varmasti. Se on kirjoitettu paperille. Sanoin veli Moodille… Hän osti seurakunnalta tämän tontin, joka on siellä välissä. Hän aikoi rakentaa kivitalon sinne. Minä sanoin: “Älä tee sitä, veli Wood, koska he eivät koskaan tule antamaan sinulle rahojasi siitä.” Ehkäpä… Se oli vuosia sitten, viisi vuotta sitten. Minä sanoin: “He ehkä tulevat rakentamaan sillan tästä lävitse, ja nuo kivet, jotka lojuivat siellä, olivat luultavasti peräisin hajotetusta jalkakäytävästä. Sen sijaan että ne olisivat olleet kiviä, ne olivatkin betonilohkareita, ja sitten he tulevat rakentamaan sen tätä kautta, koska lehdissä sanottiin, että he yrittävät tehdä niin.” No niin, hän ei rakentanut sitä. Lopulta he päättivät noin vuosi tai kaksi myöhemmin, että he toisivat sen täältä alempaa. Niinpä se selvitti sen, joten minä vain unohdin sen, ja annoin sen olla.

123   Nyt eräs outo asia tapahtui noin vuosi sitten. Minä olin pitämässä kokousta alhaalla veli Junior Jacksonin luona, joka istuu täällä. Hän on metodistisaarnaaja, joka on vastaanottanut Pyhän Hengen ja on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja on pastorina yhdessä meidän sisarseurakunnistamme.

124   Vain näyttääkseni teille, kuinka Jumala toimii näiden ihmisten kanssa, sanon tämän koko sydämestäni. En tiedä yhtään seurakuntaa koko maailmassa, seurakuntaa kokonaisuutena, jossa uskon Jumalan olevan niin kuin tässä seurakunnassa. Heillä on eroavaisuutensa. Varmastikaan he eivät ole sillä tasolla, missä heidän pitäisi olla, ei kukaan meistä, mutta he ovat aivan niin lähellä kuin kuka tahansa, josta olen tietoinen.

Nyt, osoittaakseni teille, että tiedän, mitä tulisi tapahtumaan.

125   Veli Jackson näki unen. Hän ei voinut saada rauhaa sen johdosta. Olin lähdössä hänen seurakunnastansa, eikä hän voinut kestää sitä.

126   Kuinka pitkän aikaa sitten se oli, veli Jackson? [Veli Jackson sanoo: “Minä näin tuon unen helmikuussa vuonna -61.”] Helmikuussa -61, hän näki tuon unen.

127   Ja hän tuli luokseni ja sanoi: “Minun sydämelläni on jotakin, joka minun täytyy kertoa sinulle, veli Branham.”

Minä sanoin: “Tee se, veli Jackson.”

128   Ja hän sanoi: “Minä näin unen”, ja siinä se oli! Minä vain istuin hiljaa. Kuuntelin ja tarkkasin. Hän sanoi: “Näin unta, että oli suuren suuri kukkula, ikään kuin jonkinlaisella tummanvihreällä ruhoniityllä, tai jotakin sellaista.” Hän sanoi: “Ja tämän mäen huipulla, mistä vesi oli pessyt pois mullan, siellä oli huippukallio kukkulan laella, ikään kuin vuorenhuippu. Se oli kalliota, ilman mitään ruohoa. Kun vesi oli virrannut alas, se oli leikannut jonkinlaista kirjoitusta näihin kiviin, ja sinä seisoit siellä tulkitsemassa tätä kirjoitusta näistä kivistä.” Hän sanoi: “Me kaikki…”, ja tällä tavalla hän sen sanoi, “veljet Georgiasta ja kaikkialta ympäristöstä, me kaikki seisoimme yhdessä ja kuuntelimme, kun sinä tulkitsit tuota salaperäistä kirjoitusta, joka oli noissa kivissä, tuossa vuoressa.”

129   Ja hän sanoi: “Sitten sinä nostit ylös jotakin, ikään kuin ilmasta, jonkin sen kaltaisen kuin sorkkarauta tai rautakanki”, oliko se niin, veli? Jonkin sellaisen, jonkinlaisen sorkkaraudan, todella terävän. Ja hän sanoi: “En tiedä, miten sinä teit sen. Sinä iskit tuota vuoren huippua, viilsit sen auki ympäriinsä ja nostit tuon huipun siitä pois.” No niin, se oli kuukausia ja kuukausia ja kuukausia ennen pyramidi-sanoman saarnaamista. Ja hän sanoi: “Se oli pyramidin muotoinen, ja sinä revit tuon huipun siitä pois. Sen alla oli valkoista kiveä, graniittia, ja sinä sanoit: ‘Aurinko, tai valo, ei ole koskaan aikaisemmin loistanut tämän ylle. Katsokaa tätä. Tarkatkaa tätä.’”

130   Se on oikein, koska kun maailmaa muotoiltiin, maailma muotoiltiin ennen kuin oli valoa. Me kaikki tiedämme sen. Jumala liikkui veden päällä ja sitten alussa Hän puhui valon olemassa oloon. Luonnollisestikin tuona aikana, jolloin tuo muotoilu tehtiin, tuo valo ei ollut koskaan tullut tuon kiven ylle.

131   Hän sanoi: “Katselkaa tätä. Valo ei ole koskaan aikaisemmin tullut sen ylle.” Kun he kaikki olivat tulleet ylös, käskin heitä tarkkaamaan sitä, ja he kaikki tulivat ylös katsoakseen sinne.

132   Mutta hän sanoi, että sillä aikaa kun he katselivat sinne, hän katseli silmänurkastansa, uskon sen olleen niin, ja tarkkasi minua. Minä livahdin yhdelle sivulle ja lähdin menemään länttä kohden, auringonlaskua kohden, ja tulin kukkulaa ylös, menin kukkulaa alas, tulin kukkulaa ylös, menin kukkulaa alas ja tulin pienemmäksi ja pienemmäksi ja menin kokonaan pois näkyvistä.

133   Hän sanoi sitten, että kun tein niin, hän sanoi: “Sitten jonkin ajan kuluttua nuo veljet kääntyivät ympäri ja sanoivat: ‘Katosiko hän? Minne hän meni.’” Ja hän sanoi, että jotkut lähtivät tuohon suuntaan, jotkut lähtivät toiseen suuntaan ja jotkut toiseen, mutta hyvin harvat jäivät ja katsoivat sitä, mitä minä olin sanonut heille.

134   Nyt, huomatkaa, tuon unen tulkinta. En ole koskaan sanonut siitä hänelle mitään, enkä ole kertonut yhdellekään heistä mitään näistä asioista. Mutta minä sanoin: “Kyllä”, ja sydämeni vapisi. Minä tarkkailin. Nyt, tuo salaperäinen kirjoitus… Odottakaa, tulen jättämään sen hetkeksi.

135   Ei kovinkaan kauaa aikaa sitten veli Beeler… Veli Beeler on tavallisesti kanssamme. Oletko täällä, veli Beeler? Kyllä, täällä takana. Billy sanoi: “Veli Beeler on kokonaan rikkirevitty. Hän näki omituisen unen.”

136   Menin eräänä iltana veli Beelerin luokse, kun olin menossa jonnekin kotikäynnille. Hän sanoi: “Veli Branham, näin oudon unen. Uneksin, että olin menossa virtaa alas länttä kohden. Siellä vasemmalla puolella oli tie, ja minä olin vasemmalla puolella menossa länteen tietä pitkin, ja näytti kuin olisin ollut etsimässä karjaa. Päästyäni sinne alas satuin huomaamaan oikealla puolella, että sinä olit siellä. Sinä olit keräämässä yhteen suurta karjalaumaa, ja siellä oli paljon ruokaa. Sitten sinä sait tuon karjan kootuksi ja lähdit viemään niitä takaisin ylävir­taan.” Ja näytti siltä kuin olisin nyökännyt hänelle, että hän valvoisi tuota karjaa. Hän sanoi: “Nyt tuolle karjalla tulee olemaan helppoa. Tiedän, että ne tulevat kulkemaan paljoakaan vastustelematta, mutta veli Branham haluaa niiden pysyvän virran oikealla puolella. Niinpä minä menen takaisin ylöspäin tätä tietä ja estän niitä tulemasta virran ylitse tälle puolelle ja pidän ne tuolla puolella.” Mutta hän pani merkille, että minä en seurannutkaan tuota karjaa, vaan jatkoin edelleen länttä kohden. Hän sanoi: “Hänen täytyy olla etsimässä harhaan joutuneita.”

137   Heti kun hän oli kertonut tuon unen, minä näin sen. Ja sitten, huomatkaa, hän sanoi, että hän tuli hieman huolestuneeksi minusta, joten hän palasi takaisin katsomaan. Ja hän sanoi, että olin tulossa vuoristoon, ja yhtäkkiä minä katosin näkyvistä. Hän ihmetteli, mikä oli vikana. Hän meni alas, ja sitten hänen puolellansa oli pieni virta, joka haaraantui vasemmalle. Uskon sen olevan oikein, veli Beeler. Kyllä. Ja sitten hän huomasi, että siellä minun puolellani oli valtavat putoukset. Sitten hän ajatteli, että olin voinut joutua noihin putouksiin ja tuhoutunut. Sitten hän pani merkille ja sanoi, että hän katsoi ympäri ja näki noiden putousten vaikutukset, ne olivat meneet alas tällä tavalla ja saaneet suihkulähteen suihkuttamaan ylös, mutta vesi ei mennyt takaisin maahan. Hän katsoi tuon pienen virran ylitse ja näki joitakin pieniä eläimiä, joilla oli pyöreät korvat. Hän sanoi: “Uskonpa ottavani yhden niistä.” Ja hän meni ylitse.

138   Sitten hän alkoi ajatella minua. Hän nousi ylös pienelle kummulle katsoakseen ja nähdäkseen, olisiko siellä jotakin pientä kapeata ulkonemaa, jota pitkin olisin voinut kiertää ympäri, mutta hän sanoi: “Siellä ei ollut mitään.” Ja hän alkoi olla huolissaan ja sanoi: “Mitä on tapahtunut veljellemme? Ihmettelenpä, mitä on tapahtunut veli Branhamille?” Kun hän alkoi pelätä, hän sanoi, että hän kuuli minun puhuvan. Minä seisoin vuoren huipulla ja kerroin veli Beelerille unen tulkinnan, jonka olin antanut hänelle äskettäin, ja käskin hänen odottaa Herraa, että jonakin päivänä tulisin kohtaamaan hänet saarella, ja siellä hän oli.

139   No niin, tuon unen tulkinta on tämä. Koska tuo virta oli suuri, se oli Elämän Virta. Minä olin menossa länteen sen mukana, ja niin oli hänkin, koska hän oli tiellä. Hän oli menossa alas tätä tietä, ja toisella puolella oli paljon ruohoa, mutta oli myös paljon pensaita, kanervikkoa ja viidakkoa. Mutta siellä oli paljon ruohoa. Sillä tavalla me etsimme Herraa ja Herran ruokaa: vaikeuksien kautta. Karjan yhteen kokoaminen: se oli tämä seurakunta, niiden pitäminen sillä puolella. Karja haluaa itse asiassa kulkea kirkkokuntien tasaista tietä, jos ne vain voivat, ja tuo tie esitti kirkkokuntaa. Lähetin hänet takaisin ylös tietä pitkin pitämään huolta siitä, etteivät ne menisi mihinkään kirkkokuntaan.

140   Ja tuo seinä, jonka hän näki ja jonka ohi oli täysin mahdotonta kulkea ja joka esti minua menemästä länteen, se oli tuo veroasia hallituksen kanssa. Kukaan ei voi ymmärtää, kuinka minä koskaan selvisin siitä. Se oli tuo seinä, joka oli tielläni, mutta Herra vei minut sen lävitse, ja selvisin siitä. Minä tulen kohtaamaan sinut saarella, veli Beeler.

141   Sitten välittömästi sen jälkeen, veli Roy Roberson. Veli Roy, oletko sinä täällä tänä iltana? Kyllä, uskoisin… Mitä? [Eräs veli sanoo: “Tuolla toisella puolella.”] Kyllä, siellä puolella. Hän soitti minulle ja hän oli nähnyt unen. Hän näki unta, että me olimme kokoamassa karjaa. (Tämä on nyt kolmas.) Kokoamassa karjaa. Siellä oli ruohoa vatsaan asti, paljon ruokaa. Me kaikki veljet olimme yhdessä. Me tulimme erääseen paikkaan päivälliselle, ja veli Fred Sothmann nousi ylös ja sanoi: “Elia, tuo suuri profeetta, tulee tänään keskipäivällä puhumaan täältä.” Sitten me kaikki olimme syöneet päivällisen, jokainen meni pois, ja hän ihmetteli, miksi he eivät odottaneet kuullakseen, että Se olisi puhuttu.

142   No niin, näettekö kuinka se tarkasti seuraa veli Jacksonin unta? Näettekö se on tarkasti, se sopii yhteen sen kanssa, mitä veli Beeler sanoi, näettekö? Kukaan ei odottanut saadakseen asiasta selvän.

143   Huomatkaa nyt, välittömästi sen jälkeen, sisar Collins. Oletko täällä, sisar Collins? Hän näki unen, että hän oli täällä kirkossa, ja täällä oli meneillään vihkiäiset, ja kun se oli ohi, hän näki yljän tulevan täydellisenä, mutta morsian ei ollut kovin täydellinen. Kuitenkin se oli Morsian. No niin, se on Seurakunta. Täällä oli meneillään ikään kuin ehtoollinen, ikään kuin päivällinen olisi ollut katettu. Se jotenkin sai hänet hieman hermostumaan, koska veli Neville tarjoili päivällistä kirkossa, mutta hän sanoi, että se oli parasta ruokaa, mitä hän koskaan oli nähnyt. Hän oli niin nälkäinen. Hän ajatteli unessa, että ehkä veli Nevillen ei tulisi tarjoilla se. Ja hän ja veli Willard aikoivat mennä ylös Ranch House ravintolaan syömään. Ja kun he tekivät niin, sammui oikealla puolella oleva valo. Nyt te tiedätte, mikä Se on.

144   Nyt, tuo ruoka. Morsian ei ole täydellinen, mutta Ylkä on täydellinen. Morsian ei ole vielä täydellinen, mutta tuo ruoka, jota annettiin, ei ollut kirjaimellista ruokaa, se on hengellistä ruokaa, jota te olette saaneet koko ajan.

Sallikaa minun pysähtyä tässä hetkeksi tähän neljänteen uneen.

145   Ettekö te muista, veli Fred Sothmann, veli Banks Wood, kun me olimme Arizonassa viime vuonna, kun me olimme metsästämässä javelina-sikoja, ja Herra puhui. Ettekö tiedä niistä asioista, joita Hän teki täydellisesti ja osoitti, mitä tulisi tapahtumaan, kun olimme matkalla? Jos se on oikein, niin sanokaa te kaksi veljeä “aamen”. [Kaksi veljeä sanoo: “Aamen.”] Se ei koskaan osu harhaan.

146   Ja minä näin näyssä, kun eräänä päivänä ajelimme, Herran näky tuli minulle, ja tultuani kotiin olin valmistautumassa tuohon aikaan, lähtemään meren yli. Ja näin meren rannan, josta laivat lähtivät. Ja siellä oli eräs pieni lyhyt mies, ja hän sanoi: “Minä olen valmistanut veneen sinua varten, veli Branham.” Ja se oli pienen pieni kanootti, noin jalan mittainen, mutta se oli lumivalkoinen. Ja hän sanoi minulle: “Tämä on sinun meren ylitystäsi varten.”

“Oi”, minä sanoin, “se ei ole riittävä.”

147   Hän sanoi: “Se kulkee neljäkymmentä mailia tunnissa edes takaisin täällä rannalla.”

148   “Mutta”, minä sanoin, “se ei vie minua meren ylitse.” Sitten hän katsoi alas ja hän sanoi: “Mene samalla tavoin kuin he menevät.” Minä katsoin, ja siellä veli Fred Sothmann ja veli Banks Wood istuivat vihreäksi maalatussa kanootissa, ja sen perässä oli joitakin leiriytymisvarusteita. Veli Banksin hatunlieri oli käännetty ylös tällä tavalla, ja veli Fredillä oli omansa litistettynä nokaksi sillä tavalla. Ja hän sanoi: “Mene samalla tavalla kuin hekin.”

Minä sanoin: “Ei, en mene.”

149   Ja tämä mies sanoi heille, tuo pieni mies, hän sanoi: “Oletteko te venemiehiä?”

Veli Banks sanoi: “Kyllä.” Veli Fred sanoi: “Kyllä.”

150   Mutta minä sanoin: “He eivät ole. Minä olen venemies ja tiedän, etten haluaisi mennä vain tuollaisella, ja olen varma, etten menisi tuolla tavalla.”

Hän sanoi: “Miksi et mene heidän kanssaan?”

Minä sanoin: “Ei, ei.”

151   No niin, käännyin ympäri, ja kun tein niin, tuo pieni mies siellä laiturilla osoittautui hyväksi veljekseni, veli Arganbrightiksi.

152   Tässä näyssä menin takaisin, ja siellä oli pitkä matala rakennus. Ja sitten ääni sanoi minulle. (Kaikki te, tai useat teistä, muistatte tämän.) Ääni sanoi minulle: “Tuo sisälle ruokaa. Varastoi se sisälle. Ainoa tapa, miten pidät heidät täällä, on että heille annetaan ruokaa.” Minä olin tuonut sisälle suuria tynnyrillisiä kaikkein kauneimpia porkkanoita ja vihanneksia mitä koskaan olen nähnyt. Muistatteko nyt tuon näyn? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

153   Nyt, ja myöhemmin kerroin teille, mikä tulkinta oli. Minun oletettiin menevän Zurichiin, Sveitsiin, veli Arganbrightin kanssa viiden illan kokouksia varten. Kerroin veljille ennen kuin se tapahtui: “Minä en tule menemään.” Olin siellä veli Welch Evansin luona, kun annoin tuon tulkinnan.

154   Eräänä iltana veli Welch tuli noutamaan minua. Me olimme menossa kalastamaan, ja sanoi, että veli Arganbright oli puhelimessa. Minä sanoin: “Hyvä on, tässä se on. He aikovat panna minut pois.” Ja monta kertaa…

155   Ei veli Minerin kautta, hän on yksi hienoimmista ystävistä. Mutta joskus, jos he vain voivat… Jos he ajattelevat, että te aiotte saarnata jotakin, joka on heidän oppiansa vastaan, he vain ilmoittavat että te olette siellä, voidakseen saada teidän ystävänne tulemaan sinne. Ja he sanoivat…

156   Veli Arganbright soitti ja sanoi minulle: “Veli Branham”, juuri sillä tavoin kuin Henki oli sanonut: “Tule ja tuo vaimosi mukanasi, koska sinun ei tarvitse saarnata kovinkaan paljon, koska uskon, että sinulle on varattu vain yksi ilta.” Ja hän sanoi: “Sinun ei ehkä tarvitse saarnata edes sitä.”

Minä sanoin: “Ei.”

157   “Mutta”, hän sanoi, “tule vaimosi kanssa, tulkaa kaikki, näettehän. Ja jos tulette, minä vien teidät kiertoajelulle. Minun vaimoni ja sinun vaimosi ja he kaikki, me menemme Sveitsin halki ja jatkamme Palestiinaan.”

Minä sanoin: “Ei.”

158   Minulla oli tuo tulkinta. Sanoin veli Welchille tai veli Fredille ja heille: “Tulen kertomaan sen teille aamulla, mutta ensin minun vaimoni täytyy sanoa jotakin.” Ja kun soitin hänelle, hän kieltäytyi lähtemästä. Minä sanoin: “Tässä se on.” Näettekö?

159   Nyt, tuo pieni valkoinen vene oli tuo yksi kokous. Sopii hyvin mennä minne tahansa täällä rannalla, yhteen kokoukseen, mutta siinä ei ole tarpeeksi, vaikka se olikin valkoinen ja hyvä, kutsumaan minua meren ylitse.

160   Veli Fred ja tuo veli siellä, jotka olivat tuossa näyssä, he esittivät: “Mene turistina, vain huvin vuoksi.” Mutta minä en välittänyt tehdä niin. Ja kieltäessä sen, etteivät he olleet venemiehiä, merkitsi sitä, etteivät he olleet saarnaajia. Mutta minä olin saarnaaja.

161   Sitten tuo ruoka tuossa pitkässä pienessä rakennuksessa. Minä en mennyt meren ylitse. Palasin tähän pieneen rakennukseen, ja me valmistimme tusinoittain ääninauhoja pyramideista ja kaikesta osoittaaksemme ihmisille sen hetken, jossa me elämme.

162   Verratkaapa nyt sitäkin näihin toisiin uniin. Se oli näky. Tuo ruoka, tässä Se on. Tämä on tuo paikka.

163   Huomatkaa, mitä sitten tapahtui? Sitten välittömästi sen jälkeen kun tuo neljäs uni oli kerrottu minulle, veli Parnell tuli. Hän on täällä jossakin. Tässä hän onkin. Billy ei ollut täällä, ja tuo mies oli suunniltaan. Uskoisin, että hän on Bloomingtonista tai Bedfordista? [Joku veli sanoo: “Lafayette.”] Lafayettesta, hän pitää kokouksia. Hän näki unen ja hän tuli veli Woodin luo ja hän sanoi: “En voi antaa tämän mennä. Minun täytyy kertoa se. Minun täytyy kertoa se veli Branhamille. Se vaivaa minua.”

164   Ja Jumala tietää, niiden välillä ei ollut yhtään unta. Ne vain tulivat yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi.

165   Veli Parnell sanoi: “Minulla oli omituinen uni. Minä näin unta, että minulla tulisi olemaan siellä ylhäällä kokous, mutta tavalla tai toisella näytti siltä kuin kokous olisi ollut täällä uudessa kirkossa.” Ja hän sanoi: “Tämä uusi seurakunta, kuinka se tuli ulos, ja hän ihmetteli, miksi ne kaksi eivät olleet yhteistyössä keskenään, tai jotenkin sillä tavalla. Ja hän sanoi, että hän seisoi täällä ja ajatteli: “Hyvä on, olen ollut täällä, minäpä vain odotan ja tulen osallistumaan kokouksiin.” Ja hän sanoi, että eräs mies tuli rakennuksen lävitse yllään ruskea puku ja mukanaan kirja. Luulisin, että hän oli kirjoittamassa siihen. Hän sanoi veli Parnelille: “Tämä on suljettu kokous. Se on ainoastaan diakoneita ja luotettuja varten.” No niin, hän tunsi itsensä jollakin tavalla hieman loukatuksi. Niinpä hän meni ulos tuon uuden kirkon ovesta, kirkon, joka oli rakennettu tai korjattu uudelleen. Ja kun hän meni ulkopuolelle, siellä satoi lunta. Oli huono ilma, oli talvi.

Ja kukaan näistä ihmisistä ei tiennyt tästä mitään.

166   Kun hän meni ulos ovesta, minä seisoin siellä ja katselin länttä kohden. Minä sanoin: “Älä koe itseäsi syrjäytetyksi, veli Parnell. Minä tulen osoittamaan sinulle, mitä sinun pitää tehdä.”

167   Veli Parnell ja he muut tietävät, etten koskaan kertonut heille minkäänlaista selitystä. Se tapahtuu juuri nyt. Vaikka näinkin sen, kun he puhuivat siitä. Panitko merkille, kuinka nopeasti minä lähdin sieltä ulos, veli Parnell, jottei minun olisi tarvinnut kertoa sitä sinulle? Jatkoin matkaani enkä koskaan sanonut mitään veli Woodille enkä kenellekään muulle, en kenellekään. Minä vain jätin sen silleen, koska halusin nähdä, mihin se johtaisi. Oletteko kuulleet minun viimeaikoina sanovan: “Olen vaivaantunut”? Siitä oli kyse.

168   Sitten veli Parnell sanoi minun sanoneen hänelle: “Veli Pamell, lähde liikkeelle, ja ensimmäinen paikka, johon olet tuleva, tulee olemaan Zippora.” Se tarkoittaa yhdysviivaa tai pysähdystä tai jotakin sellaista. Minä sanoin: “Älä jää sinne.” “Sitten jatka eteenpäin ja seuraavaksi tulet löytämään erään vanhan naisen äläkä sitten pysähdy siihen. Jatka edelleen ja tulet löytämään erään todella vanhan naisen. Älä pysähdy siihen.” Koko ajan puhuessani me kävelimme lumessa. Minä sanoin: “Mene eteenpäin, kunnes löydät minun vaimoni, ja kun löydät vaimoni, pysähdy siihen.” Ja hän sanoi katsoneensa, ja me olimme erämaassa, poissa lumesta. Ja minä olin hävinnyt. Ja hän katsoi taakseen ja näki vaimonsa pumppaamassa vettä kaivosta, ja joku saarnaaja veti häntä vetääkseen hänet pois pumpun luota. Hänen vaimonsa tarkkasi häntä. Ja hän heräsi.

169   Tässä on sinun unesi tulkinta. Olisin voinut kertoa sen sinulle tuona iltana, mutta minä vain käännyin pois. Tuo Zippora ja tuo vanha nainen ja toinen erittäin vanha nainen, ne ovat seurakuntia. Näettehän? Zippora itse asiassa oli Mooseksen vaimo. Ja me huomaamme, että sanoin hänelle, ettei hän pysähtyisi heidän luoksensa huolimatta siitä, kuinka vanhoja he olivat. Ne olivat organisaatioita. Älkää pysähtykö niiden luo! Ne ovat aikansa eläneet! Mutta kun hän tulisi vaimoni luo, joka on minun Seurakuntani, jonka Jeesus Kristus on lähettänyt minulle näinä viimeisinä päivinä, ja tässä se on! “Pysähdy siihen!” Ja minä olin mennyt länteen päin.

170   Sitten sisar Steffy. Hän ei ehkä ole täällä, koska hän on ollut sairaalassa. En tiedä… Onko sisar Steffy… Kyllä, tässä hän on. Sisar Steffy tuli kotiini rukousta varten ennen menoaan sairaalaan leikattavaksi, että Jumala tulisi auttamaan ja siunaamaan häntä, ja sen Hän todella tekikin.

Hän sanoi: “Minä näin kummallista unta, veli Branham.”

Minä sanoin: “Niin.”

171   Hän sanoi: “Minä näin unta, että olin lännessä…” Tämä on kuudes uni. Ja hän sanoi: “Minä näin unta, että olin lännessä, ja maasto oli kumpuilevaa, ja kun katsoin, näin siellä kukkulalla seisomassa erään erittäin vanhan miehen, jolla oli pitkä valkoinen parta. Ja hiukset, joita hänellä oli jäljellä, riippuivat hänen kasvoillaan. Ja hänellä oli jotakin valkoista kiedottuna ympärilleen, jonkinlainen vaate, ja tuuli liehutti sitä.” Uskoisin sen olleen niin, sisar Steffy, sillä tavalla. Ja hän sanoi: “Minä tulin yhä lähemmäksi. Hän seisoi vuoren huipulla katsellen itään päin.” Ja hän sanoi: “Minä ihmettelin: ‘Kuka tämä vanha mies on?’” Ja hän siirtyi lähemmäksi ja lähemmäksi ja tultuaan lähemmäksi, hän tunsi, kuka hän oli. Se oli kuolematon Elia, tuo profeetta, joka seisoi siellä ylhäällä katsellen itään.

172   Hän sanoi: “Minun täytyy tavata hänet!” Hänellä oli tarve. Ja hän juoksi ylös kukkulaa ja lankesi siellä maahan puhuakseen hänelle Elian nimessä. Ja hän sanoi kun hän puhui… Hän kuuli äänen sanovan: “Mitä sinä haluat, sisar Steffy?” Ja se olin minä.

173   Sinun unesi täyttyi juuri siellä, sisar Steffy. Sillä välittömästi sen jälkeen minä menin Louisvilleen. Sinä tarvitsit rukousta. Näettekö? Ja hän selviytyi hyvin sieltä sairaalasta. Ja tuo merkki minun länteen menemisestäni, kun katselin itään päin laumaani. Huomatkaa. Sitten…

174   Menin Louisvilleen ja kun tulin takaisin ja kun olin ajamaisillani sisään portista, sinne porttini taakse oli lyöty paaluja. Herra Coyne, täältä kaupungin kadulta, oli menossa ylös kujaa pitkin. Hän sanoi: “Billy, tulehan tänne.” Hän sanoi: “Sinun täytyy siirtää porttisi ja aitasi, kiviaita ja portit.”

Minä sanoin: “Hyvä on, selvä on, Bill.” Sanoin: “Tulen tekemään sen. Milloin?”

175   Hän sanoi: “Tulen kertomaan sen sinulle. Annan sinun tietää milloin.” Hän sanoi: “Heti vuoden ensimmäisenä me aloitamme tekemään sitä.”

Minä sanoin: “Hyvä on.”

176   Lähdin menemään takaisin talooni, ja vaimoni sanoi: “Minun täytyy mennä noutamaan ruokatavaroita oikein nopeasti.” Menin alas kujaa, ja eräs poika, Raymond King, joka on kaupungin insinööri. Minä aina kutsuin häntä “Mutakorvaksi” [Mud Ear], koska ollessamme pieninä lapsina uimassa yhdessä, hän osui erään pojan korvaan mutapaakulla. Ja me aina kutsuimme häntä “Mutakorvaksi”. Hän asuu siellä alempana kujalla, toinen talo veli Woodin alapuolella.

Ja niin minä sanoin: “Mud, tule tänne hetkeksi.”

Hän sanoi: “Hyvä on, Billy.” Hän tuli sinne luokseni.

Minä sanoin: “Tuo paalu, jonka sinä olet lyönyt…”

177   Hän sanoi: “Billy, he tulevat ottamaan sen kaiken, kaikki nämä puut ja nämä aidat, ja kaiken muun. Ne täytyy siirtää.”

178   Minä sanoin: “Mutta insinööri sanoi minulle, että minun maani ulottuu keskelle katua.”

179   Hän sanoi: “Kyllä, mutta he tulevat laajentamaan sitä. He tulevat ottamaan sen joka tapauksessa.” Hän sanoi: “Myös minunkin maani.”

180   Minä sanoin: “Hyvä on, veli Wood on muurari, minä pyydän, että hän siirtää sitä taaksepäin.”

181   Niin sanoi: “Billy, älä koske siihen. Anna urakoitsijan tehdä se. Sehän on pappila, eikö olenkin?”

Minä sanoin: “Kyllä se on.”

Hän sanoi: “Antaa hänen tehdä se.” Hän sanoi: “Sinä tiedät, mitä tarkoitan.”

Sanoin: “Kyllä.”

182   Minä käännyin pois, ja sillä hetkellä jokin osui siihen. [Veli Branham napsauttaa sormiaan.] Menin kotiin, menin työhuoneeseeni, nostin ylös tuon kirjan, ja siellä se oli. Ei ollut kysymys betonimöhkäleistä, ne olivat kiviä. Minä sanoin: “Meda, valmistaudu.”

183   Kuusi peräkkäistä unta, ja sitten sen huippuna näky. “Kun nämä asiat tulevat tapahtumaan, mene länteen.”

184   Soitin Tucsoniin. Veli Normannilla on eräs paikka. Minä en tiedä, minne menen. Minä en tiedä, mitä tehdä. Minä olen vain… Minä seison… En tiedä, mitä tehdä. Jätän kodin, josta minun ei tarvitse maksaa vuokraa. Palkkani on sata dollaria viikossa. Ja minun täytyy maksaa melkein sata dollaria kuussa vuokraa talosta. Täällä minä olen veljieni ja sisarteni kanssa, missä minua rakastetaan. Ja minä olen menossa, enkä tiedä minne. Minä en tiedä miksi. Mutta on vain yksi asia jonka tiedän: vain seurata sitä, mitä Hän käskee tehdä. Minä en tiedä minne päin kääntyä. Mitä tehdä, se ei ole minun…

185   Arvelen, että Abrahamista tuntui siltä, kun Hän sanoi: “Mene virran toiselle puolelle.” Hän ei tiennyt mitä tehdä. “Mutta lähde vaeltamaan”, hän erotti itsensä. Minä en tiennyt mitä tehdä.

186   Viime lauantaiaamuna, viikko eilisestä, noin kello kolmelta aamulla, olin noussut ylös juomaan vettä. Olin peitellyt Joosefin hänen huoneessansa. Sitten olin tullut takaisin vuoteeseen ja nukahtanut. Nukahdettuani… Kerron nyt näitä pieniä unia ja asioita, niin että tulette näkemään taustan sille, mitä olen aikeissa sanoa. Peittelin Joosefin, menin takaisin vuoteeseen ja nukahdin ja näin unen.

187   Uneksin näkeväni miehen, jonka oletettiin olevan isäni, vaikka hän olikin valtavan suuri mies. Ja näin naisen, jonka oletettiin olevan äitini. Hän ei kuitenkaan ollut äitini näköinen. Tämä mies oli hyvin ilkeä vaimollensa. Hänellä oli kolmikulmainen keppi, joka oli jäänyt, kun hän oli halkonut puita, tiedättehän. Halkoessanne puita muodostuu kolmikulmainen keppi. Ja joka kerta, kun tämä nainen yritti nousta ylös, hän kahmaisi häntä niskasta, löi häntä päähän ja löi hänet tajuttomaksi. Sitten tuo nainen makasi siellä nyyhkyttäen ja itkien ja alkoi sitten jälleen nousta takaisin ylös. Hän käveli ympäri ylpeänä rinta pystyssä, valtavan suuri mies. Ja kun tuo nainen alkoi jälleen nousta, hän otti häntä niskasta kiinni ja sitten otti tämän kolmikulmaisen kepin, pamautti häntä sillä päähän ja tipautti hänet alas. Sitten hän käveli jälleen, pullisteli rintaansa ikään kuin olisi tehnyt jotakin suurta.

188   Minä seisoin etäämpänä katselemassa tätä. Minä ajattelin: “En voi hyökätä tuon miehen kimppuun. Hän on liian iso. Ja sitten hänen oletetaan olevan minun isäni. Mutta hän ei ole minun isäni.” Ja minä sanoin: “Hänellä ei ole mitään syytä kohdella tuota naista tuolla tavalla.” Minä jotenkin menin hieman suunniltani hänen tähtensä. Niinpä sitten yhtäkkiä sain tarpeeksi rohkeutta ja menin hänen luoksensa, tartuin häntä kauluksesta ja käänsin hänet ympäri. Ja minä sanoin: “Sinulla ei ole mitään oikeutta lyödä häntä.” Ja kun sanoin niin, lihakseni kasvoivat. Näytin kuin jättiläiseltä. Tuo mies katsoi noita lihaksia ja sitten hän alkoi pelätä minua. Minä sanoin: “Jos vielä lyöt häntä, joudut tekemisiin minun kanssani.” Ja hän jotenkin epäröi lyödä häntä uudestaan. Sitten minä heräsin.

189   Makasin siinä vähän aikaa. Minä ajattelin: “Mitähän se tarkoittaa? Kummallista, että näin unta tuosta naisesta.” Ja hetken kuluttua, tässä Hän tuli. Sain sen tulkinnan.

190   Tuo nainen esittää maailman seurakuntaa tänään, koko maailmaa. Minä synnyin keskellä tätä sekasotkua, ja tässä minä olen. Hänen pitäisi jotenkin olla äiti… Vaikka hän olikin porttojen äiti, kuitenkin minä synnyin suoraan siihen. Ja hänen aviomiehensä on kirkkokunnat, jotka hallitsevat häntä. Tuo kolmikulmainen keppi, joka hänellä oli, on tuo kolminainen kaste väärissä nimissä, niin että joka kerta, kun hän yrittää nousta ylös, jotta seurakunta vastaanottaisi sen, hän lyö hänet maahan sen kanssa. Tietenkin koska hän oli niin suuri, minä vähän pelkäsin häntä, mutta minä käännyin ympäri ja hyökkäsin hänen kimppuunsa joka tapauksessa. Ja nuo lihakset olivat uskon lihakset. Se sai minut ajattelemaan: “Jos Jumala on minun kanssani ja antaa minulle sellaiset lihakset, niin silloin haluan seistä tuon seurakunnan puolesta: ‘Lakkaa lyömästä häntä.’”

191   Sen on täytynyt tapahtua kello kymmeneltä päivällä, kun vaimoni yritti päästä sisälle huoneeseen. Ja se tapahtui. Menin näkyyn tuona aamuna ja jollakin tavalla… Muistakaa nyt, se ei ollut mikään uni.

192   Unien ja näkyjen välillä on ero. Te näette unta nukkuessanne. Näyt tulevat, kun te ette nuku. Me olemme syntyneet sillä tavalla. Tavallinen ihminen, kun hän näkee unta, se tapahtuu hänen alitajunnassaan. Ja hänen alitajuntansa on kaukana hänestä. Hänen aistinsa toimivat niin kauan kuin hän on ensimmäisessä tajunnassaan. Tässä tajunnassa te olette normaali. Te näette, maistatte, tunnette, haistatte ja kuulette, mutta kun te olette alitajunnassanne, unessa, te ette näe, maista, tunne, haista ettekä kuule. Mutta on jotakin, kun te näette unta, jonka te muistatte tullessanne takaisin tähän tajuntaan. Siellä on muisti, niin että te muistatte jotakin, mitä olette uneksineet vuosia sitten. Tavallinen ihminen on sillä tavalla.

193   Mutta kun Jumala ennalta määrää jotakin, silloin tämä alitajunta ei ole jossakin kaukana tämän näkijän kohdalla, vaan molemmat tajunnat ovat yhdessä. Näkijä ei näyssä vaivu uneen, hänen aistinsa yhä toimivat, ja hän näkee sen.

194   Minä kerran selitin sitä joillekin lääkäreille, ja he nousivat ylös ja sanoivat: “Ihmeellistä. Emme ole koskaan edes ajatelleet sellaista asiaa.” Kun minulle tehtiin aalto-koe, he sanoivat, etteivät he koskaan olleet nähneet mitään sellaista. He sanoivat: “Sinulle tapahtuu jotakin.” Ja minä kerroin asian heille. He sanoivat: “Niin se on, tarkalleen.”

195   Nuo kaksi tajuntaa ovat aivan lähellä toisiansa. Ei ole mitään mitä minä voisin tehdä, eikä se tee minua yhtään enemmäksi kuin, mitä joku toinen on. Jumala on vain tehnyt sen sillä tavalla. Te ette nukahda, te vain olette täällä, aivan kuin unessa. Te vain seisotte täällä katselemassa tällä tavalla.

196   Ja te kaikki olette ympäri maailman nähneet sen. Te ette nukahda, te vain seisotte täällä puhujanlavalla puhuen ihmisille. Te kuulette, kuinka menen näkyihin ja tulen takaisin, kun ajan autoa kanssanne, tai missä tahansa muualla, ja kerron teille asioita, jotka tulevat tapahtumaan. Se ei koskaan petä. Se ei ole koskaan pettänyt. Onko kukaan koskaan nähnyt sen pettävän? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Se ei voi pettää. Se ei tule pettämään niin kauan kuin kyseessä on Jumala. Huomatkaa, suo­raan puhujanlavalla, kymmenientuhansien ihmisten edessä, jopa muilla kielillä, joita en osaa edes puhua. Silti se ei petä. Näettekö? Se on Jumala.

197   No niin, tässä näyssä, josta olin puhumassa, minä katsoin ja näin jotakin outoa.

198   Näytti aivan siltä kuin pieni Joosefini olisi ollut vierelläni. Minä olin puhumassa hänelle. Nyt, jos te oikein todella tarkasti katsotte tuota näkyä, te tulette näkemään, miksi Joosef seisoi siellä.

199   Minä katsoin, ja siellä oli suuri pensas. Ja tässä pensaassa oli lintuja muodostelmassa, pienen pieniä lintuja, noin puolen tuuman pituisia ja puolen tuuman korkuisia. Ne olivat pieniä veteraaneja. Niiden pienet höyhenet oli lyöty alas. Ylimmällä oksalla oli noin kaksi tai kolme, seuraavalla oksalla kuusi tai kahdeksan ja seuraavalla oksalla viisitoista tai kaksikymmentä, ne tulivat alaspäin pyramidin muodossa. Nuo pikku kaverit, pienet sanansaattajat, olivat loppuun kuluneita. Ne katselivat itään päin.

200   Ja tuossa näyssä minä olin Tucsonissa, Arizonassa, tuossa näyssä, sillä niin oli tarkoituksella, etten voisi olla näkemättä missä olin. Minä olin nyppimässä itsestäni erämaasta tulleita hiekkatakiaisia [Sand burr = otaharjaheinä.]. Minä sanoin: “Tiedän, että tämä on näky, ja tiedän, että olen Tucsonissa. Ja minä tiedän, että nuo pienet linnut esittävät jotakin.” Ja ne katselivat itään päin. Yhtäkkiä ne saivat mieleensä lähteä lentoon ja ne menivät pois itää kohden.

201   Niin pian kuin ne lähtivät, tuli muodostelma suurempia lintuja. Ne näyttivät kuin kyyhkysiltä suippoine siipineen ja olivat jotenkin harmaan värisiä, hieman vaaleamman värisiä kuin nämä ensimmäiset pienet sanansaattajat olivat olleet. Ja ne tulivat nopeasti itää kohden.

202   Heti niiden kadottua näköpiiristäni, käännyin jälleen katsomaan länteen päin, ja siinä se tapahtui. Tapahtui räjähdys, joka käytännössä ravisteli koko maata!

203   Älkää nyt kadottako tätä! Ja te ääninauhoilla, olkaa varmoja, että te ymmärrätte tämän oikein!

204   Ensimmäiseksi, räjähdys! Ajattelin sen kuulostavan kuin äänivallilta tai miksi tahansa sitä kutsutaankin, kun lentokone ylittää äänen nopeuden, ja ääni tulee takaisin maahan. Se vapisutti kaikkea, kuin olisi jylissyt. Sitten se on voinut olla kuin suuri ukkosenjyrähdys ja salaman kaltainen. En nähnyt salamaa. Kuulin vain tuon suuren räjähdyksen, joka kuulosti siltä kuin se olisi ollut etelään minusta, Meksikon suunnalla.

205   Mutta se ravisteli maata, ja kun se teki niin, minä yhä katselin länttä kohden kauaksi iankaikkisuuteen. Näin jotakin tulevan muodostelmana. Näytti siltä kuin ne olisivat olleet pieniä pisteitä. Niitä ei voinut olla vähem­pää kuin viisi eikä enempää kuin seitsemän. Mutta ne olivat pyramidin muodossa ja tulivat samalla tavoin kuin nämä sanansaattajatkin. Ja kun niin tapahtui, Kaikkivaltiaan Jumalan voima nosti minut ylös kohtaamaan niitä.

206   Voin nähdä Sen. Se ei ole jättänyt minua. Kahdeksan päivää on mennyt, enkä vieläkään voi unohtaa sitä. Koskaan ei ole mikään vaivannut minua niin kuin tämä. Minun perheeni voi kertoa sen teille.

207   Saatoin nähdä noiden enkeleiden, noiden, joilla oli taaksepäin kapenevat siivet, kulkevan ääntä nopeammin. Ne tulivat Iankaikkisuudesta sekunnin murto-osassa, kuin silmänräpäyksessä. Ei ollut tarpeeksi aikaa edes räpäyttää silmää, vain vilaus ja ne olivat siellä. Minulla ei ollut aikaa laskea niitä. Minulla ei ollut aikaa. En ehtinyt kuin katsoa. Mahtavia, suuria, voimakkaita enkeleitä, lumivalkoisia! Siivet supussa ja ne pitivät ääntä: “Whew, whew.” Ja kun se tapahtui, minut temmattiin ylös tähän pyramidimuodostelmaan.

208   Minä ajattelin: “No niin, se on sitten tässä.” Ruumiini oli kokonaan tunnoton. Ja minä sanoin: “Oi, tämä merkitsee sitä, että tulee tapahtumaan räjähdys, joka tulee tappamaan minut. Minä olen nyt tieni päässä. Minä en saa kertoa perheelleni, kun tämä näky jättää minut. Minä en halua, että he tietävät siitä, mutta taivaallinen Isä on antanut minun tietää, että aikani on nyt lopussa. Minä en tule kertomaan perheelleni, jotteivat he olisi huolissaan minusta: ‘Koska hän aikeissa lähteä.’ Ja nämä Enkelit ovat tulleet noutamaan minua, ja menetän nyt henkeni melko pian jonkinlaisessa räjähdyksessä.”

209   Sitten se tuli minulle, kun olin tässä muodostelmassa: “Ei, siitä ei ole kysymys. Jos se olisi tappanut sinut, se olisi tappanut Joosefinkin, ja voin kuulla Joosefin kutsuvan minua.”

210   Sitten käännyin jälleen ja ajattelin: “Herra Jumala, mitä tämä näky merkitsee?” Minä ihmettelin.

211   Ja sitten se tuli minulle (se ei ollut mikään ääni), se vain tuli minulle. “Oi! Ne ovat Herran Enkeleitä, jotka tulevat antamaan minulle uuden tehtävän!” Ja ajatellessani sitä kohotin ylös käteni ja sanoin: “Oi Herra Jeesus, mitä Sinä tahdot minun tekevän?” Ja näky jätti minut. Melkein tuntiin en voinut tuntea mitään.

212   Nyt, te ihmiset tiedätte, millaisia Herran siunaukset ovat. Mutta Herran voima on kerta kaikkiaan erilaista, Herran Voima tuon kaltaisissa tapauksissa. Olin tuntenut sen monta kertaa aikaisemmin näyissä, mutta en koskaan sillä tavalla. Se tuntuu aivan kuin kunnioittavalta pelolta. Olin niin peloissani, että olin kuin halvaantunut näiden olentojen läsnäolossa.

213   Minä sanon totuuden. Niin kuin Paavali sanoi: “Minä en valehtele.” Oletteko koskaan saaneet minua kiinni siitä, että olisin sanonut jotakin väärää jostakin sen kaltaisesta? Jotakin on tapahtumaisillaan!

214   Jonkin ajan kuluttua sanoin: “Herra Jeesus, jos saan surmani, anna minun tietää se, niin en kerro siitä perheelleni, mutta jos se on jotakin muuta, anna minun tietää se.” Vastausta ei kuulunut.

215   Sen jälkeen kun Henki jätti minut ehkä noin puolen tunnin tai enemmänkin jälkeen, minä sanoin: “Herra, jos sitten on niin, että tulen kuolemaan, ja Sinä olet päättänyt työn kanssani maan päällä, ja minut tullaan ottamaan nyt kotiin. Jos niin on, niin se on hienoa. Se kyllä sopii.” Niinpä sanoin: “Jos niin on, niin anna minun tietää se. Lähetä Voimasi uudestaan ylleni. Silloin tiedän, etten kerro siitä perheelleni tai kenellekään, koska Sinä valmistaudut tulemaan ja tempaamaan minut pois.” Ja minä… Mitään ei tapahtunut. Odotin hetken.

216   Sitten minä sanoin: “Herra Jeesus, jos se ei merkinnyt sitä, ja se merkitsee sitä, että Sinulla on jokin tehtävä minua varten, ja se tullaan paljastamaan minulle myöhemmin, silloin lähetä Voimasi.” Ja se melkein heitti minut ulos huoneesta!

217   Löysin itseni jostakin nurkasta. Saatoin kuulla vaimoni jossakin yrittävän ravistella ovea. Makuuhuoneen ovi oli lukossa. Ja minulla oli Raamattu avoinna ja olin lukemassa… En tiedä, mutta uskon, että se oli Roomalaiskirjeen 9. luvun viimeisestä jakeesta:

Katso, Minä lasken Siioniin kulmakiven, kompastuskiven, kalliin kulmakiven, ja kuka tahansa, joka uskoo Häneen, ei ole joutuva häpeään.

218   Minä ajattelin: “Onpa outoa, että olin lukemassa sitä.” Henki yhä kuljetti minua huoneessa. Minä suljin Raamatun ja seisoin siellä.

219   Menin ikkunan luo. Kello oli noin kymmenen aamulla tai hieman yli. Ja minä kohotin käteni ja sanoin: “Herra Jumala, minä en ymmärrä. Tämä on outo päivä minulle. Ja minä olen meikein poissa tolaltani.”

220   Minä sanoin: “Herra, mitä se merkitsee? Salli minun lukea se uudestaan, jos se olet Sinä.” Tämä kuulostaa nyt lapselliselta! Otin Raamatun ja avasin sen. Ja siinä se oli jälleen, tuo sama paikka, jossa Paavali oli kertomassa roomalaisille, että juutalaiset yrittivät saada sen aikaan tekojen avulla, mutta se tapahtuu sen uskon kautta, jolla me sen uskomme.

221   No niin, on ollut kauhistuttavaa aikaa siitä lähtien. Nyt te näette, missä minä seison. Minä en tiedä, mitä on tapahtumassa! Minä en tiedä mitä sanoa!

222   Mutta nyt, sallikaa minun nyt tästä eteenpäin seuraavien viidentoista tai kahdenkymmenen minuutin aikana yrittää nyt tässä sanoa jotakin. Muistakaa, yhtään kertaa nuo näyt eivät ole pettäneet. Nyt tulen hetken aikaa ottamaan Kirjoituksia. Jos huomaatte, että Ilmestyskirjan 10. luvussa… Sallikaa minun nyt sanoa tämä: jos näky on kirjoituksenmukainen, voidaan se tulkita vain Kirjoituksen avulla. Sitten minä haluan teidän panevan tämän yhteen.

223   Nyt te, jotka olette läsnä, ja te ääninauhoilla, olkaa varmat siitä, että te sanotte tämän sillä tavalla kuin minä sen sanon, koska se voidaan hyvin helposti ymmärtää väärin.

224   Onko teillä kiire? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Hyvä on. Kiitos että olette olleet niin vaiti ja mukavia.

Nyt tuo Seitsemäs Enkeli…

225   Nyt, (niin kuin otsikoin tämän), miehet, onko tämä lopun ajan merkki? Missä me elämme? Mikä hetki päivästä on? Niin kuin uupunut, joka on painiskellut koko yön, nousee sytyttämään valon nähdäkseen, mitä kello on. Minun rukoukseni on: “Jumala salli meidän sytyttää valo.”

226   Minä seison kauhealla paikalla, jospa te vain tietäisitte sen. Muistakaa, minä sanon teille Herran Nimessä, että minä olen kertonut teille Totuuden! Ja jotakin on tapahtumaisillaan!

227   Minä en tiedä! Te ääninauhalla, käsittäkää se? Minä en tiedä. Minä tulen yrittämään. Se mikä tuli minulle eilen, kun istuin työhuoneessani. En sano, että tämä olisi totuus. Se oli vain jotakin, joka liikkui sydämessäni, kun kävelin edes takaisin lattialla.

228   Minun piti mennä, ottaa hieman vapaata, ja mennä metsästämään Charlien kanssa yhtenä päivänä ennen kuin meidän täytyisi erota toisistamme.

229   Sallikaa minun sanoa, että länteen menemiseni ei tarkoita sitä, että jätän tämän tabernaakkelin. Tämä on seurakunta, jonka Herra Jumala antoi minulle. Täällä on minun päämajani. Täällä minä pysyn. Minä vain menen ja olen tottelevainen käskylle, joka on annettu minulle näyssä. Poikani Billy Paul tulee yhä olemaan sihteerini. Toimistoni tulee olemaan juuri täällä, tässä seurakunnassa. Jumalan avulla tulen olemaan täällä, kun tämä asia on ohitse, ja saarnaan nuo Seitsemän Sinettiä. Ja kaikki ääninauhat, jotka valmistan, ja kaikki muukin tulee tapahtumaan juuri täällä, tässä seurakunnassa. Juuri tämä, niin pitkälti kuin tiedän, on paikka, jossa voin saarnata vapaammin kuin missään muualla maailmassa täällä olevan ihmisryhmän tähden, joka uskoo ja on nälkäinen ja pysyy siinä. Tämä tuntuu minusta kuin kodilta. Tämä on se paikka. Ja jos te huomaatte, tuo uni kertoi saman asian. Näettekö, se minne ruoka tuli kerätä.

230   No niin, mutta en tiedä, mitä odottaa tulevaisuudelta, mutta tiedän Kuka pitää tulevaisuutta käsissään, ja se on pääasia.

231   Nyt Jumala, jos olen väärässä, anna minulle anteeksi ja sulje suuni, Herra, kaikelle, mikä ei ole Sinun tahtosi. Teen tämän vain sen tähden, koska olen vaikuttunut, Herra. Voikoot ihmiset ymmärtää, olen vain vaikuttunut.

232   Syy siihen miksi uskon, ettei tulkinta tullut välittömästi, oli Jumalan yksinvaltiutta, koska uskon, että se on kirjoitettuna täällä Raamatussa minua varten. Sitten jos se on kirjoituksenmukaista, silloin vain Kirjoitus voi tulkita sen. Jos tämä on totta, veli, sisar, tarkoitukseni ei ole pelotella teitä, mutta meidän on nyt parasta olla hyvin varovaisia. Me olemme nyt aikeissa… Jotakin on tapahtumaisillaan. No niin, minä sanon tämän kunnioituksella ja Jumalan pelossa. Ja luuletteko, että voisin seistä täällä… Ja te ihmiset jopa uskotte minun olevan profeetan. Minä en väitä olevani sellainen.

233   Minun käsitykseni oli tämä. Kun viime vuonna sanoin: “Minä…” Voin ainoastaan nähdä, että herätys on ohitse kansakunnan osalta, ainakin tämän kansakunnan osalta. Menin evankelioimismatkalle, monet teistä kulkivat mukanani. Oi, se oli kyllä hienoa. Meillä oli suuria aikoja, hienoja kokouksia, paljon väkijoukkoja, mutta siinä ei ollut oikeata kaikua. Se ei osunut asian ytimeen.

234   Tänä vuonna menen lähetysmatkalle. Niin pian kuin voin, menen uudelle lähetysmatkalle Afrikkaan, Intiaan, ympäri maailman, jos vain voin.

235   Jos se ei auta, silloin en ota vettä enkä leipää, vaan kiipeän siellä jollekin noista korkeista vuorista ja tulen pysymään siellä, kunnes Jumala vastaa jollakin tavalla. Minä en voi elää tällä tavalla. En yksinkertaisesti voi jatkaa eteenpäin.

236   Tämä tässä voi olla vastaus. Minä en tiedä. “Kunnes Hän muuttaa minut”, muistatteko tuon näyn noin kolme viikkoa sitten, “kun seisoin auringossa ja saarnasin seurakunnalle.” Te kaikki olitte täällä viime sunnuntaina. Useina sunnuntaina te ihmiset täällä saatte ääninauhoja ja te olette täällä, kun ne tehdään. Te ymmärrätte nämä asiat, koska nyt vain koskettelen näitä asioita, ja te panette sen merkille. Jopa kaikki se, mitä on sanottu, sopii yhteen tämän kanssa. Sillä tavoin täytyy tulkinnan olla. Minä en tiedä. Siksi minä sanon: “Miehet, onko tämä se?”

237   Minä uskon, että Ilmestyskirjan kymmenennen luvun Seitsemäs Enkeli on Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson Sanansaattaja Ilmestyskirjan kolmannen luvun 14. jakeessa. Muistakaa… No niin, sallikaa minun lukea se… Nyt, tämä oli Seitsemäs Enkeli.

Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä,(seitsemäs jae)kun hänen äänensä alkaa kuulua, Jumalan salaisuus tullaan päättämään, niin kuin hän on ilmoittanut sen palvelijoillensa profeetoille.

238   No niin, pankaa merkille, että tämä oli enkeli, ja se on Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson enkeli, koska tässä sanotaan, että se on Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson Seitsemäs Enkeli. Jos haluatte nähdä, missä tuo enkeli on, Ilm. 3:14 se on “Laodikean Seurakunnan enkeli”.

239   Nyt te muistatte, kuinka siitä puhuttiin täällä, näistä enkeleistä Seurakunta-ajanjaksoille. Nyt, tässä se sulautuu näihin Seitsemään Sinettiin, joista tulemme puhumaan. Nämä Seitsemän Sinettiä, joista yritämme puhua, kun tulen takaisin, ovat ne Seitsemän kirjoitettua Sinettiä. Ja nämä Seitsemän Sinettiä, niin kuin te tiedätte, ovat vain Seitsemän Seurakunnan Seitsemän Enkelin julkituleminen. Mutta nämä ovat Seitsemän muuta Sinettiä, jotka ovat Kirjan takapuolella, Raamatun ulkopuolella. Pankaa merkille, me menemme siihen hetken kuluttua.

240   Nyt, ennen kuin alamme tämän, oletteko te väsyneitä? Haluaisitteko nousta seisomaan muuttaaksenne asentoa? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Kuunnelkaa nyt tarkasti.

241   Tämä Seitsemäs Enkeli, Ilmestyskirja 10:7, on Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson Sanansaattaja. Näettehän? Tarkatkaa nyt sitä tässä.

Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hänen äänensä alkaa kuulua, Jumalan salaisuus tulee päätetyksi,..

242   Nyt kun tämä sanansaattaja tässä, tämä Seitsemäs Enkeli, kuuluttaa sanomansa Laodikean Seurakunnalle. Huomatkaa millainen hänen sanomansa on. No niin, sitä ei annettu Ensimmäiselle Enkelille, ei Toiselle Enkelille, Kolmannelle, Neljännelle, Viidennelle eikä Kuudennelle, mutta Seitsemäs Enkeli oli se, jolla oli tällainen sanoma. Mistä oli kyse? Huomatkaa hänen sanomansa laatu, se tuli päättää kaikki Jumalan salaisuudet, jotka ovat kirjoitettuna Kirjassa. Seitsemäs Enkeli kokoaa kaikki salaisuudet, jotka ovat olleet kadoksissa näiden organisaatioiden ja kirkkokuntien kautta. Seitsemäs Enkeli kokoaa ne ja päättää koko salaisuuden. Niin Raamattu sanoo: “Hän päättää kirjoitetun Kirjan salaisuuden.”

243   No niin, pankaamme merkille muutamia näistä salaisuuksista. Ja jos haluatte kirjoittaa ne muistiin. Ensimmäiseksi otan sen, mitä Scofield sanoo täällä Matteus 13:ssa. Jos haluatte kirjoittaa joitakin niistä muistiin… Jos teillä ei ole Scofield Raamattua, niin voitte lukea, mitä hän ajattelee joidenkin näistä salaisuuksista olevan. Nyt, 11. jae:

Hän vastasi ja sanoi heille: (opetuslapsillensa) Koska teidän on annettu tietää taivaan valtakunnan salaisuudet, mutta heille sitä ei ole annettu. 

244   Salaisuudet, tässä on “salaisuus”. Salaisuus on kirjoitus, se on aikaisemmin kätkettynä ollut totuus, joka nyt on jumalallisesti paljastettu, mutta johon yhä jää yliluonnollinen elementti ilmestyksestä huolimatta. Suurimmat näistä Salaisuuksista ovat:

245   Ensimmäinen on Taivaan Valtakunnan salaisuus. Siitä olemme nyt puhumassa. Matteus 13:5-15.

246   Toinen salaisuus on salaisuus Israelin sokeudesta tänä aikana. Roomalaiskirje 11:25 sisältää sen.

247   Kolmas salaisuus on salaisuus tämän ajanjakson lopulla tapahtuvasta elossa olevien pyhien muuttumisesta. 1. Kor.15 ja myös 1. Tess. 4:14-17.

248   Neljäs salaisuus on salaisuus Uuden Testamentin Seurakunnasta yhtenä ruumiina, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista. Ef. 3:1-11, Room. 16:25 ja myöskin Ef. 6:19 ja Kolossalaiskirjeen 4:3.

249   Viides salaisuus on salaisuus Seurakunnasta Kristuksen Morsiamena. Ef. 5:28-32.

250   Kuudes salaisuus on salaisuus elävästä Kristuksesta, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Galatalaiskirje 2:20 ja Hebrealaiskirje 13:8, ja monia muita sen kaltaisia paikkoja.

251   Seitsemäs salaisuus on salaisuus Jumalasta, Kristuksesta, joka jumaluuden täyteys ruumiillistuneena, jossa on kaikki jumalallinen viisaus.

Ja jumalisuus on palautettu ennalleen ihmisille.

252   Yhdeksäs salaisuus on vääryyden salaisuus, joka löytyy Tessalonikalaiskirjeestä, ja niin edelleen.

253   Kymmenes salaisuus on noiden Seitsemän Tähden salaisuus Ilm. 1:20. Me olemme juuri käyneet sen lävitse. Seitsemän Tähteä olivat ne Seitsemän Seurakuntaa. Seitsemän Sanansaattajaa ja niin edelleen.

254   Ja yhdestoista salaisuus on salaperäinen Babylon, tuo prostituoitu, Dan. 17:5-7.

255   Siinä on joitakin noista salaisuuksista, joita tämän enkelin oletetaan päättävän, kaikki Jumalan salaisuudet.

Ja eräs toinen:

256   Voinko sanoa tämän kunnioituksella ja olemalla viittaamatta itseeni, vaan viitaten Jumalan Enkeliin.

257   Käärmeen siemen, joka on ollut kätketty salaisuus kautta kaikkien näiden vuosien.

258   Armo selvitti sen, ei epäsuosio, vaan todellinen, totinen armo.

259   Mitään sellaista ei ole kuin Iankaikkinen, palava helvetti. Te voitte palaa miljoonia vuosia, mutta millään Iankaikkisella ei ole alkua eikä loppua, ja helvetti luotiin.

Kaikki nämä salaisuudet!

260   Pyhän Hengen kasteen salaisuus, ilman tunneaistimuksia, vain Kristuksen Persoona, joka tekee teissä samoja tekoja, joita Hän teki.

261   Vesikasteen salaisuus, jonka äärimmäinen kolminaisuusoppi on vienyt arvonimiin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ja kuinka jumaluuden salaisuus on täyttynyt Jeesuksen Kristuksen Nimeen kasteessa, jonka Seurakunta on Ilmestyskirjan mukaan tässä ajassa saava.

Siinä on joitakin noista salaisuuksista.

262   Tulipatsas palaa takaisin. Aamen! Se on asia, jonka tulee tapahtua, ja me näemme sen.

Oi, me voisimme jatkaa näiden salaisuuksien nimeämistä.

263   Nähdessämme tuon Tulipatsaan, joka johti Israelin lapsia, saman, joka iski Sauluksen maahan hänen ollessaan matkallaan Damaskoon. Ja tuo sama tulee samassa voimassa ja tekee samoja asioita ja paljastaa saman Sanan ja pysyy sanasta sanaan Raamatussa.

264   Pasuunan äänen kuuluminen tarkoittaa Evankeliumin Pasuunaa. Ja pasuunan ääni Raamatussa merkitsee valmistautumista raamatulliseen sotaan. Saatteko sen kirjoitetuksi muistiin? Raamatullinen sota.

265   Paavali sanoi, jos haluatte kirjoittaa tämän muistiin, sen 1. Kor, 14:8. Paavali sanoi: “Jos pasuuna antaa epävarman äänen, niin kuinka tiedetään mihin valmistautua?” Ja jos sillä ei ole raamatullista ääntä, Jumalan Sanan vahvistus, joka on tullut julki, niin kuinka me tuntisimme sen lopun ajalla?

266   Jos se sanoo, että he uskovat, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, mutta kieltävät Hänen merkkinsä ja ihmeensä, joiden mukaan koko luomakunta ja koko Seurakunta on uskonut Häneen, niin kuinka me silloin tiedämme miten valmistautua?

267   Joku on tullut esiin jonkinlaisen kartan kanssa, jonka hän on piirtänyt, ja joku toinen on tullut esiin toisen asian kanssa ja on piirtänyt sen kaiken valmiiksi, ja on päinvastainen tämän toisen kanssa. Joku on tullut esiin ja sanoo, että tämä on Se, ja tulee takaisin tähän. Ja toiset ovat kirjoittaneet kirjoja ja muita senkaltaisia asioita.

268   Mutta Jumala tulee ylösnousemuksen voimassansa, ja kuka voisi puhua jotakin sitä vastaan? Jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän tekee samalla tavoin kuin Hän on tehnyt eilen, tänään ja ikuisesti. Näin tämän enkelin pitäisi tehdä, ottaa nuo salaisuudet, nuo irtonaiset päät, jotka ihmiset ovat hyljänneet.

269   Huomatkaa. Jos se antaa epävarman äänen, epäraamatullisen äänen, niin kuka silloin osaa valmistautua? Mutta Pasuuna… Huomasitteko, että jokaisessa noista ajanjaksoista, niin kuin kerroin teille seurakunnan tulemisesta, siellä puhallettiin Pasuunaan ja Sinetti revittiin irti. Ja pasuuna merkitsee sotaa! Jos se ei anna raamatullista ääntä, niin miten on sen kanssa?

Mutta sallikaa minun muistuttaa teitä tästä. Älkää nyt kadottako sitä.

270   Huomatkaa. Jokaisella seurakunta-ajanjaksolla oli sanansaattajansa. Me tiedämme sen. Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja. Ja kun ensimmäinen pasuuna soi ja Ensimmäinen Sinetti revittiin irti. Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja, niin kuin me totesimme. Mitä hän teki? Julisti sodan. Mille? Ortodoksiselle Seurakunnalle, joka ei usko sitä messiaanista merkkiä, jonka Jeesus oli antanut heille. Olisihan heidän pitänyt tuntea se! Heidän olisi pitänyt tuntea Hänet!

271   Muistakaa, että Paavali tuli ajanjakson lopulla. Kaikki sanansaattajat tulivat ajanjakson lopulla. Lopunajalla nämä asiat tuodaan julki.

272   Paavali, joka tunsi Kirjoitukset ja tiesi, että Jeesus oli Messias, räjäytti noita synagogia paikka toisensa jälkeen Kirjoituksilla, ja hänet pantiin ulos niistä jokaisesta. Kunnes hän lopulta pudisti tomunkin jaloistaan ja kääntyi pakanain puoleen. Mistä oli kyse? Puhallettiin pasuunaan! Enkeli-sanansaattaja seisoi siellä Sanan kanssa. Oi! Älkää nyt kadottako tätä! Sanan kanssa! Ja Paavali, väärentämättömän tulkinnan kanssa Jumalan Sanasta, räjäytti jokaisen noista synagogista. Se maksoi hänelle hänen elämänsä.

273   Kuinka te voisittekaan jatkaa eteenpäin Irenaeukseen, seuraavan seurakunta-ajanjakson sanansaattajaan.

274   Ja Pyhään Martinukseen seuraavassa ajanjaksossa, kun he alkoivat saada nikolaiittain oppia, kun se alkoi tulla sisälle. He järisyttivät tuota ajanjaksoa. Pyhä Martinus järisytti omaansa.

275   Sitten Luther, viides sanansaattaja, ravisteli katolista kirkkoa Jumalan Sanalla. “Vanhurskas on elävä uskosta”, hän sanoi. Ja: “Tämä ei ole Kristuksen kirjaimellinen ruumis”, ja hän heitti ehtoollisen lattialle ja käveli ulos ja hän ravisteli tuota katolista kirkkoa! Tuo Pasuuna soi. Se on totta. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

276   John Wesley astui esiin anglikaanisen kirkon päivinä, kun he sanoivat: “Ei ole enää mitään syytä pitää herätyksiä”, kun se oli asettautunut aloilleen. Mutta John Wesley astui esiin sanoman kanssa toisesta armon teosta, pyhityksestä. Ja hän ravisteli tuota anglikaanista kirkkoa Evankeliumin pasuunalla, valmistautukaa sotaan. Kyllä. Hän teki sen.

277   Nyt me olemme Laodikean Ajanjaksossa, kun he jälleen ovat tulleet kirkkokunnallisiksi; metodistit, baptistit, presbyteerit, luterilaiset, helluntailaiset. Ja me odotamme profeetan tuloa, jotta hän ravistelisi tätä ajanjaksoa ja kääntäisi heidät takaisin pois vääryyksistänsä.

278   No niin, jos tämä on ollut suuntaus kautta kaikkien ajanjaksojen, niin muuttaisiko Jumala toimintatapaansa tässä ajassa? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Hän ei voi muuttaa sitä. Hänen täytyy olla säännönmukainen.

279   Muistakaa, että tämä sanansaattaja oli Seitsemäs Enkeli ja hänen tuli ottaa kaikki salaisuudet ja kerätä ne yhteen. Huomatkaa. Seitsemännen Enkelin tuli ravistella Laodikean rikasta seurakuntaa. “Minä olen rikas, minulle on lisääntynyt tavaraa, eikä minulla ole tarvetta mistään.” Hän sanoi: “Sinä olet viheliäinen, kurja, köyhä, sokea ja alaston etkä tiedä sitä.” Se oli hänen sanomansa.

280   Oi Jumala, lähetä meille peloton profeetta NÄIN SANOO HERRAn kanssa, niin että vahvistettu Jumalan Sana tulee näkyviin sen kautta ja todistaa, että hän on Jumalan lähettämä. Ja kun hän tulee, hän tulee ravistelemaan tuota ajanjaksoa. Varmasti tulee. Hän tulee saamaan tuon Laodikean Seurakunnan nousemaan häntä itseänsä vastaan. Aivan varmasti. He tekivät niin jokaisessa ajanjaksossa. Se ei tule muuttumaan tässä ajanjaksossa. Sen on pakko olla samoin.

281   Huomatkaa nyt tuo Laodikean Seurakunta. Tuo sanansaattaja, Seitsemäs Enkeli, tulee päättämään kaikki salaisuudet, jotka aikaisemmin on kadotettu taisteluissa totuuden puolesta.

282   Luther nousi esiin, mutta hänellä ei ollut koko totuutta. Hänellä oli vain vanhurskauttaminen. Oikein!

283   Mukaan tuli pyhittämisen kanssa toinen sanansaattaja, jonka nimi oli John Wesley. Hänellä ei ollut koko totuutta. Se oli Filadelfian Seurakunta.

284   Sitten tulee Laodikean Seurakunta-ajanjakso Hengen kasteen kanssa, mutta he sekoittivat sen kaiken ja menivät suoraan takaisin muodollisuuteen samalla tavoin kuin he olivat tehneet sen aikaisemminkin.

285   Vaikka Hän on näöltään kuin “Alpha ja Omega”. Hänen kätensä levitettynä yhteen suuntaan ja toiseen suuntaan, “ensimmäinen ja viimeinen”.

Hänen Henkensä lankesi Helluntaipäivänä ja täytti tuon ryhmän.

286   Vähitellen seurakunta tyhjeni, kunnes se oli tullut Pimeän Ajanjakson lävitse. Seitsemän kultaista lampunjalkaa, Seitsemän Seurakunta-ajanjaksoa. Viimeinen oli kauimpana Hänestä. Katolisen kirkon Pimeä Ajanjakso kesti lähes tuhat vuotta.

287   Luther alkoi tuoda seuraavaa Valoa, hieman lähempänä Sanaa.

Seuraava Valo tuli vielä hieman lähemmäksi.

288   Seuraava Valo, Laodikea. Sitten se tuli takaisin siihen, mikä se oli alussa ja meni pois suoraan takaisin samaan sotkuun, samalla tavoin kuin se teki alussakin. Ettekö te näe, mitä minä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

289   Tarkatkaa nyt. On kadotettu paljon totuutta. Miksi? Koska muut tekivät kompromisseja totuuden kanssa. Mutta tämä Seitsemäs Enkeli ei tee kompromisseja minkään kanssa! Hän kokoaa kaikki irtonaiset päät, kerää ne yhteen, ja kun Hänen äänensä kuuluu, koko Jumalan salaisuuden tulevat päättymään. Jumala lähetti hänet. Kaikki kätketyt salaisuudet päättyvät, kun hän… Se on paljastettu hänelle. Minkä kautta? Jos nämä ovat kätkettyjä salaisuuksia, silloin tuon miehen täytyy olla profeetta. Ja emmekö me käyneetkin sitä juuri lävitse ja nähneet, että tuo profeetta, joka tulisi viimeisinä päivinä, tulisi olemaan tuo suuri Elia, jota olemme odottaneet? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Koska nämä salaisuudet, jotka on kät­ketty teologeilta, niiden täytyy tulla paljastetuksi Jumalan kautta, ja Sana tulee ainoastaan profeetalle. [“Aamen.”] Me tiedämme sen. Hän tulee olemaan toinen Elia, niin kuin on luvattu. Oi, ja hänen sanoma, jonka hän tuo, tulee olemaan kaikkien näiden asioiden salaisuudet.

290   Meillä on vesikaste. Se on kokonaan sekoitettu. Oikein. Yksi pirskottelee, yksi valelee, yksi ottaa Isän, Pojan, Pyhän Hengen, yksi ottaa tämän, yksi kastaa kolme kertaa kasvot eteenpäin, kerran Jumalalle nimeltä “Isä”, kerran Jumalalle nimeltä “Poika”, kerran Jumalalle nimeltä “Pyhä Henki”. Toinen sanoo: “Sinä olet väärässä. Sinun täytyy kastaa taaksepäin kolme kertaa sillä tavalla.” Ja, oi, millainen sekasotku!

291   Mutta nyt tuo koko asia on selvitetty. Sillä on ainoastaan yksi Jumala, ja Hänen Nimensä on Jeesus Kristus. “Eikä ole mitään muuta Nimeä Taivaan alla…” Eikä ole yhtään tekstiä Kirjoituksissa, missään kohtaa Raamatussa, missä ketään olisi koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Kertaakaan ei ole ketään Jeesuksen Kristuksen Seurakunnassa koskaan pirskotettu, valeltu tai mitään muuta sellaista. Yhtään kertaa ei koskaan käytetty seremoniaa: “Minä kastan sinut Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.” Ne ovat uskontunnustuksia ja sellaisia asioita.

292   Ja taistelussa totuuden puolesta nuo päät joutuivat kadoksiin, mutta Jumala sanoi, että ne tullaan jälleen palauttamaan ennalleen viimeisinä päivinä. “Minä tulen palauttamaan ennalleen”, sanoo Herra. Me kävimme sen lävitse äs­kettäin saarnassa Morsiuspuu. Siihen tarvitaan profeetta. Raamattu sanoo, että hän tulee olemaan täällä. Oikein. Malakia 4 sanoo, että hän tulee olemaan täällä, ja me uskomme, että hän tulee olemaan täällä. Me odotamme häntä ja me odotamme hänen julkitulemistansa. Ja me tulemme näkemään vahvistetun Jumalan Sanan.

293   Tulee olemaan vain muutamia, jotka ymmärtävät sen. “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Kuinka monta pelastui? Viisi sielua. Lootin päivinä itse asiassa pelastui kolme. Vaimo lähti ulos, mutta tuli kadotetuksi. Samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Tulee pelastumaan vain hyvin harvoja, jotka tullaan muuttamaan tuona aikana. Yksi salaisuuksista on Seurakunnan ylösottaminen samalla tavoin kuin Loot otettiin ulos, pois. Nooa otettiin ylös ja Seurakunta tullaan myös ottamaan ylös. Yksi meni sisälle, yksi meni ulos, ja toinen menee ylös. Katsokaa, kuinka tarkkaa, täydellisestä se on.

294   Sana tulee. “Tuo Kirja, joka oli kirjoitettu sisältä”, on silloin saatettu päätökseen, kun kaikki nämä salaisuudet, jotka tullaan julistamaan tulevat päätökseensä. Sallikaa minun nyt lukea se uudestaan, niin että tulette olemaan varmoja siitä. Katsokaa nyt.

Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä: (tuon viimeisen enkelin) kun hänen äänensä alkaa kuulua, Jumalan salaisuus tulee päättymään…

295   No niin, mikä on “Jumalan salaisuus”, yksi niistä? Paavali sanoi, uskon että se oli. 1. Timoteuskirjeen. kolmannessa luvussa: “Ja ilman vastaväitteitä suuri on jumalisuuden salaisuus…” Sillä Jumala oli julkituotu lihassa. “Me koskettelimme Häntä, näimme Hänet, ja Hänet otettiin ylös kirkkauteen. Todistettiin enkeleiden kautta, vahvistettiin täällä maan päällä” Se oli Jumala. Varmasti se on suuri salaisuus, mutta se kaikki on ratkaistu. Ei Isä, Poika, Pyhä Henki, kolme Jumalaa, vaan yksi Jumala kolmessa virassa. Isyys Mooseksen alla, Poikuus Kristuksen alla, Pyhä Henki tämän ajanjakson alla. Sama Jumala kolmessa tehtävässä, ei kolme Jumalaa. Salaisuus on nyt päätetty. Raamattu sanoi, että niin tulisi olemaan. Kun se…

296   Minä näin eräänä päivänä, kun tiedemiehet yrittivät väittää minua vastaan sen suhteen, mistä heillä oli tapana sanoa, kun minä olen sanonut: “Kuka uskoisi, että Eeva söi omenan!” Nyt tiede sanoo… Näin lehdessä eräänä päivänä suuren otsikon: “Hän söi aprikoosin.” Hölynpölyä. Viettelisikö se hänet? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Tietenkään ei. He ovat vain… Niin Kain ajatteli, tiedättehän. Ja siksi hän toi niitä uhriksi, mutta Jumala ei vastaanottanut hänen uhriansa. Ja Aabelille, vanhurskaalle, oli paljastettu se, että kyseessä oli veri, ja hän toi verta.

Oi Jumala, tämä Seurakunta ja ajanjakso, jossa me elämme!

297   Tuo Kirja, joka on kirjoitettu sisältä, on silloin saatettu päätökseen, kun tämä enkeli lakkaa (olkaa nyt hyvä ja ymmärtäkää tämä), kun Seitsemännen Enkelin sanoma on saatettu loppuun, jumaluuden salaisuudet, käärmeen siemenen salaisuus ja kaikkien näiden muiden asioiden salaisuudet.

298   Iankaikkinen poikuus, joksi he sitä kutsuvat. Kuinka Hän voisi olla iankaikkinen poika, kun iankaikkisuus ei ole koskaan alkanut eikä koskaan lopu? Ja poika on jotakin, joka on syntynyt jostakin. Kuinka siinä voisi olla järkeä?

299   Kuinka voisi olla olemassa iankaikkinen helvetti, kun helvetti luotiin? Minä uskon palavaan helvettiin. Tietenkin. Raamattu sanoo niin, mutta sen tehtävä on hävittää. Raamattu sanoo: “Siunattu on hän, jolla ei ole osaa toisessa kuolemassa.” Näettekö? Katsokaahan, teitä ei tulla hävittämään toisella kuolemalla. Ensimmäinen on fyysinen kuolema. Toinen on hengellinen kuolema, kun kaikki tulee päättymään. Sielu, joka syntiä tekee, se sielu on kuoleva. Teitä tullaan rankaisemaan synneistänne ehkä satoja tuhansia vuosia, mutta ei voi olla olemassa iankaikkista helvettiä, koska Raamattu sanoo, että helvetti luotiin. Kuinka se voisi olla luotu ja olla iankaikkinen? Raamattu sanoo, että helvetti luotiin perkelettä ja hänen enkeleitään varten. Sitten jos se on luotu, ei se voi olla iankaikkinen, koska millään Iankaikkisella ei ole koskaan ollut alkua eikä loppua.

300   Sen tähden me emme voi koskaan kuolla, koska olemme aina olleet. Me olemme osa Jumalasta, olemme Jumalan jälkeläisiä. Hän on ainoa Iankaikkinen, mitä on olemassa. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kolme kertaa.] Te ette voi sen enempää kuolla kuin Jumalakaan, koska te olette Iankaikkinen Hänen kanssaan. Aamen! Silloin se tulee! Halleluja! Olenkin jo jotenkin väsynyt tähän vanhaan kulkutautisairaalaan.

301   Huomatkaa, “tuo kirjoitettu Kirja”. Kun tämä enkeli päättää kaikki nämä irtonaiset päät, jotka ovat jääneet taisteluista jäljelle Lutherilta, Wesleyltä, helluntailaisilta. “Mutta on tuleva yksi”, sanoo Raamattu, “jonka äänen kuulumisen päivinä kaikki nämä salaisuudet…” Ykseys meni pois Jeesuksen Nimen kanssa. Kolminaisuus meni pois Isän, Pojan, Pyhän Hengen kanssa, aivan samalla tavoin kuin he tekivät Nikean kirkolliskokouksessa. Sama asia. He molemmat olivat väärässä. Mutta nyt, keskeltä tietä, löytyy Kirjoituksista Totuus. Näettekö, missä me olemme? Tuo Herran Enkeli.

302   Pankaa merkille Ilmestyskirja 5:1. Kuunnelkaa nyt tätä.

Ja minä näin hänen oikeassa kädessänsä, joka istui valtaistuimella, kirjan, jossa oli kirjoitusta sisäpuolella (kirjoitus oli sisäpuolella) ja takapuolella, ja joka oli sinetöity seit­semällä sinetillä.

303   Nyt, tuon Kirjan sisäpuolella on kirjoitus, mutta sen takapuolella oli seitsemän sinettiä, joita ei ollut kirjoitettuna Kirjassa. Tässä nyt puhuu Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja. Muistakaa nyt, sitä ei ollut kirjoitettuna Kirjassa. “Ja Seitsemännen Enkelin äänen päivinä kaikki tämä salaisuudet, jotka on kirjoitettu sisäpuolelle, tullaan päättämään.” Siitä tullaan huolehtimaan tuona päivänä. Näettekö nyt, mitä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Seuraatteko mukanani? [“Aamen.”] Silloin on aika noiden Seitsemän Äänen Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa tulla paljastetuksi. Kun Kirja on saatettu päätökseen, on vain yksi asia jäljellä, ja se on Seitsemän salaperäisen ukkosenjylinän äänet, jotka olivat kirjoitettuna Kirjan takapuolella, ja joita Johannesta kiellettiin kirjoittamasta. Sallikaa minun lukea se.

Ja minä näin toisen mahtavan enkelin, jonka oli vaatetettu pilvellä, tulevan alas taivaasta, ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, ja hänen kasvonsa olivat kuin aurinko, ja hänen jalkansa olivat niin kuin tulipatsaat.

Ja hänellä oli kädessänsä avoinna pieni kirja, (nähkäähän nyt, tarkatkaa tätä) ja hän asetti oikean jalkansa meren päälle ja vasemman jalkansa maan päälle,

Ja huusi suurella äänellä, niin kuin leijona ärjyy, ja kun hän oli huutanut, seitsemän ukkosenjylinää lausuivat äänensä. (Tarkatkaa.)

Ja kun seitsemän ukkosenjylinää olivat lausuneet äänensä, minä olin kirjoittamaisillani,

304   Siellä sanottiin jotakin. Se ei ollut vain jonkinlaista melua. Sanottiin jotakin, jonka hän oli kirjoittamaisillaan.

…ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle:

305   Katsokaa, missä nuo äänet olivat, nuo Ukkosenjylinät. Eivät Taivaassa, vaan maan päällä. Nuo Ukkosenjylinät eivät milloinkaan puhuneet taivaasta. Ne puhuivat maasta.

…minä olin kirjoittamaisillani, ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle: Sinetöi… (Suurella kirjaimella S-i-n-e-t-ö-i) …Sinetöi nuo asiat, jotka nuo seitsemän ukkosenjylinää lausuivat äläkä kirjoita niitä.

306   Se on takapuolella, kun Kirja on saatettu päätökseen. No niin, Hän ei sanonut etupuolella, Hän sanoi takapuolella. Kun se on kaikki saatettu päätökseen, silloin nämä Seitsemän Ukkosenjylinän äänet ovat ainoat, jotka ovat enää Kirjassa paljastamatta. Sitä ei ole edes kirjoitettuna Kirjassa.

307   Oi! Toivoisinpa voivani saada sen, että ihmiset voisivat todella… Älkää kadottako tätä. Älkää epäonnistuko siinä. Olkaa hyvät, älkää tehkö sitä tällä kerralla. Minä olen aikeissa jättää teidät. Älkää epäonnistuko käsittämään! Jos olette koskaan kuunnelleet, kuunnelkaa nyt.

308   Nämä Sinetit ovat Kirjan takapuolella, ja sinä aikana, jolloin Seitsemännen Enkelin ääni kuuluu, kaikki salaisuudet, jotka ovat kirjoitettuna Kirjassa, tullaan saattamaan päätökseen. Ja välittömästi tuo Kirja, joka oli avoinna ja kirjoitettuna, on suljettu. “Jumalan salaisuudet on saatettu päätökseen.” Ja nämä ovat Jumalan salaisuuksia: Seu­rakunnan pois meneminen ja kaikki nämä muut asiat. Salaisuudet ovat ohitse. Kun tuo seitsemäs enkeli kuuluttaa jokaisen salaisuuden, se on ohitse. Olkoon hän kuka tahansa hän onkin. Mitä se sitten saattaakin olla, Jumalan Sana ei voi pettää. Ja Hän sanoi:

Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hänen äänensä alkaa kuulua, Jumalan salaisuus tulee päätetyksi, niin kuin hän on ilmoittanut sen palvelijoillensa profeetoille.

309   Kaikki nuo asiat, niin kuin että Rooma on huora, ja kaikki protestanttikirkot, kirkkokunnat, kirkkokunnallistuvat ovat samalla tavalla hänen jälkeensä tulleet portoiksi. Näettekö? Kaikki nuo salaisuudet, joista profeetat puhuivat, tullaan paljastamaan täällä tässä viimeisessä hetkessä.

310   Ja kun tämä Seitsemäs Enkeli nousee Laodikean Ajanjaksossa ja alkaa toitottamaan todellista Pasuunaa, ja koska se tulee olemaan päinvastaista, he eivät tule uskomaan sitä. Varmasti he eivät tule uskomaan sitä. Mutta hän tulee olemaan inspiroitu pro­feetta, koska ei ole mitään tapaa ymmärtää sitä.

311   Ihmiset yrittävät kuvata kolminaisuutta ja tulevat harmaapäisiksi ja mielenvikaisiksi. Kukaan ei voi ymmärtää sitä. He yllä uskovat Eevan syöneen omenan ja kaikkia noita asioita. Koska se on perinne, josta ihmiset ovat pitäneet kiinni. Se on samanlainen tila, josta Jeesus löysi seurakunnan.

312   Sen täytyy olla jumalallisesti johdettu profeetta, jotta Jumalan Sana voi tulla hänelle todellisen tulkinnan kanssa Jeesuksen Kristuksen ilmestyksestä! Niinpä sen täytyy olla sillä tavalla! Jumala auttakoon meitä.

313   Nyt “hänen äänensä kuuluessa”, nyt tämä on NÄIN SANOO HERRA. Se on nyt meille selvää. Kun hän kuuluttaa sanomansa, julistaa sodan, niin kuin Paavali teki ortodoksiselle seurakunnalle, kuten he muut, Luther, Wesley, tekivät organisaatiota vastaan. Kun hän julistaa sodan ja kertoo heille, että he valehtelevat, ja että se ei ole totuus, ja että he pettävät ihmisiä. Kun hän alkaa kuuluttamaan sitä, te ette voi epäonnistua näkemään sitä. Se ei voi pettää, koska hän tulee olemaan vahvistettu Jumalan Sanalla. Te tulette tietämään tarkalleen, mistä siinä on kyse. Ja kun hän tekee sen, hän tuo kutsun tulla ulos Babylonista: “Tulkaa ulos hänestä, te minun kansani, ja älkää olko osallisia hänen synteihinsä.” Jumala lähettää hänet. Älkää menettäkö sitä.

314   Nyt, kun hänen äänensä alkaa kuulua, salaisuus tullaan saattamaan päätökseen. Nyt, pankaa merkille, sitten on aika noiden Seitsemän Sinetöidyn Äänen Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa tulla paljastetuksi. Ymmärrättekö te? Kun kaikki Kirjan salaisuudet on saatettu päätökseen, ja Raamattu sanoi täällä, että hän tulisi päättämään salaisuudet.

315   Kun miehet menneinä ajanjaksoina taistelivat totuuden puolesta, he taistelivat vanhurskauttamisen puolesta, pyhittämisen puolesta, tämän ja tuon puolesta. He taistelivat tämän… Mitä he tekivät? He kääntyivät suoraan ympäri ja organisoivat sen. Saman asian ovat tehneet helluntailaiset, baptistit, presbyteerit, luterilaiset. He kääntyivät ympäri ja tekivät saman asian.

316   Ja Raamattu sanoi Ilmestyskirja 17. luvussa, että he tulisivat tekemään niin. Vanha äitihuora ja hänen tyttärensä: “Salaisuus, Babylon.” Raamattu sanoi täällä, että se tulisi olemaan yksi noista salaisuuksista, jotka tultaisiin paljastamaan. Protestantit, prostituoidut, harjoittavat hengellistä haureutta ja johtavat ihmisiä kirkkokuntiensa ihmistekoisten oppiensa vääryyden maljalla ja vetävät heitä pois Verellä täytetyltä lähteeltä, missä Kaikkivaltiaan Jumalan voima virtaa vapaasti tuoden julki Jeesuksen Kristuksen! Jos se on totta, silloin Jumala tulee vahvistamaan sen. Ja Hän on tehnyt sen ja Hän tulee jatkamaan sen tekemistä. Mutta kun se tapahtuu, Sana on päätöksessä.

317   No niin, on vain yksi asia jäljellä. Ne ovat nuo Seitsemän Ukkosenjylinää, joita me emme tunne. Eikä olisi ukkostanut turhaan.

318   Jumala ei tee mitään vain leikillään. Me leikittelemme ja toimimme typerästi, mutta ei Jumala. Kaikki Jumalan kanssa on “kyllä” ja “ei”. Hän ei tee mitään typerää. Hän ei leikittele. Hän tarkoittaa sitä, mitä hän sanoo, eikä Hän sano mitään ilman tarkoitusta.

319   Ja nämä Seitsemän Ukkosenjylinää täällä Jeesuksen Kristuksen Ilmestyksessä ovat jokin salaisuus. Sanooko Raamattu, että tämä on Jeesuksen Kristuksen Ilmestys? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, silloin siellä on jokin kätketty salaisuus. Mikä se on? Seitsemällä Ukkosenjylinällä on se. Sillä Johannes oli juuri kirjoittamaisillaan, kun Taivaasta tuli alas ääni, joka sanoi: “Älä kirjoita sitä, vaan sinetöi se. Sinetöi se, pane se Kirjan taakse.” Se täytyy tulla paljastetuksi. Se on salaisuudet.

320   No niin, me selvitämme nämä asiat Pyhän Hengen avulla. Se kertoi meille, ettei ollut kyse mistään omenista. Kyse oli sukupuolisuudesta. Hän kertoi meille nämä asiat. Kukaan ei kykene seisomaan sitä vastaan. En koskaan elämässäni ole nähnyt yhdenkään saarnaajan olevan samaa mieltä sen kanssa. Mutta olen pyytänyt heitä…

321   Te tiedätte Chicagossa, missä me seisoimme noin 350 saarnaajan edessä. Te naiset täällä, jotka olette Chicagosta, te olitte siellä ja kuulitte siitä.

322   Herra kertoi sen minulle kolme iltaa aikaisemmin. Hän sanoi: “He tulevat asettamaan sinulle ansan.” Hän sanoi: “Seiso ikkunan ääressä, ja Minä tulen näyttämään sinulle.” Hän sanoi: “Herra Carlson ja Tommy Hicks tapaavat sinut huomenaamulla ja he tahtovat mennä aamiaiselle. Ja käske sinä Tommyä jäämään. Mutta”, Hän sanoi, “tällaiselta se tulee näyttämään. Kerro heille, ettei heillä tule olemaan tuota kokousta paikassa, jota he ajattelevat. He tulevat olemaan eräässä toisessa paikassa.” Hän sanoi: “Älä pelkää, Minä tulen olemaan kanssasi.” Se on tarpeeksi hyvä minulle.

323   Seuraavana aamuna herra Carlson, Täyden Evankeliumin Liikemiesten presidentti, tuli ja sanoi… Hän soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, haluaisin mennä aamiaiselle kanssasi.”

324   Minä sanoin: “Hyvä on.” (Minä sanoin: “Huomaa, että Tommy Hicks myös on siellä.”)

325   Menimme Town And Countryyn, ja hän sanoi: “No niin, veli Branham, tämä on yksi…”

Minä sanoin: “Tommy, tekisitkö minulle palveluksen?”

“Varmasti, veli Branham.”

Minä sanoin: “Tahtoisitko puhua minun puolestani?”

Hän sanoi: “Oi, minä en voi tehdä sitä.”

326   Minä sanoin: “Miksi? Minä olen käynyt koulua vain seitsemän vuotta ja voisin sanoa “empire” “umpiren” sijasta. Ymmärrätkö? Minä en tiedä, kuinka puhua heidän edessään, ja siellä tulee olemaan Suur-Chicagon Saarnaajayhdistys. Kuinka minä voisin puhua heidän edessään seitsenvuotisella koulutuksellani, Tommy? Sinä olet jumaluusopin tohtori.” Minä sanoin: “Sinä tietäisit miten puhua, minä en.”

Hän sanoi: “Veli Branham, minä en voi tehdä sitä.”

327   Minä sanoin: “Miksi? Minä olen tehnyt sinulle monta palvelusta.” Panin hänet hyvin tiukalle.

328   Ja veli Carlson sanoi: “Oi, veli Branham, hän ei voi tehdä sitä.”

Minä sanoin: “Miksi?”

Hän sanoi: “No, hän, hän, hmm, hmm…”

329   Minä sanoin: “Tiedättekö miksi? Te tiedätte miksi, mutta te ette halua kertoa sitä minulle. He ovat asettaneet minua varten ansan.”

330   Minä sanoin: “Veli Carlson, sinullahan on varattuna tuo hotellihuone, joka meillä oli aikaisemmilla juhlapäivällisillä?”

“Kyllä.”

Minä sanoin: “Te ette tule saamaan sitä.”

331   Hän sanoi: “Mutta veli Branham, me olemme jo antaneet käsirahan siitä.”

332   Minä sanoin: “En välitä siitä, mitä te olette antaneet, se ei tule olemaan siellä. Se on vihreän värinen huone. Me tulemme olemaan ruskean värisessä huoneessa. Minä tulen olemaan takana nurkassa. Tohtori Needle tulee istumaan oikealla. Tuo värillinen mies ja hänen vaimonsa tulevat istumaan täällä, ja niin edelleen. Siellä tulee istumaan buddhalainen pappi äärimmäisenä minun oikealla puolellani. Ja kuinka he tulevat olemaan puettuja.”

333   Ja minä sanoin: “Sinä tiedät, mistä siinä on kyse, Tommy. Sinä tiedät, että Suur-Chicagon Saarnaajayhdistys aikoo haastaa minut kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Suur-Chicagon Saarnaajayhdistys aikoo haastaa minut siitä onko kielilläpuhuminen merkki Pyhästä Hengestä! He tulevat haastamaan minut Käärmeen Siemenestä ja armon saarnaamisesta.”

334   Tommy katsoi minua ja sanoi: “Hyvänen aika.” Hän sanoi: “En usko, että tulen edes menemään sinne.”

Minä sanoin: “Kyllä, tule vaan mukaan.”

335   Ja seuraavana päivänä tuo mies, joka oli ottanut ennakon, antoi sen hänelle takaisin ja sanoi: “ Meillä on orkesteri. He olivat tilanneet huoneen, ja me unohdimme sen ja olimme kadottaneet tuon varauksen. Meidän täytyi antaa se tuolle orkesterille, ettekä te voi saada sitä.” Ja me menimme Town And Countryyn.

336   Kävellessäni sinne sisälle tuona aamuna he kaikki seisoivat siellä. Istuin alas erään tiskin taakse, sinne takaosaan, odottaakseni, että he olisivat syöneet aamiaisensa. Meillä oli ollut aamiainen huoneessa. Ja tultuani ulos huoneesta, istuuduin sinne. Katselin heitä sillä tavalla, ja siellä oli Suur-Chicagon Saarnaajayhdistys. Katselin ympäriinsä heitä. Jokainen oli esitellyt itsensä kuten tohtori Ph.D. [filosofian tohtori], LL. [lakitieteen tohtori], “Q.U.S.T.” ja kaikkia tuon kaltaisia asioita. Minä vain istuin ja kuuntelin heitä. Sitten kun he olivat syöneet, veli Carlson nousi ylös ja sanoi: “Hyvät herrat…”

337   Ja te kaikki tunnette Hank Carlsonin. Ja meillähän on se ääninauhalla täällä. Jos haluatte ostaa tuon nauhan, niin pojilla on se täällä.

338   Hän sanoi: “Hyvät herrat…” Hän sanoi: “Seuraavaksi esittelen teille veli Branhamin.” Hän sanoi: “Te kaikki saatatte olla eri mieltä hänen kanssaan hänen opistansa, mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin. Kolme päivää sitten me istuimme eräässä paikassa. Ja jos tuo mies ei kertonut minulle kaikkea sitä, mitä on tapahtunut tänä aamuna, silloin minä en seiso tässä. Hän kertoi minulle, että te kaikki aioitte esittää kysymyksiä hänen opistansa. Ja hän sanoi minulle, että minun täytyisi peruuttaa tuo toinen paikka, ja että me olisimme täällä. Ja kertoi minulle tarkalleen, missä tohtori Mead ja nämä ihmiset tulisivat istumaan, aivan tarkalleen. Ja tässä he ovat.” Hän sanoi: “Te saatatte olla eri mieltä hänen kanssaan, mutta yhden asian minä sanon: hän on peloton sen kanssa, mitä hän ajattelee asioista.”

Hän sanoi: “Veli Branham, nyt on sinun vuorosi puhua.”

339   Minä sanoin: “Ennen kuin aloitamme…” Luin sen minkä luin tänäkin aamuna: “Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle.” Minä sanoin: “Selvittäkäämme tämä nyt. Te kaikki sanoitte olevanne jumaluusopin tohtoreita, ja minä seison täällä yksinäni. Jos on niin, että te haluatte kysellä minulta kasteesta Jeesuksen Nimessä, niin aloittakaamme sen kanssa. Haluan yhden teistä miehistä ottavan Raamattunsa ja seisovan täällä rinnallani kos­kien mitä tahansa, jota mitä olen opettanut.” Minä sanoin: “Seiskää täällä vierelläni ja todistakaa se vääräksi Jumalan Sanalla.” Minä odotin, eikä kukaan sanonut mitään. Minä sanoin: “Minä pyydän, että joku teistä miehistä tulee ja seisoo vierelläni. Mikä teissä on vikana? Jos te pelkäätte seistä täällä rinnallani, niin pysykää silloin poissa niskastani.”

340   Eivät he minun pelkää, vaan Kaikkivaltiasta Jumalan Enkeliä. Ja he tiesivät, että jos Hän voi kertoa ennalta minulle… He olivat älykkäämpiä kuin luulinkaan heidän olevan. He tiesivät paremmin kuin seisoa siellä. Te tiedätte, että sellaisiakin aikoja on ollut, mutta he eivät tehneet sitä. Missä on vika? Jos se on niin suurta, ja he tietävät sen olevan niin totuudenmukaista.

341   Olen sanonut sen ääninauhoilla ja kaikkialla muualla, että olen valmis keskustelemaan siitä kristillisellä tavalla kenen veljen kanssa tahansa. Minä en väittele kenenkään kanssa, mutta haluan teidän tulevan ja todistavan minkä tahansa osan siitä Sanan avulla, ei teidän tekstikirjanne avulla, ei sen avulla, mitä tohtori Se-ja-se tai joku pyhä se-ja-se on sanonut. Minä haluan tietää, mitä Jumala on sanonut. Se olkoon perustana. Minä haluan, tietää mitä se on. He eivät tee sitä.

342   Nyt katsokaahan, kun on tullut noiden Seitsemän Äänen aika. Kun on aika noiden seitsemän äänen, noiden Ilmestyskirjan kymmenennen luvun äänien tulla paljastetuksi. Huomatkaa nyt. Kuunnelkaa.

343   En nyt tule pitämään teitä paljoakaan pidempään. Tiedän, että te olette väsyneitä. Kello on kahtakymmentä vaille kymmenen. [Seurakunta sanoo: “Ei. Jatka vain.”] Kuunnelkaa nyt tarkasti. Tiedän, että te seisotte, vaihdatte jokainen asentoa ja muuta sellaista. Tulen olemaan iloinen, kun rakennus saadaan uusituksi, jotta meillä ei enää tulisi olemaan niin ahdasta. Silloin voimme käyttää koko päivän saarnaamiseen.

344   Huomatkaa nyt. Pankaa merkille. Nuo Seitsemän Ääntä olivat ukkosenjylinöitä, räjähdyksiä.

Jumala auttakoon meitä! Jos olen väärässä, Herra anna minulle anteeksi.

345   Kysyn teiltä erään kysymyksen. Silloin kun tämä ääni kuului, räjähti ukkonen. Huomasitteko, kun nuo Seitsemän Sinettiä, jotka seurasivat Seitsemää Seurakunta-ajanjaksoa, kun Ensimmäinen Sinetti avattiin, tapahtui ukkosenjyrähdys. Eikö silloin Ensimmäinen Sinetti Kirjan ulkopuolellakin avaudu samalla tavalla? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala ei muuta ohjelmaansa. Menkäämme Ilmestyskirjan 6. lukuun.

Ja minä näin, että Karitsa avasi yhden sineteistä, ja minä kuulin ikään kuin ukkosen jyrinän, kun yksi neljästä olennosta sanoi: Tule ja katso.

346   No niin, ei enää koskaan tapahtunut toista ukkosenjyrähdystä. Ja kun viimeinen Sinetti avattiin, Taivaassa oli hiljaisuus puolen tunnin ajan. Mutta kun Ensimmäinen Sinetti avattiin, tapahtui ukkosenräjähdys.

347   Oi seurakunta, voisiko se olla? Olemmeko me niin pitkällä? Ystävät, ajatelkaa! Ehkä… Toivon ettei niin ole, mutta mitä jos on niin? Mikä oli tuo räjähdys? Jumalan ja tämän avoimen Raamatun edessä minä en valehtele! Räjähdys joka ravisteli maata.

348   Ja kun ensimmäinen noista Seitsemästä Sinetistä Raamatussa avattiin, jyrähti vain kerran, mutta tuo räjähdys ravisteli koko maata. Ukkosenjyrinä. Silloin, jos Sinetit, jotka ovat Kirjan takapuolella, avautuvat, niin eikö se myöskin ole ukkosenjyrinä? Minä en tiedä. En osaa sanoa.

349   Ukkonen jyrisi. Ensimmäinen Sinetti. Ja Sinetti oli ukkosenjyrinä. Pasuuna avautui tuohon aikaan, ja pasuunaan puhallettiin tietenkin Helluntaina. Minä en nyt tule menemään siihen.

350   Nyt, jos tuo näky oli kirjoitustenmukainen, tuo näky, josta puhun, tuo, jonka näin viime lauantaiaamuna viikko sitten. Jos, nyt muistakaa tässä, jos tuo näky oli kirjoitustenmukainen, se on tulkittava Kirjoituksella tai tuon saman Kirjoituksen jatkolla! [Veli Branham odottaa hetken aikaa.] Minä vain odotin, niin että se imeytyisi sisälle. Jos…

351   Tätä, mitä olen nähnyt, mitä se oli, minä en tiedä, mutta pelkään kuollakseni. Olemmeko kuluttaneet aikamme loppuun? Olemmeko me lopussa? Muistakaa, tämä Enkeli sanoi, että kun tämä tapahtuisi, Hän vannoi, ettei enää tulisi olemaan. Ihmettelenpä, käsitämmekö me tätä todella?

352   Te sanotte: “No, näyttää siltä, kuin se räjähtäisi.” Veli, Hän tulee sinä hetkenä, jolloin te ette ajattele. Te tulette kuulemaan sen viimeistä kertaa.

353   Onko se nyt selvää? Kun Ensimmäinen Sinetti avattiin, Sinetti, joka oli Kirjan sisäpuolella, nämä salaisuudet, jotka ovat tulleet esiin: Vanhurskauttaminen, Pyhitys, roomalaiskatolinen kirkko, protestantit. Ja kun kaikki heidän pienen taistelunsa jättivät näitä irtonaisia päitä Jumalan Sanassa, tulee Seitsemäs Enkeli ja kokoaa ne kaikki yhteen ja selittää ne. Näettekö? Ja kun hän päättää, Seitsemän Ukkosenjylinää puhuvat!

354   Ja Johannes alkoi kirjoittaa. Hän sanoi: “Älä kirjoita sitä, vaan sinetöi se.”

355   Kun Ensimmäinen Sinetti Kirjan sisäpuolella olevista Sineteistä avautui, se avautui Ukkosenjyrinän kanssa. Oi!

356   Jos tämä on Kirjoitus, se voi olla vain… Jos mikä Kirjoitus tahansa on jotakin, jonka pitäisi olla Raamatusta…

357   On kyse aivan samasta kuin se, että te ette voi sanoa minulle, että olisi jotakin sellaista asiaa kuin kiirastuli. Raamatussa ei ole yhtään Kirjoitusta tukemassa sitä. Te ette voi antaa minulle näitä asioita, kuten Makkabealaisten kirjaa, joka kyllä saattaa olla ihan hyvin, ja neljättä Danielin kirjaa, jossa Enkeli tarttui häntä hiuksista ja laski hänet alas. Raamatussa ei tapahtunut mitään sellaista asiaa kuin, että Jeesus Nasaretilainen olisi tehnyt pienen savilinnun ja pannut sille jalat ja sanonut: “Lennä pois pieni lintunen.” Se on hölynpölyä. Raamatussa ei ole mitään, joka tukisi sitä. Niinpä se ei petä… Nuo kääntäjät, Jumala on pitänyt huolen siitä, etteivät nuo kääntäjät lisänneet siihen mitään opinkappaleita ja muuta hölynpölyä. Nuo makkabealaisveljekset ovat voineet olla hyviä ihmisiä. En sano, etteivätkö he olleet hyviä ihmisiä, mutta se ei ollut kirjoituksenmukaista.

358   Tämä on Jeesuksen Kristuksen täydellinen ilmestys. Ja jos me panemme sen sinne, se ei ole sopusoinnussa muiden Kirjoitusten kanssa. Raamatussa on 66 kirjaa, eikä yksikään sana ole ristiriidassa toisensa kanssa.

359   Sitten jos tämä on jatko näiden viimeisten Pasuunoiden soimiselle tai näille viimeiselle Seitsemälle Ukkosenjyrinälle, jotka ovat tulossa, nämä Salaisuudet, tämä viimeinen Sinetti, sen on pakko olla sopusoinnussa lopujen Kirjoitusten kanssa. Ja jos nuo ensimmäiset siellä avautuivat ukkosenjyrinän kanssa, samoin tulevat avautumaan nämä toiset, jotka ovat takapuolella. Tarkatkaa mitä tapahtuu. Jos tuo näky oli Kirjoitus, silloin se täytyy tulkita Kirjoituksella tai tuon saman Kirjoituksen jatkolla.

360   Huomatkaa, Ilmestyskirja kolme ja neljä. “Seitsemän Ukkosenjylinää.” Seitsemän Ukkosenjylinää! Ja sitten huomatkaa, kolmas ja neljäs. Ja sitten mitä? Mahtava Enkeli vannoi, että aika oli päättynyt. Kun nämä Ukkosenjylinät, näettehän, toivat esiin omat Äänensä, silloin tuo Enkeli…

361   Ajatelkaa vain sitä. Enkeli puettuna pilvellä, ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari. No niin, te tiedätte, kuka se on! Hän laski jalkansa maan ja meren päälle, kohotti ylös kätensä ja vannoi, että kun nuo Seitsemän Ukkosenjylinää antaisivat oman Äänensä kuulua, aikaa ei enää olisi!

362   Jos Jumalan Salaisuuksien palvelustehtävä on päätöksessä, niin mitä jos kyseessä on noiden Seitsemän Ukkosenjylinän esiintulo? Että Kaikkivaltias on tullut ja ottanut huomioon kansansa alhaisen aseman, meidän kaltaisessa pienessä nöyrässä seurakunnassa. Te sanotte: “No, minä en ajattele niin.” Se ei ehkä ole niin, mutta mitä jos se on niin? Silloin aika on loppunut. Oletteko te ajatelleet sitä? Olkaa vakavissanne. Voi olla myöhäisempää kuin me luulemmekaan.

363   Noiden tähtien pudotessa muodostelmaansa siellä menneisyydessä, kun tuo Enkeli tuli ja sanoi: “Niin kuin Johannes lähetettiin päättämään Vanha Testamentti ja tuomaan esiin Kristuksen esittelemisen, sinun sanomasi tulee päättämään nämä irtonaiset päät ja se tulee esittelemään Messiaan juuri ennen Hänen Tulemustaan.” -Viimeisten päivien sanoma.

364   Huomatkaa, tuo mahtava Enkeli vannoi valalla, ettei aikaa olisi enempää.

365   No niin, en halua pitää teitä liian pitkään. Ajatelkaa nyt vain tätä hetken aikaa.

366   Kuunnelkaa nyt. Tämä Enkeli tuli alas Taivaasta. Näettekö, toiset Seitsemän Seurakunnan Seitsemän Enkeliä olivat maallisia sanansaattajia, mutta tämä Enkeli, koko sanoma on päätöksessä. Tuo Seitsemäs Enkeli päättää koko asian. Tämä Enkeli ei tule maan päälle. Hän ei ole joku mies maasta, kuten Seurakunnan Ajanjaksojen sanansaattajat. Se on saatettu päätökseen. Mutta tämä Enkeli tuo seuraavan ilmoituksen, ja enkeli merkitsee sanansaattaja, ja Hän tulee alas Taivaasta vaatetettuna tuolla Tulipatsaalla, pilvellä, sateenkaari päänsä päällä. Ja sateenkaari on liitto. Se oli Kristus, joka asetti yhden jalan maan ja yhden jalan meren päälle ja vannoi, ettei aikaa olisi enää oleva.

Missä me olemme, miehet? Mistä tässä kaikessa on kysymys? Kysyn sitä teiltä.

367   Nuo toiset enkelit olivat sanansaattajia, maallisia miehiä. Mutta tämä Enkeli… Näille sanottiin: “Laodikean Seurakunnan enkelille, Efeson Seurakunnan enkelille”, maallisille sanasaattajille. Näettekö? He olivat miehiä, sanansaattajia, profeettoja Seurakunnalle ja niin edelleen.

368   Mutta Tämä ei tullut maasta, Hän tuli alas Taivaasta, koska kaikki Salaisuudet ovat päätetty. Ja kun tuo Salaisuus on päätetty, tuo Enkeli sanoi: “Aikaa ei ole enää oleva”, ja nuo Seitsemän Ukkosenjylinää antoivat ääntensä kuulua.

369   Mitä jos se on jotakin, joka antaa meidän tietää, kuinka päästä sisälle ylöstempaususkoon, olisiko se sitä? Tulemmeko me juoksemaan ja hyppäämään yli muurien? Onko jotakin tapahtumaisillaan, ja nämä vanhat pilatut, kehnot ruumiit tullaan muuttamaan? Voinko minä elää nähdäkseni sen, oi Herra? Onko se niin lähellä, että minä tulen näkemään sen? Onko tämä tuo sukupolvi? Miehet, veljeni ja sisareni, mikä aika on? Missä me olemme?

370   Katsokaamme kelloa, kalenteria, nähdäksemme, missä ajassa me elämme. Israel on Palestiinassa, kotimaassansa. Lopun merkki, kuusisakarainen Daavidin tähti, (kahden tuhannen vuoden takaa, kyllä, ja lähes 2 500 vuoden takaa), vanhin lippu on liehumassa. Israel on takaisin kotimaassaan. “Kun viikunapuu työntää esiin silmunsa, tämä sukupolvi ei tule kuolemaan, ei tule katoamaan pois, ei tule katoamaan, ennen kuin kaikki asiat ovat täyttyneet.”

Kansakunnat hajoavat, Israel herää,
Merkit, jotka profeetat ovat ennustaneet.
Pakanain päivät luetut;, kauhujen täyttämät,
Palatkaa, oi, hajotetut omaanne.
Lunastuksen päivä on lähellä
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.

Olkaa täytetyt Hengellä, lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina. Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.
Väärät profeetat valehtelevat, Jumalan totuuden he kieltävät,
Että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme.

Te tiedätte, että se on Totuus! Kyllä.

Mutta me vaellamme siellä, missä apostolit ovat kulkeneet.
Sillä Lunastuksen päivä on lähellä,

Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
Olkaa täytetyt Hengellä, lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina.
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.

371   Se voi olla lähempänä kuin te luulettekaan, että se on. Se on saanut minut pelkäämään. Oi, minä en ole tehnyt tarpeeksi! Missä me olemme?

372    “Ei ole enää oleva enempää aikaa.” Hän ilmoittaa ajan olevan ohitse. Mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu? Voisiko se olla niin, veljet ja sisaret? Ajatelkaa vakavasti! Jos se on niin, silloin pyramidi on saanut huippunsa Seitsemän Ukkosenjylinän kautta.

373   Muistatteko tuota pyramidi-sanomaa? Se on huippukivi. Mitä se teki? Pyhä Henki tuli lopuksi ja sinetöi yksilön, sinetöi sen, kun me lisäsimme uskoomme vanhurskauden ja jumalisuuden ja uskon ja niin edespäin. Me lisäsimme jatkuvasti, kunnes meillä oli nuo seitsemän asiaa, ja tuo seitsemäs oli rakkaus, joka on Jumala. Siten Hän valmistaa yksilön. Hän päättää hänet ja sinetöi hänet Pyhällä Hengellä.

374   Sitten jos se on niin, Hänellä on Seitsemän Seurakunta-ajanjaksoa, joissa Hänellä on ollut Seitsemän Salaisuutta, jotka ovat kuuluneet, ja he taistelivat tuodakseen takaisin. Ja nyt Huippukivi tulee päättämään Seurakunnan. Merkitsevätkö Ukkosenjyrinät sitä, veljeni? Miehet, sinäkö me olemme?

375   Junie, haluan ottaa sinun unesi. Katsokaahan! Junior, kuukausia ennen kuin pyramidista edes saarnattiin, hän näki tämän unen.

Te sanotte: “Mitä unista.”

376   Nebukadnessar näki unen, jonka Daniel tulkitsi, ja se kertoi pakanain ajan alkamisen, ja milloin se tulisi päättymään. On tarkalleen tapahtunut sillä tavalla. Hitustakaan ei ole jäänyt täyttymättä.

377   Pankaa merkille, tuo kirjoitus, joka oli kivissä. Minä olin tulkitsemassa sitä hänelle. He olivat haltioissaan. Se on tuo Jumalan Salaisuus, jota ei ole ymmärretty vuosikausiin. Voisiko olla kyse siitä?

378   Ja sitten huomatkaa. Jollakin salaperäisellä tavalla me nostimme ylös ilmasta terävän työkalun, joka avasi sen huipun, ja siellä sisällä oli valkoista graniittia, mutta sitä ei tulkittu. Siellä ei ollut minkäänlaisia kirjaimia. Minä en tulkinnut sitä, Junior. Minä vain katsoin sitä ja sanoin veljille: “Katselkaa tätä”, ja se on täyttynyt tänä iltana!

379   Sillä aikaa kun he tutkivat sitä, minä livahdin Länttä kohden. Mitä varten? Ehkä ymmärtääkseni sen tulkinnan, joka on kirjoitettuna tämän huipussa. Voisiko se olla?

380   Ja tuo räjähdys, joka pari aamua sitten ravisteli minua niin että kohosin ylös ilmaan tämän rakennuksen korkeudelle tuohon seitsemän Enkelin muodostelmaan, kun nuo seitsemän Enkeliä olivat pyramidin muodossa. Onko kyse noista Ukkosenjyrinöistä, jotka ovat tulossa esiin? Voisiko se olla?

381   Tämä on kaikki tulkittua. Hänen unensa mukaan, se on kaikki saatettu päätökseen. Jumalan Sanan mukaisesti Seitsemäs Sanansaattaja tulee päättä­mään… Seitsemäs sanoma tulee päättymään. Sitten nuo Seitsemän Ukkosenjyrinää, ja hän näki, että huippukivi oli vieritetty pois.

382   Monet ihmiset eivät edes tiedä, että on olemassa nuo Seitsemän Sinettiä, joiden tulee tulla paljastetuiksi. Olen lukenut monien miesten kirjoja Ilmestyskirjasta, enkä koskaan ole kuullut siitä puhuttavan. He hyppäävät sen ylitse. Mutta teille on kerrottu, että se on siellä.

383   Minä en tiedä, mistä on kyse. Voisiko olla kyse siitä? Jumala olkoon meille laupias. Jos niin on, silloin me olemme vakavassa hetkessä. Nyt vain minuutti lisää. Katsokaa. Jos niin on, ja tuo salaisuus on päätöksessä, joku oli kirjoitettuna näissä kivissä.

384   Olen iloinen, että istun seurakunnassa jumalisten ihmisten kanssa, joille Jumala voi antaa unia. Olen iloinen esitellessäni näille miehille ja naisille, jotka käyvät Juniorin seurakunnassa ja tässä seurakunnassa, veli Nevillelle ja heille, että tässä seurakunnassa istuu ihmisiä, joista Raamattu sanoo: “He tulevat näkemään unia viimeisinä päivinä.” Ja tässä se on, ja katsokaa sitä. Se on yhtäpitävä Sanan kanssa.

385   Tietämättä mitään siitä, tapahtui räjähdys, ja tässä tulivat seitsemän Enkeliä, jotka tulivat Iankaikkisuudesta. Minä sanoin: “Herra, mitä Sinä tahdot minun tekevän?” Sitä ei kerrottu. Minun ehkä täytyy mennä ensin saadakseni sen selville. Minä en tiedä. Saattaa olla, ettei edes ole kyse siitä, minä en tiedä. Minä vain sanon: “Mitä jos siitä on kyse?” Jos se on kirjoituksenmukaista, se kuulostaa olevan hyvin lähellä sitä. Ettekö tekin ajattele niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

386   Katsokaahan sitten, tuota Huippukiveä ei tulkittu, näettehän. “Mene länteen ja tule takaisin.” Vai onko tästä kyse? Olisiko kyse näistä seitsemästä Enkelistä tässä muodostelmassa, jotka tulivat luokseni?

387   Kun tapaan teidät tuona ylösnousemuksen päivänä, te tulette näkemään, että minä en valehtele. Jumala on tuomarini.

388   Tai onko tämä tuo toinen huippukohta josta puhuin yhtenä päivänä. Onko jotakin tulossa esiin Seurakunnalle? Minä en tiedä. Voisin viipyä siinä hieman, mutta menen eteenpäin.

389   Voisiko olla kyse tuosta mahtavasta Ukkosenjyrinästä tai tuosta Seitsemännestä Enkelistä tuossa seitsemän muodostelmassa, seitsemän pisteen muodostelmassa, joka muodosti pyramidin, (kolme sivuilla ja yksi huipulla), ja ne tipahtivat Iankaikkisuudesta. Voisiko olla kyse siitä?

390   Onko tämä Ukkosenjyrinöiden salaisuus se, joka on tuova takaisin Pääkiven? Te tiedätte, ettei pyramidia koskaan tehty valmiiksi. Pääkivi on vielä tuleva. Se on ollut hyljätty. Voisiko se olla, veljet, sisaret?

391   Tai, onko kyse tästä Kolmannesta Nykäisystä, josta Hän kertoi minulle kolme tai neljä vuotta sitten?

392   Ensimmäinen nykäisy, te muistatte mitä tapahtui, ettekö muistakin? Minä yritin selittää sitä. Hän sanoi: “Älä tee sitä.”

393   Toinen Nykäisy, Hän sanoi: “Älä yritä…” Ja minä vedin joka tapauksessa. Muistatteko? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te kaikki muistatte sen, se on ääninauhalla ja kaikkialla.

394   Sitten Hän sanoi: “Nyt on tulossa Kolmas Nykäys, mutta älä yritä selittää sitä.” Näettekö, te kuinka minä lähestyin tätä tänä iltana? Minä en tiedä. Mutta tunnen velvollisuudekseni Seurakuntaani kohtaan sanoa jotakin. Vetäkää te omat johtopäätöksenne.

395   No niin, tuleeko tämä olemaan tuo Salaisuus, joka on avaava, joka on tuova Kristuksen, tuova voiman Seurakunnalle? Katsokaahan me olemme jo…

396   Me uskomme katumukseen ja olemme kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Me uskomme Pyhän Hengen vastaanottamiseen. Meillä on merkkejä, ihmeitä, kielilläpuhumista ja noita asioita, joita alkuseurakunnalla oli. Ja suoraan sanoen, enemmän, kuin mitä on kirjoitettuna Apostolien Tekojen kirjassa, on tapahtunut juuri täällä, tässä pienessä ihmisryhmässä, täällä meidän hyvin vähäisen palvelustehtävämme kautta. Entä miten on maailman laajuisesti? Enemmän kuin mitä on kirjoitettuna Apostolien Teoissa. Saman kaltaista, kuolleiden herättämistä. Muistakaa, Jeesus Kristus herätti vain kolme ihmistä kuolleista, ja meillä on rekisteröitynä (lääkärien mukaan) viisi.

397   “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te tekevä, ja vielä enemmänkin.” Minä tiedän Kuningas Jaakon käännöksen sanovan suurempia, mutta te ette voisi tehdä mitään suurempaa, ainoastaan enemmän sellaisia. Hän oli yhdessä Persoonassa silloin, nyt Hän on koko Seurakunnassa. Näettekö? “Enemmän kuin tämä te olette tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.”

398   Jos tämä on tuo Kolmas Nykäisy, silloin on oleva suuri palvelustehtävä, joka odottaa edessäpäin. Minä en tiedä. En osaa sanoa, minä en tiedä.

399   Tarkatkaa. Kolmas Nykäisy. Pysähtykäämme siihen hetkeksi. Tuossa näyssä ensimmäinen lento olivat nuo pienet sanansaattajalinnut. Se tapahtui, kun me ensin aloimme. Se kasvoi siitä, että otettiin henkilöä kädestä.

400   Ja muistatteko, mitä Hän sanoi minulle? “Jos olet vilpitön, on tapahtuva, että tulet tietämään jopa heidän sydäntensä salaisuudetkin.” Kuinka moni muistaa, kun se ilmoitettiin täällä ja yli koko kansakunnan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja tapahtuiko se? [“Aamen.”] Tarkalleen. Sitten Hän sanoi: “Älä pelkää, Minä tulen olemaan kanssasi.” Ja se on jatkuva.

401   Nyt tuo Ensimmäinen Nykäisy oli nuo pienen pienet linnut, nuo lennot. Ne menivät kohtaamaan aikaa, kohtaamaan Herran tulemusta, tuo ensimmäinen sanoma.

402   Toinen kerta, sydämen salaisuudet. Ensin henkilöä vain otettiin kädestä ja vain seistiin siellä ja kerrottiin, mitä heillä oli. Seuraavalla kerralla se paljasti heidän syntinsä ja kertoi heille, mitä tehdä ja. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sitten se tapahtui täydellisesti, aivan niin kuin Jumala oli sanonutkin sen, ja te olette sen todistajia, ja niin on maailmakin ja niin on seurakuntakin.

403   Kun minä sanoin: “Minä näin Enkelin, ja se oli smaragdinvärinen palava tuli”, ihmiset nauroivat ja sanoivat: “Billy, menehän itseesi.” Mutta kameran maagillinen, tieteellinen silmä kuvasi Sen. Minä en ollut valehdellut. Kerroin totuuden, Jumala vahvisti sen.

404   Minä sanoin: “Pimeys varjostaa. Se on kuolema, musta. Ja tämä on valkoinen. Yksi on elämä, toinen on kuolema.” Siellä takana on siitä valokuva.

405   Niin kuin George J. Lacy sanoi: “Kameran mekaaninen silmä ei ota psykologiaa.” Seuraatteko mukana? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

406   Huomatkaa, tuo ensimmäinen pieni lento: käsi. Toinen oli suurempi, valkoisempi: kyyhkyset, Pyhä Henki paljastaen sydänten salaisuudet. Ja kolmas lento olivat Enkelit, (ei lintuja), Enkeleitä! Ja kyseessä on lopun aika. Siinä kaikki. Tuleeko tämä olemaan tuo aika, veljet? Onko tämä tuo aika?

407   No niin, kuunnelkaa todella tarkoin älkääkä tulkitko tätä väärin. Minä haluan kysyä teiltä jotakin.

408   Menkäämme hetkeksi taaksepäin. Seurakunta tietää, että se on totuus. Tieteellinen maailma tietää, että se on totuus. Ja täällä on tänä iltana istunut ihmisiä, ja monet ovat yhä elossa, jotka seisoivat siellä virran rannalla, kun tuo Ääni puhui ja sanoi: “Niin kuin Johannes lähetettiin sanoman kanssa ennen ensimmäisestä tulemusta, niin tämä toinen sanoma on lähetetty ennen toista tulemusta.” Muistatteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

409   Ja jos se on päätöksessä, niin mitä Johannes teki? Johannes oli se joka sanoi: “Katso, tuossa on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Se on Hän.” Onko tuo hetki, onko se tullut, veljeni? En sano, että niin on. Minä en tiedä, vaan kysyn sitä teiltä. Haluan teidän ajattelevan. Tai tuleeko tämä olemaan aika, jolloin tulee jälleen olemaan: “Katso, Jumalan Karitsa.”

410   Tai Malakia neljän aika: “Kääntää lasten sydämet takaisin isien uskoon”. Onko oleva sellainen räjähdys, että se tulee tekemään niin mahtavia asioita, että se tulee asettamaan Seurakunnan, joka on ollut luisumassa, eikä voi ymmärtää Jumalan Salaisuuksia ja niin edelleen. Kun he näkevät tuon mahtavan räjähdyksen pyyhkäisevän esiin, tuleeko se kääntämään heidän sydämensä takaisin isien puoleen, niin kuin Raamattu sanoo, että se tulee tekemään? Minä en tiedä.

411   Tämä on lopunajan merkki, miehet. Vai onko tämä merkki siitä, että se on ohitse? Minusta se näyttää hyvin kirjoitustenmukaiselta. Minä en tiedä. Siellä olivat nuo Enkelit. Siellä oli räjähdys, ukkosen kaltainen, joka ravisteli koko maata. Jumala tietää, että kerron totuuden.

412   Vain muistakaa, että jotakin on tapahtumaisillaan. Minä en tiedä, mitä se merkitsee, mutta voisiko se olla tämä? Siksi sanon tämän: valmistakaa itsenne. Rukoilkaamme, (rukoilla kuinka?) ottamalla asemamme Hänen uskovaistensa armeijassa ja valmistaa itsemme, sillä voi olla myöhäisempää kuin me luulemmekaan.

413   Te tunnette minut, enkä vielä koskaan ole kertonut teille valhetta, josta olisin tietoinen. Niin kuin Samuel sanoi heille: “Olenko minä koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, niin ettei se olisi tapahtunut?” No niin, minä sanon nyt teille, minä en tiedä, mistä on kyse. En osaa sanoa, mistä on kyse. Minä en tiedä. Mutta minä kerron teille totuuden. Minä olen peloissani. Teidän veljenänne olen ollut peloissani viime lauantaista asti.

414   Voi olla lopunaika. Voi olla aika sateenkaaren pyyhkäistä yli taivaan, ja ilmoituksen taivaista sanoa: “Aikaa ei enää ole.” Jos niin on, valmistakaamme itsemme, ystävät, kohtaamaan Jumalaamme. Nyt on varastoitu paljon ruokaa. Ottakaamme se käyttöön. Käyttäkäämme se hyödyksi nyt. Ja minun kanssani tältä puhujanlavalta käsin, minä huudan Jumalalle: “Herra Jeesus, ole minulle armollinen.” Olen yrittänyt elää parhaan tietoni mukaan. Olen yrittänyt tuoda sanomia parhaalla tietämälläni tavalla Jumalan Sanasta. Jumala tuntee sydämeni.

415   Mutta kun tuo Enkeli muodostelma pyyhkäisi tuota maata, minä olin halvaantunut. En voinut edes tuntea pitkään aikaan. Tuntui jopa aivan siltä kuin… Kauan aikaa myöhemmin, kun yritin kävellä ympäri huonetta, niin jopa selkäytimeni ja aina ylös niskaani asti, kaikki oli täysin halvaantunutta, ikään kuin ilman tuntoa. En voinut tuntea käsilläni. Olin huumaantunut koko päivän. Minä vain menin sisälle huoneeseen ja istuuduin.

416   Sunnuntaina tulin tänne puhumaan ja yritin ravistella itseni irti siitä puhumalla. Maanantaina se oli siellä jälleen. Ja se on nyt täällä.

417   Minä en tiedä, minä en tiedä, miehet. Olen vain rehellinen kanssanne veljenänne. Minä en tiedä. Onko tämä tuo aika? Onko kaikki Salaisuudet saatettu päätökseen? Onko kaikki julistaminen ohitse? Ovatko nuo Seitsemän Ukkosenjylinää todella aikeissa puhua jotakin, niin että tuo pieni ryhmä, joka on kokoontunut yhteen, tulee saamaan ylöstempaususkon mennäkseen Ylöstempauksessa, kun Hän tulee. Sillä meidät tullaan muuttamaan aivan yhtä nopeasti kuin nuo Enkelit tulivat, hetkessä, silmän räpäyksessä, ja meidät temmataan yhdessä niiden kanssa, jotka nukkuvat, kohdataksemme Herran ilmassa.

Minun rukoukseni on:

418   Jumala, jos tämä on niin, minä en tiedä Herra, minä vain kerroin Seurakunnalle. Jos niin on, Herra, valmista minun sydämeni. Tee meidät valmiiksi, Herra, tuota suurta hetkeä varten, jota koko historian ajan kaikki profeetat ja viisaat ovat odottaneet. Herra, minä en tiedä mitä sanoa. Pelkäisin sanoa: “Älä tule Herra.” Tunnen häpeäväni itseäni, kun katson ja näen, missä tilassa maailma on, enkä ole tehnyt enempää sen puolesta kuin se mitä olen tehnyt. Häpeän itseäni. Jos vielä tulee huominen, Herra, niin voitele minun sydämeni. Voitele minua enemmän, Isä, voidakseni tehdä kaiken voitavanim jotta voisin tuoda toisia Sinun luoksesi. Minä olen Sinun.

419   Minusta tuntuu kuin Jesajasta temppelissä tuona päivänä, kun hän näki noiden Enkelien lentävän edes takaisin siivet kasvojensa ja jalkojensa peittona ja lentävän kahdella siivellä ja sanovan: “Pyhä, pyhä, pyhä.” Oi, kuinka se järkyttikään tuota nuorta profeettaa! Hänelle alkoi tulla vähän ikää. Ja kun hän näki sen, ja vaikka hän olikin nähnyt näkyjä, hän huusi: “Voi minua.”

420   Isä, ehkä minusta tuntui joltakin sen kaltaiselta, kun eräänä aamuna näin nuo Enkelit. Voi minua, sillä olen mies, jolla on saastaiset huulet ja asun saastaisen kansan keskellä. Isä, puhdista minut.

421   Ja tässä olen minä, lähetä minut. Herra, mitä se sitten onkin mitä… Kun seison tämän saarnastuolin ääressä, jossa olen ollut kolmekymmentä vuotta. Jos on jotakin, Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän, tässä minä olen. Minä olen valmis, Herra. Mutta salli minun löytää armo Sinun silmissäsi. Nöyrästi minä rukoilen.

422   Minä rukoilen sen pienen lauman puolesta, jonka valvojaksi Pyhä Henki on minut pannut, että ruokkisin heitä. Olen tehnyt kaiken sen, mitä olen osannut tehdä, Herra, ruokkiakseni heitä Elämän Leivällä. Niin kuin tuossa näyssä monia vuosia sitten, kun tuo suuri verho oli siinä Lännessä ja siinä  oli Elämän Leivän vuori. Tuo pieni kirja Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle, ja tässä se kaikki on tapahtumassa, on paljastettu suoraan kasvojemme edessä.

423   Sinä olet Jumala, eikä ole ketään toista kuin Sinä. Vastaanota meidät Herra. Anna anteeksi meidän syntimme. Minä kadun kaikkea epäuskoani, kaikkea vääryyttäni. Minä esitän anomukseni Jumalan alttarilla.

424   Kun tänä iltana tulen tämä pieni seurakunta edessäni. Uskon kautta me siirrymme tästä rakennuksesta ylöstempaukseen, kun istumme yhdessä Taivaallisissa paikoissa Jumalan Valtaistuimen ympärillä. Sydämemme ovat lämmenneet monta kertaa niistä asioista, joita me olemme nähneet Sinun tekevän, ja kun olet avannut Salaisuuksiasi meille. Mutta Herra, tänä iltana olen kokonaan uuvuksissa. Voi minua.

425   Niin kuin Jaakob, kun hän näki noiden Enkelien laskeutuvan alas ja nousevan ylös noita tikkaita, hän sanoi: “Tämä on peljättävä paikka, se ei ole muuta kuin Jumalan Huone.” Ja siellä Beetel perustettiin.

426   Jumala, ihmiset eivät ymmärrä, että… He ajattelevat, että se tulee olemaan niin iloista, mutta Herra, kuinka rasittava, kuinka pelottava asia onkaan, kun inhimillinen olento tulee suuren mahtavan Taivaan Olennon läsnäoloon.

427   Minä rukoilen täällä anteeksiantoa pienelle seurakunnalleni, jota Sinä olet lähettänyt minut johtamaan ja opastamaan. Siunaa heitä Herra. Minä olen tehnyt parhaan tietoni mukaan, niin kuin näyt ja unet ja asiat ovat sanoneet. Olen varastoinut kaiken ruuan heitä varten, niin kuin vain olen osannut, Herra. Mitä tahansa se onkin, Herra, me olemme Sinun. Me jätämme itsemme Sinun käsiisi, Herra. Ole laupias meille ja anna meille anteeksi ja salli meidän olla Sinun todistajiasi, niin kauan kuin olemme maan päällä. Sitten kun elämä on ohitse, vastaanota meidät ylös Sinun Kuningaskuntaasi. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

428   Jokainen teistä, puhdistakaa jokainen sydämenne. Pankaa syrjään kaikki, jokainen paino. Pitäkää se poissa tieltänne. Älkää antako minkään vaivata teitä. Älkää olko peloissanne. Ei ole mitään, mitä pitäisi pelätä. Jos Jeesus on tulossa, on se juuri se hetki, jota koko maailma on vaikeroinut ja pyytänyt. Jos se on jotakin, mikä on murtautumassa esiin nyt, jonkin uuden tuleminen, uuden lahjan tai jonkin sellaisen, niin se tulee olemaan ihmeellistä. Jos se on tulossa siihen aikaan, että tuo Seitsemän Ukkosenjyrinän ilmestys tullaan paljastamaan Seurakunnalle, miten mennään, minä en tiedä. Minä olen vain tuonut julki sen, minkä näin. Oi, millainen aika! On vakavaa ja juhlallista ajatella sitä.

429   Ja jos olisi aika minun mennä, niin minä olen Sinun, Herra, minä olen Sinun. Kun Sinä olet valmis, tule, Herra Jeesus.

430   Missä se saattaakin tapahtua, tai minä hetkenä se voikin tapahtua, minä olen Hänen. Minä en sano, että kaipaisin lähteä. Minä en halua. Minulla on perhe kasvatettavana. Minulla on Evankeliumi saarnattavana, mutta tapahtukoon se Hänen tahtonsa mukaisesti, ei minun. Hänen tahtonsa mukaisesti. Minä en tiedä.

431   Minä vain ilmoitan teille sen, mitä on tapahtunut. Jumala tulee toteuttamaan sen. Mutta kerron teille mitä sen, minkä näin ja mitä tapahtui. Mitä se merkitsee, minä en tiedä sitä, mutta, miehet, voisiko tämä olla loppu? Oi.

432   Nuo ihmiset ovat nyt läsnä, nuo kuusi ihmistä, joilla oli nuo unet. Eikö ollutkin outoa, ettei niitä ollut seitsemää? On hyvin omituista, että kuusi unta oli johdantona, ja sitten välittömästi näky. Nuo ihmiset ovat täällä. Veli Jackson tässä oli yksi. Veli Parnell oli toinen. Sisar Collins oli yksi. Sisar Steffy oli yksi. Veli Roberson oli yksi. Ja veli Beeler oli yksi. Ja taivaallinen Isä tietää, ettei niitä ollut enempää, jotka koskivat sitä. Heti viimeisen jälkeen, joka oli sisar Steffy, tuli esiin näky. Näettekö te? Näettekö te, miksi olen lähdössä? Näettekö te, miksi minun täytyy mennä? Minun täytyy tehdä se.

433   Ystävät, älkää katsoko minuun. Minä olen teidän veljenne. Älkää kiinnittäkö minuun mitään huomiota, koska minä olen vain kuolevainen. Minun täytyy kuolla niin kuin jokaisen muunkin. Älkää kuunnelko minua, mutta kuunnelkaa sitä, mitä olen sanonut. Se, mitä olen puhunut, on Sanoma. Älkää kiinnittäkö mitään huomiota sanansaattajaan. Tar­katkaa sanomaa. Pitäkää silmänne, ei sanansaattajassa, vaan sanomassa, siinä, mitä se sanoo. Katsokaan siihen.

434   Ja Jumala auttakoon meitä, on minun rukoukseni. No niin, en halunnut tulla ja kertoa teille tätä, mutta en halunnut pitää mitään salassa teiltä.

435   Nyt, niin pitkälti kuin tiedän. Sallikaa minun sanoa se teille. Niin pitkälti kuin tiedän, tulen lähtemään seuraavan kahden tai kolmen päivän kuluttua, keskiviikkoaamuna, Tucsoniin. Minä en mene Tucsoniin saarnaamaan. Minä en mene sinne saarnaamaan. Minä menen Tucsoniin järjestääkseni perheeni kouluun, ja sitten tulen kulkijaksi.

436   Minä menen Phoenixiin ja pidän pienen kokoussarjan, joka luultavasti tulee olemaan vain lyhyitä sanomia. Ja ehkä…

437   Uskon, että he tahtovat minun saarnaavan kokouksessa yhtenä iltana. He eivät puhuneet siitä mitään. He vain sanoivat, että tulisin olemaan siellä. Näettekö, se ei kuulosta minusta kovin hyvältä.

438   Minulla on myös sana NÄIN SANOO HERRA veli Shakarianille. En tiedä, mitä hän tulee tekemään sen kanssa, mutta minulla on sana kerrottavaksi hänelle. En tiedä, mitä hän tulee tekemään. Se on hänen asiansa. Huomasitteko tuota viimeistä Liikemiesten Voice [lehteä]? Sen ei pitänyt olla organisaatio, mutta he ilmoittivat oman uskontunnustuksensa. Organisaatio, silloin minä tipahdan pois. Minä olen ulkona sellaisesta.

439   Nyt, oletettavasti veli Arganbrightin ja veli Rolen, joka oli Washingtonin diplomaatti seitsemän presidentin aikana, täytyy olla Afrikassa. Veli Role, minä ja veli Arganbright tulemme lähtemään heti Afrikkaan joitakin kokouksia varten siellä Etelä-Afrikassa ja Tanganikassa veli Bozen kanssa. Ja sitten tulomatkalla luultavasti sieltä alas Australian kautta, ellei Herra tee jotakin muuta. Mutta ennen lähtöäni tulen olemaan täällä takaisin.

440   Sitten kun tulen sieltä takaisin, jos Jumala ei puhu minulle jollakin toisella tavalla, tulen ottamaan perheeni ja tulen muuttamaan ylös Anchoragen tienoille Alaskaan. Tämä on lounaassa, se tulee olemaan luoteessa. Sitten annetaan heidän jäädä sinne kesäksi, kun alhaalla Tucsonissa on niin kuumaa, että nahkanne palaa selästänne. En usko heidän kestävän sitä. He tulevat ikävöimään kotiin ja olemaan masentuneita. Me emme myy tätä paikkaa. Talo jää sinne huonekaluineen. Minä en tiedä mitä tehdä.

441   Sitten, kun kesä on ohitse, jos Herra suo, haluan lähteä Alaskasta ja tulla alas noin Denverin korkeudelle, keskilänteen. Lounaaseen, luoteeseen ja keskilänteen ja huutaa: “Oi, Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän?”

442   Sillä välin jokainen sanoma, niin pitkälti kuin tiedän, tullaan saarnaamaan juuri täältä, tästä tabernaakkelista. Täällä tulevat ääninauhat olemaan. Täällä on päämaja.

443   Eikä tarkoitukseni ole jäädä perheeni kanssa länteen. Minä tulen etsimään, kunnes löydän sen, mitä Jumala haluaa minun tekevän.

444   Jos se ei selviä tänä vuonna, sitten ensi vuonna. Tulen kävelemään ulos erämaahan ilman vettä ja leipää ja odotan, kunnes Hän kutsuu minua. En voi jatkaa tällä tavalla. Teidän täytyy tulla epätoivoiseksi. Teidän täytyy tulla sille paikalle, että haluatte tietää Jumalan tahdon, ja kuinka te voisitte tehdä Jumalan tahdon, jos te ette tiedä tuota tahtoa?

445   Minä hapuilen tuon näyn pohjalta, mitä tehdä. Kuljen ympäri lähetyssaarnaajana ja saarnaan evankeliumia, kunnes tuo kutsu tulee. Muistatteko, kun me alussa laskimme tuon kulmakiven? “Tee evankelistan työ”, Hän sanoi. Hän ei sanonut, että olisit evankelista, vaan tee sellaisen työ ehkäpä siihen asti, kunnes on tullut aika jotakin muuta varten, toinen muutos työssä. Se saattaa olla jotakin erilaista. Minä en tiedä.

446   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Olkaa todella varmoja siitä. Olkaa todella varmoja siitä. Ne, jotka rakastavat Herraa.

Ne jotka odottavat Herraa, ovat uudistava voimansa,
He kohoavat ylös kuin kotkan siivillä.
He juoksevat eivätkä väsy.
He kävelevät eivätkä näänny.
Oi, opeta minua Herra, opeta minua Herra odottamaan.

Minä rakastan Häntä ja tiedän, että myös te rakastatte. Nyt, huomenillalla…

447   Uskon tehneeni sen täysin selväksi. Olenko tehnyt sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niin selväksi kuin vain olen tiennyt, miten se tehdään. Siinä on kaikki, mitä tiedän. Siinä on kaikki, mitä tiedän sanoa. Ja jos jotakin siitä tullaan paljastamaan minulle, tulen nopeasti kertomaan sen teille. Tiedän, että te olette kiinnostuneet tietämään. Minä olen kiinnostunut tietämään sen. En tiedä, mitä se merkitsi. En tiedä, minne olen menossa. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Minä vain… Ainoa asia, minkä tiedän, on se, että minä vain menen Jumalan armosta. Hän ehkä tulee kertomaan sen minulle sitten, kun pääsen sinne. Mutta minun osani nyt on mennä. Voi olla etten ole siellä kahta viikkoa ennen kuin jo olen jossakin muualla ja voin olla takaisin täällä. Niin se on. Minä en tiedä. Mutta minä…  

448   Tuossa näyssä minulla oli vaimoni ja lapseni mukanani. Ja se mitä se oli, niin olin peite­tyissä vankkureissa, ja sillä hetkellä kun astuin sinne, olin omassa farmariautossani. Ja sillä tavalla me lähdemme parin päivän kuluttua tietämättä minne olemme menossa, tietämättä mitä tulemme tekemään, kun pääsemme sinne. Me vain menemme.

449   Jumala on meille outo, koska Hänen tiensä ovat tutkimattomat. Hän haluaa tottelevaisuutta.

“Minne olet menossa?”

“Se ei ole sinun asiasi tietää, jatka vain eteenpäin.”

“Mitä Sinä haluat minun tekevän, Herra?”

450   “Se ei kuulu sinulle. Seuraa sinä Minua. Jatka vain kulkemista.”

“Minne tulen pysähtymään?”

“Mitä se sinulle kuuluu? Mene vain edelleen.”

Niinpä tässä minä menen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

Minä…
(Hän on elämäni)
Minä…
(kaikki, jonka puolesta olen elänyt)
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

451   Herrat, onko tämä se aika? [Veli Branham ja seurakunta hyräilevät kertosäkeen Minä rakastan Häntä yhdessä loppuun.] Ja sillä aikaa kun me laulamme se uudelleen, puristakaa jonkun toisen vierellä olevan kättä. Sanokaa: “Veli, sisar, rukoile puolestani. Minä rukoilen puolestasi.”

Minä…

452   [Veli Branham kääntyy ympäri.] Rukoile puolestani, veli Neville. [Veli Neville sanoo: “Teen sen, veli. Rukoile sinä puolestani, veli. Kiitos.”] Todella vilpitöntä. [Joku sanoo: “Jumala siunatkoon sinua, veli Branham.”] Rukoile puolestani, veli. Rukoile puolestani, sisar, Rukoile puolestani. [Veli Branham hyräilee laulua Minä rakastan Häntä.]

Ja lunasti…

453   Rukoile, rukoile puolestani…?… Rukoile puolestani…?… Rukoile puolestani…?… Rukoile puolestani.

…Golgatan Puul’.
Sillä minä…

Kohottakaamme nyt kätemme Hänen puoleensa.

…Minä rakastan… (Todellinen rakkaus!)
Koska Hän ensin rakasti mua,

Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan
Kyllä, minä rakastan Häntä… 
(Koko sydämestäni!)

454   Seuraa sinä, veli Neville. Minä menen taakse. Ilmoita kokouksen ajankohta. [Veli Neville jatkaa laulun Minä rakastan Häntä laulamista seurakunnan kanssa ja päättää kokouksen.]

62-1230M ABSOLUUTTI (Absolute), Jeffersonville, Indiana, USA, 30.12.1962

62-1230M ABSOLUUTTI
(Absolute)
Jeffersonville, Indiana, USA, 30.12.1962

1          Olen niin onnellinen ollessani täällä tänä aamuna ja kuullessani tämän kehotuksen, juuri kun olin tulossa puhujanlavalle. Olen pahoillani, että olen myöhässä, mutta nuo sairaat siellä takana ja autot ja ambulanssi, ja minun täytyi tavoittaa, ne jotka eivät voineet päästä sisälle, näettehän, ennen kuin itse pääsin sisälle.

2          Nyt, tuo sisar, jolla on tuo pienokainen, jos hän ei voi tulla takaisin tänään iltapäivällä. Haluan saarnata myös tänä iltana, jos Herra suo. Jos hän ei voi silloin tulla uudestaan lapsen siunaamista varten, koska olen seissyt niin pitkään tällä kerralla, niin sanokaa hänelle, että hän voi nyt tuoda lapsen tänne. Mutta jos hän voi tulla takaisin tänä iltana, se sopisi meille hieman paremmin. Mutta miten vain hänelle sopii, mitä vain tahansa. Jos hän ei voi tulla takaisin, niin otamme nyt tuon pikkumiehen ja vihimme hänet Herralle. Ja nyt kaikki nämä… Sillä aikaa kun jatkan puhumista, jos hän haluaa tulla nyt, tämä olisi se aika.

3          Nyt, tänä iltana on hyvin erikoinen… Haluan puhua tänä iltana eräästä aiheesta, profeetallisen sanoman aiheesta: Miehet, onko tämä se aika? Niinpä jos Herra suo, haluan puhua tuosta aiheesta tänä iltana: Onko tämä se aika, miehet? tai Miehet, onko tämä se aika? mieluumminkin. Ja sitten haluan käyttää tätä tilaisuutta seurakunnan läsnä ollessa, joka… Monia asioita on tapahtunut muutamien viimeisten päivien aikana, ja ne osoittavat johonkin suureen, johonkin, jota en ymmärrä. Mutta me olemme aina… Ihmiset eivät voi käsittää Jumalan teitä, joten meidän täytyy vain vaeltaa uskossa. Jos joku voisi selittää Jumalan, silloin ei enää tarvittaisi uskoa, koska silloin teillä olisi tieto. Mutta me vain vaellamme uskossa.

4          Ja tänä aamuna ajattelin yrittää pitää aivan tavallisen evankelisen kokouksen, koska jotenkin mieleni muuttui, kun tulin tänne ja näin niin monien seisovan, jotka olivat odottaneet niin pitkään. Ja sitten tänä iltana täällä on ehkä vähemmän ihmisiä, ja silloin voin jatkaa sen kanssa, mitä haluan sanoa.

5          Yhden asian haluan ilmoittaa, kun moni teistä on kokoontunut yhteen. Se on jotakin, josta en ole ilmoittanut viimeisten pari viikon aikana. Sitä, että teidän rukouksiinne on vastattu koskien tuota verojuttua, joka minulla oli hallituksen kanssa. Se on selvitetty. Ja niinpä me olemme… Se on nyt kaikki ohitse. Niin kuin monet teistä ymmärtävät, niin heillä oli minua vastaan nuo shekit, jotka oli kirjoitettu kampanjoita varten. Ja kuitenkin he yrittivät sanoa, että ne kuuluivat minulle, ja he halusivat laskuttaa minulta kolmesataa viisikymmentätuhatta dollaria sen takia, että ne olisivat olleet minun henkilökohtaista omaisuuttani. Eikä niin ollut, se oli noita kampanjoita varten. Ja seurakunta on tietoinen siitä. Te kaikki tiedätte sen. Ja lopulta he olivat tulleet siihen pisteeseen että…

6          Minä kerron teille vain pääkohtia siitä, mitä tapahtui. He olivat kolmesta viiteen vuoteen, luulisin että lähes viisi vuotta, tutkineet tapausta edes takaisin ja ottaneet selvää maineesta ja kaikesta. Mutta olen niin kiitollinen, että he eivät voineet löytää minua vastaan mitään, joten he eivät voineet nostaa syytettä minua vastaan. Niinpä heillä ei ollut mitään mistä olisivat voineet syyttää. He sanoivat, niin arvelisin, että se johtui vain omasta tietämättömyydestäni. Mutta hyvin vähän tietoisena laista, niin kun he toivat minulle näitä shekkejä, niin minä panin niihin nimeni ja sijoitin ne kampanjoihin. Mutta sitten, koska nimeni oli niissä, ne olivat minun omiani. Näettehän? Ei väliä… He sanoivat: “Se oli oikein hienosti tehty sinun puolelta, mutta ne olivat sinun, ja sitten sinä annoit ne seurakunnalle. Niin pian kuin sinä panit siihen nimesi, se oli sinun. Ei ole väliä sillä, mihin tarkoitukseen ne olivat tarkoitetut, ne oli kirjoitettu sinulle.” Niinpä, jos he olisivat panneet, kirjoittaneet siihen poikittain “henkilökohtainen lahja”, se olisi ollut kunnossa, mutta he kirjoittivat vain “William Branham”, näettekö, ja kun minä panin nimeni siihen, niin siinä sitä oltiin, siinä kaikki. Niinpä he olivat… Ja sitten lopulta rukouksella…

7          Ja sitten äskettäin, tiedättehän, minä näin näyn, että joku suuri, tumma, savuinen, nokinen mies, jolla oli suomut aivan kuin alligaattorilla, liikkui minua kohden rautaisin sormin. Minulla oli pieni veitsi, tällä tavalla, ja hänessä luki Yhdysvaltain Hallitus. Enkä minä voinut tehdä mitään, olin avuton. Ja sitten Herra tuli näyttämölle, ja se voitettiin. Ja te muistatte minun kertoneen sen teille kauan sitten.

8          Ja he tarjosivat minulle kompromissia eräänä päivänä. Ja asianajajani, herra Orbison New Albanyssa ja Ice & Miller Indianapolista, jotka hoitavat veroasioita, soittivat minulle ja pyysivät tulemaan sinne. Ja minä menin sinne vaimoni, veli Robersonin ja tämän seurakunnan luotettujen kanssa. Me kaikki menimme sinne, ja he kertoivat meille, että hallitus oli halukas kompromissiin.

9          Ja minä sanoin: “Jos minä olen jollekin jotakin velkaa, tulen maksamaan sen heille parhaani mukaan, mutta”, minä sanoin, “minä en ole sitä velkaa.” Ja minä sanoin: “Minä, se on, rehellisesti. Jumala tietää. Ja miksi he eivät sitten nosta minua vastaa syytettä, jos olen syyllinen?” Minä sanoin: “Heillä on ollut viisi vuotta aikaa yrittää tehdä se, eivätkä he ole löytäneet mitään, minkä avulla tehdä se.” Niinpä minä sanoin: “Ei, minä yksinkertaisesti en maksa sitä, ennen kuin on todistettu, että olen sen velkaa.”

10     Ja sitten tuo lakimies vei minut sisälle ja puhui minulle ja sanoi: “Me voimme koettaa viedä tapauksen oikeuteen. Hallitus tulee tekemään niin.” Ja hän sanoi: “Kun he tekevät niin, niin ainoa asia, jonka he voivat löytää sinua vastaan on se, että sinä…” Mitä minä, miten olin tehnyt sen. Minä en vain…

11     Minä en yksinkertaisesti tiennyt mitään kirjanpidosta, joten minun täytyi tehdä se vain tavalla, jonka ajattelin olevan rehellistä. Eikä sitä koskaan pantu pankkiin minun nimissäni, se talletettiin aina seurakunnan nimelle, kampanjoihin ja niin edelleen. Näettehän? Niinpä ei ollut mitään, mitä minä olisin voinut tehdä sille.

12     Ja minä.. Hän sanoi: “No niin, he ovat halukkaita tekemään kompromissin viidestätoista tuhannesta dollarista ja kymmenentuhannen dollarin sakosta.” Ja asianajajan lasku oli viisitoistatuhatta. Se teki minulle yhteensä neljäkymmentätuhatta. Ja niinpä sitten, he halusivat viisi lisää, uskoisin nyt, joten minä menin…

13     Minä sanoin: “Mistä ihmeessä minä voisin koskaan saada neljäkymmentätuhatta dollaria.” Minä sanoin: “Te tiedätte pankkitilini täällä. Siellä on noin sata dollaria tai ehkä vähemmän.” Minä sanoin: “Mistä minä saisin yli neljäkymmentätuhatta dollaria?” Ja minä sanoin: “Minulla ei ole mitään vakuutta. Minulla ei yksinkertaisesti ole sellaista. Siinä kaikki.”

14     Ja hän sanoi: “Herra Branham”, hän sanoi, “tässä se on. Jos me menemme oikeuteen, niin ei ole epäilystäkään, ettemmekö me voittaisi asiaa.” Hän sanoi: “Mutta tässä on… Me voimme voittaa sen, koska tässä on se, mitä me tulemme tekemään. He tulevat väittämään että se kaikki oli sinun, koska sinä allekirjoitit nimesi siihen. Ja he tulevat väittämään, että se oli sinun, vaikka se olikin pantu pankkiin seurakunnan tilille Branham kampanjan nimelle.”

15     Eivätkä he voineet löytää yhtään senttiä, jonka koskaan olisin itse käyttänyt omia tarpeitani varten. Se on totuus. Jumala tietää sen! Täällä on nyt istumassa miehiä, jotka ovat olleet koko ajan mukanani. Ei ollut senttiäkään, jota olisin koskaan käyttänyt itselleni. Se oli kaikki Jumalan Valtakuntaa varten, kaikkialla, jokainen shekki ja kaikki muu.

16     Mutta näettekö sitä? Se ei merkinnyt mitään. Sitä katsottiin ensin kuuluvan minulle ja vasta sitten seurakunnalle, kampanjoille. Ja heillä on tiensä, miten he tekevät sen, tiedättehän, he voivat valmistaa kaiken kaltaisia pakoteitä. Niinpä minä sitten sanoin: “Mutta minä en yksinkertaisesti tule tekemään sitä.”

17     Ja hän sanoi: “Mutta jos me voitamme tapauksen, niin että minä ilmoitan ne henkilökohtaisina lahjoina. Näettekö? Minä tulen ilmoittamaan ne hallitukselle ‘henkilökohtaisina lahjoina’.” Ja hän sanoi: “Sitten, kun teen niin, tulevat kaikki, jotka ovat yli kymmenentuhatta dollaria, olemaan perintöä, ja sitten sinä tulet suoraan takaisin siihen uudestaan. He ovat oleva sinussa kiinni toiset viisi vuotta tarkistaakseen ne kaikki.” Näettekö? Kun te kirjoitatte shekin, se menee selvitykseen. He ottavat valokopion tuosta shekistä. Tietenkin myös kaikki minun shekkini menivät sen lävitse. Niinpä he sanoivat: “Siinä he saavat sinut jälleen kiinni.”

18     Ja hän sanoi: “Eräs toinen asia, herra Branham, jos sinut koskaan pannaan sillä tavalla hallituksen tutkimuksen alaiseksi, niin ei ole väliä sillä, mitä sinä koskaan teet, yleisön silmissä sinä olet rikollinen.” Näettekö? Ja siinä kaikki.

19     Katsokaa tätä baptistisaarnaajaa täällä Mississippissä. Tuo mies… Joku nainen sanoi hänen tulleen sisälle ja loukanneen häntä. Ja hän toi todisteita kaikkialta ympäri maata, ettei hän edes ollut tuossa kaupungissa moniin päiviin ennen tuota päivää tai sen jälkeen, jonka takia tuomari halusi kääntää asian ympäri, niin että hän olisi asettanut tuon naisen syytteeseen skandaalista. Mutta hän sanoi: “Antaa hänen mennä.”

20     Ja kun se oli pantu Monitor testiin ympäri maata, niin tiedättekö, mitä tapahtui? Seitsemänkymmentäviisi prosentti amerikkalaisista sanoi: “Ei savua ilman tulta.” Ja tuo miesparka, joka oli aivan yhtä viaton siihen, kuin mitä minä tai kuka tahansa muu olisi, joutuu kantamaan sitä loppuelämänsä päivät, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista tekemistä sen kanssa.

21     Minusta tuntui jonkin aikaa hyvin pahalta, kun ajattelin kuinka uhraan elämäni Jumalan Valtakunnalle ja yritän saada teidät ihmiset maksamaan veronne ja tekemään asioita ja tekemään sitä, mikä on oikein, ja yritän saada rikollisista oikeita miehiä, ja sitten minut pantaisiin esille aivan kuin olisin itse rikollinen. Minä ajattelin: “Mitä maailmassa olen tehnyt?”

22     Ja sitten se tuli minulle, ja katsoin sitä Raamatusta. Poikkeuksetta jokainen mies Raamatussa, jolla joskus oli ollut jonkinlainen hengellinen virka, jos Saatana ei voinut saada heitä kiinni moraalin tai jonkin muun asian perusteella, he joutuivat hallituksen käsiin. Menkää taaksepäin minne tahansa te haluatte, koko matkan aina Moosekseen, Danieliin, heprealaisiin lapsiin, Johannes Kastajaan, Jeesukseen Kristukseen, jonka hallitus tappoi kuolemanrangaistuksella, Paavaliin, Pietariin, Jaakob Vanhempaan, Jaakob Nuorempaan. Jokainen heistä kuoli hallituksen tappamana.

23     Koska jokainen hallitus on Saatanan istuin. Jeesus sanoo niin. Raamattu sanoo niin. Näettekö? Jokainen hallitus on perkeleen hallitsema. On tuleva hallitus, joka tulee olemaan Kristuksen hallitsema, mutta se tapahtuu Tuhatvuotisvaltakunnassa. Mutta nämä nykyiset hallitukset, ei ole väliä sillä, kuinka hyviä me ajattelemme niiden olevan, ne ovat Saatanan hallitsemia. “Nämä valtakunnat”, hän sanoi, “ovat minun. Minä teen niiden kanssa mitä tahdon. Minä annan ne sinulle, jos palvot minua.”

24     Jeesus sanoi: “Mene pois, Saatana! ‘Sinun on palvottava Herraa, ja Häntä yksin sinun on palveltava.’”

25     Ja sitten lannistuin. Vaimoni kuuntelee minua ja hän tietää sen. Menin kotiin ja sanoin: “Ei koskaan! Jos olisin sen velkaa, maksaisin sen. Minä en ole sitä velkaa, enkä yksinkertaisesti tule maksamaan sitä. Siinä kaikki.” Minä sanoin: “Ja joka tapauksessa, miten voisin sen maksaa?”

26     Niinpä menin kotiin ja sanoin: “Meda, pese lasten kasvot ja pane heidän vaatteensa valmiiksi, minä lähden.” Minä sanoin: “He eivät edes halua… Kaikki on yksinkertaisesti ylösalaisin.”

27     Ja minä sanoin: “Mitä minä olen tehnyt? Sano se minulle!” Ja sanoin: “Vielä mitä, minäkö maksaisin neljäkymmentätuhatta dollaria? Whew! Käsitätkö, mitä se merkitsee minulle!”

Ja hän tuli niin kuin mukavan pikkuvaimon tulee tulla ja sanoi… Minä sanoin: “Minä lähden!”

28     Hän sanoi: “Luuletko, että siitä olisi mitään hyötyä? Oletko vielä rukoillut sen puolesta?”

29     Minä ajattelin: “No niin, ehkä minun on parasta rukoilla uudestaan.” Menen takaisin sisälle, ja näytti aivan kuin Hän olisi puhunut minulle eräästä Kirjoituksesta.

30     Meidän tulee aina tarkata Kirjoitusta, mitä Jumala teki sen kanssa. Näettekö?

31     Ja yhtenä päivänä Hänelle esitettiin kysymys, tiedättehän, yrittäen asettaa Hänet syytteeseen hallitusta vastaan. He sanoivat: “Onko oikein, että me, vapaat juutalaiset, maksamme veroa keisarille?”

Hän sanoi: “Onko teillä penniä?” Hän sanoi: “Kenen kaiverrus siinä on?”

He sanoivat: “Keisarin.”

32     Hän sanoi: “Antakaa silloin keisarille ne, mitkä ovat keisarin, ja Jumalalle ne, jotka ovat Jumalan.”

33     Ja minä ajattelin sitä. Olin avannut Raamatun ja lukenut sen. Minä ajattelin: “Totisesti, Herra, se on oikein! Mutta tämä ei kuulu keisarille. Tämä oli Sinun, se ei ollut Keisarin. Jos se olisi ollut minun, ja minun täytyisi maksaa lisää veroja tai jotakin, niin kyseessä olisi eri asia. Se siellä kuului keisarille, mutta tämä, tämä on Sinun. Näettekö? Eikä se alusta alkaenkaan ole kuulunut keisarille.”

34     Tiedättekö, Hänellä on aina vastaus Sanassa. Luin vain hieman pidemmälle, ja Hän sanoi: “Sanohan, Simon, eikö sinulla satu olemaan ongenkoukkua ja siimaa taskussasi? Näettekö? Sinähän kuljetat aina pientä koukkua ja siimaa mukanasi. Minä juuri tein talletuksen tänä aamuna siellä virralla, kalapankissa, tiedäthän.” Hän sanoi: “Minä tein talletuksen, ja pankkiiri tulee varmasti antamaan sen, mitä hänellä on. Mene vain sinne ja heitä onki veteen, ja kun tulet pankkiin, avaa sen suu, näettekö, ja hän on antava sinulle kolikon. Älkäämme loukatko heitä. Älkäämme antako heille aihetta loukkaantumiseen. Näettekö? Mene maksamaan se, Simon. Se tulee olemaan Minun ja sinun puolestasi.”

35     Minä ajattelin: “Totta, Jumala, Sinulla on kalapankkeja ja kaikkea muuta ympäri maata. Minä en tiedä, miten se voisi tapahtua.”

36     Ja me menimme alas; sain veljiä täältä seurakunnasta, jotka takasivat minut, ja allekirjoitin sen, ja sain neljäkymmentätuhatta dollaria ja maksoin sen pois.

37     Menin kotiin. Halusin olla varma siitä, miten kirjoitin tuon shekin, jos he vielä joskus tulisivat takaisin kimppuuni uudestaan. Sanoin siinä: “Tämän perusteella olen vapaa kaikista veroista. Heidän on parasta hyväksyä se, muuten he todella tulevat olemaan sotkussa sen jälkeen.” Soitin jatkuvasti pankkiin nähdäkseni tekisivätkö he sen.

Ja lopulta Bob sanoi minulle, hän sanoi: “Billy he tekivät sen.”

38     Ja minä menin ja panin käsivarteni vaimoni ympärille. Minä sanoin: “Kultaseni, olen vapaa!” Millainen tunne onkaan olla vapaa.

39     Ja niinpä voin maksaa sen nyt takaisin. He tekivät sen minulle todella helpoksi. Voin maksaa sen takaisin neljätuhatta dollaria vuodessa. No niin, en voi enää laiskotella, ihmiset, minun täytyy mennä töihin. Niinpä minä… Kestää kymmenen vuotta ennen kuin saan sen maksettua takaisin, jos Jeesus ei tule. Ja kun Hän tulee, silloin kaikki velat ovat joka tapauksessa selvitetty. Niinpä sitten, toivon, että te kaikki, minä… Teidän rukouksenne… Ja tänä iltana tulen jatkamaan sen suhteen vähän lisää. Mutta teidän rukouksenne olivat ne, jotka auttoivat minua. Kiitos teille, niin paljon. Jumala siunatkoon teitä. Ei ole väliä sillä, missä me saatammekaan olla, minä en tule koskaan unohtamaan sitä.

40     Tänä iltana, jos Herra suo, haluan puhua joistakin tosiasioista, jotka tiedän, ja olkaa varmoja, että tulette. Muistakaa nyt: Miehet, mikä aika se on?

41     Nyt me tulemme… Uskon, että he ovat varanneet täyden ohjelman loppuviikoksi, ja kokoukset ovat tänään ja tänä iltana ja maanantaina. Ja maanantai-iltana on valvontakokous. Ja sitten tulee tiistai, Uudenvuodenpäivä, jos olette kaupungin ulkopuolelta, voitte mennä takaisin kotiin.

42     Ja meillä tulee olemaan täällä joitakin hienoja saarnaajia tuota kokousta varten, suuri ryhmä hienoja puhujia. Ja jokainen tulee puhumaan vuorotellen aina keskiyöhön asti, ja johonkin aikaan he ottavat ehtoollisen. Jos se on ohjelmassa, en tiedä, tekevätkö he sen tällä kerralla tai eivät. Silloin kun huudetaan ja hoilataan ja ammutaan ja ryypätään ja hälistään, me otamme Ehtoollisen, aamen, ja aloitamme Uuden Vuoden Ehtoollisella. No niin, olette kaikki kutsuttuja, ja toivon, että taivaiden Jumala tulee antamaan teille tilaisuuden viipyä täällä, jos te voitte.

43     Nyt, ennen kuin lähestymme Sanaa, haluan sanoa myös tämän. Kiitän todella tätä seurakuntaa, sen jäseniä, tästä hienosta vaatekerrasta, jonka te ostitte minulle. Kiitos teille oikein paljon. Se merkitsee minulle niin paljon. Kaikki teidän korttinne ja asianne koko joulun ajalta ja nuo lahjat, jotka te lähetitte perheelle, ja, oi, ne olivat minulle arvaamattoman kalliita. Ne todella koskettivat sydäntäni, mikään muu ei olisi voinut tehdä sitä sillä tavoin, kun tiesin niiden tulevan teiltä. Ja niinpä jotkut lähettivät minulle jotkin joululahjoistaan rahana.

44     Ja jotkut heistä lähettivät sellaisia. Eräs veli lähetti minulle lompakon, jonka hän oli tehnyt ja jossa oli minun nimeni. Ja pienen takinneulan, jossa te näette katsoessanne Herran rukouksen. Ja, oi, sen kaltaisia asioita, ne yksinkertaisesti ovat aarteita. Vaimoni ja minä ja lapset haluamme sanoa teille paljon kiitoksia. Se on niin vähäistä, mutta haluan sanoa tämän, tämä on suurinta, mitä mielestäni kukaan voi sanoa: “Jumala siunatkoon teitä.” Ei ole mitään, mikä voisi olla yhtään suurempaa.

45     Ja nyt, näille veljille täällä seurakunnassa, jotka ostivat minulle tuon kiväärin. Minulla on puku ylläni, joten en voinut tuoda tuota kivääriä kirkkoon. Mutta se oli… Silloin heillä todella olisi jotakin minua vastaan, vai mitä? Niinpä minä todella kiitän teitä, veljeni. Ja aioin mainita heidän nimensä teille. Mutta yksi veljistä oli eilen luonani. Hän sanoi: “Oi, älä kiitä minua, veli Branham. Se veisi siitä pois kaiken ilon.” Näettekö? Niinpä ajattelin: “Ehkä muut heistä ajattelevat samoin.” Mutta minulla on teidän nimenne. He kirjoittivat sen koneella. Tulen aina muistamaan sen, ja Herra siunatkoon teitä suuresti.

46     Ja tiedättekö, kun haluan rentoutua, menen sinne huoneeseeni ja elän sen kaiken uudestaan. Kun olen niin umpikujassa, etten voi mennä yhtään pidemmälle, ajattelen silloin jotakin metsästysmatkaani, jonka tein jonnekin, tai jotakin, minne menin kalastamaan. Minä arvostan sitä. Jumala siunatkoon teitä.

47     No niin, voisimmeko kumartaa päämme hetkeksi, kun lähestymme Sanaa! Olen varma, että täällä on tänä aamuna myös pyyntöjä, liian monia luettavaksi juuri nyt, niinpä kun päämme ovat kumarrettuina, jos teillä on erikoinen pyyntö, niin vain pitäkää sitä sydämellänne ja kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Jumala, Sinä tiedät, mitä minä ajattelen juuri nyt.”

48     Herra Jeesus, Sinä näet jokaisen käden ja Sinä tiedät, mitä sen takana on. Tuon käden alla on pyyntö. Ja me tulemme nyt kunnioittavasti elävän Jumalan Valtaistuimen tykö tuota suurta valkoista helminauhaa pitkin, joka ulottuu läpi ajan sinne, missä Jehova Jumala istuu, ja missä Kristuksen Veri lepää alttarilla. Ja me puhumme tuon Veren ylitse niin kuin Hän sen sanoi: “Pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, ja se tullaan antamaan teille.” Etkö kuulisi tänä aamuna, Jumala, ja vastaisi heidän pyyntöihinsä? Minä tänä päivänä rukoilen yhdessä heidän kanssaan, että Sinä soisit sen.

49     Tässä on nenäliinoja, Herra, jotka sairaat ja vaivatut… Ja meille on opetettu Raamatussa, että he veivät Pyhän Paavalin päältä nenäliinoja ja esiliinoja ja asettivat ne sairaiden päälle, ja saastaiset henget lähtivät heistä ulos, ja taudit lähtivät pois. Ja, Isä, niin kuin olemme pitkän aikaa tienneet ja me varmasti tiedämme, että me emme ole mikään Pyhä Paavali, mutta loppujen lopuksi, meistä tuntuu, ettei kyse ollutkaan Pyhästä Paavalista Kristuksesta, joka oli hänessä. Ja Sinä olet Kirjoitusten mukaan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Nyt, nämä ihmiset uskovat, Herra, että jos me pyydämme Jumalalta, ja he vievät nämä nenäliinat ja laskevat ne sairaittensa päälle, niin he tulevat terveiksi. Rukoilen, että niin tulee tapahtumaan, Herra. Kun nämä nenäliinat on laskettu sairasten päälle…

50     Niin kuin Israel, kun se oli kerran täyttämässä velvollisuuttaan ja oli menossa luvattuun maahan, Punainen meri oli heidän palveluspolkunsa tiellä, mutta Jumala katsoi vihaisin silmin alas tuon Tulipatsaan lävitse, ja tuo meri pelästyi ja veti takaisin aaltonsa, vetensä, ja Israel kulki sen lävitse kuivaa maata myöten luvattuun maahan.

51     Nyt Herra, katso tänään Jeesuksen Veren lävitse. Ja Sinä näet tämän uskon teon, jonka me teemme täällä tänä aamuna. Ja voikoon Saatana pelästyä ja vetäytyä pois. Ja voikoon jokainen näistä läsnä olevista pyhiinvaeltajista ja jokainen, jonka päälle nämä nenäliinat lasketaan, avautukoon tie ja siirtyköön sairaus pois, ja voikoot he matkata kohden luvattua maata ja olla Pyhän Hengen, Tulipatsaan, johtamia. Suo se, Herra.

52     Nyt, siunaa kokoukset, sanat, sisältö, lukeminen, ja voikoon Pyhä Henki ottaa Sanan tänä aamuna ja suloisesti jakaa Sen itse kullekin meille, Herra, kun me kasvamme lähemmäksi jotakin suurta, valtavaa jotakin, josta me emme tiedä, mitä se on. Sydämemme ovat oudolla tavalla liikutettuja, Herra, ja me rukoilemme nyt, kun me kunnioittavasti lähestymme Sinua ja Sinun Sanaasi, että Sinä selittäisit meille Sen tarkoituksen. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Nyt tänä iltana, älkää unohtako sitä: Aika, mikä aika on?

53     Ja nyt tänä aamuna haluan teidän, joilla on Raamattunne, menevän kanssani Kirjoituksiin, tai voitte merkitä sen muistiin, jos tahdotte, mistä haluamme puhua muutaman hetken. Ja se löytyy Apostolien Teoista. Voimme ehkä lukea kaksi tai kolme paikkaa. Ap.t. 26:15 ensin aluksi.

54     Ja sitten me haluamme lukea Ap.t. 23:11. Ja te voitte lisätä muistiinpanoihinne Filippiläiskirje 1:20, jos tahdotte, vaikka minulla ei luultavasti olekaan aikaa lukea sitä. Ne puhuvat kaikki samasta asiasta.

55     No niin, Ap.t. 26:15, siellä lukee tällä tavalla:

Ja minä sanoin: Kuka sinä olet, Herra? Ja hän sanoi: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi, sillä minä olen ilmestynyt sinulle tätä tarkoitusta varten tehdäkseni sinusta palvelijan ja myös näiden näkemiesi asioiden todistajan ja niiden asioiden, joissa minä tulen ilmestymään sinulle.

Minä pelastan sinut kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden tykö nyt sinut lähetän.

Jotta avaisit heidän silmänsä, ja he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan tykö, niin että he voisivat saada synnit anteeksi ja perinnön niiden joukossa, jotka pyhitetään uskolla, joka on Minussa.

Tämän jälkeen, oi kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematon taivaalliselle näylle,

vaan tein heille tiettäväksi ensin Damaskossa ja Jerusalemissa ja kautta koko Juudean alueiden ja sitten pakanoille, että heidän tulee tehdä parannus ja kääntyä Jumalan tykö ja tehdä parannuksen soveliaita tekoja.

56     Apostolien tekojen 23 luku ja 11. jae, me luemme jälleen:

Ja seuraavana yönä Herra seisoi hänen vierellään ja sanoi: Ole rohkealla mielellä, Paavali, sillä niin kuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun täytyy todistaa myös Roomassa.

57     Lisätköön Herra pyhät siunauksensa tälle, mitä armollisimman Pyhän Sanan lukemiselle, joka meillä on edessämme.

58     No niin, kuuntelin äskettäin erään miehen puhuvan tai opettavan, ja hän käytti tuota sanaa absoluutti. Ja minä ajattelin: “Se on oikein hieno sana. Kuulen sitä käytettävän niin monta kertaa: ‘Absoluuttisesti.’” Se on …

59     Katsoin sitä Websterin sanakirjasta. Websterin mukaan se on “täydellinen itsessänsä, rajoittamaton voimassansa, ensisijassa lopullinen”. Ja lopullinen on “aamen”. Siinä kaikki. Absoluutti, se on “rajoittamaton voimassa”. Sitä sana absoluutti merkitsee. “Se on täydellinen itsessänsä. Sitä se on. Se on sillä selvä.”

Ja minä ajattelin: “Sehän on loistava asia. Se on ihmeellistä.”

60     Ja nyt, sana on “ajatus ilmaistuna”. Ensin sen täytyy olla ajatus, ja sitten siitä tulee sana, koska te ette puhu sanojanne ajattelematta.

61     Kun me puhumme kielillä, me emme ajattele. Siinä Jumala käyttää ajatuksia. Jumala puhuu ajatuksia meidän huultemme kautta. Me emme ajattele tai tiedä, mitä me sanomme, kun puhumme kielillä, jos se on innoitettua puhumista. Kun te tulkitsette kieliä, te ette tiedä, mitä te sanotte. Te vain sanotte sen. Siinä kaikki. Ymmärrättekö? Kyseessä on Jumala. Ja profetoidessa te ette käytä omia ajatuksianne, Kyseessä on Jumala, koska te sanotte asioita, joita te tavallisesti ette ajattelisikaan sanovanne. Näettekö?

62     Mutta tuo sana absoluutti on “lopullinen”. Ja sen vuoksi uskon, että jokaisella jonkun tulisi olla lopullista. Ja jokaisen suuren saavutuksen takana, mitä koskaan on saavutettu, on ollut absoluutti. Ei ole väliä sillä, mitä se on ollut, sen takana on ollut absoluutti. Ja jokaisella henkilöllä, jotta hän voisi saavuttaa jotakin, täytyy ensin olla absoluutti. Ja siihen te lopulta päädytte, kun te tulette tämän ja tuon kautta, kunnes te tulette tuohon absoluuttiin tai tuohon “aameneen” tai siihen lopullisuuteen. Tai mitä te olette… Teillä on toisin sanoen jotakin, mihin teidän täytyy kiinnittyä. Se on jokaisen saavutuksen lopullinen kiinnityspaalu. Se on jossakin. Se voi kulkea monien eri asioiden kautta, kunnes se pääsee tuohon kiinnityspaaluun, mutta siellä on sille kaikelle “aamen”. Täytyy olla senkaltainen asia. Te ette voi mennä elämän lävitse ilman sitä.

63     Kun te menitte naimisiin, teidän täytyi mielessänne mennä taaksepäin johonkin, kunnes osuitte tuohon kiinnityspaaluun. Sen olisi pitänyt olla rakkaus vaimoanne tai miestänne kohtaan. No niin, hän ei ehkä ole niin sievä kuin Johnin vaimo, tai hän ei ole sitä tai tätä, mutta hänessä on jotakin, mikä koskettaa teitä. Te sanotte: “,Niin ei ehkä ole niin sievä, kuin toiset naiset ovat” tai “hän ei ehkä ole niin komea, kuin toiset miehet ovat”, mutta siellä on oltava jokin absoluutti, millä tavoin tuo henkilö on erilainen kuin muut. Ja se on se, mistä te pidätte kiinni. Ja jos siellä ei ole tuota kiinnityspaalua, tuota absoluuttia, teidän on parasta olla menemättä naimisiin.

64     Me voimme ajatella Raamatussa monia, joilla oli absoluutti. Oi, kuinka me voisimmekaan ottaa heitä, kautta koko Raamatun virran, ja olla täällä yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa emmekä vielä edes koskettaisi sen pintaa, jos ajattelisimme absoluutteja Raamatussa. Esimerkkinä sallikaa minun lyhyesti nimetä yksi tai kaksi heistä.

65     Katsokaa Jobia. Hänellä oli absoluutti. Kaikki meni vikaan tuon miehen kohdalla, vanhurskaan miehen kohdalla. Me emme uskaltaisi sanoa, etteikö hän ollut vanhurskas, koska Jumala sanoi, että hän oli sellainen. Maan päällä ei ollut ketään Jobin kaltaista. Hän oli täydellinen Jumalan silmissä, ja hän itse tiesi sen, koska hänellä oli tämä lopullinen. Hänellä oli absoluutti, kun kaikki näytti olevan häntä vastaan.

66      Hän sairastui. Hänen ystävänsä saattoivat sanoa: “No niin, siinä sitä ollaan Job. Se on todisteena siitä, että sinä teet syntiä. Sinä olet väärässä.” Ja sitten nuo piispat tulivat, kutsuen itseään Jobin lohduttajiksi, ja sen sijaan että olisivat lohduttaneet häntä, he eivät nähneet hänen elämässään mitään muuta kuin syntiä, koska Jumala oli tehnyt hänelle niin kuin oli tehnyt.

67     Ja hänen lapsensa tapettiin. Hänen omaisuutensa poltettiin. Hänen kohdallaan kaikki meni vikaan. Ja jopa hänen oma elämänsä oli vaarassa, kun hän istui tuhkaläjässä ja hänessä oli paiseita päästä kantapäihin asti. Ja jopa hänen mukava, suloinen elämänkumppaninsa, noiden lasten äiti, sanoi: “Sinun pitäisi kirota Jumalaa ja kuolla.” Mutta kaiken sen edessä, Jobilla oli absoluutti!

68     Oi, jospa me sairauden aikana vain voisimme sitoa itsemme tuohon absoluuttiin.

69     Job tiesi tehneensä sen, mitä Jehova oli käskenyt, ja hänellä oli usko siihen, mitä oli tehnyt, koska Jehova vaati sitä. Jos me vain voisimme tehdä niin! Jehova vaati polttouhria hänen syntiensä puolesta. Ja Job oli polttanut uhrin, ei vain itsensä vaan lastensakin puolesta, ja siinä oli kaikki se, mitä Jumala vaati.

“Oi”, te voitte sanoa, “toivoisin, että siinä olisi kaikki se, mitä Hän vaatii tänään.”

70     Vielä vähemmän kuin se. Vain usko Hänen Sanaansa. Ja jos te teette Hänen Sanansa absoluutiksenne, niin te voitte sitoa sielunne jokaiseen Jumalalliseen lupaukseen Raamatussa. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon aallot sinua keinuttavat ympäriinsä, sinä olet yhä sidottu absoluuttiisi.

71     Ja Job piti kiinni siitä. Kun hänen lohduttajansa sanoivat: “Sinä olet tehnyt syntiä”, hän tiesi, ettei ollut tehnyt sitä. Hän oli vanhurskas, koska oli tehnyt Jehovan tahdon. Ja kun hänen kaikki…

72     Tuo mies tuli ja sanoi: “Lapsesi ovat kuolleet.” Toinen tuli ja sanoi: “Kamelisi ovat kaikki poltettu, ja taivaasta tuli alas tuli…”

73     Katsokaa millainen väite hänen häiritsijöillään oli. “Näetkö? Tuli tuli taivaasta. No niin, Job, se todistaa että…” Se ei todista mitään! “Mutta Hän ei olisi tappanut lapsiasi, Job, jos olisit vanhurskas mies.”

74     Mutta Job sanoi: “Tiedän tehneeni sen, mikä oli oikein.” Hän yhä piti kiinni. Hänellä oli jotakin, johon kiinnittää se. Siinä se on. Hän oli vastaanottanut sen. Hän oli tehnyt tarkalleen sen, minkä Jumala käski hänen tehdä, ja hän oli absoluuttisen varma, että kaikki oli kunnossa!

75     Sitten kun hän tuli siihen pisteeseen, että tuo absoluutti kesti, hän alkoi lopulta tuntea sen köyden kiristyvän, joka aikaisemmin oli ollut vapaana, kun aallot keikuttivat. Mutta se alkoi kiristyä, ja Henki tuli hänen päälleen. Hän nousi seisomaan, ja koska hän oli profeetta, hän sanoi: “Minä tiedän Lunastajani elävän!” Aamen! Näettekö? Hän oli kiinnittäytynyt kiinni absoluuttiinsa. Hän oli tullut kosketuksiin. Hän tiesi tehneensä sen, mikä oli oikein, ja jonakin päivänä hänet täytyi vetää siihen. “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä päivänä Hän on seisova tämän maan päällä. Vaikka ihomadot ovatkin hävittäneet tämän ruumiin, kuitenkin minä olen lihassani näkevä Jumalan.” Hän tiesi sen. Silloin hänen absoluuttinsa oli ankkuroitu.

76     Abraham, absoluutti, hän tuli pois Babylonista, tornin luota, Sinearin maahan, missä hän vaelsi isänsä kanssa, joka ehkä oli maanviljelijä. Mutta eräänä päivänä, kun hän oli jossakin siellä kaukana viidakossa ehkä marjastamassa tai tappamassa eläimen ruuakseen, ja jossakin siellä takamailla, Jumala puhui hänelle, kun hän oli seitsemänkymmentäviisivuotias. Ja hän ja hänen vaimonsa Saara, joka oli kuusikymmentäviisivuotias, olivat lapsettomia, heillä ei ollut lapsia. Sitten Jumala sanoi hänelle: “Sinä tulet saamaan lapsen Saarasta, mutta jotta se voisi tapahtua, sinun täytyy erottaa itsesi.”

77     Jumalan lupaukset ovat aina ehdollisia. Teidän täytyy, absoluuttisesti. Ei ole väliä sillä, kuinka periaatteellisesti te olette oikeassa tuon lupauksen suhteen, se on aina ehdollista. Kuinka me voisimmekaan pysähtyä tähän ja kulkea tuntikausia läpi Kirjoitusten ristiin rastiin osoittaaksemme, että nuo ehdot ovat niitä, jotka jotakin merkitsevät. Te voitte olla niin periaatteellisesti niin oikeassa kuin tahdotte, mutta se tapahtuu lupauksen ehtojen mukaisesti, ennalta määräämisen perusteella ja niin edelleen. Huomatkaa!

78     Nyt Abraham, hän uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Kuinka kauhea asia onkaan sanoa sivistyneelle maailmalle, että seitsemänkymmentäviisivuotias mies on kuusikymmentäviisivuotiaan naisen kanssa, ja he olivat eläneet yhdessä nuoruudestaan asti, koska Saara oli hänen sisarpuolensa, ja nyt hän tulisi saamaan lapsen hänestä. Mutta hänellä oli absoluutti. Mikään ei tulisi liikuttamaan häntä.

79     Ja vaikka niin ei tapahtunutkaan ensimmäisen kuukauden kuluessa, hänen absoluuttinsa kesti, koska hän tiesi puhuneensa Jumalan kanssa. Kului toinen kuukausi, toinen vuosi, kymmenen vuotta, ja kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin, kun hän oli sadan ja Saara yhdeksänkymmenen vuoden vanha, hänen absoluuttinsa yhä kesti.

80     Ja Raamattu sanoo, kun hänen muistokirjoituksensa kirjoitettiin: “Abraham ei epäuskossaan horjunut Jumalan lupauksessa, vaan oli vahva ja ylisti Jumalaa.”

81     Miksi? Oletteko koskaan ajatelleet miksi? Hän oli absoluuttisen, positiivisen varma, että ainoa asia, mitä hänen täytyi tehdä, oli erottautua suvustaan. Eikä Jumala koskaan siunannut häntä, ennen kuin hän teki niin. Hän otti mukaan isänsä ja Lootin. Isä kuoli; ja kun Loot oli eronnut Abrahamista, silloin Jumala tuli hänen tykönsä ja sanoi: “Nyt, kulje ympäri maata.” Näettekö?

82     Tottelevaisuus, ehdollinen lupaus, niin aina on Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa. Katsokaahan nyt…

83     Ottakaamme Mooses. Mooses, tuo pakoon juossut palvelija-profeetta, jonka Jumala oli kasvattanut ja kouluttanut faaraon palatsissa. Mooses meni sinne teologisen koulutuksen kanssa ja ensimmäiseksi hän tappoi tuon miehen. Kun tapahtui ensimmäinen pieni virhe, niin Mooses pelkäsi kuollakseen. Miksi? Hänellä ei ollut minkäänlaista absoluuttia, Hänellä oli vain oman äitinsä todistus syntymästään.

84     Hän oli outo lapsi. Hänellä oli äitinsä sana siitä. Hänellä oli kirjakäärönsä, joita he ehkä olivat kirjoittaneet ja kantoivat mukanaan, siitä että Jumala tulisi vierailemaan lastensa tykönä. Hän tiesi, että tuolloin oli sen aika, niin kuin mekin tiedämme nyt.

Me tiedämme, että jotakin oli tapahtumaisillaan.

85     Nyt, Mooses tiesi, että oli tuo aika, ja hän tiesi, että hänet oli valittu sitä varten, mutta hänellä ei ollut absoluuttia. Näettekö?

86     Ja olleessaan eräänä päivänä siellä erämaan takaosassa, kun hän oli jo kadottanut näyn tuosta asiasta, Jumala ilmestyi hänelle palavassa pensaassa ja sanoi: “Mooses, Minä olen nähnyt kansani kärsimykset. Olen kuullut heidän vaikerointinsa ja huutonsa, kun nuo työnteettäjät ovat rangaisseet heitä. Ja Minä olen muistanut lupaukseni. Olen tullut alas vapauttaakseni heidät. Nyt, mene alas Egyptiin.” Voi hyvänen aika!

87     Ja Mooses valitti ja sanoi: “Minä en puhu oikein hyvin. Minun vapautukseni ei ole kovin hyvä. He eivät tule uskomaan minua.”

Hän sanoi: “Mikä on kädessäsi?”

Mooses sanoi: “Keppi!”

88     Hän sanoi: “Heitä se maahan!” Se muuttui käärmeeksi. Hän sanoi: “Nosta se ylös hännästä!” Se muuttui jälleen takaisin kepiksi. Hän antoi Moosekselle vakuuden, vahvistuksen.

89     Kun Jumala antaa absoluutin, Hän antaa aina myös vahvistuksen tuolle absoluutille.

90     Sitten kun Mooses oli siellä Egyptissä, hän heitti maahan keppinsä noiden taikureiden ja faaraon edessä, ja kun myös nuo taikurit heittivät keppinsä maahan, Mooses ei koskaan paennut ja sanonut: “Oi, hyvä on, olin väärässä. Se olikin vain halpa taikatemppu, ja ehkäpä olin väärässä.”

91     Mutta hän tiesi. Hän oli täysin varma, että oli kohdannut Jumalan, ja hän seisoi hiljaa. Sanokaamme, että hän oli tehnyt juuri sen, minkä Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Samoin oli Jobkin tehnyt tarkalleen sen, minkä Jumala oli käske nyt hänen tehdä. Mooses oli seurannut Hänen käskyjään. Sitten vain seiskää hiljaa ja tarkatkaa Jumalan kirkkautta! Mooses oli sidottu absoluuttiinsa, tehtäväänsä, ja hän seisoi hiljaa. Ja kun hän teki niin, hänen käärmeensä nielaisi muut käärmeet. Näettekö? Hän oli sidottu tuohon absoluuttiin.

92     Jumala oli sanonut: “Kun vapautat nuo lapset, sinä tulet palvomaan Minua uudelleen tällä vuorella.”

93     Ja kuinka vihollinen, kaikin mahdollisin tavoin miten hän vain voi, yrittää saada teidät pois tuosta absoluutista.

94     Heti lähtiessään ulos Egyptistä heidät ahdistettiin nurkkaukseen, Punainen Meri oli heidän edessä ja vuoret kummallakin puolella. He tulivat laaksoa pitkin, ja siellä oli Punainen Meri heidän edessään. Ei ollut minkäälaista pakotietä kukkuloiden yli, ei minkäänlaista pakotietä eteenpäin, ja faaraon sotajoukot olivat tulossa heidän takanansa. Millainen paikka seistä paikoillaan!

95     Näettekö, kuinka perkele saa teidät paikkaan, missä ette tiedä mitä tehdä? Mutta muistakaa, jos te olette sidottuja tuohon absoluuttiin, niin se riittää.

96     Mooses tiesi Jumalan luvanneen hänelle: “Sinä tulet palvomaan tällä vuorella, kun tuot heidät ulos. Ja Minä olen tuleva alas ja olen vapauttava heidät sinun kädelläsi ja sijoittava heidät sinne toiseen maahan.” Hän pysyi sen kanssa, ja Jumala lähetti itätuulen ja halkaisi vedet pohjaa myöden, ja he kävelivät ylitse kuivaa maata myöten. Absoluutti!

97      Kuinka me voisimmekaan mennä Kirjoitusten lävitse: Daniel, hänen absoluuttinsa; Sadrak, Meesak ja Abednego, heidän absoluuttinsa; Daavid, hänen absoluuttinsa. Kaikilla oli absoluutti!

98     Paavalilla oli myös se, hänellä, josta me luimme. Hänellä oli Kristus-keskeinen kutsu, ja se oli hänen absoluuttinsa. Siitä syystä hän ei pelännyt, mitä Agrippa tulisi sanomaan. Niin kuin me tiedämme, Agrippa oli juutalainen, ja niinpä kun hän seisoi siellä näiden kuningasten edessä, Jumala oli jo kertonut hänelle, että hän tulisi seisomaan siellä. Niinpä hänellä oli absoluutti ja hän juuri tarkalleen kertoi tuon taivaallisen näyn. Hän sanoi: “Minä en ollut tottelematta sitä. Minä en arvioinut sitä väärin. Minä en käyttäytynyt väärin.” Sen sijaan hän piti kiinni siitä eikä ollut tottelematon, vaan hän toimi juuri sen mukaisesti, sillä se oli absoluutti.

Ja jokaisen Kristus-keskeisen kohdalla, se on teidän absoluuttinne.

99     Nyt, sen jälkeen kun hän oli kohdannut Hänet kasvoista kasvoihin Damaskon tiellä, se oli merkinnyt Paavalille niin paljon.

100Nyt muistakaa, hän oli jo entuudestaan oppinut mies. Hän oli väkevä mies Kirjoituksissa, mutta hänellä ei ollut muuta kiinnityspaalua kuin Sanhedrinin neuvosto, joka tuki häntä, ja joku diplomi joltakin suurelta opettajalta. Hän oli suuri mies omalla alallaan. Mutta hän oli horjuva. Hänen absoluuttinsa oli vain niin luja kuin hänen organisaationsakin oli. Sen lujempi se ei voinut olla. Ja hän työskenteli uskollisesti sille ja otti kiinni kristittyjä ja sitoi heidät ja aiheutti tuhoa heidän keskuudessaan ja jopa kivitti Stefanuksen.

101Uskon, että myöhemmin elämässään, se oli syy siihen, miksi hän meni Jerusalemiin, vaikka tuo profeetta sanoi hänelle: “Älä mene sinne, Paavali, sillä kahleet ja vankeus odottavat sinua siellä.”

102Ja Paavali sanoi: “Minä tiedän sen, mutta minä en mene Jerusalemiin vain todistajana, vaan menen sinne ollakseni valmis kuolemaan Jeesuksen Kristuksen tähden.” Sillä hän tiesi, mitä hän oli tehnyt, ja hänen kunnianhimonaan oli sinetöidä todistuksensa omalla verellään, kuolla marttyyrina, koska hän oli tappanut yhden Jumalan marttyyreista.

103Ja nyt hän oli matkalla Damaskoon kaikkine koulutuksineen, istuttuaan tuon suuren opettajan, Gamalielin, jalkojen juuressa, ja hänelle oli opetettu kaikki juutalaisesta uskonnosta. Ja kaiken sen kanssa hän vielä oli häilyvä eikä hänellä ollut kykyä tehdä määrättyjä asioita. Ja yhtäkkiä siellä oli Valo ja jylinä, ehkä ukkonen, ja häntä lyötiin, ja hän kaatui maahan.

104Ja hän katsoi ylös. Siellä oli Valo, joka sokaisi hänen silmänsä. Ja kuinka outo asia se olikaan! Kukaan muu ei nähnyt tuota Valoa, ainoastaan Saul. Se oli hänelle niin todellista, että Se sokaisi hänen silmänsä. Hän ei voinut nähdä, hän oli täysin sokea, kun tuo Tulipatsas loisti hänen kasvoihinsa. Ja hän kuuli Äänen sanovan: “Saul, Saul, miksi sinä vainoat Minua?”

Hän kysyi: “Herra, kuka Sinä olet?”

105Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, ja vaikea sinun on potkia näitä tutkaimia vastaan. Mene Damaskoon, ja siellä eräs henkilö tulee sinun luoksesi.” Sitten, noustuaan ja mentyään sinne…

106Tuossa kaupungissa oli eräs profeetta, joka näki näyn, kun hän oli rukouksessa. Ja Ananias tuli Saulin tykö, laski kätensä hänen päälleen, ja hän parantui Jumalallisen parantumisen kautta. Sitten hän nousi, ja hänet kastettiin, hän pesi pois syntinsä ja huusi avuksi Herran Nimeä. Ja silloin hänellä oli Absoluutti. Hän ei enää sen jälkeen ollut koskaan sama. Hän meni suoraan seurakunnasta seurakuntaan, paikasta paikkaan, ja yritti rakentaa takaisin sitä, mitä oli yrittänyt repiä alas.

107Kuinka tämä kansakunta, kuinka kristillinen maailma tänä aamuna tarvitseekaan sen tyyppistä Absoluuttia. Nuo, jotka käsittelevät uskontunnustuksia ja perinteitä, ovat yrittäneet ihmisopien avulla tehdä kelpaamattomaksi sen, ettei Jumalan Sana olisi sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. He tarvitsevat absoluutin, kokemuksen Elävän Jumalan kohtaamisesta Damaskon tiellä, joka voi parantaa sairaat, nostaa ylös kuolleet ja ajaa ulos perkeleet, tuon aidon absoluutin.

108Paavali tiesi, että jotakin oli tapahtunut. Kukaan ei voinut ottaa sitä pois häneltä. Millään muulla ei ollut merkitystä. Hänet oli kiinnitetty siteillä, ja siinä kaikki. Ei ollut väliä sillä, mitä tuli, hän tiesi olevansa sidottu Kristus-keskeiseen elämään! Oi!

109Se oli erilaista elämää kuin se, mitä hän oli elänyt. Muistakaa nyt, Hän oli ollut uskonnollinen mies.

110Ja joillekin teistä ihmisistä tänä aamuna, ja tiedän teidän käsittävän, että tästä tehdään ääninauha, jota tullaan soittamaan melkein jokaisessa kansakunnassa taivaan alla ympäri maailman. Ja jotkut teistä ihmisistä, jotka olette täällä läsnä, ja jotkut teistä siellä, missä ääninauhoja tullaan soittamaan tulkin välityksellä, joka vie sen afrikkalaisille heimoille, hottentoteille ja muille.

111Ja teille uskonnollisille johtajille, joilla on vain koulutus Raamatusta. Teillä omaatte sen historialliselta näkökannalta ja voitte ehkä kyetä selittämään kaikki nämä asiat. Mutta jos teille ei ole absoluuttia, jos teillä ei ole kokemusta. Ja jos se kokemus, jonka te väitätte teillä olevan, saa teidät kieltämään, ettei jokainen sana tästä ole yhtä todellinen seurakunnalle tänä päivänä kuin, mitä Se on aina ollut. Ja te luotatte filosofian kandidaatin arvoonne tai siihen, mitä tahansa teillä saattaa olla. Jos te luotatte organisaationne ajatuksiin, jotka sanovat: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ja meillä ei ole mitään Jumalallista parantamista. Eikä se Pyhän Hengen kaste, jonka he saivat Helluntaipäivänä, ole tänään ihmisiä varten.” Jos siinä on kaikki se, mitä teillä on, niin kallis veljeni, sisareni, sinä tarvitset Damaskontien kokemuksen!

112Teidän tarvitsee kohdata tämä Elävä Jumala, ei vain jotakin mystillistä ajatusta mielessänne. Ei jotakin väristystä tai jonkin kaltaista aistimusta, vaan opetuksen ja kokemuksen todella aidosta. Sama Jeesus, joka vaelsi Galileassa, on elossa tänä päivänä ja on elossa aina ja iankaikkisesti. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Absoluutin, niin ettei teidän tarvitse ottaa mitään aistimusta tai mitään, mitä joku toinen sanoo, vaan te tiedätte sen itse.

113Ja jos teillä on ollut jokin aistimus, ja jos joku, se on voinut olla todellinen raamatullinen aistimus, ja jos joku yrittää selittää sitä pois teistä ja sanoa, että nuo asiat kuuluvat johonkin toiseen päivään, olkaa varovaisia! Se on totta, olkaa varovaisia! Mutta on tapa, miten te tiedätte sen. Testatkaa se Sanalla. Sana on rakennuspiirustus!

114Jos talo rakennetaan vastoin piirustusta, urakoitsijan täytyy repiä se alas ja rakentaa uudestaan. Sen on oltava piirustuksen mukainen.

115Ei ole väliä sillä, millainen kokemuksenne sitten on, jos jokin teissä sanoo teille, että Raamattu ei ole totta, että Jumalan voima, apostolit, profeetat ja opettajat ja pastorit ja Hengen lahjat eivät ole juuri samoja, kuin mitä ne olivat silloin Helluntaina, kun Se virtasi noiden apostolien kautta, silloin teidän absoluutissanne on jokin vialla. Ja sen täytyy olla sidottu johonkin kirkkokunnalliseen uskontunnustukseen Jumalan Raamatun asemesta. Kun Hän sanoo: “Sekä taivaat että maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani ei tule koskaan pettämään.” Tarkatkaa, millainen teidän absoluuttinne on.

116Te voitte olla täysin varma siitä, että te olette hyvässä yhteydessä pastorin kanssa. Ja te voitte olla täysin varmaa siitä, että te olette yhteydessä aluevalvojan kanssa. Ja te voitte olla täysin varmaa siitä, että te olette yhteydessä piispan tai jonkun toisen seurakuntanne suuren miehen kanssa, mutta jos te ette ole… Teidän absoluuttinne ei ole Jeesus Kristus.

117“Sillä tälle kalliolle Minä olen paneva absoluuttini, eivätkä helvetin portit ole voittava sitä.” Se on hengellinen ilmestys ja tieto siitä, kuka Hän on. Hyvä on!

118Oi, kun te tulette Paavalin tavalla, teillä on sama absoluutti, mikä hänellä oli. Kristus-keskeinen elämä on erilainen elämä kuin se, mitä teillä kerran oli, ja elämää, jota te elätte, saattaa olla hyvinkin uskonnollista.

119Olen kuullut ihmisten sanovan: “Mutta he ovat hyvin uskonnollisia.” Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa!

120Olen nähnyt monissa uskonnoissa todella vihkiytyneitä ihmisiä, jotka ovat siinä monta kertaa vilpittömämpiä kuin tämän päivän tunnustukselliset kristityt. Kun äiti voi ottaa pienen lihavan, mustan lapsensa, suunnilleen tämän mittaisen, ja heittää sen krokotiilin suuhun osoituksena rakkaudestaan jumalaansa kohtaan, niin ihmettelenpä, kuinka vilpitöntä kristillisyys on. Kun joku mies voi vaivata itseään, niin että hän voi panna tuhannen koukkua lihansa lävitse, joissa riippuu vesipalloja, ja joka pitää hänet alhaalla tällä tavalla. Ja hän voi kävellä tulisilla hiilillä niin pitkälti kuin täältä on tuonne tabernaakkelin toiseen päähän. Ja hän kävelee sen edes takaisin, ja ne ovat tulikuumat, kun niihin on puhallettu sillä tavalla, uhreina jumalalleen, jollekin epäjumalankuvalle siellä, jolla on rubiinit silminä, ja niin edelleen. Niin ihmettelenpä, missä kristillisyys on. Uh-huh. Niinpä älkää ajatelko, etteikö se olisi vilpitöntä. Vilpittömyys ei ole Sitä. Vilpittömyys on hyvä asia, jos se kohdistuu oi­keaan asiaan.

121Aivan niin kuin lääkärikin, kun hän antaa lääkettä, hän voi antaa teille vilpittömästi arsenikkia ja hän voi antaa teille vilpittömästi suolahappoa. Ehkä teidän lääkemääräyksenne voi olla väärin valmistettu, ja te saatatte ottaa sen vilpittömyydessä, mutta se ei pelasta elämäänne. Näettekö? Ei koskaan! Teidän on tiedettävä, mitä te teette. Ja kaikki, mikä on Jumalan Sanan vastaista, en välitä siitä, mitä se on, ja kuinka kauan se on ollut olemassa, se on yhä väärin.

122Pietari antoi Helluntaipäivänä Iankaikkisen Reseptin. Hän sanoi: “Tehkää teistä jokainen parannuksen ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahja. Sillä tämä Resepti on teitä ja teidän lapsianne varten ja niitä varten, jotka kaukana ovat, ketä tahansa Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Niin se on! Se on Iankaikkinen Resepti.

123Nyt, joku puoskari apteekkari voi saada sen käsiinsä ja tappaa teidät. Näettekö? Aivan varmasti! Tiedättehän, lääkemääräyksessä on tietty määrä myrkkyä, että se tappaisi tuon bakteerin, ja lääkäri tietää tarkalleen, kuinka paljon teidän ruumiinne kestää sitä. Jos hän käyttää myrkkyä liiaksi, hän tappaa teidät. Ja jos siinä ei ole sitä tarpeeksi, niin mitä se silloin tekee? Teitä ei hyödyttäisi ottaa tuota lääkettä. Hän tietää, mitä ruumiinne kestää.

124No niin, ja samoin on Jumalan lääkemääräyksen kanssa. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon joku muu sanoo, että se täytyy olla tehty tällä tavalla tai tuolla tavalla, älkää uskoko sitä. Kun te seuraatte Sanaa juuri kirjaimellisesti, niin siinä se on. Se on oikein! Pitäkää kiinni Siitä. Nyt meillä on niitä, jotka sanovat, että teidän päällenne täytyy pirskotella. On niitä, jotka sanovat, että teidän täytyy käyttää titteleitä ‘Isä, Poika ja Pyhä Henki’, vaikka mitään sen kaltaista asiaa ei ole Raamatussa. Raamatussa ei ole mitään sen kaltaista paikkaa, jossa ketään olisi koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Se on opinkappale, joka lisättiin roomalaiskatolisessa kirkossa, ja se on tuotu sieltä perinteiden mukana. Me tulemme puhumaan siitä tänä iltana.

125Mutta huomatkaa, kaiken sen keskellä, tuo Resepti yhä pysyy voimassa. Siksi meillä on niin monia sairaita lapsia, koska he eivät kuuntele sitä, mitä Lääkäri on sanonut. Tämä absoluutti, kun te olette kiinnitettyjä Siihen, niin siinä kaikki. Se on Jumalan Sana. Se ei voi pettää.

126Kristillinen elämä, hyvin uskonnollinen, mutta se ei ole Kristus-keskeistä. Niin monilla meistä on sitä tänä päivänä.

127Ja kun teillä on tämä Kristus-keskeinen elämä, se saa teidät tekemään asioita, joita te ette tavallisesti tekisi. Se saa teidät toimimaan erilaisella tavalla kuin miten te tavallisesti toimisitte. En tarkoita sitä, että te toimisitte typerästi. Tarkoitan toimintaa Hengessä, jotakin, mikä on todellista, jotakin, mikä on aitoa. Ja kun te näette jonkun toimivan typerästi, te tiedätte, että he vain teeskentelevät jotakin. He yrittävät vain jäljitellä aitoa asiaa.

128Kun te näette väärän dollarin, niin muistakaa, että jossakin on aito dollari, josta se on tehty. Näettekö? Kun te näette jotakin väärää, se on absoluuttinen varjo jostakin todellisesta. Se on jäljitelmä jostakin aidosta.

129Huomatkaa, se saa teidät tekemään asioita, joita te tavallisesti ette tekisi. Oi, se on jotakin… Te olette varmoja, te olette hyvin varmoja siitä, kun te saatte tämän absoluutin. Te olette täysin varmoja siitä. Te ette ota jonkun muun kokemusta.

130Siitä syystä kristillisyydestä on tullut kuin koulussa olevia pieniä lapsia. He yrittävät kopioida toinen toiseltaan. Ja jos tuo kaveri on väärässä, silloin koko tuo asia on väärin. Näettekö? Silloin koko tuo joukko on väärässä. Voi hyvänen aika, älkää kopioiko. Kohdatkaa Hänet itsensä.

131Eräs hyvä ystäväni, joka seisoo täällä takana, on erään elinikäisen kumppanini poika, nuori Jim Poole. Me kasvoimme yhdessä hänen isänsä kanssa ja kävimme koulua, ja kuinka hieno mies hän onkaan. Nuori Jim ja minä rukoilemme jatkuvasti, että isosta Jimistä tulisi kristitty, todellinen uskovainen. Ja pikku Jim ja minä keskustelimme eilen siitä, kuinka löysimme Jumalan metsissä ja näimme Hänet luonnossa. Siellä te löydätte Hänet, koska Hän on Luoja, ja Hän on luomakunnassaan.

132Ja muistan, kuinka Jimillä ja minulla oli tapana mennä metsästämään. Illan tultua meillä oli tapana ottaa polkupyörämme ja ajaa tätä katua alaspäin.  Ja me pelkäsimme kuollaksemme hautausmaan ohittamista pimeäntulon jälkeen, kun menimme noutamaan itsellemme jäätelötuuttia.

133Ja Jim piti biljardipelistä. No niin, me olimme silloin vain poikia, kymmenen, kaksitoista-, neljätoistavuotiaita. Ja sitten Jim piti siitä, kun hän istui ja luki kertomuksia metsästyksestä ja ansoilla pyytämisestä.

134Ja minä saatoin istua uneksimassa. Ja nähdessäni pienen hökkelin jossakin minulla oli tapana sanoa: “Pojat, tuopa olisi hyvä hökkeli jossakin vuorilla.” Ja minä aina uneksin siitä, että minulla jonakin päivänä olisi jossakin vuorilla hökkeli ja suuri joukko ajokoiria ja joitakin kiväärejä. Minä aina ajattelin: “Jos vain joskus voisin omistaa .30-30 kiväärin.” Ajattelin: “Kuinka maailmassa voisin koskaan omistaa pienen .30-30 kiväärin?”

135Ja joitakin päiviä sitten, kun seisoin katselemassa seinälleni ja näin siellä riippumassa joitakin parhaita kiväärejä, joita ostaa voi, minä ajattelin: “Hämmästyttävä armo!”

136Minä ajattelin: “Minä harjoittelen, jotta pystyn ampumaan, ja pystyn ampumaan hyvin. Ja sitten ehkä joskus teen matkan vuorille, ja joku hyvä metsästäjä tulee ottamaan minut mukaansa. Ollakseni jonkinlainen… Koska hän haluaisi tulla suojelluksi, ehkä hyökkäävää karhua vastaan. Hän ei olisi täysin varma. Joku rikas mies ottaisi minut mukaansa, ja minä vain menisin hänen kanssaan jonkinlaisena henkivartijana. Ehkä jonakin päivänä saisin metsästää Afrikassa henkivartijana. Jos vain voisin harjoitella. Ainoa asia, mitä minä voin tehdä, on harjoitella, että olisin hyvä, luotettava ampuja.”

137Oi, minä ajattelin: “Oi Jumala, ajatella, Sinä olet antanut mi­nun metsästää ympäri maailmaa. Kuinka ihmeellistä!”

Jimillä oli tapana istua lukemassa tuollaista kirjaa. Ja minä sanoin: “Jim…”

Hän sanoi: “Minä rakastan lukea siitä.”

138Minä sanoin: “Jim, se on sitä, mitä joku muu on tehnyt. Minä haluan itse tehdä sitä. Minä haluan tuon kokemuksen!” Kun tulin Kristuksen luo, en halunnut ottaa kenenkään muun kokemusta. Halusin itse kokea sen.

139Muistan kun luin Zane Greyn Yksinäisen tähden harhailija. Revin hajalle kaksi tai kolme äidin varsiluutaa, kun ratsastin laukkaa ympäri taloa tällä puuhevosella. Luin tuon kertomuksen yksinäisen tähden ratsastajasta ja siitä, kuinka hän toi oikeuden Big Bendiin.

140Sitten luin Edgar Rice Burroughsin romaanin Tarzan ja apinat. Äidillä oli vanha karvamatto, hylkeennahkamatto tai jotakin sellaista, jonka rouva Wathen oli antanut hänelle. Ja se oli hänen huoneessaan, ja minä vain otin tuon maton sieltä. Äiti tiesi, ettei tuuli ollut sitä puhaltanut ulos. Ja minä vein sen ulos ja leikkasin siitä itselleni Tarzan-asun ja istuin siellä ylhäällä puussa. Asuin puolet ajastani puussa tämä Tarzan-puku päälläni. Nähtyäni, mitä hän oli tehnyt, myös minä halusin tehdä niin.

141Mutta yhtenä päivänä, Jumalan armosta, sain kiinni tuosta todellisesta Kirjasta, Raamatusta. Sen jälkeen lauluni ja kertomukseni on ollut: “Olla kuin Jeesus, maan päällä kaipaan olla kuin Hän.” Minä en halua olla mikään piispa tai joku suuri mies seurakunnassa, joku paavi tai joku pappi. Minä haluan olla kuin Jeesus. Absoluutti, se tekee teistä erilaisen. Siinä on jotakin, kun lukee Hänen Sanaansa ja… Jokin sydämessänne, te kaipaatte olla Hänen kaltaisensa. Te olette varma…

142Se on sama kuin absoluutti Kristukselle, absoluutti kristitylle, se on kuin… Se on kuin ankkuri laivassa. Kyllä. Teillä täytyy olla absoluutti. Ja Kristus on teidän absoluuttinne. Se on aivan kuin ankkuri, niin että kun te.. Kun meri myrskyää, ja laiva on uppoamaisillaan, teidän ainoa toivonne on heittää ankkuri. Ja sitten, jos laiva heittelehtiikin, ankkuri yhä pitää. Tehän tiedätte, meillä on tuo laulu, olen nyt unohtanut sen tekijän, mutta se on Ankkurini pitää.

143Niin kuin on pienen pojan kohdalla leijaa lennätettäessä, niin kuin olemme monta kertaa opettaneet Ei voida nähdä mitään, mutta hän piti kiinni narusta. Ja eräs ohikulkeva mies sanoi: “Mitä sinä teet, poikani?”

Hän sanoi: “Minä lennätän leijaani.”

Hän sanoi: “Mikä sinulla on kädessäsi?”

Poika sanoi: “Naru!”

144Mies sanoi: “Missä tuo leija on?” Hän sanoi: “En näe sitä. Mistä tiedät, että sinä lennätät leijaa?”

145Hän sanoi: “Voin tuntea, kuinka se nykii.” Näettekö? Siellä, tuon narun päässä, oli absoluutti. Hänelle se oli absoluutti, joten hän pystyi sanomaan lennättävänsä leijaa, vaikka ei voinutkaan nähdä sitä. Hänellä oli ote siitä.

146Samoin on ihmisen kanssa, kun hän on syntynyt Pyhästä Hengestä. Hänellä on ote Jostakin, joka on ankkuroituna sinne jonnekin, eivätkä myrskyt ravistele häntä. Hän tietää, että hänellä on kaikki kunnossa. Hän on ankkuroitu. Hyvä on!

147Nyt jos olemme pienessä aluksessamme ajelehtimassa elämän virtaa pitkin, niin kuin tuo runoilija sanoi:

Elämä ei ole tyhjä uni!
Ja se sielu on kuollut, joka uinailee,
Ja asiat eivät ole sellaisia, miltä ne näyttävät.
Elämä on todellista! Ja elämä on vakavaa!
Ja hauta ei ole sen päämaali.
Sillä: “Tomua olet, tomuksi palaat”,
Niin ei ole sanottu sielusta.

148Oi, minusta se on niin kaunista. No niin, Longfellow kirjoitti tuon Elämän psalmin. Näettekö?

Seilatessa yli elämän virran,
Yksinäinen ja haaksirikkoinen veli,
Nähdessään sen, saa rohkeutta jälleen.

149Näettekö? No niin, me olemme lähteneet purjehdukselle elämän virtaa, ja Kristus, laivalle myrskyn aikana. Kun alkaa myrskytä raskaasti ja alus heiluu, olen iloinen siitä, että minulla on ankkuri, joka pitää kiinni sieltä jostakin esiripun takaa, eikä edes kuolema voi repäistä teitä siitä irti. Te olette sidottuja absoluuttiinne. Kristus on ankkurimme. Mikä Hän on? Hän on Sana. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.”

150Kun me sitten tiedämme, että tekemisemme ovat tarkalleen Sanan mukaisia, me tiedämme, että opetuksemme on tarkalleen Sanan mukaista, lisäämättä tai ottamatta pois mitään, vain Sana. Ja me näemme samojen tulosten elävän elämässämme, samalla tavoin kuin on toistenkin kohdalla, jotka ankkuroituivat tuohon samaan Sanaan, niin silloin teidän ankkurinne pitää. Kun Kristuksen Elämä tulee julki teidän kauttanne melkein samanlaisella lihaksitulemisen tavalla niin kuin se tapahtui Kristuksen kohdalla, koska “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”. Ja te näette kuinka Jumala teissä pitää saman suunnan Sanan kanssa aivan tarkalleen samalla tavoin kuin oli Jeesuksenkin kohdalla. Te näette Hänen Elämänsä. “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette myös te tekevä. Hän, joka uskoo.” Ei hän, joka teeskentelee uskovansa, ei hän, joka luulee uskovansa, vaan “hän, joka uskoo.” “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Miksi? Hänet on ankkuroitu tuohon samaan Kallioon. Mikä oli tuo Kallio? Sana, aina! Teidät on ankkuroitu siihen. Se on teidän Pohjantähtenne, kun olette eksyneet merellä.

151Te tiedätte, että meillä on paljon tähtiä, mutta on vain yksi totinen tähti, joka ei liiku, joka on Pohjantähti, koska se on maan keskipisteessä. Ei ole väliä sillä, oletteko te takapuolella, yläpuolella, missä te olettekin, tuo Pohjantähti on aina sama. Se on teidän Pohjantähtenne. No niin, näettekö te sitä? On paljon tähtiä, jotka liikkuvat paikasta toiseen. Mutta jos te olette merellä, niin jokainen merimies merellä, tai jokainen metsästäjä, joka vaeltelee metsissä, tietää, että Pohjantähti pysyy paikoillaan. Siinä kaikki. Ja siten se on kuin teidän kompassinne. Teidän kompassinne ei osoita Marsiin tai Jupiteriin tai jonnekin muualle. Se osoittaa Pohjantähteen. Miksi? Se on teidän absoluuttinne.

152Oi! Huomatkaa, teidän absoluuttinne. Oi, tulen sanomaan jotakin. Tunnen sen olevan tulossa. Huomatkaa! Minusta tuntuu tällä hetkellä hyvin uskonnolliselta, koska tämä on tuo vakuus. Huomatkaa!

153Teidän kompassinne voi osoittaa vain Pohjantähteen. Se on ainoa, mihin se voi osoittaa. Jos se on todellinen kompassi, se osoittaa Pohjantähteen joka kerta. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

154Sitten, jos teillä on Pyhä Henki, Se voi osoittaa vain Sanaan! Se ei tule koskaan osoittamaan johonkin kirkkokuntaan. Se ei tule koskaan osoittamaan mihinkään uskontunnustukseen. Se ei koskaan tule osoittamaan jonnekin poispäin, vaan Se osoittaa suoraan Sanaan! Minusta tuntuu, että haluaisin huutaa! Pankaa merkille, kyseessä on jokin ihmisen sisäpuolella, joka sykkii. Kun te näette siellä tuon Tähden, Jeesuksen Kristuksen, Sanan, ja te näette sen Hengen, joka teissä on, estävän siirtymisen oikealle tai vasemmalle. Se on ainoa, joka voi… Hän tuli ottamaan Jumalan asiat ja osoittamaan ne, tuomaan ne julki.

155Ja Jeesus sanoi: “Hän tulee tekemään tarkalleen ne asiat, jotka Minä sanon. Hän tulee paljastamaan teille tulevat asiat”, näyttämään ne teille edeltäpäin, ennen kuin ne tapahtuvat. Näettekö? “Hän tulee ottamaan ne asiat, jotka ovat Minun, ja on näyttävä ne teille. Ja sitten, Hän on näyttävä teille tulevat asiat.” Joh. 15.

156Me näemme, että Hän näyttää asioita. Ja Hän ottaa ne asiat, jotka ovat Jumalan, ja näyttää ne teille ja Hän on paljastava teille ne asiat, jotka Jeesus sanoi. Toisin sanottuna Hän on tekevä asian selväksi, tekevä varmaksi, tekevä positiiviseksi. Näettekö? Silloin te tunnette Pohjantähtenne, joka on jokaiselle kristitylle Sana.

157Mikä tahansa, joka on Sanan vastaista! Katsokaa! Sallikaa minun sanoa teille jotakin. Kuunnelkaa tätä tarkasti. Tämä on täydellinen, jumalallinen Jumalan ilmestys, Hänen tahtonsa ja Kristuksen tuleminen. Ja kaikki tässä Kirjassa on täydellistä. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Ja jos jokin vetää teitä poispäin Tästä, heittäkää sellainen kompassi pois, koska se on vain uskontunnustus. Se on vain jonkun organi-… Se on vain paperi, jota te kannatte taskussanne, tai joka riippuu kehystettynä huoneenne seinällä. Se on uskontunnustus! Miehet, etsikää Kompassi, joka osoittaa teidät Sanaan! Aamen!

158Pankaa merkille, kun tämä kokemus kosketti Paavalia, hän meni Egyptiin ja jonnekin Arabiaan ja tutki sitä kolme vuotta. Kunnia! Hänen täytyi olla täysin varma. Ja kun hän oli nähnyt, kun Pyhä Henki oli ohjannut häntä sana sanalta, hän pystyi kirjoittamaan Hebrealaiskirjeen ja osoittamaan asiat noille juutalaisille. Varmasti! Miksi? Hänet oli suunnattu oikein. Pyhän Hengen Kompassi osoitti hänet suoraan Pohjantähteen.

159No niin, jos jokin vetää teitä pois Siitä, teidän on parasta jättää se rauhaan. Se on totta! Se osoittaa Hänen Sanaansa ja yksin Hänen Sanaansa, koska Pyhä Henki tuli tuomaan julki tai vahvistamaan Jumalan lupauksen. Mikään uskontunnustus ei tule tekemään sitä. Mikään organisaatio ei tule tekemään sitä, eivät mitkään vallat tai voimat voi tehdä sitä, ainoastaan Pyhä Henki Sanan mukaisesti, ja Hän on Elämänitu.

160No niin, jos otatte vehnänjyvän, kauniin vehnänjyvän, niin se ei kuitenkaan saa aikaan mitään. Se on kuollut, ennen kuin elämänalkio tulee siihen, ja sitten se tuottaa monia vehnänjyviä.

161Ja Kristus on tuo Elämä, tuo absoluutti. Jos vehnänjyvällä ei ole tuota absoluuttia itsessänsä, se ei tule koskaan nousemaan ylös. Jos tuolla vehnällä ei ole tuota absoluuttia, niin vaikka se ulkonaisesti olisi miten kaunis tahansa, se ei voi elää, koska siellä ei ole mitään mistä elää. Mutta kun se saa tuon absoluutin, voi se katsoa kasvoihin kaikkia arvostelijoita ja sanoa: “Minä tulen uudestaan nousemaan ylös.” Miksi? Koska sillä on absoluutti. Se on siinä itsessään, sen on noustava uudestaan. Ja kun se… “Jos te pysytte Minussa. ja Minun Sanani pysyvät teissä, silloin pyytäkää mitä tahdotte.” Se on tuo Absoluutti.

162Mutta jos teillä on uskontunnustuksia ja kaikkea muuta sidottuna siihen, te ette voi sekoittaa öljyä ja vettä. Te voitte hajottaa ne miten vain haluatte, eivätkä ne koskaan sekoitu, koska ne ovat kaksi erilaista kemikaalia. Ettekä te voi sekoittaa uskontunnustusta ja Raamattua Raamatun vastaisesti. Te ette voi saada kirkkokuntaa ja vapaana syntynyttä uskontoa, tai vapaasti syntynyttä pelastusta, sekoittumaan yhteen. Koska, aivan varmasti, niin kuin Jumala toimii vain…

163Tulen sanomaan sen joka tapauksessa. Jumala ei koskaan riko ohjelmaansa. Hän ei voi rikkoa sitä, koska Hän on ääretön. Ja minä käsitän, tiedättehän, että se on menevä monien ihmisten luo. Ymmärrättekö? Mutta Jumala ei voi rikkoa ohjelmaansa. Hän ei voi tehdä jotakin yhtenä päivänä ja sitten muuttaa sitä ja tehdä jotakin muuta ja sanoa, että Hän oli väärässä tuona päivänä.

164Jumala ei toimi ihmisryhmien kanssa. Jumala toimii yksilön kanssa, koska ihmisillä on erilaisia ajatuksia, heidän luonteensa ovat erilaisia. Ja Jumalan täytyy ottaa tuo ihminen ja ravistella häntä ja vetää hänet ulos omasta itsestänsä, kunnes Hän saa hänet Hänen luonteensa mukaiseksi, ja sitten Jumala toimii tuon henkilön kanssa. Katsokaa sitä koko ajan kautta aikakausien. Nooa ja Mooses, noita profeetoita, heitä ei ollut kahta yhtä aikaa, aina vain yksi, koko matkan kautta ajanjaksojen.

Sen vuoksi jos te sanotte: “Neuvonantajien paljoudessa on turva.”

165Katsokaa, niin kuin äskettäin saarnasin täällä tabernaakkelissa, siellä oli Ahab ja siellä oli Joosafat. Ja heidän tarkoituksenaan oli mennä Ramot-Gileadiin työntääkseen pois. Periaatteessa he olivat oikeassa. Tuo maa kuului heille. Ja vihollinen, syyrialaiset, täytti siellä lastensa vatsat sillä vehnällä, joka oli kuulunut israelilaisten syödä. Se oli Jumalan antama omaisuus. Niinpä periaatteessa se näytti hyvältä. “Lähde kanssani, ja me menemme ja työnnämme heidät pois tuosta maasta.” No niin, se kuulosti kauhean hyvältä. Periaatteessa se oli oikein, mutta se oli ehdollista.

166Joosafat, joka oli hyvä mies, sanoi: “Mutta eikö meidän pitäisi kysyä neuvoa Herralta?

167Ja tietenkin, Ahab, tuo luopio, sanoi: “Mutta, tietenkin.” Rajalinjauskovainen, tiedättehän. Hän sanoi: “Oi, tietenkin minun olisi pitänyt ajatella sitä. Minulla on neljäsataa heprealaista profeettaa, neljäsataa, joita minä ruokin ja joista minä pidän huolta. He ovat parhaita, mitä maassa on. Kutsukaamme heidät luoksemme.”

168Ja kaikki he yhdessä, yksimielisesti sanoivat: “Menkää. Herra on kanssanne.” Periaatteessa he olivat oikeassa, mutta he eivät olleet käsittäneet tuota absoluuttia.

Sitten kun Joosafat sanoi: “Eikö löytyisi vielä yhtä?”

169Ahab Sanoi: “Kyllä, on vielä yksi, mutta minä vihaan häntä.” Hän sanoi: “Hän aina sanoo minusta pahaa”, näettekö, “sano aina, että…”

170Kuinka hän pystyisi profetoimaan hyvää, kun koko Sana, Elia, joka oli ollut ennen häntä, oli sanonut Ahabille: “Koirat tulevat nuolemaan sinun veresi.” No niin, kuinka olisi tuo vahvistettu profeetta voinut sanoa mitään, mikä ei ollut Jumalan tahto? Ja miten oli sanottu, että koirat söisivät Iisebelin, ja hän tulisi olemaan lantana pellolla, niin ettei voitaisi sanoa: “Tässä lepää Iisebel.” Kun sen kaltainen kirous oli miehen yllä, niin kuinka kukaan muu olisi voinut siunata häntä?

171Samalla tavoin on tänään. Kuinka voi joku mies siunata näitä asioita, jotka vievät koko ajan ihmisiä kauemmaksi Jumalasta? On vain yksi asia, joka voidaan tehdä. Teidän on seisottava yksinänne ja kirottava tuo asia Herran Nimessä ja pysyttävä siinä, kun olette ehdottomia.

Ja te sanotte: “Mutta veli Branham, sinä saat ihmiset vihaamaan sinua.”

172Jumala tulee rakastamaan minua. Se on minun absoluuttini. Te ette voi nojata lihan käsivarteen. Teidän on nojattava Sanaan, siihen, mitä Jumala käskee tehdä.

173Kuinka Miika tiesi olevansa oikeassa? Hän odotti, hänellä oli näky. Myös heillä muilla oli näky, mutta tuo näky ei ollut Sanan mukainen. Ja tänään on samalla tavoin. Miika vertasi näkyään Sanaan ja sitten hän näki, että hän ja Sana olivat yhdenmukaisia. Tänään, jos näkynne on vastoin Sanaa, jättäkää se rauhaan, koska se on väärä absoluutti. Miikan absoluutti oli tarkalleen Sanan mukainen, joten hän saattoi seistä ja sanoa sen, minkä hän sanoi, ja uskoa sen.

174Kun he löivät häntä suulle ja sanoivat: “Mitä tietä Jumalan Henki meni pois?”

175Hän sanoi: “Sen te tulette näkemään, kun te istutte sisimmässä kammiossa.” Oikein.

176Hän sanoi: “Kun palaan rauhassa… Pankaa tämä mies sisimpään vankilaan. Ja kun palaan rauhassa”, Ahab sanoi, “niin tulen käsittelemään tämän miehen.”

177Oi, mitä sinä Miika sanot siihen? Sinun pääsi tullaan lyömään irti, kun hän tulee takaisin! Miika seisoi siellä yhtä niin lujana kuin Stefanuskin seisoi. Aamen! Aivan samalla tavoin kuin Herrani, joka mielellänsä meni ristille, ja aivan yhtä vapaasti kuin Daniel leijonien luolassa, tai niin kuin Sadrak, Meesak ja Abednego, kun he menivät tuliseen pätsiin. Täysin varmana Hän seisoi siellä ja sanoi: “Jos sinä ollenkaan palaat…” Miksi? Hän oli ehdottoman varma. “Jos sinä ollenkaan palaat, Jumala ei ole puhunut minun kauttani, ja silloin sinä voit leikata pääni pois.” Hänellä oli absoluutti. Hän tiesi, että hänen kompassinsa, joka oli opastanut hänet tähän näkyyn, oli tarkalleen Pohjantähden mukainen. Kyllä! Hänen ankkurinsa piti. Kyllä, se on tuo Sana ja yksin Se.

Jos teidän absoluuttinne, jos teillä on absoluutti elämässänne…

178Oli aika, tiedättehän, jolloin etiketin mukaisissa asioissa täytyi olla joku absoluutti. En voi muistaa tuon naisen nimeä, mutta koko kansakunta luotti siihen, mitä tuo nainen sanoi. Kirjoittaessani muistiinpanojani unohdin tuon naisen nimen, enkä voinut muistaa, kuka hän oli. Mutta muutama vuosi sitten heillä täytyi olla… Tämä nainen, mitä hän sanoi… Jos hän sanoi, että veistä tuli käyttää vasemmassa kädessä, niin siten asia oli. Se oli absoluutti. Hän oli vastaus siihen kaikkeen. Ja jos te panitte haarukan vasempaan käteenne, silloin te olitte ehdottomasti väärässä. Mikä hänen nimensä olikaan? [Seurakunta vastaa: “Emily Post.”] Oi, sehän hän oli, varmasti. Kyllä, hän se oli. No niin, hän oli pöytätapojen absoluutti. Sen täytyy olla sillä tavalla. Niin kuin me näemme sen monien asioiden suhteen. Mutta me näemme, että niin ei ole enää, voidaan syödä miten tahdotaan. Kyllä! Mutta hän oli pöytätapojen absoluutti. Teidän täytyi tehdä se sillä tavalla.

179Oli aika, jolloin Adolf Hitler oli Saksan absoluutti. mitä tahansa hän sanoikaan. Kun hän sanoi: “Hypätkää!” he hyppäsivät. Kun hän sanoi: “Tappakaa!” he tappoivat miljoonia juutalaisia, kun hän nyökkäsi päätään. Näettekö, mitä tapahtui tuon kaltaiselle absoluutille? Se näytti voimakkaalta, mutta oli vastoin Sanaa.

“Kuinka tiedät, että se oli vastoin Sanaa?”

180Jumala sanoi niin. Eikö se ollut Bileam, joka yritti katsoa alas Israeliin ja kirota sen. Hän sanoi: “Minä näen hänet kuin unicornin [unicorn = yksisarvinen tarueläin.]. Kuinka vanhurskaat ovat sinun telttasi. Kuka tahansa, joka kiroaa sinua, tulee olemaan kirottu. Kuka tahansa, joka siunaa sinua, tulee olemaan siunattu.”

181Näytti siltä kuin Hitler olisi voinut nähdä sen. Näytti siltä kuin nuo Saksan kristityt olisivat voineet nähdä sen. Näettekö? Tuo absoluutti oli vastoin tuota Sanaa. Tiedättehän, on sanottu: “Jumala teki ihmisen, mutta ihminen teki orjat.” Toinen yrittää hallita toista. Meillä on yksi Hallitsija, Jumala.

182Mutta Hitler oli Saksan absoluutti. Katsokaa sitä tänä päivänä. Näettekö nyt, mitä tapahtui? Se oli väärä absoluutti. Miksi? Se oli vastoin Sanaa! Ja näettekö nyt, mihin se kaikki johti? Häpeään.

183Ja jos teidän absoluuttinne on jossakin organisaatiossa tai jossakin tunneaistimuksessa tai jossakin tuon Persoonan, Jeesuksen Kristuksen, lisäksi, te olette tuleva samaan häpeälliseen osaan, vielä vain pahempana. Näettekö? Jos absoluuttinne ei ole Kristus, joka on ainoa inhimillisen elämän Keskikohta. Ja Kristus on Sana, ei teidän seurakuntanne, ei teidän sananne, vaan Sana. Näettekö? “Tälle Absoluutille Minä tulen rakentamaan Seurakuntani”, Kristukselle, Sanalle.

184Oli kerran aika, kun Mussolini oli Rooman absoluutti. En tiedä, olen saattanut lukea jonkun artikkelin tai olen voinut lukea sen jostakin kirjasta tai joku on kertonut sen minulle, mutta kun joku oli haastattelemassa Mussolinia. Hän oli…

185Hän halusi tuoda Rooman mukaan yleisurheiluun. Ja siellä tavallisesti oli hänestä suuri kuvapatsas, joka koski yleisurheilua. Se kyllä sopii! Kreikalla oli sellainen ajatus monia vuosia sitten. Rooma aina yritti saada sen. Yleisurheilu käy päinsä, mutta muistakaa, se ei tule ottamaan Kristuksen paikkaa. Ei ole väliä sillä, kuinka vahva te olette, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Hänellä on kaikki voima. Ja näettekö te, mille hän yritti rakentaa Rooman? Hän yritti rakentaa Rooman sille, että hän oli tuo absoluutti.

186Ja he sanovat, että kerran kun hänen henkilökohtainen autonkuljettajansa tuli minuuttia liian aikaisin, hän ampui hänet. Hän sanoi: “Minä en käskenyt olemaan täällä minuuttia ennen yhdeksää. Minä käskin olemaan täällä tasan yhdeksältä!” Ja hän ampui hänet. Näettekö? “Minä en halua sinun olevan täällä minuuttia ennen. Haluan sinun olevan täällä tasan yhdeksältä!” Näettekö? Katsokaa millaista absoluuttia hän yritti tehdä itsestään. Mutta näettekö te, mitä tapahtui?

187Te muistatte, monet teistä vanhemmista täällä, Roy Slaughter, ja sitä aikaisemmat, muistatteko te, kun silloin kerroin teille tuosta profetiasta? Eräänä päivänä, kun olimme siellä Odd Fellowin rakennuksessa, ennen kuin edes tulimme tänne, minä sanoin: “Mussolinilla tulee olemaan häpeällinen loppu.” Minä sanoin: “Hänen ensimmäinen hyökkäyksensä tulee tapahtumaan Etiopiaan, ja Etiopia tulee sortumaan hänen askelissaan, mutta hän on kohtaava loppuunsa, eikä kukaan tule auttamaan häntä, ja häpeällisesti hänet tullaan hautaamaan.” Niin hänelle kävi.

188Minä sanoin: “Kolme ismiä [aatetta] on tuleva esiin: natsismi, fasismi ja kommunismi.” Minä sanoin: “Nuo ismit tulevat kietoutumaan yhteen, ja se on tuleva kommunismiksi. Tarkatkaa! Kommunismi tulee polttamaan Rooman.” Näettekö?

189Pitäkää sitä silmällä. Se on työkalu Jumalan käsissä. He luulevat olevansa Jumalaa vastaan, ja he työskentelevät suoraan siihen koko ajan eivätkä he tiedä sitä. Hän vain käyttää heitä sätkynukkeina, työkaluna kädessään, aivan samalla tavoin kuin Hän teki Nebukadnessarille ja monille muille. Huomatkaa nyt! Näettekö?

190Oli aika, jolloin faarao oli Egyptin absoluutti, mutta katsokaa, missä se nyt on. Näettekö? Se kaikki epäonnistuu.

191Oi, se on väärän kaltainen absoluutti, joten he kaikki epäonnistuvat. Ne ovat ihmistekoisia absoluutteja. Te ette voi ottaa ihmistekoista absoluuttia. En välitä siitä, onko se presidentti, onko se joku diktaattori, onko se joku kuningas, onko se joku kirkko, onko se joku organisaatio, onko se joku uskontunnustus. Kaikki nuo asiat tulevat tuhoutumaan aivan samalla tavoin, kuin on tapahtunut kaikille tuon kaltaisille absoluuteille kautta ajanjaksojen.

192Me voimme katsoa taaksepäin. Katsokaa taaksepäin! Katsokaa ihmisiä, jotka luottivat keisareihin. Katsokaa ihmisiä, jotka luottivat diktaattoreihin. Katsokaa ihmisiä, jotka rakensivat toivonsa tuon kaltaisille absoluuteille. Ja katsokaa, missä he ovat tänään!

193Kääntykäämme nyt katsomaan niitä miehiä, jotka panivat toivonsa Raamattuun, Jumalan Sanaan, ja pitivät sitä Absoluuttina. Katsokaa, missä he nyt ovat.

194Paavali kertoo teille lyhyesti heistä Hebrealaiskirjeen 11. luvussa. Mitä he tekivät, kuinka he kukistivat kuningaskuntia, ylläpitivät vanhurskautta ja niin edelleen. Ja he harhailivat ympäriinsä lampaannahoissa ja vuohennahoissa, joiden arvoinen maailma ei ole. Ja nyt he odottavat kirkkaudessa tuota suurta Ylösnousemusta. Näettekö? Hyvä on! Sillä he… Jotkut heistä eivät saavuttaneet näitä ihmeitä, ja he antoivat ruumiinsa siitä huolimatta odottaen tuota Ylösnousemusta. He eivät välittäneet siitä, kuinka heidän elämänsä päättyi. He halusivat mennä eteenpäin ja uhrata elämänsä, niin että voisivat saada tuon Ylösnousemuksen. Ja niin he tekivät.

Nyt me puhumme absoluutista.

195Tiedättekö, meidän Korkein Oikeutemme on absoluutti. Se on absoluutti, se on kaikkien väitteiden lopullinen loppu tämän kansakunnan kohdalla. Kyllä. Heidän ratkaisunsa meidän Korkeimmassa Oikeudessamme on absoluutti. Kyllä. Oi, tiedän kyllä, että joskus me emme pidä siitä, mutta se on absoluutti joka tapauksessa. Kyllä vaan. Mitä jos meillä ei olisi sellaista, niin mitä sitten? Mutta se on absoluutti. Varmasti on. Miksi? Koska kansakuntamme on sidottu siihen. Kun Korkein Oikeus lopulta tekee lopullisen ratkaisunsa, niin se on se. Ei ole mitään, mikä… Minne te menisitte sen jälkeen? Te tulette seuraamaan heidän päätöstään. Siinä kaikki. Teidän täytyy tehdä niin. He ovat viimeinen sana. He ovat “aamen”.

196Te voitte viedä asianne kaupungin tuomioistuimeen. Te voitte yrittää viedä asianne maistraatin tuomioistuimeen ja sen jälkeen mennä liittovaltion tuomioistuimeen, kaiken kaltaisiin tuomioistuimiin, mutta kun olemme tulleet Korkeimpaan Oikeuteen, niin se on lopullinen. Kyllä. Joskus me emme pidä heidän ratkaisustaan, mutta yrittäkääpä kerran muuttaa sitä. Se on tämän kansakunnan absoluutti. Ja mitä jos meillä ei olisi sitä?

197Meillä on oltava absoluutti. Jokaisella on oltava sellainen. Teillä on sellainen. Mutta minä yritän kertoa teille taustaa ja näyttää teille, mitä absoluutit ovat.

198Nyt, kansakunnan Korkein Oikeus on kansakunnan absoluutti. Se on viimeinen sana kaiken kaltaisissa riidoissa. He selvittävät sen. Se, mitä he sanovat, on niin.

199Pallopelissä on absoluutti. Se on erotuomari. Oi, kyllä! Joskus mekään emme pidä hänen ratkaisustaan, mutta se pysyy sellaisena kuitenkin. Tuo erotuomari, hänen ratkaisunsa on lopullinen sana. Kyllä, ei ole väliä sillä, mitä muut sanovat. Jos hän sanoo, että se on “palo”, niin se on palo. Kyllä. Varmasti. Ei ole väliä sillä, mitä muut sanovat, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ajatelkaamme sitä. Jos teidän… Minä en käy pallopeleissä. Satuin vain kirjoittamaan sen muistiin. Erotuomari, hän on pallopelin absoluutti.

200Joku heistä sanoo: “Pallo ehti ennen!” Toinen sanoo: “Sinä olet valehtelija!” Tämä sanoo: “Ei se tapahtunut sillä tavalla. Näin sen tulee olla.”

201Erotuomari sanoo: “Palo!” Näettekö, muut saavat istua paikoilleen. Voin kuvitella, kuinka jotkut heistä huutavat sydämessään hänelle “buuu”, mutta se on palo joka tapauksessa. Miksi? Hän on lopullinen sana.

202Ensimmäisen pesän vahti sanoo: “Sinä tiedät, että hän ehti ennen!” Toinen sanoo: “Sinä tiedät, että se on väärin!”

203Hän sanoo: “Palo!” Siinä kaikki. Olkaa silloin hiljaa ja menkää paikoillenne.

204Mitä jos pallopelissä ei olisi erotuomaria? Voi pojat, voitteko kuvitella, minkä kaltainen peli se olisi? Joku sanoisi: “Se oli palo!” Toinen sanoisi sitä, toinen tätä. Joku sanoisi: “Sinä olet valehtelija!” He riitelisivät ja tappelisivat.

205Jotta te voisitte pelata palloa, teillä täytyy olla absoluutti. Ja hän kävelee sinne, eikä ole väliä sillä, pidättekö te hänestä vai ette, hän on absoluutti joka tapauksessa. Hän on absoluutti, hänen sanansa on lopullinen. Ei ole väliä sillä, mitä te sanotte sen suhteen, se on niin. Nyt jos ei olisi erotuomaria, koko peli joutuisi sekasortoon. Eikö niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

206Millainen tämä kansakunta olisi, ellei olisi olemassa Korkeinta Oikeutta? Mihin se joutuisi? Tämä kansakunta olisi sekasorrossa. Jos ei olisi…

207Jos pallopelissä ei olisi erotuomaria, te ette saisi tehtyä ensimmäistä syöttöänne, ennen kuin joku jo nostaisi siitä melun. Joku siinä seisovista voisi todella ajatella, että se olisi osunut suoraan syöttölautaselle, mutta toinen kaveri sanoisi: “Oi ei! Ei, ei! Se ei tehnyt niin!” Ja siinä sitä oltaisiin. Ensimmäinen pallo heitettäisiin, ja he kiistelisivät siitä. Joku heistä sanoisi: “Se oli palo!” Toiset sanoisivat: “Se ei ollut palo!” Näettekö?

208Teillä täytyy olla joku, johon peli on sidottu, ja se on erotuomari. Kun hän sanoo: “Palo!” se on palo. Jos hän sanoo: “Juoksu!” se on juoksu. Mitä tahansa hän sanoo, niin sillä tavalla se on. Siinä se on! Ja jos te ette tekisi niin, teillä ei olisi minkäänlaista peliä.

209Sallikaa minun näyttää teille eräs toinen absoluutti. Se on punainen liikennevalo. Kun se sanoo: “Seis!” se merkitsee pysähtymistä! Jos te ajatte sen ohitse, te tulette maksamaan siitä. Mutta jos tällä kaupungilla ei olisi minkäänlaisia liikennevaloja, niin minkälainen kaupunki se olisi? Sillä on oltava absoluutti. Ei ole väliä sillä, mitä joku poliisi tai joku siellä seisova sanoo. He tulevat vasta seuraavana. Jos joku todistaa, että te menitte lävitse vihreillä valoilla, niin ei ole väliä sillä, mitä poliisi tai joku muu sanoo, he ovat väärässä. Kun tuo valo sanoo: “Mene” se merkitsee, että mene. Se on absoluutti. Te voitte todistaa, että tuo valo sanoi: “Mene”. Tuo poliisi tai kaupunginjohtaja on voinut seistä siellä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jos teillä on todiste siitä, että siinä oli “Mene”, te menette. Ja jos joku kolhaisee teitä, se on heidän vikansa. Te voitte todistaa sen. Kyllä.

Me voimme todistaa sen, mistä me puhumme. Niin se on.

210No niin, mitä jos ei olisi minkäänlaista punaista valoa? Joku tulisi risteykseen, ja katsokaa millaista se olisi. Joku sanoisi: “Hei, painu pois tieltä. Minulla on kiire. Minun täytyy mennä töihin ja olen nyt myöhässä. Minä ajan lävitse nyt.” Toinen sanoisi: “Niinpä sinä luulet, mutta minä olen se, joka menen lävitse nyt, koska olin tässä ensin.” Voin nähdä jonkun naisen nousevan ulos ja korjaavan hiuksiaan. Mitä jos meillä ei olisi punaista valoa? Eikö siellä olisikin melkoinen liikenneruuhka?

211Se on vikana seurakunnissa, kirkoissa. Näettekö? Niin se on. Siksi heillä onkin sellainen kirkkokunnallinen ruuhka. Tarkalleen, kukaan ei pääse minnekään. He vain seisovat ja riitelevät.

212Tässä on Jumalan Valo. Kun Se sanoo: “Mene!” menkää. Kun Se sanoo “Seis! Tämä on tarpeeksi kauas!” niin silloin pysähtykää. Oikein. Sen varaan me olemme perustettu, tuon Sanan varaan, eikä sen varaan, mitä joku miesjoukko on sanonut tai joku toinen miesjoukko on sanonut. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Menkäämme! “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle.”

213Tiedättekö, niin hyvä asia kuin koulutus onkin, niin Jeesus ei koskaan vaatinut sitä. Se on totta. Niin hyviä kuin nämä kirkot, rakennukset, ovatkin, Hän ei koskaan vaatinut niitä. Niin hyviä kuin sairaalat ovatkin… Meidän kirkkomme rakentavat sairaaloita. Se on hyvää, ja me arvostamme sitä, mutta Hän ei koskaan vaatinut sitä.

214Hän sanoi Seurakunnalle: “Saarnatkaa Evankeliumia!” Eikä Evankeliumi tullut pelkästään Sanana, vaan voimana ja Sanan julkituomisena. Paavali sanoi niin. Menkää silloin ja tuokaa julki Evankeliumi. Oi! Jos se olisi sillä tavalla…

215Oi, me elämme tänään ajassa, kun meillä on parhaimmat lääkärit, mitä meillä koskaan on ollut. Meillä on parhaimmat lääkkeet, mitä me koskaan olemme käyttäneet. Te tiedätte sen. Ja me kunnioitamme noita miehiä. Me rukoilemme heidän puolestaan. Minä teen niin ja toivon teidänkin tekevän niin. Nuo miehet, jotka tunnustelemalla ymmärtävät… Heillä on kaksi aistia, joiden mukaan he työskentelevät: näkeminen ja tunteminen, ja kuuleminen. He työskentelevät kuuntelemalla sydämen ääntä, tunnustelemalla kasvainta tai jotakin ja he voivat nähdä taudin leviämisen, voivat nähdä jonkin heidän kasvoillaan tai jossakin ruumiissaan. He työskentelevät niiden mukaan, koska se on… He yrittävät valmistaa lääkkeitä, joissa on tietty määrä vastamyrkkyä tappaakseen sen, ettei se tappaisi teitä, ja niin edelleen. Heidän työnsä on tehdä niin, ja me arvostamme sitä. Se on oikein hienoa. Mutta vaikka meillä on parhaat lääkärit, parhaat lääkkeet ja parhaat sairaalat, meillä on enemmän sairautta kuin mitä meillä koskaan on ollut.

216Meillä on enemmän epäuskoa kuin mitä meillä on koskaan ollut. Kyllä vaan. Tarkalleen. Saarnaajat ovat organisoineet itsensä, ja heillä on suuria kirkkokuntia, ja he ottavat sisälle mitä tahansa, ja niin edelleen, ja tekevät mitä tahansa saadakseen seurakuntaan jäsenen. Ja he ovat jonkun seminaarin voittamia, joka hautoo heitä esiin kuin hautomakone kananpoikia. Ja jotkut heistä eivät tiedä Jumalasta sen enempää kuin hottentotti Egyptin yöstä. He tuottavat heitä sillä tavalla ja… Siinä se on teille. Näettekö?

217Oi, se, mitä me tarvitsemme kirkoissamme, on miehiä, joilla on absoluutti! Se, mitä me tarvitsemme metodistikirkossa, baptistikirkossa, helluntaikirkossa, presbyteerikirkossa, on absoluutti, Jumalan mies, joka tulee seisomaan ja olemaan sidottuna Sanaan ja Kristukseen ja on tuova tuon seurakunnan siihen tilaan, että sen jokainen jäsen vaeltaa tämän Sanan ehtojen mukaan ja pitää huolen siitä, että Sana julkituodaan, ja että “nämä merkit seuraavat kaikkialle maailmaan niitä, jotka uskovat.”

He sanovat: “Se on otettu pois.”

218Jeesus sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan. Saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle.” Me emme ole vielä saavuttaneet kaikkea maailmaa, puhumattakaan jokaisesta luodusta. Kuinka kauas? Kaikkialle maailmaan. Kenen tykö? Jokaiselle luodulle. Mitä tulee tapahtumaan? “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä. Jos he ottavat ylös käärmeitä tai juovat jotain kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Se on tuo absoluutti siellä, Sana, tuo Pohjantähti, jonka mukaisesti kompassi osoittaa. Sitä me tarvitsemme.

219Mutta me menimme ja rakensimme laitoksia, organisoimme ihmisiä, otimme sisälle jäseniä ja kiistelimme baptistien kanssa, koska he eivät uskoneet sillä tavalla kuin me uskoimme. Ja kiistelimme metodistien kanssa, koska he eivät uskoneet samalla tavoin kuin me. Ja me haudoimme esiin suuren seminaarin ja rakensimme suurempia kirkkoja ja paremmin pehmustettuja kirkonpenkkejä ja suurempia urkuja, ja niin edelleen. Ja meillä on paremmin pukeutunutta väkeä. Heillä on kaupunginjohtaja ja kaikki muut seurakunnasta. Ja mitä meillä on? Kasa kuolleita, jotka ovat sidottuja kirkkokunnalliseen absoluuttiin! Kuolema! Voi hyvänen aika!

220Jos kuolen jalansijoilleni, minun absoluuttini on Jeesus Kristus. Tässä lepää uskoni. Jos jokainen menee pois… Joku sanoi, tohtori Davis sanoi minulle: “Billy, jos saarnaat jotakin sen kaltaista, tulet saarnaamaan sitä kirkon pylväille.”

221Minä sanoin: “Silloin saarnaan Jumalan Sanaa näille pylväille, koska Jumala on kykenevä näistä pylväistä nostamaan lapsia Abrahamille.” Oikein. Jumalan Sana on totta!

Hän sanoi: “Luuletko sinä, että he tulevat uskomaan sinua?”

222Minä sanoin: “Se ei ole minun asiani. Minun asiani on pysyä uskollisena Sanalle.”

223Hän sanoi: “Luuletko, että voit kohdata tämän kaltaisen, koulutetun maailman Jumalallisen parantamisen teologian kanssa?”

224Minä sanoin: “Ei ole kyse minun jumalallisesta parantamisesta. Kyseessä on Hänen lupauksensa. Hän oli se, joka antoi tämän tehtävän.”

225Oi, ja muistan, kun Hän pyyhkäisi alas siellä tuossa suuressa Valossa, kun seisoin täällä joenpohjukassa kesäkuussa vuonna 1933, kun Hän sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin ja kulki Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, Minä lähetän sinut Sanoman kanssa maailmaan kulkemaan Kristuksen toisen tulemuksen edellä.” Ja ympäri maailmaa on herätyksen tulia rakennettu viidentoista vuoden ajan lähes jokaiselle vuorelle. Jumalallinen parantaminen ja voima ja ennalleen asettaminen on kulkenut yli kansakuntien.

226Ja nyt uskon, että se on valmiina tulemaan tuohon lopulliseen huippukohtaan, tuomaan esiin uskon, joka tulee tempaamaan ylös Seurakunnan Kirkkauteen. Ja hän lepää Sanomissa! Me olemme todella lopunajassa. Me olemme puhuneet siitä ja kaikkea, mutta nyt tuo asia on tullut yllemme. Kuulkaa niitä! Kyllä vaan! Tässä on yksi! Kyllä!

227Tuo punainen valo, niin kuin sanoimme, se selvittää tapauksen! Siinä kaikki. Punainen valo sanoo teille, kuka menee ensin. Ei ole väliä sillä, mitä kuka tahansa muu sanoo, punainen valo sanoo niin. Jos te ette tottele punaista valoa, silloin teillä todella on liikenneruuhka. On oltava olemassa absoluutti. Kyllä vaan!

228Aivan niin kuin Seurakunnallakin on oltava absoluutti. Ihmisillä seurakunnassa, teillä on oltava absoluuttinne.

229Mutta tänään jokaisella kirkolla on oma absoluuttinsa. Näettekö? He eivät edes yritä ottaa… “Me baptistit uskomme tämän! Me metodistit uskomme tämän! Me presbyteerit uskomme tämän! Me helluntailaiset uskomme tämän!” Se on hyvä, mutta miksi te ette ota loppuakin Siitä? Mikä on vikana Sen muussa osassa?

230“Me baptistit uskomme upotuskasteeseen.” Se on hyvä, mutta entä miten sitten on Pyhän Hengen kasteen kanssa? Entä kielilläpuhumisen kanssa? Entä parantamisen lahjojen kanssa? Entä profetian kanssa? “Oi, ei! Sitä me emme usko. Se kuului toista aikakautta varten.” Voi, pojat!

231Helluntailaiset, te sanotte: “Mutta me uskomme kielilläpuhumisen olevan todiste.” Varmasti, ei kielilläpuhumisessa ole mitään vikaa, mutta se ei vielä ole tuo todiste. Monet ihmiset puhuvat kielillä, se on totta, ja he eivät koskaan mene sen pidemmälle. Perkele voi jäljitellä jokaista lahjaa, joka on Raamatussa.

232Paavali sanoi: “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja Enkelien kielillä, vaikka antaisin ruumiini uhrina poltettavaksi, vaikka myisin kaikki tavarani ja ruokkisin köyhiä, ja vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria, vaikka menisin seminaariin ja oppisin kaiken tiedon, mitä on opittavissa, minä en vielä olisi mitään.”

233Kyseessä on Kristuksen Persoona, Kristus! Vastaanottakaa Hänet. Ettekä te voi vastaanottaa Häntä vastaanottamatta Hänen Sanaansa. Sanan täytyy tulla ensin. Sitten Elämä tulee tuohon Sanaan ja julkituo tuon Sanan.

234Eikö Jeesus sanonut: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua”? Kyseessä oli Jumalan Sanan julkituleminen. Jumala oli Kristuksessa, sovittaen, ilmaisten itsensä maailmalle millainen Hän oli. Se oli absoluutti. Se oli tuo Iankaikkinen Absoluutti siellä.

235Sitten te sanotte: “Onko se iankaikkinen, veli Branham?”’ Se oli! “Miten sitten on tänä päivänä?”

236Jeesus sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Tuo sama absoluutti. Hyvä on!

237Jokaisella on oma absoluuttinsa. Voi pojat! Se on aivan samalla tavoin kuin oli Tuomarien päivinä. Jokainen teki sitä, mikä oli oikein hänen omissa silmissään. Tuomarien päivinä jokaisella oli oma absoluuttinsa. Hän vain teki mitä halusi tehdä, ja samoin on nyt. Jokainen teki niin kuin oli oikein omissa silmissään. No niin, tiedättekö te syyn siihen, miksi he tekivät niin Tuomarien Kirjassa? Tämä saattaa järkyttää teitä hieman. Mutta syy miksi, he tekivät niin Tuomarien aikana, oli se, että noina päivinä heillä ei ollut profeettaa, jolle Herran Sana olisi tullut, ja niinpä jokainen saattoi tehdä mitä halusi oman näkemyksensä mukaan tehdä.

238Ja juuri niin on tapahtunut tänä päivänä. Meillä ei ole ollut profeettaa näinä kirkkokuntien päivinä, mutta Jumala lupasi lähettää meille yhden. Näettekö? Hän teki niin. Viimeisinä päivinä Hän nostaisi esiin ja lähettäisi Elian jälleen takaisin näyttämölle, ja hän kääntäisi lasten sydämet takaisin isien uskoon, takaisin alkuperäiseen Helluntaihin. Te tiedätte, että Hän on sanonut niin!

239Ja tiedän teidän viittaavan, niin kuin Hän viittasi siellä Johannekseen. Uskoisin, että se on Matteuksen 11. luku ja 6. jae, kun Hän sanoi: “Kenen te ajattelette tämän miehen olleen, tämän Johanneksen?”

240 Hän sanoi: “Jos te voitte vastaanottaa sen, niin tämä on hän, josta on puhuttu: ‘Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.’” Se on Malakia 3 eikä Malakia 4.

241Mutta muistakaa, jos se oli Malakia 4, silloin Sana on pettänyt, koska Hän sanoi, että juuri tuohon aikaan maailma poltettaisiin, ja vanhurskaat tulisivat kävelemään pahojen tuhkien päälle. Ei! Älkää sekoittako sitä, veljet. Pankaa Se sanomaan tarkalleen se, mitä Se sanoo. Kyllä, Hän lupasi sen viimeisille päiville, ja se tulee tapahtumaan kaiken keskellä.

242Muistakaa, Tuomareiden aikana jokainen teki niin kuin tahtoi. Ei ollut ketään, kukaan mies ei voinut saada tuota Sanaa elämään. Ei ollut profeettaa. Herran Sana tulee aina profeetalle, kyllä, ja hän on aina vihattu. On vain pieni ryhmä, joka rakastaa häntä! Ja… Näettekö? Mutta tarkoitan sitä, että oli aina niin.

243Jumala ei muuta menettelytapaansa. Hän ei voi tehdä niin ja olla Jumala. Jos Jumala koskaan sanoo tai tekee mitään, Hänen täytyy tehdä niin seuraavallakin kerralla. Kun käännekohta tulee, jos Hän ei toimi toisella kerralla samalla tavalla kuin toimi ensimmäisellä kerralla, Hän toimi väärin ensimmäisellä kerralla. Ja kuka voi syyttää Jumalaa väärästä toiminnasta? Sitä Jeesus sanoi: “Kuka teistä voi syyttää Minua synnistä?”

244Mitä on synti? Epäuskoa. “Joka ei usko, on jo tuomittu.”

245“Kuka teistä voi osoittaa Minulle, että en ole täyttänyt kaikkea sitä, mitä Messiaan tulee tehdä?” Näettekö? Kukaan ei sanonut sanaakaan. Hän oli tehnyt sen. Messias oli profeetta, ja Hän oli todistanut, että Hän oli se. Heillä ei ollut profeettaa satoihin vuosiin Malakian jälkeen, ja tässä Hän nousi näyttämölle. Hän oli salaperäinen ihmisille ja kompastuskivenä heidän seurakunnilleen.

246Koska Hän sanoi: “Katso, Minä lasken Siioniin Kulmakiven, kalliin Kulmakiven, koetellun, oi, kompastuskiven. Kyllä! Mutta hän, joka uskoo Häneen, ei ole joutuva häpeään.” Niin on. Siellä Hän oli. Ja he… Aivan täydellisesti täyttäen Kirjoitukset. Mutta niillä, jotka uskoivat Häneen, oli absoluutti.

247Pikku Martta, kun hän näki Lasaruksen tulevan ulos haudasta, hän tiesi, kuka se oli. Jopa ennen kuin niin oli tehty, hänellä oli absoluuttinen tieto: “Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan. Vielä nytkin, vaikka veljeni onkin kuollut, sano vain sana, ja Jumala tulee tekemään sen.” Aamen! Hän oli täysin varma. Se on totta. Kun hän sanoi sen ja tarkoitti sitä sydämessään.

Hän sanoi: “Minne te olette haudanneet hänet?”

Hän sanoi: “Tule ja katso.”

248Siellä Hän seisoi näyn kanssa, koska Hän sanoi: “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä näyttää minulle ensin.” Pyhä Johannes 5:19.

249He lähettivät Lasaruksen luota Hänelle kutsun, että Hän tulisi rukoilemaan. Hän tiesi, että Lasarus tulisi kuolemaan. Ja jonkun ajan kuluttua Hän sanoi: “Ystävämme Lasarus nukkuu.”

He sanoivat: “Silloin hän tulee terveeksi!”

250Hän sanoi: “Hän on kuollut. Ja teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä.” He olivat pyytäneet Häntä rukoilemaan hänen puolestaan.

251Ja sitten Hän jatkaa ja sanoi: “Mutta Minä menen herättämään hänet.” Oi! Ei: “Minä menen ja katson, mitä minä voin tehdä.” Vaan: “Minä menen herättämään hänet.” Miksi? “Isä on jo näyttänyt Minulle tarkalleen, mitä tulee tehdä.”

252Hän meni sinne haudalle. Siellä seisoi Mies. Siellä seisoi Jumala lihassa, joka olisi voinut sanoa kivelle: “Hajoa!” ja se olisi hajonnut, mutta Hän sanoi noille naisille, noille pienille naisraukoille, pienille nuorille naisille, Hän sanoi: “Ottakaa kivi pois!”

253Teillä on jotakin tehtävänä. Näettekö? Ja he pyörittivät kiven pois, ja se haisi, niin että he tulivat sairaiksi.

254Siellä Hän seisoi. Oi! Voin nähdä Hänen oikaisevan pienen hennon vartalonsa, koska Raamattu sanoo, että Hänessä ei ollut kauneutta, jota me olisimme halunneet hänessä nähdä. Hänessä ei ollut paljoakaan nähtävää.

255Aivan kuten Daavidkin, Hän oli valittu kuningas, kun hän oli vain nuori, punakka mies. Näettekö?

256Kaikista noista suurista miehistä he sanoivat: “Eikö hän näyttäisi komealta kruunu päässään?” “Ota tämä vanhin poika”, Jesse sanoi.

257Samuel sanoi: “Jumala on hylännyt hänet.” Ja hän toi kaikki poikansa Samuelin eteen, ja tämä sanoi: “Eikö sinulla ole vielä toista?”

258“Kyllä meillä on vielä yksi, mutta hän ei näyttäisi kuninkaalta. Hänhän on vain pienen pieni, kumaraharteinen, punakka mies.”

“Menkää noutamaan hänet!”

259Ja niin pian kuin hän tuli ja käveli tuon profeetan eteen, Henki lankesi hänen päälleen. Hän juoksi tuon öljyn kanssa ja kaatoi sen hänen päällensä ja sanoi: “Tämä on kuninkaanne.” Siinä se oli! Kyllä vaan!

260Ja Jeesus seisoi siellä, ehkä kumaraharteisena, ja oli tulossa harmaaksi, vaikka ei ollut kuin kolmenkymmenen. Raamattu sanoi Hänen saattaneen näyttää neljäkymmentävuotiaalta. Juutalaiset sanoivat: “Sinähän et ole yli viittäkymmentä, ja sinä sanot nähneesi Abrahamin?”

Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Voi pojat! Pyhä Johannes 6.

261Sitten näemme Hänen seisovan täällä haudalla. Hän tiesi tuon näyn tulleen Hänelle. Hän tiesi, että niin täytyi olla. “Ottakaa tuo kivi pois!”

262Hän haisi, kiedottuna hautavaatteisiin, kun hän oli ollut kuolleena neljä päivää. Hänen nenänsä oli jo painunut sisälle siinä ajassa.

263Siellä Hän seisoi. Hän oikaisi pienen ruumiinsa: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä! Joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän on kuitenkin elävä.” Sanokaa minulle, voisiko kukaan mies koskaan antaa sen kaltaista lausuntoa! “Kuka tahansa, joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole! Uskotko sinä tämän?”

264Hän sanoi: “Kyllä, Herra!” Vaikka näyttikin siltä, kuin Hän olisi pettänyt hänet, kun Hän ei tullut silloin, kun hän kutsui. Hän kutsui uudestaan, eikä Hän tullut. Mutta tässä hän sanoi: “Minä tiedän, että Sinä olet Kristus, joka oli tuleva maailmaan.”

265Hän sanoi: “Lasarus, tule esiin!” Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Miksi? Mistä oli kyse? Kristuksella oli absoluutti. Hän oli nähnyt näyn. Se ei voinut pettää. Kyllä. Se ei voinut pettää! Hän oli täysin varma.

266Ja Martta oli täysin varma. Jos hän voisi saada Hänet tunnistamaan siksi, mikä hän uskoi Hänen olevan, hän tulisi saamaan se, mitä hän pyysi! Oikein! Siellä he olivat. Tuo absoluutti, se oli sidottu yhteen Sanan kanssa, ja niin se tapahtui.

267Jokainen tänään tekee oman näkemyksensä mukaan mitä hyväksi näkee, koska ei ole profeettaa. Katsokaa sitä Tuomarien päivinä.

268Katsokaa noina päivinä, uskon, että se oli Elia tai Elisa, yksi heistä. Kyllä! Tuo kuollut lapsi. Suunemilaisen nainen, hänellä oli…

269Elia oli tuon päivän Jumalan mies, eikä vain joku hyvä, älykäs opettaja. Hän oli vain vanha kaveri, joka kuljeskeli siellä. Jos hän tänään tulisi ovellenne, te luultavasti ajaisitte hänet pois. Koko kansakunta vihasi häntä, Iisebel ja he muut vihasivat häntä.

270Koska hän oli se, joka istui Valkoisessa Talossa, ja sai kaikki naiset tekemään samalla tavalla kuin hänkin teki. Ja hänen voimansa käänsi Ahabin pään. Me emme ole tänään siitä kovinkaan kaukana. On suunnilleen samalla tavoin. Ja siinä se on teille. He olivat kaikkien suosiossa.

271Mutta tuo pieni suunemilaisnainen. Kyllä, uskon, että hän oli suunemilainen. Kun hän tuli näkemään, että tuo voima oli Eliassa, hän sanoi: “Minä tajuan, että hän on pyhä mies.” Ja kun tuo lapsi makasi kuolleena, hän sanoi palvelijalle: “Satuloi muuli, äläkä pysähdy!” Hän meni sinne vuorille… Hän tiesi… Ja tästä minä pidän, tavasta, jolla hän tuli. Hän tuli absoluuttinsa tykö, joka oli hänen kiinnityspaalunsa.

272Elia sanoi: “Tässä tulee tuo suunemilainen nainen. Hän on murheissaan, mutta minä en tiedä, mikä hänellä on vikana.” Näettekö, Jumala ei näytä palvelijoillensa kaikkea, vain sen, mitä Hän haluaa heidän tietävän. Niinpä hän sanoi: “Hän on murheissaan, mutta en tiedä minkä takia.” Hän sanoi: “Juokse ottamaan selvää, Geehasi, ja katso, mikä on vikana.”

273Hän kysyi: “Onko sinulla kaikki hyvin? Onko miehelläsi kaikki hyvin? Onko pojallasi kaikki hyvin?”

274Katsokaa häntä. Oi! Tässä se on. Hän sanoi: “Kaikki on hyvin.” Miksi? Hän oli tullut absoluuttinsa luo. “Kaikki on hyvin.”

275Ja hän polvistui maahan. Hän lankesi hänen jalkoihinsa, ja Geehasi nosti hänet ylös. Se ei ollut oikein hänen isäntänsä edessä, ja hän nosti hänet ylös, ja hän alkoi kertoa hänelle.

276No niin, hänellä ei nyt ollut minkäänlaista absoluuttia. Hän tiesi, että hänellä oli ollut valta näyn perusteella antaa hänelle lapsi, mutta mitä hän nyt voisi tehdä? Hän otti sauvansa ja meni sinne huoneeseen, toimitti kaikki muut ulos ja sulki ovet. Hän käveli edestakaisin huoneessa. Hänellä oli absoluutti, jos hän vain voisi koskettaa Sitä. Edestakaisin ja ympäriinsä huoneessa. Oi! Pian hän tunsi jonkin koskettavan häntä. Hän laskeutui lapsen päälle, nousi jälleen ylös ja meni pois. Tuo lapsi hieman liikahti, alkoi lämmetä. Hän nousi ja laskeutui. Hän ei saanut kunnollista kosketusta tuohon absoluuttiin. “Mistä on kysymys, Herra? Mitä Sinä käsket tehdä?”

277Epäilemättä kääntyessään hän näki näyn. Hän näki tuon pienen pojan leikkivän, hyppäävän narua tai tekevän leikkiessään jotakin senkaltaista. Hän heittäytyi tuon lapsen päälle, pani nenänsä hänen nenänsä päälle, huulensa hänen huultensa päälle, ja Jumalan Voima nosti tuon lapsen elämään.

278Mistä oli kyse? Tuon naisen absoluutti oli profeetta, tuon profeetan absoluutti oli Jumala, ja yhdessä tuon Sanan kanssa: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä.” Minä näen Jumalan Voiman. Luojan voi tehdä kaikkea. Tuo lapsi nousi ylös jälleen. Varmasti!

279Syy siihen, miksi jokainen teki omalla tavallaan, oli se, ettei ollut profeettaa, jolle Herran Sana olisi voinut tulla, ei ollut Sanaa ja profeettaa tuona päivänä.

280Oi, näin sen oman kääntymykseni kohdalla, siinä aikana, jolloin me elimme. Olen niin iloinen, että Jumala sai otteen minusta ennen kuin joku kirkko teki sen. Minä luultavasti olisin jonkinlainen jumalankieltäjä kaiken tämän sekasotkun keskellä. “Kyllä, tule ja liity meidän kirkkoomme. Ja jos et liity, niin ota jäsenkorttisi ja mene ja liity johonkin toiseen.” Oi! “Etkö toisi jäsenkorttiasi meidän yhteyteemme?”

281Uskon, että on olemassa yksi jäsenkortti, ja se on, kun Kristus kirjoittaa nimenne Karitsan Elämän Kirjaan. Se on ainoa, jossa se on.

282Kun katselin kaikkia kirkkokuntia! Me olemme alun perin irlantilaisia, ja olin aikaisemmin katolilainen ja näin, että se oli turmeltunut ja mädännyt. Menin täällä kaupungissa erääseen määrättyyn kirkkokunnalliseen seurakuntaan. He sanoivat: “Oi, me olemme tie, totuus, valo. Meillä on se kaikki.” Menin toiseen New Albanyssa: ”Voi hyvänen aika! Nuo kaverit siellä eivät edes tiedä, mistä he puhuvat.” Katolilaiset sanoivat: “Ne ovat kaikki väärässä.”

Minä ajattelin: “Voi hyvänen aika!”

283Lapsena leikin erään pienen luterilaisen, saksalais-lutherilaisen, pojan kanssa. Menin hänen tykönsä ja sanoin: “Missä sinä käyt kirkossa?”

“Minä käyn tuossa kirkossa.”

284Menin sinne ja totesin heidän sanovan, että he olivat tie. Ja menin veli Dalen luo, joka oli Immanuel baptisteissa tai Ensimmäisessä baptistikirkossa. He sanoivat: “Tämä on tie.” Menin irlantilaiseen kirkkoon. He sanoivat: “Mutta tämä on tie.”

285“Oi, olen niin hämmentynyt, etten tiedä mitä tehdä. Mutta haluan olla oikeissa!” En tiennyt, mitä tehdä, enkä sitä, kuinka tekisin parannuksen. Kirjoitin kirjeen. Ajattelin: “Olen nähnyt Hänet metsissä.”

286Kirjoitin Hänelle kirjeen. Sanoin siinä: “Hyvä Herra, tiedän Sinun kulkevan ohitse tästä tätä polkua pitkin, koska olen istunut tässä oravia metsästämässä. Tiedän Sinun menneen ohitse ja tiedän, että Sinä olet täällä. Minä haluan Sinut. Haluan kertoa Sinulle jotakin.”

287Minä ajattelin: “Hetkinen nyt. En ole koskaan nähnyt ketään. Minä haluan puhua Tuolle. Minä haluan puhua Hänen kanssaan. Minä haluan puhua Hänelle.” Minä ajattelin: “Hyvä on, en tiedä, kuinka voisin tehdä sen.”

288Ja menin ulos vajaan ja polvistuin. Siellä oli vettä, märkää, ja siellä oli pieni, vanha autonromu. Ja minä sanoin: “Uskon nähneeni eräässä kuvassa, että he laittoivat kätensä tällä tavalla”, ja polvistuin. Ja minä sanoin: “Mitä minä nyt tulen sanomaan?” Minä sanoin: “On olemassa jokin tapa, miten tämä täytyy tehdä, enkä minä tiedä sitä. Tiedän, että on olemassa tapa, miten lähestyä kaikkea, enkä minä…” Minä sanoin: “Laitan käteni tällä tavalla.”

289 Minä sanoin: “Hyvä Herra, toivoisin, että Sinä tulisit ja puhuisit kanssani hetken aikaa. Haluan kertoa Sinulle, kuinka paha minä olen.” Pidin käsiäni tällä tavalla. Minä kuuntelin.

290Ihmiset sanoivat: “Jumala puhui minulle.” Ja tiedän Hänen puhuneen, koska olin kuullut Sen ollessani lapsi, ja Se oli käskenyt minua olemaan juomatta ja niin edelleen.

291Hän ei vastannut minulle. Minä sanoin: “Ehkäpä minun pitäisi panna käteni tällä tavalla.”

292Niinpä sanoin: “Hyvä Herra, minä en tiedä tarkalleen, miten tämä tulisi tehdä, mutta luotan siihen, että Sinä… Tahdotko auttaa minua?”

293Ja jokainen saarnaaja käski minua liittymään omiensa joukkoon. He käskevät heitä seisomaan ja vastaanottamaan Jeesuksen Kristuksen ja sanomaan, että he uskovat Jeesuksen olevan Jumalan Pojan. Perkele uskoo saman asian.

Joten ajattelin: “Minulla on oltava jotakin parempaa kuin se.”

Niinpä istuin siellä vajassa tällä tavalla.

294Luin siitä, kuinka Pietari ja Johannes kulkivat Kauniin Portin kautta, ja siellä oli eräs mies, joka oli ollut rampa äitinsä kohdusta asti. Hän sanoi: “Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta sitä, mitä minulla on…” Tiesin, ettei minulla ollut sitä.

295Niinpä yritin löytää tavan miten voisin tehdä sen. En tiennyt, kuinka rukoilla. Panin käteni yhteen, sitten painauduin alas tällä tavalla.

296Tietenkin Saatana tuli silloin näyttämölle ja sanoi: “Näetkö nyt? Sinä olet odottanut liian kauan. Sinä olet jo kaksikymmentävuotias. Nyt ei enää ole mitään tarvetta yrittää. Sinä olet jo…”

297Silloin murruin kokonaan ja aloin itkeä. Ja sitten kun todella olin murtunut, minä sanoin: “Minä tulen puhumaan. Jos Sinä et puhukaan minulle, niin minä tulen puhumaan Sinulle joka tapauksessa.” Niinpä jatkoin ja sanoin: “Minä olen paha. Häpeän itseäni! Herra Jumala, tiedän Sinun kuulevan minua jossakin. Kuuletko minua? Minä häpeän itseäni. Häpeän sitä, että olen laiminlyönyt Sinut!”

298Suunnilleen siihen aikaan katsoin ylös, ja outo tunne pyyhkäisi ylitseni. Tässä tuli Valo, joka liikkui rakennuksen lävitse ja muodosti ristin, tuolla tavalla. Ja Ääni, jota en ollut koskaan kuullut, puhui. Katsoin Sitä, olin täysin jähmettynyt, turta. Olin peloissani, en voinut liikkua. Seisoin, katsoin Sitä, ja Se meni pois.

299Minä sanoin: “Herra, en ymmärrä Sinun kieltäsi.” Minä sanoin: “Jos Sinä et osaa puhua minun kieltäni, enkä minä ymmärrä Sinun kieltäsi. Ja jos olet antanut minulle anteeksi… Tiedän, että minun tulee olla osallinen tuosta rististä siellä jossakin, että syntini tulisi olla laskettu sinne. Ja jos Sinä tahdot antaa minulle anteeksi, niin tule takaisin ja puhu minulle omalla kielelläsi. Tulen ymmärtämään sen siitä, jos et osaa puhua minun kieltäni.” Minä sanoin: “Anna vain Sen tulla takaisin uudestaan.”

300Siellä Se oli uudestaan. Oi, hyvänen aika! Siellä sain absoluutin. Aamen! Kyllä vaan! Tunsin aivan kuin neljänkymmenen tonnin kuorma olisi nostettu pois harteiltani. Kävelin pois tuota lautakäytävää myöden enkä voinut edes koskettaa maata.

Äiti sanoi: “Billy, sinä olet hermostunut.”

Minä sanoin: “En ole, äiti. En tiedä, mitä tapahtui.”

301Siellä takana oli rautatiekiskot. Juoksin tuota rautatietä pitkin ja hyppäsin ilmaan niin korkealle kuin pystyin. En tiennyt, kuinka olisin purkanut tunteitani. Oi, jospa olisin tiennyt kuinka huutaa! Minä huusin, mutta omalla tavallani. Näettekö?

302Mitä se oli? Olin ankkuroinut sieluni Levon Satamaan. Se selvitti sen. Se oli minun absoluuttini. Siellä olin löytänyt jotakin todellista, en jotakin salaperäistä, jotakin ajatusta. Olin puhunut tuon Miehen kanssa. Olin puhunut tuon Miehen kanssa, joka oli sanonut minulle, etten minun tuli koskaan juoda, tai tupakoida tai tehdä mitään millä saastuttaisin itseni, naisten kanssa ja niin edelleen. Niin että, kun tulisin vanhemmaksi, minua varten tulisi olemaan työ, joka minun tulisi tehdä. Olin saanut kosketuksen Häneen, en johonkin kirkkoon, olin saanut yhteyden Häneen, Häneen! Kyllä! Hän se oli.

303Kuten eräs mies täällä Kiwanis-klubilla, tai hän, joka oli puhumassa äskettäin… Veli Funk, joka seisoo siellä, on ollut sotilas. Ja se kuulostaa jotenkin vitsikkäältä. Tämä ei ole mikään paikka vitsejä varten, mutta näin hän sanoi. Hän oli täällä New Albanyssa. Se oli heti Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen.

304Hän sanoi: “Kapteeni vei meidät ulos ja sanoi: ‘Tuo koko tienoo siellä on täynnä japanilaisia. Huomenna, pojat, me menemme sinne. Meidän on voitettava heidät.’ Hän sanoi: ‘Muistakaa, pojat, monet meistä, jotka tänään seisomme tässä, eivät tule olemaan siellä huomenna. He eivät tule olemaan täällä huomenna. Me hyökkäämme huomenna päivänkoitteessa.’ Hän sanoi: ‘Kääntyköön nyt kukin oman uskontonsa puoleen.”’ Tämä kaveri sanoi: “Eikä minulla ollut mitään uskontoa.” Ja sanoi: “Minä sanoin…”

305Hän sanoi: “Seisoin siellä, ja he kaikki muut…” Hän sanoi: “Tässä tuli kappalainen ja meni tähän suuntaan, protestantit menivät tänne päin, ja juutalaiset menivät tänne päin, ja katolilaiset menivät tänne päin oman kappalaisensa kanssa.” Hän sanoi: “Minä seisoin siellä.”

306Ja hän sanoi: “Komentava upseeri sanoi minulle: ‘Poika, sinun on parasta kääntyä oman uskontosi puoleen.”’

Hän sanoi: “Ei minulla ole sellaista.”

307Hän sanoi: “Sinun on parasta hankkia sellainen itsellesi, koska olen varma, että tulet pian tarvitsemaan sitä.”

308Ja hän sanoi, että tuolla hetkellä hän näki katolilaisten joukon kulkevan ohitse. Hän meni heidän luoksensa ja sanoi tälle papille: “Voisitko sinä antaa minulle uskonnon?”

Ja tämä sanoi: “Tule mukaan!”

309Hän sanoi: “Menin mukaan ja hän teki minusta katolilaisen.” Ja siellä New Albanyssa oli John Howard ja joukko noita todella uskollisia katolilaisia, jotka istuivat siellä, kun tämä kaveri kertoi tämän.

310Ja hän sanoi: “Seuraavana päivänä taistelussa…” Hän oli suurikokoinen mies, tiedättehän, ja hän puhui siitä, millaista se oli. Ja hän sanoi heidän joutuneen käsikähmään. He vain pistivät veitsillä ja kirkuivat ja huitoivat ja leikkelivät. Hän sanoi, että linjat menivät sekaisin, ja he joutuivat suoraan toistensa taakse. Japanilaiset antoivat heidän kävellä suoraan siihen sillä tavalla, ja nuo vanhat konekiväärit mylvivät kummaltakin puolelta. He olivat käsirysyssä.”

311Hän sanoi: “Pysähdyin kohta tällä tavalla.” Ja hän sanoi: “Se oli vain yhtä kirkumista ja hälinää. Ei edes omaa ääntään voinut kuulla.” Hän sanoi: “Siellä oli verta.” Hän sanoi: “Katsoin, ja se oli minun vertani!” Hän sanoi: “Katsoin tänne, ja kyljessäni  oli reikä.” Hän sanoi: “Se oli minun vertani. Minä… Tiedättehän…”

Ja katolilainen ystävä, en sano tätä nyt huvittaakseni.

“Mutta eräs todellinen katolilainen siellä sanoi: ‘Lausuitko ‘Terve Marian’?”

312Hän sanoi: “En tietenkään! Se oli minun vertani. Minä en halunnut tavata ketään sihteeriä. Minä sanoin: ‘Minä haluan puhua Päämiehelle.’” Hän sanoi: “Se oli minun vertani.”

313Ja minä uskon, että suunnilleen niin se on. Kyllä. Sillä tavalla se tapahtuu. Meillä täytyy olla kiinnityspaalu, absoluutti.

“Minulla ei ollut aikaa Hänen sihteeriään varten.” Hän sanoi: “Minä halusin puhua Hänelle.”

314Ja siinä se on, veli. Kun joku tulee Kristuksen tykö, hän ei halua ottaa jonkun saarnaajan sanaa, jonkun sihteerin sanaa, tai jotakin muuta. Te protestantit, älkää ottako sitä ja tätä ja jotakin muuta. Menkää tuohon absoluuttiin, kunnes te olette ankkuroituneet sinne uuden syntymän kautta, olette uudestisyntyneet ja täytetty Pyhällä Hengellä ja te näette Raamatun julkitulevan nöyryydessä ja rakkaudessa elämänne kautta. Oi, silloin se on teidän absoluuttinne. Kyllä vaan!

315Luen Sanasta, että Hän on Sana. Kun saksalainen kirkko sanoo, että se on tällä tavalla, ja metodistit ja baptistit ja katolilaiset. Mutta luen, kuinka Hän Sanassa sanoo: “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit tule voittamaan sitä.”

Kuunnelkaa nyt, kun lopetan. Nyt, protestantit sanovat…

316Nyt, katolilaiset sanovat Hänen rakentaneen sen Pietarin päälle. “Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle…” Ei koskaan! Jos olisi niin, niin siitä tuli heti luopio. He rakensivat sen miehen varaan.

317Mutta mitä Hän teki? Protestantit sanovat Hänen rakentaneen sen itsensä päälle. Ei! Sitä Hän ei tehnyt! Hän ei rakentanut sitä itsensä varaan.

318Vaan mitä Hän teki? “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

“Jotkut sanovat, että Sinä olet Elia tai Mooses.”

Hän sanoi: “Mutta mitä te sanotte?”

Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

319Tarkatkaa nyt noita sanoja. “Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika. Liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle. Sinä et koskaan oppinut sitä joltakin papilta. Sinä et koskaan oppinut sitä jostakin seminaarista, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut sen sinulle. Ja tälle kalliolle, hengelliselle Sanan paljastukselle, Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit tule voittamaan sitä.”

Minä ajattelin: “Herra, siinä se on.”

320Luen täältä Ilmestyskirjan 21. luvusta… 22. luvusta, missä Hän sanoo: “Kuka tahansa… ” Tämä on koko asia täydellisenä. “Kuka tahansa, joka lisää Siihen jotakin. Kuka tahansa, joka ottaa Siitä jotakin pois kieltäen, ettei Se ole niin. Tai kuka tahansa, joka yrittää tehdä sitä vähän paremmaksi ja kiillottaa sitä ajankohtaan sopivaksi. Kuka tahansa, joka lisää tai ottaa pois, häneltä tullaan ottamaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.”

321Minä sanoin: “Silloin kaikki, mitä minä tarvitsen, Herra, on uskoa Tämä.” Ja Tässä, tuossa ristissä siellä, Kristus tuli. Se on täydellinen koko matkan, jokainen sana, mitä Hän koskaan on sanonut. Ottakaa tämä Kirja toiseen käteenne ja historia toiseen käteenne, niin se on vahvistava Sen koko matkan, aivan täydellisesti. Ja minä sanoin: “Silloin, Herra, vastaanota Minut!” Ja kun tein sen, vastaanotin sydämeeni Kristuksen, Pyhän Hengen, Absoluuttini. Se en ole ollut minä.

322Olin kerran sairas, kun minun… Menetin vaimoni, menetin lapseni, oi, menetin isäni ja menetin veljeni ja menetin veljeni vaimon. Ja Billy makasi kuolemassa, ja kun olin melkein mennyttä. Olin menossa tietä ylös, olin menossa vaimoni haudalle, jossa hän makasi ja lapsi oli hänen käsivarsillaan. Olin menossa sinne haudalle, kun Herra Isler, jolla oli tapana käydä täällä ja soittaa, tiedättehän, Indianan osavaltion senaattori. Hän oli tulossa tietä pitkin. Hän pysähtyi, juoksi sinne ulos ja pani käsivartensa ympärilleni. Se tapahtui vuoden -37 tulvan jälkeen. Ja hän sanoi: “Minne olet menossa, Billy? Sinne haudalleko?”

Ja minä sanoin: “Kyllä! ”

Hän sanoi: “Mitä sinä teet siellä?”

323Minä sanoin: “Kuuntelen siellä vanhaa kyyhkystä.” Minä sanoin: “Istun siellä hänen ja lapsen haudan ääressä. Vanha kyyhkynen tulee sinne ja puhuu minulle.”

“Oi”, hän sanoi, “Billy!”

324Minä sanoin: “Kyllä! Kuulen lehtien kuiskeen, kun ne soittavat musiikkia minulle, Herra Isler.”

Hän kysyi: “Minkä kaltaista musiikkia ne soittavat?”

Siellä on maa virran takana
Jota he kutsuvat suloiseksi ikuisuudeksi,
Ja me saavutamme tuon rannan uskon määrän mukaan;

Yksi kerrallaan me saavutamme tuon portin,
Asuaksemme siellä kuolemattomien kanssa.
Kun jonakin päivänä he soittavat noita kultaisia kelloja sinua ja minua varten.

325Hän sanoi: “Billy, haluan kysyä sinulta jotakin?” Hän sanoi: “Mitä Kristus merkitsee sinulle nyt? Mitä Kristus merkitsee sinulle?”

326Minä sanoin: “Hän on minun elämäni, minun kaikkeni. Hän on kaikki, mitä minulla on, herra Isler. Hän on minun lopullisuuteni. Hän on kaikki, mistä voin pitää kiinni.” Miksi? Jotakin oli tapahtunut. “Tälle kalliolle…”

327Hän sanoi: “Olen nähnyt sinun seisovan täällä kadunkulmassa ja saarnaavan, kunnes olet näyttänyt aivan siltä kuin olisit ollut kaatumassa maahan kuolleena. Olen nähnyt sinun kaikkina yön tunteina kulkevan ylös ja alas katuja, kun olet käynyt sairaiden luona. Ja sen jälkeen, kun Hän otti sinulta pois vaimosi ja lapsesi, palveletko sinä yhä Häntä?”

328Minä sanoin: “Jos Hän tappaa minut, silti luotan Häneen.” Miksi? Ankkurini piti esiripun sisäpuolella. Minulla oli absoluutti. Olin sitonut itseni Hänen Sanaansa, ja Hänen Sanansa piti minut. Hän on minun absoluuttini. Tulin näkemään, että kaikki nämä muut asiat voivat pettää, mutta Kristus ei voi koskaan pettää.

329Katolisen kirkon absoluuttina on paavi. Protestanteilla on piispansa ja uskontunnustuksensa ja ylivalvojansa.

330Mutta minulla on samoin kuin oli Paavalilla. Onko teillä kynänne? Kirjoittakaa muistiin jotakin! Paavali sanoi Apostolien tekojen 20. luvun 24. jakeessa: “Mutta mikään näistä asioista ei liikuta minua.” Oi, heillä voi olla uskontunnustuksia. Teillä voi olla mitä tahansa te tahdotte, mutta nuo asiat eivät liikuta minua!

Olen ankkuroinut sieluni levon satamaan,
Etten enää seilaa rajuilla merillä, enkä tietäisi, missä olen, (tällä tai tuolla tavalla)
Myrsky voi pyyhkäistä yli rajusti myrskyävän syvyyden.
Myrsky voi pyyhkäistä yli rajusti myrskyävän syvyyden.

Kaikki voivat hylätä.

Mutta Jeesuksessa olen turvassa iäti.

331Kyllä! Mitkään näistä asioista eivät liikuta minua, sillä olen sidottu ankkuriin. “Oi, sen jälkeen kun kohtasin Hänet”, Paavali sanoi, “siellä tiellä, olen ollut sidottuna ankkuriin. Hän käänsi minut ympäri. Hän pani minut aloittamaan oikein.” Muistakaa, myös Paavali kuului erääseen maan suurimpaan organisaatioon, mutta hän tuli sidotuksi absoluuttiin.

332Kuunnelkaa! Haluan kertoa teille jotakin. Hänellä oli tarkoitus, kun Hän pelasti minut. Hänellä oli tarkoitus, kun Hän pelasti teidät. Ja minä olen päättänyt, Hänen tahdostaan, tehdä sen, olla lisäämättä Siihen tai olla ottamatta pois Siitä. Ilmestyskirja 22:19, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Hyvä on! “Kuka tahansa ottaa pois…” Olen aikeissa jättää tämän seurakunnan, ja te tiedätte sen, ja niinpä olen Jumalan avulla päättänyt pysyä tämän Evankeliumin kanssa niin kauan kuin elän. Muistakaa! Tässä on armo. Siellä oli miljoonia kuolemassa syntiin, kun Hän pelasti minut. Kuka olin minä, että Hänen olisi pitänyt pelastaa minut? Hänellä oli tarkoitus, kun Hän pelasti minut, ja olen päättänyt täyttää tuon tarkoituksen. Minä en välitä. Voi olla, että minun loppuni tulee nyt hyvinkin pian, mutta mikä tahansa se onkin, olen yhä ankkuroitu. Se ei ole koskaan muuttunut.

333Herra Isler sanoi minulle sinä päivänä, kun menin siellä tiellä, hän sanoi: “Billy, kaikissa näissä vaikeuksissa piditkö sinä uskontosi?”

334Minä sanoin: “En, se piti minut.” Näettekö? Minun ankkurini piti. Oikein, minä en koskaan pitänyt Sitä. Se piti minut. Minä en voi pitää Sitä. Ei ole mitään tapaa, miten voisin tehdä sen, mutta se pitää minut? Siinä se on.

335Ja Hänellä oli tarkoitus, kun Hän pelasti minut. Siellä oli miljoonia synnissä, kun tulin Hänen tykönsä, mutta Hän pelasti minut. Hänellä oli tarkoitus tehdessään niin.

336Kristuksen kuolema oli absoluutti kuoleman pelolle. Kristuksen kuolema selvitti tuon kysymyksen. Kun kuoleman mehiläinen pisti Häntä ja ankkuroi tuon pistimen. Tiedättekö, mehiläinen, kun hyönteinen on ankkuroinut tuon pistimensä tarpeeksi syvälle, niin kun se vetäytyy pois, se vetää tuon pistimen irti itsestään. Kuolemalla oli aina pistin. Kuolemalla aina oli pistin.

337Ja eräänä päivänä, kun Hän oli menossa Golgatalle, kivien tömistessä, veren roiskuessa kiville, sen osuessa Golgatan tomuun matkalla Golgatalle. Tuon ristin pää pyyhki pois nuo pienet veriset jalanjäljet, tuo heikko ruumis kulki eteenpäin, marssi siellä. Häntä piiskattiin ja lyötiin Hänen mennessään ylös mäkeä, mutta Hänellä oli absoluutti. Hän tiesi missä seisoi, koska Jumalan Sana sanoi Daavidin kautta: “Minä en anna Pyhäni nähdä turmeltumista enkä jätä Hänen sieluansa helvettiin.”

338Hän tiesi mätänemisen alkavan seitsemänkymmenenkahden tunnin kuluessa. Hän sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli, niin Minä pystytän sen jälleen kolmessa päivässä.” Hänellä oli absoluutti!

339Siellä Hän oli menossa mäkeä ylös pilkattuna, juopuneet sotilaat sylkivät Häntä ja panivat rievun Hänen kasvoilleen ja löivät Häntä päähän ja sanoivat: “Sinähän olet profeetta. Kerro meille, kuka sinua löi!” Siellä Hän oli menossa mäkeä ylös häpeässä ja häväistynä. Häneltä oli riisuttu vaatteet pois. Hän halveksi häpeää, riippui ristillä ihmisten edessä alasti, kuoli Rooman hallituksen häpeällisellä kuolemanrangaistuksella, Mies, joka ei ollut tehnyt mitään pahaa.

340Eräässä pienessä kertomuksessa sanotaan, että Maria Magdaleena olisi juossut sinne ja sanonut: “Mitä Hän on tehnyt? Parantanut sairaanne, nostanut ylös kuolleita ja tuonut vapautuksen niille, jotka olivat vankeudessa. Mitä Hän on tehnyt?”

341Ja pappi löi häntä suulle, niin että veri virtasi ulos, ja sanoi: “Kumpaa te tahdotte kuunnella, häntäkö vai ylipappianne?” Oi, tuo kirkkokunnallinen maailma. Siinä on sen koko kirous. Siinä se on.

342Ja he veivät Häntä eteenpäin, Hän mennessään ylös mäkeä, raahautuen.

343Perkele oli aina epäillyt sitä, että Hän olisi se, mikä Hän oli. Hän sanoi: “Jos sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi. Sinä väität voivasi tehdä ihmeitä. Jos sinä olet Jumalan Poika, käske näitä kiviä muuttumaan leiviksi.”

344Tuo sama vanha perkele elää tänäänkin. Kyllä. “Jos sinä olet jumalallinen parantaja, niin täällä kadunkulmassa istuu John se-ja-se. Minä tiedän, että hän on rampa. Paranna hänet!” Tiedättekö, että se on tuo sama vanha perkele?

Jeesus sanoi: “Minä teen ainoastaan…”

345Katsokaa, Hän kulki Betesdan lammikon kautta, missä makasi tuhansittain ontuvia, sokeita, rampoja ja näivettyneitä, ja meni erään miehen tykö, joka pystyi kävelemään. Hän saattoi lähteä liikkeelle. Hänellä on saattanut olla eturauhasvaiva. Mitä se olikin, se hidasti häntä, ja hänellä oli ollut se kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Hän sanoi: “Kun olen astumassa lammikkoon, astuu sinne joku toinen edelläni.” Hän pystyi kävelemään.

346Hän jätti heidät kaikki makaamaan sinne ja meni tuon yhden tykö ja paransi hänet. Miksi? Hän sanoi tienneensä, että hän oli ollut tuossa tilassa. Kun he sitten löydettyään Hänet kyselivät Häneltä. Pyhä Johannes 5:ssä Hän sanoi: “Totisesti, totisesti Minä sanon teille, Poika ei voi mitään tehdä itsessänsä, vaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän.” Siinä oli Hänen absoluuttinsa. Se on yhä tuo absoluutti.

347Seistessäni siellä Suomessa tuona päivänä, kun tuo pieni poika makasi siellä, ja kun käännyin ympäri hänen maatessaan siellä kuolleena. Hän oli ollut kuolleena puoli tuntia. Lukekaa siitä tuosta kirjasta. Lähdin kävelemään poispäin. Jokin pani kätensä päälleni. Käännyin ympäri ja minä ajattelin: “Mikä se oli?” Katsoin uudestaan ja ajattelin: “Hetkinen!”

348Katsoin sitä täältä Raamattuni tyhjältä lehdeltä. “On tapahtuva, että pieni poika, noin yhdeksän vuotias tulee auton surmaamaksi. Siellä on oleva suuri kaistale ikivihreitä puita, lomittain olevia kallioita, auto tulee olemaan romuna poikittain tiellä. Hänellä on oleva polvisukat, lyhyet hiukset, ja hänen pienet silmänsä tulevat olemaan sisäänpäin kääntyneet. Hänen ruumiinsa luita tulee olemaan rikkoutu­neina.”

Minä katsoin ja ajattelin: “Oi, Jumala!”

349Sanoin: “Olkaa kaikki vaiti!” Tuo kaupunginjohtaja oli siellä. Minä sanoin: “Jos tuo poika ei ole jaloillaan kahden minuutin kuluessa, minä olen väärä profeetta, ja te voitte ajaa minut pois Suomesta.” Varmasti! “Mutta jos hän tekevä niin, te olette elämänne velkaa Kristukselle.” Oikein. He seisoivat kaikki hiljaa.

350Minä sanoin: “Taivaallinen Isä, siellä meren takana, kaksi vuotta sitten, Sinä sanoit, että tämä pieni poika tulisi makaamaan tässä.”

351Siellä olivat veli Moore ja veli Lindsay, ja he muut katselivat sitä. Ja he olivat kaikkialla kirjoittaneet sen Raamattuihinsa. Se oli kirjoitettu tuhansiin Raamattuihin ympäri maata. Mikä se oli? Absoluuttiinsa oli näyttänyt, mitä tulisi tapahtumaan. Ei ollut minkäänlaista pelkoa, kun seisoin siellä. Se oli absoluutti. Hän tulisi varmasti nousemaan ylös.

352Siellä Suomessa missä tuhansia ihmisiä tuli ilta toisensa jälkeen, missä täytyi toisten täytyi jopa mennä ulos ja päästää toiset tilalle. Siellä hän oli kaiken tuon kanssa. Tuo kansa rakasti minua, ja he olivat nähneet parantamisia tapahtuvan, mutta tässä oli poika, joka makasi siellä kuolleena. Mikä oli tuo absoluutti? Tuo näky. “Minä teen sen, minkä Isä käskee tehdä. Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Siinä on teidän absoluuttinne.

353Minä sanoin: “Kuolema, sinä et voi pitää häntä yhtään pidempään. Jumala on puhunut! Tule takaisin. Luovuta hänet!” Ja tuo pieni poika nousi ylös ja katseli ympärilleen sillä tavalla. Ihmiset alkoivat pyörtyillä ja kaikkea. Siellä se on kirjoitettuna, ja se on kaupunginjohtajan, julkisen notaarin, allekirjoittama. Kyllä!

354Mistä on kyse? Absoluutista. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Eikö se olekin tuo sama Jumala, joka pysäytti Nainin lesken pojan hautaussaaton. Kun joku kuoli noina päivinä, he panivat heidät välittömästi hautaan. He eivät jättäneet heitä makaamaan yön yli. He panivat heidät hautaan. Siinä on tuo sama Jeesus Kristus eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kyllä!

355Katsokaa sitä siellä Meksikossa, kun tuo pieni lapsi. Jotkut teistä, jotka makaatte täällä, istutte täällä. Ja tuo lapsi, lääkäri allekirjoitti lausunnon. Se on kirjoitettuna Kristillisten Liikemiesten lehdessä. “Tuo lapsi oli kuollut tuona aamuna kello yhdeksältä, ja nyt kello oli kymmenen tuona iltana.”

356Tuota pientä naista ei voitu lohduttaa. Billy, poikani seisoi siellä ja yritti pidätellä häntä. Ja hänellä oli, luulisin, että siellä oli kaksisataa järjestysmiestä seisomassa, ja hän kiipesi heidän ylitsensä. Edellisenä iltana tuo sokea mies oli saanut näkönsä. Ja hän tiesi siitä. Hän oli katolilainen.

357Mutta lopulta sanoin: “Mene sinä veli Moore ja rukoile hänen puolestaan, koska tuo lapsi…

358Satoi kaatamalla. He olivat seisseet varhaisesta aamusta alkaen siellä ulkona tuolla suurella härkäareenalla. He laskivat minut köysillä takapuolelta sisälle tuohon paikkaan. Me olimme siellä vain kolmena iltana.

359Seisoin siellä ja sanoin: “Niin kuin olin sanomassa…”, saarnasin. Ja katsoin ja näin pienen lapsen tässä edessäni pienen meksikolaisen lapsen ilman hampaita. Se vain istui siinä ja nauroi minulle, aivan tässä edessäni.

360Minä sanoin: “Hetkinen, veli Moore, tuokaa hänet tänne.” Oi, se oli absoluutti!

361Järjestysmiehet vetäytyivät syrjään, ja tässä hän tuli. Hän lankesi maahan ja sanoi: “Padre, padre!”

Minä sanoin: “Nouse seisomaan.”

362Ja veli Espinoza sanoi: “Nouse seisomaan.” Ja hän sanoi sen hänelle espanjaksi. Hän seisoi siellä.

Minä sanoin: “Taivaallinen Isä, minä seison tässä sateessa.”

363Sievä nuori nainen, noin kaksikymmentäkolme vuotias, tai suunnilleen sen ikäinen. Hänen hiuksensa riippuivat alhaalla ja hänen kasvonsa katsoivat ylöspäin sillä tavalla. Hänen silmissään oli odottava ilme. Hän oli nähnyt tuon miehen, joka oli ollut täysin sokea noin neljäkymmentä vuotta, jonka silmät avautuivat puhujanlavalla. Hän tiesi, että jos Jumala voi avata sokean silmät, silloin Hän voi parantaa hänen lapsensa. Siellä se oli, pienenä ja jäykkänä, kiedottuna huopaan sillä tavalla, aivan läpimärkänä. Hän oli seissyt siellä tuon lapsen kanssa koko aamun ja myös tuon iltapäivän, jotenkin niin. Te olette nähneet tuon artikkelin Kristittyjen Liikemiesten lehdessä.

364Minä sanoin: “Taivaallinen Isä, minä en tiedä, mitä se merkitsee. Minä olen vain Sinun palvelijasi, mutta minä näin tuon lapsen seisomassa siellä. Se oli elossa. Minä lasken käteni sen päälle Herran Jeesuksen Nimessä.

Se sanoi: “Whah!” Se alkoi itkeä.

365Äiti nappasi lapsen ja alkoi kirkua. Ihmiset alkoivat kirkua siellä kaikkialla, ja naiset pyörtyilivät ja kaikkea muuta. “Älä sano mitään sen suhteen”, minä sanoin veli Espinozalle. “Lähetä juoksija tuon äidin ja lapsen mukana lääkärin tykö ja anna hänen allekirjoittaa lausunto, että tuo lapsi kuoli. Että se kuoli keuhkokuumeeseen tuona aamuna kello yhdeksältä.”

366Ja meillä on tuo allekirjoitettu lääkärinlausunto. Lapsi oli ilmoitettu kuolleeksi tuon lääkärin vastaanotolla tuona aamuna, ja äiti kantoi sitä mukanaan koko päivän.

367Mikä se oli? Absoluutti! Mitä se oli? Hän uskoi, että jos Jumala voi avata sokeat silmät, niin voisihan Hän silloin nostaa kuolleenkin ylös, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

368Minä en ollut varma. En tiennyt ennen kuin näin sen. Ja kun olin nähnyt tuon lapsen, se oli absoluutti. Absoluuttisesti oikein! Siinä se oli, kuoleman täytyi luovuttaa uhrinsa.

369Tässä kulki Jumalan Poika. Tuo kuoleman mehiläinen alkoi surista Hänen ympärillään. “Ah, kuinka hän voisi olla profeetta? Kuinka hän voisi seistä siellä ja antaa sylkeä kasvoihinsa? Kuinka hän voisi seistä siellä ja antaa heidän tehdä pilaa itsestään tekemättä mitään? Se ei ole mikään Immanuel! Se on vain tavallinen mies. Katso noita rähjäisiä humalaisia sotilaita. Katso, kuinka hänen kasvoistaan vuotaa verta.”

370Perkele sanoi: “Tulen saamaan hänet. Tulen saamaan hänet.” Tässä hän tuli kuin mehiläinen kuoleman pistimen kanssa ja surisi Hänen ympärillään. Mutta veli, kun tuo mehiläinen oli ankkuroinut pistimensä Immanueliin, niin hän oli kadottanut pistimensä, jopa itse kuoleman.

371Ei ole ihme, että Paavali myöhemmin saattoi katsoa sitä kasvoihin ja sanoa: “Oi, kuolema, missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton.” Kristuksen kuolema oli absoluutti jokaiselle ihmiselle, joka pelkäsi kuolemaa.

372Minun sydämeni sanoo “aamen” jokaiseen Hänen Kirjansa sanaan. Lopetan nyt aivan varmasti. Minun on yksinkertaisesti katkaistava tämä tähän. Näettehän?

373Siksi tiedän Pyhän Hengen olevan kompassini, joka opastaa minua. Hän on Se, joka saa minut tietämään, että tämä Sana on totta. Hän on minun absoluuttini. Hän on minun auringonpaisteeni. Hän on minun Elämäni. Hän on minun Ankkurini! Vaikeuksien aikana Hän on Pohjantähteni. Kun olen eksynyt, Pyhä Henki on Kompassini, joka opastaa minut takaisin oikeaan paikkaan.

374Kirkkokunnat ovat kuin muut tähdet. Ne liikkuvat maailman mukana. Toiset tähdet siirtyvät maailman liikkuessa, mutta ei Pohjantähti. Maailma voi siirtyä minne haluaa, mutta se pysyy paikallaan. Oi! Pohjantähti on ankkuroitu paikalleen. Muut liikkuvat ympäri. Te voitte nähdä ne siellä ja täällä ja kaikkialla muualla. Sillä tavalla ovat kirkkokunnalliset seurakunnat.

375Mutta Kristus on Absoluutti. Hän on Se, johon te voitte panna luottamuksenne. Kun kirkkokunnat ovat kokonaan sekoittaneet teidät, katsokaa vain Pohjantähteen. Pyhä Henki on teidän Kompassinne. Hän pysyy aina uskollisena Sanallensa.

376Kun he sanoivat minulle, etteivät nuo asiat voineet tapahtua nykyaikana tällä tavalla, minä tiesin. Jos ei olisi olemassa Jumalaa, silloin eläkäämme, syökäämme, juokaamme ja pitäkäämme iloa. Jos on olemassa Jumala, silloin palvelkaamme Häntä. Ja olen elänyt nähdäkseni päivän, että Hän on tehnyt kaikkea, jopa nostanut ylös kuolleita, niin kuin silloin kun Hän oli täällä maan päällä. Ja me asiakirjojen lausuntojen mukaan että se on totuus. Kyllä!

377Hän on minun absoluuttini. No niin, tehkää Hänet absoluutiksenne. Vaikeuksieni aikana Hän aina on absoluuttini. Tarkatkaa nyt. Jumalan armosta…

378Nyt minun on parasta lopettaa. On tulossa myöhä. Mutta kuulkaahan, ajattelin kellon olevan yksitoista ja se onkin kymmentä vaille yksi.

379Ystävät, koko päivä, koko yö, koko vuosi, koko iankaikkisuus, koskaan ei olisi tarpeeksi aikaa puhua siitä. Älkää yrittäkö ratkoa sitä mielessänne. Te ette voi. Ei ole mitään tapaa rakoa sitä. Te sanotte: “Veli Branham, jos sinä…”

380Minä en tiedä, minä vain uskon. Minä lakkasin yrittämästä tehdä mitään sille. Minä vain uskon sen. Siinä kaikki. Näettekö? “Ei ole kyse hänestä, joka juoksee, tai hänestä, joka tahtoo, vaan Jumalasta, joka osoittaa laupeutta.” Näettekö? Ei teoista, se on armosta. Ymmärrättekö? Minä vain uskon sen. Jumala, on Hänen asiansa tehdä se. Vain uskokaa se. Toimikaa sen mukaan.

381Tämä kuuluisa laulu, kuulin heidän soittavan sitä, laulavan sitä täällä tai jossakin:

Oi, Jumalan rakkaus, kuinka rikas ja puhdas!
Kuinka mittaamaton ja voimakas!
Se on iankaikkisesti kestävä,
Pyhien ja enkelten laulu.

382Kun ihminen matematiikan avulla yrittää murtaa sen tai yrittää osoittaa koulutuksensa avulla, se johtaa hänet hulluuteen. Te ette voi tehdä sitä. Älkää yrittäkö tehdä sitä. Älkää yrittäkö ratkaista Jumalan ongelmaa. Jumala on ratkaisemattomissa. Te ette voi ratkaista Jumalaa, te vain uskotte Jumalaa. Siinä on sen salaisuus. Älkää ratkoko sitä, vain uskokaa se. Minä en voi sanoa teille, mitä se merkitsee. En voi sanoa teille, kuinka se tehdään. Minä vain tiedän uskovani sen. Siinä kaikki.

383Aivan samalla tavoin kun te lupaatte jotakin pienelle lapselle. Hän uskoo sen. Teidän tulee pitää sananne. Te olette Jumalan lapsi. Hän pitää Sanansa. Vain yksinkertaisesti uskokaa se. Älkää irrottako, vain pysykää siinä. Jos Jumala teki sen kerran, täytyy Hänen tehdä se uudestaan. Jos Hän ei tee niin, Hän tulee sanomaan teille syyn, miksi Hän ei voi tehdä sitä. Ja niin se on. Nyt, te vain pysytte siinä.

384Tiedättehän, tuo yksi säkeistö… Uskon, että kallis veljemme, joka kastettiin eilen illalla, laulaa tuota laulua: Oi, Jumalan rakkaus. He ovat kertoneet, että tämä runo, tämä osa siitä, oli löytynyt kirjoitettuna mielisairaalan seinällä, ja siinä sanottiin:

Jos meillä olisi valtameri täynnä mustetta,
Tai taivaat olisivat pergamentista tehdyt;
Ja jokainen varsi maan päällä sulkakynä,
Ja jokainen olisi ammatiltaan kirjuri.
Niin Jumalan ylhäisestä rakkaudesta kirjoittaminen
Kuivaisi valtameren kuivaksi.
Tai voisiko kirjakääröön saada sopimaan kaikkea,
Vaikka se ulottuisi taivaasta taivaaseen.

385Ajatelkaa sitä, kun kolme neljäsosaa maan pinnasta on vettä. Ja katsokaa vetyä ja happea ilmassa ja kosteutta. Näettekö? Jos kaikki kosteus olisi mustetta. Ja ajatelkaa kaikkia niitä miljardeja ja triljoonia ja triljoonia olkia, jotka olisivat sulkakyniä. Ja ajatelkaa niitä miljardeja ihmisiä, jotka ovat olleet maan päällä, ja joka ainoa heistä ammatiltaan kirjuri. Kastaa nuo kynät valtamereen ja yrittää käsittää Jumalan rakkautta, se kuivaisi valtameren kuivaksi. Tai voisiko kirjakäärö sisältää kaikkea, vaikka ulottuisi Iankaikkisuudesta Iankaikkisuuteen.

386Älkää yrittäkö ratkaista sitä. Te ette voi tehdä sitä. Te menetätte järkenne yrittäessänne ratkaista sitä, vain uskokaa se. Tehkää Hänestä absoluuttinne! Pysykää siinä. Tuo suloinen rauha ja kokemus, jota te ette koskaan tule unohtamaan. Ankkuroitukaa siihen, ja teidän Ankkurinne tulee pitämään esiripun sisäpuolella.

Kumartakaamme päämme.

“Kuinka suuri Sinä olet! Kuinka suuri Sinä olet!”

387Kuinka moni täällä, kun päänne ovat kumarrettuina tänä aamuna… Uusi Vuosi on nyt lähestymässä, ja te olette olleet hyvin uskonnollisia. Ja se on hyvä. Minä arvostan sitä, Jokainen teistä arvostaa. Olen varma, että Jumalakin arvostaa sitä, mutta onko teillä todella ollut tuota absoluuttista kokemusta?

388Jotakin, mikä ei ole ollut vain tekouskoa, jokin, jota te ette ole kuvitelleet, vaan jokin, joka puhui teille takaisin. Ja te huomasitte elämänne muuttuneen tuosta hetkestä alkaen, ja jokainen Jumalan Sana, jokainen lupaus on vahvistettu “aamenella”. Silloin te pidätte kiinni tästä absoluutista, koska, muistakaa, Hän sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät petä.”

389Jos ette ole vielä tulleet tuolle paikalle, missä te voitte sanoa “aamen” jokaiselle Sanalle, jos se on ollut vastoin uskontunnustustanne, ollut vastoin kirkkokuntaanne. Mutta te haluatte tulla tuolle paikalle, niin kuin Mooses ja niin kuin muut heistä ovat tulleet. He eivät voineet tehdä sitä ennen kuin he saivat tuon absoluutin. Ja te haluatte sen elämäänne tänä aamuna. Tahtoisitteko ilmaista sen kohottamalla kätenne Jumalalle? Jumala siunatkoon teitä. Hyvä on. Kaikkialla rakennuksessa.

390Armollinen Isä, minä tiedän, että joskus meidän täytyy erota. On oltava aika, jolloin me jätämme tämän maailman. Me emme tiedä, milloin se tapahtuu, eikä sillä ole liian paljoa merkitystäkään. Jos aikamme on päättynyt, silloin me haluamme tulla. Täällä viipymisemme tavoitteena on palvella Sinua.

391Ja koska olemme tiellä tuhoon, eräänä päivänä, niin kuin Paavali oli tiellä Damaskoon tuhotakseen Seurakuntaa, Valo sokaisi hänet. Ja, oi Jumala, tuo Valo seurasi häntä, sillä Se oli Kristus. Ja hän ankkuroi absoluuttiin, niin että hän saattoi nauraa vasten kasvoja itse kuolemallekin ja sanoa: “Kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta.”

392Sinä tulit täydelliseksi absoluutiksi tuolle apostolille. Sinä olit hänelle “aamen” hänen jokaiseen lauseeseen. Sinä olit hänen elämänsä Tähti, Tienviitta. Sinä olit Kompassi, joka opasti häntä myrskyn lävitse. Sinä olit Ilmestys. Sinä olit Näky. Sinä olit hänen Toivonsa, Pelastuksensa. Ja jopa kuoleman hetkellä, kun hän tiesi tulevansa siihen, Sinä olisit yhä hänen absoluuttinsa.

393Sinä olit Danielin absoluutti. Sinä olit kaikkien profeettojen absoluutti. Kirkkokunnallisten eroavaisuuksien ja vaikeuksien ja fariseusten ja saddukeusten päivinä, siellä yhä oli miehiä, jotka ottivat Sinut absoluutiksensa.

394Ja tänään Herra, miehet ja naiset, joissa on sääliä ja rakkautta, sydämet verta vuotaen, he kaipaavat todellista kokemusta tunteakseen Jumalan ja omistaakseen varmuuden absoluutista. Ja ehkä kaikki, mitä ihmiset koskaan aikaisemmin tiesivät, Herra, oli seurakuntaan liittyminen. Ja me käsitämme, niin kuin vilpittömästi olen yrittänyt, en ollakseni erilainen, Sinä tunnet sydämeni, olen kertonut heille, että Seurakuntaan ei liitytä. Kerhoon liitytään. Metodisti-, baptisti-, katoliseen ja helluntailaiskerhoihin liitytään, mutta te olette syntyneet Seurakuntaan, salaperäiseen Kristuksen Ruumiiseen, ja te tulette Hänen Ruumiinsa jäseniksi, Hengen lahjojen kanssa, saadaksenne Hänen Ruumiinsa liikkeelle toiminnassa ja voimassa.

395Jumala, sitä nämä kädet tänä aamuna merkitsivät, kun ne nousivat ylös. “Aseta minut paikalleni, Herra. Ota minut, muovaa minua, valmista minua. Vain tee minun asemani elämässäni sellaiseksi absoluutiksi, sidotuksi Kristukseen, niin että en ajattele mitään muuta kuin tuota absoluuttia.” Suo se, Herra. Siunaa heitä. Paranna sairaat ja vaivatut. Pelasta kadonneet.

396Nyt Herra, me tiedämme, että on tapana antaa ihmisille alttarikutsu, mutta siitä on tullut perinnäissääntö meille. Ja tänä aamuna, kun alttari on täynnä pieniä lapsia ja kaikkea. Mutta Herra, jollakin tavalla Sinä puhuit heille, ja he kohottivat kätensä. He tekivät ratkaisunsa. He haluavat jotakin todellista. Ja minä esitän rukoukseni heidän puolestaan. Suo se heille itse kullekin, Herra. Ole nyt kanssamme, anna anteeksi syntimme, paranna sairautemme ja annan meille vapautus, jota me tarvitsemme.

397Ja Herra, ennen kaikkea, älkäämme koskaan unohtako, että me olemme sidottuja tuohon absoluuttiin, Pohjantähteemme, Golgataan, Kristukseen, ja Pyhä Henki ottaa Jumalan Sanat ja tuo ne kirjaimellisesti julki meille parantaen sairaita, näyttäen meille näkyjä, nostaen ylös kuolleita ja tehden aivan tarkalleen sitä, mitä Hän lupasi tehdä.

398Ja voikoon tämä seurakunta ja nämä ihmiset, Kristuksen Ruumiin osa, joka on kokoontunut tänne tänä aamuna, elää niin kuin Jeesus käski elää: “Te olette maan suola.” Ja tulkoot he suolaisiksi, niin että heidän yhteisönsä tulee janoiseksi. Suola saa aikaan janoa, ja suola voi pelastaa ainoastaan kun sen kanssa tulee kosketuksiin. Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä soisit tämän ihmisille, niin että myös voisivat olla sielujen voittajia.

399Siunaa pastoriamme, veli Nevilleä, tätä nöyrää palvelijaa, Herra, joka seisoo palveluspaikallaan niin kunnioittavasti Kristuksen Ruumiin jäsenenä ja yrittää parhaansa mukaan seurata kaikkea sitä, mitä Sinä käsket hänen tehdä.

400Siunaa luotettuja, noita miehiä, jotka seisoivat rinnallani tässä suuressa pimeässä ajassa, jonka lävitse olen mennyt.

401Jotka ovat seisseet Seurakunnan kanssa, rukoilleet kanssani ja seisoneet rinnallani vaikeuksien aikoina, Herra. Minä rakastan heitä ja rukoilen, että he katsoisivat Sinuun, Herra. Voikoot he katsoa pois tästä palvelijan kuolevaisesta saviastiasta. Voikoot he katsoa Häneen, joka on Kaikkivoipa, joka on… Ja me tiedämme, Herra, että me olemme rajallisia. Ei ole väliä sillä, keitä me olemme, me olemme yhä kuolevaisia. Mutta ei ole kyse sanansaattajasta, vaan Sanomasta. Suo se Herra. Siihen me osoitamme, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Suo, että Hän olisi tänä päivänä niin todellinen jokaiselle täällä, jopa näille pienille lapsille, että Hän tulisi koko seurakunnan absoluutiksi. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

402Nyt laulaessamme sen uudestaan, puristakaa käsiä jonkun edessänne, takananne tai sivullanne olevan kanssa. Puristakoon vain nyt jokainen käsiä. Jatkakaa vain istumista, vain kääntykää ympäri ja puristakaa käsiä, jos te voitte. Näettekö? [Veli Branham puristaa käsiä, sillä aikaa kun seurakunta laulaa Minä rakastan Häntä.]

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

403He juuri ilmoittivat, että maanantai-iltana, keskiyöllä, on Ehtoollinen. Kohottakaamme nyt kätemme ja laulakaamme Hänelle. Kuinka monet tuntevat, että Hän on teidän absoluuttinne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sana, Hän on Sana. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Hän on Sana, ja Pyhä Henki hedelmöitti tuon Sanan saamaan tuon Valon elämään teissä, tuon Sanan Valon, Sanan vahvistamiseksi. Pankaa Sana sydämeenne. Antakaa Pyhän Hengen tulla sisälle ja tarkatkaa, kuinka tuo Sana liikkuu. Uskokaa, olkaa nöyriä. Älkää halutko olla jokin suuri. Älkää olko mitään, niin että Jumala voi tehdä teistä jonkun. Näettekö? Hyvä on. Tehkää se nyt.

404Jokainen, joka rakastaa Häntä, sanokoon: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tiedättekö, mitä tuo sana “aamen” merkitsee? “Niin se olkoon.” Aamen! Kyllä.

405Sanokaamme: “Halleluja!” [Seurakunta sanoo: “Halleluja!”] Tiedättekö, mitä se merkitsee? “Ylistys meidän Jumalallemme!”

406Kun olin äskettäin Saksassa, nousin ylös noin kolmen tai neljänkymmenentuhannen ihmisen edessä tuona päivänä ja sanoin: “On kumma asia, että te saksalaiset ette voi ymmärtää.” Minä sanoin: “Matkallani tänään tänne, eräs koira haukkui minulle englanniksi. Kyllä. Eikä sillä ollut mitään vaikeutta tehdä sitä. Ja siellä istui lintu, joka lauloi minulle englanniksi. Tullessani katua alas, siellä oli äiti pieni lapsi käsivarsillaan tullessani sisälle sieltä takaa.” Ja minä sanoin: “Tuo lapsi itki englanniksi. Mikä teillä ihmisillä oikein on vikana?” Kyllä. Jos te vain katsotte ympärillenne, Hän on kaikkialla, eikö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti Hän on.

407Kohottakaamme nyt kätemme ja sulkekaamme silmämme, sillä aikaa kun pyydämme pastoria tulemaan ja lähettämään meidät pois.

Nouskaamme ensin ylös. Nouskaa jokainen omille jaloillenne.

408Jokainen, joka rakastaa Häntä, sanokoon nyt uudestaan: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

409Ja te tiedätte varmasti, että tuo sana Hallelujaa merkitsee samaa kaikilla kielillä. Menkää hottentottien tykö Afrikan viidakkoon. Hallelujaa on sama sana. Halleluja, sen tulisi melkeinpä olla kristittyjen tervehdyssana, eikö niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Halleluja, tuo sana merkitsee: “Ylistys meidän Jumalallemme.” Ja Hän on sen arvoinen, eikö olekin? [“Aamen.”] Hän on absoluuttisesti Pelastajani. Hän on minulle absoluuttisesti Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän on minulle absoluuttisesti sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Onko Hän sellainen teille? [“Aamen.”]

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni…

62-1223 HÄPÄISYÄ SANAN VUOKSI (Reproach For The Cause Of The Word, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 23.12.1962

62-1223 HÄPÄISYÄ SANAN VUOKSI
(Reproach For The Cause Of The Word, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23.12.1962

1          Kiitos, tällä kertaa. [Veli Neville sanoo: ”Aamen.”] Sanoin veli Nevillelle: “Oletko varma, ettei sinulla ole edes vähäistä voitelua tänä aamuna?”

2          Minä olen tullut rukoillakseni sairaiden puolesta. Siellä oli kokoontunut joitakin ihmisiä… Aikaisin sunnuntaiaamuna. Minun täytyy tavoittaa heidät täällä, minä vain pyysin heitä tulemaan tänne. Olen aina ajatellut, että on parempi rukoilla sairaiden puolesta seurakunnassa. En tiedä; minä pidän seurakuntaan tulemisesta, koska täällä on seurakunta ja ihmiset rukoilemassa.

3          Tuolla takahuoneessa oli eräs pieni tyttö, kaunein pikku tyttö, uskon hänen nyt istuvan täällä jossakin, jos nuo ihmiset eivät jo lähteneet kotiin; ja hän oli kaunis pikkuinen ja kovasti sairas. Me kuuntelimme kuinka tuo sanoma kielillä ja sen tulkinta tulivat. Ja me kuuntelimme ja, ajattelimme ymmärtäneemme, että jotakin sanottiin jostakin pikku tytöstä. Ja me odotimme nähdäksemme, antaisiko Herra sanoman siitä, mitä sanoa siellä, mutta uskon, että tämä pieni tyttö on kunnossa, ja kaikki tulee olemaan hyvin.

4          Siellä oli myös pieni nainen, joka oli kadottanut näkönsä, ja me rukoilimme hänen puolestaan; ja joku mies ambulanssissa siellä ulkona, sananpalvelija. Arvelen, ettei tuo mies painanut enempää kuin kaksikymmentä kiloa, vain hyvin, hyvin… ja niinpä minä menin alas rukoillakseni heidän puolestaan.

5          Syy, miksi olin niin epäröivä, oli, että täyte putosi pois hampaastani tästä edestä, ja minä viheltelen itselleni tänä aamuna. Ja he sanovat minulle nyt, että ne täytyy hioa pois ja pinnoittaa. Niinpä tämä vanhuus on tulossa; se on ainoa asia, mitä tiedän. Minulla oli siinä täyte, noin puolet hampaasta, ja kun te alatte puhua, te voitte tuntea ilman tulevan siitä ulos, tehän tiedätte mitä tarkoitan; on kuin te jotenkin vähän sammaltaisitte.

6          Me olemme todellakin etuoikeutettuja ihmisiä ollessamme elossa tänä aamuna ja kykenevät tulemaan kirkkoon. Ja tänä jouluaattona, odottaen sitä juhlintaa, jota heillä on, jonka toivoisin… Täällä on liian monia lapsia tänä aamuna, ja niinpä minä tulen olemaan hiljaa. Joskus me aikuiset puhumme asioita, joita lasten ei tulisi edes kuulla, tiedättehän.

7          Uskon seurakunnalla olevan täällä pienet lahjat pikkulapsia varten hetken kuluttua. Katselin niitä juuri tuolla takana, ja varmasti te haluatte jäädä tänne pyhäkoulun jälkeen, koska uskon, että heillä on joitakin lahjoja annettavaksi pikku kavereille tänä aamuna. Nyt pienokaiset muistakaa, tehdessämme tämän haluan tehdä tämän selväksi, se ei ole joulupukilta, koska se on vain taru, jonka te jonakin päivänä tulette ymmärtämään, mutta se on Jeesukselta Kristukselta, joka on kaikkien Totuuksien Totuus; Jumalan Poika. Me annamme tämän pienen lahjan teille tänä aamuna antaaksemme teidän tietää, että erään kerran Jumala antoi kaikkein suurimman lahjan, jota milloinkaan on annettu ihmiselämälle, Hänen Poikansa. Ja meillä on mitätön tapa ilmaista sitä, emmekä me voi antaa mitään siihen verrattavaa, mutta me teemme sen vain kuolevaisina toinen toisillemme.

8          Nyt tarkoitukseni oli odottaa ensi sunnuntaihin ja mahdollisesti teenkin sen jonkin kanssa, mitä halusin sanoa. Jotakin on annettu meille tiettäväksi näystä kotona, ja minun täytyy seurata sitä. Se voi näyttää olevan hieman karkeata, mutta me emme koskaan halua ajatella, että se mitä Jumala sanoo, on karkeata. Hänen taakkansa ovat kevyitä.

9          Ja koska on niin, että ensi sunnuntaina, jos Jumala tahtoo, meillä tulee olemaan kokous täällä, juuri uudenvuoden aaton edellä, jos se miellyttää Herraa, että meillä on tämä kokous. Ja me haluamme aamukokouksen, rukoilla sairaiden puolesta ja ehkä kastetilaisuuden. Sitten minä ajattelin, että te antaisitte ystävienne tietää niin, että he voivat tulla tänne. Meillä tulee olemaan sunnuntaiaamu ja iltakokoukset, ja ihmisiä varten, jotka tulevat jäämään uudenvuoden ylitse, eikös meillä olekin valvojaiset tällä kerralla? [Veli Neville sanoo: ”Kyllä.”]

10     Täällä tulee olemaan useita saarnaajia, jotka tulevat puhumaan aina keskiyöhön asti, me olemme kutsuneet heitä tulemaan ja puhumaan. Jos Herra tahtoo, niin minä haluan olla yksi niistä, joilla on jotakin sanottavaan uudenvuoden yönä.

11     Ja sitten ensi sunnuntaina minä ajattelin puhua joistakin asioista, joita juuri on tapahtumassa. Näyttää kuinka Jumala toimii kansansa kanssa, ja tuoda sen huippukohtaansa täällä seurakunnassa.

12     Monet teistä ovat ihmetelleet tätä tuloveroasiaa, jonka lävitse olen mennyt, se on selvitetty. Ja niinpä haluan myös kertoa teille, kuinka se tapahtui. Ja uskon, että minun täytyisi kertoa se uudestaan ensi sunnuntaina, joten minä jätän sen ensi sunnuntaiksi ja yritän sen sijaan puhua teille hieman Sanasta tänä aamuna. Ensi sunnuntaina minä tulen yrittämään, jos Jumala tahtoo, kertoakseni teille, kuinka se kaikki tapahtui, ja kaikki ne asiat, joita Herra sanoi, ja tulette näkemään, että kaikki osuu aivan naulan kantaan. Hän ei sano mitään väärää.

13     Mutta nyt, eräs asia, jonka halusin sanoa tänä aamuna, ja jota en mahdollisesti tule sanomaan ensi sunnuntaina, koskee jotakin, mikä tapahtui eilen. Olin vähän haluton tulemaan tänne tänä aamuna, koska olen jotenkin revitty, eikä minulla ollut oikein halua tulla; mutta koska nyt olen täällä, tulen yrittämään parhaani minkä voin.

14     Toissa iltana minulla oli vieraita, veli ja sisar Sothmann, niin kuin me tiedämme täällä, yksi seurakunnan luotetuista ja hänen vaimonsa, he tulivat vierailemaan luonamme. Ja me puhuimme tulevista kokouksista Phoenixissa ja ympäristössä. (Jos se olisi Herran tahto). Ja arvelen, että olimme ylhäällä kello 10:30 asti, ja minä menin vuoteeseen jossakin kello 11:00 tienoilla.

15     Ja johonkin aikaan yöllä minulla oli uni. Ja tässä unessa minä näin jonkun, jonka oletettiin olevan minun isäni; hän oli valtavan suuri mies. Edustaen, kuvainnollisesti puhuen, minun isääni. Näin erään naisen. Hän ei näyttänyt äidiltäni, mutta kuitenkin hänen oletettiin olevan minun äitini. Ja tämä mies, jonka oletettiin olevan kuten isä, tämän naisen mies, kohteli häntä hyvin julmasti. Niin paljon, että hänellä oli suuri puukalikka kädessänsä, ja pitäen tuota naista ylhäällä tällä tavalla ja lyöden häntä tällä puukalikalla niin, että hän putosi maahan. Ja sitten jonkin ajan kuluttua hän nousi ylös uudestaan, ja tuo mies löi hänet jälleen maahan. Ja minä seisoin pienen välimatkan päässä katsellen sitä.

16     Lopulta minä sain kyllikseni siitä. Minä olin paljon pienempi kuin tämä mies, jonka oletettiin olevan minun isäni. Niinpä minä kävelin hänen luoksensa ja panin sormeni hänen kasvoihinsa ja sanoin: “Älä lyö häntä enää!” Tehdessäni niin, jotakin alkoi tapahtua. Käsivarteni alkoivat sykkiä, ja minä sain valtavan suuret lihakset. En ole koskaan nähnyt sellaisia lihaksia. Minä otin tuota miestä kauluksesta ja sanoin: “Älä lyö häntä enää! Jos vielä lyöt häntä, joudut tekemisiin minun kanssani.” Ja tuo mies pelästyi minua, ja jätti hänet rauhaan. Minä heräsin.

17     Makasin siellä hetken, ja sitten sen tulkinta tuli. Tuo nainen tietenkin kuvaannollisesti puhuen on Seurakunta, joka on jonkinlainen äiti. Isä on kirkkokunta hänen ylitsensä, joka hallitsee Seurakunnan ylitse, niin kuin mies hallitsee vaimonsa ylitse. Ja ne ovat nämä kirkkokunnat, jotka lyövät tuota Seurakuntaa, eivätkä edes anna hänen nousta jaloillensa sillä tavalla. Joka kerta, kun hän yrittää nousta ylös, tai tehdä jotakin, nuo ihmiset siellä, tuo kirkkokunta lyö hänet maahan. Ja se vain merkitsee, että minun täytyy kasvattaa täällä vähän uskonlihaksia, voidakseni työntää sormeni sinne ulos ja sanoa: “Sinä olet tekemisissä minun kanssani.” Näettehän, koska siellä ulkona on joitakin ihmisiä, jotka kuuluvat Jumalalle.

18     Olin ollut ylhäällä noin kaksi tai kolme tuntia, arviolta; ja tyttäreni Rebekka, siellä takana, hän työskentelee metodistisairaalassa Louisvillessä. Se on amatöörinomaista sairaanhoitajakoulutusta; he kutsuvat heitä “Karamellijuovaisiksi”, tai jotakin sellaista, He olivat kutsuneet hänet tulemaan sinne tuona aamuna, ja se sai minut ylös. Se oli aikaisin, ja tyttäreni oli odottamassa erään toisen koulutoverinsa kanssa, (he työskentelevät siellä yhdessä), ja olin viemässä heidät sinne Louisvilleen. Heidän täytyi olla siellä kello kymmeneltä, ja vaimo ihmetteli, miksi hän ei voinut päästä makuuhuoneeseen. Minä olin lukinnut sen.

19     No niin, minulle on elämäni aikana tapahtunut monia asioita, mutta minulla ei koskaan ole ollut mitään sen kaltaista. Menin transsitilaan. En tiedä sen tulkintaa. Minulla ei koskaan ole ollut mitään sen kaltaista elämässäni. Mutta näytti siltä, että minä käsitin olevani näyssä, ja minä olin näyssä. Ja minä olin puhumassa pojalleni Joosefille, joka ei ollut huoneessa silloin. Mutta jotenkin juuri, kun se iski minuun, minä olin puhumassa Joosefille.

20     Ja minä katsoin ylös ja näin edessäni jonkinlaisen pyramidinmuotoisen, ja ne olivat pienen pieniä lintuja, noin puolentoista sentin mittaisia. Ja ne istuivat oksilla ja niitä oli, sanokaamme kolme tai neljä ylimmällä, seuraavalla ehkä kahdeksan tai kymmenen, ja alimmalla viisitoista tai kaksikymmentä.

21     Ne olivat pikku sotureita, koska niiden höyhenet olivat hakatut; ja näytti kuin ne olisivat yrittäneet puhua minulle, sanoa jotakin. Ja minä olin lännessä oletettavasti lähellä Tucsonia, Arizonassa, ja nuo linnut katselivat itään, ja minä kuuntelin tarkasti. Näytti kuin he olisivat yrittäneet kertoa minulle jotakin. Ja niiden pienet höyhenet olivat kokonaan hakatut. Ne olivat kovasti taistelunarpisia. Sitten yhtäkkiä yksi linnuista alkoi ottaa toisen paikkaa, hypäten sillä tavalla, ja nuo pienet linnut lähtivät nopeasti, lentäen itää kohden.

22     Ja, kun ne olivat lähteneet, sieltä tulivat suuremmat linnut, enemmänkin kyyhkysten kaltaiset, suippoine siipineen; ja ne tulivat parvessa ja nopeasti, nopeampina kuin nuo pienet linnut olivat olleet, ja ne lensivät itää kohden.

23     Ja minulla yhä oli kaksi tajuntaani yhdessä, minä tiesin seisovani siellä, ja minä tiesin, että olin jossakin muualla. Ja minä ajattelin: “No niin, tämä on näky, ja minun täytyy oppia, mitä tämä merkitsee.”

24     Ja heti, kun tuo toinen linturyhmä oli mennyt ohitse, minä katsoin länteen; ja se näytti olevan kuin pyramidin muodossa, aivan kuin olisi ollut kaksi sivulla ja yksi huipulla, siellä tuli viisi väkevintä Enkeliä, mitä koskaan elämässäni olen nähnyt. Niin hirvittävää nopeutta en ole koskaan nähnyt… Heidän päänsä olivat taaksepäin ja suippoine siipineen vain liitäen nopeasti. Ja Kaikkivaltiaan Jumalan voima iski minuun sellaisella tavalla, että se kohotti minut suoraan ylös maasta, koko matkan maasta ylös.

Saatoin yhä kuulla Joosefin puhuvan.

25     Ja ääni oli kuin äänivallin murtuminen, valtava jylinä meni pitkän etäisyyden päähän etelään. Ja, kun minut oli kohotettu ylös, ja siellä oli noiden Enkelien niin hirvittävä nopeus… Ja minä saatoin nähdä ne juuri nyt… Nähdä kuinka ne tulivat siinä muodostelmassa sillä tavalla. Ja pyyhkäisten suoraan minuun.

26     No niin, tämä ei nyt ole mitään unta. Ei, minä olin juuri siellä, täysin hereillä niin kuin olen nyt. Ymmärrättekö?

27     Mutta tässä ne tulivat, ja olivat niin hirvittävän nopeita, että minä ajattelin sen kohottaessa minut ylös… Minä kuulin tuon räjähdyksen kaltaisen, räjähdyksen niin kuin äänivallia ylitettäessä; ja sen tapahtuessa minä ajattelin: “No niin, tämän täytyy merkitä sitä, että olen tulossa tapetuksi jonkinlaisessa räjähdyksessä.” Ja ajatellessani edelleen noita asioita, minä ajattelin: “Ei, se ei tule olemaan sitä, koska, jos se olisi räjähdys, se olisi ottanut myös Joosefin, mutta siellä hän oli puhumassa ajatellen minun olevan siellä. Ja minä voin kuulla hänen puhuvan, niinpä sitä se ei ollut.”

28     Tämä on kaikki yhä tuossa näyssä. Se ei ollut… Ymmärrättekö? Näen sen näyssä.

29     Ja sitten yhtäkkiä, käsittäessäni, että olin ollut… Ne olivat ympärilläni, en voinut nähdä niitä, mutta minut oli tuotu sisälle tähän niistä muodostuvaan pyramidi-muodostelmaan; olin tämän enkelimuodostelman sisällä. Ja minä ajattelin: “Kuoleman enkeli olisi yksi, viisi merkitsee armoa.” Ja minä ajattelin sitä, ja minä ajattelin: “Oh! Se tulee minun sanomani kanssa. Se on minun toinen huippukohtani. Ne tulevat tuomaan minulle sanoman Herralta”, ja minä parkaisin koko voimallani, niin äänekkäästi kuin voin: “Oi Jeesus! Mitä Sinä haluat minun tekevän?” Tehdessäni niin, se meni pois minulta.

30     Sen jälkeen en ole tuntenut olevani kunnossa. Koko eilisen päivän minun täytyi pysytellä sisällä; tunsin olevani melkein poissa tolaltani. En voi saada mieltäni selkiämään, ja Herran kirkkaus ja voima… Koko ruumiini oli tunnoton, kun se jätti minut. Yritin hieroa käsiäni ja ajattelin: “En voi vetää henkeä”; ja minä kävelin ympäri lattiaa edes takaisin ja minä ajattelin: “Mitä se merkitsee, Herra? Mitä se merkitsee?” Sitten pysähdyin ja sanoin: “Herra Jumala, Sinun palvelijasi on… Minä en voi ymmärtää miksi, mitä se oli? Tee se tiettäväksi, Herra.” Siis, kun…

31     En oikein pysty kertomaan, kun minä sanon “Herran Voima“. Ei ole mitään tapaa selittää sitä. Se ei ole sitä, mitä te tunnette täällä siunauksina. Ne ovat Herran siunauksia. Tämä on pyhä… Oi! Se on ohitse kaiken sen, mitä kuolevainen voi koskaan kuvitella. Ja se vaivasi minua todella pahasti. Se ei ole siunaus; se on vaiva: te olette vaivautunut. Jospa te vain voisitte…

32      Jos minulla vain olisi jokin tapa kertoa ihmisille, mitä se oli, tai minkälainen tunne se oli. Se ei ole sellaista, että te istutte siellä haluten iloita. Se on jotakin sellaista, että jokainen hermonne teissä… Se on enemmän kuin säikähdys; se on enemmän kuin pelästys; se on Pyhä kunnioitus… Ei ole yksinkertaisesti mitään tapaa selittää sitä. Jopa koko selkäni ylhäältä alas asti, sormista varpaisiin asti, koko olemukseni oli yksinkertaisesti turtana. Näettehän, aivan kuin olisitte olleet kaukana poissa maailmasta jossakin. Se oli jättämässä minua vähitellen, ja minä sanoin Herralle: “Etkö Sinä antaisi minun tietää, oi, Jumala.”

33     Ja minusta tuntuu, että lähin kokemus, joka on ollut yhtä voimakas, oli silloin, kun minä olin Zürichissä, Sveitsissä, silloin, kun Hän näytti minulle tuon Saksan Kotkan tarkkaamassa tuota englantilaista ratsastajaa, joka oli tulossa läpi Afrikan. Hän sanoi: “Kaikki ovat syntiä tehneet ja jääneet kirkkautta vaille.”

34     Ja minä huusin Herraa auttamaan minua. Halusin Hänen antavan minulle tulkinnan, koska ihmettelin merkitsisikö se minun pois menemistäni, tulisinko minä tapetuksi. Ja jos niin olisi, niin minä en tulisi sanomaan siitä mitään perheelleni. Jos on minun aikani mennä Kotiin, niin silloin minä vain menen Kotiin, ja siinä kaikki. Mutta, jos se merkitsi sitä, niin minä en halunnut kertoa sitä perheelle. En halunnut heidän tietävän mitään siitä. Vain antaa sen tapahtua, ja siinä kaikki.

35     Minä sanoin: “Herra, auta minua. Minä en halua kertoa sitä perheelleni, jos se on minulle kutsu Kotiin. Silloin minä tulen menemään.” Näettehän. Ja minä sanoin… tiedättehän…

36     Te sanotte: “Miksi sinä et ajatellut sitä, mitä sinä sanoit näyssä, mitä näky sanoi?”

37     Mutta te ette osaa ajatella sellaisia asioita silloin. Te… Ainakaan minä en osaa. Olin vain huolestunut, järkyttynyt. Te ette tiedä kuinka ajatella; te ette osaa ajatella.

38     Minä sanoin: ”Taivaallinen Isä, jos se merkitsi sitä että räjähdys tulisi ottamaan minut, niin anna minun tietää nyt, jotta en sanoisi mitään siitä. Anna kirkkautesi ja voimasi tulla ylleni jälleen ja nostaa minut uudestaan ylös, tai anna kirkkautesi tulla ylleni, ja silloin tiedän sen merkinneen sitä; ja osaan pitää sen itselläni.” Ja mitään ei tapahtunut.

39     Niinpä minä sitten sanoin: “Sitten Herra, jos se merkitsee sitä, että Sinä tulet lähettämään sanansaattajasi minun tehtävääni varten, anna silloin voimasi tulla jälleen.” Ja se melkein heitti minut ulos huoneesta.

40     Niinpä, minä palasin taas itsekseni Raamattu kädessäni, ja pyysin Jumalaa auttamaan minua; ja kun tein niin, Hän näytti minulle jotakin Kirjoituksissa, joka suoranaisesti koskee sitä. Suoraan siellä. Ja minä ajattelin: “Voisiko se todellakin olla se… Kuinka minä tein sen?” Ja, oi, minä en osaa selittää näitä asioita, ihmiset. Se ohittaa kaiken sen, mistä olen tietoinen.

41     Vaimoni on hyvin eriskummallinen nainen; yksi parhaista maailmassa. Mutta vähään aikaan minä en sanonut siitä mitään; jatkoin vain eteenpäin. Hän tiesi, että jotakin oli tapahtunut. Niinpä, kun olin kertonut hänelle, hän sanoi: “Tiedätkö Bill, minä näen ja kuulen sinua niin monissa noista asioista. Sinä tiedät minun uskovan sinuun koko sydämestäni. Mutta siinä oli todella jotakin.”

42     Se näytti niin ravistelleen minua. Tuo räjähdys, ja tuo noiden Enkelien nopea tuleminen sillä tavalla. Viisi niitä yhdessä muodostelmassa. Jotenkin siihen tapaan kuin minulla oli tuo pyramidi piirrettynä tänne. Ensiksi pitkältä etäisyydeltä se näytti olevan kuin kyyhkysten värinen. Ja ne tulivat täältä päin. Ja näytti siltä kuin niitä olisi ollut yksi, kaksi, kolme, neljä, ja sitten yksi suoraan huipulla, yhteensä viisi. Ja ne tulivat sellaisella nopeudella. Ei ole mitään, ei suihkukonetta, eikä mitään muutakaan, jota voisi verrata siihen.

43     Minä voin aivan nähdä ne; heidän päänsä jotenkin sivuttain käännettyinä, ja nuo siivet kaveten taaksepäin, täysin haarniskoituina, ja tässä ne tulevat. Whew! [Kuvaillakseen asiaa veli Branham tekee viheltävän äänen.] Sillä tavalla. Tullen suoraan alas ja ottaen minut tähän niiden muodostamaan pyramidi muodostelmaan sisälle. Ja minä voin kuulla kaukana etäisyydessä tuon jylinän. “Whoom”, aivan niin kuin lentokoneen ylittäessä äänivallin. Te olette kuulleet sen tapahtuvan sillä tavalla, aivan kuin kaukaisena jylinänä.

44     Minä ajattelin: “Kun tämä näky jättää minut, niin tämä saattaa merkitä sitä, että minut tullaan tappamaan räjähdyksellä, tai jotakin sellaista.” Minä ajattelin: “Tässä minä olen. Minut on nostettu ylös. He ovat täällä jossakin. Minä olen täällä enkelien muodostamassa pyramidissa, mutta minä en tiedä. Ehkä Herra tulee ottamaan minut Kotiin.”

Sitten kuulin Joosefin siellä alhaalla sanovan: “Isi.”

Minä ajattelin: “Ei, jos se olisi sitä, se olisi ottanut myös hänet.”

45     Sitten jokin sanoi: “Sinä…” Muistakaa, minä odotan, pidän silmällä sanomaa, jota aina olen odottanut, jotakin.

46     Näyssä eräänä päivänä, jonka te tiedätte minulla olleen täällä, ei pitkääkään aikaa sitten, minulle sanottiin, mitä tulisi tapahtumaan; kuinka minä saarnasin auringosta tähän paikkaan, ja sitten Hän sanoi: “Nyt muista, toinen huippukohta on vielä tuleva.”

Ja minä ajattelin: “Tulee olemaan sanoma.”

47     Muistatteko sanomani täällä? Huippukiven avaaminen, jossa noita Seitsemää Ääntä ja Sinettejä ei ole edes kirjoitettu Jumalan Sanassa. Muistatteko? Ja se otti minut tuohon pyramidiin.

48     Ja Junior Jackson, jos olet täällä, niin tuo uni, jonka annoit minulle vähän aikaa sitten, minä en tule kertomaan sitä tänä aamuna, Jumala oli niin täydellisesti… Suo anteeksi, jos en anna sinulle sen tulkintaa, mutta se on siksi, että näin jotakin liikkuvan.

J.T., sama asia. Näetkö? Ja minä tiesin sen.

Sisar Collins, tarkalleen samoin. Ymmärrättekö?

Ja niitä oli kuusi, johtaen aivan suoraan samaan asiaan.

49     Ja sitten tuo näky, josta kerroin teille kaikille vuosia sitten, se tapahtui juuri yhtenä päivänä, se tulisi tapahtumaan.

50     Ja siellä se kaikki on juuri siellä. Jokin vain on liikkumassa. En tiedä, mitä se on. Jumala auttakoon minua, on rukoukseni.

Rukoilkaamme.

51     Taivaallinen Isä, me olemme vain kuolevaisia. Ja täällä me seisomme tänä aamuna, ja Herra, minä… Sinä lähetit minut johtamaan tätä pientä laumaa ja tätä seurakuntaa, ja minä olen lopussa; minä en tiedä millä tavalla, mitä tai missä on tulossa, mutta minä tiedän tämän yhden asian: että Sinä sanoit laittavasi kaiken työskentelemään yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Sinua, ja ovat Sinun tarkoituksesi mukaan kutsutut. Minä rukoilen Sinua, Jumala, että Sinun suuri armon kätesi tulisi olemaan yllämme.

52     Me totisesti tiedämme, että Sinä olet Jumala. Ja me tiedämme, että Sinä et elä vain menneinä päivinä, vaan Sinä elät yhä tänään. Sinä olet aina ollut Jumala. Sinä tulet aina olemaan Jumala. Sinä olit Jumala ennen kuin aikaa oli, ja Sinä tulet olemaan Jumala, kun aikaa ei enää ole. Sinä tulet yhä olemaan Jumala.

53     Ja me olemme Sinun käsissäsi, Herra. Me olemme vain savea, ja Sinä olet Muovaaja, Savenvalaja. Muovaa meidän elämämme, Herra sillä tavalla, että Sinä tulet saamaan parhaan palveluksen Sinun kunniaksesi. Suo se Isä. Me vain olemme Sinun käsissäsi.

54     Meillä ei ollut mitään tapaa tuoda itseämme tänne maan päälle, emmekä me tiedä kuinka me tulemme menemään pois. Mutta, Herra, Sinä olet antanut meille elämän. Me annamme elämämme takaisin Sinulle, ja tehtyämme niin, Sinä olet antanut meille vastineeksi Iankaikkisen Elämän. Uskomme hengittää sen koko olemukseemme, ja me rakastamme Sinua sen vuoksi, koska me tiedämme, että jonakin päivänä me tulemme näkemään Sinut, ja Sinä tulet olemaan Sinun kirkkaudessasi, ja me tulemme katsomaan Häneen; ja me kaipaamme kuulla nuo sanat: “Se oli hyvin tehty minun hyvä ja uskollinen palvelijani. Mene Herrasi iloon, joka on ollut valmistettuna sinulle maailman perustamisesta asti.” Siihen aikaan asti, oi, Jumala, kun me kaikki tulemme kohtaamaan, johda meitä.

Me olemme Sinun palvelijoitasi, ja me pyydämme syntiemme anteeksiantamista.

55     Nämä valtavat näyt, Herra, ovat liian paljon Sinun palvelijallesi. Minä en tiedä mitä tehdä. Minä vain tiedän, että ne tulevat. Ja minä voin vain sanoa, mitä olen nähnyt ja mitä on sanottu. Ja joskus se pelottaa minua, Herra. Ja minä ihmettelen mitä tehdä.

56     Sitten otan Raamatun ja luen sieltä, kuinka Jesajasta on täytynyt tuntua tuona päivänä temppelissä, kun hän oli nähnyt nuo Enkelit, jotka peittivät siivillä jalkansa. Ei ihme, että hän huusi: “Voi minua! Sillä minun silmäni ovat nähneet Herran kunnian.” Ja sen jälkeen tuo profeetta, kun hänet oli puhdistettu temppelissä.

57     Kun tuo Enkeli oli ottanut tulisen hiilen ja koskettanut sillä hänen huuliaan, sen jälkeen, kun hän oli tunnustanut olevansa mies, jolla oli epäpuhtaat huulet, ja elävänsä epäpuhtaan kansan keskellä. Vaikka hän olikin profeetta. Tuo Enkeli otti pihdeillä tulisen hiilen ja pani sen hänen huulilleen ja sanoi: “Nyt mene ja profetoi.”

Herra Jumala… Jesaja huusi: “Tässä minä olen, Herra, lähetä minut.”

58     Kun Hän oli kysynyt: “Kuka tulee menemään meidän puolestamme”, tuolle pahalle ja avionrikkoja sukupolvelle.

59     Oi Jumala, salli sen toistua jälleen! Anna sen tulla jälleen, oi Herra! Lähetä Pyhä Henki puhdistavan tulen kanssa. Sillä minä tunnustan, että minulla on epäpuhtaat huulet, ja asun täällä maan päällä epäpuhtaiden ihmisten kanssa. Ja me olemme epäpuhtaita Sinun silmissäsi, Herra, mutta, oi, lähetä puhdistava voimasi, Pyhä Henki. Puhdista meidät, oi Herra. Puhdista Sinun palvelijasi, Herra.

60     Sitten puhu, Herra! Sinun palvelijasi kuuntelee. Minä kaipaan kuulla tuon Äänen. Minä olen Sinun. Käytä minua, Herra, niin kuin Sinä näet soveliaaksi, laskiessani itseni Sinun alttarillesi. Anna Pyhän Hengen puhdistaa minut, Herra, ja voitele ja lähetä, Herra; jos haluat jonkun menevän; jos tämä on tuo hetki, ja jos tämä on tuo aika.

61     Minä en tiedä, Herra. Minä tiedän vain, että minä näin nuo Enkelit. Ja Sinä tiedät noiden asioiden olevan tarkalleen totuus. Ja minä rukoilen, Herra, ”voi minua”, niinpä auta minua.

62     Nyt siunaa näitä ihmisiä, kun olemme täällä juuri ennen meidän Herramme syntymän juhlinnan aattoa. Me rukoilemme, että Sinä tulisit auttamaan meitä.

63     Ja tänä aamuna Sinun palvelijasi, veljemme Neville, tunsi, että olisi ehkä hänen aika levähtää hetken, ja ehkä minun puhua. Minä rukoilen, että Sinä tulisit auttamaan minua nyt.

64     Siellä ovat nuo, Herra… Kaikki me olemme tarpeessa Sinulta, niinpä me rukoilemme, että Sinä tulisit siunaamaan meitä, lukiessamme Sinun Sanaasi ja mietiskellessämme vähän aikaa. Anna Henkesi tulla yllemme, Herra. Ja puhdista meidät, ja sytytä tuleen Pyhällä Hengellä, Jumalan sanomalla, joka tuoreena tulee alttarilta, ravistelemaan kuolevaa maailmaa, ennen suuren Iankaikkisen Jumalan lähestymistä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, Hänen rakkaan Poikansa, ja meidän Pelastajamme Nimessä. Aamen.

65     Nyt haluaisin kiinnittää huomionne joihinkin Kirjoituksiin, ja muutamiin muistiinpanoihin, jotka olen tehnyt.

66      Uskon Docin tai Billyn tai jonkun sanoneen, että he halusivat lähteä hieman aikaisemmin lasten vuoksi. Heillä on sitä varten vähän lahjoja.

67     Te pikku kaverit, jotka juuri olette tulleet ulos pyhäkoululuokastanne, viipykää vähän aikaa. Se, mitä me sanomme, voi olla hieman syvällistä teille, mutta istukaa vain hiljaa Mamman tai Papan kanssa muutama minuutti. Minä haluan puhua heille.

68     Nyt haluan lukea jakeen tai kaksi 89:stä Psalmista. Yritän lukea 50. 51. ja 52. jakeen Psalmista 89.

69     Kuuletteko kaiken te kaikki siellä takana, onko selvä? Jos kuulette nostakaa kätenne. Niinpä minä… Mikä näistä on… Ovatko kaikki nämä  mikit päällä? [Joku vastaa: ”En tiedä.”] Onko tämä parempi, vai tämä? Tämäkö? Tämäkö? [“Nämä kaksi laitimmaista ovat päällä.”] Juuri tässä, nämä kaksi tässä sivussa. [”Tämä, tämä, ja tämä.”] Selvä.

70     Voitteko nyt kuulla kaikki hyvin siellä aivan takana? Minä en nyt tiedä, tullaanko tämä nauhoittamaan vai ei. Tämä tuli vähän odottamatta tänä aamuna.

71     Mutta älkää nyt unohtako, tuokaa kaikki ystävänne… Ja haluan, että olette varmat, melkein, yrittäkää tulla ensi sunnuntain kokoukseen.

72     Pian heillä tulee olemaan rakennus uusittuna täällä. Oletan. Sitten minä tulen takaisin saarnaamaan noista Seitsemästä Sinetistä Kirjoituksissa, jos se on Jumalan tahto.

73     Psalmien Kirjassa, 89 luku, alkaen 51. jakeesta. Kuunnelkaa nyt tarkasti Sanan lukemista:

Muista, Herra, palvelijoittesi häpäisyä; kuinka minä kannan rinnassani kaikkien väkevien kansojen häpäisyn;

Jolla sinun vihollisesi ovat pilkanneet, oi Herra; jolla he ovat häväisseet sinun voideltusi askeleet.

Siunattu olkoon HERRA ikuisesti. Aamen, ja aamen.

74     Haluaisin puhua teille muutaman hetken. Haluaisin, että merkitsette sen muistiin ensin, ja lukisitte sen uudelleen ja uudelleen todella hyvin. Ehkä se kannattaa lukea heti uudestaan. Kuunnelkaapa tarkasti:

Muista, Herra, palvelijoittesi häpäisyä; kuinka minä kannan rinnassani kaikkien väkevien kansojen häpäisyn;

Jolla sinun vihollisesi ovat pilkanneet, oi Herra; jolla he ovat häväisseet sinun voideltusi askeleet.

Siunattu olkoon HERRA ikuisesti. Aamen, ja aamen.

75     Tutkikaapa tarkasti tätä, niin kuin Daavid sen sanoi. Käytän tätä tekstinäni. Se on taaskin aika erikoinen joulutekstiksi; mutta saarnasin samaten viime sunnuntaina erikoisesta tekstistä. En nyt muista mikä se oli. Se oli…[Eräs veli sanoo: ”Maailma  romahtaa.”] Anteeksi? [”Maailma  romahtaa.”] Romahdus, maailma romahtaa.

76     Haluaisin käyttää tekstinäni tänä sunnuntaina: Häpäisyä Sanan vuoksi. Sallikaa minun toistaa se oikein kunnollisesti: Häpäisyä Sanan vuoksi.

77     Jumalalla on aika ja syy tuolle ajalle täyttääkseen kaikki tekonsa. Jumala tietää aivan tarkalleen, mitä Hän tulee tekemään. Me emme. Meidän täytyy vain vastaanottaa se, kun Hän antaa sen meille, mutta Hän tietää, ja mitään ei tule menemään vikaan sen kanssa, mitä Hän on suunnitellut tehdä. Sen kaiken täytyy tapahtua. Joskus täytyy olla karkeita ja kovia asioita tuomaan esiin tuon tavoitteen todellinen luonne.

78     Tiedättehän, että sade syntyy jylhällä, repaleisella, salamoivalla ja jylisevällä taivaalla. Ja jos meillä ei olisi sadetta, me emme tulisi elämään. Mutta näettekö mitä tarvitaan tuomaan sadetta? Ukkosta, salamointia, suuttumusta; ja siitä syntyy sade.

79     Siemenen täytyy kuolla, mädäntyä, turmeltua, haista, ja mennä takaisin maan tomuun, voidakseen tuoda esiin uuden elämän.

80     Kulta tarvitsee vasarointia, sitä on käänneltävä ympäri ja ympäri, eteen ja taakse, ja sitä on nuijittava, kunnes kaikki kuona on tullut ulos siitä. Se ei ole kultaa siksi, että se kimaltaa, koska katinkulta kiiltää niin kuin aitokin kulta, mutta pankaapa ne erilleen toisistaan, niin te tuskin voitte erottaa kumpi on kumpi; mutta asettakaa ne rinnakkain ja te voitte sanoa sen. Ja kultaa täytyy takoa niin kauan, että takoja näkee oman kuvansa heijastuvan siitä.

81     Ja Jumala asettaa ajan, ja Hänellä on tarkoitus kaikelle, mitä Hän tekee. Mitään ei tapahdu vain vahingossa noille, jotka rakastavat Herraa, ja ovat Hänen kutsumuksensa mukaisesti kutsutut. Näettekö? Me olemme ennalta määrätyt. Ja kaikki työskentelee tarkalleen oikein sen puolesta; koska Hän ei voi valehdella, ja Hän sanoi, että se oli niin, että kaikella on aikansa, ajankohtansa, ja oma tapansa; ja Jumala on jokaisen liikkeen takana. Ja joskus te ajattelette kaiken menevän vikaan. Se riippuu meistä. Nuo asiat on pantu meidän päällemme, nuo koettelemukset ovat siksi, että nähdään kuinka me reagoimme tapahtumaan.

82     Jokin aika sitten, ylhäällä Vermontissa, veli Fred ja minä menimme Champlainin järven ylitse New Yorkin puolelle. Ja siellä minä nousin ylös sinne Hurrikaani vuorelle, jossa minulla oli tapana metsästellä. Ja muistan kuinka minä eksyin siellä, ja kuinka Jumala johti minut takaisin, vain yksin Pyhällä Hengellä tuon myrskyn lävitse. Minä olisin voinut kuolla, samoin kuin vaimoni ja Billy siellä alhaalla pienessä leirissä mailien päässä. Ja minut käännettiin ympäri.

83     Siellä oli vain vähän lunta, jonka läpi kahlasimme päästäksemme sinne leiriin aikaisin keväällä. Minä seisoin siellä keskustelemassa veli Fredin kanssa, ja Pyhä Henki sanoi: “Lähde ulos yksiksesi”, ja minä menin ulos pienen matkan päässä olevaan pensaikkoon, ja Hän sanoi minulle: “Siellä on ansa asetettu sinulle. Ole varovainen nyt.” Mutta Hän ei kertonut minulle mitä tai kuinka.

84     Minä tulin takaisin ja kerroin veli Fredille. Menin kokoukseen tuona iltana siellä auditoriolla ja ilmoitin sen ihmisille, ja seuraavana iltana se tapahtui. Ja minä seisoin silloin siellä, kun Hän sanoi minulle joistakin pilkkaajista. Hän sanoi: “On sinun käsissäsi tehdä heidän kanssaan mitä tahdot; mitä tahansa sinä sanot, tulee tapahtumaan juuri nyt.”

85     Siinä se on teille. Koska joku oli epäkunnioittava, jumalaton; ja he tekivät pilaa ja pilkkasivat kokouksissa, eräs nuori mies ja nuori nainen. Ja hän yritti… karkeata rakastelua tuon naisen kanssa siellä, kiinnittäen kaikkien huomion puoleensa, minun yrittäessäni saarnata. Vetäen hänen päätään taaksepäin ja kiiveten hänen syliinsä, ja vetäen hänen päätään taaksepäin ja yrittäen suudella häntä, ja tehden kaikkea sellaista kokouksessa, vetäen ihmisten mielenkiinnon puoleensa.

86     Ja Pyhä Henki sanoi: “Nyt, he ovat sinun käsissäsi. Mitä haluat tehdä heidän kanssaan?”

87     Siellä oli Pyhä äänettömyys. Jokainen istui kuoleman hiljaa. Ja minä ajattelin: “Oi, Jumala, mitä minun täytyy tehdä?”

88     Sitten minä muistin tuon Pyhän Hengen varoituksen kaksi päivää aikaisemmin. Minä sanoin: “Minä annan teille anteeksi.” No niin, sen Hän halusi minun sanovan.

89     Näettehän, koska loppujen lopuksi, minäkin olen ollut syyllinen, ehkä en sellaiseen, mutta kuitenkin syyllinen. Ja syyllinen vähäisimpään on syyllinen kaikkeen.

90     Niinpä minä sanoin: “Minä annan teille anteeksi.” Ja täällä istuu todistajia nyt, jotka olivat siellä silloin. Sitten Pyhä Henki lankesi.

91     No niin, näettehän, minä uskon, että kaikilla näillä asioilla on tarkoitus. Mitä te tekisitte voimallanne? Miten te näette toiminnan vastavaikutuksen. Kun jotakin tapahtuu, niin mikä on teidän reaktionne siihen? Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Mitä te tulisitte tekemään? Ja ehkä kaikki tämä on työskennellyt siihen, missä me olemme nyt. Minä en tiedä, en osaa sanoa.

92     Mutta aina on ollut jollakin tavalla… Ja muistakaa, että Sanan häpeä… Sana on aina kantanut häpeän. Kautta ajanjaksojen Jumalan voideltua Sanaa on aina häpäisty, ja tästä syystä on niin vaikeata ihmisten, jotka eivät ymmärrä tietää kuinka vastaanottaa tuo häväistys.

93     Voitteko muistaa, kuinka nuo opetuslapset palasivat takaisin ja iloitsivat, koska heidät oli laskettu arvollisiksi kantamaan Hänen Nimensä häpeää? Hän sanoi: “Kaikki, jotka elävät jumalisesti Kristuksessa, joutuvat vainottaviksi”, kantamaan Sanan häpeän.

94     Teille on aina tuleva tämä häpäiseminen, jotta teidät voidaan koetella. Katsokaahan, jokainen, joka Kristukselle tulee, täytyy ensin valmentaa sitä tarkoitusta varten, jonka Jumala on määrännyt teille. Ja muistakaa, jos te vain voisitte pysyä hiljaa! Muistakaa, jos Hän on kutsunut teidät siihen, niin mikään ei voi estää sen tapahtumista. Helvetissä ei ole tarpeeksi perkeleitä, estämään Jumalan Sanan julkitulemista. Te olette syntyneet tarkoitusta varten. Kukaan ei voi ottaa teidän paikkaanne. Teillä voi olla jäljittelijöitä, ja kaikkea muuta, mutta he eivät tule koskaan ottamaan teidän paikkaanne. Jumalan Sana on saavuttava voiton. Se ei voi pettää. Siinä jokaisen kristityn tulisi seistä. Tietäen, että koettelemukset ovat tuleva kaikilla tavoilla; mutta muistakaa, Jumalalla on tarkoitus, ja se kaikki tulee toimimaan parhaaksi.

95     Palauttakaamme nyt mieleemme muutamia tapahtumia siitä kuinka Jumalan Sana täyttyi, ja nuo, jotka kuljettivat Sanaa omassa ajanjaksossansa.

96     Ei pitkääkään aikaa sitten, minä tunsin Hengessä, että joku arvosteli sitä, se on voinut olla joku nauhan kuuntelijoista, että minä aina viittaan niin paljon… Menen ja otan esille Raamatun henkilön siitä, mitä olen sanomassa. No niin, minä teen sen tarkoituksella. Raamattu sanoo, että nämä asiat ovat kirjoitetut siksi, että me voisimme katsoa niihin. Ja ainoa tapa minun tehdä se ilman koulutusta, on viitata takaisin siihen ja sanoa: “Te näette kuinka tämän kanssa on, mitä se aiheutti; missä tämä tapahtui.” Ja sitten te vain asetatte itsenne sinne.

97     Kuten jokin aika sitten saarnasin tuosta pienestä pojasta laivalla, tiedättehän, kun tuo vanha kapteeni oli sairas ja kuolemassa. Hän kysyi oliko laivassa Raamattua. Ja heillä oli siellä pieni poika, jolla oli Raamattu, ja tämä tuli ja luki Jesaja 53:5: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi. Hänet oli runneltu meidän vääryyksiemme vuoksi.” Hän sanoi: “Annahan, kun kerron sinulle kapteeni, kuinka minun äidilläni oli tapana lukea se. Tällä tavoin hän luki sen: ’Hänet oli haavoitettu Willy Pruittin rikkomusten vuoksi; Hänet oli runneltu Willy Pruittin vuoksi; ja kaikki nämä asiat olivat Willy Pruittin vuoksi.” Se oli hänen nimensä.

98     Tuo vanha kapteeni sanoi: “Minä pidän siitä. Voisitko lukea minun nimeni siihen?” Hän sanoi: “Minä tulen yrittämään.” Ja hän luki: “Hänet oli haavoitettu John Quartsin rikkomusten vuoksi. Hänet oli runneltu John Quartsin vääryyksien vuoksi, ja Hänen Haavojensa kautta John Quarts parannettiin.”

Hän sanoi: “Minä näen sen!” Ja Herra paransi hänet.

99     Näettekö, lukekaa oma nimenne siihen. Hänet oli haavoitettu William Branhamin rikkomusten vuoksi. Hänet oli runneltu William Branhamin vääryyksien vuoksi. Hän teki sen minun tähteni. Ja Hän teki sen teidän tähtenne. Lukekaa oma nimenne siihen.

100Sillä tavoin haluan tuoda Kirjoitukset ihmisille. Osoittaa, mitä Hän teki jollekin toiselle, joka totteli Häntä; mitä Hän teki jollekin toiselle, joka oli uskollinen asialle; ja mitä Hän teki jollekin toiselle, joka ei ollut uskollinen asialle. Sitten te luette oman nimenne siihen. Jos te olisitte olleet siellä, niin minkä aseman te olisitte ottaneet? Ja muistakaa, meillä on etuoikeus tänä päivänä ottaa samanlainen asenne.

101Kun Jumala puhui Sanan Nooalle, sitä pilkattiin. Nooa eli tieteellisessä ajanjaksossa, jossa tieteelliset saavutukset, joita he kykenivät tuottamaan, ylittivät sen, mitä me voimme tuottaa tänään. He olivat terävämpiä ja älykkäämpiä. Heidän tieteensä oli paljon pidemmälle kehittynyt kuin meidän. Ja muistakaa, hänen täytyi kestää Sanan häpäisyä, jota hän saarnasi 120 vuotta pilkkaajien kasvojen edessä. Heidän suuret tieteelliset kojeensa todistivat heille, että taivaissa ei ollut sadetta; mutta kuitenkin Nooalla oli Herran Sana, ja se oli vastoin heidän käsitystään siitä. Niinpä ennen kuin hänen elämänsä voi pelastua, hänen täytyi seistä uskossa ja kantaa häpeää, joilla nämä pilkkaajat häpäisivät häntä.

102Oi, ilman epäilystä heidän on täytynyt tuntea sääliä tuota vanhaa saarnaajaparkaa kohtaan. He eivät heittäneet häntä ulos, tai mitään sellaista, koska siellä ei ehkä noina päivinä ollut monia sen tyyppisiä rakennuksia. Hän oli vaaraton. Hän ei tulisi vahingoittamaan ketään, joten he vain jättivät hänet rauhaan, sanoen: “Jatka vain sinä vanha fanaatikko siellä mäen syrjässä, joka rakennat laivaa siellä kaukana vedestä. Vanha miesraukka.” He sanoivat: “Mistä sinä tulet saamaan veden, jossa laivasi voi kellua, Nooa?”

“Se tulee alas taivaista.”

103“Hölynpölyä, me voimme tutkia kuun ja tähdet tutkalla.” Tai mitä heillä olikin. “Tuolla ylhäällä ei ole minkäänlaista sadetta.”

Hän sanoi: “Mutta Jumala sanoi, että Hän tulisi panemaan sen sinne.”

“Kuinka Hän tulee tekemään sen?”

104“Se on Hänen asiansa. Ainoa asia, mitä minun tulee tehdä, on varoittaa teitä tulemaan ulos sieltä.”

105Suunnilleen samalla tavalla on nyt. “Mistä tuo tuli tulee?” Veli, se on hieman selvempää tänään kuin, mitä se oli Nooan aikana. Me voimme jo nähdä, missä se on. Se on juuri valmiina iskemään, siinä kaikki. Tieteellä on jo… Tällä kerralla ei ole mitään, millä puolustella, koska tiede on jo löytänyt sen. Kyllä vain.

106Niinpä me voimme nähdä, että se oli melkoinen asia. He tunsivat sääliä tuota vanhaa saarnaajaraukkaa kohtaan, joten he antoivat hänen vain jatkaa edelleen. Oli ehkä oli outoa noille ihmisille, että ihmisen, jonka oletettiin olevan viisas ja uskovan Jumalaan, että Jumala, taivaiden ja maan Luoja, tekisi jotakin tai sanoisi jotakin sellaista, joka olisi vastoin heidän omaa ajatustapaansa. Mitä heillä oli… Ehkä te ette käsittäneet sitä.

Katsokaahan, he ajattelivat, että he voisivat todistaa jokaisen luonnollisen asian tieteensä avulla. Jos ei se juuri ole senkaltainen maailma, jossa me elämme tänään, älykäs, koulutettu, maailma täynnä tiedettä. Ja kaikki, minkä he voisivat todistaa vääräksi… Ei, Jumala ei koskaan puhuisi mitään, mitä ei voitaisi tieteellisesti todistaa olevan olemassa.

107No niin, ihmisillä on sama ajatus tänäänkin. Jos lääkärinne on sanonut, että teillä on syöpä, ja te tulette kuolemaan, ja tiede on todistanut, että teillä on syöpä, ja että se on pitkälle kehittynyt. On typerää ajatella mitään muuta, koska te tulette kuolemaan. Siinä kaikki. Tiede sanoo, että te tulette kuolemaan. He ovat suorittaneet tutkimuksensa, ja siinä kaikki. Te tulette kuolemaan. Ja he ajattelevat, että se on hullua, jos te yritätte sanoa, että Jumala on luvannut tehdä sen. Näettekö, samalla tavoin kuin silloinkin, niin teidänkin täytyy kestää sen häpeä.

108Ja jos lääkäri sanoo: “Me olemme tutkineet sen, ja tuo syöpä on pitkälle kehittyneessä tilassa. He avasimme sinut, ja se on tunkeutunut läpi koko ruumiisi, se on sydämessäsi, keuhkoissasi, maksassasi ja kaikkialla. Sen on mahdotonta parantua.” Niinpä te huomaatte, kun te sanotte: “Mutta hän tulee elämään joka tapauksessa”, että he sanovat: “Mies raukka. Jättäkää hänet rauhaan.”

109Muistan Bill Hallin; veli Hallin Milltownin seurakunnasta. Monet teistä muistavat tuon tapauksen, kun he kutsuivat minut sinne. Vaimoni, anoppini ja minä menimme sinne. Hän oli nainut tytön, jonka uskoisin olleen George Coppin sisar, joka on kaupungin pormestarina tai tuomarina täällä. Se oli hänen lankonsa. He toivat hänet tänne kuolemaan. Milltownin lääkäri ja New Albanyn lääkäri, olivat antaneet diagnoosin: syöpä maksassa. Niinpä minä menin tapaamaan rouva Hallia, ja hänen miehensä oli kokonaan keltainen, keltataudista. Minä sanoin: “No niin, minä oletan, että hän tulee kuolemaan.” Ja minä sanoin…

110Rouva Hall sanoi: “Veli Bill, eikö ole mitään tapaa… Saatko sinä mitään tietoa Jumalalta?” Minä sanoin: “Minä en tiedä, sisar Hall. Minä voin rukoilla.”

111Minä rukoilin ja menin takaisin kotiin, eikä Herra sanonut minulle mitään. Sitten menin takaisin seuraavana päivänä ja rukoilin uudestaan.

Hän kysyi: “Tunnetko sinä ketään hyvää lääkäriä?”

112Minä sanoin: “Meidän perhelääkärimme on tohtori Sam Adair täällä Jeffersonvillessä. Hänen isänsä oli meidän perhelääkärimme. Nuori Sam ja minä olemme aina olleet hyviä ystäviä, ja me kävimme koulua suunnilleen samaan aikaan ja olemme kasvaneet yhdessä. Me menemme aina hänen luoksensa, jos jotakin on vialla.

Hän sanoi: “Ihmettelenpä, jos hän tulisi katsomaan Bill Hallia”, hänen miestänsä.

Minä sanoin: “Minä tulen kysymään häneltä.”

113Sam sanoi minulle: “Billy, jos tuo lääkäri sanoi, että hänellä on syöpä, niin minä voin tehdä vain yhden asian, minä tulen lähettämään hänet jonkun spesialistin luo, joka on älykkäämpi kuin minä. Me tulemme ottamaan röntgenkuvat, emmekä vaivaa häntä sen enempää.”

114Me pyysimme röntgenkuvat tuolta lääkäriltä New Albanysta. Veimme hänet Louisvilleen tutkittavaksi; veimme hänet sinne ambulanssilla ja toimme takaisin.

115Tietenkään hän ei halunnut sanoa rouva Hallille kokeiden tuloksia, joten hän soitti minulle. Hän sanoi: “Sinun saarnaajaystäväsi tulee kuolemaan. Tuo spesialisti Louisvillestä juuri soitti minulle ja sanoi, että noiden Milltownin ja New Albanyn lääkäreiden diagnoosit olivat olleet oikeita. Se on maksasyöpä, ja pitkälle kehittynyt; ja Billy, me emme voi leikata mieheltä pois maksaa, niin että hän jäisi eloon. Hän tulee kuolemaan, ja jos hän on saarnaaja, silloin hänen tulisi olla valmis siihen.”

116Sitten minä sanoin: “Siitä ei ole kysymys, vaan koska hän ei ole kuin noin viidenkymmenenviiden, niin hänellä on vielä paljon elämää jäljellä saarnatakseen.” Ja minä sanoin: “Mutta, jos hän tulee kuolemaan, niin se sitten selvittää sen. Kiitos tohtori.”

117Ja minä menin ja kutsuin rouva Hallin ulkopuolelle ja kerroin hänelle. Minä sanoin: “Rouva Hall, Sam sanoi, että diagnoosi Louisvillessä oli sama kuin New Albanyssa ja Milltownissa; tuo mies kuolee. Veli Hall tulee kuolemaan. Hänellä on syöpä maksassa, ja se on pitkälle kehittynyt.”

118Ja hän alkoi itkeä. Minä menin sisälle ja rukoilin hänen kanssaan, ja hän oli niin poissa tolaltaan silloin, ettei hän edes tiennyt minun olevan huoneessa.

119Niinpä minä palasin takaisin kotiin, koska niihin aikoihin paljon ihmisiä kävi tapaamassa minua. Ketään muuta ei vielä silloin ollut kentällä, eikä sitä oltu vielä saastutettu niin paljon, ja ihmisiä tuli kaikkialta.

120Halusin levätä vähän, joten minä livahdin sisälle ja nousin ylös aikaisin, noin 2:30 tai kello 3:00, eikä veli Wood vielä ollut muuttanut sinne kujalle. Katsoin ulos ajotielle, eikä siellä ollut ketään, joten minä otin vanhan hattuni ja livahdin huoneeseeni ja otin .22 kiväärini, ja aikomukseni oli mennä metsästämään oravia noin kello 8:00 asti, ja sen jälkeen makaisin siellä jonkun puun vieressä, saadakseni vähän unta, koska siihen ei ollut mahdollisuutta kotona.

121Otin hattuni ja lähdin kulkemaan huoneen lävitse, kun siellä seinällä riippui omena. Ja se oli kaikkein saastunein omena. Se oli madonsyömä ja kyhmyinen. Se oli kokonaan rupinen. Ja minä ajattelin: “Minkä vuoksi Meda on ripustanut sen seinälle?”

122Ja katsoin tarkemmin, eikä se ollutkaan seinällä, vaan riippui ilmassa. Nykäisin pois päästäni vanhan hattuni, lankesin polvilleni. Minä sanoin: “Herra, mitä Sinä haluat palvelijasi tietävän?”

123Alas tuli toinen; ja toinen, kunnes neljä tai viisi omenaa riippui siellä. Sitten valtavan suuri kaunis omena, jossa oli juovia; se oli vain erittäin suuri ja terveennäköinen omena, joka tuli alas ja söi nuo toiset saastaisilta näyttävät omenat. Ja Hän sanoi: “Nouse. Seiso jaloillasi. Mene ja kerro Bill Hallille, että hän tulee elämään; hän ei tule kuolemaan!”

124Oi, minä juoksin niin nopeasti kuin vain saatoin ja sanoin: “Rouva Hall, minulla on NÄIN SANOO HERRA. Hän tulee elämään.” Ja Bill kuuli sen ja alkoi itkeä, hän ei enää voinut puhua.

125Tulin takaisin ja soitin Samille. Sanoin: “Sam, veljemme tulee elämään.”

Hän sanoi: “Kuinka hän voisi elää tuossa tilassa?”

126Minä sanoin: “Minun asiani ei ole tietää sitä. Jumala sanoi niin, ja se selvittää sen!”

127Hän elää tänä päivänä. Se oli noin kymmenen vuotta sitten. Ja nyt hän on voimakas ja terve. Hänen vaimonsa on kuollut sen jälkeen; ja hän on mennyt uudelleen naimisiin.

128Kuinka näin olisi voinut tapahtua George Wrightille ja monille muille, niin kuin sanoimme, joita voisimme nimetä. Mitä se on? Se on häväistyksen kantamista. Ihmiset nauravat ja tekevät pilaa.

129Muistan ajan ennen vuoden 1937 tulvaa. Minä seisoin siellä ja kerroin heille, että tulisi olemaan kolmekymmentä kaksi jalkaa vettä, uskoisin sen olleen Springs Streetillä. He nauroivat minua. He sanoivat: “Billy parka…“ Minä olin vain poikanen silloin. Sanottiin: “Billy on hyvä poika. On häpeä, että hän on mennyt kokonaan sekaisin.” Minä en ollut seonnut! Minua ei ollut sekoitettu; minut oli kastettu sisälle. Minä olin vain sisällä. Ja se tapahtui juuri sillä tavalla.

130Alettuani puhua, olen huomannut, että sisar Hattie Wright istuu siellä takana. Hän muistaa tuon Bill Hallin tapauksen. Kuinka monet täällä läsnä olevista tänä aamuna muistavat tuon tapauksen? Oi niin! Varmasti, siellä on monia teitä.

131No, he säälivät meitä; he säälivät jokaista, joka yrittää pitää kiinni Sanasta tänä pilkkaajien ajassa, mutta muistakaa, pilkan täytyy tulla. Se on aina ollut sillä tavalla. Heidän on täytynyt ajatelle, niin kuin he tekivät silloinkin, että Jumala, sen jälkeen, kun mitä tahansa on tieteellisesti todistettu, Jumala ei puhuisi mitään, mikä olisi tiedettä vastaan. Se on se, mikä tekee Hänet Jumalaksi! Jos Hän olisi tehnyt kaiken vain tieteen mukaisesti, niin silloin Hän ei olisi yhtään sen enempää kuin mitä ihminen voi saavuttaa, mutta Hän on Jumala! Hän on Tieteen Luoja. Hän kykenee tekemään mitä haluaa.

132Heidän on täytynyt ajatella: “Vanha Nooa parka! Jättäkäämme tuo vanha mies rauhaan. Hän menettää kaiken hauskan, mitä meillä on näinä päivinä, joten jättäkää hänet vain rauhaan.” Se on lähes samanlaista nyt.

133Mutta nyt minä haluan sanoa erään toisen asian juuri tässä. Me katsomme nyt taaksepäin ja ihailemme hänen uskoansa. Mutta ihmettelenpä, jos me olisimme eläneet tuona päivänä, olisimmeko me ottaneet saman aseman kuin Nooa otti? Olisimmeko me kykenevät ja halukkaat kestämään häväistystä, joka kulkee Totuuden kanssa? Kun kaikista noista miljoonista, joita maailmassa oli silloin, siellä oli ainoastaan Nooa ja hänen perheensä, jotka puolustivat Totuutta! Oletteko ajatelleet sitä? Vain tuo mies ja hänen kolme poikaansa, ja hänen miniänsä ja vaimonsa olivat ainoat, jotka pysyivät tuossa Totuudessa, mutta heillä oli NÄIN SANOO HERRA. Me katselemme taaksepäin ja ihailemme häntä. Voisimmeko ajatella niin jälleen?

Minun täytyy kiirehtiä näiden lasten lahjojen vuoksi.

134 Aabraham, tuo sana Aabraham merkitsee monien isä. Hänet tehtiin ”kansojen isäksi”.

135No niin, Aabraham kuuli Jumalan Sanan. Aabraham oli profeetta ja hän kuuli Jumalan Sanan, ja me ihailemme Aabrahamia siksi, että hän piti kiinni Jumalan Sanasta; ja kuinka hän erotti itsensä omasta suvustansa. Kuinka vaikeata se oli Aabrahamille! Hän tuli Baabelista, Kaldean Uurista, missä kaikki hänen ystävänsä ja sukunsa oli, ja nuo, jotka kävivät kirkossa hänen kanssaan; mutta Jumala sanoi: “Erota itsesi.”

136Mikä hirvittävä asia se olikaan, jättää kaikki mikä oli hänelle rakasta, kaikki mikä oli todellista hänelle, ja mitä hän piti arvossa; ja Jumala sanoi hänelle: “Erota itsesi!” Ja antoi hänelle erään hyvin kummallisen asian. “Sinä tulet saamaan lapsen vaimostasi”, hänen ollessaan seitsemänkymmenenviiden ja hänen vaimonsa kuudenkymmenenviiden. Hänen kanssaan ei enää ollut niin kuin naisilla on voidakseen synnyttää lapsia. Ja tässä hän oli, elettyään hänen kanssaan siitä asti, kuin hän oli vain tyttö, koska tämä oli hänen sisarpuolensa, ja kuinka hän sitten voisi koskaan synnyttää lasta? Ja voitteko te nyt kuvitella Aabrahamin menevän ystäviensä keskuuteen ja sanovan: “Meillä tulee olemaan lapsi, Saaralla ja minulla.” Voitteko kuvitella sitä?

137Nuo ihmisethän sanoivat: “Vanha mies raukka. Jotakin on vialla hänen kanssaan.”

138Se oli häpeä, mutta Aabraham piti kiinni siitä. Ja vaikka hän oli satavuotias, ei hän koskaan horjunut Jumalan lupauksesta. Hän yhä kesti pilkan. Varmasti, pitäen kiinni lupauksesta.

139Huomaatteko tuon eron siellä? Saara yritti itse antaa Jumalalle vähän apua. Hän ajatteli, tiedättehän, toisin kuin, mitä Jumala oli luvannut: “Minä olen jo vanha nainen, mutta Haagar tässä on kaunis nainen, eikä Aabrahamilla varmastikaan ole mitään vastaan mennä naimisiin hänenkin kanssaan. Se tulisi auttamaan Jumalaa, koska Haagar on ehkä kahdenkymmenen ja hän on minun palvelijattareni. Ja tiedättekö, mitä minä tulen tekemään? Minä tulen antamaan hänet miehelleni vaimoksi”, koska moniavioisuus oli silloin luvallista. Niinpä hän sanoi: “Minä annan hänet hänelle, ja hän saa vauvan minun miehestäni; ja sitten minä otan tuon vauvan, ja se on se, jonka Jumala lupasi.”

140Katsokaahan, me aina yritämme tehdä jotakin. Me emme osaa odottaa Häntä. Meidän täytyy tehdä jotakin itse. Se on voinut olla hienoa. Haagar on voinut olla kaunis. Se on saattanut näyttää hienolta, mutta se ei ollut Sanan mukaista. Jumala oli sanonut Aabrahamille, että lapsi tulisi Saarasta.

141Muistakaa mitä Hän sanoi pienestä laumasta. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa, jolloin vain muutama, se on kahdeksan sielua, pelastui.” Nuo sanat eivät voi pettää, niinpä pitäkäämme itseämme tarkasti silmällä, ja pysykäämme Sanan kanssa. Hyvä. Ymmärrättekö?

142Katsokaahan, ihmiset aina yrittävät valmistaa jotakin ottamaan Jumalan luovan tahdon paikan. Näettehän, se on niin kuin usein olen sanonut, ja olen sanonut sen ehkä seurakunnan edessä aikaisemminkin, että te ette voi sanoa lampaalle: “Tuottaisitko minulle vähän villaa?” Ei, se ei voi tehdä sitä. Ettekä te voi saada vuohta tuottamaan villaa, koska sen olemus ei salli sen tehdä sitä. Ei väliä, kuinka paljon te yritätte sitoa lampaanvillaa vuohen ylle, niin se ei kuitenkaan tapahdu. Vuohi ei voi tuottaa villaa, eikä lammas tehtaile villaa; mutta sillä on villa, koska se on lammas. Se juuri tekee lampaasta lampaan. Se ei tee villaa.

143Meidän ei oleteta tuottavan Hengen hedelmiä. Meidän oletetaan kantavan Hengen hedelmiä. Omenapuu ei tee omenia; se ainoastaan kantaa niitä, koska se on omenapuu.

144Ja me yritämme tuottaa kaikenlaista. “Minä tulen auttamaan Jumalan asiaa. Minä tulen opiskelemaan kymmenen vuotta seminaarissa. Minä tulen opiskelemaan sitä ja tätä, ja hankin itselleni filosofian kandidaatin arvon ja tohtorin arvon. Minä tulen auttamaan Herraa eteenpäin.” Se ei toimi.

145Jumala, ennalta määräämisellä, kutsuu kenet Hän tahtoo. Hän antaa Valtakunnan kenelle tahansa Hän haluaa antaa sen. Me opimme sen Nebukadnessarista.

146Me opimme sen Jeremiasta. Kun Jumala oli sanonut hänelle Herran Sanalla, että tulisi aika, jolloin Israel vietäisiin Babyloniin seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Ja tässä tulee toinen profeetta. Vaikka Hän jo oli sanonut heille: “Teille tulee nousemaan profeettoja, ja teillä tulee nousemaan profeettoja siellä Babylonissa, jotka tulevat profetoimaan tämän vastaisesti; mutta käske ihmisiä olemaan kuuntelematta niitä!”

147Jeremian seistessä siellä ies kaulassansa, sinne tuli yksi profeetta nimeltään Hananja ja sanoi: “Näin sanoo Herra, kahden vuoden kuluttua kaikki Herran astiat…” No niin, periaatteessa se näytti kovin hyvältä. “Jumala tulee siunaamaan kansaansa; Hän on palauttava kaiken takaisin tarkalleen kahdessa vuodessa.”

148Ja Raamattu sanoo, että jopa profeetta Jeremia sanoi: “Aamen. Aamen, Hananja. Voikoot Herra antaa sinun sanasi tapahtua, mutta ajatelkaamme jotakin, Hananja. Meitä ennen on ollut profeettoja, jotka ovat profetoineet väkeviä kansoja vastaan, ja niin edelleen; mutta muista, profeetta tulee tunnetuksi sen jälkeen, kun hänen profetiansa on tullut julki.”

149Sitten Hananja tuli ja otti ikeen Jeremian niskasta, kaikkien pappien ja seurakunnan edessä, ehkä noin puolentoista miljoonan ihmisen edessä, hän otti tuon ikeen, jonka Jumala oli pannut Jeremian kaulaan merkiksi, ja särki sen palasiksi ja heitti ne Jeremian jalkoihin, innostuksensa vallassa, ja sanoi: “NÄIN SANOO HERRA, kahdessa vuodessa ne tullaan palauttamaan.”

150Jeremia vain katsoi häntä. Se oli vastoin Sanaa, joten hän vain käveli pois; ja Jumala sanoi: “Mene takaisin ja sano hänelle, että Minä en ole koskaan puhunut hänelle.”

151Hän oli vain innostunut. Se oli vain hänen oma käsityksensä. Näettekö? Hän ei odottanut kunnes hän olisi todella nähnyt sen ja tiennyt, että se ei ollut hän itse, vaan että se oli Jumala, joka sanoi sen. Hän oli vain oman innostuksensa vallassa. Jos…

152Me löydämme sitä kaikkialta maasta tänään. Äskettäin erästä meidän nauhaamme soitettiin eräässä kodissa, jossa joukko sananpalvelijoita juuri silloin tuli vakuuttuneeksi asiasta, ja olisivat tulleet kastettaviksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja erä mies nousi ylös siellä huoneessa, puhui kielillä ja sanoi: “NÄIN SANOO HERRA: pitäkää kiinni siitä, mitä teillä on. Jatkakaa vain eteenpäin, ja Minä tulen siunaamaan teitä.”

153Ja he sanoivat: “Hyvä on, jos kerran Herra sanoo sen, niin arvattavasti se sitten on niin.” Katsokaahan, sitä ei tutkita Sanan kanssa. Teidän täytyy ottaa Sana ensin. Siinä se on teille. Se oli Sanan vastaista.

154Tässä tulee Jeremia takaisin, tuo voideltu profeetta. Jumala sanoi hänelle: “Minä tiedän, että Hananja särki sen puisen ikeen, jonka Minä panin sinun niskaasi, mutta Minä olen valmistava ikeen raudasta.” Hän sanoi: “Ja kaikki nämä kansat, jotka ovat menneet palvelemaan Nebukadnessaria, Minun palvelijaani…” Ja hän oli pakana, ja Israel piti kaikki uhrinsa, mutta he eivät olleet… Näettehän?

155Jumala oli antanut lupauksen, että Hän tulisi siunaamaan; mutta nuo lupaukset ovat ehdollisia, ja teidän täytyy täyttää nuo ehdot saadaksenne lupaukset täyttymään.

156Istuin hetki sitten pienen mukavan tytön kanssa täällä. Ensin minä haravoin koko perheen läpi nähdäkseni, oliko siellä jotakin väärää. Jumala tulee parantamaan, mutta sillä on ehtonsa. Ainoa asia, jonka löysin oli se, että äiti oli peloissaan siitä, että olisiko väärin ottaa lääkettä, ja minä sanoin: “ Älä ajattele sellaista, sisar; pane se pois mielestäsi. Jatka vain lapsen kanssa, anna sille sen lääkkeet.” Jumala tulee tekemään sen tiettäväksi”, näettehän.

157Niinpä, mutta asiahan on kunnossa. Tietää. Ja sitten, jos se on NÄIN SANOO HERRA, silloin se on OK.

158Nyt me näemme tässä, että nämä ihmiset, yrittivät valmistaa jotakin; Haagar ja Saara, auttaakseen Aabrahamia, auttaakseen Jumalaa täyttämään lupauksensa. Te ette voi tehdä niin. Ei ole minkäänlaista tapaa tehdä sitä. Se on vastoin kaikkea. Jumalan Sana tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Teidän täytyy vain seistä oikein Sanalla, ja sanoa: “Se on tällä tavalla”, ja pitää Sana. Tarkatkaapa nyt. He tuottivat jotakin ottamaan Hänen Sanansa paikan.

159Jos olette panneet merkille, niin ehkä myös Aabrahamin ystävät tulivat ja sanoivat: “Hei, Kansakuntien Isä, kuinka monta lasta sinulla nyt on?”, kun hän oli satavuotias. “Sanohan Kansojen Isä, Monien Isä, kuinka monta lasta sinulla nyt on?” Pilkkaajia!

160No niin, oletteko ymmärtäneet, mikä hetki on? Emmekö me ole nähneet sitä, kun me joskus olemme rukoilleet jotakin, eikä niin ole tapahtunut?

161“Täällä istuu eräs vanha mies”, ihmiset sanovat. “Hän on sokea; hän on kuuro; hän on mykkä; hän on sairas. Mene ja paranna hänet, sinä jumalallinen parantaja; sitten me uskomme sen.”

162Käsittävätkö he, että se on sama perkele, joka sanoi: “Tule alas ristiltä, ja me tulemme uskomaan sinuun.” “Muuta nämä kivet leiviksi, ja minä tulen uskomaan sen.” Näettekö? Se on tuo sama perkele, joka sitoi rievun meidän Herramme silmille ja löi Häntä kepillä päähän ja sanoi: “No niin, jos sinä olet profeetta, niin kerro meille, kuka sinua löi, ja me tulemme uskomaan sinua.”

163No niin, te tiedätte Hänen tienneen, kuka Häntä löi. Hän olisi voinut muuttaa nuo kivet leiviksi, tai Hän olisi voinut tulla alas ristiltä; mutta missä me olisimme tänään, jos Hän olisi tehnyt sen? Näettehän, he eivät tunne Jumalan ohjelmaa. Teidän täytyy löytää se, mitä Jumala on luvannut.

Nyt minun täytyy kiirehtiä.

164No niin, he olisivat voineet sanoa: “Kansojen Isä, me kuulimme sinun kaksikymmentäviisi vuotta sitten sanovan, että sinä tulisit saamaan lapsen Saarasta, ja hänestä olisi tuleva kansoja. Kuinka monta lasta sinulla nyt sitten on, Kansojen Isä?” Se on tuo sama vanha arvosteleva henki, joka tulee arvostelemaan.

165Mitä Aabraham sanoi? Hän ei epäuskossa horjunut lupauksessa!

“Mitä, sinähän rukoilit sen ja sen puolesta, eivätkä he parantuneet.”

166Sillä ei ole väliä! Jos minä rukoilisin 10 000 puolesta tänä iltana, ja 10 000 kuolisi aamulla, niin huomenillalla minä edelleen tulisin voitelemaan sairaita öljyllä ja rukoilemaan heidän puolestaan. Jumala sanoi niin. Se ei pysäytä sitä hiukkaakaan. Jumala lupasi sen; minä uskon sen, totta kai. Sillä, mitä ihmiset sanovat, ei ole mitään merkitystä. Kuitenkin he tulevat pilkkaamaan. Se on häpeän kantamista Sanan vuoksi.

167Aabraham piti kiinni Jumalan Sanasta, ja lopulta se täyttyi.

168Tarkatkaa noita hedelmättömyyden pilkkaajia; Saaraa pilkattiin ensin hedelmättömyyden häpeän vuoksi. Hänen täytyi kestää hedelmättömyyden häpeää kaikki nuo vuodet, hän oli yhdeksänkymmenen, mutta Jumalan Sana sanoi, että hän olisi myös prinsessa, tämän lapsen äiti. Ja hän ja Aabraham olivat hedelmättömiä, heidän molempien ruumiit olivat aivan yhtä hyvät kuin kuolleet, mutta kuitenkaan he eivät epäilleet tuota Sanaa hiukkaakaan! Mutta heidän täytyi kestää häpäisyä ensin, ja sitten Halleluja! Jumala piti Sanansa tuossa pimeässä hetkessä! Iisak syntyi, ja hänen siemenensä on kuin meren hiekka tai taivaan tähdet. Katsokaahan, Jumala aina vastaa Sanastansa. Kyllä, hedelmättömyys ensin; sitten Iisak.

169Sakarias ja Elizabeth samoin, tuo vanha mies ja vanha nainen yhä pitivät kiinni. Sakarias tuli sinne ja kirjoitti taululle: “Enkeli kohtasi minut; ja sanoi minulle, että minä saisin lapsen Elizabethista, vanhasta vaimostani. Minä en voi puhua, olen mykkä, ja tulen olemaan mykkä siihen päivään asti, kunnes tuo lapsi on syntynyt; mutta lapsi tulee syntymään, ja hän tulee olemaan Korkeimman profeetta. Hän tulee esittelemään Aamutähden. Hän on Messiaan edelläkävijä.” Kuinka niin voisi koskaan tapahtua?

170 Joku sanoi: “Vanha mies parka. Uskon hänen vähän seonneen päästään, tiedättehän. Siellä on vähän jotakin… Katsokaa vanhaa Elisabethia siellä, noin kahdeksankymmenen, ja katsokaa Sakariasta, vanhaa ja vapisevaa, ja sitten hän sanoo jotakin sellaista. Vanha mies parka.”

171Mutta hänellä oli Herran Sana! Se oli sellaista häpäisyä, että Elizabeth kätkeytyi moniksi päiviksi, mutta Sakarias piti kiinni Sanasta. Voi että!

172Hyläten yleisen mielipiteen; hyläten suosion; hyläten oman päivänsä kiillon ja tyylikkyyden; he hylkäsivät ne. He kieltäytyivät vaeltamasta uskomattomien joukon kanssa. He hylkäsivät maailman asiat. Heidän täytyi tehdä se pysyäkseen Jumalan Sanan kanssa. Heidän täytyi tehdä se.

173Niin on tänäänkin. Te erotatte itsenne kaikesta, ja jäljellä on vain te ja Jumala. Ei ole kysymys siitä, mitä seurakunta tekee, vaan mitä te teette Jumalan kanssa, te yksilönä. Kyllä.

174Kyllä, mutta katsokaapa, mitä Jumala antoi Sakariakselle. Kun Jeesus itse tuli, Sakariaksen ja Elizabethin jo ollessa poissa; mutta kun heidän poikansa tuli erämaahan NÄIN SANOO HERRAN kanssa, niin Jeesus sanoi: “Ei ole koskaan syntynyt naisesta miestä, niin suurta kuin hän on.” Aamen! Miksi? Elizabeth kärsi hedelmättömyyden häväistyksen. Hän pysyi Sanan kanssa ja synnytti sellaisen pojan.

175Kuten entisajan Saara ja Aabraham, tuo vanha pari piti kiinni siitä. Katsokaahan, heitä on enemmän kuin koskaan on syntynyt, kuin meren hiekkaa. Maailmassa ei ole ihmisrotua, joka olisi niin monilukuinen kuin juutalaiset. He ovat kuin meren hiekka tai taivaan tähdet. Mitä tapahtui? Se tapahtui vähemmistössä. Yksi lapsi!

176Nyt te näette, mihin olen tulossa. Yksi lapsi! Se oli kaikki mitä tarvittiin. Tarvittiin vain yksi lapsi ravistelemaan kansoja ja osoittamaan Messiaaseen. Tarvittiin vain yksi tottelevainen. Niin se on. Jumala tarvitsee vain yhden miehen. Siinä kaikki, mitä Hän tarvitsee. Se on kaikki, mitä Hän haluaa, että Hänellä jossakin voisi olla Ääni, että Hän saa vain yhden miehen hallintaansa. Oi, kuinka Hän rakastaakaan saada yhden miehen!

177Kerran Hänellä oli Nooa; erään kerran Hänellä oli Mooses; Hänellä oli Jeremia; Hänellä oli Elia; Hänellä oli Elisa; Hänellä oli Johannes; Hänellä oli Simson. Niin kauan kuin Hän voi saada yhden miehen hallintaansa, joka on Hänen Äänensä; Hän voi puhua hänen kauttansa ja tuomita maailman.

178Oi, kuinka Hän näkeekään vaivaa saadakseen miehen hallintaansa. “Niin, että voin puhua hänelle. Että voin saada Ääneni tunnetuksi. Vaikka hänen täytyykin kestää häväistystä, teen Minä kuitenkin Ääneni tunnetuksi.”  Ymmärrättekö? Kyllä vain!

179Mutta ensin hedelmättömyys. Täytyy olla hedelmätön; täytyy kestää hedelmättömyyden häpeä. Saaran täytyi kestää se. Niin myös Sakariaan ja Elizabethin täytyi kestää se.

180Katsokaa tänään, minä tulen nyt sanomaan jotakin, katsokaa tänään porton lapsia! Portto on ottanut kansat kirkkokuntien politiikan hallittaviksi, portto ja hänen tyttärensä. Katsokaa sukupolvia, jotka kirkkokunnat ovat kasvattaneet, ja kuinka vähän on lapsia vanhurskaalla! Älkää murehtiko! Pysykää Sanassa. Näin on.

181Teitä saatetaan pilkata ja kutsua “pyhäksi kieriskelijäksi”. Teitä voidaan kutsua millä tahansa pahalla nimellä, mutta pysykää juuri siinä, se on Sana. Se on häväistystä Sanan vuoksi, nuo asiat, joita he tulevat sanomaan teistä.

182Eräs nuori mies, hän voi olla täällä tänä aamuna, hän on ystäväni Jim Pool, nuori Jim. Hänen perheensä… Häneltä kysyttiin yhtenä päivänä… Kun hänet oli kastettu täällä, sanoi joku hänelle: “Jos aiot mennä kasteelle seurakunnassa, niin miksi et katso itsellesi suurempaa seurakuntaa?” Näettekö? Mutta hän oli nähnyt valon. Siinä kaikki. Näettehän.

183“Enemmän on lapsia epävanhurskaalla, kuin vanhurskaalla.” Hyvä. Kuinka vähän vanhurskailla on heitä. Katsokaa, mikä pieni kourallinen heitä oli Nooan päivänä. Näettekö? Katsokaa, miten oli Sodoman päivinä? Kuinka vähän on vanhurskaita.

184Kuinka monia lapsia portolla on? Hän on synnyttänyt lapsia millä tahansa tavalla, mutta ne ovat kaikki äpärälapsia. Portto synnyttää porton. Koira synnyttää koiran.

185Ja Kristus synnyttää voidellun! Raamattu synnyttää vanhurskaan. Niinpä meidän täytyy kestää se ajatus, että me olemme vain pieni joukko. Kuinka armollista!

186Katsokaa tuota suurta Efeson Seurakuntaa, siellä oli heitä vain kaksitoista. Katsokaa minkälainen joukko meillä on tänään, heidän rinnallaan!

Kyllä. Nooan aikana oli vain kahdeksan sielua.

187Lootin päivänä oli vain neljä, Loot, hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään; ja hänen vaimonsa muuttui suolapatsaaksi, mentyään ulos, katsomalla taaksensa. Itse asiassa vain kolme tuli ulos tuona aikana.

188 Jeesus sanoi: “Niin kuin oli noina päivinä…” Meidän kannattaa pitää silmämme auki ja olla varovaisia. Kuinka harvoja ovatkaan vanhurskaat. Mutta kuten aina, pilkkaajien täytyy häväistä. On kestettävä hedelmättömyyden häpeä, ensin. Oi!

189Minun täytyy kiiruhtaa. En halua pidättää näitä lapsia. Kärsikää vielä pikku hetki. Ymmärrättehän?

190Ihmiset ovat aina samanlaisia niin kuin he ovat aina olleet. Nyt minä tulen jälleen sanomaan jotakin, ja minä haluan teidän, enkä tiedä tuleeko se nauhalle tai ei, mutta jos se on nauhalla, niin minä haluan teidän kuuntelevan minua, te, jotka kuuntelette nauhaa. Älkää kadottako sitä! Vaan tutkikaa sitä! Ihminen on nyt niin kuin hän aina on ollut. Hän ylistää Jumalaa siitä, mitä hän on tehnyt, katsoo eteenpäin siihen, mitä hän tulee tekemään, ja jättää huomioon ottamatta sen, mitä hän on tehnyt ja on tekemässä. Hän ylistää Jumalaa siitä, mitä hän on tehnyt; hän katsoo eteenpäin siihen, mitä hän tulee tekemään; mutta hän jättää huomiotta sen, mitä jumala on tekemässä, ja sitten hän kadottaa koko asian! Toivon, että he ymmärtävät sen. Jättävät huomioonottamatta sen, mitä Hän on tekemässä. Ihminen tietää, mitä Hän on tehnyt, ja hän tietää lupauksen, mitä Hän tulee tekemään, mutta hän ei onnistu näkemään sitä, mitä Hän on tekemässä.

191Oi, te helluntailaiset, jos te ette ole juuri esimerkkejä siitä! Te katsotte eteenpäin odottaen jotakin tapahtuvaksi, ja se on jo tapahtunut juuri nenänne alla, ettekä te tiedä sitä. “Kuinka usein Hän olisikaan tahtonut hoivata teitä, niin kuin kana poikuettaan, mutta te ette tahtoneet.” Te piditte omia perinnäissääntöjänne ja kirkkokuntianne suuremmassa arvossa, kuin Hänen Sanaansa ja Hänen Henkeänsä. Kyllä.

192Mikä häpeä Marialle ja Joosefille Hänen Sanansa vuoksi. (Kun olemme lopettelemassa.) Puhun siitä vain hieman, mutta te tulette kuulemaan siitä radiosta ja pastoriltanne ja niin edespäin. Mikä häpeä oli Marialle ja Joosefille, pitää kiinni Jumalan lupauksen Sanasta. Muistakaa nyt, kuinka heidän on täytynyt ylenkatseellisesti kohottaa kulmiaan Marian kulkiessa ohitse, ja nähdessään Joosefin, sanoa: “Sinähän olet menossa naimisiin prostituoidun kanssa!” Ja muista veli, aviorikos oli kuolemaksi noina päivinä. “Sinä vain suojelet häntä tulemasta tapetuksi. Hän on tulossa äidiksi sinusta.” Mutta muistakaa, koko ajan Jumala toimi heidän kanssaan; ja se oli Sanan mukaisesti, eivätkä he tienneet sitä.

193“Neitsyt tulee raskaaksi.” Joosef tiesi sen. Maria tiesi sen, koska sen jälkeen, kun Sana oli kirjoitettu, siellä Enkeli puhui heille, vahvistaen tai tuoden julki tuon Sanan, joka oli kirjoitettu, että se tulisi tapahtumaan. Älkää nyt uneksiko. Ajatelkaa! Pyhä Henki tuli alas maan päälle. Hän ei koskaan puhunut koko seurakunnalle. Hän puhui heille.

194Ennen kuin enkeli vieraili hänen luonaan, Joosef sanoi: “No niin, minä rakastan häntä, mutta minä olen vanhurskas mies; minä en voi naida tuollaista naista.”

195Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: “Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Oi, mikä lohdutus! Näettekö?

196Ja Maria matkallaan kaivolle, tuo pieni noin seitsemän tai kahdeksantoistavuotias neitsyt, naitu miehelle, joka oli ollut naimisissa aikaisemmin, ja jolla oli neljä lasta, vanhalle miehelle. Maria rakasti häntä eikä tiennyt miksi. Ja tämä rakasti häntä, eikä tiennyt miksi. Ja tässä hän oli menossa kaivolle noutamaan vettä, ja ilman epäilystä hän on ajatellut Kirjoituksia, ja sitten Valo välähti hänen edessään. Kun tuo Valo välähti, siellä seisoi enkeli.

197Miltähän pikku Mariasta mahtoi tuntua? Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Mahtoikohan hän pelätä niin kuin minä eilen.

198“Hail [Terve] Maria!” Hail tarkoittaa ”seis”. Kuuntele tarkasti, mitä minä tulen kertomaan sinulle. Siunattu olet sinä naisten joukossa, sillä sinä olet löytänyt suosion Jumalan kanssa, ja sinä tulet synnyttämään Lapsen, tietämättä mitään miehestä, mutta sinä tulet saamaan lapsen; ja sinun serkkusi Elisabeth, joka myös on vanha, on myös raskaana ja tulee synnyttämään lapsen, ja nämä merkit tulevat tehdyiksi.”

199Hän sanoi: “Kuinka näin voi olla, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Hän sanoi: “Pyhä Henki tulee varjoamaan sinut. Ja tuo Pyhä Asia, joka sinussa syntyy, tulee kutsua Jumalan Pojaksi.”

200Antaa pilkkaajien sanoa, mitä haluavat. Maria tiesi sen! Hän tiesi, että niin tulisi olemaan, koska Jumala sanoi niin.

201No niin, miltä hänestä onkaan mahtanut tuntua, tuodessaan tuota Vauvaa ympärileikattavaksi, kun hän siellä käveli tämä pieni Vauva käsivarsillaan tällä tavalla, ja kaikkien naisten pysytellessä matkan päässä; kaikki nuo, jotka toivat vauvansa hienoissa neuleasuissa ympärileikattaviksi, ja melkein jokaisella heistä oli mukanaan karitsa; mutta Marialla vain kaksi metsäkyyhkystä, puhdistautumistaan varten. Pieni Vauva kapaloituna häränloimeen. Heillä ei ollut mitään Häntä varten. He olivat liian köyhiä. Ja siellä hän seisoi.

202Epäilemättä kaikki muut naiset pysyttelivät välimatkan päässä tuosta pienestä neitsyestä. He sanoivat: “ Näettekö te, hänellä on avioton lapsi.” Nähkää kuinka Jumala saa asiat näyttämään niin radikaaleilta. Hän yksinkertaisesti vetää verhon Saatanan silmien eteen. “Kuinka saastainen! Kuinka likainen! Avionrikkoja, sitä hän on, hän on avionrikkoja.” Se ei pysäyttänyt tuota sykintää pienen Marian sydämessä. He pysyttelivät matkan päässä Hänestä.

203Ihmiset yhä tekevät samoin. He kutsuvat Häntä nyt pyhäksi kieriskelijäksi, fanaatikoksi, tai joksikin.

Maria tiesi, kenen Vauva se oli. Hän vain jatkoi edelleen niin kuin ennenkin.

204Mutta, oi, eikö heidän olisi tullut huomata, kun Simeon, istuessaan siellä takahuoneessa, hänelle oli annettu lupaus ja hän kulki ympäri profetoiden, hän sanoi: “Herra ilmestyi minulle”, ja hän oli silloin noin kahdeksankymmenen, “minä en tule näkemään kuolemaa ennen kuin olen nähnyt Hänen Pelastuksensa.”

205“Oi Simeon, sinä olet tullut vanhaksi, poikani. Tuo vanha mies on saanut jotakin päähänsä. Jättäkää hänet rauhaan. Hän on vaaraton; hän ei tee pahaa kenellekään.”

206Mutta Simeonilla oli Herran Sana. Hän sanoi: “Minä näin Jumalan Hengen laskeutuvan ylleni. Minä seisoin ja katsoin Häntä, ja Hän sanoi minulle: ‘Simeon, sinä olet ollut vanhurskas mies, ja sinä et tule kuolemaan… Minä tulen tekemään sinut todistukseksi siellä.’” Siinä kaikki.

“Minkä vuoksi Sinä tulet tekemään sen, Herra?”

“Se on Minun asiani.”

207Minun mielipiteeni on, että Hän voi todella kaataa hiiliä heidän päälleen tuona Päivänä. “Teillä oli todistus! Miksi ette kuulleet sitä?”

208Siellä on vanha sokea Anna istumassa temppelissä rukoilemassa. Herra paljasti hänelle, “Simeon on oikeassa.” Aamen! Hän ei voinut erottaa päivänvaloa pimeästä, mutta hän voi nähdä pidemmälle kuin monet ihmiset tänään, joilla on hyvät silmät. Hän näki Hengessä, että Messiaan tulemus oli käsillä ja Henki liikkui hänen sydämessänsä.

209Katsokaa, kuinka pienen pieni seurakunta siellä oli? Sakarias, Elizabeth, Maria, Johannes, Anna ja Simeon, kuusi noista miljoonista! Aivan niin kuin Nooan päivinä; heitä oli vain kuusi. Jumala toimi jokaisen kanssa heistä. He olivat kaikki sopusoinnussa. He tulivat kaikki yhteen. Aamen!

210Tässä oli vanha Simeon, ja tässä tulee pieni Vauva, josta hän ei ollut kuullut yhtään mitään. Tässä oli nyt tuo Vauva, ja Simeon oli istumassa huoneessansa, kun Henki tuli hänen yllensä ja sanoi: “Lähde ulos, Simeon.”

211Ja hän lähti kävelemään, tietämättä minne oli menossa. Kuten Aabraham, hän oli etsimässä jotakin, eikä hän tiennyt, missä se oli, mutta hän jatkoi kulkua. Jonkin ajan kuluttua hän pysähtyi, ja Pyhän Hengen on täytynyt sanoa hänelle: “Siinä Hän on.”

212Hän kurottautui ja otti Vauvan Marian käsivarsilta, katsoi ylös ja sanoi: “Herra, anna palvelijasi nyt lähteä tästä elämästä rauhassa. Minun silmäni näkevät Sinun Pelastuksesi.” Tuosta, mistä jokainen teki pilaa; ja jota naiset syrjivät, Simeon sanoi: “Se on Sinun Pelastuksesi, Herra.”

213Ja suunnilleen siihen aikaan sieltä tuli vanha sokea nainen, hapuillen ja horjuen ihmisjoukon lävitse; ja hän tuli Hänen luokseen ja myös profetoi, sillä hän oli odottamassa Häntä. Hän sanoi Marialle, että “miekka on lävistävä sinun sydämesi, mutta se tulee paljastamaan monien sydänten ajatukset.” Mitä se oli?

214 Nyt arvaan, että jotkut noista naisista sanoivat: “Katsohan tuota, näetkö minkälaista roskaa se on? Siinä se on teille. Näettekö? Siinä sitä ollaan. Katsokaa, minkälaista se on. Tuo vanha mies, jonka pää on tärähtänyt. Tuolla hän on tuon prostituoidun tytön edessä ja yrittää sanoa jotakin tuollaista. Siinä sitä ollaan! Tuo avioton lapsi! Katsokaa, mitä tuo vanha Anna tekee, joka istuu täällä ja on tappamassa itseään nälkään. Hänellä ei ole mitään hauskaa, niin kuin meillä on, mutta siinä se on teille, näettekö? Hän voisi kuulua jokaiseen seurapiiriin, mitä maassa on; hän tulee hienosta perheestä. Hän voisi kuulua niihin”, mutta siinä te näette, kuinka tuo joukko tulee yhteen, oi kyllä. Aamen!

215Sama asia tänään! Istuen taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa Pyhän Hengen ylös nostamana! Varmasti. Kyllä vain!

216Oi, eikö meillä olisi vielä hieman enemmän aikaa? Minulla on vielä vähän sanottavaa. [Seurakunta vastaa: ”Kyllä.”]

217Minulla on vielä eräs henkilö tässä, jota haluaisin katsoa, siihen aikaan, kun Sana oli tulossa julki, nuo viisaat miehet.

218Toivoisin, että meillä olisi aikaa, Fred, sinun lukea se. Onko sinulla se taskussasi? [Veli Fred Sothmann sanoo: ”Kyllä.”] Arvelen monien teistä nähneen sen aikakauslehdessä.

219Tuo asia, jonka Pyhä Henki puhui siellä alhaalla joella 33 vuotta sitten, he juuri kaivoivat sen ylös joulukuun 9. päivänä todistaen sen, kuinka Jupiter ja nuo tähdet olivat tähtikuviossansa.

220Heillä on erään vanhan astrologisen kalenteri, jotka he ovat kaivaneet ylös. Se on tarkalleen siihen aikaan, kun tämä tähtimuodostelma tuli, nämä tähdet, jotka näkyivät Babylonia kohden, jossa nuo viisaat miehet olivat. Muistatteko, kuinka niiden radat osuivat yhteen, vaikkakin biljoonien valovuosien päässä toisistaan, ja nuo juutalaiset viisaat miehet, jotka olivat siellä Babylonissa, näkivät tuon muodostelman syntyvän, nuo tähdet; kolmen niistä tullessa yhteen ja muodostaessa yhden Aamutähden, ja he tiesivät Jumalan Sanasta, että noiden tähtien tullessa yhteen, oli aika Messiaan olla maan päällä.

221Se on syy miksi he kysyivät: “Missä Hän on syntynyt, juutalaisten Kuningas? Missä Hän on? Hänen täytyy olla jossakin.” Sillä, kun nuo tähdet tulevat yhteen, kun nuo kolme tulevat yhteen, niin Messias tulee olemaan maan päällä tuohon aikaan. Ja, kun niiden radat kohtasivat, nuo miehet tiesivät, että Messias oli maan päällä.

222He olivat mestareita alallansa. He olivat suuria miehiä. He olivat mestareita oman uskonnollisen tieteensä alalla. He tarkkasivat sen uskonnollista puolta, kun he näkivät noiden tähtien liikkuvan siellä, Jupiter ja Sardis, ja sitten tulevan linjaan. Ja he sanoivat: “Me tiedämme, että Messias on jossakin; niinpä Hänen täytyy olla Jerusalemissa, koska se on maailman uskonnollinen pääpaikka, jotka uskovat Messiaaseen. Se on heidän päämajansa. Se on kirkkokunnallinen päämaja. Se on missä tuo suuri kirkollinen ryhmä istuu.”

223Ja he ottivat kamelit ja kulkivat kaksi vuotta, alas Tigrisvirran ylitse, ja soiden ja viidakkojen lävitse, matkalla tuohon kaupunkiin, sydämet täynnä iloa.

224He tiesivät, että kun nuo tähdet olivat siellä, ja astrologit jopa tänäänkin sanovat, että jos nuo tähdet koskaan tulevat jälleen tuolle paikalle, niin että ne näyttäisivät yhdeltä tähdeltä sieltä katsottuna, missä he seisoisivat, niin heidän täytyisi olla seisomassa tuossa paikassa nähdäkseen sen. Aamen. Aamen.

225Se riippuu siitä, missä te seisotte. Se riippuu siitä, mitä te katsotte. Kyllä. Kyllä.

226 Niinpä he näkivät sen ja seurasivat sitä, ja he olivat oikeassa linjassa. Huolimatta siitä, minne he menivät, se oli oikeassa linjassa heidän kanssaan. Se johti heitä. Näettekö?

227Se on miten teillä täytyy olla kaikki Kirjoitukset linjassa, kaikki, sitten pysykää linjassa Kirjoitusten kanssa. Se on ainoa tie. Se on johtava teidät suoraan Hänen tykönsä, varmasti se on tekevä sen.

228Huomatkaa nyt, tässä he tulivat huutaen: “Missä on Hän syntynyt juutalaisten Kuningas?” Sisälle Jerusalemiin, tuo tähti johti heidät suoraan sinne, suoraan tuohon kirkkokunnalliseen päämajaan; mutta, kun he kääntyivät syrjään mennäkseen sinne, tuo Tähti jätti heidät. Ja he menivät kaupunkiin ja kulkivat ylös ja alas katuja. He ajattelivat kaupungin olevan täynnä Jumalan iloa. He kulkivat ylös ja alas katuja huutaen: “Missä on Hän syntynyt juutalaisten Kuningas? Me näimme Hänen Tähtensä ollessamme idässä, ja me olemme tulleet palvomaan Häntä.”

229Muistakaa, tuo Tähti, he kulkivat länttä kohden. He olivat idässä. “Länttä kohden johtaen, yhä jatkaen. Opasta meidät tuohon…” Ehdottomasti, he olivat… Katsokaahan, Babylon ja Intia ovat itään Palestiinasta, hieman kaakkoon, ja he olivat menossa länttä kohden. “Länttä kohden johtaen te tunnette tuon laulun yhä jatkaen. Opasta meidät tuohon täydelliseen Valoon.”

230Viisaat miehet olivat tulossa länteen lähtien idästä ja tullen länteen ja he olivat nähneet tuon Tähden. Nyt, jos he olisivat olleet lännessä, katsoen takaisinpäin, he eivät olisi nähneet sitä. Kun he olivat tulleet sinne sen opastettua heidät sinne, se jätti heidät, ja he ajattelivat: “Tässä se on. Tuo Tähti on poissa, niinpä se on tässä. Sen täytyy olla kaupungissa.” Oi, he sanoivat: “Jokainen on varmasti onnellinen ja laulaa, ja Jumalan Kirkkaus on valaissut kaiken. Niinpä täällä me olemme. Me tiedämme, että olemme saavuttaneet…” Heidän tarkatessaan tuota tähtimuodostelmaa… Ei yksikään mestari voisi mennä ja vetää noita tähtiä yhteen, ja me tiedämme, että kun tuo Tähti tulee tähän kuvioon, niin se on aika, että Messias on maan päällä.

231Ja aina niin ja niin monen sadan vuoden välein niiden radat kohtaavat uudestaan. Ja silloin tulee jokin lahja maan päälle. Huomatkaa.

232Messias on maan päällä silloin, kun tuo ryhmä Tähtiä tulee yhteen. Ja he tiesivät, että Hän oli siellä, ja niinpä he menivät tuohon uskonnolliseen päämajaan, kulkien katuja ylös ja alas kameleineen, sanoen: “Missä Hän on? Missä Hän on? Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas? Me näimme Hänen Tähtensä idässä, ja Hän on täällä jossakin. Missä Hän on? Missä Hän on?” Minkälainen häpeä!

233He menivät ylipapin luo, ja hän on saattanut sanoa: “Mikäs teitä miehiä vaivaa? Tehän olette joukko fanaatikkoja.” Katsokaa minkälainen häpäisy se oli heidän tieteelliselle saavutukselleen, joka oli Jumalan Voimasta! He näkivät Hänen Tähtensä, ja he olivat viisaita, älykkäitä miehiä, heidän alansa oli uskonnollinen tiede, ja he tiesivät, että kun nuo tähdet tulisivat sinne, silloin Messias olisi jossakin. Ja tässä paikassa, jossa olisi tullut tietää se, ei tiedetty mitään siitä.

234Voin kuvitella kuinka lapset seisoivat kadulla sanoen: “Ha! Katsokaa tuota. Ha! Joukko fanaatikkoja. Kuulkaa kuinka he laulavat: ‘Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas?’ He eivät tiedä, että Herodes on täällä kuninkaana. He eivät tunne piispa…” Oi sentään!

235“Missä on Hän, joka on syntynyt juutalaisten Kuningas? Me näimme Hänen Tähtensä idässä.”

236He sanoivat: “Tulkaapa tänne, kaikki te viisaat miehet täältä ympäristöstä. Onko kukaan teistä nähnyt mitään tähteä jossakin?”

“Ei, me emme ole nähneet mitään sen kaltaista!”

237“Kaikki te astrologit täällä. Onko kukaan teistä nähnyt jotakin Tähteä Jossakin?”

“Ei. Ei.”

“Oletteko te nähneet mitään jonkinlaista salaperäistä merkkiä?”

“Ei, me emme ole nähneet mitään sellaista.”

238Ei, he eivät näe vieläkään. On aivan samoin. He eivät näe mitään. He eivät voi nähdä sitä.

Kutsukaamme kaikki saarnaajat. “Entä miten on teidän kaikkien kanssa?”

“Ei, me emme ole nähneet mitään Tähteä.”

239“Entä te vartiomiehet muureilla, jotka pidätte huolen ajasta? Te katselette tähtiä koko vuoden, te tiedätte, missä jokainen tähtikuvio on taivaalla. Te tunnette jokaisen tähden. Oletteko te nähneet mitään?”

“Ei, me emme ole nähneet yhtään mitään.” Mutta se oli siellä!

240Kunnia Jumalalle! Oi! Ettekö te voi nähdä sitä? Se on siellä juuri nyt! He eivät voi nähdä sitä. Se tapahtuu kaikkialla heidän ympärillään, eivätkä he voi nähdä sitä. “Ah, me emme nähneet mitään.”

241“Oh, minä menin sinne, enkä nähnyt yhtään mitään.” Varmasti te ette nähneet. Te olette yksinkertaisesti liian sokeita. Se ei ole teitä varten nähdä sitä. Jos olette niin sokeita, niin varmasti te ette tule näkemään sitä.

242Se on vain niille, joille Jumala tulee paljastamaan sen. Hän on se, joka näkee sen. Se on aina ollut sillä tavalla. Aivan varmasti!

243Nooa oli juuri se, joka kykeni näkemään sateen ylhäällä taivaalla, tiedättehän, mutta loput heistä eivät voineet nähdä sitä. He eivät nähneet sadetta siellä, mutta Nooa näki.

244Aabraham oli se, joka näki Saaralla vauvan. Kyllä. Eivät nuo pilkkaajat, jotka sanoivat: “Kansojen Isä, kuinka monta lasta sinulla nyt on?”

245Kuinka me voisimmekaan tulla läpi Raamatun, nuo viisaat ja profeetat, kautta linjan. “Usko on todiste näkymättömistä asioista.” He tietävät puhutun Sanan, siellä se on, ja tässä on sen todiste. He näkevät sen.

Huomatkaa nyt. Meidän viisaat miehemme eivät näe tuota Tähteä. Heille siinä ei ole mitään.

246Miksi? Itse asiassa, kun he katsoivat sivuun ja menivät senkaltaisen ryhmän kanssa, tuo Tähti häipyi pois.

247Samoin on tänäänkin. Se on mikä on sammuttanut Valon monelta. Se on totta. Kun he kiinnittävät itsensä tuonkaltaiseen ryhmään. Ensinnäkin, he eivät edes usko sitä, ja kuinka meillä voisi olla kirkkojen liitto? Kuinka me voisimme kulkea yhdessä, ellemme ole sopineet? Kuinka on tämän maailman kirkkojen yhdistymisen kanssa? Kuinka me voisimme liittyä yhteen, kun me olemme miljoonien mailien päässä toisistamme? Kuinka me tulemme tekemään sen? Evankeliset ovat kanssamme ja tämä ja tuo ja se kaikki yhdessä, kuitenkin liittyneenä yhteen. Sellainen joukko turmeltuneisuutta!

248Jumala hankkii itsellensä vaimon, joka on puhdas, pyhä, saastuttamaton, ja joka pysyy Hänen Sanassaan.

249Hyvä on. Jeesuksen häpäiseminen Sanan vuoksi. (Sitten tulemme lopettamaan hetken kuluttua.) Jeesusta häpäistiin Sanan vuoksi. Katsokaapa tänne. Kuinka Hän voi kestää häpäisemistä, kun Hän itse oli Jumalallinen, lihaksi tullut Jumala? Hän oli Jumala itse tehtynä lihaksi.

250Te tiedätte, että Raamattu sanoo niin: “Me koskettelimme Häntä”; Enkelit näkivät Hänet. Ajatelkaapa vain sitä. Minä uskon kirjeessä Timoteukselle sen sanotun jotenkin tällä tavalla: “Ja ilman vastaväitteitä suuri on jumalisuuden salaisuus; sillä Jumala oli ilmaistu lihassa,  enkeleiden näkemä.”

251Enkelit olivat siellä Hänen syntyessään. Kuinka Enkelien onkaan täytynyt katsoa alas ja iloita, kun he katsoivat sinne seimeen ja näkivät Jumalan lihaksi tulleena! Aamen. Ei ihme, että he alkoivat huutaa: “Tänään Daavidin kaupungissa on syntynyt Kristus Pelastaja!” Enkelit iloitsivat ja läpyttivät suuria siipiään yhteen, ja lauloivat siellä Juudean mäellä: “Kunnia Jumalalle korkeudessa, rauha maassa, ja hyvä tahto ihmisiä kohtaan.” He olivat nähneet Jumalan Sanan julkitulemisen; ja siellä se oli.

252No niin, Saatana ei uskonut sitä, niin kuin tiedätte. Hän sanoi: “Jos Sinä olet…”

Tuo Enkeli taas sanoi: “Hän on.” Se oli siinä erona.

“Jos Sinä olet, tee niin ja niin. Anna meidän nähdä Sinun tekevän sen.”

Mutta tuo Enkeli sanoi: “Hän on siellä.”

253Nuo viisaat miehet uskonnollisella tieteellään sanoivat: “Hän on siellä.” Aamen.

254Siksi arkeologit tänään kaivavat ylös näitä asioita, joista on profetoitu muutama vuosi sitten, että niin tulisi tapahtumaan, ja tässä he nyt ovat kaivamassa niitä ylös. He eivät edes…

255Missään historiassa ei sanota Pontius Pilatuksen koskaan olleen maan päällä. Tiesittekö sitä? Jotkut teistä koululaisista, kertokaapa minulle, missä historiassa sanotaan, että Pontius Pilatusta on koskaan ollut olemassa? Ja uskomattomat ovat pilkanneet ja tehneet pilaa siitä. He sanoivat: “ Roomalaista kuvernööriä nimeltään Pontius Pilatus ei ole koskaan ollut.” Mutta noin kuusi viikkoa sitten kaivettiin esiin kulmakivi, jossa lukee: Pontius Pilatus, Kuvernööri. Oi, mitä mielettömyyttä!

256He sanoivat: “Historia ei sano, että Ramses olisi koskaan hallinnut Egyptissä.” Mutta arkeologit kaivoivat esiin kiven, jossa lukee: Ramses II.

257Huomatkaa, ja he sanoivat, etteivät Jerikon muurit koskaan sortuneet maahan. Arkeologit kaivelivat siellä, ja tiedättekö, he kaivoivat hyvin syvälle, ja siellä olivat nuo Jerikon sortuneet muurit. (Tehän tiedätte, kun pasuunoihin puhallettiin.) He sanoivat: “Se on vain taru, laulu, jota joku on laulanut menneisyydessä.” Kyllä! Pilkkaajat sanoivat, että “se oli vain tarua. Tehän tiedätte, ettei sellaista muurien sortumista koskaan tapahtunut, kun Joosua puhalsi pasuunoihin. Ei siellä koskaan sellaista tapahtunut.” Ja jotkut suuret kristityt arkeologit jatkoivat kaivamista, koska he tiesivät, että sen täytyi olla niin. Hän kaivoi noin kolmekymmentä jalkaa alemmaksi kuin muut heistä olivat kaivaneet. Siellä olivat nuo muurit, alas sortuneina, aivan niin kuin Sana oli sanonut.

258He sanoivat: “Ei ole koskaan ollut sellaista asiaa, että Daavid olisi soittanut kielisoitinta harppua, koska senkaltaista musiikkia ei tunnettu ennen kuin vasta 15. vuosisadalla.” Sanottiin: “Sellaista ei ole koskaan ollut.” Kristityt arkeologit kaivelivat Egyptissä, ja neljätuhatta vuotta sitten heillä oli kielisoittimet. Aamen.

259He sanoivat siitä kuinka nuo heprealaiset lapset valmistivat noita tiiliä ilman olkia, että “sellaista asiaa ei ollut.” Arkeologit alkoivat kaivella sitä. Mitä he löysivät? Mitä tiede löysi? Tuon kaupungin muurit, jonka nuo heprealaiset rakensivat, ensimmäisessä tiilikerroksessa oli pitkiä olkia. Toisessa kerroksessa oljet oli silputtu aivan pieniksi, ja kolmannessa ei ollut olkia ollenkaan.

Kansat hajoavat;
Israel herää;
merkit, jotka profeetat ennustivat…

260Kyllä vain. Se on kaikki nyt tullut meihin asti, veli, sisar. Miksi on niin? Milloinkaan ei elokuvamaailma ole tehnyt mitään sellaista kuin muutamana viimeisenä vuotena. Valkokankaalle tulee nyt Cecil De Millen ohjaamana Kymmenen käskyä. Valkokankaalle on tullut Jeesuksen Kristuksen elämä Ben Hurin kautta, valkokankaalle tulee Suuri kalamies, Pietarin kääntymys. Ja kaikki nämä uskonnolliset näytelmät, joita elokuvamaailma on kieltänyt, liannut ja repinyt, mutta Jumala väkevällä voimallaan on tuonut ne esille joka tapauksessa.

261Juuri nyt, nuo asiat, joita sanottiin muutama vuosi sitten. Pieni kehno vaatimaton Jumalan palvelija kuten minä itse. Minä sanoin: “Valo tuli, joka puhui minulle, ja sanoi minulle mitä tuli tehdä.” Ihmiset nauroivat ja sanoivat: “Hänen päänsä on vähän tärähtänyt.” Nyt  Siitä on valokuva. Tiede otti sen. Siinä on Totuus!

Minä sanoin: “Tuo nainen on kuoleman varjostama.”

262He sanoivat: “Varjostama. Se on mieletöntä puhetta. Hän vain keksii sen mielessään.”

263Siitä on tuo valokuva! Jumala panee kivet huutamaan. Hän kykenee tekemään, mitä haluaa.

264Jeesus: häväistynä Sanan vuoksi, Jumalan jumalallinen Poika seisoi siellä, Immanuel, minkälaista häväistystä, antaa uskomattoman syntisen sitoa Hänet, sylkeä Häntä kasvoihin, ja haastaa Hänet tekemään jotakin sen kanssa. Häväistys Sanan tähden. Kyllä. Mitä? Täyttääkseen Isän Sanan. Mutta muistakaa, Hänen täytyi kestää kuoleman häpeä. Jumala, joka ei voi kuolla, ja ainoa, joka voi kuolla pelastaakseen syntisen, eikä kukaan muu, ei toinen persoona eikä kolmas persoona voinut tehdä sitä. Jumala itse on ainoa, joka voi tehdä sen. Ja tässä Hän oli.

265Hän sanoi: “Ei yksikään mies ole noussut ylös, ainoastaan Hän, joka laskeutui alas; Ihmisen Poika, joka nyt on Taivaassa.” Aamen!

266He sanoivat: “Isämme söivät mannaa erämaassa. Ja Sinä sanot, että Sinä olet Elämän Leipä.”

267Hän sanoi: “Ennen kuin Aabraham oli, Minä olen. Minä olen Elämän Leipä. Minä olen MINÄ OLEN.”

268He sanoivat: “Sinä et ole viidenkymmenen ja sanot nähneesi Aabrahamin.”

269Hän sanoi: “Ennen kuin Aabraham oli, Minä olen.” Ja sitten Hän antoi syntisten sitoa itsensä, kirkkokunnallisen seurakunnan sitoa Hänet.

270 Muistakaa, viimeisinä päivinä tämä rikas Laodikean Seurakunta pani Hänet jopa seurakunnan ulkopuolelle. Näettekö, missä se on nyt? Voitteko te nähdä, miksi minä huudan tuota järjestelmää vastaan? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”]

271Miksi Jeesus antoi syntisten sitoa itsensä? Jotta Sana täyttyisi, jotta Jumalan kuolema tulisi häväistyksi. Jumalan täytyi kuolla. Hänen täytyi olla lihassa voidakseen kuolla. Ja Jeesus tiesi sen. Hän puhui heille siitä. Hän sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli, ja Minä tulen nostamaan sen ylös jälleen.” Ei niin, että joku toinen olisi nostanut sen ylös, vaan: “Minä tulen nostamaan sen ylös. Kolmessa päivässä Minä tulen tuomaan sen jälleen takaisin. Hävittäkää se, ja Minä tulen nostamaan sen ylös.” “Niin kuin Joona oli valaan vatsassa kolme päivää ja yötä, niin täytyy Ihmisen Pojan olla maan povessa”, eivätkä he edes ymmärtäneet sitä. Näettekö? Häpäisy Sanan vuoksi. Hän Se oli.

272No niin, pilkattuna kuolemaan, noustakseen jälleen Iankaikkiseen Elämään. Hänet täytyi ensin tappaa, niin että Hän voi nousta Iankaikkiseen Elämään, ja tuoda jokaisen ihmisolennon, joka oli Hänen muodossaan Iankaikkiseen Elämään, jok’ikisen, joka uskoisi sen, ja vastaanottaisi sen. Näettekö, Hän tuli ihmiseksi, Hän tuli sukulunastajaksi, ja Hänen täytyi kestää kaikki pilkkaamisen häpeä ja pilanteko, aivan niin kuin Hänen kanssapalvelijansa ennen Häntä, kuten Mooses, kuten Nooa, ja kuten kaikkien muiden heistä täytyi kestää tuo pilkkaaminen, samoin Hänenkin. Miksi? Hänellä oli Sana, ja Hän oli Sana. Siksi he pilkkasivat Häntä enemmän kuin koskaan. Hän oli Jumalallinen, ja Sana itse. Halleluja!

273Jeesus sanoi: “Te tekopyhät. Te rakennatte profeetoille hautoja, ja te olette ne, jotka olette panneet heidät sinne. He tulivat Jumalan Sanan kanssa, ettekä te uskoneet heitä. Te olette syyllisiä jokaiseen.”

274Phoenixissa, jos Jumala tahtoo, minulla oli sana eräänä päivänä. Minä tulen syyttämään tätä sukupolvea Jeesuksen Kristuksen tappamisesta, hänen uudelleen ristiinnaulitsemisestaan. Minä tulen tuomaan syytöksen tuon saarnaaja yhdistyksen edessä, jos jumala tahtoo. He ovat syylliset Jeesuksen Kristuksen vereen ja hänen uudelleen ristiinnaulitsemiseensa. Kyllä vain. Tulen syyttämään koko asiaa.

275Pietari pani heidät syytteeseen helluntaipäivänä. hän sanoi: “Te, jotka pahoin käsin olette ristiinnaulinneet elämän Prinssin, jonka Jumala nosti ylös, ja me olemme sen todistajat.” Hän pani heidät syytteeseen.

276Minä tulen ottamaan Jumalan Sanan ja panemaan syytteeseen jokaisen kirkkokunnan mitä on, ja jokaisen miehen maan pinnalla, joka on syyllinen Jeesuksen Kristuksen vereen. Jumala auttakoon minua olemaan hänen asianajajansa tuona päivänä. Aamen! Kyllä.

277Pilkkaajat tekivät pilaa Hänestä. He häpäisivät Häntä. Hän pysyi linjassa Sen kanssa. Aamen. Oi, katsokaa mitä Hän teki. Hän oli Jumalan Poika, Hän kärsi kuoleman voidakseen tappaa synnin. Hänen täytyi tehdä se. Se oli ainoa tapa, miten se voitiin tappaa, ja Hän teki sen ja kesti sen.

278Koska nuokin siellä aikaisemmin olivat tehneet niin, nuo, joilla oli Jumalan Sana pienoiskoossa, ja Jeesus sanoi niin: “Herran Sana tuli profeetoille.” “Keitä heistä”, Hän sanoi, “eivät teidän isänne, teidän uskonnolliset organisaationne kivittäneet ja tappaneet? Kuka heistä vastaanotti profeetat? Sitten te rakennatte heille hautoja sen jälkeen, kun he ovat menneet. Ja te olette syylliset heidän sinne panemiseensa.”

279Sitten Hän antoi heille vertauksen viinitarhan vuokraamisesta. Palvelijat tulivat ja he kohtelivat heitä väärin; sitten lopulta sanottiin: “No niin, me tulemme tappamaan pojan, koska hän on perillinen.” Oi, he tulivat vihaisiksi, kun he olivat käsittäneet sen.

280Mutta Hänen täytyi kestää häväistystä, ja tässä Hän itse oli, sidottuna, johdatettuna kuolemaan, voidakseen tulla tapetuksi, ja voidakseen tuoda takaisin Iankaikkisen Elämän. Kunnia Jumalalle! Oi, kuinka minä rakastan Häntä! Tuomaan takaisin Iankaikkisen Elämän, ja nostamaan ylös jokaisen Jumalan pojan, joka kautta ajanjaksojen oli seissyt tuon Sanan kanssa ja kärsinyt häpeän. Se on oikein.

281Jos Hän ei olisi tullut, Nooa ei olisi voinut, nousta ylös. Jos Hän ei olisi tullut, Elia ei olisi voinut tulla takaisin. Jos Hän ei olisi tullut, Nooa ei koskaan nousisi. Jos Hän ei olisi tullut… Koska Hän oli tuo ennalta määrätty Karitsa, joka tuli ottaakseen häpeän ylleen, ja kuoli kuoleman jokaisen Jumalan Sanan vuoksi, joka oli puhuttu, ja jonka puolesta nämä vanhurskaat miehet olivat seisseet. Sen täytyi olla Hän. Kukaan muu ei voinut tehdä sitä, ainoastaan Jumala itse. Ja Hän tuli ja otti tuon paikan, että Hän voisi lunastaa ja antaa Iankaikkisen Elämän jokaiselle Jumalan pojalle, joka oli ollut tuon saman Sanan puolella, ja kärsinyt häväistystä. Jokainen Jumalan Poika kautta ajanjaksojen, joka tulisi kestämään häväistystä… Siellä ei ollut ketään, joka olisi voinut lunastaa häntä, mutta uskon kautta hän näki, että Lunastaja oli tulossa.

282Job näki Hänet. Jobin seistessä siellä, he sanoivat: “Oh, sinä olet salasyntinen, ja Jumala kohtelee sinua tällä tavalla vain siksi, koska sinä olet salasyntinen.”

283Ja hän sanoi: “Minä tiedän, että Lunastajani elää. Viimeisinä päivinä Hän tulee seisomaan maan päällä; vaikka ihomadot hävittävät tämän ruumiin, tulen minä kuitenkin lihassani näkemään Jumalan.”

284Hänen vaimonsa sanoi: “Miksi et kiroa Häntä ja kuole? Sinä näytät kurjalta hylkiöltä.”

285Hän sanoi: “Sinä puhut kuin tyhmä nainen.” Aamen. Siellä hän oli. “Minä tiedän Hänen elävän, ja Hän on seisova maan päällä viimeisenä päivänä.”

286Jos Jeesus ei olisi tullut, Jobia ei olisi voitu lunastaa, koska Hän oli maailman perustamisesta asti teurastettu Karitsa. Hän tiesi paikkansa ja Hän tiesi asemansa.

287Siitä syystä, Maria tiesi tuon aseman, kun hän tuli esiin tuona päivänä. Hän sanoi: ”Jos minä… Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.”

Hän sanoi: “Veljesi on nouseva ylös jälleen.”

Martta sanoi: “Kyllä, Herra, hän on nouseva ylösnousemuksessa. Hän oli hyvä poika.”

Jeesus sanoi: “Mutta MINÄ OLEN tuo ylösnousemus. Uskotko sinä sen?”

288Hän vastasi, “Kyllä, Herra, minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tulossa maailmaan.”

Hän sanoi: “Minne te hautasitte hänet?” Tästä on kyse.

289Martta tunnisti sen. Tuo pieni nainen, josta seitsemän perkelettä oli ajettu ulos. Hän tunsi Jumalan Voiman, joka voi ottaa ylpeyden ja stressin ja kaiken pois hänestä, joka voi ottaa itsekkään korkeakoulu-hengen pois hänestä, ja voi tehdä hänet uudeksi luomukseksi. Hän oli ajanut seitsemän perkelettä ulos, ja kun he tiesivät, mitä Hän oli, ja vastaanottivat Hänet.

290He tiesivät, mitä Hän voisi tehdä heille. Niin he tekevät myös tänään. Ainoastaan vastaanottakaa se. Se on seuraava asia.

291Siellä Martta sanoi, että Hän… tehän tiedätte mitä tapahtui. Oi!

292Kaikki, jotka tulevat kärsimään saman Sanan vuoksi, Hän kuoli sen asian vuoksi. Hän oli ainoa, joka voi kuolla tehdäkseen sen, sillä Hän oli Sana. Hän oli Sana, Sana julkituotuna. Kaikilla muilla oli hitunen Sitä, mutta tässä oli Jumalan täyteys. Hän on sama tänään. Hebrealaiskirje 13:8: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Kuunnelkaa!

293Minä lopetan nyt. Minun todella täytyy tehdä se. Olen jo ylittänyt ajan.

294Hän ei koskaan kirjoittanut yhtään sanaa. Eihän kirjoittanut? [Seurakunta vastaa: ”Ei.”] Ei koskaan kirjoittanut sanaakaan. Miksi? Hän oli Sana. Hän oli Sana, joka oli ollut kirjoitettu, Hän oli tuon Sanan julkituleminen. Kunnia! Nyt minusta tuntuu hyvältä. Hän oli Sana. Hänen ei tarvinnut kirjoittaa mitään. Hän oli Sana, kirjoitettu Sana julkituotuna. Kunnia Jumalalle! Hän on sama tänään, eilen ja iankaikkisesti! Hän on Sana. Sana julkituotuna.

Te sanotte: “Onko näin, veli Branham?”

295Tarkatkaa Jehovaa seisomassa siellä aikaisemmin, kun Hän puhalsi tuon tien aaltojen keskelle, Israelin kulkea meren lävitse.

296Tarkatkaa nyt Jehovaa täällä sanomassa: “Vaikene ole hiljaa”, ja se totteli Häntä, tuuli ja aallot. Hän oli Jehova. Aamen!

297Tuo Jehova, joka voi siellä aikaisemmin pirskotella muutamia kastepisaroita sinne erämaahan, jotka voitiin leipoa leiväksi ruokkimaan ihmisiä.

298Seisoi täällä ja otti viisi keksiä ja kaksi kalaa ja ruokki viisituhatta.

299Hän oli Sana Aamen! Aamen! Hän on Sana, ja Hän tulee aina olemaan Sana. Ja minä itse ja huoneeni, me tulemme palvelemaan sanaa.

Oi haluan nähdä Hänet, katsella kasvojaan,
Siellä iäti laulaa Hänen pelastusarmostaan;
Kirkkauden kaduilla, korotan ääneni;
Kun huolet kaikki, takana, vihdoinkin kotona
Iäti iloitakseni.

300Oi! Kyllä. Kantakaa Sanan häpeää. Häväistys kulkee Sanan kanssa. Pysykää Sanan kanssa ja kantakaa Sen häpeä.

Rukoilkaamme.

301Jeesus, niin kuin yhtenä iltana, Herra, minä huusin: “Oi Jeesus, mitä Sinä tahdot minun tekevän? Mitä minä voin tehdä Herra? Kun näen nämä asiat ja tunnen hetken, jossa me elämme; mitä minä voin tehdä Herra? Mitä minä voin tehdä?”

302Minä rukoilen pienen seurakuntani puolesta täällä, Herra. Ajattelen noita pieniä lintuja tuossa näyssä. Asioita, jotka ovat olleet, ja toisia lintuja, jotka olivat suuria asioita, mutta siellä oli niitä kolme, Herra; kun nuo Enkelit tulivat, ei ollut mitään taakkaa jäljellä. Nuo pienet sanansaattajat ovat olleet ihmeellisiä, Herra, mutta minä uskon, että on jotakin, mikä on juuri aikeissa tapahtua. Salli sen olla, Herra. Muovaa meidät ja valmista meidät omalla tavallasi. Me olemme savi; Sinä olet Savenvalaja.

303Tänä jouluaattona, Herra, me olemme kiitolliset Jumalan Lahjasta, jonka Jumala antaa meille, vaikka tämä onkin, niin kuin me sydämessämme uskomme, vain jokin pakanallinen taikauskon päivä, jollaiseksi se on yritetty tehdä, siitä eräänlainen messu, Kristus-messuksi. Mutta me emme tee sitä sillä tavalla, joulupukin, joulupuiden ja koristeiden kanssa, vaan me tulemme Herran Jeesuksen Nimessä palvoaksemme Taivaan Jumalaa, joka oli tehty lihaksi, meidän kaltaiseksemme lihaksi, ja asui keskuudessamme lunastaakseen meidät, ja kärsi Nimen häpeän, kärsi ristin häpeän, antaen maailmallisen osan Immanuelista tapettavaksi, voidakseen tuoda meidät Iankaikkiseen Elämään.

304Keitä me olemme, Herra? Keitä me olemme, että me yrittäisimme välttää häpeää? Jumala, tee meidät urhoollisiksi sotureiksi. Minä jätän nämä sanat Sinulle, Isä. Ne ovat voineet olla katkonaisia, kun olen niin väsynyt ja näännyksissä, mutta Isä, palkitse nämä ihmiset, jotka ovat istuneet kuuntelemassa, ja voikoon Voima, joka nosti ylös Herramme, ja lahjoitti Hänet meille tänne Pelastajaksi näissä viimeisinä päivinä, tehdä eläväksi jokaisen hengen täällä, Herra, Herran Jeesuksen tulemuksen läheisyyteen. Voikoot se olla niin, Isä.

305Paranna sairaat ja vaivatut, jotka ovat keskuudessamme. Sido särkyneet sydämet. Herra me olemme menneet niin paljon lävitse. Minun sydämessäni on niin monia arpia siitä, Herra, kovista taisteluista, minä olen vanha veteraani. Auta minua, Herra. Minä tarvitsen Sinun apuasi. Ehkä tämä kaikki on ollut harjoitusta jotakin tarkoitusta varten. Minä luotan siihen, että se on ollut, Herra. Auta minua, Oi Jumala, ja auta tätä seurakuntaa ja siunaa meitä yhdessä.

306Siunaa näitä pieniä lapsia. Ajattelen noita monia pienokaisia tuolla ulkona, jotka eivät tänään saa mitään, ja minä rukoilen, että Sinä tulisit olemaan heidän kanssaan ja auttamaan heitä. Anna heille Iankaikkinen Elämä, Herra. Se on se joululahja, jonka me haluamme, se on Jeesuksen Kristuksen Elämä hallitsemaan ja vallitsemaan minun sydämessäni. Sitä juuri minä haluan, Herra.

307Siunaa meitä yhdessä nyt. Me jätämme nämä sanat Sinulle. Anna niiden langeta, mihin tahansa ne lankeavatkin, Herra. Missä hyvänsä sydämet ovat avoinna, voikoot ne tuoda sinne suuren pelastuksen ajan Jeesuksen Nimessä. Aamen.

308Joka koskaan… Kuinka monet rakastavat Häntä? Mistä syystä meillä oikein on niin kova kiire? Oi, minä rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä! Herra, mitä Sinä tahdot minun tekevän?

309Älkää unohtako kokouksia tänä iltana. Tiedättekö te nyt, mitä joulu merkitsee? Oi, tämä on minun joululahjani; tämä on tuo Sana. Herra, jos minä vain voisin saada itseni pois tieltä niin, että Sinun Sanasi voi ilmaista itsensä kauttani täällä. Se on suurin asia mitä tiedän.

310Nyt minä uskon, että heillä on siellä jotakin mitä he haluavat antaa lapsille. Minä annan nyt kokouksen takaisin veli Nevillelle. Jumala siunatkoon sinua, veli Neville.

Veli Neville.

62-1209 HERRAN MUISTAMINEN (Remembering The Lord), Jeffersonville, Indiana, USA, 9.12.1962

62-1209 HERRAN MUISTAMINEN
(Remembering The Lord)
Jeffersonville, Indiana, USA, 9.12.1962

 

1       Kiitos sinulle, veli Neville. Olen niin iloinen ollessani täällä, veli Neville, ja että minulla jälleen on tilaisuus istua näissä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Ja väenpaljous ei koskaan vaivaa minua, se aina innostaa minua.  Tiedättehän, enemmän… Tunnen olevani enemmän kotonani, kun on vain muutamia, koska uskon, että sellainen Seurakunta on. Kyllä, minulla on siitä Kirjoitus, jossa sanotaan: ”Älä pelkää pieni Lauma, teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta.” Ja haluan… Se on tuo pieni Lauma, johon haluan kuulua tuona päivänä. Haluan olla yksi heistä, jolle Hän sanoi: ”Älä pelkää.” Ja olemme hyvin onnelliset siitä etuoikeudesta, joka meillä on, että me saamme tulla tänne tänään.

2        En tullut tarkoituksenani puhua. Vain muutama hetki sitten joku tuli ovelle tutkistellessani, valmistaessani aihetta joidenkin tekstien pohjalta, joita haluan nyt heti käyttää tulossa olevissa kokouksissa Phoenixissa ja Tucsonissa ja siellä seudulla. Olin juuri tulossa todella Hengen ruokkimaksi, tiedättehän, Jumalan hyvistä asioista, jotka koskivat aihetta Lopullinen. Ja vaimoni tuli sanomaan, että joku oli tullut tapaamaan minua, enkä saanut sitä aivan oikein, ja jälkeenpäin hän sanoi: ”Aiotko mennä kirkkoon tänä iltana?”

3       Ja minä sanoin: ”Luulen niin.” Ja yritin jatkaa pysyttelemistä siinä hengessä mitä olin tekemässä. Ja vaimoni tuli takaisin ja sanoi, että joku sairas tulisi rukoiltavaksi. Minä sanoin: ”Hyvä on sitten, menen kirkkoon joka tapauksessa ja rukoilen sairaiden puolesta.” Minä aina kun… Tiedättehän, nuo asiat ovat… Meidän pitäisi päästä heidän tykönsä niin pian kuin mahdollista, silloin kun ihmiset ovat sairaita ja tarvitsevat apua. Kuka tahansa, joka on ollut sairas, osaa arvostaa sitä ja tietää, mitä merkitsee olla parantunut Jumalan suurella parantavalla voimalla. Ja kuinka ihmeellinen asia se onkaan, millainen etuoikeus.

4       Nyt tulevana sunnuntaina, jos Herra suo, mikäli veli Nevillellä eikä kellään muullakaan ole mitään erikoista, ajattelin ensi sunnuntaiaamuna tuovani joulusanomani ihmisille, koska jotkut heistä tulevat kaukaa, tiedättehän, kuten Georgiasta ja eri paikoista, ja se tekee mahdolliseksi sen, että pääsevät ajoissa takaisin kotiin tekemään jouluostoksensa ja muut asiansa.

5       Ja Billy tuli juuri ja sanoi, että sisarellani Deloreksella on ensi sunnuntai-iltana juuri ennen kokousta jonkinlainen pieni… pieniä lahjoja lapsille ja pieni ohjelma täällä, tiedättehän, pieni joulunäytelmä, jonka he haluavat pitää ennen kokouksen alkua. Ja minä sanoin: ”Hyvä on, se olisi ensi sunnuntai-iltana, eikö niin?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Silloin siitä ei ole mitään haittaa.”

6       Katsokaahan, ensi tiistaina on jouluaatto… tai ensi tiistaista viikon kuluttua on joulu. Niinpä se saisi aikaan paineita ihmisille, näettehän, ja heidän täytyisi mennä takaisin kotiin jouluaattona ja maanantaina, joten ajattelin, että minä… Kyllä, siihen on kaksi viikkoa. Se on totta, kaksi viikkoa. Niinpä ajattelin, että tulisin tänä iltana ja kertoisin ihmisille siitä, jos Herra suo, ja veli Nevillellä ei ole mitään erikoista. Haluan tavallisesti tuoda seurakunnalle joulusanomani ja pääsiäissanomani ja mitä tahansa Herra panee sydämelleni annettavaksi. Ja ensi sunnuntaina, jos Herra suo, ensi sunnuntaiaamuna tuon…

7       Ja syy siihen miksi teen niin aamulla enkä illalla, on se että ihmiset tulevat kaukaa, ja siten heillä on iltapäivä aikaa matkustaa takaisin kotiin, näettehän. Minä mieluummin pitäisin sen illalla. Mielestäni ilta on paljon parempi. Minä pidän iltakokouksesta, kun aurinko laskee, siinä on jotakin. Jumala tuli Eedenin puutarhassa Adamin tykö illan viiletessä ja puhui Adamille. Näettehän, pidän iltakokouksesta. Mutta riippuen olosuhteista täällä, olisi parempi, että minulla olisi se aamulla, niin että ihmiset pääsevät lähtemään ajoissa.

8       Ja olen kiitollinen siitä, että tätä Tabernaakkelia laajennetaan täällä, niin että siihen saadaan lisättyä enemmän tilaa. Kaiken kiistan ja hälinän jälkeen me lopulta saimme luvan siihen joka tapauksessa. Tiedättehän, vanhalla veli Bosworthilla oli tavallisesti huumorintajua ja hän sanoi: ”Lapsi, joka huutaa äänekkäämmin, saa eniten huomiota.” Ja niinhän se usein on, tiedättehän, ja uskon, että meidän kannattaa huutaa hieman silloin tällöin, eikö teistäkin?

9       Ja haluan kiittää veli Anthonya ja hänen kumppaneitaan täällä tuosta ihanasta musiikista. Kävelin juuri sisälle ja kuulin sen. Ja tiedättekö, nuo instrumentit ovat trumpetteja. Ja haluan yhden lapsistani, ainakin yhden heistä, soittavan trumpettia… näitä puhallininstrumentteja.

10    Becky alkoi pianon soiton, mutta hän on tuollaisessa pienessä teini-iän vaiheessa, tiedättehän, ja nyt hän haluaisi lopettaa sen. Ja kun hän alkoi, tuo opettaja sanoi, että heidän täytyisi aloittaa populaarimusiikista… En nyt tarkoita… Tiedättehän mitä tarkoitan, alkusoitoista ja niin edelleen, klassillisesta musiikista, voidakseen liittää siihen mukaan uskonnollista musiikkia. Ja nyt kun hän tulossa sen ylemmälle tasolle, hän vain ajattelee, että lopettaisi sen. Ja minä… Lapset ovat ongelmallisia. Ja joka tapauksessa, sen täytyy olla alun pitäenkin Jumalan kutsu. Uskon hänen sisarensa Saaran voittavan hänet, vaikkei hänellä koskaan ole ollut yhtään oppituntia. Niinpä sitten Jumalan kutsumus on parempi, kun on sen kaltainen lahjakkuus.

11    Mutta minä pidän trumpetista. Muistan, kun he vihkivät tämän tabernaakkelin täällä, trumpetit soivat täällä ulkona puoli päivää: ”Ristin juurella missä Pelastajani kuoli, siellä armahdusta synneistäni itkin, siellä sydämeeni kohdalla Verta käytettiin”, kun minä olin panemassa saarnani tekstiä sinne kulmakiveen.

12    Ja muistan eräänä iltana Kolminaisuuden metodistikirkossa, kun vanha tohtori Morrison… Monet teistä, jotka elitte silloin minun aikanani, muistatte tohtori Morrisonin, vanhan pyhitetyn miehen. Asbury menetti yhden suurimmista miehistä sitten Asburyn jälkeen, kun he menettivät tohtori Morrisonin omana aikanaan, tuon jumalisen vanhan miehen. Ja rakastin aina kuulla hänen saarnaavan. Ja menin sinne Kominaisuuden metodistikirkkoon kuullakseni häntä. Ja tuona iltana kaksi poikaa astui sinne pienelle parvelle, juuri kun vaimoni ja minä olimme kävelemässä sisälle, ja he pitivät noita trumpetteja ilmassa sillä tavalla ja soittivat: ”Ristin juurella missä Pelastajani kuoli!” Tuon suuren ristin pyöriessä siellä huipulla ympärinsä. Minä vain seisoin siellä kadulla kuunnellen, käteni ollessa kohotettuina ilmaan, ja aloin ääneen ylistäämään Jumalaa. En voinut sille mitään.

13    Se on kyseessä jonkinlainen mielenliikutus uudestisyntyneen kristityn sisimmässä, niin että, kun se sykkii, jotakin täytyy tapahtua. Siinä kaikki. Oi, minä… Ei ole mitään verrattavissa entisajan kristityn kokemukseen! Minä en vaihtaisi kokemustani mihinkään, en vaihtaisi sitä mihinkään maailman rikkauksiin, en koko maailmaan enkä koko aurinkokuntaan, kaikkea sitä, mitä Jeesus on itse minulle opettanut.

14    Siellä joukossamme istuu eräs mies, joka saa jokainen kerta katsoessani sinne taakse sydämeni hypähtämään. Se on mies, jonka näin edellisenä iltana ottavan ehtoollista, ja joka kävelee kainalosauvojen avulla. Onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että näytät aivan Oral Robertsilta? Sanon teille, että joka kerta kun minä… kuinka monet… Melkein jokainen teistä on nähnyt Oral Robertsin. Eikö hän näytäkin aivan Oral Robertsilta! Satuin vain katsomaan sinne taakse. Ja uskon, että hän on vähän suurempi mies kuin Oral. Mutta vain miten hän kampaa hiuksensa, hänen otsansa ja kasvonpiirteensä, ja hän on aina jotenkin arvokkaan näköinen ja istuu aivan kuin Oral. Ja niinpä minä aina ajattelen: ”Veli Oralko?” Hän näyttää aivan häneltä.

15    Veli Oral on nyt aloittamassa siellä jonkinlaista Raamattukoulua, tai uskoisin sen olevan jotakin sellaista. Kuulin siitä juuri eräänä päivänä. (Mitä?) Yliopistoa. Kyllä. Veli Carl Williams on yksi hänen absoluuteistaan sen asian suhteen. En oikein tiedä, mikä se nyt on.

16   Muistakaa nyt sunnuntaina, jos Herra suo, minulla on joulusanoma. Ja sitten olen kiitollinen, että työt Tabernaakkelissa on aloitettu. Ja toivon, että tämä ei lisää vain lukumäärää, vaan että se lisää sitä armoa, jonka Jumala suo seurakunnallemme, liikkeellemme, tai ei liikkeelle, vaan seurakunnallemme, kun me olemme kokoontuneet yhteen. Me rakastamme sitä.

17    Ja haluan vain sanoa tämän. En tule ottamaan paljon aikaa. Minulla on monia asioita, joita minun tulisi sanoa, mutta en sano, koska se veisi liian paljon aikaa. Mutta haluaisin sanoa, että se on jotakin, mistä minä en voi puhua. On asioita (jokainen ymmärtää sen), jotka te tiedätte, ja se on Herran Nimessä, mutta kuitenkaan te ette voi puhua siitä. Näettehän, teidän täytyy pitää se sisällänne. Ymmärrättekö? Mutta on tulossa eräs tietty tapahtuma, ja on ollut jo jonkin aikaa, joka on valmiina tapahtumaan, josta olen ollut levoton, kun olen tarkannut Pyhän Hengen liikkumista ihmisten keskuudessa tuohon pisteeseen, ilman että he tietävät siitä mitään, näettehän, mutta kun näkee Pyhän Hengen liikkuvan siihen. Tulen paljastamaan sen, jos Herra suo, jonakin sopivana aikana. Muistakaa nyt, se osoittaa, että Jumala on heidän keskuudessaan.

18    Niin kuin joku, kyllä, uskon, että se oli veli Neville, joka jokin aika sitten sanoi. ettei ”Jumala lukisi syyksemme epäjärjestystä joukossamme tai väärinkäyttäytymistämme Hänen silmissään.” Niin että kun näkijä meni katsomaan Israelia ja saattoi luonnollisin silmin nähdä, kuinka se oli epäjärjestyksessä, ja kuinka he olivat tehneet väärin, ja heidät tulisi kirota. Mutta se, mitä piispalta jäi näkemättä, oli lyöty Kallio ja Vaskikäärme, näettekö, joka sai aikaan sovituksen. Niinpä kun Bileam katsoi Israelia, hän näki syyn kirota heitä. Näettekö? Mutta kun Jumala katsoi heitä, Hän näki sovituksen. Hän sanoi: ”Sinä olet kuin unicorn.” [unicorn = yksisarvinen tarueläin] Aamen. ”Kuka tahtoisi panna mitään sinun tiellesi? Kuinka jumaliset, kuinka vanhurskaat ovatkaan sinun telttasi!” Sillä tavalla Jumala näki heidät. Näettekö? Ei sillä tavalla kuin ihmiset näkivät heidät, ei sillä tavalla kuin suuret arvohenkilöt näkivät heidät, vaan sillä tavalla kuin Hän näki heidät.

19    Ja, oi Jumala, suo se olla minun osani! Olkoon se minun osani, sillä minulla ei itsessäni ole mitään, mitä voisin vaatia. ”Mitään en käsissäni tuo, vain yksinkertaisesti ristissäsi kiinni riipun.” Näettekö, siinä on kaikki, mitä meillä on.

20    No niin, tämä on rukouskokousilta tai ei rukouskokousilta, vaan tämä on jonkinlainen evankelistinen ryhmä täällä. Me haluamme asettaa Sanan paikalleen. Ja ehkä haluaisin puhua teille tänä iltana muutamia minuutteja. Useat teistä, jotka haluatte avata Kirjoituksen… No niin, tiedättekö, outoa, mutta se avautui aivan tarkalleen siitä tekstistä, josta aioin lukea. Kyllä vaan, Se on outoa. Se oli 1. Korinttolaiskirjeen 11. luku, ja olen kirjoittanut tänne jonnekin joitakin muistiinpanoja siitä, mitä ajattelin, jos vain voin löytää sen juuri nyt, joka koski 1. Korinttolaiskirjeen 11. lukua. Tässä se on, juuri tässä. Kyllä.

21    Nyt, ennen kuin lähestymme Sanaa, lähestykäämme Sen Tekijää, joka on Sana, pyytääksemme Hänen armoaan ja Hänen siunauksiaan, kun tutkimme Häntä, joka on Sana. Rukoilkaamme.

22    Oi, Herra Jumala, joka olet täynnä armoa ja laupeutta, Sinä joka olet halunnut kautta aikojen, sen jälkeen kun ihminen oli tehnyt syntiä ja pannut tuon suuren kuilun itsensä ja Sinun välille, jonka ylitse hän ei itse voinut päästä takaisin. Hän oli absoluuttisesti, täydellisesti kadotettu ilman paluutietä. Mutta Jumala täynnä kaikkea armoa oli halukas toimimaan Sijaisena hänen sijastaan ja tuomaan hänet takaisin. Se on kiihottanut kaikkien niiden sydämiä, jotka koskaan ovat saaneet tietää Sinusta, Herra, kuinka Sinä suuressa rakkaudessasi ja armossasi vastaanotit Sijaisen! Ja niin kuin me olemme juuri ilmaisseet sen, Herra, se on tuo Sijainen, johon me panemme luottamuksemme tänä iltana, tuohon Erääseen, joka kuoli meidän syntisten sijasta, tuohon Vanhurskaaseen, joka otti ylleen meidän epävanhurskautemme. Häneen me luotamme.

23    Nyt me juhlallisesti tulemme Hänen Sanansa tykö, sydämemme ja päämme ollessa kumarrettuina, kunnioittavina, kunnioittaen ja kiitollisina. Ja pyydämme, että Sinä lähettäisit meille tänä iltana armon Pyhän Hengen kautta ja antaisit meille Elämän Leipää, jota me tarvitsemme ylläpitämään meitä. Sinä tiedät tarkalleen, mitä me tarvitsemme, ja me tiedämme Sinun luvanneen, että jos me pyydämme, me saamme.

24    Me haluamme muistaa tänä iltana, Herra, kaikkia niitä, joiden tiedämme olevan sairaana ja tarpeessa, että Jumalan armo annettaisiin heille suuressa runsaudessa. Ja Isä, me rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat langenneet pois, niin että tämä tulossa oleva loma-aika toisi muistutuksen heidän sydämiinsä siitä, millaisia he kerran olivat, ja mistä ovat langenneet Sinun yhteytesi ulkopuolelle. Jumala, me rukoilemme, että he palaisivat (suo se, Herra), palaisivat seurakuntaan, esikoisina syntyneiden Seurakuntaan, palaisivat takaisin sinne, missä on armo ja laupeus ja rakkaus ja ystävällisyys, sielujemme, mielemme ja ruumiimme parantuminen. Suo se, Herra. Siunaa Sana tänä iltana. Vahvista meitä kaikkia ja anna meille Sinun siunauksistasi, kun me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

25    Haluan nyt muutamaksi hetkeksi kiinnittää huomionne 1. Korinttolaiskirjeen 11. lukuun, sen jakeisiin 23, 24 ja 25.

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös toimitin teille, että Herra Jeesus samana yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän.

Ja kun hän oli kiittänyt, mursi hän sen ja sanoi: Ottakaa, syökää. Tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni.

Samalla tavalla hän otti myös maljan, kun hän oli aterioinut, ja sanoi: Tämä malja on uusi testamentti minun veressäni. Niin usein kuin te juotte siitä, tehkää se minun muistokseni.

26    Jos haluaisin nimetä tämän piennen tekstin, haluaisin viitata siihen nimellä Herran muistaminen. Se kuulostaa sanomalta, joka olisi pitänyt saarnata viime sunnuntaina Herran ehtoollisella. Mutta haluan nyt lähestyä sitä vähän eri kulmalta muutaman hetken ajan, sillä aikaa kun kokoamme ajatuksiamme yhteen ja palvomme Herraa.

27    Haluaisin tietenkin aloittaa Herran pöydästä, koska se on hyvä paikka, missä me kaikki muistamme Herraa Hänen pöytänsä ääressä, johon tämä teksti todellisuudessa viittaa. Paavali sanoi, että meidän tulee ottaa malja ja juoda tämä veri ja syödä happamaton leipä Hänen muistoksensa ja muistaa, mitä Hän teki puolestamme. Ja kun te teette niin, te ette tee siitä vain jotakin tavallista, jokapäiväistä asiaa. Te haluatte todella tulla ja muistaa Herraa. Näettekö? Muistaen, että Hänen armonsa ja laupeutensa, ja se yksin, antaa teille sen toivon, joka teillä on. Ei ole väliä sillä, mitä te koskaan voisitte tehdä. Ei ole mitään missään, mikä voisi tulla lähellekään sitä, mitä Kristus teki puolestanne.

28    Minulla oli surullinen kokemus tällä viikolla, ja kuitenkin voisin kutsua sitä ihanaksi. Hautasin erään veljen, joka kerran istui täällä kanssamme. Ja monet teistä tietävät siitä. Se oli armollinen veljemme, veli Rogers, Busty Rodgers, niin kuin me häntä, Everettiä, kutsuimme. Ja veli Banks Wood täältä ja veli Sothmann me menimme yhdessä hautajaisiin.

29    Ja ajoin lumessa sinne tuolle vanhalle paikalle, missä olin ensin haudannut hänet noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Tuolla kerralla hautasin hänet mutaiseen veteen Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Kun olimme ylittämässä tuota vanhaa tuttua siltaa siellä Totten’s Fordissa, puhuin veljilleni ja sanoin: ”Eräänä päivänä, kun tietyllä kirkkokunnallisella saarnaajalla oli siellä suuri teltta, hän sanoi: ‘Tuo pikku radikaali siellä baptistikirkossa, joka kastaa ihmisiä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän sanoi: ‘Jos joku henkilö on sillä tavalla kastettu, hän ei ole edes tervetullut minun telttani alle.’”

30    Ja sillä kerralla siellä sattui istumaan joku, joka oli kastettu Herran Jeesuksen Nimessä, ja se oli veli George Wright ja hänen perheensä. He vain… Ainoa mitä he saattoivat tehdä, oli olla menemättä takaisin.

31    Ja tuona päivänä siellä kahlaamolla hän jätti kokouksensa ja tuli sinne alas vähän niin kuin tarkkailemaan, ja hänen seurakuntansa seisoi siellä. Nousin ylös. Siellä ylhäällä kukkuloilla oli satanut, ja liejua oli huuhtoutunut sivujokia pitkin alas ja oli tehnyt Blue Riverin hyvin mutaiseksi. Kävelin sinne veteen noin vyötärön syvyyteen. Ja minä… Ja yksi diakoneista ojensi minulle Raamatun, ja luin sieltä, missä Pietari Helluntaipäivänä sanoi: ”Katukaa jokainen teistä ja ottakoon kukin teitä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

32    Tuona päivänä Georgie Carter makasi siellä ja yritti kohottaa käsiään painasaan vain noin kuusikymmentä paunaa [27 kg], kun hän oli ollut yhdeksän vuotta ja kahdeksan kuukautta vuoteessa liikkumatta. Ja siellä seurakunnassa, johon hän kuului, oli sanottu, että jos joku edes tuli minun kokouksiini, heidät erotettaisiin heidän seurakuntansa yhteydestä. Ja tuona samana iltana hän silmänräpäyksessä parantui. Ja sitten hän halusi tulla kastetuksi samalla tavoin kuin tuo pieni Nalen tyttö, joka oli siellä, josta olin nähnyt näyn, ja te kaikki tiedätte asiasta. Hänen kätensä ja jalkansa olivat vääntyneet. Ja menin näyn mukaisesti ja Hengen voimassa laskien kädet hänen päälleen, ja siellä hän tuli ulos ja oli parantunut. Ja niinpä, hän oli kuulunut tuohon samaan kirkkoon. No niin, se oli metodistikirkko. Tuo metodistisaarnaaja, veli Smith, seisoi siellä rannalla seurakuntansa kanssa.

33    Ja aloin kastaa raamatullisella, kristillisellä kasteella. Ja suunnilleen sillä hetkellä kun olin kastanut viisi tai kuusi ihmistä, äkkiä rivit murtuivat siellä ylhäällä kukkulalla, ja tässä tuli tuo metodistien joukko suoraan alas hyvät vaatteet yllään kastettavaksi Herran Jeesuksen Nimessä. Ja yksi kerrallaan, naiset sievissä silkki ja kesävaatteissaan, he kävelivät sinne tuon mutaisen veden lävitse ja pyyhkivät kyyneleitä kasvoiltaan ja pesivät pois huulipunaa. He tulivat tehdäkseen tunnustuksensa ja tullakseen kastetuiksi.

34    Ja tuon joukon mukana tuli vahva, leveäharteinen, vankan näköinen mies. Hänellä oli jonkinlainen armeijan hiusleikkaus, leveät kasvot ja hän käveli sinne veteen yllään kaunis, sininen sarssikankainen pukunsa. Hän sanoi: ”Minä myös olen tehnyt ratkaisuni.” Se oli Busty Rogers, ilman että kukaan olisi sanonut hänelle mitään. Siellä minä hautasin hänet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen oman tunnustuksensa perusteella.

35    Ja viime viikolla asetin hänet mullan alle Milltownissa. Ja puhuin saarnaten aiheesta Ylösnousemuksen täydellisyys. Olen ollut lähe­tyssaarnaajana ja nähnyt erilaisia jumalia ja filosofeja. Ja ne kaikki ovat kristillisyyden ulkopuolelta, ne ovat vain filosofiaa, ja kuinka he uskovat sitä ja tätä ja jotakin muuta. Mutta suuri Luoja, joka teki luomakunnan! Täytyy olla Luoja, jos on luomakunta. Ja jos on luomakunta, sen täytyy olla Luojan tekemä. Ja kenen tahansa miehen työ heijastaa häntä itseään. Jos hän on hyvä kirvesmies, hän tekee hyvän työn rakentaessaan. Ja jos hän on hyvä mekaanikko, hän tekee hyvän työn. Teidän työnne ainoastaan heijastaa teitä. Ja Jumalan luomakunta heijastaa Jumalaa. Ja Jumala teki kaiken tarkoitusta varten. Ja kaikella, mikä palvelee Jumalan tarkoitusta, kun se kuolee, sillä on oleva ylösnousemus. Sanokaa minulle yksikin asia. Ja toin esiin monia asioita kuten kukat ja puut.

36    Ja kuinka aurinko, kun se tulee esiin aamulla, se on pieni vastasyntynyt lapsi, sen säteet ovat heikot. Noin kello kymmeneltä se on teini-ikäinen, ja kello kahdeltatoista se loistaa voimassansa, naisellisuuden tai miehekkyyden kauneudessa. Ja noin kello kahdelta iltapäivällä se alkaa tulla sellaiseksi kuin minä olen. Ja sitten noin kello viideltä iltapäivällä se tulee isoisäksi, se laskee alas. Ja lopulta sen säteet viilenevät pois maasta ja se kuolee. Onko se sen loppu? Se palveli Jumalan tarkoitusta. Se antoi elämän kasvikunnalle kulkiessaan yli maan. Se nosti ylös kaikki ne kasvit, jotka edellisenä vuotena kuolivat. Onko se sen loppu, kun se palvelee Jumalan tarkoitusta? Se nousee uudestaan seuraavana aamuna uuden elämän kanssa! Jokainen puu tekee samoin, ja kaikki muutkin, kaikki, kuu, tähdet, aurinkokunta, kaikki lupaavat sen.

37    Ja jos ihminen palvelee Jumalan tarkoitusta, ylösnousemus on yhtä varma. Ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on… Jumala vain odottaa ajallaan, aivan niin kuin Hän tekee nyt.

38   Lehdet ovat juuri pudonneet pois puista. Niitä oli punaisia, vihreitä, sinisiä, ruskeita ja kaiken värisiä yli koko maan pinnan, jonka alla Jumalan luonto lepäsi kuolleena, ja Jumala vain asetti sinne kukkakimppunsa. Mutta Hän tietää asettaessaan tuon kukkakimpun, että on tapahtuva ylösnousemus keväällä! Maan täytyy jälleen kääntyä radallaan ympäri samaan asentoon auringon kanssa, ja se tulee nostamaan esiin nuo hautajaiskukat.

39   Älkää koskaan sanoko: ”Tämä on loppu”, sen enempää kuin nuo lehdet ruskeina puussa sanovat, että se on loppu. Ainoa asia, mitä sen täytyy tehdä, on vain, että Jumalan ajanjakso kiertää ympäri Ihmisen Pojan tulemukseen asti. Ja jokainen elävä luotu, joka koskaan kuoli Kristuksessa, on tuleva jälleen esiin Hänen Läsnäolossansa ja on muistava Häntä. Oi, kun tulen tieni päähän, haluan kuolla Hänen Läsnäolossansa ja muistaa Hänestä, että Hän on ylösnousemus ja Elämä. Hän on Sitä.

40    Sitten kun tulemme Herran pöytään. Herran pöytä, niin kuin olen täällä aikaisemmin selittänyt, ei ole… Me uskomme, että se, mitä me kutsumme ehtoolliseksi [kanssakäymiseksi] on leivän ja viinin nauttimista. Me asetamme oikean asian väärälle paikalle. Se ei ole leipä, jolla on merkitystä, se ei ole viini, jolla on merkitystä, se on vain happamatonta leipää ja viiniä. Mutta kysymys on siitä, että tämä ehtoollinen [kanssakäyminen] merkitsee ”puhumista jollekin”, ja puhumalla Hänelle me muistamme Häntä. Mielestäni se on kaikkein siunatuinta aikaa kokouksista. Näettekö? Jokaisen elämämme hetken tulisi olla kanssakäymistä.

41    Kanssakäyminen Herran kanssa on kuin keidas erämaassa. Se on kuin lähde lammikon pohjalla, jonka ääreen matkamies tulee, pysähtyy ja juo, kunnes on sammuttanut janonsa. Se on Herran muistamista. Tulla Hänen pöytänsä ohitse, missä on ohikulkeva pyhiinvaeltaja, joka yhdessä kanssamme oleskelee täällä maan päällä, ja jonka kanssa yhdessä voimme tulla Hänen pöytänsä ääreen ja siellä juoda Hänen siunauksiaan, Hänen armoaan ja Hänen Sanaansa ja olla yhteydessä Hänen Sanansa ympärillä, kunnes janoiset sielumme ovat tyydytettyjä. Ja sitten me jätämme palvonnan paikan virkistyneinä, tyytyväisinä ja lähdemme ulos kohtaamaan jälleen erämaan ongelmat, elämän kuuluvan erämaan ongelmia. Kyllä, se on erämaassa oleva keidas, jossa me virvoitamme itseämme, kun olemme janoisia.

42    Niin tulisi olla jokaisen palvojan kohdalla, ja niin on jokaisen todellisen palvojan kohdalla. He kaipaavat päästä yhteen. Yhteydessä olossa on jotakin, mikä on jumalallista, Jumalan määräämä, ja se on pyhä asia. Ja vanhurskaat janoavat sitä.

43    Niin kuin Daavid sanoi, että hänen sielunsa janosi Jumalaa niin kuin peura pääsyä vesipurolle. Pieni haavoittunut peura, jonka kyljestä ajokoirat ovat repineet irti palasia. Se seisoo läähättäen ja tarkaten. Se voi Jumalan antamalla hajuaistilla haistaa veden mailien päästä. Ja se pitää pientä päätään pystyssä, kun sen elämä vuotaa ulos siitä. Se tietää, että jos se vain voi päästä tuolle purolle, se voi elää. Mikään ei silloin enää tule tavoittamaan sitä. Jos se vain voi päästä veteen, se tietää voivansa karistaa kintereiltään jokaisen koiran, jonka te vain voitte panna sen perään. Se tietää löytäneensä elämää antavan apuneuvon.

44    Ja kun seurakunta tulee sille paikalle, missä Kristus merkitsee meille niin paljon, että me janoamme päästä Hänen Läsnäoloonsa ja olemaan toistemme kanssa, on se elämää antava apuneuvo. Mikään perkele ei voi koskaan voittaa teitä. Silloin jopa itse kuolemakin on voitettu. Oi, mikä toivoi. Mikä paikka! Virvoittakaa itseänne. Ja niin tehdessänne, muistakaa Kristusta, joka teki sen mahdolliseksi meille. Hän oli Se, joka teki nämä asiat puolestamme. Meidän täytyy muistaa Häntä. Sillä muistakaa, kerran me olimme vieraita ja ilman Jumalaa, olimme pakanoita, joita vietiin mykkien epäjumalankuvien eteen. Mutta muistakaa, Kristus ei kuollut vain juutalaisten puolesta, vaan jokaisen Adamin langenneen suvun luomuksen puolesta Kristus kuoli.

45    Kun me tulemme muistamaan Häntä Hänen ehtoollisellaan, sen tulisi muistuttaa meitä niistä ajoista, kun Israel oli matkallaan. He olivat täyttämässä velvollisuuttaan matkallaan Egyptistä vapautukseensa, luvattuun maahan. Kun he olivat velvollisuuttaan täyttämässä, heiltä loppui vesi. Ja kaikkialla, minne katsottiin, oli kuivaa, joka paikassa… Jokaisen kukkulan juuressa, missä purojen olisi pitänyt olla, niitä ei ollut siellä. Ja he olivat kuolemassa janoon erämaassa. Ja sitten siellä ilmestyi Kallio, ja Mooses löi tätä Kalliota, ja siitä tuli runsaasti vettä. Jokainen janoinen mies, jokainen janoinen nainen, jokainen lapsi ja jopa jokainen janoinen eläin saattoi juoda tuosta veden runsaudesta.

46    Niin kuin Johannes 3:16, tuo Raamatun kultainen teksti, sanoo: ”Jumala niin rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen Poikansa, niin ettei kukaan, joka uskoo Häneen (uskoo, on kanssakäymisessä, muistaa Häntä), kuolisi, vaan hänellä olisi Iankaikkinen Elämä.” Muistakaa, että Kristus oli meidän Kalliomme, jota lyötiin, jotta kuoleva maailma pelastettaisiin, kuolevat pakanat, kuolevat juutalaiset, kuoleva maailma. Kristus luovutti Elämänsä runsaana, niin että jokainen, joka isoaa ja janoaa, sanoo profeetta: ”Katso, tulkaa lähteelle, ostakaa Minulta maitoa ja hunajaa ilman hintaa.” Tulkaa, koska kyseessä on ehtoollinen, tulkaa muistaen Herraa.

47    Voin ajatella Herran muistamista jälleen eräällä virvoituksen paikalla, kaivolla nimeltä Beerlahairoi, joka on hebreaa ja tarkoittaa, ”Hänen lähteensä, joka elää ja näkee minut.” Haagar, väärinymmärretty, joka kuitenkin täytti velvollisuutensa. Väärinymmärretty, väärin tuomittu, ulosajettu, ilman paikkaa minne mennä, janoon kuolevan lapsen kanssa, ja vesi oli pullosta käytetty loppuun. Ja tuo pikkumies itki. Ja vain äidin sydän voi tietää, mitä merkitsee kuulla vettä janoavan huuto, kun hänen kielensä turposi ja huulensa halkeilivat. Hänen lapsensa heikeni joka hetki, hän oli heitetty ulos, juuri täyttäessään velvollisuuttaan ilman paikkaa minne mennä. Hän oli itse kieltäytynyt juomasta, kunnes oli puristanut viimeisenkin tipan poikansa pienille halkeilleille huulille. Ja sitten pullo oli kuiva, ja hän laski sen maahan ja lähti edelleen. Ja tuo pikkumies huusi vettä ja tuli heikommaksi ja heikommaksi, hänen ainoa lapsensa.

48    Ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö hänen viaton sydämensä olisi huutanut: ”Oi Jumala, mitä minä olen tehnyt? Mitä minä olen tehnyt?” Eikä hän voinut kestää nähdä tuon lapsen kuolevan käsivarsilleen, joten hän laski hänet pensaan alle. Ja hän meni noin nuolenkantaman päähän, ehkä sadan metrin päähän, nähtyään siellä pienen puun, ja siellä hän polvistui maahan ja alkoi itkeä. Hän ihmetteli: ”Miksi?” Jos hän oli tehnyt sen, mikä oli oikein, niin miksi piti tämän asian tulla hänen ylleen? Monta kertaa me ajattelemme sitä sairauksissamme ja vaivoissamme, näettehän, mutta ehkä se kaikki tehdään, että se osoittaisi armon ja laupeuden. Ja ajatellessaan sitä hän kuuli nuo heikot janoiset huudot niiden lopulta vaimentuessa kokonaan.

49    Hän kuuli Äänen puhuvan ja sanovan: ”Miksi sinä itket? Minkä tähden sinä itket?”

50    Ja hän katsoi ylös ja näki lähteen pulppuavan. Millainen virvoituksen puro! Beerlahairoi, olen ehkä lausunut sen väärin. B-e-e-r-l-a-h-a-i-r-o-i, joka merkitsee ”Hänen lähteensä, joka elää ja näkee minut! Hän, joka ei voi kuolla! Melkisedek! El Shaddai! Hän, joka elää ja näkee minut, tietää tarpeeni. Hän muistaa minua. Ja siellä Hän muisti minua, kun minä muistin Häntä, ja minä tiedän, että Hän elää ja on antanut tämän lähteen pulputa esiin täällä erämaassa.”

51    Oi, voisimmeko soveltaa sen tämän hetken sanomaan, juuri nyt tänä päivänä, kun olemme kirkkojen, kirkkokunnallisten erämaassa, ja yhteiskunnallisen evankeliumin saarnaajat ja maailman muoti on hiipinyt sisälle, ja he ovat kirkkokunnallistuneet ja hajotetut.

52    Ja sitten ajatelkaamme seisovamme jälleen tänä iltana Hänen lähteellään, joka elää ja näkee minut. Sitä Kristuksen muistamisen pitäisi merkitä palvojalle. Kyllä. Oi, hän oli väärinymmärretty ja ajettu ulos. Jeesus sanoi täällä maan päällä ollessaan: ”Minä olen elävä Vesi, minä olen Elämän Vesi.”

53    Ja haluan ottaa tästä toisen pienen ajatuksen, joka tulee mieleeni. Kun Jeesus vietiin oikeuden eteen, se ei tapahtunut muun kuin pilkan tähden. Pilatus lähetti Hänet Herodeksen tykö. Pilatuksen ei nyt olisi tarvinnut tehdä niin, ja te tiedätte, kuinka hän yritti pestä kätensä siitä. Mutta kun Hän kerran on käsissänne, teidän täytyy tehdä ratkaisunne. Te ette voi työntää sitä jollekin muulle. Kyseessä olette te yksilönä. Mutta Hänet lähetettiin Herodeksen tykö pilkattavaksi, koska Hänellä oli melkoinen nimi ihmeiden tekijänä ja niin edelleen, ja Hänet oli heitetty ulos kirkosta. Niinpä Pilatus vain ajatteli, että hän lähettäisi Hänet Herodeksen luo, ja ehkä se selvittäisi sen pienen kaunan, joka heillä oli toisiaan kohtaan.

54    Ja niin Jeesus vietiin tien yli ja edelleen noiden paikkojen halki, kunnes Hän kohtasi korkeimman oikeuden, Herodeksen. Ja kun Hän kohtasi Herodeksen, tarjottiin Herodekselle hänen ainoa tilaisuutensa! Kuinka typerä voi mies olla? Jos Herodes vain olisi tiennyt, että hänen edessään seisoi jokaisen hebrealaisen profeetan täyttymys, kaipaus, ja maailman jano, joka seisoi Hänen edessään. Hän täytti kaiken sen, mitä jokainen viisas ja profeetta oli koskaan puhunut. Tuo tilaisuus tyydyttää syntinen sydämensä armolla ja laupeudella. Mikä typerä mies hän olikaan!

55    Mutta ei kuitenkaan niin typerä kuin ihminen on tänään, jolle on tarjottu tuo sama asia, koska meillä on ollut kaksituhatta Hänen opetuksensa ja Hänen laupeutensa vuotta. Mutta kuinka typerän asian Herodes tekikään seistessään Hänen edessään, kun hän ei pyytänyt armoa ja laupeutta eikä pyytänyt armahdusta synnistä. Hän ei tiennyt että… En usko, että tuo mies käsitti, että hänen edessään seisoi senkaltainen Henkilö. Antakaamme sen upota syvälle hetken aikaa. Koska tuolla miehellä ei ollut sellaista yhteiskunnallista nimeä, suurta yhteiskunnallista asemaa eri organisaatioissa ja kerhoissa ja niin edelleen, joiden kanssa Hän ei seurustellut. Hänellä ei ollut sen kaltaista nimeä.

56    Mutta Hänellä oli sellainen niiden ihmisten joukossa, jotka tunsivat Raamatun ja tiesivät lupauksen. Ja sanoaksemme sen vähän voimakkaammin, ne, jotka olivat ennalta määrätyt Iankaikkiseen Elämään, tunnistivat sen sillä hetkellä, kun Hän seisoi siellä.

57    Mutta Herodes ei ollut oppinut sitä, hän ei koskaan tiennyt sitä. Kuinka surullinen asia. Kaikki se, mistä profeetat olivat puhuneet neljän tuhannen vuoden ajan, sen täyttymys, mitä maailma oli kaivannut, seisoi hänen edessään. Siellä hänen läsnäolossaan seisoi kaiken sen täyttymys. Ja niin kuin voisin sanoa tämän uudestaan, me ajattelisimme hänen olleen typerän miehen, koska hän ei koskaan pyytänyt Häneltä laupeutta ja teki typerän ratkaisun. Pankaa merkille, että hän ei koskaan pyytänyt Häneltä laupeutta. Hän pyysi Häntä huvittamaan itseään. ”Oi, olen kuullut, että Sinä olet ihmeidentekijä.” Hän pyysi huvitusta laupeuden sijasta.

58    Niin maailma tänään jälleen tuo julki saman Herodeksen ratkaisun, kun he näkevät ihmeitätekevän Kristuksen tekevän tuon saman asian, minkä Hän teki silloin. Ja ainoa, mitä he vaativat, on ”anna minun nähdä sinun tekevän sellaista-ja-sellaista”. Sanotteko te, että Herodeksella on oleva paha paikka kestettävänä? Tämän päivän ihmisillä tulee olemaan pahempi paikka kestettävänä! Herodeksella oli neljätuhatta vuotta kokemusta, profeetat ja viisaat. Heillä on ollut kuusituhatta vuotta super-opetusta siihen nähden, mitä heillä oli silloin. Varmasti. Mitä se sai aikaan! Niin saman kuin tänäänkin, saman asia!

59    Mikä oli vikana? Herodes ei koskaan vakavasti ajatellut sitä. Hän ei koskaan pysähtynyt harkitsemaan sitä.

60    Ja samalla tavalla on ihmisten kanssa tänään. He näkevät tämän suuren asian, se on hätkähdyttänyt heitä, mutta he eivät pysähdy tarpeeksi pitkään. He yrittävät kuunnella jotakin rabbia tai jotakin teologia, joka selittää sen kaiken pois. Ja kuitenkin, kun ajattelemme Jeffersonvilleä, kuinka usein minä olisinkaan hoivannut sinua niin kuin kana poikuettaan, mutta sinä et tahtonut. Kuinka usein olisinkaan halunnut koota teidät? Kuinka usein olisinkaan halunnut tehdä tästä paikan puutarhan, jonne kaikki kansakunnat olisivat lentäneet, mutta sinä et tahtonut. Näettekö? Näettekö?

61    No niin, näettekö mitä Herodeksen täytyy muistaa tuona päivänä? Hän hylkäsi suuren tilaisuutensa. Ja siellä jossakin toisella puolella kadotettujen valtakunnassa, hän tänä iltana muistaa sen, mitä hän teki sille. Se on liian myöhäistä nyt.

62    Älkää antako niin tapahtua meille. Tämä on meidän vierailumme aika. Muistakaamme Kristusta, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, Hebrealaiskirje 13:8. Älkää odottako, kunnes te olette jossakin tuonpuoleisessa tuomittujen valtakunnassa, tuossa ulottuvuudessa, missä te ette voi mennä Jumalan Läsnäoloon, kun aikanne maan päällä on loppunut. Siellä painajaisen kauhuissa te muistatte, että teillä oli tilaisuutenne ja te käännyitte siitä pois. Huomioikoot nuoret ihmiset tämän. Huomioikaamme kaikki se.

63    Herodes ei koskaan ajatellut sitä vakavasti. Ainoan tilaisuutensa tullen hän vain pyysi, että häntä huvitettaisiin, että Jeesus tekisi jonkinlaisen tempun, vetäisi kanin ulos hatusta, tai jotakin sellaista, tiedättehän. Hän ajatteli, että Hän voisi olla, toisin sanoen, hän piti sitä jonkinlaisena taikatemppuna. ”Me olemme kuulleet, että Sinä osaat tehdä kujeita. Annahan minun nähdä Sinun tekevän kujeitasi nyt.”

64    Ja voisinko sanoa tämän kunnioituksella. Kuinka monta kertaa ovatkaan niin kutsutut sananpalvelijat tänä päivänä sanoneet: ”Jos on olemassa Pyhä Henki, jos uskot, että Pyhä Henki on aivan samanlainen kuin oli alussa, niin anna minun nähdä sinun ottavan vanhan sen-ja-sen täältä tai tämän tai tuon miehen täältä tai tämän naisen täältä. Minä menen hakemaan heidät. Anna minun nähdä sinun tekevän sen.”

65   Käsittävätkö he, että kyseessä on tuo sama henki (ei, he eivät käsitä), joka sanoi Jeesukselle: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi. Jos Sinä olet Jumalan Poika, kerro meille, kuka Sinua löi päähän. Jos olet Profeetta, kerro meille, kuka Sinua löi”, rievun ollessa Hänen kasvojensa ympärillä. He löivät Häntä päähän ja sitten antoivat kepin toinen toisellensa ja sanoivat: ”Kerro meille, jos olet Profeetta. Kerro meille, kuka Sinua löi, ja silloin me tulemme uskomaan Sinua. Kerro meille, jos olet Jumalan Poika. Me olemme rehellisiä sydämessämme. Jos Sinä olet Jumalan Poika, tule alas ristiltä, ja me tulemme uskomaan, että Sinä olet Jumalan Poika.”

66    Ihmettelenpä kuinka monet ihmiset tänään sekä miehet että naiset, nuoret ja vanhat, seisovat tuossa samassa pisteessä. Ja jonakin päivänä te tulette muistamaan, että te olitte Hänen Läsnäolossansa, Hänen Lähteellänsä, ja halusitte nähdä jonkun kujeen tai halusitte nähdä jonkun tempun tai jotakin muuta. ”Se saisi minut uskomaan Sen. Jos minulla kävisi kylmänväreet selässäni, jos tekisin tätä tai tuota, uskoisin Sen.” Näettekö, jotakin sensaatiota, se on selvää epäjumalanpalvontaa! Silloin te…

67    Tiedättekö, Jeesus sanoi eräässä tapauksessa, kun häneltä kysyttiin eräs kysymys. Haluaisin kysyä seurakunnalta tänä iltana tämän. Jeesus sanoi: ”Miksi? Miksi? Miksi te kutsutte Minua teidän ’Herraksenne’, ettekä tee niitä asioita, joita Minä käsken teidän tehdä? Miksi te kutsutte Minua ’Herraksi’, ettekä pidä Minun Sanaani? Kuinka te voitte kutsua Minua ’Herraksi’, ja kiellätte ne asiat, joita Minä olen käskenyt teidän saarnata ja opettaa?” Mistä on kyse? Mikä sen saa aikaan? Se on siksi, että jotkut kirkkokunnalliset perinteet seisovat heidän ja Sanan välissä. Ja mikä tahansa, joka seisoo teidän ja Jumalan välissä, on epäjumala ottaen Jumalan paikan. Miksi te kutsutte ”Herra”? Herra merkitsee ”omistajaa”, Herra omistaa omaisuuden. Ja jos Jumala omistaa minut, jos olen Hänen omansa, ja Hän käänsi minut ympäri eräänä päivänä, kun olin väärällä tiellä ja kutsui minut tarkoitusta varten, niin mitä muuta minun tulee tehdä muuta kuin täyttää Hänen tahtonsa, samalla tavoin kuin Hän teki Pietarille. Kuinka voin tehdä mitään muuta kuin pitää Hänen Sanansa? ”Miksi te kutsutte Minua ’Herraksi’?”

68    Haluan kutsua tähän erään toisen miehen nähdäksemme, miten hänen kanssaan oli. Miten on Juudaksen kanssa, miten hän on Häntä muistava? Me puhumme Herran muistamisesta. Juudaksen tänä iltana, ja oi siihen asti kunnes häntä ei enää ole, täytyy muistaa, että hän myi esikoisoikeutensa. Hän myi Jeesuksen henkilökohtaisen hyödyn takia. Me arvostelemme Juudasta. Me sanomme, että hän oli saastainen, kurja kaveri. Hän ei sovi mihinkään paikkaan tai mihinkään yhteiskuntaan. Hän ei ole sovelias Taivaaseen. Miksi? Hän myi Herransa sen jälkeen, kun hänellä oli ollut tilaisuus olla jopa opetus­lapsi, olla apostoli, joka on korkein kutsumus Raamatussa, korkeampi kuin profeetta. Hänellä oli tilaisuus olla apostoli, ja hän myi tuon oikeuden henkilökohtaisen voiton tähden. Ja nyt hänen täytyy muistaa se. Henkilökohtainen voitto: niin hän muistaa Jeesuksen.

69    Ja ihmettelen, kuinka monet heistä tänä iltana, vaikka seisovatkin saarnatuolissa, vaikka käyttävätkin kuoroviittaa, vaikka istuvatkin diakonin istuimella tai ottavat rahastonhoitajan paikan, luotetun paikan tai minkä tahansa aseman seurakunnassa, tai ovat saarnaajana saarnastuolissa, ja silti myyvät tilaisuutensa henkilökohtaisen kunnian tähden: ”Tohtori, piispa se-ja-se”, henkilökohtaisen kunnian, henkilökohtaisen hyödyn tähden.

70    Eräs mies sanoi minulle kerran: ”Uskon, että se on Totuus. Mutta jos saarnaisin siitä, olisin keräämässä täällä kadulla.”

71    Muistatteko tuon rikkaan miehen ja Lasaruksen, millainen oli heidän loppunsa ja heidän Iankaikkinen tilansa? Vaikka toinen täällä oli kerjäläinen, ja toinen oli rikas mies, mutta kuva muuttui eräänä päivänä, ja kumpainenkin heistä saattoi muistaa sen. Niinpä ihmiset tänä iltana huutavat siitä, kuinka Juudas myi Hänet henkilökohtaisen voiton tähden, ja kuinka niin monet tekevät saman asian tänään ja myyvät Hänet henkilökohtaisen voiton tähden.

72   Tuon päivän papit tulevat myös muistamaan, että he myivät tilaisuutensa Häneen, tilaisuutensa tulla Hänen palvelijoikseen, tulla Hänen opetuslapsikseen, tulla Hänen käännynnäisiksi. He myivät sen vihreän kateuden myrkyn tähden. He olivat kateellisia Hänen opistaan. Jo kaksitoistavuotiaana Hän saattoi ällistyttää heidät miten vain, eivätkä he tunnistaneet, että Hän oli Messias. He eivät voineet tehdä niitä asioita, joita Hän teki. Ja he pelkäsivät, että voisivat menettää arvoasemansa ylemmän luokan ihmisten edessä, ja he myivät tilaisuutensa. Ja he ovat aivan yhtä syyllisiä kuin Herodes oli.

73    Ja tämän päivän seurakunnanjäsen on samoin. Jos he luottivat kirkkokuntaansa ja niin edelleen noina päivinä ja pelkäsivät arvovaltansa puolesta, että heidät erotettaisiin synagogasta, niin mistä silloin oli kyse? Se oli epäjumalanpalvontaa! Se oli uskontunnustuksen tai kirkon uskonnon epäjumalan palvontaa elävän Sanan vastaanottamisen sijasta, joka oli julkituotu heidän edessään.

74    Ja he näkivät Jumalan Sanan. Raamattu sanoo: ”Me olemme nähneet Hänet ja käsin kosketelleet Häntä.” Inhimilliset kädet kirjaimellisesti laskettiin elävän Jumalan, elävän, julkituodun Sanan päälle, ja he antoivat perinteiden ja uskontunnustusten, kattiloiden ja pannujen pesemisen ja senkaltaisten saastaisten asioiden seistä itsensä ja elävän Jumalan välissä. Kyllä.

75    Mistä oli kyse? He olivat ennakkoluuloisia. He olivat ennakkoluuloisia Hänen puhdasta ja selkeää Evankeliumiaan, Kirjoitusta vastaan, jota Hän opetti, joka oli Isän Sana. He kadehtivat Häntä. He olivat ennakkoluuloisia Häntä kohtaan. Ja niin kauan kuin he muistavat, he tulevat helvetissä yhä muistamaan. Sillä tavalla he tulevat muistamaan. Sillä tavalla heidän täytyy muistaa Hänet.

Te sanotte: ”Oi, mutta sellaisia olivat fariseukset.”

76    Eräällä pienellä rouvalla oli tapana tulla tähän seurakuntaan. Oletan, että ehkä monet teistä tuntevat hänet. Hän asuu jonkin matkaa tätä katua alas. Ja joka kerta kun näen hänet, hän juoksee luokseni ja panee kätensä käteeni ja sanoo: ”Veli Branham, rukoile puolestani. Olen luopiotilassa.” Hänen aviomiehensä on… Ei, uskon heidän asuvan ylöspäin tätä katua tästä. Olen nähnyt hänen Hengessä, nähnyt Jumalan Hengen hänen yllään, ja hän on tanssinut ja iloinnut ja niin edelleen. Ja hän oli langennut pois. Ja äskettäin hän makasi täällä sairaalassa, ja he ajattelivat hänen kuolevan. Ja hän lähetti noutamaan, että tulisin ja rukoilisin hänen puolestaan.

77    Hän ja hänen aviomiehensä olivat erittäin hyviä vaimolleni, kun vaimoni oli pieni resuinen tyttö, jolla oli likaiset kasvot, ja he aina silloin tällöin ostivat hänelle leningin tai jotakin muuta auttaakseen häntä käymään koulua. Ei ole väliä sillä, kuinka pientä se on, te ette voi tehdä mitään Jumalalle, ilman ettei Hän muistaisi sitä. ”Niin paljon kuin te olette tehneet vähäisimmälle näistä pienokaisistani, sen te olette tehneet Minulle.” Ja niin kuin on veden yli lähetetyn leivän kohdalla, se on palaava takaisin.

78    Siellä makasi tämä pikku raukka, luopio nainen, itkien ja pitäen kiinni kädestäni. Ja hän… Minä sanoin: ”Hyvä on, sisar, rukoilen puolestasi.”

79    Ja siellä viereisellä vuoteella makasi nainen kädet ristissä ja katseli minua. Ja hänen nuori poikansa, nykyaikaisen rickyn näköinen, noin kaksikymmentävuotias, istui hänen vieressään.

80    Tarkoittamatta mitään sillä, että jos jonkun nimi sattuu olemaan Ricky, mutta tarkoitan, että se on… Te ette koskaan menneinä aikoina kuulleet sen kaltaista nimeä kuten Elvis ja Ricky, se on vain tämän aikakauden nimi, näettehän. Jos teidän lapsellanne on sellainen nimi, niin kutsukaa häntä keskimmäisellä nimellä tai antakaa hänelle sellainen.

81    Sitten tämä nainen siellä katseli minua sillä tavalla, ja alkaessani kumartaa päätäni näin hänen näyttävän todella… Hän sanoi: ”Hetkinen! Vetäkää tuo verho eteen!”

82    Minä sanoin: ”Aioin vain rukoilla tämän naisen puolesta. Etkö sinä ole uskovainen?”

83    Hän sanoi: ”Sanon sinulle nyt, että me olemme metodisteja, ja me haluamme sinun vetävän tuon verhon eteen!”

”Kyllä, rouva”, ja minä vedin verhon eteen.

84    Näettekö, sama asia. Sama asia tänään, he ovat niin ennakkoluuloisia! Mistä hän tiesi, minkä kaltainen saarnaaja olin? En ollut koskaan nähnyt tuota naista. Hän oli luultavasti kuullut jonkun sanovan, että minä uskoin sairaiden parantumiseen, ja hänelle oli opetettu sitä vastaan. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa, hän pesi kätensä siitä. Hän pelkäsi, että se voisi langeta hänen päälleen. Ei huolta siitä, sen enempää kuin Pilatuskaan ei voi pestä sitä pois käsistään.

85    No niin, emme sano sitä, että me mitenkään häpäisisimme metodisteja. Kyseessä oli vain yksi nainen, näettehän, se saattoi olla vain hänen asenteensa. En usko, että kaikki metodistit olisivat sellaisia, koska olen rukoillut monien heidän puolestaan. He ovat kutsuneet minua rukoilemaan puolestaan, ja merkkejä ja ihmeitä on tehty heidän keskuudessaan. Kyseessä ei koskaan ole nuo ihmiset noissa kirkoissa, kyseessä on tuo järjestelmä, jonka alaisia he ovat, se saa sen aikaan. Mutta hän oli vain yksi tuon kaltaisista. Mistä oli kyse? Selvää vihreäsilmäistä myrkkyä, perkeleen riivaamaa kateutta.

86    Voisin sanoa jotakin. Eräässä tietyssä kokouksessa, joka oli täällä kaupungissa kerran, he kysyivät, miksi he eivät kutsuneet minua sinne. Mutta minä vain ohitan sen, koska olen kotonani. Mutta joka tapauksessa ilman syytä, kyseessä on vain kateus, kyseessä on uskontunnustus, kyseessä on epäjumalanpalvonta. Kuinka me haluaisimmekaan ojentaa kätemme jokaiselle, mutta kun teitä kartetaan… Jeesus halusi tehdä niin. Muistakaa, jonakin päivänä teidän täytyy muistaa se. Teidän on muistettava se.

87    Se tuo mieleeni erään todistuksen äskettäin. Eräs saarnaaja, hän oli menossa hissillä ylös täällä Heyburn rakennuksessa. Ja siellä hississä tämän saarnaajan kanssa seisoi kolme miestä, ja olettaisin, etteivät he tienneet, että tämä mies oli saarnaaja. Ja mennessään ylös, he kaikki jäivät kahdeksanteen kerrokseen. Ja yksi miehistä katsoi tätä saarnaajaa ja sanoi: ”Tiedätkö mitä? Tämä on suunnilleen niin lähellä Taivasta kuin me koskaan tulemmekaan olemaan.”

88    ”Niin”, tämä saarnaaja sanoi, ”oletan, että olet oikeassa. Arvaan, että olet oikeassa, sillä niin kauan kuin me luotamme omiin ansioihimme, tämän lähemmäksi me emme tule koskaan pääsemään.” Niin se on. Niin kauan kuin me luotamme siihen mitä teemme, te muistatte sen, mitä olette tehneet. Ja olen varma, että useimmat meistä tietävät, että me emme ole tehneet mitään, me emme ole ansainneet mitään. Hän sanoi: ”Oletan, että jos me luotamme omiin ansioihimme, tämän lähemmäksi me emme tule koskaan pääsemään.” No niin, jos luotaamme, on sen lähemmäksi me emme tule koskaan pääsemään.

89    Mutta oi, haluaisin sanoa jotakin. Jos voin unohtaa sen, mitä olin ja muistaa sen, millainen Hän on. Jos voin muistaa Jeesusta, jos voin muistaa Hänet ristillä. Jos voin muistaa, mitä Hän teki puolestani, ja voin muistaa sen hetken, jolloin Hän pesi pois syntini ja antoi Pyhän Hengen opastamaan minua, silloin olen nostettu yläpuolelle kaiken sen, mikä pitää tätä ylhäällä. Olen nostettu yläpuolelle kaikkien maallisten asioiden, Taivaallisiin paikkoihin Kristuksessa Jeesuksessa, missä voin olla yhteydessä Hänen kanssaan. Siellä Hänen Läsnäolossansa unohdan sen, mitä koskaan olin, unohdan kaikki syntini ja kaiken, koska ne ovat unohduksen meressä. Unohdan kaiken menneisyyteni, unohdan kaiken ja muistan, että Hän omalla kuolemallaan teki minut Hänen omaksensa. Hän otti minun paikkani. Ja minun, jolla ei ollut oikeutta mennä minnekään muualle kuin helvettiin, minun paikkani Hän otti ja nosti minut pois helvetistä. Hän meni sinne puolestani. Ja Hän nosti minut ylös armonsa runsaudella, kunnes me nyt olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja istumme Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa aina iloiten ja muistaen Häntä, joka on tuonut meidät näin pitkälle. Ja uskon sykkiessä sielussamme, työntäen meitä, ja armosta Hän on vievä minut eteenpäin.

90    Ja uskon silmin näen Hänen Kirjoituksensa täyttyvän: ”Kaikki, jotka Hän ennalta tunsi, Hän on kutsunut; kaikki, jotka Hän on kutsunut, Hän on vanhurskauttanut; ja kaikki, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on kirkastanut.” Sen vuoksi tämän ajatuksen kanssa seison ihmisten joukossa, missä Jumalan Henki on, ja olen nostettu ylös istumaan Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Odottaen sitä hetkeä, kun tämä kurja inhimillinen elämän ruumis, jolla on kuolevainen sydämensykintä, jonka jonakin päivänä täytyy pysähtyä, kun se tulee olemaan muutettu, ja sille on annettu Hengen sydän, joka tuolla puolen on sykkivä kautta loppumattomien aikojen, ilman sairautta, ilman murhetta, ilman vanhuutta tai mitään.

91    Muistakaa Jeesusta. Kun tynnyri tyhjenee talossa, ja jauhot ovat lopussa, muistakaa Jeesusta. Kun lääkäri sanoo, ettei enää ole mahdollisuutta, muistakaa Jeesusta. Kun perkele kiusaa teitä, niin kuin me loppulaulussamme laulamme ”kun kiusaukset ympärillemme kerääntyvät, henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa.”

92    Muistakaa Jeesusta, muistakaa, että Hän on tuleva uudestaan. Tuo sama Jeesus, joka otettiin pois meiltä, on palaava uudestaan samalla tavoin, niin kuin me näimme Hänen menevän Taivaaseen. Muistakaa, Hän tulee palaamaan noutaakseen ne, jotka ovat Hänen omiaan.

93    Rukoilkaamme ja kumartakaamme päämme. Ja tämän pienen katkonaisen Sanoman yhä ollessa sydämessänne tahtoisitteko te Hänen muistavan teitä nyt? Jos tahdotte, ja teillä on joitakin erikoisia asioita, niin kohottakaa kätenne. ”Herra, muista minua.” Niin kuin tuo runoilija sanoi: ”Muista minua, kun kyyneleet tippuvat alas.”

94    Kaikkein Pyhin Isämme, me olemme äärettömästi nauttineet Pyhän Hengen Läsnäolosta, kun Hän on näyttänyt meille Elämän Sanan, kun muistamme sen kuopan, mistä meidät hakattiin irti, ja nyt meidät on otettu tuosta kuopasta ja muovattu Jumalan lapsiksi Jeesuksen Kristuksen armosta. Muistan Häntä, kun lääkäri katsoo kasvoihini ja sanoo: ”Vain muutama minuutti vielä.” Minä muistan Jeesusta. Muistan Jeesusta, kun olin alttarilla, ja itkin laupeutta raskautetulle sielulleni ja muistan, kuinka tuo kuorma jätti minut. Jeesus otti kuormani. Muutama kuukausi sitten, kun istuin penkillä ja katselin kiväärini kiikarin lävitse ampuakseni maalitauluun, Saatanan on täytynyt ajatella: ”Tämä on nyt tilaisuuteni.” Ja kun tuo ase räjähti, ja sen piippu ja tukki ja lukkolaite menivät joka suuntaan, ja tuli leimahti kaikkialla ympärilläni, ja kun yritin nousta seisomaan veren pursuessa, niin muistan, että se oli Jeesus. Ja kun tuo lääkäri katsoi ja näki, ettei mitään vahinkoa ollut tapahtunut, hän sanoi: ”Ainoa asia, jonka tiedän on, että Herran on myös täytynyt istua siellä suojelemassa palvelijaansa, jonka olisi pitänyt räjähtää palasiksi sellaisessa räjähdyksessä.” Oi Jumala, kuinka me kaikki muistammekaan noita asioita.

95    Me tulemme Lähteelle, joka on täytetty Immanuelin suonista otetulla Verellä. Siunaa meitä, Herra, yhdessä tänä iltana. Sinä tiedät tavoitteen ja vaikuttimen jokaisen kätensä kohottaneen sydämen takana. Sinä tiedät kaipauksen ja tarpeen. Ja Sinun palvelijanasi, Herra, minä tulen heidän kanssaan ylös ja ulos tästä Tabernaakkelista nyt. Uskon kautta me nyt menemme ohi pilvien ja kuun ja tähtien ja linnunradan ja saavumme nyt Jumalan Läsnäoloon. Ja edessäni leviää kultainen alttari, jolla lepää se Uhri, jota me muistamme, Jeesus, joka sanoi: ”Pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä annan sen.” Älköön uskomme pettäkö, Herra, vaan muistakaamme, että me saamme sen, mitä pyydämme, jos me uskomme sen, kun me muistamme Jeesuksen kuolleen hankkiakseen sen meille ja tehdäkseen sen varmaksi.

96    Herra, me näemme, että Sinä laajennat rakennustamme. Se olit Sinä, joka teit tämän meille. Sinä annoit meille tämän kirkon laajentamisen. Ja me tiedämme, että se olit Sinä, Herra, joka annoit meille tämän kirkon alussa. Me rukoilemme, että Sinä siunaisit nämä ponnistelut.

97    Herra, me rukoilemme pastorimme, veli Nevillen, Sinun nöyrän ja armollisen, uskollisen palvelijasi puolesta, joka on valmis palvelemaan missä tahansa ominaisuudessa, ei väliä onko kyseessä takaistuimella oleminen tai kirkon siivoaminen. Missä tahansa Sinä häntä tarvitset, siellä hän haluaa olla välikappaleena palvellakseen Sinua, minne tahansa Sinä hänet kutsut. Me rukoilemme, Jumala, että Sinä siunaisit häntä.

98    Jumala, tämä suuri oikeudenkäynti, jonka lävitse juuri olemme tulleet, ja nämä luotetut, jotka seisoivat rinnallani, ja tämä seurakunta, joka rukoili puolestani, ja lopulta voitto tuli. Oi Jumala, minä rukoilen heidän puolestaan. Minä muistan heitä ja olen varma, että myös Sinä teet niin.

99    Me muistamme siunauksia, jollaisia Sinä olet ollut meille. Ja me muistamme Sinun Sanaasi, että Sinä et koskaan jätä etkä hylkää meitä. Vanhentumisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sinä yhä muistat meitä, kun maailmaa ei enää ole, ja aika on sulautunut Iankaikkisuuteen. On kirjoitettu jotakin tämän kaltaista: ”Voisiko äiti unohtaa imeväisen lapsensa? Minä en voi koskaan unohtaa teitä. Te olette kaiverretut Minun kämmeniini.” Naulat ovat kaivertaneet niihin meidän nimemme. Me tiedämme, että Sinä muistat meitä, Herra.

100   Ja voikoon aina olla niin, että Sinä olet meidän hellimmässä muistossamme Pelastajanamme, Parantajanamme, Kuninkaanamme, Rakastajanamme, Elämänämme, Auringonpaisteenamme, meidän kaikkemme kaikessa, ehtymättömänä armon ja rakkauden lähde meille langenneille Adamin suvun inhimillisille olennoille. Suo se Herra, kun me jätämme itsemme nyt Sinulle ja lähdemme Tabernaakkelista muistaen Jeesusta. Aamen.

101   Muistatteko te Häntä? Rakastatteko te Häntä? Nyt ajattelen, että pienessä katkonaisessa Sanomassamme… Me voisimme sanoa tämän. Paavali sanoi: ”Mitä tahansa me teemmekin, sen me teemme Hengessä.” Kaikissa asioissa meidän tulee muistaa Häntä. Älkäämme tehkö mitään ratkaisua ennen kuin muistamme Häntä. Älkäämme tehkö mitään, koska se olisi järkiperäistä. Jos vihollinen lyö yhdelle poskelle, niin muistakaamme, mitä Hän teki, ennen kuin lyömme takaisin. Muistakaamme Hänen toimintaansa. Jos on jokin ratkaisu tehtävänä, odottakaamme, muistakaamme, minkä kaltaisen ratkaisun ajattelemme voivamme tehdä, ja sitten olkoon se ratkaisumme. Jos alamme kiirehtiä, niin muistakaamme, ettei Hänellä koskaan ollut kiirettä. Näettekö? Jos tulemme ylen levottomiksi, niin muistakaamme, että Hän asuu Iankaikkisuudessa. Aika ei merkitse Hänelle mitään. Kysymyksessä on sydämemme vaikutin ja tavoite. Muistakaamme Häntä.

102    Ja muistakaamme Häntä nyt kun laulamme tämän laulun Hänen läsnäolonsa Hengessä Minä rakastan Häntä. Jos te pysytte rakkaudessa, te pysytte Jumalassa, sillä Jumala on rakkaus. Ne, jotka pysyvät Jumalassa, pysyvät rakkaudessa. Näettekö? Ja rakkaudessa ei ole mitään vihaa. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei ylpeile. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus on aina hellä, suloinen, anteeksiantavainen, ystävällinen. Ei ole väliä sillä, kuinka katkeria toiset ovat, rakkaus pysyy omana itsenään. Rakkaus on armon lopullisuus. Rakkaus on Jumalan lopullisuus meille. Sen jälkeen kun kaikki lahjat ja asiat ovat hävinneet pois, meidän profetiamme, meidän kielilläpuhumisemme, meidän tulkintamme, kaikki se, mitä me koskaan olemme tehneet tai mikä tahansa, kun rakkaus tulee sisälle, se on lopullinen. Se on yli kaiken, koska kaikki muut pettävät. Se on Korkeimman Oikeuden päätös. Se on Kiinnityspaalu. Se on Pohjantähti, joka pitää merimiehet suunnassa. Se on Kompassi, joka opastaa meitä. Rakkaus on lopullinen. Muistakaamme sitä, kun me laulamme Minä rakastan Häntä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin…

Muistakaa nyt: ”Hän rakasti minua ja antoi Poikansa”.

Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

103    Nyt, sisaremme soittaessa tätä laulua meille [Veli Branham alkaa hyräillä Minä rakastan Häntä.] ottakaamme nyt kaikki pois sydämistämme istuessamme kanssakäymisen suloisuudessa yhdessä Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa. Ja muistakaa, Jumalan Sana sanoo niin. Minä olen Hänen palvelijansa. Hän on täällä. Puristakaamme sitten kättä jonkun kanssa ja sanokaamme: ”Jumala siunatkoon sinua, veli.” Jos joku on vihoiksenne, nouskaa ja menkää hänen tykönsä, näettehän, ”Jumala siunatkoon sinua, veli”, kun laulamme tämän kuoron uudestaan ja tervehdimme toisiamme kädestä, Ettekö tahtoisi tehdä sitä nyt todella suloisesti Hengessä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.
[Veli Branham tervehtii toisia.]

Nyt kätemme ylhäällä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska… 
(Muistakaa Jeesusta!)
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

104    Kumartakaamme nyt päämme ja hyräilkäämme sitä. [Veli Branham alkaa hyräilemään Minä rakastan Häntä.]

Koska Hän ensin rakasti mua

[Veli Branham jatkaa hyräilyä.]

 Puul’ Golgatan.

105    Nyt, kun sisaremme soittaa suloisesti ja pehmeästi, tulen pyytämään hyvää veljeämme, veli Nevilleä, onko sinulla jotakin, mitä haluat sanoa? Tulen pyytämään veli Collinsia siellä takana, uskollista veljeämme täällä seurassamme, jos hän lähettäisi meidät pois rukouksessa. Kumartaessamme päämme, veli Collins.

62-1111E MIKSI MINÄ OLEN JÄRJESTÄYTYNYTTÄ USKONTOA VASTAAN (Why I’m Against Organized Religion), Jeffersonville, Indiana, USA, 11.11.1962

62-1111E MIKSI MINÄ OLEN JÄRJESTÄYTYNYTTÄ USKONTOA VASTAAN
(Why I’m Against Organized Religion)
Jeffersonville, Indiana, USA, 11.11.1962

 

1       Kiitos sinulle, veli Neville.

Voitte istuutua. Ensiksikin, minä olen ollut niin kiireinen tänään, että en ole ehtinyt käydä joidenkin sairaiden luona. Oli joitakin yksityistapauksia, joiden puolesta olisi pitänyt rukoilla, ihmisiä, jotka minun olisi pitänyt tavata. Uskoisin, että Billy sanoi yhden ryhmän heistä olleen Kanadasta, kahdesta tai kolmesta eri paikasta. No niin, tehän tiedätte, että he tulevat tänne kaiken aikaa ja majoittuvat näihin hotelleihin ja motelleihin, joihin minä menen tapaamaan heitä. Tapaan heitä ja rukoilen heidän puolestaan. He tulevat kaikkialta ympäri maailman, Aasiasta, Euroopasta ja kaikkialta. Ihmiset tulevat tänne päivittäin, kun me olemme täällä. Heitä on enemmän kuin kuusisataa odotuslistalla odottamassa yksityistä tapaamista, ja se tekee siitä tavallaan raskasta. Mutta me yritämme tavata ihmisiä, jotka ovat todella sairaita, ja on hätätapauksia, jotka tarvitsevat rukousta.

2    Koska meillä oli tämä luotettujen ryhmän kokous täällä seurakunnassa, ja minun piti olla siellä heidän kanssaan, se vei noin puolitoista tuntia minun ajastani, ja sinä aikana olisi joidenkin ihmisten pitänyt olla täällä, jotta heidän puolestaan olisi voitu rukoiltu. Jos he ovat täällä, minä haluaisin rukoilla heidän puolestaan juuri nyt. Joten, jospa nuo ihmiset, joiden puolesta olisi pitänyt rukoilla, tulisivat tänne nyt, kun pianisti, kuka hän sitten onkin, tulisi ja antaisi meille sävelen tuohon pieneen kuoroon Suuri lääkäri nyt on lähellä, ymmärtäväinen Jeesus. No niin, jos tulisivat nyt nuo, joiden puolesta tulisi rukoilla. En tiedä kuinka monta heitä oli. Ja te olette veljiä, uskoisin. Veljet, minä olen kärsinyt paljon omassa ruumiissani. Jeesus kantoi kärsimykset omassa ruumiissaan, jotta Hän voisi olla oikeankaltainen Välittäjä. Ja koska Hän oli Jumala, Hänet täytyi tehdä lihaksi, jotta Hän voisi kärsiä. Hän saattoi tuntea meidän heikkoutemme tuskat. Ja tästä syystä Hän tuli tekemään sovituksen, ja Hän antoi Hänen seurakunnalleen tehtävän jatkaa Hänen työtään.

3        Minä suuresti arvostan lääkäreitä, kirurgeja ja niin edelleen, jotka sillä taidollaan, jonka Jumala on antanut heille, voivat tehdä määrättyjä asioita ruumiille kuten leikkauksia ja huonon hampaan poisottaminen ja niin edelleen. Minä arvostan sitä. Mutta tulee tilanne, että heidän tietonsa ei riitä, ja he eivät tiedä mitä tehdä. Näettekö?

Ja sitten, niin kuin me luonnollisessa elämässä menemme perhelääkärin luo, joka saattaa olla lääkäri maaseudulla, jokin vanha hyvä lääkäri, jolla oli tapana kulkea taskulampun kanssa yli peltojen teidän luoksenne auttaakseen teitä. Ja jos hänen tietonsa ei riittänyt, hän lähetti teidät jonkun luo, joka oli hiukan ylempänä. Hän lähettäisi teidät spesialistin luo. Ja nyt jos tuo spesialistikaan ei kykenisi auttamaan. Minä olen niin iloinen, että meillä on toinenkin mahdollisuus: suuri Lääkäri.

4        Ja Hän ei voi epäonnistua, ei Tämä, koska Hän on itse Luoja. Ja Hän on valmistanut tien meitä varten. Jos nyt minussa itsessäni olisi parantamisen voima tehdä se, tulisin sinne ja tekisin sen. Iloitsisin tehdessäni sen. Mutta minulla ei ole minkäänlaista parantamisen voimaa, eikä kellään toisellakaan miehellä ole parantamisen voimaa. Mutta Kristus antoi meille tehtäväksi rukoilla sairaiden puolesta. Hän, joka on jo tallettanut tilille parantamisen voiman. Näettehän? Ja me vain tulemme niin kuin kirjoittaisimme shekin, jotta me saisimme sen. ”Mitä tahansa te pyydätte isältä Minun Nimessäni”, se on avoin shekki. ”Mitä tahansa te pyydätte Isältä Minun Nimessäni, sen Minä tulen tekemään.” Millainen lupaus! Se ei voi epäonnistua. Ja minä olen auttanut veljiäni ja sisariani ympäri maaliman ottamaan Jumalan Pankin tililtä näitä Jeesuksen Kristuksen Verellä tehtyjä talletuksia. Ja sillä on ollut hyvä menestys. Shekki on aina maksettu, koska talletukset ovat jo siellä, näettehän. ”Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Näettekö, se on jo tapahtunut. Ja me olemme onnelliset tänä iltana teidän uskonne puolesta.

5        Uskon Billyn kertoneen minulle, että yksi veli on tullut jostakin Kanadasta. Onko asia näin? Sinäkö olet tuo veli Kanadasta? Ja mistä sinä olet kotoisin veli? Ford Waynestä. Minut vihittiin Ford Waynessä. Muistan sen hyvin. Meillä oli monia kokouksia siellä Redigar Tabernaclessa. Luulisin sinun tietävän, missä se on. Muistan istuneeni kuin pieni poika Paul Raderin jalkojen juuressa, Redigar Tabernaclessa, kun olin vain nuori opiskeleva sananpalvelija. Veli Paul oli suuri mies, ja niin oli myös veli Redigar, uskon miehiä. Heidän sielunsa ovat levossa tänä iltana. Ja nyt, samalla tavoin kuin silloin kun olin pieni poika, olen yrittänyt jatkaa siitä, mihin he jäivät, sitä tehtävää, jonka Jeesus jätti Seurakunnalleen.

6        Ja nyt, kaiken uskon kanssa, joka minulla on, minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne. Enkä minä tule vain sattumanvaraisesti. Me emme koskaan halua lähestyä sitä sillä tavalla. Ei, sellainen ei ole oikein. Me tulemme uskoen, että me olemme vastaanottava sen, mitä me pyydämme tietäen, että Jumala on luvannut sen. Ja me tulemme luottamus sydämessämme, että Kristus on antanut lupauksen, ja että te veljet olette yrittäneet panna oman uskonne alttarille ja tehneet kaiken voitavanne. Minä tulen asettamaan oman uskoni teidän kanssanne sinne tänä iltana. Ymmärrättekö?

7        Meillä on suuri alttari, joka levittäytyy yli taivaitten, ja tuolla alttarilla lepää meidän uhrimme, Jumalan poika. Näettekö? Se on tuo vertavuotava Uhri. Jumala ei voi katsoa sen ohitse kunnioittamatta Sitä, sillä kyseessä on Hänen Sanansa: ”Tämä on Minun rakastettu Poikani, kuulkaa Häntä.”

8        Tulen pyytämään veli Nevilleä, meidän vanhintamme, että hän tulisi tänne olemaan kanssani, kun nyt jatkamme. Minä haluan koko seurakunnan… Mitä jos tämä olisi veljenne, aviomiehenne, poikanne tai isänne? Muistakaa, että jollekin hän on sitä. Lähestykäämme nyt Jumalaa näiden veljien puolesta kaikella sillä vilpittömyydellä mikä meillä on.

Kumartakaamme päämme.

9        Armollinen taivaallinen Isä, me tuomme Sinun Läsnäoloosi nyt armon alttarilla, vaikka seisommekin tämän pienen puisen pöydän ääressä täällä maan päällä, mutta meidän uskomme on nostettu ylös suurelle palavalle alttarille siellä toisella puolella, jolla Jeesus on (makea tuoksu Jumalan edessä. Golgatan Veriuhri), Hän, joka voitti jokaisen sairauden, jokaisen taudin, kuoleman, helvetin ja haudan ja nousi ylös uudelleen ja nousi Taivaaseen istuakseen Hänen Majesteettinsa oikealle puolelle. Ja me tulemme uskossa nostaen itsemme sinne Jumalan armossa sanomaan tämän alttarin ylitse suurelle Taivaiden ja maan Luojalle: ”Vastaanota meidät, Herra, kun me lähestymme Herran Jeesuksen Nimessä’.’

10    Tässä on yksi veljistämme, joka on sieltä Ford Waynestä, täältä Amerikasta, ja toinen sieltä kaukaa Kanadasta on tullut tänne tätä juhlallista hetkeä varten. On kysymys elämästä ja kuolemasta, Herra. Tässä on kaksi nuorta miestä, he voivat vielä kauan palvella Sinua, Herra. Kaksi sotamiestä, kristittyä, jotka uskovat Sinuun. Vihollinen on ampunut heitä myrkkynuolella, joka on osunut jonnekin heidän ruumiiseensa, ja he ovat tulleet, vetäytyneet takaisin Jumalan armon sairaalaan sovitusta varten, terveyden saamista varten, jotta he voisivat jälleen mennä eturintamaan, kilpi kohotettuna, kun he menevät taisteluun. He ovat tulleet liittääkseen yhteen rukouksen voimat meidän kanssamme, Herra, ja me menemme kohtaamaan vihollista.

11    Jeesuksen Kristuksen Nimessä, päästä heidät vapaaksi. Me esitämme vaatimuksen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, anna heidän mennä.

12   He ovat taistelevia sotureita. Ja Sinun palvelijanasi, minä menen nyt ja lasken käteni heidän ylleen uskon kanssa ja uskon, että nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, meidän tavallamme. Herramme, meidän suuri taistelumme Ylikapteeni. sanoi: ”Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.”

13    Tämän minä teen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Päästäköön sairauden valta, joka sitoo tämän veljen ruumista, hänet vapaaksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Ja sairauden valta, joka sitoo tämän veljen ruumista, päästäköön hänet vapaaksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, se lähteköön.

14    Kaikkivaltias Jumala, Taivaiden ja maan Luoja, Iankaikkisen Elämän Antaja, jokaisen hyvän lahjan Antaja, anna Sinun siunauksesi näiden ylle, joita me olemme siunanneet.

Ja Kirjoituksissa on kirjoitettu, että ”jos te sanotte tälle vuorelle ’siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä te olette sanoneet, tulee tapahtumaan, te olette saava sen, mitä olette sanoneet.” Minä uskon, että heidän sairautensa on lähtenyt heidän ruumiistaan, Se on sanottu… Olkoot se tehty. Aamen.

15    Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä uskon, että sinä olet vapaa. Jeesuksen Kristuksen Nimessä uskon sinun olevan vapaa. Aamen.

Uskooko seurakunta samoin? Silloin olkoot se tapahtunut.

16    Olisiko täällä toisia, jotka haluaisivat tulla muistetuiksi rukouksessa? Nostaisitteko kätenne ylös. Hyvä on, lähestykäämme Häntä nyt, kun te laskette kätenne toinen toistenne ylle siellä. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

17    Kaikkein pyhin Jumala, uskon kautta me näemme Jeesuksen, me uskomme Hänen olevan läsnä. Hän valvoo omaa Sanaansa. Ja Hän sanoi: ”Missä kaksi tai enemmän on kokoontunut Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään.” Nyt, taivaallinen Isä, koskettakoon Kaikkivaltiaan Jumalan Voima näitä ihmisiä, Herra, kun he ovat yhteen liittyneinä, ja kädet laskettuina toinen toistensa päälle. Kun annoit viimeisen tehtävän seurakunnalle, Sinä sanoit: ” Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden ylle, he tulevat terveiksi.” Sinä lupasit sen, ja me uskomme sen. Joten nyt se on tapahtunut, ja me ylistämme Sinua siitä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

18   Ja Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoot Jumalan voima voidella nämä nenäliinat, jotka menevät sairaille ja tarvitseville. Ja kun ne lähetetään sinne ja asetetaan sairaiden päälle, tapahtukoon niin, että he tulevat terveiksi. Me luemme Raamatusta, kuinka he ottivat Pyhän Paavalin päältä nenäliinoja ja hikiliinoja, ja saastaiset henget lähtivät ihmisistä, ja taudit paranivat. Ja Isä, me tiedämme, ettemme me ole Pyhä Paavali, mutta me tiedämme, että Sinä olet yhä Jeesus. Ja me rukoilemme, että Sinä suot nämä pyynnöt Sinun kunniaksesi. Aamen.

19    En tiedä, josko nauhat ovat vielä päällä. Ovatko ne päällä? Jos eivät ole, niin haluaisin heidän panevan ne päälle juuri nyt. Uskon, että virta on päällä. No niin, toivon, etten väsytä teitä tänä iltana. Aloitan noin kolmekymmentäviisi minuuttia tavallista aikaisemmin. Ja se on pyhäkoulutunti. Ajattelin, että ehkäpä siitä olisi hyötyä, jos tämä, mikä minulla on sydämelläni, otettaisiin ääninauhalle. Olemme tulossa uuteen vaiheeseen, uusi tabernaakkeli, kaikki uutta. [tabernaakkeli = rukoushuone]

20    Ja nyt haluaisin lukea joitakin Kirjoituksia. Jos te ihmiset haluatte lukea minun kanssani, niin lukekaamme 1. Samuelin kirjan 8. luvusta alkaen 4. jakeesta 10. jakeeseen, ja säästääksemme aikaa, 19. ja 20. jakeen. Minulla on kirjoitettuna täällä useita arkkeja raamatunpaikkoja ja muistiinpanoja, niin että jos te ihmiset, joilla on kynät ja paperit, haluatte kirjoittaa ne muistiin tutkiaksenne niitä myöhemmin. Ja herra Maquirelta voitte saada nauhan.

21    Ja minä haluan omistaa tämän ääninauhan sananpalvelijoille, veljilleni, sananpalvelijoille, jotka ovat ymmärtäneet minua väärin, erikoisesti kirkkokunnallisissa seurakunnissa oleville veljille. Ja melkein kaikki ovat kirkkokunnallisia.

22    Minun aiheeni tänä iltana on Miksi minä olen järjestäytynyttä uskontoa vastaan. Saadaksemme pohjan asialle minä tulen lukemaan Kirjoituksista, tehdäksemme sen varmasti Kirjoitusten mukaiseksi, haluan lukea 1. Samuelin kirjasta 8:4-10 ja lisäksi jakeet 19-20. Te, näkyvä kuulijakuntani, kirjoittakaa nämä raamatunpaikat ylös ja lukekaa ne huolellisesti kotiin tultuanne. Ja veljille, jotka kuuntelevat nauhaa, minä luotan siihen, että te ette heti pysäytä nauhaa, kun sanotaan jotakin, jonka kanssa te ette ole yhtä mieltä, vaan kysykää siitä Jumalalta nähdäksenne onko se Kirjoitusten mukaista. Minun mielestä­ni me olemme sen velkaa itsellemme ja tämän hetken Sanomalle.

23    Minä uskon, että kaikissa seurakunnissa on kristittyjä, ja todellakaan minä en puhu kristittyjä vastaan. Mutta syy siihen miksi olen tehnyt sen mitä olen tehnyt ja sanonut sen mitä olen sanonut, on se, että Pyhän Hengen innoitus on ollut Sanan yllä.

24    Lukekaamme nyt aluksi 1. Samuelin kirja, 8. luku alkaen 4. jakeesta ja 10. mukaan lukien.

Niin kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin tykö Raamaan,

Ja sanoivat hänelle: ”Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun tietäsi. Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.”

Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: ”Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta.” Ja Samuel rukoili Herraa.

Niin Herra sanoi Samuelille: ”Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat, sillä sinua he eivät ole hyljänneet, vaan he ovat hyljänneet minut, etten hallitsisi heitä.

Heidän tekojensa mukaisesti, joita he ovat tehneet siitä päivästä lähtien, kun minä toin heidät ulos Egyptistä, aina tähän päivään asti, joita tehden he hylkäsivät minut ja palvelivat muita jumalia, samalla tavoin he tekevät myöskin sinulle.

Kuule siis Heidän ääntään, kuitenkin vielä vastusta heitä juhlallisesti ja näytä heille, minkälainen kuningas tulee heitä hallitsemaan. Niin Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka häneltä pyysi kuningasta.”

25    Nyt jakeet 19. ja 20, täydennykseksi,

Kuitenkin kansa kieltäytyi tottelemasta Samuelin ääntä ja he sanoivat:

”Ei, me haluamme, että meillä on kuningas, joka hallitsee meitä,

Jotta me myös voisimme olla samanlaisia kuin kaikki muutkin kansat ovat, ja jotta meidän kuninkaamme voisi jakaa meille oikeutta, ja johtaisi meitä ja kävisi sotiamme.”

26    Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Nyt pyhäkoulutunnin tapaan pyytäisin, että yritätte olla niin tarkkaavaisia kuin vain voitte Sanaa kohtaan.

27    Ja me tiedämme, että joskus sanotaan asioita, jotka saavat kompastumaan jonkun, jolle on opetettu se vastoin sitä, mitä he nyt kuulevat. Kuten esimerkiksi eräs mies, joka on minun ystäväni ja istuu täällä nyt, sanoi minulle eräänä päivänä: ”Kun sinä sanoit veli Branham, ettei ollut mitään Iankaikkista helvettiä, olin pudota tuoliltani, ja vaikka olenkin uskonut sinuun, sanoin mielessäni: ’Varmastikin hän on väärässä.’” Sitten hän jatkoi: ”Sinä annoit sen olla siten melko pitkään ennen kuin sanoit, että ’ei ole olemassa kuin yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se tulee Jumalalta.’” Ja tämä on se, mitä me kaikki etsimme, näettehän.

28    Eikä ole olemassa mitään Kirjoitusten kohtaa, joka sanoisi, että on olemassa Iankaikkinen helvetti, koska Iankaikkinen ei koskaan ole alkanut eikä se koskaan lopu. Niinpä Raamattu sanoo, että ”helvetti on luotu perkelettä ja hänen enkeleitään varten”, joten se ei ole Iankaikkinen. Oli aika, kun sitä ei ollut, ja on tuleva aika, jolloin sitä ei enää ole. Heitä tullaan rankaisemaan siellä tulella ja tulikivellä mittaamattomia aikoja, mutta lopulta se on päättyvä, sillä helvetti ei ole Iankaikkinen. Ja jos olisi Iankaikkinen helvetti, teillä täytyisi olla Iankaikkinen Elämä voidaksenne elää Iankaikkisessa helvetissä. Ja jos se olisi Iankaikkinen, sen olisi aina pitänyt olla, ja sinä olisit aina ollut ja tulisit aina olemaan helvetissä. Näettehän ettei sellaista voi olla.

29    Joten te näette, että iankaikkinen merkitsee ”ei koskaan alkua eikä loppua”. Ja on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumalassa, ja se tulee kreikkalaisesta sanasta zoe, mikä merkitsee ”Jumalan oma Elämä”. Ja kun me olemme syntyneet uudestaan Jumalan Hengestä, meistä tulee Iankaikkisia Jumalan kanssa, koska me olemme osa Hänen Elämästään, joka tekee meistä poikia ja tyttäriä Jumalalle. Silloin meillä on Iankaikkinen Elämä. Ja elämä, joka on meissä, Jumala on nostava ruumiin ylös elämän kanssa viimeisenä päivänä, mutta Jumalan Henki, joka on meissä, on nouseva ylös, koska Kristuksen Henki, joka oli Kristuksessa, on tekevä eläväksi meidän ruumiimme ja nostava meidät myös ylös Hänen kanssaan istumaan ja hallitsemaan Kirkkaudessa Hänen kanssaan.

30    Menkäämme nyt aiheeseen, jonka puolesta minä ja tämä seurakunta on seissyt kaikki nämä vuodet. Vaikkakin, tohtori Roy E. Davis asetti minut virkaani lähetysbaptistien seurakunnassa kolmekymmentäkolme vuotta sitten täällä Jeffersonvillessä. Sen jälkeen kuuluin organisaatioon vain lyhyen aikaa, muutaman kuukauden, kunnes tuli esiin jotakin, mikä oli epäraamatullista seurakunnan tehdä, ja minä sanoin hänelle, etten voisi tehdä sitä. Joten minulle tietenkin pantiin vaihtoehto ”tehdä se tai muuten”, ja minä valitsin tuon ”muuten”. Niinpä on yksi asia, jonka minä uskon, on se, että tämä on Jumalan Sana. Ja minä sanoin tuolle miehelle, joka oli mestariopettaja: ”Jos näytät sen minulle Jumalan Sanasta!”

Hän vastasi: ”Mutta se sattuu olemaan meidän opetuksemme.”

Minä sanoin: ”Mutta minä haluan sen tulevan Sanasta, näettekö, Jumalan Sanasta.”

31    Enkä minä sen takia ole kuulumatta mihinkään organisaatioon, että minä olisin niitä vastaan. Sillä minä olen kiitollinen veljilleni, joille puhun tänään, niistä kutsuista, joita olen saanut. Ja arvelisin, että olen saanut niitä lähes kaikista kirkkokunnista, erikoisesti täyden Evankeliumin piireistä. Minua on pyydetty tulemaan heidän yhteyteensä ja liittymään heihin, mutta olen pysynyt itsenäisenä. Koska en halua asettaa sitä vaikutusvaltaa, mikä minulla on vain yhden ihmisryhmän käyttöön. Minä haluan asettaa sen, mitä Jumala on antanut minulle, rukoilemiseen sairaiden puolesta, jotta olisin hyödyksi kaikille Jumalan lapsille kaikissa organisaatioissa. Hän ei ole koskaan sanonut minulle, että minun ei tulisi rukoilla tämän tai tuon puolesta, koska he kuuluvat tähän tai tuohon, vaan Jumala arvostelee miehen sydämen.

32    Ja nyt aluksi, syy siihen, etten ole kuulunut heihin ja että olen puhunut sitä vastaan, on ensiksikin se, että minä en usko järjestäytyneen kristillisyyden olevan kirjoitusten mukaista. Uskon, ettei sellaista ole Kirjoituksissa. Tähän Jumalan armosta pyrin tänä iltana todistaakseni teille, että se on vastoin Kirjoituksia, on vääräoppista, että on olemassa organisaatioita.

33    No niin, ensisijaisesti me kutsumme sitä uskonnoksi. Sana uskonto, merkitsee ”peitettä”, se merkitsee jonkin peittämistä. Adamilla oli uskonto, jonka hän itse oli tehnyt viikunanlehdistä, eikä sitä hyväksytty. Hän teki itselleen oman teoriansa ja yritti tehdä pakotien löytääkseen pelastuksen jostakin, minkä hän itse oli tehnyt, ja Jumala hylkäsi sen Adamista alkaen viimeiseen organisaatioon asti. Sellaista ei ole koskaan ollut, ja Jumalan armolla me tulemme todistamaan sen tänään kautta Raamatun. Uskonto oli peite. Adam teki itselleen peitteen viikunanlehdistä. Hän teki sen itse itselleen yrittäen aikaansaada jotakin itse.

34    Mutta Jumala vaati kuolemaa, sovitusta. No niin, on suuri ero uskonnon ja pelastuksen välillä. Uskonto on peite. Ymmärrättekö? Pelastus on syntymä, Jumalan lahja. Pelastus on syntymä, Jumalan lahja, eikä sitä voida saavuttaa minkään miehen tai miesryhmän kautta. Yksilölle Jumala antaa tämän lahjan. Ja Jumala määräsi nämä iankaikkisen Elämän lahjat jokaiselle yksilölle, ennen kuin meillä edes oli maailmaa, niin kuin Kirjoitukset sanovat. Raamattu sanoo Ilmestyskirjassa, että antikristus, joka oli tuleva maan päälle, pettäisi kaikki maan päällä asuvat, joiden nimet eivät ole kirjoitetut Karitsan Elämänkirjaan ennen maailman perustamista. Näettekö? Jumala, Hänen ennalta tietämisensä perusteella näki, kuka tulisi ja kuka ei tulisi, ja Kristus tuli alas tehdäkseen tien niitä varten, jotka tulisivat tulemaan. Näettekö, tuntien heidät.

35    Jos Hän laisinkaan on Jumala, Hänen on oltava ääretön. Hän on ääretön, eikä Hän voi olla sitä olematta kaikkivaltias. Hän ei voi olla kaikkivaltias, olematta kaikkialla läsnä oleva. Hän ei voi olla kaikkialla läsnä oleva olematta kaikkitietävä. Joten te näette, että kaikki tuo tekee Hänestä Jumalan.

36    Niinpä Hän tiesi lopun jo alusta alkaen. Hän tiesi, kuka tulisi ja kuka ei. Ja Hän tiesi, että olisi monia, jotka tulisivat, niinpä Hän lähetti Kristuksen tekemään sovituksen niitä varten, jotka tulisivat tulemaan. Niinpä ei millään, mitä me teemme, ole mitään tekemistä sen kanssa. Jeesus sanoi: ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, (antanut on mennyt aikamuoto), ovat tuleva Minun luokseni. Ja yksikään ei voi tulla, ellei Minun Isäni vedä häntä.” Näettekö? Kaikki on Jumalan tiedossa.

37   Te kysytte: ”Veli Branham, olenko minä sisällä?” Minä en tiedä. Toivon itse olevani. Me työskentelemme oman pelastuksemme eteen pelolla ja vavistuksella. No niin. Seurakunta on ennalta määrätty kohtaamaan Jumala ilman tahraa tai ryppyä. Ja jos me olemme tuossa Seurakunnassa, meidät on ennalta määrätty olemaan tuon Seurakunnan kanssa. Tutkikaa itseänne Sanalla, niin voitte todeta, kuinka pitkälle olemme päässeet.

38    Eikä organisoitunut kristillisyys voi koskaan antaa teille sitä varmuutta. Ei. Jotkut niistä sanovat: ”Tule ja tunnusta, että Jeesus on Kristus, ja ota kaste seurakunnassa.” Perkele tekee saman asian. Hän uskoo itse, että Jeesus on Kristus, ja vapisee. Näettehän että niin on.

39    Jumala ei missään kohtaa Kirjoituksissa ole koskaan määrännyt, että pitäisi olla olemassa minkäänlaista järjestöä. Raamatussa ei löydy mitään paikkaa sellaisesta. Aadam aloitti yhden ja se epäonnistui.

40    Ja sitten Nimrod yritti tehdä organisaation. Jos olette historioitsija ja tunnette Babylonin historiaa, lukekaa Hislopin Kaksi babylonia, niin tulette saamaan paljon valoa asiaan. Tuo Nimrod, tämä synnin mies [laittomuuden ihminen] otti Babylonin ja kaikki sen pienet sisarseurakunnat tai ympäröivät kaupungit, joka kaikki on esikuva tästä viimeisen päivän luopiokristillisyydestä. Hän teki yhden valtavan suuren paikan, ja kaikki muut maksoivat veroa sille. Ja siellä hän rakensi tornin yrittäen organisoida ihmiset yhteen, mutta se ei onnistunut. Se epäonnistui. Tuo epä­onnistui.

41    Koora, josta voitte lukea 4. Mooseksen kirjan 16:1, yritti aivan samaa asiaa. Hän keräsi yhteen kaikki leeviläiset, joitakin kuuluisuuksia ja arvostettuja miehiä, suuria ja pyhiä miehiä. Ja hän ja Daatan tulivat yhteen ja sanoivat: ”Ei ole oikein, että yksi mies yrittää hallita meitä kaikkia.” Joten he yrittivät yhdessä aikaansaada organisaation. He tulivat Mooseksen ja Aaronin luo, jotka Jumala oli valinnut työtä varten, ja sanoivat heille, että he ottivat liian paljon itselleen, ja että koko seurakunta oli pyhä, ja heillä oli oikeus. Tietenkin he sanovat, että ”neuvonantajien runsaudessa on turva”. Sitä ei voi soveltaa kristillisyyteen. Se tarkoittaa sotaa. Huomatkaa, että siinä on suuri ero.

42    Voitte ottaa raamatunpaikat, jotka sanovat: ”Juudas meni ja hirtti itsensä”, ja ”Mene ja tee sinä samoin”, jos vain haluatte, mutta se ei merkitse sitä, että se olisi oikein.

43    Jumala oli valinnut Mooseksen ja Jumala oli valinnut Aaronin, ja se oli tuon päivän sanoma. Eikä ollut väliä sillä, kuinka hyvältä toinen puoli asiasta näytti, se oli vastoin Jumalan ajatuksia. Ja meidän täytyy antaa Jumalan ajatusten olla meidän ajatuksiamme. ”Olkoon teissä se mieli, joka Kristuksella oli.” Ja tämä Raamattu paljastaa Kristuksen mielen. Ja koko Ilmestyskirja, jota kutsutaan nimellä Apokalypse [paljastus] on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Ja me voimme nähdä, kuinka Jumala tuomitsee koko asian, kuinka Hän panee sen sivuun. Ja me tulemme siihen jonkin ajan kuluttua. Hyvä on.

44    Uskon Kooran olleen vilpitön siinä mitä hän teki. Uskon, ettei hänen tarkoituksenaan ollut tehdä väärin. Uskon sen johtuneen tuon miehen tietämättömyydestä, siitä ettei hän nähnyt Jumalan käden liikkumista eikä tuntenut Kirjoituksia. Ja siitä syystä hän alkoi perustella sitä järjenmukaisesti.

45    Ja tämän takia tänään johtuu noin yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia vaikeuksista, siitä että me yritämme lisätä omia ajatuksiamme Jumalan ohjelmaan. Meidän ei odoteta ajattelevan ensinkään. Hän ajattelee meidän puolestamme. Meidän odotetaan asettavan omat ajatuksemme Hänen tahtonsa alle. Ymmärrättekö sen nyt?

46    Koora, tarkoittaen hyvää, kulki ympäriinsä väärän opin kanssa ja kertoi näille veljille ja osoitti heille järjellisesti, ettei Jumala ollut siunannut ainoastaan Moosesta, joka oli profeetta ja sanansaattaja, vaan: ”Koko seurakunta oli pyhä.” Ja hän sanoi: ”Nyt, koko seurakunnalla on oikeus tehdä niin.” Niinpä he kokosivat yhteen hyviä miehiä, leeviläisiä. No niin, se oli Jumalan valinta, ja heitä kutsuttaisiin tänään ”sananpalvelijoiksi”. Leeviläinen oli temppelin palvelija. Eikö Mooses antanut heille sitä tehtävää? Hän ei varmastikaan tehnyt sitä epäkunnioittavasti. Hän käski heidän ottaa pannut ja panna siihen pyhää tulta ja suitsuketta sen päälle ja heiluttamaan tätä pyhää suitsuketta, aivan niin kuin Jumala oli käskenyt tehdä se. Ja. he aikoivat muodostaa miesryhmän, joka valvoisi seurakuntaa, siinä missä Jumala oli määrännyt yhden miehen tekemään niin.

47    Ja kun he tekivät niin, Mooses lankesi kasvoilleen, sillä hän tiesi, että Jumala oli määrännyt hänet tekemään tuon työn. Ja Jumala sanoi: ”Käske heidän tuoda nuo pannut tänne ylös todistusmajan eteen.” Sitten kun he alkoivat heiluttamaan noita pannuja, jotka olivat täynnä tulta ja suitsuketta, Jumala sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Erottautukaa heistä! Tulkaa pois heidän keskuudestaan!” Sillä myöhemmin Hän kutsui heitä ”syntisiksi ja epäuskoisiksi”.

48    Ja synti on epäusko Jumalan Sanaa kohtaan. Te varastatte, koska te ette usko. Te valehtelette, koska te ette usko. Te teette aviorikoksen, koska te ette usko. Jos te olisitte uskovainen, te ette tekisi mitään sellaista. On vain kaksi narua, jotka kontrolloivat teitä, ja ne ovat usko ja epäusko, toinen tai toinen.

49    No niin, Jumala, alussa oli Sana, ja Hänet tehtiin lihaksi, ja Hän asui keskuudessamme. Hän oli Sana ja Hän on Sana! Ja kun Jumala asuu teissä, se tarkoittaa, että Jumalan Sana asuu teissä, ja silloin voitte vahvistaa kaiken, minkä Hän sanoo ”aamenella”. Se tarkoittaa, että Jumala asuu teissä.

50    Nyt huomatkaa tämä, että Jumala avasi maan ja nielaisi nämä viattomat miehet, joilla oli nuo pannut ja pyhä tuli käsissään, ja erotti heidät Mooseksesta, koska Mooses erotti itsensä heistä. Ja Mooses varoitti seurakuntaa: ”Älkää olko tekemisissä tuonkaltaisen ryhmän kanssa. Tulkaa pois heidän keskeltään!” Te tunnette Kirjoitukset, lukekaa 16., 17. ja 18. luku, niin te voitte todeta sen itse. ”Erottakaa itsenne näistä syntisistä, epäuskoisista syntisistä. Tulkaa pois heidän keskeltään, sillä he ovat menossa hävitykseen, niin kuin myös kaikki mitä heillä on.” Maa aukesi, ja nämä miehet putosivat sinne pitäen tätä pyhää tulta käsissään. Miehen pettämät viattomat miehet.

51    Samoin on tänään! Monet viattomat miehet lankeavat näiden perinnäissääntöjen ansaan. He pitävät Pyhää Sanaa käsissään ja olettavat saarnaavansa Siitä. Näin juuri äsken, kuinka tuo ilme käväisi tuon saarnaajan kasvoilla, metodistisaarnaajan. Hän oli metodistisaarnaaja viime sunnuntai-iltaan asti. Oletan, että merkitsee sinulle hyvin paljon, veli, olla ulkona siitä.

52    Näettekö, heillä oli pannut ja niissä tuli, makea tuoksu Jumalan edessä. Kuitenkin he tuhoutuivat pannut käsissään, koska he yrittivät tehdä jotakin vilpittömyydessään, joka kuitenkin oli Jumalan Sanan vastaista. He yrittivät aikaansaada organisaation. He sanoivat: ”Sinä otat liian paljon itsellesi. Kuka sinä olet sanoaksesi, että sinulla on kaikki Jumalan Sana?”

53    He eivät voineet nähdä, että Mooses oli tuon hetken sanansaattaja. Näettekö, hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Maan päällä ei ollut ketään hänen kaltaistaan. Hänellä oli sanoma, eivätkä ihmiset voineet nähdä Sitä. Mooseksella oli tarkalleen NÄIN SANOO HERRA. Varmasti oli.

54    Me huomaamme saman asian tapahtuvan tänään. Hyvät miehet, suuret miehet, arvokkaat miehet yrittävät saarnata Jumalan Sanaa, (se on heidän käsissään) jonkin miehen tekemän perinnäissäännön kautta. Katkaisten pois täältä ja katkaisten pois tästä ja tehden sen täksi, ja: ”Vaihda jäsenyytesi ja tule ja liity meidän seurakuntaamme.” Ja he kuolevat hengellisesti Sana käsissään! Näettekö?

55    He eivät voineet uskoa Jumalan sanansaattajaa tai Hänen Sanomaansa tuolle päivälle. He eivät voineet ymmärtää, miksi suuri Jumala ei olisi työskennellyt koko ihmisjoukon kanssa sen sijaan, että Hän olisi asettanut sen vain yhden miehen ylle.

56    Kuinka monelle heistä minä olen puhunut tänään: ”Mitä me voisimme tehdä, veli Branham? Me tiedämme, että sinä olet oikeassa, mutta mitä me voimme tehdä? Organisaatio on paneva meidät ulkopuolelle, eikä meillä ole paikkaa mihin mennä.” Minä tunnen sääliä heitä kohtaan. On olemassa Paikka. Te sanotte: ”Silloin me kuolisimme nälkään.”

57    Daavid sanoi: ”Olin kerran nuori ja nyt olen vanha enkä ole koskaan nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä nähnyt hänen lastensa kerjäävän leipää.”

58    Tämä on sama perusta, jonka takia he hylkäsivät Jeesuksen. He olivat niin kiintyneitä omiin kirkkokuntiinsa. Heillä oli pyhät papit ja pyhät rakennukset ja pyhät seurakunnat ja pyhät temppelit, niin etteivät he voineet nähdä Jumalaa inhimillisessä temppelissään. ”Sinä, joka olet mies, teet itsestäsi Jumalan.” Näettekö, he olivat niin sidottuja siihen. Nämä miehet olivat niin varmoja siitä, että Daatan ja he olivat oikeassa. Nimrod luuli voivansa saada aikaan jotakin, joka nostaisi ihmiset Jumalan vihan yläpuolelle. Aadam oli varma siitä, että jos hän peittäisi oman alastomuutensa, niin Jumala ei voisi nähdä sitä. Te ette voi peittää sitä. Jumalan täytyy peittää se. Näettekö? Jumalan ohjelma peittää sen, ei teidän omat ohjelmanne. Niin se on aina ollut. He eivät voineet nähdä Jeesusta temppelissään, Jumalaa ilmi tulleena lihassa.

59    Minusta tuntuu niin pahalta tänä päivänä, kun näen, että Raamatun sanat ovat niin leikelty kappaleiksi näillä perinnäissäännöillä. Sydämeltään rehelliset ihmiset kuulevat tuon Sanan ja tietävät sen Totuudeksi, mutta he eivät uskalla tehdä mitään, koska heidän perinnäissääntönsä opettavat toisin. Menkää vain eteenpäin, veljet, ja peskää noita pannuja ja kattiloita. Mutta meitä varten, minä ja minun huoneeni, me otamme Kristuksen, Sanan. Näettekö?

60    Katsokaamme Johanneksen 3. luvussa Nikodeemusta, joka oli opettaja ja hallitusmies suuressa kirkkokunnassa, jota kutsuttiin Sanhedriniksi. He olivat kokoontuneet yhteen ja tehneet itselleen omat perinnäissääntönsä. He olivat fariseuksia ja saddukeuksia, ja heillä oli kirkkokuntansa ja eroavaisuutensa. Tämä mies oli opettaja ja hallitusmies tässä suuressa Sanhedrinissa. Hän oli ihmeellinen opetuksessaan. Hän ajatteli tuntevansa kirjoitukset. Hän tunsi ne heidän perinnäissääntöjensä perusteella. Eikö Jeesus sano­nutkin, että ”te olette omilla perinnäissäännöillänne tehneet Jumalan käskyt mitättömiksi.”

61    Näettekö, se tapahtui heidän perinnäissääntöjensä vuoksi! Miten se tapahtui? He antoivat omat tulkintansa Sanalle sen sijaan, että olisivat jättäneet sen sellaiseksi kuin se oli kirjoitettu. He sanovat, että se ei merkitse tätä. Panitteko merkille, että se oli sama ääni, jota perkele käytti Eevan suhteen aloittaakseen ensimmäisen organisaation. Näettekö. ”Varmasti se on oleva tällä tavalla. Jumala ei tekisi sellaista. Sinähän tiedät sen.” Näettekö, kyseessä on sama asia. On kysymys samasta asiasta tänään.

62    Nyt voimme panna merkille, että tämä hallitusmies tuli Jeesuksen tykö. Hän oli ensisijaisesti etsimässä Iankaikkista Elämää ja pelastusta. Hänen arvoisensa mies, Israelin opettaja, tuo opettaja tuli Miehen luo, josta ei missään sanota, että Hän olisi ollut päivääkään koulussa. Ikääntynyt mies, vanha pappi, viisas mies tuli tämän nuoren kaverin luo. He olivat ylimyksiä, rikas mies tuli kerjäläisen luo, jolla ei ollut paikkaa, minne olisi voinut päänsä kallistaa, kyselläkseen Häneltä pelastuksen ja Elämän tietä. Ensinnäkin, nuo, jotka kuuluivat tuohon Sanhedriniin, niin kuin Nikodeemus tunnusti, olivat nähneet Jeesuksessa jotakin sellaista, mitä yhdelläkään heidän organisaatioonsa kuuluvalla ei ollut. He olivat nähneet, että Hänessä oli jotakin, koska hän sanoi: ”Rabbi, me tunnemme Sinut.” ”Me”, kyllä, mutta he eivät halunneet tunnustaa sitä, koska heidät olisi potkaistu ulos. Ymmärrättekö? ”Me tiedämme, että Sinä olet Jumalalta tullut opettaja, sillä ei kukaan mies voi tehdä näitä asioita, joita Sinä teet, ellei Jumala ole Hänen kanssaan. Me tiedämme sen!” Oi niin, se on organisaatio!

63    Voimme nyt panna merkille, että Jeesus toi julki Jumalan. Hän sanoi: ”Ihminen ei voi tehdä tällaisia asioita, ellei Jumala ole Hänen kanssaan.” He tiesivät, että tuossa Miehessä oli jotakin erilaista. Hän oli tuon ajan Valo. Hän oli Jumalan Todistaja.

64    Koorakin  näki saman asian Mooseksessa. Tuona aikana heillä ei ollut toista Mooseksen kaltaista miestä. Hän oli Jumalan Jumaluuden todistaja tuona päivänä. Hän todisti Jumalan voimasta. Koora ja hänen ryhmänsä näki sen Mooseksessa. He ymmärsivät, ettei voinut olla kyseessä Mooses. Mooses ei voinut avata Punaista erta. Mooses ei voinut lähettää noita vitsauksia maahan. Se oli Jumala Mooseksessa. He eivät voineet nähdä, että se oli Jumala, joka edusti itseään todistajassaan tai tuon hetken valossa. Koora halusi aikaansaada miesryhmän, tuoda sisään kaikenlaista.

65    Tähän organisaatio kykenee, tuomaan sisään kaikenlaista sitä-sun-tätä, ja sitten he kutsuvat sitä ”kristillisyydeksi”. He lähettävät pojan kouluun, jossa tiedetään Jumalasta vähemmän kuin mitä hottentotti tietää egyptiläisestä yöstä. He lähettävät hänet sinne ja antavat hänelle koulutuksen ja opettavat hänelle psykologiaa. Hän saa Ph.D.:n, tohtorin arvon, tai tekevät hänestä filosofian kandidaatin tai jotakin muuta sellaista. Ja sitten hänet lähetetään saarnaamaan Evankeliumia, miehen, joka ei ole edes pelastunut, joka kieltää neitseellisen syntymän ja kuolleiden ylösnousemisen, kieltää Jumalallisen parantumisen, Jumalan Voiman. Kieltää ne periaatteet, joiden puolesta Jeesus kuoli, kieltää sen, että Mark. 16 luku olisi innoitettu. Kieltää sen, että ”nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, kun Jeesus, Sana, itse sanoi niin. Kieltää Apostolien tekojen 2:58. Kieltävät sen, että mikään muukaan osa Kirjoituksista olisi innoitettu. He yrittävät ottaa ihmisten perinnäissäännöt, jotka eivät tiedä yhtään mitään, ja sitten he jauhavat niitä. Ja kun te sanotte heille Totuuden ja näytätte heille sen Totuudeksi, he häpeävät ottaa sitä vastaan heidän organisaationsa takia.

66    Koora teki samoin, he olivat nähneet Jumalan Mooseksessa. Hän näki, että kyseessä oli Jumala, joka työskenteli hänen kauttaan. Ja Nikodeemus näki Jumalan Kristuksessa: ”Kukaan ei voi tehdä tällaisia asioita, ellei Jumala ole Hänen kanssaan.” Nikodeemus oli jo organisaatiossa yrittäen tulla ulos siitä. Koora oli ulkopuolella, mutta hän yritti tehdä sellaisen päästäkseen siihen. Tämä oli siinä erona. Nikodeemus yritti löytää pelastuksen päästäkseen ulos siitä. Hän oli ollut siinä pienestä pojasta alkaen ja hän oli väsynyt siihen. Hän halusi pelastua. Kun taas Koora yritti aikaansaada itselleen paikan, jossa hän voisi olla iso pamppu.

67    Näin ihmiset tekevät tänäänkin. Tämä on vikana kristillisyydessä, meillä on niin paljon valheellista jäljittelyä. Ja meidän helluntailaisemme, suokaa anteeksi tämä ilmaisu, ovat tulvillaan sitä, lihallista jäljittelyä! Antakaa vain Jumalan nostaa ylös mies ja antaa hänelle jotakin, niin kohta jokainen maassa yrittää matkia tuota henkilöä. Ettekö te käsitä, että te tapatte oman joukkueenne. Kun te pelaatte jalkapalloa niin kuin Paavali sanoisi sen: ”Juoskaamme tätä kilpajuoksua kärsivällisesti.” Älkää yrittäkö ottaa palloa pois mieheltä, jolla se on, vaan suojatkaa häntä. Mutta sen sijaan, koska hän ei kuulu teidän organisaatioonne, te yritätte ottaa sen pois häneltä. Jotkut miehet ovat niin kömpelöitä, että he kompastuvat matossa oleviin kukkiin, ja niinpä he yrittävät ottaa sen pois sinulta. Näin on. No niin, hengellisesti puhuen minä tarkoitan, että hän kompastuu johonkin pikkuasiaan kuten Ap.t. 2:38. Se kaataa hänet varmasti. Kyllä vaan. Hän kompastuu Mark. 16. lukuun. Kuinka hän voisi päästä eteenpäin? Näettekö? Kaikkein helpoimpia Kristuksen oppeja. Ja tuohon samaan asiaan, josta he väittelivät Nikean kirkolliskokouksessa, he yhä edelleenkin kompastuvat näiden kaikkien vuosien jälkeen.

68    Koora yritti tehdä organisaation päästäkseen siihen. Nikodeemus taas oli ollut siinä ja yritti päästä ulos siitä. Nikodeemus hyväksyttiin, ja hän tuli ulos. Kun taas Koora tuhoutui siinä, omassa yrityksessään. Hän tuhoutui omaan yritykseensä.

69    Se organisaatio, johon Nikodeemus kuului, tiesi, että Kristus oli Jumalan lähettämä, sillä hän sanoi niin. Nikodeemus täällä 3. luvussa tunnustaa sen: ”Opettaja, me tiedämme, että Sinä olet Jumalan lähettämä opettaja, sillä ei kukaan mies voi tehdä näitä ihmeitä, joita Sinä teet, ellei Jumala ole Hänen kanssaan.” Ja tuo sama ryhmä, heidän organisaationsa vuoksi, kutsui häntä ”Beelsebuliksi”, koska Hänellä oli voima ajaa ulos perkeleitä, ja he sanoivat: ”Hän pettää meidän jäseniämme Hänen Opillaan.” Samoin on tänään. Pettääkö?

70    Jeesus sanoi: ”Minä teen ainoastaan sitä, mikä miellyttää Isää. Minä ainoastaan pidän Jumalan Sanat”, koska Hän oli Sana. Hän ei voinut tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Sana sanoi.

71    Mutta heidän organisaationsa ja heidän tapansa sitoivat heidät. Sydämissään he tiesivät, mutta heidän organisaationsa eivät antaneet heidän pitää sitä. Sitten paetakseen sitä ja estääkseen ihmisiä lähtemästä organisaatiosta (”kaikki menevät Hänen peräänsä”), estääkseen ihmisiä lähtemästä organisaatiosta ja seuraamasta Jumalan Totuutta (ja Hän oli Totuus, ”Minä olen Totuus, Valo”). Estääkseen heitä seuraamasta Sitä he sanoivat, että Hän pettää ihmisiä. Ajatelkaa sitä. Miehet sydämissään tiesivät. että Hän oli Jumala, että Jumala oli Hänessä (”ei mies voisi sanoa näitä asioita tai tehdä näitä asioita, ellei Jumala ole Hänen kanssaan”). He tiesivät sen ja sanoivat ja tunnustivat sen ja sitten he kääntyivät siitä pois ja kutsuivat Häntä ”Beelsebuliksi ja ihmisten pettäjäksi”, ja pettivät heidän jäseniään, ”Hänen Opillaan.” Voi sentään!

72    Nikodeemus tiesi, että Hän oli Profeetta. No niin, organisaatiossa oli yksi, joka rakasti ja pelkäsi Jumalaa tarpeeksi. Ja Vanhasta Testamentista hän näki, että tämä mies täytti kaikki vaatimukset, ja että Hänet oli vahvistettu ja todistettu, että Hän on Jumalan lähettämä Profeetta. Tuon miehen täytyi kunnioittaa Häntä. Vaikka hän tulikin yöllä, hän kuitenkin tuli sinne. Hän oli paljon parempi kuin monet meidän opettajistamme tänään ovat. He eivät tule ollenkaan. Nikodeemus kuitenkin tuli, joten älkää tuomitko häntä, jos te itse ette ole vielä tulleet. Nikodeemus tiesi Hänen olevan Profeetta, niinpä hän pelkäsi Jumalaa. Hän ei voinut kääntää selkäänsä tuolle Miehelle, tuon päivän Valolle. Hän ei välittänyt siitä, kuinka paljon hänen organisaationsa puhui sitä vastaan, hän näki Jumalan vahvistavan tuon Miehen ja hän tiesi, että Hän oli Profeetta. Ja jos Hän kerran oli Profeetta. Hän tiesi mistä Hän puhui, sillä Herran Sana tulee profeetalle. Ymmärrättekö? Niinpä hän meni Jeesuksen luo, koska hän halusi tietää, miten voidaan pelastua. Ja tämä Mies oli Profeetta, koska Jumalan Sana oli Hänen kanssaan, ja Hän tietäisi pelastuksen tien.

73    Se, mitä Nikodeemuksen täytyi oppia, on sama asia, minkä monien kirkkokunnallisten ihmisten tänäänkin on opittava. Mitä Nikodeemuksen olisi pitänyt tietää, on se, minkä tämän päivän ihmisten kirkkokunnissa pitäisi tietää. Hän oli enemmän kuin Profeetta. Hän tuli Hänen luokseen, että Hän kertoisi hänelle, mitä tietä mennään Elämään, ja Jeesus itse oli Elämä. Jolla Poika on, hänellä on Elämä. Niinpä hän ei voinut tulla oppiakseen opettamaan, hänen täytyi tulla vastaanottamaan Henkilö. Niin on tänäkin iltana! Huippukivi on jälleen hyljätty. Mikä on Kulmakivi? Se on tietenkin Sana, Kristus. Hän on Sana.

74    Hän oli oppinut jotakin. Hän ajatteli: ”Hyvä on, tämä Mies on Profeetta. Hänen täytyy olla Profeetta.”

75    Oletteko panneet merkille, että Jeesus ei koskaan vastannut hänen kysymykseensä. Hän vain nuhteli häntä hänen sokeudestaan. Ymmärrättekö? Enemmän kuin Profeetta, Hän oli Sana ja loistava Sanan Valo. Hän oli Jumala, joka loisti välikappaleen kautta ja vahvisti sen, että siinä oli Jumala Miehessä. Hän oli Sana. Johanneksen ensimmäisessä luvussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme.” Tässä oli Jumalan Sana, joka loisti tämän pienikokoisen Miehen kautta, ja se sokaisi organisaatiot. Mutta Hän tuli etsimään yksilöitä. Enemmän kuin Profeetta. Hän oli Sana! Hän on Elämä. Hänen ei tarvinnut opettaa sinulle jotakin tulevaa Elämää, Hän itse oli tuo Elämä! Hän oli Elämä. Hän oli Valo. Hän oli Elämä. Hän oli Iankaikkinen Elämä. Se oli Hänessä, Hän yksin on Iankaikkisen Elämän Antaja. Jolla Poika on, hänellä on Elämä. Teillä ei voi olla ainoastaan Sana opettamassa Hänestä, teillä on oltava Hän itse.

76    Te sanotte: ”Oi, ihmiset, istukaa ja opetelkaa Raamattu ja kaikki kreikkalaiset sanat ja mitä kaikki määritelmät tarkoittavat ja välimerkit ja niin edelleen.” Ja eivätkä tiedä tyhjää enempää Jumalasta! Näettekö? Ei! Hän, jolla on; hän, jolla on jokin muoto; hän, jolla on suunnitelma? Se on hän, jolla on Poika, jolla on Hänet, Persoona. Hän on se, jolla on Elämä.

77    Nikodeemus tiesi, että Hänellä oli tieto Elämästä, mutta hän ei tiennyt sitä, että Hän oli Iankaikkinen Elämä. Tuo Mies, jolle hän puhui, oli Sanansaattaja, tuon hetken Valo, maailman Valo. ”Valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Hänet oli lähetetty Hänen omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä vastaan.” Miksi? Miksi? Koska he olivat niin organisoituneita. Heillä oli heidän kattiloidensa ja pannujensa pesut ja perinnäissääntönsä, eivätkä he voineet nähdä Sanaa tehtynä lihaksi.

78    Se on toistunut. Se on toistunut uudestaan. Historia toistaa itseään määräajoin. Kyllä, hän tiesi, että Hän tietää Elämästä, mutta Nikodeemus ei tiennyt, että Hän oli Elämä. Näin on tänäänkin. Niin monet ihmiset yrittävät tehdä Jeesuksesta… Oi, he sanovat Hänen olleen suuren Opettajan. He jopa yrittävät sanoa, että Hän oli Profeetta. Mutta kun te yritätte sanoa heille, että Hän oli Jumala, silloin se on liikaa. Näettekö? Mutta Hän oli Jumala, ja Hän on Jumala, ja Hän on aina oleva Jumala. Siinä kaikki. Näin on oikein.

79    Huomatkaapa, että Hän ei koskaan sanonut Nikodeemukselle, kun tämä tuli Hänen luokseen: ”No niin, Nikodeemus, Minä kunnioitan suuresti sinua, koska sinä olet opettaja Israelissa. Minäpä sanon sinulle nyt, että kun sinä etsit Iankaikkista Elämää, niin ehkäpä sinun tulisi hankkia vähän korkeampi sivistys. Sinä et lausu sanojasi aivan oikein”, (hullutusta!), ”tai ehkäpä sinun tulisi pyrkiä korkeampaan virkaan kirkkokunnassasi saadaksesi Iankaikkinen Elämä.”

80    Tämän niin monet ihmiset yrittävät tehdä tänään, uh-huh, korkeamman aseman. He haluavat päästä pastorista joksikin valtion ylimmäksi vanhimmaksi tai piispaksi tai joksikin sellaiseksi. Sillä ei ole tyhjää enempää tekemistä Jumalan kanssa.

81    Nähkää mitä Jeesus teki sellaisen henkilön edessä. Hän nuhteli häntä siitä, että hän ei tuntenut sitä hetkeä, jossa hän eli. ”Sanotko sinä minulle, että sinä olet Israelin opettaja etkä ymmärrä näitä asioita, kun”, Hän sanoi, ”ihmisen täytyy syntyä uudestaan?”

82    ”Kuinka voisin minä, vanha mies, mennä jälleen äitini kohtuun?” hän sanoi.

83    Ja Jeesus sanoi: ”Ja sinä olet piispa, kardinaali, valtion vanhin helluntaiseurakunnassa, jokin suuri kaveri organisaatiossa, etkä sinä tunne Kirjoituksia?”

”Oi, meillä on Mooses.”

84    ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut, koska hän oli se, joka puhui Minusta.” Näettekö? Se ei ollut heidän perinnäissääntöjensä eikä järjestöjensä mukaista. Se oli erilaista. Mutta Mooses oli puhunut Hänestä, ja Hän oli Tuo, josta Mooses oli puhunut, ja kuitenkaan he eivät tienneet sitä. Miksi? He olivat sitoneet itsensä niin perinnäissäännöllään, etteivät he tienneet sitä.

85    Ja veljeni, jotka luette tätä, tai kuuntelette tätä ääninauhaa, älkää nyt lopettako kesken. Vain hetki vielä, katsokaamme tätä asiaa suoraan kasvoihin. Minä rakastan teitä, te olette paimenia. Minä en yritä olla jonkinlainen tiedän-sen-kaiken. Jos annan sellaisen kuvan, niin siinä tapauksessa pysäyttäkää nauha ja rukoilkaa puolestani. Minä vain yritän tuoda teille jotakin, mikä on Totuus. Älkää antako sen mennä ohitsenne.

86    Minä kunnioitan ihmisten säädöksiä, ja niin edelleen, mutta kun te teette näitä organisaatioita… Katsokaahan fariseuksia, he eivät halunneet olla missään tekemisissä saddukeusten kanssa, koska saddukeukset eivät uskoneet enkeliin eikä henkeen eikä ylösnousemukseen kuolleista, kun taas fariseukset uskoivat niihin, ja he olivat sodassa toistensa kanssa. Nyt ykseys uskoo yhteen asiaan ja kolminaisuus toiseen ja metodistit ja presbyteerit joihinkin muihin asioihin, ja niin te vedätte näitä pieniä rajoja. Ja mitä teillä on? Veljeyden jakautumisen. Me löydämme jotakin siitä Raamatusta hetken kuluttua, mitä se on, ja mitä Jumala sanoo siitä.

87    Ei, Hän ei koskaan käskenyt häntä parantelemaan asemaansa. Hän vain nuhteli häntä siitä, ettei hän tuntenut todellista asiaa. ”Sinunhan pitäisi olla Israelin opettaja, etkä tiedä näitä asioita. Kun olen kertonut sinulle maallisista asioista, etkä sinä voi ymmärtää sitä.” Ajatelkaa! ”Opettaja, korkeassa asemassa ortodoksisessa kirkossa, piispa, kardinaali, ettekä te voi edes ymmärtää näitä vauvoille kuuluvia luonnollisia asioita, joita minä kerron teille. Kuinka te voisitte ymmärtää hengellisiä asioita Taivaasta?”

88    Mutta tietämätön vanha kalastaja, joka ei osannut edes kirjoittaa omaa nimeään, ymmärsi Sen, ja hänet, Pietari, tehtiin seurakunnan pääksi Jerusalemissa. Ymmärrättekö? Oi! ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” Näettekö? He ovat näkevät Sen. He uskovat sen, He toimivat Sen mukaisesti ja tietävät, ettei mikään kykene estämään heitä.

89    Aivan kuten on tuon maanviljelijän kohdalla. Ei ole miellyttävää vitsailla, mutta havainnollistaakseni asiaa. He sanoivat erään maanviljelijän panneen ankan munan hautovan kanan alle, jolla itsellään ei ollut tarpeeksi munia. Kun tuo pieni ankka kuoriutui, hän näytti kaikkein hassunkurisimmalta olennolta, mitä nuo kananpojat olivat koskaan nähneet. Hänellä oli pitkät naurettavan näköiset kasvot, eikä se edes kotkottanut heidän tavallaan. Ja nuo kananpojat kaikki söivät ja nokkivat siellä kanatarhassa. Ja se ei ollut tarkalleen hänen ruokavalionsa mukaista. Niinpä eräänä päivänä tuo vanha kana johdatti hänet kanatarhan takapuolelle pyydystämään heinäsirkkoja, ja siellä mäen toisella puolella oli järvi. Ja sattui tuulemaan järveltä päin, ja hän haistoi veden. Se sopi hänen luonnolleen. Vanha kana sanoi: ”Kot, kot, kot, kot, tule takaisin!”

90    Hän sanoi: ”Kuak, kuak, kuak”, ja jatkoi suoraan veteen. Miksi? Hän oli ankka alusta pitäen. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon kana kotkotti, hän oli yhä ankka.

91    Ja näin on sen miehen kohdalla, joka on ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään. Kun hän näkee Jumalan Valon, niin maailmassa ei ole tarpeeksi organisaatioita, jotka voisivat kotkottaa hänet takaisin siihen. Ei. Miksi? Se on hänen luonteensa. Hän on ehkä ollut pitkän aikaa heidän ruokavaliollaan ja syönyt heidän roskiaan ja seurapiirejään, mutta kun hän on löytänyt jotakin erilaista, niin hän tuntee sen. ”Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni”, sanoi Jeesus, ”ja vierasta he eivät seuraa.” He saattavat olla seuraamassa jotakin outoa, mutta syvällä heidän sisällään on jotakin erilaista. Antakaapa heidän kerrankin kuulla Totuus, ja sitten te näette. ”Kaikki, jotka Isä, on antanut Minulle, on tuleva.”

92    Kyllä, Hän moitti häntä tietämättömyydestä. ”Sinä olet Israelin opettaja, etkä tiedä näitä asioita? Sinun täytyy uudestisyntyä!” No niin, luonnolliset miehet, minä haluan teidän panevan jotakin merkille tämän: ”Teidän täytyy uudestisyntyä.”

93    Luonnollinen elämä. Jos meillä on luonnollinen elämä, niin että voimme toimia tässä luonnollisessa elämässä, luonnollisissa asioissa, niin meidän on täytynyt syntyä luonnollisesti. He eivät vain nykäise sinua irti jostakin puusta jossakin, näettehän. He ovat yrittäneet sitä, mutta se ei onnistunut. Syntymän on oltava todellinen, luonnollinen syntymä, jotta se saa sinut toimimaan, niin että sinulla voi olla viisi aistia. Voit kävellä, puhua, nähdä, maistaa, tuntea, haistaa ja kuulla, liikehtiä ja niin edelleen, sillä sinä olet ihmisolento ja sinulla voi olla kaikki nämä luonnolliseen elämään kuuluvat asiat.

94    Ja senkaltaisen syntymän kautta meistä joskus tulee hyvin viisaita maailmallisessa viisaudessa tai maailman asioissa. Meistä tulee presidenttejä ja suuria oppineita ja mestarimekaanikkoja ja tiedemiehiä ja niin edelleen. Ja te tiedätte, että aivan alusta alkaen, Kainin lapsia olivat ne, joilla oli senkaltainen viisaus. He eivät olleet Seetin lapsia, he olivat nöyriä lammaspaimenia. Mutta Seetin lapset olivat jumalisia ihmisiä. Mutta Kainin lapset olivat terävä-älyisiä, ylhäisiä, tiedemiehiä ja tohtoreita ja suuria miehiä. Näin on. Te tiedätte, että Raamattu sanoo ja opettaa niin. He olivat hyvin uskonnollisia, mutta he tuhoutuivat lopuksi. Meistä tulee viisaita menemällä kouluun ja opiskelemalla. Me tulemme hyvin viisaiksi ja älykkäiksi, jotta voimme tehdä ja sanoa asioita, ja joskus voimme voittaa puheessa miehen, joka on täytetty Hengellä. Eikö Jeesus sanonutkin: ”Tämän maailman lapset ovat viisaampia kuin Valtakunnan lapset”? Varmasti, koska he järkensä avulla voivat puhua älykkäämmin ja ottaa Kirjoitukset ja väännellä sitä saadakseen Sen sanomaan jotakin mitä Se ei sano.

95    ”Oi, Se ei ihan tarkkaan ottaen tarkoita sitä.” Kun kuulet jonkun miehen sanovan niin, lähde pois hänen luotaan. Jumala valvoo Sanansa. Te tiedätte, että Raamattu sanoo niin. Se on kirjoitettu juuri niin kuin sen tulee olla. Ymmärrättekö? No niin, se on kirjoitettu sillä tavalla, jotta se pettäisi tai saisi viisaan kompastumaan siihen. Siksi, että Se on niin yksinkertaista, he kompastuvat Siihen. Näettekö!?

96   Kaikki tämä viisaus ja nämä muut asiat, joita he kartuttavat itselleen, kuitenkin se on syntyjään alhaalta, tästä maasta. Se on maasta, ja se on Jumalan Hengen vastaista. Ensimmäinen syntymä saa meidät toimimaan täällä. Se tekee meistä kuolevaisia, koska tuo synti, joka tapahtui puutarhassa, sai aikaan sen, että mies tulee maailmaan naisen kautta. Ja mies, joka on syntynyt naisesta, elää vain muutamia päiviä, mutta mies, joka on syntynyt Kristuksesta, on Iankaikkinen. Job sanoi: ”Mies, joka on syntynyt naisesta, elää vain muutamia päiviä ja on täynnä levottomuutta.” Huomatkaa, mutta miehen, joka syntyy Kristuksesta, täytyy syntyä ylhäältä. No niin, mutta miehestä, joka on syntynyt maasta, tulee viisas ja hän kykenee melkein pettämään viisaudellaan.

97    Katsokaa kuinka ovela perkele oli, hän on pettänyt jokaisen papin, joka on tullut maanpäälle. Hän varmasti teki niin. Hän on pettänyt ja hän yhä tekee niin. Kyllä, varmasti teki. Hän oli älykäs. Mutta hän kohtasi voittajansa eräänä päivänä. Ja ainoa asia, mitä meidän tulee tehdä, on vain nojata Häneen. Hän on jo voittanut hänet. Näettehän?

98    Mutta se on peräisin alhaalta, tämä viisaus, jota mies kerää itselleen, jotta tulisi todistetuksi ja näytetyksi kaikki nämä asiat, kun miehen tulisi tehdä tämä ja tehdä tuo, (se on lihallismielistä), ovat Jumalan vastaista ja vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Kirjoitukset sanovat niin. Kyllä. Ei ole väliä sillä, kuinka älykkäästi he mutkistelevat sen kanssa. Haluan jonkun osoittavan minulle, missä Jumalalla koskaan oli organisaatio, tai missä Hän koskaan määräsi, että yksikin olisi olemassa, mutta Hän tuomitsee sen täällä Raamatussa. Ei ole väliä sillä, kuinka älykkäitä he yrittävät olla, se on vastoin Kirjoituksia! Kuinka viisaus voikaan voittaa sinut väittelyssä ja saada sinut tuntemaan itsesi näin pieneksi kertomalla sinulle siitä, mutta se on vastoin Kirjoituksia.

99    Joku sanoi minulle: ”Minulla on yksi asia sinua vastaan. Sinä kuulut ’Jeesus yksin’ liikkeeseen, veli Branham.

Sanoin: ”En kuulu. En kuulu yhteenkään organisaatioon.”

100    Vanhin eräästä määrätystä valtiosta sanoi minulle eräänä päivänä: ”Joku on sanonut minulle, että sinä kuulut ’Jeesus yksin’ liikkeeseen, veli Branham.”

Sanoin: ”Asia on aivan päinvastoin. Se on väärin.”

101    Hän sanoi: ”Minulle on kerrottu, että sinä uskot vapaaseen rakkauteen, siihen että miesten tulisi jättää vaimonsa ja metsästää.” No niin, näettekö, ne ovat vain perkeleen valheita. Te tiedätte sen.

102    Minä sanoin: ”Minä olen ehdottomasti sellaisia Kirjoitusten vastaisia asioita vastaan! Minä uskon pyhyyteen ja puhtauteen. Minä uskon, että mies on sidottu hänen vaimoonsa niin kauan kuin he elävät.” Sinun ei pitäisi ottaa häntä ilman että rukoilet ensin.

103    Ja ”Jeesus yksin”, tuo ”Jeesus yksin” -ryhmä, minulla ei ole mitään heitä vastaan. Minulle he ovat aivan yhtä hyviä kuin mikä muu ryhmä tahansa. Mutta he kastavat väärin, kun he kastavat uudestisyntymiseksi. Minä uskon, että Pyhä Henki uudesti synnyttää meidät eikä vesi. Minä käytän Jeesuksen Kristuksen Nimeä kasteessa, ja Raamatussa ei ole yhtään Kirjoitusten kohtaa, joka osoittaisi sen olevan Kirjoitusten vastaista. Ketään Raamatussa ei koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen. Haluan, että joku tulisi ja näyttäisi minulle yhden paikan, jossa joku henkilö olisi kastettu sillä tavalla. Sitten, jos se ei ole Kirjoitusten mukaista, lopettakaa sen tekeminen.

Te sanotte: ”Ei siinä ole mitään eroa.”

104    Sillä oli eroa Paavalin mielestä. Hän käski heidät tulla kastettavaksi uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja sen jälkeen he vastaanottivat Pyhän Hengen. Ja Paavali sanoi: ”Jos enkeli Taivaasta”, (Gal.l:8), ”tulisi ja opettaisi jotakin muuta Evankeliumia”, kuin mitä hän oli opettanut, ”hän olkoon kirottu.”

105    Näettekö, se on perinnäissääntö. Keskustelin jokin aika sitten erään suuren miehen kanssa. Hän sanoi: ”Veli Branham, minä en voi. Minä tiedän, että Se on oikein, mutta mitä minä voisin tehdä Sen kanssa?”

Minä sanoin: ”Tottele Sitä!

Hän sanoi. ”Mutta minua arvostetaan ihmisten keskuudessa.”

106    Minä sanoin: ”Mutta minä haluan sitä Jumalan kanssa, joten tottele Hänen Sanaansa. Sinun on tehtävä valintasi, palveletko Jumalaa tai ihmistä?”

107    Mutta he tekevät omat organisaationsa, asettavat niihin omat sääntönsä ja seuraavat niitä. Ensimmäinen kerta se tapahtui roomalaiskatolisessa kirkossa. Se on oikein. Haluan jonkun osoittavan, ettei asia ole niin. Tiedättekö, että minä myös olen lukenut historiaa. Joten muistakaa, että se on katolinen kaste, ja jokainen, joka on kastettu sillä tavalla, on kastettu katolilaisuuteen. Tulen todistamaan sen ennen kuin tämä ilta on ohitse, jos Herra tahtoo. Näin on. Tämä on se syy siihen, miksi teidän täytyy tulla takaisin.

108    Ei ”Jeesus yksin”. No niin, on paljon hienoja miehiä ”Jeesus yksin” seurakunnassa. Paljon hienoja miehiä helluntaikirkossa, Jumalan Kirkossa, metodisteissa, baptisteissa presbyteereissä ja katolilaisissa. Mutta yksikään niistä ei ole Seurakunta, ei yksikään niistä. Niissä kyllä on yksilöitä, jotka kuuluvat Seurakuntaan. Mutta tuo heidän kirkkokuntansa ei tee heistä Seurakuntaa, vaikka miehet yrittävätkin saada sen näyttämään siltä. Se on väärin. Vain hetkinen kun menemme eteenpäin, niin annamme teille Kirjoitusten paikkoja siitä.

109    Kyllä, toimiaksenne maan päällä teidän on synnyttävä luonnollisessa elämässä voidaksenne olla toimintakykyinen, ja sellainen syntymä tekee meistä viisaita, kuten olen sanonut. Näettekö? Meistä tulee älykkäitä ja järkeviä, meidän järkemme saa sen aikaan. Mutta muistakaa, että tuo syntymä, aivan sen alku, on väärä. Se on maallinen ja on vastakohta Jumalan Sanalle. Se on hullutusta Jumalalle ja Hänen suunnitelmalleen. Se on tietämätön Jumalan suunnitelmasta. Jos ei niin olisi, Nikodeemus olisi tiennyt enemmän kuin Jeesus tiesi Siitä. Ymmärrättehän? ”Etkö sinä ole Israelin opettaja?” Näettekö? Katsokaa minne ovat menossa teidän kirkkokuntanne, joissa teidän suuret ja älykkäät miehenne tulevat yhteen ja tekevät omat suunnitelmansa?

110    Antakaa minun sanoa teille tämä. Joka kerta kun Jumala lähettää Valon maan päälle jostakin osasta Kirjoituksia, he ottavat sen, ja niin pian kuin tuo mies on poissa, he tekevät siitä organisaation. Ja niin pian kuin he organisoivat sen, minä haluan kysyä keneltä hyvänsä historioitsijalta, (jotka ovat täällä läsnä nyt tai kuuntelevat nauhaa), että hän tulisi ja näyttäisi minulle, ettei se ole oikein. Että joka kerta kun he koskaan ovat organisoineet seurakunnan, se kuoli juuri sillä hetkellä, eikä ole koskaan enää noussut uudelleen. Se on vastakohta Jumalalle. Se on vastakohta Kirjoituksille. Siksi minä olen sitä vastaan. Olen vastaan kaikkea, mitä vastaan Jumalakin on. Jos Jumala on minussa, silloin minä olen sitä vastaan, mitä vastaan Jumala on. Hänen viholliseensa on minun viholliseni. Hänen Seurakuntansa on minun Seurakuntani. Hänen Elämänsä on minun Elämäni. Hän antoi Hänen Elämänsä. Hän tuli minuksi, että minä, Hänen armonsa kautta, voisin tulla Hänen kaltaisekseen. Näettekö? He vaihdoimme paikkoja. Hän tuli minun, syntisen, kaltaiseksi. Hän kuoli minun puolestani ja otti minun paikkani, jotta minä voisin olla Jumalan poika samalla tavalla kuin Hän oli.

111    Nyt voitte nähdä, missä teidän kirkkokuntanne jo ovat, (vaikka emme vielä ole päässeet alkuunkaan). Ne ovat viisaita maailmallisessa viisaudessaan, mutta kuolleita Jumalan suunnitelmalle! Pysähtykäämme nyt hetkeksi tähän ja katsokaamme taaksepäin.

112    Aadam teki vastoin Jumalan suunnitelmaa, koska hän oli tottelematon Sanalle. Hän yritti valmistaa itselleen peitteen, uskonnon. Se epäonnistui, ja se, mitä mies yrittää tehdä, on aina epäonnistunut. Nimrod oli väärässä. Koora tuhoutui. Mitä he yrittivät tehdä? Tehdä organisaation.

113    Ja sen jälkeen, kun he lopulta olivat organisoineet itsensä, Jeesus totesi, että he olivat kuolleita! Hän sanoi: ”Teillä on silmät ettekä voi nähdä. Teillä on korvat ettekä voi kuulla.” Näettekö? Hän sanoi: ”Te olette sokeita ja te johdatte sokeita. Jos sokea johtaa sokeaa, eivätkö he molemmat putoa kuoppaan?” Hän sanoi: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä edes ymmärrä, mitä tarkoittaa uudestisyntyminen? Jos te ette olisi pitäytyneet noihin perinnäissääntöihinne vaan Samaan, niin te olisitte tienneet, että Minä olin tuleva antaakseni ihmiselle uuden syntymän. Te olisitte tunteneet Minun päiväni. Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut. Mooses puhui Minusta, että Minä tulisin tulemaan, ja tässä Minä olen! Ja jos Minä en tee niitä tekoja, joita Mooses ja profeetat sanoivat Minun tulevan tekemään, niin älkää uskoko Minua. Jos Minä en tee Jumalan tekoja, silloin älkää uskoko Minua. Ja jos te ette voi uskoa Minua, koska olen Mies, ja teen Jumalan tekoja, uskokaa tekoja, sillä ne todistavat niistä asioista, joita Minä teen.” Näettehän?

114    Mutta nyt, jos Hän olisi elänyt maan päällä tänään, helluntailaisille täytyisi olla yksi, ykseydenkannattajilla täytyisi olla yksi, ja jokaisella heistä täytyisi olla oma Jeesuksensa. Varmasti, sillä heidän mielestään vain heidän kirkkokuntansa on oikeassa. Ymmärrättekö? Jos se ei mene heidän tavallaan, niin he eivät ole mukana. Se erottaa veljeyden.

115    Muistan erään pienen pojan, jota kutsuttiin Pikku Daavidiksi. Hän on nyt mies ja naimisissa, ja uskoisin, että hänellä on myös perhe. Muistan, kuinka hän aloitti alussa. Menin käymään St. Louis’sa. Olen kuullut pienten poikien saarnaavan, kuinka he nousevat sinne lavalle ja sanovat: ”Jeesus, pieni poika, tallissa syntynyt. Mamma, kuinka se sitten jatkui?” Mutta ei tämä pikku poika. Hän heitti pois takkinsa, otti aiheen ja saarnasi siitä. Mutta mitä hän oli? Hän sattui olemaan ”Jeesus yksin” liikkeestä, sillä hänen isänsä, herra Walker, kuului ”Jeesus yksin” liikkeeseen. Ja sitä helluntailaiset eivät voineet kestää. Heidän täytyi hankkia itselleen ”Pikku Daavid”. Ja sitten loppujenkin heistä täytyi saada itselleen ”Pikku Daavid”. Kerran kun tämä pikku poika piti kokousta Floridassa, hän kutsui minut sinne auttamaan häntä. Veli Moore ja minä luimme sanomalehtien kaksi etu­sivua, jotka olivat täynnä ”Pikku Daavideita”. Jokaisella seurakunnalla oli ”Pikku Daavid”. Oi hyvänen aika! Jospa vain joukko vanhimpia olisi tunnistanut tuon Jumalan lahjan tässä pikku kaverissa, hän olisi vetänyt tuhansia sieluja Jumalan Valtakuntaan. Näettekö, se tapahtuu vain, jos unohdetaan ihmisten perinnäissäännöt ja muut senkaltaiset asiat. Jumala oli antanut hänelle lahjan, että se olisi käytössä.

116    Kun jumalallinen parantuminen alussa tuli, jokainen tunsi sen käsissään ja he saattoivat haistaa tauteja. Voi sentään! Miksi? Heidän täytyi tehdä niin, sillä heidän organisaationsa oli jäänyt taka-alalle kilpailussa. Näettekö, te olette panneet organisaationne Jumalan suunnitelman edelle, te ajattelette niin olevan. Mutta Jumalalla on Hänen Seurakuntansa, tuo mystinen Ruumis, joka kulkee eteenpäin kaikesta huolimatta. Ja te ette liity Siihen, te synnytte Siihen.

117    Viisaita maailmallisessa viisaudessa, mutta kuolleita Jumalan suunnitelmissa. Sanokaahan minulle sitten. Te voitte kertoa ja todistaa heille ja todistaa sen Jumalan Sanalla ja lupauksen avulla, että he ovat väärässä, ja kuitenkaan he eivät halua nähdä sitä. Voin ottaa Jumalan Sanan ja osoittaa teille, että kirkkokunnat ovat väärin. Voin näyttää, että ne uskontunnustukset, joita teillä on tänään, ovat vääriä, näettekö, nämä seurakuntien uskontunnustukset. Kun se on näytetty vääräksi, he sanovat: ”Niin, mutta meitä on opetettu uskomaan näin.” Näettehän, minun mielipiteeni on, että se ruokaa, jos te tiedätte mistä minä puhun, on tykin ruokaa. Kyllä, näin on. He eivät voi nähdä. Jeesus sanoi: ”Te ette voi nähdä, niin että tulisitte Minun tyköni ja saisitte Elämän.”

118    Siellä oli Nikodeemus, kunniallinen mies, suuri mies, oman seurakuntansa piispa, maineikas mies, jokaisen rakastama, ja hän tuli Jeesuksen luo eikä tiennyt elämästä yhtään mitään. Hän oli täysin tietämätön siitä, sillä Jeesus nuhteli häntä siitä, mutta hän oli kuitenkin tarpeeksi vilpitön, jotta hän tuli. Muut heistä eivät edes tulleet. He pysyttelivät siitä kaukana noiden ylipappi se-ja-se ja piispa se-ja-sen kanssa. Ymmärrättekö? He pysyivät poissa heidän joukostaan, he halusivat ottaa mieluimmin vanhintensa perinnäissäännöt kuin kuulla Jumalan Sanaa.

119    No niin, te voitte puhua siitä heille, mutta he eivät halua kuunnella sitä. Haluan kysyä teiltä jotakin. En tarkoita loukata tällä. Te veljet, jotka kuuntelette nauhaa, en tarkoita loukata tällä. Voitteko kuvitella minun menevän tuonne ulos, ja siellä puussa oleva oksa kysyisi minulta: ”Kuinka maailmassa voi olla mahdollista, että sinä voit kulkea ympäriinsä tuolla tavalla? Onhan minullakin elämä, minä olen oksa tässä puussa”? Hän voi todistaa, että hänellä on elämä, mutta se on väärän laatuista elämää. Jos hän haluaisi kävellä, niin ainoa tapa miten hän voisi tehdä sen, olisi omata näkö-, maku-, tunto-, haju- ja kuuloaistit, jotta hän voisi puhua ja kysyä minulta sitä. Hänen olisi olla syntynyt samalla tavalla kuin minäkin olen syntynyt. Aamen. Hänellä ei ole mitään muuta tietä voidakseen ymmärtää sitä. Mutta jos hän on syntynyt samalla tavalla kuin minä, hän tietää asiat samalla tavalla kuin minäkin. Aamen. Voi sentään. Kyllä. Te ette voi kertoa puussa olevalle oksalle, kuinka liikkua ja toimia. Sen täytyisi ensin vastaanottaa meidän kaltaisemme elämä, jotta se voisi ymmärtää sen. Samoin on Hengen kanssa! Samoin on Hengen kanssa, sillä muutoin ette ymmärrä Sitä. Ei ole mitään tarvetta yrittää ymmärtää Sitä, tulkaa vain ensin Hänen luoksensa. Sillä Hän sanoi: ”Ellei ihminen synny uudestaan, hän ei voi edes nähdä Valtakuntaa”, ja näkeminen merkitsee ”sen ymmärtämistä”. Teidän täytyy syntyä uudestaan, jotta te voisitte tuntea Sen.

120    Saatat sanoa: ”Minä olen syntynyt uudestaan.” Ja kiellät Sanan? Kuinka voisit olla niin? Oma elämäsi todistaa sinulle siitä. Sinun oma ryhmäsi, jonka kanssa olet yhteen liittynyt, ovat lintuja, joilla on samankaltaiset höyhenet. Näettekö? Odottakaahan muutama hetki, niin tulemme lähemmin noihin asioihin.

121    Täytyy olla Henki. Kuinka voit puhua Hengen asioista ihmisille, jotka eivät ole syntyneet Hengestä? Teidän täytyy olla syntynyt Hengestä voidaksenne ymmärtää Hengen asioita. Jeesus sanoi: ”Tuuli puhaltaa, missä se tahtoo, etkä sinä voi sanoa, mistä se tulee ja minne se menee?” Näettekö? Sellainen on jokainen Hengestä syntynyt. He eivät voi käsittää sinua. Hengestä syntynyt mies ei ajattele. Hän antaa Jumalan tehdä ajattelun.

122    Ajatteletteko, että minä voisin seisoa täällä lavalla, ja ajatuksen voimalla sanoa miehelle, joka istuu siellä, että ”hänen nimensä on John Doe ja hän tulee sieltä ja sieltä paikasta ja hän on tehnyt tämän. Ja hän oli aikaisemmin naimisissa toisen naisen kanssa kaksikymmentä vuotta sitten ja hänellä on lapsia tämän naisen kanssa. Hänen täytyy viedä tämä takaisin ja tehdä tämä.” Luuletteko te, että minä ajattelemalla voisin tehdä niin? Tällä syntymällä tämän maan päällä ei ole viisautta tehdä sitä. Se ei riitä siihen. Sen täytyy tulla Ylhäältä. Sitten kun te olette syntyneet Hengestä, Ylhäältä, niin se Elämä, joka oli Hänessä, joka teki noita asioita sanoi: ”Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette te myös tekemään.”

123    Teidän syntymänne täytyy vaihtua toiseksi. Teitä on petetty. Olette voineet puhua kielillä, olette voineet hypätä ylös ja alas, olette voineet huutaa, olette voineet tehdä kaikkea tätä ja tuota ja olette saattaneet olla uskollinen jäsen jossakin. Sellainen oli Nikodeemuskin, mutta häneltä puuttui syntymä. Ja te yritätte kieltää Sanan ja yritätte asettaa Sen jonnekin muualle ja te teette jotakin Sille ja poistatte Sen sillä tavalla. Vaikka Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle.” Niin kauan kuin Evankeliumia saarnataan, näiden merkkien tulee seurata. Näyttäkää minulle paikka, missä Hän koskaan on ottanut sen pois seurakunnalta. Näyttäkää minulle Raamatunpaikka, missä Hän milloinkaan on sanonut, että ”vain niin pitkän aikaa”. Hän sanoi: ”Kaikkialle maailmaan ja jokaiselle luodulle!”

124    Kyllä, teidän täytyy vastaanottaa sellainen Elämä kuin Hänellä oli, jotta te voisitte elää Hänen Elämäänsä. Ja kun te näette Hänen Elämänsä, silloin te olette tunteva Hänen Sanansa. Näin on. ”Kun Hän”, Henkilö, ei ajatus, ei kuvitelma eikä tunne, vaan ”kun Hän Pyhä Henki on tullut, Hän on ottava nämä asiat, joista Minä olen kertonut teille, ja Hän on paljastava ne teille ja näyttävä teille tulevia asioita.” Tänä on syntymä. Tämä on vahvistus, että Se on Sana. Ja ihminen sanoo, että hänellä on Pyhä Henki, ja kieltää Jumalan Sanan ja asettaa Sen jonnekin muualle, niin kuinka voisi Pyhä Henki kieltää oman Sanansa? Näyttäkääpä minulle nyt organisaatio Sanassa. Siinä te olette. Näettekö? Hyvä on.

125    Voisitteko ajatella liikemiehen… No niin, näin kauaksi seurakunta on jäänyt jälkeen. Voisitteko ajatella, että liikemies, joka on aloittanut todella menestyvän liikeyrityksin, tarvitessaan apua todella nopeasti menisi kuolleen miesryhmän, ruumiiden luo, ja sanoisi: ”Tulisitteko te töihin minulle.” Heistä ei olisi mitään hyötyä hänelle.

126    Tästä syystä organisaatio ei koskaan nouse uudelleen. Ymmärrättekö? Joukko kuolleita epäuskoisia kerääntyneenä yhteen, kuten Nimrod ja Koora ja koko matkan jokaisessa ajanjaksossa. Jumala ei ole koskaan käyttänyt organisaatiota. Hän ei voi tehdä sitä. Se on jo Jumalan tahdon ulkopuolelle, se on kulkeutunut sen ohitse. Siihen ei voida enää ulottua.

127    Kuinka voit mennä miehen luo, joka ei kykene liikkumaan, joka on halvaantunut päästä jalkoihin, ja pyytäisit häntä juoksemaan tämän juoksun sinua varten, juoksemaan tämä kilpajuoksun kärsivällisesti, asettamaan syrjään… Ymmärrättekö? Kuinka voisi tuo liikuntakyvytön halvaantunut mies tehdä sen? Teidän täytyy ensin saada tuo halvaus pois hänestä niin sen jälkeen hän voi juosta.

128    Tätä organisaatio tarvitsee, jumalallista parantumista. Oi sentään! Toivon etten kuulosta arvostelevalta. Näettehän, minä en arvostele, mutta ellei naulan päätä käännetä, sen vetää ulos helposti. Ymmärrättekö? Tästä syystä Pyhä Henki ei voi käyttää kirkkokuntaa.

129    Muistakaa, minä uskon, että Martin Lutherilla oli Pyhä Henki. Ehdottomasti. Ehkä ei siinä määrässä kuin tänään, koska sitä ei ollut annettu. Me olemme käyneet sen lävitse tämän seurakunnan kanssa täällä taululla. Mutta hän uskoi Jumalaa, ”ja sillä, joka uskoo, on Iankaikkinen Elämä.” En koskaan ajatellut, että olisi toista henkilöä, joka uskoisi sen minun tavallani, ennen kuin tullessani tänä aamuna kuulin Charles Fulleria. Hän myöskin uskoo, ettei uusi syntymä ole Pyhän Hengen kaste. Uusi syntymä on se, kun synnytään. Pyhä Henki on kaste. Ymmärrättekö? Hyvä on.

130    Nyt me toteamme, että tämän miehen täytyy syntyä uudestaan voidakseen toimia. Jos olette syntyneet lihasta, silloin teillä on maailman viisaus. Ja maailman viisaus tottelee lihallista opettajaansa. Oikein. Tämä on syynä siihen miksi miehet, joilla ei ole uutta syntymää, sen jälkeen kun te olette kertoneet heille Jumalan Sanan, he tulevat kuitenkin tottelemaan heidän piispaansa, heidän vanhintaan tai heidän organisaatiotaan Elämän Sanan asemesta. Miksi? He eivät tunne mitään muuta kuin sen. ”Katsokaahan, jonakin päivänä minä voin olla vanhin.” Nikodeemushan oli opettaja, ja se on enemmän kuin olla vanhin tai pastori. Hän oli Israelin opettaja. Näettekö? Kyllä, ja hän oli suuri mies ja kuului tähän ryhmään eikä kuitenkaan tiennyt yhtään mitään Jumalasta. Näettekö?’ Kaikki mitä hän tiesi oli jotakin historiaa.

131    Mitä hyötyä on historiallisesta Jumalasta, ellei Hän ole sama tänään? Mitä hyötyä on Mooseksen Jumalasta, ellei Hän ole sama tänään? Mitä hyötyä on Jumalasta, joka saattoi pelastaa miehen silloin, eikä voisi pelastaa häntä samoissa olosuhteissa tänään? Niin kuin aina olen sanonut: ”Mitä hyvää te saatte aikaan sillä, että annatte kanarialinnullenne hyviä siemeniä ja vitamiineja, jotka kasvattavat sille vahvat siivet ja hienot höyhenet, ja sitten suljette sen häkkiin?” En ymmärrä sellaista. Yritätte kertoa hänelle voimallisesta Jumalasta ja sitten panette hänet organisaatioon, joka ei edes usko sellaiseen asiaan. Näettekö? Se ei ole mahdollista. Tämä on syy siihen, miksi se epäonnistuu, se on kuollut. Te ette voi käyttää sitä. Jumala ei milloinkaan käyttänyt sitä

132    Ajatelkaahan sitä, että Pyhä Henki ei koskaan käyttänyt organisaatiota. Niin ei tapahtunut missään Kirjoituksissa eikä missään historiassa. Jos kuka hyvänsä, joka kuuntelee tätä nauhaa tai on läsnä täällä, voi osoittaa minulle, milloin Pyhä Henki otti organisaation käyttöönsä maan päällä, tulkoon ja kertokoon siitä minulle. Haluan teidän osoittavan minulle sen historiankirjan, mistä se käy ilmi. Te tiedätte, ettei sellaista ole Kirjoituksissa, joten minä haluan teidän näyttävän minulle historiasta, mistä se tulee. Jumala ei koskaan käyttänyt mitään senkaltaista. Hän käyttää aina yksilöä.

133    Hyvä on, olla syntynyt Hengestä. No niin, olla syntynyt lihasta ja omata maailman viisaus merkitsee sitä, että tuo viisaus on totteleva sen lihallista opettajaa. Olla syntynyt Hengestä on se, että uskoo ja tottelee sitä, mitä Pyhä Henki opettaa Raamatusta. Ja mies, joka on syntynyt hengestä, on totteleva Jumalan Sanaa huolimatta siitä, mitä jokin perinnäissääntö hänelle sanoo. Se on juuri sitä. Te olette uudesti syntyneet ja siitä syystä te näette. Kuulua organisaatioon ja panna kaikki toivonsa siihen.

134    En nyt tarkoita sanoa, etteivät ihmiset organisaatiossa olisi uudestisyntyneitä. Tulen siihen muutaman minuutin kuluttua, jos Herra tahtoo. Varmastikin he ovat, mutta niitä ovat yksilöt. Organisaatio ei ole uudestisyntynyt, vain yksilöt siellä ovat uudestisyntyneitä. Mutta organisaatio ainoastaan vie häntä kauemmaksi Jumalasta. Siinä on kaikki mitä se tekee, se erottaa teidät. Hyvä on. Kaikesta huolimatta kirkkokunta opettaa aina lihallisesti, ja on se aina vastoin Jumalan tahtoa.

135    Olla uudestisyntynyt merkitsee olla ”synnytetty ylhäältä”. Uudestaan tarkoittaa ”ylhäältä”. Arvelisin teidän tietävän sen. Olla uudestisyntynyt tarkoittaa olla ”synnytetty ylhäältä”. No niin, voitte nähdä sen, jos tutkitte sitä sanakirjasta. Näette että se merkitsee ”syntymää, joka tulee ylhäältä.” Koska te olette syntyneet tässä, niin voidaksenne olla uudestisyntynyt teidän täytyy olla syntynyt ylhäältä täältä. Sitten tuo Valtakunta on niin paljon korkeammalla kuin tämä valtakunta, niin paljon suurempi kuin tämä valtakunta, että tämä valtakunta on hullutusta tuolle valtakunnalle ja tuo taas on hullutusta tälle.

136    Olen monasti kertonut siitä, kuinka minä ja vaimoni joitakin kuukausia sitten täällä menimme ostoksille, ja me näimme naisen, jolla oli hame yllään. Se oli oudoin asia, mitä olemme nähneet pitkään aikaan.

137   Tänä aamuna, en sano tätä loukatakseni, kun olimme menossa vihkimään erästä seurakuntarakennusta, tyttäreni ja minä kuuntelimme radiosta erään suuren ja kuuluisan organisaation ohjelmaa. Ja se laulu, jota he lauloivat, jonkinlaista, jota he kutsuvat klassilliseksi lauluksi, ja joka minusta kuulostaa siltä kuin naiset pidättäisivät henkeään niin kauan että ovat sinisiä kasvoiltaan, ja sitten he ajattelevat, että se on laulamista. Sellainen on vinkumista. Minä pidän hyvästä vanhasta helluntailaisten laulamisesta, joka lähtee suoraan sydämestä. Se ei mene ehkä tarkalleen nuotin mukaisesti, mutta kuitenkin te laulatte, te saatte aikaan iloista ääntä Herralle. Minun mielestäni sellainen on hengellistä. Minä pidän siitä. Mutta tuollainen hengen pidättäminen niin kauan, että kasvot ovat siniset, ja kuinka se häipyy pois ja sitten tulee takaisin… Ettehän te tiedä edes itse mitä te laulatte. Kuinka voitte odottaa kenenkään muun sitä tietävän? Siinä se on. Jeesus sanoi: ”Me puhumme niistä asioista, jotka me tunnemme.” Niin on oikein. Meidän tulisi laulaa siitä, minkä me tunnemme sydämissämme, miltä meistä tuntuu.

138    Ja kun he olivat lopettaneet, minun tyttäreni, joka opiskelee musiikkia sanoi: ”Veljet, tuo oli todella klassillista.”

139    Minä sanoin: ”Kyllä, mutta kuinka monen noista noin viidestäkymmenestä kuorolaisesta sinä luulisit tuoksuvan savukkeelle? Kuinka monen heistä sinä ajattelisit eilen illalla, koska oli lauantai, ottaneen pienen ryypyn jossakin seurapiirissä? Kuinka monilla noista naisista oli leikatut hiukset? Kuinka monella heistä olikaan maalia kasvoillaan, kun heidän seurakuntansa pastori oli sanonut joitakin päiviä aikaisemmin, että ’Jumala teki kauniimman maailman, kun Hän keksi nuo ihomaalit’”? Kun me hyvin tiedämme, että vain yksi nainen Raamatussa maalasi kasvonsa, ja Jumala syötti hänet koirille. Ja kuka hyvänsä meistä, joka tietää jotakin seurakunnasta ja pakanoista, tietää, että maalaaminen kuuluu pakanoiden luonteenpiirteisiin, niin on aina ollut. Ja kuitenkin, naiset tekevät niin. Ja miehet tupakoivat ja juovat ja tekevät kaikkea muuta. Ja sitten he seisovat siellä laulamassa senkaltaisilla äänillä. Tulemme siihen muutaman hetken kuluttua. Hyvä on. Sitä organisaatiot ajattelevat, kun taas minun mielipiteeni mukaan he tulevat pettymään tuomiolla.

140    Olla syntynyt Hengestä merkitsee uskoa ja käyttäytymistä Hengessä. Se tarkoittaa sitä. että te ymmärrätte ja uskotte sydämessänne, että Jeesus on Kristus, että tämä on hänen sanansa, eikä siihen voida lisätä yhtään sanaa tai ottaa pois siitä, ilman ettei teidän nimeänne oteta pois Elämänkirjasta. Tämä oli vahvaa. Jos te lisäätte yhden asian Siihen perinnäissääntöjenne kautta tai otatte yhden asian pois Siitä, niin Kristus itse sanoi: ”Teidän nimenne pyyhitään pois Elämänkirjasta.” No niin, koettakaahan löytää organisaatiota, kirkkokuntaa Raamatussa. Te olette menevä siitä poispäin! Hyvä on. Huolimatta sen tuoreudesta, kirkkokunnallinen opetus on Raamatun vastaista. Kyllä. Syntyä uudestaan merkitsee uutta syntymää Ylhäältä, olla synnytetty Ylhäältä. Silloin me olemme toimivia Ylhäältä olevissa asioissa. Oi, niin. Sillä Hän itse toimii Hänen Sanassaan sinun kauttasi. Te olette Hänen oksansa tuossa Viinipuussa.

141    Tästä syystä Jeesus sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua.” Oi, varmasti! Hän sanoi: ”Kukaan ei ole noussut ylös Taivaaseen paitsi Hän, joka tuli alas Taivaasta.” Katsokaahan, miten Hän selviytyi Nikodeemuksesta tässä, kun Nikodeemus… Tehän tiedätte, että he ajattelivat, että Hän on mies eikä Hän voisi olla Jumala. Sitten Hän sanoi: ”Kukaan ei ole noussut ylös Taivaaseen paitsi Hän, joka tuli alas Taivaasta, Ihmisen Poika, joka nyt on Taivaassa.” Se oli liikaa hänelle. Kuinka voisi Hän, Ihmisen Poika, tulla alas Taivaasta, ja olla se, joka tuli alas Tai­vaasta, olla sama, joka nousi ylös Taivaaseen. Ja tuo sama Yksi, joka seisoi siellä tuon talon katolla keskustellen Nikodeemuksen kanssa, oli nyt Taivaassa? No niin, hänen olisi pitänyt nähdä, että se oli Jumala. Hän on kaikkialla läsnä oleva! Ymmärrättekö? Mutta hän, omissa perinnäissäännöissään ei tiennyt sitä. Hän ei ollut hengellinen mieleltään. Lihallinen mieli ei voinut nähdä sitä.

Hän sanoi: ”Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

Jotkut sanoivat: ”Hän on Daavidin Poika.”

142    Hän sanoi: ”Maksi sitten Daavid Hengessä kutsuu Häntä ’Herraksi’, ja sanoo, ’Herra sanoi minun Herralleni: ’Istu Sinä Minun oikealle puolelleni, kunnes Minä teen Sinun vihollisistasi astinlaudan’’?” Kuinka Hän voisi olla Daavidin Juuri sekä Jälkeläinen. Hän oli ollut ennen Daavidia, Hän oli Daavid ja Daavidin jälkeen. Ymmärrättekö? ”Hän on Daavidin Juuri ja Jälkeläinen.” Raamattu sanoo niin, sekä Daavidin Juuri, että Jälkeläinen. Kuinka Hän silloin voisi olla Hänen Poikansa? Kuinka Hän voisi olla Hänen Herransa? Raamattu sanoo: ”Sen jälkeen he eivät rohjenneet kysyä Häneltä mitään.” Ja arvelisin, että niin olikin parasta. Kyllä. Hyvä on.

143    Syntynyt uudestaan Ylhäältä. Silloin me toimimme Ylhäältä olevissa asioissa, sillä Hänen Elämänsä on meissä, joka on Hänen Sanansa ja se vahvistaa itse Sanan. Henki, joka on sinussa, on Sana tehtynä lihaksi sinussa. Henki tuntee Sanan ja toimii vahvistaen Sanan.

144    No niin, Henki ei toimi missään kirkkokunnassa. Se ei ole kiinnostunut tekemään organisaatioita, koska Henki itse on organisaatioiden vastainen. Organisaatio katsoo maailmallisiin asioihin. Sillä on maailman mieli. He rakentavat suuria rakennuksia ja heillä on suuria viimeisteltyjä organisaatioita, hienostuneita saarnaajia ja niin edelleen ja he ovat kaupungin parasta luokkaa. Kun taas Henki yrittää löytää rehellisiä sydämiä, joissa Henki voisi tulla ilmi ja todistaa, että jokainen Jumalan Sana on Totuus. Kuinka voisi Henki työskennellä organisaatiossa, kun se kieltää Sanan ja ottaa sen sijalle uskontunnustuksia? Se ei voi tehdä sitä. Joten te näette, että se on kuollut. Jumala ei mene senkaltaisiin paikkoihin löytääkseen itsellensä miesryhmää, jotka tekisivät työtä Hänelle, koska he ovat jo kuolleita. He eivät usko Sanaa tai muutoin he eivät olisi siellä. Näettehän? No niin, me toimimme niissä asioissa, jotka ovat Ylhäältä. Hengellä on Sanan mieli. Ja näin on, koska Henki antaa Sanalle Elämän. Näettehän, että ”kirjain tappaa, mutta Henki antaa Elämän.”

145    Tullessani tänne tänään katselin noita suuria, kauniita puita tuolla metsässä, kuinka ne ruskeina ja keltaisina ja ikivihreinä läikkinä olivat noiden suurten mäkien rinteillä. Minä sanoin: ”Tiedättekö mitä se on? Kuolema on juuri vieraillut luonamme, ja Jumala on pannut Hänen kukkakimppunsa tuonne noille mäille. Me ovat hautajaiskukkia. Elämä on mennyt takaisin tomuun. Jumala on haudannut kaikki Siemenensä kukista ja niin edelleen ja on haudannut ne takaisin maahan ja tuonut esiin kukkakimppunsa. Hän valvoo maatansa, koska ne ovat Hänen hautajaiskukkiaan. Mutta kun aurinko nousee uudelleen.

146    Henki on kiinnostunut vahvistamaan Sanan. Ja jos te hyväksytte perinnäisääntöjä Sanan asemesta… No niin, te sanotte: ”Kyllä, me uskomme sen kaiken, veli Branham, mutta minä tiedän, ettemme me usko tätä.” Silloin te jäätte juuri sinne.

147    Eräs sotilaspastori kertoi minulle kerran, kuinka eräs majuri sanoi hänelle: ”Pappi, menehän tuonne. Siellä on kuoleva kapteeni. Häntä on ammuttu konekiväärillä.”

148    Hän meni sinne, missä tuo kapteeni taisteli elämästään. He ohjasivat hänet sinne Punaisen Ristin teltalle, ja hän sanoi: ”Kapteeni.”

149    Hän katsoi ylös ja nieleskeli verta ja sanoi: ”Kyllä, herra, sinä olet pappi.”

”Kyllä”, hän sanoi, ”sinä olet kuolemassa, kapteeni.”

Hän vastasi: ”Minä tiedän sen.”

Hän kysyi: ”Oletko sinä kristitty?”

Hän vastasi: ”Minulla oli tapana olla.”

150    Hän kysyi: ”Minne sinä jätit Hänet, kapteeni? Sinä löydät Hänet juuri sieltä, minne sinä jätit Hänet.” Oikein.

Kapteeni sanoi: ”En voi muistaa.”

151    Pappi sanoi: ”Sinun on parasta tehdä se, sillä sinulla ei ole enää kuin muutama hetki aikaa, kun ottaa huomioon sinun tilasi.” Hänen suunsa oli auki ja veri valui hänen suustaan ja korvistaan konekiväärin luotien kuljettua hänen lävitseen. Hän sanoi hänelle: ”Sinun on parasta kiirehtiä. Sinun keuhkosi ovat täyttymässä.”

152    Ja kapteeni alkoi ajatella maatessaan siinä ja tehdessään kuolemaa. Vihdoin hymy tuli hänen kasvoilleen ja hän sanoi: ”Nyt minä tiedän.”

Tuo pappi sanoi: ”Minne sinä jätit Hänet? Aloita juuri siitä.”

153    Hän sanoi: ”Levolle lasken luojani.” Tämä oli se, minne hän oli jättänyt Hänet, ja sieltä hän myös löysi Hänet.

154    Kun teidän organisaationne opettaa jotakin Sanan vastaista, niin juuri siinä te jätätte Hänet. Tulkaa takaisin, sillä Hän toimii vahvistaessaan ja tehdessään tuon Sanan todeksi. Tällainen Jeesus oli aina tehden Isän tahdon. Näettekö? Hyvä on.

155    Näettehän, ettei Nikodeemuksen organisaation ymmärrys merkinnyt yhtään mitään Jumalalle. Ei ole väliä sillä, vaikka hän olikin iso pamppu, niin kuin me heitä kutsumme, omassa organisaatiossaan, Israelin opettaja, niin kaikki hänen opiskelunsa ja ymmärryksensä ei merkinnyt tuon vertaa [Veli Branham näpsäyttää sormiaan.], kun hän seisoi Kristuksen edessä. Se oli vain nuhteeksi hänelle. No niin, voin kuvitella, kuinka kaikki ihmiset sanoivat: ”Pyhä isä, Nikodeemus. Pyhä isä, Nikodeemus. Me kumarramme sinua, herra.” Mutta kun hän seisoi Jumalan edessä, Jeesus nuhteli häntä hänen tietämättömyydestänsä. Joten voitte nähdä, mitä se kaikki on. Unohtakaa se! Kuulkaahan, menkäämme Jumalan luo. Kyllä.

156    Ei myöskään Kooran suuri ymmärrys merkinnyt yhtään mitään eikä Adaminkaan, kun he molemmat kielsivät Jumalan vahvistetun Sanoman. Kuunnelkaamme nyt tarkasti, kun me tulemme menemään vähän syvemmille vesille. Syy siihen miksi jokainen heistä oli vaikeuksissa, Nikodeemus, Koora, Nimrod ja niin edelleen, oli se, että he eivät tunteneet Jumalan sanan­saattajaa tuon päivän vahvistetun Sanan kanssa. No niin, jokainen tietää sen, ja me voisimme pysytellä siinä pitkän aikaa. Jumala ennustaa ja sanoo määrättyjen asioiden tulevan tapahtumaan. Ihmisten tekemät organisaatiot antavat omat ajatuksensa sille. Tarkalleen. He uskoivat, että Messias olisi tuleva. Oi nuo juutalaiset, varmasti he uskoivat! Mutta kun Jeesus tuli sillä tavalla kuin Hän tuli, he sanoivat: ”Tuo ei voi olla Hän.” He eivät ymmärtäneet Sanaa. Jeesus ei tullut Sanan vastaisesti (vai tuliko Hän?), mutta Hän tuli organisaatioiden Sanasta antamien tulkintojen vastaisesti. Mooses ei tullut Sanan vastaisesti, hän tuli tarkalleen Sanan kanssa, mutta Koora ei nähnyt sitä. Ja niin on ollut joka kerta samalla tavalla.

157   Katsokaahan nyt. Tämä tämän päiväinen sanoma ei voi olla vain jotakin, joka sanoo: ”Meillä on totuus ja meillä on tämä ja tuo.” Vaan sen täytyy olla jotakin, mikä on ennalta kerrottu hänen Sanassaan! Ja sen jälkeen kun Sana on tuotu esiin, Sen täyty olla oikealla tavalla Sanan vahvistama.

158    Jeesus oli Jumalan oikein vahvistama Sanalla. Hän sanoi: ”Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet minun päiväni.” Kaikki profeetat olivat puhuneet Hänestä ja sanoneet, millainen Hän tulisi olemaan. Ja kuitenkin se sokaisi heidät, eivätkä he voineet ymmärtää sitä. Mutta Jeesus oli… Älkäähän nyt….

159    Haluan sanoa tämän ääninauhalle ja myös teille täällä. Näettekö, sanansaattaja oman päivänsä sanoman kanssa!

160    No niin Seitsemännen päivän adventisti sanoo: ”Meillä on se. Pitäkää vain sapatti!” Voitteko osoittaa sen minulle Kirjoituksista. Neiti Eddy Baker sanoi, että hänellä oli se. Näyttäkää se minulle. Jehovan todistajat sanovat, että heillä on se. Näyttäkää se minulle. Haetteko? Metodistit sanovat, että heillä on se. Osoittakaa se minulle. Baptistit sanovat, että heillä on se. Osoittakaa se minulle. Näyttäkää minulle yksikin organisaatio, jolla olisi se. Minä todistan teille, että niistä jokainen niistä on poissa Jumalan tahdosta. Jokainen niistä on vastoin sitä ja opettaa ihmisten tekemiä perinnäissääntöjä Jumalan Sanan asemesta. Minä en tiedä yhtään niistä, joka hyväksyisi asiat, jotka todella on kirjoitettu Raamattuun, niin kuin Se on kirjoitettu. Oikein. Mutta kun joku tulee ja sanoo: ”Minulla on tämän päivän Sanoma”, niin Hänet täytyy oikealla tavalla olla nähty ensin ja ennustettu tulevaksi.

161    Kun Johannes Kastaja käveli esiin, he kysyivät: ”Oletko sinä Kristus?”

Hän sanoi: ”En ole.”

”Oletko sinä Elias?”

”En ole.”

He kysyivät: ”Kuka sinä olet?”

162    Hän saattoi tunnistaa itsensä, että hänellä oli tuon hetken Sanoma. Hän sanoi: ”Minä olen erään ääni, joka huutaa erämaassa, niin kuin profeetta Jesaja on sanonut. No niin, jos minun syntymäni ja elämäni ei ole verrattavissa siihen, älkää vastaanottako minua.”

163    Kun Jeesus tuli, niin silloin oli samoin. Sanansaattajan Sanoman kanssa täytyy olla Jumalan ennustama Sanoma. Ja sitten Jumala puhuu tuon sanansaattajan kautta vahvistaen, että se on Totuus. Kuuletteko te sen? Ymmärrättekö te sen? Ymmärrättekö sen! Sen täytyy ensin olla NÄIN SANOO HERRA, joka on ennustettu tulevaksi. Ja sitten sanansaattajan Sanomansa kanssa täytyy olla tarkalleen sillä tavalla, kuin Jumala oli sanonut, että se tulisi olemaan tuona aikana.

164    Tällä tavalla oli Mooseksen kohdalla. Tästä syystä hän lankesi kasvoilleen Jumalan eteen ja sanoi: ”Jumala, Sinä lähetit minut.”

Ja Jumala sanoi: ”Erota itsesi tuosta joukosta.”

165    Näettekö, mitä minä tarkoitan? Se on aina ollut asia, joka on vääntänyt ihmisten mieliä ja saanut ne pois Jumalan tahdosta. No niin, muistakaa, että sen tulee olla Hänen Sanansa ennustama ja Hänen Sanansa oikealla tavalla vahvistama. Jeesus sanoi: ”Jos minä en tee tekoja, jotka ovat Jumalasta, silloin älkää uskoko Minua. Sanokaa, kuka teistä voi tuomita Minut synnistä? Kuka teistä voi näyttää Minulle, että Minä olen epäuskoinen?”

166    Nikodeemus sanoi: ”Me tiedämme, että Sinä olet Opettaja. Sinä tulet Jumalasta, koska kukaan ei voisi tehdä näitä asioita, ellei Jumala olisi Hänen kanssaan.” Näettekö? Joten se osoitti, että Jeesus oli uskovainen.

167    No niin, me, jotka tunnemme seurakunnan historian. Pankaa nyt päähänne mietintämyssyt. Ei ole vielä myöhäistä, joten kuunnelkaa todella tarkkaavaisesti, kun minä nyt yritän olla niin nopea kuin vain voin. Kuunnelkaa tarkasti ääninauhaa. No niin, kuka hyvänsä, joka milloinkaan on lukenut seurakunnan historiaa, tietää, että ensimmäinen kerta, jolloin kristillisyys milloinkaan organisoitiin, tapahtui roomalaiskatolisen kirkon syntyessä. Ja jos voitte osoittaa, että niin tapahtui yhtään kertaa sitä aikaisemmin, niin haluan jonkun näyttävän sen minulle historiasta. Olen hyvä ystävä Paul Boyd’in kanssa ja monien muiden suurten historioitsijoiden. Minulla on kirjastossani Esinikealainen neuvosto ja Nikean neuvosto sekä Nikealaiset isät, kaikki seurakunnan pyhät kirjoitukset, jotka vain tiedän. Kolmekymmentä kolme vuotta olen tutkinut ja katsellut niitä. Milloinkaan aikaisemmin ei ollut organisaatiota. Katolinen kirkko on organisaatioiden äiti. Me tiedämme, että se on totta. Ennen katolista kirkkoa ei seurakuntaa ollut milloinkaan organisoitu, eikä se ollut kirkkokunta. Ja sana katolinen merkitsee ”yleismaailmallinen”. Ja he tekivät valtiollisen seurakunta-uskonnon, ja sillä oli hallintavalta Rooman ylitse, joka siihen aikaan oli valloittanut suurimman osan silloista maailmaa. Se oli valtiokirkko, ja nuo, jotka eivät totelleet sitä, tapettiin. Nikean kirkolliskokous oli viisitoista päivää veristä taistelua, kun nuo todelliset Jumalan profeetat seisoivat siellä noilla…

168    Katolinen kirkko, ja miten se alun pitäen sai alkunsa, sen me kaikki tiedämme, sillä minä olen opettanut sitä täällä. Kuinka todellakin siellä Aquila ja Priscilla. Aquila oli Rooman seurakunnan pastori. Kun Pyhä Henki lankesi Helluntaina, se lankesi juutalaisten ylle, joita oli kaikista kansoista taivaan alla. Sitten joitakin päiviä sen jälkeen Pietarilla oli näkynsä siellä talon katolla, että hänen tuli mennä roomalaisen Korneliuksen luo, joka oli vanhurskas mies, ja hän rukoili, ja Pyhä Henki tuli hänen yllensä. Jonkun ajan kuluttua myös arvohenkilöt vastaanottivat sen. Aquila ja Priscilla menivät Roomaan ja aloittivat siellä Rooman ensimmäisen seurakunnan, ja tehdessään niin he olivat kaikki veljiä ja sisaria.

169    Ja kun Claudius hallitsi, hän ajoi kaikki juutalaiset pois Roomasta. Ja juuri tänä aikana roomalaiskatolinen kirkko väittää Pietarin olleen Roomassa. Käyttäkää minulle yksi Kirjoitusten kohta, jossa sanottaisiin Pietarin olleen Roomassa, tai mistään historiasta, mikä sanoisi niin. Jumalan Sanan mukaan hän ei ollut siellä, ja siihen minä uskon. Kuinka olisi Pietari, juutalainen, voinut koskaan hyväksyä tuota epäjumalanpalvontaa ja kaikkea muuta, mitä heillä oli heidän palvoessa epäjumalia. Kuinka hän olisi voinut tässä kohden toimia omaa opetustansa vastaan? Se on mieletöntä. Ei sen enempää kuin mitä protestantitkin ovat tehneet. Odottakaahan, niin me tulemme siihen vähitellen, jos se on Herran tahto. Pankaapa nyt merkille, että juuri siihen aikaan, kun kirkko sanoo Pietarin olleen Roomassa, hietoria sanoo (ja myös Raamattu sanoo), että Claudius oli määrännyt kaikkien juutalaisten lähtemään Roomasta.

170    Ja Paavali, kuljettuaan läpi ylärannikon, tuli Efesoon ja löysi sieltä nämä opetuslapset. Hän oli ollut vierailulla Aquilan ja Priscillan luona. Sen jälkeen kun he olivat lähteneet Roomasta, roomalaiset veljet alkoivat muodostaa omia ajatuksiaan ja he lisäsivät seurakuntaan epäjumalien palvonnan. Ja sitten Konstantinuksen aikana, jonka äiti oli todellinen kristitty ja joka toivoi poikansakin sitä olevan, mutta poika oli poliitikko. Hän näki, että suurin osa Roomaa, sen köyhempi luokka, oli jo vastaanottanut pelastuksen Kristuksen kautta. Silloin he alkoivat tulla hyvin suosituiksi, koska he ottivat alas Veenuksen ja panivat sen tilaile Marian ja ottivat alas Jupiterin ja panivat sen tilalle Pietarin, ja niin edelleen, ja siitä kehittyi hyvin suosittu uskonto. Ja he olivat hyvin urheita, nuo tuon ajan kristityt, aina kuolemaan asti.

171    Katolinen kirkko sanoo: ”Me olimme alku.” Ja se on tarkalleen totta, katolinen kirkko alkoi Helluntaipäivänä. Mutta he menivät vikaan siinä, että he organisoituivat ja liittivät Sanaan uskonkappaleitaan. Ja viimeinen sellainen, jonka te ihmiset, jotka olette yli kymmenvuotiaita, voitte muistaa, oli Marian taivaaseen astuminen noin kymmenen vuotta sitten. Uusi uskonkappale lisättiin kirkkoon. Kirjoitusten asemesta heillä on uskonkappaleensa! Ja juuri nyt he antavat teidän ymmärtää, että he ”eivät välitä siitä, mitä Kirjoitukset sanovat, vaan mitä kirkko sanoo.”

Tuo pappi, jonka kanssa keskustelin, sanoi minulle: ”Jumala on kirkossaan.”

Minä sanoin: ”Jumala on Sanassaan.”

172    Hän sanoi: ”No niin, Raamattu on ainoastaan alkuajan katolisen seurakunnan historia.”

173    Minä sanoin: ”Silloin minä olen alkuajan  katolilainen. Ja tekeekö se minusta enemmän katolilaista kuin mitä sinä olet, vaikka olet pappi.” Näettekö? Minä sanoin: ”Jos niin on, niin silloin minä olet sellainen. Näetkös, minä uskon tarkalleen siihen, mitä apostolit opettivat, kun taas te uskotte siihen, mitä ihmiset ovat lisänneet siihen.” Ja juuri tällä tavalla keskustelu meni. Varmasti, se meni juuri sillä tavalla.

174    Nyt huomioikaa historia. Sitten he alkoivat lisäämään uskonkappaleita uskonkappaleisiin. Ja kun Paavali tuli sinne, me tiedämme historian mukaisesti, että hän ei edes vieraillut tuossa ensimmäisessä seurakunnassa, koska hän ei voinut sietää epäjumalanpalvontaa. Hän vieraili toisessa seurakunnassa, jonka he olivat aloittaneet, Rooman toisessa seurakunnassa.

175    Ja kun tuo Nikean kirkolliskokous tuli, jossa Konstantinus sai idean liittää se yhteen valtakuntansa kanssa, teki hän juuri saman asian, jonka Ahab teki naidessaan Iisebelin siellä aikaisemmin. Näettekö? Ja kun hän näki mahdollisuuden liittää alamaisensa yhteen ja muodostaa heistä voimakas kansa, hän ajatteli, että antaa heidän saada oma uskontonsa, ja niin hän teki siitä valtiokirkon yhteisuskonnon. Sitten Nikean kirkolliskokouksessa tuli ratkaistaviksi kaikki nämä kysymykset kuten: oliko Jumala yksi tai kolme; pitäisikö heidän kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä tai Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä jne. Ja kun se tapahtui, tuli sinne joitakin noista vanhoista profeetoista, jotka olivat puettu ainoastaan lampaannahkoihin ja jotka söivät yrttejä. Oikein! Mutta nuo suuret arvohenkilöt olivat jo tulleet sisälle seurakuntaan, ja he sulkivat heidän suunsa maailmallisella viisaudella. Mutta heillä oli NÄIN SANOO HERRA. Sitten seurakunta meni pakanuuden pimeyteen noin tuhanneksi vuodeksi.

176    Mutta se tuli jälleen esiin ja puhkesi kukoistamaan. Kyllä. Te ette voi tappaa Sitä. ”Minä olen palauttava ennalleen, sanoo Herra, kaikki ne vuodet, jotka nämä asiat ovat syöneet.”

177    Nuo kirkkokunnat ovat lisänneet nuo uskonkappaleensa. Ja se että te lisäätte uskonkappaleen, on ainoa tapa, miten mikään seurakunta, ainoa tapa, miten mikään kirkkokunta voi milloinkaan mennä pois Jumalan Sanasta. Siinä te lisäätte uskonkappaleen pyhien Kirjoitusten tilalle ja kun yritätte tehdä oman seurakuntanne perinnäissäännöt ja opit, vaikka ne ovat Kirjoitusten vastaisia. Kuinka te sitten voitte tuomita katolisen kirkon, kun te teette saman asian, minkä he tekivät? Ymmärrättekö te? Hyvä on Ajatelkaahan vain, kirjoitukset eivät voi pettää! Uskonkappaleet ovat jo alusta alkaen valhetta. Ja silloin kun te hyväksytte kirkkokunnan, teillä jo on uskonkappale, koska se on jo jotakin, mikä on lisätty. Sitä ei ole Kirjoituksissa. Sitä ei ole Kirjoituksissa.

178    Siellä ei ole sellaista asiaa kuin organisaatio. Jeesus ei koskaan sanonut: ”Minä annan tehtäväksenne mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä organisaatio.” Ei, herrat, ei ole mitään sellaista asiaa! Tekemällä niin, se merkitsee pyhien Kirjoitusten hylkäämistä. Kun se oli tehty, muuttui ”seurakuntaan syntymällä tuleminen” ”seurakuntaan liittymiseksi uskonkappaleen ja uskontunnustuksen avulla.” Ei seurakunta, suokaa minulle anteeksi, vaan maja­paikka! Te synnytte Seurakuntaan, mutta te liitytte tällaiseen majoituspaikkaan. Se ei ole baptistiseurakunta, metodistiseurakunta tai helluntaiseurakunta, Se on baptistien majoituspaikka, helluntailaisten majoituspaikka ja metodistien majoituspaikka, joihin te liitytte. Te ette voi liittyä Seurakuntaan. Ei ole olemassa sellaista asiaa. Te synnytte Siihen. Se sanottiin Nikodeemukselle. Niinpä, voitteko te nähdä missä te olette? Oi, sentään!

179    Siksi minä olen sitä vastaan. Ei niitä ihmisiä vastaan, jotka siinä ovat, vaan sitä järjestelmää vastaan. Koska he eivät voi… Jotkut heistä ovat vanhimpia tai jotakin muuta. Jos joku noissa seurakunnissa saarnaa jotakin, mikä on Raamatussa, mutta on heidän tuossa seurakunnassa olevien oppien vastaista, he erottavat hänet juuri silloin. Kyllä. Jotkut heistä ovat niinkin ilkeitä, että he eivät anna herätyksen tulla toiseenkaan seurakuntaan, ellei se ole yksi heidän omista miehistään.

180    Joku kerran antoi saarnaajalle… Ja juuri täällä, tässä maassa, pieni vanha saarnaaja seisoi täällä erään kadunkulmassa itkien ja kerjäten ihmisiä parannukseen. Hän sanoi: ”Tulkaa, vastaanottakaa Kristus ja olkaa täytettyjä Pyhällä Hengellä”, ja muita sellaisia asioita. Ja joku helluntaiorganisaatiosta tuli sinne ja antoi tuon miehen käteen dollarin, ja sen jälkeen hänen täytyi mennä ja katua sitä, koska hän oli tehnyt aviorikoksen omaa seurakuntaansa vastaan. Ja sitten puhutaan katolilaisista! Kyllä. Ja te olette myös tietoisia siitä, mistä minä puhun, tai ainakin tämä seurakunta joka tapauksessa tietää sen. Hyvä on.

181    Te hylkäätte Kirjoitukset silloin kun te muutatte niitä lisäämällä niihin uskonkappaleita. Ja kun liitytte organisaatioon, te olette automaattisesti hyväksyneet ensimmäisen uskonkappaleenne, koska sellainen ei ole Kirjoitusten mukaista, vaan se on jotakin, mitä on lisätty siihen. Ja uskonkappale on jotakin, mitä on lisätty jonkin tilalle. Se ottaa syntymän paikan. Hyvä on. Kun se on tehty, on se muutettu ”seurakuntaan syntymisestä”  ”majataloon liittymiseksi uskonkappaleen ja uskontunnustuksen avulla”. Näettehän, että se itsessään jo on uskonkappale, koska se ei ole Kirjoitusten mukaista.

182    No niin. Jeesus ei koskaan sanonut: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kirkkokuntia. Menkää ja organisoikaa ihmiset yhteen.” Hän sanoi: ”Menkää ja tehkää opetuslapsia.” Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Aamen. Joten voitte nähdä, että olette kokonaan ulkopuolella.

183    Kuulkaahan, katsokaahan tänne. Menkäämme juuri nyt erääseen toiseen asiaan tämän yhteydessä ja lyökäämme jotakin syvälle ja tiukkaan. Kuinka monella teistä on kreikkalainen sanakirja Emphatic Diaglott koskien vanhoja kreikkalaisia käsikirjoituksia? Hyvä on. Lukekaa siitä tai kysykää keneltä tahansa oppineelta jos haluatte. Menkää kirjastoon ja lainatkaa kreikkalainen sanakirja. Lukekaa Ilmestyskirja 17, ja kun te luette siitä kohdasta, missä Kuningas Jaakon käännös sanoo: ”Hän kuljetti minut pois Hengessä, ja minä näin naisen istuvan tulipunaisen eläimen selässä, joka oli täynnä – pilkan nimiä.” No niin, näin Kuningas Jaakko sanoo. Mutta alkuperäinen kirjoitus sanoo:

…kuljetti minut pois Hengessä, ja minä näin naisen… täynnä pilkkaavia nimiä….

184    Niiden välillä on suuri ero. ”Pilkan nimiä” ja pilkkaavia nimiä”. Huomioikaa nyt. Me kaikki ymmärrämme ja tiedämme, että roomalaiskatolinen kirkko istuu seitsemällä kukkulalla halliten maailman valtoja. Ja häntä nimitettiin ”portoksi” ja hän oli ”porttojen äiti”. Katsokaahan! Mikä on portto? Voisiko se olla mies? Sen on oltava nainen. Joten, jos se on nainen, sen on oltava seurakunta. Hän oli porttojen äiti, joten tyttäret olivat äitinsä kaltaisia. Ja katsokaa ja pankaa merkille. ”Hänessä!” Antakaa sen mennä syvälle. ”Hänessä oli pilkkaavia nimiä.” Mitä se tarkoittaa? No niin te saarnaajat täällä ja te, jotka kuuntelette nauhaa, pysykää rauhallisina. Mitä ovat nuo pilkkaavat nimet? Metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen, helluntailainen ja niin edelleen. Pilkkaavia nimiä, huoruutta Jumalaa kohtaan, aivan kuten heidän äitinsä oli.

185    Ja nuo ihmiset noissa ryhmissä sanovat: ”Hänhän on metodisti ja toimii noin. Hän on helluntailainen ja toimii noin. Hän on presbyteeri ja toimii noin.” He tekevät kaikkea mitä vain kalenterissa on, ja te tiedätte sen. Ja mistä siinä on kysymys? Ne ovat nimiä, joiden tulisi olla Kristuksen kaltaisia, ja joita tulisi olla kutsua Kristityksen kaltaisesti, ja ne ovat pilkkaavia nimiä! Ne eivät ole seurakuntia. Niitä valheellisesti kutsutaan ”seurakunnaksi”. Ne ovat majapaikkoja! Nyt voitte nähdä, miksi olen organisaatiota vastaan, en ihmisiä. Organisaatioiden järjestelmä, näettekö, majoituspaikkojen pilkkaavia nimiä, joita valheellisesti kutsutaan seurakunniksi. Metodistiseurakunta, baptistiseurakunta, presbyteeriseurakunta, helluntaiseurakunta, luterilainenseurakunta ja Yhdistyneiden Veljien -seurakunta, sellaista ei ole olemassakaan. Se ei ole Kirjoitusten mukaista.

186    On olemassa vain yksi Seurakunta, ja te ette voi liittyä Siihen. Te synnytte Siihen. Teidät on ennalta määrätty Siihen. Se on Jeesuksen Kristuksen salaperäinen Ruumis, tai paremminkin Jeesus Kristus täällä maan päällä Sanan ilmitulemisen kanssa. Jumalan pojat ja tyttäret eivät kuulu yhteenkään niistä. ”Tulkaa ulos heidän keskuudestaan”, Hän sanoi. Kyllä.

187    Katsokaahan, menkäämme nopeasti nyt. En halua teidän väsyvän, mutta voisitteko antaa minulle lisää muutaman hetken, niin tulen menemään niin nopeasti kuin voin. Mutta kuitenkin minä haluan, että te olette varmat siitä ja ymmärrätte sen, niin että ette kulje sen ohitse. Ymmärrättekö?

188    Muistakaa, äiti Rooma, porttojen äiti, ja hän oli täynnä pilkkaavia nimiä. Sitten, jos he ovat porttoja, niin millainen on portto? Mikä on huora? Sama asia kuin portto. Se on nainen, joka elää uskottomasti avioliittolupaukselleen. Ja jokainen seurakunta, joka väittää olevansa Kristuksen Seurakunta, ja kieltää Jumalan Sanan, on uskoton avioliittolupaukselleen! Niinpä se tekee aviorikoksen, kun se lisää uskonkappaleen, se elää haureudessa maailman ja sen viisauden kanssa, sen sijaan että hyväksyisi Kristuksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman Pyhässä Hengessä. Ja porttojen äiti teki samoin. Pata ei voi kutsus kattilaa ”mustaksi”, tiedättehän, kuusi kappaletta toisia ja puolitusinaa toisia. Jotkut näistä ihmisistä juoksevat ympäriinsä ja tekevät pilaa katolilaisista ja kuuluvat itse yhteen noista samanlaisista. Hän on valheellisen vesikasteen äiti ja valheellisen Pyhän Hengen todisteen äiti, ja te teette aivan samalla tavoin hänen kanssaan. No niin, katsokaamme nyt

189    ”Onko se totta, veli Branham?” Pysykää nyt rauhassa pieni hetki.

190    Näettekö, hän on pilkkaavien nimien, noiden majatalojen äiti, joihin ihmiset liittyvät ja tuottavat häpeää eläessään miten tahansa. He käyttävät shortseja, naisilla on leikatut hiukset ja maalatut kasvot, ja he laulavat kuoroissa, polttavat savukkeita, ottavat ehtoollista ja kaikenlaista maailman saastaa. Sellainen on kompastuskivi uskomattomalle. Eikö Pyhä Henki puhukin siitä kirjeessä Timoteukselle? Nähkäähän nyt, hän, Rooma, on näiden kaikkien äiti. Näettekö? Te teitte organisaatioissanne aivan tarkalleen saman asian kuin hänkin teki, kun te otatte opinkappaleita Sanan sijaan. Jokin miesryhmä oli kerääntynyt yhteen, vanhimpia ja piispoja ja niin edelleen, ja he sanoivat, että sen täytyisi olla tällä tavalla, ja se on tarkalleen samalla tavoin, miten tapahtui Roomassa. Ja jos te, minun pastori-veljeni, yritätte vastaanottaa kokonaisen Jumalan Sanan, niin katsokaahan mihin te joudutte, suoraan ovesta ulos! Tulemme näkemään muutaman hetken kuluttua, onko Jumala käskenyt teidän tehdä niin vai ei. Näettekö? Hyvä on.

191    Hän on niiden jokaisen äiti, koska hän oli ensimmäinen, joka otti pois Kirjoituksista ja korvasi ne uskonkappaleilla, koska hän kielsi voidellut profeetat, joilla oli vahvistettu Sanan elämä. Ia he ottivat sen kaiken tilalle omat järkeilynsä, nuo terävä-älyiset miehet, Rooman keisarit ja niin edelleen, jotka olivat vaikka vastaanottivat kristillisyyden, niin ottivat sen vastaan omalla tavallaan. Näettekö? Kyllä. He halusivat tehdä sen omalla tavallaan.

192    Naaman halusi parantua pitaalistaan oman maansa vesissä, sillä hän ei pitänyt Jordanin mutaisista vesistä. Mutta jos hän koskaan halusi päästä eroon pitaalistaan, hänen täytyi kävellä suoraan sinne mutaan aivan juuri niin kuin tuo profeetta oli käskenyt, Näettekö, Jumala ei katso henkilöön.

193    Pankaa merkille, että se oli ensimmäinen kirkkokunta. Katsokaa hänen tyttäriään, ne ovat tehneet saman asian: lisänneet uskontunnustuksia ja opinkappaleita Sanan sijalle. Älkää yrittäkö kertoa minulle… Näyttäkää minulle yksikin niiden joukosta, joka ei olisi poissa Sanasta. Näyttäkää minulle yksi pastori, joka vastaanottaisi Totuuden, eikä tulisi heitetyksi ulos siitä, ellette te sitten ole niin suosittu, tiedättehän, että heidän on pidettävä teistä kiinni teidän suosionne vuoksi tai jotakin sellaista. Näin on.

194    Katsokaahan nyt Ilmestyskirjan 18. lukua muutaman hetken ajan. Se on seuraava luku heti 17. luvun jälkeen, jota juuri olemme tutkineet, ja joka paljasti meille tämän neiti Babylonin salaisuuden. Ilmestyskirjan 17. luku selittää, että hän on seurakunta, joka istuu seitsemällä kukkulalla, Vatikaani, ja se hallitsee kaikkia maan kuninkaita (se on tarkalleen oikein) ja presidenttejä myös ja niin edelleen. Uhuh. Niinpä hän istuu siellä pitäen maailman rikkauksia kädessään. Niin on tarkalleen. ”Kuka voi sotia häntä vastaan?” Juuri niin on. Me kaikki tiedämme sen. Niinpä, miksi te haluaisitte kuulua johonkin, mikä on yhteydessä hänen kanssaan? Huomioikaa nyt seuraava 18. luku aivan heti sen jälkeen, kun hänen salaisuutensa on selitetty. ”Istuu Jumalan temppelissä.”

195    Zella Braitman, oletko sinä täällä tänä iltana, Zella? Hän toi minulle tuon katolilaisten lehden Meidän sunnuntai vieraamme. Tuo katolilainen lehti vastaa siinä joillekin sananpalvelijalle ja sanoo: ”Sanoitko sinä saarnaaja, että nuo roomalaiset numerot Vatikaanissa, Paavin istuimen yläpuolella, ”Vicarius Filii Dei”, merkitsevät ilmestyskirjan pedon lukua?”

196    Ja hän vastasi siihen: ”No niin, tietenkin se on niin. Siitä tulee tarkalleen 666. Kyllä se on oikein.” Ja tämä roomalaisen kirkon hiippakunta myöntää asian. Mutta tässä on heidän vastauksensa, älykäs ja täynnä viisautta. Hän sanoi: ”Mutta tiedätkö, että sinun oma nimesi jollain kielellä saattaa tuottaa saman luvun loppusummaksi?”

197    Tämä mies sanoi: ”Minun oma nimenikin on melkein sama jollakin kielellä”. Sitten hän tavasi sen ja sanoi: ”Näethän, minä myös olen melkein kuusisataa kuusikymmentäkuusi, ja niitä on ollut satoja samanlaisia. Ja aina kun jotakin uutta nousee, jollakin on kuusisataa kuusikymmentäkuusi.” Sitten hän jatkoi: ”Saarnaaja, tiesitkö, että jollain kielellä sinun oma nimesi saattaa tarkoittaa antikristusta. Miksi sinä kaivelet sellaisia asioita?” Katsokaahan sitä viisautta.

198    Mutta Pyhä Henki tietää paremmin. Katsokaahan. Saattaa olla, että minun nimestäni tulee kuusisataa kuusikymmentäkuusi, mutta minä en täytä loppuja sovellutusvaatimuksia. Minä en istu mäkien päällä. Enkä minä ole se, joka puhuu näistä asioista. Minä en ole hallitsija, näettehän. Juuri niin. Tuo siellä on se yksi, josta Hän puhuu. joten teidän maailmallinen viisautenne ei auta teitä yhtään Pyhän Hengen läsnäolossa. Minä en täytä niitä loppuja, mutta hän täyttää ne ”istuen Jumalan temppelissä ja osoittaen itse, että hän on Jumala, ja istuen seitsemällä kukkulalla.” Minä en istu seitsemällä kukkulalla, vaikka olisinkin kuusisataa kuusikymmentäkuusi. Minä en täytä loppuja niistä vaatimuksista, mutta hän täyttää ne. Näettekö, siinä te olette. Ymmärrättekö? Joten joka luottaa Pyhään Henkeen. ”Älkää huolehtiko siitä, mitä teidän tulee sanoa, koska te ette ole se, joka puhuu, vaan se on Isä.”

199    Joten kuinka voidaan teidän viisauttanne ja teidän uutta syntymistänne ylhäältä milloinkaan verrata näiden asioiden kanssa täällä maan päällä, näiden, jotka ovat mahtavia taikureita siinä? Mitä, hehän tuntevat jokaisen pienenkin koukun ja nurkan. Mitä saattoi Mooses tehdä, kun hän, seurattuaan Jumalan Käskyjä, heitti maahan keppinsä, ja se muuttui käärmeeksi, ja sitten siellä tulivat taikurit ja tekivät saman asian? Mutta Mooses pysyi aloillaan tietäen, että hän oli seurannut Jumalan Sanaa, ja sitten hänen käärmeensä söi ne muut. Näettekö? Joten kun te olette totelleet jä… Mitä hän saattoi tehdä, kun hän johti heitä luvattuun maahan, ja kun Punainen Meri sulki tien, mutta Jumalan polku kulki suoraan sen lävitse, Aamen. Hän sanoi: ”Seisokaa aloillanne ja nähkää Jumalan kunnia!”

200    Kun se tapahtuu ollessanne velvollisuutenne täyttämisen polulla, seuratessanne Jumalan Sanaa, niin vain pysykää aloillanne ja nähkää, kuinka se aukenee.  Aamen. Olen viisikymmentäkolmevuotias ja olen palvellut Häntä noin kolmekymmentäkolme vuotta, mutta toivon, että minulla olisi miljoonia vuosia aikaa palvella Häntä. En ole milloinkaan nähnyt Hänen epäonnistuvan, kun on pidetty kiinni Hänen Sanastansa. Aivan niin.

201    No niin, pankaapa merkille, että välittömästi sen jälkeen, kun hänen syntinsä, hänen salaisuutensa, oli paljastettu. Me olemme puhuneet siitä pitkän aikaa sitten ja me tiedämme sen.

202    Seuraava luku, katsokaa Ilmestyskirja 18. Voisinko minä mennä siihen vain hetkeksi. Se saattaisi olla hyvä asia. Se ottaa vain muutaman hetken enemmän aikaa, ja se saattaa merkitä jotakin teille. Toivon sen tekevän niin.

203    No niin, meillä on tässä 17. luku, ja 5. jae.

…hänen otsallaan oli kirjoitettuna nimi: Salaisuus, suuri Babylon, porttojen ja maan kauhistusten äiti. Ja katsokaahan.

Ja minä näin naisen (seurakunta) olevan juopuneena pyhien verestä ja Jeesuksen marttyyrien verestä, ja kun minä näin hänet, minä kummastuin suuresti ihmetellen.

204    Näettekö, nähdessään hänet, joka oli niin suuri kaunis asia, ja hän oli prostituoitujen, prostituoitujen uskontojen, kirkkokuntien äiti. He ovat tehneet tarkalleen saman asian kuin hänkin teki, näettekö, he ovat lisänneet uskonkappaleita aivan samalla tavoin kuin hänkin teki. Ja katsokaahan nyt tänne, kuinka tämä Ilmestyskirjan 17. luku päättyy kahdeksannessatoista jakeessa. Tarkkaavaisesti nyt eteenpäin.

…näiden asioiden jälkeen, (sen jälkeen kun hänen salaisuutensa oli pal­jastettu.) näiden asioiden jälkeen minä näin toisen enkelin tulevan alas taivaasta, jolla oli suuri valta….

205    No niin. tässä tulee toinen sanansaattaja alas, heti seuraavassa luvussa, kohta sen jälkeen, kun hänen salaisuutensa oli paljastettu. Näettekö, hänen ja hänen lastensa salaisuus on paljastettu. Nähkäähän, nyt me ymmärrämme tarkalleen, mikä teki hänestä porton. Koska hän teki aviorikoksen Jumalan Sanaa vastaan. Ja se teki hänestä organisaation. Se ei voinut pysyä raamatullisena seurakuntana ja vastaanottaa sitä. Niin ei myöskään yksikään organisaatio, joka ei ota sen jokaista Sanaa, (niin kuin Se on kirjoitettu), voi koskaan olla raamatullinen seurakunta. Ja yksikään niistä, joista minä jotakin tiedän, eivät ole sellaisia, ei yksikään. Joten te näette, että niin pian kuin se organisoi tekemänsä asiat, se kuolee juuri siihen, kun se vastaanottaa uskonkappaleen. (Sekä Kirjoitukset että sen toteutuminen ovat sen todisteena.) No niin, katsokaa, näin tapahtui.

206    Jumala lähetti tässä 18. luvussa voimallisen enkelin sen jälkeen, kun tuo salaisuus oli tullut tunnetuksi, voimallisen enkelin tai sanansaattajan. Katsokaahan tätä.

Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.

Ja hän huusi voimallisella äänellä ja sanoi: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon (sekoitus) ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen häkiksi.

Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta. 

207    Katsokaa, välittömästi sen jälkeen, kun hänen salaisuutensa oli tehty tunnetuksi siitä, kuka hän oli ja mitä hän oli, keitä hänen tyttärensä olivat. Kun salaisuus oli tehty tunnetuksi, niin Jumala lähetti enkelin, sanansaattajan (mitä varten?), kutsumaan ulos. ”Tulkaa ulos!” Hetken sanoma!

…Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, …ettette tekin saisi kärsiä hänen vitsauksistansa

Hän on kiroava hänet. Huomioikaa.

208    Lähtekää siitä ulos! Jumala lähetti voimallisen enkelin tai sanansaattajan. Ja hänen Valonsa ei ollut nurkassa, se levisi yli koko maan. Lähtekää ulos hänestä! Mistä? Hänestä ja myös hänen sisaristaan. Valaisemaan koko maan ja kutsumaan Hänen kansansa ulos hänestä. No niin, te tiedätte, että tämä on Totuus. Sanansaattaja oli lähetetty Taivaasta kutsumaan Jumalan kansa ulos Babylonista. Ja hänen Valonsa valaisi maan, suuri Pyhä Henki.

209   Pankaa merkille, että Raamattu kutsuu sitä ”häkiksi, johon on kerätty kaikki vihattavat ja epäpuhtaat linnut.” Ei kotkia, ei, ei, ei, ei. Korppikotkat, ”epäpuhtaat, vihattavat linnut.” Näitä hänen häkkinsä pitävät sisällään. Hänellä on häkki täynnä niitä, koko häkillinen. Täynnä mitä? ”Pilkkaavia nimiä”, Kirjoitusten vastaisesti. 2 kirjeessä Timoteukselle, sen 5. luvussa Pyhä Henki puhuu: ”Viimeisinä päivinä he tulevat erkanemaan uskosta ja seuraavat vietteleviä henkiä.” Pykä Henki puhui sen, ja se myöskin sanoo, että ”viimeisinä päivinä he tulisivat olemaan itserakkaita ja ylpeitä, vihattavia… (Jumala kiitos, sinä kuulut meihin, tai jollei ”nimesi ole meidän kirjoissamme, sinä olet kadotettu.”) Vihattavia! Saastaisia!” Toivon etten loukkaa teitä, toivon tekeväni hyvää. Vihattavia, epäpuhtaita lintuja, hänellä on ne häkissään.

210    Muistakaa, että Jumala on kotka. Hän kutsui itseään kotkaksi. Ja Hän kutsui Jaakobia kotkaksi. Ja me olemme Hänen kotkanpoikasiaan. Aamen. Hän kutsui Hänen profeettojaan ”kotkiksi”. Ja tämä enkeli tuli alas paljastamaan ja kutsumaan ulos!

211    Niin kuin minun pikku sanomassani Kotka kiihottaa pesuettaan. Tuo pikku kotka oli seuraillut tuota kanaemoa ympäri kanatarhan ja koko ajan kotkotellut, mutta hän ei voinut syödä sitä, mitä hänellä oli tarjottavana, hänen yhdistyksiään ja maalattukasvoisia naisiaan leikattuine hiuksineen ja shortseineen. Hän ei voinut toimia niin. Mutta hän ei tuntenut mitään muuta kuin tuon vanhan kanan kotkotuksen. Mutta eräänä päivänä äitikotka löysi hänet. Se kirkaisi ja kutsui hänet ulos ja sanoi: ”Poikani, sinä et ole yksi heistä. Tule ulos hänestä!”

Hän kysyi: ”Mamma, mitä minä voin tehdä?”

212    Hän sanoi: ”Läpytä siipiäsi ja aloita.” Ensimmäisellä hypyllä hän pääsi pylvään nenään, suoraan organisaation keskelle. Hän sanoi: ”Poikani, sinun on tultava korkeammalle kuin tuo, tai Minä en saa otetta sinusta. Sinun on saatava jalkasi pois maan pinnalta.” Kotkaemo on vievä hänet lennolle. Sitten hän huomasi kykenevänsä lentämään. Emo oli tullut kutsumaan hänet ulos. Kyllä.

213    Mutta tämä Äiti Babylon on kerännyt itselleen joukon kananpoikia, liukkaita pimuja, joilla on maalatut kasvot ja leikatut hiukset, ja jotka kutsuvat itseään ”kristityiksi”. Hänellä on kokonainen häkki täynnä heitä. Te saarnaajat, jotka seisotte puhujan lavalla ja annatte noiden naisten tehdä niin, jotta organisaationne jäsenluku säilyisi, häpeä teille. Jumala on vaativa sen teidän kädestänne. Tulkaa ulos siitä! ”Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Häkillinen vihattavia, ylpeitä, itserakkaita, ja jotka rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa ja ovat mieluummin maailman kuin Kristuksen kaltaisia. Kun te näette naisen, jonka yllä on paljon ehostusta, se osoittaa teille, että hän on tyhjä sisäpuolelta. Sisäpuolelta hän on valheellinen. Se on tarkalleen näin. Näin eräänä päivänä naisen, jolla oli vihreät hiukset ja hänellä oli kaikki tuo vihreä väri silmiensä ympärillä.

214    No niin, jos teillä ei ole ensinkään tukkaa ja te haluatte käyttää tukkaa, niin voitte tehdä niin, mutta käyttäkää jotakin, mikä näyttää inhimilliseltä. Ja jos teillä ei ole kynsiä, ja te haluatte kynnet, älkää hankkiko tuollaisia, jotka näyttävät pavunkuorilta, vaan hankkikaa itsellenne todelliset kynnet. Jos teillä ei ole näitä, niin silloin se sopii. Jos teillä ei ole hampaita, ja he tekevät sellaisia, niin hankkikaa sellaiset. Mutta älkää vedättäkö Jumalan antamia hampaita pois vain, koska ne eivät ole aivan suorassa, ja ne ovat vielä hyväkuntoisia hampaita, vain että saisitte uudet. Älkää värjätkö hiuksianne tai tehkö jotakin muuta, mikä saa teidät näyttämään niin kuin olisitte tulleet ulos jostakin liejusta. Älkää tehkö sitä! Jos olette väritön ja haluatte itsenne näyttävän niin kuin teillä olisi jotakin väriä, niin kuvittelisin sen olevan OK. Mutta älkää tehkö itsestänne Iisebelin näköistä, niin kuin te olisitte olleet maalaamassa latoa jossakin.

215   Ja te helluntailaisveljet, te annatte noiden naisten leikata tukkaansa, vaikka Raamattu sanoo, että se on hänen kunniansa! Ja on jopa epäsoveliasta hänen rukoilla senkaltaisen tukan kanssa. Ja sitten te vielä annatte hänen nousta saarnastuoliin ja saarnata Evankeliumia, laulaa kuorossa ja opettaa pyhäkoulussa. Häpeä teille! Teidän tulisi hävetä itseänne. Miksi minä olen organisaatiota vastaan? Ajattelisitteko, että minä voisin antaa milloinkaan periksi jollekin senkaltaiselle? Minä tiedän syyn siihen, miksi te teette niin, veljet. Te tiedätte asian paremmin, mutta jos te opettaisitte sitä vastaan, teistä valitettaisiin päämajaan, ja he erottaisivat teidät. Kiittäkää Jumalaa rohkeudestanne, jos tulette tekemään sen. Kyllä vain. Jumala tulee kunnioittamaan teitä.

216    Mitä tämä enkeli sanoikaan? ”Lähtekää ulos hänestä!” Kyllä vaan. Tämä enkeli tuli maan päälle, ja hän tuli tuomaan Valon, ja hän antoi Valon loistaa ympäri maailman. Hän oli voimallinen enkeli. Ja sanoma, jota hän kuulutti, oli: ”Tulkaa ulos Babylonista! Älkääkä koskeko hänen saastaisiin asioihinsa!”

217    Heitä on koko häkillinen, ja sanottiin, että ”hän on jokaisen vihattavan linnun häkki” Kyllä, hänellä on nyt niitä koko häkki täynnä Kirkkojen maailmanneuvostossa. Hänellä on nyt koko ryhmä kerättynä häkkiin. Ne ovat kaikki tulossa yhteen. Hänestä on tullut häkki, joka on täynnä vihattavia lintuja. Todellakin. Koettakaapa joskus puhua jotakin jollekin heistä, pojat, miten älykkäitä he ovatkaan maailmallisessa viisaudessa, mutta eivät tiedä enempää Jumalasta kuin kani lumikengistä. Kyllä vaan. Ainoa asia, minkä he tietävät, on kuinka viisaasti he voivat panna tämän tuonne ja tehdä tuon. Mutta kun tulee kysymys Hänen tuntemisestaan? Huh! Kyllä, he ovat hänen häkissään, hänen uskonkappaleittensa vangitsemina. Protestanttiset seurakunnat alkoivat tehdä samoin ja heistä tuli hänen tyttäriään, ja he saivat sen aikaan kieltämällä Jumalan Sanan. Mitä seurakunta tekee? Kieltää Sanan. Ja kun te vastaanotatte jotakin Sanan asemesta, te itsekin kiellätte Sen. Ja kun te liitytte yhteen niistä, silloin te myös olette kieltäneet Sanan. Jumala ei halua teidän tekevän sitä, sillä ei ole paikkaa Kirjoituksissa.

218    Huomatkaa, että tämä on Valon enkeli, ja viimeinen enkeli on Laodikean seurakuntajakson enkeli. Se on Laodikean sanansaattaja, ja se on viimeinen, koska heti seuraava 19. luku on se, jossa Morsian tulee takaisin. Ja tämä on Kirjoitusten mukaan viimeinen enkeli, joka tuli tuodakseen Valon, ennen kuin Morsian menee kohtaamaan Kristuksen. Silloin sen täytyi olla Laodikean Seurakuntajaksolle. Mitä tuli Laodikean Seurakuntajakson sanansaattajan tehdä? Kutsua heidät ulos Babylonista! Huomatkaa! Seurakunnat ovat pyydystetyt hänen häkkiinsä hänen kanssaan hänen uskonkappaleittensa kanssa, ja he kieltävät Sanan ja vastaanottavat uskokappaleet. Tämä on Valon enkeli Laodikean seurakunnalle, joka on hylännyt Kristuksen ja Hänen Sanansa ja ovat vaihtaneet Sen uskonkappalisiin ja ovat panneet Hänet ulkopuolelle. Ja Hän seisoo ovella kolkuttaen ja yrittää päästä takaisin sisälle. Näettekö te sen? Seurakuntajakso on hylännyt Kristuksen, ja Kristus on Sana. Ja seurakunta on hylännyt Sen, ja Hän on ulkopuolella. Ainoa seurakuntajakso, jossa Kristus on ulkopuolella kolkuttaen ja yrittää päästä sisälle. Ja tämän enkeli Sanoma, Jumalalta tullut sanansaattaja, kaiutti maanpäällä Sanomaansa: ”Tulkaa ulos Babylonista! Tulkaa ulos organisaatioista! ” Pyhä Henki tänään, Pyhän Hengen ilmituleminen, on tuo enkeli, joka yrittää saada ihmiset takaisin Sanaan, koska Pyhä Henki vahvistaa ainoastaan Sanan. Se ei voi vahvistaa uskonkappaleita, sillä niissä ei ole elämää. Hän on Elämä. Huomatkaa, Laodikean Seurakuntajakso on kieltänyt Hänet, hylännyt Hänet ja pannut Hänet ulkopuolelle.

219    Pankaa merkille, että tämä enkeli on viimeinen sanansaattaja ennen Kristuksen tulemista Ilmestyskirjan 19 luvussa. Sanansaattajan ääni! Jos panemme merkille, kun hän antoi oman äänensä maan päällä, siellä oli myös ääni, joka kaikui Taivaassa. Se on 4. jae, jos haluatte lukea sen. Tämä sanansaattaja maan päällä oli niin taipunut Jumalan tahtoon, että kun hän puhui sen maan päällä, Jumala kaiutti saman asian Taivaasta. Mikä on neljännen jakeen tulkinta? Mitä se merkitsee? Jumalan ääni puhuu Hänen ennalta määräämilleen ihmisille ja sanoo: ”Tulkaa ulos hänestä!” Aivan tarkal­leen sama kuin mikä Äänikin oli! Hänellä on kansaa kaikkialla siellä ulkona, kaikkialla Babylonissa. Tulkaa ulos hänestä, jotta ette tulisi hänen synneistänsä osallisiksi, kyllä, ulos noista uskonkappaleista ja uskontunnustuksista Hengeksi ja Elämäksi tehtyyn Sanaan. Aamen.

220    Pankaa merkille, että 19. luku on seuraava: ”Näiden asioiden jälkeen…” Huomasitteko tässä 19. luvussa tämän: ”Näiden asioiden jälkeen…?” Katsokaa mitä? Minkä jälkeen? ”Tulkaa ulos hänestä!” Sanoman jälkeen. ”Näiden asioiden jälkeen” (nähkää) ”on Morsiamen kuuluvien pyhien huuto Sulhasen kanssa heidän mennessä Karitsan häihin.” Kuinka lähellä me sitten olemme, veljet? Mikä on viimeinen kutsu? Tulkaa ulos Babylonista.

221    No niin, veljeni, tästä syystä minä olen sitä vastaan. Se on vastoin Kirjoituksia. Se ei ole sellainen kuin se oli alussa. Se on todistettu vääräksi. Jumala ei ole siinä. Hän ei ole koskaan ollut siinä eikä Hän tule koskaan olemaankaan siinä. No niin, minä en sano, etteikö siellä olisi ihmisiä näissä organisaatioissa, joista seurakunta muodostuu. Mutta niin kauan kuin te olette tuossa järjestelmässä, te olette osa sitä.

222    Jos pysyn Yhdysvalloissa, minä olen amerikkalainen. Niin kauan kuin olen Yhdysvaltojen kansalainen tai jäsen, olen osa sitä. Jos mene Saksaan ja kiellän kansalaisuuteni täällä ja otan Saksan kansalaisuuden, en ole enää amerikkalainen vaan saksalainen. Ja jos minä menen Japaniin tai minne hyvänsä, vaikkapa Venäjälle, minusta tulee sen maan kansalainen siellä.

223    Ja kun te liitytte yhteen jonkun järjestelmän kanssa, teistä tulee tuon järjestelmän kansalainen ja te osoitatte millaisia te olette. Ja tänä viimeisenä päivänä Jumala kutsuu ihmisiä ulos siitä. Raamattu sanoo niin: ”Tulkaa ulos hänestä, älkää olko osallisia häneen, niin Minä otan teidät huostaani. Ja te tulette olemaan Minun poikiani ja tyttäriäni ja Minä tulen olemaan teidän Jumalanne.” Ymmärrättekö?

224    Tästä syystä minä puhun seurakuntaa, majataloa, vastaan. En voi kutsua sitä seurakunnaksi. On vain yksi Seurakunta ja se on Kristuksen Ruumis Seurakunta. Mutta nämä majapaikat, joita kutsutaan ”seurakunnan” nimellä, ovat minun Raamattuni mukaisesti pilkkaavia nimiä, jokainen niistä, jokainen organisaatio. Miten he pilkkaavat? Sana pilkka merkitsee ”olla vastakkainen” tai ”puhua vastaan”. Kun Jumala sanoo: ”Tulkaa ja syntykää”, he sanovat, ”tulkaa ja liittykää”. Näettekö? Kun Hengen kaste korvataan vohvelilla katolisessa kirkossa, kädenpuristuksella protestanttisessa kirkossa ja mielenliikutuksella helluntaikirkossa, sen sijaan että Kristuksen Persoona tulisi sisälle sillä tavalla, kuin me eräänä päivänä näytimme teille tämän pyramidin rakentuvan.

225   Lisätkää uskoonne voima ja niin edelleen, kaikki tämä, mikä on kirjoitettuna 2 Pietarin kirjeen ensimmäisessä luvussa, missä osoitetaan, miten se kaikki tulee olla lisättynä teidän uskoonne. Kaikki nämä asiat: jumalisuus, puhtaus, pyhyys ja kaikki muu, ja sitten te olette sinetöidyt Pyhällä Hengellä.

226    Monet ihmiset väittävät, että heillä on tämä, mutta heillä ei ole sitä, koska heitä on opetettu väärin. Metodistit saivat hassunkurisen tunteen, heillä oli tapana vavista hieman ja tanssia Hengessä. Helluntailaiset puhuvat kielillä tai tekevät jotakin tunneperäistä. Minä uskon noihin asioihin, tietystikin, mutta nuo asiat ilman näitä toisia eivät riitä.

227    Kuten sanoin eräänä päivänä, että se samaa kuin mustarastas yrittäisi panna itseensä riikinkukon höyheniä tai hiirihaukka yrittäisi käyttää kyyhkysen höyheniä. Ne eivät koskaan kasvaneet sinne, vaan hän itse liitti ne itseensä. He ovat istutettuja, he ovat kirkkokunnallisia. Mutta kun Jumala panee sinne mitä hyvänsä, se on luonnollista. Te teette itsestänne jotakin sanomalla: ”Liityin eilen illalla kirkkoon. En voi enää mennä. En voi enää juoda enkä tehdä tätä. Olen liittynyt seurakuntaan. Näettekö, te yritätte panna hiirihaukka- ruumiiseenne riikinkukon höyheniä, Aivan niin. Näettekö? Teidän täytyy olla uudestisyntynyt! Teidän täytyy vastaanottaa Kristus, ettekä te voi vastaanottaa Kristusta ilman, että te ette vastaanottaisi Hänen Sanaansa, koska Hän on Sana. Ja kun teillä on jumalisuuden muoto ja te kiellätte tämän, minä ihmettelen. Näettekö? Te voitte kuulua mihin tahansa organisaatioon te vain haluatte, ja teillä voi olla jumalisuuden muoto, eikä teillä siltikään ole Sitä.

228   No niin, siinä te olette, ystävät. Siinä on koko asia. Jumala siunatkoon teitä. Jumala auttakoon teitä. En sano tätä ollakseni erilainen. Haluan vain, että te ymmärtäisitte minua. Vaikka tänään onkin Aselevon päivä, minä en allekirjoita rauhansopimusta teidän sananpalvelijoiden kanssa, ei sinne päinkään. Minä ajattelen, että teidän tulisi allekirjoittaa se minun kanssani. Ei minun kanssani vaan Jumalan kanssa, Sanan kanssa. Kyllä, se on oikein. Sanokaa se niin kuin Raamattu sanoo Sen ja sillä tavalla kuin Se sanoo Sen. Koska Raamattu sanoo: ”Kuka tahansa ottaa pois tai lisää siihen…” Ja te näette, ettei organisaatio ole Kirjoitusten mukainen. Ja kun te vastaanotatte ensimmäisen uskonkappaleen, te voitte aivan hyvin mennä koko matkan taaksepäin, koska juuri siinä te ylitätte rajalinjan. Kun te tulette takaisin uuteen syntymään, niin silloin te tulette vaeltamaan Kirjoituksissa.

229    Ja te menette kirkkokuntaan, jossa he sanovat: ”Minä tiedän, me emme usko tätä. Meidän piispamme meidän seurakunnassamme opettavat, että me olemme vanhin seurakunta. Me emme opeta…” Minä en välitä siitä, mitä he eivät opeta. Pyhä Henki teissä saa ravintonsa Sanasta. Ei ole väliä sillä, kuinka älykäs mies on ja kuinka hän voi yrittää selittää Sitä toiseksi, ja he osaavat selittää. Epäuskoinen voi ottaa Raamatun ja selittää Jumalan pois teiltä.

230    Sen vuoksi ei yhdelläkään miehellä ole oikeutta saarnata evankeliumia, kunnes hän on ollut Mooseksen kaltaisesti siellä erämaassa ja seisonut pyhällä maaperällä, missä hän ja Jumala ovat yksinään, kunnes mies on syntynyt uudestaan ja seisoo siellä kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa ja tuntee Hänet. Silloin ei ole yhtään uskomatonta eikä yhtään psykologia, ei yhtään selittelyä eikä oppinutta maailmassa, joka voisi ottaa Sen pois sinulta. Sinä olit siellä, kun se tapahtui! Sinä tiedät, mitä tapahtui.

231    Sitten sinä sanot: ”Minulla oli senkaltainen kokemus, ja Henki on minun ylläni.” Ja jos se kieltää Sanan millään tavalla, sinulla on väärä henki. Sinä sanot: ”Minä en voi ottaa tätä asiaa tällä tavoin. Minä tiedän, mutta meidän seurakuntamme…” Uh-huh, siellä on väärä henki. Se on se merkki, jonka perusteella sinut tunnetaan. Kain, sinä olet merkitty. Kyllä.

232    Eeva epäili vain yhtä pientä Sanaa, ei kaikkea sitä, mitä Jumala oli sanonut, vain yhtä pientä Sanaa, ja se sai aikaan jokaisen päänsäryn ja sydänsurun ja kuoleman ja synnin ja taistelut ja kaiken muun, jokaisen haudan ja jokaisen ambulanssin, joka koskaan on huutanut ja jokaisen sairaalan, joka on rakennettu sairaita varten. Hänen yksi pieni epäilyksensä yhtä pientä Jumalan Sanaa kohtaan sai aikaan kaiken tämän. Ja hänet pantiin ulos, vaikka niin ei koskaan olisi tarvinnut tapahtua. Kuinka sinä tulet menemään sisälle epäillen yhtä sanaa Siitä? Sinä sanot: ”Minä tiedän, että Se sanoo niin, mutta Se…” Se merkitsee juuri sitä, mitä se merkitsee!

233    Katsokaahan nyt. Jumalan on tuomittava maailma jonkin kautta. Eikä teillä voi olla tuomiota ennen kuin teillä on ensin laki. Täytyy olla jotakin, jonka te rikotte, ennen kuin teidät voidaan tuomita. Näettekö? Ja teillä ei voi olla oikeanlaatuista tuomiota ilman rangaistusta. No niin, te näette, että teillä ei voi olla lakia kaupungissa, joka sanoo: ”Viiden dollarin sakko ajosta punaisten valojen läpi.” Ja sitten seuraava laki sanoisi: ”Ei, häntä ei rangaista.” Näettekö, te ette voi tehdä niin. Niinpä kaksi lakia ei voi olla olemassa samanaikaisesti. Ja on vain yksi laki, yksi Jumala, yksi Kirja, yksi Kristus. Siinä kaikki. Yksi Usko, yksi Toivo. Siinä kaikki. Se on Raamattu, Kristus.

234    Huomatkaa nyt, tässä, jos tähän halutaan lisätä jotakin, niin sen täytyy olla ihmisen lisäämää. Se ei voi olla enää…

235    Ja jos Jumala on tuomitseva maailman seurakunnan kautta, niin kuin katolilaiset sanovat, niin minkä katolisen seurakunnan kautta Hän on sen sitten tuomitseva. Niitä on useita. On yksi roomalaiskatolinen ja yksi kreikkalaiskatolinen ja, oi, kaikenlaisia. Minkä katolisen seurakunnan kautta Hän tulee tuomitsemaan sen? Tai ehkäpä Hän tulee tuomitsemaan sen luterilaisen seurakunnan kautta? Tai ehkäpä Hän on tuomitseva sen presbyteerisen seurakunnan kautta? Näettekö? Mitä Hän on tekevä? Hän ei ole tuomitseva sitä seurakunnan kautta. Hän on tuomitseva sen Hänen Sanallaan.

236    Näettekö, Hänellä ei voi olla ihmisryhmää, niin kuin tapahtui sisaren näyssä eräänä iltana, kun Pyhä Henki kaadettiin sisälle, ja Se meni suoraan tuon laatikon lävitse. Varmasti, mikään ei voi pidättää Sitä. Se on yksilöllistä. Se on annettu puhdistamaan seurakunta, mutta seurakunta ei voi pidättää Sitä. Yksikään organisaatio ei voi pitää Sitä. Siinä kaikki. Se ei voi tehdä sitä. Teillä on kaikenlaista siellä ja te ette voi tehdä sitä. Organisaatio ei voi tehdä sitä. Yksilöllä on Pyhä Henki. Huomatkaapa nyt.

237    Sitten jos Jumala tulee tuomitsemaan maailman Hänen Sanallaan, niin Hän varmasti on valvonut sitä ja pitänyt Sen hyvässä kunnossa. Tai jos Se kaikki olisi sekaisin, niin miten Hän sitten on tuomitseva? Näettekö? On oltava jotakin. Eikä Hän koskaan sanonut: ”Kuka tahansa seurakunnasta.” Hän sanoi: ”Kuka tahansa, joka ottaa yhden Sanan pois tästä tai lisää yhden Sanan siihen, häneltä otetaan hänen osansa pois Elämänkirjasta.” Joten minun mielestäni Jumala on tuomitseva Hänen Sanallaan. No niin, jos minä tuomitsen itseni ja vastaanotan Sanan ja näen, että Kristus kuoli minun puolestani, silloin minä olen pyytävä, että Hänen Elämänsä tulisi minuun ja opastaisi minua. Ja jos Hänen Elämänsä on Sana, ja Hän kirjoitti Sanan, niin kuinka voisi Hänen Elämänsä olla minussa, joka väitän omaavani Pyhän Hengen ja lisään uskonkappaleen Sanan sijalle? Se ei ole mahdollista. Kuinka minä voin lisätä kirkkokunnan, kun Hän on sitä vastaan ja on todistanut ja osoittanut sen kautta historian, että joka kerta, kun heistä tuli kirkkokunta, he kuolivat hengellisesti? Oi, heidän jäsenlukunsa kasvavat, varmasti. Kyllä, heidän jäsenyytensä kasvaa. Mutta hengellisesti he eivät koskaan pääse minnekään, Näyttäkää minulle, milloin historiassa seurakunta ei olisi kuollut juuri silloin, kun se organisoitui ja Pyhä Henki jätti sen. Sillä ei ole enää ihmeitä ja merkkejä. Se vain meni suoraan sekasortoon.

238    Tämä on tapahtunut tarkalleen meidän helluntaiseurakunnillemme. He tekivät tarkalleen sen, minkä heidän äitinsä teki. Alussa he tulivat ulos, kun ihmiset hylkäsivät kirkkokunnat. Nyt jotkut teistä veljistä, jotka kuuntelette tätä nauhaa, jotkut teistä vanhemmista miehistä, te tiedätte, että vuosia sitten, neljäkymmentä, viisikymmentä vuotta sitten, jos he olisivat puhuneet teille organisoitumisesta, te olisitte kutsuneet sitä pilkkaamiseksi. Mutta tänään te kuulutte tuohon asiaan, jonka te ajattelitte olevan pilkkaamista. Te naiset, jotka leikkaatte hiuksenne ja maalaatte kasvonne, teidän äitinne oli sitä vastaan, tuo hyvä, hyvä vanha helluntailainen pyhä. Mitä on tapahtunut sinulle? Paavali sanoi: ”Te juoksitte hyvin, mikä on estänyt teitä?” Näettekö? Silloin aikaisemmin te olitte vapaita tuollaisesta asiasta, mutta te halusitte olla niin kuin kaikki muutkin ovat.

239    Tarkalleen se mistä Samuel puhui. Israelilla oli Kuningas, ja Se oli Jumala. Ja he sanoivat: ”Samuel, sinä olet tulossa vanhaksi. Anna meille kuningas. Me haluamme olla samanlaisia kuin muukin maailma. Me haluamme olla muiden kansojen kaltaisia. Me haluamme kuninkaan, joka johtaa meidät sotaan, kuninkaan, joka sotii meidän sotamme.” Ja se ei miellyttänyt Samuelia.

240    Hän sanoi: ”Olenko minä koskaan ottanut teiltä mitään? Olenko minä koskaan ottanut teiltä teidän rahojanne? Olenko koskaan pyytänyt teiltä härkää tai mitään muuta? Olenko koskaan pyytänyt teiltä mitään?”

He sanoivat: ”Ei, sinä et ole koskaan pyytänyt meiltä mitään.”

241   Tai hän sanoi: ”Olenko minä koskaan puhunut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?” Onko tämä oikein? Hän sanoi: ”Älkää sitten vastaanottako tuota kuningasta. Se merkitsee teidän menemistänne sekasortoon.”

242    Nyt minä haluan kysyä teiltä, tältä Branham Tabernaakelilta jotakin. Teistä on nyt tulossa suuri Tabernaakkeli [rukoushuone]. Minä saatan olla poissa jonkin aikaa. Saatan mennä jonnekin. Vaikea sanoa, minne Herra on minua johtava. Ehkä pois näyttämöltä tai ehkä takaisin kentälle tai ehkä Hän kutsuu minut erämaahan. En tiedä, minne Hän on kutsuva minut ennen Jeesuksen tuloa. Haluan kysyä teiltä jotakin. Olenko koskaan pyytänyt teiltä mitään? [Seurakunta sanoo: ”Et.”] Olenko koskaan kerjännyt teiltä rahaa? [Seurakunta sanoo: ”Et.”] Onko mikään niistä tuhansista asioista, joita olen kertonut teille Herran Nimessä, jäänyt täyttymättä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Silloin älkää koskaan liittykö organisaatioon. Se on Jumalan Sanaa vastaan. Tulkaa ulos siitä, jos te olette siinä. Olkaa erotetut ja vastaanottakaa Herran Sana.

Kumartakaamme päämme.

243    Suuri profeettojen Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Lisää voima, Herra, tähän pieneen hajanaiseen Sanomaan, joka on ollut sydämelläni pitkän aikaa tuodakseni sen veljilleni. Monilla noista siellä ulkona, Herra, on väärä käsitys minusta. He ajattelevat, että minä haluan olla erilainen. He ajattelevat, että minä haluan olla joku kaikkitietävä. He ovat kertoneet ihmisille, että minä petän ihmisiä erikoisesti sellaisissa asioissa kuin vesikaste Herran Jeesuksen Nimessä ja käärmeen siemenessä ja Suuressa Portossa. Ja noissa nauhoissa, jotka ovat lähteneet ulos, on ollut vain väärentämätön Totuus. Ja minä olen pyytänyt heitä sanoen: ”Voiko joku teistä osoittaa minulle, missä minä teen syntiä, olen epäuskoinen tai tulkitsen väärin Sanaa.” Ja kukaan ei ole tullut esille. Minä rukoilen Sinua Isä: anna näiden miesten tietää, että he ovat kulkemassa tämän hetken ohitse. On oleva liian myöhäistä heille, jos he eivät valvo. Voikoot he, jokainen heistä….

244   Herra, minä olen varma tästä, minun sydämeni särkyisi, jos tämä Kirjoitus ei olisi minulle todellisuutta, kun Sinä sanoit: ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva. Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Ja sitten Herra, Valtakunta on totisesti sellainen kuin Sinä sanoit Sen olevan, ja niin kuin minä tiedän sen olevan, miehen kaltainen, joka otti verkon ja meni järvelle, heitti verkkonsa ja veti ylös kaikenlaista. Siellä oli epäilemättä mutakaloja, kilpikonnia, vesihämähäkkejä ja käärmeitä jäänyt Evankeliumin verkkoon. Mutta pikkuhiljaa rapu vetäytyi takaisin veteen, ja kilpikonna meni pois, ja käärme sihisi ja painui mutaiseen reikäänsä niin kuin koira palaa oksennukselleen ja sika mutakuoppaan. Mutta siellä oli todellisiakin kaloja, Herra. Ja minua lohduttaa tietää, että ennen kuin he edes tulivat verkkoon, he jo olivat kaloja. He olivat syntyneet ja ennalta määrätyt olemaan kaloja. Ja niin tekee Evankeliumin verkko, kun se heitetään ulos näihin herätyksiin. Sinä tunnet Sinun omasi. Ainoa asia, josta minä olen vastuussa, Isä, niin pitkälle kuin tiedän, on pysyä uskollisena tälle Sanalle. Sinä olet tuo Yksi, joka päättää mikä on mikä. Ja minä tiedän, että sen enempää kuin kilpikonnakaan ei voi olla kala, ei myöskään mies, jolla on kuurot korvat Evankeliumille, voi milloinkaan ymmärtää Totuutta. Sillä Isä on nähnyt sen ennalta ja Sinä olet luvan nyt, että kaikki, minkä Isä antaa Sinulle, tulisi tulemaan.

245    Taivaallinen Isä, minä rukoilen Sinua, että jokainen henkilö, joka kuulee tämän pikku Sanoman, saisi sen Valon, jossa se on saarnattu ja tarkoituksen, joka minulla on näitä miehiä kohtaan, joiden puolesta Sinä kuolit. Ja miehet siellä ulkona Herra, jotkut heistä, tuon Kooran ryhmän tavalla, olivat aitoja miehiä, valheellisesti johdettuja, pitivät pyhää pannua käsissään, mutta tuhoutuivat. Eivätkä he edes antaneet noiden tulipannujen mennä heidän mukanaan, vaan Aaronin pojan Eleasarin täytyi koota ne, ja he tekivät noista kattiloista kilven sinne alttarille muistuttamaan tuosta kauheasta asiasta, kun Koora yritti muodostaa organisoidun ryhmän Jumalan sanansaattajaa vastaan. Olkoon se kaukana meistä, Herra. Suojelkoon Pyhä Henki meitä aina siitä.

246    Me kiitämme Sinua, Herra, tästä meidän pikku seurakunnastamme, tästä pienestä pyhäköstä. Monta vuotta sitten, noin kolmekymmentä vuotta sitten, minä polvistuin täällä lammikossa, joka oli täynnä rikkaruohoja ja kosteutta, ja me pyhitimme tämän maan Sinulle tämän pienen rakennuksen kanssa. Ja sinne Tabernaakkelin kulmakiveen on muurattuna tuo näky. Se on täyttynyt tarkalleen. Se on yhä pystyssä. He eivät tule repimään sitä alas, Herra. Se on tulossa vanhaksi, ja he vain tulevat rakentamaan toisen sen päälle. Jumala, suo, ettei tämä kultainen Evankeliumi, joka on kirjoitettuna muistiin näille sivuille, koskaan jättäisi tätä pientä seurakuntaa, siihen asti kunnes Jeesus tulee. Voikoon jokainen jäsen, jokainen Kristuksen Ruumiin jäsen, joka tulee kaikkialta maasta ja ympäri maailman, voikoon jokainen heistä vastaanottaa Valon, Evankeliumin ja sitten vaeltaa Siinä ja vastaanottaa Kristus.

247    Ja olkoon se niin todellista, että Hänen Sanansa tulee tapahtumaan, jonka Hän sanoi: ”Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään. Hän, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Ja kun Iankaikkinen Elämä tulee sisälle, he ovat syntyneet ylhäältä, ja teot, jotka ovat Jumalasta, tuovat ilmi itsensä, koska kyseessä on sama Elämä, joka oli Hänessä. Se ei voi tehdä mitään muuta.

248    Niinpä. Isä, älköön tämä seurakunta koskaan asettako Iankaikkista päämääräänsä jonkin tunteen varaan tai organisaation varaan eikä minkään vähemmän varaan kuin sen, että Jeesus Kristus itse elää heissä ja vahvistaa Hänen Sanansa ja lupauksensa heidän kauttaan. Voikoon jokainen täällä tänä iltana, pienimmästä lapsesta aina vanhimpaan henkilöön, vastaanottaa tämän kokemuksen. Ja voikoot jokainen mies tai nainen, poika tai tyttö, joka kuulee tämän nauhan, myös vastaanottaa sen, Herra. Ja anna heille ymmärrys siitä, että minä vain yritän varoittaa ja kutsua ulos, sillä hetki on myöhäisempi kuin me luulemme.

249    Ja me näemme Babylonin, äiti-huoran, ja kaikkien hänen prostituoitujen tyttäriensä kokoavan itsensä yhteen. Jumala, me käsitämme, että Kirjoitukset sanovat ruumenien tulevan kootuksi ensin pois vehnäpellolta ja tulevan niputetuiksi. Ja ne on sidottu nippuihin, ja kutsuvat itseään pilkkaavilla nimillä, jotka eivät todella kuulu heille, eivät kuulu myöskään Seurakunnalle. Ne ovat majataloja eivätkä seurakuntia. On vain yksi sellainen, Isä, ja se on tuo yksi, jonka puolesta Sinä kuolit.

250    Ja minä rukoilen, Isä, kun me näemme heidän kaikkien tulevan niputetuiksi pian tulevaa atomitulta varten, minä rukoilen Herra, että Sinä annat vehnän olla täyteläisen ja raskaan. Suo se, Herra. Voikaamme kasvaa ja loistaa Valoa ja olla Jeesuksen kaltaisia. ”Jos minä en tee niitä asioita, joita Jumala odottaa Minun tekevän, silloin Minulla ei ole Elämää itsessäni. Mutta jos Jumala puhuu ja osoittaa Hänen Elämänsä, niin se puhuu itse puolestaan.” Suo se, Herra. Minä jätän tämän Sanoman Sinulle, että Sinä valvot sitä ja tuot sisälle kymmeniätuhansia, Herra, tai kaikki Sinun Evankeliumille ennalta määräämät lapsesi. Jeesuksen Kristuksen, joka on Sana, Hänen Nimessänsä minä rukoilen. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti minun pelastukseni
Golgatan puulla.

251    Tulen kysymään kysymyksen. Kuinka moni tänä iltana tässä näkyvässä kuulijakunnassa täällä, tässä suuressa ihmisjoukossa täällä, tässä palvonnan paikassa, uskoo koko sydämestään, että hänen elämänsä täyttää kaikki Jumalan ja Raamatun asettamat vaatimukset. Ja te uskotte, että katsomalla omaa elämäänne, te näette Hengen liikehdinnän itsessänne. niin että te uskotte jokaisen Sanan niin kuin Se on kirjoitettu? Uskotteko te Sen? Jumala siunatkoon teitä. Pitäköön Hän aina Hänen Henkensä teidän yllänne.

252    Ja ystävilleni, jotka kuuntelevat tätä nauhaa, toivon, että te olisitte voineet nähdä tämän kuulijakunnan tänä iltana. Arvelisin, että ainakin yhdeksälläkymmenellä prosentilla oli kätensä ylhäällä, että he ovat uskoneet ja katsoneet Raamattuun, (ei siihen, mitä seurakunta sanoo) vaan siihen, mitä Raamattu sanoo, (ei siihen, mitä majatalo sanoo) vaan siihen, mitä Raamattu sanoo, ja he näkevät Kristuksen Elämän heijastuvan Siinä.

253    Tiedättekö, että vanhaan aikaan ennen kuin oli olemassa sulattamoja, kultasepällä oli tapana hakata kultaa vasaralla. Arvelisin, että olette kuulleet siitä. Ennen kuin se meni sulattamoon, he hakkasivat sitä. Kulta on hyvin raskasta ainetta. Se on raskaampaa kuin lyijy. Minä olen ollut etsimässä kultaa. Te voitte ottaa hiekkaa erämaassa ja hieroa sitä käsissänne tällä tavalla ja sitten puhallatte siihen näin, ja pöly ja kivet ja kaikki muukin lentää pois. Vain kulta on niin raskasta, että se pysyy siinä. Sitten kun otatte tuon kullan, niin te näette, että se on kerännyt itseensä niin paljon likaa sen pyörittyä niin paljon lian lävitse noiden vulkaanisten ajanjaksojen aikana, että siihen on kerääntynyt kuonaa ja siihen on sekoittunut kaikenlaista kuten rautaa ja muita aineita. Kullantakojalla oli tapana ottaa tuollainen kultamöhkäle ja lyödä sitä ja kääntää se ja lyödä sitä ja kääntää se, kunnes hän oli hakannut kaiken kuonan siitä ulos. Ja tiedättekö, kuinka hän tiesi kuonan poistuneen siitä? Silloin kun hän näki oman kuvansa heijastuvan siitä.

254    Ja samalla tavalla Jumalakin tekee Seurakunnalle. Hän hakkaa jokaisen uskontunnustuksen, jokaisen kirkkokunnan ja jokaisen ihmistekoisen uskonkappaleen pois, kunnes Hän näkee Hänen oman Elämänsä heijastuvan sinussa. ”Jos en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua.” Näettekö? Jos se, mikä on tarkoitettu Seurakunnalle, jos se Elämä, joka oli Kristuksessa, ei heijastu sinussa, älkää pysykö hiljaa paikoillanne, jollei teillä ole kärsivällisyyttä, voimaa, pitkämielisyyttä, jumalisuutta, veljellistä rakkautta ja kaikkia näitä muita asioita, joita teiltä vaaditaan. Ei ole väliä sillä, mitä te olette tehneet. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon olette huutaneet ja kuinka moniin seurakuntiin te olette liittyneet, ja kuinka höyheniä te olettekin itsellenne liittäneet, älkää tehkö sitä. Odottakaa niin kauan, että te voitte aidosti, sydämestänne antaa anteeksi, kunnes teillä on sydämessänne veljellinen rakkaus. Ei ole väliä sillä, vaikka he vetävätkin kourallisen partaa yhdeltä puolelta, te käännätte toisen posken lempeästi, näettekö, kun teillä on nuo hyveet, niin ei ole väliä, sillä mitä he sanovat teille.

255    Kun he panivat rievun Hänen kasvoilleen ja löivät Häntä päähän ja sanoivat: ”No niin, minulle on kerrottu, että Sinä olet Profeetta.” Sitten nykäisten tuon rievun pois Hänen silmiltään, ja yhden heistä pitäessä keppiä kädessään, he kysyivät: ”Kuka meistä löi Sinua? Profetoi ja kerro meille, niin silloin me uskomme, että Sinä olet Profeetta.” Hän ei koskaan avannut suutaan.

256    Kun te kuulette profeetan nousevan, jolla on kaikki vastaukset jokaiseen esittämäänne kysymykseen, muistakaa, hän ei ole profeetta. Tänään heidän täytyy tietää kaikki, milloin teillä tulee olemaan hammassärkyä ja milloin vatsanne tulee olemaan kipeä ja kaikkea muuta, ja on kerrottava teille kaikki siitä. Jumalan luonne ei ole sellainen. Katsokaa profeettoja. Katsokaa Jeesusta.

257    Katsokaa Paavalia, kuinka hän saattoi lyödä miehen sokeudella ja sitten antaa kuparisepän ajaa hänet ulos maasta. Sanottiin varmasti: ”Luulenpa, että hän on menettänyt voiman lyödä sokeudella.”

258    Jeesus, joka saattoi nostaa ylös kuolleen, ja kuitenkin sanotaan, että humalainen sotilas sylki Häntä kasvoihin. Häntä syljettiin ja parta revittiin Hänen kasvoistaan. Häntä lyötiin päähän, kun Hänellä oli riepu silmillään, ja sanottiin: ”Profetoi ja kerro meille, kuka Sinua löi.” Ja Hän ei avannut suutaan.

259    Älkää katsoko kaikkia näitä mainosniksien tekijöitä. Ja muistakaa, että he vain puhuvat, ja aivan niin kuin väärä rahakin kertoo, että jossakin on olemassa aitokin. Kun te näette näiden organisaatioiden kasvavan ja menestyvän niin kuin on kirjoitettu: ”Kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” Muistakaa vain, että siellä jossakin on pieni Jumalan Seurakunta, joka on todella täytetty aidolla Pyhällä Hengellä ja on liikkumassa tikkaita ylöspäin. Älkää katsoko suureen organisaatioon.

260    Mikä on suurempi seurakunta, josta puhutaan Raamatussa, kuin Efeson Seurakuntajakso? Ja kun Paavali kulki Efeson ylärannikon kautta ja tuli tähän seurakuntaan, siellä oli noin kaksitoista miestä. Kyllä vaan. He kaikki olivat hyviä ihmisiä, he huusivat ja heillä oli valtava aika, mutta he eivät olleet vielä vastaanottaneet Pyhää Henkeä. Paavali sanoi: ”Vastaanotitteko te Pyhän Hengen, sen jälkeen kun uskoitte?

He sanoivat: ”Mitä, me emme tienneet, että on olemassa Pyhä Henki.”

261    Hän kysyi: ”Kuinka sitten teidät on kastettu?” Jos sillä ole mitään merkitystä, niin miksi hän sitten sanoi niin tuolle seurakunnalle siellä?

262    He sanoivat: ”Meidät kastoi eräs suurimmista miehistä, joka koskaan on seisonut maan päällä, Johannes Kastaja, joka myös kastoi meidän Herramme. Eikö sellainen kaste ole tarpeeksi hyvä?”

263    Hän sanoi: ”Ei, herrat. Teidät täytyy kastaa uudestaan, koska Valtakunta on sinetöity kaikelle muulle.” Ja kun he kuulivat tämän… Sillä Johannes kastoi vain parannukseen eikä syntien anteeksi saamiseksi, ja hän sanoi, että teidän tulisi uskoa Häneen, joka oli tuleva, se on Jeesukseen.” Ja kun he olivat kuulleet tämän, heidät kastettiin uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tarkalleen oikein. He seurasivat Kirjoituksia.

264    Te tiedätte, että Mooses seurasi sitä esikuvaa, jonka hän oli nähnyt Taivaassa, ja hän pystytti teltan edustamaan sitä. Kun Salomo rakensi temppelin, (niin mitä hän teki?), hän seurasi Mooseksen teltan esikuvaa ja piti Kirjoitukset linjassa.

265    Ja kun Jumala tuli Hänen Temppeliinsä viimeisinä päivinä, tähän Temppeliin, Pyhänä Henkenä, ”ruumiin Sinä olet Minulle valmistanut”, kun Pyhä Henki lankesi Helluntaipäivänä, niin sanoma oli: ”Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Herran Jeesuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan, sillä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka ovat kaukana, kaikille jotka Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

Jos te haluatte kutsua omaa saarnaajaanne tohtoriksi, niin se oli tohtori Simon Pietari, joka kirjoitti tämän reseptin, tämän Iankaikkisen reseptin. Tämä on se, mikä parantaa sairaan.

266    Ja jotkut näistä konitohtoreista yrittävät näissä kirkkokunnissa täyttää sen jollakin toisella tavalla, ja se on syynä siihen, mitä heillä on. Te tiedätte, että jos te lisäätte liian paljon, liian paljon myrkkyä reseptiin, te voitte tappaa potilaan. Ja jos ette pane siihen tarpeeksi vastamyrkkyä, siitä ei ole mitään hyötyä potilaalle. Teidän lääkärinne tietää, kuinka kirjoittaa resepti.

267    Ja Kristus, Pyhä Henki, on reseptin kirjoittaja, Hän kirjoitti sen. Älkää lisätkö Siihen tai ottako pois Siitä, vaan ottakaa Lääke sellaisena kuin se on. Se Parantaa kaikki oireet. Jumala siunatkoon teitä, rakastatteko te Häntä? Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti minun pelastukseni Golgatan puulla.

268    Nyt hyräillessämme sitä kääntykää ympäri ja tervehtikää kädestä naapurianne siellä. Oi, hän myöskin on pyhiinvaeltaja vain läpikulkija.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti minun pelastukseni
Golgatan puulla.

[Veli Branham jonkun kanssa.] Kiitos, veli.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti minun pelastukseni Golgatan puulla.

Minä rakastan Häntä, (laulakaamme se nyt), minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti minun pelastukseni
Golgatan puulla.

269    Kumartakaamme päämme ja sulkekaamme silmämme kohottaen kätemme ja äänemme Jumalalle nyt, kun jätän teidät pastorille. Olemme iloisia kun saamme pitää teitä täällä. Me emme ole kirkkokunta. Meillä ei ole muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus eikä muuta kirjaa kuin Raamattu. Ei jäsenyyttä vaan yhteys Jeesuksen Kristuksen Veren kautta, joka puhdistaa meidät kaikesta epäuskosta.

270    Hyvä on, kaikki yhdessä nyt: ”Minä… Minä…” Jumala siunatkoon teitä. Tulkaa takaisin ja vierailkaa luonamme uudestaan.

Koska Hän ensin rakasti…

Hyvä on, pastori Neville, Herra olkoon… Jumala siunatkoon sinua. ”Ja…”

62-1104M PILKKAAVIA NIMIÄ (Blasphemous Names), Jeffersonville, Indiana, USA, 4.11.1962

62-1104M PILKKAAVIA NIMIÄ
(Blasphemous Names)
Jeffersonville, Indiana, USA, 4.11.1962

1          Kiitoksia, veli Neville. Tämä oli tavallaan yllätys minulle. Minun ei olisi pitänyt olla täällä tänään, mutta tänä iltana on ehtoollisilta, ja minä ajattelin, että käväisisin täällä tänä aamuna. Ja minä soitin veli Nevillelle, ja hän sanoi: “Hyvä on, jos sinä kerran tulet tänne alas, niin miksi et hieman puhuisi meille.”

2          Ja minä ajattelin: “Hyvä, jos minä tulisin tänne, ja se näytti mahdolliselta, niin minä en saarnaisi, vaan haluaisin vain puhua seurakunnalle pienen aikaa asioista, joiden ajattelen vahvistavan seurakuntaa.”

3          Me olemme juuri palanneet takaisin syksyiseltä metsästysmatkalta (veljet täällä ja minä) ja meillä oli loistavaa aikaa… Me olemme hyvin kiitolliset. Kaikki me saimme kaiken sen riistan, jota varten me olimmekin metsästämässä. Ja meidän pastorimme ja minä tiedämme, että tuo kauriinliha on erittäin hyvää. Ja niinpä me söimme hienoa peuraa. Minä sain karhun ja kaksi peuraa.

4          Olemme tulleet takaisin, ja tämän pitäisi olla aika, jolloin minä puhun noista seitsemästä viimeisestä Sinetistä. Ja he eivät saaneet rakennusta valmiiksi. Jokin on esteenä, joka aiheutti sen että… Luulen, että kaupunki on sitä vastaan, koska meillä ei ole täällä tarpeeksi pysäköintitilaa sille määrälle ihmisiä, jotka mahtuvat tänne rakennukseen.

5          Me haluamme rakentaa tänne uuden rakennuksen ja meillä on suurin osa rahastakin jo valmiina sitä varten, rakentaaksemme suuremman rakennuksen. Kun meillä on näitä kokouksia, niin te ymmärrätte, minkälaista se on. Se on niin säälittävä asia; noiden ihmisten seistessä ympäri seinänvierustoilla ja ulkona sateessa, ja, ja se on niin kauheata. Ja jopa minun ystäväni arvostelevat sitä, he sanovat: “Veli Branham, näyttää niin kuin he…”

 Minun lääkäri ystäväni sanoi: “Näyttää siltä kuin tulisi johonkin paikkaan, jossa… Minua säälittää”, hän sanoi, “kulkiessani ohitse.”

6          Naapurimme, joka on sairaanhoitaja, sanoi minulle: “Kuljin siitä ohitse eräänä aamuna kello viideltä. Sinun oletetaan tulevan sinne, joten ihmiset alkavat kerääntyä sinne rakennuksen ympärille kello viideltä aamulla, koska sinun tulisi olla siellä kello yhdeksän kolmekymmentä.” Joten, näettehän? Se tekee sen raskaaksi.

7          Ja me haluamme rakennuksen, jossa on sen verran tilaa, että jokainen voi istua alas. Ja me ajattelemme, että me elämme viimeisissä päivissä, uskomme sen, meidän tulisi opettaa seurakuntaa näistä asioista, jotka nyt ottavat muotoaan: asioista, joista on profetoitu tuhansia vuosia sitten, joistakin niistä; ja vähintään kaksikymmentäviisi ja kolmekymmentä vuotta juuri täältä, on profetoitu siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Ja nyt se on tapahtumassa juuri meille. Joten meidän tulisi kerrata näitä asioita, mutta meillä ei ole riittävästi tilaa.

8          Joten tänä aamuna… Soitellessani asioitani eilen, ja minun on vielä tehtävä muutamia niistä tänään iltapäivällä ja niin edelleen. Ja sitten oli joitakin ihmisiä, jotka halusivat tavata minua: mukava nuori kaveri, joka on aivan hermoraunio, sananpalvelijaveli kentältä, ja, oi, monia senkaltaisia asioita, kuten eräs veli Norjasta. Ja meillä oli näitä tapaamisia siellä takahuoneessa, ja minä sanoin: “Hyvä on nyt, me menemme vähän ulos.”

9          Ja sitten veli Neville kysyi: “ Voisimme tulla tänne ja puhua muutamia sanoja, vahvistaaksemme hieman seurakuntaa.”

10     Yksi ensimmäisistä asioista, joista haluan sanoa… Kirjoitin ylös joitakin niistä asioista, joista haluan sanoa tänne tullessani. Yksi asia, jonka olen kirjoittanut tänne, koskee Taylor veljemme poismenoa sillä aikaa, kun me olimme poissa täältä.

11      Veli Taylor on käynyt tässä seurakunnassa vuosia ja vuosia. Olen varma, että me kaikki tunnemme hänet. Mutta, jos täällä on joitakin outoja, niin hän oli tuo vanha kallis herrasmies, joka aina löysi teille istuimen istuttavaksi, veli Taylor. Viimeisen kerran, kun näin hänet, kunnes jälleen näen hänet nuorena miehenä, hän seisoi täällä ovella kolme tai neljä sunnuntaita sitten. Hän sanoi: “Haluaisin saada joitakin kirjoja, veli Branham, minä haluaisin levittää näitä kirjoja ihmisille.”

12     Hänellä, sen mukaan kuin olen ymmärtänyt, oli sokeritauti, ja hän meni koomaan eikä – tietämättä, että hänellä oli sokeritauti ja oli… Hän kuoli. Hän ei kuitenkaan koskaan kuollut, vaan hän meni ollakseen Herran Jeesuksen kanssa.

13     Ja hän oli uskollinen, ihmeellinen veli, aina huolehtien toisten ihmisten tarpeista. Ja hänen ilonsa oli löytää jollekin paikka istuttavaksi, heidän tullessaan seurakuntaan. Ja tiedättekö te, ehkä silloin, kun me menemme sinne toiselle puolelle, eikö olisi mukavaa nähdä veli Taylor , siellä, etsimässä meille paikkaa istuttavaksi sillä puolella?

14     Ja minä ajattelen veli Taylorin muistoksi… Minä en ollut täällä puhumassa veli Nevillen kanssa hänen hautajaisissaan, mutta minä haluan sanoa sanan hänen leskelleen, kuinka paljon arvostin häntä. Oletan, että sisar Taylor on jossakin täällä tänä aamuna. Siunattu olkoon hänen uskollinen sydämensä.

15     Veli Taylor sanoi eräänä päivänä minulle: “Tule sinne ylös tapaamaan minua. Minulla on pieni lampi kaivettuna sinne. Minä olen istuttanut siihen kaloja, joten voit tulla sinne ylös kalastamaan.” Aina ajatellen jotakuta toista, ja siellä oli Joku, joka ajatteli häntä, se oli Kristus, antaakseen hänelle pelastuksen. Ja minä ajattelen, että tämä seurakunta, joka nyt on koolla ruumiina tänä aamuna, nousisimmeko me yhdessä ylös hänen muistokseen ja kumartaisimme päämme Jumalan edessä.

16     Taivaallinen Isämme, me ihmisolentoina tänä aamuna, jotka olemme tulleet tähän palvonnan paikkaan… Sinun suuri kätesi on liikkunut keskuudessamme ja ottanut yhden meistä, yhden meidän kalliista veljistämme, jota me rakastimme ja tiedämme Sinunkin rakastaneen. Ja Sinulla on ollut syysi kaikkeen tähän, Herra, tai se ei olisi tapahtunut tällä tavalla, mutta me tiedämme, että meidän Raamattumme sanoo meille, että kaikki asiat vaikuttavat yhdessä niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa; ja sitä hän teki.

17     Ja me katsellessamme ympärillemme, näemme luonnon kaikilla tavoilla puhuvan meille, että hauta ei voi pitää häntä, sillä maan päällä hän palveli sitä tarkoitusta, jota Sinä lähetit hänet tänne tekemään. Hän oli hyvä uskollinen veli.

18     Ja me löydämme sen kasvien elämässä ja auringon elämässä, joka nousee ja antaa meille valoa… Joka keskipäivällä tulee keski-ikään ja sitten illalla kuolee, vain noustakseen uudestaan seuraavana aamuna tuoreena ja uutena, koska se palveli Jumalan tarkoitusta.

19     Me näemme kukat, kuinka ne kukkivat ja kaunistavat maata, ja koristavat hautajaisia ja vihkiäisiä, ja palvelevat tarkoitustaan: ne avaavat sydämensä ja antavat vapaasti hunajan mehiläiselle, tuoksun ohikulkijalle, kauneuden katselijalle; antaen kaiken mitä, sillä on palvellakseen Jumalaa, ja sitten sen pieni pää painuu alas. Mutta, kun seuraava kevät saapuu, se nousee uudestaan, koska se palveli Jumalan tarkoitusta.

20     Sitten nähdessämme sen kaikkialla luonnossa, Raamatussa, Lupauksessa ja Pyhässä Hengessä, me voimme iloita ja riemuita sydämissämme, että veljemme Taylor, samalla tavoin, Herra, palveli Jumalan tarkoitusta. Ja sanoa, ettei hän tulisi nousemaan uudelleen, on sama asia kuin, että kieltäisimme Raamattumme, Jumalamme, ja kaikki asiat, jotka Jumala on antanut meidän nähdä, tietääksemme, että on olemassa ylösnousemus. Niinpä me katsomme eteenpäin siihen aikaan, kun tulemme näkemään hänet uudelleen, nuorena ja terveenä, joka ei enää koskaan ole sairas, eikä vanhene.

21     Siunaa hänen kallisarvoista vaimoaan, tuota hänen uskollista kumppaniaan. Kuinka me tulemmekaan kaipaamaan sitä pitkään, Herra, kuinka me näimme heidän yhdessä kävelevän sinne lammelle ja istuutuvan pienelle penkille siellä, kalastaen ja keskustellen, ja kuinka he todella rakastivat toisiaan.

22     Ja me tiedämme, että suuri päivä on tulossa, kun uskon sankarit tulevat marssimaan tuon suuren riemukaaren alta, enkelten laulun täyttäessä ilman. Me näemme heidät uudelleen tuossa paikassa.

23     Siihen asti, Herra, anna meille rohkeutta. Siunaa meitä ja auta meitä. Me tulemme kauan kaipaamaan veli Tayloria, ja myös jokainen, joka tulee tähän seurakuntaan, sitä kuinka hän seisoi ovella ja löysi istumapaikan niille, jotka tulivat kuulemaan Jumalan Sanaa, niin että he voivat istua mukavasti ja levätä.

24     Ja tuona päivänä, kun hän ylitti rajan, Herra, minä rukoilin, että suuri Jumalan Arkkienkeli seisoisi tuolla ovella löytääkseen hänelle myös paikan, Herra, että hän voisi istuutua. Sillä Raamattuun on kirjoitettu: “Laupias on saava laupeuden.” Kunnes me näemme hänet, Herra, voikoon hänen muistonsa pysyä kauniina sydämissämme, kunnes jonakin päivänä me tapaamme hänet toisessa maassa. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta me pyydämme sitä. Aamen.

25     Me tulemme tuntemaan hänen menetyksensä kauan keskuudessamme, niin kuin myös ne vieraat, jotka tulevat tänne meidän rakennukseemme täällä, palvontaa varten. Levätköön hänen sielunsa rauhassa Jumalan edessä tuohon päivään asti. Jonakin päivänä myös meidän jokaisen on mentävä yksi kerrallaan, tullessamme matkamme päähän. Valmistakaamme itseämme tuota hetkeä varten nyt, kun meillä on aikaa ja voimme tehdä sen, sillä me emme tiedä, koska se tulee olemaan. Me emme tiedä kuka on seuraava.

 Eläkäämme joka päivä niin, että jos tulee meidän vuoromme, me olemme valmiit.

26     Nyt haluaisin tehdä ilmoituksen. En ole vielä keskustellut luotettujen kanssa, takaisin tuloni jälkeen, mitä tullaan tekemään tämän rakennuksen kanssa täällä, tai mitä meidän täytyy tehdä seuraavaksi tälle rakennukselle, jotta voimme pitää kokouksemme. Sitten minä tulen jatkamaan Seitsemän Sinetin kanssa. Ja sitten siellä on Seitsemän Maljaa ja vielä monia muitakin asioita, joihin meidän tulisi mennä.

27     Ja nyt seuraavana sunnuntaiaamuna minä tulen olemaan Elisabethtownissa, Kentuckyssa, veli L. G. Hooverin kanssa vihkimiskokousta varten. Siellä on tabernaakkelin vihkiminen, jonka he ovat ostaneet siellä Elisabethtownissa Kentuckyssä: suoraan alas tietä 31, kunnes tulette alas Elisabethtowniin, tai sitten alas tullimaksullista tietä. Ulosajoliittymä vie teidät suora Elisabethtowniin. Se on noin tunnin matka. Luulisin, että se on noin neljäkymmentä mailia tietä numero 31, ja noin kolmekymmentäviisi mailia toista kautta, tullimaksullista tietä. Se on Mulberry kadulla.

28     Vihkimiskokous… Veli Hooverilla tulee olemaan säännöllinen pyhäkoulu kello 10, ja minä tulen saarnaamaan vihkimiskokouksessa kello 11:sta 12:sta, tänä tulevana sunnuntaina, marraskuun 11.

29     Tuolla ulkona ilmoitustaululla on ilmoitus siitä. Te voitte löytää sinne helposti. Se on Mulberry kadulla, he tulevat opastamaan… Se on ilmoitustaululla tuolla ulkona kirkon edustalla.

30     Sitten marraskuun 22 – 26 päivinä minä tulen olemaan Shreveportissa, Louisianassa, Life tabernaakkelissa, veli Mooren kanssa. He juhlivat heidän kultaista vuosijuhlaansa. Helluntaisiunaus lankesi Shreveportissa, Louisianassa viisikymmentä vuotta sitten, tämän kuun 22:na. Viisikymmentä vuotta ensimmäistä Helluntaisanomaa on saarnattu, sen jälkeen, kun Pyhä Henki lankesi Louisianassa. Heillä on sen muistojuhla, ja tämä on kultainen riemuvuosi. Ja minun tulee puhua tässä juhlassa, viitenä iltana veli Mooren kanssa Shreveportissa, Life tabernaakkelissa.

31     Jos teillä on ystäviä siellä ympäristössä, joille te haluatte kirjoittaa, tai jotakin sellaista, me olemme iloiset, jos he tulisivat sinne. Ja kertokaa heille näistä tulevista kokouksista.

32     Ja Life Tabernaakkeli, jos joku on ollut siellä veli Mooren kanssa, hän on mukava mies. Siellä on ihmeellinen joukko ihmisiä. Nuo vanhat etelälävaltiolaiset, he ovat voittamattomia. Niinpä kuka tahansa siellä Shreveportin lähistöllä voi kertoa teille, missä Life Tabernaakkeli on. Shreveportissa on noin 200 000 ihmistä ja se on mukava kaupunki, jossa on paljon hotellihuoneita majoitusta varten.

33     Ja tabernaakkeli on suuri, hyvin suuri tabernaakkeli. Siinä on yläkerta ja parvekkeet, pääsali ja tilaa sen takana, niinpä siellä on paljon tilaa, ja se on suoraan vastapäätä kaupungin luentosalia, jossa on istumapaikat viidelletuhannelle, aivan kuten ylittäisi tien täällä kaupungin juhlasalille.

34     Saarnaaja Jack T. Moore — tai pikemminkin Life Tabernaakkeli Shreveportissa, Louisianassa.. Se alkaa 22. pnä. Se on torstaista sunnuntaihin: torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai, neljä päivää viiden asemesta. Olen pahoillani. Se tulee olemaan 22., 23., 24. ja 25. (luulisin sen olevan tällä tavalla), marraskuuta.

35     Ja sitten siitä, mitä me olemme tehneet kirkolle täällä, mitä seurakunta on tehnyt, saadakseen itselleen rakennuksen. Urakoitsijat sanovat, että he voivat panna tarpeeksi miehiä siihen, niin että voimme olla katon alla noin kymmenessä päivässä. Todella nopeata. Ja he vain odottavat lupaa kaupungilta… Tiedättehän, kuinka meillä täytyy olla niin ja niin paljon pysäköintitilaa ja niin paljon tätä; ja voi millainen paperisota se onkaan, kun alkaa rakentamaan jotakin.

36     Mutta minä haluaisin päästä siihen ennen kuin menen takaisin kentälle. No niin, minulla on kutsu Tanganjikaan, Ugandaan ja sen kautta. Joseph on järjestänyt kokoukset valmiiksi alkamaan helmikuussa.

37     Ja eilen, kun tulin tänne, siellä oli joitakin veljiä ja sisar Toms, ja he olivat tulleet meren takaa, ja minä löysin paperin lattialta oven alta, se on kutsu yhdistykseltä Etelä-Afrikasta. Niinpä minä kirjoitan heille saadakseni tietää, mitä voidaan tehdä. Ehkäpä, kun olen niinkin kaukana, voin myös mennä sinne alas Etelä-Afrikkaan, ehkä helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa.

38     Ja me toivomme saavamme rakennuksen valmiiksi, niin että voimme päästä näihin Seurakuntajaksoihin, ennen talven tuloa, jos mahdollista. Jos ei niin ole tai, kun olen tullut takaisin sieltä, ja jos Herra Jeesus viipyy…

39     Kuuntelin eilen, tai uskoisin sen olleen sitä edellisenä päivänä, nauhaa. Luulen kuulleeni sitä soitettavan täällä tänä aamuna. Jollain pienellä eteläisellä veljellä oli… Hänen äitinsä oli tullut kokoukseen, hänellä oli rintasyöpä ja hänen yllään oli kuoleman varjo. Ja Pyhä Henki, eräässä näistä kokouksista, uskoisin sen olleen Southern Pinessa, tai jossakin siellä, sanoi hänelle hänen syövästään, ja kuka hän oli, ja mistä hän tuli; ja sanoi, että hänellä oli poika, joka oli luopio, joka tulisi joutumaan onnettomuuteen, ja sen jälkeen syytteeseen taposta, ja paljon muita senkaltaisia asioita.

40     Ja tämä kaveri… Se kaikki tapahtui juuri sillä tavalla… Ja naisen pahanlaatuinen syöpä, tai paremminkin pahanlaatuinen kasvain, jätti hänet (joka on pahanlaatuinen kasvain on syöpä, tiedättehän). Niinpä se jätti hänet, ja tuo poika joutui syytteeseen taposta, ja kaikki aivan sillä tavalla, kuin Pyhä Henki sanoi sen. Ja poika tuli johdetuksi Kristukselle uudestaan. Ja hän teki nauhan siitä, ja minä kuulin sen. Nautitteko te tuon pienen vanhan eteläisen puheesta? Hän sanoi: “Alhaalla täällä North Caroliner… (Veli Branham matkii veljen eteläisen murretta.) Oi minä rakastan sitä, noita vanhoja eteläisiä ihmisiä. Ja hän sanoi… Herra on siunannut häntä siinä. Hän sanoi: “Minä tiedän sinun sanovan, ettet sinä saarnaa oppia, veli Branham, kuin vain omalle seurakunnallesi, mutta me olemme osa sinun seurakuntaasi.” Joten oli niin mukava kuulla hänen sanovan niin.

41     Ja nyt, siellä on valokuva… luulisin, että se on ilmoitustaululla tänä aamuna. Jos se ei ole, niin Billy tulee laittamaan sen sinne. Monta kertaa on sanottu sen jälkeen, kun esikerran puhuin siitä, ja he sanoivat: “Sinä vain kuvittelet, veli Branham, että sinä näet Valon, tuon Valon.”

42     Siellä tuskin on… Joku saattaa olla jäljellä täällä, noita vanhoja, jotka muistavat taaksepäin, sen ajan, kun tuota valokuvaa ei ollut vielä otettu Siitä. Onko täällä ketään, joka muistaa minun sanoneen sen, pitkän aikaa sitten? Katsokaa! Neljä tai viisi kättä: sisar Spencer täällä ja veli ja sisar Slaughter, ja veli täällä ja toinen veli tuolla. On viisi tai kuusi tuonaikaista vielä jäljellä.

43     No niin, sitten jonkin aikaa taaksepäin kameran mekaaninen silmä otti tuon kuvan. Niin se sitten meni Washington, D.C.:hen, mennen siellä tarkastusten lävitse, tuli takaisin ja lausunnossa sanotaan, että se ei ole mikään kaksoisvalotus. Siinä sanotaan: “Valo osui linssiin.” Hän on George J. Lacy. Olette nähneet hänen allekirjoituksensa.

44     Sitten te monesti olette kuulleet sanottavan: “Tuolla on tumma varjo tuon henkilön yllä. Se on kuoleman varjo.” Kuinka monet ovat kuulleet minun sanovan sen, monta kertaa? No niin, on tapahtunut, että kamera on ottanut myös siitä kuvan, ja meillä on se täällä.

45     Nainen, joka tuli kokoukseen Carolinassa, missä meillä oli ihmeellinen kokous Southern Pinessa. Ja siellä tuo nainen oli kuolemassa ollen syöpä molemmissa rinnoissa. Lääkärit olivat jättäneet hänet kuolemaan. Ja nainen siellä otti tuon kuvan, juuri kun minä olin kertomassa hänelle, kuka hän oli, ja mistä hän tuli; Minä sanoin: “Sinun ylläsi on tumma varjo. Kuolema on varjostanut sinut.” Tuo nainen nappasi siitä kuvan, ja siinä se on… Kameran mekaaninen silmä on kuvannut kuoleman varjon.

46     Onko kukaan teistä nähnyt elokuvassa Kymmenen käskyä, tuon kuoleman enkelin, kuinka se pyyhkäisi sisälle, tuo tumma, synkännäköinen varjo? Se on tässä valokuvassa.

Ja luulen, että se on ilmoitustaululla nyt. Jos se ei ole, niin Billy voi kuulla minua nyt, ja hän tulee laittamaan sen sinne. Siinä on nuoli osoittamassa tuota henkilöä. Ja henkilö… Varjo jätti naisen ja hän parani ihmeellisellä tavalla. Mutta siellä se on niin kuin huppu tummaa savua yhdessä huppuna naisen yllä, johtuen tuosta syövästä, ja tullen siitä. Se on varjo kuolemasta, joka on menossa häneen tuosta syövästä.

47     Ei väliä, kuinka paljon yritätte kertoa ihmisille totuutta, siellä on aina joku epäilemässä, että se ei ole totuus. Ja jos te aina sanotte totuuden, silloin te tiedätte olevanne oikeassa.

48     Minulla on karjankasvattaja ystävä lännessä, jolle Luonnonsuojeluyhdistys osti 4000 dollarin arvoisen lumiauton lukumäärän laskemiseksi hirvilaumasta, joka oli jäljellä siellä Troublesome laaksossa. Herra Jeffereys, joka on täällä kirkossa, minä johdatin hänet Kristukselle, täysin epäuskoisen. Ja te olette kuulleet minun kertovan, kuinka me ratsastimme yhdessä. Ja hän ei uskonut muuta kuin Darwinin opin, ja että Lapsi, neitseestä syntyneenä, oli mielettömyyttä. Ja eräänä iltana, kun leiriydyimme siellä, hän vastaanotti Kristuksen.

49     Niinpä hän sanoi heille: “Ei teidän tarvitse ostaa sitä lumiautoa, minä voin sanoa teille tarkalleen kuinka monta hirveä siellä ylhäällä on. Niitä on siellä yhdeksäntoista.” Ja hän jatkoi: “Siellä oli kaksikymmentä yksi, ja minä tapoin kaksi niistä.” Hän puhui riistanvartijalle. Ja teidän ei tulisi tappaa kuin yksi. Niinpä hän sanoi: “Siellä oli kaksikymmentä yksi, ja minä tapoin kaksi niistä, joten yhdeksäntoista on jäljellä.”

Hän sanoi: “Kyllä Jeff, minä tiedän sinun tappaneen niistä kaksi.”

Jeff sanoi: “Kyllä!”

50     Sitten he ottivat tuon lumiauton ja menivät sinne ylös, ja siellä oli yhdeksäntoista hirveä. Hän sanoi minulle: “Billy, kerro vain miehelle totuus, niin hän ei usko sitä.” Ja jotenkin näin se on. Voitte kertoa ihmisille totuuden, ja kuitenkin he… On ollut niin paljon väärin ymmärtämistä, ja asioista valehtelemista, että he eivät enää usko teidän puhuvan totuutta, vaikka puhuttekin heille totuuden. Näettehän?

51     Mutta me olemme niin kiitolliset, että meillä on taivaallinen Isä, joka vahvistaa tuon Totuuden. Vahvistaen Sen Totuudeksi. Niinpä sitten, jos tämä sattuisi olemaan minun viimeinen päiväni maan päällä… Jopa tieteellinen tutkimus on vahvistanut ja todistanut, että minä olen puhunut totuuden näistä asioista. Se on totta, se on totuus. Joten se on mahdollisesti ilmoitustaululla. Billy, oletko sinä siellä huoneessa? Sinulla on se valokuva sillä, onko? Ja, jos sinulla on, niin toisitko sen tänne ja sitten sinä voit kiinnittää sen tänne, että he voivat mahdollisesti nähdä sen. No niin, enpä tiedä, valo on siellä taulun yläpuolella.

52     Ja tässä se on — tässä on tuo valokuva. [Veli Branham näyttää valokuvaa.] Luulen, että ette voi nähdä sitä, mutta juuri tässä te voitte nähdä tuon kuoleman varjon hupun peittämässä tuon naisen päätä. Ja täällä takana on kirjoitus siitä, kun tuo nainen otti kuvan nähdäkseen, josko se todella näkyisi; ja siellä se on. Se on huppumainen kuoleman varjo. Näette sen täällä tämän yllä. Arvelisin, että sinä olet nähnyt sen, veli Neville?

53     Niinpä Billy ehkä laittaa sen ilmoitustaululle, tekisitkö niin. Billy tulee laittamaan sen sinne eteen ilmoitustaululle, joten jokainen voi nähdä sen ulos mennessään. Hän tai Doc, jompikumpi. No niin, minä ajattelin, että se näkyisi tarpeeksi selvästi niin, että te voisitte nähdä sen, mutta täällä on liian hämärää tuonkaltaiselle kuvalle. Mutta se tulee olemaan siellä ulkona, joten te voitte nähdä sen ulos mennessänne.

 No niin, muistakaa kaikki ilmoitukset.

54     Ja nyt, tänä aamuna minä ajattelin, että puhuisimme hieman jostakin, joka rohkaisisi seurakuntaa, jostakin, joka antaisi meille enemmän… [Veli Branham keskustelee veljensä Edgarin kanssa valoista.] Kyllä Doc, jos haluat tehdä sen. Se voisi olla hyvä. Minä haluan käyttää tätä täällä. Heillä ei ollut sitä asennettuna viime viikolla, joten me ajattelimme, että ehkä se olisi parempi tänään. Halusin puhua siitä, koska se koskee unta, joka eräällä sisarella oli.

55     Onkohan sisar Shepherd täällä tänä aamuna. Tapasin hänet eräänä iltana. Ja se oli ensimmäinen kerta, kun näin hänet. Itse asiassa, en edes tiennyt kuka hän oli. Onko hän… Luulen, että hän ei ole… Kyllä hän on. Eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, jos viittaan tuohon uneen? Sisar Shepherd, eihän sinulla ole mitään sitä vastaan? Hyvä on, sitten on kaikki hyvin. Ja ennen kuin lähestymme sitä, kumartakaamme nyt päämme uudestaan.

56     Armollinen taivaallinen Isä, Sinua me ylistämme kaikesta Sinun hyvyydestäsi ja laupeudestasi. Ja nyt, rauhoita meidät Herra, että me voimme tutkia Elävän Jumalan Sanaa, kun Se tulee meille näkyjen kautta ja on Pyhän Hengen vahvistama, ja Raamatun oikeaksi todistama. Niinpä me rukoilemme, että Sinä antaisit meille ymmärrystä, että me voisimme tietää, mitä tehdä näinä viimeisinä päivinä, kun me näemme pahan voimien kerääntyvän ympärillemme nyt. Taistelu, lopullinen taistelu, on juuri alkamassa. Auta meitä, Herra. olemaan todellisen soturin tavalla voimakkaita, pitämään ylhäällä uskon kilpeä, Jumalan Sanan, Miekan, kanssa, ja liikkumaan eteenpäin. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

57     Nyt ajatellessamme eteenpäin liikkumista taistelussa, taistelurintamassa valmiina toimintaan, todelliseen taisteluun, taistellaksemme uskon taistelun…

58     Sisar ja veli Shepherd, ovat meidän kalliita ystäviämme täällä ja tulevat tänne tabernaakkeliin… Ja he ovat arvokkaita Jumalan lapsia. Tämä sisar Shepherd… Kun oli noutamassa postiani (se, mihin Billy voi vastata, on jotakin, kun joku sanoo: “Lähetä minulle niin ja niin monia rukousliinoja.”) Ja minä rukoilen niiden ylitse, ja hän vain lähettää ne takaisin vastauksena. Mutta, kun se on henkilökohtainen kirje, minun on vastattava siihen itse. Näettehän?)… Niinpä minä noudin henkilökohtaisen postini. Olin tuonut ne kotiin ja olin lukemassa niitä siellä; ja siinä sanottiin: “Sisar Shepherdiltä.” Ja se koski unta, joka hänellä oli ollut joitakin kuukausia sitten. Ja hän ei koskaan voinut käsittää sitä ennen kuin kaksi tai kolme sunnuntaita sitten, kun minä opetin tästä Seitsemästä Seurakuntajaksosta ja 2. Pietarin kirjeen seitsemästä hedelmästä, mitkä meidän täytyy lisätä uskoomme. Näettekö?

59     Ensiksi: perustuksena on usko. Toiseksi; lisätkää uskoonne voima, ja voimaanne tieto, tietoonne itsehillintä, itsehillintäänne pitkämielisyys, pitkämielisyyteenne jumalisuus, ja jumalisuuteenne veljellinen rakkaus, ja sitten huippukivi, rakkaus: seitsemän noita asioita. Seitsemän Seurakuntajaksoa, (näettehän), ja Seurakuntajaksojen Seitsemän tähteä, ja kaikki se on sulatettu yhteen Pyhällä Hengellä.

60     No niin, tätä tarvitaan tullaksemme Kristuksen palvelijoiksi. Kristus rakentaa Hänen Seurakuntansa Seitsemässä Seurakuntajaksossa, Hänen Morsiamensa, Henkilön, Naisen, Seurakunnan. Seitsemän Seurakuntajaksoa muodostavat Morsiamen: joitakin tästä ajanjaksosta, joitakin tuosta ajanjaksosta, joitakin tuosta ajanjaksosta, ja kaikki yhdessä muodostavat Sen, pyramidin tavalla.

61     Kuten Eenok, niin kuin me uskomme, rakensi pyramidit… Ja huippukiveä ei koskaan asetettu paikalleen, koska pääkivi oli hyljätty. Ja me otamme sen nyt, ei kuten oppina, vaan saadaksemme ymmärrystä, vain tälle seurakunnalle täällä…

62     Jumala tekee itsensä täydelliseksi kolmessa. Hän tekee itsensä täydelliseksi Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä, yhden Jumalan kolmessa virassa. Hän tekee itsensä täydelliseksi Vanhurskauttamisessa, Pyhityksessä ja Pyhän Hengen kasteessa; tullen täydelliseksi armon teoksi, Hän täydellistää itsensä kolmessa tulemisessa: ensimmäisen kerran lunastaakseen Hänen Morsiamensa, toisen kerran vastaanottaakseen Hänen Morsiamensa, kolmannen kerran Tuhatvuotiseen Valtakuntaan Hänen Morsiamensa kanssa. Ja kaikki on tullut täydelliseksi kolmessa. Ja seitsemän on Jumalan palvonnan luku: Jumalaa palvotaan seitsemässä, loppuun saatettu. No niin, täydellistytetty ja loppuun saatettu.

63     Ja outo asia oli (ei tuodakseni tätä sisälle, vaan näyttääkseni teille), viimeisellä peuralla, jonka sain, oli viisi haaraa toisella puolella ja kolme toisella: armo ja täydellisyys.

64     Pankaa merkille, että Kristus… Jumala kirjoitti kolme Raamattua. Ensimmäinen Raamattu oli taivaalla, nimeltään eläinrata. No niin, jos te ette tunne Jobin kirjaa, niin unohtakaa se, koska Job on se, joka selittää sen: hän antoi nimet noille kuvioille katsellessaan taivaalle.

65     Ja huomatkaa nyt eläinradassa, minkä kanssa se alkoi? Ensimmäinen kuvio eläinradassa on neitsyt. Ja viimeinen kuvio eläinradassa on Leijona: ensimmäinen Kristuksen tuleminen oli neitsyen kautta: toinen tuleminen Leijona, Juudan sukukunnan Leijona.

66     Sitten Eenok tuona aikana rakensi pyramidin. Ja se voisi… Tietenkään meillä ei ole aikaa pohjustaa sitä ja osoittaa kuinka tuo pyramidi rakennettiin, noiden kammioiden rakennuksessa ja niin edelleen. Se puhuu juuri tästä lopunajasta nyt. Mitan mukaan he ovat nyt päässeet kuninkaan kammioon. Mutta huippukiveä ei koskaan asetettu pyramidiin. Ja se on rakennettu täydellisellä arkkitehtuurilla, kunnes ei edes ohut partakoneenterä… He eivät tiedä, kuinka he koskaan kykenivät rakentamaan sen, he eivät ymmärrä, kuinka ei edes partakoneenterä mahdu noihin rakoihin, jossa muurauslaastin tulisi olla. Siinä ei ole käytetty laastia. Se on niin täydellisesti koottu yhteen.

67     Tämä on se, mitä se on, kun Kristus ja Morsian tulevat yhdeksi. Siinä ei ole laastia välissä; siinä ei ole mitään välissä, vain Jumala ja tuo henkilö: Jumala, Kristus, ja tuo henkilö.

68     Eivätkä he ole koskaan löytäneet huippukiveä. Tehän tiedätte tuosta Sconen kivestä [Stone of Scone], joka heillä on Englannissa, asettaakseen kuninkaita virkaan, kun he kruunaavat heitä ja niin edelleen? Mutta pääkivi…

69     Pankaa merkille Amerikan dollarin seteli; te näette sen Amerikan dollarin setelissä. Vasemmalla sivulla on Amerikan Sinetti, kotka keihäät käsissään. Sitä kutsutaan Yhdysvaltojen Sinetiksi. Mutta toisella sivulla on pyramidi, ja sen yläpuolella suuri silmä. Ja alla lukee: “Suuri Sinetti. Miksi se olisi Suuri Sinetti tässä kansakunnassa, jopa yläpuolella meidän kansakuntamme sinettiä? Näettekö, ei väliä, mitä hyvänsä te teette, Jumala puhuu sen kautta joka tapauksessa. Hän saa syntisen puhumaan siitä; Hän saa kansat puhumaan siitä; kaiken täytyy puhua Hänestä, haluatko uskoa sitä tai et. Se on joka tapauksessa siinä.

70     Pankaa merkille, siinä on silmä, Jumalan silmä. Ja huippukiveä ei koskaan asetettu paikalleen, Pääsinettiä, koska Se hyljättiin, Hän, joka oli Jumalan Poika, rakennuksen Kulmakivi, pyramidin Huippukivi ja kaikkea tätä.

71     No niin, joskus he ottavat näitä asioita nauhalle, ja ne joutuvat seurakuntien veljien keskuuteen, toisissa seurakunnissa. Ja joskus sen tapahtuessa veljet saavat väärän kuvan, että minä puhun jotakin veljistä. Mutta sitä minä en tee. Jos te vain voisitte kuunnella ja ymmärtää. Minä en puhu ketään veljeä vastaan. Koska ei ole soveliasta veljille puhua toinen toistaan vastaan. Meidän tulee puhua toinen toisemme puolesta. Eikä toinen toistamme vastaan. Mutta, kun minä puhun joskus jostakin määrätystä organisaatiosta, kuten presbyteereistä, metodisteistä, ja niin edelleen, he sanovat: “Näettekö, hän on sitä vastaan.” Minä en ole vastaan veljeä tai sisarta siellä. Minä puhun sitä järjestelmää vastaan, joka erottelee veljeyden. Jumalan lapset ovat yksi perhe, eikä eri ryhmiä.

72     Ja jotkut heistä sanovat: “Minä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa, koska nuo ovat presbyteerejä, ja minä olen metodisti.” Näettekö? No niin, tällainen ei ole… Näettehän, se on tuon organisaation järjestelmä, joka särkee veljeyden.

73     Kuten olen sanonut: jos sinä olet menossa jokea alas vanhassa laholta näyttävässä veneessä ja yrittäisit selviytyä sillä putouksista. Ja jos minä tiedän, että se ei tule onnistumaan, niin minä en huuda ja toru sinua, vaan minä yritän saada sinut pois tuosta veneestä, koska tuo vene tulee särkymään, ja sinä tulet jäämään veden varaan. Niinpä se ei ole veli tuossa veneessä, mutta minä huudan veljelle, näyttääkseni hänelle, mitä on tulossa tapahtumaan.

74     Kaikkien näiden järjestelmien, jotka ovat miesten omia saavutuksia, täytyy särkyä. Siinä kaikki. Meidän täytyy tulla yksimielisyyteen, veljeyteen. Minun elämäni tarkoitus on yrittää yhdistää eikä särkeä organisaatioita. Mutta jättäköön he pois omat ideansa ja olkoot veljiä jokaisen uudestisyntyneen kristityn kanssa. Siitä on kysymys. Tämä on se, minkä puolesta minä olen seissyt.

75     No niin, jos veljet panisivat merkille sen, minä… Monet meidän veljistämme, jopa Täyden Evankeliumin joukoissa, he eivät usko, että baptisteilla, metodisteilla ja luterilaisilla olisi mitään mahdollisuutta. Mutta minä… No niin, he voivat olla oikeassa, mutta minä en ole samaa mieltä sen kanssa. Minä uskon, että Lutherin ajanjaksossa, jota kutsuttiin Sardeen Seurakuntajaksoksi, ja sitten Filadelfian Seurakuntajaksossa, joka oli metodisteja varten, niin kuin myös helluntailaisia varten olevassa Laodikean ajanjaksossa… Minä uskon, että Jumala noissa jokaisessa ajanjaksossa otti valitut.

 Ja minä uskon, niin kuin Hebrealaiskirje 11 sanoo, että he ilman meitä eivät pääse täydellisyyteen. Mutta Seurakunta on tullut ulos kaikesta tästä, ollen jokaisena aikana vähemmistönä, kunnes se on vihdoin tullut helluntailaisten ajanjaksoon.

76     No niin, syy, miksi minä sanon tämän, on se, että te voisitte saada idean tämän sisaren unesta. Ja hänen unensa on täysin verrattavissa siihen, mitä minä olen opettanut.

77     Pankaa nyt merkille täällä kaikki nämä asiat, joista 1. Piet. 6:s ja 7:s jae kertovat, tulevat uskosta, joka on ensimmäinen. Nyt monet ihmiset väittävät omaavansa nämä avut ilman, että edes olisivat syntyneet uudestaan. Ja olen antanut siitä melko karkean esimerkin sanomalla, että se on niin kuin varis yrittäisi laittaa itseensä riikinkukon sulkia, tehdäkseen itsestään riikinkukon; hän ei voi tehdä sitä. Sen täytyy olla luonnollinen sulka, joka on kasvanut ulos hänestä. Hänen sisäpuolensa täytyy panna tuo sulka ulkopuolelle.

78     Ja minua on aina syytetty, että olen kova sisariamme kohtaan heidän lyhyeksi leikatuista hiuksistaan ja kasvojensa maalaamisesta ja sellaisesta. Minua on aina syytetty, että olen kova sisariamme kohtaan. Se ei ole se, että minulla olisi jotakin heitä vastaan. Minä en sano etteikö nainen olisi hyvä nainen, tai että hänestä olisi tullut prostituoitu, tai jotakin sellaista. Se ei ole minun asenteeni. Mutta se on tämä: kun hän panee ylleen niin paljon keinotekoista ulkopuolelle, se osoittaa, että siellä on paljon keinotekoista sisäpuolella. jonka tulisi olla täytetty Kristuksella. Koska ulkopuoli aina ilmaisee sen, mitä on sisäpuolella. “Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Näettekö te? Ja Kristuksen tulisi olla siellä sisällä, huolehtimassa Jumalan asioista, ja huolehtia muista asioista, sen sijaan, kun on niin paljon tuota keinotekoisuutta, tehän tiedätte, vihreitä silmäluomia, joka on epäinhimillisen näköistä, ja kaikkea muuta sellaista… Minä en ole sellaisen kannalla, enkä usko Raamatunkaan olevan. Joten minä haluan, että me olemme juuri sellaisia kuin me olemme.

79     Huomatkaa nyt, jos hänellä ei ole ensinkään sormenkynsiä, ja haluaa niitä, jos hänellä ei ole hampaita, ja tarvitsee niitä, ei ole käsivartta, ja tarvitsee sitä, tai ei ole hiuksia, ja tarvitsee niitä, jos teillä ei ole näitä asioita, silloin se on eri asia. Mutta, kun te vedätte todella hyvät hampaat pois, koska ne eivät ole juuri niin kirkkaan valkoiset kuin niiden tulisi olla, silloin te teette väärin. Jos teillä on punainen tukka ja te haluatte mustan ja menette ja värjäätte sen mustaksi, vain koska… Te olette tehneet väärin. Kyllä, minä ajattelen niin. Mutta pääasia on… Ei ole raamatunpaikkaa siitä. Vain hiustenne katkaisemisesta, siitä on paljon raamatunpaikkoja. Niinpä me haluamme varmistautua siitä, että se on oikein.

80     Meidän sisaremme, nähdessään unta, uneksi, että hän… Ensiksikin hän oli levoton, ajatellen: “Mitä hyötyä on yrittää taistella elämän lävitse, jos Jumala vaatii, että meidän täytyy vastaanottaa Pyhä Henki, eikä meillä ole Sitä?”

81     Minä en tiedä… He saattavat nauhoittaa tämän, ja jos he tekevät sen, niin tämä on vain seurakunnalle. Ymmärrättehän? Ja jos joku veli saa käsiinsä tämän, ja kuulee minun ääneni, muista veli, minä opetan vain omaa seurakuntaani. Sinä olet oman seurakuntasi edessä… Tutki nauhoja, ja jos et halua seurakuntasi kuulevan niitä, älä anna heidän kuulla niitä. Mutta minä vain yritän puhua tälle pienelle ryhmälle täällä, jota veli Neville ja minä, Pyhän Hengen kautta olemme yrittäneet paimentaa ja opettaa.

82     No niin, on joitakin näitä asioita, joiden kanssa te voitte olla kovastikin eri mieltä. Niinpä, jos siellä on jotakin, niin tehkää, kuten olen aina sanonut kananpojan syömisestä: kun te tulette luuhun, te ette heitä kananpoikaa pois, te vain heitätte luun pois. Joten tehkää aina niin. Kirsikkapiirakkaa syödessänne te löydätte siitä siemenen, te ette heitä pois piirakkaa, vaan siemenen. Joten tehkää samoin kuunnellessanne tätä.

83     Minä uskon, että syy siihen, miksi on niin paljon hämäännystä tänään Pyhästä Hengestä puhuttaessa, on se, että sitä ei ole oikealla tavalla opetettu. Minä uskon, että kastetta opetetaan, ja sanotaan vain “kaste”, aivan kuten sanoisitte “auto”. No niin, meillä on useita mekaanikkoja täällä seurakunnassa, enkä tiedä mitään siitä, joten jos teen virheen, veljet… Muistakaa, minä en ole mekaanikko.

84     Siellä täytyy olla käämejä ja tulppia ja kärkiä ja venttiilejä ja kaikenlaista muuta muodostaakseen auton. Ja sitten, kun te puhutte Pyhän Hengen kasteesta, niin on niin paljon sellaista, mikä siihen kuuluu. Ymmärrättekö? On paljon asioita, jotka kuuluvat siihen. Ja minä uskon, että Jumala todistaa Pyhän Hengen olevan täällä.

85     No niin, Pietari sanoi ensimmäisenä, usko. Seuratkaa nyt hyvin tarkasti. Me tulemme opettamaan siitä muutamia minuutteja. Usko on teillä ensimmäisenä. Ja lisää uskoosi voima, voimaasi tieto, tietoosi itsehillintä, itsehillintääsi pitkämielisyys, pitkämielisyyteesi jumalisuus, jumalisuuteesi veljellinen rakkaus, ja sitten rakkaus. Ja jokainen tietää, että rakkaus on Jumala. Jumala on rakkaus.

86     Sitten yhdistämme tämän Seitsemän Seurakuntajakson kanssa, kun Jumala rakentaa seitsemässä seurakuntajaksossa Morsiamen Kristukselle. Kautta Filadelfian, Tyatiran, Pergamon. Smyrnan ja Efesoksen seurakuntajaksojen, joista Jeesus sanoi: “Kun Ylkä tulee seitsemännellä vartiohetkellä, kaikki neitsyet heräävät.” Neitsyet Efesosta, Smyrnasta. Pergamosta, Tyatirasta, Sardeesta, Filadelfiasta ja Laodikeasta heräsivät. Panitteko merkille sen? Se oli seitsemäs ajanjakso, kun Hän tuli ja herätti nuo nukkuvat neitsyet. Tämä kerää heidät kaikki yhteen tätä varten, kautta vuosien ja ajanjaksojen Hän on rakentanut Morsianta, siittänyt Morsiamen maan päällä, Kristusta, varten. Samalla tavalla kuin Hän synnyttää tätä Morsianta, Hän on synnyttänyt yksilöt.

87     No niin, minä pohjustan tätä niin, että voitte ymmärtää, kun sisaren uni kerrotaan. Nämä asiat tässä täytyy ehdottomasti olla kristityssä, ennen kuin Pyhä Henki voisi sinetöidä heidät, ennen kuin tämä laskeutuu alas ja saa aikaan täydellisen yksikön.

88     No niin, menkäämme nyt sisaremme uneen. Hän oli huolestunut siitä, että oliko hänellä Pyhä Henki vai ei. Sitten hän asettui pitkälleen sohvalle, missä hänen miehensä luki sanomalehteä (ja hänellä on pienokaisia, kuten minullakin, ja ne ovat aina meluisia). Ja niinpä hän vaipui uneen noin kymmeneksi, viideksitoista minuutiksi; ja hän näki unen. Eikä hän koskaan voinut ymmärtää sitä tai saada sitä sopimaan yhteen, moneen vuoteen, ennen kuin tämä sanoma tuli opetetuksi. Sitten, kun minä olin opettamassa sitä, se kaikki palasi hänen mieleensä.

89     Ja hän uneksi, että hän rukoili. Ennen untaan hän oli kävellyt edes takaisin lattialla väännellen käsiään ja ajatellen: “Herra, onko minulla Pyhä Henki? Voitko Sinä todistaa sen minulle? Joku sanoo, että hänellä on Se, koska hän huusi, ja toinen, koska minä puhuin kielillä. (Ja me uskomme siihen.) Mutta onko minulla todella Se?”

90     Minä uskon kaikkiin noihin asioihin, ne ovat hyviä: kielillä puhuminen, huutaminen, ja kaikki muu. Minä uskon kaiken siitä. Mutta, jos se on siellä ilman tätä, siellä on jotakin vialla. Näettehän nyt? Näettehän, teillä on kuori.

91     Pankaa merkille, että hän oli huolissaan siitä, mennessään pitkälleen sohvalle, missä hänen miehensä luki, ja hän vaipui uneen. Ja hän uneksi olevansa vuoren huipulla. Minulla ei ole sitä täällä kirjoitettuna mukanani, mutta luulen sen olleen tällä tavalla: Hän uneksi näkevänsä kivisen laatikon kaltaisen, niin kuin kehyksen tämän vuoren huipulla. Hänen miehensä seisoi hänen takanaan. Ja hän näki suuren miehen seisomassa siellä työvaatteissaan, hihat käärittyinä, kuljettaen kaikkein puhtainta vettä, mitä hän oli milloinkaan nähnyt, ja kaatoi sitä tähän vuoren huipulla olevaan kivilaatikkoon. Ja tuo kivinen laatikko ei pitänyt vettä, ja se virtasi suoraan ulos sieltä, vain kuohuttaen kaiken roskan, tikut ja sen, mitä siellä oli, kuohutti sen ulos ja vei mennessään vuorta alas. Se virtasi hänen jalkojensa ylitse, ja hän seisoi siinä aineessa, eikä se jäänyt häneen kiinni. Ja sitten hän kysyi, miksi se ei pysynyt laatikossa, ja mies vastasi: “Se ei ole vettä. Se on Pyhä Henki. Mikään ei voi pitää Sitä.”

92     Sitten tuo mies meni ja haki toisen suuren ämpärillisen, ja se oli täynnä hunajaa, ja kaatoi hunajan sinne ja sanoi: “No niin, tämä pysyy siinä.” Ja näytti siltä kuin kivilaatikko tulisi halkeamaan ja hunaja virtaamaan maahan, mutta niin ei käynyt. Lopulta se pysyi yhdessä ja piti hunajan sisällään.

93     Sitten hän kääntyi ja lähti menemään vuorta alas. Mennessään alas vuorelta hän pysähtyi vuoren juurelle ja katsoi taakseen. Hän näki viisi virtaa tätä puhdasta kristallinkirkasta vettä, joka ei ollut likaantunut niistä asioista, joiden lävitse se oli tullut, syöksyen alaspäin nopeasti, ollen yhä kirkasta ja puhdasta. Sitten se hidastui; ja melkein hävisi pois. Ja hän ihmetteli, että tulisivatko ne koskaan ulottumaan vuoren juurelle, viisi virtaa, ja sitten hän heräsi. Minä luulen, että tämä oli hyvin lähellä oikein, eikö niin, sisar Shepherd?

94     No niin, niin pian kuin otin hänen kirjeensä käteeni ja avasin sen, ennen kuin luin sen, minä näin hänen unensa. Tämä on se tapa, miten unia tulkitaan. Monet teistä ovat tulleet minun tyköni uniensa kanssa ja sanoneet minulle asioita unistaan. Minä sanoin: “Odotahan, hetkinen. Sinä et kertonut sitä kaikkea.” Sitten mennään taaksepäin ja etsitään se esiin. Sitten, jos te ette voi kertoa heille heidän uniaan, niin kuinka te voisitte tietää onko selitys oikein tai väärin? Ymmärrättekö? Teidän täytyy nähdä tuo uni. Näyn täytyy näyttää tuo uni. Ja kun te näette tuon henkilön uneksuman unen, ja voitte kertoa sen heille, ennen kuin he kertovat sen teille, silloin te tiedätte, että tulkinta on…

95     Minä uskon, että se on myöskin Kirjoituksissa. Daniel erään kerran (eikö ollutkin?) Kyllä, minä uskon… Minä vain satuin ajattelemaan sitä silloin. Mutta te aina näette unen, jos tulkinta on oikein. Kun henkilö alkaa kertomaan teille untaan, te pysäytätte hänet ja sanotte: “Odotahan hetkinen. Ja se oli sillä-ja-sillä tavalla, ja tuo oli niin-ja-niin ja lisäksi niin-ja-niin.”

 Ja sitten te sanotte: “Se on tarkalleen oikein.” Näettekö?

96     Eräs mies eräänä päivänä yritti kertoa minulle untaan, jonka hän oli nähnyt. Hän sanoi… Minä sanoin: “No niin , veli, miksi sinä jätit pois sen toisen osan?”

“Minkä toisen osan”, hän kysyi.

Minä sanoin: “Sinä, uneksit, että sinä heitit kiven ilmaan, ja minä ammuin sitä ja sain jotakin silmääni.”

Hän sanoi: “Se on tarkalleen totuus, veli Branham.”

97     Ja he ottivat viimeisen sirun siitä ulos eilen. Joten siinä te olette, näettehän? Miksi te ette… Kertokaa totuus siitä. Mutta te näette, että se aina paljastaa ja kertoo teille näkemänne unen. Silloin te tiedätte, että se on oikein.

98     Tässä on nyt sisaren unen tulkinta. Häntä vaivasi tuo asia Pyhästä Hengestä.

 No niin, tuo laatikko, jonka hän näki vuoren huipulla, oli kiveä, kalliota, kivinen laatikko on “kallio-tunnustus”. Aivan kuten Jeesus sanoi Kirjoituksissa Pietarille… Jeesus sanoi: “Kenen sanovat ihmiset Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

Yksi sanoi: “Sinä olet Elias ja Mooses, ja niin edelleen.”

Ja Hän kysyi: “Mutta kenen te sanotte Minun olevan?”

Hän vastasi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

99     Nyt jotkut ihmiset sanovat…  Katolinen kirkko sanoo, että tuo kallio, josta Jeesus sanoi: “Tälle kalliolle Minä rakennan Seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.” He sanovat, että se oli Pietarin päälle, että Pietari oli tuo kallio, koska Pietari merkitsee “pikku kivi”. “Ja tälle pienelle kivelle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.” Ja Pietarin päälle, apostoliselle vallanperimysjärjestykselle, he rakensivat seurakunnan. Sitten protestanttinen kirkko sanoo: “Se on väärin”, että Hän rakensi seurakunnan Itsensä päälle.

100En ollakseni erimielinen, mutta minun näkemykseni mukaan ne ovat molemmat väärin, koska Hän ei koskaan rakentanut sitä Pietarin päälle, eikä itsensä päälle, vaan Pietarin ilmestykselle siitä, kuka Hän oli. Ymmärrättekö? “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

 “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

 “Siunattu olet sinä Simon, Joonaan poika: liha ja veri ei ole paljastanut tätä sinulle, (jokin seminaari, näettekö), vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut sen sinulle. Sinä olet Pietari, ja tälle (tunnustuksen kalliolle, tälle ilmestykselle) Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

101Ja jokaisella seurakuntajaksolla on ollut tämä tunnustuksen kallio, aina Laodikean tunnustuskallioon asti. Ja nyt, te ette voi tehdä pyhää kirkkoa. Ei ole sellaista asiaa kuin pyhä kirkko tai pyhä organisaatio. Pyhä Henki voi olla saarnattu siinä, mutta siellä te löydätte hyvää ja pahaa, luopioita ja välinpitämättömiä, ja kaikkea muuta. Joten organisaatio ei voi pitää sisällään… Te ette voi sanoa: “Meillä on Se, eikä kenelläkään muista ole Sitä.” Ei koskaan! Pyhä Henki on vuodatettu yksilöihin. Se on yksilössä.

102Sen vuoksi kallio… Tämä viimeisen päivän helluntaiseurakunta, joka on vastaan ottanut Pyhän Hengen alussa… Kaikissa ajanjaksoissa he vastaanottivat Pyhän Hengen, mutta eivät tässä mitassa, mitä heillä on Se nyt, koska se on ensimmäisen ennalleen palauttaminen. Niin kuin näemme kynttilänjalassa, Alfa ja Omega, kuinka he sytyttivät ensimmäisen kynttilän, ja kuinka se nousi korkeammalle ja korkeammalle, tullen himmeämmäksi ja himmeämmäksi, ja sitten tullen takaisin uudestaan, ensimmäinen ja viimeinen.

103Mutta tässä seurakuntajaksossa Sanoma vuodatetaan seurakuntaan. Mutta seurakuntaruumis, itse, kaikki yhdessä… Kuten sanomme tästä tabernaakkelista, että tämä on paikka, missä hän käy kirkossa. Tämä tabernaakkeli ei ole Pyhän Hengen tabernaakkeli. Sellaista ei olekaan. Ne yksilöt, jotka tulevat tähän kirkkoon ovat Pyhän Hengen tabernaakkeleita. He ovat tabernaakkeleita, jotka pitävät sisällään Pyhän Hengen, mutta ei seurakuntajoukko ruumiina. Sieltä Se vuotaisi ulos.

104Mutta mitä teki tämä mies, joka kaatoi vettä, hän oli sanansaattaja seurakunnalle, kaataen Sanomaa seurakuntaan… Mutta mitä vesi sai aikaan? Se kuohutti ulos kaiken lian, mitä siinä oli. Tätä Pyhä Henki tekee, kuohuttaa sen.

105No niin, hunaja on esikuva veljellisestä rakkaudesta, tässä veljellisen rakkauden ajanjaksossa. Olen juuri kertonut teille veljellisestä rakkaudesta, siitä ajanjaksosta, jossa me nyt elämme.

106Nyt te voitte sanoa: “Katsohan, minä en todellakaan pidä veli Nevillestä”, tai, “en todellakaan pidä veli Jonesista, minä en pidä veli siitä-ja-siitä”, tai jotakin sellaista. Mutta antakaapa jotakin sattua hänelle; veli, se särkee sinun sydämesi. Se melkein tappaa sinut. Ymmärrättekö? Me voimme saada veljellisen rakkauden ja tunteen toinen toistamme kohtaan, näettehän. Mutta pitää se yllä ihmisjoukossa…

107Miksi te olette huolissanne tuosta veljestä? Koska te olette murtaneet leipää hänen kanssaan täällä alttarilla, kuten tulette tekemään tänäkin iltana, te olette yhteydessä hänen kanssaan, te puristatte hänen kättään ja palvotte yhdessä hänen kanssaan. Hän on teidän veljenne. Hän voi tehdä jotakin lihassa, josta te olette eri mieltä hänen kanssaan, ja siitä syystä te kartatte häntä hieman, (jota teidän ei tulisi tehdä). Mutta, jos jotakin tapahtuu tuolle veljelle tai sisarelle, niin syvällä sydämessänne se melkein tappaa teidät.

108Minä olen vanha mies. Olin kerran nuori ja nyt olen vanha. Olen nähnyt sen tapahtuvan koko elämäni ajan. Kuullut ihmisten sanovan: “Minä en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.” Sitten, kun jotakin sattuu tuolle miehelle, se melkein tappaa hänet, ja hän ajattelee: “Oi Jumala, annoin kalliin veljeni mennä sopimatta asioista hänen kanssaan. Näettekö, se on veljellistä rakkautta. Se näyttää niin kuin se ei tarttuisi kiinni, mutta se tekee sen. Hunaja tarttuu kiinni.

109Ja siitä, että hän tuli sieltä sinne alas mäen juurelle… No niin, tämä kirkas vesi ryöppysi alas viitenä virtana. Viisi on armon luku: J-e-s-u-s, F-a-i-t-h, G-r-a-c-e. [Jeesus, Usko, Armo] Näettekö? Viisi on armon luku. Viisi virtaa juoksi sieltä ylhäältä tänne alas. Ja jokaisessa näissä ajanjaksoissa oli tuo tunnustuksen kallio. Pyhät nukkuvat, odottaen, odottaen, odottaen, odottaen aina tähän ajanjaksoon asti, mutta pian Pyhä Henki, jonka Kristus vuodattaa, on tuleva ja sinetöivä Seurakunnan, ja sitten Seurakunta tulee ylöstemmatuksi. Se tulee olemaan täydellinen Jumalan yksikkö, Morsian Kristukselle, joka tulee olemaan kaikkien asioiden pää. Pysyttekö te mukana nyt?

110No niin, hän ihmetteli… Unessaan hän ihmetteli, että voisiko tämä pieni virta koskaan päästä sinne vuoren juurelle. Näettehän, se oli kuivumassa. No niin, tässä on se, mitä minä haluan teidän ymmärtävän nyt. Hän itse ihmetteli itseään, että oliko hänellä Pyhä Henki?

111No niin, minä kartoin sanomasta tätä muutama päivä sitten, ajatellen, että seurakunta olisi tarpeeksi hengellinen käsittääkseen sen, (ja ehkä minun on parempi kääntää tämä nauha pois päältä nyt, koska en halua sen tulevan veljien keskuuteen), mutta te voitte puhua kielillä ja voitte huutaa, te voitte ajaa ulos perkeleitä ja tehdä kaikenlaista, mitä te haluatte tehdä, ja silti olla ilman Pyhää Henkeä.

112Eivätkö nuo opetuslapset tulleetkin takaisin riemuiten ja huutaen, koska perkeleet olivat heille alamaisia? Aivan heidän kanssaan oli Juudas. Eikö Jeesus sanonut, että tuona päivänä, kun Hän tulee, että “moni on tuleva Minun luokseni sanoen: ‘Herra, enkö minä ole ajanut ulos perkeleitä Sinun Nimessäsi ja tehnyt voimallisia tekoja’, ja Minä olen sanova: ‘Menkää pois Minun tyköäni, te laittomuuden tekijät, Minä en ole tuntenut teitä.’” Nuo asiat eivät ole osoituksia Pyhästä Hengestä. Heidän hedelmistään te heidät tunnette.

113Nyt te sanotte: “Veli Branham, tulisiko meidän puhua kielillä?” Ehdottomasti, ne ovat Jumalan lahjoja. Mutta nuo Jumalan lahjat, ilman näitä ominaisuuksia heissä, tekevät heistä kompastuskiviä uskomattomille. Jumala ei hyväksy sitä. Tämän täytyy olla ensin. Ja kun teillä on usko, voima, tieto, kärsivällisyys, pitkämielisyys, jumalisuus ja veljellinen rakkaus, niin silloin Pyhä Henki tulee alas ja sinetöi teidät yksikkönä, aivan samoin kuin Hän sinetöi seurakuntajaksot yksikköinä. Tapa, jolla Hän valmistaa Morsiamensa, on sama tapa, jolla Hän valmistaa yksilöt: tehtynä samasta materiaalista, kuten Eeva oli tehty Adamista, luu hänen kyljestään. Tässä ovat ne asiat, jotka teillä täytyy olla ensin. Te ette voi matkia niitä, niiden täytyy olla Jumalan lähettämät ja Jumalasta syntyneet. Matkiminen saa aikaan vain sekaannusta.

114On kuten minä sanoin: “Voitteko te kuvitella korppi, istumassa tuolla, kyyhkysen sulka kiinnitettynä siipiinsä, sanomassa: “Näettekö, minä olen kyyhkynen.” Hän ei ole kyyhkynen, hän on korppikotka.

115Tai voisitteko kuvitella varista riikinkukon sulka siivissään sanomassa: “Näettekö…” Se on jotakin, jonka hän on laittanut itseensä. Mutta sen täytyy tulla sisäpuolelta ulos, ja se tuottaa kristillisyyden. Jumala, Pyhän Hengen voimalla…

116Meidän sisaremme jalat olivat märät, kun hän pääsi vuoren juurelle. Kaikki me tunnemme sisar Shepherdin olevan rakkaudellisen… Hänen kotinsa on avoinna. Hän ja veli,  minä en välitä siitä, onko se pummi tai kerjäläinen, tai mitä tahansa, he ruokkisivat häntä ja tekisivät kaikkensa auttaakseen häntä. Oi, Jumala vastaanottaa sen hänen perustusosanaan. Ja tässä on…

117Oppikaa nyt tämä läksy: Tässä on se, mikä on väärin… (Minun ei tulisi mennä tähän.) Tämä on se, mikä on väärin Branham tabernaakkelin kanssa. Näettekö te? Siellä on kahdenlaatuista uskoa, siellä on kahdenlaatuista voimaa, niin kuin puhuin eräänä päivänä, kahdenlaatuista tietoa, kahdenlaatuista kärsivällisyyttä. Yksi ajattelee sen olevan lain noudattamista. Heillä on… Se ei ole senlaatuista kärsivällisyyttä, josta Jumala puhuu. Se on jumalaton, malttinsa menettäminen, ja muut sen tyyppiset asiat, takaisin antaminen, ja turha hälinä.

118Pitkämielisyys ja niin edelleen, siellä on sen pilkkaamista, teeskentelyä, että on luonnon antama usko ja luonnon antama voima. On olemassa luonnon antama kärsivällisyys. Ja kaikki nämä asiat ovat luonnon antamia.

119Ja suurin osa uskostamme on järkeen perustuvaa uskoa. [Tyhjä paikka nauhassa.] Sanan kuuleminen tuo meidät järjelliseen Jumalan tunnistamiseen. Mutta jos se tulee ylhäältä, oi veli, jos se koskaan osuu tähän, silloin se on jumalallinen, hengellinen usko. Mitä sitten tuollainen usko tekee? Tuollainen usko tunnistaa ainoastaan Sanan. Ei väliä, mitä kuka hyvänsä muu sanoo, se ainoastaan tunnistaa Sanan, koska alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana on yhä Jumala. Ja Sana tehtiin, lihaksi ja asui meidän keskellämme… Ja kun Sana itse tulee vuodatetuksi meidän uskoomme, niin meidän järjellisestä uskostamme tulee hengellinen ilmestys… “Ja tälle perustukselle, Minä tulen rakentamaan Seurakuntani”, näettekö, ei järjelliselle käsitykselle seurakuntaan liittymisestä, järjelliselle käsitykselle siitä, vaan ilmestykselle. Kun nuo armon virrat vuotavat tuohon järjelliseen uskoon, joka teillä on, niin se on tämän päälle, hengelliselle ilmestykselle, “Minä tulen rakentamaan Minun Seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.” Ymmärrättehän? Tämä osoittaa, että he tulevat olemaan sitä vastaan, mutta he eivät tule koskaan voittamaan Sitä. Oi. mikä ihmeellinen asia.

120Nyt usko, nämä viisi virtaa… Minulla oli liidun palanen täällä, mutta he eivät tuoneet sitä tänne. Mutta nämä viisi virtaa, joiden te näette tulevan alas täältä sinetöi tämän kaiken yhteen. Se oli Pyhä Henki, joka valmisti Efeson seurakunnan. Se oli Pyhä Henki, joka paloi Smyrnan seurakunnassa. Ja se oli Pyhä Henki, joka annettiin Thyatiiran ja Pergamon seurakunnille Pimeässä Ajanjaksossa. Se oli Pyhä Henki, joka rakensi tuon Morsiamen, tuon Valitun, joka tuli ulos kaikista organisaatioiden järjestelmistä kautta ajanjaksojen. Ja siinä on valittu, ennalta määrätty Jeesuksen Kristuksen Morsian, jonka Pyhä Henki on kutsunut ulos, Valittu. Ja se on ollut Pyhä Henki, tässä, tässä, ja tässä, ja tässä ajanjaksossa ja niin edelleen huipulle asti; Pyhä Henki.

121Ja nyt yksilöissä, nämä avut ja muut asiat, kuten tieto ja kärsivällisyys, ovat lisätyt meidän uskoomme, ja sitten kun Huippukivi tulee, Pyhä Henki, sinetöi Se sen yhteen, tämä on Pyhän Hengen kaste. Tämä on syy, miksi sitä on niin vähän tänään.

122Antakaahan, kun katson tänne. Minulla on joitakin paikkoja kirjoitettuna ylös tänne. Katsokaahan, minulla oli kuva piirrettynä täällä hänen unestansa. Näettekö? Te ette voi nähdä sitä sieltä.

123Kun se tulee Pyhästä Hengestä, niin mitä se antaa? Se antaa teille yliluonnollisen uskon, hengellisen uskon, joka on täällä pohjalla. Sitten tämä hengellinen. Usko tuntee vain Sanan. Ei väliä sillä, mitä kuka hyvänsä muu sanoo, se ei vaikuta mitään. Se vain tuntee Sanan. Jos joku sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohi”, tuo usko tuntee vain Sanan.

124Joku sanoo: “Ei ole sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste.” Tuo usko tuntee vain Sanan. Se on todellinen hengellinen usko, näettekö te? Aivan niin. Se tuntee vain Sanan.

125Ja sitten, se oli numero yksi. Numero yksi. Kun Pyhä Henki tulee tänne teidän järjelliseen uskoonne, tehden siitä hengellisen uskon. Sen jälkeen hengellinen usko tuntee vain Sanan.

126Nyt numero kaksi, kolme. Silloin teillä on Pyhä Henki, joka sinetöi kaikki nämä asiat teihin, koska Pyhä Henki peittää kaikki nämä. Teidän uskostanne ylös Pyhään Henkeen, joka sinetöi teidät sisälle Kristuksen kanssa: silloin teistä tulee yksi. Aamen! (Hakisitteko tämän tästä pois minun tieltäni. Se on raskas käsivarsille.) Te tulette yhdeksi. Näettekö, te ja Kristus elätte yhdessä. “Tuona päivänä te tiedätte, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä, ja te Minussa.” Ymmärrättekö? Sitten tämä on Herran Jumalan sinetöity yksikkö. Ja silloin he ovat vahvistetut ja asetetut paikoilleen. Kun tämä tapahtuu, heistä tulee vahvistettuja Jumalan poikia ja tyttäriä.

127Muistatteko Matteuksen 17. luvun jakeita 1-5, Jeesusta Kirkastusvuorella? Te olette kuulleet tuon saarnan Kuulkaa Häntä, jonka saarnasin täällä noin vuosi sitten. Siitä saarnaaminen tuli niin suosituksi, Kuulkaa Häntä. Myöskin pojan paikalleen asettaminen Efesolaiskirje 1:5:n mukaisesti: “Jumala on ennalta määrännyt meidät adoptoitavaksi pojiksi.”

128Näettehän, perhe… Kun poika on syntynyt siihen, se on poika silloin. Mutta tuolla pojalla on opettajia, jotka kasvattavat sen. Ja jos tuosta pojasta ei koskaan tule oikeanlaatuista poikaa, hän ei koskaan tule myöskään perilliseksi. Mutta, jos hän oli oikea poika, poika, joka tottelee isäänsä, silloin tuo poika adoptoitiin, tai asetettiin oikealle paikalleen. Hänestä tuli kaiken sen perillinen, mitä isällä oli.

129Ja tätä Jumala teki Kirkastusvuorella. Kun Hän otti oman Poikansa, sen jälkeen, kun hänet oli osoitettu oikeaksi pojaksi, (näettekö?), kun hän oli kestänyt kaikki kiusaukset, Hän otti Hänet ylös Kirkastusvuorelle ja varjosi Hänet.

130Tehän tiedätte, kuinka Vanhassa Testamentissa he ottivat pojan ja pukivat hänen ylleen mukavat kauniit vaatteet ja asettivat hänet sinne ulos kansan eteen. Ja heillä oli paikalleenasettamisseremonia, tai niin kuin me sitä kutsumme adoptointi, lapseksiottaminen. Muistelisin, että siellä Galatalaiskirjeessä, Pyhä Paavali viittaisi siihen poikien adoptointina.

 No niin, pojan asettaminen paikalleen… Sananpalvelijat ja hengelliset Raamatun lukijat ymmärtävät tämän pojan paikalleen asettamisen. Toisin sanoen, poika oli poika, kun hän oli syntynyt.

131Siinä meidän helluntailaisihmisemme tekivät virheensä. Olla syntynyt perheeseen Pyhällä Hengellä, se on oikein, mutta sitten meidän täytyy olla oikean laatuisia lapsia. Oikean opettajan opettamat.

132Jos nyt mies siellä menneessä ajassa, ajatteli poikaansa ja halusi hänen olevan oikeanlaatuisen pojan, hän hankki parhaan opettajan, jonka hän voi löytää, koska hän halusi, että hänen poikansa kasvaisi isänsä kaltaiseksi. Näettekö, niinpä hän hankki oikean kasvattajan.

133Jos nyt mies maanpäällä ajattelisi parasta kasvattajaa, niin kuinka on sitten Jumalan, meidän Isämme kanssa? Hän ei koskaan hankkisi piispaa, kardinaalia tai pappia, Hänellä on Pyhä Henki olemaan meidän Kasvattajamme. Ja Pyhä Henki on meidän Opettajamme. Hän on Seurakunnassa, ja Hän vie sanoman Isälle.

134Ja sitten, mitä, jos isä, kasvattaja tulisi sinne ylös ja sanoisi: “No niin, Isä. No niin, Jumala ei tule hankkimaan senkaltaista kasvattajaa, joka, niin kuin me sanomme, haluaisi sulan hattuunsa, joka sanoisi: “Oi, jos minä kerron Isälle jotakin… Tuo pikku poika on luopio joka tapauksessa, mutta jos en sano sitä Isälle, niin Hän voi antaa, minulle palkankorotuksen.” Tämä ei ole oikeanlaatuinen kasvattaja. Oikeanlaatuinen kasvattaja on rehellinen ja kertoo totuuden. Ja Pyhä Henki kertoo totuuden, kun Hän tulee Jumalan eteen meidän puolestamme. Kyllä.

135Niinpä, kun Hän tulee sinne ylös. Mitä te ajattelette tapahtuvan? Hän punastelisi tänään ja sanoisi: “Kaikki Sinun tyttäresi leikkaavat hiuksensa, vaikka Sinä sanoit heille, etteivät niin tekisi. Sinun poikasi ovat organisaatiomielisiä, eivätkä he yksinkertaisesti voi nähdä toinen toistaan ja he adoptoivat tätä ja tätä ja tätä. tämän asemesta.” Kuinka Hänen täytyykään punastua. Mutta kuinka tuo Kasvattaja rakastaisikaan sitä, kun Hän voisi tulla ja sanoa: “Oi sentään, tuo poika on todellinen poika. Hän on aivan kuten Isä.” Kuinka Hän rakastaisikaan sanoa niin.

 Silloin Isä paisuisi ylpeydestä ja sanoisi: “Tämä on Minun poikani.”

136Tämä on tarkalleen se, mitä Jumala teki Kirkastusvuorella. Panitteko merkille, että siellä ilmestyivät Mooses ja Elias. Ja Pietari, kiihottuneena siitä, kun yliluonnollista tapahtui… Pietari kiihottui ja sanoi: “Rakentakaamme tänne majoja: yksi Sinulle ja yksi Moosekselle ja yksi Eliaalle.”

137Kun hän vielä puhui, Jumala sulki hänen suunsa. Hän sanoi: “Tämä on Minun rakas poikani, johon Minä olen tyytyväinen. Kuulkaa Häntä.” Näettekö, Jumala pani itsensä taka-alalle ja sanoi: “Tämä on Minun Poikani.”

138Mooses edusti lakia. Profeetat edustivat Hänen oikeuttaan. Me emme voineet elää Hänen lakinsa kautta. Me emme voisi elää Hänen oikeutensa kautta. Minä en pyydä oikeutta; minä haluan laupeutta, en oikeutta. Minä en voi pitää Hänen lakiaan ja minä en voi täyttää Hänen oikeuttaan, vaan minä tarvitsen Hänen laupeuttaan. Ja Jumala sanoi, että laki ja oikeus täyttyivät Hänessä. “Hän on Minun rakas Poikani. Kuulkaa Häntä. Tämä on Hän; tämä on tuo Ainoa.”

139Vanhassa Testamentissa, kun poika adoptoitiin tai asetettiin paikalleen perheessä, hänen nimensä oli aivan yhtä hyvä shekissä kuin hänen isänsäkin. Kyllä! Heillä oli sinettisormus noina päivinä, he sylkivät siihen [Veli Branham tekee sylkäisyn kaltaisen äänen ja lyö saarnastuolia ranteellaan.] ja painoivat sen. Se oli sinetti. Hän käytti isänsä sormusta, hänen sinettiään; ja se oli aivan yhtä hyvä kuin hänen isänsäkin.

 Kun nyt Jeesus oli ollut tottelevainen Jumalalle, Jumala asetti Hänet paikalleen: “Tämä on Hän.”

140Kun jäsen on syntynyt Pyhällä Hengellä Jumalan perheeseen, ja, oi, todistettu, että hänellä ovat nämä hyveet, että Jumala voi nähdä voiman, tiedon, kärsivällisyyden, pitkämielisyyden, veljellisen rakkauden ja jumalisuuden hänessä, sitten Jumala sinetöi hänet tai asettaa hänet paikalleen. Ja siinä te voitte nähdä Jumalan pojat ja tyttäret.

141Sitten Efesolaiskirje 4:30 sanoo: “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään saakka.” Nyt, jos jotkut teistä baptisteista haluatte jatkaa iankaikkisella varmuudella, jos te tulette tähän vaiheeseen, niin minä olen seisova teidän kanssanne siitä, että se on iankaikkinen varmuus, jos te tulette tuolle paikalle. Mutta, jos joku sanoo: “Minä menen ja liityn baptistiseurakuntaan.” “Minä olen presbyteeri.” “Minulla on iankaikkinen varmuus”; se on väärin. Teidän oma elämänne todistaa, että teillä ei ole sitä. Ennen kuin tämä on siellä ja Jumala on adoptoinut teidät ja sinetöinyt teidät Pyhällä Hengellä hänen valtakuntaansa… Silloin siitä ei ole mitään ulospääsyä. Te olette iankaikkisessa varmuudessa. “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla te kaikki, ja teidän jumalalliset hyveenne, olette sinetöidyt lunastuksenne päivään saakka.”

142Minä uskon, että on olemassa Morsian, joka on ennalta määrätty. Minä uskon Jumalan sanoneen, että Hänellä tulee olemaan Seurakunta, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä. Minä uskon ennalta määräämiseen, että Morsian on ennalta määrätty, Hänen täytyy olla siellä. Minä toivon kuuluvani Siihen. Minä olen Morsiamen kanssa. Nyt on minun asiani työskennellä oma pelastukseni Jumalan kanssa, kunnes Jumala on hyväksynyt nämä asiat ja sitten sinetöinyt minut Jumalan Valtakuntaan. Siinä on Pyhä Henki. Siinä ovat Jumalan aidot teot. Se on sinetöity lunastuksen päivään asti. Tämä oli hänen unensa, minun mielestäni se oli kaunis.

143Nyt, kun tuo seurakunta tai yksilö tulee tälle paikalle… Seurakunta tulee olemaan siellä. Antakaa minun sanoa se todella hyvin, niin että te tajuatte sen. Seurakunta on ennalta määrätty olemaan siellä. Minä haluan olla sen kanssa, mutta ainoa tapa minun olla sen kanssa, on olla osa siitä.

144Kuinka minusta tulee osa Siitä? Olemalla Siinä. Kuinka minä pääsen Siihen? Kasteella, yhdellä Hengellä. 1. Kor.12: “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen”, yksi Ruumis, kastetut Siihen.

145Mutta te ette voi pitäytyä näihin pikkuasioihin ja sanoa: “Minä puhuin kielillä. minulla on Se.” Ja sitten te lähdette täältä vihaisina ja manaillen, se on riikinkukonsulkien panemista närheen. Te ette voi tehdä sitä. Teidän oma elämänne todistaa sitä vastaan. Mutta, kun Jumala on pannut nämä asiat toimimaan teissä, silloin te olette sinetöidyt. Silloin se ei ole mitään itsetehtyä. Te vain olette oma itsenne. Tämä on kuten näyissä. Pyhä Henki täydellisesti tehden Jumalan teot, ilmi tuoden kaiken.

 Minkä vuoksi? Koska sinä ja Kristus tulette yhdeksi (toivon, että se on ymmärretty), sinä ja Kristus tulette yhdeksi.

146Minulla oli täällä jotakin muutakin kirjoitettuna ylös, jota halusin ajatella. Se tuo meidät Elämän paikalle, ja sitten teillä tulee olemaan Iankaikkinen Elämä.

 Minulla on nyt täällä kreikkalainen Lexicon, The Emphatic Diaglott. Tutkin jokin aika sitten erästä sanaa.

147Nyt, Joh. 3:16, me löydämme paikan, jossa sanotaan: “Olla Iätikestävä Elämä”; toisessa paikassa sanotaan: “olla Iankaikkinen Elämä.” Mutta kreikkalainen käännös ja heprealainen sanovat: “Elämä ilman loppua.” Kreikkaksi sana on, A-i-n-i-o-a-n… Melkein kuten “aeon.” Aeon on jakso, joka voi olla… Se on luku, jota ei voida laskea. Se ohittaa miljoonat, triljoonat ja miljardit. Mutta tämä on aionion-aika: Iankaikkinen Elämä. Ja sitä vastaava englantilainen sana on eternal, ikuinen. Me tiedämme, että se on ikuinen, Aionion tai Elämä ilman loppua.