60-1218 EPÄVARMA ÄÄNI (The Uncertain Sound), Jeffersonville, Indiana, USA, 18.12.1960

60-1218 EPÄVARMA ÄÄNI
(The Uncertain Sound)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.12.1960

 

1      Hyvää huomenta ystävät. Olen niin onnellinen ollessani jälleen tänä aamuna seurakunnassa viikon jälkeen, jonka aikana ojensin vilustumiseni takaisin perkeleelle aina muutaman minuutin välein. Tiedättehän, joka kerta, kun hän ojentaa sen minulle, minä ojennan sen takaisin hänelle. Ja me yhä taistelemme. Minä vain olen päättänyt, että hänen täytyy pitää se. Katsokaahan, joka kerta, kun hän ojentaa sen minulle, minä vain työnnän sen takaisin hänelle. Hän ojentaa sen minulle, ja minä työnnän sen takaisin hänelle. Vaikka hän onkin hyvä palauttamaan sen takaisin, tiedättehän. Hän totisesti tietää, miten se tehdään. Mutta me tulemme lopulta väsyttämään hänet tai kuluttamaan hänen kärsivällisyytensä loppuun, niin kuin sanoin eräänä iltana.

2      Eräs mies sanoi kerran, kun hänen puolestaan oli rukoiltu, hän sanoi: ”Perkele sanoi minulle, etten ollut parantunut.” Hän sanoi: ”Katsoin sitä, ja kaikki oireeni olivat aivan samat kuin ennenkin.” Ja hän sanoi: ”Hyvä on Saatana, se on totta. Minä en näe minkäänlaista eroa. Mutta tiedätkö mitä? Siihen asti, kunnes ne jättävät minut, minä tulen todistamaan niin paljon kuin voin Jumalan kunniaksi. Niinpä jos haluat pysytellä lähelläni ja kuunnella minua, niin pysy kuuntelemassa.”

3      Sellainen on todellista uskoa. Todistakaa Jumalan kunniaksi! Koska: ”Usko on toivottujen asioiden aineellistuma, todiste näkymättömistä asioista.” Näettekö? Te ette näe uskoa. Te vain uskotte, usko.

4      Ja tällä viikolla olen ollut kotonani melko kiireinen. Siellä on ollut, uskoisin, noin kolmekymmentä ensimmäisen päivän aikana. Ja sitten kaikki yksityiset haastatteluni ja muut asiat. On ollut kovin kiireinen viikko.

5      Ja olen oppinut joitakin asioita tällä viikolla. Minulla on täällä kaupungissa eräs ystävä, joka on erittäin hieno mies. Hän on lääkäri. Me kävimme koulua yhdessä. Hän on tohtori Sam Adair. Ja hän on oikein mukava mies. Ja olen tavannut häntä noin neljän vuoden ajan. Ja minulla oli tällä viikolla kolmen tai neljän tunnin keskustelu hänen kanssaan. Me menimme sisälle toimistoon, suljimme ovet ja keskustelimme.

6      Ja minä kerroin hänelle joitakin asioita, joita olin tullut tietämään  hengellisesti, ja jotka koskivat pahan voimia, ja kuinka ne tulevat sisälle. Ja hän kertoi minulle niiden diagnoosit lääketieteellisin termein. Ja oli yllättävää nähdä, kuinka täydellisesti ne sopivat yhteen.

7      Niinpä hän kertoi minulle eräästä määrätystä limasta, joka tulee inhimilliseen olentoon, vaikka hän ei olisi lainkaan vilustunut. Hän sanoi, että tuo lima tulee sinne, ja sitten bakteeri tulee tähän limaan, tai tämä lima saa aikaan tuon bakteerin.

8      Minä sanoin: ”Hyvä on, jos tuo lima aikaansaa tuon bakteerin, niin silloin haluaisin tietää, mistä tuon bakteerin elämä tulee.”

9      Niin hän sanoi: ”Sitä me emme tietenkään tiedä. Sitä ei yksinkertaisesti voida sanoa.”

10    Te vilustutte, ja tuo bakteeri muodostuu. Ja sillä on tapansa lisääntyä, tuottaa lisää bakteereja tästä limasta, luulisin. Lääkäri tai sairaanhoitaja ehkä ymmärtäisi enemmän siitä.

11   Mutta minun kiinnostukseni, se mitä minä ajattelin, oli tuo bakteeri itse, siinä oleva elämä. Elämä tuon pienen, pienen kapselin kaltaisen sisäpuolella, joka on niin pieni, ettei ihmissilmä edes näe sitä. Mutta tuon pienen olennon sisäpuolella, joka on niin pieni, että se voidaan nähdä vain voimakkaalla suurennuslasilla, sen sisäpuolella on elämä. Mikä saa tuon elämän ottamaan niin paljon tuosta limakalvosta, kietomaan sen ympärilleen ja muodostamaan tämän kapselin tai bakteerin? Se on perkele. Se on hengellinen voima. He eivät tule koskaan saamaan sitä selville. He ovat jo niin pitkällä, että he voivat nähdä tämän molekyyliä pienemmän bakteerisolun, tuon pienen limakalvon, joka voidaan nähdä vain mikroskoopilla. Ja sitten, sen jälkeen, he eivät voi nähdä mitään, koska siellä ei enää ole mitään luonnollista ainetta, josta saataisiin ote.

12    Ihmisiä on seisomassa nyt. Enkä haluaisi nähdä sinun Charlien ja Daavidin ja Rodneyn ja kaikkien muiden teistä seisovan siellä. Te olette niin hyviä minulle, kun tulen kotiinne, enkä minä voi antaa teille edes istuinpaikkaa Jumalan huoneessa. Mutta minäpä sanon mitä minä teen. Jos tulette tänne, niin tässä on minun tuolini. Tulkaa tänne ylös ja tuntekaa itsenne tervetulleeksi. Kuka vain haluaa tulla tänne ja ottaa tämän istuimen. Tule suoraan tänne ylös, ja ole enemmän kuin tervetullut.

13    Ja se on hyvä tuoli. Se ei todellisuudessa kuulu minulle. Se kuuluu herra Wilsonille, koulun johtajalle. Minulla on ollut se vuodesta 1937, ja se on täällä vanhin.

14    Ollessaan täällä jokin aika sitten hän sanoi: ”Hei, onko sinulla yhä minun tuolini?”

Minä sanoin: ”Istun niissä joka ilta ennen kuin saarnaan.”

Ja hän sanoi: ”Hyvä on, silloin se on hyvissä käsissä, joten antaa sen olla.”

15    Te olette nyt tervetulleita istumaan. Tässä on yksi istuin. Ja jos haluatte tulla tänne, missä nämä pikkumiehet istuvat. Älkää nyt antako sen hämmentää itseänne, että ajateltaisiin, että te olette pikkumiehiä, koska te ette ole. Mutta te haluaisitte kyllä olla… Ja sitten tässä on vielä yksi istuinpaikka. Ja tuolla toinen, niin että voitte käyttää niitä. Erikoisesti nuo naiset siellä, jotka seisovat siellä tuolla tavalla. Ja me olisimme iloisia, jos te voisitte siirtyä tänne eteen istumaan.

16    Ja Charlie, ajattelin, että sinä tulisit tänne ylös. Olen koko ajan vähän kiusannut häntä. Olen yrittänyt saada häntä tulemaan ja tapaamaan minua. Ja minä sanoin: ”Kun tulet kirkkoon, niin minä tulen sanomaan: ’Tänä aamuna tohtori Charlie Cox tulee saarnaamaan’, ja kävelen itse pois.”

17    Hän sanoi: ”Minä tulisin pyörtymään.” [Veli Branham nauraa.] Ja niinpä ennen kuin kutsuin häntä tänne, hän jo pakeni sinne takahuoneeseen.

18    Niinpä haluaisin juuri ennen kuin aloitamme oppitunnin… Ajattelin viime viikolla, että Herra todella siunasi meitä! Pidittekö te… [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Se yksinkertaisesti meni kaikkialle! Tuo Sanoma on jo ehtinyt Kaliforniaan asti. He soittivat eilen illalla Kaliforniasta sitä koskien. Ja nyt he haluavat, että sama asia tehtäisiin Kaliforniassa tämän alkavan tammikuun aikana, näettekö.

19    Näytti vain siltä kuin Pyhä Henki olisi äkisti iskenyt siellä Shreveportissa, ja nyt Se on menossa paikasta toiseen sillä tavalla. On ilmestyksen aika.

20    Niinpä me olemme iloisia ja luottavaisia, kun näemme oman ryhmämme täällä Tabernaakkelissa niin menestyvän tämän takia ja kun näemme täällä Jumalan julkitulemisen keskuudessamme. Me olemme niin onnellisia siitä ja uskomme olevamme tuossa suuressa Seurakunnan uloskutsumisen ja Sen järjestykseen asettamisen hetkessä.

21    Löysin jotakin, kun keskustelin hyvän ystäväni tohtori Adairin kanssa hänen toimistossaan. Me puhuimme erilaisista röntgenkuvia koskevista asioista ja pahoista vilustumisista ja bakteereista, ja hän otti esiin kirjojaan ja näytti niistä, minkälaisia tuloksia he ovat saavuttaneet. Hän sanoi: ”Voin sanoa sinulle yhden asian, Billy, joka koske pahaa vilustumista, joita meillä on niin paljon. Meillä ei ole yhtäkään asiaa, joka auttaisi pahaan vilustumiseen.”

22    Minä sanoin: ”Mutta minä aina olen ajatellut, että kurlausvedestä olisi apua kipeään kurkkuun.” Minä sanoin: ”Aina saarnaamisen jälkeen, kun menen kotiin yöksi vähän käheänä, minä otan hieman Lavorisia ja kurlaan sillä.” Minä sanoin: ”Me olemme kotona käyttäneet sitä vuosia ja vuosia suun huuteluun.”

23    Hän sanoi: ”Kylmä vesi kävisi siihen aivan yhtä hyvin.” Näettekö? Hän sanoi: ”Koska älä koskaan ajattele, että mikään, jolla voit kurlata, tekisi sinulle mitään hyvää. Ja ainoa asia, mitä voidaan tehdä, on pestä kurkussasi olevat bakteerit ulos, niin etteivät ne pääse vereen. Jos niin tapahtuu, se voi puhkaista kurkkusi, ja sinä saat verenvuodon.” Hän sanoi: ”Niin ei voi toimia.”

24    Niinpä tullaan takaisin tuohon vanhaan sanontaan: ”Lääke valmistettiin myytäväksi eikä otettavaksi”, tiedättehän. [Veli Branham nauraa.]

25    Ja loppujen lopuksi minulla itsellänikin on kotonani lääkärikirja, jota luen. Olen kiinnostunut lääkinnästä, varmasti olen. mistä tahansa, joka vain auttaa Jumalan ihmisiä, mikä vain auttaa inhimillisiä olentoja. Jos on kysymys rauhasta, tutkin rauhanehtoja. Minä olen kiinnostunut siitä. Minä olen kiinnostunut paremmasta yhteiskunnasta, jossa elää. Minä olen kiinnostunut paremmista kouluista lapsiamme varten, joissa he voivat käydä. Minä olen kiinnostunut kaikesta siitä, mikä on hyvää, terveellistä ja on oikein.

26    Ja lääketiede on tehnyt joitakin suuria asioita. Uskon Jumalan käyttäneen sitä monissa asioissa. Uskon, että jos me olisimme vilpittömämpiä ja vihkiytyneet Jumalalle, olisi jo olemassa lääke syöpiin ja kaikkeen muuhun. Jos me vain… Jumalalla on tuo lääke, jos me vain kysymme Häneltä siitä, näettehän, jos me pyydämme Häneltä. Ja uskon, että syy salk-rokotteen löytämiseen oli se, että pienet lapset kärsivät sillä tavalla. Kun Saatana, tuo paha asia siellä, halvaannutti näitä pieniä lapsia, Jumala antoi heidän löytää sen, jotta he voisivat rokottaa heidät. Ja se on tehnyt suuria asioita, josta me olemme kiitollisia Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Me olemme niin kiitollisia, että Jumala on jatkuvasti siunannut meitä!

27    Ja veli, minne… Eihän hän vaan ole menossa takaisin kotiin, sisar Nash? [Sisar Nash sanoo: ”Ei. Hän vain on menossa noutamaan joitakin tuoleja.] Oi, se on hyvä. Se on hienoa. Hyvä on.

28    Nyt, kotiintuloni jälkeen olen istunut siellä huoneessa ja tutkinut pitkän aikaa. ”Mitä tämä kaikki on?” Tulen nyt antamaan teille vähän jotakin siitä, jota olen juuri tutkimassa, niin että voitte tutkia sitä kanssani. Ja Herra… Uskon, että se on Hän, koska minulla on ollut joitakin suuria kokemuksia Hänen kanssaan.

29    Mutta tiedättekö, että sen jälkeen, kun tuo lääkäri kertoi sen minulle ja näytti sen minulle kaikkein viimeisimmistä lääketieteen kirjoista, tiedän, mitä he ovat juuri havainneet. Siellä istuu myös eräs lääkäri kuuntelemassa minua. Nyt tämä on viimeisin ja parhain asia pahaan vilustumiseen, johon heillä ei ole mitään lääkettä. He tuomitsevat aspiriinin ottamisen ja niin edespäin. Se ainoastaan helpottaa särkyä tai kylmettymisestä johtuvaa kurjaa oloa, mutta vilustumiseen siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta se auttaa teitä lepäämään. Ja paras asia pahan vilustumisen aikana on mennä lepäämään ja nukkua, ottaa rauhallisesti. Vuoteessa makaaminen on melkein paras asia, minkä te voitte tehdä.

30    Sitten aloin tutkia sitä. Minä sanoin: ”Tohtori Sam, silloin paras asia pahaan vilustumiseen on lepääminen, eikö niin?”

Hän sanoi: ”Se on paras asia mihin tahansa.”

31    ”Hyvä on”, minä sanoin, ”kiitos tohtori. Se on hienoa.” Ja keskusteltuamme vielä vähän pidempään minä menin kotiin. Ja kerroin hänelle… Hän pitää kaniineista ja oravista, mutta hänellä ei ole useinkaan tilaisuutta päästä ulos. Meillä oli tapana metsästää paljon yhdessä, kun olimme poikia, ja me metsästimme ja erityisesti kalastimme.

32    Niinpä sitten, kun olin mennyt kotiin, aloin ajatella. ”Mitä?” Tiedättekö, panin merkille jotakin. Tarkatkaa eläimiä. Ottakaa joku koira, kun se tulee sairaaksi. Se juo vain vähän vettä ja menee ja laskeutuu makuulle jonnekin. Niinpä sitten tuo ajatus tuli minulle seuraavana aamuna, kun makasin vuoteella odottaen perheen heräämistä. He nousevat noin puoli seitsemältä, ja minä herään noin puoli viideltä tai viideltä. Makasin siellä ajatellen. Monta kertaa Jumala paljastaa asioita.

33   Tiedättekö, en opeta tätä, mutta tiesittekö te, kun Jumala alussa teki miehen, Hän ei tehnyt häntä tohtoroitavaksi. Hänellä oli itsessään oma lääkityksensä. Hänet oli varustettu sillä. Hän oli oma yksikkönsä. Ymmärrättekö? Parantuminen ei tule mistään ulkopuolisesta alkulähteestä. Sen täytyy tulla sisäpuolelta. Me kuitenkin voimme ottaa vastaan ulkopuolista apua kuten sellaista, joka tappaa bakteereja tai mitä tahansa se sitten onkin meissä. Tai me voimme käyttää käsiämme ja leikata toisiamme, voimme ottaa toisiltamme jotakin pois kuten umpisuolen tai huonon hampaan. Mutta parantuminen ei tule mistään siitä, mitä te teette. Parantumisen vaikuttaa ainoastaan se voima, joka teillä on itsessänne. Se rakentaa uudelleen ne repeytyneet kudokset sille paikalle, josta se poistettiin. Ja sen vuoksi parantuminen on teissä itsessänne. Kuunnelkaa nyt tarkoin ja ajatelkaa voimakkaasti nyt, ennen kuin te sanotte omaa ajatustanne tästä.

34    Ihminen alussa, kun hänet oli tehty, ihminen on jumala. Hän on ehdottomasti jumala, sillä hänet tehtiin Jumalan kuvaksi, ollakseen Jumalan poika. Hän silloin on perillinen kaikkeen siihen, mitä Jumalalla on. Ja ihmiselle oli annettu hallintoalue, ja tuo valta-alue oli maa. Teillä on valta yli kalojen, yli ilman lintujen ja yli kaiken. Hän pystyi puhumaan, ja kaikki totteli häntä, koska hän oli sisäisesti jumala itsessänsä, ei maailmankaikkeuden Jumala, tarkoitan taivaiden ja maan Jumalaa, mutta hän oli tämän valta-alueen hallitsija. Hän oli kuningas, kuningas -hallitsija. Ihminen oli sitä. Ja jopa nytkin, nykyisessä langenneessa tilassansa, hän yhä on ulkonäöltään sama.

35    Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun he yrittivät tehdä risteyttämisiä, ja niin edelleen, ja sanoa: ”Ihminen tulee joistakin alemmista eläinlajeista ja on vain kehittynyt korkeimmaksi muodoksi.” Mutta katsokaahan, he jatkoivat hullutteluaan tieteen kanssa, kunnes he todistivat vääräksi oman teoriansa.

36    Te ette voi risteyttää mitään ja tehdä siitä korkeampaa lajia. Se tulee tipahtamaan suoraan takaisin. Risteytetty maissi, tai mikä tahansa, ei voi tuottaa itseään uudestaan. Tai kuten sanoin eräänä päivänä: aasi ja naarashevonen voivat risteytyä ja tuottaa muulin, mutta tuo muuli ei voi siittää toista muulia. Sen täytyy mennä suoraan takaisin alkuun, sillä Jumala sanoi: ”Jokainen siemen lajinsa mukaan.”

37    Nyt kun meidät oli tehty… Ja he löysivät juuri äskettäin sen, että teidän ruumiinne on täynnä valoa. Röntgensäde todistaa sen. Tuolla röntgensäteellä ei ole mitään valoa itsessänsä. Se on teidän oma valonne, jota se käyttää. Te olette syntyneet neljän säteen kanssa. Ja vähän ajan kuluttua, sanokaamme kaksikymmentä-, kaksikymmentäviisivuotiaana yksi säde sammuu, kolmekymmentäviisi-, neljäkymmentävuotiaana sammuu toinen, ja lopulta, kun olette ylittäneet kuusikymmentäviisi, te elätte viimeisellä säteellänne. Ja joka kerta, kun te otatte röntgenkuvan, te revitte alas noita säteitä. Siksi teillä ei enää ole… Kun te työnnätte näiden lasten jalat noihin koneisiin, se repii näitä säteitä pois heidän ruumiistaan. Ja se on tuo kosminen valo, joka on teissä, josta teidät on tehty. Te olette täynnä valosoluja. No niin, se on kosminen valo.

38    Mutta Jumala on erilainen Valo, mutta kuitenkin Hän on Valo. Minun mielestäni tuo valokuva siellä on suurena todisteena siitä, mitä nyt aion sanoa siitä, että Jumala on Valo. Ja kun me vaelsimme Jumalan Valossa, Jumalan poikina, me olimme ehdottomasti kerran todellisia aitoja Jumalan poikia. Jumala ei ole kosminen valo, mutta Jumalan Valo toimii kosmisen valon kautta meidän ruumiissamme, meidän soluissamme. Mutta sitten kun lankeaminen tuli…

39    Hengen hedelmä tänään on rakkaus, ilo, usko, kärsivällisyys, nöyryys, lempeys, pitkämielisyys, joka kaikki on yliluonnollista. Se on vain tullut pisteeseen, jossa kaikki koko ruumis… Se tapahtuu niin vähitellen…

40    Se on kuin meriheinä, joka kasvaa meren pohjalla. Monta kertaa sukeltajat menevät näiden meriheinien alle ja ennen kuin he huomaavatkaan, he ovat kietoutuneet niin, etteivät voi päästä irti siitä.

41    No niin, sillä tavoin synti on tehnyt inhimilliselle olennolle. Sillä tavalla kylmyys on tehnyt seurakunnalle. Sillä tavalla kommunismi on tehnyt kansakunnalle. Se on niin petollista! Ja sitten ihmisruumiissa se on kietonut meidät ja työntää ulos tämän Jumalan Valon kirkkokuntien ja uskon kieltämisen kautta ja niin edespäin. Se on työntänyt ulos kaikki Jumalan suuren uskon voiman säteet, jotka ovat meissä, joiden pitäisi olla meissä. Kaikki nuo säteet on työnnetty ulos, kunnes me olemme tulleet vain jonkinlaiseksi majataloksi, tarkoittaen seurakuntaa, koska se on työntänyt sen kaiken ulos. Ja he jopa sanovat: ”Se ei tapahdu”, ja kieltävät, että Jumalan ihmeet voisivat tapahtua.

42    Ja kuitenkin ihminen, jossakin hänen sisimmässänsä, jossakin hänessä, jos hän vain voisi antaa tuon pienen… Niin kuin kuvailin sitä. Se on kuin nappi. Kun joku on pelastunut, niin paljon hänestä on Jumalaa. Se on tuo pieni Valo, joka tulee sisälle, joka saa hänet lopettamaan hänet tekemästä sitä, mikä on väärin. Nyt jos te voitte ottaa itsestänne ulos kaiken ilkeyden ja kateuden ja taistelun ja epäuskon, silloin tuo pieni napinkaltainen Valo ja Jumalan Voima tulee jatkuvasti kasvamaan ja kasvamaan ja se työntää ulos kaiken epäuskon. Ettekä te saa sitä aikaan kehottamisella ja ruumiillisella harjoituksella. Te teette sen pyhitetyllä, vihkiytyneellä Elämällä, kun Pyhä Henki liikkuu kauttanne. Näin jotakin Siitä eräässä paikassa, jossa äskettäin…

43    Kuinka monet muistavat, kun Elijah Perry herätettiin kuolleista tuona aamuna? Te olette nähneet sen täällä sanomalehdissä monta kertaa. Näin kuinka sisar Wilson ja jotkut muut kohottivat kätensä. Minä seisoin siellä, kun tuo mies kuoli. Hän on elossa täällä juuri nyt ja hän tulee seurakuntaan aina silloin tällöin todistamaan siitä.

44    Hän oli ollut kuolleena useita tunteja. Hän kuoli verenvuotoon keuhkoissa ja oli niin verinen yltä päältä. Ja minä kävelin pois. Olin tuohon aikaan vain nuori saarnaaja. Ja sisar Jacksonilla oli tapana olla jäsen täällä seurakunnassa. Ja eräs metodistisaarnaajan vaimo, olen nyt unohtanut tuon miehen nimen, Shafiner, veli ja sisar Shafiner. He olivat jotakin sukua Wiseheartille. Ja tämä nainen seisoi siellä vuoteen vieressä. Ja minä olin lähtemässä pois. Ja hän oli niin verinen kuin vain voi olla siinä, mihin hän oli kuollut. Hänen silmänsä olivat kääntyneet ympäri, ja hänen kurkkunsa oli pul­listunut ulos. Ja he olivat vetäneet lakanan hänen päänsä ylitse. Ja hänen vaimonsa oli siellä ulkona. He itkivät ja yrittivät löytää osoitteita soittaakseen ja tiedottaakseen rakkailleen.

45    Ja minä lähdin kävelemään pois vuoteen luota ja tunsin Jonkun laskevan kätensä päälleni. Ajattelin sen olevan sisar Shafinerin. Ja kun käännyin, lähelläni ei ollut ketään. Ja sitten Se jätti minut, kun käännyin ympäri.

46    Ja veli Elijah makasi siellä kuolleena. Me olimme olleet hyviä kavereita, kalastelleet joella, ja tehän tiedätte, kuinka me teimme sitä niin paljon yhdessä. Ja hän loukkaantui työskennellessään täällä rautateillä. Hänen keuhkonsa murskautuivat, ja hän vuoti verta. Ja hän sai siitä tuberkuloositartunnan ja kuoli.

47    Ja minä olin lähdössä pois tänne päin, ja silloin tunsin tuon Käden uudestaan. Käännyin takaisin, ja Se jätti minut.

48    Ja ennen kuin tiesinkään, mitä olin tekemässä, makasin tuon miehen päällä, huuleni ollessa hänen huuliansa vasten. Minä olin yhtä verinen kuin hänkin, kun makasin siellä tuon miehen päällä ja huusin Jumalan puoleen! Ja tunsin jonkin tulevan ylös korvani vierestä. Se oli hänen kätensä.

49    Ja te olette nähneet, kuinka hän on seissyt täällä ja todistanut siitä. Ja hän palasi takaisin elämään. Siitä on nyt noin kaksikymmentäviisi vuotta tai ehkä kolmekymmentä, ja hän elää tänään täällä tienmutkassa. Hän tuli tänne äskettäin ja todisti siitä seurakunnassa.

50    No niin, he halusivat tietää siitä, kun he soittivat kerran Kanadasta. Olin antanut siitä todistuksen Kanadassa, kun alussa aloitin kokouksiani. He soittivat herra Cootsille, hautausurakoitsijalle, ja kysyivät, oliko hänen toimistossaan joku mies herätetty kuolleista. Minulla on siitä vielä lehtileikkeleet. Ja herra Coots sanoi: ”Me olemme kuulleet, että monia ihmeitä on tehty. Herra Branham on henkilökohtainen ystäväni, ja kaikenkaltaisia asioita on tapahtunut. Mutta meillä ei ole mitään tietoa, että ketään olisi herätetty kuolleista, ei ainakaan tässä hautaustoimistossa.”

51    Nuo kanadalaiset olivat ymmärtäneet sen väärin. Ja seuraavana päivänä… Sanomalehti oli sitä täynnä. Hän sanoi: ”Sadat ihmiset soittivat kaikkialta.” Ja veli Perry itse antoi siinä todistuksen ruumiinsa ylösnousemuksesta siellä ja protestoi sitä asiaa vastaan, jonka hän oli pannut lehtiin. Ja niinpä he tulivat ymmärtämään, ettei se ollut siellä hautaustoimistossa, vaan se tapahtui hänen kodissansa, jossa hän oli maannut kuolleena. He eivät olleet vielä vieneet häntä hautaustoimistoon.

52    Sitten luin eräänä iltana, kuinka Irenaeus, uskon, että se oli hän, tai Pyhä Martinus, joka laski ruumiinsa ystävänsä päälle sen jälkeen, kun tämä oli hirtetty. Tämä on nyt historiaa. Hän makasi hänen päällään tunnin, ja tuo mies palasi elämään.

53    Ja näen, kuinka Elia Raamatussa laski ruumiinsa kuolleen pojan ruumiin päälle, ja se palasi elämään.

54    Ajattelen tuota pientä poikaa siellä kaukana Suomessa, kun hän makasi siellä tien sivussa kuolleena.

55    Sitten myös, noin kaksi kuukautta sitten, uskon, että Newsweek lehdessä oli artikkeli siitä, kuinka he päästivät , niin kuin he kutsuivat sitä ”jumalalliset parantajat” irti Lontoossa. Ja he antoivat heidän mennä rukoilemaan sairaiden puolesta. Ja heistä parantui noin kahdeksankymmentä prosenttia enemmän rukouksella kuin lääkinnällä. Sen saa aikaan rukous sairaiden puolesta!

56    Sitten Valitut Palat otti sen. He kirjoittivat täällä Amerikassa Valituissa Paloissa siitä, kuinka he tutkivat Jumalallista parantumista. Ja he ottivat erään veljen, joka rukoili sairaiden puolesta, ja erään sairaan miehen, ja he antoivat hänen rukoilla tämän sairaan puolesta. Ja sitten he ottivat palan lyijypaperia ja panivat sen näiden miesten väliin, ja sitten he ottivat siitä röntgenkuvan. Ja tuon miehen kädestä tuli ulos näkyvä säteen heijastuma, joka meni tähän toiseen mieheen. Näettekö, se on totta.

57    Jumala tiesi, mitä Hän tarkoitti, kun Hän sanoi: ”He laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.”

58    Kun tämä toinen mies laski kätensä tämän toisen miehen päälle, (oi Jumala!), mekaaninen röntgenkuva osoitti tuon Valon tulevan tuon miehen kädestä. Kuinka ihmiset voivat olla niin typeriä, että he sanovat, ettei mitään sellaista asiaa ole olemassa kuin jumalallinen parantuminen? Näettekö? Jopa mekaaniset kojeet, tieteen valmistamat koneet, on… (mikä?) nuhtelu heidän omille ideoille, näille seurakunnille, jotka sanovat: ”Ei ole mitään sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen ja Jumalan Voima.”

59    Entä tuo mies Chicagossa. Miten hän pani minut tuon mittarin eteen siellä, tuon kojeen, joka rekisteröisi kädestä kuin valheenpaljastaja.

60    Ja he testasivat tuota naista, joka makasi siellä kuolemassa. Ja siinä, miten se heitti tuon käden ympäri, oli tarpeeksi Voimaa lähettää radiosanoma neljäkymmentä kertaa maailman ympäri, ja se rikkoi tuon koneen, kun tuo pyhä nainen makasi siellä ja teki tunnustustaan. He testasivat sitä erään pahan kuolemassa olevan miehen kädestä, ja kun he tekivät niin, heitti se tuon käden vastakkaiseen suuntaan, ja se oli tarpeeksi vahva rikkomaan tuon koneen. Tuo jumalankieltäjä sanoi: ”Jos on olemassa Jumala, ja Hän on hyvyys ja hyväsydäminen, josta Häntä ylistetään, ja Hän lähettää tuohon koneeseen tarpeeksi Voimaa heittääkseen se ympäri, niin tuossa naisessa täytyy olla jotakin, mikä valmistaa tuon Voiman. Ja jos paha mies heittää sen takaisin toiseen suuntaan, niin Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” Ja hän antoi sydämensä Kristukselle. Kyllä, tiede on siitä tietoinen!

61    Ja jonakin päivänä te tulette näkemään, että Jumala on teissä, näettehän. Jumala itse inhimillisessä olennossa. Jumala meissä! Oi, kuinka kiitänkään Jumalaa noista asioista. Ne ovat niin ihmeellisiä!

62    Nyt, ennen kuin lähestymme Hänen Sanaansa… Ja käyttäkäämme nyt siihen aikaamme, koska ilmoitin, että tänä aamuna me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta.

63    Ja joku kysyi, tulemmeko me olemaan täällä ensi sunnuntaina. Mutta minä en tiedä sitä vielä. Tuskin tiedän sitä, ennen kuin Jumala paljastaa sen. Jos Herra sallii, niin ehkä ensi sunnuntai-iltana. Minä otan kaikki nämä aamusaarnat pois kalliilta veljeltäni täällä. [Veli Neville sanoo: ”Aamen. Se kyllä sopii, veli.”] Ensi sunnuntai-iltana, ehkä, jos olen täällä, ja se on Herran tahto. Ja tavallisesti olen täällä, ellei minua ole kutsuttu ulos. Haluan silloin puhua aiheesta: Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvoamaan Häntä. Näettehän, se on vain joulusanoma.

64    Ja nyt, ennen kuin lähestymme Häntä, tai Hänen Sanaansa, lähestykäämme Häntä rukouksessa. Ja jos kaikki, jotka voivat seistä, nousisivat hetkeksi seisomaan.

65    Taivaallinen Isämme, me olemme kaikkein onnellisimpia ihmisiä, niin että joskus meidän inhimilliset sielumme eivät voi pitää sitä sisällään. Joskus meidän yksinkertaisesti täytyy huutaa ja antaa sydämissämme valta ilolle Jeesuksen Kristuksen kautta, kun tiedämme sen hetken, jossa nyt elämme, kun kaikki on sellaista melskettä kuin olla voi. Ja kuitenkin siellä on Perustus, joka on varma.

66    Ja nähdä kuinka menneinä päivinä älykkäät miehet ovat astuneet esiin ja ovat omien mekaanisten kojeittensa kanssa yrittäneet todistaa, ettei Jumalaa ole edes olemassa. Ja se kaikki on koitunut todistukseksi Jumalan kirkkaudesta. Totisesti, Juudaksen itse täytyi sanoa, että hän oli ”pettänyt viattoman Veren.” Tuo roomalainen sotilas sanoi: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika.” Hänen omien vihollistensa täytyi todistaa. Ja me olemme eläneet nähdäksemme tieteellisen ajanjakson tulevan loppuunsa. He eivät voi mennä yhtään pidemmälle. Ja minä hetkenä tahansa he tulevat räjäyttämään toinen toisensa palasiksi. Ja kuitenkin me näemme, että juuri ne tieteelliset koneet, joita he ovat keksineet yrittääkseen kumota Sinut, joutuvat todistamaan Sinun kirkkaudestasi. Kuinka me kiitämmekään Sinua siitä, Herra! Salli meidän tänään muistaa, että Jumalan Sana ei koskaan petä.

67    Anna meille usko, Herra. Niin kuin sen hetki sitten niin karkeasti ilmaisin puhuessani Jumalan Voimasta meissä, ja kuinka kaikki meidän säikeemme ovat Jumalan Valoa, ja kuinka pimeys ja synti ovat tukahduttaneet kaikki nämä huokoset sielussamme. Tulkoon Pyhä Henki tänä aamuna ja levittäköön uskon meidän sisimpäämme, niin että koko ruumiimme ja elämämme ovat niin Jumalan Voiman kostuttamat, että ihmiset tulevat näkemään, kuinka Jeesus Kristus elää Seurakunnassansa. Suo se, Isä.

68    Me jätämme nyt sen kaiken Sinulle ja pyydämme, että Sinä siunaisit nämä muutamat sanat, jotka nyt tulemme sanomaan yrittäessämme tuoda esiin sen, mitä yksi Sinun apostoleistasi, suuri Pyhä Paavali, on jo kirjoittanut. Ja minä rukoilen, Isä, että Pyhä Henki ottaisi Tämän ja antaisi sen kasvaa ihmisten sydämissä, jotta se loisi uskoa tulevaa parantumiskokousta varten. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua.)

69    [Joku sisar puhuu vieraalla kielellä, sitten tyhjä paikka nauhassa. Joku veli puhuu vieraalla kielellä, sitten tyhjä paikka nauhassa. Joku veli antaa tulkinnan.] Kiitos Herralle. Aamen. Ylistys Jumalalle. [Veli Branham pitää paussin.]

70    Rakas Jumala, me kiitämme Sinua hyvyydestäsi ja laupeudestasi. Me kiitämme Sinua Sinun rakkautesi ja Voimasi julkitulemisesta, kaikesta siitä, mitä Sinä olet tehnyt meille. Me emme ole ansainneet näitä siunauksia, joita Sinä annat meille. Kuulosti siltä, kuin nuo sanomat olisivat olleet yksi ja sama sanoma. Ja näytti kuin se olisi kutsunut syntisiä etsimään Sinua, sillä hävityksen hetki on lähes käsillä. Ja Isä Jumala, me rukoilemme, että jos tuo henkilö on täällä tänä aamuna, tai nuo henkilöt, niin he ymmärtäisivät, että me emme tiedä mitään näistä asioista, vaan että se totisesti on Pyhä Henki, joka puhuu ihmisen huulten kautta, antaen tulkinnan, kutsuakseen ihmisiä, jotka ovat säädetyt ennen maailman perustamista olemaan Jumalan poikia ja tyttäriä, ja he ovat ehkä väitelleet tätä kauan aikaa. Voikoot he tulla tänään, Herra, tuntemaan Sinut ja löytämään tuon kätköpaikan, sillä tuo hetki on melkein käsillä. Suo se, Isä, kun me odotamme Sinua edelleen sanomassa. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

71    Nyt, jos siellä sattuu olemaan joku, joka ei tarkalleen ymmärrä, kuinka sanoma tulee esiin sillä tavalla, ne molemmat. Ja on saattanut olla, että toisesta jäi sanomatta jotakin, mikä toisen täytyi korjata, sillä te huomasitte, kuinka lyhyt tuo toinen oli. Vain muutama sana ehkä, jotka toiselta jäivät pois. Ja kun tulkinta tuli, se tuli kaikki samassa linjassa, näettehän, tuoden sanoman esiin kutsuen syntisiä.

72    Sattuu vain olemaan niin, että nämä ihmiset eivät tiedä, mistä aioin puhua. Kukaan ei tiedä sitä. Kukaan maailmassa ei tiedä sitä kuin vasta nyt, sillä se on juuri tuo asia, josta tulen puhumaan, näettekö. Kyllä, menkää nyt kanssani Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 14. lukuun. Teidän on nyt hyvä panna kaikki epäusko pois, niin että Pyhä Henki voi tulla ja tehdä tahtonsa mukaan, tiedättehän, ja voi liikkua teidän säikeittenne lävitse ja hallita – ja voi hallita teidän elämäänne.

73    Nyt te, jotka kirjoitatte ylös raamatunpaikkoja. Huomasin eräänä päivänä, kuinka siitä opettamisessa apua niin paljon. Ja niin minulla on täällä kolme tai neljä sivua raamatunpaikkoja ja asioita kirjoitettuna, jotka voitte merkitä muistiin. Minulla on ne merkittynä tänne, niin etten tule unohtamaan niitä,

74    Nyt, Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 14:sta luvun jakeet 1-8. Kuunnelkaa tarkasti nyt.

Tavoitelkaa rakkautta ja halutkaa hengellisiä lahjoja, mutta mieluummin, että te voisitte profetoida.

Sillä hän, joka puhuu tuntemattomalla kielellä, ei puhu ihmisille vaan Jumalalle: sillä ei kukaan ymmärrä häntä; mutta hengessä hän puhuu salaisuuksia.

Mutta hän, joka profetoi, puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.

Hän, joka puhuu tuntemattomalla kielellä, rakentaa itseänsä, mutta hän, joka profetoi, rakentaa seurakuntaa.

Tahtoisin, että te kaikki puhuisitte kielillä, mutta mieluummin, että te profe­toisitte, sillä suurempi on hän, joka profetoi kuin hän, joka puhuu kielillä, ellei hän tulkitse, niin että seurakunta voi rakentua.

Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä hyödyttäisin teitä ellen minä puhuisi teille joko ilmestyksen mukaan tai tiedon mukaan tai profetoimalla tai opin mukaan?

Ja kuten elottomat esineet antaessaan äänen, olkoonpa huilu tai harppu, elleivät ne anna toisistaan erottuvia ääniä, kuinka tiedettäisiin, mitä soitetaan huilulla tai näppäillään harpulla?

Sillä jos pasuuna antaa epävarman äänen, kuka valmistautuisi taisteluun?

75    Haluan, että kotiin tultuanne jatkatte ja luette tuon koko luvun, koska tuossa luvussa on neljäkymmentä jaetta. Ja haluan teidän lukevan sen kotiin mentyänne. Se selittää lahjoja.

76   Nyt tämän aamun teksti, se mitä haluan sanoa, on: Epäselvä ääni.

77   Paavali puhui tässä kielilläpuhumisesta. Jos ei ole tulkkia, kuka tietäisi, mitä nuo ihmiset sanoivat hetki sitten? He eivät tietäisi sitä. Hän puhuisi vain Jumalalle. Varmasti hänen henkensä antaisi ulos Sanan, ja se siunaisi häntä! Paavali sanoi: ”Hän rakentaa itseänsä”, koska hänellä on lohdutus Jumalan puhuessa hänelle. Mutta jos sitä seuraa tulkinta, silloin se ei rakenna ainoastaan häntä vaan koko seurakuntaa. Sen kautta tulee Herran Sana annetuksi jokaiselle.

78    Nyt sanotaan: ”Jos siellä on profeetta, silloin profeetta puhuu, niin että koko seurakunta rakentuu.” Mikä on profeetta? Jumalallisen Sanan jumalallinen paljastaja, jolla on ilmestys Sanasta annettavaksi ihmisille. Silloin se rakentaa jokaista, näettehän.

79    Nyt mies, joka puhuu kielillä… Ja on myös kielletty ketään puhumasta kielillä seurakunnassa, ellei siellä ole tulkkia. Niinpä siksi meidän on lupa puhua kielillä, koska meillä on nyt kolme tai neljä tulkkia seurakunnassa, juuri täällä seurakunnassa nyt tällä hetkellä, jotka tulkitsevat tuntemattomia kieliä. Ja sen vuoksi, jos ei olisi tulkkia, me emme antaisi heille lupaa puhua seurakunnassa. Kuitenkin he voivat tehdä sen kotona, ja kun he rukoilevat ja rakentavat itseänsä, koska Henki on heidän yllään, elleivät he yritä… Ihmiset itse asiassa ajattelevat sanovansa jotakin, mitä te voitte ymmärtää, mutta he eivät tiedä, mitä he sanovat. He vain nousevat seisomaan ja alkavat sanomaan jotakin eivätkä voi lopettaa sitä. Se vain yksinkertaisesti jatkaa virtaamista ulos. Ja he ajattelevat puhuvansa, niin että te voitte ymmärtää sen. Se on alitajuntainen tila.

80    Aivan niin kuin te tulette huomaamaan sen puhujanlavalla tänään, kun erottaminen tulee. Täällä on monia ihmisiä, joita en ole koskaan elämässäni nähnyt. Tarkatkaa Pyhää Henkeä, kun Se tulee alas, kuinka Se alkaa mennä kuulijakunnan lävitse ja alkaa kertomaan noille ihmisille, keitä he ovat tai mistä he tulevat, mitä on tapahtunut, ja mikä tauti heillä on, ja kaikkea sellaista, näettehän. Mikä se on? ”Se on Jumalan Sana, terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, joka lävistää luun ja ytimen ja jopa erottaa sydämen ja mielen ajatukset ja aikomukset.” Näettekö? Se on Jumalan Sana.

81    Nyt Paavali sanoi: ”Jos te kaikki puhuisitte kielillä, eikä olisi tulkkia, niin oppimaton tullessaan sisälle sanoisi: ’Hehän ovat mielettömiä, hulluja.’” Tuo sana mieletön merkitsee hullua. Ja nyt sanottaisiin: ”He ovat hulluja. Mutta jos siellä on joku, joka voi profetoida ja paljastaa sydänten salaisuudet, silloin jokainen on lankeava maahan ja sanova: ’Jumala on teidän keskuudessanne.’”

82    Nyt, ”jos siellä on tulkitsija.” Tulkinta tuntemattomasta kielestä on profetia. Näettekö, se itsessään on profetia, koska Pyhä Henki puhuu ja antaa tulkinnan. Se käskee määrättyjä ihmisiä tekemään jotakin määrättyjä asioita, ja kaikkea sellaista. Ja jokainen tietää sen, kun se osuu henkilön kohdalle. Te tiedätte, kenelle Se puhuu.

83    Ja niinpä on hyvä nähdä, että siinä ei ole kysymyksessä nuo inhimilliset olennot, vaan Jumala, joka on tekemässä työtään inhimillisessä olennossa. Ja me olemme suuresti kiitolliset Herralle siitä.

84    Ja olen alkanut huomaamaan, että sitä on alkanut tulla toisiinkin seurakuntiin. Charles Fuller. Kuinka monet ovat kuunnelleet tuota Vanhanajan herätystuntia? Hän on suuri mies. Ja äskettäin hän sanoi: ”Meillä on kielilläpuhumista ja tulkintaa juuri nyt täällä.” Siellä Long Beachilla. Se on totta. Minä olen saarnannut siellä hänen kanssaan monta kertaa. Niinpä heillä on kielten tulkitsemista, ja he panevat jokaisen istumaan hiljaa.

85    Katsokaahan, asia on niin, että me emme kunnioita noita lahjoja. Ja sitten joskus, jos joku lahja menee pois järjestyksestä, täytyy teidän palauttaa se järjestykseen. Katsokaahan, se on Saatana, joka yrittää työntää heitä laidan ylitse. Jos hän ei voi pidättää teiltä totuutta, hän ottaa tuon saman totuuden ja työntää teidät laidan yli sen kanssa. Ymmärrättekö? Se on totta. Hän tulee tekemään sen fanaattisuudeksi.

86    Nyt me yritämme pitää sen oikeassa järjestyksessä täällä. Se on jälleen alkanut liikkua ylöspäin seurakunnassamme, ensi kertaa vuosiin. Niinpä me pidämme sen oikealla tavalla antaaksemme heidän tietää sen. Monta kertaa, kuten juuri nyt, siellä saattaa jostakin tuntua siltä, kuin hän haluaisi puhua kielillä, näettekö, juuri nyt, mutta heidän otaksutaan pysyvän vaiti. Katsokaahan, minulla on Sana nyt, näettehän. Ymmärrättekö? Ja sitten kun tämä on ohitse, ja alttarikutsu tai mikä tahansa, kun tämä on päättynyt täällä, silloin sanoma voi tulla esiin, näettehän. Kun puhuja on lopettanut tai ennen tätä aikaa.

87    Nyt jos se jatkuvasti lisääntyy, ja lahjat tulevat sisälle, silloin meillä tulee olemaan erikoinen aika, kun he kokoontuvat yhteen. Ja he tulevat kokoontumaan yhteen tunteja aikaisemmin, ennen kuin kokous edes alkaa, ja he istuvat yhdessä ja profetoivat ja puhuvat kielillä ja kirjoittavat nuo sanomat muistiin ja panevat ne tänne puhujanpöydälle.

88    Kun pastori sitten tulee, hän sanoo: ”NÄIN SANOO HERRA: Tulee tapahtumaan ylihuomenna, että veli Jonesin, joka asuu täällä rautatien vieressä, täytyy muuttaa, koska rautatievaunu tulee suistumaan kiskoilta ja murskaamaan hänen talonsa. NÄIN SANOO HERRA: Siellä on tänä aamuna oleva nainen nimeltään se-ja-se. Hän tulee sieltä-ja-sieltä. Hän varasti jotakin ollessaan tyttö. Veli Branham tai veli Neville tai kuka se onkin, on laskeva kätensä hänen päälleen sen jälkeen, kun hän on tunnustanut väärintekonsa ja luvannut oikaista asian, ja hän tulee parantumaan. Hänen nimensä on se-ja-se.’” Ymmärrättekö? Ja sitten pastori lukee nämä profetiat, ennen kuin ne tapahtuvat kokouksessa. Näettekö?

89    Se on nyt keskuudessamme lapsen asteella, näettehän. Se on lapsen asteella. Silloin, näettehän, mikään ei voi mennä vikaan. Katsokaahan, perkele on tuleva sisälle ja aloittava lihassa. Ja sitten kun hän tekee sen, tulee hän repimään koko seurakunnan palasiksi, näettehän, ja se menee fanaattisuuteen, ja tulee tapahtumaan milloin tahansa. Mutta Seurakunta on järjestyksessä, ymmärrättehän.

90    Nyt, jos joku henkilö, jolla on lahja, kun hänet kutsutaan olemaan järjestyksessä Kirjoituksessa, ja jos he käyvät vastustamaan sitä, se osoittaa, ettei se ollut Jumalan lahja. Koska jokainen Jumalan lahja tulee kunnioittamaan Sanaa ja olemaan nöyrä, näettehän.

91    Siksi jumalallinen parantuminen on sellainen kuin se on, ymmärrättekö. Pyhä Henki kunnioittaa Sanaa. Pyhä Henki kunnioittaa kastetta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pyhä Henki teissä tulee kunnioittamaan tätä Sanaa, koska Hän itse kirjoitti sen, ja Hän on teissä. Tuo Jumalan Valo, joka on teissä, tulee kunnioittamaan Sanaa huolimatta siitä, mistä on kysymys. Profeettojen henget (profetoitsijoiden, joilla on nämä lahjat) ovat alamaiset profeetalle, näettehän, joka on jumalallinen Sanan paljastaja. Ja emmekö me nyt olekin onnellisia nähdessämme nämä asiat omana päivänämme? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

92   Tämä on nyt epävarmuuden päivä. Täällä sanottiin: ”Jos pasuuna antaa epävarman äänen, kuka valmistaisi itsensä taisteluun?” Paavali on tässä puhumassa näille korinttolaisille. Ja monet heistä noina päivinä olivat sotilaita omissa sotajoukoissaan. ”Nyt, jos pasuuna antaisi epävarman äänen, kuka valmistaisi itsensä?” Teidän täytyy olla varmoja kaikessa. Meidän täytyy tietää, onko se oikein vai ei.

93   Ja nyt me elämme suuressa epävarmuuden ajassa. Me kaikki tiedämme sen. On epävarmuuden päivä ja epävarmuuden aika. En usko, että koskaan on ollut sellaista aikaa siitä asti, kun aika alkoi Eedenin Puutarhassa, kun synti tuli ja särki Iankaikkisuuden ajallisuudeksi. En usko, että koskaan on ollut ajanjaksoa, jolloin epävarmuus olisi ollut niin suurta kuin tänään. Koska luonnollisessa maailmassa ei ole tänään yhtään toivoa jäljellä.

94        Nyt te sanotte: ”Mutta minä olen nähnyt aikoja ja lukenut historiasta ajoista, jolloin koko maailma on ollut sodassa.” Se on totta.

95        Mutta milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin koko maailma voitaisiin hävittää yhdessä sekunnissa. Olisi ottanut viikkoja ja tunteja ja niin edelleen, mutta nyt tarvitaan vain yksi minuutti, ehkä ei sitäkään. Tarvitsee vain painaa nappia, ja se kaikki on ohitse. Siinä kaikki. Ja heillä ei ole… Kuuba voi tehdä sen. Haiti voisi tehdä sen. Mikä tahansa pieni kansa, joka haluaa, voi sytyttää maailman täysin tuleen. He voivat räjäyttää sen pois radaltansa milloin vain he tahtovat. Näettekö? Tarvitaan vain yksi fanaatikko tekemään sen, ja heitä on miljoonia ympäri maailman.

96    Katsokaa vain jotakin itsemurhatapausta siellä heidän keskuudessaan, jonka täytyy vain painaa nappia, ja siinä sitä ollaan. Ja niin pian kuin ohjus nousee ilmaan, se näkyy vastapuolen tutkassa, ja he painavat omaa nappiaan. Ja tässä se on meillä, näettehän, siinä kaikki. Koska jokaisella on oma tutkansa valmiina, ja he tarkkaavat sitä. Ulkona merellä, sukellusveneet, ulkosaarilla, kaikkialla ympärillämme, ylhäällä Pohjoisnavalla ja alhaalla Etelänavalla, kaikkialla ovat nämä suuret tutkalaitteet. Antaa vain jonkun painaa nappia, ja siinä on kaikki, mitä he odottavat. Täällä he painavat omaa nappiansa, ja he muut painavat ja painavat ja painavat. Ja mitä tuleekaan tapahtumaan! Ajatelkaa sitä, että se voisi tapahtua ennen kuin me lähdemme kokouksesta tänä aamuna.

97    Mutta muistakaa, ennen kuin se tapahtuu, Jumala on luvannut tulla Seurakuntaansa varten. Hän lupasi tulla, joten me emme tiedä, millä hetkellä Hän on tuleva! Kuinka ihmeellinen asia! Ja kaikille niille, jotka rakastavat Hänen ilmestymistään, Hän tulee ilmestymään. Ettekö te rakastaisi nähdä Häntä tänä aamuna? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Niin kuin me laulamme tuota pientä laulua: ”Haluan nähdä Hänet, katsoa kasvoihinsa laulaakseni siellä iäti Hänen pelastusarmostaan.” Kun kaikki elämä on ohitse, ja kaikki vaikeudet ja murheet lakanneet, me tulemme näkemään Hänet. Ja siellä me seisomme nuorina, kuolemattomina, iäti Hänen Läsnäolossansa, missä ei koskaan tule olemaan syntiä, sairautta, sydänkipua tai murhetta. Kun aika tulee sopeutumaan Iankaikkisuuteen. Miten valtava asia!

98    Ja mitä se silloin saa teidät tekemään? Haluatte työskennellä nyt saadaksenne jokaisen, jonka vain voitte, tuohon tilaan tuota Ylöstempausta varten. Haluan…

99    Olen uudelleen vihkinyt itseni ja luvannut Jumalalle, että yrittäisin kaksin verroin. Olen tehnyt kaiken, mitä tiedän tehdä. Ja toivoisin vain, että olisin jälleen nuori mies, kahdeksantoista-, kaksikymmentävuotias, ja tietäisin, mitä nyt tiedän. Kuinka silloin ehkä voisin seistä hieman pidempään valveilla ja vierailla useampien luona, tai jotakin sellaista, Jumalan Valtakunnan tähden.

100      Te, jotka tänä aamuna olette nuoria, te, joissa vielä on paljon nuoruutta ja joilla ei ole perhesiteitä, voikoon Jumala antaa teidän nähdä näyn tänään, jotta näkisitte, missä hetkessä me elämme.

101    Epävarmuus. Katsokaamme nyt joitakin epävarmoja asioita tässä epävarmassa ajassa. Siellä on epävarmuus… Niin kuin juuri puhuimme sodasta, siellä on epävarmuutta sotaherrojen äänessä. He eivät voi ymmärtää. He eivät tiedä. Heillä on suuria kokouksia ja niin edelleen, eivätkä he voi päästä yksimielisyyteen. Siellä on epävarmuutta. He eivät tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki suuret sodanjohtotaitoiset, ja niin edelleen, jotka opiskelevat sotaa ja mahdollisuutta, kuinka se tulisi päättymään, heillä ei ole sille vastausta tänä aamuna. Kenelläkään ei ole sitä. He yksinkertaisesti eivät osaa sanoa.

102    Tiede, kaikkien niiden suurten asioiden jälkeen, jota he voivat ajatella, kaikkien suurten sotaharjoitusten jälkeen ja sodanjohtotaidosta huolimatta, ja huolimatta siitä, mitä he voivat tehdä tieteellisillä koneillaan ja järjen jättiläisillään. Ja kun he olivat tehneet siitä kaikesta yhteenvedon, he sanoivat: ”On kolme minuuttia keskiyöhön.” Se on heidän vastauksensa.

103      ”Kuinka me voisimme jäädä eloon siitä? Voisimmeko me kaivautua tarpeeksi syvälle maahan estääksemme noita pommeja tavoittamasta meitä ja säilyäksemme elossa kansakuntana?” Varmasti te ette voi tehdä sitä. Se tulee räjäyttämään mailin syvyyteen maahan. Mitä jos te olisitte kymmenen mailia syvällä? Silloin te olisitte laavassa. Ja jos te voisitte päästä niin pitkälle, särkisi tuo tärähdys jokaisen luun ruumiissanne. Ei ole mitään tapaa selviytyä menemällä alaspäin.

104    Tuo Tie on ylöspäin! Olen niin iloinen, että minulla on Vastaus. Ettekö tekin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Se on Ääni, joka on varma!

105    Tuo maahan kaivautumisen ja luoliin menemisen pasuuna. Kuulen, kuinka he aikovat siirtää koko hallituksen ja kaiken täältä Fort Knoxin ympäriltä ja Mammoth Caven ympäriltä erääseen paikkaan siellä, jota he ovat valmistamassa. Sitten kun sota tai jotakin sellaista tulee, he aikovat siirtää hallituksen sinne näihin luoliin. Eikö Raamattu selvästi sanokin, että he tulisivat kätkemään itsensä kallioluoliin? Tarkalleen. Katsokaahan, heillä ei ole vastausta. Niinpä meidän suurella sotilasvoiman järjestelmällämme ei ole vastausta siihen.

106    Meidän tiedemiehillämme oli tapana voida sanoa: ”Me osaamme valmistaa suuria koneita. Meillä on paremmat aseet kuin, mitä Saksa voi valmistaa.” Meillä on ihmisiä, jotka pitävät suuria ryhtiä antavia jenkki-puheita. Ja lyödään rumpuja ja liput liehuvat ja hurrataan vähän ja kaikkea sellaista. ”Pojat, emmekö me voikin mennä sinne! Meillä on takanamme vanha kokemus, kuinka se tehdään.” Teidän ei tarvitse mennä sinne. Tällä kerralla me tulemme saamaan sen kotona. Kyllä.

107    Tarvitaan vain yksi kaveri painamaan nappia. Siinä on kaikki, mitä täytyy tapahtua. Vain yksi mies! Ei tarvita mitään tuhansia koulutettuja sotilaita. Tarvitaan vain yksi järjetön, perkeleen riivaama mies, painamaan tuota nappia. Ja se riittää.

108    Niinpä, kun heillä ei ole vastausta, niin mitä he lopulta päätyivät sanomaan? Että on kolme minuuttia keskiyöhön.

109    Minulla on siitä elokuva. Se on nyt lainassa eräällä lääkäriystävälläni. Kolme minuuttia keskiyöhön. Tuo filmi on tehty noin viisi vuotta sitten, kun juutalaiset alkoivat palata takaisin Palestiinaan. Ja tuo filmi näyttää, kuinka he tulivat kantaen vanhuksia ja raajarikkoisia selässään. Ja he kulkivat siellä haastattelemassa heitä. Niinpä kun he kysyivät heiltä: ”Palaatteko te takaisin kotimaahan kuollaksenne kotimaassa?”

110    He sanoivat: ”Me tulemme takaisin nähdäksemme Messiaan.”

111   Ja mitä tuo profeetta lupasi? Monet teistä luette noita Look ja Life -lehtiä. Heillä oli kuva noista lentokoneista, jotka toivat heidät sieltä eri paikoista, Iranista ja muualta, missä he olivat. Ja kun he eivät tahtoneet mennä tuohon lentokoneeseen… He eivät olleet koskaan nähneet sellaista. Katsokaahan, he siellä yhä kyntivät vanhoilla puisilla auroilla, niin kuin he tekivät noin kaksituhatta viisisataa vuotta sitten, kun Rooman Imperiumi heidät hajotti. Eivätkä he halunneet nousta noihin lentokoneisiin.

112    Silloin heidän pappinsa, yksi noista vanhoista rabbeista, opettajista, käveli sinne ja sanoi: ”Eikö Jumala sanonut meille, että jonakin päivänä me tulisimme takaisin kotimaahan kotkan siivillä?” He laskivat syrjään auransa, nousivat lentokoneeseen ja lensivät takaisin kotiin kotkan siivillä. Jesaja näki sen, mutta hän ei tiennyt, mitä ne olivat. Ne vain näyttivät kuin lentäviltä linnuilta. Hän näki Israelin tulevan takaisin keinuen edes takaisin. Ja te, jotka olette kulkeneet lentokoneissa, tiedätte millaista se on. Se on keinumista edes takaisin. Aivan samalaista kuin linnun lento. He tulivat takaisin kotiin.

113    Sitten laskeutuessaan alas koneista he kysyivät: ”Missä on Messias?” He halusivat nähdä Hänet. Ja sanon teille, kun te näette juutalaisten menevän takaisin sillä tavalla, se on Jumalan ajannäyttäjä. Me olemme lopussa.

114    Nyt, se on juuri äskettäin tullut kansakunnaksi. He ovat tulleet siksi, mitä he ovat. Heillä on oma raha, oma armeija. Heillä on kaikki. He ovat jälleen kansa. Näettekö? Oi, kuinka kaunis ajatus! Minulla on joitakin Kirjoituksia siitä täällä vähän myöhemmin.

115    Nyt, sodan epävarmuus, me emme tiedä millä hetkellä. Kuunnelkaa radiota. Te kuulette heidän sanovan radiossa: ” Hankkikaa niin paljon varastoja kellariinne. Hankkikaa tarpeeksi vettä saasteen lankeamisen varalle. Viekää radionne mukananne sinne ja rentoutukaa.” Kuvalehdissä voitte nähdä heidän mainostavan pieniä rakennelmia, joita voitte asentaa kellarikerrokseenne tai takapihallenne. Kun pommit alkavat lentää, ja te selviätte siitä elossa, niin saasteen sataminen tulee saavuttamaan teidät kuitenkin, joten ei teidän tarvitse siitä murehtia. He voisivat tipauttaa pommin New Orleansiin, ja saasteen lankeaminen saavuttaisi teidät täällä. Niinpä sillä ei ole väliä. Te kuolisitte joka tapauksessa. He sanovat: ”Niinpä pysykää sisällä ja pysytte elossa hieman pidempään”, tai jotakin sellaista. Hyvänen aika! Minä en edes usko sitä. Minä uskon, että on mieletöntä edes yrittää sitä. Niin se on.

116    Mutta Seurakunnan ei tarvitse olla huolissaan. Te ette kuitenkaan tule olemaan täällä silloin. Se ainakin on varma asia. Te ette ole täällä. Koska Jumalan Sanan varmuus on luvannut sen niin meille.

117    Ottakaamme nyt jotakin muuta, mikä on epävarmaa näistä niin monista asioista. Työpaikat ovat epävarmoja. Te ette tiedä milloin olette työtön. Te työskentelette tänään, ja huomista te ette tunne. Se on niin epävarmaa. Te voitte ajatella, että teillä on hyvä työ, ja seuraavana päivänä tulee pomo ja antaa teille potkut ja panee jonkun toisen tilalle. Niinpä työ on epävarmaa.

118    Ottakaamme myös kotielämän epävarmuus. Sanon teille: en tiedä mitä on tapahtunut meidän naistemme moraalille. Avioerot ovat lisääntymässä. Se on aivan hirvittävässä tilassa. Te voitte nähdä, kuinka kansoitettuja avioero oikeudet ovat. Kun tytöt ja pojat menevät naimisiin keskenään ja heillä on kaksi tai kolme lasta. Sitten he eroavat ja menevät naimisiin toisen kanssa ja naimisiin toisen kanssa ja naimisiin toisen kanssa ja naimisiin toisen kanssa. Ja minkälaisia heidän kotinsa ovat?

119    Ollessani eräässä todella köyhässä kodissa yhtenä iltana, tuo mies sanoi: ”Minä en yksinkertaisesti tiedä! En tiedä kuinka tulisin toimeen.”

120    Katsoin ympärilleni. Hän oli tehnyt työtä. Hänen pieni vanha vaimonsa oli siellä niin todella siniverinen kuin vain voi olla, ja neljä tai viisi likanaamaista lasta ympärillä lattialla. Ja minä sanoin: ”Poika, sinä olet miljonääri!”

121    Hän sanoi: ”Huh! Veli Branham, en halua kiistää sanaasi.” Hän sanoi: ”Mutta veli, minulla ei ole penniäkään.”

122    Ja minä sanoin: ”Mutta sinulla on jotakin, mitä rahalla ei voi ostaa.” Minä sanoin: ”Sinulla on pikku vaimosi tässä, joka ei luultavasti omista kahta leninkiä.” Ja jos hänellä olisi, niin joku olisi antanut ne hänelle, koska tuolla miehellä oli työtä vain päiväksi silloin tällöin. Minä sanoin: ”Katsohan nyt, vaimosi on niin uskollinen kuin vain voi olla. On olemassa monia multimiljonäärejä tänä iltana, jotka antaisivat jokaisen omistamansa pennin voidakseen tulla kotiin tuon kaltaisen vaimon luo.” Oikein. Minä sanoin: ”Hänen vaimonsa on jossakin ulkona jonkun miesjoukon kanssa tai jossakin kapakassa, kiroillen, laulaen, tupakoiden, ollen jossakin yö-ajelulla ja tehden kaikkea sellaista. Ja kuitenkin tuo mies rakastaa häntä, mutta katso, mitä hänellä on. Tuon miehen koko elämä on kietoutunut tuohon naiseen, ja katso, mitä tämä tekee.”

123    Ja päinvastoin jonkun naisen kohdalla mieheen. Katsokaa sitä. Siinä ei ole mitään eroa. On tullut aika, jolloin se kaikki on vain yksi suuri läjä syntiä. Joku pikku nainen kotona, joka yrittää huolehtia lapsistaan, ja hänen miehensä on jossakin ulkona humalassa juosten toisten naisten kanssa. Mitä tuo nainen antaisikaan, jos hänellä olisi miljoonia dollareita, jotta hän voisi nähdä miehensä todella tulevan mieheksi? On vain yksi tie, miten se koskaan voi olla niin: Jeesus Kristus on Vastaus. Ei ole yhtään mitään, mikä voisi koskaan saada aikaan mitään hyvää. On lopunaika. Se on Kristus ja Hän yksin.

124    Sitten minä sanoin: ”Kuinka monia isiä on tänään, joilla on miljoonia dollareita, ja jotka antaisivat kaiken, mitä heillä on, jos vain tuo pieni liikuntavammainen lapsi, joka hänellä on, olisi yhtä terve kuin sinun lapsesi täällä tänä iltana? Ymmärrätkö?” Hän alkoi katsomaan minua.

125    Minä sanoin: ”Katsohan. Sinä sanoit, että teillä syötiin tänään pekonia, papuja ja leipää, että sinä nostit rahasi pankista tänään iltapäivällä ja ostit hieman leipää ja papuja lapsiasi varten täksi illaksi.” Minä sanoin: ”Jokaisella heistä on hyvät vatsat, ja he voivat syödä sitä, niin kuin sinä itsekin.”

126    ”Mitä John D. Rockefeller sanoikaan? Hän ‘antaisi miljoona dollaria’, jos hän ’voisi syödä yhden annoksen kaalilaatikkoa’.” Ja minä sanoin: ” Sinä sanoit istuneesi ikkunan ääressä tänä aamuna kylmän tuulen puhaltaessa sisälle, kun hän istui jossakin palatsissa. Mutta kuitenkin jos hänen täytyisi istua tuon paperilla peitetyn ikkunan ääressä, josta kylää tuuli puhaltaa sisälle syöden kaalilaatikkoa”, niin minä sanoin: ”John D. Rockefeller antaisi miljoona dollaria voidakseen kerran syödä niin kuin sinä voit syödä milloin tahansa.”

127      ”Kuinka moni sokea, joka keppi kädessään kulkee koputellen katua, antaisi jokaisen omistamansa pennin sinun silmistäsi?” Katsokaahan, te ette voi arvioida todellista rikkautta niiden asioiden perusteella, joita me kutsumme rikkaudeksi.

128    Nyt, suokaa anteeksi seurakunnan jäsenet. Siinä on syy, miksi me yritämme sanoa tänä aamuna, että te ette voi verrata suuria kirkkojanne ja suuria kirkontornejanne ja asioita siihen Jumalan rakkauteen, joka on sydämissämme Pyhän Hengen kautta. Niitä ei voida verrata! Nämä asiat ovat yliluonnollisia. Te voitte ajatella, että me olemme omituisia, koska te kuulette heidän puhuvan kielillä ja tulkitsevan niitä, ja ihmiset itkevät ja huutavat ja kirkuvat. Minä haluan mieluummin sen kuin tuota kaikkea. Minä haluan mieluummin olla pastorin pienessä rapistuvassa rakennuksessa, kuten tämä, missä Jumalan Voima ja ihmiset kohtaavat toisensa, missä Seurakunta tulee yhteen tuon kaltaisten asioiden kanssa, kuin että minulla olisi suurin tuomiokirkko koko maailmassa, jossa saarnata jollekin penseälle, kylmälle joukolle tunnustuksellisia, niin- kutsuttuja kristittyjä, jossa teidän täytyy tarkata jokaista sanaa, jonka sanotte. Ettekä te voi saarnata siellä Hengessä. Teillä täytyy olla se juuri niin-ja-niin. Ja teidän on pidettävä silmällä jokaista tuomaria ja jokaista tohtoria ja kaikkea siellä, niin ettette vain sano jotakin, mikä loukkaisi heidän tunteitaan, koska he ovat suuria seurakunnan maksajia. Minä tulen valitsemaan tien Herran muutamien halveksittujen kanssa. Näettekö? Te ette voi verrata sen arvoa. Ei ole mitään tapaa tehdä sitä.

129    Niinpä sen vuoksi, mies, joka tänään on rikas, on mies, joka on Kristuksessa. Sanokaamme nyt, että teillä on hyvä näkö, hyvä terveys, paljon rahaa ja kaikkea muuta, mutta kuitenkin ilman Kristusta te olette kadotettu. Te olette viheliäinen, kurja, köyhä, sokea, alaston, ettekä tiedä sitä. Sellainen Laodikean Seurakunta-ajanjakso oli. Te voitte kuulua maan suurimpaan seurakuntaan, te voitte kuulua laajimpaan kirkkokuntaan ja yhä olla niin kadotettu kuin kadotettu voi olla. Ymmärrättekö? Niinpä rikas mies on se mies, joka on Kristuksessa.

130    No niin, kotielämän epävarmuus, työpaikan epävarmuus, sodan epävarmuus, seurakuntien epävarmuus.

131    Koska jo mainitsin siitä, niin puhukaamme muutama minuutti seurakuntaelämän epävarmuudesta. Te tuskin voitte verrata sitä, koska ei ole mitään tapaa verrata Pyhän Hengen kokemusta seurakunnan jäsenyyteen. Ymmärrättekö? Ei ole mitään tapaa. Ei ole mitään tapaa, miten te voisitte ostaa tämän Pyhän Hengen. Se tulee ilmaisena lahjana Jumalalta. Se tulee jokaiselle, joka tahtoo.

Te sanotte: ”Eikö Se tule vain helluntailaisille?”

132    Helluntai ei ole mikään kirkkokunta. He ovat yrittäneet tehdä sellaista, mutta te ette voi tehdä Jumalasta kirkkokuntaa. Helluntai on kokemus, jonka jokainen uskovainen voi saada. Ymmärrättekö? Se on baptisteja varten, katolilaisia varten, juutalaisia varten, mustia, valkoisia, ruskeita, keltaisia, punaisia varten; kaikkia värejä ja uskontunnustuksia varten. Olittepa te sitten köyhä tai rikas, jos teillä on paljon tai ei mitään, josko te olette siltä väliltä, tai kuka tahansa te olettekin. Se on teitä varten!

133    Ja siinä on kyseessä Jumalan rakkaus ja armo, joka on ojennettuna teille ottaaksenne Sen. Se ei maksa teille yhtään mitään. Ainoa asia, mitä Se maksaa teille, on vain luovuttaa elämänne Hänelle ja vastaanottaa Se. Kuinka yksinkertaista! Vain unohtakaa kaikki, mitä te koskaan olette tienneet ja yksinkertaisesti luovuttakaa itsenne Hänelle. Sillä tavalla Se tulee. Sillä tavalla Se saadaan, vain vastaanottamalla Se.

134    Kirkkokunnat, sellainen se ei voi olla. Kirkkokunta antaa epävarman äänen. Sallikaa minun nyt osoittaa teille, että se on epävarma ääni. Jos te menette tähän kirkkokuntaan, he sanovat: ”Meillä on Se. Heille muilla ei ole Sitä.” Hyvä on, niin he sanovat tuossa kirkkokunnassa. Menkää seuraavaan niin: ”Meillä on Se. Heillä ei ole Sitä.” Katsokaahan, niin sanoo jokainen kirkkokunta! On olemassa yhdeksänsataa eri kirkkokunnallista seurakuntaa. Uskon, että niitä on yhdeksänsataa kuusikymmentäyhdeksän, ollakseni tarkka, tilastojen mukaan. Yhdeksänsataa kuusikymmentäyhdeksän erilaista kirkkokunnallista seurakuntaa, ja jokainen väittää, että muut ovat väärässä, ja heillä on Se. Niinpä siinä on varmasti hyvin paljon epävarmaa ääntä.

135    Mutta miltä Tämä kuulostaa: ”Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäisesti”? [Seurakunta iloitsee.] Siinä ei ole mitään epävarmuutta, eihän? [”Ei.”] Sillä tavalla me arvioimme Sen. Se on tapa löytää, missä Totuus on, näettehän.

136    Sanotaan: ”Meillä metodisteilla on Se! Meillä baptisteilla on Se! Meillä katolilaisilla on Se! Meillä presbyteereillä on Se!”

137    Mutta Jeesus on Se, jolla on Se, koska Hän sanoi: ”Minä olen Valo, Totuus, Tie.” Niinpä se on Kristus teissä.

138    Niinpä nämä eri suuret kirkkokunnat ovat erilaisia, ja ne antavat niin kovasti epäluotettavan äänen. Ja kaikki, mikä on niin epävarmaa kuin se, on myöskin epäluotettavaa. Te ette voi luottaa vain seurakuntaan liittymiseen ja sanoa, että se on Se. Koska jokainen niistä antaa erilaisen äänen, joten minne te voisitte mennä? Se saa teidät ymmällenne. Olen monta kertaa sanonut tämän ja sanon sen uudestaan tänä aamuna. Suurin tarve lähetyssaarnaajista, mitä tiedän, on USA:ssa. Mikä on pakana? Pakana on ”uskomaton”.

139    Ja sitten meillä on Afrikassa ja Thaimaassa ja eri osissa maata pakanoita, jotka palvovat epäjumalankuvia. Ja siksi me kutsumme heitä pakanoiksi. He eivät erota oikeaa kättä vasemmasta eivätkä he tunne aakkosiaan. Ainoa asia, jonka hän tuntee, on joku jumala, josta noitatohtori on kertonut hänelle ja sanonut, että se on siinä. Ja ainoa asia, mikä kiinnostaa häntä, on löytää jotakin syötävää millä keinoin tahansa. Nyt se on sellainen, mitä me kutsumme pakanaksi. Mutta tuota miestä ei ole kovinkaan vaikea käsitellä, jos te tuotte hänelle Totuuden.

140    Mutta vaikein käsiteltävä on tämä koulutettu pakana, näettekö, tämä pakana täällä Yhdysvalloissa, jolla on neljä arvosanaa korkeakoulusta, tämä uskomaton, joka seisoo puhujanpöydän takana!

141    Sanokaa hänelle: ”Meillä oli kokous yhtenä aamuna, ja Herra paransi erään naisen siellä.”

142    ”Hah-hah! ” Hän on pakana. Hän on vain koulutettu pakana. Pakana on ’’uskomaton”.

143    Toissa päivänä istuin eräässä paikassa, ja siellä oli ryhmä ihmisiä ja jotkut heistä ovat nyt täällä, kun eräs nainen ajoi sinne paikan eteen. Siellä oli viisi tai kuusi ihmistä sisäpuolella, ja siellä eräs nainen ajoi talon eteen perävaunun kanssa. Eräs mies tuli ovelle ja sanoi: ”Veli Branham, en haluaisi häiritä, mutta olimme juuri kulkemassa ohitse ja halusin sanoa…” Minä sanoin: ”Tule sisälle.”

144    ”Ei”, hän sanoi, ”vaimoni vain halusi antaa todistuksen kertoakseen sinulle jostakin, mitä tapahtui.” No niin, tämä nainen sattui olemaan sisar Mercierin hyvä ystävä. Veli Leo on yksi veljistämme täällä seurakunnassa, yksi nauhoittajista, ja se on hänen äitinsä.

145    Ja noin kahdeksan tai kymmenen vuotta sitten minä olin jossakin täällä idässä, ja eräs nainen tuli lavalle rukoiltavaksi. Pyhä Henki sanoi: ”Sinä olet rouva se-ja-se ja tulet eräästä määrätystä paikasta. Sinä kärsit siitä-ja-siitä.”

”Kyllä, se on kaikki totta.”

146       Sitten sanottiin: ”Nyt sinulla on ystävä, joka elää Kaliforniassa, ja joka on hyvin kallis ystäväsi. Ja tämä nainen on kuolemassa munuaissyöpään.”

Hän sanoi: ”Se on oikein, veli Branham.”

147    Siinä on Pyhä Henki paljastamassa sydämen salaisuuksia, näettehän. Sen pitäisi saada amerikkalaiset lankeamaan kasvoilleen ja sanomaan: ”Jumala!” Katsokaa, sen pitäisi tehdä se.

148    Mutta, oi ei, he ovat koulutettuja pakanoita. Sen kaltaisia on vaikea käsitellä. Katsokaahan, hän on niin älykäs, hän tietää enemmän kuin Jumala, ja siinä on syy, miksi hän risteyttää viljansa, risteyttää eläimensä ja kaiken. Katsokaa mihin hän on saattanut itsensä? Se tulee takaisin, ja hän yksinkertaisesti tekee itsestään sekarotuisen tekemällä niin. Kaikessa, mikä syntyy heidän mielessään, hengestä, hän yksinkertaisesti lähtee sen perään.

 Nyt tämä nainen sanoi: ”Kyllä, se on oikein. Minulla on ystävä Kaliforniassa, joka on kuolemassa munuaissyöpään.”

Minä sanoin: ”Kirjoita hänelle ja sano: ’NÄIN SANOO HERRA: hän ei tule kuolemaan vaan elämään.’” Ja hän oli tuo nainen ulkopuolella.

149   Ja hän sanoi: “Siitä on ehkä noin kymmenen vuotta, ehkä kaksitoista vuotta.” Ja hän sanoi: “Minä paranin, täysin terveeksi, eikä munuaisessa ole mitään vikaa.” Hän parani. Hän sanoi: “Noin viisi vuotta sen jälkeen sain kasvaimen, ja kasvain kasvoin suureksi, kunnes se oli tullut, uskoisin hänen sanoneen, halkaisijaltaan noin seitsemäntoista tai kaksikymmentä tuumaiseksi. Ja se oli tullut niin suureksi, ettei hän enää voinut seistä tämän kasvaimen kanssa. Kun hän yritti seistä, hän ei pysynyt pystyssä.

150    Ja he toivat hänet tähän seurakuntaan ja panivat hänet istumaan juuri tuonne. Ja he toivat hänet illalla, kun meillä jo oli ollut parantumiskokous tuona aamuna. Ja veljet täällä olivat kertoneet tälle naiselle, että me emme tulisi rukoilemaan sairaiden puolesta tuona iltana, koska olin jo rukoillut sairaiden puolesta tuona aamuna. Eivätkä he tahtoneet panna liian suurta kuormaa päälleni yhdellä kertaa. Ja niinpä kun kokous oli ohitse, minä seisoin siellä keskustelemassa joidenkin ihmisten kanssa. Ja jotkut miehistä ottivat tämän naisen ja kantoivat hänet rakennuksen ympäri ja laskivat hänet istumaan sinne portaille uloskäynnin kohdalle. Ja siellä hän istui. Nuo miehet olivat kantaneet hänet sinne.

151    Ja veli Taylor, yksi kalliista veljistämme täällä seurakunnassa, oli siellä, kun se tapahtui, ja uskoisin, että hän oli auttamassa tuota naista sinne. Oletko täällä, veli Taylor, missä sinä olet? Kyllä, täällä takana. Hän seisoi siellä läsnä ja auttoi tätä naista sinne rakennuksen taakse.

152    Ja tuo kasvain oli pullistunut ulos tällä tavalla. Ja sitten tullessani ulos takaovesta katsoin alas tuohon naiseen ja sanoin: ”Nainen: Herra Jeesus, joka paransi sinut tuosta syövästä munuaisissa monia vuosia sitten, on myös parantava sinut tuosta kasvaimesta. NÄIN SANOO HERRA.” En edes koskettanut häntä tai tehnyt mitään. Kävelin vain ulos ja nousin autoon ja ajoin pois.

Nyt tämä mies kysyi: ”Tahtoisitko tulla ulos katsomaan häntä?”

Minä sanoin: ”Kyllä. Varmasti. Käske häntä tulemaan sisälle.”

Hän sanoi: ”Ei, meillä ei ole aikaa. Meidän täytyy jatkaa matkaamme.”

153    Kävelin sinne ulos. Ja pieni nainen hyppäsi ulos autosta ollen aivan yhtä laiha kuin minäkin olen. Hänellä oli suurta aikaa siellä ulkona kadulla juostessaan tietä ylös ja alas, puhuen kielillä ja huutaen koko äänensä voimalla siellä tuon presbyteerisen pappilan edessä.

154    Nyt jotkut naapureista ovat saattaneet katsoa ulos ja ajatella: ”Tuon täytyy olla joku jostakin mielisairaalasta, joka on tullut, jotta veli Branham rukoilisi hänen puolestaan.” Mutta tuo nainen ei ollut mistään mielisairaalasta. Vain hänen sielunsa palasi takaisin kirkkaudesta, näettehän, ja hänellä oli ihmeellistä aikaa.

155    Hän sanoi: ”Katsohan tänne veli Branham.” Hän avasi päällystakkinsa, ja hän oli niin laiha kuin vain olla voi. Hän sanoi: ”Nyt, sen jälkeen, kun olit sanonut minulle sen, olin ensimmäiset kaksi tai kolme kuukautta hyvin huonossa kunnossa. Ja lääkäri sanoi, ettei hän enää tulisi yrittämään mitään enempää, ellen minä antaisi hänen yrittää ottaa tuota kasvainta ulos sieltä.” Hän sanoi: ”Se olisi painanut enemmän kuin…”

156    Kuinka paljon hän sanoikaan, veli Taylor, oliko se noin kolmekymmentä paunaa [13,5 kg]? [Veli Taylor sanoo: ”Kyllä.”] Noin kolmekymmentä paunaa he arvioivat, että tuo kasvain olisi voinut painaa.

157    Ja hän sanoi: ”Yhtäkkiä se alkoi: ’Shuu, shuu, shuu, sh.’” Oi. Hän pitää Sanansa! Kyllä.

158    Jos te nyt haluatte kirjoittaa tuolle naiselle, niin meillä on hänen osoitteensa. Hän jätti sen veli Leolle, ja pyysi häntä tervehtimään äitiään puolestaan.

159    Ja sattui olemaan niin, että tämän naisen veli oli mennyt naimisiin erään ystäväni kanssa täällä Uticassa. Tuo tyttö oli siellä. Hänen nimensä on Clyde Raines, tämän hänen miehensä. Meillä oli tapana kutsua häntä Chisel’iksi. Pelasin hänen kanssaan, kun hän oli poika. Hän elää täällä Utica Pikessa, ja on siellä nyt jonkinlainen valtion virkailija.

160    Ja hänen sisarensa istui siellä autossa. Ja uskoisin, että he käyvät campbelliittien seurakunnassa. Ihmettelen vain, minkälaisen vaikutuksen se tekikään tuohon tyttöön? Hän sanoi: ”Billy, se on ihmeellistä!” Minä joskus tunsin tuon tytön. Olen ollut ulkona hänen kanssaan pari kertaa, kun olimme nuoria, kun me asuimme täällä tien varressa. Ja oikein mukava tyttö, niin hieno kuin vain voi olla. Hän on nyt suunnilleen minun ikäiseni. Mutta mitä hän on ajatellut istuessaan siellä kuuntelemassa tuota todistusta. Ja tämä oli hänen miehensä sisar, joka oli parantunut.

161    Oi, sanon sinulle, veli, siinä ei ole mitään epävarmaa. Se on totuus. Se on Jumalan Sana. Hän toteuttaa Sen.

162    Kaikki, mikä on epävarmaa, on epäluotettavaa. Ja niinpä nyt, kun he eivät ole varmoja, onko Jeesus sama eilen, tänään ja iäisesti, niin jättäkää tuo asia rauhaan.

163    Te voitte olla varmoja. Te voitte tietää sen ollaksenne varma, vaikkei Hän koskaan tekisi mitään muuta ihmettä teissä, kuin vain tuon suuren ihmeen, kun Hän antaa anteeksi teidän syntinne. Se on suurin ihme, mitä Jumala koskaan on tehnyt: antaa anteeksi inhimilliselle olennolle sen synnit.

164    Pankaa merkille joku mies, joka on käännytetty pois näistä asioista. Katsokaa, kuinka se on muuttanut hänen sisimmän olemuksensa pois noista asioista. Siinä, missä hän kerran ryyppäsi ja pelasi uhkapeliä ja teki pahoja asioita ja muuta sellaista, yhtäkkiä hänet on käännetty suoraan ympäri rakkauteen, ja hän menee kotiin vaimonsa luo ja sanoo: ”Kultaseni, olen pahoillani, että olen kohdellut sinua sillä tavalla. ”Hän nostaa ylös lapsensa ja pitää heitä käsivarsillaan: ”Isä kulutti kaikki rahansa viskiin ja teki sitä ja tätä. Ja äiti on ollut ulkona koko pitkän yön ja jättänyt teidät lapset. En enää koskaan tule tekemään sitä uudestaan. Jumala on antanut minulle anteeksi.” Ja millainen todistus se onkaan. Se on yksi suurimmista asioista mitä on. Kaikki Nimettömät Alkoholistit, ja muu sellainen, ei voi koskaan aikaansaada sellaista muutosta, kuin se voi tehdä. Se ei voi koskaan tehdä sitä henkilölle.

165    Katsokaa pientä Rosella Griffithiä täällä. Siellä hän istuu, kun kaikki Nimettömät Alkoholistit Chicagossa ja neljän suuren sairaalan lääkärit olivat jo luopuneet hänestä. Ja yhdessä hetkessä tuo kurja raukka oli muuttunut. Kun hän seisoi siellä puhujanlavalla, takki leikattuna sillä tavalla, tuo minkkitakki, jonka hänen äitinsä oli ostanut hänelle. Hän oli älykäs tyttö. Ja hän kuljetti viskipulloaan tuon takin sisällä. Ja hän pelkäsi kaatuvansa jossakin kadulla ja jäätyvänsä kuoliaaksi, ennen kuin joku löytäisi hänet. Se tapahtui hänen seisoessaan siellä, kun kaikki Nimettömät Alkoholistit ja kaikki olivat jo luopuneet hänestä. Hän kirjoittaa siitä nyt kirjaa.

166    Siellä hänen tullessaan lavalle Pyhä Henki sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Rosella Griffith.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa, näettehän. ”Sinä olet alkoholisti. Sinä olet ollut Nimettömissä Alkoholisteissa ja kaikessa. Mutta, NÄIN SANOO HERRA, nyt se on ohitse.”

167    Ja sanottiin: ”Tuo nainen, joka istuu siellä ylhäällä parvekkeella, hän on Fred Astairen tanssipartneri.” Hän hyppäsi ylös. Sanottiin: ”Se on totta. Hän on myös alkoholisti ja huumausaineiden käyttäjä. Laki etsii häntä nyt.”

Ja hänen isänsä nousi seisomaan ja sanoi: ”Minä panen pahakseni tuon.”

Tyttö sanoi: ”Hetkinen vain, isä. Tuo mies on oikeassa.”

168    Siinä ei ollut mitään epävarmaa! ”NÄIN SANOO HERRA, sinä olet parantunut. Anna itsesi lain käsiin.” Nyt hän on kentällä miehensä kanssa saarnaamassa Evankeliumia. Oi!

169    Mistä siinä on kysymys? Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäisesti. Päivinä, jolloin kirkkokunnat antavat epävarman äänen, miksi me kuuntelisimme jotakin kirkkokuntaa, kun Kristus pysyy samana? Siinä ei ole mitään epävarmaa. Se on aina varma.

170   Nyt Raamattu, me tiedämme, että Raamattu sanoo tässä, jos… Kaikki, mikä on kuollutta, antaa äänen. Kuolleet asiat, kuolleet seurakunnat tai mikä tahansa voi antaa ääniä, mutta ennen kuin tuo ääni tunnistettavissa, ei ole mitään tapaa meidän olla varmat…

171    Minulla on täällä jotakin kirjoitettuna koskien sotilaita. Koulutuksensa aikana sotilaat koulutetaan noihin torven ääniin, miten ne soittavat perääntymiskäskyn tai mitä muuta tahansa. He ovat koulutettuja tuolla äänellä. Ja jos he eivät tunne tuota ääntä, kuinka he voisivat valmistautua? Se on totta. Mutta heidät on koulutettuja tuohon ääneen. He tietävät kuullessaan tuon äänen, että se merkitsee jotakin määrättyä asiaa.

172    Kun Tiitus piiritti Jerusalemin muureja sotajoukoillaan noiden harjoitettujen sotilaiden kanssa. Historioitsijat kirjoittavat siitä.

173    Jeesuksen istuessaan vuorella tuona päivänä Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen piirittämänä, älköön hän, joka on pellolla, palatko taloonsa noutamaan vaippaansa; ja joka on talon katolla, älköön tulko alas noutamaan mitään, vaan paetkoon vuorille, sillä silloin tulee olemaan vaikea aika.”

174    Katsokaa nyt, mitä kaikki nuo suuret kirkkokunnalliset seurakunnat sanoivat nähdessään Tiituksen olevan tulossa marssien: ”Nyt me menemme Herran Huoneeseen uhraamaan rukouksen.” Mutta he olivat liian myöhässä.

175    Se oli epävarma ääni papille. Se oli epävarma ääni seurakunnalle. Mutta noille, jotka olivat harjaantuneet Jeesuksen Ääneen, heille se oli käsky paeta vuorille niin lujaa kuin voivat. Ja he olivat ainoat, jotka selviytyivät siitä elossa. Tuo varma ääni… ”Paetkaa kaupungista.” Nyt, jos Jeesus ei olisi kertonut sitä heille, antanut heille tuota harjoitusta, harjoittanut heitä tuohon ääneen, kuinka he olisivat tienneet paeta?

176    Nyt, Joosephus, tuo suuri historioitsija sanoi: ”Ainoat eloonjääneet olivat nuo Kristuksen opetuslapset, jotka olivat ihmissyöjiä.” Yksi historioitsijoista, sanoi, että he olivat ihmissyöjiä ja sanoi: ”He ottivat erään miehen nimeltä Jeesus Nasaretilainen, jonka Pilatus ristiinnaulitsi. He varastivat hänen ruumiinsa haudasta ja leikkelivät sen palasiksi ja söivät sen.”

177    Mutta mitä he tekivät? He nauttivat ehtoollista, ”Herran ruumiin”, tiedättehän, niin kuin me teemme täällä.

178    Ja hän sanoi: ”He olivat ainoat, jotka selvisivät siitä hengissä, koska he lähtivät ulos kaupungista.” He tunsivat tuon Äänen.

179    Oi veli, voikoon Pyhä Henki päästä sydämiimme tänä aamuna antaakseen meille tuon Pyhän Hengen ja Hänen Voimansa sydämensykkeen äänen. Ainoastaan se tulee olemaan kykenevä selviytymään elossa, kun Jumalan pasuunan ääni kuuluu, ja meidän sydämemme ovat valmistetut tätä hetkeä varten tietämään mitä tehdä.

180    ”Me, jotka olemme elossa ja jäljellä, emme ole estävä niitä, jotka nukkuvat, sillä pasuuna on soiva.” Kaikki nuo nukkuvat sotilaat, kautta ajanjaksojen, he nukkuvat, mutta kun pasuuna soi… Vaikka he nukkuvat kuolon unta, se ei ole estävä heitä, sillä pasuuna on soiva ja herättävä heidät. He ovat valmistautuneet siihen!

181    Ne, jotka ovat valmistumattomia, eivät tunne tuota Ääntä. Kun tuo Herran Tulemuksen Ääni jylisee, se on ravisteleva Taivaan ja helvetin, kun se törähtää. Mutta ne, jotka ovat helvetissä, ne, jotka ovat kadotettuja, he eivät tunne tuota Ääntä. He eivät tiedä mitä tehdä.

182   Mutta nuo, jotka nukkuvat Kristuksessa, he tuntevat tuon varman Äänen!

Oi, Herran pasuuna on soiva eikä aikaa enää ole,
Aukee aamu
 Iankaikkinen ja kaunis;

Kun maasta pelastetut kokoontuvat kotiin taivaan taa,
Kun on nimenhuuto, tahdon olla siel’.

183    Pankaa nimenne Karitsan Elämän Kirjaan tänään Herran Jeesuksen Verellä, eikä se tule olemaan mikään epävarma ääni.

184    Nyt me voimme kuulla tulevien vaikeuksien äänen. Atomipommit riippuvat kaikkialla. On ahdistus kansojen kesken ja hämmennyksen aika. Miksi me surisimme työpaikkaa? Miksi olisimme huolissamme kodista? Miksi olisimme huolissamme mistään?

185    Jeesus ei koskaan käskenyt meitä olemaan huolissamme, vaan Hän sanoi: ”Kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, nostakaa päänne ja iloitkaa, koska teidän lunastuksenne on lähellä.” Se on Evankeliumin äänen varmuus.

186      Kun me näemme Pyhän Hengen tulevan seurakuntaan ja alkavan erottamaan sydänten ajatuksia ja tekemään näitä suuria merkkejä, ja me näemme Hengen palaavan takaisin ehtooajassa, kun Valot loistavat. Ja me näemme Hänen tulevan ja tekevän saman asian, jonka Hän teki siellä Sodomassa ennen sen polttamista, kun tuo Enkeli selkänsä telttaan päin käännettynä sanoi: ”Miksi Saara nauroi?” siellä Hänen selkänsä takana. Jeesus sanoi: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Mistä siinä kysymys? Se kaiuttaa Herran Jeesuksen Tulemusta.

187      ”Katso, Minä tulen lähettämään teille profeetta Elian, ennen kuin tuo suuri ja kauhistuttava päivä hävittää maailman. Ja hän on palauttava ennalleen lasten sydämet takaisin alkuperäiseen Uskoon, takaisin Evankeliumiin, takaisin Jumalan Voimaan, takaisin todelliseen Pyhään Henkeen, takaisin jälleen Kristukseen, ennen kuin tuo suuri päivä tulee.” Me kuulemme pasuunan soivan. Mitä se on?

Herätkää te Herran pyhät, …
Miksi torkkua kun loppu lähestyy,
…valmistautukaamme tuota lopullista kutsua varten.

188   Jos se antaa epävarman äänen, niin kuka voi valmistautua taisteluun, jos se on epävarma? Mutta Se ei ole epävarma.

189    Ihmiset sanovat: ”Mikä on tämä asia, josta he puhuvat, että Pyhä Henki lukee ihmisten ajatukset? Ja mitä ovat nämä asiat, joita Hän on tekemässä?” Se varmistaa Evankeliumin äänen. Kristus sanoi, että se tulisi olemaan sillä tavalla.

190    ”Mutta, miksi eivät kaikki nämä suuret kirkot voisi olla sitä?” Kristus sanoi, että se tulisi olemaan sillä tavalla. Se ei ole epävarmaa. Se on varma asia. Meillä on juuri ollut kahdeksan päivän kokoukset siitä tietääksemme Raamatun selvästi sanovan, että tämä asia tulisi olemaan sillä tavalla. Suuret kirkkokunnat tulisivat nousemaan, ja ne kaikki tulisivat liittymään yhteen ja muodostaisivat kirkkojen liiton: meillä on se. Muodostaen eläimelle [pedolle] katoliselle hierarkialle kuvan. Siellä meillä on se, yhteenliittymä. Jokainen kirkkokunta on siinä. Se ei ole epävarma ääni. Se antaa todella totuudenmukaisen äänen. Se on varma ääni.

191    ”Me uskomme suuresti YK:hon, Yhdistyneisiin Kansakuntiin.” Mutta se on aivan sama kuin Kansainliito oli, aivan sama asia. Meillä oli Kansainliitto Ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Heidän olisi tullut valvoa koko maailman rauhaa, mutta se ei onnistunut. Se mitä YK:ssa nyt todella keskustellaan, on niin epävarmaa, etteivät he tiedä, mitä tehdä. Kun Hruštšev otti siellä pois kenkänsä ja löi sillä pöytää, niin mitä hyötyä siitä on? Ja kaikki muu. YK:ssa on epävarmuus. YK on kyllä hyvä, niin pitkälle kuin siitä on kysymys, mutta se on liian myöhään. Se on liian myöhään saamaan mitään aikaan.

192    On vain yksi varma ääni, ja se on Evankeliumi. Valmistautukaa taisteluun! Mihin taisteluun? Herran Tulemukseen! Valmistakaa itsenne taisteluun pahaa vastaan nyt, kun paha on kietomassa ihmisiä joka puolelta, kun kaikki menee vikaan, kun kotielämä menee vikaan ja YK on kaatumassa. Kansakunnat murtuvat, atomipommit ovat kaikkialla ja kodit jakaantuvat ja äitiys on laskemassa ja on kaikenlaista moraalittomuutta ihmisten kes­kuudessa. Ei luoteta toisiinsa, ja kaikki kirkkokunnat hälisevät ja tappelevat. Mitä teidän tulee tehdä? Olla varmat ja valmistaa itsenne taisteluuni

193    Kun televisio on mädäntymässä ja radio ja sanomalehdet, kaikki mainonta. Jatkuvasti vain mainostetaan savukkeita, tupakointia, viskiä, ryyppäämistä, moraalittomasti pukeutuneita naisia, likaisia vitsejä ja vitsailijoita televisio ohjelmissa. Ja Amerikka lankeaa siihen aivan niin kuin Kuningas Nebucadnesaarin huone, joka piti iloa tuona yönä. Heillä oli suuret viini- ja tanssikutsut ja televisionsa, jos sellaista olisi ollut tuona päivänä, vitsailijansa siellä. Ja silloin siellä tuli kirjoitus seinälle.

194    Ja tänään, kun me ajattelimme olevamme niin turvattuja, ja että meillä oli maailman parhaat tiedemiehet, ja että meillä oli kaikki parasta maailmassa, ja nyt olemme tulleet huomaamaan, että olemme jäljessä ohjuskilvassa. Uh-huh! Mitä sitten on tapahtunut Yhdysvalloille? Ei ole ainoastaan kirjoitusta seinällä, vaan ohjukset kirjoittavat taivaalle, että me olemme kaukana, vuosia jäljessä. Missä on vika? Kirjoitus on seinällä.

195    Ja tuona päivänä tuo kirjoitus seinällä oli kirjoitettu tuntemattomalla kielellä. Siellä ei ollut kuin yksi mies koko kuningaskunnassa, joka pystyi tulkitsemaan sen. Mutta hänellä oli tulkitsemisen lahja. Ja hän tulkitsi sen sanoen: ”Sinut on punnittu vaa’assa ja havaittu puutteelliseksi. Jumala lähetti sinne teidän keskuuteenne kansan, jota te kutsutte ’pyhiksi kieriskelijöiksi’. Te olette häväisseet heitä ja tappaneet heitä ja tukahduttaneet heidät pois ja olette ottaneet omat jumalanne ja epäjumalankuvanne ja palvoneet niitä ja eläneet herkutellen. Ja nyt te olette menneet ja ottaneet heidän Jumalansa temppelin astiat ja veistelleet vitsejä heistä ja tehneet pilaa kutsuen heitä ”pyhäksi kieriskelijäksi ja kaljupäiseksi saarnaajaksi”, ja kaikkea sellaista. Ja Jumala on saanut tarpeekseen siitä! Ja teidän tuomionne hetki on käsillä.” Ja juuri silloin, tuo kansa, joka tulisi valloittamaan heidät, oli odottamassa siellä porteille. Vain vähän aikaa sen jälkeen heidät teurastettiin, heidän naisensa tapettiin, heidän vartijansa, heidän armeijansa ja kaikki valloitettiin. ”Punnittuina vaa’assa ja puutteellisiksi havaittuina.”

196    Ja me olemme olleet radio- ja televisiohulluja. Ja on vitsailua ja likaa ja saastaa ja rikollisuutta ja halpamaisuutta ja kaikkea, kunnes Jumala on väsynyt siihen. Vaikka Pyhän Hengen Seurakunnan todellinen Evankeliumi on kulkenut edes takaisin yli kansakunnan osoittaen Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Tulemuksensa varmaksi, kunnes on tullut aika, jolloin Jumala kirjoittaa yli taivaittemme: ”Punnittu vaa’assa ja puuttuvaksi havaittu.” Aamen. Me olemme hirvittävässä tilassa. Kuunnelkaa varmaa Ääntä eikä epävarmaa YK:ta. Kyllä vaan.

197    Jopa nyt kun meillä oli vaalit. Kun he täällä jokin aika sitten laskivat poliittisen maailman ääniä, he sanoivat silloin: ”Meillä on nyt kone, joten kaiken täytyy olla rehellistä, koska te vain vedätte jostakin vivusta, ja se äänestää teidän miehenne puolesta. Te vain vedätte vivun alas, kuuluu pieni kilahdus, ja teidän miehenne puolesta on äänestetty.” Huh! He tulivat huomaamaan sen epävarmaksi.

198    Herra Edgar Hoover paljasti sen. hHän paljasti Demokraattisen puolueen eräänä päivänä. Kun he olivat asentaneet nuo koneet, niin että joka kerta, kun he äänestivät herra Nixonia, heidän täytyi äänestää samalla Kennedyä. Ja miksi he sitten eivät tee jotakin sen kanssa, jos he näkevät, että se on sillä tavalla? Miksi? Koska siinä ei ole mitään varmaa. Kyllä. Te tiedätte sen tapahtuneen. Kun te katsotte kaikkea sitä, te näette, että kaikki on epävarmaa. Te ette voi sanoa kenet valittiin, oliko se Kennedy tai… Kennedyä kutsuttiin ”valituksi”, mutta minä en tiedä, valittiinko hänet tai ei. No niin, minä en ole mikään poliitikko, minä en tiedä siitä mitään. Mutta minä tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin. Sen verran minulla on järkeä tietääkseni että se ei ole oikein, kun se on suoraan edessämme FBI:n miehen todistamana, että he olivat asentaneet nuo koneet tekemään sen. Se ei ollut toinen puolue, joka teki sillä tavoin. Se oli Kennedyn puolue, joka teki sen. Miksi? Sen täytyy olla sillä tavalla.

199       Ei ole mitään tässä maailmassa, joka voisi pysyä pystyssä paitsi Jumalan Kuningaskunta, sillä jokainen kuningaskunta on ”punnittu vaa’assa ja todettu puuttuvaksi”, myös meidän kansakuntamme. Miksi on niin?

200    Joitakin vuosia sitten, täällä eräässä paikassa minulla oli suuri vanha puu, jonka alla minulla oli tapana istua. Ja minä ajattelin: ”Kun olen vanha mies, jos saan elää, minä tulen istuskelemaan tuon puun varjossa.” Ja nyt se on vain kelottunut runko. Muistan isäni ja hänen lyhyet käsivartensa. Hän oli kentuckylainen ja teki tukkitöitä ja kaikkea sellaista. Hän oli vain pieni mies, noin seitsemänkymmentä kiloinen, mutta tukeva. Herra Coots, joka asuu täällä, kertoi minulle nähneensä hänen yksinään lastaavan noin neljäsataa kiloisen tukin. Hän oli tosi voimakas mies. Ja muistan, kuinka hän kääri hihojaan pestäkseen siellä, missä tuo särkynyt peilinpalanen oli kiinni omenapuussa.

201    Ja jotkut teistä indianalaisista ette ehkä tiedä, kuinka meidän täytyi elää siellä. Siellä oli vanha pesupalju pumpun vieressä. Ja äiti oli tehnyt pyyhkeen vanhasta jauhosäkistä ja vähän koristellut sitä vetämällä joitakin säikeitä ulos, koristellen vähän sen päätä. Hänellä oli tapana pestä minut harjalla ja sitten pyyhkiä tuolla pyyhkeellä. Se sai melkein selkänähän irtoamaan, tuo hierominen tuolla karkealla jauhosäkillä. Hän pesi minut harjalla ja sitten pyyhki tuolla vanhalla pyyhkeellä.

202    Nyt voin muistaa, kuinka isä tuli sinne ja kääri hihansa peseytyäkseen. Ja pojat, nähdä nuo lihakset! Minä sanoin: ”Tiedättekö, hän tulee elämään viisisataa vuotta. Hän on niin vahva!” Mutta tiedättekö mitä? Hän kuoli ollessaan viidenkymmenenkahden. Miksi? ”Täällä meillä ei ole mitään pysyvää kaupunkia.”

203    Seisoin erään kerran siellä Roomassa, jossa nuo suuret keisarit ovat seisseet, ja jonka kaduilla he ovat kävelleet suurin massoin. Ja kaikki tuo loisto ja kunnia ja kaikki mitä heillä oli. Tiedättekö, mistä heidän kuningaskuntansa nyt löytyy? Kaksikymmentä jalkaa maan alta, jonne kaksituhatta vuotta on sen upottanut.

204    Seisoin kerran Kairossa, Egyptissä, missä kerran seisoi tuo suuri faarao, joka vainosi Jumalan kansaa ja orjuutti heitä. Nyt nuo heidän raunionsa löytyvät kaksi- tai kolmekymmentä jalkaa maan alta.

205    Seisoin Lontoossa, Englannissa, missä kaikki arkkihierarkiat ja muut ovat seisseet. Ja tulin näkemään, että se oli uponnut maan alle. Mitä se on? ”Täällä meillä ei ole pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme Yhtä, joka on tuleva.”

206    Miksi ovat nämä kuningaskunnat? Se on vain kertomaan teille Yhdestä, joka on Iankaikkinen. Miksi joku puu on kaunis? Se odottaa Jumalan poikien täyttä julkitulemista, kun tuo puu on elävä ikuisesti. On Kuningaskunta, joka on tuleva. Ja Raamattu sanoo: ”Täällä meillä ei ole pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme Yhtä, joka on tuleva.” Ja siellä Jumala on antanut meille Kuningaskunnan, jota ei voida järkyttää.

207    Kaikki maan päällä, mikä on liikuteltavissa ja ravisteltavissa, on kaatuva. Kaikki mätänee. Me elämme kuolevassa maailmassa. Kaikki kuolee. Puut kuolevat. Ruoho kuolee. Kukat kuolevat. Kaupungit kuolevat. Maailma on kuolemassa. Te kuolette. Kaikki kuolee. Minä kuolen. Kaikki kuolee. Eräitä määrättyjä happosäteitä ja kemikaaleja on ilmassa.

208    Ottakaapa vaikka tämä suuri silta täällä. Kun minä näin sen noin kaksikymmentäkaksi vuotta aikaisemmin, ennen kuin se oli rakennettu sinne, minä näin noiden miesten menettävän elämänsä siinä, kun he rakensivat tuota siltaa, ja puhuin siitä. Äitini halusi viedä minut lääkäriin ajatellen, että olin saanut jonkinlaisen hermokohtauksen. Minä kerroin hänelle, että näin, kuinka tuo silta rakennettiin, ja laskin nuo miehet, jotka kuolivat siinä. Kaksikymmentäkaksi vuotta sen jälkeen tuo silta rakennettiin, ja juuri tuo sama määrä miehiä menetti elämänsä. Uskon, että se oli kuusitoista miestä.

209    Kun he asettivat noita suuria siltapalkkeja sinne, minä ajattelin: ”Tuo silta tulee kestämään iäti.” He ovat nyt maalanneet sen kolme tai neljä kertaa, ja juuri nyt ruoste tuhoaa sitä. Mitä se on? Nuo säteet ilmassa, ne polttavat, syövyttävät sen.

210      Me voimme nähdä, kuinka joku kaunis nuori tyttö, kuusitoistavuotias, istuu jossakin kirkossa, puhaltelee purukumia ja tekee kaikenlaista, menee ulos ja pukeutuu näyttääkseen seksikkäältä, eikä kulu kuin muutama auringonlasku, kun hän jo on vanha ja ryppyinen ja liha riippuu hänen yllään. Ja tuo pieni ruumis, jota hän keinutteli kävellessään antaen siellä olevan hengen hallita itseään, se pilasi hänen moraalinsa, ja Tuomion Päivänä hänen täytyy vastata aviorikoksesta. ”Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Eikä hän käsitä, ettei hän ole mitään muuta kuin tomua, ja joka menee takaisin tomuun sillä: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä olet palaava takaisin.” Mitä se on? Jos tuo tyttö vain käsittäisi ja lopettaisi sen. Se on epävarma ääni, joka aiheuttaa sen.

211    ”Mutta se-ja-se televisiossa, se-ja-se koulussa.” Hän yrittää jäljitellä jotakin määrättyä persoonallisuutta koulussa. Älkää koskaan antako sen olla esikuvananne. Katsokaa Jumalaan!

212    Oi, näitä epävarmoja ääniä! Vaalit. Kuinka aika onkaan nyt tullut epävarmaksi.

213    Jos meillä vain olisi aikaa. Menkäämme siihen kuitenkin. Näen sisarten siellä kirjoittavan muistiin raamatunpaikkoja. Lukekaamme nyt hetken.  Timoteuksen 3. luvusta. Kuulkaapa tätä.

Tämä tiedä myös… (No niin, tässä Henki puhuu) Tämä tiedä myös, että viimeisinä päivinä on tuleva vaarallisia aikoja.

214    Se on tuo sama Pyhä Henki, jonka te kuulitte täällä tänä aamuna, puhui siellä kaksituhatta vuotta sitten, vuonna 66 jKr., tästä päivästä.

Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, pilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epäpyhiä,

215    Katsokaa sitä tänään! Jos te puhutte jotakin pyhästä, he kutsuvat teitä ”pyhäksi kieriskelijäksi”. Katsokaa lapsia, mitä he tekevät. ”Nuorisorikollisuus”, he puhuvat siitä. Minä tulen nyt olemaan eri mieltä teidän vanhempien kanssa siitä. Se ei ole nuorisorikollisuutta, se on vanhempain rikollisuutta. Katsokaahan, sitä se on.

216      Jotkut teistä kutsuvat näitä vanhoja kentuckylaisäitejä ”lukutaidottomiksi”. Nuo vanhat äidit siellä huivit päässään. Ja sitten puhutaan hänen lukutaidottomuudestaan, ja kuinka hän ei tunne aakkosiaan. Hän ei ehkä ole niin korkeasti sivistynyt, mutta sanon teille, että jos hänen tyttärensä tulisi kotiin jonakin iltana, niin kuin jotkut teidän tyttäristänne tekevät, vaatteet riisuttuina ja huulipunaa ympäri naamaa ja hiukset sekaisin, ei hän tulisi sanomaan: ”Oliko sinulla hauskaa, kultaseni?” Hän nappaisi riman pätkän jostakin, ja tuo tyttö tulisi tietämään, että se oli viimeinen kerta, kun hän meni ulos. Ja sitten te kutsutte häntä ”lukutaidottomaksi”. Kyllä. Siinä se on.

…kiittämättömiä, epäpyhiä,

Ilman luonnollista kiintymystä, rauhanrikkojia, vääriä syyttäjiä, hillittömiä, rajuja, ja niiden halveksijoita, jotka ovat hyviä, (he vihaavat ihmisiä, jotka yrittävät elää oikein, näettehän)

Pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakas­tavia;

217    Hyvänen aika, hehän tuhlaavat miljoonia dollareita pallopeleissä käymiseen tai johonkin sellaiseen tai kun joku filmitähti aikoo tehdä jotakin määrättyä asiaa, tai jotakin sellaista, aivan kuten entisajan Rooman sirkuksessa oli tapana monia vuosia sitten. Mutta jos täytyisi mennä kadun yli johonkin ”Pyhä Hengen” kokoukseen, niin he tulevat istumaan portaillaan ja nauramaan sille.

218    Sitten te sanotte: ”Mutta, veli Branham, nehän ovat kommunisteja.” Hyvä on, katsokaamme mitä 5. jae sanoo.

Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman…

219      Kieltävät minkä Voiman? Jumalan Voiman. ”Omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäen Jumalan Voiman.” He käyvät kirkossa ja kuuluvat johonkin kirkkokuntaan, mutta kieltävät sen Pyhän Hengen olemassaolon, joka on Seurakunnassa ja joka saa heidät toimimaan ja tekemään niitä samoja asioita, joita he tekivät alussa. Oi! Näettekö, minkälainen tuo kirkkokunnalleen kirous on? Toivon, ettette suutu minulle, vaan toivon teidän vastaanottavan sen siinä valossa, jossa yritän tuoda sen. Ymmärrättekö? Huomatkaa nyt tämä:

Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman. Sellaisista (Mitä Hän sanoo tässä Seurakunnalle?) kääntykää pois. (Kääntykää pois siitä! Tulkaa ulos siitä!

220    Se on totta. Sillä kuulkaahan, lukekaamme vielä seuraavat pari jaetta. Kuunnelkaa vain, ja katsokaamme, kuinka varmoja tuonkaltaiset ihmiset ovat. Katsokaamme, onko se epävarmaa.

Sillä sen kaltaisia ovat ne, jotka hiipivät taloihin ja ottavat vangeiksi synneillä kuormitettuja typeriä naisia, joita erilaiset himot johtavat pois,

Opiskelevat aina eivätkä koskaan kykene tuntemaan totuutta.

221    Mikä on Totuus? Jeesus Kristus on Totuus. Hän sanoi: ”Minä olen Totuus.”

Pilatus kysyi: ”Mikä on Totuus?”

”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä.”

222    Naiset, heillä on kaiken kaltaisia naisten seuroja, ompelevat ja puhuvat vitsejä ja pitävät kaikenkaltaisia myyjäisiä maksaakseen pastorille, ja niin edelleen sillä tavalla, koskaan kykenemättä tulemaan ja tietämään sitä, että Jeesus Kristus on olemassa tänään ylösnousemuksensa ja Pyhän Hengen Voimassa. Näettekö, eivät koskaan! ”Typerät, ymmärtämättömät naiset!”

223    Hän ei nyt puhunut teille sisarille. Hän sanoi: ”Typerät naiset, jotka ovat kaikenlaisten himojen kuormittamia.” Te tiedätte sen paremmin, ja olen niin iloinen teidän, sisarteni puolesta…?…

224    Koskaan kykenemättä. Kuinka epävarmalta tuo muodollinen kirkkokunta silloin kuulostaakaan! Kuinka epävarma onkaan seurakunnan ääni tänään! Kuka tietää mitä tehdä? Sallikaa minun näyttää teille tämän päivän seurakunta. Sodan pilviä riippuu kaikkialla. Kaikkialla on vaikeuksia, ja ihmiset juoksevat kirkkoihinsa eivätkä voi löytää vastausta. Tulen saarnaamaan siitä jouluiltana: Ei vastausta tähdelle idässä. Huomatkaa nyt. Siellä Se riippuu, eikä heillä ole vastausta. He eivät tiedä mitä sanoa. Miksi? Ainoa asia, mihin he voivat viitata, on: ”Me opimme tämän raamattuopistossa. ”

225    Seurakunta ei ole riippuvainen siitä, mitä he tekivät jossakin opistossa. Vaan se on elävä Pyhä Henki Seurakunnassa, joka johtaa ja opastaa Sitä ja näyttää ennalta tulevia asioita, kuten Se teki Tiituksen päivinä varoittaen heitä tulevista asioista, varoittaen heitä pakenemaan tulevaista vihaa. Oi! ”Jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

226    No onko nyt sitten olemassa mitään? minä kysyn. En halua pitää teitä liian pitkään tänä aamuna. Mutta onko sitten mitään, mikä on varmaa? Jos olen kertonut teille niin monista epävarmoista asioista, niin onko sitten mitään, mikä on varmaa? Onko missään olemassa mitään varmaa? Kyllä, varmasti on, ja olen niin kiitollinen, että on! Onko olemassa mitään varmaa?

227    Minäpä sanon teille, mikä on varma: se on Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi. Ja jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, vaikka emme luekaan sitä, se on Matteus 24:35. Jeesus, puhuessaan näistä päivistä ja siitä, mitä tulisi tapahtumaan, sanoo Matteus 24:35: ”Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa pois.” Ja se on varma, eikö olekin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Se on yksi asia, joka on varma, Hänen Sanansa. No niin, siinä on tuo yksi asia. Me näemme, ettemme voi rakentaa seurakuntamme varaan. Me emme voi rakentaa kansakuntamme varaan. Se on liian epävarmaa. Mutta on yksi asia, joka on varma, ja se on Jumalan Sana.

228    Joku sanoi: ”On yksi varma asia, ja ne ovat verot.” Oi, ei, verot eivät ole varmoja. Herra voi tulla. Eivätkä he voi periä niitä silloin. Silloin kaikki on ohitse.

229    He sanovat: ”Kuolema on varma.” Ei, kuolema ei ole varmaa, ei todellakaan. Voi olla Ylöstempaus, eikä silloin ole mitään kuolemaa. Kuoleminen ei ole liian varmaa. Ei, ei, ei tänä päivänä. Niin oli monia vuosia sitten, mutta ei nyt. Kuolema ei ole mitenkään varmaa.

230    Ja joka tapauksessa, tunnen erään miehen, joka vaelsi Jumalan kanssa näyttääkseen meille esimerkin. Ja yhtenä päivänä hän väsyi vaeltamaan ja hän tuli todella kevyeksi ja alkoi vaeltaa ylöspäin ja meni kotiin Jumalan kanssa. Näettekö? Tietääkö joku, kuka se oli? [Seurakunta sanoo: ”Eenok.”] Eenok. Ja mikä hän oli? Esikuva tämän päivän Seurakunnasta.

231    Myöskin Nooa on esikuva, niin kuin me opetimme viime viikolla. Nooa on esikuva Israelista, joka kulkee ahdistuksen läpi ja joka on oleva siellä Siinain Vuorella, Palestiinassa, ja odottaa. Kun Nooa näki, että Eenok oli kadonnut, hän ajatteli: ”Mitä Eenokille on tapahtunut? Missä hän on?” Eenok oli Nooan isoisän isä. Ja hän sanoi: ”Missä hän on? Mitä hänelle on tapahtunut? Me emme voi löytää häntä mistään. Ja Nooa alkoi rakentaa tuota arkkia. Hän tiesi, että aika oli käsillä, juuri silloin.

232    Ja nyt, kun Seurakunta on otettu ylös, tulevat ihmiset sanomaan: ”Minä soitin poliisille. Soitin kaikkialle. Hän istui tässä pöydän ääressä ja katosi näkyvistä.” Kyllä. ”Minä en tiedä, mitä hänelle tapahtui.” Eikä vain niin, vaan poliisi on sanova: ”Me olemme tänä aamuna saaneet viisisataa sellaista soittoa.” Mitä on tapahtunut? Silloin se on ohitse pakanoiden osalta.

233    Jumalan Sana on varma. ”Taivas ja maa tulevat katoamaan pois”, Matteus 24:35: ”Mutta Jumalan lupaukset eivät voi pettää.” Jeesus sanoi: ”Taivas ja maa tulevat katoamaan pois.”

Te sanotte: ”Taivasko?” Kyllä.

234    Ilmestyskirja 21. Johannes sanoo: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet pois, eikä siellä ollut enää merta. Ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta kuin morsian (sellainen se oli) kaunistettuna aviomiestänsä varten.” Oi, siellä minä haluan olla. Jumala, auta minua olemaan siellä tuona päivänä! Hyvä on. Jumalan lupaukset ovat varmat. Me käsitämme sen.

235    Ottakaamme nyt pieni matka menneisyyteen ja katsokaamme joitakin niistä, jotka silloin uskoivat, nähdäksemme, kuinka he luottivat siihen, että Jumalan Sana oli varma ääni. Menkäämme aivan Raamatun alkuun ottaaksemme sieltä kaksi tai kolme henkilöä, ja sitten, noin viidentoista minuutin kuluttua, olemme valmiit rukousjonoa varten.

236    Menkäämme nyt ja ottakaamme veli Nooa siellä alussa 1. Mooseksen kirjassa. Me näemme, että siellä Nooan päivinä kuultiin monia ääniä. Yksi niistä oli se, jonka Nooa kuuli. Se oli Jumalan Ääni, joka sanoi: ”Tulee satamaan.”

237    Kuulkaa. Jumala tavallisesti sanoo teille jotakin, mikä on niin ehdottoman typerää maailman mielestä, että… Mutta Hän tekee sen saadakseen maailman ymmälle. Ymmärrättekö? He ovat niin ymmällä mielessään, että he sanovat: ”Sehän on vain joukko pyhiä kieriskelijöitä, oi, voi hyvänen aika! Älkää yrittäkö saada minua uskomaan sitä, että Jumala, pyhä Jumalako eläisi tuonkaltaisessa joukossa?”

238    Se on sama asia, mitä Baalak ja Bileam sanoivat, kun he katsoivat sinne alas ja näkivät Israelin. He sanoivat: ”Hehän ovat tehneet kaikkea, mikä vain on alhaista ja halpamaista.” Mutta he epäonnistuivat näkemään tuota lyötyä Kalliota ja tuota Vaskikäärmettä eivätkä he nähneet noita merkkejä ja parantamisihmeitä ja muita asioita, joita heidän leirissään tapahtui. Fundamentaalisesti he olivat samanlaisia. Mutta Jumala tekee jotakin niin perusteellista. Jumala on radikaalinen. Tiedän, että se kuulostaa nyt oudolta, mutta Hän on. No niin, katsokaamme nyt muutamia henkilöhahmoja.

239    Katsokaa Nooaa. Raamattu sanoo, että Nooan päivinä ei vielä koskaan ollut satanut vettä taivaasta. Jumala kasteli maan alhaaltapäin. Sadetta ei ollut vielä koskaan ollut. Ja tässä joku ”fanaatikko” on rakentamassa jotakin suurta alusta, noin kahden kaupunkikorttelin mittaista alusta, jonka tuli kellua vedessä, vaikka ei ollut mitään, missä se olisi voinut kellua. Siellä ei ollut mitään vettä. Ainoat ja suurimmat veden maassa olivat jotkut purot siellä. ”Minkähän tähden hän nyt rakentaa tuota ja tervailee sitä sisältä ja ulkoa ja tekee tuollaista? Miksi?” He sanoivat: ”Mistä se vesi tulisi, Nooa?”

”Sieltä ylhäältä.”

240    ”Mutta minä olen tiedemies. Ja minä voin todistaa, ettei siellä ylhäällä ole mitään vettä. Jos siellä olisi, putoisi se sieltä alas. Ei siellä mitään vettä ole. Minä voin tieteellisesti todistaa sinulle, ettei siellä ylhäällä ole mitään vettä.”

241    Mutta Nooa sanoi: ”Jumala on kykenevä panemaan vettä sinne.” Näettekö, sitä se on. ”Jumala sanoi, että sitä tulisi olemaan siellä. Ja sitä tulee olemaan siellä.”

”Mutta mitä sinä oikein olet tekemässä, Nooa?”

”Minä valmistaudun sitä varten. Katsohan, minä valmistaudun siihen.”

242    Siinä kuultiin tieteen ääni. Tiede sanoi: ”Tuo pyhien kieriskelijöiden joukko siellä ylhäällä mäellä, he ovat itse asiassa hulluja. He ovat poissa tolaltaan. He ovat siellä valmistamassa jotakin suurta alusta. Mitä maailmassa he tulevat tekemään sen kanssa? Jos me ottaisimme kaikki maailman purot ja panisimme ne yhteen, ei siinä vielä olisi tarpeeksi vettä kastelemaan edes sen keulaa. Ja he sanovat, että se tulee kellumaan. Ja että vesi tulisi alas sieltä ylhäältä.”

243    Mutta Nooa ei välittänyt siitä, kuinka typeräksi tiede sitä kutsui. Hän kuunteli tuota varmaa Ääntä. Jumala sanoi: ”Minä tulen hävittämään maailman vedellä.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa. Se kuulosti silloin varmalta, koska se oli Jumalan Sana huolimatta siitä, kuinka jäljettömältä se kuulosti.

244    Jumala sanoi: ”Minä olen Herra, joka parantaa sinut.” Siinä ei ole mitään epävarmaa. Te uskotte sen.

245    Jumala sanoi: ”Minä tulen antamaan Pyhän Hengen kenelle tahansa, joka tahtoo.” Se tulee. Siinä ei ole mitään epävarmaa.

Sanotaan: ”Minä olen juoppo. Minä olen prostituoitu. Minä olen…”

246    En ole väliä sillä, mitä te olette. ”Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.” Ei ole mitään epävarmuutta siitä.

247    Haluan Hänen mieluummin sanovan niin, kuin että Hän sanoisi: ”Jos William Branham tahtoo tulla vuonna 1960, niin Minä tulen antamaan hänelle Elämän Vettä lahjaksi.” No niin, se kuulostaisi melko hyvältä ja näyttäisi kuin se olisin minä. Mutta saattaisi olla kaksi William Branhamia, joten en tietäisi olinko se minä.

248    Mutta kun Hän sanoi: ”Kuka tahansa”, silloin tiedän joka tapauksessa, että se olin minä, koska minä olin se, joka halusin tulla, näettehän.

Niinpä te näette, että Jumalan Sana on varma.

249       Nyt ulkopuoliselle maailmalle, tieteelliselle maailmalle, se kuulostaa hyvin epävarmalta. Koska he sanovat: ”Kuka nyt voisi kuvitella sellaista. Katsokaahan nyt. Siellä on kuu yöllä. Siellä ovat tähdet. Siellä on ilmakehä.” Tiedättehän, he olivat silloin paljon älykkäämpiä, kuin mitä he ovat nyt.

250    He rakensivat sfinksejä tuohon aikaan. Voisimmeko me rakentaa sellaista tänään? Jo yhtä sen käpälää kuljettamaan tarvittaisiin kuusitoista rautatievaunua, ja ulottuisi se korkealle ilmaan. Voisimmeko me rakentaa sellaista?

251    He rakensivat pyramidin tuona päivänä. Yksi noista lohkareista siellä painaa satoja tuhansia tonneja. Meillä ei ole maailmassa mitään, miten voisimme rakentaa sellaisen. Meillä ei ole mitään tarvittavaa voimaa, joka voisi nostaa niitä sinne ylös. Meillä ei voisi olla tarpeeksi suurta konetta tekemään sitä. Ja ne on niin täydellisesti sovitettu toistensa kanssa, ettei niiden välissä ole mitään laastia, vaan he leikkasivat ne maan päällä ja nostivat ne sinne ylös jotenkin. Ettekä te voisi saada edes partakoneen terää sopimaan niiden väliin. Ne sopivat niin tarkkaan toisiinsa. He olivat älykkäämpiä kuin mitä me olemme nyt.

252    Heillä oli silloin erästä väriä. He pystyivät tekemään silloin muumion, jollaista me emme kykene tekemään tänään. Me emme osaa tehdä ihmisruumiista muumiota. Me emme tiedä, mitä panna niihin saadaksemme ne näyttämään luonnollisilta. Heillä oli väriaine, jolla he väsäsivät kankaita, jollaista meillä ei nyt ole. Me emme osaa tehdä mitään sen kaltaista. On niin monia asioita, joita heillä oli silloin, ja joita meillä ei ole.

253    Jokin aika sitten he kaivoivat esiin täällä Meksikossa nykyaikaisen vesijohtolaitoksen, joka oli uponnut vedenpaisumuksen aikana. Nykyaikaisen vesijohtolaitoksen. He olivat paljon älykkäämpiä kuin me tänään. Näettekö?

254    ”Niin kuin oli Nooan päivinä”, senkaltaisia älykkäitä ihmisiä, ”niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Toinen älykäs sukupolvi.

255    Kuinka älykkäitä nuo ihmiset olivatkaan. Tieteensä avulla he luultavasti saattoivat mitata, kuinka etäällä tähdet olivat toisistaan. He olivat niin älykkäitä, että he osasivat asettaa tuon suuren pyramidin niin maan keskipisteeseen, ettei ole väliä, missä aurinko on, sen ympärillä ei koskaan ole varjoa. Oli sitten aamu, ilta tai keskipäivä, sen ympärillä ei ole mitään varjoa. Olen ollut siellä.

256    Pankaa nyt merkille kaikki nämä asiat, joita he tekivät ja voimavarat, joita heillä oli käytössään. Ja kuvitelkaa sitten, ettei ollut koskaan satanut, eikä taivaissa ollut mitään aikaansaamaan sadetta. Kuinka maailmassa tuo mies olisi koskaan voinut saada heitä uskomaan sanomaansa? Hän ei saanut, siinä kaikki.

257    Mutta niin kuin Nooa seisoi arkin ovella ja varoitti ihmisiä tulevasta hävityksestä, niin on Evankeliumin saarnaaja tänään, joka on syntynyt uudestaan, seisoo Ovella, Kristuksessa Jeesuksessa, kääriytyneenä Pyhään Henkeen, varoittaen ihmisiä tulevasta hävityksestä. Yhtä varmasti kuin oli Nooan päivinä, täällä me seisomme tässä ajassa.

258    Kuinka tiede voikaan sanoa: ”Tulisiko sieltä sadetta?” Mutta katsokaahan, Jumala tiesi, kuinka tuoda sieltä sateen. Hän joko aiheutti maanjäristyksen, tai jollakin oli käytössään atomivoima, ja he räjäyttivät jonkin osan maasta. Ja se muutti maan asentoa, ja nyt se on kallellaan. Ja kun he tekivät sen, saa kylmän ja lämmön vaihtelu, kun maa on kauempana tai lähempänä aurinkoa, syntymään pilviä. Hän on Jehova-Jireh. Hän voi järjestää itselleen mitä tahansa Hänen Sanansa sanoo.

259    Nyt Hän voi valmistaa itselleen Seurakunnan. Hänellä ei tarvitse siihen minua. Hänellä ei tarvitse siihen teitä. Hän voi järjestää jonkun toisen ottamaan teidän paikkanne. Varokaa, ettei joku toinen ota teidän kruunuanne. Hän ei tarvitse meitä, mutta meillä täytyy olla Hänet. Jos te koskaan olette eläneet, teillä täytyy olla Hänet. Koska Hän on tuo Yksi ainoa, niin kuin Pietari sanoi.

260    Niinpä kun Hän oli kertonut heille Totuuden, Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Hän oli suuri mies, kun Hän paransi kaikki heidän sairaansa. Oi, kun merkit ja ihmeet seurasivat Häntä, Hän oli suuri mies. Mutta kun Hän alkoi puhua heille Totuutta, mitä silloin tapahtui? Silloin Hänestä tuli fanaatikko, ja he menivät pois Hänen luotaan. Hän kääntyi opetuslapsiensa puoleen. Muistakaa, Hän oli hyvin itsenäinen, koska Hän oli Jumala. Hän kääntyi ympäri sanoen: ”Tahdotteko te myös mennä pois?”

261      Pietari sanoi: ”Herra, kenen tykö me voisimme mennä? Minne me menisimme? Sillä Sinä olet Ainoa, jolla on Iankaikkisen Elämän Sanat, ja me olemme varmoja siitä.” Katsokaahan, Siinä ei ole mitään epävarmaa. ”Me olemme varmat, että Sinä olet Ainoa, jolla on Se. Meitä ei heitellä kaikissa opin tuulissa. Me tiedämme, että Sinulla on Iankaikkisen Elämän Sanat, koska kukaan ei voi tehdä näitä asioita, joita Sinä teet, ellei Jumala ole hänessä, hänen kanssaan.” Se on totta. Nikodeemus sanoi samoin.

262    Kysykäämme sitten, oliko tuo ääni epävarma, jota Nooa kuunteli? Ei. Se oli oikein. Meillä oli vedenpaisumus, joka hävitti koko maailman. Jumala lähetti vedet aivan sillä tavalla kuin Hän oli sanonut. Miksi? Koska Jumalan Sana oli sanonut niin. Tiede hukkui ja tuhoutui.

263    Katsokaa, sama asia, joka pelasti Nooan, tappoi hänen arvostelijansa. Tiesittekö sitä? Tuo sama vesi! Jos siellä ei olisi ollut vettä, ei Nooa olisi pelastunut. Arkki oli se, joka kellui. Niinpä tuo sama vesi, joka kuljetti arkkia, hukutti arvostelijat.

264    Ja sama Pyhä Henki, josta ihmiset tänään tekevät pilaa, tulee pelastamaan Seurakunnan ja tuomitsemaan arvostelijat. Aivan sama asia, näettehän, aivan sama. Mikä pelastaa, se myös tappaa… Mikä pelastaa uskovaisen, tuomitsee uskomattoman. Kyllä. Niinpä pitäkää uskonne Jumalan Sanassa! Se on yksi asia, jonka varassa voitte seistä ja tietää, että Se on varma. Mitä Jumala sanoo, Se on varmaa. Vain uskokaa Se!

265   Ottakaamme nyt eräs toinen mies Mooseksen päivinä. Mooses oli yrittänyt koulutuksellisten ohjelmien kautta. Hän oli yrittänyt sotilasohjelmilla vapauttaa Israelin, koska hän tiesi syntyneensä tekemään sen. Ja oli aika hänen tehdä se. Mutta hän yritti tehdä sitä omalla tavallansa, koulutuksensa avulla, ja muodostamalla suuren yhdistyksensä, tai jotakin muuta, tekemällä siitä jonkinlaisen sotilaallisen yrityksen oman etiikkansa avulla. Hän epäonnistui. Kuunnelkaa nyt tarkasti.

266   Mutta yhtenä päivänä Jumala sai otteen hänestä palavan pensaan ääressä. Ja katsokaa nyt, kuinka järjenvastaisesti Jumala teki tuolle miehelle. Jumala veti hänet sinne palavan pensaan lähelle ja puhui hänelle. Jumala ei ollut koskaan aikaisemmin puhunut hänelle. Hän vain oli oppinut sen jostakin kirjasta. Niinpä Jumala nyt puhui hänelle.

267    Siitä syystä Nooa tiesi, mistä hän puhui. Jumala oli puhunut hänelle. Siitä hän tiesi sen. Hän oli kuullut Jumalalta. Ymmärrättekö?

268    Ja nyt, yhtenä päivänä, kun tämä koulutettu ja kiillotettu Mooses. Pojat, oliko hän oppinut! Ja oliko hän sotilas! Ja hän ajatteli: ”Teen sen kaiken oppineisuuteni avulla! Minulla on PhD, DDD, LLD ja kaikki muut DD:t, jota vain voi ajatella. Varmasti minä tiedän, kuinka tehdä tämän. Minähän olen Egyptin aivot.”

269   En välitä, millaiset aivot teillä on. Siitä ei ole hyötyä. Kun on kysymys Jumalasta, sellainen on hullutusta. Teidän järkenne on hullutusta Jumalalle. Ymmärrättekö? Koska ”Minun tieni ovat korkeammat kuin teidän tienne, ja Minun ajatukseni ovat korkeammat kuin teidän ajatuksenne”, sanoo Jumala. Niinpä ei ole kysymys teidän parhaista aivoistanne.

270    Kuten Paavali sanoi: ”Minä en tullut luoksenne saarnaten lumoavin sanoin, niin kuin viisaus tekee. Koska, jos tekisin sen, teidän toivonne olisi rakennettu sen varaan.” No niin, Paavali olisi voinut tehdä niin. Hän oli älykäs mies. Hän sanoi: ”Voisin tehdä niin. Mutta silloin te lepäisitte jonkun miehen filosofian varassa. Mutta minä tulin luoksenne ylösnousemuksen voimassa Pyhässä Hengessä, jotta teidän uskonne voisi olla Jumalassa.” Siinä se on teille. Tämä on varma Ääni, totta. Toinen ääni on epävarma.

271    Nyt Nooa oli, (suokaa anteeksi), Mooses oli yrittänyt epävarmalla äänellä, etiikallansa. Hänen koulutuksensa, se oli epävarma. Mutta yhtenä päivänä hän kuuli varman Äänen. Oi, nyt minusta tuntuu uskonnolliselta. Kyllä, hän kuuli varman äänen. Hän näki tuon Valon riippumassa siellä eräässä pensaassa. ”Ota pois kenkäsi, sillä maa, jolla seisot, on pyhä maa.” Hän sanoi: ”Olen kuullut kansani huudon ja muistan Sanani.” Aamen. Siinä ei ollut mitään epävarmaa. ”Minä muistan mitä sanoin Iisakille, Jaakobille, Abrahamille ja kaikille heille. Minä muistan lupaukseni. Minä en unohda lupauksiani. Olen nähnyt noiden ihmisten huudon, ja aika on käsillä. Minä tulen lähettämään sinut sinne, Mooses.”

Mooses sanoi: ”Kuinka minä koskaan voisin mennä sinne takaisin?”

272    Kuunnelkaa. ”Varmasti Minä tulen olemaan sinun kanssasi.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa.

273    ”Niin kuin Minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä tulen olemaan sinun kanssasi.” Ymmärrättekö? Minä tulen olemaan sinun kanssasi. Siinä ei ole mitään epävarmaa. ”Minä tulen olemaan sinun kanssasi.”

274   Hän sanoi Joosualle vuosia myöhemmin: ”Niin kuin Minä olin Mooseksen kanssa, niin tulen Minä olemaan sinun kanssasi.”

”Kuinka minä tulen valtaamaan nämä suuret muureilla varustetut kaupungit?”

 ”Sitä sinun ei tarvitse miettiä. Minä olin Mooseksen kanssa. Minä tulen olemaan sinun kanssasi. Ja minne tahansa jalkasi astuu, se on omaisuuttasi. Kulje vain eteenpäin. Mikään ei ole seisova edessäsi kaikkina elämäsi päivinä.” Siinä ei ole mitään epävarmaa. ”Minä tulen olemaan kanssasi. Varmasti tulen olemaan kansaasi”, sanoi Jumala Moosekselle.

275    Haluan teidän nyt huomaavan, mitä tapahtuu, kun joku kuulee Jumalan äänen, kun hän henkilökohtaisesti kuulee Jumalan Sanan. Nyt te voitte kuulla Sen. Te sanotte: ”Mutta Jumala on kohdannut minut.” Kyllä vaan. Voin seistä täällä saarnaamassa, kunnes tipahdan kuolleena maahan, vaikka viisikymmentä vuotta, ettekä te tule koskaan kuulemaan, ellei Jumala paljasta Sanaa teille. Te voitte istua paikallanne. Ei teidän tarvitse olla minkään palavan pensaan ääressä. Ehkä te olette lähempänä kuin luulettekaan. Istukaa vain siellä ja antakaa Jumalan puhua itsellenne Sanassa.

276    ”Minun täytyy lakata elämästä tällä tavalla kuin elän. Minun täytyy elää oikein.” Se on Jumala, Sanassansa, tehden itsensä tunnetuksi teille. ”Minun tulee oikaista elämäni Jumalan kanssa.” Se on Jumala. Se on Jumala. Se on varmaa. ”Minun täytyy kuolla jonakin päivänä.” Tietenkin te tulette kuolemaan. ”Minun täytyy vastata Tuomiolla.” Varmasti te tulette vastaamaan Tuomiolla.

277    Missä silloin on teidän tuomionne? Sielläkö Valtaistuimen edessä, jossa teille ei ole mitään armoa vai täälläkö, missä voitte saada armon? Se on nyt teidän valittavananne. Se on tuo puu kuten oli Eedenin Puutarhassa. Yksi on Elämä, ja yksi on kuolema. Siirtää Sitä, ja te kuolette. Ottaa Se nyt, ja te elätte. Te olette itse nyt tuomarina, näettehän. Se riippuu teistä. Te olette tuomari nyt, mutta Hän on Tuomari silloin. Te voitte tuomita nyt, haluatteko te sitä tai ette. Hän on oleva Tuomari silloin, haluatte te sitä tai ette. Niinpä teidän on tehtävä päätöksenne, mitä te haluatte tehdä, mutta se riippuu teistä. Aivan kuten Adamin ja Eevan kohdalla, jokaisen edessä on oikea ja väärä, ja teidän on itsenne päätettävä se.

”Varmasti Minä tulen olemaan kanssasi.”

278    ”Kuinka minä voisin koskaan mennä ja kertoa työnjohtajalleni, että olen pelastunut ja täytetty Pyhällä Hengellä?”

”Varmasti Minä tulen olemaan kanssasi.”

 ”Kuinka voisin kertoa vaimolleni, että olen elänyt väärin ja tehnyt vääriä asioita?

279   Kuinka voisin koskaan tehdä niin? Kuinka voisin koskaan enää seistä perheeni edessä? Kuinka he enää koskaan uskoisivat minua, kun he tietävät, että olen kiroillut ja tehnyt kaikkea mitä olen tehnyt, ja sitten menisin ja sanoisin heille: ’Minä olen kristitty’?”

”Varmasti Minä tulen olemaan sinun kanssasi”, sanoi Jumala.

280      ”Kuinka tulen koskaan kertomaan miehelleni, että tulen lopettamaan ilkeyteni? Kuinka koskaan kykenisin tekemään sitä?

”Varmasti Minä tulen olemaan kanssasi.”

281    Se on saava teidät tekemään asioita, joita ette uskoisi tekevänne. Katsokaa Moosesta, kuinka radikaalisesti se sai hänet toimimaan. Mitä hän teki, tuo kahdeksankymmentävuotias mies?

282    Te sanotte: ”Mutta, veli Branham, minä olen tulossa keski-ikäiseksi. Minä olen vanha mies.” Mutta minä en välitä siitä, kuinka vanhoja te olette. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sinä päivänä, kun Jumala voi saada teidät hiljenemään tarpeeksi puhuakseen teille, ja te voitte kuulla Hänen Sanansa, se on tuo päivä, jolloin Hän puhuu teille huolimatta siitä, minkä ikäisiä te olette. ”Kuinka voin koskaan tehdä sitä, veli Branham?”

283      Katsokaa Moosesta kahdeksankymmentävuotiaana. Egypti oli valloittanut koko maailman. Kaikki sotilassalaisuudet ja kaikki oli heidän käsissään. Ja Mooses nosti vaimonsa muulin selkään ja pani Gersomin hänen syliinsä ja tässä hän meni seuraavana aamuna käyrä keppi kädessään, valkoinen parta riippuen alhaalla, ja luultavasti kalju pää kiiltäen sillä tavalla. Ja siellä hän kulki vetäen tätä vanhaa muulia perässään huutaen: ”Kunnia Jumalalle! Ylistys Herralle!”

284   Joku kysyi: ”Mooses, minne sinä olet menossa?”

 ”Menen Egyptiin ottaakseni tuon asian hallintaani.” Kuinka naurettavaa!

285    Mutta kun mies on puhunut Jumalalle ja, hänellä on Jumalan ääni itsessänsä, Jumalan Sana itsessänsä! ”Jos te pysytte Minussa”, Johanneksen 15, ”jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä, te voitte pyytää, mitä tahdotte, ja se tullaan tekemään teille.” Näettekö, ei mitään epävarmaa. Se tullaan tekemään. Se on totta. Siinä ei ole mitään epävarmaa.

286    Mooses on voinut sanoa Jumalalle: ”Kuinka minä tulen tekemään sen, olemaan yhden miehen maahanhyökkäys? Kuinka minä, lähes kahdeksankymmenvuotias, vanha mies, voin tehdä sen. Kuinka minä menisin sinne, kun heillä on tuo miljoonia miehiä käsittävä sotajoukko siellä, ja ottaisin johdon käsiini?”

”Varmasti Minä tulen olemaan sinun kanssasi.”

287    Se oli kaikki, mitä hänen täytyi tietää. Tässä hän nyt on menossa sinne. Ja hän myös otti johdon käsiinsä. Miksi? Hän oli varma siitä, että tuo Ääni, jonka hän oli kuullut, oli oikein.

288    Ja se Ääni, jonka te kuulette tänä aamuna, on oikein, koska Se on Jumalan Sana.

289    Nuo heprealaislapset tulisessa pätsissä, kuinka he tiesivät tulevansa vapautetuiksi? He sanoivat: ”Meidän Jumalamme on kykenevä vapauttamaan meidät tästä tulisesta pätsistä. Kaikesta huolimatta me olemme varmat, että Hän on kykenevä.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa. ”Me tiedämme Hänen tahtonsa emmekä me missään tapauksessa kumarra sinun kuvapatsastasi.”

290    ”Me emme tule menemään ulos näille kutsuille. Me emme tule polttamaan noita savukkeita. Me emme tule juomaan tuota likööriä. Me emme tule puhumaan heille valheita. Me emme tule tekemään aviorikosta. Me emme enää tule juoksemaan ympäri ilman vaimojamme tai miehiämme. Me olemme varmat. Jumala voi vapauttaa meidät.”

291    ”Mutta, jos niin tehdään, tulevat he heittämään teidät ulos bingopeleistään. He tulevat heittämään teidät ulos korttiseuroistaan ja naisten killoista.”

”Minä en välitä siitä, mitä he tekevät minulle. Jumala on kykenevä vapauttamaan minut.”

292      ”Tiedätkö, mitä he tulevat tekemään? He tulevat kutsumaan sinua vanhanaikaiseksi. Jos te annatte hiustenne kasvaa ja käytätte noita pitkiä vaatteita ja toimitte kuin hieno nainen. Tiedättekö, mitä he tulevat tekemään? He tulevat kutsumaan teitä vanhanaikaisiksi.

293    ”Minä en välitä siitä, mitä he tekevät. Jumala on kykenevä vapauttamaan minut, ja se on asia, jota haluan tänään. Jumala on kykenevä vapauttamaan minut. Siinä kaikki.”

 ”Mutta jos sinä et käytä shortseja tänä kesänä, niin mitä Susie tulee sanomaan?”

294    ”Minä en välitä siitä, mitä Susie sanoo. Minä haluan tietää, mitä Jumala sanoo. Koska Susiella on epävarma ääni. Mutta Jumala on oikeassa, näettehän, se on varma Ääni.” Ja niin Jumala vapautti heidät.

295    Kuinka varma oli Abraham odotettuaan kaksikymmentäviisi vuotta tuota lasta, jonka Jumala oli sanonut hänen tulevan saamaan! Voitteko kuvitella Abrahamia, vanhaa miestä, jolla oli hyvä maine ihmisten keskuudessa? Ja yhtenä päivänä Jumala puhui hänelle sanoen: ”Abraham. Minä tulen tekemään sinut ‘kansakuntien isäksi’ ja tulen nyt muuttamaan nimesi Abramista Abrahamiksi. Ja vaimosi Saarain nimen tulen Minä muuttamaan Saaraksi. S-a- a-r-a, ”prinsessa”. Ja ”sinä olet nyt seitsemänkymmenenviiden ja vaimosi kuudenkymmenenviiden. Sinä olet elänyt hänen kanssaan siitä asti, kun hän oli noin kuusi-, seitsemäntoistavuotias, koska hän on sisarpuolesi. Ja sinä olet elänyt hänen kanssaan koko tämän ajan, mennyt naimisiin hänen kanssaan, kun hän oli vain pieni tyttö. Eikä teillä ole yhtään lapsia, mutta Minä tulen tekemään sen. Minä tulen antamaan sinulle lapsen. Uskotko sinä Minua, Abraham?”

”Kyllä Herra, minä uskon Sinua.”

”Mutta he tulevat sanomaan, että sinä olet hullu.”

”Oi, ei sillä väliä, Herra. Se kyllä sopii.”

”Mene ja kerro heille, että sinä tulet saamaan lapsen.”

296    Niinpä hän menee ja ottaa Saaraa vyötäisiltä ja sanoo: ”Kultaseni, tiedätkö mitä?

297   Sinä tulet saamaan lapsen! ”

”Minkä, lapsenko?”

”Kyllä.”

”Kuinka sinä sen tiedät?”

”Jumala sanoi niin.”

298    ”Aamen. Silloin se on hyvä, kultaseni. Me tulemme saamaan sen. Tiedätkö mitä minä tulen tekemään? Anna minulle vähän rahaa, niin menen ja ostan joitakin lapsenvaatteita, joitakin helistimiä ja neuloja. Ja me panemme kaiken valmiiksi tätä lasta varten, koska se tulee juuri nyt. Kyllä vaan.” Ja niin Saara lähti ostoksille.

299    Ja voin kuulla heidän menevän tapaamaan lääkäriä ja sanovan hänelle: ”Tohtori, tiedätkö mitä? Me haluamme tehdä paikkavarauksen sairaalaan. Me tulemme saamaan lapsen.”

300    ”Uh, uh, uh, uh, hmm! Minkä te sanoittekaan nimeksenne?”

301   ”Abraham.”

302    ”Hmm! Jaaha. Niinkö, mutta suokaa anteeksi, minulla on tänään niin kova kiire.”

303       Hän menee takahuoneeseen ja sanoo: ”Hei, teidän on parasta kutsua viranomaiset testaamaan tuon vanhan miehen mieli. Hänhän on seitsemänkymmenenviiden ja sanoo, että hän tulee saamaan lapsen tuosta vanhasta naisesta, joka istuu siellä shaali olkapäillään kuin jokin pieni isoäiti. Mutta eikö se ole tuo Terahin poika, joka tuli sieltä Sinearin maasta, sieltä missä tuo torni on? Eikö tämä ole hänen poikansa?”

”Kyllä.”

304    ”Hyvä on, tuo vanha mies on sitten ollut liian paljon auringossa ja on saanut auringonpiston. Hän on vähän hullu, näettehän. Niin sen täytyy olla.” Mutta se oli epävarma ääni.

Kun taas Abrahamilla oli varma Ääni: ”Jumala sanoi niin!”

305    Sitten viranomaiset sanoivat: ”Hän on ollut niin uskollinen vanha mies. Tiedän, kuinka hän on monta kertaa antanut apua leskille. Hän on niin antelias. Ja hänen vaimonsa on niin hirvittävän ystävällinen, etten halua panna heitä lukkojen taakse. Älkäämme panko heitä kahleisiin tai mitään sellaista. He tulisivat vain pahemmiksi. Mutta pitäkäämme heitä silmällä.” Ja he alkoivat pitää heitä silmällä. Mikä epävarma ääni!

306    Mutta Abraham tiesi, että tuo Ääni oli varma! Niinpä hän ensimmäisen kuukauden kuluttua sanoi: ”Miltä sinusta tuntuu, kulta? Onko mitään muutosta?” Muistakaa nyt, te naiset, nuo kahdenkymmenenkahdeksan päivän välit. Hän oli ohittanut sen pitkän aikaa sitten ollessaan noin neljäkymmentävuotias. Tässä hän oli kuudenkymmenenviiden, ja Abraham kysyy: ”Miltä sinusta tuntuu, kulta?”

”Ei ole vielä mitään muutosta.”

307    ”Kunnia Jumalalle, me tulemme saamaan sen joka tapauksessa!” Siinä ei ollut mitään epävarmaa. ”Minä olen ehdottoman varma! Kyllä! Olen varma, että me tulemme saamaan. ”Kuinka tiedät, Abraham, että tulet saamaan sen?” ”Jumala sanoi niin. Me saamme sen joka tapauksessa.”

 Sitten kului toinen kuukausi, kolmas kuukausi, ensimmäinen vuosi. ”Tuntuuko yhtään erilaiselta, kultaseni?”

”Ei.” ”Eikö mitään ole vielä tapahtunut?”

”Ei ole.”

”Hyvä on, kunnia Jumalalle, me tulemme saamaan sen kaikesta huolimatta.”

308    ”Hei, Abraham! Kuulin sinun sanoneen, että saisit lapsen. Heh-heh-he!” Se on epävarma ääni, näettehän.

309    Mutta Abraham oli kuullut toisen Äänen, joka hukutti sen kaiken. ”Kunnia Jumalalle, minä en välitä siitä, kuinka kauan Hän antaa odottaa. Minä tulen saamaan sen joka tapauksessa.”

”Kuinka sen tiedät, Abraham?”

”Jumala sanoi niin!”

”Tuliko Jumala alas ja puhui sinulle?”

”Kyllä!”

”Kuinka sinä tiedät? Annahan minun kuulla Hänen puhuvan?”

 ”Hän puhui minulle eikä sinulle. Jatka sinä vain matkaasi, sinä vanha uskomaton!

310   Sinä et kuitenkaan uskoisi. Minä uskon Häntä. Niinpä jatka sinä vain matkaasi. Siinä kaikki. Me tulemme saamaan lapsen joka tapauksessa.” Kaksikymmentäviisi vuotta kului.

311    Mutta ennen kuin tuo aika tuli, he hihittelivät ja nauroivat häntä. Jumala sanoi: ”Tiedätkö mitä? Minä tulen ottamaan sinut pois heidän luotaan. Pakkaa vaatteesi ja tavarasi, valmistaudu. Sinun täytyy erottaa itsesi tuosta uskomattomien joukosta. Minä tulen antamaan sinulle pienen seurakunnan täällä, joitakin ihmisiä, jotka tulevat uskomaan sinua. Mene pois noista vanhoista kylmistä muodollisista kirkkokunnista. Tule tänne ulos ja vaella yksin Minun kanssani!” Jumala ei koskaan siunannut häntä ennen kuin hän oli täydellisesti tehnyt sen, erottanut itsensä kaikesta epäuskosta.

312    Eikä Hän tule koskaan siunaamaan teitäkään, ennen kuin teette samoin. Pankaa pois kaikki nuo vanhat taikauskot ja tuon ”ehkä se on niin ja ehkä se ei ole niin.” Jos tulette rukoiltavaksi tänä aamuna, tulkaa todellisen uskon kanssa: ”Jumala sanoi niin, ja se selvittää sen!” Ja siinä se on. Jumala sanoi niin! Siinä on kaikki, mitä tarvitaan, Jumala sanoi niin! Hän sanoi sen, ja se selvittää sen. Teidän ei enää tarvitse ajatella sitä. Hyvä on.

313      Nyt, kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Abrahamista oli tullut vanha mies. Hän oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen. Ajatelkaa nyt sitä, pieni isoäiti, shaali olkapäillään. Ja tämä isoisä tulee ja kysyy: ”Miltä sinusta tuntuu, kultaseni?”

”Ei mitään muutosta.”

”Me tulemme saamaan sen joka tapauksessa. Kunnia Jumalalle!”

314      Yhtenä päivänä hän sattui kohottamaan katseensa, ja tässä tuli kolme miestä kävellen hänen luokseen. He istuivat. Ja kaksi heistä meni saarnaamaan alas Sodomaan.

315    Hän sanoi: ”Abraham, missä on vaimosi Saara?” Whew! Muistakaa nyt, Jeesus sanoi, että se tulisi tapahtumaan uudestaan, tiedättehän, tuo sama Enkeli. Hän tunsi heidät enkeleiksi, näettehän. Hän oli kuullut tuon Äänen. Ja kun hän kuuli tuon Miehen puhuvan, oli siinä jotakin, mistä hän tunsi, että se oli tuo sama Ääni. Katsokaahan, hän tiesi, että se oli tuo sama.

316    Hän livahti sisälle ja sanoi: ”Saara, kultaseni, mene nopeasti ja valmista taikina. Pane jauhot siivilän lävitse.” Muistatteko te sitä? ”Siivilöi vähän jauhoja.”

317    Kuinka monet teistä kentuckylaisista muistavat sen? Ainakin teidän tulisi muistaa! Olen nähnyt, kuinka äiti otti tuon vanhan siivilän ja löi ”bäng, bäng, bäng”, ja hieroi sitä ja hieroi sitä ja ”bäng, bäng, bäng”, ravisteli tuon jauhon lävitse ja valmisti meille kakkuja. Ja sitten hän keitti noita vanhoja lihannahkoja paistinpannussa ja pani rasvaa siihen. Ja mustasilmä papuja ja nauriin naatteja, melko hyvää syötäväksi.

318    Voin nähdä Saaran leipovan näitä kakkuja siellä… Ja Abraham meni ulos, etsi pienen lihavan vasikan, ja tappoi sen, toi sen sisälle ja valmisti sen.

319    Meni sinne ulos sanoen: ”Tuossa Miehessä on jotakin! Olen kuullut tuon Äänen jossakin aikaisemmin. Tiedän, että Hänellä on tomua vaatteissaan ja kaikkea muuta, ja siellä Hän istuu hieroen kasvojaan ja katselee ympärilleen sillä tavalla. Mutta minä tunnen tuon Äänen, eikä se ole mikään epävarma ääni, koska kuulin sen kaksikymmentäviisi vuotta sitten, ja kultaseni ja me olemme odottaneet koko tämän ajan… Tuossa Miehessä on jotakin erikoista! En tiedä miksi, mutta Hänessä on jotakin. Minä uskon niin.”

320    Niinpä, kun hän meni ulos, otti hän pensaan oksan ja hätisteli kaikki kärpäset pois, tiedättehän, ja istui siellä sillä aikaa, kun he söivät. Sitten jonkin ajan kuluttua kaksi heistä alkoi katsella Sodomaan päin ja he lähtivät sinne. Nykyaikainen saarnaaja meni sinne alas ja saamasi heille Evankeliumin.

321    Niinpä Abraham oli siellä istumassa tämän Miehen kanssa. Ja Hänen selkänsä ollessa käännettynä telttaan päin Hän sanoi: ”Abraham, missä on vaimosi Saara?”

Hän sanoi: ”Hän on teltassa takanasi.”

322    Hän sanoi: ”Elämän ajan mukaisesti Minä tulen vierailemaan luonasi sinulle antamani lupauksen mukaisesti.” Hän tiesi silloin, että tuo Ääni oli varma.

323    Mitä tapahtui? Välittömästi sen jälkeen, kun Enkeli oli lähtenyt, tuli Saara jälleen nuoreksi ja kauniiksi naiseksi osoituksena siitä, mitä Hän tulee tekemään jokaiselle Abrahamin Siemenelle. Tuo vanha isoäiti tuli nuoreksi naiseksi. Ja Abrahamin kumarainen selkä ja valkoinen parta hävisivät pois, ja hän oli jälleen nuori mies.

324    Ja he lähtivät pienelle matkalle kolmesataa mailia alas Gerariin. Ja kun he tulivat sinne, oli Abimelek, tuo filistealaisten kuningas siellä etsimässä itselleen vainoa. Ja hän katseli noita kauniita filistealaisia naisia ympärillään. Ja he olivat kauniita, mutta syystä tai toisesta hän ei osannut valita… Mutta yhtenä päivänä hän näki tämän pienen Saaran, satavuotiaan isoäidin, ja hän sanoi: ”Hän on se, jota olen odottanut! Siinä hän on. Hän se on.” Ja niin hän otti hänet ja aikoi mennä naimisiin hänen kanssaan.

325       Ja Jumala ilmestyi hänelle unessa sanoen: ”Aiotko ottaa hänet? Hän on Minun profeettani vaimo. Sinä olet yhtä hyvä kuin kuollut mies.”

326   Hän sanoi: ”Herra, Sinä tiedät minun rehellisyyteni!”

327    Siinä ei ollut mitään epävarmaa. ”Rehellisyytesi. Vie hänet takaisin hänelle, tai en tule kuulemaan rukouksiasi. Koska hän on profeetta, palauta hänet takaisin hänelle. Hän tarvitsee vähän rahaa, ja siksi tämä kaikki tapahtui. Niinpä hän tarvitsee vähän rahaa, joten mene sinä ja palauta hänen vaimonsa takaisin hänelle. Jos et tee sitä, olet yhtä hyvä kuin kuollut.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa, koska Jumala sulki jokaisen kohdun Abimelekin taloudessa. Niin se oli.

328    Hän meni ja sanoi: ”Abraham, miksi sinä teit tämän?”

329    Hän sanoi: ”Hän on minun sisareni, niin kuin sanoin sinulle hänen olevan, mutta hänestä tuli vaimoni.”

330    Nyt, kuka hän oli? Kun tuo pieni lapsi oli syntynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen? Jumala sanoi yhtenä päivänä: ”Vie hänet ylös vuorelle ja leikkaa poikki hänen kurkkunsa.” Oi.

331    1. Mooseksen kirja 22: hän vei tämän pienen Iisakin, joka oli noin neljäntoista vuoden ikäinen, sinne ylös vuorelle ja siirsi syrjään hänen pienet kiharansa sillä tavalla. Ja otti veitsensä tuohon vanhan isän vapisevaan käteen, epäilemättä nieleskellen kyyneleitään, tiedättehän. ”Minun ainoa poikani! Odotin häntä kaikki nämä vuodet. Ja tässä hän nyt on, ainoa poikani, pikkumies raukka. Mutta Jumala, Sinä käskit minun tehdä sen. Ja minä tiedän luottaa Sinun sanaasi. Minä en tiedä, kuinka Sinä tulet tekemään sen. Mutta Herra, Sinä annoit hänet minulle kuin kuolleista.”

 Nyt, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, se on Hebr.11:17-19. Ottakaamme se nyt aikoessamme lopettaa hetken kuluttua, 11:17. Hyvä on.

Uskossa Abraham, kun häntä koeteltiin, uhrasi Iisakin, ja hän, joka oli saanut lupaukset, uhrasi ainosyntyisen poikansa,

Hän, jolle oli sanottu, että Iisakissa on sinun siemenesi oleva kutsuttu:

Päätellen… (19. jae) … Päätellen, että Jumala oli kykenevä herättämään hänet jopa kuolleista, jonka takia hän myös sai hänet takaisin.

332    Abraham sanoi: ”Herra, aikaisemmin, kun olin hedelmätön, minulla ei ollut mitään. Minä olin syntinen. Ja Sinä annoit minulle jotakin. Sinä annoit minulle lupauksen. Ja tässä se on. Sinä annoit minulle tämän pojan. Odotin kaksikymmentäviisi vuotta hänen tuloaan. Ja nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, tässä hän on, nuori mies, äitinsä sydämen ylpeys. Toin hänet salaa tänne, koska äiti ei ymmärtäisi sitä. Mutta minä ymmärrän Sinua, Herra. Minä tiedän, että Sinun Äänesi on totta. Ja Sinä käskit minua nyt uhraamaan hänet, tappamaan hänet. Ja Sinä kerroit minulle, että minä tulisin olemaan monien kansakuntien isä, ja että Sinä ottaisit tämän pojan ja tekisit sen hänen kauttaan. Kun Sinä annoit minulle lupauksen tuona päivänä, kun tuo pieni Valo liikkui siellä tuon eläimen puolikkaiden välissä. Sinä annoit minulle lupauksen tästä lapsesta tässä, että hänen kauttaan Sinä toisit oman Poikasi. Aamen. Minun poikani siemenen kautta, Sinä toisit oman Poikasi, ja Hän tulisi pelastamaan kaikki kansat. Minä en tiedä, kuinka Sinä tulet tekemään sen, Herra, se ei ole minun asiani. Minä tunnen Sinun lupauksesi varmuuden ja olen vakuuttunut. Minä sain hänet kuin kuolleista. Ja olen täysin vakuuttunut, että Sinä kykenet herättämään hänet kuolleistakin. Ja uskossa siihen, että Sinä herätät hänet jälleen eloon, minä otan Sinun Sanasi, Herra.”

333    Hän veti esiin veitsen ja sanoi: ”Hyvästi, Iisak”, suuteli häntä ja nosti ylös veitsen.

334    Jumala sanoi: ”Hetkinen vain, Abraham. Hetkinen vain. Minä tiedän sinun uskovan Minua. Ja Minä tiedän, että sinä rakastat Minua. Pysäytä kätesi.”

335    Suunnilleen sillä hetkellä hän kuuli jotakin takaansa. Hän katsoi, ja siellä oli oinas sarvistaan kiinni pensaassa. Mistä tuo oinas tuli? Mistä se tuli? Hän oli satoja maileja sivilisaatiosta siellä erämaassa, jossa on leijonia, susia, sakaaleja ja kaikkia noita eläimiä, jotka tappavat lampaita. Ja sitten vielä, se oli siellä ylhäällä vuorella, jossa ei ole mitään vettä eikä ruohoa, josta lampaat elävät. Ja minuuttia aikaisemmin sitä ei ollut siellä. Mutta hetkeä myöhemmin, katsoessaan taakseen, se oli siellä. Jumala on kykenevä, Hän on Jehovan-jireh!

336    Abraham nosti katseensa ja sanoi: ”Sinä olet Jehovah-jireh!” Mitä ”Jehovah-jireh” merkitsee? ”Sinä voit järjestää, huolehtia kaiken, mitä sanot. Jos Sinä sanot, että se on niin, se riittää! Sinä olet kykenevä tekemään sen.”

337    Ja mitä hän teki? Hänen on täytynyt kuulla tuo sana Ääni, jonka Nooa kuuli. ”Mistä Hän saisi vettä siellä ylhäällä taivaalla?”

338    ”Minä en tiedä. Mutta Hän on Jehovah-jireh. Hän voi järjestää tuon veden sinne.”

339   Kuinka Hän nostava miehen tästä maailmasta ja otava hänet kirkkauteen? Minä en voi kertoa sitä. Me painamme. ”Minä painan 150 paunaa.” ”Minä painan 200.” En välitä siitä, kuinka painavia te olette, Hän on Jehovah-jireh. Kuinka kuljetus tulee tapahtumaan. En voi kertoa sitä teille, mutta Hänellä on kuljetus sinne. Ja sieltä se tulee.

340   Sanon tämän värillisten veljieni puolesta, jotka istuvat täällä tänä aamuna. Alhaalla etelässä oli vanha, värillinen mies, joka kantoi Raamattua ympäriinsä. Hän sanoi… Hänen pomonsa pilkkasi häntä, koska hän sanoi, että hänellä sydämellä tunnettava uskonto. Hän sanoi: “Ei ole olemassakaan sellaista asia kuin sydämellä tunnettava uskonto.” Hän sanoi: “Pomo, on yksi asia, joka sinulta puuttuu.”

341   Hän sanoi: “Niin pitkälti kuin sinä tiedät, ei ole olemassa sydämellä tunnettavaa uskontoa.” Näettekö? Mutta hän tiesi paremmin.

Hän sanoi: ”Mitä sinä teet tuolla Raamatulla? Ethän sinä osaa lukea.”

342       Hän sanoi: ”Minä uskon sen. Minä uskon sen kannesta kanteen ja minä uskon myös kannen, koska siihen on kirjoitettu: ’Pyhä Raamattu’.”

Hän sanoi: ”Arvaan, että sinä uskot kaikki nuo Siinä olevat kertomukset?”

 Hän sanoi: ”Kyllä, herra. Minä uskon kaiken, mitä Jumala on sanonut. Ja kaiken, mitä Jumala sanoo minulle, minä uskon.”

343    Hän sanoi: ”Kuulehan nyt, Sambo, sitä sinä et voi tehdä. Mitä jos Jumala nyt käskisi sinun hypätä tuon kiviseinän lävitse tuolla, tekisitkö sinä niin?”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, minä hyppäisin suoraan tuon kiviseinän lävitse.”

344    Hän sanoi: ”Kuinka sinä pääsisit tuon kiviseinän lävitse, kun siinä ei ole reikää?”

 Hän sanoi: ”Jos Jumala käskee minua hyppäämään, tulee Hänellä olemaan siellä, reikä kun pääsen sinne.” Ja niin se suunnilleen on. Se on oikein.

345    Jumala tulee pitämään Sanansa. Sen kanssa ei ole mitään epävarmuutta. Kun te kuulette Jumalan pasuunan, Evankeliumin pasuunan korvissanne, se on varma. Aamen. Pysykää tarkkaan Sen kaiken kanssa. Oi, se on varma!

346    Miksi nyt kaikki nämä ihmiset…Ja me olemme ohittamassa aikaamme, mutta vielä yksi kommentti tai kaksi Kirjoitusta, jotka olen kirjoittanut tänne. Miksi nyt kaikki nämä ihmiset tekivät tämän? Koska he olivat kuulleet Jumalan Äänen. Menkäämme nyt nopeasti päättääksemme tämän noin kolmessa neljässä minuutissa.

347    Jeesus, kun Hän oli maan päällä, Hän sanoi: ”Minulla on valta antaa Elämäni. Minulla on valta ottaa se jälleen.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa. ”Minulla on!” Ei että ”Minulla tulee olemaan”, vaan ”Minulla on nyt!” ”Minulla on valta antaa Elämäni. Minulla on valta ottaa se jälleen.” Hyvä on.

348    Martta, sen jälkeen kun hän oli menettänyt veljensä Lasaruksen, oli kuullut Hänen sanovan: ”Minä menen ja herätän hänet.” Hän kysyi: ”Minne te olette haudanneet hänet?”

349    Martta oli lähettänyt noutamaan Häntä sanoen: ”Jeesus, tule parantamaan veljeni. Hän on sairas.” Eikä Jeesus kiinnittänyt mitään huomiota siihen. Hän lähetti kutsun uudestaan, hän ja Maria, eikä Hän kiinnittänyt mitään huomiota siihenkään.

350    Sitten jonkin ajan kuluttua Lasarus kuoli, ja he panivat hänet hautaan. Hän jo haisi maattuaan siellä neljä päivää. Hänen nenänsä oli painunut sisään ja hänessä oli matoja, ja siellä hän makasi käärittynä näihin liinavaatteisiin. Sitten he laskivat kiven haudan päälle. Ja haudatessaan kuolleensa itämailla heillä on vain reikä, jonka päälle he asettavat kiven. Ja sellainen oli tuo hauta.

351    Niinpä jonkun ajan kuluttua heille tultiin sanomaan: ”Jeesus on tullut.” Ja niin Martta pani liinan päähänsä ja lähti menemään katua alas, tämä nuori, kaunis tyttö. Hän juoksi sinne ja sanoi: ”Herra!” Katsokaa tuota lähestymistapaa. Hän oli kuullut Äänen yhtenä päivänä, ja se oli varma Ääni. Hän tiesi, että Hänessä oli jotakin.

352    Mitä jos hän nyt olisi mennyt sanoen: ”Me tulimme ulos kirkkokunnastamme, koska Sinä saarnasit sitä vastaan. Ja me teimme kaiken tämän Sinun tähtesi. Ja me olemme uskoneet Sinua. Ja nyt me olemme kaupungin puheenaiheena. Jokainen sanoo: ’Missä nyt on teidän pyhä kieriskelijä pastorinne? Näettekö, kun Häntä tarvittaisiin, niin missä Hän on? Hän on juossut pakoon, näettehän. Missä Hän on? Missä ovat nuo jumalalliset parantajat?’”

353    Muistatko, veli Wright, kuinka sinun Kristuksen Kirkon saarnaajasi ja muut siellä sanoivat sinulle niin? Kyllä vaan!

354    ”Missä he ovat? Missä? Entä miten on nyt? Mitä te tähän kaikkeen sanotte?”

355    Niinpä näytti kuin hänellä olisi ollut oikeus nuhdella Häntä ja sanoa Hänelle jotakin sellaista kuin: ”Miksi Sinä et tullut, kun minä kutsuin?” Mutta katsokaahan, se ei ole tapa lähestyä Jumalaa.

356    Älkää kyselkö. Tietäkää, että ääni on varma. Astukaa esiin ja sanokaa: ”Kyllä, Herra!”

357    ”Herra, jos he laskevat kätensä minun päälleni, niin kuinka minä tiedän, että tulen terveeksi?” Se ei ole teidän asianne, ymmärrättehän.

358    Ainoa asia teidän tehdä, on tuntea tuo varma Ääni, että Jumala sanoi niin, ja jättää se silleen ja mennä eteenpäin. Jumala sanoi niin, näettehän. Kyllä vaan, se on Jumalan Sana.

359    Nyt sitten, ensimmäinen asia, mitä tämä pieni Martta sanoi tultuaan sinne, hän sanoi: ”Herra!” Oi, siitä minä pidän. Katsokaahan, hän kutsui Häntä siksi, joka Hän oli. Hän oli hänen Herransa. ”Jos Sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi kuollut.” Näettekö? Hän sanoi: ”Jopa nytkin, mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala tulee antamaan Sinulle.” Siinä ei ollut mitään epävarmaa. Ei. Näettekö?

360    Siinä kaksi positiivia kohtaa toisensa. Ymmärrättekö? Siinä kaksi kaikkivaltiasta kohtaa toisensa. Se, mitä Martalla oli, oli täydellinen kaikkivaltias usko Kristukseen. Ja Kristus oli kaikkivaltias, näettehän. Hänellä oli täydellinen usko Kristukseen, että Hän oli Herra, ja hän tiesi, että mitä tahansa Hän pyytäisi Jumalalta, Jumala antaisi sen Hänelle. Toisin sanoen, hän sanoi: ”Puhu Sinä vain Sana. Siinä on kaikki, mitä Sinun täytyy tehdä. Mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala tulee antamaan sen Sinulle.” Se on kaikkivoipaa uskoa. Koska: ”Jos Hän vain sanoo niin!” Näettekö? Hyvä on, Hän oli kaikkivoipa. Siinä nuo kaksi kaikkivaltiasta voimaa kohtaavat toisensa. Silloin syntyy kosketus.

361    Kun tässä johdossa on sataviisikymmentä volttia, ja tässä johdossa on sataviisikymmentä volttia. Kun ne tulevat yhteen, teillä on sataviisikymmentä volttia kumpaankin suuntaan. Näettekö?

362    Ja kun teillä on ylin Voima. Kun Jeesus sanoi: ”Laskekaa kätenne sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi”, ja teillä on korkein usko siihen, että se on Totuus. Te tarvitsette korkeimman Jumalan, joka antoi korkeimman lupauksen, ja korkeimmat tulokset ovat tuleva. Aamen. Siinä se on. Näettekö?

363    Tarkatkaa nyt Marttaa. Hän tulee ja sanoo: ”Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi tarvinnut kuolla. Mutta nytkin, mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala tulee antamaan Sinulle.”

Hän sanoi: ”Sinun veljesi on nouseva ylös jälleen.”

364    Hän sanoi: ”Totta, Herra, hän tulee nousemaan viimeisenä päivänä.” Miksi? Hän oli kuullut Sanan. Hän tunsi, että se oli varma Ääni. ”Varmasti. Herra, hän tulee nousemaan viimeisenä päivinä. Hän oli hyvä poika. Hän on tuleva esiin yleisessä ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.”

365    Jeesus sanoi: ”Minä olen!” Siinä ei ollut mitään epävarmaa. ”Minä olen, sekä ylösnousemus että Elämä.” Whew! ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Hän, joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Kuka tahansa elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Siinä ei ole mitään epävarmaa. ”Uskotko sinä sen?”

366    Hän sanoi: ”Kyllä, Herra. Minä uskon, että Sinä olet tarkalleen se, joka sanot olevasi. Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan, pelastamaan meidät. Ja minä uskon, että mitä tahansa Sinä teet tai sanot, on aivan täydellistä. Siinä ei ole ollenkaan mitään epävarmaa.”

”Minne te olette panneet hänet? Minä menen ja herätän hänet.”

367    Ei että ”Minä tulen menemään nähdäkseni josko voin tehdä sen. Minä menen ja yritän. Minä menen ja katson, mitä voin tehdä sen kanssa.” Ei, ei mitään epävarmaa. ”Minä menen ja herätän hänet! ”

368    Miksi? Isä oli käskenyt Häntä, ja Hänellä oli Jumalan lupaus, joka oli totta. Hänellä oli Jumalan lupaus. Koska Hän sanoi Joh.5:19 että: ”Poika ei voi tehdä mitään Itsestänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän.” Hänellä oli jo ollut näky siitä, mitä Jumala tulisi tekemään, joten Hänellä oli siitä positiivinen varmuus.

369    ”Minä en mene yrittämään. Minä tulen tekemään sen!” Aamen, aamen, aamen. Oi, toivoisinpa voivani ottaa sen ja kiertää sen sisälle jokaiseen henkilöön kuin korkkiruuvin. Katsokaahan, ei ”Minä tulen yrittämään. Minä menen ja katson jos voin”, vaan: ”Minä menen ja herätän hänet. Minä en mene yrittämään. Minä menen ja teen sen! Minä menen ja herätän hänet;” ja Hän teki sen. Oi, siinä ei ollut mitään epävarmaa. Ei, ei. ”Minä en tule yrittämään. Minulla on lupaus!”

370    Ja sitten kun Hän lähti, niin Hän ei sanonut meille mitään sellaista kuin: ”Minäpä sanon teille, mitä teette. Menkää te kaikki kaikkialle maailmaan ja organisoikaa suuria organisaatioita. Ja, oi, teillä tulee olemaan niitä useita satoja, mutta ei sillä väliä.” No niin, se olisi epävarmaa. Näin ihmiset ovat tehneet.

371    Mutta tässä on se, mitä Hän sanoi ennen lähtöänsä ollakseen varma, että meitä ei tultaisi pettämään. Hän sanoi: ”Vähän aikaa eikä maailma Minua enää näe. Nuo uskomattomat ihmiset, jotka ovat täynnä epäuskoa, he eivät tule enää näkemään Minua. Kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä, Minä, Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä, maailman loppuun asti.”

372    Johannes 14:12, Hän sanoi: ”Tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä, ja suurempiakin tekoja kuin nämä olette te tekevä, enemmän niitä.” Tuo sana siellä, katsokaa sitä kreikan kielestä, siellä sanotaan ehdottomasti: ”Enemmänkin te olette tekevä.” Minkä vuoksi? Hänessä Jumala oli vain yhdessä Miehessä. Nyt Jumala on koko Seurakunnassansa. Katsokaahan, Jumala oli silloin yhdessä Miehessä, nyt kaikissa, jotka uskovat Häneen. ”Enemmänkin kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni luo. Minä palaan takaisin Valoon, joka olin, joka johti Israelin lapsia erämaassa. Minä tulen palaamaan takaisin siihen, ja sitten vähän aikaa, ja Minä olen tuleva uudestaan.” Näettekö, Johannes 14:12: ”Tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä”, jo sitten Hän sanoi, ”enemmänkin kuin tämä.”

373    Markuksen 16:ssa poismenneessään Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle. Joka uskoo, ja on kastettu, on pelastuva; jos ei usko, on oleva tuomittu. Ja nämä merkit seuraavat!” Ehkäkö? Ei. ”Seuraavat!” Ne ovat varmat!

374    ”Hyvä on, tiedättehän, me uskomme Sen, mutta koska me elämme toisessa päivässä”, sanoo kirkkokunta. Se on epävarma ääni.

375    Mutta Jeesus sanoi: ”Ne tulevat, ne tulevat varmasti seuraaman niitä, jotka uskovat.” Mitä he tulevat tekemään? ”He tulevat ajamaan ulos perkeleitä, laskemaan kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.” Oi, veli!

376    Ei: ”Ehkä he tulevat tekemään sen. He saattavat muuttaa sen ja tehdä siitä kirkkokunnan.” Ei, ei. Oi, ei.

377    ”Nämä merkit tulevat varmasti seuraamaan heitä.” Hän on yhä sama Jumala. Hän ei ole kuollut. Kuinka voi kristillinen koodi sanoa, että Hän on noussut kuolleista, ja sitten kieltää, että Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti?

378    Nyt Matteus 17:2, jos haluatte merkitä sen muistiin. Se koskee Jeesuksen muuttumista, ja siellä käytetään sanaa ”kirkastettiin”, mutta jos te otatte kreikan kielen sanakirjan, niin siellä sanotaan, että ”Hänet muutettiin”. Matteus 17.

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, hänen veljensä, ja vei heidät korkealle vuorelle erikseen, ja Hänet kirkastettiin heidän edessänsä…

379    Nyt te tiedätte, mitä todellinen kreikan kieli sanoo Hänen tehneen ”kirkastamisessa” heidän edessään, ”Hän muutti muotonsa.”

380    Oi, mutta kuinka paljon aikaa meillä on? [Veli Neville sanoo: ”Koko päivä.” Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Kestäkää vielä vähän aikaa, minun täytyy saada tämä sanotuksi. Jokin juuri osui minuun niin voimakkaasti, että minun on sanottava se. Suokaa anteeksi. Päivällinen ei pala pohjaan. Antaa sen olla. Hyvä on.

381    Hän on yhä sama. Hän ei ole milloinkaan muuttunut. Hän on yhä sama. Hebrealaiskirjeeessä 13:8 sanotaan: ”Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Katsokaa nyt. Jos me uskomme, että Hän on ylösnoussut, niin silloin, jos Hän ei ole kuollut, Hän ei ole missään haudassa. Hän on elossa. Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti. Te uskotte sen, ettekö uskokin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

382    Hyvä on. Mitä Hän teki tässä, kun Hän oli kirkastettu? Kreikankielinen teksti sanoo: ”Hän muutti muotonsa.” Oi, katsokaa ylösnousemuksen järjestystä. Se osui minuun juuri silloin. Mikä tuli näkyviin ensin?

383    Aikaisemmin, tässä 16. luvussa Hän sanoi heille, että ”siellä seisoi joitakin, jotka eivät kuolisi ennen kuin he näkisivät Jumalan Valtakunnan tulevan Voimassa.” Toisin sanoen mitä tapahtuisi? He tulisivat näkemään ennakkokatselmuksen Jumalan Valtakunnasta. He tulisivat tietämään, missä järjestyksessä ylösnousemus ja Jumalan Tulemus olisi. Näettekö, se on 16. luvussa.

384    Nyt tässä Hän menee ylös vuorelle, ja mitä tapahtui? Hänen muotonsa muutettiin. Toisin sanoen Hänet paljastettiin toisella tavalla. Seuraatteko mukanani? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

385    Mitä me totesimme tässä yhtenä iltana Ilmestyskirjan nimen merkitsevän? Kun kuvanveistäjä on saanut työnsä valmiiksi, seuraa patsaan paljastus. Sen edestä poistetaan verho ja: ”Siinä se on! ”

386    Mitä Hän oli tekemässä tässä? Paljastamassa Itseänsä toisessa muodossa. Missä muodossa? Kirkastetussa muodossa, kirkastetussa tilassa, millä tavalla Hän on tuleva Tulemuksessansa, kirkastettu Kristus, joka on muutettu. Hänen vaatteensa loistivat kuin aurinko. Oi, Hän seisoi pilvessä, ja Hän tulee kirkkauden pilvissä, pilvellä verhottuna. Ei jokin valkoinen ukonpilvi jossakin, vaan se pilvi, jossa Hän tulee, on kirkkauden pilvi ja kaikki Hänen enkelinsä Hänen kanssaan. Halleluja! Sillä tavalla Hän tulee. Hän tulee kirkkauden pilvessä.

387    Nyt huomatkaa, ennen kuin he näkivät hänet seisomassa siellä, siellä ilmestyivät Hänelle Mooses ja Elia. Tarkatkaa sitä.

388    Mitä Mooses merkitsi? Hän edusti niitä, jotka olivat kuolleet ja nukkuivat haudassa. Koska Mooses kuoli ja haudattiin, eikä kukaan tiedä, minne hänet oli haudattu. Mutta hän edusti niitä, jotka nukkuvat, kun Jeesus tulee.

389    Ja Elia edusti muutettuja, niitä, joiden ei tarvinnut kuolla. Näettekö? Siinä se on teille.

390    Ja Pietari, Jaakob ja Johannes. He edustivat Israelin jäännöstä seisoessaan siellä sanoen: ”Katso, siellä on meidän Jumalamme, johon olemme uskoneet.” Siinä on teidän sata neljäkymmentäneljä tuhatta. (Missä sinä olet, veli Wood? Siinä se on.) Näettekö, siinä se on teille. Pietari, Jaakob ja Johannes todistamassa, kun Hän palaa takaisin.

391    Mikä oli ensimmäinen asia? Ylösnousemus, Mooses ja (konjunktio) Elia ilmestyivät Hänelle. Näettekö, ylösnousseet kuolleet ja ne, joiden ei tarvinnut kuolla. He olivat muutettuja ja seisoivat siellä Hänen Läsnäolossansa. Oi! Ja siellä Hän seisoi kirkastettuna.

392    Ja siellä olivat Pietari, Jaakob ja Johannes, juutalaisten jäännös, katsomassa sanoen: ”Se on Hän. Se on Hän.” Se on Herran Tulemuksen järjestys. Näettekö sitä? Siinä se on, ylösnousemus! Siellä he olivat. Oi, eikö se olekin ihmeellistä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

393    Huomatkaa nyt, ainoa asia, mitä Hän teki, oli, että Hän otti pois naamionsa, inhimillisyyden naamionsa, ja tuli kirkastetussa tilassa. Näettekö, Hän muutti muotoaan.

394    Ei kolme persoonaa, niin kuin kirkkokunnat yrittävät sanoa tänään. Oi, veli! Ei kolme persoonaa, vaan kolme saman Persoonan muutosta. Oi, hyvänen aika! Yhden kerran Hän ilmaantui Isänä. Hän otti pois naamionsa ja oli Poika. Nyt Hän on ottanut pois lihan naamion ja on Pyhä Henki. Ei ole mitään kolmea jumalaa, vaan saman Jumalan kolme muutosta. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi! Saman Persoonan kolme muutosta. Näettekö?

395   Nyt, kun Hän oli maan päällä, Hän oli Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia. Eikö niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Sitten Hänet oli tehty lihaksi Jumalan Pojassa maistaakseen kuoleman ihmissuvun puolesta, suorittaakseen sovituksen. Uskotteko te sitä? [”Aamen.”] Mikä Hän on nyt, tänään? Sama Jeesus! Mikä sama? Eilen Isänä, sama Poikana, ja sama täällä Pyhän Hengen muodossa, samana Valona!

396   Paavalin ollessa matkalla Damaskokseen, Valo löi hänet maahan. Ja hän kysyi: ”Kuka Sinä olet, Herra?”

Ääni sanoi: ”Minä olen Jeesus.”

397    Mitä se on? Kolme kertaa Hän otti pois naamionsa.

398   Hän poisti naamionsa Tulipatsaasta ja tuli miksi? Mieheksi ottaakseen pois synnin.

399   Sitten Hän otti pois naamionsa ollakseen Mies ja meni jälleen takaisin Hengeksi, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, Miehestä Hengeksi, tullakseen takaisin teidän yllenne ja ollakseen teissä ja tehdäkseen samoja tekoja. Näettekö sitä, seurakunta, [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Siinä ei ole mitään epävarmaa. ”Niitä tekoja, joita Minä teen, olette myös te tekevä. Sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti, täydellistämisen loppuun asti, ajan loppuun asti, kaikkien asioiden loppuun asti. Minä tulen olemaan teidän kanssanne tehden samoja tekoja.” Siinä ei nyt ole mitään epävarmaa.

400    Mutta te voitte kuulla joidenkin sanovat: ”Teidän täytyy olla presbyteeri. Teidän täytyy olla metodisti. Meillä baptisteilla on Se. Meillä helluntailaisilla on se.” Se on kaikki väärin. Ne ovat valheita. Se on epävarma ääni. Kuinka helluntailaisilla voisi olla Se, Helluntaikirkkokunnalla, kun heitä on noin kolmekymmentä eri organisaatiota? Mikä niistä on Se? Kuinka metodisteilla voisi olla Se, kun heitä on Primitiiviset, Vapaat metodistit ja metodisteja kertaa metodisteja kertaa metodisteja? Ja sitten uskon, että on noin kuusikymmentä eri baptistiorganisaatiota ja niin monia erilaisia katolisia organisaatioita ja niin edelleen. Mitä ne kaikki ovatkaan? Mikä niistä on Se? Ne ovat epävarmoja ääniä.

401    Mutta kun te kuulette Hänen sanovan: ”Minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti”, niin se on varma Ääni.

402    Niinpä kuka tietäisi, kuinka valmistautua, jos pasuuna antaa epävarman äänen? Mikä se on? Kuinka he voisivat? Kuinka he voisivat tehdä niin, kun on yli yhdeksänsataa erilaista organisaatiota? Hyvä on, he eivät voi tehdä niin.

403    Kun Hän sanoo Apostolien tekojen 2:38:ssa: ”Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi”, niin Siinä ei ole mitään epävarmaa, ”te saatte Pyhän Hengen lahjan!” Ei mitään: ”ehkä teidän tulisi”, tai ”mahdolliset teidän tulisi saada”, vaan, ”te saatte!” Milloin? Kun olette katuneet. Te voitte mennä sinne ilman katumusta, ettekä te tule saamaan Sitä. Mutta kun te olette täysin katuneet ja uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, te tulette saamaan Sen. Siinä ei ole mitään epävarmaa, ”Te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

404    Kun Hän sanoi: ”He laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveeksi. Mitä tahansa te pyydätte Minun Nimessäni, sen Minä tulen tekemään.” Ei ole mitään epävarmaa. Ne ovat varmoja, nämä merkit. ”Minä tulen olemaan kanssanne.”

405    Nyt te sanotte: ”Mutta meidän kirkkomme ei usko tuon kaltaisiin asioihin.” Hyvä on, se on vain epävarma ääni.

406    Raamattu sanoo sen. Hän sanoi itse: ”Minä tulen olemaan teidän kanssanne. Ja niitä tekoja, joita Minä kerran tein, tulen Minä aina tekemään teissä ja olemaan kanssanne aina maailman loppuun asti. Ja kun nuo, jotka uskovat Minuun, laskevat kätensä sairaiden päälle, tulevat he terveiksi.” He tulevat terveiksi! Ei mitään: ”Ehkä he tulevat.”

407    ”Jones parantui, mutta Johnson ei parantunut.” Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jos Johnson olisi uskonut kuin Jones, olisi hän myös tullut terveeksi. Eikö niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

408    Ei mitään epävarmaa! Ei mitään epävarmaa! ”Häntä, joka Minun tyköni tulee, en Minä heitä pois.” Ei mitään epävarmaa!

409    ”Mutta jos Hän ei vastaanotakaan minua?” Oi, sinä eksytetty henkilö raukka!

410    Kuunnelkaa. Sallikaa minun sanoa teille Hänen palvelijanansa. Ei yksikään voi tulla Hänen luoksensa, niin ettei Hän vastaanottaisi häntä. ”Vaikka syntinne olisivat purppuran punaiset, ne ovat oleva valkoisia kuin lumi.” Ei. mitään epävarmaa! ”Minä tu­len antamaan anteeksi osan niistä. Te ehkä olette tehneet tätä ja tehneet tuota, ja ne Minä tulen pitämään teitä vastaan.” Niinkö? ”Ne ovet oleva valkoisia kuin lumi.”

411    ”Mutta Hän ei tule antamaan anteeksi sitä, mitä olen tehnyt miehelleni, mitä olen tehnyt vaimolleni, mitä olen tehnyt sisarelleni, mitä olen tehnyt veljelleni.”

412    En välitä siitä, mitä olette telineet. Siinä ei ole mitään epävarmaa. Hän tulee anteeksiantamaan kaiken! ”Vaikka ne olisivat purppuran punaiset, tulevat ne villan valkoisiksi.” Ei mitään epävarmuutta!

413    ”Katukaa, ja ottakoon jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Lupaus on teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat”, (Tarkatkaa nyt, tarkatkaa, te äärimmäiset trinitaristit), ”jokaiselle, jota Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Tämä sama lääkemääräys. Se on toimiva kautta jokaisen sukupolven.

414    Ei että: ”Se voisi olla, ja muuttuisi jonkin ajan kuluttua ’Isä, Poika, Pyhä Henki’ muotoon.” Sinä kurja eksytetty opettaja!

415    Jumala ei voi muuttua. Hän on ääretön. Resepti toimii jokaisena aikana, mutta antakaa Se oikealla tavalla. Kyllä vaan. ”Katukaa nyt ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen.” Sillä Sitä? Tämä Resepti on sama, tämä kaste, tämä kasteen muoto, tämä Pyhä Henki, tämä sama Voima! Ei vain puristaa kättä ja sanoa: ”Minä käännän nyt uuden lehden ja teen paremmin.” Ei niin, vaan: ”Te saatte Pyhän Hengen lahjan, ja Jumalan Voima tulee yllenne muuttaen teidän tapanne, puhuen kielillä, laskien kädet sairasten päälle, ajaen ulos perkeleet, tehden samoin kuin Hän teki.” Kuinka monelle, kuinka pitkään?

416    ”Siihen asti kun opetuslapset elivät.” Sinä olet väärä profeetta, jos sanot niin. Sinä olet väärä opettaja, jos sanot niin.

417    Sillä Raamattu opettaa meille, että ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Ja apostoli sanoo tässä, että ”lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat…” Sanokaa se kanssani. [Veli Branham ja seurakunta päättävät yhteen ääneen lainauksen Apt.2:39) ”…kaikille, jotka Herra meidän Jumalamme kutsuu!” Kenelle? Jokaiselle ajanjaksolle, jokaiselle sukupolvelle, jokaiselle värille, jokaiselle uskontunnustukselle, jokaiselle, mitä tahansa se onkin, jokaiselle, jota Ju­mala kutsuu! Ja jos Jumala kutsuu teitä, käskee Hän teitä ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja vastaanottamaan Pyhän Hengen. Silloin Kristus itse elää teissä, eikä ole mitään epävarmaa ääntä, eikä mitään epävarmuutta Siitä. Teillä on Raamattu. Te voitte seistä luottaen Siihen. Te voitte elää luottaen Siihen. Te voitte kuolla luottaen Siihen. Te tulette nousemaan ylös luottaen Siihen. Kunnia! Se on Jumalan Sana! Whew!

418      Kuten Rebekka, joka juotti tuon kamelin. Tuo sama kameli, jota hän juotti, kantoi hänet kohtaamaan ylkäänsä. Ja sama Jumala, josta me saarnaamme, sama Sana, joka on Jumala, sama Jumala, joka on Sanassa, tulee nostamaan meidät ylös jonakin päivänä Pyhän Hengen kasteella. Ja arvostelijamme tulevat tapetuiksi samalla Voimalla, joka nostaa teidät Kirkkauteen. Ymmärrättekö? Oi! Nousta ylös, ja ratsastaa Sillä!

419   Te ihmiset, jotka olette sairaita, älkää epäilkö Jumalaa.

420    Antoivatko he teille rukouskortteja? En tiedä, tekivätkö he sitä. Onko yhtään rukouskortteja jaettu? Billy ei tullut tänä aamuna. Hän vilustui eilen. Hyvä on Me emme tule tarvitsemaan niitä. Kuulkaa.

421    Uskotteko, että minä olen saarnannut Totuuden? [Seurakunta sanoo, ”Aamen.”] Uskotteko sen koko sydämestänne? [”Aamen.”] Onko se teille varma Ääni? [”Kyllä. Aamen.”] Miltä tämä kuulostaa? Ensimmäinen tehtävä, jonka Jeesus, Matteus 10:ssä, antoi Seurakunnallensa… Minä en lue Sitä. Minä vain lainaan sitä Matteus 10:stä. Hän kutsui kaksitoista apostoliansa yhteen ja antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan, parantaa sairaat, herättää kuolleita, ajaa ulos perkeleitä ja puhdistaa pitaalisia.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Saamalla ihmiset uskomaan sen ja sitten laskemalla kädet heidän päälleen. Saamalla ihmiset uskomaan sen, sitten laskemalla kädet heidän päälleen. Mikä oli Hänen ensimmäinen tehtävänsä noille seitsemällekymmenelle, jotka Hän lähetti?

422    Mikä oli Hänen viimeksi antamansa tehtävä? Markus 16, viimeiset sanat, jotka tulivat Herramme huulilta, kun Hän antoi tehtävän Seurakunnallensa. ”Menkää kaikkialle maailmaan, saarnatkaa Evankeliumia kaikille luoduille. Hän, joka uskoo ja on kastettu, on pelastuva; hän, joka ei usko, on oleva tuomittu.”

423    Muistakaa nyt: ”Hän voi olla tuomittu. Hänellä saattaa olla mahdollisuus”? Niinkö? Hänellä ei tule olemaan mitään mahdollisuutta! Ei ole mitään epävarmaa ääntä koskien Sitä. Jos hän ei usko, hän tulee olemaan tuomittu!

424    Minkälaiset merkit nyt tulisivat seuraamaan heitä? Nämäkö: ”No niin, jotkut niistä tulevat seuraamaan, ehkä, luultavasti” Niinkö? Nämä merkit seuraavat heitä: he tulevat uskomaan parantumiseen, he tulevat uskomaan perkeleiden ulosajamiseen, he tulevat uskomaan kielilläpuhumiseen. Oi, he tulevat uskomaan kaikki Jumalan yliluonnolliset teot ylösnousseen Jeesuksen työskennellessä heidän kanssaan. Onko se Totuus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Onko se Jumalan viimeinen Sana? [”Aamen.”] Silloin kirottu on hän, joka yrittää lisätä Siihen tai ottaa pois Siitä. Sillä tavalla se on. Niin se on.

425    Oliko helluntai Seurakunta meluisa siellä alussa, kun Pyhä Henki ensin lankesi? Myöskin neitsyt Maria horjui siellä kuin humalainen Jumalan Voiman alla samalla tavoin kuin he muutkin. Ja ihmiset sanoivat: ”He ovat täynnä uutta viiniä.” Sillä tavalla Seurakunta vihittiin virkaansa. Sillä tavalla on tapahtunut jokaiselle Seurakunnalle. Joka, kerta kun Jumalalla on Seurakunta, se tulee olemaan samankaltainen Seurakunta. Koska siinä ei ole mitään epäselvää ääntä.

”Mutta hetkinen! Meidän piispamme sanoo…”

 Minä en välitä siitä, mitä joku piispa sanoo. Kysymys on siitä, mitä Sana sanoo! Piispalla on epävarma ääni. Jos hänen äänensä kuulostaa samalta kuin Tämä, silloin hän on oikeassa. Ja sitten jos seurakunta ei toimi niin kuin Se teki, silloin hän on väärässä.

426   Jos te sanotte, että teillä on Se, ettekä toimi sillä tavalla, silloin jokin on kanssanne vinossa. Koska niin Raamattu sanoo sen toimineen jokaisen kohdalla.

427    Filippus meni alas Samariaan ja saarnasi samarialaisille. Pietari tuli ja laski kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen ja tekivät samoja asioita, joita he tekivät alussa.

428    Pietari meni Korneliuksen taloon, ja siellä olevat olivat pakanoita, kreikkalaisia ja niin edelleen, ja he saivat Pyhän Hengen ja tekivät samoin kuin he alussa.

429    Sallikaa minun sanoa teille jotakin. Minä olen lähetyssaarnaaja, niin kuin tiedätte. Ja minä uskon, että lähetyssaarnaaja on joku, joka menee ja tulee. Se on lähetyssaarnaaja. Jos te menette sinne pysyväisesti, he kutsuvat sitä lähetyssaarnaajaksi, mutta sellainen on asukas. Te olette vain muuttaneet asuinpaikkaanne, näettehän. Sellainen ei ole lähetyssaarnaaja. Paavali oli lähetyssaarnaaja eikä hän jäänyt mihinkään. Hän vain kulki paikasta toiseen, lähetyssaarnaajana. Ei ole kyse asuinpaikan muutoksesta, vaan kulkemisesta lähetyssaamaajana!

430    Nyt, lähetyskentällä, siellä pimeimmässä Afrikassa, noiden bushmannien luona. He eivät edes pitkään aikaan tienneet olivatko he inhimillisiä olentoja vai eivät. Englannin hallitus, kun he ottivat valtaansa Etelä Afrikan… Menkää sinne viidakkoon ja nähdessänne bushmannin [Veli Branham päästää äänen ”burrrr”.] he vapisevat kuin apinalauma. Ja katsoessanne ympärillenne, ette näe mitään. Sitten voitte nähdä pienen mustan pään tulevan esiin jostakin hiekasta ja katsovan ympärilleen. Katsokaahan, hän oli haudannut itsensä hiekkaan. Hän oli juossut pakoon ja peittänyt itsensä nopeasti hiekalla. Pitkän aikaa he ajattelivat heidän olevan eläimiä. Mutta tiedättekö, miten he tulivat tietämään, että he olivat ihmisiä? Koska heillä oli koiria. Ja koirat eivät elä minkään muun kuin ihmisolennon kanssa, näettekö, ja he totesivat, että he olivat ihmisiä.

431    Ja ottakaa yksi noista pienistä kavereista tai yksi basutoista tai shangaaneista tai xhosaseista, mistä tahansa noista heimoista, jotka eivät erota oikeaa kättään vasemmasta, ja he ovat alasti, naiset, miehet ja kaikki. Mutta sanon teille mitä tehdä. Antakaa vain Pyhän Hengen langeta hänen ylleen, ja hän tulee tekemään saman asian, minkä te teette täällä, kun Pyhä Henki lankeaa yllenne. Ei ole mitään epävarmaa ääntä Sen suhteen. Hän ei ole koskaan elämässään ollut kuullut sellaisesta asiasta kuin kielilläpuhumisesta, ja katsokaa, tässä hän on puhumassa teille kielillä.

432    Mutta kun tulkki seisoo siellä ja sanoo: ”Blaw?” ”Tahdotteko pelastua?” ”Blaw-ah!” ”Kyllä:”

”Onko siellä joku, joka…” ”Uh-blaw, blaw, blaw.” ”Kohottakaa kätenne ja vastaanottakaa Se!” ”Uh-blaw!”

433    Ja voi pojat! Tässä hän puhuu kielillä ilman, että olisi koskaan kuulut Sitä, tietämättä mitään Siitä! Siinä ei ole mitään epävarmaa. Se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on menevä suoraan sinne heimonsa keskuuteen ja alkava rukoilemaan sairaiden puolesta. Teidän ei tarvitse käskeä häntä.

434    Ja meidän amerikkalaiset naisemme ja te seurakunnan jäsenet. Minä en puhu niinkään paljon teille täällä. Tämä nauhoitetaan, tiedättehän. Te seurakunnan jäsenet, jotka siellä ulkona käytätte shortseja ja teette niin kuin teette! Joka vuosi te otatte hiukan pois. Teillä on shortsit ja sitten lyhyet shortsit, sitten lyhyet, lyhyet shortsit, ja kaikkea muuta sellaista. Kyllä, te olette petettyjä seurakunnan jäsenraukkoja. Te olette pahempia kuin, mitä he ovat Afrikassa, kun nuo naiset seisoivat siellä tuona päivänä, kun kolmekymmentätuhatta vastaanotti Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanaan yhdellä kerralla. Ja te laulatte kuoroissa, käytätte shortseja pihalla ja mennessänne kaupungille ja leikatessanne nurmikkoa. Te olette pahempia kuin he ovat. He tulevat nousemaan Tuomion Päivänä ja saattavat teidät häpeämään itseänne.

435    Ja olen nähnyt naisten seisovan siellä alasti vain pieni kankaanpalanen riippumassa edessään sillä tavalla. Ja ylempänä, heidän rintojensa peittona, ei ollut mitään. Vain pieni kaistale, noin kuusi tuumainen, riippui heidän edessään vyötäröllä. Ja samoin nuo miehet. He seisoivat siellä täysin alastomina. He eivät erottaneet oikeaa kättä vasemmasta. Mutta niin pian kuin Pyhän Hengen voima tuli, nuo naiset ristivät käsivartensa rintojensa peitoksi ja kävelivät häveten pois. Ja seuraavana päivänä heillä oli vaatteet yllään! Halleluja! Kyllä. Siinä ei ole mitään epävarmaa.

436    Pyhä Henki saa teidät pukemaan vaatteet yllenne, saa teidät toimimaan säädyllisesti. Siinä ei ole mitään epävarmuutta! Ettekö halua Häntä? Ettekö rakastaisi palvella jotakin sen kaltaista, Herraa Jeesusta? Jättäkää nämä epävarmat äänet!

437    Oi, te voitte olla suosittu ja viimeisen muodin mukainen ja kaikkea. Te ajattelette olevanne suosittu. Mutta kultaseni, sinä olet kuolemassa. Sinä ajattelet eläväsi ja olet kuolemassa. Raamattu sanoo: ”Nainen, joka elää nautinnossa, on kuollut eläessään.” Raamattu sanoo niin. Se ei ole mikään epävarma ääni. Sanotaan: ”Sellainen nainen on kuollut.” Niin on. Siinä ei ole mitään epävarmaa ääntä.

438    Jumala on pyhä Jumala. Ja kun mies on syntynyt Pyhästä Hengestä, on hänestä tullut kandinaatti. Eikä ainoastaan sitä, vaan hän on kuningas, hän on prinssi. Hän kuuluu toiseen Kansaan. Hänen Kuningaskuntansa on Ylhäältä. Hänet on täytetty Jumalan Voimalla, Jumalan läsnäololla. Naisen kohdalla se saa hänet pukemaan vaatteet ylleen. Mies elää säädyllisesti ja uskollisena vaimolleen. Vaimot elävät uskollisesti ja säädyllisesti miehelleen. He eivät halua mitään maailmasta. Heidän kiintymyksensä kohdistuu Ylhäältä oleviin asioihin. He ovat lopussa maailman asioiden kanssa. He ovat uusia luomuksia Kristuksessa. He ovat pyhiä ja elävät sen. Ei niin, että he ovat pyhiä, vaan Pyhä Henki hallitsee heitä. Heillä ei ole omaa mieltä. Pyhä Henki liikkuu heissä. Siitä syystä he maailman ihmisten mielestä toimivat hullusti, koska heitä liikuttaa toisen Kuningaskunnan Henki.

439    Oi, minä tiedän sen olevan sellainen, ystävät. Minä olin kerran kadotettu, mutta nyt olen löytynyt. Olin sokea noille asioille, mutta nyt näen ne. Armo opetti sydämeni pelkoon, armo pelkoni lievitti. Kuinka kalliilta tuo armo näyttikään sinä hetkenä, kun ensi kertaa uskoin, kun tulin Kristuksen luo.

440    Sallikaa minun nyt lopettaessamme sanoa nämä sanat sekä pelastumista varten että parantumista varten.

441    Paul Rader oli ystäväni. Tunsin hänet vain vähän aikaa. Olin vain poikanen istumassa hänen jalkojensa juuressa. Hän oli suuri sananpalvelija, joka kuoli äskettäin täällä Kaliforniassa. Hänellä oli syöpä ja hän oli kuolemassa siellä Kaliforniassa. Tuo tabernaakkeli, joka nyt on O.L.Jakkersilla. Hänellä oli se siellä… Olen unohtanut, mikä sen nimi oli silloin, mutta nyt se on Maailman Kirkko. Se on Paul Radesin vanha tabernaakkeli. Se oli sivuun Eldorado kadulta, kun tulette kaupunkiin, siellä vastapäätä McPhersonin temppeliä, puiston laidassa. Ja Paul Rader oli sen paimenena.

442    Ennen kuolemaansa hän pani kätensä erään veljen olalle, jonka tunnen erittäin hyvin, joka on Ern Baxterin ystävä, ja sanoi hänelle: ”Jos minä olisin ottanut sanomani armosta ja myynyt sen tulikuumille helluntailaisille sen sijaan, että olisin yrittänyt hullutella teidänkaltaisenne baptistijoukon kanssa, niin minä olisin elossa tänään. Mutta olen ollut niin huolissani teistä ja olen tullut niin rikkirevityksi kaiken ollessa sellaisessa tilassa, että nyt minä olen kuolemassa.”

443    Niinpä kun hän makasi siellä huoneessa, he vetivät alas kaihtimet ja seisoivat siellä laulamassa: ”Lähemmäksi Jumalani Sinua.” Ja hän oli hyvin huumorintajuinen. Hän kysyi: ”Kuka oikein on kuolemassa, minäkö tai te? Te kuulostatte enemmänkin siltä kuin te olisitte kuolemassa enkä minä.” Hän sanoi: ”Älkää tehkö niin. Laulakaa minulle joitakin todella reippaita Evankeliumin lauluja.” Ja tuo pieni kvartetti Moodyn Raamattuopistosta alkoi laulaa: ”Siellä Ristin juuressa, jolla minun Pelastajani kuoli.” Hän sanoi: ”Se kuulostaa paremmalta. Ylistys Jumalalle! ”

444    Hän sanoi: Missä on Luke?” Luke ja Paul olivat aina yhdessä, aivan niin kuin poikani Billy ja minä. He olivat veljeksiä ja pitivät aina yhtä. Hän kysyi: ”Missä on Luke?” Ja Luke oli siellä sairaalassa, viereisessä huoneessa, koska ei halunnut nähdä veljensä kuolevan. Hän sanoi: ”Menkää noutamaan hänet. Sanokaa hänelle, että tulee tänne.”

445    Ja tultuaan sinne, missä Paul makasi, Paul otti häntä kädestä. Ja Luke yritti kääntää päätään. Hän sanoi: ”Luke, me olemme käyneet monen kovan taistelun lävitse yhdessä emmekö olekin?”

446    Hän sanoi: ”Kyllä, niin olemme. Me olemme raataneet nämä vuodet, veli. On ollut monia raskaita taisteluja!”

447    Mutta hän sanoi: ”Luke, ajattele sitä! Viiden minuutin kuluessa tulen seisomaan Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa vaatetettuna Hänen vanhurskaudessansa.” Hän puristi veljensä kättä ja kuoli. Siinä ei ollut mitään epävarmuutta. Hän tiesi, mitä tietä oli menossa. Hän tiesi sen. Hänellä oli Pyhän Hengen kaste, Jumalan Voima, elämässään.

448    Hänellä oli tapana olla metsämies. Hän kaatoi puita ja muuta sellaista.

449   Hän oli myös lähetyssaarnaaja, niin kuin minäkin mennessäni meren taa. Ja hän ja Luke, kun he olivat siellä saarilla, hän sai mustanveden kuumeen [leishmaniaasi] tartunnan. Jos joku tietää, mikä se on, se on todella paha tauti ja merkitsee kuolemaa. Niinpä hän sai tämän mustanveden kuumeen, ja he olivat siellä kaukana viidakossa, jossa ei ollut mitään apua saatavissa. Hän ja hänen suloinen pikku vaimonsa olivat siellä. Ja tiedättekö, mitä hän sanoi? Olen kertonut teille siitä, kuinka hän sanoi: ”Minusta tuntui siltä, kun vaimoni viimeisen kerran suuteli minua hyvästiksi.” Ja siellä he olivat. Ja siellä huoneessa oli tulossa pimeämpää ja pimeämpää, ja hän tiesi menevänsä tai ajatteli olevansa menossa.

450    Hän sanoi vaimollensa: ”Kulta, täällä on tulossa niin pimeää. Minä olen kuolemassa.”

451    Tämä sanoi: ”Oi, Paul! Paul!” Ja hän lankesi kasvoillensa ja alkoi itkeä.

452    Hän sanoi: ”Kultaseni, jatka itkemistä. Huuda Jumalan puoleen ja anna minun kuulla äänesi. Rukoilkoon joku. Minä en enää voi rukoilla.” Hän sanoi: ”Minä haluan kuula sitä kuollessani.”

453    Ja hänen vaimonsa huusi Jumalalle: ”Oi Jumala, älä anna hänen kuolla! Hänen työnsä ei ole vielä päättynyt.” Hän jatkoi huutamista: ”Oi Jumala, ole hyvä, älä anna Paulin kuolla!” Ja hän makasi pitkittäin hänen päällään sillä tavalla.

454    Tuli pimeämpää ja pimeämpää. Hän sanoi: ”Rakkaani, on tulossa pimeämpää ja pimeämpää ja pimeämpää.” Ja lopulta hän meni tajuttomaksi. Hän sanoi: ”Kun olin menettänyt tajuntani, uneksin, että olin jälleen nuori mies. Minä olin siellä ylhäällä metsässä.” Siellä ylhäällä Oregonissa, josta hän oli kotoisin. Hän sanoi: ”Olin juuri kaatanut puun. Ja pomo käski minua sanoen: ‘Mene tuonne mäen päälle ja kaada sieltä tuo määrätty puu, josta tulemme saamaan niin ja niin paljon lankkua.”

455    Ja hän sanoi sanoneensa: ”Hyvä on, pomo.”

456   Ja hän sanoi, että hän saattoi haistaa sen tuoreuden, ja kuinka hyvältä se tuntui. Hän sanoi juosseensa metsän halki ja otti kirveensä ja sanoi, kuinka hän voi tuntea tuon vanhan kirveen pureutuvan tuohon pehmeään Oregonin mäntyyn. Tehän tiedätte, kuinka heillä etelässä on tuota samaa puuta, ja siellä se on erittäin kovaa. Mutta kun te menette pohjoiseen, niin mitä kylmemmäksi ilma tulee, sitä pehmeämmäksi puu tulee. Sitten kaadettuaan sen hän sanoi karsineensa siitä kaikki oksat pois ja hän sanoi, kuinka hän löi kirveen kiinni siihen ja sanoi: ”Minä otan ja kannan sen suoraan mäkeä alas.”

457    Ja hän otti siitä otteen ja sanoi, ettei voinut nostaa sitä. Hän ei yksinkertaisesti voinut nostaa sitä. Hän sanoi yrittäneensä ja yrittäneensä. Hän sanoi muistaneensa, että miehen parhaat lihakset ovat hänen selässänsä. Niinpä hän sanoi panneensa polvet yhteen, ettei reväyttäisi itseänsä, ja hän kumartui sen yli ja otti siitä otteen. Ja hän sanoi panneensa siihen kaikki jalka-, selkä- ja käsivarsilihaksensa ja hän sanoi vetäneensä ja vetäneensä, mutta ei kyennyt liikuttamaan sitä. Ja hän sanoi raataneensa ja yrittäneensä ja yrittäneensä. Hän sanoi: ”Minun täytyy saada tämä tukki sinne alas! Minun on pakko! Pomo määräsi sen vietäväksi sinne alas, ja minun täytyy viedä se sinne!” Hän sanoi: ”En tiedä, minne kaikki voimani olivat menneet. Tavallisesti olisin voinut nostaa sen olalleni ja kävellä alas sen kanssa, mutta nyt minä en kykene nostamaan sitä.” Ja hän yritti ja yritti ja yritti. Ja hän sanoi, ettei hän yksinkertaisesti voinut tehdä sitä. Hän vain väsytti itsensä loppuun.

458    Hän sanoi vain langenneensa maahan tuota puuta vasten ja huohottaneensa sanoen: ”Olen raatanut ja raatanut ja raatanut, kunnes en enää jaksa enempää. Ja minun on saatava tuo tukki sinne alas, mutta en tiedä, miten voisin tehdä sen. En saa sitä nousemaan.” Hän sanoi vain istuneensa siellä ja sanoneensa: ”Minä en yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä.”

459    Ja hän sanoi kuulleensa Hänen Äänensä, Pomonsa Äänen sanovan: ”Paul”, ja hän sanoi, että se oli suloisin Ääni, mitä hän koskaan oli kuullut.

460    Ja hän sanoi: ”Kun käännyin katsomaan, se ei ollut minun työnjohtajani, vaan todellinen Työnjohtajani.” Hän sanoi: ”Se oli Jeesus.”

461    Ja Hän sanoi: ”Miksi sinä niin raadat tehdäksesi sen, Paul? Näetkö tuota virtaa siellä? Tuo virta kulkee suoraan leirin ohitse. Miksi et vain työnnä sitä veteen ja ratsasta sillä alas?”

462      Niinpä hän sanoi ottaneensa tuon tukin ja vierittäneensä sen veteen ja hypänneensä sille ja kulkeneensa virran mukana huutaen: ”Minä ratsastan sillä! Minä ratsastan sillä!”

463   Ja hän tuli tajuihinsa vaimonsa maatessa hänen päällään rukoillen. Hän hyppäsi huoneen keskelle huutaen: ”Minä ratsastan sillä! Minä ratsastan sillä!”

464    Veli, salli minun sanoa sinulle jotakin tänä aamuna. Alkaa raatako sen kanssa. Minä en yritä raataa sen kanssa. Se tulee vain uuvuttamaan teidät kokonaan. ”Minä olen metodisti tai minä olen baptisti ja minä olen tätä.” Vain vastaanottakaa Jeesus. Armosta minä otin Hänen lupauksensa. Hän tuli tyköni, ja minä ratsastan Sillä! Minä en välitä siitä, mitä tapahtuu, tai miten monta kertaa meitä kutsutaan ”hulluiksi tai fanaatikoiksi.”

465    Mitä tulee parantumiseenne tänä aamuna, kun meidän puolestamme on rukoiltu. Meillä ei ole aikaa erottamista varten. Kello on jo lähes yksi. Mutta me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta, ja me rukoilemme jokaisen puolesta täällä. Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat!” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] ”Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveeksi!” Onko se oikein? Minä ratsastan Sillä! Oletteko te valmiit ratsastamaan Sillä? Kumartakaamme päämme hetkeksi.

466    Armollinen Jumala. Oi, nämä viimeiset päivät, kun tunnit ovat pimenemässä, seurakunta on pyörinyt Sanan ympärillä ja väännellyt sitä kirkkokuntien kautta. Ja he tietävät, ettei se ole oikein, Herra. Voikoot he lakata vääntämästä Sitä. Täällä on mahdollisesti ihmisiä tänä aamuna, jotka ovat menneet seurakunnasta seurakuntaan. Kerran he olivat metodisteja, sitten baptisteja, sitten helluntailaisia, sitten Church of God -laisia, sitten nasarealaisia. Oi Jumala, voikoot he lopettaa tekemästä sitä.

467    Tulkoot he ja ratsastakoot lupauksella tänä aamuna, Herra. He vain rentoutukoon ja ottakoon Jumalaa kiinni lupauksestaan, kun Hän sanoi: ”Jos te kadutte ja olette kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Jumala, suo niin, että he voivat vain ratsastaa tuolla lupauksella tänä aamuna, niin että he tipahtavat suoraan Hänen hyvyytensä valtamereen, Hengen Veden, ikuisen Elämän kuohuihin. Suo se, Herra.

468    Voikoon Pyhä Henki nyt tuoreena virrata heidän ovensa edestä, ja voikoot he astua tuohon Jumalan lupauksen Virtaan ja sanoa: ”Herra, minä ratsastan Sillä. Tässä minä tulen. Minä ratsastan Sillä!”

469    Voikoot sairaat ja vaivatut nyt tietää, mitä tehdä, ne, joista lääkärit ovat luopuneet. He ovat painiskelleet sairaalasta sairaalaan, ovelta ovelle tai paikasta paikkaan. He eivät tiedä mitä tehdä, Herra. Mutta Elämän Virta vyöryy heidän ohitsensa tänä aamuna. Voikoot he ottaa tuon Kirjoituksen, Markus 16: ”Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Uskovaiset tulevat terveiksi, kun kädet on laskettu heidän päälleen.

470    Herra, voikoot he harkita sitä tänä aamuna, astua Sille ja sanoa: ”Herra, tässä minä olen. En tiedä, kuinka olen menevä, mutta minä ratsastan Sillä. Minä kuljen Virtaa alas iloiten, loiskutellen käsiäni Elämän Vesissä, heitellen sitä sieluuni ja pääni yli ja kylpien Sinun hyvyydessäsi ja iloiten mennessäni, ratsastaen Sinun lupauksellasi, kun Sinä sanoit: ”He tulevat terveeksi.” Suo se Isä.

471   Nyt päidemme ollessa kumarrettuina. Onkohan rakennuksessa täällä tänä aamuna joku henkilö. Kuinka monet täällä tänä aamuna eivät tunne Kristusta Pelastajanaan, ja te uskotte, että Elämän Virta on tuotu teille? Teillä on ollut kaiken kaltaisia epävarmoja ääniä. Te olette rakentaneet huoneanne asioille, jotka ovat upottavaa hiekkaa. Te käsitätte, että jonakin päivänä te tulette kuolemaan, te lähdette tästä maailmasta. Ja te todella haluatte kuulla varman Äänen ja uskotte kuulleenne Sen tänä aamuna, että Kristus yhä rakastaa teitä. En välitä siitä, kuinka syntinen te olette, Hän yhä rakastaa teitä. Ja haluaisitteko te minun muistavan teitä rukouksessa?

472    Ja juuri siellä missä seisotte. Me emme voi kutsua teitä tänne alttarille. Ei ole alttaria, koska se on täynnä lapsia. Mutta te uskotte haluavanne vastaanottaa Kristuksen juuri nyt henkilökohtaisena Pelastajananne ja haluaisitteko te minun muistavan teitä rukouksessa? Kohottakaa kätenne sanoen: ”Minä nyt…” Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon teitä siellä takana, aivan takana, Jumala siunatkoon teitä täällä keskellä. Tällä puolella. Jumala siunatkoon teitä. ”Minä nyt vastaanotan Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanani. Minä haluan, että Hän on hyvä minulle.” Jumala siunatkoon sinua, siellä aivan takana. Siellä tämän käytävän päässä, näen sinut siellä. Jumala siunatkoon sinua. Olisiko vielä joku? Kohottaisitko kätesi? Ei ole väliä sillä, missä olet. Päiden ollessa kumarrettuina. Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen.

473   Jumala siunatkoon sinua siellä takana, sisar. Jumala siunatkoon sinua siellä, sisar. Sinun kätesi ei ollut ylhäällä. Mutta minä menin tapaamaan miestäsi eilen illalla siellä sairaalassa, jossa hän oli hyvin huonossa kunnossa. Sieltä tuon veljen seurakunnasta. Älä huolehdi, hän tulee olemaan kunnossa. Herra kosketti häntä siellä eilen illalla. Minä näin, mikä hänellä oli vikana. Lääkärit olivat yrittäneet neljä päivää, mutta eivät olleet löytäneet röntgenkuvassa mitään. Mutta Pyhä Henki menee syvemmälle kuin röntgenkuva. Hän on Jumala. Se tulee olemaan kunnossa. Hän tulee olemaan kotona. Hän ehkä tulee kotiin tänään.

474    Hyvä on. Olisiko vielä ketään toista? Siellä aivan takana. Jumala siunatkoon sinua. ”Minä haluan vastaanottaa Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanani. Haluan olla valmis. Tiedän kotielämäni epävarmuuden. Tiedän työpaikkani epävarmuuden. Tiedän oman elämäni epävarmuuden. En tiedä minä hetkenä tulen kuolemaan. Saatan kuolla vielä tänään. En tiedä sitä. Se on epävarmaa. Mutta minä haluan varman Äänen. Uskon kuulleeni Sen tänään Evankeliumin kautta, että Jeesus Kristus rakastaa minua. Ja haluan vastaanottaa Hänet henkilökohtaisena Pelastajanani.” Onko joku, joka ei ole nostanut kättään ja haluaisi tehdä sen? Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on. Nostaisiko vielä joku kätensä, joka ei ole nostanut aikaisemmin. Kohottakaa kätenne ja sanokaa: ”Muista minua, veli Branham, rukouksessa.” Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on.

475    Taivaallinen Isä, se on ollut varma Ääni, jonka nämä ihmiset ovat kuulleet. Heitä on tänä aamuna ollut kirjaimellisesti monia, jotka ovat vastaanottaneet Sinut henkilökohtaisena Pelastajanaan. Nyt, Isä, on perinteenä tuoda ihmiset ylös alttarille rukoilemaan, mutta se ei ole Kirjoitusten mukaista, koska Kirjoitus sanoo: ”Kaikki, jotka uskoivat Häneen, kastettiin.” Niinpä rukoilen Isä, että nämä, jotka ovat uskoneet Sinuun, joille olet paljastanut Itsesi, tuon varman Äänen Äänessä, niin että he tietävät, että se olet Sinä. Ja he haluavat Sinut Pelastajaksi. He kohottivat kätensä, että minä muistaisin heitä rukouksessa.

476    Oi Jumala, tietäen että aika on päättymässä, valot ovat nyt sammumassa. Sivilisaation valo on sammumassa. Amerikan valo on sammumassa. Kansojen valot ovat sammumassa, sillä maailman Valo on tulossa. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä sallisit heidän vastaanottaa tämän suuren Valon. Me käsitämme, ettei mikään pimeys voi pysyä Valon läsnäolossa. Valo on niin paljon voimakkaampi kuin pimeys.

477    Ja anna heidän tietää, että noin viisitoista tuntia sitten tämä rakennus oli niin pimeä kuin vain voi olla, niin ettei edes istuinta voinut nähdä. Silloin tässä rakennuksessa oli keskiyön pimeys. Mutta kun aurinko nousi, niin minne tuo pimeys meni? Etsikää se minulle. He eivät voi löytää sitä. Missä sen kemiallinen osa on? Mitä sille tapahtui? Sitä ei voida löytää. Se on poissa.

478      Niin ovat nyt heidän syntinsä. Kaksikymmentä minuuttia sitten heidän sielussansa oli pimeys, mutta nyt he ovat vastaanottaneet Sinut henkilökohtaisena Pelastajanaan, ja kaikki pimeys on ajettu ulos. ”Teidän syntinne, jotka olivat monet, ovat puhdistetut, ja nyt ne ovat valkoiset kuin lumi.” Niitä ei enää voida löytää. Ne ovat poissa Kirjasta. Ne ovat poissa rekisteristä. Jeesuksen Kristuksen Veri antoi anteeksi heille heidän syntinsä. Voikoot he puolestaan nousta ja tulla kastetuiksi tänä iltana Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja vastaanottaa Pyhän Hengen ja huutaa avuksi Herran Nimeä. Suo se, Isä. Minä jätän heidät Sinulle tämän Sanoman voittopalkintoina tänä aamuna Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

479   Nyt päänne kumarrettuina. Jokainen teistä, jotka kohotitte kätenne, jos teitä ei vielä ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, seurakunnalla tulee olemaan kastepalvelu tänä iltana. Valmistautukaa nyt, antakaa nimenne pastorille tänä aamuna. Olikohan teillä kastetilaisuus tänä aamuna, veli? [Veli Neville sanoo: ”Kastan myöskin tänä aamuna.”] Kyllä, tänä aamuna myöskin kastetaan. Välittömästi tämän kokouksen jälkeen on kastetilaisuus. Tulkaa suoraan tänne. Meillä on kastevaatteet valmiina teitä varten tullaksenne kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

480    Te olette nyt kristitty. Jumalan Valo on tullut sydämeenne. Muistakaa, kuinka hyvä asia se on! Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Isäni häntä vedä.” Miksi te kohotitte kätenne? Koska Jokin käski teitä. Ja tuo Sama, joka käski teitä, antoi lupauksen: ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä.” Siitä ei ole mitään epävarmuutta. Teillä on nyt iankaikkinen Elämä. Jos olette uskoneet koko sydämestänne, te olette nyt siirtyneet kuolemasta Elämään. Te elätte aina ja iäisesti.

481    Ottakaa nyt vastaan Hänen Pyhä Henkensä, Jumalan Voima, toimimaan elämässänne ja saamaan teidät työskentelemään Hänelle. Vastaanottakaa Se tänä aamuna, kun teidät kastetaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

482    Niille, jotka ovat sairaita ja tahtovat puolestaan rukoiltavan. Haluaisin nähdä kuinka monta teitä on… Kohottaisitteko kätenne. Nähdäksemme kuinka monta on, josko meillä voisi olla erottamista. Ei, heitä on liian monta. Siellä on noin sataviisikymmentä tai kaksisataa ihmistä, joiden puolesta rukoillaan. Hyvä on.

483    Kuinka monet ovet joskus nähneet erottamista? Kohottaisitteko kätenne. Hyvä on, kaikki teistä. Niinpä te tiedätte, mistä siinä on kysymys. Uskotteko te nyt, että olette tänä aamuna kuulleet Jumalan Äänen?

484    Nyt haluaisin pyytää veli Woodin, veli Fred Sothmannia ja joitakin luotetuista tulemaan tänne hetkeksi. Jotkut teistä luotetuista tai diakoneista, tulisitteko tänne hetkeksi. Täällä tulee nyt olemaan hieman ahdasta, ja haluan teidän auttavan. Nyt te ihmiset tällä oikealla puolellani, joiden puolesta tullaan rukoilemaan, haluan teidän tulevan tälle sivulle tähän. Veli Collins, tahtoisitko seistä siellä ja ohjata heidät suoraan tästä ohitse, niin että heidän puolestaan rukoiltaisiin.

485    Nyt pyytäisin teitä pieniä lapsia tällä sivualttaria, jos te menisitte tälle toiselle puolelle muutamaksi hetkeksi. Tekisittekö sen veli Branhamille, ei minulle, vaan Herralle Jeesukselle?

486    Nyt te veljet seisokaa tässä, niin että ihmiset voivat tulla lävitse, ja me tulemme ottamaan kaikki tältä puolelta. Nyt tämä ensimmäinen rivi tässä, voisitteko siirtyä hieman taaksepäin? Nyt sitten ensimmäiset tässä rivissä nousevat ylös ja alkavat tulla tuota puolta seinänvierestä, kun me rukoilemme, nyt kun me valmistaudumme aloittamaan. Mutta ei vielä. Ja sitten kun tulee tämän puolen vuoro, me haluamme teidän kaikkien menevän tälle puolelle ja tulevan tältä sivulta. Ja nämä luotetut tulevat osoittamaan teille oikean paikkanne.

487    Nyt jos tuo nainen on raajarikkoinen eikä voi seistä, kuten tämä pieni tyttö tässä pyörätuolissa, niin istu siellä, missä olet, ja minä tulen tykösi. Ja tunnen pienen Edithin. Hän on siellä takana. Ja me tulemme tuomaan hänet tänne eteen. Nuo, jotka eivät voi nousta seisomaan, minä tulen teidän luoksenne.

488    No niin, mitä hyötyä meidän olisi seistä täällä ja puhua? Mitä hyötyä meidän olisi saarnata tätä Jumalan Sanaa, jos te ette kuule Sitä? Ymmärrättekö? ”Hän, joka kuulee ja uskoo.” Hän, joka kuulee! Onko jokainen teistä valmis uskomaan itsenne Jumalalle ja sanomaan: ”Se on Jumalan Sana. Minä en välitä siitä, mikä on tilani sen jälkeen, kun puolestani on rukoiltu. Minä olen parantunut joka tapauksessa”? Tuletteko uskomaan sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

489    Nyt monet ihmisistä odottavat jotakin, tiedättehän. Kuten sellaista kuin tuon naisen kohdalla, jonka puolesta rukoilin siellä takaporteilla katsoen alas häntä, ja se mitä sitten tapahtui. Mitä jos hän olisi sanonut: ”Ensimmäinen kuukausi on nyt ohitse, ja se kasvaa suuremmaksi vain koko ajan”? Näettekö? Ei, hän ei tehnyt sitä. Hän oli kuullut Äänen, ja hän oli kaikesta sydämestään uskonut sen, mitä tuo Ääni oli sanonut hänelle. Ja jonkin ajan kuluttua tuo kasvain laski häviten pois. Ja nyt hän on normaali ja terve.

490    Leo, missä sinä olet? Onko hän täällä jossakin? Olen unohtanut tuon naisen nimen. Ehkä joku muistaa sen. Minulla on hänen osoitteensa ja tulen tuomaan sen seurakunnalle. Leo, muistatko hänen nimeänsä? [Veli Leo sanoo: ”Pearl, Pearl…] Onko se Redford tai Redfem? Meillä on hänen nimensä ja osoitteensa, jos haluatte kirjoittaa hänelle.

491    Hän parantui täällä kasvaimesta, jonka arvioitiin painavan yli kolmekymmentä paunaa. Eikä hänessä ole yhtään veitsen naarmuakaan. Siellä on valokuva hänestä tuon kasvaimen kanssa, ja tässä hän nyt on ilman naarmuakaan ruumiissaan: Jumala paransi hänet ja otti sen pois häneltä. Siellä on lääkärin lausunnot, kun hän luovutti hänet ”kuolemaan syövän syödessä hänen munuaisiaan”, ja nyt hän on normaali ja terve ilman minkäänlaista munuaisvaivaa.

492    Hän on yksi kymmenistä tuhansista. Mikä se on? Se ei ole mikään epävarma ääni, Mutta kysymys on siitä, ystävä, voitko sinä kuulla Sitä?

493    Nyt jos pasuuna antaa epävarman äänen sanoen: ”No niin, jotkut parantuvat ja jotkut eivät.” Silloin se on epävarma ääni, näettekö, älkää uskoko sitä.

494    Jeesus sanoi: ”Kuka tahansa.” Se on varma Ääni. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Heidän päälleen lasketaan kädet, ja he parantuvat.” Uskotteko sen nyt? [Seurakunta sanoo: ”Aamen”] Uskokaa se koko sydämestänne.

495    Ja tulen pyytämään pastoria nyt… Meillä tulee olemaan kastepalvelus tämän jälkeen. Niinpä meillä ei silloin ole liian paljon aikaa.

496    Mutta tulen rukoilemaan seurakunnan puolesta, jokaisen sairaan henkilön puolesta täällä. Ja kun tulen… Uskotteko minun olevan Hänen palvelijansa? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jos te uskotte sen, silloin Pyhän Hengen voitelu on tuleva suoraan sisälle teihin. Ymmärrättekö? Se on pakko, ystävät. Minä en sano sitä, minä en ole mitään… Minä olen vain teidän veljenne.

497    Minä olen vähäisin joukossanne, mutta sellainen minun täytyy olla. ”Hän, joka on vähäisin joukossanne…” Sallikaa minun olla teidän palvelijanne, näettehän. Sellainen haluan olla. Minä olen teidän palvelijanne. Te olette Jumalan lapsi. Minä olen vain Hänen palvelijansa. Minä yritän palvella teitä, näettehän. Minä olen vähäisin. Minussa ei ole mitään, mutta katsokaahan, jonkun täytyy laskea kädet teidän päällenne. Ja sitten, jos Hän antaa minun tuoda Sanan, ja, te uskotte, että Sana tulee minulle. Niin monet teistä kutsuvat minua uskovaiseksi, ja sitten Sanan tullessa minulle, tuomitkaa itse onko Se oikein tai ei. Katsokaahan, antaa Jumalan tuomita se Sanallaan. Sitten, jos se on niin, silloin jokainen lupaus on niin. Sen täytyy olla, näettehän.

498    Nooa, hän vain jatkoi arkin rakentamista. He sanoivat: ”Hän on fanaatikko. Ei siellä ylhäällä mitään vettä ole. Kuinka sinä tulet saamaan sitä?”

499    ”Ei sillä ole merkitystä. Jumala voi panna veden sinne ylös”, ja hän vain jatkoi vasarointiaan.

500       Kenestä muusta minä puhuin? Mooseksesta. Kuinka Mooses menisi sinne ja ottaisi valtaansa tuon armeijan? Kuinka hän tulisi valloittamaan Egyptin? Kuinka hän voi tehdä sen, yksi mies, kahdeksankymmentävuotias, vaimo ja lapsi mukanaan? Kuinka hän tulisi tekemään sen? ”Se ei ole minun asiani. Jumala sanoi: ’Mene ja ota se haltuusi’, ja nyt minä olen menossa.”

501    ”Kuinka sinä nyt tulet vapauttamaan heidät faaraon käsistä?” ”Varmasti Minä tulen olemaan kanssasi.’” Ei mitään epävarmaa.

502    ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ei mitään epävarmaa. Jos te uskotte sen ja annatte laskea kädet päällenne, teidän on pakko tulla terveeksi. Uskotteko sen koko sydämestänne? [Seurakunta sanoo. ”Aamen.]

503    Nyt haluan, että jokainen henkilö täällä, joka voi rukoilla, haluan teidän kumartavan päänne, ja haluan, että rukoilette äänettömästi. Tulen nyt rukoilemaan näiden nenäliinojen puolesta täällä, koska tunnen Pyhän Hengen läsnäolon.

504    Taivaallinen Isä, me olemme aikeissa lopettaa yhden palveluksen ja aloittaa toisen. Monet ovat vastaanottaneet Sinut tänä aamuna, Herra. Monet kädet kohosivat ylös. He ovat siirtyneet kuolemasta Elämään tuossa pienessä hitaassa ohimenneessä hetkessä, kun pieni Valo kulki heidän ohitseen. Pieni tunne tuli heidän tajuntaansa. Mitä se oli? He olivat kuolemassa ja he siirtyivät silloin kuolemasta Elämään.

505    Niin kuin jyvän pudotessa maahan. Ensimmäiseksi se kuolee ja mätänee pois. Sitten pieni elämänitu nousee esiin siitä ja tuottaa toisen viljan.

506    Nyt Herra, tänä aamuna, kuolema kulki heidän ylitseen. Ja kun se teki sen, he heräsivät ja kohottivat kätensä. Tuntien itsensä Jumalan Sanan tappamiksi jonkin sanoessa heille: ”Sinä olet tuomittu. Sinä olet syntinen. Sinä tulet kuolemaan ja menemään helvettiin. Sinä olet tuhoutuva etkä ole koskaan nouseva uudestaan”, kuoleman tullessa heidän ylleen. Lopulta he kuolivat siinä paikassa, kunnes he kuulivat erään Äänen sanovan: ”Mutta Minä olen sinun Pelastajasi. Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskautetut.”

507    Ja he kohottivat kätensä: ”Minä haluan vastaanottaa Hänet henkilökohtaisena pelastajanani”, ja silloin Elämänitu tuli heidän sieluihinsa. He nousivat jälleen ylös tuottaakseen uuden kristityn.

508    Jumala, voikoot he nyt mennä veteen kuulijakunnan edessä ja tulla kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntiensä anteeksi saamiseksi, antaakseen ihmisten nähdä, että he ovat täysin hylänneet maailman asiat ja tulevat palvelemaan tästedes Kristusta. Sillä he ovat kuolleet ja haudatut Hänen kanssaan kasteessa noustakseen uuteen Elämään ja vaeltaakseen uudessa elämässä.

509    Minulla on tässä monia nenäliinoja käsissäni, Herra. Ne edustavat sairaita ihmisiä.

510    Nyt Raamatussa kerran, niin kuin olen usein lainannut sitä, Israel oli velvollisuutensa polulla, menossa luvattuun maahan, ja Punainen Meri tuli heidän tiellensä. Jumala katsoi alas vihaisin silmin tuon Tulipatsaan lävitse. Ja Punainen Meri alkoi pelätä, koska Jumala oli antanut lupauksen. Se ei ollut epävarma ääni. Meri tiesi, ettei Jumalan Sana ollut epävarma. He tiesivät sen varmaksi. Israel oli matkalla luvattuun maahan. Mikään ei voinut seistä heidän tiellään, koska Jumala oli sanonut niin. Meri pelästyi ja vetäytyi taaksepäin valmistaen kuivan polun sen keskitse. Ja he kävelivät ylitse kuivaa myöden.

511    Nyt, siellä on monia kristittyjä, jotka ovat sairaita, Herra. Tässä ovat heidän nenäliinansa. Raamatussa sanotaan, että ”he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja.” Me tiedämme, ettemme ole Pyhä Paavali. Mutta me tiedämme, että Sinä olet yhä sama Jumala, saman Sanan ja saman lupauksen kanssa. Kun minä lähetän nämä nenäliinat näille sairaille ja vaivatuille, voikoon tuo perkele, joka on sitonut heidät, pelästyä ja vetäytyä pois. Voikoot Jumalan lapset astua hyvän terveyden lupaukseen. Suo se, Herra.

512    Monia heistä on nyt tässä rakennuksessa. Tässä on Sinun pastorisi tänä aamuna, veljeni Neville. Tässä seisovat Sinun diakonisi ja luotettusi, tämän seurakunnan virkaan asettamat, joita Sinä niin armollisesti siunaat, vaikka me olemmekin arvottomia, Herra. Mutta me näemme Sinun Henkesi liikkuvan keskuudessamme ja me olemme siitä niin onnelliset. Näyttää kuin herätys olisi lähdössä ulos viimeisen kerran. Oi Jumala, me olemme lähteneet Egyptistä ja olemme nyt matkalla luvattuun Maahan. On vain muutaman päivän matka jäljellä nyt, ja me tulemme ylittämään Jordanin.

513    Ja nyt, Isä Jumala, me rukoilemme, että Sinä siirtäisit kaikki esteet tieltämme. Monet näistä ihmisistä eivät ole marssikunnossa, koska he ovat sairaita ja kiusattuja. Kuinka voisi tuo sairaus pidättää noita ihmisiä? Kuinka voivat nuo vaivat pitää heitä raajarikkoisina ja pyörätuolissa, kun he ovat marssimassa luvattuun Maahan? Halleluja! Jumala, kun me laskemme kätemme heidän ruumiillensa, voikoon perkele pelästyä ja vetäytyä pois. Voikoot he olla marssikunnossa.

514    Minä kiitän Sinua tuon naisen puolesta, josta olen koko aamun puhunut. En voi saada häntä pois mielestäni. Nähdä tuo nainen, kuinka hän ei voinut edes seistä tuon suuren kasvaimen kanssa lääkärien tehdessä pilaa hänestä.

515   Mutta hän oli kuullut Äänen, joka ei ollut epävarma. Se oli varma Ääni, ja hän uskoi Sen! Nyt Herra, voikoon jokainen sairas henkilö täällä nähdä Sen, kuulla tuon saman Äänen tänä aamuna ja olla marssikunnossa, valmiina lähtemään matkalle, Herra. Suo se, Herra. Meillä on nyt kaikki pakattuna. Me olemme valmiit marssimaan, Herra. Me olemme valmiit erämaata varten ja ylittämään Jordanin. Vain muutaman päivän matka ja me tulemme olemaan siellä. Jumala, salli meidän kulkea Pyhän Hengen Voimassa. Voikaamme aina seurata, kun me näemme tuon Valon loistavan siellä, Herra, johtamassa tiellä, ylösnousseen Kristuksen loistaessa tuohon täydelliseen Päivään. Suo se, Isä.

516    Nyt kun voitelemme kätemme, voitele meidät, että Pyhä Henki, joka on meissä, loistaisi näkyviin, että Jumalan Valo loistaisi kosmisen valon kautta näihin sairaisiin ja heikkoihin ruumiisiin, ja jokainen heistä olisi parantunut.

517    Me astumme nyt esiin, Herra, kohtaamaan perkelettä. Me astumme esiin kohtaamaan Punaista Merta, se on tuota sairauden merta, joka estää näitä ihmisiä marssimasta. Me astumme esiin Pyhän Hengen loistaessa edessämme kohdataksemme perkeleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jotta sairauden täytyy väistyä, koska Sinä katsot alas Sanasi Voiman lävitse. Ja heidän täytyy parantua. Me tulemme Jeesuksen Nimessä, kohdataksemme vihollisen. Aamen.

60-1207 PERGAMON SEURAKUNTAJAKSO (The Pergamean Church Age), Jeffersonville, Indiana, USA, 7.12.1960

60-1207 PERGAMON SEURAKUNTAJAKSO
(The Pergamean Church Age)
Jeffersonville, Indiana, USA, 7.12.1960

 

1       Hyvä on. Nyt, niin pitkälti kuin minusta on kysymys, olisi parempi kääntää se pois. Hyvä on.

2       Me olemme niin iloisia ollessamme jälleen täällä tänä iltana Herran palveluksessa. Ja eilen illalla minusta todella tuntui siltä kuin Tuhatvuotisvaltakunta olisi alkanut. Ja uskon, että meillä on tässä joitakin kysymyksiä. Panen ne taskuuni niin… Uskon, että tämä on… että sen puolesta rukoiltaisiin. Ja me olemme… Yritän vastata parhaani mukaan.

3       Hei, sanoisitteko Docille, että sammuttaa tuon valon, niin etten ole suoraan sen valokiilassa. Se loistaa päälleni. Tiedättehän, minä en ole tällainen valoheitinten valossa saarnaaja. Niinpä uskon, että on parempi olla ilman sitä. Viime…

4       Minä pyysin sitä, Doc. Kadun sitä, että tein niin. Oi, oi, odotahan? Täytyykö sinun kääntää sieltä ylhäältä käyttääksesi sitä? [Veli Branham keskustelee veljensä Doc’in kanssa.] Oi, hyvä on, antaa sen olla. Jätä se rauhaan. Oi, ei! Älä pudota sitä. Nyt se on parempi. Joskus… En pidä siitä, että valo paistaa suoraan kasvoihin, tiedättehän. Nyt se valaisee tänne, niin että voin nähdä paremmin. Kiitos. Olipa siitä vaivaa hänelle.

5        Tiedättehän, en voi saada päätökseen näitä seurakunta-ajanjaksoja. Ja tutkiessani tänään tätä ajanjaksoa sanoin vaimolleni: ”Voi hyvänen aika! Minulla on tarpeeksi muistiinpanoja saarnatakseni tästä viisikymmentä saarnaa.” Näettekö? Eikä niin voi mitenkään tehdä, muuten kuin vain kosketellen sen kohokohtia, ja ehkä sitten, kun me kirjoitamme tuon kirjan, me yritämme saada lisättyä siihen enemmän.

6       En nähnyt sinua täällä, veli. Miten voit, veli West? Kuulin juuri joitain hyviä uutisia, että viimeinen veli Daultonin perheestä tuli sisälle, toinen poika… toinen tyttö. Se tekee kymmenen, eikö niin? Yhdeksän. Te muistatte, millaista se oli tämän uuden palvelustehtävän alla, kun Herra kertoi hänelle, että hänen perheensä tulee pelastumaan. Olin rukoillut heidän puolestaan seisoen siellä tietämättä mitä sanoin. Pyhä Henki sanoi: ”Minä annan sinulle sinun perheesi.” Näettekö? Ja siinä se nyt on, joka ainoa heistä. Näettekö, kuinka Herra toimii? Katsokaahan, Hänen sanansa ovat täydelliset, ne eivät koskaan, koskaan petä. Mutta nyt me emme halua puhua jumalallisesta parantumisesta vaan yritämme pysytellä tällä toisella puolella, profeetallisella puolella.

7       Nyt tänä iltana yritän vain puhua, ja jos voin, me tulemme menemään tämän suuren toisen tai kolmannen seurakunta-ajanjakson historiallisiin osiin, josta me tulemme puhumaan tänä iltana. Nautitteko te siitä? Minä olen nyt aivan täynnä. Ajattelen, kuinka todella ihmeellisesti Herra Jeesus on siunannut meitä ja antaa meille näitä asioita. Ja me arvostamme koko sydämestämme sitä, että Hän antaa meidän tietää ennakolta, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Hän tietää lopun alusta lähtien, ja me olemme siitä iloisia. Niinpä me luotamme, että Herra tulee siunaamaan meitä.

8       Ja huomasitteko eilen illalla, että Pyhä Henki antoi meille (sen jälkeen kun kokous oli ohitse) kolme sanomaa ja kolme sielua. Aivan tarkalleen. Ja kun Henki oli puhunut, sitten se tuli uudestaan viimeisen tulkinnan yhteydessä kerraten sen ja sanoi: ”Mitä Henki sanoo seurakunnille…” tai ”Hän, jolla on korva, hän kuulkoon sen, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Aivan… Ja Henki puhuu seurakunnan lahjojen kautta. Oi, voikoon seurakunta kunnioittaa sitä, näettehän, ja arvostaa sitä. Olkaa varovaisia. Saatana on tuleva ja yrittävä ajaa teidät yli laidan sen kanssa. Olkaa varmoja, että se on jokaisella kerralla Pyhä Henki. Ja jos se on Pyhä Henki, Hän on puhuva suoraan jostakin meneillään olevasta. Se tapahtuu seurakunnan rakentamiseksi. Ymmärrättehän? Ja sitten, jos olette kunnioittavia niiden kanssa, silloin Jumala tulee antamaan teille lisää. Katsokaahan, se vain jatkuvasti lisääntyy enemmän ja enemmän. Ja kun…

9        Nyt jotkut soittavat ja kysyvät… Ihmiset soittivat tänään ja kysyivät, milloin parantumiskokoukset olisivat. Niin pian kuin nämä kokoukset ovat ohitse, menen pois muutamaksi päiväksi antaakseni kurkkuni hieman levätä, ja sitten seuraavana sunnuntaiaamuna, jos Herra suo, meillä tulee olemaan parantumiskokous. Se on 18. päivänä, sunnuntaiaamuna. Sopiiko se, veli Neville? [Veli Neville vastaa: ”Kyllä.”] Sunnuntaiaamuna, kahdeksantenatoista, rukoillaan sairaiden puolesta.

10    Ja pastorimme täällä, minulla ei ole tilaisuutta sanoa hänestä kovin paljoa, mutta haluan, että te kaikki yrittäisitte tavata pastoriamme. Hän todella on todellinen veli Kristuksessa. He olemme iloiset veljestä, joka… Hän on kasvanut metodistina, pyhyydessä. Ja me kaikki tunnemme Orman Nevillen. Jokainen täällä ympäristössä tuntee hänet. Kukaan ei voi osoittaa sormella hänen elämäänsä. Hän ei haluaisi minun sanovan sitä, mutta mieluummin annan hänelle pienen ruusunnupun nyt kuin kokonaisen seppeleen sen jälkeen kun hän on mennyt. Näettehän? Nyt on aika tehdä se.

11    Eräänä iltana, kun olin lähdössä ulos kirkosta, joku sanoi: ”Oi veli Branham, minä todella arvostin tuota saarnaa.”

12    Ja minä sanoin: ”Kiitoksia.”

13    Ja sitten joku seisoi siellä ovella (se oli monia vuosia sitten täällä tabernaakkelissa), eräs saarnaaja sanoi: ”Jumala olkoon siunattu, minä en haluaisi kenenkään sanovan minulle noin.” Näettekö? Hän sanoi: ”Minä haluan kaiken kunnian menevän Jumalalle.”

14    Ja minä sanoin: ”Mutta, se saa sen aikaan.” Näettekö? Ja minä sanoin: ”Mutta minä itsekin pidän siitä.” Minä sanoin: ”Minä todella pidän siitä.” Ja minä sanoin: ”Minun täytyy olla totuudellinen.”

15    Ja hän sanoi: ”Mutta minä en pidä siitä, että ihmiset sanovat minusta niin, siunattu olkoon Jumala! ”

16    Minä sanoin: ”On vain yksi ero minun ja sinun välillä: minä olen rehellinen sen kanssa, ja sinä et ole.”

17    Kuka tahansa pitää… Jos otatte jonkun pienen lapsen ja kehutte häntä hieman, tulee hän tekemään tehtävänsä paremmin, näettekö, kun te kehutte häntä. Ja Jumala haluaa aina kertoa lapsilleen, milloin he toimivat oikein. Ja Hän haluaa kertoa lapsilleen, milloin he toimivat väärin, joten miksi ei sanottaisi heille, kun he ovat tekemässä oikein? Ymmärrättehän?

18    Niinpä minä todella kiitän Jumalaa siitä, että veli Neville on tämän lauman pastorina täällä Tabernaakkelissa. Ja kun näkee tuon miehen, jolla on metodistitausta, hidas… On aivan kuin haluaisi syödä väärässä pilttuussa. Mutta näin suuren Pyhän Hengen kautta, ja nyt se on tulossa noihin lahjoihin, ja kuinka sujuvasti Pyhä Henki käyttääkään häntä, kun hän ei käytä omaa mieltään. Tarkatkaa tulkintaa, kuinka se on samassa rytmissä, samat nousut ja laskut, kuten substantiivit ja pronominit, ja niin edelleen, kun hän antaa selityksen.

19    Ja tämä pieni veli, en usko, että hän… Junior Jackson. Hyvä on, pysyn hiljaa, Junie. Kiitän Jumalaa Junie Jacksonista, veljestä, jolla todella on suuri lahja Herralta.

20    Ja pysykää aina nöyrinä. Jokaisella seurakunnassa on jotakin tehtävänä, mutta älkää koskaan vetäkö sitä sivulle jonkin muun tähden, vaan antakaa sen sulautua muuhun seurakuntaan. Se kuuluu Jumalalle, kaikki nämä asiat. Ymmärrättekö? Älköön jokainen halutko puhua kielillä ja jokainen tulkita.

21    Yrittäkää tehdä jotakin hyvää ja jatkakaa vain olemalla hyviä. Älkää olko ilkeitä älkääkä kantako kaunaa, älkää antako minkään katkeruuden tulla. Ei väliä sillä, kuinka paha joku henkilö on, ja kuinka pahasti he puhuvat teistä, älkää te koskaan ajatelko pahaa sydämessänne heistä, koska juuri siinä perkele on tuleva sisälle ja saa aikaan jotakin juuri siinä. Pitäkää vain se kaikki peitettynä jumalallisella rakkaudella, tunnustuksella, tehkää oikein ja tehkää hyvää niille, jotka tekevät pahaa teille. ”Jos te teette hyvää vain niille, jotka tekevät hyvää teille”, sanoi Jeesus, ”niin eivätkö publikaanitkin tee samoin?” Katsokaahan, syntisetkin, kuka tahansa, on hyvä niille, jotka ovat hyviä hänelle. Mutta olkaa hyviä niille, jotka eivät ole hyviä teille. Tehkää jotakin niiden puolesta, jotka eivät tee mitään teidän puolestanne. Sanokaa jotakin hyvää siitä ihmisestä, joka puhuu jotakin pahaa teitä vastaan, ja sillä tavalla te pidätte kaiken katkeruuden poissa sydämestänne, ja silloin te aina rakastatte jokaista, niin kauan kuin pysytte rakkaudessa.

22    Nyt te sanotte: ”Mutta he tekivät…” Meidän ei tule tuomita, Jumala on Tuomari. Ja ettekä te halua tuon miesparan tulevan poisheitetyksi, ettehän? Tietenkään ette. Ei ole väliä sillä, keitä he ovat. Sitä te ette haluaisi, joten yrittäkää olla ystävällisiä heille. ”Ja rakkaus peittää syntien paljouden.” Kyllä vaan. Rakastakaa juuri niin hyvällä, kristillisellä, jumalallisella rakkaudella.

23    Jos joku tulee ja kutsuu teitä ”pyhäksi kieriskelijäksi” ja kaiken kaltaisilla nimillä, niin älkää te toimiko sillä tavalla, näettehän. Jos te ette voi toimia oikealla tavalla, kävelkää pois. Mutta sydämessänne teidän pitäisi olla sillä paikalla, että sanotte: ”Hyvä on, se… Ehkäpä, veli, jos ymmärtäisit sen sillä tavalla kuin minä, sinä ajattelisit siitä samalla tavalla.” Näettekö? Ja vain olkaa todella suloisia hänelle ja jatkakaa eteenpäin sillä tavalla. Ja vaikka hän olisi eri mieltä, yhtä kaukana kuin itä on lännestä, niin sillä ei ole mitään merkitystä.

24    Kuten sanoin eräänä iltana, että minulla on veli, hän on isokokoinen mies, Melvin. Hän on pitkä, vaaleapäinen. Me emme näytä samankaltaisilta, ikään kuin emme edes olisi sukulaisia. Ja meidän ruokatottumuksemme ovat erilaiset, ja meidän halumme ovat erilaiset, mutta kuitenkin hänen äitinsä on minun äitini, ja hänen isänsä on minun isäni. Hän on minun veljeni. Ymmärrättekö? Koska me synnyimme samaan perheeseen.

25    No niin, me olemme erilaisia. Melvin ei ole kristitty. Hän pitää pesäpallosta, hevosraveista ja sen kaltaisista asioista. Uskon, että hän myös pitää suklaaleivoksesta, joten sen suhteen minä olen varmasti erilainen. Minä en pidä hevosraveista tai pesäpallosta. Minä pidän kalastuksesta ja metsästyksestä. Näettekö? Ja hän ei koskisi siihen, enkä minäkään näihin toisiin asioihin. Ja sitten, hän pitää suklaapiirakasta, ja minä pidän kirsikkapiirakasta. Niinpä sitten…

26    No niin, minä en nyt vihjaile, ymmärrättehän. Mutta sanoin erään kerran jossakin kokouksessa, että pidin kirsikkapiirakasta, ja seuraavana iltana sain neljä tai viisi kirsikkapiirakkaa, jotka sisaret olivat leiponeet ja tuoneet minulle. Voi pojat! Eikö meillä myös ollutkin riemujuhla tuona iltana! Mutta, minä en tarkoita sitä sillä tavalla. Ymmärrättehän?

27    Niinpä tarkoitukseni on vain osoittaa teille tuon eron, näettehän. Mutta ei ole väliä sillä, millainen hän on, minä rakastan häntä, hän on veljeni. Ja niinpä, hän ei ole kristitty, koska hän näkee asiat toisessa valossa, ja minä näen asiat Kristuksen Valossa, mutta kuitenkaan en voi sanoa, etteikö hän olisi veljeni, koska olemme veljinä syntyneet samaan perheeseen.

28    Nyt eilen illalla sanoin erään lainauksen, tuon viimeisen. Ja muistakaa nyt, ensimmäinen sanoma, joka tuli seurakunnalle niiden jälkeen, joista olette tietoisia, ja sen lisäksi mitä oli siellä alhaalla Kentuckyssa, oli se, että näissä kokouksissa tulisi olemaan salaperäisiä asioita, jotka tulisivat järkyttämään monia. Muistatteko sitä? Se on ääninauhalla. Näettekö? Eilen illalla yksi niistä paljastettiin. Jollakin tavalla se pysähtyi pieneksi hetkeksi, mutta olen varma, että te käsititte sen, koska Pyhä Henki toi sen julki. Se oli: ”Iankaikkinen helvetti; mitään sen kaltaista asiaa ei ole Raamatussa.”

29    Ei ole iankaikkista helvettiä. Jos te palaisitte helvetissä iankaikkisesti, silloin teillä täytyisi olla Iankaikkinen Elämä, jotta voisitte olla siellä, jos olisitte elossa. Ja on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala! Ymmärrättekö? Niinpä sitten Raamattu ei opeta iankaikkisesta helvetistä. Se opettaa ”iäti kestävää” helvettiä. Se saattaa olla kymmenentuhatta miljoonaa vuotta, minä en tiedä, mutta sen täytyy lakata olemasta.

30    Koska minun täytyi mainita se siellä. Minä pidän sen poissa seurakunnilta ja muualta, kunnes… kunnes minun on sanottava se. Ja sitten täällä on useita asioita, jotka ovat minun vastuullani sanoa, ja niinpä sitten kunakin iltana me löydämme ne.

31    Mutta nyt, tästä illasta eteenpäin alkakaa käyttämään hengellistä ajatteluanne, näettehän, antakaa vain Pyhän Hengen imeyttää se sisälle. Ja sitten kun kuulette sen ja olette eri mieltä siitä, menkää vain pois ja sanokaa: ”Veli Branham parka, hän totisesti ei tiedä. Minä tulen rukoilemaan hänen puolestaan.” Ja tehkää niin, ja sitten Herra antaa minun tietää, mikä on Totuus, mutta te vain osoittakaa sympatiaa minua kohtaan älkääkä heittäkö minua pois. Niinpä sitten se saattaa myös olla totta, mutta, oi, minulla on niin hienoa aikaa ajatellessani sitä tällä tavalla. Niinpä se saa molemmat päät kohtaamaan toisensa. Ja saatan olla väärässä, mutta siellä voi olla katkos jossakin, josta en tiedä mitään, jonka te ehkä tiedätte, ja rukoilkaa te Herraa, että Hän näyttäisi sen minulle.

32    Ja nyt, ennen kaikkea jatkakaa rukoilemista toistenne puolesta älkääkä koskaan antako perkeleen näyttää teille mitään katkeruutta missään. Ymmärrättekö? Pitäkää sielunne puhtaina tässä hetkessä, sillä me olemme tämän maailmanhistorian loppuhetkissä. Näettehän? Me olemme lopussa, ystävät, ilman epäilyksen varjoakaan.

33    Kun seuraamme näitä seurakunta-ajanjaksoja, me tulemme näkemään siitä melko pian, ja ehkä hyvinkin paljon tänä iltana. Me enemmän tai vähemmän taustoitamme sitä, mihin meidän täytyi lopettaa se, ja nyt tänä iltana me tulemme paljastamaan joitakin todella hengellisiä asioita. Muistakaa nyt, minä olen sanonut sen: teidän on alettava ajattelemaan hengellisesti. Mutta tarkatkaa Kirjoituksia, sen täytyy olla Kirjoituksissa, ja sen täytyy mennä lävitse Kirjoitusten. Ymmärrättekö? Muistakaa nyt, pelkkä tieto Sanasta, niin että sanotaan: ”Mutta minä kävin korkeakoulun. Minä kävin raamattukoulun. Minä kävin yliopiston”, se ei kerro mitään. Kaikki fariseukset ja saddukeukset tekivät samoin, eivätkä he tunteneet Jeesusta. Näettekö?

34    Kirjoitukset, Kirjoitusten ilmestys, ”on kätketty viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja on paljastettu pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia.” Niinpä olkaamme, te ja minä, pieniä lapsia, tyhjentäkäämme sydämemme ja sanokaamme: ”Herra, puhu meille, ja me kuuntelemme.” Ja sitten ymmärtäkää sen hengellinen sovellutus. Muistakaa se nyt, käsittäkää niiden sanojen hengellinen sovellutus, jotka tullaan puhumaan tästä illasta eteenpäin, koska olemme tulossa suureen salaperäiseen seurakunta-ajanjaksoon.

35    No niin, uskon, että siinä oli kaikki, mitä halusin sanoa. Nyt, muistakaa huomenillalla, me olemme toisessa seurakunta-ajanjaksossa kunakin iltana. Ja olen varma, että meillä voisi olla huomenna runsaasti aikaa jatkaaksemme tämän kanssa koko pitkän päivän, ja sitten myös huomenillalla. Mutta katsokaahan, monet tulevat olemaan työssä, joten yritän kosketella vain tämän sanoman kohokohtia, kosketella niitä asioita, joista täällä puhutaan, jotta te voisitte ottaa yhden asian niistä ja seurata sitä eteenpäin, kunnes ei voitaisi sanoa, minne se menisi. Näettehän? Ja tutkikaa sitä sitten kotonanne, ja minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne, ja rukoilkaa te minun puolestani, ja Jumala siunaa meitä yhdessä uskovina lapsinaan.

Nyt ennen kuin aloitamme, niin nousisimmeko seisomaan, jos se ei ole liian vaikeata.

36    Ja tiedättekö, miksi haluan seistä ja rukoilla? Jeesus sanoi: ”Kun te seisotte rukoilemassa, rukoilkaa: ‘Isämme, joka olet Taivaassa. Sitten antakaa anteeksi toinen toisillenne.” Näettekö? Ja niin kuin Gideon kerran valitsi sotajoukkoaan, hän valitsi ne, jotka pysyivät pystyssä juodessaan. Näettekö? Ne, jotka lankesivat maahan, jotka olivat heittäytyneet epäjumalankuvien eteen, hän tiesi, etteivät he olleet sopivia lähtemään. Niinpä, ne olivat ne, jotka seisoivat ja olivat tarkkaavaisia koko ajan. Sillä tavalla me teemme, me seisomme ja rukoilemme. No niin, minä myös uskon polvistumiseen ja rukoilemiseen, mutta seistä ja rukoilla, mielestäni sillä on jonkinlainen merkitys meille, jollakin tavalla. Kumartakaamme nyt päämme, ja olkoon myös jokainen sydän kumarrettuna.

37    Armollinen taivaallinen Isä, kun me nyt juhlallisesti lähestymme Sinun oikeuden Valtaistuintasi. Ja me emme tule pyytämään Sinulta oikeutta, koska me kaikki tulisimme tulen kuluttamiksi, vaan me tulemme anoen: ”Ole armahtavainen, oi, Herra!” Vuodata yllemme tänä iltana Sinun Pyhää Henkeäsi, ei siksi, että me olisimme sen arvoisia, vaan koska me olemme arvottomia ja käsitämme sen ja tunnistamme sen emmekä tule omassa nimessämme (koska se ei ole riittävä). Meillä ei ole oikeudenmukaisuutta, ei mitään. Meidän kaikkein paraskin vanhurskautemme on vain likaisia riepuja Sinun silmissäsi. Niinpä me tulemme nöyrästi Herran Jeesuksen Nimessä tuoden Hänet edellämme, Hänen liittonsa Veren, ja kannamme sitä sydäntemme päällä ja sanomme: ”Jumala, ole armahtavainen meille syntisille, jotka anomme laupeutta ahdistuksen hetkessä.” Niin että kun jonakin päivänä viimeinen saarna on saarnattu, me emme tiedä, milloin se tulee tapahtumaan. Viimeisen kerran on huuto menevä ilmojen halki, Raamattu tulee lepäämään suljettuna saarnatuolissa, aseet tulevat olemaan kerättyinä kasoihin, pillit viheltävät, aurinko tulee laskemaan. Oi Jumala! Kätke minut silloin, oi Ikiaikojen Kallio, tuona hetkenä.

38           Ja me näemme, että nyt ei ole olemassa minkäänlaista pakotietä, ei ole muuta kuin Sinun kauttasi. Me näemme kansakuntien hajoavan. Me näemme Raamatun täyttyvän. Me näemme Israelin heräävän. Me näemme Sanoman seurakunnalle, ja tuo hetki on kohta ohitse aikana, jona suuret asiat tulevat paljastetuiksi, ja nuo Seitsemän Sinettiä avataan.

39    Jumala, Jumala, oi Jumala, ole meille laupias, me anomme laupeutta. Ja Sinun palvelijanasi minä anon laupeutta jokaiselle, joka tänä iltana on Jumalallisessa Läsnäolossa.

Jumala, älköön keskuudessamme olko yhtään henkilöä, jolla on syntiä sielussansa, vaan voikoot he olla puhdistettuina juuri nyt Herran Jeesuksen Verellä, niin että me kaikki voimme tavata toisemme tuossa siunauksellisessa paikassa taivaan takana.

40    Ja kun minä lähestyn tätä Kirjoitusta tänä iltana, Isä, oi, minä olen niin riittämätön. Jumala, kukaan meistä ei ole riittävä. Me myönnämme, että me emme tiedä mitään, Isä, mutta me olemme täysin riippuvaisia Pyhästä Hengestä, mitä Hän voi paljastaa meille. Kun me avaamme historian järjellisen tietomme kautta, jonka Sinä olet meille antanut, niin voikoon Pyhä Henki antaa siitä hengellisen sovellutuksen meidän sydämillemme. Suo se, Isä, sillä me odotamme Sinua Jeesuksen, Sinun Poikasi, Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua)

41   Ilmestyskirjan 2. luvussa, toinen… kolmas seurakunta-ajanjakso. Aloittakaamme… [Eräs sisar puhuu vieraalla kielellä.] Suokaa anteeksi.

42    Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi. Tulkoon Sinun Valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niin kuin se tapahtuu Taivaassa. Me pyydämme Sinua olemaan kanssamme, Isä, ja siunaamaan meitä ja auttamaan meitä olemaan viisaita ja mestarirakentajia tässä suuressa kansojen välisessä ahdistuksen hetkessä. Kun on hämminkiä ja kaikenlaista tapahtuu, auta meitä olemaan parhaamme mukaisesti, Herra, Sinun palvelijoitasi Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

43    No niin, sanoin sen ensin, niin että voisitte tietää. Panitteko merkille, ettei tulkintaa tullut tuolle Sanalle? Sisaremme oli epäilemättä voideltu Pyhällä Hengellä, mutta hän antoi tuon sanoman vasta sen jälkeen, kun oli jo tultu Sanaan, näettehän. Se on vähän poissa asioiden järjestyksestä. No niin, ei sillä väliä, kallis sisar, kuka olitkin. Kun Pyhä Henki on yllänne, niin tiedän kyllä, että on hyvin vaikea pidätellä sitä. Se on aivan kuin… Tai kun te sanotte jotakin… Näettehän, mutta sillä ei ole väliä. Tunsit luultavasti sen jo ennen kuin me edes aloitimme. Ja siitä syystä, näettehän, se tulee takaisin, kun Henki työskentelee. Profetoivien henget ovat alamaiset profeetoille, näettehän. Se tarkoittaa sinua.

44    Nyt, ehkäpä Pyhä Henki voitelee sinut uudestaan, näethän, (toivon, että Hän tekee sen), heti sen jälkeen, kun palvelus on ohitse. Ja silloin tarkatkaa, kuinka tulkinta tulee, koska silloin sen pitäisi olla järjestyksessä, näettehän, mutta nyt me olemme täällä juuri lähestymässä Sanaa. Niinpä se todella oli Jumala, se todella oli. Uskon ja tunnen sen koko sydämestäni, koska tunsin sen tulevan takaisin siihen, näettehän. Mutta Pyhä Henki… Ei ollut sen aika. Hänellä on sanoma sisaren kautta seurakuntaa varten, mutta täällä Hän toimii Sanomassansa nyt. Katsokaahan, Hän ei aiheuta sekaannusta, Hän tuo kaikki asiat esiin järjestyksessä. Olen varma, että jokainen ymmärtää, että se on juuri niin.

45    Nyt, Ilmestyskirjan toisessa luvussa, ja alkakaamme tänä iltana Pergamon ajanjaksosta, jakeesta 12. Eilen illalla lopetimme 11. jakeeseen.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille: häntä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.

46    No niin, me näemme, että nikolaiitat alkoivat ensimmäisessä ajanjaksossa. Jumala paljasti itsensä… Jeesus paljasti itsensä Kaikkivaltiaana Jumalana, ei minään muuna, ei osina, ei Jumalan paloina. Hän yksin oli Jumala.

47    Nyt eilen iltaisessa seurakunta-ajanjaksossa me totesimme, että Hän seisoi ovella ja Hän kirjoitti nämä asiat seurakunnalle ja kertoi heille heidän köyhyydestään. Mutta Hän sanoi, että he olivat… että Hän vihasi näitä nikolaiittoja ja niin edelleen.

48    Eilen illalla he kantoivat marttyyrien kruunua. Hän käski heitä olemaan pelkäämättä kuolemaan asti, että Hän tulisi olemaan heidän kanssaan. Ja sitten lopuksi Hän sanoi: ”Joka voittaa! Häntä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.”

49    No niin, jos on olemassa ensimmäinen kuolema, ja me olemme tietoiset siitä, silloin jossakin on oltava toinen kuolema, koska ensimmäinen kuolema oli kuolla täällä lihassa, ja toisessa kuolemassa me kuolemme hengessä, sielu kuolee. Ja ”sielu, joka syntiä tekee, on varmasti kuoleva.” Kuolla on absoluuttisesti ulkopuolella kaiken. Katsokaahan, te olette… Kuolema merkitsee olla otettu pois, viety pois, kätketty pois. Sitten kun meidän rakkaamme kuolevat, he ovat poissa olemassaolosta, niin pitkälti kuin me olemme tietoisia siitä. He kutsumme sitä kuolemaksi.

50    Mutta kristitty ei kuole. Ei ole olemassa mitään Kirjoitusta, joka sanoisi, että kristitty kuolee, koska hänellä on Iankaikkinen Elämä. Kun syntinen kuolee, hän on tullut loppuunsa, ja hänen sielunsa tulee lopulta kuolemaan. Mutta kun kristitty kuolee, hän vain odottaa palatakseen jälleen takaisin Jeesuksen kanssa. Oi, toivon, että minulla on aikaa mennä siihen tämän näyn lopulla tänä iltana, siihen kuinka me tulemme takaisin. Ja te olette näkevä, kuinka se tuo sisälle tuon saman asian toisesta kuolemasta. Tämä sama luku, jota käsittelemme tänä iltana, tuo esiin tuon saman asian, ja se sopii niin kauniisti tänne.

51    Nyt tänä iltana, me tulemme lukemaan hyvin nopeasti tämän kirjeen Pergamon seurakunnalle, koska minulla on joitakin historiallisia tietoja, joihin haluamme mennä ensin ja yritämme olla pidättelemättä teitä liian pitkään. Nyt sen jälkeen, kun nämä kokoukset ovat ohitse. Milloin tahansa luen tästä liian nopeasti, jos haluatte saada sen sovellutuksen, veli Mercierillä täällä on se kaikki. Minä annan muistiinpanot hänelle, koska hän kirjoittaa sen kirjaan. Hän antaa teille mitä tahansa te vain haluatte tietää siitä. Se kyllä sopii hyvin, veli Mercier.

52    12. jae…

Ja seurakunnan enkelille Pergamossa kirjoita: nämä asiat sanoo hän, jolla on terävä kaksiteräinen miekka.

Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut, siellä, missä Saatanan istuin on; ja sinä pidät lujasti kiinni minun nimestäni etkä ole kieltänyt minun uskoani edes niinä päivinä, jolloin Antipas, minun uskollinen marttyyrini, sur­mattiin keskuudessanne, siellä missä Saatana asuu.

Mutta minulla on muutamia asioita sinua vastaan, koska sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, joka opetti Baalakia heittämään kompastuskiven Israelin lasten eteen, niin että he söisivät epäjumalille uhrattua ja harjoittaisivat haureutta.

Niin on sinulla myös niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista… (ne olivat tekoja aikaisemmin täällä Efesossa, mutta nyt niistä on tullut ”oppi”) …nikolaiittain opin…(Muistatteko, mitä sanoin aikaisemmin, kuinka se oli tullut siihen? Se oli tekoina Efesossa ja nyt se on ”oppi”) …nikolaiittain opin, jota asiaa minä vihaan.

Tee parannus, tai muuten minä tulen sinun tykösi nopeasti ja taistelen heitä vastaan… (ei todellista Seurakuntaa vastaa) …heitä vastaan suuni miekalla.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille: hänen, joka voittaa, annan syödä kätketystä mannasta, ja tulen antamaan hänelle valkoisen kiven, ja siinä kivessä kirjoitettuna uuden nimen, jota ei kukaan ihminen tiedä paitsi hän, joka saa sen.

 Lisätköön Herra nyt siunauksensa tälle ja auttakoon meitä nyt, kun yritämme selvittää tätä.

53   Ottakaamme nyt tämän seurakunnan tausta. Se on kolmas seurakunta-ajanjakso, nimeltä Pergamo. Ja tämä seurakunta-ajanjakso alkoi vuodesta 312 jKr. 312 vuoteen 606.

54    Tämä ajanjakso oli: väärä oppi, Saatanan valhe, paavillisen vallan perustus, kirkon ja valtion avioliitto.

55    Palkkio oli: kätketty manna, valkoinen kivi.

56    Ja tuo tähti, tämän seurakunnan enkeli, kaiken sen mukaisesti, mitä Pyhä Henki antaa minun tehdä, olen valinnut Pyhän Martinuksen. Se on tuo ilmestys, joka minulle annettiin siitä, kun luin toisista pyhistä tuona aikana. Valitsin Pyhän Martinuksen, koska hän oli jumalinen mies, minun mielestäni hän oli kymmen kertaa enemmän apostoli, kuin mitä Pyhä Patrik oli.

57    No niin, Pyhä Patrik oli Pyhän Martinuksen sisarenpoika. Pyhän Martinuksen sisar oli Pyhän Patrikin äiti. Ja Pyhä Martinus tietenkin oli Pyhän Patrikin setä.

58    Hän eli vuodesta 315 jKr. vuoteen 399. Tämä on nyt syynä siihen, miksi valitsin hänet ennen toisia tuon päivän pyhiä, tuon tavan takia, kuinka hän käyttäytyi. Ja Jumalan inspiraation alla minä en usko, että…

59    No niin, katolinen kirkko ei julistanut häntä pyhimykseksi, he eivät tunnustaneet häntä, ja se on toinen syy, miksi valitsin hänet. Uh-huh, uh-huh. Ja me näemme, että kaikki nämä, joilla oli hengellinen palvelustehtävä, tulivat tuon varhaisen seurakunnan hylkäämiksi. Nikolaiittain seurakunta hylkäsi heidät siitä syystä, että he olivat hengellisiä. Ja niin kuin olen piirtänyt tänne, tuo Seurakunta oli puristettu ulos ja nikolaiittain oppi oli enemmistönä, todellinen Seurakunta oli vähemmistönä, niin kuin se on aina ollut.

60    Ja niin kuin alussa sanoin, Jeesus sanoi: ”Älä pelkää, pieni lauma, teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Kuningaskunta.” Siksi sovellan tuon kuningaskunnan hengelliseksi Kuningaskunnaksi. Meillä on hengellinen Kuningaskunta, ja meillä on Kuningas tässä Kuningaskunnassa, ja siitä me olemme niin onnellisia. Muistakaa, Hän on pyhien (pyhitettyjen) Kuningas, Hän on heidän Kuninkaansa, joka johtaa heitä.

61    Pyhän Martinuksen elämä oli yksi suurimmista ihmeiden täyttämästä elämästä seurakunnan ajanjaksoissa. Koko matkan Pyhästä Paavalista alkaen hän oli yksi kaikkein hengellisimmistä miehistä. Hän oli…

62    Yksi hänen ensimmäisistä ihmeistään oli… Uskon, että hän oli alun perin sotilas. Ja sitten yhtenä päivänä ollessaan liikkeellä, siellä oli eräs mies kylmissään ja vapisi, eivätkä kukaan ihmisistä, jotka olisivat kyenneet auttamaan tuota miestä, halunneet tehdä sitä, vaan kulkivat hänen ohitseen, aivan samoin kuin tuo pappi ja leeviläinen tekivät tuossa kertomuksessa ”hyvästä samarialaisesta”. Mutta kun Pyhä Martinus kulki ohitse, hän käsitti velvollisuutensa kristittynä uskovana. Hänellä oli vain yksi päällystakki verhonaan, mutta hän leikkasi sen kahdeksi kappaleeksi miekallaan ja antoi puolikkaan siitä tuolle kerjäläiselle ja piti itse toisen puolen. Ja tuo iltana alkoi hänen elämänuransa, sillä Jeesus Kristus ilmestyi hänelle näyssä kietoutuneena tuohon samaan vaipan puolikkaaseen, jonka hän oli leikannut kahdeksi, ja joka täytti tuon Kirjoituksen: ”Sen, minkä te olette tehneet yhdelle näistä, sen te olette tehneet Minulle.”

63    Niinpä ottakaa siitä opiksenne. Mitä tahansa te teette jollekin, sen te teette Kristukselle. Vain muistakaa se. Sanokaamme se nyt yhdessä [Veli Branham ja seurakunta lausuvat yhteen ääneen.] ”Mitä te teette toisille, sen te olette tehneet Kristukselle.” Niinpä ei ole väliä sillä, mitä tuo toinen teistä ajattelee, vaan kysymys on siitä, mitä te ajattelette hänestä, näettehän, se tuo siunauksen.

64    Se oli hänen ensimmäinen ihmeensä ja hänen palvelustehtävänsä alku. Siitä olisi niin paljon puhuttavaa, mutta minulla ei nyt ole aikaa. Koska haluan teidän tulevan takaisin huomenillalla ja joka ilta, niin en halua pitää teitä liian pitkään.

65   Hyvä on, seuraava ihme, josta valitsin puhua tänä iltana.

66    Hän ehdottomasti hävitti pakanuutta ja oli lujasti Rooman kirkkoa vastaan. Hän oli absoluuttisesti eri mieltä kaikkien ensimmäisen Rooman kirkon piispojen kanssa. He olivat tulossa maailmallisiksi ja niin edelleen, sillä tavalla, ja hän vastusti heitä. Hän oli aivan varmasti heitä vastaan. Oli jo ihme, että hän oli edes elossa tuon kaltaisina aikoina.

67    Hän oli hävittämässä erästä pakanallista lehtoa eräänä päivänä ja repimässä maahan pakanallista alttaria, ja siellä tuon pakanallisen alttarin vieressä seisoi pyhä puu. Hän oli hakkaamassa maahan tätä puuta, ja monet ympärillä seisovista panivat sen pahakseen. Hän sanoi: ”Jos minä olen Jumalan mies, niin sitokaa minut sille puolelle puuta, minne se on kallellaan ja antakaa puun kaatua minun päälleni. Jos minä en ole Jumalan mies, tulee puu tappamaan minut. Jos minä olen Jumalan mies, voi minun Jumalani kääntää tuon puun jonnekin muualle.” Melkoinen haaste! Niin he alkoivat hakata tuota puuta nurin, ja kun tuo puu alkoi kaatua, se kääntyi ympäri ja tappoi joukon katselijoita. Jumala käänsi sen kaatumaan ylämäkeen. Mikä ihme! Oi, hänen kokouksissaan oli ihmeitä koko ajan.

68    Eräs toinen ihme, josta ajattelin puhua, oli eräs kuollut lapsi, jonka päälle hän laski ruumiinsa. Ja se heräsi takaisin elämään sen jälkeen, kun hän oli rukoillut jonkin aikaa tämän lapsen puolesta.

69    Eräs toinen, minusta hyvin huomattava ihme oli tuo keisari, joka aikoi tappaa joitakin Jumalan Pyhän Hengen täyttämiä ihmisiä. Ja tietenkin hän oli ensimmäisen Rooman kirkon piispan oikea käsi tuohon aikaan, ja hän itse asiassa oli paavi, ennen kuin häntä kutsuttiin paaviksi. Hänen nimensä oli D-a-m-a-s-u-r, ja hän tappoi kaikki kristityt, jotka vain pystyi saamaan käsiinsä tapettavaksi. Ja tämän keisarin vaimo, eräs pakana, jonka sydämen päällä oli pimeys…

70    Ja kun tämä pyhitetty Pyhä Martinus tuli toimiakseen välittäjänä, hänen vaimonsa järjesti niin, että hän saattoi yrittää sovitella näiden kristittyjen puolesta, ettei heitä tapettaisi. Mutta tietenkään, kun hän lopulta pääsi tapaamaan häntä, siitä ei ollut mitään hyötyä, koska hän oli tämän paavin oikeankäden mies, ja hän tappoi noita Pyhällä Hengellä täytettyjä kristittyjä joka tapauksessa.

71    Mutta Pyhä Martinus halusi haastattelun hänen kanssaan, ja vartijat pysäyttivät hänet portilla. No niin, Pyhä Martinus lankesi kasvoilleen ja makasi siellä ja rukoili, kunnes Jumala näytti hänelle, että hänen tuli mennä sisälle. Kun hän nousi sieltä ylös ja käveli noille lukituille oville, ne avautuivat itsestään, ja hän käveli suoraan eteenpäin.

72    Tämä on nyt historiaa, tämä ei ole vain sitä, mitä joku on kirjoittanut hänestä, jotakin pientä… Jos niin olisi, he olisivat ennakkoluuloisia, jos se olisi jonkun kirkon puhetta, tai voisin sanoa vielä vähemmän, erikoisesti kun kysymyksessä on paavillinen kirkko. He eivät haluaisi mainita noita asioita. Mutta katsokaahan, historia kertoo totuuden. Näettekö?

73    Ja tämä mies, Pyhä Martin, hän käveli suoraan eteenpäin jokaisen vartijan ja kaiken muiden ohitse ja käveli suoraan tämän keisarin eteen. Eikä tuo keisari halunnut kunnioittaa Jumalan palvelijaa. Tiedättehän, sellainen ei ole oikeaa käytöstä. Niinpä hän vain käänsi päänsä pois eikä halunnut edes kunnioittaa häntä. Tiedättekö, mitä Jumala teki? Hän yritti puhua hänelle, ja hän vain piti päänsä käännettynä, ja Jumala halusi saada tämän pakanan arvostamaan Hänen palvelijaansa. Niinpä Hän vain sytytti hänen istuimensa tuleen, ja se kärvensi hänet pois istuimeltaan, nosti hänet ylös ja sai hänet seisomaan.

74    Nyt, se on nyt Raamatun historiaa, Nikean Neuvostossa. Hänen täytyi kunnioittaa Jumalan palvelijaa, Hän pani hänet seisomaan. Se jopa kärvensi sen istuimen, jolla hän istui. Tuli meni hänen ruumiinsa lävitse ja kärvensi hänen tuolinsa istuimen, niin että hänen täytyi hypätä siitä ylös. Jumalalla on keinonsa tehdä asioita, tiedättehän. Näettekö? ”Jumala on kykenevä näistä kivistä nostamaan lapsia Abrahamille.” Ja muistakaa, tuo sama Jumala asuu keskuudessamme tänä iltana. Se on sama Jumala. Hyvä on.

75    Ja sitten eräs toinen, jonka haluan mainita, ja sitten lopetan siihen. Minulla on täällä joitakin, mutta… Tämä on nyt eräs tapaus, josta pidän hyvin paljon, kun hän eräänä päivänä oli odottamassa seurakuntansa puolesta rukoillen työhuoneessaan.

76    Ja hän oli suuri mies ja hän kuljetti tämän Pyhän Hengen täyttämän Seurakunnan ja repi… Oi, hän sai heidät kaikki täyttymään Pyhällä Hengellä, koko seurakuntansa. Ja kaikkialla ympäri maata kristityt tekivät ihmeitä ja merkkejä ja ihmeellisiä tekoja.

77    Näettekö, Jumala puhuu sanansaattajalleen, ja sanansaattaja puhuu maallikoille. Ja sitten niin tapahtuu, näettehän, Jumala pitää maallikot ja samoin hänet Jumalassa, näettekö, Pyhä Henki virtaa heidän ryhmänsä lävitse.

78    Monta kertaa, kun heitä tapettiin marttyyreina, he nostivat saarnaajan joukostansa, ja he tappoivat heidät kaikki samalla kertaa sillä tavalla. Ja miten pahoin he kohtelivatkaan noita ihmisiä! He polttivat heitä. He ottivat miehiä ja naulasivat heidät puunrunkoihin ja päästivät villikoiria irti, tai… ja antoivat niiden syödä tuon henkilön takaapäin ja vetää heidän suolensa ulos ennen kuin he edes kuolivat. He ottivat naisia ja leikkasivat heiltä rinnat pois ja antoivat heidän seistä siellä sydänten sykkiessä, kunnes he kaatuivat maahan kuolleena, sillä tavalla. He riistivät lapset odottavilta äideiltä ja syöttivät ne sioille ja antoivat äitien seistä katselemassa sitä. Ja he tekivät kaikkea sellaista!

79    No niin, te ette uskoisi, että ihmiset, jotka tunnustautuvat kristityiksi, tekisivät niin. Mutta kuulkaahan, Jeesus sanoi: ”On tapahtuva, että he tulevat tappamaan teitä ja ajattelevat tekevänsä Jumalalle palveluksen.” Muistakaa, tuo sama Jeesus, joka sanoi sen saman Hengen kautta, ennusti sen jälleen tapahtuvan lopun aikana. Sen on tapahduttava. Jos nämä toiset osuivat täydellisesti yhteen Kirjoitusten kanssa, niin tarkatkaa ja nähkää, eikö se käykin yhteen samaan aikaan tarkalleen läpi Kirjoituksen ja läpi historian. Jumala sanoi, että niin tulisi tapahtumaan, ja täällä historia sanoo sen tapahtuneen. Jumala sanoi, että se tapahtuisi täällä, ja tässä se tapahtui. Näettekö, aivan tarkalleen. Mitä me sitten tulemme tekemään, kun pääsemme Laodikean seura­kunta-ajanjaksoon (nähdessämme, missä olemme nyt), ja kun nuo voi-huudot ja asiat lausutaan sitä vastaan?

80    Niinpä hän sitten oli siellä rukoilemassa, ja seurakunta odotti. Ja siellä tuli eräs kerjäläinen hänen ovelleen ja kolkutti ovelle, ja hän avasi sen (ja hän oli kiireinen), ja hän kertoi hänelle haluavansa vaatteet. Hän oli alasti, hänellä ei ollut vaatteita, ja oli kylmää, ja hän sanoi… Hän lähetti hänet tapaamaan diakonien johtajaa. Ja tuo diakonien johtaja oli kärttyinen hänelle ja ajoi hänet ulos. Sen tapahduttua hän tuli takaisin ja kertoi Pyhälle Martinukselle, että tuo diakoni oli ajanut hänet ulos.

81    Ja niinpä sitten, suunnilleen tuohon aikaan, tämä diakonien johtaja tuli sisälle ja sanoi hänelle jotenkin terävästi, että ”sinun seurakuntasi odottaa sinua! Sinä annat heidän odottaa!” Mutta hän oli rukouksessa. Oli parempi, että hän pysyi rukouksessa, kunnes tuntisi Jumalan johdatuksen astua esiin.

82    Ja tämä kerjäläinen tuli takaisin ovelle. Pyhä Martinus otti oman hyvän vaatteensa ja antoi sen kerjäläiselle ja käski diakonien johtajaa menemään ja noutamaan toisen ja tuomaan sen hänelle. Niinpä hänen täytyi noutaa vaate joka tapauksessa pukeakseen se Pyhän Martinuksen päälle. Ja hän käytti tätä vähäisempää vaatekappaletta siellä seurakunnan edessä oman hyvän vaatteensa asemesta.

83    Näettekö, mistä se kertoo: antakaa parhaanne, mitä teillä on, antakaa elämänne, antakaa aikanne, antakaa kaikkenne Kristukselle. Ja kun tuo sama Henki, joka eli Kristuksessa, elää teissä, teidän vaikutuksenne naapureihinne ja ihmisiin, joiden kanssa joudutte tekemisiin, tulee olemaan niin paljon Kristuksen kaltainen, kunnes se saa aikaan saman asian, mitä Kristus teki.

84    Lopulta tapahtui, että ihmiset makasivat varjossa ja parantuivat. Kyllä, heillä oli niin paljon rakkauden voimaa ympärillään. Ja he sanoivat, että ”kun Pyhä Martinus saarnasi, sen jälkeen kun hän oli tullut sinne vähemmän arvokkaassa viitassaan, koko seurakunta pani merkille Valon hehkun kaikkialla hänen ympärillään.” Uh-huh. Näettekö? Koska hän oli tehnyt oikean asian.

85    Tehkää aina oikein, se on teidän velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Ajatelkaa oikein, se on teidän velvollisuutenne itseänne kohtaan. Ja kaikki on päättyvä oikein kohdallanne. Se on totta, niin yksinkertaisesti on tapahduttava.

86    Nyt haluamme aloittaa tämän tänä iltana sarjana selityksiä, koska Se käsittelee sitä täällä hyvin voimakkaasti.

Ja seurakunnan enkelille Pergamossa kirjoita: Nämä asiat sanoo hän, jolla on terävä kaksiteräinen miekka.

87    Nyt haluan teidän huomaavan, kuinka Hän jälleen tänä iltana esittelee itsensä Jumaluudessa. Jokainen seurakunta oli yksi Hänen kirkastetusta tilastaan. Hän, jolla oli ”seitsemän tähteä kädessään, Hän, jolla oli terävä kaksiteräinen miekka”, näettehän, tai jotakin muuta, ”Hän, jolla on jalat messingistä, ja silmät kuin tulenliekit.” Hän esittelee itsensä takaisin Jumaluutena.

88    Nyt te sanotte: ”Missä tässä on Jumaluus: ‘Hänellä on terävä, kaksiteräisen miekka, joka tulee Hänen suustaan’?”

89    No niin, tuo miekka on ”Sana”. Heprealaiskirje 4, me puhuimme siitä aluksi, kun tarkkasimme Hänen Jumaluuttaan. Tuo miekka, me totesimme Hebr. 4:12, että se oli ”Jumalan Sana, joka on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka.” Onko se oikein? Se oli Jumalan Sana. Eikö niin? Tarkatkaa nyt… ottakaamme nämä tulkinnat. Seuratkaa nyt tuota Sanaa, Johannes 1: ”Alussa”, (kauan sitten) ”oli Sana, joka loi taivaat ja maan.” Onko se oikein? ”Ja Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumaluus. Ja Jumaluus oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Onko se oikein? ”Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

90    Ja tässä Hän nyt seisoo, tuo Yksi, joka oli alussa, ja sanoo: ”Sano tämä Pergamon seurakunnan enkelille. Sano hänelle: ‘Minä olen Jumalan Sana.’” Oi, sitten me näemme Ilmestyskirjan lopussa, kuinka Hän tulee vaippa vereen kastettuna, kruunu päässään ja ratsastaa valkoisella hevosella, ja Hänen reiteensä oli kirjoitettu ”Jumalan Sana”. Oi, minä pidän siitä. Hän on Sana, Jumalan Sana. Niinpä me sitten näemme tästä Jumaluudesta, kun Hän aluksi esittelee itsensä, että Hän on Jumalan Sana.

91    No niin, jos Hän on elävä Sana, silloin tämä, mikä on kirjoitettuna Raamattuun, on osa Hänestä. Sitten, jos te voitte vastaanottaa Tämän, joka on Sana, (Hänet), tämä Sana tulee teihin uskon kautta tehden Sen eläväksi, koska… Oi! Käsitättekö Sitä! Sana tulee teihin. Jos Pyhä Henki on siellä, se on elossa niin pian kuin se tulee sisälle, ja jokainen lupaus on totta. Ei mikään… ”Sen vuoksi, jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne.” Minkä tähden? Te olette Jumaluus puhumassa. Uskotteko sen? Raamattu sanoo niin. Ja mitä tahansa te sanotte, se tapahtuu, jos te ette epäile. Jos voitte saada kaiken maailman ulos itsestänne ja annatte Pyhän Hengen tehdä teidät täysin Jumalan pojaksi tai tyttäreksi, niin ettei ole maailmaa, ei tuomiota, ei epäilystä. Mitä se silloin on? Se ette enää ole te, se on Jumala teissä. Silloin te otatte Hänen Sanansa, lupauksen, ja sanotte: ”Isä, se on Sinun lupauksesi.” ”Saatana…” Jonkin on väistyttävä. Näettekö?

92    Nyt, te ette voi tehdä sitä, ennen kuin Jumala on paljastanut teille, mitä tuossa tapauksessa tulee olla. Näettekö? Sitten kun te tiedätte, minkälainen tapaus se on oleva, silloin te voitte sanoa samalla tavoin kuin Jeesus sanoi. Hän oli Sana. Onko se oikein? Ja kuitenkin Jeesus, tuo mies, tuo maja, sanoi: ”Minä en tee mitään, ellei Isä näytä minulle ensin.”

93    Silloin se ei ole Sanaa, ennen kuin se on paljastettu teille. Käsitättekö sitä? Ei ole mikään ihme, että ihmiset sanovat: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse”, Sanaa ei ole paljastettu heille. Ei ihme, etteivät he voi uskoa Pyhään Henkeen. Sanaa ei ole paljastettu heille. Ei ihme, etteivät he voi nähdä ilmestystä kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sanaa ei ole paljastettu heille. Vaikka heillä ei olekaan olemassa yhtään Kirjoitusta, yhtään paikkaa, mihin viitata, missä ketään olisi koskaan kastettu jollakin toisella tavalla.

94    Pyhästä Hengestä Raamattu sanoo, että ”kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi paitsi Pyhässä Hengessä”, ja sitten ihmiset sanovat, etteivät he usko, että Pyhä Henki on oikein. Näettekö? Katsokaahan, se ei ole heitä varten. Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Isä häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut (mennyt aikamuoto) Minulle, ovat tuleva Minun luokseni.” Oi, eikö se olekin kaunista! ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni. Yksikään heistä ei tule kadotetuksi paitsi kadotuksen poika, ja Minä tulen… (hän oli syntynyt sitä tarkoitusta varten), ja Minä nostan hänet ylös jälleen viimeisenä päivänä.”

95    Oi! Silloin meidän nimemme pantiin Karitsan Elämänkirjaan, maailman perustamisesta lähtien. Eikö se olekin ihanaa! Kuinka me voisimme epäillä?

96    Oi Jumala, ota epäilys pois keskuudestamme, ympärileikkaa inhimilliset sydänparkamme, kunnes keskuudessamme ei ole minkäänlaista epäilystä. Se on minun rukoukseni. Vieritä pois jokainen epäilys, Herra. Salli minun elää suloisesti, nöyrästi ja vaeltaa kuin Jumalan karitsa maan päällä. Salli minun vaeltaa, niin kuin Hän vaelsi. Salli minun puhua, niin kuin Hän puhui. Olkoon minun vaikuttimeni samalaiset kuin Hänen vaikuttimensa. Nähkööt muut Jeesuksen minussa. Salli minun kadottaa itseni ja löytää se, Herra, Sinussa. Siinä se on, salli minun vain kadottaa itseni ja löytää itseni Sinussa vain niin käärittynä Kristukseen, ettei siellä ole mitään tilaa epäilykselle, vain se, mitä Hän sanoo.

97    Älkää nyt lähtekö täältä ja sanoko: ”Kunnia Jumalalle! Halleluja! Ylistys Jumalalle! Näettekö mitä voin tehdä? Kunnia Jumalalle!” Silloin teillä ei sitä vielä ole. Hän ei toiminut silla tavalla, ei, Hän ei lyönyt rintaansa ja sanonut: ”Näettekö, mitä voin tehdä? Kyllä vaan. Minä olen poika!” Ei. Hän ei koskaan ottanut kunniaa itselleen, Hän antoi sen Jumalalle. Hän vaelsi nöyrästi ja suloisesti ympärillään sellainen ilmapiiri, että ihmiset yksinkertaisesti rakastivat olla Hänen lähellään. Vain Hänen vihollisensa… Hän rakasti heitä niin paljon, että Hän jopa rukoili heidän puolestaan jatkuvasti, koko ajan. Ja siinä on teidän esimerkkinne, minun esimerkkini, tehdä toisille niin kuin Hän teki meille.

98    No niin, me haluamme nyt kiinnittää huomiomme tähän seuraavaan jakeeseen, joka on kolmastoista:

Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut, siellä missä Saatanan istuin on, ja sinä pidät lujasti kiinni minun nimestäni etkä ole kieltänyt minun uskoani…

99    Näettekö, he asuvat siellä, missä Saatanan istuin on, ja yhä he pitävät Jeesuksen Nimestä kiinni. Näettekö. ”Etkä ole kieltänyt Minun uskoani.” Minkä kaltaisen uskon Hän antoi heille? Helluntaiuskon, alussa. Heillä oli siellä nikolaiittain usko, kirkko-organisaatio ja niin edelleen, jota he rakensivat, seurakunta tuli organisaation alaisuuteen. Mutta Hän sanoi: ”Sinä menit siitä pois, sinä vihasit sitä, ja niin teen Minäkin. Etkä sinä ole kieltänyt Minun Nimeäni. Sinä et mennyt heidän pienten kulttiensa ja asioittensa perässä, vaan pysyit tarkasti Minun Nimessäni. Ja sinulla yhä on Minun uskoni niin kuin oli alussa.” Oi, minä pidän siitä!

…etkä ole kieltänyt minun uskoani edes niinä päivinä, jolloin Antipas, minun uskollinen marttyyrini, surmattiin keskuudessanne, siellä, missä Saatana asuu.

100    Tulen pysähtymään siihen hetkeksi. ”Saatanan istuin.” Me haluamme vähän kerrata näitä asioita. Haluan teidän käsittävän sen. Olkaa varmoja, että teette niin nyt. ”Saatanan istuin.” No niin, Jumala sanoi siellä 1. Mooseksen kirjassa, missä Saatanan istuin oli, ja se oli Babylonissa. Se on aina ollut Saatanan istuin, ja Ilmestyskirjassa se on sama asia. Mutta jos huomaatte, Babylon muutti itsensä pakanallisesta ”paavilliseksi”.

101    Ja nyt edellisinä muutamana vuotena, tai juuri ennen kuin tämä tapahtui, Saatanan istuin rakensi suuren… Luulisin, että häntä voitaisiin kutsua kaldealaisten kuningas-papiksi. Babylonin hierarkia muutti istuimensa, kun persialaiset ajoivat häntä takaa, ja hän jätti Babylonin. Hänen nimensä oli A-t-t- a-l-u-s, Attalus, Babylonin suuri kuningas-pappi. Kun persialaiset tulivat ja valloittivat Babylonin ja ajoivat ulos kaldealaiset. Attalus, heidän kuningas- pappinsa, pakeni ja siirsi istuimensa Pergamoon. ”Saatanan istuin on siellä, missä te asutte.” Ymmärrättekö sen?

102    Sen takia menen taaksepäin ottaakseni tämän historian seurakunnan historiasta, jotta näkisimme, mistä siinä oli kysymys, kun Hän sanoi: ”Sinä asut siellä, missä Saatanan istuin on.”

103    Minä ajattelin: ”No niin, missähän se voisi olla, jokin tietty asia kuten ’Saatanan istuin’ on?” Sitten tulin näkemään, että tämä suuri kuningas sen jälkeen, kun hän pakeni Babylonista, persialaisten vallattua sen (Danielin näyn mukaisesti), hän tuli tähän Pergamon kaupunkiin, Roomassa, ja valmisti sinne päämajansa. Saatana siirsi päämajansa Babylonista Pergamoon, jossa hän tulevaisuudessa tulisi aloittamaan uuden Babylonin. Oi! Nyt te saatte taustan sille, missä me olemme. Hyvä on.

104    No niin, ja siellä tämä hieno veli, Antipas, tapettiin marttyyrina.

105    Sitten hän muutti tekniikkaansa. Ensin hän oli kristittyjen vainooja. Kuinka hän vihasikaan kristillisyyttä. Ja hän itse oli kuningas-pappi ja tietenkin luonnostaan pakana. Sitten hän muutti asennettaan ja yhdistyi Konstantinuksen kanssa.

106    Konstantinusta on paavilaisuus aina, kuten tänäänkin, pitänyt Kolumbuksen Ritarikunnan perustajana, sen, joka vannoi tuon verisen valan. Mutta Konstantinus, (sanon tämän kunnioituksella), sen mukaisesti, mitä olen historiasta lukenut, ei koskaan tullut kääntymykseen.

107    Hän näki unen eräänä yönä, että jos hän… Hän oli nähnyt ristin, ja sanottiin, että sen avulla hän tulisi voittamaan taistelun. Ja sen vuoksi hän lupasi helpotusta kristityille, jos he rukoilisivat hänen puolestaan, niin että hän voittaisi tuon taistelun. Ja minä seisoin siellä tuon sillan päässä, missä hän nukkuessaan sillan toisessa päässä näki tämän unen, ja herättyään hän maalasi valkoisen ristin omaansa ja kaikkien sotureittensa kilpiin. Ja siellä perustettiin Kolumbuksen Ritarikunta, joka on roomalaiskatolisen hallinnan alla. Mutta hän ei koskaan tehnyt yhtään uskonnollista asiaa. Ainoa asia, mitä hän koskaan teki, sen mukaan mitä on kirjoitettuna historiassa, ja mitä voin koskaan nähdä hänen tehneen, oli se, että hän pani ristin Pyhän Sofian kirkon katolle. (Huh!) Mutta hän oli poliitikko ja hänen ollessaan Rooman keisarina tuohon aikaan, hän ja hänen pakanapappinsa, yhdessä lujittivat asemansa ja toivat sisälle haalean [penseän] seurakunnan, jota kutsuttiin tuohon aikaan nikolaiittalaisuudeksi (kristillisyys, joka kallistui pappeutta kohden), ja halusivat sen seurakuntaan. Ja me olemme jo tutkineet noita nikolaiittoja Efeson ja Smyrnan seurakuntien yhteydessä.

108    Nyt nikolaiitat olivat tulleet… se ei enää ollut ”tekoja” niin kuin täällä alussa, vaan täällä se on ”oppi”. Täällä se oli ”teot”, he vain yrittivät saada sen tuoduksi sisälle, mutta täällä kolmannessa seurakunta-ajanjaksossa siitä on tullut ”oppi” ylipappeineen ja suurine miehineen. Heitä ei nyt vielä kutsuttu paaveiksi, mutta heitä kutsuttiin arkkipiispoina, he olivat suuria miehiä, tiedättehän, he olivat kuuluisia miehiä. Ja heidän oppinsa, se oli muodollista.

109    He olivat menossa pois tuosta Hengellä täytetystä, Pyhän Hengen  johtamasta Seurakunnasta. He antoivat heidän mennä pois vähemmistöksi ja kutsuivat heitä ”harhaoppisiksi”, koska he eivät olleet yhtä mieltä heidän kanssaan siitä, että heillä tulisi olla näitä suuria kirkkokuntia. Mutta Seurakunta halusi pysyä vapaana Pyhän Hengen tuomiovallan ja voiman alla, niin kuin Kristus oli luvannut heille, että Hän tulisi olemaan heidän kanssaan, ja se oli heidän Kuninkaansa, oi, heidän Kuninkaansa!

110      Todellinen Seurakunta ei ole koskaan muuttanut asennettaan. Se ei halua olla minkään lautakunnan hallitsema, tai miksi te heitä kutsutte, kardinaaleiksi ja piispoiksi ja paaveiksi ja erehtymättömiksi. Me uskomme, että on vain yksi Erehtymätön, Hän on meidän Kuninkaamme, Hän on Jeesus Kristus, joka on kanssamme nyt Pyhän Hengen muodossa, Jumala meissä, eläen keskuudessamme, johtaen meitä ja opastaen meitä Elämän vetten tykö. Tehden itsensä tunnetuksi, osoittaen, niin kuin Hän teki noiden alkuajan pyhien ja marttyyrien keskuudessa, että Hän oli luomakunnan Herra Jumala parantaen sairaita, herättäen kuolleita, näyttäen näkyjä, ajaen ulos perkeleitä.

111    En voi osoittaa yhtään kertaa, milloin kukaan noista nikolaiittain seurakunnan piispoista, jotka muodostivat paavin kanssa Rooman hierarkian, ei ole yhtään tilastotietoa historiassa, että kukaan piispa olisi koskaan herättänyt kuollutta tai mitään sen kaltaista, koska Kristus (ylösnousemus) ei ollut heidän sydämissään. He olivat lujittaneet asemansa ja menneet ja muodostaneet kirkkokunnan, myyneet esikoisoikeutensa. Mutta elävän Jumalan Seurakunnalla oli Kristuksen voima. Muilla seurakunnilla taas oli arvohenkilöt. Kuitenkin todellinen Seurakunta pysyi Hengen mukana. Ymmärrättekö te sitä? Hyvä on.

112    Nyt sitten Konstantinus hitsatakseen imperiuminsa yhteen, tässä on mitä hän teki, hän otti nuo nikolaiitat ja liittyi heihin (joka oli vain kristillisyyden muoto). Ymmärrättekö sen selvästi? He olivat kristittyjä, niin kutsuttuja tunnustuksellisia kristittyjä ilman Pyhää Henkeä. Oi, toivoisin se uppoavan niin syvälle, että ette koskaan anna sen unohtua. Ymmärrättekö? He olivat kristittyjä, kirkkokunnallisia kristittyjä, ilman Pyhää Henkeä. He olivat nimellisiä kristittyjä, he olivat kristittyjä yhteen kokoontumisensa perusteella, he nauttivat ehtoollista ja he pitivät käskyt, mutta hylkäsivät Pyhän Hengen johtajuuden. Heillä ei ollut mitään merkkejä eikä ihmeitä keskuu­dessaan. He väittivät, että nuo asiat kuuluivat menneisiin päiviin, ja että he olivat pystyttäneet seurakunnan hallitsemaan. Me tulemme menemään hetken kuluttua siihen, minkä kaltainen hallinto se on.

113    No niin, niinpä sitten Pyhän Hengen Seurakunnan täytyi pitää itsensä erossa sen kaltaisista asioista. Mutta Pergamossa, se oli kaikki osoitettu Pergamon seurakunnan enkelille. Näettehän, koska hänen velvollisuutensa oli nyt tehdä tämä.

114    Mutta Konstantinus ei ollut kiinnostunut kristillisyydestä, hän halusi tuoda mukaan pakanalliset esi-isänsä, pakanallisen kirkkonsa. Ja nikolaiitat, jotka olivat juurtuneet ja perustuneet Roomaan, olivat tehneet siitä suuren näytöksen, ja monet ihmiset olivat kristittyjä, muodollisia, niin kutsuttuja uskovaisia. Ja todellinen Seurakunta oli vähemmistönä. Se on aina ollut ja aina on oleva sellainen! Odotan pienen hetken antaakseni sen imeytyä todella syvälle, ymmärrättekö.

115    Muistakaa, tuo todellinen Seurakunta on aina ollut aivan vähäinen pieni ryhmä, joka on työnnetty ulos toisista seurakunnista. Todellinen Seurakunta ei ole koskaan organisoitunut, koska se ei ole mikään organismi, vaan se on Jeesuksen Kristuksen salaperäinen Ruumis, joka elää maan päällä Pyhän Hengen liikkuessa sen jäsenissä. Niinpä te ette voi organisoida Kristusta, te ette voi tehdä sitä. Haluan teidän pitävän sen mielessänne, kun tulemme Laodikean ajanjaksoon. Ja muistakaa ja pitäkää se, koska jokainen Sana, jonka puhun, on tällä ääninauhalla.

116   Ja muistakaa se nyt, pitäkää se mielessänne: Jumalan todellinen Seurakunta ei ole koskaan organisoitunut. Katolinen kirkko on ensimmäinen organisaatio, mitä koskaan on tunnettu maailmassa. Koskaan aikaisemmin ei ollut olemassa mitään organisaatiota, ja se on ”seurakunnan äiti”, niin kuin katolilaiset sanovat sen olevan. He kutsuvat sitä ”äitikirkoksi”. Se on organisoitujen seurakuntien äiti. Raamattu sanoo sen olevan, joten te ette voi kiistää sitä. Kun he sanovat, että se on ”äitikirkko”, silloin se on ”äitikirkko”. Se kuvataan Ilmestyskirjan 17. luvussa, johon tulemme kohta menemään. Hyvä on.

117    No niin, Konstantinus, pitäen tämän mielessään, lujittaakseen imperiuminsa (niin kuin Rooma aina on tehnyt pitääkseen käsissään avaimet maailmaan), hänen täytyi tuoda pakanalliset ajatuksensa ja ottaa kristilliset ajatukset ja jollakin tavalla yhdistää ne toisiinsa voidakseen uuttaa ne yhteen, tehdäkseen itselleen imperiumin, joka ei jäisi toiseksi minkään kanssa. Näettekö? Sillä, koska hän oli… Se tekisi kuitenkin hänestä, Konstantinuksesta, suurimman hallitsijan maailmassa.

118    Ja niin pitkälti kuin on kysymys hänen kääntymyksestään: hän oli poliitikko, mutta ei ollut mikään Jumalan pyhä (joksi jotkut heistä yrittävät hänet tehdä). Sitä hän ei ollut! Milloinkaan hän ei tehnyt yhtään asiaa, joka minusta olisi edes kuulostanut kristilliseltä. Niinpä yhteen näistä nikolaiittain kirkoista hän pani ristin, ja kaikesta muusta mitä hän teki, se näytti eniten kristillisyydeltä, vaikka minä en sellaiseksi sitä koskaan nähnyt, ellei sitten oteta huomioon sitä yötä, jolloin hän maalasi ne kilpiin, koska hänellä oli ollut uni, että kristityt rukoilisivat hänen puolestaan, niin että hän voittaisi taistelun.

119    No niin, silloin se vahvistaisi hänen imperiuminsa. Ja sitten tehdäkseen tämän, hän toi sisälle pakanalliset seremoniat tähän nikolaiittain kristilliseen seurakuntaan. Kutsun sitä muodostumassa olevaksi muodolliseksi kirkkokunnalliseksi seurakunnaksi. Hän toi pakanalliset seremoniat tähän nikolaiittain seurakuntaa, ja siinä tapahtui katolisuuden syntyminen.

120      Nyt veli, minä lainaan historiaa. Minulla on tuhansia katolilaisia ystäviä, ja he ovat aivan yhtä paljon ystäviäni kuin protestantitkin ovat. Mutta protestantit eivät voi huutaa mitään, odottakaa vain, kunnes tämä ilta on ohitse, näettehän. Te tulette näkemään, että he tekivät aivan saman asian. Pata ei voi kutsua kattilaa ”mustaksi”. Näettehän, koska se on aivan sama asia, tuo sama henki on tullut suoraan heidän keskuuteensa. Ja sitten te tulette huomaamaan, miksi minä aina tuomitsen tuon asian. Koska se on väärin! Se on itse Henki minussa, jokin minussa huutaa, en yksinkertaisesti voi pysyä hiljaa siitä, se on tehnyt sen aina. He kutsuvat…

121    Suuret miehet, suuret uskonnolliset miehet ovat sanoneet minulle: ”Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi, veli Branham, kun teet noita asioita.” He sanovat: ”Sinun asiasi ei ole tehdä niin. Jumala kutsui sinut rukoilemaan sairaiden puolesta.”

122    Jumala kutsui minut tekemään enemmän kuin vain rukoilemaan sairaiden puolesta. Sairaat ovat vain yksi asia, johon saan ihmisten huomion kiintymään, siinä kaikki. Sairaat, sairaiden puolesta rukoileminen on vähäisempi asia. Ymmärrättekö? Tämä Sanoma on se, josta me puhumme. Nuo asiat ovat väliaikaisia. Sairas voi parantua ja kuitenkin kuolla, mutta hänellä, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, on Iankaikkinen Elämä. Niinpä Jumala ei vain käy ympäri parantaen sairaita sillä tavalla. Tuo lahja on suoraan seurakunnan paikallista ruumista varten. Se on yksi niistä, ja sitten on toinen ja sitten on toinen ja sitten on toinen. Näettekö? Nuo lahjat, ne kuuluvat kaikkialle seurakuntaan. Mutta Se on enemmän kuin se, ja toivon, että käsitätte Sen. Hyvä on.

123      Katolisuuden syntyminen… Voidakseen tehdä tämän, saadakseen kristittyjen katseet samoin kuin pakanainkin katseet siihen, uuttaakseen heidät yhteen ja tehdäkseen yhden seurakunnan.

124    Toivoisin, että minulla juuri nyt olisi tuo paperinpalanen, jonka joku oli laskenut tänne toisena iltana. Aioin tuoda sen mukanani, mutta unohdin ottaa sen, kun niin monia asioita lojuu siellä ympäri huonetta. He tekevät tuon saman asian juuri nyt, ja te aloititte sen, kun valitsitte tämän viimeisen miehen, jonka valitsitte presidentiksi. He työskentelevät nyt jopa saadakseen aikaan Raamatun, joka ei loukkaa katolilaista eikä juutalaista eikä protestanttia. He tulevat tekemään itselleen Raamatun, joka sopii tuolle koko asialle. Ettekö te voi nähdä tämän toisen Konstantiinuksen viekkautta? Historia vain toistaa itseään. Katsokaahan nyt, ja minulla on … Te kuulitte minun lukevan sen yhtenä iltana, ettekö kuulleetkin? Ja minulla on se kotonani, ja he ovat työskennelleet sen kimpussa pitkän aikaa.

125    Nyt he sanovat, että ”vuonna ’62 he tulevat…” Ja huomatkaa, että Paavi Johannes XXII on pyytänyt kaikkia pieniä tytärkirkkoja tulemaan takaisin kotiin äidin tykö. Älkää murehtiko, niin tulee tapahtumaan. He tulevat tekemään sen! He ovat itse asiassa jo menneet takaisin. Heidän ei tarvitse mennä takaisin, he ovat jo siellä nyt.

126    Aivan niin kuin sanoin: ”Tämä maa sanoo: ’Hyvä on, jos herra Kennedy valitaan, silloin katolilaiset ottavat vallan.’” Ottavat vallanko? He ovat jo tehneet sen pitkän aikaa sitten, ettekä te tienneet siitä mitään. Kuka maksaa heidän opettajansa? Kuinka he saavat nämä asiat käydäkseen omissa kouluissaan ja opettaakseen katolisuutta heti koulussa? Ja te veronmaksajat olette ne, jotka maksatte sen. Oi, se tapahtuu aivan nenänne alla, näettehän, sillä tavalla. Voi hyvänen aika, kuinka hän työskenteleekään. Ja Raamattu sanoo, että hän saisi sen aikaan imartelulla, ja hän teki sen, näettehän, niin se on, näettehän, he eivät maksa veroja mistään. On niin paljon mitä voitaisiin sanoa tästä. Minun on lopetettava puhuminen niistä ja mentävä jälleen taaksepäin ja aloitettava sieltä.

127    Voidakseen saada tämän asian toimimaan Konstantinus järjesti paljon maailmallista huvitusta kiinnittääkseen sekä pakanain että kristittyjen huomion tuohon kirkkoon. Oletteko hengellisiä? Ajatteletteko te sitä? Eikö se olekin tämän hetken sanoma? Kirkolla on bingopelejä, kutsuja, lahjoitetaan autoja ja vain saadakseen heidät sekoittumaan yhteen. He yhdistävät tuon voiman jälleen, kunnes saavat sen iskuvalmiiksi. Juuri täällä nyt.

128    No niin, se on historiaa, kenelläkään ei ole mitään kanaa kynittävänä, he vain kertovat, mitä tapahtui. Mutta Konstantiinus teki sen, uutti seurakunnan yhteen maailmallisilla huvituksilla tuodakseen yhteen nikolaiittain seurakunnan. Nyt muistakaa yksi asia, hän ei voinut koskea tuohon uudestisyntyneeseen Seurakuntaan Ei, ei yhteenkään heistä. Mutta tuo muodollinen nikolaiittain seurakunta lankesi siihen.

129    Ja mitä meillä on meidän protestanttisissa seurakunnissamme? Päivällisiä, huveja, luistelua, (voi hyvänen aika) vanhojen vaatteiden myyjäisiä, ja kaikkea muuta. No niin, te tiedätte, että se on totuus. Mutta jos Jumalan Sana sanoo niin, ystävät, se on Totuus. Ja kaikki protestanttiset kirkot ovat syyllisiä! Näettekö?

130    Koskaan ei ole ollut Jumalan suunnitelmassa, että pidetään päivällisiä ja tansseja pohjakerroksessa ja kaikkea tuota touhua, jotta voitaisiin maksaa pastorille ja muuta sellaista. Jos ihmisiä vain opetettaisiin maksamaan kymmenyksensä, niin siinä olisi kaikki mitä siihen tarvittaisiin. Se on Jumalan ohjelma. Jumalalla on suunnitelma, mutta ihminen haluaa tehdä oman suunnitelmansa risteyttämällä Jumalan suunnitelman. Hyvä on.

131    Nyt, tekemällä tämän he lujittivat… Ja myöhemmin he muodostivat siitä ensimmäisen katolisen kirkon. Sitten tuossa ensimmäisessä suuressa Nikean Neuvostossa… Kun luin sen, lankesin yksinkertaisesti polvilleni. Tuo suuri Nikean kirkolliskokous oli vuonna 325 jKr., Heidät kaikki oli tuotu yhteen, piispat ja kristillisen uskon isät oli tuotu yhteen Nikeassa. Siksi sitä nimitetään Nikean kirkolliskokoukseksi, se oli vuonna 325 jKr.. Ja tähän neuvonpitoon tuli noin tuhat viisisataa valtuutettua, ja valtuuskunnassa oli maallikkoja viisi kertaa enemmän kuin piispoja, mutta kuitenkin nikolaiittain kautta, noiden kylmien, muodollisten kautta, ja Konsatantiinuksen poliittisen suunnitelman mukaisesti, he voittivat äänestyksessä todellisen Seurakunnan ja saavuttivat voiton ja asettivat piispoja (ihmistekoisen pyhän järjestyksen), ja ottivat Pyhän Hengen pois seurakunnasta ja asettivat sen sijalle piispat ja kardinaalit ja paavit ja niin edelleen.

132    Sama kiero peli, jota demokraattinen puolue pelasi näissä viimeisissä vaaleissa! Se on nyt oikein. No niin, me emme nyt… minä… Ja republikaanit olisivat aivan yhtä alhaisia. Mutta puhun eräästä asiasta, jonka he todistivat (Edgar Hoover) tapahtuneen Kaliforniassa ja monissa muissa paikoissa. He olivat säätäneet nuo äänestyskoneet, niin että äänestäessänne herra Nixonia, te myös äänestitte Kennedyä samanaikaisesti. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta. No niin, nyt kun he ovat todistaneet sen olleen ”väärin”, niin miksi he eivät sitten tee mitään sille? Me elämme tuossa hetkessä, se on, me olemme lopussa. He tietävät sen, he todistivat heidän olleen kieroja, ja nyt he eivät halua tehdä sille mitään.

133    Se oli kiero porukka siellä alussa, ja täällä se on syntynyt jälleen, saadakseen asetetuksi sisälle tietyn miehen, saadakseen annetuksi tietyn opin; nikolaiittain opin, joka kerran oli vain tekoja, mutta josta nyt on tullut ”oppi”. Al Smithin päivinä se oli tekoja, mutta nyt se on ”oppi”. Kyllä. A-ha. Nyt se on täällä, se on yllämme. ”Oi, hän on oleva niin siro presidentti”, siitä ei mielessäni ole epäilystäkään, tietenkin, tuota seuraavaa kautta varten, kunnes hän saa nämä pakanat ja muodolliset kristityt liitetyiksi yhteen.

134    He työskentelevät Raamattujen kanssa yrittäen tuoda sitä yhteen, paavit ja kardinaalit. Englannin arkkipiispa, Canterburyn arkkipiispa, tapasin hänet, puristin hänen kättään ja puhuin itse hänelle, kun olin Englannissa. Hänellä oli säärystimet, jotka ulottuivat melkein hänen vyötäisilleen, ja hän oli jotenkin hassunkurisesti pukeutunut mies. Mutta hän meni vierailulle paavin luo, se oli ensimmäinen vierailu satoihin vuosiin. Mitä se on? Me olemme viimeisessä hetkessä!

135    Siksi seison täällä tänä iltana sen sijaan, että olisin jossakin täällä ulkopuolella puhujanlavalla yrittäen saarnata ja rukoilla sairaiden puolesta. Enkä voi saarnata näitä sanomia uudestaan ja uudestaan puhujanlavoilta, ja siitä syystä me otamme sen ääninauhoille ja lähetämme sen maailmalle, niin että heitä on varoitettu tulemaan takaisin uskoon.

136    Jopa aivan kristillisen aikakauden lopulla, ennen kuin Ilmestyskirja kirjoitettiin, Juudan Kirjeessä. Pyhä Juuda, jonka oletetaan olleen Jeesuksen kasvatusveljen, sanoi: ”Minä haluan teidän tosissanne taistelevan sen Uskon puolesta, joka kerran pyhille annettiin.” He alkoivat mennä pois siitä silloin Herran Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ja kuinka kaukana se onkaan poissa siitä tänä iltana! Näettekö?

137    No niin, tämä ensimmäinen Nikean kirkolliskokous oli vuonna 330-325 jKr. Noin tuhat viisisataa valtuutettua ja piispaa osallistui tuohon kokoukseen, mutta he äänestivät sen nurin. Mikä myrskyinen neuvottelu se olikaan. Ja he voittivat heidät ja äänestivät nikolaiitat ottamaan vallan koko seurakunnan ylitse ja panemaan sen paavien ja piispojen ja senkaltaisten hallintaan ja ottivat vallan pois seurakunnalta ja antoivat sen piispoille, joiden tuli hallita seurakuntaa, ja jotka olivat ainoat, joilla olisi mitään sanottavaa seurakunnassa.

138    Oletteko huomanneet, mitä katolinen kirkko sanoo tänään? ”Te ette voi lukea Raamattua. Teidän asianne ei ole tulkita sitä. Se kuuluu piispalle.” Näettekö mistä se tulee? Nyt te voitte nähdä, mitä nikolaiittalaisuus todella oli, ennen kuin se alkoi vinkua ja kontata. Se syntyi juuri siellä. Se on totta. Ja se oli kristillisyyden muoto, ja se on yhä sitä!

139    Ja sitten protestantit ottavat mallia siitä. Raamattu kutsuu heitä Ilmestyskirjan 17. luvussa ”äidiksi ja tyttäriksi”. Me tulemme siihen jonkin ajan kuluttua, jos Herra suo. Nyt te huomaatte, että se on sama asia tänä päivänä, he ovat ottaneet vallan. No niin, Konstantinus käytti Bileamin sotajuonta.

140    Nyt haluan, että yritätte kuunnella niin tarkasti kuin osaatte. Hän sanoi täällä Raamatussa: ”Pidä lujasti kiinni minun uskostani.” No niin:

…minulla on muutamia asioita sinua vastaan, koska sinulla on siellä niitä… (Eivät nämä täällä alussa, vaan siellä. Heillä oli heitä, ”sinulla on heitä Pergamon seurakunnassa”, näettekö)... jotka pitävät kiinni Bileamin opista, joka opetti Baalakia heittämään kompastuskiven Israelin lasten eteen, niin että he söisivät epäjumalille uhrattua, ja harjoittaisivat haureutta.

141    Konstantinus käytti samaa sotajuonta kuin Bileamkin. Heillä oli kokous tämän kirkolliskokouksen jälkeen ja he asettivat piispoja seurakuntien johtoon ja niin edelleen, hallitsemaan sitä ja ottivat kaikki vallan pois maallikoilta. ”Eikä heillä tullut olla mitään omia ajatuksia, eikä heillä myöskään ollut mitään oikeutta tulkita Kirjoituksia”. Se kaikki kuului papeille, heidän tuli tehdä Kirjoitusten tulkitseminen.

142    Lopulta, jonkin ajan kuluttua, he asettivat opettaja-papin, kirkkoherran, joka oli paavi. Nyt he olivat tulleet siihen pisteeseen, että he julistivat: ”Kaikki ymmärtäminen kuuluu papille, eikä seurakunnan tarvitse lukea Raamattua, heidän ei tarvitse tehdä mitään.” Ja suoraan sanoen, Raamattu pidettiin poissa heidän ulottuviltaan. Nyt he olivat ottaneet sen kaiken itselleen, ja se tuli sisään äänestyksellä, koska se näytti hyvältä.

143    Se näytti hyvältä, koska he olivat rikkaita ja niin edelleen, ja hän antoi… Tässä suuressa kokouksessa, jonka hän kutsui koolle, Konstantinus antoi piispoille mukavia rakennuksia. Hän käytti rahaa, ja kaikki nämä suuret rakennukset, hän antoi ne seurakunnalle, niin että he voisivat käyttää niitä kirkkorakennuksina. Oi, ne olivat hienoja rakennuksia, kaikki kaunistettuina ja niin edelleen, joten hän antoi ne seurakunnalle.

144    Sen lisäksi hän puetti nämä piispat suuriin viittoihin ja alushameisiin, jotka olivat niiden alla. Sen lisäksi hän rakensi korkeamman paikan ja pani heidät sinne ylös aivan kuin jonkun epäjumalan. Ja alemmaksi, heidän alapuolelleen hän valmisti marmorialttarit. Hän teki kaiken tämän muuttamalla pakanallisesta ajatuksesta ja liittämällä siihen kristillisyyden, ottamalla heidän piispansa. Näettekö, he vain ottivat alas epäjumalan kuvan ja asettivat sen tilalle piispan. Näettekö, tekivät hänelle alttarin, tuon saman asian, ja tekivät hänestä jumalan. He asettivat piispan, jolla oli kaikki sanavalta, pukivat hänet saadakseen hänet näyttämään kuin jumalalta. Sen sijaan että olisivat tehneet hänestä omien pakanajumaliensa kaltaisen, he panivat hänen ylleen sen kaltaisen viitan, jota Jeesus käytti. Näettekö? Ja he valmistivat hänet näyttämään aivan epäjumalankuvalta hänen istuessaan siellä.

145    Oi, te voitte kuvitella, kuinka nuo pakanat sanoivat: ”Tuon minä voin hyväksyä, siinä on jotakin, joka voi vastata ja puhua meille. Me olemme puhuneet epäjumalankuvalle, mutta tämä mies voi vastata meille.”

146    Kuinka kristityt ajattelivat: ”Sehän on hienoa. Nyt me voimme tehdä mitä tahdomme, koska siinä on meidän jumalamme. Me voimme puhua hänelle, ja hän voi sanoa meille, mitä meidän tulisi tehdä. Jos me teemme syntiä, me kerromme sen hänelle ja annamme vähän jotakin, teemme pienen novenan tai jotakin, ja sitten on kaikki hyvin, ja me voimme mennä ja tuntea olevamme jälleen vapaat. Meidän ei tarvitse olla huolissamme mistään.”

147    Oi, se näytti hyvältä. Varmasti! Se yhä näyttää hyvältä lihallisesta mielestä, mutta te ette voi työntää sitä alas uudestisyntyneen Jumalan lapsen kurkusta. Siihen te ette koskaan kykene, sillä hän tietää keneen hän uskoo ja on vakuuttunut, että Hän on kykenevä pitämään sen, mikä on jätetty Hänelle tuon päivän varalle. Ja unohtaen asiat, jotka ovat menneisyydessä, me ponnistelemme korkean kutsumuksemme päämäärää kohden Kristuksessa.” Aamen Oi, kuinka kiitollinen minä olenkaan!

148    Marmorialttari allaan, istuen siellä ylhäällä todella puettuna, hieno kirkko… Voi pojat, kaikki oli nyt kohdallaan. Hyvä on. Ja tämä marmorinen alttari oli päällystetty, se oli kaunis. Teidän tulisi nähdä ne, se on yhä sama asia. Tämä alttari oli kaunis! Se oli päällystetty kullalla ja koristettu jalokivillä. Se oli hyvin sopiva näille nikolaiitoille ja näille pakanoille. Näettekö, mitä hän teki? Hän otti pakanalliset seremoniat, pakanalliset ajatukset, ja otti kristillisyyden, nuo kylmät muodolliset, jotka eivät tienneet mistään paremmasta, ja joilla ei ollut Pyhää Henkeä johtamassa heitä toisella tavalla, ja hän valmista heille jumalan täällä maan päällä ja teki heitä varten alttarin ja jumalan istumaan siellä antamaan anteeksi heidän syntinsä. Oletteko hengellisiä? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Näettekö mitä se on? Synnit ohittava anteeksianto maan päällä.

Minä en nyt sano sitä omasta päästäni, se on historiaa. Voin antaa teille historiankirjasta sivunumeron aivan samalla tavoin kuin puhuessani George Washingtonista, Abraham Lincolnista ja Gettysburgin taistelusta ja niin edelleen. Kaikki nuo asiat, joita lainaan täällä, ovat varmaa historiaa.

149    No niin, se sopi heille hyvin, mutta ei tälle uudestisyntyneelle Seurakunnalle. Ei koskaan! Mutta he panivat sinne miehen olemaan johtava piispa, lausumaan seremonioita, ja tietenkin se ajoi täyden evankeliumin suoraan ulos siitä. Se tekee niin yhä tänä päivänä. Nuo ajanjaksot ovat vain kulkeutuneet mukana, liittyneet toisiinsa, näettehän, vain toisessa muodossa, toisessa ajanjaksossa. Oi, he asettivat sinne arvohenkilön kuin jumalaksi, joka lausuisi joitakin seremonioita.

150    Ja huomatkaa, että nuo pakanat rukoilivat kuolleita esi-isiään. Ja sitten joku protestanttinen kirkko voi sanoa: ”Minä uskon Pyhään roomalaiskatoliseen kirkkoon ja kanssakäymiseen pyhimysten kanssa.” Te metodistit, kätkekää kasvonne, presbyteerit ja luterilaiset. Mikä tahansa, mikä on yhteydessä kuolleen kanssa, on spiritismiä! Varmasti. Mutta protestantti ei voi nauraa katoliselle. Hän tekee itse samoin tekemällä tämän kaikki riittävän uskontunnustuksen, että hän uskoo tuon saman asian. He ovat kastetut suoraan takaisin katoliseen kirkkoon, katolisen kirkon vesikasteella, hyläten ja tehden pilaa ihmisistä, jotka yrittävät elää sen oikein. He käyvät jossakin kirkossa ja näkevät ihmisten huutavan Jumalan voiman alla, ja sitten he seisovat ulkopuolella ja tekevät pilaa siitä.

151    Katsokaahan, henget eivät kuole. Ihmiset kuolevat, mutta eivät henget. Ymmärrättekö? Pyhä Henki ei voi kuolla. Se oli Jeesuksen yllä, ja nyt Se on Hänen Seurakunnassansa (ja on aina oleva siihen asti, kunnes Hän tulee ottamaan pois Seurakuntansa, koska Se on osa Hänestä.) Näettekö? Nuo vainoojat, he tekivät heistä pilaa siellä tuohon aikaan, ja he yhä elävät täällä tänä päivänä. Jumala ottaa miehensä pois maan päältä, mutta ei Henkeänsä. Perkele ottaa miehensä pois maan päältä, mutta ei koskaan henkeään.

152    Nuo papit, jotka antoivat hyväksymisensä Jeesuksen tappamiselle, jotka sanoivat, että Hän oli ”ennustaja” tai ”perkele”, nuo miehet olivat niin uskonnollisia kuin vain olla voi. He tunsivat Kirjoitukset kirjaimellisesti, mutta he eivät tunteneet sen todellista tulkintaa. Heillä oli omat ajatuksensa, eivätkä he halunneet kuunnella mitään muuta. Ja sitten he näkivät Jeesuksen ja tiesivät… Kuinka heiltä saattoi jäädä näkemättä, että Jeesus täytti kaiken, mitä jokainen profeetta oli koskaan sanonut Hänestä? Mutta he olivat sokeita. Ja Jumala sanoi sokaisseensa heidän silmänsä sen takia, että meillä voisi olla mahdollisuus pelastua.

153    Nyt Raamattu on jälleen ennustanut, että me olemme tässä helluntai-ajanjaksossa, joka on ”alaston, viheliäinen ja sokea, eikä tiedä sitä.” Siellä on seurakunnan tila, Filadelfia. Oi, te muodolliset baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset! Näettekö, siinä se on teille. Joskus en tarkoita sitä teille, jotka istutte täällä. Tämä menee ääninauhalle, näettehän, ja tiedän, minne se menee. Tehkää parannus! Tulkaa takaa takaisin Raamattuun! Tulkaa takaisin Kristukseen!

154    Hyvä on, mutta niin tapahtui, täysi evankeliumi työnnettiin ulos. Merkit ja ihmeet seurakunnassa oli karkotettuja, kun tuo Pyhän Hengen ryhmä oli erotettu muiden joukosta. Silloin he kielsivät Sen ja sanoivat, ettei ollut Sen aika. Ja he yhä tekevät tuon saman asian tänä päivänä! Niin se on tarkalleen, voitteko te nähdä sen hengen? Kuten sanoin teille alussa, sytyttäkää hengellinen ajattelunne ja antakaa Jumalan avata sydämenne. Älkää olko ennakkoluuloisia, istukaa ja kuunnelkaa. Sanokaa: ”Pyhä Henki, paljasta se minulle. Minä näen sen, siinä se on.”

155    Seremoniat. Missä? Baptisteilla, presbyteereillä, jopa helluntailaisilla, siitä kaikesta on tullut vain uskonnollista seremoniaa. Ainoa asia, mitä he tekevät on, että he hakkaavat pianolla jotakin ja hyppivät ylös ja alas jonkin aikaa. Ja niin pian kuin piano lakkaa soimasta, oi. He menevät ulos, varastavat, valehtelevat ja tekevät kaikkea muuta. Ja ovat tarpeeksi kiukkuisia tapellakseen sirkelin kanssa, puhuvat jokaisesta ja tekevät kaikkea muuta. Näettekö? Siinä se on teille. Sellaisia ei ole ainoastaan metodistit, baptistit, presbyteerit, katoliset, vaan myös helluntaikirkko on täällä Laodikean ajan­jaksossa.

156    Oi, miksi ette mene takaisin siihen, mitä esi-isillänne oli? Miksi emme tule takaisin todelliseen helluntaihin, joka pyhittää ja täyttää Pyhällä Hengellä ja tuo Kristuksen luoksemme? Sitä me tarvitsemme. Hyvä on. No niin, samoin on tänä päivänä.

157    Nyt, tuo sana Pergamos merkitsee ”naimisissa”. Itse tuo sana Pergamos merkitsee ”naimisissa”. Kristillisyys (se on tuo nikolaiittain puoli, tuo muodollinen puoli) on naimisissa valtion kanssa pakanallisine seremonioineen, pakanallisille seremonioineen! Se oli katolisen kirkon syntymäpäivä.

158    Nyt, kuka tahansa tietää, että katolinen kirkko luotiin Nikean kirkolliskokouksessa. Sitä ennen Jumala kutsui sitä ”nikolaiittalaisuudeksi”, joka merkitsee ”niko”, valloittaa, voittaa ja syöstä vallasta maallikot. Ja kun he tekivät sen, he eivät halunneet Pyhää Henkeä ihmisten keskuuteen eikä pastoreita, mikä merkitsee ”paimenia” antaakseen Pyhän Hengen….

159    Te sanotte: ”Mutta eikö pappi voi olla paimen?” Minkä kaltaista ruokaa hän teille ruokkii? Saatteko te samat tulokset, kuin mitä he saivat helluntaipäivänä? ”Terve Maria”, kuka koskaan näki sellaista helluntaina? Tietenkään ei! Novenat, kaikki tämä pirskoittelu ja valelu, kolminaisen Jumalan käyttämistä (”Isä, Poika, Pyhä Henki”). Mistä te löydätte sen helluntaipäivänä? Jeesus sanoi: ”Tietäköön koko Israelin huone varmuudella, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte sekä Herraksi että Kristukseksi.” Oikein. Mistä me saamme nuo asiat? Se on alunperin nikolaiittasuutta, joka muodostui katolilaisuudeksi.

160    Nyt te sanotte: ”Hyvä on, minä olen totisesti iloinen, etten ole heidän joukossaan.” Älkää nyt olko niin varmoja siitä. Näettehän. Muistakaa nyt: kristillisyys, nikolaiittasuus. Käsitättekö te nyt asian? Kuunnelkaa tarkasti ennen kuin menemme yhtään pidemmälle. Haluan teidän käsittävän sen, vaikka meidän pitäisi viipyä täällä puoliyöhön. Katsokaahan… Koska veli, kysymyksessä on sinun sielusi! Te ette voi sanoa: ”Mutta minä kuulun…” Siitä ei ole kysymys. Jos sinulla ei ole Pyhää Henkeä, veli, niin en välitä, kuinka moneen seurakuntaa tai kirkkoon kuulut, sinä olet kadotettu. Jos et ole uudestisyntynyt Jumalan Hengestä Pyhän Hengen kasteella, sinä olet kadotettu, koska sinulla ei ole Iankaikkista Elämää, ja Iankaikkinen Elämä on ainoa, minkä Jumala tulee nostamaan ylös, koska se on ainoa elämä, joka on jäljellä.

161      Jos vehnänjyvä… Niin kuin olen lainannut täällä, tuota ”Maataloustuntia”. Kuinka monet muistavat vanhan veli Spurgeonin, tuon metodistisaarnaajan täällä Henryvillessä? Hieno vanha henkilö. Me olimme syömässä jäätelöä Red Fumish’ssä eräänä päivänä ja me keskustelimme siitä kokouksesta, joka minulla oli siellä, ja ”Maataloustunnin” lähetys oli meneillään. Redillä oli siellä radio ja pieni kovaääninen. Ja he olivat puhumassa… Tietenkin tuo lähetys tuli Louisvillestä. Mutta 4H-kerholla oli kone, joka voi valmistaa maissinjyvän, johon he voivat panna kalsiumia ja vuoriöljyä ja kaikkea, ja saada sen näyttämään aivan tarkalleen niin kuin olisi…

162    4H:lla oli se, tiede oli tehnyt sen niin täydelliseksi. Maissi näytti niin todelliselta, että te saatoitte ottaa kourallisen säkistä, jossa on pellolla kasvanutta maissia, ja ottaa kourallisen säkistä, jossa on tämän koneen tekemää maissia, ja valmistaa niistä samankaltaisia maissihiutaleita ja maissileipää. Ja itse asiassa te voitte viedä ne laboratorioon, avata nuo jyvät, ettekä te voisi sanoa kumpi on kumpi. Niissä oli aivan sama määrä vuoriöljyä, sama määrä kalsiumia, sama määrä kosteutta. Kaikki mitä oli toisessa, oli toisessakin jyvässä.

163    Hän sanoi: ”Ainoa ehdoton tapa tietää, mikä oli kasvanut pellolla, ja mikä oli koneen tekemää, oli peittää molemmat kouralliset maahan. Ne molemmat mätänisivät, mutta se, minkä kone oli tehnyt, ei tulisi nousemaan jälleen ylös. Ainoastaan se, jonka Jumala oli kasvattanut, eläisi jälleen. Miksi? Koska sitä ei oltu hedelmöitetty.

164    Ja te saatatte näyttää aivan kristityltä, voitte toimia kuin kristitty ja tehdä kaikkia hyviä tekoja, mitä vain voidaan tehdä ja elää uskollisena kirkollenne, mutta ellette te ole hedelmöitettv Pyhällä Hengellä, Jumalan Elämällä, niin että Iankaikkinen Elämä tulee teihin, ei tunnustuksen kautta tai jonkin Pyhän Hengen lahjan kautta… Kuinka te saatte Sen? Tuo tohtori, joka kirjoitti tämän lääkemääräyksen, sanoi helluntaipäivänä: ”Tehkää parannus ja ottakoon jokainen jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, Pyhän Hengen lahjan, joka on Iankaikkinen Elämä. Se on ainoa asia, jonka Jumala tulee nostamaan ylös. Hän voi nostaa ylös vain sen, jossa on Elämä. Näettekö Ainoastaan sen. Toivon, että se on tullut selväksi. Suokoon Jumala, että se olisi selvää.

165    Nyt, nämä nikolaiitat sitten olivat tuo muodollinen puoli ja he olivat naimisissa pakanallisen seurakunnan kanssa ja toivat sisälle pakanalliset alttarit ja tekivät niistä kristillisiä alttareita ja toivat sisälle pakanallisen jumalan ja saivat sen puhumaan piispan muodossa, joka istui siellä viitassaan ja sai sen näyttämään aivan jumalalta. Näettekö? Kysymys ei ole ulkopuolesta, vaan siitä mitä on sisäpuolella. Nuo kaksi maissinjyvää näyttivät samanlaisilta. Ei ollut kysymys ulkopuolesta, vaan siitä, mitä oli sisäpuolella. näettekö, Elämä on sisäpuolella.

166   No niin, siellä oli alkuajan katolisen kirkon syntymäpaikka, joka on kaikkien kirkkokuntien äiti.

167    Nyt te sanotte: ”Hyvä on, veli Branham, silloinhan kaikki on hyvin, kunhan en vain ole katolilainen.”

 Hetkinen nyt vain, pysähtykäämme tähän. Menkäämme Ilmestyskirjan lukuun hetkeksi. Mistä tämä on ilmestys? Jeesuksesta Kristuksesta Hänen Seurakunnilleen. Kuunnelkaa tarkasti, kun luen:

Ja siellä tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, ja hän puhui kanssani ja sanoi: Tule tänne, minä näytän sinulle sen suuren huoran tuomion, joka istuu monien vesien päällä.

168    Nyt, niin että voin todistaa sen, kuinka monet tietävät, että nainen Raama­tussa, joka kerta, kun se on mainitaan symbolina, merkitsee ”seurakuntaa”? Hyvä on. Kuinka monet tietävät, että tuo suuri ”huora” täällä tässä samassa luvussa, on tuo ”kaupunki, joka istuu seitsemällä kukkulalla”? Hyvä on.

169    Ja kuinka monet nyt tietävät, mitä Raamattu sanoo näiden ”vesien” tarkoittavan? Täällä hän istuu ”monien vesien” päällä. ”Vedet” merkitsevät ihmisjoukkoja.” Ottakaa 15. jae niin voitte nähdä sen täällä:

Ja hän sanoi minulle: Nuo vedet, jotka sinä näit, siellä missä tuo huora istuu, ovat kansoja, väkijoukkoja, kansakuntia ja kieliä. (Näettekö?)

170    No niin, tämä nainen oli luopio. Eikö ollutkin? Tämä on nyt opettamista, joten teidän täytyy nyt panna ajattelunne syrjään. Ymmärrättekö? Kutsuttiinko tuota likaista naista ”huoraksi”? Se on nainen, joka on uskoton avioliittolupaukselleen. Nyt tuo seurakunta, katolinen kirkko, väittää olevansa Morsian ja Kristuksen Vaimo. Nunnat jopa leikkaavat pois hiuksensa, eikä heillä ole mitään kiintymyksiä, ”heidän kaikki rakkautensa kuuluu Kristukselle.” Onko se oikein? Varmasti. Kuka tahansa…

171    Minulla on katolinen tausta, näettehän. Minulla on tuo heidän ”Uskomme tosiasiat” ja heidän kirjojaan. Ja teidän protestanttien ja baptistien, ja mitä tahansa te uskottekin, ne ovat siellä työhuoneessani. Minä tutkin niitä, niin että jos joku sanoo jotain, voin osoittaa sen omista kirjoistanne. Näettekö? Niinpä, tuo hetki on tullut, että tämä tulee julki.

172    Nyt, ensimmäiseksi, Jumalan täytyi liikkua yli kansakunnan ja näyttää merkkejä ja ihmeitä, niin että ihmiset voisivat olla tietoisia. Jumalan lampaat tuntevat Hänen äänensä, he tietävät, he tuntevat tarkalleen. Teidän täytyy ensin löytää… Jos te menette ulkopuolelle olematta tietoisia, silloin te vain… Mitä te teette? Te teette enemmän harmia kuin koskaan. Antakaa Jumalan huolehtia siitä. Näettekö?

173    ”Minä näytän sinulle sen suuren huoran tuomion.” No niin, jos hän oli sitä, silloin hän oli nainen, joka tunnusti olevansa jotakin mitä… Hän teki aviorikoksen! Onko se oikein? Hyvä on, sitten, jos se oli seurakunta, hän harjoitti haureutta Jumalaa vastaan. Onko se oikein? Sitten tämä aviorikos, se olisi haureutta, hengellistä haureutta. Hän opettaisi ihmisille jotakin, mikä ei ole Jumalan Sana. Onko se oikein? Hän opettaa jotakin, mikä ei ole totta. Se on nikolaiitasuutta. Näettekö sen tulevan täällä? He asettavat paaveja ja pappeja ja ottavat pois Pyhän Hengen ja sanovat: ”Ilmeiden päivät ovat ohitse”, vaikka Raamattu sanoo: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti.” Raamattu sanoo: ”Tehkää parannus ja ottakoon jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.” Hän sanoo: ”Pirskoitelkaa tai valelkaa nimessä ’Isä, Poika, Pyhä Henki.’” Voi hyvänen aika! Näettekö?

174    Tarkatkaa nyt, mitä tämä nainen teki:

Jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta, ja maan asukkaat ovat juopuneet hänen haureutensa viinistä.

 ”Juovuksissa!” He tappavat tai ampuvat teidät, tai mitä tahansa muuta, veli. He ovat absoluuttisesti juovuksissa siitä. Näettekö?

175    ”Tuo viini.” Sitä hän antoi ihmisille, näettekö, haureuksiensa viiniä. ”Annahan kun sanon sinulle jotakin! Minun äitini oli katolilainen ja minä…” Hyvä on.

176    Nyt te sanotte: ”Se on hirvittävää.” Odottakaapa hetkinen, te protestantit. Huh! (Minä puhun näille ääninauhoille, näettehän.)

177   Niin hän kuljetti minut pois hengessä erämaahan, ja minä näin naisen istumassa helakanpunaisen eläimen (pedon) selässä…

178    No niin, mitä merkitsee tuo ”helakanpunainen”? Se ilmoittaa ”kuninkaallisuuden”. Tarkoitan, että se merkitsee kuninkaallista, näettehän, kuten kuninkaat ja niin edelleen.

Joka oli täynnä pilkkaavia nimiä, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

179    Nyt nuo seitsemän päätä ovat ne seitsemän ”vuorta”, joiden päällä kaupunki lepää. Ja tämä nainen on tuo kaupunki, sen me tiedämme.

Ja tuo nainen oli puettu purppuraan…

180    ”Nainen.” Tuo eläin oli helakanpunainen, mutta tämä nainen oli puettu purppuraan. No niin, enkö juuri äskettäin varoittanut teitä siitä, että on olemassa kolme esirippua? En tiedä kuinka kauan tulen elämään, mutta muistakaa tämä. Niin kuin käskin teitä monta vuotta sitten tekemään. ”Tarkatkaa Venäjää.” On kolme esirippua, muistakaa tämä. On rauta-esirippu, on bambu-esirippu (Punainen Kiina ja niin edespäin), ja on purppura-esirippu. Tarkatkaa sitä, se on pettäjä. Niin paljon…

181   …nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä... (Muistatteko kuinka aikaisemmin puhuin tuosta nikolaiittain ensimmäisestä alttarista? Näettekö? Ja nainen on ”seurakunta”.) …kädessään kultainen malja… (Muistatteko? Tuo kullalla päällystetty alttari, malja, jonka hän antoi ihmisille) …joka oli täynnä hänen haureutensa kauhistuksia ja saastaa…

182    Sitä hän antoi ihmisille, ja he nielivät sen. Varmasti. He ovat juovuksissa siitä! He ovat yksinkertaisesti juovuksissa! Koko tuo irlantilaisten ja ranskalaisten joukko ja niin edelleen, he leikkaavat teiltä kurkun poikki, jos sanotte yhdenkin asian tuota kirkkoa vastaan. Varmasti he tekisivät niin. Näettekö?

Ja hänen otsassaan oli kirjoitettuna nimi: SALAISUUS, SUURI BABYLON…

183      No niin, mistä ja minne Babylon muutti? Babylonista Pergamoon, ja tuli… Saatana siirsi sinne istuimensa. Oi, toivoisin voivani käydä koko Ilmestyskirjan lävitse, niin että voisitte nähdä sen.

…SUURI BABYLON, PORTTOJEN JA MAAN KAUHITUSTEN ÄITI.

 Mitä hän oli? Porttojen äiti. Ne eivät olleet poikia. Vai olivatko?

184    [Tyhjä kohta nauhassa] …heidän kirkkonsa. Kyllä vaan. Sanottiin: ”Eikö kirkkoa kutsuta Raamatussa ‘Babyloniksi’?” Näettekö, heidän omassa kirjassaan. Hyvä on.

185   No niin, jos hän oli prostituoitu, huora ja porttojen äiti, silloin hänellä täytyi olla tyttäriä. Ja jos he olivat tyttäriä, tyttöjä, silloin ne olivat kirkkoja. Nyt mistä protestanttinen kirkko tulee? Onko se oikein? Mikä ero on huoran ja porton välillä? Ne ovat sama asia.

186   Martin Luther tuli ulos antaakseen todelliselle Seurakunnalle mahdollisuuden. Wesley ja edelleen helluntailaiset ja joka ainoa niistä meni suoraan takaisin tuohon nikolaiittain organosointi-ajatukseen ylivalvojineen ja kaikkine muine aluevalvojineen ja menivät suoraan takaisin tuon saman kasteen kanssa, jolla heidät oli kastettu. Heillä on sama kastemuoto, samat seremoniat, ja monilla heistä on jopa katkismus ja ”terve Maria”. Ei ”terve Maria”, vaan mikä se nyt olikaan, joka on suunnilleen sama asia? Tuo Apostolien uskontunnustus. Näytä minulle, missä Raamatussa on Apostolien uskontunnustus, veli. Jos heillä oli joku uskontunnustus, oli se Apostolien tekojen 2:38, jonka he käskivät jokaista tekemään. Missä te koskaan kuulette jonkun apostolin tehneen uskontunnustuksen ja sanoneen: ”Minä uskon Pyhään roomalaiskatoliseen kirkkoon. Minä uskon kanssakäymiseen pyhien kanssa”? [Pyhien yhteyteen]

187    Kun Pietari, hän, jolla oli avaimet, sanoi: ”Ei ole muuta välimiestä Jumalan ja ihmisen välillä kuin Kristus Jeesus.”

188    Mutta katsokaa protestanttisia kirkkoja. Mitä ne tekivät? He eivät voineet olla tyytyväisiä. Jokainen niistä, joka tuli ulos, tuli ulos helluntaisiunauksen kanssa. Se on täsmälleen oikein. Jopa Martin Luther puhui kielillä. Se on totta. Hän pyysi sitä anteeksi ja sanoi: ”Jumala, nämä hirvittävät sanat, joita mutisen, enkä edes tiedä mitä sanon.” Näettekö? Varmasti, hän uskoi siihen. Tietenkin hän teki niin.

189    No niin, kautta aikakauden heillä oli Pyhä Henki, mutta he aina vetäytyivät pois ja muodostivat organisaatioita, sen jälkeen kun heidän ensimmäiset perustajansa olivat poistuneet. Jos te olisitte antaneet luterilaisen kirkon mennä eteenpäin organisoimatta sitä, olisi se ollut helluntailainen. Mikä on helluntaikirkko? Tarkoitan todellista helluntaita. En tuota kirkkokuntaa, se on vain niin kuin ”pata ja kattila” jälleen. Ymmärrättekö? He tekivät saman asian luterilaisessa kirkossa. He veivät heidät suoraan takaisin tuohon nikolaiittasuuteen ja tekivät aivan niin kuin hekin tekivät alussa. Kuinka monet näkevät sen? Sanokaa ”aamen”. [Seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Se on totta. No niin, halusin vain kuulla teidän sanovan, että te…

190    Näettekö, prostituoitujen äiti… Jos he ovat prostituoituja, niin kuinka heistä tuli prostituoituja? Harjoittamalla haureuksia Jumalan Sanaa vastan. Jos Jumalan Sana sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, ja jokainen henkilö siellä oli kastettu Jeesuksen Nimessä, ja sitten te otatte ”Isä. Poika. Pyhä Henki” muodon, niin se on prostituutiota! Onko se oikein? Ja jos raamatullinen kaste (niin kuin tuo kreikkalainen sana baptizo merkitsee) upottamalla, niin mistä te sitten saatte pirskottelun ja valelun? Mistä se tulee? Jos te korvaatte Pyhän Hengen käden puristuksella tai ottamalla vohvelin suuhunne ja nielemällä sen, tai jollakin muulla sen kaltaisella, vaikka Pyhä Henki tuli kuin kohiseva mahtava tuuli ja täytti ihmiset ja sai heidät puhumaan kielillä ja huutamaan ja toimimaan kuin juopu­neet, ja te korvaatte sen kätten puristuksella tai panemalla nimenne kirkon kirjaan, tai jotakin sen kaltaista, kuinka te silloin koskaan voisitte välttää tekemästä hengellistä haureutta?

191    No niin, kysykää vain sitä itseltänne. Ravistakaa mieltänne ja avatkaa sydämenne ja olkaa rehellisiä, veljet. Me olemme tien päässä. Näitä kokouksia ei pidetä täällä turhaan, ne ovat Jumalan määräämät. Minä uskon sen aivan yhtä varmasti, kuin te uskotte minun olevan Hänen palvelijansa. Ja minä sanon Jeesuksen Nimessä, että Jumala laski sydämelleni tulla tänne. Minä en saa penniäkään sen tekemisestä. Minä voisin olla jossakin täällä ulkona rukoilemassa sairaiden puolesta, tai jotakin sen kaltaista. Tai minä voisin olla jossakin kalastamassa ja nostaa palkkani seurakunnalta aivan samalla tavalla. Mutta Jumala laski Sen sydämelleni. En voinut paeta Sitä, se vain jatkui, ja teen nyt kaiken mitä voin. Olen täällä Herran Nimessä tehdäkseni kaiken mitä vain osaan. Älkää antako Sen mennä ohitsenne.

192    No niin, protestantit, näettekö mitä tarkoitan katolisella ja protestanttisella kirkolla? Vain… Yksi on aivan sama kuin toinenkin. Se on täsmällinen totuus.

193    Nyt, tuo sana Pergamos merkitsee ”naitettu” [liitetty yhteen].

194    Ottakaamme nyt tuo, mitä Hän sanoi: ”Sinulla on keskuudessasi niitä, joilla on Bileamin oppi.” Ottakaamme nyt se.

195    Onko meillä aikaa? Kiirehdin niin nopeasti kuin osaan. Tai haluaisitteko te mieluummin odottaa ja katsoa voisimmeko tulla takaisin aamulla? Kuinka moni haluaisi, että jatkamme vielä vähän pidempään? Hyvä on. Tiedän, että täällä on kuuma. Ja jos teillä on kuuma istuessanne hiljaa, niin millaista te ajattelette täällä ylhäällä olevan? Näettekö? Mutta oi, me haluamme päästä pakoon tuota paikkaa, joka todella on kuuma. Näettehän, ja sitä se on, mutta tietenkään ei iankaikkinen.

196    Nyt tietenkin, kun he asettivat sen kaltaisen seurakunnan, niin mitä tapahtui? Kuunnelkaa nyt tarkasti, lapseni. Mitä tapahtui? Se tietenkin otti Pyhän Hengen suoraan ulos seurakunnasta. Ei ole ihme, ettei yksikään näistä piispoista herättänyt kuolleita tai tehnyt ihmeitä. Ja sitten he sanovat joidenkin näistä pyhistä kuuluneen heidän kirkkoonsa. He protestoivat tuota asiaa vastaan, mutta he väittävät heidän kuuluneen heihin.

197    Katsokaa Jeanne d’Arc’ia, tuota nuorta tyttöä. Kysyn teiltä katolilaisilta, tai teiltä protestanteilta, keneltä tahansa teistä. Jeanne d’Arc aikana ei Ranskassa ollut mitään muuta paitsi katolinen kirkko, joka yksinkertaisesti tukahdutti pyhät. Mutta Jumala liikkui tuon tytön yllä, ja hänellä oli Pyhä Henki. Ja mitä hän teki? Hän pystyi ennustamaan asioita, Herra antoi hänelle näkyjä, ja hän ennalta kertoi ne. Hän rukoili sairaiden puolesta. Hän rukoili erään pienen kuolleen lapsen puolesta, ja se palasi takaisin elämään. Sellainen on helluntailainen. Näettekö? Ja mitä katolinen kirkko teki hänelle, koska hän protestoi katolista kirkkoa vastaan? He kutsuivat hänet oikeudenkäyntiin ja polttivat hänet paalussa ”noitana”.

198    Ja nyt te sanotte, että hän oli ”pyhä Jeanne d’Arc.” Noin kaksisataa vuotta myöhemmin kun tuo’ kirkko näki, mitä he olivat tehneet, ja että hän oli pyhä, niin tietenkin he suorittivat katumusharjoituksen sen vuoksi ja kaivoivat ylös noiden pappien ruumiit, jotka olivat antaneet hyväksymisensä hänen tappamiselleen ja heittivät ne virtaan. Luuletteko, että se koskaan voisi pestä tuota verta pois sen käsistä? Raamattu sanoo: ”Marttyyrien veri löytyi hänessä.” Sitä Herran enkeli sanoi, että Babylonista löytyi ”jokaisen Kristuksen pyhän veri, joka koskaan on kuollut marttyyrina, alkaen täältä nikolaiittain ajanjaksosta loppuun asti, se löytyi hänestä.” Ajatelkaa sitä. Ajatelkaahan nyt sitä.

199    Nyt vain vähän pidemmälle vielä. Kristillinen seurakunta naitettiin Babylonille. Pergamos merkitsee ”naittamista”.

200    Nyt, ”Bileamin oppi”. ”Sinulla on keskuudessasi niitä, joilla on Bileamin oppi.”

201    Oi, minä yksinkertaisesti rakastan näitä asioita. Jos me vain voisimme viipyä hieman pidempään kussakin, näettehän, mutta me emme… Me haluamme teidän näkevän sen ja sitten siirrymme eteenpäin johonkin muuhun, koska se on aivan täynnä näitä kultakimpaleita. Minä olen kullanetsijä. Minä pidän näiden kultakimpaleiden esiin kaivamisesta ja kiillottamisesta tällä tavalla. Ja sitten katsoessani niitä, joka ainoa niistä heijastaa Jeesusta Kristusta. Joka ainoa niistä, näettehän. Jokainen niistä heijastaa Jeesusta Kristusta. Hän on Alpha ja Omega, jokainen kultakaraatti tässä kultakimpaleessa. Siksi Hän on Jumaluus tehtynä lihaksi keskuudessamme.

202    Nyt, saadaksemme… Minä en tule käyttämään aikaa tähän, koska näen, että kello on jo yhdeksän, ja minulla on eräs toinen asia, johon haluan päästä tänä iltana, jos Herra suo. Ja haluan teidän merkitsevän tämän muistiin ja lukevan sen huomenna, se on 4. Mooseksen kirja 22-25. Haluan teidän lukevan sen nyt, niin että voitte seurata perässäni. Se on 4. Mooseksen kirja 22-25.

203    Me tiedämme, että Israel oli valittu Jumalan kansa. Onko se oikein? He olivat helluntailaisia. Heillä oli Henki keskuudessaan. Muistatteko eilen iltaista sanomaa? Kun Mooses oli ylittänyt Punaisen Meren ja näki takanaan Punaisessa Meressä kaikkien orjapiiskureitten veren, jotka koskaan olivat lyöneet häntä ja Israelin lapsia, Mooses kohotti kätensä ja lauloi Hengessä. Oi, jokainen meistä voi olla Mooses, kun katsomme taaksepäin punaista Herran Jeesuksen Verta ja näemme kaikki humalaiset, jokaisen pullon, jokaisen rahvaanomaisen naisen ja jokaisen likaisen asian, mitä koskaan elämämme aikana olemme tehneet, kaikki kuolleina Herran Jeesuksen Veressä. Se saa meidät laulamaan Hengessä! Savukkeet, tupakka, huonot tavat ja kaikki muu, kuolleena Herran Jeesuksen Veressä. Silloin me voimme kohottaa kätemme ja laulaa Hengessä. Näettekö?

204    Katsokaa, mitä Mirjam, tuo profetissa, teki. Muistakaa nyt, hän oli profetissa. Hän otti tamburiinin ja alkoi lyödä sitä ja tanssia Hengessä, ja Israelin tyttäret seurasivat häntä siellä rannalla lyöden tamburiinejansa ja tanssien Hengessä. Todellisia helluntailaisia!

205    Ja sitten jos huomaatte, kun he tulivat Mooabiin. Nyt me menemme takaisin… Me olemme tuossa Kirjoituksessa nyt, tuossa ”Bileamin opissa”. Ja Mooab oli Israelin veli. Kuinka monet tietävät, mistä Mooab tuli. Hyvä on. Mooab oli sellainen, jota minä kutsun risteytykseksi, koska Mooab sai alkunsa Lootin tyttärestä. Lootilla oli lapsi omasta tyttärestään, hänellä oli kaksi lasta. Ja Mooab oli yksi niistä, ja hän muodosti Mooabin kansan, sukukunnan. Ja itse asiassa Loot oli Abrahamin veljenpoika ja tuli tuosta samasta sukulinjasta. Me tiedämme sen. Haluan teidän huomaavan, etteivät he olleet mitään pakanoita, niin kuin eräs näytelmistämme äskettäin haluaisi antaa teidän ymmärtää. Muistakaa, he olivat uskovaisia. Nyt kun Israel tässä tuli matkalla luvattuun maahan seuraten velvollisuuttaan, oli heidän tiellään Mooab. He lähettivät sanansaattajat Mooabille ja sanoivat: ”Antakaa meidän kulkea maanne halki, me olemme teidän veljiänne.”

206    Nyt, Mooab esitti näitä nikolaiittoja. Te näette sen hetken kuluttua. Israel edusti todellista Seurakuntaa. Ja Bileam oli yksi piispoista, paaveista (tarkatkaa ja nähkää nyt) edustaen lihallista kristillisyyttä. Me näemme, että tällä miehellä oli lahja, siitä ei ole epäilystäkään. Monet heistä ovat hienoja puhujia, filosofian tohtoreita ja suuria miehiä. Te ette voi kieltää sitä. Mutta ”heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman.”

207    Menkää takaisin tuohon alkuperäiseen helluntaihin! Älkää jättäkö sitä. Jos niin teette, te olette kadotettu. Pysykää tuon siunauksen kanssa. Se on Se. siunauksen Siunaaja.

208    Huomatkaa nyt, kun he tekivät matkaa. He tulivat tämän muodollisen risteytetyn seurakunnan luo ja sanoivat: ”Me olemme menossa herätykseen. Me olemme menossa luvattuun maahan. Annatteko meidän kulkea maanne halki. Jos karjamme syö ruohoanne tai juo vettänne, me tulemme maksamaan siitä teille.”

209    Sitten mitä teki kuningas Baalak. Hän joutui kiihdyksiin eikä halunnut mitään sen kaltaista kokousta seurakunnassaan tai maassaan. Niinpä mitä hän teki? Hän lähetti lähetystön paavin tykö, tai piispa Bileamin, tuon palkkaprofeetan tykö, joka rakasti rahaa enemmän kuin Jumalaa. Ja Kuningas Baalak sanoi hänelle: ”Jos tulet tänne ja kiroat tämän kansan, tulen minä tekemään sinusta suuren henkilön.” Ja Jumala puhui Bileamille… Ihmettelenpä kuinka monia Bileameja on maailmassa tänä iltana? Metodistisaarnaajat, baptistisaarnaajat, katolilaiset papit (jumala olkoon armollinen), jotka tietävät että Jumala… Jos te luette tätä samaa historiaa ja tätä samaa Kirjaa, jota minäkin luen. ”Bileam!”

210    Huomatkaa nyt. Hän sanoi: ”Tule alas ja kiroa tämä kansa.”

Ja Bileam sanoi: ”Minä kysyn Jumalalta.”

Jumala sanoi: ”Älä sinä mene!”

211    Seuraavana aamuna hän meni ja kertoi sen tälle papille tai tälle kuninkaalle.

212    Ja hän tuli uudestaan ja sanoi: ”Oi, minä tulen tekemään sinusta suuren miehen.”

213    Niinpä Bileam jatkoi kysymistä, ja Jumala sanoi: ”Mene sitten, mene vaan.”

214    Näettekö, jos te ette halua seurata Totuutta… Luuletteko nikolaiittojen… että Jumala on puolellanne, kun teette sillä tavalla… Siinä on alkuperäinen Totuus! Te ainoastaan otatte Jumalan sallivan tahdon. Te sanotte: ”Jumala antaa meille Pyhän Hengen. Ja Hän siunaa meitä, vaikka olemmekin kastetut ‘Isän, Pojan, Pyhän Hengen’ nimessä. ” Sinä bileamilainen! Näettekö Bileamin opin? Jumala sanoi hänelle sen jälkeen, kun hän oli ollut niin röyhkeä, että menköön ja hirttäköön itse itsensä. Teidän on tultava takaisin Totuuteen, perus-Totuuteen. Takaisin Raamattuun. ”Oi, Hän siunaa meitä! Ja…” Minä tiedän sen. Hän teki niin.

215    Hän sanoi Bileamille: ”Mene vaan, jos kerran haluat mennä, jos haluat ottaa sen suunnan ja haluat ottaa organisaatiosi tien. Ota se, mene vaan.”

216    Silloin Bileam hyppäsi aasinsa selkään ja lähti. Ja ensimmäinen asia, tiedättehän, Herran enkeli seisoi hänen tiellään. Ja tiedättekö, tuo profeetta, tuo paavi, piispa, kardinaali, tai mikä hän olikin, oli niin sokaistu hengellisille asioille, että hän ajatteli saavansa virkaylennyksen, koska hän asui siellä Eufrat virran rannalla. Arvaan hänen ajatelleen, että se oli jonkinlainen perintö kuten ”tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, Pietari”, tai jollekin kalliolle, joka oli Roomassa tai jotakin sellaista. Mutta kun hän tuli tuolle paikalle, seisoi siellä enkeli esiin vedetyn miekan kanssa, ja hän oli niin sokaistu, ettei voinut nähdä sitä. Ja tuo aasi murskasi hänen jalkansa muuria vasten. Ja sitten hän ratsasti eteenpäin, ja tuo enkeli seisoi tiellä uudestaan. Jumala tulee sulkemaan jokaisen oven! Ja kun aasi yhä kääntyi ympäri, hän hyppäsi alas ja alkoi läimäytellä sitä kepillään. Tämä pieni aasi makasi siellä päähän hakattuna.

217    Ja tulen osoittamaan teille sen, mikä muutti hänet, mikä kiinnitti hänen huomionsa, tai sanoi hänelle, missä hän oli väärässä: Jumala antoi tuon aasin puhua kielillä. Se ei ollut mikään muuli vaan aasi! Älkää sanoko, että se oli ”muuli”. Muuli ei olisi voinut tehdä sitä, se on risteytys. Katsokaahan, tuo aasi oli alkuperäinen siemen.

218    Mooabilla oli: ”Merkit ovat ohitse, kaikki nämä asiat ovat ohitse.” Israelia seurasivat merkit.

219    Mutta tämä pieni aasi kääntyi ympäri ja sanoi: ”Enkö minä ole ollut sinun aasisi? Olenko minä koskaan…” Tuo sokaistun piispan yhä hakatessa siellä tuota aasia, tuo aasi alkoi puhumaan hänelle aasille tuntemattomalla kielellä.

220    Ja hän sanoi: ”Kyllä, sinä olet minun aasini.”

221    ”Ja enkö minä ole aina kuljettanut sinua tai olenko minä koskaan pettänyt sinua?”

222    ”Ei, et ole. Mutta jos minulla olisi miekka, minä tappaisin sinut, minä lopettaisin tämän kokouksen. Olen matkalla sinne estääkseni tuon pyhien kieriskelijöiden joukon tulemasta tämän maan halki.” Näettekö?

223    Ja tiedättekö, sitten hän sattui katsomaan ympärilleen ja ajatteli: ”Mutta tämähän on hassunkurista. Voin kuulla tuon aasin puhuvan.”

224    Oi Bileam! Oi! Jumala on aina puhunut ihmisille tuntemattomilla kielillä. Hän teki niin… Te sanotte: ”Se oli vain helluntailaisille.” Oi, ei. Ei, ei. Beltsassarin pidoissa Hän puhui kielillä, kirjoitti Sen seinälle. Heillä oli siellä eräs mies, jolla oli tulkitsemisen lahja, joten hän tulkitsi sen heille, kertoi heille, mitä se tarkoitti. Samoin on tänä päivänä.

225    Niinpä, koska ei ollut ketään tulkitsijaa Sille, Jumala vain antoi tämän vanhan Bileamin herätä (tämän kardinaalin) ja käsittää, mitä Se oli. Ja tiesittekö, että tämä sokea mies jatkoi suoraan eteenpäin kaikesta huolimatta? Sillä tavalla he tekevät sen tänä päivänä, saman asian; mooabilaiset, nikolaiitat, he jatkavat suoraan eteenpäin. Varmasti. Ja hän meni sinne… Tarkatkaa nyt, jos Jumalan täytyisi ottaa huomioon fundamentalismi, olisi Hän velvollinen siunaamaan Mooabia; koska, pankaa merkille, Bileam rakensi seitsemän alttaria. Tarkalleen.

226    Tuo numero seitsemän, seitsemän seurakunta ajanjaksoa. Näettekö, mikä on sen hengellinen sovellutus? No niin, pitäkää mielessänne nyt: hengellinen sovellutus. Olen tuleva siihen hetken kuluttua vaikeassa tilanteessa. Näettekö, tuo hengellinen sovellutus. Seitsemän alttaria, seitsemän härkää (puhtaita eläimiä) ja seitsemän oinasta, jotka puhuvat Kristuksen tulemisesta satoja vuosia ennen kuin Hän tuli.

227   Mutta he uskoivat. Mitä he uskoivat, nämä mooabilaiset? He uskoivat Jehova Jumalaan. Mitä muuta he uskoivat? He uskoivat, että tuli uhrata puhdas uhri. Oikein. Ja he väittivät uskovansa, että Messias tulisi, koska he uhrasivat urospuolisen lampaan, joka oli oinas. Onko se oikein?

228   Menkää nyt kerran baptistien yhteyteen ja nähkää tekevätkö he samoin. Se on tarkalleen oikein.

229    Mutta mitä heillä nyt on eroa? Täällä on Israel laaksossa uhraten saman uhrin, jonka he uhraavat täällä kukkulalla, ja rukoilevat samaa Jumalaa. Ettekö te voi nähdä nikolaiittoja, tuota risteytystä? Näettekö sitä? Ettekö te näe tuota todellista hengellistä? Mitä heillä oli eroa? Yhdellä heistä oli merkit seuraamassa! Toisella oli vain muoto, toista seurasivat merkit.

230    Se on sama asia, joka tapahtui täällä Nikean kirkolliskokouksessa, nikolaiitat, muodollinen kristillisyys. Ja Pyhä Henki sanoi: ”Sinulla on Bileamin oppi keskuudessasi.” Näettekö? ”Ja Minä vihaan noita nikolaiittain tekoja, noita oppeja, joita heillä on, koska Bileamin oppi opetti Israelin lapset kompastumaan.” Kuinka hän teki sen?

231    Sitten kun hän meni kirotakseen tuon kansan, Jumala sanoi: ”Minä tulen sitomaan sinun kielesi. Sinä et voi sanoa mitään sen enempää, kuin mitä Minä sanon sinulle. Sinä et voi kirota sitä, minkä Minä olen siunannut.” Niinpä hän katsoi sinne laaksoon.

232    Ja katsokaa tätä tekopyhää! Oi, kuinka me voisimmekaan seurata sitä eteenpäin. Katsokaa tätä Kuningas Baalakia, kaiken sen päätä, kuinka hän sanoi tälle väärälle profeetalle: ”Mene sinne ja katso vain heidän takaosaansa.”

233    Sillä tavalla nämä suuret kirkot haluavat puhua Jumalan pienestä vähemmistöstä. ”Tiedättekö mitä? Minä tunsin yhden heistä. Pojat! Tiedättekö mitä hän teki? Hän teki tämän ja hän teki tuon. Sellaisia helluntailaiset ovat. Varmasti.” Oi, mutta jospa te vain tietäisitte totuuden heistä itsestään, mutta siitä sanomalehdet ja muut tiedotusvälineet pysyvät vaiti. Mutta antakaapa jonkun pienen helluntailaisen mennä jossain asiassa pois oikeasta, niin pankaa merkille, kuinka koko tienoo puhuu siitä. Varmasti. Kyllä.

234    Mutta huomatkaa nyt, hän sanoi: ”Katso vain selkäpuolta, sen huonointa puolta.” Bileam sanoi: ”Kyllä, tulen katsomaan vain selkäpuolta, tuota pahinta osaa siitä, mitä he tekevät. Sen tulen tekemään, katson vain heidän alhaisuuttaan, heidän pahuuttaan.” Koska, jos hän katsoisi vain heidän pahuuttaan… Oikein, he olivat tehneet kaikki synnit mitä vain voi tehdä. Mutta häneltä jäi näkemättä, hän ei nähnyt tuota lyötyä Kalliota, tuota Vaskiäärmettä, tuota Kuninkaan iloa heidän keskuudessaan, parantumisia, merkkejä ja ihmeitä ja tuota Tulipatsasta heidän yllään.

235    Tuo sokaistui profeetta ei voinut nähdä sitä. Ei. Mutta hän näytti heidän likaisen osansa: ”Minä tiedän erään, joka karkasi toisen miehen vaimon kanssa. Minä tiedän tämän. Hän varasti rahaa.” Kyllä, se on totta, myönnän sen, mutta heidän krskuudessaan tapahtuu samaa, eivätkä he sano siitä mitään. Näettekö? Niinpä hän vain näyttää hänen pahimman puolensa.

236    Mutta Jumala sanoi: ”Sano sinä vain se, mitä Minä sanon.” Ja Bileam meni Henkeen, lankesi transsitilaan, ja sen sijaan että olisi kironnut Israelin, hän siunasi sen. Aamen! Siinä sitä oltiin.

237    Nyt, jos Jumala kunnioittaisi fundamentaalisuutta, näitä suuria kouluja, näitä korkeakouluja ja suuria seminaareja ja yliopistoja ja Ph.D:tä ja D.L.D:tä, ja oi, kaiken kaltaisia D.D.:tä… Jos Hän arvostaisi noita asioita, silloin Hänen täytyisi arvostaa heitä. Näettekö? Mutta Hän oli jo arvostanut ja siunannut tämän kansan siunauksella, koska Henki, Kuningas… He sanoivat, että siellä oli ”Kuninkaan huuto leirissä”. Minkä Kuninkaan? ”Pyhien Kuninkaan.” He huusivat ilosta! Iloiten mistä? Toisesta Kuningaskunnasta.

238    Tulen todistamaan teille, etteivät he olleet kirkkokunnallisia. Haluatteko minun tekevän sen? Uskon, että olen kirjoittanut tänne raamatunpaikan sitä varten. Kyllä, sallikaa minun todistaa teille, ettei Israel ollut… Menkäämme takaisin 4. Mooseksen kirjaan, niin että näette, etteivät he olleet sitä. Mutta, Mooab oli suuri kirkkokunta. Me menemme 4. Mooseksen kirjaan 23:9. Tulen aloittamaan 8. jakeesta:

Kuinka minä kiroaisin sen, jota Jumala ei ole kironnut? (Kysyi Bileam) tai kuinka minä uhmaisin sitä, jota HERRA ei ole uhmannut? (Uhuh)

239    Kuunnelkaa nyt, mitä Hän sanoi:

Sillä kallioita minä näen hänet… (Se on Jumala. Ei alhaalta laaksosta, vaan kallioilta. Oi! ”Hänen silmänsä on varpusessa, ja minä tiedän että Hän tarkkaa minua”)
kallioilta minä näen hänet…
(Aamen! Ei takaapäin jostakin laaksosta, niin että näette heidän selkäpuolensa. ”Minä näin koko asian”, sanoi Jumala)
…kallioilta minä näen hänet, ja kukkuloilta minä katson häntä, katso, kansa, joka asuu yksin, ja jota ei lueta kansakuntien joukkoon. (Hallelujaa.)

240    Se selvitti sen, eikö niin? He eivät olleet mikään kirkkokunta, ”kansakunta”. Oi, he olivat harhailijoita, teltoissa, kujilla, pienissä kadunkulmassa olevissa lähetyksissä. Kun he eivät saa vuokria maksettua, he potkaisevat heidät ulos, kun Jumala haluaa, että he menisivät jonnekin muualle, näettekö. Vaeltajia!

241    Ollessani äskettäin Jamaikalla, siellä oli eräs hieno helluntailainen jumaluusopin tohtori. Ja minä sanoin: ”Oi, kuinka Herra siunasikaan tuota alkuajan helluntaiseurakuntaa; heillä ei ollut mitään.” Minä sanoin: ”He olivat vain harhailijoita, jotka kulkivat ympäri.”

242    Hän sanoi: ”Mutta veli Branham?”

243    Minä sanoin: ”Kyllä veli.” (Rakastan häntä; hän on hieno veli.)

244    Ja hän sanoi: ”Minä vain haluaisin näyttää sinulle, missä olet väärässä.”

245    Minä sanoin: ”Oi, olen niin iloinen siitä. Haluan aina tietää missä olen väärässä, koska Jumala tietää, että en halua olla väärässä.” Minä sanoin: ”Sillä, jos olen väärässä, haluan varmasti tietää sen, veli. Kiitos sinulle.”

246    Hän sanoi: ”Sinä jatkuvasti kehut noita helluntain aikaisia ihmisiä.”

247    Minä sanoin: ”Jep!”

248    Hän sanoi: ”He tekivät hirvittävimmän virheen mitä he koskaan tekivät, kun he myivät omaisuutensa.” Hän sanoi: ”Kun vaino tuli, heillä ei ollut edes kotia, minne mennä. Heillä ei ollut mitään paikkaa minne mennä ja he vain kuljeskelivat ympäri.”

249    Minä sanoin: ”Aivan tarkalleen Jumalan tahdon mukaisesti.”

250    Hän sanoi: ”Kuinka niin?”

251    Jos heillä olisi ollut koti, olisivat he menneet sinne takaisin, mutta heidän täytyi mennä sinne ja tänne levittäen kaikkialle uutista, että Pyhä Henki oli tullut.”

252    Älkää sanoko minulle, että Jumala tekisi virhettä. Hän ei koskaan tee virhettä. Hän tietää miten se tehdään. He myivät omaisuutensa ja tulivat kulkureiksi ja levittivät uutista kaikkialle. Ja kerrotaan, että tuo uutinen levitettiin kaikkialle koko silloiseen tunnettuun maailmaan näiden kulkijoiden mukana, jotka luopuivat kaikesta saadakseen Pyhän Hengen. Ihmiset eivät kuuluneet mihinkään kirkkokuntaan. Näettekö?

253    Muistakaa nyt, kirkkokunta on se, mitä Jumala kutsuu ”sisään ruiskutetuksi Bileamin opiksi”. Sitten kun hän ei voinut saada heitä tähän kirkkokuntaan, niin tiedättekö, mitä Bileam teki? Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun olemme tulleet melkein loppuun. Nyt Bileam teki juuri tuon saman asian, jonka he tekivät täällä Nikean kirkolliskokouksessa. Siitä syystä Hän sanoi: ”Sinulla on Bileamin oppi ja nuo nikolaiitat.”

254    No niin, nikolaiitat olivat niitä ihmisiä, jotka vetäytyivät pois ja halusivat tehdä organisaatioita ja niin edelleen. Joka lopulta… Kuinka monet tietävät, että se on Totuus? Ne ovat organisaatiot. Se on täsmällinen Jumalan Totuus. Ja lopulta he organisoivat tuon suurimman organisaation maailmassa. Ja millaiseksi he tekivät sen? Katoliseksi. Ja mitä tuo sana katolinen merkitsee? ”Yleismaailmallinen.” Organisaatio, maailmanlaajuinen, organisoitu. ”Kaikkien näiden pienten täytyy tulla yhteen kirkkoon.” No niin, jos panette merkille. Oi, minä…

255    Kuulkaahan! Mikä oli Babylon? Kuka perusti Babylonin? Nimrod. Mitä hän teki? Hän valmisti yhden suuren tornin ja suuren kaupungin ja pani kaikki pienemmät kaupungit maksamaan veroa tälle kaupungille. Organisaatio! Siinä on sen tausta. Varmasti. Se tuli suoraan tänne seurakunta ajanjaksoon ja organisoitui jälleen ja toi koko maailman kansakunnat siihen. Ja juuri täällä sanotaan, että ”tuo huora sai kaikki kansakunnat juomaan haureuksiensa viiniä”. Hänen tekemänsä aviorikos oli se, että hän, väittäessään olevansa ‘kristillinen’, kuitenkin antoi ulos sen kaltaisti asioita kuin katekismuksia, rukouskirjoja ja kaikkea muuta. Ja protestantit tulivat mukaan ja tekivät aivan saman asian vain seuratakseen hänen askelissaan.

256    Hyvä on, menkäämme nyt hieman pidemmälle. Hyvä on. Hän sanoi nyt, että ”nämä olivat Bileamin oppeja”.

257    No niin, mitä Bileam teki, kun hän näki, ettei voinut kirota Israelia? Hän kertoi Baalakille, että silloin olisi hyvä ajatus, että hän kutsuisi nämä ihmiset jumalan juhlaan. Heillä oli siellä suuri juhla, jota he aikoivat viettää. Tuota juhlaa kutsuttiin nimellä ”Baal-p-e-o-r-i-n, Baal-peorin juhla”. Se oli palvonnan juhla.

258    Ja Bileam sanoi: ”Nyt minä kerron sinulle jotakin, Baalak. Annan sinulle hyvän ajatuksen. Jos sinä vain… Jumala ei tule kiroamaan heitä, ja siinä kaikki, joten minäpä kerron sinulle, mitä tulemme tekemään. Me emme voi päästä eroon heistä, mutta jos sinä vain antaisit heille kutsun tänne, silloin saisit tuon koko asian käännetyksi omaan suuntaiseksi.”

259    Näettekö, se on aivan tarkalleen se, mitä Konstantinus teki. Täydellisesti! Siitä syystä sitä kutsutaan ”Bileamin opiksi”.

260    Mitä he tekivät? Bileamin opetus tuli Israelin keskuuteen. Ja he antoivat kaikille israelilaisille kutsun tulla tähän suureen juhlaan, joka heillä oli. Ja millaiset suuret kutsut heillä olikaan. Ja kun he tulivat sinne, alkoivat nämä israelilaiset nähdä nämä sievät, seksikkäästi pukeutuneet mooabilaisnaiset. Kyllä, he eivät olleet sellaisia kuin heidän tavalliset tyttönsä siellä alhaalla olivat. ”Oli, he näyttivät niin sieviltä. Kuinka he olivatkaan ehostettuja, ja kuinka he osasivat näytellä itseään.” Ja he lankesivat siihen ja alkoivat harjoittaa aviorikosta. Ja Bileam tiesi, että jos Jumala ei kiroaisi heitä, ja jos hän saisi heidät tälle kirkkokunnalliselle puolelle, saisi se aikaan sen, että Jumalan viha tappaisi heidät joka tapauksessa. Hän antaisi Jumalan itsensä tappaa heidät, jos hän vain voisi saada heidät pois Totuuden tieltä.

261    Ja niin pian kuin te menette ja liitytte johonkin kirkkoon sen sijaan, että vastaanottaisitte Pyhän Hengen kasteen, te olette kuollut! Annan sen imeytyä sisälle vähän aikaa. Kuollut! ”Sinulla on nimi”, sanottiin Lutherille täällä Sardeen ajanjaksossa. Tuo sana Sardes merkitsee ”kuollut”. ”Sinulla on se nimi, että olet elossa, mutta sinä olet kuollut!” Niin Jumala sanoi. Kyllä. Näettekö?

262    Ja kun he harjoittivat hengellistä haureutta siellä, kun seurakunta jätti Pyhän Hengen ja meni naimisiin kirkkokunnan kanssa, he kuolivat. Siinä se on teille. Niin Raamattu sanoo, niin Jumala sanoo puhuessaan seurakunnille.

263    Nyt haluan tässä lukea teille jotakin, jonka minä…

264    Ja Jumala, mitä Hän teki? Nyt, kun he tekivät tämän pahan asian ja olivat aviorikoksessa, tappoi Jumala heistä neljäkymmentä kaksituhatta yhdellä kertaa, neljäkymmentä kaksi tuhatta, aviorikoksen tekemisestä. Ja mistä se puhuu täällä seurakunnassa? Hengellisestä aviorikoksesta. Kun te tunnustaudutte ”kristityksi” ja elätte yhä niin kuin maailma elää. Oi veli, vastaanota Pyhä Henki! Jätä nämä vanhat uskontunnustukset ja asiat. Ne ovat kuolleita (Apostolisen uskontunnustuksen lausuminen tai jonkin kaltaisen uskontunnustuksen ja muutamien rukouskirjaan kirjoitettujen rukouksien lukeminen tai jotakin sen kaltaista.) Jeesus ei koskaan käskenyt omiaan lukemaan tai lausumaan rukouksia. Hän sanoi: ”Rukoilkaa!” Rukoilkaa! Hyvä on.

265    Nyt Konstantinuksen juhla oli aivan samanlainen kuin Bileamilla oli. Tarkatkaa nyt. Aivan samalla tavoin kuin Bileamin oli pakanallinen juhla, Konstantinuksella oli pakanallinen juhla. Hyvä on. Pergamo oli kutsuttu. Ja huomatkaa nyt tämä…

266    Minulla on jotakin muistiinpanoja kirjoitettuna tänne, mutta jätän sen rauhaan juuri nyt. Hyvä on. Minä vain yritin löytää tämän muistiinpanon täältä, jotakin minkä olin kirjoittanut.

267    Pergamo oli kutsuttu. Hyvä on. Heidät oli kutsuttu juhlaan Nikean kirkolliskokouksen jälkeen. Heidät kutsuttiin talvipäivänseisauksen juhlaan, joka merkitsee aurinkoa, auringon palvontaa, joka oli pakanallinen jumala. Ja se osui joulukuun 21. päivälle vuoden lyhimmälle päivälle. Ja tuo sama asia jatkuu muuttumattomana aina joulukuun 25. päivään asti. Kaikki pakanat juhlivat sitä aurinkojumalan syntymäpäivänä. Aurinkojumalan syntymäpäivä oli vuoden lyhin päivä, joulukuun 21. Ja jokainen, joka koskaan on lukenut seurakuntien historiaa, tietää pakanain palvoneen tuona päivänä. Se oli juhlanviettoa.

268    Roomalaisilla oli silloin suuria kilpailuja, Rooman sirkus. Kuinka monet katsoivat tämän, mitä se nyt olikaan, mikä heillä oli täällä äskettäin, Ben Hur’in? Tuo Rooman sirkus, sellainen roomalaisilla oli tuona auringon päivänä aurinkojumalan syntymäpäivän muistoksi. Näettekö?

269    Ja nyt… Ja he valmistivat siellä suuret pidot ja kutsuivat sinne nämä nikolaiitat. Oi! Eikö se olekin täydellistä? ”Tuo Bileamin oppi, joka teillä on itsessänne.” Näettekö, kertoen mitä heillä Pergamossa oli, nuo suuret kilpailut. He ajattelivat että… Nämä nikolaiitat ajattelivat: ”Hyvä on, se on hienoa. Juhlitaanko tätä suurta juhlaa vuosittain? Kyllä.” Niinpä sitten, sinne meni tämä niin kutsuttu arkkipiispa tai mikä tahansa hän silloin olikin ja kaikki muut ja he tekivät siitä toistuvan asian ja toivat sisälle haureudet, toivat aviorikoksen ja muodostivat katolisen kirkon, jonka jäseniä jokainen kirkkokunnallinen organisaatio on. Jumalalla ei ole minkäänlaista organisaatiota. Hän vihaa jo sen nimeäkin. Raamattu sanoo niin.

270    Ja kun he tekivät sen, mitä tapahtui? Heillä täytyi olla jonkinlainen hengellinen sovellutus, joten he siirsivät (Herran Jeesuksen) Jumalan P-o-j-a- n syntymäpäivän huhtikuulta (niin kuin kaikki hyvät oppineet tietävät ja niin kuin jokainen, jolla on hengellinen ilmestys tietää, että Hän syntyi luonnon ajan mukaisesti, niin kuin karitsat ja kaikki muut: huhtikuussa) pitkälle taaksepäin joulukuun 25. päivään. Ja yhä he palvovat joulua, nyt se on Santa Claus [Suomessa ”joulupukki”]. Näettekö? Yhä enemmän pakanallisia pitoja on lisätty siihen. Sellaista se kaikki on. Siinä se on teille. ”Sinulla on Bileamin oppi keskuudessasi.” Siinä se on. (Oi Jumala, paljasta se, Isä.) Ymmärrättekö? He siirsivät Hänen syntymäpäivänsä huhtikuulta…

271    No niin, historioitsijat sanovat että, ”kaikki todisteaineisto osoittaa, että Jeesus syntyi huhtikuussa, jolloin kaikki muukin elämä tulee esiin.” Mutta he ovat muuttaneet sen taaksepäin joulukuun 25. päivään (näettekö?) tuon pakanajumalan mukaan, niin että he saattoivat yhdistää seremoniansa yhteen, pakanuuden ja kristillisyyden. Ja katolisuus ei ole mitään muuta maailmassa kuin joukko pakanallisia taikauskoja ja jätteitä kristillisyydestä yhteen pantuna. Oikein. Se on totta. Ja protestantit, jotka alistuvat siihen, ovat vain tarkalleen äiti-prostituoidun tytär. Niin on tarkalleen.

272       Auttakoon Jumala meitä olemaan todellisia protestoijia kaikkea sitä vastaan, mikä ei ole jumalista. Näettekö? Oi!

273    Ja antaakseen sille hengellisen sovellutuksen, tiedättekö, mitä tuo piispa sanoi? Tuo piispa sanoi: ”Meillä on oikeus tehdä tämä, koska Hän on ‘Vanhurskauden Aurinko’.” Oi! He kyllä löytävät ampuma-aukon, aivan niin kuin he tekivät tuossa Matteus 28:19 tapauksessa, aivan tarkalleen sama asia. Varmasti, heillä on ampuma-aukkonsa, heillä täytyy olla jonkinlainen hengellinen sovellutus, näettehän. Mutta se ei…

274      Raamattu sanoo: ”Kahden tai kolmen todistajan suulla jokainen sana tulee vahvistaa.” Jumala sanoi sen. Hän sanoo sen kolme kertaa. Kun Jumala halusi jotakin vahvistettavan, Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Kaikelle, mitä Hän teki, Hänellä oli kaksi tai kolme todistajaa vahvistaakseen kaiken sen, mitä Hän teki, kautta koko Kirjoitusten matkan.

275    Mutta katsokaahan, noiden pienten asioiden täytyy tulla sinne, niin että he saattoivat poimia sen esiin, jotta niin olisi. Jumala tiesi sen ennen maailman perustamista. Siellä heillä oli se, tuo hengellinen sovellutus: ”Koska Hän on Jumalan Poika [S-o-n], niin me otamme pakanallisen auringon [s-u-n] syntymäpäivän ja teemme siitä Pojan [S-o-n] syntymäpäivän, koska Hän on ’Vanhurskauden Aurinko’.” Tiedättekö, että protestantit yhä lankeavat siihen, johonkin sen kaltaiseen. Varmasti, he ottavat sen suoraan pois Kirjoituksista ja asettavat jonnekin muualle. Voi hyvänen aika! Pysähtykäämme tähän nyt hetkeksi. Hyvä on.

276    Tässä on eräs pieni asia, johon haluaisin mennä. Ottakaamme nopeasti tuo viimeinen osa tästä jakeesta ja käsitelkäämme sen kohokohtia. Hyvä on. Missä me nyt olimmekaan?

Mutta minulla on muutamia asioita sinua vastaan… Bileamin opin… (kyllä, kävin jo sen lävitse)

Niin on sinulla myös niitä, jotka pitävät nikolaiittain opin….

Tee parannus, tai muuten minä tulen sinun tykösi nopeasti ja taistelen heitä vastaan suuni miekalla.

Hän, jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

277    Oi! Tässä kun Konstantinus teki tämän, se oli… Kun he järjestivät tämän suuren festivaalin. Minä vain… Minä aloin mennä pois siitä. Tulen odottamaan ennen kuin luen sen, koska Pyhä Henki jatkuvasti palaa siihen takaisin. Siitä syystä tein niin kuin tein silloin. Hän sanoi: ”Älä jätä sitä sanomatta.” Tässä se tulee! U-huh, u-huh. Hyvä on. Syy miksi…

278    Kun he järjestivät tämän suuren asian, (haluan kertoa teille mitä tapahtui, niin että te tulette ymmärtämään sen), syntyi postmilleanismi. Koska seurakunnasta oli tullut rikas, se oli niin rikas kuin olla voi. Ja millainen se oli? Voimallinen. Se hallitsi valtiota. Valtio ja kirkko olivat yhdessä.

279    No niin, onko Jumalalla maallista kuningaskuntaa? Eikö Saatana kertonutkin Jeesukselle, että kaikki nämä valtakunnat olivat hänen, kun hän näytti Hänelle maailman valtakunnat ja sanoi: ”Jokainen niistä on minun. Minä teen niiden kanssa mitä minä haluan.” Ja sitten voidaanko Jumala ja perkele yhdistää? Oi, te ette voi tehdä sitä! Tietenkään te ette voi. Siitä syystä valtio on organisoitunut. Jumalalla ei ole näitä organisaatioita. Tietenkään ei, te ette voi tehdä niin.

280    Mutta heillä oli se silloin, heillä oli seurakuntansa, jota kutsuttiin kristillisyydeksi. Heillä oli se yhdistettynä kansakunnan kanssa. Kaikki olivat siinä, Rooman keisari ja kaikki. Tuo suuri piispa oli sen kaiken johdossa, joka oli… Jonkin ajan kuluttua he alkoivat kutsua häntä paaviksi, mutta silloin hän vielä oli piispa. Ja Bonifatius III oli se, josta tuli ensimmäinen paavi.

281    Sitten me näemme, että täällä hän istui itse asiassa aivan kuin paavi, heillä oli jumala inhimillisessä muodossa. Heillä oli suuri alttari. Heillä oli hienoja rikkauksia. Heillä oli suuri, voimallinen marmorialttari päällystettynä kullalla ja koristettuna jalokivillä ja niin edelleen. Ja heillä oli suuria kirkkoja. He hallitsivat valtiota. Ja tiedättekö mitä? Sana lähti kiertämään, että se oli tuhatvuotisvaltakunta, että kaikki lupaukset noille juutalaisille, Jumala oli hylännyt heidä (vaikka Hän sanoi, ettei Hän koskaan voisi tehdä sitä). Ja he yrittivät tuoda sisälle tuhatvuotisvaltakunnan ennen Herran Jeesuksen tulemista. Kun Jeesus tulee, silloin alkaa tuhatvuotisvaltakunta.

282    Se oli postmilleanismin syntymäpaikka. Ja siitä syystä katolinen kirkko ei tähän päivään mennessä ole opettanut Jeesuksen tulemusta. ”Se kaikki on kirkossa. Tämä on tuhatvuotisvaltakunta. Kirkko omistaa kaiken. Tämä se on.” Näettekö, tuhatvuotisvaltakunta, oi, ilman Jeesuksen Kristuksen paluuta. Tämä jatkui Konstantinuksen salamurhaan asti ja käsitti ajan vuosien 312 ja 606 jKr. välillä. Sitten Bonifatius III:sta tehtiin yleismaailmallinen piispa tai paavi, joka johti koko maailmanlaajuista seurakuntaa.

283    Uskon, että päätämme tämän jakeen ja sitten otamme sen. Ylistys Jumalalle. Näettehän? Minä vain pidätin sitä hetken. 17. jae:

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille: hänen, joka voittaa, annan syödä kätketystä mannasta, ja tulen antamaan hänelle valkoisen kiven, ja siinä kivessä on kirjoitettuna uuden nimen, jota ei tiedä kukaan ihminen paitsi hän, joka saa sen.

284    Tahtoisitteko te mieluummin odottaa huomisiltaan, tai otammeko sen nyt? [Seurakunta vastaa: ”Nyt!”] Hyvä on.

285    Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä antaisit ihmisten ymmärtää nyt, Herran Jeesuksen Nimessä, että he voisivat ymmärtää kaikkialla, minne nämä ääninauhat menevät, että he voisivat tietää, että sanon tämän, koska Se on jumalallinen tulkinta sille, jonka Sinä olet antanut minulle. Aamen.

286   …hän, joka voittaa…

Ensimmäinen asia, jonka haluan teidän muistavan: jokainen näistä sanomista on osoitettu, ei seurakunnalle, vaan seurakunnan enkelille. Katsokaa taaksepäin ensimmäistä Efeson seurakuntaa…

Efeson seurakunnan enkelille… (Onko se oikein?)

287    Hyvä on, seuraava seurakunta-ajanjakso, 8. jae:

Seurakunnan enkelille Smymassa…

288    Hyvä on, ja 12.jae:

Seurakunnan enkelille Pergamossa… (Onko se oikein?)

289    Sanoma on osoitettu seurakunnan johtajalle. Jumala auttakoon sitä henkilöä, joka vetäytyy pois Sanomasta! Mutta se annettiin enkelille, joka oli Hänen oikean kätensä alla. Hänen omassa hallinnassaan antaen menestyvän voiman Häneltä, Hänen oikeasta kädestään. He ovat Hänen oikea kätensä, näin on, heillä on ylin valta ollessaan täällä maan päällä, koska he ovat Valoja Häneltä, jotka antavat Valon tuolle seurakunta-ajanjaksolle. Näettekö, ”seurakunnan enkelille”. Se on osoitettu tuon ajanjakson tähdelle, joka on vastuussa. Seurakunnan enkeli on vastuussa siitä, jos hän ei saarnaa Sanaa oikein. Ja tuon enkelin on vastattava tuomiolla.

290    Kuinka monet muistavat tuon näyn täällä äskettäin koskien… Kuulkaahan. Kun makasin siellä vuoteella, ja Pyhä Henki tuli, ja kun katsoin taakseni, vaimoni oli siellä. Ja siellä minä makasin ja menin ylös sinne Läsnäoloon ja näin kaikki nuo ihmiset. Muistatteko minun kertoneen sen? Te kaikki muistatte sen. Näettekö?

291    Ja minä sanoin: ”Ovatko he…?”

292    Hän sanoi: ”He ovat sinun.”

293    Ja minä sanoin: ”Ovatko he kaikki Branhameita?”

294    Hän sanoi: ”Eivät.” Siellä oli heitä miljoonia.

295   Hän sanoi: ”He ovat sinun käännynnäisiäsi. ”

296    Ja minä sanoin: ”Käännynnäisiäkö?”

297    ”Näetkö tuon nuoren ja kauniin naisen, jota niin ihailit?” Hän sanoi: ”Hän oli yli yhdeksänkymmenen, kun johdit hänet Kristukselle.”

298    Ja minä sanoin: ”Oi!” Minä sanoin: ”Tätäkö minä sitten pelkäsin?”

299    Ja hän sanoi: ”Me olemme täällä odottamassa Herran tulemusta.”

300   Minä sanoin: ”Minä haluan nähdä Hänet.”

301    Hän sanoi: ”Sinä et voi nähdä Häntä nyt, mutta pian Hän on tuleva. Me odotamme Häntä, mutta kun Hän tulee, Hän on tuleva sinun tykösi ensin, ja sinut tullaan tuomitsemaan sen Evankeliumin mukaan, jota saarnasit, ja me tulemme olemaan sinun alaisiasi.”

302   ”Hyvä on”, minä sanoin, ”tarkoitatko, että minä olen vastuussa kaikista näistä?”

”Kaikista meistä!”

Minä sanoin: ”Hyvä on, tuleeko jokainen…?”

Hän sanoi: ”Sinä synnyit johtajaksi.”

Ja minä sanoin: ”Hyvä on, tuleeko jokainen olemaan vastuussa?”

Hän sanoi: ”Jokainen johtaja.”

Minä sanoin: ”Miten on Pyhän Paavalin kanssa?”

Hän sanoi: ”Hän on oleva vastuussa hänen ajanjaksostaan.”

”Hyvä on”, minä sanoin, ”minä saarnasin samaa Evankeliumia kuin hänkin.”

 Ja miljoonat kohottivat äänensä ja sanoivat: ”Me lepäämme sen varassa!” Näettekö? [Seurakunta iloitsee: ”Aamen!”] Siinä se on teille, ”lepäämme”.

 Niinpä tuo Jumalan enkeli, sanansaattaja seurakunnalle, on vastuussa ,jos hän ei saarnaa Sanaa. Hyvä on.

303    ”Kätketty manna.” Antakaamme selitys parhaamme mukaan. Mitä ”katkettu manna” kuvaa? Kätketty manna oli näkyleipä Raamatussa, joka oli vain pappia varten. Kuinka monet tietävät sen? No niin, se ei ollut… Heillä oli leipä seurakuntaa varten, mutta siellä oli erikoisleipä pappia varten. Onko se oikein?

304    Tämä on erikoinen leipä, erikoisleipä, kätketty manna. Mikä se on? Kuka on meidän Mannamme? Kristus. Hyvä on, Pyhän Johanneksen 6. luku, jakeet 48 – 50, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Jeesus sanoi, että Hän oli ”Elämän Leipä, joka oli tullut Jumalan luota Taivaasta”, Manna.

305    Mutta, mikä on tuo ”kätketty manna”? Manna, jota ei anneta koko seurakunnalle. Ilmestys on vuodatettu seurakunnan enkelin ylle, Sanan ilmestys. Näettekö? Sanan ilmestys on annettu tuon ajanjakson enkelille, sillä se on kätketty kaikkialta ja on paljastettu jälleen (tämä kätketty manna). Se on osoitettu seurakunnan enkelille. Ymmärrättekö? Käsitättekö sen? Se on vähän suurempi ilmestys siitä, mitä Kristus on, ehkä vähän korkeampi kutsumus.

306    Ihmettelenpä, tunnistiko Luther sen? Tai josko Wesley tunnisti sen aikanaan? Oi! Ihmettelenpä, tunnistiko Pyhä Martinus sen? Tai Irenaeus? Tiedättekö, kirkko ei edes julistanut pyhimykseksi noita miehiä. Heistä he eivät olleet pyhiä, mutta he olivat niitä, joita merkit seurasivat. Kirkko otti omat piispansa ja niin edelleen, jotka he julistivat pyhiksi.

307      Täällä äskettäin eräs nainen meni noutamaan kirjaa ”Pyhän Martinuksen elämä” eräästä englantilaisesta kirjakaupasta. Ja kun hän sanoi ”Pyhä Martinus”…

308    Ja tuo henkilö siellä kaupassa sanoi: ”Hän ei ole kovinkaan tunnettu henkilö historiassa, häntä ei ole julistettu pyhimykseksi.” Näettekö? Ei vielä tänäkään päivänä, mutta Jumalalla on hänen nimensä. Jumala tietää, kuka hän on.

309    Näettekö, siinä on ero. Jotkut haluavat nimensä olevan jossakin suuressa jossakin, mutta Jumalan ihminen haluaa karttaa sen kaltaista asiaa. He eivät halua suuria valtavia asioita tai olla jokin suuri. He tahtovat olla nöyriä, se on nöyryyttä. Tie ylös on alas. ”Joka nöyryyttää itsensä, tullaan korottamaan; ja joka korottaa itsensä, tullaan alentamaan.” Nöyryyttäkää itsenne. Älkää yrittäkö olla jotakin suurta, vaan olkaa se, mikä te olette. Näettekö? Olkaa vähäisiä Jumalan silmissä, olkaa vähäisiä omissa silmissänne, niin että jokainen muu on teidän yläpuolellanne. ”Olkoon hän, joka on suurin keskuudessanne, kaikkien palvelija.”

310      Kuka voisi olla suurempi kuin Jeesus Kristus, joka vyötti itsensä ja pesi opetuslasten jalat? Hän tuli jalkojenpesu-palvelijaksi. Taivaan Jumala, taivaiden ja maan Luoja, pesi kalastajien likaiset jalat. (Oi!) Jalat, joissa oli lantaa ja tiestä tullutta tomua, ne Hän pesi. Hän oli palvelija, joka pesi jalkoja. Ja sitten me ajattelemme olevamme joku, meidän täytyy olla ”tohtori, Ph.D., se-ja-se.” Hyvänen aika! Sellainen ei ole Kristus. Se ei tuo esiin ihanaa Jeesusta Kristusta. Hän tuli kaikkien palvelijaksi. Se on totta. Hän opetti meille esimerkin, että me tekisimme toisillemme, niin kuin Hän teki meille. Oi, sellainen on minun Herrani. Hänet tekee suureksi se, että Hän teki itsensä vähäiseksi. Näettekö, se teki Hänet siksi, mikä Hän on.

311    Minulla on ollut etuoikeus tavata joitakin suuria miehiä elämässäni ja minulla on ollut jonkinlainen etuoikeus tavata miehiä, jotka luulivat olevansa suuria. Todellinen suuri mies yrittää saada teidät ajattelemaan, että te olette suuri, eikä hän ole mitään. Näettekö? Olen tavannut kuninkaita ja niin edelleen, miehiä, jotka todella ovat suuria miehiä. Olen tavannut todella luotettavia kristittyjä, paikatuissa vaatteissa ja niin edelleen, kun taas jotkut tulevat saarnatuoliin kuin soittokunnan aitioon. Ja sitten… Näettekö? Voi hyvänen aika! No niin, kunhan… Hyvä on.

312    ”Kätketty manna”, vähän jotakin erikoista. Mitä on tuo erikoinen? Ei jotakin… Pyhän Hengen siunauksiako? Oi, ei, se on koko seurakuntaa varten. Mutta ”kätketty manna” oli erikoinen ilmestys, koska hänen täytyi opettaa muita. Näettekö? Hänellä oli vähän enemmän tietoa Kirjoituksista, niin että hän saattoi opettaa muita. Hänellä tulisi olla. Onko se oikein. Te ette voi koskaan elää yhtään korkeammalla kuin pastorinne. Muistakaa se, ymmärrättekö. Ja niinpä… Koska hän on paimen, joka ruokkii teitä. Jos hän on paimen, hänen täytyy tietää, missä manna on, ruokkiakseen lampaita. Onko se oikein? No niin, vähän jotakin erikoista. Ja tarkatkaa tätä

313    Nyt, ”valkoinen kivi, hänellä on oleva valkoinen kivi.” Tällä enkelillä on oleva valkoinen kivi. Se on kivi, eikö olekin? Ja… Se on ”puhtautta”.

314    Hän tapasi erään kerran miehen, jonka nimi oli Simon, ja Hän muutti hänen nimensä Kiveksi, ”Pietariksi”. Miksi? Hänellä oli avaimet. Onko se oikein? Hän muutti hänen nimensä ja teki hänestä kiven. Onko se oikein? Pietarilla oli avaimet, hän oli se, jolla oli avaimet Valtakuntaan.

315    ”Uusi nimi, uusi nimi kirjoitettuna tässä kivessä, jota kukaan muu ei tiennyt paitsi hän itse.” Hän tietää kuka hän on, mutta hän ei voi kertoa sitä muille. Näettekö? Ymmärrättekö? Kukaan muu ei tiedä kuin hän itse. Näettekö? Pietari tiesi, että hänellä oli avaimet, mutta te ette kuulleet hänen kerskuvan siitä. Näettekö? Nämä kaverit, jotka kerskuvat siitä mitä he ovat, eivät tavallisesti ole yhtään mitään. ”Valkoinen kivi, ja siinä uusi nimi.” Ei hänen omaa nimeänsä, vaan hän on joku muu (näettekö?), jonka ainoastaan hän itse tietää (hän, jolla on tuo kivi, tuo nimi). Näettehän, erikoinen manna ruokkia seurakuntaa, muistakaa.

316    Muistakaa, kun tämä tapahtui tälle seurakunnalle, kyseessä oli sama ajanjakso (sama aika, jona tämä paljastettiin), jossa nikolaiitat olivat asettaneet itselleen oman seurakuntansa johtajan, paavin, ja antaneet hänelle valkoisen kivialttarin hänen alapuolelleen, marmorisen alttarin. Onko se oikein? Ja he olivat päällystäneet sen kullalla ja koristelleet jalokivillä, jotka olivat kalliita hänelle.

317    Mutta tämä Herran enkeli tiesi, kuka hän oli, Jumalan poika, Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.

318    Ja kun nikolaiitat asettivat oman johtajansa ja pystyttivät valkoisen kiven hänen jalkojensa juureen (näettekö?), asetti Jumala Hänen Hengellään täytetyn johtajan Hänen Hengellä täytettyä ryhmäänsä varten, Hänen enkelinsä, ja se asetti hänen ylleen nimen sinetin, mutta hän ei saanut paljastaa sitä. Hänen täytyi pitää se omana tietonaan, näettekö. ”Sitä ei kukaan muu ihminen tiedä paitsi hän itse.”

319    ”Kätketty manna, kivi, uusi nimi, jota kukaan muu ihminen ei tiedä paitsi hän itse”, ja se oli osoitettu seurakunnan enkelille. Ihmettelenpä josko Luther tiesi sen? Ihmettelenpä josko Wesley tiesi sen? Ihmettelenpä josko toiset suuret enkelit tiesivät?

320    Ja ihmettelenpä tänä päivänä, jos… Tullessaan maailmaan pian tuo suuri Valon enkeli, joka on tuleva luoksemme, on johtava meidät ulos, suuri Pyhä Henki, joka tulee voimassa ja johtaa meidät Herran Jeesuksen Kristuksen luo. Hän mahdollisesti ei tule tietämään sitä, mutta hän on oleva täällä jonakin näistä päivistä. Hän on tekevä… Jumala tulee tekemään hänet tunnetuksi. Jumala tulee todistamaan omansa. Niin Hän sanoi, kun Jeesus oli täällä, eivätkä he tunteneet Häntä, näettekö. Hän sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua, mutta jos Minä teen Isäni tekoja, ettekä te voi uskoa Minua, uskokaa silloin noita tekoja.” Eikö niin?

321    Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Ilmestyksen [Paljastuksen] Kirja. No niin, näettekö te, missä seurakunnat ovat? Näettekö, kuinka heidät on työnnetty ulos? Näettekö, mihin seurakunta meni täällä? No niin, tämä ajanjakso, johon tulemme huomenillalla, jos Herra suo.

322    Olen pahoillani, että pidin teitä niin pitkään, mutta toivon teidän oppineen jotakin, ja minulla on täällä joitakin muistiinpanoja lisää, noin kolme tai neljä sivua, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa mennä siihen, koska on tulossa myöhä, ja kello on nyt noin seitsemäntoista minuuttia vaille. Mutta me tulemme panemaan sen tuohon kirjaan joka tapauksessa, ja niin me tulemme saamaan sen.

323    Kuinka monet nyt rakastavat Häntä koko sydämestään? Kuinka monet uskovat Häneen koko sydämestään? Oi! Luuletteko te, että minä nyt seisoisin täällä vain siksi, että me emme ole organisaatoissa, ja että me emme ole organisaatio, ja sanoisin nuo asiat? Ymmärrättekö te nyt, veljet, miksi minä koko elämäni ajan olen taistellut tuota asiaa vastaan? Näettekö, se oli Pyhä Henki. Minä en voinut itsekään ymmärtää sitä, ennen kuin vasta muutamia päiviä sitten. Näettekö? En tiennyt mikä sai minut tekemään sen. En tiennyt miksi minä aina huusin sitä vastaan, että naiset elivät väärin ja tekivät näitä asioita. En tiennyt sitä, mutta nyt tiedän. Ymmärrättekö?

324    No niin, Herra tietää, että nämä asiat ovat vääriä. Täällä me otamme ne esiin historiasta ja voimme… Raamattu sanoi… Kuulkaahan nyt, Raamattu sanoi etukäteen että nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Nyt me tiedämme sen, emmekö tiedäkin? Sitten me otamme tuon ajanjakson historian ja näemme sen tapahtuneen aivan tarkalleen sillä tavalla, miten Raamattu sanoi sen. Onko se oikein? Niinpä sitten, kun pääsemme tänne meidän ajanjaksoomme ja siihen, mitä Hän ennustaa meidän seurakunta-ajanjaksoamme varten, se on tapahtuva aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Jumala sanoi sen tulevan tapahtumaan. Uskotteko te sitä? Oi! Ettekö te haluaisi…

Oi, haluan nähdä Hänet, katsoa kasvojaan,
Siellä iäti laulaakseni Hänen pelastusarmostaan,
Kirkkauden kaduilla korotan ääneni;
Huolet kaikki takana, vihdoinkin kotona, iäti iloitakseni.

Oi, haluan nähdä Hänet, katsoa kasvojaan,
Siellä iäti laulaakseni Hänen pelastusarmostaan,
Kirkkauden kaduilla korotan ääneni;
Huolet kaikki takana, vihdoinkin kotona, iäti iloitakseni.

325    Nyt kun puristatte käsiä toistenne kanssa, edessänne, takananne, ympärillänne, kaikkien metodistien, baptistien ja presbyteerien kanssa, ketä tahansa he ovatkin:

Kun matkustan tämän maan halki, laulaen kulkeissain.
Oi. osoittaen sielut Gol.. 
(ei kirkkoon) Golgatalle, karmiininpuna virtaan,
Monet nuolet lävistävät sieluni ulkoa päin ja sisältä;
Mutta Herrani johtaa minua eteenpäin.
Hänessä minun tävtyy riippua kiinni.

326    Nouskaamme nyt seisomaan:

Oi, haluan nähdä Hänet, katsoa kasvojaan,
Siellä iäti laulaakseni Hänen pelastusarmostaan,
Kirkkauden kaduilla korotan ääneni;
Huolet kaikki takana, vihdoinkin kotona, iäti iloitakseni.

327    Oi, kuinka minä rakastan Häntä! Kuinka minä rakastan Häntä! Ihmeellistä! Ihmeellistä!

Ihmeellinen, ihmeellinen Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen!
Kerran olin kadotettu, nyt olen löytynyt, vapaa tuomiosta;
Jeesus antaa vapauden ja täyden pelastuksen;
Pelastaa minut, varjelee minut, kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen

328   Jokainen nyt, todella kovaäänisesti.

Ihmeellinen, ihmeellinen Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen!

329   Oi kuinka ihmeellistä!

Ihmeellinen, ihmeellinen Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen!

330    Sanokaamme yhdessä: ”Ylistys Hänen Nimelleen!” [Veli Branham ja seurakunta sanovat yhteen ääneen] ”Ylistys Hänen Nimelleen!” Minun Lunastajani! Muistakaa huomenillalla kello seitsemältä. Siihen asti, kunnes tulette jälleen takaisin, tehkää tämä:

Jeesus Nimi ota myötäs.
Murheen laakson matkamies
Tee sen turvissas sun työtäs
 (…?… ollakseen teidän veljien kanssa, Jumala…)
Ohjaatkoon se kaikki ties.
Kallis oi (kallis oi) nimi soi (nimi soi)
Ilo taivaan, autuus maan.
Kallis oi (kallis oi) nimi soi (nimi soi)
Ilo taivaan, autuus maan.

Kumartakaamme nyt päämme viimeisen säkeistön ajaksi:

Jeesuksen Nimeä kumartaen,
Kasvoilleen langeten Hänen jalkoihinsa (Herra Jumala, paranna nämä, Herra)
…tulemme kruunaamaan Hänet,
Kun matkamme on suoritettu loppuun.

60-1206 SMYRNAN SEURAKUNTA-AJANJAKSO (Smyrnaean Church Age, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 6.12.1960

60-1206 SMYRNAN SEURAKUNTA-AJANJAKSO
(Smyrnaean Church Age, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 6.12.1960

1         Kaikkein ihanin Isä, me olemme niin iloiset tänä iltana tietäessämme, että meillä on olemuksissamme kuolematon Elämä. Meidän Jumalamme Elämä jakautui tulisiksi kieliksi ja ne asettuivat kunkin heidän päälleen, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua kielillä niin kuin Henki heille puhuttavaksi antoi. Oi Isä, kuinka me kiitämmekään Sinua siitä, että jaoit itsesi Seurakunnan keskuuteen. Ei ihme, että Herramme sanoi: “Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, ja Isä Minussa, Minä teissä ja te Minussa.” Että kuinka Taivaan Jumala asuu ihmistensä keskuudessa! “Pie­ni hetki eikä maailma tule enää Minua näkemään, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Kautta jokaisen seurakunta-ajanjakson, Sinä tulisit olemaan täällä, samana eilen, tänään ja iäti, ja me tuntisimme Sinut tekemistäsi teoista. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

2         Herra, nähdessämme sen, nähdessämme kaikkien aikakausien huippukohdan, aika on lop­pumassa ja Iankaikkisuus alkamassa. Isä, Jumala, me olemme iloiset tietäessämme, että elämme tuossa jäännöksessä tänä päivänä; tarkaten elämäämme ja nähden, minkä kaltaiset tavoitteet meillä on ja vaikuttimet meillä on, ja nähden, että Pyhä Henki on ottanut hal­linnan. Jumala, voikoon jokainen henkilö Jumalallisessa Läsnäolossa tänä iltana käsit­tää nämä seurakunta-ajanjaksot, joissa me elämme, ja paeta nopeasti Herran Jeesuksen luo, sillä on selvästi kirjoitettu, että “Herran Nimi on mahtava torni, vanhurskaat juokse­vat siihen ja ovat turvassa.”

3         Oi Jumala, tule tänä iltana ja voitele olemuksemme, Herra. Tuo harhailijat, oi Herra, jotka ovat niin hämmingissä; katso lammas-parkoja, Herra, he eivät tiedä mitä uskoa; siellä on paimenkutsuja kaikkialta. Me rukoilemme Isä, että he kuulisivat tuon suuren lauman Paimenen, Herran Jeesuksen äänen, Hänen suuren Henkensä puhuessa tänä iltana. sanoen: “Lapseni, tule Minun tyköni, ja Minä annan sinulle Sapatinlevon, joka sinetöi sinut iankaikkiseen määräpaikkaasi. Niin että he eivät olisi heiteltävinä maan päällä, kun me näemme ajan olevan loppumassa nyt. Suo se, Isä. Puhu puhujan kautta. Kuuntele heidän korviensa kautta, jotka kuulevat, sillä me kaikki kuuntelemme. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen. Voitte istuutua.

4         Nyt, tänä iltana me tutkimme toista seurakunta-ajanjaksoa. Näen monien tekevän muistiinpanoja asioita ja siksi haluan tehdä tämän selväksi joka kerta.

5         Toista seurakunta-ajanjaksoa kutsuttiin Smyrnan seurakunta-ajanjaksoksi. Smyrnan ajanjakso alkoi samaan aikaan kuin Efeson ajanjakso loppui. Efeson ajanjakso oli vuo­desta 55 jKr. vuoteen 170 jKr.. Smyrnan ajanjakso alkoi vuonna 170 ja jatkuu vuoteen 312. Tämä seurakunta on vainottu seurakunta; se on seurakunta, joka kantaa marttyyrin kruunua, ahdistuksenajan seurakunta. Ja Jumala lupasi sille, tuolle Valitulle Seurakunnalla siinä, että hän antaisi sille Elämän kruunun.

6         Kullakin seurakunnalla oli tähti, jota pidettiin Jumalan kädessä, ja joka esit­ti “sanansaattajaa” tuolle seurakunta-ajanjaksolle. Parhaan ajatukseni mukaan, sanan­saattaja Efeson seurakunta-ajanjaksossa (koska Raamattu ei sano, keitä he olivat) oli Paavali, sillä hän perusti Efeson seurakunnan ja oli tuon seurakunta-ajanjakson palve­lija. Se toi Valon Seurakunnalle, kun Pyhä Johannes jatkoi siitä eteenpäin. Ja sitten Polykarpus ja niin edelleen.

7         Nyt Smyrnan ajanjaksossa, uskon että sen sanansaattajana, kaiken sen mukaan, mitä olen kyennyt löytämään, oli Irenaeus. Ja nyt haluan antaa syyn siihen, miksi valitsin Irenaeuksen Polykarpuksen sijasta. Melkein koko papisto ja Raamatun opettajat tahto­vat ajatella, että tuo enkeli oli Polykarpus. Polykarpus oli Pyhän Johanneksen opetus­lapsi, se on totta. Ja Polykarpus sinetöi sen, hän oli marttyyri; he lävistivät hänet suoraan sydämeen ja tappoivat hänet. Nyt, hän oli suuri mies, huomattava mies, jumalinen suloinen mies. Eikä ollut mitään, mitä te voisitte sanoa hänen elämäänsä vastaan.

8         Syy siihen miksi valitsin Irenaeuksen: koska uskon, että Irenaeus oli lähempänä Kirjoitusta kuin Polykarpus. Koska Polykarpus jotenkin kallistui roomalaisen ajatuksen puolelle organisaation pystyttämisestä. Ja Irenaeus oli lujasti sitä vastaan, hän absoluutti­sesti kielsi sen. Ja sitten, niin kuin me kaikki tiedämme, tuo suuri asia tuli esiin Nikean kirkolliskokouksessa; yksi niistä suurista asioista oli, että oliko Jumala kolme tai oliko Jumala yksi. Ja Irenaeus otti sen puolen, että oli Jumala, vain yksi Jumala.

9         Voisin lukea Esinikealaisista isistä, osasta yksi, sivulta 412, pienen lainauk­sen; jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, se on Esinikealaisten isien ensimmäisessä osassa. Jos haluatte nidoksen, niin se on viimeinen osa kolmannesta nidoksesta. Te voitte lukea sieltä koko asian, siellä on siitä useita kappaleita, tai useita lauseita. Nyt aloitan lukemisen lopusta, noin kaksi- tai kolmekymmentä riviä. En tule lukemaan sitä kaikkea, vain osan siitä:

“Kaikki nämä toiset ilmaisut samoin tuovat esiin tuon yhden ja saman Olennon arvo­nimen [tittelin];” (Näettekö, mitä hän yrittää sanoa? Että kun he kutsuivat Häntä ‘Isä, Poika, Pyhä Henki’, niin hän sanoi: “Ne ovat titteleitä, eivät nimiä, ne ovat Yh­den Olennon arvonimiä.” Ja se on tarkalleen se, mitä me opetamme yhä tänä päivänä.) “kuten esimerkiksi” (ja sitten on suluissa englanniksi), Voiman Herra, kaikkien Herra Isä, Jumala Kaikkivaltias, Kaikkein Korkein, Luoja, Tekijä, ja sen kaltaiset. Nä­mä eivät ole toisiaan seuraavien erilaisten olentojen nimiä ja titteleitä, vaan yhden ja saman.” (Aamen) “nimiä, joilla yhtä Jumalaa, Isää on… Hän, joka on kaikkia näi­tä… suo kaikille olemassa oleville, kaiken olemassaolon siunauksen.”

10    Irenaeus sanoi, että “kaikki nämä tittelit muodostavat yhdessä yhden Nimen, yhden Jumalan alaisuudessa, ja ne ovat vain titteleitä siitä, mitä Hän oli.” Hän oli Saaronin Ruusu. Sitä Hän oli. Se on titteli. Hän oli Aamutähti. Hän oli Alpha. Hän oli Omega. Ne ovat sen titteleitä, mitä Hän oli. Hän oli Isä, Hän oli Poika, Hän oli Pyhä Henki. Mutta on yksi Jumala. Yksi Jumala, ja Hänen Nimensä on Yksi. Ja se on yksi syy, miksi ajattelin Irenaeuksen olleen oikeassa tämän Kirjoituksen tulkinnassaan.

11    Toinen asia, jonka haluaisin lukea teille, löytyy kirjasta Kuinka se tapahtui?” Ja tämä on historioitsijoiden mukaisesti. R. C. Hazeltonin mukainen varhaisten seurakun­tien historia Kuinka se tapahtui?. Ja täällä sivulla 180 sanotaan: “Hengelliset lahjat Irenaeuksen aikana, 177 jKr. – 202 jKr..” Nyt syy siihen, miksi lainaan tätä, on se, että tämä menee ääninauhalle, näettehän, ja me otamme sen kirjoista.

“Irenaeuksen aikana, jolloin useimmilla Ranskan apostolisilla seurakunnilla oli kaikki Pyhän Hengen lahjat.” Se johtui hänen opetuksestansa, näettehän. “Irenae­uksen seurakunnan jäsenet Lyonissa”, se on Lyonissa, Ranskassa, “puhuivat kielillä. Ei ollut epätavallista nähdä, että joku kuollut tuotiin takaisin elämään. Parantami­nen oli jokapäiväinen tapahtuma kaikissa evankelistisissa seurakunnissa kaikkialla.” Tuo Irenaeus tiesi kuinka opettaa! “Ihmeitä tapahtui usein. Tosiasiassa nuo seurakunnat eivät koskaan olleet ilman ihmeellisiä Jumalan läsnäolon julkitulemisia jo­ko näkyinä, luonnonvoimien toiminnan keskeyttämisinä, ja ihmeinä, muistuttamaan tuon päivän evankelistisia kristittyjä siitä, että he olivat Hänen rakkaita opetuslapsiansa. Mutta menneestä historiasta, me emme voi poimia yhtäkään kuolleista herättämistä Rooman ensimmäi­sessä kirkossa.”

12    Niin sanovat historioitsijat, ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneet kummastakaan puolesta, he vain kertovat totuuden.

13    Siksi uskon, että se oli Irenaeus, koska, näettehän, hänellä oli se sama usko, joka oli tullut Paavalilta ja opetuslapsilta. Siksi uskon hänen olleen Smyrnan seurakunnan enkelin, koska hänellä oli sama Kirjoituksenmukainen opetus; ja sama Kirjoituksenmukainen opetus Jumalan Sanan pohjalta tulee joka kerta tuottamaan saman asian. Jos te vain tahdotte yksinkertaisesti ottaa Jumalan kaavan ja noudattaa sitä kirjaimellisesti, ei väliä sillä, mitä seurakunnat sanovat, te vain seuraatte sitä sillä tavalla, kuin siinä sanotaan, niin se tulee tuottamaan saman asian. Ja sen Irenaeus teki.

14    No niin, uskon että Polykarpus oli hieno mies ja ymmärtäväinen; mutta sanoisin, että hän kallistui liiaksi seurakunnan organisoimisen puolelle, ja tekemään niin kuin nikolaiitat tekivät. He organisoivat seurakunnan ja yhdistivät veljeyden. Alyllisesti kaikki näytti olevan oikein, mutta katsokaahan, Henki on niin kaukana älykkyyden edellä… te ette osaa edes ajatella oikein… Hengen mukaisesti. “Minun korkeat aja­tukseni ovat korkeammalla teidän ajatuksianne”, sanoo Jumala. “Minun tieni ovat korkeammat teidän teitänne.” Niinpä on ainoastaan yksi tapa tehdä se: seurata Häntä piirustuksen mukaisesti. Niin on.

15    Nyt me voimme ajatella, jos te menisitte täältä… Jos minä olisin menossa Chica­goon tänä iltana, minä voisin mennä tänne ulos, ottaa kompassin ja sanoa: “Katsokaamme nyt, Chicago on suoraan tähän suuntaan. Hyvä on, lähden siihen suuntaan.” Silloin en pääsisi edes ulos Jeffersonvillestä. Näettekö? Minun täytyy hankkia itselleni tie­kartta. Siihen on merkitty tie, jota pitkin voin ajaa autolla Chicagoon kuudessa tai seitsemässä tunnissa, mutta minä en voi mennä suoraan miten tahdon. Lentokonekaan ei voi mennä miten tahtoo; sille on määrätty tietty korkeus lentää, ja sillä on määrätyt astelukemat, joissa sen on pysyttävä.

16    On valmistettu tie, ja Jumalalla on tie. Jumalalla on tie Seurakuntaansa varten, kansaansa varten. Hän ei koskaan tarkoittanut sitä hallittavan paaveilla, kardinaaleil­la, arkkipiispoilla tai aluevalvojilla. Pyhä Henki on elävän Jumalan Seurakunnan yksityisopettaja, kasvattaakseen Sitä. Ja kaikki pyhyys ei kuulu jollekin kardinaalille tai papille, tehdäkseen hänet pyhäksi mieheksi seurakunnassa, tai mitään sellaista. Maalikoilla on aivan sama oikeus Pyhään Henkeen kuin kellä tahansa saarnaajalla, pastorilla, diakonilla, luotetulla, ja mitä vielä. Maallikoilla!

17    Ja syy, miksi heitä kutsuttiin nikolaiitoiksi… Niin kuin puhuimme eilen illalla, me otimme tuon sanan nikolaitanes kreikan kielestä. Ja n-i-c-k-o, nicko, merkitsee “voittaa, syöstä vallasta”. Syöstä vallasta mitä? N-i-c-k-o, nico-laitane, l a i t y, [maallikot]. “Voittaa maallikot”, ja syöstä se vallasta antamalla heille ihmisjärjestyksen, papiston, joka opettaisi heitä, jotka tekisivät omat johtopäätöksen­sä. Siten Nikean kirkolliskokous pidettiin, kun monet tulivat yhteen ja sääti­vät säännöt Nikean kirkolliskokouksessa. Me emme halua puhua liikaa siitä, koska se on torstai-illan aihe, Nikean kirkolliskokouksessa.

18    Mutta siten roomalaiskatolinen kirkko muodostettiin, ryhmästä ihmisiä, jotka olivat Pyhän Paavalin käännynnäisiä, samoin kuin Irenaeuksen ja Pyhän Martinuksen ja niin edelleen. He olivat käännytettyjä kristittyjä, pakanuudesta kristillisyyteen, mutta halusivat vetää seurakunnan takaisin Vanhan Testamentin palvelusmuotoon, niin että heillä olisi ylipappeja ja apostolinen perimysjärjestys, kuten yksi paavi, toinen paavi ja seuraava paavi. Jos me voisimme käydä tämän Raamatun lävitse, te tulisitte näkemään, että se on tarkalleen totuus, ja kuinka Jumala tuomitsi tuon asian alusta alkaen; ja niin kuin Hän eilen iltaisessa seurakunta-ajanjaksossa sanoi: “Minä vihaan sitä!”, ja niin teki myös todellinen Seurakunta.

19    Jumala ei koskaan tarkoittanut, että ihminen johtaisi Seurakuntaa. Jumala johtaa Seurakuntaansa, Hän johtaa sitä Hengen lahjojen kautta. Hengen lahjat ovat Seurakun­nassa oikaisemaan sen hengen. Hänellä on viisi palvelusvirkaa Seurakunnassansa. Ensimmäinen on apostolit, tai lähetyssaarnaajat. Lähetyssaarnaaja on korkein kutsumus, mitä on, apostoli. Tuo sana lähetyssaarnaaja tarkoittaa “lähetetty”; apostoli tarkoittaa “lähetetty”. En tiedä, miksi he koskaan halusivat tulla kutsutuksi lähetyssaarnaajaksi. Mutta he olivat apostoleja. Hyvä on, apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, pastorit. No niin, ne ovat Jumalan valitsemat vi­rat Seurakunnallensa.

20    Sitten kussakin paikallisessa seurakunnassa on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka tulevat ihmisten keskuuteen, ja ne ovat, tieto, viisaus, parantamisen lahjat, ihmeteot, kielillä puhuminen, kielten tulkinta… kaikki ne kuuluvat kullekin paikalliselle seurakuntaruumiille. Ja jokaisella henkilöllä seurakunnassa on yksilöllinen palvelustehtävä, ja tämä yksilöllinen palvelus tehtävä kuuluu yhteen muun palvelustehtävän kanssa, rakentamaan Jeesuksen Kristuksen Ruumista. Ja koskaan…

21    No niin, muistakaa tämä, että tässä on… Minä piirrän nämä tänä iltana. Ensim­mäinen seurakunta Efeso, Smyrna, Pergamo, Tyatira, Sardee, Filadelfia, Laodikea. Nyt, muistakaa, kun tämä nyt jatkuu, että tällä seurakunnalla oli Hengen täyteys, mutta tämän seurakunta-ajanjakson lopulla me näemme, että heidät puristettiin ulos. Seuraava seurakunta-ajanjakso puristi vähän lisää; vähän lisää; kunnes tässä oli jäljel­lä vain pieni hitunen. “Sinulla on joitakin asioita”, Hän sanoi. Oi, kun me pääsemme tuohon Tyatiran Seurakunta-ajanjaksoon!

22    No niin, sen jälkeen, Jumala nosti esiin erään saksalaisen, nimeltä Martin Luther, joka käänsi Seurakunnan jälleen takaisin. Se alkoi kasvaa hieman enemmän, hän saarna­si Vanhurskauttamista.; mukaan tuli John Wesley, hän saarnasi Pyhittämistä.

Sitten tässä Laodikean seurakunta-ajanjaksossa täällä, he tulivat jälleen takaisin Pyhän Hengen kasteeseen, samoin merkein ja ihmein, sen tullessa edelleen. Tässä se kulki tuhannen viidensadan vuoden Pimeiden Ajanjaksojen lävitse. Ja siellä oli pimein, pisin seurakunnan jakso, mitä meillä on näissä seurakunta-ajanjaksoissa. Sitten tässä se alkaa tulla ulos, Vanhurskauttaminen, Pyhittäminen, Pyhän Hengen kaste. Ja Raamattu sanoo että “tämän ajanjakson lopussa, tämä pieni vähemmistö täällä tulee puristukseen, koska tuo sama helluntaiseurakunta alkaa tehdä tuon saman asian, jonka nämä nikolaiitat alkoivat täällä aikaisemmin. (Oi Jumala, salli minun pitää suuni kiinni siihen asti kunnes pääsen siihen.) Näettekö te? Mutta minä voin nähdä sen. Katsokaahan, kunnes te voitte nähdä sen täällä… Ja minä tulen osoitta­maan teille, että tämä sanansaattaja tälle seurakunta-ajanjaksolle tulee vihaamaan kirk­kokuntia. Tuo henki tulee nousemaan esiin lapsissa. Niin se on aina ollut. Ja nyt meil­lä on…

23    No niin, jos huomaatte tässä, kuinka se oli suuri tässä, alkoi vähetä, ja lopulta tukahdutettiin kokonaan. Sitten se alkaa tulla takaisin. Luther veti sen takaisin: Vanhurskauttaminen, Pyhittäminen, Pyhän Hengen kaste; ja sitten aivan lopun ajalla, hän tukahduttaa sen, kunnes se on melkein täydellisesti sammunut, ja siellä on vain hyvin vähäinen piste jäljellä, ja siitä hän huusi, että “jos Hän ei lyhennä työtä Valittujen tähden, siellä ei mikään liha tulisi pelastumaan.” Näettekö? Siinä se on teille, aivan lopun ajalla. Pitäkää se nyt mielessänne.

24    Nyt me tulemme aloittamaan tämän Smyrnan seurakunta-ajanjakson. Ensin haluan ot­taa sen täältä paperilta, joka minulla on. Nyt, toinen seurakunta-ajanjakso on Smyrna, ja uskon, että te kaikki tulette olemaan samaa mieltä kanssani (toivon teidän olevan, tai ainakin puolinaisesti), että Irenaeus oli tuon seurakunta-ajanjakson tähti. Hän oli Jumalan sanansaattaja, koska hän pyyhkäisi maata, Ranskaan, ja perusti siellä seurakuntia, joista jokainen oli perustettu Pyhän Hengen kasteelle, he puhuivat kielillä, herättivät kuolleita, paransivat sairaita, pysäyttivät sateet, ja tekivät ihmeitä päivittäin. He tiesivät, että elävä Jumala eli ihmisten keskuudessa. Hän oli Jumalan mies, koska Jeesus
sanoi: “Ei kukaan voi…” Tai ihmiset sanoivat: “Ei kukaan voi tehdä näitä tekoja, el­lei Jumala ole hänen kanssaan.” Se oli Nikodeemus, joka sanoi sen Jeesukselle.

25    Nyt, se oli kauppakaupunki; kaupallinen tie Lydiaan ja länteen. Aasian kolman­neksi suurin kaupunki, suuri satamakaupunki. Tunnettu rikkaudestaan, temppeleistään, rakennuksistaan, kouluistaan, lääkkeistään ja tieteestään. Juutalaisia asui Smyrnassa ja he evankelioivat smyrnalaiset. Polykarpus oli ensimmäinen Smyrnan piispa [paimen]. Polykarpus ja toiset uskolliset palvelijat vakiinnuttivat syvällisen Jumalan uskon us­kovaisissa smyrnalaisissa. Varhaiseurakunnan isät antoivat Totuuden kehotusta Smyrnalle.

Smyrnan seurakunta-ajanjakso, seurakunnan nimi oli Smyrna. Smyrna, se merkitsee “katkeruutta”, mirhaa [myrrh]. Se liittyy kuolemaan, koska he olivat kuolemassa.

26    Vainottu seurakunta, Jumala kutsui heitä “vainotuiksi”. Jumala katsoi, kuinka heitä vainottiin, ja antoi heille armon kestää se. Hän katsoi heidän ahdistuksiaan ja antoi heille voiton kuoleman ylitse. Hän katsoi heidän köyhyyttään ja antoi heille rikkaudet Hänessä. Smyrnan Seurakunta kulki ahdistusten tulisen sulatusuunin lävitse, palaen, ja oli suloinen tuoksu Hänelle. Se oli nyt tuo Jäännös; ei tuo vanha Smyrnan seurakun­ta; minä puhun vain tuosta Jäännöksestä. Tuo suuri kymmenen päivän ahdistus merkitsee, “kymmenen vuotta mitä verisintä vainoa”.

27    En tiedä osaanko lausua tätä nimeä tai en. Tämä oli keisarina tuohon aikaan, ja uskon, että hän oli heistä kaikista verisin Neron jälkeen, joka oli vuonna 67. Hänen ni­mensä oli D-i-o-c-l-e-t-i-a-n. Vuosina 303 – 312 jKr.

28    Jumala kehottaa Smyrnaa olemaan uskollinen kuolemaan asti, niin kuin Hän oli: “Ja Minä annan sinulle Elämän kruunun, niin kuin Isä on antanut Minulle.” Jumala lupasi voitta­jille ahdistuksissa voiton toisen kuoleman yli: “Älkää heitä pelätkö niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, vaan Häntä, joka hävittää sielun, tappaa sielun.” Smyrnalaisten tuli kestää kuolema: “Älkää ihmistä pelätkö, niin Elämän kruunu tullaan antamaan teille.” Esikuvana kristittyjen vainoamisesta eri aikoina on Smyrnan seurakunta-ajanjakso, ja se on hyvin tärkeää. Me haluamme mennä siihen hetken kuluttua, jos Herra suo.

29    Nyt, jos te ette ehdi saamaan näitä sillä aikaa… jos kirjoitan ne liian nopeasti joillekin luokassa oleville, niin silloin te tietenkin voitte saada ne meiltä milloin tahdotte, tulemme olemaan iloiset voidessamme antaa ne teille.

30    Nyt tänä iltana me aloitamme toisen luvun kahdeksannesta jakeesta. No niin, mihin me jäimme eilen illalla? Hän todella vihasi tuota nikolaiittaisuutta. Onko se oikein? Mitä Jumala nyt tekee? Mitä me itse asiassa tulimme ensin huomaamaan? Sen, että se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, kuka Hän on ja mikä Hän on. Nyt seuraava suu­ri asia on se, että me näemme Hänen vihaavan kaikkea, joka panee minkä tahansa hallitsemaan Hänen Seurakuntaansa, Hänen itsensä lisäksi. Hän on kateellinen Jumala.

31    Kuinka haluaisinkaan pysähtyä siihen, koska meillä on tässä vain neljä jaetta, vain lainatakseni vähän jotakin. Kuinka monet muistavat tuon hyvän profeetan, Samuelin, kun koko Israel halusi toimia niin kuin muukin maailma? Muistatteko sitä? Ja tuo pro­feetta sanoi heille: “Te olette väärässä!” Mutta he halusivat toimia kuin filistealaiset ja niin kuin muutkin heistä. No niin, niin tarkalleen tapahtui tässä aivan ensimmäisessä seurakunta-ajanjaksossa. On omituista, että ihmiset eivät halua Jumalan johtavan heitä. He haluavat seurata… he haluavat jonkun miehen. Israel teki suurim­man virheensä, mitä se koskaan teki, kun… Armo oli jo antanut heille profeetan, johta­jan, antanut heille uhrikaritsan sovitukseksi, antanut heille ruokaa Taivaasta; armo oli jo antanut heille kaikki hyvät asiat, ja yhä, 2. Moos. 19. he halusivat lain. He ha­lusivat tehdä jumaluusopin tohtoreita, ja että heillä olisi joitakin miehiä; he halusivat, että heillä myös olisi jotakin tekemistä Siinä.

32    Ihminen yrittää aina voittaa viisaudessa sen Luojan, joka on hänet tehnyt, eikä saa aikaan mitään muuta kuin tappaa itsensä. Kuten muutama sunnuntai sitten saarnasin ai­heesta Risteytetty uskonto. Ja niin se on tarkalleen. Kun te risteytätte mitä ta­hansa, te ette voi koskaan… se on sen loppu! Se on lopussa, se ei voi enää tulla takaisin. Muuli ei voi koskaan siittää toista muulia, koska se on muuli, se on ristey­tys. Te ette voi kasvattaa hienoa maissia hienosta risteytetystä maissista. Se ei edes… Se saattaa nousta esiin, mutta on täysin kelpaamaton. Te ette voi tehdä sitä. Mikään risteytetty ei ole hyvää.

33    Ja risteytetty uskonto on kelvoton! Niin kauan kuin te yritätte lisätä jotakin siihen, mitä Jumala on sanonut, tai tehdä jotakin, mitä Jumala ei halua teidän tekevän, se on risteytetty uskonto. Se voi näyttää kauniilta. Oi, risteytetty maissi on lois­tavampi kuin luonnollinen maissi. Joku vanha muuli voittaa työnteossa kaksi hevosta. No niin, se on… Kysymys ei ole työnteosta, veljet, vaan armosta me olemme pelastetut. Teoista, me emme ole pelastettuja, vaan armosta. Niinpä se voi… Toivon, että ette ajattele näitä huomautuksia… Te olette jännityksen alaisia, ja minä tunnen sen täällä. Nä­ettekö? Koska täällä on presbyteerejä, metodisteja ja kaiken kaltaisia. Me tiedämme sen. Ja niinpä minä tunnen sen. Ja teidän täytyy antaa itsenne rentoutua hieman sil­loin tällöin, saadaksenne sen ravistetuksi pois.

34    Kuulkaahan nyt. Mikä tahansa, mikä on risteytettyä, ei ole hyvää. Teidän täytyy ot­taa alkuperäinen siten, kuin Jumala sen teki, silloin teillä on jotakin, mikä on todellista.

35    Nyt me sitten näemme, että tämä Israelin seurakunta, kun he kulkivat eteenpäin, Ju­malan ruokittua heidät ja pidettyään huolen heistä, oli tehnyt kaiken heidän puolestaan Ja lopulta he katsoivat filistealaisia ja amorilaisia ja eri kansoja ja sanoivat: “Me haluamme kuninkaan! Heillä on jotakin, mitä meillä ei ole.”

36    Se on sama asia, jonka ihmiset tekevät tänä päivänä. Sisaremme katsovat televisio­ta ja näkevät Gloria Swansonin, tai jonkun näistä naisista, tietynkaltaisesti pukeutunee­na, eivätkä he voi kestää sitä ennen kuin saavat itselleen sellaisen. Näettekö? Te nä­ette joitakin naisia kauppakeskuksessa: “Oi, eikö se olekin suloinen?” Mitä te väli­tätte siitä, mitä hän aikoo käyttää? Ihmiset vain ovat sellaisia, kuten sanoin, se on jäljittelyn aika, joku haluaa jäljitellä toista. Nyt on niin monia Elvis Presleytä, et­tä ette saisi heitä mahtumaan tavaravaunuun, koska hänestä tuli niin suosittu, lihalli­set jäljit…

37    Jäljittelijöitä! Meillä on sama asia uskonnossa. Luin Martin Lutherin histori­aa, ja te historioitsijat tiedätte sen. He sanoivat, ettei ollut mikään salaperäinen asia että Luther saattoi protestoida katolista kirkkoa vastaan ja selvitä siitä, mutta suu­rin salaisuus on se, että hän saattoi pitää päänsä kaiken sen fanaattisuuden yläpuolella, joka seurasi hänen herätystään, ja silti pysyä Sanan mukaisena. Se on ihme, kuinka Jumala piti hänet selvillä vesillä ja oikeassa linjassa.

38    Niinpä he nyt tulivat tämän Samuelin tykö ja sanoivat: “Anna meille kuningas.” Ja Herra kertoi hänelle, että Hän hylkäsi sen ajatuksen, aivan tarkalleen niin kuin Hän hyl­käsi sen täällä organisaation kohdalla.

39    Aivan niin kuin Hän hylkäsi sen, Hän hylkäsi organisaation. Hän ei hylkää orga­nismia, vaan organisaation. Organismi, elimistö, se meillä täytyy olla. Mutta organi­saatiota meillä ei täydy olla, koska se vetää rajoja: “Me olemme sitä-ja-sitä.” Olet­ko kristitty? “Minä olen metodisti.” Oletko kristitty? “Minä olen baptisti.” Se ei merkitse yhtään sen enempää kuin, että sika on karsinassa. Sillä ei ensinkään ole mitään tekemistä kristittynä olemisen kanssa.

40    Minä kysyin eräältä tytöltä yhtenä iltana puhujanlavalla: “Oletko kristitty?”

41    Hän sanoi: “Minä annan sinun ymmärtää, että minä poltan kynttilää joka ilta.” Niin kuin sillä olisi mitään tekemistä kristillisyyden kanssa!

42    Eräs toinen mies sanoi: “Minähän olen amerikkalainen. Varmasti olen kristitty!” No niin, sillä ei ole mitään tekemistä Sen kanssa, ei mitään. Te olette kristitty koska kuulutte toiseen Kuningaskuntaan. Oikein. Ja te olette toisessa Kuningaskunnassa, joka on ylhäällä.

43    Nyt, mitä Samuel teki? Aivan saman asian mitä Jumala teki täällä. Samuel kutsui Israelin kokoon ja sanoi: “Kuunnelkaapa nyt minua. Haluan kysyä teiltä jotakin. Onko koskaan ollut yhtään kertaa, että olisin kertonut teille jotakin, mikä ei ollut totta?” Hän sanoi: “Minä olen Jumalan profeetta keskuudessanne. Sanokaa minulle yksikin kerta, jolloin koskaan olisin sanonut mitään Herran Nimessä, niin ettei se olisi tapahtunut.” Sitä Samuel sanoi heille. Hän sanoi: “Ja eikö Jumala ruokkinut teitä, ja pitänyt teistä huolta ja tehnyt kaikkia näitä asioita?” Hän sanoi: “Te teette syntiä yrittämäl­lä toimia niin kuin toiset kansakunnat.”

44    “Ooo…”, he sanoivat.

45    Hän sanoi: “Haluan kysyä teiltä jotakin muuta. Olenko koskaan ottanut teiltä raho­janne? Olenko koskaan kerjännyt teiltä uhria? Tai olenko koskaan kertonut teille mi­tään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?”

46    He sanoivat: “Ei, sinä et koskaan ole ottanut rahaamme, se on totta. Etkä ole kos­kaan kertonut Herran Nimessä mitään, mikä ei olisi tapahtunut.”

47    Hän sanoi: “Silloin kuulkaa minua! Te teette syntiä yrittämällä toimia niin kuin muutkin heistä.” Mutta he halusivat kuninkaan, joka tapauksessa! Huolimatta siitä oli­ko se oikein tai väärin, he halusivat noudattaa omaa ajatustaan.

48    Se on sama asia, jonka seurakunta teki heti täällä Efesossa, he ottivat nikolaiittain opin. Ja kun he tekivät sen, he liittivät yhteen pakanuuden kristillisyyden kans­sa, ja saivat aikaan tuhannenviidensadan vuoden Pimeät Ajanjaksot. Ja kun Luther veti heidät ulos, niin eivätkö luterilaiset jälkeenpäin tehneetkin aivan samaa asiaa, kuin he tekivät siellä aikaisemmin Efesossa! Tarkalleen.

49    Nyt, jos huomaatte, kynttilänjalka ei ollut aivan sillä tavalla. He alkoivat tähän suuntaan, tullen ylöspäin, tullen ylöspäin. Kauimpana poissa siitä, missä Hän sei­soi, oli tämä tässä. Ja kristillisyys vähitellen häipyi pois, sen lähtiessä sieltä, missä Hän seisoi ristin muodossa, niin kuin näkisimme Hänet neljännessä luvussa; ristin muodossa tällä tavalla. Ja tämä on Hänen oikea kätensä, tämä oli Hä­nen vasen kätensä. Nyt, juuri tässä, Hänen kätensä oli tämän seurakunnan päällä, ja tuon seurakunnan päällä. Hän oli sekä Alpha että Omega, ja tietenkin kaikkea, mikä oli näiden kahden välillä, kaikki aakkoset. Mutta Hän erikoisesti sanoi: “Alpha ja Omega.” Hänellä oli sateenkaari päänsä päällä, joka oli Hänen liittonsa.

50    Nyt, jos huomaatte, Helluntain valo, sellaisena kuin se alkoi, alkoi vähitellen häipyä pois. Nämä miehet, Ireaneus, Polykarpus, ja kaikki muut heistä, sinetöivät todis­tuksensa verellään, kunnes se lopulta puristi kristinopin sen pimeimpiin aikoihin.

51    Kuulkaahan nyt, ensimmäisessä ajanjaksossa tuon suuren nousun toisella puolella, tuli hieman enemmän Valoa, sitten lisää Valoa ja sitten lisää Valoa. Näettekö, kuinka se jälleen alkaa loistaa, tullen tuohon päivään. Ja nyt tämän ajanjakson lopulla, täällä on ennustettu, että se tulisi olemaan Laodikea, “haalea”. Nyt tässä se on. Jos tämä asia täällä toi heidät tähän, niin miksi me haluaisimme sitä täällä helluntailaisten ajassa?

52    Ja te tiedätte Raamatun sanovan: “Tulee olemaan eläin [peto].” Ja me tiedämme, että se on Rooman paavinvalta. Se on tarkalleen oikein. Ja sitten he muodostaisivat kuvan tuolle pedolle. Mikä on kuva? Jotakin mikä on tehty sen kaltaiseksi. Ja se on kirkkojen liitto, ja helluntailaiset ovat siinä. On tuleva aika, jolloin te joko kuulutte organisaatioon, tai ette voi pitää ovianne avoinna. Nähkää nyt onko se totta.’ Siitä syys­tä me painotamme sitä. Kyllä vaan. Te ette edes… He organisoivat ja yrittävät pistää teitä niin pahasti, kunnes he lopulta eivät anna teidän ostaa tai myydä, ellei teillä ole tuota organisaation merkkiä yllänne. Se tuo sen suoraan sisälle.

53    Aivan tarkalleen niin kuin tuona päivänä, he polttivat heitä, he… Seisoin siellä tuolla areenalla; itkin kuin lapsi katsoessani sinne ylös missä nuo gladiaattorit olivat istuneet siellä vanhalla areenalla. Ja–ja nähdä nuo asiat, ja tietää että monet kristityistä veljistäni tulivat leijonien syömiksi ja repimiksi juuri tuolla paikalla, samoin kuin naiset ja pienet lapsetkin. Ja ajattelen, jos he kaikki kuolivat uskossa, niin pettäisinkö minä heidät nyt? Ei koskaan, veli! Jumala, salli minun seistä sen Uskon puolesta, joka kerran pyhille annettiin! Sitten ei ole väliä kuinka epäsuosittu..

54    Joku haluaa aina sanoa: “Mutta…” Joku sanoi äskettäin… Oh! Kuinka monet suu­ret saarnaajat kentällä ovatkaan soittaneet minulle ja sanoneet: “Veli Branham, jos et lopeta sitä, tulee jokainen organisaatio olemaan sinua vastaan.”

55    “Mutta”, minä sanoin, “on Yksi, joka ei tule olemaan, ja se on se Yksi, joka on Tai­vaassa. Hän on se, johon minä katson.” Näettekö? Minä rakastan ihmisiä jokaisessa or­ganisaatiossa. Varmasti. Mutta olenko minä koskaan kertonut teille mitään Herran Nimes­sä, mikä ei olisi tapahtunut? Ymmärrättekö? Onko kaikki sanottu ja tehty oikein? Olenko koskaan kerjännyt teiltä rahaa? Silloin pysykää ulkona organisaatioista! Pysy­kää vapaina Kristuksessa, liikuttakoon Pyhä Henki aina seurakuntaa sisään ja ulos.

56    Ainoa asia, jolla on merkitystä, pankaa kaikki nämä pienet eroavaisuudet pois itsestänne. Pienet aatteet ja pienet omituiset tunteet, joita tunnette veljiä kohtaan, ja sen kaltaiset asiat, ravistakaa se pois! Älkää salliko minkään katkeruuden juuren koskaan päästä sieluunne. Jos sen teette, se tulee olemaan kuin syöpä. Oikein. Pitäkää rakkaus! Ei väliä sillä, kuinka paljon ihmiset vihaavat teitä, rakastakaa te heitä joka tapauksessa. Jos ette voi tehdä sitä, te tarvitsette… teitä ei vielä ole sinetöity, teillä on vielä jotakin irtonaista. Niinpä tulkaa takaisin ja pitäkää huoli siitä, että se tulee sinetöidyksi tiukkaan Kristuksen Verellä, Se tulee puhdistamaan teidät kaikista katkeruuden juurista. Kyllä.

57    No niin, näettehän, me yritämme uudestaan. Helluntaisiunaus lankesi noin vuonna 1906 siellä jossakin. Täällä istuu tänä iltana eräs saarnaaja, lähetyssaarnaaja Tiibetistä, joka… Enkä sano sitä siksi, että hän on läsnä. Toivon, ettei hän ole lähtenyt kotiin. Uskon, että hän on yhä täällä ja tulee puhumaan meille, vähän ennen kuin minä tulen tänne. Ja tuo mies muistaa Helluntailiikkeen alun. Se ei ollut mikään organisaatio, jokaisella oli asiat yhteisiä. Oi, kuinka helppoa onkaan ottaa väärä askel juuri siinä, ja kuinka hyvältä se näyttääkään intellektuellista.

58    Kuulkaahan, vähän tiesi Israel siitä seistessään siellä rannalla, huutaen… Nyt te sanotte: “Tämän kaltainen uskonto on jotakin uutta.” Sehän on vanhin mitä on ole­massa. Varmasti. Jopa ennen maailman perustamista he huusivat ja ylistivät Jumalaa. Jumala sanoi niin, Hän kysyi Jobilta: “Missä hän oli silloin kun aamutähdet lauloivat yhdessä, ja Jumalan pojat huusivat ilosta.” Se oli ennen kuin maailmaa oli edes luotu.

59    Mutta katsokaa nyt Israelia, joka oli nähnyt ihmeitä. Siinä on varhais-Helluntai; Israel, tuon päivän helluntailaiset. Heidät oli tuotu ulos Egyptistä, Jumala oli siu­nannut heitä, antanut heille kaiken kaltaisia suuria merkkejä ja ihmeitä ja oli vapaut­tanut heidät. Ja seistessään siellä rannalla, heillä oli helluntailaiskokous… Se heillä oli! Kuunnelkaa nyt. Mooses lauloi Hengessä, ja Mirjam otti tamburiinin ja juoksi edes takaisin rannalla, lyöden tamburiinia ja tanssien Hengessä; ja Israelin tyttäret seurasivat häntä, tanssien Hengessä. Ja jos se ei olekin helluntailaiskoko­us, niin silloin en ole koskaan nähnyt sellaista. Kuinka he olisivatkaan voineet us­koa, että luvattu maa oli neljänkymmenen vuoden päässä heidän edessään. Matkaa oli vain noin neljäkymmentä mailia. Mutta se ottaisi heiltä neljäkymmentä vuotta kulkea neljäkymmentä mailia, koska he valitsivat väärän asian. He valitsivat lain sen sijaan, et­tä olisivat antaneet Pyhän Hengen johtaa heitä, antaneet Tulipatsaan viedä heidät lävit­se ja johtaa heitä. He halusivat, että heillä itsellään olisi jotakin tehtävää; he ha­lusivat itselleen tiettyjä pappeja, tiettyjä arvohenkilöitä, ja vähän teologiaa, josta he voisivat riidellä keskenään, sen sijaan että olisivat vain menneet eteenpäin ja anta­neet Pyhän Hengen johtaa heitä. He olivat Hengessä; Jumala oli hankkinut heille kai­ken, mutta heillä täytyi olla jotakin tehtävää Siinä.

60    Aivan niin kuin risteyttämisessäkin. Jättäkää lehmä rauhaan. Antakaa hevosen olla. Antakaa ruuan olla niin kuin se on. Valituissa Paloissa on artikkeli siitä, kuinka tiede väittää, että jos he jatkavat ruuan risteyttämistä, ja ihmiset syövät sitä… Kuten kananpoikia, he aikaansaavat niin kurjan kananpojan, että sillä ole edes siipiä eikä jalkoja. Ja jos se alkaa munimaan, se munii itsensä kuoliaaksi, ja ne voivat elää vain vuoden. Ja niiden lihakudos on niin pehmeätä, että sitä tuskin voi syödä. Ja ihmisten syödessä sitä, se turmelee ihmiset. Se on totta.

61    Tiedättekö, homoseksuaalisuus on lisääntymässä Yhdysvalloissa noin neljäkymmentä prosenttia vuodessa. Ja tiesittekö, että tiede väittää naisten tulevan leveäharteisemmiksi ja kapealanteisemmiksi, ja miehet kapenevat hartioista ja levenevät lantioista? Te syötte vääristeltyä ruokaa, vääristeltyjä siemeniä. Teidän ruumiinne tehtiin kasvamaan luonnollisista asioista. Ja mitä se saa aikaan? Se muuttaa jopa miesten ja naisten luonnollisen elämänkulun niin, että Hollywood, ja jopa meidän hallituksemme ja kaikki, on täynnä kieroutuneita ihmisiä. Mitä ihminen on tekemässä. He tuovat sen ylleen omalla tiedon puullaan, tappaen itsensä.

62    Menkää takaisin alkuun. Jättäkää luonto rauhaan. Jättäkää Jumala rauhaan. Pitäkää Seurakunta Pyhässä Hengessä. Ja Jumala ei ole yksi näistä piispoista ja paaveista, jotka… mikä hänen oppinsa onkin. Menkää takaisin sinne, mistä me aloitimme. Menkää takaisin. Jos Jeesus tulisi takaisin, ja he sanoisivat: “Minä olen metodisti.”

63    Hän sanoisi: “Alusta ei niin ollut!”

64    “Minä olen presbyteeri.”

65    “Alusta ei niin ollut!” Mikä oli alussa? Pyhän Hengen kasteen Helluntai kokemus. Sillä tavalla Se alkoi.

66    Mutta katsokaahan, meidän täytyi vääristellä se. Oi, se tekee sen sievemmäksi. Varmasti. Tuo pieni seurakunta siellä, joka tanssi ja huusi ja oli kadulla, ja ihmiset heittivät heitä kivillä ja tekivät pilaa heistä, ja kaikkea sen kaltaista. Se ei ole kovin sievää. “Mutta nyt meillä on suuri Doxologia, ja Apostolien uskontunnustus ja, oh, tohtori Ph.D., L.L., L.L.D. Se-ja-se on meidän pastorimme.” Ja hän tulee ja sanoo: “Ah-men”, kuin vasikka, jolla on suonenveto, ja jatkaa sillä tavalla, kaikki nuo tuon kaltaiset asiat.

67    Suokaa minulle anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä. Suokaa minulle anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä sillä tavalla. Ymmärrättehän? En tarkoittanut sitä. Se ei sovi Jumalan palvelijalle.

68    Mutta katsokaahan, kaikkea he, minä… se vain tuli mieleeni, ymmärrättehän. Mut­ta he seisovat ja harjoittelevat sanomaan kaikkia näitä eri asioita sillä tavalla ennen kuin, tiedättehän, he sanovat: “Ei, sinä et nyt sano sitä oikein. ‘Ah-men.’” Minä pidän hyvästä vanhasta helluntaikokouksesta, jossa Jumalan voima lankeaa, ja te kiljutte ja huudatte ylistäen Jumalaa, ja on suurta aikaa. Sillä tavalla Henki ottaa otteen ihmisistä. Mutta me… Te voitte tuskin enää kuulla “Aamen” vaan se on “Ah-men”. Kui­tenkin, siihen me menemme, näettehän. Nämä organisaatiot pitäytyvät…

69    Nyt eikö… Oliko siellä sitä koskevaa profetiaa? Muistatteko Paavalin profeti­aa eilen illalla? “Minä tiedän, että lähtöni jälkeen katkerat sudet ovat tuleva si­sälle keskuuteenne, teidän oman luokkanne miehiä, aivan teidän omassa seurakunnassanne (Roomalaiskatolisen kirkon alkaessa tulla esiin) tulee nousemaan miehiä keskuudestanne ja vetämään pois opetuslapsia itsensä perään.” Ja noista Paavalin susista, me voimme nähdä nikolaiittain tulleen.

70    Katsokaa, mitä Henki puhuu tuolle profeetalle jälleen: “Viimeisissä päivissä on tuleva vaarallisia aikoja, sillä ihmiset ovat itserakkaita, (‘Minä olen tohtori se-ja-se, älä nyt yritä sanoa minulle mitään Siitä. Minä annan sinun ymmärtää että minä olen presbyteeri. Halleluja!’ Tai: ‘Minä olen helluntailainen.’) Mitä väliä sillä on, jos ette ole helluntailainen luonteeltanne? Jos teillä ei ole Sen kokemusta, näettehän. Kyllä vaan, sanotaan: “Minä kuulun Assembliesiin.” “Minä kuulun Church of Godiin.” Mutta mitä merkitys­tä sillä on Jumalalle? Teidän tulee kuulua Kuningaskuntaan siellä ylhäällä, näettehän.

71    No niin, jos näette, niin he… Kaikki nämä asiat ovat vain ilottelun kasaantuma. Mutta nyt Se sanoi: “He tulisivat olemaan itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia.” Oi, he eivät voi mennä kirkkoon sunnuntai-iltana, jos siellä vaan on joku hyvä televisio-ohjelma. Voi hyvänen aika! Aina he… Seurakunnilla on jopa pallopelijoukkueita, päivällisiä ja korttikutsuja, “ja he ovat nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja halveksivat nii­tä, jotka ovat hyviä.” Nämä halveksivat näitä, näettehän. Halveksivat niitä, jotka ovat hyviä.

72    “Oi”, te sanotte, “ne ovat kommunisteja, veli.” Oi, ei. Ei, ei.

73     “Itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä, niitä halveksivia jotka ovat hyviä.” (Kirkkokunnallinen kokemus, näettehän). “Heillä on jumalisuuden muoto mutta kieltävät sen voiman.”

74    Mitä tämä olisi tänä päivänä? Näettekö? “Heillä on jumalisuuden muoto.” Menevät kirkkoon niin hurskaina kuin olla voi, sunnuntaina, sunnuntaina iltapäivällä he puke­vat päälleen shortsit ja leikkaavat pihalla nurmikkoa savuke suussa. Ja pastori käy vä­lillä ulkona polttamassa savukkeen ja tulee takaisin, tiedättehän. “Heillä on jumalisuuden muoto!”

75    “Mutta, pastori, heillä on tuolla seurakunta ja he kertovat, että eräs nainen paran­tui siellä yhtenä päivänä syövästä…”

76    “Hölynpölyä! Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

77    “Tiedätkö mitä? Olin eräässä pikku seurakunnassa eräänä iltana, tuossa pienessä lähetyksessä siellä kadunkulmassa, ja siellä joku nousi seisomaan ja puhui jotakin, ou­dolla…”

78    “Oi, kultaseni, älä koskaan roiku sen kaltaisten asioiden ympärillä. He ovat hullu­ja koiria. Voi hyvänen aika! Älä leikittele sellaisella. Ne ovat pyhiä kieriskelijöitä, älä sinä koskaan…”

79    “Heillä on jumalisuuden muoto ja kieltävät sen voiman, senkaltaisista käänny pois. Sillä nämä ovat sen kaltaisia, jotka kulkevat talosta taloon ja johtavat typeriä naisia, jotka ovat erilaisten himojen pois johdettavissa, milloinkaan kykenemättä oppimaan tai tulemaan tuntemaan Totuutta.” Se on tarkalleen oikein. Siinä se on teille, rouvien avustusseura, tällainen avustusseura, tuollainen avustusseura. Kirkolla on niin monia yhdistyksiä ja seuroja, ettei se enää voi saarnata Evankeliumia. Pastori ei voi saarna­ta kuin kaksikymmentä minuuttia ja silloinkin hänen täytyy puhua jostakin muusta. Näet­tehän? Jos hän ei tee niin, ottaa vanhemmisto hänet puhutteluunsa. Kyllä vaan.

80    Oi veli, mitä hyvän pastorin täytyykään tehdä tänä päivänä! Vain tehdä parhaansa sen mukaan mitä voi, ja hakata oksia pois ja antaa lastujen lentää minne tahtovat: ja antaa heidän tietää se. Siinä kaikki. Kyllä vaan. Se on oikein. Älkää säästäkö mitään, saarnatkaa vain Sana ja pysykää Sen kanssa, jatkakaa vain takomista. Jos he panevat teidät vankilaan, saarnatkaa Se vankilassa. Jos he panevat teidät ulos, saarnatkaa minne tahansa menettekin; jatkakaa vain edelleen saarnaamista. Nyt, se oli mitä tapahtui, Näettehän, he tukahduttavat teidät.

81    Nyt me tulemme Smyrnan ajanjaksoon. 8. jae:

Ja seurakunnan enkelille Smyrnassa kirjoita: Nämä asiat sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut, ja on elossa;

82    Haluan teidän huomaavan, että joka kerta kun Hän esittelee itsensä seurakunta-ajan­jaksolle, Hän tuo esiin jotakin Jumaluudestansa. Ensimmäinen asia, jonka Hän yrittää tehdä tunnetuksi seurakunnalle, on Hänen Jumaluutensa. Hän on Jumala! Te näette sen olleen tuon suuren asian siellä aikaisemmin, josta Irenaeus ja he kiistelivät. He yritti­vät sanoa, että Jumala ja kolme kosmillisuutta, ja että se on Jumala kolmessa persoonassa ja Jumala niin ja Jumala näin. Hän sanoi: “Ei ole mitään sellaista asiaa! Ne ovat yhden Olennon arvonimiä, ja se on Kaikkivaltias Jumala.” Oikein. Niinpä te et­te… he ovat kokonaan… Ja Jumala tässä aluksi esittelee itsensä yhdessä jumaluuk­sistaan. Te näette, kuinka Hän täällä ensin esitteli itsensä: “Minä olen Hän, joka oli, ja joka on, ja joka on tuleva. Ja Minä olen Kaikkivaltias.” Tässä Hän nyt aloittaa Smyr­nan seurakunta-ajanjakson.

83    Kuunnelkaa nyt Häntä:

Ja seurakunnan enkelille Smyrnassa…

Ja me uskomme sen olevan Irenaeus.

…kirjoita; Nämä asiat sanoo ensimmäinen ja viimeinen…

Näettekö, Hän esitte­li itsensä: “Minä olen Jumala tässä seurakunta-ajanjaksossa. Minä en halua täällä olevan neljää tai viittä erilaista jumalaa. Minä olen Jumala.” Näet­tekö, siinä se on.

 …joka oli kuollut, ja on elossa; (Aamen)

84    No niin, se on esittely. Nyt tuo sana Smyrna merkitsee “katkeruutta, ja tulee sanasta myrrh [mirha]. Ja ensimmäinen seurakunta, Efeson seurakunta, oli ka­dottanut ensimmäisen rakkautensa. Ja tässä seurakunnassa aikoi “katkeruuden juuri” nous­ta heissä esiin, koska tämä seurakunta, suurin osa seurakunnasta, (se on aina enemmistö heistä) vastusti Pyhän Hengen määräämisvaltaa seurakunnassa, ja he halusivat itse hal­lita. He halusivat pystyttää pappeuden, he halusivat toimia niin kuin ihmiset Vanhassa Testamentissa tekivät. He halusivat pappeja. He, kun heidät oli käännytetty pakanuu­desta, jossa heillä oli pappeja ja niin edelleen, Jupiterin pappeja ja Venuksen pappeja ja niin edelleen, he halusivat tuoda tuon saman asian sisälle ja tehdä näistä miehistä pappeja. Näettekö, alusta alkaen tuo koko asia on pakanuutta. Pakanoilla on noita pap­peja ja sen kaltaisia asioita. Mutta ne ovat vieraita elävän Jumalan Seurakunnalle. Kristus on meidän pappimme, meidän Ylipappimme. Meillä on Ylipappi, ja myös pöytä, jonka ääressä me syömme.

85    Nyt tämä seurakunta alkoi kasvattaa “katkeruuden juurta”. Miksi? Se oli katkera niitä vastaan, jotka halusivat jatkaa eteenpäin Pyhässä Hengessä. Rakkaus oli haih­tunut pois, ja he yrittivät vaihtaa sen uskontunnustuksiin ja kirkkokuntiin mennen pois Pyhän Hengen johtajuudesta. Ajatelkaa sitä! Siksi tuo katkeruus oli heissä. Hyvä on.

86    No niin, ensimmäisessä seurakunnassa tämä katkeruus alkoi hiipiä sisälle. Toises­sa seurakunnassa, vähän lisää. Ja lopulta, se ryömi suoraan sisälle, koska he “halusi­vat tehdä paremman seurakunnan”, tai he luulivat tekevänsä. Siellä heillä oli jotakin arvokkuutta, suurien roomalaisten tulla sisälle. Miksi? Heillä oli paavi, heillä oli suuria miehiä, kardinaaleja ja niin edelleen. He pukeutuivat hienosti. He vetäytyi­vät pois kaikesta melusta ja kaikesta, mitä heillä oli; he menivät siitä pois, oltiin hiljaa. Se osoitti, että he olivat kuolemassa. Ja heistä tuli arvokkaita ja he tunsivat paremman seurakunnan. Ja ennen kuin huomattiinkaan, heillä oli koko asia suuressa kir­kollisessa kirkkokunnassa, heillä oli Rooman yleismaailmallinen kirkko, roomalaiskatolinen kirkko Pimeässä Ajanjaksossa. No niin, heillä oli arvohenkilöitä, heillä oli parempi luokka.

87    Oi, se oli paljon sievempää, kuin mitä heillä oli tapana seistessään ulkona kadulla, “ja kun he kulkivat lampaan ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ja heitä sahattiin poik­ki ja heille naurettiin ja heistä tehtiin pilaa”, niin kuin Paavali sanoi Hebrealaiskirjeen 11. luvussa.

88    Tämä suuri, hienoviittainen seurakunta, alushameet ja kaikki muut yllään, niin kuin heillä on sillä tavalla. Varmasti he näyttivät arvokkailta, “Isä, Pastori, tohtori, Isä se-ja-se”. Voi hyvänen aika! He voivat todella olla jotakin “suurta”.

89    Mutta katsokaahan, se oli risteytetty asia. Risteytys! Näettehän, siinä ei ol­lut Elämää itsessänsä. He eivät enää voineet mennä takaisin, ja siitä syystä he eivät koskaan tule nousemaan. Lutherilainen herätys ei enää koskaan noussut uudestaan. Wesleyn herätys ei koskaan noussut uudestaan. Nasarealaisten herätys ei noussut uudestaan. Ei myöskään helluntaiherätys nouse uudestaan. Miksi? Koska te tapoitte sen. Te ristey­titte sen maailman kanssa, nikolaiittain ajatuksen kanssa, ettekä anna Pyhän Hengen toi­mia. Se on totta. Te risteytitte seurakunnan, ettekä te voi siittää itseänne takai­sin. Kun te yritätte siittää uudestaan, te saatte lisää metodisteja; baptistit siittä­vät, saaden lisää baptisteja; katolilaiset siittävät, saaden lisää katolilaisia; te saatte sa­man asian. Mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin; kun Pyhä Henki tulee takaisin, Se tuo uuden syntymän, uuden Elämän, kasteen, Henkikasteen; tuoden seurakunnan jälleen takaisin omaksi itseksensä, ja panee Elämän takaisin siihen.

90    Risteytetyssä viljassa ei ole elämää itsessänsä. Siinä oleva elämä on melkein lo­pussa. Me tulemme nyt siihen tuossa Pimeässä Ajanjaksossa, siellä missä sanotaan: “Pidä kiinni siitä vähästä, mikä sinulla on.” He olivat melkein saanet sen puristetuksi ulos. No niin, mutta se ei tule tuottamaan itseään uudestaan. Nyt, tekeekö…

91    Mutta Jeesuksen Kristuksen Ruumis ei ole mikään organisaatio. Jeesuksen Kristuksen Ruumis on salaperäinen Ruumis, se on Ruumis joka… ja hengellinen Kuningaskunta, jon­ka Jeesus Kristus on asettanut maan päälle, ollen itse tämän Kuningaskunnan Kuningas, Ylipappi uhraamaan uhreja matkamiesten puolesta tässä Kuningaskunnassa. Hän on Profeet­ta (Sana) joka saarnaa Totuuden ja tuo Jumalan Valon tähän Kuningaskuntaan; ja tässä Kuningaskunnassa Hän on sekä Profeetta, Pappi, että Kuningas. Ja kuinka me pääsemme tä­hän Kuningaskuntaan? Kirkkokunnan kautta? Kirjeen avulla? Käden puristuksellako? Ei vaan, “yhdessä Hengessä me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen”, joka on Jeesuksen Kristuk­sen salaperäinen Ruumis, ja me olemme kastetut Siihen, emme vedellä, emme pirskottelemalla, emme valelemalla, ei minkään kaltaisella vesikasteella, vaan “yhden Hengen, Pyhän Hengen kautta, me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen”, 1. Kor. 12. Kyllä, me olemme kastetut tähän Ruumiiseen yhden Hengen kautta, Pyhällä Hengellä, ja silloin me emme juokse minnekään muualle kuin Kristukseen. Te olette Kristuksen. Se on tuo salaperäi­nen Jumalan Kuningaskunta, joka on pystytetty, ja me tulemme Siihen Pyhän Hengen kas­teen kautta. Minä rakastan Sitä!

On ihmisiä melkein kaikkialla,
Joiden sydämet ovat kokonaan liekeissä,
Siitä tulesta, joka lankesi Helluntaina,
Joka puhdistaa ja tekee heistä puhtaat;
Oi, se on palamassa nyt sydämessäni,
Oi kunnia Hänen Nimelleen!
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä, Halleluja!
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Nyt olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.

Vaikka nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan D.D.D, Ph.D., näettehän.

Tai kerskaa maailmallisesta kuuluisuudesta,
He ovat kaikki vastaanottaneet Helluntainsa,
Kastetut Jeesuksen Nimessä;
Ja kertovat nyt kauas ja laajalle,
Että Hänen voimansa on yhä sama,
Olen niin iloinen että voin sanoa olen yksi heistä

92    Ettekö olekin iloiset? Kyllä vaan. Vain yksi heistä. Siinä kaikki.

93    Muistan kuinka kävelin Memphisin lävitse, ja tuo värillinen rouva siellä nojautui aidan yli ja sanoi: “Hyvää huomenta, parson [kirkkoherra].

94    Minä sanoin: “Mistä sinä tiesit että olin parson?”

95    Hän sanoi: “Herra kertoi minulle että ‘parson’ tulisi katua alas vaaleanruskea hattu päässään, kantaen matkalaukkua.’” Hän sanoi: “Tiesin sinun olevan hän, kun näin sinun tulevan.” Näettekö? Oi, hän oli yksi heistä. Oi kuinka hyvä Jumala onkaan!

96    Nyt uskon että jotakin… [Veli Branham lukee hänelle annetun tiedotuksen: “Sen pienen tytön Bedfordista, jonka puolesta rukoilit sunnuntai-iltana, oletetaan juuri kuol­leen. Tämä ei voi… Ole hyvä ja rukoile.”] Eräs pieni tyttö Bedfordista, jonka puoles­ta me rukoilimme täällä sunnuntai-iltana, on juuri kuollut, he sanovat. Rukoilkaamme.

97    Herra Jeesus, minä rukoilen, että jotenkin, jollakin tavalla, Herra, menköön meidän rukouksemme lävitse tuon lapsen puolesta. Me jätämme tuon pienokaisen Sinulle, Isämme, Jumala. Ja me ajattelemme niitä ihmisiä, jotka olivat täällä ja rukoilivat ja pyysivät rukousta tuon pienen tytön puolesta. Isä, Jumala, minä pyydän, ettei tämä raportti olisi niin, Isä; me emme tiedä, mutta rukoilen, että Sinä olisit laupias ja antaisit voimaa tuon pienokaisen nousta ylös ja elää Jumalan kunniaksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen. Voikoon Herra Jeesus lisätä siunauksensa.

98    Nyt, seurakunta. No niin, seurakunnan nimi liittyy sen luonteenlaatuun. Panitteko merkille että Smyrna merkitsee “katkera”? Ja pankaa nyt merkille kukin näistä seurakunnista, siinä seurakunnan nimellä on jotakin tekemistä tuon seurakunnan luonteen kanssa. Voisin sanoa jotakin tässä, mutta on parasta, etten tee sitä, koska te käsittäi­sitte minut väärin. Näettehän?

99    Myös teidän nimenne suhteen on samoin. Te ette ehkä tiedä sitä, mutta niin on. Te sanotte nyt: “Se on numerologiaa.” Ei, se ei ole. Kun Jaakob syntyi, he antoivat hänel­le nimen Jaakob, joka merkitsee “syrjäyttäjä”; mutta kun hän painiskeli enkelin kanssa, muutti Jumala hänen nimensä Israeliksi, “prinssiksi”. Onko se oikein? Saul oli “Saul Tarsolainen”, ilkeä mies, mutta kun hän tuli Jeesuksen luo, hänelle annet­tiin nimi “Paul” [Paavali]. Simonin nimi oli Simon, mutta tultuaan Jeesuksen luo, hänelle annettiin nimi Pietari, joka on “pieni kivi”. Oi, kyllä vaan. Teidän nimenne liittyy siihen mitä te olette. Sillä on syvä vaikutus teidän luonteeseenne.

100    Ja tätä seurakuntaa kutsuttiin Smyrnaksi, koska se oli kuolemassa. Smyrna merkitsee “katkeruutta”. Toisin sanoen, katkeruuden juuri oli kasvamassa ja se tukah­dutti sen ja oli menossa mirhaan. Sillä he voitelevat ruumiit, mirhalla, näette­hän. Mirha [myrrh] oli voide. Mirhaa käytettiin voitelemaan kuolleiden ruumiita sen jälkeen, kun he balsamoivat heidät ja niin edelleen. Se liittyy kuolemaan, ja tuo seurakunta oli kuolemassa.

101    Ja oi, ettekö voi nähdä sitä tänä päivänä, ystävät, tuo suuri helluntailiike, jol­la muutama vuosi sitten oli Elämä, ettekö voi nähdä, että se on nyt voideltu mirhalla? Ymmärrättekö? Sama voide, joka oli tässä seurakunnassa täällä alussa, on tullut koko matkan mukana ja voitelee tämän täällä lopussa; se kuolee, koska he ovat menossa takai­sin kirkollisiin riepuihin ja ottavat pyhiltä pois heidän valkoiset viittansa. Nuo vähäiset ihmiset seisoivat siellä ulkona, ja aito Pyhä Henki puhui kielillä ja julkitoi Jumalan. Ja veli, he olivat niin rehellisiä ja… He olivat ehdottomasti aitoja, ja te voitte luottaa heihin missä tahansa. Nyt te ette tiedä mitä luottaa ja kehen luottaa. Näettekö? Jotakin on tapahtunut. Jotakin on tapahtunut. Mitä se on? Heidät on voideltu katkeruuden mirhalla.

102    Mikä aiheutti sen? Joku tuli sisälle ja seurakuntaa alettiin kutsumaan ensin General Council:ksi. Sitten he kutsuivat sitä Assemblies of God:ksi. Assemblies of God:sta tuli Church of God. Church of God:sta he sitten alkoivat katsoa muita ja sanoivat: “Te olette Assemblies.” Toiset sanoivat: “Te olette Church of God.” Sitten tuli esiin uutta, United Pentecostal Church of God. Ja sitten, ensimmäiseksi, tiedättehän, sen sijaan että olisivat vastaanottaneet Valon ja vaeltaneet Siinä, he organisoivat itsensä, kunnes he eivät enää voineet vastaanottaa Valoa.

103    Nyt, kun kaste “Jeesuksen Kristuksen” Nimessä tuotiin esiin Assemlies of God:lle, “Isä, Poika, Pyhä Henki” muodon sijasta, olivat he jo niin ankkuroineet itsensä, ettei­vät he voineet muuttaa sitä. Ja he tietävät, että Se on Totuus! Haastan kenet tahansa heistä osoittamaan, ettei Se ole Totuus Raamatun mukaan. Se on absoluuttinen Totuus. Mutta mitä he voivat tehdä? He eivät voi tehdä sitä. Näettehän, he rikkoisivat oman uskontunnustuksensa, he eivät voi tehdä sitä.

104    Sitten mitä Oneness [Ykseys] teki? Sen sijaan että olisivat vastaanottaneet Sen ja menneet eteenpäin, he tulivat jäykiksi: “Siunattu olkoon Jumala iäti! Meillä on Valo, ja teil­lä ei ole. Me olemme…” Mitä he tekivät? He organisoivat sen. Te ette voi organi­soida Jumalaa. Jumala on jopa ilman muotoa, sanoo Raamattu. Ei, Jumalassa ei ole mitään muodollista.

105    No niin, sitten Assemblies yritti organisoida Häntä, ja tehdä omansa todelli­seksi Seurakunnaksi. Ja sitten tuli mukaan Oneness, yrittäen organisoida omaansa, että heillä “oli lisää Valoa”. Niinpä mitä he tekivät? He sammuttivat sen omalla itsekkyy­dellään, tehden sen karvaalla tavalla. Sen sijaan että olisivat antaneet sen ulos suo­lalla ja suloisuudella, he yrittivät erottaa toiset pois, eivätkä olleet missään tekemisissä heidän kanssaan. Ja se on tehnyt sen. Se jatkanut leviämistään. Sitten ensimmäiseksi, tiedättehän, tuli esiin toinen asia, heillä oli tämä, ja nyt he ovat jakautuneet. Yksi sanoi: “Hän tulee valkoisen hevosen selässä.” Toinen sanoi: “Hän tulee valkoisessa pilvessä. Siunattu olkoon Jumala, minä aloitan itselleni tästä organisaation.” Näettekö millä tavalla he tekevät? Se levitti mirhaa. Mitä se teki? Se sulki veljesyhteyden pois.

106    Monet naiset ja miehet tänä iltana, jotka kuuluvat Assemblies of Godiin, haluaisi­vat tulla ja ottaa kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä tietäen, että Se on Jumalan To­tuus. Heidät erotettaisiin, jos he tekisivät sen.

107    Ja monet Onenessissa [Ykseydessä]… Minä en nyt kuulu Onenessiin. Minä en usko “ykseyteen” sillä tavalla kuin he. Minä en usko Jeesukseen sillä tavalla, kuin he sanovat: “Jeesus”, sillä on paljon Jeesuksia. Se on Herra Jeesus Kristus. Oikein. Uskon sen eri tavalla, kuin mitä he tekevät. He kastavat Jeesuksen nimessä uudestisyntymiseksi, että “tullen kastetuksi vesikasteessa te tulette uudestisyntyneeksi Kristukseen.” Minä en us­ko sitä. Minä uskon, että uudestisyntyminen tulee Jeesuksen Kristuksen Verestä Pyhän Hengen kautta. Niin se on. Kaste on vain ulkonainen teko osoitukseksi siitä, että sisäinen (uudestisyntyminen on tapahtunut). Niinpä en ole samaa mieltä siitä. Niin se on, mutta he ovat kaikki minun veljiäni.

108    Kun ensin aloitin baptistisaarnaajana, he tulivat ja sanoivat: “Veli Branham, tule tänne, meillä on Se.” “Me kuljetimme Sen tänne.”

109    Minä sanoin: “Ei kumpainenkaan teistä, minä seison aivan kahden ryhmän välillä ja sanon: ‘Me olemme veljiä!’” En välitä jos joku on erimieltä, sillä ei ole hitusta­kaan merkitystä minulle, hän on yhä minun veljeni.

110    Minulla on veli joka pitää omenapiirakasta; minä pidän kirsikkapiirakasta, mutta minä en erota häntä yhteydestäni. Hän voi syödä oman omenapiirakkansa, ja minä syön oman kirsikkapiirakkani. Ja minä panen kermavaahtoa omani päälle, ja jos hän ei halua sitä, hän voi tehdä niin kuin haluaa. Minä pidän siitä. Olen nyt tulossa liian vanhaksi syö­mään sitä, mutta se on… Mutta minä… Siitä minä pidän. Jos hän ei pidä siitä, ei hänen tarvitse syödä sitä. Se kyllä sopii, minä syön omani. Mutta hän on yhä minun veljeni!

111    Ja niinpä minä pidän siitä, minä pidän seurustelusta. Mutta kun me vedämme rajo­ja tällä tavalla ja sanomme: “Ei, tämä on meidän kirkkokuntamme”, emmekä ojenna kättäm­me puristaaksemme sitä naapurimme kanssa ja sanoaksemme: “Jumala siunatkoon, veli!”

Oi, sitä te kutsutte yhteydeksi. Jos ette, te saatte tuon katkeruuden juuren ai­van niin kuin näillä smyrnalaisilla oli siellä, ja te aiheutatte saman asian. Hyvä on, niinpä heillä oli nimenä “katkeruus”.

112    Nikolaiitat jatkoivat heidän tukahduttamistaan Pimeisiin Ajanjaksoihin asti. Lut­herin ajanjakso toi mukanaan ensimmäisen armon askeleen, vähäinen Valo alkoi loistaa. Sitten sen jälkeen tuli esiin John Wesley Pyhittämisen kanssa, Valon kasvaessa kirkkaam­maksi. Sitten helluntailaisten mukana tuli Pyhän Hengen kaste, tuoden jälleen takaisin isien uskon. Mutta he eivät voineet pitää sitä sillä tavalla, joten heidän täytyi or­ganisoida se, ja sitten he alkoivat mennä suoraan takaisin nikolaiittalaisuuteen uudes­taan. Aivan tarkalleen se, mitä Raamattu sanoi heidän tulevan tekemään.

113    No niin, minun on nyt tarkattava, etten käytä liiaksi aikaa tässä. Ottakaamme nyt toinen jae tästä, se on 8. ja 9. jae. Hyvä on. Nyt tuo vaino, 9. jae:

Minä tiedän, sinun tekosi, ja ahdistuksesi, ja köyhyytesi, (mutta sinä olet rikas)...

Oi! Hän on nyt puhumassa Seurakunnalle, tuolle todelliselle Seurakunnalle, ei noille toisille; he vihasivat noita nikolaiittain tekoja.

…ja minä tiedän heidän jumalanpilkkansa, jotka sanovat olevansa juutalaisia, ja eivät ole, vaan ovat Saatanan synagooga.

114    No niin, he valittivat. He olivat köyhyyden vallassa. Heiltä oli otettu pois kaikki, mitä heillä oli. He olivat rakentaneet oman pienen tämän kaltaisen kirkkonsa, ja koska he olivat senkaltainen pieni ryhmä, olivat toiset työntäneet heidät ulos, tuo suuri kirkko oli yksinkertaisesti tukahduttanut heidät ulos. Ja Hän sanoi: “Minä tie­dän. Minä tiedän, että teidän täytyy kokoontua siellä kadunkulmassa ja te kokoonnutte siellä kujalla tai missä tahansa vain voitte.” (Ja minä olen itse ollut siellä maan­ alaisissa katakombeissa, joissa heidän täytyi kokoontua yhteen; heidän täytyi mennä maan alle, kokoontuakseen yhteen.) “Minä tiedän teidän ahdistuksenne ja Minä tiedän teidän vaikeutenne, mutta teidät on tehty rikkaiksi noiden ahdistusten kautta.” Oi! Joka kerta kun vaino kohtaa Seurakuntaa, se vahvistaa sitä. Seurakunta aina voimistuu ahdistuksissa. “Minä tiedän sinun ahdistuksesi, mutta sinä olet rikas.” Miksi? Te olette pitäneet kiinni Minusta; sinä olet rikas. Mutta teidän ahdistuksenne eivät vahingoita teitä.”

115    Ja niin kuin voitte huomata, nuo nikolaiitat olivat nyt saaneet itsellensä synagoogan. Raamattu sanoi niin täällä. Huomasitteko sitä täällä 9. jakeessa?

…jotka eivät ole, vaan ovat Saatanan synagooga.

116    Ahah, todellinen Seurakunta oli työnnetty ulos. Nikolaiitat olivat ottaneet val­lan, ja olivat työntäneet ulos ne ihmiset, joilla oli Pyhä Henki sen vuoksi, ettei heillä ollut mitään käyttöä heille. Jos Smyrna, Aasiassa, vain olisi tiennyt ne asiat… että marttyyrien kruunut odottaisivat heitä, olisivat he vavisseet. Näettekö? Toisin sa­noen, kun tämä profetia oli kirjoitettu ja oli lähetetty alas… ja kun Seurakunta oli käsittänyt ja nähnyt, että juuri he olivat niitä, jotka tulisivat kantamaan mart­tyyrien kruunuja, pelästyivät he kovasti. He odottivat sitä minä hetkenä tahansa. Mutta kun se ei tullut heidän aikanaan, silloin jotkut heistä sanoivat: “Hyvä on, tiedättekö, sanon teille, että tuo profeetta oli väärässä. Johannes oli väärässä, koska sitä ei tapahtunut meille täällä Smyrnassa.” Mutta sen tuli olla satoja vuosia myöhemmin. Näettekö? Kun Jumala puhuu mitä tahansa, täytyy sen tapahtua.

117    Siihen me ankkuroimme uskomme, suoraan tänne Jumalan Sanaan. Jumala pitää jokaisen lupauksensa. Ei väliä… Te voitte ajatella, että sen täytyisi tapahtua juuri nyt, mutta ehkä se ei ole Jumalan aika sen tapahtua. “Mutta Minun Sanani ei palaa Minulle tyhjänä, vaan Se on suorittava sen, mitä varten Se oli tarkoitettu.” Jumala on aina kunnioittava Sanaansa, ja omana hyvänä aikanaan Se tulee korjaamaan sadon.

118    Niinpä nämä ihmiset olivat ne, ensimmäinen seurakunta, mutta tuossa seurakunnassa olivat ne luonteenpiirteet, jotka tulisivat esiin Smyrnan seurakunta-ajanjaksossa myö­hemmin. No niin, he tulisivat kantamaan marttyyrien kruunuja, monet heistä tulisivat tapetuiksi.

Ottakaamme nyt 10. jae ja lukekaamme siitä:

Älä ole peloissasi niistä asioista, joita tulet kärsimään (tästä Saatanan synagoogasta): katso, perkele on heittävä joitakin teistä vankeuteen, että teidät voitaisiin koetella; ja teillä on oleva ahdistus kymmenen päivää: ole uskollinen kuolemaan, ja minä tulen antamaan sinulle elämän kruunun.

119    Oi! Heitä käskettiin olemaan pelkäämättä, kun heidän pitäisi kuolla uskontonsa puolesta. Nyt sisar Wood, missä oletkin, toivon tämän auttavan sinua. Sisar Wood sanoi minulle eräänä päivänä, että hän voi tuskin ymmärtää, miksi jotkut vaivat olla vapautetut ja toiset eivät. Joskus teidän täytyy tietää… Jumala sanoi näille ihmi­sille: “Älkää nyt pelätkö sitä, kun Saatana tulee heittämään teidät vankeuteen, koska tämä nikolaiittain joukko, joka tulee, työntää teidät siihen, sillä Minä olen antava teidän kuolla asiani vuoksi. Mutta Minä tulen antamaan teille Elämän kruunun tuona päi­vänä.” Niinpä älkää…

120    Tarkatkaa nyt, Hän sanoi… Pankaa nyt merkille, kun luemme 10. jakeen, salli­kaa minun lukea Se uudestaan:

Älä ole peloissasi niistä asioista, joita tulet kärsimään: katso, perkele on heittävä joitakin teistä vankeuteen, että teidät voitaisiin koetella; ja teillä on oleva ahdistus kymmenen päivää: ole uskollinen kuolemaan…

Huo­masitteko, että se ei ole kuolemaan saakka? Ei kuolemaan asti, vaan “kuolemaan”. Käsitättekö te sen?

…ole uskollinen kuolemaan…

Näettekö, ja niin he tekivät.

121    Nyt Hän sanoi, Saatana… Huomasitteko kenet Hän luokitteli siksi, joka teki sen? Nyt, tämä Saatanan synagooga oli “nikolaiitat”. Me tiedämme sen. Ei­kö ollutkin? Siellä se oli tämä organisaatio, pappeus, joka oli nousemassa esiin, ja joka saattaisi nämä ihmiset kärsimään, ja heidän tuli olla uskolliset Evankeliumille kuolemaan. Huomasitteko avioliitto-seremoniassa? Ei kunnes kuolemassa eroamme, vaan kunnes kuolema meidät erottaa. Näettekö? Se on eri asia. Nyt heidän tuli olla uskolliset Kristukselle kuolemaan: “Menkää suoraan kuolemaan sen kanssa. Älkää pelätkö, sillä Minä olen antava teille kruunun.”

122    Nyt nämä kymmenen päivää, joista täällä puhutaan. Päivä Raamatussa edustaa vuotta. Ja kymmenen päivän tuli kestää “kymmenen vuotta”, tämän D-i-o-c-l-e-t-i-a-n hallitusajan. Diocletian oli tuo suuri keisari, joka hallitsi viime… Siel­lä oli useita keisareita, jotka hallitsivat Efeson Seurakunta Ajanjaksossa. Ja uskon, että Nero oli yksi heistä. Ja tämä Diocletian oli viimeinen, joka hallitsi, viimeiset kymmenen vuotta, ja hän oli heistä kaikista verisin vainooja. Hän vain otti tämän ryhmän puolen, ja he murhasivat kristittyjä, he tappoivat heitä, polttivat heitä ja teki­vät kaikenlaista, ja ne olivat kymmenen mitä verisintä vainon vuotta. Ja hänen hallitusaikansa oli vuodesta 302 vuoteen 312. Se päätti Smyrnan ajanjakson Konsatantinuksen hallituskauden alkaessa vuonna 312. Ne olivat nuo kymmenen ahdistuksen päivää. Ja se alkoi Neron kanssa ja päättyi Diocletianin kanssa. Se alkoi Nerosta noin vuonna 64 jKr., kun Nero otti valtaistuimen.

123    Nyt, 11. jae on lupaus. Me otamme tämän juuri ennen lopettamista:

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille; häntä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.

124    Nyt minun täytyy sanoa tässä jotakin, voidakseni… Jos ajattelen jotakin sydämes­säni, enkä sano sitä, silloin olen tekopyhä. Ymmärrättekö? Haluan teidän huomaavan jo­takin tässä Kirjoituksessa, ja uskon, että se oli yksi suurimmista arvoituksista minulle niin pitkään, kunnes sain tietää sen. Lukekaamme se nyt todella tarkasti. Näettekö?

Hän, jolla on korva…

Toisin sanoen: “Jolla on korva kuulla”; näettehän, se on “avoinna Hengelle”.

…hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille;

Katsokaahan nyt, tämä sama asia, tämä vaino ja kaikki mitä tuli. jokainen osa siitä ulottuu seuraavalle seurakunnalle, se on seurakunnille.

…mitä Henki sanoo seurakunnille; häntä, joka voittaa

 Missä seurakunta-ajanjaksossa? Efesossako? Kyllä. Hyvä on. Smyrnassako? Kyllä, kaikissa niistä.

…Häntä joka voittaa, (kaikissa seurakunnissa), ei toinen kuolema vahingoita.

125    Häntä Laodikean seurakunnassa, joka voittaa mitä? Voittaa nikolaiitat, voittaa maailman asiat, voittaa kirkkokunnat, voittaa pappeudet, voittaa ja antaa pois kaiken sen, mikä on maailmasta ja rakastaa Kristusta. Teitä ei silloin toinen kuolema tule vahin­goittamaan. Miksi? Koska teillä on Iankaikkinen Elämä ja Iankaikkinen Elämä ei voi kuolla. Jeesus sanoi: “Hänellä, joka kuulee Minua, on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan kuoleva. Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.”

126    Nyt monet teistä tulette… Monet ovat eri mieltä tästä, mutta haluan teidän ajat­televan todella voimakkaasti, ennen kuin teette ratkaisunne. Ymmärrättekö? Tulen sano­maan jotakin nyt.

127    Siksi en usko, että on olemassa iankaikkinen helvetti. Ei voi olla ole­massa iankaikkista helvettiä. Koska jos niin on, silloin on aina ollut olemassa iankaik­kinen helvetti… Sillä on olemassa vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto, ja sitä me kaikki tavoittelemme. Ja jos te tulette palamaan aina ja iankaikkisesti, silloin teillä täytyy olla Iankaikkinen Elämä palaaksenne iankaikkisesti, ja silloin se olisi Jumala, joka palaisi. Teillä ei voi olla iankaikkista helvettiä, sillä Raamattu selvästi sanoo, että ‘helvetti luotiin’. Ja jos se on luotu, silloin se ei ole iankaikkinen. Mitään iankaikkista ei ole koskaan luotu; vaan se on aina ollut, koska se on iankaikkinen.

Ja Raamattu sanoo, että “helvetti luotiin perkelettä ja hänen enkeleitään varten”. Hel­vetti on luotu, se ei ole iankaikkinen. Enkä minä usko, että henkilöä tullaan iankaikki­sesti rankaisemaan.

128    Minä uskon, että se on niin kuin Raamattu selvästi tässä ilmaisee, että “häntä jo­ka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” Nyt “kuolema”. Tuo sana “kuolema”, se on “erottaminen”. Kun me olemme erotetut Jumalasta, synnissä, me olemme jo kuolleita; Raamattu sanoo niin. Me olemme vieraantuneet Jumalasta, meidät on leikattu pois, me olemme kuolleita synnissä ja rikkomuksissa; me olemme vieraat Jumalalle ja Hänen kansojen yhteisölleen. Ja sitten kun me vastaanotamme Jumalan ja meillä on Iankaikkinen Elämä, me olemme Hänen lapsiansa ja olemme osa Hänestä.

129    Minun pieni poikani Joosef, hän on osa minusta, huolimatta siitä, mitä hän koskaan tulee tekemään. Jos olisin rikas mies ja minulla olisi paljon jättää perinnöksi, hän voisi jopa periä mitä tahansa; hän on yhä poikani, hän on osa minusta. Enkä minä voi kieltää häntä sen enempää kuin kieltää itseänikään, koska hän on osa minusta. Verikoe osoittaisi, että hän on minun poikani. Näettekö?

130    Ja Verikoe osoittaa, oletteko te Jumalan lapsi tai ette. Näettekö? Te olette Jumalan lapsia ja teillä on Iankaikkinen Elämä. Mutta se sielu joka syntiä tekee, se sielu on oleva erotettu. Onko se oikein? Silloin sitä ei tule enää olemaan. Kuul­kaahan. Millä tahansa on ollut alku, sillä on loppu, sillä kaikki, millä on alku, on luo­tua. Mutta Jumalaa ei luotu, Hän oli aina Jumala. Ei ole mitään paikkaa, missä Hänet luotiin. Ja ainoa tapa, miten meillä voi olla Iankaikkinen Elämä, on olla osa tuosta luomuksesta. Kunnia! Oi, jos me vain voisimme nähdä sen! Nähdä mitä Pyhä Henki tekee puolestamme, näettekö? Se on Pyhä Henki, Luoja itse, Jumala Isä Hengen muodossa jota kutsutaan “Pyhäksi Hengeksi”, koska Se oli sen ruumiin yllä, jota kutsuttiin Jeesukseksi, Hänen Pojakseen; ja Hän loi Jeesuksen, tuon ruumiin ja siitä syystä sen täytyi kuolla. Jumala asui tässä inhimillisessä lihassa, ja kun tuo verisolu murrettiin, tuli tuo Elämä, joka oli tuossa verisolussa, takaisin.

131    Siksi entinen palvoja Vanhassa Testamentissa ei voinut… Hän lähti pois saman tuomion alaisena kuin mitä hänellä oli tullessaan. Mutta Uudessa Testamen­tissa, sanotaan Hebrealaiskirjeessä, että “palvojalla kerran puhdistettuna ei ole enää tie­toisuutta synnistä”.

132    Nyt, Vanhassa Testamentissa; kun he toivat karitsan, palvoja laski kätensä sen päälle; pappi katkaisi siltä kurkun, ja hän tunsi veren vuotavan ja kuuli, kuinka se määki. Se kuoli, ja hän tunsi sen pienen ruumiin jäykistyvän, ja se oli kuollut. Hän tiesi, että sen olisi tullut olla hän itse; tuo karitsa otti hänen paikkansa. Nuo papit otti­vat sen veren ja panivat sen alttarille, ja sen savu kohosi ylös, ja se oli rukouspyyntö anteeksiannosta palvojalle… [Tyhjä kohta nauhassa.] …ja tuon eläimen elämä ei voi­nut tulla takaisin ihmisolennon päälle ja olla samanaikaisesti inhimillisen hengen kans­sa, koska se oli eläimen henki. Eläimen elämä ja ihmisen elämä eivät sovi yhteen. Sii­tä syystä hän lähti pois saman halun kanssa tehdä syntiä, tehdäkseen niin kuin ennenkin. Hän tuli uhratakseen uhrin siksi, että oli tehnyt aviorikoksen ja lähti pois sama asia mielessänsä. Niin oli.

133    Mutta täällä kun palvoja… Oi Jumalan Seurakunta, älkää jättäkö käsittämättä tätä! Kun palvoja kerran totisesti tulee Jumalan Pojan tykö ja uskon kautta laskee kätensä Hänen päälleen (Oi!) ja katsoo Hänen kasvojaan, joissa on sylkeä, ja joista vuo­taa Verta, ja tuntee tuon tuskan: “Jumalani! Jumalani! Miksi olet hylännyt Minut?” Oi veli, kun näet, mikä hinta oli kuolla meidän puolestanne, ja näet kuka se oli, ja näet, että se oli Immanuel, Jumala, joka kuoli sinun puolestasi.

134    Sitten mitä tapahtui? Silloin palvoja, kun tuo verisolu murrettiin Jumalan Pojas­sa. Mikä valmisti tuon verisolun?

135    Mikä sitten te itse olette? Te olette vain yksi pieni solu, joka on tullut isäs­tänne. Naispuolisella ei ole hemoglobiinia. Naispuolinen tuottaa ainoastaan munan; hautomakone, hän kantaa sikiöitä. Mutta veri tulee miespuolisesta, ja siitä syystä lapsi saa isän nimen. Nainen mennessään naimisiin miehen kanssa, ottaa hänen nimensä, lasten tähden; hän tulee hautomakoneeksi lapsia varten, jotka hän synnyttää miehelle. Mutta ku­ten sanoin: kana voi munia munan, mutta jos se ei ole ollut uroslinnun kanssa, ei se kuoriudu.

136    Sitten, niin kuin sanoin, siksi meillä on niin paljon kylmiä, muodollisia seurakuntia tänä päivänä. He ovat menneet tähän nikolaiittain ajatukseen, ja heillä on pesänsä täynnä mätämunia, jotka eivät koskaan tule kuoriutumaan, koska he eivät… Te voitte tehdä heille mitä tahansa (kutsua heitä piispoiksi, diakoneiksi tai miksi muuksi tahansa), he eivät tule koskaan uskomaan siihen että merkit seuraavat uskovaisia, koska he eivät ole koskaan olleet tuon Kumppanin, Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jos he koskaan tulevat tämän Kumppanin Jumalan voimalla hedelmöittämiksi…

137    Kun tuo Verisolu murrettiin siellä Golgatalla, ja tuo siinä oleva Elämä, pienen pieni Jehova… Oi, sen tulisi olla huomiota herättävää!

138    Tiedättekö, jokainen etsii merkkiä. Eivätkö he teekin niin? Jokainen sanoo: “Oi, näytä minulle merkki.” Nuo juutalaiset sanoivat: “Näytä meille merkki.”

139    Sallikaa minun antaa teille eräs merkki. Jumala antoi teille merkin erään kerran. Israel pyysi merkkiä. Hän sanoi profeetalle: “Minä tulen antamaan heille iankaikkisen merkin: neitsyt tulee raskaaksi. Neitsyt on tuleva raskaaksi ja synnyttävä Pojan.” (Aamen!) “Hänelle annetaan nimi ‘Immanuel,’ ‘Jumala kanssamme’.” Se on suurin merkki, mitä koskaan on annettu.

140    Kun Jumala, taivaiden ja maan Luoja, teki aurinkokunnan. Te voitte seistä siellä Mount Palomarilla ja katsoa tuon kaukoputken lävitse ja nähdä sadan kahdenkymmenen mil­joonan valovuoden päähän. Yrittäkääpä laskea kuinka paljon se on maileina. Ja sen taka­na siellä on yhä kuita, tähtiä ja maailmoja, ja Hän teki ne kaikki. Hän vain puhalsi ne käsistänsä tällä tavalla. Kyllä!

141    Ja tuo suuri Luoja tuli minun Pelastajakseni. Tullen alas pieneen verisoluun, joka ei ollut mistään miehestä, vaan joka tuli naiselle, joka oli neitsyt; ja muodosti itselleen asumuksen ja asui siinä. Oi, sen tulisi olla huomiota herättävää! Jehova, olkien päällä seimessä, Jehova, itkemässä siellä lantaläjän päällä. Se on iankaikkinen merkki, jotkut näistä itsepäisistä ihmisistä! Jehova Jumala, itkevänä lapsena, (halleluja!) haisevassa tallissa. Ja sitten me luulemme olevamme jotakin ja kuljemme nenä niin pys­tyssä, että jos sattuisi satamaan, te hukkusitte; ja sitten te vielä ajattelette olevan­ne joku. Ja Jehova, maaten tallisssa, lantaläjän päällä, itkien kuin mikä tahansa pikku­vauva. Sen tulisi järkyttää meitä! Se on merkki! Jumala sanoi: “Minä annan teille iankaikkisen merkin.” Se on todellinen merkki. Jehova, leikkimässä niin kuin joku poi­ka. Jehova! Jehova, työskentelemässä puusepänverstaassa, sahaten puuta kuin joku kir­vesmies. Halleluja! Oi, hyvänen aika! Jehova, pesten kalamiesten jalat. “Minä annan teille merkin.”

142    “Oi, mutta meillä täytyy olla papisto, tiedättehän, viittoineen ja kaikkine kort­teineen ja kauluksineen ja…” Näettekö? Oh!

143    “Minä annan teille iankaikkisen merkin.” Jehovaseisomassa siellä palatsin pi­halla sylkeä kasvoillaan. Jehova, alastomassa ruumiissa, levitettynä taivaan ja maan välille. Hän halveksi ristin häpeää. Meillä on Hänet ristiinnaulitunkuvassa pieni rie­pu ympärillään; tietenkin sen on tehnyt vain kuvanveistäjä. He riisuivat Hänet alasti, nolatakseen Häntä! Voi tuota tekopyhien joukkoa, kun tuo hetki tulee! Tämä on ihmiset päivä, mutta Herran päivä on tulossa. Jehova! Jehova, kuollen, kyllä, eikä mitään tapahtunut. Jehova, rukoillen, mitään ei tapahtunut. Oikein. Sen tulisi kiinnittää huomiomme! Se oli iankaikkinen merkki. Se oli merkki, jonka kaikki tulisivat tuntemaan. Sitten Hän kuoli, Jehova kuoli. Silloin maa alkoi vavista. Oi!

144    Sitten Hän nousi ylös haudasta ja astui ylös Korkeuteen. Jehova. palaten takaisin Pyhän Hengen muodossa elääkseen Seurakunnassansa, Kansansa keskuudessa. Kunnia! Jehova kulkemassa heidän seurakuntansa lävitse, erottaen heidän sydäntensä ajatukset. Jehova, parantaen sairaat. Jehova, puhuen huulten kautta ihmisen voimatta hallita it­seään. Sitten Jehova tulee ja tulkitsee sen englanniksi. Tahdotteko merkin? Aamen! Tuo Jehova tuli erään prostituoidun luo ja nosti hänet ylös ja siinä, missä hän oli ollut niin alhainen, etteivät edes koirat halunneet katsoa häntä, Hän pesi hänet valkoiseksi kuin lumi ja antoi hänelle niin puhtaan sydämen kuin lilja. Oi! Jehova, ottaen kujalla makaavan juopon, jonka suun ympärillä kiertää kärpäsiä, ja panee hänet, saarnaamaan. Evankeliumia. Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät!

145    Kun Hän oli maan päällä, meni Hän alhaisimpaan kaupunkiin, mitä oli, ja he antoivat Hänelle alhaisimman nimen, mitä oli olemassa. Oikein. He kohtelivat Häntä mitä pahim­min ja kutsuivat Häntä pahimmalla nimellä, millä kutsua voi, “Beelsebulksi”, perkeleeksi. Mitä vain alhaisinta he voivat Hänelle antaa, sen ihmiset antoivat Hänelle.

146    Mutta Jumala nosti Hänet ylös ja antoi Hänelle niin korkean Valtaistuimen, että Hänen täytyy katsoa alaspäin nähdäkseen Taivaan. Aamen! Kunnia! Ja Hän antoi Hänelle Nimen, joka on yläpuolella jokaista nimeä Taivaassa ja maassa, ja koko perheelle Tai­vaassa ja maassa on annettu Hänen Nimensä. Oi Jumala, salli minun ajatusteni olla, niin kuin Sinun, Isä. Kyllä vaan. Oi tuo kallis Nimi!

147    No niin: “Hänellä, joka uskoo Minuun, on Iankaikkinen Elämä.” Jos nyt on vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto, ja te saatte sen, ja me etsimme sitä Jeesuksen Kristuksen kaut­ta, niin se on Jumalan Elämä. Sitten kun tuo Jumalan Pojan verisolu murrettiin, ja tuo pieni Jehova, joka oli pullotettuna tämän Miehen sisäpuolella, jota kutsuttiin Jeesuksek­si, koska Hänessä asui Jumalan täyteys ruumiillisesti, ja nyt kun me vastaanotamme tuon Veren syntiemme anteeksi saamiseksi, niin me vastaanotamme tuon Hengen, joka ei ollut minkään ihmisen vaan Jumalan päällä. Kunnia! Raamattu sanoi: “Jumalan Veri.”

148    Joku sanoi: “Muista ettet sano mitään juutalaisista, koska Hän oli juutalainen.” Hän ei ollut juutalainen. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana, Hän oli Jumala. Oikein. Hän oli luotu Veri. Jumala erikoisesti teki sen. Se oli Hänen omansa, ja tuon luodun Veren kautta me vastaanotamme armahduksemme, koska Hän kuoli kuoleman puolestamme. Tuo Verisolu murrettiin, päästäen vapaaksi Pyhän Hengen tulemaan takaisin yllemme, ja nyt me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä Hengestä syntymisen kautta. Sitten tuo Jumalan Elä­mä, jolla ei ollut alkua, ja jolla ei koskaan tule olemaan loppua, on minun ja teidän Ju­malan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä se on teille.

149    Nyt tuo “helvetti”, me menemme takaisin siihen hetkeksi. Sanon teille, että ei voi olla… Minä uskon palavaan helvettiin. Kyllä, Raamattu sanoo niin, tuo tulijärvi. Mutta se ei voi olla iankaikkinen [eternal]. Raamattu ei missään sano, että se on iankaikkinen, Se sanoo, että helvetti on “ikuinen” [everlasting]. Ja ikuinen [everlasting], ei iankaikkinen [eternal] helvetti, on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Nyt sen jälkeen kun sielua on vaivattu siellä sen teoista ehkä kymmenen miljoonaa vuotta, sitä en osaa sanoa, en tiedä, mitä ikuinen [everlasting] voi olla Jumalan silmissä. Se voi olla viisi minuuttia, se voi olla miljoona vuotta, se voi olla kymmenen miljoonaa vuotta, mutta tulee aika, jolloin tuo sielu lakkaa olemasta.

150    Tässä on mitä Raamattu sanoo, näettehän:

…häntä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.

151    Ensimmäinen kuolema on eroaminen rakkaistamme. Me menemme Jumalan Läsnäoloon, emmekä enää koskaan ole poissa Hänen Läsnäolostansa. Näettekö? Nyt, jos on olemassa toinen kuolema, silloin sen täytyy olla sielun kuolema. Sitten hänellä, joka voittaa maailman ja voittaa maailman asiat, on Iankaikkinen Elämä, eikä toinen kuolema kosketa häntä. Siinä se on teille. Iankaikkinen Elämä. Mutta syntinen… Raamattu sanoo: “Nainen, joka elää nautinnossa, on kuollut eläessään.” Onko se oikein? “Se sielu, joka syntiä tekee, se on varmasti kuoleva. Mitä on kuolla? Olla täydellisesti “erotet­tu”. “Ei enää ole.” Näettekö? No niin, se on kokonaan erotettu, sitä ei enää ole. Kuinka pitkään se tulee ottamaan tehdä se? Se menee saman prosessin kautta kuin tuli­kin, se on tuleva sille paikalle, ettei siitä ole jäljellä mitään. Se vain menee takaisin.

152    Me voimme hajottaa solun yhteen soluun, toiseen soluun, kunnes tulemme ensimmäi­seen soluun; murtaa tuon solun ja silloin meillä on veren kemia; te tulette veren eri kemiallisiin osiin ja sitten tulette erääseen pieneen osaan tuossa solussa, joka on elämä. He eivät voi löytää sitä. He eivät tiedä siitä mitään. Nyt, tämä on se elämä, joka lopulta tulee siihen pisteeseen, ettei sitä enää ole. Mikä on tuon elämän kemia? Minä en usko, että sillä on mitään kemiaa, vaan se on hengellinen.

153    Ja sitten lopulta se tulee täydellisesti erotetuksi, eikä sitä enää ole. Sitä Raamattu sanoo: “Sielu, joka syntiä tekee, on kuoleva.” Ruumis kuolee ensin, sielu kuolee seuraavaksi, eikä sitä ole enää oleva. Näettekö? Uskotteko te nyt, että Raamat­tu on sanonut sen? “Ja niitä, jotka näissä seurakunta-ajanjaksoissa täällä voittavat, ei toinen kuolema vahingoita.”

154    Muistakaa nyt, jos helvetti on iankaikkinen, silloin Raamattu on väärässä kun se sanoo, että “helvetti luotiin”. Ja sitten, jos ihminen tulee palamaan iankaikkises­ti helvetissä, täytyy hänellä olla Iankaikkinen Elämä ollakseen tietoisessa tilassa, palaakseen. Onko se oikein? Hyvä on, kuinka monta Iankaikkisen Elämän muotoa on ole­massa? Yksi. Oikein, on vain yksi Iankaikkinen Elämä.

155    No niin, älkää lähtekö ja sanoko: “Veli Branham ei usko helvettiin.” Veli Branham uskoo helvettiin. Raamattu opettaa, että on helvetti. Ja aivan yhtä varmasti kuin on olemassa paikka lepoa varten, on myös olemassa paikka rangaistusta varten. Ja Ju­mala on varmasti paneva rangaistavaksi sielun, joka tekee syntiä Häntä vastaan. Ja Jeesuksen Kristuksen hylkäämisestä Pelastajananne teitä tullaan varmasti rankaisemaan. Mutta tulee aika, jolloin teitä ei enää ole. Kuinka monta miljoonaa vuotta teidän kestää palata siihen tilaan, sitä minä en tiedä. Mutta joskus…

156    Te olette ajallinen olento siihen asti kunnes olette syntynyt uudestaan, ja sit­ten te olette iankaikkinen olento. Ja ainoa tapa teidän saada se on, että teillä on osa Jumalasta itsessänne, joka on Iankaikkinen Elämä. Voitteko nähdä sitä? Tietenkin.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille;…

157    Minä rakastan Häntä. Ettekö tekin? Olen niin iloinen omatessani Iankaikkisen Elä­män. Se ei enää vaivaa minua, koska meillä nyt on Iankaikkinen Elämä. Ja minä tiedän sen, ja luotan siihen, että jokaisella on Se, kaikilla meistä.

158    Se oli Irenaeus, kyllä. Minulla oli muistiinpano täällä koskien Irenaeusta: “Lue tämä historiasta.” Siitä syystä Irenaeus valittiin, koska häntä seurasivat alkuperäisen helluntaiseurakunnan merkit.

159    Nyt, jos Jumala… Kuinka monet uskovat, että Seurakunta alkoi Helluntaina? Hyvä on. Kuinka moni uskoo, että Jumala antoi kannatuksensa tuolle Seurakunnalle Helluntai­na? Hyvä on. Jos siis tuo oli Jumalan ensimmäinen Seurakunta, ja se jota Hän kutsui ‘Seurakunnaksi”, ja jos Hän nyt on Viinipuu, ja me olemme oksia, ja jos tämä Viinipuu kos­kaan työntää esiin toisen oksan, niin mikä se tulee olemaan? Helluntaiseurakunta. Kyllä! Ei nyt ehkä sen nimisenä. Meillä on nyt helluntaiseurakunnan nimiä, mutta ne ei­vät ole mitään muuta kuin metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, helluntailaisia. Se ei merkitse mitään, näettehän, se on vain nimi. Mutta kunhan teillä on helluntaikoke­mus sydämessänne, helluntai sielussanne, antaen teille Iankaikkisen Elämän, niin silloin Jumala on luvannut että “toinen kuolema ei koskaan tule koskemaan teitä”, koska teillä on Iankaikkinen Elämä, toinen kuolema ei voi koskettaa teitä. Näettekö? Teillä on… Te olette…

160    “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä.” Älkää nyt murehduttako Sitä tekemällä asioita, jotka ovat vääriä. Jos te teette, te tulette maksamaan siitä, koska Raamattu sanoo: “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, lunastuksenne päivään asti.” Onko se oikein? “Älkää murehduttako Pyhää Henkeä.”

161    Oi! Se on oleva ihmeellinen päivä, jonakin näistä aamuista. Osoittaakseni teille, että ylösnousemus tulee olemaan maailmanlaajuinen: “Siellä kaksi tulee olemaan pellolla, ja Minä otan yhden; ja kaksi vuoteessa, ja Minä tulen ottamaan yhden.” Näet­tekö, yhdessä paikassa on yö, ja toisella puolella maata on päivä; se on oleva maail­manlaajuinen ylösnousemus, tuo Ylöstempaus. Jumalan pasuuna on soiva, ja joka ainoa näistä pienistä seurakunnista täältä, täältä, täältä, ja jopa tuosta pienestä joukosta, joka meni tämän lävitse täällä, ja tuli ulos täältä, täältä ja täältä…

162    Kun tuo neitsyt, tuo neitsyt, kun hän oli nähnyt seitsemännessä vartiossa, että… Muistakaa nyt, siellä oli seitsemän neitsyttä. Onko se oikein? Tarkoitan, viisi neit­syttä meni… Kymmenen neitsyttä meni ulos kohtaamaan Herraa, viisi oli viisasta ja vii­si tyhmää. Onko se oikein? Ja nyt, kautta näiden vartioiden, siellä oli seitsemän var­tiota. Ja seitsemännen vartion lopulla (jotkut nukkuivat tästä vartiosta, tästä, tästä, tästä, tästä, jne.) seitsemännellä vartiolla kuului ääni: “Katso, Ylkä tulee, menkää ulos kohtaamaan Häntä.” Ja he nousivat ylös ja kunnostivat lamppunsa. Ja kaikki nämä toiset kautta linjan täällä, nousivat ylös. Oi, eikö se tulekin olemaan ihmeellinen aika!

163    Minulla oli tapana laulaa erästä pientä laulua:

Se on ihmeellinen aika sinulle,
Mikä ihmeellinen aika minulle;
Jos me kaikki valmistaudumme kohtaamaan Jeesuksen Kuninkaamme,
Mikä ihmeellinen aika se tuleekaan olemaan.

164    Kuulkaahan, katsokaamme osaammeko laulaa sen:

Ihmeellinen aika sinulle,
Ihmeellinen aika minulle,
Jos me kaikki valmistaudumme kohtaamaan Jeesuksen Kuninkaamme,
Mikä ihmeellinen aika se tuleekaan olemaan. 
(Eikö se tulekin olemaan ihmeellistä.)

Oi eikö se tulekin olemaan ihmeellistä siellä,
Kun ei ole mitään taakkoja kannettavana?
Iloisesti laulaen, sydänten kellojen soidessa,
Oi eikö se tulekin olemaan ihmeellistä siellä?

165    Kuinka monet teistä tietävät pääsevänsä kotiinsa? Kuinka monet teistä tietävät pääsevänsä ulos tuosta ovesta? Te ette tiedä. Kuinka monet teistä tietävät, että läh­dettyänne ulos tulette jälleen takaisin sisälle? Te ette osaa sanoa sitä. Niinpä älkää antako tämän illan mennä ohitsenne; älkää jättäkö vastaanottamasta Jumalaa tänä iltana, kun teillä on tilaisuus siihen. Kuka te oikeastaan olette? Mistä olette tulleet? Minne olette menossa? Ainoa Kirja maailmassa, joka voi kertoa sen teille, on tämä siunat­tu vanha Raamattu. Ja se on Raamattu, johon me uskomme, se on Jumala, johon me uskomme.

166    Ja jos ette ole tuossa Morsiamessa, tässä pienessä vähemmistöjen joukossa tänä päivänä, jonka uskontunnustukset ja kirkkokunnat ovat puristaneet ulos… jos et ole tuossa pienessä ryhmässä… No niin, teidän ei tarvitse liittyä tähän Tabernaakkeliin, teidän ei tarvitse liittyä mihinkään, teidän täytyy vain olla syntynyt tuohon Kuningaskuntaan. Nyt jos te haluatte yhteytenne olevan metodisteissa, baptisteissa, presbyteereissä, missä tahansa haluattekin, se on teidän asianne. Katsokaahan, te voitte olla yhteydessä kenen kanssa tahdotte. Mutta sanon teille erään asian: kun olette syntynyt uudestaan, tiedättehän, “samanlaiset linnut…” Oi!

167    Joku kysyi minulta erään kerran sanoen: “Veli Branham, sinä käskit noita ihmisiä: ‘Menkää takaisin metodistikirkkoon.’”

168    Minä sanoin: “Varmasti. Antaa heidän heittää heidät ulos, niin heillä ei ole mi­tään paikkaa minne mennä.”

169    Se kyllä sopii, menkää takaisin, ei tule kestämään kovin pitkään, näettehän. Ei kestä kauaa, kun he tulevat jälleen takaisin.

170    Tiedättehän, kerran kun tuo suuri tulva tuli, oli Nooan arkissa ainoa turvallinen paikka. Ja niinpä kun Nooa päästi variksen ulos arkista, se vain meni edelleen vaakkuen ja katsellen ympärilleen. Miksi? Koska se alusta alkaen oli raadonsyöjä. Se saattoi lentää tyytyväisenä yhdeltä kuolleelta raadolta toiselle, syödä vatsansa täyteen tästä muu­lista, ja sitten lentää vanhan lampaan raadolle ja syödä vatsansa täyteen siitä, ja sit­ten jostakin muusta, sillä siellä kellui kaiken kaltaisia kuolleita raatoja kaikkialla.

171    Niinpä tuo varis vain asettui aloilleen siellä ja vaakkui: “Pojat, minulla on rie­mujuhla aivan yksinäni!”, ja jatkoi ahmimistaan.

172    Mutta kun he päästivät ulos pienen kyyhkysen, oli sen luonne erilainen. Tuo löyh­kä, se “ei voinut sietää sitä. Hyh!” Miksi? Kyyhkysellä ei ole lainkaan sappea; se on ainoa lintu, jolla ei ole sappea. Sen ruuansulatus ei voinut sulattaa sitä, joten ainoa asia, mitä se saattoi tehdä, oli palata takaisin arkin luo ja koputtaa ovelle.

173    Menkää minne tahansa tahdotte. Ainoa asia, mitä pyydän teitä tekemään, on vain tulemaan sisälle tähän Kuningaskuntaan ja silloin tiedän, minne tulette menemään. Enää et kykene sietämään sitä, veli, vaan tulet sanomaan: “Olen ylittänyt erottavan raja­linjan, olen jättänyt tämän maailman taakseni.” Kyllä vaan. varmasti on niin.

Oi, he olivat kokoontuneet ylähuoneessa,
Kaikki rukoillen Hänen Nimessään
Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä,
Ja voima palvelusta varten tuli;
Nyt mitä Hän teki heille tuona päivänä
Sen Hän on tekevä teille samoin,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä. 
(Ettekö tekin?)

Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä. 
Halleluja.
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.

174    Kuinka monet ovat siitä iloiset tänä iltana? Oi!

Tule, veljeni, etsi tätä siunausta
Joka tulee puhdistamaan sydämesi synnistä,
Joka aloittaa ilokellot soimaan
Ja pitää sielusi tulessa;
Oi, se palaa nyt sydämessäin,
Oi, kunnia Nimelleen,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä, halleluja.
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.

175    Nyt, laulaessamme tämän seuraavan säkeistön, haluan teidän puristavan käsiä toistenne kanssa, kaikki te metodistit, baptistit ja presbyteerit. Puristakaa käsiä toistenne kanssa, ja jopa tarpeeksi ystävällisiä jauhaaksenne toistenne purukumeja, jos vain voitte. Olkaa nyt todella, todella ystävällisiä, olemalla seurallisia nyt kun laulamme sen.

Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä, halleluja.
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.
Vaikka nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan
Tai voi kerskata maailmallisesta kuuluisuudesta,
He ovat kaikki vastaanottaneet Helluntainsa,
Kastetut Jeesuksen Nimessä;
Ja he kertovat nyt, sekä kauas että laajalle,
Hänen voimansa on yhä sama,
Olen niin iloinen että voin sanoa olen yksi heistä

176    Laulakaamme nyt todella.

Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä, halleluja.
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olen yksi heistä.

177    Oletteko halukas olemaan marttyyri Hänen puolestaan ja tulemaan tapetuksi? Jos tullaan siihen pisteeseen, että teidän joko on katsottava kasvoihin kuolemaa tai perut­tava se, niin haluatteko kohdata kuoleman? Kyllä. Oi Jumala, se olisi nau­tinto. Kyllä. Sillä tavalla minä haluaisin mennä, kuolla saarnatuolissa. Ajattelin, että minulle tapahtuisi niin Saksassa, tässä äskettäin. Oi, he aikoivat ampua minut käyttämällä yökiikaria, ja saksalaiset sotilaat juoksivat ympärilleni ja auttoivat minut
takaisin sillä tavalla. Minä ajattelin: “Mikä ihana asia se olisikaan kuolla Herrani puolesta juuri täällä kentällä.” Oi! Mikä ihmeellinen asia.

178    No niin, sallikaa minun laulaa teille eräs pieni laulu. Voinko tehdä sen? Onko teillä aikaa erästä pientä laulua varten? Hyvä on. En osaa laulaa sitä, mutta lausun sen. Oi, olen aina halunnut laulaa. Ja jonakin näistä päivistä, kun pääsette omaan muka­vaan kotiinne siellä ylhäällä Paratiisissa, niin siellä jossakin kaukana metsän perukas­sa, missä Russel Creech ja minä tulemme olemaan metsästääksemme, tiedättehän. Siellä aivan metsän perukassa on pieni hirsimökki, josta veli Neville laulaa Rakennan itsel­leni mökin siellä kirkkauden maassa, (ja ajattelin hänen puhuvan minun mökistäni)… Yhtenä aamuna, kun tulette ulos suurelle parvekkeellenne ja katsotte ympärillenne sillä tavalla, niin siellä kaukana metsän nurkassa te kuulette jonkun laulavan: “Ihmeellinen armo, kuinka suloinen sen sointi, joka pelasti minun kaltaiseni kurjan!”

179    Te sanotte: “No niin, siunattu olkoon Jumala, veli Branham suoriutui perille. Siellä hän on. Kuulen kuinka hän siellä laulaa Ihmeellinen Armo.”

180    Se on oleva ihmeellinen armo, joka on tuonut minut sinne. Kyllä.

Mutta se tihkuu verta, kyllä, (siksi saarnaan Tätä) se tihkuu verta,
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi tihkuu verta.
Opetuslasten verta, jotka kuolivat Totuuden puolesta
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi se yhä tihkuu verta.
Ensimmäinen kuolemaan tämän Pyhän Hengen suunnitelman puolesta,
Oli Johannes Kastaja, mutta hän kuoli kuin mies;
Sitten tuli Herra Jeesus, he ristiinnaulitsivat Hänet,
Hän opetti, että Henki pelastaisi ihmisen synnistä.
Siellä olivat Pietari ja Paavali ja jumalallinen Johannes,
He antoivat elämänsä, jotta tämä Evankeliumi voisi loistaa;
He sekoittivat verensä kuten entisajan profeetat,
Niin todellinen Jumalan Sana voi olla rehellisesti kerrottu.
Siellä sielut alttarin alla,
(nämä marttyyrit)
 huutavat: “Kuinka kauan?”
Ennen kuin Herra rankaisee niitä jotka ovat tehneet väärin; 
(Kuunnelkaa nyt!)

Mutta tulee olemaan lisää niitä, jotka antavat elämänsä veren
Tämän Pyhän Hengen Evankeliumin ja Sen purppuranpunaisen tulvan puolesta.
Se tihkuu verta, kyllä, se tihkuu verta,
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi tihkuu verta,
Opetuslasten verta jotka kuolivat Totuuden puolesta,
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi se yhä tihkuu verta 
(oi, tulee olemaan)

181    [Eräs sisar puhuu toisella kielellä, ja eräs veli antaa tulkinnan. Eräs veli puhuu toisella kielellä, eräs sisar puhuu toisella kielellä, eräs veli antaa tulkinnan.] Kunnia. Aamen. Aamen. Hmm. Hmm. Kunnia. Aamen. Kyllä.

182    Aamen. “Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Minä rakastan Häntä…

Palvokaa nyt, nähkää, mitä Hän tulee tekemään. Jos ette koskaan aikaisemmin ole rakastaneet Häntä, niin ettekö tahtosi rakastaa Häntä nyt? Tahdotteko nousta seisomaan ja tunnustaa Hänet, ja ottaa Hänet Pelastajaksenne?

…mua, (Jumala siunatkoon sinua, veli.)

Ja osti…

Tahtooko joku muu nousta seisomaan, sanoen: “Minä haluan Hänet nyt, minä haluan rakastaa Häntä?”

…pelastukseni
Puul Golgatan.

Jumala siunatkoon sinua sisar. Jumala siunatkoon sinua siellä takana, nuori nainen.

Minä rakastan Häntä…

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo.

…Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul Golgatan.

183    Taivaallinen Isämme, kun Sinä näet nämä kolme seisomassa, Oi Jumala, minä rukoi­len Sinua olemaan armollinen, Oi Iankaikkinen, ja anna heille armahdus jokaisesta syn­nistä, ja pelastus, Pyhä Henki heidän elämäänsä, niin että toinen kuolema ei voi heihin koskea. He käsittävät, Herra, tänä iltana, seistessään siellä, että jotakin on aivan lähellä. Pyhä Henki on antanut varoituksen. Nähdä Jumalan Hengen lankeavan ihmisten keskuuteen, nähdä sen toimivan aivan Kirjoitusten mukaisesti, antavan vain kol­me sanomaa ja lopettavan siihen. Oi Jumala, sanoma kullekin näistä henkilöistä.

184    Nyt Isä, me rukoilemme Sinua olemaan laupias, Anna tuon kalliin Hengen pysyä kes­kellämme. Voikaamme kunnioittaa Sitä, Jumala; suo se. Ota nämä sielut holhoukseesi, Isä, he ovat Sanoman hedelmiä tänä iltana, ja näiden Pyhältä Hengeltä tulevien sanomi­en, jotka puhuttiin keskuudessamme. Ja me pyydämme, Isä, Jumala, että Sinä olisit heidän kanssaan kaikkina heidän elämänsä päivinä. Ja että me kohtaisimme heidät siinä “maailmas­sa, jolla ei ole loppua”, pelastettuina Verellä ja Kristuksen armosta. He annamme heidät nyt Sinulle, Isä, täytä heidät Sinun Pyhällä Hengelläsi. Sillä me pyydämme sitä Jeesuk­sen Nimessä. Aamen.

185    Jumala siunatkoon teitä veljeni ja sisareni. Kuka tahansa kristitty heidän lähel­lään, jotka seisovat, puristakaa heidän käsiään, kun he istuutuvat, toivottaen heille Jumalan siunausta.

186    Näettekö, kuinka tottelevainen itse Pyhä Henki on? Kuinka Se tekee sen aivan lopussa. Näettekö? Raamattu sanoo: “Puhukoon kielillä kaksi tai enintään kolme.” Näettehän? Ei­kä sanoma tullut minun puhuessani, vaan sen jälkeen, kun olin lopettanut, ja se oli kaikki ohitse. Sillä tavalla sen nyt oletetaan olevan, ja jokainen on todella kunnioittava ja kuuntelee, mitä Henki sanoo. Mitä sitten tapahtui? Syntiset nousivat ylös katuakseen. Oi, ajatelkaa. Pyhä Henki itse, ei keskeyttäen… aivan Sanan mukaisesti, tuli ja an­toi julkitulemisen.

187    Tunnen joitakin näistä ihmisistä, jotka puhuvat kielillä, tunnen kaikki kolme heis­tä, jotka puhuivat; ja tunnen ne, jotka tulkitsivat; tiedän, että heidän elämänsä on synnitöntä Jumalan edessä. Veli Neville tässä, meidän pastorimme, metodistisaarnaaja, joka on vastaanottanut Pyhän Hengen. Junie, siellä, veli Jackson, toinen metodistisaar­naaja, joka on vastaanottanut Pyhän Hengen. Kyllä, joilla on kielilläpuhumisen ja tulkit­semisten lahjat.

188    Ja huomatkaa, kuinka heillä on seurakuntansa, jokainen on kunnioittava, Jumala puhuu. Te näette, kuinka Hän puhuu aivan tarkalleen Raamatun mukaisesti; jos sanoma ei ensin tule ymmärretyksi oikein, Hän puhuu sen uudestaan, mutta Hän ei puhu enempää kuin kolme kertaa; näettehän, Kirjoitusten mukaisesti. Näettehän, Hän antaa sanoman, eikä Hän koskaan saata sitä epäjärjestykseen, sillä “profeettojen henget ovat alamaiset pro­feetoille”. Jokainen kuuntelee ja on hiljaa…

189    Nyt sillä tavalla seurakunnan pitää olla järjestyksessä. Nyt teille ihmisille, jotka ehkä olette täällä ulkopuolelta, jotka olette kuulleet minun puhuvan siitä, sil­lä tavalla sen pitää olla. Näettehän, sanoma tulee. Näettekö tulokset? Se tapahtuu juuri silloin. Jotakin tapahtuu, se on aivan tarkalleen kuten erottaminenkin, tai mikä toinen henki tahansa. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Oi, olen niin iloinen tietäessäni, että tuo sama asia, jonka Pyhä Paavali sääti, täällä aivan alussa, ei ole vielä kuollut pois. Se on yhä sama asia. Oi, olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä. Ettekö tekin?

190    Hyvä on. Nyt huomenillalla kello seitsemältä, me otamme Laodikean ajanjakson, ja se on avioliiton [häiden] ajanjakso. Haluan teidän tulevan sil­loin, jos mahdollisesti voitte. Viivyin vain ehkä hieman myöhempään tänä iltana, johtuen ehkä Pyhän Hengen puhumisesta ja niin edelleen. Mutta on vielä varhaista, kello on vas­ta kaksikymmentä yli yhdeksän. Ja tavallisesti olen täällä kello kymmeneen tai yhteentoista, joten tämä on todella aikaista. Niinpä nautitteko te Herran sanomista? Ja teettekö niin todella? Se ruokkii sielujanne.

191    Jumala siunatkoon teitä, lapseni. Tiedättekö, minä rakastan teitä koko sy­dämestäni. Ja joskus, kun Henki ottaa minusta otteen, se leikkaa molemmin… Sillä tavalla Sana on, Se on terävä kuin kaksiteräinen miekka. Se leikkaa tullen, mennen, sisäänpäin, ulospäin, joka suuntaan. Mutta se ympärileikkaa meidät. Ympärileikkaus vain leikkaa pois liikalihan, ne asiat, joita meillä ei tulisi olla.

192    Nyt, haluan teidän panevan merkille erään asian. Kuulitteko, mitä Henki sanoi tuossa tulkinnassa tänä iltana? “Lopettakaa tuo hassuttelu!” Se ympärileikkaa. Ol­kaa vilpittömät! Me kaikki menemme pois linjasta, mutta Jumala tietää kuinka höylätä kyhmyt pois meistä. Eikö tiedäkin? Varmasti tietää. Minä olen siitä kiitollinen. Ettekö tekin?

193    Oletko sinä täällä pianistina? En näe… Onko Teddy…? En näe häntä missään. Onko tämä… Hyvä on, sisar. Onko se tyttäresi, veli Daulton? Miniäsi. Oikein hieno pikku nainen, olen iloinen, että olet kristitty. Hyvä on, mikä on meidän hyvä, vanha loppulaulumme? Koettakaamme ensin erästä toista. Hetkinen vain sisar, ennen kuin laulamme Jeesus Nimi ota myötäs.

194    Kuinka monet osaavat tuon laulun Älä unohda perherukousta? Kuinka monet teis­tä rukoilevat perheissänne, niin että perhe rukoilee? Oi, se on hyvä. Yrittäkäämme laulaa se kerran, aivan niin kuin entisaikoina:

Älä unohda perherukousta,
Jeesus haluaa kohdata sinut siellä;
Hän on poistava jokaisen huolesi.
Oi, älä unohda perherukousta.

195    Pidättekö siitä? Yrittäkäämme sitä uudestaan:

Älä unohda perherukousta,
Jeesus haluaa kohdata sinut siellä;
Hän on poistava jokaisen huolesi.
Oi, älä unohda perherukousta.

196    [Eräs sisar sanoo: “Veli Branham, voisinko sanoa jotakin?”] Tietenkin voit, sisar. [Sisar alkaa puhua. Tyhjä kohta nauhassa.] Sisar Nash, se on oikein hienoa. Oi, jos me vain.

Jos me luotamme emmekä epäile, Hän tulee varmasti tuomaan sinut ulos;
Vie vain taakkasi Herralle ja jätä ne sinne.
Jätä ne sinne, jätä ne sinne,
Vie taakkasi Herralle ja jätä ne sinne.
Jos me luotamme emmekä epäile, Hän tulee varmasti tuomaan sinut ulos;
Vie taakkasi Herralle ja jätä ne sinne.

197    Ettekö te pidäkin noista vanhoista hengellisistä lauluista? Oi, minä… Minä uskon, että nuo ihmiset vain ottivat kynän käteensä, ja Pyhä Henki innoitti heidät kir­joittamaan sen.

198    Kuten sokea Fanny Grosby, kun nuo maailmalliset ihmiset tuona päivänä yrittivät saada hänet kirjoittamaan maailmallisia lauluja ja sanoivat: “Sinusta tulee rikas nainen.”

199    Hän sanoi: “Minä olen vihkinyt elämäni Kristukselle, ja kaikki lahjani.” Hän oli sokea, tiedättehän. Hän sanoi: ‘’Minä olen velkaa elämäni ja kaikkeni Kristukselle.”

200    Ja sitten he tulivat jotenkin pisteliääksi häntä kohtaan, koska hän eväsi sen kal­taisen tilaisuuden, Hän ei myynyt esikoisoikeuttaan, kuten herra Presley ja he ovat teh­neet, vaan säilytti rehellisyytensä. Lopuksi he sanoivat hänelle: “Sitten kun tulet Taivaaseen, jos sellaista paikkaa on olemassa, ja jos olet niin kuin olet täällä, tulet olemaan sokea.” Ja he sanoivat: “Entä jos olet sokea, kuinka silloin tulet tunte­maan hänet?”

201    Hän sanoi: “Tulen tuntemaan Hänet. Tulen tuntemaan Hänet.”

202    He sanoivat: “Mutta jos olet sokea? Mitä jos olet sokea?”

203    Minä tulen tunnustelemaan naulanjälkiä” Sitten hän kääntyi ympäri ja alkaessaan kävellä pois, hän sanoi:

Olen tunteva Hänet, olen tunteva Hänet,
Ja lunastettuna Hänen sivullaan seison;
Olen tunteva Hänet, olen tunteva Hänet,
Naulanjäljistä Hänen käsissänsä.

204    Oi Jeesukseni, nuo viisi kallista haavaa, vuotivat verta minun puolestani siellä, kuinka minä koskaan voisin kieltää Häntä? Antakaa minun kuolla… Antakaa minun mennä mitä tietä tahansa, mutta koskaan älä anna minun kieltää tuota kallista Vertavuotavaa, joka siellä kuoli minun puolestani. Kyllä.

205    Ja lähtiessämme tänä iltana, me haluamme: Ota Jeesus Nimi myötäs. Hyvä on, sisar. Nousisimmeko seisomaan nyt,

Jeesus Nimi ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se on iloa ja lohtua antava sinulle,
Ota se kaikkialle minne menet.
Kallis Nimi 
(kallis Nimi), Oi kuinka suloinen! (oi kuinka suloinen)

Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi 
(kallis Nimi), Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo taivaan.

206    Nyt kumartaessamme päämme, laulakaamme pehmeästi:

Jeesuksen Nimeä kumartaen,
Langeten kasvoilleen Hänen jalkoihinsa,
Kuningasten Kuninkaaksi Taivaassa tulemme kruunaamaan Hänet
Kun matkamme on suoritettu loppuun
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen! (Oi, kuinka suloinen)
Toivo maan ja ilo Taivaan.

60-1205 EFESON SEURAKUNTA-AJANJAKSO (Ephesian Church Age, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 5.12.1960

60-1205 EFESON SEURAKUNTA-AJANJAKSO
(Ephesian Church Age, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 5.12.1960

1          Herra siunatkoon teitä.

Ajaako täällä joku uutta Dodgea, jonka rekisterinumero on WX-2129, joka on pysäköitynä sinne kadun toiselle puolelle? Hän on jättänyt pitkät valot päälle. Ja jos se on jonkun auto täältä, niin menisitkö sammuttamaan autosi valot. Se on aivan tässä vasemmalla puolella katua, suoraan alas Eight Streetillä. Luulisin, että se on New Albanyn numero, WX-2129. Uusi punainen Dodge. Tai ainakin vuoden ’59 tai ’60 mallia, jotakin sellaista. En tiennyt, oliko se joku täältä tai jostakin muualta. Hyvä on, se oli tääl­tä. Ja niinpä oli hyvä asia mainita siitä. No niin, en sano, että vain naiset unohtaisi­vat sen, koska minäkin teen niin.

2          Nyt, on todella hyvä olla takaisin jälleen tänä iltana palveluksessa, ja olla osallinen tästä hienosta yhdessäolosta Sanan ympärillä. Oletteko te nauttineet siitä? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Oi, todellakin, meillä yksinkertaisesti on ihmeel­listä aikaa. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee auttamaan meitä jatkamaan eteenpäin.

3          Nyt, veljeni hankki tänne taulun, mutta se on vähän matala, se ei ulotu tarpeeksi korkealle. Niinpä huomenna me yritämme asettaa sen tänne ylemmäksi, niin että… Ha­luan piirtää joitakin erilaisia asioita, joita haluan selittää, niin että te voitte… niin että voitte olla varmat että käsitätte sen.

4          Eilen illalla, tai eilen, pieni tyttäreni Saara… oli jotenkin huvittava. Äiti ja minä olimme tarkistamassa erästä pientä paperia; hän oli kirjoittamassa muistiinpano­jani. Ja hän oli kirjoittanut kaiken aivan oikein, Jesaja, Matteus ja kaiken muun. Ja aivan tuon paperin alaosassa hänellä oli kirjoitettuna: “Ja kuolemalla… Haudalla ei enää ole mitään voittoa siinä, ja kuolemalta on pistin vedetty ulos.” Hän on noin seitsemänvuotias. Ja sitten hän sen sijaan, että olisi sanonut “Ilmestyskirja” [revelation] sanoi “Vallankumousten kirja” [revolution]. No niin, se osoittaa, että he ovat kiinnostuneet ainakin jostakin, eivätkö olekin? Uskon, että veli Collinsin pieni tyttö on istumassa siellä takana. He kirjoittivat “Revolution”? “Vallankumousten päivä”, niin kuin veli Neville sanoo. Hän ainakin on samaa mieltä Saaran kanssa. Uskon, että meidän kaikkien on oltava.

5          No niin, meillä todella on suurta aikaa. Oi, Herra siunaa meitä. Menin tutkimaan huoneeseeni heti sen jälkeen kun sain lapset kouluun tänä aamuna ja tulin ulos vasta hetki sitten; minulla on ollut ihmeellistä aikaa. Myös eilen illalla tutkistelin melko myöhään.

6          Ja noin kello puoli kolme aamulla, joitakin ihmisiä tuli pohjoisesta ja he herättivät minut rukoilemaan erään pienen tytön puolesta, joka oli kuolemassa. Ja olen varma, että Herra antaa hänen tulla terveeksi. He vain tulivat koko matkan Bedfordista, Indianasta, ja pyysivät, että tuon pienen tytön puolesta rukoiltaisiin silloin. Kaksi miestä, jotka olivat olleet kokouksessa eilen illalla, ajoivat koko matkan sinne ja sit­ten koko matkan takaisin tänne ja jälleen koko matkan sinne. Heiltä kului luultavasti koko yö ajamiseen. Ja niinpä on hyvä tietää, että ihmisillä on senkaltainen luottamus ja usko Jumalaa.

7          Oi, tämä on suuri päivä, jossa me elämme. Ja me odotamme nyt, näistä seurakunta-ajanjaksoista saavamme yhä enemmän ja enemmän.

8          Me yritämme nyt aloittaa hieman aikaisemmin kunakin iltana, voidaksemme lopettaa ajoissa. Ettekö pidäkin sitä parempana? Ja se antaa ihmisille, joiden käydä töissä, tilaisuuden päästä ajoissa kotiin, niin että he voivat mennä työhön. Eilen illalla me olimme täältä ulkona noin viisi tai kymmenen minuuttia yli yhdeksän, tai ainakin minä lopetin silloin. Ja me olemme myös iloiset kaikista vierailevista sananpalvelijoista, jotka ovat kanssamme tänä iltana. Näen Junior Jacksonin, veli Carpenterin, veljemme sieltä seurakunnasta. Ja monia toisia on täällä korokkeella ja yleisön joukossa.

9          Ja minulle kerrottiin tänään, että eräs hyvin kallis ystäväni, joka oli kanssani lähetyskentillä, veli ja sisar Andrew, kaukaa Kiinan sisäosista, olivat kokouksessa eilen illalla. Mikä ihmeellinen aika meillä olikaan yhdessä Jamaikalla viime vuonna. Meillä oli suurta aikaa, minä olin heidän luonaan. Ja minun… Olisivatko veli ja sisar Andrew läsnä täällä tänä iltana tässä kokouksessa? Kyllä, siellä he istuvat ai­van rakennuksen takaosassa. Voisitteko nousta hetkeksi seisomaan, veli ja sisar Andrew. Herra siunatkoon teitä. Me olemme niin iloiset nähdessämme teidät, veli ja sisar Andrew. Minä annoin heille kutsun tulla viime vuonna ollessani siellä.

10     En nyt sano sitä heidän läsnä ollessaan (aioin sanoa enemmän, mutta en tule sitä nyt sanomaan), mutta he ovat niitä, joita minä kutsun todellisiksi lähetyssaarnaajiksi. Jos he tulevat tänne huomenillalla, niin pyydämme heitä puhumaan täällä juuri ennen kuin tu­len sisälle. Haluan teidän kuulevan mitä todella lähetyskentällä olo merkitsee, kun he olivat niin kaukana siellä sisämaassa, ettei heillä ollut edes mitään. Uskon heidän olleen siellä vuosia ja vuosia ja vuosia, joiden kuluessa he eivät nähneet edes autoa tai junaa tai mitään sellaista, moniin vuosiin. Ja kuinka sisaren täytyi valmistaa hei­dän leipänsä… Kuinka hän jauhoi sen ja… No niin, sellainen on todellinen lähetys­saarnaaja. Veli Andrewilla oli neula ja lanka ja hän ompeli yhteen heidän vammojansa, joita heillä oli. Ja uskon että kun lapsia syntyi, oli sisar Andrew luultavasti käti­lönä ja veli Andrew lääkärinä. He olivat siellä riippuvaisia heistä.

11     Ja sitten kun lähetystö Englannista, Englannin Helluntai-Lähetystö sanoi, että he olivat “liian vanhoja menemään takaisin kentälle”, (niin sanon teille, etteivät he otta­neet mitään laiskanlinnaa ja istuneet siinä, niin suuresti he ovat lähetyssaarnaajia), niin he menivät suoraan omiensa luo Jamaikalle, ja siellä he nyt tekevät lähetystyötä. Veli Fred Sothmannilla ja minulla oli etuoikeus vierailla siellä heidän kotonaan, ja mi­ten ihastuttavan ajan he antoivatkaan meille; juuri niin suloisia kuin kristityt voivat olla. Minä en sano tätä… Mutta sanon teille, että mieluummin annan pienen ruusun nyt kuin seppeleen sen jälkeen, kun he ovat menneet. Sanon teille, että he ovat todellisia kristittyjä. Ja kerroin vaimolleni, että sisar Andrew oli yksi suloisimmista, mukavimmista kristityistä naishenkilöistä, joita koskaan olen tavannut. Hän on vain… Hänen luonteensa on muovattu Kristukseen; ja samoin myös veli Andrewin. Jos te kaikki näitte heidät, jotka juuri nousivat seisomaan, niin halusin koko tämän seurakunnan puristavan kättä heidän kanssaan ja kuulevan, mitä heillä on sanottavana, ennen kuin he lähtevät pois.

12     Nyt, huomenna, jos Herra suo… Huomen illalla me aloitamme tämän toisen seurakun­ta-ajanjakson. Tänä iltana me aloitamme ensimmäisen seurakunta-ajanjakson. Olen varma, että Herralla on siunaus varastossa meitä varten.

13     Ja muistakaa, niin kuin aikaisemmin sanoin, joskus näistä asioista puhuttaessa, me saatamme olla eri mieltä niistä, niin pitkälle kuin on kysymys teologiasta. Ja useimmat päiväykset olen ottanut luotettavilta historioitsijoilta, jotka todellisuudessa eivät ole kiinnostuneita ottamaan minkään puolta, vaan kirjoittavat vain tosiasiat, mitä ta­hansa se onkin ollut, mitä seurakunta on tehnyt. Ja minä… Tietenkin, tuo tulkinnan jumalallinen osa, minä yritän asettaa sen itse sinne, parhaan tietoni mukaan. Ja joskus jos puhun hieman karskisti tai äkkipikaisesti sillä tavalla, niin minä en tarkoita sitä sillä tavalla. Jokainen, joka tuntee minut, tietää, etten tarkoita tehdä sitä. Minä vain haluan.. Mutta voidaksemme saada jonkun asian todella pysyvästi… Se on aivan kuin naulan lyömisessä lautaan, jos te vain kevyesti napautatte sen siihen, ei se pidä. Teidän on lyötävä se syvälle ja upotettava kanta, saadaksenne sen pitämään. Ja sitä minä yritän tehdä. Niinpä se ei ole sitä, että yrittäisin olla erimieltä, koska puhun kaikille kirkkokunnille, ja niiden puolesta ja niin edelleen, joten sitä se ei ole.

14     Minä aina sanoin, että se on aivan kuin karjan polttomerkintää. Muistan vuosia sit­ten kuinka istuin siellä yhtenä päivänä. Heillä oli jokakeväinen karjan kokoaminen, vietäväksi sinne ylös metsään, ja minä autoin karjan ajamisessa sinne, mitä he kutsuivat “erotusaidaksi” siellä missä Hereford-yhdistys laiduntaa Troublesome River Valleyssä. Ja minä istuin siellä jalka satulanupin yli heitettynä, tarkaten tuota metsänvar­tijaa, kun hän oli valvomassa karjan menoa tuon aidan lävitse.

15     Nyt teillä täytyy olla… kun te menette hallituksen omistamalle maalle… teidän täytyy kyetä kasvattamaan tonni heinää jokaista päätä kohden ennen kuin voitte panna lehmän laitumelle. Ja jokainen karjatila tuottaa niin-ja-niin paljon heinää niin-ja-niin monelle päälle karjaa, ja sitten he voivat saada ne sinne.

16     Nyt siitä oli menossa kaiken kaltaisilla polttomerkeillä merkittyjä eläimiä. Joil­lakin niistä oli “Bar X”. Herra Grimes, joka oli naapurimme siellä, hänellä oli “Diamond T”, joka on T timanttikuvion päässä. Siellä oli “Lazy K”, aivan siellä Troblesome Riverin alkujuoksulla. Meidän merkkimme oli “Turkey Track” [Kalkkunan jälki”] Ja aivan meidän alapuolellamme oli “Tripod”. Ja siellä oli kaiken kaltaisia polttomerkkejä, jotka kulki­vat lävitse tuosta portista.

17     Ja panin merkille, ettei tuo metsänvartija koskaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota noihin polttomerkkeihin, hän ei koskaan edes katsonut niitä. Joskus se oli lehmän va­semmassa kyljessä, niin ettei hän voinut edes nähdä tuota polttomerkkiä. Niinpä hän ei tarkannut tuota polttomerkkiä. Mutta yksi asia oli varma, ettei yhtään leh­mää mennyt lävitse, ellei sillä ollut korvaansa kiinnitettynä veren merkkiä. Sen täytyi olla puhdasverinen hereford tai se ei voinut päästä tuohon metsään. Polttomerkillä ei ollut paljon merkitystä, kysymys oli veren merkistä. Ja uskon, että niin se tulee olemaan tuomiolla. Ei tulla kysymään, mikä polttomerkki meillä on, vaan Hän katsoo nähdäkseen Veren merkin. “Kun Minä näen Veren, tulen kulkemaan ohitsenne.” [Veli Branham puhuu veli Genelle, koskien mikrofoni järjestelmää.]

18     Nyt me yritämme jälleen päästä lähtemään aikaisin tänä iltana, niin että voimme tulla takaisin huomenillalla jatkamaan näitä aikakausia. Ja sanon teille, että minun on vaikea pidättäytyä sanomasta jotakin noista suurista edessäpäin odottavista asiois­ta; minä vain yrittäisin saada sen kaiken ulos yhtenä iltana. Tiedättehän, se on joten­kin luonteenomaista minulle, mutta meidän täytyy pitää vähän siitä takanamme kutakin iltaa varten.

19     Nyt, juuri ennen kuin alamme avata suurta Kirjaa, voisimmeko nousta seisomaan het­keksi… Saatte muutetuksi asentoanne, kun nousemme seisomaan, ne jotka voivat. Ja kumartakaamme päämme nyt, juhlallisesti, rukousta varten.

20     Taivaallinen Isämme, me olemme jälleen lähestymässä Sinun suurta Pyhää Valtaistuin­tasi, tullen horjumattomassa uskossa ja tullen, koska meitä on pyydetty tulemaan. Me emme voi sanoa tulevamme jonkun tietyn seurakunnan tai kirkkokunnan nimessä, tai tämän seurakunnan nimessä, tai omassa nimessämme, koska emme voisi olla varmat siitä, voisimme­ko saada tätä vastaanottoa Jumalan kanssa tai emme. Mutta kun Jeesus käski meitä sanoen: “Pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä tulen tekemään sen”, silloin me tiedämme, että kun me tulemme Jeesuksen Nimessä. Sinä tulet kuulemaan meitä. Isä.

21     Me olemme niin iloiset luettuamme menneiden päivien marttyyreista, kuinka he silloin sinetöivät todistuksensa omalla verellään, Isä, se saa meistä tuntumaan, että me teemme niin vähän tänä päivänä. Ja minä rukoilen Sinua, Herra, että Sinä antaisit anteeksi meidän huolimattomuutemme, niin kuin me olemme sitä, koskien Sinun asioitasi. Ja me ru­koilemme, että Sinä voitelisit meidät uudestaan, kun me luemme Sinun Sanastasi ja näemme ne kärsimykset, jotka ovat olleet menneinä aikoina, muodostamaan tämän suuren elävän Jumalan lunastetun Seurakunnan kaanonin.

22     Minä rukoilen Sinua, taivaallinen Isä, puhumaan tänä iltana kauttamme, koska me emme tiedä mitä sanoa; me vain odotamme ja pyydämme tämän rukouksen täällä, koska olem­me Jumalan läsnäolossa Hänen Seurakunnassansa, ja me rukoilemme, että Pyhä Henki, joka on näiden ihmisten yllä, yhdistäisi voimansa yhteen tänä iltana ja ravistaisi esiin Evanke­liumin jokaiseen sydämeen, niin että se antaisi meille uuden aseman ja uuden toivon tulossa olevaa ajanjaksoa varten. Suo se, Herra, sillä me näemme viikunapuun työntävän esiin silmujansa, ja Israelin tulevan kansakunnaksi, ja pakanain päivien olevan häipymässä pois ja olevan luetut, ja me odotamme tuon suuren Lunastajan, meidän Herramme Jeesuksen Kris­tuksen, tulemusta.

23     Kulje keskuudessamme, Herra. Niin kuin sanottiin tänä iltana: “Sinä kuljet kyntti­länjalkojen keskellä, silloin kulje keskuudessamme tänä iltana, Herra. Ja varoita sydämiämme siitä pahasta, joka on edessäpäin ja anna meille Sinun Sanasi ymmärrys, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

24     No niin, niin kuin olen sanonut, yritän kunakin päivänä saada kirjoitetuksi paperil­le niin paljon kuin mahdollisesti voin, ajoista, paikoista ja niin edelleen, koska se on historiallinen tapahtuma, jota me lähestymme. Se on ollut historiaa, ja nyt me tulemme yhdistämään sen ajan kanssa.

25     Sunnuntaina aamulla ja illalla meillä oli ihanaa aikaa. Olen varma, että meillä oli. Minulla itselläni oli. Ja ilmestys….

26     No niin, mitä me olemme tutkimassa? Jeesuksen Kristuksen Ilmestystä. Ja miksi me totesimme Jumalan näyttäneen tuon ilmestyksen ja kuka Hän oli? Ensimmäisenä asiana kaikista ilmestyksistä oli se, että Jumala teki tunnetuksi, kuka Hän oli. Että Jeesus ei ollut mikään kolminaisuuden kolmas persoona, Hän oli kolminaisuus kokonaisuudessaan. Hän oli sekä Isä, Poika että Pyhä Henki. Ja se oli tuo Ilmestys [paljastus]. Neljä kertaa mainittiin samansa luvussa, että Hän oli Kaikkivaltias Jumala; Hän, joka on, joka oli, ja on tuleva; Daavidin Juuri ja Jälkeläinen.

27     Nyt me näemme sitten, että näissä asioissa me tulemme yrittämään selvittääksemme tuon koko asian, koska en tiedä milloin me kuulemme Sen uudestaan, ehkä emme koskaan, siihen asti kun aikaa ei enää ole ja se sulautuu Iankaikkisuuteen. Ja nyt, kuten sa­noin, siellä voi olla monia veljiä, opettajia, jotka ovat paljon pätevämpiä puhumaan tästä kuin minä, ja luultavasti voisivat saada paremman tulkinnan sille, mutta Jumala on las­kenut sydämelleni tehdä sen ja sen vuoksi olisin tekopyhä, jos en sanoisi aivan tarkalleen, mitä ajattelen olevan oikein Ymmärrättehän? Niinpä haluan sen olevan selvää Jumalan edessä, koko ajan, että “minä en ole vältellyt”, niin kuin Paavali sanoi, “varoittamasta teitä päivin ja öin, kyynelin, että seurakunta voisi seistä silloin.” Jos siellä joku on kadotettu, älköön veri olko minun käsissäni, koska minä haluan olla vapaa jokaisen ihmisen verestä tuona aikana. Niinpä, jos olette erimieltä, tehkää se mukavalla ystä­vällisellä tavalla, niin se tulee olemaan hienoa. Mutta ehkäpä Herra tulee paljasta­maan jotakin, mikä tulee auttamaan meitä kaikkia yhdessä.

28     No niin, ensimmäiseksi, me näemme, että Hän paljasti itsensä. Nyt me ymmärrämme, kuka Hän oli.

29     Nyt, eteenpäin, niin kuin sanoin tuosta pirskottelusta ja kasteesta “Isä, Poika, Pyhä Henki” nimessä, että se oli katolinen kaste, eikä protestanttinen tai uusitestamentillinen kaste, ja toivon tehneeni sen selväksi. Ja olen pyytänyt ketä tahansa henkilöä näyttämään Kirjoituksesta tekstin, missä ketään olisi koskaan kastettu Raamatussa aina Nikean kirkolliskokoukseen asti, missä he muodostivat katolisen kirkon, missä ke­tään olisi koskaan kastettu “Isä, Poika, Pyhä Henki” nimessä; olkaa hyvät ja tulkaa näyt­tämään se minulle. Ja minä panen selkääni taulun: “Väärä profeetta”, ja kuljen kaduilla. No niin, minä en sano sitä ollakseni kova, vaan vain osoittaakseni teille, että se on Totuus, ymmärrättekö?

30     Nyt sitten Raamattu paljastaa Hänet tässä Kaikkivaltiaana Jumalana. lihassa kanssamme, Isä, Poika, Pyhä Henki; ei ole kolme jumalaa, tai yksi Jumala kolmeksi jaettuna. Se on yksi Jumala, joka toimi kolmessa tehtävässä: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Se on Jumalan alas tuleminen Eedenin puutarhasta alkaen, yrittäen valmistaa itselleen tien takaisin ihmissydämiin, niin että he eläisivät ja olisivat jälleen Jumalan poikia ja tyttäriä Hänen kanssaan. Se on Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme ja Jumala meissä. Se on siinä erona. Näettehän?

31     Nyt Raamattu paljastaa nuo asiat ja sanoo sen kauttaaltaan Ilmestyskirjan 1. luvus­sa, joka on ainoa Kirja Raamatussa, Uudessa Testamentissa, Uuden Testamentin kaanonissa, ainoa Kirja koko Uudessa Testamentissa, johon Jeesus on pannut oman sinettinsä. Ja Hän sanoi sen alussa: “Siunattu on hän, joka lukee, ja hän, joka kuulee.” Ja lopussa Hän sanoi: “Jos joku ottaa pois jonkun osan Siitä, tai lisää jotakin Siihen, häneltä tullaan ottamaan pois hänen osansa Elämän Kirjasta.” Niinpä on kirous kenelle tahansa ottaa mitään pois. Tämä on täydellinen Jeesuksen Kristuksen Ilmestys. Jos me teemme Hänet kolmeksi, niin te tiedätte, mitä on tapahtunut. Näettehän, teidän nimenne otetaan pois.

32     Ja ei kukaan, ei kukaan protestantti, eikä alkuseurakunta koskaan uskonut kolmeen jumalaan. Se oli suuri kiistakysymys Nokean kirkolliskokouksessa, ja kumpikin puoli meni harhaan; pois tähän suuntaan, niin sanoaksemme. Kolmiyhteyden ihmiset uskoi­vat kolminaisuuteen, ja muodostivat lopulta katolisen kirkon, he menivät täydelliseen kolminaisuuteen, tehden Jumalan “kolmeksi” henkilöksi. Ja toiset siellä uskoivat, että Jumala oli “yksi”, ja he menivät toiselle puolelle ja tulivat “unitareiksi”, ykseyden kannattajiksi. Molemmat niistä ovat väärässä. Jumala ei voi…

33     Jeesus ei voinut olla itsensä Isä, eikä myöskään Jeesuksella voi olla isää, niin että olisi kolme jumalaa. Koska, jos Hänellä on isä, ja isä on joku muu kuin Hän, silloin Hänellä oli… Ja jos Pyhä Henki on joku toinen, Hän on avioton lapsi. Raamattu sanoo, että Pyhä Henki oli Hänen Isänsä. Ja jos meillä on Pyhä Henki, silloin se ei ole Pyhä Henki, vaan se on Isä meissä Pyhän Hengen nimessä, käyttäen tehtäväänsä meissä. Koska kerran Se oli eräässä miehessä nimeltä Jeesus, ja tuli takaisin ja on nyt meissä, sama Jehova Jumala. Näettehän?

34     Ei ole mitään kolmea jumalaa. Kolme jumalaa on pakanuutta ja sieltä se on tullut. Ja jos vain haluatte viipyä täällä koko viikon, ettekä ole ennakkoluuloinen, vaan tark­kaatte ja otatte sen historiasta. Ottakaa samat historiat, jotka minäkin, tai mikä muu historia tahansa. Kaikki historiat ovat siitä samaa mieltä. Noilla historioitsijoilla ei ollut mitään tekemistä minkään puolen kanssa, he olivat vain kiinnostuneita esittämään tosiasiat siitä, mitä oli tapahtunut. Ja tarkatkaa, kuinka tuo asia ryömi sisälle Lut­herin kautta ja tuli ulos Wesleyn kautta ja sitten paljastettiin viimeisissä päivissä vesikasteessa “Isä, Poika, Pyhä Henki” nimessä. Tarkatkaa vain, missä se tuli katoliseen kirkkoon pimeissä ajanjaksoissa, tullen mukana Lutherin kautta, ja edelleen Wesleyn kautta, mutta Wesleyn ja Laodikean välissä [lopulla] sen tuli tulla paljastetuksi. Kyllä, ja tämä on kaikki historiaa, eikä vain historiaa, vaan se on Raamattu.

35     Ja nyt tänä iltana me lähestymme Seitsemää Seurakunta-ajanjaksoa, jotka olivat seit­semän seurakuntaa Vähä-Aasiassa kirjan kirjoittamisen aikana. Näillä seurakunnilla tuo­hon aikaan on täytynyt olla tulossa olevien seurakunta-ajanjaksojen luonteenpiirteet, kos­ka siellä oli enemmän seurakuntia kuin ne tuohon aikaan, Kolossan seurakunta ja monia muita, mutta Jumala valitsi nämä seurakunnat niiden ominaisuuksien tähden.

36     Nyt me näemme, että Hän on seisomassa seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä, ja Hänellä oli kädessänsä seitsemän tähteä. Ja Hän sanoi 1. luvun 20. jakeessa, että nuo seitsemän tähteä: “Ne ovat seitsemän enkeliä seitsemälle seurakunnalle.”

37     No niin, Raamatussa he eivät ymmärtäneet tätä Ilmestystä. Koska mitä hyötyä heidän olisi ollut valvoa ja odottaa, jos he olisivat tienneet tuhansia vuosia kuluvan ennen Jeesuksen tuloa? Sitä ei annettu heille.

38     Ja minä sanon tämän teille ihmisille täällä, teille katolilaisille, teille luterilaisille. teille metodisteille, ja niin edelleen, sitä ei oltu annettu Martin Lutherille, sitä Valoa, joka on Sanan päällä tänään. Myöskään sitä ei oltu annettu John Wesleylle, John Wesley saarnasi pyhittämistä, jonka ohi Luther meni. Ja Valo tulee sen mukaan, kuin me Valoa tarvitsemme. Jumala sanoo Sen, eikä sitä ole avattu meille, koska Se on kätket­ty silmiltämme siihen päivään asti, kunnes Jumala voi paljastaa Sen. Ihmettelen, mitä se tulee olemaan meidän lähtömme jälkeen? Kyllä, olen vakuuttunut, että siellä on hyvin hyvin paljon enemmän sellaista, josta me emme tiedä mitään. Niin se on. Siellä ovat Seitsemän Sinettiä, jos vain otamme Ilmestyksen Kirjan täysin, joka on sinetöity Kirjan takana. Sitä ei ole edes kirjoitettuna Kirjassa. Ja noiden Sinettien tulee olla avatut tämän seurakunta-ajanjakson kuluessa, ja noiden Jumalan seitsemän viimeisen salaisuuden tulee olla… ne tehdään tunnetuksi. Ja haluaisin käyttää koko talven Sen läpikäymiseen. Kyllä vaan! Seitsemän Seurakunta-ajanjaksoa.

39     Kun Johannes kuuli noiden seitsemän ukkosenjylinän äänet, häntä kiellettiin kirjoit­tamasta niitä, ja tämä Kirja sinetöitiin kirjan takaa Seitsemällä Sinetillä; mutta näiden Sinettien avaamisen päivissä “Jumalan salaisuus tulee päätökseen.” Toisin sanoen, Juma­la olisi tunnettu Seurakunnallensa; ei kolmena henkilönä, vaan yhtenä Henkilönä. “Jumalan salaisuus tulisi olemaan paljastettu”, ja kun se oli täydellisesti paljastettu, sitten nuo seitsemän salaisuutta avattaisiin Seurakunnalle; koska siellä, Seurakunta eläisi Pyhän Hengen innoituksen alla, Hänen liikkuessaan sisään ja ulos, näyttäen elossa olonsa merkit, ja että Hän on keskuudessamme, eläen keskuudessamme, ja silloin me palvomme elä­vää Kristusta, joka on keskuudessamme.

40     Älkää koskaan katsoko suuriin seurakuntiin ja suuriin asioihin. Kun me tulemme helluntaiajanjaksoon, tulette te varmasti näkemään, missä he ovat eksyneet. Itse tuo seurakunnan nimitys Laodikea merkitsee “rikas, ei tarvitse mitään”. Ja on alaston, viheliäinen, sokea ja kurja, eikä tiedä sitä. Näettekö? He menivät pois suuren rahan ja rakennusten ja kaiken muun perään.

41     Kun taas Seurakunta on aina ollut maailmalle maan tomua, kaikkien ihmisten vihaama, ulos heitetty, asuen kujilla ja kaikkialla missä vain voivat. Lukekaa Hebrealaiskirjeen 11. luku ja ottakaa sen viimeiset kuusi tai kahdeksan jaetta, kuinka “he harhailivat erämaissa ja pukeutuivat lampaan ja vuohen nahkoihin, ja olivat puutteen alaisia ja vaivattuja ja kiusattuja.” Nuo ihmiset siellä, kuinka meidän todistuksemme tulee Tuomio päivänä seisomaan heidän todistuksensa rinnalla? Näettehän, noiden ihmisten rinnalla tuona päivänä.

42     Nyt, tässä seurakunnan aikakaudessa… Meillä on seitsemän seurakuntaa, ja nyt halu­an saada ne paikalleen asetetuiksi. En usko että te voitte nähdä sitä täältä, ehkä jot­kut teistä voivat, epäilen sitä kovasti, mutta yritän tehdä sen, nämä Seitsemän Seura­kunta-ajanjaksoa. Tulen pitämään sitä käsissäni, niin että tulette ymmärtämään. (Tiedän että te kauempana istuvat ette voi nähdä sitä.)

43     Seurakunta alkoi Helluntaina. Voiko kukaan kieltää sitä? Varmastikaan ei! Seurakunta alkoi Helluntaina helluntaisiunauksen kanssa, ja Jeesus Kristus määräsi sen jat­kumaan viimeiseen päivään asti, tuon saman Sanoman kanssa, ja tuon saman siunauksen toi­miessa heissä. Hänen viimeinen tehtävänsä Seurakunnallensa oli: “Menkää kaikkeen maail­maan, saarnatkaa Evankeliumi, ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” No niin, minne? “Kaikkeen maailmaan.” Keille? “Kaikille luoduille.” Mustille, ruskeille, keltaisille, valkoisille, minkälainen luotu se olikin, saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Nyt tänä iltana me aloitamme menemisen siihen, me alamme leikata siitä tänä iltana ja kunakin iltana me leikkaamme siitä pois suuremman ja suuremman palan, kunnes pääsemme omaan seurakunta-ajanjaksoomme. No niin, me näemme, että se oli Hänen antamansa tehtävä.

44     Nyt, tuo ensimmäinen seurakunta-ajanjakso oli Efeson seurakunta. Toinen seurakunta-ajanjakso oli Smyrna. Kolmas seurakunta-ajanjakso oli Pergamo. Neljäs seurakunta-ajanjakso oli Tyatira. Viides seurakunta-ajanjakso oli Sardee. Ja kuudes seurakunta-ajanjakso oli Filadelfia. Ja seitsemäs seurakunta-ajanjakso oli Laodikea.

45     No niin, ensimmäinen seurakunta-ajanjakso alkoi noin vuonna 53 jKr., kun Paavali perusti Efeson seurakunnan. Lähetysmatkallansa hän perusti seurakunnan Efesossa. Efeson seurakunnan, ja hän oli sen pastorina, kunnes hänet teloitettiin vuonna 66. hän paimensi Efeson seurakuntaa noin 22 vuotta. Ja hänen kuolemansa jälkeen meille sitten kerro­taan, että Pyhä Johannes tuli tuon seurakunnan paimeneksi ja vei sitä eteenpäin tähän ajanjaksoon, ja tuo seurakunta-ajanjakso jatkui vuoteen 170.

46     Sitten Efeson Seurakunta-ajanjakson jälkeen, joka oli vuodesta 53 jKr. vuoteen 170 jKr.. alkoi Smyrnan Seurakunta-ajanjakso, joka kesti vuodesta 170 jKr. vuoteen 312 jKr.. Sitten tuli Pergamon Seurakunta-ajanjakso, joka alkoi vuodesta 312 ja kesti vuo­teen 606 jKr. Sitten tuli Tyatiran Seurakunta Ajanjakso, joka alkoi vuodesta 606 ja jatkui vuoteen 1520. Pimeät ajanjaksot. Sitten Sardeen Seurakunta-ajanjakso alkoi vuo­desta 1520 ja kesti vuoteen 1750. Lutherin ajanjakso. Sitten vuodesta 1750 tuli seu­raavaksi Filadelfia, Wesleyn ajanjakso, se alkoi vuodesta 1750 ja kesti vuoteen 1906. Vuonna 1906 alkoi Laodikean Seurakunta-ajanjakso, enkä tiedä, milloin se tulee loppumaan, mutta ennustan, että se on ohitse vuoteen 1977 mennessä. Minä ennustan, ei Herra ole ker­tonut sitä minulle, vaan minä ennustan sen erään näyn mukaisesti, joka näytettiin minulle vuosia sitten, kun viisi noista seitsemästä asiasta on jo tapahtunut.

47     Koskien… Kuinka monet täällä seurakunnassa muistavat tuon näyn? Varmasti. Sa­nottiin kuinka Kennedy valittaisiin näissä viime vaaleissa. Kuinka naisten sallittai­siin äänestää. Kuinka Roosevelt veisi maailman sotaan. Että Mussolini menisi Etio­piaan, ensimmäisessä hyökkäyksessään ja valtaisi sen; ja mikä olisi hänen loppunsa, kuinka hän kuolisi sen jälkeen. Kuinka nämä suuret aatteet nousisivat esiin ja kaikki pa­laisivat takaisin kommunismiin. Hitlerin natsismi, Mussolinin fasismi, ja ne kaikki menisivät takaisin kommunismiin. Yksitoista vuotta etukäteen sanottiin: “Me menisimme sotaan Saksan kanssa, ja Saksa tulisi olemaan vallitettuna betonin takana,” Maginot-linja. Se tapahtui juuri sillä tavalla. Sitten sen jälkeen sanottiin, että tapahtuisi niin, että tiede edistyisi niin suuresti, kunnes he keksisivät erään auton, ja autot tuli­sivat koko ajan enemmän “munan” kaltaisiksi. Ja tuo näky kerrottiin juuri täällä van­hassa orpokodissa, jossa nyt seisoo Church of Christ. Charlie Kura, joka mahdollisesti on rakennuksessa tänä iltana, asui tuossa paikassa tuohon aikaan. Yhtenä sunnuntaiaamu­na noin kello seitsemältä se tapahtui. Ja Se sanoi: “Sitten tulee tapahtumaan, että he tulevat keksimään auton, joka ei tarvitse minkäänlaista ohjauspyörää, vaan sitä hallit­taisiin jonkinlaisella voimalla.” Heillä on se nyt. Heillä on se nyt, magneettinen voima, tutkalla hallittuna. He eivät edes, te vain säädätte tutkan sinne minne me­nette ja se vie teidät perille, teidän tarvitsematta ohjata sitä.

48     No niin, ja sitten se sanoi siellä, Tuohon aikaan, tulisi joku suuri nainen nouse­maan esiin Yhdysvalloissa. Ja hänet oli puettu kauniisti, mutta sydämessään hän oli julma. Ja minulla on suluissa tuon näyn kohdalla, kirjoitettuna keltaiselle paperille, siellä sanotaan: “Ehkä katolinen kirkko.” Ja naisten sallittaisiin äänestää ja he aut­taisivat valitsemaan väärän henkilön tälle kansakunnalle. Ja sitä he ovat teh­neet. Täsmälleen. No niin, ja sanottiin: “Se tulisi olemaan alku.”

49     Nyt toinen asia, sanottiin, että… Sitten välittömästi sen jälkeen, minä näin tä­män kansakunnan tulevan aivan kuin savuavaksi raunioksi, kappaleiksi räjäytettynä. No niin, jos nuo toiset asiat ovat tapahtuneet, niin on tämäkin tapahtuva. Me olemme… Siksi olen täällä tänä iltana yrittäen tuoda tätä ja antaa sen näille ihmisil­le Jeffersonvillessä, koska olen pian jälleen aikeissa lähteä lähetyskentille, enkä tie­dä milloin minut ehkä kutsutaan pois, tai temmataan pois. Minä… me emme tiedä sitä. Ja haluan olla varma, että olen antanut seurakunnan tietää sen hetken, jossa he elävät, koska Kaikkivaltias Jumala on pitävä minut vastuussa siitä.

50     Nyt, kullakin näistä seurakunnista siellä, Kirjoituksen mukaan, oli enkeli. Ja tuo enkeli oli… Kuinka monet tietävät, mitä enkeli merkitsee? Se on “sanansaat­taja”, ja siellä olivat seitsemän enkeliä seitsemälle seurakunnalle, merkiten “seitse­mää sanansaattajaa”. No niin, he olivat nuo tähdet Hänen kädessänsä, joiden tuli heijas­taa Hänen Läsnäolonsa Valoa siinä yön kaltaisessa päivässä, jossa me elämme. Aivan niin kuin tähdet heijastavat auringonvalon maahan, valaisten sen niin, että me voimme liikkua yöai­kaan.

51     Nyt me sitten tulemme näkemään, että tämän ajan kuluessa, kullakin noista enkeleistä oli asemansa ja paikkansa. Ja veljet, tänä iltana me emme mene siihen, koska me tunnem­me tämän ensimmäisen seurakunnan enkelin, mutta se tulee olemaan salaperäinen ja ihmeellinen asia, löytää ja vetää esiin historiasta, teidän edessänne, nuo näiden toisten seu­rakuntien enkelit. Ensimmäisen seurakunnan enkeli oli Pyhä Paavali. Hän perusti sen. tämä Jumalan sanansaattaja. Efeson seurakunnan enkeli oli Pyhä Paavali. Nyt syy siihen, miksi minä…

52     Näistä toisista te saatatte olla erimieltä, mutta minä olen istunut siellä päivä­kausia innoituksen alaisena, kunnes tunsin Pyhän Hengen koskettavan minua ja voitelevan minut sitä varten. Siitä syystä minä tiedän ne. Ja tarkatkaa näitä miehiä, jotka on valittu, jos olette historioitsija, he ovat samat miehet, jotka minulla on täällä, ja tiedän ilmestyksen mukaan, että he olivat enkelit seurakunnalle, heillä oli sama palvelustehtävä kuin täällä alussa. Eikä tuo palvelustehtävä voi muuttua, sen täytyy olla hellun­tai koko matkan lävitse.

53     Nyt, historioitsijat, jotka istuvat täällä, tulevat olemaan eri mieltä kanssani näis­tä miehistä, mutta Smyrnan seurakunnalle, tiedän että Irenaeus oli tuon päivän enkeli. Monet teistä tulette sanomaan, että se mieluumminkin oli Polykarpus, te sanotte, että se oli hän. Mutta Polykarpus nojautui enemmänkin organisaatioon ja tulossa olevaan katoliseen uskontoon päin. Mutta Irenaeus oli mies, joka puhui kielillä ja jolla oli Jumalan voima, ja merkit seurasivat häntä. Hän oli Jumalan enkeli-Valo, joka vei Valon eteenpäin sen jälkeen kun Polykarpus oli murhattu, tai tapettu, ja sitten Irenaeus oli yksi hänen oppilaistaan ja Polykarpus oli Pyhän Paavalin… tai Pyhän Johanneksen oppilas. Ja sitten Iranaeus otti paikkansa, ja hän toi Valon.

54     Ja Pergamon Valon enkeli oli suuri Pyhä Martinus. En usko, että maan päällä on koskaan elänyt suurempaa miestä, Jeesuksen Kristuksen lisäksi, kuin Pyhä Martinus. Oliko hänellä voima? Hän uskoi merkkeihin ja ihmeisiin ja helluntaisiunaukseen. Salamurhaajien tul­lessa hänen luokseen lyödäkseen häneltä pään irti, hän veti syrjään vaippansa ja ojensi kaulansa heille. Ja kun tuo salamurhaaja veti esiin miekan lyödäkseen häneltä pään pois, löi Jumalan voima hänet kauaksi hänestä ja hän konttasi polvillaan pyytämään anteeksiantoa häneltä. Aamen. Hän oli enkeli tuolle seurakunnalle.

55     Oli muitakin asioita, Tarkatkaa kuinka hän… Yksi hänen veljistään oli hirtetty. ja hän oli matkalla ottamaan selvää, mitä oli tapahtunut. Ja kun hän tuli sinne, olivat he jo hirttäneet hänet. Hän makasi siellä kuolleena ja hänen silmänsä olivat työnty­neet ulos hänen päästään. Hän meni hänen luokseen, lankesi polvilleen ja laski ruumiinsa hänen päälleen tunniksi, rukoillen Jumalaa. Ja Jumalan voima tuli tuon miehen päälle, hän nousi ylös ja otti häntä kädestä ja käveli pois sieltä hänen kanssaan. Se on histo­riaa, aivan niin kuin George Washington, Abraham Lincoln tai kuka tahansa muu. Se on his­toriaa.

56     Kyllä vaan! Pyhä Martinus oli enkeli Pergamon seurakunnalle ja avioliitto seurakun­nan ja valtion välillä vei heidät katolilaisuuteen sen jälkeen.

57     Tyatiran seurakunnan enkeli oli Columba.

58     Sardeen, tuon kuolleen seurakunnan enkeli… Tuo sana “Sardee” merkitsee “kuol­lut”. Se tuli esiin nimen kanssa, joka ei ollut Hänen Nimensä: “Sinulla on nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Tarkatkaa kuinka he toivat mukanaan tuon kasteen tuona päivänä. Näettekö, sieltä se tuli. Sardeen seurakunnan enkeli oli Martin Luther, en­simmäinen uskonpuhdistaja.

59     Filadelfian seurakunnan enkeli, sanansaattaja, oli John Wesley.

60     Ja Laodikean seurakunnan enkeliä ei vielä tunneta. Se tullaan tuntemaan jonakin päivänä, mutta ehkäpä hän… maan päällä. “Jolla on korva…” [Tyhjä kohta nauhassa.] …tietää, että tämä on se ajanjakso, jossa me elämme. Jumala on oleva sen tuomari.

61     Huomatkaa nyt, ja me tulemme nyt menemään Kirjoituksissa takaisin ensimmäiseen seurakunta-ajanjaksoon. Nyt haluaisin. Minulla on tänne kirjoitettuna joitakin pieniä asioita, joita haluan teidän kuuntelevan tarkasti.

62     Tuo ensimmäinen seurakunta. Efeson seurakunta, tuon seurakunnan teot, mistä Jumala tuomitsi heidät, olivat teot ilman rakkautta. Heidän palkkionsa oli Elämänpuu.

63     Smyrnan seurakunta oli vainottu seurakunta, joka kulki ahdistusten lävitse. Palkkio oli Elämän kruunu.

64     Kolmas seurakunta. Pergamo, väärän opin ajanjakso, Saatanan valhe, ja paavillisen vallan perusta, seurakunnan ja valtion avioliitto, Palkkio oli kätketty manna ja val­koinen kivi.

65     Tyatiran seurakunta oli paavillisen viettelyksen seurakunta. Pimeät ajanjaksot. Palkkio oli valta ja kansojen hallinta, ja Aamutähti. Tuo pieni vähemmistö, joka meni lävitse.

66     Sardeen seurakunta oli uskonpuhdistuksen aikakausi, jolloin heillä oli heidän omat nimensä. Ja palkkio oli valkoinen viitta ja nimi Elämän Kirjassa (joiden täytyy tulla tuomiolle), me puhuimme juuri tuosta Elämän Kirjasta. Teidät tullaan tuomitsemaan Elämän Kirjan mukaan. Pyhät ovat muutetut ja otetut pois ilman tuomiota, he eivät mene siihen.

67     Filadelfian Seurakunta-ajanjakso oli veljellisen rakkauden aikakausi, suuren tehtävän ja lähetystyön aikakausi, tuo avoin ovi. Palkkio oli tulla pylvääksi Jumalan temppeliin. Jumalan nimien paljastamisen tuli olla tämän aikakauden lopulla noin vuonna 1906. Hyvä on.

68     Laodikean ajanjakso oli haalea, penseä seurakunta, rikas, lisääntynyt tavarassa, tarvitsematta mitään; mutta oli kurja, köyhä, sokea, viheliäinen ja alaston. Ja palk­kio niille, jotka voittivat tuon ajanjakson, oli istua valtaistuimella Herran kanssa.

69     Nyt kaivautuaksemme siihen tänä iltana, näyttääksemme teille hieman jotakin tämän illan kokouksessa, me tulemme aloittamaan toisesta luvusta ja otamme ensimmäisen seura­kunta-ajanjakson. Nyt me…

70     Hänet on paljastettu, ja me tiedämme, kuka Hän on, Hän on Jumala!

71     Nyt tämä seurakunnan ajanjakso alkoi, niin kuin sanoin, noin vuonna 53 ja jatkui vuoteen 170. Ja (a) Efeson kaupunki, yksi kolmesta Aasian suuresta kaupungista, jota usein on kutsuttu kristillisen uskon kolmanneksi kaupungiksi (ensimmäinen oli Jerusalem; toinen Antiokia; ja kolmas Efeso), (c) suuren kaupankäynnin ja teollisuuden kaupunki, (e) hallitus oli roomalainen, (f) kielenä oli kreikka. Historioitsijat uskovat, että Johannes, Maria, Pietari, Andre­as ja Filippus ovat kaikki haudattuna siellä. Ja Efeso oli tunnettu kauneudestaan.

72     Kristillisyys oli siellä, missä juutalaiset asuivat Efesossa. Ja se oli perustettu noin vuonna 53 tai 55 jKr. Pyhä Paavali istutti kristinopin sinne. Myöhemmin, Pyhä Paavali viipyi Efesossa kolme vuotta. Paavalin opetuksella oli suuri vaikutus uskovai­siin Efesossa. Seuraavaksi, Timoteus oli ensimmäinen Efeson seurakunnan paimen. Paavali kirjoitti seurakunnalle Efesossa. Paavalin aikana se oli suuri seurakunta.

73     Itse tuo nimi Efeso merkitsee “päästää irti, rentoutua, luopio.” Jumala kutsui sitä “luopioseurakunnaksi”. Jumala antoi ensin tunnustuksen heidän teoilleen, töilleen ja kärsivällisyydelleen. Jumala nuhteli heidän elämäänsä, siitä, että he jätti­vät ensimmäisen rakkautensa, tai tulleet luopioksi ja siitä, että he eivät enää kantaneet Valoa. Efeso ei ollut petetty seurakunta, se epäonnistui itse, koska se ei jatkanut täydellisessä Rakkaudessa.

74     Yhteenveto Efeson hedelmistä; ilman rakkautta, joka johti luopumukseen. Lupauksen Paratiisi luvattiin Efeson seurakunnan ajanjakson voittajille, pääsy Elämänpuulle.

75     Tässä on eräs kaunis asia. Elämänpuu on mainittu kolme kertaa 1. Mooseksen kirjassa, ja kolme kertaa Ilmestyskirjassa. Ensimmäisen kerran se mainittiin Eedenissä, ja Kristus oli tuo Puu. Kolme kertaa se mainittiin Ilmestyskirjassa, ja se oli Kristus Paratiisissa. Oi, se on rikasta. Herra siunatkoon meitä.

76     Nyt me aloitamme 2. luvun 1. jakeesta, Efeson seurakunnasta:

Efeson seurakunnan enkelille kirjoita; nämä asiat sanoo Hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessänsä, joka kävelee seitsemän kultaisen kyntti­länjalan keskellä;

77     Johannes on sanansaattaja tuona aikana. Hän, joka käveli näiden seitsemän kultai­sen kynttilänjalan keskellä, oli Jeesus Kristus, Kaikkivaltias Jumala. Mitä Hän on te­kemässä? Hän ei sanonut, että Hän käveli yhdessä kynttilänjalassa, Hän käveli niiden kaikkien keskellä. Mitä se tarkoittaa? Että Hän on sama Jumala eilen, tänään ja iäti, ja jokaisessa seurakunta-ajanjaksossa jokaiselle uskovalle. Hän tulee Pyhän Hengen kautta jokaiselle aikakaudelle ja jokaiselle henkilölle; samana eilen, tänään ja iäti.

78     “Pitää oikeassa kädessänsä.” Oikea käsi merkitsee Hänen “arvovaltaansa ja voimaansa”. Hän pitää oikeassa kädessänsä (hallinnan alaisina) noita seitsemää sa­nansaattajaa seitsemälle seurakunta-ajanjaksolle. Oi, minä pidän siitä. Nähdä Hänen kävelevän ympäri lävitse näiden seurakunta-ajanjaksojen, Hänen, Kristuksen tehdessä itsensä tunnetuksi omillensa koko matkan kautta näiden Pimeiden aikakausien, kautta jo­kaisen aikakauden; Sillä aikaa kun seurakunta tuli muodolliseksi ja vetäytyi pois, joi­denkin mennessä yhteen suuntaan ja joidenkin toiseen. Mutta tuo pieni vähemmistöseurakunta yhä piti kiinni, ja Kristus työskenteli heidän kanssaan vahvistaen Sanansa; tuoden Sen suoraan, lävitse.

79     On helppoa nähdä, miksi meillä on se, mitä meillä on tänä päivänä, kun te alatte tut­kia tätä. Nyt, alussa… Uskon, että te kaikki voitte nähdä tämän hyvin. [Veli Branham kuvailee asiaa taululla.] Tässä on yksi seurakunta-ajanjakso, se on Helluntai. Toinen seurakunta-ajanjakso, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs seurakunta-ajanjakso. Nyt jos panette tämän merkille hyvin tarkasti, seurakunta alkoi Helluntaina. Kuinka mo­net uskovat sen? Te näette, mitä tapahtui Helluntaina, ja sitten me tarkkaamme seura­kuntaa sen mennessä eteenpäin. Se alkaa häipyä pois, vähän kerrallaan, vähän pidemmälle ja pidemmälle; kunnes sitä on jäljellä vain hyvin vähän tällä tavalla, todellisen aidon seurakunnan vähetessä.

80     No niin. Kristus… ei väliä sillä, kuinka pieni Seurakunta on: “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla yhdessä Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään.” Kun he kokoontuvat yhteen missä? Metodistien nimessäkö? Baptistien nimessäkö? Helluntailais­ten nimessäkö? Jeesuksen Nimessä! Helluntailaisteko nimessä? Jeesuksen Nimessä! Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla yhdessä, ei väliä kuinka pieni se on. Ja heidän joukkonsa tulee olemaan niin pieni viimeisissä päivissä, kunnes Hän sanoi, että Hänen täytyisi tulla nopeasti ja lopettaa työ lyhyeen, tai mikään lihaa ei tulisi pelastumaan Ylöstempaukseen. “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni!”

81     Nyt, ensimmäinen kierros, apostolit. Nyt me näemme, että tämä oli alku, Helluntai. Hän käveli ympäri, tuo sama suuri Jumala, ja samojen suurten merkkien tuli tapahtua ko­ko matkan kaikissa näissä ajanjaksoissa, koska Hän käveli kunkin ajanjakson keskuudessa. Siunaten mitä? Omiansa, jotka olivat kokoontuneet Hänen Nimessänsä.

82     Haluan teidän tarkkaavan tätä tässä, kun käymme seurakunnan lävitse. Tällä seurakunnalla oli Jeesuksen Nimi. Tällä seurakunnalla oli Jeesuksen Nimi. Tällä seurakunnalla oli Jeesuksen Nimi. Ja tämä seurakunta kadotti Sen. Tämä seurakunta tuli ulos Lutherin ajanjaksossa, sen nimen kanssa, että “se eli, mutta oli kuollut.” Ja jatkuu siten tämän ajanjakson loppuun; ja tämän ja tämän ajanjakson väliin on asetettu avoin ovi, tuomaan jälleen takaisin tuo nimi seurakunnalle Tarkatkaa nyt ja nähkää, onko se Totuus, sen jälkeen kun otamme sen täältä Kirjoituksista, se on siellä ajanjaksojen välissä.

83     Nyt huomenillalla yritän saada tämän asetetuksi tänne ylemmäksi, niin että me kaikki voimme nähdä sen. Ja tulen tänne ehkä huomenna iltapäivällä ja piirrän valmiiksi jotakin, josta haluan puhua teille. Ja jos jollakin teistä on historiankirjat, tuokaa ne mukananne. Tai tehkää muistiinpanoja ja menkää tarkistamaan ne jostakin kirjastosta, nähdäksenne historiasta, onko tämä oikein.

84     Nyt ensimmäinen jae. Mitä Hän on tekemässä? Tervehtimässä heitä.

 Efeson seurakunnan enkelille (Johannekselle) kirjoita; nämä asiat sanoo Hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessänsä, joka kävelee seitsemän kultaisen kynntilänjalan keskellä; (se on tervehdys)

85     Nyt 2. ja 3. jae, Hän kiittää heitä:

Minä tiedän sinun tekosi, ja työskentelysi, ja kärsivällisyytesi, ja kuinka sinä et voi sietää niitä, jotka ovat pahoja: ja sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, ja eivät ole, ja olet todennut heidät va­lehtelijoiksi:

86     Katsokaa, tuo luopumus oli jo alkanut tulle sisälle tässä ensimmäisessä ajanjaksos­sa. Se alkoi jo siellä; koska valittu ja todellinen Seurakunta, joka halusi pitää Raamatun ohjeet ja pitää ne Sanat, jotka Jeesus sanoi todistuksessansa. He olivat jo alka­neet vetäytyä pois. Jotakin alkoi tapahtua, siellä nousi esiin vääriä opettajia, ihmi­siä, jotka opettivat väärin, vastoin Kirjoitusta, yrittäen tuoda sisälle jotakin, tai lisätä jotakin.

87     Siitä syystä Hän antoi tämän ilmestyksen seurakunnalle ja sanoi: “Kuka tahansa, joka ottaa pois tai lisää Siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.” Sel­lainen on kadotettu, veli! Älkää sekaantuko Jumalan Sanaan! Ei ole väliä sillä, ketä Se loukkaa, tai mitä Se loukkaa, sanokaa Se vain joka tapauksessa. Juuri sillä tavalla kuin Se on kirjoitettuna siellä, sillä tavalla Se on. Me emme tarvitse mitään suurta jotakin muuta, me emme tarvitse ketään pappia tai ketään tulkitsemaan sitä meille. Jumala, Pyhä Henki on tulkitsija. Hän antaa tulkinnan.

88     Nyt jos huomaatte, he kääntyivät pois pahoista, jotka he olivat todenneet vääriksi profeetoiksi, sen jälkeen kun heidät oli todistettu vääriksi, ja että heillä oli vain jumalisuuden muoto. Näettekö, kuinka seurakunta alkoi tulla muodolliseksi tuon ajan kulu­essa? He alkoivat jotenkin hajottaa ihmisiä, jotka olivat Pyhän Hengen innoituksen alla, he aiheuttivat sen, että ihmiset tekivät jotenkin pilaa heistä.

89     Mutta eikö Jeesus sanonutkin: “Siunattuja olette te, kun teitä vainotaan vanhurskau­den tähden”? Hän ei koskaan käskenyt tulla muodolliseksi. Hän sanoi: “Riemuitkaa ja olkaa ylenpalttisen iloiset, sillä he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä!” Hän sanoi vuorisaarnassa, Matteus 5: “Siunattuja olette te!” Kun ihmiset tekevät teis­tä pilaa siksi, että te rakastatte Herraa Jeesusta, niin se jo on siunaukseksi, että he tekevät sen. He vain… Kun he kiroavat teitä, he tuovat Jumalan siunaukset teidän pääl­lenne. Se kääntyy heitä itseään vastaan, niin kuin Bileamin kohdalla tuohon aikaan. Se kääntyy heitä itseään vastaan. Kun he yrittävät tehdä pilaa siitä, että te olette kristitty, kääntyy se päinvastaiseksi, ja Jumala antaa teille siunauksen koska: “Siunattuja olette te, kun ihmiset vainoavat teitä Minun Nimeni tähden.” Hänen Nimensä tähden. “Siunattuja olette te.”

90     Nyt me näemme, että he halusivat aloittaa ja mennä jumalisuuden muotoon.

91     Nyt voisin pysähtyä juuri tässä ja sanoa jotakin ja uskon tekeväni sen. Huomasit­teko että jokainen herätys… Nyt, te saarnaajaveljet, tarkistakaa tämä. Jokainen herä­tys tuottaa kaksoset, aivan niin kuin Jaakob ja Rebekka tuottivat kaksoset: Eesaun ja Jaakobin. Tarkoitan sanoa että Iisak ja Rebekka tuottivat kaksoset. Isä oli pyhä, äiti oli pyhä, mutta heille syntyi kaksi poikaa: Eesau ja Jaakob.

92     No niin, molemmat heistä olivat uskonnollisia. Mutta Eesau, kun tuli kysymys töistä ja teoista, oli hyvä laintäyttäjä, ja luultavasti hän oli parempi poika kaikin tavoin, kuin mitä Jaakob oli. Tiesittekö te sitä? Jaakob oli vain pieni poika, joka riippui äitinsä ympärillä koko ajan. Mutta Eesau meni ulos ja teki työtä, hän meni metsälle ja sai peuran annettavaksi vanhalle sokealle isälleen, joka oli profeetta. Hän yritti huolehtia isästään. Mutta Jaakobilla oli vain yksi asia mielessänsä, hän halusi tuon esikoisoikeuden! Hän ei välittänyt kuinka kauan hänen täytyisi odotella, tai mitä ta­hansa hänen täytyisi tehdä, pääasia hänen elämässään oli tuo esikoisoikeus! Ja Eesau puolestaan halveksi sitä.

93     Ettekö te nyt näekin tuota luonnollista ihmistä? Kun herätys tulee, tulee esiin kaksi ihmisluokkaa jokaisesta herätyksestä. Siellä on luonnollinen ihminen, joka tulee alttarille ja sanoo: “Kyllä, minä vastaanotan Kristuksen Pelastajanani.” Hän menee pois ja mitä hänelle tapahtuu? Ensimmäiseksi, tiedättehän, hän päätyy johonkin hyvään kylmään muodolliseen kirkkoon, koska hän ajattelee, “Hyvä on, minä liityn seurakuntaan, minä olen aivan yhtä hyvä kuin muutkin. Enkö minä olekin aivan yhtä hyvä kuin se-ja-se? Mitä eroa siinä on, kunhan vain kuulun kirkkoon ja teen tunnustukseni?” Mutta siinä vasta onkin eroa. Teidän täytyy olla syntynyt uudestaan. Teillä täytyy olla esikoisoikeus.

94     Ja Jaakob ei välittänyt siitä, kuinka paljon hänelle naurettiin. Hän halusi tuon esikoisoikeuden, eikä hän välittänyt siitä, kuinka hänen täytyisi se saada.

95     Nyt monet ihmiset eivät halua saada esikoisoikeutta, koska he ajattelevat, että se on vähän epäsuosittua. He eivät halua mennä polvilleen alttarilla ja itkeä hieman, tai olla ilman muutamaa ateriaa, tai jotakin muuta. He eivät halua tehdä sitä. Monet naisista… Oi, hyvin monet, tiedättehän, he meikkaavat, he ajattelevat, että jos he itke­vät, se voi peseytyä pois, ja heidän täytyy tehdä se uudestaan. Mutta he… Enkä tarkoi­ta sanoa sitä pyhyydenloukkauksena, toivon ettei se kuulosta siltä, mutta se on totuus, he eivät yksinkertaisesti halua sitä. He eivät halua uudestisyntymää, koska uudestisyntymä on vähän sotkuinen juttu. Se on aivan kuin mikä tahansa syntymä. Mikä syntymä tahansa on sotkuinen, enkä välitä, missä se onkin. Olkoonpa se sikalassa tai jossakin tallissa, tai olkoonpa se jossakin vaaleanpunaisessa, koristellussa sairaalahuoneessa, se on sot­kuinen asia.

96     Ja niin on uudestisyntymäkin sotkuinen! Aamen! Se on saava teidät tekemään asioita, joita ette luulleet tekevänne; te seisotte jossakin kadunkulmassa, lyöden tamburiinia tai te huudatte: “Kunnia olkoon Jumalalle! Halleluja! Ylistys Jumalalle! Kunnia Jumalalle!” Silloinhan te toimitte kuin joku mielipuoli. Sen se teki apostoleille. Sen se teki neitsyt Marialle, hän käyttäytyi kuin olisi ollut juovuksissa. Hän oli sotku yhteiskunnassa, mutta elämän esiin tulemiseen tarvitaan sekasotkua. Aamen.

97     Ennen kuin kaikki on kuollut ja mädäntynyt, ei siitä voi tulla elämää. Ennen kuin ihminen on kuollut ja mädäntynyt omille ajatuksilleen, Kristus voi tulla sisälle hä­nen sydämeensä. Kun te yritätte ajatella itse puolestanne: “No niin, minä menen nyt alttarille ja sanon: ‘Kyllä Herra, minä olen hieno mies, minä tahdon ottaa Sinut pelastajakseni. Minä tulen maksamaan kymmenykseni. Minä teen tämän…” Teidän täytyy kuolla ja mädäntyä juuri siinä omille ajatuksillenne. Antakaa Pyhän Hengen ottaa hallinta ja vain tehdä mitä tahansa Hän haluaa tehdä teidän kanssanne. Tulkaa jotenkin sekasotkuiseksi sen kanssa”. Se kuulostaa hirvittävältä, en sano sitä loukatakseni pyhyyttä, vaan koska se on Totuus. Se on ainoa tapa, jonka tunnen painottaakseni asiaa ja saadakseni teidät ymmärtämään Sen.

98     Mikä olisi ollut suurempi sekasotku tuolle arvokkaalle juutalaisten joukolle tuona päivänä, kuin nähdä näiden ihmisten tulevan sinne kadulle änkyttävin huulin? Tiedätte­kö minkälaista änkyttäminen on? [Veli Branham esittää änkyttämistä.] He puhuivat toi­silla kielillä ja toimivat kuin juopuneet. [Veli Branham esittää juopuneen toimintaa.] Sillä tavalla he tarkalleen toimivat. He näyttivät sekasotkulta!

99     Ja he sanoivat: “Ovatko nämä kaikki täynnä uutta viiniä?”

100Mutta sen jälkeen kun yksi heistä tuli jotenkin omaksi itsekseen, hän sanoi: “Ol­koon tämä teille tiettäväksi, ja kuunnelkaa minun sanojani, nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te oletatte asian olevan.” Ja hän meni suoraan Kirjoitukseen: “Tämä on se, josta on puhuttu profeetta Joelin kautta: ‘Ja on tapahtuva viimeisenä päivänä’, sa­noo Jumala, ‘Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle.’”

101Sillä tavalla Seurakunta ensin syntyi. Kuinka monet uskovat, että Jumala on ääre­tön? Silloin Hän ei voi muuttua. Ja jos se oli Hänen ajatuksensa Seurakunnasta alussa, niin sen kaltainen Seurakunta Hänellä tulee olemaan lopussa. Hän ei voi muuttua. Niin kuinka te voitte korvata sen kädenpuristuksella, tai pirskottelulla, tai jollakin muul­la asialla, jota ei tapahtunut siellä alussa? Jokainen apostoli meni suoraan takaisin siihen.

102Kun he olivat tehneet kaikkia näitä asioita, kun Pyhä Henki oli langennut heidän päälleen, Pietari sanoi: “Voimmeko me kieltää vettä, koska nämä ovat saaneet Pyhän Hen­gen, aivan niin kuin mekin alussa?” Ja hän käski heidät kastettavaksi Herran Jeesuksen Nimessä. Kyllä.

103Paavali löysi joukon ihmisiä, jotka huusivat ja joilla oli suurta aikaa, joukon baptisteja, jotka ylistivät Jumalaa, ja hän sanoi heille Apostolien tekojen 19. luvussa: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun tulitte uskoon?”

104He sanoivat: “Me emme tiedä onko mitään Pyhää Henkeä.”

105Hän kysyi: “Kuinka teidät on kastettu?”

106He sanoivat: “Meidät on kastanut sama mies, joka kastoi Jeesuksen, Johannes Kas­taja.”

107Hän sanoi: “Niinkö, mutta se ei enää kelpaa.” Näettekö? Pietari oli jo pitänyt siitä huolen Helluntaipäivänä. Hänellä oli tuo avain, näettehän.

108Hän sanoi: “Se ei enää kelpaa, teidät täytyy kastaa uudestaan. Niinpä hän kastoi heidät uudestaan, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Laski kätensä heidän päälleen, ja heidän kohdallaan tulokset olivat samat kuin heillä oli ollut siellä alussa. Pyhä Henki lankesi heidän päälleen. He alkoivat puhua kielillä ja profetoida.

109No niin, se on ollut tuo Seurakunta koko matkan kautta seurakunnan ajan. Se al­koi aivan täällä alussa.

110“Minä tiedän sinun kärsivällisyytesi. Te olette kauhean pitkämielisiä, Minä tie­dän sen. Muistakaa nyt, Minä olen Hän, joka kulkee kynttilänjalkojen keskuudessa. Minä tiedän teidän kärsivällisyytenne, ja teidän tekonne, ja teidän työskentelynne, ja teidän rakkautenne, ja niin edelleen. Minä tiedän kaiken, mitä te olette tehneet. Ja Minä tiedän, että te olette koetelleet näitä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ‘profeetoiksi, apostoleiksi’, ja todenneet heidät valehtelijoiksi.” Oi, se on kovin suorasukaista, eikö olekin? Minä en ole siitä vastuussa vaan Hän. Hän sanoi, että he olivat valehte­lijoita.

111Mutta Raamattu sanoo: “Koetelkaa hänet. Jos keskuudessanne on joku, joka on hen­gellinen, tai profeetta, tai sanoo olevansa, niin Minä Herra teen itseni tunnetuksi hä­nelle. Minä puhun hänelle näyissä, ja unissa. Ja jos se, mitä hän sanoo, tapahtuu, sil­loin kuulkaa häntä; älkää pelätkö häntä, näettehän, koska Minä olen hänen kanssaan. Mut­ta jos se ei tapahdu, silloin älkää kuulko häntä, hänellä ei ole Minun Sanaani.” Katso­kaahan, jos se on Hänen Sanansa, se tulee tapahtumaan.

112No niin, he totesivat, että nämä miehet eivät toimineet Raamatun mukaisesti. Katso­kaahan, he yrittivät aikaansaada jotakin muuta. (Haluan teidän nyt pitävän ajatuksenne selvinä, kun pääsemme näihin kultahiukkasiin muutaman minuutin kuluttua.) Niinpä Hän nyt sanoi: “Minä näen, mitä te olette… että te olette olleet pitkämielisiä ja kärsivälli­siä heidän kanssaan. Te olette koetelleet heidät ja todenneet, etteivät he ole aposto­leja. He eivät ole.”

113Nyt, niin kuin aluksi sanoin, ennen kuin aloitamme tämän kanssa eteenpäin, jokainen herätys tuottaa kaksoset. Yksi on hengellinen ihminen; toinen on luonnollinen maan ih­minen. “Minä liityin seurakuntaan. Minä olen aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa.” Ja sen tämä herätys tuotti. Sen jokainen herätys tuottaa. Sen Luther tuotti, sen Irenaeus tuotti, sen Pyhä Martinus tuotti, sen Columba tuotti, sen Wesley tuotti, ja sen Helluntaiherätys tuotti. Aivan tarkal­leen.

114Näettekö, kuinka he ovat jääneet paikalleen? He rakensivat kirkkojaan ja menivät pois, suuria hienoja rakennuksia (voi hyvänen aika), ja nousevat seisomaan ja lausuvat Apostolien uskontunnustuksen. “Minä uskon Pyhään Rooman katoliseen kirkkoon, ja pyhien yhteydessä oloon.” Jokainen, joka uskoo yhteydessä oloon pyhien kanssa, on spiritisti. Mi­kä tahansa, joka on yhteydessä kuolleiden kanssa, on perkeleestä. Se on täsmälleen oikein. Meillä on vain yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ja se on mies Jeesus Kristus. Oikein. Sen Pietari sanoi. Ja te kalliit katoliset kutsutte häntä ensimmäiseksi paaviksi ja sanotte, että hän oli ensimmäinen paavi, joka vaelsi Jeesuksen kanssa.

115Ja sitten hän sanoi: “Ei ole toista välimiestä Jumalan ja ihmisen välillä.” Ja teillä on niitä kymmenentuhatta nykypäivinä. Miksi se on muuttunut niin paljon, jos kirkko on erehtymätön, eikä muutu? Ja messunne te lausutte kaikki latinaksi, niin et­teivät ne muuttuisi. Mitä on tapahtunut? Mistä te koskaan löydätte Apostolien uskon­tunnustusta Raamatussa? Jos apostoleilla oli mitään uskontunnustusta, oli se: “Tehkää parannus ja ottakaa joka ainoa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.” Mitään toista uskontunnustusta en ole koskaan kuullut heidän tunteneen, tai koskaan lukeneen ääneen mitään muuta.

116Mutta kun siitä on tullut “Pyhä Rooman kirkko”, ja kaikki nämä muut asiat, kuten “Jumala Isä Kaikkivaltias, joka loi taivaat ja maan.” Se on hölynpölyä. Oikein. Sellais­ta uskontunnustusta ei ole Raamatussa. Sen kaltaista asiaa kuin se ei ole Kirjoituksessa. Se on tekaistu uskontunnustus, jonka he itse ovat tehneet. Kaikki nämä rukoukset ja kaikki, ne ovat ihmistekoisia.

117Me voimme nähdä tänä päivänä, että meidän protestanttimme, kun me pääsemme siihen tässä, menivät suoraan pois heidän mukanaan. On aivan niin kuin Billy Graham sanoi sunnuntaina: “Nämä ihmiset ovat olleet väärässä niin paljon, kunnes he ajattelevat ole­vansa oikeassa, ollessaan väärässä.” Se on totta. Se on totuus. Olen iloinen, että olen… Tietenkin tiedän Billy Grahamin saaneen Pyhän Hengen George Jefferiesin joh­dolla siellä, mutta jonakin näistä päivistä hän on tuleva ulos siitä. Jumala käyttää häntä siellä juuri nyt, koska hän voi ravistella tuota kuningaskuntaa, johon kukaan muu mahdollisesti ei pääsisi sisälle. Mutta te voitte nähdä hänen saarnaamisestaan, että sen takana on jotakin, se on joidenkin näiden kättä-puristavien baptistien tähden täällä, Kyllä vaan!

118Nyt:

Minä tiedän sinun tekosi… ja kärsivällisyytesi… kuinka sinä et voi…

119Katsokaamme nyt, minulla on…

Minä tiedän sinun tekosi, ja työskentelysi, ja kärsivällisyytesi, ja kuinka sinä et voi sietää niitä, jotka ovat pahoja: ja sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, ja eivät ole, ja olet todennut heidät valehtelijoiksi.

120Hän totesi heidän olevan valehtelijoita. Kuinka he voivat tietää sen? He eivät siteeranneet Sanan mukaisesti.

121No niin, jos joku mies sanoo, että “tämä Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeessä 13:8: ‘Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iäti’”; ja toinen sanoo: “Ah, ihmeiden päivät ovat ohitse”, silloin tuo mies on valehtelija.

122Jos Raamattu sanoo: “Tehkää parannus, ja olkoon jokainen teistä kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi,” ja joka paikassa Raamattu sanoo saman asian ja jokainen, joka koskaan kastettiin Raamatun aikana, kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä; ja kun joku mies käskee kastamaan heitä pirskottelemalla, tai jotakin muuta sen kaltaista, silloin tuo mies on valehtelija, ja hänet on todettu vääräksi profeetaksi.

123Toivon etten loukkaa tunteita, mutta minä… Veli, me emme enää voi hemmotella tätä, on aika riisua silkkikäsineet ja käsitellä Evankeliumia. Ymmärrättekö? Se on Totuus,

124Näyttäkää nyt minulle sen olevan toisin. Näyttäkää minulle, missä yhtään henkilöä oli koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Nimessä, näettekö, ulkopuo­lella katolisen kirkon. Niinpä jos teidät on kastettu sillä tavalla, silloin te ette kuulu kristilliseen Seurakuntaan, vaan katoliseen kirkkoon, koska teidät on kastettu heidän kasteellaan. Heidän oma lehtensä “Sunnuntai Vieras”, siellä oli kysymys: “Tulee­ko yhtään protestanteista pelastumaan?” Ja he vastasivat: “Monia heistä, koska heillä on meidän kasteemme ja monia senkaltaisia asioita.” He sanoivat: “He väittävät uskovan­sa Raamattuun, ja Raamattu sanoo: ‘Kastakaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mutta me poistimme sen ja panimme tilalle ‘Isä, Poika, ja Pyhä Henki’, ja he ovat alistuneet sii­hen.” Tietenkin. Näettekö? Se ei ole mikään kristillinen kaste, se on katolinen kaste.

125Kuulitteko minun kysyvän yhtenä iltana: “Onko teitä koskaan kastettu kristillisellä kasteella?” Kristillinen kaste on Jeesuksen Kristuksen Nimessä eikä joissakin titteleissä.

126No niin, 3. jae nyt. Hyvä on, se oli 2. ja nyt otamme 3. jakeen:

Ja olet kantanut, ja ollut kärsivällinen, ja Minun nimeni tähden olet työtä tehnyt, etkä ole heikentynyt.

127“Minun Nimeni tähden.” Panitteko merkille, että heillä oli kärsivällisyyttä? Min­kä tähden he tekivät työtä? Hänen Nimensä tähden. Näettekö tuon Nimen pitämisen tuos­sa seurakunnassa? Tarkatkaa nyt sitä, mennessämme eteenpäin viikon aikana, kuinka se häipyy pois ja muuttuu toiseksi nimeksi. Näettekö? “Sinulla on ollut kärsivällisyyt­tä ja olet tehnyt työtä, ja niin edelleen, Minun Nimeni tähden.” He tekivät työtä Hä­nen Nimensä puolesta.

128Pitää Jeesuksen Kristuksen Nimi yläpuolella minkään kirkon, yläpuolella kaiken muun, olkoon se ensimmäinen. “Mitä tahansa…” Raamattu sanoo. “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Onko se oikein? “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa.” Jos te vihitte jonkun henkilön; jos ette voi tehdä sitä, jos heidän avioliittoasiansa ovat kokonaan sekaisin, niin älkää ollen­kaan vihkikö heitä. Ymmärrättekö? Jos ette voi vapaasti sanoa: “Minä julistan teidät mieheksi ja vaimoksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, niin jättäkää heidät rauhaan. Hyvä on. Jos haluatte kastaa heidät, kastakaa heidät Jeesuksen Nimessä.

129Jos teidän täytyy tehdä jotakin, jota ette voi tehdä Jeesuksen Nimessä, niin jättäkää se rauhaan. Joku sanoo: “Ota ryyppy.” Te ette voi tehdä sitä Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää se rauhaan! Joku sanoo: “Pelataan vähän korttia.” Te ette voi tehdä sitä Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää se rauhaan! Jokin pieni likainen vitsi korttiseurassanne, te ette voi kertoa sitä Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää se rauhaan! Näettekö? Te ette voi käyttää shortseja Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää ne rauhaan! Voisin jatkaa sen kanssa, mutta te tiedätte, mistä puhun. Hyvä on. Te ette voi tehdä sitä. Mitä ette voi tehdä Hänen Nimessänsä, jättäkää se tekemättä! Kos­ka Hän sanoi: “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Hyvä on nyt.

130No niin, aluksi hän kiitti heitä siitä, ja nyt me tulemme puhumaan siitä, mistä Hän moitti heitä 4. jakeessa.

Siitä huolimatta, Minulla on jotakin sinua vastaan, koska olet jättänyt ensimmäisen rakkautesi.

Oi! “Minulla on jotakin sinua vastaan.”

131“Sinä olet ollut kärsivällinen, sinä olet pitänyt kiinni Minun Nimestäni.” Eikö juuri se olisi hyvä asia sanottavaksi tästä tabernaakkelista tänä päivänä? Kyllä vaan! “Te olette olleet hyvin, teillä on ollut paljon kärsivällisyyttä ja olette kantaneet pitkän aikaa. Te olette tehneet työtä Minun Nimeni puolesta. Minä arvostan sitä. Minä kiitän teitä siitä, se on kaikki oikein. Ja olen nähnyt, että te olette koetelleet nii­tä, jotka sanovat olevansa apostoleja ja niin edelleen, ja olette todenneet heidät valeh­telijoiksi, he eivät siteeraa Sanan mukaisesti. Minä arvostan sitä kaikkea. Mutta Mi­nulla on jotakin teitä vastaan, ja se on se, että te olette jättäneet ensimmäisen rakkauten­ne. Te olette jättäneet sen rakkautenne, joka teillä kerran oli hyviin, vanhanaikaisiin Pyhän Hengen kokouksiin, ja olette jotenkin alkaneet luisua taaksepäin tuohon muodol­liseen ‘Isä meidän…’” Hölynpölyä! Näettekö?

132Oi, tämä seuraelämä täällä, heillä on oltava pitkät viitat yllään, laulaakseen kuorossa, tiedättehän, ja hiukset laitettuna ja kaikkea ja paljon make-uppia kasvoil­laan, ja sitten he laulavat kuin… En tiedä mihin verrata.

133Täällä äskettäin, jos se ei olisi ollut Oral Robertsin kokous, niin olisin varmas­ti sanonut siitä heille. Olin liikemiesten konventissa ja se pidettiin… meillä ei ollut… tuona iltana minun tuli puhua. He eivät voineet pitää sitä siellä hotellissa, ja he veivät minut Oral Robertsin rakennukseen. Ja istuessani Oralin työhuoneessa. siellä oli joukko helluntailaislapsia (oi, nuoria miehiä ja naisia, kuusitoista-, seitsemäntoista-, kahdeksantoistavuotiaita.) he kaikki seisoivat siellä; noin kolme- tai neljäkymmentä heistä, laulaakseen jonkinlaisen pienen… Se kuulosti minusta joltakin sen kaltaiselta, joista Becky puhuu, Tsaikovskin tai jonkun sen kaltaisen alkusoitolta: en tiedä, jotakin senkaltaista, klassillista laulua. Ja siellä he olivat, veljet ai­koivat kerätä uhrin kokouksessa, ja jokainen näistä meni mukaan, ja heillä oli pienet ku­pit, ja he toimivat kuin olisivat olleet sokeita ja vitsailivat ja hälisivät, niin että ette ole koskaan kuulleet sellaista, nuo pojat ja tytöt keskenään, puhellen kaikenlaista. Ja noilla tytöillä oli tarpeeksi maalia yllään, niin että sillä olisi melkein voinut maalata tuon Oralin rakennuksen. Ja siellä he olivat sillä tavalla, kutsuen itseään “helluntailaisiksi”. He olivat kadottaneet ensimmäisen rakkautensa!

134Olen varmasti samaa mieltä David du Plessisin kanssa siitä, että “Jumalalla ei ole mitään lastenlapsia.” Ei koskaan! Meillä on metodistien lastenlapsia. Meillä on baptistien lastenlapsia, Meillä on helluntailaisten lastenlapsia. Mutta Jumalalla ei ole mitään lastenlapsia. Te olette poikia ja tyttäriä. Te ette voi tulla sisälle sillä perusteella, että isänne ja äitinne olivat hyviä miehiä ja naisia, teidän täytyy maksaa sama hinta, jonka hekin maksoivat. Teidän täytyy syntyä uudestaan aivan niin kuin heidänkin. Jumalalla ei ole minkäänlaisia lastenlapsia. Te olette poika tai tytär, ette mi­kään pojanpoika, se ainakin on varma asia.

135Menin siellä erääseen kokoukseen, erääseen hienoon Assemblyn helluntaiseurakuntaan. Pojat, teidän olisi pitänyt nähdä noiden naisten hajaantuvan, kun he näkivät mi­nun tulevan sisälle; noissa lyhyissä leikatuissa hiuksissaan, puolipukeissaan, tiedätte­hän, puettuina aivan kuin makkarankuoreen, sen kaltaisiin pukuihin. Helluntailaisnaiset, puettuina niin seksikkäästi.

136Teidän täytyy vastata siitä Tuomiopäivänä. Te tulette olemaan syyllisiä aviorikokseen. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämes­sään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Ja jos te esittelette itseänne miehelle sillä tavalla, niin kuka on syyllinen? Te vaiko tuo mies? Olkaa oikein! Karttakaa pahalta näyttävääkin! Ymmärrättekö? Niinpä siinä se on teille.

137Mitä he ovat tehneet? Kadottaneet ensimmäisen rakkautensa. Oi, te ette saisi heitä johonkin kadunkulmaan lyömään tamburiinia ja taputtamaan käsiään ja ylistämään Jumalaa. Oi, ei! He tahtovat laulaa jonkinlaista klassillista jotakin, vii­tat päällään. Näettekö, he ovat kadottaneet ensimmäisen rakkautensa. Se oli vikana tuolla ensimmäisellä seurakunnalla. Näettekö?

138Heidän yksinkertaisesti täytyy toimia maailman tavalla. Heidän täytyy pukeutua kuin maailma, näyttää maailman kaltaiselta, toimia maailman tavalla. Ja heillä on suo­sikki televisiotähtensä, tiedättehän, jota he yksinkertaisesti eivät voi jättää näkemät­tä. “Me rakastamme Susieta”, tai jotakin muuta, tiedättehän, heidän täytyy nähdä se. He jäävät kotiin rukouskokouksesta ja kaikesta muusta nähdäkseen sen. Ja jos he eivät, antavat he pastorinsa kuulla kunniansa siksi, ettei päästänyt heitä lähtemään kotiin ai­kaisemmin, nähdäkseen tuon ohjelman. Heillä on enemmän maailman rakkautta kuin Jumalan rakkautta!

139Oi, he ovat liian muodollisia, he eivät enää voi sanoa “aamen”. Hyvänen aika, sehän rikkoisi heidän make-uppinsa. Näettekö? Heillä ei ole Sitä. Ei, se on helluntailaiset joista puhun. Ne eivät ole baptisteja. Heillä ei alun alkaenkaan koskaan ollut Sitä, samoin kuin presbyteereilläkään. Minä puhun helluntailaisista. Oikein. Minä tie­dän sen olevan hirvittävän inhottavaa, veli, mutta me haluamme syntyä ulos tästä asias­ta; kuoleman täytyy tulla ennen kuin teillä voi olla syntyminen. Näettekö? Se on To­tuus. Mutta siinä se on teille, te olette jättäneet ensimmäisen rakkautenne.

140Jos Jumalalla oli se tuota seurakuntaa vastaan, silloin Hänellä on se myös tätä vastaan! “Koska olet jättänyt ensimmäisen rakkautesi, se Minulla on sinua vastaan. Minulla on jotakin sinua vastaan, se on valitukseni. Teillä kerran oli suurta aikaa, mutta te annoitte maailman hiipiä sisälle, ja aloitte toimia hieman muodollisesti. Te yhä pidätte Minun Nimeni ja te yhä teette asioita, jotka ovat oikein, ja teillä on paljon kär­sivällisyyttä ja niin edespäin, ja te teette työtä, te olette aivan kuin muulit, te vain teette työtä ja tekoja.”

141Voi hyvänen aika! Näettekö, te olette jättäneet armon ja uskon ja voiman ja vaihtaneet sen työn tekemiseen ja tekoihin. “Mutta sanon sinulle: “Veli Branham, minä autan jokaista leskinaista jota voin.” Se on hyvä asia, siitä minä kiitän teitä. Mutta mis­sä on se ensimmäinen rakkaus, joka teillä kerran oli? Missä on tuo ilo, joka teillä oli tapana olla? Niin kuin Daavid kerran huusi: “Oi Herra, palauta minulle minun pelastukse­ni ilo.” Missä ovat nuo kokoöiset rukouskokoukset ja kyyneleet poskillanne? Hyvänen aika. Raamattu on jopa niin pölyinen, että siinä on hämähäkinseittejä. Te luette kaikenlaisia rakkauskertomuksia ja uutisia ja asioita ja asioita, joita ei edes tulisi sallii julkaistavan ja heitätte ne roskapönttöön, ja me helluntailaiset otamme ne, yksinkertai­sesti ahmimme niitä kuin kärpäset roskapöntössä. Se on oikein. Olkoon Jumala laupias! Mitä me tarvitsemme on: takaisin ensimmäiseen rakkauteemme! Takaisin Helluntaihin! Oi, minun on parasta jättää se asia. Hyvä on. Mutta te ymmärrätte: “Me olemme jättä­neet tuon ensimmäisen rakkauden.”

142Se oli neljäs jae, ja otamme nyt viidennen. 5. jae, varoitus: “Muista ja tee parannus!” Näettekö?

Muista sen vuoksi mistä olet langennut…

Mistä olet tullut? Sinä olet langennut Helluntaista siihen luopiotilaan jossa nyt olet.

…ja tee pa­rannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja;

Mene takaisin jälleen helluntaihin.

…tai muuten minä tulen tykösi nopeasti, ja siirrän kynttilänjalkasi pois hä­nen…

Hänen [His], näettekö kuka se on, ettekö näekin? [“His” miespuolinen “hän”.]

…hänen paikaltaan, ellet tee parannusta.

143Toisin sanoen, jos teillä on Jumalan-täyttämä pastori, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, ja te yritätte pitää häntä peukalonne alla ja sanoa: “Jos hän sanoo jotakin siitä, että meidän kuorolaisillamme on viitat, ja jos hän sanoo jotakin make-uppin käy­töstämme, niin me tulemme erottamaan hänet.” Älkää huolehtiko, Jumala tulee tekemään sen, ennen teillä on siihen tilaisuutta. Hän tulee lähtemään ulos ja saarnaa katukiville, ennen kuin tekee kompromissia sen kaltaisien asioiden kanssa. Jos teillä on pas­tori, joka todella kertoo teille Totuuden, silloin teidän tulisi kunnioittaa Jumalaa ja pysyä Hengessä, ja palvoa Jumalaa, käsittäen, että te tulette olemaan kadotettu, jos ette tee sitä. Näettekö?

144Mutta ihmiset elävät tänä päivänä, niin kuin tämä olisi ainoa asia, mitä on: “Elää täällä maan päällä, ja siinä kaikki.” Te ette käsitä, että teillä on sielu, joka tulee lähtemään täältä ja menemään jonnekin. Ja te sinetöitte oman määränpäänne juuri tällä tavalla, jolla elätte, millä tavalla te teette, kantaen kaunaa ja ollen ilkeitä ja kaik­kea muuta, ja sitten juoksette kirkkoon. Oi, laupeutta! Whew! Häpeä teille.

145Te tuotte häpeän Kristuksen asian ylle. Eikö se olekin oikein? Emmekö me teekin sitä? Alkoholin salapolttajat eivät vahingoita Seurakuntaa. Sitä se ei ole. Se ei ole prostituoitu, joka vahingoittaa Seurakuntaa. Me tiedämme, mikä pirtutrokari on, ja mikä prostituoitu on. Mutta kun sisaremme pukeutuvat kuin prostituoidut, silloin se on eri juttu, se vahingoittaa Seurakuntaa. Kun joku mies ryyppää niin kuin joku pir­tutrokari, silloin se vahingoittaa Seurakuntaa. He tunnustautuvat kristityik­si ja tekevät sitä. Ihmiset katsovat teitä, jotka mainitsette… “Joka edes mainitsee Jeesuksen Kristuksen Nimen, hän erotkoon synnistä.” Näettekö? Älkää tehkö sitä.

146Oi, me olemme niin puutteellisia siinä, veljet ja sisaret. Minä, te, me kaikki, meiltä puuttuu niin paljon siitä, mitä Kristus haluaa meidän olevan. Ja juuri täällä tänä päivänä on aika laskea syrjään jokainen synti, joka helposti meitä kietoo, ja juoskaamme kärsivällisesti se kilpajuoksu, joka on asetettu eteemme. Saarnaajat, se on oikein, veljet. Se on tarkalleen oikein.

147“Muista ja tee parannus, tai Minä tulen siirtämään tuon tähden Valon pois hänen paikaltaan.” Missä on hänen paikkansa? Seurakunnassa. “Mutta jos sinä et tee parannus­ta ja mene takaisin sille paikalle, jossa olit aluksi, niin Minä otan sinun pastorisi pois sinulta ja siirrän hänet pois hänen paikaltaan; Minä tulen panemaan hänet jonnekin muualle, missä hänen… minne tulen heijastamaan Valoni, joka tulee loistamaan.” Ah! Eikö se ollutkin vakava varoitus?

148On aika seurakuntien tehdä parannus. On aika helluntailaisten panna paljon pieniä hiottuja oppineita ulos saarnatuoleista, ja hankitte sinne jonkun vanhanaikaisen saarnaa­jan, joka kertoo teille Totuuden; joka ei taputa teitä olalle ja käytä seurakuntaa vain ruokalippuna, nostaakseen suurta palkkaa, tai jotakin sellaista, eikä käytä psykologiaa, ja järjestä joitakin hevoskilpailuja ja soppapäivällisiä ja kaikkea muuta. On aika mennä takaisin Evankeliumiin. En välitä siitä, kuinka pieni ryhmä te olette: “Missä kaksi tai kolme on koolla, siellä Minä tulen olemaan heidän keskellään.”

149“Tehkää parannus, etten Minä tule ja siirrä kynttilänjalkaa pois; lähetä häntä pois, jonnekin muualle loistamaan valoaan.”

150Nyt 6. jae. Nyt tämän jakeen kanssa meillä tulee olemaan vaikeuksia. No niin, el­lette te tee parannusta, on Hän tuleva ja siirtävä pastorin pois. “Mutta tämä sinulla on…”

151No niin, muistakaa. Oi, älkää nyt kadottako tätä. Tämä tulee lukitsemaan loput siitä yhteen suoraan eteenpäin tähän ajanjaksoon asti, jossa me nyt olemme. Tuntuuko jokaisesta hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Onko teillä kiirettä? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Hyvä on sitten. Hyvä on, kestäkää sitten vielä vähän aikaa. [Eräs veli seurakunnasta sanoo: “Viivy koko yö.”] No niin, kiitos teille.

Mutta tämä sinulla on…

Heillä oli silloin jotakin, eikö ollutkin? No niin, mitä heillä oli?

 …että sinä vihaat nikolaittain tekoja, joita Minä myös vihaan.

152“Sinä vihaat noita nikolaittain tekoja.” Istuessani siellä työhuoneessani tä­nään, kirjoitin tänne jotakin sitä koskevaa, parille sivulle ja haluan teidän nyt kuun­televan tarkasti. 6. jae, kiitos ja yksimielisyys; se on että Jumala ja seurakunta oli­vat yhtä mieltä koskien yhtä asiaa, että he “vihasivat nikolaittain tekoja”; se oli tuo todellinen Viinipuu, todellinen Seurakunta, joka oli tässä Efeson seurakunnassa.

153No niin, muistakaa, jokaisella seurakunnalla on muodollisensa ja jokaisella seu­rakunnalla on hengellisensä. Ne ovat nuo kaksoset, jotka syntyvät jokaisesta herätyk­sestä ja elävät jokaisessa seurakunnassa. Ne alkoivat tässä ensimmäisessä ajanjaksos­sa, ja se päättyy täällä viimeisessä ajanjaksossa. Ja lopulta nämä muodolliset ottivat hallinnan Tyatiran ajanjaksossa, ja Luther veti sen jälleen ulos. Ja nyt se on heilahtamassa suoraan takaisin uudestaan. Voitteko te nähdä tuon muodollisen uskonnon? Ei ole mitään eroa sen ja katolilaisuuden välillä. Se on kaikki sama asia. Jokainen organisaatio on teurastettu suoraan siihen. Jumala ei koskaan organisoinut Seurakuntaan­sa. Se on täsmälleen se, mitä he yrittivät tehdä täällä, alussa. Tarkatkaa ja nähkää nyt onko se oikein, niin se osoittaa teille, kuinka kirottu organisaatio on. Se oli vieras asia tuolle uudelle Seurakunnalle, Uuden Testamentin Seurakunnalle. Näettehän?

Mutta tämä sinulla on, että sinä vihaat nikolaittain tekoja, joita Minä myös vihaan.

154Tuo todellinen Viinipuu vihasi nikolaittain muodollisia tekoja, niin myös Jumala. Ne mitkä olivat tekoja Efeson seurakunnassa, Efesolaiskirje seurakunnassa, tulivat opiksi Pergamon seurakunnassa. Efesossa, ensimmäisessä seurakunnassa se oli teko, seuraavassa seurakunnassa siitä tuli oppi. Voitteko kuulla Sen? Voitteko ymmärtää Sen nyt? Se oli teko Efesossa, ja tarkatkaa, täällä Pergamossa se tuli opiksi. Se vain alkoi tääl­lä ensin pienen vastasyntyneen lapsen muodossa. Nyt, hetken kuluttua me tulemme näke­mään, mitä ne olivat. Tässä ovat nuo Paavalin sudet “nikolaittain teot”.

155Tarkastelkaamme nyt tuota sanaa ja nähkäämme, mitä meillä on, ennen kuin menemme yh­tään pidemmälle. Tuo sana “nikolaitta”, nikolaitta on jotenkin vierasperäi­nen sana minulle. Minulla on jokainen kreikkalainen sanakirja, jonka saatoin löytää. “Nikolaitane” tulee sanasta nicko, n-i-c-k-o. Hetkinen, uskon kirjoittaneeni sen tän­ne. N-i-c-k-o, nicko, joka merkitsee “valloittaa, tai syöstä vallasta.” Nicolaitanes, “syöstä vallasta, ja valloittaa maallikot.” Mitä he yrittivät teh­dä täällä, oli yrittää ottaa valtaansa seurakunta, jossa Jumalalla oli pastorit, ja Juma­lan Henki liikkui lahjojen kautta elävän Jumalan Seurakunnassa, ja he panivat alulle opin, että heillä tulisi olla joitakin pappeja, ja piispoja, ja paaveja ja niin edelleen. Sitä Jumala sanoi vihaavansa! Hän vihaa sitä yhä tänäkin päivänä. Nicolai­tansa, nicko, “voittaa” tai “syöstä vallasta maallikot.” Juuri maal­likot ovat “seurakunta”. Kuinka moni tietää, että maallikot on seurakunta? Hyvä on, “syöstä vallasta, tai voittaa, tai ottaa maallikkojen paikka.”

156Toisin sanoen, ottaa kaikki pyhyys pois seurakunnalta ja antaa se papeille; “antaa seurakunnan elää miten tahtoo, mutta pappi on pyhä.” He ottivat Pyhän Hengen pois ihmisiltä, joita merkit ja ihmeet seurasivat, ja he ottivat sen pois ja antoivat ihmiset pyhän papiston valtaan. He ottivat pois Pyhän Hengen ja vaihtoivat Sen papistoon. Näettekö te, mitä se oli? Se oli… Lopulta se tuli… Tässä ensimmäisessä seura­kunnassa täällä, se oli teot; ja tässä seurakunnassa siitä tuli oppi; ja Tyatirassa se otti vallan. Ja kun Luther tuli ulos, ei se voinut pysyä sillä tavalla, vaan se meni suoraan takaisin ja vallan ottivat jälleen piispat, kardinaalit ja arkkipiispat. Kuka maailmassa voisi olla Jumalan Seurakunnan pää kuin Hän itse? Aamen! Whew! Nyt minusta tuntuu uskonnolliselta. Pyhä Hehki lähetettiin hallitsemaan Seurakuntaa; ei vain jotakin saarnaajaa, vaan koko seurakuntaa! Eikä vain saarnaaja ole pyhä, vaan, koko Seurakunnalla on Pyhä Henki.

157Ja Sen sijaan, sen sijaan, että heillä olisi Henki tekemään sen, he ovat ottaneet pienen vohvelin ja suolakeksin, ja hieman viiniä ja kutsuvat sitä nimellä “pyhä eukaristia”, joka merkitsee ‘Pyhä Henki.’” Kuinka maailmassa voisi joku keksinpala tai viini olla henki? Nyt jos se olisi sillä tavalla, täytyisi teidän lukea Apostolien tekojen 2 näin: “Kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, tässä tuli roomalainen pappi tietä pitkin ja sanoi: ‘Työnnä kielesi ulos’, ja hän pani hänen kielelleen vohvelin ja joi viinin ja sanoi: ‘Nyt sinulla on Pyhä Henki.’” Nyt meidän mielestämme se on hir­vittävää. Sitä se on.

158Menkäämme nyt eteenpäin. “Minut asetettiin virkaan baptistiseurakunnassa.” Otta­kaamme meidät baptistit. Näettekö? Metodistit, mitä me teemme? “Jos sinä tunnustat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, olet pelastunut.” Perkele uskoo, että Hän on Jumalan Poika, ja vapisee Sen edessä; mahdollisesti hän uskoo siihen enemmän kuin monet seurakunnan jäsenistä. Perkele uskoo tuon saman asian ja vapisee, koska hän tietää olevansa tuomittu.

159Nyt me otamme sen metodistien muodossa; he sanovat, että “Johannes ei kastanut”, vaan että, “hän pirskotteli”. He sanovat: “Sillä seudulla oli paljon maaoravia, jotka kaivoivat reikiä maahan ja vesi kerääntyi näihin paikkoihin. Ja hänellä oli simpukan kuori, jolla hän otti sitä maaoravan reiästä.” Ja he itse asiassa saarnaavat sitä. “Ja hän otti tällä simpukankuorella vettä tästä maaoravan kaivamasta kuopasta ja pirskotteli ihmiset.” Hölynpölyä! Oi, veli!

160Täällä me sitten otamme sen siinä muodossa, että “kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, he tulivat kaikki yhteen paikkaan, yksimielisesti. Ja pastori tuli ja saar­nasi hienon saarnan ja sanoi: ‘Antakaa minulle yhteyden oikea käsi, ja me panemme nimen­ne kirjaan.”’ Se ei kuulosta oikealta, eihän? Te ette löydä sitä edes almanakasta, he tiesivät asian paremmin. Tuo vanha “Rouvien Syntymäpäivä Almanakka” on oikeammassa kuin se.

161No niin, mikä sen nyt sitten on saanut aikaan? Nuo nikolaitat, jotka toivat sisäl­le joukon miehiä vääntämään Kirjoitusta ja tekemään kirkkokunnan, joka ei voi antaa Ju­malan Hengen liikkua itsessään. Se kuolee juuri siihen! Sitten Hän sanoi täällä myö­hemmin: “Sinä olet kuollut! Sinulla on se nimi, että elät, mutta olet kuollut!” Monet niistä ovat kuolleita eivätkä tiedä sitä.

162Minä ja veljeni olimme kalastamassa täällä, ollessamme pieniä poikia. Sain onkeeni näykkäävän kilpikonnan ja leikkasin siltä pään pois, saadakseni sen irti siimasta, en halunnut leikitellä sen kanssa; ja heitin sen sinne joen penkalle. Ja pikkuveljeni tuli ja kysyi: “Mitä sinä sait hetki sitten?”

Minä sanoin: “Kilpikonnan.”

Hän sanoi: “Mitä sinä teit sille?”

163Sanoin: “Tuolla se on ja samoin sen pää.”

164Ja hän meni katsomaan sitä ja sanoi: “Onko se kuollut?”

165Minä sanoin: “Varmasti! Irrotin siltä pään ruumiista, sen täytyy olla kuollut.”

166Niinpä hän otti kepin ja aikoi sillä heittää tämän kilpikonnan pään takaisin jokeen. Ja kun hän teki sen, tuo vanha kilpikonna pureutui siihen kiinni. Tehän tiedätte, kuinka ne nappaavat kiinni tunniksi tai kahdeksi. Veljeni hypähti taaksepäin ja sanoi: “Hei! Minä luulin sinun sanoneen, että se oli kuollut?”

Minä sanoin: “Se on kuollut.”

Hän sanoi: “Mutta se ei tiedä sitä.”

167Niinpä sillä tavalla monet ihmiset ovat: kuolleita eivätkä tiedä sitä! Nikolaitat! Voi hyvänen aika! Hän sanoi: “Te vihaatte sitä.” He ottavat pois Pyhän Hengen ja asettavat tilalle pyhät papit, pyhän kardinaalin, pyhän piispan.

168Ja jotkut teistä helluntailaisista. “Tuo suuri aluevalvoja, tulkoon hän tänne. Ylivalvoja tulee sanomaan teille, voitteko pitää täällä parantamiskokousta tai ette.” Halleluja! Pyhä Henki on se, joka voi sanoa pitääkö tai ei, Jumalan Iankaikkinen Sana.

169“Kyllä, veli Branham, me uskomme että Raamattu opettaa ‘kastamaan Jeesuksen Nimes­sä”, mutta alueen ylivalvoja sanoo, että jos me aloitamme sen seurakunnassamme, hän tulee potkaisemaan meidät kaikki ulos.” Jatkakaa vain edelleen. Niin se on. Minä olen mie­luummin potkaistu ulos täällä, kuin potkaistu ulos Siellä. Niinpä jos te otatte jotakin pois Sanasta täällä, tullaan teidät potkaisemaan ulos Siellä joka tapauksessa, niinpä te voitte aivan yhtä hyvin tulla potkaistuksi ulos täällä. Jos ylivalvoja potkai­see teidät ulos täällä, tullaan teidät potkaisemaan sisälle Sinne. Niinpä se on yhden­tekevää, pysykää vain tiukasti Sen kanssa.

170Me haluamme olla oikein. Oi, se on vakava asia, veli. Meidän täytyy oikaista tämä asia. Meillä ei koskaan kykene olemaan Seurakuntaa, ennen kuin Jumala saa lasketuksi perustuksen sille. Hän ei koskaan tule rakentamaan Seurakuntaansa jollekin hölynpölylle. Hänen täytyy tulla Sanallensa, tai sitten Hän ei tule ollenkaan; suoraan Hänen Sanalleen.

171Joku täällä äskettäin sanoi: “Veli Branham, tule Chatauquaan.” Kuinka monet oli­vat Chatauquassa? Katsokaa tätä, kolmannes seurakunnasta tai enemmänkin oli siellä. No niin, tuo mies nousi puhumaan siellä tuona iltapäivänä tietämättä, että minä tietäi­sin siitä, ja te kaikki kuulitte hänen puhuvan. Jumala voi paljastaa minulle siellä huoneessani, mitä he puhuvat siellä, ja Hän teki sen. Hän nousi puhumaan, sanoen: “Nyt, veli Branham, oi, hän on Herran palvelija. Kun Henki on hänen päällään, hän on voidel­tu profeetta, hän varmasti tietää asiat, Jumala kertoo hänelle, mitä on ja mitä tulee olemaan; mutta hänen teologiansa, älkää kuunnelko sitä.”

172Mikä sekava ajatus! Kuinka joku mies voi sanoa sen? Minulla ei ole… Mutta jos te ette erota halkaistuja papuja kahvinporoista, te–te tiedätte sen paremmin. Kuin­ka te koskaan voisitte ajatella jotakin sen kaltaista asiaa? Miten te voitte…?… Herran Sana tuli profeetalle. Minä en koskaan sanonut olevani profeetta, he sanoivat sen. Mutta siinä se on teille. Näettehän?

173Kuinka joku mies… Pitääkseen yllä jotakin pientä seurakunnan oppia jossakin sen vuoksi, ettei heidän organisaationsa ole samaa mieltä Sen kanssa. Sinä myyt esikoisoikeutesi hernerokasta, Eesau, sinä viheliäinen tekopyhä! Se on totta. Te myytte esikoisoikeutenne kirkkokunnan sopasta, organisaation sopasta, jota Jumala vihaa. Vain muistakaa, te sanotte: “Organisaationko?” Jumala vihaa sitä! Se on asia, joka on erotta­nut veljet ja särkenyt… On monia metodisteja, baptisteja ja presbyteerejä tänä ilta­na, jotka haluaisivat olla yhdessä Jumalan pöydän ympärillä. Mutta jos he tekevät sen, heidät potkaistaisiin suoraan ulos ensi kerrasta alkaessaan mennä Siihen. Se on täs­mällinen totuus.

174“Äitini kuului siihen”, ja he ovat vain lastenlapsia alusta alkaen. Oi! Minä en välitä siitä, mihin äiti kuului, äiti eli kaikessa siinä Valossa, joka hänellä aikanaan oli, te elätte toisessa ajassa.

175Tiede erään kerran todisti, noin kolmesataa vuotta sitten, pyörittämällä palloa maassa, ja he sanoivat: “Jos mikään ajoneuvo koskaan saavuttaa niin hirvittävän nopeuden kuin kolmekymmentä mailia tunnissa, niin keskipakoisvoima nostaa sen irti maasta ja vie sen ulos avaruuteen.” Luuletteko te tieteen tänä päivänä uskovan sitä? Nyt he liik­kuvat tuhannen yhdeksänsadan mailin tuntinopeudella. He eivät katso taaksepäin nähdäkseen, mitä ovat sanoneet, he katsovat nähdäkseen, mitä voivat nähdä tulevassa.

176Mutta seurakunta haluaa aina katsoa taaksepäin nähdäkseen, mitä Wesley sanoi, mitä Moody sanoi, mitä Sankey sanoi. “Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat”, katsokaamme eteenpäin! Ainoa asia Raamatussa, joka katsoi taaksepäin… Tiedättekö, min­kä kaltainen eläin aina katsoo taakseen? Alhaisin elämänmuoto mitä on. Kuinka monet tietävät, mikä on eläinkunnan alhaisin elämänmuoto? Sammakko. Sammakko on alhaisin eläinkunnan muoto, mitä on, ja ihminen on korkein muoto, mitä on olemassa. Ja sammakko katsoo taaksepäin. Minä en pidä tuosta vanhasta alhaisesta elämästä. Minä haluan katsoa eteenpäin, uskoen, luottaen, vaeltaen Valossa, niin kuin Hän on Valossa, aamen, niin kuin Hän, näyttää Valoa.

177Kerran ollessani pitämässä kokousta Kentuckyssa, eräs mies tuli ja sanoi: “Minä en usko tuohon parantamiseen.”

178Ja minä sanoin: “Ei se mitään, sinähän olet amerikkalainen.”

Hän sanoi: “Minä en usko mitään ennen kuin näen sen.”

Minä sanoin: “Hyvä on, kyllä se käy päinsä.”

179Hän sanoi: “Minulla ei nyt ole mitään sinua vastaan, mutta minä en usko sitä, mitä sinä sanot.” Minä sanoin: “Se on sinun etuoikeutesi amerikkalaisena, sinun ei ole pakko uskoa.”

180Hän sanoi: “Minä en koskaan hyväksy mitään ellen voi nähdä sitä selvästi.”

181Minä sanoin: “Hyvä on, sinun täytyy olla kotoisin Missourista.”

182Hän sanoi: “Ei, minä olen kentuckylainen.” Näettekö?

183“Se ei kuulosta oikein hyvältä ollakseen Kentuckysta”, minä sanoin. “Mutta joka tapauksessa, jos ajattelet sillä tavalla, niin jatka vain edelleen.” Ja hän sanoi… Minä sanoin: “Kuinka sinä menet kotiin?”

184Hän sanoi: “Menen tästä kukkulan ylitse, asun sen toisella… Mutta, etkö tulisi kotiin kanssani.“ Mukava mies. Hän sanoi: “Tule kanssani ja viivy koko yön, veli Branham.’

185Minä sanoin: “Toivoisin voivani, veli. Mutta”, minä sanoin, “minä menen tänne se­täni luo yöksi.” Ja minä sanoin: “Haluatko kyydin kotiin?”

186Hän sanoi: “En, minun täytyy mennä tämän mäen yli, ylös tätä kautta, sitten alas notkelmaa ja jälleen ylös”, tehän tiedätte, kuinka se on siellä.

187Ja minä sanoin: “Hyvä on, kuinka sinä aiot päästä sinne?”

188Hän sanoi: “Minä menen sinne polkua pitkin.”

189“Mutta”, minä sanoin, “ethän voi nähdä edes kättäsi edessäsi.” Minä sanoin: “Kuin­ka aiot päästä sinne perille?”

190Hän sanoi: “Minulla on lyhty!”

191Ja minä sanoin: “Mutta kuinka sinä… Mitä sinä teet, sytytätkö lyhdyn ja sitten kävelet sen kanssa?”

192Hän sanoi: “Juuri niin.”

193Minä sanoin: “Kun sytytät lyhtysi, niin voisitko pitää sitä korkealla tällä tavalla? Minä haluaisin nähdä talosi.”

194Hän sanoi: “Et sinä voi nähdä sitä täältä.”

195Minä sanoin: “Kuinka sinä sitten aiot päästä sinne?”

196“Oi”, hän sanoi, “minä vain sytytän lyhtyni ja kun kävelen, se… Minä vain käve­len sen mukaan kuin valo…”

197Minä sanoin: “Juuri siinä se on. Aamen, vain kävellä Valossa.”

198Jatkakaa vain kävelyä! Älkää pysähtykö paikallenne, tai muuten ette koskaan pää­se minnekään. Jos olette pelastunut, kävelkää eteenpäin pyhittämiseen. Te sanotte: “Kuinka sinne pääsee?” Jatkakaa vain kävelyä. “Onko Pyhän Hengen kaste pyhittämisen jäl­keen? Kuinka minä saan sen?” Jatkakaa vain vaellusta Valossa. “Ovatko merkit, ihmeet ja tunnusteot…” Jatkakaa vain vaellusta Valossa. Näettekö? Vain jatkakaa eteenpäin! Joka kerta otteessanne askeleen, siirtyy Valo hieman edellenne, koska Hän on aina edel­länne. Hän ei työnnä. Hän johtaa. Hän on tuo Valo. Oi, minä olen niin iloinen siitä. Ettekö tekin? Hän on tuo Valo, Hänessä ei ole mitään pimeyttä.

199“Sinä vihaat nikolaittain tekoja.” Siitä tuli oppi. Katsokaamme nyt mitä Paava­li… Kuka nyt perusti tämän Efeson seurakunnan? Paavali.

200Menkäämme nyt hetkeksi Apostolien tekojen 20. lukuun, ja nähkäämme, mitä Paavali… Uskotteko, et­tä Paavali oli profeetta? Varmasti hän oli. Tietenkin hän oli. Muistatteko tuota yöllistä näkyä myrskyisellä merellä ja niin edespäin? No niin, Apostolien teot 20. luku, ja aloit­takaamme suunnilleen 27. jakeesta ja kuunnelkaa nyt tarkasti, kun luemme. Tämä on nyt Paavali, profeetta, ennustaen, mitä tulisi tapahtumaan.

Sillä minä en ole kaihtanut julistaa teille koko Jumalan neuvoa.

201Tuo siunattu mies! Oi, haluan seistä siellä tuona päivänä ja katsella tuon marttyyrinkruunun panemista hänen päähänsä. Jos siellä on mahdollista minun itkeä, niin sil­loin tulen itkemään. Tulen huutamaan, nähdessäni Paavalin. Nähdä Pyhä Paavali, tuo suuri apostoli, kirkkaassa ja kauniissa viitassaan, Ja olen varma, että siellä on oleva vähän huutoa, kun me kaikki tulemme sinne. Ettekö tekin?

202No niin: “…minä en ole kaihtanut julistaa teille koko Jumalan neuvoa.”

203Onko se oikein? Nyt, kristityt, katsokaapa tännepäin, minä tulen kysymään teiltä jotakin. Kuka oli se, joka käski niitä, jotka olivat kastetut toisella tavalla kuin Jee­suksen Kristuksen Nimessä, tulemaan uudestaan kastettavaksi? [Seurakunta sanoo: “Paavali.”] Hän saarnasi koko Jumalan neuvon. Onko se oikein? Mitä te sanotte? Ja mitä Paavali sanoi… Uskoisin että se on… En ole varma, nyt oliko se Tessalonikalaiskirjeen 1. luvun 8. jae: “Jos me tai enkeli Taivaasta saarnaa jotakin toista Evankeliumia, jos vaikka enke­li tulisi alas Taivaasta ja saarnaisi jotakin toista Evankeliumia kuin tätä”, (sitä Evankeliumia, jota Paavali saarnasi, että ihmisten käskettiin ottamaan kaste uudestaan Jee­suksen Kristuksen Nimessä). “Jos vaikka enkeli Taivaasta” (puhumattakaan jostakin piispasta, tai kardinaalista, tai ylialuevalvojasta, tai pastorista tai mistään muusta). “Jos enkeli tulee alas Taivaasta ja saarnaa toista Evankeliumia Tämän lisäksi, olkoon hän kirottu.” Kyllä. Onko se oikein? Sitä hän sanoi, se on Galatalaiskirje 1:8. Se tuli juuri mieleeni. Hyvä on, se on Galatalaiskirje 1:8, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, nähdäksen­ne, mitä Paavali sanoi.

204No niin, täällä hän sanoo… Uskon että se oli 27. jae:

Sillä minä en ole kaihtanut julistamasta teille koko Jumalan neuvoa.

205Kuunnelkaa nyt tätä, tämä on profetia:

Ottakaa sen vuoksi vaari itsestänne, ja koko laumasta, jonka ylitse Pyhä Henki on tehnyt teidät valvojiksi, ruokkimaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän on ostanut omalla verellänsä.

206Kuka on ostanut? Kenen veri se oli? Raamattu sanoo, että se oli Jumalan Veri. Jumala omalla Verellänsä. Onko se oikein? Ruokkimaan Jumalan seurakuntaa, jonka Hän on ostanut omalla verellänsä.

207Raamattu sanoo että me olemme pelastetut Jumalan Verellä. Tiesittekö sitä? Tie­tenkin, Raamattu sanoo sen. Hyvä on:

… ostanut omalla verellänsä.

Sillä minä tiedän tämän, että minun lähtöni jälkeen on teidän keskuuteenne tuleva sisälle julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.

Myös teistä itsestänne on nouseva miehiä …

Tarkatkaa, kuinka tuo mies voi katsoa eteenpäin ja nähdä tuon asian olevan tulossa.

…teistä itsestänne on nouseva miehiä, puhuen pahantapaisia asioita, vetääkseen pois opetuslapsia seuraamaan heitä [tai  “peräänsä”].

208[Tyhjä kohta nauhassa.] Vuosia myöhemmin… joukko miehiä halusi tehdä organi­saation ja ottaa pyhyyden ja Pyhän Hengen pois seurakunnalta, ja panna sen piispoihin ja paaveihin ja pappeihin, niin että he olisivat pyhiä, ja seurakunta eläisi millä ta­valla vain tahtoo. Ja he maksaisivat papeille, ja pappi rukoilisi heidät pois helvetistä ja kaikkea muuta sellaista. Ja ne ovat nikolaittain tekoja! Jumala sanoi: “Minä vihaan sitä!” Kuunnelkaa nyt.

209“Näytähän missä se on, kun sinä sanot Jumalan sanoneen, että ‘Hän vihasi sitä’?”

210No niin, katsokaamme sanoiko Hän sen:

Mutta tämä sinulla on, että sinä vihaat nikolaittain tekoja, joita Minä myös vihaan.

211Jumala vihaa organisaatiota. Onko se oikein? Nyt te näette tarkalleen, mitä he tulisivat tekemään, ja mitä he myös tekivät. Tarkatkaa eteenpäin lävitse seurakunnan, tekivätkö he sen. Hän vihaa organisaatiota!

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille; …

212No niin, Paavalin sudet olivat tulleet “nikolaitoiksi”. He yrittivät muo­dostaa pappeutta, leeviläisen pappeuden kaltaista, joka oli vierasta Uuden Testamentin opille. Aamen! Tuo kreikkalainen sana nicko merkitsee “valloittaa, voittaa”. Voittaa mikä? Maallikot, Pyhä Henki. Ottaa pois seurakunnasta ylösnoussut Herra Jeesus merkkeineen ja ihmeineen, pois uskovaisten keskuudesta ja panna sen tilalle mies, joka on äänestetty paaviksi, tai joku lihallinen kardinaali tai ylivalvoja, joka yrittää ottaa Pyhän Hengen pois maallikoilta ja antaa sen joillekin pyhille miehille asettaen heidät maallikkoja korkeampaan arvoon; niin etteivät he kutsuisi heitä pasto­reiksi, joka merkitsee “paimenia”, vaan isäksi, josta Jeesus sanoi: “Älkää kutsuko ketään miestä isäksi tämän maan päällä.” Näettekö tuon pahan asian? Ja mitä me teimme?

213Oi, jos me voisimme pysähtyä tässä. Toivoisin, etteivät kaikki nämä illat olisi näin nipussa tällä tavalla, sillä haluaisin huomenillalla ottaa Ilmestyskirjan 12. lu­vun ja näyttää teille tuon vanhan prostituoidun naisen istumassa siellä, tuon huoran. Ja hän oli sitä siksi, että hän oli harjoittanut haureutta Jumalaa kohtaan, ja kutsui itse­ään leskeksi ja oli myös porttojen äiti. Eikö niin? No niin, me tiedämme, että se oli Rooma, koska hän istui seitsemällä kukkulalla ja kaikki muu ilmaisee sen aivan tarkal­leen, mies hänessä ja tuo pedon luku ja niin edelleen. Me kaikki olemme tietoisia sii­tä aikaisemman opetuksen pohjalta, kuka se oli. Mutta surullinen asia on se, että hän oli porttojen äiti. Tämä on hänen alkunsa juuri tässä, sen alkoivat Roomassa joukko niin kutsuttuja kristittyjä.

214Kuulkaahan! Auttakoon Jumala minua tekemään sen todelliseksi teille! Se oli joukko kristittyjä tämän kaltaisessa seurakunnassa. He tulivat muodollisiksi ja välinpi­tämättömiksi ja vetäytyivät pois ja pystyttivät itselleen organisaation. Ja sitten he yhdistivät sen Pimeässä ajanjaksossa valtion kanssa. Ja valtiosta ja seurakunnasta tuli mikä? Kristillinen kirkko, sitä kutsuttiin nimellä “Pyhä katolinen kirkko”, (tuo sana katolinen merkitsee “yleismaailmallinen”), “suuri yleismaailmallinen kristillinen seurakunta.” Ja he kutsuivat ihmisiä, jotka puhuivat kielillä, huusivat ja paransivat sairaita ja niin edelleen, “harhaoppisiksi”. Ja lopulta he tekivät sen niin pakottavaksi, että jokainen, joka tavattiin palvomassa sillä tavalla, heitettiin leijonien luolaan, jos he eivät vastaanottaneet katolisuutta. Sitä jatkui kaikki nämä sadat vainon vuodet. Eikä tuo todellinen Seurakunta koskaan kuollut. Te ette voi tappaa Sitä. Jumala sanoi, että Se tulisi elämään loppuun asti, ja sitten Hän antaisi sille Elämän kruunun. Se on tullut noiden vainon aikakausien lävitse.

215Sitten mukaan tuli Martin Luther jatkamaan tuota aikakautta ja hän käänsi seura­kunnan ulos vanhurskauttamisen alla. Mitä tapahtui, kun Luther kuoli? He organisoivat sen, tekivät siitä luterilaisen kirkon; he saivat opin. Kun he organisoivat sen, niin mitä tapahtui? Se synnytti sen jälleen takaisin roomalaisuuteen.

216Sitten Pyhä Henki liikkui siitä ulos, ja Wesley näki Sen. Wesley ja Whitfield, George Witfield, ja monet muut, Asbury ja monet heistä olivat suuria herättäjiä. He pe­lastivat maailman tuona aikana. Heillä oli herätys tuossa Filadelfian ajanjaksossa, jo­ka pelasti Englannin ja myös Yhdysvallat. Heillä oli kokouksia, ja heidät potkaistiin ulos ja heitä kutsuttiin “pyhiksi kieriskelijöiksi”. Te metodistit teitte niin; he kaatuivat lattialle Jumalan voiman alla, ja he heittivät vettä heidän kasvoilleen ja ley­hyttelivät heitä. Ja he nytkivät niin voimakkaasti sen alla, että he sanoivat “heidän saaneen sätkyn”. Siellä oli ihmisiä, jotka nytkähtelivät ja vapisivat Pyhän Hengen voi­man alla. Se on metodistien historiaa. Sieltä tulivat kveekarit ja niin edelleen.

217Mutta nyt kun he organisoivat sen, he tekivät siitä näitä metodisteja, pri­mitiivisiä metodisteja, ja tämän kaltaisia metodisteja, ja tuon kaltaisia metodisteja, kunnes se tuli niin alhaiseksi, että metodistit halusivat ottaa “Veren” pois laulukirjoistaan.

218Täällä eräänä iltana televisio ohjelmassa, (äitini soitti minulle), heillä oli eräs metodisti pastori täällä Indianassa, joka opetti rock‘n’rollia kirkossa. Hän sanoi: “On häpeä, että emme ole nähneet tämän kauniin taiteen kuuluvan kirkkoon.”

219Se on perkele väärässä profeetassa! Oikein! En halua loukata tunteitanne, mutta veli, se on Jumalan Totuus. Mieluummin teen teidät tällä tavalla vähän vihaisiksi ja saan teidät tutkimaan Kirjoitusta ja ehkä oikaisemaan välinne Jumalan kanssa, kuin että tulisitte kadotetuiksi lopussa. Te ette ehkä pidä minusta nyt, mutta eräänä päivänä te panette käsivartenne ympärilleni ja sanotte: “Veli Branham, se on Totuus.” Täällä se on juuri täällä, ja he menevät siihen. Siinä he… Se on juuri siinä. Raamattu sanoi, että he tulisivat tekemään sen.

220Sitten Wesleystä, Wesleyn sitten tehtyä sen, tulivat mukaan helluntailaiset. Ja he saivat lahjojen ennalleen asettamisen ja alkoivat puhua kielillä, Pyhän Hengen kaste.

221Aivan niin kuin jyvän alkaessa kasvaa maasta. Ensimmäiseksi, se mätänee. Sitten se tuo esiin pari lehteä, joka oli luterilaiset. Sitten se kasvaa ja muodostaa tähkän. Mikä se oli? Metodistit; siitepöly, veljellinen rakkaus, evankeliointi, siitepölyn lentäessä muualle.

222Jopa luonto julkituo nämä seurakunta-ajanjaksot. Metodistit tulivat ulos kaaok­sesta, tai tarkoitan, luterilaiset tulivat ulos kaaoksesta. Metodistit levittivät veljellistä rakkautta, se oli evankeliumin saarnaamisen ja lähetyssaarnaajien aikaa. Suurin lähetyssaarnaajien aika, jonka maailma koskaan on tuntenut, oli metodistien aika. Kyllä, se ravisteli pois siitepölynsä.

223Mitä sitten tapahtui? Tuosta siitepölystä alkoi tähkän täyttyminen, helluntailai­set. Jyvä, aivan samankaltainen, joka meni maahan. Ei lehti, ei tähkä vaan jyvä. Ja nyt helluntailaisilla tuo jyvä on kokonaan homeen peitossa, niin että jyvää tuskin ol­lenkaan voi nähdä. On aika puhdistaa se pois! Aamen! Mitä he tekivät? Saman asian kuin metodistitkin. Yksi joukko organisoi itsensä, ja he sanoivat: “Me olemme Assemblies of God.” Toinen joukko sanoi: “Me olemme Pyhyyden helluntailaisia.” Toinen sanoi: “Me olemme Ykseys.” “Me olemme Kakseus.” Ja heitä on sitä ja tätä, niin monia. Hyvänen aika! On kuin yksikyttyräinen kameli, kaksikyttyräinen, kolmekyttyräinen, kaikenlaista. Heitä on kolme-, tai neljäkymmentä erilaista organisaatiota.

224Mitä he tekivät? Heittivät sen suoraan takaisin roomalaisuuteen uudestaan, kas­taen roomalaiskatolisen kirkon kasteella. Pyydän ketä tahansa helluntailaista näyttämään minulle, missä ketään Raamatussa kastettiin nimessä “Isä, Poika, ja Pyhä Henki”. Pyydän ketä tahansa piispaa, kardinaalia, tai ketä tahansa opettajaa näyttämään minulle, missä niin koskaan tehtiin katolisen kirkon ulkopuolella. Ja Luther toi sen mukanaan, hän toi katkismuksen ja kaikkea muuta mukanaan sieltä. Metodistit jatkoivat sen kanssa. Helluntailaiset, teidän tulisi hävetä! Puhdistautukaa! Menkää takaisin Sanaan! Tehkää parannus, tai Jumala ottaa teiltä pois kynttilänjalan, sen Valon, joka teillä on. Aamen.

225Hyvä on. He ottivat Pyhältä Hengeltä pois johtajuuden ja antoivat heille pyhien miesten ritarikunnan ja asettivat heidät olemaan maallikkojen ylitse. Eikä heidän tul­lut kutsua heitä “pastoriksi, paimeniksi”, (vaikka meitä tulisi kutsua pasto­reiksi, “paimeniksi”, jota tuo sana pastori merkitsee), vaan “isäksi, kardinaalik­si, arkkipiispaksi, tai aluevalvojaksi”. Nuo todelliset vihasivat tätä asiaa! Ja Jumala kannatti heitä siinä ja sanoi: “Myös Minä vihaan sitä!” Koska Hänen itsensä tu­lisi olla aluevalvoja, arkkipiispa, paavi. Hän työskentelee kunkin yksilön kanssa; ei jonkun organisaation kanssa, vaan henkilön kanssa.

226No niin, on outo asia… Kuunnelkaa, kun tulemme lopettamaan. Meillä on vain yksi jae lisää.

227Tässä meillä on katolilaisuuden opinkappaleen alku, apostolinen perimysjärjestys. Kuinka monet tietävät sen? Apostolinen… Nyt katoliset sanovat, että paavi tänä päivä­nä on Pietarin seuraaja. Mitään sen kaltaista asiaa ei ole. Kuinka on teidän lihallinen sukupuolinen halunne… Kuinka oli niin, että Eesau ja Jaakob, molemmat syntyivät pyhäs­tä isästä ja pyhästä äidistä, ja kuitenkin yksi heistä oli kristitty ja toinen perkele? Näettekö? Kuinka niin voi olla? Koska synti on syntiä ja seksi on seksiä, mutta Jumala antaa syntymän.

228Jumala valitsee meidät maailman perustamisesta alkaen. Tiesittekö sitä? Odottakaa kunnes alamme lukea näitä historioitsijoita, ja tarkatkaa kuinka Irenaeus… Kuinka hän ylistää Jumalaa siitä, että tämä on valinnut hänet ennen maailman perustamista; ja kuin­ka Pyhä Martinus ja kaikki heistä antavat Hänelle ylistyksen; ylistävät Jumalaa, sanoen: “Koska…” Ja ihmiset puhuessaan hänestä, sanoivat: “Hänet oli valittu ennen maailman perustamista.” Se on Kirjoitus. Nuo veljet olivat linjassa Jumalan kanssa. Mutta tämä vanha musta kirkko tulee noiden tuhannen viidensadan Pimeän ajanjakson vuoden lävitse, tukahduttaen koko asian, kuin savuava lamppu, pimittäen Valot. “Mutta on oleva Valo ehtoo ajassa”, sanoi Herra.

229Apostolinen perimysjärjestys, yksi toisensa jälkeen; yksi paavi, ja täytyy olla paavillista sukuperää, ennen kuin voi olla paavi. Voi hyvänen aika! Se on hölynpölyä. Maal­likot… he eivät ole pyhiä, vaan antaa pappien rukoilla heidän puolestaan ja tuoda heidät ulos synneistään, antaen anteeksi heidän syntinsä, kun he maksavat rahaa tunnus­tuksesta.

230Protestantit tekevät samoin! He yrittävät olla… Taputtavat pastoriaan olalle ja elävät niin kuin muukin maailma. Ja te ette tiedä sen enempää Jumalasta kuin hänkään… Kun hän antaa heidän pysyä seurakunnassaan, ja kutsuu heitä seurakuntansa jäseniksi ja antaa heidän olla siellä ja vakuuttaa heille, että he ovat pelastuneet. Kuinka he tulevatkaan pettymään tuona päivänä, jos eivät ole syntyneet uudestaan! Ilman Pyhää Henkeä te olette kadotettu. Ei kukaan voi sanoa: “Jeesus on Kristus”, ainoastaan Pyhänä Hen­gellä.

231Todellista Seurakuntaa Efesossa ei petetty näillä hiotuilla, älykkäillä puheilla. He vihasivat sitä. Heitä ei petetty, he tiesivät; tuota todellista Seurakuntaa ei pe­tetty.

232Väärät ilmestykset, joita näillä miehillä oli, joita kutsuttiin nikolaitoiksi, eivät olleet yhtäpitäviä Jumalan Sanan kanssa. Kertokaa mistä te koskaan löydätte “papille ripittäytymistä” täältä Raamatusta. Missä te näette “pirskottelua” opetetta­van täällä Raamatussa syntien anteeksi saamiseksi? Missä te koskaan näette ketään kas­tetun “Isä, Poika, ja Pyhä Henki” nimessä, heidän syntiensä anteeksi saamiseksi? Mis­sä on se jae, jossa sanotaan: “Antakaa oikea kätenne yhteyden merkiksi ja pankaa nimenne seurakunnan kirjaan.” Missä te koskaan näette kaikkia sen kaltaisia asioita Raamatus­sa? Missä se on? Sen tekee papisto, joka ei ole oikein Sanan mukaisesti, ja he ovat nikolaittoja, ja Jumala sanoi: “Minä vihaan heitä!” Menkää takaisin Sanaan. Oi, tie­dän, että se on vahvaa, veljet, mutta minä en ole siitä vastuussa, tapelkaa siitä Hänen kanssaan.

233Heillä oli väärä ilmestys, joka ei ollut Sanan mukainen, heitä kutsuttiin “valehtelijoiksi, vääriksi apostoleiksi, vääriksi profeetoiksi”. Mutta todellinen Seurakunta piti kiinni Pyhän Paavalin opetuksesta, Pyhän Hengen kasteesta, merkkien seuratessa ja vahvistaessa sen Sanan, jota Paavali opetti. Aamen! Näyttäkää minulle, missä Jumala koskaan vahvistaa sanan pirskottelusta. Näyttäkää minulle, missä Jumala koskaan tu­lee vahvistamaan ja tuo kielilläpuhumiset ja suuret asiat vain sillä, että puristatte kättä pastorin kanssa jossakin ja panette nimenne kirjaan; yhä tupakoiden ja ryypäten ja valehdellen ja pelaten korttia ja pitämällä vähän hauskaa, menemällä… Oi, laupe­utta! He ovat lihallisia, vääriä profeettoja, ystävä. Kyllä vaan.

234Jumalan tie on pyhyys. Olkoon tämä tiedoksi jokaiselle Kristuksen Ruumiin jäse­nelle täällä: ellette te elä pyhää elämää, kieltäytyy Jumala uhristanne. Uhri täytyy uhrata pyhin käsin. Se on ehdoton totuus. Ylipapin täytyi olla pyhä, ja virkaan asetet­tu ja voideltu, ja hänen täytyi käyttää hajuvettä ja kaikkea muuta, ennen kuin hän voi edes tulla Jumalan läsnäoloon uhraamaan uhria. Onko se oikein? Silloin kuinka te voit­te mennä tänne ulos ja pettää ja varastaa ja riidellä ja tapella naapurinne kanssa ja kaikkea muuta ja touhuta sillä tavalla kuin teette ja sitten tulla sisälle ja sanoa: “Oi Herra Jumala! Ylistys Jeesukselle! Halleluja!”?

235Ihmiset sanovat. “Minä näen heidän puhuvan kielillä.” Se ei vielä merkitse sitä, että heillä on Pyhä Henki. “Minä kuulen heidän huutavan.” Se ei vielä merkitse sitä, että heillä on Pyhä Henki. Pyhä Henki on Elämä.

236Raamattu sanoo: “Sade tulee usein valmistamaan sen, mitä varten se on valmis­tettu”, (Hebrealaiskirje 6), “…mutta orjantappurat ja ohdakkeet, jotka ovat lähellä hyl­käämistä, joiden loppu on olla poltettu.”

237“Aurinko paistaa oikeille ja väärille. Sade lankeaa oikeille ja väärille.” Sa­de tulee tuottamaan vehnäsadon (joksi me sitä kutsumme), ja kasvattaa myös jokaisen pellolla olevan rikkaruohon. Jos vehnä on janoinen, silloin myös rikkaruoho on janoi­nen. Ja sama sade, joka kastelee vehnän, kastelee myös rikkaruohot. Vehnä kohottaa pään­sä ja huutaa: “Ylistys Herralle! Halleluja! Halleluja! Olen niin iloinen saadessani tämän sateen!” Rikkaruoho tulee huutamaan: “Kunnia Jumalalle! Ylistys Jumalalle! Hallelu­ja! “Olen iloinen saadessani Sen.”

238“Mutta heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Se on totta. “Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”

2397. jae ja sitten lopetamme, tämä on viimeinen jae tästä seurakunta-ajanjaksosta. Me tulemme olemaan noin viisi tai kymmenen minuuttia myöhässä.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille; hänelle, joka voittaa, annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisin keskellä.

240Kuulkaahan nyt, ystävät, tällä tavalla te voitatte. Ensin teidän täytyy voittaa, ja sitten voitte syödä hedelmän. Se on voittajalle. Te muistatte eilen iltaisen ope­tuksemme, ettekö muistakin? Johanneksen täytyi mennä Henkeen, ennen kuin hän näki mitään. Ja kuinka te voitte istua sanoen: “Jos hän ei ole baptisti, en tule kuuntelemaan häntä”? “Jos hän ei ole presbyteeri, en tule kuuntelemaan häntä”? “Jos hän ei opeta aivan tar­kalleen niin kuin minun seurakuntani opettaa, minä…” Silloin te ette tule voittamaan, te ette vielä ole Hengessä. Te olette kokonaan poissa järjestyksestä.

241Menkää Henkeen, sanokaa. “Herra Jeesus, minä rakastan Sinua. Paljasta nyt minulle, mitä näet sopivaksi ja vain anna se minulle.” Silloin te tulette saamaan. Oikein.

242Huomatkaa, Raamatussa puhutaan kolme kertaa Elämänpuusta 1. Mooseksen kirjassa ja kolme kertaa Ilmestyskirjassa. Me puhuimme siitä toisena päivänä. Muistatteko? Sun­nuntaina, eilen. Ainoa… Perkele vihaa jokaista Kirjoituksen osaa, mitä on olemassa, mutta eniten hän vihaa l. Mooseksen kirjaa ja Ilmestyskirjaa. Hän hyökkää 1. Mooseksen kirjan luo­tettavuutta vastaan, koska hän haluaa saada ihmiset uskomaan, että Se ei ollut niin; “Genesis [1. Mooseksen kirja, suomeksi “alku”] ei ollut sillä tavalla kuin Jumala sanoi sen tapahtuneen, vaan jokin muu sai aikaan tämän luomakunnan ja asiat.” Hän hyökkää sitä vastaan sillä tavalla. Ja hän vie ihmiset pois Ilmestyskirjasta, koska Se paljastaa, että Jeesus on Jumala, ja että hän, ollen perkele, on tuomittu, ja paljastaa pyhitetyn Seurakunnan ihanuuden, joka menee kotiin Jumalan tykö; ja väärän profeetan tuomion ja kaikki nuo val­heet, ja kuinka ne kaikki tullaan heittämään tulijärveen. Ei ihme, että hän pitää heidät poissa Siitä. Mutta muistakaa, niissä kummassakin puhutaan Elämänpuusta Paratiisissa.

243Ottakaamme nyt hetkeksi tämä “Puu”. Pyhän Johanneksen 6. luvussa, jos haluatte mer­kitä sen muistiin, Jeesus sanoo: “Minä olen Elämän Leipä.” Muistakaa nyt.

244Nyt me tulemme ottamaan nämä kaksi pylvästä täällä vertauskuvaksi. Tehkäämme se juuri nyt ennen kuin lopetamme. Nyt tämä oikealla puolellani oleva on se puu, jota Puutarhassa kutsuttiin “Elämänpuuksi”, ja vasemmalla puolellani oleva on se puu, jota Puutarhassa kutsuttiin “tiedon puuksi”. Kuinka moni tietää Raamatun sanovan, että siellä oli Elämänpuu ja tiedon puu? Nyt ihmisen tuli elää tästä Elämänpuusta, eikä koskea tiedon puuhun. Onko se oikein? Ja ensi kertaa koskiessaan siihen, hän erotti itsensä Luojastansa. Hän kadotti yhteytensä Jumalaan, kun hän otti ensimmäisen suullisensa tiedosta. Ajatelkaa nyt kovasti. Ja te jotka teette muistiinpanoja, annan teille aikaa niin, että saatte sen kirjoitetuksi ylös, koska en halua teidän menevän tämän ohi.

245Jeesus, Pyhän Johanneksen 6. luvussa. He olivat juomassa eräästä lähteestä ja kohottivat käsiään, matkien sitä kuinka heidän isänsä joivat tuosta hengellisestä Kal­liosta ja niin edelleen. Hän sanoi: “Minä olen tuo Kallio, joka oli erämaassa.”

246Ja he sanoivat: “Tässä sinä sanot, että ‘olit ennen Abrahamia’, etkä ole vielä yli viidenkymmenen. Ja sanotko sinä, että ‘näit Abrahamin’? Nyt me tiedämme, että sinä olet hullu, sinä olet perkele.” Näettekö?

247Hän sanoi. “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” MINÄ OLEN oli palavassa pensaassa Mooseksen kanssa; tuo palavan pensaan MINÄ OLEN. “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN”; ei “Minä olin.”

248Nyt te ihmiset, jotka sanotte, että ihmeiden päivät ovat ohitse, teidän täytyisi saada tuo Kirjoitus sanomaan: “Minä olin tuo suuri minä olin.” Näettekö?

249Ei “Minä olin”, tai “Minä tulen olemaan”; vaan “MINÄ OLEN”, se on olla koko ajan. Hän on Iankaikkinen. Tuo sana “MINÄ OLEN” on Iankaikkinen, kaik­kina heidän aikoinaan, koko ajan, kaikissa seitsemässä kynttilänjalassa, jokaisessa seurakunnassa joka paikassa, jokaisessa sydämessä. “MINÄ OLEN.” (ei “Minä olin”, tai “Minä tulen olemaan”) “Minä olen juuri nyt niin kuin Minä aina olin.” Näettekö? “Aina, MINÄ OLEN.”

250He sanoivat: “Meidän isämme… Me emme tunne sinua. Me tiedämme, että sinä olet perkele.” He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, neljänkymmenen vuoden ajan.”

251Jeesus sanoi: “Ja he ovat kaikki kuolleita.” Onko se oikein? “He ovat kaikki kuolleita. Mutta Minä…” Oh! “Minä olen Elämän Leipä, joka tulee Jumalalta Taivaas­ta. Jos… Elämän Leipä. Jos ihminen syö tätä Leipää, ei hän ole koskaan kuoleva.”

252“Tahtooko tämä mies antaa ruumiinsa meille syödä? Nyt hän on hullu, aivan var­masti.”

253Elämän Leipä oli Elämänpuusta, josta he söivät Eedenin Puutarhassa. Hän oli tuo Elämänpuu. Nyt jos tuo Elämänpuu oli Henkilö, silloin oli myös tiedon puu henkilö. Sanokaa nyt, ettei käärmeellä ollut siementä! Jos Elämä tulee Miehestä, kuolema tulee naisesta. Hyvä on, nainen oli tuo kuoleman puu.

254Niin pian kuin tämä yksi oli tahrannut hänet, (niin kuin tuo käärme teki), nainen sanoi: “Käärme petti minut.” Oikein. Ei mikään matelija; hän oli kaikkein terävin kaikista eläimistä, hän oli simpanssin ja miehen välimuoto. Eläimen siemen ei risteydy naisen kanssa, sitä se ei tee; mutta tämän miehen siemen teki sen, hän oli tuo rengas siinä välillä. Ja Jumala pani kirouksen hänen päälleen, pani hänet suoraan vatsalleen, ilman jalkoja ja otti jokaisen luun hänessä ja muutti ne niin, ettei niillä ole mitään yhteistä ihmisen luuston kanssa. Tiedemiehet yrittävät kaivaa niitä esiin. Se on kät­kettynä Jumalan salaisuuksissa, keskellä Jumalan Paratiisia. Siinä on teille ilmestys.

255Hän synnytti ensimmäisen poikansa, joka oli Kain (onko se oikein?) Saatanan poika. Jos niin ei ollut, niin mistä tuo paha tuli? Adamistako, joka oli Jumalan poika? Se tuli perkeleestä, hänen isästänsä. Ja hän oli murhaaja; ensimmäinen murhaaja oli Perkele, perkeleen poika.

256Tarkatkaa, mitä sen jälkeen tapahtui, tarkatkaa Kainin sukuperää. Sukupolvissa, jotka seurasivat Kainin jälkeen, kaikki olivat tiedemiehiä ja suuria miehiä. Lukekaa siitä Raamatusta. He rakensivat taloja, työstivät metalleja ja olivat tiedemiehiä. Mutta jokainen, joka tuli Seetistä, (Abel kuoli, ollen esikuva Jeesuksesta, joka kuoli, ja Seet otti hänen paikkansa: kuolema hautaaminen ja ylösnousemus), hänen kauttansa tulivat nöyrät maalaiset ja lammaspaimenet.

257Nyt Jeesus sanoi: “Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja he ovat kaikki kuol­leita. Mutta Minä olen se Elämän Leipä,” (Mikä Elämän Leipä? Elämän Leipä Eedenistä!), niin että ihminen voi syödä tästä Leivästä eikä koskaan kuole.” No niin, Jumala pani Enkelit Elämänpuun ympärille, vartioimaan sitä, ettei kukaan voisi koskea siihen, et­teivät he söisi tuosta Puusta ja eläisi iäti. Onko se oikein?

258Koska, heidän täytyi jatkua tästä puusta ja kuolla. Onko se oikein? Sillä niin kauaa kuin heidän täytyi syödä siitä, he kuolivat. Ja aivan ylitä varmasti kuin te kuolette syötyänne tuosta tiedon puusta… No niin, katsokaamme nyt tuota tiedon puu­ta. Katsokaa, mitä se on aikaansaanut. Katsokaamme nyt, mitä se saa aikaan. Ensinnäkin, me voimme nähdä heidän keksineen ruudin. Se tappaa tovereitamme. Oikein, he tappavat toisiaan ruudilla, joka on tiedon puusta. Seuraavaksi me olemme keksineet autot, jotka ovat tuosta tiedon puusta. Se tappaa enemmän kuin ruuti. Oi, kyllä! Ja nyt meillä on vetypommi. Jumala ei tuhoa mitään, ihminen tuhoaa itsensä tiedollaan.

259Mutta kaiken, mikä kuuluu Jumalalle, sen Jumala tulee nostamaan jälleen ylös; Ju­mala ei kadota mitään. Jeesus sanoi niin, kyllä: “Hänellä, joka syö tästä Leivästä, on Iankaikkinen Elämä, ja Minä tulen nostamaan hänet jälleen ylös viimeisenä päivänä.” Se on Hänen lupauksensa. Nyt, Jumala…

260He ovat pitkällä syöden tiedon puusta ja kuollen. Mutta niin pian kuin he pääsisi­vät tälle Puulle, he eläisivät iäti.

261Niinpä nyt sen sijaan, että Enkeli oli siellä pitämässä heitä poissa tältä Puulta, ne ovat siellä ajamassa heitä tämän Puun tykö; nämä seurakuntien enkelit sanoen: “Se on jokaiselle henkilölle”, tuoden heidät takaisin Jeesuksen Kristuksen Nimeen, joka on se Elämänpuu, joka seisoo Jumalan Paratiisissa. Whew! Oi! Toivon teidän ymmärtävän sen. Tuo Elämänpuu seisoo Jumalan Paratiisissa, että te voisitte olla osalliset Hänestä ja tulla Jumalan pojaksi ja tyttäreksi ja elää ikuisesti. “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

262Veli, sisar, nyt olen… minä… Varmasti olen… olen leikannut teitä, olen lou­kannut teitä. En tarkoittanut tehdä sitä sillä tavalla. Ymmärrättekö? Jumala tietää sen, mutta minun täytyy tehdä se tällä tavalla, antaakseni teidän nähdä, missä me olemme. En usko, että meillä on kovin paljon aikaa jäljellä täällä. Minä en yritä mitätöidä kristillisyyttänne, koska te kuulutte johonkin organisaatioon. Sitä se ei ole. Ihmiset ovat olosuhteiden uhrina. He eivät tiedä mitä tehdä; kaikki mitä heidän vanhempansa aina ovat tehneet, on käydä kirkossa ja sillä tavalla.

263Mutta veli, yksi asia ennen kuin lähdemme, sallikaa minun antaa vielä yksi lainaus lisää. Profeetta sanoi… Uskotteko te profeettoja? Raamattu käskee kuunnella heitä. Tuo profeetta sanoi: “Tulisi aika, jolloin ei olisi päivä eikä yö, vaan se olisi jonkin lainen synkkä päivä. Mutta ehtooajassa, juuri ennen auringonlaskua, tulisi olemaan Valo.” Onko se oikein?

264Nyt katsokaa, mitä meillä on ollut. Katsokaamme nyt sitä. Kuinka aurinko… Missä aurinko nousee, maantieteellisesti? Idässä. Onko se oikein? Se laskee lännessä. Toi­voisin että minulla olisi… Tulen ottamaan huomenillalla kartan ja näytän sen teille. Kun Pyhä Henki lankesi Jerusalemissa, Se kulki täydellisessä kahdeksikon muodossa. Se menee suoraan yli Irlantiin, suoraan takaisin ympäri, suoraan ylitse, ja tulee Länsiran­nikolle, ja kääntyy jälleen suoraan takaisin: se muodostaa täydellisen kahdeksikon nume­ron kuinka Evankeliumi kulki. No niin, sivilisaatio on kulkenut auringon mukana. Kuinka moni tietää sen? Vanhin sivilisaatio, mitä meillä on, on Kiina, ja sieltä se tuli suo­raan yli Itämaiden. Ja kun Pyhä Henki, ei s-u-n [aurinko], vaan S-o-n [Poika]…

265Kun aurinko alkaa paistaa sumun ja yön lävitse, niin ei väliä sillä, missä siemen on, se tulee elämään; koska kaikki kasvielämä saa elämänsä auringosta. Me tiedämme sen. Te voitte kaataa betonia ruohikolle, ja missä seuraavana keväänä ruoho on tiheintä? Aivan betonin reunassa. Miksi? Se on tuo elämä sen alla, te ette voi kätkeä todellista elämää. Tuo pieni elämä, niin pian kuin se tietää auringon paistavan siellä, se ryömii tiensä melkeinpä puolen korttelin mitalta, päästäkseen esiin tuon betonin alta, kunnes se voi työntää päänsä ilmaan ja alkaa ylistää Jumalaa.

266Ettekä te voi kätkeä Elämää. Joka on oikea Elämä. Kun te olette syntyneet uudes­taan, te ette voi kätkeä Sitä. Jonkin täytyy antaa äänensä kuulua, kun teillä on Elämä…

267Kaikki asiat ovat kuolleita nyt, pienet siemenet ovat purskahtaneet auki, sen mas­sa on juossut ulos ja se on kuollut, mutta elämä on yhä siellä. Nyt kun aurinko alkaa paistaa keväällä, pienet kukat tulevat esiin, ja kaikki ne työntävät päänsä jälleen ulos, kaikkialta kivien ja puunrunkojen alta, ne nousevat jälleen ylös ja elävät uudestaan. Onko se oikein? Koska aurinko (s-u-n) paistaa.

268Nyt, jonakin päivänä tulee Poika (S-o-n) paistamaan, joka on Iankaikkisen Elämän Alkuunpanija, ja kaikki, jotka ovat hedelmöittyneet Hänelle Iankaikkista Elämää var­ten, tulevat nousemaan ylös viimeisissä päivissä. Jos he hautaavat teidät mereen, polttavat ruumiinne ja sirottelevat tuhkan maan neljälle tuulelle, niin Jumala tulee nostamaan sen ylös viimeisenä päivänä. Jos teidän täytyy täyttää jonkun nälkäisen lei­jonan vatsa, tai mennä liekehtivään tuleen, joka ottaa kaikki kuusitoista alkuainetta, vuoriöljyn ja kosmiset valot ja kaiken ulos teistä, Jumala tulee nostamaan sen ylös. “Jopa päänne hiuksetkin ovat luetut.” Aamen! Jumala tulee nostamaan sen ylös.

269No niin, kuulkaahan. Nyt jos kaikki kuolevat naisen kautta, silloin kaikki elävät Miehen kautta. Kun te olette osalliset naisesta sen kaltaisessa elämässä, te tiedätte kuolevanne. Ei ole mitään tietä ulos siitä, te tulette kuolemaan. Ja aivan yhtä var­masti kuin te otatte Tästä, te tulette elämään; ei ole mitään tietä ulos siitä, tei­dän täytyy elää. Aamen! Jos tuo tuottaa positiivisen kuoleman, niin Tämä tuottaa po­sitiivisen Elämän. Ainoa tapa teidän saada se on, että teillä on Elämä.

270Nyt tuo profeetta sanoi, että “on oleva Valo ehtoo ajassa”. Kuulkaahan nyt. Hän sanoi että siellä olisi päivä, joka olisi synkkä, sitä ei voitaisi kutsua päiväksi eikä yöksi. Se olisi jotenkin pilvinen, sumuinen, kylmä päivä, mutta kuitenkin Poika antaisi Valoa. Kaukana yläpuolella sumujen ja pilvien ja niin edelleen, Poika antaa Valoa. Se antaa tarpeeksi Valoa, niin että näette liikkua ja niin edelleen, mutta päivä ei vielä ole kirkas ja kaunis. Näettekö? No niin, tuskin mikään voi elää tuona päivänä.

271Te voitte istuttaa mitä tahansa paikkaan, johon aurinko ei osu, ja se on kitukas­vuinen. Onko se oikein? Te maanviljelijät tiedätte sen. Jos te kylvätte viljan jonne­kin varjoon ja tarkkaatte sitä, niin siitä tulee kitukasvuista. Fred, sinun tulisi tie­tää se, kun kasvatat vehnää. Kun kylvät sen, ja jos tulee huono kesä, kylmä ja sateinen, se jää kitukasvuiseksi.

272No niin, se on vikana seurakuntien suhteen kautta näiden ajanjaksojen, se on kitukasvuinen. Kirkkokunnat ovat aikaansaaneet kituliaan kasvun: “Pane nimesi kirjaan. Meillä on tarpeeksi Valoa tietääksemme, että on olemassa Jumala.” Minä olen iloinen siitä. “Meillä on tarpeeksi Valoa tietää, että on olemassa Kristus ja tuleva tuomio.” Meillä on ollut tarpeeksi Valoa, niin että olemme panneet nimet kirjoihin ja puristaneet kättä pastorin kanssa ja niin edelleen ja me olemme tehneet sen. Hyvä on, mutta nyt on ehtooaika.

273No niin, sivilisaatio tuli idästä länteen, ja nyt olemme Länsirannikolla. Me em­me voi mennä yhtään pidemmälle, jos ylitämme meren, olemme jälleen takaisin Idässä. Me emme voi mennä yhtään pidemmälle, me olemme Länsirannikolla.

274Nyt, Raamattu sanoi: “Ehtooajassa Valo olisi tuleva.” Minkälainen aurinko nyt paistaa ehtoolla? Onko se erilainen aurinko kuin se, joka nousee aamulla? Se on sama aurinko. Hyvä on, mitä Jumala sitten lupasi? Nyt kun tulemme tähän, niin asetta­kaa se juuri tänne tähän ajanjaksoon. Raamattu sanoi niin, ja tulen todista­maan sen näissä seurakunta-ajanjaksoissa, kun menemme eteenpäin, että “ehtooajassa tulisi Valo esiin Lännessä, joka toisi takaisin vanhurskauden Pojan, parantuminen siivissänsä. Ja samat merkit ja samat ihmeet, jotka tapahtuivat täällä Idässä, tulisivat tehdyksi täällä Lännessä, toisella Pyhän Hengen vuodatuksella viimeisessä päivässä.”

On oleva Valo ehtooajassa,
Polun Kirkkauteen tulette varmasti löytämään;
Tuossa veden tiessä, on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Ehtoovalot ovat tulleet,
Se on tosiasia että Jumala ja Kristus ovat yksi.
Oi, on oleva Valo ehtooajassa,
Tuon polun Kirkkauteen te tulette varmasti löytämään;
Tässä veden tiessä on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Nuo ehtoovalot ovat tulleet.

275Sama asia jonka Pietari sanoi: “Olkoon se tiettäväksi teille, että Jumala on teh­nyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, sekä Herraksi että Kristuksek­si. Tehkää parannus, jokainen teistä”, hän sanoi, “ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuk­sen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

276Sallikaa minun sanoa teille jotakin. Aloin puhua aikaisemmin tuosta tohto­rin lääkemääräyksestä. Ihmiset eivät halua tuota lääkärin anta­maa lääkemääräystä. Jos hänellä on parannuskeino, joka parantaa teidän sairautenne, ja te kieltäydytte ottamasta sitä, niin se ei ole lääkärin vika, että te kuolette. Ei. Se on teidän vikanne, koska te kieltäydytte ottamasta sitä.

277Ja nyt, jos lääkäri kirjoittaa lääkemääräyksen, ja te viette sen jollekin puoska­rille, joka panee siihen jotakin, mitä siinä ei tulisi olla, tulee se myös tappamaan tei­dät. Onko se oikein? Tuo lääkäri on suorittanut tutkimuksen ja tietää, että tuossa lää­kemääräyksessä on juuri tarpeeksi myrkkyä tappamaan ne basillit, jotka ruumiissanne ovat; ja siinä on tarpeeksi vastamyrkkyä sen myrkyn vastineeksi, niin että se ei tule tappamaan teitä. Ja niiden täytyy olla tasapainossa. Jos te panette siihen liiaksi vastamyrkkyä, ei se auta potilasta; jos te panette liian paljon myrkkyä, se tulee tappamaan hänet. Se täytyy olla tasapainotettu.

278Tuo kysymys oli: “Eikö ole Balsamia Gileadissa? Eikö siellä ole lääkäriä“, sanoi tuo profeetta. “Miksi sitten ei Minun tyttäreni tautia ole parannettu?” Mikä on vi­kana seurakunnalla? Mikä on vikana, että meillä on niin monia vanhoja sairaita seura­kuntia? Koska meillä on ollut puoskareita, jotka ovat antaneet Lääkemääräyksen väärin sekoitettuna. Se on totta. Pietari ei sanonut: “Isä, Poika, Pyhä Henki.”

279Mitä Lääkemääräys sanoi? Tässä on Pietari. Kuinka monet tietävät, että hänellä oli­vat avaimet Valtakuntaan? Jeesus sanoi niin. Mitä hän tulisi sanomaan. Toisin sano­en, hänellä on mustekynä kirjoittaakseen Lääkemääräyksen.

280Kun he kuulivat kaiken tämän melun, kun he kirkuivat, huusivat ja puhuivat kielil­lä ja iloitsivat, he sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä.”

281Pietari sanoi: “Eivät nämä ole täynnä uutta viiniä, niin kuin te oletatte, koska on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mistä puhuttiin profeetta Joelin kaut­ta: ‘On tapahtuva viimeisissä päivissä’, sanoo Jumala, ‘että Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne tulevat profetoimaan, ja palvelijattarieni ja palvelijoitteni päälle Minä tulen vuodattamaan Hengestäni, ja he profetoivat. Ja Minä olen näyttävä merkkejä taivaissa ylhäällä ja maassa alhaalla; tulta, savua ja höyryä ja on tapahtuva, että kuka tahansa huutaa avukseen Herran Nimeä, on pelastuva.’”

282Ja sen lisäksi hän puhui Daavidista sanoen: “Patriarkka Daavid näki sen ennalta, ja hän sanoi: ‘Lisäksi Minun lihani on lepäävä toivossa, koska Hän ei ole jättävä Minun sieluani helvettiin eikä salli Pyhänsä nähdä turmeltumista. Sallikaa minun vapaasti puhua teille veljet, patriarkka Daavidista. Hän on sekä kuollut että haudattu ja hä­nen hautansa on kanssamme tänä päivänä. Katsokaahan, mutta hän ollen profeetta, näki Kristuksen ylösnousemuksen. Olkoon se tiettäväksi teille, että tämän Jeesuksen, jonka te olette pahoin käsin ristiinnaulinneet, Hänet on Jumala tehnyt sekä Herraksi että Kristukseksi.’”

283Kun he kuulivat tämän, he tunsivat piston sydämissään ja sanoivat: “Miehet ja vel­jet”, tai, “tohtori Simon Pietari, kirjoita meille Lääkemääräys. Kuinka me voimme saada Tämän? Me haluamme parannuskeinon synnille.” Oi!

284Tarkatkaa nyt häntä, mitä hän sanoi. Nyt te näette, missä nämä kirkot menivät pois raiteilta. Hän sanoi: “Hetkinen! Minä kirjoitan Lääkemääräyksen, ja se tulee olemaan Iankaikkinen Lääkemääräys. Se on teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, ja jopa niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

285Mitä hän sanoi? Minkälaisen Lääkemääräyksen hän antoi? Sellaisenko kuin se on katolilaisilla? Sellaisenko kuin baptisteilla? Sellaisenko kuin metodisteillä? Joka ainoa on lisännyt tai ottanut pois jotakin Siitä. Sellaisenko kuin helluntailaisilla on? He ovat lisänneet ja ottaneet pois. Mutta mitä hän sanoi? “Tehkää parannus, jo­kainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saami­seksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Se on Iankaikkinen Lääkemääräys! “Se on teitä ja teidän lapsianne varten; tämä tulee kestämään kautta jokaisen seurakunta-ajanjakson, antakaa Se joka ainoalle heistä.”

286Oi Jumala, puhdista minun käteni. Puhdista minun sydämeni, Herra. Vaikka se veisi minulta jokaisen ystäväni, salli minun ahtaa tämä Lääkemääräys sillä tavalla kuin Tohtori käski Sen antaa.

287Siksi heillä on niin monia kuolleita seurakuntia, kuolleine jäsenineen. Te lisäätte ja otatte Siitä niin paljon vastamyrkkyä pois, kunnes tämä Lääkemääräys ei enää ollenkaan ole oma itsensä, se ei edes paranna mitään; käden puristusta, seurakun­taan liittymistä ja pirskottelua, Jumala olkoon armollinen, se ei ole tuo Lääkemäärä­ys, se on kuolemaksi. Jos haluatte Elämän ja haluatte Pyhän Hengen, seuratkaa sitä, mitä Jumala käski tehdä. Nauttikaa tämä Lääkemääräys! Se on tarkalleen sillä tavalla kuin hän sanoi: “Älkää lisätkö Siihen, tai ottako pois Siitä.” Sitten täällä Ilmes­tyskirjan lopussa sanotaan jälleen, “Kuka tahansa lisää tai ottaa pois jotakin, häneltä otetaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Oi, niin sanoo yli Lääkäri. Oi, minä rakastan Häntä. Ettekö tekin?

288Oi, tuossa suuressa ajassa, Efeson Ajanjaksossa, kun tämä harhaoppi alkoi hiipiä sisälle, muodostaakseen organisaatioita, kun kardinaalit, piispat, paavit ja seurakun­nan aluevalvojat sanoivat pyhälle Hengelle, sanoivat Seurakunnalle: “Teillä ei nyt voi olla sitä täällä!” Kuka oikeastaan on pomo?

289Pietarilta kysyttiin sitä erään kerran. He sanoivat: “Sinä et saa enää saarnata Jeesuksen Nimessä. Sinä voit saarnata jos haluat, mutta ei Jeesuksen Nimessä.” Oi, perkele vihaa tuota Nimeä!

290Pietari sanoi: “Onko oikein minun…” Raamattu sanoi: “Pietari ollen täynnä… (kirkkokuntaako?) …Pyhää Henkeä.” Sanoiko hän: “Hetkinen, minä menen ja kysyn alu­evalvojalta nähdäkseni, mitä hän käskee minun tehdä Tämän kanssa”?

291Sallikaa minun kertoa teille eräs asia. Tiesittekö, että Asseblies of Godin hel­luntaiseurakunnalla on psykiatri, joka ratkaisee asian, he vievät lähetyssaarnaajat psy­kiatrin tykö, nähdäkseen onko mies henkisesti kykenevä olemaan lähetyssaarnaaja? Helluntailaisella Assemblies of Godilla. Kuinka monet ovat kuulleet siitä? Varmasti, se on kaikkialla, jokainen tietää sen. Näettekö? Kenen tulee tarkastaa lähetyssaarnaa­ja ja olla tuomarina, psykiatrinko tai Pyhän Hengen? Näettekö, sitä te saatte, kun teillä on ihmisjohto, ihmistekoiset teoriat, ihmistekoiset opit. Odottakaa, kunnes me pääsemme tuohon helluntailaisten ajanjaksoon! Jumala on polttava tuon asian, aivan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Kyllä vaan! Kyllä, todellakin. Ja te näette sen syttyvän tuleen koko matkalta. Näettekö? Täsmälleen.

292Mutta eräänä ihanana päivänä Hän on tuleva. Ja muistakaa, kuunnelkaa, on seitsemän seurakunta-ajanjaksoa. Onko se oikein? On seitsemän seurakunta-ajanjaksoa. Ja muista­kaa, kun he menivät ulos kohtaamaan Ylkää, jotkut nukkuivat pois ensimmäisellä vartiol­la (onko se oikein?), toisella vartiolla, (kuulkaahan, he eivät kuolleet, he nukkuivat), kolmannella vartiolla, neljännellä vartiolla, viidennellä vartiolla, kuudennella vartiol­la; ja seitsemännellä vartiolla tuli ääni: “Katso, Ylkä tulee! Menkää ulos kohtaamaan Häntä!” Mitä tapahtui? Kaikki nuo neitsyet, jotka nukkuivat, heräsivät.

Tuona kirkkaana ja pilvettömänä aamuna kun Kristuksessa kuolleet heräävät, (on pilvetöntä, ehtoovalot loistavat)
Ja aamu aukee Iankaikkinen, kirkas ja kaunis;
Kun maasta pelastetut kokoontuvat koteihinsa taivaan taa,
Kun siel’ on nimenhuuto, silloin olen siell’.
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto, silloin olen siel’
Työskennelkäämme me Mestarille aamusta auringonlaskuun
Puhukaamme kaikesta Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan ja huolenpidostaan;
Sitten kun kaikki elämä on ohitse ja työmme maan päällä on tehty,
Kun siel’ on nimenhuuto…

293Jokainen Jumalan lapsi kohottakoon kätensä nyt:

Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto, olen siel’ (Oi!)
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

294Rakastatteko te näitä seurakunnan vanhoja lauluja? Oi!

Anteliaalle Isällemme ylhäällä,
Me uhraamme ylistyksen,
Hänen rakkautensa ihanasta lahjasta
Ja siunauksista jotka pyhittävät päivämme.
Siellä suloisessa paikassa
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

295Puristakaa nyt käsiä kaikkien ympärillänne olevien kanssa sillä tavalla, hienoa.

Siellä suloisessa paikassa, (sanokaa “Tulen kohtaamaan sinut veli.”)
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.
Me olemme laulava tuolla kauniilla rannalla
Sointuisan laulun… (jokainen laulaa nyt)
Ja henkemme ei enää ole murehtiva,
Ei huokaava, siunaustemme levon tähden.

296Jokainen kädet kohotettuina:

Siellä suloisessa paikassa,
Oi, me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

297Päämme kumarrettuina nyt, lausukaamme tämä: “Herra Jeesus [Seurakunta sanoo: “Herra Jeesus”], minä rakastan Sinua. [“minä rakastan sinua.”] Minä uskon [“Minä uskon”] että Jee­sus Kristus [“että Jeesus Kristus”] on Jumalan Poika [“on Jumalan Poika”], Jumala julkituotuna [“Jumala julkituotuna”] lihassa [“lihassa”] ottamaan pois minun syntini. [“ottamaan pois syntini.”] En luota omiin ansioihini [“En luota omiin ansioihini”], niitä minulla ei ole [“niitä minulla ei ole”], vaan luotan lujasti [“vaan luotan lujasti”] Jeesuksen Kristuk­sen ansioihin [“Jeesuksen Kristuksen ansioihin”], joka on minun Pelastajani [“joka on minun pelastajani”], minun Jumalani [“minun Jumalani”], minun Kuninkaani. [“minun Kuninkaani.”] Minä rakastan Häntä [“Minä rakastan Häntä.”]. Aamen. [“Aamen.”]”

298Huomen illalla kello seitsemältä, jos Herra suo, tulemme ottamaan Smyrnan seura­kunnan.

Siellä suloisessa… (päämme nyt kumarrettuina) …paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

299Nyt jokainen, pehmeästi, suloisesti:

Oi, anteliaalle Isällemme ylhäällä,
Me uhraamme ylistyksen,
Hänen rakkautensa ihanasta lahjasta,

300[Veli Branham lähtee seurakunnan jatkaessa laulua.]

60-1204M JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYS (Revelation Of Jesus Christ, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 4.12.1960

60-1204M JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYS
(Revelation Of Jesus Christ, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 4.12.1960

Kiitos oikein paljon, veli Neville.

1          Voitte istuutua. Uskon kerran sanotun, että “olin onnellinen, kun he sanoivat minulle: ‘Menkäämme Herran huoneeseen.’”

2          No niin, me olemme pahoillamme, että meillä ei ole tilaa, tai istuimia kaikille läsnäolijoille, ja ehkä ihmismäärä tulee kasvamaan tulevalla viikolla, kun he tulevat, kuultuaan kokouksista.

3          Mutta syy tähän erikoiseen aikaan oli se, että me halusimme… Pyhä Henki oli laskenut sydämelleni tämän varoituksen, vakaumuksen, että Seurakunnalla pitää tänä päivänä olla tämä Sanoma. Koska uskon, että se on kaikkein huomattavin Raamatun sanomista, koska se paljastaa Kristuksen Seurakunnassansa tällä ajalla.

4          Sitten, kenelläkään ei voi olla uskoa, tai tietoa siitä, mitä ovat tekemässä, tai minne he ovat menossa, ellei heillä ole jotakin, jolle perustaa ajatuksensa ja uskonsa. Sen vuoksi, jos Kirjoitus on paljastanut Kristuksen meille näissä viimeisissä päivissä ja aiko­jen tilan, tekisi meille hyvää tutkia sitä ja nähdä missä olemme.

5          Me olemme nyt pahoillamme, ettei kirkkomme ole suurempi, mutta me toivomme, että meil­lä jonakin päivänä tulee olemaan se suurempi.

6          Ja näinä neljänä viimeisenä päivänä, erikoisesti, tutkistellessani tätä varten Il­mestyskirjan historiallista puolta, törmäsin asioihin, joita en koskaan edes ajatellut tapahtuneen. Ja se jopa toi minulle tunteen, että tämän Seitsemän Seura­kunta ajanjakson jälkeen (olen käynyt sen lävitse), haluaisin pitää toisen samankaltaisen kokoussarjan, seuratakseni todellista Seurakun­taa ja väärää seurakuntaa rinta rinnan kautta historian ja Kirjoituksen; niin kuin erään kerran pyrin tekemään saarnatessani todellises­ta Viinipuusta ja väärästä viinipuusta, jotka löytyvät Raamatusta.

7          Ja me yritämme saada lisää tuoleja… Sillä aikaa kun ajattelen sitä, ja ihmiset yrittävät löytää istuimia, ja me yritämme saada lisää tuoleja, täyttääksemme täällä ta­kana olevan tilan ja lisätäksemme joitakin sinne ja tänne, niin että vielä jotkut voivat istua kokousten aikana.

8          Nyt, koskien tätä, pyytäisin että jokainen, joka todella on kiinnostunut näistä asi­oista, tulisi joka kerta kun tulemme selittämään sitä. Nyt minä en ottaisi tehdäkseni, tai ajattelisi itse… [Tyhjä kohta nauhassa.] …voivani… [Tyhjä kohta nauhassa.] …tämän suuren Ilmestyskirjan… [Tyhjä kohta nauhassa.] …Seitsemästä Seurakunta Ajanjaksosta. Vaan olen riippuvainen yksinomaan Jumalasta, että Hän paljastaa sen minulle sitä mukaan, kun tulen siihen.

9          Luonnollinen historia, se on otettu kaikkein huomattavimmilta historioitsijoilta, joista tiedän. Työhuoneessani on juuri nyt noin viisi tai kuusi tutkielmaa, Hislopin Kaksi Babylonia, Foxen Marttyyrien kirja ja muita suuria kirjoja; kuten Esi-Nikean kirkolliskokous, josta on noin neljä kirjaa, neljäsataa sivua kussakin. Ja siellä on Nikean kirkolliskokous, ja kaikki historia, jonka voimme saada. Koska tämän jälkeen, ääninauhoilta, me tulemme kirjoittamaan selitykset Seitsemästä Seurakunta Ajanjaksosta lähetettäviksi kaikkialle maailmaan, jos voimme, koska me olemme viimeisissä päivissä. Me olemme lopun ajassa.

10     Se ei koskaan valjennut niin paljoa sydämelleni ennen viime vaaleja kuin vasta sen jäl­keen, jolloin näin, missä me olimme. Ja Pyhä Henki alkoi paljastaa sitä minulle varoittaakseni ihmisiä ja asettaakseni tämän paikalleen. Enkä voi tehdä sitä tämän kaltaisessa kirkos­sa, riittävästi. Ja sitten jos istuutuisin ja vain kirjoittaisin kirjan… Minusta tuntuu, että jos tulen saarnatuoliin, ja Pyhän Hengen innoitus, joka on kristittyjen keskuu­dessa, tulee ylleni auttamaan minua, niin silloin olisin kykenevämpi kirjoittamaan kirjan otettuani sen ääninauhalta, koska siellä saisimme sen innoituksen. Kirjat, ne tie­tenkin tulevat olemaan vähän oikaistuja, koska täällä me sanomme asioita, joita emme voisi panna kirjaan. Ja sitten me… Ja me käyttäisimme liiaksi aikaa itsemme kertaa­miseen, niin kuin minä teen, ja sitten tuossa kirjassa se kaikki tulee olemaan oikaistuna. Mutta me tulemme yrittämään saadaksemme sen kaiken, niin paljon kuin voimme, ääninau­hoille.

11     Nyt joka ilta, ääninauhat ja kirjallisuus ja niin edelleen, pojilla tulee olemaan ne siellä aivan rakennuksen ulkopuolella.

12     Nyt, voi olla, etten kykene joka ilta, kun olemme ottaneet vastuullemme yrittää Juma­lan kunniaksi tuoda nämä seitsemän seurakunta sanomaa, tai Seitsemää Seu­rakunta Ajanjaksoa seitsemässä illassa; ottaen kunakin iltana yhden ajanjakson. Kuten maanantai-iltana Efeso; tiistai-iltana Smyrna; keskiviikkoiltana Pergamo; torstai-iltana Tyatira; perjantai-iltana Sardee; ja lauantai-iltana Filadelfia; ja sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana, Laodikea, se seurakunta ajanjakso, jossa me elämme. Antaen alkuperäisen seurakunnanhistoriallisen puolen, ja kirjoittajat ja historioitsijat ja tuon ajan enkelit, ja sanomat ja seurakunnan kulun sen tullessa lä­vitse tähän aikaan asti. Ja on hämmästyttävää nähdä, kuinka jokainen ennustus Kirjoituksessa osuu kiinteästi yhteen historian kanssa, aivan tarkalleen. Ajatus siitä… Se jopa hämmästytti minua niin paljon, kunnes olin lukenut eilen niin paljon, että tuntui aivan kuin silmäni olisivat turvonneet.

13     Ja tulin ulos ja sanoin vaimolleni: “En ole koskaan uneksinutkaan, että se olisi sillä tavalla.” Näettekö, se oli niin valtavaa!

14     Ja nyt, jollakin kerralla en ehkä kykene selviytymään siitä kaikesta yhdessä illas­sa, sanomasta seurakunnalle. Ja jos en saa sitä päätökseen illalla, silloin jatkamme seuraavana aamuna kello kymmeneltä. Se ilmoitetaan joka ilta niille, jotka haluavat tulla kuuntelemaan loppua siitä, koska yritämme saada sen ääninauhalle. Ja siinä tapa­uksessa minulla on kokoukset kello kymmenestä aamulla keskipäivään, yrittääkseni saada lopun sanomasta annetuksi ulos, niin että he voivat saada sen ääninauhalla.

15     Me olemme ilmoittaneet, ettei tule olemaan mitään parantamiskokouksia, koska haluam­me pysytellä Raamatun profeetallisissa ilmoituksissa. Sitten meillä oli parantamiskokous juuri äskettäin täällä. Sitten sen jälkeen, kun nämä kokoukset ovat ohitse, me jälleen tulemme pitämään parantamiskokouksia täällä.

16     Ja nyt haluan tehdä tämän todella selväksi niin, että jokainen voi muistaa, että nyt täällä, se voi leikata ja vetää ja antaa meille kaikille suuren ravistelun. Mutta minä en ole vastuussa mistään muusta kuin Sanan saarnaamisesta. Siinä kaikki, vain pitäytyen Sanaan. Ja monta kertaa näissä Seurakunta Ajanjaksoissa, se voi heijastua jon­kun henkilön kirkkokunnan ylle. Ja jos se tekee sen, ei sitä ole tarkoitettu sanottavan karkeasti. Siinä vain sanotaan, mitä Kirjoitus on sanonut, ja mikä ilmestys minulla on Siitä. Ja jos ajattelette, että olen siinä väärässä, älkää antako sen olla minua vastaan, vaan rukoilkaa puolestani, että Jumala näyttäisi minulle mikä on oikein, sillä minä tie­tenkin haluan olla oikeassa.

17     Ja sitten eräs toinen asia, käsittäen sen vastuun, joka minulla on tämän kaltaisessa kokouksessa, jossa ihmisille opetetaan, että Pyhä Henki on pitävä minut vastuussa niistä sanoista, joita sanon tässä saarnastuolissa. Niinpä te näette, kuinka juhlallisesti me lähestymme tätä!

18     Nyt, meidän… Olisin puhunut tämän jossakin muualla, mutta koska tämä on opetta­mista, silloin meidän… Ulkona evankelioimiskokouksissa, jokaisella meistä on omat ajatuksemme, tai arviointimme, tai niin kuin on ollut kautta ajan, ja meillä on omat seurakuntamme, ja se mitä seurakuntamme on opettanut meille, sen me uskomme. En halua men­nä jonkun muun seurakuntaan tai sen kaltaisten ihmisten keskuuteen ja sanoa jotakin, mi­kä on vastoin sitä, mitä ihmisille on opetettu. Sillä, loppujen lopuksi, olen yrittänyt antaa lausuntoni että… Jos joku on katolilainen ja luottaa katoliseen kirkkoon pelastuakseen, hän on kadotettu. Jos hän on baptisti luottaen baptistikirkkoon, hän on kadotettu. Tai helluntailainen luottaen helluntailaiskirkkoon pelastuakseen, hän on kadotettu. Ja mihin tahansa kirkkoon. Mutta jos yksilö vakaasti lepää uskolla Kristuksen Golgatalla täyttämään työhön, hän on pelastunut. En välitä siitä, mihin kirkkoon hän kuuluu, koska “uskon kautta te olette pelastuneet, ja se on armosta.”

19     Nyt, joskus tehdessäni tämän… Sitten ajattelen, että omassa pienessä rakennukses­sani täällä, jonka aloitimme monia vuosia sitten, vain vanhan… kasa sementtitiiliä ja muuta. Ja se on jotenkin pyhä paikka meille. Me emme haluaisi sitä muutettavan millään tavalla, koska tämä on se, missä Jumala ensin alkoi kohdata meitä, kun meillä ei ollut siinä edes lattiaa. Mutta se on nyt tullut siihen pisteeseen, että se on tulos­sa vanhaksi, ja me olemme rakentamassa, meillä on rakennusohjelma täyttää tämä rakennustontti täällä kirkkorakennuksella.

20     Nyt, siihen asti tunnen, että kun tulen takaisin kentältä, missä en halua loukata veljiäni, ja puhua sanomia ja niin edelleen, se antaa minulle oikeuden ilmaista oma mielipiteeni omasta… täältä saarnastuolista täällä. Ja niinpä jos te sanotte: “Minulle on opetettu vähän eri tavalla”, haluaisin… Ja sitten tässä, me vain kutsumme kenet tahansa, joka haluaa tulla. Katsokaahan, kukaan ei kustanna sitä tai mitään, se on Taber­naakkeli täällä. Ja jokainen, joka haluaa tulla, on tervetullut tulemaan; tulkaa vain tänne. Niinpä kutsun teitä tuomaan Raamattunne, lyijykynän ja paperia jokaiseen koko­ukseen mukananne.

21     Ja nyt, kaikki selitykset ja niin edelleen, en olisi voinut tuoda mukanani kaikkia kirjoja, joten minä vain kirjoitin tänne paperille pieniä muistiinpanoja historiasta, ja kommentteja ja niin edelleen, voidakseni lukea sen täältä muistiinpanoista sen sijaan, että minulla olisi kyseinen kirja ja etsisin sen sieltä. Kuitenkin, kun tulee kysymys Kirjoituksesta, me tulemme käyttämään Raamattua. Sitten, kun kysymyksessä on kommentit ja historia, tulen selittämään, kuka kyseinen historioitsija oli, joka sanoi sen, ja niin edelleen. Sitten tietenkin, tulevaa kirjaa ajatellen, me voimme silloin kirjoittaa sen sieltä, saadaksemme kaiken tehdyksi oikein.

22     Nyt, me tulemme tekemään kaiken voitavamme aloittaaksemme aikaisin ja päästäksemme täältä niin aikaisin kuin mahdollista. Ja ne tulevat olemaan kahdeksan päivän kokouk­set, sunnuntaista sunnuntaihin..

23     Tänä aamuna minä aloitan Ilmestyskirjan 1. luvun, ja Ilmestyskirja on asetettu kol­meen osaan. Ja kolme ensimmäistä lukua ovat ne, joita tulemme käsittelemään näiden kah­deksan päivän aikana, vaikka yksi seurakunta ajanjakso ottaisi meiltä kuukauden. Mutta meidän täytyy vain käsitellä kohokohtia, niin kuin me sitä kutsumme; sitten kun te saat­te tuon kirjan, se tulee olemaan kirjoitettu yksityiskohtaisemmin.

24     Nyt, Ilmestyskirjassa, kolme ensimmäistä lukua käsittelevät seurakuntaa; sitten Seurakunta katoaa, emmekä me näe sitä enää ennen lopun aikaa. Ilmestyskirjan luvut 1 – 3, seurakunta; Ilmestyskirja 4 – 19, Israel kansana; ja 19 – 22, molem­mat yhdessä. Ja vitsaukset ja varoitukset, ja niin edelleen lopulla. Se on asetettu kolmeen osaan, näettehän. Ja me otamme kolme ensimmäistä seurakunnalle kuuluvaa lukua, ja seurakunta-ajanjakson, jossa me elämme.

25     Nyt, aluksi se voi näyttää jotenkin kuivalta, koska meidän täytyy mennä taaksepäin ja valmistaa perustus. Olen rukoillut ja tutkinut ja tehnyt kaiken, minkä voin yrittäen tunnustella, millä tavalla Pyhä Henki tämän haluaa annettavan, niin että ihmiset tulevat näkemään sen. Ja että te voisitte, näkemällä sen, olla valistettuja, ja että se saisi teidät tulemaan lähemmäksi Kristusta, sillä me olemme lopun ajassa.

26     Ja on niin ihmeellinen asia, kun olen tutkinut historioita, nähdessäni kuinka seurakunta alkoi, kuinka Se vetäytyi pois, ja mitä tapahtui, ja nähdäkseni tuon pienen Jumalan Siemenen liikkuvan jokaisen noiden ajanjaksojen lävitse, ja kuinka se lähes täydellisesti hävisi yhdessä paikassa.

27     Nyt, huomenillalla, me aloitamme ja meillä on täällä piirros; ei piirros, vaan taulu, ja haluan opettaa sitä taululta. Uskon, että yhdellä pyhäkoulun opettajista on taulu. Näen sen siellä takana. Pyydän talonmiestä tuomaan sen tänne eteen, niin että voin opettaa tuolta taululta, ja piirtää sen sille, niin että tulette olemaan varmat, ja te voitte piirtää sen paperillenne ja niin edelleen, ja me tuomme sen niin tarkasti esiin kuin vain osaamme.

28     Mutta haluan vain sanoa tämän ennen aloitusta. Nähdä seurakunnan ajan alku; ja nähdä kuinka apostolit, opit ja asiat, joita he opettivat ja Raamatun periaatteet… Ja sitten nähdä, kuinka seurakunta toisen apostolipolven aikana alkoi etääntyä todellisesta aidosta opetuksesta. Kolmannen polven aikana se meni kauas pois. Neljännessä se oli häipynyt, tullut penseäksi. Seurakunta synnytti penseän seurakunnan.

29     Ja sitten Hengellä täytetty seurakunta! Ja sanon tämän jumalallisessa kunnioi­tuksella jokaisen uskontoa kohtaan. Alusta alkaen, tähän aikaan asti, tuo aito, to­dellinen Seurakunta on ollut helluntai-Seurakunta. Se on totta. Jumala on varjellut tämän Seurakunnan.

30     Ja olen usein ihmetellyt tuota Jeesuksen lausuntoa, kun Hän sanoi: “Älä pelkää, pieni lauma, teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta.” Ihmettelin usein sen merkitystä, mutta ymmärrän sen nyt.

31     Viime viikolla meillä oli kokous Shreveportissa, Louisianassa, suurin hengellinen kokous, mihin koskaan elämässäni olen mennyt; Shreveportissa.

32     Olin parin päivän lomalla ja menin Kentuckyyn metsästämään veli Woodin kanssa, jo­ka on yksi diakoneista täällä seurakunnassa, tai mieluumminkin luotettu. Ja me menimme metsiin.

33     Olin juuri ampunut ensimmäisen oravan ja sanoin: “Minä vain odotan”, koska joku kulki sieltä lävitse joidenkin koirien kanssa. Ja minä sanoin: “Minä vain odotan, kunnes oravat tulevat jälleen ulos koloistansa; ne ovat nyt siellä puissa, kätkeytyneinä ko­loihinsa.” Minä sanoin: “Kun ne tulevat ulos… Minä istun tässä ja odotan.” Oli todel­la kylmää ja pakkasta, korvia poltti, tiedättehän, tuulten puhaltaessa notkelmien lävit­se. Minä sanoin: “Minä vain odotan, kunnes oravat tulevat jälleen ulos.”

34     Ehdin tuskin istuutua, kun Pyhä Henki sanoi: “Nouse, ja mene ylös siihen paikkaan, jota sinä kutsut nimellä Sportsman’s Hollow, [Urheiluhengen notko] siellä Minä tulen puhumaan sinun kanssasi.”

35     Ja minä meni ylös tähän paikkaan, jolle olin antanut nimen Sportsman’s Hollow. Syy, miksi nimeän nuo notkot, on se, että tietäisin missä olen. Sportsman’s Hollow nimitys oli siksi, että he olivat… Menin sinne ja näin kuusitoista oravaa istumassa yh­dessä puussa, ammuin sallitun määrän ja jätin loput niistä sinne ja menin pois (ja se on reilun urheiluhengen mukaista tehdä niin); niinpä sitten annoin sille nimen Sports­man’s Hollow.

36     Ja Hän lainasi sitä minulle: “Paikkaan, jota sinä kutsut nimellä Sportsman’s Hollow.” Ei niin, että Hän kutsui sitä, vaan minä kutsuin sitä siksi.

37     Sitten menin ylös tuon notkelman päähän ja istuin valkoisen tammen alle ja odotin noin puoli tuntia, eikä mitään tapahtunut. Laskeuduin maahan, menin pitkälleni maahan ja levitin käteni. Silloin Hän puhui minulle.

38     Ja kun Hän teki niin, tuo Sana, jonka Hän paljasti minulle (koskien juuri tätä Kir­joitusta, johon tulemme tänä aamuna), en ollut koskaan nähnyt sitä aikaisemmin koko elä­mässäni.

39     Ja sitten kun tulin Shreveportiin, Louisianaan, eräs nainen… nainen, jolla on lah­ja, hänen nimensä on rouva Shrader.

40     Monta vuotta sitten, kun tuo Herran Enkeli oli kohdannut minut täällä alhaalla joel­la ensimmäisen kerran, tuo joka ilmestyi tuossa Valossa, ja ne Sanat, jotka Hän puhui siellä; yksitoista vuotta myöhemmin, kävellessäni sisälle kokoukseen, tämä pieni nainen nousi ylös, puhui kielillä ja tulkitsi. Se oli sanasta sanaan sama asia, jonka tuo Enkeli sanoi.

41     Ja tämä sama nainen, kun kävelin sisälle tuohon paikkaan Shreveportissa, jossa olim­me pitämässä kokousta, Life tabernaakkelissa, Pyhä Henki liikkui tuon naisen yllä ja sa­noi sanasta sanaan sen, mitä Hän oli sanonut minulle siellä kukkulalla. Sitten Henki alkoi liikkua ja antaa tulkinnan, kertoen ennalta asioita ilmestyksen kautta, profetian kaut­ta, asioita, jotka tulisivat tapahtumaan kokouksessa seuraavana iltana; ja kertaakaan se ei pettänyt.

42     Ennen sitä, eräs nainen nousi seisomaan kokouksessa, baptistinainen, joka oli tul­lut sinne tietämättä, mitä voisi tehdä. Ja hän oli seisomassa keskellä kokousta, ja Py­hä Henki lankesi hänen päälleen, ja hän alkoi puhua kielillä, baptistinainen, Shreveportin Ensimmäisestä baptistikirkosta; ja sitten hän ei tiennyt, mitä hän oli tehnyt. Ja sitten ennen kuin hän voi sanoa mitään, Pyhä Henki antoi tulkinnan, sanoen: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Kolmen kuukauden sisällä, Mooseksen, Elian ja Kristuksen Henki tulee palvelemaan tässä tabernaakkelissa.’” Siellä se tapahtui, täydellisesti.

43     Eräs baptistimies Meridianista, Mississippistä, oli laskemaisillaan kätensä jääkaappinsa päälle, ottaakseen sieltä jotakin, kun Jumalan Henki tuli hänen ylleen; hän puhui kielillä, tietämättä mitä oli tekemässä. Ja ennen kuin hän voi ymmärtää, mitä oli tekemässä, Pyhä Henki puhui hänelle, sanoen: “Mene Shreveportiin, Louisianaan, minun palvelijani tulee sanomaan sinulle, mitä tehdä.”

44     Ja hän tuli sinne, sanoen: “En ymmärrä tätä, tätä ei ole koskaan tapahtunut aikai­semmin.”

45     Oi! Me elämme viimeisissä päivissä, juuri ennen Herran tulemusta.

46     Tuo pieni helluntaiseurakunta on aina ollut vähemmistönä.. En tarkoita kirkkokunnallisia helluntailaisia, sitä en tarkoita; vaan ihmisiä, joilla on helluntaikokemus. Helluntai ei ole mikään organisaatio, helluntai on kokemus, joka kuuluu kenelle tahansa, joka vain tahtoo. Katolilaisille, juutalaisille, proselyyteille, metodisteille, baptisteille: “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.” Se on kokemus yksilölle… Jumala ei toimi jon­kun kirkkokunnan kanssa. Hän ei myöskään toimi pakanain kanssa minään rotuna tai kansa­na, Hän toimii yksilöiden kanssa. “Kuka tahansa tahtoo”, olkoonpa hän valkoinen, musta, keltainen, ruskea. Metodisti, baptisti, protestantti, katolilainen, mitä tahansa hän on­kin, “hän tulkoon”. Kuka tahansa! Olen niin iloinen, että Hän teki sen sillä tavalla. Minä…

47     Kuten eräs mies sanoi kerran: “Haluan Hänen mieluummin sanovan sen, kuin että Hän kutsuisi minut nimeltä, sanoen: ‘Tulkoon William Branham’, koska voisi olla enemmän kuin yksi William Branham. Mutta kun Hän sanoi: ‘kuka tahansa’, silloin tiedän, että se sisäl­tää minut.”

48     Niinpä me kaikki voimme tuntea sillä tavalla: “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.”

49     Nyt, tiedän, että monia ihmisiä on odottamassa täällä näissä hotelleissa ja motel­leissa, jotka ovat tulleet ympäri maailman. Täällä on ihmisiä Irlannista ja eri paikoista odottamassa näitä tapaamisia. Mutta en voi ottaa niitä nyt. Haluan antaa aikani tälle, ymmärrättehän.

50     Kun tulen takaisin näiltä matkoilta, on täällä tavallisesti joku palveltavaksi, koska he pitävät nämä sovitut tapaamiset. Mutta juuri nyt meidän täytyy antaa heidän odottaa, Tämän vuoksi.

51     Nyt vain yksi asia ennen kuin alamme puhua tästä Kirjasta. Alussa oli hel­luntaiseurakunta. Ja tuo helluntaiseurakunta lähti liikkeelle Hengen voimassa ja kir­joitti Apostolien teot. Toisella kierroksella se alkoi kuihtua, seurakunta tuli muodolliseksi; toinen seurakunta ajanjakso, se oli todella muodollinen, mutta tuo pieni hen­gellinen helluntai-Siemen pysyi mukana. Sitten se meni pimeisiin ajanjaksoihin, joka oli noin tuhatneljäsataa pimeän vainon vuotta; tuo pieni helluntairyhmä pysyi elossa sen lävitse. Kuinka se pysyi elossa, älkää kysykö minulta; se oli Jumalan käsi, ainoa mikä olisi voinut tehdä sen.

52     Koska, he naulasivat heitä paaluihin. Ottivat puisia vaarnoja, käänsivät miehen vatsalleen kannon yli ja löivät nämä vaarnat heidän jalkojensa lävitse ja antoivat eläinten, koirien, syödä heidät takaapäin, vetää heidän suolensa ulos, ennen kuin he edes kuolivat. He ottivat naisia ja leikkasivat heiltä pois rinnat sillä tavalla, heidän oikean rintansa, ja he seisoivat ja vain antoivat veren vuotaa, kunnes heidän elämänsä oli lähte­nyt heistä. He ottivat odottavilta äideiltä vauvat ja ruokkivat ne koirille ja sioille heidän katsellessaan. Se oletettiin tapahtuvan kristillisyyden nimissä, mutta Raamattu sanoo, ja Jeesus sanoi: “On tapahtuva, että he tulevat tappamaan teitä ajatellen teke­vänsä palveluksen Jumalalle.” Näettekö?

53     Ja nyt tuo asia jatkui, kunnes tuli toinen ajanjakso. Sitten se lopulta tuli ulos. Sitten panemme merkille, että seurakunnan tultua ulos uskonpuhdistuksessa, se vetäytyi poispäin, ja vetäytyi poispäin, mennen pois Hengestä, ja mennen pois Hengestä, koko matkan viimeiseen ajanjaksoon asti, jolloin se on valmis liittämään itsensä yhteen ja valmista­maan pedolle kuvan.

54     Mutta tuo pieni Henki on elävä ihmisten sydämissä, kunnes Jeesus tulee! Se on oltava. Pitäkää se mielessä.

55     Tulemme piirtämään sen ja ottamaan historian ja kaiken ja osoitamme teille, että se on tarkalleen niin. Ottakaa itse historia ja lukekaa se, katsokaa, mitä Raamattu sanoo, ja sitten mitä historia sanoo, ja nähkää, kuinka se osuu yhteen aivan tarkalleen sillä tavalla.

56     Oi! Älkäämme me kaikki vain ottako tätä jonkinlaisena luentona, vaan voikaamme va­kaasti ottaa vaarin Pyhän Hengen varoituksesta ja rukoilla päivin ja öin. Älkää antako minkään estää teitä rukoilemasta.

57     Me menemme ja kaivaudumme noiden suurten miesten elämään siellä aikaisemmin, kuin­ka he uhrautuivat. Te tulette näkemään, kuinka vähän te olette tehneet. Se saa minut häpeämään itseäni joskus, kuinka meillä täytyy kaiken olla helppoa, ja heillä kaikki oli vaikeaa. “He harhailivat”, sanoo Paavali Heprealaiskirjeen 11. luvussa: “Lampaan ja vuohen nahoissa, kiusattuina ja vaivattuina, puutteenalaisina.” Kuinka tulee meidän todistuksemme kestämään heidän rinnallaan? Kuinka se on oleva sen rinnalla? Ja meillä kaiken täytyy olla niin mukavaa.

58     Nyt, vain kunnioituksessa, ennen kuin avaamme Kirjan, haluan, että kaikki, jotka voivat, nousevat seisomaan hetkeksi rukousta varten. Nyt sydämenne vilpittömyydessä henkäiskää rukouksen sana Jumalalle.

59     Herra Jumala, taivaiden ja maan Luoja, iankaikkisen Elämän Alkuunpanija, ja kaikki­en hyvien ja täydellisten lahjojen Antaja. Me haluamme pyytää Sinua Herra, ensin anta­maan meille anteeksi kaikki välinpitämättömyytemme, ja syntimme ja rikkomuksemme Sinua vastaan ja toinen toistamme ja lähimmäisiämme kohtaan.

60     Voikoon tämä pieni yhteen kokoontumisen aika olla, ei vain rakennukseksi omille sieluil­lemme, vaan voikoon se olla valistukseksi meille sellaisella tavalla ja innoittaa meitä niin, että me menemme kertomaan toisille. Voikoon se olla uudelleen vihkiytymisen aika. yhdistyen koko Kristuksen Ruumiin kanssa ja ollen valmiina Ylöstempausta varten.

61     Isä Jumala, en oman tunteeni mukaan, tietäen, että Sinun palvelijasi ja kaikki toi­set palvelijat ovat riittämättömiä tätä suurta tehtävää varten. Käsittäen, kuinka edes­menneet suuret miehet ovat ottaneet asian sydämelleen ja yrittäneet paljastaa Tätä, tai kommentoida koskien suurta Ilmestyskirjaa; sitten me käsitämme että me olemme riittämättömämmät kuin he. Mutta Sinä olet meidän riittävyytemme.

62     Ja minä rukoilen, taivaallinen Isä, että Sinä tekisit jotakin erikoista tämän ajan kuluessa, että Pyhällä Hengellä olisi ensimmäinen sija jokaisessa sydämessä; ympäri­ leikkaa huulet, jotka puhuvat, ja korvat, jotka kuulevat. Ja kun tämä on kaikki ohitse, ja me vihimme sen Sinulle, voikaamme me kävellä tämän huoneen kynnyksen yli sanoen: “Meidän oli hyvä olla siellä. Pyhä Henki puhui meille istuessamme siellä. Ja nyt olemme päättäneet tehdä kaiken sen, minkä voimme ehtoovalojen loistaessa.” Suo se, Herra.

63     Voikoon tämä kokousten aika saada miehet ja naiset ottamaan otteen uudestaan. Nosta esiin kielilläpuhujia ja kielten tulkitsijoita. Nosta esiin profetian lahjoja. Nosta esiin saarnaajia, pastoreita, evankelistoja ja niin edelleen, että Seurakunta voisi rakentua. Nosta esiin lähetyssaarnaajia menemään kentille viemään tätä ihanaa Evankeliu­mia, minne tahansa Sanan meneekin, voikoon Se langeta hyvään maahan ja tuottaa satakertaisesti; sillä me uskomme, että me olemme aikakauden lopulla, täydelliseksi saattaminen on lähellä.

64     Suo nämä asiat Isä. Ja ennen kaikkea, Herra, tällä kerralla, auta Sinä minua, tarpeessa olevaa. Sillä minä pyydän sitä, kun jätän itseni Sinulle näitä kokouksia varten. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

65     [Eräs sisar puhuu toisella kielellä. Eräs veli antaa tulkinnan.]

66     Mahtava Jumala, Joka nostit Jeesuksen ylös kuolleista, me olemme niin iloiset tietäessämme, että Sinun Henkesi asuu keskuudessamme. Aina Hän on totuudellinen, eikä kos­kaan sanaakaan, joka ei ole totta. Ja nyt Isä, vahvista pidemmälle Sanasi, kun me luemme, Sinun kirkkaudeksesi. Ja voikoon jokainen sydän, niin kuin Sinä sanoit: “Olla valmistettu ja valmiina”, sillä on tuleva esiin jotakin. Voi olla, että ihmiset tulevat saamaan viimeisen varoituksensa kääntyä pois niistä asioista, joita he nyt tekevät, oikealle Tielle. Me kiitämme Sinua, Pyhä Jumala, Sinun Poikasi, Herran Jeesuksen Nimessä. Aamen.

67     Käännymme nyt Ilmestyskirjan 1. lukuun. No niin, ensin haluan lukea, ensimmäi­set kolme jaetta Ilmestyskirjasta:

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palve­lijoillensa asiat, joiden täytyy pian tapahtua; ja hän lähetti ja ilmoitti sen enkelinsä kautta palvelijalleen Johannekselle:

Joka todistaa Jumalan sanasta, ja Jeesuksen Kristuksen todistuksesta, ja kaikista asioista, jotka hän näki.

Siunattu on hän, joka lukee, ja he jotka kuulevat tämän profetian sanat, ja pitävät ne asiat, jotka ovat kirjoitetut siinä: sillä aika on käsillä.

68     Niin kuin olen sanonut aikaisemmin, me nyt yritämme antaa pienen läpileikkauksen Kirjasta, historian ja niin edelleen mukaisesti. Ja joka kerta, kun näette minun otta­van jotakin näiltä sivuilta, jotka olen kirjoittanut tänne, ovat ne asioita, jotka olen ottanut selityksistä ja niin edespäin.

69     Nyt, tämän Kirjan kirjoittaja on Johannes. Pyhä Johannes kirjoitti tuleville suku­ polville (A). (B) Se on osoitettu seitsemän erillisen kristillisen aikakauden seitsemälle enkelille, apostolien päivien aikakaudesta alkaen Herran tulemukseen. Ja… Nyt, nuo aikakaudet ilmestyvät peräkkäin, kukin, Herran Taivaaseen astumisesta alkaen siihen asti, kun Hän tulee uudestaan. Jokaisen seurakunnan ajanjakson hengellinen tila on kuvailtu. (E) Jokainen seurakunta ajanjakso voi katsoa itseään Kirjoitusten mu­kaan, Hengen puhuessa heille; Hengen puhuessa, kukin aikakausi voi nähdä itsensä. Jokainen aikakausi kantoi todellista Kristuksen Viinipuuta; viisaat neitsyet; ja jokainen aikakausi kantoi oksastettua viinipuuta: tyhmät neitsyet.

70     Historioitsijat ovat samaa mieltä Johanneksen elämästä. Johannes eli viimeiset vuo­tensa Efeson kaupungissa, ja kuoli siellä. Hän oli Patmoksen saarella sinä aikana, kun hän kirjoitti Ilmestyskirjan. Se ei ollut kertomus hänen elämästään, vaan kertoi Kris­tuksesta tulevissa ajanjaksoissa. Näettekö? Se oli profetia. Ei Johanneksen elämä, ei Kristuksen elämä, vaan profetointi tulevasta aikakaudesta. Se ei ollut hänen profeetal­lisia sanojaan; vaan Herran yksinomaan korottamista. Se ei ollut Pyhän Johanneksen Il­mestys, vaan Kristuksen Herran Ilmestys [paljastaminen].

71     Se on Uuden Testamentin viimeinen kirja. Kuitenkin se kertoo Evankeliumien ajan­jaksojen alun ja lopun. Siitä Raamatun oppineet ovat samaa mieltä.

72     Nuo kirjeet seitsemälle seurakunta-ajanjaksolle kirjoitettiin profeetallisesti tu­leville aikakausille. Paavali kirjoitti niiden seitsemän seurakunnan elämästä ja lois­tosta, jotka olivat hänen aikanaan. Johannes kirjoitti seitsemän seurakunnan elämästä ja loistosta tulevaisuudessa, jotka Johannes osoitti seitsemälle pastorille tai sanan­saattajalle suoraan… kaikille kristityille näiden seitsemän eri enkelin alaisuudessa.

73     Nyt Ilmestyskirja. Nyt me tulemme ottamaan… Kun me jaamme tämän tälle aamulle ja tälle illalle, me yritämme päästä lähtemään pois kello yhdeltätoista, tai kello yksitoista kolmekymmentä, jotenkin sillä tavalla. Ja sitten alamme uudestaan tänä ilta­na kello seitsemältä.

74     Nyt tämän 1. luvun sisältö:

1. jae: se on… Se itse asiassa puhuu itse puolestaan, koska se on Jeesuksen Kristuksen Ilmestys [paljastaminen].

2. jae: Pyhä Johannes on kirjoittaja ja palvelija.

3. jae: siunaukset lausutaan.

Jakeet 4-6: tervehdys seurakunnalle.

7. jae: ilmoitukset.

8. jae: Jeesuksen Kristuksen ylin Jumaluus.

Jakeet 9-20: Patmosnäky.

75     Ja myös jakeet 14 ja 15 kuvailevat Hänen Persoonansa seitsenkertaista ihanuutta. Oi. On kaunista, kun me näemme Kristuksen Hänen persoonallisuuksiensa seitsenkertai­sissa olemuksissa Hänen ihanassa ylösnousemuksessansa.

76     Nyt, otsake kuvaa henkilön: “Jeesuksen Kristuksen Ilmestys.”

77     Se ei ole jumalallisen Pyhän Johanneksen ilmestys [paljastaminen], vaan Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan Ilmestys [paljastaminen].

78     Nyt, tuo kreikkalainen sana ilmestykselle on apocalypse, joka merkitsee “paljastamista”. Ja otin tuon sanan ja tutkin sitä, se merkitsee… Tuo apocalypse on… Aivan kuin kuvanveistäjä olisi tehnyt suuren kuvapatsaan ja hänellä olisi se verholla peitettynä. Ja sitten hän menee ja vetää syrjään tämän verhon ja paljastaa sen, mitä hänellä on tuon verhon takana. Se on paljastaminen.

79     Ja tämä Kirja ei ole niinkään paljon Jeesuksen Kristuksen Persoonan paljastaminen (vaikka se tietenkin puhuu Hänen Jumaluudestaan ja Hänen seitsenkertaisesta henkilös­tään, persoonastaan, ja myöskin niistä asioista, mitä Hän on, kuten Pappi, Kuningas ja niin edelleen), vaan se on Hänen tulevien tekojensa paljastaminen seitsemässä seura­kunta ajanjaksossansa, jotka ovat tulossa. Se…

80     Kun meidän Herramme oli maan päällä, kysyivät opetuslapset Häneltä, sanoen: “Mesta­ri, tuletko Sinä tällä kerralla ennalleen asettamaan Valtakunnan Israelille takaisin?”

81     Ja Jeesus sanoi: “Ei ole teidän asianne tietää sitä hetkeä tai aikaa.” Ja kukaan ei tulisi tietämään sitä, Hän sanoi: “Ei edes Poika”, vielä silloin, “tiennyt sitä.”

82     Mutta kuolemansa, hautaamisensa, ja ylösnousemuksensa ja Kirkkauteen astumisensa jälkeen, Hän sai Jumalalta Seurakunnan tulevaisuuden. Sitten Hän Palaa takaisin tuo­dakseen tämän Sanoman Seurakunnalle, ja tämän Sanoman Hänen tulemuksestaan ja Hänen seurakuntiensa tilan kautta Ajan.

83     Hän ei voinut tehdä sitä ennen kuolemaansa, hautaamistaan ja ylösnousemustaan, kos­ka Hän ei silloin vielä tiennyt sitä. Mutta panitteko merkille, miten Kirjoituksessa lukee tässä?

Jeesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle (Kristukselle)…

84     Kuinka Jumala Isä antoi Ilmestyksen Pojallensa Jeesukselle Kristukselle. Ja Hän lähetti Enkelinsä Johanneksen tykö, ilmoittaakseen nämä asiat, jotka olivat, joka oli, joka on, ja joka on oleva. Oi, se on sovitettu kauniisti.

85     No niin, tässä suuressa tulevassa aikakaudessa, jonka Johannes näki… Nyt, tämä Ilmestys annettiin hänelle ainoastaan paljastamaan Kristuksen nimenomainen tarkoitus, mikä ja minkä kaltainen Hän olisi jokaisessa ajanjaksossa. Siksi sanoin tä­nä aamuna: pitäkää mielessänne todellinen Seurakunta. Tuo todellinen Seurakunta alkoi Helluntaipäivänä.

86     Ei ole yhtään teologia, Raamatun-oppinutta, tai historioitsijaa, joka koskaan voi­si sanoa sen alkaneen Martin Lutherin, Wesleyn tai katolilaisten aikakaudella, tai minään muuna aikana. Se alkoi Helluntaista, joka oli Seurakunnan virkaan asettaminen. Se oli alku. Niinpä sen vuoksi, keskustelussa kenen tahansa kanssa, seiskää Helluntain-portil­la, eivätkä he voi mennä minnekään muualle.

87     Se on aivan kuin panisitte kaniinin pellolle, ja te tiedätte, missä jokainen aukko on, ja te tukitte ne. Silloin sen on tultava ulos samasta aukosta, josta se meni sisälle.

88     Niin on jokaisen puhuessa seurakunnista ja seurakunnan aikakausista ja Pyhän Hengen teoista, teidän on tultava takaisin alkuperäiseen alkuun. Se on tultava sinne, koska Jumala on ääretön ja Hän on kaikkivaltias. Sen vuoksi, koska Hän on ääretön, ei Hän voi tehdä jotakin täällä vastoin sitä, mitä se oli täällä. Hänen on tehtävä joka kerta niin kuin Hän teki ensimmäisellä kerralla.

89     Niin kuin Pietari sanoi sinä päivänä, kun pakanat saivat Pyhän Hengen, hän sanoi: “Voimmeko me kieltää vettä, kun he ovat saaneet Pyhän Hengen, niin kuin mekin alussa?”

90     Jeesus, kun Hän oli maan päällä, puhui ja sanoi: “Se…”

91     Joku tuli ja sanoi: “Onko laillista meidän panna pois vaimomme mistä syystä tahan­sa?”

92     Jeesus sanoi: “Hän, joka teki miespuolisen, teki naispuolisen; tästä syystä mies…’

93     He sanoivat: “Mutta Mooses salli meidän kirjoittaa erokirjan.”

94     Jeesus sanoi: “Niin ei ollut alusta.”

95     Menkää takaisin alkuun. Sen vuoksi, jos me tulemme puhumaan seurakunnan aikakaudes­ta, meidän on mentävä takaisin alkuun, pannen syrjään jokaisen lausunnon, minkä kuka ta­hansa on sanonut tämän ajan kuluessa.

96     Tämä on kaikkein virallisin kirja kaikista Raamatun kirjoista. Tämä on ainoa kirja, jonka päälle Kristus pani sinettinsä. Se alkaa siunauksella ja päättyy kirouksella. “Siunattu on hän, joka lukee, ja kirottu on hän, joka ottaa mitään pois Siitä.”

97     Se on ainoa kirja koko Raamatussa, jonka Kristus itse kirjoitti. Kymmenen käskyä Hän kirjoitti omalla sormellaan, se on totta, ja juutalaiset pitivät kiinni siitä. Ja tänä päivänä se on Ilmestyskirja.

98     Ja jos Saatana vihaa mitään kirjaa Raamatussa, niin se on Ilmestyskirja. On kaksi… Hän vihaa koko Kirjoitusta, koko Kirjoituksen kaanon. Mutta jos mitään, niin eniten hän halveksii Ilmestyskirjaa ja 1. Mooseksen kirjaa, koska 1. Mooseksen kirja kertoo alun, ja Ilmestyskirja paljastaa, mitä tulee tapahtumaan hänelle viimeisenä päivänä. Hän tulee olemaan sidottu tuhannen vuotta. Sitten hänet ja väärä profeetta ja peto tullaan heittä­mään elävänä tuliseen järveen.

99     Ja hän hyökkää sitä vastaan, että 1. Mooseksen kirja olisi luotettava. Hän sanoo, että “se ei ole autenttinen”. Ja hän sekoittaa ihmisten mielet. Tarkatkaa, minne perkele asettaa tuon 1. Mooseksen kirjan tai Ilmestyskirjan, ensimmäisen ja vii­meisen.

100Ja Ilmestyskirjassa on enemmän merkkejä [symboleja] kuin kaikissa muissa Raamatun kirjoissa. Siinä on enemmän symboleja, koska se on profetian Kirja. Se on profeetal­linen Kirja. Sen vuoksi vain profeetallisen luokan täytyy ymmärtää se. Tätä Kirjaa ei ole tarkoitettu jokaiselle. Tuskin kukaan voi ymmärtää sitä. Tämä Kirja on tehty erästä tiettyä ihmisluokkaa varten. 5. Mooseksen kirjassa sanotaan: “Kätketyt asiat kuuluvat Herralle.” Niin se on. Ja Hän paljastaa meille, lapsillensa, kätketyt asiat. Niinpä se ei kuulu…

101Lihallinen mieli ei voi käsittää noita Kirjoituksen suuria asioita, koska se on heille hullutusta. Mutta niille, jotka rakastavat Jumalan Sanaa, he ovat ne, joille tämä Kirja on kirjoitettu. Seurakunnalle. “Jeesuksen Kristuksen Ilmestys Efeson seurakun­nalle. Smyrnan seurakunnalle, sille seurakunnalle, ja niin edelleen.” Jeesuksen Kristuksen Ilmestys Seurakunnalle. Siitä minä pidän.

102Ja huomatkaa, se myös on Kirjoitusten täydelliseksi saattaminen, täydellinen täy­delliseksi saattaminen. Se on maantieteellisesti asetettuna oikealla paikalla, Kirjan lopulla. Koko asian paljastus on asetettu tänne kirjan loppuun, siunausten kera niille, jotka lukevat Sen ja niille, jotka kuulevat Sen, ja kirouksen kera niille, jotka lisäävät tai ottavat pois Siitä. Se on täydellinen kaanon. Oi, Se on absoluutti! Mitään ei voida lisätä Siihen. Ja kun joku yrittää ottaa jotakin pois Siitä tai lisätä jotakin Siihen, Jumala sanoi, että Hän ottaisi häneltä osan pois Elämän Kirjasta. Näettekö? Hän ottaisi hänen osansa pois Kirjasta, jos hän lisäisi Siihen.

103Sen vuoksi, kun me näemme Herramme moninaisen Ilmestyksen, kuka Hän on, mikä Hän on, ja jos joku lisää jotakin Siihen tai ottaa jotakin pois Siitä, on se väärä profetia. Monet ovat yrittäneet sanoa, että heillä oli jotakin myöhäisempää kuin se. Mutta Tämä on täydellinen Herran Jeesuksen Ilmestys Hänen seurakunnan ajassaan ja Hänen päivissään. Meidän Herramme Ilmestys [paljastaminen]!

104Nyt–nyt, paljastaminen. Tuo kreikkalainen sana, se on, paljastaa jotakin, joka on ollut kätkettynä, paljastaa Kristuksen.

105Nyt seuraava jae, me näemme… jakeessa 2.

1061. jae on Kristuksen paljastaminen. Ilmestys tai paljastaminen. Oi! Kuinka viimeinen ajanjakso ja Herran tulemus oli peitossa apostoleille! He kysyivät tuon kysy­myksen, mutta vain yksi heistä eli saadakseen ilmestyksen; kuitenkaan hän ei vielä ym­märtänyt sitä, koska historiaa ei vielä ollut tehty.

107Nyt, tämän Kirjan historia, tai tämän Kirjan sisältö, oli osoitettu seitsemälle Vähä-Aasiassa silloin olevalle seurakunnalle. Se oli osoitettu noille seitsemälle seura­kunnalle. Siellä oli enemmän seurakuntia kuin nuo seitsemän, noina päivinä, mutta jo­kainen noista seurakunnista oli merkityksellinen, merkityksellinen koskien luonteen piirteitä tuossa seurakunnassa, joka myöhemmin seuraisi, tuon seurakunnan aikakauden luonteenpiirteitä. Kuten Efeso, sillä oli luonteenpiirteensä; Smyrna, Pergamo ja niin edelleen, Filadelfia, kullakin noista seurakunnista oli omat luonteenpiirteensä, jotka ilmaantuisivat näkyviin jälleen tulevina aikakausina.

108Oi! Jos te vain voisitte… Voisiko kukaan, joka voi nähdä Kirjoitusten hengel­lisen sovellutuksen, sanoa, etteivät ne olleet innoitetut! Teidän omat toimintanne, vaikuttimenne, ihmisten tavoitteet, juuri ne todistavat, että Kirjoitus on innoitettu. Nähdä kuinka Jumala sovelluttaa nuo asiat. Juuri se, mitä te teette, on täällä esikuva siitä.

109Kuten Abraham uhratessaan Iisakin, ainoan poikansa; esikuvana kuinka Jumala antaa Poikansa, satoja vuosia myöhemmin. Kuinka Joosef oli myyty ja oli vankilassa, kuinka hän oli veljiensä vihaama ja isänsä rakastama; esikuva Jeesuksesta. Kuinka Henki työs­kenteli Joosefin kautta, ihmisen kautta, ollen yksinkertaisesti esikuva Kristuksen elä­mästä, tarkalleen. Kuinka Daavid… Daavidin Poika istui samalla vuorella… Kun Daavid oli hylätty kuninkaana ja kulki ylös mäkeä, Oliivivuorta, hän katsoi taakseen, itkien, hylättynä kuninkaana; muutamia satoja vuosia sen jälkeen. Daavidin Poika kiipesi ylös tuota samaa mäkeä, hylättynä Kuninkaana, ja itki Jerusalemia. Se oli Henki esikuvan muodossa.

110Oi! Voitteko te silloin nähdä tuon suuren helluntai-Seurakunnan tässä viimeises­sä päivässä? Voitte te nähdä kuinka Jumala asetti virkaan sen Helluntaipäivänä? Tuon Hengen pitäisi pysyä Seurakunnassa kautta kaikkien ajanjaksojen. He tulivat muodolli­seksi ja välinpitämättömäksi. Heillä täytyi olla kirkkokunta. Heidän täytyi yhdistää kirkko ja valtio yhteen, ja lopulta he tekivätkin sen, ja aikaansaivat satojen vuosien vainon. Sitten uskonpuhdistuksessa he tulivat ulos… Ja joka vuosi, he ovat leikan­neet pois Hengestä ja lisänneet luonnolliseen; pois Hengestä, ja lisäten luonnollista, kunnes he nyt ovat jälleen valmiit tekemään sen uudestaan. Me elämme näissä viimeisis­sä lopun hetkissä. seurakunnan täydelliseksi saattamisessa. Me olemme Filadelfian… tai Laodikean Seurakunta Ajanjaksossa.

111Nyt, 1. luku, 1. jae, esiteltiin Johannekselle. Kuka nyt on kirjoittaja? Jo­hannes. Se ei ollut Johanneksen ilmestys, ja me tiedämme, että se ei ollut, koska se oli Herran Jeesuksen Kristuksen Ilmestys. Hän oli… Hän oli valittu opetuslapsi. Ja Kirja itse paljastaa tuon asian, että se oli Jeesus Kristus, joka paljastettiin. Hän…

112Ja se oli lähetetty… “Ja ilmoitti tämän Enkelinsä kautta Johannekselle.” Me em­me tiedä, kuka tämä enkeli oli. Raamattu ei sano, kuka tuo enkeli oli. Mutta me tie­dämme, että se oli profeetta, koska Raamattu myöhemmin sanoo, että “Minä Jeesus olen lä­hettänyt enkelini todistamaan näistä asioista, joiden täytyy pian tapahtua.”

113Sitten me näemme, että kun Johannes alkoi palvoa tuota Enkeliä, tuo enkeli sanoi: “Katso ettet tee sitä.” Uskon, että se on Ilmestyskirja 22. Ja hän sanoi: “Sillä minä olen sinun kanssapalvelija, yksi profeetoista.” Se on voinut olla Elia. Se on voinut olla yksi profeetoista… Johannes oli apostoli, mutta tämä profeetta oli lähetetty. Ja Johannes ollen profeetta… Katsokaa hänen toisten kirjeittensä luonnetta; se todistaa, ettei Johannes kirjoittanut sitä, koska siinä ei ole Johanneksen kaltaista luonnetta. Ottakaa 1. ja 2. Johanneksen kirje ja niin edelleen, ja lukekaa ne. Katsokaa niiden luon­netta ja sitten katsokaa tämän luonnetta. Johannes oli kirjoittaja ja hän oli apostoli, mutta tämä on profeetan henki. Se on kokonaan erilainen henkilö. Näettekö? Se ei ollut Johanneksen kirjoitusta, se ei ollut Johanneksen ilmestys, se oli Jumalan Ilmestys Jee­suksesta Kristuksesta seurakunnille. Ja Johannes oli vain kirjoittaja, kirjuri, ja Kirja itse ilmoittaa saman asian.

114No niin, sitä ei ollut osoitettu Johannekselle, Se oli osoitettu Seurakunnalle. Hyvä on. Johannes tuohon aikaan oli Efeson seurakunnan pastori. Ja nyt, Kirja on osoi­tettu Seurakunnalle, ei Johannekselle.

115Nyt 3. jakeessa Hän ilmoittaa siunaukset, kuunnelkaapa tätä:

Siunattu on hän, joka lukee, ja he, jotka kuulevat tämän profetian sanat, ja pitävät ne asiat, jotka ovat kirjoitetut siinä: sillä aika on käsillä.

116Mikä aika on käsillä? Se aika, jolloin nämä asiat tapahtuvat, kun tämä Jeesuksen Kristuksen Ilmestys on loppuun saatettu laissakin seurakunta ajanjaksossa.

117Nyt syy siihen, miksi Hän kirjoitti sen tällä tavalla, jos Hän olisi sanonut… He odot­tivat Häntä tulevaksi… Jos se olisi paljastettu, jos Hän… Jos Johannekselle olisi paljastettu, että Hän tulisi niin pian kuin nuo seurakunnat siellä olivat päättyneet… Sillä tavalla Johannes ajatteli siitä. Mutta jos se olisi ollut nuo seurakunnat, niin niin pian kuin ne olivat päättyneet… Jos se olisi paljastettu hänelle, että tulisi olemaan seitsemän pitkää seurakunta ajanjaksoa, useita tuhansia, tai satoja vuosia, sil­loin ei heillä olisi ollut mitään syytä odottaa Hänen tuloaan, he olisivat vain eläneet seurakunta ajanjaksonsa loppuun.

118Sen vuoksi, Jumala puhui sen, eikä sitä ollut paljastettu heille. Martin Lutheril­le ei ollut paljastettu niitä asioita, joita John Wesley tiesi Kirjoituksesta. Baptisteille ei ole paljastettu sitä, mitä helluntailaiset tietävät Kirjoituksesta. Koska se on eri ai­kakausi, eri aika, ja Jumala paljastaa asiansa vain sille kuuluvalla ajalla.

119Oi! Te ette voi istuttaa jyvää keväällä ja korjata satoa samaan aikaan! Te is­tutatte siemenen ja se kasvaa kypsyyteen. Jumala istuttaa Sanansa, joka sitten kasvaa, ja me katsomme taaksepäin ja sanomme: “Siellä Se oli.” Tietenkin, me näemme Sen sen jälkeen, kun Se on paljastettu.

120Nyt, “Siunattu”, tuo Sana, siunauksen ilmoittaminen (3. jakeessa) niille, jotka lukevat tai kuulevat Sen salaisuudet. Lihallinen mieli karttaa Sitä, koska lihalli­nen mieli ei tiedä Siitä mitään. Ei ihme että se… Lihallinen mieli ei tiedä Sitä, koska se on Saatana tuossa lihallisessa mielessä; ja Saatana on paljastettu, eikä Saatana halua itseään paljastettavan.

121Oletteko panneet merkille, kuinka kauhistuttavaa se on Saatanalle, kun hän ajatte­lee tulevansa paljastetuksi? Tarkatkaa sitä yhdessä kokouksista, tarkatkaa ihmisten toimintaa. Tarkatkaa sitä kokouksissani. Juuri ennen kuin Saatana tullaan paljastamaan jonkun tietyn henkilön yllä, te voitte nähdä heidän kasvojensa muuttuvan. Katsokaahan. he eivät tiedä mitä ajatella. Yhtäkkiä, Pyhä Henki tulee alas ja paljastaa tuon perke­leen. Oi! Hän vihaa sen kaltaisia kokouksia. Siitä syystä meillä on ollut sellainenkin taistelu, koska Jumalan Sana paljastaa perkeleen. Näettekö? Se kertoo, mikä hän on.

122Se tavoittaa hänen henkensä ja tuo sen määrättyyn paikkaan.

123“Kuinka sinä minut tunnet? Tuo mies ei tunne minua, joten sen täytyy olla jokin henki. Minkä kaltainen henki se on?”

124“Se on Jumalan Henki.”

125 “Kuinka? Mikä minua oikein vaivaa?”

126“Sinulla on tuberkuloosi, syöpä”, mitä se onkin, “mutta NÄIN SANOO HERRA.”

127“Oh!” Kuinka Saatana vihaakaan Sitä! Koska Se paljastaa hänet.

128Nyt, lihallinen mieli katselee sitä, sanoen: “Se on ajatustenlukua, telepatiaa.” He eivät tiedä. Se on hullutusta heille.

129Mutta niille, jotka tietävät, mitä Se on, oi, mikä siunaus! Mikä se on? Ilmestys [paljastaminen]. Kenen ilmestys [paljastaminen]? Miehenkö, joka on saarnastuolissa? Ei vaan Jeesuksen Kristuksen tässä viimeisessä seurakunta ajanjaksossa! Hän paljastaa itsensä niin kuin Hän lupasi tehdä. Se on Ilmestys [paljastus]. Näettekö?

130Ja Saatana vihaa sitä. Voi pojat, kuinka hän vihaakaan sitä. Hänet on paljastet­tu, se paljastaa hänen suunnitelmansa. Saatana vihaa ilmestyksiä [paljastuksia] 1. Mooseksen kirjassa on meillä kirjoitettuna tänne. Se on tarkalleen totta. Miksi hän nyt vihaa ilmestystä? Miksi hän on niin vastaan Ilmestyskirjaa? Siksi, koska koko Jumalan Sanan kaanon ja Jumalan Seurakunta on lujasti rakennettu ilmestykselle.

131Se ei tule koskaan olemaan jonkun koulun kautta. Ei väliä sillä, kuinka monia hienoja seminaareja meillä on. Ne ovat kaukana takanapäin hämärässä menneisyydessä. Raamattu ja Seurakunta ovat absoluuttisesti ilmestys.

132Menkäämme… Minulla on joitakin Kirjoituksia kirjoitettuna tänne, Matteukseen, 16. lukuun ja 18. jakeeseen. Katsokaamme vähän Matteuksen 16:18, nähdäksemme, missä Kir­joitukset sanovat, että se on ilmestys [paljastus]. Ollessaan tulossa alas vuorelta, 17.jae:

Ja Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika: sillä liha ja veri eivät ole paljastanut sitä sinulle, vaan minun Isäni, joka on taivaassa.

Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä tulen rakenta­maan seurakuntani; ja helvetin portit eivät sitä voita.

133No niin, katolinen kirkko sanoo: “Hän rakensi sen Pietarin päälle.” Nyt, se on todella lihallisesti ajateltu. Te ette voisi kuvitella hengellisen mielen ymmärtävän jotakin senkaltaista kuin se, kun Jumala… Vaikka Hänen oma Poikansa seisoi siellä, kuitenkin tulisi rakentamaan Seurakuntansa jollekin aivan tavallisen synnissä syntyneen mie­hen päälle. Tuo mies todisti sen. Hän, tuo sama henki yllään, hän kirosi Jeesuksen ja kiel­si Hänet vasten Hänen kasvojaan. Se ei ollut Pietari. Tai, myöskään se ei ollut joku ki­vi, joka olisi maannut siellä, niin kuin jotkut seurakunnat väittävät sen olleen; se ei ollut mikään kivi, koska Pietari…

134Tuo kallio, josta hän siellä puhui, se ei ollut Pietari, eikä se ollut Hän itse.

135Nyt, monet protestanttiset yrittävät sanoa: “Se oli Jeesus. Se oli Hän, jonka päälle Hän rakensi Seurakunnan. Hän!” Ei, se on yhä väärin. Jos panette merkille, ei se ollut Jeesus, eikä se ollut Pietari, vaan se oli ilmestys.

…Liha ja veri ei ole paljastanut tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on taivaassa, on antanut tämän ilmestyksen.

136Kuulkaahan! Haluan kysyä teiltä jotakin. Eedenin Puutarhassa, siellä ei ollut mitään Kirjoituksia kirjoitettuna. Ja sitten nuo kaksi poikaa, Kain ja Abel, halusivat uhrata ja löytää suosion Jumalan kanssa. Ja tehdessään niin, Kain tuli ja rakensi alt­tarin, ja Abel rakensi alttarin. No niin, jos se nyt oli kaikki, mitä Jumala vaati, sil­loin Jumala olisi ollut epäoikeudenmukainen tuomitessaan Kainin. Hyvä on. Sitten Kain uhrasi; ja niin myös Abel. Molemmat heistä uhrasivat. Kain palvoi, ja niin teki myös Abel. Kain teki kaiken mitä Abel teki!

137Niinpä jos kirkossa käyminen, seurakuntaan kuuluminen, uhraaminen, ja rukoileminen ja Jumalan palvonta on kaikki, mitä Jumala vaatii, silloin Jumala olisi ollut epäoikeuden­mukainen tuomitessaan Kainin sen tekemisestä, mitä Hän oli käskenyt tehdä.

138Mutta katsokaahan, Aabel, ilmestyksen kautta, hän tiesi, ettei se ollut hedelmä, joka toi heidät ulos Eedenin Puutarhasta (niin kuin monet lihallismieliset ajattelevat tänä päivänä). Aabel tuli ja uhrasi maan hedelmistä, ja Jumala kieltäytyi vastaanotta­masta sitä, mutta se oli paljastettu… Tarkoitan Kain teki, suokaa minulle anteeksi. Kain uhrasi maan hedelmistä, koska hän ajatteli sen tuoneen heidät ulos Eedenin Puutar­hasta. Tarkatkaa tuota ilmestystä. Tarkatkaa eripuraisuutta Siitä. Tarkatkaa kuinka se loukkaa tänä päivänä. Mutta se ei ollut mikään hedelmä, joka toi heidät ulos. Eeva ei koskaan syönyt mitään hedelmiä. Tietenkään ei! Kuinka hän käsitti olevansa alasti. Jos se olisi ollut omenien syömistä? Se oli sukupuolielämään kuuluvaa. Täytyi olla!

139No niin, jos me otamme sen tutkittavaksi, niin meillä on, menkäämme takaisin… Heillä ei ole yhtään Kirjoitusta.

140Jotkut heistä sanovat: “Mutta. Eevahan sanoi: ‘Minä sain pojan Herralta.’” Kyllä vaan: niin tekee myös prostituoitu, Jumalan täytyy antaa kaikki elämä.

141Mutta se oli vääristelty elämä, katsokaa tuon pojan luonnetta. Hän oli omasta isästänsä, perkeleestä, viha, ilkeys, murha. Näettekö?

142Ja sitten kuinka Aabel… Kun hänen vanhempansa mahdollisesti kertoivat heille, että se… Puissa oli hedelmiä ja niin edelleen, mutta se oli paljastettu Aabelille. Aabel meni ja otti karitsan saadakseen verta; ottaen elämän. Ei joku hedelmäpuu, joka tuottaa omenia, banaaneja, päärynöitä. “Vaan Aabel, hengellisen ilmestyksen kautta.” Hebrealaiskirje 11: “Uhrasi Jumalalle paremman uhrin. Jumalan todistaessa siitä, sillä se oli paljastettu hänelle uskon kautta.”

143Sille Jumala rakensi Seurakuntansa. “Sillä liha ja veri eivät ole paljastanut Tätä sinulle. (Sinä et koskaan oppinut sitä jossakin seminaarissa. Kukaan ei koskaan opettanut sitä sinulle jossakin). Vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut Sen sinulle.” Siinä se on, koko asia on ilmestys, koko Seurakunta: “Tälle kalliolle, Jeesuksen Kristuksen Ilmestyksen [paljastuksen] kalliolle Minä tulen rakentamaan Seura­kuntani.”

144Te voitte ottaa sitä, mitä pastori sanoo. Te voitte ottaa sitä, mitä seminaari opettaa. Te voitte ottaa sitä, mitä kirkko sanoo. Eikä se vielä ole oikein! Te voitte kyetä selittämään sen kaunopuheisuudella. Mutta ennen kuin Jumala paljastaa teille, että Jeesus Kristus on Hänen Poikansa, ja te olette pelastunut Hänen Verensä kautta; tälle ilmestykselle, että “Hän on minun Pelastajani”.

145“Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.”

146Niinpä te sitten näette, miksi Saatana on niin Ilmestyskirjaa vastaan. Mikä tahansa on paljastettu, hengellisesti paljastettu, sitä vastaan Saatana on. Siksi hän on niin tämän päivän palvelustehtävää vastaan. Koska… Mikä se on? Kristuksen paljastaminen.

147Antaa seurakunnan mennä eteenpäin suurten kirkkokuntiensa ja organisaatioittensa kanssa, ja sen pienten kaunopuheisten sanomien kanssa ja niin edelleen, sitä Saatana ei tule vaivaamaan. Heillä ei ole mitään vaikeuksia. Jokainen taputtaa heitä olalle.

148Ja sitten tulee aika, että Jumala, Pyhän Hengen kautta, paljastaa Kristuksen takai­sin seurakunnassa, voiman ja julkitulemisten kanssa, parantaen sairaat ja antaen niiden merkkien tapahtua, joiden Hän sanoi seuraavan uskovaisia, niin silloin Saatana kääntää kylkeä vuoteellaan, ja tekee sille jotakin. Siihen asti, Saatana ei välitä siitä, kuinka pal­jon te liitytte johonkin seurakuntaan. Mutta kun Kristus paljastaa teille, että Hän on Jumalan Poika, ja niitä tekoja, joita Hän teki, te myös teette; ei joitakin toisia tekoja, vaan samoja tekoja.

149“Hän joka uskoo Minuun…” Pyhän Johanneksen 14: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Hän on tekevä samoja tekoja, ja suurempiakin kuin tämä.” Koska Kristus ei voinut saarnata Pyhän Hengen kastetta, se olisi suurempaa. Hän ei voinut tuoda sitä heille, koska Pyhää Henkeä ei vielä ollut annettu. Mutta kun Jeesus tuli ja uhrasi Elämänsä, ja Pyhä Henki palasi takaisin, silloin he voivat ilmoittaa Ian­kaikkisen Elämän ihmisille. Se oli tuo “suurempaa”.

150Mutta merkit ja ihmeet, Jeesus selvästi sanoi, Markuksen 16. luvussa: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi kaikille luoduille.” Kuinka kauas? Kaik­kialle maailmaan! Kuinka monelle? Jokaiselle luodulle! Niin kauan kuin Evankeliumia saarnataan, seuraavat nämä merkit niitä, jotka uskovat. Ja kun siitä tulee ilmestys, niin veli silloin olet lähellä Valtakuntaa! “Tälle kalliolle tulen rakentamaan Seurakunta­ni, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.”

151Koska mies tai nainen, joka koskaan on ollut siellä erämaan takaosassa, niin kuin Mooses oli, ja Jumalan ilmestys on julkituotu hänelle Pyhän Hengen kautta, ei mikään voi järkyttää häntä siitä. Hän on niin luja kuin olla voi.

152Saatana vihaa Ilmestyskirjaa. Hän ei ollenkaan pidä siitä: se sekoittaa hänen ohjelmansa.

153Kirjan luonne osoittaa, ettei Johannes ollut Sen kirjoittaja. Oikein. Sillä ne ovat… Ne ovat toista… Ne ovat hänen kirjoitustaan kirjurina, mutta ne eivät ole hä­nen innoitustaan. Se on Jumalan innoitus, joka kirjoitti tämän Ilmestyskirjan.

154Hyvä on, katsokaamme nyt, mitä Se sanoo:

Siunattu on hän, joka lukee, ja he jotka kuulevat tämän profetian sanat, ja pitävät ne asiat, jotka ovat kirjoitetut siinä: sillä aika on käsillä.

155No niin: “Aika on käsillä.” Mikä aika? Kun täydellinen Jeesuksen Kristuksen Il­mestys on tehty tunnetuksi Hänen seurakunnilleen. Ja aikojen vieriessä, se vain paljas­tettiin heille.

156Nyt me olemme aivan lopun ajalla, joten nyt me todella olemme maailman lopulla. Me olemme maailman historian täydelliseksi saattamisessa. Ja ennen kuin tämä viikko on ohitse, ja Jumala on kanssamme auttaen meitä, me tulemme todistamaan, että me olemme seurakunta ajanjaksojen täydelliseksi saattamisessa. Me olemme Laodikean Seurakunta Ajanjaksossa, kaikkien ajanjaksojen täydelliseksi saattamisessa. Me olemme poliittisen maailman täydelliseksi saattamisessa. Me olemme luonnollisen maailman täydelliseksi saattamisessa. Me olemme kaikkien asioiden täydelliseksi saattamisessa. Me olemme jokaisen luonnollisen asian lopulla, valmiina menemään sisälle.

157Ollessani tulossa eräänä päivänä, uskon, että olin menossa Shreveportiin, tai tulossa jonnekin, katsoin ja sanoin: “Puut ovat kuolemassa. Ruoho on kuolemassa. Kukat ovat kuolemassa. Minä olen kuolemassa. Maailma on kuolemassa. Kaikki on kuolemassa. Kaikki tässä maailmassa on kuolemassa.” Me istumme täällä tänä aamuna, ollen kuolemassa.”

158Varmasti jossakin on maailma, jossa mikään ei kuole! Jos on maailma, jossa kaik­ki kuolee, täytyy olla maailma, jossa kaikki elää! Sitä me kaipaamme, päästä tuohon paikkaan, missä puut ovat kuolemattomia, mennä sinne, missä kaikki on kuolematonta, ja pysyvää, Jumalan kirkkaudessa.

159No niin, me olemme nyt käsitelleet kolme ensimmäistä jaetta, laskeaksemme taustan. 1. jae: Jeesuksen Kristuksen Ilmestys. 2. jae: enkeli antoi sen Johannekselle. Ja 3. jae: “Siunattu”, siunaus niille, jotka lukevat. Ja jos ette osaa lukea, niin “siunattu on hän, joka kuulee.” Jos ette osaa lukea, te voitte kuulla Sen. Se vasta on jotakin. “Siunattu on hän, joka lukee”, ja jos ette osaa lukea, “Siunattu on hän, joka kuulee, sillä aika on käsillä.”

160Nyt kuvitelkaa, mitä tuo kaanon tästä merkitsee, kun Johannes, sen kirjoittaja on kirjoittamassa sitä… Tämä on Johannes tässä, joka sanoo “siunaukset” ja niin edelleen. Nyt se mitä minä ajattelen sen merkinneen, Vanhassa Testamentissa, pappi nousi joka aamu lukemaan kirjoituksia. Seurakunta kuunteli. Monet heistä eivät osanneet lukea. Niinpä Johannes sanoi: “Siunattu on hän, joka lukee, ja hän joka kuulee.” Näettekö, sekä lukija, että kuulija. Sekä hän, joka lukee, että hän, joka kuulee, on siunattu. Niinpä jos te vain istutte ja kuuntelette Sitä, te olette siunattu. “Siunattu on hän, joka lu­kee, ja hän, joka kuulee, sillä aika on käsillä.”

161Nyt, jakeet 4-6 on tervehdys Seurakunnalle. Nyt me haluamme ottaa nämä jakeet 4-6.

162Nyt, ennen kuin menemme siihen, haluan, että jokainen nyt yrittää ajatella kovasti. Mikä Se nyt on? Se on Jeesuksen Kristuksen paljastaminen, jossa Jumala otti verhon pois ajan yltä. Tässä on se aika, jota Jeesus ei voinut nähdä, kun Hän oli täällä maan päällä; seurakunta ajanjaksot, mitä tulisi tapahtumaan. Niinpä Jumala otti verhon pois, veti sen syrjään, ja antoi Johanneksen katsoa sisäpuolelle ja nähdä mitä kukin seurakunta ajanjakso tulisi tekemään, ja hän kirjoitti sen kirjaan ja lähetti sen seitsemälle seu­rakunnalle.

163Mitä se on? Kristus paljastettuna toimintansa päivissä. Se on täynnä toimintaa, tämä Ilmestyskirja. Ja se on profeetallinen Kirja, jonka Kristus on antanut… Jumala on antanut meille enkelinsä kautta, Johanneksen kirjoittamana, siunauksin jokaiselle, joka lukee sitä tai kuulee sitä luettavan. Sillä aika on käsillä, kun tämä on kaikki täyttynyt

164Meillä on nyt hyvä tausta. Ja muistakaa, me pidämme Seurakunnan mielessämme. Toisella puolella Seurakunta alkaa; toisella puolella Seurakunta päättyy. Menemme siihen enemmän maanantai-iltana, kun tulemme seurakunta ajanjaksoihin. Johannes seitsemälle seurakunnalle jotka ovat Aasiassa: Armo teille, ja rauha, häneltä, joka on, joka oli, ja joka on tuleva; ja niiltä seitsemältä Hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä.

165Nyt me olemme tulossa näiden symbolien salaperäisiin ja syvällisiin puoliin. Se on osoitettu seitsemälle seurakunnalle, jotka ovat Vähä-Aasiassa. Heillä oli… Ajanjak­sot tuohon aikaan olivat tulevaisuudessa. Ja Hän kiitti heitä ja antoi heille tunnustuk­sen työstään ja siitä, mitä he olivat tehneet. Mutta nyt, se on osoitettu noille seurakunnille, noille seitsemälle seurakunnalle, jotka ovat Vähä-Aasiassa.

166Nyt, Vähä-Aasia ei ollut koko Aasia, koko Aasian manner. Se oli vain pieni osa siitä. He väittävät tuon alueen ollen kooltaan suunnilleen sellainen kuin Pennsylvanian osavaltio, tai suunnilleen sillä tavalla, tai Indiana; se oli vain pieni alue, jossa nämä seurakunnat olivat. Siellä oli siihen aikaan enemmän seurakuntia kuin ne. Ja… Mutta se paljasti niiden luonteenpiirteet. Luen nyt täältä, mitä olen kirjoittanut luettuani sen historiasta.

167Ja hänen on… “Kirottu on hän, joka kuulee ja… tai, ja ei kuuntele Sitä.”

168Ja nyt, tulee tämän 4. jakeen aika, josta me haluamme selittää jotakin tässä: “Häneltä, joka oli, ja joka on, ja joka on tuleva; ja jolla on seitsemän Henkeä, ja niiltä seitsemältä Hengeltä, jotka ovat Hänen Valtaistuimensa edessä.” No niin, nuo “Henget”, me tulemme niihin myöhemmin.

169No niin, tässä se ilmaisee, jos panette merkille sen siellä… 7. jakeessa, tai 8. jakeessa, Hän jälleen sanoo… ilmaisten uudestaan. Tarkatkaa nyt, puhutaan seitse­mälle seurakunnalle: “Häneltä, joka on, joka oli, ja joka on tuleva.” Joka oli (kerran), nyt on, ja joka on tuleva. No niin, Hän ilmaisee tässä työnsä kolminkertaisen julkitulemisen.

170Nyt jos otatte 8. jakeen, me olemme tuleva siihen hetken kuluttua, mutta ottakaa 8. jae:

Minä olen Alpha ja Omega, alku ja pääte, sanoo Herra, joka on, ja joka oli, ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.

171Nyt me pidämme 4. ja 8. jakeen näkyvissämme, ne ovat molemmat sama. Yksi. Hän sanoo: “Hän joka, oli, joka on, joka on tuleva.” Mitä Hän yrittää asettaa Seurakun­nan eteen? Jumaluuttansa! Tänään ihmiset yrittävät tehdä Hänestä profeetan. Hän on enemmän kuin profeetta. Ja jotkut ihmiset yrittävät tehdä Hänet kolmeksi jumalaksi. Hän ei ole kolme jumalaa. Hän on yksi Jumala, joka eli kolmessa tehtävässä, kolmessa saman Jumalan julkitulemisessa.

172Muistakaa nyt, tämä on Ilmestyskirja: “Ja kuka tahansa kuulee Sen, eikä pidä tämän Kirjan sanontoja, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.” Jeesus ei pal­jasta itseään kolmena jumalana ja kolmessa tehtävässä. Oi! Se on tuleva rikkaaksi jon­kin ajan kuluttua, kun me pääsemme noihin seurakunta ajanjaksoihin ja näemme, missä he kadottivat sen. Se aiheutti suuren jakaantumisen Nikean kirkolliskokouksessa. Kumpikin puoli meni pois hakoteille.

173Ja he ovat tehneet saman asian tässä viimeisessä päivässä uudestaan, se on aivan kuin Esi-nikealainen kirkolliskokous uudestaan, koska toinen on tuleva! Aivan niin varmasti kuin minä seison täällä, katolinen ja protestanttiset kirkot tulevat yhdistä­mään jotakin yhteen, tai ovat yksimieliset toistensa kanssa. Katsokaa Canterburyn ark­kipiispaa siellä nyt. Kaikki ne ovat kokoontumassa yhteen. Ja ei ole mitään kolminaisen Jumalan opetusta Raamatussa! Raamatussa on yksi Jumala.

174Se on paljastettuna täällä Ilmestysirjassa, että koko Kirjoitusten kaanon voi ol­la todistettu tässä, ja Kristus asetti sinettinsä sen päälle. Tämä on se. Jos joku ottaa pois tai lisää, sama tullaan ottamaan häneltä pois Elämän Kirjasta. Niinpä älkää lähestykö tätä itsekkäästi. Lähestykää tätä avoimella sydämellä ja avoimella mielellä.

175No niin, Nikean kirkolliskokouksessa, he tekivät kaksi suurta ratkaisua koskien… Oi, monet heistä tuona alkuseurakunnan isien päivänä. Heillä oli kaksi äärimmäistä näkökantaa. Yksi niistä oli kolminainen Jumala, kolminaisuusoppi. Ja toinen oli yksi Jumala. Ja ne molemmat tulivat olemassaoloonsa ja menivät pois kahtaalle, sillä tavalla. Kolminaisuudesta tuli kolmi-jumalinen persoona. Ykseys tuli ykseysopiksi, ja oli aivan yhtä kaukana totuudesta kuin toinenkin. Niin ne molemmat menivät hakoteille, mutta juuri tässä paljastetaan Totuus.

176Jeesus ei voinut olla oma Isänsä. Eikä… Jos Hänellä on joku toinen Isä kuin Pyhä Henki, silloin Hän on avioton lapsi eikä… Pyhä Henki siitti Hänet, ja Hän itse sanoi, että Jumala oli Hänen Isänsä. Niinpä Pyhä Henki ja Jumala… Se on Matteus 1:18. Pyhän Hengen ja Jumalan täytyy olla sama Persoona, tai muuten Hänellä oli kaksi isää.

Ja Hänelle annettiin nimi Immanuel, joka on: “Jumala kanssamme.”

Hän väitti ollessaan täällä maan päällä, että Hän ja Isä olivat Yksi.

177Minulla on kaikki Kirjoitukset kirjoitettuna tänne, niin että voisitte löytää sen, jos meillä olisi tästä kysyttävää tai jotakin.

178No niin, Hänet ilmaistiin tässä olemuksensa kolminaisessa virassa: “Hän, joka oli, Hän, joka on. Hän, joka on tuleva, Kaikkivaltias!” Nyt, siinä ei ole mitään kolmea jumalaa. Siinä on yksi Jumala.

179Ja Nikean kirkolliskokouksessa heidän täytyi ottaa kolminaisuus, koska roomalaises­sa maailmassa heillä oli monia jumalia. He rukoilivat kuolleita esi-isiään. (Mi­nulla on heidän historiansa täällä, josta voimme lainata sitä, näettekö.) He rukoilivat kuolleita esi-isiään ja siitä syystä heillä on Pyhä Cecilia, ja Pyhä Markus, ja Pyhä, Pyhä, Pyhä, Pyhä, Pyhä, Pyhä.

180Kun taas Apostoli Pietari sanoi: “Ei ole toista välimiestä Jumalan ja ihmisen välillä, kuin ihminen Kristus Jeesus!” Yksi!

181Heillä täytyi olla kolminainen jumala, joten he… Heillä oli Jupiter. Mars. Venus. Ja heidän mielestään “ ei ollut oikein panna sitä kaikkea yhteen Jumalaan”, joten he vain jakoivat sen ja tekivät Jumalan kolminaisista viroista kolme eri jumalaa.

182Mutta Hän selvästi sanoo tässä Ilmestyskirjassa, kuka Hän on: “Minä olen Hän, joka oli, Hän, joka on, ja Hän, joka on tuleva, Kaikkivaltias!” Me otamme sen hieman myöhem­min tässä, Hän sanoi: “Minä olen Alpha ja Omega”, se on koko kreikkalaiset aakkoset. A:sta Ö:hön. “Laakson Lilja, Saaronin Ruusu, Isä, Poika, Pyhä Henki, Hän joka oli, jo­ka on, ja on tuleva, Daavidin Juuri ja Jälkeläinen.” Hän on Jumala! 1. Timoteus 3:16:

Ilman vastaväitettä suuri on jumalisuuden salaisuus: Sillä Jumala oli julkituotu lihas­sa, nähty enkeleiltä, uskottu maailmassa, otettu ylös Kirkkauteen.

Jumala! Ei joku kolmas persoona tai profeetta, vaan Jumala itse oli julkituotu inhimillisessä muodossa! No niin, tämä on ilmestys, muistakaa.

183Nyt, Jumala alussa oli suuri Jehova, joka asui Tulipatsaassa, joka riippui Israelin yllä ja johti heitä. Se oli Jumala, Liiton Enkeli. Hän tuli alas vuorelle, ja koko vuori syttyi tuleen; vuoren leimutessa tulta, ja kirjoitti Kymmenen Käskyä. Häntä kut­suttiin “Jumalan isyydeksi” lapsillensa, valitulle ihmisrodulleen, juutalaisille.

184Sitten tuo sama Jumala oli julkituotu neitseellisesti syntyneessä ruumiissa, jonka Hän loi Marian kohdussa. Ja eli ja majaili ja levitti telttamajansa (niin kuin oli) in­himillisten olentojen keskuuteen. Ja tuo sama Jumala oli tehty lihaksi ja asui keskuu­dessamme, Raamattu sanoo niin: “Jumala oli Kristuksessa.” Tuo ruumis oli Jeesus. Jeesus: “Hänessä asui Jumaluuden täyteys ruumiillisesti.” Te ette voi nyt tehdä Hänestä kolmea persoonaa. Älkää kastako kolmeen jumalaan, on vain yksi Jumala. Näettekö? Yksi Jumala. Nyt kun tämä sama Jumala oli tehty lihaksi. Hän sanoi: “Minä tulin Jumalasta ja menen Jumalaan.”

185Sen jälkeen, kun Hän hävisi pois maan päältä (kuolemansa, hautaamisensa, ylösnouse­muksensa ja taivaaseen astumisensa kautta), Paavali kohtasi Hänet tiellä Damaskoon, kun hänen nimensä vielä oli “Saulus”. Ja Ääni tuli ja sanoi: “Saul, Saul, miksi sinä vai­noat Minua?”

186Hän sanoi: “Kuka sinä olet?”

187Hän sanoi: “Minä olen Jeesus.”

188Ja Hän oli Tulipatsas. Valo, joka sokaisi apostolin silmät. Hän oli mennyt takai­sin! Tuo sama Jeesus oli muuttunut takaisin Jumalaan, Isään uudestaan. Siitä syystä Hän, täällä sanoi: “Minä olen Kaikkivaltias!” Tuossa samassa muodossa, jossa Hän oli ennen kuin Hänet oli tehty lihaksi. Ja Hänen ruumiinsa, jossa Hän eli, jota kutsuttiin Jeesukseksi, mies, jonka me tunnemme, Jeesus…

189Nyt, niin kuin monet teistä kalliista Ykseyden ihmisistä kastatte “Jeesus” nimes­sä. Te olette väärässä! Maailmassa on tänä päivänä satoja Jeesuksia, mutta on ainoas­taan yksi Herra Jeesus Kristus. Hän syntyi Kristuksena. On paljon Jeesuksia, olen ta­vannut monia. Mutta on yksi Herra Jeesus Kristus, Hän on Jumala.

190Ja Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole nimiä. Ne ovat yhdelle Nimelle kuulu­via titteleitä. Hän sanoi: “Kastakaa ‘Isän, Pojan, Pyhän Hengen Nimessä.’” Isä ei ole nimi. Poika ei ole nimi. Pyhä Henki ei ole nimi; se on titteli, aivan kuin “ihminen”, se on mikä se on. Pyhä Henki on henki, Pyhä Henki. Sitten sanotaan “Isän nimessä”. Katsokaa isiä ja poikienne poikia. Ja katsokaa ihmisiä täällä. Näettekö? Isä, Poika ja Pyhä Henki ei ole nimi. Ne ovat Herran Jeesuksen Kristuksen Nimelle kuu­luvia titteleitä.

191Sillä tavalla apostolinen Seurakunta kastoi alussa. Ja pyydän ketä tahansa esit­tämään yhdenkin paikan Kirjoituksessa, tai yhdenkin kerran historiassa, että ketään oli­si koskaan kastettu kristillisessä Seurakunnassa millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, siihen asti kunnes katolinen kirkko muodostettiin ja he omaksuivat uskontunnustukseksi muodon “Isä, Poika, Pyhä Henki”. Tutkikaa nyt historiaanne, joita­kin historioitsijoita. Siellä ei ole mitään sellaista asiaa. Vuoden 304 jKr. jälkeen tuli kolminainen kaste kolminaiselle jumalalle: “Jumala Isä, Jumala Poika, Jumala Pyhä Henki”, se on pakanuutta!

192Ennen kuin tämä viikko on ohitse, tulen lukemaan sen teille kirjoista ja näytän sen teille Raamatun mukaan. Me olemme puhumassa tänä aamuna Ilmestyksestä, ja todistamme, kuinka se tuli sisälle seurakuntaan, ja kuinka se alkoi olemassaolonsa. Takaisin To­tuuteen, veli, me olemme viimeisessä päivässä.

193Odottakaa kunnes pääsemme tuohon Efeson seurakuntaan ja vertaamme sitä Laodikean kanssa, ja katsomme mitä tapahtui niiden välillä. Te tulette näkemään, kuinka tuo asia ryömi sisälle. Tultuamme Lutherin ajanjaksoon, sanottiin: “Sinulla on nimi että ‘elät’, mutta sinä olet kuollut!” itse tuo sana Sarde merkitsee “kuollut”. He kadot­tivat sen noissa Pimeän ajanjakson tuhannessa viidessäsadassa vuodessa. Jokainen noista seurakunnista piti sen aina tuohon aikaan asti. Ja kun heillä oli Nikean kirkolliskoko­us vuonna 606… He lakkauttivat tuon Nimen ja tekivät Siitä kolme jumalaa.

194Hän sanoi täällä: “Minä olen Hän, joka oli, Hän, joka on, ja on tuleva, Kaikkivaltias!”

195Varmasti. Hänellä oli kolminainen olemus maan päällä. Hän oli kolminainen Olento. Maan päällä Hän oli Profeetta. Taivaassa Hän on Pappi. Ja kun Hän tulee takaisin maan päälle. Hän tulee olemaan Kuningas. Profeetta, Pappi ja Kuningas; Hän, joka oli, joka on, ja on tuleva. “Hän, joka oli”, oli Jeesus, Profeetta. “Hän, joka nyt on,” on Pappi, uhraten hengellisiä uhreja, Ylipappi, joka voi olla kosketettu tuntemalla meidän heikko­utemme, ja paljastaa itsensä ja todistaa, että Hän on keskellämme. Profeetta, Pappi, Kuningas; mutta Yksi Jumala.

196Kun Hän oli maan päällä Hän oli Profeetta, Sana “uskollinen todistaja”, joksi Raamattu kutsuu Häntä vähän myöhemmin; uskollinen todistaja on profeetta. Hän on Pappi nyt. Ja kun Hän tulee, Hän tulee olemaan Kuningas.

197Jos menette ja luette Ilmestyskirja 15:3. Te voitte nähdä sen Ilmestyskirja 15:3. Menkäämme ja katsokaamme, tuleeko Hän olemaan Kuningas, onko Hän Kuningas, kun Hän tulee. Me menemme nyt Ilmestyskirjan 15. lukuun jakeeseen 3:

Ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan laulua, ja Karitsan laulua, sanoen: Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala Kaikkivaltias: oikeat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä pyhien Kuningas.

198Mikä Hän oli maan päällä? Profeetta! Kuinka ihmiset tiesivät, että Hän oli pro­feetta? Hän teki Messiaan merkin, joka oli profeetta. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi! Kuinka he menivät Hänen ohitseen? Koska he odottivat jotakin muuta. Ja Hän oli tehnyt Messiaan merkin, eivätkä he halunneet kuulla sitä. Hän oli profeetta.

199Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne tulee nostamaan esiin profeetan minun kal­taiseni. Ja on tapahtuva, että jos he eivät tätä Profeettaa kuule, heidät tullaan leik­kaamaan pois kansan keskuudesta.”

200Hän oli Profeetta maan päällä. No niin, koska Hän oli mikä? “Jumalan Sanan uskollinen todistaja.” Aamen! Hän oli Jumalan Sana julkituotuna.

201Pyhän Johanneksen 1. luku:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan karissa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.

202Hän oli totinen ja uskollinen todistaja Jumalan Iankaikkiselle Sanalle. Hän oli Sana, Jumalan Sana; ja ollen Sana, Hän oli Profeetta. Sillä Jumalan Sana puhui Hänel­le ja Hänen tuli sanoa ainoastaan se mitä… “Minä en tee mitään itsessäni, vaan mitä Isä näyttää Minun tehdä. En se ole Minä, joka tekee teot, vaan Isä, joka asuu Minussa, Hän tekee teot. Minä ja minun Isäni olemme yksi.” “Isäni on Minussa”, sanoi Jeesus, tuo mies, tuo asumus.

203Jumalalla on monia titteleitä. Jehova. Jehovah-jireh, Jehovah-rapha, Jehovah-Manasseh. Oi, niitä on monia. Hänellä on seitsemän lunastavaa nimi-yhdistettä. Hänellä on monia titteleitä (Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Aamutähti, Isä, Poika, Pyhä Henki, kaikki se), mutta Hänellä on yksi inhimillinen Nimi. Jumalalla oli vain yksi Nimi, ja se oli Herra Jeesus Kristus.

204Kun Hän syntyi, Hän oli Kristus Herra, ja kahdeksan päivää myöhemmin Hänelle annettiin Pyhän Hengen antama Nimi “Jeesus”. Hänen äitinsä ympärileikkautti Hänet, ja Ju­mala antoi Hänelle Nimen “Jeesus”. Hän syntyi Kristuksena, aivan niin kuin minä syn­nyin Branhamina. Minä olin Branham, kun synnyin, ja minulle annettiin nimi “William”. Aamen. Ja Hän oli syntyessään Kristus Pelastaja, ja kun Hän oli kahdeksan päivän ikäinen, Hänelle annettiin Nimi “Jeesus”. Ja Hän oli Kirkkauden Herra julkituotuna, niinpä Hän on Herra Jeesus Kristus; Kirkkauden Jumala julkituotuna keskuudessamme. Oi, siinä Hän on.

205Maan päällä. Hän oli Profeetta; Kirkkaudessa, Hän on Pappi; tullessaan, Hän on Kuningas. Oi! Siitä minä pidän. Profeetta, “uskollinen Sanan todistaja”. Pappi. “Oman Verensä kanssa Jumalan edessä.” Kuningas, “pyhien Kuningas”. Ei nyt maailman kuningas; Hän on pyhien Kuningas. Meillä on maallisia kuninkaita, jotka hallitsevat kan­soja. Mutta myös meillä on Kuningas ja Kuningaskunta. Siksi me toimimme eri tavalla.

206Kuten sanoin äskettäin vaimolleni, ollessamme menossa ostoksille ja nähdessämme siellä melkeinpä ihmeen. Oli kesäaika, ja eräällä naisella oli yllään leninki. Ja minä sanoin: “Se on outo asia”, minä sanoin, “jos minulla olisi kamera, ottaisin kuvan tuos­ta rouvasta.” Näettekö? Koska me… Se oli ensimmäinen nainen, jonka näimme hame yl­lään. Tiedättehän, puettuna niin kuin naisen tulisi olla. Kaikki naiset…

207Vaimoni sanoi. “Mutta miksi on niin. Bill, että meidän väkemme pukeutuu niin kuin meitä käsketään?”

208Minä sanoin: “Ei se ole meidän väkemme, se on Jumalan kansa. Jumalan kansalta vaa­ditaan pyhyyttä.”

209Hän sanoi: “Mutta, eivätkö he käy kirkossa?”

210Minä sanoin: “Juuri tuolla on eräs nainen, joka laulaa erään tietyn seurakunnan kuorossa täällä.”

211“Mutta, miksi sitten on näin?”

212Minä sanoin: “Koska hänelle ei ole opetettu mitään muuta.” Niin se tarkalleen on.

213Siellä on tuo lihallinen seurakunta, johon menemme tällä viikolla; hengellinen Seurakunta sekä lihallinen seurakunta. He ovat kaikki ajautumassa suoraan takaisin ihmistekoisiin kirkkoihin. Raamattu sanoo Ilmestyskirjan 17. luvussa, että he tekisivät sen. He ovat nyt palaamassa suoraan takaisin, kaikki niistä toimivat sillä tavalla, organi­soituvat. “Pojat, me olemme jotakin. Me organisoidumme. Me olemme tätä ja me olemme tuota.” Alussa ei ollut niin, että kaikki valta otettiin pois seurakunnalta ja annettiin yhdelle miehelle, piispalle tai paaville. Jumala on Seurakunnassansa, kansansa keskuudessa, julkituoden itsensä maallikkojen ja kaiken kautta. Mutta tänä päivänä…

214Vaimoni sanoi: “Mutta emmekö me ole amerikkalaisia?”

215Minä sanoin: “Emme. Me elämme täällä, mutta me emme ole amerikkalaisia. Me olem­me kristittyjä, meidän Kuningaskuntamme on ylhäältä.”

216Ja jos elämämme tulee sieltä ylhäältä, silloin me toimimme sillä tavalla. Koska meidän elämämme on pyhästä Paikasta; se näyttää erilaiselta. Se pukeutuu eri tavalla. Naisilla siellä ylhäällä on pitkät hiukset, eivätkä he käytä ehostusta kasvoillaan, eivätkä käytä shortseja. He käyttävät hametta ja pitkiä viittoja ja pukuja ja heillä on pitkät hiukset ja niin edelleen. Niinpä sen luonne sieltä ylhäältä heijastuu tänne alas meidän yllemme.

217Miehet eivät polta tai pure tupakkaa, eivät valehtele tai varasta. Heidän henkensä tulevat pyhästä paikasta, saaden heidät toimimaan pyhästi, tuntemaan toisensa velji­nä. Näettekö? Siinä se on. Me olemme Kuningaskunnasta ja meillä on Kuningas: Ja Hän on pyhien Kuningas. Ja tuo sana pyhä, se tulee sanasta “pyhitetty”.

218Sitten kun henkilö on pyhitetty. Pyhä Henki muuttaa sisälle sydämeen ja tulee sen Kuninkaaksi. Oi! Sen tulisi tehdä meille jotakin. Oi! Kun Jumalan astia on pyhitetty, Kristus Kuningas tulee sisälle, Pyhä Henki, ja Hän… Kuninkaalla on valta-alueensa. Oi! Aamen! Ja teidän koko olemustanne hallitsee pyhien Kuningas! Kuningaskunta. Jokainen kuningaskunta maan päällä tulee ravistelluksi, maahan revityksi, atomivoimalla. Mutta Raamattu sanoo: “Me saamme Kuningaskunnan, jota ei voi liikuttaa!” Pyhien Kuningas!

219Haluan teidän myös huomaavan Kristuksen symbolit, Raamatussa ja täällä maan päällä. Maan päällä Hän oli profeetta. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Profeetta on Sana. Me tiedämme sen. Tuo sana profeetta merkitsee “Sanan jumalallinen tulkitsija”. Jumalallinen Sana on kirjoitettu, ja profeetalla on Jumalan jumalallinen Henki itsessänsä. Ja, te tiedätte, profeettaa Vanhassa Testamentissa kutsuttiin “jumalaksi”. Kuinka monet tie­sivät sen?

220Jeesus sanoi: “Jos he kutsuivat heitä jumaliksi… Eikö teidän laissanne ole kir­joitettuna: ‘He ovat… Te olette jumalia’? Ja jos he kutsuivat heitä ‘jumaliksi’ (profeettoja), joille Jumalan Sana tuli, niin kuinka te tuomitsisitte Minut, kun sanon Minä olen Jumalan Poika?”

221Profeettaa kutsuttiin “jumalaksi”, koska hän kantoi mukanaan Jumalan Sanaa, NÄIN SANOO HERRA. Sen vuoksi tuo sana profeetta merkitsee… Hänen tulkintaansa ei tule sekoittaa minkään kanssa. Ymmärrättekö? Jos Jumala… Hän sanoo: “Jos keskuudessanne on joku, joka on hengellinen, profeetta, niin Minä Herra tulen puhumaan hänelle. Kun se, mitä hän sanoo, tapahtuu, silloin kuulkaa häntä; koska Minä olen hänen kanssaan. Mutta jos se ei tapahdu, silloin älkää kuulko häntä; Minä en ole häntä lähettänyt. Se on ta­pa, miten te tiedätte sen. Ja sitten, katsokaahan, Sanan jumalallisen tulkinnan täytyy sattua samaan aikaan tämän viimeisen ilmestyksen [paljastuksen] kanssa seurakunnalle.

222Hän on Jumala, Kaikkivaltias. Maan päällä Hän oli profeetta, joka on kotka. Kuinka moni tietää, että profeettaa pidetään kotkana? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

223Kotka on voimakkain ja kaikkein vahvin lintu, mitä meillä on. Joidenkin siipiväli on neljätoista jalkaa kärjestä kärkeen. Se voi nousta ja lentää niin korkealle, että jos joku toinen lintu yrittäisi seurata sitä, se räjähtäisi olemattomiin, sen höyhenet tippuisivat pois ja se hajoaisi. Minkä vuoksi? Se on erikoisrakenteinen. Ja mitä sitä hyödyttäisi päästä ylös niin korkealle, jos se ei voisi nähdä mitä tehdä, kun se on siel­lä ylhäällä? Puhutaan haukansilmästä, mutta teidän tulisi nähdä kotkansilmä!

224Haukka voi… saattaa nähdä kananpojan. Kyllä, ja se on vikana joillakin tämän päivän haukoista. Mutta sanon teille, että kotka menee niin… Jos haukka yrittäisi seurata sitä, se kuolisi, se tukehtuisi. Se ei voi päästä niille alueille, joille kotka pääsee. Ja sitten sillä on silmä, jolla voi nähdä vain niin-ja-niin pitkälle, kun se on päässyt sinne ylös. Niinpä se on syynä siihen, miksi Jumala kutsui profeettojansa “kotkiksi”. Profeetta nousee sinne ylös, ja hän on kotka, hän voi nähdä kauas.

225Ja Kristus maan päällä oli Kotka. Kun Hän kuoli, Hän oli Pappi, joten se teki Hänestä Karitsan. Eikö niin? [Seurakunta sanoo: “Näin on.”] Ja kun Hän tulee uudestaan, Hän on Kuningas, niin Hän on oleva Leijona. Aamen! Juudan sukukunnan Leijona! Aamen! Hän on Kotka, Karitsa ja Leijona. Aamen! Isä, Poika, Pyhä Henki, Profeetta, Pappi, Kuningas. Hän, joka oli, joka on, ja on tuleva, Kaikkivaltias! Alpha ja Omega, alusta loppuun. Iankaikkinen Jumala!

226Haluan kysyä teiltä erästä asiaa, joiltakin teiltä kalliilta katolilaisilta, jotka kutsutte sitä “Jumalan iankaikkiseksi poikuudeksi, Jeesuksen Kristuksen iankaikkisek­si poikuudeksi Jumalan kanssa.” Kuinka te voitte sanoa senkaltaisen sanan? Minä olen puu-ukko, seitsenvuotisine koulutuksineni, mutta minäkin tiedän sen paremmin. Tuo sana poika, se merkitsee, että sillä täytyy olla alku. Niinpä kuinka Hän voisi olla iankaikkinen, ja olla poika? Iankaikkisuudella ei ole alkua tai loppua. Niinpä Hän ei voi olla poika, iankaikkinen poika, niin että Hänellä olisi alku, koska mitään sen kal­taista asiaa ei ole olemassa kuin iankaikkinen poika. Pojalla oli alku, joten poika ei voi olla iankaikkinen.

227Katsokaahan, Hän on Iankaikkinen Jumala, ei iankaikkinen poika. Kunnia! Kaikki­valtias, Jehovah-jireh, Jehovah-rapha, julkituotuna lihassa: “Hänessä asui Jumaluuden täyteys ruumiillisesti.”

228Ja Helluntaipäivänä, kun tuo Tulipatsas tuli alas ihmisten päälle, niin panitteko merkille, että Se jakoi itsensä? Ja tulen kielet asettuivat kunkin heidän päälleen. Tuli kuin kielet asettui kunkin päälle. Mitä Jumala oli tekemässä? Jakoi itsensä Seura­kuntaan, itse kullekin; antaen naisille, miehille, ja kaikille heistä, osia Hengestään, jakaen itsensä Seurakuntansa keskuuteen.

229Kuinka voi joku tulla ja sanoa: “Pyhä mies on paavi. Pyhä mies on piispa”? Pyhä Mies on Kristus, Pyhä Henki meissä. Kuinka te voitte sanoa, ettei maallikoilla ole mitään sanottavaa? Jokaisella teistä on jotakin sanottavaa. Jokaisella teistä on työ tehtävänä. Jokaisen teistä täytyy kuljettaa sanoma. Kunnia!

230Pyhä Henki jakoi itsensä Helluntaipäivänä. Jumala erottaen itsensä: “Sinä päi­vänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa; Minä teissä, ja te Minussa, Sinä päivänä, Pyhä Henki on “yli kaiken, kaikissa, ja kaikkien kautta.” Aamen! Siinä se on teille. Pyhällä Hengellä on oikeus liikkua, missä tahansa Hän haluaa liikkua ja kenen tahansa yllä Hän haluaa. Teidän ei tarvitse ottaa sitä, mitä joku piispa tai joku pappi sanoo. Hän on meidän ainoa Pappimme; oikein, Ylipappimme. Nyt Hän on: Profeet­ta, Pappi, Kuningas.

231Nyt:

Ja Jeesukselta Kristukselta, joka on uskollinen todistaja, ja esikoinen kuolleista… (me tulemme menemään siihen) …ja maan kuningasten ruhtinas. Hänelle, joka rakasti meitä, ja pesi meidät synneistämme omassa veressänsä,

232Tuo sana pesi, itse asiassa sen kreikankielinen merkitys on “irrottaa”. Hän irrotti meidät syn… Me olimme syntiemme maahan sitomat. Me emme voineet nähdä, emme voineet kuulla, meillä ei ollut mitään käsitystä Taivaasta, tai mitään. Mutta kun Veri tuli alas. Se katkaisi siteen ja me tulimme irrotetuiksi.

233Luin erään tarinan kerran, se on… saattaa sopia hyvin juuri tähän. Eräs maanviljelijä sai kiinni variksen ja sitoi sen. Ja hän sanoi: “Minäpä opetan muille variksille läksyn.” Niinpä hän sitoi tuon vanhan variksen jalastaan kiinni narulla ja tuo varis parka oli kuolemaisillaan nälkään. Se oli niin heikko, se voi tuskin liikkua.

234Siten jotkut näistä organisaatioista ja seurakunnista ovat sitoneet ihmiset maahan. He eivät yksinkertaisesti voi… “Mutta, tämä on juuri niin pitkälle kuin voit mennä. Ihmeiden päivät ovat ohitse.” Kyllä, te olette vain sidottuja. Siinä kaik­ki. “Ei ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhä Henki. Hän ei puhu kielillä niin kuin Hä­nellä oli tapana tehdä.”

235Hän on Jumala. “Hän on aivan yhtä sama eilen, tänään ja iäti,” Hebrealaiskirje 13:8. Eläen kaikissa seurakunnissa. Me tulemme siihen tämänaamuisen istunnon jälkeen. Katso­kaahan, Hän on Jumala, joka elää jokaisessa seurakunta ajanjaksossa. Hän elää jokaises­sa seurakunta ajanjaksossa, ja tulee elämään omissansa Iankaikkisesti. Sillä meillä on nyt, sisimmässämme. Iankaikkinen Elämä.

236Niinpä tämä kirkkokunta oli sitonut hänet, näettehän: “Ihmeiden päivät ovat ohit­se. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin jumalallinen parantaminen.” Tuo vanha kave­ri nilkutti mukana, kunnes oli tullut niin huonoksi, että voi tuskin liikkua.

237Ja eräänä päivänä siitä kulki ohitse eräs hyvä mies, ja hän sanoi: “Tuo vanha varis raukka, minun käy sääliksi sitä. Loppujen lopuksi, vaikka se ehkä onkin syönyt hänen maissiaan; on se kuitenkin ainoa tapa sen elää, täytyyhän sillä olla jotakin syötävää. Ei se tiennyt tekevänsä mitään pahaa, se vain oli siellä syömässä maissia.” Ja hän otti veitsensä ja leikkasi tuon vanhan variksen irti.

238Tässä tulevat toiset varikset lentäen ylitse ja sanovat: “Tulehan nyt. Johnny varis. Menkäämme etelään, kylmät ilmat ovat tulossa.”

239Tiedättekö mitä? Tuo vanha varis voi mennä vain niin pitkälle kuin hän voi men­nä siellä, ja hän sanoi: “En voi tehdä sitä. Se ei ole… Se ei yksinkertaisesti ole meitä varten tänä aikana. Me emme yksinkertaisesti voi tehdä sitä.” Näettekö? Hän oli ollut sidottuna niin pitkään, kunnes hän ajatteli, että hän yhä oli sidottu. Näettekö?

240Ja sillä tavalla monet ihmiset ovat, te olette uskontunnustusten ja kirkkokuntien sitomia; jotka ovat vanhasta prostituoidusta äidistä, sanoen teille, että “Jeesus Kris­tus ei ole sama, ja ettei ole mitään sellaista asiaa kuin parantaminen. Ei ole mitään Pyhän Hengen kastetta, Mitään sen kaltaisia asioita ei ole.” Yrittäen sanoa teille.. Te olette olleet sidottuja niin pitkään, kunnes te yhä ajattelette olevanne sidottuja..

241Tuo hyvä Mies. Kristus, antoi Verensä, niin että Hän voisi pestä meidät ja irrottaa meidät synneistämme. Mikä on synti? Pyydän ketä tahansa kertomaan sen minulle. Mikä on synti? Synti on epäusko. Se on oikein. “Joka ei usko, on jo tuomittu.”

242Ja teidän syntinne on ainoa asia, joka estää teitä olemasta vapaa. Se on siksi, että Jumala on leikannut teidät irti epäuskostanne, mutta te olette olleet niin uskon­tunnustusten sitomia, kunnes te yhä ajattelette olevanne sidottuja. Te olette vain kuolemassa nälkään, näettehän, te vain nilkutatte ympäri. “Minä olen presbyteeri. Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Minä kuulun Kristuksen Kirkkoon, ja he sanovat mi­nulle: ‘Ihmeiden päivät ovat ohitse, eikä ole mitään sen kaltaista asiaa.’”

243Sinä nälkiintynyt varis raukka, miksi et tule mukaan tänä aamuna? Miksi et lennä pois? Halleluja! Lentäkää pois varisten luota, uskokaa jokainen varoitus, ja len­täkää Vanhurskauden Pojan tykö, jolla on parantaminen siivissänsä. Aamen. Siinä se on. Siinä se on, veli, sisar. Oi! Hän, jonka Poika on leikannut irti, on todella vapaa!

244“Mutta minun pastorini…” Älä kuuntele sitä, Raamattu sanoo että olet vapaa! Kyllä. Te olette vapaita.

245“Minun seurakuntani…”

246Hyvä on, tulkaa irtileikatuiksi. “Hän on pessyt meidät ja irrottanut meidät kirkkokunnistamme omalla Verellänsä.” Ja on tehnyt meidät vapaiksi, niin että voimme ajatella itsenäisesti, tehdä itsenäisesti, puhua itsenäisesti, toimia itsenäisesti.

247“Mutta, jos menisin pastorin luo ja sanoisin, että minun täytyy tulla uudelleen kastetuksi, hän tulisi…”

248Entä sitten? “Te olette vapaat”, eikö niin? Tämä on ilmestys, tiedättehän. Hyvä on, te olette vapaat!

249Jos teidät on pirskotettu jollakin pienellä suolan ripottimella tällä ta­valla: “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä”, niin täällä on kasteallas valmiina tänä aamuna, täynnä vettä. Näettehän? Kyllä vaan, sitä ei ole tehty oikein.

250Niinpä te ette enää ole sidottu. Te olette vapaa, mutta ehkä ette tiedä sitä. Mutta sallikaa minun kertoa teille tänä aamuna; Raamattu sanoo: “Hän irrotti meidät synneistämme, epäuskostamme, niin että me voisimme saada Jeesuksen Kristuksen Ilmestyksen. Lähtekää pois vapaina! Teidän ei tarvitse ottaa mitä joku seurakunta sanoo Siitä. Ottakaa se, mitä Jumala on sanonut Siitä. Tässä Ilmestyskirjassa Hän paljastaa kuka Hän on.

251“Minä olen aina uskonut, että Isä Jumalalla oli pitkä valkoinen parta ja valkoiset hiukset, ja että Poika oli noin keski-ikäinen mies, ja Pyhä Henki oli maskottipoika.” Veli, se on pakanuutta. Se on pakanuutta, jos uskot kolmeen jumalaan.

252Juuri ensimmäinen Käsky… Mikä on ensimmäinen Käsky? “Kuule, oi Israel, Minä olen HERRA sinun Jumalasi, yksi Jumala.”

253Siinä se on. Hän on yksi Jumala, ei kolmea jumalaa. Hän eli kolmessa virassa, palveli kolmessa tilassa, asemassa. Hän on Profeetta. Pappi ja Kuningas. Hän on Kotka. Karitsa ja Leijona. Hän on Laakson Lilja. Saaronin Ruusu. Laakson Lilja, ja Aamutähti. Hän on Daavidin Juuri ja Jälkeläinen. Hän on A:sta O:hön. Hän on Isä. Poika ja Pyhä Henki. Hän on kaikkea sitä, mutta Hän on Yksi! Hän on yksi Jumala. Ne ovat Hänelle kuu­luvia titteleitä, mutta on vain yksi Jumala.

254Koskaan ei ketään oltu (millään lehdellä Raamatussa tai historiassa ennen katolis­ta kirkkoa) koskaan kastettu upottamalla nimessä “Isä, Poika, Pyhä Henki”.

255Jos te löydätte sellaisen, niin kirjoittakaa se paperille ja asettakaa se tänne minua varten tänä iltana, ja minä tulen lähtemään ulos tästä seurakunnasta, sanoen: “Mi­nä olen tekopyhä, olen opettanut ihmisiä väärin”; jos voitte näyttää minulle yhdenkin Kirjoituksen tekstin tai tuoda minulle yhdenkin lehden historiasta, oikeaperäisestä historiasta, joka näyttää minulle, missä ihmisiä koskaan kastettiin Raamatussa “Isän, Pojan, Pyhän Hengen” nimessä; tuokaa minulle yksi historian kirja, yksi sivu, yksikin lainaus historiasta, missä ketään olisi koskaan kastettu nimessä “Isä, Poika ja Pyhä Henki” ennen katolisen kirkon alkua Nikean kirkolliskokouksessa, tulkaa ja tuokaa se mi­nulle; ja minä kiinnitän selkääni kyltin ja kävelen Jeffersonvillen lävitse, ja te ajat­te autolla takanani torvea soittaen; minä kirjoitan siihen: “Väärä profeetta, harhaanjoh­taa ihmiset.”

256Ja, pastori, jos olet täällä tänä aamuna, sinä, joka teet niin, sinun tulisi antaa minun tehdä se sinulle. Näettehän, te jotka tulette saamaan tämän ääninauhan.

257No niin, mitä se on? Tämä on Ilmestyskirja. Tämä on Ilmestys. Ja tämä on Pyhä Henki, Kristus, joka lähettää Sanomansa seurakunnille. Kuulkaa Sitä. Kuulkaa Sitä. Sitä Raamattu opettaa.

258Missä se tuli sisälle seurakuntaan? Jos ette suutu ja lähde pois, niin viikon aikana te tulette… Ottakaa Nikean kirkolliskokous, ottakaa Hislopin Kaksi Babylo­nia. Ottakaa…

259Nyt, Joosefuksen historia on kyllä hyvä, mutta hän kirjoitti yhden kappaleen Kristuksesta, sanoen: “ Siellä oli eräs mies nimeltä Jeesus, joka kulki ympäri ja paransi ihmisiä. Ja Hän kuoli, tai Pilatus tappoi Hänet, ja–ja… tai Herodes, tai lähetti Hä­net kuolemaan, ja sitten opetuslapset menivät ja varastivat Hänen ruumiinsa, ja kätkivät sen. Ja joka ilta he menivät ja leikkasivat siitä palasen ja söivät sen, joten he oli­vat kannibaaleja.” Niinpä, he ottivat ehtoollista, näettehän. Tuo lihallinen mieli. Joosefusta ei tule kuunnella.

260Mutta ottakaa Foxen Marttyyrien kirja, siinä on hyvä luotettava historia. Foxen Marttyyrien kirja, kuinka monet ovat lukeneet sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti. Pembersin Varhaisaikakaudet tai Hislopin Kaksi Babylonia, tai jokin muu suuri luotettava teos. Tai suurin kaikista, mitä meillä on, on Nikean kirkolliskokousesi-Nikean Neuvosto, ja Nikean neuvosto. Ja tulette näkemään, ettei siellä mainita yhdestäkään henkilöstä, joka koskaan olisi…

261Ottakaa Pyhät Kirjoitukset, ja katsokaa onko siellä koskaan ketään kastettu käyt­tämällä noita arvonimiä “Isä, Poika ja Pyhä Henki”. Se puhuu kolmesta jumalasta. Se on pakanallinen seremonia. Ja katolilaisuus ei ole mitään muuta maailmassa kuin kristilli­syyden pakanallinen muoto. Ja katolisesta kirkosta tuli Martin Luther, John Wesley, baptistit, presbyteerit ja niin edelleen.

262Mutta viimeisissä päivissä oli sinne väliin asetettu ovi, joka avasi Totuuden uu­destaan, että “Raamattu sanoo niin”, ja tuo suuri profeetta, joka oli tuleva maan päälle viimeisissä päivissä. Ja me uskomme hänen tulevan, tarkatkaa, ja hänellä tulee olemaan Seurakunta. No niin, me näemme tämän.

263Nyt–nyt, muistakaa, tämä on Ilmestyskirja. Te ette voi ottaa mitään pois Siitä. No niin, mikä haaste se onkaan, löytää yksikin henkilö Raamatussa, yksikin paikka, mis­sä he koskaan kastoivat ketään “Isän, Pojan, Pyhän Hengen” nimessä, tai koskaan pirskottelivat ketään, löytäkääpä sitä Raamatusta, heidän syntiensä anteeksi saamiseksi. He eivät koskaan tehneet niin! Ja jokaisen henkilön, ei väliä sillä, kuinka heidät oli kastettu, täytyi tulla kastetuksi uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä saadakseen Pyhän Hengen.

264Apostolien teot 19: “Paavali kulki Efeson ylärannikon lävitse, ja löysi tiettyjä opetuslapsia.” Hän sanoi “opetuslapsia”, ja heillä oli meneillään suuret kokoukset. He seurasivat erästä miestä nimeltä Apollos, joka oli kääntynyt lakimies; baptisti, joka uskoi Johannes Kastajaan, ja todisti Kirjoituksilla, että Jeesus oli Kristus.

265Paavali oli läpikulkumatkalla ja tapasi Aquilan ja Priscillan, Apostolien tekojen 18:sta luvussa. Ja sitten hän meni päivälliselle, tai jotakin sellaista, Aquilan ja Priscillan kanssa. He kertoivat hänelle tästä suuresta miehestä. He menivät kuulemaan häntä, ja Paavali kuunteli häntä tuona iltana. Hän sanoi: “Hän on oikein hyvä.” “Se on oikein hienoa, se on hyvä, mutta”, hän sanoi, “oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jäl­keen kun tulitte uskoon?”

266Miten on teidän baptistiraukkojen kohdalla, jotka uskotte saaneenne Pyhän Hengen silloin kun uskoitte?

267Paavali sanoi: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun tulit­te uskoon?”

268Joku sanoi. “Sitä ei ollut kirjoitettu siinä.”

269Minä uhmaan sitä. Minulla on täällä kreikkalainen alkuperäinen ja myöskin heprealainen. Ja Raamattu sanoo niin molemmissa, sekä kreikkalaisessa, että heprealaisessa, ja myöskin araminkielisessä. Ja minulla on ne kaikki kolme täällä, ne sanovat: “Olet­teko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun uskoitte?” Se on oikein. “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun uskoitte?”

270Nyt he sanoivat: “Me emme tiedä onko mitään Pyhää Henkeä.”

271Silloin hän sanoi: “Kuinka teidät sitten on kastettu?”

272He sanoivat: “Meidät on jo kastanut se mies, joka kastoi Herran Jeesuksen Kristuk­sen. Meidät on kastettu Johanneksen kasteella, tuo sama mies kastoi meidät”, ehkäpä vielä samassa vesilammikossakin.

273Paavali sanoi: “Se ei kelpaa. Hän kastoi ainoastaan parannukseen, ei syntien an­teeksisaamiseksi.”

274No niin, jotkut teistä Ykseyden ihmisistä kierrätte sen ja kastatte väärin. Te kastatte pelastumiseksi. Vesi ei pelasta ihmistä; se on Veri, katumus. Ei kasteen kaut­ta uudestisyntymiseen. Ei koskaan. Uudesti syntyminen tulee Hengestä. Kaste on ulko­nainen ilmaus sisäisestä uudestisyntymisestä, joka on tapahtunut. Näettekö Sitä?

275Hyvä on, pankaa merkille. Hän sanoi: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun te uskoitte?”

276He sanoivat: “Me emme tiedä onko edes mitään Pyhää Henkeä.”

277Hän kysyi: “Kuinka teidät on kastettu?”

278He sanoivat: “Me olemme kastetut Johanneksen kasteella.”

279Hän sanoi: “Johannes totisesti kastoi parannukseen, parannukseen, sanoen, että ‘teidän tulisi uskoa Häneen’, Karitsaan, tulevaan Uhriin, Herraan Jeesukseen Kristukseen.” Ja kun he kuulivat Tämän, heidät kastettiin uudestaan Jeesuksen Kristuk­sen Nimessä. Ja Paavali laski kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen ja pu­huivat kielillä ja profetoivat.

280Sanotteko te minulle, ettei se ole Kirjoituksen mukaista, ja osoittakaa minulle, mis­sä ketään koskaan oli kastettu Uudessa Testamentissa millään muulla tavalla kuin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Osoittakaa se minulle.

281Pyhä Agabus ja monet muut, jotka kastettiin aina Nikean kirkollis­kokoukseen asti, joka ainoa heistä kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Lähetyssaar­naajat muokkasivat maan Jeesuksen Kristuksen Nimellä.

282Mutta kun Nikean Kirkolliskokous tuli, heidän täytyi saada kolme jumalaa. He otti­vat alas Jupiterin ja panivat sen tilalle Paavalin. He ottivat alas Venuksen ja panivat sen tilalle Marian. Heillä oli kaiken kaltaisia jumalia, kaiken kaltaisia pyhimyksiä ja kaikkea muuta, ja he tekivät kolminaisen kasteen ja syöttivät sen protestanteille! Ja he yhä nielevät sen.

283Mutta ehtoovalot ovat nyt tulleet. Tuo profeetta sanoi: “On oleva Valo ehtooajas­sa.”

On oleva Valo ehtoo ajassa.
Polun Kirkkauteen tulette varmasti löytämään.
Veden tiessä, se on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus nimessä.
Nuoret ja vanhat , katukaa kaikki syntinne.
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Ehtoovalot ovat tulleet.
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

284Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Olkoon tämä tiettäväksi teil­le, Israelin huone, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnau­litsitte, sekä Herraksi että Kristukseksi.” 16. jae, 2. luku. Kyllä! “Jumala teki tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, sekä Herraksi että Kristukseksi; tietäköön koko Israelin huone sen varmuudella.”

285Puhuin eräälle juutalaiselle äskettäin täällä “Daavidin Huoneessa”, ja hän sanoi: “Te pakanat ette voi leikata Jumalaa kolmeksi ja antaa Häntä juutalaiselle. Me tiedämme sen paremmin.”

286Minä sanoin: “Niin se on, rabbi. Me emme leikkaa Jumalaa kolmeen osaan.” Minä sanoin: “Uskotko sinä profeettoja?”

Hän sanoi: “Tietenkin.”

Minä sanoin: “Uskotko Jesaja 9:6?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Minä kysyin: “Kenestä tuo profeetta puhui?”

“Messiaasta.”

Minä sanoin. “Missä suhteessa Messias tulee olemaan Jumalaan?”

Hän sanoi. “Hän tulee olemaan Jumala.”

Minä sanoin. “Se on oikein.” Aamen.

287Näettekö, siinä se on teille. Te ette voi leikata Häntä kolmeen osaan.

288Jos te lähetyssaarnaajat täällä… Yksi heistä on menossa juutalaisten luo, uskon, et­tä se on tämä mies, joka istuu tässä. Älkää te koskaan yrittäkö antaa Jumalaa juutalaiselle minään Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä; hän on nopeasti kertova teille, mistä se tulee: “Nikean kirkolliskokouksesta.” Hän ei tule kuuntelemaan sitä. Mutta antakaa hänen nähdä, kuinka Jumala oli tehty lihaksi, ja että Hän on ainoa Jumala, joka on olemassa. Jumala oli tehty lihaksi inhimillisessä muodossa, ja elää keskuudessamme pyhittääkseen meidät. Ja Hänet otettiin pois, jotta Hän itse voisi tulla Pyhän Hengen muodossa. Isä Jumala ja Pyhä Henki ovat sama Persoona.

289Raamattu sanoo Jeesuksen Kristuksen sukuluettelossa, Matteuksen 1. luvussa, siellä sanotaan: “Abraham siitti Iisakin; Iisak siitti Jaakobin.” Ja niin edelleen, ja sitten sanotaan… Sallikaa minun lukea, niin silloin te tiedätte tarkalleen, mistä olen puhumas­sa. Matteuksen 1. luku, ja me… aloittakaamme 18. jakeesta:

Jeesuksen Kristuksen syntymä oli tällä tavalla: Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, ennen kuin he tulivat yhteen, hänen todettiin olevan raskaana Isästä Jumalasta.

290Lukeeko siinä sillä tavalla? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Kenen lapsesta hänen todettiin olevan raskaana? [“Pyhästä Hengestä.”]  [Tyhjä kohta nauhassa.] Ja minä kun ajattelin Isän Jumalan olleen Hänen Isänsä? Silloin Isä Jumala ja Pyhä Henki on sama Henki, tai Hänellä oli kaksi isää.

Silloin Joosef hänen aviomiehensä, ollen oikeudenmukainen mies, haluamatta tehdä hänestä julkista esimerkkiä, ajatteli panna hänet pois salaisesti.

Mutta hänen ajatellessaan näitä asioita, katso, Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa, sanoen: Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi: sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on…

Isästä Jumalastako? Huh? [Seurakunta sanoo: “Ei. Pyhästä Hengestä.”] Pyhästä Hengestä.

291Kuka sitten oli Jeesuksen Isä? [Seurakunta sanoo: “Pyhä Henki.”] Pyhä Henki. Kuka on se, joka on teissä? [Seurakunta sanoo: “Pyhä Henki.”] No niin, se myös on Isä Jumala. Eikö olekin? [“Aamen.”] Varmasti.

Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi JEESUS: …

292Jos tässä on Isä Jumala, tässä Pyhä Henki Jumala, ja tässä Poika Jumala. Näettekö? Silloin siinä on kolme jumalaa. Raamattu ei sano sitä. Näi­den kahden täytyy olla sama, tai muussa tapauksessa hänellä oli kaksi isää. Näettekö? Hänellä ei voi olla kahta isää. Te tiedätte sen.

Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi JEESUS: sillä hän on pelastava kansansa heidän synneistänsä.

Nyt kaikki tämä oli tehty, että se voisi olla täyttynyt se, mikä oli puhuttu Her­ralta profeetan kautta, sanoen: Katso, neitsyt tulee raskaaksi, ja synnyttää pojan, ja he antavat hänelle nimen Immanuel, mikä tulkittuna on, Jumala kanssamme.

293Se oli Matteuksen 1. luvussa.

294Sitten Matteus 28:19, Jeesus sanoi: “Menkää ja kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hen­gen Nimessä.” Mikä on Isän, Pojan, Pyhän Hengen Nimi? Jeesus Kristus, tietenkin.

295Kun te luette rakkauskertomuksen jossa sanotaan: “John ja Mary elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Te kysytte kuka on John ja Mary? Menkää takaisin kertomuksen alkuun ja ottakaa siitä selvä. Jos “Isä. Poika, tai Pyhä Henki” ei ole mikään nimi, sil­loin kenen nimi se on? Menkää takaisin kertomuksen alkuun, niin te näette, kenestä Hän puhui.

296Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja olkaa kaste­tut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.” Hänellä oli ilmestys. Johanneksella oli ilmestys.

297Jeesus oli tuo Ilmestys, Hän esiintoi itsensä tässä Kirjoituksessa: “Minä olen Hän, joka oli, joka on, ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.” Whew!

298Hyvä on, ottakaamme nyt 7. jae nopeasti, päästäksemme lähtemään niin nopeasti kuin voimme:

Ja on tehnyt meidät kuninkaiksi ja papeiksi Jumalalle Isällensä; hänelle kunnia ja valta [yliherruus] aina ja ikuisesti. Aamen.

299Näettekö tuota paljastamista siellä? Kuinka Se on paljastettu? Kuinka Jumala… Ihmiset raapivat päitään ja repivät hiuksiaan yrittäen nähdä, mikä Isä, Poika, Pyhä Hen­ki on; tehden Hänet kolmeksi yhdessä. Älkää repikö hiuksianne ja raapiko päätänne, katsokaa vain ylös, ilmestys tulee ylhäältä. Ja niin se on. Hän tulee paljastamaan sen. Se ei ole Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan se on kolme virkaa joissa yksi Jumala eli.

300Hän oli “Hengen” virassa itse, koska inhimilliseksi olennoksi tulo on alentuminen. Sitten Hän teki itsellensä ruumiin ja eli siinä tuottaakseen oman Verensä; ei sukupuo­lisuuden kautta niin kuin Eedenin Puutarhassa, vaan tuottaen luodun ruumiin. Ja tuon neitseellisesti syntyneen ruumiin kautta, Hän antoi Verensä, joka pyhitti meidät ja päästi meidät irti epäuskostamme uskoaksemme Häneen. Sitten kun me teemme sen, me vastaanotamme Hänet sydämeemme, ja se on Jumala meissä: Isä, Poika ja Pyhä Henki; näettekö, ai­van niin kuin Profeetta, Pappi ja Kuningas. Se on sama asia.

301Hyvä on, nyt 7. jae, tämä on ilmoitus. Tuo ilmoitus on:

Katso, hän tulee pilvien kera; ja jokainen silmä on näkevä hänet, ja myös he, jotka lävistivät hänet: ja kaikki maan sukukunnat valit­tavat hänen tähtensä.

302Oi! Kuinka paljon aikaa meillä on? Tämä tässä on kaunista. Olisiko teillä vielä puolta tuntia aikaa… kahtakymmentä minuuttia? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Voisitteko te? [“Aamen.”] Hyvä on. Sitten huomen­na… Tänä iltana me yritämme ottaa loput Patmosnäystä. Nyt me tulemme päättämään tähän ilmoitukseen.

303Oi! Tuntuuko teistä hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Rakastatteko tätä vanhaa Raamattua? [“Aamen.”] Se on sen kai­ken arvoista, eikö niin? Se on ilmestys mistä? Mitä se on? Jumala ojentaa kätensä alas tässä Kirjassa, ja vetää verhon syrjään, sanoen: “Siinä Hän on: Profeetta, Pappi, Kuningas, Isä, Poika, Pyhä Henki, Hän, joka oli, joka on, ja on tuleva, kaikki nämä asiat. Se on Jumala!”

304No niin, ottakaamme nyt verho pois muutamaksi minuutiksi, Herran auttaessa meitä. Ottakaa verho pois silmiltänne ja…

Katso, hän tulee pilvien kera;

305No niin, kuinka Hän tulee? “Pilvien kera.” Minkä kaltaisten pilvien? Kirkkauden pilvien. Ei näiden ukkos- ja sadepilvien, vaan kirkkauden pilvien. Jos panette merkil­le minkä kaltaiseen pilveen Hän oli verhoutunut, kun Pietari ja he näkivät Hänen näkynsä Kirkastusvuorella. Pilvi varjosi Hänet, Hänen vaatteensa loistivat. Hän oli verhottu pilvellä, Jumalan voimalla.

306Oi, me tulemme siihen täällä näissä Seurakunta Ajanjaksoissa, sanon teille, että se yksinkertaisesti kutkuttaa sisintä olemustani, ajatella sitä, mitä Hän tulee… Näen tämän päivän, jossa me elämme, kun ei ole mitään muuta toivoa jäljellä kuin Hänen tulemuksensa.

307No niin, me otamme tämän nyt nopeasti. Muistakaa nyt:

…jokainen silmä on näkevä hänet…

308Nyt, se ei silloin ollut Ylöstempaus. Eihän? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Näettekö? Se ei ollut Ylöstempaus. Mistä Hän puhuu? Toisesta Tulemuksesta.

…ja myös he, jotka lävistivät hänet: ja kaikki maan sukukunnat valittavat hänen tähtensä…

309Nyt me menemme taaksepäin ja otamme vähän historiaa. Menkäämme takaisinpäin Saka­riaan ja ottakaamme Sakarian 12. luku. Hyvä on.

310“Ja Herra lisäsi seurakuntaan päivittäin niitä, jotka pelastuisivat.” Kuinka kiitollisia me olemmekaan Jeesuksen Kristuksen hyvästä paljastamisesta. Ettekö te ole­kin onnelliset Hänestä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt me tulemme panemaan tämän kirjan muotoon niin nopeasti kuin vain mahdollisesti voimme, ihmisille, ja sitten te voitte saada sen, lukeaksenne sen oman huoneenne hiljaisuudessa ja ajatella ja tutkia sitä itse.

311Hyvä on, Sakaria, Sakarian 12. luku. Ja me haluamme ottaa tämän nyt todella rukouksessa. Ja haluan tehdä tämän Jumalan kirkkaudeksi. Nyt, Sakaria 12, aloittakaamme 9. jakeesta. Kuunnelkaa nyt tarkasti, Hän on puhumassa Tulemuksesta. Sakaria 12, ja aloitamme 9. jakeesta:

Ja on tapahtuva…

Sakaria profetoi 487 vuotta ennen Kristuksen tulemusta.

Ja on tapahtuva sinä päivänä, että minä tahdon hävittää kaikki kansakunnat, jotka tulevat. Jerusalemia vastaan. (Ajatelkaa sitä!)

Ja minä tulen vuodattamaan Daavidin huoneen päälle, ja Jerusalemin asukkaiden päälle, armon ja rukouksen hengen: ja he katsovat minuun, jonka he ovat lävis­täneet, …

312No niin, milloin Evankeliumi palaa juutalaisille? Kun pakanain päivä on päätty­nyt. Evankeliumi on valmis menemään juutalaisille. Oi, minä voisin… Voisinpa vain ennalta kertoa teille vähän jotakin siitä, mikä on valmistautumassa tapahtumaan juuri täällä, Näet­tekö? Juuri tässä päivässä, näettehän. Se on valmistautumassa tapahtumaan. Me tulemme siihen Seurakunta Ajanjaksossa. Ja tämä suuri asia, joka on valmistautumassa tapahtumaan, tulee jatkumaan Ilmestyskirjan 11. lukuun, noille kahdelle profeetalle, kun Elia ja Mooses palaavat jälleen takaisin juutalaisten luo. Me olemme valmiit sitä varten. Kaikki on järjestyksessä, juuri valmiina. Tämä pakanain Sanoma, niin kuin juutalaiset toivat sen pakanoille, pakanat tulevat viemään sen suoraan takaisin jälleen juutalaisille. Ja Ylöstempaus on tuleva.

313Muistakaa nyt, tämä tulemus tässä, ahdistuksenajan jälkeen… Seurakunta ei mene ahdistuksen lävitse. Me tiedämme sen, Raamattu sanoo niin. Näettekö? Hyvä on.

314No niin. “Hän tulee vuodattamaan Israelin huoneen päälle.” Minkä? Saman Pyhän Hen­gen. Näettekö? Sen jälkeen kun pakana Seurakunta on mennyt.

…ja he katsovat minuun jonka he ovat lävistäneet, ja he valittavat häntä, niin kuin hän, joka valittaa ainoaa poikaansa, ja surevat katkerasti häntä, niin kuin hän, joka suree katkerasti esikoistaan.

Sinä päivänä on oleva suuret valittajaiset Jerusalemissa, niin kuin Haradimmonin valittajaiset Megiddonin laaksossa.

Ja maa on valittava, jokainen perhe erikseen; Daavidin huoneen perhe erikseen, ja heidän vaimonsa erikseen; ja Naatanin huoneen perhe erikseen, ja jokainen huoneista erikseen.

315Kun he näkevät, mitä tulevan tapahtumaan? Mitä tulee tapahtumaan, kun Hän tulee kirkkauden pilvissä toisessa ilmestymisessänsä, ja kun nuo juutalaiset, jotka lävistivät Hänet… Tiedättekö, toinen Kirjoitus sanoo, että he tulevat kysymään Häneltä: “Mistä Hän on saanut nämä haavat?”

316Hän sanoi. “Ystävieni huoneessa.”

317Eikä se tule olemaan valittamisen aika ainoastaan juutalaisille, jotka hylkäsivät Hänet Messiaana, vaan se tulee olemaan valittamisen aika niille jäljellä oleville pakanoille, jotka ovat hylänneet Hänet omana tämän päivän Messiaanaan, he tulevat valitta­maan ja itkemään. Nukkuva neitsyt tulee valittamaan, se on tuo seurakunta, joka kieltäy­tyi hankkimasta öljyä lamppuihinsa.

318Siellä oli kymmenen neitsyttä, jotka menivät ulos, kaikki hyviä ihmisiä, mutta viidellä heistä oli öljyä lampuissansa. Ja heidät heitettiin ulkoisimpaan pimeyteen, missä on oleva itku ja valitus ja hammasten kiristely. Tässä se on. “Siellä on oleva valitus.” Raamattu sanoo täällä. “Siellä on oleva valitus, ja he ovat niin särkynein sydämin, kunnes jopa…”

319Tässä, annan teille vielä toisen, l. Mooseksen kirja 45, jos haluatte mennä siihen. Menkäämme siihen hetkeksi ja lukekaamme myös se… uskon, että se on 1. Mooseksen kirja 45. luku. Haluaisin ottaa tässä tämän, kun Joosef tekee itsensä tunnetuksi kotiväelleen. Ja me otam­me tämän näyttääksemme esikuvan siitä, mitä tulee tapahtumaan tuona päivänä. Sitten tu­lemme sitomaan sen yhteen.

Silloin Joosef ei voinut hillitä itseään kaikkien niiden edessä, jotka sei­soivat hänen lähellään; ja hän huusi: Toimittakaa niin, että jokainen menee pois luotani.

Muistakaa nyt, Joosef, tehdessään itsensä tunnetuksi heille huusi: “Menköön jokainen pois minun edestäni!”

Eikä siellä seissyt ketään hänen kans­saan sillä aikaa, kun Joosef teki itsensä tunnetuksi veljilleen.

Ja hän itki äänekkäästi: ja egyptiläiset ja faaraon huone kuulivat sen. (Hä­nen on täytynyt todella huutaa.)

Ja Joosef sanoi veljillensä: Minä olen Joosef; vieläkö minun isäni elää? Ja hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, sillä he olivat vaivaantuneita hänen läsnäolossansa.

Ja Joosef sanoi veljillensä: Tulkaa lähelleni, minä pyydän teitä. Ja he tuli­vat lähelle. Ja hän sanoi: Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.

Nyt sen vuoksi älkää olko murheissanne, tai vihaisia itsellenne, että myitte minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttämään elämän, (Oi. kuinka kaunista.)

Sillä nämä kaksi vuotta on nälänhätä ollut maassa: ja vielä on viisi vuotta, joina vilja ei tule tähkään eikä eloa, leikata.

Ja Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkimaailman maassa, ja pelastaakseen teidän elämänne suurella vapautuksella.

320Sallikaa minun nyt ottaa ja verrata sitä Sakarian 12. luvun kanssa hetken. Me tiedämme, että esikuvassa… Jos te opetatte esikuvia, silloin saatte sen aina oikein, uskoisin, esikuvassa.

321No niin, kun Joosef oli syntynyt, hän oli veljiensä vihaama. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt haluan osoittaa teille Joosefin edustaneen Hengellä täytettyä Seurakuntaa. Joosef oli veljiensä vihaama. Miksi? Koska hän oli hengellinen. Joosef ei voinut mitään sille, että hän voi nähdä näkyjä. Hän ei voinut mitään sille, että hän näki unia, näettekö, ja tul­kitsi unia. Hän… Se oli hänessä itsessänsä. Hän ei voinut tuoda esiin mitään muu­ta kuin mitä hänessä oli.

322No niin, sitten hänen veljensä vihasivat häntä ilman syytä. Näettekö kuinka oli Jeesuksen kohdalla? Jumala rakasti Poikaansa; mutta veljet, fariseukset ja saddukeukset vihasivat Häntä, koska Hän saattoi parantaa sairaita ja kertoa ennalta asioita ja nähdä näkyjä ja antaa tulkintoja. Näettekö mitä tarkoitan? He vihasivat Jeesusta ilman syytä.

323Ja mitä he tekivät Joosefille? He väittivät, että hän oli kuollut, ja he heittivät hänet kuoppaan. Veivät verisen seitsenvärisen viitan, jonka hänen isänsä…

324Sateenkaaressa on vain seitsemän väriä. Ja sateenkaari, me tiedämme mitä… Me tulemme siihen hieman myöhemmin, tänä iltana, uskoisin. Siihen kuinka Jeesuksen yllä täällä on sateenkaari, ja Hän on näöltään kuin jaspis ja karneoli kivi, ja on sateenkaari. Sateenkaari on liitto. Ja tuo viitta oli Jumalan liitto Joosefin yllä.

325Ja sitten he tuhrivat verta hänen viittaansa ja veivät sen hänen isälleen, uskotel­len hänen kuolleen. Mutta hänet oli otettu ylös sieltä kuopasta ja myyty faaraolle, jon­nekin Egyptiin, ja hän joutui eräälle kenraalille. Sitten häntä syytettiin pahanteosta ja hänet heitettiin vankilaan. Siellä hän profetoi ja kertoi kahdelle miehelle, miten hei­dän tulisi käymään; viininlaskijalle ja leipurille, heidän uniensa perusteella.

326Ja sitten hänet korotettiin sieltä faaraon oikealle kädelle. Eikä kukaan voinut tulla faaraon tykö kuin vain Joosefin kautta. [Tyhjä kohta nauhassa.]

327Tarkatkaa tätä nyt, kun Joosef silloin oli myyty egyptiläisille. Ja tarkatkaa, kuin­ka kaikki, mitä hän teki, oli esikuva Kristuksesta. Katsokaa tätä viininlaskijaa ja leipuria siellä, ja kuinka heillä molemmilla oli unet. Ja Jeesus, kun Hän oli vankilassansa… Muistakaa, Joosef oli vankilassa. Ja kun Jeesus oli vankilassansa (kuinka, naulittuna ristille), siellä yksi pelastui, ja yksi tuli kadotetuksi. Joosef, kun hän oli vankilas­sansa, yksi pelastui, yksi oli kadotettu.

328Ja pankaa merkille, kuinka Jeesus, sitten kun Hänet oli otettu pois ristiltä, oli korotettu Taivaaseen ja istuu suuren Hengen, Jehovan oikealla kädellä. “Kukaan ei voi tulla Jumalan tykö paitsi Minun kauttani.” Ei minkään terve Marian, ei siunatun tämän tai siunatun tuon kautta; vaan Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on ainoa välittäjä mitä on Jumalan ja ihmisten välillä, tuo kallis ruumis, jossa Jumala majaili keskuudessamme, joka otti Jumalan Nimen. Jossa Jumala otti Inhimillisen nimen. Jumala otti…

329Kuulkaahan. Alussa, kun Adam… En yksinkertaisesti voi jättää tätä aihetta, koska näyttää niin kuin joku jossakin ei käsittäisi Sitä. Kuulkaahan. Alussa… Sallikaa minun näyttää teille jotakin uudestaan, sillä Pyhä Henki varoittaa minua tekemään tämän. Jätän aiheeni minuutiksi. Kun ensimmäiset uutiset tulivat Kirkkauteen, että poika (Adam) oli kadotettu, niin lähettikö Jumala jonkun Enkelin? Lähettikö Jumala pojan? Lähettikö Hän jonkun muun? Hän tuli itse lunastamaan kadotetun poikansa. Halleluja! Jumala ei luottanut sitä kenellekään muulle kuin itselleen. “Jumala oli tehty lihaksi ja asui kes­kuudessamme ja lunasti ihmiset itsellensä. Se on.. “Me olemme pelastetut”, sanoo Raamat­tu, “Jumalan Verellä.” Kuolematon Jumala oli tehty kuolevaiseksi, voidakseen ottaa pois synnin, ollakseen itse Karitsa; mennäkseen sisälle Kirkkauteen, verhottuna oman Verensä kanssa esiripun taakse.

330Nyt Joosef, siellä Egyptissä, hänet oli korotettu vankilastansa faaraon oikealle kädelle ja tehty taloudenhoitajaksi. Ja kaikki menestyi Joosefin päivinä.

331Nyt kun Jeesus palaa takaisin, jopa erämaa kukkii kuin ruusu. Hän on menestyksen Poika esikuvanaan Joosef.

332He panivat Joosefin… Tuolla kenraalilla oli hänet talossansa, ja kaikessa mitä hän teki, hän menestyi. He panivat hänet vankilaan, ja koko vankila menestyi. Kaikki mitä he tekivät, se menestyi. Ja kun hänet oli korotettu korkeimmaksi, seuraavaksi Faaraosta, niin Egyptissä oli hyvinvointi yläpuolella kaikkea maailmassa.

333Kun Hän palaa takaisin, se tulee olemaan hyvinvoinnin maa. Vanhat erämaat tulevat kukoistamaan, ja ruokaa on oleva kaikkialla. Me voimme jokainen istua oman viikunapuumme alla ja nauraa ja iloita ja elää ikuisesti Hänen Läsnäolossansa, kun Hän tulee takaisin Kuninkaana.

334Hän oli Ihmisen Poika, Profeetta. Aamen! Hän oli Ihmisen Poika, Uhri, Pappi. Hän on Ihmisen Poika Kuninkaana, Daavidin Poika istumassa Majesteettisuutensa valtaistui­mella. Ihmisen Poika! Hän on Jumala julkituotuna Ihmisen Poikana. Hän tuli alas ja tuli ihmiseksi ottaakseen pois maailman synnin. Hän tuli mieheksi, niin kuin profeetta. Hän tuli mieheksi, niin kuin pappi. Hän tuli mieheksi, niin kuin kuningas, Taivaan Kuningas, pyhien Kuningas. Iankaikkinen Kuningas, joka aina on ollut Kuningas, joka aina tulee ole­maan Kuningas, Iankaikkinen Kuningas!

335Huomatkaa sitten Joosef, ennen Joosefin liikkeelle lähtöä, heidän täytyi ensin pu­haltaa pasuunaan. Ja ihmiset huusivat: “Kumartakaa polvenne Joosefille!” Ei väliä sillä, mitä joku oli tekemässä, ehkä myymässä tuotteitaan kadulla, kun pasuuna soi, hän notkisti pol­vensa. Joku oli juuri kaivamassa esiin rahaa maksaakseen ostoksensa, mutta hän notkisti polvensa, Joosef oli tulossa. Oi! Ja joku eunukki oli juuri valmiina täyttämään tehtä­vänsä. Ja mitä hän teki? Hänen täytyi pysähtyä. Joosef on tulossa, pasuuna soi.

336Ja yhtenä näistä päivistä kaikki, jopa aika, tulee seisahtumaan. “Kun Jumalan pasuuna on soiva ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös, ja Iankaikkinen aamu aukeaa kirkkaana ja kauniina.” Jokainen on notkistava polvensa. “Jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli ahtava tunnustuksen Sille.” Aloittakaa se nyt. “Joidenkin ihmisten synnit menevät ennen, joidenkin seuraavat.”

337Mutta pankaa nyt merkille mitä tapahtui. Kuinka loistavaa! Kun Joosef sitten… Sen jälkeen kun hän oli ottanut vaimokseen pakanan ja saanut perheen, poikansa Efraimin ja Manassen. Panitteko merkille lopussa, kun Jaakob alkoi siunata Efraimia ja Manassea, Joosef asetti Efraimin oikealle ja Manassen vasemmalle, jotta vanhin olisi saanut oikean käden siunauksen. Mutta kun Jaakob alkoi rukoilemaan, hänen kätensä menivät ristiin, ja hän antoi nuorimmalle oikean käden siunauksen, hänen sijastaan, joka oli oikealla puo­lella.

338Ja Joosef sanoi: “Ei niin, Isä.” Hän sanoi: “Sinä olet antanut siunauksen Manasselle Efraimin sijasta.”

339Ja hän sanoi. “Jumala on pannut käteni ristiin.”

340Miksi? Juutalaisilta, vanhimmalta. Jumalan ensiksi valitulta, tuli Ristin kautta siunaus pakanoille ottamaan Morsiamen! Siunaus tuli Ristin kautta. Juutalaisilta pakanoille. He hylkäsivät Ristin, ja sen vuoksi Hän otti pakanamorsiamen.

341Nyt kun Joosef, ennen tätä, kun hänen veljensä olivat pahoinpidelleet häntä… He, juutalaiset, ovat olleet poissa yhteydestä monia vuosia.

342Tarkatkaa, me olemme nyt tulossa takaisin Sakariaan, jossa he itkevät ja valitta­vat ja murehtivat, jopa perheet erottavat itsensä toisista perheistä. He sanovat: “Kuin­ka me voimme tehdä sen? Kuinka me koskaan saatoimme tehdä sen?” Kun he sanovat: “Mistä olet saanut nuo arvet, nuo naulanjäljet käsiisi?” Jopa nekin jotka lävistivät Hänet. Hän tulee pilvissä, ja he tulevat näkemään Hänet, nekin, jotka lävistivät Hänet. Ja jo­kainen huonekunta tulee valittamaan ja murehtimaan. He eivät tule tietämään mitä tehdä.

343Ja kun Joosef, te tunnette tuon kertomuksen. Kun hän näki veljensä, hän teesken­teli, ettei osannut puhua hepreaa ja hankki tulkin tulkitsemaan itselleen. Ja hän toimi kuin ei osaisi puhua hepreaa; mutta hän halusi päästä selville… Ja sitten lopulta he yhtenä päivänä toivat hänen pikkuveljensä. Panitteko merkille, että se oli Benjamin, joka sytytti Joosefin sielun tuleen?

344Mikä on tänä päivänä se, joka tulee sytyttämään Hänen sielunsa tuleen? Meidän Joosefimme, Jeesuksen? Tuo nuori seurakunta siellä, joka on pitänyt Jumalan käskyt ja on tuo uudestisyntynyt kansa, joka on koottu Palestiinaan ja palautettu takaisin. Tuo kuusisakarainen Daavidin Tähti, vanhin lippu maailmassa: kansakunta on ollut syntymässä viimeiset muutamat vuodet. Siellä on Israel.

Kansakunnat hajoavat, Israel on heräämässä,
Merkit jotka Raamattu on ennalta kertonut;
Pakanain päivät luetut, kauhujen täyttämät;
Palatkaa, oi hajotetut, omaanne.
Lunastuksen päivä on lähellä,
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta; 
(Katsokaa Viinipuunne tuloa Valoon.)

Olkaa täytetyt Hengellä, lamppunne siistittyinä ja kirkkaina.
Katsokaa ylös! teidän lunastuksenne on lähellä.
Väärät profeetat valehtelevat, Jumalan Totuuden he kieltävät
Että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme; 
(Kunnia! Mutta Ilmestys on tullut.)
Joten me vaellamme, missä apostolit ovat kulkeneet. 
(Aivan heidän jalan jäljissään.)
Sillä lunastuksen päivä on lähellä,
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Jumalan Hengellä, lamppunne siistittyinä, ja kirkkaina,
Katsokaa ylös! teidän lunastuksenne on lähellä. 
(Oi!)

345Oi Joosef, kun hän näki pienen Benjaminin seisovan siellä! Se oli hänen pikkuvel­jensä. Te näette nyt Benjaminin siellä, nyt niin nuorena, asetettuna sinne, juutalaisten sukukunnat palaavat takaisin sinne, missä sataneljäkymmentäneljätuhatta heistä on oleva vastaanottamaan Kristuksen, kun he näkevät Hänen tulevan. He tulevat sanomaan: “Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me olemme odottaneet.” Sitten he tulevat näkemään lä­vistetyt kätensä ja kysyvät: “Mistä nämä arvet ovat tulleet?”

346Hän sanoo: “Ystävieni huoneessa.”

347Ja he tulevat valittamaan ja he tulevat itkemään. Jokainen perhe, Daavidin suku, Naftalin suku ja kaikki, tulevat erottamaan itsensä, jokainen perhe, ja he itkevät erik­seen, kun he näkevät Hänet seisomassa ilmassa, Hänet, jonka he lävistivät.

348Mikä tulee Hänen sanomansa olemaan? Tarkatkaa, mitä Joosef sanoi. Kun hän sanoi…

349Tarkatkaa erästä toista asiaa. Kun Joosefilla oli Israelin lapset edessänsä, hän katsoi heitä ja näki pienen Benjaminin. Hän oli nähnyt Gaadin ja kaikki muut heistä siellä. Nuo muut kymmenen sukukuntaa, jotka silloin seisoivat hänen edessänsä. Hän oli nähnyt heidät kaikki seisomassa siellä. Hän tiesi, että he olivat hänen veljiään. Ja kun hän katsoi suoraan pientä Benjaminia, alkoi pala nousta hänen kurkkuunsa. Hän tiesi, että he olivat hänen veljensä. Mitä hän sanoi? “Jättäköön jokainen minut!” Mitä tapah­tui hänen vaimolleen ja lapsilleen? He menivät palatsiin.

350Minne on pakanaseurakunta menevä Ylöstempauksessa? Palatsiin. Morsian, halleluja! Morsian tullaan ottamaan pois maasta Ylöstempauksessa. Sitten kun Hän palaa takai­sin, ei Hänen Morsiamensa ole siellä, kun Hän tekee itsensä tunnetuksi veljillensä juutalaisille; niille, jotka lävistivät Hänet; niille, jotka hylkäsivät Hänet. Mutta Joosefin vaimo ja hänen rakkaansa, hänen läheiset ystävänsä siellä, hänen oma Jumalan lähettämä kumppaninsa istui palatsissa.

351Ja kun hän katsoi heitä, he sanoivat keskenään… He eivät tunteneet häntä; he istuivat tämän suuren ruhtinaan läsnäolossa, ja alkoivat puhua keskenään niistä asiois­ta, joita he olivat tehneet. He eivät tienneet hänen ymmärtävän heitä.

352Uskon, että se oli Efraim… Ei, se ei ollut Efraim, olen unohtanut, kuka se oli, joka sanoi: “Meidän ei olisi tullut tappaa veljeämme Joosefia.” Hän sanoi: “Näettekö, me saamme nyt maksaa siitä”, Ruuben. Se oli Ruuben, joka sanoi: “Heidän ei olisi tullut tappaa veljeämme, koska nyt me saamme maksaa siitä, mitä olemme tehneet.”

353Ja Joosef seisoi siellä; he eivät luulleet hänen ymmärtävän hepreaa, mutta hän ymmärsi.

354Jotkut ajattelevat: “Hän ei voi ymmärtää kielilläpuhumista”, mutta Hän tietää siitä kaiken. Kyllä. Hän ymmärtää. Pakanain valtakunta tuli kielilläpuhumisen ja tulkinnan kanssa, kultaisessa päässä, (ensimmäisessä päässä), ennen kuin se kukistui. Kirjoitus oli seinällä tuntemattomalla kielellä, ja siellä oli eräs mies, joka saattoi tulkita sen ja sanoa, mitä se oli. Samalla tavalla se on loppuva. Aamen. Se tuli sisälle, ja menee ulos samalla tavalla.

355He ajattelivat, ettei hän ymmärtäisi sitä kieltä, jota he puhuivat, mutta hän ymmärsi sen. Ja he sanoivat: “Näettekö, mihin olemme joutuneet?”

356Ja Joosef silloin, nähdessään heidän olevan pahoillaan siitä, mitä olivat tehneet…

357Nyt Jeesus näkee heidän murheensa, ja kuinka he ovat pahoillaan siitä, että hylkäsi­vät Hänet. Hän tuntee palan nousevan kurkkuunsa juuri nyt. Hän on valmis lähettämään pois Seurakuntansa maasta, valmis ottamaan Hänet Kirkkauteen. Sitten Hän palaa takaisin, ja kaikki maan sukukunnat tulevat valittamaan.

358Mitä he tekivät siellä? Ruuben ja he kaikki alkoivat itkeä, ja he sanoivat: “Oi, oh!” He pelkäsivät ja sanoivat: “Tämä on hän. Me tiedämme, että nyt meille tullaan kostamaan sen tähden. Nyt hän tulee tappamaan meidät. Nyt hän… Me tiedämme, että tu­lemme tuhotuiksi nyt, koska tämä on Joosef, joka on ollut poissa luotamme niin pitkään. Se on Joosef, meidän veljemme, ja nyt me todella saamme maksaa siitä.”

359Hän sanoi. “Älkää olko vihaisia itsellenne. Jumala teki tämän säilyttääkseen elämän.”

360Mitä Jumala teki? Miksi juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen? Niin että pakanat, niin että ihmiset, jotka Hän kutsui ulos Nimensä tähden… Jumala teki sen säilyttääkseen pakanaseurakunnan, Morsiamen elämän.

361Kaikki maan sukukunnat, jotka hylkäsivät Hänet, tulevat valittamaan. He tulevat kätkeytymään luoliin ja vuorille. He pakenevat vuorille. He hylkäsivät Hänet. Kaikki maan sukukunnat tulevat valittamaan Hänen tähtensä. Ja jokainen Israelin sukukunta tu­lee erottamaan itsensä, perheet erikseen perheistä, ja sanovat: “Miksi me teimme sen? Kuinka me tulimme hyljänneeksi Hänet? Kuinka? Siellä Hän seisoo. Siellä on Jumala, jota me olemme odottaneet. Ja tässä Hän nyt on naulanjäljet käsissään, ja me teimme sen.’

362Se on tarkalleen se, mitä nuo Joosefin veljet sanoivat siellä: “Se on Joosef jonka me myimme.”

363Hän sanoi: “Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.”

364“Oh!” He olivat peloissaan ja valittivat ja itkivät, kysyen toisiltaan: “Mitä me voimme tehdä?”

365Hän sanoi: “Älkää olko vihaisia itsellenne, koska Jumala teki tämän kaiken. Jumala lähetti minut edeltä.”

366Jumala loi kaikki ihmiset; valkoiset, mustat, ruskeat, keltaiset. joka ainoan, jokaisen ihmisen. Hän loi pakanat ja loi juutalaiset. Hän loi kaikki, ja se on kaikki Hänen kirkkaudekseen. Juutalaisten täytyi hylätä Hänet, jotta Hän voisi ottaa pakanamorsiamen.

367Siitä syystä kaikki nämä esikuvat ovat. Niin pakanamorsian ja Hänen jälkeläisensä Hänen kanssaan, tuo ihana helluntaiseurakunta, joka on pesty Karitsan Veressä, ne, joilla on kaikki ylösnousemuksen voima elämässä itsessään, tulevat nousemaan jonakin päivänä Ylöstempauksessa, hetkessä, silmänräpäyksessä, mennäkseen olemaan Jeesuksen Läsnäolossa Hänen palatessaan takaisin (lähetettyään kaikki pois) tekemään itsensä tunnetuksi veljillensä.

368Tarkatkaa, mitä Kirjoitus sanoo tässä, nyt lopettaessamme. Oi!

Katso, hän tulee pilvien kera; ja jokainen silmä on näkevä hänet,

No niin, Hän puhuu Toisesta Tulemuksesta, ei Ylös tempauksesta.

, ja myös he jotka lävistivät hänet:…

3691. luvun 7. jae:

…jokainen silmä on näkevä hänet, ja myös he, jotka lävistivät hänet: ja kaikki maan sukukunnat valittavat hänen tähtensä.

Juuri niin, Aamen.

370Sitten Hän antaa tuon suuren lausunnon. Kuka on tämä? Kuka on tämä, jota he tule­vat odottamaan?

Minä olen Alpha ja Omega, (Minä olen A:sta Ö:hön, kreikkalaisissa aakkosissa.)

371Apostolien teot 2:36. Aivan niin kuin Pietari sanoi: “Ei ole toista nimeä annettu Taivaan alla, jolla ihminen voi pelastua.” Tai ei, suokaa anteeksi, (lainasin si­tä väärin), hän sanoi: “Varmasti tietäköön koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte sekä Herraksi että Kristukseksi.”

372Johannes 14:7-12, Tuomas sanoi: “Herra, näytä meille Isä, niin se tyydyttää mei­dät.”

373Hän sanoi: “Minä olen ollut niin kauan teidän kanssanne, ja etkö sinä tunne Minua?” Hän sanoi: “Joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän. Miksi sinä sanot: ‘Näytä minulle Isä.’ Minä ja Minun Isäni olemme Yksi.”

374Sanoin sen kerran eräälle henkilölle. Tuo nainen sanoi: “Hetkinen, Herra Branham.” Hän sanoi: “Sinä ja sinun vaimosi myös olette yksi.”

Minä sanoin: “Mutta ei sillä tavalla.” Hän sanoi: “Anteeksi olet väärässä.” Minä sanoin: “Näetkö sinä minut?” Hän sanoi: “Näen.”

Minä sanoin: “Näetkö minun vaimoani?” Hän sanoi: “En.”

375Minä sanoin: “Silloin he ovat eri tavalla yksi. Hän sanoi: ‘Kun te näette Minut, te olette nähneet Isän.’” Niinpä se riitti siitä.

376Niinpä 1. Joh. 5:7-8, te jotka haluatte kirjoittaa sen muistiin. Raamattu sanoo… Puhujana on sama mies, joka kirjoitti tämän Ilmestyskirjan, jonka Jeesus antoi hänelle. Hän sanoi: “On kolme, jotka todistavat Taivaassa, Isä, Sana, (Sana on Poika)… Isä, Sana ja Pyhä Henki: ja nämä kolme ovat yksi. On kolme, jotka todistavat maassa, vesi. veri ja Henki: ja ne ovat yhtä, (ne eivät ole yksi, vaan ne ovat) yhtäpitävät yhdessä.”

377Teillä ei voi olla Isää ilman Poikaa. Teillä ei voi olla Isää tai Poikaa ilman Py­hää Henkeä. Oikein. Mutta teillä… Ja vesi, veri ja Henki ovat ne elementit, jotka tarvitaan Hänen ruumiiseensa pääsemiseen.

378Kun luonnollinen syntyminen tapahtuu, niin mikä on ensimmäinen asia, joka tapahtuu naisen synnyttäessä lapsen? Ensimmäinen asia on vesi, toinen asia on veri (eikö niin?) seuraava asia on henki; lapsi vetää henkeä ja alkaa hengittää.

379Vesi, veri ja henki: ne ovat osana luonnollisessa syntymässä, ja myös hengellisessä syntymässä. Vesikaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, se on vanhurskauttaminen uskosta uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen. Vesi. Mikä on seuraava? Veri. Pyhittäminen, puhdistaminen, ulosottaminen.

380Siinä te nasarealaiset epäonnistuitte. Te menitte vain niin pitkälle ettekä menneet pidemmälle. Astia, joka on pyhitetty alttarilla, on valmis palvelusta varten, mutta ei ole palveluksessa. “Siunattuja ovat ne” (vuorisaarna), “jotka isoavat ja jano­avat vanhurskautta, sillä heidät täytetään.” Astia on pyhitetty, se on totta.

381Se on aivan kuin neitsyt. Tuo sana neitsyt merkitsee “puhdas, pyhä, vää­rentämätön, pyhitetty”. Viidellä oli öljyä ja viidellä ei, viisi oli täytetty ja toiset vain pysyivät pyhityksessä. “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun tulitte uskoon?” Te baptistit? Presbyteerit?

382“Me emme tiedä onko mitään Pyhää Henkeä.”

383“Kuinka teidät sitten on kastettu?” Uh-huh.

384Sen jälkeen kun hän oli laskenut kätensä heidän päälleen, heidät sitten, sen jälkeen kun he olivat pelastetut ja pyhitetyt heidät täytettiin Pyhällä Hengellä. Oikein.

385Vesi, veri. Henki. Jeesus tuli pestäkseen ja puhdistaakseen ja pyhittääkseen Seurakunnan niin, että Hän voisi tulla ja asua Siinä; omalla Verellänsä. Hän antoi oman Jumalasta syntyneen Verensä, voidakseen puhdistaa meidät sukupuolisesta syntymätämme, tehdäkseen meistä pyhitetyn, pyhän astian, johon Hän itse voisi tulla.

386“Vähän aikaa ja maailma ei enää Minua näe; kuitenkin te näette Minut, koska Minä (persoona pronomini) tulen olemaan kanssanne, ja teissä, täydelliseksi saattamisen lop­puun.” Aamen! “Koko matkan tulen olemaan kanssanne ja teissä. Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Jumala Seurakunnassa. Oi! Jumaluus. “On kolme jotka todistavat Taivaassa, Isä, Sana (Poika), Pyhä Henki: ne ovat Yksi.”

387No niin, te voitte olla pelastunut olematta pyhitetty. Te voitte olla pyhitetty ilman, että teillä on Pyhä Henki; niin on, pyhitetty henki, olematta täytetty. Hän py­hittää sydämenne, puhdistaa sydämenne täyttämättä sitä jollakin. Siitä sanottiin, kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, Hän kulkee kuivissa paikoissa. Tulee takai­sin ja löytää huoneen puhdistettuna, ja tulee sisälle. Tuon henkilön viimeinen tila on monta kertaa (seitsemän kertaa) pahempi kuin se, mitä se oli alussa.”

388Sitä tapahtui teille pyhyyden pyhiinvaeltajille, nasarealaisille ja niin edelleen. Te tulitte siihen asti; ja kun Pyhä Henki tuli, alkaen puhua kielillä ja an­taen merkkejä ja ihmeitä, te kutsuitte sitä “perkeleeksi” ja pilkkasitte Jumalan tekoja kutsuen sitä “saastaiseksi asiaksi”. Ja te näette, mihin kirkkonne on joutunut, ettekö näekin? Tulkaa ulos siitä! Tuo hetki on täällä, jolloin Jeesuksen Kristuksen Ilmestys­tä opetetaan, ja Jumala on paljastettu Pyhän Henkensä julkitulemisen voimassa. Aamen. Lunastuksen päivä on lähellä.

389No niin, Jumaluus Hänessä, Timoteus 3:16:

…ilman vastaväitettä suuri on jumalisuuden salaisuus: sillä Jumala oli julkituotu lihassa… nähty enkeleiltä… uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.

390Oi, vain edelleen ja edelleen ja edelleen. Mutta missä me nyt olemme? Kahdeksan­nen jakeen lopussa.

391Tänä iltana me aloitamme 9. jakeesta, Patmosnäky. Oi, siellä on suu­ria asioita varattuna meitä varten. Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

392Teettekö todella niin? Onko Jumala tehnyt itsensä tunnetuksi teille? Paljas­tettuna, että Hän on Jumalan Poika, Jeesus Kristus? Jumala julkituotuna lihassa otta­maan pois synnin. Hän paljastaa itsensä näissä viimeisissä päivissä Seurakunnissansa, tehden itsensä tunnetuksi.

393No niin, itse nämä asiat, jotka ovat meneillään Seurakunnassa, tarkatkaa ja nähkää tämän Sanoman lopulla, eikö Raamattu sanokin, että näiden asioiden tulee tapahtua. Aivan tarkalleen. Tarkatkaa eivätkö ne tapahtuneetkin aivan tarkalleen Efeson ajanjaksossa, Pergamossa, Tyatirassa, ja niin edelleen, jokaisessa ajanjaksossa.

394Hän kertoi kuinka Luther tulisi tekemään, ja kuinka Wesley tulisi tekemään. Ja kuinka helluntaikirkkokunta tulisi menemään Laodikeaan, penseään tilaan; mutta kaiken sen keskellä Hän tulisi vetämään ulos ihmiset. Se on tarkalleen niin. Me olemme lopussa. Oi olen niin iloinen. Minä… Oi, olen nähnyt itseni rapistuvan, ja katson ystäviäni ja asioita ja näen maailman ja sen sekasorron, jossa se on. Ja sitten ajatelkaa, että Herran tulemus on tulossa niin lähelle. Me olemme ajanjakson lopulla.

395Ihmisten sydämet pysähtyvät pelosta. Kaikkialla, jokainen, vain… Radiossa kuu­lutetaan koko ajan: “Olkaa valmiit ilmahyökkäyksen varalle, ottakaa sitä ja otta­kaa tätä ja menkää alas kellariin.” Kuinka te voisitte kätkeytyä siltä? Te ette voi kätkeytyä siltä. Ne tunkeutuvat sataviisikymmentä jalkaa maan sisälle ja vaikutta­vat sadanviidenkymmenen mailin säteellä. Jos se osuisi tänne, sen räjähdysvoima ra­vistelisi Indianapoliksen maahan. Sehän yksinkertaisesti räjäyttäisi Indianapoliksen palasiksi, osuessaan tänne Louisvilleen, näettehän, vain yksi niistä. On vaikea sanoa, mitä muuta heillä on sen lisäksi.

396Ja kuulkaahan, teidän ei tarvitse… Venäjän ei tarvitse tehdä sitä, Kuuba voi tehdä sen, tai mikä tahansa pienen pieni maa. Jokin pieni maa, Alcatrazin kokoinen siel­lä jossakin voisi tehdä sen. Ainoa asia, mitä heidän täytyy tehdä, on vain suunnata se ja laukaista. Te ette tarvitse siihen mitään armeijaa, te tarvitsette vain yhden perkeleen käsissä olevan fanaatikon tekemään sen. Se on tarkalleen totta. Hän voisi tehdä sen, ja silloin kaikki olisi ohitse. Se on kaikki ohitse silloin.

397Mutta oi, sallikaa minun sanoa teille tämä siunattu asia! Kun me näemme sen niin lähellä, kun me näemme, että se voisi tapahtua ennen aamua. Muistakaa, Seurakunta menee kotiin ennen kuin se tapahtuu. Ylöstempaus tapahtuu ennen sitä.

398No niin, jotta ette joutuisi sekaannukseen, muistakaa, Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivissä, ja niin kuin oli Lootin päivissä.” Muistakaa, ennen kuin sade lan­kesi, Nooa oli arkissa, ymmärrättekö? Nooa oli arkissa. Hänet kuljetettiin sen yli… Ja Nooa oli nyt esikuva juutalaisista, mutta Eenok meni kotiin kuolematta. Ja kun Nooa näki Eenokin menneen, hän tiesi, että oli aika aloittaa arkin rakentaminen. Oikein. Se oli merkki Nooalle, kun Eenok meni kotiin. Ja niin pian kuin pakanaseurakunta on otet­tu pois, Hän sitten tekee itsensä tunnetuksi Israelille. Näettekö? Se on oikein.

399Muistakaa, Lootin päivissä, niin kuin Jeesus sanoi, ennen kuin tulen kipinäkään osui maahan, tuo Enkeli sanoi: “Pidä kiirettä! Lähde ulos täältä, sillä Minä en voi tehdä mitään, ennen kuin sinä olet lähtenyt täältä.” Ennen kuin mikään tuli iski, Loot ja hänen perheensä olivat ulkona ja menneet. Niin on Ylöstempaus tuleva ennen ahdistuksen alkua.

400Tuo ahdistuksen aika, monet ihmiset käsittävät sen väärin; mutta me tulemme oikai­semaan sen tällä viikolla, jos Herra suo, Herran avulla. Muistakaa, te odotatte suuren ahdistuksen aikaa, joka oli… Jos te otatte siitä esikuvan Raamatusta, oli se Jaakobin vaikeuksien päivät, näettehän, kun hän oli vaikeuksissa. Sillä ei ollut mitään tekemistä pakanain kanssa ja pakanoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Yksikään esikuva Raamatussa ei osoita sitä. Pakanaseurakunta on silloin ylöstemmattu!

401Ja te odotatte veden muuttumista vereksi ja sen kaltaisia asioita, jotka jälleen tulevat tapahtumaan Israelille, Mooseksen ja Elian kanssa. Kun he palaavat, Elia neljän­nen kerran. Ja Elian Henki… Kumpikaan heistä ei ollut kuollut; tai Mooses kuoli, ei­vätkä he tienneet, minne hänet haudattiin. Hänen täytyi nousta ylös joskus sen jälkeen, koska Kirkastusvuorella hän oli puhumassa Jeesukselle. Eikö ollutkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö?

402Niinpä he tulevat takaisin ja tulevat tapetuiksi; ja makaavat kaupungin kadulla, jota hengellisesti kutsutaan “Sodomaksi”, missä meidän Herramme ristiinnaulittiin, Jeru­salemissa. He tulevat saarnaamaan juutalaisille; ja lyövät maata vitsauksilla, sulke­vat taivaat ja niin edelleen sillä tavalla. Ja pakanain palvelustehtävän loppu tulee jatkumaan edelleen ja yhdistyy sen kanssa, ja pakanat menevät kotiin ja tuo palvelustehtävä tulee jatkumaan edelleen. Siellä tulee olemaan kaikkien asioiden tuomio. Kaksi kol­mannesta maasta romahti ja kaikkea muuta. Kun heidän kuolleet ruumiinsa makasivat siellä kaduilla kolme päivää, tarkatkaa minkälaista se oli.

403Katsokaa näitä valokuvia, jotka sain Etelä-Amerikasta, kun he tappoivat tuon helluntailaislähetyssaarnaajan siellä, ja hänen vaimonsa, ja heidän ruumiinsa makasivat kadul­la. Hän ja hänen kaksi pientä lastaan, pieni tyttö vatsa turvonneena sillä tavalla, ei­vätkä he halunneet edes haudata heitä. He kulkivat ohitse ja sylkivät heidän päälleen sillä tavalla kolme tai neljä päivää. Veli Kopp otti nuo valokuvat ja minulla on ne ko­tonani. Näettekö? Sillä tavalla he tekevät! Sitten he lähettävät lahjoja toisilleen.

404Katsokaa, kuinka se on kuvattu Raamatussa, te näette, mikä kirkko tulee tekemään sen. Se on esikuva siitä. Se on aivan käsillä, ja on luikertamassa sisälle kuin käärme juuri nyt, niin ovelana kuin vain voi olla; asioiden merkki, koko ajan.

405Katsokaa tuota profetiaa, jonka Herra antoi minulle vuonna 1933, siitä kuinka se tulisi tapahtumaan: “He antaisivat naisille äänioikeuden; ja äänestämällä, he valitsisi­vat väärän henkilön.” Seitsemän asiaa annettiin, ja viisi niistä on jo tapahtunut. S