1959 – William Branhamin saarnoja

59-1223 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 23. 12. 1959

59-1223 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23. 12. 1959

¹Onko sinulla jotakin, mistä saarnata? [Joku sanoo: ”Ei ole.” – toim.] Mitenkä veli Beelerin laita siellä? [En tiedä hänestä.”] Veli Beeler, onko sinulla sanomaa täksi illaksi? [Veli Beeler sanoo: ”Ei ole.”] Minun – minun kurkkuni on vähän käheä. Minulla oli muutamia – muutamia kysymyksiä vielä. Jos ei… Jos joku näistä veljistä ottaisi ja saarnaisi, olisin iloinen.

Siis, älkää nyt kiihtykö. Tämä ei ole… Tässä on vain muutamia rukousliinoja menossa Afrikkaan. Tämä on vain rukousliinojen leikkaamista, ja minun haluttiin rukoilevan sen puolesta täällä tänä iltana, plus muutama täysinäinen kirjekuori.

²Siis, ääneni on hieman käheä, mutta sanoin, että palaan vastaamaan joihinkin näistä – näistä kysymyksistä, miten parhaiten taidan. Ja nyt, aina, kun nämä herätykset tulevat mukaan, alkaa pieni kuohunta. Ja haluan – vaikka tämä ehkä tasoittaa vähän sitä tänä iltana seurakunnassa, tiedättehän, koska joskus jokin, mitä on ehkä sanottu, jota seurakunta ei ymmärrä. Ja teille annetaan mahdollisuus kirjoittaa oma kysymyksenne nyt. Vastaan teille niihin, jotka minulla on; ja sitten, jos teillä on jotakin samankaltaista, teidän ei tarvitse kirjoittaa sitä.

Ja yksi niistä on: Olisitko hyvä ja selittäisit Room. 7:25.

Seuraava: Sanoit, että ihminen voi elää niin lähellä Jumalaa, ettei hän tee syntiä.

Minkä kaltaista tulee ylösnousemuksessa olemaan?

Veli Branham, mitä ihmisen pitää tehdä, kun he ovat noudattaneet kaikkia sinun opettamiasi opetuksia; ja sitten, miten ihminen saa Pyhän Hengen?

Olisitko hyvä ja selittäisit Hebr 6:4 ja vertaisit sitä Hebr. 10:26:een.

Ja: Mitä ennaltamääräämisellä ennen maailman perustamista tarkoitetaan; ja mistä kohdasta Raamatusta sellainen löytyy?

³Ja herra Mc… Ei, tämä – tämä on rukouspyyntö.

⁴Siis, tässä olivat kysymykset, joita meillä on täksi illaksi. Jos teillä on jokin vielä, kun meillä on täällä juuri pienet alkutoimet meneillään, no, tuokaa ne esille, ja me vain yritämme… Jos seurakunnan mielessä on jokin kysymys, joka koskee mitään jota – jota meillä on, me haluaisimme kyetä auttamaan teitä niin hyvin kuin voimme. Ymmärrättehän?

⁵Ja minä haluaisin teidän muistavan aina, mitä sanoin, jonka sanoin täällä, minä en sano, että se on ehdottomasti totuus ja kaikkea. Se on se, minkä minä parhaiten tiedän ehdottomaksi totuudeksi siitä. Minä – minä saatan olla väärässä aivan kuten kuka tahansa kuolevainen, mutta minä todella, veli Jackson – todella yritän selittää sen sillä tavalla, minkä uskon olevan oikein – ymmärrättehän?, tavalla, jolla minä ymmärrän sen, Mike-veli, Raamatussa, juuri… ja tutkin näitä asioita, minä en vain ota sitä yhden paikan mukaan. Minä menen alkuun, I Mooseksen kirjaan, ja vien asian Ilmestyskirjaan asti, selkeästi koko Raamatun läpi.

⁶Ja sitten, se voidaan käsitellä – tuo aihe, läpikotaisin. Mutta jos se ei mene yksiin muun kanssa siellä, muun Sanan kanssa, silloin se varmaankin on väärin joka tapauksessa. Jos tuotte sen mihin paikkaan tahansa, sen on – sen on sovittava yhteen kaikkien Kirjoitusten kanssa. Ymmärrättekö? Ja kaikki Sananpaikat käyvät yksiin, jos ne laitetaan oikein yhteen, jos… Se on kuin palapeli. Enkä minä tarkoita… Jos sanon väärin, silloin Jumala antakoon minulle anteeksi. Sana on jotakin palapelin kaltaista. Näettekö? Että… Se on pantu osiin ja sekoitettu laatikossa, ja vaaditaan Pyhää Henkeä, jotta se saadaan kasaan. Näettekö? Ja – ja me emme kykene siihen. Nyt, Siihen ei ole 969:ää erilaista tulkintaa, koska Raamattu sanoo, että yksityisiä tulkintoja ei ole. Asia menee niin kuin se on kirjoitettu. Me uskomme Sen… Kiitos, Pat-veli – Me… Se menee sillä tavalla kuin se on – se on kirjoitettu Raamattuun; sillä tavalla meidän on suhtauduttava siihen, ilman muuta. Siis, jos me yritämme saada sitä sanomaan jotakin täällä, no hyvä, se ei sanokaan samaa sitten täällä. Näettekö, jos me – jos me panemme… Teidän on saatava Sana vastaamaan itse itseensä tässä, vastaamaan itseensä tässä, vastaamaan itseensä tässä, todella joka kohta menee aivan paikoilleen, jotta kaikki saadaan sopimaan yhteen.

⁷Ja nyt, ajattelin ehkä… Minä olin puhumassa ja sanoa että olisin, Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä; mutta minulla ei ole tarpeeksi ääntä, ja sitten, tehdä sitä. Olin vähän kuumissani täällä yhtenä iltana ja menin ulos. Ja oli niin kuuma, kun pääsin autoon, olin todella palaa poroksi. Veivasin ikkunan alas ja menin kotiin. No – luulisin, että se oli torstai tai perjantai-iltana. Heti seuraavana iltana, aloin tulla – päivä – alkoi kurkkuni tulla vähän käheäksi, ihan kuin… Voi, se… En ole – en kipeä, ei kuumetta, ei sairautta, ei vilustunut; mutta on kuin – vähän niin kuin tulehdus kurkussanne, puhumisesta, ja – ja vahingoittanut saarnaamalla kovasti, ja sitten – ja sitten se sai kylmää. Mutta se – se on kunnossa jonkin päivän, tai kahden kuluttua, ehkä sunnuntaina. Ehkäpä tulen taas auttamaan veljeä. Sitten, kun hän saa saarnansa läpi, pengon kaikkialta olisiko jotakin jäänyt jäljelle.

⁸Ja sitten – ja sitten haluan koko seurakunnan saavan Pyhän Hengen. Siis, minun miniäni istuu täällä; ei siksi, että hän on miniäni, ei siksi, että hän on täällä, hän on yksi parhaista tytöistä, joita tunnen; hän on hieno tyttö, Loyce. Ja hän on selviytynyt menneisyydestään johtuvista isoista jutuista, jolloin hänen oli erottava, perheestä, joka ei palvonut Jumalaa ja niin edelleen. Minun käy niin sääliksi lasta, jonka pitää selviytyä sillä tavalla. Ja nyt, hän tavoittelee Pyhää Henkeä, ja on paastonnut niin kauan, että tuskin pystyy seisomaan, paastonnut ja rukoillut Pyhää Henkeä.

⁹Sisareni Dolores, hän sanoi: ”Bill, minä juuri… kun seurakunta oli – voima oli seurakunnassa”, hän sanoi, ”tunsin, että voisin pyrähtää lentoon. Ja sitten, kun kaikki – Pyhä Henki alkoi langeta ihmisten ylle”, hän sanoi: ”Minä vain istuin siinä ja katselin ympärilleni.” Näettekö? No niin, näettekö, ja kysymys täällä tänä iltana, on siitä. Niinpä minä ajattelin, ehkä, että tämä auttaisi seurakuntaa – ottamaan vastaan. Ja nyt, minä en halua käyttää keskiviikkoillan rukouskokousta ja muuttaa sitä sellaiseksi, mutta minä – minä haluaisin varmistua siitä, että seurakunta ymmärtää tarkoin nämä asiat – ymmärrättehän? ennen kuin…

¹⁰Ja minä puhuin juuri sunnuntaina eräälle lääkärille täällä, hän tuli taas tuonne kirkon takaosaan – tuli taas tuonne kirkon takaosaan. Hän on lääketieteen tohtori. Hän oli ajanut koko matkan – missäs se Assembly of Godin pääpaikka nyt olikaan… Springfieldissä, Missourissa, osallistuakseen kokoukseen.

Ja hän sanoi: ”Veli Branham…” siis, Assembliesin pääpaikasta – ja hän sanoi: ”Olen koko elämäni ihmetellyt sitä.” Hän sanoi: ”Ensimmäistä kertaa elämässäni, kun olen koskaan päätynyt valitsemaan jotakin.” Hän sanoi… Tapasimme tuolla takana, istuimme, lääketieteen tohtori.

¹¹Ja – ja niin, veli Mercier ja veli Gene Goad siellä takana nauhureiden kanssa… Juuri nyt, veli Mercier sanoi, että hänellä on paras kokouksesta jossa – jossa hän selittää että – että, kun Pyhä Henki tuli kokoukseen ja – ja murtautui esiin, ja Jumala jakoi itsensä kansansa keskuuteen… No, juuri sen se tekee. Ja sitten, kun Jumalan kansa alkaa taas kokoontua yhteen, siellä vallitsee yksimielisyys, siellä on voima. Näettekö? Ja milloin Jumala kansa liittyy yhteen täydellisesti, uskon, että ylösnousemus tulee tapahtumaan silloin. Tulee olemaan ylöstempauksen hetki, kun Pyhä Henki alkaa kerätä heitä yhteen. He tulevat – se tulee olemaan vähemmistönä, totta kai, mutta suuri yhteen kokoaminen tulee tapahtumaan.

¹²Siis, nämä rukousliinat, jotka lähetetään, ”Voice of Healing” [lehti]… Olen aivan välittömästi… vuoden alussa, jos Herra tahtoo, minä – minä menen Kingstoniin Jamaikalle, Haitiin, ja sieltä… Haitin presidentti lähetti minulle kutsun, koko heidän miliisinsä suojeluksen kanssa. Siellä on kansannousu. Ja mistä siinä on kyse, hän haluaa meidän tulevan tämän kaltaisen palvelustehtävämme kanssa, jollaisen hän on kuullut olleen San Juanissa viime vuonna, kun olin siellä. Hän sanoi ajatelleensa, että tämä olisi ainut juttu, joka voisi pelastaa hänen maansa. Näettekö?

¹³Nyt, jos täällä istuisi joku minun katolinen ystäväni, minä en sano tätä loukatakseni sinua tai mitään; en tarkoita sitä sillä tavalla. Mutta katolinen kirkko yrittää kaapata Haitin – ymmärrättekö? ja ainut, mikä voi pelastaa sen, on protestanttinen, ravisteleva herätys juuri nyt.

Se oli tosi mukavaa, ja minä arvostan sitä. Ja niinpä minä sanoin hänelle, jouluviikolla, ja seuraavien päivien aikana, ylihuomenna, me vähän paastoamme ja rukoilemme ja katsomme, mihin suuntaan Herra johtaa meitä.

¹⁴Sitten Etelä-Amerikkaan… Ja sitten, minä tunnen erityistä johdatusta mennä Norjaan tänä vuonna ja sitten, myös Afrikkaan. Ja tämä on ollut – tullaan leikkaamaan pieniksi suikaleiksi, ja lähetetään Afrikkaan ennen kokouksia. Tällä tavalla monet… Te voitte saada yleiskuvan, kuinka monet ihmiset pyytävät rukousliinoja nyt, kun he kuulevat teidän olevan tulossa, ymmärrättehän, juuri – juuri otamme uudelleen yhteyttä. Siis, nämä ovat pieniä [rukous-]liinoja, jotka leikataan myös, ja ovat valmiina lähetettäväksi – eri ihmisille.

¹⁵Siis tämän Elävän Jumalan seurakunnan kanssa, painakaamme päämme nyt hetkeksi. Ja kukin teistä omalla tavallanne, rukoilkaa Jumalaa voitelemaan nämä liinat. Siis, ensin minä siteeraan Sananpaikkaa, joka: ”Paavalin keholta otettiin nenäliinoja ja esiliinoja vietiin sairasten päälle, ja pahat henget lähtivät ihmisistä, ja vaivat; ja he paranivat.”

¹⁶Herra, tällä pikku kirjoituspöydällä, joka on ollut täällä kaikki nämä vuodet, ja kuinka Sinä olet siunannut meitä niin kovasti, ja Evankeliumi on mennyt jatkuvasti tämän yli, ja… Jos tällä pikku pöydällä vain olisi silmät tai se voisi puhua, se voisi kertoa sadoista suurista ihmeistä, joita on tapahtunut sen edessä: rammat, ontuvat, sokeat, syövän kiusaamat. Ja elävän Jumalan voimat on tehty tiettäväksi tälle pienelle rakennukselle. Ja Isä Jumala, me todella kiitämme sinua kaikista näistä asioista.

¹⁷Ja nyt, seurakunta on kokoontunut yhteen tänä iltana palvomaan Sinua. Me olemme tulleet – vastataksemme kysymyksiin, joita on esitetty. Ihmisten vilpittömyys ja sydämet ovat saaneet nämä asiat ovat askarruttamaan heidän mieltänsä. Ja Herra, me ymmärrämme, että jos jokin askarruttaa meitä, me emme voi uskoa, niin kauan kuin meillä on kysymys [/jokin on kyseenalaista]. Siispä me emme halua kysymyksiä.

¹⁸Herra, me näemme Pyhän Hengen kasteen tarpeen kansamme keskuudessa ja tämän seurakunnan keskuudessa. Ja me – me emme halua kysymyksiä olevan ihmisten mielessä. Me haluamme, että kaikki selvitetään, että he tietäisivät, mistä on kyse, kun se [kaste] tulee ja tietävät, että se on tarkoitettu heille.

¹⁹Ja sitten meren taakse, matka tuonne, noihin synkkiin viidakoihin, joissa rummut kumisevat, ja spitaalisia makaa ympäriinsä – puiden alla ja kärpäset munivat, ja heidän jalkansa poissa, ja korvat pois syötyinä, ja kasvot kokonaan syötynä, lepraa, löyhkää, Herra, kun tuskin pääsette korttelin päähän heistä. Ja pikkuiset lapsiparat ilman ruokaa, ilman vaatteita… Ja he rakastavat minua, Herra. Ja he – he ovat uskoneet palvelustehtävään, kun Elävän Jumalan voima paransi niin monia heistä. Enkä minä ole levännyt hengessäni sen koommin, kun lähdin Afrikasta tietäen, että nuo toivottomat ihmiset ovat siellä hirvittävässä tilassa. Ja noitatohtori, ihmisluineen, joita hän takoo sormillaan, ja kutsuu pahoja henkiä, ja voi, mikä – mikä paikka, ja sitten ajatella, täällä Amerikassa, viehättäviä kirkkoja ja suuria rakennuksia. Ja Jumala, ja tietää, että nuo ihmiset ovat niin puutteessa – nähdä heidän tulevan kokoukseen, makaamassa toinen toisensa päällä, ja monet heistä kuolevat maatessaan siellä yrittäen kuulla jokusen sanan joltakin, jonka on sanottu tuntevan Sinut. Heidän sydämensä ovat elpyneet, Herra, sen jälkeen, kun Sanoma ja kirjeet ovat pyyhältäneet yli Afrikan nyt. Tulet vaikuttavat alkaneen syttyä taas.

²⁰Ja Sinun suuri seurakuntasi siellä, joka oli mahtava seurakunta, on kappaleina ja jakaantunut oi Herra, ja toiset ovat kykyjen ja muodon perään ja – ja toiset yhä yrittävät pitää totuudesta kiinni ja Hengestä. Ja nyt, tuhannet lähettävät nyt pyyntöjä; he haluavat rukousliinoja pikaisesti joiden – puolesta olen rukoillut. Näissä pienissä kirjekuorissa täällä ovat – ovat meidän rukouspyyntömme, pieniä paketteja, jotka menevät tarvitseville. Oi, taivaan Herra, joka teit taivaat ja maan, minä rukoilen Sinua, Herra, Jeesuksen nimessä, jolla Sinä siunaat jokaisen näiden kankaiden jokaisen ompeleen. Ja menköön Pyhä Henkesi jokaisen ompeleen mukana, Herra, ja kun se on pantu sairaan ja vaivatun päälle, pahat henget jättäkööt heidät.

²¹Kun muistaa – noissa viidakoissa, johon nämä kapineet menevät, monet niistä, joissa – jopa palvotaan paholaista. Minä rukoilen Jumala, ettei hänelle jäisi yhtään paikkaa, missä seisoa, että hän lähtee leireistä, ja ihmiset tulisivat tietoisiksi Jeesuksesta Kristuksesta. Suo se, Herra. Tulkoon heidän sairautensa parannetuiksi, heidän ongelmansa korjatuiksi, ja sielunsa pelastetuiksi, ja saakoon Jumalan Voima ylivallan. Suo se, Isä. Me lähetämme jokaisen näiden kankaiden ompeleen yhtenä kappaleena. Monet pienet tulikielet ovat täällä tänä iltana, ja me lähetämme yhdessä meidän rukouksemme Sinulle, sen puolesta, että jokainen ihminen, jonka päälle se laitetaan, tulisi parannetuksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²²Siis, kuuletteko te takana minua oikein hyvin, siellä takana tänä iltana? Sepä hyvä. Luulen, että me tulemme olemaan aika tyytyväisiä, kun saamme toisen rukoushuoneen tänne, koska nämä pikku jutut pidättelevät, leikkaavat äänen, ja te – te kuulette sitä tuskin ollenkaan.

²³Siis, minä huomasin taas tänä iltana, olen lähestymässä maaperää… Veli Wood, ennen kuin unohdan sen, minulla on se nenäliina. Etkö sinä antanutkin minulle nenäliinan jotakuta varten? Vai olitko se sinä? Joku antoi minulle nenäliinan pantavaksi taskuun ja käytettäväksi, ja minulla on ollut se siitä lähtien, kokouksen ajan. En tiedä kuka se oli. Luulin, että se olit sinä ja sanoit: ”Pidä tätä taskussasi jotakin varten.” Joku… [veli Neville selittää nenäliinaa veli Branhamille.] Sekö se oli? Veli Jackson, onko sinulla nenäliina jollekulle? Se se oli. Selvä. Tämä… Kyllä vain, tämä on juuri täällä, veli Jackson, jos haluat sen. Ja nyt, tiedän, että joku antoi sen minulle ja sanoi: ”Pidä sitä taskussasi.” Ja sitten, minä panin sen takkiini ja unohdin sen.

²⁴Siis… Nyt, jos Jumala suo, ja ääneni on kunnossa, joko sunnuntaiaamuna tai sunnuntai-iltana, yksi, jos Jumala suo, haluaisin puhua joulusanoman, joka minulla on teille: Erehtymätön merkki. Ymmärrättekö? Olen vielä… Se tuli mieleeni sunnuntaiaamuna, ja sitten jokin iski tulta sydämessäni. Ja olin jo liian pitkällä sanomassani, että olisin voinut ottaa nyt. Niinpä minä – minä haluan ottaa sen sunnuntaiaamuna, jos Herra suo, tai sunnuntai-iltana, yhden. Niinpä veli Neville ja minä olemme yhdessä silloin.

²⁵Siis, niin kuin veli Neville on sanonut, ja myös minä haluan kiittää teitä jokaista jouluna muistamisesta – korteistanne. Veli ja sisar Spencer, sain teidän –. Ja monet eri ihmiset, ovat lähettäneet minulle kortin, kaikkialta, minä arvostan niitä, ja lahjoja ja juttuja, joita te olette lähettäneet. Me arvostamme sitä todella. Minun vaimoltani, ja minä, ja – me – ja lapsilta, me kiitämme sinua. Me haluaisimme kyetä lähettämään joululahjan jokaiselle, mutta se voisi olla varmasti vaikeaa saarnaajalle, eikö vain? No, ehkä melkein yhtä monta paikkaa, jonne mennä kuin, en vain kykenisi tekemään sitä. Ymmärrättehän? Minä juuri… Mutta toivon, että voisin hankkia edes lapsille jokaiselle, jotakin. Varmasti haluaisin todella tehdä sen, mutta se ei vain… Sananpalvelijat eivät voi tehdä niin. Ymmärrättehän? On liian monta, joille pitäisi ostaa – Mutta me kaikki olemme – olen varma, ja muutkin ovat, että me arvostamme seurakuntaamme. Minusta, yksi suurimmista asioista mitä te olette tehneet, on rakkautenne ja sammumaton luottamuksenne, jota te olette osoittaneet minua teidän – yhtä teidän paimenistanne täällä kohtaan, ja… tänä vuonna.

²⁶Veli Neville, tämä on myös sinulle, rakas veljeni. Ja tuo hieno henki, jota veli Neville on aina osoittanut, niin kuin: ”Tule vain aloittamaan veli Branham; tässä on puhujanpönttö, ota se haltuusi. Jumala siunatkoon, minä istun mielelläni kuuntelemaan.” Ja minä – sellaisesta minä pidän. Minä – minä pidän todella tuosta vaatimattomasta, epäitsekkäästä tyylistä, joka veli Nevillellä on.

²⁷Ja teidän kaikkien usko, ja todella… Yksi asia, jolla te voitte tehdä minulle palveluksen on, että rukoilette minun puolestani. Siis, minulla on koko joukko kokouksia siellä täällä ennen suurta kiertuetta. Siis, ne – ne ovat siellä täällä, luulisin, Glasgow’n lähistöllä Kentuckyssa, minulla on yksi ilta. Ehkä Kampbellsvillessä, Kentuckyssa minulla on yksi ilta. Ja – ja muissakin paikoissa Kentuckyssa, Willow Shadessa, uskoisin, minulla on yksi ilta. Siis… vähän siihen tapaan, minä ilmoitan teille heti, kun saamme ne selväksi, tulevat kokoukset, joita tulee olemaan todella vähän silloin – tällöin kokouksia siis – siihen asti, kun palaan taas kentälle.

²⁸Mutta, minä vihin itseni äskettäin ja uudella tavalla yhtenä iltana Jumalalle. Ja Jumalan avulla ja Jumalan armosta aion pysyä tuossa työssä siksi, kunnes kuolen. Ymmärrättehän? Minä tein sen noin kolmekymmentä vuotta sitten. Ja olen ollut… Mutta minä uuvuin joskus todella, jouduin pois radaltani. Jouduin todella paikkaan, josta en päässyt enää eteenpäin. Ymmärrättehän, tehän vain näette tämän täällä. Te – te ette todella tajua mitä tapahtuu tuolla, ja ulkopuolella, ja täällä. Ja – ja ei vain yhdestä… ei vain yhdestä kaupungista, ei; yhdestä osavaltiosta, ei; Yhdysvalloista; vaan maailmasta – ymmärrättekö? ympäri maailmaa. Näettekö? Ja se tarkoittaa monia, luulisin, joihin olen yhteydessä tänä iltana, joita olen tavannut tai ollut kosketuksissa, ei tuhansiin, vaan miljooniin ihmisiin. Näettekö? Ja te olisitte todella yllättyneitä siitä, kuinka moni heistä on sairas. Ymmärrättekö? Ja he kutsuvat; ja se saa aikaan kovan paineen.

²⁹Minä arvostan teidän kaikkien rukouksia. Ja Jumalan avulla ja armosta, oikein hyvää joulua teille jokaiselle. Muistakaa sanontani, kyse ei ole joulupukista, tämä on Jeesukselle. Ymmärrättehän? Christmas tarkoittaa ”Kristus.” Ja me ajelimme lasten kanssa eilisiltana, näytettiin lapsille kaikkia noita koristeltuja taloja ja kaikkea, mikä oli kamalan kivaa. Mutta ajattelin, jos minä koskaan – mitään kodissani, mitä milloinkaan olen halunnut kirjoittaa, olisi neonkyltti: Olkoon luottamus Kristukseen joulussasi. Näin on. Pankaa Kristus takaisin jouluun.

³⁰Nyt, Isä Jumala, me lähestymme kysymyksiä nyt. Hyvin, hyvin vilpittömästi me tulemme. Ja – ja nämä kallisarvoiset ihmiset, Herra, ovat esittäneet nämä kysymykset ja se on ollut heidän sydämellään, ja ehkä monen muunkin tässä rakennuksessa; ja he haluavat tietää, mitä todella tehdä. Ja Isä, minä – minä olen hyvin huono korvike Sinulle, mutta minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua tuntemaan Sanasi, että Se toisi tyydyttävän annoksen Sitä jokaiseen kysymykseen. Tämän me sitten jätämme Sinun käsiisi, ja Sinun Nimessäsi me pyydämme sitä. Aamen.

³¹Nyt, Pat-veljen kysymys tässä on oikein, oikein hyvä. Minä voisin aloittaa siitä. Pat-veli. Nyt, jos teillä muilla on kysymyksiä, kirjoittakaa se ja pankaa tänne ylös. tai – tai Pat-veli tuo teille paperilapun, jos teillä ei ole paperilappua; tai minä teen mielelläni parhaani vastatakseni siihen.

Siis, tämä on aikamoinen kysymys, Pat-veli. Tämä kuulostaa siltä, että se on huumorintajua, mutta se on kysymys.

101. Missä ne henget ovat nyt, jotka menivät sikoihin? Missä ne henget ovat, jotka menivät sikalaumaan, sinä päivänä, kun Jeesus ajoi ne ulos siitä raivohullusta?

³²No siis, Pat-veli, sikäli, kun minä tiedän… Siis, me aloitamme nyt demonologiasta ensiksi. Nyt, demonologia on merkittävä juttu. Siis, pitäkööt jotkut teistä kelloa silmällä, älkääkä antako minun olla liian kauan yhden kysymyksen kanssa. Mutta nuo demonivoimat, nuo henget olivat Leegio [/Legioona*] nimisessä miehessä ensin. Eikö ole näin? Ja koska hänen nimestä oli Leegio, sillä Leegio hepreassa tarkoittaa ”monta.” Näettekö? Niitä oli monia. [*Legioona = 6826 miestä Jeesuksen aikaan.]

³³Ja nuo henget, olivat tuossa rakkaassa miehessä, olivat tehneet hänet hulluksi. Ja jos joku on nähnyt mielenvikaisen ihmisen tai joutunut heidän kanssaan tekemisiin, he ovat usein heidän – heidän – heidän voimansa, koska he ovat niin paholaisen vallassa. Ja jos olette olleet paikalla, kun ihminen on menettänyt järkensä, voi, pitää olla useita miehiä pitämässä heidät aloillaan. Ja he ovat kaksi tai kolme kertaa itsensä vahvuisia.

³⁴Siis, kun ihminen on rampautunut ja kun Pyhä Henki saa heistä otteen – jos perkeleellä on niin paljon voimaa, että hän voi tehdä ihmisen inhimilliset voimat kolmin-, tai nelinkertaisiksi, kuinka paljon voimaa Jumala voi panna ihmiseen? Näettekö? Se on sitä, mikä tulee häneen ja saa hänet kävelemään Jumalan voimassa, kun hän on maannut vuosia rampana. Hänen luunsa tulevat suoriksi; ja hänen kätensä suoristuvat; ja hän kävelee, ja niin kuin nuori, uusi ihminen, koska Pyhän Hengen voima on hänen päällään.

³⁵Nyt, ne olivat niin pahoja – kunnes tuo mies kääritty kahleisiin, ja hän pystyi murtamaan ne. Ja sanottiin, että hän riuhtoi ne kappaleiksi. Eikä siellä ollut – mikään ei pystynyt sitomaan häntä. Hän oli todella tosi paha tapaus, koska hänellä oli legioona riivaajia sisällään. Ja sitten, kun hän… Jeesus meni yli ja tuli Gadaraan ja aloitti hautojen luota… ja hän oli niin paha, ei se mies, (ymmärrättekö?), se mies oli aivan OK.

³⁶Ei kyse ollut siitä miehestä. Kun te näette sellaisen ihmisen, älkää koskaan ajatelko, että kyse on siitä ihmisestä; kyse on paholaisesta tuossa ihmisessä.

Se mielenvikainen siellä puhujanlavalla tuona iltana, oli tulossa tappamaan minut, Oregonissa. Tuo mies, minä – kun hän tuli luokseni sen sijaan… että hän olisi sylkenyt minua kasvoihin ja kutsunut minua ”käärmeeksi ruohikossa” melkein kymmenen tuhannen ihmisen edessä, siis, se ei ollut sitä, se ei ollut se mies. Hän on ihminen, joka syö, juo, nukkuu, ehkä perheellinen, ja rakastaa ja – ja aivan sellainen kuin minäkin olen tai sinä olet. Vaan kyse oli paholaisesta hänessä, joka teki sitä. Näettekö?

³⁷Ja te ette koskaan aja perkelettä ulos väärällä asenteella. Siihen tarvitaan rakkautta. Ja rakkaus on väkevin voima mitä maailmassa on. Siis, jos huomasitte, paholainen on aina viha. Viha on perkeleestä. Ja kun ihmiset vihaavat jotakuta, muistakaa, halveksunta tai ”ei pitäminen” on hirvittävä riivaaja. Sitä ei saa tehdä.

³⁸Muistatteko te, kun Jeesus sanoi saarnassaan, että kun te rukoilette, rukoilkaa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa”… Ja sitten, kun Hän oli tullut alas, Hän sanoi: ”Jos te ette anna sydämestänne anteeksi jokaiselle hänen rikkomuksiaan, niin ei teidän taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne.” Ymmärrättekö? Niin ei saa tehdä.

³⁹Mutta nyt, siinä missä perkele synnyttää vihan voiman – näettekö? – että [mies] ryntää puhujanlavalle tappamaan minut, jonka hän fyysisesti – jonka hän todellakin kykeni tekemään, moneen kertaan … Hän olisi voinut nostaa minut ilmaan, ehkä, kahdella sormella, ilmaan vyöstä noin vain, koska hän painoi noin kaksi kuusikymmentä tai kaksi seitsemänkymmentä [paunaa = ~120 kg]; hän oli enemmän kuin kuusi ja puoli jalkaa, tai seitsemän jalkaa [yli 2 m] pitkä, iso, valtava kaveri. Ja todella… Hän todella löi nyrkillään erään saarnaajan katuun; ja vahingoitti häntä; mursi hänen solisluunsa ja leukansa, ja hoiti hänet sairaalaan. Hän vihasi saarnaajia todella. Ja sitten, hän ryntäsi oikopäätä sinne ylös tappamaan minut. Näettekö?

⁴⁰Siis, tuossa miehessä oli joitakin niistä hengistä, jotka heitettiin ulos sioista Gadarassa. Jotkut noista ihmisparoista ovat täällä mielisairaalassa hakkaamassa päätänsä pehmustettuihin kaltereihin, selleissä. Muistakaa: riivaajat eivät ikinä kuole. Ne elävät joka tapauksessa, mutta tulee aika, jolloin riivaajien pitää kuolla. Ne tullaan tuhoamaan kokonaan. Mutta nyt, ne elävät, ja ne työskentelevät sukupolvesta toiseen ihmisolennoissa. Jotkut niistä ovat syövän muodossa; jotkut ovat epilepsian muodossa; jotkut tuberkuloosin muodossa. Ne tulevat lihaksi [saavat inhimillisen muodon], mutta selvästikin, ne ovat voimattomia siihen asti, kunnes ne pystyvät pääsemään ihmiseen. Niiden on toimittava ihmisen kautta, mikä tuo mieleen toisen ajatuksen: että Pyhä Henki on – valvoo kyllä maapalloa, mutta Hän on avuton, kunnes Se pääsee sinuun ja minuun.

⁴¹Jumala on riippuvainen sinusta ja minusta. Ymmärrättekö? Pyhä Henki… Maa on täynnä Jumalan Henkeä, yhtä kaikki Se on vuodatettu. Mutta Se ei voi toimia, ennen kuin Se tulee meihin, meihin, ihmisolentoihin toimimaan.

⁴²Ja perkele haluaa kaapata meidät toimimaan hänen alaisuudessaan. Kun se saa lievän muodon, ihminen aloittaa synnissä. Jos perkele kykenee pitämään hänet ainoastaan vanhurskaana ihmisenä, hyvänä ihmisenä, ja antaa hänen jatkaa ja yrittää olla hyvä tavallaan; jos hän kykenee pitämään häntä kiinni, kunnes hän on kuollut, siihen hän juuri pyrkiikin. Hän saa hänet, koska sillä, miten vanhurskas sinä olet, miten hyvä sinä olet, miten moraalinen sinä olet, kuinka puhdas olet, miten rehellinen olet, ei ole väliä, et koskaan pääse taivaaseen, ennen kuin olet syntynyt uudesti. Jeesus sanoi niin. Siispä ei ole… Se… Sinun täytyy syntyä, sinut pitää uudistaa, tai sinulla ei ole minkäänlaista tapaa koskaan päästä taivaaseen, tai koskaan, – tai koskaan tulla Kristuksen tykö [/tulla opetuslapseksi/ seuraajaksi].

⁴³Siis, minä sanoin jokin hetki sitten, mikä voi nousta mieleenne, toinen kysymys, mitä olen – mitä olen opettanut, ja koskee… Sitä, etten usko, että on ikuinen… en usko, että Raamattu opettaa ikuista, palavaa helvettiä. Se ei opeta, sillä jos helvetti olisi ikuinen, ja ihmisiä, jotka menevät sinne, rangaistaan ikuisesti, jotta heitä voitaisiin rangaista ikuisesti, heillä olisi oltava ikuinen elämä. Eikä ikuista elämää ole olemassa, kuin yhtä laatua, ja se on Jumalassa. Ymmärrättehän? Siispä ihmisten on tultava tuhotuiksi [/hävitetyiksi olemattomiin], ja heidän henkinen puolensa tulee tuhotuksi. Se tarkoittaa kulutetuksi täydellisesti; ja sillä selvä. ”Ei juurta eikä oksaa”, sanoo Raamattu siitä. Heidät on hävitetty täydellisesti.

⁴⁴Ja sitten, minä voin todistaa, että taivaassa on arvoasteita, että ihmiset eivät ole yhdenvertaisia, mutta heillä on yhtäläinen ikuinen elämä. Mutta Raamattu sanoo, että maan kuninkaat vievät sinne ylistyksen ja kunniansa, Ilmestyskirja 22 – vievät kunniansa ja ylistyksensä kaupunkiin. Se todistaa, että uudessa maassa tulee olemaan kuninkaita, kuninkaita ja hallitsijoita. Jeesus sanoi opetuslapsilleen… He sanoivat: ”Mitä me saamme, sitten, kun me olemme jättäneet isän ja äidin ja kaikki seurataksemme Sinua?”

⁴⁵Hän sanoi: ”Totisesti, minä sanon teille, te tulette istumaan kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa tuona päivänä.” Näettehän, se on toinen, se on maallinen järjestelmä, joka on tuleva, joka – tulee olemaan paljon ylempänä kaikkea. Sillä ei tule olemaan syntiä, mutta tulee olemaan hallitsijoita ja niin edelleen, kaupungeissa, kun kaikkea tapahtuu Ikuisen Elämän tavalla.

⁴⁶Mutta, pahoja tullaan rankaisemaan heidän syntiensä tähden lihassa tekemiensä tekojensa mukaisesti, ja sitten heidät tullaan hävittämään täydellisesti ja kokonaan. Siis, muistakaa todella se. Te, jotka teette muistiinpanoja, muistakaa se.

⁴⁷Ja pankaa ylös minun sanoneen sen, että on olemassa vain yhdenlaista Ikuista Elämää, ja sitä me etsimme; ja yksin Jumalalla on ikuinen elämä.

Ei ole kahdenlaista ikuista elämää, yksi Ikuinen Elämä, ja se tarkoittaa kaikkea, mikä elää. Ja muistakaa, pankaa tämä myös muistiin: Kaikella, mikä on tehty [/luotu], jolla oli alku, on loppu, ja vain sillä, millä ei ole alkua, ei ole loppua. Ja on vain yksi asia, jolla ei ole koskaan ollut alkua, ja se oli Jumala. Ja ainoa tapa, jolla te voitte nousta ylös ylösnousemuksessa, on, että teillä on Ikuinen Elämä itsessänne. Näettekö? Ainoa, minkä avulla te voitte palata takaisin, on jokin, millä ei ole alkua. Ja kun te olette saaneet Pyhän Hengen, teissä on elämä, joka ei koskaan alkanut eikä voi koskaan loppua; ja teillä on se Elämä hallussanne, silloin teillä on Ikuinen Elämä ja olette Jumalan poikia ja tyttäriä. Näettekö? Ja te ette voi kuolla yhtään sen enempää, kuin Jumala voi kuolla, sillä te olette osa Jumalaa.

⁴⁸Meillä saimme tänne kysymyksen hetki sitten, täällä jossakin, ennaltamääräämisestä, joka viittaa samaan asiaan. Teistä tulee osa Jumalaa; ja jos Jumala jakoi itsensä tuossa suuressa Tulipatsaassa, jo nuo pikku kielet menivät jokaisen noista ihmisistä päälle, ja sama tapahtuu vielä tänäänkin. Me voimme todistaa sen kokemuksellamme, Raamatun opetuksella, tieteellisellä tutkimuksella, kuvalla, joka osoittaa, että se on Se, että Jumala jakaa itsensä kansansa keskuudessa. ”Ja koska minä elän, tekin elätte,” Jeesus sanoi. Me emme voi kuolla. Kristityllä ei sellaista asiaa ole, kuin kuolema; ”Sillä se, joka uskoo minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän silti elää: ja joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole”, näettekö?

⁴⁹Kuolla, sana kuolema tarkoittaa ”erotettu.” Siis, fyysisesti, meidät erotetaan fyysisestä puolestamme, koska se on yhä syntiä, mutta meidän henkemme on Jumalasta, jota ei voi koskaan erottaa Jumalasta, koska me olemme osa Jumalaa. Meidät – meidät on palautettu tuohon Jumalan ajatukseen. Kaikki mitä Jumala tekee, on ikuista ja täydellistä. Ja kun nuo Jumalan ajatukset valtakunnasta ja kansasta, joka palvoisi Häntä tulivat julki, juuri nuo ajatukset ovat ikuisia. Ymmärsittekö? He eivät voi enää kuolla. Jokainen Jumalan Sana on ikuinen. Jeesus sanoi: ”Maa ja taivas katoavat, kumpikin – maa ja taivas katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Näettekö? He ovat ikuisia Jumalan kanssa. Ja: ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani teissä… ” Näettekö? Meistä tulee osa Hänen Sanaansa, osa Hänen Elämäänsä, sillä me olemme liha Hänen lihastaan, ja luu Hänen luustaan, ja elämä Hänen elämästään. Silloin me emme voi kuolla enempää, kuin Jumala itse voi kuolla. Tätä on Pyhä Henki.

⁵⁰Eräs pikkukaveri on lähtenyt tänne Georgiasta – veli Evans. Hän on ollut joka puolella maata. Ja hän on erään hyvän ystäväni Oral Robertsin huomattava tukija; ja hän tukee hänen kaikkia televisiolähetyksiään siellä, ja hän on tehnyt paljon kaikkea. Mutta hän sanoi minulle yhtenä päivänä; hän sanoi: ”Veli Branham, minä kävin veli Jaggerin koulussa. Kävin joka paikassa; minä olin siellä kolme kuukautta. Oikein metsästin; kävin eri paikoissa, jokaisessa niistä, ja minulle tuli aina sama juttu mieleen. En osunut koskaan paikkaan, johon olisin tuntenut luottavani (ymmärrättekö?), jos tein näin, tai tein noin, ja, ja mitä tekisin täällä, tai olenkohan, vai enkö ole…” hän jatkoi: ”kunnes kuulin sinun opetustasi.” Hän sanoi: ”Asia oli selvä kertaheitolla.” ”Sillä palvoja, joka on kerran puhdistettu kaikista synneistään eikä hänellä ole enää tuntoa synneistä.” Hän on siirtynyt kuolemasta elämään, ja hänellä on ikuinen elämä sisässään asumassa eikä hän voi kuolla sen enempää kuin Jumala voi kuolla. Täsmälleen se on Raamattua. Näettekö? Näettekö? Hänestä on pidetty huoli ikuisiksi ajoiksi, koska hänellä on Ikuinen Elämä.

⁵¹Siis, se ei tarkoita, että voit tehdä syntiä ja päästä pälkähästä, sillä kun teet syntiä sinua rangaistaan synneistäsi. Ehdottomasti. Mutta niin kauan, kuin ikuinen elämä on sinussa, sinä elät ikuisesti. Jeesus sanoi: ”Joka kuulee Minun Sanani, Joh. 5:24, – joka kuulee minun sanani, uskoo Häneen, joka lähetti minut, hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, on – vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Ymmärrättekö? Kaikki… ”Kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni ensin vedä häntä; ja kaikki, jotka tulevat tyköni, minä… Ja kaikki, jotka Hän on antanut minulle, tulevat tyköni.” Näin on. ”Kaikki, jotka Hän on antanut, tulevat, eikä yksikään heistä joudu hukkaan. Minä annan heille ikuisen elämän ja nostan hänet ylös viimeisinä päivinä.” Johannes. 6. Oi, mikä siunattu varmuus. Näettekö? Silloin teidän ei tarvitse seikkailla ympäriinsä pelosta puolikuoliaana ja epäillä.

⁵²Jumala on antanut meille täyden varmuuden siitä, että me olemme Hänen lapsiaan. Ja hänen lapsinaan, Hän ojentaa meitä niin kuin minä ojennan lapsiani, te ojennatte lapsianne. Kun he tekevät väärin, me oikaisemme heitä. Jos – jos minun lapseni tekevät väärin, silloin minun velvollisuuteni isänä on oikaista heitä. Ja jos Jumalan lapset tekevät väärin, Hänellä on velvollisuutensa isänä, ja Hän ojentaa teitä. Muistakaahan se, että teitä tullaan ojentamaan. Mutta niin kauan, kuin te olette Hänen lapsiaan, maailman on parasta pitää näppinsä erossa teistä – näin on! sillä Hän sanoi: ”Olisi paljon parempi, että myllynkivi ripustettaisiin kaulaanne ja teidät upotettaisiin meren syvyyksiin, kuin että hän loukkaisi yhtäkään näistä pienistä, jotka uskovat minuun.” Näin on. Millainen tuomio se tuleekaan olemaan!

⁵³Nyt, Pat-veli, takaisin kysymykseesi. Nuo henget, jotka lähtivät tuosta miehestä, jotka saivat hänet raivohulluksi, tekevät samaa ihmisissä nykyään. Näettekö? Ne ovat noita henkiä, tuhat kertaa tuhat. Ja perkele tulee sisään kuin ”viaton” oopiumi. Se tapahtuu samalla tavalla, kuin kaapataan joku pikku koulutyttö; ensimmäiseksi hänet saadaan polttamaan tupakka. Näettekö? Sillä hän pääsee alkuun. Ja seuraavaksi voimistetaan hiukan. Ja sitten, ensin ihmiset ajautuvat marihuanaan; ja siitä, todelliseen huumeiden käyttöön. Mitä se saa aikaan? Se tekee heistä mielenvikaisia. Ihmiset tulevat todella hulluiksi ja perkele on saanut heidät valtaansa. Näettekö?

⁵⁴Siis perkele on tupakanpoltossa. Se on hänen pikku, lievä muotonsa. Nyt, jos hän näkee, että sinä olet tosi fiksu, ja tajuat sen, hän ei anna asian mennä pidemmälle kuin tupakkaan. Näettekö? Niin kauan, kuin hän vain voi pitää sinut siinä riittävän kauan, niin että hän saa otettua – saa pidettyä elämäsi hallussaan, sillä hän tietää, ettet sinä voi päästä siitä, ennen kuin Jumala on sanonut niin. Mutta, sinä kuulet saarnan saarnan jälkeen, sanoman sanoman perään, ja täräyksen täräyksen perään siitä, ja varoituksen varoituksen jälkeen siitä; ja jos hän voi pitää sinut loitolla ja pitää mielesi jossakin muualla, suosittuna ihmisenä olemisessa, tai tulemisessa sellaiseksi, tai muussa sellaisessa, silloin hän vain pitää teitä kiinni, kunnes hän saa sinut ulos. Tai jos hän antaa teidän liittyä seurakuntaan ja sanoa: ”Minä aion olla hyvä mies. Meinaan kääntää uuden sivun. Aion saada… Minä – menen johonkin kirkkoon ja liityn seurakuntaan.” Jos hän saa vain pidettyä teidät sen alaisuudessa, hänen ei tarvitse tehdä muuta. Te olette kuitenkin hänellä, koska te… Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti – se tarkoittaa: ehdottomasti, ehdottomasti – ”minä sanon teille, ellei ihminen synny uudesti vedestä ja Hengestä, hän ei pääse mitenkään Valtakuntaan.”

Minäpä näytän teille jotakin. Puhuin erään veljen kanssa tänään iltapäivällä, veli Woodin –, kun me olimme retkellä, ulkona vain, yrittämässä lepuuttaa minun mieltäni; olimme puhumatta, jotta minulla olisi tarpeeksi ääntä puhua tänä iltana.

⁵⁵Nyt, huomio! Me olemme menossa tänne viemään hienoa suurikokoista maissia. Se on täydellisintä maissia mitä maassa on. Nyt, aion… Siis, maissi tai tähkä, miksi sitä sitten kutsutaankin. Tuon sen tänne Clarkin piirikunnan maalaismarkkinoille, ja se voittaa siellä sinisen nauhan. Se on paras maissia, täydellisintä maissinsiementä mitä on, mitä ikinä on nähty. Minä saan sinisen nauhan sillä. Minä vien sen Floydin piirikuntaan; vien sen Floydin piirikuntaan; vien sen Harrisonin piirikuntaan. Minä vien sen osavaltiotasolle, ja vien sen kansalliselle tasolle. Ja se voittaa kaikki siniset nauhat. Se on kaikkein täydellisintä maissia. Ja kaikki tiedemiehet suurten silmälasiensa kanssa; he tarkastelevat sitä läpikotaisin, ja he tutkivat sitä. Näettekö? Se… siinä on oikea määrä potaskaa, oikea määrä kalsiumia, ja – ja ihanteellinen kosteus. Kaikki mitä tuohon viljaan menee, on juuri täsmälleen oikeanlaista. Nyt, te sanotte: ”Minä istutan sen ja saan siitä itselleni lisää täydellistä maissia.” Ja sinä istutat sen maahan. Jollei tuossa maississa, tuossa täydellisessä maissin siemenessä, ole elämän itua, se makaa siellä ja mätänee, ja se on sen loppu. Se ei koskaan nouse enää, huolimatta siitä, miten täydellistä se on. Se – se ei koskaan tule nousemaan ennen kuin se on hedelmöitetty uudella elämällä sen sisässä.

⁵⁶Te voitte ottaa ihmisen… Siis, minä en tahdo loukata tunteita, minä vain… Tämä seurakunta on minun tabernaakkelini, ja minä olen vapaa kuin taivaan lintu. Ymmärrättehän? Nyt minä haluaisin teidän muistavan, että tässä, että ihminen voi olla hyvä; hän voi maksaa kymmenyksensä, hän voi olla rehellinen; hän voi auttaa leskeä; hän voi auttaa orpoa; hän voi olla seurakunnan jäsen. Tuosta ihmisestä ei pysty löytämään yhtäkään virhettä. Aina, kun jotakin ilmaantuu, hän ottaa; oikopäätä taskustaan, viimeisenkin penninsä ja antaa sen köyhälle. Hän – hän seisoo rinnallasi myötä- ja vastoinkäymisissä. Hän on ystäväsi, kun muut – niin kutsutut – hylkäävät ja kaikkea sellaista; ja tuo mies on yhä ulkona Jumalan Valtakunnasta, ennen kuin hän on täyttynyt Pyhällä Hengellä, Ikuisella Elämällä. Näin on! Näin tärkeää se on.

⁵⁷Siinä on syy, miksi minä yritän saada seurakuntani ymmärtämään tämän. Ja minä rukoilen, ettette te ajattele, että yritän vain esittää fiksua sen kanssa. Yritän – yritän sanoa teille, että perkele on niin petollinen – että hän on niin petollinen, että hän saa teidät käyttäytymään kuin kristitty. Hän tekee jotakin ja pystyy esittämään Kristusta aivan jopa valituille. Raamattu sanoo, että ne tulevat olemaan niin lähellä toisiaan. Sinä olet hyvä mies. Sinulla on…

⁵⁸Katsokaas tätä, minäpä näytän teille esimerkkejä varmistukseksi. Me haluamme pitäytyä Kirjoituksissa, kun käsittelemme näitä henkiä. Eesau oli kaikin tavoin paljon parempi ihminen miltä tahansa kantilta katsottuna kuin Jaakob oli. Siis, Eesau [Jaakob], Jumala antakoon minulle anteeksi tämän huomautuksen, hän oli vain piskuinen tossu. Siinä kaikki. Siis, jos huomasitte, niin mikä hän olikaan? Pikku kantelupukki, ja suuri valehtelija. Nyt, jos – jos sanoin väärin, Jumala antakoon anteeksi, mutta hän valehteli. Ja huijari; tuskin on ollut toista hänen kaltaistaan. Kun hän vielä otti nuo raidalliset kepit ja pani ne veteen aiheuttamaan siellä tuolle raskaana olevalle karjalle ja lampaille synnyttämään pilkullisia lampaita ja pilkullista karjaa, saadakseen ne omiin – omiin käsiinsä… Mitä hän teki? Hän pani Eesaun takin päällensä ja palasen lampaannahkaa ja kaikkea muuta, ja meni ja esitti Eesauta sokean isänsä edessä, joka oli profeetta. Onko näin? No, hän oli pikku kelmi; hän todella oli. Ja Eesau oli… Minun ei olisi pitänyt – ehkä minun ei olisi pitänyt sanoa sitä sillä lailla. Näettekö? En tarkoittanut sitä sillä tavalla. Minä – minä otan sen takaisin. Hän – hän o – …hän – hän oli… En tiedä; tehän tiedätte mikä hän oli. Ymmärrättehän? Ajatelkaa vain sitä mielessänne; Minä… ei mitään pahaa hänestä, ymmärrättehän? mutta minä yritän osoittaa pikku – pikku juttuja mitä hän teki. Katsokaapa vain, millainen tossu hän oli. Valehtelijako? Varmasti, hän oli tosi – hän oli hirveä. Mutta mitä hän oikein yritti tehdä?

⁵⁹Katsokaapa Eesauta. Hän oli hyvä mies, moraalinen, hyvä tämän päivän seurakunnan jäsen. Mitä hän teki? Hän oli metsästäjä. Hän viihtyi ulkona… koska silloin, sillä tavoin ihmiset elättivät itsensä. Hän piti huolta isänsä karjalaumoista. Hänen isänsä oli sokea. Profeetta; Herran profeetta oli sokea, ja hänen oma poikansa, Iisak, profeetta, huijasi häntä, hänen kauttaan Kristus tuli. Häntä voidaan kutsua profeetaksi, Raamattu sanoo, että hän oli. Oliko hän sokea? Miksei hän parantanut itseään? Ja miten hän ei tiennyt, että se oli Eesau – että siinä oli Jaakob Eesaun tilalla. Näettekö? Jumala ei kerro profeetoilleen kaikkea. Hän kertoo vain sen, minkä Hän haluaa heidän tietävän. Ymmärrättekö?

⁶⁰Jumala oli toteuttamassa erästä suunnitelmaa silloin, ja hänen oli toimittava sen sisällä. Jumala… Jos te jätätte itsenne [/luovutatte itsenne /alistutte] Jumalalle, Jumala panee teidät toimimaan aivan oman suunnitelmansa [/ohjelmansa] mukaisesti.

⁶¹Nyt, katsokaapa, mitä hän teki – mitä tämä kaveri teki. Eesau lähti ulos luontoon, ja yritti pitää huolta vanhasta sokeasta isäparastaan; ja Jaakob, ilmeisesti, ei välittänyt siitä mitä hänelle tapahtui. Mutta oli yksi asia, mitä Jaakob halusi, se oli esikoisoikeus. Huolimatta mitä siitä seuraisi; kuinka hän saisi sen; mille tasolle hänen pitäisi mennä, esikoisoikeus oli ainut, mistä hän välitti. Ja Eesau, Raamattu sanoo, halveksi esikoisoikeuttaan; Raamattu sanoo niin. Ja Raamattu sanoo: ”ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka myi esikoisuutensa yhdestä annoksesta keittoa… ” [yhdestä ateriasta Hebr. 12:16]

⁶²Siis, mikä esikoisoikeus on? Se on oikeus. Sitä minä juuri yritän tässä nyt sanoa teille. Tämä Pyhä Henki on teidän esikoisoikeutenne. Se on Jumalan antama oikeutenne. Siis, ihmiset sanovat nykyään: ”Minä käyn seurakunnassa. Minä olen yhtä hyvä kuin tuo vierustoveri. Mutta minä, käyttäytyisinkö kuin yksi noista hihhuleista? En todella.” Voi sinua Eesau! Ymmärrätkö? Se on samaa: esikoisoikeuden halveksimista. Siis voi, hän vaihtoi sen lautaselliseen soppaa. Ja te myytte sen – …minä en sano ”te”, mutta maailma kyllä myy sen paljon vähemmästä kuin se.

⁶³Eesau oli nälkäinen. Mutta, ymmärrättehän, jos hyvyyttä voisi mitata… jos joku… Jos me olisimme kulkeneet siellä ja oleskelleet teltan lähistöllä joitakin päivä, olisimme saaneet selville, että Eesau oli… Me olisimme saaneet Eesaun kiinni. Näettekö? Mutta sydämessään hän halusi tuon esikoisoikeuden. Hän ei välittänyt mistään muusta; hän halusi tuon esikoisoikeuden. Siinä kaikki, mitä hän halusi.

⁶⁴Ja Eesau halusi olla kiva kaveri, ja huolehtia kaikesta, ja tehdä kaiken oikein, ja tehdä kaiken juuri niin… Hän oli kunnon legalisti [”laillisuusmies”]; Eesau oli. Hän halusi, että kaikki tehdään oikein. Ja Jaakob halusi yhtä asiaa, ja se oli esikoisoikeus, ja hän välitti ainoastaan siitä. Ja Eesau… Tehän näette mitä kummallekin pojalle tapahtui. Ymmärrättekö? Ja Jaakobista tulikin nuo kaksitoista patriarkkaa, joista syntyivät, siis, nuo kaksitoista Israelin sukukuntaa, Jaakobista. Ja Hän nimitti – ja Jumala nimitti Jaakobia omaksi pojakseen. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

⁶⁵Tämän Pyhän Hengen pitäisi olla teille tärkeämpi kuin mikään, mitä maailmassa on: vaikutusvaltanne, elämänne, työnne, mikään mitä teillä on. Älkää lopettako ennen kuin teillä on Se. Teidän on saatava Se. Sen on oltava kaikkein… Ja te sanotte: ”No, minä pelkään, että ihmiset – ihmiset työpaikallani. Pelkään, että aviomieheni, minun… ” Älkää pelätkö; antakaa Sen olla ykkössijalla. Antakaa kaiken muun mennä. Antakaa sen olla ensisijalla. ”No, luulisin kyllä saavani Sen jonakin päivänä, veli Branham,” Ei jonakin päivänä, nyt! Nyt on sen aika. ”Antakaa Sen olla ensisijalla ennen kuin – ennen kuin teen mitään muuta. Anna minun saada se nyt!” Epätoivoisesti! Tämän pitäisi auttaa vastaamaan meidän kysymykseemme. Te olette ai – … kun te tulette epätoivoiseksi Sen suhteen, teidän on todella saatava Se, tai kuolla. Ymmärsittekö? Silloin on se hetki, kun te tulette saamaan Sen.

⁶⁶Eräs pikku juutalainen oli täällä kaupungissa. En tiedä tunnetteko häntä vai ette. Hän parani syövästä. Hänen annettiin – ajettiin pois. Ja kun hänet kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen, hänet todella häädettiin pois, panivat hänet pihalle. Ja sitten hän meni ja liittyi metodistiseurakuntaan. Ja siellä saatiin selville, että hänet oli kastettu Jeesuksen nimeen, ja hänet ajettiin ulos nollakelissä, noin kymmenen alle, Ohiossa; hänelle pantiin sänky sinne – veli Fleeman, sinun pitäisi muistaa Vance veli, etkö muistakin – pantiin ulos, ulos sinne ja siellä ulkona oli vesipumppu, ja hänelle sanottiin: ”Luultavasti, siinä on sinulle riittävästi vettä Jeesuksen nimeen kastamiseen.”

⁶⁷Kuinka tahansa, hän kertoi minulle tuon pikku tarinan kerran. Hän sanoi, että kun nämä tietyt ihmiset, hänen vaimonsa – he jäivät… Ja hän oli kerännyt kaiken tuon vanhan tavaran rikkinäiseen autoonsa ja lähti ulos kaupungista. Ja hänen vaimonsa sanoi: ”Tiedätkö mitä? Minun pitäisi saada kulaus vettä ennen kuin lähden tästä paikasta.” Hän sanoi: ”Minulla on jano.”

No, mies sanoi: ”Rakas, tuossa on paloposti.”

Hän vastasi: ”No, jatka vain, kunnes löydät paremman paikan.” Ymmärrättehän?

Ja hän meni vähän edemmäksi, ja sanoi: ”Tuossa on toinen paloposti.”

Hän vastasi: ”No, mennään vain eteenpäin.” Näettekö?

⁶⁸Mutta hän vastasi: ”Mutta kun, me tulemme maaseudulle, pumppuja ei ole.” Hän sanoi: ”Nainen todella taisteli saadakseen kulauksen vettä.” Hän sanoi: ”Hetken päästä, vähän matkaa pellon poikki oli vanha maalaispumppukaivo, jonkin matkan päässä pellolla, suoraan aivan karjalauman takana; ja nainen pelkäsi karjaa.” Mutta hän sanoi: Nainen sanoi: ’Levi, minun on saatava juotavaa’” Niinpä he – hän pysäytti auton. Ja hän kertoi, ennen kuin tuskin oli saanut auton pysäytetyksi, nainen oli ulkona ja oikaisi tuon aidan yli. Hänen oli saatava vettä. Ja kun Jumala tulee teille niin todelliseksi, kun teillä on sellainen jano, että se on joko Jumala, tai te kuolette, te ette kestää enää yhtään pitempään, niin silloin jotakin tulee tapahtumaan. Pitää – te pääsette silloin kosketuksiin Jumalan kanssa. Silloin te – silloin se tapahtuu.

⁶⁹Siis, nämä pahat henget pettävät ihmisiä. Ja ne henget, monta kertaa ovat hyvin uskonnollisia. Nyt te sanotte: ”Tarkoitatko sinä, uskonnollisia?” Kyllä vain! Jopa opettavat Kirjoituksia, Raamattua. Todellakin opettavat.

⁷⁰Huomatkaa nyt! Jeesus tuli miesjoukon tykö, jotka olivat pyhiä pappeja; ja he pitivät lain kirjaimelleen; ja he olivat hyvin, hyvin uskonnollisia. Ja Jeesus – Johannes nimitti heitä; hän sanoi: ”Te olette isästänne perkeleestä.” Se oli Jumala, joka sen sanoi. Niin uskonnollisia kuin vain olla voi.

⁷¹Muistakaa, kun – perkele ottaa pois oman ihmisensä, muttei koskaan henkeään. Jumala ottaa pois ihmisensä, muttei koskaan Henkeään. Ymmärrättekö? Pyhä Henki tulee elämänne ja pyhittää teidän henkenne, elää teidän kauttanne, ja antaa teille voiman elää. Mutta kun – kun teidän henkenne jatkaa, teidän henkenne pysyy Jumalan kanssa; mutta Pyhä Henki on teissä, tulee jollekin toisellekin, ja toisellekin, ja toisellekin…

⁷²Se, henki, joka oli Elian päällä, tuli Elisan päälle, kaksinkertainen osa sitä; seitsemänsataa vuotta myöhemmin, tuli Johannes Kastajan päälle, sai hänet käyttäytymään… Katsokaa, millainen Elia, katsokaapa, millainen Elia oli: iso, vanha, karvainen mies, partaa joka puolella; lampaannahkaa, näytti aivan karvamadolta, naama näkyi täältä, marssi paikan läpi iso nahankappale ympärillään, hänen vyönsä kuin – vyöt kupeillaan, tällä lailla. Jos te olisitte… Jos hän olisi kävellyt teidän kotiinne, olisitte sanoneet: ”Oijoi! Soittakaa poliisi tosi pikaisesti; aikamoinen häiskä seisoo minun ovellani.” Mutta se oli Herran profeetta. Takuulla oli! Ja sitten, kun hän kuoli, kaksinkertainen osa hänen henkeään tuli Elian päälle; ja kahdeksansadan vuoden päästä tuli Johannes Kastajan päälle ja sai Johanneksen käyttäytymään aivan täsmälleen kuin hekin, koska Se oli Elian henki.

⁷³Nyt, jos Elian henki Johanneksen päällä sai Johanneksen käyttäytymään kuin Elia, niin Jumalan Henki sinun päälläsi saa sinut käyttäytymään kuin Jeesus. Siis, siitä Pyhä Henki käy ilmi. Näettekö? Sen Pyhä Henki saa aikaan. Se tekee sinusta nöyrän, tekee sinusta vaatimattoman, tekee sinusta anteeksiantavaisen.

⁷⁴Voisivatko ihmiset kiskoa naamastasi partakarvoja, jos sinulla olisi sellaisia, nyhtää ne irti ja sylkeä päin kasvojasi, jos sinulla olisi ollut valta kutsua – legioona enkeleitä tulemaan? Voisitko sinä tehdä sen rakkaudesta ihmisiin, jotka sylkivät sinua vasten kasvoja? Voisitko sinä tehdä sen? Jos joku kävelisi vastaan ja sanoisi: ”Hei teeskentelijä!” Ja löisi sinua toiselle puolelle kasvoja, voisitko sinä rukoilla heille anteeksiantamusta? Siis, siinä se uskottavuus… – testi onko sinulla Pyhä Henki vai ei. Ymmärrättekö? Kun joku sanoo joskus jotakin pahaa toisesta, joka väittää saaneensa Pyhän Hengen: ”Minä vielä tasoitan pelin hänen kanssaan, vaikka se veisi minulta loppuelämäni.” Näettekö? Siis, siinä sinä voit ottaa selvää, Pyhästä Hengestäsi. Ymmärrättekö? ”Siunattuja olette te, kun ihmiset sanovat teistä valheellisesti kaikkea pahaa, Minun nimeni tähden. Mutta pääsettekö te tasoihin heidän kanssaan? Ette! ”Iloitkaa ja olkaa erityisen iloisia, sillä niin vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” Näettekö?

⁷⁵Kun joku sanoo teistä jotakin pahaa, sanokaa jotakin hyvää. Jos ette pysty sanomaan mitään hyvää, ihmisistä, silloin älkää sanoko mitään(!) Älkää välittäkö siitä. Näettekö? Ja sitten, kun taas pystytte, rukoilkaa heidän puolestaan.

⁷⁶Jos on mitään elämässäni, mikä on helpottanut minua ymmärtämään, että Pyhä Henki oli tullut minuun, niin sinä päivänä se oli. Minä olin [ennen] äkkipikainen, kiivas, irlantilainen molempien puolelta. Enkä tuskin koskaan aina voinut syödä ollenkaan; minun suuni oli aina mäsänä kun joku oli iskenyt sen mäsäksi; minä nousin pystyyn silloin, kun ei olisi pitänyt nousta pystyyn. Minä mursin joitakin hampaistani ja ne ovat nyt täytettyjä, kun minä – minä puhuin silloin, kun ei olisi pitänyt – ymmärrättekö? – ja sanoin asioita… Aina vaikeuksissa. Ja minä sanoin… Joku sanoi minulle, opettaja, koulussa, hän sanoi… Minä sanoin: ”Minä – minä – minä en voi sille mitään.” Vanha äiti Temple parka, meni juuri kirkkauteen jokin aika sitten.

Ja hän sanoi: ”Siis, kuuntele nyt ystäväiseni.” Hän otti minut helmaansa, ja nosti käsivarsilleen ja alkoi itkeä. Ensi kertaa milloinkaan olin saanut sellaista rakkautta joltakulta – vanhalta naiselta. Hän vain itki minun päälläni. Hän sanoi: ”Billy, minäpä teen jotakin sinun hyväksesi, kultaseni; annan sinulle pikku narunpätkän.” Ja hän sanoi: ”Jos joku pojista käy sinun päällesi… ”

⁷⁷Minua kutsuttiin ”corn-crackeriksi” [maissijuntti, toukohousu tms.], koska olin Kentuckystä, tiedättehän, ja – ja… Olin – minä olin todella hirvittävällä tavalla puettu. Ja minun tukastani tehtiin pilaa, se riippui melkein yhtä pitkänä kuin se on nyt, aivan kasvoillani. Ja se oli minulle kamalaa aikaa, ymmärrättehän. Ja – ja minua piestiin joka puolella ja läpsittiin. Milloin tahansa, kun joku suuttui, minun luokseni vain käveltiin ja otettiin kiinni ja minut täräytettiin maahan. Ja sitten sitä tultiin. Näettekö? Ja – ja sitten – tappelu. Ja me saimme – meillä oli jopa… Minulla oli jopa puukkotappeluita ja kaikenlaisia…

⁷⁸…ja minä otin Winchester kiväärin ja yritin ampua sillä, pumppasin sillä neljää viittä poikaa, hakkaamasta minua niin, että tuskin pystyin nousemaan ylös. Olisin tappanut jokaisen heistä, jos se juttu ei olisi ollut Jumalasta. Poimin ne patruunat maasta, panin ne takaisin kivääriin; ne laukesivat hyvin kuin aina ennenkin. Näettekö? Olisin ollut viiden miehen murhaaja, luultavasti, tai viiden pojan.

⁷⁹Olin vasta kahdentoista vanha, ja kiivasluontoinen! Ja opettaja sanoi: ”Ota tämä pikku naru, Billy, ja joka kerta, kun saat raivarin, pysähdy ja sido yhdeksän solmua tuohon naruun.” Ja sanoi: ”Kun teet sen, tuo naru sitten minulle.” Lyön vetoa, että kiukkusi on poissa.”

⁸⁰Minä vastasin: ”Rouva Whalen, minusta te olette todella mukava.” Sanoin: ”Minäpä kokeilen sitä.” Näettekö? Tai rouva. Temple; sanoin rouva. Whalen. Minä sanoin rouva. – Herra Whalen oli opettajana täällä kerran. Siis, minä panin narun taskuuni. Enkä ollut ollut ulkona viittä minuuttiakaan, kun joku pamautti minua kerran. No, minä menin – aloitin niiden kanssa, tehän tiedätte. Ojensin käteni ja otin naruni; rupesin solmimaan yhtä solmua; heitin narun maahan ja ei muuta kuin pois. Näettekö? En vain kyennyt tekemään sitä. Näettekö?

⁸¹Ja minä sanoin: ”Minusta ei en ikinä voi tulla kristittyä.” Mutta antakaas kun kerron; sinä iltana Ohio Avenuella, kun Pyhä Henki tuli minuun, se sai kiukkuni asettumaan. Se oli ohi. Olin sanonut: ”Minä en koskaan onnistu. Minusta ei voi koskaan tulla kristittyä, koska en pääse ikinä sen yli. Pojat, isäni vasta äkkipikainen olikin; ja – ja puoli-intiaani äidilläni oli kyllin sisua tappelemaan moottorisahan kanssa.” Sanoin: ”Minäkö? Voi, minä… Pojat, se, joka tulee päälleni, saa kyllä takaisin; ja sillä siisti.” Sanoin: ”Vaikka minun pitäisi kiivetä tikkailla täräyttämään heitä,” sanoin, ”takuulla tekisin sen.” Näettekö?

⁸²Mutta nyt, minut voidaan kiskoa ulos, ja ryvettää ja… Näettekö? Kuinka? En minä! Mitähän minä nyt yritän tässä sanoa? Jotakin tapahtui. Tuo vanha voima, se vanha William Branham kuoli; joku toinen tuli sisään. [Nauhassa on tyhjä kohta.] Minä tunnen sääliä vihollisiani kohtaan. Jos joku tekee jotakin väärää minulle, en koskaan rukoile heitä vastaan, rukoilen heidän puolestaan. Ja siinä asiassa Pyhä Henki teki testin eräänä iltana New Englandissa, ennen kuin se tapahtui täällä… Kun tuo – kun Hän antoi voiman sanoen: ”Sano mitä tahdot näille ihmisille.” Se, mitä he olivat tehneet… Ja minä katsoin alas sinne, ja sanoin: ”Minä annan teille anteeksi.” Se oli täsmälleen sitä, mitä Hän tahtoi. Antakaa vihollisillenne anteeksi. Näettekö? Nämä ovat niitä henkiä, jotka tekevät teistä pahoja. Pitäkää silmällä noita henkiä.

⁸³Tässä joku on menossa ohi. Hän oli tuolla haudassa. Joku kulkee ohi, hän ryntää esiin ja nujertaa heidät, sanoi Raamattu. Ei kukaan – hän oli niin vaarallinen, ettei kukaan voinut kulkea tuota tietä. Mutta eräänä päivänä vahvempi voima kulki ohi. Hän, oli vihan riivaama, ilkeyden, riivaajan, legioonan sellaisia, kuljeksi ympäriinsä, iso kaveri. Ihmiset menivät sinne, veivät armeijan, ja panivat hänet kahleisiin; ja hän riuhtoi itsensä irti noista kahleista. Ja hänessä oli perkele. Siinä hän nyt oli. Hän oli ollut jotakin. Hän olisi ollut, a – hän olisi ollut oikea idoli Jeffersovillen lukiolaisille. Varmasti olisi! Siinä hän oli, koko tuo suuri… Tai joillekin näille teini-ikäisille, tiedättehän: ”Oi, onpa tosi mies.” Minä olen nähnyt miehen, joka painoi kaksisataa paunaa, eikä heissä ollut edes unssia miestä. Sellainen ei ole mies, se on raakalainen. Näettekö?

⁸⁴Mutta piskuinen, luiskaharteinen kaveri, joka tuli pitkin tietä yhtenä päivänä, vähän kumarassa – Raamattu sanoo, ettei Hänessä ollut kauneutta, jota olisimme ihailleet, kolmekymmentä vuotta vanha ja olisi käynyt viisikymppisestä – käveli tietä eräänä päivänä. Ja mies ryntäsi Häntä vastaan. Hän sanoi: ”Minäpä otan tuon pikkumiehen ja veivaan häntä sinne tänne.” Mutta, oi voi, kun hän kohtasi Hänet, hän lankesi Tämän jalkoihin. Nuo riivaajat vaivasivat häntä niin… Nyt, katsokaas. Silloin… Hän oli niin perkeleen vallassa…

⁸⁵Siis tämä, haluan sanoa tämän – teille. Hän oli – tuo mies oli niin täysin antautunut perkeleelle, että perkele käytti hänen kieltänsä puhumiseen. Siis, te voitte olla niin täysin antautuneita Jumalalle, että Jumala voi käyttää teidän kieltänne puhumiseen. Näin on! Niin väitän minä. Mikä saarna tahansa, jonka olen saarnannut, jossa on jokin tarkoitus, tulee silloin, kun olen saanut antauduttua, saan William Branhamin pois tieltä, ja Kristus voi tulla sisään ja alkaa puhua. Näettekö? Ja Hän kykenee puhumaan kielellä.

⁸⁶Nyt huomatkaa; hän oli niin tuon pahan hengen riivaama, ja tuo henki piti häntä niin tiukasti, kunnes… Nuo demonit tiesivät aikansa tulleen, sillä ne olivat kohdanneet rakkauden. Ymmärrättekö? Ja ne sanoivat: ”Mepä koettelemme häntä.” Ja kaikki… Nyt, huomatkaa mitä tapahtui. Hän sanoi: ”No mutta, me tiedämme, kuka sinä olet, Miten sinä olet tuollaisessa mitättömässä ruumiissa, pikkuruinen, rimpulannäköinen kaveri?” Ne sanoivat: ”Miksi sinä tulet tuolla tavalla?” Sanoivat: ”Me tiedämme, kuka sinä olet. Sinä olet Israelin Pyhä, ja miksi sinä… ?” Kuunnelkaas! Jos te ette usko, että riivaajia varten on tuleva piina, kuunnelkaapa kun ne tunnustavat sen. ”Miksi Sinä tulet vaivaamaan meitä ennen aikaa?” Ne tietävät, että on olemassa tuleva piina. ”Miksi Sinä tulet vaivaamaan meitä ennen aikaa?” Näettekö?

Ja Jeesus sanoi: ”Mikä on nimesi?” Hän tiesi; Hän halusi heidän tunnustavan sen.

Hän sanoi: ”Me olemme Leegio [/Legioona], sillä meitä on monta.” Hän sanoi: ”Jos Sinä aiot ajaa meidät tästä miehestä… ”

⁸⁷Katsokaa, sellainen heiveröinen pikkukaveri kuin Jeesus seisoo siinä – näettekö? ja mies, joka kykenisi pieksemään melkein armeijan; edes kahleet eivät voineet pidätellä häntä. Näettekö, kyse ei ole fyysisestä voimasta. Se ei ratkaise. Kyse on elämässänne olevasta Pyhän Hengen voimasta, joka ratkaisee. Näettekö?

⁸⁸Hän sanoi: ”Älä vaivaa meitä ennen, kuin sen aika tulee; mutta jos ajat meidät pois… Pankaa merkille tuo heidän pahuutensa. Jos aiot ajaa meidät, älä anna meidän mennä vapaasti ulos maailmaan, koska on vaikea sanoa, milloin me taas pääsemme johonkin toiseen. Jos sinä ajat meidät ulos… Me haluamme olla jossakussa; me haluamme tehdä jotakin; me haluamme tehdä vähän lisää pahaa.” Sitä on perkele. ”Minä maksan hänelle takaisin.” Siinä on perkele. Minä tasoitan pelin hänen kanssaan.” Näettekö? Muistakaa todella, siinä seisoo sinun veljesi, mutta perkele kävi hänen kimppuunsa. Ymmärsittekö? ”Tehdäänpäs nyt jotakin pahaa; me pystymme panemaan nämä Gerasalaiset kärsimään tämän takia,” johtaja saattoi sanoa, yksi heistä. Sanoi: ”Mennään tuohon sikalaumaan.”

⁸⁹Jeesus sanoi: ”Ottakaa tai jättäkää. Mutta tulkaa ulos hänestä!” Voi tavaton! Sellainen piskuinen heppu puhuu noin suurelle legioonalle riivaajia. ”Tulkaa ulos hänestä! Nyt teille tuli lähtö.” Ja ne menivät niihin sikoihin, ja ne saivat hepulin; ne saivat hepulin nuo siat. Ja alas päistikkaa suoraan jokeen ja ne hukkuivat jokeen, tukehduttivat itsensä joessa. Onko näin?

⁹⁰Nyt kun he… Tietenkin riivaajat lähtivät niistä, koska siat kuolivat. Se todella sai ne suunniltaan. Ne saivat hepulin niin kuin kuka tahansa. Oletteko koskaan nähneet, kun ihminen saa hepulikohtauksen? Siis, sitä – sitä se juuri on. Sitä juuri riivaajat ovat. Se oli se, mitä heille tapahtui. Kun te joskus näette jonkun saavan hepulikohtauksen, te sanotte: ”No niin, nyt minä tiedän, mitä Gadarassa tapahtui.” Näin täsmälleen oli. Muutama taas tulee lisää sinne, saa hänet aivan hulluksi; koska lääkäri sanoo teille, että raivo on hulluuden ensimmäinen vaihe.

⁹¹Pat-veli, tämä on ehkä ollut raakaa. Tämä oli parasta, minkä tiedän; aika yllättävää. Selvä.

102. Roomalaiskirje 7. luku 25. jae.

⁹²Minun on… Unohdin, katsoin sen yhtenä päivänä, kun sain sen, mutta minä unohdinkin mitä se oli. Vastataanpa tähän rakkaan ihmisen kysymykseen jos voimme. Room. 7:22, selvä. Kahdeskymmenes viides, suokaa anteeksi. Room. 7… Käänsin kaksi sivua kerrallaan. Siitä syystä se…

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin että – minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä – mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Nyt odottakaapa hetkinen. En lukenutkaan sitä täysin oikein.

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä… (Kyllä, näin se menee.) … Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

⁹³Selvä. Tämä on aivan sitä, minkä Paavali sanoo useita kertoja. ”Kun teen hyvää, paha on läsnä.” Näettekö? Juuri tällä lailla me teemme. Mielellänne, se tarkoittaa sydäntänne. Ymmärrättekö? Nyt muistakaa, te ette ajattele mielellänne; ettekä näe silmillänne. Ettekä te… te – te näette sydämellänne. Tiesittekö sitä? Tiesittekö, että teidän sydämenne sisällä on toinen ihminen itsenne lisäksi? Tiede juuri keksi sen noin neljä vuotta sitten, tiedättehän. Pikkuisessa lokerossa sydämessä, sielun sanotaan asuvan.

⁹⁴Oletteko koskaan kuulleet alitajunnasta? Te alatte tehdä jotakin ja ajattelette: ”Oi, minähän vain vedän siitä yli” – mutta alitajuntanne sanoo teille toista.

⁹⁵Voidaan ottaa valheenpaljastin… Minä näin, että hyvä ystäväni, lakimies Robinson istuu siellä takana. En tiedä, onko hän koskaan nähnyt sitä tehtävän vai ei, minulle aiottiin tehdä se – yritettiin – panna se minulle kerran, tästä Herran enkelistä täällä. Ja teihin – rikolliselle– pannaan valheenpaljastin, ja te yritätte – tunnustaa sen minkä pystytte, niin hyvin kuin voitte, todella aivan niin kivasti ja silotellusti, että te ette tehnyt sitä-ja-sitä juttua. Tuo valheenpaljastin kumoaa sen, ja sanoo, että te valehtelette. Ymmärrättekö? Miksi? Kyse on teidän hermojenne värinästä, joka havaitaan tuolla valheenpaljastimella. Ymmärrättekö? Se – se kertoo teille. Minkä tähden? Ihmistä ei tehty valehtelemaan hänen alkuperäisessä alussaan. Synti ja perkele sinussa saavat sinut valehtelemaan. Ymmärrättekö?

⁹⁶Teitä ei – teidän luonteenlaatuunne ei kuulu valehtelu. Siitä syystä teidän pitää herätä uudelleen henkiin [/elää uudelleen], koska teidät tehtiin, luotiin elämään ikuisesti, elämään aina. Mutta näettekö, synti tuli ja toi kuoleman ruumiiseen. Ja sitten, kun synti tulee ja tuo kuoleman ruumiiseen, silloin tietysti, ruumiin täytyy kuolla. Mutta se – siinä voi asua ikuinen elämä, kun tämä henki on muutettu teissä ja teillä on ikuinen elämä. Jumala tulee nostamaan jälleen ylös tuon ruumiin viimeisenä päivänä. Hän sanoi, että tekisi sen.

⁹⁷Siispä mielelläni – mieli… Hän sanoi toisessa paikassa: ”Uskoisin, että minulla on Kristuksen mieli.” Siis, tuossa mielessä te palvelette – te palvelette Jumalaa Kristuksen mielellä. Näettekö, sisäinen puoli. Näettekö? Sisäinen puoli; te palvelette Jumalaa, tuossa alitajunnassa, siellä usko sijaitsee.

⁹⁸Minä haluan kysyä teiltä: Onko teillä ihmiset täällä ollut monta kertaa, monilla teistä, sitä, että te olette nähneet hetkiä, kun te – te tiesitte, että jotain tulisi tapahtumaan. Se näytti teille mahdottomalta, mutta te, tiesitte, että se tapahtuisi. Onko teillä koskaan ollut sitä? Se on sitä uskoa, että alitajunta toimii.

Nyt, täällä tulee vähän kuuma, voitte kääntää sitä vehjettä pienemmälle siellä, jos teille tulee liian kuuma.

⁹⁹Siis, tuo alitajunta siellä – näettekö? siellä teidän mielenne… Siis Jeesus sanoi: ”Ellei ihminen synny uudesti… ” Siis, ei se ollut se kohta, mitä halusin. ”Totisesti, totisesti, sanon teille, ellei ihminen synny uudesti, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Siis, te ette voi nähdä Jumalan valtakuntaa, koska Jumalan valtakunta on Pyhä Henki. ”Jotkut täällä seisovista eivät tule maistamaan kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassaan.” Hän sanoi. Sitten: ”Jumalan valtakunta,” Raamattu sanoo, ”on sisäisesti teissä.” Se on sisäisesti teissä, Pyhä Henki, ettekä te voi nähdä sitä silmillänne. Siis nähdä tarkoittaa ”ymmärtää.”

¹⁰⁰Oletteko te koskaan katsoneet jotakin, katsonut sitä suoraan kohti, sanonut, ”No, en minä sitä näe.” Näettekö? ”En minä näe sitä.” Tehän tarkoitatte, ettette ymmärrä sitä. Ymmärrättekö, ymmärrättekö? Te ette ymmärrä sitä. Nähdä tarkoittaa ”ymmärtää.” Mutta silmillänne te katsotte jotakin. Mutta sillä, mikä on sisällänne, te ymmärrätte, te näette sillä. Ymmärrättekö? Te katsotte Jumalan silmillä.

¹⁰¹Ja nyt, pysykää paikallanne nyt. Tämä on hyvä juttu, jos olette valmiita siihen: Kristitty katselee asioita, joita hän ei näe silmillään – näettekö? – sillä me katselemme näkymättömään. Näettekö? Miten te katselette sitä? Sisäisillä silmillänne. Te näette uskollanne. Ja nyt, todistan sen: koko kristityn sotavarustus koostuu näkymättömistä ominaisuuksista. Mikä on kristityn sotavarustus? Joku sanoo: ”Näkeminen on uskomista.” Tuo ihminen ei missään tapauksessa voi olla kristitty, koska kristityn sotavarustus on tehty tästä: rakkaudesta. Oletteko koskaan nähneet sitä? Te olette nähneet sen toimivan, mutta rakkautta te ette milloinkaan ole nähneet. Te ette voi. Jos voitte, ottakaapa esiin osa rakkauttanne ja katsotaanpa miltä se näyttää. Ymmärrättehän? Rakkaus, rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, usko – usko, ystävällisyys – näettekö? – koko kristityn varustus on luonnolliselle silmälle näkymättömissä, mutta se ymmärretään sydämellä. Siinä se. Siinä se.

¹⁰²Paavali sanoo sitten: ”Mielelläni… (Ja minulla on Kristuksen mieli, nähkääs, hän sanoi.) Minä palvelen Jumalaa mielelläni, mutta lihani (miten hän lausuikaan tuolla lopussa?) – mutta lihalla synnin lakia. Mitä se on? Lihani sanoo tänä iltana: ”Sinä olet liian väsynyt. Kurkkusi on liian kipeä. Olet – olet ollut ulkona tuulessa koko päivän tänään. Älä mene kokoukseen tänä iltana.” Sitä on lihan laki. Sinä voisit hyvin soittaa ihmisille ja sanoa veli Nevillelle, että… Lähetä kysymykset sinne ja sano hänelle, että vastaa niihin.” Mutta, nähkääs, minä lupasin tehdä sen. Näettekö?

¹⁰³Siis, mieleni, sisällä Pyhä Henki sanoo: ”Pidä lupauksesi.”

Mutta liha sanoo: ”Sinä olet liian väsynyt.” Näettekö?

¹⁰⁴Nyt, liha sanoo: ”Ei ole mitään tarvetta, sinä pikku söpöin olento, sinä olet koulun söpöin pikku otus. Siis, älä noteeraa ollenkaan tuota hihhuliäitiäsi tai fanaatikkoisää. Tajuatko? Sinä olet koulun hyvännäköisin tyttö.” ”Sinä olet koulun kaunein poika, parhaimman näköinen poika, komein vartalo. Sinä olet kaupungin kaikkein suosituin.” Näettekö te? Että – että… Ja sinä luovutat ruumiinjäsenesi sille, ja mihin sinä päädyt? Pää jää vetävän käteen – aina. Ymmärrättekö?

¹⁰⁵Paavali sanoo: ”Lihani haluaa – haluaa antautua sille.” Teidän lihanne haluaa myös. Mutta Jumalan Hengen laki sydämessä, voittaa lihan ja saa ruumiin tottelemaan sitä, mitä sydän sanoo. Halleluja!

¹⁰⁶Katsokaapa, silloin, jos se tekee sen synnintekijälle, eikö se toimisi myös sairauden suhteen? Jumalan Hengen laki sydämessä tietää että: ”Hänen haavoissaan me olemme paratut”, he seisovat voimassaan ja saavat tuon sairauden tuossa ruumiissa tottelemaan heitä, sillä kyse on riivaajasta. Siinä se. Fiu! [vihellys] Siinä oli kermaa päällä tosi paksulti – täytyy sanoa. Näin se on. Näettekö?

¹⁰⁷Siis, synnin ja kuoleman laki tekee työtä sinun sydämessäsi. Siis sydämesi, sinun henkesi sydämessäsi saa ruumiisi tottelemaan mitä se käskee tehdä. Niin täsmälleen on. Siis, näin juuri Paavali sanoi. Liha aina: ”Olen liian väsynyt; en pysty; ei minusta ole; En minä kykene siihen.”

Sanoin Loycelle, tai – tai Delorekselle, tai jollekin, joka puhui Pyhästä Hengestä, tai jostakin muusta tai semmoisesta, minä sanoin – sanoin, ”Mitä… ”

Delores sanoi: ”Mikä – mikä saa minut tuntemaan sillä lailla juuri sillä hetkellä, kun minusta pitäisi tuntua hyvältä?”

¹⁰⁸Vastasin: ”Perkele. Hän näki sinun vastaanottavan Sen. Hän sanoi: ’Minäpä latistan vähän hänen tunnelmaansa [veli Branham kuvaa äänellä sitä.] tuuletetaanpa vähän häntä, tiedättehän, viilennetään vähän.’ Näettekö? Mutta, oi että, silloin te juuri nousettekin! Vaatikaa Jumalan antamia oikeuksianne.” Sitä juuri Paavali tarkoittaa. Näettekö? ”Aina, kun – ” hän sanoo, ”kun haluaisin tehdä hyvää, paha on läsnä.”

¹⁰⁹Minäpä sanon mitä te teette. Olen huomannut tämän, vaimoni ja minä… Minä vähän kiirehdin, koska minulta menee vähän pitempään, ja minulla on täällä vielä joitakin tärkeitä kysymyksiä. En haluaisi pitää teitä kovin myöhään, mutta minä haluan ottaa teidän kysymyksenne niin hyvin kuin osaan.

¹¹⁰Huomatkaa! Saatan aloittaa aamulla ja sanoa että minä lähden, Herra on johtaa minua menemään tiettyyn paikkaan pitämään kokousta, no siis, veli, katsotaanpa vain, mitä kaikkea tapahtuukaan. Tai minut pitäisi tavoittaa kotoani, ja muutama kaukopuhelu tulee. Siis, minun olisi rukoiltava sairaitten puolesta. Pikku Joseph kiipeää niskani päälle; Sarah haluaa kysyä minulta jotakin. Becky alkaa soittaa pianoa. Sanon: ”Shh, shh, shh! Panen käteni päälle: ”Hei, shh, shh, shh, minä aion – Isi rukoilee sairaitten puolesta.”

”Hei isi, katso, Joe teki tämän… ” Ymmärrättehän? Ja se alkaa. Ja heti kun rukous on ohi, he menevät leluillensa aivan herttaisina ja leikkivät. Se on perkele. Varmasti on.

¹¹¹Ja sitten minä tulen paikalle ja sanon: ”Joseph, sinun ei pitäisi tehdä tiettyä juttua.” Ja siis, ensiksikin, siis, hänelle on tullut joitakin pahoja tapoja. Ja te hvaitsette sellaisia omissa lapsissanne; he valehtelevat teille. No, kyse on valehtelevasta hengestä lapsessanne. Siihen on vain yksi lääke. Puhdistuspuikko ei ole minun ideani, tiedättehän, aseen puhdistuspuikko, jota käytettiin lyömiseen, Jess-veli; kun me –tuli harmeja, me tapasimme ottaa vanhojen pyssyjen puhdistuspuikon, hikkorikepin, tiedättehän, vanhojen suustaladattavien. Niin se ei mene [/Se ei ole se juttu]. Vaan rukous: ajakaa tuo paha riivaaja ulos tuosta lapsesta. Näin on. Rukous tekee sen.

¹¹²112 Jos pikku Martha alkaa polkea pikku jalkaansa, ja ryntää ulos, ja nostaa pikku nenäänsä, te voitte hakata häntä, kunnes hänellä ei ole enää vaatteita päällään; hän tekee sen joka tapauksessa. Mutta asettukaa Jumalan eteen ja vaatikaa tuon lapsen sielua Jumalalle. Pitäkää siitä kiinni. Se on parasta, mitä minä tiedän. Kyllä vain! Parasta lääkettä, mistä minä tiedän, on rukous.

103. Nyt, katsotaanpa. Seuraava täällä sanoo: Mitä tarkoitetaan ennaltamääräämisellä ennen kuin maailma alkoi; missä se on Raamatussa? Ennaltamäärääminen ennen kuin maailma alkoi.

¹¹³Selvä, kallis ystäväni, käännetäänpä Efesolaiskirjeeseen 1. lukuun, vain yhtä kohtaa varten. Emme ota tätä yhtä kohtaa turhan kauaa, enpä usko, ellei se vastaa oikein. Ja aletaanpa lukea tästä Ef. 1. luvusta.

¹¹⁴Ensiksi, minä haluan sanoa tämän, että saarnaajan ei pitäisi käyttää tottumattoman yleisön edessä sanaa ennaltamäärääminen. Se on huono [/hankala] sana. Näettehän? Se on. Minä sn käytä sitä. Joskus täällä seurakunnassa… mutta muualla kuulijoiden edessä, ulkopuolella suurissa… Missä – kaikki ovat tulleet kaikenlaisista paikoista, minä varon tuota sanaa. Usein käytän sanaa ennaltatietämys, sillä ennaltamäärääminen on vain Jumalan ennaltatietämystä. Jumala, äärettömänä, tiesi kaiken ennaltatietämyksensä kautta, tai sitten Hän ei ole ääretön. Näettekö, näettekö? Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Niinpä, ennaltatietämisen kautta, Hän pystyi määräämään ennalta. Siitä syystä minä uskon, että Jumala – että Jumala todella ei…

¹¹⁵Aivan kuten ilma, jota te hengitätte; minä olen eri mieltä Jehovan todistajien kanssa ajatuksesta, että teidän hengityksenne on teidän henkenne. Se ei voi olla. Ymmärrättekö? Teidän henkenne on teidän sydämessänne. Näettekö? Ja teillä on teidän henkenne ennen kuin olette – olitte vielä tulleetkaan maailmaan. Jumala sanoi Jeremialle, että Hän tunsi hänet ja pyhitti hänet, ja teki hänet kansan profeetaksi – kansojen profeetaksi, ennen kuin häntä oli vielä siitettykään äitinsä kohtuun. Ymmärrättekö? Jeremia 1:4.

¹¹⁶Siis huomatkaa. Siis me näemme, että kaikki nämä asiat ovat ennalta näkemistä. Seitsemänsataa ja ja kaksitoista vuotta ennen kuin Jeesus syntyi – ennen kuin Johannes syntyi, Jesaja näki hänet näyssä sanoen, että hän oli huutavan ääni erämaassa – 7122 vuotta. Eedenin puutarhasta, Jeesus Kristus, ennen maailman perustamista…

¹¹⁷Kuinka… ? Luetaanpa tämä. Efesolaiskirje 1, aloitetaanpa Luetaanpa tämä. Ef. 1, aloitetaanpa 1. luvusta niin – tai 1. jakeesta.

Paavali, Jeesuksen…

Katsokaapa, kuinka hän aloittaa tämän. Minä pidän tästä Paavalin tavasta. Minä pidän Paavalista, ettekö tekin? Voi, hän oli mainio Kristuksen palvelija. Siis kuunnelkaapa tätä:

Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, Jumalan tahdosta, pyhille, jotka ovat Efesossa, ja… uskoville Jeesuksessa Kristuksessa.

¹¹⁸Pankaa nyt merkille, ettei tätä osoitettu maailmalle; tätä ei ole osoitettu ulkopuoliselle. Tämä on seurakunnalle, joka on Jeesuksessa Kristuksessa – voi, eikö ole ihanaa? – seurakunnalle Jeesuksessa Kristuksessa. Se… Kuinka te pääsette Jeesukseen Kristukseen nyt? Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen Ruumiiseen. Nyt – miten… Ja – hän osoittaa tämän Pyhällä Hengellä täytetyille ihmisille – näettekö? ei ulkopuoliselle maailmalle.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

¹¹⁹Oi tavaton! Ettekö te haluaisikin olla mukana osassa tätä? No, mehän olemme. Takuulla! Sama Pyhä Henki. Hän sanoi siis, että istuessanne yhdessä taivaallisissa Jeesuksessa Kristuksessa, Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella, Rose-sisar. Minä uskon – että – että se… Minä – minä en kyennyt muistamaan nimeäsi tässä yhtenä päivänä. Uskoisin, että olit rukousjonossa tai jotakin. Ja minä muistan yrittäneeni muistella sitä myöhemmin, ja – sinun nimesihän on Rose Austin eikö totta? Minä muis – … Sinä käyt täällä tabernaakkelissa kaiken aikaa. Sepä se. Selvä. Siis:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen… Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa paikoissa kaikella hengellisellä siunauksella – kaikkea henkeä – Kristuksessa… (Katsotaanpa luinko sen – siteerasinko sitä oikein.)

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa paikoissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

(Siis, yhteen liittyneinä taivaallisissa paikoissa Jeesuksessa Kristuksessa.)

niinkuin hän… (Siis kuunnelkaapa! Oletteko kaikki valmiita?) …niinkuin hän ennen maailman… (Minä saarnasin sitä teille.) …ennen maailman perustamista,…

¹²⁰Nyt, näettehän, hän pystyy puhumaan näin seurakunnalle. Hän ei olisi sanonut tätä lapsille, vaan Hän puhuu seurakunnalle, joka jo on Kristuksessa. Siis, hän ei voinut mennä mihin tahansa seurakuntaan ja sanoa: ”No, nyt… ” – sitä. Se on niille valituille, jotka ovat Kristuksessa.

¹²¹Siis, te sanotte: ”No, minä uskon, että minä olen Kristuksessa.” Jos olet, sinä olet saanut Pyhän Hengen, koska se on ainoa tapa, millä te voitte tulla Kristukseen. I Kor. 12:13 – näettekö? – I Kor. 12. luku. No niin. ”Sillä yhden Hengen kautta, meidät on kaikki kastettu yhteen ruumiiseen”, joka on Kristuksen ruumis. Nyt! Sitten me olemme yhdessä, yksimielisesti [/yksimielisinä] – Hmm! Pyhä Henki liikkuu keskuudessamme, opettaa meitä, näyttää meille suuria asioita, aiheuttaa asioita. Oi, mikä paikka!

¹²²Hän sanoi: ”Siis, te, jotka olette kutsuttuja sillä tavalla, minä haluan puhua teille, te valitut. Jotka Jumala valitsi Hänessä ennen maailman perustamista.” Ajatelkaapa sitä. Jumala valitsi meidät Hänessä ennen maailman perustamista. Jumala tiesi ennen maailman perustamista, että minä puhuisin tästä samasta aiheesta tänä iltana. Hän on ääretön. Ja ennen kuin maailmaa vielä oli… Oi! Huh! Siinä – hankkikaa Pyhä Henki nyt. Sana tuo sen. Näettekö? Sillä tavalla Se tulee: ”Kun Pietari puhui näitä sanoja, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen.” Näettekö, näettekö?

¹²³Ennen kuin maailmaa vielä oli, sinä olit Jumalan ajatuksissa, että Hän antaisi sinulle Pyhän Hengen, sillä Hän tiesi, että te olisitte Sitä vailla; ja Hän valitsi sinut itse, koska sinä halusit… Hän valitsi sinut Kristuksessa enne kuin sinä tai Jeesus olitte maan päällä. Ja Hän lähetti Jeesuksen kuolemaan, valmistaakseen tien Pyhän Hengen lähettämiselle, tuomaan sinut Hänelle. Niin! Oi tämä todella… Minä tiedän, että ehkä… Tämä on seurakunta, siis minä olen nyt kotona, näettehän. Oi, tämä on minulle niin arvokasta. Ajatella, ettei ole kyse siitä, mitä minä tahdoin; kyse ei ollut minun tahdostani; ei minun halustani; se ei ollut minun valintani; minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Mutta ennen kuin maailma vielä ole alkanutkaan, Jumala näki meidät ja pani meidän nimemme Karitsan Elämän Kirjaan. Ennen kuin maailmaa vielä olikaan! Puhukaapa vielä Jumalasta! Fiuh!

¹²⁴Minä olin ulkona siellä, missä suuri lasi… voi nähdä sata ja kaksikymmentä miljoonaa vuotta valoavaruutta. Kun minä katsoin ja näin sen – minä en saanut katsoa lasin läpi, mutta olen nähnyt kuvan, jossa sitä katsottiin – ja minun oli aivan nostettava käteni siellä, siinä paikassa, ja sanoin: ”Kuinka suuri Sinä oletkaan, kuinka suuri Sinä oletkaan!” Ja ennen kuin yksikään noista planeetoista oli pyörähtänytkään – halleluja! – Jumala valitsi meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Siis, kuinka suuri Sinä olet. Kyllä vain!

¹²⁵Ennen kuin maailma oli olemassa, ennen kuin yhtäkään planeettaa oli olemassa, ennen kuin aurinkoa oli, ennen kuin oli kuuta, ennen kuin oli valoa, kun vain Jumala oli, Jumala ajatustensa kanssa, Jumalan ikuiset ajatukset valitsivat sinut ennalta määräämisen kautta, ennalta tietämisen kautta, tiesi, että sinä tulisit olemaan maan päällä, tiesi, että siellä tulisi olemaan syntiä.

¹²⁶Joku sanoi: ”Siis, miksi – miksi syntiä sitten oli?” Jos syntiä ei koskaan olisi ollut olemassa, Hänen ominaisuuksinaan ei olisi ollut olla Pelastaja. Oli oltava syntinen, jotta Hän voisi olla Pelastaja. Oli oltava sairas ihminen, jotta Hän voisi olla Parantaja. Aamen! Siinä se! Sen piti mennä sillä tavalla. Jumala näki sen ja määräsi sen ennalta. Perkele ei ole tasaväkinen tässä kilpailussa. Voi, hän on vain kanto tien vieressä, jota Jumala käytti tuomaan lapsensa tykönsä huutaen: ”Abba, Isä!” Eipä siis ihme, kuinka enkelit laulavat tuona päivänä! Kun me laulamme noita pelastumistarinoita, enkelit painavat päänsä; he eivät tiedä, mistä me puhumme. Varmasti! Ne eivät ole olleet kadotettuja. Ne eivät tiedä, mitä se on. Ne eivät tiedä, miten hyvältä meistä tuntuu, kun me, jotka kerran olimme syntisiä ja erotettuja Jumalasta, ilman toivoa, ilman armoa, ilman Jumalaa rappiomaailmassa, kuolevina, matkalla perkeleen helvettiin; ja Jumala kumartui alas, ja poimi meidät ja lunasti meidät; ja nyt me olemme enkelien yläpuolella. Juuri nyt!

¹²⁷Mikä se on? Enkeli on palvelija. Me olemme poikia ja tyttäriä. Kumpaa ajatellaan enemmän, teidän palvelijaanne vai poikaa tai tytärtä? Oi että! Pyhän rukous menee miljoona kertaa korkeammalle kuin enkelin – kyllä vain! – koska hän on poika. Oi, fiuh, näin se on, veljeni, sisareni.

¹²⁸Te ette… Seurakunta… Minä en usko, että tällä puolella ikuisuutta – kuinka koskaan voisimme tajuta sen, mitä te olette, asemaa, jossa te olette, johon Jumala on teidät pannut, te Hengellä täytetyt ihmiset. Te olette Jumalan poikia. Enkelihän on palvelija. Sinä olet poika! Enkeli voi tuoda sanoman, mutta teidän täytyy toimia. Aamen! Te olette näyttämön näyttelijä. Sinä ole poika. Enkeli on teidän palvelijanne, joka tuo sanoman, sanoen: ”tässä, minä toin sinulle tämän sanoman, että sinä tekisit niin ja niin. Tämä on Isältä. Minä toin sen sinulle.” Kyllä! Sitä ainoastaan hän on. Aamen! Te olette Jumalan poikia ja tyttäriä. Hän määräsi meidät ennalta! Nyt, seuratkaapa hetki.

Niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät… siis, me emme valinneet… miten minä voisinkaan valita Hänet? Neljä miljardia miljoonaa biljoonaa vuotta sitten, kuinka minä olisin valinnut Hänet? – Vaan Hänpä valitsikin minut. Aamen! Voi veli Wood, siinä se, näetkö? – valitsi meidät Hänessä ennen maailman perustamista olemaan pyhät… siis, älkää yrittäkö tehdä sitä itse, koska te ette kykene …ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

Voi veli, tämä vastaa kysymykseen, jonka näin tässä vain hetki sitten. Jossakin minä – minä näin juuri… Oi, kyllä.

Sanoit… Kuinka ihminen voisi elää yläpuolella… elää niin lähellä Jumalaa, että hän olisi synnitön? Kuunnelkaapa tätä.

… pyhät ja nuhteettomat ennen maailman perustamista, että me olisimme pyhä ja nuhteettomat Hänen edessään rakkaudessa:

¹²⁹Hänen rakkautensa teki sen. Hänen rakkautensa maksoi minun syntini. Hänen rakkautensa otti sen pois. Rakkaus on kaikkein väkevin voima mitä on. Otetaanpa aviomies, joka todella rakastaa vaimoaan, hän kuolisi tämän puolesta vapaaehtoisesti. Ja veljellinen rakkaus…

¹³⁰130 Kerran mies, eräs mies, kävi tässä seurakunnassa, silloin tällöin, tuolta maaseudulta. Istui veljensä kotona yhtenä päivänä. Hän sanoi: ”Mitäs jos jotakin tapahtuisi Bill veljelle?” Hän vastasi: ”Minä voisin ilomielin työntää rintani luodin eteen hänen puolestaan.” Näettekö? Kuolla teidän puolestanne. Se on rakkautta. Kellään ei ole suurempaa rakkautta, kuin niillä, jotka antavat henkensä veljensä puolesta. Näettekö?

¹³¹Rakkaus, valitsi meidät rakkaudessa ennen maailman perustamista. Nyt tarkkana:

edeltäpäin määräten (Siis, tässä on sana määrätä edeltäpäin.) …meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen – hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

¹³²Mitäs sanot tästä, Mike veli? Eikös olekin hienoa? Hän rakasti sinua. Hän rakasti sinua ennen kuin maailmaa vielä oli. Hän tunsi sinun luontosi; Hän tunsi heikkoutesi; Hän tunsi sinun tapasi. Hän tiesi sinusta kaiken, mitä sinä tulisit olemaan. Ja sitten, kun Hän katseli suuren maailmankaikkeuden yli, sellaisena ikään kuin, Hän sanoi: ”Minä valitsen sinut.” Ja kun Hän teki niin, ennen kuin oli vielä hitustakaan valoa olemassa, silloin sinä olet ikuinen Jumalan kanssa. Kun saat Pyhän Hengen, silloin sinusta tulee ikuinen, koska sinulla on – sinä olet Jumalan kanssa, sinä olet osa Jumalaa. Näettekö mitä tarkoitan? Sinä olet yhtä ikuinen kuin Jumala on, sillä sinä olet…

¹³³Olen yhtä Branham kuin minun isäni oli Branham, koska olen Branhamin verta. Olen Branham isäni kanssa, koska synnyin isästäni. Olen Branham hänen kanssaan. Sinä olet Wood, koska sinun isäsi on Wood. Sinä olet yhtä Wood, kuin Jim Wood on; sinä olet juuri Banks Wood. Aamen! Oi, että! Sinä olet Neville siksi, että sinun isäsi oli Neville. Sinä olet yhtä paljon Neville, kuin hän oli Neville. Kunnia! Me olemme yhtä ikuisia kuin Jumala on, koska me olemme osa Jumalaa, poikia ja tyttäriä, me saamme ikuisen elämän, emmekä voi milloinkaan kuolla. ”Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.”

¹³⁴Eipä ihmekään, että Paavalin pää aiottiin katkaista siellä… Hänen oli kuljettava tuo kuoleman tie. Hän kirjoitti tuon viimeisen kirjeen Timoteukselle ja sanoi: ”Olen taistellut hyvän taistelun; olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen säilyttänyt uskoni! Tästedes minulle on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Vanhurskas Tuomari antaa minulle tuona päivänä, ei vain minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat Hänen tuloansa.”

Silloin kuolema sanoi: ”Minä seuraan sinua.”

Hän sanoi: ”Missä on sinun pistimesi?”

Hauta sanoi: ”Minä vien sinut.”

¹³⁵Hän sanoi: ”Missä on sinun voittosi?” Mutta hänellä oli esimerkki. Hän katsoi Golgataa ja sanoi: ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton Herran Jeesuksen Kristuksen kautta.” Olkaa hyvät. Hmm! Sen täytyy sävähdyttää tunteita; sen todella täytyy.

¹³⁶Elämä on… Sana on lähdössä. Elämä, sana elämä osuu Elämään, ja ihmisen sisällä jonkin täytyy parkaista.

Siis, joku sanoi: ”Mikä saa nuo ihmiset nousemaan ylös huutamaan viskomaan käsiään tai sanomaan: Kiitos Jumalalle!”, tai Aamen!’” Katsokaapa mitä Raamattu sanoo.

¹³⁷Paavali sanoi: ”Jos me puhumme tuntemattomilla kielillä, kuinka oppimattomat… Kun hän tulee siunatuksi – jos hän tulee siunatuksi, kuinka hän voi sanoa: ’Aamen’” Ymmärsittekö? Teidän täytyy tietää, mistä te puhutte. Tuntemattomilla kielillä, jos ei ole selittäjää tai näkyä… Silloin te voitte sanoa: ”Aamen!”, jos hän ymmärtää sen. Hän tietää, mitä puhuu. Ymmärrättekö?

¹³⁸Nyt! Voi että! Katsokaapa sitä päivää, jolloin vihollinen käymässä Daavidin kimppuun. Ja Daavid jakoi ihmisille rypälekakun ja – ja – aimo kimpaleen lihaa ja leipää. Ja – ja kun vihollinen tuli, tiedettiin mitä oli tehtävä; ja ihmiset kokoontuivat; ja koko Israel kokoontui ympärileikkauksen alle. Siis, tämä tarkoittaa vanhan juutalaisen ympärileikkauksen alle. Ja he kohottivat kätensä ja sanoivat: ”Jumala, Sinä olet meidän Jumalamme. Sinun on suojeltava meitä. Sinä toit profeetta Mooseksen, sinä toit Israelin lapset pois Egyptistä. Sinä toit heidät erämaan läpi. Kun he asettuivat sinne, kukaan ei pelännyt – kaikki pelkäsivät koskea heihin, kukaan ei tullut Sinun perintöosasi lähelle. Sitä pelättiin.” Vaikka he olivat vähemmistönä, kaikki pitivät kätensä erossa heistä. Koska kaikki, mikä kävi heidän päällensä, pantiin perääntymään. Hän sanoi: ”Mikä suuri Jumala Sinä oletkaan. Ja nyt Herra, jos me olemme tehneet syntiä… Tässä ovat vaimomme, tässä ovat pienet lapsemme; ja me olemme tällä hetkellä ahdingossa.” Hän sanoi: ”Voi, mitä me voimme tehdä? Vihollinen on tulossa.” Hän sanoi: ”Mitä me voimme tehdä?”

¹³⁹139 Ja kun he rukoilivat, Henki laskeutui erään päälle siellä yleisössä, ja hän profetoi: ”näin sanoo Herra: ”älkää taistelko; olkaa hiljaa!” Aamen! ”Menkää sinne tietyllä tavalla ja kohdatkaa heidät siellä.” Ja Hän saattoi heidät sekasortoon, ja he tappoivat toinen toisiaan. Kas siinä. Näin! Ennalta määrättyjä olemaan valittuja Kristuksessa Jeesuksessa ennen maailman perustamista. Nyt.

104. Sinä Sanoit, että ihminen voisi elää niin lähellä Jumalaa, ettei hän tekisi syntiä täällä maan päällä ollessaan. Selittäisitkö silloin I Joh. 1:8:sta 10:een.

¹⁴⁰Katsotaanpa I Joh. 1:8:sta 10:een. Olisipa minulla vähän enemmän aikaa katsella näitä… Minulla oli se; mutta en vain ottanut sitä, ystävät. Minä – minä yritin saada sanotuksi… Jaa, minä löydän Johanneksen hetken päästä. Se – Se on Heprealaiskirjeen toisella puolella, tietysti. Selvä. I Joh. 1:8:sta 10:een – I Joh. 1:8:sta 10:een.

Jos sanomme… ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille… synnit anteeksi… ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi ja hänen sanansa ei ole meissä.

¹⁴¹No, siis… odotahan rakas veli. Kääntäisitkö 3. lukuun täällä ja 9 jakeeseen. Se on aivan samalla sivulla minun Raamatussani. Kahdeksannesta jakeesta alkaen:

Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika tehtiin tiettäväksi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (Aivan sitä, mistä minä puhuin, nähkääs, Jumalan ennalta määräämisestä, että Jumala tuntee teidät.)

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän – hän hän on Jumalasta syntynyt.

¹⁴²Näin juuri Sana sanoo. Nyt, kuulkaapa tätä.

Jos sanomme… ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Siis, jotkut sanovat: ”No, siis, tämä on aivan kiltti pikku tyttö tai kiltti pieni poika. Eiväthän he ole tehneet syntiä alun alkaenkaan.” Te olette syntyneet synnissä, kasvaneet laittomuudessa, tulleet maailmaan puhuen valhetta [/valehdellen]. Kun te synnytte tähän maailmaan, te olette varkaita, te olette kaikkea synnillistä, mitä vain voi olla; te ette ole varas, koska ette varastaneet, mutta te olette – mutta teillä on… Te ette ole valehtelija, koska ette ole valehdelleet; mutta se henki on teissä silloin, kun te synnytte, koska te olette maailmasta. Siitä syystä te ette voi saada uudistusta, uudistuaksenne; teidän täytyy kuolla ja syntyä. Eikä teillä voi olla syntymää ilman ristiinnaulitsemista. Te ette voi saada ylösnousemusta; teidän täytyy tulla naulituksi ristiin maailman asioille, voidaksenne nousta ylös Kristuksessa.

¹⁴³Jos aiotte luottaa omiin – älyllisiin käsityksiinne ja niin edelleen, te ette koskaan tule syntymään Jumalan Hengestä. Teidän on unohdettava – niin kuin Paavali teki – kaikki, mitä hän oli koskaan tietänyt, ja olla tuntematta muuta kuin Kristus Jeesus ja syntyä uudesti, uudelleen. Oi, jos… Tässä… Saisinpa minä välitettyä tämän teille. Näettekö? Syntymä tekee teistä uuden sukupo– … uuden luomuksen. Juuri tämä kreikan sana tässä, kuten minä katsoin sen kreikan sanakirjasta muutama päivä sitten, sana syntymä tarkoittaa ”luomus.” Kun sanotaan: ”Te olette uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa,” siinä on sana, luotu on sana luomus. Te olette uusi luomus, ette maailmassa, vaan Kristuksessa Jeesuksessa. Teistä on tullut uusi [/te olette uudistunut].

¹⁴⁴Siis, te olitte maailmassa ja… (no, siis, näitä hienoja juttuja, hienoja vaatteita tai jotakin nättejä jotakin.) ja te sanoitte: ”Pyh!” Uskonto on sivuseikka.” Näettekö? ”Voi, kyllä käyn kokouksissa [/seurakunnassa], varmasti. En minä halua mennä helvettiin, mutta tiedäthän sinä… ” Ja kauniit ruskeat silmät tytöllä ja laineikas tukka pojalla, tai hän on todella, tiedättehän, tai jotakin muuta, jotakin, joka herättäisi huomiota, tai hän on himokas tai juo tai on jotain… Se on maailmaa; sinä olet – olet maailmassa. Ja Raamattu sanoo: ”Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei voi edes olla teissä.” Siis, jotta se saadaan teistä pois, teidän on kuoltava, on kuoltava, tultava naulituksi ristiin, ja haudatuksi, ja noustava ylös uutena luomuksena Kristuksessa Jeesuksessa.

¹⁴⁵Nyt, ennen kuin te olette saaneet Pyhän Hengen, te uskotte ikuiseen elämään, mutta teillä ei ole ikuista elämää ennen kuin olette vastaanottaneet Pyhän Hengen, koska Se on Ikuinen Elämä. Pyhä Henki on Jumala; kyse on Jumalan elämästä sinussa. Silloin sinulla on ikuinen elämä. Ymmärrättekö sen nyt? Näettekö? Katsokaa! Ymmärrättekö? Te uskotte siihen.

¹⁴⁶Odottakaapa, tässä on hyvä juttu. Te naiset, antakaa minulle tämä anteeksi, jos se kuulostaa turhan ikävältä, näettekö? …tehdäkseni asian selväksi. Äiti: elämä on jo olemassa, mutta tuo lapsi ei ole vielä syntynyt. Mutta, jos lasta käsitellään oikein ja seurataan luonnon sääntöjä, tuo lapsi syntyy normaalina. Mutta jos te ette sovella koko juttua luonnon sääntöjen mukaan, tulee paha kolhu, tai isku tai – tai jotakin tapahtuu, se – se – se tuhoutuu – näettekö? – vauva kuolee ennen syntymää.

¹⁴⁷Tästä juuri kiikastaa. Saatana aiheuttaa nuo kolhut. Saatana ottaa helvetin myrkkynuolia ja yrittää kolhia seurakuntaa, joka on synnyttämässä lasta. Ja ennen kuin se on syntynytkään, se tapetaan. Mutta jos te todella otatte Raamatun ja vaalitte sitä – annatte lasten ruokaa, äiti ottaa vitamiineja… No, tämä on parasta vitamiinia mitä tiedän, hengellistä Vitamiinia. Se rakentaa teitä.

¹⁴⁸Siis, seurakunnan pitäisi ottaa hengellisiä vitamiineja; ja noita vitamiineja on juuri täällä, koko kirja täynnä niitä. Ja hengellisiä vitamiineja pitää ottaa – opetusta, ja se saa aikaan tuon vauvan syntymän. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

¹⁴⁹Tuo pikku kaveri, vaikka hän – hän – hän saa elämän – hän – hänellä on elämä, koska pikku solut liikkuvat ja potkivat, hän ei ole vielä syntynyt. Mutta heti, kun hänet tuodaan maailmaan, lääkäri, äiti, tai joku, pitää häntä pystyasennossa ja [Veli Branham läpsäyttää käsiään.] läpsäyttää häntä vähäsen ja: ”Byääh!” Siinä sitä ollaan – näettekö? – ja sitten hän alkaa hengittää. Ja heti, kun hän vetäisee elämän henkäyksen, silloin hänestä tulee elävä sielu.

¹⁵⁰Ja juuri niin joskus… Oletteko valmiita ottamaan Pyhän Hengen vastaan? Te olette synnytystuskissa; te haluaisitte tulla vapautetuksi. Kuinka moni täällä on juuri nyt tuossa tilassa, vailla Pyhän Hengen kastetta, todella haluatte tietää, mitä Se on, haluatte saa – saavuttaa Sen? Kuka haluaa Pyhän Hengen kasteen? Nostakaapa kätenne. Ymmärrättekö? Te olette synnytystuskissa, te haluaisitte – te haluaisitte tulla vapautetuksi. Se, mitä te tarvitsette, on pikku Evankeliumin läimäys, se pikkuinen jokin, joka [Veli Branham läpsäyttää käsiään] ja te parkaisette: ”Kunnia!” Ja kun se tapahtuu… minä tiedän, että te ajattelette minun olevan järjiltäni, mutta me – meillä on Kristuksen mieli, joka on maailmalle hulluutta joka tapauksessa. Jokin parkuu tullessaan; sitten tuo Henki tulvahtaa teihin. Sitten se vain jatkaa tuloaan.

¹⁵¹Niin kuin sanoin eräälle ihmiselle, se on kuin tukossa oleva putki. Ja te ujutatte pikku rautalangan sen läpi ja otatte kiinni tuosta langasta: ”Tsik, tsik, tsik.” Ja suuri määrä vettä on tulossa sen läpi. ”Tsik, tsik”, ettekä te saa sitä läpi, mutta te tiedätte, että jotakin siellä ylhäällä on. Te tunnette sen; se on ylhäällä sen päässä. Sitten hetken päästä te vetäisette oikein kunnolla, ja [Veli Branham matkii vesiryöppyä] vesi tulee putken läpi. Sillä lailla se menee. Ja sitten vettä vain tulee. Sillä lailla on Pyhän Hengen laita. Synti tukkii putket. Te – te istuudutte kädet ristissä ja sanotte: ”Olen niin arka.” Tiedätkö, minä en vain voinut sanoa sitä. Pelkäsin että ihmiset ajattelevat, että minä olen joku hihhuli.” Ymmärrättekö? Se on…

¹⁵²Nyt, kun sinä tunnet tuon Hengen pikku nykäisyn… Sinä tahdot Sitä enemmän kuin elämää – tahdot enemmän, kuin omaa elämääsi. Se merkitsee sinulle enemmän: ”Minun on saatava se, tai minä kuolen.” Ensiksikin, tiedättekö, sinä saat otteen jostakin. Sanot: ”Tässä se on, Herra.” Te vetäisette korkin auki. Fiuh! Siinä se on! Myyty! Oi! Että, minä en välitä, vaikka presidentti Eisenhower istuisi täällä. Minä sanoisin: ”Kunnia Jumalalle, Hänen verensä pelastaa sinut!”

¹⁵³Pietari ja muut olivat siellä sisällä, takana, helluntaina, piilossa ja sanoivat: ”Tähystäkää ovelta todella varovasti, ettei vain sieltä ole juutalaisia tulossa.”

”Ei, minä en näe yhtäkään.”

”Selvä, olkaa tosi hiljaa kaverit, koska minä sanon, että jos ne todella tulevat tänne ylös, ne kiskovat meidät ulos, ja sitten se siitä. Pysykää yhdessä.”

¹⁵⁴He istuivat siellä, ja yhtäkkiä taivaasta tuli väkevän tuulispään ääni. Se alkoi täyttää koko taloa, jossa ihmiset istuivat. Jotakin alkoi tapahtua. Eikä muuta kuin ulos vain talosta; ovet paiskattiin auki, ja alas portaita sinne, soperrellen kuin juoppoporukka, Hengen vaikutuksen alaisina, ja todella huudettiin ja käyttäydyttiin omituisesti.

¹⁵⁵Ihmiset sanoivat: ”Nuo miehet ovat juovuksissa. Kuunnelkaa nyt heitä. Katsokaa tuota ovesta kurkistelevaa pelkuria, tuota, joka kielsi Jeesuksen siellä ristiinnaulitsemisen yhteydessä. Hän sanoi: ’Minä en edes tunne tuota miestä.’ Ja eräs pikku nainen sanoo: ”Sinun puhetapasi paljastaa sinut. Sinä olet yksi heistä. ”Hän kirosi ja vastasi: ’En minä tunne Häntä.’”

¹⁵⁶Mutta kun korkki vetäistiin pois, kun Henki alkoi virrata läpi, hän sanoi: ”Te Juudean miehet, te jotka asutte Jerusalemissa, tulkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minua. (Aamen!) Minä ole pomo. Tulkoon tämä teille tiettäväksi; nämä eivät ole juovuksissa niin kuin te oletatte; näettehän, että on vasta päivän kolmas hetki, vaan tämä on sitä, mistä profeetta Jooel puhui: ’Tulee tapahtumaan viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle… ’” Hmm, mikä ero! Fiuh! Oi, tiedät, että te saatatte pitää tätä hirveänä juttuna, mutta minä – minä – minun on näytettävä, mikä on totuus. Pysykää siinä.

¹⁵⁷Siis, varmasti, teillä on Ikuinen Elämä.

¹⁵⁸Siis, selittääkseni tämän… tämän, sanon… ”Jos me sanomme, ettemme ole tehneet syntiä – ’kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla’ – me teemme Jumalasta valehtelijan.” Hän sanoi, että te olitte tehneet syntiä. Jos te sanotte, ettette ole tehneet syntiä… Minä olen…

¹⁵⁹”Minä synnyin baptistiseurakunnassa, metodistiseurakunnassa, helluntaiseurakunnassa, presbyteeriseurakunnassa; minä synnyin siellä.” Siinä ei ole hiukkaakaan eroa, teidän on synnyttävä ulos siitä uudelleen. Juuri niin. Jos me sanomme, ettemme me ole tehneet syntiä, me teemme Hänestä valehtelijan. Ja Sana, joka on totuus… Kuinka moni tietää, että Sana on totuus? ”Alussa oli Sana… ja Sana tuli lihaksi, ja Sana… ”, ”pyhitä heidät, Isä, totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Ja Hän oli Sana. Näettekö? ”Ja Sana, tai Kristus ei ole teissä.” Hän oli Sana. Kuinka moni teistä tietää sen? Näettekö? Selvä.

¹⁶⁰Me luemme sen näin sitten: ”Jos te sanotte, ettette ole tehneet syntiä, te teette Hänestä valehtelijan ja Kristus ei ole meissä.” Näettekö, näettekö? Siis, tämä nähkääs, kun te sanotte, ettette ole tehneet syntiä… että te ette ole tehneet syntiä, te olette väärässä. Teidän on synnyttävä uudesti.

¹⁶¹Siis, me menemme tänne tähän jakeeseen. ”Hän… Eikä yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, ei tee syntiä sillä… ”

¹⁶²Mitä synti on? Kuka sanoi sen, joku? Epäusko. Raamattu sanoo niin. On vain yksi synti, ja se on epäusko. Näin on. ”Se, joka ei usko, on jo tuomittu.” Niinpä me, vain yksi todellinen synti.

¹⁶³Nyt jos te sanotte: ”Hei, odotas vähän. Uskon, että heillä voi olla Pyhä Henki niin kuin niilläkin silloin, mutta minä en usko, että se on noin.”

¹⁶⁴”Mutta veli, Raamattu sanoo: ’Lupaus on teille ja teidän lapsillenne.’”

”Minä tiedän, mutta… ” Sinä teet syntiä. Sinä teet syntiä siinä paikassa. Sinä et usko sitä, mitä Jumala sanoi.

”Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.”

¹⁶⁵”No, ei, me ajattelimme, että… ” Minä en välitä siitä, mitä te ajattelitte. Raamattu sanoi – Hän sanoi: ”Olkoon jokaisen ihmisen sana valetta ja Minun totta.” Selvä.

Te sanotte: ”No, Hän – pääasiassa Hän on sama, mutta minä en… Tarkoitatko, että Hän on sama?”

”Kyllä, Seurakunnassa ja tekee samoja asioita kuin ollessaan täällä.”

¹⁶⁶”No, minä en voi uskoa sitä.” – Te teette syntiä. Te teette syntiä. Ja se, joka on syntynyt Jumalasta, Pyhästä Hengestä, ei sano tuollaista. Ja jos hän sanoo, että hänellä on Pyhä Henki ja puhuu noita juttuja, se on todiste, että hänellä ei ole Sitä. Minä en välitä mitä hän on tehnyt. Jos hän ei usko jumalalliseen parantamiseen, ei usko ylösnousemuksen voimaan, ei usko, että Pyhä Henki on vuodatettu meidän päällemme aivan kuten vuodatettiin ensimmäisenä ajanjaksona, juuri sama Jumala eilen, tänään, ja iankaikkisesti, samoja asioita, joita apostolit tekivät tapahtuu juuri nyt, puhutaan kielillä, ja iloitaan, ja kaikkia niitä asioita; ja jos siihen ei usko, hän ei ole syntynyt Jumalasta. Sillä joka on syntynyt Jumalasta ei tee tuollaisia juttuja. Se kertoo ovatko ihmiset syntyneet Jumalasta.

¹⁶⁷Jos te menette jonkin kaverin tykö ja sanotte: ”FT Se ja se ja se, Pastori toht. Se ja se – mikä on hienoa, kunpa minulla olisi nuo oppiarvot –, mutta onko niin, että jumalallista parantamista pitäisi harjoittaa seurakunnassa aivan niin kuin apostolitkin tekivät?”

”Voi ei, ei!” Hän tekee syntiä. Hän on uskoton [/epäilijä]. Näin on.

¹⁶⁸Sinä sanot: ”Uskotko sinä, että me saamme Pyhän Hengen niin kuin nekin täällä? Minä luin siitä täällä Raamatusta Ap.t. 2, jossa sanottiin, että he olivat… ja vuodatti Pyhän Hengen, ja he hoipertelivat kuin olisivat humalassa, ja he menivät ulos sinne ja puhuivat noitten ihmisten kieliä, ja semmoisia juttuja; käyttäytyivät kuin humalaiset ihmiset, ja seurakunta ajattelikin, että he olivat humalassa. Kun me saamme Pyhän Hengen tänään baptistiseurakunnassa, meidän baptistimme, meidän metodistimme, meidän presbyteerimme, mitä sitten ovatkaan, eivät – minä en näe meidän tekevän sitä.”

”No, minäpä kerron sinulle lapsi, että se oli ainoastaan noita kahtatoista varten.” Hän tekee syntiä. Hän ei ole syntynyt Jumalan Hengestä, koska Raamattu sanoo: ”Se, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, ei ole epäuskoinen.” Hän on uskovainen, eikä hän voi… ” Miksi? Miksi? Voi, tässä se on. Kyyhkynen on hänessä, johtaen häntä. Sillä Jumalan Henki on hänessä, eikä hän voi kieltää Sitä; hän ei voi. Jos kyse on Jumalan Hengestä, Jumala ei kiellä omaa Sanaansa. Jos minä kiellän oman sanani, minusta tulee valehtelija. Ja jos – sinä sanot, että sinulla on Jumalan Henki ja kiellät Jumalan Sanan, joko Jumala on valehtelija tai sinä olet valehtelija, jompi kumpi. Ja Raamattu sanoo: ”Olkoon jokaisen ihmisen sana valhetta ja Minun olkoon totta.” Ja ihminen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä ei voi olla eri mieltä Jumalan Sanasta; hänen on sanottava Se on oikeassa. Hän ei voi tehdä mitään muuta. Wau! Tämä on – tämä on totuus.

¹⁶⁹Kuulkaa, minä luen tämän vielä kerran.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen…

¹⁷⁰Mikä on Jumalan siemen? Lupaus joka Aabrahamilla oli, siemen, siemenelle. Mikä tuo siemen on nyt? Kristus. Onko Kristus Jumalan siemen? Kenen siemen Hän sitten on, jos Hän ei ole? Selvä, selvä. Hän on Jumalan siemen.

¹⁷¹Jumalan siemen pysyy hänessä. Pyhä Henki tulee pysyäkseen, ei kokouksesta toiseen, vaan ikuisesti. Siis, jos haluatte panna ylös sananpaikan tästä, Ef. 4:30: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään saakka.” Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta. Hän ei voi olla uskomatta Jumalan Sanaa.

¹⁷²Siis, kun te näette ihmisen olevan eri mieltä Jumalan Sanasta ja sanovan: ”Voi, tuo oli toista ajanjaksoa varten”, kun lupaus on jokaiselle, joka antaa Hänen tulla, muistakaa, hän on uskoton eikä hän ole Jumalasta.

Meidän on parasta pysähtyä tähän, eikö olekin? Mitähän kello on? Oi että! Minulla on – minä – minä juuri – en haluaisi palata tänne sunnuntaina. Minä yritän ottaa nämä tosi, tosi, tosi nopeasti. Voisinko? Onpa tämä hyvää. Eikö ole teistäkin hyvää? Oi, Jumalan sana. Selvä.

Veli Branham, mitä ihmisen pitää tehdä… Antakaa kun jätän tämän viimeiseksi, otan tämän tässä.

105. Minkä näköisiä me tulemme olemaan ylösnousemuksessa?

¹⁷³Sellaisina kuin me lähdimme. Täsmälleen, ylösnousemus… Ajatelkaapa nyt tätä. Tämä kirja putoaa lattialle [Veli Branham pudottaa kirjan], ja ottakaa tämä kirja, eri kirja, ja pankaa se sen tilalle. Se ei ole ylösnousemus. Ylösnousemus on: ”ottaa ylös se sama, joka meni alas.” Nousiko Jeesus ylös? Tunsivatko he Hänet? Seisoiko Hän heidän kanssaan, sama Jeesus? ”Ja tämä sama Jeesus, joka otettiin ylös, tulee taas samalla tavalla kuin te näitte Hänen lähtevän.” Ylösnousemus on aivan kuin kun te kuolette; samalla tavalla te nousette ylös. Te kuolette inhimillisenä lihana; te nousette inhimillisenä lihana. Näin täsmälleen on. Siis ylösnousemus on aivan sama. Me voisimme käyttää vielä toiset kaksi tuntia siihen, mutta meidän on parasta olla aloittamatta.

106. Selittäisitkö Hebr. 4 ja 6 (Tosi pikaisesti nyt, me otamme tämän tosi nopeasti.) ja vertaa sitä Hebr 10:26 – Hebr. 6 ja 4. (Anteeksi, 6:4 ja 10:26. Katsotaanpa, 10:26; selvä, ne ovat minulla täällä. Näettekö?)

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet… ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat… Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

¹⁷⁴Tämä menee suoraan asiaan ja sanoo mitä se… Katsokaas nyt. Minä otin tämän tässä eräänä iltana. Kuinka moni oli täällä, kun minä selitin sen? Selvä, silloin te tiedätte, mitä se on. Kyse on rajatapaususkovaisista. [/rimaa hipova /kyseenalainen].

¹⁷⁵Kuinka moni teistä luki siitä IV Mooseksen kirjasta 1, missä vakoojat menivät sinne ja maistoivat noita Kanaanista tuotuja juttuja, jossa Kanaan ei ole millenniumin [1000 vvk.] esikuva. Kuinka moni tietää sen? Tarkoitatteko te, että vain yksi käsi? Junie. Näin on. Kanaan ei ole millenniumin esikuva, koska siellä Kanaanissa oli sotia, taisteluita, tappamista ja kaikkea muuta. Se kuvasi pyhää – Kanaan on Pyhän Hengen esikuva. Egypti edustaa maailmaa, josta ihmiset tulivat ulos. Erämaa oli paikka, jossa heidät pyhitettiin, kutsuttiin ulos Seurakunnasta. Kanaan on se, mihin asetuttiin asumaan Pyhän Hengen kanssa. (näettekö, näettekö?), sillä siellä oli yhä sotia. Ja jos teillä teidän mielestänne ei ole sotia, ottakaapa kerran vastaan Pyhä Henki.

¹⁷⁶Mitä te olette tekemässä? Mitä Kanaanissa tehdään? Ihmiset ottivat omakseen oikeutensa. Kunnia! He ottivat oikeutensa omakseen. Eivätkä he voineet omistaa oikeuksiansa ennen kuin he tulivat Kanaanin maahan. Heillä ei ollut mitään erämaassa. Sitten, kun he tulivat Kanaaniin, he saivat oikeutensa. Ja meillä on oikeutemme. Kun te saatte Pyhän Hengen, te olette Kanaanissa. Teidän on taisteltava sen takia; joka sentistä maata, teidän on taisteltava siitä. Kyllä vain! Siitä syystä ihmiset sanovat: ”Veli Branham, rukoilisitko puolestani tänään?”

”Selvä, katsotaanpa… ”

Menepä kerran Kanaaniin veli, niin tajuat mihin sinä kuulut. Valvominen rukouksessa alkaa pyöriä. Kyllä vain! Sinä sanot: ”Kuulepas saatana. Tämä on minun! Minä olen tämän omistaja! Jumala sanoi niin! Muutahan pois!” Näin on, näin on! ”Lähde pois minun mailtani!” Näettekö?

”Sinun maaltasi?” saatana sanoo.

Minulla on siitä näkymätön [/abstrakti] asiakirja. Sinulla ei. Muuta pois! Pyhän Hengen johdossa minä sanon sinut irti!” Hän muuttaa pois. Takuulla. Hänen on pakko.

¹⁷⁷Nyt, siis, he ovat maistaneet taivaallisia lahjoja… Katsokaas tätä.

…jos me tahallamme… (10. Tämä on 26. 10. luvussa) …jos me tahallamme teemme syntiä …päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntimme edestä,

¹⁷⁸Siis, yksi sellainen on kun sinä olet juuri maistanut sitä, ja seuraava on, kun olet ottanut Sen vastaan ja saanut tiedon Siitä. Silloin, jos sinä teet syntiä, (millä?) epäuskolla… Siis, katsokaa mitä niissä molemmissa lukee. Näettekö? ”Jos te tahallanne ette usko, saatuamme tiedon totuudesta… ” Siis antakaas… Hetkinen vain, antakaas kun otan sen täältä.

ja sitten luovumme – taas uudistaa parannukseen…

… mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja hyviä taivaallisia lahjoja maistaneet… (Maistaneet Sitä; näettekö?) …ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,

ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

¹⁷⁹Ja hän palaa takaisin tänne ja sano, että jos te istutte niin kuin orjantappurat, ja sade tulee usein maan ylle; jos te istutte sisällä niin kuin orjantappurat, Pyhä Henki lankeaa, ja voi tavaton, te iloitsette siitä niin kuin kaikki muutkin; mutta että laskisitte kätenne Siihen tai lähdette tekemään työtä Jumalalle, ja tekisitte asialle jotakin, ei, ei, te ette voi tehdä sitä. Näettekö? Silloin se osoittaa, ette Jumalan Henki ei ole teissä. Näettekö? Sitten te lopulta kiemurtelette pois. ”Jonka loppu on, että se poltetaan.”

¹⁸⁰Mutta täällä, jos me emme usko… Siis, mitä synti on? Epäuskoa. Jos tuo asia on tullut teidän tietoonne, ja te käännytte tahallanne pois Siitä ja sanotte: ”Juu, minä en halua tehdä mitään”, sen jälkeen, kun teille on näytetty se, teidän sydäntänne ei enää kutsuta koskaan. Te olette mennyttä; niin se on. Te olette – te olette saattaneet synninteollanne itsenne pois armon päivästänne.

Sillä jos me tahallamme emme usko… Siis, Raamatussani minulla se on merkittynä tässä, missä, se on… se on ”m,” [kirjain] – tässä marginaalissa lukee, sanotaan: synti – tahallinen epäusko. Näettekö, näettekö? …tahallamme, päästyämme… totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntimme edestä, Jos te kävelette pois ja torjutte Jumalan tahallanne, kun kaikki tuo on tehty teidän hyväksenne, ja Jumala on tarjonnut teille… Ymmärrättekö?

vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajan.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan… sen ansaitsevan, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää… liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon tekoja? (Oi voi!)

¹⁸¹Mitä se on? Saarnaaja, sananpalvelija, otetaanpa… Koska minä olen saarnaaja, sanotaanpa, että hän on saarnaaja. Hän kävelee tänne ylös, nousee esiin ja tunnustaa Kristusta, saa elämänsä puhdistetuksi niin, että ei elä aviorikoksissa ja semmoisissa, elää hyvää puhdasta elämää, kävelee tänne; Jumalan armo on tehnyt hänelle hyvää, sitten hän saa kuulla Pyhästä Hengestä – ymmärrättekö? – jatkaa eteenpäin, Jumala johdattaa hänet Pyhän Hengen tuntemiseen, ja siinä hän ymmärtää asian, mutta hän sanoo: ”Hetkinen. Minun seurakuntani ei tule seisomaan tuon takana. Nii-in. En minä sitä voi tehdä. Minut heitettäisiin ulos. Neuvosto heittäisi minut ulos. Seuraavassa sananpalvelijoiden kokouksessa, minut erotettaisiin.” Jäljellä ei ole enää uhria synnin edestä, koska hän otti tuon Veren, joka pyhitti hänet ja toi hänet niin pitkälle, totuuden tuntoon, ja piti sitä aivan arvottomana ja tallasi sen jalkojensa alle, sen jälkeen, kun Jumala oli johtanut häntä askel askeleelta tänne Pyhän Hengen tykö.

¹⁸²Sinä sanot: ”Hei, hetkinen, veli Branham.” Hetkinen! Antikristuksen henki tulee tekemään sen. Panitteko merkille niiden kaksi päätä? Kuka Juudas Iskariot oli? Perkele! Raamattu sanoo, että hän oli kadotuksen lapsi. Mikä on kadotus? Helvetti. Hän on helvetin poika, tuli helvetistä ja meni helvettiin. Ja Jeesus Kristus oli Jumalan Poika, tuli taivaasta, palasi taivaaseen. Kun he kumpikin kuolivat – ristillä… Jee – … Tiesittekö, että myös Juudas kuoli ristillä? Kuinka moni tietää sen? Hän kuoli puussa. Jeesus kuoli myös puussa. Se vain on katkaistu; siinä kaikki. ”Kirottu on se, joka kuolee puussa.” Ja hän tuli helvetistä. Ja katsokaapa sitä… Heti, kun hän sai hiivityksi seurakuntaan… Siihen asti hän pääsee nykyäänkin. Katsokaapa, kuinka pettävä hän pystyi olemaan. Siis, Juudas tuli. Mikä hän oli? Rahastonhoitaja, veli, työskenteli seurakunnassa, seurakunnan varainhoitaja, meni todella eteenpäin, uskoi Jeesukseen Kristukseen, ja oli vanhurskau-… [Nauhaa loppuu vaillinaisena.]

59-1220E SAMAISTETTUNA KRISTUKSEN KANSSA (Identified With Christ), Jeffersonville, Indiana, USA, 20.12.1959

59-1220E SAMAISTETTUNA KRISTUKSEN KANSSA
(Identified With Christ)
Jeffersonville, Indiana, USA, 20.12.1959

¹Paljon kiitoksia. Olen niin iloinen ollessani jälleen täällä Herran Nimessä. Ja olen jo aloittaessani vähän käheä, mutta Herra antaa minun päästä toiselle vaihteelle hetken kuluttua. Minä olen puhunut niin paljon tämän viikon kokouksissa. Ja ne ovat olleet… Moniin kysymyksiin on vastattu. Ja sitten mennä ulos rakennuksesta kuumissaan. Enkä minä ole pahasti kylmettynyt; en ole koskaan elämässäni tuntenut oloani paremmaksi. Niinpä tunnen oloni hienoksi, paitsi kurkkuani, jota on verotettu liikaa. Ja se kyllä tulee kuntoon. Minä haluan kiittää jokaista teistä, kaikesta siitä, mitä olette tehneet.

²Ajaessani tänne joku minuutti sitten, Billyn ja joidenkin muiden ollessa ulkopuolella, yritin löytää tuon pienen perheen, jolta oli rahat loppuneet, niin etteivät he voineet päästä takaisin kotiin. Jos he yhä ovat täällä, toivon, että kohottaisitte kätenne tai… Haluaisin itsekin olla osallinen siitä. Tuo pieni perhe Michiganista tai jostakin, jolta on loppunut bensiini autosta tai raha, tai jotakin sellaista. Jos te yhä olette täällä kaupungissa… Jos te näette heitä kokouksen jälkeen, pyytäkää heitä poikkeamaan talossani. Katsokaahan, minä myös haluan olla jotenkin osallinen siitä. Sen vuoksi me olemme täällä, ojentaaksemme auttavan käden, kenelle vain voimme. Niinpä nyt, Herra Jeesus siunatkoon meitä, on rukouksemme.

³Tämä on nyt ollut epätavallinen viikko, ja meillä on ollut joitakin epätavallisia asioita. Mutta voin sanoa, etten ole koskaan nähnyt aikaa, jolloin Pyhä Henki olisi liikkunut vapaammin kuin tämän viikon kokouksissa. Se on ollut todella ihmeellistä minulle. Ja yöaikaan mennessäni nukkumaan, joskus kello on ollut yhden aikaan aamulla ennen kuin olen voinut nukahtaa. Minä vain iloitsen ajatuksissani siitä, kuinka hyvä Herra Jeesus on meille.

⁴Ja jos jollakin teistä ihmisistä täältä kaupungista tai lähiympäristöstä ei vielä ole kotiseurakuntaa, niin te olette tervetulleita tänne milloin tahansa, tehdäksenne tämän kodiksenne. Muistakaa, meillä ei ole täällä minkäänlaista jäsenyyttä, vaan vain yhdessäoloa kaikille. Meillä on niin kuin Howard Cadlella oli tapana sanoa: “Ei muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu.” Ja te olette aina tervetulleita tässä pienessä tabernaakkelissa, ja jos Herra tahtoo, niin, niin pian kuin me voimme, me tulemme rakentamaan paremman kirkon, tilavamman paikan. Ei liian suurta, sillä me uskomme, että Jeesus tulee pian, ja me emme halua mitään liian taidokasta asiaa, me vain haluamme jotakin… Tämä on melkein hajoamaisillaan. Se on palvellut tarkoitustansa, ja me olemme hyvin kiitolliset siitä.

En koskaan unohda sitä kuinka noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun polvistuin tällä paikalla, missä tämä puhujanpöytä nyt seisoo, sen ollessa vain vanha lammen pohja, jossa ruoho ylettyi pääni yläpuolelle, ja Herra sanoi: “Rakenna kirkkosi tähän.” Me menimme Ingramin luo ja saimme tämän pienen tontin sadalla kuudellakymmenellä dollarilla, jos täyttäisimme sen. Tämä oli lampi, jossa me kaikki luistelimme.

⁵Veli Jess Spencerin pitäisi muistaa, kuinka tämä oli lampena, hän ja sisar Spencer; arvelen teidän muistavan sen. Hevosvaljakoiden oli tapana kiertää tämä paikka, välttyäkseen joutumasta lampeen. Ollessani pieni poika täällä Ingramvillen koulussa, tämä oli lammikkona. Me kävimme täällä lammella luistelemassa ja pelaamassa. Veli Mike, sinä muistat sen, kun tämä vielä oli lammikkona. Kyllä vaan! Ja veli Roy siellä takana. Ja nyt, missä tämä lampi oli… Meillä on vain osa siitä jäljellä, suoraan tässä takana. Siinä me kastamme ihmisiä vedessä heidän syntiensä anteeksi saamiseksi.

⁶Ja nyt… Tiedättehän, kun teillä on kysymyksiä jostakin… Kun te haluatte tuoda esiin jotakin, niin se on vaikeata, koska meillä on sekalainen kuulijakunta. Ihmisiä on opetettu yhdellä tai toisella tavalla. Mutta kun te voitte selittää tuon asian ja, vaikka se onkin vastoin sitä, mitä heille on opetettu, te voitte tuntea heidän henkensä lempeyden virtaavan takaisin, niin se on jumalista minusta. En halua mainita mitään määrättyä nimeä, mutta minulla oli juuri tapaaminen siellä huoneessa erään lääkärin kanssa täältä kaupungista. Ja hän sanoi… Vuosikausia hän oli ollut jotenkin sotkeutunut siinä. Hän luki sitä käsittelevän kirjan, vastoin sitä mitä minä olin opettanut, mutta hän sanoi, että sen jälkeen, kun hän oli istunut kokouksessa, ja nähnyt Kirjoituksen tosiasiat paikalleen asetettuina, se selvitti sen ikuisiksi ajoiksi.

⁷Hetki sitten tapasin siellä huoneessa ihmisiä kaupungin ulkopuolelta, Illinoisista. Ja siellä oli ehkä kolme tai neljä sananpalvelijaa. Ja he sanoivat: “Veli Branham, meille on opetettu vastoin sitä koko elämämme ajan, mutta me olemme käsittäneet sen ja näemme, mikä todella on Totuus. Me olemme ihmetelleet, mitä se oli.” Näettekö?

⁸Sitä me olemme nyt… Juuri mitä se on, veli… Älkää ajatelko, että se alentaisi mitään kirkkoa tai mitään ihmisiä; se ainoastaan tuo Seurakunnan ylös. Näettekö? Ja sitten, meidän täytyy seistä yhdessä. Kun Jumala jakoi itsensä Helluntaina, hajottaen tuon Tulipatsaan pienen pieniksi Tulipatsaiksi, jotka asettuivat ihmisten ylle, ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen… Jos Jumala jakoi itsensä meidän keskuuteemme… Niin joka kerta, kun joku lisää itsenä meihin, se kasvattaa tuota Tulipatsasta suuremmaksi ja suuremmaksi koko ajan. Ja yhdessä, kun koko suuri Jumalan lunastettu Seurakunta on koottu yhteen, me tulemme tekemään matkan taivaille.

⁹Minä en ole koskaan yrittänyt erottaa tai kylvää eripuraisuutta veljien keskuuteen. Olen yrittänyt parhaani ollakseni niin ystävällinen kuin vain voin, ymmärtääkseni muita. Jos ne seurakunnat, jotka tukevat kokouksiani eroavatkin toisistaan, niin he kuitenkin rakastavat minua ja tukevat kokouksiani. Varmastikaan en haluaisi sanoa mitään… Herrasmies ei tekisi sitä, vielä vähemmin kristitty. Tietenkään ei. Ja sitten, jos minulla koskaan tulee olemaan telttakokouksia, joita nyt suunnittelen tehdä jonakin päivänä, jos se on Herran tahto… silloin minä tulen… Ennen kuin opetan mitään näistä opeista, tulee ensin olemaan aamukokoukset pastoreiden kanssa useiden päivien aikana, antaaksemme heidän tietää, mistä aion opettaa. Ja sitten, jos tuo veli ei näe sitä, eikä ole samaa mieltä, sanokoot he sitten omalle seurakunnallensa: “Minä en halua teidän kuulevan sitä. Me tulemme pysymään poissa sillä aikaa, kun he opettavat sitä“, me annamme heille vapauden tehdä niin. Me haluamme aina olla sopusoinnussa Jumalan ja Hänen lastensa kanssa, kaikkien kanssa.

¹⁰Nyt minulla on eräs kysymys vastattavaksi tänä iltana, jos Herra tahtoo. Ja ajattelin, että vastaan tähän kysymykseen juuri ennen kuin… Luulin, että minulla oli täällä toinenkin, mutta se oli eräs uni, jonka joku oli jättänyt ja pyytänyt rukoilemaan tulkintaa sille, missä Herra on ollut niin armollinen meille niin monta kertaa, tekemällä sen.

¹¹Nyt ennen kuin aloitamme kokouksen, me haluamme teidän tietävän, että te olette kaikki sydämellisesti tervetulleita kokouksiin, milloin tahansa meillä niitä on. Ja teille Louisvillestä, kaupungista, kaupungin ulkopuolelta ja ympäristöstä, näille hienoille saarnaajille Sellersburgista, ja laulajille, (kuka tuo nainen olikin, joka lauloi täällä hetki sitten, ja tuolle pikku miehelle), kiitos siitä teille. Keskustelin eräiden veljien kanssa tuolla takana, eikä minulla ollut tilaisuutta nähdä kuka se oli, mutta varmasti minä kuulin sen. Ja se oli kaunista, ja olen todella kiitollinen vaivannäöstänne.

¹²En huomannut tätä eilen illalla. Poikani pani sen taskuuni. Joku kallis henkilö oli kirjoittanut sen ja… Muistakaa nyt, näitä kysymyksiä ei ole kysytty vain ollakseen erilaisia. Joskus ne ehkä kuulostavat erilaisilta, mutta se on joku rehellinen sydän, joka yrittää saada tietää sen. Ymmärrättehän? Sillä tavalla me aina lähestymme sitä, uskoen, että se on joltakin todella rehelliseltä henkilöltä, joka yrittää löytää sen, mikä on oikein.

¹³Jokin aika sitten minä olin täällä eräässä kodissa pitämässä rukouskokousta, ja veli Junior Jackson oli siellä kanssani. Hän oli juuri lopettanut puhumisen. Ja siellä oli eräs saarnaaja eräästä toisesta seurakunnasta; ja olin tuskin päässyt lattialle, kun hän jo hyppäsi ylös ja halusi aloittaa hälinän kanssani. No niin, siellä sattui olemaan ehkä noin viisi saarnaajaa, ja he kaikki halusivat kerralla käydä tämän miehen päälle. Minä sanoin: “Ei. Älkää tehkö sitä. Hän antoi haasteen minulle, joten antakaa hänen ja minun selvittää se keskenämme.”

No niin, hän alkoi sanomalla: “Me puhumme, missä Raamattu puhuu, ja olemme hiljaa, missä Se on hiljaa”, ja niin edelleen. Ja hän jatkoi eteenpäin sillä lailla. Ja muutaman hetken kuluttua… Minä vain merkitsin muistiin Kirjoituksia, joita hän lainasi väärin ja asetti väärille paikoille. Niin sanoi: “Siellä ei ollut kuin nuo kaksitoista apostolia, jotka saivat Pyhän Hengen, se oli vain apostoleille. Ja jumalallinen parantaminen oli annettu vain noille kahdelletoista,” ja niin edespäin. Niinpä te voitte nähdä, että hän ampui maalin ohitse miljoona mailia. Sitten, sen jälkeen, kun hän oli puhunut noin puoli tuntia, minä kysyin häneltä… Ja hän sanoi, että minä olin perkele.

¹⁴Ja, kun hän oli lopettanut puhumisen, minä sanoin: “Nyt ensimmäiseksi minä haluan sanoa, veli, että minä annan sen sinulle anteeksi, koska sinä et tarkoittanut sitä. Tiedän ettet tarkoittanut. Sillä, jos sinä olet saarnaaja, ja minä olen saarnaaja, silloin meidän pitäisi olla veljiä.” Näettekö? Ja sitten sanoin: “Mutta ymmärtää väärin toinen toistamme Kirjoituksessa, se on eri asia.”

¹⁵Niinpä me sitten aloimme ottaa esiin Kirjoitusta, ja tuo mies parka oli hetkessä ymmällä, eikä tiennyt, missä seistä tai mitä tehdä. Hänet oli sidottu niin, ettei hän tiennyt mitä tehdä… Mutta lähtiessään rakennuksesta tuona iltana hän sanoi: “Sanon yhden asian, veli Branham, sinulla on Kristuksen Henki.” Näettekö?

Ja sitten ajattelin: “Muutama minuutti sitten perkele, ja nyt Kristuksen Henki.” Se on ainoa tapa teidän lähestyä sitä, siinä kaikki. Kristus… Jos minä olisin nostanut melua…

¹⁶Nyt, sen vuoksi mitä hän teki, hirvittäviä asioita tapahtui hänelle, hän melkein kadotti järkensä; hän hyppäsi mielisairaalan ikkunasta ulos ja melkein tappoi itsensä. Ja nyt hän käy eräiden hyvien ystävieni luona. Hän etsii päivittäin Pyhän Hengen kastetta. Hän haluaa tulla minun tyköni, jotta kädet laskettaisiin hänen päälleen Pyhän Hengen saamiseksi, ja hän on erään suuren kirkkokunnallisen seurakunnan saarnaaja. Näettekö?

¹⁷Niinpä me tulemme rehellisellä sydämellä vastaamaan kysymyksiin, niin kuin vain tiedämme vastata.

¹⁸Ja nyt minä tulen lukemaan tämän kysymyksen, se on kauniisti kirjoitettu:

1a. Veli Branham, olisitko hyvä ja selittäisit, miksi ihmiset Apostolien tekojen 2:4 puhuivat toisilla kielillä, jopa ennen kuin väkijoukko tuli yhteen Apostolien tekojen 2:6:ssa?

Se on ensimmäinen kysymys; oletan, että se on myös sama henkilö. Kyllä, niin on.

¹⁹Hyvä on nyt, jos haluat panna merkille, veli tai sisar, kuka sen sitten kirjoittikin, tulemisesta yläkerrasta alas ei ole sanottu sanaakaan. Tuo kuulijakunta ei ollut siellä ylhäällä. Mutta, kun he olivat tulleet alas pihalle, jonne väkijoukko oli kokoontunut, niin silloin he kuulivat heidän puhuvan kielillä. Ymmärrättekö?

²⁰Nyt te voitte sanoa: “He puhuivat ollessaan siellä ylhäällä.” Ja jos kysymyksessä on väittely, niin teillä olisi aivan yhtä paljon oikeus sanoa, että he eivät puhuneet, ennen kuin he olivat tulleet sinne alas, koska “kun tämä ääni kuului…” Näettekö?

Tässä on nyt eräs toinen asia, joka kuuluu siihen:

1b. Selittäisitkö, kuinka Simon tiesi, että Pyhä Henki oli annettu Apostolien tekojen 8:18:sta? Se oli Samariassa.

²¹No niin, on yksi asia: hän ei tiennyt, että heillä oli Pyhä Henki siksi, että he olisivat puhuneet kielillä; tai Raamattu ei sano heidän tehneen niin; he olivat vain nähneet tulokset. Kukaan ei voi vastaanottaa Pyhää Henkeä ilman, että jotakin tapahtuisi heille. Se on totta. Mutta ei sanottu, että he olisivat puhuneet kielillä, joten sen on täytynyt olla jotakin muuta, kuin kielilläpuhumista mitä hän näki, koska ei ole mitään mainintaa, että he olisivat puhuneet kielillä.

1c. Ja selitä, kuinka me tiedämme, että jotkut ihmiset Helluntaipäivänä puhuivat galileaa?

²²Suurin osa heistä oli Galilealaisia. Ja kaikki heistä… Se on niin kuin sanoin tänä aamuna… On kaksi asiaa, kaksi kykyä, puhuminen ja kuuleminen. Minä tulen nyt ottamaan sen puolen, että nuo ihmiset eivät puhuneet kielillä, vaan kieltä, kun he olivat tulleet alas ja alkoivat tavata ihmisiä. Jos haluatte lukea Kirjoitusta… Kuunnelkaa nyt tarkasti:

…eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia?

Ja kuinka me jokainen kuulemme omalla kielellämme, sen mukaan missä olemme syntyneet?

…eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia?

He ovat voineet puhua galileaa, mutta he kuulivat heitä toisella kielellä.

²³Se on voinut olla, että he puhuivat toista kieltä, heidän omaa kieltään, miten päin tahansa, sillä ei ole merkitystä, se ei vielä tee helluntailaisten käsitystä siitä oikeaksi, koska kuunnelkaahan, tämä on syy miksi. En sanoakseni jotakin erilaista, vaan vain pysyäksemme oikein tosiasioissa. Jos huomaatte… Miksi sitten Pietari nousi puhumaan tuolle koko väkijoukolle, ja jokainen heistä kuuli häntä puhumallaan kielellä, sillä kolmetuhatta vakaata juutalaista kääntyi, jotka olivat niin uskollisia uskonnossaan kuin vain voi olla? Mutta heidän on täytynyt ymmärtää jokainen sana, jonka Pietari saarnasi profeetoista ja niin edelleen, tuoden sen Helluntaihin, koska he huusivat ja sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Näettekö?

Pietari sanoi: “Tehkää parannus, ja ottakaa kaste joka ainoa teistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

²⁴Sallikaa minun nyt sanoa tämä koko sydämestäni, niin että näette, mitä minä yritän sanoa teille. Minä tietenkin uskon kielillä puhumiseen. Minä uskon, että se on lahja Seurakunnalle. Minä uskon, että on kielilläpuhuminen. Minä olen monta kertaa itsekin puhunut kielillä.

²⁵Sallikaa minun antaa teille eräs pieni tapaus, josta uskon, että Helluntaina oli jotakin samanlaista. Minä olin Houstonissa, Texasissa, juuri ennen kuin tämä valokuva otettiin (ehkä edellisenä päivänä). Meillä olisi voinut olla kokous Music Hallissa; kokouksissa oli noin kahdeksantuhatta ihmistä. Ihmiset eivät mahtuneet sisälle, joten me menimme sinne Raymond Richeyn tabernaakkeliin… Se oli mammuttimaisen suuri tabernaakkeli. Ja se oli täynnä. Ja minun tuli saarnata ja rukoilla sairaiden puolesta ensin täällä. Ja sillä aikaa, kun he järjestelisivät heitä, minä menisin ja saarnaisin ja rukoilisin heidän puolestansa täällä Raymond Richeyn tabernaakkelissa, joen toisella puolella.

²⁶Ja sitten, ollessani siellä ja aikeissa palata takaisin Music Halliin, minä… Howard oli juuri antanut minun mennä niin pitkälle kuin vain voin mennä, ennen kuin hän taputti minua olalle. Jos olette huomanneet, siellä huoneessa, kun voitelu on ylläni, he taputtavat minua tällä tavalla, ja se merkitsee, että on aika lopettaa, älä sano enää mitään, lähtekäämme. Ja Howard… Oli tapana minun seistessäni siellä… Hän otti käteni olkapäänsä ylitse ja talutti minut ulos, koska hän tiesi, että olin lopussa.

No niin, kun hän taputti minua, olin aikeissa lähteä puhujanlavalta. Sanoin: “Hyvä on, veli.” Lähtiessäni liikkeelle, eräs pieni tyttö seisoi siellä itkien, pieni meksikolaistyttö, joka näytti noin kaksitoista- tai neljätoistavuotiaalta, teini-ikäiseltä. Katsoin häntä ja sanoin: “Mikä hätänä, kultaseni?” Sanoin: “Hän itkee, Howard.”

Hän sanoi: “Olet saanut tarpeeksesi. Sinulla on toinen ryhmä odottamassa siellä.”

Minä sanoin: “‘Tuo hänet tänne ylös.” Kurottauduin, viittasin kädelläni tällä tavalla, ja hän tuli ylös puhujanlavalle. (Uskon veli Woodin ja joidenkin muiden olleen läsnä tuossa kokouksessa. En tiedä olivatko he tuolla kerralla vai eivät. Veli Wood, onko se niin? Kyllä, sinä olit siellä.) Ja minä sanoin: “Tuo hänet puhujanlavalle.” Sitten sanoin hänelle: “Katsohan kultaseni. Uskotko, että Jumala kykenee kertomaan minulle, mikä sinun vaivasi on?” Ja hän vain piti pientä päätään kumarassa. “Hyvä on”, ajattelin, “hän on ehkä kuuro ja mykkä.”

²⁷Niinpä katsoin uudestaan; näin, että kysymys oli puheesta. Minä sanoin: “Oi, hän ei osaa puhua englantia.” Hän ei osannut sanaakaan englantia. Hän oli Meksikosta. Niinpä he pyysivät tulkkia tulemaan. Ja minä sanoin: “Uskotko sinä, kultaseni, että Herra Jeesus voi kertoa minulle, mikä sinun vaivasi on?”

Hän vastasi tulkin välityksellä: “Kyllä”, hän uskoi sen.

Ja minä kysyin: “Etkö sinä osaa ollenkaan puhua englantia?” Ja tulkki sanoi sen hänelle.

Hän vastasi: “En!” Hän ei tuntenut yhtään englanninkielistä sanaa; hän oli Meksikosta.

²⁸Ja sitten alkoi näky. Ja minä sanoin… Katsokaahan, näkyjä ei keskeytetä, koska te silloin puhutte jatkuvasti. Niinpä näkyä ei koskaan tulkita ennen kuin se on ohitse, ja sitten kerrotaan mitä tapahtui. Niinpä silloin, alkaessani puhua; minä näin näyn. Minä sanoin: “Näen pienen, noin kuusivuotiaan tytön. Hänellä on skotti-ruutuinen leninki, hänen mustat hiuksensa, joissa on nauha ruusukkeita, riippuvat alhaalla selässä. Hän istuu vanhanaikaisen lieden ääressä. Siellä on suurikokoinen kattila, josta hän syö keltaista maissia. Niin syö maissia niin paljon, että saa rajun sairauskohtauksen. Hän kaatuu, ja hänen äitinsä laskee hänet vuoteelle, ja hänellä on epileptisiä kohtauksia. Sitä hänelle on tapahtunut.” Näettekö? Minä sanoin: “Sinulla on ollut kaatumatauti siitä lähtien.”

Ja nopeasti, ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, hän katsoi ylös tulkkiin ja sanoi omalla kielellään, “Minä ajattelin, ettei hän osannut puhua espanjaa.” Ja tuo tulkki kysyi: “Puhuitko sinä espanjaa?” Minä sanoin: “En tietenkään! Minä puhuin englantia.” Hän sanoi: “Mutta hän sanoi sinun puhuneen espanjaa.”

Silloin käsitin sen. Sanoin: “Pysäyttäkää nauhurit.” Siellä oli paljon, ehkä noin kolmekymmentä nauhuria pyörimässä.

Noina päivinä… Veli Roy Roberson, etkö sinä ollut siellä? Kyllä, veli ja sisar Roberson olivat siellä.

²⁹Niinpä sanoin: “Pysäyttäkää nauhurit. Soittakaa se meille.” Ja itse asiassa se oli englantia. Mutta katsokaahan, sitten, kun aloin… Niin kauan kuin näky jatkui, minä puhuin englantia, mutta hän kuuli sen espanjaksi. “Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet.” Näettekö? Mutta niin pian kuin minä itse aloin puhua, hän ei kuullut mitään mitä sanoin; mutta innoituksen ollessa ylläni…

³⁰No niin, soveltakaapa se nyt kerran Helluntaihin. Näettekö? Ystävät, Jumala on tuomarini, se oli Pyhä Henki, joka teki sen. Soveltakaamme se nyt Helluntaihin, nähdäksemme tarkoituksen. Pyhä Henki ei tee mitään vain sanoakseen tehneensä sen; sillä täytyy olla aihe ja syy. Ymmärrättekö?

³¹Nyt, Helluntaipäivänä… “Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet? Eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?” Kuinka he tiesivät heidän olevan galilealaisia, elleivät he puhuneet galileaa? He olivat kaikki pukeutuneet samalla tavalla. Kuinka he tiesivät, että he olivat galilealaisia? “Eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia? Ja kuinka me sitten kuulemme jokainen omalla kielellämme, sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet?”

³²Ja sitten esiin astuu toinen mies, galilealainen, Pietari, ja alkaa saarnata heille. Ja tavalla tai toisella kolmetuhatta sielua ymmärsi häntä, tuosta kansanpaljoudesta, ja tulivat käännytetyiksi ja antoivat elämänsä Kristukselle.

³³Kuunnelkaa nyt. Sallikaa minun vielä antaa teille yksi raamatunpaikka. Olkaa nyt niin hyvät! Katsokaamme mitä tuo suuri pyhä Paavali sanoo. Ja sitten luemme 1. Kor. 12, ja jatkamme 1. Kor. 13, Paavali puhuu siitä kuinka “korvat eivät voi sanoa nenälle: ‘Minä en tarvitse sinua’”, ja niin edespäin, eri ruumiinjäsenistä. Sitten kuunnelkaapa mitä hän sanoo 13. luvussa.

³⁴No niin, me tiedämme, että Raamatussa mainitaan kahdet erilaiset kielet. Yksi on maanpäällä puhuttu kieli, ja toinen on tuntematon kieli.

³⁵Nyt, monet kaikkein kalleimmista ystävistäni. Olen kertonut teille olevani helluntailainen. Useimmat ystävistäni uskovat, että kun he saavat Pyhän Hengen, he nousevat ylös ja puhuvat tuntemattomalla kielellä. Se on tarkalleen vastoin Kirjoitusta, koska silloin ihmiset eivät tiedä, mitä he sanovat. Mutta Helluntaipäivänä, jokainen tiesi, mitä he sanoivat; se oli Evankeliumin meneminen jokaiselle kansakunnalle. Ymmärrättekö? Jeesus sanoi, että Evankeliumi täytyi saarnata koko maailmalle, alkaen Jerusalemissa. Siksi sen täytyi olla sillä tavalla.

Huomatkaa nyt. Paavali sanoi, että jos te puhutte tuntemattomalla kielellä, joka on kielilläpuhumisen lahja, niin ellei sitä tulkita tai paljasteta, siitä ei ole paljoakaan hyötyä. Ja sitten me näemme, kuinka hän 13. luvussa sanoo: “Vaikka minä puhuisin ihmisten (se on maanpäällisillä kielillä) tai Enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” Niinpä te voitte puhua aidoilla ihmisten tai Enkelien kielillä, eikä teillä kuitenkaan vielä ole Pyhää Henkeä.

³⁶Emmekö me juuri puhuneet siitä Hebrealaiskirje 6:ssa? Sade lankeaa sekä vehnän, että rikkaruohon ylle. Eikö Jeesus sanonutkin, että “sama sade tulee sekä oikeille, että väärille”? Näettekö? Sama sade, joka antaa kasvun vehnälle antaa myös kasvun rikkaruoholle. Mutta se on hedelmä, josta te tunnette sen. Ja Hengen ensihedelmä on rakkaus. Mitä Paavali sanoi: “Vaikka minä puhuisin kaikenlaisilla kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, pitkämielisyyttä, hyvyyttä, uskoa, kärsivällisyyttä, ja niin edelleen, ei se minua mitään hyödyttäisi.” Ymmärrättekö?

³⁷Ja sitten, huomatkaa tämä lahjoista. Te sanotte: “Oi, siinä vasta on suuri Jumalan mies; oi, kuinka hän tekee ihmeitä.” Se ei vielä tee häntä oikeaksi.

³⁸“Vaikka minulla olisi ihmeiden tekemisen lahja”, sanoi Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, tai jotakin siihen tyyliin: “Vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria, mutta ei Hengen hedelmää, rakkautta, minä en vielä mitään olisi” (ymmärrättekö?), koska usko tekee mitä tahansa. Siksi aina sanon: “Teidän pelastumisenne ei teitä paranna, vaan teidän uskonne.” “Jos voit uskoa.”

³⁹No niin. Näettekö sitä? “Vaikka minä puhuisin ihmisten tai Enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta (vaikka se voidaankin tehdä), en minä mitään ole.” Niinpä te näette, että te ette voi sanoa mitään sellaista.

⁴⁰Nyt haluaisin sanoa kalliille metodistiystävälleni, joista kaksi istuu tässä, ja heitä on kaikkialla. Minulla on heitä täällä monia. Varhaisina, alkukantaisina päivinä metodistikirkossa uskottiin, että kun joku oli tarpeeksi uskonnollinen ja pyhitetty huutaakseen, niin hänellä oli Se. Helluntailaiset sanoivat, kun hän puhui kielillä, hänellä oli Se. Ja nykyään he sanovat, että jos teillä on parantamisen palvelustehtävä, silloin teillä on Se. Mutta ei ole yhtään…

⁴¹Kuulkaa, ystävät. Älkää yrittäkö olla riippuvaisia sensaatioiden etsinnästä. Sen sijaan, luottakaa tosiasioihin, eikä sensaatioihin. Huutaminen, se kyllä sopii; kielilläpuhuminen, sekin on hyvä; on sopivaa ylistää Herraa; on hyvä, jos on usko ihmeiden tapahtumiseksi, kaikki nuo asiat ja nuo tunteet… Jotkut heistä sanovat: “Oooo, tunsin Sen kuin kohisevan tuulen.”

⁴²Toinen sanoo: “Minä tunsin tulen sielussani.” Kumpainenkaan niistä ei tee sitä oikeaksi. Kysymys on siitä, mitä te olette sen jälkeen, kun olette vastaanottaneet Sen. Ymmärrättekö? Vain sillä on merkitystä. Näettekö? Niinpä te ette voi osoittaa sitä johonkin määrättyyn tunteeseen.

⁴³Se on nyt rehellisesti parhaan tietoni mukaan. Voin olla väärässä; jos olen, silloin minä ymmärrän väärin Kirjoituksen. Ja jos se on vastakkaista, niin tarkoitukseni ei ole olla vastakkainen. Ymmärrättehän? Mutta minä vain kerron oman versioni siitä, minkä uskon Totuudeksi.

⁴⁴Tämä on ottanut paljon aikaa, ennen varsinaisen kokouksen alkamista, mutta me emme puhu näistä asioista liian usein täällä tabernaakkelissa. Uskon, että tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, ehkä vuoteen tai kahteen. Ja sitten, ehkä jotkut ihmisistä tulevat ja sanovat: “Minulla oli kokemus änkyttävistä huulista, ja minä olen tehnyt tätä, ja minä olen tehnyt tuota”, ja minä olen sanonut heille: “Hyvä on. Se on hienoa.”

⁴⁵Nyt, jos te haluatte puhua tuntemattomalla kielellä, niin uskon, että Jumala on antava teidän tehdä sen. Mutta Kirjoitusten mukaan, te ette vielä ole mitään, ennen kuin Pyhä Henki on tullut. Sitten sen jälkeen, kun Pyhä Henki tulee, te voitte puhua kielillä ja teillä voi olla… Jumala tulee ottamaan sen luonteen, joka teillä on, ja leikkaava sen teille sopivaksi, ja tekee teistä palvelijan siihen, mihin te parhaiten sovellutte. Hän saattaa panna teidät saarnaamaan Evankeliumia; Hän saattaa antaa teille kielilläpuhumisen lahjan; Hän saattaa tehdä teistä profeetan, Hän saattaa antaa teille profetian hengen; on vaikea sanoa, mitä Hänellä on teitä varten; tai Hänellä voi olla ne kaikki teitä varten. Mutta ensimmäinen asia, josta tulee olla varma, on se, että ei sensaatioissa, tunteessa, vaan yhdessä Hengessä me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen. Ja sitten lahjat ovat tuossa Ruumiissa, kielilläpuhuminen ja kaikki muu.

⁴⁶Mitäs jos… jos joku nasarealainen tulee luokseni… Te voitte sanoa: “Veli Branham, nyt ovat nasarealaiset ja metodistit. He sanoivat saaneensa Pyhän Hengen, kun he huusivat.” Minä en sano, etteivätkö he saaneet Sitä. Mutta tässä on yksi asia, jota tarkkaan, se on heidän hedelmänsä. Kun Totuus on paljastettu, niin jotkut heistä kääntyvät katkerasti sitä vastaan, sanoen: “Se on perkele.” Ja silloin hedelmä osoittaa, mistä se tulee. Ymmärrättekö? Se osoittaa, että he eivät saaneet Sitä. Mutta nuo, jotka ovat halukkaat vaeltamaan Valossa, vastaanottamaan Sanan…

⁴⁷Minä saarnasin jokin aika sitten täällä Kentuckyssa. Siellä kokouksen jälkeen oli eräs mies, joka kuului seurakuntaan, joka uskoo, että ihmeiden päivät ovat ohitse. Hänellä oli lyhty kädessänsä. Ja hän sanoi: “Odotin sinua, saarnaaja.” (Olin siellä vanhan setäni kanssa, joka nyt on jo nukkunut pois).

Minä sanoin: “Kyllä, herra!”

Hän sanoi: “Minä olen se-ja-se.”

Ja minä puristin hänen kättänsä. Minä sanoin: “Olen todella iloinen tavatessani sinut, veljeni.”

Ja hän sanoi: “Minä vain halusin kertoa sinulle, että uskon sinun olevan täydellisesti väärässä.”

Minä sanoin: “Sinulla on oikeus tehdä niin, koska olet amerikkalainen.”

Hän sanoi: “No niin, katsohan…”

Minä sanoin: “Missä sinä tarkoitat ‘väärässä’, parantumisessako?” Minä kysyin: “Entä miten on tuon pienen paljasjalkaisen tytön kanssa, joka eilen illalla tuli sinne, ja jolla oli tuo pieni vauva?” Hän ei itsekään ollut yli neljäntoista, hän oli paljain jaloin ja puettuna tuollaiseen pieneen puuvilla mekkoon, (minä en tiedä juuri paljoakaan kankaista). Ja hänellä oli tämä pieni vauva käsissään. Hän tuli luokseni. Ja ihmiset olivat siellä kurkkimassa ikkunoista. (Ja tänä tapahtui metodistikirkossa, White Hillin metodisti kirkossa, aivan Burkesvillen ulkopuolella, Kentuckyssa, jossa olen syntynyt.) Ja hänellä oli tänä pieni vauva. Ja minä sanoin: “Sisar…” Olin kysynyt: “Onko joku sairas?”

Ja hän tuli sinne, hieman ujona, pää painuksissa; ja hän sanoi: “Kyllä, herra, minun vauvani.” Ja tuo pienokainen [Veli Branham esittää.] nyki sillä tavalla.

Minä sanoin: “Mikä, sillä on vikana, sisar?”

Hän sanoi: “Se nytkähtelee.”

Ja minä sanoin: “Nytkähtelee?”

“Kyllä, herra!”

Minä kysyin: “Kuinka kauan, sillä on ollut tämä nyintä?”

Hän sanoi: “Siitä asti, kun se syntyi, ja se on nyt lähes vuoden vanha.”

Ja minä kysyin: “Olisitko sinä halukas antamaan tuon lapsen minulle?” Siellä vuoristossa teidän on oltava varovaisia sen kanssa.

Ja hän sanoi: “Kyllä, herra!” Ja hän antoi tuon pienokaisen käsivarsilleni.

⁴⁸Ja sydämessäni… Minä vain seisoin hiljaa minuutin verran. Minä sanoin: “Jumala, jos Sinä sallit minun voittaa nämä ihmiset, tee silloin jotakin puolestani nyt.” Ja pitäessäni sitä käsissäni, tuo nytkähtely lakkasi. Katsoin sitä; istutin sen käsivarrelleni ja leikin sen kanssa. Ja se virnisteli ja nauroi minulle. Katsoin tuota tyttöä. Hänen pieni päänsä oli kumarassa, hiukset olivat jakauksella ja palmikot riippuivat selässä. Hän kohotti päänsä ja kyyneleet valuivat alas hänen poskiltaan. Karkeita miehiä seisoi siellä pitkine partaisine kasvoineen, ja kyyneleet vierivät alas heidän poskiaan. Katsoin ympärilleni ja sanoin: “Tässä on vauvasi, sisar. Jeesus Kristus tekee sen terveeksi.” Ja nuo vanhat naiset alkoivat pyörtyä ja kaatua lattialle. Ja he kaatoivat vettä heidän kasvoilleen ja tuulettivat heitä.

Minä kysyin: “Mikä sen teki?”

Hän vastasi, “Herra Branham, minä en voi hyväksyä mitään ennen kuin todella näen sen.”

Sanoin: “No niin, se on hyvä idea, luulisin, mutta”, minä kysyin, “haluaisin kysyä sinulta, missä sinä asut?”

Hän sanoi: “Tämän vuoren takana tuolla päin. Tule kanssani päivälliselle tänä iltana, ja minä tulen antamaan sinulle kirnupiimää ja maissileipää.”

Sanoin: “Haluaisin tulla mukaasi, ja olen todella nälkäinenkin, mutta en voi tehdä sitä. Minun täytyy mennä kotiin setäni kanssa.”

Kysyin häneltä, “Kuinka sinä tiedät pääseväsi kotiisi?”

Hän sanoi: “Minä vain kävelen tuon vuoren ylitse.

Kysyin, “Voitko nähdä kotiasi?”

Hän sanoi: “En!”

Sanoin: “Mistä sinä sitten tiedät pääseväsi sinne?”

Hän sanoi: “Siellä on polku, joka johtaa sinne.”

Minä sanoin: “Mutta sinä et kuitenkaan näe sitä, ja sinä kerroit minulle juuri, ettet voisi hyväksyä mitään, jota et todella näkisi.”

“Oi”, hän sanoi, “minulla on valo, ja minä kävelen valon kanssa.”

Minä sanoin: “Se on juuri se, mitä minä yritän saada sinut tekemään. Aivan samoin kuin lyhty antaa valoa, sinä vaellat Valossa, niin kuin Hän on Valossa.” Silloin me pääsemme perille. Vaikka en näekään sitä selvästi, minä kuitenkin tiedän, että se tulee olemaan siellä.

⁴⁹Rukoilkaamme nyt. Taivaallinen Isä, me olemme kiitolliset Sinulle Jeesuksen Kristuksen hyvyydestä, joka on rakkauden keskipiste. Ja minulla oli tapana ajatella, että Jumala oli vihainen minulle, mutta Jeesus rakasti minua; mutta nyt minä näen, että juuri Jeesus on Jumalan sydän. Niinpä minä tiedän, että Sinä rakastit minua ja kärsit puolestani.

⁵⁰Ja Isä Jumala, minä rukoilen tämän maailman puolesta tänään, ja meidän maamme puolesta. Minä rukoilen Herra, anteeksiantamusta omille virheilleni ja niiden ihmisten virheille, jotka Sinä olet antanut minun paimennettavikseni. Ja rukoilen, että siunaisit jokaista, joka on ollut tässä pienessä kokouksessa ja, joka on kysynyt kysymyksiä… Tai ehkä olen sanonut jotakin vastoin sitä, mitä he uskovat. Herra, en osaa selittää sitä itse, olen kykenemätön siihen. Etkö Sinä antaisi heidän tietää mitä sydämessäni tarkoitan? Ole hyvä ja tee se, minä rukoilen. Siunaa heitä yhdessä.

⁵¹Siunaa meitä nyt, kun odotamme Sinun Sanaasi, muutamia hetkiä ennen kastetilaisuutta. Auta meitä puhumaan sitä, mikä on oikein. Auta meitä tässä sanomassa tänä iltana. Kurkkuni ollessa hieman käheä, minä rukoilen, että Sinä tulet auttamaan minua, rakas Jumala, ja tulet parantamaan sairaat ja ahdistetut, jotka ovat ihmisten keskellä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁵²Nyt, jos haluatte, niin menkäämme muutamaksi hetkeksi Roomalaiskirjeen kuudenteen lukuun.

Hetkinen vain. Uskon, että minulla on… Uskon, että minulla on niitä paljon lisää. Mitä, jos vastaisin niihin keskiviikkoiltana, jos se sopii. Nyt on jo myöhä, enkä huomannut näitä täällä kuin juuri nyt.

Lukekaamme nyt Roomalaisten 6. luvusta:

Mitä siis sanomme? Tuleeko meidän jatkaa synnissä, että armo voisi lisääntyä?

Pois se! Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, eläisimme yhtään pidempään siinä?

Ettekö te tiedä, että niin monet meistä, jotka olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa?

Sen vuoksi me olemme kasteella haudatut hänen kanssaan kuolemaan: että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkaudella, niin myös meidän pitää vaeltaa elämän uutuudessa.

Sillä, jos me olemme istutetut yhdessä hänen kuolemansa kaltaisuudessa, meidän tulee myös olla hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa.

⁵³Ja haluaisin ottaa tekstikseni tänä iltana noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi: Tuntomerkki, Samaistettuna Kristuksen kanssa.

⁵⁴Te tiedätte, että maassa on tänään niin monia tyytymättömiä ihmisiä. Ja se on hämmästyttävää, kun te kuljette ympäri ja löydätte niin paljon tyytymättömyyttä. Ihmiset tuskin tietävät, mitä he tahtovat tehdä. He ajavat seitsemää tai kahdeksaakymmentä mailia kolmenkymmenen mailin rajoitusalueella, vinguttavat jarruja ja kääntyvät nurkan ympäri ja lähtevät ajamaan sellaisella vauhdilla, että polttavat puoliksi renkaansa, vain kaupunkikorttelin mitan, istuakseen ja keskustellakseen hetken jonkun kansaa. Näyttää siltä kuin ihmiset eivät tietäisi, mitä he tahtovat.

⁵⁵Jotkut heistä häiriintyvät niin pahoin, että menevät lääkekauppaan ja ostavat itselleen pullon arsenikkia tai jotakin muuta ja tekevät itsemurhan. Heidät löydetään kuolleina. Jotkut heistä avaavat kaasuhanan huoneessa ja toiset istuvat autoissaan, jonne he pakoputkesta johtavat letkulla hiilidioksidikaasua, päästäkseen pois elämästä. Jotkut kiipeävät jollekin sillalle, kirjoittavat pienen kirjeen, jonka kiinnittävät vaatteisiinsa, jotka he jättävät sinne, ja heittäytyvät alas kuollakseen joessa; he hyppivät alas vuorilta ja korkeista torneista. Jotkut ottavat pistoolin ja todella täräyttävät aivonsa ulos. He ovat vain tyytymättömiä.

⁵⁶Sairaalat ovat täynnä tyytymättömiä ihmisiä. Mielisairaalat ovat ylitäynnä. Ihmiset ovat tyytymättömiä, he eivät tiedä, mitä he tahtovat. Näyttää kuin olisi jotakin, mitä he yrittävät tavoittaa, mutta eivät koskaan saavuta sitä.

⁵⁷Ja myös me näemme, että kodit, jotka ovat kansakunnan selkäranka sekä seurakunnat, me näemme kotien rikkoutuvan, ja avioero-oikeudet ovat tulvillaan avioero asioita. Ja nuorisorikolliset äidit jättävät pienet lapsensa lastenhoitajille ja menevät töihin jonnekin, vaikka heidän miehillään on hyvät työpaikat, mutta he eivät yksinkertaisesti tyydy olemaan äitinä ja pysymään kotona. He eivät tyydy pukeutumaan naisten tavalla, vaan he haluavat pukeutua kuten miehet. Miehet haluavat olla kuten naiset. Ja näyttää kuin jotakin olisi jossakin vialla. Ihmiset tavoittelevat jotakin eivätkä löydä sitä. On säälittävää olla sellaisessa tilassa.

⁵⁸Ihmiset ovat etsineet kaikkialta löytääkseen jotakin, saadakseen itsellensä esimerkin. Ottakaamme, vaikka meidän päivämme naiset; he katselevat televisiota, kunnes näkevät kuinka joku määrätty elokuvatähti on pukeutunut; ja kaikki naiset tahtovat pukeutua hänen tavallaan tai toimia hänen tavallaan, tehden hänet esimerkiksensä. Jotkut kauniit tytöt, elämänsä kukoistuksessa, yrittävät ottaa esimerkkiä jostakin filmitähdestä, ja lopulta löytävät itsensä niin synnin kietomina, etteivät voi päästä ulos siitä. Mikä vahinko. Kun näkee, kuinka he tulevat kokouksiin, ja kyyneleet virtaavat heidän poskiltaan… Mutta he yrittävät löytää jotakin.

⁵⁹Ottakaamme miehet. Te näette kuinka vanhat miehet kaduilla ja liike-elämässä tahtovat olla kuin teini-ikäiset. He leikkaavat hiuksensa tasaisiksi päälaelta ja niskassa heillä on jonkinlainen ankanpyrstö. Hän haluaa olla teini-ikäinen. Teini-ikäinen taas haluaa olla kuin joku näistä rock’n’roll kuninkaista. Mihin he päätyvät? Syntiin ja häpeään.

⁶⁰Ihminen näyttää olevan tyytymätön. Hän juoksee kaikkialle. He kuuntelevat radiota kuullakseen vitsejä, joita nämä vitsinikkarit veistelevät. Ja he yrittävät matkia tai toimia niin kuin nuo ihmiset tekevät.

⁶¹Ottakaa pienet pojat kaduilla, kuinka hänen täytyy olla kuin joku Paladin tai Hopalong Cassidy tai… Ja kaupallinen maailma on ottanut sen ja tekee siitä miljoonia dollareita. Heidän täytyy olla kuin joku Roy Rogers tai herra Dillon tai joku jostakin televisio-ohjelmasta. He yrittävät jäljitellä tuota henkilöä. He ovat asettaneet heidät esimerkiksensä. He ovat ottaneet heidät elämänsä mittapuuksi. Ja mitä he löytävät tien päästä? Noista pikkumiehistä tulee gangstereita ja rosvoja. Naiset tulevat prostituoiduiksi, katutytöiksi, ja rikollisiksi. Ja miehet tulevat uhkapelureiksi ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. Seurakunnat yrittävät jäljitellä jotakin toista, suurempaa seurakuntaa.

⁶²Näyttää siltä kuin ihmisten keskuudessa ei olisi mitään tyytyväisyyttä. Mikä saa heidät tekemään sen? Se on jotakin varten; se on heidän luonteensa. Jumala antoi heille tuon luonteen. Heillä on luonne, joka saa aikaan sen, että he tahtovat samaistaa itsensä jonkun kanssa. Heillä täytyy olla jotakin minkä kaltaisia he tahtovat olla, jokin tavoite elämässä. He tahtovat olla filmitähtiä tai karjapaimenia tai jotakin muuta sen kaltaista.

⁶³Ollessani matkalla kotiin kuuntelin radiosta eräästä suuresta italialaisesta miehestä Denveristä, joka yritti leikkiä Hopalong Cassidya, tai jotakin sellaista, ladatulla aseella; sen sijaan hän tulee olemaan rampa lopun elämäänsä, hän ampui pois polvilumpionsa. Siinä se on teille.

⁶⁴Mutta he tahtovat löytää jotakin, jonka kanssa samaistaa itsensä. Ja syy, miksi he tekevät niin, on se, että heissä on jotakin, Jumala on tehnyt heidät sellaisiksi. Mutta Jumala myös antoi esimerkin, jonka kanssa samaistua, ja se oli, kun Hän teki Jeesuksen Kristuksen teidän Pelastajaksenne. Se on tuo Esimerkki. Sitä ihmisten pitäisi haluta, olla samaistettu Jeesuksen kanssa, olla Hänen kaltaisensa.

⁶⁵Jos kaikki pienet pojat, jotka tahtovat olla Hopalong Cassidyja, ja nämä pienet tytöt, jotka haluavat olla kuten Annie Oakley ja niin edelleen; jos he vain haluaisivat olla Jeesuksen kaltaisia sillä tavalla kuin he haluavat sitä, niin pyhäkoulut olisivat täynnä kaikkialla. Jos naiset, jotka tahtovat olla niin kuin joku filmitähti, haluaisivat olla kuten Jeesus… Niin seurakunnassa ei koskaan tarvitsisi kerätä uhria. Varmasti ei!

⁶⁶Jumala antoi ihmiselle halun seurata esimerkkiä, ja Hän antoi hänelle Esimerkin. Tuo Esimerkki on Jeesus Kristus, jonka kanssa samaistua.

⁶⁷Jos me nyt haluaisimme olla enemmän Hänen kaltaisiaan, silloin ei maailmassa olisi niin paljon suuria johtajia; maailmassa ei olisi yhtään nälkäistä lasta; ei olisi mitään viskin juomista tai uhkapeliä. Jumala antoi meille Esimerkin minkälaisia olla, mutta me kieltäydymme olemasta sitä. Se on vikana maailman kanssa. Heillä on halu, Jumala on antanut sen heille, mutta he ovat kohdistaneet sen väärään suuntaan. On aika palata takaisin ja ottaa oikea suunta, olla kasvotusten Golgatan kanssa. Luonto todistaa sen.

⁶⁸Jos nyt tämän päivän ihmiset, joilla on näin suuret halut olla jonkun esikuvan kaltaisia, ottaisivat Kristuksen esimerkiksensä, silloin meillä ei olisi työtä yhdellekään poliisille koko maassa. Jokainen olisi vaatimaton ja nöyrä; jokaisella olisi veljellinen rakkaus toistaan kohtaan; eikä olisi enää yhtään avioero-oikeudenkäyntiä koko maassa. Ei olisi koskaan enää mitään sairautta; kaikki sairaalat jäisivät työttömiksi, jos jokainen yrittäisi pitää Jeesusta Kristusta Esimerkkinään. Meillä ei olisi tarvetta mistään muusta.

⁶⁹Niinpä tuo luonne on ihmisessä, mutta hän kohdistaa sen väärään asiaan. Hän tekee jostakin ihmisestä… Ja te tiedätte Raamatun sanovan, että me olemme kirottuja, jos pitäydymme lihaan, tai panemme luottamuksemme lihaan. Kuinka hyvin minä sen tiedänkään; on niin helppo tehdä niin.

⁷⁰Se mikä aiheuttaa niin paljon siitä, on meidän lehtikojumme, jotka ovat täynnä karkeita viikkolehtiä; kotimme ovat täynnä pin-up-kuvia; uutislähetyksiämme ei sensuroida, kaikki on täysin vapaata, voidaan veistellä minkä kaltaisia vitsejä tahansa, tai tehdä kaikenlaisia hirvittäviä asioita. Keskuudessamme ei enää ole mitään puhtautta. Tiedän teidän ajattelevan, että olen hirvittävän kova siinä asiassa, mutta jonkun on oltava kova siinä. Se yksinkertaisesti täytyy tehdä.

⁷¹Kun olin pieni poika, minä luin kirjan “Tarzan ja apinat”. Äidillä oli vanha turkismatto pukeutumispöydän edessä, jonka rouva Wathen oli antanut hänelle. Minä leikkasin sen palasiksi ja tein siitä itselleni tarzan-asun, ja nukuin puussa viikon ajan. Halusin olla Tarzan. Sitten, kun luin kirjan “Yksinäisen tähden ratsastaja”, minä ratsastin luudanvarrella kuin puuhevosella, yrittäen olla “Yksinäisen tähden ratsastaja”.

⁷²Kyse on vain siitä, mitä ihmiset haluavat tehdä; siitä mitä te luette ja musiikista mitä te kuuntelette. Menkää ravintolaan, ja heti siellä on tämä vanha rock’n’roll… Ei ihme, että ihmiset tulevat hulluiksi. Se riittää tekemään inhimillisen olennon hulluksi.

⁷³Mutta oi, olen oleva kiitollinen koko iankaikkisuuden siitä päivästä, kun luin Jeesuksesta! Se tyydytti minut. Minä haluan olla Hänen, kaltaisensa. Se on minun haluni, olla kykenevä kääntämään toinen poski tai kulkemaan toinen maili, olla kykenevä antamaan anteeksi, kun kaikki on teitä vastaan, niin ettei sydämessä ole mitään ketään vastaan, vaikka he kohtelevatkin teitä väärin teidän oikeiden tekojenne vuoksi, vaan te yhä rakastatte heitä. Sillä tavalla minä haluan olla. Minä haluan olla sen kaltainen henkilö. Haluan olla kykenevä, kun minua parjataan, olemaan parjaamatta takaisin. Senkaltaisen Esimerkin Jumala antoi meille Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän tulisi olla samaistuneita Hänen kanssaan.

⁷⁴“Kuinka te sitten samaistutte Hänen kanssaan?” te kysytte. Ei pukeutumalla Hollywoodin tähtien tavalla ja tekemällä näitä muita asioita. Vaan kuinka te samaistutte Jeesuksen Kristuksen kanssa? Ensimmäiseksi, te kadutte menneitä tekojanne. Ja sitten, te samaistutte Hänen kanssaan täällä kastealtaassa. Ja ilman epäilystä monet tulevat samaistumaan Hänen kanssaan muutaman minuutin kuluttua. Te samaistutte Hänen kanssaan kasteessa, sillä, jos me olemme haudatut Kristuksessa, me olemme samaistetut Hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemukseensa. Siksi meidät kastetaan. Me menemme veteen ja nousemme sieltä todistaaksemme, että me uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Ja jos me olemme istutetut Hänen kaltaisuudessansa, Hänen kuolemassansa, silloin Jumala on antanut meille lupauksen: me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan ylösnousemuksessa!

⁷⁵Samaistakaapa itsenne jonkun filmitähden kanssa ja katsokaa, missä te tulette olemaan. Samaistakaa itsenne jonkun karjapaimenen tai teini-ikäisen kanssa, ja nähkää missä tulette olemaan. Ja minä annan teille haasteen tänä iltana: samaistakaa itsenne Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen kuolemassaan ja Hänen ylösnousemuksessaan, ja nähkää missä te tulette olemaan ylösnousemuksessa. “Sillä, jos me kärsimme Hänen kanssaan, me myös olemme hallitseva Hänen kanssaan.” Jumala on antanut meille lupauksen. Minun koko haluni on olla Hänen kaltaisensa. Ota minut, Herra, muovaa minut ja valmista minut, muotoile minut uudestaan. Särje minut niin kuin saviastia särjetään ja muovaa minut uudestaan.

⁷⁶Vanhassa Testamentissa, kun joku halusi samaistua Jumalan huoneessa, hän otti kaikkein viattomimman asian, mitä hän voi löytää, karitsan. Hän tiesi, että tuo karitsa oli vapaa synnistä, koska se ei tiennyt mitään synnistä. Hän otti karitsan, laski kätensä sen pään päälle ja tunnusti syntinsä; ja uskon kautta hän siirsi syntinsä tuon karitsan päälle, ja tuon karitsan viattomuuden itsensä päälle. Ja sitten tuo karitsa kuoli, koska se oli syntinen. Ja tuo mies eli uskon teon kautta tottelemalla sitä, mitä Jumala oli sanonut. Mutta mitä hän teki? Hän lähti ulos temppelistä saman halun kanssa, joka hänellä oli ollut sisään tullessaan, koska tuossa veressä ollut karitsan elämä, ei voinut tulla takaisin inhimilliseen elämään, koska se oli eläimen elämä. Tuo mies lähti ulos saman halun kanssa, joka hänellä oli ollut, ja sen vuoksi hän jatkuvasti teki jälleen syntiä.

⁷⁷Mutta tuli aika, jolloin Jumala valmisti Esimerkin, ja Hän antoi meille Herran Jeesuksen. Ja, kun syntinen laskee kätensä Hänen jalon päänsä päälle ja tunnustaa syntinsä, silloin synti siirtyy syntisestä Jeesukselle, ja Hänen, Jeesuksen, viattomuus siirtyy Pyhällä Hengellä tuohon henkilöön, ja hän on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Sen kanssa minä haluan olla samaistettu. Raamattu sanoo: “Hän tietämättä mitään synnistä, oli tehty synniksi meidän edestämme.” Syy, miksi Hän kärsi, oli meidän syntiemme edestä. Ja meidän velvollisuutemme on katsoa näitä asioita ja nähdä, että Jumala on pannut meihin nämä halut, saadakseen meidät haluamaan olla Hänen kaltaisiaan.

⁷⁸Ja nyt, jos te voitte nähdä sen uskon kautta, ennen kuin todellinen halu iskee teihin, tulkaa ja olkaa samaistetut Hänen kanssaan kasteessa. Ja sitten, kun teidät on istutettu Hänen kuolemansa kaltaisuudessa, te myös tulette olemaan osalliset Hänen kaltaisuudestaan ylösnousemuksessa. Sillä, kun Hän tuli haudasta, Hän oli sama Jeesus, joka meni hautaan. Ja jos me olemme Kristuksessa (ja kuinka me pääsemme sisälle? Pyhän Hengen kasteella.), me olemme tuona päivänä tuleva esiin ja oleva osalliset Hänen ylösnousemuksestansa.

Vuosia sitten meillä oli tapana laulaa erästä pientä laulua.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Kautta koko elämän matkan Maanpäältä Kirkkauteen,
Pyydän vain olla kuin Hän.
Beetlehemin seimestä tuli esiin Muukalainen;

Muukalainen maailmalle.

Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Kautta koko elämän matkan Maanpäältä Kirkkauteen
Pyydän vain olla kuin Hän.

⁷⁹Olemalla osalliset Hänen nöyryydestään, te myös tulette olemaan osalliset Hänen voimastaan. Olemalla osalliset Hänen tottelevaisuudestaan, te tulette myös olemaan osalliset Hänen ylösnousemuksestaan. Tehkää niin kuin Jumala käskee tekemään. Suurin asia, mitä voin sydämessäni ajatella, on olla Jeesuksen Kristuksen kaltainen, olla samaistettuna Hänen kanssaan. Siksi minä kastan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, koska Hän on meidän tuntomerkkimme. Me kuljetamme mukanamme tuntomerkkiä. “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se Jeesuksen Kristuksen Nimessä, antaen siitä ylistyksen Jumalalle.” Ja me samaistumme Hänen kanssaan kasteessa.

⁸⁰Tänä iltana, me tulemme kastamaan, muutaman minuutin kuluttua. Täällä on ihmisiä, jotka haluavat tulla kastetuiksi, ja jos teidän sydämessänne on mitä tahansa maailmallista halua tai kunnianhimoa, katukaa niitä juuri nyt. Kertokaa Jumalalle, että te vain janoatte olla Jeesuksen kaltainen. Tulkaa nöyrästi. Ja sitten, kun te laskette kätenne Hänen päänsä päälle, ja uskon kautta tunnustatte syntinne, sanokaa: “Herra, olen pahoillani, että olen tehnyt sen.” Mitä silloin tulee tapahtumaan? Jumala tulee siirtämään kaiken teidän syyllisyytenne Hänen päälleen, ja ottamaan Hänen viattomuutensa ja panemaan sen teihin, ja sitten te seisotte vanhurskautettuina Jumalan läsnäolossa, koska te olette uskoneet Jeesukseen Kristukseen, Hänen Poikaansa. Mikä pelastussuunnitelma! Sitten te tulette olemaan osalliset Hänen kirkkaudestaan. Jumalan hyvyys on tuleva sydämeenne. Hänen ylösnousemuksensa voima tulee tekemään teidät uudeksi henkilöksi. Se tulee tyydyttämään jokaisen kaipauksen.

⁸¹Kun olin poika, minä tein kaikkea mitä olin tarpeeksi suuri tekemään, ja myös paljon asioita, joiden tekemiseen en ollut tarpeeksi suuri. Minä yritin. Minä rakastan metsästämistä. Ajattelin: “Se oli sitä.” Ajattelin sitä, kuinka isäni oli ratsastaja. Ja minä ajattelin: “Jospa vain pääsisin länteen… “

Sitten veli, erään kerran siellä kaukana Arizonan vuorilla, tuodessamme alas karjalaumaa, minä istuin siellä, ja eräällä pojalle, jonka nimi oli Slim. Hänellä oli vanha kampa ja palanen paperia, ja hän soitti; eräs toinen mies Texasista istui siellä kitaran kanssa, näppäillen sitä, ja sitten he tulivat erääseen hymniin. Minä olin ottanut satulan hevoseni selästä ja käytin sitä tyynynäni, makasin siellä huopa vedettynä päälleni ja saappaat jaloissani, kannusten pitäessä jalkojani ylhäällä maasta. Ja hän alkoi näppäillä:

Alhaalla ristillä missä Pelastajani kuoli,
Siellä alhaalla, puhdistuakseni synnistä minä itkin,
Siellä minun sydämeeni verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

⁸²Yritin vetää huopaa ylöspäin, tukkiakseni korvani. Katsoin ylös ja näin, kuinka tähdet riippuivat matalalla. Ja näytti kuin kuiskaavat männyt siellä vuorilla olisivat huutaneet: “Adam, missä sinä olet?” Oi, karjankasvatus jäi toiselle sijalle; minä halusin löytää Jumalan. Siellä kaukana, jalat kohollaan kannusten varassa, minä sanoin: “Jumala, minä en tiedä, kuka Sinä olet, mutta älä rankaise minua, ennen kuin löydän todellisen asian.”

⁸³Muutama päivä sen jälkeen olin alhaalla kaupungissa ja istuin puistossa eräällä vanhalla pienellä penkillä. Eräs pieni espanjalaistyttö kulki ohitse. Minä istuin siellä ajatellen Jumalaa ja mitä se voisi olla. Minä olin silloin noin kahdeksantoistavuotias poika. Ja tämä tyttö kulki ohitse; pudotti nenäliinansa ja kulki ohitse. Minä sanoin: “Nainen, sinä pudotit nenäliinasi.” Ja vain Jumalan ajatteleminen oli muuttanut haluni. Irlantilainen sydänparka oli nälkäinen. Halusin jotakin, jotakin tyydyttävää.

⁸⁴Jumala on antanut minulle etuoikeuden metsästää ympäri maailman, Afrikassa, Intiassa, ja Kanadan vuorilla, joillakin suurimmista metsästysmatkoista olen saanut saaliiksi maailman ennätyksiä. Se on kaikki hienoa, mutta ei ole mitään, mikä voisi korvata elävän Jumalan voimaa sielussanne, mikään ei voi ottaa sen paikkaa.

⁸⁵Kun menen sinne… Minä rakastan vuoria; minä rakastan auringon laskuja. Minä viivyn joskus vuorilla pari päivää vain katsellakseni auringon nousua ja laskua ja kuullakseni kotkan huutavan. Se on hienoa; minä rakastan olla siellä. Mutta veli, sydämeni alkaa jyskyttää ja lyödä, kun ajattelen tuota: “Saastainen, saastainen, pahat henget repivät häntä. Kaikki on hyvin, kun Jeesus tulee jäädäkseen.” Minä alan ajatella sairaita ihmisiä ja tuota kutsua… Ja jokin sisimmässäni huutaa: “Minun on päästävä alas näiltä vuorilta nopeasti! Minun on mentävä ihmisten tykö.” Minä haluan samaistaa itseni Hänen palvelijanansa Hänen perheväkensä keskuudessa. Oi, kuinka minä rakastankaan samaistaa itseni Hänen kanssaan. Sitten Hän tulee keskuuteemme ja samaistaa itsensä meidän kanssamme. Hän on täällä tänä iltana, ystävät.

⁸⁶Noin kymmenen minuutin kuluttua on aika aloittaa kastepalvelus, ja haluan sanoa yhden asian ennen kuin aloitamme sen. Jeesus Kristus, Jumalan Poika on samaistanut itsensä Sanassansa. Jeesus Kristus, Jumalan Poika samaisti itsensä tänä aamuna antamalla erottamisen. Hän samaistaa itsensä tuomalla syntisen uuteen elämään, uudeksi luomukseksi. Hän ottaa alhaisimman naisen tai alhaisimman miehen, juopon, alkoholistin, ja mitä tahansa se onkin, ojentaa ja puhdistaa heidät, ja tekee heistä herrasmiehiä ja hienoja naisia. Sellainen on minun Herrani. Hän ottaa sairaan ja vaivatun, jolla ei enää ole mitään toivoa ja nostaa hänet jälleen uuteen elämään, ja samaistaa itsensä samana Jeesuksena tuntien jopa sydäntemme ajatukset. Hän seisoo keskellämme omissansa, Jumala ihmisissä, samaistaen itsensä. Hän on täällä nyt, tuo sama Pyhä Henki.

⁸⁷Ennen kuin rupeamme kastamaan (sillä aikaa, kun veljet tekevät valmisteluja), onkohan täällä sairaita, joiden puolesta ei rukoiltu tänä aamuna, voisitteko kohottaa kätenne. Kohottakaa kätenne, jos olette sairas ja teillä on tarve, eikä puolestanne rukoiltu tänä aamuna. Te, joilla ei ole mitään rukouskortteja, mutta olette sairaita ja ahdistettuja. Hyvä on. Kumartakaamme päämme hetkeksi.

⁸⁸Herra, tämän kipeän kurkun kanssa ja karhealla äänellä, oi, minä rukoilen, että Sinä upottaisit ihmisten sydämiin sen, että meidän täytyy olla samaistettuja Sinun kanssasi. Sillä eräs vanha sananlasku täällä maan päällä sanoo: “Lintu tunnetaan höyhenistään ja mies seurastaan.” Ja rakas taivaallinen Isä, me rukoilemme, että Sinä olisit meidän seuramme. Herra salli meillä olla Sinut, vaikka se maksaisi kaiken, mitä meillä tämän maan päällä on. Salli meidän olla samaistettuja niin, että “joka todella rakastaa Jumalaa, hänen seuransa on Jumala.”

⁸⁹Voikoon olla sanottu niin kuin Pietarin ja Johanneksen kohdalla, heidän kulkiessaan siellä portin kautta, jota kutsuttiin Kauniiksi. Pietari sanoi: “Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sen minä annan sinulle.” Ja tuo rampa mies parani. Ja sitten oikeuden edessä; ihmiset tiesivät heidän olevan tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he ymmärsivät heidän olleen samaistettuja oikean kaltaisen Seuran kanssa; he olivat olleet Jeesuksen kansaa. Ja Jumala, se on minun sydämeni halu, olla samaistettu Sinun kanssasi, yhtenä Sinun palvelijoistasi, joka rakastaa Sinua ja, joka on uskollinen Sinulle, ja pitää Sinun Kirjasi sanat, ja tekee kaiken, minkä tietää tehdä oikein.

⁹⁰Nyt Isä, tulisitko jälleen tänä iltana samaistamaan itsesi keskuudessamme, että ihmiset voisivat tietää, että tämä ei ole vain jotakin… Herra, tulkoon tiettäväksi tänä iltana, että Sinä olet sama Jumala, joka oli täällä tänä aamuna. Sinulla on sama voima. Ja Sinä voit jälleen tänä iltana tehdä samoja asioita, joita Sinä teit tänä aamuna. Sinä lupasit, että niin tulisi olemaan viimeisinä päivinä.

⁹¹Ja monet täällä eivät voineet saada tarpeeksi uskoa. Me rukoilemme, että Sinä antaisit heille uskon nyt. Ja antaisit Sinun Henkesi olla samaistettuna keskuudessamme, sillä Sinä sanoit: “Niitä tekoja, joita Minä teen, on myös hän tekevä, joka uskoo Minuun.” Niinpä minä rukoilen Jumala, että Sinä todistaisit olevasi täällä kanssamme tänä iltana ja että Sinä yhä rakastat meitä. Ja Sinä haluat jokaisen henkilön täällä, jota ei ole kastettu, tulemaan ja olemaan samaistettu kanssasi, niin että he myös voivat olla osalliset tästä ihmeellisestä armosta, joka voi siirtää meidän syyllisyytemme Hänelle ja Hänen armonsa meille. Suo se, Herra. Kuule rukouksiamme, kun me pyydämme Jeesuksen,

⁹²Me seisomme Jumalan oikeudenmukaisen tuomion varjossa. Joka kerta, kun kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Hän lupasi, että Hän tulisi olemaan heidän keskellään.

⁹³Nyt, arvelen, että joillakin teistä voi yhä olla rukouskortit, ja monilla teistä ei niitä ole. Ei ole väliä onko teillä vai ei. Jos olette sairas, ja jos tämä Jumala, joka kirjoitti tämän Raamatun… Uskotteko te vakavissanne Häneen? Jos Hän palaa keskuuteemme ja todistaa Sanan saarnaamisen lisäksi, että Hän on täällä, saaden syntiset vakuuttuneeksi siitä, että Hän on täällä, jos Hän on täällä parantaakseen sairaat, ja paljastaa sen aiheuttajan, niin kuin Hän teki, kun Hän oli täällä maan päällä, niin tuletteko te ilolla vastaanottamaan parantumisenne? Haluaisitteko kohottaa kätenne… Missään tapauksessa me emme tule ottamaan… Minä en tiedä, mitä rukouskortteja hän jakoi, ja me emme tule käyttämään rukouskortteja. Vain rukoilkaa; ja uskokaa.

⁹⁴Ja jos Hän on tekevä niin, että Hän tulee samaistamaan itsensä, niin silloin teidän tulee hävetä, jos ette samaista itseänne Hänen kanssaan. Teidän pitäisi tehdä se. Tämä on nyt suora haaste: Tämänaamuisessa kokouksessa me jaoimme rukouskortteja ja kutsuimme heidät alttarille ja rukoilimme heidän puolestaan. Ja Pyhä Henki ravisteli niin valtavalla tavalla, kunnes minä tunsin itseäni vedettävän syrjään; oli aika lopettaa, koska olin tullut niin heikoksi. Ja nyt, minä sanon teille täällä kuulijakunnassa, joilla ei ole rukouskortteja, te haastatte, minä haastan teidät uskomaan, että se, mitä olen kertonut teille Jeesuksesta Kristuksesta, on Totuus. Ja rukoilkaa, jos olette sairas. Eikä ole väliä…

⁹⁵Tänä aamuna yritin löytää vain ihmisiä, jotka eivät kuuluneet tähän tabernaakkeliin. Tänä iltana, en välitä mistä te olette. Vain rukoilkaa. Ja sitten, jos tuo Jumalan suuri Pyhä Henki, josta meillä on täällä valokuva, jos Hän tulee keskellemme… Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä niin paljon, että Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään näitä asioita, joita Hän teki ollessaan maan päällä, kun Hän tulisi takaisin meidän lihaamme, ja tekisi samoja asioita.

⁹⁶Nyt, jos olet sairas, rukoile. Anna haaste Jumalalle. Sano: “Jumala, veli Branham ei tunne minua; hän ei tiedä minusta mitään. Mutta, jos Sinä annat hänen kääntyä minun puoleeni, ja sallit minun koskettaa Sinun viittaasi, ja sitten, kun Sinä puhut… minä tulen tietämään, että Sinä olet kosketuksessa tämän Seurakunnan kanssa. (Seurakunta on uskovaiset) Silloin minä tulen tietämään, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaiken.” Ja rukoilkaa nyt.

⁹⁷Tunnen vain johdatusta tehdä sen. En tiedä miksi, mutta tunnen johdatusta tehdä se.

Kohottaisitteko nyt kätenne?

⁹⁸Juuri tässä katsoen minuun on eräs pieni nainen, jolla oli käsi ylhäällä tällä tavalla ja joka rukoili juuri muutama minuutti sitten. Ja hän rukoilee jonkun muun puolesta itsensä lisäksi. Sikäli, kun tiedän, en ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Hän on minulle täysin vieras. Mutta hän rukoilee tyttärensä puolesta, koskien leikkausta. Sinä et edes ole tästä osasta maata; sinä olet Texasista. Se on NÄIN SANOO HERRA. Onko sinulla rukouskorttia? Eikö sinulla ole? Hyvä on, sinä et tarvitse sitä. Usko koko sydämelläsi.

⁹⁹Kuinka minä tiesin, mitä sinä rukoilit? Ettekö te voi nähdä, että Taivaan Jumala paljastaa sydämen salaisuudet. Eikö Daniel sanonut niin päivinänsä? Jumala paljastaa sydämen salaisuudet.

¹⁰⁰Siellä istuu eräs nainen sinun vieressäsi. Hän oli niin onnellinen siitä. Hänellä oli sydänvaiva, ja hän haluaa, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Niinpä, laskisitko sinä kätesi hänen päälleen. Hyvä on. Mene nyt takaisin Chicagoon ja ole terve. Aamen! Myöskään tuota naista en tunne, en tiedä mitään hänestä. Mutta Jumala tuntee teidät! Katsokaahan, Hän samaistaa itsensä kanssamme. “Jos voit uskoa, silloin kaikki asiat ovat mahdollisia.”

¹⁰¹Tämä pieni juutalaisnainen, joka istuu tässä; hän myös rukoilee. Se on totta. Sinä rukoilit, että minä sanoisin jotakin sinulle. Minä näin sinun vaivasi tänä aamuna, mutta en nimennyt sitä. Mutta nuo jalat, jotka ovat vaivanneet sinua, se tulee paranemaan; niinpä älä yhtään murehdi siitä.

¹⁰²Uskotko sinä myös, tämä pieni nainen, joka istuu tässä.? Uskotko sinä minun olevan Hänen profeettansa, Hänen palvelijansa? Minä en tunne sinua; Jumala tuntee minut. Mutta, jos Hän on Jumalan Henki kanssanne, silloin Hän tulee tekemään niin kuin Jeesus teki. Sinä rukoilit, ja näytti, kuin joku olisi vetänyt huomioni sinuun.

Siellä on Herran Enkeli hänen vierellään. Jos tulet uskomaan, sinun sydänvaivasi tulee lakkaamaan ja samoin nivelreumasi. Sinun nimesi on rouva Wisdom. Näin on. Mene takaisin ja ole terve, rouva Wisdom. Minä en koskaan elämässäni ole nähnyt tuota naista. Mutta Hän on Jumala, jos vain haluatte uskoa sen.

¹⁰³Tässä! Katsokaapa tänne. Näettekö tuon pienen naisen, joka istuu siellä käsi tällä tavalla suunsa edessä? Ettekö te voi nähdä tuota Valoa, joka riippuu suoraan tuon naisen yläpuolella siellä? Katsokaa nyt! Se tulee suoraan alas häntä kohden. Näen sen hajoavan. Hänellä on ongelma maksan kanssa, hänellä on maksavaiva. Se on sappirakkovaiva. Sinä olet rouva Palmer. Kyllä, muistan nyt kuka… Minä en… Katsokaahan, se on vain näky. Näen sinun istuvan veli Palmerin vieressä. Näin se on, sisar. Mene, ole terve ja usko koko sydämelläsi.

¹⁰⁴Siellä hänen takanaan istuu eräs pieni nainen, joka näytti jotenkin hämmästyvän, suoraan hänen takanaan. Uskotko, että nielurisavaiva tulee jättämään nuo kaksi lasta, ja myös sinut? Silloin mene kotiisi, ole iloinen ja onnellinen. Pane kätesi molempien noiden lasten päälle, joilla on tuo vaiva; ja myös oma vaivasi on jättänyt sinut. Te olette kaikki parantuneet Herran Jeesuksen Nimessä. Te tulette olemaan terveitä.

¹⁰⁵Voitteko te nähdä, että Elävä Jumala elää tänään? Hän on aivan yhtä suuri kaikkialla, eikä olekin? Ettekö te halua olla samaistuneet Hänen kanssaan? Tietenkin te haluatte. Varmasti te haluatte.

¹⁰⁶Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi ennen kuin minä… Se heikentää minua niin paljon. Kuinka moni haluaisi olla muistettu rukouksessa? Juuri nyt, sanoen: “Jumala ole armollinen minulle. Minä nyt haluan uskoa Herraan Jeesukseen. Haluan kaikki ongelmani oikaistuiksi nyt.” Jumala olkoon kanssanne.

¹⁰⁷Herra, joka toit jälleen Jeesuksen kuolleista, Taivaan Jumala, minä rukoilen Sinua heidän puolestansa, että tämä on oleva se hetki, jolloin he tulevat uskomaan, tulemalla esiin, jos he eivät koskaan aikaisemmin ole tehneet sitä, ja olemalla samaistetut Jeesuksen Kristuksen kanssa täällä altaassa tänä iltana. Sillä Kirjoitus sanoi, että jos me olemme haudatut Hänen kanssaan kasteessa, ja olemme osalliset Hänen kanssaan Hänen kuolemassansa, silloin me myös olemme osalliset ylösnousemuksessa Hänen kanssaan. Se on lupaus. Ja suuri pyhä Pietari käski meitä tekemään parannuksen ja olemaan kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja me olemme saava Pyhän Hengen lahjan.

¹⁰⁸Tässä istuu miniäni, Herra, pieni Loyce, isoten ja janoten ja paastoten ja odottaen. Siellä takana istuu sisareni, isoten ja janoten ja paastoten ja odottaen. Oi Herra, lähetä Pyhä Henki juuri nyt jollakin tavalla tähän rakennukseen, ja iske heidän sieluihinsa ylösnousemuksen voiman kanssa; ja voikoot he nousta seisomaan ylösnousemuksen voimassansa ja olla samaistetut Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen ylösnousemuksessansa. Suo se, Herra.

¹⁰⁹Anna anteeksi jokainen synti. Poista kaikki, mikä on väärin, Isä, ja anna meille Sinun armosi, kun me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

¹¹⁰Paranna kaikki sairaat ja vaivatut. Herra, Sinä olet täällä; Sinä olet Jumala. Sinä olet todistanut itsesi Jumalaksi. Ja me rukoilemme että, tuntien Sinun Henkesi luonteen, kuinka Sinä teit joitakin asioita ja sitten hävisit heidän näkyvistään, ja olit jossakin muualla toisessa kaupungissa, ja jälleen olit poissa. Mutta Sinä jätit jälkeesi merkin siitä, että Elävä Jumala eli. Ja minä rukoilen, Herra Jeesus, että tämä on painunut ihmisten sydämiin niin, etteivät he tule koskaan unohtamaan sitä, että Pyhä Henki on läsnä parantaakseen, pelastaakseen ja täyttääkseen Hänen hyvyydellään. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹¹¹No niin, kuinka monen täällä tuli tulla kastetuksi? Kohottaisitteko kätenne te, joilla kaikki asiat ovat valmiit? Te voitte sitten valmistautua vettä varten muutaman minuutin kuluttua. Ja nyt, odottaessamme Pyhää Henkeä muutaman hetken, kuinka monet täällä eivät vielä ole saaneet Pyhää Henkeä, ja, jotka haluaisivat ja rukoilevat hartaasti, saadakseen Pyhän Hengen?

Teddy, tai joku teistä, haluaisitko mennä pianon ääreen juuri nyt. Me tulemme laulamaan joitakin lauluja, sillä aikaa, kun naiset valmistautuvat kastetta varten menemällä tähän huoneeseen ja miehet tänne toiseen. Ja me valmistaudumme sillä aikaa tätä tapahtumaa varten.

¹¹²Ja sitten me tulemme odottamaan Pyhää Henkeä tulemaan ja paljastamaan meille ne asiat, jotka Hän haluaa meidän tekevän. Sitten, me tulemme sammuttamaan valot salista. Saarnaaja tulee olemaan täällä vedessä, ja sitten meillä tulee olemaan kasteseremonia.

¹¹³Heidän valmistautuessaan, minä haluaisin tässä lukea vähän Kirjoitusta. Kuinka moni uskoo, että Jumala on ääretön? Varmasti, Hän on täällä juuri nyt. Ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä vastaanottaaksenne Pyhän Hengen, on nousta ylös ja vastaanottaa Hänet. Hänen voimansahan on todistanut, että Hän on täällä. Kuinka meillä voisi olla epäilyksen varjoakaan? Hänen siunattu, pyhä Läsnäolonsa yksinkertaisesti kylvettää sielujamme. Minusta tuntuu aivan kuin voisin kirkua koko voimallani, Hänen hyvyydestään ja laupeudestaan, joka kestää aina ja iankaikkisesti. Hän on täällä. Minun sydämeni palaa ja on täytetty ilolla ja ylenpalttisella riemulla Hänen Läsnäolonsa vuoksi.

¹¹⁴Ennen kuin valot sammutetaan, minä haluan lukea Apostolien tekojen toisesta luvusta. Ja minä uskon, että jokainen mies, saarnaaja, evankelista tai mikä hän sitten onkin, on yhtä mieltä siitä, että Jumala on ääretön. Jumala ei voi tehdä jotakin asiaa yhdellä tavalla ja sitten kääntyä ympäri ja tehdä sitä toisella tavalla. Hänen on pakko tehdä se samalla tavalla joka kerta, eikö olekin? Tämä on se julistus, joka lähti Jumalalta:

Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat; Jeesuksen Nasaretista, miehen, jonka Jumala vahvisti keskuudessanne voimallisilla teoilla, ihmeillä ja merkeillä, jotka Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse myös tiedätte

Minkä kaltaisia merkkejä Hän teki vahvistaakseen Hänet Messiaaksi? Hän vahvisti sen tietämällä heidän sydäntensä ajatukset. Onko se oikein? Pietarihan sanoi: “Merkein ja ihmein Jumala vahvisti sen, että Hän oli Hänen kanssaan.”

Hänet, joka teille luovutettiin Jumalan neuvopäätöksen ja edeltätietämisen mukaisesti, te olette ottaneet, ja pahoilla käsillä ristiinnaulinneet ja tappaneet:

Jonka Jumala on nostanut ylös, päästäen kuoleman kivuista, koska ei ollut mahdollista, että se olisi voinut häntä pitää.

Sillä Daavid puhuu koskien häntä: Minä näin ennalta Herran aina kasvojeni edessä, sillä hän on minun oikealla kädelläni, niin ettei minua voida liikuttaa:

Sen vuoksi minun sydämeni iloitsi, ja kieleni oli iloinen; sen lisäksi myös minun lihani on lepäävä toivossa:

Koska sinä et ole jättävä minun sieluani helvettiin, etkä sinä salli Pyhäsi nähdä turmeltumista.

Sinä olet tehnyt tunnetuksi minulle elämän tiet; sinä olet täyttävä minut ilolla sinun hyväksymisesi kanssa.

Miehet, veljet, antakaa minun vapaasti puhua teille patriarkka Daavidista, että hän on sekä kuollut, että haudattu, ja hänen hautansa on kanssamme tähän päivään asti.

Sen vuoksi ollen profeetta, ja tietäen, että Jumala oli valalla vannonut hänelle, että hänen kupeittensa hedelmästä, lihan mukaan, hän tulisi nostamaan esiin Kristuksen istumaan hänen valtaistuimellensa;

Hän nähden tämän edeltä puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, että hänen sieluansa ei jätetty helvettiin, eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista.

Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, josta me kaikki olemme todistajia.

Sen vuoksi ollen Jumalan oikealla kädellä korotettu, ja saatuaan Isältä Pyhän Hengen lupauksen, hän on vuodattanut tämän, jonka te nyt näette ja kuulette.

Oi, se yksinkertaisesti sävähdyttää minua. Me yhä olemme Hänen todistajiansa. Hänet nostettiin ylös kuolleista; ja Hän elää tänä iltana.

Sillä Daavid ei ole astunut ylös taivaisiin; vaan hän sanoo itse: HERRA sanoi minun Herralleni, Istu sinä minun oikealle kädelleni, kunnes minä teen sinun vihollisesi sinun astinlaudaksesi.

Sen vuoksi tietäköön varmasti koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te olette ristiinnaulinneet, sekä Herraksi, että Kristukseksi.

Nyt, kun he kuulivat tämän, tunsivat he piston sydämissään, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?

No niin, mitä kieltä hän nyt oli puhumassa, kun kaikki nuo maailman eri kieliset kuulivat häntä? Hetki sitten he pitivät heitä hulluina. Ja nyt tämän mahtavan saarnan jälkeen, joka puhuttiin kaikista kansoista oleville, jotka seisoivat siellä, he kysyivät: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä?” Sitten annettiin resepti.

Silloin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus, ja ottakoon joka ainoa teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te olette saava Pyhän Hengen lahjan.

Sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Ja monilla muilla sanoilla hän todisti ja kehoitti, sanoen, Pelastakaa itsenne tästä onnettomasta sukupolvesta.

Jos ei se olekin aivan sama Evankeliumi, jota me saarnaamme tänään: “Pelastakaa itsenne tästä onnettomasta sukupolvesta.” Monia merkkejä ja ihmeitä on tehty. Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo osoittaa Hänen itsensä olevan elossa, ja sama kaste, joka oli asetettu tässä, on sama, joka on saarnattu täältä saarnastuolista tänä iltana.

Sitten heidät, jotka iloiten vastaanottivat hänen sanansa, kastettiin: ja tuona samana päivänä heihin lisättiin siellä noin kolmetuhatta sielua.

¹¹⁵Rakas Jumala, huoneet ovat täynnä seisovia ihmisiä, jotka tulevat samaistetuksi kasteessa Sinun kanssasi. Minä rukoilen Sinua Herra, heidän sijastansa, että Sinä tulisit olemaan niin hyvä, Herra, että hetkellä, jolloin he tulevat vedestä, voikoon heille tapahtua jotakin, niin että heidän sielunsa tulevat täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Voikoot he vedestä tultuaan mennä julkituomaan Sinua, saarnaamalla Evankeliumia; opettamalla pyhäkoulussa; puhumalla kielillä; selittämällä kieliä; tekemällä merkkejä ja voimallisia tekoja ja ihmeitä; ja ennen kaikkea, palakoon Jumalan rakkaus heidän sieluissansa nöyryydessä, lempeydessä ja kärsivällisyydessä.

¹¹⁶Herra minä jätän heidät Sinulle. He ovat tämän herätyksen voitonmerkkejä. Ja minä rukoilen, että sinä pitäisit heidät hoivissasi. Ja jonakin päivänä, niin kuin minä nyt seison täällä rukoilemassa Sinun Raamattusi ylitse, sen jälkeen, kun olen saarnannut Siitä, ja julistanut koko sydämestäni sen minkä uskon Totuudeksi, niin kuin Sinä sen minulle paljastat…

¹¹⁷Ja Herra, me odotamme heidän kastamistansa, aivan niin kuin me kaikki täällä kuulijakunnassa odotamme ylösnousemusta. Ja jonakin päivänä, Herra, seistessämme yhdessä taivaallisissa paikoissa, voikoon siellä tulla ääni Taivaasta; pasuuna tulee soimaan ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Voikaamme me olla temmatut ylös Hänen kanssaan kohdataksemme Herran ilmassa ja ollaksemme iankaiken Hänen kanssaan. Suo se Isä.

¹¹⁸Pidä meidät terveinä ja onnellisina ja täynnä intoa. Me emme pyydä saada rahaa. Me emme pyydä helppoja asioita. Me vain pyydämme olla Jeesuksen kaltaisia. Me haluamme olla samaistettu Hänen kanssaan, senkaltaisen Hengellä, joka Hänessä oli, nöyrästi ja lempeästi, aina toimittaen Isän asioita.

¹¹⁹Herra, tämän herätyksen loppuhetkessä, näiden monien kalliiden ihmisten tullessa samaistetuiksi, jatka itsesi samaistamista heidän kanssaan, antamalla heille Pyhän Hengen. Suo se, Isä.

¹²⁰Siunaa tätä pientä tabernaakkelia. Siunaa jokaista saarnaajaa, jokaista henkilöä, joka on ollut läsnä täällä jokaisesta seurakunnasta.

¹²¹Herra, minä rukoilen, että Sinä lähettäisit herätyksen jokaiseen seurakuntaan kautta koko maailman. Ja me tulemme näkemään heidän tulevan yhteen yksisydämisesti ja yksimielisesti Jeesuksen Kristuksen ylöstempaus armoa varten, joka tullaan antamaan keskuuteemme. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹²²Nyt, valot tulevat olemaan pois päältä auditoriossa hetken aikaa. Näiden nenäliinojen puolesta on rukoiltu. Ja nyt, valot tulevat olemaan poissa hetken aikaa ja sitten… Ja silloin olkaa vian hiljaa, ja sananpalvelija kastaa yhden toisensa, kunnes me saamme heidät kaikki kastettua.

Nyt, jos jokainen voi nähdä… Nyt… Tuo mikrofoni, vetäkää tuo mikrofoni alas taaksenne…?… Meneekö tämä nauhuriin? Hyvä on. Hän on pitänyt huolen siitä.

Halusin tehdä tämän itse tänä iltana. Olen niin kuumissani. Ja veli Neville on ollut lepäämässä, joten hän halusi, että myös pastorilla olisi jotain tekemistä tämän kanssa. Hyvin hieno veli. Hetkinen vain ja valot menevät pois päältä pääauditoriosta, jolloin te voitte nähdä suuresta peilistä, joka roikkuu takana, se on suunnattuna suoraan altaaseen, missä heidät tullaan kastamaan. Ja jos he saavat heidät valmiiksi… Sitten, jos joka kerta kun heitä kastetaan, vanhimmat vetävät verhon eteen niin, että naiset voivat nousta vedestä. Ja sitten he tulevat yksi toisensa jälkeen. Te tulette…?… ketä he ovat ja kastavat heidät Jeesuksen Nimessä…?…

¹²³Nyt, muistakaa, kuten sananpalvelija on vastuussa Jumalan Sanasta, joka on luovutettu minulle…?… Minä suosittelen jokaiselle, joka ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että he tulevat uudelleen kastetuiksi. Näin Paavali sanoi. Hän sanoi jopa, että jos he ovat olleet kastetut yhdellä tavalla, heidän tulisi…?… hän sanoi, että heidän täytyi tulla kastetuksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän sanoi, jos enkeli koskaan opettaisi jotain muuta, hän olkoon kirottu. Se löytyy Galatalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta ja kahdeksannesta jakeesta. “Vaikka me tai enkeli taivaasta julistaa mitään muuta Evankeliumia, hän olkoon kirottu.” Nyt, juuri ennen kuin seremonia alkaa, voivatko kaikki nähdä?

[Veli Neville kastaa ihmisiä. Tyhjä kohta nauhassa.]

Sanat…?… Evankeliumin sananpalvelijan…?… [Tyhjä kohta nauhassa.]

[Veli Branham puhuu erästä henkilökohtaista ystäväänsä koskien.] Hyvin henkilökohtainen ystäväni. Tämä leidi on Oral Robertsin hyvin henkilökohtainen ystävä, hän ja hänen aviomiehensä…?… toinen…?… Jumalan sielujenvoittaja…?… Veli Oral Roberts, yksi rakkaista ystävistäni…?…

[Veli Neville kastaa lisää ihmisiä. Tämä kastekokous kestää noin puoli tuntia, jonka aikana veli Branham kommentoi ja laulaa. Muutamia näistä kommenteista on kirjoitettu ylös. Useissa paikoissa on merkintä: Tyhjä kohta nauhassa.] Kyllä. Suo se, Herra.

59-1219 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 19. 12. 1959

59-1219 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19. 12. 1959

¹Eilisillan jälkeen, me olemme todella aivan kylläisiä. Olen kuullut tänään monia hyviä kertomuksia niistä, jotka ovat täyttyneet Pyhällä Hengellä. Ja me olemme siitä niin iloisia.

²Hienoa saada veli Graham tabernaakkelista kanssamme tänne tänä iltana, yksi työtovereistamme täällä, Utican holiness-seurakunnan paimen. Ja veli Jackson, hän oli täällä eilen illalla, uskoisin; tai hän on taas täällä jossakin yleisön seassa nyt, joku sanoi. Kyllä, näen nyt veli Jacksonin takana yleisössä. Ja – ja veli Ruddell, onko hän täällä tänä iltana? Siinä eräs täkäläisistä työtovereistamme ”62:ssa.” Olemmepa iloisia saadessamme heidän tänne. Ja meidän…Oi, Pat veli, ja kaikki nämä muutkin veljet, me olemme – ja tuolla yleisössä. Onpa ilo saada teidät kaikki tänne tänä iltana.

³Nyt, jos olisin oikeudenmukainen, toisin jonkun noista hyvistä saarnaajista tänne ylös puhumaan teille, koska ääneni on käheä eilen iltaisten hienojen hetkien takia.

⁴Siis, vaimoni, hän ojentaa minua; tehän tiedätte, veljet, mistä minä puhun. Hän sanoi, että eilen illalla ihmiset eivät takana kuulleet minua, koska puhuin tähän vehkeeseen. Ja nyt, ennen kuin aloitan, meinaan yrittää jotakin. Siis, onkohan tämä parempi? Onko näin nyt parempi sinne taakse? Vai onko näin parempi? Siis, kulta, minä olen nyt aiheuttanut tahran sinun maineellesi. Nyt, ihmiset sanovat, että näin on parempi. Selvä. Voi tavaton! Siinäpä nainen. Tuo on hyvä, sillä siitä on kauan, kun minä olisin tehnyt sellaista. Hän on yleensä oikeassa.

⁵No, meillä on todella ollut hauskaa näissä kolmessa iltakokouksessa, jotka minä pidin. Ja nyt, nauhat, kaikki – eilisiltaa lukuun ottamatta… Soitin veli Goadille ja pyysin häntä tulemaan ottamaan nauhat tabernaakkelia varten. Mutta sattui niin, että minä ymmärsin, että Billy Paul oli mennyt autollaan, niin minun tietääkseni nauhaa ei tehty. Niinpä me menetimme sen. Haluaisin pitää sen seurakunnassa, seurakunnan takia kun – joku sanoi – mihin me uskomme.

⁶Nyt tänä iltana, aion puhua Suuresta Konferenssista, mikäli saan käydyksi läpi nämä kysymykset ajallaan. Ja sitten, huomenaamuna on parantamiskokous. Ja me tulemme rukoilemaan sairaitten puolesta. Siksi, emme voi – tai vain mennä sanomaan: ”Nyt minä otan sinut ja sinut ja sinut.” Se ei olisi oikein. Mutta me jaamme ryhmän kortteja, ja joitakin noitten korttien kanssa, minä kutsun esiin muutamia korokkeelle. Ja sitten, jos Pyhä Henki alkaa paljastaa, silloin Se menee läpi yleisön ja valmistaa ihmiset parantamiskokousta varten. Ja sitten huomisaamuna, puhun, jos Herra suo, juuri ennen parantamiskokousta.

⁷Näen, että vaimoni nauraa. Kulta, kuuletko minua yhtään? Ai, sinä kuulet minua. No, sepä hyvä. Hän istuu tuolla takana ja jos on – ei voi kuulla minua, hän pudistaa päätänsä: ”Sinä et kuule, en kuule sinua.”

⁸Siispä huomenna – huomisiltana on evankelioiva kokous ja kastekokous. Ja sitten, ja heti, kun minä olen lopettanut saarnan huomeniltana, me vedämme verhot pois edestä ja meillä on täällä kaste huomenna illalla. Jos Herra suo, jos Herra tahtoo, aamulla tahtoisin – tai huomeniltana, haluaisin puhua aiheesta: ”Merkki oli annettu.” Ja sitten, jos me olemme täällä keskiviikkoiltana, jos Herra antaa minulle luvan olla täällä keskiviikkoiltana, haluaisin puhua aiheesta: Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä. Siis, se on täällä juuri ennen jouluaattoiltaa.

⁹Ja sitten, heti joulun jälkeen on joululomaviikko. Silloin me otamme kaikki nuo kirjeet…Veli Mercier ja muut yleensä saavat niitä. Ja me otamme ne kaikki esille, ja me rukoilemme näiden kirjeitten puolesta ja pyydämme Herraa johtamaan meitä, minne päin pitkin maailmaa me sitten tulemme menemäänkin.

¹⁰Siis, Kristityillä Liikemiehillä on hieno lista, se tarkoitta menemistä suoraan Floridaan heidän konferenssinsa takia. Sieltä mennään Kingstoniin, sieltä meritse Haitiin, ja Puerto Ricoon, Etelä Amerikkaan, ja takaisin Meksikoon saakka.

¹¹Mutta Herra näyttää johtavan minua Norjaan. En tiedä miksi. Tunnetteko te pienen kirjasen nimeltä ”Man Sent From God?” [Jumalan lähettämä mies.] Se on suurin uskonnollinen julkaisu Norjassa. Ajatelkaas, mitä Jumala on tehnyt siellä. Ja kun minä olin siellä, minun ei annettu panna käsiä sairaitten päälle. Olin siellä kolme iltaa. Eikä minun annettu panna käsiä sairaitten päälle. Siitä näette, mitä Jumala voi tehdä. Väentungos oli niin suuri, että piti ottaa ratsupoliisit – hevosia, ja ajaa ihmiset pois kaduilta niin, että pääsin siihen paikkaan. Enkä pannut käsiä sairaitten päälle. Rukoilin siellä ihmisten puolesta loppuun asti; annoin heidän panna kädet toinen toisensa päälle.

¹²Niinpä… [Joku puhuu veli Branhamille] Kyllä, varmasti haluan, sitten. Nyt huomenaamuna… Nyt, tänä iltana, me ehkä pääsemme näihin kysymyksiin, koska meillä on joitakin tosi hyviä. Enkä minä tiedä, kuinka kauan Herra pitää meitä sen kimpussa.

¹³Nyt, joskus täällä seurakunnassa me tulemme paikkaan, jossa sanotaan: ”No…” Me otamme ulkopaikkakuntalaisia, tuomme heidät ylös… Joku sanoo: ”No mutta, minä en kyllä tiedä, mikä heillä muka on vikana. He ovat ehkä kertoneet jotakin väärää.” Sitten te otatte paikkakuntalaisia; he sanovat: ”Voi, sinä olet voinut tuntea heidät.” Niinpä… Sitten sanotaan – on sanottu: ”No, kuulkaa, juju on noissa rukouskorteissa.” No, entä sitten ne, joilla ei ole olut rukouskortteja. Ja on ollut päiviä päivien jälkeen, jolloin…

Mitä hän sanoi? [Veli Branhamia pyydetään seisomaan mikrofonin takana] Ai, että seisoisin mikin takana? Juu, tiedättehän, minä saarnaan aina keskellä tietä. Siis, ehkä minä teen sen tällä lailla. Onko nyt parempi? On parempi. Hienoa. Kuulkaapa, mistä on kyse. Meidän – meidän äänentoistolaitteistomme on tosi surkea, tosi surkea. Emmekä me yritä nyt hankkia yhtään parempia, sillä me haluamme, että uusi tabernaakkeli rakennetaan mitä pikimmin. Ja sitten, kun meillä on tarpeeksi tilaa (ymmärrättekö?), jos me saamme rakennetuksi vähän enemmän paikkoja, ja varautua kokouksiin sitten, kun meillä on niitä täällä.

¹⁴Ja nyt, muistakaa, pojat, kaksi tai kolme, tulevat jakamaan korttejamme 8:30 – tai 8:00 ja 8:30 [PM] välissä. Se suo mahdollisuuden jokaiselle päästä istuutumaan. Ja olin puhumassa siitä, kuinka kortit jaetaan, miksi niin tehdään: Jotta järjestys säilyy. Ymmärrättekö? Siis, jos nyt minä tulisin tänne, niin kuin juuri nyt ja sanoisin: ”Antakaa tämän naisen, tämän naisen, ja tämän miehen, ja tämän naisen…?” Tehän ymmärrätte, se olisi aika – se olisi aika kovaa. Ymmärrättehän? Ja sitten, jos te… Usein minä olen tehnyt näin. Ja jos ei ole kovin monia aamulla, minä saatan tehdä saman jutun. Minä sanon: ”Kuinka moni ihminen on kaupungin ulkopuolelta, joilla on jotakin vialla, nousisitteko seisomaan?”

¹⁵Veli Mercier, sinähän olet tulossa pelastamaan minua. Tuletko sinä auttamaan minua? [Veli Mercier vastaa] Ai, olet tulossa… Hän on tulossa pelastamaan itsensä. Minä puhuin sinun tyttöystäväsi kanssa tänään. Sinun on parasta olla kiltti minulle. Ymmärrätkö? Selvä. Sepä hyvä. Minä – minä ihailen veli Leon rohkeutta. Kun juttu ei mene oikein, pankaamme – pankaamme asia niin hyvin järjestykseen kuin vain kykenemme, niin hyvin kuin osaamme.

¹⁶Niinpä siis sitten, pyydetään ulkopaikkakuntalaisia nostamaan kätensä, joilla on jotain ongelmaa. Ja sitten vain pitää seistä siinä ja keskittyä yhteen ihmiseen, kunnes Pyhä Henki aloittaa, ja otetaan koko yleisö. Kuinka moni on ollut täällä näkemässä, kun se tapahtuu? Varmasti! Näettekö, näettekö? Niin sillä, miten se menee, ei ole väliä. Se on vain…

¹⁷Haluan teidän muistavan tämän, ja minä yritän käydä sen läpi taas aamulla. Pakanat, Evankeliumi, joka heille on annettu, on uskon evankeliumi, ei ollenkaan tekojen. Ja niin kuin minä sanoin eilen illalla. Kun Pyhä Henki lankesi helluntaina, kun ihmiset menivät juutalaisten keskuuteen, Ap.t. 19:5, he panivat kätensä ihmisten päälle ja he saivat Sen. Ja kun mentiin samarialaisten keskuuteen, heidän päällensä piti panna kädet. Mutta, kun he tulivat pakanoiden keskuuteen Korneliuksen talossa, ”Kun Pietarin vielä näitä puhui…” Ei kätten päälle panemista.

¹⁸Kun tuo pieni tyttö kuoli, Jairuksen tytär, pappi sanoi: ”Tule, ja pane kätesi hänen päälleen, ja hän herää henkiin.” Mutta, kun Roomalainen sadanpäämies, pakana, sanoi: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, sano sana.” Siinä se on. Näettekö?

¹⁹Syyrofoinikialainen nainen, kreikkalainen hän oikeastaan oli, kun hän – kun Jeesus sanoi hänelle, Hän sanoi: ”Ei ole soveliasta, että ottaa lasten leipää ja antaa penikoille.”

Nainen sanoi: ”Totta, Herra, mutta koirat syövät pöydän alla lasten murusia.”

Hän sanoi: ”Tämän sanan tähden riivaaja on jättänyt tyttäresi.” Sanokaa siis hyviä asioita. Sanokaa jotakin hyvää jostakin. Puhukaa Jeesuksesta. Sanokaa jotakin lojaalia [myötätuntoista], jotakin oikeata. Sillä tavalla riivaajista päästään eroon. Hän ei sanonut – Hän ei rukoillut tytön puolesta. Hän ei sanonut mitään siitä, että hän oli parantunut; Hän vain sanoi: ”Tämän sanan tähden, tämän sanan tähden…”

²⁰Hattie Wright, tässä yhtenä päivänä, hän ei pyytänyt mitään. Hän vain istui, mutta hän puhui oikein, mikä miellytti Pyhää Henkeä. Ja Pyhä Henki vastasi ja sanoi: ”Hattie, pyydä mitä tahansa, mitä haluat, niin sinä saat mitä tahansa ja haluat. Tutkikaa, onko asia jotakin kunnollista [/puhdasta] vai ei. Pyydä mitä tahansa; hänen ramman pikkusisarensa parantumista, joka istui liikuntakyvyttömänä; kymmentä tuhatta dollaria, että hän pääsisi kuokkimasta noita kumpareita; hänen loppuun ajetun ruumiinsa parantumista; mitä haluatkin pyytää, pyydä sitä juuri nyt. Jos Hän ei tule ja anna sitä sinulle juuri nyt, sitten minä olen väärä profeetta.” Se – se on vasta jotakin, eikö olekin?

²¹Jeesus sanoi: ”Sanokaa tälle vuorelle…” Ja tehän olette kuulleet – mitä tapahtui; se on palvelustehtävä, johon me olemme astumassa. Me olemme jo nyt matkalla sillä tiellä. Pian on Herran Jeesuksen tulemus. Ja meillä on oltava ylös tempaava usko seurakunnassa, joka voidaan muuttaa silmänräpäyksessä lähtöä varten, tai sitten me emme lähde. Mutta älkää huoliko, se on tulossa. Se on tulossa. Ja kun tämän seurakunnan voima kasvaa, se ottaa veljensä mukaan; tuonkin seurakunnan voima kasvaa, ja ottaa veljensä mukaan; tuonkin seurakunnan voima tuo mukaan muitakin veljiä; silloin tulee yleinen ylösnousemus. Ja me odotamme kovasti sitä.

²²Siis, älkää unohtako, rukouskortteja aamulla kello 8:sta 8:30:een. Sitten minä pyydän ihmisiä, olipa niitä kuinka paljon tahansa jäljellä, silloin lopettamaan korttien jakelu, ja palaamaan, ja istuutumaan – Näettekö? koska he ovat ehkä jakaneet ne silloin jo kuitenkin, tai niin monta kuin me tulemme niitä sieltä jostakin vetämään. Pojat tulevat ylös, sekoittavat kortit aivan teidän edessänne, sitten, jos haluatte yhden, haluatte yhden, tai ja sen sellaista… Sitten, kun minä tulen paikalle, minä vain… Mistä tahansa Herra pyytää kutsumaan… Ja jos Hän sanoo: ”Älä kutsu ollenkaan”, minä en voi kutsua ihmisiä ollenkaan, näettekö? aivan miten asia sitten onkin.

²³Ja minä olen… Se palvelustehtävä on heikkenemässä [/katoamassa] joka tapauksessa; jotakin suurempaa on tulossa. Muistakaa, se tarkoittaa sitä, mitä on sanottu tältä lavalta, eikä se ole vielä koskaan mennyt vikaan. Muistatteko tuon palvelustehtävän, joka liittyi käteen? Näettekö mitä se sai aikaan? Sydämen ajatuksen, näettekö mitä se teki? Nyt kuunnelkaas: puhu Sana, ja katso, mitä se saa aikaan. Näettekö? Minä sanoin teille täällä vuosia sitten – seurakunnalle – Puhun nyt tabernaakkelille – vuosia sitten, kolme tai neljä vuotta sitten, jotakin oli tulossa esiin; se oli tapahtumaisillaan. Ja tässä se on nyt, juuri puhkeamaisillaan… Se on saamaisillaan hahmonsa. Nyt, me olemme siitä kiitollisia. Miten kiitollisia me olemmekaan. Kerrassaan iloisia.

²⁴Siis, meillä on täällä nyt joitakin tosi hankalia kysymyksiä, ja me haluamme päästä heti niihin käsiksi. Joku katseli kaikkia näitä kirjoja mitä minulla on. Sanoin: ”Fiksu mies tarvitsee vain yhden.” Mutta minä en ole fiksu mies. Minulla on oltava useita niitä, joita tutkia. No, tämä on Diaglott [sanakirja], ja tämä on Raamattu, ja tämä on sanakirja. Niinpä se on… Me pyydämme juuri Herraa auttamaa ja neuvomaan meitä vastaamaan näihin kysymyksiin Hänen jumalallisen tahtonsa mukaisesti ja Sanansa.

²⁵No niin, painetaanpa päämme hetkeksi rukoukseen. Herra, me olemme Sinulle kiitollisia sydämemme syvyyksistä asti siitä, mitä Sinä olet tehnyt meidän puolestamme näinä kolmena viimeisenä iltana. Oi, millaista nähdä saarnaajien tapaavan tuolla takahuoneessa ja puristavan kättä, ja uudistuneen uskon, ja – ja otettavan uutta askelta.

²⁶Sinä teet asiat meille niin yksinkertaisiksi, koska me olemme yksinkertaisia ihmisiä. Ja me rukoilemme, Jumala, että – että Sinä antaisit tehdä itsestämme aina aivan yksinkertaisia. Sillä se on… Se on ihmistyyppi, joka nöyrtyy, ja korotetaan. Ja maailman viisaus on Jumalalle hulluutta; Jumalaa miellytti saarnauttamalla sen kautta, pelastaa ne, jotka olivat kadotettuja.

²⁷Ja nyt, Isä, täällä hallussani on useita kysymyksiä, jotka on kysytty hartaasta sydämestä, joka on huolissaan. Ja johonkin niistä väärin vastaaminen, saattaa syöstä tuon ihmisen väärälle tielle, kun tuo väärää valoa tuohon kysymykseen, joka ihmisiä vaivaa. Niinpä Herra Jumala, minä rukoilen, että Sinun Pyhä Henkesi tulisi yllemme ja paljastaisi nämä asiat, sillä Sanassa on kirjoitettuna: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan.” Ja niin me aiomme tehdä nyt, Herra: kolkuttaa Sinun armon ovellesi, seisoen Sinun jumalallisen oikeutesi varjossa, me vetoamme Jumalan Kristuksen vereen ja Pyhään Henkeen.

²⁸Emmekä me tule tänä iltana tänne vain siksi, että olisimme vapaalla Pyhän Hengen saarnaamisesta nämä kolme iltaa; me tulemme mitä syvimmällä kunnioituksella ja vilpittömyydellä. Me tulemme niin kuin tämä olisi viimeinen iltamme koskaan maan päällä. Me tulemme uskoen, että Sinä vastaat meidän rukouksiimme. Ja Herra, me pyydämme, että Sinä tyydyttäisit meidät ikuisella elämälläsi. Ja vastatessaan Sinun Sanasi mukaisesti, Pyhä Henki… Oi Jumala, niin kuin me ymmärsimme, että Sinä itse olet keskuudessamme, me rukoilemme, että Hän paljastaisi meille nämä asiat, joita toivomme. Ja me toivoimme vain, että meidän sielumme olisi levossa, ja mielemme rauhassa sekä, että meillä olisi luottamus Jumalaan astua esiin vaatimaan tuota siunausta, jonka Hän lupasi. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁹Siis, minulla on hallussani kaikki minulle annetut kysymykset, yhtä lukuun ottamatta. Ja minä vastasin pikku veli Martinille, joka esitti minulle kysymyksen toissa iltana – vain yhden. Eilen illalla täällä oli monia, mutta ne olivat rukouspyyntöjä. Ja veli Martin kysyi minulta Joh. 3:16 – tai Joh. 3:sta, uskoisin, ”jos ei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi nähdä Valtakuntaa”, ja vertasi sitä nauhaan, jonka minä tein Heprealaiskirjeestä. Ja minä tapasin hänet takahuoneessa täällä eilen illalla, ja – ennen kuin sain tilaisuutta vastata hänelle, ja sitten tein sen siellä, siitä aiheesta.

³⁰Onko täällä ketään, joka ei ollut täällä eilisiltana, katsotaanpa niiden kädet, jotka eivät olleet täällä eilen illalla. Voi, me – olisittepa te todella olleet kanssamme. Meillä oli todella hienoa. Pyhä Henki…

³¹Voisin, hetkinen vain… Se ei satu. Tämä nauhoitetaan. Ja jos jotkut sananpalvelijat sattuvan olemaan eri mieltä sen kanssa, mitä aion sanoa, tai vaikka näistä kysymyksistä, pyydän, veli, ettet pidä sitä outona, vaan, että – muista, että tämä nauha on tehty täällä meidän tabernaakkelissamme. Me opetamme meidän väkeämme. Monia eri uskojen saarnaajia istuu joka puolella. Ja minä haluaisin palata asiaan, sillä jotkut meidän väestämme eivät päässeen eilisiltana, joita minä näen täällä tänä iltana. Ja minä haluaisin käydä läpi tuota pikaa, jos sallitte, sitä, mitä puhuin eilen illalla; ja se käsitteli helluntaita, Pyhän Hengen vastaanottamista.

Nyt luen Emphatic Diaglottia kreikan käännöksestä, jossa olin eilisiltana, joka on tässä avonaisena edessäni nyt. Se on alkuperäinen käännös kreikasta englantiin. Se ei käsittele muita käännöksiä, se on – ja muita versioita, se on suoraan kreikasta englantiin. Nyt, englannin sanoilla, on usein merkityksiä niille, niin kuin, vaikka: board. Otetaan sana board. Sinä sanot: ”No hän tarkoitti, että me pitkästytämme häntä.” Ei! ”Hän – hän maksoi ateriansa.” Ei! No, hän…”Se on tuo kyltti talon seinässä.” No, näettekö? Tai joku näistä… On neljä tai viisi eri sanaa, jota voi käyttää; teidän on otettava juuri tuo lause. Sana see – [nähdä]. Nähdä tarkoittaa ”ymmärtää”, englannissa sea tarkoittaa ”vesimassa.” See tarkoittaa ”katsoa.” Näettekö? Mutta näissä, käytetty sana, mistä puhuin eilisiltana Ap.t. 2. luvussa, jossa sanotaan: ”Tuliset kielet tulivat heidän päällensä…” Siis, minä haluaisin nyt palata takaisin hetkeksi. Haluaisitteko, hetken, vähän kerrata hetken ennen kuin menemme eteenpäin?

³²Nyt, kääntäkääs, teidän King Jamesissanne [kuningas Jaakon käännös], tai mistä käännöksestä te luettekin… Ja minä haluaisin lukea sen. Ja kuunnelkaa oikein tarkasti nyt. Älkää käsittäkö väärin. Monet nykyään, jopa sisareni, monet kutsuvat, sanovat…rouva Morgan…Monet heistä olivat eilisiltana. Rouva Morgan on yksi sisaristamme, jonka suhteen luovuttiin toivosta; ja hän oli kuolevien listalla Louisvillessä kuusitoista, seitsemäntoista vuotta sitten, syövän takia. Uskoisin, että hän istuu täällä takana taas tänään. Hän sanoi, ettei hän ei voinut kuulla, koska minä puhuin niin suoraan mikrofoniin. Ja heidän takiaan, minä haluan käydä tätä hetken läpi.

³³Nyt, minä luen tämän sananpaikan Ap.t. 2 [1]:

…kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisinä koolla… (Siis, minä pidän tästä enemmän kuin ”sopusoinnussa,” koska te voitte olla sopusoinnussa melkein mistä tahansa asiasta, mutta tässä heidän mielensä olivat yhtä.) …yksimielisinä ja samassa paikassa.

…Jakautuneita Kieliä… (K-i-e-l-i-ä kieliä. Jakautunut tarkoittaa ”erotettu”) …he näkivät Kieliä, kuin tulta, ja yksi… (”yksi” yksikössä) …jäi itse kunkin päälle.

Ja he kaikki tulivat täytetyiksi… (”ja” – konjunktio.) …Pyhällä Hengellä, ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan kuin Henki heille puhuttavaksi antoi.

Siis, Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.

Kun tämä ja tämä viesti oli levinnyt, kansaa kokoontui, ja olivat hämmästyksissään, sillä jokainen kuuli – hänelle puhuttavan hänen omaa kieltänsä.

³⁴Nyt huomatkaa! Kun tuli tuli, se tuli kielinä; kun ihmiset puhuivat, se oli kieltä. Nyt kielen ja kielen välillä on ero. Meille se on sama. Mutta kreikassa, ”kieli” tarkoittaa tätä. [Veli Branham esittää] Korva on tämä. Ymmärrättekö? Se ei tarkoita kieltä. Jos huomasitte, se on käännetty tulisiksi kieliksi, mikä tarkoittaa ”ikään kuin kielet”, aivan kuten tulen nuolaisu, pitkä tulen lieska. Siis, tarkatkaapa painotusta nyt; ja jokaista näistä paikoista nyt, älkää unohtako sitä.

³⁵Nyt, me esitämme pikku draaman tänä iltana. Ja minä jätän asian teidän harkintaanne. Siis, muistakaa, jos teistä jokin on toisin, päättäkää itse. Mutta ainoa tapa, jolla kukaan voi saada Jumalalta mitään, tapahtuu uskon kautta. Ja ennen kuin voitte…

³⁶Minun on tiedettävä, mitä olen tekemässä, ennen kuin minulla voi olla usko [/luottamus] siihen, mitä minä teen. Miksi sinä nait vaimosi? Sinä uskoit [/luotit] häneen. Sinä olit koetellut häntä, tarkkaillut häntä, nähnyt, mistä hän on kotoisin, kuka hän on. Näin se menee Sanan kanssa, Jumalan kanssa. Tämä saa aikaan nämä näyt, tämän Tulipatsaan, kaikki nämä asiat, sillä Jumala lupasi sen. Jumala sanoi niin. Minä olen testannut Hänet Hänen Sanallaan ja tiedän, että Se on totuus. Ja te noudatatte Hänen Sanaansa. Sitten, jos on jotakin pientä hämminkiä jossakin, silloin jotakin on pielessä jossain. Sillä Jumala – kuunnelkaa – Jumala ei koskaan toiminut eikä tule toimimaan oman – tai vastoin omia lakejaan. Talvi ei tule kesällä, eikä kesä tule talvella. Lehdet eivät putoa keväällä ja kehity taas syksyllä. Niin ei vain käy.

³⁷Ja niin kuin minä sanoin eilen arteesisesta kaivosta, joka kastelee viljelyskasvinne. Tai, jos seisotte keskellä peltoa, ja on sysipimeää, ja sanotte: ”Oi, suuri sähkö, minä tiedän, että olet tässä pellossa. Minä olen nyt eksyksissä, enkä tiedä, mihin kulkea. Anna valoa, niin että näen kävellä! Sähköähän on [olemassa] riittävästi sytyttämään koko pelto palamaan.” Totta. Kyllä vain! Tässä huoneessa on riittävästi sähköä valaisemaan sen jopa ilman noita lamppuja, ilman niitä. Mutta sitä täytyy hallita. Nyt, te voitte karjua sille niin kauan, että ette enää voi kiljua, se ei vain syty. Mutta jos teette työtä sähkön lakien mukaisesti, silloin te saatte valoa.

³⁸Siis, samoin on Jumalan laita. Jumala on tuo suuri taivaiden ja maan Luoja, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on yhä Jumala. Mutta Hän toimii vain, kun sinä noudatat Hänen lakejaan ja määräyksiään. Ystävät, kuulkaa: minä en ole koskaan nähnyt tämän pettävän, eikä tule pettämäänkään.

³⁹Nyt, meidän pitää huomata: Jeesus, Luukas 24:49:ssä oli valtuuttanut apostolit sen jälkeen, kun he olivat pelastuneet ja pyhittyneet, Sanan mukaan; vanhurskautuneet uskon kautta Herraan Jeesukseen; pyhittyneet Joh, 17:17 kun Jeesus sanoi: ”Pyhitä heidät Isä, totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Ja Hän oli Sana.

⁴⁰Siis, antoi heille voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia, herättää kuolleita; ja he palasivat iloiten. Ja heidän nimensä olivat Karitsan Elämän Kirjassa. Te varmaan muistatte, kuinka kävimme sen läpi siis. Mutta he eivät vielä olleet edes kääntyneitä. Jeesus sanoi Pietarille ristiinnaulitsemisensa yönä; Hän sanoi: ”Sitten, kun olet kääntynyt, vahvista veljiäsi.” [Luuk. 22:32]

⁴¹Pyhä Henki mitä… Te uskotte ikuiseen elämään, mutta kun Pyhä Henki tulee, Se on Ikuinen Elämä. Te uskotte… Te olette saaneet Hengen pyhityksessä, mutta ette ole syntyneitä Hengestä, ennen kuin Pyhä Henki tulee teihin [sisään]. Näin on. Vauvalla on elämä jo äidin kohdussa, pikku lihakset värisevät: se on elämää. Mutta elämä on erilaista, kun elämän henkäys hengitetään sen sieraimiin. Se on erilaista. Sellaista se on, se…

⁴²Rakas metodistiveljeni, ja Pilgrim Holiness, ja Nasarealainen, Pyhän Hengen kaste eroaa pyhityksestä. Pyhitys on puhdistusta, joka on valmistamista Elämään. Mutta, kun Pyhä Henki tulee, Se on Elämä. Valmistaminen on astian puhdistamista; Pyhän Hengen kaste on astian täyttämistä. Pyhitys tarkoittaa ”puhdistettu ja pantu syrjään käyttöä varten.” Pyhä Henki ottaa sen käyttöön. Sinä olet astia, jonka Jumala on puhdistanut.

⁴³Ja me huomaamme, että Pyhä Henki on Jumala itse – sinussa. Jumala oli yläpuolellasi Tulipatsaana Mooseksen kanssa. Jumala oli sinun kanssasi Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt Jumala on sinussa Pyhässä Hengessä [/Pyhänä Henkenä]. Ei kolmea jumalaa, yksi Jumala, joka toimii kolmessa virassa.

⁴⁴Alentuva Jumala, tuli alas ihmisen yläpuolelta. Hän ei voinut koskea [/olla yhteydessä] häneen, koska ihminen oli tehnyt syntiä Eedenin puutarhassa ja erotti itsensä Hänen yhteydestään. Mitä sitten tapahtui? Hänen oli oltava hänen yläpuolellaan. Härkien ja vuohien veri ei tuonut takaisin Hänen mahdollisuuttaan olla yhteydessä ihmisen kanssa; mutta lain ja määräysten kautta, enteillen tätä tulevaa aikaa, härkien ja sellaisten ja lampaiden uhraamisella… Sitten, kun Jumala tuli alas ja asui pyhitetyssä ruumiissa, neitseestä syntyneessä, jossa Jumala itse… Tiedättekö mitä Jumala teki? Hän – hän ei tehnyt muuta kuin… Hän pystytti telttansa meidän sekaamme. Jumala asui teltassa nimeltä Jeesus Kristus. Hän viritti telttansa keskuuteemme, tuli… Minä – saarnaan siitä aamulla, niinpä annetaan sen olla. Nyt, se – kuinka Jumala teltta – tai asui luonamme…

⁴⁵Ja nyt Jumala on meissä. Jeesus sanoi Joh. 14:ssa: ”Sinä päivänä te tiedätte, että minä olen Isässä; Isä minussa, ja minä teissä, ja te minussa.” Jumala meissä. Mikä Hänellä oli tarkoituksena? Toteuttaa suunnitelmansa.

⁴⁶Jumalalla oli suunnitelma. Hän halusi työskennellä ihmisten keskuudessa, ja Hän toi tulipatsaan, joka oli tuo salaperäinen tuli, joka leijui Israelin lasten yllä. Sitten tuo sama tuli tuotiin julki Jeesuksen ruumiissa. Ja Hän sanoi olevansa tuo tuli: ”Ennen kuin Aabraham oli, Minä Olen.” Hän oli tuo Tuli. Hän sanoi: ”Minä tulin Jumalan tyköä, ja minä menen takaisin Jumala tykö.” Ja Hänen kuolemansa, hautauksensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, Paavali kohtasi Hänet tiellä – kun hänen nimensä vielä oli Saulus – Damaskon tiellä, ja Hän oli tullut taas tulipatsaaksi. Valo sokaisi hänen silmänsä. Juuri niin.

⁴⁷Ja Hän on tänään täällä, sama tulipatsas, sama Jumala, joka tekee samoja merkkejä ja tekoja. Miksi? Hän työskentelee kansansa keskuudessa. Hän on meissä. Minä… Hän on sinun kanssasi nyt, ”mutta minä olen teissä. Minä olen teidän kanssanne täydellistämisen päätökseen asti”, maailman loppuun. Hän tulisi olemaan kanssamme.

⁴⁸Nyt, huomatkaa: Jeesus oli käskenyt heitä menemään ylös Jerusalemiin ja odottamaan. Sana viipyä tarkoittaa ”odottaa,” se ei tarkoita rukoilla, se tarkoittaa ”odottaa.” He eivät olleet soveliaita vielä saarnaamaan, koska he tunsivat vain Hänen ylösnousemuksensa Hänen persoonansa perusteella, nähtyään Hänet ulkoapäin. Hän – Hän käski heidän lopettaa saarnaamisen – etteivät he tekisi mitään, ennen kuin heidät olisi varustettu voimalla korkeudesta.

Minä en usko, että kukaan saarnaaja on Jumalan lähettämä tai voi olla oikein vihitty… Sillä Jumala on ääretön. Ja mitä Hän tekee kerran, sitä Hän tekee koko ajan. Nyt, jos Jumala ei antanut heidän saarnata, ennen kuin he olivat päässeet helluntaihin ja saaneet helluntaikokemuksen… niin kellään, ei vain jostakin omasta sisäisestä halustaan tai jos joku organisaatio on valtuuttanut hänet, ei ole valtuuksia astua puhujanpönttöön, ennen kuin hänet on täytetty Pyhällä Hengellä. Näin on ehdottomasti. Sillä hän [saarnaaja] johtaa ihmisiä jonkin organisaation, älyyn perustuvan käsityksen perusteella, siihen asti, kunnes hänet on täytetty Pyhällä Hengellä; ja sitten, hän syöttää ihmisille kyyhkysen ruokaa; ”Karitsa ja Kyyhkynen,” kuten me puhuimme eilisiltana.

⁴⁹Pankaa merkille: Hän sanoi: ”Menkää Jerusalemiin ja jääkää sinne; ainoastaan odottakaa siellä, kunnes minä lähetän, sen mitä Isä lupasi.” Ja sitten, mitä he tekivät? Heitä oli 120, miehiä ja naisia. He menivät yläsaliin temppelissä.

Nyt, helluntaipäivä oli lähestymässä, pyhäkön puhdistuksesta, pääsiäislampaan tappamisesta – helluntain tuloon, joka oli sadon ensihedelmä, juhla, helluntaijuhla. Ja taloissa…

⁵⁰Siis, minä olen ollut maissa… Itämaisissa maissa portaikko on harvoin sisällä. Portaat olivat ulkopuolella. Temppelin ulkopuolella, meille on kerrottu, siellä oli portaikko, joka johti ylös pieneen huoneeseen jonkin matkan päässä; mentiin ylös, ja ylös, ja ylös, kunnes päästiin ylös sinne pieneen huoneeseen, se oli jonkinlainen varastohuone temppelin huipulla, jonkin sortin pikkuhuone, ylähuone. Ja raamattu sanoo, että he olivat siellä, ja ovet oli lukittu, koska he pelkäsivät juutalaisia, koska heidät oli erotettu Herran Jeesuksen palvomisen takia, kun Kaifas, ylipappi, ja Pontius Pilatus, ja he, olivat ottaneet Hänet hengiltä. Siis he aikoivat päästä eroon kaikista niin sanotuista kristityistä. Ja ovet oli lukittu, ja ihmiset odottivat.

⁵¹Siis, noissa tuollaisissa huoneissa, ei ole ikkunoita. Ikkunat olivat pieniä, joissa ovien kaltaiset ristikkojutut, jotka vedettiin auki. Noissa huoneissa on pieniä rasvalamppuja, jotka riippuivat ja paloivat… Jos olette koskaan olleet Kaliforniassa, Cliftonin kahvilassa, menkää alakertaan, niin te löydätte sieltä samanlaisen, kuin yläsali. Oletteko te koskaan olleet siellä? Kuinka moni on ollut siellä? Näen ihmisten nyökyttelevän päätään. No, te tiedätte, mistä minä puhun. Selvä. Menkääpä sinne, niin te kohtaatte Getsemanen puutarhan; ennen kuin teette sen, menkää johonkin noista itämaisista huoneista. Aivan totta. Siellä te löydätte pienen lampun – oliiviöljyä täynnä ja siinä palaa sellainen pikkuinen villalankainen sydän.

⁵²Siis, sanotaan, että he olivat siellä ylhäällä, kiipesivät pitkin tätä ulkosivua. He menivät sinne ylös ja piiloutuivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Jeesus ei käskenyt heidän mennä yläsaliin. Hän vain sanoi: ”Odottakaa Jerusalemissa.” Jos he olisivat olleet täällä alhaalla jossakin talossa, on vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut. Ihmiset olisivat tulleet sisään, ja vieneet heidät. Niinpä he menivät vanhaan pikku huoneeseen siellä yläkerrassa, ylhäällä siellä ullakolla, ja siellä, telkesivät sen huoneen, etteivät juutalaiset päässeet heihin käsiksi. Ja he istuivat siellä ja odottivat kymmenen päivää.

⁵³Nyt, siis me olemme Ap.t. 1:ssä. Siis, kuunnelkaapa nyt tarkasti. Saitteko kuvan? Rakennuksen ulkopuolella, pienet portaan menivät ylös, ja he menivät tähän pieneen huoneeseen. Alla temppelissä vietettiin helluntaijuhlaa. Oi, siellä oli suurenmoista. Nyt, kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisiä, yhtä mieltä, ja uskoivat, että Jumala tulisi lähettämään sen, mitä oli luvattu. Ja jospa jokainen ihminen täällä tulisi tuolle samalle mielelle tänä iltana niin katsotaan, mitä tapahtuu. Sen täytyy tapahtua uudestaan. Se on lupaus, yhtä hyvin kuin mitä heilläkin oli. Ymmärrättekö?

⁵⁴Mitä he tekivät? Noudattivat ohjeita, noudattivat Jumalan lakeja: ”Odottakaa, kunnes…”

⁵⁵Siis, he pelkäsivät juutalaisia. Nyt, muistakaa se. He pelkäsivät juutalaisia. Siis, yhtäkkiä, tuli väkevän tuulispään ääni. Se ei ollut tuulispää; se oli kuin tuulispää. Minäpä luen selitykset aivan heti kielenkääntäjästä. Se oli kuin kohiseva tuuli. Toisin sanoen, se oli yliluonnollinen tuuli, oi! jotakin, mitä voitiin tuntea. Tuuli oli heissä sisällä. Tuli kohiseva tuuli, kuin kohiseva tuuli. Tuuli ei kohissut, mutta se kuulosti kohisevalta tuulelta, kuin jotakin menisi [Veli Branham tekee tuulen ääntä] Oletteko koskaan tunteneet sitä? Voi tavaton! Kuin kohiseva tuuli. Katsokaapa nyt; ja se täytti… Nyt, tässä sanotaan: ”kaikki,” mutta kreikassa sanotaan: ”Koko – isolla: K-o-k-o, koko huone”, kaikkialla siellä. Jokainen halkeama, nurkka, ja rako näytti olevan täynnä sitä. Ei sanottu: ”Voi, veljet, tunnetteko te, mitä minä tunnen?” Ei! Se oli kaikkialla, kuin kohiseva tuuli. Nyt katsokaa. ”Tuli mahtavan tuulispään ääni ja…” – konjunktio. Tarkatkaa näitä ”ja-sanoja.” Jos ette, te saatte siinä lukemaan jotakin, mitä siinä ei lue. Ymmärrättekö? – ja, kuin – tämä oli se, mitä tapahtui ensin: ääni, jotakin – kohiseva tuuli tuli heidän yllensä – ja muistattehan, eilisiltana minä kävin kaupassa ja ostin leivän ja vähän lihaa. Tämä on jotakin samanlaista. Leipä on yksi juttu, liha on toinen. Ja ääni oli yksi juttu, joka kohtasi heitä – ja heille näyttäytyi, heidän edessään, kieliä – jakaantuneita kieliä.”

⁵⁶Näkikö kukaan täällä koskaan Cecil DeMillen Kymmenen käskyä? Panitteko merkille, kun ne käskyt kirjoitettiin? Miten hän sellaisen oli käsittänyt, minä en tiedä. Siinä oli kaksi tai kolme juttua, joista minä pidin nähtyäni ne. Ensimmäinen juttu on tuo smaragdinvihreä valo, siltä Se juuri näyttää. Ymmärrättekö? Toinen juttu oli, kun käskyt kirjoitettiin, ja kun se oli ohi, huomasitteko kun tuosta Tulipatsaasta lähti, siinä oli pieniä tulisia lieskoja, jotka lähtivät siitä. Huomasitteko sen? Siis, sellaista minä uskon, että helluntaina oli. Ja heille ilmestyi… Niin he voivat nähdä Sen. Ei sanota: ”heihin tuli”, vaan lieskat ilmestyivät heille, joiksi niitä nimitetään, kielet, kuin kieli, tämä kieli täällä, [Veli Branham demonstroi.], kielen muotoinen, tulen lieska. Nyt, korva – kuten sanoin: korva on korva; sormi on sormi. Sormi ei tarkoita sitä, että te tunnette sen; se tarkoittaa, että se näyttää sormelta. Ja jos se olisi ollut korva – se ei tarkoita, että he kuulivat sen; se näyttää korvalta. Tämä oli tulta, joka näytti kieleltä, ei että joku puhui, tulta, joka näytti kieleltä.

⁵⁷Siis, kuunnelkaas. Katsokaapa, miten se lukee kreikaksi.

Ja äkkiä tuli Ääni…kuin kohiseva mahtava Tuuli… – 3. jae.

Ja he näkivät Jakautuneita kieliä… ei: jakautuneet kielet olivat heissä, tai: he puhuivat jakautuneilla kielillä, se oli: he näkivät jakautuneita kieliä. Katsokaapa nyt. Se ei ollut heidän päällään vielä. Se oli huoneessa, ja kierteli ympäri kuin tässä tuulessa …he näkivät, kuin tulta – he näkivät jakautuneita kieliä… Se on: heidän edessään… kuin tulta… kuin tulisia kieliä… ja yksi… yksikkö …jäi jokaisen heistä päälle. Ei: meni heihin; vaan jäi heidän päälleen.

⁵⁸Siis, katsokaapa, kuinka King James heittäisi sen pois: ”Ja halkinaisia kieliä tuli heidän päälleen”, tai jäi… miten siellä lukikaan, siellä King Jamesissa – ”asettui heidän päälleen.” Ymmärrättekö? Siis, ei Se voinut nousta sinne ja asettua. Me tiedämme sen. Mutta alkuperäisteos sanoo: ”Se jäi heidän päälleen”, sen minä uskon; eikö niin olekin? Antakaa minun panna se aivan kohdalleen. Kyllä! ”…jäi jokaisen heistä päälle.” Yksi tulikieli jäi jokaisen heistä päälle. Näettekö? Ymmärsittekö? Se oli toinen asia, joka tapahtui. Ensimmäinen oli tuuli, sitten ilmestyivät tulikielet.

⁵⁹Tässä pienessä huoneessa täällä, pienten rasvalamppujen palaessa. Kuvitelkaa heitä istumassa siellä ylhäällä. Joku sanoo: ”Oi!” Hän katselee kaikkialle rakennuksessa; sitä oli kaikkialla rakennuksessa. Sitten he sanoivat: ”Katsokaa!” Tulikielet alkoivat tulla pyörien ympäri rakennusta. Katsokaa nyt. Ja siinä nuo tulikielet ilmestyivät.

Katsokaapa seuraavaa:

”Ja…” toinen konjunktio; jotain muutakin tapahtui 2…he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä…” Toinen asia, joka tapahtui.

⁶⁰Nyt katsokaa, me haluamme muuttaa tuon yleisen sanonnan: ”Heillä oli tulikieliä, ja tässä pälpätetään ympäriinsä; ja sitten mentiin ulos ja alettiin puhua tuntemattomalla kielellä.” Sellaista ei ole Kirjoituksissa, ystävä. Jokainen, joka puhuu tuntemattomalla kielellä heti saadessaan Pyhän Hengen, tekee sen vastoin Raamattua. Ja minä näytän teille hetken päästä ja todistan, että uskon puhumiseen tuntemattomilla kielillä puhumiseen, mutta en, kun Pyhä Henki saadaan. Se on Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki on Henki.

⁶¹Katsokaas nyt. Nämä kielet olivat huoneessa kuin tuli, ja se asettui kullekin. Sitten heidät täytettiin Pyhällä Hengellä (toinen juttu), ja sitten kun heidät oli täytetty Pyhällä Hengellä, puhuivat kielillä [tongues], ei kielillä, vaan kielillä [languages – mahdotonta kääntää]. Huomasitteko sen? He alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki heille antoi puhuttavaksi. Nyt siitä se huhu levisi.

⁶²Katsokaas nyt. Siis, otetaanpa taas esimerkki, ettette te unohda sitä nyt. Sanan mukaan, yläsalissa, odottamassa, yhtäkkiä: kohisevan tuulen ääni, joka oli heidän yllään; se oli Pyhä Henki. Kuinka moni uskoo, että kyse oli Pyhän Hengen ilmestymisestä? Kuin tuuli, yliluonnollinen tuuli. Sitten he havaitsivat. Ja siellä oli pieniä tulikieliä, sata kaksikymmentä sellaista, ja ne alkoivat laskeutua ja asettua kunkin heistä päälle. Mitä se oli? Mistä oli kyse? Tulipatsas, joka oli Jumala itse jakamassa itseänsä kansansa keskuuteen, tulemassa ihmisiin. Jeesuksella oli se koko juttu; Hänellä oli Henkeä ilman määrää; me saamme Sitä mitan mukaan. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? – koska me olemme adoptoituja lapsia. Hänen Elämänsä – Hänen ikuinen Elämänsä oli tulossa sisään. Siis, mitä tapahtui? Sitten he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä.

⁶³Nyt, haluan kysyä teiltä jotakin. Mistä tuo huhu sai alkunsa? Jos heidän oli tultava ulos tuolta yläsalista, ja laskeutua nuo portaan ja tultava palatsin pihaan – tai ulos temppelin – temppelin pihaan, joka oli ehkä kerrostalo kaupungissa, missä he olivat, yläkertaan ja alas, ulos pihaan, jossa ihmisiä oli kokoontuneena…Ja he tulivat kuin humalaiset, Hengessä. Sillä ihmiset sanoivat: ”Nuo miehet ovat täynnä uutta viiniä.” He eivät olleet koskaan nähneet sellaista.

⁶⁴Ja jokainen yritti kertoa: ”Pyhä Henki on tullut. Jumalan lupaus on ylläni. Minä – minä olen täytetty Hengellä.” Ja hän, joka oli galilealainen, mies, jolla hän puhui, tai arabi tai persialainen, kuuli häntä omalla kielellään.

⁶⁵”Kuinka me kuulemme – ei tuntematonta kieltä – kuinka me kuulemme jokainen, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet. Eivätkö nämä, jotka puhuvat, ole galilealaisia?” Ja he ehkä puhuivat ”galileaa”… Mutta kun, he kuulivat sitä, se oli sitä kieltä, jota puhuviksi, he olivat syntyneet. Jos niin ei ollut, minä kysyn itseltäni – esitän itselleni kysymyksen: Kuinka, kun Pietari nousi ylös, ja puhui ”galileaksi”, niin koko joukko kuuli, mitä hän puhui? Kolme tuhatta sielua tuli Kristukselle siinä paikassa, ja Pietari puhui yhtä kieltä. Varmasti! Jumala teki ihmeen. Pietari, samalle yleisölle, joka koostui mesopotamialaisista ja muukalaisista, ja käännynnäisistä ja kaikenlaisista joka puolelta maailmasta seisoi siellä… Ja Pietari seisoi saarnaamassa yhdellä kielellä, ja jokainen kuuli häntä, sillä kolme tuhatta teki parannuksen ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen siinä paikassa. Miten se on mahdollista?

⁶⁶Katsokaa, ystävät, en voi olettaa kirkkokunnallisen, helluntailaisen veljeni hyväksyvän tätä juuri nyt. Mutta jäljittäkää tätä läpi koko Raamatun, ja kertokaa minulle, yksikin kerta, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen ja puhuivat kielellä, josta he eivät ymmärtäneet, mitä puhuivat. Ja jos se oli se tapa, jolla he saivat Sen siellä, yksinvaltias Jumala… Sen täytyy tapahtua joka kerta samalla tavalla.

⁶⁷Nyt, minä en voi… Siis, Korneliuksen talo-… Mehän muistamme, kun kävimme Samariassa, eilisiltana, saimme selville, ettei siitä ollut yhtään merkintää, että he olisivat kuulleet toista kieltä, ei sanaakaan sanottu siitä. Mutta, kun ihmiset menivät Korneliuksen taloon, jossa oli ihmisiä kolmesta eri kansakunnasta, he puhuivat kielillä. Ja kun niin tapahtui, jos tapahtui, he saivat Sen, Pietari sanoi, samalla tavalla kuin alussa. Ja he tiesivät, että pakanat olivat saaneet Jumalalta armon, koska he olivat saaneet Pyhän Hengen, aivan kuten hekin alussa. Minulla on täällä kysymys, jotakin sitä koskien, hetken päästä. Halusin laskea perustan, että ymmärrätte, mistä on kyse.

⁶⁸Siis, minä en voi edellyttää ihmisiltä, joille on opetettu toisin… Ja kuunnelkaa minua, minun rakkaat helluntailaisveljeni. Minä en opettaisi tätä ulkopuolella. Tämä on… Minä en tekisi mitään aiheuttaakseni kiistaa. Mutta, jos me emme saa [/ota vastaan /ymmärrä] totuutta, milloin me sitten pääsemme alkuun? Meille on tapahduttava täällä jotakin, mikä saa meidät parantamaan tapamme. Meidän on saatava ylös tempaava armo täällä, nyt. Totuuden on tultava esiin.

⁶⁹Mitä mies tekisi, jos hän olisi kuuro ja mykkä, eikä voisi puhua ollenkaan? Voisiko hän saada Pyhän Hengen? Mitäpä, jos hänellä ei ensinnäkään olisi kieltä, ja tämä kaveriparka haluaisi tulla pelastetuksi? Ymmärrättekö? Kyse on Pyhästä Hengestä, joka on kaste. Ja sitten, kaikki nämä lahjat, kuten kielilläpuhuminen, kielien selittäminen, ne tulevat sitten, kun te tulette Ruumiiseen Pyhän Hengen kasteen kautta. Sillä nuo lahjat ovat Kristuksen ruumiissa.

⁷⁰Siis, syy, minä sanoisin… Nyt, kuunnelkaapa tätä; voitteko te odottaa katolisen kirkon, joka oli maailman ensimmäinen organisoitu seurakunta apostolien jälkeen… Sitten katolinen kirkko organisoitui [/järjestäytyi], oi, joitakin satoja vuosia viimeisen apostolin kuoleman jälkeen – jotain kuusisataa ja – vuotta apostolien jälkeen, heti Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, missä nikealaiset isät kokoontuivat ja organisoituivat; sitten pantiin pystyyn maailmanlaajuinen seurakunta, joka oli katolinen kirkko. Siellä muodostettiin maailmakirkko. Ja sana katolinen tarkoittaa ”yleinen”; se on kaikkialla. He… Roomalainen – pakanallinen Rooma oli muuntunut paavilliseksi Roomaksi. Ja paavi asetettiin olemaan pää ja ottamaan Pietarin paikka, jolle Jeesuksen uskottiin ja sanottiin antaneen Valtakunnan avaimet. Ja tuo paavi oli erehtymätön, ja on vieläkin katoliselle kirkolle nykyään. Se… hänen sanansa ovat laki ja järjestys. Hän on erehtymätön paavi. Sellainen meni läpi.

⁷¹Ja sitten, koska jotkut eivät olleet yhtä mieltä tämän katolisen opin kanssa, heidät tuomittiin kuolemaan, poltettiin paalussa, ja kaikkea sellaista. Me kaikki tiedämme, että Josefuksen pyhien kirjoitusten mukaan, ja Foxin ” Book of the Martyrs” [Marttyyrien kirja], ja monien muiden pyhien… Hislopin ”Two Babylons” [2 Babylonia], ja suurien historioiden. Sitten, se – tuhannen viidensadan vuoden, jotka me tunnemme, pimeinä aikoina, Raamattu otettiin pois ihmisiltä. Ja se oli – erään pienen munkin kätkemänä, ja niin edelleen, ymmärtääksemme.

⁷²Ja sen jälkeen alkoi ensimmäinen uudistus, joka oli Martin Luther. Ja hän poikkesi ruodusta ja sanoi, että ehtoollinen, jota katoliset kutsuivat ruumiiksi – kirjaimelliseksi Kristuksen ruumiiksi, että se ainoastaan edusti Kristuksen ruumista. Ja hän suisti ehtoollisen alttarin raiteilta, tai portailta, ja kieltäytyi kutsumasta sitä kirjaimelliseksi Kristuksen ruumiiksi ja saarnasi: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Siis, te ette voi odottaa katolisen kirkon olevan hänen kanssaan yhtä mieltä, ette todellakaan, kun heidän erehtymätön päänsä kieltää heitä. Selvä.

⁷³Sitten Martin Lutherin jälkeen, joka saarnasi vanhurskautusta, John Wesley ilmestyi, ja saarnasi pyhitystä. Ja hän saarnasi, että ihminen, sen jälkeen, kun hänet oli vanhurskautettu, – se on ihan oikein – mutta meidät tuli tulla [myös] pyhitetyiksi, puhdistetuiksi, että pahan juuri oli otettu pois Jeesuksen verellä. Siis, te ette voi odottaa luterilaisten saarnaavan pyhitystä, koska he eivät aio tehdä sitä.

⁷⁴Kun Wesley oli saarnannut pyhitystä, ja monet siitä erkaantuneet pikku ryhmät, joista tuli, wesleyläisiä metodisteja, ja nasarealaisia ja niin edelleen, jotka pitivät tulta yllä koko aikakautensa ajan, sitten ilmestyivät helluntailaiset ja sanoivat: ”No, Pyhä Henki on kaste, ja me puhumme kielillä, kun saamme Sen.” Takuulla. Sitten, kun se ilmestyi, te ette olisi voinut odottaa nasarealaisten, ja wesleyläisten metodistien, ja niin edelleen uskovan sitä. Sitä he eivät olisi tehneet. He kutsuivat sitä perkeleeksi. Selvä. Mitä tapahtui? He alkoivat sortua; ja helluntailaiset alkoivat nousta. Nyt on noustu niin korkealle paikalle, että helluntailiike on alkanut tutista. Se organisoitui ja jätti paikkansa, eikä hyväksynyt mitään lisää. He saivat omat sääntönsä ja määräyksensä, ja se siitä.

⁷⁵Nyt, kun Pyhä Henki tulee, ja paljastaa totuuden mistä tahansa ja osoittaa sen omalla läsnäolollaan ja Sanallaan, te ette voi odottaa helluntailaisten sanovan: ”Olen samaa mieltä.” Teidän on seistävä yksin, kuten Luther teki, kuten Wesley teki, ja kaikki muutkin tekivät. Teidän on pitäydyttävä siinä, koska hetki on tullut. Ja se juuri tekee minusta ruman ankanpoikasen. Se tekee minusta erilaisen.

⁷⁶Enkä minä voi aloittaa niin kuin rakas veljeni Oral Roberts ja Tommy Osborne, Tommy Hicks, ja muut, koska seurakunnat eivät ole kanssani yhtä mieltä. Ne sanovat: ”Hän uskoo ikuiseen varmuuteen. Hän on baptisti. Hän ei usko kielilläpuhumiseen alkuperäisenä merkkinä Pyhästä Hengestä. Pysykää kaukana tuosta kaverista!” Näettekö?

⁷⁷Mutta, tulkaa ja kohdatkaa tilanne kasvoista kasvoihin. Kohdatkaa se. Ihmiset voivat kohdata luterilaiset, – siis metodistit voivat. Helluntailaiset voivat kohdata metodistit. Minä voin kohdata helluntailaiset asianne kanssa. Täsmälleen näin on. Totta. Miksi niin? Me vaellamme Valossa, niin kuin Hän on Valossa. Näettekö? Me etenemme ylöspäin Kuninkaan Valtatietä, ja mitä lähemmäksi se tulee, armoa annetaan lisää, voimaa annetaan lisää: ja siinä se on. Tämä on se hetki, jona Pyhä Henki on tullut alas Valon muodossa, niin kuin Hän oli alussa, Tulipatsas, ja on tuonut itsensä julki tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan maan päällä. Ja Jeesus sanoi: ”Mistä te tiedätte ovatko ihmiset oikeassa vai eivät? Hedelmistään te tunnette heidät. Se, joka uskoo minuun, hän myös tekee sanoja tekoja, joita minä teen. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

⁷⁸Nyt, minun helluntailaiset veljeni. Minä olen kanssanne. Olen yksi teistä. Minulla on Pyhä Henki. Olen puhunut kielillä, mutta minä en saanut sitä heti vastaanottaessani Pyhän Hengen. Minä sain Pyhän Hengen kasteen; minä olen puhunut kielillä, olen profetoinut, minulla on ollut tiedon lahja, viisauden, selittämisen, ja kaikkea on tapahtunut. Mutta minä olen valmis kaikkiin noihin asioihin, koska olen nyt Jumalan lapsi. Voima, Jumalan tuli on sielussani; tuo tulinen kieli, joka laskeutui – tuli sisimpäni päälle ja poltti pois kaiken, joka oli vastoin Jumalaa, ja nyt Hänen Henkensä johtaa minua. Hän voi sanoa: ”Mene tänne,” ja minä menen. ”Mene tänne”; minä menen. ”Puhu täällä”; minä puhun. Ja tee tämä, tämä ja tuo.” Siinä sitä ollaan, aivan kuin… Sinä olet Hengen johdossa. Se tarkoittaa: Jumala sinussa, toteuttaen tahtoaan. Sanoipa Hän mitä tahansa, Hän toteuttaa tahtoaan.

⁷⁹Kuunnelkaapa nyt. Katsotaanpa, luen täältä ennen kuin aloitamme kysymykset, täältä sanakirjasta täällä. Siis, Vatican Translation, [Vatikaanin käännös.] 7. painos 190 – 1205:

”On vaikeaa ratkaista oliko kyse noiden ihmisten äänestä vieraalla kielellä; vai kertomuksesta tai huhusta tuosta tapahtumasta, kun yliluonnollinen tuuli kohisi, mikä innosti väkeä.”

Ihmiset eivät voineet ymmärtää. Kuunnelkaapa; oliko se tuo kansa…

⁸⁰Minä kuvitan hieman. Tässä on joukko surkeita, rähjäisiä galilealaisia. Ja täällä he ovat, ulkona kadulla. Sellaista ei vielä koskaan ollut nähty: kädet ilmassa, tulemassa tuosta yläsalista, alas portaita, sinne, juuri täyttyneinä; eivät olleet vielä koskaan puhuneet. Ymmärrättekö? Täältä he tulevat alas aivan sinne. Ja nyt, sanotaanpa, siellä he olivat, hoiperrellen ympäriinsä, tässä sisällä. Ja ihmiset sanoivat…Joku kreikkalainen juoksee luokseni, sanoo, minä puhun galileaa.

Te riennätte hänen luokseen ja sanotte: ”No mikä sinulla on, poika?”

⁸¹”Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä. Jumalan voima lankesi tuolla huoneessa. Jotakin tapahtui minulle. Oi, kunnia Jumalalle!”

Ja toinen täällä, hän puhuu arabille, ja hän, galilealainen, puhuu arabia – arabin kieltä.

⁸²Siis, ei voida sanoa, oliko se tuo kohiseva tuuli, joka sai ihmiset yhteen, kun väkijoukko kokoontui, vai oliko se vieras kieli, jota ihmiset puhuivat. Siis, Raamattu ei täsmälleen… Teillä on kaksi asiaa, joita voidaan katsoa. Se oli se… Ulkopuolinen sanoi: ”Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?” Minä en sanonut, että he puhuivat sitä, mutta he kuulivat sitä.

⁸³Sitten se sama ryhmä, samat ihmiset, selittivät sen. Pietari pomppasi jonkin päälle ja sanoi: ”Te Galilean miehet, ja te, jotka asutte Jerusalemissa, tulkoon tämä teille tiettäväksi – ihmiset sanoivat, etteivät he tajunneet ’Galilean kieltä’ – ”tulkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa sanojani” – millä – millä kielellä hän puhui kaikille heille? ”siis, eivät nämä ole juovuksissa kuten luulette, näettehän, että on vasta kolmas hetki päivästä, vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat’” Hän meni aina vain eteenpäin ja sanoi: ”Te, pahojen käsien kautta, olette ristiinnaulinneet viattoman Jumalan Pojan. Daavid sanoo Hänestä… et hylkää Hänen sieluaan tuonelaan, etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” Ja hän sanoi: ”Tulkoon teille tiettäväksi, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte sekä Herraksi että Kristukseksi. Ja kun he kuulivat tämän…” Aamen! Kuka? Joka ihminen taivaan alla. Mitä oli tapahtumassa? Hän ei sanonut: ”Nyt, minä puhun galileaa; minä puhun nyt tällä; ja puhun tällä kielellä…?…”

⁸⁴Kun Pietari puhui näitä sanoja, ihmiset sanoivat: ”Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Ja Pietari antoi heille uuden reseptin. Sillä tavalla se aina tapahtuu. Näettekö?

⁸⁵Siirrytään eteenpäin, jatketaan sitkeästi kohti Jumalaa, kuljetaan lähellä. Mistä sen tietää? No, nyt, kun Luther sai vanhurskautuksen, hän kutsui sitä Pyhäksi Hengeksi. Se oli. Jumala antoi pisaran Sitä. Sitten, Hän sanoi mitä? Wesley sai pyhityksen, ja sanoi: ”Voi pojat, kun sinä huudat, sinulle on se.” Mutta monet huusivat, eikä heillä ollut sitä. Kun helluntailaiset puhuivat kielillä – tuntemattomilla kielillä, sanottiin: ”Voi pojat, sinulla on se.” Mutta monilla heistä ei ollut sitä.

Sellaista kuin merkit, joista sen voi nähdä, ei ole. ”Ainoa tapa tuntea puu”, Jeesus sanoi, ”on sen kantamista hedelmistä.” Hengen teot, Hengen hedelmät. Sitten, kun te näette ihmisen, joka on täytetty voimalla, se on: täytetty Pyhällä Hengellä, silloin te näette elämän, joka on muuttunut. Te näette näiden merkkien seuraavan niitä, jotka uskovat: ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä. Jos käärme puree heitä, se ei vahingoita heitä. Jos he ottavat jotakin kuolettavaa – juovat – se ei tapa heitä. He panevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.” Oi! Tällaiset merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Mutta miten siihen päästään? Nämä lahjat ovat Ruumiissa. Miten tähän ruumiiseen päästään? Ei puhumalla itsenne sisälle; vaan tulemalla kastetuksi yhteen ruumiiseen (I Kor. 12:13). Yhden Hengen kautta meidät on kaikki kastettu tuohon ruumiiseen ja alttiiksi kaikille lahjoille. Herra siunatkoon teitä.

⁸⁶Nyt, jos joku kuulisi tämän nauhan tai joku täällä olisi eri mieltä muista, tee se ystävällisesti, veli, sillä minä rakastan sinua.

93. Tämän illan ensimmäinen kysymys: Veli Branham, minusta televisio on maailmalle kirous. Mitä sinä ajattelet siitä?

⁸⁷No, kuka tämän kirjoittikin, minä olen kanssasi samaa mieltä. Siitä on tullut maailmalle kirous. Se olisi voinut olla maailmalle siunaus, mutta siitä on tehty kirous. Mikä tahansa, tuollainen, rakas kansani, riippuu siitä, miten te itse katsotte sitä. Jos televisio on kirous, niin silloin sanomalehtikin on kirous, silloin radio on kirous, ja usein puhelin on sitä. Näettekö, näettekö, näettekö, näettekö? Se riippuu siitä, minkä se teette siitä. Mutta, kuten eräs veli sanoi yhtenä iltana, että televisiossa on tuskin enää mitään ohjelmia; rahaa on liikaa. Köyhillä saarnaajilla, jotka saarnaavat täyttä Evankeliumia, ei ole varaa kustantaa ohjelmaa televisioon. Niinpä, siksi… Eräs veli sanoi yhtenä iltana. luulisin, tai jossain sanottiin: ”Pyyhkikää pölyt radiostanne”, tai joku – tai: ”Ottakaa se pois nurkasta, ja kuunnelkaa näitä ohjelmia.” Pitää paikkansa.

⁸⁸Mutta, rakas ihminen, kuka oletkin, minä olen todella samaa mieltä kanssasi. Siitä on tullut yksi kaikkein ihmiskunnan sietämättömimmistä jutuista. Siellä otetaan kaikki tämä raha täältä, jonka pitäisi mennä hallitukselle veroina, ja se pannaan mainostamaan kaikkia näitä tupakka- ja viskiohjelmia ja sellaisia juttuja, ja jätetään se pois hallituksen veroista; ja sitten kierrellään ympäriinsä ja otetaan kiinni saarnaajia, vedetään heidät tuomioistuimen läpi, jotta heiltä saadaan hiukan rahaa. Olen samaa mieltä kanssasi, se on hirveä kapine. Siis, se ei ole… Tiedättehän, se on jotakin, mitä sinä totesit. Kiitos, sisar, veli, kuka oletkin, joka kysyit tätä.

94. Siis, tässä on hyvä. Kysymys: Raamatussa on paikkoja kuten Samuel 18:10, jossa sanotaan, että Jumalalta tullut paha henki tekee asioita. Minä en ymmärrä ”Jumalalta tullutta pahaa henkeä.” Selittäisitkö sen.

⁸⁹Siis, ehkä Herran avulla, minä kykenen. Se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi paha henki. Mutta jokainen, minkä tahansa henki, on Jumalalle alamainen. Ja Hän panee kaiken toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Ymmärrättekö?

⁹⁰Nyt, kysymyksessäsi, sinä puhut pahasta hengestä, joka lähti Jumalan luota piinaamaan Saulia. Hän oli synkässä, hermoheikossa kunnossa – tilassa, koska, ensiksikin, hän oli luopio. Ja kun te luovutte, paha henki – Jumala antaa pahan hengen piinata teitä.

⁹¹Haluaisin lukea teille kohta jotakin. Minulla on toinenkin ajatus täällä siitä. Näettekö? Jokaisen hengen on oltava Jumalalle alamainen. Näettekö? Muistatteko, kun Joosafat ja Aahab olivat lähdössä sotaan? Ja ensimmäinen asia, tiedättehän, oli – he asettuivat porttiin. Ja Joosafat oli vanhurskas mies, ja hän sanoi – nuo kaksi kuningasta istuivat siellä, ja he yhdistivät joukkonsa – ja niin hän sanoi: ”Kysytäänpä neuvoa Herralta, mennäänkö vai eikö mennä.”

⁹²Ja Aahab meni ja otti 400 profeettaa, jotka hänellä oli, kaikki – piti heidän syötettyinä ja lihotettuina ja kaikkea; he olivat hyvässä vedossa. Ja he tulivat sinne, ja he kaikki profetoivat yksimielisesti, sanoen, ”Mene vain, ja Jumala antaa sinulle voiton. Mene vain Gileadin Raamotiin ja siellä Jumala valloittaa sinulle sen.” Yksi heistä teki itselleen sarvet ja esitti niillä kuvaelman ja alkoi juoksennella ympäriinsä, ja sanoi: ”Näillä rautaisilla sarvilla, sinä työnnät heidät suoraan pois maasta; se kuuluu sinulle.”

⁹³Mutta, tiedättekö, Jumalan miehessä, joka ei mene mihinkään tuollaiseen. Ymmärrättekö? Jos se ei soi Kirjoitusten kanssa, siinä on jotakin vikaa. Jokainen todellinen uskova…Niinpä Joosafat sanoi: ”No, nuo 400 näyttävät hyvältä. He näyttävät hyviltä miehiltä.

”Voi, kyllä ovat,” Aahab ehkä sanoo.

Mutta Joosafat sanoo: ”Eikö sinulla ole yhtään muuta?” Miksi vielä yksi, kun teillä on 400 yksimielistä? Koska hän tiesi, ettei aivan kaikki siinä kuulostanut oikealta. Näettekö?

Hän sanoi: ”Kyllä, meillä on vielä yksi, Jimlan poika, täällä,” hän sanoo, ”mutta minä vihaan häntä.” Takuulla. Sinä sulkisit hänen seurakuntansa heti kun mahdollista. Sinä ajaisit hänet ulos maasta. Näettekö? Varmasti. ”Minä vihaan häntä.”

”Miksi sinä vihaat häntä?”

”Hän profetoi aina pahaa minua vastaan.” Silloin Joosafat tajusi siinä paikassa, että kaikki – jotakin oli vialla.

Niinpä hän sanoi: ”Menkää hakemaan Miika.”

Niin he menivät hakemaan häntä, ja siinä hän tulee…Kun he menivät, he lähettivät sanansaattajan ja sanoivat: ”Hetkinen. Nyt siellä on neljäsataa teologian tohtoria. He ovat maan parhaat, on FilT:t ja LaT:t* ja kaikki.” He sanoivat: ”Siis, tiedätkös, sinä surkea oppimaton pikkumies, sinä et sitten tule olemaan eri mieltä koko tuon papiston kanssa.” *[fil. ja lakitiet. tri.]

⁹⁴Jimla sanoi näin – tai tarkoitan, Miika sanoi näin: ”Minä en sano mitään, ennen kuin Jumala panee jotakin minun suuhuni, ja sitten sanon täsmälleen sen, mitä Hän sanoo.” Tästä minä pidän! Toisin sanoen: ”Minä pitäydyn Sanassa.” Mitä siitä, mitä muut sanovat. Hänelle sanottiin: ”No”, sanottiin, ”Kuulehan, jos sinä et halua tulla heitetyksi ulos, sinun on parasta sanoa samoin.”

Niinpä hän [Aahab] meni paikalle: ja hän sanoi: ”Menenkö minä sinne?” [1. Kun. 22:15-17 & 2. Aik. 18: 12-16]

Hän [Miika] sanoi: ”Mene vain.” Hän sanoi: ”Antakaa aikaa tämä yö. Antakaa minun puhua siitä Herran kanssa.” Tästä minä pidän. Niin sinä yönä Herra ilmestyi hänelle, ja seuraavana päivänä hän lähti sinne. Ja hän sanoi, mennessään sinne, hän sanoi: ”Mene vain; mutta minä näen Israelin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, hajallaan vuorilla.” Oi että! Se otti hänestä turhat luulot pois.

Ja hän sanoi: ”Enkös minä sanonut sinulle? Minä tiesin sen. Juuri tällä tavalla hän tekee aika, sanoo jotakin pahaa minua vastaan.”

⁹⁵Miksi? Hän piti kiinni Sanasta. Miksi? Profeetta, ennen häntä, Elialta tullut Jumalan Sana, todelliselta profeetalta, hän sanoi: ”Koska sinä vuodatit viattoman Naabotin verta, koirat tulevat nuolemaan myös sinun vertasi.” Ja hän ennusti hänelle pahaa. Elisa oli jo mennyt taivaaseen. Mutta hän tiesi, että Elisalla oli Jumalan Sana, niinpä hän piti kiinni Sanasta. Tästä minä pidän. Pitäkää kiinni Sanasta.

⁹⁶Jos Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; Hänen voimansa on yhä sama; Pyhä Henki on sille, joka tahtoo, antakaa hänen tulla, pitäkää kiinni Sanasta. Kyllä vain! Mitä siitä, mitä muut sanovat. Miten hyvin ruokittuja ja miten monta koulua käyneitä, sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Sitten hän sanoi… Tämä merkittävä, suuri mies, suuret sarvet päässään, puskee sitä – tuota valtiota ulos, kuninkaan takaa hän meni ja läimäytti häntä päin suuta, tätä pikku saarnaajaa. Hän tiesi, että hän oli vain pikku hihhuli; niinpä siitä ei kukaan sanoisi mitään, ja niin hän läimäytti häntä suulle. Hän sanoi: ”Minäpä kysyn sinulta jotakin.” Hän sanoi: ”Mitä tietä Jumalan Henki meni, kun Se tuli minusta ulos, jos sinulla on se?”

⁹⁷Hän sanoi: ”Sinä tiedät sen silloin, kun istut vankina tuolla häkissä.” Hän sanoi: ”Minä näin Jumalan istumassa valtaistuimella – aamen! Nyt kuunnelkaa! – ja taivaan joukot olivat kokoontuneet Hänen ympärilleen.” Mikä oli vialla? Hänen profeettansa oli jo sanonut, mitä Aahabille tulisi tapahtumaan. Jumala… Se ei ollut Elia, joka sanoi sen; se oli voideltu profeetta. Se oli Jumalan Sana, näin sanoo Herra. Ja Miika sanoi: ”Minä näin taivaan joukot kokoontuneena Jumalan ympärille suureen konferenssiin. Ja he keskustelivat keskenään. Ja Herra sanoi: ’Kenet Me saisimme menemään alas, kuka teistä voi mennä alas ja petkuttaa Ahabia, ja saada hänet lähtemään täyttämään Jumalan Sanan, ja saada hänet ammutuksi? Kenet Me saamme menemään?’”

⁹⁸No, yksi sanoi sitä ja toinen tätä. Hetken päästä, eräs paha henki, valehteleva henki alhaalta tuli ja sanoi: ”Jos annat luvan – minä olen valehteleva henki. Minä menen alas, ja saan nuo saarnaajat, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä; ja minä saan heidät – he ovat ainoastaan koulussa opetettuja poikia – ja minä menen alas, ja menen kaikkiin heihin, ja petän heidät, ja saan heidät profetoimaan valheen.” Eikö sanonutkin? Ja hän sanoi: ”Sillä tavalla me petkutamme.” Ja niin hän meni alas.

Hän sanoi – Jumala sanoi: ”Saat minulta luvan mennä.”

⁹⁹Ja hän meni alas, ja meni noihin vääriin profeettoihin, koulutettuihin pappeihin, ja sai heidät profetoimaan valheen. Siinä oli valehteleva henki, joka teki Jumalan tahdon mukaista työtä. Antakaas… Vähän jotakin muutakin te voisitte nähdä, hetkinen vain. Katsokaas tätä. Kääntäkääpä kanssani I Kor. 5. luku, 1. jae, hetki vain. I Korinttolainen… Katsokaapa tätä, jos haluatte nähdä jotakin, Jumalasta, joka tekee jotakin – kuinka nuo pahat henget, kuinka ne – kuinka ne liikkuvat… Selvä, Paavali sanoo:

Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole… pakanainkaan keskuudessa… (Mitä te ajattelette tällaisesta seurakunnan keskuudessa?) …että eräskin pitää isänsä vaimoa.

Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän… (Katsotaanpa. Taidan olla kääntänyt kaksi sivua ker…) …te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että… (Siis, odottakaas hetkinen. Olenkos minä…Kyllä, näin on. Juu.) te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän… pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?

¹⁰⁰Minun – en tiedä. Minä en usko, että kukaan ajattelisi näin tai väittäisi vastaan, mutta minä vain puolustan sitä, mihin uskon: Jos ihminen on kerran täytetty Pyhällä Hengellä, hän ei voi kadottaa sitä. Näettekö, näettekö?

Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on

– sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen –

Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

¹⁰¹Jumala, kertoo pyhälle seurakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa täällä maan päällä, että – siis, tämä menee Vanhan Testamentin mukaan, Uudessa-, kertoo jollekin miehelle kansan keskuudessa, joka oli niin saastainen ja likainen, että hän elää oman isänsä vaimon kanssa: Hän sanoo: ”Sellainen Kristuksen ruumiissa… te, seurakunta, antakaa hänet saatanan haltuun turmioksi…” Ymmärrättekö? Jumala sallii… Ja, kun Hänellä on jotakin, jonka Hän haluaa nähdä tehtävän, annettavan piiskaa jollekin, hän päästää pahan hengen valloilleen heidän kimppuunsa, että ne kiusaavat tuota ihmistä ja – ja tuovat heidät takaisin. Nyt me tajuamme, että tämä mies myöhemmin…

¹⁰²Se juuri on vialla seurakunnissa nykyään. Kun ihminen tulee Kristuksen ruumiiseen ja hänestä tulee yksi sen jäsenistä ja hän alkaa tehdä pahaa, sen sijaan, että te kaikki kokoontuisitte ja tekisitte samalla tavalla… Ja te, Branham tabernaakkeli, tehkää se. Sillä niin kauan, kuin te pidätte tuota ihmistä pystyssä, hän on veren alla. Ja hän vain tekee tuota samaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen aina vain. Te kokoonnutte ja luovutatte hänet saatanan haltuun, lihan turmioksi, että hänen henkensä on – siis– voisi pelastua Herran päivänä. Ja katsokaa, kuinka Jumalan ruoska ilmaantuu. Katsokaa, kuinka saatana ottaa hänestä kiinni. Sitä se on, kun paha henki saa hänet.

¹⁰³Ja tämä poika täällä tulee ojennetuksi. Hän palaa takaisin. Se selviää II Korinttolaiskirjeestä, jossa hän todella on puhdistettu Jumalan edessä.

¹⁰⁴Katsokaa Jobia, täydellinen mies, hurskas mies. Ja Jumala salli pahan riivaajan tulla hänen päälleen ja kurittaa häntä, ja kaikkea muuta tehdäkseen hänen henkensä täydelliseksi. Näettekö? Niin pahalla hengellä on… Jumala käyttää usein pahoja henkiä tekemään työtä toteuttaakseen oman suunnitelmansa ja Hänen tahtonsa.

95. Siis, tässä on eräs, joka on todella hankala kysymys. Kysymys – minusta tämä on sama ihminen, koska se näyttää samalta käsialalta: Jos ihmisellä on oltava Pyhä Henki, että hän olisi kääntynyt ja että hän pääsisi ylöstempaukseen, niin mikä tulee olemaan lasten asema, jotka ovat kuolleet ennen vastuullista ikää? Ja milloin he nousevat ylös?

¹⁰⁵Nyt, veljeni, sisareni, minä en voi sanoa sitä sinulle. Raamatussa ei ole siitä sananpaikkaa, sikäli, kun minä voin mistään löytää. Mutta minä voin ilmaista ajatukseni. Siis, tämä vahvistaa teitä, jotka uskotte Jumalan armoon. Tehän näette, että tämä ihminen haluaa tietää – mikä on oikein hyvä kysymys. Näettekö? Ihminen haluaa tietää, mikä ylösnousemus – mitä tapahtuu lapselle [/vauvalle], että jos hänellä on oltava Pyhä Henki päästäkseen ylöstempaukseen… Kuten olen sanonut, se pitää paikkansa. Se on Raamatun mukaista. Näin Sana opettaa. Ei, ei taivaaseen menosta… Koska Pyhällä Hengellä täytetyt, ovat ensimmäinen ylösnousemus, valitut. Ja niiden jäännös… Loput kuolleet eivät elä tuhanteen vuoteen. Millenniumin [1000 v.] jälkeen, silloin toisessa ylösnousemuksessa, tapahtuu suuri valkoisen valtaistuimen tuomio [/oikeudenkäynti]. Näettekö? Tämä on tarkasti Raamatun järjestys. Mutta tämä henkilö haluaa tietää, miten näiden lasten laita on. He… toisin sanoen, onko heillä Pyhä Henki ennen kuin he ovat syntyneet? Ovatko he saaneet Sen. Siis, minä en pysty sanomaan sitä teille.

¹⁰⁶Mutta nyt, sanotaanpa näin: Mehän tiedämme, että lapset, jotka kuolevat, vanhemmistaan riippumatta, ovat pelastuneita. Siis minä olen eri mieltä profeettakoulun kanssa siitä. He sanovat, että jos se on – kuollut ja sillä on syntinen vanhempi, se lapsi menee helvettiin, mätänee; eikä hänestä sen enempää. No, Jeesus… Johannes sanoi, kun Jeesus tuli: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ja jos tuo vauva on ihmisolento, jonka on tultava Jumalan tuomioiden eteen, ja Jeesus kuoli ottaakseen pois synnin, kaikki synti oli poistettu Jumalan edestä, kun Jeesus kuoli siitä syystä. Sinun syntisi olivat anteeksi annetut. Minun syntini olivat anteeksi annetut. Ja ainoa tapa saada anteeksianto, on ottaa vastaan Hänen anteeksiantonsa. Nyt, vauva ei voi ottaa anteeksiantoansa vastaan, niinpä se ei ole tehnyt mitään. Se ei ole tehnyt yhtään mitään. Niinpä se voi täysin vapaasti mennä taivaaseen.

¹⁰⁷Mutta sinä sanot: ”Pääsevätkö he ylöstempaukseen?” Siis – siis, tämä on minun oma sanani; tämä on minun oma ajatukseni nyt. Älkää… Minä en voi todistaa tätä Raamatulla. Mutta katsokaapa, jos Jumala, ennen maailman perustamista, tunsi jokaisen ihmisolennon, joka tulisi olemaan maan päällä… Uskotteko sen? Hän tunsi jokaisen hyttysen, joka kirpun, jokaisen kärpäsen, Hän tunsi kaiken, mitä maan päällä koskaan tulisi olemaan. Jos hän tiesi sen…

¹⁰⁸Katsokaas. Otetaanpa nyt esimerkiksi Mooses. Kun Mooses syntyi, hän oli profeetta. Ennen kuin Jeremia… Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin sinut muovattiin äitisi kohdussa, ennen kuin sinut edes oli muovattu kohdussa, minä tunsin sinut, ja pyhitin sinut, ja vihin sinut kansojen profeetaksi.” Johannes Kastaja, 712 vuotta aikaisemmin, kuin hän syntyi, Jesaja näki hänet näyssä, ja sanoi: ”Hän on huutavan ääni erämaassa.”

¹⁰⁹Jumalan ennalta määrääminen tai ennalta tietäminen, tietää kaiken pienistä vauvoista – ymmärrättekö? – mitä he tulisivat tekemään. Ja Hän tiesi, että ne kuolisivat. Hän tiesi. Mitään ei voi tapahtua ilman, että Jumala tietää siitä. Ei mitään voi tapahtua… Aivan kuten Hyvä Paimen, kuinka Hän menee sisään… Nyt, Kirjoituksien mukaan, minä en voi sanoa, että Sana sanoo niin ja niin. Tämä menee nyt minun oman ajatukseni mukaan.

96. Nyt, tämä seuraava kysymys on ehkä siitä, mitä minä sanoin eräänä iltana. Selittäisitkö sen, että vaimo pelastuu lasten synnyttämisen kautta.

¹¹⁰Vaimo ei pelastu lasten synnyttämisen kautta. Mutta, käännetäänpä esiin I Tim. 2:8, hetki vain. Ja otetaanpa selville, mitä Raamattu sanoo lapsesta. Siis, minä ymmärrän, että tämä on katolinen opinkappale, että katoliset sanovat, että nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta, synnyttämällä lapsen. Mutta älkäämme… Minä en usko sitä. I Tim. 2. luku, ja aloitetaanpa 8. jakeesta, ja luetaan hetki nyt. Selvä, kuunnelkaas.

…niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa… Meidän ei pitäisi kysyä tätä, eihän? Kuunnelkaas tätä: kaunistavat itseään kainosti… (Fiu!) …ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla; veljet, minä autan teitä täällä, toivoakseni. Siis, että on uusi ”myssy” joka päivä, tai joka kolmas päivä. Näettekö? Se ei ole muuttunut kristillisyydeksi.

…vaan hyvillä teoilla, (niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi).

Oppikoon naiset hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee…miestänsä, vaan eläköön hän hiljaa.

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;

eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos… (siis, nyt hän ei puhu nyt maailman naisille, lasten synnyttämisestä) …jos hän jatkaa uskossa… (näettekö? Jos hän jatkaa. Hän on jo… Tämä on se nainen, jolle hän puhuu, nainen, joka jo on pelastunut. Näettekö?) …ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

¹¹¹Ei lastensynnyttäminen tee hänestä pelastettua, mutta kun hän kasvattaa lapsia, tekee velvollisuutensa, ei kasvata kissoja, koiria, ja mitä vielä, mikä vie lasten paikan, niin kuin nykyään tehdään, ja antaa niille äidinrakkautensa niin, että hän voi käydä ulkona ja juosta ympäri yöt läpeensä. Jotkut ihmiset tekevät niin. Anteeksi, mutta niin he tekevät. He eivät halua, että lapsi sitoo heidät itseensä. Mutta, lapsen synnyttämisessä, jos hän jatkaa uskossa, pyhyydessä, ja kaikessa siveydessä, hän pelastuu. Mutta jos tarkoittaa te pelastutte myös, jos te olette uudesti syntyneitä. Te tulette, te voitte parantua, jos te uskotte. Te voitta saada Pyhän Hengen, jos te uskotte Siihen, ja valmistaudutte siihen, jos te olette valmiita siihen. Ja nainen pelastuu, jos hän jatkaa näiden asioiden tekemistä, näettekö? mutta ei siksi, että hän on nainen. Siis, näin on, veli, sisar. Tämä ei ole ollenkaan katolista oppia. Nyt minä haluan… Tässä on toinen, joka on oikein hankala. Sitten meillä on vielä yksi. Minusta meillä on ehkä aikaa sille. Minä vähän käytin meidän aikaamme. Siis, tämä on juuri – tämä on juuri herätyksen jälkivaikutuksia. Tämä on kokouksen jälkivaikutuksia, nämä kysymykset.

97. Siis: Veli Branham (tämä on kirjoitettu koneella), onko sille Sananpaikkaa, kun joku puhuu kielillä ja selittää oman sanomansa? Jos on, selittäisitkö I Kor. Tai Kor. 14:19 sekä Kor. 14:27.

¹¹²Selvä, mennäänpä tuohon Sananpaikkaan ja katsotaan, mitä se sanoo. Ja silloin me näemme, pysyykö tämä Sanan mukaisena. Me haluamme olla aina Sanan mukaisia. Ja Kor. 14. Siis, tämä henkilö haluaa tietää, onko se, että ihminen selittää itse oman kielillä puhumansa sanoman. ”Jos niin on, selitä Kor. 14:19.” Katsotaanpa, 14 ja 19. Selvä, tässä se on.

mutta seurakunnissa minä… tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta… kielillä.

Nyt, seuraava on 27:sä jakeessa, joka halutaan tietää.

Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;

¹¹³Nyt, minä otan nyt sen mihin tämä henkilö pyrkii (jonka tahtoisin – luen teille jotakin hetken päästä). Mutta ajattelen, mihin tämä veli tai sisar pyrkii: ”Onko oikein, että henkilö, joka puhuu kielillä, myös selittää itse sanoman, jonka hän puhui.?” Siis, rakas, rakastettava ystäväni, jos vain luet 13. jakeen samasta luvusta, se kertoo sinulle.

Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.

¹¹⁴Takuulla. Hän voi selittää oman sanomansa. Nyt, jos me vain… Me vain… No, te… Lukekaapa se kokonaan täältä, niin kykenette ymmärtämään Sen… Yksinkertaisesti lukekaa koko luku. Se on oikein hyvä, siitä se selviää.

¹¹⁵Siis, puhuminen kielillä… Nyt, kun nyt olemme siinä, ja tämä nauhoitetaan, haluan sanoa, että uskon yhtä paljon kielilläpuhumiseen kuin uskon jumalalliseen parantamiseenkin, ja Pyhän Hengen kasteeseen, Kristuksen toiseen tulemiseen, ja tulevan maailman voimaan; minä uskon aivan yhtä paljon siihen, kuin uskon, mutta minä uskon, että kielilläpuhumisella on oma paikkansa, niin kuin Kristuksen tulemisellakin on paikkansa; jumalallisella parantamisella on paikkansa; kaikella on paikkansa.

¹¹⁶Siis, teille, ihmiset, minulla on nyt tilaisuus sanoa tämä nyt, ja minä haluaisin selittää sen. Ja jos loukkaan jotakin, en tarkoita sitä. En halua aiheuttaa sekaannusta. Mutta kuunnelkaapa. Mikä kielilläpuhumisessa on ollut vialla, helluntailaisilla – joka itsekin olen; minä olen helluntailainen. Ymmärrättekö? …siis, se mikä on ollut vialla, on tämä: sitä ei kunnioiteta. Ja toinen juttu, sen annetaan mennä umpimähkäisesti. Ihmiset eivät ole palanneet takaisin Sanaan.

¹¹⁷Nyt kuunnelkaas. Näin se menee – antakaa – näin seurakunta on rakennettu. Siis, helluntaiseurakunnassa, minä olin paimenena siinä seurakunnassa, minä kerron, kuinka minä olisin rakentanut sen, näettekö? jos minä olisin – olisin ollut täällä paimentamassa sitä. Olisin allekirjoittanut jokaisen Raamatun lahjan; käskenyt noita uskovia ensin tulemaan kastetuksi Pyhään Henkeen; ja sitten, jokainen lahja I Korinttolaiskirje 12:sta olisi tullut toimimaan minun seurakunnassani, jos olisin saanut ihmiset siihen, saanut koko ruumiin toimimaan.

¹¹⁸Nyt, jos huomasitte… Minä en nyt ole tässä huomauttelemassa; ja muistakaa, en sanoisi yhtään sanaa vastaan – minä saattaisin pilkata Pyhää Henkeä. Ja Jumala tietää, etten halua sanoa väärin. Ymmärrättekö? Mutta minä sanon tämän ainoastaan yrittääkseni antaa teille kuvan tuosta Sananpaikasta, sen jälkeen, kun me olemme opiskelleet sitä melkein kaksikymmentä vuotta. Minä olen saarnannut melkein kolmekymmentä vuotta, ja olen tarkkaan käynyt läpi kaiken, auttanut selviämään; te voitte vain kuvitella, minkälaista se on ollut; ja pitänyt silmällä joka ihmistä, ja hänen opetustansa, kaikkialla maailmassa. Ja tehnyt sitä, koska se on minun oma etuni. Se on ihmiskunnan etu minun lisäkseni. Minun on jätettävä juttu tähän. Teidän on jätettävä se tähän. Ja jos minä kuljen vääränä profeettana, minä menetän oman sieluni ja menetän myös teidän, omani lisäksi. Kyse on enemmästä kuin – on enemmästä, kuin jokapäiväisestä leivästä; enemmästä kuin suosiosta; enemmästä mitä mikään muu; se on minulle elämä. Ymmärrättekö? Ja minä haluan suhtautua asioihin aina mitä syvimmällä vilpittömyydellä.

¹¹⁹Nyt, kun menette helluntaiseurakuntaan, ensimmäiseksi… en nyt tarkoita niitä kaikkia; jotkut ovat… Useimmiten, mennessänne seurakuntaan ja alatte saarnata; saarnatessanne, joku nousee ylös ja puhuu kielillä. Nyt, tuo rakas ihminen voi olla kerta kaikkiaan täytetty Pyhällä Hengellä, ja voi olla, että Pyhä Henki puhuu tuon ihmisen kautta, mutta se juttu siinä on, että ihmiset ovat harjaantumattomia. Jos palvelustehtävä, lavalla, on innoituksen vaikutuksesta puhuttua, profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia. Ymmärrättekö? ”Tehtäköön kaikki…” Siis, mennäänpä tänne Paavaliin, miksi hän sanoo tuon: ”kun yksi puhuu, ja niin edelleen…”kun hän tulee paikalle, siellä on todellinen sekasorto.”

¹²⁰Siis, minä olen antanut alttarikutsun, ja joku nousee ylös, ja puhuu kielillä; se vain… siis, te voisitte yhtä hyvin olla antamatta alttarikutsua. Se pysäyttää tilanteen. Näettekö?

¹²¹Ja sitten, toinen juttu: tosi usein ihmiset nousevat ylös, ja puhuvat kielillä, ja ihmiset istuvat ja jauhavat purukumia, katselevat ympärilleen. Jos Jumala puhuu, pysykää aloillanne, kuunnelkaa! Jos siinä on totuus, jos Pyhä Henki puhuu tuossa ihmisessä, istukaa aloillanne ja kuunnelkaa, olkaa kunnioittavia. Te saatatte saada selityksen. Siis, jos ei ole selittäjää, seurakunnassa, silloin heidän pitäisi pysyä hiljaa – ruumiissa.

¹²²Ja sitten, kun puhutaan tuntemattomalla kielellä, Raamattu sanoo, puhukoot itselleen ja Jumalalle. Se, joka puhuu tuntemattomalla kielellä, rakentaa itseänsä. Siis, se koskee tuntemattomia kieliä; murteita, kieli sinänsä, on eri asia. ”Eivät ole mitään”, hän sanoo…Mutta mikä antaa äänelle merkityksen. Mutta te… Jos pasuuna soi, teidän pitää tietää, miltä se kuulostaa …puhaltakaa vain siihen – tai ette tule tietämään, miten valmistautua taisteluun. Jos joku puhuu kielillä, ja vain ”tööttää”; ja siinä kaikki, kuinka kukaan tietää, mitä tehdä. Mutta, jos se aloittaa aamusoiton, se tarkoittaa: ”nouskaa ylös!” Jos se soittaa iltasoiton, se tarkoittaa: ”menkää maata.” Ymmärrättekö? Jos se soittaa hyökkäykseen, se tarkoittaa: ”hyökkäykseen.” Sen täytyy antaa merkitys, eikä vain puhua itsekseen. Sillä lailla seurakunnassa on, jos ei ole selittäjää, mutta jos on selittäjä, silloin kielet ovat sitä, mikä kuuluu seurakuntaan.

¹²³Nyt, minun kysymykseesi, rakas ystävä, joka sanoo: ”Puhuisin mieluummin viisi tuhatta… viisi sanaa, niin, että ihmiset ymmärtävät minua, kuin viisi tuhatta, tai mitenkä siinä sanotaankin, tuntemattomalla kielellä.” Juuri niin. Mutta luetaanpa eteenpäin: ”…ellen puhuisi ilmestyksen sanoja tai selitystä rakennukseksi.” Näettekö? Rakennukseksi.

¹²⁴Siis, minä tavallaan annan teille ajatuksen, mitä, jos – mitä… Jos minun olisi paimennettava tätä tulevaa seurakuntaa, jos Jumala kutsui minut paimentamaan sitä, minä panisin sen menemään tällä tavalla: minä yrittäisin löytää jokaisen ihmisen sieltä, jolla on lahja. Ja minä ottaisin nuo ihmiset koolle tuntia ennen, kuin kokous on alkanut, huoneeseen keskenään. Antaa heidän asettua Hengen alle. Ja ensiksi, siis, yksi astuu esiin, hänellä on kielilläpuhumisen lahja. Hän puhuu kielillä. Kaikki istuvat aloillaan. Ja sitten toinen nousee ja selittää, mitä hän sanoo. Nyt, ennen, kuin se voidaan antaa seurakunnalle, Raamattu sanoo sen, se on arvosteltava kahden tai kolmen todistajan nojalla. Siis, se tarkoittaa ihmistä, jolla on erottamisen [/arvostelun] lahja, näettekö? sillä useasti pahat voimat pääsevät paikalle. Paavali puhui siitä. Mutta sitten, Jumalan voima on myös läsnä. Sanokaa minulle yksikin seurakunta, jossa paha ei istuisi. Kertokaa minulle, mihin Jumalan pojat ovat kokoontuneet, missä saatana ei olisi heidän keskellään. Se on kaikessa. Älkää siis rypistelkö otsaanne. Ymmärrättekö? Saatana on kaikkialla. Siis, tässä sitä ollaan. Joku puhuu kielillä; nyt, siellä istuu kolme, jolla on erottamisen henki; ja joku puhuu kielillä ja tuo sanoman. Nyt, se ei voi olla Kirjoitusten siteeraamista, koska Jumalan ei käytä turhia toistoja, ja Hän käski, ettemme mekään käyttäisi. Näettekö? Se ei ole sitä. Se on sanoma [/viesti] seurakunnalle.

¹²⁵Meillä on ollut näissä kokouksissa tähän asti kaksi juttua. Kuunnelkaa, mitä ne olivat – varmasti, aivan täsmälleen – ymmärrättekö? Niitä on tullut. Yksi mies nousee ja puhuu kielillä, ja antaa selityksen, ja pyörähtää ympäri, ja vahvistaa sanoman, joka juuri tuli esiin. Joku toinen nousee, toisena iltana, ja sanoo – profetian innoituksen alaisena, ja sanoo jotakin, tietämättä mitä puhui; ja sitten lopulta hän sanoo: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Nimessä.” Nopeasti jokin iski minuun aivan äkisti ja sanoo: ”Toisin sanoen, siunattu olkoon hän, joka uskoo, että tämä tarkoittaa, että Herra on ilmestynyt.”

¹²⁶Näettekö, selit – sitten Pyhä Henki laskeutui rakennukseen eilen illalla. Näettekö? Se tapahtuu rakennukseksi. Minä seisoin yrittämässä kertoa ihmisille, että heidän pitää saada Pyhä Henki. Ja perkele oli tullut sisään ihmisten keskuuteen ja sanoi: ”Älkää kuunnelko; istukaa aloillanne.”

Minun sisareni sanoi: ”Bill, olin niin iloinen, kun sinä saarnasit; tuntui kuin olisin voinut nousta pystyyn ja pompata seinän läpi.”

Minä sanoin: ”Nouse pystyyn ja pomppaa.” Siinä kaikki.

Ja hän sanoi: ”Mutta, kun sinä menet tekemään sen,” ja jatkoi: ”ihmiset alkoivat huutaa”, hän sanoi: ”silloin minä tunsin olevani vanha ei mikään.”

¹²⁷Minä sanoin: ”Se on perkele. Se on saatana; kun se tulee ja tekee tuollaista”; minä sanoin: ”Sinun olisi ollut noustava kaikesta huolimatta!” Me olemme Jumalan pappeja, ja uhraamme hengellisiä uhreja – uhreja, huultemme hedelmää, ylistäen Hänen nimeään. [Hepr. 13:15] Ymmärrättekö?

¹²⁸Nyt, siis, näin se tapahtui; Silloin Pyhä Henki lankesi, koska oli vain… ”Siunattu olkoon hän, joka uskoo.” Kaksi, kolme iltaa peräkkäin minä yritin saada asian kohdalleen; ja sitten, Pyhä Henki puhui, ja sanoi – innoituksen alaisena – ja sanoi: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Nimessä.” Ja ennen kuin minä kykenin sanomaan mitään, olin sanonut sen uudestaan. ”Siunattu olkoon hän, joka uskoo, että Herra on ilmestynyt tässä.” Ymmärrättekö? Ja minä olin juuri puhunut tätä, Pyhä Henki on Jumala itse sinussa. Näettekö? Ja ihmiset tajusivat sen. Näettekö? Ja silloin Pyhä Henki lankesi ihmisten keskuuteen. Näettekö, miten Se – Se rakentaa, profetoi?

¹²⁹Siis, profetian ja profeetan välillä on ero. Profetointi menee toiselta toiselle, mutta profeetta on syntynyt kehdosta lähtien profeetaksi. Heillä on näin sanoo Herra! Heitä ei arvostella. Heitä ei nähdä Jesajan edessä, tai Jeremian, kenenkään noista profeetoista, sillä heillä on näin sanoo Herra! Mutta profetian henki ihmisten keskuudessa; sitä pitää pitää silmällä, sillä saatana voi pujahtaa sekaan. Näettekö? Nyt. Mutta asia pitää arvostella.

¹³⁰Siis, me – me aiomme pitää herätyskokouksia. Siis, kuunnelkaapa tätä todella tarkasti nyt, te sananpalvelijat. Me valmistelemme herätyskokouksia. Selvä. Tai ehkä sitten meillä on normaali jumalanpalvelus. Seurakunta on tulessa. Sen olisi oltava kaiken aikaa. No, meillä on ehkä viisi tai kuusi ihmistä, joilla on lahja; yksi puhuu kielillä; kaksi tai kolme ehkä puhuu kielillä, neljä tai viisi kielillä – joilla on kielten lahja, jotka puhuvat tuntemattomilla kielillä. Kaksi tai kolme heistä osaa selittää. Ehkä heistä on yksi – kaksi, tai kolme, joilla on viisauden lahja. Selvä. He kaikki tapaavat, nuo lahjakkaat ihmiset… Te… noita lahjoja ei ole annettu leikkimistä varten, ei että sanotaan: ”Kunnia Jumalalle, minä puhun kielillä! Halleluja!” Te – te – te halvennatte itseänne. Ne on annettu työskentelyä varten. Ja teidän roolinne seurakunnassa on, tulla ennen kuin pääkokous alkaa, koska keskuudessamme tulee olemaan oppimattomia.

¹³¹Te tulette huoneeseen sisään, ja istutte siellä, te ihmiset yhdessä, koska te olette Evankeliumin työtovereita. Sitten te istutte siellä. ”Herra, onko mitään, mitä Sinä haluat meidän tänä iltana tietävän? Puhu meille, oi, taivaallinen Isä,” uhrirukous, rukoukset, laulujen laulaminen… Henki tulee alas, lankeaa jonkun päälle, puhuu kielillä. Toinen nousee ja sanoo: ”näin sanoo Herra.” Mitä se tarkoittaa? Kuunnelkaa. ”Mene sanomaan veli Jonesille, että hän muuttaisi pois siitä paikasta, jossa hän asuu, sillä huomenna iltapäivällä, pyörremyrsky tulee ja kulkee tuon maan yli; ja se ottaa hänen talonsa. Ottakoon tavaransa ja lähteköön pois!” näin sanoo Herra

¹³²Siis, tämä – tämä kuulostaa hyvältä. Mutta odottakaas hetki. Siellä pitää olla kolme ihmistä, joilla on henkien erottamisen lahja. Yksi heistä sanoo: ”Se oli Herra.” Toinen sanoo: ”Se oli Herrasta.” Se on kaksi kolmea vastaan – kaksi tai kolme todistajaa. Selvä. He kirjoittavat sen paperilapulle. Näin Henki sanoi. No niin. He palaavat rukoukseen, ja kiittävät Jumalaa.

¹³³Hetken päästä: ” näin sanoo Herra, profeetta nousee ylös, näin sanoo Herra, tänä iltana, New York Citystä tulee nainen; hän on paareilla; hän tulee rakennukseen paareilla. Hänellä on vihreä liina päänsä ympärillä. Hän on kuolemassa syöpään. Mikä on saanut hänet tähän tilaan, mitä Herralla on häntä vastaan – hän on kerran varastanut rahaa seurakunnaltaan, kun hän oli kuudentoista vanha. Sanokaa, että veli Branham kertoisi hänelle noista asioista. näin sanoo Herra, jos hän panee asian kuntoon, hän paranee.” Odottakaas! Tämähän kuulostaa kauhean hyvältä, mutta odottakaapa; Sinä olet panemassa nimesi tähän paperiin, erottaja? Panetko sinä siihen nimesi?

¹³⁴”Se oli Herra.” Yksi sanoo: ”Se oli Herra.” Sitten – sitten sinä kirjoitat sen ylös: ” näin sanoo Herra, tänä iltana, eräs nainen on tulossa sisään, sellaisessa ja sellaisessa jutussa.” Se, jolla on erottamisen henki, kaksi tai kolme kirjoittaa nimensä siihen. Kaikki sanomat on annettu. No niin.

¹³⁵Sitten hetken päästä, he kuulevat, kun kello soittaa. Seurakunta on ryhtynyt laulamaan. Silloin nämä sanomat tuodaan, ja laitetaan tänne puhujanpöydälle. Tässä juuri on se paikka, johon ne pitäisi laittaa. Minä olen jossakin poissa tutkistelemassa, rukoilemassa. Hetken kuluttua minä tulen ulos, kun laulut on laulettu. Seurakunta on täysin järjestyksessä, ihmiset tulevat, istuutuvat, mietiskelevät, rukoilevat; niin juuri teidän pitäisi tehdä. Ei tulla seurakuntaan juttelemaan toinen toistenne kanssa, – tulla seurakuntaan puhumaan Jumalan kanssa. Seurustelkaa toistenne kanssa tuolla ulkopuolella. Ymmärrättekö? Me seurustelemme Jumalan kanssa nyt. Ja me tulemme tänne keskustelemaan, kaikessa hiljaisuudessa, kunnioittaen, ja Henki liikkuu. Pianisti tulee pianon ääreen noin viittä minuuttia ennen kuin laulupalvelus aloittaa todella ihanasti:

Ristillä, jolla minun Vapahtajani kuoli,
Juuri siellä huusin puhdistusta synneistäni…

tai joku hyvä ihana vanha, todella hiljaisesti. Se tuo Pyhän Hengen läsnäolon kokoukseen. Näettekö? Selvä.

¹³⁶Ihmiset istuvat siellä. Jotkut ovat tosissaan – alkavat itkeä ja tulevat alttarille, tekevät parannusta ennen kuin kokous on vielä alkanut. Pyhä Henki on läsnä. Ymmärrättekö? Seurakunta on taakoitettu. Kristityt rukoilevat; he ovat omalla paikallaan. He eivät istu siellä jauhamassa purukumia, sanomassa: ”Hei Liddie, antaisitko vähän huulirasvaasi; haluaisin… tiedäthän; mä tarvitsisin… siis, yhtenä päivänä, kun olin shoppailemassa, kuule, minä tallasin melkein sinun varpaillesi. Olenkohan milloinkaan nähnyt semmoista… Mitäs sä siitä ajattelet?” Voi, armoa! Ja sitä nimitetään muka Jumalan huoneeksi. Kuulkaa, se on häpeä! Kristuksen ruumis on koolla. Ja siinä me istumme.

Vieressä istuva mies: ”Kuule, tiedätkö, kun me mentiin sinne, tämä se ja se, ja se ja se ja se… ” Se käy kyllä ulkopuolella, mutta tämä on Jumalan huone.

¹³⁷Tulkaa sisään rukoillen; menkää paikoillenne. Minä puhun nyt, en teidän seurakunnallenne, veljet. Minä en tiedä, mitä te teette; minä puhun tälle tabernaakkelille. Puhun nyt omalle takaovelleni. Juuri niin.

¹³⁸Siis, kun te tulette sisään, siis, niin ensimmäinen asia on, tiedättehän, että pastori tulee esiin. Hän on valmis. Hänen ei tarvitse vastata kaikenlaisiin juttuihin. Hän on tulossa suorittamaan palvelustehtävänsä kasteen alta. Hän on ollut Pyhän Hengen voiman alla. Hän kävelee suoraan sinne, missä useat tulikielet ovat kokoontuneina yhteen. Nyt se on jo melkein patsas, näettekö? hän kulkee joka puolella. Hän kävelee esiin tänne, ottaa tämän. ”Sanoma seurakunnalta: ”näin sanoo Herra: Veli Jonesin tulee siirtyä pois talostansa. Huomenna iltapäivällä, pyörremyrsky pyyhkii yli tämän maan. Ota tavarasi, ja poistu.’” Veli Jones saa sen. Selvä.

Se on pantuna ylös. ” näin sanoo Herra, sen ja sen niminen nainen tulee sisään tänä iltana, ja se on – hän on tehnyt sitä ja sitä. Kuten äsken juuri sanoin, näettekö, sillä lailla. Selvä, se on käsitelty. Se siitä. Nyt ne ovat jo saaneet paikkansa seurakunnassa. Selvä.

¹³⁹Sitten hän ottaa sanoman. Ja ensimmäiseksi, tiedättehän, hän alkaa saarnata. Mikään ei keskeytä; asia on jo käsitelty. Nyt, mennään eteenpäin, ja sanoma saarnataan.

¹⁴⁰Hetken päästä, kun… Heti, kun sanoma on päättynyt, parantamisjono aloitetaan. Ja eräs nainen tulee täältä. Joku puhuu kielillä ja kertoo, että hän oli tulossa. Näettekö? Jokainen meistä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki meistä tietävät sen. Näettekö, kuinka usko alkaa rakentua tulisten kielien avulla, jotka ovat nyt päällänne. Se alkaa kerääntyä yhteen. Katsokaas, kyse on täytetystä työstä; siinä kaikki.

Tuo nainen…Sanon: ”Rouva se-ja-se, New York Citystä, istuu täällä…” Näettekö?

”Oi, aivan oikein, mistä te tiesitte sen?”

”Se oli Herran sanomassa seurakunnalle. Kun sinä olit kuusitoistavuotias, etkö ollutkin siinä ja siinä paikassa ja teit – otit vähän rahaa seurakunnaltasi, ja varastit sen, lähdit, ja sait sillä uusia vaatteita?”

”Oi, aivan oikein. Pitää paikkansa.”

”Niin juuri Jumala sanoi meille tänä iltana veli sen-ja-sen kautta, puhuttuna kielillä; veli se ja se selitti; veli se ja se sanoi, erottamiseksi, sanoi, että se oli Herralta. Ja tämä on totta.

”Kyllä.”

”Silloin: ”näin sanoo Herra”, pane asia kuntoon, niin sinä pääset siitä syövästä.”

¹⁴¹Veli Jones menee kotiinsa, ottaa kärryjä, väistyy, ottaa kalusteensa sieltä. Kello 2 huomenna iltapäivällä [Veli Branham tekee ääntä kuvataksensa.] koko juttu menee menojaan. Näettekö? Silloin seurakunta ylistää… ”Kiitos Jeesus hyvyydestäsi.” Siis, tästä on kyse, seurakunnan rakentamista.

¹⁴²Siis, mitä – jos se ei tapahdukaan, niin kuin sanottiin? Silloin teillä on paha henki keskuudessanne. Sitä te ette tahdo. Miksi tahtoa jotakin pahaa, kun – taivaat ovat täynnä helluntain aitoa? Älkää hyväksykö perkeleen vanhaa korviketta. Hankkikaa jotakin aitoa. Jumalalla on sitä teille. Sitten älkää enää pitäkö kokouksia, ja panko mitään tänne ylös, ennen kuin Jumala vahvistaa, että te olette kunnossa, koska te olette seurakunnan auttaja, joka työskentelee Evankeliumin hyväksi. Siis ymmärrättekö, mistä on kyse?

¹⁴³Ja kielet, tuntemattomat kielet… Ei kukaan, hän – ei tiedä, mistä puhuu. Hän puhuu; mutta jokaisella äänellä on merkitys. [Veli Branham läimäyttää käsiään.] ”Gluck, gluck, gluck!” Sillä on – se on – se on jotain kieltä jossakin.

¹⁴⁴Kun minä olin Afrikassa, en olisi uskonut, mutta kaikelle, mikä piti ääntä, oli jokin merkitys. Raamattu sanoo, ettei ole olemassa ääntä ilman merkitystä, ilman että sillä on tarkoitus. Raamattu sanoo, ettei ole olemassa ääntä, joka ei olisi ymmärrettävissä. Jokaisella tehdyllä äänellä on merkitys jollekin. No mutta, olen kuullut ihmisten sanovan… Sanoisin, ”Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”

¹⁴⁵Yksi sanoo [Veli Branham matkii afrikkalaisen tulkin ääntä.] Toinen sanoo: [Veli Branham matkii taas.] Ja se tarkoitti: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika.” Näettekö? Sillä oli… Eikä se tarkoita minun mielestäni mitään, mutta heille se oli kieltä aivan samoin, kuin minä puhun teille. Kun zulun, xhosan, basuton [afr. kieliä] ja minkä tahansa tulkit tulevat mukaan, kaikki, jotka mainitsin, ymmärsivät. Ja kaikki asiat, jotka teistä kuulostavat vain mutinalta, ja te ajattelette että ”onpa melkoista papatusta”; se tarkoittaa jotakin. Niinpä meidän pitäisi kunnioittaa sitä, panna se omalle paikalleen.

¹⁴⁶Siis, ehkä ei ole tullut mitään sanomaa. Siis, kokous on ohi; ja alttarikutsu on annettu. Hetken päästä joku – mitään sanomaa ei ole aikaisemmin tullut – joku nousee ylös heti, kun tulee tilaisuus. Pyhä Henki… Siis, Raamattu sanoo: ”Jos ei ole selittäjää, pysykööt hiljaa.” Vaikka puhuttaisi kuinka kovasti, pysykää hiljaa.

¹⁴⁷Sanokaa: ”En voi tehdä sitä.” Raamattu sanoo, että voitte. Ymmärrättekö? Se on sillä – sillä selvä. Hän pysyköön hiljaa.

¹⁴⁸Sitten, kun se, tilaisuus tulee, kun kaikki on kohdallaan, silloin, jos Pyhä Henki hypähtää hänen päälleen antaakseen sanoman, silloin antakaa se. Juuri näin teidän pitäisi tehdä. Sitten tulee selitys, ja sanoo: ”Täällä on eräs nainen, jonka nimi on Sally Jones, – toivottavasti sen nimistä naista ei ole nyt täällä – mutta… Sally Jones. Näettekö? Kertokaa hänelle, että tämä on viimeinen ilta, kun häntä kutsutaan. Pane asiasi Jumalan kanssa kuntoon, sillä hän on täällä enää vain lyhyen aikaa.” Nyt, Sally Jones ryntää niin vikkelästi alttarille kuin vain pääsee, näettekö? koska se on hänen viimeinen alttarikutsunsa. Näettekö? Se on sanoman antamista, tai vahvistuksen, tai semmoisen.

¹⁴⁹Sitä on toimiva helluntaiseurakunta. Pahoilla hengillä ei ole mahdollisuutta livahtaa sisään, koska se on jo… Raamattu sanoo täsmälleen: ”Puhuttakoon kukin vuorollaan, kolme kerrallaan; ja kaksi tai useampi arvostelee.” [I Kor. 14:27] Sitä on seurakunta. Mutta missä se menee niin nykyään? Hypitään, hömpötetään turhia, naureskellaan ja vain jatketaan, kun joku puhuu kielillä; toinen katselee, puhuu jostakin muusta ja parveillaan ympäriinsä; ja paimen tekee jotakin; tai jotkut kerääntyvät ympärille. No, sehän ei ole oikein. Ehkä paimen saarnaa, ja joku nousee ja keskeyttää hänet… Ehkä – lukee Raamattua ja joku… lukemassa Raamattua, ja joku puhuu taustalla kielillä. Voi ei! Näettekö? Saarnaaja saarnaa ylhäällä pöntössä, joku nousee ja keskeyttää hänet puhuen kielillä. Ei siinä mitään. Minä en sano ettekö se olisi Pyhä Henki, mutta teidän pitäisi tietää kuinka käyttää Pyhää Henkeä, näettekö? käyttää Sitä.

Nyt minä – minä otan… Onko täällä sijaa vielä yhdelle [kysymykselle]? Sitten, huomenna on sunnuntai. Silloin me… otetaan vain… Tässä on yksi. Minusta se on kaikkein hienoin. Ja nyt, kestäisittekö te minun kanssani vielä muutaman hetken, pyytäisin? Ja sitten, minä… Minä haluan teidän – haluan että te saatte tämän. Säästin tämän tarkoituksella. Tämä on viimeiseni.

Nyt, ensin, luen kaksi asiaa, joita tämä henkilö kysyi. Tämä on mitätön paperinpala, kirjoitettuna kauniilla käsialalla. Ei aavistustakaan, kuka se olisi, ei nimeä alla – kirjoitettuna yhteenkään näistä.

98. Veli Branham, onko oikein, että sananpalvelijat tekevät pitkiä vedätyksiä kokouksissaan saadakseen rahaa, ja kertovat, että Jumala on sanonut heille, että niin ja niin monen yleisössä olisi annettava niin ja niin paljon. Onko se oikein? Haluaisin tietää. Tai, jos se on väärin, haluan tietää sen. Se on häirinnyt kamalasti minua.

¹⁵⁰Siis, ymmärräthän ystävä, sanon sinulle, aion sano sinulle mitä ajattelen. Näetkö? Siis, se ei mene minusta oikein. Minusta se on kauheaa.

¹⁵¹Siis, minä ajattelen näin. Jumala lähetti minut kentälle. Olen nähnyt ajan, jolloin näytin aivan, olisin vähintään… Minul – minulla ei ollut rahaa lainkaan. Ja sanoin: ”Annetaan vain kolehtilautasen olla.”

Ja manageri tule sanomaan: ”Hei, Billy me olemme tänä iltana viisi tuhatta dollaria miinuksella, poika. Onko sinulla Jeffersonvillessä rahaa maksaa se?”

¹⁵²Minä sanoin: ”Ei se mitään. Jumala lähetti minut tänne, tai en olisi tullut. (Näettekö?) Annetaan vain kolehtilautasen olla.

Ja ennen kuin kokous oli ohi, joku sanoi: ”Tiedätkö, Herra pani minun sydämelleni, että antaisin viisi tuhatta dollaria tähän.” Näettekö, näettekö? Ensimmäiseksi, pitää tulla johdetuksi tekemään sitä.

¹⁵³Minä en usko vedätykseen, enkä kerjäämiseen, enkä rahan pummaamiseen. Minusta se on väärin. Nyt veli, jos sinä teet niin, älä anna minun loukata tunteitasi. Ymmärrätkö? Sinä – sinä olet saattanut saada etuajo-oikeuden Jumalalta tehdä niin. Mutta puhun vain omasta puolestani. Minä en usko siihen.

¹⁵⁴Siis, olen jopa tuntenut saarnaajia, jotka menevät sanomaan… Olin aivan, vähän aikaa sitten… siis, ei ole kyse helluntailaisista, tämä on… no, kyse on seurakunnista, – ymmärrättehän? muista seurakunnista. Oli suuri telttakokous. Gertie, sinähän olit kanssani, ja muitakin oli läsnä. Ja koko iltapäivän, eräässä tunnetussa seurakunnassa – kaksi tai kolme yhdessä – se on normaalia tavallisissa seurakunnissa, niin kuin meidän moderneissa seurakunnissamme täällä kaupungissa, ja niin edespäin – suuren kokoussarjan aikana – ja siellä käytettiin koko iltapäivä, seisottiin lavalla – ja peloteltiin, että Jumala tuhoaa ihmisten sadon, ja aiheuttaa polion heidän lapsilleen, ja sen sellaista, jos he eivät panosta tuohon kokoukseen. Tämä on varmasti totta, tämä Raamattu edessäni. Minä sanoin: ”Mikä häpeä Jumalalle ja Hänen seuraajilleen.” Jos Jumala lähettää teidät, hän pitää teistä huolen. Jos Hän ei ole lähettänyt teitä, antaa sitten kirkkokunnan pitää teistä huolta. Mutta – mutta te… Jos Jumala lähettää teidät. Hän pitää teistä huolen.

99. Mitä sanot joulunäytelmästä Pyhän Hengen seurakunnassa?

¹⁵⁵No, jos se kertoo Kristuksesta, niin ehkä, minun puolestani. Mutta jos se käsittelee joulupukkia, minä en usko häneen. Minä – minä olen kasvanut – minä olen kasvanut siitä ulos. Minä en usko joulupukkiin ollenkaan. Ymmärrättekö? Ja kaikkiin noihin pikku joulujuttuihin mitä ihmisillä on, minusta se on naurettavaa. Ja… Vaan, minusta joulusta on otettu pois kaikki Kristus ja pantu joulupukki tilalle.

¹⁵⁶Ja Santa Claus on satukertomus. Minä en ole loukkaamassa kenenkään tunteita, toivoisin, tarkoitan lapsia; mutta, kuulkaapa. Vähän aikaa sitten täällä, noin 25, 30 vuotta sitten, kun pastori tästä kaupungista, erään tietyn suuren seurakunnan pastori, jonka tunsin oikein hyvin, minun sydänystäväni, hän tuli luokseni. Ja Charlie Bohannon – Mike veli, sinähän muistat hyvän ystäväni Charlie Bohannonin… istui täällä toimistossa ja sanoi: ”Minä en ole käskenyt lapsiani, tai ole käskenyt lastenlapsiani olemaan valehtelematta.” Hän sanoi: ”Minun pikku poikani käveli tyköni, kun hän oli tullut noin 12-vuotiaaksi, puhumaan joulupukista…” Ja hän sanoi: ”No…rakas, minulla on sinulle jotakin kerrottavaa,” hän sanoi: ”Äiti…” Siis, ja jatkoi kertomustaan siitä, mitä oli tehnyt…

Sitten hän palasi, ja sanoi: ”Silloin, isi, onko Jeesuskin sama juttu?”

¹⁵⁷Kertokaa totuus. Santa Claus on katolinen tarina kaverista nimeltä, Kriss Kringle tai pyhä Nikolaus, joka on vanha saksalainen katolinen pyhimys monia vuosia sitten, joka vaelsi ympäriinsä ja teki hyvää lapsille. Ja siitä seurasi se perinne. Mutta Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hän on todellinen ja Hän elää.

Nyt, tässä on kysymys, viimeinen, joka on tosi…

¹⁵⁸Nyt katsokaa. Te voitte olla kanssani eri mieltä tästä. Mutta jos te olette eri mieltä, muistaisitteko, että te tekisitte sen ystävällisesti, teettehän? Minä rakastan teitä, enkä halua – enkä halua loukata teitä. Minä vain, haluan olla rehellinen. Jos minä en kykene… jos minä valehtelen pojalleni, silloin olen valehtelija. Ymmärrättekö? Minä haluan kertoa hänelle totuuden.

¹⁵⁹Siis, minä kerron hänelle joulupukista, sanon: ”Joo, takuulla, joulupukki on olemassa. Seuraapa isiä jouluyönä.” Ymmärrättekö? Kyllä.

¹⁶⁰Tiedättekö, yhtenä päivänä, olin liikkeellä ja testasin tätä erääseen pikkutyttöön ihan vain, että näkisin. Ja se kostettiin minulle toissa päivänä. Olin sisällä, ja me seisoimme siellä, täällä Quaker Maidissa [kauppa] ja minä menin sinne hakemaan ruokaa. Ja niin me, minä ja vaimoni olimme siellä. Ja siellä oli joku pikkutyttö, hän ei ollut kahdeksaatoista kuukautta vanhempi, ja hän oli siinä, meni ja lauloi: ”Kulkuset, kulkuset…” Ja minä sanoin…ja hän oli siinä pienellä korokkeellaan, tiedättekö, istui pienten ostoskärryn päällä.

Minä sanoin: ”Odotteletko sinä joulupukkia?”

Hän sanoi: ”Se on minun iskäni, herra.”

Minä sanoin: ”Herra siunatkoon sinua kulta. Oletpa sinä viisas.”

Siis, tässä on todella kova pähkinä purtavaksi, ystävät. Ja tässä… sitten minä lopetan. Oi, se on – se on hieno sananpaikka, mutta se on kova pähkinä jokaiselle, jolle se näyttää olevan. Ja se hämmensi minua vuosia; ja vain Jumalan armosta… Ja minun rakas vaimoni, joka istuu juuri tuolla takana nyt, kun hän kuuli, että minulla on tuo kysymys tänään iltapäivällä, hän sanoi: ”Bill, mitenkä sinä vastaat siihen?” Hän sanoi: ”Olen aina ihmetellyt sitä itse.” Hän sanoi: ”Minä en ole koskaan tajunnut sitä.” Hän sanoi…

Minä sanoin: ”Tule mukaan tänä iltana, kultaseni. Minä teen Jumalan avulla parhaani.”

100. Veli Branham, ole kiltti, selittäisitkö Hebr. 6:4- 6.

¹⁶¹Tämä kerran todella… Nähkääs, teidän täytyy nyt tarkastella uskoamme, armoamme uskovaisten turvaa, pyhien kestyvyyttä – kestäväisyyttä, pikemminkin. Hebr. 6. luku, 4- 6.

Nyt, heti, kun se… lopetan tämän, minä toivon, että Jumala auttaa sitä tulemaan todella selväksi meille. Olen pahoillani, minä – minulla on sanoma täksi illaksi; ehkä saarnaan saman asian aamulla kokouksessa. Sitten minä lähden.

¹⁶²Siis, tämä on todella kova pähkinä. Ymmärrättekö? Siis, teidän täytyy seurata. Muistakaa nyt, me uskomme ja opetamme tässä seurakunnassa, että ei kaikki, mikä tulee esiin ja huutaa, kaikilla, mikä puhuu kielillä, kaikilla, mikä kättelee saarnaajaa, on ikuinen elämä. Mutta me uskomme, että jos sinulla on ikuinen elämä, jos Jumala on antanut sinulle ikuisen elämän, sinulla on se iankaikkisesti. Sillä katsokaa, jos niin ei ole, Jeesuksesta tulee väärä opettaja. Joh. 5:24, Hän sanoi: ”Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, on ikuinen elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Siis, väitelkää Hänen kanssaan. ”Kaikki, jotka Isä on antanut minulle… ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä häntä”– minä lainaan Kirjoituksia – ”Kaikki, jotka tulevat… ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä ensin vedä häntä: ja kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Näettekö? ”Ja kaikille, jotka tulevat minun luokseni, minä annan ikuisen elämän”. Joh. 6, ”ja herätän hänet viimeisinä päivinä.” Nämä ovat Hänen sanojaan.

¹⁶³Katsokaapa. Jos palaatte Efesolaiskirjeeseen 1. lukuun, Paavali saarnaa… Siis korinttolaisilla – jokaisella – oli kieli tai psalmi. Tehän huomaatte, että muilla seurakunnilla ei ollut tuota ongelmaa. Hän ei sanonut mitään siitä. Mainitsiko hän mitään kielistä Efeson seurakunnassa, Rooman seurakunnassa? Ei! Heillä oli kielet ja kaikki, niin kuin korinttolaisillakin, mutta ne oli pantu järjestykseen. Korinttolaiset eivät kyenneet pysymään järjestyksessä. Näettekö? Mutta Paavali meni sinne ja pani seurakunnan järjestykseen.

Nyt hän…Uskon, niin kuin Oral Roberts sanoo: ”Jumala on hyvä Jumala.” Ettekö tekin usko sen?

¹⁶⁴Ja te sanotte: ”No mitenkä on helluntailaisten laita sitten, kielien kanssa, veli Branham?” Minusta heillä on Pyhä Henki. Varmasti on. No, miten niin? Katsokaapa. Tehän uskotte, että Hän on hyvä Jumala? Tuomas sanoi kerran: ”Tiedätkö Herra…”

Kaikki muut uskoivat Häneen. Ja sanoivat: ”Voi, me tiedämme, että Hän on todellinen!”

”Voi”, Tuomas sanoi: ”ei, ei, minä en usko sitä. Ainut, millä uskon sen, että saan joitakin todisteita. Minun on pantava sormeni Hänen kylkeensä ja naulanjälkiin Hänen käsissään.”

Hän on hyvä Jumala. Hän sanoi: ”No niin Tuomas, ole hyvä.”

”Oi,” Tuomas sanoi, ”nyt minä uskon.”

¹⁶⁵Hän sanoi: ”Kyllä Tuomas, sen jälkeen, kun sinä näit minut ja tunsit minut, ja panit käteni… kätesi kylkeeni, sinä uskot. Mutta kuinka paljon suurempi on niiden palkinto, jotka eivät koskaan ole nähneet, ja silti uskovat.” Hän on hyvä Jumala. Hän antaa teille, mitä sydämenne kaipaa, totta kai. Uskotaan vain Häntä. Se on – se on – se on kuolinisku saatanalle. Kun ihminen ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan, veli, se tappaa saatanan joka kerta. Se on pahin osuma, jonka saatana voi saada, kun ihminen haluaa ottaa Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan. Niin kuin sanoin: ”Ihminen ei elä ainoastaan”, Jeesus, eräänä iltana, ”vaan joka Sanasta, joka lähtee…”

¹⁶⁶Pankaapa tämä merkille. Nyt aloitan ensimmäisestä jakeesta:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…

Siis, ensimmäinen, mitä haluan teidän tietävän: Kelle Paavali tässä puhuu? Heprealaisille. Siinä sanotaan: ”Heprealaisille,” Heprealaiskirjeen päällä. Onko näin? Juutalaiset olivat hyljänneet Jeesuksen…Ymmärrättekö te nyt? Hän puhuu juutalaisille, ja näyttää heille, että lain varjo on Kristuksen esikuva. Ja kaikki vanhat asiat ovat uusien esikuvia. Nyt tarkkana.)

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…

¹⁶⁷Siis hän on puhunut heille opeista. Otetaanpa ja puhutaan täydelliseksi tehdyistä asioista. Nyt, teidät on tehty täydellisiksi Jumalassa, kun teidät on sinetöity Pyhällä Hengellä lunastuksenne päivään saakka. ”Se, joka on syntynyt Jumalasta”, I Joh. ”ei tee syntiä; sillä hän ei voi tehdä syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.”

¹⁶⁸Ihminen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, ei ajattele, että hänet on täytetty, mutta hän, joka on syntynyt Jumalan Hengestä ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen on hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä. Sanooko Raamattu niin? Niinpä, siinä se on. Te olette… Ei se, mitä te teette, mikä, on mitä – ei se, mitä maailma ajattelee teistä, vaan, mitä Jumala ajattelee teistä. Näettekö, näettekö? Te ette voi… Kuinka minulla voisi olla kaupunginjohtajan kirjoittama lupa, että voin ajaa neljäkymmentä mailia tunnissa kaupungin läpi, eikä yksikään poliisi pidätä minua? En voi. Kuinka voisin tehdä syntiä, kun veriuhri on pysyvästi Jumalan edessä, jolloin Hän ei edes näe minua, kun minun ja Jumalan välissä – on puskuri, verikilpi; sillä me olemme kuolleita, ja meidän elämämme on kätketty Kristuksessa Jumalan kautta, sinetöitynä Pyhällä Hengellä. Miten maailmassa, te voisitte väärää Jumalan silmissä. ”Jos me teemme syntiä tahallamme”, Hebr. 10 ”päästyämme totuuden tuntoon, synnin edestä ei enää ole uhria.” Tässä tapauksessa on mahdotonta – ymmärrättekö? – tehdä tahallaan syntiä.

¹⁶⁹Nyt, mennäänpä eteenpäin ja luetaan. No niin:

…täydellisyyteen; ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta parannusta kuolleista töistä ja… uskoa Jumalaan,

oppia kasteista… kätten päällepanemisesta kuolleiden ylösnousemuksesta, ja… iankaikkisesta tuomiosta.

Ja niin… tehdä, jos Jumala sallii.

Siis, tästä haluttiin aloittaa, 4:stä jakeesta.

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

¹⁷⁰Nyt, siis, tämä näyttää aivan siltä, miltä kantilta te luette sen siinä, että ihminen voi saada Pyhän Hengen, ja sitten langeta takaisin ja joutua kadotukseen. Mutta hänelle on mahdotonta tehdä niin. Ymmärrättekö? Hän ei voi tehdä sitä. Jos hän voisi, Kristus valehteli. Ymmärrättekö? Niille, jotka ovat kerran tulleet valistetuiksi. Siis, katsokaas tätä: keille hän puhuu? Hän puhuu juutalaisille rajatapauksille. Hän ei sanonut ollenkaan, että Pyhällä Hengellä täytetty ihminen; hän sanoi: ”Jos hän on maistanut Jumalan Sanaa.”

¹⁷¹Minäpä tuon sen vertauskuvana, että voitte ymmärtää ettekä menetä sitä nyt. Siis, hän kirjoittaa näille juutalaisille. Jotkut heistä ovat ”melkein – uskovaisia.” [/rajatapaus-] Ymmärsittekö? Hän sanoi: ”Siis, nyt me jätämme nämä työt ja jatkamme puhumalla täydellisyydestä.” Hän sanoi: ”Nyt me puhumme kasteista, ja kuolleiden ylösnousemisesta, ja kätten päällepanemisesta, ja kaikesta; mutta mennäänpä eteenpäin ja puhutaan täydellisyydestä. Siis, me puhumme siitä, milloin sinä tulet Pyhään Henkeen. Siis, sinä olet pyörinyt kokouksissa jo jonkin aikaa…”

¹⁷²Ja tehän olette nähneet noita ihmisiä. He roikkuvat mukana; he eivät mene sisään eivätkä ulos. He kyllä arvostavat Pyhää Henkeä. He tulevat pistäytymään. Ja ehkä Pyhä Henki tekeekin jotakin ja, miehet, he nousevat ylös ja hihkuvat, ja hyppelevät ympäri lattiaa sen vuoksi, mutta he eivät halua ottaa Sitä vastaan – itsellensä. Ehei! Näettekö? Ja he sanovat: ”Voi, kyllä; on se hienoa… voi, mutta enpä nyt kyllä taida…” Näettekö, näettekö, näettekö? Rajatapaus-uskovia. Niin lähellä, että he voivat maistaa Sitä, mutta he eivät ota sitä vastaan. Ymmärrättekö? He norkoilevat noin vain mukana jonkin aikaa, kunnes hetken päästä ajelehtivat kokonaan pois. Voisin luetella monien nimet tabernaakkelissa, jotka ovat tehneet saman jutun. Lankeavat kokonaan pois taas, että voisivat uudistua parannukseen, heille ei ole parannusta. He ovat murehduttaneet Hengen pois itseltään. He ovat olleen niin lähellä että…

¹⁷³Täällä, jospa käännätte kanssani – teillä ei ole aikaa, tiedän, siis – mutta jospa kääntäisitte 5. Moos. 1. luvun, ja luetaan se, te löydätte saman asian. Pankaa se ylös nyt, 5. Moos. 1. luku. Siis, alkaen 19. jakeesta ja luetaan 26:en. 5. Mooseksen kirja… Te näette… Katsokaapa nyt. Koko Israel… mitä nuo ihmiset tekivätkään, tultuaan Kades-Barneaan. Voi, minä näen jotakin! Tämä tabernaakkeli, tämä helluntailainen maailma, on Kades-Barneassa juuri nyt. Ehdottomasti näin on, veli Neville. Me olemme Kades-Barneassa, maailman tuomioistuimen ääressä – se oli tuomioistuin.

¹⁷⁴Ja vakoojat lähtivät. Joosua sanoi täällä: ”Nyt, minä lähetän vakoojia,” tai Mooses pikemminkin, ”Minä lähetän vakoojia, kaksitoista, yksi, yksi jokaisesta heimosta. Minä lähetän heidän vakoilemaan maata ja tuomaan raportin.” Onko näin?

Ja kun he palasivat, yhdeksän noista kahdestatoista sanoi: ”Voi, kyllä se on hyvä maa, mutta voi, armoa, me emme kykene ottamaan sitä. Voi tavaton! Siellä on amorilaisia, ja me näytimme heinäsirkoilta heidän rinnallaan. He ovat aseistettuja miehiä. Heidän muurinsa ovat suuria. Voi, se on liian… no, kunpa me olisimme kuolleet Egyptissä, sen sijaan että sinä toit meidät pois sieltä tänne.”

¹⁷⁵No niin, vanhat kunnon Kaaleb ja Joosua pomppasivat ylös ja hiljensivät heidät; sanoen: ”Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan sen.” Kyllä vain! Siinä se juttu on. Katsokaapa. Mitä tapahtui? Kaaleb ja Joosua tiesivät, että Jumala antoi siitä lupauksen: ”Minä en välitä, kuinka iso se on, minkälaisia ovat esteet, kuinka korkeita ne ovat, kuinka suuria ne ovat, sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Jumala sanoi niin, ja me kykenemme ottamaan sen.” Ja tiedättekö, he olivat vain kaksi ihmistä siitä, noista, kahdesta ja puolesta miljoonasta, jotka koskaan menivät yli tuohon maahan? Sillä he pitivät uskonsa siihen, minkä Jumala sanoi olevan totta. Aamen!

¹⁷⁶Tabernaakkeli, juuri nyt, seisoo Kaades-Barneassa. Katsokaa, nuo ihmiset olivat niin lähellä, että maistoivat tuon maan viinirypäleitä. He söivät noita rypäleitä. Kun Kaaleb ja nuo menivät yli ja toivat rypäleitä, nuo kaverit ottivat muutaman ja söivät ne. ”Voi, ovatpa hyviä, mutta me emme kykene tekemään sitä.” ”Ne, jotka ovat maistaneet Jumalan hyvää työtä, ja maistaneet Pyhää Henkeä, nähneet Sen hyvyyden, ovat maistaneet Jumalan Sanaa…” Näettekö tämän? Ei yksikään noista miehistä, ei yksikään heistä saanut lupaa mennä yli. He kuolivat omassa maassaan, täällä erämaassa. He eivät päässeen toiselle puolelle, vaikka olivat riittävän lähellä maistamaan Sitä, mutteivät riittävän armossa ja uskossa ottamaan Sitä. Siitä on kyse.

¹⁷⁷Nyt kuuntelehan tätä rakas henkilö sinä, joka kirjoitit tämän kirjeen. Luetaanpa vain seuraava jae. Odottakaas hetki. Kuunnelkaa Paavalia. Luetaanpa nyt 7:

Sillä maa…särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

¹⁷⁸Siis, ymmärrättekö te, mitä hän sanoo? Siis katsokaa. Tässä oli tämä kysymys, ja sitten me lopetamme… Vuosikausia tämä juttu melkein näännytti minut kuoliaaksi.

¹⁷⁹Minä kävin eräässä kokouksessa kerran, jossa ihmiset puhuivat kielillä, Mishawakassa, Idianassa. Siis, minä olen nyt omieni joukossa. Tehän olette kuulleet ihmisten… kuulleet minun kertovan elämänkertani, ja tuosta värillisestä miehestä, joka sanoi: ”Tässä hän on. Tässä hän on.” Minähän kerroin siitä.

¹⁸⁰Mutta sen loppuosa: minä näin kaksi miestä. He olivat… Toinen esitti sanoman, toinen selitti sen. Toinen toi sanoman, ja toinen selitti sen. Ja veljet, se meni aivan oikein. Juuri tämä… Minä ajattelin: ”Hyvä tavaton! En ollut koskaan nähnyt mitään… Toinen puhui ja toinen…

¹⁸¹Ja minä istuin siellä takana, kuin mikäkin ikivanha saarnaaja, tiedättehän. [Tyhjä paikka nauhassa – toim.] …molemmat miehet jonkin kerran, ja puristivat heidän kättään. En ollut milloinkaan nähnyt sellaisia miehiä eläissäni. Sanoma puhuttiin ja toisen piti selittää se. Ja oi, voi! Se oli loistavaa! Toinen puhui ja toinen selitti. Molemmat… Ja he tulivat liidunvalkoisiksi nostaessaan kätensä pystyyn. Minä ajattelin: ”Voi tavaton – että, missä minä olen ollut koko elämäni. Tämä on sitä!” Minä sanoin: ”Kyllä, helluntailaiset ovat oikeassa.” [/edustavat totuutta] Täsmälleen näin on.

¹⁸²En nähnyt koskaan muuta, kuin mikä oli oikeaa [/aitoa /oikeanlaista] täällä näissä piireissä, joissa… Ehkä jossakin oli pari naista lähetystehtävissä. Ja sitten nousi meteli; ja toinen nimittelee toistaan ”korppikotkan pesäksi”, ja tiedättehän, sen semmoista, sellaista toisen toisensa sättimistä. En tarkoita mitään halveksuntaa näitä naisia kohtaan siis, tai mitään, mutta vain… Se – se edustaa pohjanoteerausta. Jos jotkut teistä… Muistatko sinä, veli Graham? Sinä olit vasta pikkupoika siihen aikaan. Ja niin, sillä lailla se meni.

Ja minä kuuntelin sitä, ja ajattelin: ”Voi, tavatonta, taisin törmätä enkeleihin.”

¹⁸³Yhtenä päivänä tullessani talon nurkalta, noin seuraavana päivänä, tapasin toisen miehistä. Sanoin: ”Hyvää päivää herra!”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää.” Hän sanoi: ”Oletko… mikä teidän nimenne on?”

Ja minä sanoin: ”Branham.”

Hän sanoi: ”Oletteko te täältä?”

Ja minä sanoin: ”En, olen Jeffersonvillestä.”

Hän sanoi: ”Sepä hienoa. Oletteko helluntailainen?”

Minä sanoin: ”En herra, en ole.” Sanoin: ”Minä en hyväksy helluntailaisten tapaa saada Pyhä Henki”, sanoin, ”siitä huolimatta, minä olen täällä oppimassa.”

¹⁸⁴Hän sanoi: ”Sepä tavattoman hienoa.” Ja puhuessani hänen kanssaan, sain kiinni hänen hengestään – kuten se nainen kaivolla – mies oli tosi kristitty. Veli, tarkoitan, että hänessä oli hieno sointi. Hän oli hyvä. Siis, kaikki te… Kuinka moni on ollut kokouksissani, ja nähnyt, kun noita asioita tapahtuu? Näettekö? Ja tuossa miehessä oli kaikki täysin kunnossa. Niinpä sitten, minä – minä ajattelin: ”Siinä se! Oi, kuinka hienoa!”

¹⁸⁵Ehkä samana iltana, jonakin iltapäivänä, tapasin sen toisen. Minä sanoin: ”Hyvää päivää herra!”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää. Mikä teidän nimenne on?” Ja minä kerroin hänelle. Ja hän sanoi: ”Onko… oletteko te helluntailainen?”

Minä sanoin: ”En, herra, en ihan helluntailainen – enpä usko.” Sanoin: ”Minä olen täällä ihan oppimassa.”

Hän sanoi… minä sanoin… hän sanoi: ”Oletteko te saanut Pyhän Hengen?”

Minä sanoin: ”En – en tiedä.” Minä sanoin: ”Sen mukaan, mitä teillä kaikilla on, luulen, etten ole saanut.”

Ja hän sanoi: ”Oletteko puhunut koskaan kielillä?” Minä sanoin: ”En, herra!”

Hän sanoi: ”Silloin teillä ei ole Sitä.”

¹⁸⁶Ja minä sanoin: ”No, minä – minä luulen, että näin on.” Minä sanoin: ”En tiedä. Minä olen saarnannut vasta noin kaksi vuotta, tai vähemmän,” ja minä sanoin: ”En tiedä asiasta juuri mitään”…sanoin: ”Ehkä en tiedä”…sanoin: ”Minä en ymmärrä…” Sillä, minä yritin pidätellä häntä siinä – ymmärrättekö? saadakseni otteen. Ja kun sain, niin jos olen koskaan tavannut teeskentelijää, siinä oli yksi niistä. Hänen vaimonsa oli tummatukkainen; ja hän asui vaaleatukkaisen naisen kanssa, hänellä oli kaksi lasta hänen kanssaan; ja hän puhui kielillä, ja selitti sen niin täydellisesti kuin vain voi. Ja minä sanoin: ”Herra, mihin minä olenkaan tullut?” Enkeleiden luota, en tiennyt mihin olin päätynyt. Minä sanoin: ”Olen – minä olen – olen fundamentalisti; asian pitää mennä Raamatun mukaan. Sen pitää mennä oikein. Jotain on vialla jossakin. Herra, miten tämä näin voi olla?”

¹⁸⁷Minä menin kokoukseen saman iltana, ja Henki lankesi; ja veljet, Sen voi tuntea, että Se oli Pyhä henki. Kyllä vain! Jos ei ollut, minä todistan omalla hengelläni, että Se oli Pyhä Henki. Ja minä olin vain nuori saarnaaja, enkä tiennyt paljoakaan hengen erottamisesta. Mutta minä istuin siellä. Ja minä tiedän, että sama Jumala, joka pelasti minut, se oli tuo sama tunne… Minä tunsin kuin olisin ollut menossa katon läpi, rakennuksessa oli niin ihmeellinen tunnelma. Ja minä ajattelin…

¹⁸⁸Ihmisiä oli noin 1500 siellä. Ja minä ajattelin: ”Oi, oi että!” Kaksi tai kolme ryhmää oli tavannut toisensa. Ja minä ajattelin: ”Jopas nyt, että! Miten tämä näin on? Siis, tuo suurenmoinen Henki tässä rakennuksessa lankeaa tällä tavalla; ja tässä, kun katsoo tätä nousua täällä, nuo kaverit puhuvat kielillä, selittävät, tuovat sanoman virheettömästi – ja toinen heistä on teeskentelijä ja toinen oikea Jumalan mies.” Ja minä ajattelin: ”Siis, nyt olen ymmällä. En tiedä, mitä tehdä.”

¹⁸⁹No, välittömästi sen jälkeen, hyvä ystäväni, veli Davis, tiedättehän, alkoi sanoa, että minä olen vain nukke. Se tarkoittaa tyttöjen lelua, tiedättehän. Ja siis, minä olin naimaton, ja niinpä minä… Hän alkoi kiukutella minulle, ja sitten vain jatkoi, vähän kiusoitteli minua.

¹⁹⁰Ja meillä oli pikku… Ja teidän äidillänne ja meillä oli pikku kokouksia eri paikoissa. Tabernaakkeli ei ollut – ollut toiminnassa silloin, ja me pidimme pikku kokouksia eri paikoissa. Ja lopulta, eräänä päivänä, kun tabernaakkeli oli rakennettu, monia vuosia myöhemmin, menin Green’s Millin luolaani rukoilemaan, koska veli Davis oli sanonut joitakin kauheita asioita minusta sanomalehdessänsä. Minä rakastin häntä. En halunnut, että mitään tapahtuisi ja minä – minä menin sinne rukoilemaan hänen puolestaan. Ja minä menin sinne, ja pääsin luolalle. Ja viivyin siellä parisen päivää. Ja minä sanoin: ”Herra, anna hänelle anteeksi. Hän – hän ei tarkoittanut – tarkoittanut sitä.” Ja ajattelin, ”Tiedättehän…” Satuin vain ajattelemaan Kirjoituksia.

¹⁹¹Ja minä menin ulos. Ja siellä oli sellainen pölkky – se pölkky on siellä vieläkin, istuin sen päällä vähän aikaa sitten, vähän vuorelta alaspäin, se makaa poikittain pienellä polulla, joka tulee puron läheltä. Ja minä istuin pölkyllä hajareisin, ja katselin vuorille sinne – sinne päin, ja panin Raamattuni eteeni näin. Minä ajattelin: ”Tiedäthän…” Ajattelin erästä Sanapaikkaa: ”Kupariseppä on tehnyt paljon pahaa, ja sanonut asioita.” Tiedättehän… Ajattelin: ”Luulenpa, että luen juuri sen.” Avasin Raamatun, ja sanoin: ”Siis…” Pyyhin kasvoni, ja tuuli puhalsi, ja Heprealaiskirje 6 kääntyi esiin. ”No,” minä ajattelin, eihän se ole siinä.” Ja minä panin sen takaisin, näin. Ja tuuli puhalsi taas ja käänsi sen taas takaisin. Minä ajattelin: ”Onpa kummaa, tuuli puhaltaa sen noin vain takaisin.” Niinpä ajattelin: ”No, minäpä luen sen.” Se sanoo:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut… Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan…sanaa ja tulevan maailmanajan voimia

Minä ajattelin: ”No niin, minä en näe tässä mitään.” Luin eteenpäin, luvun loppuun. Eikä mitään. Sanoin: ”No, se sitten siitä.” Ja minä – minä näin sen tällä tavalla, ja taas se palasi. Ja minä otin sen ylös, ja ajattelin: ”Siis, mitähän tämä on?” Ja minä luin sen ja luin sen, ja luin sen, ja sanoin: ”Minä en ymmärrä.” Sitten jatkoin… ja minä luin sitä läpi

…mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut…

Ja se tultiin paikkaan, jossa sanottiin

Sillä maa…särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja… lähellä kirousta, ja sen tuomio on, että se poltetaan.

¹⁹²Minä sanoin: ”Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa?” Minä melkein… Minä en ajatellut mitään siellä ylhäällä. Ajattelin vain tätä. Ja sillä hetkellä, minä vain istuin siellä, ja ajattelin Jumalan antavan minulle näyn veli Davisista ja muista siellä olevista. Ja minä istuin siinä; ja katselin, ja näin jonkin ilmestyvän onkaloon edessäni. Ja se oli pyörivä maapallo. Ja minä näin, että se oli aivan murtunut, kokonaan kynnetty. Ja joku Mies meni, tosi suuri vehje edessään täynnä siemeniä, ja mennessään, hän heitteli siemeniä kaikkialle maapallolle. Ja hän meni ympäri maan piirin ja katosi näköpiiristäni. Ja heti, kun Hän oli mennyt silmistäni, täältä tuli joku mies, tosi luihun näköinen, mustissa vaatteissa, ja meni ympäriinsä tällä lailla, meni [veli Branham tekee kuvaavia ääniä.] kylvämään huonoja siemeniä. Ja minä katselin sitä, ja maailma vain jatkoi pyörimistään ympäri…

¹⁹³Hetken päästä vehnä tuli esiin. Ja kun vehnä tuli esiin, esiin tuli myös orjantappuroita, ja ohdakkeita, piikkipensaita ja hulluruohoa, ja kaikenlaista kasvoi esiin, silkkiyrttiä, ja kaikenlaista kasvoi vehnän seassa. Ja ne kaikki kasvoivat yhdessä. Ja sitten tulee todella paha kuivuus, ja pikku vehnällä on pää ylhäällä tällä tavalla, ja pienellä orjantappuralla, ja ohdakkeella, piikkipensaalle, niillä on pää tällä tavalla ylhäällä. Joka ruoho vain [veli Branham matkii huohotusta] hengittää näin. Sen voi oikein kuulla. Ja ne kutsuvat sadetta, sadetta.

¹⁹⁴Ja hetken päästä, tulee oikein iso suuri pilvi, ja vesi oikein purskahtaa alas. Ja kun se lankeaa niiden päälle, vehnä pomppaa ylös ja alkaa huutaa: ”Kunnia, halleluja, ylistys Jumalalle!” Ja pikku hulluruoho pomppaa pystyyn ja huutaa: ”Kunnia, ylistys Jumalalle, helleluja!” Piikkipensaat ja ne kaikki, tanssivat pitkin peltoa huutaen: ”Kunnia, helleluja, ylistys Jumalalle”!

Oho, minä ajattelin: ”Tätä minä en ymmärrä.”

¹⁹⁵Ja näky lähti pois; silloin tulin takaisin asiaan: ”Orjantappuroita, jotka ovat lähellä hylkäystä.” Silloin minä tajusin sen. Jeesus sanoi: ”Sade lankeaa niin vanhurskaille, kuin väärillekin.” Ihminen voi istua kokouksessa, voi puhua kielillä, voi huutaa ja käyttäytyä aivan kuten muutkin, joilla on aito Pyhä Henki ja silti hän ei ole Jumalan valtakunnassa. Juuri näin se on. Eikö Jeesus sanonutkin: ”Moni seisoo tuona päivänä sanoen: ’Herra, enkö minä ajanutkin ulos riivaajia sinun Nimessäsi; enkö ole profetoinut – saarnannut – sinun Nimessäsi; enkö ole tehnyt monta voimallista tekoa sinun nimessäsi?” Jeesus sanoi: ”Menkää pois minun luotani te laittomuuden tekijät, en ole koskaan teitä tuntenut.” Mitä tähän sanotte?

¹⁹⁶Tätä se juuri tässä tarkoittaa. Ymmärrättekö? He ovat maistaneet hyvää taivaan sadetta; mutta he olivat väärässä alun pitäen. Alun alkaenkin heidän tavoitteensa eivät olleet oikeita; heidän motiivinsa eivät olleet oikeanlaisia. Niin, ettei voi sanoa; Siis, sadonkorjuun aikaan hän sanoi: ”Menenkö kiskomaan ne kaikki ylös?”

¹⁹⁷Hän vastasi: ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä, ja sinä päivänä orjantappurat ja ohdakkeet poltetaan yhdessä, ja vehnä kootaan aittaan.” Siis, mistä te tiedätte, mikä on orjantappura tai mikä on ohdake, tai mikä on vehnää? ”Hedelmistään te tunnette heidät.” Näetkö, veli, sisar, hyvä puu ei voi tuottaa huonoa hedelmää. Huolimatta, jossakin matkan varrella, sinut tullaan ottamaan kiinni. Niinpä, sinä, joka etsit Pyhän Hengen kastetta… Minä olen mielissäni, kuka sitten sen kirjoittikin. Ymmärrättekö?

¹⁹⁸Siis, nuo rajatapaus-uskovat silloin, he olivat aivan heidän mukanaan. Heidät oli ympärileikattu ympärileikkauksella. He menivät kyllä maahan, jonka Jumala oli luvannut, aivan rajalle saakka. Monet menevät tuolle rajalle asti. Hän tulee menemään Pyhän Hengen kasteelle asti ja hylkää sen. Hän ei halua heittää kesken. Hän menee Sanan mukaiselle kasteelle Jeesuksen Kristuksen Nimeen, ja kääntää selkänsä, ja hylkää sen ja on näkemättä sitä.

¹⁹⁹Raamatussa ei ole yhtään Sananpaikkaa, jossa kukaan olisi koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, ei yhtäkään Sananpaikkaa. Katolinen kirkko aloitti sen, se tuli esiin Lutherissa, Wesleyyn asti, ja on tullut sieltä saakka tänne. Varmasti näin on. Mutta raamatullinen määräys on: Jeesuksen Kristuksen nimeen. Se on apostolinen kaste. Te ette voi tehdä niin ja pysyä kirkkokunnassa. Näin on.

²⁰⁰Ymmärrättekö nämä asiat? Pyhän Hengen kaste, Hengen lahjat, asiat, jotka Jumala synnyttää… Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, pitkämielisyys – no, sinä sanot: ”Mutta veli Branham, Jumalan kiitos, minähän olen pitkämielinen.” Siltä näyttääkin. Minä kävin Ohiossa jokin aika sitten, ja joku kysyi minulta, kirjoitti kirjeen tänne, ja kysyi, kastoinko minä ihmisiä Jeesuksen Kristuksen nimeen. En ollut sanonut sanaakaan. Se tuli esiin joka tapauksessa, ja kuusitoista yhteistyötä tekevää saarnaajaa vetäytyi pois. Se on sitä pitkämielisyyttä eikö vain? – pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, kärsivällisyys, ja Pyhä Henki. Näettekö?

²⁰¹Oi, veli, sisar, me olemme Kades-Barneassa. Te olette nyt maistelemassa. Eilen illalla Pyhä Henki lankesi päällemme, tuli meihin, sisään, kuin väkevä tuulispää. Se jäi monen teistä päälle. Sananpalvelijat ovat nyt käyneet kodeissa siellä täällä, panneet kätensä päälle ja rukoilleet niiden puolesta, jotka etsivät Pyhää Henkeä. Älkää hyväksykö korviketta. Älkää hyväksykö jotakin meteliä. Älkää hyväksykö mitään tunnekuohua. Odottakaa, kunnes Jumala on muovannut teidät, ja tehnyt teistä uuden luomuksen, tehnyt teistä uuden henkilön. Te olette maistamassa Sitä nyt, juuri maistamassa Sitä, mutta antakaa Kyyhkysen johtaa teidät suoraan pöytään, ja – ja Karitsan ja Kyyhkysen asettua yhdessä paikalleen, ja juhlia ikuisesti Jumalan Sanaa. Sillä Se tulee jäämään, kun taivasta ei enää ole eikä maata; Jumalan Sana pysyy. Juuri niin.

²⁰²Älkää pitäkö minua äärimmäisyysmiehenä. Jos olenkin ollut, minä en tarkoittanut sitä. Jos minä… Toivon, että olen vastannut näihin kysymyksiin; olen, parhaan tietoni mukaan.

²⁰³Ja siksi, Hebr. 6:ssa, ymmärrättekö, Paavali puhuu Heprealaisille, jotka sanoivat: ”No, me olemme mukanasi näin pitkälle.” He tulevat nousemaan maasta. Ymmärrättekö? He sanoivat: ”Nyt, sinä olet…” …nämä, jotka nousevat maasta ja ovat maistaneet…

²⁰⁴Satuin juuri muistelemaan tämän talon menneisyyttä. [Haluan] esittää teille todisteen elävästä Jumalasta… Minä toivon, ettei tämä saa kiinnittämään liikaa huomiota tähän ihmiseen. Tulin eräästä kokouksesta vähän aikaa sitten, ja tulin tänne, ja ilmoitin teille, että hyvästä ystävästäni, henkilökohtainen kumppanini, metsästyskaverini, mies, joka on ollut hyvä minulle, mies, joka on ollut seurakunnassani; ja on ollut veljeni; minä kutsun häntä Bustyksi. Hänen nimensä on Everett Rodgers, asuu Milltownissa. Kuinka moni muistaa minun ilmoittaneen siitä? Hän makasi täällä sairaalassa; ja lääkärit operoivat häntä, avasivat hänet, ja hän oli niin täynnä syöpää, että hänet vain ommeltiin kiinni, ja sanottiin: ”Hän haipuu kohta pois; hän kuolee muutamassa viikossa; eikä siitä sitten sen enempää. Hän on loppu, siinä kaikki.”

²⁰⁵Muistatteko, kun minä seisoin täällä korokkeella ja rukoilin hänen puolestaan? Menin sinne, ja menin sisään, ja jokin kalvoi sydämessäni. Menin huoneeseen, heti saatuani kaikki ulos sieltä, että voin… siinä veli Everett makasi. Ja tehän muistanette tämän. Menin sisään; minä sanoin: ”Veli – Veli Busty.” Kutsuin häntä Bustyksi.

²⁰⁶Kauan sitten, kun minulla oli lehtimajakokouksia, ja kaikki nuo metodistit sieltä kukkuloilta – Gertie yhtenä heistä, liukastelivat ympäriinsä, kurkistelivat sinne viinilehtoon nähdäkseen, mitä sanomista minulla on, ja sillä lailla, pelkäsivät, että metodistiseurakunta erottaisi heidät. Ja sitten, menin ja sain näyn siellä, ja näin ruokaa täyteen ahdetun purkin. Otin nipun kaloja ja ripustin ne, ja panin – panin ne lankaan ja sidoin langan päät. Ja kun katsoin… ja se kaikki oli vain näkyä; minä jätin – jätin sinä yönä ihmisjoukon seisomaan lehtimajan alle ja menin veli Wrightin tykö kukkulan huipulle. Eikä minua löydetty seuraavana aamuna. Minä sanoin: ”Älkää kukaan teistä…”

²⁰⁷Kun seisoin siinä saarnaamassa, niin valo tuli; Tulipatsas oli siinä edessäni ja sanoi: ”Lähde täältä; mene metsään; puhun sinulle.” Se oli samana päivänä, seuraavana päivänä siitä, kun ihmiset olivat löytäneet minut sieltä kukkulalta. Olin ollut siellä ylhäällä; piilotin autoni ruohon sekaan, ja olin ollut vuorella rukoilemassa koko yön ja koko seuraavan päivän. Jotkut tulivat sinne ylös, löysivät auton ja tulivat sinne… se oli se päivä, kun veli Graham Snelling täältä, sai Pyhän Hengen ja kutsun palvelukseen.

²⁰⁸Siellä ylhäällä mäenrinteellä, jossa olin maannut siellä, ja Hän – Hän käski minun tehdä eri asioita ja mitä keskusteluja meillä oli yhdessä ollut. Hän antoi minulle näyn nähdä nuo kalat langassa, ja sanoi: ”Tässä on sinun Milltownin seurakuntasi.”

Ja neljä tai viisi niistä mätkähti alas; ja minä sanoin: ”Kuka tuo on?”

Sanottiin: ”Yksi niistä on Guy Spencer ja hänen vaimonsa. Toinen on eräs toinen Spencer sieltä, ja heidän…” Ja Hän kertoi eri ihmisistä, jotka tipahtaisivat pois.

²⁰⁹Minä sanoin heille: ”Älkää kukaan teistä syökö.” Vaimoni ja minä emme olleet… Se oli ennen naimisiinmenoamme; ja hän meni kotiin koko yöksi sisar Spencerin kanssa, ihana nainen. Ihana mies, Guy Spencer on mukavimpia miehiä, joka on nahkakengissä seissyt. Ja hän – ja hän meni sinne, ja Opal sanoi: ”Katsos nyt…” Medalle hän sanoi: ”: Siis, Meda, minä luotan Bill-veljeen.” Hän sanoi: ”Mutta, kun Opalille tulee nälkä, hänen on saatava kinkkua ja munia.” Niinpä Meda menee ja paistaa hänelle kinkkua ja munia, ja hän asettuu syömään niitä, ja alkaa siunata, ja kumartuu pöydän yli, ja itkee, eikä voinut koskea siihen. Sitten he tulevat metsästämästä.

²¹⁰Ja ylhäällä kukkulalla, sinä päivänä, Hän kertoo minulle täsmällisesti, mitä tulisi tapahtumaan. Hän sanoi: ”Nämä lähtevät, ja nämä lähtevät.” Mutta Hänellä oli suuri määrä purkitettua ruokaa. Hän sanoi: ”Säilytä tämä myöhempään käyttöön Milltownin väkeä varten.” Ja eräänä toisena iltana, kun kuuntelin veli Creechiä… Hän istui täällä eilisiltana. En… veli Creech, oletko täällä tänä iltana? Kun veli Creech tuli luokseni, soitti minulle, ja sisar Creech, itki; hänen isänsä makasi siinä. Hän sanoi: ”Bill-veli, älä kerro hänelle; hän kuolee.” Hän sanoi: ”Syöpä on kalunnut hänet aivan loppuun; lääkärit avasivat hänet, ja hän on niin täynnä syöpää kuin vain voi.” Ja Will Hall – ja tehän kaikki muistatte hänet, kun tuo sama lääkäri avasi hänet ja hän oli niin täynnä syöpää… Lähdin metsästämään oravia tuona aamuna, ja näin noiden omenien riippuvan huoneessa. Muistattehan sen tarinan siitä? Ja tuo mies elelee tänäkin päivänä. Se oli vuosia sitten. Hän ja veli Busty olivat ystäviä.

²¹¹Ja minä menin sairaalaan, siihen uuteen sairaalaan – minä unohdin mikä sen nimi on, siellä New Albanyssä, uusi sairaala. Ja lähdin ulos katsomaan Bustyä; ja kun menin huoneeseen, sanoin: ”veli Busty.”

Hän vastasi: ”Bill-veli.” Otti kädestäni kiinni; puristi vanhalla kunnon tavalla; ensimmäisen maailmansodan veteraani, minä en sano sitä hänen ollessaan läsnä, mutta hänen sydämensä on yksi hienoimmista, joka koskaan on lyönyt vanhan sinisen paidan alla. Hän tarttui käteeni. Olin ollut hänen kotonaan; syönyt hänen kotonaan; nukkunut hänen kotonaan, aivan kuin olisi hänen veljensä. Hänen lapsensa ja me kaikki olemme tosi veriveljiä. Hieno mies.

²¹²Ja hän… Mutta hän ei koskaan tullut oikein syvästi Herran yhteyteen. Hän… minä kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mutta päivänä, jolloin tuo metodistisaarnaaja sanoi: ”Jokainen, joka on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, lähtekää ulos teltastani.” Se oli selvä. George Wright ja muut, kävelivät ulos. Sinä iltapäivänä, minä menin sinne Totten’s Fordiin kastamaan Jeesuksen Kristuksen nimeen. Hänen koko seurakuntansa käveli veteen ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Niinpä minä vain jatkoin. Kaikki meni hyvin. Jos Jumala on teidän kanssanne, kuka voi olla teitä vastaan? En edes tiedä, mihin tuo mies meni, mitä hänelle tapahtui.

²¹³Kuinka tahansa, kävelin sisään sairaalaan. Busty makasi siinä, aivan täynnä syöpää, lääkärit eivät edes tehneet mitään kuin vain panivat hänet taas kasaan. Busty sanoin minulle; hän sanoi: ”Bill-veli, tällä on jokin tarkoitus. Jotakin tapahtui.”

Vastasin: ”Kyllä, Busty.” Aloin tuntea Hengen, kuin tuo tuulispää, josta olen puhunut, tiedättehän, saapuvan.

Hän sanoi… Kun minä tulin tänne, tuossa nurkassa oli sateenkaari, asettunut tuohon nurkkaan. Sateenkaari on liitto; Jumalan liitto. Jumala teki liiton minun kanssani tuolla vuorella tuona päivänä. Panin käteni Bustyn päälle ja rukoilin hänen puolestaan.

Lääkärit sanovat: ”Hän haipuu pois. Hän vain heikentyy. Sille ei voi mitään… Hän lähtee muutaman päivän sisällä.” Ja Busty Rodgers… Se oli viikkoja ja viikkoja sitten, ja Busty Rodgers, istuu taas täällä seurakunnassa, terveempänä ja vankempana kuin olen koskaan elämässäni nähnyt hänet. Nousepa ylös, veli Busty. Siinä hän on. Annetaanpa Jumalalle kiitos, jokainen.

He olivat kokoontuneet yläsaliin,
Rukoillen kaikki Hänen nimessään.
Kastettuina Pyhällä Hengellä,
Ja voima saapui palvelukseen.
Siis, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tekee saman teille.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Vaikka näitä ihmisiä ei voi väittää maallisen maineikkaiksi,
Tai kehua olevan sitä,
He kaikki saivat helluntainsa,
Ja ovat kaikki kastettuja Jeesuksen nimeen.
Ja he kertovat nyt joka puolella,
Että Hänen voimansa on vielä sama.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;

Siis, tule veljeni, etsi tätä siunausta,
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan,
Ja pitää sielun tulessa.
Oi, se palaa nyt sielussani,
Oi, kunnia Hänen nimelleen.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Nyt lauletaan!)

Oi, yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Kuinka moni on yksi heistä, nostakaa kätenne? Oi, että! Oi, kuinka iloinen olenkaan, että olen yksi heistä.)

Kastettuina Pyhällä Hengellä,
Ja voima saapui palvelukseen.
Siis, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tekee saman teille.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Nyt, samalla, kun laulamme kertosäkeen uudelleen, haluaisin jokaisen teistä kääntyvät ympäri ja puristavan jonkun kanssa kättä ja sanovan: ”Oletko sinä yksi heistä?” No niin.

Yksi heistä, (tiedä, että olet, veli…?…
Tiedän, että olet, veli…?… [Veli Branham puristaa lähellään olevien kättä] …yksi heistä.
Oi, yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

²¹⁴Oi, ettekö olekin onnellisia, että olette yksi heistä. Kuinka moni haluaisi olla yksi, nostakaapa kätenne? Selvä. Nyt minä laulan tämän teille:

Siis, tule veljeni, etsi tätä siunausta,
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan,
Ja pitää sielun tulessa.
Oi, se palaa nyt sielussani,
Oi, kunnia Hänen Nimelleen.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Nyt lauletaan!)

Sillä, olen yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Halleluja!)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

²¹⁵Muistakaapa, mitä tuo pieni tyttö sanoi Pietarille: ”Etkö sinä olekin yksi heistä?” Olen niin iloinen, ettekö tekin? Tiedättehän, Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Tämä on sitä!” Nyt, olen aina sanonut: ”Jos Tämä ei ole sitä, olen iloinen saatuani tämän, odottaessani sen tulemista.” Näin on. Olen iloinen tästä.

Sillä, olen yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Halleluja!)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

²¹⁶Oi, eikö ole ihanaa istua yhdessä taivaallisissa paikoissa Jeesuksessa Kristuksessa, olla kosketuksissa Hengen kanssa, kosketuksissa Sanan kanssa, puhuen tulevista hyvistä asioista. Se on niin suloista. Minä olen niin onnellinen, kun tiedän, ettekö tekin? Ettekö olekin onnellisia, että olette kristittyjä? Ettekö olekin onnellisia, että syntinne ovat Veren alla? Hän tulee jonakin päivänä, ja me lähdemme Hänen kanssaan. Sitten, ajatelkaas, kaikki vanha aika lähtee meistä pois; kaikki sairaus, kaikki vaiva, koko kuolevainen elämä muuttuu. Voi tavaton! Minä voin todella ajatella noita vanhoja rakkaita veljiäni, jotka seisoivat täällä. Muistan… Kuinka moni muistaa rabbi Lawsonin? Oi, melkein kaikki. Voin nähdä hänen pitävän tuota vanhaa keppiään juuri täällä. Ja minä olen istumassa tuolla. Hän laulaa tätä pientä lauluaan… hetkinen vain Teddy, veli. Minäpä yritän, voinkohan saada sen sävelestä kiinni. En tiedä.

Minua odottaa hyvä huominen,
Kun helmiportit avautuvat selkoselälleen,
Ja kun menen tämän murheen verhon lävitse,
Lepään tuolla puolen.

Eräänä päivänä kuolevaisen suvun tavoittamattomissa,
Eräänä päivänä, vain Jumala tietää täsmälleen missä ja milloin,
Kuolevaisen elämän pyörät pysähtyvät,
Silloin tulen asumaan Siionin vuorella.

²¹⁷Nämä pikkuiset pyörät, jotka pyörivät meissä – näkö, maku, tunto, haju, ja kuulo, nämä pikkuiset aistit ja pyörät, jotka pyörivät tässä kuolevaisessa elämässä pysähtyvät. Silloin, minä, itse, ja sinä, me tulemme asumaan Siionin vuorella. Oi, minä rakastan tätä, ettekö tekin? Minä tiedän, että meillä on tuo siunattu varmuus. Selvä. Kuinka moni tuntee meidän vanhan kastelaulumme? Nyt, me muutamme sen. Otetaanpa meidän erolaulumme:

Jeesus Nimi ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Ota se mukaasi minne menetkin.

Ottakaa Jeesus Nimi mukaanne. Tehkää juuri niin, kun lähdette. Selvä, kaikki yhdessä. Älkää unohtako, kello 8 aamulla jaetaan kokousta varten. Kokous alkaa 9:30. Saarnaan 10:ltä. Rukouskokous sairaille alkaa noin kello 11.

Huomenna iltapäivällä, huomeniltana on tabernaakkelissa evankelioiva sanoma. Ja huomisiltana, kaikki te, jotka olette katuneet syntejänne, eikä teitä ole koskaan kastettu, on… allas on avoinna; me olemme kastaneet ihmisiä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kaikki yhdessä nyt, kun me laulamme parhaimmalla äänellämme. Veli Busty, sinä et tiedä, miten iloinen olen ja kiitollinen Jumalalle. Tiedätkö, hän meni lääkäriin. Ja minulle kerrottiin, että lääkäri katsoi häntä eikä tiennyt mitä ajatella. Hän ei uskonut, että se oli sama heppu. Oi, se, mitä Jumala voi tehdä, ei ole salaisuus. Eikö ole näin? Selvä.

Jeesus Nimi (antakaa sen raikua!) ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Siis, ota se mukaasi minne menetkin.

Kallis Nimi, (Kallis Nimi!), oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo;
Kallis Nimi (Oi, kallis Nimi!), oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo.

No niin. Annan nyt kokouksen paimenelle. Hänellä on muutama sana, tai puhuu joillekin, ja lähettää meidät menemään, mitä hänellä onkin mielessään.

59-1217 MITÄ VARTEN PYHÄ HENKI ANNETTIIN? (What Was The Holy Ghost Given For?), Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1959

FIN/ENG

59-1217 MITÄ VARTEN PYHÄ HENKI ANNETTIIN?
(What Was The Holy Ghost Given For?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1959

¹Katsokaahan, veli Neville uskoo kätten päälle panemiseen.

Minulla on näköjään pari kysymystä. Nyt, otan nämä huomisiltana, koska minulla ei ole aikaa käydä niitä läpi tänä iltana, ehkä eilisillan Sanomassa. Jos jollakin on kysymys jostakin Sanomasta, jättäkää se vain tänne yhtenä iltana, niin voin poimia sen seuraavana iltana.

²Nyt, huomisiltana haluaisin löytää, tai pikemminkin saada, joitakin pastoreita, jos mahdollista; jos ei, joitakin hyviä, vakaita miehiä tai naisia, joita voisimme kutsua apuun tarpeen tullen, että siinä tapauksessa….

Huomenna illalla aloitamme Sanoman jälkeen kätten päälle laskemisen ja, Pyhän Hengen saamiseksi. Ja sitten on… Teillä on etuoikeus jäädä tänne, jos haluatte, koko pyhien ajaksi, jos kuoleminen kestää niin kauan. Ja sitten, jos ette, jos haluatte lähteä kotiinne, niin olisimme iloisia, jos pääsisitte paikkaan, jossa… En vain tiedä, minne mennä…

Haluamme saada joitakin pastoreita, heidän numeronsa, jos he ovat vierailijoita; heidän numeronsa, missä he asuvat, että voisimme saada heidät kiinni heti; ja saada yhden yhteen kotiin, yhden toiseen kotiin ja yhden toiseen kotiin, että he voisivat antaa teille ohjeita, teille, jotka aiotte etsiä tätä suurta siunausta, josta me puhumme, Pyhän Hengen kastetta.

³Eilisiltana puhuimme siitä, ”mikä Se oli”. Mikä Pyhä Henki oli? Ja huomasimme, että se oli lähes kaikki, mitä Jumala on luvannut meille. Uh-huh. Löysimme Siitä juuri sen, mitä Jumalan seurakunta tarvitsisi. Löysimme Sen olevan sinetti, Lohduttaja, lepo, ilo, rauha ja ylösnousemus. Ja kaikki se, mitä Jumala lupasi Seurakunnalleen, sisältyy Pyhään Henkeen.

⁴Ja nyt, tänä iltana, haluamme saarnata tai puhua, opettaa … Minulla on tässä noin kolme tai neljä arkkia tekstejä tai raamatunkohtia Siitä, joissa … Viime yönä jätin Cruden’s Concordance -kirjani tänne lojumaan, enkä saanut sitä. Ja minun täytyi tänään vain käydä läpi niin hyvin kuin pystyin Raamatun kanssa. Nyt ja huomenna… Tänä iltana opetamme aiheesta: Mikä oli Jumalan Pyhän Hengen lähettämisen tarkoitus? Mitä varten Se on? Jos se on niin suuri asia, miksi Jumala lähetti Sen?

⁵Huomenna illalla haluamme sitten puhua: Onko Se sinua varten? ja Miten saat Sen? ja Mistä tiedät, kun olet saanut Sen?

Ja sitten, kun olemme käyneet sen läpi, Raamatun avulla, selittämällä sitä Raamatun avulla, käyttämällä Raamattua kaikissa asioissa, sitten ne, jotka etsivät Pyhää Henkeä, tulevat esiin silloin. Ja sitten toivon, että herätys on käynnissä, siitä eteenpäin, jotta voimme edetä sitten Pyhän Hengen kanssa.

⁶Nyt, koska huomisiltana monet saattavat jäädä aika pitkäksi aikaa seurakunnan huoneisiin, minusta tuntuu, että jos voisimme saada mahdollisimman monta sananpalvelijaa ja niitä ihmisiä, joilla on kokemusta ihmisten johtamisessa Pyhän Hengen vastaanottamiseen, rohkaisemaan heitä, menemään kotiin – naisen ja hänen miehensä kanssa tai – tai jonkun sellaisen kanssa, joka etsii Pyhää Henkeä, joka on hyvin ohjeistettu siitä, miten toimia.

Jos vain annatte puhelinnumeronne tai osoitteenne pastorille tänään tai huomisiltana. Antakaa se veli Nevillelle, niin säästymme kokoontumasta kokoukseen. Antakaa vain puhelinnumeronne, josta voimme tavoittaa teidät. Ja sanokaa sitten: ”Olen käytettävissä, ja jos me… haluatte lähettää minut kotiin.” Jos kyseessä on yksin oleva nainen, voisimme lähettää naisen tämän naisen luo. Ja jos kyseessä on koti, jossa on mies ja hänen vaimonsa, voisimme lähettää sananpalvelijan.

Ja olisimme iloisia, jos te tekisitte yhteistyötä, koska tiedän, että te kaikki olette kiinnostuneita tästä, tästä kaikkein olennaisimmasta. Ja muistakaa: ”Joka pelastaa sielun hänen erehdyksestään, peittää syntien paljouden.” Näettekö? Ja Kristuksen Morsian on nälkäinen ja janoinen. Hän ponnistelee synnyttääkseen Jumalan lapsia.

⁷Ja nyt tänä iltana, ennen kuin luemme Kirjoituksia, kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Ja juuri ennen kuin rukoilemme, te, jotka olette kumartaneet päänne, olisiko teillä jokin pyyntö? Nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Jumala, nostan vakavasti käteni. Minulla on tarve. Rukoilen, että autat minua, Herra.” Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Hän näkee kätenne. Enkelit ovat ottaneet pyyntönsä vastaan.

⁸Ja nyt, Taivaallinen Isä, me tulemme ja lähestymme Sinua jälleen rukouksessa. Epäilemättä Jumalan lasten keskuudessa on tänä iltana, tässä pienessä paikassa, jo rukoiltu ja laulettu lauluja, ja olemme nostaneet sydämemme iloisina riemuiten Jumalan ylistykseen.

⁹Daavid sanoi, että hän tulisi pyhien seurakuntaan ja tekisi pyyntönsä tiettäväksi. Ja tänä iltana on ollut useita käsiä. Kenties, ehkä, sanoisin, kahdeksankymmentä prosenttia niistä, jotka tänä iltana ovat kokoontuneet tähän rakennukseen, nostivat kätensä ja esittivät pyyntönsä. Se osoittaa, Herra, ettemme vain voi jatkaa ilman Sinua. Meidän on oltava Sinun kanssasi, päivästä päivään. Sinä olet meidän Elämämme, ilomme, terveytemme, ylläpitävä voimamme, tukemme, turvamme, kilpemme vihollisia vastaan.

Ja me emme vain pysty taistelemaan tätä elämän taistelua ilman Sinua. Meidän olisi täysin mahdotonta tehdä sitä, ja meidän on luotettava täysin Sinuun. Sillä me tiedämme, että vaellamme pimeässä ja synkässä maassa. Joka puolella vihollinen on piirittänyt meidät, asettaen meille loukkuja ja ansoja. Meidän polkumme, Herra, on asetettu täyteen vihollisen ansoja järkyttämään meitä.

¹⁰Ja mekin tiedämme, että tien päässä on se pitkä, varjoinen laakso, jota kutsutaan kuolemaksi, jonka läpi meidän on kuljettava. Oi Herra, kuka silloin pitää meitä kädestä kiinni? Me haluamme tuntea sinut nyt, Herra. Haluamme tietää, että Sinä pidät kädestämme kiinni, ja me pidämme Sinun kädestäsi kiinni, että meillä on se ankkuroitu varmuus, että kun tulemme siihen elämämme viimeiseen suureen hetkeen, kun astumme sisään siitä ovesta, jota kutsutaan kuolemaksi, niin voimme sanoa vanhan pyhän kanssa: ”Minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa, ja tiedän, että kun Hän kutsuu minua, minä olen tuleva esiin kuolleiden joukosta.”

¹¹Nyt, Isä Jumala, rukoilemme, että siunaisit pyyntömme ja kokoontumisemme. Siunaa Sinun Sanasi. Ja jos sanon jotakin, mikä on vastoin Sinun Sanaasi tai tahtoasi, Sinulla on yhä valta sulkea suu, kuten teit leijonien luolassa, kun Daniel oli siellä. Ja me rukoilemme, Herra, että Sinä avaisit tänä iltana korvat ja sydämet ja loisit niihin nälän ja janon. Olkoot he niin janoisia, etteivät he voi nukkua tai levätä, eivät missään, ennen kuin Lohduttaja on tullut.

¹²Me uskomme, että elämme lopun ajassa, hänen Tulemuksensa varjossa. Ja siihen nämä Sanomat on suunnattu, Herra. Ne on tarkoitettu ihmisille, jotta he ottaisivat vaarin ja ottaisivat varoituksen huomioon. Ja voikaamme tänä iltana vain vetää suojan pois, juuri nyt, laskea sen penkin sivulle ja sanoa: ”Herra Jumala, minä olen Sinulle astia. Anna Henkesi virrata lävitseni. Muovaa minua ja tee minusta tahtosi mukainen. Minä annan sydämeni, voimani, kaikkeni Sinun asiasi käyttöön.”

¹³Kuule meitä, Herra. Emme ole täällä näyttäytyäksemme tänä sateisena iltana. Emme ole täällä, vain siksi, ettei meillä ole muuta paikkaa, minne mennä. Olemme täällä yhden juhlallisen, hartaan, pyhän tarkoituksen vuoksi sydämissämme, joka on lähestyä Sinua, tietäen, että olet luvannut, että jos me lähestymme Sinua, Sinä lähestyt meitä. Ja sen vuoksi olemme täällä. Se, joka tulee nälkäisenä sisään, ei lähde nälkäisenä ulos. ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta”, sanoi Jeesus, ”sillä heidät ravitaan.” Ja jos pyydämme leipää, emme saa kiveä. Meillä on tämä varmuus. Ja jos pyydämme kalaa, emme saa käärmettä. Mutta Jumala, meidän Isämme, tulee ruokkimaan meidät Taivaan Mannalla, Hänen Sanallaan ja Hengellään, jotka kertovat Hänestä. Vastaa rukouksiimme, Herra, ja pyyntöihimme, kun jatkamme Sinun odottamistasi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

¹⁴Jos te, jotka kirjoitatte näitä Kirjoituksia ylöspäin, voisitteko kääntyä kanssani jälleen Johanneksen kirjaan, 14. lukuun. Haluamme aloittaa Johanneksen kirjan 14. luvusta. Ja aloitetaan noin 14. jakeesta, Pyhän Johannes 14:14, ja luetaan vain osa tästä kirjoituksesta. Nyt, tässä löydätte suuren osan siitä asiasta, josta haluan puhua tänä iltana.

¹⁵Ja muistakaa, te, joilla on punakirjaimiset Raamatut, se on punaisella, niin tämä on. Se on niitä sanoja, joissa Jeesus itse puhui, joten siksi voimme olla varmoja siitä, että se on juuri niin kuin Hän on sanonut. ”Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Hänen Sanansa ei koskaan katoa.”

Nyt luemme 14. luvun 14. jakeesta.

Jos te jotakin pyydätte minun nimessäni, niin minä teen sen.

Mikä siunattu lupaus!

Jos rakastatte minua, niin pitäkää käskyni.

Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän pysyisi teidän kanssanne iankaikkisesti;

Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä…

Te, jotka luette kreikankielisestä Raamatusta, näette sen tässä, ei… Katsokaa, se tarkoittaa ”ymmärtää”. ”Sillä maailma ei ymmärrä häntä.” Se on niin totta. Antakaa minun lukea se nyt uudelleen.

Totuuden Hengen, jota… totuus, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet, (Kenet? Lohduttajan.) sillä hän on kanssanne nyt (preesens)… hän on kanssanne ja tulee olemaan teissä.

Mikä se on? Sama Lohduttaja.

Minä en jätä teitä lohduttomiksi: Minä…

Kaikki tietävät, että ”minä” on persoonapronomini.

…minä olen tuleva luoksenne.

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te olette… mutta te olette näkevä minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.

Sinä päivänä te tulette tietämään, että minä olen Isässäni, ja te olette minussa, ja minä olen teissä.

Siinä tulee olemaan ajatukseni keskipiste, mutta me luemme hieman pidemmälle. Antakaa minun lukea se myös nyt, uudelleen.

Sinä päivänä (suurena päivänä, tuomiopäivänä), sinä päivänä te tulette tietämään, että minä olen Isässä ja te olette minussa ja minä olen teissä.

Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, se on se, joka rakastaa minua; ja joka rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.

Juudas sanoi hänelle, ei se Iskariot: ”Herra, miksi sinä ilmoitat itsesi meille, etkä maailmalle?

Tuo on kosmos, ”maailmanjärjestys”. Jos teillä on siitä marginaalissa tietoa, huomaisitte sen. Minulla on ”g”, ja tässä lukee ”kosmos tai maailmanjärjestelmä”. Se tarkoittaa kirkkoja ja niin edelleen, näettekö?

… miksi sinä ilmaiset itsesi meille, mutta et heille? Miten Sinä voit tehdä sen?

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani”: (aamen), ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen luonaan.

Joka ei rakasta minua, ei pidä minun sanojani….

Saattaa pitää kirkon sanat, mutta pitää Hänen sanansa, ymmärrättehän.

…ja ne sanat, jotka te kuulette, eivät ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Nämä minä olen puhunut teille, kun olin vielä läsnä teidän luonanne.

Mutta Lohduttaja, joka on Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän on opettava teille kaiken ja hän muistuttaa teitä kaikista näistä asioista (eli Hänen Sanoistaan), joita minä olen teille sanonut.

Mitä tarkoitusta varten Jumala lähetti Pyhän Hengen silloin? Lisätköön Hän siunauksensa Sanallensa.

¹⁶Jeesus sanoi että: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että minä olen Isässä, ja Isä on minussa, ja te olette… minä olen teissä, ja te olette minussa.” Nyt, jos me sanoisimme tämän…

¹⁷Nyt, muistakaa, tämä tulee tallentumaan nauhalle.

Eräs kristitty liikemies Louisvillestä soitti minulle jokin aika sitten. Hän sanoi: ”On sääli, Billy, että nämä Sanomat, kuten se mitä sanoit eilen illalla, eivät saavuta neljääkymmentä tuhatta ihmistä täällä sadan viidenkymmenen tai kahdensadan, kolmesadan ihmisen sijasta pienessä tabernaakkelissasi.”

¹⁸Minä sanoin: ”Herra, kuuden kuukauden kuluttua, jos Jeesus viipyy, koko maailma kuulee tämän.” Näettekö?

Nämä nauhat menevät ympäri maailmaa. Ja siksi me opetamme täällä nyt juuri sitä, minkä uskomme olevan Totuus, ja mistä olemme saaneet selville, että Jumala on vahvistanut meille, että se on Totuus.

¹⁹Mikä oli Jumalan tarkoitus lähettää Pyhä Henki? Merkitsisin sen ylös, Joh. 14, alkaen 14. jakeesta ja luen koko luvun läpi perustaksi. Jumalan tarkoitus, jonka löydämme tästä, Pyhän Hengen lähettämisessä, oli yksi tarkoitus, se että Jumala itse voisi asua Seurakunnassaan ja jatkaa suunnitelmiaan Seurakunnan kautta.

Jumala oli Kristuksessa ja jatkoi suunnitelmiaan Kristuksen kautta; Kristuksesta hän siirtyi Seurakuntaan jatkaen työtään Seurakunnan kautta.

²⁰Me tiedämme, mikä Pyhä Henki on. Saimme eilen illalla selville, että Se on Jumala.

Kun ajattelemme Jumalaa, Isää, kuten Jeesus puhui tässä, Isästään; Jumalana, Poikana, Jeesuksena; Jumalana, Pyhänä Henkenä, kuten me kutsumme sitä tänä päivänä, se ei tarkoita, että on olemassa kolme yksilöllistä, erillistä jumalaa. Se tarkoittaa, että on olemassa yksi Jumala kolmessa virassa.

Voisimmeko sanoa sen näin. Kaiken sen, mitä Jumala oli, Hän vuodatti Kristukseen, koska Hän tyhjensi itsensä ja vuodatti Sen Kristukseen. ”Ja Kristuksessa oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti.” Kaiken sen, mitä Jehova oli, hän vuodatti Kristukseen.

Ja kaiken sen, mitä Kristus oli, Hän vuodatti Seurakuntaan; ei yhteen yksilöön, vaan koko Ruumiiseen. Siinä, kun kokoonnumme yhteen yhtenäisyydessä, meillä on Voima. Kaikki se, mitä Jumala oli, oli Kristuksessa; ja kaikki se, mitä Kristus oli, on teissä.

”Sillä Jumala tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ensimmäinen Timoteuksen kirje 3:16, jos kirjoitatte sen muistiin: ”Kiistatta suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala ilmestyi lihassa, ja me koskettelimme Häntä. Jumala, Jehova, tuli lihaksi ja vaelsi maan päällä, ja me katselimme Häntä silmillämme.”

²¹Tiedättehän, että samassa luvussa, Johanneksen 14. luvussa, Filippus sanoi: ”Herra, näytä meille Isä, niin se tyydyttää meidät.”

²²Jeesus sanoi: ”Olen ollut niin kauan teidän kanssanne, Filippus, etkä sinä tunne Minua. Kun olette nähneet Minut, olette nähneet Isän. Ja miksi sinä sanot minulle: ’Näytä meille Isä’?” Jumala tuli lihaksi.

²³Tässä se nyt on. Sanomme, että Isä oli Jumala teidän yläpuolellanne. Olemme olleet niin Aadamista lähtien. Jumala, Isä, oli Mooseksen ja israelilaisten yläpuolella, Tulipatsaassa. Sitten Jumala kanssamme, Kristuksessa; käveli kanssamme, puhui kanssamme, söi kanssamme, nukkui kanssamme. Jumala meidän yläpuolellamme, Jumala meidän kanssamme ja nyt Jumala meissä. Kaikki se, mitä Jumala oli, tuli Kristukseen; kaikki se, mitä Kristus oli, tuli Seurakuntaan.

Mistä on kyse? Jumala toimimassa teissä. Missä tahansa maailmassa, missä Hän haluaa kutsua teitä, olette juuri siellä, hän työskentelee teissä tehdäkseen Hänen hyvän tahtonsa. Kuinka meidän pitäisikään kiittää Jumalaa siitä! Jumala, Pyhä Henki, on lähetetty sitä varten, että Jumala eläisi Seurakunnassaan, kulkisi jokaisen aikakauden läpi ja toteuttaisi Jumalallista tahtoaan.

²⁴Kun ihmiset pilkkaavat teitä, he eivät pilkkaa teitä, vaan Häntä, joka on lähettänyt teidät. Niinpä Jeesus sanoi: ”Autuaita olette te, kun ihmiset puhuvat kaikenlaista pahaa teitä vastaan, valheellisesti, Minun Nimeni tähden. Autuaita olette te.” Ja taas: ”Kaikki, jotka elävät vanhurskaasti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat kärsimään vainoa.”

Sillä kun Jumala teki itsensä tunnetuksi Kristuksessa, he vihasivat häntä. Kuka vihasi Häntä pahiten? Seurakunta. Seurakunta vihasi Häntä pahiten. He vihasivat Häntä pahemmin kuin juoppoa. He vihasivat Häntä pahemmin kuin kaikkia muita ihmisiä. Seurakunta oli se, joka vihasi Häntä. Siksi, kun näette kosmoksen: ”Maailmanjärjestys, maailma ei tuntenut Häntä”, se tarkoittaa, että ”seurakunta”, niin sanottu, ”ei tuntenut Häntä”. Hän tuli omiensa luokse, eivätkä hänen omansa ottaneet Häntä vastaan”.

”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, heille Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat Hänen Nimeensä.” Oi, kuinka meidän pitäisikään rakastaa Häntä ja palvoa Häntä! Jumalan tarkoituksena on, että hän haluaa päästä yhteyteen!

²⁵Kuten, ennen kuin jätämme tuon tekstin, käyttäkäämme tätä: Ruutin päivinä, lunastamisen lain aikana, kun Noomi oli lähtenyt maasta, koettelemusten ja vaikeiden aikojen vuoksi. Hän meni mooabilaisten maahan, jotka olivat vain haaleita, nimellisiä kristittyjä. Koska mooabilaiset ovat peräisin Lootin tyttärestä, ja he olivat niin sanottuja uskovia ja sekoittuneita. Ja sitten hänen miehensä kuoli, ja hänen kaksi poikaansa kuolivat. Ja kotimatkalla Noomi… Ruut ja Noomi, kotimatkallaan hänen… Yksi hänen miniöistään, Orpa, sanoi, että hän palaisi takaisin kotimaahansa, jumaliensa, seurakuntansa ja kansansa luokse. Noomi yritti saada Ruutia palaamaan, mutta hän sanoi: ”Sinun kansasi on minun kansani. Sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen. Minne sinut haudataan, sinne minutkin haudataan. Enkä minä aio kääntyä takaisin.”

²⁶Näin on silloin, kun ihminen on saanut kiinni näystä. Ei ollut mitään väliä, mitä hänen kansansa sanoi: ”Sinä menet sinne ja tulet pyhäksi kieriskelijäksi tai jotain sellaista.” Sillä ei ollut mitään vaikutusta Ruutiin. Jumalan tarkoitus oli täyttymässä.

²⁷Ja aivan yhtä varmasti kuin te janoatte tänä iltana Pyhää Henkeä, niin jokin teissä vetää teitä puoleensa, että Jumalan tarkoitus teidän elämässänne on täytyttävä, aivan kuten Ruutin kohdalla tapahtui.

²⁸Tämä tarina on niin kaunis! En voi jättää sitä hetkeksikään. Tiedätte lunastuksen lain, että kun Boas… Tiedätte tarinan siitä, kuinka Ruut poimi pellolla ja pääsi Boasin suosioon. Ja ennen kuin hän saattoi naida hänet, hänen oli lunastettava kaikki se, minkä Noomi oli menettänyt. Ja lunastuksen lain mukaan ainoa, joka pystyi lunastamaan Noomin menettämän omaisuuden, oli lähisukulainen; hänen täytyi olla lähisukulainen, ennen kuin hän pystyi lunastamaan. Ja se oli hänen lähin sukulaisensa. Ja hänen täytyi antaa julkinen merkki, portin ulkopuolella, tai julkinen tunnustus siitä, että hän oli lunastanut kaiken sen, minkä Naomi oli menettänyt. Ja Boas teki sen potkaisemalla kenkänsä pois vanhimpien edessä ja sanoi: ”Jos täällä on joku, jolla on jotain, mikä kuuluu Noomille, minä olen tänä päivänä lunastanut sen.”

²⁹Ja näin Jumala teki, noudattaen omia lakejaan. Jumala ei voi noudattaa, antaa teille yhden lain noudatettavaksi ja sitten Hän noudattaisi toista. Hän noudattaa omia lakejaan. Sitten Jumala, lunastaakseen kadotetun seurakunnan, kadotetun maailman, kadotetun luomakunnan; Jumala, joka on ääretön Hengessä, lunastaakseen kadotetun ihmissuvun, Jumala itse tuli sukulaiseksi, Mieheksi, Pojaksi, jonka Hän loi Marian kohdussa. Ja sitten Hän teki merkin tai todistuksen; Jerusalemin porttien ulkopuolella Hänet nostettiin taivaan ja maan välille ja Hän kuoli ja lunasti kaiken. Ja vuodattaessaan verta Hän pyhitti Seurakunnan, jossa Hän itse voisi asua ja jonka kanssa Hän voisi olla yhteydessä ja kommunikoida, tuo kadotettu yhteyspaikka Eedenin puutarhasta, jonne Jumala tuli alas joka ilta, seurakunnan aikaan.

Huomasitteko? Jumala laskeutui alas päivän viileydessä, auringon laskiessa. Siinä on jotain, että kun alkaa tulla ilta, ihmiset ajattelevat seurakuntaa ja Jumalaa, kristittyjä. Kun näette auringon laskevan, ymmärrätte, että teidän aurinkonne on laskemassa.

³⁰Ja illan viileydessä Hän astui alas ja seurusteli heidän kanssaan. Ja siellä Hän menetti tuon yhteyden, koska synti ei antanut Hänen tehdä sitä.

Ja sitten Hän tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, jotta Hän voisi palata takaisin ihmisen luo ja asua ihmisessä ja palauttaa ihmisen jälleen yhteyteen Hänen kanssaan ja antaa hänelle takaisin hänen Jumalan antamat oikeutensa. Sen Hän teki.

³¹Se on Pyhän Hengen tarkoitus. Kyse on jälleen kerran Isästä, Isä Jumalasta, joka asuu teissä ja toteuttaa suunnitelmansa saattaakseen lunastussuunnitelmansa päätökseen; toimien teidän kauttanne, tehden teistä Hänen työtovereitaan; antaen teille paikan, antaen teille osan langenneita, kadonneita veljiänne ja sisarianne varten; antaen teille Henkensä ja rakkautensa, jotta voisitte metsästää kadonneita, niin kuin Hän teki Eedenin puutarhassa. ” Aadam, Aadam, missä olet?” Tämän Pyhä Henki tekee miehelle tai naiselle. Kun Se iskee heidän sydämeensä ja asettuu sinne asumaan, siellä on jano ja nälkä kadonneiden sielujen perään.

Se on tämän päivän kokousten ongelma. Niissä ei ole tarpeeksi Hengen kosketusta, jotta voitaisiin lähteä eksyneiden ja kuolevien sielujen perään. Kyse on enemmänkin nimen, seurakunnan, rakennuksen tai kirkkokunnan tekemisestä kuin sielujen voittamisen ohjelmasta. Kuinka säälittävää! Me voisimme pysyä siinä pitkään.

Jumala vuodatti itsensä Kristukseen. Oikein.

³²Kristus vuodatti itsensä Seurakuntaan. Sen tähden katsokaa nyt: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, ja te olette Minussa, ja Minä olen teissä. Sinä päivänä te tulette tietämään sen.” Sillä, se on, kyseessä on yksi ainoa lunastussuunnitelma, joka on tulossa alas, jossa Jumala palaa elämään ja asumaan kansansa kanssa ja olemaan yhteydessä kansansa kanssa, kuten Hän teki alussa.

Nyt, heti kun Hän saa Seurakuntansa sellaiseen tilaan, jossa Hän voi virrata itsensä läpi, ja rakastaa, ja suostutella, ja olla yhteydessä, silloin koittaa Eeden. Hän vie Seurakuntansa takaisin sinne, missä se jätti Hänet, takaisin Eedeniin, sinne, missä se lankesi. Se, nyt… Siellä se teki ensimmäisen alkunsa tai lankeemuksensa. Sieltä se tullaan palauttamaan takaisin, jokaisen puhtaan lunastuksen kautta, tuoden ne suoraan takaisin tuohon paikkaan.

³³Seurakunta on ollut maailmassa jo jonkin aikaa. Ja Seurakunta, todellakin, uskonpuhdistuksen jälkeen, 1500 vuotta kestäneen pimeän keskiajan jälkeen… Luther oli ensimmäinen uudistaja, joka tuli esiin apostolien ajan Ja sitten kun Luther tuli esiin, Jumala kaatoi vähän Henkeä ja vuodatti sitä Seurakunnan päälle, vanhurskauttamisessa. Ja sitten Wesleyn päivinä Hän vuodatti hieman enemmän itsestään pyhityksessä. Ja kun aikakaudet ovat jatkuneet loppuaikaan asti, Jumala on täyttänyt Seurakuntaansa. Katsokaa vain ympärillenne ja ottakaa selvää, onko se Totuus vai ei.

³⁴Katsokaa luterilaista aikaa, te, jotka luette historiaa, katsokaa heidän herätystään ja sitä, mitä he tekivät. Katsokaa, kuinka paljon suurempi Wesleyn herätys oli, kuinka paljon enemmän voimaa heillä oli, mutta he olivat vähemmistönä. Katsokaa helluntain päivinä, millainen herätys heillä oli silloin, miten suuri, laajalle ulottuva.

³⁵Myös katolinen lehti Our Sunday Visitor [Sunnuntai vierailijamme] tunnustaa, että helluntailaiset saivat aikaan miljoona viisisataatuhatta käännynnäistä yhden vuoden aikana, mikä on enemmän kuin kaikki muut kirkot yhteensä. Katoliset saivat vain miljoona käännynnäistä, kuten he väittivät. Heidän omassa Sunday Visitor -nimisessä lehdessä annettiin lausunto, että helluntailaiset ylittivät heidät.

Ja muistakaa, että helluntailaisten käännynnäiset ovat Pyhän Hengen täyttämiä käännynnäisiä. Aluksi vähemmistönä, tuolla kujalla, vanhan kitaran kanssa… Ja naisilla ei ollut varaa edes sukkiin. He makasivat junaradan varrella, poimivat maissia ja murskasivat sitä ja leipoivat leipää lapsilleen. Mutta millaiseksi se on muuttunut? Maailman mahtavin kirkko tänä päivänä, ei maailman silmissä, vaan Jumalan silmissä, koska Hän todistaa sen sillä, mitä Hän tekee heidän hyväkseen. Hän vuodattaa itseään heihin, vuodattaa Sen heihin.

³⁶Huomatkaa nyt, mitä tapahtui, kun Jumala vuodatti itsensä heihin. Nyt Seurakunta on päässyt paikkaan, jossa Lutherista, Wesleystä alkaen ja herätys on jatkunut helluntaihin asti; ja nyt tässä ajassa, johon me nyt tulossa olemme, saman Pyhän Hengen kautta, jossa sitä on vain enemmän. Kun luterilaiset pelastuivat, he saivat osan Pyhästä Hengestä. Kun metodistit pyhitettiin, se oli Pyhän Hengen työtä. Se oli osa Pyhää Henkeä. ”Ilman meitä he eivät tule täydellisiksi”, sanoo Kirjoitukset. Näettekö?

³⁷Nyt kun Jumala, kun Valo on alkanut loistaa viimeisinä päivinä, Hän odottaa meiltä suurta asiaa. Sillä: ”Missä on paljon annettu, siellä paljon vaaditaan.” Hän siis vaatii meiltä paljon enemmän kuin luterilaisilta tai metodisteilta, koska me vaellamme suuremmassa Valossa, suuremman Voiman kanssa, suuremman… suuremman todistuksen kanssa kuin mitä heillä oli. Nyt meillä on suurempi todistus ylösnousemuksesta. Meillä on asioita, jotka ovat vakaampia ja varmempia kuin mitä heillä oli.

³⁸Mutta aivan kuten sanoin eräässä luterilaisessa oppilaitoksessa vähän aikaa sitten. He sanoivat: ”Mitä meillä on?”.

Sanoin: ”Mies istutti maissipellon. Ensimmäiset pienet terät nousivat, ja hän sanoi: ’Kiitos Herralle maissisadosta!’

Potentiaalisesti hänellä oli se, mutta hänellä oli se vain varhaisessa muodossa. Vähitellen siitä tuli varsi.”

Ja siitä tuli kukinto, ja se oli metodistit.

³⁹Jos tarkkailette luontoa, näette Jumalan toimivan. Siellä piilee salaisuus, joka liittyy jopa minun palvelustehtäväni. Näettekö? Se, että kun tarkkailette luontoa, näette, miten se toimii, mikä vuodenaika ja mikä aika, voitte nähdä, missä elätte. Katsokaa vuodenaikaa

⁴⁰No niin, metodistit, he olivat kukinto. He katsoivat luterilaisiin ja sanoivat: ”Meillä on pyhitys, teillä ei ole Siinä mitään”.

Aikanaan tuosta siitepölystä, metodistien siitepölystä, syntyi jyvän… maissinjyvä. Se oli helluntai.

Siinä te olette, vanhurskautus, Sen yksi vaihe. Pyhitys, Sen toinen vaihe. Pyhä Henki, Sen toinen vaihe; helluntai. Luther, Wesley, helluntai.

⁴¹Mitä helluntai merkitsee? Minä vertaan sitä, koska helluntaina se toi takaisin, ei vihreää lehteä, ei kukintoa, vaan…

Varsi ei voi sanoa kukinnolle: ”Minulla ei ole sinulle mitään käyttöä.” Tai kukinto ei voi sanoa lehdelle: ”Minulla ei ole sinulle käyttöä”, koska sama elämä, joka oli lehdessä, teki kukinnon. Sama elämä, joka oli kukinnossa, teki tähkän.

Ja luterilainen kirkko synnytti Wesleyn kirkon.

Se oli Wesleyn kirkko, joka synnytti helluntain.

Mutta mikä helluntai on? Kyseessä on saman jyvän palauttaminen, joka meni maahan alussa, koko helluntain voiman täyteyden palauttaminen Pyhän Hengen kasteen kautta, näettekö, viimeisinä päivinä. Oi, se on hieno asia, katsoa, uskoa ja katsoa.

⁴²Tässä ajassa, jossa me nyt elämme, tämä aika menee helluntain ohi.

Helluntai on asettautunut organisaatioihin, ja se on alkanut teeskennellä koko ajan organisaatioita: ”Me olemme sitä ja tätä.” Se on vain luonnollista. Te ette vain voi sille mitään. Se on luonnollista. He tekevät niin. Heidän suunnitelmansa on tehdä niin.

Mutta Seurakunta on mennyt eteenpäin. Se on muuttunut suuremmaksi, voimakkaammaksi. Kyse on lahjojen palauttamisesta.

Ja monet helluntailaiset eivät usko Jumalalliseen parantumiseen, Enkeleiden palvelutehtäviin ja Jumalan voimiin. Monet helluntailaiset kutsuvat näitä näkyjä, joita näen, ” paholaisiksi” . Monet järjestöt eivät edes halua olla missään tekemisissä sen kanssa, helluntailaisten keskuudessa. Näettekö, olemme siirtyneet sen ohi. Aivan kuten metodistit kutsuivat helluntailaisia ”hulluiksi”, koska he puhuivat kielillä. Aivan kuten luterilaiset kutsuivat metodistit ”hulluiksi” siksi, että he huusivat. Näettekö?

Mutta kaikki tämä on Pyhän Hengen esiin tulemista, kunnes suuri Seurakunta tulee täyteen, ja se on pullollaan, hallelujaa, [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kahdesti – toim.] Kaikkivaltiaan Jumalan suuria voimia. Kunnes, se on saavuttanut paikan, jossa Jeesuksen tekemät teot ilmenevät juuri nyt Seurakunnassa. Olemme lähellä, ystävät.

⁴³Sallikaa minun pysähtyä tähän vain hetkeksi, jotta ymmärtäisitte, mitä varten Jumala on laittanut Pyhän Hengen Seurakuntaan, ja annan teille toisen esikuvan, jotta tietäisitte. Vanhassa testamentissa, kun lapsi…

Mies teki itselleen kodin. Hän hankki morsiamensa, se oli ensimmäinen asia.

Sitten hänestä tuli suuri mies, kuin organisaatio. Se oli hyvä.

Seuraavaksi tuohon kotiin syntyi lapsi. Silloin Pyhä Henki, näettekö, toinen henki tuli sisään, joka oli poika. Tuo poika ei ollut täysin vastuussa, eikä hän ollut perillinen ennen kuin hän tuli tietyn ikäiseksi. Ja häntä piti ensin koetella. Kyllä.

Ja sitten heillä oli lapseksiottamisen laki. Teille sananpalvelijoille, ”pojan asemaan asettaminen” on se, mistä puhun nyt, näettekö, sitten kun hän tuli tilanteeseen, jossa hänet hyväksyttiin aikuiseksi. Jeesus antoi siitä kauniin kuvauksen Kirkastusvuorella.

⁴⁴Kuten sanoin, Jumala ei koskaan mene lakiensa ulkopuolelle tehdäkseen jotain.

Jos teillä on arteesinen kaivo tällä kukkulalla, joka puhaltaa vettä ympäriinsä, ja tällä toisella kukkulalla tuolla, jolla on sato palamassa, voitte seistä tällä kukkulalla ja huutaa: ” Oi, vesi, virtaisitko tänne ja täyttäisit satoni! Voi, vesi, tule sadolleni!” Se ei ikinä onnistu. Mutta jos työskentelette painovoiman lakien mukaisesti, voitte kastella sen sadon.

⁴⁵Teillä on sairas mies, joka makaa tässä, tai syntinen mies, joka makaa tässä, tai mies, joka haluaa olla oikeassa, mutta ei pysty luopumaan juomisesta, tupakasta, himosta ja muusta. Jos te vain työskentelette Jumalan lakien mukaan ja annatte Pyhän Hengen tulla sinne, niin hän ei ole enää oma itsensä. Hän lopettaa sen, koska Pyhä Henki ottaa hänet haltuunsa. Mutta teidän on toimittava Jumalan lakien, Jumalan sääntöjen mukaisesti

⁴⁶Nyt, Vanhassa Testamentissa, kun tämä vauva syntyi, he tarkkailivat sitä nähdäkseen, miten se käyttäytyi, sen käyttäytymistä.

Sitten isä, joka oli aikanaan suuri liikemies, ehkä nelikymppinen tai viisikymppinen, hänellä ei ollut aikaa opettaa tätä vauvaa itse, joten hän hankki… Siihen aikaan ei ollut julkisia kouluja, kuten nykyään, joten he hankkivat niin sanotun ” ohjaajan” tai ” kasvattajan” , kouluopettajan. Ja tämä opettaja oli paras, jonka hän saattoi löytää, jotta hän olisi rehellinen ja kertoisi isälle totuuden.

⁴⁷Ja sitten kun tämä poika tuli tiettyyn ikään, hän oli saavuttanut aikuisuuden. Jos tuo poika oli pelkkä kapinallinen, kelvoton, ei välittänyt isän asioista; hän ajatteli vain flirttailua ja naisten kanssa juoksemista tai – tai juomista tai uhkapelejä tai hevoskilpailuja; tuo poika olisi aina poika, mutta häntä ei koskaan asetettaisi asemaan, jossa hän voisi periä kaiken sen, mitä hänen isällään oli.

Mutta jos hän oli hyvä poika ja hoiti isän asioita ja osoittautui kelvolliseksi lapseksi, he järjestivät seremonian. Poika vietiin kadulle, hänen päälleen puettiin valkoinen kaapu ja hänet asetettiin jalustalle niin, että koko kaupunki saattoi nähdä hänet. He järjestivät juhlat ja riemujuhlan, ja isä vietti sitten lapseksiottamisen seremonian. Hän adoptoi oman poikansa omaan yritykseensä, ja silloin poika oli isänsä kanssa samanarvoinen. Toisin sanoen, jos se olisi tapahtunut tänään, pojan nimi sekissä oli aivan yhtä hyvä kuin isän.

⁴⁸Katsokaa nyt, mitä Jumala teki. Kun Hänen Poikansa oli syntynyt, Hän antoi Hänen kulkea kolmekymmentä vuotta, testaten Häntä, koetellen Häntä. Sitten Hän antoi Hänelle kolme vuotta kovaa koettelemusta. Ja sitten kovan koettelemuksen lopussa, kun Hän näki, että Hänen Poikansa hoiti Isän asioita; Kirkastusvuorella, Luukkaan kirjassa; Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kolme todistajaa, ja meni vuoren huipulle, ja siellä Jumala toteutti lapseksiottamisen lait. Hän… He katsoivat ylös ja näkivät Jeesuksen, ja hänen vaatteensa loistivat valkoisina kuin salama. Ja kun pilvi varjosti Hänet, niin pilvestä tuli ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa Häntä!”. Minä istun nyt alas, eikä minulla ole enempää sanottavaa. Se, mitä Hän sanoo, on laki ja totuus.”

⁴⁹Nyt seurakunta on tullut noiden koulujen läpi. Hän meni naimisiin tuolla, kauan sitten, ja hänestä tuli kirkkokunta, organisaatio. Mutta huomatkaa, Syntymä tuotti jotakin muuta. Ja nyt on päästy siihen paikkaan, jossa helluntaiseurakuntaa on uuden syntymän myötä testattu ja koeteltu, ja nyt se on tulossa paikkaan… Jumala ei käsittele Seurakuntaa pelkkänä organisaationa. Hän ei käsittele Seurakuntaa ihmisryhmänä.

Hän käsittelee Seurakuntaa yksilöinä, jokaista yksilöä Seurakunnassa. Ja nyt on tullut aika… Eikä se ole mikään salaisuus, me kaikki näemme sen. Kun ihminen on tullut koetelluksi, ja Jumala rakastaa häntä, Hän vie hänet jonnekin luokseen. Siellä Enkeleiden edessä Hän tekee hänelle jotakin. Hän nostaa hänet sinne Jumalan läsnäoloon, antaa hänelle lahjoja, täyttää hänet ja lähettää hänet ulos. Siinä ajassa me elämme.

⁵⁰Sama Pyhä Henki, joka pelasti luterilaiset, joka pyhitti metodistit, joka kastoi helluntailaiset, on nyt laittamassa järjestykseen Herran Jeesuksen Tulemusta. Kun, se tulee olemaan niin voimakas, tuo Ruumis, se tulee tähän ryhmään, Seurakuntaan, joka tulee nostamaan loputkin haudasta. On tapahtuva ylösnousemus. Sitä varten Pyhä Henki on olemassa. Mikä Pyhä Henki on? ”Ilman meitä he eivät voi tulla täydellisiksi.” He elivät sinä päivänä, tuon alla. Me elämme toisessa päivässä.

”Kun vihollinen tulee kuin tulva, minä… Jumalan Henki nostaa esteen sitä vastaan”. Näettekö? Olemme nyt päivässä…

⁵¹Silloin he eivät olleet puoliksikaan niin fiksuja kuin mitä nykyään ovat. He eivät osanneet tehdä atomipommia tai autoa. Heillä ei ollut tiedettä ja sellaista, mitä meillä on nyt, mutta, ja salaperäisiä asioita; yritettiin sanoa, että ihminen puhalsi yhteen, jotain pölyä ja niin edelleen, ja tehtiin analyysejä ja yritettiin todistaa se, jotta ihmisistä tehtäisiin epäuskoisia.

Mutta nyt, kun me tarvitsemme Sitä, Jumalan Henki nostaa esteen. Mikä se on? Hän on vuodattamassa Henkeään. Silloin ne, jotka lepäävät tuolla haudassa tai jotka ovat Jumalan alttarin alla, niin kuin Raamattu sanoo, he huutavat: ”Kuinka kauan, Herra? Kuinka kauan? Kuinka kauan pidempään?” Jumala odottaa minua ja sinua. Seurakunta odottaa minua ja teitä. Lapseksi ottamisen aika, jolloin Jumala voi vuodattaa meihin täyteytensä, Voimansa, Ylösnousemuksensa, silloin Seurakunta ja Kristus tulevat niin lähelle toisiaan, kunnes Kristus tulee näkyväksi keskuudessamme ja herättää kuolleet, ja me menemme Ylöstempaukseen.

⁵²Nyt me aiomme sanoa, osoitamme hetken kuluttua, että vain ne, jotka ovat täytetyt Pyhällä Hengellä, ovat mukana tuossa Ylöstempauksessa. ”Sillä muut kuolleista eivät eläneet tuhannen vuoden aikana.” Aivan oikein. Vain Pyhän Hengen täyttämät ihmiset menivät Tempauksessa. Jumala antoi Pyhän Hengen…

⁵³Minulla on tässä toinen raamatunkohta, Johannes 14:12. Se on hyvin tuttu kirjoitus kaikille ihmisille täällä tabernaakkelissa.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka uskoo minuun…

Älkää antako tuon sanan ”uskoo” häiritä teitä. Nimellisessä seurakunnassa sanotaan: ”Kyllä, minä uskon. Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Paholainen uskoo saman asian. Juuri niin. Raamatun mukaan hän uskoo niin.

Mutta Raamattu sanoo Johanneksen evankeliumissa, että ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, ainoastaan Pyhässä Hengessä.” Itse asiassa, Raamatun mukaan… Pysähdyn tähän hetkeksi, ennen kuin luen loppuun. Te ette ole kääntyneitä ennen kuin olette saaneet Pyhän Hengen. Aivan oikein.

⁵⁴Te olette uskomassa ”siihen”. Pyhä Henki on puhunut sinulle, ja olet julkisesti tunnustanut Hänet. Paholainen on tehnyt samoin. ”Minä uskon, että Hän on Jumalan Poika”. Niin tekee myös paholainen. Mutta sinä kävelet kohti Häntä.

Kun, Pietari oli kutsuttu ja vanhurskautettu, kun hän oli uskonut Herraan Jeesukseen Kristukseen; ja Johanneksen evankeliumissa 17:17, Jeesus pyhitti heidät Sanan kautta, sillä Sana oli Totuus. Ja Hän oli Sana. 1. Johannes sanoo: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hän oli Sana, ja niin Hän pyhitti heidät. Hän sanoi: ”Isä”, puhuen Hänessä olevalle Hengelle, ” Minä pyhitän heidät Sanan kautta”, Hän itse, laskemalla kätensä heidän päälleen. ”Sinun Sanasi on Totuus.” Hän vain puhui Hänet olemassaoloon, naisen kohdussa; oi, on täysin mahdotonta, että Hän olisi voinut millään muulla tavalla tuoda itsensä tunnetuksi kuin tämän Jumalan Sanan avulla. ”Minä pyhitän heidät.”

⁵⁵Hän antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan. He lähtivät ulos. Hän kirjoitti heidän nimensä Karitsan Elämänkirjaan. Ja Hän lähetti heidät ulos, Johannes… Matteus 10, ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan; he ajoivat ulos pahoja henkiä ja tekivät tekoja ja niin edelleen. Ja he palasivat takaisin iloiten ja sanoivat: ”Jopa paholaiset ovat meille alamaisia.”

Hän sanoi: ”Älkää iloitko siitä, että paholaiset ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat Kirjassa.” Ja Juudas oli heidän joukossaan. Katsokaa, kuinka lähelle hän voi tulla; suoraan vanhurskauttamisen kautta, siirtyä suoraan pyhitykseen. Mutta missä hän paljasti valonsa? Missä hän paljasti itsensä? Ennen helluntaita hän näytti värinsä.

⁵⁶Tarkatkaa, tuo henki on juuri niin hurskas ja pyhimysmäinen kuin se vain voi olla, kunnes se tulee Pyhän Hengen luo, ja he katkaisevat Sen irti juuri siinä vaiheessa. Tuo on se henki (ettekö näe sitä?), joka kohoaa ylemmäs, antikristus. Ja Jeesus sanoi: ”Viimeisinä päivinä he olisivat niin lähellä toisiaan, että se eksyttäisi jopa Valitut, jos se olisi mahdollista.” Mutta muistakaa, että vain Valitut tulevat näkemään sen.

Jumala kutsuu valinnan perusteella. Sinä, etkö ole iloinen siitä, että olet yksi heistä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Ettekö te, täällä tänä iltana olevat ihmiset, tiedä, että jokin sydämessänne vetää: ”Haluan tuon Pyhän Hengen. Haluan Sinut, Herra, sydämeeni”? Se johtuu siitä, että Jumala pani nimenne Karitsan Elämän kirjaan ennen maailman perustamista. Hän sanoi sen.

”Kukaan ei voi tulla luokseni”, sanoi Jeesus, ”ellei Isäni ensin vedä häntä puoleensa. Ja kaikille, jotka tulevat luokseni, Minä annan heille Iankaikkisen Elämän.” Mikä on Iankaikkinen Elämä? Pyhä Henki. ”Iankaikkinen Elämä”, ottakaa tuo sana ja etsikää se kreikan kielestä, ja siinä lukee: Zoe. Zoe on Pyhä Henki. ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni. Ja kaikille, jotka tulevat luokseni, Minä annan heille Pyhän Hengen, ja Minä herätän heidät viimeisenä päivänä. Minä teen sen”, Hän sanoi. Ei mitään jossittelua Siitä. ”Minä teen sen. Kaikille, jotka tulevat, Minä annan Iankaikkisen Elämän.” Hän on nouseva, koska hänellä on Iankaikkinen Elämä. Hänen on tultava. Hän ei voi kuolla sen enempää kuin Jumala voi kuolla.

⁵⁷Oi, rakkaat ystäväni ympäri tätä maata ja tässä pienessä kaupungissa, jos vain voisin inhimillisellä äänelläni panna sydämeenne Pyhän Hengen kasteen vastaanottamisen tärkeyden, se olisi ihmeellisin ilmestys, jonka olette koskaan elämässänne saaneet. Nähdäksenne, mitä… Teidän on tehtävä se.

Antakaa minun tehdä se selväksi: ”Te ette ole kääntyneet.”

⁵⁸Pietari oli pelastunut. Hän uskoi Herraan, seurasi Häntä. Jeesus kertoi hänelle, kuka hän oli, sai hänet seuraamaan Häntä. Hän antoi hänelle voiman saastaisia henkiä vastaan ja pyhitti hänet. Mutta kaiken tämän jälkeen hänestä tuli ryhmän pääpuhuja; kuten katolilaiset haluaisivat sanoa, ”kirkon piispa tai paavi” tai mikä se sitten olikin, kirkon päämies; ja kuitenkin Jeesus sanoi sinä yönä, jona Hänet kavallettiin: ”Rakastatko sinä minua, Pietari?”.

Ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.”

Hän sanoi: ”Ruoki minun lampaitani.” Hän sanoi sen kolme kertaa.

Ja Pietari sanoi: ”Sinä tiedät, että rakastan Sinua, niin pitkään, että menen kanssasi loppuun asti, ja menen kanssasi kuolemaan asti”, ja niin edelleen.

⁵⁹Hän sanoi: ”Ennen kuin kukko kolme kertaa laulaa, sinä… ennen kuin kukko laulaa, sinä tulet kieltämään minut kolme kertaa.” Hän sanoi: ”Mutta, Pietari, minä olen rukoillut puolestasi.” Kuunnelkaa. Se ei ole vielä kaikki. ”Olen rukoillut puolestasi. Ja kun olet kääntynyt, vahvista veljiäsi.”

”Kun olet kääntynyt.” Hän oli huutanut. Hän oli luultavasti tanssinut Hengessä. Hän, hän oli tehnyt kaikenlaista, mutta hän ei ollut vielä saanut Pyhää Henkeä. ”Kun olet kääntynyt, vahvista sitten veljiäsi”, se on totta, ”toteuta Hänen suunnitelmansa.”

⁶⁰Nyt haluan lukea loppuun Johanneksen evankeliumin 14:12. Nyt 14. luvussa ja 12. jakeessa Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo…”. Ja te ette voi uskoa… ”uskoo Minuun.” Voitte uskoa Häneen. Kuinka moni ymmärtää sen? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

⁶¹Muistatte, että Apostolien teot 19:ssä. En haluaisi lopettaa tätä tähän, mutta minun on vain sanottava se niin kuin se tulee mieleeni. Apostolien tekojen 19. luvussa, kun tämä baptistisaarnaaja, joka oli lakimies ja kääntyi, ja hän saarnasi ja sai ihmisiä pelastumaan. Ja heillä oli suuri ilo, he iloitsivat ja huusivat ja pitivät kokousta. Apostolien teot 18, Aquila ja Priscilla, viittasimme siihen eilen illalla, ja he olivat menneet tapaamaan häntä. Ja he tiesivät, että hän oli suuri mies, ja hän oli opiskelija. Ja hän todisti Raamatun avulla, että Jeesus oli Jumalan Poika, tuntien vain Johanneksen kasteen. Hän ei vielä tuntenut Pyhän Hengen kastetta. Joten hän sanoi…

Aquila ja Priscilla, tuo aviomies ja vaimo, pieniä telttojen tekijöitä; kuten Paavalikin oli telttojen tekijä. Ja he olivat saaneet Pyhän Hengen Paavalin opetuksen alla. He sanoivat: ” Meillä on pieni veli, joka on tulossa tänne. Annetaan hänen puhua meille vähän siitä.”

Ja kun Paavali tuli ja kuuli hänen saarnaavan, hän tiesi, että hän oli suuri mies, hän kysyi: ” Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun olette uskoneet?”.

He vastasivat: ”Emme tiedä, että Pyhää Henkeä olisi edes olemassa.”

Hän sanoi: ”Mihin sitten”, tai oikea kreikankielinen sana siinä on, ”millä tavalla teidät kastettiin?”.

He sanoivat: ”Meidät on kastanut jo Johannes Kastaja.”

⁶²Nyt tarkatkaa, mitä Paavali sanoi. Paavali sanoi, että ”Johannes kastoi totisesti parannukseen; ei syntien anteeksiantamiseksi, vaan parannukseen, ja sanoi, että siihen te uskoitte.”

Kun hyväksyt Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanasi, uskot Pyhän Hengen kasteeseen. Se ei ole Pyhän Hengen kaste, rakkaat baptistiveljet. Se on väärin.

Eräs veli sanoi minulle eräänä päivänä: ”Veli Branham”, tai jokin aika sitten, kuukausia sitten, hän sanoi: ”Veli Branham, Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”

Sanoin: ”Todellakin.”

Hän sanoi: ”Mitä muuta ihminen voi tehdä kuin uskoa?”

⁶³Sanoin: ” Sen enempää ihminen ei voi tehdä. Se on kaikki, mitä hän voi tehdä tänään, uskoa Jumalaan. Mutta Jumala antoi hänelle ympärileikkauksen sinetin”, jonka kävimme läpi eilen illalla, ”merkiksi siitä, että Hän oli hyväksynyt hänen uskonsa Häneen.” Ja tänään, kunnes Jumala…

Uskot Häneen, kun hyväksyt Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanasi. Mutta kun Jumala antaa sinulle Pyhän Hengen sinetin, Hän sinetöi sinut Iankaikkiseen määränpäähäsi. Nyt te baptistit otatte tuon, ja minä olen kanssanne samaa mieltä Iankaikkisesta varmuudesta. Kyllä, herra. Koska: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.” Te ette ole sinetöity uskomalla, vaan Pyhä Henki sinetöi teidät. Efesolaiskirje 4:30: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.” Se sinetöi teidät, kun olette löytäneet Jumalan suosion, ja Hän sinetöi teidät Pyhällä Hengellä.

Näin on, sillä Raamattu sanoo: ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, ainoastaan Pyhässä Hengessä.”

⁶⁴Sanotte: ”Uskon sen, koska pastori sanoi niin.” Hän on oikeassa, mutta sillä ei ole merkitystä sinulle. ”Uskon sen, koska Sana sanoo niin.” Tuo on oikein, mutta se ei koske teitä, sitä ei huomioida teidän kohdallanne.

Ainoa tapa, miten voitte sanoa, että Jeesus on Kristus, on se, kun Pyhä Henki tulee teihin ja vahvistaa ja todistaa itsestään: ”Hän on Jumalan Poika.” Se on ainoa tapa, miten voitte tuntea ylösnousemuksen, on se, kun Pyhä Henki vahvistaa sen. ”Kun Hän, Pyhä Henki, tulee, Hän on todistava Minusta, näyttävä teille tulevia asioita; tuoden nämä asiat, jotka Minä sanoin, teidän muistiinne.” Te ette koskaan löydä sitä koulusta. Näettekö? Hän palauttaa nämä asiat mieleenne.

⁶⁵Haluamme nyt lukea hieman pidemmälle tätä Kirjoitusta, Pyhä Johannes 14:12.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja vielä suurempia….

Oikea käännös on ”enemmän”, jos haluatte tarkistaa sen.

…suurempia tekoja kuin nämä hän tekee; sillä minä menen Isän luo.

⁶⁶Jos hän menisi Isän luo, Pyhä Henki tulisi. Onko näin? Toisessa raamatunkohdassa sanotaan: ”Jos minä en mene pois, ei Lohduttaja tule. Mutta jos minä menen pois, minä tulen takaisin ja olen teidän kanssanne, jopa teissä.” Näettekö, se tarkoittaa, että Jumala on teidän kanssanne. Ensin teidän yllänne, sitten teidän kanssanne Kristuksessa, sitten teissä, Pyhässä Hengessä. Se tarkoittaa, että Jumala on sinussa.

⁶⁷Nyt: ”Tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”, ei jotain toista työtä. Mutta Jumala haluaa tuoda Pyhän Hengen sinuun jatkaakseen samaa työtä, jota Hän teki Kristuksessa.

Tämä työ ei ollut niin tarpeellista Lutherin päivinä. Se oli Jumalan Seurakunta. Se ei ollut… Wesleyn päivinä se oli hieman tarpeellisempaa.

Koska ”maailma”, Raamattu sanoi, ” tulisi koko ajan heikommaksi, viisaammaksi ja jumalattomammaksi”. Me olemme… Maailma on muuttumassa koko ajan jumalattomammaksi… Me tiedämme sen. Ihmiset tekevät nykyään asioita, joista sata vuotta sitten ei olisi uskottu, että ihminen voisi olla niin julma. ”Aina vain jumalattomampi, ja jumalattomat tekevät koko ajan jumalattomammin”, sanoo Kirjoitukset, ”yhä enemmän ja enemmän.”

⁶⁸Niinpä Pyhä Henki on ollut liikkeellä. Siitä oli vain pieni henkäys Lutherin kanssa, pieni puhallus Wesleyn kanssa ja syvempi puhallus helluntain kanssa; nyt henkäys ja Henki ovat yhdistyneet samaksi. Se yhdistyy, tuoden esiin saman voimakkaan Pyhän Hengen puhalluksen, kuten Hän teki aikoinaan, ja tekee samoja tekoja, joita Hän teki aikoinaan, ja ne tulevat ilmi juuri tänään, aivan sama asia.

⁶⁹Katsokaa, mitä Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään, ellei Hän näe Isän ensin tekevän sitä.” ”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään, ellei Hän näe Isän ensin tekevän sitä. Mitä Isä tekee, sen Hän näyttää Pojalle. Isä asuu Minussa, Hän tekee teot.” Näettekö?

⁷⁰Nyt huomatkaa, tässä on toinen asia, jonka haluaisin sanoa tässä kohtaa. ”Niin kuin”, Jeesus sanoi, ”niin kuin Isä on lähettänyt Minut”. Niin kuin”, nyt tarkatkaa, ”niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät.” ”Niin kuin Isä…” Miten Isä lähetti Hänet? Isä, joka lähetti Hänet, tuli alas taivaasta ja asui Hänessä.

Hän lähti liikkeelle. Hän sanoi: ”Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Isääni.” Näettekö? Hän lähti tekemään sitä, minkä Isä näytti, että Hänen piti tehdä. ”En tee mitään, ellei Isäni ensin osoita sitä Minulle.” Jumala, joka lähetti Hänet, oli Hänen sisällään. ”Ja niin kuin Isä on lähettänyt Minut, niin Minä lähetän teidät.” Mistä on kyse? Jumalasta sinussa, joka jatkaa (mitä?) samoja tekoja, samoja asioita.

Jeesus sanoi: ”Se… joka uskoo, se, jolla on Minut sisällään, Pyhä Henki; se, joka uskoo, joka on jo todistanut Minun ylösnousemustani, tietää, että Minä olen hänessä. Hän, joka on Minussa; jos te pysytte Minussa, Minun Sanani pysyvät teissä.”

⁷¹Nyt te sanotte: ”Minä pysyn Jeesuksessa, mutta en todellakaan usko Jumalalliseen parantumiseen.” Se osoittaa, ettei Hän ole siellä.

⁷²”Uskon Jeesukseen, mutta en usko Pyhään Henkeen tässä päivässä, ei sillä tavalla kuin heillä oli se silloin.” Se osoittaa, ettei Hän ole siellä.

⁷³Pyhä Henki tulee todistamaan jokaisesta Sanastaan, jonka se on puhunut. Hän ei ole valehtelija. Hän ei pelkää ketään eikä mitään organisaatiota. Hänen ei tarvitse kaatua kenenkään vuoksi. Hän puhuu, ja sitten Hän seisoo Sen kanssa.

Jos korkea-arvoiset ja saastuneet ja koulutetut, tai kuten me kutsuisimme sitä, valtaa pitävät henkilöt, jos he eivät halua ottaa sitä vastaan, ”Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.” Hän ottaa gangstereita ja salakuljettajia ja kaikenlaisia muita, ja nostaa sen ylös. Jumala voi tehdä sen, ja Hän aikoo tehdä sen. ”Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.” Joku tulee tekemään sen, koska Hän on Jumala.

⁷⁴”Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää, mitä tahdotte”, koska te pyydätte Hänen Sanaansa, ja Hänen Sanansa on Elämä. Sanokaa se. Jos Jumala sanoi sen, ja olette varmoja siitä, että Hän sanoi sen, ja Pyhä Henki todistaa, että Sana on oikea, niin se on siinä, veli. Sano se; siinä se on. ” Sanokaa tälle vuorelle: ’Siirry’, älkääkä epäilkö sydämessänne, vaan uskokaa, että se, mitä sanoitte, tulee tapahtumaan.” [Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kolme kertaa – toim.] Te ette puhu, vaan Isä, joka asuu teissä; Hän puhuu. Ette te puhu tuolle vuorelle, vaan Isä, joka asuu teissä, puhuu tuolle vuorelle. Sen on liikuttava. ”Kaikki taivaat ja maa tulevat katoamaan”, Hän sanoi, ”mutta minun Henkeni ei… tai Minun Sanani ei tule katoamaan.” Varmasti, se ei voi kadota. Isä!

⁷⁵Nyt: ”Niitä tekoja, joita Minä teen.” Jumala on Seurakunnassaan jatkamassa tekojaan. Siksi Hän lähetti Pyhän Hengen. Hän tiesi sen. Hän, Hän tiesi, että se ei onnistuisi, sitä ei voitaisi tehdä sillä tavalla, muulla tavoin, joten Hänen täytyi lähettää. Isä lähetti Pojan, laittoi kaiken, mikä on… Pojassa, teihin. Ja samoja tekoja, joita Hän teki, aivan samoja tekoja nyt, joita Jeesus teki, tulette myös te tekemään, Seurakunta.

Ettekö haluaisi tehdä Jumalan tekoja? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Jeesus sanoi: ”Jos haluatte tehdä Jumalan tekoja, uskokaa Minuun.” Kuinka te uskotte Häneen? Te ette voi tehdä sitä, ennen kuin saatte Pyhän Hengen.

⁷⁶Koska kukaan ei voi sanoa, että Hän on Jumalan Poika; te sanotte sen, mitä joku muu on sanonut. ”Raamattu sanoi, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon Raamattuun.” Hyvä on. ”Raamattu sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon Raamattuun. Pastori sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon pastoria. Äiti sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon äitiä. Ystäväni sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon ystävääni.”

Mutta ainoa tapa, miten voin sanoa, että Hän on Jumalan Poika, on se, että kun Pyhä Henki tulee sisään ja todistaa itsestään, silloin tiedän, että Hän on Jumalan Poika. [Veli Branham koputti saarnastuoliin neljä kertaa – toim.] ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta ’Kristukseksi’, ainoastaan Pyhässä Hengessä.”

⁷⁷Huh! Kukaan Jumalan Hengessä puhunut ihminen ei ole kironnut Jeesusta tai sanonut, että hän olisi ollut jotakin tuona päivänä ja jotakin muuta tänään. Se tekee Hänestä heikon ja horjuvan. Ei, herra.

Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jokainen todellinen henki vahvistaa sen. Hyvä on.

⁷⁸Hän sanoi: ” Näitä tekoja, joita Minä teen, myös te tulette tekemään.” Joh. 14:12. Nyt, samoja tekoja.

” Oi”, he sanovat, ”seurakunta tekee tänään suurempia tekoja.” Millä tavalla?

Hän sanoi: ” Niitä tekoja, joita Minä teen.”

”Se”, he sanovat, ”no, meillä on lähetyssaarnaajia ympäri maailmaa, se on suurempia tekoja.”

⁷⁹Mutta hän sanoi: ” Niitä tekoja, joita Minä teen”. Tehkää niitä nyt, tehkää niitä ensin, ja puhukaa sitten lähetyssaarnaajista.

⁸⁰Tänään, kun puhuin täällä jokin aika sitten eräästä muhamettilaisesta, hän sanoi: ”Muhammed on kuollut.”

”Aivan oikein, hän on haudassa, mutta jonain päivänä hän tulee nousemaan ylös.” Hän sanoi: ”Jos hän nousee haudasta, koko maailma saa tietää siitä kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa.” Hän sanoi: ”Te sanotte, että Jeesus on herännyt jo kaksituhatta vuotta sitten, eikä kolmasosa ihmisistä tiedä sitä vielä.” Hän sanoi:

Se johtuu siitä, että puhuitte siitä älyllisestä näkökulmasta käsin.

Puhuitte koulun tai koulutuksen näkökulmasta käsin.

Jos koko tämä Jumalan suuri seurakunta, katoliset ja protestantit mukaan luettuina, kaikki yhdessä, olisivat saaneet Pyhän Hengen, tämä maailma olisi vakaasti kiinni kristinuskossa; ei olisi sellaista asiaa kuin kommunismi; ei olisi sellaista asioita kuin riitely, vihamielisyys, ilkeys tai viha. Jeesus istuisi Valtaistuimellaan, ja me kävelisimme Jumalan paratiiseissa, meillä olisi Iankaikkinen Elämä, eläisimme ikuisesti; olisimme jo ylösnousseet uudessa ruumiissa, kävelisimme ympäriinsä, emme koskaan olisi vanhoja, emme koskaan harmaantuisi, emme koskaan olisi sairaita, emme koskaan olisi nälkäisiä; kävelisimme Herran iloissa, puhuisimme eläinten kanssa. Ja, oi, millainen päivä! Mutta me olemme tehneet kaikkea muuta kuin sen, mitä Hän…

⁸¹Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa Evankeliumia.” Mitä Evankeliumi tarkoittaa? ”Ei ainoastaan sanana, vaan voiman ja Pyhän Hengen osoittamisena.” Jumalan sanan tuominen julki on Evankeliumia.

⁸²Te ette voi tehdä sitä. Nyt Jeesus tiesi sen, että Hänen oli elettävä Seurakunnassaan.

Siksi Hän tiesi, että meillä olisi älyllisiä kouluja. Ja te ette koskaan saa Tätä älyllisessä koulussa. He ovat Sitä vastaan. Koska he tuntevat vain jonkun älykkään miehen opetuksia, jonkun uskontunnustuksen tai kirkkokunnan, jonka mukaan he haluavat elää. Niinpä he – he asettavat teidät siihen ja tekevät teistä tuon ruumiin jäseniä ja, veli, he lainaavat teille joitakin asioita uskontunnustuksesta, joka vaikuttaa aivan täydelliseltä. ”Suuri pyhä kirkko, äiti, se on kestänyt monia lyöntejä, se on kestänyt monia kolhuja.” Niin on paholainenkin; hänet on potkittu ulos melkein kaikkialta, ja hän jatkaa edelleen aivan samanlaisena. Niin, herra. He koittavat siteerata näitä.

⁸³Niinpä Jeesus tiesi, että tapahtuisi suuri älyllinen siirtymä, aivan kuten hänen aikanaan tapahtui, kattiloiden ja pannujen pesemiseen, vaatteiden pukemiseen ja kaulusten kääntämiseen ja kaikkeen, mitä he tekivät, kaikkiin näihin erilaisiin asioihin, joita he tekisivät. Hän tiesi, että he tekisivät niin, joten Hän sanoi: ”Odottakaa hetki. Minä en jätä teitä lohduttomiksi, vaan tulen jälleen olemaan kanssanne. Siksi”, Hän sanoi, ” niitä tekoja, joita Minä teen, tekin tulette tekemään.”

⁸⁴Pyhän Hengen lähettämisen tarkoituksena oli, että Jumala jatkaisi toimintaa ihmisjoukon kautta, jatkuvasti tuoden Jumalaa julki maailmalle. Juuri niin. Ei uskontunnustuksen kautta, ei uskontokunnan kautta, vaan Hänen ylösnousemuksensa voiman kautta, tekemällä Hänen Sanansa todeksi; ottamalla Hänen lupauksensa ja asettumalla vähemmistön puolelle ja uskomalla Jumalaan; ja katsomalla mustien taivasten väistymistä ja sitä, kuinka Jumalan Voima tulee sisään ja ottaa vallan. Aamen. Sitä Hän haluaa. Sitä varten Pyhä Henki lähetettiin. Sitä varten Hän lähetti Sen. Me tiedämme, mikä se nyt on, ja sen vuoksi Hän lähetti Sen.

⁸⁵Sen tähden mikään muu kuin veri ei pyhittäisi ihmisiä. Minä en voisi pyhittää sinua, etkä sinä voisi pyhittää minua, koska olemme molemmat syntyneet seksin seurauksena. Mutta Jeesus syntyi ilman seksiä, aivan oikein, joten Hänen Verensä oli pyhittäjä. Ja Jumala laskeutui alas, valmisti ruumiin, eli siinä, vuodatti tuon Veren tämän pyhittämiseksi, joka ehdottomasti karkotti synnin ja häpeän syyllisyyden. Sitten uskon kautta, uskomalla Siihen, Jumala tulee suoraan tuohon ihmisruumiiseen, tuon Veren pyhittämisen kautta, asettaen hänet Aabrahamin Siemeneksi, uskon kautta.

⁸⁶Uskoa, että tuo Veri olisi tuleva, tuo puhdas Veri, joka olisi samanlainen ihme kuin hänen verensä, käveli sinne sen jälkeen, kun ”hän oli jo lähes kuollut”. Uskoi Jumalaan kaksikymmentäviisi vuotta, hän oli seitsemänkymmentäviisi vuotta vanha, ja uskoi, kunnes hän oli satavuotias. Ja Saara, kuusikymmentäviisi, ja hän uskoi yhdeksäänkymmeneen ikävuoteen asti. ”Ja hän oli lähes kuollut.”

Ja Jumala sanoi: ”Jotta ihmisiltä ei varmasti jäisi huomaamatta, tuokaa hänet tänne kukkulalle ja uhratkaa hänet uhriksi.”

⁸⁷Ja hän sanoi palvelijoillensa: ”Pysykää tässä muulin kanssa ja odottakaa. Poika ja minä menemme tuonne ja rukoilemme, ja poika ja minä palaamme takaisin.” Oi, miten hän aikoi tehdä sen?

Aabraham sanoi: ”Minä otin hänet vastaan kuin yhden kuolleista. Ja minä tiedän, että Hän, joka antoi hänet minulle niin kuin yhden kuolleista, voi herättää hänet kuolleista, jos minä vain pidän Hänen Sanansa. Pitäkää, minä pidän hänen Sanansa; Hän kykenee herättämään hänet kuolleista.”

⁸⁸Puhuen täydellisesti Kristuksesta! Siinä Hän on. Ja tuon Verisolun kautta tulee esiin Pyhä Henki, joka oli itse sidottu ruumiiseen nimeltä Jeesus. Tuo Veri pyhitti tien, uskon kautta, kutsuakseen lunastetut, tai Jumalan Valitut. Ja kun olette hyväksyneet Sen ja Pyhä Henki on poistanut teistä kaiken ilkeyden, Hän tulee suoraan sisään, Jumala itse, toteuttaakseen tahtonsa.

⁸⁹Täällä alhaalla tuo ilkeä pomo on kärttyisä, ja tämä toinen vanha se-ja-se tässä tekee sitä-ja-sitä, ja tämä vanha kaveri puhuu Siitä, Sitä vastaan. Pyhällä Hengellä täytetty ihminen tulee kestämään suoraan sen edessä. Aamen.

⁹⁰”Ja he panivat merkille. He olivat tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he panivat merkille, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa.” Sitä varten Pyhä Henki on tullut.

⁹¹Pieni vanha kalastaja ei osannut kirjoittaa nimeään. Mutta hän seisoi siinä ja sanoi: ”Ketä meidän tulee uskoa, ihmistä vai Jumalaa?” Aamen. [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran – toim.] ”Olkoon se teille tiedoksi, me tulemme edelleen saarnaamaan Jeesuksen Nimessä.” Oi, millainen rohkeus! Hän tiesi, että hänellä oli Koti toisella puolella. Aivan oikein. Hän oli pyhiinvaeltaja ja muukalainen täällä. Hän etsi tulevaa Kaupunkia.

Mitä tuo tekopyhä pappi merkitsi hänelle? Hän oli sen Taivaan Jumalan vallan alla, joka herätti Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, ja täytti hänet sen Jumalan Hengellä, joka loi taivaat ja maan. Siinä te olette. Hän ei pelännyt häntä. Ei, herra. Kuolema…

⁹²Kun he veivät pienen vanhan Stefanuksen ulos ja sanoivat: ”Peru puheesi!”

Hän sanoi: ”Te jäykkäniskaiset ja sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä. Niin kuin isänne tekivät, niin tekin teette.”

He sanoivat: ”Me hakkaamme sinut kuoliaaksi!”

Hän sanoi: ” Te ette voisi tehdä sitä, jos…”

”Me näytämme sinulle, teemmekö sen vai emme!” Ja he tarttuivat isoihin kiviin ja alkoivat iskeä häntä päähän.

⁹³Hän katsoi ylös ja sanoi: ”Minä näen Taivaat avoinna. Näen tikapuiden tulevan alas. Näen Jeesuksen seisovan Hänen Majesteettinsa oikealla puolella.” Ja Raamattu ei sanonut, että hän kuoli; hän vaipui uneen. Oi, sentään!

Voin nähdä Enkelin tulevan alas, nostavan hänet ylös ja keinuttavan häntä kuin vauvaa, äidin tavoin, kunnes hän nukahti. Oi, sentään! Varmasti.

⁹⁴Se on Pyhän Hengen tarkoitus. Sitä varten Jumala lähetti Pyhän Hengen. Pyhä Henki tulee antamaan teille Voiman. Minulla on tässä vielä muutama raamatunkohta, hetkinen. Pyhä Henki on tullut antamaan teille Voiman. En ole… Löydätte tämän, olen vain liiaksi mennyt pois tänä iltana.

Antaa teille Voiman, Voiman rukouksessa!

⁹⁵Otetaan ihminen, joka on elänyt hyvän elämän, mutta joka on aina jäänyt tappiolle. ” Oi, minäpä kerron sinulle…” Hyvä ihminen: ”Oi, toki, rakastan Herraa, veli Branham.” He ovat aina häviöllä, eivätkä koskaan saa vastausta rukoukseensa.

Jos täytätte tuon pienen naisen Pyhällä Hengellä kerrankin, katsokaa, mitä tapahtuu. Kun hän menee Jumalan eteen, hän ei ole lyöty. Hän tulee rohkeasti Jumalan Valtaistuimen eteen uskoen. Hänellä on oikeus, koska hän on Jumalan tytär, syntymän perusteella.

Ottakaa tuo pieni mies, niin pelkurimainen, että pomo potkii häntä ympäriinsä. Hän sanoo: ” Odotahan nyt hetki.” Jokin on muuttunut, hän on saanut Pyhän Hengen. Se antaa sinulle Voiman. Elämäsi on täynnä Voimaa.

Se antaa sinulle Voimaa puheeseen.

⁹⁶Oi noita ihmisiä, jotka pelkäsivät ja seisoivat tuolla ulkona: Pietari, Jaakob, Johannes, Luukas ja kaikki muutkin. He olivat päässeet yläsaliin ja sanoivat: ” Oi, emme voi puhua enempää. Katsokaa, tuolla ulkona on tohtori Se-ja-se ja niin edelleen. Siellä on rabbi Se-ja-se ja niin edelleen. Hänellä on neljä korkeakoulututkintoa; miten me voisimme ikinä vastustaa häntä?”. Pietari sanoi: ” Oi, muistan myyneeni tuolle miehelle kalaa eräänä päivänä. Hän, hän puhui, enkä edes tiennyt, mistä hän puhui. Oi, en voisi koskaan vastustaa häntä.” Mutta mitä…

”Mitä me voimme tehdä, veljet?” ”Hän sanoi: ’Odottakaa.'”

”No, olemme olleet täällä neljä päivää.” ”Jatkakaa vain odottamista.”

”Kuinka kauan?” ”Kunnes.”

”No, sanoiko Hän, että se tapahtuisi viidentenä päivänä?” ”Hän ei koskaan sanonut kuinka kauan. Hän sanoi: ’Kunnes’.”

No, he vain odottivat. Kuinka kauan? ”Kunnes.” Kahdeksan päivää kului. ”Kunnes.” Kului yhdeksän päivää. ”Kunnes.”

Ja lopulta, kun helluntaipäivä oli koittanut, he olivat kaikki yhdessä paikassa, yksimielisinä.

⁹⁷Jumala oli ollut heidän yläpuolellaan tulisessa Pilvessä; Jumala oli vaeltanut heidän kanssaan maan päällä; nyt oli tapahtumassa jotakin muuta. Jotain oli tapahtumassa.

…he olivat kaikki yhdessä paikassa, yksimielisinä.

Ja yhtäkkiä taivaasta kuului ääni, joka oli kuin… voimakas tuuli, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

…ja halkaistuja kieliä… asettui… heidän päällensä.

Mitä tarkoittaa ”halkaistut kielet”? ” Jakautuneita.” Kuin änkyttämällä, oletteko koskaan kuulleet kenenkään änkyttävän? He sanovat ”uh-uh-uh, oh, uh-uh”, he eivät pysty sanomaan mitään. ”Halkaistut, jakautuneet.” Kuten sorkka, tarkoittaa jotakin, joka on ”halkaistu, jakautunut”. He eivät puhuneet. Ne eivät höpöttäneet. He eivät tehneet mitään muuta kuin pitivät meteliä.

…ja jakautuneet kielet asettuivat heidän päällensä, ikään kuin ne olisivat olleet tulta. (Oi, he eivät pystyneet hillitsemään itseään.)

Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä…

(Huh!)

⁹⁸Mitä sitten tapahtui? He lähtivät kaduille. ”Missä se rabbi Jones on? Missä se kaveri on? Ja missä on tuo älyllinen jättiläinen?”

”Jumala oli meidän yllämme, Mooseksen kanssa, palavassa pensaassa; Hän ruokki meidät mannalla, Korkeudesta. Hän vaelsi kanssamme kolme vuotta ja kuusi… kolme vuotta ja kuusi kuukautta, täällä maan päällä. Mutta nyt Hän on minussa. Minä en enää puhu, vaan se on Hän. Minä tiedän, kuka Hän on, ja minä tiedän, kuka minä olen. Se en ole enää minä, vaan Se on Hän.”

Tuokaa hänet tänne! Te Israelin miehet ja… te, jotka asutte Juudeassa, tulkoot tämä teille tiettäväksi – teille tiettäväksi, ja kuulkaa minun ääntäni, kaikki te saarnaajat ja rabbit.

Huh! Oi! Puheen voima! Oi! ”Nämä eivät ole humalassa!” Puolustaen sitä pientä vähemmistöä, sataa kahtakymmentä, kymmentä tuhatta tai enemmän vastaan.

…nämä eivät ole humalassa, kuten oletatte, koska on vain… päivän kolmas hetki.

Olen Täyden Evankeliumin saarnaaja. Mutta tämä on sitä, josta profeetta Joel puhui;

… on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala: Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän… Näittekö Marian tuolla ulkona tanssimassa Hengessä, puhumassa kielillä ja puhumassa?… kaiken lihan päälle…

…ja palvelijattarieni päälle minä vuodatan… Henkeni…

[Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kolme kertaa. – toim.]

…minä näytän merkkejä taivaassa ylhäällä ja… alhaalla maan päällä… tulipatsaita ja savupatsaita:

Jumala oli silloin kansassaan. Aamen.

”No niin, millainen tutkinto sinulla oli? Mistä, mistä koulusta sinä tulit?”

⁹⁹”Sillä ei ole juuri nyt mitään merkitystä.” Voi, hän alkoi vuodattaa Kirjoituksia.

(Daavid näki Hänet ennalta!) …Herra aina edessäni… en tule horjumaan:

…lisäksi sydämeni iloitsi, koska… ja kieleni iloitsi;

…hän ei jätä minun sieluani helvettiin eikä salli Pyhänsä nähdä katoavaisuutta.

…sallikaa minun puhua teille vapaasti patriarkka Daavidista, …hän on sekä kuollut että haudattu, ja hänen hautansa on meidän kanssamme …tänä päivänä.

Mutta profeetan kautta… hän näki ennalta Vanhurskaan tulon.

…ja tulkoon teille tiettäväksi, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte jumalattomin käsin, sekä Herraksi että Kristukseksi. (Aamen!)

¹⁰⁰”Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

…sanoi: ”Tehkää jokainen teistä parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.

Sillä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, ikinä kutsuu. (Aamen.)

¹⁰¹Niin kauan kuin Jumalalla on kansa, Jumalalla on Seurakunta, Jumalalla on Pyhä Henki marssimassa sen kanssa. Sitä varten Jumala antoi Pyhän Hengen. Intellektuellit nousevat; he ovat aina nousseet. Mutta Jumalalla on jossakin vähemmistö. Jumalalla on pieni Seurakunta, joka kulkee eteenpäin Pyhän Hengen kasteen kanssa, vaatien valoa. Ja he ovat niitä, jotka todistuksensa kautta tuomitsevat maailman.

Eikö Raamatussa sanota, että Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat puhdassydämiset; he saavat nähdä Jumalan”? Ja eikö Siinä sanota, että ”vanhurskaat, pyhät, tulevat tuomitsemaan maan”? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Varmasti.

Teidän todistuksenne tänään tuo tuomion tätä kaupunkia vastaan. Meidän todistuksemme Pyhän Hengen kasteesta ja Jumalan Voimasta, pyhästä elämästä, tuo tuomion kaupunkia vastaan. Kun tämä…

¹⁰²”Ne, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat viimeisiksi, ja ne, jotka ovat viimeisiä, tulevat ensimmäisiksi.” En tiedä mitään Sankeystä ja Moodysta, kun he heräävät henkiin. He eivät tiedä minusta mitään tässä ylösnousemuksessa. Mutta minä seison tässä ylösnousemuksessa ja annan siitä todistuksen; niin myös tekin.

Ja sen kautta, valonne levittämisen ja Pyhän Hengen kasteen kautta ja sen elämän kautta, jota elitte, ja niiden asioiden kautta, joita Jumala on tehnyt todistaakseen, että Hän liikkuu täällä; ja älykköjensä kanssa he kävelivät pois Siitä; pyhät tulevat tuomitsemaan heidät. Heidät on jo tuomittu. He ovat jo ohittaneet sen. Oi, sentään!

¹⁰³Puhuin rukouksen Voimasta, puheen Voimasta, Pyhän elämän Voimasta. Aamen. Sitä Pyhän Hengen on määrä tehdä.

¹⁰⁴Jotkut teistä ihmisistä kävelevät ja sanovat: ”No, en vain pysty lopettamaan juomista. En vain pysty lopettamaan tätä.”

Pyhä Henki tulee asumaan teihin, jotta kaikki nämä ” en voi” lähtisivät teistä pois. Aivan oikein. Se saa naiset lopettamaan hiusten leikkaamisen, saa heidät lopettamaan shortsien ja housujen käytön. Ei mitään tekosyitä. Saa heidät lopettamaan lörpöttelyn. Kyllä, sitä varten se on, jotta teistä tulisi pyhä elämä. Se tulee noudattamaan Raamatun ohjeita joka kerta.

¹⁰⁵Eräs nainen sanoi: ”On aivan liian kuuma, minun on pakko pitää näitä. Saan päänsäryn, jos annan hiusteni kasvaa.”

Mutta Pyhän Hengen kanssa ei ole tekosyitä. Se on olemassa tehdäkseen sen niin. Se noudattaa Sanaa aivan tarkalleen. Se on Pyhän Hengen tehtävä.

Sen tehtävänä on saada teidät miehet kääntämään päänne pois puolialastomista naisista ja lopettamaan heidän himoitseminen, ja Seurakunnan jäsenien. Se on sen tehtävä.

¹⁰⁶Se saa teidät lopettamaan tupakoinnin ja juomisen, ja olemaan… halunne olla iso kiho. Se ottaa sen pois teistä. Se on nöyryyttävä teitä, kun teette niin. Sitä varten Pyhä Henki on olemassa. Se on pyhää elämää varten. Aivan oikein. Se saa sinut lopettamaan juoruilun. Se saa teidät lopettamaan kortinpeluun, nopanheiton ja kaikki nämä muut asiat, joita teette nurkan takana.

Se saa teidät lopettamaan nykyisen elämänne, elämisenne uskottomana vaimollenne. Sen se tekee. Aivan oikein. Se saa teidät lopettamaan halun mennä naimisiin jonkun toisen vaimon kanssa. Juuri niin.

Sitä Se on. Se saa sinut elämään pyhää elämää. Sitä varten Pyhä Henki on Voima, ”asettaakseen teidän kiintymyksenne Ylhäällä oleviin asioihin”, missä Jumala seisoo…?….Kristuksen mieli teissä. Ette voi olla näkemättä noita asioita; kun katsotte niitä, te käännätte päänne. Aivan oikein. Se saa teidät muuttumaan.

¹⁰⁷Te sanotte: ”En pysty siihen. Oi, en vain voi tehdä sitä.” Tietenkään ette pysty. Mutta Pyhä Henki on tullut sitä varten. Juuri sen Se tekee.

Se tuli ottamaan teiltä pois kaikki vanhat tavat ja asiat, joita teette.

Sitä vanhaa selkään puukottamista, erottautumista ja sanomista: ”Luojan kiitos, olen metodisti, en halua olla missään tekemisissä näiden vanhojen pyhien kieriskelijöiden kanssa.” Pyhä Henki tulee ottamaan sen pois teistä.

¹⁰⁸”Minä olen baptisti. Minä olen presbyteeri. En menisi tuohon vanhaan pyhien kieriskelijöiden joukkoon.” Pyhä Henki tulee ottamaan kaiken tuon tärkin pois teistä. Juuri niin Se tekee. Se pesee teidät veressä, silittää teidät. Sitä se on tullut tekemään.

Se tuli suoristamaan teidät. Hän sanoi: ”Tehkää mutkat suoriksi.” Sitä se on tullut tekemään; oikaisemaan sen. ” Tehkää korkeat paikat mataliksi; tehkää kaikki vuoret näyttämään siltä, että ne kaikki tanssisivat kuin pienet pässit, ja kaikki lehdet taputtaisivat käsiään, teille.” [Veli Branham taputti käsiään yhteen neljä kertaa – toim.] Linnut laulavat eri tavalla. Ilokellot soivat. Ei ole mitään tekosyitä. Sitä se on tullut tekemään. Se on Jumalan Pyhän Hengen lähettämisen tarkoitus, jotta te tekisitte näitä asioita, jotta te tekisitte työtä… vaeltaisitte Hänen jäljessään.

¹⁰⁹En halua loukata teitä, mutta sanoin teille, että olen täällä syvimmällä vilpittömyydellä. Jotta en nipistäisi teitä, hyppäisin aina välillä hieman pois asiasta; ja pysyisin Totuuden kanssa, mutta pysyisin siinä ja tekisin sen niin, etten nipistäisi teitä liian kovaa.

¹¹⁰Mutta haluan kertoa teille jotakin. Jos Raamattu sanoo, että on väärin, että nainen leikkaa hiuksensa, ja sinä sanot, että sinulla on Pyhä Henki, ja sitten leikkaat hiuksesi, ihmettelen, onko sinulla. Älkää suuttuko; jos se tekee sen, sekin osoittaa, että teitä vastaan on toinenkin merkki.

¹¹¹Jos Raamattu sanoo, että on väärin, että nainen pukeutuu vaatteisiin, jotka kuuluvat miehelle, ja te käytätte näitä pieniä vanhoja haalareita ja housuja täällä kadulla, te aikuiset naiset! Luulenpa, että pieni vauva olisi kaikki… asia, kun he leikkivät pikkupoikien kanssa ja sellaista. Mutta katsokaa, kun te – kun te aikuiset naiset, viisitoista, kuusitoista, kahdeksantoistavuotiaat, aina isoäitiin asti, liikutte täällä kadulla! Ja Raamattu sanoo: ”Se on kauhistus Jumalan silmissä”, kun nainen pitää noita vaatteita. Ja te pidätte niitä silti ja sanotte, että teillä on Pyhä Henki? Minä ihmettelen joskus. Pyhä Henki noudattaa Jumalan Sanaa kirjaimellisesti.

Ja saarnaaja saarnastuolin takana, jolla ei ole tarpeeksi armoa saarnatakseen Sitä, epäilen, ettei hänellä ole Sitä. Se on juuri niin! Sitä varten Pyhä Henki on olemassa.

¹¹²Se antaa saarnamiehelle voitelua. Se antaa pyhyyttä ryhmälle. Sen tehtävänä on saattaa Seurakunta järjestykseen. Sen tehtävänä on tuoda Hengen ykseys. Sen tehtävänä on yhdistää meidät yhteen Voiman kanssa. Se yhdistää meidät rakkaudella, veljellisellä rakkaudella.

En välitä siitä, oletteko metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen, mikä ikinä olettekaan, jos meidät kaikki on kastettu yhden Pyhän Hengen kautta yhteen ruumiiseen ja meistä on tullut Jeesuksen Kristuksen Ruumiin jäseniä, ei ole… ei ole mikään nykyinen, ei mikään tuleva, ei nälkä, ei nälänhätä, ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, Kristuksen rakkaudesta, ”Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa”, koska olemme syntyneet Hänen Hengestään, olemme pestyjä Hänen Veressään. Me olemme uusia luomuksia. Sitä Jumala tuli tekemään. Sitä varten Pyhä Henki on olemassa. Kyllä, herra. Sitä varten.

¹¹³Nyt, ihmiset, katsokaa minua kasvoihin. Monia käsiä nousi ylös, teillä oli Pyhä Henki; katsokaa, totta kai, oli. Voi, nyt minä… minä vain pomppaan vähän tässä. Tämä nauhoitetaan. Mutta saamme lisää siitä huomisiltana.

Jos sanotte, että teillä on Se, ja olette syyllisiä näihin, ihmettelen, mikä teitä johtaa. Jumala ei koskaan johda teitä pois Sanasta. Hän pitää teidät Sanan kanssa, koska se on Jumalan omat lait, Hänen Seurakuntansa lait, Hänen kansalleen, naisille ja miehille.

¹¹⁴”No”, te sanotte, ” ei minua haittaa tehdä sitä tai tätä.” Eikö? Sana sanoo, että se haittaa.

Ja jos Pyhä Henki on sinussa, Se johdattaa sinut suoraan Sanan luo. Silloin ei ole mitään tekosyitä. Jumala ei tee muutoksia tai tekosyitä. Hän tekee merkin, ja sinä pysyt siinä. Siinä kaikki. Niin se on kaikkien kanssa. Te tulette samalla tavalla.

¹¹⁵Pietari sanoi: ”Tehkää jokainen teistä parannus, ottakaa kukin teistä kaste Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Näettekö? Juuri niin. Meidän on osuttava tuohon linjaan.

¹¹⁶En halua loukata teitä, rakastan teitä liikaa. Mutta, veli, sisar, tajuatko, että minä tiedän, että minun on viimeisinä päivinä seisottava ylösnousemuksessa tämän sukupolven ihmisten kanssa ja tehtävä tili tästä Sanasta? Ja Pyhä Henki näyttää tämän, ja minä saarnaan Sitä siellä, niin missä sinä aiot seistä? Miten aiotte selvitä siitä? Et pysty siihen, ystävä. Älä tee sitä. Lopeta tuo. Mitä ikinä teetkin väärin, lopeta se.

Sanot: ”En pysty.”

Sitten et ole vielä löytänyt voittajaa itsestäsi. Kun Pyhä Henki tulee, Hän antaa sinulle Voiman maailman yli. Ja jos sinä… Kuuntele, mitä Hän sanoi. ”Jos rakastatte maailmaa tai maailman asioita, se johtuu siitä, että Jumalan rakkaus ei ole teissä.” Ei ole mitään tekosyitä. Hän tekee sen selväksi, ja meidän on päästävä siihen pisteeseen.

¹¹⁷Tiedän, että pidätte minua kauheana. Mutta olen vain kauhean oikeassa juuri nyt. Näetkö? Kuunnelkaa. Se on totta. Tule nyt sen luo, veli, sisko.

¹¹⁸Älkää antako joidenkin älykköopistojen sanoa teille: ”Tuo on vanhaa humpuukia.”

Jos se on vanhaa humpuukia, niin Jumala on vanhaa humpuukia. Ja jos Jumala on vanhaa humpuukia, niin olen minäkin. Aamen. Haluan olla Hänen kaltaisensa. Miksi? Minussa on Hänen Henkensä, joka janoaa ja janoaa ja kutsuu kaikkea, mikä on vastoin Sanaa…

¹¹⁹Jos ihmiset sanovat: ”Ei se haittaa, jos sattuu pelaamaan vähän korttia huvikseen ja pelaamaan muutaman sentin. Se on ihan ok.” Jumala sanoo, ettei se ole.

¹²⁰”Oi, jos vain ottaa hyvän seurusteluryypyn ja humaltuu vähän silloin tällöin.”

Mutta Jumala sanoi: ”Voi sitä ihmistä.”

¹²¹”Oi”, te sanotte, ”ei se mitään, Veli Branham. Minä… minä… minä leikkasin hiukseni todellisen asian vuoksi. Nainen, tiedättehän, muutkin naiset tekevät niin.” En välitä siitä, mitä muut naiset tekevät. He eivät ole teidän esimerkkinne tai pomonne. Jos teissä on Pyhä Henki, te noudatatte Hänen ohjeitaan riippumatta siitä, mitä ihmiset sanovat teistä.

¹²²”No, veli Branham, on niin kuuma, ja minun on vain laitettava nämä pienet vaatteet päälleni”. Helvetti on kuumempi kuin se, sisareni. Anna minun kertoa se sinulle. Ja – ja älä. Muistakaa se.

¹²³a Pyhä Henki johdattaa teidät aina Totuuteen, ja Hänen Totuutensa on Sana. ”Minun Sanani on Totuus. Jokaisen ihmisen sana olkoon valhe, mutta minun Sanani olkoon totta.”

Ja ajatelkaa vain, ”kauhistus”. Voisitteko ajatella?

¹²⁴124 Tämä on kauhea sana sananpalvelijan sanoa, mutta olen käynyt wc-tiloissa, joissa oli vain… Teidän olisi pitänyt kävellä takaisin ulos, melkein, se oli vain niin… Ja likaisia asioita seinällä. Ajattelin: ”Miten ihmeessä ihmiset voivat vajota niin alas?”. Ja löyhkä! Ja kun olen kävellyt noihin paikkoihin, olen usein ajatellut: ” Millainen löyhkä!”. Minä… siellä pidin nenääni näin, kun pesin käteni. Pelkäsin, että kun tarttuisin ovenkahvaan, siellä olisi taas sukupuolitautien bakteereja ja muuta. Ajattelin: ”Oi!”

¹²⁵Eräänä päivänä, kun seisoin lentokentällä, eräässä niistä paikoista, joihin kävelin, tai rautatieasemalla, kävelin sellaiseen. Ja ajattelin: ”Oi, armoa.”

¹²⁶Ja Jokin sanoi minulle: ” Tällaiselta maailma haisee Jumalalle. Se on kauhistus.”

¹²⁷Ajattelin, että kun näen naisen kävelevän kadulla, kun hän on tuolla tavalla pukeutunut ja hänellä on miesten vaatteet päällä, se näyttää sellaiselta Jumalan silmissä. Se on kauhistus, jotain, mikä on likaista ja haisevaa Jumalan edessä. Silti hän menee sunnuntaina kirkkoon ja kaunistaa itsensä.

Sinne menee mies, joka juo ja huijaa ja rakastaa rahaa ja huijaa lähimmäistään ja kaikkea muuta saadakseen vähän ylimääräistä rahaa; ja tekee näitä asioita ja pelaa uhkapelejä ja polttaa ja juo ja valehtelee; ja sitten menee seurakuntaan ja antaa todistuksen. Kauhistus! Saastaisuus! Se on älyllinen seurakunta.

¹²⁸Sanotte: ”No, minä kuulun seurakuntaan”. Kyllä, ja teidän on päästettävä seurakunta ulos, varttitunniksi, jotta kaikki diakonit ja kaikki muutkin voivat tupakoida, ja myös pastori, ennen kuin voitte palata takaisin seurakuntaan. Sanokaahan minulle! Erottakaa itsenne jokaisesta saastaisesta asiasta!

¹²⁹”Saastuta ruumiisi, niin Minä tuhoan sen.” Jumala sanoi tekevänsä sen. Ja nykyään syöpä aiheuttaa yhdeksänkymmentä prosenttia kuolemantapauksista, kurkku- ja keuhkosyöpä, johtuu tupakanpoltosta. ”Saastuta ruumiisi, niin Minä tuhoan sen.” Mutta he ovat niin helvetin sitomia, jatkavat tuolla tavalla, eivätkä tiedä sitä.

Ja joku saarnaaja seisoo saarnastuolissa, jolla on neljä tutkintoa ja joka on valmistunut yliopistosta ja polttaa itsekin. Minäpä kerron sinulle jotain, veli. Pyhä Henki lähetettiin kutsumaan miehiä ja naisia pois siitä. Erottakaa itsenne!

Sana seurakunta tarkoittaa ”erillään olemista”. ” Tulkaa ulos heidän keskuudestaan”, sanoo Raamattu. ”Älkää koskeko heidän saastaisuuteensa, niin Minä otan teidät vastaan, ja teistä tulee Minun poikiani ja tyttäriäni, ja Minä olen teidän Jumalanne.” Oi, sentään! En halua olla ilkeä, mutta haluan olla rehellinen ja totuudenmukainen. Kyllä, herra. Oi, kuinka kauhea asia!

¹³⁰Miehet ja naiset, mikä on tilanteemme tänään? Missä me olemme? Pysähtykäämme.

¹³¹Toissa iltana, tuolla huoneessa oli pieni vanha istuin (ja minun on lopetettava), pieni vanha kaksoistuin. Rukoiltuani kolme tai neljä päivää, niin minä jouduin sellaiseen tilaan, kävelin ympäriinsä ja ajattelin: ”Oi Jumala”, ja minä jouduin sellaiseen tilaan, kunnes en tiennyt, mitä tehdä. Sanoin: ”Jumala, olemme tien päässä. Ja tajusin, että olen epäonnistunut. Minua on kutsuttu jatkamaan ja olen ollut väsynyt, enkä ole tehnyt sitä.” Silloin ajattelin, että voin nähdä Herrani horjumassa tuolla pimeässä, kun Hän oli niin väsynyt, että pystyi tuskin nostamaan jalkaa toisensa eteen, mutta Hän ei ollut liian… Hän pysähtyi nainilaisen naisen kohdalla, sen pojan kohdalla, joka oli tuotu ulos ja joka oli kuollut, Hän pystyi menemään sinne ja koskettamaan ruumisarkkua ja käyttämään sitä vähäistäkin voimaa, joka Hänessä oli, herättääkseen tuon pojan. ”No, kuinka minä oikein väsähdin? Mikä minua vaivaa, Herra? Täällä minä ajattelen: ’No, minä alan tulla vanhaksi. Minä… minä en pysty siihen.'”

¹³²Tuolla oli Mooses, sama Jumala, jota minä palvelen, seisoi tuolla, sata kaksikymmentä vuotta vanhana.

Siellä seisoi Kaleb yhdeksänkymmenen vuoden ikäisenä, miekka kädessään, ja sanoi: ”Joosua laittoi tämän miekan käteeni neljäkymmentä vuotta sitten.” Hän oli silloin kahdeksankymmentä. Hän sanoi: ”Olen yhtä hyvä mies tänään kuin olin silloin.” Aamen.

Sanoin: ”Jumala, ole minulle armollinen.”

¹³³Minä sanoin: ”No, katsohan, minä olen aina…” Ja otin vaimoani (tuolla takana) kädestä, tämän Raamatun ja hänen pienen Raamatunsa yli, ja sanoin: ”Kulta, olen ollut liian negatiivinen. Pyhä Henki tuomitsee minut sisälläni.” Sanoin: ”Ajattelen niitä oravia tuolla. Ajattelen Hattie Wrightia ja pikkupoikia. Ajattelen sitä, mitä Jumala teki, kun Hän osoitti, että Hän on Jumala, joka voi luoda.” Halleluja!

Ajattelin: ”Hän sanoi minulle vuosia sitten: ’En jätä sinua. En koskaan hylkää sinua. Kukaan ei tule kestämään sinun edessäsi koko sinun elämäsi aikana. Minä olen kanssasi. Ja tästä erottamisen kädestä se tulee muutumaan, kunnes saat tietää sydämen salaisuudet. Sen jälkeen se nousee korkeammalle ja korkeammalle. Sitä seuraava vuosi osoittautui täydelliseksi, ympäri maailmaa. Tässä tulee tämä, tämä toinen suuri palvelustyö, joka ylittää sen suuresti.”

Minä sanoin: ”Kulta, otan kädestäsi kiinni. Jumalan avulla ja Jumalan armosta älä anna minun enää koskaan olla negatiivinen. Anna minun kävellä eteenpäin tähän herätyskokoukseen saarnaamaan niin kuin en koskaan ennen. Anna minun mennä tänne ja pyhittää ensin itseni ja avata tietä ihmisille; että omat syntini, omat laiminlyöntini olisivat Veren alla, omat puutteeni olisivat Veren alla, niin että voisin kävellä ulos ja sanoa: ’Seuratkaa minua, ihmiset’.” Aivan oikein.

Inhoan sitä, kun joku sanoo: ”Mene sinä tekemään se.” Haluan nähdä jonkun, joka näyttää tietä sen tekemiseksi. Kyllä, herra.

¹³⁴Jokin aika sitten täällä kaupungissa oli tulipalo, Pfau Oil Company syttyi tuleen. Jeffersonvillen palokunta oli siellä paikalla. Ja eräs ystäväni, hyvä mies, joka ei ollut koskaan tottunut tällaisiin suuriin tulipaloihin, käveli siellä ja sanoi: ” Ruiskuttakaa vähän vettä tänne, pojat. Ruiskuttakaa vähän vettä tänne.”

Sieltä tulee pikku Clarksville, ”ding, ding, ding, ding, ding, ding”, ryntäävät sinne. Ja hän sanoi, palopäällikkö hyppäsi pois ja sanoi: ”Ruiskuttakaa vähän vettä tänne alas. Koputtakaa tähän ikkunaan. ”Ruiskuttakaa vähän vettä tuonne.”

¹³⁵Mutta joen yli tuli koulutettuja palomiehiä Louisvillestä. Isot koukkutikkaat eivät olleet kunnolla pysähtyneet, kun jo päällikkö oli tikkaiden päässä. Kun tikkaat nostettiin ylös, hän oli kärjessä. Hän heitti kirveensä ennen kuin pääsi perille, löi ikkunan rikki ja sanoi: ”Tulkaa, pojat!”. Siinä se on. Tuli sammui muutamassa minuutissa.

Ei: ” Ruiskuttakaa vähän vettä tänne. Ruiskuttakaa vähän vettä sinne.”

Tulee mieleen jotkut näistä älyllisistä saarnaajista.

¹³⁶Tule perässä! Mennään! Tiedän, että se on Totuus. Olen maistanut ja nähnyt. Kunnia! Pyhä Henki on oikeassa. Jumala on hyvä. Älkää yrittäkö täällä, yrittäkö siellä; kävelkäämme Hänen luokseen! Hän on täällä. Se on teitä varten. Jumala antoi Voimansa Seurakunnalleen. Älkää ruiskuttako tänne ja ruiskuttako sinne; te ette koskaan saa mitään aikaan. Menkää eteenpäin! Aamen. Uh! Huh!

En näe enää edes niiden läpi. [Veli Branham ottaa lukulasit pois. – toim.]

¹³⁷Aamen! Mitä me aiomme tehdä? Jokainen täällä istuva henkilö on täynnä jotakin.

Sitten aion lopettaa; ehkä minun täytyy, sen jälkeen.

Olette täynnä jotakin. Te ette voi istua täällä olematta täynnä jotakin. Teissä on elämää. Se elämä hallitsee teitä, ja sitä elämää hallitsee henki.

Saatatte olla täynnä maailmaa, rakastaen maailmaa tai maailman asioita. Jumala olkoon teille armollinen.

Saatatte olla täynnä jonkun kirkon uskontunnustuksia, joitakin pieniä rukouksia, joita sanotte, ja luulette rukoilevanne jotakin kuollutta ihmistä, tai – tai teette jonkinlaisen merkin ylitsenne. Jumala olkoon teille armollinen.

¹³⁸Ja saatatte olla täynnä uskontoa, ja se on vieläkin pahempaa. Se on aivan oikein. Aivan oikein. Raamattu sanoo: ”Viimeisinä päivinä he tulevat olemaan hyvin uskonnollisia, ja heissä on jumalisuuden muoto; heissä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Voiman; sellaisista kääntykää pois.”

Jos olette täynnä uskontoa, olette kurjia; pelkkää uskontoa, siinä kaikki. Jos olette täynnä uskontunnustuksia, ette tiedä, mistä puhutte. Jos olette täynnä maailmaa, olette sokeita.

¹³⁹Ja sitten taas voitte olla täynnä Pyhää Henkeä. Aamen. Toivon, että olette. Ja jos ette ole, toivon, että tulette täytetyiksi. Ja jos olette täynnä Pyhää Henkeä, mitä teillä on? Teillä on Voimaa. Teillä on rakkautta. Teillä on rauha. ”Minun rauhani minä annan teille, en niin kuin maailma antaa teille.” Teillä on rauha. Teidät on sinetöity. Teillä on merkki. Aamen. Teillä on lepo. Teillä on sanoin kuvaamaton ilo ja täysi kirkkaus. Teidät on ankkuroitu. Oi, sentään! Sellaisia te olette, Pyhän Hengen kanssa. Teillä on… Jos olette täynnä Pyhää Henkeä, ”olette siirtyneet kuolemasta elämään”, ja odotatte yleistä ylösnousemusta viimeisenä päivänä.

¹⁴⁰Tulevassa maailmassa, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, ja jotka näkevät Hänen tulevan kirkkaudessa ja majesteetillisuudessa: ”Meri luovuttaa kuolleensa.” ”Hänessä nukkuneiden turmeltuneet ruumiit tulevat…”

”Nukkuvat Hänessä.” Miten pääset Häneen? ”Yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhteen Ruumiiseen.”

”Hänessä nukkuneiden turmeltuneet ruumiit tulevat muuttumaan ja ovat tulevan samanlaisiksi kuin Hänen oma kunniakas ruumiinsa, jonka kautta Hän kykenee alistamaan kaiken itselleen.”

”Minä kuulin äänen taivaasta”, sanoi Johannes, ”joka sanoi minulle: ’Kirjoita: ’Autuaita ovat ne kuolleet, jotka kuolevat Herrassa…'”” Miten sinä aiot päästä sisään? ”Yhden Hengen kautta meidät on kastettu Ruumiiseen.” [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran – toim.] ”…jotka kuolevat Herrassa tästä lähtien; he saavat levätä työstään, ja heidän tekonsa seuraavat heitä.” Hum!

Sitä varten Hän lähetti Pyhän Hengen. Oi, siunattu varmuus, Jeesus on minun! Minä olen Hänessä, ja Hän on minussa; Isä on Hänessä, ja Hän on Isässä; ja Isä on minussa, ja minä olen Hänessä.

Jeesus on minun!
Oi, millainen maistiainen Jumalallisesta kirkkaudesta!
Olen pelastuksen perillinen, Jumalan ostama, Hänen Hengestään syntynyt, kun olen pesty Hänen Veressään.

Aamen. En vaihtaisi sitä pois. Oi, sentään!

Kaikki rubiinit ja timantit, hopea ja kulta,
Hänen arkkunsa on täynnä, Hänellä on rikkauksia sanoin kuvaamattomasti.

Sillä minä olen kuninkaan lapsi!
Olen kuninkaan lapsi!
Vapahtajani Jeesuksen kanssa,
Se tekee minusta Kuninkaan lapsen!

¹⁴¹Aamen ja aamen. En vaihtaisi sitä. En vaihtaisi sitä. Minulla on vielä kaksi tai kolme Kirj-….

Sitten tässä on toinen raamatunkohta. Kun – kun olette täyttyneet Pyhällä Hengellä, niin silloin teillä on nuo asiat. Millainen olette sitten maailmalle? Muukalainen. Tiedän, että on myöhä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran – toim.] Muukalainen! Oi!

Me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia täällä,
me etsimme kaupunkia, johon tulemme menemään.
Pelastusvene on kohta tulossa,
kerätäkseen Hänen jalokivensä kotiin.

¹⁴²Voin kuulla veden loiskuvan tuolla Ohio-joella, kun olin pieni vanha saarnamiespoika, noin kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja lauloin tuolla. Ja minä kuulin, katsoin ylös yläpuolelleni ja kuulin Äänen, joka sanoi: ”Katso ylös.” Sieltä tuli tuo suuri valo, joka roikkui tuolla, tuli alas yläpuolelleni ja sanoi: ”Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemista, sinulla tulee olemaan Sanoma, joka tulee edeltämään Kristuksen toista Tulemusta”.

Oi, miten olisin voinut uskoa sen? Mutta se tapahtui silti. Ja tänä iltana herätystulet palavat ympäri maailmaa. Suuri lunastettu Jumalan Seurakunta nosti itsensä ylös tuosta paikasta, ja suuret parantamiskampanjat ja merkit ja ihmeet ja ihmeteot, jotka osoittavat Tulemukseen.

¹⁴³Te olette muukalaisia, ja te olette vieraita. Teette outoja asioita, erilaisia kuin mitä ennen teitte. Ette käyttäydy kuten ennen. Ihmiset… Pyhä Henki, kun se tulee teidän päällenne ja te täytytte Pyhällä Hengellä, te jätätte maailman asiat huomiotta. Jätätte huomiotta asiat, jotka ahdistaisivat teitä. Jätätte ne huomiotta. Silloin teistä tulee outoja olentoja, rumia ankanpoikasia heille, pieniä kotkia, jotka kuoriutuivat kanan pesässä; josta saarnasin, Ja kun kotka kiihottaa pesäänsä. Heille olet hassun näköinen olento.

Mutta, oi, kun kävelet Kuninkaan Valtatietä pitkin! Aamen. Se on Valtatie taivaaseen. Ja minä kävelen Kuninkaan Valtatietä pitkin.

He sanovat: ”Katsokaa tuota pyhää kieriskelijää, tuota rumaa ankanpoikasta. Tuo on tuollainen pyhä kieriskelijä saarnaaja.”

¹⁴⁴Kuuluisa metodistisaarnaaja sanoi tänään Louisvillessä eräälle miehelle: ”Haluaisin auttaa veli Billyä, mutta tiedättekö, mitä minä tekisin? Minun täytyisi pistää niskani likoon.” Teidän ei tarvitse tehdä sitä puolestani.

Hän pisti henkensä alttiiksi puolestani. Aamen!…?….Kävelen vain Kuninkaan Valtatietä pitkin, siinä kaikki. Hyvänen aika! Täynnä Hänen Henkeään! Syntynyt Hänen Hengestään! Hänen Verellään pesty! Halleluja! Onnellinen!

¹⁴⁵Ja sitten toinen asia, miksi, mikä saa teidät toimimaan näin? Te olette edelleen ihminen, mutta mikä saa teidät toimimaan niin? Se johtuu siitä, että te tulette, te, teidän Henkenne on tullut ylhäältä. Se on Jumala teissä.

¹⁴⁶Kun menin Roomaan, huomasin, että heillä kaikilla oli roomalainen henki. Kun menin Kreikkaan, heillä kaikilla oli kreikkalainen henki. Menin Englantiin; heillä kaikilla oli englantilainen henki. Kun menette paikkoihin, löydätte… Sitten löydätte amerikkalaisen hengen; se on kamala.

¹⁴⁷Kun menin San Angelon katakombeihin Roomassa, siellä oli kyltti: ”Amerikkalaiset naiset, pukekaa päällenne vaatteet kuolleiden kunniaksi.” Amerikan henki.

Katsokaa, kun he nousevat lentokoneesta, ja heillä on nuo pienet vaatteet yllään, ja kaikki menevät katsomaan heitä, ja sieltä tulee Miss Amerikka. Se on Amerikan henki. Siitä voi päätellä, mistä hän on kotoisin; pukeutuneena, pojat, vetäen perässään vanhaa nokkavaa puudelikoiraa. Aivan oikein. Niin, hän on… Hän, hän on Amerikka, Miss Amerikka; kävelee alas, tiedättehän, koreilee tuolla tavalla. Miksi? Miksi? Hänessä on amerikkalainen henki. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kuusi kertaa – toim.] Mutta Jeesus sanoi, Hän todisti sitä vastaan tuona päivänä, Hän sanoi: ”Te olette täältä maan päältä. Minä olen ylhäältä.”

Ja jos teissä on Kristuksen Henki, te olette ylhäältä, silloin te olette muukalainen täällä.

¹⁴⁸Mutta teissä on sen paikan luonne, josta te olette kotoisin. Sitä minä yritän sanoa. Roomalainen tulee tänne ja raapii päätään, saksalainen tulee tänne ja amerikkalainen menee tuonne. Miksi? Teillä on niiden maiden henget, joista olette kotoisin.

Se tekee meistä niin paljon erilaisia kuin muu maailma. Te olette kotoisin Ylhäältä. Te olette syntyneet. Olette toisen Valtakunnan kansalainen. Uskotko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Sitä Pyhä Henki tekee, tekee teistä Jumalan Valtakunnan kansalaisia.

¹⁴⁹Sitten, jos olet Jumalan Valtakunnan kansalainen, miten se saa sinut toimimaan? Samalla tavalla kuin Jumala toimii Valtakunnassaan. Nyt, mitä Jumala tekee Valtakunnassaan? Se on pyhyyttä, vanhurskautta, ajatusten puhtautta, mielen puhtautta; voimaa ja rakkautta, menemistä kadotettujen luokse, sairaiden parantamista, ihmeiden tekemistä, suurten asioiden tekemistä. Silloin te näytätte maailman silmissä hulluilta, ja he sanovat: ”Nuo tyypit ovat poissa tolaltaan.” Näettekö? Mutta te olette Valtakunnan kansalaisia.

¹⁵⁰Vielä yksi raamatunkohta, jos haluatte kirjoittaa sen ylös, Johannes 12:24. Lainaan sitä teille pikaisesti. Jeesus sanoi:

…jos vehnänjyvä putoaa maahan… ellei se kuole, se ei voi tuoda esiin uutta elämää.

Nyt, katsokaa, yksi loppuhuomautus nyt. Ja muistakaa, että on ehdottoman tärkeää… Teille ihmisille on ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä, pakollista ja pakottavaa, että saatte Pyhän Hengen nyt. Sillä jos ette saa, ette voi päästä ylösnousemukseen. Katsokaa nyt. Jumala ei voi rikkoa lakejaan. Me tiedämme sen. Hän noudattaa lakejaan.

¹⁵¹Nyt otetaan vehnänjyvä tai viljanjyvä, kuten Jeesus sanoi. Tietenkin, jyvä, Raamatussa, luin sitä juuri tänään, viittaa pellavaan tai mihin tahansa siemeneen, mutta vehnä, ohra, maissi tai mikä tahansa, se on viljanjyvä. Mutta kun vehnänjyvä putoaa maahan, niin… Me kaikki täällä olemme nähneet, tiedämme, että näin tapahtuu. Vehnänjyvä tai viljanjyvä voi näyttää niin täydelliseltä kuin se vain voi olla, ja jos se pannaan maahan, ja jos se jyvä…

Sillä on jatkuva elämä. Se laskeutuu tänään alas, kasvaa varreksi, palaa takaisin alas ja nousee taas ylös ja palaa taas alas. Se on jatkuva elämä.

Jos siinä jyvässä ei ole elämän itua, vaikka se näyttäisi kuinka kauniilta, se ei koskaan kasva. Se menee maahan ja mätänee, ja siinä kaikki. Osaa siitä, aineksia, voidaan käyttää lannoitukseen ja muuhun maassa olevaan. Mutta mitä tulee siihen, että se voisi koskaan elää uudelleen, se ei koskaan elä, ellei siinä ole jatkuvaa elämää. Jokainen tietää sen. Se ei vain onnistu.

¹⁵²Voi olla kaksi ihmistä, joista toinen on täsmälleen samanlainen, molemmat ovat samanlaisia. Toinen heistä voi olla hyvä ihminen, hän voi tehdä hyviä tekoja, hän voi tehdä kaikkea muuta; mutta ellei tuossa ihmisessä ole Iankaikkista Elämää, hän ei koskaan nouse ylösnousemuksessa. Hän ei voi tehdä sitä; hänessä ei ole mitään mikä herättäisi. Ei ole mitään, mikä nostaisi hänet ylös, ei ole Elämää. Niinpä huomaatte, rakas veljeni, rakas sisareni, että ellei ihminen synny uudesti, hän ei voi mitenkään palata tähän Valtakuntaan. Hän ei voi. ”Ellei tämä vehnänjyvä putoa maahan ja kuole.” Hän puhui itsestään. Mutta Hänellä oli, ei jatkuvaa elämää, Hänellä oli Iankaikkinen Elämä; ja sen Elämän Hän antoi teille, jotta teillä olisi samanlainen Elämä.

¹⁵³Jos teillä on vain inhimillinen elämä, joka riittää liikuttamaan teitä ja himoitsemaan: ”Se, joka elää nautinnossa, on kuollut jo eläessään”, te ette voi nousta ylös. Voit olla koulun suosituin tyttö, voit olla seurasi suosituin tyttö korttipelissä, voit olla maan parhaiten pukeutunut nainen, voit olla kaunein, sinulla voi olla paras ruumiinrakenne, voit olla miehesi epäjumala, voit olla kaikkea tätä, mikä, se on ihanaa, mutta, sisar, ellei sinulla ole Pyhää Henkeä sisälläsi, mikä on Iankaikkinen Elämä, tämän tien lopussa olet mennyttä.

Enkä välitä siitä, miltä näytätte tai miten nämä asiat ovat, tai miten epäsuosittu tai suosittu olette, miten kaunis tai ruma olette, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, siellä te elätte ikuisesti ja ikuisesti.

¹⁵⁴Kun kuu ja tähdet ovat kadonneet, ja maa on itkenyt itsänsä vuorille ja aavikoille, ja kaikki on, ei ole, sitä ei enää ole, ja maailma on kuin juopunut mies, joka tulee kotiin yöllä, ja tähdet kieltäytyvät loistamasta ja putoavat taivaalta, ja kuu muuttuu vereksi, ja aurinko punastuu ja peittää kasvonsa, kun he näkevät Ihmisen Pojan tulevan, sinä loistat Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa, nouset haudasta nuorena, kauniina naisena, ottaaksesi puolisosi, ja tulet elämään ikuisesti ja ikuisesti ja iankaikkisesti, ja kaikkina Ikuisina aikakausina sinä tulet yhä elämään. Sitä varten Pyhä Henki on tarkoitettu.

Jos tunnet pienintäkään vetoa, älä käännä Sitä pois.

¹⁵⁵Mikä Pyhä Henki on? Jumala sinussa. Mitä varten Se on? Jatkaakseen Hänen työtään kansansa keskuudessa; tuodakseen Hänen Seurakuntansa yhteen, tuodakseen Seurakunnan tänä päivänä luterilaisia, metodisteja ja helluntailaisia kauemmas, paikkaan, jossa on lapseksiottaminen ja Ylöstempaava armo. Kun tämä osa Seurakunnasta, kun Henki siirtyy tähän Seurakuntaan, se vain nousee ja tuo esiin kaikki lunastetut, jotka ovat koskettaneet tuota Henkeä.

Nuo luterilaiset, jotka seisoivat siellä kaikella valollaan vanhurskauttamisessa; nuo metodistit, jotka kaatuivat lattialle ja heidän kasvoilleen heitettiin vettä, koska Henki iski heihin pyhityksen kautta; nuo helluntailaiset, jotka kävelivät pitkin katuja ja heitä kutsuttiin ”kielillä höpöttäjiksi” ja, oi, ”pölisijöiksi” ja ”kaakattajiksi” ja kaikkea sellaista; he seisovat vanhurskaudessa, tuona päivänä Jumalan silmissä, yhtä varmasti kuin tämä Raamattu on tässä. Jos uskotte minun olevan palvelija… Te kutsutte minua Hänen profeetakseen; minä en kutsu itseäni sellaiseksi. Mutta kuunnelkaa, minä puhun teille Herran nimessä. Ne, jotka ovat Kristuksessa, Jumala on tuova mukanaan Tulemuksessaan, ylösnousemuksessa, ja vain ne, jotka ovat Kristuksessa.

¹⁵⁶Miten me pääsemme Kristukseen, ihmiset?

”Yhden uskontunnustuksen kautta me kaikki olemme liittyneet”? Ei.

” Yhden kädenpuristuksen kautta meidät kaikki vedetään sisään”? Ei. ”Yhden veden kautta meidät kaikki on kastettu”? Ei.

Tai: ”Yhden kirkkokunnan kautta me kaikki olemme yhdistyneet”? Ei.

Mutta: ”Kautta…” Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12:13, ”Yhden Hengen”, Pyhän Hengen, Jumalan Hengen, ”kautta me kaikki olemme…”. Metodistit, baptistit, luterilaiset, presbyteerit, ”vaellamme Valossa, niin kuin Hän on Valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”” ”Yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhdeksi Ruumiiksi, ja meidät on tehty osallisiksi Hänen armostaan.”

¹⁵⁷Te ette voi mennä tuomiolle. ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo.” Kukaan ei voi uskoa, ennen kuin hän on saanut Pyhän Hengen. ”Ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt”, kun Pyhä Henki on todistanut Hänen ylösnousemuksestaan. ”Hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän koskaan joudu tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Mitä? Et koskaan joudu tuomiolle. Ette koskaan seiso Valkoisen Valtaistuimen edessä tuomittavana.

Te kohtaatte tuomionne täällä. Olette ohittaneet tuomionne, kun olette ohittaneet sen ja sanotte: ”Minä en ole hyvä, eikä oppini ole hyvä. Herra, tule minuun, ota minut ja johda minua, Herra. En välitä, mitä tämä hullu maailma sanoo. Johda minua, Herra, Henkesi kautta.” Te olette silloin tulleet tuomituiksi. Tuomitkaa itsenne Kristuksen hulluksi, ja Hänen vanhurskaudessaan tuona päivänä me olemme seisova kuolemattomia Hänen kaltaisuudessaan.

¹⁵⁸Vain yksi tie. Miten? ”Yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhdeksi Ruumiiksi.” Ja kun olet tuossa Ruumiissa, tuomio on jo tuominnut tuon Ruumiin, ja olet hyväksynyt Hänet syntisi sovituksena.

Te sanotte: ”Olen tehnyt sen, veli Branham.”

Sitten, jos Pyhä Henki on tullut takaisin ja antanut sinulle sinetin merkiksi, tuo Henki tuo sinut Kristuksen Ruumiiseen. Sinä käännyt takaisin toiseen suuntaan, ja olet uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. ”Olet siirtynyt kuolemasta Elämään. Vanha on mennyt, ja te olette uusia Kristuksessa!” Aamen!

¹⁵⁹Oi, anna minun saada sinut vakuuttuneeksi, kristitty veljeni tai sisareni. Älä anna tämän herätyksen mennä ohitsesi. Teidän on saatava Pyhä Henki. Mikä se on? Jumalan Henki. Mitä tarkoitusta varten se oli? Johtamaan teitä, opastamaan teitä, täyttämään teidät, pyhittämään teidät, kutsumaan teidät Seurakuntaan.

Mikä on seurakunta, mitä sana seurakunta tarkoittaa? ”Kutsuttu ulos, erotettu.” Oi, voisinpa ottaa tuosta saarnan juuri nyt! ”Kutsuttu ulos, erotettu”, muukalaisia, poissa maailmasta, pyhiinvaeltajia ja vieraita, jotka tunnustavat, että meillä ei ole täällä mitään maallista kaupunkia, jossa haluaisimme elää. Oi, sentään!

¹⁶⁰Samoin kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob oleskelivat, asuen telttamajoissa maassa. He tunnustivat olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, perillisen siemeniä, perillisiä siellä taannoin; isä, perillinen. Me olemme heidän siemeniään. ”Ja he etsivät Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä oli Jumala.” Aamen. He etsivät.

¹⁶¹Ja tänä päivänä heidän siemenensä etsii yhä tulevaa Kaupunkia ja sanoo: ”En halua sopeutua tähän maailmaan. En halua olla missään tekemisissä tämän maailman kanssa. Minä haluan, minä etsin Kaupunkia, joka on rakennettu nelikulmaiseksi. Etsin Kaupunkia, jossa on Iankaikkinen Elämä, jossa aurinko ei koskaan laske, jossa ei koskaan ole vanhuutta, jossa ei koskaan ole surunauhaa ovenkahvassa tai hautaa kukkulan rinteessä. Minä etsin tuota Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala.”

¹⁶²On vain yksi tapa löytää se. ”Oli Kivi, joka oli hakattu vuoresta, ilman käsiä, joka vyöryi maailmaan ja murskasi sen, ja siitä tuli kuin vehnästä… tai akanoita puimurissa.” Olkoon tuo Kivi, Kristus Jeesus; tuo Kompastuskivi maailmalle, Loukkauskivi, Naurunkivi, kompastuskivi seurakunnalle; mutta kallisarvoinen ja Magneettikivi uskovalle, Varmuuden kivi, Levon kivi. Oi, voi!

Lepo! Minä tiedän, että olen siirtynyt kuolemasta Elämään. Minun sieluni on levossa. Oi! ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin Minä annan levon teidän sielullenne.” ”Merkki, josta puhutaan pahaa”, sanoi profeetta Marialle. Se tulee olemaan merkki, aivan varmasti. Mutta se tulee olemaan varmuus. Se tulee olemaan rakkaus. Se tulee olemaan tyytyväisyys. Se tulee olemaan jotakin, josta tiedät, että olet siirtynyt kuolemasta Elämään.

¹⁶³Veljeni, sisareni, veljenänne, palvelijanne Kristuksessa, minä koko sydämestäni kehoitan teitä. Älkää antako tämän mennä päänne yli, ohitsenne tai alta. Ottakaa se vastaan sydämeenne, niin teistä tulee onnellinen ihminen maan päällä.

En lupaa teille, että saatte miljoona dollaria. En lupaa. Veli Leo, minusta tuntuu, että nyt on luvattu liikaa ”miljoonia dollareita”, mitä eri tahot ovat sanoneet. ”Jos tulisit kristityksi, saisit miljoona dollaria ja sinusta tulisi rikas mies.” Minä en lupaa teille mitään.

Lupaan teille tämän, ainoan asian, jonka voin luvata teille: Hänen pelastuksensa. Hänen armonsa on riittävä jokaista koettelemusta varten. Ihmiset helluntaina eivät edes halunneet sitä, mitä heillä oli. Ja nyt puhutaan miljonääreistä? He eivät halunneet sitä, mitä heillä oli, sisar Angie.

¹⁶⁴Haluaisin kuulla sinun ja Gertien laulavan jonain päivänä (Missä hän on?), Kotiintuloviikolla, jonain päivänä. Monet heistä ovat ylittäneet rajan siitä lähtien. Oi, sentään!

He eivät pyytäneet suuria asioita. He eivät pyytäneet rahaa. Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä annan sinulle.”

Ja sanon sen tänä iltana, ystävät. Sen ilon, rakkauden ja varmuuden, joka minulla on Kristuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan, sen, mitä minulla on, minä tarjoan teille; minä tarjoan sen teille Jumalan lapsina.

Ja tulkaa ja pysykää ristillä, jos Jumala kutsuu teitä, älkääkä nousko pois. Kun tulette huomisiltana, tulette joko menemään tänne ja jäämään, kunnes se on ohi, tai tulette ylös, ja me rukoilemme ja laskemme kädet päällenne. Menkää… Se on Raamatun järjestys, laskea kädet heidän päälleen Pyhän Hengen saamiseksi. Ja sitten me menemme, te menette kotiinne… Jos jäätte sinne saman tien, jos jäätte koko yöksi, jäätte seuraavaksi päiväksi, jäätte seuraavaksi päiväksi, jäätte lomien ajaksi, jäätte vuoden ensimmäiseen päivään asti, ja jäätte, jäätte, kunnes…

¹⁶⁵Se, mitä tahansa opastamme huomisiltana, osoittaen teille Raamatussa, mitä on tulossa, se on tuleva. Ja kun se tulee, silloin ei ole tarpeeksi paholaisia kiduttamaan… Te tiedätte, että olette siirtyneet kuolemasta Elämään. Olette uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Taivaan ilokellot soivat.

¹⁶⁶Veli Othal, sanon sinulle, että se saa sinut syttymään tuleen. Tässä on vanha poika, vanha veljeni, joka oli gangsteri, joka käveli aseet mukanaan ja etsi kulman takaa miestä, jotakuta, jolta voisi ampua aivot pihalle. Ja mitä tapahtui? Eräänä päivänä hän katsoi ja uskoi Elämään. Ja hän käveli eteenpäin. Hän seurasi kokouksiani. Ja miesparka, jolla ei ollut tarpeeksi syötävää, makasi ja nukkui pensaissa teltan vieressä, nälkäisenä ja janoisena. Ja eräänä päivänä Pyhä Henki tuli. Oi, veljeni, se muutti sinut, eikö niin? Se toi Elämän ja vei kuoleman pois. Viha lähti ja rakkaus tuli sisään. Oi, sentään! Kaikki vihamielisyys ja riitely katosivat, uusi Elämä tuli sisään.

Katsokaa tänne, kerta toisensa jälkeen, kerta toisensa jälkeen, ja tuonne ulos. Oi, taivaan ilokellot soivat! Ystävät, en voi mitenkään ilmaista sitä.

¹⁶⁷Kuunnelkaa, jotta voisin jättää tämän, jos olette uskoneet minun todistukseni Kristuksen palvelijana ja olen yrittänyt osoittaa teille Jumalan Raamatusta, että se on oikein. Ja jos sanani vaikuttavat siltä, että ne saattavat olla vain hieman outoja tämän suhteen, katsokaa tuota kuvaa tieteellisessä maailmassa. Katsokaa hedelmää, mitä tämä Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, katsokaa, mitä hedelmää Se tuottaa. Katsokaa, mitä Se tekee, mitä Se kertoo.

Se en ole minä, joka puhuu; se on Hän, joka puhuu teidän kauttanne. Se en ole minä, joka näkee näkyjä; se on Hän, joka puhuu teidän kauttanne. Se en ole minä, joka parantaa sairaat; se on Hän, joka on teissä, joka parantaa sairaita. Minä en saarnaa; olen vastahankainen pelkuri ja pakenen itse ajatustakin, mutta Hän on se, joka puhuu kauttani. Minä en tunne Sanaa, mutta Hän tuntee Sen. Niin se on. Niin se on. Siitä on kyse.

Ja siinä Hän on. Ja tuo sama Jumalan enkeli on täällä tässä rakennuksessa tänä iltana. (Veli Branham koputtaa saarnastuoliin. – toim.) Oi, kuinka rakastankaan Häntä!

¹⁶⁸Nyt kuinka moni haluaa saada Pyhän Hengen? Tutkikaa elämämme. Kuinka moni ei ole saanut Sitä, mutta haluaa saada Sen?z Nostakaa kätenne ylös ja sanokaa: ”Veli Branham, sydämeni syvyydestä haluan vastaanottaa Pyhän Hengen.” Jumala siunatkoon teitä kaikkialla.

¹⁶⁹Kuinka moni teistä on vastaanottanut Sen ja haluaisi mennä niin kuin he tekivät Apostolien teot 4:ssä ja sanoa: ”Oi Herra, oi Herra, ojenna kätesi parantaaksesi ja tee merkkejä ja ihmeitä pyhän Lapsesi Jeesuksen Nimessä ja anna minulle kaikki rohkeus ja rakkaus puhua ja uudelleen täyttyminen”? Kyllä, tässä on myös minunkin rukoukseni. Jumala, suo se minulle.

Kumartakaamme päämme syvimmässä vilpittömyydessä, jokainen pitäen toiveensa sydämessään.

¹⁷⁰Herra Jeesus, me päätämme tämän pienen kokoontumisen tänä iltana, sen jälkeen, kun olemme olleet yhteydessä Sanan ja Pyhän Hengen ympärillä. Kuinka Hän onkaan siunannut meitä ja vuodattanut sydämiimme Sanansa öljyä! Täällä on sananpalvelijoita, täällä on ihmisiä, jotka ovat tulleet kaikilta elämänaloilta, jotka ovat maistaneet ja nähneet, että Herra on hyvä. Tiedämme nyt, mikä Pyhä Henki nyt on, se on Jumalan lupaus. Se on Iankaikkinen Elämä kaikille, jotka uskovat.

¹⁷¹Ja me tiedämme, että Pyhä Henki oli Henki, jonka Jeesus Kristus lähetti takaisin, ja Hän on meissä tänään. Niin kuin Jumala oli yläpuolellamme, tuossa Tulipatsaassa; sen jälkeen Hän vaelsi kanssamme, … ruumiissa, jota kutsuttiin nimellä Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”; ja nyt Hän on meissä, Pyhän Hengen kautta, Jumala meissä. Oi!

Jeesus sanoi: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, ja te olette Minussa, ja Minä olen teissä. Sinä päivänä te tulette ymmärtämään sen. Sillä nyt te olette pimeyden maailmassa, kuten sanotaan, mutta sinä päivänä te tulette ymmärtämään.”

¹⁷²Isä, sitä ei voida tehdä selväksi ja täydelliseksi, koska silloin meillä ei olisi mitään, mihin tarvitsisimme uskoa. Mutta kaikkia Jumalan tekoja ohjaa usko. Ja uskon kautta Sinun Sanaasi, Pyhän Hengen todistukseen, jonka tunnemme olevan nyt, pyydän, että jokainen nälkäinen sielu täällä täytettäisiin Pyhällä Hengellä. Ne, joilla Sitä ei ole ja jotka janoavat Sitä, muistakaa vain… Me sanoisimme heille, Herra, näin, kuten Sinä sanoit: ”Autuaita olette te, kun teillä on nälkä ja jano. Teidät tullaan ravitsemaan.” Se on lupaus. Ja on jopa siunattua olla nälkäinen. On jopa siunattua tietää, että Jumala on puhunut teille, sillä Se sanoi: ”Kukaan ei voi tulla Minun luokseni, ellei Isäni ensin vedä häntä.”

¹⁷³Ja, Herra, ne, jotka ovat täällä vanhoja veteraaneja, he ovat nostaneet kätensä ylös. Minä nostin omani ylös. Oi Herra, anna meille Voimaa ojentaa pyhän Lapsesi Jeesuksen käsi, niin että merkkejä ja ihmeitä tapahtuisi, niin että voisi toteutua syvempi palvelustyö, suurempi asia kuin mitä on koskaan aikaisemmin tapahtunut. Anna meille rohkeutta ja rakkautta puhua ihmisille. Suo se, Herra. Ole kanssamme kaikessa, pyydämme Jeesuksen Nimessä.

¹⁷⁴Ja huomenna illalla, Herra, tulkoon sellainen väkevä ja voimakas tuulenpuuska, joka lankeaisi tähän rakennukseen, niin että siitä tulisi aivan kuin uusi helluntaipäivä. Perustus on laskettu. Kaikki on valmista. Härkä on teurastettu, syöttiläät on teurastettu, pässit on teurastettu; pöytä on katettu, vieraat on kutsuttu. Herra, lähetä huomenna illalla tähän rakennukseen helluntain riemuvoitto ja täytä jokainen sielu Pyhän Hengen kasteella. Suo se, Isä. Pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

…opimme paljon asioita,
Saamme harpun, joka on tehty kullasta, ehkä tuhansin kielin;
Me laulamme ja huudamme ja tanssimme, Karitsa kuivaa kyyneleemme;
Meillä tulee olemaan yksi koti-…suuri kotiintuloviikko, ensimmäiset kymmenen tuhatta vuotta. Aamen!
Jumalan oman Pojan kallis Veri on puhdistanut ja pyhittänyt
ihmeellisen kansan Hänen Nimelleen, ja heitä kutsutaan Morsiameksi.
Vaikka heidät on täällä laiminlyöty ja halveksittu, jonain päivänä Herra tuo tänne
nuo valitut portista sisään, ja se on ikuisesti arvokas….

59-1216 MIKÄ PYHÄ HENKI ON? (What Is The Holy Ghost), Jeffersonville, Indiana, USA, 16.12.1959

FIN/ENG

59-1216 MIKÄ PYHÄ HENKI ON?
(What Is The Holy Ghost),
Jeffersonville, Indiana, USA, 16.12.1959

¹…tuskin kokousta varten. Tästä kokouksesta tulee hieman erilainen kokous kuin mitä meillä täällä yleensä on. Useimmiten aina, kun kokoonnumme tänne, se on kokous… sairaiden parantumista ja fyysisiä tarpeita varten. Pääpaino on siinä. Mutta tänä iltana olemme aloittaneet tämän herätyksen sielun, ihmisen hengen, parantumista varten.

Kuitenkin, jos Herra tahtoo, sunnuntaiaamuna, pyhäkoulussa, sunnuntaiaamuna, rukoilemme sairaiden puolesta ja pidämme tavallisen parantumisjonon, sunnuntaiaamuna, jos Herra tahtoo. Ja näinä tämän viikon iltoina joudumme painokkaasti puhumaan iankaikkisista asioista – sielun hyväksi.

²Me tiedämme, että kun ruumis paranee, se ilahduttaa meitä kaikkia, koska tiedämme, että se osoittaa, että Jumalamme parantaa sairaita. Mutta tuo sairas ihminen, jos hän elää tarpeeksi kauan, sairastuu ehkä uudelleen, ehkä samaan sairauteen, josta hänet parannettiin, eikä se vähennä parantumista. Lääkäri antaa lääkettä keuhkokuumeeseen, ja ehkä kaksi päivää myöhemmin he kuolevat keuhkokuumeeseen sen jälkeen, kun hän on julistanut heidät terveiksi. Se puhkeaa uudelleen. Mutta kun tuo sielu on parantunut, teillä on silloin sisällänne Iankaikkinen Elämä.

³Ja uskon, että olemme niin lähellä Herran Jeesuksen Tulemusta, että meidän on syytä tehdä kaikki voitavamme, jotta jokainen sielu saataisiin Valtakuntaan ja jotta Valtakunta saataisiin ihmisten luo, jotta me voisimme parantua hengessämme. Uskon, että Jeesuksen ruumis on sairain ruumis, jonka tiedän; siis – ruumis, Kristuksen hengellinen ruumis maan päällä, on hyvin sairas.

⁴Ja nyt, emme aio pidätellä teitä liian pitkään, koska ensimmäisenä iltana meillä ei ole tarpeeksi istumapaikkoja rakkaille ystävillemme. Olemme rakentamassa uutta kirkkoa, suurta tabernaakkelia juuri tänne näille tonteille, tai minne tahansa Herra johdattaa, mutta sikäli kuin tiedämme, tänne.

⁵Ja nyt olemme järjestäneet kokouksia keskiviikosta sunnuntaihin. Mutta sitten sunnuntaina alkaa joululoma, mutta se… aina kun Herra käskee meitä lopettamaan, silloin on sen aika. Me emme vain tiedä, millaisia tuloksia tulee olemaan. Mutta uskomme, että väki täällä tabernaakkelissa ja sisarseurakunnissamme (joista yksi on pyhyyden tabernaakkelissa Uticassa, jossa veli Graham Snelling on pastori, ja New Albanyssä, jossa veli Junie Jackson on pastori, ja myös valtatien varrella, jossa veli Ruddell on pastori), me ja he ovat tämän tabernaakkelin sisarkirkkoja, me yritämme tuoda… meidän väkeämme parempaan yhteyteen Kristuksen kanssa. Se on tarkoituksemme.

Niinpä olen päättänyt lukea ja opettaa muutaman seuraavan illan ajan…

⁶Tänä iltana haluan puhua aiheesta: Mikä Pyhä Henki on? Ja huomisiltana haluan saarnata aiheesta: Mitä varten Se annettiin? Ja perjantai-iltana… Ja nauhoittajille tiedoksi, etten halua tätä nauhoitettavan perjantai-iltana: Miten saan Pyhän Hengen? ja Mistä tiedän, kun minulla on Se? Ja sitten katsomme, miten Herra johdattaa meitä lauantaina ja sunnuntaina. Ja sunnuntaiaamuna parantamiskokous ja toinen evankeliointikokous sunnuntai-iltana.

⁷Ja nyt haluamme kaikkien tietävän, että… Ja tiedän, että nauhurit ovat päällä takahuoneessa, ja haluamme sanoa tämän. Koska näissä tällaisissa kokouksissa, evankelioimistyyppisissä kokouksissa, meillä on mukana ihmisiä eri kirkkokunnista, joita on opetettu heidän omassa uskonpiirissään, kutakin. Ja se on aivan oikein. En ole koskaan halunnut syyllistyä siihen, että kylväisin epäsopua veljien välille. Ja ulkopuolella kokouksissa saarnaan vain Raamatun suurista evankelisista totuuksista, siitä, mihin kokouksiani kannattavat veljet uskovat. Mutta täällä tabernaakkelissa haluan puhua siitä, mihin me uskomme. Siksi, jos te – jos te ette ymmärrä sitä, olisin hyvin iloinen, jos saisin teiltä pienen kirjeen tai viestin, jossa kysytte minulta kysymyksen sitä koskien, miksi me uskomme näin. Yritän mielelläni selittää sen parhaani mukaan.

⁸Tiedättehän, että jokainen seurakunta, jolla ei ole oppia, ei ole seurakunta. Teillä täytyy olla jotain, jonka puolesta seisotte, joitakin periaatteita, joita kannatatte. Ja riippumatta siitä, mihin kirkkoon tai kirkkokuntaan joku kuuluu, jos hän on syntynyt Jumalan Hengestä, hän on minun veljeni tai sisareni, riippumatta… Saatamme olla eri mieltä eri asioista, niin kuin itä ja länsi, mutta olemme silti veljiä. Ja minä en tekisi mitään muuta kuin yrittäisin auttaa tuota veljeä pääsemään lähemmäs, parempaan vaellukseen Kristuksen kanssa. Ja uskon, että jokainen todellinen, oikea kristitty tekisi samoin minulle.

⁹Nyt, olen pyytänyt tätä tabernaakkelia… Me emme ole menossa tähän vain pitkällistä kokousta varten. Haluan mennä tähän, ja haluan teidän, ja olen pyytänyt teitä polttamaan jokaisen sillan, joka on takananne, ja korjaamaan jokaisen synnin, jotta tulisimme tähän kaikella, mitä sydämessämme ja elämässämme on. Meidän on tultava tänne ainoastaan siksi, että saamme sielumme valmiiksi Herran Tulemusta varten, eikä minkään muun tarkoituksen vuoksi. Ja kuten olen puhunut ja sanonut, että ehkä joskus saatan opettaa tai sanoa jotakin, mikä saattaa olla hieman vastoin jonkun toisen uskomusta. Minä en tullut kiistelemään, ymmärrättehän, minä tulin… Me olemme täällä valmistautuaksemme Herran Tulemukseen. Ja luulen, että tämä pieni ryhmä…

¹⁰Tiedän, että minulla on täällä vierailevia veljiä eri paikoista, ja olemme iloisia, että he ovat täällä. Ja epäilemättä tuolla yleisön joukossa on muitakin, jotka ovat kaupungin ulkopuolelta, pienistä esikaupungeistamme. Ja olemme iloisia, että olette täällä, ja olemme niin kiitollisia teille, jos rakastatte meitä tarpeeksi paljon tullaksenne kuuntelemaan näitä asioita. Jumala… Viekää kotiinne, veljeni, sisareni, rikkaimmat aarteet, joita Jumala voi vuodattaa sydämeenne, se on minun rukoukseni.

¹¹Ja tähän pieneen tabernaakkeliin, koska uskon, että jotkut hienoimmista ihmisistä, joita uskon maan päällä olevan, käyvät tässä tabernaakkelissa. En koskaan sanonut ”kaikki” hienoimmat ihmiset. Sanoin, että jotkut maan hienoimmista ihmisistä käyvät tässä tabernaakkelissa. Mutta kun päivästä toiseen palaan kokouksesta toiseen, näen, että tässä tabernaakkelissa on suuri tarve, suuri tarve, ja se on täyttymys tai vihkimys, syvempi elämä, läheisempi vaellus Jumalan kanssa. Ja minä olen luvannut heille tehdä tämän, tuoda näitä Sanomia heille. Ja me otamme teidät mielellämme mukaan ja olemme yhteydessä kanssamme Jumalan Sanan äärellä, kun me opetamme ja yritämme tuoda sen julki.

¹²Nyt, kolmena ensimmäisenä iltana emme ota tiettyä aihetta, josta saarnata, vaan Sanoman opettaaksemme Jumalan Sanasta.

Ja nyt, sillä en pyytäisi ketään tekemään mitään sellaista, mitä en tekisi itse. Ja tämä viikko on ollut minulle täydellinen Golgata. Olen ollut niin lähellä – niin sanoakseni pyörtymistä – kunnes olen ollut melkein poissa tolaltani. Mutta olen täysin luovuttanut kaiken tahdon ja kaiken, minkä tiedän, Herralle.

¹³Toissa iltana, noin hieman puolenyön jälkeen, vaimoni ja minä, kun olimme asettuneet aloillemme, rukoilimme ja puhuimme Herralle, pienen jakkaran äärellä olohuoneessamme, kaksi Raamattua avoinna, pyhitimme itsemme uudestaan Jumalalle täydelliseen palvelukseen, että luovuttaisimme oman tahtomme ja kaiken ja jokaisen negatiivisen ajatuksen ja palvelisimme Herraa Jeesusta.

Ja luotan siihen, että se on ollut myös teidän asenteenne, että olette tehneet samoin. Sitten kun tulemme tänä iltana, tulemme pyhälle maaperälle, kansan keskelle, joka on rukoillut ja paastonnut ja tehnyt parannusta ja valmistautunut vastaanottamaan jotakin Jumalalta. Ja minä tiedän, että se, joka tulee nälkäisenä, ei lähde nälkäisenä pois, vaan Jumala tulee ruokkimaan Elämän leivällä.

¹⁴Nyt, ennen kuin luemme Hänen pyhästä Kirjastaan, kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen.

¹⁵Herra, täällä on jo rukoiltu tänä iltana. Sinun lapsesi ovat laulaneet Siionin lauluja. Heidän sydämensä on kohotettu ylös. Ja me olemme tulleet tänne pyhittämään itsemme Sinulle ja palvomaan Sinua sielumme syvyyksistä. Ja me muistutamme sinua tästä, Herra, kun Sinä sanoit, kun asetuit vuorelle ja opetit opetuslapsiasi: ”Autuaita ovat ne, jotka janoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä he tulevat ravituiksi.” Sinä lupasit sen, Herra. Tulemme tänä iltana avoimin sydämin. Tulemme nälkäisinä ja janoisinamme, ja tiedämme, että Sinä pidät lupauksesi.

¹⁶Kun koitamme avata näitä Raamatun pyhiä sivuja ja lukea Sen sisältöä, vieköön Pyhä Henki sen vain jokaiseen sydämeen. Ja langetkoon tuo Siemen syvään, rikkaaseen uskoon, joka tuo esiin jokaisen lupauksen, jonka Sana on antanut. Kuule meitä, Herra, ja puhdista meidät ja koettele meitä. Ja jos meissä on jotain epäpuhdasta, Herra, jotain tunnustamatonta syntiä, jotain, mikä ei ole oikein, paljasta se juuri nyt, Herra, niin me kävelemme suoraan ja teemme sen, sillä me ymmärrämme, että elämme Herran Jeesuksen Tulemuksen varjoissa. Ja me olemme, oi Pyhä Jumala, tulleet tänä iltana Sinun – Sinun vanhurskautesi varjoihin, ja me anomme uutta omistautumista ja vihkiytymistä ja Pyhällä Hengellä täyttymistä elämässämme.

¹⁷Kun näemme, että herätysten tulet alkavat hiipua, niin lisätkäämme Sanan puita, että se sytyttäisi uuden tulen, niin että sydämemme olisivat täynnä innostusta. Pyhitä meidät, Herra, kallisarvoisen Sanasi ja Veresi kautta, ja me rukoilemme Sinun armoasi. Ja kaikki kiitos ja ylistys olkoon Sinun. Ota kaikki ennakkoluulot pois sydämistämme. Puhdista meidät, Herra. Anna meille puhtaat sydämet, puhtaat kädet ja puhtaat mielet, jotta voisimme tulla pyhäkköösi illasta toiseen iloiten ja Hengelläsi täytettyinä. Pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen.

¹⁸Haluan lukea Sanaa juuri nyt. Ja samalla… Pyydän teitä tuomaan Raamattunne, kynänne ja paperinne pyhiä Kirjoituksia varten. Jos te niin haluatte, se olisi erittäin hienoa. Ja nyt, kun menette Apostolien tekojen 7. lukuun, jotta voisin aloittaa; vastata kysymykseen tai aloittaa vastaamisen kysymykseen: Mikä Pyhä Henki on?

¹⁹Mikään ei voita Saatanaa, mitään ei ole vielä koskaan ollut maan päällä, mikä voittaisi Saatanan, niin kuin Jumalan Sana. Jeesus käytti sitä suuressa taistelussaan; Hän sanoi: ” On kirjoitettu…”.

²⁰Ja tänä aamuna, kun kuuntelin muutama päivä sitten lähetystä, jossa haluttiin kertoa, että luomakunta syntyi vain yhteen puhalletusta tuhkasta, fosfaatista ja muutamista maan kemikaaleista, ja lämmin auringonpaiste loi elämän itiön ja synnytti elämän. Kuinka naurettavaa! Kun auringonpaiste tappaa kaikki elämän alkiot. Jos laitatte itiön auringonpaisteeseen, se tappaa sen välittömästi. Eikä sellaista ole olemassa, mutta Saatana yrittää lyödä sitä minuun. Kun olin vienyt pikku Rebekan kouluun tänä aamuna ja paluumatkalla aloin laittaa radiota taas päälle, ja ajattelin, että joutuisin jälleen tuohon juttuun, joten laitoin sen vain pois päältä.

Ja kun ajoin katua pitkin, Saatana sanoi minulle: ”Tiedätkö, että tämä mies, jota sinä kutsut Jeesukseksi, oli aikoinaan vain mies, kuten Billy Graham tai Oral Roberts? Hän oli vain mies, jonka ympärille alkoi kerääntyä muutamia ihmisiä, jotka sanoivat, että Hän on suuri mies, ja jonkin ajan kuluttua Hänestä tuli vielä suurempi, ja sitten Hänestä tuli heille jumala. Ja nyt se on hajaantunut ympäri maailmaa, koska Hän on kuollut, ja siinä kaikki.”

²¹Ajattelin: ” Millainen valehtelija sinä oletkaan!” Ja sitten käännyin juuri kun olin ylittämässä Graham Streetiä. Sanoin: ”Saatana, sinä, joka puhut omalletunnolleni, haluaisin kysyä sinulta muutamia asioita: Kuka oli se, josta heprealaiset profeetat puhuivat ja joka tulisi? Kuka oli voideltu Messias? Mitä oli niiden ihmisten yllä, jotka ennustivat Hänestä ja kertoivat Hänen elämästään, tuhansia vuosia ennen kuin Hän tuli tänne? Kuka oli se, joka ennusti sen aivan kirjaimellisesti? Ja kun Hän tuli, he sanoivat: ”Hänet luettiin rikollisten joukkoon”, ja niin Hänelle tapahtui. ’Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden’, ja niin Hänelle tapahtui. ’Hänet haudattiin rikkaiden joukkoon, mutta Hän heräisi ylös kolmantena päivänä’, ja niin hän teki. Ja sitten Hän lupasi Pyhän Hengen, ja minä olen saanut Sen. Joten voit yhtä hyvin hankkiutua eroon Siitä, koska se on kirjoitettu Sanaan, ja jokainen Sana on totta.” Sitten hän lähti. Antakaa hänelle vain Sana, se tekee sen. Hän ei voi sietää tuota Sanaa, sillä se on inspiroitu.

Aloitetaan lukeminen tänä iltana Apostolien tekojen kirjan seitsemännestä luvusta.

Silloin ylimmäinen pappi sanoi: ”Onko näin?

Hän sanoi: ”Miehet, veljet ja isä, kuulkaa: kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa, ennen kuin hän asui Harranissa”,

ja sanoi hänelle: ” Lähde pois maastasi ja sukusi luota ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle näytän”.

Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin; ja sieltä hän siirtyi, kun hänen isänsä oli kuollut, tähän maahan, jossa te nyt asutte.

Ja hän ei antanut hänelle siinä minkäänlaista perintöosaa, ei edes niin paljoa, että hän olisi voinut asettaa jalkansa sen päälle; mutta hän lupasi kuitenkin antaa sen hänelle ja hänen jälkeläisilleen perinnöksi, vaikka hänellä ei vielä ollut lasta.

…Jumala sanoi tällä tavoin, että hänen jälkeläisensä joutuisivat asumaan vieraassa maassa, että heidät vietäisiin orjuuteen ja että heitä kohdeltaisiin pahasti neljäsataa vuotta.

Ja sen kansan, jonka orjuudessa he ovat, minä tulen tuomitsemaan, sanoo Jumala, ja sen jälkeen he lähtevät pois ja palvelevat minua tässä maassa.

Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabraham sai Iisakin, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä; ja Iisak sai Jaakobin, ja Jaakob sai kaksitoista patriarkkaa.

²²Tämän paikan pohjalta haluamme lähestyä aihetta, joka on mielestäni tämän päivän merkittävin aihe… Mikä Pyhä Henki on? Mikä Se on? Ja nyt, syy, miksi olen ottanut tämän aiheen näin käsiteltäväksi, on se, että te ette voi tulla ja vastaanottaa Pyhää Henkeä, ellette tiedä, mikä Se on. Ja jos tiedätte, mikä se on, ette voi vastaanottaa Sitä, ellette usko, että Se on annettu teille ja että Se on teitä varten. Ja sitten ette voi tietää, oletteko saaneet Sen vai ette, ellette tiedä, mitä tuloksia Se tuo tullessaan. Jos siis tiedätte, mikä Se on ja kenelle Se on tarkoitettu ja mitä tekoja Se tuo tullessaan, silloin tiedätte, mitä olette saaneet, kun te saatte Sen. Näettekö? Se vain selvittäisi asian.

²³Juuri niin kuin puhuin tänään veljemme Jeffriesin kanssa, ja hän sanoi: ”Haluaisin olla kokouksessa tänä iltana, mutta tulen sinne huomisiltana”. Hän ei tiennyt, että kokous pidettäisiin, koska emme ilmoittaneet siitä, vasta juuri täällä. Jotkut… Veli Leo ja he kirjoittivat joillekin ystävillemme ja kertoivat niille, jotka olivat poissa kaupungista. No, koska meillä ei ollut tilaa.

²⁴Sanoin: ”Veli Jeffries, jos lähettäisit minut käynnistämään yhden öljylähteistäsi, enkä tietäisi siitä mitään, todennäköisesti räjäyttäisin sen ilmaan”. Saattaisin kääntää väärää avainta tai käynnistää väärän moottorin. Minun pitäisi tietää, miten se tehdään, ennen kuin tekisin sen.”

Ja niin on myös Pyhän Hengen vastaanottamisen suhteen. Teidän on tiedettävä, mitä olette tulossa hakemaan, ja miten Se otetaan vastaan ja mikä Se on.

Nyt, ensinnäkin, Pyhä Henki on luvattu.

²⁵Voisimme käyttää kymmenen viikkoa, emmekä koskaan … vain ohittaisimme tämän aiheen reunan, sen, mikä Pyhä Henki on. Mutta ensinnäkin haluan lähestyä sitä juuri sen verran, että esitän sen pääpiirteittäin joka ilta ja katson sitten seuraavana iltana, onko kysyttävää.

²⁶Kuinka moni täällä ei ole saanut Pyhää Henkeä, ei ole kastettu Pyhällä Hengellä? Nostakaa kätenne, jos tiedätte, että ette ole tulleet kastetuiksi. Katsokaapa käsiä.

Nyt haluan puhua Siitä, kuinka Pyhä Henki on merkki, sillä Se on merkki. Ymmärrämme, että kaikki lupaukset on annettu meille… Aabraham oli lupauksen isä, koska Jumala antoi lupauksen Aabrahamille ja hänen Siemenelleen hänen jälkeensä. Lupaus annettiin ”Aabrahamille ja hänen siemenelleen”. Ja tämä merkki on tarkoitettu liiton kansalle.

²⁷On suuri ero pelkän kristityn ja Pyhällä Hengellä täytetyn kristityn välillä. Ja nyt me otamme tämän Raamatusta ja asetamme sen täsmälleen Raamatun mukaisesti. Ensinnäkin on kristitty, joka tunnustautuu olevansa kristitty. Mutta jos tätä kristittyä ei ole vielä täytetty Pyhällä Hengellä, niin hän on vasta tulossa kristityksi. Näettekö? Hän tunnustaa uskovansa sen, hän työskentelee sen eteen, mutta Jumala ei ole vielä antanut hänelle tätä Henkeä, Pyhää Henkeä. Hän ei ole vielä saavuttanut tuota päämäärää Jumalan kanssa, niin että Jumala olisi tunnustanut sen.

²⁸Koska Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa sen jälkeen, kun Hän oli kutsunut Aabrahamin, joka kuvaa uskovan kutsumista tänään.

Hän kutsui Aabrahamin, ja Aabraham muutti pois maastaan ja meni vieraaseen maahan asumaan vieraiden ihmisten keskuuteen, ja se oli esikuva siitä, kun Jumala kutsuu ihmistä lopettamaan ilkeytensä, tekemään parannuksen synnistään. Silloin hän kääntyy pois sen joukon keskuudesta, jossa hän oli, asuakseen uuden joukon keskuudessa, uudenlaisten ihmisten keskuudessa.

Ja sitten kun Jumala oli todennut Aabrahamin olevan uskollinen Jumalan hänelle antamalle lupaukselle, että hän tulisi saamaan lapsen ja että tämän lapsen kautta koko maa tulisi siunatuksi, Jumala vahvisti hänen uskonsa antamalla hänelle merkin, ja tuo merkki oli ympärileikkaus. Ja ympärileikkaus on Pyhän Hengen esikuva.

²⁹Vain tämän luvun seuraavat jakeet, jotka olemme juuri lukeneet, jos haluatte kirjoittaa ne ylös. Ja… Stefanus sanoi 51. jakeessa:

Te jäykkäniskat… sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä; niin kuin teidän isänne tekivät, niin tekin teette.

³⁰Ympärileikkaus on Pyhän Hengen esikuva. Ja Jumala antoi Aabrahamille – ympärileikkauksen merkin sen jälkeen, kun hän oli hyväksynyt Jumalan lupauksen ja lähtenyt vieraaseen maahan. Näettekö? Se oli merkki.

Ja kaikilla hänen lapsillaan ja hänen jälkeläisillään tulisi olla tämä merkki heidän lihassaan, koska se oli erottava tekijä. Se erotti heidät kaikista muista kansoista, tämä ympärileikkauksen merkki.

³¹Ja sitä Jumala käyttää tänään. Se on merkki sydämen ympärileikkauksesta, Pyhä Henki, joka erottaa Jumalan Seurakunnan kaikista muista uskontunnustuksista, uskomuksista ja kirkkokunnista. He kuuluvat erilaisiin kirkkokuntiin, mutta silti he ovat erotettu kansa. Jos annatte minun puhua miehen kanssa kaksi minuuttia, voin kertoa teille, onko hän saanut Pyhän Hengen vai ei; niin voitte tehdä tekin. Se erottaa heidät. Se on tunnusmerkki. Se on merkki. Ja Pyhä Henki on merkki. Ja se on…

Jokainen lapsi, joka kieltäytyi ympärileikkauksesta Vanhassa Testamentissa, joka oli Pyhän Hengen esikuva, erotettiin kansasta. Hän ei voinut olla yhteydessä muuhun seurakuntaan, jos hän kieltäytyi ympärileikkauksesta.

Verratkaa tätä nyt tähän päivään. Henkilö, joka kieltäytyy ottamasta vastaan Pyhän Hengen kastetta, ei voi olla yhteydessä niiden kanssa, joilla on Pyhä Henki. Ette vain voi tehdä sitä. Ihmisen on oltava luonteeltaan sellainen. Niin kuin se on…

³²Äidilläni oli tapana sanoa: ”Samanlaiset linnut parveilevat yhdessä.” Se on vanha sananlasku, mutta se on totta. Ette näe kyyhkysiä ja variksia seurustelemassa. Niiden ruokavalio on erilainen. Niiden tavat ovat erilaiset. Niiden mielihalut ovat erilaisia.

Ja niin on maailman ja kristityn laita, kun teidät on ympärileikattu Pyhällä Hengellä, mikä tarkoittaa, että ”… lihan leikkaamista pois”.

³³Ympärileikkaus voitiin tehdä vain miehelle. Mutta jos nainen oli naimisissa miehen kanssa, hän oli osa miestä, hänet oli ympärileikattu miehen kanssa. Muistatte, kun Timoteuksen kirjeessä sanottiin siellä: ”Kuitenkin nainen pelastuu synnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja pyhyydessä kaikessa raittiudessa”.

³⁴Nyt, ympärileikkaus. Tiedättekö, kun … Saara nauroi takana olevassa teltassa Enkelin sanomalle, kun Hän sanoi: ”Aabraham”, joka ei tiennyt, kuka hän oli, muukalainen, ”missä on vaimosi Saara?”. Mistä Hän tiesi, että hänellä oli vaimo?

³⁵Niin kuin Jeesus sanoi: ”Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa”. Muistakaa, että noita merkkejä ei tehty alhaalla Sodomassa ja Gomorrassa, maailmassa, uskonnollisten keskuudessa. Mutta se tapahtui valituille, kutsutuille. Ja Aabraham oli uloskutsuttu. Ja sana seurakunta tarkoittaa ” uloskutsuttuja; erottautuneita”, kuten Aabraham erottautui ja hänet oli ympärileikattu.

Ja sitten kun Saara nauroi Enkelin sanomalle, Jumala olisi tappanut hänet saman tien, mutta Hän ei voinut vahingoittaa Saaraa vahingoittamatta Aabrahamia, koska he olivat yhtä. Hän oli osa häntä. ” Te ette ole enää kaksi, vaan yksi.”

³⁶Niinpä ympärileikkaus, Pyhä Henki ympärileikkaa tänään sydämen. Ja se on merkki, annettu merkki.

Joku sanoi eräänä päivänä… Toistan vain tämän, en vitsinä. Koska se on totuus, mutta se kuulostaa vitsiltä. Kuten olen usein sanonut, tämä ei ole vitsien paikka. Mutta siellä länsirannikolla, jossa me juuri olimme, oli pieni saksalainen. Hän sai Pyhän Hengen. Hän käveli pitkin katua ja käveli vähän matkaa, nosti kätensä ylös ja puhui kielillä. Hän juoksi, hyppeli ja huuteli… Ja hän oli töissä ja jatkoi tuolla tavalla, ja hänen pomonsa sanoi hänelle: ”Missä olet ollut?”. Uh-huh. Pidän niistä paikoista, joissa olet ollut. Hän sanoi: ”Sinun on täytynyt olla siellä noiden mutteripäiden joukossa.”

Hän kysyi: ”Luuletko, että he ovat mutteripäitä?” Hän sanoi: ”Totta kai he ovat.”

³⁷Hän sanoi: ”No, kiitos Herralle muttereista!” Ja hän sanoi: ”Tiedättekö mitä? Muttereilla on suuri merkitys.” Hän sanoi: ”Jos esimerkiksi autosta otetaan kaikki mutterit pois, siitä jää jäljelle pelkkä kasa ”roinaa”.” Se on siis aivan oikein.

³⁸Te olette niin erilaisia, kun Pyhä Henki tulee teihin, kunnes tämän maailman mieli ei pidä teistä, ja he ovat teitä vastaan, eivätkä halua olla missään tekemisissä teidän kanssanne. Te olette syntyneet toisesta maailmasta. Olette yhtä paljon muukalainen, kymmenen kertaa enemmän muukalainen kuin olisitte, jos menisitte Afrikan viidakoiden kaukaisimmille alueille. Olette erilaisia, kun Pyhä Henki tulee, ja se on merkki. Se on merkki ihmisten keskuudessa.

³⁹Te sanotte: ”Veli Branham, annettiin siis tuo ympärileikkauksen merkki Aabrahamille?”. Se on totta. ”Ja hänen Siemenelleen?” Kyllä.

⁴⁰Hyvä on, nyt käännämme Galatalaiskirjeen kolmannen luvun 29. jakeen ja katsomme, miten se voisi koskea meitä. Galatalaiskirjeen 3:29, ja katsomme, miten tämä ympärileikkaus voisi koskea pakanoita, jos me olemme pakanoita, joita me luonnollisen syntymämme perusteella olemme.

Nyt, ensimmäiseksi, haluan lukea 16. jakeen.

Nyt lupaus annettiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen.

(Aabrahamille ja hänen siemenelleen!) Hän ei sanonut: ”Ja siemenille”…

Ihan mitä tahansa… sanoa: ” Oi, minäkin olen Aabrahamin siemeniä.” Ei. ”Siemenelle”, Aabrahamin Siemenelle!

…Ei siemenille, niin kuin monille, vaan niin kuin yhdelle, ja niin kuin…

Heille… Ja sinun siemenellesi, joka on Kristus.

⁴¹Kristus oli Aabrahamin Siemen. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” -toim.] Hyvä on, katsotaanpa nyt 28. ja 29. jaetta.

Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista; sillä me olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Ja jos te olette Kristuksen omia, niin te olette Aabrahamin siemen, ja olette lupauksen mukaisia perillisiä.

Miten me otamme vastaan ”Aabrahamin Siemenen”? Olemalla Kristuksessa, silloin olemme Aabrahamin Siemen. Ja mikä oli Aabrahamin Siemen? Voisimme jatkaa Roomalaiskirjeen 4:ään ja muihin paikkoihin.

Aabraham ei koskaan saanut lupausta ollessaan ympärileikattu. Osoitukseksi siitä, että ympärileikkaus oli vain esikuva, hän sai lupauksen ennen kuin hänet ympärileikattiin. Ja se oli esikuva, sen uskon tunnustamisesta, joka hänellä oli ennen kuin hänet ympärileikattiin.

⁴²Nyt, kun olemme Kristuksessa, meistä tulee Aabrahamin Siemen ja olemme perillisiä Kristuksen kanssa, olimmepa sitten juutalaisia tai pakanoita.

Ja ”Aabrahamin Siemen”, Aabrahamin Siemenellä on Aabrahamin usko, joka ottaa Jumalan Sanasta kiinni. Riippumatta siitä, kuinka naurettavalta se näyttää, kuinka epätavallisesti käyttäydyt, kuinka omituiseksi se tekee sinut, sinä otat kiinni Jumalasta Hänen Sanassaan kaikesta huolimatta.

⁴³Aabraham seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä ja Saara kuusikymmentäviiden vuoden ikäisenä ottivat kiinni Jumalan Sanasta ja kutsuivat kaikkea, mikä oli sen vastaista, ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan. Mitä luulette, että lääkärit ajattelivat, tuona päivänä? Mitä luulette ihmisten ajatelleen, kun he näkivät vanhan miehen, seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä, kulkevan ympäriinsä ylistämässä Jumalaa, että hän ”saisi lapsen” vaimonsa kanssa, ja vaimo oli kuusikymmentäviisi vuotta vanha, noin kaksikymmentäviisi vuotta vaihdevuosien jälkeen? Mutta se saa teidät käyttäytymään hassusti, Aabrahamin usko.

⁴⁴Ja kun teidät ympärileikataan Pyhästä Hengessä, se saa aikaan teille saman asian. Se saa teidät tekemään asioita, joita ette olisi uskonut tekevänne. Se saa teidät ottamaan Jumalan lupauksen ja uskomaan Jumalaan.

⁴⁵Nyt se myöskin, lupauksen ja merkin lisäksi, on myös sinetti. Jos nyt tulette mukaani Roomalaiskirjeeseen. Haluan, että menette kanssani ensin Efesolaiskirjeen 4:30 kohdalle, ja luetaan tästä hetki. Efesolaiskirjeessä 4:30 sanotaan näin.

Olet kuullut niin monien ihmisten sanovan, että monenlaiset asiat ovat sinettejä. ”Jos menet seurakuntaan, sinulla on seurakunnan sinetti.” Ja jotkut sanovat: ”Tietyn päivän, sapatin, pitäminen on Jumalan sinetti”. Jotkut heistä sanovat: ”Jos liitymme tiettyyn kirkkokuntaan, meidät sinetöidään Jumalan Valtakuntaan.”

⁴⁶Nyt Raamattu sanoo: ”Jokaisen ihmisen sana olkoon valhe, mutta Jumalan Sana olkoon Totuus.” Efesolaiskirjeessä 4:30 lukee näin:

Ja älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksen päivään asti.

⁴⁷Minun täytyy olla nyt vähän kovana tässä, olkaa aloillanne. Te lakihenkiset veljet, olkaa nyt vähän aikaa hiljaa. Näettekö? Huomasitteko, kuinka kauan tuo sinetti kestää? Ei seuraavaan herätykseen asti, siihen asti, kun jokin menee seuraavan kerran pieleen. ”Lunastuksenne päivään asti”, niin kauan olette sinetöity. ”Kunnes lunastuksenne päivä koittaa”, kun teidät lunastetaan Jumalan luo, niin pitkäksi aikaa Pyhä Henki sinetöi teidät. Ei herätyksestä herätykseen, vaan Ikuisuudesta Ikuisuuteen, Pyhä Henki sinetöi teidät.

Sellainen Pyhä Henki on, se on Jumalan sinetti, että Hän on löytänyt… sinä olet löytänyt armon Hänen edessään, ja Hän rakastaa sinua, ja Hän uskoo sinuun, ja Hän on laittanut sinettinsä sinuun. Mikä on sinetti? Kuka tahansa… Sinetti tarkoittaa ”loppuun saatettua työtä”. Aamen. Jumala on pelastanut sinut, pyhittänyt sinut, puhdistanut sinut, osoittanut sinulle suosiollisuutta ja sinetöinyt sinut. Hän on lopettanut. Olet Hänen tuotteensa lunastuksesi päivään asti. Sinetöity on ” loppuun saatettu asia”.

Mikä Pyhä Henki on? Se on merkki. Palaamme siihen hieman myöhemmin, toisessa Sanomassa, siihen merkkiin, josta Paavali puhui. Kielilläpuhuminen oli merkki uskoville, tai epäuskoisille.

⁴⁸Mutta huomaa, että Pyhä Henki on tässä merkki. Tarkoitan… Ja Pyhä Henki on sinetti. Se on merkki, jonka Jumala antoi valituille lapsilleen. Sen hylkääminen tarkoittaa, että meidät erotetaan kansasta; ja sen vastaanottaminen tarkoittaa, että olemme tehneet lopun maailmasta ja kaikista maailman asioista ja olemme tuote, johon Jumala on laittanut hyväksymismerkinnän.

⁴⁹Työskentelin täällä rautateillä Harry Waterberryn kanssa, ja menimme alas lastaamaan vaunuja. Veljeni Doc, joka seisoo tuolla takana, auttoi vaunujen lastaamisessa. Kun vaunua lastataan, tarkastaja käy vaunun läpi, ja jos hän löytää jotain irtonaista, mikä putoaisi ja rikkoontuisi tai mikä tuhoaisi vaunun, hän ei sinetöi vaunua, ennen kuin se on niin täydellisesti pakattu, kunnes se on niin hyvin pakattu ja kunnossa, että kuljetuksen aiheuttama tärinä ei haittaa sisällä olevaa tuotetta.

⁵⁰Se on syy siihen, ettemme saa sinetöityä niin paljoa; me suhtaudumme asioihin liian löysästi. Kun Tarkastaja käy läpi, tarkastaakseen elämänne, nähdäkseen, oletteko vain hieman löysiä asioiden suhteen, hieman löysiä rukouselämänne suhteen, hieman löysiä temperamenttinne suhteen, hieman löysiä kielenne suhteen, puhuessanne toisista, Hän ei koskaan sinetöi vaunua. Joitakin likaisia tapoja, joitain ilkeitä asioita, joitain mauttomuuksia, Hän ei voi sinetöidä vaunua.

Mutta kun Hän on havainnut kaiken olevan paikallaan, silloin Hän, Tarkastaja, sinetöi sen. Uskaltakoon joku avata tuota sinettiä, ennen kuin tuo vaunu on päässyt määränpäähänsä, jonne asti se on sinetöity! Siinä se on. ”Älkää koskeko voideltuihini, älkää tehkö pahaa profeetoilleni. Sillä minä sanon teille: teille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin kaulaanne ja teidät hukutettaisiin meren syvyyksiin, kuin että edes yrittäisitte loukata tai ravistella vähääkään näistä vähäisimmistä, jotka on sinetöity.” Näettekö, mitä se tarkoittaa?

⁵¹Sitä Pyhä Henki on. Se on teidän varmuutenne. Se on teidän suojanne. Se on teidän todistajanne. Se on sinettinne. Se on merkkinne siitä, että: ”Olen taivaaseen sidottu. En välitä, mitä paholainen sanoo! Olen taivaaseen sidottu. Miksi? Hän sinetöi minut. Hän antoi Sen minulle. Hän sinetöi minut Valtakuntaansa, ja olen sidottu Kirkkauteen! Antakaa tuulten puhaltaa, antakaa Saatanan tehdä mitä haluaa. Jumala on sinetöinyt minut lunastukseni päivään asti.” Aamen! Sitä Pyhä Henki on. Voi, teidän pitäisi haluta sitä. En voisi jatkaa ilman Sitä. Siitä voisi sanoa niin paljon, mutta olen varma, että tiedätte, mistä puhun.

⁵²Kääntykäämme nyt myös hetkeksi Johanneksen 14. lukuun. Rakastan Sanaa! Se on Totuus.

⁵³Nyt, Jumalan Henki, Pyhä Henki, mikä Pyhä Henki on? Se on Kristuksen Henki teissä. Nyt, ennen kuin luemme, haluaisin vain sanoa muutaman kommentoivan sanan. Mikä Pyhä Henki on? Se on sinetti. Mikä on Pyhä Henki? Se on liitto. Mikä Pyhä Henki on? Se on merkki. Mikä Pyhä Henki sitten on? Se on… Jeesuksen Kristuksen Henki sinussa. Näetkö? ”Vähän aikaa”, sanoi Jeesus, ”eikä maailma enää näe Minua; mutta te saatte nähdä Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” Jumalan Henki Hänen seurakunnassaan!

⁵⁴Mitä varten? Miksi Hän teki sen? Tämä liittyy hieman huomisillan aiheeseen. Mutta miksi Hän teki sen? Miksi Hän, miksi Pyhä Henki… Mitä, mitä varten Hän tuli? Miksi Hän tuli sinuun, miksi Hän tuli minuun? Jatkaakseen Jumalan tekoja.

⁵⁵”Minä teen aina sitä, mikä on Isälleni otollista. Minä en tule tekemään omaa tahtoani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on Minut lähettänyt, on minun kanssani, ja niin kuin Isäni on lähettänyt Minut, niin Minä lähetän teidät.”” Oi, sentään! [Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kaksi kertaa – toim.] Isä lähetti Hänet, meni Häneen. Isä, joka lähetti Jeesuksen, tuli Häneen, toimi Hänen kauttaan.

Jeesus, joka lähettää sinut, kulkee kanssasi ja on sinussa. Ja jos tuo Henki, joka elää Jeesuksessa Kristuksessa, sai Hänet tekemään ja toimimaan niin kuin Hän teki, sinulla on jonkinlainen yleiskäsitys siitä, miten Se toimii, kun Se on sinussa, koska tuo Elämä ei voi muuttua. Se siirtyy ruumiista toiseen, mutta Se ei voi muuttaa luonnettaan, sillä se on Jumala.

⁵⁶Lukekaamme nyt hieman Johanneksen evankeliumin 14. luvusta, alkaen 10. jakeesta.

Uskotteko te…että minä olen Isässä ja Isä minussa? teot…sanat, joita minä teille puhun, en puhu itsestäni, vaan Isä, joka minussa asuu, hän tekee teot. (Ajatelkaa sitä nyt).

Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä minussa; tai uskokaa minua juuri tekojen tähden.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, se tekee niitä tekoja, joita minä teen, hänkin … ja vielä suurempia tekoja kuin nämä hän tekee, sillä minä menen Isäni tykö.

Ettekö te ymmärrä? Näettekö, kuinka Hän sanoi tuossa? Katsokaa nyt, miten tämä tulee esiin. Minä luen vähän pidemmälle. Luemme noin 20. jakeeseen asti. ”Ja mitä ikinä pyydätte…” Katsotaanpa, minulla oli… Kyllä. Uh-huh. Aivan.

Ja mitä ikinä pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa.

Jos te pyydätte jotakin minun nimessäni, minä teen sen. Jos rakastatte minua, niin pitäkää käskyni.

Ja minä rukoilen Isää (nyt tarkatkaa), ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän pysyisi teidän luonanne iankaikkisesti;

Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet, sillä hän asuu teidän luonanne ja on oleva teissä.

⁵⁷Kuka sitten on tuo Henki? Mikä Pyhä Henki on? Se on Kristus teissä. Lohduttaja, se on Pyhä Henki. ”Ja kun Lohduttaja on tullut, hän tekee samoja asioita, joita minä tein Lohduttajan ollessa minussa. Minä rukoilen Isää, ja Hän antaa teille tämän Lohduttajan. Te tunnette Lohduttajan. Maailma ei tunne Häntä, eikä tule koskaan tuntemaankaan. Mutta te tunnette Hänet, koska Hän asuu nyt teidän luonanne”, Jeesus puhuu, ”mutta Hän tulee olemaan teissä.” Siinä se on, se on Lohduttaja, ”tulee olemaan teissä”.

En jätä teitä lohduttomiksi: Minä tulen luoksenne.

”Minä en…” Nyt, se on Lohduttaja, Kristus. Pyhä Henki on Kristus.

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te tulette näkemään minut; koska minä elän, niin tekin… elätte.

⁵⁸Oi, voisimme jatkaa ja jatkaa, mutta jotta tietäisitte. Mikä Hän on? Hän on sinetti. Hän on merkki. Hän on Lohduttaja. Näettekö, mitä kaikkea Hän on? Aabrahamin Siemen perii sen.

⁵⁹Katsokaamme nyt myös, että… mitä muuta Lohduttaja on. Menkäämme Ensimmäiseen Johanneksen kirjeeseen 16:7 ja katsokaamme, eikö Hän ole myös Puolustaja. Tiedättehän, mikä Puolustaja on, puolustusasianajajan tehtävä. Meillä on Puolustaja. Me tiedämme sen. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 16. luku… Hetkinen, olen pahoillani. Pyhän Johanneksen kirja, niin se on, 16:7. Olen pahoillani. Olen varmasti pahoillani, että sanoin sen. Luin sen väärin… 16:7.

Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois; sillä jos minä en mene pois, niin Lohduttaja ei tule teidän tykönne; mutta jos minä menen pois, niin minä lähetän hänet teidän tykönne”.

Ja kun hän tulee, hän osoittaa maailmalle synnin, vanhurskauden ja tuomion:

synnin, koska he eivät usko minuun;

vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ja te ette näe minua enää;

tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

⁶⁰Oi! Puolustaja, joka löytyy Ensimmäisen Johanneksen kirjeestä 2:12. Luetaanpa se, hetki vain, Ensimmäinen Johanneksen kirje 2:12. Anteeksi, Ensimmäinen Johanneksen kirje… 1 ja 2, se on se. Olen kirjoittanut nämä ylös, Ensimmäinen Johanneksen kirje 2:1-2.

Pienet lapseni, minä kirjoitan teille tämän, ettette tekisi syntiä. Ja jos joku tekee syntiä, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas:

Kuka on Puolustaja? Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Ja hän on – hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

⁶¹Mikä Pyhä Henki on? Se on Puolustaja. Mitä… Mikä on Puolustaja? Mitä se tekee? Se toimii puolestapuhujana. Sillä on laupeutta. Se, Se seisoo teidän puolestanne. Se tekee asioita, joita sinä et voi tehdä. Se on sovitus syntienne puolesta. Se on vanhurskautenne. Se on teidän parantumisenne. Se on teidän elämänne. Se on teidän ylösnousemuksenne. Se on kaikki, mitä Jumalalla on teitä varten. Hän on Puolustaja.

⁶²Kuinka voisimme mennä yksityiskohtiin sen kanssa ja eritellä sen, kuinka se, kun se… se esirukoilee tietämättömyytemme puolesta. Joskus, kun… saamme Pyhän Hengen, me horjahdamme tietämättämme johonkin. Pyhä Henki on siellä puolustamassa meitä. Hän on Puolustajamme. Hän on meidän… Hän on meidän Asianajajamme. Hän seisoo siinä ja puolustaa meitä. Me emme puolusta itseämme, koska Pyhä Henki meissä puolustaa meitä. Pyhä Henki puhuu, joskus sanojen kautta, joita ette ymmärrä, ja Hän esirukoilee puolestamme. Sitä Pyhä Henki on.

⁶³Kun minä kävelen johonkin, minä kävelen kuin pikkulapsi; te kävelette kuin pikkukaveri. Me, me kävelemme pimeässä maailmassa, joka on täynnä vihollisia, täynnä syntiä, täynnä ansoja, täynnä kaikkea.

Te sanotte: ”Voi, olen peloissani. Pelkään kristillisen elämän ottamista. Minä, minä pelkään tehdä tämän. Pelkään, että teen näin.”

Älkää pelätkö. Meillä on Puolustaja. Aamen. Hän seisoo rinnallamme. Hän on meissä, ja Hän rukoilee puolestamme. Pyhä Henki, jatkuvasti, jatkuvasti puolustaa meitä, koko ajan. Hän on meidän Puolustajamme. Voi, kuinka me kiitämmekään Jumalaa siitä!

⁶⁴Sinetti, merkki, elämän Henki, Taivaan Jumala, Lohduttaja, Elämä, Puolustaja. Mikä Hän on? Oi, sentään! Voisimme puhua siitä tuntikausia.

⁶⁵Nyt teemme pienen muutoksen vain hetkeksi. Nyt me kysymme nyt…

Meille on luvattu viimeisinä päivinä! Tämä Puolustaja, sinetti, lupaus, kaikki se, mistä olemme puhuneet Hänestä tänä iltana, ja vielä kymmenentuhatta kertaa enemmän, se on luvattu meille lopunaikana.

Heillä ei ollut Sitä tuona päivänä. Heillä oli vain sinetti lihassaan, tunnusmerkkinä ja merkkinä, ja he uskoivat, että Se oli tulossa, ja he vaelsivat lain varjossa. Heidät oli ympärileikattu lihassa.

⁶⁶Tänään me emme vaella lain varjossa. Me vaellamme ylösnousemuksen voimassa. Me vaellamme Hengen voimassa, joka on todellinen sinettimme, todellinen Puolustajamme, todellinen Lohduttajamme, todellinen merkkimme siitä, että olemme syntyneet ylhäältä; erikoisia, omituisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät hassusti, jotka ottavat kiinni Jumalan Sanasta ja kutsuvat kaikkea muuta vääräksi. Jumalan sana on oikein. Se on… Oi voi! Sitä Pyhä Henki on.

⁶⁷Haluatteko sen? Ettekö haluaisi saada Sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Katsotaanpa, onko Se luvattu.

Palataanpa nyt takaisin Jesajaan, Jesajan kirjaan. Katsotaanpa Jesajan kirjan 28. lukua. Nyt menemme Jesajan 28. lukuun, ja aloitamme noin… Otetaan kahdeksas jae, katsotaan, mitä Jesaja sanoi, seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin Se tuli.

⁶⁸Voisimme sanoa tästä paljon, mennä taaksepäin, koko ajan taaksepäin, mutta aloitamme vain tästä ja katsomme, oliko Se luvattu seurakunnalle. Minä päivänä Sen piti ilmestyä? Viimeisinä päivinä, jolloin tulisi olemaan turmelus. Muistakaa, että sana on monikossa, ”päivät”, kaksi viimeistä päivää, viimeiset kaksituhatta vuotta.

Nyt kahdeksas jae.

Kaikki, sillä kaikki pöydät ovat täynnä… saastaisuutta, niin ettei ole puhdasta paikkaa.

⁶⁹Etsikää sitä tänään löytääksenne sitä. Katsokaa ympärillenne ja katsokaa, olemmeko tuossa päivässä. ”Kaikki pöydät!” No niin, he menevät ehtoolliselle, ja ensimmäiseksi, aineellisella puolella, he ottavat vanhan vaalean leivän tai soodakeksin, murtavat sen ja toimittavat ehtoollisen. Kun se pitäisi tehdä Pyhän Hengen käsien ja happamattoman leivän avulla. Kristus ei ole likainen ja saastainen, ja se edustaa Häntä.

⁷⁰Toinen asia on se, että sitä tarjotaan ihmisille, jotka juovat, valehtelevat, varastavat, tupakoivat, jauhavat, (huh!) ihan mitä tahansa, kunhan he vain kuuluvat seurakuntaan. Olkoon se kaukana! Jos joku nauttii sitä koskaan, kun me syömme tätä täällä, hän hengittää ja juo kadotuksen itselleen, koska hän ei erota Herran Ruumista. Jos hän ei elä sellaista elämää, pysykää erossa siitä.

Ja jos ette nauti sitä, se osoittaa, että teidän omatuntonne on syyllinen. ”Joka ei syö, sillä ei ole osaa minun kanssani”, Jeesus sanoi.

⁷¹Mutta kaikki Herran pöydät ovat tulleet täyteen saastaa. Ei ole yhtään puhdasta paikkaa. Kuunnelkaa, jos se ei ole kuva tästä päivästä!

Kenelle hän…kenelle hän opettaa tietoa? ja kenet hän saa…ymmärtämään opetuksen?…

…kuka ymmärtää tiedon?… kenet hän voi saada ymmärtämään opin?…

”No, kiitos Jumalan, olen presbyteeriläinen. Minä olen metodisti. Olen helluntailainen. Olen nasarealainen. Minä kuulun pyhiinvaeltajiin.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään; se on vain toinen pöytä.

…kenelle minä teen tunnetuksi opin?…

⁷²Minkälainen oppi; metodistien, baptistien, presbyteerien, helluntailaisten? Raamatun Oppi!

…kenelle minä teen tunnetuksi opin?…

⁷³Mistä tiedät, milloin olet saanut Sen? Puhumme siitä perjantai-iltana. Näetkö?

…kenelle minä teen tunnetuksi opin? (nyt katsokaa) ne, jotka on vieroitettu maidosta ja irrotettu rinnoista.

⁷⁴Pienet lapset sanovat: ”Minä käyn seurakunnassa, koska äitini kuului tähän seurakuntaan.” Minulla ei ole mitään sitä vastaan, rakas veli. Ymmärrän, että tämä nauhoitetaan. Ei siinä mitään, kuulukaa äidin kirkkoon. Mutta kuunnelkaa, äiti vaelsi yhdessä valossa, te vaellatte toisessa.

⁷⁵Luther vaelsi yhdessä valossa, Wesley toisessa. Wesley vaelsi yhdessä valossa, helluntailaiset vaelsivat toisessa. Mutta me vaellamme tänään sitä korkeammassa valossa. Ja jos tulee vielä yksi sukupolvi, se tulee ylittämään meidät.

⁷⁶Alkuaikoina, kun asia oli laveaa, hyvin laveaa, Luther opetti vanhurskauttamisesta uskon kautta. Se oli ainoastaan sitä varten, että saataisiin ihmiset katolilaisuudesta protestantismiin, yhteyteen Sanan ympärille. Vanhurskauttaminen uskon kautta, se oli suuri ja laaja asia. He eivät koskaan siirtyneet siitä.

⁷⁷Sitten tuli toinen herätys, jonka nimi oli John Wesley. Se ravisteli heidät pois siitä ja vei heidät pyhitykseen, elämään hyvää, puhdasta, pyhää elämää, Jumalan Sanan pyhittämää elämää, antamaan iloa sydämeen. Se ravisteli pois paljon luterilaista oppia.

⁷⁸Sitten tuli helluntailaisuus ja Pyhän Hengen kaste, ja se kaventui jälleen, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen. Aivan oikein.

Ja nyt se alkaa järkkymään. Ja lahjat, ja ennallistaminen, ja Jumalan Henki on tullut sisään, merkkien ja ihmeiden täyteydessä, Seurakuntaan, ja se on ravistellut helluntailaisuutta. Mistä on kyse? Olemme niin lähellä Herran Jeesuksen Tulemusta, kunnes juuri se Henki, joka oli Hänessä, toimii seurakunnassa ja tekee aivan samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Sitä ei ole koskaan ollut missään, aina apostolien ajoista tähän aikaan asti.

Miksi? Katsokaa, se on laaja; se kapenee, kapenee, kapenee. Mistä on kyse? Aivan kuin kätenne lähestyisi varjoa; negatiivinen, negatiivinen, negatiivinen. Mutta mistä on kyse? Se on heijastus. Mikä Luther oli? Kristuksen heijastus. Mikä Wesley oli? Kristuksen heijastus.

⁷⁹Katsokaa, Billy Sundayn aika päättyi juuri. Toissa päivänä kuoli vanha tohtori Whitney, joka on opettanut tässä saarnastuolissa, viimeinen vanhan koulukunnan edustaja, luulisin, että hän oli noin yhdeksänkymmentä. Billy Sunday oli herätyssaarnaaja oman aikansa nimellisille seurakunnille. Hän ei antanut heikkoja lyöntejä; hän seisoi siellä ja huusi: ” Te metodistit, kaikki saarnamiehet ja kaikki muutkin, lähtekää sahanpurupolulle!”. Te kaikki baptistit lähtekää sahanpurupolulle! Te presbyteerit!” Hän ei antanut heikkoja lyöntejä. Hän oli tämän päivän Billy Graham.

⁸⁰Huomatkaa. Ja samaan aikaan, kun muodollinen seurakunta sai herätyksensä, mitä tapahtui? Täyden Evankeliumin seurakunnalla oli herätys. Bosworthin veljekset, Smith Wigglesworth ja tohtori Price, Aimee McPherson ja kaikki muut tulivat esiin.

Smith Wigglesworth kuoli eräänä yönä. Tohtori Price kuoli seuraavana aamuna. Vuorokauden sisällä olin kentällä.

⁸¹Nyt minun loppuni on tulossa. Katsokaa… Billy Grahamista ei juurikaan kuulla mitään. Oral Robertsista ei kuulla juurikaan mitään. Näen kokousteni jäävän varjoon. Mikä on vialla? Olemme lopussa, toisessa aikakaudessa.

⁸²Miten Billy Sunday ja he tulivat mukaan? He tulivat juuri Moodyn suuren herätyksen jälkeen. Milloin Moody tuli? Juuri Knoxin herätyksen jälkeen. Milloin Knox tuli? Juuri Finneyn herätyksen jälkeen. Finney Calvinin jälkeen, Calvin jälkeen… Niin, Wesley, ja Wesley Lutherin jälkeen. Ja niin jatkui kautta aikojen. Heti kun yksi herätys on ohi, Jumala herättää toisen ja antaa lisää valoa, ja niin se vain jatkaa matkaansa.

⁸³Nyt olemme tämän ajan lopussa. Jokainen ihminen on odottanut aikakautensa lopussa Kristuksen Tulemusta, mutta heillä oli paljon odotettavaa; juutalaisten paluu, lentävät lautaset taivaalla, kaikki nuo asiat, joita me näemme nykyään. Mutta me olemme lopussa. Me olemme tässä nyt. He tiesivät, että Seurakunnan oli määrä vastaanottaa Voima, joka tekisi Seurakunnassa samoja tekoja kuin Kristus, koska varjon muuttuessa yhä syvemmäksi ja syvemmäksi se heijastaa enemmän.

⁸⁴Ottakaa varjo. Mitä kauempana varjosta olette, sitä vähemmän heijastusta saatte varjosta. Jonkin ajan kuluttua varjo tulee yhä lähemmäksi, kunnes puu ja varjo ovat sama asia.

⁸⁵Jumalan Henki on toiminut vanhurskauttamisen aikana, Lutherin aikana; pyhityksen aikana, Wesleyn aikana; Pyhän Hengen kasteen aikana, helluntailaisuuden aikana; ja tässä se on lopunajassa ja suorittaa ja tekee aivan samoja asioita kuin silloin, kun se oli Kristuksessa. Mistä on kyse? Seurakunnasta ja Kristuksesta on tullut yksi.

Ja heti kun ne yhdistyvät toisiinsa, tuo viimeinen lenkki, Hän on menevä taivaan halki huutaen. Ylös nousevat Wesley, Luther ja kaikki muutkin, jotka olivat tuohon aikaan siellä: ”Se, joka on ensimmäinen, tulee olemaan viimeinen, ja se, joka on viimeinen, tulee olemaan ensimmäinen”, ja sitten tapahtuu ylösnousemus.

⁸⁶Olemme lopunajassa. Kuunnelkaa, tätä Pyhä Henki tekee. Pyhä Henki, vanhurskauttamisen kautta, katsokaa, vain kevyt varjo siitä; Pyhä Henki, pyhittämisen kautta, hieman syvempi varjo siitä; Pyhä Henki, sen kasteen kautta, syvempi varjo; nyt Pyhä Henki, sen Persoonan palauttamisen kautta, joka on täällä, muodostaen merkkejä ja ihmeitä, kuten Hän teki alussa. Huh! Kunnia! Jos aiotte joka tapauksessa kutsua minua ”pyhäksi kieriskelijäksi”, voitte yhtä hyvin aloittaa nyt.

⁸⁷Kuunnelkaa, veljet, kuunnelkaa tätä.

…kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta…ei ole puhdasta paikkaa.

Kenelle hän opettaa tietoa?… Kenelle hän tekee tiettäväksi, ymmärrettäväksi opin?…Niille, jotka on vieroitettu maidosta ja irrotettu rinnoista.

Ei pienille vauvoille, presbyteerivauvoille, metodistivauvoille, helluntaivauvoille, luterilaisille vauvoille, nasaretilaisvauvoille. Hän haluaa jonkun, joka on valmis irtautumaan rinnoista ja syömään vahvaa ruokaa. Tässä se tulee:

Sillä käskyjen on oltava käskyjen päällä… käskyjen päällä; rivi rivin päällä… rivi rivin päällä; tässä vähän, ja siellä vähän:

Sillä änkyttävien huulten ja muilla kielillä minä aion puhua tälle kansalle.

Heille hän sanoi: ” Tässä on se lepo, jossa väsyneet saavat levätä, ja tämä on se virkistys, mutta he eivät halunneet kuulla.

⁸⁸Pyhä Henki, jos tuo ei ole juuri se tapa, miten Se tuli helluntaina, profetoitiin seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin Se tuli! Tässä se on Helluntaipäivänä, se tuli juuri täsmälleen samalla tavalla.

⁸⁹Joku sanoo: ”Sapattipäivän pitäminen.” En hylkää tai vähättele kenenkään seurakuntaa tai uskontoa. Mutta sanottiin: ”Sapattipäivä, Jumalan sapatti oli lepopäivä.”

Tässä on lepopäivä. [Veli Branham ottaa Raamattunsa esiin – toim.] ”Tämä on se lepo”, Hän sanoi, ”että te annatte väsyneiden levätä.” Tämä on se. Aamen! ” Tulee olemaan käsky käskyn päälle, rivi rivin päälle.” Tässä on lepo. Mikä Pyhä Henki on? Lepo. Oi!

Tulkaa minun luokseni kaikki te, työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

⁹⁰Mikä Hän on? Se, joka tulee sinuun ja antaa sinulle rauhan; sinun merkkisi, sinun Lohduttajasi; lohdutettu, levossa, sinetöity.

⁹¹Miten sinä…? Se on merkki; maailma tietää, että sinulle on tapahtunut jotain. Mikä se on? Se on Lohduttaja. Mikä se on? Sinetti. Sinä olet levossa. Teillä on… Se on Puolustajanne. Jos teille tapahtuu jotakin, siellä on Jokin, joka toimii puolustajananne nopeasti, ja se esirukoilee puolestanne. Se on Jumalan Henki, joka elää Seurakunnassa, ja joka profetoi tarkalleen, millaista Se olisi, kun Se tulisi. Se olisi ikuinen, Iankaikkinen lepo.

⁹²Jumala loi maailman. Heprealaiskirjeen 4. luku. ”Jumala loi maailman ja lepäsi seitsemäntenä päivänä.” Aivan oikein.

Kahdeksas päivä palasi takaisin, alle… Hän antoi sen juutalaisille liittoa varten, tietyksi ajaksi. Aivan oikein. Mutta he menivät ja lepäsivät yhden päivän; palasivat takaisin, viikon ensimmäisenä päivänä, ja aloittivat alusta, uudestaan, alusta. Se ei ole sitä lepoa, josta Jumala puhui.

Kun Jumala loi maailman kuudessa päivässä, kun Hän lepäsi, Hän lepäsi siitä lähtien. Aivan oikein. Se ratkaisi asian. Hän ei tullut takaisin kahdeksantena päivänä ja aloittanut alusta.

⁹³Se oli vain varjo. Nyt, se oli esikuva, kuten kuu auringolle; mutta kun aurinko nousee, emme tarvitse enää kuuta. Huomatkaa tämä, oi, Ilmestyskirjan 11:ssä: ”Nainen, jolla on kuu jalkojensa alla ja aurinko päänsä päällä.” Tämä on nainen, jolla on kuu jalkojensa alla ja aurinko päänsä päällä. Voisimme käydä Raamatun läpi kannesta kanteen ja näyttää teille. Näettekö?

⁹⁴Mutta mikä se on? Kun, Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen 4. luvussa: ”Jos Jeesus olisi antanut heille lepopäivän, Hän olisi sen jälkeen puhunut siitä; Hän olisi puhunut lepopäivästä.” Mistä päivästä Hän puhui, lepopäivästä?

Tulkaa minun luokseni kaikki te, työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

⁹⁵Matteuksen evankeliumin 11. luku, 22. jae… Katsokaa, me huomaamme, että kun me tulemme Hänen luokseen. ”Sillä se”, sanotaan Hepr. 4:ssä, ”joka on päässyt Jeesuksen lepoon, on lakannut maallisista teoistaan, niin kuin Jumala on lakannut omista teoistaan”, kun Hän loi maailman, jotta ei enää koskaan palaisi siihen. Kuinka kauan? [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kolme kertaa – toim.] Kuinka kauan olette Pyhän Hengen sinetöimiä? ”Teidän lunastuksenne päivään asti.” Siinä on tuo lepo, lohdutus, Puolustaja, sinetti, Vapahtaja. Voi! [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran. – toim.] Minä tavallaan innostun, tai minä tavallaan tulen siunatuksi. Oi!

⁹⁶”Onko se luvattu meille, veli Branham? Onko se todistettu Raamatussa?”

Hyvä on, mennään Joeliin ja selvitetään, mitä Joel sanoi Siitä.

Kuinka kiitollinen olenkaan Jumalan siunatusta Sanasta! Rakastatteko sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Luulen, että ilman Sanaa en tietäisi, missä me seisoisimme. Hyvä on.

Olemme nyt Joelissa. Menemme Joeliin, Joelin toiseen lukuun, ja aloitamme 28. jakeesta. Joel 2:28, kahdeksansataa vuotta ennen Kristuksen tuloa, profeetta Hengessä. Nyt kuunnelkaa.

Ja sen jälkeen minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle; … teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, teidän vanhuksenne näkevät unia, teidän nuorukaisenne näkevät näkyjä:

Ja myös palvelijoideni ja palvelijattareni päälle minä vuodatan näinä päivinä… vuodatan, niinä päivinä, henkeni.

Ja minä näytän ihmeitä taivaalla ylhäällä ja maan päällä, verta,… tulta ja savupatsaita.

Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran suuri ja… kauhea päivä tulee.

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa Herran nimeä avuksi, pelastuu:

⁹⁷Tuo on… Oi! Mitä? Joel! Huomasitteko te? Apostolien teot 2:ssa Pietari otti esiin saman jakeen. Hän sanoi: ”Te Israelin miehet, kuulkaa minun sanani. Nämä eivät ole juovuksissa”, tämä sinetöity, lohdutettu, erityinen, merkitty kansa. ”He eivät ole humalassa, kuten te luulette”, Apostolien teot 2, ”sillä nyt on päivän kolmas hetki”. Vaan tämä on sitä, mistä profeetta Joel puhui sanoen: ”Viimeisinä päivinä on tapahtuva, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.””

⁹⁸Mistä on kyse, mikä Pyhä Henki on? Hyvä on, huomatkaamme nyt taas, se on luvattu uskoville, se on se, mikä Se on. Nyt, tämä Pyhä Henki, saamme selville, mikä se on, hetki vain. Kenelle se on luvattu? Uskoville.

Mennään nyt Luukkaaseen, Luukkaan kirjan 24. lukuun, ja kuunnellaan, mitä Jeesus sanoi viimeisinä sanoinaan ennen kuin Hän lähti maan päältä. Luukkaan evankeliumin 24. luku. Ja te, jotka kirjoitatte tämän nyt ylös, voitte merkitä sen muistiin ja tutkia sitä sitten huomenna, kun teillä on enemmän aikaa. Luukas 24:49, kuunnelkaa Jeesuksen puhetta. Lopussa, kun Hän oli nousemassa ylös kirkkauteen, taivaaseenastumisessa, tässä ovat sanat, jotka Hän sanoi opetuslapsilleen.

…katso, minä lähetän Isäni lupauksen…

Minkä lupauksen? Sinetin, merkin, Lohduttajan ja kaikki nämä asiat, joista olen puhunut, ja vielä tuhansia kertoja enemmän.

…minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne:…

Minkä lupauksen? ” Sen, jonka Jesaja sanoi tulevan: ’Minä puhun tälle kansalle änkyttävien huulten ja muiden kielten avulla.’ Minä lähetän tuon levon teidän päällenne. Lähetän sen, mistä Joel puhui, että ’Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni teidän päällenne’. Oi, minä lähetän teidän luoksenne ja teen kaikki kansat, kaikki ihmiset, alkaen Jerusalemista… Minä tuon Aabrahamin jälkeläiset tämän liiton alle. Minä sinetöin jokaisen heistä. Näettekö, minä vuodatan Henkeni.”

…minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne; mutta viipykää, siis odottakaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät varustetaan voimalla ylhäältä.

⁹⁹Mikä Pyhä Henki sitten on? ”Voima korkeudesta!” Ei piispasta tuleva voima, ei seurakunnasta tuleva voima. Vaan ”Voima korkeudesta!”

¹⁰⁰Millä tavoin tuo voima tuli? ”Liittymällä seurakuntaan”? Haastan teidät tekemään, sanomaan, että se on totta. ”Liittymällä seurakuntaan, kättelemällä saarnaajan kanssa”? Ei, herra. Teille katolilaisille, ”työntämällä kielenne ulos ja ottamalla ensimmäisen ehtoollisen”? Ei, herra.

¹⁰¹Miten se tuli, Voima korkeudesta? Luetaanpa vähän pidemmälle. Mennään kohtaan Apostolien teot 1:8. He kokoontuvat nyt yhteen. Nyt he puhuivat Jeesuksesta tässä, kun he olivat kokoontuneina yhteen ja olivat määränneet toisen ottamaan Juudaksen paikan. Apostolien teot 1:8.

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne….

Minkä? ”Teistä tulee Branhamin tabernaakkelin jäsen”? Ei. ”Teistä tulee metodistikirkon, katolisen kirkon tai presbyteerisen kirkon jäsen”? Ei näin, Raamatussa. Se on ihmistekoinen oppi.

”Mutta sinä saat Voiman sen jälkeen, kun sinusta on tullut saarnaaja”? Ei, herra. ”Saat Voiman sen jälkeen, kun olet suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon”? Ei, herra. ”Saatte Voiman sen jälkeen, kun olette saaneet teologian tohtorin tutkinnon”? Ei, herra. ” Saatte Voiman, kun teidät on kastettu vedellä”? Ei, herra. ”Saat Voiman sen jälkeen, kun olette ottaneet ensimmäisen ehtoollisen”? Ei, herra. Se on kaikki ihmisen keksimää.

¹⁰²Kuunnelkaa, mitä Raamattu sanoi, mitä Jeesus sanoi.

…te saatte voiman, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne. (Mikä Pyhä Henki on? Voima), ja sen jälkeen te tulette olemaan todistajia… (”Vain te kaksitoista, te todistatte Jerusalemissa”?)... te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa,… Juudeassa,… Samariassa että maan ääriin asti. (Jota ei ole vielä koskaan saavutettu.)

Ja kun hän oli puhunut nämä asiat,… kun hän oli puhunut nämä asiat, heidän katsoessaan häntä, hänet otettiin ylös pilvessä ja otettiin… pois heidän näkyvistään.

¹⁰³Kääntäkää nyt sivun toiselle puolelle ja katsokaa, kuinka nämä profetiat toteutuvat.

Ja kun helluntaipäivä oli tullut täyteen, he olivat yhdessä… he olivat kaikki yksimielisesti yhdessä paikassa.

”Ja yhtäkkiä pastori tuli sisään ja…”? Menin pois linjalta, enkö mennytkin? ”Yhtäkkiä pappi tuli alttarille”? Ei, ei, ei…

Ja yhtäkkiä kuului ääni…

Se ei ollut pelkkää teeskentelyä, vaan se oli siellä, ääni.

”Pappi lähestyi ovea”? ” Papilla oli ehtoollinen, tullessaan ulos pyhästä paikasta”? Ei, ei mitään sellaista.

…tuli ääni taivaasta… (Ei jalkojen kahinaa.)… tuli ääni taivaasta kuin… voimakas tuulenpuuska ( Oi, voi! Huh!…?…?…)... ja se täytti koko talon, jossa he olivat istumassa.

¹⁰⁴Mikä Pyhä Henki on? Täältä he saavat Voiman. Tässä on paikka, jossa heidän pitäisi odottaa; tässä on se, mitä tapahtui, kun he tekivät niin. Kaikki ennustettiin, Mooseksen kirjasta lähtien, Aabrahamista lähtien; se tulisi, ja miten se tulisi, ja tulokset seuraisivat. Mistä on kyse? Se on luvattu Seurakunnalle, uskoville.

…ja täytti koko talon, jossa he istuivat.

Ja heidän päällensä ilmestyi palavia kieliä, jotka olivat kuin… tulta, ja ne asettuivat jokaisen päälle.

Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä, ja he alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan kuin Henki antoi heille puhuttavaksi.

Nyt menemme siihen perjantai-iltana. Jätämme sen tähän, näettekö.

¹⁰⁵Mistä on kyse? Se on lupaus Seurakunnalle, ehdoton lupaus. Hyvä on.

¹⁰⁶Nyt tulemme saamaan selville, että sen jälkeen, kun heidät täytettiin, heidät sinetöitiin, niin kuinka pitkäksi aikaa? [Seurakunta sanoo: ”Lunastuksen päivään asti.” – toim.]

Kuinka moni täällä on saanut Pyhän Hengen? Näyttäkää kätenne. Pyhän Hengen saaneita on enemmän kuin ilman sitä olevia. Me haluamme, että olet yksi meistä, veli, sisar. Kun ymmärrätte, mistä siinä on kyse, se on… Kyse on Jumalan Hengestä, joka asuu teissä, jotta voitte tehdä Jumalan tekoja.

Kun Jumala koskaan on lähettänyt Henkensä johonkin palvelijaansa, profeettaansa, opettajaansa tai apostoliinsa, maailma on aina hylännyt heidät. Heitä pidettiin hulluina kaikkina aikakausina. Jopa silloin, kun Paavali seisoi Agrippan edessä, hän sanoi: ”Sitä, jota kutsutaan harhaoppisuudeksi…”. Mitä on harhaoppisuus? ” Hulluutta.” ”Sillä tavoin, jota sanotaan hulluudeksi, hullujen joukoksi, minä palvon isiemme Jumalaa.” [Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kerran – toim.] Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä. Kyllä, herra. Aivan oikein. Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä.

¹⁰⁷Kun tämä Pyhä Henki oli langennut heidän päälleen, se teki heistä niin rakastavaisia, kunnes kaikki oli yhteistä. Onko näin? Oi, oi, mikä yhteys! Me laulamme joskus tuota laulua: ”Oi, millainen yhteys! Oi, millainen jumalallinen ilo!” Juuri niin. He eivät välittäneet, he eivät välittäneet siitä, paistoiko aurinko vai ei. He eivät pyytäneet helppoa kukkivaa leposijaa.

”Minä vastaanotan Pyhän Hengen”, jotkut ihmiset sanovat minulle, ”herra Branham, jos takaat minulle, että minusta tulee miljonääri, jos takaat minulle, että löydän öljylähteitä ja kultakaivoksia ja minä…”. Ihmiset opettavat tuollaista, ja he opettavat valhetta. Jumala ei ole luvannut tuollaisia asioita.

¹⁰⁸Ihminen, joka on saanut Pyhän Hengen, ei välitä siitä, kerjääkö hän leipää vai ei. Sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Hän on Taivaaseen sidottu olento. Hänellä ei ole… Hänellä ei ole minkäänlaisia siteitä tänne. Aivan niin. Hän ei välitä. Antaa tulla, antaa mennä, miten vain. Antakaa heidän arvostella ja pilkata. Menetät arvostuksesi, ei se sinua haittaa. Olet matkalla kohti Kirkkautta! Halleluja! Katseesi on kiinnitetty Kristukseen, ja olet matkalla. Ette välitä, mitä maailma sanoo.

Sitä Pyhä Henki on. Se on Voima, Se on sinetti, Se on Lohduttaja, Se on Puolustaja, Se on merkki. Oi, sentään! Se on vakuutus siitä, että Jumala on ottanut sinut vastaan.

Kuinka paljon aikaa minulla on mennyt? Minulla on enää kahdeksan minuuttia aikaa. Selvä. Antakaa minun… Minulla on paljon raamatunkohtia täällä. En taida saada niitä mukaan, mutta yritämme parhaamme.

¹⁰⁹Nyt, sen jälkeen kun ihminen on täytetty Pyhällä Hengellä, onko mahdollista, että vainot ja muut asiat saavat hänet palaamaan takaisin ja… Hän ei tule menettämään, hän on edelleen Jumalan poika, hän on aina, koska kuinka pitkäksi aikaa olette sinetöity? [Seurakunta sanoo: ”Lunastuksen päivään asti.” – toim.] Aivan oikein. Niin Raamattu sanoi.

¹¹⁰Nyt, kun opetuslapsia oli lyöty, heitä oli pilkattu, heitä oli ivattu ja kaikkea muuta, he ajattelivat, että on aika palata hetkeksi yhteen. Kääntäkäämme Apostolien tekojen neljänteen lukuun ja katsokaamme, kun he… mitä tapahtui. Tämä on teille, jotka olette jo oppineet sen. Apostolien teot, neljäs luku.

Nyt, Pietaria ja Johannesta oli lyöty, heidät oli pantu vankilaan, koska he paransivat, koska heillä oli ollut parantamistilaisuus seurakunnan portilla. Kuinka moni tietää sen? Siellä makasi mies, jolla oli hieman rampa jaloistaan. Hän ei pystynyt kävelemään; hän oli ollut sellainen jo neljäkymmentä vuotta. Ja Pietari kulki hänen ohitseen. Ja hän sanoi… Hän ojensi maljansa saadakseen jotain ruokaa maljaan.

Ja Pietari osoitti, että hän oli Pyhän Hengen täyttämä saarnaaja, eikä hänellä ollut rahaa. Hän sanoi: ”Minulla ei ole hopeaa eikä kultaa.” Näettekö, hän ei välittänyt siitä. Mutta hän oli Taivaaseen sidottu olento. Oi, kuinka toivonkaan, että meillä olisi aikaa viipyä tuossa vähän aikaa, näettekö? Hän oli Taivaaseen sidottu. Häntä lohdutettiin. Hänellä oli Henki. Hänellä oli Voima. Hän käveli eteenpäin ja sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä annan sinulle”.

Epäilemättä mies kysyi: ”Mitä teillä on, herra?” ”Mitä teillä on?”

”Minulla on uskoa. Minulla on jotain sydämessäni, joka alkoi noin kymmenen päivää sitten. Olin tuolla ylähuoneessa, ja yhtäkkiä kaikki ne lupaukset, jotka Jumala oli antanut… Olin vaeltanut Jeesuksen Kristuksen kanssa kolme ja puoli vuotta. Kalastin Hänen kanssaan, kiskoin kaloja ylös. Tein näitä eri asioita. Ja olin nähnyt Hänen parantavan sairaita. Minä… Hän sanoi minulle jatkuvasti: ”Isä on minussa, mutta kun Minä lähden, Hän tulee sinuun.” En voinut ymmärtää sitä. Mutta Hän sanoi: ’Nyt, en odota sinun ymmärtävän sitä’.”

Näitä asioita ei ymmärretä, ne vain otetaan vastaan. En ymmärrä sitä vielä. Älkääkä sanoko minulle, että ymmärrätte, koska ette ymmärrä. Näetkö? En siis ymmärrä sitä, en voi selittää sitä, mutta ainoa asia, jonka tiedän, on se, että olen saanut Sen.

”No, no”, sanotte, ”se ei ole tieteellistä.” Oi, totta kai se on.

¹¹¹Katsokaa noita valoja. Kun Benjamin Franklin sai siitä kiinni, hän sanoi: ”Sain sen.” Hän ei tiennyt, mitä hänellä oli, mutta hänellä oli se. Ja haluan jonkun kertovan minulle tänä iltana, mitä sähkö on. He eivät vielä tiedä, mitä se on, mutta meillä on se. Aamen. Aivan oikein. Kukaan ei tiedä, mitä sähkö on. He voivat valjastaa sen, saada sen syttymään, palamaan, toimimaan. Mutta se tuotetaan generaattoreilla, kahdella kappaleella, jotka pyörivät yhteen. Se tuottaa sitä, ja muuta he eivät tiedä. Se antaa valoa, ja siinä on voimaa.

¹¹²Ja se on kuin Jumalan Henki. Kun saatte yhden palan, joka olette te, ja toisen palan, joka on Jumala, ja saatte ne pyörimään yhdessä tuolla tavalla, se tekee teille jotain. Aivan oikein. Se antaa Valoa. Se antaa Voimaa. Ette tiedä, mitä Se on, ettekä koskaan tule tietämään, mitä Se on, mutta tiedätte, kun teillä on Se. Se on ainakin yksi varma asia. Ja Se on sinua varten. Se on sinun. Se on varmuus. Niin on.

Mitä tuo valo osoittaa? On olemassa varmuus. Se on valo. Huomatkaa tämä. Nyt, te ette tiedä, mikä se on.

¹¹³Mutta nämä kaverit sanoivat: ”No”, he sanoivat… he sanoivat yhden asian, jonka he tietävät, ”me tiedämme, että he ovat oppimattomia.” Jotkut enemmän ”hulluja”, kuten se pieni saksalainen sanoi olevansa. Näettekö? Hän sanoi: ”He ovat tietämättömiä ja oppimattomia. Mutta he ovat olleet tuon Kalastajan, tuon Puusepän, tuolla alhaalla, nimeltään Jeesus, kanssa, minä tiedän sen, koska he tekevät samoja asioita kuin Hän.”

¹¹⁴Sitä Pyhä Henki on, Jeesus elää oppimattomassa kalastajassa, puusepässä tai missä tahansa, oppimattomassa saarnamiehessä, mikä tahansa se onkaan. Se on ihminen, joka haluaa olla tietämätön maailman asioille ja antaa Jeesuksen tulla häneen, Jumalan Hengen, sinetin, Lohduttajan. Hän ei välitä arvostuksesta; ainoa asia, jonka hän haluaa, on Jumala.

¹¹⁵Kun Jumala oli asettamassa asioita järjestykseen, hän sanoi: ”Te leeviläiset, minä olen kutsunut teidät ja tehnyt teistä pappeja. Ja kaikki teidän veljenne, muut, kaksitoista sukukuntaa ja … muut yksitoista sukukuntaa maksavat teille kymmenyksiä.”

”Kun saatte yhdeksän pussillista omenoita, antakaa yksi pussillinen leeviläisille. Kun johdatatte lampaita – tässä hallissa, poimikaa joka kymmenes lammas. En välitä siitä, onko se pieni vai iso, lihava vai köyhä, se kuuluu leeviläisille.

”Leeviläiset, kun saatte kaiken tämän, antakaa myös kymmenykset Herralle. Te suoritatte heilutusuhrin, anti-uhrin, erilaiset uhrit. Te annatte kymmenykset Herralle.”

¹¹⁶Hän sanoi: ”Mooses, sinun kohdalla, Minä olen sinun osasi.” Oi, sentään! Hän sanoi: ”Minä olen sinun tyydyttävä osuutesi.”

Ja sitä Pyhä Henki on Seurakunnalle tänä päivänä. Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta minulla on tyydyttävä annos. Halleluja! Koulutusta, hädin tuskin pystyn lukemaan tätä Kirjaa, mutta minulla on tyydyttävä Osa. Se on hyvä. Tohtorin tutkinto, minulla ei ole mitään; filosofian tohtorin tutkinto tai LD:n tutkinto tai mitään muutakaan. Mutta minulla on yksi asia, tyydyttävä Osa. Se on se osa, jonka haluan. Se on se osa, jonka Jumala haluaa teidän saavan. Heittäkää loput näistä vanhoista asioista pois, kaikki arvostus ja kaikki muu, ja kävelkää ulos ja hankkikaa Jumalan tyydyttävä Osa.

¹¹⁷Sillä sen, mitä olette saaneet tästä maasta, jätätte tänne, kun lähdette. Mutta jos sinulla on tuo tyydyttävä Osa, Se on varmasti vievä sinut ylös. Me otamme aina vakuutuksen, nykyään, hautausurakoitsijaa varten. Hankkikaamme Jumalan tyydyttävä Osa, ja hankkikaamme hautausurakoitsijan sijasta Ylösottaja. Tiedättehän, että ne molemmat tekevät työnsä.

¹¹⁸Katsotaanpa nyt.

…kun heidät päästettiin vapaaksi, he menivät omiensa luokse,…

Ei takaisin pappien luo. Se osoitti, että heillä oli Se. He eivät enää palanneet siihen vanhaan, kylmään, muodolliseen juttuun, eivät; palanneet takaisin ja sanoneet: ”Katsokaa nyt, mitä he tekivät meille!” Ei, ei. Heillä oli oma seuransa. Heitä oli siellä vain kymmenkunta, mutta se oli tarpeeksi suuri joukko, pieni kourallinen ihmisiä.

…kun heidät päästettiin vapaaksi…

Sen jälkeen he olivat pahoinpidelleet heitä ja uhkailleet heitä ja sanoneet: ”Jos te vielä joskus kastatte Jeesuksen Nimessä.” Tai, oi, tarkoitin… No, aivan oikein. Näettekö? ”Jos te vielä joskus saarnaatte Jeesuksen Nimessä, mitä ikinä teettekin, me nappaamme teidät!”

¹¹⁹Sanoi: ”Huh, tuo on melkoinen uhkaus. Mennään muiden veljien luo.” Niin sitä pitää. Yksimielisyydessä on voimaa. Yksimielisyydessä on voimaa. He sanoivat: ”Mennään vain muiden veljien luo ja otetaan selvää, mitä voimme tehdä.”

¹²⁰Nyt he kaikki kokoontuivat yhteen ja kertoivat erilaisista kokemuksista.

…kun heidät oli päästetty vapaaksi, menivät he omiensa luo ja ilmoittivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.

Ja kun he olivat sen kuulleet, he kohottivat äänensä yksimielisesti Jumalan puoleen,…

Kuunnelkaa, mitä he sanoivat. Katsokaa häntä, katsokaa heitä, eivät menneet takaisin ja sanoneet: ”Oi…” Jotain muuta noin: ”Oi Herra, olen niin pahoillani…”. Ei. He olivat jo pelastuneet. He olivat täynnä Henkeä. Heillä oli Iankaikkinen Elämä.

…korottivat äänensä… yksimielisesti ja sanoivat: ”Herra, sinä olet Jumala…

Aamen! Pidän tuosta, veli Palmer. Pidän siitä.

…Sinä olet Jumala (me tiedämme sen), joka olet tehnyt taivaat ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on:

joka palvelijasi Daavidin suun kautta sanoit…

¹²¹Nyt katsokaa, te tulette takaisin ja sanotte: ”Me emme ole…”. Nyt te menette sinne ja sanotte: ”No, Herra, odota nyt hetki. He vain pilkkaavat minua niin paljon!” Eikö Hän sanonut, että he tekisivät niin?

”Kaikki, jotka elävät jumalallisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat kärsimään vainoa.”

”Pomo sanoi minulle, että jos hän saisi…” Eivätkö he sanoneet, että he sanoisivat niin? ”No, tiedätkö, minut vedettiin oikeuteen eräänä päivänä sen takia.”

¹²²Eikö Hän sanonut: ”Teidät viedään kuninkaiden ja hallitsijoiden eteen minun Nimeni tähden. Älkää huolehtiko siitä, mitä sanotte, sillä te ette ole se, joka puhuu.”? Näin sen tapahtuvan eilen. ”Pyhä Henki asuu teissä; Hän puhuu.” ”Se on Pyhä Henki, joka asuu teissä; Hän puhuu.” Näettekö, ”Hän.” Juuri niin. Niinpä niin. ”Älkää huolehtiko siitä, mitä sanotte.”

Herra, joka… joka palvelijasi Daavidin suulla olet sanonut: ”Miksi pakanat raivoavat ja kansa kuvittelee turhia asioita?”.

Maan kuninkaat ovat nousseet, ja hallitsijat ovat kokoontuneet Herraa ja hänen Kristustaan vastaan.

…Totisesti, Herra, pyhää lastasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, kokoontuivat Herodes ja Pontius Pilatus, pakanat ja Israelin kansa…,

tekemään kaiken, mitä sinun kätesi ja neuvosi on määrännyt edeltä käsin tapahtuvaksi.

Oi, sentään! Pidän tuosta. ”Herra, he tekevät juuri sen, minkä Sinä sanoit heidän tekevän.” Mitä Raamattu sanoo? ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkaajia, omahyväisiä, ylimielisiä, mielihyvän rakastajia, jotka rakastavat mielihyvää enemmän kuin Jumalaa, sovun rikkojia, väärin syyttelijöitä, tottelemattomia, jotka halveksivat niitä, jotka ovat hyviä, joilla on jumalisuuden muoto, mutta jotka kieltävät…”.” He eivät koskaan menneet sinne ja saaneet Voimaa: ”…sen jälkeen Pyhä Henki on tullut teidän päällenne.” ”joilla on jumalisuuden muoto, mutta jotka kieltävät sen voiman; kääntykää pois senkaltaisista.” Sitä Pyhä Henki on. Näettekö?

…mitä on päätetty… tapahtuvaksi.

Herra, katso nyt heidän uhkauksiaan ja suo palvelijoillesi, että me kaikella rohkeudella puhuisimme sinun sanaasi.

Oi, pidän siitä! Poista se vanha toiveluu ja vaihda sinne todellinen selkäranka. Nyt katsokaa tätä.

…me voisimme puhua sinun sanaasi,

ja ojenna kätesi parantaaksesi…

Oi, veli! Demonit eivät kuole, mutta Pyhä Henki ei myöskään kuole. Näetkö?

… ojenna kätesi parantaaksesi, että merkkejä ja ihmeitä tapahtuisi pyhän lapsesi Jeesuksen nimessä.

Ymmärrätkö, mistä he kiistelivät? He tekevät samoin tänäänkin, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.

Ja kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja… puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

¹²³Huh! Minun! He saivat jotain, kun he menivät sinne ylös, eikö niin? Lupaus sanoi, että juuri sitä Pyhä Henki on, antaa teille rohkeuden, lohdutuksen, sinetöinnin ja merkin. Oi, sentään!

¹²⁴Kuunnelkaa. Oi, kunpa meillä olisi aikaa, voisimme mennä Filippuksen kanssa samarialaisten luo. Apostolien teot 8:14; te kaikki, jotka kirjoitatte sen muistiin. He olivat saaneet suuren ilon, he olivat saaneet suuria parantumisia, mutta heidät oli kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Mutta he lähettivät ylös Jerusalemiin hakemaan Pietaria; hän tuli alas ja pani kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Apostolien teot 8:14.

¹²⁵Pakanoihin kuului eräs Kornelius. Hän oli ihmeellinen mies, maksoi kymmenykset, rakensi synagogia kansalle, kunnioitti Jumalaa, pelkäsi Jumalaa; hyvä mies, hyvä presbyteeri, metodisti, baptisti tai jotain muuta, näettekö, erittäin hyvä mies. Mutta eräänä päivänä Jumala sanoi: ”Hän on hyvä mies, joten lähetän hänet kokoukseen. Minun täytyy kutsua saarnamieheni tänne ja kertoa hänelle Siitä.” Hyvä on.

Hän näki näyn jossa sanottiin: ”Mene alas Joppeen, ja löydät sieltä erään Simon-nimisen parkitsijan. Ja siellä on yksi, Simon Pietari, siellä. Anna hänen tulla tänne ylös; hän kertoo sinulle tien, sillä hän on saanut jotakin.”

¹²⁶Ja kun Pietari seisoi siellä ylhäällä… Ja Kornelius aikoi palvoa tuota saarnaajaa. Hän oli. Mutta Pietari sanoi: ”Nouse seisomaan. Minä olen ihminen niin kuin sinäkin.”

”Ja kun Pietari vielä puhui näitä sanoja”, siitä, miten he palasivat takaisin, alussa… Samoista asioista mistä minä puhun, miten Jumala lupasi vuodattaa Pyhän Hengen. ”Hänen puhuessaan näitä sanoja Pyhä Henki laskeutui heidän päällensä.” Huh! Kyllä… Sitä varten Pyhä Henki on, sitä varten Se on… ”Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä.”

¹²⁷Huomatkaa, että Efesossa oli eräs baptistiveli. Hän oli ensinnäkin lakimies, fiksu, älykäs mies, tunsi lain; suuri mies, oppinut. Eräänä päivänä hän alkoi lukea Raamattua ja näki, että tulisi joku, jonka nimi olisi Messias. Ja kun hän teki näin, hän alkoi kuulla tästä Jeesuksesta, ja hän sanoi: ”Olen vakuuttunut. Ja tunnustan avoimesti uskoni, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika.” Hän oli todellinen baptisti. Tässä hän tuli ja sanoi: ”Tunnustan avoimesti, että Jeesus on Kristus.” Hän teki sitä niin paljon, että Jumala kutsui hänet sananpalvelukseen. Jumala puhuu aina aidolle sydämelle.

¹²⁸Siellä alhaalla oli pieni vanha teltantekijä, Aquila ja Priscilla, mies ja vaimo. He olivat teltantekijöitä. Apostolien tekojen 18. luvussa kerrotaan siitä. Paavali, he olivat hänen ystäviään. He olivat saaneet Pyhän Hengen Paavalin käsien ja hänen opetuksensa kautta.

He kuulivat, että siellä oli herätys, joten he menivät sinne. Siihen osallistui vain noin kymmenen tai kaksitoista ihmistä. Niinpä hän meni sinne katsomaan sitä, ja hän kuuli tämän saarnaajan saarnaavan, hänen sydämensä vilpittömyyden. Hän sanoi: ”Tiedättekö, uskon, että hän kuuntelisi Totuutta”.

Niinpä jumalanpalveluksen päätyttyä hän kutsui hänet teltan taakse ja sanoi: ” Katsohan, meillä on pieni veli, joka on suunnilleen noin pitkä, pieni koukkunenäinen juutalainen, mutta kun hän tulee tänne, hän opettaa sinulle Jumalan Sanaa, selvästi.” No, jonkin ajan kuluttua…

¹²⁹Paavali oli samaan aikaan vankilassa. Kauhea paikka nykyaikaiselle saarnamiehelle, eikö totta? Mutta hän oli vankilassa, ja Herra piti häntä siellä. Kun maanjäristys tuli ja järisytti vankilaa, hän otti vanginvartijan ja hänen perheensä mukaansa ja kastoi heidät kaikki Herran Jeesuksen Nimessä ja lähti pois, ja tuli tänne.

Ja hän oli juuri karkottanut paholaisen pienestä, vanhasta tytöstä, joka oli ennustanut. He tienasivat paljon rahaa tytön avulla, joten hän paljasti heidän huijauksensa, ja hänet pantiin sen vuoksi vankilaan. Ja Herra ravisteli vankilaa, koska Hänellä oli siellä joukko ihmisiä, jotka halusivat kuulla Totuuden. Jumalan Sanaa ei voida sitoa. Ei ole… Ei mitenkään, sitä ei voida sitoa. Te ette vain voi tehdä sitä.

¹³⁰Niin hän tuli sinne, missä tämä mies oli. Aquila ja Priscilla ehkä söivät voileipiä. Ja heti voileipien syömisen jälkeen he sanoivat: ”Mennään sinne herätyskokoukseen”.

Paavali asettui taka-alalle ja piti pientä viittaansa ja kuunteli tämän baptistisaarnaajan saarnaa.

Hän sanoi: ”Se on hienoa, mitä sinä saarnaat, mutta Sitä on vähän enemmän.” Hän sanoi: ”Haluan kysyä sinulta yhden kysymyksen, tohtori Apollos. Oletko saanut Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoit?”

” Oi”, hän sanoi, ” emme ole tienneet, että onko sellaista olemassa. Mitä tarkotat ’Pyhällä Hengellä’? Me olemme baptisteja.”

Hän kysyi: ”Mistä tiedätte, että olette baptisteja?” Näettekö?

”No, meidät on kastettu. Tunnemme vain Johanneksen kasteen.”

Hän sanoi: ”Hän vain kastoi parannukseen ja käski uskomaan tulevaan, eli Jeesukseen Kristukseen.”

Ja kun hän kuuli tämän, heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja Paavali pani kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän päällensä, ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. Sanottiin, ”kuka tahansa”.

¹³¹Nyt, nyt, miten me teemme sen? Haluan kertoa teille jotakin, sitten minä… Lopetamme, koska, sanoinhan, että päästän teidät aikaisin ulos. Te tiedätte, mikä Pyhä Henki on. Tämän illan viimeiseksi raamatunkohdaksi… Minulla on täällä toinenkin nippu, mutta meidän on unohdettava se. Kääntykäämme Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12. lukuun. Luemme tämän ja sitten lopetamme sen. Hyvä on. Ensimmäinen Korinttilaiskirje, 12. luku.

Kuinka moni uskoo pyhän Paavalin opetukseen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Varmasti! Hän sanoi Galatalaiskirje 1:8:ssa: ”Jos Enkeli opettaa jotakin muuta, hän olkoon kirottu”, saati sitten saarnaaja. Näettekö, älkää olko missään tekemisissä sen kanssa.

¹³²Katsokaa nyt tätä, Ensimmäinen Korinttolaiskirje 12. Kuinka moni tietää, että meidän on oltava Kristuksessa, jotta voimme mennä ylösnousemuksessa, koska Hänen Ruumiinsa Jumala lupasi herättää? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Ei ole muuta tietä. Ei ole muuta tietä, jos te olette Kristuksen ulkopuolella.

Saatatte katsoa tänne taaksepäin ja uskoa Häneen ja sanoa: ”Toki, minä uskon Häneen. Hän on Jumalan Poika.” Hyvä, veljeni, olen valmis kättelemään sinua, kun sanot noin. ”Minä uskon Häneen. Tunnustan Hänet Vapahtajakseni.” Se on hyvä, mutta et ole vieläkään Hänessä. ”Kättelen saarnaajaa. Tunnustan syntini.” Siltikään ei vielä olla Hänessä.

¹³³Nyt tarkatkaa, katsokaa, mitä Paavali sanoi, miten te pääsette Kristukseen. Miten teidät tullaan tuntemaan ympärileikattuina? Abraham, he antoivat merkin. Kuunnelkaa nyt tätä, Ensimmäinen Korinttolaiskirje, 12. luku, ja aloitetaan 12. jakeesta.

Sillä niin kuin ruumis on yksi ja sillä on monta jäsentä, ja kaikki… sen yhden ruumiin jäsenet, joita on monta, ovat yksi ruumis, niin on myöskin Kristus. (Ei jaettu. ”Yksi!”)

Kuunnelkaa. ”Sillä yksi seurakunta”? Kuinka moni lukee perässäni? ”Yhden kädenpuristuksen kautta”? ”Yhden veden kautta”? Ei. Silloin joku on väärässä.

”Yhden Hengen kautta!” Onko se iso alkukirjain? Sitten se on ”Pyhä Henki”. Näettekö?

…yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai pakanoita, orjia tai vapaita, ja olemme kaikki saaneet juoda yhtä Henkeä.

¹³⁴Kristuksen ruumis on yksi Henki, jonka jokainen jäsen helluntaista tähän päivään asti juo samaa uutta Viiniä, samaa Pyhää Henkeä, ja saaden aikaan samat tulokset. Miten me teemme sen? ”Yhden Hengen kautta.”

Se on Jumalan avoin ovi, Pyhä Henki. Mikä se on? Se on Jumalan avoin ovi. Se on merkki. Se on sinetti. Se on Lohduttaja. Se on Puolustaja. Se on varmuus. Se on lepo. Se on rauha. Se on hyvyyttä. Se on parantumista. Se on Elämä. Se on Jumalan avoin ovi kaikkiin näihin asioihin. Se on Jumalan avoin ovi Kristukseen, joka on…

Jumala todisti, että Hän herätti Jeesuksen kuolleista, ja ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa, Jumala tuo ylösnousemuksessa mukanaan. ”Älkää murehduttako Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity Kristukseen teidän lunastuksenne päivään asti.” Huh! Kuinka moni uskoo sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

¹³⁵Mikä Kristus on? Mikä Pyhä Henki on? Se ei ole jotain, jolle ihmiset nauravat. Ihmiset nauravat sille, mutta uskovalle se ei ole sitä.

Epäuskoiselle! Kunpa minulla olisi kaksi tai kolme viikkoa aikaa, haluaisin käyttää huomisillan ja kertoa teille, mitä Se on uskottomalle. Antakaa minun vain käydä se läpi, vain hetken aikaa. Se on naurun asia. Se on ansa. Se on kompastuskivi. Se on kuolema. Se on ikuinen ero Jumalasta. En vain pysty ajattelemaan, mitä kaikkea Se on uskottomalle!

¹³⁶Muistakaa, että sama sade, jota epäuskoinen pilkkasi, oli sama sade, joka pelasti Nooan ja hänen perheensä. Näettekö? Sama Henki, Pyhä Henki, jota ihmiset pilkkaavat ja sanovat, että se on ” hullua ja joukko kaheleita, Se on mielenvikaisuutta”, se on juuri sama asia, joka tempaa Seurakunnan ylös viimeisinä päivinä; ja se tuo tuomion epäuskoisten päälle. Aivan oikein. Sitä Pyhä Henki on.

¹³⁷Siunattuja ovat ne… Saanen sanoa tämän sydämeni vilpittömyydestä. Autuaita ovat ne, jotka janoavat ja janoavat Sitä, sillä heidät ravitaan.

¹³⁸Huomenna illalla puhumme siitä, miten, mitä Se saa aikaan, kun Se tulee.

¹³⁹Kuinka moni täällä haluaisi saada Pyhän Hengen ja haluaisi että joku rukoilisi puolestasi, että näkisit Valon?

Te tiedätte, ” mikä Se on”.

Huomenna illalla otamme selvää, ”mitä Se saa aikaan”.

¹⁴⁰Ja sitten seuraavana iltana, ” kuinka vastaanottaa Se.” Sitten kutsumme ihmisiä tänne, annamme heille opastusta, ja he menevät suoraan huoneisiin ja pysyvät siellä, vaikka koko joulun ajan, aivan oikein, kunnes Pyhä Henki tulee. Me lähestymme sitä tervejärkiseltä, raamatulliselta pohjalta. Me lähestymme Sitä ja saamme Sen juuri siten kuin Jumala lupasi Sen, ja Se lankesi alussa. Sillä tavalla me teemme sen täällä. Minä… Sillä ei ole mitään väliä, mitä joku sanoo, me…

Jumalan Sana on… on etusijalla sydämessäni. Aivan oikein. Ja minä haluan sitä, mitä Jumalalla on tarjottavana minulle. Jos on vielä jotain muuta, avaa taivas, Herra, sillä sydämeni on avoin sille. Näin on.

¹⁴¹Kuinka moni haluaa Sen? Nostakaa nyt kätenne ja sanokaa: ” Rukoile puolestani.” Nyt, kun vielä pysytte, kätenne ylhäällä.

Taivaallinen Isä, olemme opettaneet pitkään. Mutta Sinun Henkesi on täällä. Kädet ovat nyt ylhäällä. Ja he tietävät, mikä Se on, he tietävät, mitä Pyhä Henki tarkoittaa. Rukoilen, Jumala, että ennen kuin tämä kokous päättyy, jokainen käsi täällä nousisi ylös ja osoittaisi, että he ovat vastaanottaneet Sen. Suo se, Herra.

¹⁴²Me rukoilemme heidän puolestaan. Pyydämme Sinua siunaamaan heitä ja antamaan heille heidän sydämensä toiveen. Katso heidän käsiään, Herra. He rakastavat Sinua. He haluavat Sen. He tietävät, etteivät he voi mennä… Huomenna illalla, jos Sinä autat minua, Herra, voimme todistaa Raamatulla, etteivät he koskaan pääse Ylöstempaukseen ilman Sitä. Rukoilen siis, Isä, että annat heille nälän ja janon, niin että he voivat täyttyä. Luovutan heidät nyt Sinulle, Isä. Ja suo nämä siunaukset, kun pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän rakasti minua ensin
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁴³Haluan sanoa tämän ennen kuin laulamme jälleen. Haluan tavata joukon sananpalvelijoita tässä huoneessa, perjantai-iltana, ennen kuin kokous I…

Ymmärrättekö, mitä yritän tehdä? Osoittaa, mitä Se on, miten lähestyä Sitä ja mitä kunnioittaa; silloin ette tule sokeasti, hakkaamalla johonkin. Siksi en koskaan kysynyt sitä tänä iltana. Haluan teidän tietävän, mikä Se on. Se on lupaus. Se on sinetti. Se on Lohduttaja. Se on kaikkea muutakin.

Sitten, huomisiltana ja seuraavana iltana, aloitamme heti silloin, siitä eteenpäin, kunnes Se tulee. Emme välitä, kuinka kauan siinä kestää, me viivymme siihen asti. Puhdistakaa sydämenne. Hän ei koskaan kaada Sitä epäpuhtaaseen sydämeen. Laittakaa asianne kuntoon, olkaa valmiita, niin Hän tulee suomaan sen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä (nostakaamme nyt kätemme).
Koska Hän ensin rakasti minua
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

Pastori on juuri sanonut, ja me olemme samaa mieltä, että huomenna aloitamme puoli kahdeksan sijasta seitsemältä. Sitten voin päästää teidät ulos puoli kymmenen sijasta puoli yhdeksältä. Kello 19:30… Huomenna kello 19 laulupalvelus alkaa. Aloitan Sanomani puoli kahdeksalta.

Minä rakastan Häntä,

Otetaan nenäliinat esiin ja vilkutetaan Hänelle.

Rakastan Häntä

Lopettakaamme tämä muodollisuus nyt!

Koska Hän rakasti minua ensin
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Hyvä on, pastorinne nyt, veli Neville.

59-1129 NÄHKÄÄMME JUMALA (Let Us See God), San Jose, California, USA, 29.11.1959

59-1129 NÄHKÄÄMME JUMALA
(Let Us See God)
San Jose, California, USA, 29.11.1959

¹Istuutukaa. Olen pahoillani, että tein sen, veli Borders, mutta se oli hätätapaus, henkilö oli kuolemassa syöpään, ja minun täytyi tehdä se. Ja tiedän, että te annatte sen minulle anteeksi. Niinpä tuo asia on kunnossa. En halunnut myöhästyä, mutta olin odottanut pienen hetken ja tavannut joitakin ystäviä, kun sitten tämä tapaus tuotiin sisälle, hän oli hyvin, hyvin huonossa kunnossa, joten minun täytyi tehdä se heti.

²En oikein tiedä kuinka aloittaa, tänä iltapäivänä. Ajattelin ollessani matkalla tänne: “Mitä voisin sanoa tämän kaltaiselle kuulijakunnalle?” Tämä kokous on ollut hyvin huomionarvoinen minulle. Enkä sano sitä vain siksi, että seison täällä edessänne. Sanon sen, koska se tulee sydämestäni. Ja haluan jokaisen näistä sananpalvelijoista tietävän, että pidän tätä yhtenä suurimmista kokouksistani, mitä minulla koskaan on ollut. Se on totta. Teidän silmiinpistävästi hienon yhteistyönne tähden. Olen nähnyt aikoja, jolloin minulla on ollut enemmän ihmisiä kuulijakunnassa, suurempi osanottajamäärä, mutta koskaan elämäni aikana minulla ei ole ollut kokousta, jossa olisi ollut niin miellyttävää yhdessäoloa kuin, mitä minulla on ollut teidän veljien keskuudessa. Jumala siunatkoon teitä. Luotan, että seurakuntanne tulevat kasvamaan ja lisääntymään loputtomasti. Rukoilen, että Jumala pitäisi teidät palvelustyössä siihen asti kunnes Hän tulee. Tämä on vilpitön rukoukseni teidän puolestanne. Ja joskus minulla on ollut enemmänkin sananpalvelijoita yhteistyössä kanssani, kuten joskus Afrikassa ja Intiassa ja sillä tavalla, jolloin meillä saattaa olla useita satoja heitä korokkeella. Mutta koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin he olisivat näyttäneet olevansa takanani niin yksisydämisesti ja yksimielisesti. Se on todella hienoa. Minä arvostan tätä, veljet. Ja minä varmasti, mitä vain voin koskaan tehdä puolestanne, muistakaa, minä olen veljenne. Yöt eivät tule liian pimeiksi, eikä sade lankea liian raskaasti, näettehän, teen mitä tahansa auttaakseni teitä edistämään tätä suurta Evankeliumia, tai tehdäkseni jotakin puolestanne. Olkoon Jumala aina kanssanne.

³Haluan myös sanoa veljelleni täällä, Roy Bordersille; olen tuntenut veli Bordersin vain lyhyen ajan. Olen aina halunnut löytää jonkun, joka järjestäisi kokouksia minulle. Veli Roy näytti sopivan siihen tarkalleen. Hän ei ole sananpalvelija. Hän on liikemies. Olen antanut hänen järjestää kaksi tai kolme kokousta, vain nähdäkseni, mitä hän tekisi, ja tässä on tulos: yksimielisyys. Tavallisesti, jos joku sananpalvelija tulee järjestämään kokouksia puolestanne, niin sananpalvelijalla on aina sitä tai tätä, hänellä on joku oppi, tai jotakin muuta, jota hän haluaa tuoda esiin. Ja hän menee sananpalvelija joukon keskuuteen ja esittelee oppiaan, ja silloin te olette vaikeuksissa. Niinpä on parempi, ettei kokousten järjestäjä ole sananpalvelija.

⁴Asiasta toiseen, ollessani tulossa sisälle, joku kysyi minulta, hän sanoi: “Veli Branham, oletko sinä Jeesus Yksin, kuulutko sinä Jeesus Yksin-liikkeeseen?”

⁵Minä sanoin: “Ehdottomasti en.”

⁶Ja hän sanoi: “Joku sanoi, että sinä et usko kielilläpuhumiseen.”

⁷Minä sanoin: “He eivät silloin tunne minua kovin hyvin, siinä kaikki. Tietenkin minä uskon.”

⁸No niin, veli Borders on tietenkin kristitty herrasmies, ja on tehnyt todella hyvän työn. Ja minä kiitän veli Bordersia kutsusta tulla. Hänellä on ollut paljon murheita ja paljon vaikeuksia, mutta hän on tehnyt hyvän työn. Jumala siunatkoon veli Bordersia, on vilpitön rukoukseni.

⁹Veli Wagner, uskoisin, että hän on kokouskomitean puhemies. Hän on se heistä, jota aina olen tavannut. Hienosti tehty, aivan niin kuin hän teki toisellakin kerralla. Hän kutsui minua kotiinsa, ollakseni tämän ajan hänen kotonaan. Ja varmasti halusin tehdä sen niin kovasti, että voin melkein tuntea sen. Minun täytyi evätä se, koska ajattelin, että ehkä tämänkaltaisessa hienossa yhdessäolossa, minä haluaisin tulla jokaisen teidän kotiinne, näettehän, haluaisin tavata jokaista teitä. Ja kunnioitan tunteitanne ja olen varma, että veli Wagner ymmärsi kuinka asia on. Että minä… Jos menisin veli Wagnerin luo, haluaisin mennä jokaisen teidän luoksenne sillä tavalla. Jos en saa tilaisuutta tehdä sitä, veli Wagner, niin jonakin päivänä siellä toisella puolella haluan viettää tuhat vuotta kunkin teidän kanssanne. Niinpä meillä tulee olemaan ihmeellistä aikaa Siellä!

¹⁰Veli Toy, hän on varmastikin… En ymmärrä, kuinka hän voi tehdä niin monia asioita kerralla, mutta hän todella saa niin paljon tehdyksi. Näin hänen Liikemiesten aamiaisella ottavan saarnaajan, diakonin, ja talonmiehen osan, tai mitä tahansa muuta tarvittiin, ja hän yritti tehdä sen kaiken. Hän rakastaa Herraa. Minulla oli etuoikeus tavata hänen vaimonsa, ja nähdä hänen suloisen tyttärensä ja tämän aviomiehen laulavan. Se todella oli innoittavaa. Sanoin juuri hänelle muutama hetki sitten: “Heidän ei tarvitse olla kotona ja tehdä jotakin säännöllistä työtä. Heidän tulisi olla jossakin ulkona evankelioimiskentällä, tuonkaltaisten suurten lahjojen kanssa.”

¹¹Katsokaahan, kukin on tehnyt osansa, ja toivon, etten jätä ketään mainitsematta. Rouva, joka soittaa pianoa, laulajat, kuorot, ja mitä kaikkea muuta on ollut, minä todella arvostan sitä koko sydämestäni.

¹²Ja nämä pojat täällä, Gene ja Leo, he myös tahtovat ilmaista tunteensa teitä kohtaan omalta osaltaan, siksi, että olette ostaneet ääninauhoja ja kirjoja, joista he pitävät huolta. Tapasin heidät juuri muutama hetki sitten ovella ja sanoin heille, että ilmaisisin heidän tunteensa teille ihmisille. He todella arvostavat kaikkea sitä, mitä olette tehneet auttaaksenne heitä ja suurta Jumalan liikettä.

¹³“Ja tämä tulee nyt minulta itseltäni, pojaltani, vaimoltani, ja miniältäni ja kaikilta meiltä. Monet, jotkut ovat sanoneet: “Kuka on sisar Branham?” Se on tuo kaikkein ujoin tyttö, mitä koskaan elämässäni olen nähnyt!

¹⁴Veli Art Wilson, olen varma, että te kaikki tunnette hänet. Uskon, että se oli veli… Ei, se oli veli Jewel Rose, joka yhtenä iltana sanoi: “Me haluamme sisar Branhamin tulevan korokkeelle”, ja hän melkein sai sydänhalvauksen. Hän on todella niin ujo.

¹⁵Kultaseni, jos se ei saa sinua pyörtymään, niin haluaisitko nousta seisomaan hetkeksi, niin että jokainen voi nähdä sen suloisen tytön, jonka kanssa olen naimisissa. Hyvä on. [Seurakunta taputtaa käsiään.] Miniäni, Billyn vaimo, Loyce, tahtoisitko nousta seisomaan hetkeksi, sisko. Se on Billyn vaimo [Seurakunta taputtaa käsiään.], ja minun miniäni.

¹⁶Monet teistä olette kuulleet Josephista. Ettekö olekin? Afrikasta ihmiset äskettäin lähettivät hänelle pienen monivärisen takin. Näin hänet kuusi vuotta, ennen kuin hän tuli, kun lääkäri oli sanonut, ettemme me enää koskaan voisi saada toista lasta. Lastemme on täytynyt syntyä keisarinleikkauksella. Vaimoni suvussa on sillä tavalla, heidän lapsensa syntyvät kaikki keisarinleikkauksella. Ja Herra kertoi minulle, että tulisin saamaan tämän lapsen. Sen jälkeen, kun lääkäri oli sanonut, ettei niin yksinkertaisesti voinut tapahtua, minä sanoin: “Se tulee olemaan joka tapauksessa.” Ja me odotimme neljä vuotta, sen jälkeen, kun tuo näky tuli, jossa sanottiin, että minulla tulisi olemaan poika, ja minun pitäisi antaa hänelle nimi “Joseph”.

¹⁷Ja sen jälkeen, sitten syntyikin toinen tyttö, ja jokainen nauroi minua, sanoen: “Sinä tarkoitit ‘Josephinea’.”

¹⁸Minä sanoin: “Ei. Minä tarkoitin ‘Josephia’, poikaa.” Hän ehkä ottaa minun paikkani, kun olen mennyt, jos Jeesus viipyy. Ja kului neljä vuotta vielä; silloin lääkäri oli ehdottoman varma, ettei toista enää voisi olla; neljä vuotta vielä, ja Joseph tuli.

¹⁹Miten on, äiti, voisitko nostaa hänet ylös hetkeksi. Haluan heidän näkevän, mikä… Tällä pojalla on jo profetian henki yllään. Ja hän… Seisohan nyt vähän, Joseph. Siinä hän on. Hyvä on. [Seurakunta taputtaa käsiään.] Hän on äitinsä kaltainen, ujo.

²⁰Kerronpa teille, mitä tapahtui. Me olimme poissa… Hän on nyt neljävuotias. Mutta ollessamme poissa, hän oli kolmen. Ja hän sanoi: “Isi?” Ja minä sanoin: “Niin, kulta.”

²¹Hän sanoi: “Daavid…” Se on tuo poika, joka oli rampa ja parantui, naapurissamme asuvan Herra Woodin poika. Hän sanoi: “Näin kuinka hänellä oli kolari moottoripyörän kanssa.” Eikä hänellä edes ole moottoripyörää. “Ja hän loukkasi jalkansa ja repi vaatteensa oikealta puolelta.”

Minä sanoin: “Missä se tapahtui?”

²²Hän sanoi: “Alempana kujalla siitä paikasta, missä me asumme.” Ja kolme päivää myöhemmin eräs poika Kentuckysta ajoi siitä lävitse moottoripyörällä, ja Daavid oli menossa kujaa alas ja loukkasi oikean puolensa ja repi vaatteensa, aivan niin kuin Joseph oli sen nähnyt.

²³Kun vihin hänet Herralle, oli siellä tuona aamuna monia pieni lapsia äiteineen alttarin ympärillä. Kun nostin Josephin käsivarsilleni, niin ajattelematta mitä olin sanomassa, minä sanoin: “Joseph, poikani, sinä olet profeetta.” Ja se on joka tapauksessa rukoukseni, ja uskon, että se on oleva niin jonakin päivänä; että Jumala ottaisi kaiken, mitä Hän koskaan on antanut minulle, ja kaksinkertaisesti kaksinkertaistaisi sen, ja panisi tuon pojan päälle, niin että sitten, kun minä lähden, hän ottaisi paikkani.

²⁴Billy on ollut kumppanini. Minä olen kasvattanut hänet; hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan vain kahdeksantoista kuukauden ikäinen; ja minä olen ollut hänelle sekä isä että äiti. Mutta näyttää siltä, ettei hänellä ole kutsumusta olla saarnaaja. Hän on ujo, ja niin edelleen, melko paljon niin kuin äitinsä, ujo. Mutta hän on ollut suuri apu minulle mukanani kokouksissa, koska olen vienyt hänet sinne, luottanut häneen ja antanut hänelle vastuunalaisen tehtävän. Katsokaahan, tuo rukouskorteista huolehtiminen on vastuunalainen tehtävä. Joku voi yrittää käyttää sitä hyväkseen ja sanoa… Eräs mies kerran sanoi: “Minä annan sinulle viisisataa dollaria, jos järjestät niin, että vaimoni pääsee puhujanlavalle.” Mitä jos se tapahtuisi? Mitä silloin Pyhä Henki sanoisi? Billy tietää tarpeeksi ollakseen koskaan yrittämättä sitä. Hän tietää, että saisin sen selville heti, kun henkilö pääsisi puhujanlavalle, että Herra tulisi paljastamaan sen. Niinpä sitten, hän, ei koskaan tekisi sitä. Niin me sitten olemme kaikki kiitollisia teille.

²⁵Ja sitten auditorion huoltajalle, tälle herrasmiehelle, joka auttaa meitä siellä portilla, ja uskon, että hän on jonkinlainen talonmies täällä, tai jotakin sellaista, tai portinvartija. Ja kaikille ihmisille, jotka ovat antaneet käyttöömme tämän hienon auditorion, en yksinkertaisesti voi kiittää tarpeeksi. Minä varmasti arvostan sitä, ja kaikkia, jotka ovat auttaneet jollakin tavalla, ja kaikkea mitä on tehty.

²⁶Nyt veli Borders sanoi minulle hetki sitten, että he ovat keränneet minulle rakkausuhrin. Minä arvostan sitä koko sydämestäni. Tulen käyttämään sen parhaan tietoni mukaan Jumalan Valtakunnan hyväksi. No niin, ei ole kysymys siitä, mitä me pidämme täällä, että se olisi hyödyksi, vaan siitä, mitä me lähetämme eteenpäin. Ja olen varma, että Jumala lukee sen teidän tilillenne tulevassa Kuningaskunnassa.

²⁷Nyt, minulla ei ole mitään radio-ohjelmaa. Minulla ei ole mitään mitä myydä. Mutta, jos koskaan tarvitsette, että nenäliinan tai jonkin ylitse rukoiltaisiin, niin kirjoittakaa minulle osoitteeseen Post Office Box 325, Jeffersonville, Indiana. Tulen tekemään sen henkilökohtaisesti ja lähettämään takaisin teille. Minä uskon siihen palvelustehtävään. Ja sitten, jos milloinkaan haluatte soittaa minulle, niin numero Butler 2-1519 löytää minut Jeffersonvillessä Indianassa. [Numero 282-1519 ei ole käytössä nyt.] Ja jos ette voi muistaa sitä, kysykää minua Jeffersonvillen keskuksesta, ja he yhdistävät sen minulle. Minä en nyt tee sitä saadakseni teidän osoitteitanne, koska minun on vaikeata saada ketään vastaamaan kirjeisiin puolestani, ja niin edelleen. Ja minä en paljonkaan… Se kyllä käy päinsä, minä uskon näihin ohjelmiin. Olkoon se mitä tahansa, mikä vain auttaa Jumalaa.

²⁸Mutta, tiedättekö, minä tunnen tällä tavalla, että seurakunnan jäsen, heidän ensimmäinen velvollisuutensa on kymmenyksillään ja uhreillaan kannattaa seurakuntaansa. Jos olette näiden hienojen seurakuntien jäseniä, jotka ovat edustettuna täällä, niin kannattakaa seurakuntaanne. Se on teidän ensimmäinen velvollisuutenne Jumalalle. “Tuokaa kymmenyksenne ja uhrinne varastohuoneeseen.” Ja varastohuone, sen te varmasti tiedätte, mikä se on, siitä te saatte ruokanne. Niinpä, se on se, mistä te saatte hengellisen ruokanne, ja teidän velvoituksenne on seurakunnallenne, eikä minun kaltaiselleni evankelistalle.

²⁹Se on kerätty jossakin kokousten yhteydessä, kun meillä on tämän kaltaisia kampanjoita, jos teillä on jotakin ylimääräistä auttaaksenne kannattamaan sitä, niin se pitää huolen minusta. Ja kiitän teitä oikein paljon. Ja joka kerta, kun tarvitsette rukousliinaa tai jotakin sen kaltaista, se on ehdottomasti ilmainen. Me emme halua siitä yhtään mitään…

³⁰Ja meidän kirjamme, ja niin edelleen, kun me myymme niitä, ne ovat… Meidän täytyy ostaa ne neljäkymmentä prosenttia vähemmällä kuin se, mitä me saamme niistä, ja sitten me… Sitä kautta tulee paljon tappiota niistä, ja sitten sen lisäksi ovat kuljetuskustannukset, ja sitten ne on vielä kuljetettava tänne ja myytävä. Te ette voisi saada edes omianne niistä, vaikka täytyisi, näettehän. Mutta me teemme sen vain, koska teemme sen saadaksemme Sanoman teille, yrittäen saada teidät auttamaan itseänne; ja sitten kertoaksenne jollekin muulle ja antaaksenne sen edelleen heille. Sitä varten nämä asiat ovat, eikö niin? Kommunismi antaa kirjojaan ja kirjallisuuttaan ilmaiseksi, koska he ovat suuri hallintojärjestelmä. Minä olen vain yksi henkilö. Toivoisin, että minulla olisi rahaa vain sanoakseni, että “kaikki kirjat ja kaikki muu on ilmaista”, haluaisin tehdä sen. Mutta en voi tehdä sitä, minulla täytyy olla jotakin voidakseni painattaa, tai ostaa niitä lisää.

³¹Herra siunatkoon teitä. Ja rukoilkaa puolestani, tahdotteko tehdä sen? Kun olen meren takana, ja noissa pimeissä paikoissa siellä, missä on noitatohtoreita joka suunnalla antamassa haasteen kaikelle, mitä sanotte, niin joskus se on vaikeata, kuumien vainon tuulten puhaltaessa, niin voisitteko panna minut rukouslistallenne ja silloin voisin muistaa, kun minun on kohdattava tuo noitatohtorien ja perkeleiden haaste ja muut asiat siellä ulkona kentällä, että San Josessa rukoillaan puolestani? Tahdotteko tehdä sen? Kohottakaa kätenne, jos tahdotte, ja sanokaa: “Minä tulen rukoilemaan puolestasi.” Kiitoksia. Kiitos teille veljeni. Kiitos teille. Olen tullut keskuuteenne ollakseni veljenne, ja auttaakseni tuomaan rauhan ja Kristuksen ja kaikkea, mikä on hyväksi teille. Rukoilkaa puolestani. Jos olen jättänyt jonkun mainitsematta, suokaa se minulle anteeksi, en tarkoita tehdä sitä. Mutta sydämelliset “kiitokset”, ja toivotan Jumalan siunausta jokaiselle teistä.

³²Me olemme lähdössä kotiin nyt, aivan heti. Minulla on siellä pienessä kirkossani noin kolmen päivän kokoukset, opettaakseni heille Pyhän Hengen kastetta, kielillä puhumisesta, uskovaisia seuraavista merkeistä ja ihmeistä, ja niin edelleen; ihmisille, jotka ovat siellä.

³³Minä uskon kaikkiin hengellisiin lahjoihin. Minä uskon koko Raamattuun. Minä olen helluntailainen päälaeltani jalkapohjiini asti, sisäpuolelta, ulkopuolelta, ympäri ja lävitse. Minä olen helluntailainen! Kyllä vaan! He sanovat: “Sinä sanoit olevasi ‘baptisti’.” Minä olen helluntailais-baptisti. Minä olen baptisti, jolla on helluntailais-siunaus. Niinpä minä olen… Minä rakastan Herraa Jeesusta.

³⁴Ja olin saarnaamassa… Tapasin täällä ulkopuolella joitakin ystäviä Arkansasista, ja puhuimme Arkansasista. Ja siellä Little Rockissa, yhtenä iltana kun… Ja siellä oli ollut eräs vanha nasarealaisveli, joka käveli kainalosauvojen avulla, ja hän oli vuosikausia myynyt lyijykyniä kadulla. Ja siellä hän oli seuraavana päivänä näiden vanhojen kainalosauvojen kanssa, kävellen ylös ja alas katua, ylistäen Jumalaa. Tuona iltana hän oli… Robinson Memorial Auditorium, te ihmiset Little Rockin ympäristöstä tiedätte, missä se on. Ja hän kohotti kätensä ylös ja sanoi: “Hetkinen vain, veli Branham, haluan kysyä sinulta jotakin.” Minä sanoin: “Niin, mitä se on?”

³⁵Ja hän sanoi: “Tiedätkö, kun kuulin sinun saarnaavan, olin varma, että olit nasarealainen.” Koska hän oli sellainen. Hän sanoi: “Olin varma, että olit nasarealainen, koska saarnasit kuin nasarealainen.” Ja hän sanoi: “Sitten kuulin sinun sanovan, että tuohon aikaan olit baptistikirkon jäsen.” Ja hän sanoi: “Lähes kaikki kuulijasi ovat helluntailaisia.” Hän sanoi: “En käsitä sitä.”

³⁶Minä sanoin: “Mutta sehän on helppoa. Minä olen helluntailais- nasarealainen baptisti.” Niinpä sitä se on. Koko asia on tämä: me olemme yksi, Kristuksessa Jeesuksessa, yhteen sidotut Hänen rakkautensa kallioilla.

³⁷Rukoilkaamme nyt ennen kuin avaamme Sanan. Me emme nyt halua pitää teitä liian pitkään, ettette myöhästy oman seurakuntanne kokouksesta tänä iltana. Mutta pyytäkäämme nyt Jumalaa tulemaan ja siunaamaan meitä, ylenpalttisen runsaasti. Kuinka monella on nyt joku pyyntö, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Herra Jumala, muista minua, olen tarpeessa tänä päivänä.” Jumala olkoon kanssanne.

³⁸Taivaallinen Isä, kun me jälleen kerran lähestymme Sinun Pyhää Läsnäoloasi, niin meistä ei tunnu vain siltä kuin haluaisimme riisua kenkämme, vaan me otamme sydämemme ulos ja laskemme sen Sinun eteesi, Isä. Me kiitämme Sinua kaikesta, mitä olet tehnyt tässä suuressa kampanjassa. Me käsitämme, Herra, että suuruus ei merkitse lukumäärää. Suuruus on Sinun Läsnäolosi. Sillä oli kirjoitettu koskien tulevaa Messiasta, että “kaikki korkeat paikat alennettaisiin ja matalat paikat korotettaisiin; puut taputtaisivat käsiään ja vuoret hyppisivät kuin pienet oinaat.” Ja ihmiset voivat järjellään ajatella sitä, kuinka suuri aika se tulisi olemaan, kun tuliset vaunut tulisivat alas taivaasta, tuoden Messiaan. Mutta kuinka se tapahtuikaan? Siellä joku karkean näköinen saarnaaja tuli jostakin Juudean erämaasta, ei edes sananpalvelijan tavalla pukeutuneena; palanen nahkaa ympärilleen kiedottuna, vaatetuksenaan; hiukset rehottaen ja partaisin kasvoin; saarnaten, ei jossakin kirkossa, vaan Jordanin rannoilla, huutaen: “Tehkää parannus, sillä Taivaan Valtakunta on käsillä!” Alas mutaista rantaa seuraten tulivat galilealaisen kirvesmiehen askeleet, joka käveli veteen, ja Jumala niin tunnisti sen ja kunnioitti sitä, että Hän avasi Taivaat, ja he näkivät Pyhän Hengen laskeutuvan kuin kyyhkysen Hänen päälleen. Se oli suurta. Se, mitä ihmiset joskus kutsuvat “suureksi”, on hullutusta Sinun silmissäsi, Herra. Mutta se, mitä ihmiset kutsuvat “hullutukseksi”, on suurta Sinun silmissäsi.

³⁹Me olemme nyt niin iloiset siitä, että suuri asia on tapahtunut San Josessa. Täällä istuu saarnaajia joista jotkut kuuluvat Assemblies of God helluntailaisiin, jotkut heistä kuuluvat Church of God -seurakuntaan, Itsenäisiin helluntailaisiin, Yhdistyneisiin helluntailaisiin ja muihin eri ryhmiin. Ja täällä me seisomme heidän välillään, kuulumatta mihinkään organisaatioon, vaan yrittäen seistä välillä, puhuen kaikille. Ja me olemme yksi Sinussa; yksi sydän, yksi mieli, yhdessä paikassa. Mikä aika Pyhän Hengen uusia jotakin! Suo se, Herra. Ole Sinä kanssamme, Herra. Siunaa jokaista edustettuna olevaa kirkkokuntaa täällä. Suo se, Isä. Kaikkia näitä hienoja sananpalvelijoita, kasvakoon heidän seurakuntansa ja menestyköön, Herra. Voikoon sairaat parantua, sokeat nähdä, kuurot kuulla, syntiset pelastua ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Voikoon sellainen herätys murtautua esiin tällä seudulla, että se tulee ravistelemaan koko länsirannikkoa. Suo se, Herra. Tulkoon sellainen into veljien keskuuteen, etteivät he yksinkertaisesti voi levätä; yhden sytyttäessä toisen, ja jokaisen seurakunnan mennessä eteenpäin yhtenä yksikkönä, ollen yhdessä toistensa kanssa, murtaen leipää talosta taloon, sydämen yksinkertaisuudessa. Suo se, Herra. Lähetä se herätys, jota me odotamme.

⁴⁰Siunaa seurakuntaa, kun he tänään iltapäivällä odottavat parantumistaan ja monet pelastumistaan. Ja auta minua, oi Jumala, lukiessani Sinun pyhistä Sanoistasi. Voikoon Pyhä Henki ottaa sen, mikä on Sinun, Herra, ja tuoda sen sydämillemme. Ja sitten käytä minua, Herra, antamaan tyydyttävän osan Sinun Sanastasi jokaiselle nälkäiselle sydämelle. Kuule minua, minä rukoilen, Isä, Jeesuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen.

⁴¹Joku juuri antoi minulle pienen paperilappusen ja sanoi: “Veli Baxter, Kanadasta, lähettää sinulle terveisensä, ja hän on nyt täällä Kaliforniassa, pitämässä kokouksia Concordissa. “Jumala siunatkoon veli Baxteria. George Patterson, oletko sinä täällä? George Patterson, oletko rakennuksessa? Jos olet, vie terveiseni… Jumala siunatkoon sinua, veli Patterson; vie terveiseni veli Baxterille, tuolle hienolle miehelle. Ja, jos joku teistä sieltäpäin haluaa kuulla saarnan miehen saarnaamana, joka tietää kuinka tehdä sen, menkää kuulemaan häntä, jos satutte olemaan lähistöllä; hän on todella ihmeellinen saarnaaja. Me olimme yhdessä monia, monia vuosia. Rakkauteni veli Baxteria kohtaan ei ole koskaan kuollut, eikä koskaan tule kuolemaan. Hänellä on suuri seurakunta Kanadassa. Hän ei voinut olla enää kanssani, seurakuntansa kysynnän tähden.

⁴²Minä tiedän mitä se on. Jopa tabernaakkelini tänä päivänä, josta minun säätiöni… Nyt niille ihmisille, jotka lähettävät lahjoituksia tälle säätiölle, lähetetään paluupostissa hallituksen antama numero, ja te saatte vähentää verotuksessa kaiken mitä lähetätte tälle säätiölle. Se on voittoa tavoittelematon säätiö, ja sitä kutsutaan nimellä “Branham Tabernacle.” Ja tiedän noiden luotettujen painostavan minua sanoen: “Rakentakaamme suuri tabernaakkeli, ja sitten sinä pysyt täällä, ja tulkoon ihmiset sinun tykösi.” Se kuulostaa hyvältä, mutta se ei ole Jumalan tahto minua varten. On joitakin ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi rahaa tulla luokseni, ja minun täytyy mennä heidän luokseen. Näettekö? Niinpä tiedän, mitä se on, kun teitä painostetaan.

⁴³Ja veli Baxter sai sen ylleen, joten hänen täytyi jättää kampanjointi ja mennä seurakuntaansa. Herra siunatkoon veli Baxteria. Vie hänelle terveiset henkilökohtaisesti, minun puolestani, tahtoisitko tehdä sen veli.

⁴⁴Menkäämme nyt Kirjoituksiin noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi, lukeaksemme hieman Sanasta, joka ei koskaan petä. Ja te kaikki ihmiset täällä, jotka olette sairaita ja tarvitsette jotakin, antakaa vain itsenne mennä suoraan Sanaan. Aikomukseni oli saarnata tänä iltapäivänä aiheesta Niin kuin kotka sekoittaa pesänsä, mutta sain tietää, että pojilla on se täällä ja he ovat myyneet sitä ihmisille kirjan muodossa. Ja sitten, koska kurkkuni on vähän käheä, otin erään toisen tekstin. Ja uskon nyt maininneeni kaiken, mitä minun pitikin mainita. Hyvä on. Menkäämme pyhän Johanneksen 14. lukuun Kirjoituksen lukuamme varten. Ja kuunnelkaa tarkasti, kun luemme kahdeksan ensimmäistä jaetta Johanneksen 14. luvusta.

Älköön teidän sydämenne olko vaivaantunut: te uskotte Jumalaan, uskokaa myös minuun.

Minun Isäni talossa on monia asumuksia: jos se ei olisi niin, minä olisin sanonut sen teille. Minä menen valmistamaan paikan teitä varten.

Ja, jos minä menen ja valmistan paikan teitä varten, minä tulen uudestaan, ja vastaanotan teidät luokseni; että missä minä olen, siellä te myös voitte olla.

…minne minä menen te tiedätte, ja tien te tiedätte.

Tuomas sanoi hänelle: Herra, me emme tiedä, minne sinä menet; ja kuinka me voimme tietää tien?

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus, ja elämä: kukaan ei tule Isän tykö, kuin minun kauttani.

Jos te olisitte tunteneet minut, teidän olisi pitänyt tuntea myös minun Isäni: ja tästä lähin te tunnette hänet, ja olette nähneet hänet.

Filippus sanoi hänelle: Herra, näytä meille Isä, ja se riittää meille; (toisin sanoen “tyydyttää meidät.”)

⁴⁵Se on nyt se, mistä haluan puhua tänä iltapäivänä. Siitä asti, kun inhimillisiä olentoja on ollut, on ihmissydämen kaipaus aina ollut nähdä Jumala. Ja haluan ottaa neljä tapaa, tänä iltapäivänä, ja näyttää teille Jumalan. Ensimmäiseksi haluan ottaa, Jumalan maailmankaikkeudessansa, Jumala Sanassansa, Jumala Pojassansa ja Jumala kansassansa. Ja me voisimme ottaa sen monella muullakin tavalla. Mutta haluaisin nyt puhua noista neljästä aiheesta, me tulemme katsomaan sitä neljällä erilaisella tuvalla, nähdäksemme voimmeko nähdä Jumalan. No niin, täällä ei ole yhtään henkilöä, joka ei rakastaisi nähdä Häntä. Ettekö te rakastaisikin nähdä Häntä? Minä haluaisin nähdä Hänet. Niinpä, jos Hän on Jumala, jonka me tiedämme Hänen olevan, niin miksi me sitten emme voi nähdä Häntä?

⁴⁶Job, joka on Raamatun vanhin Kirja, hän erään kerran sanoi jotakin tähän tapaan: “Jos vain tietäisin, missä Hän asuu, menisin ja kolkuttaisin Hänen ovellensa. Ja haluaisin puhua Hänelle.” Ja hän pääsi puhumaan Jumalalle. Jumala sanoi hänelle, että hän vyöttäisi itsensä kuin mies, sillä Hän tulisi puhumaan hänelle. Ja Hän tuli alas pyörretuulessa ja puhui Jobille.

⁴⁷Se muistuttaa minua eräästä tapauksesta siellä lähellä paikkaa, jossa asumme. Me asuimme Ohio-virran rannalla. Ja siellä oli eräs pieni poika, joka kävi eräässä tietyssä pyhäkoulussa, meidän seutumme baptistien pyhäkoulussa, ja hän oli hyvin innostunut. Eräänä päivänä hän kysyi äidiltään: “Jos tämä suuri Henkilö, jota kutsutaan Jumalaksi, ja jota me menemme kirkkoon palvomaan, jos Hän on niin suuri Henkilö, niin mahtaisitkohan sinä antaa minun nähdä Hänet? Minä haluaisin nähdä Hänet.”

⁴⁸“Oi”, äiti sanoi nuorimmalleen, “sinun täytyy kysyä sitä pyhäkoulunopettajaltasi, äiti ei kykene vastaamaan siihen.”

⁴⁹Niinpä hän pyhäkoulussa puhui asiasta tälle opettajalle, ja tämä sanoi: “Minä myöskään en kykene vastaamaan siihen, joten sinun on parasta kysyä pastorilta.”

⁵⁰Ja saarnan jälkeen he kysyivät asiaa pastorilta. Ja pastori sanoi: “Ei, poikaseni”, hän sanoi, “kukaan ei voi nähdä Jumalaa.” Hän sanoi: “Jumala on aivan kuin ilmaa, etkä sinä voi nähdä Häntä.” Ja se tietenkään ei tyydyttänyt tuota pikkumiestä.

⁵¹Ja hänellä oli tapana seurustella erään vanhan miehen kanssa Ohio-joella. Ja tämä oli vanha tyypillinen kalastaja, harmaantuvine partoineen, noin kuusikymmentäviisi- tai seitsemänkymmentävuotias, joka eli siellä pienessä hökkeliveneessä. Ja minä olen itsekin kalastanut hänen kanssaan, ja meillä oli tapana mennä saarten ympäri, kalastaa ja asettaa laskinkoukkuja. Niinpä tämä pikkumies oli hänen kanssaan yhtenä päivänä siellä virralla. Ja matkalla takaisin, tuli myrsky ja heidän piti kiireesti mennä rantaan, ja vetää tuo pieni vene maalle, koska aallokko nousi niin hirvittävän suureksi ja vaahtopäiseksi, että se olisi kaatanut nurin tuon pienen veneen. Niinpä sen jälkeen, kun myrsky oli ohitse, ja he tulivat esiin puiden takaa, he työnsivät tuon pienen veneen irti rannasta ja lähtivät virran mukana, ja siinä kohden Ohio-joki on noin mailin levyinen. He lähtivät ajautumaan alas virtaa, vanhan kalastajan soutaessa.

⁵²Ja, sillä aikaa, kun he olivat lymynneet siellä puun takana, tuo vanha kalastaja oli kertonut tälle pienelle pojalle, (tämän kysyttyä sitä häneltä), miksi hän ei ollut naimisissa ja miksi hänellä ei ollut ketään huolehtimassa hänestä. Ja hän sanoi: ”Oi, poikaseni, on Joku, joka pitää huolen minusta. Ja syy, miksi en ole naimisissa, on se, että vaimoni on Taivaassa, odottaen minua.” Ja niin hän jatkoi kertomusta.

⁵³Ja heidän mennessään alas virtaa itää kohden tuossa pikkuveneessä, olivat tämän vanhan kalastajan kasvot ylävirtaa, länttä kohden, oli iltapäivä ja aurinko oli laskemassa. Ja sateen jälkeen tuli esiin sateenkaari.

⁵⁴Ja, oi, mielestäni mitä kaunein hetki! Kun sade on pessyt kaiken lian pois puista, ja ne näyttävät kauniin vihreiltä alkuperäisissä väreissään. Kaikki kukat ovat kauniita, ja ilmakehä on kirkas ja tuoksuu ruusulta. Se on kaikkein kauneimmillaan sateen jälkeen.

⁵⁵Mielestäni se muistuttaa minua ajasta herätyksen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut ja pessyt kaiken pölyn pois ja on tehnyt suloisiksi meidät jälleen Herran edessä. Vain seistä Herran Läsnäolossa… Kuten minä tänä iltapäivänä, vain kylpien täällä Herran Jeesuksen Läsnäolossa. Pyhän Hengen ottaessa kaikki epäilykset, pelot ja muut asiat pois meistä, ja me seisomme yhdessä, sen jälkeen, kun sade Taivaasta on täyttänyt sielumme.

⁵⁶Kun tämä kalastaja alkoi soutaa, huomasi tämä pikkumies kyynelten alkavan valua alas vanhan kalastajan kasvoilta. Ja hän kääntyi katsomaan nähdäkseen, mitä hän katsoi, ja siellä oli sateenkaari yli taivaan. Niinpä tämä pikkumies, joka istui siellä perässä, innostui, ja hän nousi ylös, juoksi ja lankesi tämän vanhan kalastajan syliin. Ja hän sanoi: “Haluan kysyä sinulta jotakin, johon äitini, pyhäkoulun opettajani, eikä pastorini osaa vastata minulle.”

⁵⁷Ja vanha kalastaja lakkasi soutamasta ja sanoi: “Mitä se on, poikaseni?”

⁵⁸Hän sanoi: “Huomasin sinun katselevan tuota sateenkaarta.” Hän sanoi: “Ja he kertovat minulle, että Jumala on pannut sen sinne ylös.”

Hän sanoi: “Se on totta, poikani.”

Hän sanoi: “Jos Jumala on niin suuri, voiko kukaan nähdä Häntä?”

⁵⁹Ja tuo vanha kalastaja piti tuota pientä poikaa rintaansa vasten ja sanoi: “Olkoot siunaukset ylläsi, poikani! Salli minun kertoa sinulle jotakin. Kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, on ollut Jumala.”

⁶⁰Siellä oli niin paljon Jumalaa sisäpuolella, kunnes hän voi nähdä Hänet ulkopuolellakin. No niin, ainoa tapa, miten koskaan kykenette näkemään Jumalan, on saada Hänet ensin sisäpuolellenne, ja antaa Hänen katsoa silmienne lävitse, ja Hän tulee ilmoittamaan itsensä.

⁶¹Tietenkin, Jumala on maailmankaikkeudessansa. Kukaan oikeassa mielentilassaan ei voisi ajatella… Menkää tänne Mount Palomarille täällä Los Angelesissa, tai jonnekin muualle, ja katsokaa sitä, noita valokuvia, jotka on otettu siellä. Ja sieltä, tuosta suuresta tähtitornista, te voitte nähdä sadan kahdenkymmenen miljoonan valovuoden päähän. Muuttakaa se maileiksi, niin näette missä olisitte. Tehän voisitte kirjoittaa rivin yhdeksikköjä tämän kaupungin ympäri, eikä se vielä ilmoittaisi sitä maileina. Sen takana siellä on yhä aurinkokuntia, kauempana kuin se. Ja, kun sitä katsoo, on vain yksi asia, jonka voitte tehdä, se on kohottaa kätenne ja laulaa: “Kuinka Suuri Sinä oletkaan! Kuinka Suuri Sinä oletkaan!” Jokaisen taivaankappaleen kiertäessä rataansa niin täydellisesti, kunnes he voivat sanoa auringon ja kuun pimennykset minuutilleen kaksikymmentä vuotta etukäteen. Jumalan niin täydellisesti ajoittamina!

⁶²Ja sitten, jos panette merkille, kuinka Jumala luonnossa liikkuu maailmankaikkeutensa keskellä. Kuinka maailma on hieman kallellaan, tuomaan kuuma ja kylmä ilma yhteen, aikaansaamaan sateen kasvattamaan teille satonne. Kuinka Jumala elääkään maailmankaikkeudessansa! Uskotteko sitä? Varmasti Hän elää.

⁶³Ja jonkin aikaa sitten keskustelin erään henkilön kanssa aiheesta Jumala. Se oli siellä Kentuckyssa. Ja hän sanoi minulle… Hän oli jumalankieltäjä. Herra Wood ja minä olimme olleet metsästämässä oravia ja me menimme kysymään häneltä voisimmeko metsästää hänen maallaan. Ja hän antoi luvan.

⁶⁴Veli Wood sanoi: “Minä ja pastorini haluamme mennä metsästämään.”

⁶⁵Hän sanoi: “Wood, tarkoitatko, että olet vajonnut niin alas, että sinun täytyy kuljettaa saarnaajaa mukanasi koko ajan?”

⁶⁶Ja hän sanoi: “Ei, tämä on vain pastorini. Hän pitää metsästämisestä.”

⁶⁷Olin ollut leiriytyneenä ulos noin kaksi viikkoa ja partani oli noin puolen tuuman pituinen; ja olin niin likainen kuin vain voi olla maassa makaamisesta ja leirielämästä. Minä olin siellä ulkona lepäämässä. Se on minun tapani levätä, koska löysin Jumalan luonnossa. Se oli ensimmäinen Raamattuni, Jumala luonnossansa, maailmankaikkeudessaan.

⁶⁸Ja hän sanoi: “No niin, ei kai siinä ole mitään vikaa seurustella saarnaajien kanssa.” Hän sanoi: “Mutta tiedätkö, minulla on omat ajatukseni noista asioista.” Hän sanoi: “Minä en usko minkään kaltaiseen uskontoon.” Ja siellä oli eräs toinen mies istumassa hänen kanssaan. Ja me jatkoimme keskustelua uskonnosta, (he jatkoivat), hetken. Ja minä vain seisoin siellä, syöden omenaa, jonka olin nostanut maasta.

⁶⁹Ja häntä, tätä vanhaa miestä pidettiin jumalankieltäjänä ja hän sanoi: “Olen usein ihmetellyt erästä asiaa, ja haluaisin tavata erään saarnaajan.” Ja hän sanoi: “Hänet, joka oli kerran täällä Actonissa.” Hän sanoi: “Tiedätkö, tuo vanha sisar, joka asuu täällä mäen päällä; en voi juuri nyt muistaa hänen nimeään.” Hän sanoi: “Tuo mies seisoi siellä metodistien leirintäalueella”, metodistikirkon tukemana. Se on outoa, mutta se tapahtui. Ja me olimme pitämässä parantamiskampanjaa.

⁷⁰No niin, teidän metodistien tulisi uskoa siihen. John Wesley uskoi siihen. Varmasti hän uskoi. Kaikki aikaisemmat uskonpuhdistajat uskoivat Jumalalliseen parantamiseen.

⁷¹Ja hän sanoi: “Seisten siellä kokouksessa tuona iltana, tämä mies puhui tämän vanhan naisen sisarelle, joka asuu täällä. Jonka puolesta vaimoni, minä ja hänen miehensä teimme kaiken minkä voimme, (hänellä oli syöpä niin pitkällä, että lääkärit olivat luopuneet hänestä viikkoja aikaisemmin), ja tuona aamuna me olimme panneet hänen alleen alusastian vuoteeseen.” Hän sanoi: “Hän oli niin huonossa kunnossa!’” Ja hän sanoi: “Hänen sisarensa oli siellä kokouksessa. Ja tämä saarnaaja kutsui tätä naista nimeltä ja käski häntä tulemaan tänne ja laskemaan nenäliinan tämän syöpää sairastavan sisarensa päälle. Ja hän teki sen tuona yönä. Ja seuraavana aamuna tämä söi kinkkua ja munia ja paistettua omenapiirakkaa aamiaiseksi.” Hän sanoi: “Jonakin päivänä haluaisin tavata tuon saarnaajan.” Minä vain seisoin siellä.

Ja minä kysyin: “Tuntisitko tuon saarnaajan?”

⁷²Hän sanoi: “Ei, en tunne häntä.” Ja veli Wood katsoi minua ja iski silmää.

⁷³Ja minä sanoin: “Tarkoitatko sanoa minulle, että et usko, että on olemassa Jumala?” Hän sanoi: “Minä en usko ennen kuin voin nähdä.”

Minä sanoin: “Kuinka vanha on tuo omenapuu?”

“Oi”, hän sanoi, “minä istutin sen noin neljäkymmentä vuotta sitten.”

⁷⁴Minä sanoin: “On vasta syyskuun alku, eikä meillä vielä ole ollut mitään kylmiä ilmoja. Mutta kerrohan minulle, mikä on se, joka puhuu, se Älykkyys, joka puhuu tuolle puulle ja saa sen mahlan menemään alas juuriin ja kätkeytymään talveksi? Kaada vettä tolpan päähän ja katso tekeekö se sitä, tai aseta astiallinen vettä sen päähän ja katso, josko se menee alas ja kätkeytyy maahan, paetakseen kylmää. Jos se ei tekisi sitä, tappaisi kylmä ilma tuon puun välittömästi. Mutta joku Älykkyys saa mahlan menemään maahan, pois tuosta puusta, ja pitää sen lämpimänä; se menee pois lehdistä, jotka putoavat maahan ja se menee pois puusta. Ja seuraavana keväänä, ennen kuin ilmat ovat edes tasaantuneet, tulee mahla takaisin, tuoden mukanaan uuden elämän. Selitä se minulle. Kerro minulle mikä sen tekee?”

Hän sanoi: “En ole koskaan ajatellut sitä aikaisemmin.”

⁷⁵Minä sanoin: “Se on Jumala maailmankaikkeudessaan. Jumala ajoittaa kaiken täsmälleen oikein.”

Hän sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Minä sanoin: “Minä olen veli Branham.”

⁷⁶Hän sanoi: “Se oli tuon miehen nimi, joka oli siellä.” Minä sanoin: “Niin oli.”

⁷⁷Hän sanoi: “Kaiken parran kanssa ja oravan veren peittämänä, sinäkö?” Minä sanoin: “Sama se, minä olen tuo henkilö.” Hän sanoi: “Kuinka sinä tunsit tuon naisen?” Minä sanoin: “En tuntenut häntä.”

⁷⁸“Kuinka tiesit, että hän tulisi terveeksi?” Hän sanoi: “Hän juuri kulki tästä ohi, hetki sitten, kävellen miehensä kanssa.”

Minä sanoin: “Minä en tiennyt sitä.”

Hän kysyi: “Paransitko sinä hänet?”

⁷⁹Minä sanoin: “En. Jumala näytti sen minulle, Jumala paransi hänet, se oli Hänen hämmästyttävä armonsa!”

⁸⁰Hän oli syömässä omenaa ja puraisi siitä. Hän käänsi päänsä ja sanoi: “Voitte mennä metsästämään oravia.”

⁸¹Katsoin, ja kyyneleet juoksivat hänen poskiltaan. Panin käsivarteni hänen ympärilleen, ja sanoin: “Veli, sinä uskot Häneen, etkö uskokin? “Hän nyökkäsi päätään, kääntyi ympäri ja käveli kanatarhaan. Oi, Jumala on maailmankaikkeudessansa!

⁸²Jokin aika sitten eräs jumalankieltäjä kulki yli maan, vuosia sitten, 40, 50, 60 vuotta sitten, tehden käännynnäisiä. Ja hän oli niin terävä-älyinen älykkyydessään, etteivät nykyaikaiset saarnaajat, älykkyydestä puheen ollen, kyenneet saamaan häntä kiinni mistään. Ja hän teki käännynnäisiä jumalankieltäjäopille. Ja kerran hänen terveytensä murtui; hän meni ylös Coloradoon, lähelle sitä karjatilaa, jossa minulla oli tapana paimentaa ja työskennellä. Hän oli siellä pitämässä lomaa. Mies, jonka tunnen, ja hänen isänsä olivat raivanneet polun sinne hänen pystyttää leirinsä. Ja yhtenä päivänä ollessaan tulossa pois sieltä, hän pysähtyi. Ja hän katsoi kallioita ja sanoi: “Mistä te olette tulleet? Kuinka olette tulleet sinne?” Ja tuulet alkoivat puhaltaa. Hän sanoi: “Olenko minä ollut väärässä koko ajan? Jos on olemassa Jumala, puhukoon Hän minulle!”

⁸³Siellä oli tuo jumalankieltäjä, jota saarnaajat eivätkä ketkään voineet vastustaa, hän oli niin viisas sanoissaan, että he pelkäsivät häntä. Mutta Raamattu sanoo: “Jos he vaikenevat, tulevat kivet välittömästi huutamaan.” Jumalalla on tiensä tehdä asioita. Kivet huusivat! Ja siellä polvillansa, kasvot maata vasten, hän luovutti epäuskon henkensä Jumalalle, ja hänestä tuli suloinen, nöyrä kristitty. “Jos he vaikenevat, luonto tulee huutamaan.”

⁸⁴Minä olen metsästäjä. Minä rakastan metsästämistä, koska metsistä löysin Jumalan ensin. Kun ensin halusin palvella Häntä, en tiennyt kuinka rukoilla. Ja meidän perheessämme ei koskaan käyty kirkossa; sukuni oli katolista. Irlantilaisia luonnoltaan, sekä isäni, että äitini; paitsi isoisäni oli intiaani. Ja sitten he… Minä en tiennyt kuinka rukoilla. Ja, kun halusin pelastua, niin tiedättekö, mitä ensin tein? Istuin alas ja kirjoitin Jumalalle kirjeen, ja kerroin Hänelle, että olin pahoillani siitä, mitä olin tehnyt, viedäkseni sen sinne ulos metsään, polulle, jossa minulle aina tuli omituinen tunne, kulkiessani näiden paikkojen ohi, ja kiinnittääkseni sen sinne puuhun, niin että Hän voisi lukea sen kulkiessani ohi, koska tiesin Hänen elävän jossakin siellä metsissä. Olin nähnyt liian monia asioita tapahtuvan; tiesin, että Hän eli jossakin. Ja minä ajattelin: “Hän, joka on aivan vapaa synnistä, olisi jossakin paikassa ulkona, jossa olisi puhdasta, ja jossa ei ollut ihmisiä.” Saatoin löytää Hänet sieltä paremmin kuin näistä paikoista, jotka ihmiset ovat niin saastuttaneet. Opin tuntemaan ensimmäisen Raamattuni luonnosta.

⁸⁵Tai, te voitte ottaa nämä pienet ankat. Ne tulevat täältä etelästä ja lentävät sinne kauas Kanadaan ja pesivät siellä. Ne munivat munansa, ja pienet ankat syntyvät siellä. Se tapahtuu keväällä, ja koko tuon kesän ne kasvavat ja syövät siellä. Ja, kun talvi tulee, kun kylmä tuuli ensimmäistä kertaa puhaltaa noilta lumisilta vuorilta ja pyyhkäisee yli tuon preeriaseudun, jossa järvet ovat; ja kun tuo ensimmäinen kylmä tuuli puhaltaa jäätävänä, jossakin tuossa lammella olevassa ankkajoukossa on pieni johtaja, pieni urosankka. Hän ui suoraan sinne lammen keskelle, nostaa pienen nokkansa ilmaan ja töräyttää neljä tai viisi kertaa, ja jokainen lammella oleva ankka tulee sen tykö. Se on kasvanut siellä, eikä ole koskaan ollut poissa tuolta lammelta; se syntyi siellä tuona keväänä. Se nousee sieltä ilmaan ja lentää niin suoraan Louisianan riisipelloille, kuin vain lentää voi; ilman minkäänlaista kompassia. He kutsuvat sitä “vaistoksi”.

⁸⁶Olen usein ajatellut, että jos Jumala antaa ankalle tarpeeksi järkeä mitä kutsutaan “vaistoksi”, johtamaan sen pois vaikeuksista, niin mitä Hänen tulisikaan tehdä seurakunnalle, joka on syntynyt uudestaan ja on täynnä Pyhää Henkeä? Mitä Hänen tulisikaan tehdä? Sillä ei ole mitään kompassia, mutta se on syntynyt johtajaksi! Ankat tuntevat johtajansa, mutta seurakunta ei tunne. Pyhä Henki on meidän Johtajamme, Hän on meidän Opettajamme, Hän johtaa meidät Totuuteen, Elämään. Ankat tuntevat omansa, mutta joskus näyttää siltä, ettei meillä ole niin paljon älyä kuin ankalla. Koska se haluaa pitää sen osan, mitä sille on annettu. Mutta me yritämme suunnitella jotakin erilaista. Sen saa aikaan älykkyys, te menette pois Jumalan suuresta maailmankaikkeudesta.

⁸⁷Kerronpa teille, mitä voitte tehdä, jotkut teistä ihmisistä, jotka tulette kylmiltä seuduilta. Kun te näette vanhan emakkosian menevän kukkulan pohjoispuolelle ja tuovan sieltä maissinolkia ja valmistaa niistä makuupaikan eteläpuolelle mäkeä, niin, jos te tuona iltana kuuntelette uutisia, ja uutisissa sanotaan, että “huomenna tulee olemaan kaunis ilma”, niin älkää kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä he sanovat. Tuo vanha emakkosika tietää ilmoista enemmän kuin uutiset koskaan tietävät. Niin se on tarkalleen, se meni eteläpuolelle, koska siellä on oleva lämpimämpää.

⁸⁸Kun te menette metsästämään kaneja ja näette niiden istuvan siellä pensaikoissa tällä tavalla, niin voitte odottaa kylmää ilmaa! Ja jos näette niiden menevän maissipeltoon, on tulossa sade.

⁸⁹Ainoastaan tarkatkaa Jumalaa, Hän liikkuu, oi, niin ihmeellisellä tavalla! Kuinka ihmeellinen Hän onkaan! Jos vain avaatte silmänne, voitte nähdä Hänet kaikkialla ympärillänne. Hän liikkuu maailmankaikkeudessansa, kaikkialla. Tarkatkaa Häntä auringonlaskussa. Tarkatkaa Häntä auringonnousussa. Tarkatkaa Häntä sateenkaaressa. Tarkatkaa Häntä kaikkialla. Te voitte nähdä Hänet, Hän ei ole teistä sen kauempana kuin oikea kätenne. Jumala on maailmankaikkeudessansa.

⁹⁰Joitakin vuosia sitten olin metsästämässä peuroja Coloradossa, missä tavallisesti metsästelen melko paljon. Oli aikainen syksy ja siellä vuorilla ei vielä ollut tarpeeksi lunta ajamaan niitä sieltä ylhäältä metsistä alas laaksoon. Niinpä Jeff ja minä… Hän oli riistanvartija, ja minä olin auttanut häntä siellä monina vuosina, ja autan yhä heitä siellä laskennassa. Ja me olimme ratsastaneet sinne ylös metsästämään, ja hän ja minä tulisimme eroamaan toisistamme kolmeksi tai neljäksi päiväksi. Hän kulkisi Troublesome-joen länsihaaraa ja minä metsästäisin joen itähaaralla. Ja, jos saisimme peuroja, ripustaisimme ne puihin, tietääksemme minne tuoda kuormahevoset, koska olimme liikkeellä vain satulahevosillamme.

⁹¹Ja yhtenä päivänä olin siellä korkealla, olin liikkunut pitkän matkan satulahevoseni luota sinne ylös ja reunan ympäri. Ja niin myöhään syksyllä, aurinko voi paistaa ja, ennen kuin huomaattekaan, sataa vettä, sitten se selviää, ja sitten sataa lunta. Sää on hyvin vaihtelevaista. Ja minä olin metsästämässä siellä ylhäällä. Ja oli ollut melko kuivaa, ja kuulin salaman lyövän alas; katsoin, ja sieltä vuorten yli oli tulossa sade. Niinpä menin vain erään puun taakse suojaan, seistäkseni siellä kunnes myrsky oli ohi. Tuulet puhalsivat ja tuiversivat, ja seisoin siellä puiden takana, kunnes se oli ohitse. Kun se oli ohitse…

⁹²Olin seissyt siellä, ajatellen Jumalaa. Olin vasta muutamia vuosia pitänyt näitä kampanjoita. Ja minä ajattelin: “Kuinka suuri Jumala onkaan, ja kuinka ihmeellinen!” Minä sanoin: “Minun on täytynyt syntyä näitä paikkoja varten tänne metsiin, ollakseni yksinäni, poissa ihmisten ja väkijoukkojen luota, etäällä sairaista ja vaivatuista ja kaikesta, puhelinsoitoista ja ambulanssien huudoista.” Minä ajattelin: “Kuinka suloista ja rauhallista! Herra, salli minun pysyä täällä. Tätä varten minä olen syntynyt, tämä on luonteeni mukaista, tänne minä kuulun. Täällä on se, missä minä elän.” Ja minä ajattelin: “Hyvä on, jos en saa sitä tässä ajassa, saan sen Tuhatvuotisessa valtakunnassa, joten odotan vain tuota aikaa.”

⁹³Ja, kun myrsky lakkasi, kävelin esiin puun takaa. Ja kaukaa vuoren rinteeltä kuulin vanhan urospeuran kutsuvan myrskyn aikana hajonnutta laumaansa kokoon. Se alkoi kutsua kumppaniaan, aivan niin kuin Daavid sanoi Kirjoituksissa: “Kun syvyys huutaa Syvyydelle!” Jos on syvyys, joka huutaa, silloin jossakin täytyy olla Syvyys vastaamassa sille.

⁹⁴Ja silloin luontoni alkoi herätä sisimmässäni. “Tämä on paikka minua varten. Oi, se on minulle musiikkia!” Siellä kaukana vuoren takana vanha harmaasusi ulvoi, ja sen kumppani vastasi sille laaksosta. Oi! Se on, kun syvyys todella huutaa Syvyydelle; kun kuulee suden villin kutsun, lintujen ja villieläinten huudon. Minulle, se on Jumala! Voin kuulla Hänet karjansa ja eläintensä keskellä.

⁹⁵Tuuli puhalsi, ja satuin katsomaan taakseni missä… Oli tarpeeksi kylmää jäädyttämään veden ikivihreissä puissa. Aurinko tuli esiin lännessä, ja se oli kuin Jumalan silmä katsomassa sieltä lävitse, auringon laskiessa. Ja näin sen aikaansaavan sateenkaaren yli kanjonin. Ja aloin ajatella: “Siellä Hän on tuossa sateenkaaressa. Siellä Hän on tuossa peuran kutsussa. Siellä Hän on tuon suden kutsussa. Täällä Hän on näissä puissa. Voin kuulla Hänen äänensä kuiskivan. Siellä Hän on tuossa sateenkaaressa.”

⁹⁶Sillä: “Hän oli näöltään kuin jaspis- ja karneoli-kivi, sateenkaari päänsä päällä; Alfa, Omega, alku ja loppu; Hän, joka oli, joka on, ja on tuleva; Daavidin Juuri ja Jälkeläinen.” Ja sateenkaaressa, on seitsemän väriä, täydellisyys. Jumala on tehty täydelliseksi seitsemissä. Ja siellä Hän oli myös sateenkaaressa, liittona.

⁹⁷Minne tahansa katsottekin, te voitte nähdä Jumalan, jos vain katsotte Hänen luontoaan. Ja ollessani täynnä… Tulen kertomaan teille jotakin, ja silloin te tiedätte, että olen todellinen baptisti. Katsellessani sitä, tulin niin täyteen Pyhää Henkeä, että laskin aseeni puuta vasten ja juoksin puun ympäri niin lujaa kuin voin, potkaisten toisen jalkani ilmaan ja huutaen koko keuhkojeni voimalla: “Halleluja. Halleluja. Halleluja. Halleluja”, vain ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri, kunnes olin kaatua maahan; sitten pysähdyin ja heiluttelin käsiäni ylös-ja-alas siellä huutaen: “Kunnia, kunnia, kunnia, kunnia, kunnia. Halleluja, halleluja, halleluja, halleluja”, niin lujaa kuin vain osasin juosta. En osannut ajatella mitään muuta mitä sanoa. Sydämeni pulppusi yli.

⁹⁸Mitä se oli? Syvyys huutamassa Syvyydelle! Kuulin siellä Jumalan tavalla, jolla te ette ehkä kuule Häntä. Mutta minulle, Hän oli maailmankaikkeudessansa, vastaten: ”Minä olen luomakunnan Jumala. Minä valmistin kaiken omin käsin.”

⁹⁹Kyllä, jos joku olisi tullut sinne metsiin, he olisivat ajatelleet mielipuolen olevan siellä. Ympäri, ympäri, ympäri, ympäri ja ympäri tuota puuta minä menin ja minulla oli loistavaa aikaa! En pelännyt kuuliko sitä joku tai ei. Olin viidenkymmenen tai ainakin kolmenkymmenen mailin päässä ihmisistä, niin pitkälle kuin tiesin. Mutta ympäri ja ympäri tuota puuta minä menin, kiljuen.

¹⁰⁰Miksi? Olin Jumalan tuomiokirkossa. Voin nähdä Hänet kaikkialla, auringon säteissä, jotka tulivat puiden välistä, siellä sateenkaaressa, suden ulvonnassa, peuran huudossa. Voin kuulla Hänet tuulissa. Oi, Hän on kaikkialla! Ylempänä lumen peittämissä huipuissa ja niiden varjoissa, jotka lankesivat metsien ylle. Oi, katsottepa minne tahansa, te näette Hänet. Hän on maailmankaikkeudessansa. Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.] Seisoin siellä vähän aikaa.

¹⁰¹Jonkin ajan kuluttua kuulin jonkin säkättävän: “Tsäkä, tsäkä, tsäkä, tsäkä. Tsäkä, tsäkä, tsäkä.” Ajattelin: “Mitähän tämä on?”

¹⁰²Katsoin ympärilleni. Siellä oli jonkun aikaisemman myrskyn kaatamia puita ja pieni mäntyorava. En tiedä tiedättekö, mitä ne ovat. Kuinka monet tietävät, minkälainen mäntyorava on? Se on yksi meluisimmista pikku elävistä, mitä siellä on. Ja se hyppäsi erään vanhan kannon päähän siellä, ja toimi aivan kuin olisi aikeissa repiä minut pala siksi, vain säkättäen: “Tsäkä, tsäkä, tsäkä, tsäkä!” Se hyppi ylös ja alas, vavisten kauttaaltaan, niin lujaa kuin voi.

¹⁰³Minä ajattelin: “Pikku kaveri, ei ole mitään tarvetta sinun kiihtyä niin kovasti. Ei sinulle kuitenkaan tulla tekemään mitään. Ja olinko se minä, joka pelotin sinua?” Ajattelin: “Ei sinun tulisi sitä pelätä. Minä vain ylistin Jumalaa, joka on tehnyt kummankin meistä.” Näettekö? “Ei ole mitään tarvetta sinun hermostua. Minä ylistin Häntä, joten älä sinä kiihdy sillä tavalla. Minä vain ylistin Jumalaa, ja sinun pitäisi tietää paremmin eikä huutaa minulle sillä tavalla. Älä keskeytä minua, kun huudan sillä tavalla, koska minulla silloin on hauskaa. Jätä minut rauhaan.”

¹⁰⁴Ja sitten satuin huomaamaan, kuinka se kurkotteli päätään sivullepäin, katsoen sinne pensaaseen. Totesin ettei se haukkunutkaan minua. Myrsky oli pakottanut suuren kotkan sinne alas pensaaseen, ja se oli osunut siihen tuulen kaatamaan ryteikköön. Se oli suuri kotka, ja siksi tuo pieni mäntyorava oli niin kiihtynyt, ja se hyppäsi eräälle oksalle.

¹⁰⁵Minä ajattelin: “Hetkinen vain, jotakin on nyt jossakin. Koska, minä olin palvomassa Jumalaa juostessani ympäri ja ympäri tätä puuta tässä. Ja näen Hänet kaikissa näissä eri asioissa luonnossa. Miksi Hän nyt keskeyttäisi minut tuon kaltaisen asian tähden?” No niin, siellä istui vanha kotka. Minä ihailen kotkaa. Mutta katsoin sitä ja ajattelin: “No niin, voisinko nähdä Jumalan siinä? Mikä se olisi?”

¹⁰⁶Katsoin sitä. Sen suuria harmaan-näköisiä silmiä ja se seisoi siellä oksalla katsellen minua. Ja se katsoi oravaa ja sitten jälleen minua; sitten se katsoi oravaa ja katsoi minua. Minä sanoin: “Arvaan, että otat mittaa meistä.” Niinpä ajattelin: “Tiedätkö mitä? Voisin ampua sinut, jos tahtoisin. Katsoin sitä. Kiväärini nojasi puuta vasten. Minä sanoin: “Tiedätkö, että voisin ampua sinut, jos tahtoisin?” Eikä se kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se vain istui siellä.

¹⁰⁷Minä ajattelin: “Oi, sen Jumala haluaa minun näkevän: ‘Älä ole peloissasi.’ Kotka on urhoollinen, se ei pelkää mitään. Se ei häpeä kertoa työnantajalleen, että on parantunut Jumalallisen parantamisen kautta. Häntä se ei vaivaa. Hän on voimakas. Hän ei pelkäisi todistaa siitä, jos hän on saanut Pyhän Hengen. Jos Se olisi kotkaa varten, se varmasti todistaisi Siitä; koska hän on urhoollinen, eikä hänellä ole mitään hävettävää.’”

¹⁰⁸“Hyvä on”, minä ajattelin, “mikä tekee sinusta niin rohkean?” Sitten aloin panna merkille, kuinka se jatkoi siipiensä tunnustelua. Tehän tiedätte, kuinka ne liikuttelevat höyheniään edes takaisin, vetelevät siipisulkiaan Minä ajattelin: ”Oi, nyt minä ymmärrän. Jumala antoi sinulle kaksi siipeä. Ja sinä tiedät, että noiden kahden siiven avulla voit päästä puiden sekaan, ennen kuin edes saan kivääriä käteeni.” Sillä oli luottamus siihen, mitä Jumala oli sille antanut, noihin siipiin ja se tiesi, mitä nuo siivet voisivat tehdä sille.

¹⁰⁹Kuinka erilaista se onkaan inhimillisen olennon kohdalla! Jumala antoi meille Pyhän Hengen, ja vieläkään me emme tiedä, mitä Se tekee meille. Oikein! Sitä ei voi rajoittaa, mitä Hän tekee. “Mitä tahansa asioita te haluatte, kun rukoilette, uskokaa saavanne sen, ja te saatte sen.” Tuo kotka voi luottaa Jumalan antamiin siipiinsä. Tiedättekö miksi? Uskon, että tuo kotka oli monta kertaa koetellut niitä. Hän tiesi mistä puhui. Ja meillä on Pyhä Henki emmekä ole koetelleet Sitä. Juuri siitä on kysymys. Näettekö, jos me vain antaisimme luonnon toimia itsessämme, niin kuin eläimet antavat! Varmasti, hän tietää, mistä ottaa kiinni ja mistä ei.

¹¹⁰Niinpä se tiesi välimatkan, jonka päässä seisoin kivääristäni, ja tiesi ehtivänsä puiden sekaan nopeammin, enkä minä näkisi sitä, joten se vain jatkoi noiden suurten siipiensä liikuttelua. Minä katselin sitä, ja sanoin: “Vanha poika, en minä sinua ammu, olen niin ylpeä sinusta!” Pidän siitä, kun näen jonkun, jolla on vähän selkärankaa seistä, kun he tietävät, mitä ovat tekemässä. Ettekö tekin pidä siitä, kun näette sellaista?

¹¹¹Siksi pidän Helluntaiseurakunnasta. He eivät välitä, mitä maailma sanoo, kutsuu heitä “pyhiksi kieriskelijöiksi”, ja kaikkea muuta, he vain seisovat ja jatkavat ylistyksen huutamista Herralle kaikesta huolimatta. Minä pidän siitä. Varmasti, he seisovat sen rinnalla. Ei ole väliä kuka se on, pysykää siinä ja antakaa todistuksenne, antakaa kiitoksenne Jumalalle.

¹¹²Tarkkasin tätä vanhan kotkaa, tiedättehän, kun se liikehti hieman siellä. Ja satuin huomaamaan, ettei se tarkannut niinkään paljon minua, vaan se alkoi väsyä kuuntelemaan sitä, kuinka tuo orava kirosi sitä: “Tsäkä, tsäkä, tsäkä! Tsäkä, tsäkä, tsäkä!” Se katsoi sitä. Jonkin ajan kuluttua se alkoi harmittaa sitä, joten ainoa asia, mitä se teki oli, että se vain suoritti suuren hypyn sillä tavalla ja räpytti siipiään ehkä kahdesti, ja oli hävinnyt metsän taakse. Sitten se ei enää räpyttänyt enempää, se vain levitti siipensä. Ja joka kerta ilmavirran noustessa, se nousi sen mukana. Ja minä seisoin siellä katselemassa sitä. Joka kerta tuulen tullessa se nousi hieman korkeammalle; siipiään liikuttamatta, se vain nousi ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi, kunnes siitä tuli vain pieni piste.

¹¹³Seisoin siellä ja kyyneleet alkoivat valua alas poskiltani. Minä sanoin: “Oi Jumala, tämä on valtava paikka olla. Tämä on se, missä rakastan olla. Siellä Sinä olet tuossa kotkassa.”

¹¹⁴Näettekö, se teki vain yhden suuren hypyn ja luotti siipiinsä. Se ei räpytellyt kokouksesta toiseen, eikä yhdestä seurakunnasta toiseen. Se vain räpäytti kerran ja asetti sitten siipensä Jumalan Voimaan, antaen Pyhän Hengen kuljettaa itseään eteenpäin ja ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi. Se jätti tämän pienen vanhan maahan sidotun säkättäjän, jolla ei ole siipiä eikä tiedä kuinka lentää. “Tsäkä, tsäkä! Ihmeiden päivät ovat ohitse, ei ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhä Henki, se oli menneitä päiviä varten.” Oi, säätäkää vain siipenne Jumalan Voimaan ja antakaa Pyhän Hengen nostaa itsenne sen yläpuolelle, ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi. Se ei enää voinut edes kuulla tuon maaoravan säkätystä, tai miksi haluatte häntä kutsua. Se väsyi tuohon säkättämiseen. Oi, jos seurakunta vain yhtenä näistä päivistä väsyisi siihen ja tietäisi kuinka säätää siipensä; he lähtisivät kävelemään Jumalan kanssa ja menisivät Kotiin, ulos siitä. “Ihmeiden päivät ovat ohitse”? Kertokaa minulle milloin. He tulevat liian myöhään kertomaan sitä meille, eikö niin? “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole sellaista asiaa kuin Pyhä Henki. Kielilläpuhuminen on vain tekaistua.” Se on kaikki, mitä he tietävät siitä. Niinpä, asia, mitä tehdä, on vain säätää siipenne.

¹¹⁵Hän ei nyt räpytellyt paikasta paikkaan. “Minä menen ja katson, josko tämä on se, ja sitten menen ja katson olisiko se tuo.” Ja se on kaikki, mitä teidän täytyy tietää, tietää mitä tehdä Jumalallisen parantamisen kanssa, Pyhän Hengellä, teidän täytyy vain tietää, kuinka säätää siipenne, uskonne Jumalan voimaan ja lupauksiin. Se on kantava teidät ylös. Te vain yksinkertaisesti kohoatte ylös. Joka kerta tuulten puhaltaessa me vain kohoamme korkeammalle ja korkeammalle ja korkeammalle, kunnes ette enää kykene kuulemaan tätä säkätystä: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Se on joukko “pyhiä kieriskelijöitä”. Te ette edes kiinnitä huomiotanne siihen. Te olette niin kaukana heidän ohitseen, että olette kuuloetäisyyden ulkopuolella. Teidän sielunne on nostettu paikkaan missä…

¹¹⁶Oi, aivan varmasti, Jumala on maailmankaikkeudessansa. Te uskotte sen, ettekö uskokin? Oi, me voisimme puhu tunteja tuosta yhdestä asiasta, mutta meidän täytyy hypätä toiseen. Uskotteko, että Jumala on maailmankaikkeudessansa? [Seurakunta sanoo “Aamen.”] Nyt seuraavaksi, Jumala on Sanassansa. Nyt, kun te katsotte ympäri maailmankaikeutta, te näette Jumalan. Varmasti näette. Jumala on maailmankaikkeudessansa.

¹¹⁷No niin, Jumala on Sanassansa. Jumala pitää Sanansa. Se tekee Raamatun todelliseksi. Siksi me voimme haastaa jokaisen ateistin, jokaisen uskomattoman, jokaisen muhamettilaisen, jokaisen buddhalaisen, jokaisen noitatohtorin, jokaisen spiritistin ja mitä tahansa muuta, Herran Jeesuksen Nimessä, ja saada tämän Sanan elämään, koska Jumala on Sanassansa.

¹¹⁸Keskustelin eräänä päivänä erään tietyn kirkkokunnallisen seurakunnan kanssa, joka uskoo, että seurakunta on vastaus, eikä Sana. He sanovat kirjoittaneensa Raamatun. Että Raamattu on heidän kirkkonsa historia. Ja tämä mies sanoi: “Jumala on kirkossansa.”

Minä sanoin: “Raamattu sanoo: ‘Jumala on Sanassansa.’”

¹¹⁹“Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi, ja asui keskuudessamme.” Oikein. Hän oli Jumalan Sana, Jumalan Puhuttu Sana. Ja Jumala on Sanassansa. Jumala seisoo jokaisen antamansa lupauksen takana. Ainoa asia, mitä meidän täytyy tehdä, on ottaa Hänen Sanansa sydämeemme, eikä epäillä Sitä, vaan uskoa, ja silloin Jumala panee tuon Sanan, (joka on Hän itse teidän sisimmässänne), toimimaan, saaden tapahtumaan juuri sen asian, jonka Hän lupasi.

¹²⁰Tekikö Hän sen Abrahamissa? Abrahamhan oli seitsemänkymmentäviisivuotias, ennen kuin hän edes sai lupausta. Ja hän otti tuon Sanan sydämeensä ja piti Sen siellä kaksikymmentäviisi vuotta. Mutta se tuotti tarkalleen sen, mikä lupaus oli. Onko se oikein?

¹²¹Jumala on Sanassansa. Me kaikki Tiedämme sen. Hitunenkaan Raamatussa ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Olen tarjonnut kenelle tahansa mitä tahansa he tahtovat; tulen saarnaamaan Evankeliumia ja kerään uhreja vuoden ajan ja annan sen kaiken miehelle, joka voi ottaa Jumalan Sanan ja todistaa Sen vääräksi Jumalan Sanalla, minulle. Oikein. Sitä ei ole siellä. Ja tämä haaste on ollut voimassa vuosia ja vuosia. Minä yhä käytän itse minulle annetut uhrit, koska sitä ei ole siellä. Te saatatte olla niin sekaisin omassa älykkyydessänne, koska Raamattu on… Jeesus kiitti Isäänsä siitä, että tämä oli “kätkenyt sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja paljastanut Sen lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia.” Näettekö, Se on Jumalan Sana.

Sana on Siemenen kaltainen.

¹²²Ottakaa nyt joku siemen. Te ihmiset täällä länsirannikolla olette suuria maanviljelijöitä. Ottakaa nyt, vaikka appelsiinipuunne. Kun te saatte sen ensin, on se siemen. Te panette sen maahan, ja tuo siemen tuottaa appelsiinipuun. Varmasti.

No niin sillä tavalla se on. Nyt, tämä appelsiinipuu, kun se on vasta tuuman korkuinen, en tiedä kuinka monta korillista appelsiineja puu tuottaa elämänsä aikana. Mutta sanokaamme esimerkiksi viisisataa korillista. Se voi olla enemmän tai vähemmän; en tiedä, mutta sanokaamme viisisataa korillista. Tiesittekö, että joka ainoa appelsiini, mitä koskaan tulee siinä olemaan, on jo tuossa puussa, kun se on vasta tuuman korkuinen? Tiesittekö sen? Varmasti on niin. Miten? Se tuli siemenestä. Ja ainoa asia on, että se istutetaan maahan, istutetaan ulos.

¹²³Ja sen täytyy vetää, imeä vettä maasta, saadakseen ravintoa. Ja se imee vettä maasta ja sen täytyy juoda enemmän kuin oma osansa. Ja joka kerta… koska sen täytyy työntää esiin… [Tyhjä kohta nauhassa.] Työntää esiin appelsiineja. Se jatkaa juomista ja ulostyöntämistä. Mutta, sen on juotava.

¹²⁴Sillä tavalla uskovainen on, hänet on istutettu aivan Jumalan Sanan keskelle. Amen! Ja jos hänellä on tarve mistä tahansa, hän vain juo, ja työntää esiin; juo ja työntää esiin. Kun ihminen on täytetty Pyhällä Hengellä, niin kaikki, mitä hän koskaan tulee käyttämään elämänsä matkalla, on hänessä juuri silloin. Kyllä. Ainoa asia, mitä meidän täytyy tehdä, on juoda, ja juoda, ja juoda, ja juoda, kunnes me saamme sen. Me olemme istutettuja Kristuksessa Jeesuksessa! Ja minun tulkintani mukaan Hänestä, Hän on ehtymätön Elämän Lähde. Se on tarkalleen se, mitä minä ajattelen Hänen olevan. Ja kun me olemme istutetut Häneen, on Hän ehtymätön! Me voimme imeä Hänestä, hyvyyden, lempeyden, ystävällisyyden, kärsivällisyyden, voiman, parantumisen… [Tyhjä kohta nauhassa.] …lupauksen, jonka Hän on meille antanut, koska me olemme istutetut Hänen Sanansa Siemenessä. Ja Se tulee tuottamaan aivan tarkalleen se, mitä Jumala sanoi Sen tulevan tuottamaan. Sana on Siemen.

¹²⁵Jumala on Sanassansa. Me uskomme sen, emmekö uskokin? Me kaikki uskomme sen. Te näette Jumalan vastaavan. Monia vuosia sitten, kun Hän käski heitä menemään ylös Jerusalemiin, Helluntaina, että he saisivat Pyhän Hengen. Vuosia ennen sitä, Jesajassa, Hän sanoi: “Ohje täytyy olla ohjeen päällä, rivi rivin päällä, täällä vähän ja siellä vähän. Pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvä. Änkyttävin huulin ja toisella kielellä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tämä on Lepo.” Näettekö, Hän kertoi sen paljon ennemmin, ja sitten Hänen Sanansa tuli esiin ja tuotiin julki. Kaikki, Eedenin Puutarhasta alkaen luvattu Messias: “Siemen murskaisi käärmeen pään”, ja niin edelleen, se kaikki tapahtui. Jumala on Sanassansa.

¹²⁶Nyt, jos uskotte, että Jumala on maailmankaikkeudessansa, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala on Sanassansa. Jos uskotte sen, sanokaa: “Aamen.” [“Seurakunta sanoo: Aamen.”]

¹²⁷No niin, Jumala Pojassansa. Jumala oli Pojassansa. “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä”, sen Kirjoitus sanoo. Hän, Jumala tuli alas ja eli ruumiissa, joka syntyi neitsyt Mariasta, ja Jumala julkitoi itsensä Kristuksen kautta; osoittaakseen, mitkä Hänen ominaisuutensa olivat, osoittaakseen, että Hän rakasti, osoittaakseen kärsivällisyytensä, osoittaakseen voimansa, osoittaakseen ja julki tuodakseen itsensä. Jumala eli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä.

¹²⁸Puhuin eräälle naiselle täällä jokin aika sitten; tai hän huomautti siitä. Hän sanoi: “Pastori Branham”, hän sanoi, “minä arvostan saarnojasi. Minä osallistun kokouksiisi.” Hän kuului erääseen tiettyyn kirkkokunnalliseen seurakuntaan, joka ei usko, että Jeesus oli Jumalallinen. Ja hän sanoi: “Hän ei ollut mikään Jumalallinen.” Hän sanoi: “Sinä yrität tehdä Hänestä liian Jumalallisen.”

Minä sanoin: “Hän oli Jumalallinen.”

¹²⁹ ”Oi”, hän sanoi, “hyvä herra, myönnän, että Hän oli hyvä mies.” Enkä halua loukata teidän tunteitanne; jotkut noista ihmisistä ovat kalliita ystäviäni. Se oli Kristillinen tiede, johon hän kuului. Ja hän sanoi: “Hän ei ole Jumalallinen.” Hän sanoi: “Myönnän, että Hän oli profeetta, mutta Hän ei ollut Jumalallinen. Ja sinä yrität tehdä Hänestä Jumalallisen.”

¹³⁰Minä sanoin: “Hän oli joko Jumalallinen, tai sitten Hän oli suurin pettäjä, mitä maailmalla koskaan on ollut.” Niin se on. Minä sanoin: “Hän oli Jumalallinen. Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala yli profeettojen! Varmasti Hän oli.” Minä sanoin: “Hän oli Jumalallinen.”

¹³¹Ja hän sanoi: “No niin, sinä sanoit olevasi ‘fundamentalisti’ ja uskovasi Kirjoituksen.” Minä sanoin: “Se minä olen.”

¹³²Ja hän sanoi: “Jos minä todistan sinulle omalla Raamatullasi, ettei Hän ollut Jumalallinen, niin tuletko todistamaan, että minä olen oikeassa?”

¹³³Minä sanoin: “Kyllä. Jos Raamattu sanoo, ettei Hän ollut Jumalallinen, silloin tulen uskomaan Raamattua.” Ja minä sanoin: “Mutta minun täytyy nähdä Kirjoitus.”

¹³⁴Hän sanoi: “Johanneksen Evankeliumissa sanotaan: ‘Kun Jeesus meni Lasaruksen haudalle, Hän itki.” Ja hän sanoi: “Sinä tiedät, että jos Hän olisi ollut Jumalallinen, ei Hän olisi voinut itkeä.”

¹³⁵Minä sanoin: “Sisar, onko tuo se, mihin perustat ajatuksesi?”

¹³⁶Hän sanoi: “Kyllä vain. Ja se on totta. Kun Hän meni Lasaruksen haudalle ja itki, osoitti se, ettei Hän ollut Jumalallinen.”

¹³⁷Ja hän sanoi: ”Oi, Hän oli kyllä profeetta, Hän oli hyvä mies.”

¹³⁸Minä sanoin: “Hän oli enemmän kuin sitä… Jumala oli Hänessä. Hän oli mies, mutta Hän oli kaksoispersoona. Yksi, Hän oli mies; toinen, Henki Hänessä oli Jumala!” Minä sanoin: “Jumala oli Kristuksessa. Hän sanoi: “Oi! Ei!”

¹³⁹Minä sanoin: “Kuulkaahan, hyvä rouva, käytän sinun omaa Kirjoituksen kohtaasi. Hän oli ihminen, mutta Hän oli Jumala-ihminen. Kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Hän itki kuin ihminen. Se on totta. Mutta, kun Hän seisoi siellä, oikaisi pienen kumaraisen vartensa ja sanoi: ‘Lasarus, tule esiin’, ja kuollut mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää tuli elämään, niin se oli enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala Pojassansa.”

¹⁴⁰Hän oli mies, kun Hän tuli alas vuorelta, nälkäisenä, etsien viikunapuusta jotakin syötävää. Hän oli ihminen, kun Hän oli nälkäinen. Mutta, kun Hän otti kaksi kalaa ja viisi keksiä ja ruokki viisituhatta, oli se enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala Pojassansa. Varmasti oli!

¹⁴¹Hän oli ihminen maatessaan siellä veneessä tuona yönä, kun voima oli niin lähtenyt Hänestä, ja Hän oli niin heikko, etteivät edes aallot voineet herättää Häntä, tuon veneen hypellessä kuin pullonkorkki mahtavilla aalloilla. Kymmenentuhatta veden perkelettä oli vannonut hukuttavansa Hänet tuona yönä Hänen nukkuessaan. Hän oli ihminen, kun Hän oli uninen ja väsynyt. Mutta, kun Hän nosti jalkansa veneen laidalle, katsoi ylös ja sanoi: “Rauha, ole hiljaa”, ja tuulet ja aallot tottelivat Häntä, oli se enemmän kuin ihminen. Jumala oli Pojassansa! Ehdottomasti!

¹⁴²Hän oli ihminen kuollessaan ristillä, huutaen laupeutta. Hän oli ihminen, kun Hän kuoli. Hän huusi kuin ihminen, Hänellä oli kipuja kuin ihmisellä. Mutta pääsiäisaamuna, kun Hän mursi kuoleman, helvetin ja haudan sinetit ja nousi ylös jälleen, oli Hän enemmän kuin ihminen, Hän todisti olevansa Jumala!

Eläen, Hän rakasti mua;
Kuollen, Hän pelasti minut;
Haudattuna, Hän kuljetti syntini kauas pois;
Ylösnousten, Hän vanhurskautti vapaasti ikuisiksi ajoiksi;
Jonakin päivänä Hän tulee, oi, mikä ihana päivä!

¹⁴³Jumala oli Pojassansa, sovittaen maailman Itsellensä. Uskotteko sitä? Varmasti. Jumala oli Pojassansa. Vielä yksi asia nyt nopeasti, aikamme alkaa olla lopussa. Uskotteko, että Jumala on maailmankaikkeudessansa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Että Jumala on Sanassansa? [“Aamen.”] Että Jumala oli Pojassansa? [“Aamen.”]

¹⁴⁴Siis, Jumala on kansassansa. Selvä. Me näemme tuleeko Hän inhimillisiin olentoihin samalla tavalla, kuin Hän tulee luontoon. Inhimilliset olennot ovat osa Hänen luontoaan. Ovat todellakin. Siis, huomatkaa, Jumala oli ihmisissänsä.

¹⁴⁵Kuka oli se, joka oli Eliassa, josta puhuimme muutama ilta sitten, kun pieni lapsi oli kuollut auringonpistokseen ja oli maannut tuntikausia profeetan vuoteella, kun tuo mies nimeltä “Elia”, käveli edestakaisin lattialla, ja laski ruumiinsa tuon kuolleen lapsen päälle ja tämä tuli elämään? Se oli Jumala ihmisissänsä. Se varmasti oli.

¹⁴⁶Kuka oli se, että kun pyhä Pietari, apostoli, kalastaja, niin tietämätön… Raamattu sanoo, että “Hän oli tietämätön ja oppimaton”. Kuka oli Se, kun hän käveli alas katua, ja ihmiset laskivat sairaita tuon miehen varjoon, ja he parantuivat? Oliko se tuon miehen varjo, joka paransi heidät? Se oli Jumala ihmisissänsä, joka teki parantamisen.

¹⁴⁷Kuka oli se Pyhässä Paavalissa, kun he ottivat hänen iholtansa nenäliinoja ja esiliinoja ja laskivat sairaiden päälle? Jumala oli ihmisissänsä. He tunnistivat Jumalan Pyhässä Paavalissa. Varmasti tunnistivat.

¹⁴⁸Kuka oli se, kun eräs pieni joukko pelkureita rukoili, otti Jumalan Sanan ja meni ylös Helluntaihin? Heillä olivat kaikki ovet ja ikkunat lukittuina, ja he olivat siellä ylhäällä kymmenen päivää. Äkkiä siellä tuli ääni Taivaasta kuin mahtava, kohiseva tuuli, täyttäen koko rakennuksen, jossa he istuivat, ja jakautuneet tuliset kielet asettuivat heidän päälleen. Ja he menivät ulos kaduille, vaikka kerran olivat pelänneet tehdä sitä, saarnaten Evankeliumia ja meluten kuin joukko humalaisia. Mitä se oli? Jumala ihmisissänsä, Jumala liikkumassa ihmistensä keskuudessa.

¹⁴⁹Jumala on teissä. Jumala, Pyhä Henki, on teissä, liikkuen ympäri nyt, sovittaen maailman Itsellensä.

¹⁵⁰Mikä saa nämä innoitetut saarnaajat saarnaamaan Evankeliumia? Mikä saa heidät tekemään sen? Ehkä he kerran olivat juoppoja; ehkä he kerran olivat uhkapelureita; ehkä he kerran olivat pahoja miehiä; äkkiä, jotakin muuttui! Ja täällä he seisovat, saarnaten Evankeliumia, antaen elämänsä. Ja jotkut heistä elävät melkein niin köyhästi kuin vain voivat. Kun he olivat liikemiehiä ja voivat olla rikkaita, ajoivat he suurissa autoissa ja elivät ylellisyydessä, mutta he uhrasivat sen ja luopuivat siitä. Miksi? Jumala on ihmisissänsä, sovittaen maailman itsensä kanssa. Jumala on ihmisissänsä. Aamen.

¹⁵¹Mikä on se, joka iskee jotakin naista tai miestä, ja hän nousee ylös, kasvot loistaen kuin kynttilä, ja puhuu kielellä, josta hän ei tiedä mitään ja toinen nousee samankaltaisen innoituksen alaisena ja tuo sanoman seurakunnalle? Jumala ihmisissänsä. Aamen.

¹⁵²Mikä on se, joka tulee tänne puhujanlavalle, kokous kokouksen jälkeen, ja suorittaa samoja ihmeitä, joita Jeesus teki ollessaan täällä maan päällä? Se on Jumala ihmisissänsä. Ei väliä sillä, kuinka paljon se olisi minussa, sen täytyy myös olla teissä. Koska se ei toimi yksin minussa. Tarvitaan teidät ja minut yhdessä tekemään sen. Niin on.

¹⁵³Kaikki me yhdessä, Jumala meissä kaikissa! Jumala, ei vain metodistissa, tai baptistissa, tai helluntailaisessa, tai presbyteerissä, vaan Jumala jokaisessa uskovaisessa, joka on vastaanottanut Pyhän Hengen. Se on Jumala, Pyhä Henki ihmisissä, sovittaen maailman itsensä kanssa.

¹⁵⁴Tarkatkaa kuinka Hän saa ihmiset uskomaan sen. Samoilla asioilla, joita Hän teki ensimmäisille Helluntaina, Hän tekee sen heille tänä päivänä, samalla tavalla. He saavat Pyhän Hengen samalla tavalla, samat merkit ja ilmeet seuraavat heitä.

¹⁵⁵Jumala on maailmankaikkeudessansa. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala on Sailassansa. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Jumala on Pojassansa. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Jumala on ihmisissänsä. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Jumala liikkuu kaikessa.

¹⁵⁶Sen vuoksi Filippus sanoi: “Näytä meille Isä, ja se tyydyttää meidät.”

¹⁵⁷Minä olen vakuuttunut tänä päivänä, että voin nähdä Jumalan kaikkialla minne katson! Enkä vain näe Häntä, vaan tunnen Hänet ja tiedän, että Hän on täällä! Niin kuin runontekijä sanoi: “Te kysytte minulta, kuinka tiedän Hänen elävän. Hän elää sydämessäni.” Tarkkaan Hänen Henkeään ja näen Sen liikuttavan minua. Jokin liikuttaa teitä, Pyhä Henki. Jumala on täällä tänä päivänä, ystävät. Jumala on täällä.

¹⁵⁸Hän on ulkona luonnossansa, kesässä ja talvessa, lehdissä, kukissa, linnuissa, eläimissä. Hän on auringonlaskussa, auringonnousussa. Hän on aurinkokunnassa. Hän on kaikkialla! Jumala on kaikkialla! Hän on maailmankaikkeudessansa.

¹⁵⁹Jumala on Sanassansa. Kuka tahansa voi ottaa Hänen Sanansa, minkä tahansa lupauksen… Sanon tämän ääninauhalle. Jos te otatte oikean mielen asenteen mitä tahansa jumalallista Jumalan lupausta kohtaan, saa se sen tapahtumaan. Sitä ajattelen Hänen Sanastansa. Ottakaa mikä tahansa lupaus Täällä Raamatussa, ja ottakaa oikea mielen asenne sitä kohtaan, ja Jumala on tuova sen tapahtumaan teille. Jumala on Sanassansa.

¹⁶⁰Jumala on Pojassansa. Hän oli Jumalallinen. Hän oli Jumalan Poika. Uskon sen kaikella mitä minussa on. Minä uskon sen. Kyllä vaan. Hän ei ollut enempää… Hän oli profeetta, Hän oli saarnaaja, Hän oli laulaja. Hän oli Jumala, Jumala julkituotuna lihassa. Jumala tuli alas lihassa, sovittaakseen maailman itsensä kanssa. Sitten tuo ihmeellinen Jumalan Poika kuoli. Ja, kun Hän kuoli, Hän antoi Elämänsä. Hän nousi jälleen ylös pääsiäisenä, ja Jumala nosti ylös Hänen ruumiinsa ja asetti sen oikealle puolellensa, ja lähetti Pyhän Hengen takaisin jatkamaan itsensä julkituomista ihmisten keskuudessa.

¹⁶¹Ja tuo sama Henki, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuudessamme tänä päivänä, julkituoden itsensä jatkuvasti ihmisille, samoin merkein, samoin ihmein, antaen heille saman Pyhän Hengen, puhuen samankaltaisilla kielillä, antaen samankaltaisen tulkinnan, nähden näkyjä, liikkuen kuulijakunnan ylle, parantaen sairaat, aivan tarkalleen niin kuin Hän teki alussa. Jumala on ihmisissänsä!

¹⁶²Miksi me sitten sanomme, “Näytä meille Isä, ja se tyydyttää meidät”? Me näemme Isän. Me näemme Isän.

¹⁶³Kun katson tänne ulos ja näen auringonlaskun, minä näen Isän. Kun näen auringon nousun, näen Isän. Kun kuulen villien eläinten kutsun, näen Isän. Kun näen kukkien kukkivan, näen Isän. Ettekö tekin?

¹⁶⁴Näen Hänet Hänen Sanassansa joka kerta, kun otan Hänen Sanansa lupauksen, näen Isän.

¹⁶⁵Katsoessani Jeesusta, näen Isän ilmaisevan itsensä Pojan kautta.

¹⁶⁶Katsoessani Hänen ihmisiään, näen Isän; näen Hänen toimivan kansansa keskuudessa, ilmaisten itsensä jatkaen työtään. “Näytä minulle Isä.” Hän on täällä juuri nyt tänä iltapäivänä, työskennellen ihmistensä keskuudessa, ihmisissänsä, ihmistensä kautta, ihmistensä ylitse. Halleluja! Jumala on ihmisissänsä.

¹⁶⁷Rukoilkaamme. [Tyhjä kohta nauhassa.] Ylistys Jumalalle! Rakastatteko te Häntä? Hyvä on.

¹⁶⁸Uskon Billyn kertoneen minulle, että hän jakoi viisikymmentä rukouskorttia. Hyvä on. Rukouskortti numero yksi, kohota kätesi nopeasti niin, että voimme nähdä sen, ja tule nopeasti rukousjonoon. Me tulemme näkemään jotakin tapahtuvan. Minä… Odotatteko te sitä? Rukouskortti numero yksi, kenellä se on? Kutsun rukouskorttia numero yksi. Mikä kirjain se oli? E.

¹⁶⁹Rukouskortti E, numero yksi, kohota kätesi. Numero kaksi. Hyvä on. Numero kolme, numero neljä. Tulkaa suoraan tänne. Numero viisi, kuusi, seitsemän. Oikein, nouskaa seisomaan sitä mukaan, kun kutsun. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, muodostakaa vain jono nyt.

¹⁷⁰Kuinka monella ei ole rukouskorttia, kohottakaa kätenne. Uskotteko te, että Jumala on ihmisissänsä? Tuo sama Jumala, joka käveli Galileassa, Jeesuksessa Kristuksessa, uskotteko, että Hän on täällä tänä päivänä, teissä, tuo sama Henki, joka oli Jeesuksessa? Hän on neitseestä syntynyt Jumalan Poika. Ja te olette adoptoituja (lapseksi otettuja) poikia, Hänen mukaansa. Tuo sama Henki, joka oli Hänessä, on teissä. Hyvä on.

¹⁷¹Kaksikymmentäviisi, 26, 27, 20, 29, 30, tulkoot he nyt. Me kutsumme heidät tällä tavalla siksi, ettei pääse tulemaan mitään tungosta, tiedättehän, ettei käveltäisi ympäri niin paljon. Hyvä on. Kolmekymmentä, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40. Oikein, siirtykää suoraan sinne ja he asettavat teidät paikallenne jonoon. Jos ette pääse liikkumaan, antakaa jonkun tietää, ja he kantavat teidät.

¹⁷²Kuinka monella ei nyt ole rukouskorttia, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä haluan Jumalan parantavan minut tänä iltapäivänä.” En välitä, keitä olette tai mistä olette, sanokaa vain: “Haluan Jumalan parantavan minut Minä uskon.”

¹⁷³Hyvä on, neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen, tulkoot he nyt. Nouskoon jokainen ylös, jolla on rukouskortti, ja tulkoon nyt tänne, te, joilla on rukouskortit. Me vain odotamme nyt muutaman minuutin ja sitten rupeamme rukoilemaan jonossa olevien sairaiden puolesta.

¹⁷⁴Meidän pitäisi selviytyä siitä kymmenessä tai viidessätoista minuutissa, joten olkaa nyt kärsivälliset kanssamme hetken aikaa. Ja rukoilkaa kaikella, mitä teissä on. Haluan teidän kaikkien nyt katsovan tännepäin. Muistakaa nyt…

¹⁷⁵Onko täällä ketään vierasta, joka ei koskaan ole ollut yhdessäkään kokouksista aikaisemmin? Näyttää olevan melkoisesti. Olemme onnelliset täällä olostanne. Luotamme siihen, että jatkatte käymistä tämän kaltaisissa kokouksissa, missä Pyhä Henki… Jos ette ole jonkun luonnoltaan Täyden Evankeliumin seurakunnan jäsen, niin haluaisimme pyytää teitä, jos rakastatte sen tyyppisiä kokouksia, joissa Pyhä Henki tulee sisään ja liikkuu. Katsokaa näitä saarnaajia täällä, he asuvat ympäri tätä seutua ja he ottavat teidät ilolla vastaan seurakuntiinsa..

¹⁷⁶Haluan nyt sanoa tämän jokaiselle henkilölle, joka on käännytetty tällä viikolla täällä, katsokaa tätä saarnaajien joukkoa, he seisovat saman asian puolesta kuin minäkin. Me olemme täysin samoja. Me uskomme täyteen Evankeliumiin, Pyhän Hengen kasteeseen ja kaikkiin näihin asioihin. Kaikki nämä saarnaajat täällä, me olemme kaikki aivan tarkalleen samoja. Ja me haluamme teidän liittyvän heidän seurakuntiinsa, niin että voitte jatkaa eteenpäin. Laupias samarialainen on kulkenut nyt ohitse ja kaatanut öljyä haavoihinne, Hän on nyt ottanut teidät ja haluaa teidän menevän yhteen näistä majataloista täällä, mikä on teitä lähinnä. Hän on jo maksanut pastorille, jotta hän huolehtisi teistä, hänelle on jo maksettu; hän sai Pyhän Hengen, hänellä on Jumalan siunaukset, ja terveys ja ilmestys ja hän voi ruokkia sieluanne! Niinpä tulkaa ja liittykää johonkin näistä seurakunnista, ja se on paras asia, minkä voitte tehdä pitääksenne henkenne ravittuna ja liikkuaksenne eteenpäin. Jumala olkoon kanssanne.

¹⁷⁷No niin, me emme väitä olevamme mitään sen enempää kuin teidän veljenne. Nyt, jos Ylöstempaus tulisi tänä päivänä, ja Jumala ottaisi kotiin ensin ne, jotka ovat arvollisia, olisin minä viimeinen lähtemään tältä korokkeelta. Se on totta. Minä synnyin väärään aikaan. Minä… Kun te, monet teistä helluntailais-saarnaajista täällä, jotka olette vanhempia kuin minä, kun te olitte saarnaamassa täällä ulkona kaduilla silloin, kun vaino oli raskain, olitte te tasoittamassa teitä minun kuljettavakseni. Te kerroitte ihmisille, että nämä asiat tapahtuisivat. Teidän täytyi raivata tienne kaiken kaltaisten pensaikkojen lävitse ja kivikasojen ylitse. Näettekö? Minä olen vain pieni lapsi. Te olette niitä, te veljet, jotka olette tuoneet minut tänne. Te olette ne veljet ja sisaret, jotka olette tehneet näitä asioita. Te vain puhuitte siitä ihmisille ja kerroitte heille, että se tulisi. Te laskitte perustuksen. Yksi on kirvesmies, toinen on putkimies, toinen on sähkömies. Jumalan huonetta rakennetaan. Näettekö? Ja nyt, kun menemme eteenpäin, on kullakin oma paikkansa. Ja me haluamme nyt, että te ihmiset kunnioitatte ja arvostatte veljiämme ja näitä seurakuntia. Ja kasvakoon Jumalan Valtakunta ja lisääntyköön jatkuvasti, on meidän rukouksemme.

¹⁷⁸Siis, minä en voi parantaa. Pyhä Henki on jo ostanut parantumisen. Kuinka moni tietää sen? Kristus teki sen Golgatalla. Ainoa asia on, että ehkä nämä miehet täällä, he ovat sanapalvelijoita, he voisivat ottaa Jumalan Sanan. Minä en uskaltaisi seistä heidän edessään Jumalan Sanan kanssa ja sanoa mitään vastakkaista; koska heidät on kutsuttu, se on heidän virkansa, he saarnaavat, he tietävät mistä puhuvat. Niinpä minä vain kuuntelen, mitä he sanovat, ja sanon “aamen”, ja jatkan eteenpäin, koska he ovat jumalan miehiä. Seuraan heitä ja näen heidän pysyvän Raamatussa, ja kertovan Totuuden.

¹⁷⁹No niin, minä en ole paljon mitään saarnaamaan. Mutta minun lahjani on näkemisen lahja. Se on… Jeesus oli saarnaaja. Hän myös oli näkijä. Ja minä osaltani, minulla ei ole tarpeeksi koulusivistystä saarnaamaan, mutta minulla on lahja nähdä ennalta asioita, kertoa esiin ja kertoa ennalta.

¹⁸⁰Sillä Raamatussa sanotaan, että lähetettiin apostolit, profeetat, evankelistat, opettajat ja pastorit, kaikki nämä Seurakunnan täydellistyttämiseksi. Jumala asetti ne Seurakuntaan. Ja siellä on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka voimme saada käsiimme, ja niin edelleen, ja rukoilkaa hartaasti parhaita lahjoja ja tuokaa ne esiin sillä tavalla. Mutta nämä toiset ovat Jumalan ennalta määräämät lahjat, Jumala asettaa ne Seurakuntaan.

¹⁸¹Tulossa olevalle ajanjaksolle, Hän… Johannes Kastaja oli erikois-edelläkävijä tuota ajanjaksoa varten. Jumala vain ennalta määräsi hänet tekemään sen työn. Uskotteko te sitä? Varmasti, Jumala teki sen. Jeesus sanoi: “Menittekö te katsomaan profeettaa?” Hän sanoi: “Hän oli enemmän kuin profeetta.” Näettekö? Johannes ei tiennyt sitä, mutta Jeesus tiesi sen. Näettekö?

¹⁸²Ja Jeremia, ennen kuin hän oli syntynyt, Jumala sanoi: “Minä tunsin sinut, pyhitin sinut, ja määräsin sinut profeetaksi kansakunnille.” Se on totta, eikö olekin?

¹⁸³Nyt, kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi, kun Hän oli lähdössä, Hän sanoi: “Pieni hetki eikä maailma…” Älä unohda tätä kristitty ystävä. “Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe; kuitenkin te näette Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, aina maailman loppuun asti.” Sanoiko Hän sen? Hän olisi kanssamme maailman loppuun asti. Raamattu sanoo että, “Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Se merkitsee, että Hän on sama periaatteessa, sama voimassa. Ainoa ero Jeesuksessa tänä päivänä maan päällä verrattuna siihen mitä Hän oli silloin, on se, että tänä päivänä Hän on täällä Pyhän Hengen muodossa. Hänen lihan ruumiinsa istuu Jumalan oikealla kädellä Taivaassa. Jonakin päivänä Hän on tuleva, ja silloin ne, jotka ovat Kristuksessa, tulevat nousemaan ylös ja menemään Hänen kanssaan. Näettekö? Sitä me odotamme, tuota päivää. Mutta Hänen Henkensä, kaiken Sen voiman ja julkitulemisen kanssa, on annettu uskovaisten Ruumiille kautta maailman.

¹⁸⁴Nyt tämä Herran Enkeli, jos se ei suorita ja tee samoja tekoja, joita Jeesus teki, silloin se ei ole se Henki, joka oli Jeesuksen yllä. Mutta Se on, jos Se tekee samoja tekoja, joita Jeesus teki; koska Hän sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.”

¹⁸⁵Te tiedätte Raamatun sanovan tuossa samassa luvussa, Johanneksen evankeliumi 14: “Niitä tekoja, joita Minä teen, on hän myös tekevä; jopa enemmänkin kuin nämä, on hän tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.” Tiedän Kuningas Jaakon käännöksen ilmaisevan sen “suurempia”. Se ei voisi olla suurempia; alkuperäinen sanoo “enemmän”. Koska Hän pysäytti luonnon, herätti kuolleita ja teki kaikenlaista. Te ette voisi tehdä mitään suurempia tekoja kuin, mitä Hän teki. Mutta Seurakunta tekisi enemmän niitä, koska, samanaikaisesti kuin meillä on kokous täällä, heillä on kokoukset Afrikassa, Brasiliassa ja kaikkialla ympäri maailman, näettehän, ja niin se on enemmän. Jumala oli silloin julkituotuna yhdessä henkilössä, Pojassansa Jeesuksessa; nyt Hän on julkituotu Seurakunnassansa, maailmanlaajuisesti. Mutta sama Henki tekee samoja tekoja! Yhtenä päivänä…

¹⁸⁶Teille, joilla ei ole rukouskorttia. Onko kuulijakunnassa vielä yhtään rukouskorttia? Jos on, sinun täytyy tulla jonoon. Te, jotka olette ilman rukouskortteja, siellä oli eräs nainen…

¹⁸⁷Sanokaamme se tällä tavalla, sitä ei ole kirjoitettu näin, mutta eräällä naisella kerran oli verenvuoto, eikä hän tiennyt kuinka pääsisi Jeesuksen luo. Mutta hän sanoi: “Jos vain voin koskettaa Hänen vaatteensa lievettä, uskon Häneen, ja minä tulen olemaan parantunut.” Kuinka monet ovat lukeneet tuon kertomuksen? Aivan varmasti me olemme

¹⁸⁸Ja nyt hän livahti väkijoukon lävitse, kaikkien arvostelijoiden ohitse, ja kosketti Hänen vaatettaan. Nyt nuo palestiinalaiset vaatekappaleet, ne riippuivat väljinä ja heillä oli sen alla alusvaate. Hän ei nyt tuntenut kosketusta fyysisesti, mutta Hän kysyi: “Kuka kosketti Minua?” Kun hän oli koskettanut Häntä ja mennyt takaisin kuulijakunnan keskelle. “Kuka kosketti Minua?”

¹⁸⁹Ja Pietari nuhteli Häntä sanoen: “Herra, miksi Sinä sanot sellaista? Jokainenhan koskettaa Sinua, ja miksi sitten sanot: ‘Kuka kosketti Minua?”’ Raamattu sanoi hänen nuhdelleen Häntä.

¹⁹⁰Hän sanoi: “Mutta Minä tunsin, että tulin heikoksi, voimaa lähti Minusta.” Ja Hän katseli ympäri kuulijakuntaa, kunnes löysi tuon pienen naisen. Ja Hän sanoi hänelle: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Hänellä oli ollut verenvuoto. Muistatteko sitä?

¹⁹¹Tarkatkaa, nämä kirkonmiehet täällä, te kaikki olette pastoreita. Pastoriveljet, Raamattu sanoo, että “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti.” Onko näin? Ja Raamattu sanoo, että “Hän on Ylipappi, joka nyt on istumassa Jumalan oikealla kädellä, suorittaen esirukouksia meidän tunnustuksemme perusteella.” Hän on Ylipappi, joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tuntemisella. Onko se oikein? Näettekö sen? Ylipappi. Jos Hän nyt on sama eilen, tänään ja iäti, silloin samankaltainen kosketus tuottaisi samat tulokset. Onko se oikein?

¹⁹²Katsokaa nyt Häneen. Kuinka te voisitte koskettaa Häntä? Uskollanne. Kurottautukaa ja sanokaa, “Herra Jeesus, minulla on epätoivoinen tarve.”

¹⁹³Kuulkaa. Pyydän tätä. Älkää rukoilko itsenne puolesta; rukoilkaa jonkun muun puolesta. Ottakaamme se sillä tavalla. Niin ettei kysymys ole teistä itsestänne; rukoilkaa jonkun muun puolesta. Pitäköön Pyhä Henki huolen siitä. Rukoilkaa vain jonkun muun puolesta. Jonkun rakkaanne, jonkun, jonka tunnette jossakin, tai jotakin sen kaltaista, rukoilkaa sen puolesta. Näettehän, että tietäisitte, ettei sillä ole… ettei heidän tarvitse olla täällä. Jumala kuulee rukouksen. Hän tietää, minkä puolesta te rukoilette.

¹⁹⁴Kuinka monet rakennuksessa ovat vieraita minulle, jotka tietävät etten tiedä teistä mitään? Kohottakaa kätenne. Kiitos. Arvelisin, että jokainen henkilö. Tässä rukous jonossa, jokainen teistä, joka tietää, että olen teille vieras, kohottakaa kätenne. Minä en tunne teitä.

¹⁹⁵Te käsitätte nyt, että jos yksi pienen naisen kosketus teki Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan heikoksi, niin mitä tämä jono tekisikään minulle, armosta pelastetulle syntiselle? Näettekö, sillä on teille tulkinta: “Enemmän kuin tämän te teette.” Näettekö? Siinä se on teille. Nyt jos minun pitäisi käyttää erottamista puolellekaan tuosta rukousjonosta, he luultavasti kantaisivat minut ulos täältä. Se yksinkertaisesti heikentää minua. Siinä on jotakin. Minä en voi tehdä kaikkea sitä. Mutta voin rukoilla jokaisen puolesta. Sehän on kuitenkin se, mitä te haluatte, eikö niin ihmiset?

¹⁹⁶Kätten päälle laskeminen. Nyt Jeesus, Hän ei sanonut: “Laskekaa kätenne heidän päälleen ja rukoilkaa.” Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, jos he laskevat kätensä sairaiden päälle.” Hän ei koskaan sanonut “rukoilevat heidän puolestaan”, vaan vain “laskevat kätensä heidän päälleen”. Rukousohje on: “Kutsukaa seurakunnan vanhimmat ja antakaa heidän voidella öljyllä ja rukoilla heidän puolestaan”, se on seurakuntaa varten. Mutta evankelinen parantamisen lahja on vain “laskea kädet sairaan päälle”. Me tiedämme sen. Ei “rukoilkaa heidän puolestaan”; “Laskekaa kädet heidän päälleen ja nämä merkit seuraavat!” No niin, mutta se…

¹⁹⁷Katsokaamme, kuka on… Veli Borders, kuka? Hyvä on. Vain siksi, että Pyhä Henki voi aloittaa ja liikkua keskuudessamme.

¹⁹⁸Kuulkaahan nyt, en halua kenenkään liikkuvan ympäri. Olkaa nyt hyvät, kaikkialla, olkaa todella vaiti, olkaa kunnioittavat. Tarkoitan nyt, että kun Pyhä Henki tekee jotakin, te voitte ylistää Häntä, oikein, se teidän pitääkin tehdä. Mutta älkää liikkuko ympäri. Istukaa hiljaa. Koska itse kukin teistä on henki. Ja sitten Pyhän Hengen voitelu tulee, ja joku siellä takana sanoo: “Mahtaakohan tuo olla oikeaa”, niin minä tunnen sen täällä. Joku siellä aivan takana voi sanoa: “Kuulehan John, tunnetko sinä sen-ja-sen ja sen-ja-sen? Minä olin niin-ja-niin.” Näettekö? Se häiritsee.

¹⁹⁹Näettekö, koska, Iankaikkisen Elämän suuri Henki on kanssamme, ja Se on voidellut minut, silloin tunnen sen aivan samoin kuin sydämen lyönnit. Katsokaahan… Se on kuinka löydän sen. Näettekö, te kosketatte Häntä. Ja sen kautta, kun te rukoilette Häntä ja löydätte suosion ja uskonne koskettaa Häntä; silloin Hän vain… Minä vain luovutan itseni ja Hän puhuu ylitseni ja kertoo minulle. Sitten te ratkaisette onko se oikein tai ei.

²⁰⁰Nyt, jos Hän tulee tekemään tämän viimeisen kerran, kun nyt olemme aikeissa lopettaa kokouksen muutaman minuutin kuluttua, niin kuinka monet tahtovat sanoa: “Minä vastaanotan sen koko sydämestäni ja uskon saavani sen mistä tahansa minulla on tarve”? Jumala siunatkoon teitä nyt.

²⁰¹Taivaallinen Isä, Sinun käsiisi minä jätän tämän kuulijakunnan. Minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani, Jeesuksen Kristuksen kunniaksi ja kirkkaudeksi. Minä pyydän sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

²⁰²Nyt, tämä nainen tässä, uskon hänen kohottaneen kätensä merkiksi, että oli täysin vieras minulle. Minä en tunne häntä. Ehkä tämä on ensimmäinen kerta, kun koskaan olemme olleet näin lähellä toisiamme, ellemme ole ohittaneet toisiamme jossakin kadulla. Mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Nyt jos…

²⁰³Tarkatkaa nyt, ystävät.. Tässä on kuva tänä päivänä Johanneksen 4. luvusta, kun eräs nainen ja mies kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa, Jeesus ja tuo samarialainen nainen. No niin, minä en ole Jeesus, eikä hän ole tuo samarialainen nainen, on toinen aika, mutta Hänen sama Henkensä on täällä. Tuo nainen seisoo tässä, hän voi olla arvostelija, hän voi olla kristitty, hän voi olla petkuttaja, hänellä voi olla rahantarve, hän saattaa seistä täällä jonkun muun puolesta. Minä en tiedä. En yksinkertaisesti osaisi sanoa sitä. Mutta Jumala tietää. Nyt, jos Hän kertoo minulle, (ja olkoon tämä nainen itse sen tuomari), jos Hän kertoo minulle, tarkalleen, jotakin häntä koskevaa! Mitä tahansa häntä koskevaa, minä en tietäisi sitä. Mutta, jos Hän kertoo minulle jotakin hänestä. Olkoon hän itse sen tuomari.

²⁰⁴Sitten, jos se on oikein, te tiedätte, että sen on tultava jonkinlaisesta voimasta. Onko näin? Jotkut… Mutta sitten, kuinka te luokittelette tuon Voiman? Se saarnaa Evankeliumia, korottaa Jeesusta Kristusta, kutsuu syntisiä alttarille, parantaa sairaita ja vaivattuja, minkä kaltainen Henki se on, minkä kaltaista hedelmää tuo Henki kantaisi? Samankaltaista hedelmää, jota Jeesus Kristus kantoi, kun Jumalan Henki oli Hänen yllään. Onko se oikein? Se olisi Kristuksen Henki. Tietenkin, riippuu teistä, kumman haluatte valita.

²⁰⁵Mutta sinulle se olisi Jumala, eikö niin? [Nainen sanoo: “Kyllä olisi.”] Kyllä. Koska hän on kristitty.

²⁰⁶Kuinka minä nyt tiesin, että hän oli kristitty? Koska voin tuntea hänen henkensä tulevan aivan kuin sydämen lyöntien, aivan kuin… [Veli Branham puhaltaa pehmeästi kolme kertaa mikrofoniin.] Ja tiedän sen Jumalan Hengen, joka on ylläni, joka voitelee minua nyt, tunnistavan, että se on sisareni. Enkä ole koskaan nähnyt häntä, mutta tiedän kuitenkin, että hän on sisareni. Näettekö, se on aivan kuin jotakin tulisi tällä tavalla [Veli Branham kuvailee.], ne sopivat yhteen. Hänen henkensä sulautuu yhteen sen Hengellä, joka on voidellut minut.

²⁰⁷Kuinka monet ovat nähneet valokuvan tuosta Herran Enkelistä? Heillä on niitä täällä kaikkialla, ne ovat kaikkialla yli maailman. Muistakaa, sanon teille tämän. Tuo Herran Enkeli, jonka näette valokuvassa, tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, joka oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, tuli Jumalasta ja meni Jumalaan, palaa takaisin viimeisissä päivissä tehdäkseen työn, päättääkseen Kuningaskunnan, on juuri tässä kuuden tuuman päässä siitä, missä seison. Muistakaa se nyt. Mikä haaste! Mutta minä uskon Häntä. Hän tietää. Minä tiedän, ettei Hän koskaan petä.

Nyt, jos Herra tulee paljastamaan minulle jotakin sinusta, sisar.

²⁰⁸Ja teille rukousjonossa, olkaa nyt valmiit, koska en halua pysähtyä käyttääkseni erottamista jokaisen kohdalla, koska se… En voisi tehdä sitä. Mutta olkaa vain valmiit, olkaa uskoen.

²⁰⁹No niin, jos voisin auttaa sinua, enkä haluaisi tehdä sitä, silloin olisin paha, eikä minun tulisi seistä täällä tässä saarnatuolissa; sen kaltaisena henkilönä, tietenkään ei. Mutta olen saarnannut kovasti. Ja vain odotan hetken, jatkaakseni keskustelua kanssasi.

²¹⁰Aivan niin kuin meidän Herramme teki tuolle naiselle kaivolla, Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Näettekö? Mitä Hän oli tekemässä? Tavoittamassa hänen henkeään, nähdäkseen mikä oli vialla. Sitten, kun Hän löysi hänen vaikeutensa, Hän kertoi sen hänelle. Muistatteko, mikä se oli? Hänellä oli ollut viisi aviomiestä; niitä oli kuusi, koska hänellä oli ollut viisi ja se, jonka kanssa hän eli, silloin oli kuudes.

²¹¹Ja, kun Hän kertoi hänelle, mikä hänen ongelmansa oli, hän sanoi: “Hyvä herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta.

²¹²Näettekö, nuo fariseukset olivat juuri sanoneet, että “Hän oli ennustaja, perkele.” Hän sanoi heille, että se annettaisiin anteeksi silloin. Mutta, kun Pyhä Henki on tullut tekemään sen, ei sitä vastaan puhumista koskaan annettaisi anteeksi.

²¹³Niinpä tämä nainen sanoi: “Minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Ja me tiedämme, (me samarialaiset, me tunnemme Sanan), me tiedämme, että kun Messias tulee, jota kutsutaan Kristukseksi, Hän tulee kertomaan meille kaikki nämä asiat.” Näettekö, hän tiesi, että se oli Messiaan merkki.

Ja Hän sanoi: “Minä olen Hän, Minä, joka puhun sinulle.”

²¹⁴Ja hän jätti vesiastiansa ja juoksi kaupunkiin, sanoen: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin Messias?”

²¹⁵No niin, jos se oli Messiaan merkki silloin, olisi se Messiaan merkki nytkin, jos tuo Messias on sama eilen, tänään ja iäti. Jos tämä Henki joka…

²¹⁶Sinä olet tietoinen, että jotakin on meneillään, etkö olekin? Anna nyt kuulijakunnan tietää se. Todella suloinen, nöyrä tunne on juuri nyt ylläsi. Onko niin? [Nainen sanoo: “Niin on.”] Kohota kätesi. Todella suloinen ja nöyrä. Minä tarkkailen tuota Valoa itseni ja tämän naisen välillä. Nyt se avautuu.

²¹⁷Naisella on tuberkuloosi. [Nainen sanoo: “Olet oikeassa.”] Ja hän on juuri tullut tuberkuloosiparantolasta. [“Oi, oi, oi!”] Se on totta [“Oikein.”] Siellä on joku muu. Se on tämä poika tässä. Hetkinen. Tuo sama Henki on hänen yllään. No niin, se on lapsenlapsesi. [“Kyllä, niin on.”] Hänellä on nenäontelovaiva. Hänellä on myös arpeutunutta kudosta keuhkossaan. Se on totta. [“Se on totta. Se on totta.”] Se on totta, eikö olekin? [“Kyllä. Se on totta. Lääkärit sanoivat, että hänellä on.”] Näettekö? Hyvä on. Rouva Harris, se on sinun nimesi. [“Se on nimeni!”] Sinä ja lapsenlapsesi, menkää kotiin, vaivanne ovat ohitse. [“Oi, kiitos Jumalan! Oi! Oi, kiitos Jumalalle!”]

²¹⁸Uskotteko Herraa Jeesusta nyt? Näettekö, se on Raamatun mukaista, se on Jumalan Henki tehden samoin eilen, tänään ja iäti. Uskotko nyt koko sydämelläsi? Sen pitäisi selvittää se.

²¹⁹Nyt, jos en sano sanaakaan, vaan lasken vain käteni päällesi, voitelun ollessa täällä, niin tahdotko uskoa sen? Mene silloin, ja ole parantunut, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²²⁰Jos lasken käteni päällesi, niin uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Jeesuksen Nimessä, ole parantunut. Se on oikea asenne tulla. Hän parantui. Se on totta. Se on oikea asenne. Muistakaa nyt, Pyhä Henki on täällä.

²²¹Tule sisar, sinä haluat päästä vapaaksi vatsavaivastasi, eikö niin? Vain mene kiittäen Jumalaa ja sano: “Se on ohitse.” Usko koko sydämelläsi.

²²²Tässä tulee mukava pieni poika. Sinä olet liian pieni, kultaseni, tuskin sinulla voi olla uskoa. Mutta katsohan hetken tänne veli Branhamiin. Hyvä on. Sinun sydänvikasi on nyt ohitse. Voit mennä kotiin ja olla terve. Aamen. Jeesus tekee sinut terveeksi.

²²³Sanokaamme: “Kiitos Herralle”, tuon pienen pojan puolesta. [Seurakunta sanoo: “Kiitos Herralle!”]

²²⁴Olet ollut hirveän hermostunut, etkö olekin? Se tulee nyt jättämään sinut. Mene vain suoraan kotiin, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra”, ja ole terve.

²²⁵Tule. No niin, tuo vanha sokeritauti, jospa vain pääsisimme eroon siitä! Uskotko koko sydämelläsi? Jeesuksen Nimessä, jättäköön se naisen, ja älköön enää koskaan vaivatko häntä uudestaan. Aamen.

²²⁶Tule. Tällä naisella oli sama asia, myös sokeritauti. Usko koko sydämelläsi nyt, kun kuljet tästä ohitse, ja ole terve, Herran Jeesuksen Nimessä.

Uskotteko te, jokainen nyt? Pitäkää usko Jumalaan.

²²⁷Tule, sisareni. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ole terve. Pidä usko, älä epäile.

²²⁸Tule, veli. Minä itse asiassa uskon sinun parantuneen istuessasi siellä, joten voit jatkaa suoraan eteenpäin! …?… Jumala siunatkoon sinua nyt. Hyvä on.

²²⁹Tule, sisar. Pidä usko Jumalaan! Sitä se on. Sitä se on Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ole terve. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene, iloiten ja uskoen. Oi, siinä on asenne, jossa tulee tulla.

²³⁰Olkaa nyt todella kunnioittavia, pysyköön jokainen nyt istumassa. Olkaa todella kunnioittavat, Pyhä Henki on täällä. Vain koska Se ei puhu kovin paljon heille; joskus vain sanoo asioita. Minä vain yritän sanoa… Ja, jos näen sen ilmestyvän nopeasti, sanon sen ja jatkan eteenpäin. Näettekö? Joskus voin irrottautua siitä muutamaksi minuutiksi, ja sitten jatkaa edelleen. Mutta Pyhä Henki on täällä, Hän yhä tietää kaikki asiat.

²³¹Uskotko sen rouva? Tule tänne hetkeksi. Olen varma, että emme tunne toisiamme, koska sinä olet espanjalainen ja minä irlantilainen. [Rouva sanoo: “Emme tunne.”] Tämä on ensitapaamisemme. Uskotko, että Jeesus Kristus, tämä, josta puhun, on todellinen Jumalan Poika? Uskotko minun edustavan Häntä oikein? Uskotko Hänen lähettäneen minut auttamaan sinua? [“Kyllä.”] Jos kerron sinulle, mikä vaivasi on, tahdotko uskoa Häntä? Vaivasi on selässäsi. Sinulla on selkävaiva. Myös aviomiehelläsi on selkävaiva. Hänellä on myös vaiva jaloissansa. Sinulla on tyttö jolla on vikaa kaulassa. Sen aiheutti auto – onnettomuus. Se on oikein. [“Oi, kiitos Sinulle, Herra!”] Mene kotiin, te kaikki tulette olemaan kunnossa.

²³²Usko, Älä epäile. Se heikentää nyt ja tekee jotakin. Vain uskokaa nyt, uskokaa se. Jeesuksen Nimessä, minä rukoilen naisen puolesta. Aamen.

²³³Tule nyt. Tule, herra. Älä epäile nyt. Sinä olet ollut hirveän hermostunut ja järkyttynyt se aiheuttaa sinulle vatsahaavan, ja se on kipeä. Mutta mene nyt kotiin, sinä tulet olemaan terve ja kunnossa. Jumala siunatkoon sinua. Usko nyt. Usko koko sydämelläsi

²³⁴No niin, me voimme nähdä, mikä tällä pienellä lapsella on vikana, sillä on nämä tukisidokset. Tuletko nyt uskomaan sen puolesta, sisar [Sisar sanoo: “Kyllä, tulen uskomaan.”], että Jumala antaa tämän pienen tytön elää ja nostaa hänet ylös ja hänestä kasvaa hieno nainen ilman näitä tukisidoksia?

²³⁵Rakas taivaallinen Isä, jos minä voisin parantaa tämän lapsen ja ottaa nämä tukisidokset pois siltä, minä tekisin sen. Mutta lasken käteni tämän pienen lapsen päälle, jolla ei ole mitään tapaa itsellään olla uskoa. Minä tuomitsen tämän raajarikkoisen tilan. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon tämä lapsi kävellä ja elää. Varmasti, näetkö, aivan yhtä varmasti kuin seison täällä. [Sisar sanoo: “Hän on parantunut.”] Varmasti. Kyllä. Sinä uskot sen, etkö uskokin? [“Minä uskon.”] Kuinka monet uskovat sen? Hän menee, ja ottaa lapselta pois nämä tukisidokset ja se tulee kävelemään. Hyvä on, pitäkää usko.

²³⁶Hermostunut vatsa. Ja, hyvänen aika! Uskotko sinä? Jatka sitten eteenpäin ja syö ja iloitse, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi.

Pitäkää usko nyt, jokainen, pitäkää usko Jumalaan.

Tule, sisar. Uskotko koko sydämelläsi?

²³⁷Oi Herra, rukoilen, että Sinä parantaisit hänet. Hänen täytyy saada Sinun parantava voimasi, tai kuolla. Ja minä rukoilen, että Sillä parantaisit hänet. Suo se. Suo se.

²³⁸Hyvä on, sisar. Salli minun näyttää sinulle jotakin. Kuulijakunnassa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät samasta asiasta kuin sinäkin. Katsohan, kun näytän sinulle jotakin. Sinulla on hermostunut sydän. Salli minun näyttää sinulle. Kaikki, joita vaivaavat hermot ja sydän, kohottakaa kätenne. Katso heitä, näetkö Kuinka voisin kutsua jokaisen heistä? Näetkö? En voisi tehdä sitä. Mutta voin tuntea sen; vihollinen yrittää pitää sinua ja huutaa siellä armoa. Hän tulee kadottamaan otteensa kaikkialla. Se on totta. Niinpä uskotko, että hän irrotti otteensa sinusta juuri nyt? [Sisar huutaa: “Kyllä.”] Sinusta tuntuu erilaiselta, eikö niin? Sinä parannuit juuri silloin. Mene matkaasi, iloiten, sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

²³⁹Tule, nuori nainen, usko koko sydämelläsi ja ole terve. Jeesuksen Nimessä voikoon sisaremme olla parantunut.

²⁴⁰Jumala, siunaa tätä pientä poikaa tänä iltana. Oi! Uskotko, että Jeesus tulee tekemään sinut terveeksi? Hyvä on. Jeesuksen Nimessä! Jumala siunatkoon sinua.

²⁴¹Tule nyt ja usko, veli. Tule, veljeni, järjestysmies. Tule, saa Herran siunaukset. Minä lasken käteni veljeni päälle, Jeesuksen Nimessä. Olkoon hän parantunut. Suo se

²⁴²Uskooko jokainen? Uskokaa. Älkää epäilkö. Vain uskokaa nyt. Se, että emme pysähdy jokaisen henkilön kohdalle ei merkitse… Vain sanoa Minä näen sen, mutta en halua näyn… Se aivan kuin saattaa teidät kosketukseen, kun te puhutte ihmisille. Tiedättehän, mitä tarkoitan? Se aikaansaa kosketuksen, ja silloin te… Siinä se on, näettehän… Se tekee teidät heikoksi.

²⁴³Hetkinen vain, jotakin tapahtui kuulijakunnassa [Veli Branham pitää tauon.] Jos uskot et koskaan tule tarvitsemaan tuota virtsarakkoleikkausta. [Sisar huutaa: “Oi, oi, oi! Oi, Oi!”] Sinä kosketit Hänen vaatteensa lievettä, sisar. Mitä hän kosketti?

Kertokaa minulle, mitä hän kosketti? On mahdotonta hänen koskettaa minua sieltä. Mutta hän vain… Sallikaa minun nyt kertoa teille jotakin. Hän istui siellä silloin, rukoillen: “Jumala, anna hänen kutsua minua.” Jos se on oikein, jos se oli rukouksesi… Siinä se on, näettekö. Se on tarkalleen. Tehkää samoin ja nähkää onko se niin. Tehkää vain samoin. Hyvä on.

²⁴⁴Me olemme vieraita toisillemme. Minä en tunne sinua, etkä sinä tunne minua. Jumala tuntee meidät molemmat. Voitelun ollessa täällä, me voimme nähdä, mikä vaiva on. Ensinnäkin, silmäsi vaivaavat sinua, pääsi. Sinulla on kyhmy vasemmassa käsivarressasi ja ranteessasi. [Nainen sanoo: “Se on oikein.”] Se on oikein. Uskotko sinä? [“Kyllä.”] Sinä olet eräästä paikasta nimeltä Sunnyvale. [“Se on oikein.”] rouva White. [“Kyllä.”] Mene kotiin, iloiten, ja ole terve. Hyvä on.

²⁴⁵Pitäkää usko Jumalassa, vain uskokaa nyt, jokainen. Tulkaa nyt ja… Uskotteko te? Rukoileeko jokainen? Oi, pysykää vain Jumalan edessä, rukoillen!

²⁴⁶Tule, veli. Jeesuksen Nimessä, ole terve. Tule sisar. Tule, uskoen kaikella, mitä sinussa on. Oi, Herra, Jeesuksen Nimessä, paranna sisareni. Aamen.

²⁴⁷Tule sisar, usko ainoastaan, mitä Jumala on tekemässä, Hänen Läsnäolossansa. Sinä kuljet nyt ristin alta. Jeesuksen Nimessä, voikoon hän olla parantunut.

²⁴⁸Tule, sisar, kulkien ristin alta, uskoen koko sydämelläsi. Selkävaivasi tulee jättämään sinut, ja voit mennä kotiin ja olla terve. Hyvä on. Jeesuksen Kristuksen Nimessä!

²⁴⁹Tule, sisar. Oi, Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet, kun hän kulkee ohitse. Aamen.

²⁵⁰Tule sisar Usko nyt. Saarnaajat rukoilkaa. Jokainen rukoilkoon. Tule. Jeesuksen nimessä, voikoon hän olla parantunut. Aamen.

²⁵¹Tule nyt, usko koko sydämelläsi. Sisar parka, hän on hyvin huonossa kunnossa. Uskotko Jumalan tietävän, mikä sinulla on vikana? Uskotko, että Hän voi kertoa sen minulle? Silloin se naistenvaiva on lakkaava. Mene kotiin ja ole terve.

²⁵²Tulkaa, uskoen. Hyvä on, sisar, tule. Uskotko koko sydämelläsi? Uskotko parantuneesi hetki sitten, kun rukoilimme niiden puolesta, joilla oli sydänvika siellä? Uskotko? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Jatka eteenpäin, tule terveeksi ja usko se koko sydämelläsi.

²⁵³Sanokaamme: “Ylistys Herralle!” Kaikki yhdessä. [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle!”]

²⁵⁴Uskokaa Jumalaan. Tule, veljeni. Herran Jeesuksen Nimessä, olkoon hän terve. Aamen

²⁵⁵Eikö se olekin ihmeellistä? Eikö Hän ole ihmeellinen? Ei ole ihme, että Häntä kutsutaan “Neuvonantajaksi, Rauhan Ruhtinaaksi, Mahtavaksi Jumalaksi, Iankaikkiseksi Isäksi.”

²⁵⁶Rukoilkaa rakkaittenne puolesta. Vain rukoilkaa, (ei itsenne puolesta), rakkaittenne puolesta. Rukoilkaa jonkun puolesta vain hetken.

²⁵⁷Rouva, uskotko sinä? Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, minkä vuoksi seisot siellä? Näen, että sinulla on… Oh, sinä olet yksi työntekijöistä. Minä en tunne sinua. Uskon etten ole koskaan nähnyt sinua paitsi kuulijakunnassa. Onko se oikein? Niin, että kuulijakunta voi tietää. Se on totta. Uskotko Kristuksen voivan paljastaa minulle, mikä vaivasi on? [Nainen sanoo: “Aamen.”] Ja jos Hän tekee sen, silloin… Kyllä, koska on niin, että hänellä on tuo lippu rinnassansa, niin täällä voi olla joku henkilö, joka sanoo: “Mutta tietenkin, koska hän on työntekijä, hän tuntee hänet.” Minä en ole koskaan elämässäni tavannut sinua enkä tiedä sinusta mitään. Mutta, jos kerron sinulle, missä vaivasi on, ja jotakin, sinä tiedät, että jonkun muun kuin minun täytyy tehdä se. Onko se oikein? [“Kyllä.”] Sinä et ole täällä itsesi puolesta. [“En.”] Sinä olet täällä poikasi puolesta. Se on oikein. Ja hänellä on jotakin vialla lihaksissaan. Se on jonkinlainen lihasten rappeutuminen. Se on saanut hänet menemään siihen tilaan, että hänen silmänsä ovat menneet ristiin ja kaikenlaista, hän on todella hermostunut. Hänen nimensä on Donald. [“Kyllä!”] Mene kotiin ja usko, hän tulkoon terveeksi. Ota tuo nenäliina…?…

²⁵⁸Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö. Tahtoisitko tulla, sisar. Tule, uskoen! Rukoilkaamme nyt, olkaa jokainen rukouksessa. Tule, sisar. Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, olkoon sisareni parantunut.

²⁵⁹Tule nyt, sisar. Oikein, tule ohitse. Oi Herra, hänen kulkiessaan Kristuksen ristin alta, voikoon Veri koskettaa hänen ruumistaan.

²⁶⁰Tule, sisareni, usko pienokaisen puolesta. Ja Herra, heidän kulkiessaan ristin alta, minä lasken käteni heidän päälleen ja pyydän heidän parantumistaan, Jeesuksen Nimessä.

²⁶¹Tule, veljeni, kulje ristin alta, uskoen koko sydämelläsi. Sinä voit saada mitä pyydät. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän olla parantanut. Aamen.

²⁶²Tule veli, samalla tavalla, kulje ristin alta, uskoen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, suo se.

²⁶³Tule, sisareni. Pidä usko Jumalassa. Älä epäile. Usko. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä pyydän, että hänen pyyntönsä suodaan hänelle. Aamen.

²⁶⁴Rukoilkaa, veljet. Jokainen rukoilkoon, kaikkialla. Hyvä on. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon sisareni olla terve.

²⁶⁵Tule, sisar. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän olla terve. Aamen. Tulkaa jokainen… [Veli Branham jatkaa kätten laskemista sairaiden päälle.]

59-1120 MOOSEKSEN KALTAINEN PROFEETTA (A Prophet Like Unto Moses), San José, California, USA, 20.11.1959

59-1120 MOOSEKSEN KALTAINEN PROFEETTA
(A Prophet Like Unto Moses)
San José, California, USA, 20.11.1959

¹…palattuaan takaisin, siinä kokouksessa oli niin monia minulle merkittäviä asioita… Yksi niistä oli kaikkien paimenten hieno yhteistyö, hyvä tunne siitä, että oli tervetullut – lavalla oli niin helppoa työskennellä ihmisten kanssa, sairaitten, kaikki olivat yksimielisiä. Ja sitten, ihmiset, jotka olivat yleisössä, miten he reagoivatkaan nopeasti Henkeen, kun Pyhä Henki liikkui heidän keskellään…

Ja minä todella ajattelin, että nuo muutamat kolme iltaa olivat aivan liian lyhyt aika tällaisen ihanan ihmisjoukon kanssa; ja tuo teidän sydämellinen toivotuksenne olla tervetullut palaamaan taas palvelemaan teitä on minulle todella ilo ja kunnia tänä iltana.

Ja minä olen erinomaisen iloinen monista asioista, joita Herra on tehnyt meille sen jälkeen, kun minä tapasin teidät viimeksi. Ja pian, ehkä viikon ensimmäisenä, tai ehkä jo ennen, minä haluaisin varata yhden illan selittääkseni jotakin siitä, mitä Herra teki meille. Ja me odotamme innolla, että se tulisi esiin kaikessa täyteydessään tämän kokouksen aikana.

²Eilen sananpalvelijoiden ryhmä kutsui minut kanssaan juhlaillallisille tänne kaupunkiin, rukoushuoneelle, ja me nautimme todellakin siitä ihanasta yhteenkuuluvuuden hetkestä: se oli suurenmoista; yksi mieli, yksi sydän, yksi päämäärä, yksi asia: ylistää Jeesusta Kristusta. Ja te kokoonnutte, organisoitte teidän ryhmänne ja sillä lailla, nyt suurin odotuksin – siis, on Jumalan hetki esitellä väkevä kätensä. Ja minä olen yhtä varma kuin että minä seison tässä, että Hän tulee tekemään sen, sillä Hän ei voi pettää. On yksi asia, mitä Jumala ei pysty tekemään; se on pettää [/epäonnistua]. Hänen pitää olla aina tilanteen tasalla, Hänen on pidettävä jokainen lupauksensa. Hän ei voi pettää. Siihen me luotamme.

³Siis, nyt, olkaa rukouksessa tämän takia – jäljellä olevien kokouksien vuoksi. Minä ajattelin käydä Kristittyjen liikemiesten luona, Maderassa – se luullakseni oli, tai jossain tuolla Kalifornian eteläisemmissä osissa, tai siis, kun mennään tätä tietä vähän eteenpäin. Minä en tiedä näitä suuntia täällä kovin hyvin; ja minä ymmärsin eilisiltana, se oli kai veli Troy, jonka luo menisin aamiaiselle heidän kanssaan siellä; enkä minä tiedä, tulenko olemaan aamiaisella täällä. Täällä… juuri täällähän se oli. No, hyvä niin; ja minä olen iloinen tuosta mahdollisuudesta.

⁴Tämä täyden Evankeliumin liikemiehet, ovat olleet minun suuria tukijoitani, auttamassa minua täyttämään sitä tarkoitusta, jota avustamaan Herra on minut lähettänyt: se on Jeesuksen Kristuksen ruumiin saattaminen yhteen. Minun tarkoitukseni on tehdä se. Se juuri on minun sydämelläni – nähdä Jumalan lasten kulkevan eteenpäin sopusoinnussa, yksimielisinä, yhdestä sydämestä. Sitten, minä uskon, että kun se tapahtuu, työ tulee olemaan jokseenkin ohi; 1000-vuotinen valtakunta [millennium] alkaa. Ylöstempaus tulee; ja me todella rukoilemme ja valvomme ja odotamme tuota hetkeä.

Ja kun, me näemme kuinka kello tikittää ympäri – Jumalan aikarauta – ja kaikkien profetioiden täyttyvän ja tulevat nyt esiin silmiemme edessä, Messiaan tulon takia, me olemme todella iloista kansaa, ja pitäisikin olla sitä; sillä me odotamme innolla tuota suurinta asiaa, joka koskaan on inhimillisen historian aikana tapahtunut tai tulee tapahtumaan: kun Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tulee toisen kerran, sieppaamaan seurakunnan itselleen, ja ottamaan morsiamen itselleen. Miten mahtava hetki se tuleekaan olemaan! Maailmassa on ollut monia suuria tapahtumia, monia isoja asioita, muttei mitään sen kaltaista.

⁵Ja nyt, me huomaamme, että itse luontokin huutaa tuota päivää; luonto valittaa – kaikki tuntuu olevan sijoiltaan; aurinko ei enää paista kuten ennen, tiede kertoo, että maapallo on pullistunut niin monta jalanmittaa keskeltä, joka tekee meren keskeltä matalaksi ja syvemmäksi pohjois-, ja etelänapojen kohdalta – ja mikään ei ole hyvin. Tähdet eivät ole sillä radallaan, jolla niiden pitäisi, ja kaikki näyttää olevan pois tolaltaan. Kaikki huokailee ja odottaa tuota täydellistämisen päivää, kun Meidän Herramme, Jeesus tulee ja tekee täydelliseksi kaiken, mikä on epätäydellistä.

Ja jopa seurakuntakin, joka on nyt epätäydellinen, tulee täydelliseksi Kristuksen voiman ja rakkauden kautta niin, että itsellään kuolemallakaan ei enää ole valtaa seurakuntaan. Ne, jotka ovat kuolleet matkan varrella, vahtivuorojen, ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen aikana, kuolivat odottaen tätä. Heidän kuolemansa ei voi estää heitä iloitsemasta siitä, koska ”Jumalan pasuuna soi, ja kuolleet nousevat ylös ensin.” Voi millaisena aikana me elämme!

⁶Olen usein miettinyt, mitä Paavali tekisi – tai Pietari, tai jotkut apostoleista tekisi, jos he voisivat herätä unestaan ja katsoa maapalloa ja näkisivät nuo asiat, joista Pyhä Henki puhui heidän kauttaan silloin, kun he olivat täällä inhimillisessä lihassa, ja näkisivät kaiken tapahtuvan. He karjuisivat päivin ja öin katujen kulmista ja kaikkialla: ”Valmistautukaa kohtaamaan Jumala!”, sillä, juuri sitä seurakunta odottaa.

Maailma, totta kai, se on aina ollut synnissä; ainoa, mistä se on tietoinen, on synti, ja se ainoastaan odottaa nähdäkseen, kuka on seuraava presidentti tai jonkin uuden elokuvatähden ilmestyvän, tai uuden televisio-ohjelman, tai jotain. Mutta me odotamme Herran tuloa; kyllä vain! Ne, jotka odottavat Häntä, uudistuvat voimiltaan – kun me odotamme. Sen lupauksen Jumala on antanut meille, ja me odotamme ilolla sitä: meidän voimamme tulisi uudistumaan päivä päivältä siten, kuin Jumala varustaa meidät.

⁷Siis, jokaisena iltana, jos Herra suo, me rukoilemme sairaitten ihmisten puolesta, puhumme Sanasta, ja esitämme alttarikutsun; ja ne syntiset, jotka ovat täällä, jotka eivät tunne Jumalaa, minä sanon sinulle: syntinen ystäväni, riennä Kallion tykö niin pikaisesti kuin pääset. Ja te täällä, jotka ette ole saaneet Pyhää Henkeä pelastumisenne jälkeen, älkää lähtekö tästä talosta tänä iltana, ennen kuin te olette sen saaneet. Sillä lupaus on: joka tahtoo, hän tulkoon. Jokainen tässä rakennuksessa oleva, voi saada tänä iltana Pyhän Hengen; ei ole mitään syytä, miksi te ette saisi, koska Hän on ollut maan päällä 2000 vuotta helluntaipäivästä lähtien, ja on täällä tänä iltana kastaakseen jokaisen uskovan.

Ei ole mitään syytä siihen, että jonkun tarvitsisi lähteä tänä iltana tästä talosta sairaana, sillä Suuri Lääkäri on läsnä – Jeesus Kristus. Kenenkään ei tarvitse kävellä ulos kainalosauvoilla, tai kelata ulos pyörätuolissa, poistua sairaana, koska Suuri Lääkäri, Jeesus Kristus, on läsnä; hinta on maksettu, kaikki on järjestyksessä aivan sitä varten, että jotakin tapahtuisi, että minä puhuisin siitä, mitä Hän on luvannut, ja että odottaisin sitä, että Hän toteuttaa sen.

⁸Ajatelkaapa, maailmassa ei ole mitään muuta uskontoa, joka pystyisi lausumaan tällaista; ei buddhismi, muhamettilaisuus, ei mikään maailman uskonnoista voi esittää tämmöistä väitettä. Niiden perustajat kuolivat, haudattiin, häipyivät, mutta meidän Herramme kuoli meidän syntiemme tähden Golgatalla ja Jumala nosti Hänet kuolleista kolmantena päivänä, ja Hän elää keskellämme tänään, tuo sama Jeesus, ja esittää, tekee ”samoja tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” Hänen lupauksensa ovat totta: menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia, parantakaa sairaat, puhdistakaa spitaaliset, herättäkää kuolleet.” Kaikkia niitä ihmeitä, jotka Hän lupasi tapahtuu nyt.

Oi, joku arvostelija saattaa sanoa: ”Sellaista kuin jumalallinen parantaminen, ei ole olemassa; sellaista kuin Pyhän Hengen kaste, ei ole olemassa.” He eivät usko, koska he ovat uskottomia. Se on niitä varten, jotka uskovat. Kun Jeesus, Jumalan Poika, tuli ensimmäistä kertaa maan päälle, Hän tuli niitä varten, jotka odottivat nähdäkseen Hänet. Monet porteilla ja monet ympäri kaupunkia ja monet ympäri maata, eivät odottaneet Häntä. He olivat kyllä kuulleet siitä vain jonakin fanatismina, ja kulkivat sen ohi. Mutta ne, jotka odottivat Häntä, niiden sydämet olivat täynnä iloa – ovat täynnä iloa tänä iltana, ja he tulevat elämään ikuisesti Hänen kanssaan.

⁹Tämä meidän iltamme tulee huomenna olemaan historiaa, jos huominen tulee. Meidän suhtautumisemme Kristukseen tänä iltana saattaa määrätä sen, millainen meidän historiamme on huomenna. Niinpä, aloittakaamme tämän iltainen kokous asettumalla todella aloillemme, ja panemalla pois kaikki, mikä painaa ja kietoo meidät niin helposti, että voisimme kestävinä juosta kilpailussa, joka on edessämme. Panostakaamme sydämemme, pyrkimyksemme ja kaikki, mitä meillä on tähän kokoukseen, koska te näette kaikkien teidän seurakuntienne olevan edustettuna. Ja me – me yritämme kovasti, kuten minä sanoin saarnaajille tässä eilisiltana, ettemme toisi mitään uutta, emme pystytä uutta seurakuntaa, vaan me rakennamme perustalle, jonka nämä miehet ovat laskeneet, jonka Jeesus Kristus ja apostolit laskivat, hankimme jäseniä välittämällä heille evankeliumin jumalallisen lahjan kautta, että, että he saisivat nauttia Jumalan siunauksesta. Kaikki ne etuoikeudet, joiden takia Kristus kuoli, ovat teidän; ne ovat teidän henkilökohtaista omaisuuttanne; ja me olemme täällä yhdistääksemme voimamme näiden veljien kanssa auttaaksemme kaikessa, missä vain voimme tehdäksemme tästä paremman yhteisön elää, vaikeammaksi tehdä väärin ja helpommaksi tehdä oikein. Se on meidän tavoitteemme täällä.

Siis, te pääsette heti mukaan, rukoilkaa, soittakaa puhelimella, tuokaa sairaat esiin, ottakaa heidät mukaan, rohkaiskaa heitä olemaan kärsivällisiä nyt, sillä me emme halua tehdä tätä sillä tavalla, kuin me teimme eilisiltana. Me haluamme lähestyä sitä niin, että me tiedämme saaneemme – siihen asti että Kristus sanoo, että ”nyt riittää.” Me haluamme viipyä täällä ja rukoilla sairaitten kanssa ja jos jotakin ihmeellistä tapahtuu, me olemme täällä teitä auttaaksemme – sananpalvelijat, jotka ovat harjaantuneet ja tietävät, mitä sanoa teille. Me luotamme siihen, että saamme hyvän kokouksen; uskotteko te samoin? Aamen. Siis, ennen kuin me luemme Sanaa, painetaan päämme rukoukseen.

¹⁰Herra, me olemme sinulle kiitollisia sydämemme syvyyksistä näistä jälleen suurenmoisista puitteista, joiden keskellä me saamme olla, tässä kauniissa kaupungissa, ja San Jose-nimisessä laaksossa, kaikkine ympäröivine sisarkaupunkeineen; ja meistä tuntuu siltä tämän kokouksen takia; tämä on keskipisteenä tällä kertaa, johon monet seurakunnat tämän kaupungin ulkopuolelta ovat tulleet, ja keskittäneet ponnistuksensa, ja tehneet kovasti työtä, ja mainostaneet saadakseen asiat kuntoon kokousta varten. Ja Jumala, me olemme kerääntyneet tähän yhteen paikkaan, yksimielisinä odottamaan Pyhän Hengen liikkumista. Hän tulee mahtavine voimineen, että tästä tulisi kokous, joka tullaan muistamaan pitkään.

Ja kun, maailman tekojen kirjat tullaan sulkemaan, kun ne ovat lopussa, ja me seisomme tuomiolla, tulkoon nyt sanotuksi, että kun tästä kokouksesta luetaan tuona suurena päivänä, jolloin kirjaimellisesti sadat, kyllä, tuhannet, nostavat kätensä ilosävelien mukaan, että juuri tämä oli se kokous, jolloin minä kohtasin Jeesuksen Pelastajanani. Jyrähtäköön silloin miljoonista seisovista ihmisistä: Juuri siellä minun vääntynyt jalkani parani; minun sokeat silmäni avattiin!”, sanoo toinen. Suo se, Herra.

¹¹Levitköön se kaikkialle Jumalan taloudenpidon mahtavien pyörien kautta, että jokainen seurakunta saisi herätyksen, ja lyököön ylösnousseen Kristuksen voiman aalto yli jokaisen seurakunnan, ja jokaisen jäsenen, niin, että joka puolelle tulee herätys ylös ja alas pitkin näitä laaksoja. Tulkoot se jälleen niin kuin se tuli vuosia sitten, Herra; tuokoon esiin kevätsateen ja syyssateen yhdessä [/varhais-, ja myöhäis-]. Ja tulkoot kansasi, joka on nimetty sinun nimesi mukaan, herätetyksi jälleen. Tuo meille takaisin vanhanaikaiset helluntaikokoukset, Herra, joissa Pyhä Henki saa etuajo-oikeuden. Pankaamme sivuun kaikki, mitä me olemme oppineet, ja olkaamme vain yksinkertaisia ihmisiä, joita Pyhä Henki johtaa; sillä me ymmärrämme, että tapa, miten Hän johtaa on yksinkertaisuus. Suo se, Isä.

¹²Puhu palvelijasi kautta; siunaa paimenia, jotka ovat nähneet vaivaa istuakseen täällä seurakuntansa edessä tänä iltana, ja kaikkia, jotka ovat läsnä. Herra, vuodata heidän päälleen jokin erityinen siunaus. Saakoon tämä kokous nostettua heidän palvelustehtävänsä korkeammalle; tulkoot he niin innoitetuiksi, Herra. Innoittukoot heidän seurakuntiensa nuoret miehet ja nuoret naiset lähtemään lähetyskentille ja kiirehtimään Herran tuloa viemällä evankeliumin jokaiselle luodulle. Suo se, Isä.

Ja sanokaamme tuona suurena päivänä, kun me seisomme sinun edessäsi pää nöyrästi painettuna, ettei kyse ollut meistä, vaan Pyhästä Hengestä, joka liikkui keskellämme. Suo se, Herra, sillä me pyydämme tätä sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme nimessä. Aamen.

¹³Minä toivoisin, että te joilla on tänä iltana Raamattunne mukana, että käännätte esiin Markuksen evankeliumin 6. luvun, paikaksi, jonka luemme, luottaen, että jo pelkkä Sanan lukeminen on suuri siunaus teille kaikille; ja olkaa mukana, kun me luemme.

Minä luulen, että yksi merkittävä seikka kristittyjen keskuudessa on, ettei Sanaa lueta riittävästi. Minusta joka kodissa pitäisi olla Raamattu, jota luetaan kaksi, kolme kertaa päivässä.

Minä muistan, kun hiljattain ollessani Italiassa, siellä eräällä hurskaalla, kunnon isällä oli pöydässä Raamattu, ja ennen kuin yhtään syötiin, seistiin toinen – vasen käsi pöydällä, ja oikea oli valmiina kohoamaan Jumalan puoleen… ja se hurskas, kunnon isä luki katkelman Sanasta, ja ihmiset painoivat päänsä ja rukoilivat, nostivat kätensä ja kiittivät Jumalaa leivästä, joka oli pöydässä. Oi, Pyhä Henki herkuttelee Sanalla! ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä , vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja tämä on Jumala Sana. Oppikaa ottamaan Raamattu mukaan, ja lukekaa sitä meidän kanssamme.

¹⁴Markuksen evankeliumi 6 ja alkaen 45:stä jakeesta:

Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan. Hyvästeltyään väen hän lähti vuorelle rukoilemaan.

Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli maissa yksin. Hän näki soutajien olevan vaikeuksissa, sillä tuuli oli heille vastainen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli heidän luokseen kävellen veden päällä ja aikoi mennä heidän ohitseen. Mutta kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. He kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhui heille ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen. Älkää pelätkö!”

Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. He olivat hämmästyksestä suunniltaan, sillä ei edes se, mitä oli tapahtunut leiville, ollut avannut heidän ymmärrystään. Niin paatunut heidän sydämensä oli.

Ylitettyään järven he tulivat Gennesaretiin ja laskivat siellä maihin. Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat heti Jeesuksen. He kiersivät juosten koko seudun ja alkoivat kantaa vuoteilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. Minne tahansa hän menikin, kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle, he asettivat sairaat toreille ja pyysivät häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.

Suokoon Jumala siunauksen Sanalleen.

¹⁵Luulisin, että se oli noin tunti ennen auringonlaskua, kun tuo iso kalastaja valtavine hartioineen alkoi kiskoa pientä venettä rannasta järvelle, ja kun, hän lopulta oli ähkäisemässä viimeistä kertaa ja sai tyrkättyä pikku paattinsa vesille, astui sisään ja istuutui veljensä Andreaan viereen, otti airon ja auttoi kääntämään veneen. Ja kun, he lähtivät rannasta ja kuulivat ihmisten huiskuttavan hyvästejä, ja kun he olivat niin etäällä, etteivät enää kuulleet kansanjoukkoja, minä saatan nähdä kuinka he katsoivat toinen toisiaan hämmästyksissään, hiljaisina jonkin aikaa.

¹⁶Sen on pitänyt olla nuori Johannes, joka aloittaa keskustelun – tähän tapaan: ”Minä muistan, kun olin pikkupoika, miten minun äitini minulle luki pyhiä kirjoituksia, ja miten minä nautin siitä kertomuksesta, kun Jumala toi kansansa tähän siunattuun maahan – oli kutsunut sen omalle nimelleen ja se erotti heidät uskottomista egyptiläisistä ja ajoi heidät erämaahan – tai siis pikemminkin johdatti heidät erämaahan, jossa ei ollut mitään syötävää, ei kunnollista paikkaa kasvillisuudelle, mutta antoi heille lupauksen, että Hän elättäisi heidät, jos he vain kulkisivat Hänen teitään ja pitäisivät kaikki Hänen käskynsä.”

Ja minä kuulen, kuinka Johannes sanoo: ”Yksi niistä tuon retken ihmeellisimmistä kertomuksista oli se, että sen jälkeen, kun äiti oli siellä pannut pienet lapset makuulle, ja rukoukset oli rukoiltu ja oli menty maata – Jumala oli antanut enkeleilleen tehtävän, ja ne lähtivät kaikkialle taivaaseen, ja ottivat leipää ja murskasivat sen pieneksi ja sirottelivat sitä kaikkialle, missä maa oli pehmeää. Miten hämmästyneitä lapset seuraavana aamuna olivatkaan noustessaan vanhempiensa kanssa ylös ja katsoessaan ulos ja näkivät, mitä Jehovan käsi oli tehnyt – että heidän jokapäiväinen leipänsä oli ripoteltu maahan. Sitä ei tarvinnut kypsentää – tai siis, nostattaa, tai sotkea vaan, se oli jo kypsää, ja valmistettu ja asetettu maahan heitä varten.

¹⁷Ja sitten hän käänsi nuorekkaat kasvonsa vanhempien veljiinsä päin ja sanoo: ”Tänään me olemme todistaneet jotain suurempaa, sillä se ei tapahtunut yöllä; me näimme omin silmin, mitä Hän teki ottaessaan nuo tuon pienen pojan pikkuleivät ja kalat ja murtaessaan ja ruokki 5000 meidän omien silmiemme edessä. Minä en ikinä elämässäni ajatellut näkeväni Jehova Jumalan toimivan samalla tavalla kuin Hän toimi silloin vuosia sitten; en todella, veljet”, hän on hyvin voinut sanoa näin: ”että Jumala ei ikinä tulisi pienemmäksi tai yhtään heikommaksi – Hän tulisi aina olemaan Jumala. Miten minun pikkuinen sydämeni ihmettelikään, mistä Jumala sai tuon kaiken leivän; ja se on aina kummastuttanut, mistä Hän tuon kaiken leivän sai, ja minä olen yhä ihmeissäni siitä, miten Hän ei tuottanut ainoastaan leipää, vaan hän tuotti paistettua kalaa ja syötti 5000 aivan meidän silmiemme edessä. Minä uskon todellakin, että Hän on Jumalan Poika.” Jotain tällaista Johannes on saattanut sanoa.

”Ja panitteko te merkille ihmisten hämmästyksen, ja näittekö te, miltä Hänen kasvonsa näyttivät, kun Hän nosti leivän ylös taivaallista Isäänsä kohti ja siunasi sen? Miten tuo Jumalalle puhuminen sai tuollaisen ilmeen aikaan. Me emme voi todellakaan enää epäillä”, saattoi nuori Johannes sanoa.

¹⁸Ja nuo isot kalastajat istuvat siinä ja soutaminen saa heidät hikoilemaan, sillä tuuli on alkanut puhaltaa. Ja hän kääntyy ja sanoo Johannekselle ja muille: ”Muistan, kun olin vielä poika; minun isäni oli fariseus ja tiukka meidän uskonnostamme. Ja hän usein luki minulle Kirjoituksia ja sanoi, että Mooses antoi meille lupauksen, ettemme olisi koskaan yksin, vaan Herra, meidän Jumalamme nostaisi meidän keskuudestamme hänen kaltaisensa profeetan; ja se tulisi olemaan Hän, joka kutsuisi Israelin takaisin Jumalan tykö. Ja kun Andreas, veljeni joka on täällä, tuli ja kertoi että hän uskoi, että tämä nasaretilainen puuseppä oli Hän, minun oli vaikea uskoa että se tapahtuisi minun päivinäni. Mutta, kun minä kävelin Hänen eteensä ja Hän katsoi minua elämäni ensimmäisen kerran ja sanoi: ’Sinun nimesi on Simon…’ eikä hän unohtanut minun hurskasta, vanhaa isääni, sillä Hän sanoi: ’Sinä olet Joonan poika’, niin silloin minä tiesin, että tuon pitää olla se profeetta, joka oli tulossa maailmaan. Siitä lähtien, asia oli minulle selvä ikuisesti. Minä uskon Häneen kaikella, mitä minussa on. Minä uskon Häneen.”

¹⁹Ja kun, keskustelu eteni, ja puhuttiin vaikutelmista, sen on täytynyt olla Filippus, joka sanoi: ”Sinun olisi pitänyt olla veljemme Natanaelin kanssa, kun minä kuulin Mestarimme sanovan hänelle, missä hän oli silloin, kun minä löysin hänet puun alta. Voi, totta kai, kun minä löysin veli Natanaelin, häntä ensin vähän epäilytti se, mistä minä puhuin. Kun minä kerroin hänelle, että olimme löytäneet Jeesus Nasaretilaisen, joka oli tuo profeetta, jonka Mooses sanoi olevan tulossa, hän suhtautui vähän kriittisesti, koska minä saatoin ymmärtää, että tuo pieni hymynkare hänen kasvoillaan ikään kuin sanoi: ’Siis, Filippus, mitähän tarinaa sinä nyt yrität syöttää minulle?’ Mutta kun, hän astui Hänen eteensä ja Hän sanoi: ’Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä’, hänen muotonsa muuttui täysin. Ja sitten, kun hän kysyi Jeesukselta [Häneltä], mistä Hän hänet tunsi, Hän sanoi: ’Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.’” Ilmeeseen tuli palvontaa; tuo arvosteleva hymynkare oli lähtenyt hänen kasvoiltaan ja hän lankesi polvilleen meidän Herramme eteen ja sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika; Sinä olet Israelin Kuningas.” Silloin, kun me näemme Hänen tekevän ihmeitään, tulee muutos.

²⁰Ja sitten, joku heistä saattoi sanoa Johannekselle: ”Entä sinä päivänä, kun me annoimme Hänelle sen veneen ja Hän sanoi, että me heittäisimme syvyyteen… tai siis, lähdimme vesille ja kalastimme siellä koko yön? Ja me tiesimme, että kalaa ei ollut noissa vesissä; kuitenkin Hän sanoi ’Laskekaa verkko niin saatte saalista.’” Ja kun me saimme kierretyksi tuon ison kalaparven, Simon sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies”, miten mahtava Hän [Jeesus] olikaan.

²¹Ja sitten joku sanoi – ehkä se oli Bartolomeus, joka sanoi näin: ”Emmekö me kaikki olleetkin hämmästyneitä silloin palattuamme Samariasta sinä päivänä? Huomasin tuon nuoren naisen tulevat ylös mäkeä kasvoillaan surullinen ja pelokas ilme, ja kun meille kieltäydyttiin antamasta leipää, ja kun me lähdimme takaisin ja olimme ihmeissämme, kun Hän puhutteli tuota naista… Ja hän kysyi Jeesukselta jotakin uskonnostamme; ja kun Hän sanoi tälle nuorelle naiselle: ’Mene, ja hae miehesi ja tule tänne’, ja nainen vastasi: ’Ei minulla ole miestä’, ja Jeesus sanoi: ’Totta puhuit; viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa sinä elät, ei ole sinun miehesi.’ Nainen sanoi: ’Herra, minä näen, että sinä olet (se) profeetta, ja me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän ilmoittaa meille kaiken’, ja meidän Mestarimme sanoi: ’Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi.’ Mikä ilmaus – millainen muutos tuon naisen kasvoilla, kun hän kääntyi ja lähti kaupunkiin sanomaan ihmisille: ’Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt; eihän se vain liene se, jonka Mooses sanoi olevan tulossa?’”

”Ja huomasitteko myös, että meiltä meni jalat niin alta, ettei kukaan meistä uskaltanut kysyä enää mitään siitä, miksi Hän keskusteli tämän naisen kanssa. Me pysyimme hiljaa, koska olimme niin ihmeissämme Jumalan voimasta, joka toimi ihmisen kautta.”

²²Oi, olisi hyvä, tänä iltana, jos me helluntailaiset ja kaikkien seurakuntien ihmiset, tuntisimme samalla tavalla sitä kohtaan. Jos me seisoisimme ällistyneinä Pyhän Hengen töiden takia, joita Hän tekee näinä päivinä, se yhä saisi meidät mykistymään. Minä luulen, että tässä on se, että me olemme nähneet tehtävän sitä niin paljon, että siitä on tullut meille jokapäiväinen juttu.

Kuten se eräs kertomus, jonka kerran kuulin, että eräs mies oli menossa meren äärelle saadakseen levätä, nähdäkseen aaltoja, haistaakseen suolan tuoksua; ja hän kohtasi jonkun merimiehen ja hän sanoi: ”Mihin sinä olet menossa?”

Hän vastasi: ”Meren äärelle lepäämään. Minä olen lukenut siitä, ja olen kaivannut nähdä sen; mutta minä en ole koskaan nähnyt sitä, ja minun sydämeni sykähteleekään tietäessäni, että olen meren lähellä. Ja hetkisen kuluttua niin minä pystyn näkemään sen, mistä olen lukenut, mistä olen haaveillut. Ja miten rentouttavaa se tuleekaan olemaan!”

Ja tuo vanha merimies sanoi miehelle: ”Minä synnyin merellä; olen elänyt sen äärellä monia vuosia enkä näe siinä mitään sykähdyttävää ja kiinnostavaa.” Näettekö, hän oli elänyt aina siinä niin kauan, että siitä oli tullut jokapäiväinen juttu.

²³Minä pelkään, että me, ihmiset, olemme nähneet Jumalan laskeutuvan alas voimassaan ja pelastavan kadotetut ja täyttävän Pyhällä Hengellä ne, jotka etsivät, ja parantavan sairaat niin, että asiasta on tullut meille jokapäiväinen juttu. Meiltä jää saamatta nuo kauniit Pyhän Hengen osoitukset, kun Hän suo voimansa meidän keskuuteemme, ja me näemme, Hänen kauneutensa katsellessamme Hänen työskentelyään, ja tietäen, että, siinä on meidän sielujemme Pelastaja, tuo ainoa todellinen, aito asia maailmassa, johon me voimme luottaa. Ja kaikki muut perustukset tullaan hävittämään; kaikki valtakunnat sortuvat, mutta Hänen Valtakuntansa kestää ikuisesti. Jos meidän maassamme tapahtuisi jotakin, mikä sykähdyttäisi meitä – vaikka, että meidän verojamme tullaan alentamaan, tai jotain sen kaltaista, siitä puhuttaisiin joka puolella, mutta Kristus, kun tulee ja pelastaa sielut ja antaa heille ikuisen elämän, niin me lähdemme pois niin kuin se olisi ihan tavallinen juttu; parantaa sairaat, niin meistä se on ihan tavanomaista.

²⁴Ja kun, keskustelu eteni, sen täytyi olla saatana, joka katseli alas pilvien välistä ja sanoi: ”Sainpa minä yllätettyä ne yksinään; Hän ei ole heidän kanssaan; nyt minä tasoitan tilit heidän kanssaan.” Sillä tavalla saatana liikkuu; sillä tavalla hän väijyy; juuri tuollaista tilaisuutta hän odottaa – että me lähdemme ”viettämään vähän seuraelämää” kuten siitä puhutaan, pelaamaan korttia, tai osallistumaan johonkin tilaisuuteen/ kokoukseen, joka ei ole Jumalan mielen mukainen. Saatana odottaa erottaakseen teidät varjeluksesta, ja odottaa että pääsee tilanteeseen, jossa seurakunnasta on tullut haalea, sillä on liian kiire tehdä jotakin toisarvoista, silloin se iskee.

”Hän [Jeesus] on kaukana heistä, ja nyt on minun tilaisuuteni iskeä.” Minä pelkään, että se juuri meidän seurakunnissamme on vialla. Me olemme saaneet pienen tuulahduksen menestyksestä viimeisten 20 tai useamman vuoden aikana, runsaasti rahaa; ja on tullut isoja rakennusprojekteja; no, ei siinä mitään. Ja on tullut muitakin asioita, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Koulutus, ja kiristetään vähän koulutuksellisia vaatimuksia ja rakennetaan seminaareistamme vähän käytännöllisempiä, ja otetaan sinne ihmisiä, jotka ovat ehkä vähän fiksumpia kuin se vanha rovasti [/dekaani] ja – ja joitain sen kaltaisia asioita… jotka voivat olla ihan hyviä, mutta me huomaamme, että olemme lähteneet liikkeelle ilman vanhanaikaisia ”odottelukokouksia”* vanhanaikaista helluntaisiunausta, joka tapasi ennen langeta meidän keskellemme. Ja saatana nappaa teidät suojattomina; sellaiseen tilaan hän haluaa teidät: suojattomaksi. [*Viittaa yläsalissa odottamiseen – suom.]

²⁵Ja sitten hän alkaa puhallella myrkkyhenkäyksiään järven ylle ja se saa järven kouristelemaan – saatanan henkäys: ”Minä upotan ne!” Ja järvi sekoaa myrkkyhenkäyksistä niin, että paatti alkaa keikkua sinne ja tänne. Näytti siltä, että kaikki toivo oli mennyttä; opetuslapset olivat valmiit luovuttamaan, ja antamaan vain mennä. Mutta Kristus ei ollut jättänyt heitä, vaikka he olivat jättäneet Hänet – siis, Hänet kannattaa ottaa mukaan kaikkialle, mihin me menemme; mutta hyvä puoli asiassa on, että vaikka me emme -, Hän kyllä seuraa meitä.

Hän kiipesi korkeimman mäen päälle, minkä löysi niin, että näki koko meren, tai pikku järven yli; sillä Hän halusi pitää heitä silmällä, että jos jotain ongelmaa tulisi, Hän voisi olla ”apu hädässä aivan vahva.” Sillä Hänen Sanansa sanoo Hänen tekevän niin. ”Herra [Jumala] on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.” [KR33: Ps. 46:1] Ja huolimatta siitä, mitä me teemme, Hän pitää lupauksensa; ja Hän piti heitä silmällä; hän näki heidän rehkivän airojen kanssa vastatuuleen, mutta Hänen silmänsä tarkkailivat heitä.

²⁶Minä hämmästelin erästä ystävääni nimeltä E. Howard Cadle, Cadle tabernaakkelista, Indianapolisista. Hän oli kuuluisa laulaja – vähän niin kuin minä. Hän ei pysynyt vähääkään äänessä, mutta silti yritti aina laulaa tätä: ”Hänen pitää silmällä varpusta, ja tiedän, että hän vartioi minua.” [His eye is on the sparrow, and I know he watches me.”] Se oli hänen lempikappaleensa. Hän yritti ja yritti sitä, ja jopa radiossa, ja kaikki nauroivat, koska hänellä ei ollut ääntä laulaa sitä, mutta se oli hänen sydämessään. Ehkä jossain päin, kirkkaudessa tänä iltana, hän on jo lähtenyt ikuiseen määränpäähänsä, tuo Silmä yhä vartioi häntä.

Minä olen aina halunnut laulaa, mutta en osaa laulaa edes niin hyvin kuin hän. Lempilauluni on ”Armo suuri ihmeinen”, koska juuri tuo ”ihmeinen armo” pelasti minut. Olen sanonut usein ystävilleni: ”Kun te pääsette tuolle puolen, suurenmoiseen palatsiinne, ja jonakin aamuna te kävelette kuistinne edustalla, ja kuulette kuinka metsän reunassa, pienessä mökissä joku laulaa ”Armo suuri ihmeinen, miten suloinen onkaan tuo ääni, joka pelasti minunlaiseni kurjan”, sanokaa: ”Kiitos Jumalalle, vanha kunnon veli Branham selvisi – tuolla hän on; se on hän, joka lopultakin osaa laulaa tuon ”armo suuri ihmeinen.” Juuri sitä minä uskon Jumalan ihmeisen armon olevan, joka pelasti tällaisen kurjan, otti minut yhteyteen itsensä, ja seurakuntansa, ja kansansa ja Jumalan Hengen kanssa. Sitä on ”Ihmeinen armo.”

²⁷Eikö ollut ”ihmeistä”, kun heidän hätänsä oli niin kova – saatana yrittää puhallella heidän päälleen ja upottaa heidät järveen, että täältä tulee Jeesus kävellen veden päällä, kävelee suoraan veneeseen todellisen ”aivan vahvana apuna hädässä” auttamaan opetuslapsia, mutta outoa oli se, että vaikka he olivat hädässä, he pelkäsivät Häntä. He pitivät häntä henkenä, tai, niin kuin nykyään sanottaisiin, kummituksena, tai jonakin epäilyttävänä. He näkivät Hänet kävelemässä ja pelkäsivät Häntä.

Ja tänään, tilanne on melkein sama. Hän ei ole jättänyt seurakuntaansa; no, Hän kiipesi niin korkealle noustuaan ylös haudastaan, niin korkealle taivaissa, että Hänen on katsottava alas nähdäkseen taivaan. Hän on korkeammalla kuin yksikään enkeli, yksikään arkkienkeli, ja hän vartioi meitä. Hän tuntee meidän vaikeutemme.

²⁸Kun opetuslapset olivat istuneet keskustelemassa Jeesuksen ihmeistä, niin puolessa tunnissa he jo olivat unohtaneet ne. He olivat nähneet Hänen toimivan suunnilleen puolitoista vuotta, tai kauemmin, ja olivat unohtaneet ne Hänen ihmeensä. Ja kun, he näkivät sen ainoan asian, joka pystyisi auttamaan heitä, he parkuivat, että se oli jotakin kummittelua. Heitä pelotti ajatella – siinä oli heidän Herransa, joka oli tulossa auttamaan heitä, ja he pelkäsivät Häntä.

Meillä on ollut enemmän aikaa ajatella tätä, kuin opetuslapsilla oli, sillä me olemme lukeneet siitä Hänen kirjastaan Hänen ihmeistään ja lupauksistaan siitä, mitä Hän tulisi tekemään, ja profeetat ovat profetoineet, että tänä lopunaikana, Hän tulisi tekemään näitä asioita jotka ovat häivähdyksiä ja merkkejä Hänen tulostaan. Monet katsovat tätä ja sanovat: ”Sen täytyy olla spiritualismia; sen täytyy olla telepatiaa.” Ja ihmiset pelkäävät taivaan Jumalaa luettuansa Hänen kirjaansa; ja he opettavat meidän seminaareissamme ja puhuvat eri ihmisille Hänen hyvyydestään ja armostaan, ja siitä, mitä Hän teki; ja ihmiset tietävät, että Hän lupasi tehdä sen saman uudestaan, tietävät, että Hän sanoi: ”…myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut. …sillä minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.” [Joh. 14:18; Matt. 28:20]

²⁹Tänä hetkenä, jona me elämme, hätä on joka kädessä, ei ole paikkaa, minne mennä. Sairauksia tungeksii niin ankarasti vastustamaan meidän tieteellistä tutkimustamme, että kohta ei ole lääkkeitä, joilla olisi vaikutusta tauteihin. Ja ydinaseiden kilpavarustelu, ohjuskisa – maailma vapisee – seurakunta on siinä tilassa, missä on, ja Jeesus tulee kävellen veden päällä aivan meille antamansa lupauksen mukaan. Tuo sama Jeesus, joka käveli sinä yönä tuolla järvellä, kävelee sisään – suoraan Raamatusta seurakuntaan. [/kokoukseen]. Te nimitätte minua hihhuliksi joka tapauksessa, mutta minusta on hienoa huutaa; kyllä vain. Raamatun Kristus, historian Jumala kävelee aivan suoraan kokoukseen lupauksensa nousta kuolleista mukaisesti… Hauta ei voinut pidätellä Häntä; kuolema ei kyennyt pitämään Häntä hallussaan; tuonela ei voinut pitää Häntä. Hän katkoi siteet ja käveli pois, ja tänään Hän sanoo: ”Koska minä elän, tekin saatte elää; minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti; ja niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”, ja kävelee sisään lupauksensa mukaisesti.

³⁰Ja seurakunta älähtää: ”Voi, onkohan hän metodisti, onkohan hän baptisti, onkohan hän tämän…” Kristus on Kristus, Hän on kaikkien Jumala. Hän rakastaa teitä kaikkia: metodisteja, baptisteja, helluntailaisia ja kaikkia. Älkää pelätkö Häntä; ainoa, mitä pitää tehdä, on tehdä samalla tavalla kuin ihmiset silloin: ha alkoivat puhua Hänelle; sillä tavalla se onnistuu. Alkakaa puhua, sanokaa: ”Herra, minä olen lukenut, että sinä olet luvannut se; olen lukenut, että sinä teit näin; oletko se sinä?”

Hän vastaa kyllä kuten ihmisille silloin; tällaisia sanoja Hän sanoo sinulle, jotakin tähän tapaan: ”Ole turvallisella mielellä; minä se olen; minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Rukoilemme.

³¹Herra, sama eilen, tänään ja ikuisesti, sinä olet Kristus aina; aina kansasi kanssa. Me puhumme sinulle niin kuin ihmiset silloin; älkäämme pelätkö, vaan pitäkäämme sydämemme avoinna… [Nauhassa tyhjä kohta.]

Hän tulee nostamaan meidät tomusta ja me tulemme saamaan samanlaisen ruumiin kuin hänen kirkastettu ruumiinsa on. Kävele kansasi sydämiin tänä iltana, Herra, lupaustesi kautta. Ja me toivomme, että saisimme nähdä sinun voimallisen kätesi liikkuvan keskellämme, emmekä me pelkää. Mutta me kohotamme sydämemme sinun puoleesi kiitollisina ja iloisina, ja ylistämme taivaan Jumalaa, joka lähetti meille pelastuksen Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Me jätämme itsemme sinun haltuusi, Herra.

Ottakoon Pyhä Henki nyt tämän sanoman, joka on saarnattu ja upottakoon sen ihmisten sydämeen; ja voikoot he nähdä, Jumalan kävelevän myrskyävän järven päällä, kun saatanan myrkyllinen henkäys sotkee vesiä. Herra, meidän valtavan hyvinvointimme keskellä, saatana on puhallellut jälleen myrkkyhenkäyksiään ja hän sanoo: ”Ihmeiden aika on ohi; sellaista, kuin Pyhä Henki, ei ole olemassa; uudestisyntymistä ei ole olemassa.” Herra Jumala, kävele tänne niin kuin olen luvannut, ja osoita ihmisille, että sinä elät yhä, ja pelastat ihmiset saatanan henkäykseltä; me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.

³²Yleensä, minä kutsun alttarille tässä vaiheessa, mutta nyt minä annan sen odottaa vielä hetken. Täällä, meidän keskellämme, voi olla joitakuita vieraita, jotka eivät vielä tunne meidän Herraamme, jotka eivät vielä ole ottaneet Häntä Pelastajanaan vastaan. He ovat lukeneet siitä kirjoista, ja he ovat lukeneet, mitä muut ovat sanoneet ja niin edelleen, mutta että tietäisimme, että Hän todella on sitä, katsotaanpa osoittaako Hän tänä iltana tämän saarnan olevan totta, että Hän yhä on Jeesus, että tämä kertomus ei ole satu siitä, että Hän muka kuoli, ja Hänen ruumiinsa varastettiin ja sitten vain sanottiin, että Hän nousi kuolleista. Jos asia on niin, meidän uskontomme ei ole sen enempää kuin islam tai nämä muut. Mutta, meidän Kristuksemme elää tänä iltana ja vahvistaa todeksi jokaisen sanan, jonka Hän sanoi olevan totta.

³³Siis, me emme ole Kristus, me olemme vain Hänen palvelijoitaan. Puhuessani eilisiltana, minä puhuin profeetoista, mitenkä he saivat Pyhän Hengen voitelun, ja että he puhuivat aivan kuin kyse olisi heistä; kuten Daavid voihkaisi: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Se ei ollut Daavid, häntä ei ollut hylätty, vaan kyse oli Kristuksen Hengestä hänessä, joka huusi. Siinä oli Kristus, joka huusi Daavidista, Jumala ilmaisi itsensä noiden profeettojen kautta.

Ja miten se tapahtui? Hiehon tai karitsan vuodatetun veren alla. Jos Hän pystyi voitelemaan ihmiset tuon karitsoiden ja hiehojen sovituksen veren alla, ja sai heidät puhumaan ehdottomasti totta, ja ilmaisemaan oman tahtonsa, miten paljon enemmän Hän voi tehdä oman Lapsensa, Jeesus Kristuksen vuodatetun veren alla, ottaa pyhitetyn seurakunnan, ja kietoa sen Henkeensä niin, että Pyhä Henki ottaa kokouksen täydelliseen hallintaansa ja toteuttaa Jumalan täyden tahdon? Tehdään se tänä iltana palvoessamme Häntä, veljet, sisaret.

³⁴Minä en ole jumalallinen parantaja; olen teidän veljenne. Minä uskon, että Jumala pitää lupauksensa osoittaakseen, että Hän elää, ja sitten, että meidän uskontomme ei ole jotakin turhaa… Siis, syy siihen, että minä uskon tämä seurakunta – on Pyhän Hengen seurakunta, koska Jeesuksen pitäisi tietää, miten seurakunta pystytetään. Ja Jeesus sanoi, että niitä tekoja, joita Hän teki, sellainen seurakunta, joka uskoo Häneen, tulee tekemän niitä samoja tekoja.

Paavali sanoi: ”Jos teidän joukkoonne tulee joku, ja te kaikki puhutte kielillä eikä ole tulkkausta, uskosta osaton sanoisi, että te olette järjiltänne. Mutta, jos joku puhuu profetoiden, ja paljastaa sydänten salaisuuksia, silloin ihmiset lankeaisivat kasvoilleen, ja sanoisivat, että Jumala on teissä”, hän sanoi. Kristuksen seurakunnan järjestys, ei ole uskonnollisia seremonioita, vaan ylösnousseen Kristuksen elävää läsnäoloa. Sitä elävän Jumalan seurakunta on – Jumalan elämistä omassa seurakunnassaan, elämistä omaa elämäänsä, ja toimimista seurakuntansa kautta, itsensä ilmaisemista palvelijoittensa kautta samalla tavalla kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä.

Me voimme antaa todella sydämemme tulla kiedotuksi Häneen ja oman henkemme tulla niin hallintaan, että Hän voi tulla sisäämme ja ottaa oman ajattelumme meistä pois, ja hoitaa itse meidän ajattelemisemme, ja vahvistaa Sanansa todeksi. Silloin me voimme lähteä pois sanoen: ”Totisesti, Jumala on meidän kanssamme.” Rukoillaan taas.

³⁵Herra, nyt, tämä kokous – Sana tuli, koska sinä olet sen kirjoittanut, ja sitä pitää saarnata kaikkialla maailmassa todistukseksi. Ja Herra, jos tämä on sinun Sanasi, minkä me pyhästi uskomme, sinä teet jokaisen lupauksen todeksi, jonka olet luvannut.

Ja minä rukoilen sinua tänä iltana, Herra, että syntisten takia, joita täällä on, jotka eivät tunne sinua, avatkoon hän sydämensä omassa hätätilassaan, koska nyt ”väsyneelle ei ole levähdyspaikkaa”, sanoo Jumala. Syntinen on kuin kuohuva meri; hänellä ei ole lepopaikkaa. Perkele puhaltaa henkäystään päivän jokaisena hetkenä, eikä syntisellä ole minne mennä syntisessä tilassaan. Mutta on Joku, joka voi puhua aalloille ja tyynnyttää ja puhaltaa takaisin jokaisen saatanan pahan henkäyksen, ja voi tehdä tälle henkilölle selväksi, että Jumalan rakkaus sitoi Jeesuksen niin tiukasti, että Hän tuli maan päälle kuolemaan pelastaakseen tuon syntisen naisen tai miehen. Voikoot he ottaa sen vastaan tänä iltana, Herra.

Voikoot syntiset uskoa sinuun yksimielisesti. Voikoot sokeat nähdä, kuurot kuulla, mykät puhua, rammat kävellä, ja tulkoot Jumala korotetuksi. Siunaa näitä saarnaajaveljiä, jotka istuvat täällä. Herra, jotka ovat palvelleet vuosia juuri tämän päämäärän hyväksi, ovat raivanneet tietä, asentaneet katukiviä, ja päällystäneet sen. Siis, voikoon Pyhä Henki kävellä pitkin tätä tietä ja vahvistaa todeksi sen, mitä nämä miehet ovat luvanneet Sanan kautta – tulkoot se osoitetuksi meille, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.

³⁶Me tulemme tällä viikolla, jos Jumala antaa luvan… Minä todellakin odotan suurta muutosta omassa palvelustehtävässäni pikimmiten. Ja siihen asti että se tulee… Se on tapahtunut jo kerran – ja siihen asti, kun se tapahtuu, minä tulen pysyttäytymään normaalissa palvelustehtävässäni. Mutta, voi, jos se tapahtuu tämän viikon aikana, koko tätä maata tullaan todella ravistelemaan, minä lupaan sen teille, että te ette ole sellaista edes voinee kuvitella. Ja Jumalan lunastettu seurakunta tulee ottamaan askeleen eteenpäin. Muistakaa, minä sanon sen näin sanoo Herrana. Jos se siis todella tapahtuu…

Kun minun palvelustehtäväni oli sitä, että minä otin ihmisiä kädestä kiinni ja pidin mieleni lepotilassa siihen asti, että Hän puhui… Se tapahtui Queens Cityssä, Reginassa, Saskatchevanissa. Yhtenä iltana, kun joku mies käveli lavan poikki ja Pyhä Henki puhui oli luvannut, että Hän paljastaisi sydänten salaisuudet… Kuinka moni tunsi minut, kun minulla oli se ensimmäinen palvelustehtäväni, täällä pitkin tätä länsirannikkoa? Kuinka moni näistä samoista kohottaisi kätensä, ja sanoisi kuulleensa minun sanoneen, että Pyhä Henki kertoi minulle, että niin tulisi tapahtumaan, jos minä olisin vilpitön, enkä rahanahne, enkä yrittäisi olla mikään suuri persoona, vaan nöyrä ja pysymään vaatimattomana, että Hän tulisi antamaan minulle lahjan tuntea sydänten salaisuudet? Kuinka moni tietää, että minä sanoin niin tulevan tapahtumaan? Ja niin tapahtui. Siis, Hän lupasi minulle: ”Pysy nöyränä, niin minä tulen tekemään ylen runsain määrin…” Ja sillä tavalla se on toteutettava siinä, mitä minä nyt teen. Se toi tapahtua hetkellä millä hyvänsä.

³⁷Me tulemme kutsumaan kokoon rukousjonon. Minä luulen, että Billy sanoi minulle, että hän on jakanut vähän rukouskortteja. Me jaamme niitä joka ilta kunnes me – jotakin tapahtuu. Älkää olko yhtenäkään iltana poissa; pysykää täällä. Ja jos te ette ole kristitty, tulkaa kristityksi tänä iltana. Jos teille ei ole Pyhää Henkeä, ottakaa se vastaan tänä iltana niin, että te voitte liittyä joukkoomme. Sen enempää teidän ei tarvitse tehdä.

³⁸Nyt, me emme voi kutsua näitä jonoja, joita me nimitämme ”erottamiseksi.” Kuinka monella ei ole rukouskorttia? Näyttäkääpä kätenne – ja olette sairas – teillä ei ole rukouskorttia, mutta te olette sairas, nostakaa kätenne – kaikkialla täällä rakennuksessa. Selvä. Te ette tarvitse mitään rukouskorttia. Siis, muistakaa tämä tämän illan sanoma; minä luulen, etten minä päässyt ihan siihen asti, mutta, se paikka, kun se nainen kosketti Jeesuksen viitan lievettä, sen jälkeen kun Hän oli saapunut sieltä järven toiselta puolelta. Nainen kosketti Hänen viittaansa, ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Kuka kosketti minua?” Ja Hän katseli ympärilleen ja siellä – kaikki koskivat Häneen, mutta Hän sanoi: ”Minä havaitsin, että tulin heikoksi, minusta lähti voimaa.” Ja hän etsi yleisöstä, kunnes keksi tuon pikkunaisen, ja paljasti hänelle hänen vaivansa, ja kertoi hänelle, että hänen uskonsa oli pelastanut hänet. Siis, tuo sama Jeesus on sama.

Jos tuo Henki, joka tällä helluntailiikkeellä on, tai tällä myöhemmän ajan liikkeellä, jos se ei tee samoja tekoja, mitä Hän teki, silloin kyse ei ole Kristuksen Hengestä. Jos nämä miehet ja asiat ovat vain bluffia, ja se onkin vain innostusta, koska ihmiset tulevat iloisiksi ja puhuvat kielillä ja niin edelleen – jos se on vain bluffia, niin se sitten siitä. Mutta, jos kyse on Kristuksen Hengestä, Hän tuo itsensä julki, että hän on Uuden testamentin Kristus.

³⁹Me emme voi pyytää kovin monia yhdellä kertaa; niinpä minä uskon, että Billy sanoi aloittaneensa rukouskortista A-1, A-50:een, tai 100:aan, minä en muista, mutta joka tapauksessa, aloitetaan ensimmäisestä kortista, rukouskortti numero 1. Jos pystyt nousemaan seisomaan, tulisitko tänne puolelle. Se herrasmies siellä… Numero 2. Jos voit nousta seisaallesi, rukouskortti numero 2. Minä luulen, että se oli A, A, numero 2 aivan täällä, se on se rouva. Numero 3. Numero 4. Hyvä.

⁴⁰[Nauhassa tyhjä kohta.] … ei ole kutsuttu seurakunnan perusteella, tai sinne päin, heidät on Jumala valinnut: apostolit, toiseksi: profeetat, kolmanneksi (minä en ehkä saa näitä oikeaan järjestykseen) kolmanneksi, minusta se oli: opettajat ja evankelistat ja paimenet. Viisi hengellistä seurakunnan virkaa että seurakunta saadaan kuntoon: apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, paimenet, nämä ovat Jumalan nimeämiä tehtäviä. Silloin, paikallisessa seurakunnassa on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka toimivat ihmisten keskuudessa.

Siis, näistä lahjoista ja paikoista – te kuulette apostolia – hänen tehtävänsä kautta; te kuulette profeettaa hänen tehtävänsä kautta, evankelistaa hänen tehtävänsä kautta, opettajaa, pastoria. Jokaisella on erillinen palvelustehtävänsä, ja heidän tehtävänsä on Jumalalta. Jumala on asettanut heidät seurakuntaan tätä tarkoitusta varten.

Silloin, Jumala laskeutuu Pyhän Hengen muodossa seurakuntansa keskelle, puhuu kielillä – toinen tulkkaa ja kertoo jollekin tietylle ihmiselle, mitä tehdä, ja se sitten tapahtuu sillä tavalla. Ehkä sellaista tulee olemaan joskus, kun sille tulee tarve; silloin seurakuntaan tulevat viisauden, tiedon, tulkinnan [/selittämisen] ja kaikenlaiset lahjat. Mutta, tämän kaiken pitää ensiksi tulla Sanan kautta; Sanan.

⁴¹Siis, jos minä kykenisin parantamaan tämän jonon ihmiset, tai nuo ihmiset tuolla ulkopuolella, minä varmasti tekisin sen, mutta minä en pysty; syy siihen, että minä en pysty, on se, että heidät on jo parannettu. He ovat olleet terveistä siitä asti, kun Jeesus kuoli heidän parantamiseksensa. Siis, ainoa, mitä me voimme tehdä näiden palvelustehtävien kautta on tuoda Kristus esiin, että te näette, että Hän on Sanassaan ja pitää lupauksensa. Ja sitten, teidän oman uskonne kautta, te otatte Jeesuksen vastaan omana parantajananne, niin te olette parantunut. Sillä tavalla se toimii. Pitääkö paikkansa, veljet? Minä uskon, että joka ihminen [näistä] voi todistaa sen. Nämä miehet saarnaavat evankeliumia. Te uskotte sen, hyväksytte sen, se on yhtä hyvää kuin – se on parasta. Tai opettajat, paimenet, evankelistat, apostolit, profeetat, mikä sitten ovatkin, kaikki ovat Pyhän Hengen työtä Hänen kansansa keskuudessa.

⁴²Siis, minä en ole mikään saarnaaja. Minä en ole mitenkään oppinut; minä en voisi ottaa näiden paikkaa. He ovat opettajia, paimenia ja niin edelleen, mutta Herra on antanut minulle erottamisen [/näkemisen] lahjan; profetoinnin lahjan, joka minulla on ollut enemmän tai vähemmän pikkupojasta lähtien, ja lähetti… raamattutietämyksen sijasta – siitä syystä, minä en saarnaa oppia teidän keskuudessanne; minä en ehkä tiedä siitä tarpeeksi. Minä tiedän, että olen pelastettu. Voin kertoa kuinka minä pelastuin; sitten, minä pyydän teidän paimenianne tekemään loput. Ja, minä tiedän, että Hän parantaa ja minä tiedän, että Hän täyttää Pyhällä Hengellä; minä voin todistaa kaikista noista asioista, ja se on sitä, mistä minä voin totuuden mukaisesti sanoa teille, että se on totta. Ja sen verran, te voitte tästä saada, sitten teidän paimenenne hoitaa teidät siitä eteenpäin.

⁴³Siis, täällä rukousjonossa seisoo ihmisiä; sikäli, kuin minä tiedän, jokainen heistä on minulle vieras. Kuinka moni täällä rakennuksessa tietää, etten minä tunne teitä, tai tiedä teistä mitään – tiedä ongelmistanne, sairauksistanne tai mistään, nostaisitteko kätenne – kaikkialla rakennuksessa – kaikkialla. No siis, luulisin, että noin 100%. No, silloin, minä en tunne teitä. No, mikä ihme on? Ihme on jotakin, mitä ei voi käsittää. Pitääkö paikkansa? Se on jotakin, mitä me emme kykene käsittämään. Tiede ei voi osoittaa sitä todeksi.

⁴⁴No sitten, jos Jeesus Kristus – josta me saarnasimme eilisiltana, ja apostoleista siellä veneessä keskustelemassa siitä, mitä Hän oli tehnyt, ja oli luvannut seurakunnalleen, että nämä merkit tulisivat kulkemaan edelleen seurakunnan mukana siihen asti, kunnes Hän palaisi – jos Hän on seurakunnassaan, jos me todella edustamme Hänen seurakuntaansa, emmekä joukkoa kirkkokuntia [/seurakuntia], vaan Hänen Seurakuntanaan, niin Hän tulee tekemään samaa meidän keskellämme tänä iltana, kuin Hän teki silloin ennen. Pitääkö tämä paikkansa? Hän ei ole koskaan käskenyt minua kysymään kirkkokuntaa. Hän kertoo ihmisille, mistä seurakunnasta [/kirkkokunnasta] he ovat ja niin edelleen, mutta Hän ei ole ikinä sanonut ovatko ihmiset väärässä vai oikeassa. Oletteko koskaan kuulleet sellaista? Ei ikinä; ei. Te olette uskovaisia; jos sinä olet uskovainen, sinä olet uskovainen. Jos ei ole uskova, et yksinkertaisesti ole uskova. Vain sitä Jumala vaatii – oletko sinä uskova, vai et. [Nauhassa tyhjä kohta.] …pelastuu, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Mark 16:16]

⁴⁵Siis, me aloitamme tämän rukousjonon [/otamme jonon ylös]. Minä luulen, että kaikki siinä kohottivat kätensä, että he ovat [minulle] tuntemattomia. Siis, jos Pyhä Henki toimii näiden ihmisten kautta, ja te siellä ulkona, joilla ei ole rukouskorttia, tai mitään, ja [Hän] paljastaa täällä – juuri samalla tavalla, kun apostolit keskustelivat siinä saarnassa tänä iltana, kuinka moni teistä uskoo Häneen ja ottaa Hänet vastaan, ja sanoo, että se on totta, ja lähtee uskoen – näyttäkääpä sydämenne Jumalalle. Herra teitä siunatkoon.

⁴⁶Isä, siis sinun käsiisi me luovutamme tämän kokouksen; koko tämän maan kamaralla ei ole yhtäkään ihmistä, Herra, ei ketään joka pystyisi tähän. Sinä tulet olemaan se! Ja niin kuin me olemme puhuneet siitä, että muinaiset profeetat olivat niin voideltuja tuolla sovituksella, että he näkivät näkyjä… Ja Jeesus itse sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja; se on Isä, joka asuu minussa. Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Häntä. Totisesti minä sanon teille, itse minä en voi tehdä mitään, vaan, mitä minä näen Isän tekevän, sitä myös Poika tekee.” Suo sen olla tämä ilta, Herra, että ihmiset näkevät Jumalan tekojen tulevan julki Hänen seurakuntansa kautta. Ja voikaamme me antautua ja olla niin vihkiytyneitä sinulle, että meidän henkemme alkaa huutaa ja puhuu niitä sanoja, joita sinä haluat meidän puhuvan. Me pyydämme tätä sinun kunniaksesi; ja tulkoon jokainen syntinen ja uskoton pelastetuksi tänä iltana ja vihityksi sinulle sen tähden, ja jokainen sairas terveeksi Jeesuksen nimessä; aamen.

⁴⁷No niin, te voitte, veljet istua, missä te haluatte; se sopii; jos haluatte tulla tänne ylös. Minä haluan teidän olevan niin kunnioittavia kuin mahdollista. Istukaa todella ääneti, kuunnelkaa, ja ainoastaan vihkiytykää Jumalalle.

Siis, muistakaa nyt tämä: jos Pyhä Henki tulee tänne ja näyttää näitä asioita, niin te varmaankin haluatte olla valmiita ottamaan vastaan – onko näin, sanooko sydämenne niin, onko se juuri sitä, mitä te haluatte? Haluatko sinä Kristuksen elämääsi? Siinä tapauksessa tämä yksinkertainen Sana opettaa meille, miten se tehdään: uskokaa siihen; ottakaa se vastaan, niin se tulee tapahtumaan.

⁴⁸Siis, kuka tahansa täällä tietää, ettei ihmisessä ole voimaa, joka voisi tehdä tälle miehelle sitä, mistä minä luin tänä iltana Sanasta, ellei Jumala itse tule tekemään sitä. Siis, älkää unohtako tätä oppituntia, joka nyt on meneillään. Opetuslapset olivat unohtaneet; Raamattu sanoo, että heidän sydämensä oli paatunut ja he olivat unohtaneet nuo kalat ja leivät. Siis, jos sinulla on jokin tarve, älä unohda tätä sitä saarnaa. Muista, Hän pysyy samana Kristuksena, joka Hän oli silloin.

Siis, tämän iltaisesta sanomastamme, me löydämme apostoli Pietarin, jonka me tiedämme olevan – jonka nimi oli Simon, kutsumanimeltä Pietari – pikkukivi Jeesuksen mukaan, mies, jonka Jeesus kohtasi – hän kohtasi Jeesuksen ja Hän kertoi Pietarille hänen elämästään, hänen nimensä ja niin edelleen ja Pietari uskoi Häneen – pitääkö paikkansa? Jeesus kertoi tuolle naiselle kaivolla hänen synneistään – ja nainen uskoi Häneen; ja Hän kertoi eri asioita – ihmisten sairaudet, ja he paranivat uskonsa kautta. Pitääkö se paikkansa? – sillä Jeesus kertoi ihmisille; ja aivan lopuksi, Hänen opetuslapsensa – lopulta heidän silmänsä avautuivat ja he sanoivat: ”Katso, nyt me uskomme, että sinä tiedät kaiken, ja tästedes me uskomme, että sinä olet Hän.”

Jeesus sanoi: ”Uskotteko te nyt?” Kaiken tuon ajan, jonka he olivat vaeltaneet Hänen kanssaan ja niin poispäin, se oli salattu.

⁴⁹Minä luulisin, että te, herra, nostitte kätenne merkiksi, ettemme me tunne toisiamme. Kyllä vain olemme. Selvä. Siis tämä tässä seisova mies on minulle tuntematon, ja minä olen hänelle vieras. Me emme ole eläissämme tavanneet toisiamme; tämä on ensi kerta. Eräs juttu; joku, Gene, Leo, Billy tai joku teistä, on antanut hänelle rukouskortin; hänen numeronsa sanotaan ja hän on nyt täällä lavalla. Siis, minä en tiedä mistä syystä hän täällä on; minulla ei ole sen enempää aavistustakaan asiasta, kuin täysin vieraalla on. Minä en tiedä; Jumala tietää. Me myönnämme kaikki, että Jumala tietää. Ja sitten, jos Jumala tahtoo… Jos minä vain voin antautua niin täysin Jumalalle, että Hän puhuu tälle miehelle minun kauttani; kyse on aika lailla samasta Hengestä – se ei ollut Daavid, joka huusi, ”Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, vaan se oli Kristus Daavidin kautta: ”Miksi minut hylkäsit?” Ymmärrättekö sen?

⁵⁰Siis, kuinka moni täällä olevista, ei ole koskaan ennen ollut minun kokouksissani – nostaisitteko kätenne – ette koskaan ole ollut ennen kokouksessa? Monia käsiä. Herra teitä siunatkoon. Minä luotan siihen, että tämä tulee vakuuttamaan teidät. Ja jos, te olette täällä ensimmäistä kertaa ja teillä on Jumalan kaipuu, tehkää kuten se nainen teki, kuulkaa: hän meni väkijoukon läpi ja kosketti Hänen viittansa tupsua. Nyt te voitte koskettaa Hänen viittaansa tänä iltana. Uskotteko te sen? Te voitte koskettaa Hänen viittaansa, koska Hän on ylipappi, juuri nyt, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla. […jota meidän heikkoutemme ei koskettaisi; Hepr. 4:15] Pitääkö se paikkansa? No sitten, jos Hän on tuo Ylipappi, sama Ylipappi, Hän toimii samalla tavalla kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä; sama eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö se paikkansa? Hän toimisi samalla tavalla. Niinpä, ilman rukouskorttia, katsokaa tähän suuntaan ja uskokaa koko sydämestänne.

⁵¹Nyt, herra, vähän puhun kanssanne. En ole tavannut teitä koskaan, en tunne teitä, mutta Herra Jeesus tuntee meidät molemmat. Ja me olemme [minä olen] täällä sitä varten, että yritämme tuoda Kristuksen meille, yhdistämään [Häneen]. Jos minä kykenisin tekemään jotakin, enkä tekisi, olisin aika raaka ihminen; mutta jos minä pystyisin, niin minä tekisin. Ja ainoa, millä minä pystyn tekemään jotakin, tapahtuu jumalallisen lahjan kautta – minä vain luovutan itseni Hänelle ja katson, mitä Hän sanoo teille. Silloin kyse on Hänen hyvyydestään, joka toimii minun kauttani Hänen palvelijanaan – Hän kutsui minut sitä tarkoitusta varten.

Tätä miestä varjostaa kuolema. Teillä on syöpä; te tiedätte sen. Syöpä on keuhkoissa, hyvin pien, jos Jumala ei auta, se on sitten siinä. Siis se, että Hän on hyvä, ja että minä tiesin sen, että Hän kertoi sen minulle, osoittaa, Jumalan Sanan todeksi, eikö osoitakin? Se osoittaa Hänen Sanansa todeksi. Minä haluan kysyä teiltä jotakin; otatteko te Hänet vastaan henkilökohtaisena Pelastajananne nyt? Te olette syntinen ja te tarvitsette Hänet Pelastajaksenne, koska pahempi pimeys kuin tuo syöpä on päällänne; ja minä haluan saada tuon varjon pois meiltä. Otatteko te Hänet vastaan Pelastajananne nyt – Pelastajaksenne? Nostakaa kätenne Hänen puoleensa, jos hyväksytte Hänet. Te olette Sacramentosta; pitää paikkansa, eikö pidäkin? Uskotteko te, että Jumala tietää, kuka te olette? Herra Keith, palatkaa nyt kotiin ja parantukaa. Teidät on pelastettu kuolemalta ja olkoon Jumala kanssanne, veljeni.

⁵²Uskotteko te Herraan? Siis, älkää antako tämän mennä ohitsenne. Huokaiskaa Hänen puoleensa: ”Herra lähetä hyvyytesi minulle, anna minun olla sinun kanssasi, Herra.” Jeesus pelastaa, ja Jeesus parantaa. Uskotteko te sen? Älkää antako sanoman tuossa pikku veneessä, lähteä teiltä nyt; älkää antako sydämenne kovettua [/paatua]. Onko selvä?

⁵³No niin, rouva; kerran oli eräs nainen, joka tuli Herran tykö, ja Hän puhui rouvalle hetken ja sai selville, mikä hänellä oli vikana. Ja jos, te kävelette Hänen luoksensa tänä iltana, jos Hän olisi täällä maan päällä fyysisessä ruumiissa ja te menisitte Hänen luoksensa ja puhuisitte Hänen kanssaan hetkisen, Hän todella tietäisi mikä teissä on vikana aivan, kuten Hän tiesi tuon naisen ongelmat. Ja Hän kykenisi kertomaan teille ongelmanne. Se olisi merkki siitä, että Hän on paikalla. Mutta, jos te olette sairas, Hän ei pystyisi parantamaan teitä, jos te ette uskoisi siihen. Siis, Hän sanoi: ”Hetki vielä, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut”; siis, miten Hän sen ilmaisikaan? ”Minä tulen olemaan teidän kassanne – teissä.”

Siis, jos minä tosiaan edustin Häntä sitä kautta, mitä Hän on sanonut, niin sitten, Hän tulee vahvistamaan, että se, mitä minä sanoin, on totta. Silloin Hän kertoo teille, mikä teitä vaivaa käyttäen minun huuliani; siitä juuri on kyse; kyse ei ole minusta; sen on oltava Hän, koska minä en tunne teitä.

Te olette erittäin jännittynyt; ja sitten jokin tutkimus on osoittanut, että teillä on munuaisvika; ja teillä on vikaa myös sapessa. Pitää paikkansa. Minä näen kahden sairaan lapsen ilmestyvän; te rukoilette heidän puolestaan; te olette rukoillut heidän puolestaan jo jonkin aikaa. Jos Jeesus ottaa minun ääneni, ja sanoo, mikä noilla lapsilla on, uskotteko heidän että he paranevat? Toisella heistä on anemia, ja toisella on silmissä jotakin vikaa; noita silmiä on leikattu ja nyt odotetaan toista leikkausta noiden silmien takia. Uskotteko te? No sitten, menkää ja ottakaa paraneminen vastaan itsellenne ja lapsillenne Herran Jeesuksen nimessä.

Uskokaa ainoastaan. Avatkaa ainoastaan sydämenne nyt, palvoen, ja uskokaa Häneen ja ottakaa Hänet vastaan.

⁵⁴Hyvää päivää. Teillä on suolistovaiva, joka kiusaa teitä. Ja teissä on jotakin hyvin outoa, sillä minä tapaan teidät toista kertaa; se tapahtui minun rukousjonossani, ja teitä varjosti kuolema leukemian takia, ja Jumala paransi teidät. Rouva White, palatkaa kotiin niin, teidän suolistovaivanne on parantunut. Jumala teitä siunatkoon; Jumala sinua, sisar siunatkoon.

⁵⁵Hyvää päivää! Herra Jeesus on todella armollinen meille, ja me palvomme Häntä, ja Hänen suurenmoinen Henkensä on läsnä. Siis, näyssä tästä naisesta, minun eteeni tulee vanhempi henkilö – se on hänen äitinsä. Nainen seisoo täällä äitinsä puolesta; ja hänen äitinsä potee jotain, mikä rampauttaa – se on niveltulehdus. Ja sen lisäksi, hänellä on ollut sydänkohtaus; ja hän ei ole pelastettu; hänen päällään on musta henki; ja hän asuu Tennesseessä; pitää paikkansa, ja te seisotte täällä hänen puolestaan. Menkää, uskokaa, niin hän pelastuu; Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, uskokaa.

Siis, muistakaa se sanoma; avatkaa sydämenne Hänelle siinä pienessä veneessänne seilatessanne elämän ankaralla merellä. Haluatteko te Hänet pikku veneeseenne tänä iltana saamaan teidän pelkonne asettumaan? Älkää pelätkö Häntä; ainoastaan, uskokaa Häntä.

⁵⁶Hyvää päivää. Minä luulen, että tämä riitti; ihmiset uskovat tällä hetkellä; heitä on parantunut joka puolella. Esimerkiksi, tämä nainen täällä, hänellä on jokin yhteys tämän naisen kanssa täällä; hän istuu siellä. Te olitte jo silloin iloinen, kun hänet kutsuttiin tänne. Pitää paikkansa. Siis, te ajattelitte, että pääsette itse jonain toisena kertana, mutta ei teidän tarvitse. Se vatsahaava lähtee teistä; uskokaa; tyrä. Uskokaa kaikesta sydämestänne – te voitte lähteä kotiin ja olla terve.

Mitä hän koskettikaan? Ketä hän kosketti? Ylipappia, elävää Jeesusta.

⁵⁷Tämä sisar on ollut ahdingossa; syvässä ahdingossa; leikkauksessa; kuoleman leikkauksessa; syöpä. Ja se jätti teidät luhistumispisteeseen; jännittämistä, unettomuutta, ja teidän silmänne vaivaavat teitä – ja komplikaatioita. Te olette Floridasta, todella lämpimältä seudulta. Ruth, palatkaa Floridaan; tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä.

Uskotteko te kaikki kaikesta sydämestänne? ”Jos uskot…”

⁵⁸Siis, uskotteko te, että teidän selkävaivanne lähti teiltä, kun te nousitte tänne lavalle? Selvä; siinä tapauksessa jatkakaa eteenpäin ja sanokaa: ”Kiitos Herralle”, ja uskokaa koko sydämestänne ja tulkaa terveeksi.

Miksi te taputatte käsiänne? Rakastatteko te Häntä? No, silloin se sinun eturauhasvaivasi on lähtenyt sinulta, veli. Nouse ylös ja anna Jumalalle kiitos.

Sinun selkä-, ja munuaisvaivasi on lähtenyt sinulta, sisar, jatka tietäsi eteenpäin riemuiten ja sano: ”Kiitos Herra!” Ole terve. Voi, nyt… nyt te kaikki uskotte; nyt Pyhä Henki…

Naistenvaiva, naisten vaiva. Uskokaa koko sydämestänne, menkää ja olkaa terve Herran Jeesuksen nimessä.

⁵⁹Herra parantaa diabeteksen ja parantaa ihmiset; uskotteko te sen? Menkää, uskokaa kaikesta sydämestänne ja olkaa terve, Herran Jeesuksen nimessä.

Hän parantaa myös vatsavaivan. Menkää, syökää; olkaa terve; uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen koko sydämestänne.

Hän parantaa myös sydänvaivan. Ainoastaan jatkakaa vain tietänne eteenpäin ja sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus.”

Hän parantaa myös tuon ihosairauden, teidän, joka istutte tiellä, jos te uskotte sen. Se pitkä tukeva mies, joka istuu ja rukoilee siellä, jonka puolesta hänen rakkaansa ovat rukoilleet – uskotteko te sen, veli? Nostakaa kätenne ja ottakaa Hänet vastaan. Lähtekää, olkaa terve.

Uskotteko te siellä yleisössä? Uskotteko te kaikki? Oi, nyt on se hetki. Pyhä Henki… Mitä nyt voisikaan tapahtua? Selvä.

⁶⁰Täällä; yleisöstä tulee tykytys, tästä pojasta. Minä en tunne sinua, poika; Jumala tuntee sinut. Sinä olet täällä astmaattisen yskän takia. Aivan niin. Totta. Sinä olet tullut tänne Arizonasta. Kyllä. Isä ja äiti istuvat tuolla ulkona; he olivat pettyneitä, koska eivät saaneet rukous… Heillä onkin rukouskortti, mutta sitä ei kutsuttu. Jos Jumala voi kertoa minulle, mikä äidilläsi ja isälläsi on, menisitkö sinä ja panet kätesi heidän päälleen, niin he paranevat? Äitiä vaivaa hänen niskansa; isällä on tyrä. Mene ja pane kätesi heidän päälleen, poika, Herran Jeesuksen nimessä.

⁶¹Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Jos te uskotte, nouskaa ylös juuri nyt, jokainen; täällä, te sinä rukousjonossa, tehkää te se sama, kaikki te. Juuri nyt on se hetki. Mene, pane kätesi heidän päälleen, kultaseni, niin, että he paranevat. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle.

Herra Jeesus, minä rukoilen nyt vakavasti, kunnioittaen, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä parantaisit jokaisen sairaan ihmisen, joka on täällä. Anna sen Jumalan voiman, joka nosti Jeesuksen kuolleista, että Hän tulisi todella meidän veneeseemme tänä iltana, taltuttaisi aallot, ajaisi pois tuon saatanan pahan henkäyksen, joka sanoo, ettei Jeesus ole enää sama. Hän on sama; pohjimmiltaan sama, sama voimassa, sama kirkkaudessa, sama kaikelta osin, sama Jeesus. Minä rukoilen tämän uskonrukouksen tämän yleisön puolesta ihmisten parantumiseksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

Siis, teille, jotka otitte parantumisenne vastaan, nostaisitteko kätenne? Siis, te, täällä rukousjonossa, voitteko tekin ottaa sen samalla tavalla vastaan? Voitteko te ottaa sen vastaan samalla perusteella – te täällä jonossa? Nostakaa kätenne.

⁶²Siis, minä haluan, että jokainen syntinen täällä, joka ei ole syntynyt uudesti Jumalan Hengestä, tulisitteko tänne hetkeksi ja seiskää tässä; ja rukoillaan hetki teidän puolestanne. Joka ihminen täällä, joka ei ole kristitty, tulisitteko te tänne Jumalan eteen [/läsnäoloon]? Astuisitteko te tänne ja luovuttaisitteko elämänne meidän Herrallemme, Jeesukselle? Minä lupaan teille tämän: te ette tule ikinä olemaan lähempänä Häntä, ennen kuin te kohtaatte Hänet kasvoista kasvoihin, sillä tämä on Hänen Henkensä. Jumala siunatkoon niitä kahta miestä, jotka tulevat nyt – näitä muitakin, jotka tulevat. Jumala teitä siunatkoon teitä, kun te olette kävelemässä tänne; hetkiseksi.

Tulkaa ja kuulkaa; tulkaa ja uskokaa Herraan. Kävelkää tänne, kun Hän on nyt läsnä te, jotka ette ole vielä ottaneet Häntä vastaan ja haluatte Hänet henkilökohtaiseksi Pelastajaksenne; haluatte kokemuksen; te haluatte tietää olevanne pelastettu. Tulkaa tänne nyt. Ettekö tulisi? Minä kutsun teidät juuri nyt Jumalan eteen [/läsnäoloon], Pyhä Hengen kutsun kautta, joka sanoi minulle juuri äsken: ”Tee alttarikutsu, sillä täällä on joitakuita, joita minä kutsun.” Jos minä olen Hänen palvelijansa, jos minun henkeni on Hänen, joka puhuu, silloin kyse on Hänen Hengestään, joka kutsuu teitä, ja tuo teidät tänne. Onko täällä vielä muita, jotka haluaisivat tulla tällä hetkellä? Onko vielä joku, joka haluaisi tulla? Ja kaikki – tänne, samalla kun me uhraamme rukouksen teidän puolestanne.

⁶³Onko täällä joku, joka ei ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, joka haluasi tulla ja seistä hetkisen tässä minun sivullani? Kiitos. Jumala teitä siunatkoon! Onko vielä muita, jotka haluaisivat saada Pyhän Hengen juuri nyt? Ymmärrättekö? Tulkaa seisomaan tänne.

Ja jos, sinä et ole kristitty ja haluat pelastua, tule seisomaan aivan tänne. No niin. Te, jotka haluatte Pyhän Hengen, tulkaa seisomaan tänne pianon viereen. Te, jotka haluatte Kristuksen Pelastajaksenne, tulkaa seisomaan tänne. Aivan tänne näin, tämä on – seiskää juuri tässä; aivan oikein, veljet, aivan tässä. Oletko sinä tässä, sielusi pelastukseksi, veli? Selvä, seiskää aivan tässä, herra, aivan tässä; juuri niin. Siis, ne, jotka etsivät pelastusta sielullensa, tulkaa ja seiskää tässä aivan minun edessäni. Ne, jotka etsivät Pyhän Hengen kastetta, tulkaa ja seiskää siellä hetki.

⁶⁴Muistakaa, minä puhun Jeesuksen Kristuksen nimessä, joka osoitti Sanansa todeksi. Hän on täällä teidän kanssanne. Se on… Kuinka moni uskoo, että se Henki, joka on teidän keskellänne, on sama, joka oli Kristuksessa Jeesuksessa, joka käveli Galileassa, joka otettiin taivaisiin, ja Jeesus itse, Jeesuksen ruumis, Jumalan rukoushuone, on Jumalan kanssa valtaistuimen oikealla puolella? Kuinka moni uskoo sen? Jeesus, Ihminen, on oikealla puolella, mutta Pyhä Henki on täällä meissä, Jeesuksen kuoleman kautta pyhittääkseen meidät, että Hän voisi toteuttaa Hänen tahtonsa seurakunnan kautta. Uskotteko te sen? Silloin, kyse on Pyhästä Hengestä, joka tekee samoja asioita, joita Jeesus tekisi, jos Hän seisoisi täällä henkilökohtaisesti. Hänen armonsa on pyhittänyt Hänen seurakuntansa ja tuonut meidät tähän. Tulisitteko?

Yksi tietty laulu, voisitko, sisar? Eräs laulu, yksi säkeistö siitä laulusta; ”Lähes vakuuttunut.” Antaisitko sen soinnut siitä? Ja minä haluan nyt pyytää uudestaan, tulisitteko te ilman suostuttelua, samalla, kun vain sitä yhtä säkeistöä… Jos sinä olet syntinen, tule, seisomaan tähän minun eteeni. Jos sinä tavoittelet Pyhää Henkeä, tule seisomaan tähän. Samalla, kun me laulamme tätä säkeistöä, tulisitteko te nyt?

Lähes vakuuttunut, nyt…

⁶⁵Näettekö, mitä Pyhä Henki teki? Tuli aivan tänne ja teki tämän… Mitä enää enempää, Hän voisi tehdä? Miten Hän voisi vielä enemmän suostutella? Suostuttelee; tulisiko, sinä syntinen ystävä? Tulisitko, sinä, jota Pyhä Henki on etsinyt jo pitkän aikaa?

…ottaaksesi vastaan. (Etkö tulisi esiin nyt?)
…nyt, jokin sielu (Jumala siunatkoon sinua, nuori neiti.)
Mene, Henki… (Voitteko te torjua Hänet?)
Vähän vielä soveliasta… (Otollinen päiväkö? Miten tämä voisi olla vielä otollisempi?) Sinua minä…

⁶⁶Mitä, jos sinä löytäisitkin sinulle otollisen päivän, eikä Hän olisikaan paikalla? Hän on paikalla nyt. Eikö nyt olisi sinun otollinen hetkesi? Siis, tämä on nyt pelastuksen hetki; nyt on hetki ottaa Hänet vastaan; tämä on hetki täyttyä Pyhällä Hengellä, kun Pyhä Henki on läsnä, paikalla – erehtymätön todiste siitä Hänen Sanastaan, että Hän elää. Ja koska Hän elää, Hän haluaa, että sinä elät myös. Miehet ja naiset, jotka seisotte täällä nyt, katuvaisina, Jeesus sanoo: ”sitä, joka tulee minun luokseni, sitä minä en ikinä heitä pois”, ja Hän sanoo: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä (ensin).” [Joh. 6: 36 & 44]

Ymmärrättekö te, mitä tänä iltana tapahtui? Suuri, taivaan Isä Jumala on – siunannut meitä ylhäisellä läsnäolollaan, ja voidellut meidät ja näyttäytynyt meidän keskellämme elävänä. Ja Hän puhui teille – yksilöinä, ja toi teidät tänne, että te voisitte tulla pelastetuiksi ja uskoa Häneen, että Hän tekisi teille jotakin, mitä mikään muu ei kykene tekemään; pelastaa teidät ja viedä teidät kirkkauteen, niin te tulette elämään läpi kaikkien tulevien, ikuisten aikojen. Teillä on ikuinen elämä. Siunattu olkoon se, joka kuulee Jumalan äänen, ja ottaa siitä varteen.

⁶⁷Ja teille, täällä, jotka olette saaneet Hänet pelastajananne, ja te haluatte tulla täytetyksi Hänen läsnäolonsa voimalla, että Hän voisi puhua ja toimia teidän kauttanne muiden pelastamiseksi… Sitä varten Pyhä Henki on – toimiakseen teidän kauttanne toisten pelastamiseksi, seurakunnan rakennukseksi. Lupaus oli teille; Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi…” ja niin te olette tehneet, ”niin te saatte Pyhän Hengen lahjan; sillä teille lupaus kuuluu ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.” Se lupaus koskee meitä. Ja siis: lupaus on teille. Sen täytyy olla.

Siis, nyt minä pyydän teitä, saarnaajaveljet, jos voisitte tulla aivan näiden katuvaisten ympärille, tänne, sieltä lavalta, tänne alas, kun muut pysyvät vielä rakennuksessa ja istutte paikoillanne vielä hetken. Siis, juuri… Ai, onko heitä varten tilat? Parempi. Tilat näille, tällä puolella. Olen pahoillani, minä unohdin sen. Menkää te…

59-1108 VALLATA VIHOLLISEN PORTIT (Posessing The Enemy’s Gate), Jeffersonville, Indiana, USA, 8.11.1959

59-1108 VALLATA VIHOLLISEN PORTIT
(Posessing The Enemy’s Gate)
Jeffersonville, Indiana, USA, 8.11.1959

¹Hyvää huomenta, kaikki. Olen onnellinen ollessani jälleen takaisin tänä aamuna Tabernaakkelissa rukoillakseni sairaiden puolesta. Tavallisesti on… Me yritämme tulla niin usein kuin voimme ja rukoilla ihmisten puolesta, jotka tulevat eri paikoista rukoiltaviksi.

Ja nyt, me tulemme lähtemään hyvin pian Kaliforniaan ja itärannikolle kokouksiin. Ja me pyydämme rukouksianne niin, että taivaan Jumala olisi armollinen meille siellä ja antaisi suuria kokouksia.

Tulin juuri eilen takaisin, tai paremminkin eilen illalla. Ja eilinen oli yksi… No niin, toissapäivä ja eilinen olivat suuria punakirjaimin kirjoitettuja päiviä elämässäni. Siellä… Tiedän aikanakin kaksi tai kolme rakennuksessa olevaa ihmistä, jotka ovat Herran eilisen laskeutumisen todistajia. Ja suuria ihmeellisiä asioita tapahtui, joista minulla ei ole aikaa kertoa teille tänä aamuna, mutta ehkä ensi sunnuntaiaamuna, ennen kuin me lähdemme, minulla olisi aikaa saarnassa kertoa teille.

Jos Herra tahtoo, tulen olemaan paikalla sunnuntaiaamuna ainakin rukoillakseni sairasten puolesta. Me haluamme lähteä noin puolenpäivän aikaan, jos mahdollista, San Joseeseen kokoukseen, joka pidetään San Josessa, Kaliforniassa.

^1a Ja, jos te teillä on ketään ihmisiä länsirannikolla siellä päin, jotka… Me uskomme, että se ehkä tulee olemaan hetki, jota olemme odottaneet niin pitkään, palvelustehtävässäni tulossa oleva muutos. Ja se on niin lähellä. Luulin, että se olisi tapahtunut eilen. Ja uskon, että se on tulossa aivan juuri nyt. Ja se tulee olemaan paljon enemmän kuin mitä me olemme vielä koskaan nähneet tai kuulleet. Nyt, te muistatte, että se on NÄIN SANOO HERRA, ystävät.

Ja niin, me odotamme sitä minä hetkenä tahansa. Ja me olemme… Heillä on nyt kokous messukentällä. Uskon, että näin on, vai mitä, Gene? Messukentällä San Josessa, Kaliforniassa. Ja se tulee olemaan kymmenen päivän kokous alkaen 20:stä 29:een San Josessa.

Nyt, vain muistakaa meitä ja rukoilkaa puolestamme. Nyt, meillä on, jos me pääsemme aloittamaan, noin puolitoista tuntia, nyt kun alamme kokouksemme rukoillaksemme sairasten puolesta ja tuodaksemme Sanan. Ja olen valinnut tälle aamulle pienen luvun Kirjoituksesta, kaksi paikkaa Raamatusta, puhuakseni teille. Mutta ennen kuin puhumme, kumartakaamme päämme hetkeksi rukousta varten.

²Kaikkein armollisin Jumala, me nöyrästi lähestymme Sinun armon valtaistuintasi tänä aamuna, arvottomina lapsina, mutta tullen väärentämättömän uskon kanssa Jumalaan, jonka Pyhä Henki antoi meille, joka on Hänen ainainen Läsnäolonsa kanssamme. Ja Jeesuksen Kristuksen lupauksen kautta, että jos me nöyrästi tulemme ja pyydämme mitä tahansa Hänen Nimessänsä, niin meille tultaisiin antamaan meidän pyyntömme. Sen vuoksi me emme katso taaksepäin omiin ansioihimme, koska meillä ei ole mitään sellaista, vaan me katsomme taaksepäin Golgatan ansioihin, missä Jumalan Poika antoi meille meidän armomme ilmaiseksi. Ja me voimme tuskin pidätellä kyyneleitämme, kun me ajattelemme itseämme, arvottomia ihmisiä, ja kuinka Hän armostansa teki sen siellä Golgatalla meidän puolestamme, että me voisimme olla tuodut niin lähelle Jumalaa, jopa sukulaissuhteeseen. Ja nyt me olemme Hänen poikiansa ja tyttäriänsä.

³Ja me tulemme tänä aamuna, Herra, tämän pienen katon alla, vihkiäksemme itsemme, ja palvelusta varten, tunnustaen syntimme, ja ollaksemme Jumalallisessa palvonnassa. Me luotamme siihen, että Sinä tulet olemaan kanssamme, ja antamaan meille Sinun lähellä olevan tulemuksesi hengellisen tuntemuksen, niin että me voisimme valmistaa sydämemme päivittäin tuota suurta tapahtumaa varten, jota on odotettu vuosituhansia. Totisesti koko luomakunta huokaa ja itkee tullakseen vapautetuksi. Ja meidän henkemme sisällämme, Herra, jatkuvasti tunnustaa, että me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, ja tämä ei ole meidän kotimme, vaan me etsimme Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala. Me odotamme tuon suuren ajan tulemista.

⁴Herra, meidän mielessämme näissä kokouksissa, kun me kokoonnumme täällä, on rukoilla Sinun lastesi puolesta, jotka ovat sairaita ja vaivattuja. Ja me pyydämme, että Sinä tulet kohtaamaan meitä tänään, erikoisella tavalla, parantaaksesi kaikki sairaudet ja taudit keskuudessamme. Ja se voi olla Herra, että tämä lupaus, josta juuri aikaisemmin olen puhunut, kohdatessani Sinut siellä eilen, heti aamunkoiton jälkeen, ja kuinka Sinä jälleen uudestaan ja uudestaan vahvistit sen. Ja me tunnemme, että tuo hetki on hyvin lähellä. Ja voikoon tämä olla se päivä, Herra, jolloin tulee tapahtumaan se, että Sinä tulet muuttamaan palvelustehtävän, Herra, joksikin, joka tulee olemaan vielä armollisempi Sinun kansallesi.

⁵Ja nyt Isä, Jumala, me emme halua rukoilla ainoastaan näiden puolesta täällä, vaan myös niiden, jotka ovat hajallaan ympäri maailman, ja ovat tarpeessa, sekä hengellisesti että fyysisesti. Anna heille, oi, Herra, heidän sydäntensä kaipaus, koska Sinun lapsesi ovat vaikeuksissa näinä päivinä. Vihollisen ahdistus on niin voimakas, mutta Sinä olet voimakkaampi. Sillä on kirjoitettu: “Suurempi on Hän, joka on teissä, kuin hän, joka on maailmassa.” Ja tämä on meidän voittomme. Puhu meille Sinun kirjoitetun Sanasi kautta. Ja lähtiessämme tänä aamuna, voikaamme me sanoa noiden tavalla, jotka olivat matkalla Emmaukseen: “Eikö meidän sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun Hän puhui meille matkan varrella?” Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, Hänen, joka antoi lupauksen. Aamen.

⁶Luen nyt kahdesta paikasta l. Mooseksen kirjasta, yksi niistä löytyy 24:stä luvusta, alkaen jakeesta 56, ja siinä lukee näin.

Ja hän sanoi heille: Älkää estäkö minua, kun näemme, että HERRA on antanut menestyksen tielleni; lähettäkää minut pois, että voisin mennä isäntäni tykö.

Ja he sanoivat: Me kutsumme tytön, ja kysymme häneltä.

Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa? Ja hän sanoi: Minä tahdon.

Ja he lähettivät sisarensa Rebekan, ja hänen imettäjänsä, ja Abrahamin palvelijan, ja hänen miehensä.

Ja he siunasivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: Sinä olet sisaremme, ole sinä tuhansien miljoonien äiti, ja vallatkoon sinun siemenesi niiden portit, jotka vihaavat heitä.

⁷Ja 1. Mooseksen kirja 22, 15:sta jakeesta alkaen, me luemme.

Ja HERRAN enkeli huusi Abrahamille taivaasta toisen kerran,

Ja sanoi: itseni kautta minä olen vannonut, sanoo HERRA, sillä koska sinä olet tehnyt tämän asian, etkä ole ollut antamatta poikaasi, ainoata poikaasi:

Että siunauksella minä tulen siunaamaan sinut, ja lisäämisellä minä tulen lisäämään sinun siemenesi niin moneksi kuin taivaan tähdet, ja kuin hiekka, joka on meren rannalla; ja sinun siemenesi on valtaava vihollisiensa portit;

Ja sinun siemenessäsi kaikki maan kansakunnat ovat siunatut; koska sinä olet totellut minun ääntäni.

⁸Lisätköön Herra nyt siunauksensa Hänen Sanojensa lukemiselle. Nyt haluaisin ottaa, jos sen haluaisi nimetä tekstiksi, aiheeni tänä aamuna on ensin koetteleminen ennen luvattuja portteja, ja aiheeni on: Vallata vihollisen portit.

⁹Jumala oli koetellut tuota patriarkkaa, koska Hän oli antanut hänelle lupauksen. Ja kun Jumala antaa lupauksen, Hän haluaa olla varma, että tämä henkilö on tuon lupauksen arvoinen, ennen kuin Hän täyttää sen, mitä Hän on luvannut. Niinpä Abrahamille oli luvattu, että hänen siemenensä kautta koko maailma tulisi olemaan siunattu, että hänellä tulisi olemaan poika, josta olisi tuleva esiin Siemen, joka siunaisi koko maan. Ja Abraham, saadessaan lupauksen, oli seitsemänkymmenenviiden, ja hänen vaimonsa Saara, kuudenkymmenenviiden. Ja Raamattu kertoo meille, että Abraham ei horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon kautta, vaan oli vahva, antaen ylistyksen Jumalalle. Ja Jumala, kerta toisensa jälkeen, koetteli häntä, mutta hän oli tullut tuohon lopulliseen testiin, ennen kuin siunaus tulisi tapahtumaan.

¹⁰Ja näin on koko Abrahamin Siemenen kanssa. Jumala antaa meille tuon lopullisen testin, juuri ennen kuin Hän antaa lupauksen. Ja jos olisi mahdollista, minä haluaisin tässä sanoa jotakin henkilökohtaista, mutta pidättäydyn siitä. Ja kun Hän oli pannut Abrahamin tähän kokeeseen, Hän totesi, että Abraham oli aivan yhtä uskollinen kuin alkaessaan. Mikä siunaus olisikaan tänä aamuna, jos me, jotka otamme Hänen lupauksensa parantumisesta, seisoisimme yhtä uskollisina sille kuin olimme silloin, kun vastaanotimme sen, välittämättä siitä, mitä lääkäri sanoo, me vain pysyisimme yhtä uskollisina.

¹¹Ja kun hän teki tämän, eikä ollut antamatta ainoaa poikaansa, vaan oli juuri upottamaisillaan veitsen Iisakin rintaan, hävittääkseen todistuskappaleensa… Hän oli todistanut ympäri koko tunnettua maata, kaikille tutuilleen, että hän tulisi saamaan tämän pojan. Ja kun poika tuli, häntä pyydettiin hävittämään ainoa toivo, joka hänellä oli, todistuksensa toteennäyttämiseksi. Ja kun Jumala oli nähnyt, että hän oli uskollinen sille uskolle, joka hänellä oli Jumalaan, Jumala katsoi alas Taivaasta ja sanoi: “Minä olen vannonut itseni kautta, että tulen siunaamaan ja lisäämään sinut, ja sinun siemenesi on valtaava vihollisensa portin.” Mikä lupaus!

¹²Ja Rebekka, josta oli tuleva vaimo tälle huomattavalle, luvatulle, odotetulle pojalle, kun hän joutui koeteltavaksi tuon vieraan miehen vuoksi, jota hän ei ollut koskaan nähnyt aikaisemmin, hän oli vain nähnyt Pyhän Hengen työskentelyn… Ja kun hänen vanhempansa eivät osanneet täysin päättää, tulisiko hänen mennä tämän vieraan mukaan vai ei, ollakseen miehen vaimo, jota hän ei ollut koskaan nähnyt, hänelle asetettiin viimeinen koetus. “Me noudamme tytön ja annamme hänen puhua. Me tulemme kuulemaan hänen omasta suustaan, josko hän tahtoo lähteä, kyllä tai ei.”

¹³Näin tapahtuu koko Jumalan Siemenelle. Sen täytyy olla teidän suunne. Jumala haluaa kuula sen teiltä.

¹⁴Niinpä, kun Rebekka oli pantu tähän kokeeseen, hän ei epäröinyt hetkeäkään. Niin sanoi: “Minä tahdon lähteä!” Minä pidän siitä. Ei: “Sallikaa minun ajatella sitä, antakaa minun harkita sitä.” Hän oli täysin vakuuttunut! Sellaisia ihmisiä Jumala voi käyttää, kun te olette täysin vakuuttuneita siitä, että Jumala tulee pitämään lupauksensa. Sanokaa: “Minä menen!”

¹⁵Ja hänen perheensä silloin oli niin voideltu, ehkä tietämättä siitä, että he profetoivat ja laskivat kätensä sisarensa ylle, heidän tyttärensä, tämän kauniin nuoren juutalaistytön, heidän nostaessaan hänet kamelin selkään ja lähettäessään hänet vieraaseen maahan, outojen ihmisten keskuuteen. Mutta heidän yllään oli Jokin, ja he sanoivat: “Vallatkoon sinun siemenesi vihamiestensä portin. Ole sinä tuhansien miljoonien äiti.”

¹⁶Ja tänään tuo ihmisrotu ja Jumalan ihmiset ulottuvat merestä mereen ympäri maailman. Tuossa ylösnousemuksessa he tulevat olemaan kuin Taivaan tähdet, noiden kirkkaiden valojen ottaessa paikkansa, niiden kulkiessa taivaan lävitse. Ja tullessaan he ovat kuin hiekka meren rannalla. Heitä tulee olemaan siellä tuhansia miljoonia.

¹⁷“Sinun siemenesi on valtaava vihollisensa portin.” Se on Jumalan vannottu lupaus, Abrahamin siemenelle. Ja sitten, koska äidin tuli myös olla osa pojasta, koska he ovat yhtä lihaa, sanoi Pyhä Henki näiden ihmisten kautta: “Vallatkoon sinun siemenesi vihollisen portin.” Sitten, koska Jumala vannoi, että Hän valtaisi vihollisen portin, niin mihin asemaan se silloin panee elävän Jumalan Seurakunnan?

¹⁸Me olemme Abrahamin sienen, sillä me ollen kuolleita Kristuksessa, me olemme ottaneet yllemme Abrahamin siemenen ja olemme perilliset hänen kanssaan tuosta vannotusta lupauksesta. Me olemme Abrahamin siemen, ja jokaisen lupauksen perilliset, jotka hänelle annettiin. Mutta kun koetus tulee, niin siinä me epäonnistumme. Mutta minä en usko, että todellinen Abrahamin siemen tulee epäonnistumaan, he tulevat seisomaan aivan yhtä urhoollisesti ja uskollisesti kuin Abrahamkin.

¹⁹Me näemme nyt, ettei Jumala voi sanoa mitään, tai antaa mitään lupausta niin, ettei Hän tulisi täyttämään sitä. Hänen täytyy tehdä se, voidakseen olla Jumala. Vuosia myöhemmin, kun tämä sama kansa, kansa, jolla oli lupaus, Abrahamin siemen, oli matkallaan luvattuun maahan, sitä vastassa seisoi eräs portti, ja se oli hänen oma veljensä Mooab, joka sanoi: “Sinä et kulje minun maani kautta. Minä tulen huolehtimaan siitä, että ette ylitä minun maatani.”

²⁰Israel sanoi: “Jos meidän lehmämme syövät ruohoanne tai juovat vettänne, niin me maksamme teille siitä.”

Mutta Mooab sanoi: “Te ette tule kulkemaan tämän maan halki.”

²¹Mutta Jumalan lupaus pysyi. He menivät noutamaan profeettaansa Bileamia, ja toivat hänet kiroamaan kansan. He yrittivät näyttää hänelle siunatun siemenen huonoimman osan, mutta Jumala näytti hänelle parhaan osan siitä. Ja tässä on mitä hän sanoi: “Kuka tahansa kiroaa Israelia, tulee olemaan kirottu, ja kuka tahansa siunaa häntä, tulee olemaan siunattu.” Ja portit avattiin ja Israel ylitti tasangot. Jumala oli luvannut, että hän tulisi valtaamaan vihollisensa portin.

²²Myöhempinä vuosina, siellä tuli eräs, jonka nimi oli Daniel, joka oli kuninkaallisen Siemenen linjaa ja osallinen lupauksiin, koska hän oli Abrahamin siemen. Ja Jumala oli valinnut hänet ennen maailman perustamista olemaan Hänen profeettansa. Ja hän eli urhoollisesti ja uskollisesti jopa vieraassa maassa, ja oli päättänyt sydämessänsä: “Minä en saastuta itseäni heidän kanssaan.” Sellainen on todellinen Abrahamin siemen. Eläen erilaisessa maassa ja erilaisten ihmisten keskuudessa, hän kuitenkin pysyi urhoollisena tuossa lupauksessa: “Minä en tule saastuttamaan itseäni heidän kanssaan. Minä tulen pysymään uskollisena.”

²³Mutta Jumala pani hänet kokeeseen, niin kuin hänen isänsä Abrahaminkin. Ja kuningas sanoi: “Sinä joko olet meidän kaltaisemme ja palvot sillä tavalla kuin mekin palvomme, tai minä tulen heittämään sinut luolaan, joka on täynnä nälkäisiä leijonia.”

²⁴Daniel, isänsä Abrahamin tavalla sanoi: “Sinä voit heittää minut leijonien luolaan, mutta minä en tule kumartamaan sinun kuviasi. Minä en tule noudattamaan sinun muodollista uskontoasi. Minä tulen pysymään uskollisena Jehovalle.”

²⁵Ja silloin siellä tuli loppunäytös. Kuningas piti lupauksensa ja heitätti tuon profeetan leijonien luolaan. Ja kun nuo leijonat, Danielin viholliset, ryntäsivät tuota profeettaa kohden, silloin Jumala piti oman lupauksensa. Hän valtasi vihollisensa portin. Jumala asetti Enkelin sinne noiden leijonien eteen, ja valtasi portin. Jumala pitää lupauksensa: “Hän on valtaava vihollisensa portin!” Jumala sanoi niin.

²⁶Sitten siellä oli kolme muuta, jotka olivat vannoneet olevansa uskolliset asialle, ja jotka olivat totisesti Abrahamin siemen, ja ne olivat Sadrak, Meesak ja Abednego, ja heidät pantiin koetukselle. Heille sanottiin: “Jos te ette kumarra kuullessanne harppujen ja pasuunoiden soivan, jos te ette kumarra meidän uskontoamme ja jätä niitä asioita, joiden puolesta te seisotte! Joka tapauksessa teidän uskontonne ei ole sen kummempaa kuin jonkun toisenkaan.” Emmekö me kuulekin sitä koko ajan? Mutta Jeesuksen Kristuksen uskonto on erilainen. Hänen ylösnousemuksensa voima on erilainen. Me olemme erilaisia ihmisiä, omituisia ihmisiä, uskollinen papisto. Jumala tekee eron.

²⁷Mutta kun he sanoivat: “Teidän täytyy tulla yhdeksi meistä!” Se olisi kyllä käynyt päinsä, jos he olisivat halunneet, tulla yhdeksi heistä, mutta sitä he eivät koskaan tahtoneet. Heille sanottiin: “Jos te ette tee sitä, niin meillä on täällä ovi tuliseen pätsiin, jonka voimme avata ja heittää teidät sinne, ja te tulette toivomaan, että olisitte tulleet yhdeksi meistä.”

²⁸He muistivat tuon lupauksen. Kun he marssittivat heidät alas tulisen pätsin luo, ja avasivat oven ja heittivät heidät sisälle liekkeihin, heidän vihollisellensa, joka olisi kuluttanut heidät, he valtasivat vihollisensa portit. Jumala lähetti Poikansa noihin tulen liekkeihin, viilentäen ne, ja keskusteli heidän kanssaan sillä aikaa, kun he olivat siellä. Jumalan lupaus pysyi totena. He valtasivat vihollisen portin. Ensin heidät koeteltiin, sitten he valtasivat vihollisen portin. Eikö se ollut Jeesus, joka antoi lupauksen: “Jos te edes loukkaatte yhtä näistä pienistä, niin olisi parempi teille, jos myllyn kivi olisi ripustettu kaulaanne ja teidät olisi hukutettu meren syvyyksiin. Älkää edes loukatko yhtä näistä pienistä, jotka uskovat Minuun. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat Minuun.”

²⁹Hän teki eron niiden välille, jotka uskovat ja jotka eivät usko. On aina kolme ihmisryhmää, ja ne ovat: uskomaton, tekouskovainen ja uskovainen. Mutta Jumalalla on tapansa vahvistaa kuka on uskovainen. Sellainen uskovainen seisoo lujasti sen varassa, minkä Jumala sanoo olevan Totuus. Kyllä.

³⁰Kun Elia, tuo tisbeläinen, tuli ratkaisun hetkeen, niin hän ajatteli olevansa ainoa koko kansassa, joka vielä eli Jumalan puolesta. Ja tuo kuningas aikoi panna hänet oikeuteen, ja he vainosivat häntä. Ja tuo pieni maalattu-kasvoinen kuningatar, nimeltään Iisebel, uhkasi hänen elämäänsä. Ja, kun hän tuli loppunäytökseen, niin Elia valtasi vihollisensa portit, ja käänsi koko kansan takaisin Jumalan tykö. Jumala pitää lupauksensa.

³¹Se oli Mooses, joka myös oli kuninkaallisen siemenen linjaa, Abrahamin siemen, joka oli lähetetty Egyptiin vapauttamaan Israelin lapset. Ja Jumala oli antanut hänelle merkit ja ihmeet tehtäväksi, lyödäkseen maata ja tuottaakseen sammakoita ja kirppuja ja pimeyden ja rakeet ja sateen ja tulen ja kaikki nämä muut ihmeet. Kuitenkin johtaessaan heidät ulos Jehovan kädellä, siellä tuli vastaan portti, joka oli hänen ja luvatun maan välissä, siellä oli Punainen meri esteenä tiellä. He olivat saarroksissa faaraon armeijan, vuorten, erämaan ja Punaisen meren välissä, mutta Mooses astui eteenpäin ja valtasi vihollisensa portin ja ylitti Punaisen Meren kuivin jaloin niin kuin olisi kävellyt pölyisellä tiellä: “Sinä olet valtaava vihollisen portin.” Jumala oli sanonut niin, ja se selvitti sen!

³²Se oli vain muutama vuosi myöhemmin, kun koetukset tulivat, ja seurakunta oli aivan sekaisin, niin kuin niin helposti tapahtuu seurakunnille, kun asiat eivät näytä menevän juuri sillä tavalla kuin niiden oletetaan menevän. Jumala saa sen aikaan. Jumala tuo jännitystiloja seurakuntaan: “Sillä jokainen poika, joka Jumalan tykö tulee, täytyy koetella”, ja testata. Hän antaa sairauden iskeä teitä. Hän antaa tautien tulla teidän yllenne, koetellakseen teitä ja osoittaakseen, mitä te olette, näyttääkseen maailmalle, että te totisesti olette Abrahamin siemen. Hän sallii sen omalla tahdollansa. Hän sallii onnettomuuksien tulla, Hän sallii ystävien kääntyä teitä vastaan. Hän sallii kaikki nämä asiat, ja päästää Perkeleen vapaaksi kiusaamaan teitä, ja hän tulee tekemään kaiken muun, mutta ei ottamaan teidän elämäänne. Perkele voi heittää teidät vaivan vuoteelle, hän voi kääntää naapurinne teitä vastaan, hän voi kääntää seurakunnan teitä vastaan, hän voi tehdä melkein mitä tahansa, ja Jumalan tahto on, että hän tekee se. Meille on opetettu, että se on kalliimpaa kuin kulta meille.

³³Miten oli Abrahamin ja Iisakin kohdalla siellä vuorella? Hänen, jolle lupaus oli annettu. Ja hänen uskollisuutensa ja tietonsa ja uskonsa kautta Jehovaan, ja ainoastaan ja yksin siitä syystä, Jumala katsoi alas ja sanoi: “Hänen siemenensä on valtaava vihollisensa portit. Minä olen vannonut itseni kautta, että Minä tulen tekemään nämä asiat.” Ei ollut ketään suurempaa, jonka kautta Hän olisi voinut vannoa, joten Hän vannoi itsensä kautta. Sitten, jos Hän antoi Abrahamille koetuksen tuohon viimeiseen pisteeseen asti, silloin Hänen täytyy myöskin koetella teidät ja minut tuossa lopullisessa hetkessä, päätöksenteon hetkessä, kun kaikki on otettu teiltä pois, ja teidän täytyy seistä yksinänne siellä. Halleluja! Sitä se on.

³⁴Seistä yksin! Kävellä sinne ja sanoa: “Vaikka Hän tappaisi minut, kuitenkin minä luotan Häneen.” Sellainen on Abrahamin siemen. Sellainen on hän, jolle on annettu lupaus. Ei väliä, mitä muut heistä sanovat ja mitä muut heistä tekevät; “Minä ja minun huoneeni, me palvelemme Jumalaa!” Jos muut heistä sanovat, että tuossa kokemuksessa ei ole mitään, se on vain jonkinlaista kiihottumista; “Minä ja minun huoneeni, me tulemme palvelemaan Jumalaa!” Ja minä haluan seistä Paavalin kanssa juuri tässä ja sanoa: “Tavalla, jota harhaopiksi kutsutaan, minä niin palvon isiemme Jumalaa.” Vaikka juoruilijoita tulee seurakuntaan, vaikka he olisivat asioiden vääntäjiä, ja vaikka he olisivat kaiken kaltaisia vääriä profeettoja, ja kaikkea muuta, mitä tulee seurakuntaan ihmisten keskuuteen, naapuristoon ja kaikkialle; niin kuitenkin minä ja minun huoneeni, me tulemme palvelemaan Herraa! Vaikka kaikki heistä lopettaisivat tulemasta, vaikka seurakunta tulisi kylmäksi ja välinpitämättömäksi; kuitenkin minä ja minun huoneeni, me tulemme palvelemaan Herraa! Vaikka jonkun puolesta olisi rukoiltu, eikä hän parantunut, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa; sillä minä ja minun huoneeni, me palvelemme Herraa! On koettelemuksia ja koetuksia…

³⁵Ihminen ei ole erehtymätön, mutta Jumala on. Ihminen, kun te ajattelette ihmistä, hän tulee tekemään virheitä. Ehkä ei tahallisesti, mutta kuitenkin hän tulee tekemään niitä. Jumala sallii hänen tehdä sen, jotta Hän voisi ravistella teistä pois uskon ihmiseen. Teidän uskonne ei ole miehen viisaudessa, vaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa. Siinä todellinen Abrahamin siemen lepää lupauksessansa, koska he voivat olla Abrahamin siemen vain, kun he vastaanottavat Pyhän Hengen. Ilman Pyhää Henkeä he eivät ole Abrahamin siemen. Ja tuo sama usko, joka oli Abrahamissa, tulee uskovaiseen. Ei väliä, mitä tapahtuu, tai kuinka päinvastaiselta se näyttää, uskovainen marssii suoraan eteenpäin.

³⁶Nuo vakoojat palasivat takaisin ja sanoivat: “Oi, se on hullutusta edes yrittää. Ei ole mitään tarvetta mennä pidemmälle, koska ihmiset ovat siellä sellaisia jättiläisiä, ja heillä on suuret hallitukset, ja heillä on keihäät, mehän näytämme heinäsirkoilta heidän rinnallaan.”

³⁷Minä en tiedä, mutta olen taipuvainen uskomaan, että Joosua oli vain pienen pieni kaveri. Voin nähdä hänen hyppäävän jonkinlaisen laatikon päälle ja sanovan noille noin kahdelle miljoonalle ihmiselle: “Miehet ja veljet, me olemme enemmän kuin kykenevät ottamaan heidät!” Näettekö? Miksi? Siinä oli Abrahamin siemen. Jumala antoi lupauksen. Se oli heidän omaisuuttaan. Jumala antoi lupauksen. Ei väliä, minkälainen vastus oli, todellinen Abrahamin siemen sanoi: “Me voimme ottaa sen, koska Jumala antoi sen meille!”

³⁸Siinä te seisotte tänä aamuna. Siinä seisoo elävän Jumalan Seurakunta. Minä en välitä, mitä kuka tahansa toinen sanoo, mitä lääkäri sanoo, ja mitä uskomaton sanoo, me olemme voimakkaammat kuin mikään mitä tulee vastaamme. Me olemme Abrahamin siemen ja me valtaamme vihollisemme portin. Ei väliä, mikä vihollisemme on, Jumala antoi lupauksen! Se oli heidän, heidän omaisuuttansa.

³⁹Parantuminen on teidän omaisuuttanne. Pelastus on teidän omaisuuttanne. Pyhä Henki on teidän omaisuuttanne. Ja maassa on tänään tuhansia saarnaajia ja niin edelleen, jotka sanovat: “Se ei ole niin.” Mutta Abrahamin siemen tietää, että se on niin. He kahlaavat suoraan sisälle ja valtaavat vihollisen portit. Jumala sanoi, että he tulisivat tekemään sen. He uskovat sen, koska se on lupaus. “Hänen siemenensä on valtaava vihollisen portit.” No niin, te tulette käymään koetusten ja koettelemusten lävitse.

⁴⁰Ja Joosua seisoi siellä uskollisena. Tämä pieni mies sanoi: “Minä en välitä siitä, kuinka suuria he ovat, minä en välitä, minkälaisia keihäitä heillä on, tai kuinka korkeat muurit heidän kaupungeillaan on, tai kuinka suurta se on, meidän lupauksemme on: ‘Jumalan lasten siemen tulee valtaamaan portit’, ja me tulemme menemään ja ottamaan ne. Me olemme enemmän kuin heidän veroisensa!” Oi, siinä on todellinen siemen.

⁴¹Monet heistä, jotka olivat syntyneet luonnollisesta siemenestä, sanoivat: “Me emme yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Ei ole mitään tarvetta edes yrittää. Heitä on enemmän ja he ovat parempaa luokkaa.” He katsoivat siihen, mitä silmä näki, ja Joosua katsoi siihen, mitä Jumala oli sanonut.

⁴²Abrahamin siemen ei katso mihinkään luonnollisiin asioihin; he katsovat siihen, mitä Herra on sanonut. Se on lupaus. Mitä jos Abraham olisi katsonut asian luonnollista puolta? Yhdeksänkymmentävuotias nainen, ja hän itse sadan. Ja he olivat eläneet yhdessä siitä asti, kun he olivat pieni tyttö ja pieni poika, eikä heillä ollut siementä. Hän ei katsonut noihin asioihin. Hänen sanotaan pitäneen nuo asiat niin kuin niitä ei olisikaan, sillä hän katsoi siihen, mitä Jumala oli sanonut. “Minä tulen siunaamaan sinut, Abraham, ja Minä tulen antamaan sinulle siemenen Saarasta.” Ja hän uskoi sen. Te ette katso vastusta; me katsomme siihen, mitä Jumala on sanonut. Jumala sanoi sen, ja se selvittää sen!

⁴³Niinpä sitten, kun he tulivat Jordanille, kun Joosuasta oli tehty armeijan ylikomentaja, he tulivat aivan veden rajaan ja saattoivat katsoa virran ylitse ja nähdä Jerikon, mutta kun Joosualla oli armeijansa valmiina, niin heidän välillänsä oli portti. Ja tuo portti oli nimeltään Jordan. Mutta Jumalan lupaus on varma jokaista porttia varten. Ei väliä, mikä tuo portti on, Jumalan lupaus on varma. “Hän on valtaava vihollisensa portit.” Se selvittää sen. Kun hän tuli Jordanille tuona aamuna, niin minä uskon, että Perkeleellä ehkä oli myrskypilvet siellä riippumassa kaikkialla, tuon mutaisen veden vyöryessä alaspäin, ja tulvan peittäessä ympärillä olevat pellot. Oi, mikä koettelemuksen aika! Mutta Joosua sanoi: “Valmistautukaa, te tulette näkemään Jumalan Kirkkauden!” Ja he pyhittivät itsensä ja valmistautuivat, vaikka kaikki näytti olevan heitä vastaan. Mutta se oli Abrahamin siemen, jolle Jumala oli vannonut: “Minä tulen antamaan hänelle tuon portin.” Hän tuli Jordanille, joka oli hänen porttinsa, ja hän valtasi sen.

⁴⁴Jonakin näistä aamuista myöskin minun täytyy tulla tuolle viimeiselle portille. Minun täytyy tulla Jordanille, mutta Abrahamin sienen on valtaava portin. Ei väliä, mitä se on, te tulette valtaamaan jokaisen vihollisenne portin.

⁴⁵Kaikki nuo miehet olivat suuria miehiä, mutta he kaikki kuolivat. Mutta lopulta, yhtenä päivänä syntyi Juudan Betlehemissä Kuninkaallinen Siemen, jonka varjoja kaikki muut olivat olleet. Kuninkaallinen Sienen oli syntynyt, ei miehestä, vaan Hän oli syntynyt neitsyestä, ja Hänen suonissansa virtasi Voima voittaa kuolema ja helvetti. Jumala oli antanut lupauksen. Tavallinen mies ei olisi voinut tehdä sitä. Mutta, jos Jumala antaa lupauksen, niin Hän on aivan sama Jumala, joka Hän oli muutama minuutti aikaisemmin, Abrahamin Kanssa, Jehova-Jireh, Herra on valmistava tien vallata portti. Kuinka me tulemme tekemään sen? Joosua kuoli, Mooses kuoli, loput heistä kuolivat, mutta Jumala sanoi: “Hän on valtaava vihollisensa portin.” Kuinka hän tulisi valtaamaan kuoleman? Hänellä on tapansa tehdä asioita. “Hän on valtaava vihollisensa portin.”

⁴⁶Kuninkaallinen Siemen oli syntynyt. Hän oli kiusattu kaikilla samoilla tavoilla kuin mekin olemme. Aivan niin kuin teidän täytyy olla kiusattu, niin oli Hänkin. Kun Hän oli vastaanottanut Pyhän Hengen, niin Perkele nopeasti vei Hänet erämaahan kiusattavaksi, neljäksikymmeneksi päiväksi ja yöksi. Ja Hänen kuolemassaan, he löivät naulat Hänen käsiinsä ja sylkivät Häntä kasvoihin. Hän kulki jokaisen sairauden lävitse. Mutta ollessaan täällä maan päällä, Hän todisti, että Hän voisi voittaa sairauden. Kun Pietarin vaimon äiti makasi sairaana, Hän kosketti hänen kättään, ja kuume jätti hänet. Kun tuo pitaalinen huusi portilla: “Saastainen! Saastainen! Jos Sinä tahdot, niin sinä voit parantaa minut.”

⁴⁷Hän sanoi: “Minä tahdon. Ole terve.” Hän voitti ja valtasi tuon pitaalin portin. Hän valtasi kuumeen portin. Hän pani kaiken luonnon tottelemaan itseänsä. Hän oli Abrahamin Siemen, Kuninkaallinen Siemen, tuo Yksi, jolle lupaus oli annettu, Hänen kauttaan Abraham ja kaikki siemen, joka seurasi häntä Kuninkaalliseen Siemeneen asti ja kaikki siemen Hänen jälkeensä, olivat osalliset lupauksesta. Jumalan lupaus on totta. Hän voitti sairauden. Hän voitti kiusauksen. Kun vihollinen sylki Häntä kasvoihin ja löi Häntä leukaan, Hän käänsi toisen posken. Kun he repivät parran Hänen kasvoistaan ja sylkivät Hänen päälleen, Hän ei solvannut takaisin. Hän voitti kiusauksen portin ja otti sen haltuunsa.

⁴⁸Sitten te sanotte: “Minun luontoni ei salli minun tehdä sitä.” Ja sanotko olevasi Abrahamin siemen, Hän voitti sen sinun puolestasi.

⁴⁹Ja kun Häntä solvattiin, Hän ei solvannut takaisin. Kun Hänestä tehtiin pilaa, Hän pysyi vaiti. Kun Häntä kutsuttiin Perkeleeksi, Hän pysyi vaiti. Hänellä oli vain yksi tehtävä, ja se oli Isän asioiden hoitaminen, ja Hän jatkoi sen tekemistä. Ja sitten lopulta he panivat Hänet ristille. Hänen täytyi olla kasvotusten kuoleman kanssa. Muut heistä olivat voittaneet meret, ja he olivat voittaneet luonnon, ja he olivat voittaneet leijonat, ja he olivat voittaneet tulen voiman, he olivat voittaneet kaiken paitsi kuoleman. Mutta tässä oli yksi, jonka suonissa sykki kuoleman voittava Voima. He levittivät Hänen kätensä ja naulitsivat Hänet ristiin. He hakkasivat Häntä ja he riisuivat Hänet alasti, kunnes Hänen luunsa tuijottivat Häntä. Mutta kun he olivat tehneet kaiken minkä voivat tehdä, iski kuolema Häntä, sanoen: “Nyt minä tulen ottamaan Sinut kuten Joosuan. Minä tulen ottamaan Sinut kuten Danielin. Minä tulen tekemään kaiken tämän, minä tulen tappamaan Sinut.”

⁵⁰Ja Hän kuoli, niin että aurinko häpesi itseänsä. Hän kuoli niin kuolleeksi, että luonto häpesi ja kieltäytyi toimimasta. Aurinko laski keskellä päivää, eivätkä tähdet loistaneet. Hän kuoli, niin että te ette voineet nähdä kättänne edessänne keskellä päivää. Voin kuvitella luonnon sanonee: “Sallikaa minun kuolla Hänen kanssaan.”

⁵¹Mutta veli, sitten Perkele lähetti Hänen sielunsa helvetin pohjattomiin syvyyksiin. Siellä sen portit avautuivat Hänelle, mutta Hän tuli ulos sieltä kolmantena päivänä, voittaen sen. Aamen. “Hänen siemenensä on valtaava vihollisen portin.” Hän voitti kuoleman, Hän voitti helvetin, tuona ensimmäisenä pääsiäisaamuna Hän voitti haudan. Ja nyt me olemme enemmän kuin voittajat, Hänen kauttansa, joka rakasti meitä.

⁵²Helluntaipäivänä Hän lähetti alas Pyhän Hengen, jatkaakseen pakanain kautta luvatun siemenen ulos ottamista, antaakseen pakanoille Pyhän Hengen kasteen, tuodakseen heidät sisälle Lupaukseen. Nyt meillä on oikeus voittaa kaikki sairaudet. Meidän ei tarvitse voittaa sitä, se on jo voitettu. Meidän täytyy vain vaatia lupausta ja ottaa se omaksemme. Se on jo voitettu. Kuolema on voitettu, helvetti on voitettu, sairaus on voitettu, kiusaukset on voitettu, kaikki perkeleet on voitettu, helvetti on voitettu, kuolema on voitettu, hauta on voitettu. Me seisomme portissa, vallaten sen! Meidän ei tarvitse ampua laukaustakaan. Se on jo kaikki maksettu.

⁵³Hänen vihollisensa, hän tulee valtaamaan vihollisensa portit. Kuinka monien tuhansien miljoonien? Hän on valtaava jokaisen vihollisensa portin! Hän nousi kuolleista. Me omistamme sen, koska Hän antoi sen meille. Se on kokonaan ilmainen lahja, kaiken lisäksi. Hän on tehnyt kaiken ja voittanut jokaisen portin, Hän voitti sairauden, vallaten sen portin. Ainoa asia, mitä meidän täytyy tehdä, on kävellä tuolle portille ja sanoa: “Jeesuksen Kristuksen, Voittajan Nimessä!” Aamen.

⁵⁴Kun tulee aika kuolla, ja kuolema sanoo: “Katsokaa kuinka minä saan hänet kieltämään uskontonsa.”

⁵⁵“Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen Nimessä, avaudu, Jordan!” Abrahamin siemen valtaa portin.

⁵⁶Paavali, Abrahamin siemen, kun he valmistautuivat leikkaamaan hänen päänsä irti, hän sanoi: “Kuolema, missä on sinun pistoksesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta.”

⁵⁷Hän on valtaava vihollisensa portin, ottava sen haltuunsa. No niin, Häntä ei lyöty portilla; hän tulee voittamaan sen, ottamaan sen haltuunsa. Se oli Hänen omassa vallassansa.

⁵⁸Elävän Jumalan seurakunnassa, on tänä aamuna, varastoituna voima parantaa kaikki sairaudet. Elävän jumalan seurakunnassa on voima voittaa kaikki kiusaukset. Elävän jumalan seurakunnan omistuksessa, tänä aamuna, on voima muuttaa synti ja heittää se pois, ja vastaanottaa Pyhän Hengen kaste, Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa. “Mitä tahansa te haluatte, pyytäkää Minun Nimessäni, ja se annetaan teille. Pieni hetki ja maailma (nuo, jotka eivät ole Siemen, tuo uudesti syntymätön siemen) ei enää näe Minua. Kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Mitä? Tuo Kuninkaallinen Siemen. “Tekoja, joita minä teen, te myös teette. Minä itse tulen varmistamaan sen, että Minä olen kansaanne, sillä nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” “Hänen siemenensä on omistava vihollisensa portit.” Ei väliä, mikä portti se on, josko se on sairaus, kiusaukset, synti, mikä tahansa portti se onkin, se on voitettu. Ja Abrahamin siemen omistaa sen.

⁵⁹Oletteko onnelliset tänä aamuna tietäessänne, että me juuri nyt olemme enemmän kuin voittajia, olen enemmän kuin voittaja! Ei ole mitään mistä taistella. Ottelu on ohitse, pilli on soinut, lippu on noussut; ja jokaisen syntiläjän keskelle, ja keskelle jokaista sairashuonetta, on nostettu vanha rosoinen risti, Jeesuksen Kristuksen, Voittajan Verellä. Ainoa mitä me teemme, on että me uskomme, katsomme ja elämme. “Minä tulen olemaan teidän kanssanne, Minä tulen osoittamaan sen! Ihmiset tulevat viimeisinä päivinä ja sanovat: ‘No niin, sehän oli.’ Mutta Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja samoja asioita, joita tein täällä maan päällä, Minä ollen teissä tulen tekemään. Silloin te tulette tietämään. He tulevat näkemään Minut. Minun omani tulevat näkemään Minut. Abrahamin siemen tulee näkemään Minut. He tulevat tuntemaan Minut, He tulevat tunnistamaan Minut. Muut tulevat kutsumaan Minua Belsebuliksi, aivan niin kuin he ovat tehneet, mutta te olette tunteva Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne. Te tulette näkemään Minut, näkemään omin silmin. Te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, aina maailman loppuun asti. Samoja asioita, joita minä teen, samoja tekoja on myös hän tekevä, joka uskoo Minuun. Saman kaltaisia tekoja!”

⁶⁰Ja tänään elävän Jumalan Seurakunnalla on etuoikeus nähdä voittava, ylösnoussut Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, seisomassa läsnä, eläen Seurakunnassansa, tehden jälleen samoja asioita, joita Hän teki. Silloin me omistamme jokaisen vihollisen portin.

⁶¹Jos teillä on vihollinen tänä aamuna, niin silloin, veljeni, jos olet Abrahamin siemen, niin kuultuasi tämän, ei helvetissä ole tarpeeksi perkeleitä pitämään tuota porttia edessäsi suljettuna. Se tulee avautumaan. Minä en välitä, mitä se on, kävelkää te vain sinne kuten luvattu siemen, ja sanokaa: “Minä vaadin tämän omakseni. Tämä on minun, koska Jumala vannoi nostavansa esiin Jeesuksen, ja Jeesuksen kautta minä olen voittanut sen, ja minä tulen Voittajan, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Astu sivulle, minä kuljen lävitse!” Aamen. “Hän on valtaava vihollisensa portin.” Sitten seiskää siellä olkapäät takana, ja kilpenne kiillotettuna, Jeesuksen Kristuksen Veren peittäminä, ja vihollinen tulee tunnistamaan sen.

⁶²Jos teillä on tarve, sanokaa se Hänelle nyt rukoillessamme. Ja te täällä tänä aamuna, päidenne ollessa kumarrettuina, jos teillä on tarve, niin kohottakaa kätenne Jeesusta kohden ja puhukaa se sydämissänne. Sanokaa sydämissänne: “Herra, Sinä tiedät minun tarpeeni. Minä olen kuullut sen tänä aamuna, ja sen sanoo Raamattu: ‘Hän on valtaava vihollisensa portin.’ Minä tulen ottaakseni valtaani portin. Ehkä minulla on kiukkuinen luonne, ehkä minä tarvitsen Pyhän Hengen, tai synti on sitonut minua. Minulla on tarve, mutta nyt minä tulen tuolle portille. Minä tulen valtaamaan sen tänä aamuna, oman porttini. Niinpä väisty syrjään, minä tulen lävitse.”

⁶³Siunattu Herra, Sinä olet nähnyt kaikki nämä kädet, ja Sinä tiedät, että tämä on Sinun Sanasi, Herra. Minä olen vain lainannut Sitä, ja tuonut esiin Raamatun henkilöitä kautta Kirjoitusten, kuinka he kukistivat kuningaskuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, sammuttivat tulen voiman ja pakenivat miekan terää ja sulkivat leijonien kidat, ja, oi, kuinka heidän vanhat naisensa saivat kuolleensa takaisin elämään, ja monia muita asioita, koska Sinä lupasit sen. Se on Sinun lupauksesi: “Hänen siemenensä, Abrahamin siemen on valtaava vihollisensa portin.” Ja Sinä pidät lupauksesi.

⁶⁴Anna nyt heille, Herra, heidän sydäntensä kaipaus. Voikoot he lähteä täältä erilaisina henkilöinä. Voikoot he mennä tietäen, että he ovat voittajia, koska Kuninkaallinen Siemen voitti heidän puolestansa. Kun Kuninkaallinen Kuningas tuli, syntyneenä neitsyestä, Hän voitti jokaisen vihollisen, jopa kuoleman, niinpä ei itse kuolemakaan voi pelottaa Abrahamin siementä. Meillä on lupaus, että me tulemme perimään maan, ja olemme tuleva takaisin jälleen kunniakkaammalla tavalla, kirkastetussa ruumiissa, sen jälkeen, kun viimeinen vihollinen on pantu jalkojen alle, kun viimeinen Jumalan lapsi on tullut Valtakuntaan.

⁶⁵Jos siellä on syntisiä, jotka kohottivat kätensä, Herra, pelasta heidät. Nuo, jotka ovat luopioita, anna heidän tietää, että heidän ei tarvitse pysyä luopioina. Hän voi vallata tuon luopumuksen portin. Ehkä jollakin on äkkipikainen luonne, tai karkea likainen kieli, tai himoitsevainen sydän, ehkä jollakin on ahneus rahaan, tai jokin likainen asia, anna heidän tietää, että he voivat vallata tuon portin. Ehkä se on sairaus, Herra, ahdistukset, he voivat vallata tuon portin, “Sillä Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän vääryyksiemme vuoksi, rangaistus oli Hänen yllään, jotta meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Me olemme voittajia tänä aamuna. Suo se, Herra. Ja kaiken sen suuren työn lisäksi, jonka Hän teki, Hän yhä on kanssamme, Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään sen. “Pieni hetki ja maailma ei enää Minua näe, kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, ajanjakson loppuun asti.” Minä rukoilen Isä, että Sinä tekisit itsesi tunnetuksi joka ainoalle tänä aamuna. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁶⁶Uskotteko te, että se on Totuus? Vakaasti uskoen sen Totuudeksi, ilman epäilyksien häivääkään sydämissänne. Muistakaa nyt tämä, Pyhän Hengen työskentely on niin yksinkertaista, että se hämmentää järkiperäisen mielen. Kaikkein yksinkertaisempia asioita, joita koskaan olen nähnyt Pyhän Hengen tekevän on se, että olen sanonut asioita, joiden en edes ajattelisi olevan sillä tavalla. Jos minun täytyisi käyttää omaa järkeäni, minä sanoisin: “Se ei voisi olla oikein.” Mutta se on aina oikein. Hän tekee asiat vain niin yksinkertaisesti. Ja Hän tekee asioita tehdäkseen itsensä tunnetuksi omillensa. Jumala on omiensa kanssa. Hän on kansansa keskellä. Hän rakastaa heitä ja Hän haluaa tehdä sen heille auttaakseen heitä, ei vain antaakseen tietää, mitä Hän tulee tekemään, ei yksin sitä, vaan mitä Hän on tehnyt. Hän on jo tehnyt sen, se on teidän. Se kuuluu teille. Se on ilmainen lahja Jumalalta meidän Isältämme, Hänen Seurakunnallensa.

⁶⁷Kuinka järjellinen mieli tulee olemaan niin vääristynyt, kuten se oli Danielin päivinä, kuten se oli noiden heprealaislasten päivinä, ja muiden, joista olemme puhuneet tänä aamuna. Katsokaahan, suuri järkiperäinen maailma noina päivinä oli aivan yhtä vaikeata voittaa kuin on nytkin. Se on aina ollut vihollinen, heidän näkökantansa, heidän moderni tieteensä ja muut asiansa, olivat aivan yhtä vaikeatajuista kuin ne ovat meidänkin päivänämme. Näettehän, se oli sama asia. Mutta siellä oli aina niitä, jotka uskalsivat seistä ja sanoa: “Jumala on oikeassa. Jumalan Sana on totta.”

⁶⁸Ja teidän ei tarvitse voittaa, koska Hän on voittanut. Ainoa asia, mikä teidän täytyy tehdä, on vain mennä ja ottaa se, seistä portissa ja sanoa: “Se on minun. Tämä on minun. Jumala antoi sen minulle, minun pelastukseni. Jos haluan Pyhän Hengen, Jumala antoi sen minulle. Lupaus on minulle, meidän lapsillemme, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra kutsuu.”

⁶⁹Tämä minun erottamisen palvelustehtäväni ja niin edelleen, se tulee nyt pian loppumaan. Mutta se tulee aina olemaan siellä, mutta se tulee pian lopettamaan tämän, koska tulee olemaan jotakin suurempaa. Näettekö? Se jatkuu ylemmäksi; käteen tarttumisesta erottamiseen, ja nyt on tulossa toinen vaihe. Näettekö sen? Tarkatkaa sitä ja tulette tietämään, että se on totta. Katsokaahan, minä tiedän, että se on Totuus, ja se on tuleva suuremmaksi, korkeammaksi, paremmaksi. Aivan varmasti. Hänhän lupasi sen; ja mitä Hän lupaa, sen Hän tekee. Hän ei voi pettää lupaustansa. Ja mitä se on? Hänen aina-elävä Läsnäolonsa meidän kanssamme, antaakseen teidän tietää, että Hän on vallannut portin teitä varten.

⁷⁰Hän oli Kuninkaallinen Siemen, eikä kukaan voinut vallata noita portteja kuin Hän. Kaikki nuo aikaisemmat siellä olivat Hänen tulemuksensa varjoja, mutta kun Hän tuli, se päätti koko taistelun. Taistelu päättyi Getsemanessa ja Golgatalla. Ja nyt me vain seisomme voittajina. Katsokaahan, ei ole mitään taisteltavaa, taistelu on ohitse. Me vain omistamme sen. Omistuskirja sille on Jumalan kirjoittama ja takaama, meidän Isämme, joka kohotti kätensä ja sanoi: “Minä vannon itseni kautta, että hänen Siemenensä on valtaava vihollisensa portin.” Ja siinä se on, Hän on jo vallannut sen. “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi; Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Se on jo tehty. Se on loppuun suoritettu työ, me vain omistamme sen. “Ja tekoja, joita Minä teen, te myös teette.” Kuningas on kanssamme tänä aamuna. Hänen suuret siunauksensa, Pyhän Hengen liikkuessa yllämme. Tuntea tuo ihmeellinen tunne, kun tietää, että se on tarkalleen linjassa Jumalan Sanan kanssa, se antaa meille niin ihmeellisen lohdutuksen, tietäessämme, että Jumala on meidän Isamme.

⁷¹Nyt, jakoiko hän rukouskortteja tänä aamuna? Sanoin hänelle, että hän ei antaisi rukouskortteja, jos ei olisi muita kuin Tabernaakkelin ihmisiä, mutta jos olisi niinkin monta kuin kymmenen tai viisitoista vierasta portissamme, niin hän jakaisi rukouskortteja, jotta voisimme pyytää heidät tänne ylös ja rukoilla heidän puolestansa. Kuinka monia vieraita on kanssamme tänä aamuna, kohottaisitteko kätenne? Kyllä, heitä on varmastikin viisitoista tai kaksikymmentä. Hyvä on. Me tulemme kutsumaan nämä rukouskortit jonoon ja tuomme heidät tänne puhujanlavalle. Katsokaahan, syy miksi sanoin sen Tabernaakkelin ihmisistä, on, että he ovat täällä.

⁷²Tämä erottaminen, muistakaa. Minä sanon tämän, erottaminen tulee pian olemaan lopussa. Tulee olemaan jotakin niin paljon suurempaa ja niin paljon parempaa, se on juuri tulossa. Minä tiedän sen, katselen juuri kahta veljeä, jotka olivat kanssani eilen, kun se tapahtui, näettehän, ja päivää aikaisemmin, kun se tapahtui. Se on nyt tapahtunut kolme kertaa peräkkäin. Se on vahvistus siitä, että se on juuri käsillä nyt, näettehän, se on juuri tapahtumaisillaan.

⁷³Nyt Herra, Sinä olet Jumala, ja me olemme Sinun palvelijoitasi. Me kiitämme Sinua Sanastasi ja Pyhästä Hengestä, joka on siunannut sydämiämme. Ja nyt me olemme onnelliset, istuessamme täällä, kun tiedämme, että me olemme voittajia. Me jo omistamme kaikki vihollisen portit. Ne ovat annetut meille, ja meillä on yleisavain kädessämme. Jeesuksen Kristuksen Nimi avaa jokaisen vihollisen portin. Me voimme ottaa tämän avaimen, Jeesus Nimen avaimen, ja avata jokaisen vihollisen portin, joka on sitonut teidät pois mistä tahansa lupauksesta. Ja Jumala, tänä aamuna me tulemme Jeesuksen Nimessä, tämän avaimen kanssa, avataksemme portit sairaille ja ahdistetuille. Sillä on kirjoitettu Hänen Sanassansa: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet. He puhuvat uusilla kielillä. Ja, jos he ottavat ylös käärmeitä, tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. He laskevat kätensä sairaiden päälle ja ne paranevat.” Me tiedämme nuo asiat tosiksi. Ja suo se tänä aamuna, Herra, että ihmiset olisivat kykenevät näkemään sen Sanan julkitulemisen kautta, joka on tehty lihaksi ja asuu keskuudessamme, ja, että Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut, ja voikoot he vastaanottaa sen ja olla parannetut tänä aamuna, kaikista sairauksistansa, taudeistansa ja vaivoistansa. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁷⁴Etkö sinä, Teddy, soittaisi Usko se vaan, hyvin rauhallisesti ja hitaasti. Ja nyt minä haluan aloittaa numero ykkösestä. Rukouskortti numero yksi. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, tai miten monta niitä onkin. Hyvä on. Voisitteko te hyvin hiljaisesti nousta ylös ja siirtyä tälle sivulle. Kenellä on rukouskortti numero yksi? Numero kaksi? Hyvä on, herra. Numero kolme, numero neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen.

⁷⁵Heidän tullessaan ottamaan paikkaansa jonossa, minä haluaisin kysyä erään kysymyksen joiltakin teiltä muilta. Onko täällä yhtään Tabernaakkeliin kuuluvia ihmisiä, jotka ovat sairaita? Kohottaisitteko kätenne. Noin viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän kättä. Onko täällä ketään, joka ei kuulu Tabernaakkeliin, jotka ovat vieraita minulle, ja jotka ovat tulleet kokouksen jo alettua, eivätkä saaneet rukouskorttia, kohottaisitteko kätenne? Joku, jolla on tarve Jumalalta, ja joka ei käy täällä Tabernaakkelissa? Onko täällä joku, joka ei ole tämän Tabernaakkelin jäsen, ja joka kuitenkin on sairas, ja jolla ei ole rukouskorttia, ja te haluaisitte tulla muistetuksi rukouksessa. Kohottaisitteko kätenne, jokainen? Hyvä on, Se on hyvä.

⁷⁶Nyt pyydän, että olette niin kunnioittavia kuin vain osaatte olla, muutaman minuutin ajan, ja sitten me aloitamme. Katsokaamme nyt, kuinka paljon teillä on siellä jäljellä tilaa, Billy? Kymmenes on jo siellä. Hyvä on. Kutsu oli yhdestä kymmeneen. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, nouskoon he seisomaan. Jos heillä on numerot kymmenestä viiteentoista, nouskoot he ylös. Hyvä on, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, kaksi vielä puuttuu viidestätoista. [Veli Branham laskee hiljaa.] 15, 16, 17, 18, 19, 20.

⁷⁷Oi, hetkinen vain, minä käskin häntä antamaan kortit vain ihmisille, jotka eivät kuuluneet Tabernaakkeliin. Katsokaahan, siksi, että tulisi olemaan erottaminen. Ihmiset sanovat: “Nämä ihmiset käyvät Tabernaakkelissa.” Kuinka monet eivät koskaan ole olleet täällä, antakaapa meidän nähdä kätenne. Ei ketään, joka ei ole ollut kokouksissani aikaisemmin. No niin, hyvä on, hetkinen vain nyt, veli Teddy.

⁷⁸Voisin sanoa, että te kaikki olette kuulleet kokouksista, ja kuinka se tapahtuu, ettekö olekin? Ovatko kaikki olleet kokouksissa? Katsokaahan, kun meidän Herramme Jeesus oli täällä maan päällä, Hän ei väittänyt olevansa Parantaja. Hän oli Abrahamin Siemen, tietenkin, ja Hänellä oli lupaus kansaansa. Hän sanoi, ettei Hän tehnyt mitään ennen kuin Isä näytti sen Hänelle. Onko se oikein? Ja Hän sanoi: “Minä en voi tehdä mitään, ennen kuin Isä näyttää Minulle, mitä tehdä.” Ja Hän näki sen. Ei “kunnes Isä käskee Minua”, vaan “kunnes Isä näyttää Minulle”. Joh. 5:19, “Mitä Minä näen Isän tekevän, sitä tekee Poika samoin.”

⁷⁹Nyt kun Hän tuli, me näemme, että Hänen palvelustehtävänsä alussa, ennen kuin Hänestä oli tullut Daavidin siemen, hengellisesti puhuen, kun Pyhä Henki tuli Hänen ylleen, Johanneksen kastettua Hänet, Hän tuli Voidelluksi Messiaaksi. Muistakaa nyt, Hän oli Jumalan Poika syntyessään. Hän oli Jumalan neitsyestä syntynyt Poika. Mutta, kun Hän tuli Messiaaksi, se oli silloin, kun Pyhä Henki tuli Hänen ylleen, koska Messias merkitsee “voideltu”. Näettehän? Ja Hän oli tuo Voideltu, kun Pyhä Henki tuli Hänen ylleen. Te olette kuulleet minun saarnani Karitsa ja kyyhkynen. Sitten me näemme kuinka Hän neljänkymmenen kiusauksensa päivän jälkeen tuli ulos erämaasta.

⁸⁰Ja kuinka Hänen palvelustehtävänsä alkoi, ja kuinka se päättyi? Me näemme kuinka Hänen palvelustehtävänsä alussa, kuinka siellä oli mies nimeltä Andreas, joka meni noutamaan veljensä Simonin, tuon kalastajan, ja toi hänet Jeesuksen luo. Ja Jeesus sanoi hänelle: “Sinun nimesi on Simon. Sinun isäsi nimi on Joonas. Tästedes sinun nimesi on oleva Pietari, mikä merkitsee ‘pieni kivi’.” Muistatteko sen? Ja tämä mies oli niin hämmästyksissään siitä, mitä Jeesus kertoi hänelle! No niin, oletettiinko Messiaan tekevän niin? Kuinka monet tietävät sen, sanokaa: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Hänen tuli olla Jumala-profeetta. Kyllä vaan. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin minun kaltaiseni profeetan. Ja on tapahtuva, että joka ei tule kuulemaan tätä Profeettaa, hävitetään pois ihmisten keskuudesta.”

⁸¹Sitten me näemme, että Hän tuli omiensa tykö. Keitä ne olivat? Juutalaiset. Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä. Hänen täytyi mennä pakanoiden tykö, näettehän, koska Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä. “Mutta niin monille, jotka vastaanottivat Hänet, heille Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi.” Ja nyt hän on kääntynyt pakanoiden puoleen, ja niin on ollut kaksituhatta vuotta. Mutta pankaa nyt merkille ne asiat, joita Hän teki.

⁸²Sitten Filippus, nähtyään sen tapahtuvan, meni etsimään Natanaelia, ja löydettyään hänet hän kertoi hänelle, mitä Jeesus oli tehnyt, ja se hämmästytti häntä. Hän voi tuskin uskoa sitä, mutta kun hän itse oli tullut Herran Jeesuksen Läsnäoloon, Jeesus sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

⁸³No niin, jos te olisitte seisseet siellä, niin luuletteko, että olisitte olleet tarpeeksi hengellisiä ymmärtääksenne, kuka se oli? Uskotteko, että te olisitte tehneet sen? Tarkatkaa nyt. Katsokaahan, tuo mies, vain joku tuntematon, ja hän olisi voinut olla, vaikka kalastaja. Hän oli kirvesmies, sitä Hän oli. Tämä kirvesmies seisoi siellä, keski-ikäinen mies, ja tämä mies tuli hänen luoksensa. Hän katsoi häntä, aivan niin kuin nämä miehet nyt ovat täällä, ja sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” No niin, kuinka Hän tiesi, että hän oli israelilainen? Ei hänen pukeutumisestansa, koska he kaikki pukeutuivat samalla tavalla. “Jossa ei ole mitään vilppiä.” Kuinka Hän tiesi, että hän oli vilpitön mies?

⁸⁴Niinpä se hämmästytti tätä miestä, joka oli todellinen uskovainen, ja hän sanoi: “Rabbi”, tai veli, saarnaaja, opettaja, “milloin Sinä olet koskaan nähnyt minut?” Näettekö, hän asetti Hänelle kysymyksen.

⁸⁵Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

⁸⁶Jeesus sanoi: “Koska Minä olen kertonut sinulle tämän, sinä nyt uskot Minua, mutta nyt sinä tulet näkemään suurempia asioita kuin tämä.”

⁸⁷Ja siitä syystä minä uskon, että elävän Jumalan Seurakunta tulee näkemään suurempia kuin tämä. Se on juuri nyt tulossa siihen, hyvin pian, näettehän, koska he ovat uskoneet sen. Nuo, jotka ovat hyljänneet sen kirkkokunnallisten esteiden vuoksi, minä epäilen tulevatko he koskaan uskomaan mitään. Näettekö? Asiat… Te joko vaellatte Valossa, tai sitten olette sokea. Valo joko sokaisee, tai sitten se näyttää polun.

⁸⁸Minä näin kuinka pienet linnut hakkasivat päänsä hajalle Vapauden Patsasta vasten siellä (ole varma, että käyt katsomassa sitä, veli Toms, kun menet sinne), ja minä sanoin: “Mikä on vikana?”

⁸⁹Minä sanoin: “Sen sijaan, että ne olisivat seuranneet tuota valoa myrskyssä turvaan, ne yrittivät sammuttaa tuon valon, ja tappoivat itsensä.”

⁹⁰Se on ainoa asia mitä tapahtuu, kun te taistelette Valoa vastaan, te tapatte itsenne hengellisesti. Vain vaeltakaa Valossa, niin kuin Hän on Valossa, niin silloin meillä tulee olemaan yhteys keskenämme, kaikki seurakunnat tulevat uskomaan ja kulkemaan eteenpäin ja nauttimaan Jumalan siunauksista. Eikö se olisikin ihmeellistä?

⁹¹Katsokaa tuota Samarialaista naista. Hän ei ollut juutalainen, vaan samarialainen.

Ja Jeesus sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Ja keskustelu jatkui. Tämä on nyt uusien tulokkaiden vuoksi. Ja keskustelu jatkui.

⁹²No niin, tuo nainen ei tiennyt, että Hän oli Messias. Hänelle Hän oli vain mies, juutalainen. Katsokaa kuinka hän ensin sanoi: “Ei ole tapana, että sinä juutalainen puhut samarialaiselle naiselle tällä tavalla. Meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa.”

⁹³Jeesus sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit, kuka sinulle puhuu, niin sinä pyytäisit Minulta juotavaa; ja Minä antaisin sinulle vettä, jota sinä et tule täältä noutamaan.”

⁹⁴Tuo nainen sanoi: “Hetkinen vain. Me palvomme tällä vuorella, ja te juutalaiset palvotte Jerusalemissa.”

⁹⁵Jeesus sanoi: “Mutta hetki on tulossa, kun te ette tule palvomaan Jerusalemissa ettekä tällä vuorella, vaan Hengessä; sillä Jumala on Henki, ja niiden, jotka palvovat Häntä, täytyy palvoa Häntä Hengessä ja Totuudessa.” Näettehän sen? Hyvä on, keskustelu jatkui, kunnes Hän löysi sen, mikä hänellä oli vikana. Tiedättekö, mikä hänen vaikeutensa oli? Tietääkö kukaan, mikä oli vikana tuon naisen kanssa kaivolla? Hänellä oli liian monta miestä, eikö ollutkin? Niinpä Jeesus sanoi hänelle: “Mene noutamaan miehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: “Minulla ei ole mitään miestä.”

⁹⁶Hän sanoi: “Se on oikein. Sinulla on viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”

⁹⁷Nainen sanoi: “Herra!” Tarkatkaa nyt häntä. “Herra, minä käsitän, että Sinä olet Profeetta.” Jos te seuraatte alaviitettä, niin te näette, että alkuperäinen Raamattu sanoo: “Minä käsitän, että Sinä olet tuo Profeetta.” Hän sanoi: “Tuo Profeetta. Oletko Sinä tuo Profeetta?” Mitä Profeettaa hän tarkoitti? Sitä, jonka Mooses oli sanonut nousevan esiin. “Minä käsitän, että Sinä olet Profeetta. No niin, meille on opetettu, ja me tiedämme, kun Messias tulee, niin Hän tulee tekemään näitä asioita.” Se oli Messiaan merkki, onko se oikein, tietää heidän vaivansa? Hän sanoi: “Me tiedämme, että kun Messias tulee, niin Hän tulee kertomaan meille nämä asiat. Mutta kuka Sinä olet?”

Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.”

⁹⁸Silloin hän jätti vesiruukkunsa. Hän juoksi kaupunkiin, ja voin kuvitella hänet siellä, pitämässä kättä sydämellään, sanomassa: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin Messias? Eikö tämä juuri olekin Se, jonka Raamattu on sanonut tulevan? Se on juutalainen, joka istuu siellä, aivan tavallinen mies, hän näyttää kirvesmieheltä. Mutta Hän kertoi minulle, että minulla oli ollut viisi miestä, ja te kaikki tiedätte, että se on totta. Tämän täytyy olla Messias.” Onko se oikein?

⁹⁹No niin, Jeesus sanoi: “Pieni hetki, lyhyt ajanjakso, ja maailma ei enää tule näkemään Minua. Kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä. Ja niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Jopa enemmänkin kuin mitä Minä olen tehnyt täällä, olette te tekevä, sillä Minä menen Isän tykö, palaan takaisin Hengen muotoon.” Uhri on maksettu, Kuninkaallinen Siemen kuoli, Kuninkaallinen Siemen nousi jälleen ylös. Ja nyt Seurakunta seisoo vanhurskautettuna uskomalla sen, ja Kuninkaallinen Siemen voi tulla sisälle näihin ihmisiin ja tehdä heidät kanssaperillisiksi, Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

¹⁰⁰Nyt lopuille teistä, jotka ette ole tässä rukousjonossa, käskin Billyä antamaan rukouskortit vain niille ihmisille, jotka… Kun hän soitti minulle aamulla ja kysyi: “Haluatko minun menevän ja jakavan muutamia kortteja, isä?”

¹⁰¹Minä sanoin: “Kyllä, jos on, vaikka kymmenenkin ihmistä, Tabernaakkelin ulkopuolelta.”

¹⁰²Nyt joskus, kun Tabernaakkelissa annetaan rukouskortteja, te tulette ja sanotte: “No niin, hän tunsi heidät, he ovat täältä Tabernaakkelista. Varmastikin hän tiesi heidän tilansa.”

¹⁰³Sitten käännyn ympäri ja sanon: “Tulkoot vain ne, jotka ovat Tabernaakkelin ulkopuolelta. Te, jotka olette Tabernaakkelin ulkopuolelta, te tulette pääsemään rukousjonoon.”

¹⁰⁴“Oi, me emme tunteneet heitä”, sanotaan Tabernaakkelissa. “Me emme tiedä heidän vaivaansa. Hän on voinut valehdella sen.” Näettekö?

¹⁰⁵Sitten minä sanon: “Älköön kukaan tulko. Antaa Pyhän Hengen valita ne täältä, jotka eivät kuulu Tabernaakkeliin, ja he vain istuvat täällä yleisön joukossa.” Yhä te vain…

¹⁰⁶Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada miestä Jumalan tykö, ellei hän ole ennalta määrätty olemaan Jumalan poika. Ei ole yksinkertaisesti mitään tapaa tehdä sitä. Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni vedä häntä.” Ja se on Totuus. Kaikessa mitä Hän teki, siinä nähtiin jotakin ristiriitaista. Jos Hän teki sen tällä tavalla, niin sen oletettiin olevan tällä tavalla; ja jos Hän teki sen tällä tavalla, sen oletettiin olevan jollakin muulla tavalla. Katsokaahan, se on vain epäuskoa. Mutta viisauden puhdistaa syystä hänen lapsensa. Niinpä te näette sen.

¹⁰⁷Minä yritän nyt sanoa tälle seurakunnalle ihmisiä, että Jeesus Kristus oli tuo Kuninkaallinen Siemen. Se emme ole me; se on Hän. Me olemme vain sen perilliset, ja kaikki asiat kuuluvat meille. Kun Simon tuli tuona päivänä Hänen luokseen, se oli ensimmäinen asia, mitä Hän koskaan teki, ensimmäinen kerta.

¹⁰⁸Nyt näille ihmisille se tulee olemaan ensimmäinen kerta, jos Hän tekee sen. He eivät ole koskaan nähneet sitä aikaisemmin.

¹⁰⁹Mutta, kun Simon, tuo vanha kalastaja tuli, niin hänellä ei ollut tarpeeksi koulutusta kirjoittaakseen nimeään paperille. Raamattu sanoo, että hän oli tietämätön ja oppimaton. (“Ja” on sidesana.) Hän oli tietämätön ja oppimaton. Ja kun hän tuli Jeesuksen tykö, Jeesus sanoi: “Sinun nimesi on Simon.” Mitä te luulette hänen ajatelleen? Mitä te olisitte ajatelleet, jos te olisitte seisseet siellä? “Ja sinun isäsi nimi on Joonas. Ja tästedes sinua tullaan kutsumaan Pietariksi.” Mitä te olisitte ajatelleet? Lukiko tuo mies hänen ajatuksensa? No niin, mitä te olisitte ajatelleet? Olisitteko te ajatelleet, että se oli Messiaan merkki?

¹¹⁰Jos se oli Messiaan merkki yhdessä ajassa, sen täytyy olla Messiaan merkki toisessa ajassa; kolmannessa, neljännessä ja jokaisessa ajanjaksossa sen täytyy olla sama, koska Jumala ei voi muuttua. Ja kuinka monet tietävät, että Messias oli Jumala? Varmasti, Hän oli Voideltu. Varmasti. Niinpä Hän ei voi muuttua. Hänen täytyy olla sama.

¹¹¹Siitä syystä Hänen täytyi antaa todistus samasta asiasta samarialaisille, kuin juutalaisillekin, koska on kolmenlaisia ihmisiä, haamilaisia, seemiläisiä ja jaafettilaisia; juutalaiset, pakanat ja samarialaiset.

¹¹²Oletteko nyt panneet merkille Pyhän Hengen? Kuinka monet huomasivat, että Pietarilla olivat Valtakunnan avaimet? Huomasitteko, että hän avasi Sen Helluntaipäivänä juutalaisille? Filippus meni ja saarnasi samarialaisille ja kastoi heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä; mutta Pyhä Henki ei vielä ollut tullut heidän ylleen; joten heidän täytyi lähettää noutamaan Pietaria, joka laski kätensä heidän ylleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Onko se oikein? Ja Korneliuksen talossa, pakanat saivat Sen. Se oli kaikki siitä eteenpäin; Jeesus on nyt avannut sen kaikille siitä eteenpäin, joten siinä se on teille. Katsokaahan, Hänen täytyi avata se. Jumalalla on tapansa tehdä asioita.

¹¹³Nyt, tänä aamuna, jos tämä Yksi, joka antoi Lupauksen siemenelle, ja jos siemen on istumassa täällä (minä haluan uskoa, että jokainen teistä on siemen,), jos siemen on istumassa täällä, niin varmasti siemen tulee näkemään Lupauksen. Nyt jokainen näistä ihmisistä, jotka seisovat täällä, on kohottanut kätensä merkiksi, että he eivät ole koskaan aikaisemmin olleet kokouksissani. He ovat minulle vieraita. En tunne yhtäkään heistä. He vain ovat tulleet tänne, ja muutama minuutti sitten Billy antoi heille rukouskortin, ja nyt he ovat seisomassa täällä. Siellä yleisön joukossa on paljon teitä, jotka kohotitte kätenne merkiksi, että olette vieraita täällä, ja joilla ei ole rukouskortteja. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Teidän tulee vain uskoa, että olette lupauksen perillinen. Uskokaa vain, että Hänen haavoillansa teidät parannettiin ja uskokaa se kaikella sydämellänne, ja tarkatkaa, mitä Hän on tekevä.

¹¹⁴Ainoa asia, mitä tämä lahja on, on se, että te vain alistatte itsenne Hänelle. Minä en sano mitään, Hän tekee puhumisen. Ja jos Se on Hänen profetian Henkensä, niin profeetalla aina on NÄIN SANOO HERRA. Se oli aina oikein. Eikä ole mitään kysyttävää opista, koska sen täytyy olla linjassa Raamatun kanssa, jos se on Jumala. Jumala ei voi sanoa jotakin ja sitten peruuttaa sitä ja kääntää sitä ympäri. Sen täytyy olla sama asia koko ajan.

¹¹⁵Nyt te siellä yleisössä, uskokaa kaikella mitä teissä on, uskokaa. Älkää liikkuko enää ympäri, vaan istukaa todella hiljaa nyt jokainen. Juuri niin hitaasti ja pehmeästi kuin vain osaatte. Sattuu olemaan niin tänä aamuna, että ensimmäinen henkilö, joka seisoo täällä, on mies. Nyt me tulemme ottamaan tämän Kirjoituksen.

¹¹⁶Näettekö nyt, missä minä seison? Kuinka monet voivat ymmärtää sen? Täällä seisoo miehiä ja naisia, joita en koskaan elämässäni ole nähnyt. He eivät ole koskaan olleet kokouksessa, ja te näette, missä he seisovat. He eivät tiedä, mitä tulee tapahtumaan, enkä minä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta Jumala lupasi sen! Abraham ei tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan, kun hän otti veitsen tappaakseen Iisakin, mutta Jumala oli luvannut hänelle. Se selvitti sen. Hän oli saanut hänet kuin kuolleista, tietäen, että Hän kykenisi nostamaan hänet ylös kuolleista. Onko se oikein? Niinpä se selvitti sen.

¹¹⁷No niin, tässä seisoo eräs mies lähelläni, en ole koskaan nähnyt häntä enkä tiedä hänestä mitään. Me olemme vieraita toisillemme. Me emme tunne toisiamme. Jumala tuntee meidät molemmat. Nyt Jumalallisella lahjalla, jos vain voin lahjalla… No niin, minä olen syntynyt näiden lahjojen kanssa, Jumala ennalta määräsi sen ennen maailman perustamista. Kuinka monet tietävät sen? Niinpä se ei ole sitä, että minun olisi tarvinnut ottaa lahja, Jumala vain valitsi sen olemaan niin. Minä en valinnut sitä; Hän valitsi sen. Kuten Vanhan Testamentin profeetat, ja eri ihmiset, he olivat ennalta määrätyt tekemään sen, tekemään tämän.

¹¹⁸Nyt, jos tämä mies on sairas, niin minä en voisi parantaa häntä. Jos tällä miehellä on tarve jostakin, niin se riippuisi siitä, mistä hänellä on tarve, josko minä kykenisin auttamaan häntä tai en. Saattaa olla, että voisin auttaa häntä jossakin pienessä ja silloin olisin iloinen voidessani tehdä niin. Ehkä hänellä on paha luonne. Ehkä hän ei edes ole kristitty. Ehkä hän on kristitty. Enkä hän on petkuttaja, minä en tiedä. Mitä jos hän on tekemässä salaista hyökkäystä, jos hän on yksi, joka on livahtanut sisälle ja tullut tänne, tehdäkseen itsensä joksikin; tarkatkaa mitä tapahtuu, katsokaa vain mitä tapahtuu. Näettehän? Minä en tiedä sitä.

¹¹⁹Mutta katsokaahan, kun te seisotte täällä, te voitte seistä täydellisenä, tietäen, että Jumala on antanut lupauksen ja Jumala pitää lupauksensa. Näettekö? No niin, jos Jumala nyt pitää lupauksensa täällä näille ihmisille, niin kuinka monet siellä istuvista tulevat koko sydämestään uskomaan sen? Silloin vain tarkatkaa.

¹²⁰Katsokaamme nyt, ottakaamme Kirjoitus, kun Simon Pietari tuli Herran Jeesuksen tykö. Hänen saapuessaan Herran Jeesuksen luo, Herra Jeesus kertoi hänelle, kuka hän oli ja asioita, jotka koskivat hänen elämäänsä. No niin, tuo sama Jeesus elää tänään. Uskotteko te, että Hän nousi ylös kuolleista? Uskotteko te, että Messiaaninen Henki elää Seurakunnassa tänään aivan niin kuin Se on aina tehnyt? Hyvä on.

¹²¹Nyt te kuulijakunnassa, joilla ei ole rukouskorttia, katsokaa tännepäin ja sanokaa: “Herra!” Tietenkään kuulijakunnassa ei ole mitään rukouskortteja, he seisovat kaikki täällä. Sanokaa te siellä kuulijakunnassa: “Herra, kosketa Sinä minua.” Tulette näkemään mitä tapahtuu.

¹²²No niin, herra, jos olisi jokin tapa maailmassa minun auttaa sinua, niin minä tekisin sen. Katsohan, me olemme vain vieraita toisillemme täällä, ja minä tapaan sinut ensimmäistä kertaa. Mutta minulla on velvollisuus sananpalvelijana kertoa Totuus ja olla Jeesuksen Kristuksen todistaja. Ja nyt, minä en halua sinun kertovan minulle mitään. Haluan sinun vain vastaavan minulle onko se totuus vai ei, ja sitten antaa Hänen tehdä se. Ja jos Hän tulee tekemään samalla tavalla täällä puhujanlavalla, tämän ruumiin kautta, niin kuin Hän teki Jeesuksen ruumiin kautta, joka oli Jumala Kristuksessa… Jeesus sanoi: “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä, joka on Minussa, näyttää Minulle. Hän sanoo Minulle, mitä tehdä.” Niinpä se ei ollut Jeesus, joka kertoi asiat tuolle naiselle, vaan se oli Isä Hänessä. Se ei ollut Jeesus, joka tiesi kuka Simon Pietari oli, vaan se oli Isä, joka asui Hänessä, joka tiesi kuka Simon Pietari oli. Sitä se on, näettehän, sitä se on.

¹²³Minä voin kertoa sinulle nyt, että sinä olet kristitty, kyllä vaan, koska sinulla on vastaanottavainen henki, värähdellen lämpimästi. Ja hän on uskovainen, hän on kristitty. Sinä kärsit hermostollisesta tilasta, joka antaa sinulle vatsavaivan. [Henkilö sanoo: “Niin se on”.] Onko se oikein? [“Kyllä.”] Näettekö? Se on tarkalleen oikein. Kuinka minä tiesin sen? Kuinka maailmassa olisin koskaan voinut tietää sitä? Me emme ole koskaan nähneet toisiamme. Se on totta, eikö niin? Ehkä Hän kertoo sinulle jotakin muutakin sinusta itsestäsi. Tässä on jotakin, näen erään naisen vierelläsi. Hän on kanssasi, hän on vaimosi. Hänellä myöskin on avun tarve [“Niin on.”] Kyllä vaan. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä on vikana vaimollasi? [“Tiedän, että Hän voi.”] Hyvä on, herra. Hänellä on sydänvika, komplikaatioita. [“Kyllä on.] Se on oikein, eikö olekin? [“Se on oikein.”] Hän on myöskin hermostunut, Kyllä vaan. No niin, sinä et ole tästä kaupungista; sinä tulet menemään takaisin tätä tietä, kun menet kotiin, mennessäsi Cincinnatiin. Se on oikein. Sinä olet Cincinnatista, Ohiosta. [“Kyllä.”] Sinun nimesi on Milliken. Palaa takaisin kotiisi ja tule terveeksi. Herra tulee siunaamaan sinua ja sinä tulet parantumaan, sinä ja vaimosi. Jumala siunatkoon sinua.

Tulehan tänne, herra. Uskotko sinä? Pidä nyt vain usko, älä epäile.

¹²⁴Nyt olkaa todella kunnioittavia, jokainen nyt, vain olkaa todella kunnioittavia, pysykää vaiti. Katsokaahan, Pyhä Henki on niin arka. Kuinka moni tietää sen? Pyhä Henki on niin todella arka, näettekö, vain mikä tahansa pienikin häiriö vaivaa Häntä.

¹²⁵Lääkärien mukaan sinun täytyy kuolla sydänvaivaasi aivan kohta. [Henkilö sanoo: “Kyllä.”] Se on oikein, sinä olet tullut tänne Chicagosta, herra Mosley. [“Kyllä.”] Sinun nimesi on Theodore. [“Kyllä.”] Uskotko sinä Jumalaan? [“Kyllä.”] Silloin mene kotiin ja elä, ja ole terve Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua.

¹²⁶Uskotko sinä Jumalaan? [Henkilö sanoo: “Varmasti uskon, kyllä vaan.”) Sinä kärsit tilasta jalassasi. Sinä myös olet kaupungin ulkopuolelta. [“Kyllä.”] Sinä olet Ovensborosta, Kentuckysta. Sinun nimesi on rouva Lamb. [“Kyllä, herra.”] Mene takaisin kotiisi ja tule terveeksi.

¹²⁷Tämä nainen, joka istuu juuri tässä, hän myöskin on Owensborosta, ja sinulla on paise rintasi alla tässä, joka tulisi leikata huomenna. Mene, usko, ja elä.

¹²⁸Uskotko sinä, herra? Me olemme vieraita toisillemme. Sinun nimesi on herra Gilroy. Se on oikein. Sinä tulet Andersonista, Indianasta, sieltä missä tuo suuri Jumalan kirkko -liike on. Se on oikein. Sinä seisot täällä tyttäresi vaivan vuoksi, hän on osittaisesti halvaantunut. Uskotko sinä? Mene silloin kotiin ja löydä hänet sillä tavalla kuin uskot. Hyvä on, Jumala siunatkoon sinua. Pidä usko, usko se.

¹²⁹Uskotko sinä koko sydämelläsi, herra? [Henkilö sanoo: “Kyllä.”] Sinä olet Indianapoliksesta. [“Se on oikein.”] Sinä olet Evankeliumin palvelija. Tuo on sinun vaimosi. Hän myöskin kärsii. Hänellä on ruokatorven vaiva ruokatorvessa. Tuo lääkäri… Hänellä on sydänvika, vähän hermostunut. Näen, että hän on kuuro… Tulehan tänne. Kiitos sinulle. Sinä kuuro henki, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä käsken sinua elävän Jumalan kautta, tule ulos tästä naisesta. Nyt sinä kuulet minua hyvin. Te voitte molemmat mennä kotiin ja olla terveet. Menkää takaisin kotiinne. Ja sinä kuulet minua, ja te olette terveitä, ja kaikki on kunnossa.

¹³⁰Uskotko koko sydämelläsi? Pidä vain usko Jumalaan, usko.

¹³¹Tuo vanha nivelreuma on kauhean paha asia. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Kävele silloin suoraan tuonne ja mene kotiisi, ylistä Hänen Nimeänsä, ja sano: “Kiitos Sinulle, rakas Herra Jeesus.” Syy miksi minä sain tuon niin nopeasti, on se, että tällä naisella oli sama asia, nivelreuma. Ja uskotko sinä, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Hyvä on, herra, kävele sitten tuonne ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja mene kotiisi.

¹³²Hyvä on, sisar, käänny vain ympäri ja mene takaisin, ja usko, että jäykät polvesi, ja sydänvikasi ja niin edelleen, käänny vain ympäri ja mene takaisin kotiisi sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja tule terveeksi. Usko kaikella mitä sinussa on.

¹³³Uskotteko te? Kuinka sitten on joidenkin teidän ihmisten kanssa siellä, uskotteko te?

¹³⁴Pieni nainen istumassa siellä, mustapäinen, jolla on kaatumatauti, uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Otatko sen vastaan? Hyvä on, jos sen teet, Hän tulee tekemään sen.

¹³⁵Tässä istuu eräs saarnaaja, joka haluaa läheisempää vaellusta Jumalan kanssa, haluatko sinä sitä, herra? Uskotko, että Jumala tulee tekemään sen sinulle? Kohota kätesi ja sano: “Minä vastaanotan sen.” Uh-huh.

¹³⁶Tämä nainen, joka istuu tässä, veti kätensä alas, hänellä on hengellinen ongelma, jota hän ajattelee. Se on oikein.

¹³⁷Tässä eräs pieni nainen ihmettelee tuleeko hän saamaan vauvansa. Se on oikein. Sinä olet ollut yhdessä kokouksistani. Ja minä lupasin sinulle Jumalalta vauvan. Enkö luvannutkin? Hyvä on, mene silloin kotiisi ja saa se. Älä huolehdi siitä enää.

¹³⁸Uskotteko koko sydämellänne, kaikki teistä? Uskooko jokainen teistä? Abrahamin siemen on omistava vihollisen portin. Oletteko te Abrahamin siemen, Jeesuksen Kristuksen kautta? Kohottakaa kätenne, jos olette? Sitten laskekaa kätenne vieressänne olevan ylle, toinen toistenne ylle. Laskekaa kätenne toistenne ylle. Vallatkaa tuo portti nyt, se on teidän! Se kuuluu teille! Uskon rukous parantaa sairaan, ja Jumala nostaa heidät ylös. Hyvä on, rukoilkaa omalla tavallanne. Rukoilkaa sillä tavalla kuin te teette omassa seurakunnassanne. Rukoilkaa ihmisten puolesta, jotka ovat kanssanne. Pankaa vain kätenne toistenne päälle ja rukoilkaa.

¹³⁹Herra Jeesus, me tulemme tuossa suuressa Kuninkaallisen Siemenen, Abrahamin Siemenen Kaikkivaltiaassa Nimessä, joka oli luvattu Abrahamille siellä vuorella, kun Sinä teit tuon salaperäisen asian valmistaessasi hänelle tuon karitsan siellä erämaassa, samalla tavalla kuin Sinä teit nuo oravat eilen. Minä rukoilen, Herra Jumala, että Sinä lähettäisit voiman, uskon, ja annat jokaisen siemenen… Minä tiedän, että he tulevat tekemään sen, Herra, koska Sinä sanoit: “Abrahamin siemen!” Ja jos täällä on joitakin, jotka ovat teeskennelleet olevansa siemen, eivätkä ole siemen, niin anna heille anteeksi heidän teeskentelynsä täällä, ja sytyttäköön Pyhä Henki juuri nyt heidän sielunsa tuleen elävän uskon kanssa. Anna Pyhän Hengen vallata jokainen sydän ja paranna jokainen täällä. Heillä on kätensä toistensa päällä. Kuninkaallinen Siemen sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, ne parantuvat.” Ja tuo Yksi, joka antoi lupauksen, on läsnä juuri nyt, näyttäen itse, että Hän on täällä. Siellä ovat nyt siemenet kädet toistensa päällä. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Voikoon Pyhä Henki virrata kaikkien heidän käsiensä kautta, ihmisten sydämiin, heidän ruumiisiinsa, ja parantaa jokaisen, joka on Jumalallisessa Läsnäolossa. Suo se, Herra. Minä nuhtelen Perkelettä, minä nuhtelen kaikkea epäuskoa, minä nuhtelen jokaista saastaista henkeä, minä nuhtelen jokaista teeskentelijää, minä nuhtelen kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa. Ja anna Pyhän Hengen ottaa paikkansa ihmisten sydämissä juuri nyt, uskon kautta. Voikoot sairaudet ja taudit ja kaikki vaivat jättää ihmiset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁴⁰No niin, Abrahamin siemen, te olette kuninkaallista sukulinjaa, te olette lupaus. Jumalan armosta ja Jumalan avulla, kuinka moni teistä voi kohottaa kätensä ja sanoa: “Minä olen saanut sen mitä pyysin.” Kiitos teille. Sitä se on. Sitä varten lupaus on. Sitä varten lupaus on annettu, että te voisitte olla kaikkien asioiden perillisiä, Jeesuksen Kristuksen kautta, joka pelasti teidät. Hän pelasti teidät synnistä, Hän pelasti teidät sairaudesta, Hän pelasti teidät kuolemasta, Hän pelasti teidät helvetistä, Hän pelasti teidät haudasta.

¹⁴¹Te sanotte: “Veli Branham, mutta me kaikki menemme hautaan.” Mutta hauta ei voi pitää meitä. Hän myöskin meni hautaan, mutta hauta ei voinut pitää Häntä. Tietenkään se ei voinut pitää Häntä.

¹⁴²‘“Hyvä on, veli Branham, minä olen niin kiusattu.” Hän oli myöskin. Mutta Hän pelasti teidät kiusauksesta.

¹⁴³“Älä johdata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta.” Katsokaahan, Hän on, tehnyt sen! Se on kaikki teidän. Kaikki on teidän, Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän antaa teille kaiken, vapaasti. Siitä ei tarvitse maksaa mitään. Se on vain yksinkertaisesti teidän juuri nyt. Oletteko iloiset siitä? Oletteko onnelliset Hänestä? Kiitos olkoon Jumalalle.

¹⁴⁴No niin, tänä iltana tulee olemaan Jumalan palvelus kello seitsemän kolmekymmentä. Minä annan pastorin kertoa teille. Tulkaa, tulkaa. Ensi sunnuntaiaamuna, jos se on Herran hyvä tahto, minä tulen olemaan jälleen täällä Tabernaakkelissa, rukoillakseni sairaiden puolesta, tai mitä se onkin.

59-0802 ILMAN RAHAA TAI ILMAN HINTAA (Without Money Or Without Price), Jeffersonville, Indiana, USA, 2.8.1959

FIN

59-0802 ILMAN RAHAA TAI ILMAN HINTAA
(Without Money Or Without Price)
Jeffersonville, Indiana, USA, 2.8.1959

¹On todella etuoikeus olla taas Tabernaakkelissa tänä aamuna. Ihmettelenpä, veli Neville sanoi, että monet eivät voineet kuulla siellä takana. Voitteko kuulla minua nyt hyvin siellä takana? Onko nyt hyvä? Hyvä on. Minä olen niin pieni, joten minun on pidettävä kovaa melua, niin että ihmiset tietävät minun olevan lähellä.

²Muistan kerran, kun olin töissä Public Utilities:issa. Olin tulossa ylös portaita, ja minulla oli tapana käyttää suuria raudoitettuja kenkiä, kävellessäni siellä linjalla. Olin tulossa ylös portaita, ja neiti Ehalt, joka on ystäväni, oli kytkintaululla. Olen varma, että herra Ginther siellä tuntee hänet hyvin. Niinpä Edith sanoi: “Billy, noin pieneksi mieheksi, sinä pidät eniten melua kuin mitä koskaan olen nähnyt”, tömistellessäni noilla raudoitetuilla kengillä ylös portaita.

³Minä sanoin: “Mutta Edith, minä olen niin pieni, joten minun on annettava jokaisen tietää olevani lähellä, pitämällä paljon melua.”

⁴No niin, kävin juuri sairaskäynnillä. Veli Neville oli kertonut minulle, että hyvä ystävämme, veli Roy Roberson, on poissa kokouksesta tänä aamuna sairauden tähden. Hänellä on puhkeamaton hammas, ja se aiheutti tulehduksen ja nosti hänelle vähän kuumetta. Ja uskon, että hän tulee vedättämään sen pois kohta. Roy on ollut aivan kuin isä meille täällä, ja me rakastamme häntä. Ja minä sanoin: “Veli Roy, minä menen nyt muutaman minuutin kuluttua kokoukseen.” Minä sanoin: “Tulen pyytämään seurakuntaa, että me kaikki rukoilemme sinun puolestasi tänä aamuna”, ja huomenna, kun hän menee otattamaan sen pois. Tuo hammas on kasvanut kieroon, tai jotakin ja on uponnut sisään, ja heidän täytyy leikata se auki ja ottaa se pois.

⁵Veli Roy on, niin kuin te kaikki tiedätte, toisen maailmansodan veteraani, joka oli ammuttu palasiksi. Ilman Jumalan hyvyyttä hän ei olisi edes elänyt. Hänet oli pantu kuolleiden joukkoon, pitkäksi aikaa; Käsivarret olivat irti täältä, ja samoin jalat ja molemmat päähermot olivat kuolleet. Ja lääkäri sanoi: “Jos hän koskaan jää eloon, ei hän tule koskaan kävelemään askeltakaan.” Jumalan armosta hän työskentelee joka päivä, kiipeilee ja kaikkea. Jumala on ollut hänelle hyvä, koska hän on hyvä mies, ja me rakastamme häntä. Ja me, me emme kaikki ole…

⁶Jos me elämme oikein, niin se ei merkitse sitä, että me olisimme immuuneja vaikeuksille. Suoraan sanoen, se merkitsee sitä, että kaikki vaikeudet tulevat meidän tiellemme. “Sillä monet ovat vanhurskaan ahdistukset, mutta Jumala vapauttaa hänet niistä kaikista.” Se on siinä ihana puoli.

⁷Niinpä me pyydämme erikoisesti rukousta veli Royn puolesta tänä aamuna. Ja jos täällä on vielä muitakin, jotka haluavat tulla muistetuiksi rukouksessa, kohottaisivatko he kätensä. Hyvä on, se on hienoa. Tahtoisitteko nyt nousta hetkeksi seisomaan, sillä aikaa, kun rukoilemme.

⁸Herra, me tulemme tänä päivänä, sapatin alkaessa. Aurinko on juuri lähdössä kierrolleen ympäri maailman, tuomaan valoa ja elämää niille asioille, joille sen on määrätty niin tekemään. Ja kokouksen aluksi… Me olemme osa Sinun seurakunnastasi, joka on kutsuttu pitämään parantamiskokouksia, ruumiin fyysistä parantumista varten; täyttämään meidän siunatun Herramme toivomukset ja halut, joka oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Ja me haluamme pyytää kokouksen alussa, sen alkaessa kohota siivilleen, lauluissa, ja sydäntemme alkaessa tulla kohotetuiksi ylös, että me muistaisimme tänä aamuna, Herra, rakasta kallista veli Roy Robersonia, Sinun nöyrää palvelijaasi. Ja me tiedämme, että Sinä säästit hänen elämänsä taistelukentällä ja Sinä olet ollut hyvä hänelle. Ja tänään hän kärsii vaivasta, niin ettei voinut tulla kirkkoon.

⁹Ja Herra, Sillä aikaa, kun he olivat rukoilemassa Johannes Markuksen talossa, tuli Enkeli sinne vankilaan, jossa Pietari oli kahleissa, ja avasi salaperäisellä tavalla ovet, ja johti hänet ulos.

¹⁰Oi, Herra, Sinä olet yhä Jumala! Enkelit ovat Sinun käskettävissäsi tänä aamuna. Me rukoilemme, Herra, että sillä aikaa, kun me rukoilemme täällä Jumalan huoneessa, enkelit menisivät veli Robersonin kotiin. Hänen halunsa on olla paikallansa täällä, mutta tämä vaiva on estänyt hänet siitä. Ja vapauttakoon Jumalan Enkelit hänet, tehden hänet terveeksi, niin että hän voi ottaa jälleen paikkansa Jumalan huoneessa.

¹¹Siellä on toisiakin, jotka ovat tulleet vaikeuksien lävitse, he ovat olleet sairaita. Ja me näimme erään vanhemman naisen, kun hän oli tulossa paikalleen, kohottavan kätensä, taapertaessaan jaloillaan. Hän on tullut Jumalan huoneeseen, parantuakseen. Ja suo Herra, että hän tulee lähtemään ulos nuoren naisen kevein, nuorekkain askelin.

¹²Kaikki toiset, jotka kohottivat kätensä, monet niistä kohosivat, koska on kirjoitettu, niin kuin aikaisemmin on lainattu: “Monet ovat vanhurskaan ahdistukset, mutta Jumala vapauttaa heidät niistä kaikista.” Voikaamme lentää pois tänä päivänä uskoon, uskon käsivarsille, jotka tulevat vapauttamaan meidät kaikista sairauksista ja vaivoista. Kun kokous on loppunut, älköön keskellämme olko yhtään heikkoa.

¹³Suo Herra, että jokainen uskomaton tulee uskovaksi. Ja kun me mietiskelemme Sinun Sanaasi, ottakoon Pyhä Henki Sen ja pankoon Sen sydämiimme, ja kastelkoon sitä siellä, kunnes Se tulee Sanan hedelmäksi. Tee tämä meille, Herra, kun me nöyrästi kumarramme päämme ja pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua.)

¹⁴Juuri ennen kokouksen sanomaan menemistä tänä aamuna, haluaisin teidän pitävän vähän tarkemmin mielessänne… Jos jollakin teistä on lomaa ja haluaisitte osallistua kokouksiin, jotka tullaan pitämään Middletownissa, Ohiossa, alkaen maanantaista viikon kuluttua, se tulee olemaan leirintäalueella.

¹⁵Tiedätkö sinä tuon leirintäalueen nimen, Gene? [Veli Gene sanoo: “Kaksitoista mailia Middletownin ulkopuolella.”] Veli Sullivan, Middletown on pieni kaupunki, olettaisin, että se on noin Jeffersonvillen kaltainen. Se on koripallokeskus. Veli Sullivan on siellä pastorina. Ja jokainen Täyden Evankeliumin seurakunnista, joita siellä on yli kuusikymmentä yhteistyössä näissä kokouksissa, kykenee kertomaan teille, missä tuo leirintäalue on.

¹⁶Ja minulle on kerrottu, että siellä leirintäalueella on monia mökkejä, huolehtimaan ihmisistä, jotka tahtovat tulla. Ja kokoukset alkavat maanantaina, jatkuen lauantaihin asti, kestäen kuusi päivää. Eikä kokousta tule olemaan sunnuntaina, toisten seurakuntien tähden, niin että he voivat mennä omiin säännöllisiin kokouksiinsa. Siellä ehkä tulee olemaan kunakin iltana parantamiskokouksia tai sairaiden puolesta rukoilemista. Ja jokainen on kutsuttu. Ja se alkaa elokuun 10. pnä, jatkuen 15:stä, maanantaista lauantaihin. Ja jos teillä on lomaa, tai loma tulossa, ja haluatte kuluttaa sen sillä tavalla, niin olemme varmasti iloiset tulostanne.

¹⁷Haluaisin myös kannustaa kaikkia niitä, joita ei ole kastettu kristillisellä kasteella, viipymään täällä tänä aamuna ja ajattelemaan sitä. Ja valmistautukaa kastekokousta varten, joka tulee seuraamaan noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua, olettaisin. Se tulee olemaan täällä kirkossa.

¹⁸Me olemme hyvin taipuvaiset rohkaisemaan ihmisiä kastettavaksi kristillisellä kasteella tietäen, että se on ehdottoman välttämätön pelastumiseksi. Sillä meidän Herramme on kirjoittanut, Hänen viimeinen tehtävänsä Seurakunnalle, tai niin kuin Hän viimeksi sanoi, antaessaan Seurakunnalle tehtävän: “Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle. Hän, joka uskoo, ja on kastettu, pelastuu.” Niinpä me tiedämme, että on ehdottoman välttämätöntä, että meidät on kastettu upottamalla.

¹⁹Ja me olemme iloisia voidessamme suorittaa tämän palvelun teille, kenelle tahansa, joka on vakuuttunut sydämessään, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, että Hän kuoli pelastaakseen syntiset, ja te olitte yksi niistä, joiden puolesta Hän kuoli; ja jos haluaisitte tulla ja olla kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksi saamiseksi; sanoen maailmalle, että te uskotte, että teidän syntinne nyt ovat anteeksi annetut, ja tulette nyt Herran Jeesuksen opetuslapseksi, ottaaksenne asemanne.

²⁰Jos teillä ei ole seurakuntaa, jossa käydä, tulemme olemaan iloisia yhdessäolostanne kanssamme. Meillä ei ole täällä mitään jäseniä. Se on avoin tabernaakkeli koko Kristuksen Ruumista varten, jokaisesta kirkkokunnasta. Me olemme ei-kirkkokunnallinen. Ja me avaamme ovet kaikille ihmisille, ei väliä keitä he ovat; väriin, rotuun, tai uskontunnustukseen katsomatta. Jokainen on tervetullut. “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.” Ja jos teillä ei ole mitään toista seurakuntaa, olisimme iloiset, jos tulisitte ja olisitte yhteydessä kanssamme. Se on kaikki, mitä teidän tarvitsee tehdä; vain tulla sillä tavalla. Tulkaa avoimella sydämellä, pankaa itsenne peliin ja auttakaa meitä, kun me ponnistelemme eteenpäin Jumalan Valtakunnan tähden. Sillä me uskomme, että tuo hetki on pian käsillä, jolloin kaikki ne asiat, joista on puhuttu Raamatussa, tulevat täyttymään.

²¹Epäilemättä monet teistä ovat lukeneet Hruštšovin lausunnon Y. K:lle äskettäin. Eräs ystävä lainasi sitä minulle kanadalaisesta lehdestä. Hän sanoi: “Jos on olemassa Jumala, on Hän valmis pyyhkimään pois ja puhdistamaan temppelinsä uudestaan teistä kapitalisteista, niin kuin Hän teki alussa.” Niinpä te nyt voitte lukea rivien välistä, että “Hän on valmis puhdistamaan temppelin uudestaan”. Ja eikö ole kauhea asia, että jonkun kommunistin on sanottava jotakin sellaista? Hänellä oli jotakin joka tapauksessa. Kyllä. Kapitalistit olivat alussa niitä, jotka aiheuttivat vaikeudet. Me olemme kapitalisteja.

²²Kuulin kalliin, rakastetun pastorimme, veli Nevillen, tekevän erään huomautuksen radiolähetyksessään äskettäin, joka tuli jatkuvasti uudestaan ja uudestaan mieleeni. En yksinkertaisesti voi unohtaa sitä. Kerroin sen eräälle ystävälleni eilen illalla. Ja se oli se, että tulee olemaan… Sen jälkeen, kun Hän on ottanut Pyhän Hengen pois maan päältä, tuo muodollinen kirkkouskonto tulee jatkamaan suoraan edelleen, tietämättä siitä mitään. Oletteko koskaan… Kuinka monet kuulivat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eikö se ollutkin hämmästyttävää? He eivät tunne Pyhää Henkeä, joten he eivät tule tietämään, milloin Se on mennyt pois, vaan tulevat jatkamaan suoraan edelleen aivan niin kuin ennenkin. Kun tuo viimeinen on sinetöity sisälle Kristuksen Ruumiiseen, he yhä jatkavat edelleen yrittäen tuoda käännynnäisiä Sille, koska he eivät tiedä, mikä Se on.

Ja heidän muodolliset uskontonsa tulevat jatkamaan edelleen aivan niin kuin ennenkin. No niin, se ei ehkä uppoa teihin aivan samalla tavalla kuin mitä se meni minuun, mutta se oli todella hämmästyttävä lausunto. Että he tulevat olemaan niin kaukana poissa, vain uskonnollisissa rituaaleissaan, että he eivät tule tietämään Pyhän Hengen menneen pois, koska he alusta alkaenkaan eivät tiedä, mikä Se on.

²³Olkoon Jumala armollinen meille. Veli, haluaisin elää tässä elämässä, niin että jos vähänkin murehdutan Häntä, tuntisin sen sydämessäni; jos sattuisin tekemään jotakin, joka murehduttaisi Häntä, haluaisin, että kykenisin tuntemaan sen heti.

²⁴Puhumattakaan, Hänen poissaolostaan, minä en haluaisi olla täällä, kun Hän ei ole täällä. Haluan olla poissa silloin. Kyllä vaan. Sillä silloin ei tule olemaan mitään Verta armoistuimella, se tulee olemaan pimeä ja täynnä savua. Pyhäkössä ei tuohon aikaan tule olemaan enää mitään Lakimiestä ajamassa meidän asiaamme. Tiedättekö Kirjoituksen sanovan sen? Pyhäkkö oli täynnä savua. Siellä ei ollut Verta armoistuimella, ja silloin se on tuomio.

²⁵Jos Herra joskus tänä varhaissyksynä, tulee antamaan meille muutaman illan herätyksen, olen juuri ajatellut mielessäni, että ottaisimme tuon Ilmestyskirjan, tutkiaksemme sitä, käydäksemme tuon Ilmestyskirjan lävitse, koskien sitä.

²⁶Nyt tänään, tiedän, että siellä on monia, jotka ovat tulleet rukoiltaviksi. Ja toimistoni oli suljettu tänään, tai tämän viikon, ja jotkut ihmiset ovat tulleet, eikä minulla ollut tilaisuutta rukoilla heidän puolestaan siellä, koska pojat olivat menneet pois päiväksi tai kahdeksi, levätäkseen. Heillä on paljon työtä tehtävänä; omat työnsä, plus tabernaakkelin työ, ja minun puhelinsoittoni ja kaikkea. Se alkaa pian käydä hermoillenne. Ja niinpä se oli syynä. Tiedän, että minun on lähdettävä jonnekin ulos aina ajoittain, ja tehtävä jotakin erilaista ja tiedän, että niin on myös heidän kohdallaan. Niinpä he soittivat siitä minulle. Minä sanoin: “Uskon, että se käy päinsä.” Ja me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta muutaman minuutin kuluttua.

²⁷Ja ajattelin, että lukisimme jotakin Jumalan Sanasta. Jos teillä on nyt Raamattunne, niin menkäämme Jesajan kirjaan. Pidän siitä, kun näen teidän ottavan Kirjan ja lukevan Sitä. Lukekaamme nyt. Jos emme lue enempää kuin yhden tai kaksi Sanaa, Se on kuitenkin Jumalan Iankaikkinen, kuolematon Sana. Se ei voi koskaan kadota pois. Jesajan 55. luku, aiheena “Iankaikkinen pelastus.”

Kuulkaa, jokainen, joka janoaa, tulkoon vetten tykö, ja hän, jolla ei ole rahaa; tulkoon, ostakoon, ja syököön; kyllä, tulkaa, ostakaa viiniä ja maitoa ilman rahaa ja ilman hintaa.

Miksi te tuhlaatte rahaa siihen, mikä ei ole leipää? Ja työnne siihen, mikä ei tyydytä? Kuunnelkaa ahkerasti minua, ja syökää sitä, mikä on hyvää, ja antakaa sielunne ilahduttaa itseään lihavuudessa.

Kallistakaa korvanne, ja tulkaa minun tyköni: kuunnelkaa, ja teidän sielunne on elävä; ja minä tulen tekemään iankaikkisen liiton teidän kanssanne, varmat Daavidin armot.

²⁸Haluaisin puhua teille muutaman hetken aiheesta: Ilman rahaa tai ilman hintaa.

²⁹On niin monia meidän päivämme huveja. On niin paljon houkuttelemaan ihmisiä siihen, mitä me kutsumme “nautinnoksi”, ja sitä on kaikkia varten ja kaiken ikäisille.

³⁰Siellä ovat houkutukset nuoria ihmisiä varten, nykyiset tanssit ja rock’n’roll kutsut ja se musiikki, joka heillä on sen kanssa. Ja se kaikki on houkuttelevaa, huvittelemista varten.

³¹En välitä siitä, kuinka hyvässä kodissa lapsi on kasvatettu, ja kuinka sitä on opetettu tekemään oikein; jos tuo lapsi ei ole vastaanottanut uudestisyntymän kokemusta, tavoittaa rock’n’roll musiikki hänen mielenkiintonsa aivan niin nopeasti kuin hän kuulee sen. Koska hänessä on luonnollisen syntymän mukaan lihallinen henki. Ja Perkeleen voima on niin suuri tänä päivänä, että se saa otteen tuosta tuon lapsen hengestä.

³²Ja kuinka paljon enemmän se sitten tulee tekemään sen jollekin vanhemmalle, joka on hylännyt uudestisyntymän! Mutta vaikka, teidän elämänne on muuttunut, ja te olette kääntyneet ja syntyneet uudestaan Jumalan Valtakuntaan; teidän luonteenne on yhä maailman asioissa, olittepa te kuinka uskonnollinen tahansa, ellei sitä ole muutettu teissä. Te voitte palvoa ja olla uskonnollinen, mutta sillä tulee yhä olemaan jonkinlainen vetovoima teihin, koska tuo vanha synnin ihminen ja sen halut eivät vielä ole kuolleet teissä.

³³Mutta antakaapa Kristuksen kerran ottaa valtaistuin sydämessänne, Häntä nuo asiat eivät vaivaa, Se on niin paljon suurempaa.

³⁴En voi mainita tuon miehen nimeä, koska en muista hänen nimeään nyt, mutta monet teistä muistatte hänet. He sanoivat siellä olleen erään saaren, missä miehet menivät väijytykseen ja naiset tulivat rannalle laulaen. Ja heidän laulunsa olivat niin kiusaavia, että laivoissa ohikulkevat merimiehet tulivat maihin, ja sitten väijytyksissä olevat miehet, kun he eivät olleet varuillaan, tulivat ja tappoivat heidät. Ja eräs tietty suuri mies halusi kulkea saaren ohitse. Ja hän antoi merimiestensä sitoa hänet mastoon, ja tukkia suunsa niin ettei hän voinut huutaa; ja hän pani tulpat merimiestensä korviin, niin etteivät he voineet kuulla sitä purjehtiessaan ohi. Ja nuo naiset tulivat rannalle, tanssien ja kirkuen ja laulaen. Ja, oi, se oli niin valtavaa, että hän rikkoi nahan ranteissaan, huutaen miehilleen: “Kääntykää rannalle! Kääntykää rannalle!” Mutta he eivät voineet kuulla häntä, heillä oli tulpat korvissaan.

³⁵Ja sitten he purjehtivat erääseen tiettyyn paikkaan, jossa heidän tuli päästää hänet irti ja ottaa tulpat pois korvistaan. Ja siellä, kävellessään kadulla, hän kuuli erään muusikon soittavan, joka oli niin paljon ylempänä näitä siellä saarella. Ja ohittaessaan jälleen tuon saaren, he sanoivat: “Oi, suuri merenkävijä, sidommeko me sinut jälleen mastoon?”

³⁶Hän sanoi: “Ei, jättäkää minut vain irti. Olen kuullut jotakin niin paljon valtavampaa, ettei tuo enää koskaan tule vaivaamaan minua.”

³⁷Sillä tavalla on uudestisyntyneen kristityn kohdalla. He ovat löytäneet jotakin niin paljon valtavampaa kuin rock’n’rollit ja tämän maailman huvitukset. Heitä huvittaa Pyhä Henki. Ja se on niin paljon suurempaa, että maailma on kuollut heille.

³⁸Mutta, kun te menette näihin halpoihin huveihin, täytyy teidän muistaa ottaa paljon rahaa mukaanne. Joku nuori mies, joka vie tyttöystävänsä näihin kutsuihin ja näihin tansseihin, ja niin edelleen, tulee maksamaan suuren osan viikkopalkastaan. Ja vanhemmat ihmiset yrittävät löytää nautintoa menemällä olutkapakoihin, juodakseen pois viikon murheensa, heidän on maksettava siitä suuri raha. Ja mitä he saavat siitä? He eivät saa muuta kuin päänsärkyä.

³⁹Ja muistakaa, jonakin päivänä teidän on tehtävä tili Jumalan kanssa siitä. “Ja synnin palkka on kuolema.” Niin tehden te ette saa aikaan mitään täällä maan päällä. Se on väärä kangastus. Ryyppääminen tulee ainoastaan lisäämään murhetta. Synti tulee lisäämään vain kuolemaa kuoleman päälle. Ja lopputilinne tulee olemaan Iankaikkinen ero Jumalasta, teidät heitetään Tuliseen Järveen. Te ette voi voittaa mitään, vain menettää.

⁴⁰Sitten Jumala tulee ja kysyy kysymyksen: “Miksi tuhlaat rahasi niihin asioihin, jotka eivät tyydytä? Miksi teet sen?”

⁴¹Mikä saa ihmisen haluamaan tehdä sen? He tuhlaavat kaiken, mitä heillä on, ja kaiken, mitä voivat ansaita, ostamalla ryypättävää, tai vaatteita jollekin naiselle, jonka kanssa he juoksevat, tai jonkin kaltaisia, maailmallista himojen nautintoja.

⁴²Mutta meille kerrotaan Raamatussa ja käsketään tulemaan Jumalan tykö: “Ostamaan Iankaikkinen ilo ja Iankaikkinen Elämä, ilman rahaa tai ilman hintaa.”

⁴³Nuo asiat eivät voi tyydyttää, ja niiden loppu on Iankaikkinen kuolema. Ja se maksaa teille kaiken rahan, jonka voitte haalia kokoon, ollaksenne joku huvitusten iso pamppu, tai joku ilonpitäjä, tai mitä olettekin, tai joku suosittu tyttö, tai mitä se onkaan. Se maksaa teille kaiken, minkä voitte saada kokoon, tehdäksenne sen. Pukeutumalla kaikkein korkealuokkaisimpiin pukuihin ja tekemällä niitä asioita, joita maailma tekee, te vain korjaatte lopputiliksenne Iankaikkisen tuomion.

⁴⁴Sitten Jumala kysyy: “Miksi?” Mitä me tulemme tekemään Tuomion Päivänä, kun meiltä kysytään miksi me teimme sen? Mikä tulee olemaan vastauksemme? Mikä tulee olemaan nykyaikaisten amerikkalaisten vastaus, jotka sanovat olevansa kristitty kansa? Ja jossa tuhlataan enemmän rahaa viskiin vuodessa kuin ruokaan. “Miksi te tuhlasitte rahanne tuon kaltaisiin asioihin?” Kuitenkin, hallitus lähettää teidät rangaistuslaitokseen viiden dollarin verokavalluksesta, jonka olette ehkä lähettäneet jollekin laitokselle, joka ei ollut oikealla tavalla järjestyksessä vastaanottamaan verorahoja, tai jonka olette lähettäneet jollekin lähetyssaarnaajalle meren takana. Jonakin päivänä meiltä tullaan kysymään: “Miksi sinä sen teit?”

⁴⁵Me olemme kristitty kansakunta, ja me lähetämme miljardeja noille ihmisille siellä, yrittäen ostaa heidän ystävyyttään. Ja nyt he hylkäävät sen. Ei ihme, että Hruštšov sanoi: “Jos on olemassa Jumala, tulee Hän jälleen siivoamaan palatsinsa puhtaaksi.” Ja pakana voi tehdä sen kaltaisen lausunnon, tuoden häpeän yllemme. Miten naurettava asia se onkaan. Ja sitten me kutsumme itseämme kristityiksi.

⁴⁶Jumala sanoi: “Tule, osta Iankaikkinen Elämä; ilman rahaa, ilman hintaa.” Elämä, elääksenne iäti, ja me käännämme Sille selkämme ja nauramme Hänelle vasten kasvoja. Mitä me tulemme tekemään tuona päivänä? Millaista se tulee olemaan?

⁴⁷Jos Jumala antaa meille asioita tehtäväksi ja antaa meille rahaa ja tekee meistä rikkaimman kansakunnan Taivaan alla, silloin Jumala tulee kysymään, mitä me teimme sen kanssa? Miksi me tuhlaamme rahamme asioihin, jotka eivät tyydytä? Eikä niin ole vain kansakunnan kanssa, se koskee myös yksilöitä; aina penneistä miljooniin dollareihinsaakka, niin kuin kullekin on annettu.

⁴⁸Kun miehet tappavat toisiaan, luin juuri äskettäin erään artikkelin, jossa kaksi poikaa työskenteli metsästysleirissä. Yhdellä oli viisi lasta ja toisella kaksi. Ja toisen heistä täytyisi lopettaa työnsä. Se, jolla oli viisi lasta, ajatteli tarvitsevansa työtä enemmän kuin se, jolla oli kaksi lasta; ja hän meni metsästämään hänen kanssaan ja ampui hänet takaapäin.

⁴⁹Raha, sen kaltainen on kansakunta, sen kaltainen on tunne, sen kaltainen on henki, joka hallitsee kansaa.

⁵⁰Silloin te voitte nähdä kuinka ehdottoman välttämätön uudestisyntymä on. “Teidän täytyy olla syntynyt uudestaan! Niin sen on oltava! Tulkaa Minun tyköni, ja ostakaa ilman rahaa!”

⁵¹Te ette voi sanoa: “Minulla ei ollut rahaa.” Sinä et tarvitse rahaa, se annetaan ilmaiseksi.

⁵²Me amerikkalaiset olemme niin taipuvaisia “maksamaan kaikesta”. Se on meidän iskulauseemme. “Me maksamme asioista. Meillä on rahaa.” Me väläytämme dollarin seteleitämme muille maille ja niin edelleen, jotka ovat köyhiä. Te näette turistien tulevan, kaikissa höyhenissään ja hienouksissaan, ja amerikkalaiset huolehtivat heistä. Se on vain saastaista rahanhimoa Jumalan silmissä. Se ei tule maksamaan tietämme taivaaseen. Mutta kaikki Amerikassa on niin, että meidän täytyy maksaa siitä mitä haluamme.

⁵³Menkää ravintolaan ja syökää päivällisenne. Ja jos te ette pane pöydälle juomarahaa tuolle tarjoilijalle, katsoo hän vihaisesti ja rypistää otsaansa; sen jälkeen, kun työnantaja jo maksaa hänelle hänen työstään. Ja sen on parasta olla vähintään kymmenen prosenttia laskustanne, tai enemmän. Jos ette tee sitä, katsoo tuo tarjoilija teitä alaspäin kuin jotakin saituria. Ja hän saa rahansa. Mielestäni se on häpeällistä ja on häpeä tehdä niin. Minun mielestäni kansakunnalla on kehno arvostelukyky. Oli tapana, että hyvät ihmiset, hyvissä paikoissa eivät sallineet sitä. Mutta se menee kaikki yhteen suureen henkeen.

⁵⁴Olin matkustamassa junalla. Ja kantaja… Minulla oli pieni salkku yhdessä kädessä ja matkalaukku toisessa ja pieni parranajokotelo kainalossani, ja kävellessäni junalle kantaja tuli luokseni ja sanoi: “Voinko kantaa sen puolestasi?”

⁵⁵Minä sanoin: “Oi, olen menossa vain tähän junaan. Kiitos vaan.” Ja sinne oli vain noin kolmekymmentä metriä.

⁵⁶Hän sanoi: “Minä otan sen”, ja hän otti tuon pienemmän ja käveli eteenpäin.

⁵⁷No niin, kun hän tuli, minä ajattelin: “Ehkä minä…” Tiesin, että hänelle maksettiin, mutta antaisin hänelle vain puoli dollaria. Hänellä oli tavarani hallussaan noin, sanokaamme minuutin ajan; suunnilleen niin pitkän matkaa kuin tämän Tabernaakkelin toiseen päähän, jossa hän tuli junalle. Astuin ylös junaan ensin, ja kurottauduin alas ja otin vastaan laukkuni. Annoin hänelle puoli dollaria.

Hän sanoi: “Hetkinen vain!”

Sanoin: “Mitä tarkoitat?”

Hän sanoi: “Minä kannoin kolme laukkua sinulle!”

Minä sanoin: “Kyllä, herra, se on totta. Mikä on hätänä?”

⁵⁸Hän sanoi: “Minun vähimmäismaksuni on kaksikymmentäviisi senttiä paketilta. Sinä olet minulle velkaa vielä kaksikymmentäviisi senttiä.”

Näettekö, sellaista on amerikkalaisuus, kaikesta täytyy maksaa!

⁵⁹Lähtekää autoajelulle ja antakaa sen pudota ojaan ja pyytäkää jotakin vetämään teidät ylös. Teidän on parasta valmistautua maksamaan, koska he tulevat laskuttamaan teitä siitä. Jos hinausauto tulee noutamaan teitä, laskuttaa hän niin-ja-niin paljon maililta. Ja jos maanviljelijä, yhdeksän kertaa kymmenestä, noutaa traktorinsa avuksi, on se pahempaa kuin se.

⁶⁰Teidän on maksettava kaikesta, mitä teetätte. Kaikki on: “Maksa! Rahaa! Maksa! Rahaa!”

⁶¹Ja kuitenkin, kuinka paljon syvempään ojaan onkaan synti heittänyt teidät! Te ette olisi koskaan voineet päästä ulos tuosta synnin kuopasta. Mutta, kun ei ole ketään ottamassa teitä ulos synnin kuopasta, ottaa Jumala teidät sieltä ulos ilman rahaa, ilman hintaa.

⁶²Jos te ette maksa kalliisti hinausautolle, tulette te pysymään siellä ojassa. Teillä täytyy olla rahaa, tai te pysytte siellä ojassa.

⁶³Mutta pahin kuoppa, mihin te koskaan olette joutuneet, on se synnin ja epäuskon kuoppa, johon Perkele on teidät heittänyt. Jumala tahtoo vetää teidät sieltä ylös, ilman rahaa, ilman maksua. Ja kuitenkin te makaatte siellä kuopassa, synnin tahraamana, ettekä edes huuda Häntä avuksi.

⁶⁴Ja kun te hankitte sinne hinausauton, he tavallisesti vetävät pitkät ketjut sinne ojaan, kietovat ne puskurien ympärille, tai niin edelleen ja käynnistävät auton, ja tuon auton voima alkaa vetää ja moottori toimia, ja vetää teidät ylös.

⁶⁵Kun Jumala löytää teidät synnin kuopasta, ja kuulee avunhuutonne, lähettää Hän alas ketjun, joka on kiedottu Golgatan ympärille, Jumalan rakkauden ympärille, ja kiinnittää Sen teidän sydämeenne ja panee sinne Pyhän Hengen voiman. Se alkaa vetää. Eikä se maksa teille mitään, ja kuitenkin me vain makaamme siellä kuopassa, koska emme voi maksaa siitä rahalla. Me amerikkalaiset luulemme, että voimme maksaa siitä pääsyn rahallamme, mutta sitä te ette voi. Se on ilman rahaa tai ilman hintaa. Te ette maksa sitä kirkolla. Jeesus maksoi sen Golgatalla! Mutta ihmiset ovat häpeissään Siitä. He tahtovat Sen omalla tavallaan. Jumalalla on tapa teidän vastaanottaa Se, ja Se on ilmainen, jos vain tahdotte ottaa Sen.

⁶⁶Tavallisesti, kun he vetävät teidät ojasta, olette täynnä naarmuja ja teidän täytyy mennä sairaalaan. Ja ennen kuin he aloittavat hoitonne, ennen kuin mitään on tehty, he kysyvät: “Kuka tulee maksamaan laskun? Jos me tulemme ompelemaan umpeen haavasi, jos me kaadamme öljyä ja annamme pistoksia verenmyrkytystä vastaan, niin minkä kaltainen vakuutus sinulla on?” Ennen kuin he tekevät mitään, täytyy rahapuoli olla selvää!

⁶⁷Mutta, kun meidän Herramme panee rakkauden ketjunsa sydämenne ympärille ja vetää teidät ylös synnin kuopasta, Hän parantaa jokaisen särkyneen sydämen ja ottaa pois kaiken synnin. Ja lasku on pantu unohduksen mereen, eikä sitä enää koskaan muisteta teitä vastaan. “Tulkaa, ilman rahaa tai ilman hintaa.” Ei väliä, kuinka pahasti olette haavoittunut, kuinka pahasti olette runneltu, mitä perheenne on tehnyt, tai mitä te olette tehneet, siitä ei tulla laskuttamaan. Hän parantaa sydänsurut, ottaa pois kaikki murheenne. “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän vääryyksiemme tähden; meidän rauhamme kuritus oli Hänen päällään; ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Se on kaikki ilmaista.

⁶⁸Emmekä me halua vastaanottaa Sitä, koska meitä hallitsee väärä henki. Meitä hallitsee kansakunnan henki, maailman henki; sen sijaan, että olisimme Jumalan Hengen, Pyhän Hengen hallinnassa, joka johtaisi meitä ja opastaisi meidät koko Totuuteen ja todistaisi Raamatun Sanan oikeaksi.

⁶⁹Jokin aika sitten, puhuin erään jumalankieltäjän kanssa. Hän sanoi: “Ajattelehan sitä, herra Branham, kaikki tämä elämän kurjuus, ja ainoa asia, joka meillä on, joka pelastaa meidät, ovat jotkut vanhat juutalaiset kirjoitukset.”

⁷⁰“Oi”, sanoin, “hyvä herra, se voi olla kaikki, mitä sinulla on, mutta minulla on jotakin enemmän kuin se. Minulla on Hänen Henkensä, joka kirjoitti Sen, joka vahvistaa ja tekee Sen siksi, jokaisen lupauksen.” Hän ei tiennyt mitä vastata siihen.

⁷¹Katsokaahan, teidän täytyy tulla ja ostaa ilman rahaa, ostaa ilman hintaa. Se ei maksa teille mitään. Se on ilmainen, niin että kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon. Jumala vetää teidät ylös tuosta kuopasta.

⁷²Kuten tuo mies siellä Kaunis nimisellä portilla. Hän oli joutunut kuoppaan äitinsä kohdusta, perkele oli rampauttanut hänen jalkansa. Hän ansaitsi elatuksensa kerjäämällä almuja ohikulkevilta ihmisiltä. Ja istuessaan siellä portilla tuona aamuna, hän näki kahden helluntailaissaarnaajan tulevan. Heillä ei ollut kolikkoakaan mukanaan, koska hän sanoi: “Hopeaa minulla ei ole.” Ja kymmenen sentin raha on pienin hopeakolikko. “Hopeaa ja kultaa minulla ei ole.”

⁷³Olettaisin tuon miehen ajatelleen jotenkin tällä tavalla: “Ei ole tarve kohottaa kuppiani.” Ehkä hän yritti säästää tarpeeksi rahaa. Hän oli neljäkymmentävuotias ja ehkä hän yritti säästää tarpeeksi rahaa lääkäreitä varten, jotka tekisivät hänelle jalkatuet nilkkoihin, jotka olivat heikot, niin että hän voisi kävellä. Ja ehkä hänellä olisi täytynyt olla rahat valmiina, ennen kuin lääkärit olisivat auttaneet häntä. Ja varmastikaan hänen ei tarvitsisi kohottaa kuppiaan näille helluntailaissaarnaajille, joilla ei ollut mitään. He olivat niin köyhiä, etteivät he kyenneet löytämään penniäkään noilta miehiltä.

⁷⁴Mutta, kun hän katsoi heitä kasvoihin! Yksi nuori, nuoruuden verevä; toinen vanha ja ryppyinen; Johannes ja Pietari, jotka tulivat portille. Hän näki jotakin tuossa nuoremmassa miehessä, jotakin suurempaa kuin tavallista. Hän näki, että tuon vanhan auringon polttaman ja ryppyisen galilealaisen kalastajan kasvoilla oli “sanomaton ilo ja täynnä kirkkautta”. Hän näki jotakin, joka näytti olevan hieman erilaista.

⁷⁵Tiedättekö, kristillisyydessä on jotakin, joka saa ihmiset näyttämään erilaisilta. He ovat maailman sievimpiä ihmisiä.

Ja hän otti kuppinsa ja kohotti sen heitä kohden.

⁷⁶Ja apostoli Pietari, ollen vanhempi, sanoi: “Hopeaa ja kultaa minulla ei ole.” Toisin sanoen: “Minä en voi yhtään auttaa sinua ostamaan näitä kainalosauvoja. Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta sitä, mitä minulla on!” Hän oli ollut ostamassa Häneltä, jolla oli hunajaa ja pelastuksen viinin iloja. Hän oli juuri tullut, kaksi tai kolme päivää sitä ennen, Helluntaista, jolloin jotakin oli tapahtunut.

⁷⁷Ja tuo nuori mies kajautti suuren “aamenen” sille, ja katsoi häntä kasvoihin.

⁷⁸Mitä tapahtui? Tuo sympatian ketju, Hänen säälinsä, joka sanoi: “Minä säälin sairaita”, tuo sama Henki oli ottanut paikan tämän vanhan kalastajan sydämessä. Hän sanoi: “Niin pitkälle kuin rahasta on kysymys, sitä minulla ei ole, mutta minulla on jotakin, joka korvaa sen miljoonakertaisesti. Sitä mitä minulla on!”

⁷⁹Muistakaa nyt, Pietari oli juutalainen ja he luonnostaankin rakastavat rahaa, mutta tämä juutalainen oli kääntynyt. Hän ei sanonut: “Sitä mitä minulla on, minä sinulle myyn!”

⁸⁰Vaan: “Sitä mitä minulla on, minä sinulle annan! Sitä mitä minulla on! Minulla ei ole penniäkään taskussani. En voisi ostaa leipää, en voisi ostaa mitään. Minulla ei ole senttiäkään. Mutta, jos voit vastaanottaa sen, niin sitä mitä minulla on, sen minä sinulle annan, koska se annettiin minulle.” Sitä me tarvitsemme. Sitä mitä minulla on, minä sinulle annan.” “Mitä sinulla on, herra?”

⁸¹“Olen ollut Hänen luonaan, joka myy maitoa ja hunajaa ilman hintaa. Minä annan Sen sinulle. Sinun ei tarvitse maksaa minulle Siitä mitään. Jos voit vastaanottaa Sen, minä annan Sen sinulle. Ei niin kuin sellainen, joka laskuttaa siitä, vaan niin kuin ne, jotka haluavat antaa.”

⁸²Koska “niin kuin ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” Se oli tehtävä, jonka hänen Herransa oli antanut hänelle vain kolme päivää aikaisemmin. “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia. Joka uskoo ja on kastettu, on pelastuva; ja joka ei usko, on oleva tuomittu. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet; he puhuvat uusilla kielillä; jos he juovat kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; jos he ottavat ylös käärmeitä, ei se heitä vaivaa. Niin kuin ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” Tuo juutalainen oli muuttunut!

⁸³Se mitä me tarvitsemme Amerikassa, on muuttuminen, niin että Pyhä Henki voi ottaa joidenkin meidän uskonnollisten rituaaliemme paikan. “Niin kuin ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.”

⁸⁴“Sitä mitä minulla on, minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen Nimessä, nouse ja kävele”, usko tuohon väärentämättömään Luojan Nimeen! Eikä ihmekään, että hän juoksi ja hyppi ja ylisti Jumalaa!

⁸⁵Oi, tiedättekö, nuo suuret asiat! Hän oli ehkä istunut siellä neljäkymmentä vuotta yrittäen saada tarpeeksi rahaa ostaakseen itselleen nuo kainalosauvat, mutta ei ollut voinut tehdä sitä. Mutta aivan odottamattomimmassa tapauksessa, ja odottamattomimpaan aikaan ja mitä odottamattomimmilta, riittämättömimmiltä ihmisiltä, hän sai mitä halusi. Olen niin iloinen siitä, että Jumala tekee sen sillä tavalla.

⁸⁶Pienessä, niin kutsuttujen pyhien kieriskelijöiden joukossa yhtenä iltana, minä löysin mitä halusin, sen mitä rahalla ei voinut ostaa. Lukutaidottomien, kouluttamattomien, vaatimattomasti pukeutuneiden ja kaiken lisäksi neekereiden joukossa, siellä tuon pienen, vanhan, kokouspaikaksi muutetun saluunan lattialla, minä löysin tuon arvokkaan jalokiven; kun tuo vanha musta katsoi kasvoihini ja sanoi: “Oletko saanut Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulit uskoon?” Oi, se oli jotakin mitä halusin. En odottanut löytäväni sitä noiden ihmisten joukosta, mutta heillä oli se, mitä minä tarvitsin.

⁸⁷Tänä päivänä he eivät YK:ssa vastaanottaisi sitä, mitä meillä on, mutta sitä he tarvitsevat. Hruštšov, ja kaikki loput heistä, tarvitsevat Kristuksen, Pyhän Hengen kasteessa. Se muuttaisi heidän asenteensa. Se tekisi niistä miehistä, joita he vihaavat, heidän veljiään. Se ottaisi pois ahneuden ja ilkeyden ja taistelun; ja antaisi rakkauden, ilon, rauhan, hyvyyden ja laupeuden.

⁸⁸Kyllä, joskus te löydätte aivan odottamattomasta paikasta sen, mitä te etsitte.

⁸⁹Mitä olisivat Israelin lapset antaneet, (kaiken saaliinsa Egyptistä), kun heidän huulensa halkeilivat ja kielensä riippuivat ulkona suusta? He olisivat antaneet kaiken kullan, jonka he olivat saaneet saaliikseen Egyptistä, yhdestä hyvästä kylmästä vesiryypystä. Heidän johtajansa olivat johtaneet heitä erämaassa keitaalta keitaalle, ja vesikuopille ja puroille, mutta ne olivat kaikki kuivia.

⁹⁰Sitten sitä tuli ilman rahaa tai ilman hintaa! Tuo Ääni puhui profeetalle ja sanoi: “Puhu kalliolle”, erämaan kuivimmalle paikalle, joka on kauimpana vedestä. Siellä heidän janonsa sammutettiin, ilman rahaa tai ilman hintaa. “Puhu kalliolle.” Ei ”maksa kalliolle”, vaan “puhu kalliolle”.

⁹¹Hän on yhä Kallio tänä iltana. Hän on tuo Kallio väsyttävässä maassa. Jos olette matkalla tuossa väsyttävässä, maailmallisessa maassa, puhukaa Kalliolle! Teidän ei tarvitse maksaa Hänelle; puhukaa Hänelle! Ja Hän on hyvin läsnä oleva apu vaikeuksien hetkellä. Jos olette sairas, puhukaa Kalliolle! Jos olette sairas synnistä, puhukaa Kalliolle. Jos olette uupunut, puhukaa Kalliolle!

⁹²Katsokaahan se ei näyttänyt siltä. Ja se merkitsee “missä tahansa”. Näytti kuin, jos siellä ei ollut vettä näissä pienissä paikoissa, joissa oli puroja ja lähteitä, niin mitään vettä ei olisi siellä ylhäällä vuorella, joka ei ollut muuta kuin kalliota. Jumala tekee asiat päinvastaisesti kuin se, miten ihmiset ajattelevat. Kallio oli kuivin paikka erämaassa, mutta Hän sanoi: “Puhu Kalliolle.”

⁹³Tänä päivänä, ihmiset ovat niin petettyjä. He luulevat voivansa mennä ja lausua rukouksensa, maksaa jollekin papille, että hän lausuu muutaman rukouksen heidän puolestaan, maksaa tiensä lävitse; jos he rakentavat jonkun suuren kirkon jonnekin, ja joku rikas mies haluaa kustantaa sen; jatkaen elämäänsä himossa, pannen jonkun muun rukoilemaan puolestaan; ja ajattelevat, että siinä Se on. Jumala ei halua likaista rahaanne. Ainoa asia, jota Hän haluaa, on teidän palvontanne, niin että teidän elämänne puhuu Hänelle. Ja jos Jumala on antanut teille rahaa, älkää kuluttako sitä asioihin, jotka eivät tyydytä, vaan tuomaan todellinen tyydytys; sitä te ette voi saada ennen kuin puhutte Kalliolle.

⁹⁴Hän toi esiin elämää antavat vedet, ilman rahaa tai ilman hintaa. Ja he joivat, ja heidän kamelinsa joivat, ja heidän lapsensa joivat, ja se on yhä lähde, joka virtaa erämaassa.

⁹⁵Ja niin on Hänkin Kallio tänä päivänä, tässä uuvuttavassa maassa, kuolevia ihmisiä varten. “Kuka tahansa, joka uskoo Häneen, ei kuole, vaan hänellä on Iankaikkinen Elämä.”

⁹⁶Huomatkaa, heidän ei tarvinnut joka ilta kummastella mistä he saisivat leipää. Heidän leipänsä tuotiin heille joka yö, tuoreena.

⁹⁷Me menemme tänään ja ostamme leivän. Jos olette kerjäläinen ja menette sinne kauppaan ja sanotte: “Minä haluan leivän.”

⁹⁸Hän sanoisi: “Näytä minulle ensin rahasi. Minun täytyy saada kaksikymmentäviisi senttiä tästä leivästä.”

⁹⁹Ja mitä teillä on saatuanne sen? Teillä on alhaisinta, mitä vehnä voi tuottaa. He ottavat kaikki vitamiinit siitä pois ja kaiken kuituaineen ja antavat sen sioille. He sekoittavat vähän taikinaa pitämään koossa leseitä ja he siivilöivät sen ja tekevät siitä leivän ja monta kertaa he valmistavat sen likaisin, saastaisin käsin. Te näette, mitä te löydätte joskus leivästänne: hiustukkoja ja moraalittomia asioita, rotan palasia ja kaikkea muuta, mitä tippuu siihen noissa leipomoissa. Syntiset ihmiset, joilla on sukupuolitauteja ja kaikkea muuta, sekoittavat ne siihen. Jos te näkisitte, kuinka se valmistetaan, te ette koskaan söisi sitä. Ja kuitenkin teidän on vielä maksettava siitä kaksikymmentäviisi senttiä, tai ette saa sitä.

¹⁰⁰Ja Jumala ruokki heidät joka yö leivällä, joka oli valmistettu Enkelten käsillä; ilman rahaa, ilman hintaa. Ja tänä päivänä tuo leipä esittää Kristusta, hengellistä Elämää, joka tuli alas Taivaasta antaakseen Elämänsä.

¹⁰¹Ja Jumala antaa lapsillensa joka päivä, uuden kokemuksen. Muistakaa, jos he säilyttivät leivän yli yön, se saastui.

¹⁰²Kun te kuulette jonkun kertovan siitä kuinka: “Minulla on… Sanon sinulle, minä olen luterilainen. Minä olen presbyteeri, baptisti. Minä olen helluntailainen”, se on vain vanha käsin leivottu leipä. Siinä kaikki. Se on aivan yhtä saastainen, se on ihmiskäsin tehty.

¹⁰³Mutta, kun te kuulette todistuksen tuoreesta kokemuksesta: “Tänä aamuna, rukouksessa ollessani, Pyhä Henki kastoi sieluni uudestaan”, niin veli, se on Enkelten ruokaa.

¹⁰⁴Hän ruokkii heille tuoretta joka päivä, taivaasta.

Siunausten sateita me tarvitsemme!
Armon pisarat ympärillämme lankeavat,
Mutta sateita me anomme.

Oi, kyllä, lähetä Taivaasta, tuoreeltaan, Herra, Kristus Elämän Leipä. Heitä Se minun sydämeeni ja anna minun nauttia Hänen suuresta Läsnäolostansa.

¹⁰⁵Varmasti he olivat kiitollisia. He olivat kiitollisia ja jokainen mies tai nainen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, ja saanut Pyhän Hengen, tulee aina olemaan kiitollinen. Ei ole väliä sillä, missä tahansa se tapahtuukin, te tulette olemaan kiitollinen.

¹⁰⁶Kuten tuo pieni sokea poika siellä vuorilla, pikku Benny. Synnyttyään, noin kahdeksan kuukauden ikäisenä, kaihi alkoi kasvaa hänen silmiensä päälle. Hänen vanhempansa olivat köyhiä, he asuivat erään vanhan savisen mäen kupeessa. Ja he tiesivät, että leikkauksilla voitaisiin pelastaa pienen Bennyn silmät, niin että hän voisi nähdä. Ja nyt hän oli noin kaksitoistavuotias poika. Hänen vanhempansa ansaitsivat vain tarpeeksi leipään ja lihaan vuodessa. Heillä ei ollut varaa tuohon leikkaukseen.

¹⁰⁷Kaikki nuo naapurit yhdessä, kun he näkivät pienen Bennyn yrittävän leikkiä toisten lasten kanssa siellä ulkona, sokeana, hän ei voinut nähdä, mitä oli tekemässä. He tunsivat sääliä. Ja kukin tuona vuotena istutti pienen ylimääräisen sadon. He työskentelivät vähän kovemmin siellä auringossa. Ja kun sato oli myyty syksyllä, he ottivat tuon ylimääräisen rahan ja panivat pienen Bennyn junaan ja lähettivät hänet lääkärin tykö.

¹⁰⁸He suorittivat tuon leikkauksen onnistuneesti. Ja kun hän palasi takaisin kotiin, olivat kaikki naapurit kokoontuneet asemalle, kun pikku Benny nousi pois junasta. Hänen pienet kirkkaat silmänsä loistivat. Hän alkoi itkeä ja huutaa, katsoessaan heidän kasvojaan.

¹⁰⁹Yksi konduktööreistä kysyi: “Poikani, mitä tuo leikkaus maksoi?”

¹¹⁰Hän sanoi: “Herra, minä en tiedä, mitä se maksoi noille ihmisille, mutta olen niin iloinen, että voin nähdä heidän kasvonsa, jotka maksoivat hinnan.”

¹¹¹Sillä tavalla meistä tuntuu. Minä en tiedä, mitä Se maksoi Jumalalle. Minä tiedän Hänen antaneen minulle parhaansa, mitä Hänellä oli, Poikansa. Ja olen niin kiitollinen tästä hengellisestä näkökyvystä, niin että voin katsoa Hänen kasvoihinsa ja tietää, että Hän kuoli minun puolestani. Minä en tiedä, mitä Se maksoi Hänelle. Meillä ei ole mitään tapaa arvioida sitä. Tuo hinta on liian korkea. En voisi sanoa teille kuinka se on. Mutta minä olen kiitollinen. Olen niin kiitollinen, että siinä, missä kerran olin sokea, minä nyt voin nähdä.

¹¹²Olen kiitollinen, että kun Mayo veljekset sanoivat minulle kaksikymmentäviisi vuotta sitten, että aikani oli lopussa, lääkärit sanoivat, etten voisi elää pidempään, kuitenkin olen elossa tänä päivänä! En tiedä, mitä se maksoi Jumalalle, mutta olen kiitollinen, että olen elossa.

¹¹³Kerran olin syntinen, synnin kahleessa, päänsärkyineni, kuolemanpelkoineni. Mutta tänä päivänä, kuolema on voittoni, halleluja, se vain toisi minut Hänen Läsnäoloonsa, jota rakastan, voidakseni katsoa Hänen kasvojaan. Hän muutti koko tuon asian, leikkauksella, Hän otti pois sydämeni ja teki sen uudeksi. Minä tiedän jotakin tapahtuneen minulle.

¹¹⁴Sanomalehdissä viime syksynä, Minnesotassa. Oli pieni poika, joka otti polkupyöränsä ja meni yhtenä aamuna kirkkoon pyhäkouluun. Toinen nuori mies naapuristossa, hän ei halunnut olla missään tekemisissä pyhäkoulun kanssa, hän otti tyttöystävänsä ja meni luistelemaan. Ja tuo mies oli täysikasvuinen mies ja hän joutui heikoille jäille ja putosi jäihin. Hän oli nauranut tuota pientä poikaa tuona aamuna, joka oli ollut menossa tiellä pyhäkouluun, ja sanonut tyttöystävälleen: “Tuo fanaatikkojen joukko on menossa tuonne kirkkoon.” Ja kun hän putosi jään lävitse, oli hänen tyttöystävänsä kauempana hänestä. Hän oli kevyt ja pääsi pois. Mutta pinnalle tullessaan ja pannessaan käsivartensa jään päälle, hän oli halvaantunut, pitäen kiinni jäästä.

¹¹⁵Hänen tyttöystävänsä yritti tavoittaa häntä, mutta hän oli liian raskas, hän vain rikkoi jäätä. Ja hän huusi hänelle: “Mene takaisin! Mene takaisin! Sinä vain tulet tipahtamaan jäihin, ja me molemmat hukumme.” Hän kirkui, hän huusi, eikä ollut mitään, mikä olisi auttanut häntä.

¹¹⁶Jonkin ajan kuluttua, mäen yli tulee pieni poika polkien polkupyörällä, Raamattu kainalossaan. Hän kuuli huudot ja kiihdytti polkupyöränsä vauhtia. Hän laski Raamattunsa maahan ja juoksi jäälle. Hän ryömi vatsallaan, hyvät vaatteet yllään, kunnes sai otteen tuon miehen käsivarsista ja hän jatkoi vetäen häntä takaperin, kunnes oli saanut hänet pois jäistä. Hän juoksi tielle ja pysäytti auton, ja he kutsuivat ambulanssin ja veivät hänet sairaalaan.

¹¹⁷Sen jälkeen, kun hän oli maksanut ambulanssille, maksanut lääkäreille, keuhkokuume pistoksista ja asioista, joita hänelle oli tehty, hän tuli tämän pienen pojan tykö ja sanoi: “Poikani, mitä minä olen sinulle velkaa?” Hän sanoi: “Et mitään.”

¹¹⁸Hän sanoi: “Minä olen sinulle velkaa elämäni.” Ajatelkaa sitä. Rahalla ei voitu sitä ostaa. Se oli hänen elämänsä.

¹¹⁹Sillä tavalla meidän tulisi tuntea Jumalaa kohtaan. Ei ostaen tietämme lävitse jollakin, vaan me olemme elämämme velkaa Jumalalle, sillä, kun olimme kuolemassa ja uppoamassa synnin kuoppaan, Jumala heitti käsivartensa, köyden ympärilleni.

Olin uppoamassa syvällä synnissä,
Kaukana rauhalliselta rannalta,
Hyvin syvästi tahraantunut sisältä,
Ollen uppoamassa koskaan enää noustakseni;
Mutta meren Mestari,
Kuuli epätoivoisen huutoni,
Nosti minut vesistä,
Nyt minä olen turvassa.

¹²⁰Minä olen Hänelle velkaa elämäni. Te olette Hänelle velkaa elämänne. Te olette elämänne velkaa Hänelle, palvellaksenne Häntä. Ei niin, että kuljette ympäri kerskaten kirkkokunnallisesta seurakunnastanne, eikä niin, että kuljette ympäri ja arvostelette toisia; vaan yrittäen palvella ja pelastaa toisia ja tuoda heidät Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen.

¹²¹Tuo tuhlaajapoika. Lopettaessani, voisin sanoa tämän. Kun hän oli tuhlannut kaiken elämänsä, isänsä elämisen, hillitsemättömällä elämällään, ja kun hän palasi kotiin… Maatessaan sikolätissä, hän meni itseensä ja sanoi: “Kuinka monella isäni palkkalaisista on enemmän kuin tarpeeksi, ja täällä minä olen kuolemassa nälkään.” Mitä, jos hän olisi sanonut: “Ihmettelenpä, jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, voisin maksaa isälle takaisin kaiken tuhlaamani”? Mutta hän tunsi isänsä luonteen ja niin hän sanoi: “Minä nousen ja menen isäni tykö.”

¹²²Eikä isä koskaan sanonut: “Hetkinen, poikani! Oletko tuonut rahani takaisin?” Ei, hän ei koskaan ottanut häneltä maksua hänen synnistä. Hän oli iloinen, että hän tuli takaisin. Hän oli iloinen, että hän oli mennyt itseensä, koska hän oli hänen poikansa. Hän oli hänen oma lapsensa. Hän oli iloinen, että oli matkallaan kotiin. No niin, hän ei hyväksynyt hänen syntiään, vaan hän oli iloinen, kun hän tuli itsekseen ja sanoi: “Olen tehnyt syntiä Jumalani edessä ja isäni edessä. Minä nousen ja menen hänen tykönsä.”

¹²³Ja kun isä näki hänet kaukaa, juoksi hän hänen tykönsä ja suuteli häntä. Ja hän sanoi: “Tappakaa syöttövasikka”, ilman rahaa, “tuokaa paras viitta”, ilman rahaa, “tuokaa sormus”, ilman rahaa, ja pankaa se hänen sormeensa. Syökäämme, juokaamme ja iloitkaamme, sillä tämä minun poikani, joka oli kadonnut, on nyt löytynyt; hän oli kuollut, ja hän on elossa jälleen. Olkaamme siitä onnellisia.”

¹²⁴Voisinko lopuksi sanoa tämän, ystävät. Ainoa asia, mikä tyydyttää, ja ainoat todelliset asiat, mitä on olemassa, ainoat hyvät asiat, mitä on, niitä ei voida ostaa rahalla. Ne ovat ilmaisia lahjoja Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen kautta; sielun pelastus, ilo. Tulkaa ja syökää ja olkaa tyydytettyjä!

Miksi te tuhlaatte rahaa siihen mikä ei ole leipää, ja työnne siihen mikä ei tyydytä? Kuunnelkaa ahkerasti minua, ja syökää sitä, mikä on hyvää, ja antakaa sielunne ilahduttaa itseään lihavuudessa.

Kallistakaa korvanne, ja tulkaa minun tyköni: kuunnelkaa, ja teidän sielunne on elävä; ja minä tulen tekemään iankaikkisen liiton teidän kanssanne, varmat Daavidin armot.

¹²⁵Kaikki asiat, jotka kestävät, kaikki asiat, jotka ovat hyviä, kaikki asiat, jotka ovat miellyttäviä, kaikki asiat, jotka ovat Iankaikkisia, ovat ilmaisia, eivätkä maksa teille mitään. Tämän Kirjan kirjoittamisen lopulla sanotaan: “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon ja juokoon Elämän vesien lähteestä, ilmaiseksi, ilman rahaa, ilman hintaa.” Miksi te tuhlaatte rahanne siihen, mikä ei tyydytä, ja annatte tuon todellisen asian, joka tyydyttää ja on ilmainen, mennä harkitsemattomasti ohitsenne?

Rukoilkaamme.

¹²⁶Ollessanne hiljaisuudessa ja rukouksessa, onko tässä rakennuksessa tänä aamuna niitä, jotka eivät ole juoneet tuosta lähteestä, niin että maailman halut yhä ovat elämässänne, ja haluaisitte vaihtaa juomapaikkanne tai rahankäyttönne, tänä aamuna? Te haluaisitte tulla ja ostaa Jumalalta; ilman rahaa, ilman hintaa; hunajaa ja maitoa ja ilojen viiniä? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Muista minua, veli Branham, kun rukoilet.” Jumala siunatkoon sinua herra. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Onko siellä toisia, jotka haluaisivat sanoa: “Muista minua, veli Branham, kun rukoilet.”

¹²⁷Jotkut teistä nuorista, kyllä, jotka olette tuhlanneet elämisenne, ne tunnit, jotka äitinne ja isänne ovat käyttäneet puolestanne rukoilemiseen ja kaikki se opetus, joka teille on annettu, ja kuitenkin te olette työntäneet sen pois ja kuunnelleet Perkeleen kuisketta. Ja nyt te haluatte maailman asioita ja maailman musiikkia. Ja te tulette itseenne, niin kuin tuo tuhlaajapoika sikolätissä. Tahtoisitko kohottaa kätesi, sisar, veli, ja sanoa: “Jumala, muista minua, tuo minut itsekseni tänä aamuna ja anna minun tulla Isäni kotiin”? Se ei maksa sinulle mitään. Hän odottaa sinua. Ei ole väliä sillä, mitä olet tehnyt. “Vaikka syntinne olisivat verenpunaiset, ne tulevat olemaan valkoiset kuin lumi; vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, ne tulevat olemaan valkoiset kuin villa.” Onko siellä niitä Jumalallisessa Läsnäolossa, jotka haluaisivat kohottaa kätensä?

¹²⁸Ne, jotka ovat sairaita ja tarpeessa, sanokaa: “Minä putosin ojaan. Saatana on tehnyt pahaa minulle. Hän on rampauttanut minut ja tehnyt minut sairaaksi, tai jotakin. Minä haluan tänä aamuna, Jumalan uskon ketjun tulevan sydämeeni ja vetävän minut ylös tästä ojasta, niin kuin tuon miehen Kauniilla portilla.” Kohottakaa kätenne. Jumala siunatkoon teitä, jokaista.

¹²⁹Herra, minä tuon Sinulle, tässä hetkessä, ne, jotka kohottivat kätensä, syntiensä anteeksi saamiseksi. Sinä olet Jumala ja yksin Jumala. Juuri siellä missä he nyt istuvat, siellä Sinä puhuit heille. Siellä Sinä sait heidät vakuuttuneiksi, että he olivat väärässä. Kun Sana löysi paikkansa, ja Pyhä Henki alkoi puhua, sanoen: “Sinä olet väärässä. Käänny ja tule takaisin Isän, Jumalan tykö.” Ja he kohottivat kätensä osoittaen Haluavansa ulos tästä maallisesta sikolätistä; tullakseen Isän kotiin, missä runsaus on, ja jonne heidän ei tarvitse tuoda mitään. Niin kuin tuo runoilija on sen hyvin ilmaissut: “Mitään käsissäni en tuo, vain yksinkertaisesti ristissäsi riipun kiinni.” Voikoot he tulla, suloisesti, nöyrästi, ja olla vakuuttuneet ja luovuttaa elämänsä. Ja Sinä olet tuova esiin parhaan viitan; ja sormuksen, ja paneva sen heidän sormeensa; ja ruokit heitä teurastetun Karitsan Mannalla. Suo se, Herra.

¹³⁰Ja siellä on niitä, jotka ovat sairaita ja vaivattuja, jotka ovat tarpeessa. Saatana on heittänyt heidät ojaan, ja epäilemättä, rahaa puuttuu leikkaukseen. Epäilemättä, monia heistä ei ehkä voida leikata. Ehkä lääkäri ei voisi poistaa sen aiheuttajaa, vaikka saisi kuinka paljon rahaa. Mutta Sinä olet Jumala! Ja minä rukoilen, että juuri tällä hetkellä, Pyhän Hengen voitelun ollessa läsnä nyt, että Sinä parantaisit jokaisen heistä. Ja voikoot he olla parannetut päästä kantapäähän, kokonaan.

¹³¹Jos he ovat ilman pelastuksensa iloa, voimatta enää nauttia Siitä; niin kuin entinen Daavid sanoi: “Palauta minun pelastukseni ilo.” Ja voikoot he saada ilon ja onnen, synkkyytensä ja väsymyksensä tilalle. Sillä Sinä olet Kallio väsyneessä maassa. Sinä olet suoja myrskyn aikana. Kun Perkele paiskaa heitä kaikilla sairauden ohjuksilla, olet Sinä suoja myrskyn aikana. Suo sen olla niin tänä päivänä, Jumala, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Hellästi ja lempeästi Jeesus kutsuu,
Kutsuen sinua, ja minua;
Vaikka olemmekin tehneet syntiä,
Hänellä on laupeus ja armahdus,
Armahdus sinulle, ja minulle.
Tule kotiin…

¹³² Nyt, jos haluatte tulla alttarille ja polvistua, me voimme rukoilla kanssanne, voidella teidät öljyllä, mitä vain voimme tehdä, olette tervetulleita.

…uupunut, tule kotiin;
Vakavasti, lempeästi Jeesus on kutsumassa,
Kutsuen, Oi syntinen, tule kotiin!

¹³³Rakastatteko te Häntä? Teddy, voisitko antaa meille sävelen, “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti mua.” Voisitko tehdä sen?

¹³⁴Laulakaamme se Hänen kunniakseen, ennen kuin muutamme kokouksen järjestystä, hetken kuluttua. Tämä on palvontaa. Sanoma on lähtenyt liikkeelle. Olen niin iloinen, että te vastaanotitte Sen. Rukoilen, että Se tekisi teille hyvää, sillä minulle teki hyvää puhua Se. Rukoilen, että tuo sama innoitus, joka annettiin minulle Sen puhumiseksi teille, että te vastaanottaisitte Sen samassa innoituksessa, jossa Se oli lähetetty. Siunatkoon Herra Sen teidän sydämillenne. Hyvä on.

Minä rakastan Häntä,

Sulkekaa nyt vain silmänne sanoessamme sen, kohottaessamme kätemme.

minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Puul’ Golgatan.

¹³⁵Kumartakaamme nyt päämme ja hyräilkäämme se. [Veli Branham ja seurakunta hyräilevät “Minä Rakastan Häntä.”] Rakastatteko te Häntä? Onko Hän todellinen teidän sydämellenne? Eikö Hänessä olekin jotakin, mikä on niin todellista? “Minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti minua”, heittäen Pelastusköyden Golgatalta, kiinnittäen sen minun sydämeeni.

¹³⁶Älkää unohtako, veli Drummond tulee saarnaamaan meille tänä iltana, ehtoollisiltana. Jos te rakastatte Herraa, tulkaa ja ottakaa ehtoollinen kanssamme. Jos Herra suo, tulen olemaan täällä kanssanne. Se on veli Tony Zabelin vävy; veli Thomin poika Afrikasta. Hieno poika! Todella hyvä, vakaa kristitty, hyvä saarnaaja.

…Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Puul’ Golgatan.

¹³⁷Sillä aikaa, kun päämme ovat nyt kumarretut, ja piano tulee jatkamaan…

¹³⁸Herra Jeesus, me valmistaudumme aloittamaan nyt toisen palveluksen, Herra. Me kiitämme Sinua Pyhästä Hengestä, joka puhui sydämillemme. Me olemme onnellisia, Herra, että Sinä teit tämän meille. Ja älköön Sinun Sanasi tyhjänä Sinulle palatko, vaan saakoon Se aikaan sen, mitä Se oli tarkoitettu tekemään. Pysyköön Se meidän kaikkien sydämissä, tietääksemme, että kaikki todelliset asiat ja kestävät asiat tulevat Jumalalta, ilman rahaa, ilman hintaa. Miksi me sitten ponnistelemme asioiden tähden ja teemme siitä sellaisenkin elämän ja kuoleman asian, asioiden tähden, jotka tulevat katoamaan? Salli meidän ponnistella enemmän, Herra, asioiden puolesta, jotka eivät katoa, ja joilla ei ole hintaa. Hinta on vapaasti maksettu, ja tervetulokutsu on: “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.”

¹³⁹Siunaa tämän kokouksen myöhäisempi osa. Suo se, Herra. Ja kohtaa meidät tänä iltana. Siunaa kastepalvelus. Voikoon olla suuri Hengen vuodatus. Voikoot nämä ihmiset, jotka tulevat kastetuiksi Sinun rakkaan Poikasi, Herran Jeesuksen Nimessä, voikoot he olla täytetyt Pyhällä Hengellä. Voikoot nämä ihmiset, jotka tänä aamuna kohottivat kätensä katuakseen syntejään, tulla ja astua kastevaatteisiin ja mennä altaaseen; ja todistaa maailmalle, että heidän syntinsä ovat anteeksiannetut heille, ja heidät kastetaan siksi, että ne otettaisiin pois Kirjasta. Suo se, Herra.

¹⁴⁰Ole veli Drummondin kanssa tänä iltana, kun hän tuo meille sanoman tuoreeltaan Valtaistuimelta, voitele hänet Pyhällä Hengellä. Ja ole kanssamme, kun me otamme ehtoollisen. Voikoon sydämemme olla siistit ja puhtaat, älköön meissä olko mitään mikä saastuttaa. Voikoon Jeesuksen Veri puhdistaa meidät kaikista synneistä. Suo se, Herra. Pidä sairaus poissa keskeltämme, ja anna meille ilo ja rauha. Jeesuksen Kristuksen kautta me pyydämme sitä. Aamen.

Minä rakastan Häntä…

Rakastatteko te Häntä? Kohottakaa nyt kätenne Hänelle.

Minä rakastan Häntä…

Ojentakaa nyt kätenne ja puristakaa jonkun lähellänne olevan kättä.

…ensin… (Russell, rakastan Häntä. Vaikka kuolisin tänään, rakastan Häntä.)

Ja osti…

Juuri niin, puristakaa käsiä ympärillänne olevien kanssa.

pelastukseni…

….Golgatalla.

Hyvä on, veli Neville, mitä hänellä onkin sanottavana.

59-0628M MAAILMAN PETTÄMÄ SEURAKUNTA (A Deceived Church, By The World), Jeffersonville, Indiana, USA, 28.6.1959

59-0628M MAAILMAN PETTÄMÄ SEURAKUNTA
(A Deceived Church, By The World)
Jeffersonville, Indiana, USA, 28.6.1959

¹Jeesus Kristus, Hänen Poikansa, ja on antanut meille kaiken auliisti Kristuksessa. Me olemme kiitollisia Sinulle Herra, näistä etuoikeuksista, jotka meille on suotu tämän ylivertaisen uhrin kautta, jonka Jeesus antoi puolestamme Golgatalla, niin että se sovitti meidät takaisin Sinun yhteyteesi ja suosioosi, että meillä olisi tämä lohdutus, kun me tiedämme, että on kirjoitettu, ”Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani pysyvät teissä, te voitte anoa, mitä haluatte, ja se teille tapahtuu.” Nyt me olemme kiitollisia tästä ja rukoilemme, että Sinä annat meille uskon, uskoaksemme sen kaikella, mitä meissä on.

²Laittakaamme nyt syrjään, Herra, kaikki päivän uurastus, kaikki tämän elämän huolet, aina talonmiehestä pastoriin, että meidän mielissämme ei nyt olisi mitään muuta, kuin että odottaisimme, kuunnellen kunnioittavasti Pyhän Hengen puhuvan meille, jotta me saisimme aikaan jotain hyvää, tunteaksemme Sinua enemmän, yhteen kokoontumisemme kautta. Sillä Herra, todella, siksi me tulemme tänne tänä kuumana päivänä. Puhu meille elävän Sanasi kautta, ja anna tuon elävän Sanan asua meissä ja pysyä meissä, että me voisimme olla muovattuja ja muokattuja, ei maailman mukaan, vaan olla muutettuja henkemme uudistuksen kautta, Jumalan Pojan kaltaisiksi. Oi, meidän sydämemme vapisevat, kun me ajattelemme, ja ilo täyttää sielumme, tietäessämme, että meitä voidaan kutsua Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Me seisomme aivan Hänen toisen tulemuksensa äärellä, ja kaikki kansat ja valtakunnat vapisevat jalkojemme alla, kaikki maailman asiat ovat katoamassa, mutta me tiedämme, että eräänä päivänä Hän tulee ja vie meidät valtakuntaan, jolla ei ole loppua tai joka ei koskaan järky. Ja ajatella, että me olemme nyt tuon valtakunnan kansalaisia! Oi Jumala, ympärileikkaa meidän sydämemme ja korvamme tänä päivänä Pyhän Hengen kautta, Sanan vedellä pesemisen kautta. Sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

³Haluan lähestyä tätä aihetta tänä aamuna. Sillä minä aioin puhua jostakin vähän erilaisesta, jos täällä olisi parantamiskokous, mutta me ilmoitimme, että rukouskortit jaettaisiin kahdeksalta tai kahdeksan kolmekymmentä tai kello yhdeksältä. Ja minä vain… Billy tuli talolle muutama minuutti sitten ja sanoi, että täällä oli tuskin ketään, niinpä hän ei jakanut rukouskortteja. Niinpä me… minä ajattelin ottaa tämän tekstin seurakunnan ojennukseksi. Ja minä haluan puhua aiheesta: Maailman pettämä seurakunta. Haluan lukea nyt jotakin Tuomarien kirjasta, 16:sta luvusta, alkaen 10. jakeesta.

Ja Delila sanoi Simsonille: ”Katso, sinä olet pettänyt minut ja valehdellut minulle: Ilmaise nyt minulle, minä pyydän sinua, miten sinut voidaan sitoa.”

Niin hän sanoi hänelle: ”Jos sinä sidot minut uusilla köysillä, joilla ei koskaan ole tehty työtä, niin minä tulen heikoksi ja olen niin kuin muutkin ihmiset”.

Niin Delila otti uudet köydet ja sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson.” Ja sisähuoneessa oli väijyjiä. Ja hän katkaisi ne käsivarsistaan niin kuin langat.

Ja Delila sanoi Simsonille: ”Sinä olet tähän asti minua pettänyt ja valehdellut minulle: ilmaise minulle, miten sinut voidaan sitoa”. Ja hän vastasi hänelle: ”Jos kudot… minun pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin”.

Ja hän löi ne lujaan iskulastalla ja sanoi hänelle: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson.” Ja hän heräsi unestansa ja repäisi irti iskulastan ja loimet.

Ja nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä saatat sanoa: ’Minä rakastan sinua’, vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? kolme kertaa olet pettänyt minut ja olet… minulle ilmaissut, missä sinun suuri voimasi on; etkä ole minulle ilmaissut, missä sinun suuri voimasi on.

Ja tapahtui, kun hän joka päivä oli ahdistanut häntä sanoillaan, ja vaivannut häntä, niin hän kiusaantui kuollakseen;

ja hän paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: ”Ei ole partaveitsi minun päätäni koskettanut; sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti: jos minun hiukseni ajetaan, niin voimani poistuu minusta, ja minä tulen heikoksi ja olen niin kuin kaikki muutkin ihmiset”.

Ja kun Delila huomasi, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, niin hän lähetti ja kutsui… filistealaisten ruhtinaat sanoen: ”Nyt tulkaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä”. Ja filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luoksensa ja etsivät rahaa, tai toivat rahat hänen käsiinsä.

Ja hän nukutti hänet polvilleen ja kutsui miehen, ja hän leikkasi hänen päänsä seitsemän palmikkoa; ja… hän alkoi saada hänet masennetuksi, ja hänen voimansa poistui hänestä.

Ja Delila sanoi: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson.” Ja hän heräsi unestaan sanoi: ”Kyllä minä selviydyn niin kuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi”. Eikä hän tiennyt, että HERRA oli poistunut hänestä.

⁴Nyt minä haluan lukea tekstin tätä aihetta varten, se löytyy Ilmestyskirjan 2. luvusta, alkaen 21. ja 23. jakeesta.

Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon hänen haureudestaan, mutta hän ei tehnyt parannusta.

Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta teoistaan.

Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla; ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet: ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiseen.

⁵ Simson, paljolti niin kuin seurakunta, aloitti oikein. Hän lähti oikeaan suuntaan. Hän aloitti, ja häntä kutsuttiin voimakkaaksi, urheaksi mieheksi. Hän aloitti palvellen Herraa, pitäen Hänen Sanansa ja täyttäen Hänen käskynsä. Ja se oli jossakin määrin samaa kuin seurakunnalla. Se aloitti, niin kuin me sanoisimme maailmallisella ilmauksella, aloitti oikealla jalalla. Alkoi pitää Herran käskyt. Ja niin kauan kuin Simson seurasi Herraa, Herra käytti Simsonia.

⁶Sillä Jumala voi pitää palveluksessaan ja käyttää ketä tahansa, joka seuraa Häntä, sillä se on Jumalan asia. Mutta kun me käännymme sivuun, pois Jumalan asioista, silloin Jumala ei enää voi käyttää meitä. Kun me vaellamme vakaasti Jumalan käskyjen mukaan, kun me pysymme Raamatun sivuilla ja palvomme kirjoitetun Sanan mukaan, palvomme Häntä Hengessä ja Sanan totuudessa, silloin Jumala voi käyttää ketä tahansa yksilöä. Mutta kun me otamme jonkun idean kääntyäksemme syrjään johonkin muuhun, silloin Jumala ei voi käyttää tuota henkilöä yhtään kauemmin.

⁷Niinpä Simson kuvaa silmiinpistävästi tämän päivän seurakuntaa. Kun seurakunta aloitti, Jumala saattoi käyttää seurakuntaa, sillä seurakunta vaelsi ahkerasti Herran käskyjen mukaan, piti kaikki Hänen päätöksensä ja säädöksensä ja täytti kaikki Hänen käskynsä. Ja Jumala oli seurakunnan kanssa. Mutta näyttää siltä, että seurakunnan keskellä on sellainen heikkenemisen paikka.

⁸Muistakaa, me emme ole piknikillä, vaan me olemme taistelukentällä. Monet ihmiset vain ajattelevat, että kun he tulevat kristityiksi, että se on kaikki, mitä heidän täytyy tehdä, että se ratkaisee sen ikiajoiksi, koska he ovat kristittyjä ja kaikki tulee helpoksi. Älkää koskaan saako sellaista päähänne. Sillä minusta tuli kristitty taistellakseni, taistellakseni hyvän uskon kilvoituksen. Minusta tuli kristitty mennäkseni taistelurintamalle. Me olemme kristittyjä sotilaita, ja meidän täytyy tulla harjaantuneiksi ja kasvatetuiksi ja tuntea kaikki vihollisen taktiikat, tietääksemme, kuinka linnoittautua, tietääksemme, kuinka taistella taistelu. Ja me voimme tehdä sen vain niin, kuin Pyhä Henki paljastaa sen meille. Me emme voi ottaa sitä, mitä joku muu kansakunta kertoo meille, kun me menemme sotaan, joitain heidän ajatuksiaan. Vaan meidän täytyy ottaa omat ajatuksemme sillä tavalla kuin Pyhä Henki johtaa meitä, ja mitä ajatuksia Hän antaa meille, koska Hän on kristittyjen armeijan Ylipäällikkö.

⁹Simson toimi hyvin, hän oli suuri mies, kunnes hän alkoi, alkoi (niin kuin me kutsuisimme sitä) leikitellä asioilla, kunnes hän alkoi mennä pois omalta alueeltaan. Ja seurakunta vaelsi hyvin ja oli kunnossa, kunnes he alkoivat mennä pois omalta alueeltaan. Simson alkoi flirttailla. Eikä hän flirttaillut israelilaisten tyttöjen kanssa, vaan hän alkoi flirttailla filistealaisten tyttöjen kanssa.

¹⁰Ja tämä on suurin piirtein samanlaista, mitä seurakunta teki. Se ei koskaan alkanut osoittaa rakkautta omiaan kohtaan, se lähti jumalattomien perään ja alkoi flirttailla jumalattomien kanssa. Siinä me teimme suuren, ja yhden suurimmista virheistämme, kun seurakunta alkoi tehdä asioita, jotka eivät olleet oikein. Se alkoi pitäytyä niin kuin Simson, huonossa seurassa.

¹¹ Simson, niin kauan kuin hän oli Herran kansan seurassa, hän pärjäsi hyvin. Mutta kun hän alkoi flirttailla huonon seuran kanssa, silloin hän joutui vaikeuksiin.

¹²Ja samoin on seurakunnan suhteen. Kun seurakunta seurasi kunnioittavasti ja päivittäin Pyhän Hengen johdatusta, Jumala siunasi heitä, ja ihmeet ja merkit seurasivat seurakuntaa. Mutta kun se alkoi olla huonossa seurassa; maailman kanssa! Yksi pahimmista asioista, mitä se teki ja yksi ensimmäisistä asioista, mitä se teki, se alkoi organisoitua, rikkoen keskinäisen yhteyden toisten uskovien kanssa, koska he havaitsivat, että kansakunnat olivat organisoituneita. Mutta tämä suuri evankeliumi ei ole omistettu yhdelle kansakunnalle tai kansalle. Se on omistettu ”sille, joka tahtoo, hän tulkoon,” kaikille kansakunnille, kansanheimoille, kielille ja ihmisille. Jumalan tarkoituksena ei koskaan ollut, että me vetäisimme raja-aitoja.

¹³ Mutta ihmiset halusivat olla samanlaisia, he vertaavat tai kopioivat, tekevät niin kuin maailma tekee, sanovat niitä asioita, joita hekin sanovat, menestyvät samalla tavalla kuin he menestyivät. Me emme koskaan voi olla menestyneitä tekemällä mitään, mitä maailma tekee. Me voimme olla menestyneitä vain, kun me seuraamme Jumalan säädöksiä ja Hänen tapaansa tehdä asioita. Me emme koskaan voi olla sitä pitämällä maailmaa esikuvanamme. Jos tupakkayhtiö on saavuttanut suuren menestyksensä television avulla, ja olut ja viskiporukat ovat saavuttaneet suuren menestyksensä television myötävaikutuksella, se ei ole merkki siitä, että seurakunnan täytyy saavuttaa menestyksensä television avulla. Seurakunnan menestys on evankeliumin saarnaamisessa Jumalan voimassa, ja Hengen osoittamisessa. Me emme voi sanoa, että koska televisio vaikutti sitä-ja-sitä tupakkayhtiölle ja toisille yhtiöille! Meillä ei ole yhtään Kirjoitusta siitä, että meidän pitäisi koettaa pärjätä niille ihmisille. Ja niin kauan kuin me teemme niin, me saatamme vetää suuria ihmisjoukkoja, mutta se ei ole sitä, mitä Jumala asetti meidät tekemään. Me ajattelemme, että sen tähden että me olemme värikkäitä, lennämme korkealla, suuria organisaatioita, saaden suuria värikkäitä asioita tapahtumaan, että se on menestystä. Me epäonnistumme päivittäin, hengellisesti puhuen! Jos me seisoisimme kymmenmiljoonaisena joukkona tänä aamuna, eikä Pyhä Henki olisi meidän kanssamme, me pärjäisimme hyvin kymmenpäisenä joukkona Pyhän Hengen ollessa kanssamme. Me emme ole verrattavissa maailmaan.

¹⁴Ja yksi ensimmäisistä asioista oli, että seurakunta alkoi organisoitua. Ensimmäinen organisaatio oli katolinen kirkko ja sitten tuli luterilainen kirkko. Kun he organisoivat katolisen kirkon tehdäkseen siitä organisaation, eräänä päivänä siellä oli huuto: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson,” ja Simson katkaisi katolisen kirkon kahleet, ja Martti Luther tuli esiin, organisaatioineen.

¹⁵Sitten he sitoivat seurakunnan toisella köydellä, niin kuin Delila teki. Ja he alkoivat… sen sijaan, että heillä olisi ollut Jumalan kutsumia miehiä, miehiä, jotka olivat Pyhän Hengen kutsumia; ehkä he eivät tunteneet aakkosiaan, mutta he tunsivat Kristuksen. Sitten seurakunnasta tuli tyylikäs, ja se muuttui poliittisten puhujien mukaiseksi. Ja heidän täytyi antaa saarnaajilleen ”tohtorin arvo,” jokaisen piti olla jumaluusopin tohtori. Se oli toinen köysi sitomaan seurakuntaa. Miehet menevät ja opiskelevat, jokainen seminaari koettaa tuottaa paremman oppineen, niin että heidän seurakuntansa voivat kerskata, ”Meidän pastorimme on jumaluusopin tohtori.” Ja mitä he tekivät? Yksi koettaa saada enemmän tietoa kuin toinen. No, se ei merkitse mitään Jumalan silmissä.

¹⁶Eikä kenenkään miehen tarvitse koettaa ottaa maailmallista tietoaan ja ikinä koettaa miellyttää sillä Jumalaa. Se on kauhistus Jumalan silmissä! Te ette voi koskaan miellyttää Jumalaa maailmallisella kunnianhimolla ja tiedolla, koska ”se on vihollisuutta Jumalaa kohtaan,” sanoo Raamattu. Hän ei voi tehdä sitä.

¹⁷Ja jokainen koettaa omistaa kaiken tiedon. He tietävät vain, mitä tehdä, ja sanat jotka sanoa, ja siitä tulee vain poliittinen puhe voimallisesti julkituodun Pyhän Hengen Sanoman sijasta, joka uppoaa ihmisten sydämeen ja paljastaa hänen syntinsä. He ovat koulutettuja poliittisiin puheisiin, emmekä me tarvitse sitä. Paavali sanoi: ”Sana tuli meidän tykömme, ei ainoastaan… tai evankeliumi, ei ainoastaan Sanana, vaan voimana ja Pyhän Hengen julkitulemisena.” Se toi evankeliumin, tuoden julki Pyhän Hengen voimat! Mutta kaikki nämä miehet menevät seminaareihin ja oppivat suuren sivistyksen, kuinka heidän tulee seistä ihmisten edessä, kuinka heidän tulee esiintyä, kuinka heidän täytyy pukeutua ja kuinka heidän täytyy toimia, heidän ei tule koskaan käyttää väärää kielioppia. Nyt, se sopii poliittiseen puheeseen, mutta me emme ole ihmisten kiehtovien sanojen perään. Paavali sanoi: ”Saarnaamani evankeliumi ei tullut sillä tavalla, vaan se tuli Pyhän Hengen uudistuksen ja voiman osoittamisen kautta.” Se ei tule oikein muotoillun puheen kautta, jotta teidän viisautenne olisi, tai teidän luottamuksenne olisi ihmisviisaudessa. Vaan se tuli ylösnousseen Kristuksen voiman osoittamisen kautta. Se on evankeliumi: ”Tuntea Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa.”

¹⁸Jokainen koettaa ajatella olevansa vähän nokkelampi kuin toinen mies, jokainen kirkkokunta. Metodistit sanovat: ”Meillä on etevin mies.” Baptistit sanovat ja Kristuksen kirkko ja niin edelleen, he kaikki: ”Me, me olemme älykkäimmät. Me, meidän väkemme, me emme anna vain tavallisen ihmisen mennä ja saarnata evankeliumia.” Vaan he huolellisesti valitsevat heidät. (Oi Jumala, ole armollinen!) Huolellisesti valitsevat heidät; jos heihin on iskostettu heidän tietty oppinsa, sitten he asettavat heidät seurakuntaan. Jumala ei voi koskettaa heitä millään tavalla. Minä haluan jonkun saarnaavan minulle, joka on Pyhän Hengen huolellisesti valitsema, Jumalan kasvattama, ei ihmisten tai kirkkokuntien valitsema.

¹⁹Kaikki tieto! He sanovat: ”Oi, me tiedämme siitä kaiken,” ja jotkut heistä eivät tunne Pyhän Hengen ensimmäisiä aakkosia. He kieltävät Sen.

²⁰Se muistuttaa minua pienestä kirjasta, jonka luin eräänä päivänä Kaliforniassa, noin kymmenen vuotta sitten. Minä ostin sen vanhasta kirjakaupasta. Olen unohtanut, kuka oli sen kirjoittaja. Vain pieni kymmenen sentin kirja, mutta siinä oli tervettä järkeä, vaikka se näytti leikkiä laskevalta ja ovelalta. Mutta minä löysin siitä jotakin, mikä kuulosti Jumalalta minulle. Ja yksi noista pienistä tarinoista alkoi näin. Eräänä aamuna suuressa kanalassa, oli eräs tietty pieni kukonpoika, joka ajatteli, että hänellä oli kaikki tieto, joka oli tiedettävänä. Niinpä se lensi laatikon päälle ja hakkasi nokkaansa laatikkoa vasten neljä tai viisi kertaa, veti pienen päänsä pystyyn ja kiekui niin, ettette ole koskaan kuulleet kukonpojan kiekuvan. Ja toiset, se kiinnitti heidän huomionsa ja se sanoi: ”Hyvät naiset ja herrat tässä kanalassa; minä haluaisin puhua teille kaikille tänä aamuna eräästä suuresta koulutusohjelmasta, jonka me olemme juuri suunnitelleet.” Se sanoi: ”Minä olen saavuttanut paljon viisautta opiskelussani,” samalla kun se veti pienet lasinsa nokkansa päälle. Ja se sanoi: ”Minä olen päättänyt, että me kananpojat voimme parantaa asemaamme enemmällä tiedolla. Sen tähden minä voin kertoa teille, että jos me kaivamme ja työskentelemme tietyssä pesässä tai kolossa, me saamme tiettyä vitamiinia, joka saa meidät kiekumaan paremmin, ja kauniimmat sulat. Ja oi, minä voin kertoa teille, kuinka me voimme parantaa itseämme monilla eri tavoilla.”

²¹Ja pienet kananpojat pienine punaisine harjoineen, ne vain kaakattivat ja sanoivat: ”Eikö hän ole hurmaava?” Ja ne todella ihailivat sitä. ”Oi, hän on niin erinomainen kukonpoika!” Se muistuttaa minua joistakin näistä seminaarien saarnaajista. ”Niin erinomainen mies! Meidän ei tarvitse pitää yhtä näiden toisten kananpoikien kanssa, meidän kaikkien pitäisi kulkea hänen kanssaan.”

²²No, ennen kuin tuo pikku kaveri sai puheensa loppuun, siellä oli toinen pieni kananpoika, jolla ei ollut sellaisia hohtavia sulkia, se tuli juosten toisaalta kanalasta ja sanoi: ”Pojat, hetkinen vain! Minä kuulin juuri viimeiset uutiset radiosta. Kananpoikien hinta nousi neljällä sentillä paunalta, me kaikki menemme teuraaksi huomenna! Mitä hyötyä teidän tiedostanne silloin on?”

²³Veli, kaikki se tieto, jonka voimme hankkia, mitä hyötyä siitä on? Me olemme kuusi jalkaa tomua! Me kaikki olemme hetki hetkeltä kuolemassa. Meidän tietomme ei merkitse mitään. Me haluamme tuntea Hänet. Mutta he tekevät niin.

²⁴Kuten huomautin jokin aika sitten eräästä tietystä pienestä kanarialinnusta, ja se ajatteli omistavansa kaiken tiedon, joka— joka piti tietää, ja se tiesi niin paljon, että se saattoi kertoa kaikille toisille kanarialinnuille ihmisistä. Niinpä se lensi ylös häkissään ja alkoi puhua ihmisistä, kuinka se tiesi niistä kaiken. Ja yhtäkkiä professori Purduen yliopistosta käveli esiin ja alkoi puhua sille joitakin hienostuneita sanoja, ja tuo pikku veikko räpytteli silmiään ja käänsi päätään ja… No, sillä oli silmät, se saattoi nähdä professorin. Sillä oli korvat, se saattoi kuunnella häntä. Mutta se ei tietystikään tiennyt, mistä hän puhui. Miksi? Sillä oli kanarialinnun aivot. Sillä oli vain linnun aivot. Se oli kaikki, mitä sillä oli. Sillä ei ollut ihmisaivoja, niinpä se ei voi ajatella niin kuin ihmiset.

²⁵ Eikä ihminen voi ajatella niin kuin Jumala! Te olette ihmisiä, ja kaikki maailmallinen tieto ei ole enempää kuin kanarialinnun aivot. Kaikki, mitä te teette, te vain vahingoitatte itseänne sillä. Teillä pitää olla Kristuksen mieli.

²⁶ Syy, miksi ihmiset menevät ja liittyvät organisaatioihin ja ottavat kädenpuristuksen uudestisyntymän korvikkeeksi, he koettavat ohittaa uudestisyntymän. He eivät halua uudestisyntymää. Ja he—he tietävät, että me opetamme sitä Raamatussa, niinpä he haluavat korvata sen jollakin. Ja helluntailaiset ovat aivan yhtä pahoja koettaessaan korvata jotakin! He haluavat sen tyylillä. Sen vain täytyy olla niin tyylikästä: ”Me puristamme käsiä ja liitymme seurakuntaan ja meidät pirskotetaan tai kastetaan,” tai jotakin. He pelkäävät uudestisyntymää. Joskus minä luulen, että Branham tabernaakkeli pelkää sitä!

²⁷Nyt, me kaikki tiedämme, että syntymä, riippumatta siitä, missä se tapahtuu tai missä se on, se on sotku. Jos vauva syntyy olkikasassa tai kovalla lattialla tai vaaleanpunaiseksi koristellussa sairaalahuoneessa, se on sotku, joka tapauksessa. Vasikan syntymä, minkä tahansa muun syntymä, on sotku.

²⁸Eikä uudestisyntymä ole mitään muuta kuin sotku! Mutta ihmiset ovat niin muodollisia: ”Me menemme sinne, missä he puristavat kättä. Me menemme sinne, missä he eivät itke ja paru ja hakkaa alttaria ja huuda.” Te haluatte olla liian inhimillisiä! Se, mitä me tarvitsemme, on syntymä, kuoleminen, joka tuo esiin Elämän!

²⁹Siemen, vanha peruna, ottakaa tuo peruna ja laittakaa se maahan. Ennen kuin te voitte saada uusia perunoita, tuon vanhan perunan täytyy mädäntyä. Jyvä ei voi tuottaa uutta elämää, ennen kuin se on mädäntynyt.

³⁰Eivätkä mies tai nainen voi koskaan saada uudestisyntymää ennen kuin heidän älykkyytensä ja oma itsensä ovat mädäntyneet, kuolleet, kuolleet alttarilla, ja huutaneet, saaneet kaiken sotkuun, tilaan, jossa tärkki lähtee teidän kauluksestanne ja te olette uudestisyntyneet Jumalan Hengestä. Minä en välitä siitä, vaikka te itkette, puhutte kielillä, hypitte ylös ja alas, räpytätte niin kuin päätön kana, te olette tuomassa esiin uuden Elämän! Mutta me olemme korvanneet sen jollakin, me haluamme klassisen tavan, varmasti.

³¹Joku päivä sitten, perjantaina, vaimoni ja minä olimme menossa kauppaan. En tarkoita jankuttaa tätä. Mutta kun menimme katua pitkin, minun täytyi käännellä päätäni yhdestä suunnasta toiseen, alastomia naisia. Minä lupasin Jumalalle ollessani sokea mies, että jos Hän parantaisi silmäni, minä katsoisin niitä asioita, jotka ovat oikeita. Ja minä pidän pientä ristiä riippumassa autossani. Kun näen jotain sellaista, minä katson ristiin ja sanon: ”Oi Jumala, siinä on minun turvapaikkani,” kun katson ristiä.

³²Minä näin nuo naiset. Meda sanoi: ”Me emme ole nähneet tänään yhtään naista, jolla on hame päällään.” Ja hän sanoi: ”Bill, katso tuota naista, jolla on nuo pienet suikaleet yläruumiinsa ympärillä,” ja hän sanoi: ”aiotko kertoa minulle, että tuo nainen ei tiedä, että se on väärin?” Hän sanoi: ”Jos hän ei tiedä, että se on väärin, silloin hän on järjiltään.”

³³Minä sanoin: ”Hetkinen, kulta. Hän on amerikkalainen, hän toimii niin kuin amerikkalaiset toimivat.” Minä sanoin: ”Minä olin jokin aika sitten Suomessa, kultaseni.”

³⁴Ja minä kyselin siellä mieheltä, joka istutti minut paikalleni, tohtori Manninen. Ja me olimme menossa terveyskylpyyn, jota siellä kutsutaan ”saunaksi,” ja he vievät teidät sinne ja kaatavat kuumaa vettä, tai vettä kuumille kiville ja se saa teidät hikoilemaan. Sitten he laittavat teidät hyppäämään jäiseen veteen ja sitten menemään takaisin. Sitten teidät viedään huoneeseen ja siellä on hoitajia, naisia, jotka pesevät miehet (ja miehet ovat alastomia), lähettävät heidät sitten takaisin altaaseen. Minä en mennyt sinne. Ja minä sanoin: ”Tohtori Manninen, se on väärin.”

³⁵ Hän sanoi: ”Hyvä on sitten, pastori Branham, se on väärin. Entä sitten teidän amerikkalaiset lääkärinne, jotka riisuvat naisen alastomaksi ja laittavat hänet pöydälle, tutkivat suku—sukuelimet, jotka hänellä on? Entä teidän hoitajanne sairaaloissa?”

³⁶Minä sanoin: ”Suo minulle anteeksi, veli Manninen, Manninen, sinä olet oikeassa.”

³⁷Mitä se on? Se on tavat. Kun olin Pariisissa, saatoin tuskin uskoa sitä, että käymälät sekä miehille että naisille olivat samat. En voinut ymmärtää sitä, että vessat kadun reunassa olivat sekä miehille että naisille. En voinut uskoa, että kun naiset menivät rannalle mennäkseen uimaan, poika ja hänen kultansa, heillä ei ole pukuhuoneita, he vain ottivat pois vaatteensa viimeiseen vaatekappaleeseen, sitten kääntävät selkänsä ja laittavat päälleen pienen kaistaleen ja menivät uimaan, mutta niin on. He eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Se on tapana Ranskassa.

³⁸Afrikassa miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, kokonaan ilman vaatteita, kulkevat pitkin ruohotasankoja. Tietämättä ollenkaan, mitä vessa oli tai muu tai menemättä koskaan pois toistensa näköpiiristä. Mutta he eivät tiedä eroa. He eivät tiedä muuta. Mutta se on kansojen tapa.

³⁹ Mutta minä sanoin: ”Kultaseni, me olemme erilaisia, me olemme toisesta kansakunnasta. Me olemme täällä pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, siitä johtuen nämä asiat näyttävät niin vääriltä. Sillä Raamattu sanoo: ’Ne, jotka tunnustautuvat sellaisiksi, väittävät, he osoittavat olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, he etsivät tulevaista kaupunkia.’”

⁴⁰Mies tai nainen Italiassa, Ranskassa, Afrikassa, missä tahansa muussa kansakunnassa, jotka ovat syntyneet Pyhästä Hengestä, eivät tee noita asioita. He eivät pidä noita vaatteita. He eivät käyttäydy sillä tavalla, koska he ovat toisesta kansakunnasta, jonka Hallitsija ja Luoja on Jumala. Me olemme taivaasta. Se henki, joka on teidän sisällänne, motivoi teidän elämäänne. Jos sinä olet amerikkalainen, sinä toimit niin kuin amerikkalainen. Jos sinä olet ranskalainen, sinä toimit niin kuin ranskalainen ja arvostelet toisia. Mutta jos sinä olet Jumalasta, sinä toimit niin kuin taivaassa toimitaan, koska sinun Henkesi tulee ylhäältä ja se hallitsee sinua.

⁴¹Vähän jotakin, jota te voisitte katsoa. Raamatussa ne, jotka etsivät uutta kaupunkia, toimivat eri tavalla. He tunnustivat olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Mutta Kainin puolella, heistä tuli karkulaisia ja kapinoitsijoita. Mutta kristityt olivat pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Karkulaisella ei ole kotia, kapinoitsija on hirvittävä henkilö. Mutta pyhiinvaeltaja on jotakin todellista, ja todellisesta kaukaisesta maasta toisessa kansakunnassa, koettaen löytää tiensä kotiin, tunnustaen elämänsä kautta, että hänellä on jotakin, että hän on toisesta maasta. Siinä on syy.

⁴²Mutta kuitenkin ihmiset, jotka tekevät niin, nuo ihmiset, jotka pitävät noita vaatteita, sallikaa minun kertoa teille. Etelä-Afrikassa, kun minä näin kolmekymmentä tuhatta pakanaa, alastomia, todellisia alkuasukkaita. Kuusitoista-, kahdeksantoista-, kaksikymmenvuotiaita tyttöjä, poikia ilman mitään vaatteita, seisomassa siellä mutaa kasvoillaan ja maalattuna, nenät luulla lävistettynä ja puunkappaleita roikkumassa heidän korvistaan, ja ristikkäisiä ihmisluita tai muita luita heidän hiuksissaan, eläinten luita roikkumassa heidän päällään, yhtä alastomina kuin maailmaan tullessaan, eivätkä he tienneet sitä. Mutta kun he vastaanottivat Kristuksen ja lankesivat kasvoilleen ja vastaanottivat Pyhän Hengen, he nousivat ylös ja laittoivat kätensä peittämään häpeäänsä, kun he kävelivät pois ja hakivat vaatteita pukeakseen päälleen. Miksi? Heistä tuli pyhiinvaeltajia ja muukalaisia tälle maailmalle. Halleluja! He olivat kaukana Hänestä. Kyllä vain.

⁴³Oi, kyllä, nämä ihmiset kutsuvat itseään kristityiksi. He kuuluvat kirkkoihin. He menevät pois ja sanovat: ”Me olemme metodisteja. Me olemme baptisteja. Me olemme helluntailaisia. Me olemme Seitsemännen päivän adventisteja. Me olemme tätä, tuota, ja muuta.” Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Teidän henkenne, se elämä, joka on teissä, motivoi ja kertoo teille, mitä te olette. Jeesus sanoi: ”Hedelmistään te tunnette heidät.”

⁴⁴Seurakunnasta on tullut Israelin kaltainen, ensiksi. He ovat nähneet, että kaikilla pakanakansoilla on kuningas. Jumala oli heidän Kuninkaansa. Ja kun he näkivät pakanakansoilla olevan kuninkaan, he halusivat toimia niin kuin pakanakansat, ja he hankkivat itselleen kuninkaan. Ja kun he tekivät sen, he joutuivat vaikeuksiin. Vähitellen se alkoi tulla sisään. Vähitellen maailma alkoi hiipiä heihin. Lopulta se päättyi Aahabiin. Kuningas toisensa jälkeen tullen vähän lähemmäksi sitä, vähän lähemmäksi sitä, ja lopulta puristaen elämän heistä pois. Ja sinne he menivät. Ja kun todellinen Kuningas tuli, he eivät tunteneet Häntä.

⁴⁵Tämän saman asian seurakunta on tehnyt. Se on omaksunut. Siinä se on. Se on omaksunut politiikan, koulutuksen. Se on omaksunut organisaatiot, seurapiirit, isot kirkot, mahtipontiset saarnaajat. Ja kun todellinen Kuningas tulee, he eivät tunne Häntä, ja he ovat ristiinnaulitsemassa juuri sen Pyhän hengen, joka on heidän Kuninkaansa. He eivät tunne Häntä, vaan he nauravat Hänelle ja pilkkaavat Häntä. Niin kuin juutalaiset tekivät Messiaalleen, seurakunta tekee Messiaalleen samoin. He eivät tiedä sitä. Heillä ei ole hengellistä ymmärrystä, koska he tukeutuvat niin silmiinsä ja siihen, mitä he näkevät, suuria rakennuksia, koettaen olla verrattavissa maailmaan. Meitä ei koskaan kehoteta—kehotettu vertaamaan maailmaan. Meitä kehotetaan nöyrtymään.

⁴⁶Ja yksi on enemmistö Jumalassa. Ja tänä päivänä parantamisevankelistojen kesken kentällä, siellä on sellainen kilpailu, kilpailijoita. Joku sanoo: ”No, ylistys Jumalalle, minulla on niin monia tuhansia. Minulla oli suurempi kokous kuin sinulla.” Mitä merkitystä sillä on? Olipa meillä yksi tai miljoona, mitä eroa siinä on? Olemmeko me uskollisia Jumalalle? Olemmeko me uskollisia Hänen Sanalleen? Kestämmekö me Pyhän Hengen testin? Onko se totta? Se on pääasia.

⁴⁷Mutta me annamme periksi Raamatun suhteen. Monet meidän helluntailaisistamme, raamatun perusopeissa, antavat periksi. Siinä… Minä en halua loukata tunteita. Minä olen omassa seurakunnassani ja minusta tuntuu, että minä— minä voisin tehdä juuri sen, omassa seurakunnassani, koska minä saarnaan evankeliumia. Mutta on kymmeniä tuhansia helluntailaisia saarnaajia, jotka tietävät, ettei Raamatussa ole sellaista asiaa, kuin kaste ”Isän, Pojan, Pyhän Hengen” nimessä. Minä haastan arkkipiispan tai kenet tahansa, näyttämään minulle, missä joku olisi koskaan kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen” nimessä. Mutta he tekevät myönnytyksiä, koska heidän organisaationsa on tehnyt niin. Uudessa Testamentissa ei ole yhtään henkilöä, eikä kolmeen sataan vuoteen sen jälkeen, historian mukaan, kuin niitä, jotka kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Mitä se on? Organisaatio. Se on sen tehnyt. Myönnytysten tekeminen!

⁴⁸Ja tänään he ovat ottaneet kaikki katutyöntekijät pois kaduilta. He ovat ottaneet tamburiinin pois seurakunnasta. He ovat ottaneet kaiken kunnian pois seurakunnasta, ja saaneet seminaarisaarnaamista, pientä kukonhelttasaarnaamista, täysin hiottua seurapiireissä, ja heidän naisensa pitävät shortseja ja ihonmyötäisiä pukuja, ja miehet tupakoivat ja pelaavat ja kertovat likaisia vitsejä. Se on häpeällistä Jumalan silmissä! Minä tiedän, että se on karkeaa, mutta jonkun on aika sanoa jotakin. Myönnytysten tekeminen, periksi antaminen, maailman mukaan toimiminen!

⁴⁹Minä en välitä, vaikka minun pitäisi seistä yksin ilman ketään muuta kuin Jumala yksin, minä saarnaan Jumalan Raamatun totuutta ja seison sen puolesta. Jos minä kuolen, minä silti seison totuuden puolesta. Varmasti. Me haluamme totuuden. Minä en täytä mittoja seurakunnan mukaan, vaan Jumalan Sanan mukaan minä haluan olla mitat täyttävä.

⁵⁰ Mutta Delila, panitteko merkille? Hän tiesi, että Simsonilla oli voima. Eikä Delila tiennyt, missä tuo voima oli. Hän ei tiennyt, mitä tuo voima oli, mutta oli jokin suuri voima, jonka Simson omisti, ja Delila halusi päästä siitä selville. Ja Delila, hän houkutteli Simsonia kauneudellaan. Oi, hän pukeutui todella seksikkäästi. Ja hän käveli Simsonin edessä ja hän hihitteli niin kuin jotkut tämän päivän teini-ikäiset ja—ja niin edelleen, ja halusi toimia kuin mikä lie, strippari, koettaen houkutella Simsonia luokseen.

⁵¹Se on sama asia, mitä maailma on tehnyt seurakunnalle. Missä nyt on teidän suuri voimanne?

⁵²”No, jos me organisoidumme, se murtaa tuon voiman.” Katolinen kirkko on tehnyt sen.

⁵³ ”Mutta filistealaiset ovat kimpussasi, Simson.” Ja Luther tuli esiin.

⁵⁴Silloin he organisoituivat jälleen. ”Jos sinä sidot minut toisella köydellä, se pidättelee minua.” Niinpä he sitoivat.

⁵⁵”Ja filistealaiset ovat kimpussasi. Simson.” Mitä tapahtui? Wesley tuli esiin ja mursi köydet.

⁵⁶”Nyt sinä olet pettänyt minua koko ajan. Etkö sinä tiedä, että rakastan sinua, Simson? Hyvä on, kerro minulle sydämesi totuus.”

”Hyvä on, sido minut toisella köydellä.”

⁵⁷”Hyvä on, nyt me teemme sen.” Mitä se on? Se on kirkkokunnallinen köysi.

⁵⁸”Anna minun olla vapaa, niin ettei minulla ole mitään kirkkokuntaa. Silloin, minä sanon sinulle, silloin sinä murrat minut.” Niinpä esiin tulivat helluntailaiset. Missä on teidän voimanne?

”Filistealaiset ovat kimpussasi.” Ja hän mursi köydet jälleen.

⁵⁹Mutta mitä tapahtui nyt? Se sai helluntailaiset, suuret jumaluusopin tohtorit pastoreinaan, jotkut suuret miehet. Heillä on aivan yhtä paljon kouluja ja rituaaleja kuin metodisteilla tai baptisteilla tai kenellä tahansa muulla on. Menkää johonkin kirkkoon, ettekä te voi kuulla ”aamenta”; aivan yhtä kylmiä, kuin joukko eskimoita pohjoisnavalla. Kylmiä! Välinpitämättömiä! ”Ja nyt filistealaiset ovat kimpussasi, Simson.”

⁶⁰Filistealaiset ovat kimpussasi, Amerikka. Missä on se hengen yhteys? Missä on helluntain ykseys? Assemblies of God ja Yhdistyneet ja Jumalan seurakunta ja tämä, tuo, jokin, jokaisella on eri isminsä, tämä tuon kanssa ja tämä tuon kanssa. Me olemme niin hajalle lyötyjä, kunnes te voitte mennä kaupunkiin pitämään herätyskokouksia, ja jos joku seurakunta tukee sitä, muut eivät edes tule paikalle. Kommunistit ovat kimpussasi, Amerikka.

⁶¹Missä on meidän voimamme? Missä on meidän kunniamme? Mitä se on? Koska me menimme ihmisviisauden perään Jumalan voiman sijasta! Hehän ovat tehneet meidän saarnaajistamme ja muusta niin jäykkää ja muodollista, kunnes he ovat organisoineet meidät niin, että me olemme niin muodollisia ja uppiniskaisia, kunnes ihmiset… Kuuletteko te enää huutoa seurakunnassa? Te ette koskaan kuule kenenkään itkevän. Parannuksentekijän penkki on laitettu kellariin. Seurakunnassa ei ole enää kirkkautta. Kaikki, mitä me teemme, on vain istua niin jäykkinä kuin voimme olla. Me emme ole vapaita. Me olemme sidottuja. Paholainen nykyaikaisine riivaajineen on sitonut elävän Jumalan seurakunnan. Se on totta. Seurakunnassa ei ole enää voimaa. Siellä ei ole enää vapautta. Ihmiset ovat niin muodollisia ja jäykkiä! Jumala voi tulla helluntailaisten keskelle, ja osoittaa, että Hän on Jumala ja vahvistaa ylösnousemuksensa merkit, eikä se edes ravistele heitä. Kunnia! Sehän on häpeällistä! Minä kuljen läpi maan, Jumala toimii tehden merkkejä ja ihmiset istuvat, ja: ”No, luulen, että se on ihan oikein. Oi, minä tiedän, että niin voidaan tehdä.” Se ei liikauta heitä! Miksi? He ovat Delilan, maailman, sitomia. He ovat kahleissa.

⁶²Nyt he ovat saaneet heidät, sitoneet heidät liittoon. ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson.” Mitä aiot tehdä sille?

⁶³”Oi, meillä on suuria kirkkokuntia.” Varmasti. ”Meillä on suurin jäsenmäärä, mitä meillä on koskaan ollut.” Mutta missä on Henki? Missä on Pyhä Henki?

⁶⁴Sen paholainen on tehnyt. Se on kosiskellut itsensä seurakuntaan. Se jatkoi seurakunnan houkuttelua: ”Tulkaa minun tyköni, minä annan teille valtavan suuren tabernaakkelin täällä, jos te vain teette tämän. Jos te vain hankkiudutte eroon tuosta fanaattisesta saarnaajasta, joka teillä on ja hankitte miehen, jumaluusopin tohtorin, jolla on jotain järkeä, me rakennamme hienon klassisen kirkon ja me tulemme olemaan niin kuin muutkin heistä.” Häpeä teille! Ottakaa mieluummin mies, joka ei erota kahvinpapuja herneistä, mutta on täytetty Pyhällä Hengellä, joka on taipumaton Jumalan voiman kautta.

⁶⁵Mutta se on tullut, voi, niin jäykäksi, siihen asti että joku pyhä raukka voi murtautua läpi kokouksessa ja puhua kielillä, tai huutaa vähän tai tehdä jotakin, ja loput heistä kurkistavat ympärilleen ja katsovat. ”Mitä se oli? No, ihmettelenpä miksi? Sen täytyy jolla joku fanaatikko, joka tuli jostakin.” Te tiedätte, että se on totuus! Joku pyhä raukka astuu sisään, tulee tarpeeksi onnelliseksi kohottaakseen kätensä ja huutaakseen ja ylistääkseen Herraa, joku huutaa ”aamen” evankeliumin saarnaamiselle ja loput heistä kääntyvät ympäri nähdäkseen ja katsovat, mitä hän sanoi. Se on helluntailaiset. Mikä on vialla? Te otatte mallia metodisteista, baptisteista; he ottavat mallia katolisista; katoliset ottavat mallia helvetistä. Ja kaikki yhdessä, se kaikki on helvetin mukaan! Totta.

⁶⁶Delila on houkutellut teidät suuriin seurakuntiin, hienoihin, koulutettuihin saarnaajiin, olemaan parempaa luokkaa. ”No, tiedättehän, Se-ja-se siellä on miljonääri, jos me vain saisimme hänet tulemaan seurakuntaamme! Oi, oi!” Jos hän ei ole uudestisyntynyt, silloin hän ei ansaitse olla siellä. Minä en välitä vaikka hänellä olisi miljoona dollaria. Jos hän omistaa neljäkymmentä Cadillacia, mitä hänellä onkin, hänen täytyy uudestisyntyä, tulla suoraan uudestisyntymään ja tulla Pyhän Hengen uudestisynnyttämäksi, ja tulla sieltä uudestisyntymässä, räkäisenä (anteeksi), itkien ja huutaen ja käyttäytyen niin kuin muutkin heistä, ja elää jälkeenpäin sellaista elämää, joka osoittaa, että hän on saanut sen. Aamen. Sitä te tarvitsette.

⁶⁷ ”Simson, filistealaiset ovat kimpussasi.” Kommunistit ovat kimpussasi. Maailma on kimpussanne. Paholainen on kimpussanne.

⁶⁸He menevät takaisin ja he näkevät Jumalan Hengen tekevän ihmeitä ja tekevän Hänen ylösnousemuksensa asioita, joita Jeesus lupasi, he sanovat: ”Tiedättehän, minusta veli Branhamilla on paljon henkistä telepatiaa. Pastorini sanoi, että se oli paholaisesta.”

⁶⁹Sinä kurja, tekopyhä, harhaanjohdettu uskosta osaton, niin hienostunut, sinä susi lammasten vaatteissa! Jeesus sanoi: ”Jos te olisitte tunteneet Minut, te olisitte tunnistaneet Minun päiväni.” Mutta teillä on joukko Sauleja, jotka koettavat tehdä teistä muun maailman kaltaisia.

⁷⁰Me haluamme joukon Jumalan miehiä, jotka eivät tee myönnytyksiä Sanan suhteen, vaan saarnaavat totuutta ja seisovat Pyhän Hengen kasteessa.

⁷¹Mutta mitä maailma on tehnyt? Se on ajellut kaikki teidän voimanne pois. Te synnyitte nasiireina, helluntailaiset, mutta maailma on todella leikannut teidän voimanne pois. Nyt se on yhtä muodollinen kuin muutkin heistä.

⁷² Mitä me tulemme tekemään? Mitä tulee tapahtumaan? On yksi ihana asia, jota voin ajatella päättääkseni tämän tekstin.

⁷³Kun Simson oli sidottu! Meillä ei voi olla herätystä. Kuunnelkaa uskollista veljeämme Billy Grahamia: ”Herätys meidän ajassamme!” Kuulkaa Oral Robertsin huutavan: ”Herätys meidän ajassamme!” Kuunnelkaa heitä muita: ”Herätys meidän ajassamme!” Kuinka meillä voi olla herätys, kun me olemme sidottuja? Me olemme sitoneet Pyhän Hengen organisaatioillamme ja perinteillämme, eikä meillä voi olla Pyhän Hengen herätystä. Aamen. Minä tiedän, että se on polttavan kuumaa, sään suhteen, mutta se on totuus. Kuinka meillä voi olla Pyhän Hengen herätys, kun te olette niin sidottuja ja muodollisia! ”Jumalisuuden muoto,” Raamattu sanoo heillä olevan. ”Jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen voiman.” Minkä voiman? Organisaationko voiman? Maailmanko voiman? Seurakunnanko voiman? Pyhän Hengen voiman! Se on salainen paikka seurakunnassa. Ja kun seurakunta valitsee koulutetut saarnaajat ja suuret rakennukset ja hienoudet, vanhanaikaisen Pyhän Hengen sijaan, heidän olisi parempi olla jälleen lähetysasemalla. Aamen. Totta. Kuinka teillä voi olla Pyhän Hengen herätys ja ihmiset sammuttavat sen ja sitovat sen ja pelkäävät sitä? Ongelma on siinä.

⁷⁴”Filistealaiset ovat kimpussasi.” Mutta meillä on yksi siunattu toivo, kun Simson oli vankilassa…

⁷⁵ Mitä he tekivät ensimmäiseksi, kun he saivat hänet kiinni? He sitoivat hänet ensiksi. He ottivat hänen voimansa pois, he saivat selville hänen salaisuutensa. He saivat selville teidän salaisuutenne. Maailma sai selville teidän salaisuutenne. Nyt te kaikki naiset leikkaatte hiuksenne, se tapahtuu maailman mukaan. Te kaikki miehet menette ja käyttäydytte niin kuin maailma. Se kaikki sopii, kerrotte vitsejä ja likaisia vitsejä, ja menette ulos ja poltatte muutaman savukkeen ja juoksette naapureiden vaimojen kanssa, ja kaikkea muuta sellaista, pieni seurallinen ryyppy säilyttääksenne työnne. Minä makaisin mieluummin vatsallani ja söisin voileipäkeksejä ja joisin purovettä ja pysyisin tahrattomana ja puhtaana Jumalan edessä, kuin tekisin myönnytyksiä minkään työn tähden. Se on totta. Totta. Pysykää uskollisina Jumalalle.

⁷⁶”Simson, filistealaiset ovat kimpussasi.” Branham tabernaakkeli, maailmallisuus ryömii keskellenne. Mitä siitä? Oletteko te paljastaneet salaisuutenne? Oletteko te paljastaneet sen salaisuuden, jonka Jumala antoi teille, kun te rämmitte parannuksen tiellä muutama vuosi sitten? Oletteko te antaneet sen kadota seuraelämän, muodollisen palvonnan myötä? Mitä teille on tapahtunut? Jumala voi tulla alas ja tehdä ihmeen ja kulkea läpi koko kuulijakunnan ja kertoa ihmisille heidän sydäntensä salaisuudet ja kaiken, ja parantaa sairaat ja raajarikot ja tehdä ihmeitä ja merkkejä ja saarnata Hänen Sanaansa niin lujaa kuin he voivat, Pyhän Hengen kautta; ja ihmiset sanovat: ”No, kaipa se on oikein. Me nautimme kuunnellessamme sitä silloin tällöin, jollemme ole liian väsyneitä.” Se on Branham tabernaakkeli. Filistealaiset ovat kimpussasi.

⁷⁷Kun, tapasi olla, että kun saarnattiin Sanaa ja vanhoilla pyhillä oli kyyneleet silmissään, he nousivat seisomaan ja kävelivät, nyyhkyttäen, ehkä sanomatta mitään, vain kulkien ympäriinsä, kaksi tai kolme kertaa, ja istuutuivat, niin täytettynä Pyhällä Hengellä! Sana ruokki heitä! ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Filistealaiset ovat kimpussasi, Branham tabernaakkeli.

Filistealaiset ovat kimpussanne, helluntailaiset.

⁷⁸Tietysti, filistealaiset saivat teidät, loput teistä, kauan sitten, kun te organisoiduitte niin tiukkaan, ettei mikään voinut tulla sisään, jollet sinä ollut presbyteeri, baptisti, metodisti, katolinen tai jotain. Teillä ei ollut mitään tekemistä heidän toisten kanssa.

⁷⁹Niinpä, herätys meidän aikanamme? Kuinka meillä voisi olla sitä, kun oikea herätyksen antaja on maailman sitoma? Jumala ei tule sinne, missä maailma on, te voitte vain luottaa siihen. Te liitytte yhteen maailman kanssa, silloin se on—siinä on kaikki. Kun te annatte maailman ryömiä sisälle, alatte toimia niin kuin maailma, silloin te olette mennyttä. Mutta kun te leikkaatte irti jokaisen siteen maailmasta ja tulette Jumalan tykö, Jumala käyttää teitä, kunnes te taas alatte flirttailla.

⁸⁰Tässä on ainoa toivo, joka minulla on tänä aamuna, päättääkseni Sanomani, se on tämä: ”Kun Simson oli sidottu, uusi hiustukko kasvoi esiin.”

⁸¹Jumala, lähetä meille toinen seurakunta juuri ennen lopunaikaa, jotta Pyhän Hengen voima voi tulla siihen, Hengen julkitulemisessa, ja että Markus 16 voi seurata seurakuntaa, Apostolien teot 2:4, Apostolien teot 2:38, että kaikki siitä seuraa aivan seurakunnan mukana. Ihmeet ja merkit seuraavat apostoleja. Suuret Hänen ylösnousemuksensa merkit seuraavat heitä. Kun me olemme vankilassa, varmasti Jumala kasvattaa satoa jossakin, viimeistä suurta saalista varten. Voikoon se olla sinä, kristitty ystäväni täällä tänä aamuna, olkoon niin, että sinun voimasi on alkanut kasvaa. Minä rukoilen, että tämä Sanoma tänä aamuna ja kaukana maissa, joihin tämä menee, minä luotan siihen, että tämä Sanoma auttaa tuomaan vitamiineja teidän ruumiiseenne, jotka kasvattavat hengellisen voiman jälleen takaisin teidän elämäänne.

Kumartakaamme päämme ja rukoilkaamme.

⁸²Oi Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, iankaikkisen elämän aikaansaaja ja kaikkien hyvien ja hengellisten lahjojen antaja, ota nämä sanat tänä aamuna ja laita ne sydämeen ja kastele niitä, Herra. Suo ihmisten rukoilla näitä asioita, nähden, että maailma on houkutellut seurakuntaa, ja on lopulta saanut selville sen voiman, löytänyt sen salaisen paikan, löytänyt, missä sen salaisuus piilee ja on ajellut sen pois. On ottanut ihmiset, jotka kerran huusivat voittoa, joilla kerran oli voitto, ja ajellut heidät paljaiksi, pysymään kotona keskiviikkoiltaisin katsomassa televisio-ohjelmaa. Ottanut ilon pois heidän sydämistään ja antanut heille suuremman rakkauden maailmaan kuin heillä on Jumalaa kohtaan. On antanut heille enemmän maailmaa, maailmallisuudeksi, enemmän halua maailmallisiin huvitiuksiin kuin evankeliumin saarnaamista kohtaan. Jollei ole suurta yhtyettä, ja paljon esiintymistä ja mainontaa ja esityksiä, silloin he eivät halua enää vanhaa evankeliumia, joka tuo ilon kyyneleet sieluun, joka tuo jumalallisen parantamisen takaisin, joka asettaa ennalleen apostoliset lahjat seurakuntaan, joka tuo ylösnousseen Kristuksen, tämän päivän Messiaan.

⁸³Mutta niin kuin Israel oli sidottu kuninkaidensa toimesta, etteivät he voineet seurata todellista Kuningasta; ja todellinen Kuningas, kun Hän tuli, he eivät tunnistaneet Häntä. Samoin on tänäänkin. Oi Herra, kirkkauden Kuningas on ilmestynyt Pyhän Hengen muodossa ja Herra, he eivät tunne sitä. He eivät tunnista sitä. He ovat niin tiukkaan organisoituneita, että he eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole heidän organisaatiossaan. Herra, tämä on paholaisen teko, jonka hän on tehnyt ihmisille.

⁸⁴Suo Jumalan Simsonin, suo sydämeltä uskollisten, niiden, jotka kaipaavat ja itkevät ja anovat ja pitävät kiinni, suo heidän pysyä sen kanssa, Herra, kunnes uusi sato kasvaa esiin, kunnes ilo tulee jälleen esiin Siionissa, ja esiin tulee ryhmä, joka voi tunnistaa ja ymmärtää, joka voi nähdä Messiaan ja sen salatun voiman, joka on salattu maailmalta niin, jota he eivät nyt ymmärrä. Suo, Herra, että he näkevät tämän. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

[Tyhjä kohta nauhalla—Toim.]

…Voima juuri nyt,
Oi Herra, lähetä voima juuri nyt
Ja kasta jokainen.

He olivat yläsalissa,
He olivat kaikki yksimielisiä, Kun Pyhä Henki laskeutui,
Jonka meidän Herramme oli luvannut.

Oi Herra, lähetä voimasi juuri nyt,
Oi Herra, lähetä voimasi juuri nyt;
Oi Herra, lähetä voima juuri nyt
Ja kasta jokainen.

⁸⁵ Kuinka minä rakastan häntä! Lähetä vain Hänen voimansa! He olivat yläsalissa, kaikki yksimielisinä. Kaikki maailma oli kadonnut heistä. He olivat tyhjentyneet ja Pyhä Henki tuli.

⁸⁶Tänään he sanovat: ”Tulkaa, liittykää seurakuntaan, laittakaa nimenne kirjaan. Tai kumartukaa ja sanokaa: ’Minä tunnustan Kristuksen Jumalan Pojaksi,’ nouskaa ylös.” Paholainen tekee saman asian. Varmasti. Paholainen kastettiin, kun Juudas kastettiin. Paholainen meni ja saarnasi evankeliumia, kun Juudas meni ja saarnasi evankeliumia. Mutta paholainen ei saanut Pyhää Henkeä. Siinä se on. Siinä on tuo salattu voima, tuossa ylösnousemuksessa, että tietää varmasti, ilman epäilyksen varjoa. Aamen.

⁸⁷Hän on täällä. Tuo sama Pyhä Henki, Se joka oli Messiaan päällä, yhä on Hänen seurakunnassaan. Hän ei koskaan lähde pois. ”Minä olen teidän kanssanne aina, jopa teissä, maailman loppuun saakka. Minä olen siellä. Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te tulette tekemään. Enemmänkin kuin niitä, te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni tykö.”

⁸⁸Mutta maailma tekee myönnytyksiä sen suhteen: ”Voi, nuo päivät ovat ohitse!” Juuri niin paholainen haluaa teidän tekevän. He haluavat teidän romantisoivan. Jumala haluaa teidän tulevan kastetuiksi. Jumala haluaa teidän… Te sanotte: ”Voi, minä en usko kaikkeen tuollaiseen hölmöön käytökseen.” Menkää ja eläkää, menkää ja eläkää synnissä, eläkää synneissänne. Mutta ennen kuin te mätänette, ennen kuin te mätänette omille ajatuksillenne, ennen kuin te mätänette hienolle tyylillenne ja tulette uudeksi ja uudestisynnytte, ja tuo uusi Elämä tulee olemaan täysin erilainen, kuin se vanha, joka meni maahan.

⁸⁹Maissin jyvä menee maahan keltaisena, se nousee esiin vihreänä. Menee maahan kovana, koteloituna, se tulee ylös taipuisana ja tuulen puhaltamana. Oi, kunnia! Halleluja! Kun tuuli alkaa puhaltaa, vilja ei voi tehdä muuta kuin liikkua, heilahdella, mutta tuo pieni—pieni lehti taipuu ja iloitsee, kasvaa silloin, vahvistaa itseään. Siitä ei voi koskaan tulla lehteä, ennen kuin tuo jyvä on kuollut ja mädäntynyt. Ei vain kuollut; mädäntynyt. Se ei enää voi tulla takaisin, mutta elämä tulee siitä esiin.

⁹⁰Kuten sanoin hetki sitten, syntymä on hirvittävä asia, saastainen, likainen, saastaisista saastaisin, mutta siinä on elämä. Kun te pidätte itseänne saastaisina, pidätte metodistisen, baptistisen ja helluntailaisen uskontunnustuksenne saastaisena, ja kuolette alttarilla, silloin uusi elämä tulee sisälle. Pyhä Henki kohottaa teidät sen yläpuolelle; te näette Jumalan.

⁹¹Me tulemme näkemään Hänet jonain ihanana päivänä. Jonakin päivänä kuolevaisten näköpiirin ulkopuolella, me tulemme näkemään Hänet. Uskotteko te sen? Jonakin päivänä kuolevaisten näköpiirin ulkopuolella, siellä minua odottaa iloinen huominen.

⁹²Minä seisoin täällä nurkassa eilen illalla ja ajattelin, että näin pienen rabbi Lawsonin. Kun hänellä oli tapana olla täällä ja ojentaa vanha kävelykeppinsä ja vetää minua niskallaan, minun niskani ympäriltä kävelykepillään, täältä aina saarnastuoliin, ja laulaa tuota laulua, ”Siellä minua odottaa…” [Tyhjä kohta nauhalla—Toim.]…?…

⁹³ Jotakin tapahtui! Se otti maailman pois. Alan nähdä asioita eri tavalla. Olen murehtinut niin paljon sitä tapaa, jolla nämä amerikkalaiset toimivat, jatkuvasti, vuodesta toiseen, nähden naiset ja miehet, kuinka he häpäisevät itseään ja menevät syntiin, kunnes minulla melkein oli hermoromahdus, kaksi tai kolme kertaa, murehtiessani sitä. Eilen minä sanoin Jumalalle: ”Minä en murehdi enää.” Sinun Sanasi sanoi, että niin tulisi olemaan. Mutta minä seison siellä, missä taistelu on kuumimmillaan ja puhun sitä vastaan kaikella, sillä mitä minussa on.”

⁹⁴Eräänä päivänä seistessäni Green’s Mill:ssä, luolassani, kaukana korvessa, oltuani rukoilemassa koko päivän. Ja noin kolmen aikaan, kun aurinko oli laskemassa, ja minä seisoin siellä katsellen toiselle puolelle, tulin ulos luolasta erään ison kiven päälle. Ja seisoin siellä katsellen kohti itää, ylistäen Herraa. Ja saatoin nähdä auringon laskeutuvan puiden takana vuoren huipulla, kun katselin yli kanjonin toisiin, ja siellä oli paljon puiden lehdistöä, oli niin hiljaista, kuin voi olla. Ja minä sanoin: ”Herra, eräänä päivänä Sinä kätkit Mooseksen kallion halkeamaan, ja Sinä kuljit Hänen ohitseen, koska hän oli uupunut. Mutta Sinä kuljit ohitse, hän sanoi, että se ’näytti kuin miehen selältä.’” Minä sanoin: ”Kätke minut halkeamaan, Herra.” Siihen aikaan toisella puolellani, siellä tuli pieni tuuli liikkuen läpi pensaikon. Se liikkui suoraan, tullen suoraan sivultani, pieni tuuli liikkuen sinne, meni läpi metsän. Minä seisoin siellä.

Jonakin päivänä, Jumala yksin tietää, missä tai milloin,
Kuolevaisen elämän rattaat kaikki seisovat hiljaa,
Silloin minä menen asumaan Siionin vuorelle.
Jonakin päivänä kuolevaisen tietoisuuden ulottumattomissa,
Jonakin päivänä, Jumala yksin tietää, missä tai milloin,
(Mitä tulee tapahtumaan? Se tulee päättymään, kaikkien näiden pienten rattaiden pyöriminen.) Kuolevaisen elämän rattaat kaikki seisovat hiljaa,
Silloin me menemme asumaan Siionin vuorelle.
Pyörähtäkää alhaalla, suloiset vaunut,
Tullen viemään minut kotiin;
Pyörähtäkää alhaalla, suloiset vaunut,
Tullen viemään minut kotiin.
Jos sinä pääset sinne ennen minua,
Tullen viemään minut kotiin;
Kerro myös veli Bosworthille ja kaikille ystävilleni,
Ne tulevat vain viemään minut kotiin.
Nyt pyörähtäkää alhaalla… (Ne tulevat pistäytymään jonakin päivänä ja viemään minut ylös.)…vau-…
(Jokainen puu tulee olemaan tulessa; Jumalan enkelit, tuliset vaunut)…viemään minut kotiin;
Pyörähtäkää alhaalla, suloiset vaunut, Tullen viemään minut kotiin.

⁹⁵Jonakin näistä päivistä, jonakin näistä päivistä kuolinhetkeni lähestyessä, odottaessani Hänen tulemustaan. Se on totta.

Minä katselin yli Jordanin, ja mitä minä näin Tullen viemään minut kotiin; (niin kuin vanha Elia katseli yli Jordanin)
Joukko kirkkaita enkeleitä tullen noutamaan minua,
He olivat tulossa viemään minut kotiin.
Pyörähtäkää alhaalla, tulkaa alas, suloiset vaunut,
Tullen viemään minut kotiin;
Pyörähtäkää alhaalla, suloiset vaunut,
Tullen viemään minut kotiin.

⁹⁶Herra Jeesus, tämän vaunun siunattu ajaja, vanhan Siionin laivan kapteeni, elämän laivan, liikkuu alas läpi rakennuksen, puhuen, Hänen läsnäolonsa on täällä. Itse Pyhä Henki, joka nosti Hänet ylös haudasta, on täällä.

⁹⁷Koska he eivät ole jakaneet rukouskortteja, onko täällä joku, joka tuli kaupungin ulkopuolelta, jota minä en tunne, joka on täällä rukousta varten? Kohottakaa kätenne, ne, joita minä en tunne. Nostakaa kätenne ylös, ne, joita minä en tunne. Te, te siellä. Luulen, että tuo pieni kaveri tuolla, jolla on viikset, joku kohotti kätensä siinä suunnassa. Kyllä, sinä, kohotitko sinä kätesi? Hyvä on. Siellä takana, sinä, herra. Hyvä on. Oletteko te kaikki vieraita minulle? Että Herra Jeesus, sama lauman Paimen täällä, uskotteko te, että Hänen lupauksensa ovat totta? Hän voitelee seurakuntansa ja ”Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te tulette tekemään. Suurempiakin kuin ne ovat, te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni tykö. Enemmän kuin tämän!” Uskotteko te sen?

⁹⁸ Kohotitko sinä kätesi, että sinä et tunne minua? Uskotko sinä, että Jumala voi kertoa minulle, mitä on sydämelläsi, voi puhua minulle aivan niin kuin Hän teki naiselle, joka kosketti Hänen viittaansa? Uskotko sinä, että Hän on Ylimmäinen pappi, jota voidaan koskettaa meidän heikkoutemme tunteella? Jos Jumala paljastaa minulle sinun tilasi, uskotko sinä minun olevan Hänen profeettansa, uskotko, että Hänen läsnäolonsa on täällä, ja siksi Hän sallii sen? Sinä rukoilet vaimosi puolesta. Hänen lonkkansa on rikki, sijoiltaan mennyt lonkka. Se on totta. Jos se on totta, nouse ylös. Hyvä on, mene, löydä hänet, terveenä. Aamen.

⁹⁹Entä sinä täällä takana, pieni kaveri, joka nousi ylös, jolla oli viikset? Uskotko sinä koko sydämestäsi? Uskotko sinä, että Jumala voi kertoa minulle sinun vaivasi? Uskotko sinä, että poikasi tulee terveeksi? Sinä uskot? Sinulla on poika, jolla on CP-vamma. Se on totta. Sinä et ole… Se on Kentuckysta. Jos se on totta, nosta kätesi ylös. Minä en tunne sinua, enhän? Jos minä tunnen… Kohota kätesi tällä tavalla, jos me emme tunne toisiamme. Se on totta. Luottaen Jumalaan. Uskotko sinä? Niin kuin uskot, löydä poikasi sellaisena, kuin uskot. Pidä se vain sydämelläsi.

¹⁰⁰Ketkä täällä kohottivat kätensä, jotka eivät—eivät… Olitko se sinä? Hyvä on, herra, uskotko sinä minun olevan Jumalan profeetta? [Mies sanoo: Aamen.”—Toim.] Uskotko sinä, koko sydämestäsi? Sinun ei tarvitse tulla esiin, seiso vain juuri siinä. Hyvä on, herra, mikä on sinun vaivasi, sinulla on diabetes. [”Se on totta.”] Ja se vaivaa jalkaasi. [”Kyllä.”] Sinä olet Ohiosta. [”Kyllä.”] Sinun nimesi on herra Miller. [”Se on totta.”] Mene takaisin kotiisi ja tule terveeksi. Hyvä on, usko koko sydämestäsi. Hyvä on.

Sinä uskot… Usko se. Jos sinä voit uskoa!

¹⁰¹Rouva, joka istuu täällä, kohotitko sinä kätesi? Suuri rouva, silmälasit päässä, uskotko sinä koko sydämestäsi? Sinä uskot… Uskotko sinä minun olevan Jumalan palvelija? Sinä uskot? Hyvä on, jos Jumala voi kertoa minulle, mikä on sinun vaivasi, uskotko sinä? Sydänvaiva. Hyvä on, kohota kätesi, jos se on totta. Hyvä on.

¹⁰²Rouva sinun vieressäsi nousi ylös. Sydän; mutta se on oikeastaan sinun silmäsi. Minä tunnen hänet. Hyvä on, jos sinä voit uskoa!

¹⁰³Siellä takana, seuraavalla miehellä siellä takana, on sydänsairaus myös, ja ihosairaus. Uskotko sinä, että Jumala tekee sinut terveeksi? Sinä uskot, herra?

¹⁰⁴Täällä jossakin on mies, joka kohotti kätensä, joka ei… herra Schubert. Hyvä on, herra. Hyvä on, uskotko sinä? Se on silmiesi puolesta, myös, eikö olekin? Sinä rukoilet äitisi puolesta, joka myös istuu siellä. Jos se on totta, kohota kätesi. Me olemme vieraita. Onko se totta? Purista kättä, puristakaa käsiä toistenne kanssa. Hyvä on, se on oikein. Jos voit uskoa, voit vastaanottaa!

¹⁰⁵Ylösnoussut Jeesus Kristus on rakennuksessa. Hän on Sama. Mitä se tekee teille? Oletteko te antaneet maailman imeä kaiken voiman ulos itsestänne? Kunnia! Minä haluan uudestisyntymän! Minä haluan uuden elämän! Minä en välitä siitä, millä koneella se tulee, jos minun täytyy olla hihhuli, mitä tahansa. Minä en välitä siitä, millä koneella se tulee, minä haluan sellaisen todellisen Pyhän Hengen, joka on päälläni nyt. Minä haluan pitää sen! Minä haluan sen mieluummin kuin kaikki maailman asiat. Aamen! Uskotteko te? Uskotteko te, että Hän on täällä?

¹⁰⁶Laittakaa kätenne silloin toistenne päälle. Kertokaa minulle yksikin asia, mitä Hän vielä voisi tehdä lisää. Ei mitään. Uskokaa nyt. Uskokaa, että se on ohitse.

¹⁰⁷ Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, iankaikkisen elämän aikaansaaja ja kaikkien hyvien lahjojen antaja, Sinun Henkesi on täällä voidellen niin, Herra, että rakennus näyttää hengittävän, liikkuen edestakaisin. Miksi ihmiset eivät voi ymmärtää sitä, Herra? Ovatko he—ovatko he liittyneet niin paljon yhteen maailman kanssa ja tulleet niin kylmiksi ja muodollisiksi ja kankeiksi, kunnes he eivät enää tunne Sinua? Herra Jumala, suo tämän voiman koskettaa jokaista ja jokaisen sairaan tulla parannetuksi, jokaisen syntisen pelastua ja Jumalan saada kunnia. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kautta minä pyydän sitä. Aamen.

¹⁰⁸ Uskotteko te sen? Kohottakaa kätenne. Vastaanotatteko te parantumisenne? Jumala siunatkoon teitä. Nyt menkää ja havaitkaa sen olevan juuri niin kuin te uskotte, niin se tulee olemaan sillä tavalla. Minä näen näkyjen tulevan esiin toistensa päälle. Se on totta. Minun täytyy tulla takaisin tänä iltana.

¹⁰⁹ Jos te ette usko sitä nyt, te ette koskaan tule uskomaan. Se on totta. Jeesus teki sen kerran ja he sanoivat: ”Sinä olet… Me tiedämme, kun Messias tulee, Hän kertoo meille tämän.” Nainen sanoi: ”Minä tiedän, että Messias tekee sen. Mutta kuka Sinä olet?”

Hän sanoi: ”Minä olen Se.”

¹¹⁰Silloin nainen juoksi kaupunkiin ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka tiesi, mitä minä olin ja mitä olen tehnyt. Eikö tämä ole Messias?”

¹¹¹Hän sanoi: ”Nämä asiat tulevat jälleen viimeisinä päivinä. Seurakunta tulee saarnaamaan totuutta, se tulee seisomaan Sanassa. Se tulee täyttämään Jumalan käskyt. Se ei liity yhteen maailman kanssa. Ja siellä Minä tulen liikkumaan ja tekemään näitä samoja asioita.”

¹¹²Mutta Hän sanoi: ”He tulevat olemaan väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia, epäsopuisia, panettelijoita, heillä on jumalisuuden muoto,” hyvin uskonnollisia, käyden kirkoissa. ”Heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen voiman. Sellaisia karta!”

¹¹³Te ihmiset, missä tahansa te olitte seurakunnassa, jotka Hän kutsui esiin juuri nyt, näky on poissa minulta. Jos—jos se oli totta, mitä minä sanoin ja minä en tuntenut teitä, kohottakaa kätenne, kuka se olikin. Kaikkialla seurakunnassa, jokainen— jokainen henkilö. Hyvä on. Näettekö? En tunne heitä, en ole koskaan nähnyt heitä; mutta Pyhä Henki on täällä ja Hän tuntee heidät. Ettekö te näe, että se en ole minä?

¹¹⁴Kuunnelkaa! Jos Hän on uskonut minulle sen tehtävän, Hän luottaa minuun Sanan totuuden suhteen, koska totuus voi tulla vain Sanan kautta. ”Tehkää parannus, jokainen, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksisaamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne, kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Uskotteko te sen? Kastekokous on aivan hetken päästä.

¹¹⁵Kumartakaamme päämme. Minä pyydän pastoria rukoilemaan, kun he valmistautuvat kastetta varten. Luulen, että kastekokous on tulossa. Hyvä on.

59-0628E KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 20. 6. 1959

59-0628E KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 20. 6. 1959

Kiitos, veli Neville. Minun on vielä puristettava sinun kättäsi. Herra sinua siunatkoon, veli Neville.

On niin hyvä olla taas täällä, vaikka onkin kuuma. Luulisin, niin kuin joku on sanonut Vanhassa testamentissa: ”Olin iloinen, kun joku sanoi meille: ’menkäämme Herran huoneeseen.’”

¹Ja siis, on todella kuuma ilta. Ja teille vierailijat, jotka olette kanssamme, te voitte ymmärtää, miksi Indianassa on raskasta elää täälläpäin tässä– tässä suossa. Kuulkaas, tuolla on nyt vain 93°, 93° [+33,9° C]. Niinpä, nähkääs, kun mennään noin 120°[+48° C], niin kuin Louisianassa ja Arizonassa on, voitte käsittää, mitä se on sitten, silloin todella pääsette sisälle… Jos se– sellaista olisi täällä, me yksinkertaisesti kuolisimme, ja sillä siisti. Mutta tuntuu hyvältä olla täällä ja tulla sisään, kun on palvomisen aika.

²Kun menin kotiin tänä aamuna, tuntui tosi, tosi hyvältä siksi… Minä uskon, että monet parantuivat tänä aamuna, jotka– jotka eivät tienneet sitä, ehkä, juuri nyt, mutta he tulevat paranemaan; koska Herran Sana oli niin kallisarvoinen sydämillemme tänä aamuna.

³Olin juuri… Kun aloin tehdä lähtöä, näin aivan kuin nämä seinät olisivat melkein hengittäneet kanssani, ne olivat ihan kuin pumpattu täyteen Pyhää Henkeä, jota täällä oli. Ja minä olin siitä niin iloinen.

⁴Olin kuulevinani veli Smithin, ystäväni, rukoilevan hetki sitten, Church of Godin paimen, Anderson. Ja veli Smithillä oli mukana pieni traktaatti, mutta minä en usko, että me jaamme niitä täällä tabernaakkelissa. Jos jollakin ei ole tuota pikku traktaattia, niin lukekaapa se; se on aivan mykistävä pikku traktaatti; se on ehdottomasti Sanan mukaista totuutta. Ja minä olen vienyt paljon niitä Chicagoon ja eri paikkoihin jaettavaksi, koska ne ovat todella paikkansapitäviä, hieno traktaatti. Ja minä tiedän, että sen on kirjoittanut sydän, joka on uskollinen ja rakastaa Jumalaa. Veli Smithillä ei ole mitään itsekästä motiivia takana; aivan kristillinen. Niin, me olemme iloisia saadessamme olla tänä iltana sen kaliiberin ihmisten kanssa tekemisissä.

⁵Minä luulisin, että näen hyvän ystäväni täällä, veli Bordersin Kaliforniasta. Ja hän teki minulle suuren palveluksen hiljattain– siis Herralle– tuolla– San Josen kokousten alussa, yhdessä. Toivottavasti sinä teet yhtä hyvää työtä, kun tulet seuraavan kerran. Minä pidän veli Bordersista, koska minusta hänessä on nöyrä, lempeä henki. Ja minusta– minusta se on hyvin arvokasta. Minusta sen tyyppisen miehen pitäisi olla todella onnellinen.

⁶Täällä on niin monia muitakin, etten pysty edes luettelemaan keitä he ovat. Näen veli Collinsin tuolla takana, veljemme, ja– sitten muitakin sananpalvelijoita, ja hyvä ystävämme veli Sothmann, perheineen, Northern Saskatchewanista. Ja minä tiedän, että veli Evans on täällä; en ole nähnyt häntä vielä, mutta näin hänen perheensä, ja– Georgiasta. Ja siellähän on veli Palmer tuolla ja– Georgiasta, ja– ja veli West, Alabamasta tai Georgiasta, luulisin. Mistä sinä oletkaan veli West? Minä… Se on… Ai, Huntsville. Ja sitten… Voi miten hauska nähdä teidät kaikki täällä.

⁷Ja nyt, veli Lyle, tuolla takana, Wood, pohjoisesta Indianasta, ja hänen läheisensä. Ja minusta veli Charliekin on täällä, vanha kaverini– metsästyskaverini Kentuckysta– Kentuckyn toiseksi paras oravanmetsästäjä, toiseksi paras oravanmetsästäjä. Hän panee kyllä minut maksamaan tästä; selvä, –ja hänen vaimonsa ja perheensä. Ja kaikille teille: Kristillinen tervehdys!

⁸Rakas veli täällä, en voi muistaa hänen nimeään– täällä, eri ihmisiä. Mutta te kaikki tiedätte, että minä varmasti arvostan sitä, että lähdette ja tulette rukoushuoneelle palvomaan meidän kanssamme.

⁹Ja nyt, tänään, tabernaakkelilla, on epätavallinen ilta koska on kysymys- ja vastausilta. Ja sellainen on yleensä kerran vuodessa tai kaksi. Ja syy, miksi minä teen sen, on pitää omassa mielessäni, mitä ihmisten mielessä on niin, että olisin perillä mikä heidän asiansa on. Kukin vain heittää kysymyksen, ja minä sitten vastaan niihin puhujankorokkeelta.

¹⁰Siis, tässä en saanut– minä ajattelin, että nyt tästä tuleekin todella rankkaa, mutta minä sain tosi vähän kysymyksiä. Niinpä ei kestä kauaa vastata niihin. Ajattelin, että saisin koko täyden laatikollisen, mutta on vain todella muutamia ja tosi yksinkertaisia. Mutta jotkut niistä liittyvät oppeihin.

¹¹Ja tässä oppiasiassa, minun on vastattava ihmisten kysymykseen tietämättä, keitä he ovat, koska monet eivät pane nimeään kysymyksiin, ja siksi, minun on vastattava sen opin mukaisesti, jonka kannalla me tabernaakkelissa olemme. Ja siten… Ja jos, se sattuu vähän menemään poikkiteloin jonkun vierailevan veljen tai sisaren kanssa, me emme olisi tehneet sitä turhan takia. Me emme usko keneenkään, joka tuputtaa ihmisille vain joitakin Sanan kohtia. Me uskomme, että Kristus kuoli pelastaakseen meidät kaikki, ja me olemme pelastettuja Hänen verensä kautta.

¹²Mutta seurakuntana ja ihmisinä, seurakuntana, meillä on oltava oppi, jonka takana me seisomme, jotta voimme olla seurakunta. Ja tämä oppi, jonka kannalla olemme, on meidän tietämyksemme mukaan, Jumalan Sanan, Jumala Totuuden mukaista. Siis, teillä on täysi oikeus nähdä sen eri tavalla, jos haluatte. Ja siksi, jos minä…

¹³Joku esittää kysymyksen täällä… Pari niistä on tosi hankalaa. Ja minä vastaan nyt parhaan taitoni mukaan.

¹⁴Siis, tällä tavalla minä yritän käsitellä jotakin kysymystä. Kysymys… Jos… Ihminen voi ottaa yhden sananpaikan ja saada sen sanomaan aivan mitä tahansa Sen haluaa sanovan. Mutta Kirjoitukset, jokainen sananpaikka on tosi. Ja se on todella niin täydellinen, kuin ääretön Jumala, Joka puhui Kirjoitukset; se on niin täydellistä, ettei sillä ole loppua. Siksi, se kulkee I Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan samalla tavalla. Se ei tule koskaan muuttumaan. Ja sitten, jos Raamattu on Jumalan innoitettu Sana, se ei milloinkaan mene itsensä kanssa ristiin. Se kulkee koko matkan Raamatun läpi.

¹⁵Siis monesti… Kun minä olin jokseenkin vähän tyly tänä aamuna saarnatessani Simsonista ja Delilasta ja seurakunnasta maailmallisuuden vallassa, mutta minä en tarkoittanut olla tyly, vaan halusin olla rehellinen, yhtä rehellinen, kuin minä– minun vakaumukseni on.

¹⁶Siis, Kirjoituksissa, Ne ovat erehtymätöntä Jumalan Sanaa, minä uskon, että on yksi ainoa, joka voi tulkita oikein Raamattua, se on, Pyhä Henki. Minä uskon, että se on… Ja Pyhä Henki, Joka kirjoitti Raamatun, ja sanoi, että ei ole olemassa henkilökohtaista tulkintaa… Siksi, jos kuljetaan läpi koko Raamatun, täytyy saman Pyhän Hengen silloin, koko matkan, tulkita se.

¹⁷Mutta siis, ihmisten seurakunnissa ja monissa uskomuksissa on eroavaisuuksia, pikkuisen jotakin, josta pidetään kiinni, joka voi vähän erota tästä. Jos niin on, tehkää kuten minä teen, kun syön kirsikkapiirakkaa. Minä en syö siemeniä. Kun osun siemeneen, heitän vain siemenen pois ja jatkan piirakan syömistä. Tehkää sillä tavalla.

¹⁸Näen että sisarellamme, Wootella, on pieni lapsi, joka seisoo tuolla. Jos hänellä on kuuma, Sisar, eikä sinulla ole tuolia, voisiko joku veljistä ottaa yhden tuolin sisältä ja laittaa sen tuonne taakse tuulettimen lähelle, että sisar voi istua viileässä paikassa. Me teemme sen ilomielin, varmasti, joku näistä veljistä… Tuuletin tuolla takana, sisar, oikein– puhaltaa tuolta ja siellä on paikka. Jos haluat käyttää sitä, mene vain sinne.

¹⁹Nyt, jos joku veli haluaa ottaa pois takkinsa, olkaa hyvä vain, tehkää olonne hyväksi ja tyytyväiseksi.

²⁰Siis, minä aion pyytää tätä joukkoa rukoilemaan puolestani. Tällä seuraavalla viikolla minun on mentävä Kaliforniaan, sinne saakka, yhden illan palvelusta varten. Saarnaan vain yhtenä iltana Kristittyjen liikemiesten kansainvälisessä konventissa. Mutta– sitä on mainostettu, ja me odotamme sinne monia tuhansia ihmisiä, enkä minä halua, tuottaa heille pettymystä; ja minä sanoin heille, että tulisin, mikäli en ole Australiassa silloin, jossa minun oli suunniteltu olevan. Siis, rukoilkaa meidän puolestamme.

²¹Ja kuka tahansa teistä rakkaista pyhiinvaeltajista tämän maan päällä, joilla on vapaata päivittäisistä askareista ja haluaa olla jossakin noista kokouksista, Clevelandissa, Tennesseessä on kolmen päivän kokoussarja, Church of Godissa. Minusta se on helluntailainen Church of God, Tomlisonin liike. Veli Littlefield, David Littlefield, pastorina, tosi hieno kristitty herrasmies. Hän on pohjoisen jenkkejä, Bangorista, Mainesta, mutta tosi kristitty, hieno veli.

²²Ja siis, jos olette matkalla ja haluatte tulla sinne, ehkä maanantai-iltana on valtavan, suuren tabernaakkelin vihkiminen, joka sinne on rakennettu. Ja sitten, tiistaina ja keskiviikkoiltana seuraavalla viikolla, jos Herra suo– ei tällä tulevalla viikolla, seuraavalla viikolla– on parantamiskokoukset, jotka ovat 6. 7. ja 8. [päivä]

Nyt, ennen kuin avaamme Sanan, haluaisin, painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen?

²³Herra Jumala, meidän kaikkien kallisarvoinen Isämme, joka toit Herran Jeesuksen takaisin kuolleista ja annoit Hänet meille Pyhän Hengen muodossa. Ristiinnaulitsemisen jälkeen, kuoli, haudattiin, nousi kolmantena päivänä, ja nousi kirkkauteen, ja istuu nyt korkeuden Majesteetin oikealla puolella, elää ikuisesti, ja rukoilee meidän puolestamme, Ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla ja tuntee jopa pienimmänkin varpusen, joka tulisi putoamaan katuun, kuinka Hän sivuuttaisi uskollisuutensa lapsiaan kohtaan, jotka istuvat tänä iltana tässä kuumassa rakennuksessa vain, jotta kuulisivat Sanaa. Minä olen varma, Herra, että vaikka me emme pyytäisikään, niin Sinä vuodattaisit siunauksesi heidän yllensä, kun he seisovat niin urheasti palveluspaikallaan tänä iltana.

²⁴Täällä on vierailijoita; Herra; me rukoilemme heidän ja heidän seurakuntiensa puolesta. Täällä on vihittyjä evankeliumin julistajia– Jumalan vihkimiä–istumassa täällä, jotka olisivat todella paljon kelvollisempia vastaamaan näihin kysymyksiin kuin minä. Ja minä rukoilen Herra, Jumala, että Sinä antaisit Pyhän Hengen tulla luoksemme tänä iltana ja antaa meille sanottavaksi oikeat asiat, mikä tuo sanomattoman ilon, täynnä kirkkautta meidän sydämiimme, kun me istumme yhdessä taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa, tutkimassa Kirjoituksia ilman ennakkoasenteita, ilman mitään pahaa tahtoa, vain tunteaksemme, mikä on totuus ja palvoaksemme totuutta. Suo se Herra.

²⁵Me pyytäisimme siunaamaan rakasta paimentamme, veli Nevilleä, joka seisoo palveluspaikallaan vuosi toisensa jälkeen kuumassa ja kylmässä, paimentaakseen ja laiduntaakseen lammaslaumaa, joka kokoontuu tänne. Me rukoilemme, että Sinun Henkesi olisi hänen päällään; auta häntä. Ja siunaa kaikkia, jotka ovat tekemisissä tabernaakkelin kanssa. Ja pian, Herra, jos se on Sinun tahtosi, me odotamme ihanan, suuren tabernaakkelin seisovan tässä kulmauksessa, jossa meillä voisi olla koulu, jossa voimme kouluttaa nuoria sananpalvelijoita ja lähettää heidät maan neljälle kulmalle kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka on kerta kaikkiaan annettu pyhille. [Juud. 1:3]

²⁶Herra, me alamme tulla vanhoiksi, minä itse, ja pian minun on annettava Raamattuni takaisin jollekin toiselle. Auta meitä, Herra, tässä yrityksessämme. Vastaa kysymyksiimme tänä iltana Pyhän Hengen kautta, ja me luotamme Häneen, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

²⁷Siis, minä tiedän, että on kamalan kuuma, mutta minä en todella haluaisi ohittaa yhtään kysymystä, ennen kuin olen mielestäni tehnyt sen, mikä on oikein Jumalan edessä ja vastatakseni siihen. Siis, meillä ei ole niitä kovin monta; en laskenut niitä, vain ainoastaan jokunen. Mutta voi olla, ettemme me saa otetuksi niitä kaikkia, mutta haluaisimme kyllä, jos mahdollista. Minä aion nyt pyytää tätä pientä tyttöä, joka istuu vaaleanpunaisissaan tässä… Tuletko tänne pikku ystävä? Luulisin, että hän on veli Beelerin pieni tytär. Haluaisin, että sinä veisit nämä kysymykset tuonne alas ja sekoittaisit ne, tiedäthän sinä, mitä minä tarkoitan, pane ne vain ristiin toinen toisensa päälle, tällä lailla, tiedäthän, niin– tuo sitten ne takaisin minulle. Ymmärsitkö? Niin, etten minä sotke kenenkään kysymystä, tiedäthän, ja ajattelen, että juuri vastasin yhteen, enkä sitten otakaan seuraavaa; en haluaisi sitä. Antakaa tämän pienen tytön sekoittaa ne keskenään, ja sitten me otamme päällimmäiset ja vastaamme niihin, kun tulemme kohdalle.

²⁸Nyt, jos tulee olemaan, kiitos kultaseni– jos jonkun mielessä sattuu olemaan kysymys, minä haluan sanoa, että minusta olisi mukavaa, kun olen vastannut sinun kysymykseesi eikä se tunnu tyydyttävältä, niin nostakaa kätenne vastauksena. Sillä minulla on täällä kreikan, heprean– molemmat kreikan- ja heprean- alkukielen sanakirjat, sanojen merkityksen takia– ymmärrättekö?, koska joku kysyy sanoja–hepreasta, kreikasta myös.

²⁹Ja nyt, Herra auttakoon meitä vastatessamme. Ja kuulkaapa nyt, kun sanon sen selkeästi… Kuuletteko minua hyvin siellä takana; nostaisitteko kätenne, jos kuulette. Hienoa. Kuulkaapa, kun sanon selvästi, että vastatessani näihin kysymyksiin: sitä ei tehdä vahingoittamistarkoituksessa, mutta jokainenhan muistaa, että tabernaakkelissa, mitä tulee oppiin, meidän on vastattava vakaumuksemme mukaisesti täällä, ei ollaksemme sinun käsityksiäsi vastaan, vaan tuodaksemme vakaumuksemme esiin. Ja joskus me teemme asian selväksi melko kovalla tavalla. Niinpä muistakaa, me vain teemme asian selväksi uskovaisille [/palvojille].

Siis, ensimmäinen päältä. No, kyllä, tässä on pikkuinen kysymys. Se ei olekaan kysymys, se on…No, se on kysymys.Se on joltakin, joka haluaisi henkilökohtaista keskustelua kanssani viikon alussa.

³⁰Siis tuo haastattelu, minäpä kerron kuinka me teemme sen. Se meni sillä lailla, että me otimme umpimähkään sattumanvaraisesti, kuka ensin, tämä, tuo, mutta me keksimme siihen sitten systeemin. Ja siksi, monet ihmiset tulevat rukousjonoihin, jotka ehkä menevät pikaisesti jonon läpi, tai heillä on jokin, mistä he eivät tiedä, mitä tehdä sen kanssa, ja sitten, he haluavat saada tietoa Herralta. Siis, heillä on siihen täysi oikeus; sitä varten tämä profeetallinen lahja annettiin, sitä varten, siihen käyttöön– yksinomaan.

³¹Raamatussa, jos ihmiset halusivat tietää jotakin, mentiin profeettojen tykö, ja sitten rukoiltiin ja laulettiin kunnes Jumala vastasi. No, Hän ei ole Jumala, joka syöttäisi toista ryhmää ja antaisi toisen kuolla nälkään. Hän on sama eilen, tänään, ja ikuisesti. Ja siksi, sitä varten se on.

³²Näissä yksityisissä keskusteluissa, kun tapaus otetaan käsittelyyn, minä en ikinä jätä sitä, ennen kuin saan tavalla tai toisella tietoa Herralta. Ne tulevat hitaasti. Jos siihen menee kuusi kuukautta, tai vuosi, me viivymme siinä, kunnes meillä on näin sanoo Herra. Näettekö? Ja siksi, ne tulevat hitaasti, ja pyyntöjä on tuhansia. Mutta me…

³³Yhtenä päivänä, täällä oli mies– luulisin, että kuukausi toisensa jälkeen tämä mies oli tavoitellut Pyhän Hengen kastetta, baptisti. Mutta me emme päästäneet häntä menemään, annoimme vain tulla, ja lopulta, Jumalan armosta, yksityistapaamisessa… Hän vain käveli sisään– hän oli aina halunnut nähdä jonkin näyn siitä, mistä kiikasti– ja näky tuli, ja hän sai Pyhän Hengen vain istuessaan tuolissaan.

³⁴Sitten eräs– eräs katolinen, äskettäin kääntynyt, tuli Chicagosta yhtenä päivänä, jolloin oli yksityisiä tapaamisia– ja yritti päästä sinne– kaksi viimeistä vuotta; mutta ensimmäisellä tapaamisellaan, viisitoista minuuttia siinä huoneessa, Herra näytti näyn, syyn ja kaiken, paljasti koko jutun, mitä hänen oli tehtävä ensin, saadakseen Pyhän Hengen. Näettekö, tätä varten se on.

³⁵Nyt, jos joku, milloin tahansa… Kun pyyntö tulee ja ihmiset haluavat nähdä tai saada näitä tapaamisia, jos he soittavat: BUtler 2-1519, toimisto voi kertoa teille tarkasti, milloin tuo tapaaminen voisi olla. Ja sitten, tilanne, mitä varten teidän tapaamisenne on, niin tiedetään, kuinka paljon aikaa siihen varataan. Silloin siitä tulee oikeudenmukaista, ja jokainen henkilö… Sitten, jos tuo aikamäärä ei riitäkään, me palaamme tapaukseen uudestaan. Se on merkitty todella muistiin, ja siitä pidetään kiinni, kunnes saamme tietoa Jumalalta näyn kautta tai muulla tavalla, miten Jumala puhuukin. Siis, tällä tavalla meidän tapaamisiamme pidetään.

³⁶Siitä syystä, nähkääs, kun minä olen muualla, ihmiset joskus ajattelevat, ”veli Branham, sinä et tapaa ihmisiä riittävästi.” Te ette voi tavata ihmisiä ja olla Jumalan kanssa samanaikaisesti. Ymmärrättekö? Minulla on joku tähtäimessä ja olen– olen tuossa luolassa tai jotakin muuta rukoilemassa, ja– ja…

³⁷Haluan nähdä, mitä tässä lukee. [Veli Branham lukee lapun hiljaa itsekseen] ”Parissa päivässä…hän oli jalkeilla ja ulkona…hän…” Mitä sanoit? [Eräs veli puhuu veli Branhamille.] Aivan, kyllä. Kyllä, tämä on eräs mies, Gene, panisitko sen vain tähän joka… Eräs mies tuli Chicagosta yhtenä päivänä, jonka sydämen lääkäri halusi leikata irti, ja leikata sen auki saadakseen selville, mikä sen sisässä oli vialla. Ja Pyhä Henki paljasti täsmälleen mistä oli kyse, eikä häntä tarvinnut leikata auki; hän parani. Näin te ymmärrätte, että sillä on suuri merkitys. Ja näyttääkseni, kuinka hidasta se on, minä odotin vastausta Jumalalta itselleni, näkyä, viisitoista vuotta. Jumala… Ja sitten joku muu tulee, eikä hänen tarvitse odottaa kuin kolme minuuttia. Näettekö? Se vain… Jumala vastaa omalla ajallaan. Me emme säätele sitä, Se säätelee meitä.

Nyt, toinen kysymys, päällimmäisenä on…Bill-veli, voiko Jumala toimia tehokkaasti minun kauttani seurakunnassa, jossa ei uskota hengellisiin lahjoihin?

³⁸Ei nimeä siinä, mutta tämä ihminen haluaa tietää, voiko Jumala työskennellä heidän kanssaan, kun heidät on vihitty seurakuntaan, joka ei usko hengellisiin lahjoihin. Epäilenpä sitä hyvin vahvasti.

³⁹Suhtaudun kovin epäilevästi, rakas ystävä, että Jumala voisi tehdä työtä sinun kauttasi, sillä sinä olet liittynyt yhteen uskosta osattomien kanssa, ja Raamattu sanoo: ”Älkää kantako samaa iestä epäuskoisten kanssa, vaan tulkaa pois heidän keskeltänsä, ja erotkaa heistä, sanoo Herra, niin minä otan teidät huostaani.” Minä uskon, että jos asut kaupungissa, jossa on seurakunta, joka ei usko merkkeihin ja hengellisiin lahjoihin, ja ne toimivat sinussa, menisin seurakuntaan, jossa niihin uskotaan.

⁴⁰Ja sitten, voisin sanoa toisen jutun, niin kuin olen– yleensä antanut– halunnut antaa Sananpaikan. Sinä mahdollisesti, rakas ystävä, olet yrittänyt parhaasi koettaaksesi saada nuo ihmiset uskomaan, yrittänyt saada heidät uskomaan, ja he yksinkertaisesti eivät halua tehdä sitä, kenties. Siis, minä annan sinulle sananpaikan, ja uskon, että Herra Jeesus on tyytyväinen meihin, kun me annamme sen.

⁴¹Jos olet yrittänyt, jos olet puhunut pastorille, jos olet puhunut eri ihmisille ja he eivät välitä siitä mitään, eivätkä usko sitä, tässä on se, mitä Jeesus sanoi Matteus 7:6 sellaisesta.

Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö…helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi… ja repisi teitä. [Matt. 7:6]

⁴²Siis, minä en usko, että haluaisin olla tekemisissä seurakunnan kanssa, joka ei usko Herran Jeesuksen Kristuksen täyttä evankeliumia, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Kun istun seurakunnassa ja näen Hänen työskentelevän ja toimivan niin kuin Hän sanoi tekevänsä, luulisin, tuntisin aivan niin– oikeutetuksi sanoa ihmisille, että he tulisivat ulos sellaisesta ja etsisit itsellesi hyvän seurakunnan, joka saarnaa kaikkia sananpaikkoja ja uskoo ne.

Nyt, seuraava kysymys kuuluu:Onko totta, ettei voi pelastua jollei ole saanut Pyhää Henkeä.

⁴³Tästä voisi saada aikaan hyvinkin viiden tunnin keskustelun. Kun sinä otat vastaan Kristuksen Pelastajanasi ja olet siten valmis vesikasteeseen, sinä et vielä ole edes kääntynyt; sinä vasta uskot parannuksentekoon. Kääntyminen tarkoittaa ”tullaan muuttamaan [/muuntamaan].”

⁴⁴Siis, tehdäkseen tämän selväksi, Jeesus sanoi Pietarille, joka myös oli seurannut Häntä 3 ja ½ vuotta… (ja Matteuksen Evankeliumissa 10. luvussa Jeesus antoi Pietarille voiman saastaisia henkiä vastaan, mennä ja ajaa ne ulos, parantaa sairaita, ja saarnata Evankeliumia. Hänellä oli voima tehdä tämä. Ja Johannes 17:17, Jeesus pyhitti Pietarin totuuden kautta, sanoi Sanan, joka oli totuus, ja Hän oli tuo Sana.) …ja sitten ennen helluntaita, Hän sanoi: ”Kun olet kääntynyt, vahvista veljiäsi.” [Luuk. 22:32] Sinä olet ottamassa askelia kääntymystä kohti, kun sinä uskot ja toimit.

⁴⁵Siis, minä tiedän monen teistä, baptisti- ja presbyteeriystävistäni, olevat eri mieltä siitä, koska te perustatte sen tähän sananpaikkaan… Siis, tässä on se kohta, jonka minä sanoin joutuvani tekemään selväksi. Näettekö? Mennäänpä takaisin Sanaan: Aabraham (Room. 4.) uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle tai annettiin hänelle vanhurskaudeksi. Aabraham uskoi Jumalaa, ja Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi hänen uskonsa perusteella uskoon. Mutta koetellakseen Aabrahamia, (Hän antoi hänelle ”hänen hyväksensä lukemisen”, että hänet oli katsottu synnittömäksi, sitten Hän oli– tehnyt hänet osattomaksi synneistään, koska hän oli uskonut), Hän antoi hänelle merkin. Ja juuri tätä kohtaa, te rakkaat presbyteeri- ja baptistiystäväni, ette voi nähdä. Ymmärrättekö? Hän antoi hänelle ympärileikkauksen sinetin todisteeksi, osoitukseksi, että Hän oli ottanut hänen uskonsa Häneen vastaan. Ja tästä syystä Paavali Ap.t. 19. sanoi noille baptistiveljille, joiden paimen oli Apollos, jotka uskoivat Evankeliumin niin, kuin Johannes oli Sen saarnannut: ”Saitteko Pyhän Hengen uskoon tultuanne*?” Näettekö, he olivat uskoneet, mutta eivät vielä olleet kääntyneet. [*”sen jälkeen, kun te uskoitte”, KJV jae 2.]

⁴⁶Siis, me ymmärrämme väärin sanan kääntyminen nykyään. Me sanomme, että kääntynyt ihminen on ihminen, joka on lopettanut juomisen ja kaikkea ja käy seurakunnassa. Hän voi liittyä seurakuntaan, mutta se ei ole merkki siitä, että hän on kääntynyt. Hän ei ole kääntynyt, ennen kuin hänen vanha elämänsä on kuollut, ja hänet on haudattu Kristukseen, ja hän on noussut Hänen kanssaan ylösnousemuksen uudessa elämässä, kun Pyhä Henki on luonut häneen elävän toivon ikuisesta elämästä, joka tulee vain Pyhän Hengen kautta. Ymmärrättekö?

⁴⁷Siis, nyt, minä tunsin, tuon tärkeän sanapaikan; minä käytän sitä itsekin– minulla on se kirjoitettuna täällä– Johannes 5. luku, 24. jae. Se on eräs lempisananpaikoistani. Sillä Jeesus sanoi tämän: ”Totisesti, totisesti, minä sanon teille: ’Hänellä, joka uskoo minuun, on ikuinen elämä.’” Antakaapa, kun luen sen teille, että se tulee täysin oikein: Joh. 5, ja haluaisin, että kuuntelisitte tarkasti nyt kun menemme tähän Sanakohtaan, 5 ja 24. jae.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

⁴⁸”Hän, joka uskoo minuun.” Siis, Sana sanoo, ettei yksikään ihminen voi sanoa, että Jeesus on Kristus paitsi Pyhässä Hengessä. Niinpä sinä et voi uskoa, että Jeesus on Kristus ennen kuin olet saanut Pyhän Hengen kasteen. Sinä ainoastaan todistat, tai sanot, mitä Sana sanoo, sanot, mitä paimen sanoo, sanot mitä äiti sanoo, tai mitä joku hyvä saarnaaja sanoo. Mutta sinä et vielä tiedä sitä ennen kuin Hän on todistanut oman ylösnousemuksensa sinulle. Eikä yksikään ihminen voi kutsua Jeesusta Kristukseksi ennen kuin Pyhässä Hengessä. [/Pyhän Hengen kautta.]

⁴⁹Siksi, minä uskon, että kysymys on siitä, että ihminen on pelastettu, jos hän katsoo Golgataan, ja kuolee tuossa tilassa, varmasti, minä uskon, että hän pelastuu; minä uskon, että hän pääsisi perille, mikäli hänellä ei ole mahdollisuutta aikaisemmin. Mutta se riippuu… Sinä muistelet tuota kuolevaa ryöväriä ristillä. Mutta muista, että se oli hänen ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuutensa. Sinulla on se tänä iltana. Älä odota tuohon hetkeen, koska voi olla, ettei sinun käy samalla tavalla. Sinulla ei ehkä ole mahdollisuutta synnintunnustukseen kuolinvuoteella. Kuuntele, eihän siinä sitten mitään [jos niin käy], mutta ihmiset ottavat liian suuren riskin siinä, että koettavat onneaan. Älä odota kuolinvuoteelle saakka; tämä voi olla sinun kuolinvuoteesi aivan nyt niin, että sinä kuolet juuri nyt ja synnyt uudesti Pyhästä Hengestä.

Siis, tästä seuraavasta kysymyksestä… Siis, jos on kysyttävää tästä, nostaisitko kätesi. Teen mielelläni sen, minkä pystyn.

Löytyykö mistään, nauttivatko apostolit ehtoollista helluntain jälkeen? Tarkoittiko Paavali, että ihmiset eivät erottaneet Sanaa? Oliko Pyhä Henki ainoa tapa palvoa Jumalaa? Jos nauttii viiniä ja keksejä, sairastuuko ja nukkuuko pois?

⁵⁰Siis, tässä on kenties se kohta, jota tämä rakas henkilö, joka kysyi tätä, on epäilemättä syvästi ja vilpittömästi liikkeellä tässä, mitä hän kysyy, muuten sitä ei olisi kysytty. Ja minä– veljeni tai sisareni, kuka olitkin, minä vastaan siihen yhtä syvästi ja vilpittömästi, kuin sinä vastasit siihen– tai siis, sinä kysyit sitä.

⁵¹Haluaisin, että kääntäisitte esiin minun kanssani Apostolien teot, 2. luku, ja– me aloitamme 42. jakeesta. Ap.t. 2. luku, ja me aloitamme, kuten sanoin, 42. jakeesta.

⁵²Muistakaa nyt, minä en usko, että voin sanoa täsmälleen, missä Sana sanoo, että Paavali nautti ehtoollista, ja Pietari olisi silloin nauttinut sitä, mutta kun puhutaan seurakunnasta, se tarkoitti kokonaisuutta, jokaista. Enkä usko, että Paavali olisi saarnannut jotakin ja käskenyt toisten tehdä jotakin, mitä hän ei tekisi. Siis, Ap.t:sta löytyy tämä:

Ja he pysyivät apostolien opetuksessa…keskinäisessä yhteydessä… (Katsokaa! He jatkoivat, koko seurakunta, ruumis.)… pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä,… (ja– konjunktio. Ymmärrättekö?)… ja leivänmurtamisessa… (se tarkoittaa ehtoollista)… ja rukouksessa.

⁵³Apostolit, jotka olivat saarnaajia… He pysyivät opetuksessaan, leivänmurrosta– ehtoollinen– yhteydessä, ja rukouksessa. Siis, jos ehtoollinen otetaan pois apostoleilta, otetaan apostoleilta myös rukous pois. Ymmärrättekö? Siis, jatketaanpa lukemista. Näettekö?

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,

ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä… (apostolit ja kaikki)… ja mursivat leipää…(Ehtoollista joka kerta, kun tavattiin)…

⁵⁴Tämä oli apostolien ja alkuseurakunnan oppi, että joka kerta, kun tultiin yhteen, nautittiin ehtoollista. Joka kerta! Nyt, minä tiedän, että te kristityt ihmiset, jotka käytte kristillisissä seurakunnissa. Campbelliittiseurakunta, niin kuin me sen tunnemme… Koska niitä on kaksi, toinen on Church of Christ, ja toinen Campbellite Church, te sanotte: ”Me nautimme sitä joka sunnuntaiaamu. Meillä on siitä Sananpaikka.” Teillä on sitten paremmat Kirjoitukset kuin Branham-tabernaakkelilla. Branham tabernaakkeli nauttii sitä kerran kuussa. Mutta Kirjoitukset sanovat: aina, kun tultiin koolle. Näin on. Joka kerta.

Ja he, pysyivät päivittäin yksimielisesti rukouksessa pyhäkössä…mursivat kodeissa leipää, söivät ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella.

⁵⁵Näettekö, joka kerta apostolit, pitivät näitä rukouspiirejä, kokouksia pyhäkössä, kodeissa; joka kerta, kun tavattiin, murrettiin leipää, nautittiin ehtoollista.

⁵⁶Nyt, Paavali, Korinttolaiskirjeessä me– me voisimme lukea myös 11. luvun, jota me käytämme täällä ehtoollisella… Minä voisin lukea sen, niin että se voisi auttaa teitä, I Kor. 11. luku. Kuunnelkaapa, kun Paavali puhuu nyt, 23 jae:

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä… jona hänet kavallettiin, otti leivän,

kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.”

Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi… (maljan siis)…”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein… kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.”

Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

⁵⁷Näettekö? Ehtoollinen. Minä käsitän ja olen samaa mieltä että– Herran ruumis, elävä Sana, on Kristus itse. Mutta nämä ovat symboleja kuten kastekin, ja jalkojenpesu, ja muutkin seurakunnan määräykset. Mutta ehtoollinen on ehdottoman olennainen, siis, leipä ja viini.

Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan…

⁵⁸Nyt, se kysymys, jota kysyimme täällä: ”Te nautitte– te nautitte viiniä ja keksejä, sairastuuko ja nukkuuko.” Näettekö, että… Uskoisin, että kysymys kuuluu, että ainoa palvonta, mitä on, tapahtuu Pyhässä Hengessä– palvoa Pyhässä Hengessä. Tämä on tarkalleen totuus. Teidän on palvottava… Kaikki palvonta tapahtuu Pyhässä Hengessä, ja Paavali yrittää sanoa tässä, että teidän on oltava Pyhässä Hengessä ennen kuin te teette tätä, tai syötte ja juotte tuomioksenne – ymmärrättehän? – ennen kuin teette tämän, ennen kuin käsky on pantu täytäntöön.

⁵⁹Nyt, varmistaakseni tämän, minulla on täällä Josefuksen kirjoitelma, jossa hän väittää, että varhaiskristityt, Jeesuksen kuoleman jälkeen, että heitä pidettiin kannibaaleina, koska he ottivat Herran ruumiin ja söivät sitä. Ja ajateltiin, että se oltiin kaivettu ylös, ja otettu pois, ja sitä leikeltiin palasiksi ja sitä syötiin. Mikä oli ehtoollisen nauttimista. Näettekö?

Siis, katsokaa, miksi tämä Sananpaikka– mitä Paavali sanoo tässä.

Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää…

⁶⁰Syököön leipää. Siis, minä tiedän, että Jeesus on Elämän Leipä; se on totta. Mutta tämä on symboli, aivan kuten kaste. Kaste ei pelasta sinua; kaste on vain merkki, että todistat seurakunnalle, että uskot Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Se ei pelasta sinua. Vesi ei pelasta. Sinun uskosi pelastaa sinut. Mutta kaste on käsky, ja se pitää toteuttaa, koska Jumala ei voi sanoa, että pitää kastaa ja sitten muuttaa mielensä ja sanoa ettei sitä tarvitsekaan tehdä. Hän ei voi antaa ehtoollisen nauttimista, ja muuttaa mielensä, ja sanoa, ettei sitä tarvitse ottaa. Niin täytyy tehdä. Se on Jumalan iankaikkinen käsky.

sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.

⁶¹Siis, Näettekö tämän? Se viittaa kristittyyn, joka yrittää nauttia ehtoollista, joka ei ole Kristuksessa, ei palvo Hengessä; hän ei ole kelvollinen nauttimaan sitä. Ja kun hän nauttii tätä ehtoollista, hän syö ja juo tuomioksensa, jos hän menee ja polttaa ja valehtelee ja varastaa, tekee huorin tai jotain sellaista eikä elä kristillistä elämää. Ja ihmiset näkevät minkälaista elämää hän elää ja sitten hän tulee ja nauttii tämän määräyksen kuolemakseen ja– ja Kristuksen ruumiin, nauttii merkin siitä, että hän on ottanut Kristuksen, Sanan sydämeensä, ja nauttii tämän merkin siellä takanapäin, Hän sanoi, että hän söisi ja joisi tuomioksensa, eikä erota Herran ruumista.

⁶²Nyt, muutaman minuutin sisällä otan tuon saman kysymyksen, jos pääsemme siihen, koska kyse on samasta tyyppisestä, Pyhän Hengen pilkasta. Näettekö? Koska te tunnustatte jotakin ja vain teeskentelette sitä, kun teidän ei pitäisi tehdä sitä [tunnustaa] ollenkaan. Selvä! Lopetetaanpa tämä sitten, nähkääs, ja sitten pysähdymme.

Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;

mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.

Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. (Nyt kuunnelkaapa:)

Jos joku syö… kenellä on nälkä…

⁶³Älkää tulko sisälle… koska toisessa Sanapaikassa täällä, tuotiin lihaa, ja niin paljon juotavaa, ja kaikkea sellaista, kunnes Herran huoneesta tehtiin vain paikka juhlia, ja juopua Herran pöydässä. Muistatteko sen Korinttolaiskirjeessä täällä. Ihmiset juopuivat Herran pöydässä. Mutta Paavali sanoo täällä:

Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen. (Näettekö?)

⁶⁴Siis siksi, uskon, että keksin syöminen… Siis, en usko, että kosher leipä korvattaisiin voileipäkeksillä. Uskon, että sen tulisi olla happamatonta leipää, sen tyyppistä happamatonta leipää, jota tehtiin Egyptissä. Ja uskon, että veren ei tule olla rypälemehua, vaan sen tulisi olla viiniä. Viinirypäle happanee ja pilaantuu, kun se vanhenee. Ja Jeesuksen veri ei happane eikä pilaannu; kun se vanhenee, se tulee vahvemmaksi ja paremmaksi kun uskovaisen aika kuluu. Ja se on kirjaimellisesti viiniä ja leipää. Sellaisten ihmisten tulisi tehdä ehtoollisleipä, jotka ovat vihkineet ja pyhittäneet itsensä Jumalalle.

⁶⁵Kerran kävin seurakunnassa, jossa nautittiin tällaista vanhaa limppua– jossa syntiset kiroilevat ja käyttäydytään sopimattomasti, ja saastaa, ja pelleillään tuolla vanhalla leivällä ja pistettiin sitä tuohon jonkinlaiseen siellä juotavaan mehuun. Minusta se oli– se oli mieletöntä. Uskon, että sen pitää mennä täsmälleen niin, kuin Sana sanoo, miten se menee, eikä muutella sitä Sanaa piiruakaan, pitäytykää siinä.

Kysymys. Nyt!Veli Branham, onko totta, että saatana oli kerran taivaassa ja heitettiin ulos, hänen enkelinsä tulivat maan päälle, vai olisi kyse Johanneksen näystä Patmoksen saarella? Se, miksi kysyn tätä on, että minulle sanottiin, että se oli näky.

⁶⁶Johannes näki sen näkynä, mutta se oli kirjaimellinen tapahtuma. Kääntäisittekö Jesaja 14:12. Siis, tämä etenee hitaasti, mutta minulle nämä– nämä ovat oppitunteja. Ja se on jotain sellaista… Sinä ehkä ajattelet: ”No, ei minulla nyt ole tuohon tarvetta.” Sinä et vain tajua, kuinka Pyhä Henki käyttää ravinnokseen Jumalan Sanaa. Sillä on oltava Sanaa ravinnoksi, koska Pyhä Henki käyttää ravintona vain, ja ainoastaan Jumalan Sanaa. Uskotteko te sen? Raamattu sanoo niin. ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka tulee Jumalan suusta.” No niin! Jesaja 14. luku, ja uskon tässä, että aloitamme nyt 12. jakeesta. Luetaanpa Luciferista.

Kuinka olet taivaalta pudonnut, (taivaasta pudonnut) sinä kointähti [Lucifer KJV]… aamuruskon poika!… (Taivaan enkeliolento.)

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, joka kukistat kansat!

Sinä sanoit sydämessäsi: ”Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.

Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.”

⁶⁷Siinä näette, ettei kyse ollut näystä. Ilman muuta Lucifer heitettiin ulos taivaasta.

⁶⁸Nyt, käännetäänpä Uuteen Testamenttiin, Luukas 10:18, hetkinen vain, ja katsotaan, mitä Jeesus sanoi. Luukkaan kirjassa, teillähän on siis Raamattunne, yritetään saada nämä kysymykset, Luukas 10:18:

Silloin hän sanoi heille:…(Jeesus puhuu.)…”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

⁶⁹Näettekö, saatana oli Jumalan alkuperäinen arkkienkeli. Hän asui kerran taivaassa. Kerran hän oli suurin henkilö taivaassa, lukuun ottamatta Jumalaa. Hän oli Jumalan oikea käsi Hänen yhteydessään, ja hän tuli pöyhkeäksi sydämessään.

⁷⁰Ja eikö juuri sellaisiksi ihmiset tulekin nykyisin? Antakaa kun Jumala vähän siunaa kaveria ja alkaa hieman luottaa häneen, niin hänestä tulee kaikkitietävä tyyppi. Hänestä tulee… Hänen on perustettava järjestö, tai hänen on tehtävä jotakin erilaista. ”Kuinka olet taivaalta putoava, oi Lucifer!”

⁷¹Se on… Jumala on lujilla yrittäessään saada jonkun, jonka kanssa Hän voi hoitaa asioita, joka pysyisi nöyränä ja vaatimattomana, joka pysyy paikallaan, kunnes Jumala kutsuu häntä tekemään jotakin (uskotteko te sen? Näettekö?), miehen, jota Jumala voi siunata ja hän pysyy edelleen miehenä, eikä tule enkeliksi tai jumalaksi. Heti, kun ihmistä siunataan ja hän saa vähän jotakin, hän haluaa tulla jumalaksi; hän haluaa enkeliksi. Hän haluaa joksikin suureksi persoonaksi. ”Se, mitä minä teen, mitä…Minä ja minä ja minun…” kaikkea tätä. Se on väärä asenne. Jumala etsii jotakuta, jota Hän voi siunata ja vuodattaa siunauksia, ja– ja mitä enemmän Hän siunaa, sitä pienemmäksi ihminen tulee.

⁷²Etkä sinä tule saamaan koskaan enempää Jumalaa, ennen kuin tulet ei miksikään. Sinun on vähäteltävä itseäsi. Sen, joka haluaa korottaa itsensä, Jumala alentaa. Hänet, joka nöyryyttää itsensä, Jumala korottaa. Sinun on tultava pieneksi, ennen kuin voit tulla suureksi. Etkä sinä voi koskaan tulla isoksi omassa itsessäsi; sinä tulet vain niin suureksi, kuin miten suureksi Jumala sinussa tulee. Ymmärrättekö?

⁷³Siispä Lucifer on nyt maan päällä, ja yrittää toimia seurakunnassa saavuttaakseen tuon saman päämäärän, jonka hän asetti ennen maailman perustamista. Lucifer potkaistiin ulos taivaasta. Selvä.

⁷⁴Uskoisin, että täällä on toinen juttu, täällä Hesekielin 28. luvussa, 12. jakeessa. Katsotaanpa mitä Hesekiel 28:12 sanoo. Olen varma siitä, että kun tutkimme tätä, ja selvitämme– katsomme mikä näin sanoo Herra, on niin sitten me tiedämme putosiko hän todella taivaasta vai oliko se vain näky– 28 ja 12. No niin. Nyt me alamme.

Siis, tämä on suuri juttu tässä; olisipa minulla aikaa saarnata hiukan (näettekö?), koska tämä on todella hienoa.

⁷⁵Siis, nyt kun pääsin perustuksiin asti tässä, että Lucifer yritti taivaassa ylentää itsensä ja olla jopa vähän korkeampi kuin hänen Päällikkönsä. Ja hän petti Miikaelin, ja teki itsellensä suuren valtakunnan pohjoiseen, ja tuli alas. Siis, hän ja hänen enkelinsä heitettiin ulos.

Tämä henkilö kysyi Ilmestyskirjasta… se on Ilm. 12, Patmoksen saarella.

Mutta pankaapa merkille täällä 12. jakeessa, ja katsokaa, kuinka hän asettui ihmisen valtakuntaan.

⁷⁶Kuinka moni ihminen täällä ymmärtää, että perkele hallitsee jokaista kansakuntaa taivaan alla? Perkele kontrolloi [/hallitsee /valvoo /ohjaa] Yhdysvaltoja. Perkele on Yhdysvaltojen hallitus. Perkele on Saksan hallitus. Hän on jokaisen maan [/kansakunnan] hallitus taivaan alla. Perkele kontrolloi jokaista maata, Raamattu sanoo, että hallitsee. Lukekaa Matt. 4. luku. Kun saatana vei Jeesuksen vuoren huipulle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat, ja hän vakuutti niiden olevan hänen ja sanoi: ”Minä annan ne sinulle, jos palvot minua”, Jeesus ei todellakaan sanonut: ”Valehtelet, saatana.” Hän tiesi, että ne kuuluivat hänelle. Mutta Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Riemuitkaa te taivaat ja sinä maa, sillä tämän maan valtakunnat ovat tulleet meidän Herramme ja Hänen Kristuksensa valtakunniksi. Ja Hän hallitsee maan päällä.” [Ilm. 12:12]

⁷⁷Jeesus tiesi, että Tuhatvuotisessa valtakunnassa kaikki hallitukset ja valtakunnat tulevat romahtamaan, ja Hän tulee olemaan kaikkien niiden kuningas ja hallisija. Hän tiesi, että tulisi perimään sen kaiken, sen tähden, Hän sanoi saatanalle: ”Väisty taakseni saatana,” sillä Hän tiesi, mitä Hänen oli tehtävä.

Nyt, kuunnelkaas tätä, Herran Henki, tässä, profeetta Hesekielissä [kirjassa], sanoo, ei tälle kuninkaalle, vaan tälle kuninkaassa olevalle hengelle. Kuunnelkaapa tätä nyt.

⁷⁸Tehän muistatte, kun tänä aamuna minä näytin teille Kirjoituksista, että seurakunta menee väärälle raiteelle ottamalla vastaan inhimillisen organisaation. Sama juttu: Israel meni raiteiltaan hylkäämällä Jumalan kuninkaanaan ja haluamalla Saulin kuninkaaksi. Ja kun heidän oikea Kuninkaansa tuli, he eivät tunteneet Häntä. Ja nyt, kun seurakunnan Kuningas, Pyhä Henki, kun Hän on täällä, ja Hän tulee seurakuntaan saamaan ihmiset uudistumaan, antamaan heille uuden syntymän, se on niin erilaista kuin näissä organisaatioissa ja kirkkokunnissa, että ne sanovat: ”Oi, tuo on minusta hihhulointia.” Näettekö?

⁷⁹Kyse ei ole siitä, miltä se sinusta näyttää, vaan siitä, mitä Jumalan Sana sanoo siitä. Katsokaapa helluntaipäivää, miltä se näytti? Katsokaa muita kertoja, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen; miltä se näytti? Miehet ja naiset, neitsyt Maria ja kaikki muut, hoippuivat kuin humalaiset ihmiset, todella hoipertelivat, kiljuivat, sopertavin huulin, muilla kielillä, käyttäytyivät kuin idioottilauma. Mutta he olivat kuolemassa itsellensä, ja Pyhä Henki oli tulossa heihin. Ja he sytyttivät silloin tunnetun maailman tuleen. Se, mitä me tarvitsemme nyt, ovat ihmiset, jotka kuolevat itsellensä, ja mätänevät itsellensä, ja polttavat jokaisen sillan takanaan ja luovuttavat kaiken Kristukselle.

⁸⁰Katsokaa, kun Pyhä Henki puhuu perkeleelle tässä kuninkaassa. Katsokaa, kuka tämä kaveri oli, joka hallitsee tätä kuningasta.

Muistatteko, mitä minä sanoin tänä aamuna, vaimoni sanoi tuosta naisesta siellä, kaikista siinä naisjoukossa, siivottoman näköisissä, hävyttömissä vaatteissaan? Hän sanoi: ”He eivät voi olla täysijärkisiä. Nainen, joka on järjissään, ei esittele itseään tuolla tavalla.”

⁸¹Minä sanoin: ”Kultaseni, hänhän on amerikkalainen; siinä kaikki. Se on täällä tapana. Ihmiset tekevät niin, koska se on tapa.” Ihmiset kulkevat järkensä mukaan. Mutta järkesi, jos kuljet pääsi mukaan, sinua hallitsee perkele. Perkele otti ihmisen pään, Jumala ottaa ihmisen sydämen. Perkele saa sinut katsomaan jotakin, mitä sinä näet. Sinä sanot: ”No, niinhän se on, niin se on, mietitään, mietitään asiat valmiiksi.” Mutta raamattu antaa meidän heittää pois järkeilyt, ja me uskomme uskon kautta, joita me emme näe. Näin Jumala tekee, kun Hän tulee ihmissydämeen.

⁸²Eedenin puutarhassa, perkele otti ihmisen pään; Jumala otti hänen sydämensä. Se onkin Jumalan valtaistuin, jossa Jumala asuu, inhimillisessä sydämessä. Ja nyt, jos se on järkiperäistä…Varmasti, silloin mies tai nainen, joka on syntynyt Jumalasta, käyttäytyy sen mukaisesti, mistä hän on kotoisin. Halleluja! Tämä panee minut huutamaan. Miksi? Koska, kun sinä tajuat, että olet siirtynyt kuolemasta elämään, koska vihaat syntiä, ja rakastat Jumalaa; ja pysyt pystyssä riippumatta siitä, kuoletko vai etkö kuole. Sinä ymmärrät, että jokin on väärin, ja kutsut väärää vääräksi, ja kuljet Jumalan edessä selkä suorana. Se osoittaa, että sinun henkesi– elämä, joka sinussa on, on jostakin muualta; paikasta, joka on pyhä ja puhdas ja neitseellinen ja turmeltumaton.

⁸³Sinä sanot: ”Entä jumalallinen parantuminen?” Varmasti! Minun henkeni tulee paikasta, jossa jumalallinen Parantaja on [asuu]. Me olemme jumalallisen parantumisen maasta. Aamen! Sanot: ”Jossa sinä uskot Jumalan asuvan?”

⁸⁴Varmasti, maasta, jossa Jumala on. Ja me olemme vieraita ja muukalaisia kuten Aabraham ja Iisak. Kun Pyhän Hengen varjo vain osui heihin, he matkasivat halki maan ja tunnustivat olevansa vieraita ja muukalaisia. He etsivät kaupunkia, jonka rakentaja oli Jumala. Ja nyt, ja kun, me olemme saaneet todisteen Sen [Pyhän Hengen] elävän meissä, kuinka paljon enemmän meidät pitäisi olla vieraita ja muukalaisia, jotka vaeltavat läpi maailman kääntäen päänsä pois pahoista asioista, sillä me olemme kotoisin eri valtakunnasta, eri kansaa. Varmasti!

⁸⁵Katsokaapa nyt, kuinka paha kontrolloi tätä maailmaa siis, kun luemme Hesekiel 28:12.

Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: (katsokaa nyt; Hän puhuu kuninkaan hengelle. Näettekö?) Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta… täydellinen kauneudessa. (Saatana, näettekö, että saatana oli kaunein arkkienkeleistä?)

Eedenissä sinä olit…

⁸⁶Nyt tehän tiedätte, ettei Tyyron Kuningas voinut olla ollut tuohon aikaan Eedenissä, sillä se tapahtui tuhansia vuosia sitä aiemmin. Näettekö? ”Eedenissä sinä olit,” kenelle Hän puhuu? Hän puhuu saatanalle tuossa kuninkaassa. Halleluja! Veljet, nyt tuntuu uskonnolliselta. Kun…

⁸⁷Ja sitten, mitä nämä ihmiset tekevät, jotka pilkkaavat ja tekevät pilaa ihmisistä, jotka ovat Pyhän Hengen vaikutuksen alaisina? Kun näistä ihmisistä tehdään pilaa, silloin pilkataan Pyhää Henkeä, mikä on täysin anteeksiantamatonta. Sinä et puhu tuolle miehelle, sinä puhut Hengelle, joka liikkuu tuossa miehessä. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme; ja rakastaa toinen toistamme, ja rohkaista toinen toistamme, puhua hyvää toinen toisestamme. Niin meidät tulisi tehdä.

Kuunnelkaapa nyt tätä. No niin:

Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.

Eedenissä…Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

⁸⁸Siinä on Lucifer. Kerran hän asui Eedenissä. Nyt, me palaamme takaisin itse kysymykseen hetken päästä, Lucifer Edenissä, koska meillä on täällä jossakin käärmeen siemen, joka on vähän kiperä juttu. Minä ajattelin… toivoisin että tämä olisi viimeinen.

⁸⁹Mutta hän oli, ja perkele potkaistiin ulos taivaasta. Ja tuo varsinainen päämäärä, mihin hän pyrki taivaassa, hän tuli nimenomaan tänne maan päälle ja tekee parhaansa toteuttaakseen sen, mitä aikoikin. Hän menee kuninkaiden ja hallitsijoiden tykö, ja kun se saa valtaansa heidät, hän tulee sen jälkeen seurakuntaan ja iskee ihmisiin– tai iskee saarnaajaan. Saarnaajasta se menee sitten seurakuntaan ja saa seurakunnan saman vaikutuksen alaiseksi, sama perkele ja tekee samoja asioita. ”Tiedäthän, sinähän olet presbyteeri, sinusta ei tule ikinä hihhulia. Sinähän olet sitä ja tätä; ei sinulla ole varaa häpäistä itseäsi tuolla tavalla olemalla heidän kanssaan. No mutta, ymmärräthän sinä nyt sen verran, ettei sinun pidä istuskella yhdessäkään noista onnettomista pikku rukoushuoneista tai katumissioista. No, nuo ihmisethän ovat päästään vialla.” Ei, eivätpä olekaan; he ovatkin sydämeltään kunnossa; siinä kaikki. He eivät ole järjiltään; vaan he ovat sydämensä johdossa. Jumala elää heidän sydämessään, ja he ovat erikoista väkeä, kuninkaallista papistoa, uhraten hengellisiä uhreja; ne ovat heidän huultensa hedelmää, jotka ylistävät Jumalaa, tuntuipa siltä tai ei. ”Hetkittäin en näe Häntä,” kirjoittaa lauluntekijä: ”Minä luotan Häneen ja ylistän Häntä.”

⁹⁰Sinä sanot: ”No mutta, minähän käyn seurakunnassa ja ylistän Herraa, jos minusta tuntuu siltä.” No siis, pappihan on uhrien uhraamista varten. Ja sinä, seurakunta, olette Jumalan ylipappeja, jotka uhraavat hengellisiä uhreja; se tarkoittaa teidän huultenne hedelmää, jotka ylistävä Jumalaa.

⁹¹Sinähän sanoit: ”No, jos siltä tuntuu, minä menen ja todistan jollekin.” Siis, tee se joka tapauksessa! Jos sinä olet ylipappi, veli, sinun sydämessäsi palaa, tuntuupa siltä, tai ei. Mene ja tee se kaikesta huolimatta, sillä sinun on annettava uhri, jotakin, mikä on vaikea tehdä. Mene ja tee se joka tapauksessa, te olette pyhä papisto, kuninkaallista kansaa, ylistäen Jumalaa, koska Jumala elää sydämessänne.

⁹²Siis, jos sinä olet saatanasta, sinä tunnet olevasi aina vähän parempi kuin muut oman luokkasi ihmiset. Siis, mistä sinä tiedät, kuka on oikea? Tee vertailu Sana mittapuuna. Jos ihminen on Jumalasta syntynyt, hän uskoo jokaisen sanan, jonka Jumala kirjoitti, ja sanoo että Hän on yhtä suuri tänään kuin aina, eikä Hän muutu koskaan ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Jos ihminen on Pyhällä Hengellä täytetty, hänellä on sama Pyhä Henki, jonka Hän antoi helluntaipäivänä, ja se panee hänet käyttäytymään samalla tavalla ja tekemään samoja asioita. Jos hän on syntynyt Jumalan Hengestä, Mark. 16:ssa, Jeesus sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Totta! Sitten ihminen sanoo: ”Minä olen uskovainen”, eivätkä nuo merkit seuraa; siispä hän on tekouskovainen eikä uskovainen.

⁹³On kolmenlaisia ihmisiä: uskovainen, tekouskovainen, ja uskoton. Ja ne ovat ainoat kolme luokkaa, joita on. Kovasti on tekouskovaisia; on myös kovasti tosiuskovaisia; ja on kovasti uskottomia. Mutta jos sinä olet oikea uskovainen, Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä. Jos he astuvat käärmeen päälle, veli Evans, se ei vahingoita heitä. Jos he panevat kätensä sairasten päälle, he paranevat!” Voi, tämä on niin totta, kuin Jumalan Sana on totta. Meillä ei ole mitään oikeutta ottaa mitään siitä pois. Raamattu sanoo, että hän, joka ottaa pois tai lisää jotakin tähän sanaan, häneltä otetaan pois yhtäläisesti [hänen osansa] elämän kirjasta. [Ilm. 22:19] Jumala on niin täydellinen, että jokaisen sanan tulee olla täydellinen ja sen pitää kulkea samana I Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, jokainen sana, jokainen Jumalan käsky. Nyt se voidaan saada sen sanomaan jotakin täällä ja vääntää se toiseksi taas täällä.

⁹⁴Minä istuin yhtenä päivänä puun alla Charlie-veljen kanssa sieltä ja veli Woodin täältä; me olimme metsästämässä Kentuckyssä. Olimme metsästämässä kiväärien kanssa. Ja minä… Charlie-veli ja veli Wood olivat kohdistaneet tähtäimensä aamulla. Noin 50 jaardin päästä he osuivat paikkaan, joka oli tämän kokoinen, oravan kokoinen. He sanoivat: ”Hyvä juttu.”

⁹⁵Ja minä menin sinne… Olin ampunut naulan luodilla lautaan 50 jaardin päästä. [~45,7 m] Ja minä ammuin oravan silmästä ohi ja osuin sitä alas poskeen. Sanoin: ”Kaikki ei ole kunnossa; kiväärini on viallinen.” Sitten olin levoton koko päivän. Seuraavana iltana lähdin ajoissa. Ammuin monta laatikollista panoksia. Minä… Se vippasi aivan pikkuisen, puoli tuumaa oikealle. No mutta, osuipa kuitenkin oravaa päähän.

⁹⁶Niinpä Charlie ja muut, olivat seuraavana aamuna paikalla, ja kiväärit vain soivat, ja oraviin osui, ja minä istun puun takana ja vääntelen käsiäni toistellen: ”Voi, mikä minun kivääriäni vaivaa?” Häpesin itseäni, kunnes menin polvilleni, minä sanoin: ”Herra Jumala, en tiedä mikä minua vaivaa. Miksi Sinä teit minusta levottoman pikku turhan murehtijan? Miksi minun pitää olla tällainen. Nuo kaverit tuolla ylhäällä ampuvat oravia niin rankasti kuin pystyvät. Heillä on jo aika läjä oravia ja täällä minä olen, istun puun takana väännellen käsiäni ja mietin: ’Minun– minun kiväärilläni ei voi ampua naulaa lautaan 50 jaardista.’” Minä itkin, ja istuin siinä pölkyn vieressä.

Ja sitten Pyhä Henki tuli, ei äänenä, vaan ilmestyksenä ja sanoi: ”Minä tein sinusta tuollaisen varta vasten.”

⁹⁷Miksi? Minä en voi ottaa Raamattua ja sanoa täällä, kuten seurakunta sanoo: ”Pyhä Henki oli vain tuota ryhmää varten silloin”, seurakunta sanoo niin, ja Sana taas sanoo: ”Kuka vain haluaa.” En saa sitä osumaan maaliin.

⁹⁸Minä en saa aikaan kalvinismia– [että] vain uskotaan Herraan ja saadaan ikuinen varmuus– ja arminiolaisuus*: ”Että jos en tartu, en koske, en maista, minä– minä niin haluaisin tehdä sitä, mutta en voi tehdä niin!”…arminiolaisuus on tosi kaukana kalvinismista, ja ne molemmat ovat väärin. Haluaisin nähdä missä… Molemmilla on kyllä Sananpaikkoja, mutta pitää osua maaliin. Siis, jos Jumala sanoo yhden jutun tässä Raamatussa, sen on osuttava maaliin; sen on osuttava jokaiseen renkaaseen siinä Raamatussa, tulla suoraan tuohon napakymppiin. Sen on tehtävä se, koska se on Jumalan Sana; ja Hän on ääretön, eikä se voi muuttua. Aamen! Rakastan tätä, koska silloin te voitte levätä täysi tyytyväisinä siitä, että se on Jumalan ikuinen Sana. Ja siitä syystä minä yritän tutkia sitä eri Sananpaikoista saadakseni sen–nähdäkseni mitä se sanoisi. No niin. [*Protest. liike, jossa armon ehtona on ihmisen oma muuttuminen ja toiminta.]

⁹⁹Jumala ja arkkienkeli Miikael heittivät kirjaimellisesti saatanan ulos taivaasta. Ja hänet heitettiin maan päälle, hän tuli maan päälle, meni käärmeeseen, petti Eevan, ja sitten pääsi mieheen, naiseen, kautta kaikkien aikojen, samalla tavalla, jolla hän alussa aloittikin–loistava, suuri valtakunta, kauniimpi kuin muiden kavereiden, olla kaikkialla hallitsijana, kaikkitietävänä. Meidän uskontokuntamme on kaikkein suurin; se on– se on– se on ylivoimainen muihin verrattuna.”

¹⁰⁰Olettehan kuulleet sanottavan: ”No mutta, meidän järjestössämme on niin monta sataa saarnaajaa. Meillä on kaupungin suurimmat rukoushuoneet [seurakunnat].” Ainoa, miten sen voi lausua on: S-a-a-t-a-n-a. [?] Näin on. Se on minulle yhtä kuin perkele. Kun tulee mies, joka panee välit poikki ja perustaa jonkin järjestön ja rikkoo veljeyden ja sanoo, ettei heillä ole mitään tekemistä tuon pienen seurakunnan kanssa…

¹⁰¹En ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi liian alhainen, tai en ole vielä tavannut ihmistä, joka on liian pitkällä synnissä; enkä ole vielä nähnyt yhtään– naista, joka olisi vajonnut liian alas, tai mies, joka olisi vajonnut liian alas, jonka luokse minä en voisi mennä, ja kietoa käteni hänen ympärilleen ja tuoda hänet pois sieltä, jos vain pystyisin. En ole nähnyt vielä hihhulijoukkoa, tai miksi heitä sitten halutaankin kutsua, jotka hurraavat ja hyppivät ja huutavat, tai mitä he sitten tekevätkin, joiden mukaan en voisi mennä oikopäätä ja joiden kanssa hurraisin ja hyppisin ja huutaisin ylistääkseni Jumalaa (varmasti näin on!) olkoonpa ihminen musta, keltainen, ruskea valkoinen tai olipa mikä hyvänsä. Kyllä vain!

¹⁰²Pyhä Henki tulee yhdellä tasolla; sillä, että te täytätte Jumalan vaatimukset. Jos te saatte Sen, te tulette Jumalan tasolle, ettekä ole omien ajatustenne varassa. Saatana yrittää tehdä asiasta klassista [/yleisesti tunnustettua], sellaista valtavaa jotakin, jotain suurta, jotakin, älyllistä. Teidän on hylättävä sellainen ajatuksenjuoksu ja uskottava, mitä Sana sanoo. Aamen!

No niin, tässä on vielä yksi ; katsotaanpa mikä se on. Selvä.Olisitko hyvä, ja selittäisit vertauksen viidestä neitsyestä. Tekeekö kristitty syntiä?

¹⁰³Nyt, vertaus viidestä neitsyestä– tai kymmenestä neitsyestä on, hetki suokaa anteeksi. Kymmenen neitsyttä löytyy Matteus 25:1. Kymmenen neitsyttä meni ylkää vastaan, nyt huomatkaa, ja viisi heistä oli viisasta ja heillä oli öljyä lampussaan, viisi oli tyhmää eikä heillä ollut lampuissaan öljyä. Kun he nukkuivat, tuli huuto: ”Menkää ylkää vastaan.” Ja ne, joilla oli öljyä lampuissaan, panivat lamppunsa kuntoon, tuli paloi, ja he menivät ylkää vastaan. Nuo toiset tulivat ostamaan öljyä, ja he käskivät heidän mennä hankkimaan– öljyä niiltä, jotka myivät sitä. Kun he olivat matkalla, morsian tuli, ja–ja viisaat neitsyet menivät sisälle, ja nukkuvat neitsyet heitettiin ulos.

¹⁰⁴Tämä tulee satuttamaan, todella satuttamaan, mutta minun on vain sanottava se. Minä en esittänyt tätä kysymystä; olen vastuussa vain siihen vastaamisesta. Siis, tämä osuu niin lähelle, veli, niin lähelle, niin että, uskon sen auttavan loukkaamisen sijasta. Yleensä täytyy loukata… Kuten äiti tapasi sanoa, kun hän antoi minulle piiskaa, hän sanoi: ”Sen täytyy sattua, että se tekisi hyvää.” Ja näinhän– näinhän se on. Ymmärrättekö? Silloin en ymmärtänyt sitä, mutta nyt minä– minä näen sen.

¹⁰⁵Katsokaapa… Kaikki kymmenen, jotka lähtivät ulos, olivat neitsyitä. Siis, oli kymmenen neitsyttä, jotka menivät Herraa vastaan. Siis, neitsyt tarkoittaa ”pyhitetty, tiesikö kukaan sitä? pyhä, puhdas, pyhitetty.” Heitä, jotka menivät Herraa vastaan, oli siis kymmenen.

¹⁰⁶Nyt muistakaapa, he olivat nukahtaneet yhdessä vartiovuorossa, nukkuivat toisen vuoron, kolmannen vuoron, aina seitsemänteen vartiovuoroon saakka. Mutta he menivät todella Herraa vastaan. Ja muistakaa, kun he lähtivät, Herra tuli. Se oli tulemista Herran omaan aikaan. Riippumatta siitä, kenen vartiovuoro oli…

¹⁰⁷Jeesus puhui siitä, että jotkut nukahtivat ensimmäisessä vartiovuorossa ja toiset toisessa, ja jotkut… Mutta Herran tullessa he kaikki heräsivät. Mutta tässä tapauksessa, oli viimeinen vahtivuoro, sillä he kaikki lähtivät ulos, kaikki kymmenen, Herraa vastaan. Ja viisi poltti lamppunsa loppuun, eivätkä he olleet ottaneet öljyä; viidellä oli öljyä.

¹⁰⁸Nyt muistattehan, Minkä vertauskuva öljy on Raamatussa? Voisiko joku sanoa? [Seurakunta vastaa: ”Pyhän Hengen”] Pyhän Hengen! Silloin, te voitte olla puhtaita, ja tahrattomia, ja pyhitettyjä ilman Pyhää Henkeä. Puhdistaminen tarkoittaa jotakin jonka…

¹⁰⁹Kuunnelkaapa, minä otan tällaisen pienen pullon. Ja se makaa täällä kanatarhassa, ja se on täynnä likaa. Minä poimin sen ylös; se on vanhurskautus: ”Minä käytän tätä syntistä.” Ja seuraava juttu mitä teen, jos aion käyttää sitä; minun on puhdistettava se. Ja sitten, jos puhdistan sen, mitä minä silloin teen? Pyhitän sen. Sana pyhitetyksi tekeminen– tarkoittaa ”puhdas,” sama juttu kuin pyhä. Pyhä– pyhä on heprean sana, pyhittää on kreikan sana. Sana pyhittää merkitsee ”puhdistaa ja panna syrjään käyttöä varten.” Mutta sitten, siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta sillä heidät ravitaan, sitten heidät otetaan käyttöön.

¹¹⁰Nuo astiat… Vanhan Testamentin ilmestysmaja, alttari pyhitti astiat, ja ne pantiin sivuun käyttöä varten. Kun ne täytettiin, ne olivat käytössä.

¹¹¹Siis, tässä on se, jossa te rakkaat, kalliit nasarealaiset ja niin edelleen, jätitte totuuden. Näettekö? Me kaikki… Miksi te epäonnistutte? Miksi helluntailaiset karkasivat ja jättivät teidät? Koska te kieltäydyitte kulkemassa valossa. Juuri niin on! Ymmärrättekö? Juuri niin. Ensimmäinen alttarini, jonka ääressä koskaan olen polvistunut, oli kallis vanha nasarealaisalttari täällä. Jumala siunatkoon heitä, hyvä, pyhä, puhdas seurakunta, mutta te olette niin lakihenkisiä, että kuljette: ”Sinun on tehtävä näin ja sinun on tehtävä noin. Sinun on tehtävä tämä”, ettekä te tajua, että kyse on Jumalan armosta ja teidät on kutsuttu valinnan perusteella. Ei se ole sen vallassa, joka tahtoo tai sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Ymmärsittekö? Jumala määräsi ennalta seurakunnan ennen maailman perustamista – meillä on tästä kysymys hetken päästä, ymmärrättekö? – määräsi seurakunnan ennalta ennen maailman perustamista.

¹¹²Te ette voi, murehtimisellanne lisätä ikäänne kyynäränkään vertaa. ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä ensin vedä häntä.” Näettekö? Katsokaas, se, joka kutsui, oli Jumala; Jumala oli se, joka veti, Jumala, joka asetti seurakunnan. Nyt, nyt, te sanotte: ”Veli Branham, tuohan on silkkaa kalvinismia.” Ei, ei ole. Siis, odottakaapa! Minä en usko, että Jumala poimii ihmisen, ja vain sanoo: ”Hei, minä aion poimia sinut ja…”

¹¹³Kaikki nuo baptistit ja presbyteerit sanovat: ”Jaa, minä uskon Herraan, ei minun tarvitse– älkää tuomitko minun omatuntoani!” Eipä ihme, että sinulla ei ole mitään, mitä tuomita. Ihmiset sanovat: ”No, ei tanssiminen vahingoita minua. Pikku ryypyn ottaminen seuran vuoksi ei vahingoita minua.” Koska sinulla ei ole mitään, mitä voi loukata. ”Ei kaksimielisten vitsien kertominen minua haittaa.” Miksi ei? Sinussa ei ole mitään, mikä loukkaantuisi.

¹¹⁴Mutta en minä palvele Herraa siksi, että uskon, että Hän heittäisi minut helvettiin, jos en tee sitä; minä palvelen Häntä, koska rakastan Häntä. Palvelen Häntä, koska minussa on sisällä jotakin. Jos te lähdette ulos ja sanotte: ”No, minun on lakattava tekemästä tätä, koska minun seurakuntani ei usko siihen”, te olette ainoastaan vain teeskentelijä. Näin on. Mutta, jos te teette sen siksi, että te rakastatte sitä, ja– ja se on lahjoitus Jumalalle, ja jotakin sinun sydämessäsi, joka saa Rakkauden Jumalaan niin paljon suuremmaksi kuin muut asiat, siis silloin olet oikeilla linjoilla. Mutta jos minä en juo, polta, pure mälliä, kiroile, tee mitään muutakaan, minä menen silti helvettiin. Varmasti! Minä liityin kaikkiin seurakuntiin, minut kastettiin, ja sain nimeni kaikkiin kirjoihin, ja olin merkittävässä asemassa, ja elin hyvän elämän: ”Ellei ihminen synny uudesti, hän ei voi edes nähdä Jumalan valtakuntaa.” Näin on!

¹¹⁵Siis, nuo neitsyet, kymmenen heistä, hellittivät. Se, mikä hämmensi nasarealaiset ihmiset oli tämä: koska helluntailaiset ottivat kielilläpuhumisen alkuperäiseksi todisteeksi Pyhästä Hengestä. He saivat ihmiset alttarille ja panivat heidät sanomaan mitä tahansa uudelleen ja uudelleen, kunnes he puhuivat kielillä. Todellinen, tosi helluntailainen ei mene sellaiseen. Perkeleellä oli paljon asioita myös teidän nasarealaisseurakunnissanne. Ymmärrättekö? Ja hänellä on runsain mitoin niitä asioita helluntaiseurakunnassa, mutta, mitä tulee Pyhän Hengen kasteeseen, se on totta. Se on ehdottomasti totta.

¹¹⁶Heitä on paljon, tiedän kyllä. Olen kuullut ihmisten puhuvat kielillä. En voi tuomita; minua ei lähetetty tuomitsemaan. Olen kuullut runsain mitoin sitä; se kuulosti helisevältä vaskelta ja kiliseviltä symbaaleilta. Mutta minä tiedän, että heillä oli myös aito Pyhä Henki, joka puhuu kielillä. Ja minä tiedän, että se pitää paikkansa. Kyllä vain!

¹¹⁷Mutta olen nähnyt ihmisten tulevan sisään ja sanovan: ”Kunnia Jumalalle, minä sain sen.” No mutta, se on sama juttu… Älkää nimittäkö helluntailaisuudeksi sitä, kun ihmiset hyppivät ylös – alas ja puhuvat kielillä, ja sitten te olette nähneet heidät ulkona jonkun toisen vaimon tai aviomiehen kanssa.

¹¹⁸Te sanotte: ”Onko tuo Pyhä Henki?” Te nasarealaiset huusitte pitkin lattioita ja teitte sitä samaa. Te sanoitte, että saitte sen silloin, kun te huusitte. Näettekö? Ei ole todellakaan mitään tapaa millä osoittaa se– kuin se elämä, jota elätte. ”Hedelmistään te tunnette heidät.” Sillä tavalla se on. Jumalinen elämä ja Kristus, joka tekee teissä työtään ja vahvistaa todeksi Sanat; merkit ja ihmeet seuraavat jumalista elämää, sitä on ”aito asia.” Siis, teillä voi kyllä olla runsaasti merkkejä, muttei elämää. Te voitte kyllä imitoida elämää ilman merkkejä, mutta kun te näette ne yhdessä, niin siinä se on. Se on sitä.

¹¹⁹Katsokaa, joku nainen leikkaa itselleen leninkiä. Hänellä on suuri kappale kangasta. Miksihän me nimittäisimme sitä? – kaliko, gingham, tai sellaista, jotakin sen nimistä, minkä te tiedätte. Sanotaanpa, että se on silkkiä. Ja hänellä on kaava. Ja hän tarkastelee tuota suurta kankaanpalaa. Nyt, se on hänen asiansa, mihin hän tämän kaavan asettaa. Onko näin? Hän voi valita sen mistä tahansa tämän kankaan osasta, ja koko kangas on pyhitetty, se on puhdas. Näettekö, tätä on valinta. Jumalan valinta. Siis mitä Hän tekee? Jumala ottaa valitsemalla ja asettaa tämän Kristuksen kaavan sinne, mihin kohtaan kangasta hän tahtoo. Sitten se leikataan irti. Kankaan jäännös on aivan yhtä pyhä, kuin tämäkin osa oli pyhä, mutta Jumala valitsi ennen maailman perustamista. Eikö Paavali sanonutkin Korinttolaiskirje – Korinttolaiskirje 8, tarkoitan Roomalaiskirje 8, että –”Voiko valaja –voiko savi valajalleen: ’Miksi minusta tällaisen teit?’” Voiko Jumala, joka on oikeamielinen, kun Hän sanoi Eesaulle tai Jaakobille, ennen kuin kumpikaan poika oli syntynyt tai tehnyt hyvää tai pahaa: ”Eesauta minä vihasin, mutta Jaakobia rakastin”? Se tapahtui ennalta tietämisen vuoksi, hän tiesi, mikä Eesau oli ja mikä Jaakob oli. Hän tietää, mitä ihmisessä on. Ennen maailman perustamista Hän tiesi, Hän…

¹²⁰Jos voisi selittää sanan ääretön… No, sana ääretön… Sanotaan, että maailmassa on ollut sata miljardia tonnia sääskiä (jotka eivät vielä ole aloittaneet), sata miljardia tonnia sääskiä, maailmassa, ja jokainen niistä on räpäyttänyt silmäänsä sata biljoona miljardia kertaa. Eikä yksikään niistä todella ole räpäyttänyt silmäänsä niin, ettei Jumala olisi tiennyt sitä ennen maailman perustamista. Se on äärettömyyttä. Se on suunnilleen sitä, mitä sana ”äärettömyys” tarkoittaa.

¹²¹Hän on ääretön. Siispä, ennen maailman perustamista, Hän tiesi aivan täsmälleen, mitä sinä tulisit tekemään. Ja Hän lähetti Kristuksen, ei olemaan vain… Jos joku… ”No, jos minä vain lopetan pahuuteni ja seuraan Häntä”, tai jotakin sellaista, se ei ole sitä. Hän tiesi kuka tulisi pelastumaan, niinpä Hän lähetti Kristuksen pelastamaan sitä, jonka Hän näki tulevan pelastumaan. Näin se tarkalleen on.

¹²²Siis, seurakunnalla itsellään on ikuinen turva. Jos olette seurakunnassa, te olette turvassa seurakunnan kanssa. Mutta kun menette seurakunnasta ulos, te ette ole turvassa. Ymmärrättekö? Siis, pysykää seurakunnassa.

¹²³Miten te pääsette seurakuntaan? Kättelemälläkö, kirjoittamalla nimenne johonkin kirjaan? Yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhteen ruumiiseen; se on seurakunta. Miten? Pyhän Hengen kasteen kautta, meidät on sinetöity Kristuksen ruumiiseen. Kuinka kauan? Lunastuksenne päivään asti. Ef. 4:30, ”Älkää murehduttako Pyhää Henkeä, jonka kautta teidät on sinetöity lunastuksenne päivään saakka.” Sinetöityinä aina lunastuksenne päivään saakka. Nyt. Varmasti, varmasti, sitä on Pyhä Henki.

¹²⁴Ja siis, että seurakunta oli jo otettu ylös, ja naisen siemenen jäännös, joka piti Jumalan käskyt, ja jolla on usko Jeesukseen Kristukseen, ymmärrättekö? ei morsian – [vaan] naisen siemenen jäännös. Sitten tuo lohikäärme syöksi suustaan vettä käydäkseen sotaa tuon siemenen jäännöksen kanssa. Se tapahtuu, kun protestanttikirkko, kirkkojen yhteenliittymä, joka on pedon kuva, alaisena, joka on nyt muodostettu… Ja silloin tulee olemaan boikotti kaikkia tämän kaltaisia seurakuntia kohtaan.

¹²⁵Niin kuin meillä on tuo suuri veronkeräysjuttu täällä juuri nyt, kiista, ja yritetään sanoa, että me emme ole seurakunta – ja meillähän on perustuslaillinen oikeus sanoa, että me olemme seurakunta. Niin kauan kuin perustuslaki on voimassa, eikä tule muutosta, silloin, meillä varmasti on oikeus, yhtä paljon kuin kaikilla on oikeus. Meidän esi-isämme puolustivat sitä. Mutta, mitä me olemme tehneet, me [kansakunta] olemme rikkoneet jokaisen perustuslaillisen lain, mitä rikkoa saattaa. Ja pian kirkkojen liitto, johon kaikki seurakunnat ja kirkkokunnat kutsutaan… ja perkele tulee sisään ja tuo maailmallisuuden ja kaikkea paikallisseurakuntien jäseniin, ja sen sellaista… Ja suuret seurakunnat, ja ryhmät, ja seurapiirit… kun vanha pikku seurakunta, joka on yhä alhaalla [maan päällä] ja syntyy uudesti, sekasotkussa, kuten jokainen syntymä on, yhä maksaa hintaa, joutuu aina vain ahtaamalle, menee ja kuolee, ja käyttäytyy samoin, kuin silloin, kun helluntaipäivänä synnyttiin ensimmäistä kertaa, samanlainen seurakunta täällä… Ne suljetaan ja eristetään ja kirkkojen yhteenliittymän toimesta. Siitä tulee boikotti – vähän niin kuin yhdistys tai semmoinen. Sinä joko tulet sisään tai menet ulos.

¹²⁶Pedon merkki on olemassa tänään, ja Jumalan Sinetti on Pyhä Henki. Kieltäytyminen siitä, on pedon merkki. Jos joku, joka näkee Pyhän Hengen – ja teidän tulisi ottaa vastaan Se, ettekä te tee sitä, te otatte automaattisesti pedon merkin, koska olemassa on vain kahta luokkaa: kaikki, joilla ei ole Jumalan Sinettiä, heillä on pedon merkki. Niinpä, saada Jumalan Sinetti, on saada Pyhä Henki. Hylätä se, on omistaa pedon merkki. Siinä koko juttu. Täsmälleen näin on.

¹²⁷Siis, morsian lähti ylös, jäännös jäi tänne. Ja hän on juuri se, joka tulee toisessa ylösnousemuksessa. ”Autuas ja pyhä on hän, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, heihin toisella kuolemalla ei ole valtaa.” Näin on. Toinen ylösnousemus tulee olemaan valkoisen valtaistuimen tuomio, silloin seurakunta… ”Ettekö tiedä,” sanoi Paavali, ”menette uskottomien joukkoon ja lakimiesten ja niin edelleen, kun pyhät tulevat tuomitsemaan maailmaa.” Nämä asiat pitää tuomita seurakunnan edessä, ei epävanhurskaitten rauhantuomarien ja niin edelleen, vaan seurakunnan edessä meidän asiamme pitäisi. Että rohkenettekin viedä toinen toistanne lain eteen. Ja Jumala surkuttelee [/säälii] ihmistä, joka vie kristityn lain eteen. Näin on. Eikä Paavalikaan rohkaissut heitä tekemään sitä.

¹²⁸Siis, siinä on morsian, ja tuolla menee nukkuva neitsyt, jätettynä maan päälle. Viisas neitsyt menee taivaaseen öljyä lampussaan.

Tiedän, että voisimme käyttää kovasti aikaa tähän, mutta minun–meinaan kiirehtiä, jotta pääsen tämän läpi.

¹²⁹”Tekeekö kristitty syntiä?” Ehdottomasti ei! Ei ole Sananpaikkaa, jossa kristitty tekisi syntiä. Hän ei voi tehdä syntiä. Tiedän, että tätä paheksutaan. No, mennään vain I Joh. 3, ja katsotaan, mitä Sana sanoo. Kristitty ei tee syntiä.

¹³⁰Oletteko koskaan nähneet mustaa valkoista lintua, tai valkoista mustaa lintua? Oletteko koskaan nähneet humalaista selvää miestä? Ette! Ette ole koskaan nähneet synnintekijä pyhääkään. Sellaista ei ole olemassa.

¹³¹Siis, jos tämä menee vähän araksi, pankaa paljon palsamia, tiedättehän, ja se–se hoitaa sitä vähäsen siis.

¹³²Siis, Sana on meidän ehdoton, erehtymätön todiste siitä, mistä me puhumme. I Joh. 3. luku ja 9. jae. Selvä, kuunnelkaas tätä!

Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.

Kuunnelkaapa, oletteko valmiita? Ovatko takit päällä, ja sotavarustukset kiinnitetty? Kuunnelkaa tarkasti, sillä tämä on tyrmistyttävää.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä… (Kuinka?) …sillä hänen siemenensä… (Hänen siemenensä – siis Jumalan.) pysyy hänessä; (tuossa ihmisessä!) …eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta… ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

Miten teillä voi olla kirkkokuntia ja pystytätte raja-aitoja ja semmoisia, ja sitten sanotte olevanne Jumalasta syntyneitä? Sellaista ei ole. Se on Saatanan jäljittelyä. Näin on. Mutta ihminen, joka on syntynyt Jumalasta, ei voi tehdä syntiä; hänen on mahdotonta tehdä syntiä.

¹³³Katsokaa! Minäpä otan tämän krusifiksin hetkeksi, jos se tulee alas tuolta. Kuka on syntiuhri? Jeesus Kristus. Kuinka me pääsemme Kristukseen? Kuka kuoli meidän tähtemme? Kristus. Minkä tähden Hän kuoli? Meidän syntiemme. Hän otti minun rangaistukseni. Onko niin? Ja sitten, miten minä pääsen Häneen? Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen ruumiiseen. Ja kun olemme tässä ruumissa, me olemme veren peitossa ja vapaita tuomiosta. Hän ei voi tehdä syntiä, koska veri on hänen uhrinansa päivin ja öin. Halleluja! Hän ei voi tehdä syntiä. Hänellä ei ole halua syntiin. Jos hän tekeekin sitä – jos hän tekee jotakin väärää, hän ei tarkoita tehdä sitä. Raamattu sanoo Hebr. 10. luvussa: ”Jos me tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, ja Hän on totuus; ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä. Se, joka hylkää Mooseksen lain, kuoli kahden tai kolmen todistajan nojalla, kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulette ansaitsevan sen, joka tallaa jalkoihinsa Jeesuksen Kristuksen veren ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty ja pilkkaa armon tekoja?”

¹³⁴Sillä yhden Hengen kautta, meidät on kaikki kastettu yhteen ruumiiseen ja me olemme vapaita synnistä, emmekä voi tehdä syntiä. Meitä odottaa sovitus. Ja jos sydämessäsi on vielä halu syntiin, sinua ei ole vielä kastettu tuohon ruumiiseen… koska sinä olet kuollut ja sinun elämäsi on kätketty Kristukseen Jumalan kautta ja Pyhä Henki on sinetöinyt sen. Kristityt eivät tee syntiä. He tekevät virheitä, mutteivat tee syntiä. Aamen! Siinä syy, miksi he eivät, koska he eivät voi tehdä syntiä.

¹³⁵Kuinka minulla voisi olla… Jos minä menen kaupungin läpi täällä, ja pormestari sanoo: ”Herra Branham, tiedän, että te teette sairaskäyntejä. Täällä on nopeusrajoituksia. Kaupungin suurin nopeusrajoitus on noin kolmekymmentä mailia tunnissa. Mutta minä annan teille luvan ajaa yhdeksää kymppiä, jos haluatte, koska luotan teihin, ettette tee sitä, ellei kyse ole hätäpuhelusta tai joku on kuolemassa jossakin autonromussa. Ja minä annan teille luvan, kaupungin pormestarina, että te voitte ajaa päin jokaista punaista valoa, tehkää mitä vain tahdotte, antakaa mennä vain.” Kuinka mitätön konstaapeli voisi pidättää minut täällä, ajamisesta neljää kymppiä kolmen kympin alueella? Ei hän voikaan. Minä en voi rikkoa yhtäkään tämän kaupungin nopeusrajoitusta, koska mitä? Minä olen nopeusrajoitusten yläpuolella. Toivon, että te ymmärrätte tämän.

¹³⁶Ja kun olemme kuolleet, ja Jumala on tunnustanut katumuksemme, Hän on tunnustanut kasteemme, Hän on tunnustanut oman Poikansa veren, jota on käytetty uskon kautta, Hän tunnisti ennalta tuntemisensa, ja tiesi, että minä tulisin tekemään niin, ja Hän tunnustaa minut Kristuksessa, kuolleena… Ja Kristus kuoli minun sijassani, kun Hänet tapettiin ennen maailman perustamista. Kristittynä, minun nimeni pantiin Hänen kirjaansa. Halleluja! Kristus kuoli minun kuolemani. Kristus on minun uhrini. Ja Jumala ei voi lukea syntiä enää minun syykseni. Hän on antanut minulle Pyhän Hengen sinetin todisteeksi, että olen siirtynyt kuolemasta elämään. Fiuh! Sen se tekee.

¹³⁷Silloin ne, jotka ovat syntyneet Jumalasta, eivät tee syntiä, koska he eivät voi tehdä syntiä. Vanhassa Testamentissa, oli joka vuosi muistutus synnistä. Mutta Kristus pyhitti palvojan yhdellä uhrilla ikuisiksi ajoiksi. ”Palvojilla, kerran puhdistettuina, Hebr. 10 –palvojilla, kerran puhdistettuina, ei ole enää tuntoa synneistä.” Niin ottakaapa näitä ihmisiä, jotka juoksentelevat seurakunnassa ja hyppelevät sinne tänne, ja huutavat, ja puhuvat kielillä, ja käyttäytyvät aivan juuri kuin kristityt, ja lähtevät pois, ja sitten seuraavana vuonna heidän on taas palattava takaisin – seuraavalla viikolla. He eivät ole tulleet alun alkaen todellisuudessa mihinkään. He vain esittävät, sillä Raamattu sanoo, että Pyhä Henki sinetöi meidät Kristukseen lunastuksemme päivään saakka. Halleluja! Tämä saa minut viimeistään vakuuttuneeksi – koska Jumala lupasi sen.

¹³⁸Ei tehdä enää syntiä [/Ei enää syntiä]. Kysymys synnistä on päätetty. Siitä syystä synti näyttää kristitystä niin likaiselta. Siitä syystä naiset tuolla ulkona shortseissaan näyttävät kristitystä niin hävyttömiltä. Siitä syystä säädyttömyys, miksi siivottomat jutut, siksi tupakointi, juopottelu, uhkapelit, kaikki nämä television sensuroimattomat ohjelmat, kaikki se tavara näyttää saastalta. Miksi? Te olette eri valtakunnasta. Te olette syntyneet Jumalan Valtakuntaan ja sinetöidyt Pyhällä Hengellä aina lunastuksenne päivään saakka.

¹³⁹Se, joka on syntynyt Jumalasta ei tee syntiä, koska hän ei voi tehdä syntiä. Hänessä on Jumalan siemen, eikä hän voi tehdä syntiä. Niin kauan kuin Pyhä Henki on hänessä, Se ottaa pois halun syntiin. Aamen! Te ette voi tehdä syntiä; siihen ei enää ole halua.

Voisimme käyttää tähän paljonkin aikaa, mutta, täytyy pitää kiirettä. Muuten me emme pääse näitä läpi, ikävä kyllä.

Miksi ne seurakunnat, jotka kastavat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen ja sallivat naissaarnaajien saarnata, miksi niillä on niin paljon mahtia ja valtaa?

¹⁴⁰Siis, onpa kiperä kysymys. Nyt, minä tiedän, että puhun ihmisille, jotka ovat tästä eri mieltä, mutta kristittynä, minun on sanottava se. Raamatussa ei ole Kirjoituksiin perustuvaa valtuutta kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen. Raamatussa ei ole yhtäkään ihmistä, joka olisi koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen. Se on katolinen traditio, jota opetettiin kuudennella vuosisadalla.

¹⁴¹Raamatussa ei ole koskaan ollut ihmisten pirskottelua tai valelua, vaan upotus. Jos haluatte ymmärtää tämän, minulla on siitä täällä sekä kreikankieltä että hepreaa.

¹⁴²Ja helluntaipäivänä, Pietari vaati, että ihmisten oli tehtävä parannus, ja otettava kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntiensä anteeksi saamiseksi. Ja Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole nimiä. Isä, Poika ja Pyhä Henki… Matteus 28:19 sanotaan: ”Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heitä nimeen,” ei nimiin – nimeen, yksikkömuoto… Ei Isän nimeen, Pojan nimeen, Pyhän Hengen nimeen, vaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Isä ei ole nimi; Poika ei ole nimi; Pyhä Henki ei ole nimi. Ne ovat titteleitä, jotka kuuluvat Nimeen.

¹⁴³Nyt, kymmenen päivän kuluttua, Pietari sanoi: ”Tehkää parannut, jokainen, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Isä, Poika ja Pyhä Henki, katsokaa, kuinka äärimmäisen kolminaisuusopillinen käsitys… Näettekö, yritetään tehdä kolme Jumalaa. Ei ole kolmea Jumalaa. Haluaisin lukea sen teille täältä alkukielellä kreikaksi. Ainut näkökanta, miksi ihmiset oli kastettu Jeesuksen nimeen, ja Raamattu sanoo sen alkuperäisellä kreikankielellä, oli siksi, että Hänet tunnistettaisiin Jumalaksi.

¹⁴⁴Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat saman Jumalan virkoja. Hän oli Isä; Hän oli Poika; Hän on Pyhä Henki. Kolme virkaa tai kolme ajanjaksoa, Isyyden, Poikuuden ja Pyhän Hengen ajanjakso. Mutta Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on yksi nimi: Herra Jeesus Kristus.

¹⁴⁵Jokainen ihminen siitä lähtien kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja silloin oli joitakin, joita ei ollut kastettu mihinkään nimeen, ja alkuperäinen kreikka sanoo juuri tässä ja sekä heprea, että kaste Jeesuksen nimeen tapahtuu syntivelasta vapauttamiseksi sekä kreikaksi että hepreaksi. Vapautus velasta tarkoittaa: ”antaa anteeksi” tietenkin. Jos minä vapautan velasta, se tarkoittaa ottaa se pois. Vapauttaa velasta–”ottaa se pois.”

¹⁴⁶Mutta Raamatussa ei ole Sananpaikkaa… Ja Paavali, apostoli, kulki sitä kautta ja löysi joitakin baptistiveljiä, Ap.t. 19. Heillä oli hauskaa; he huusivat; he iloitsivat todella ja tekivät valtavia asioita; ja he saarnasivat, iloitsivat leirissä.

¹⁴⁷Akylas ja Priskilla 18. luvussa olivat vierailleet näiden ihmisten luona, Apollos; he olivat baptisteja. Ja Paavali meni heidän luokseen, ja hän sanoi: ”Saitteko Pyhän Hengen uskoon tultuanne?”

Ja he vastasivat: ”Emme tienneet, että Pyhä Henki on edes olemassa.”

¹⁴⁸Hän sanoi: ”Miten teidät kastettiin?” Minä tiedän, että King Jamesissa on ”mihin”, alkuperäisessä sanotaan ”miten.” ”Mihin tai miten teidät kastettiin?”

¹⁴⁹He vastasivat: ”Meidät kastoi sama mies, joka kastoi Jeesuksen, Johannes.” Paavali sanoi: ”Se ei toimi enää. Teidät pitää kastaa uudelleen.” Ja kun he kuulivat tämän, he palasivat veteen ja heidät kastettiin uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Paavali pani kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän päälleen. Nyt, jos tämä – jos Isä, Poika ja Pyhä Henki, sanotaan tässä, ja Herra Jeesus Kristus, sanotaan tässä, en voi osua kumpaankin maaliin. Sen pitää mennä oikein.

¹⁵⁰Nyt, Matt. 28:19, se on viimeinen luku ja viimeinen jae Matteuksessa. Jos luette rakkaustarinan, ja siinä sanotaan: ”John ja Mary elivät onnellisina elämänsä loppuun asti,” keitä ovat John ja Mary? Palatkaa ensimmäiseen kirjaan; ottakaa selvää, keitä he ovat. Katsokaa keitä John ja Mary olivat, jotka elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Jos Jeesus sanoi: ”Menkää kastamaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen,” ja isä ei ole nimi, poika ei ole nimi, ja Pyhä Henki ei ole nimi, niin mistä Hän sitten puhui? Kuka on Isä, Poika ja Pyhä Henki? Menkää sen ensimmäiseen, ja lukekaa. Minä siteeraan Jeesuksen Kristuksen sukupuun mukaan, 1. luku, 18 jae:

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin…

Kuunnelkaa oikein tarkasti. Tuo tolppa, kutsutaan vaikka sitä Isäksi, tätä pönttöä, Pojaksi, tätä Pyhäksi Hengeksi. Siis, kuka on Jeesuksen Kristuksen Isä? Jumala on. Hyväksyttekö kaikki sen? Jumala on Jeesuksen Kristuksen Isä. Tämä on Isä Jumala. Tämä on Poika Jumala. Tämä on Pyhä Henki Jumala.

Jeesuksen Kristuksen syntyminen…oli näin…

Matteus 1:18: Kun… hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana… [Seurakunta sanoo: ”Pyhästä Hengestä!”]

Minä luulin, että Jumala oli Hänen Isänsä. Minusta Hän sanoi, että Jumala oli Hänen Isänsä. Niin, miten Jumala ja Pyhä Henki voivat molemmat olla Hänen Isänsä, jos he ovat kaksi eri ihmistä, kaksi eri persoonaa, persoonallisuutta, miten te haluattekin sen luokitella? Heidän on oltava yksi ja sama Persoona, tai Hänellä oli kaksi hengellistä isää.

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun… hänen äitinsä… kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana (ei Jumala Isästä, vaan) Pyhästä Hengestä.

Ja tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan… (Näettekö?) …ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

¹⁵¹Ja Hänelle annettiin nimeksi, mikä? Jeesus. Selvä. Isä, Poika, Pyhä Henki. Nyt, Isä ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama Henki. Mikä Henki on? Se on Jumalan Henki. Ja kun niin oli, Hän tuli Jeesuksen kasteessa ja asui Hänessä, ”Tämä on minun rakas Poikani, jossa minä olen mielistynyt asumaan.” Hän tuli alas ja asui Jeesuksessa, ja se teki Hänestä Immanuelin maan päälle. Mikä siis oli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi? [Seurakunta vastaa: ”Jeesus Kristus!”] Varmasti oli.

¹⁵²Pietarilla oli tuo sama ilmestys. Nyt, meidän tähtäimemme on kohdistettu. Me osumme napakymppiin. Katsotaanpa, ampuivatko opetuslapset sillä tavalla. Joka kerta, kun he kokoontuivat, joka kerta mainittiin kaste, ihmiset tuli kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimeen, koska hän sanoi: ”Ihmisille ei ole annettu taivaan alla mitään muuta nimeä, jossa meidän tulee pelastua.” Se on perkeleen väärä käsitys, eikä sen tueksi ole yhtään Sananpaikkaa. Juuri niin.

¹⁵³Ja nyt, minä toivon, että se ei loukannut teitä, mutta se on totuus. Näettekö? Se on totuus, veli. Te ette voi… Te ette voi osua Isään, Poikaan, Pyhään Henkeen yhdessä paikassa ja Jeesukseen toisessa, kun ketään ei ole milloinkaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jokainen ihminen Raamatussa oli kastettu Jeesuksen Nimeen, ja ne, joita ei ollut kastettu sillä tavalla, oli tultava kastetuksi uudelleen, ennen kuin he edes voivat saada Pyhän Hengen. Te voitte kyllä käyttäytyä niin kuin teillä olisi paljonkin voimaa. Sinun on seurattava Jumalan ääretöntä suunnitelmaa. Tarkalleen näin on. Selvä.

¹⁵⁴Isä, Poika ja Pyhä Henki on väärin. Naissaarnaajista, jokainenhan tietää, että se on väärin. Ettekö te sen vertaa tiedä! Toivoisinpa, että minulle olisi aikaa lukea se täältä kreikasta, mitä siinä sanotaan. Se sanoo: ”Jos teidän naisenne haluavat tietää jotakin, kysyköön aviomiehiltään, koska naisen on hävytöntä ja häpeällistä edes puhua seurakunnassa. Kreikka sanoo niin– tarkoitan, heprea. ”Niin kuin lakikin sanoo, olkoot hiljaa kaikessa ja alamaisia paimenellensa – näettekö? – sillä naisen on synnillistä ja häpeällistä puhua seurakunnassa.” Oi, jokaisen pitäisi tietää tämä. Ja nyt… Joka läpi koko Kirjoitusten, ja Timoteuksessa, ja eri Sananpaikoissa, olen kirjoittanut sen ylös tänne, se on totuus. Selvä.

¹⁵⁵Siis, miksi heillä sitten on valtaa? Sinä kysyt: ”Miksi niin on?” Katsohan, veli, kysytäänpä sinulta, tai sisko, kuka sitten oletkin, joka kysyt tätä, katsohan. Minä olen nähnyt muhamettilaisten keskuudessa yksiä voimallisimmista kokouksista, he huutavat, hyppivät, ottavat veitsen ja syöksevät sen sydämen läpi näin vain, ja kaatavan vettä sen läpi selkään, kävelevät tulen läpi paljain jaloin, kaikkea sellaista, makaavat piikkimatolla, ja – ja ottavat miekan ja pistävät sen oikopäätä suuhunsa ja työntävät ihan pohjaan asti tuosta vain – te voitte ottaa sen itse ja vetää pois, ja siinä on verta ja kaikkea muuta. Älkää edes puhuko noista asioista. Ymmärrättekö? Jeesus sanoi… Antakaapa, kun luen Sananpaikan, joka minulla on kirjoitettuna täällä, teille, Matteus 7:21-23: ”Monet tulevat minun tyköni sinä päivänä… Eivät kaikki, jotka sanovat: ’Herra, Herra, pääse valtakuntaan, vaan ne, jotka tekevät minun Isäni, joka on taivaassa, tahdon, menevät sisään. Sillä monet tulevat luokseni sinä päivänä, ja sanovat: ’Herra, enkö minä ole saarnannut Sinun Nimessäsi. Enkö ole ajanut ulos riivaajia, ja profetoinut, ja tehnyt kaikkia näitä muitakin asioita. Hän sanoo: ’Menkää pois luotani, te laittomuuden tekijät, minä en ole koskaan tuntenut teitä.” Ymmärrättekö?

¹⁵⁶Niinpä, älkää… Näettekö, totuus voi tulla ainoastaan yhtä tietä, veli. Nyt, en ole sanomassa, että ihmiset, jotka kastavat ihmisiä Jeesuksen Kristuksen Nimeen ovat kaikki menossa helvettiin. Minä en sano sitä. Jumala on tuomari; antaa Hänen tehdä mitä Hän haluaa, mutta Raamatussa ei ole pätevää sananpaikkaa, että ketään pitäisi kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

¹⁵⁷Paavali käski jokaisen, joka oli kastettu jollain muulla tavalla kuin Jeesuksen Nimeen tulemaan, ja kastattamaan itsensä uudestaan Jeesuksen Nimeen ja sanoi: ”Jos enkeli taivaasta tulisi ja saarnaisi muuta oppia, Gal. 1:8, hän olkoon kirottu.” Ja Paavali sanoi: ”Niin kuin olen ennenkin sanonut, niin sanon nytkin, jos enkeli taivaasta saarnaisi jotakin muuta teille, hän olkoon kirottu.”

¹⁵⁸Siis, se ei voi… Te ette voi saada osumaa tähän ja osumaa tähän. Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja sanoa: ”Antaa heidän mennä, kaikki on kunnossa!” Ja Jeesuksen Nimeen, antaa mennä ja sanoa: ”Kaikki on kunnossa.” Jotakin on oltava olemassa, jonka täytyy osua kohdalleen. Jumala ei ole sekaannuksen alkuunpanija.

¹⁵⁹Ja teidän on kuljetettava se Raamatun läpi mistä kohdasta tahansa, ja teille selviää, että se on väärä kaste. Palatkaa sitten historiaan, ja kuudennella vuosisadalla, kun suuri Agtobus, uskoisin, joka kastoi tai yksi…Enpä sanoisi, että se oli Agtobus; minä unohdin sen nimen, joka kastoi… Esinikealaisissa isissä se oli, mikäli haluatte saada sen ennen–Nikean kokousta, 325 j.Kr. vielä kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja kun katolinen kirkko pääsi valtaan, poimittiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi. Ei kertaakaan ennen sitä ketään kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Se on katolinen tapa.

¹⁶⁰Luther toi siitä mukanaan melkoisen osan. Wesley toi loput, ja me menemme vieläkin sen mukaan. Ja katolinen katekismus, nimeltään Isiemme usko, uskoisin, sivulla 144, luulisin, sanoi – sanottiin: ”Pelastuuko yksikään protestantti?” Siinä sanottiin: ”Ehkäpä, jotkut heistä. He väittävät elävänsä Raamatun mukaisesti, mutta silti hyväksyvät katolisen opin.” Ja sanottiin: ”Raamattu, toiset katoliset, kastoivat Isän – Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen, mutta me otimme pois siltä sen arvon, ja korvasimme sen Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä, ja protestantitkin tunnustavat sitä.” Vielä mainittiin: ”Kenties, jotkut heistä pelastuvat.” Tuolla tavalla eivät pelastu! Selvä.

Onko olemassa enemmän kuin yksi maailma?

¹⁶¹Kyllä, on olemassa maailmojen maailmoja, Hebr. 1. luvussa 2 jakeessa, Hebr. 11. luku ja 3. jae, On maailmojen maailmoja. Jumala loi maailmat, m-a-a-i-l-m-a-t, maailmat.

Onko enemmän kuin yksi taivas?

¹⁶²Kyllä. II Kor. 12:3 Paavali sanoi, että hän tunsi miehen, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen. Ja Ilmestyskirjassa ja niin edelleen, on enemmän kuin se. Minun on vähän kiirehdittävä, koska ollaan – ollaan jo yli lopettamisaikani. Sopiiko, jos minä vain luen nämä loput ja vain (selvä!) kommentoin?

Pääseekö vauva, Kristuksessa, ylöstempaukseen?

¹⁶³Ehdottomasti, mikäli hän on uudestisyntynyt. Olipa hän kuinka nuori tahansa, hän pääsee joka tapauksessa. Ymmärsittekö?

Miksi Kristuksen piti ilmestyä minulle, kun olin ottamassa sakramentteja?

¹⁶⁴Niin, epäilemättä sinun sydämesi oli sopusoinnussa ja olit tulemassa Jumalan tykö tekemään sitä; ja siksi Hän ilmestyi sinulle. Näetkö, se voi olla ainoa syy, mitä minä tiedän. En voi sanoa sen – sen enempää mikä se… Katsotaanpa.

Jos me olimme pelastettuja ennen maailma…(Oi, voi. Me emme halua jäädä tähän, emmehän?)Jos me olimme pelastettuja ennen maailman perustamista–olimmeko me?

¹⁶⁵Kyllä vain! Ilm. 13:8 sanoo, että te olitte pelastettuja ja teidän nimenne pantiin Karitsan Elämän Kirjaan ennen kuin maailma oli vielä luotu. Ja Ef. 1:4 ja 5… Antakaas, kun luen sen; se ei vie kuin hetken ja vain, että näette, että en vain – vain siteeraa sitä, minä olen – olen… Selvä, tässä, luetaanpa tämä:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen… (Ef. 1. luku 3. jae.)

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa Jeesuksessa,

niinkuin… (kuunnelkaapa)… niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään… (kun Kristus kuoli edestämme, tietenkin.)

edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

¹⁶⁶Siis, Ilmestyskirjassa…Minulla on se tässä; antakaas, kun otan sen aivan pikaisesti, niin että te–te näette, että minä en todella vain kuorruta sillä. Minä haluan lainata sitä. Ilm. 13:8, kuunnelkaapa tätä aivan pikaisesti.

Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta. (Silloin se tapahtui. Selvä.)

Olimmeko – olimmeko me silloin henkiä?

¹⁶⁷Ei, emme vielä olleet mitään silloin, mutta olimme Jumalan mielessä. Ja Hän puhui sen ja se aineellistui. Jeesus tapettiin ennen… Kuinka moni tietää, että Jeesus Kristus oli ennen maailman perustamista tapettu Karitsa? Miksi? Jumala sanoi sen, ja kun Hän sanoi sen, se oli yhtä kuin loppuun saatettu. Ja kun Hän näki minut, Hän näki sinut ennen maailman perustamista, me olimme ainoastaan kuvainnollisesti Hänen mielessään. Sitten, kun me tulimme maailmaan, me olimme mies ja nainen – molemmat, miespuolinen ja naispuolinen. Hän erotti naisellisen hengen ihmisestä ja teki siitä naisen ja jätti mieheen maskuliinisen hengen.

¹⁶⁸Kun te näette naisen käyttäytyvän kuin mies, jotakin on vialla. Kun näette miehen käyttäytyvän kuin epämiehekäs [/akkamainen] nainen, jotakin on vialla.

¹⁶⁹Ja sitten Hän otti kylkiluun miehen kyljestä ja teki hänestä hänen apulaisensa, ja ne kaksi ovat yksi.

¹⁷⁰Mutta, ennen maailman perustamista, meidän nimemme… Kun Karitsa tapettiin, meidän nimemme pantiin Kirjaan, kun Jumala näki ennalta meidät omassa mielessään ja määräsi meidät ennalta tietämisensä perusteella ennen maailman perustamista. Voi veli, eikö tämä saa seurakuntaa pomppaamaan pystyyn ja juoksentelemaan pitkin käytäviä? Ajatelkaapa sitä. Te, jotka olette syntyneet uudesti, ennen maailman perustamista, Jumala pani teidän nimenne Karitsan elämänkirjaan. Kristus kuoli, ja lähetti Pyhän Hengen tänne kutsumaan teitä ikuiseen elämään. Te olette vastaanottaneet Sen; Hän sinetöi teidät. Te olette siinä lunastuksenne päivään saakka. Halleluja!

¹⁷¹Siinäpä vasta kiinni pitämistä. Kyse ei ole siitä, pidänkö minä kiinni; vaan pitääkö Hän kiinni. Kyse ei ole siitä, mitä minä olen tehnyt; vaan mitä Hän on tehnyt. Ei näin: ”Minä lopetin tupakoinnin; lopetin valehtelun; lopetin varastamisen”; vaan Hän kuoli minun tähteni. Ja Hän otti minun henkeni minusta ja muutti minut uudeksi luomukseksi.

Nyt seuraava kysymys aivan tämän alla, joka on…Vikkelästi nyt, että saamme sen.

Mikä ero on ruumiin, sielun ja hengen välillä?

Ruumis on se liha, miltä sinä näytät, jonka täytyy mädäntyä. Se syntyi isän ja äidin seksuaalisesta halusta. Sen täytyy mädäntyä. Se on kelvoton. Siksi, uudessa syntymässä, ylösnousemuksessa kun–kun sinut synnytetään jälleen uudessa ruumissa, Jumalan luova voima tulee puhumaan, niin kuin Hän teki Aadamille ja sinä tulet syntymään.

Job sanoi: ”Minulla on toive. Hän puhuu, ja minä vastaan Hänelle.” Näettekö? Siis, ruumis on se, mitä te katsotte, henki on se, mikä säätelee teitä, teidän sielunne on tuon hengen motiivi, tai tuon hengen luonto. ”Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava.” Te olette syntyneet maailmassa, syntisen sielun kanssa. Se on, teidän henkenne luonto on syntinen. Te kaipaatte maailman asioita. Sitten Pyhä Henki laskeutuu, ja kastaa teidät ja muuttaa tuon hengen luonnon. Silloin se luonto, joka on teissä jäljellä, on taivaasta. Silloin te tunnustatte, että te olette pyhiinvaeltaja ja muukalainen. Silloin te olette syntyneet ylhäältä. Te olette ylhäältä, olette taivaan kandidaatti, olette uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa, jolla on sama ruumis, sama henki, se vain on muuttunut.

Ja te olette, tuon teidän henkenne luonto on muuttunut epävanhurskaudesta vanhurskauteen. Sitä on sielu, ruumis ja henki.

88b. Veli Branham, voiko kukaan tehdä Kristuksen tekoja ellei hän ole Kristus?

Ei. Siis, sinä, tarkoitatko, rakas henkilö, että…? Minäpä luen sen uudestaan.

Voiko kukaan tehdä Kristuksen tekoja ellei hän ole Kristus?

Sitä se on, ”Ellei hän olisi Kristus?” Varmasti. Otetaanpa Johannes, hetki vain. Johannes 14. luku ja minä haluan teidän katsovan tätä, nyt, voisitteko napata sen oikein nopeasti, siis sinä…Johannes 14:12, se on, uskoisin.

Me otamme sen aivan pikaisesti ja katsomme, mitä Jeesus sanoi tästä. Selvä: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, joka…” kuka oletkin, ”Joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen.” Jokainen, jos…Tuo ihminen itse ei voi olla Kristus, mutta Kristuksen teot seuraavat jokaista uskovaa. Näettekö? Hän tekee Kristuksen tekoja jokaisessa. ”Joka uskoo minuun, on tekevä tekoja, joita minä teen.” Ei: ”Minä teen,” ”hän on tekevä, on tekevä,” ei: ”Minä.” ”Vaan hän uskoo minuun ja on tunnustanut uskonsa minuun ja on kuollut itsellensä ja minun Henkeni asuu hänessä ja hänestä tulee osa minua.”

Siis se ei tee hänestä Kristusta. Hänestä tulee osa Kristusta muun seurakunnan kanssa. Selvä. Hän ei ole Kristus, koska siitä tulisi antikristus, näettehän. Hänet otettaisiin pois Kristuksesta. Mutta hän voi olla, tehdä Kristuksen tekoja, jokainen uskova. Selvä.

88c. Me tiedämme, että siunattu Pyhää Henkeä ei anneta turhaa hokemista varten pyhien Kirjoitusten esittelemisellä, niinpä, sano minulle, miksi sanaa Pyhä Henki [Spirit – käänt. huom.] käytetään joskus, ja sanaa Pyhä Henki [Ghost – käänt. huom.] toisilla kerroilla. Minä tiedän, että siihen on oikea syynsä…syynsä ja minä haluaisin tietää, miksi.

Kyse on aivan samasta sanasta. Spirit ja Ghost ovat aivan sama asia. Ghost tai Spirit, aivan sama; ne ovat aivan sama, aivan sama. Selvä. Nyt me olemme pääsemässä aivan pojalle, nyt.

88d. Mikä tuo kanssasi oleva Tulipatsas on?

Tämäpä oli hyvä! Kristus! Pyhä Henki! Ei Se ole vain minun kanssani, vaan sinunkin kanssasi. Se ilmestyi juuri. Kun Raamattu opettaa, että Israelilaiset, mitä tapahtui? Tulipatsas seurasi heitä siellä. Eivät Israelin lapset tehneet ihmeitä. Se oli Tulipatsas, joka seurasi heitä. Onko näin? Kuinka moni tietää, että Se oli Liiton Enkeli, Logos? No mutta, totta kai, mehän tiedämme, että kyse oli Liiton Enkelistä. Selvä. Se oli Kristus. Mooses piti Kristuksen rikkauksia parempana kuin sitä…Egyptin rikkauksia. Onko näin? Selvä.

Silloin se oli Kristus, Logos, Aamutähti, Alfa ja Oomega. Hän tuli maan päälle. Hänet nähtiin useita kertoja. Ja=ja sellaisena, mitä me kutsuisimme, teofaniaksi, luulisin. Jo varhaisessa testamentissa Se nähtiin miehen muotoisena. Mutta Hän tuli lihaksi ja asui keskellämme, ja jumaluuden täyteys asui Hänessä. Selvä. Sitten Hän sanoi: ”Vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut, sillä minä olen teidän kanssanne…” Onko näin? ”- maailman loppuun asti.” Sitten Hän palasi (miksi?) Tulipatsaaksi.

Kun Paavali oli matkalla Damaskokseen, tuo Tulipatsas kohtasi hänet ja löi hänet sokeaksi. Onko näin? Ja Hän sanoi: ”Saul, Saul, miksi sinä vainoat minua?”

Hän sanoi: ”Herra…” Mikäli huomasitte iso H tarkoittaa: ”Elohim.” ”Herra, kuka Sinä olet?”

Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus.” Tulipatsas.

Ja tässä Hän on viimeisinä päivinä, juuri ennen Hänen näkyvää ilmestymistään, ja lähettää Henkensä niin hallitsevana ja niin todellisena, että Siitä on voitu ottaa valokuva. Ja tässä Se tulee seurakuntaan, voi tehdä sen juuri nyt, Pyhän Hengen avulla, sydämessäsi ei voi olla salaisuutta, mitä Se ei voi paljastaa. Raamattu sanoo Hebr. 4 luvussa, että Jumalan Sana; Jeesus on Sana. ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.” Pitääkö paikkansa? Ja ”Sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka …elävämpi ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka, tunkee läpi erottaen luun ja ytimen, luun ytimeen, ja sydämen ajatusten erottaja.”

Siinä se. Kyse ei ole minusta. Kyse ei ole sinusta. Kyse on Hänestä. Kyse on Tulipatsaasta, joka seuraa. Se on Pyhä Henki, Taivaan Herra, Logos, Jeesus Kristus, Alfa ja Oomega, Hän, joka oli, joka on ja on tuleva, Daavidin Juuri ja Jälkikasvu, Aamutähti, ”minä olen”, Isä, Poika, Pyhä Henki, Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Ihmeellinen. Se on Hän. Ei ole riittävästi arvonimiä kuvaamaan Häntä…Hänen Nimeään.

Minä kiirehdin tämän kanssa, tämä on se suuri kysymys.

Selittäisitkö sen teoriasi, että Eeva sai Kainin perkeleestä.

¹⁷²En minä niin ole sanonut; minä sanoin, että Eeva sai Kainin käärmeestä. I Moos. 4. 1. jae sanoo selkeästi, että: ”Aadam yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Kainin, ja sanoi: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.” Varmasti! Kaiken elämän on tultava Jumalasta. John Dillinger tuli Jumalasta. Adolf Hitler tuli Jumalalta. Jokainen… George Whitfield tuli Jumalasta, ja samoin Bob Ingersol. Joka henkilö tulee Jumalasta.

¹⁷³Mutta, mitä minä sanoin on tämä: Ja haluan, jonkun repivän sen maahan. Ymmärrättekö? Raamattu sanoo, että Hän panisi (I Moos. 3:8). Minä… Kun tuo kysymys esitettiin, kun Eeva oli ollut – jotakin oli tapahtunut hänelle, hän tapasi käärmeen… Siis käärme ei ollut käärme; hän oli eläin, viekkain kaikista kedon eläimistä. Ei ollut mitään…

¹⁷⁴Nykytiede etsii jonkin eläimen luuta, joka liittäisi ihmisen ja apinan toisiinsa. Lähin, mitä on, on simpanssi. Sitä luuta ei kyetä löytämään. Ei koskaan, sillä se on käärme. Kyse on Jumalan ilmestyksestä.

¹⁷⁵Silmät auki! Käärme oli – kuin esihistoriallinen ihminen, jokin Jumalasta seuraava – tai ihmisestä seuraava. Siinä se ainut juttu on. Jos mikä muu eläin olisi sattunut–saatana olisi saanut ne, siemen ei olisi sekoittunut naisen kanssa. Ihmisen siementä ei voida sekoittaa minkäänlaisen eläimen siemenen kanssa. Se ei toimi. Mutta tämä eläin, joka voi sekoittaa sen siemenen, on täysin – se on hävinnyt. Jumala muutti sen käärmeeksi. Mutta muistakaa, kun…

Hän Sanoi: ”Miksi sinä piiloudut? Miksi peität itsesi viikunanlehdillä?”

Silloin he alkoivat siirtää vastuuta niin kuin armeija tekee. ”No joo.” Aadam sanoi, ”nainen, jonka Sinä annoit minulle, viekoitteli minut ottamaan hedelmän.”

¹⁷⁶Ja nainen sanoi: ”Käärme petti minut.” Nyt, mitä pettää tarkoittaa? ”Hän –hän petti minut.”

¹⁷⁷Ja Jumala sanoi: ”Minä panen vihollisuuden sinun siemenesi ja käärmeen siemenen välille.” Siemen! Käärmeellä oli kirjaimellinen siemen, ja se tuli Kainin kautta (Kainin kautta tulivat kaikki fiksut, sivistyneet ihmiset vedenpaisumusta edeltävässä maailmassa aina tulvaan asti.) Ja tämän jälkeen tuli Aabel, joka tapettiin, ja Seet herätettiin hänen sijaansa kuvaamaan Jeesuksen kuolemaa, hautausta ja ylösnousemusta. Ja Hänestä tulevat vähäpätöiset ihmiset; lammaspaimenet ja niin edelleen, mutta Jumalaa pelkäävät ihmiset. Ja Jeesus sanoi, että tämän maailman lapset ovat viisaampia, fiksumpia kuin Valtakunnan lapset. Näin on!

¹⁷⁸Me emme voi verrata itseämme heihin. Älkää yrittäkö korottaa itseänne ollaksenne kuin he. Nöyrtykää Jumalan edessä. Älkää halutko olla fiksu ja viisas. – Halutkaa tuntea Jeesus ja jättäkää asia siihen – sillä käärmeen siemen on niissä tänään. Ja ihminen saa kunnian tiedemiesten takia, ja fiksujen miesten, ja sivistyneiden ja suurten oppineiden, jotka kuuluvat heidän seurakuntaansa. Minä ottaisin mieluummin miehen, joka tuntisi Jumalan, vaikka hän ei tuntisi aakkosia, kuuluvan minun seurakuntaani (näin!) kunhan vain hän on Kristuksen siementä.

¹⁷⁹Vaimon siemen, vaimon siemen, joka on Kristus. Maria synnytti Kristuksen. Ja käärmeen siemen, joka oli Kain, laskeutui Juudas Iskariotiin. Molemmat, sekä Juudas että Jeesus olivat tulleet lihaksi juuri silloin – Jumala ja perkele. Golgatan ristillä oli neljä ihmistä kuolemassa. Rosvo Jeesuksen kummallakin puolella, ja Juudas hirtti itsensä metsäviikunapuuhun, joka on risti: ”Kirottu olkoon hän, joka on ripustettu puuhun.”

Yksi rosvoista sanoi: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, päästä meidät alas.”

¹⁸⁰Toinen sanoi: ”Herra, me kärsimme oikeuden mukaan, meitä rangaistiin; Mutta Sinä et ole tehnyt mitään. Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.

Jeesus sanoi: ”Tänään, sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.”

¹⁸¹Siinä oli Jeesus, Evankeliumin saarnaaja ja saarnasi ristillä. Siinä taas saatana, menossa takaisin helvettiin, vieden mukanaan käärmeen siemenen: uskosta osattoman. Siinä oli Jumala joka oli palaamassa taivaaseen katuva syntinen mukanaan – vaimon siemen. Todella!

¹⁸²Kyse ei ollut perkeleen siemenestä; se oli käärmeen siemen. Ja käärmeellä oli siemen; Raamattu sanoo, että sillä oli siemen. Ja se on olemassa tänäkin päivänä, käärmeen siemen. Niin paljon…

Nyt, voitte kysyä minulta vielä lisää siitä. Olisipa meillä vain aikaa, minulla on kaikki sanat teille, ja…

Selittäisitkö, mitä tarkoitetaan tällä: ”Ei tee syntiä” I Joh. 5:18?

Oi, pääsemme juuri sinne, uskoisin tässä. Se ehkä…Löysin sen; se kääntyi suoraan siihen. Ehkä Herra halusi minun lukevan sen. Selvä, I Joh:

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä…

¹⁸³Varmasti ei! Minä kävin sen juuri läpi. Hän ei voi tehdä syntiä; hän on syntynyt Jumalasta. ”Ei tee syntiä”, hän ei voi tehdä syntiä, tuo siemen pysyy hänessä. Toinenkin Sananpaikka, johon saatat viitata täällä voisi olla Room. 4:8, 4 ja 5-8 jossa Jumala… Daavid puhui, pikemminkin, vuosia sitten sanoen: ”Siunattu se mies, jolle Herra ei lue syntiä.” Näettekö? Ja tietysti, hän ei tee syntiä.”

Nyt meillä on yksi vielä jäljellä ja sitten siinä kaikki. Katsotaanpa!

Matt-…(Katsotaanpas.)Bill-veli, mikä ero on huoruuden ja aviorikoksen välillä, Matteus 19:9?

¹⁸⁴Jeesus sanoi Matteus 19:9:ssä: ”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, muun kuin huoruuden tähden, tekee aviorikoksen.” Ero huoruuden ja aviorikoksen välillä; sanaa voidaan käyttää kummallakin tavalla. Mutta tehdäkseni selvän siitä, mistä Hän puhui täällä, että nainen, joka on naimaton ei voi tehdä aviorikosta, sillä hänelle ei ole aviomiestä, jota vastaan voi tehdä aviorikosta. Se tarkoittaa hänen kohdallaan epäpuhtautta. Hänen on tunnustettava se aviomiehelleen ennen kuin ovat aviossa, jos hän on tehnyt sellaista. Jos hän ei, ja hänen aviomiehensä saa sen selville myöhemmin, hänellä on oikeus panna nainen pois, koska hän teki väärän valan. Sillä Raamattu sanoo –”Olkoon teille tiedoksi (Minulla on se) jos jotkut pariskunnat ovat liittyneet jollakin muulla tavalla, kuin mitä Jumalan sana sallii, heidän avioliittonsa ei ole laillinen. Minä vaadin ja syytän molempia, että te vastaatte varmasti tuomiopäivänä, kun kaikki sydämen salaisuudet paljastetaan, jos jompikumpi teistä tietää jonkin esteen miksi te ette voisi laillisesti liittyä yhteen, tunnustatteko sen nyt.” Olkaa hyvät. Näettekö?

¹⁸⁵Siispä huoruus on sitä, mitä tyttö, kun hän elää epäpuhtaasti, se on huoruutta, koska hänellä ei ole aviomiestä. Mutta, kun hän on naimisissa, ja sitten hän elää sillä lailla, hän tekee aviorikoksen aviomiestään kohtaan

¹⁸⁶Eräs nainen tuli vähän aikaa sitten, ja hän sanoi: ”Voi, minä olen tunnustanut kaiken sen.” Hän oli neuroottinen, ja hänellä oli ollut hermoromahdus, ja hän sanoi: ”Minä olen tunnustanut kaiken sen Jumalalle.”

¹⁸⁷Minä sanoin: ”Sinun on tunnustettava se aviomiehellesi. Et sinä Jumalaa vastaan tehnyt aviorikosta; se oli sinun aviomiehesi.” Näin on.

¹⁸⁸Ja jos mies nai naisen ja nainen on elänyt epäpuhtaasti ennen kuin nai miehen, ja nainen tulee miehen luokse ja sanoo: ”Kulta, haluan kertoa sinulle jotakin. Olin ulkona toisen miehen kanssa, en koskaan kertonut sinulle,” Jeesus sanoi, että miehellä on oikeus panna hänet pois, ja naida toinen, koska he eivät olleet naimisissa alussa, koska nainen kertoi vilpillisesti – valheen häntä vastaan.

Nyt, tässä on toinen juttu… Kiitos.

Selittäisikö I Johannes 5:16.

I Joh. 5, meillä on se täällä.

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.

¹⁸⁹No niin. Me menemme… Otetaanpa vähän takaisin päin ja käsitellään se oikein nopeasti; tämä on viimeinen kysymys. Käännetäänpä Markus esiin, ja tämä selittää sen tarkasti, mitä ”synti, joka on kuolemaksi” on. On syntiä, joka on kuolemaksi, ettekä te edes rukoile sen puolesta. Otetaan Markus, 3, luku Markuksesta. Ja kun olemme löytäneet Markuksen 3. luvun, me otamme tämän Sananpaikan ennen kuin lopetamme. Mennään 3 ja 22.

Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: ”Hänessä on Beelsebul…” (He olivat nähneet Hänen erottavan ihmisten ajatuksia.)…sanoivat: ”Hänessä on Beelsebul”, ja: ”Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia.”

Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: ”Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan… (Nyt, jos perkele voi parantaa, miten hän sen tekee?) ”…kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?”

Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.

(Ja jos minä…) Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.

Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut.

Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.

Kuinka hän voisi mennä sinne, sydämiin ja löytää mitä… (Ymmärrättekö?) jos se on Jumalasta?

Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan…ihmisten lapsille anteeksi, pilkka…kuinka paljon pilkannevatkin;

mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.” (Se on erottaminen [Jumalan] yhteydestä!)

Sillä… (Miksi Hän sanoi niin?) …sillä he sanoivat: ”Hänessä on saastainen henki.”

¹⁹⁰Jumalan Hengen, joka tekee näitä ihmeitä Kristuksessa, nimittäminen… ihmiset sanoivat, että se, mikä teki sitä, oli perkeleen henki; Jeesus sanoi, että se on anteeksiantamaton synti. Ja jos näette ihmisen… Rukoilkaa – älkää rukoilko hänen puolestaan, jos hän tekee pilaa Pyhästä Hengestä ja puhuu Pyhää Henkeä vastaan, edes rukoileminen sellaisen ihmisen puolesta on teiltä kielletty. Ymmärsittekö? Sillä se on synti kuolemaksi. On vain yksi synti. Jeesus sanoi, että kaiken laiset synnit annetaan anteeksi ihmisen lapsille, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi.

¹⁹¹Nyt ihmiset sanovat: ”No, Pyhän Hengen pilkkaaminen…” Mitä on pilkkaaminen?” Tarkoittaa: ”puhua, ivata, tehdä pilaa, herjata.” Näin!

¹⁹²Miten he herjasivat Häntä? He sanoivat Pyhästä Hengestä, joka oli Hänessä, joka pani Hänet toimimaan ja tekemään niitä asioita, joita Hän teki: ”Hänessä on Beelsebul, paholainen. Se on riivaaja – ennustaja Hänessä saa aikaan nuo asiat. Hän näki ihmisten sydänten salaisuudet ja kertoi Filippukselle, että hän tiesi, missä hän oli ennen kuin hän kohtasi hänet. Hän ajoi ulos riivaajia, ja teki niitä asioita siellä; Hän teki niitä Beelsebulin voimalla, ja Hän on paholainen.” Ja Jeesus sanoi, että sitä syntiä ei koskaan anneta anteeksi, niin että se on anteeksiantamaton synti, jonka puolesta ei ikinä rukoilla. Sitä ei voida antaa anteeksi. Sellainen mies tai nainen, joka tekee niin, on ikuisesti sinetöinyt itsensä pois Jumalan läsnäolosta iankaikkisesta iankaikkiseen, ei anteeksiantoa.

Rakastatteko te Häntä?
Minä rakastan Häntä, rakastan Häntä,
Sillä Hän rakasti minua ensin,
ja osti pelastukseni Golgatan ristillä.

¹⁹³Kuunnelkaapa, te olette olleet niin kilttejä, ja nämä asiat ovat olleet karuja, ja ovat vieneet pitkän ajan. Siis, te olette istuneet tässä rukoushuoneessa 7:30, 8:30, 9:30, kaksi ja puoli tuntia, istuneet tässä kuumassa rukoushuoneessa. Te ette tehneet sitä vain istuaksenne siellä. Ja arvatenkin yhdeksänkymmentä kahdeksan tai yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia seurakunnasta on pysynyt penkissään sen ajan. Minä haluan sanoa tämän: Jeffersonville, minä tunnen näin; se on tehnyt syntiä niin, että sen armon aika on ohi. Minä uskon näin. Minä uskon, että koko Yhdysvallat on, mutta minulla on täällä Jeffersonvillessä yksiä uskollisimmista ystävistä, mitä maailmassa on. Minulla on täällä ihmisiä, jotka kuolisivat minun rinnallani.

¹⁹⁴Nyt, tällaisena kuumana iltana, te muukalaiset, jotka ”olette porteissamme”, kertokaa, missä ihmiset istuisivat kuuntelemassa henkilöä, ehkä, joka puhuu Kirjoituksista ja selittää niitä eri tavalla kuin miten ihmiset itse niihin uskovat, mutta he ovat niin kunnioittavia ja jumalisia, että istuvat kuuntelemassa. Ja eläkää kauan. Kun tähdet ovat palanneet tomuun, eläkää Kristuksessa Jeesuksessa. Hankkikoot Jumala teille kaiken, mitä te tarvitsette. Antakoon Hän teille kaiken, mitä teidän sydämenne kaipaa. Jos te uskotte, että minä olen Hänen palvelijansa ja uskotte, että minun rukoukseni auttaa teitä, antakoon taivaan Jumala, joka nosti ylös Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, olemaan meidän syntiemme sovitus, kuolemaan meidän sijastamme, Hän, joka on kaikkivoipa, Hän, joka on kaikkialla läsnä oleva, nyt täällä tässä rakennuksessa, täyttäköön Hän teidän sydämenne kaipauksen, on minun vilpitön rukoukseni kunkin ja jokaisen puolesta. Ja siinä maassa, jossa aurinko ei enää paista teihin, paahtaakseen teitä, missä polttavat tuulet eivät enää puhalla, minä toivon, että teillä on miljoonia kertoja vuosia istua toinen toistenne kanssa Jumalan Valtakunnassa ja puhua tämän illan ikuisista asioista, miten me istuimme yhdessä. Minä tarkoitan sitä kaikella mitä minussa on, koko sydämestäni. Rukoilen, että Jumala antaa sen teille, jokaiselle.

¹⁹⁵Olkoon Hänen armonsa teidän kanssanne. Parantakoon Hän teidän sairautenne. Antakoon Hän teille Pyhän Hengen kasteen.

Ja minä en sano tätä mitenkään kevyesti, ilman… Jos minä loukkasin jollakin, mitä minä sanoin käärmeen siemenestä, kasteesta Jeesuksen Nimeen, näillä asioilla…

¹⁹⁶Nyt joku sanoo: ”Veli Branhamhan on ykseysläinen.” Ei toki, en minä ole ykseysläinen. Minä en usko, että Jeesus voi olla oma Isänsä. Uskon, että Jeesuksella oli Isä, ja se oli Jumal; mutta Jumala asui ja otti rukoushuoneen tuossa ruumiissa nimeltä Jeesus, ja Hän oli Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Eikä ole mitään muuta Jumalaa tämän Jumalan lisäksi. Hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi on…Isä, Herra, Poika, Jeesus, Pyhä Henki, Logos, Jumalan Henki. Isä, Poika ja Pyhä Henki, Herra Jeesus Kristus; se on Hän. Ja Hänessä Jumaluuden täyteys asui ruumiillisesti.

¹⁹⁷Ja minä uskon, ilman epäilyksen häivääkään, ja rakastan teitä, että vaikka te jäisittekin kastetuiksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, pirskotelluiksi, valelluiksi, miten haluattekin, minä rukoilen Jumalaa koko sielustani ja ruumiistani, että te ja minä tulemme kohtaamaan Jumalan valtakunnassa, ja ettei Jumala – jos minä olen väärässä, ottaisi sitä huomioon, ja jos te olette väärässä, ei ottaisi sitä huomioon. Mutta minun vakaan käsitykseni mukaan Sanasta, minä yritän saada tähtäyksen osumaan I Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, Minä käsken teitä ottamaan uuden kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen, jos ette vielä ole tehneet sitä.

¹⁹⁸Ja jos te ette ole saaneet Pyhää Henkeä, eikä teidän elämänne tunnu suloiselta, vaikka te olisitte puhuneet kielillä, olisitte huutaneet, olisitte hyppineet, vaikka olisitte panneet kätenne sairasten päälle ja he olisivat parantuneet, vaikka olisitte tehneet vaikka minkälaisia merkkejä ja ihmeitä, jos teillä ei ole rakkauden Hengen hedelmiä: iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, hyvyyttä, sävyisyyttä, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä, uskoa ja kaikkia näitä asioita itsessänne, silloin, minä käsken teitä ja vaadin teitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä olemaan lakkaamatta rukoilemasta niin kauan että Pyhä Henki tulee teidän päällenne! Olittepa te puhuneet kielillä kuinka paljon hyvänsä, kuinka paljon huutaneet, olleet kuinka kauan tahansa seurakunnan jäseniä, olittepa te olleet täällä, mitä tahansa olettekin tehneet, sillä ei ole mitään merkitystä, ennen kuin Kristus, Pyhä Henki, ottaa paikkansa sydämessänne ja te olette kuolleita maailman asioille ja elätte uudesti Kristukselle.

¹⁹⁹”Jumala siunatkoon teitä”, on rukoukseni. Nouskaamme seisomaan. Voi, tämä on mukava seurakunta. Te olette olleet niin hienosti; minä en millään haluaisi jättää teitä seisomaan tällä tavalla.

Pikku Edithillä tuolla takana on syntymäpäivä. Edith, saanko laskea sinun…Panen veli Nevillen antamaan nämä sinulle. Me saamme kyllä selville, kuinka vanha tämä nuori neiti on. 38 vuotta. Jumala siunatkoon sinua. David, antaisitko meille – tarkoitan, Teddy antaisitko meille vähän sointua, Paljon onnea vaan sinulle, no niin, jos sopii:

Paljon onnea vaan;
Paljon onnea vaan;
Paljon onnea Edith sisko
Paljon onnea vaan.

Nyt, koko tämä seurakunta tulkaa yhdessä mukaan, Vanheta ei. Tulkaa mukaan, kaikki yhdessä.

Emme vanhene koskaan, emme vanhene koskaan,
Maassa, jossa ei vanheta koskaan;
Emme vanhene koskaan, emme vanhene koskaan,
Maassa, jossa emme vanhene koskaan.

Suloisessa…
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Suloisessa, tulevassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

59-0611 PÄÄTÖKSENTEON HETKI (The Time Of Decision), Chicago, Illinois, USA, 11.6.1959

FIN

59-0611 PÄÄTÖKSENTEON HETKI
(The Time Of Decision)
Chicago, Illinois, USA, 11.6.1959

¹Kiitos, veli. Kiitos. Painetaan päämme hetkeksi rukoukseen.

Herra, me olemme kiitollisia tästä suurenmoisesta veljeyden hetkestä, ja siitä, että olemme kokoontuneet tänne Chicagon Philadelphia-seurakuntaan, emme mitään muuta varten, kuin kunnioittamaan ja antamaan kunnian Sinulle ja palvomaan Sinua koko sydämestämme. Ja me pyydämme, Herra, että Sinä tulisit kohtaamaan meitä tänä iltana erityisellä tavalla, ja soisit meille sen, mitä sydämemme halajaa, jos se on Sinun tahtosi, Herra.

Ja me uskomme, että jos me kuljemme selkä suorana Sinun edessäsi, Sinä et epää meiltä mitään hyvää asiaa. Siksi, me uskomme, että Sinun tahtosi on siunata meitä tänä iltana. Me pyydämme erityistä siunausta sananpalvelijoille, jotka ovat täällä palvelemassa, ja ovat tulleet kokouksiin tullakseen täytetyksi hyvillä asioilla, lähteäkseen kotiin uusi startti mukanaan, ja uusi katsantokanta; uusi näky Jumalalta Hänen työhönsä ja Hänen tahdostaan.

²Ja me rukoilemme, että Sinä muistaisit sairaita tänä iltana, Herra, sillä täällä on monia tarpeessa olevia, joiden pitää saada Sinulta kosketus, jotta voivat jatkaa, erityisesti niitä, jotka ovat tänä iltana vakavasti sairaita, jotka ovat puhelinyhteydessä tänne sairaaloista ja kaikkialta tästä maasta. Me rukoilemme heidän puolestaan. Me pyydämme heidän puolestaan, jotka eivät vielä ole tiellä, jotka etsivät. Olkoon tämä se hetki, jolloin he sanovat: ”Kyllä, Herra, anna minun liittyä riveihin.” Pankoot he pois kaiken, mikä niin helposti kietoo heidät, että he voisivat juosta kestävinä kilpailussa, joka on asetettu heidän eteensä, katse luotuna uskon luojaan ja alkajaan, Herraan Jeesukseen.

Auta minua, Herra. Olen väsynyt tänä iltana. Ja minä rukoilen, että Sinun armosi ulottuisi palvelijaasi asti. Me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä, Aamen. Istukaa, olkaa hyvä.

³No niin. Minä pidän tätä yhtenä elämäni suurimmista hetkistä, kun minulla on kunnia seistä Kristuksen ansaitun veren edessä puhumassa evankeliumia. Siksi, minä haluan lähestyä kunnioittaen ja hienovaraisesti ja raittiisti ja– Jumalan pelossa, kun me puhumme tällaiselle kuulijakunnalle; sillä täällä on joka puolella, luullakseni, tuhansia ihmisiä. Ja monet ovat verellä pestyjä pyhiä.

Ja täällä saattaa olla monia, jotka ovat yrittämässä tehdä päätöstä siitä, mitä tehdä. Niinpä, meidän kaikkien pitää muistaa käyttäytyä niin kuin kristityn pitää. Sillä me tiedämme olevamme Jumalan kirjoitettuja (suositus)kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat.

⁴Siis, huomisiltana, on ilmoitettu, että meillä on parantamiskokous. Se ei ole sellainen, jota me voisimme nimittää parantamiskokoukseksi, vaan rukoilemme sairaitten puolesta. En ole ikinä pystynyt saamaan ihmisten päähän, ei seurakunnassa, vaan ulkopuolella, että me emme voi parantaa. Minä en ole milloinkaan parantanut ketään – enkä koskaan tulekaan. Mutta minä olen saanut joitakin välittömiä vastauksia rukouksiin. Jumala on monta kertaa hyväksynyt minun rukoilemani rukouksen. Sitä juuri me haluamme tehdä sairaitten hyväksi huomisiltana.

Minä pidin pienen puheen tänään. En pystynyt pitämään sitä loppuun asti. Minun omatuntoni tuomitsi minut; ja minun oli puhuttava veli Grantin kanssa. En ole tuntenut veli Grantia kovin hyvin, mutta huomasin hänen olevan juuri sitä, millaiseksi minä olin hänet kuvitellutkin: tosi kristitty herrasmies– lempeä.

Mutta tässä eräänä iltana, kun en edes tiennyt hänen olevan kokouksessa, minä puhuin lavalta ja sanoin: ”Yhtenä iltana me pidämme parantamisen. Minua pyydettiin puhumaan, mutta me tulemme rukoilemaan yhtenä iltana sairaitten puolesta. Ja tehdään se perjantai-iltana.” Veli Grant, joka istuu täällä, oli jo ilmoittanut järjestävänsä sinä iltana Pyhän Hengen kulkueen. Ja silti, veli Joseph sanoi minulle, että niin veli Grant oli sen jo ymmärtänyt ja ajatellut. Mutta minä tunsin, että minun oli sanottava se hänelle itse, etten minä tiennyt sitä.

Miten hyvä mies minä havaitsinkaan veli Grantin olevan. Hän järjestää näitä kulkueita omissa kokouksissaan, ja minä halusin vaihtaa kokouksen sairaille ihmisille– sairaitten puolesta rukoilemiseen. Millainen suuri uskon mies hän onkaan. Mutta hän oli kerran kokouksessa vähän liian pitkään, ja melkein uupui kuoliaaksi– voimat pois ja hermot; ja tuli melkein täydellinen hermoromahdus.

⁵Veli Tommy Hicks– kuulin, että hän on saanut sydänkohtauksen– liikarasituksesta. Voi, tapahtuiko se niin kuin sanoin tässä yhtenä iltana? Jumalan kansa tarvitsee kinsteripensaan lepoa. Mutta odotetaan Herraa, niin meidän voimamme uudistuu Häntä odottaessamme. Älkää yrittäkö saada sitä aikaan itse.

Muistan kuinka pidin rukousjonoa seitsemän päivää ja yötä ja söin evääni puhujanpöntössä, kun olin päättänyt rukoilla jokaisen puolesta, joka tulisi, ennen kuin lopettaisin. Viimeisenä iltana ihmisiä oli kymmenkertainen määrä verrattuna siihen, kun aloitin. Minä melkein kuolin silloin. En kyennyt nukkumaan, tuskin edes tiesin, missä minä olin, olin niin väsynyt ja uuvuksissa. Sellainen ei kannata. Jeesus ei halua meidän tekevän sellaista. Hän haluaa meidän pitävän itsestämme huolta…

⁶Kukaan ei todellakaan ymmärrä, mitä nuo näyt tekevät minulle. Se on minulle hirvittävän raskasta. Ja jos kyse olisikin vain yhdestä sellaisesta ja sitten ne muut olisivat helppoja, mutta jos te… yksi, ne kaikki ovat, tai– ihmiset eivät halua uskoa sitä.

Seurakunta ei ole vielä oikeassa tilassa. Se meidän pitää muistaa. Se ei ole kypsä. Niinpä meidän pitää odottaa ja panna parastamme. Eikä kukaan voi saada aikaan tuota kypsyyttä– vain Pyhä Henki, kun me kuuntelemme sitä. En usko, että se tulisi ikinä tapahtumaan ihmisen kautta. Sen pitää tulla Jumalan kautta.

⁷Mutta, huomisiltana, jos Jumala suo, me tulemme rukoilemaan sairaitten puolesta. Ja minä lähetän poikani, Billyn– ja jos hän ei tule, niin sitten Gene tai Leo, joku jakaa teille rukouskortit, tai veli Sothmann. Näen, että hän on palannut Kanadasta. Hän oli meidän kanssamme konventissa. Joku näistä tulee jakamaan rukouskortit huomisiltana noin kello kuuden aikoihin, niin se ei häiritse muuta kokousta.

Ja sitten lauantai-iltana– sain kuulla sen saavuttuani, että veli Osborn, rakas ystäväni, näyttää filminsä täällä kaupungissa. Luulisin, että siitä on jo tiedotettu täältä. Ja se tullaan näyttämään lauantai-iltana täällä tietyssä teatterissa, tai koulun auditoriossa. Ja minä pyytäisin teitä kaikkia menemään katsomaan sitä. Tommy Osborn on yksi hienoimmista kristityistä herrasmiehistä, mitä minä olen koskaan tavannut. Hän on todellinen Kristuksen palvelija– aito. Ja minä tunnen suurta kunnioitusta ja rakkautta häntä kohtaan.

⁸Ja, koska minä olen täällä kaupungissa, ja minä– minä haluan itse mennä katsomaan tuon filmin sunnuntaina. Mutta, huomisiltana, lähden monien mailien päähän erääseen toiseen seurakuntaan– lauantai-iltana, tarkoitin sanoa. Menen toiseen seurakuntaan pitämään pienen kokouksen. Ehkä vain saarnaan lyhyen saarnan ja palaan takaisin, koska se on lyhyt– tai pieni seurakunta. Sinne ei ole kovin monia tulossa. Se on tätä samaa seurakuntaa. Ja sitten sunnuntaina iltapäivällä, minun tavoitteeni on käydä itsekin katsomassa se filmi.

Ja sitten, sunnuntai-iltana on toinen kokous. Ja siinä kokouksessa, me tulemme taas rukoilemaan sairaitten puolesta, jos Herra suo. Sunnuntai-iltana, auditoriossa; teidän pastorinne kertoi täällä minulle tänä aamuna, kun juttelimme… miten ritarillinen henki hänellä onkaan. Hän sanoi, että tämä rukoushuone suljettaisiin niin, että Philadelphia-seurakunnassa ei olisi kokouksia niin kauan, kuin me olemme keskustassa rukoilemassa sairaitten puolesta. Miten tavattoman kohteliasta. Olemme kiitollisia siitä, veli Eadille, joka kertoi siitä tänä aamuna.

⁹Lauantai-aamuna on kristillisten liikemiesten aamiainen. Luulisin, että se on järjestetty. Se– se on järjestetty. Ja sitten, luulen, että tänä aamuna on sananpalvelijoiden aamiainen. Ja se pidetään Seven Plazassa. Ja se kristillisten liikemiesten, -missä? Edgewater Beachissa. Ja minä uskoisin tulevani puhumaan näissä molemmissa kokouksissa.

Niinpä, Jumala teitä siunatkoon samalla, kun me pyydämme Hänen siunaustaan Sanan lukemiselle, ja sitä, että Hän antaisi meille tänä iltana Hänen Henkensä.

Siis, pannaanpa syrjään kaikki päivän huolet ja hätäily. Pois uupumus, pannaan pois kaikki, ja katsotaan Häneen seuraavat 30 tai 40 minuuttia.

Herra, me olemme iloisia siitä, että meillä on elävä Sana ja kirjoitettu Sana, ja ne ovat yhdessä todistajia. Siksi voimme olla varmoja siitä, että kun me luemme tätä siunattua Raamattua, se on meille haaste. Ja me tiedämme, että Se, joka sen kirjoitti, on läsnä, aina läsnä osoittaakseen jokaisen sen sanan todeksi ja oikeaksi. Niinpä, upotkoon Sana tänä iltana Pyhän Hengen kanssa syvälle ihmisten sydämiin. Kastele sitä tunnustuksella ja katumuksella, niin että siitä voisi kasvaa suuria pelastuksen puita, että tottelemattomat ihmiset voisivat istua sen oksiston suojaan ja antaa sielunsa levätä. Ota Sinä kunnia itsellesi, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

¹⁰Minä haluan ottaa aiheekseni tämän: ”Päätöksenteon hetki. [myös: Ratkaisun paikka]” Minä haluan lukea I Moos. 24:58 yhden jakeen:

Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?” Hän vastasi: ”Tahdon”.

Siis, meidän on ollut joskus pakko tehdä päätöksiä. On hetkiä, jolloin me joudumme paikkaan, jossa on sanottava ”kyllä” tai ”ei”. Sellaista ihmiselämä on. On hetkiä, jolloin me emme voi pysyä puolueettomana [/neutraalina]. Ja jos Jumala sallii, en usko, että voimme lähteä tänä iltana tästä seurakunnasta samassa tilassa, jossa me tulimme sisään. Jos Pyhä Henki tulee, ja tekee työtään keskellämme, niin meidän on pakko sanoa ”kyllä” tai ”ei”. Me emme voi pysyä samana.

¹¹Ja Aabrahamille, tuolle huomattavalle patriarkalle ja Jumalan palvelijalle oli tullut hetki tehdä päätös. Ja se päätös koski Iisakia hänen poikaansa, jota hän oli odottanut 25 vuotta, ja oli saanut hänet takaisin kuolleista, ja tiesi, että hän oli Jumalan kutsuma ja erottama sanansaattaja… Ja tuli hetki, jolloin Aabrahamin [hänen] piti tehdä päätös: kenestä tulisi hänen elämäntoverinsa, olemaan mukana toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa?

Ymmärrättehän, Jumala ei tee kaikkia meidän päätöksiämme. Ja monta kertaa, Jumala ei kerro profeetoillensa mitä tulisi tehdä, koska heidän pitää tehdä itse päätös. Jos me emme saa aikaan mitään päätöstä, vain odotamme Jumalan jokaista liikettä, niin silloin me emme voi saada myöskään voittoa. Ja joskus ihmiset tekevät vääriä päätöksiä. Jumalan voidellut profeetatkin tekevät vääriä päätöksiä ja heitä monta kertaa petkutetaan.

¹²Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi Iisakia, kun Eesau ja Jaakob tulivat tämän Herran mahtavan profeetan tykö, joka istui siinä fyysisesti sokeana, ja sillä kertaa, hengellisesti sokeana. Ja Jaakob laittoi lampaannahanpalan kaulansa ympäri ja piti Eesaun viittaa niin, että hän haisi luonnolta [kedolta]. Ja hänen isänsä, pani profeetankätensä poikansa päälle ja tuli poikansa hengellisesti pettämäksi, vaikka oli profeetta.

Miten Elia, Jumalan mahtava mies… Kun Suunemilainen nainen tuli rynnäten ja itkien, Elia tiesi, että hän oli vaikeuksissa, ja Elia sanoi: ”Jumala on salannut sen minulta.”

Siis, jokaiselle on määrätty hetki kun pitää tehdä päätös– olipa hän saarnaaja tai profeetta tai seurakunnan jäsen tai mikä hyvänsä, hänen pitää tehdä päätös.

¹³Ja se hetki tuli ja Aabraham oli päättänyt, ettei hän halua poikansa naivan uskotonta. Nykyisille kristityille, jotka ovat Aabrahamin poikia ja tyttäriä se olisi hyvä päätös, niin että he tekisivät saman päätöksen koskien lapsiansa.

Siis, samantekevää, kuinka kauniita nuo uskottomat tytöt olisivat ja kuinka mukavia naisia he olisivat, mutta Aabraham ei halunnut poikansa olevan tekemisissä sellaisen kanssa. Ja niinpä hänen oli tehtävä päätös siitä, kenet hänen [Iisakin] pitäisi naida.

Ja sitten, tuli hetki, jolloin hänen piti päättää kenet hän lähettäisi valitsemaan Iisakille morsianta. Ja kun, tuo hetki tuli, hän katsasti kaikki palvelijansa.

¹⁴Ja me olemme saaneet, Aabrahamin kauniin oppitunnin täällä, esikuvan Jumalasta, Isästä, joka etsi palvelijaa menemään etsimään Pojalleen morsianta. Sitä Isä juuri tekee tänään. Hän katsastaa joukkojaan löytääkseen jonkun, johon Hän voi luottaa, joka veisi morsiamelle Hänen lähettämänsä sanoman.

Ja Hän päätti, että Elieser oli tuo valittu, koska hän oli havainnut Elieserin olevan luotettava palvelija. Hän oli ollut lojaali ja uskollinen ja suoraselkäinen ja oikeudenmukainen [/vanhurskas] ja rehellinen.

Juuri sellaisen palvelijan, jonka Jumala voi ottaa viemään sanomaa Häneltä seurakunnalle: jonkun, joka on osoittautunut vanhurskaaksi. Muistatteko te minun viimekertaista saarnaani valitsemisesta, tai pojan asettamisesta, kuinka häntä koeteltiin ensin, ja sitten otettiin sukuun tai asetettiin asemaansa?

¹⁵Ja Elieser täytti vaatimukset, joita Aabraham vaati. Ja Aabraham [po. Elieser] edustaa mallipalvelijaa. Tehän olette lukeneet tuon kertomuksen I Moos. 24 kuinka hän ei lähtenyt ennen kuin hänet lähetettiin.

Monet meistä lähtevät sillä mielellä, että kuinka paljon siitä voisi saada rahaa. Nämä toiset lähtevät tekemään itsestään kuuluisia. On joitakuita, jotka lähtevät tullakseen suosituiksi. On joitakin, jotka lähtevät, koska jokin ihmistekoinen järjestelmä lähettää heidät. Mutta on joitakuita, jotka odottavat siihen asti, kunnes Jumala lähettää heidät. Mallipalvelija toimii niin. Ja huomatkaa, kun hän lähti, hän meni sinne, mihin hänet lähetettiin, ei vain tullakseen tänne, koska täällä on enemmän rahaa, tai tänne, koska täällä on suuremmat yleisöt. Hän meni täsmälleen sinne, mihin hänet oli lähetetty.

¹⁶Jumala etsii tänään miehiä, jotka liikkuvat silloin, kun Henki liikkuu, mihin tahansa Hän heidät lähettääkin. Sellainen on mallipalvelija.

Eikä vain sitä, vaan kun hän pääsee paikalleen, jossa hänen sanomansa pitää tuoda esiin, hän ei todellakaan ylpeile itsestään. Hän ei puhu siitä, miten suuri hän olisi tai miten upeita hänen kokouksensa olisivat tai mitään suurta itsestään. Hän ei olisi rehentelijä tai ylpeä. Vaan hän puhuisi vain Herrastaan ja Herransa rikkauksista ja siitä, että Hänen herrallaan olisi Poika, joka tulisi perimään kaiken, mitä Herralla on.

Miten ihana kuva Jumalan todellisesta palvelijasta: hänen huomionsa keskittyy Herraan, ja hän kertoo ihmisille, ei itsestään, vaan Herrasta, ja Pojasta. Ja Hän [Poika] tulisi perimään kaiken. Hänellä [palvelijalla] on aikaa puhua siitä Herrasta ja tuosta Pojasta niin, ettei hänelle jää aikaa rehvastella sillä, mitä itse on tai omasta– tai suurenmoisesta järjestelmästään tai kirkkokunnastaan tai omista suhteistaan. Kaikki Herralle.

¹⁷Siis, Elieserillä oli vastassaan yksi suuri ongelma– samanlainen kuin saarnaajilla on nykypäivänä. Silloin oli viljalti naisia, joista hän olisi voinut valita, ja tuo valinta piti tehdä pikaisesti.

Meillä ei ole aikaa istuskella siellä täällä ihmettelemässä ja jahkailemassa. Meidän pitää tehdä tuo päätös pikaisesti. Hetki on käsillä. Täällä voi olla istumassa ihmisiä–tämä voi olla teille viimeinen hetkenne tehdä päätös. Se on ajankohtaista ja tärkeää. Älä pelaa uhkapeliä huomisen suhteen. Sinulle ei ehkä tule huomista.

Niin kuin se eräs nainen, kerran. Hänellä oli kaksi miestä, joita hän oli– joita hän ajatteli rakastavansa. Eikä hän tiennyt kumman kanssa mennä naimisiin. Ja hän ajatteli hetken naivansa toisen, ja sitten hän ajatteli naivansa toisen. Ja hän siirsi päätöksentekoa liian pitkään ja menetti heidät molemmat. Meidän on parasta katsoa eteemme. Päätöksen pitää tulla pian.

¹⁸Sitten, taas, tuo palvelija ei tyytynyt pelkkään lähtemiseen. Hän halusi jonkinlaisia takeita asiasta. Ja hän jatkoi kyselyään: ”Mitäs, jos tuo nainen ei tule– kun minä kerron näistä asioista, mitä, jos hän ei tule – niin mitä sitten? Silloin palvelijan piti tehdä päätös.

Sitten, kun hän kuuli herransa huulilta: ”Jumalan enkeli menee edelläsi…” Voi, tästä minä sitten pidän kovasti! Se sopii täsmälleen minun tapaukseeni. ”Herran enkeli menee edelläsi, ja hän saa tytön vakuuttumaan.” Jumala lähetti enkelinsä sanansaattajansa kanssa.

Jumala tekee niin, tiedättehän. Sillä tavalla Hän toimii. Hän lähetti Danielin; Hän lähetti muitakin ja Hän lähetti enkelinsä heidän kanssaan. Niinpä Hän tekee samalla tavalla joka kerta, sillä se on Hänen tapansa puhua.

¹⁹Ja Hän sanoi: ”Taivaan enkelit– taivaan enkelit menevät edelläsi.” Voi, kyllä. On hetkiä, kun teidän täytyy tehdä vaikeita päätöksiä. On hetkiä, kun te… Ehkä ollessanne keski-iässä saatte viimeiset ansiotulonne. Ja te panette niitä vähän sinne ja vähän tänne, mutta nyt te olette päätyneet tilanteeseen, kenties, kun, tuo raha pitää sijoittaa johonkin. Teidän pitää tehdä päätös, mihin tuo raha pannaan. Ja ennen kuin te sijoitatte sen rahan, pitää ensin, löytää paikka, johon sen voi turvallisesti panna.

Oi, meillä on nykyään asioita, joiden arvo nousee yhdessä yössä: Sijoitapa se tänne ja huomenna olet miljonääri. Mutta, te ette panisi rahojanne sellaiseen paikkaan, koska kyse on teidän elämänne säästöistä.

Mutta, mitä te sitten teette? Raittiisti ja vilpittömyydellä, te etsitte jonkin vanhan, luotettavan firman, joka on testattu ja koeteltu, jonkin, joka on turvallinen. Ja sinne te sijoitatte rahanne, koska te ette halua mitään näistä epäluotettavista ”yhdessä-yössä”– firmoista.

²⁰Ja jos, te olette niin vakavissanne ja huolissanne päätöksestänne koko elämänne säästöistä, miten paljon enemmän vakavissaan teidän pitäisi olla uskonnostanne ja pelastuksestanne. Meidän ei pitäisi tavoitella näitä tällaisia epäluotettavia ”yhdessä-yössä” ideoita, tai panna nimeämme jonkin seurakunnan kirjoihin ja puristaa kättä saarnaajan kanssa. Se ei toimi.

Minä suosittelisin teille tänä iltana vanhaa luotettavaa instituutiota, joka perustettiin helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki laskeutui ja asui ihmisten keskellä. Se on kaikkein luotettavin firma, jonka minä tiedän, johon sijoittaa sielunne ja tulevaisuutenne ikuisuudessa– vanhanaikaiseen helluntaikokemukseen. Se on osoittautunut kestäväksi ja todettu todeksi. Kaksituhatta vuotta ei ole muuttanut sitä hitustakaan. Ja tämä firma maksaa yhä tuon saman osingon, joka maksettiin helluntaina, se maksetaan yhä: Pyhän Hengen lahja; parantamisen voima, näkyjen näkeminen, enkelien ilmestyminen teille. Ja se palvelustehtävä, joka apostoleilla oli, joka saattoi heidät turvallisesti loppuun asti, vie teidätkin sielunne määränpäähän yhtä turvallisesti kuin se laskeutui noihin ihmisiin.

²¹Minä en uskoisi elämänaikaisia säästöjäni, jos minulla sellaisia olisi, mihinkään ”yhdessä-yössä-juttuun.” Enkä minä halua mitään näistä pikkuisista organisaatioista, joita on putkahdellut esiin viime aikoina, ja siihen, että nimeni on jossakin paperissa, tai johonkin pieneen tunnekuohuun. Minä haluan vanhan, luotettavan kokemuksen.

Tehkää päätöksenne ja tehkää horjumaton tunnustus, ja odottakaa niin kauan, että te saatte tuon kokemuksen, joka siirtää teidät ikuisuuteen.

Se kelpasi Paavalille ja Siilaalle; se oli hyväksi Pietarille silloin yöllä siellä vankilassa. Seuraavana päivänä, hänet piti mestata, ja Herran enkeli tuli sisälle tulipatsaan muodossa ja kosketti häntä ja vapautti hänet. Tuo sama enkeli on yhä– antavana osapuolena tänä iltana. Se on yhä mukana Pyhän Hengen ”firmassa” ja Elävän Jumalan seurakunnassa.

²²Tuo sama Jumalan enkeli, joka oli Paavalin kanssa myrskyävällä merellä, sinä yönä, kun perkeleet tunsivat vahingoniloa ja riemuitsivat joka salamaniskusta, joka välähti aaltojen yllä. Hän (Paavali) ryntäsi sinne ylös varmana ja sanoi: ”Jumalan, jonka palvelija minä olen, hänen enkeli seisoi minun vierelläni; yksikään sielu ei tule hukkumaan tästä laivasta.”

Minä suosittelen tuota firmaa. Se on luotettava. Se on armoa. ”Herran nimi on mahtava torni; vanhurskas rientää sinne ja pelastuu.” Talleta itsesi sinne tuolle tilille tänä iltana. Jumala pitää omistaan huolen. Tuo talletus on turvassa. Enkelit ovat siinä mukana ja siinä on ihmeitä ja merkkejä ja näkyjä. Ja se osoittaa välittömiä todisteita Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kyllä

²³Minä haluan sen– tuon vanhanajan uskon, [/ uskonnon] se kelpaa minulle. Minun isäni sai sen. Paavali ja Siilas saivat sen. Se sai Paavalin sanomaan, kun hänen päänsä aiottiin katkaista: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun ja päättänyt juoksuni, ja uskon säilyttänyt; ja tästedes minulle on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari antaa minulle.” Minä suosittelen suuresti tuota uskoa.

Jos teidän täytyy tehdä ratkaisuja tänä iltana, ettekä te metodistit, baptistit, helluntailaiset tai presbyteerit ole vielä päättäneet, minäpä esittelen teille vanhanajan uskon, koska se on hyvä. Te voitte panna sielunne toivon sen varaan, että Hän vie teidät perille.

²⁴Kun Elieserillä oli varmuus siitä, että tuo enkeli meni hänen edellään, silloin hän saattoi tehdä päätöksen lähteä, koska hänellä oli silloin jokin tukenaan.

Minusta jokaisella miehellä, joka saarnaa evankeliumia, pitäisi olla varmuus siitä, että hän on saanut Jumalalta jotakin ehdottoman varmaa, joka on sen takana, mitä hän saarnaa. Jos teillä, veljet, ei ole sitä, tämä koskee teitä. Jumala lähettää yhä miehiään, joiden edellä kulkee enkeli, kun mies vie sanomaa seurakunnalle.

Eikä vain sitä, vaan kun Elieser lähti, Iisakin isä, joka edusti Kristuksen isää, varusti kokonaisen kamelikaravaanillisen hyviä lahjoja vietäväksi morsiamelle. Voi, että minusta tuntuu nyt uskonnolliselta! Voi kuinka minä rakastankaan Jeesusta. Hän [Aabraham] kuormasi kamelit täyteen hyviä lahjoja morsiamelle, eikä hän sanonut tälle, että ne olisi tarkoitettu eri sukupolvelle tai jollekin toiselle ajalle, vaan ne oli tarkoitettu morsiamelle.

²⁵Ja jokaisella todellisella Jumalan lähettämällä palvelijalla, on Kirjan täydeltä jumalallisia lupauksia, jotka Hän voi tarjota morsiamelle. Olen siitä niin iloinen. Hänellä on lahjoja morsiamelle, eikä hän ota niistä yhtäkään takaisin. Hän antaa ne kaikki ilmaiseksi.

Uskollinen palvelija, mallipalvelija, sellainen palvelija, johon Jumala voi luottaa– hän ei pidä niistä yhtäkään salassa morsiamelta, koska hän tietää, että siinä on tuleva kuningatar.

Voi, niiltä, jotka vaeltavat selkä suorana Jumalan edessä ei evätä yhtään ainutta hyvää asiaa. ”Mitä tahansa te haluattekin rukoillessanne, uskokaa, että te saatte ne, niin ne annetaan teille. Jos te pysytte minussa ja minun Sanani pysyy teissä, pyytäkää mitä haluatte, ja se annetaan teille.” Tuo Kirja on niitä tulvillaan. Ja tuon Kirjan jokainen lupaus on teidän – te morsian.

²⁶Hän saapui kaivolle illansuussa. Siis, tulee aika, jolloin Elieserin piti tehdä toinenkin päätös. Hänen piti tehdä päätös siitä, luottaisiko hän omaan mielipiteeseensä tuosta naisesta, vai luottaisiko hän Jumalan mielipiteeseen tuosta naisesta.

Voi, miten uskolliset palvelijat sotkevatkaan tämän. He katselevat joka puolelta jotakin suurta hienoa seurakuntaa, meikattua Iisebeliä, ja sanovat: ”Siinäpä se paikka, johon Herra kutsuu minua”, koska heidän intellektuellinsa ovat sanoneet heille, että tohtori Se-ja-se saarnaa siellä.

Antakaa Jumalan puhua teille. Uskokaa Jumalan mielipidettä siitä, kuka hän (morsian) tulee olemaan– kenen kanssa te tulette veljeilemään. Yhdentekevää, mitä tasoa se on, veljeilkää joka tapauksessa. Antakaa Jumalan puhua.

²⁷Ja oli ilta, kun hän saapui sille kaivolle, lähellä kaupunkia. Ja oli suunnilleen se hetki, jolloin Rebekan oli tehtävä päätös. Uskoisin, että Jumalan enkeli ehti sinne suunnilleen puolta tuntia ennen Elieseriä. Sillä Hän [Jumala] lähettää enkelinsä teidän edellänne tekemään tien selväksi. Ja Jumalan enkelin on täytynyt puhua Rebekan sydämelle ja sanoa: ”Mene hakemaan vettä.” Ja Rebekka tuli Elämän Veden ääreen illan suussa.

Saitteko kuvaa? Kyse on lopun ajan seurakunnasta– illalla. Illan valo [/ ehtoovalo] on tullut. On aika, jolloin Herran yliluonnollinen enkeli, tuo paljastaa itsensä Rebekalle, Iisakin morsiamelle. Ja tavalla tai toisella, hän lähti muuttaakseen Elämän Vesien tykö. Aamen. Voi, sydämeni lähtee käyntiin ilosta. Kykenen tuskin saarnaamaan ajatellessani sitä. Ilta on tullut. Jumalan enkeli on Sanomassa, menee edeltä ja kosiskelee Rebekkaa tulemaan Elämän Vesien ääreen. Yliluonnollinen on liikkeellä…

²⁸Elieser alkoi rukoilla: ”Oi, Herra anna tapahtua jotakin yliluonnollista”, voi tavaton”, sinä lähetit enkelin minun edelläni. Suo hänen nyt tehdä jotakin. Minä tiedän, että hän tuli minun edelläni; ja anna nuoren naisen, joka tulee ja antaa minulle juotavaa ruukustaan, ja juottaa pyytämättä myös kamelini olla hän.” Eikä hän ehtinyt muuta kuin sen sanoa, niin Rebekka jo tuli. Jumala on paikalla täsmälleen oikeaan aikaan

Ja siinä paikassa, kun sinun sydämesi alkaa kaivata ja janota Jumalaa, jonkinlainen Pyhän Hengen herätys tulee puhkeamaan jossakin. Jotakin tulee tapahtumaan. Joku naapuri paranee ja tulee kertomaan siitä. Jotakin tulee tapahtumaan jotta näet, että Jumalan enkeli on liikkeellä.

²⁹Siis, miten Rebekka otti tuon niin äkkinäisen askeleen? Miten hän tuli Elämänvesien ääreen niin vikkelästi? Miten enkeli saattoi puhua hänelle? Koska hän [Rebekka] oli Iisakin verisukulainen. Ja sellaiselle Jumalan enkeli saattaa puhua tänä iltana– sille, joka on verisukulainen. Me olemme syntyneet Kristuksen ruumiiseen veren kautta. Rebekka oli Iisakin oma serkku molempien isän kautta, joka teki heistä verisukulaisia.

Ja Jeesuksen Kristuksen morsian on pyhitetty Kristuksen veren kautta, ja on avoin astia, jolle Pyhä Henki puhuu. Eipä ihmekään, että Rebekka tuli Elämänvesien luo. ”Se, joka kuulee, tulkoon elämän vesien tykö rahatta.”

”Ja morsian sanoi: ’Tule.’”

”Jolla on jano, tulkoon.”

”Autuaita olette te, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä teidät ravitaan.” Se on Isän lupaus.

³⁰Rebekka teki päätöksensä pikaisesti. Seuratkaapa häntä todella pikaisesti nyt kokouksessa. Pikaisesti. Jos ihmiset on määrätty ikuiseen elämään, he tietävät sen. Sanomassa on jokin, joka koskettaa heitä.

Se kosketti Rebekkaa. Sanoma kosketti häntä. Enkeli johdatti häntä. Voi näettekö kuvan? Herran enkeli johdattaa häntä, ja niin hän tuli kosketetuksi. Ja välittömästi, kun hän oli juottanut ne kamelit, hän sai lahjan ylleen. Elieser alkoi ottaa esiin korvarenkaita, joka tarkoittaa ”usko tulee kuulemisesta”, näettekö? Hän pani rannerenkaat– teot– käsiin. Hän sai Rebekan valmiiksi matkaan.

Heti, kun tyttö alkoi juottaa, antaa elämän vettä kameleille – todistaa– kertoa toisille, tuomaan sanomaa esiin… Kertokaa ihmisille, mitä teille tapahtui.

³¹Ja sitten hänen piti tehdä toinenkin tärkeä päätös. Sitten, kun hänelle oli annettu kaikki, niin vanhemmat sanoivat: ”Siis, minä… antaa tytön olla täällä vielä kymmenisen päivää.” Annetaan hänen vielä viivytellä herätyksen liepeillä ja tuntea todella, onko hän todella päättänyt tehdä sen. Minä en kovin luottaisi henkilöön, joka tekee päätöksen ja odottaa vielä seuraavaan päivään.

Mutta tuo sanoma säväytti Rebekkaa. Hän oli vakuuttunut siitä, että sanoma oli Jumalalta.

Ja niin vanhemmat sanoivat: ”Pysytelköön täällä vielä hetken. Hän kyllä pääsee sen yli. Se nyt on vain pientä innostusta. Hän oli niin tohkeissaan siitä herätyksestä, tiedättehän, ja…”

Mutta, voi, sitten tuo uskollinen palvelija sanoi: ”Älkää– älkää väsyttäkö meitä. Älkää estäkö minua.” Monia Jumalan palvelijoita on estetty tekosyillä. ”Älkää estäkö minua, koska te näette, että Herra on lähettänyt minut, ja näette, että Hän on ollut minulle hyvä. Älkää pidätelkö minua.”

Sitten heille sanottiin: ”Annetaan tytön tehdä itse päätöksensä.” Siinä asemassa te olette tänä iltana. Tehkää oma päätöksenne.

Sitten Rebekka kutsuttiin paikalle ja sanottiin: ” Menetkö sinä tämän miehen mukaan, vai haluatko vielä pysytellä täällä jonkin aikaa nähdäksesi haluatko sinä todella tehdä sen.”

Rebekka sanoi: ”Minä lähden.” Hän oli valmis. Hänen päätöksensä oli nopeasti tehty. Hän tiesi, että Jokin oli johdattanut häntä. Hän tiesi, että hänelle oli tapahtunut jotakin. Ja hän tiesi, että kyse oli Jumalasta ja hän oli varma. Hän halusi lähteä joutuin.

Ja niin hän puki viitan päälleen. Ja hänellä oli mukana kaikki ne lahjat, jotka isä oli lähettänyt hänelle poikansa kohtaamista varten. Voi, Jumala, jospa seurakunta voisi tehdä oikean päätöksen todella pian. Tyttö pani päälleen kaikki lahjansa ja kipusi kamelin selkään ja lähti.

³²Ja silloin oli ilta, kun Iisak oli kuljeksinut teltalta kedolle mietiskelemään. Ja kun, hän näki kamelien tulevan…

Rebekka katsoi häntä ja sitten se olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Hänen oli ollut uskottava siihen ennen lähtöään. Usko tulee kuulemisesta. Hän ei tiennyt, miltä tuo mies näyttäisi eikä se merkinnyt mitään. Siinä oli Jumala tekemässä päätöksiä.

Sama koskee minua, onko Hän iso vai pieni, minkä värinen Hän on. Se ei merkitse minulle mitään. Hän on minun Herrani. Minä rakastan Häntä, kun näen Hänet, koska Hän on Jumalan lahja minulle ja sinulle.

³³Rebekka laskeutui kamelin selästä ja hänellä oli huntu kasvoillaan. Ja hetki, kun hänen ihanat silmänsä kohtasivat Iisakin -, hän riensi Rebekan käsivarsille ja vei hänet äitinsä telttaan [paikkaan] – tai isänsä telttaan ja otti hänet vaimokseen.

Veli, kuuntelehan; aikaa ei ole vitkasteluun. On hetki tehdä päätös. Millaisen vaikutuksen tämä sanoma on saanut sinussa aikaan? Oletko valmis sanomaan: ”Minä lähden. Minä nousen ja menen Jeesuksen luo. Hän tulee sulkemaan minut syliinsä”?

”rakkaan Vapahtajani käsivarsilla, oi, on kymmeniä tuhansia ihmeitä” sanoo runoilija.

³⁴Hän on käsissänne tänä iltana, aivan kuten Hän oli muinoin Pilatuksen käsissä. Ja on myöhäisempi kuin te ajattelettekaan. Minkä päätöksen te teette nyt, kun te näette Hänen enkelinsä liikkuvan, näette sanoman tulevan? Jeesus tulee pian. Jumalan enkeli on täällä maan päällä kulkemassa palvelijoittensa edellä ja tekee ihmeitä ja merkkejä, aivan kuten Jeesus sanoi Hänen tekevän. Ja Hän on täällä nyt.

Tehkää päätöksenne ja tulkaa Hänen tykönsä samalla, kun me painamme päämme. Kuinka moni täällä, joilla on pää painettuna, ja suuri Pyhä Henki, Jumalan totinen palvelija koputtaa sydämeenne ja sanoo… ”Oi, ehkä olen ollut aika tavalla riippuvainen kirkkokunnastani ja veljistäni, mutta minä haluan tänä iltana Jeesuksen luo kaikella, mitä minussa on. Minä olin vähän vastaan yliluonnollisuutta, olen– olen suhtautunut ihmetellen enkeleihin, mutta, voi, sanoma on saanut aikaan minun sydämessäni jotakin, joka pamppailee sisälläni ja sanoo, että tuo sanoma on tosi ja oikeassa. En odota huomiseen; en odota yhtään pitempään. Nyt on minun päätöksenteon hetkeni.

Kun päämme ovat painuksissa, ja silmät suljettuina, kuinka moni tästä suuresta yleisöstä nostaisi kätensä ja sanoisi: ”Minä teen päätökseni. Olipa se raskasta tai olipa se helppoa; vaikka se tarkoittaisi nimittelyä hihhuliksi, vaikka se tarkoittaisi sitä, että nimiteltäisiin fanaatikoksi tai uskonnolliseksi änkyräksi; minä teen päätökseni tänä iltana kohdatakseni Herran Jeesuksen. Minä uskon sanoman. Haluan tulla muistetuksi rukouksessa.” Nostaisitko kätesi. Jumala teitä, urhoolliset sielut siunatkoon! Parisen kymmentä, luulisin, tässä rakennuksessa, joilla on käsi ylhäällä.

³⁵Oi, Herra, Sinä näet heidät ja Sinä tunnet heidät. Suo nyt, että Pyhä Henki tuo Rebekan Elämän Vesien ääreen, joka viilentää ja virkistää. Jumalan Läsnäolo pesee heidän sydämensä, sielunsa, ja tuo heille uuden elämän ja toivon. Puhukoon Jumalan enkeli, joka lähetettiin ennen sanomaa verisukulaisille, jotka rakas Kristus on ostanut.

Kaikki nämä kädet, jotka ovat ilmassa, Herra, ottakoot ne Sinut vastaan suloisesti ja nöyrästi ja tulkoot nostetuiksi kamelin selästä Jumalan voimasta, joka tuo heidät Mestarin läsnäoloon. Tulkoon jokainen hyvä lahja, joka on luvattu, pannuksi heidän päälleen. Annettakoon rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, hyvyyden, sävyisyyden, itsensähillitsemisen, uskon lahja heille suuresta Jumalan aarreaitasta. Hänen, joka lupasi kaikki ilmaiseksi niille, jotka tulisivat. Heillä on päätös, Herra. He ovat nostaneet kätensä. He ovat tehneet tänä iltana ratkaisunsa; ja Sinä voit puhua niille, jotka on pesty verellä. Sinä tunnet heidät, Herra. Me jätämme heidät Sinun haltuusi niin, että tuona kohtaamisen hetkenä, kun seurakunta kohtaa Jeesuksen ilmassa… ja me uskomme, että Hän on jo jättänyt Isän talon ja on matkalla maan päälle. Ja Hän on suurella tuonpuoleisella kedolla, käyskentelemässä, ja morsian on valmistautumassa, ja pian hän on matkalla. Sana sanoo, että me kohtaamme Herran pilvissä [/ ilmassa] Hän on jo lähtenyt ja tullut noutamaan morsiantaan. Olkaamme valmiit, sillä tämä saattaa olla viimeinen kutsu. Iltahetki on tullut. Minä jätän heidät Sinun käsiisi ja Sinun suojelukseesi, Herra. Me pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen kautta, ja annamme [heidät] Sinulle todisteiksi sanomasta. Aamen.

Kärsimyksen ja häpeän symboli
ja minä rakastan tuota vanhaa ristiä, jolla tuo Rakkain ja Paras kuoli
syntisten ja kadotettujen maailman puolesta.

Tahdon helliä [/vaalia] tuota vanhaa rosoista ristiä
Siihen asti, kun lasken maahan minun voitonmerkkini,
haluan takertua tuohon vanhaan rosoiseen ristiin.
ja vaihtaa sen kruunuun jonakin päivänä.

Minä tulen aina pysymään uskollisena tuolle vanhalle rosoiselle ristille.
Se on häpeä, jota minä kannan mielihyvin.

Sitten, Hän kutsuu minua jonakin päivänä [kiitos Jumalalle] minun kaukaiseen kotiini, missä minä, Hänen kirkkauttansa…

³⁶Tarkoitatteko te sitä? Nostakaa kätenne laulaessanne sitä.

Oi, miten minä rakastankaan Häntä. Voi, teidän sielunne kylpevät Hänen hyvyydessään. Jumalan enkeli on täällä.

Lopuksi…

Tahdon helliä [/vaalia] tuota vanhaa rosoista ristiä (muusta piittaamatta)

Ja vaihtaa sen jonakin…?…

³⁷Oletteko koskaan ajatelleet, miten valtavaa se on? Mitä te voitte antaa vastineeksi, tänä sekaannuksen aikana, päivänä, kun ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, mihin suuntaan mennä. Raamattu sanoo, että tällainen aika tulisi, ja että maassa tulisi olemaan nälänhätä, ei leivän ja veden -, vaan todellisen Jumalan Sanan kuulemisen nälkä. Ja kansat tulevat idästä länteen, pohjoisesta etelään etsimään tuota todellista Jumalan Sanaa. Ja meillä on täällä tänä iltana ilo ja kunnia nähdä tuo Jumalan sanoma, Jumalan enkeli.

Rukouskortteja ei ole jaettu. Onko kokouksessa rukouskortteja? Ei. Kukaan ei ole saanut rukouskorttia, mutta Herran Jumalan enkeli on täällä. Jos Jumala lähettää Hänen…?… lähettää sanomansa vahvistamaan sen, uskotteko te sen?

³⁸Siis, kaikki täällä, jotka eivät tunne minua, tai tietävät, etten minä tunne teitä, nostakaa kätenne. Kaikki, jotka tietävät, etten minä tiedä teidän tarpeistanne mitään, nostakaa vain kätenne. Jos te tarvitsette Jumalaa, nostakaapa kätenne. [Nauhassa tyhjä kohta.]

Juutalainen veli… Tai minä luulisin, että se on niin, jostakin Michiganista. Alun perin sinä tulit ulkomailta, jostakin Siperiasta. [Nauhassa tyhjä kohta.] Tšekkoslovakiasta. Minä tunnen hänet. Siinä suunnilleen kaikki tuntemani ihmiset, jotka minä näen.

Mutta, jos Jumala on yhä Jumala, jos Jumala vielä lähettää sanansaattajansa, enkelin kanssa, tuo enkeli todistaa, että se on totta. Tulkoon tiettäväksi tänä iltana, että Jumala on yhä Jumala; enkä minä puhu itsestäni, vaan puhun Hänestä. Ja jos, te olette morsian, Rebekka…

³⁹Raamattu sanoo, että Hän on ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla. [KR38: ”sääliä meidän heikkouksiamme” Hepr. 4:15] Ja kun Häntä kosketettiin silloin kun Hän eli täällä ihmisenä, Hän pystyi kääntymään ja kertomaan, mikä tuota naista vaivasi; ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Raamatussa on hyviä lahjoja, joita Isä lähettää lapsilleen. Nyt, te… Älkää kiinnittäkö huomiotanne sanansaattajaan, vaan uskokaa sanoma, niin Jumala tyhjentää teidän päällenne tänä iltana lupauksensa; sillä ne ovat yhtä hyvin teille, jotka nostitte kätenne pelastuaksenne, kuin niille, jotka nostitte kätenne sairauden takia. Aivan sama Jumala, samat lahjat, joita Hänellä on aina ollut ja Hän työskentelee [aina] samalla tavalla.

⁴⁰Nyt, rukoilkaa. Uskokaa. Antakaa Jumalan tehdä valinta, ja perustakaa sen jälkeen uskonne Jumalan ikuisen Sanan varaan. Tehkää päätöksenne tänä iltana palvellaksenne Häntä. Jumala näyttäköön vähintään kolme ihmistä tänä iltana… siis, kolme kappaletta tarkoittaa todeksi vahvistamista – riittääkö se -, että Hän lähettää enkelinsä enkä minä puhu näistä asioista omissa nimissäni; kyse on Hänestä. Tänään, jos et ole tehnyt valintaasi, valitse Hänet.

Täällä. Täällä istuu eräs pikku nainen, jolla on nenäliina; hän ei ole pannut hetkeksikään sitä pois kädestään ja pitää kättään pystyssä. Ettehän te tunne minua, nuori neiti, joka istutte siellä rukoillen? Uskotteko, että Jumala voi sanoa minulle, mikä teidän ongelmanne on? Teillä on edessänne leikkaus. Totta, eikö olekin? Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne. Minä en tunne teitä. Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne– pankaa kätenne tällä tavalla näin; mutta se pitää paikkansa eikö se pidäkin?

Mitä teillä on mielessänne? Oletteko tehneet päätöksenne? Selvä. Pitäkää siitä sitten kiinni.

⁴¹Täällä on istumassa vanhempi nainen, punaisen näköisessä leningissä; hän pitää käsiään tällä tavalla. Te rukoilette. Te rukoilette Jumalaa parantamaan teidät. Minä en tunne teitä. Jumala tuntee teidät. Jos Herra kertoo minulle, mitä te rukoilette, otatteko te vastaan ja uskotte, että Hänen enkelinsä on tullut [nyt] luoksenne siunatakseen teitä? – sillä tuo Valo on teidän päällänne. Teitä vaivaa niveltulehdus ja jännittyneisyys. Pitää paikkansa; nostakaa kätenne. Selvä. Oletteko tehnyt päätöksenne? Selvä. Menkää kotiin ja unohtakaa sitten, että olette ollut sairas. Jeesus Kristus parantaa teidät.

Minä näen pikku rouvan, joka istuu siellä takana, kädet tällä tavalla ylhäällä. Hän rukoilee; hän on lujilla. Minä en tunne häntä. Harmaa… mutta hänellä on sydänvaiva, jonka takia hän rukoilee. Näin on. Siinä hänen vieressään istuu hänen sisarensa ja hän rukoilee hermo-ongelman takia. Tämä on totta, eikö olekin, rouva? Minä en tunne teitä. Jumala tuntee. Te ette ole tästä kaupungista– kumpikaan teistä. Te olette Illinoisista; sen sijaan: Danvillestä. Näin on. Teidän nimenne on P-o-g-u-e. Näin on. Menkää kotiin, te olette saaneet vastauksen. Jumala antaa teille molemmille teidän… Uskokaa.

⁴²Sävähdyttikö tämä teitä, rouva, joka istuitte täällä ja katsotte minuun? Näen teidän hymyilevän; ruudulliselta näyttävässä leningissä, vaaleanpunaisessa. Kun minä käännyin ympäri, Jumalan enkeli seisoi siellä. Teillä on– ongelmia jalkojenne kanssa. Teillä on ystävä, jonka puolesta te myös rukoilette, jolla on astma. Näin asia on, eikö olekin? Nostakaa kätenne, jos se pitää paikkansa. Aamen.

Uskotteko te? Herran enkeli! Joku toinenkin, jota minä en tunne, nosti kätensä, ja sinä haluat, että Jumala auttaa sinua. Sitä on joka puolella. Onko se…?… Niitä on enemmän kuin kolme, eikö olekin? No niin. Tämän pitäisi vakuuttaa. Jumala on paikalla. Jumala rakastaa teitä kaikkia.

⁴³En voi olla sanomatta tätä– siellä istuu eräs nainen, joka on pakottavassa tarpeessa. Hän katsoo minuun. En voi… Valo on tuon naisen yläpuolella. Uskotteko te, että Hän auttaa teitä? Tekään ette ole täältäpäin. Te olette Iowasta; Des Moinesista, Iowasta. Uskotteko te, että Hän parantaa teidät? Teillä on poskiontelovaiva. Näin on. Teillä on tapa, josta te haluaisitte eroon– tupakanpoltto. Lopetatteko te sen? Nostakaa kätenne, ja sanokaa: ”Minä lopetan sen, Herra.” Selvä. Menkää kotiin. Te ette enää polta ja teidän poskiontelonne- on ohi, koska teidän uskonne on parantanut teidät. Jumala teitä siunatkoon, uskokaa.

⁴⁴Uskotteko te koko sydämestänne? Jumalan enkeli on aina sanoman mukana. Oletteko te tehnyt päätöksen, että Hän on Jumala? Siinä tapauksessa, pankaa kätenne toinen toistenne päälle. Teidän ei tarvitse odottaa huomisiltaan; tapahtukoon se tänä iltana. Kun Pyhä Henki puhui minulle muutama minuutti sitten, minä– minä en odottanut huomisiltaan; tämä ilta oli parantumisen ilta. Tämä ilta on anteeksiannon ilta. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle.

Jeesus, täällä Hänen sanomassaan, joka on Jumalan voimasta peräisin, Jumalan Sanasta– minulla on teille sanoma. Täältä minä aion tuoda sen esiin täältä laukustani: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Se on sinulle, Rebekka. Mitä siinä sanotaan? ”Jos he panevat kätensä sairaitten päälle, he tulevat terveeksi.” Uskotko sinä sen, Rebekka? No, tässä se lahja tulee; ota se vastaan. Näin asia on. Halleluja. Rukoillaan.

Herra Jumala; Jeesuksen Kristuksen nimessä tuomitaan jokainen riivaaja ja ajetaan ulos kaikki sairaus ja tehdään jokainen ihminen terveeksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

59-0510M ÄITIENPÄIVÄ (Mothers Day), Jeffersonville, Indiana, USA, 10.5.1959

59-0510M ÄITIENPÄIVÄ
(Mothers Day)
Jeffersonville, Indiana, USA, 10.5.1959

¹…tabernaakkekeli, se on minun rukoukseni. Olen todella iloinen tänä aamuna nähdessäni tämän tabernaakkelin hengellisen kohoamisen ja sen, että tuolla ulkona on kyltti, että he ovat nyt rakentamassa uutta kirkkoa. Minusta sitä tarvitaan. Ja katsokaa sen jälkeen… jos Herra Jeesus viipyy, kun me olemme poissa, heillä on… meidän lapsillamme on oltava paikka, jossa he voivat käydä seurakunnassa. Ja me haluamme ”taistella vilpittömästi sen uskon puolesta, joka on kerran annettu pyhille”. Se on hyvä asia.

²Ja kun olin juuri tulossa tänne hetki sitten lisäämään niihin moniin todistuksiin, joita on jo annettu koskien parantumisia, viimeisten kokousten osalta, täällä tabernaakkelissa. Niitä vain tulee jatkuvasti lisää, parantumisista, suurista ihmeellisistä parantumisista.

³Olin juuri nyt jättänyt vaimoni ulos ja lapset ovelle; ja siellä oli sisar, joka oli parhaillaan paikalla ja joka oli niin innoissaan, että hän itki, koska hänen pienen pojanpoikansa kohdalla oli tapahtunut suuri ihme, joka oli tapahtunut, luultavasti kaukana Chattanoogassa. Rouva Nash, teidän pikku pojanpoikanne oli kärsinyt vaivasta, ja viime kokouksessa täällä Herra Jeesus, luullakseni, kutsui sen esiin ja sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA, että se on poissa. Ja hän tulee parantumaan.” Ja pikku poika on täysin normaali ja voi hyvin, niin hyvin kuin vain voi.

Ja se on… on jännittävää, kun kuulee noita todistuksia.

⁴Ja sitten eräs nuori mies, joka on myös läsnä, pyysi rukousta rouva Stottsin puolesta, joka on juuri leikattu. Ja heidän kiinnostuksensa; näettekö, jos kukaan ei halua meidän rukoilevan heidän puolestaan, miksi heidän… se osoittaa, että niin kauan kuin yritätte, ihmiset haluavat teidän rukoilevan heidän puolestaan, niin he, kiinnostus, näettekö. Joskus se tulee niin kauheaksi, kunnes… ei kauheaksi, mutta niin monta, että teidän on vain pakko juosta jonnekin ja työntää päänne pois ja piiloutua hetkeksi, jotta voisitte selviytyä. Mutta olen iloinen, että he tekevät niin. Älkää koskaan luulko, etten halua nähdä heitä, sillä jos he… jos kukaan ei haluaisi minun rukoilevan heidän puolestaan, missä minun palvelutyöni olisi? Näettekö? Näettekö?

⁵Mutta joskus kun sanotte: ”Veli Branham, en ymmärrä, kun ihmiset soittelevat tuolla tavalla, ja – ja sinä livahdat jonnekin.” Minun on tehtävä niin, jotta voin jatkaa elämääni, voidakseni rukoilla ihmisten puolesta. Te ette vain… Se ei ole… kyse ei ole vain yhdestä paikasta, täällä. Sitä on kaikkialla maailmassa. Ymmärrättekö? Ja se on todella rankkaa. Ja olen varma, että ymmärrätte sen.

⁶Oi, on niin hyvä olla kristitty! En vain tiedä, mitä tekisin ilman Kristusta, ja niin… ja olla yhdessä kristittyjen kanssa, joilla on samanlainen kallisarvoinen usko, jotka uskovat Jumalaan ja luottavat Häneen, ja uskovat, että jonain suurenmoisena päivänä me voitamme tämän taistelun, saamme voiton ja seisomme lunastettuina Hänen kaltaisenaan toisella puolella.

⁷Ja sitten haluaisin tehdä vain lyhyen ilmoituksen, että, mitä tabernaakkeliin tulee ja niin edelleen, minä… me olemme uudistamassa säätiötämme, erityisesti minun osuuttani kampanjoiden osalta. Koko ajan kokouksissa, siitä lähtien, kun aloitin tässä, evankelioimisen osalta, monta vuotta sitten, sen sijaan, että olisin muodostanut säätiön, jotta minulla olisi toinen ryhmä ihmisiä, käytin vain sitä ryhmää, jonka tunsin, ja … ja tein säätiön, että kaikki kokoukseni pidettäisiin Branham Tabernaakkelin nimellä. Ja sitä käytettäisiin Union National Bankissa New Albanyssa, jonne varoja voitaisiin maksaa – maksaa sen kautta, jotta se ei olisi veronalaista. Jos en tekisi niin, kaikki rahat, jotka kerättäisiin, olisivat minulle veronalaista tuloa, jos en käyttäisi Branham Tabernaakkelia säätiönä.

⁸Moni teistä olette kuulleet minun julistavan sen kerta toisensa jälkeen. Minun on tehtävä se, ja… tehdäkseni sen. Ja sitten… sitten me perustamme nyt uuden säätiön. Ja haluaisimme, että niin moni kuin tietää, että minä… Kuinka moni on koskaan kuullut minun ilmoittavan, että kaikki lahjoitukset, toimitan Branham Tabernaakkelin kautta? Nostakaa kätenne ylös, kaikki… Varmasti, jokainen teistä. Kaikki.

⁹Ja kun jumalanpalvelus on ohi, minulla on tässä pieni lausunto, jonka voitte allekirjoittaa, kun lähdette ulos. Veli Roy Robersonilla on se tuolla takana.

¹⁰Koska aiomme perustaa toisen säätiön, saman asian, vain… mutta toisen säätiön, että kaikki varamme ja asiat, jotka on kerätty kokouksessa, pysyvät verottamatta, tulevat… sijoitetaan, kuten tavallista, Union National Bankiin, jotta niitä voidaan käyttää tabernaakkelin kautta, sen sijaan, että meillä olisi toinen säätiö… toinen säätiö. Koska tämä on jo säätiö, Branham Tabernaakkelin nimissä, ymmärrättehän. Ja niinpä, jos on Branham täällä ja Branham siellä, ja tällaista, ja erilaisia säätiöitä, se ei ole kovin hyvä asia.

¹¹Veli Roberson huolehtii siitä, te teette sen, kun me menemme ulos. Me arvostamme sitä.

¹²Nyt, tänä aamuna, ennen kuin aloitamme jumalanpalveluksen, haluaisin sanoa, jos Herra suo, että yritän tulla takaisin tänä iltana. Minusta on ikävää viedä molemmat kokoukset veli Nevilleltä, mutta hän on niin anteliaasti pyytänyt minua puhumaan jälleen tänä iltana. Ja jos Herra tahtoo, haluan puhua tänä iltana evankelisesta aiheesta, jonka otsikko on tämä: Kuka tämä on? Näettekö? Kuka tämä on?

¹³Ja niinpä tänä aamuna haluan … Ajattelin puhua tänä aamuna äitienpäivästä. Ja tiedän, että tämä iltapäivä ja aamu on ollut täynnä äitienpäiväohjelmia. Niinpä ajattelin tavallaan yhdistää jotakin, koska haluamme rukoilla sairaiden puolesta heti tämän jumalanpalveluksen päätyttyä, ja kuten on tapana.

¹⁴Me uskomme, että Jumala on Parantaja, ja Hän parantaa sairaat ja vaivaiset. Ja minä tiedän, että Hän tekee niin. Ja se on kaiken epäilyksen yläpuolella, koska on liian monia todistuksia kasassa, että me tiedämme sen.

¹⁵Eilen katselin säkkiä, jota veli Gene ja Leo olivat juuri säilyttäneet ja jossa oli todistuksia, joita he olivat keränneet. Ja se oli suuri säkki täynnä erinomaisia, ihmeellisiä parantumisia, joita Herra on tehnyt ihmisille.

¹⁶Ja ajattelin, että sopisiko, jos pitäisimme kirjaa kaikesta, mitä oli tapahtunut? Arvelen, että pelkästään Puerto Ricossa ja Jamaikalla olisi kertynyt kymmenentuhatta tai enemmänkin huomattavaa todistusta Herran tekemistä parantumisista, joita Hän teki.

Nyt ennen kuin avaamme Kirjan, puhukaamme Kirjoittajalle.

¹⁷Herra, me olemme niin kiitollisia Sinulle, että kun kumarramme päämme, me vain takeltelemme sanoja sanoaksemme, sillä en usko, että ihmisen huulilla on mahdollista ilmaista niitä tunteita, joita tuntee mies tai nainen, poika tai tyttö, joka on joskus ollut kosketuksissa Sinun kanssasi. Ilmaistaksemme palvontamme, sen, kuinka me palvomme Sinua ja mitä Sinä merkitset meille. Se on erottanut meidät synnistä, ja se on erottanut meidät maailmasta. Ja se antaa meille jotakin Iankaikkista ja siunattua. Ja emme voi löytää sopivia sanoja.

¹⁸Kuten eräs jalo mies sanoi kerran muutama viikko sitten, hän osasi puhua sujuvasti noin yhdeksää eri kieltä, kun hän oli ihanan presidenttimme Dwight Eisenhowerin neuvonantajana. Ja vaikka hän pystyi puhumaan yhdeksää kieltä sujuvasti, hän sanoi, että kun hän sai Pyhän Hengen, hän kokeili kaikkia yhdeksää kieltä, eikä hän löytänyt sanoja, ei mitään, millä hän olisi voinut ilmaista, ja niinpä Sinä annoit hänelle uuden kielen, jolla hän saattoi ilmaista ja kiittää Sinua. Ja mekin tunnemme samoin, Herra, että kun elämä on ohi, että ehkä me puhumme kokonaan toisella kielellä, jotta voimme ilmaista, mitä ajattelemme Sinusta.

¹⁹Nyt pyydämme, Herra, että siunaisit tätä tabernaakkelia, sen pastoria, sen luottamushenkilöitä, sen diakoneja, kaikkia sen työntekijöitä, ihmisiä, jotka vierailevat täällä, tulevat sisään ja ulos ovista. Tulkoon se aina olemaan pyhitetty, levon turvapaikka, jossa väsyneet voivat tulla sisään ja ulos sen ovista ja löytää levon ja rauhan sielulleen, ja että sairaat voivat tulla ovesta sisään ja lähteä sieltä terveinä sen katon alla asuvan Kaikkivaltiaan Jumalan aina elävän Läsnäolon ansiosta.

²⁰Pyydämme, Herra, että tässä tulevassa ohjelmassa… jota ollaan nyt muodostamassa, että Sinä kohtaisit johtokunnan ja kaikki. Ja jos Sinulle sopii, että siellä muistettaisiin jatkuvasti sitä rukousta, joka rukoiltiin tämän vanhan lammen ja rikkaruoholaikku kohdalla eräänä päivänä; että nyt siitä on tullut majakka, lepopaikka väsyneille, koska tuohon rukoukseen on vastattu.

²¹Anna nyt meille anteeksi kaikki, mitä olemme tehneet, sanoneet tai ajatelleet, mikä on ollut vastoin Sinun suurta tahtoasi; ja muista, Herra, ettei se ole tullut sydämestämme. Saatoimme ehkä vain ilmaista sen teoillamme tai huulillamme. Mutta nopeasti, Sinä kuulit meitä. Kun huomasimme olevamme väärässä, olimme valmiita tunnustamaan sen. Emmekä halua pitää sydämessämme vääryyttä, koska silloin tiedämme, että Jumala ei vastaa rukouksiimme, mutta me tunnustamme jatkuvasti virheemme.

²²Pyydämme, Herra, että siunaisit tänä aamuna, kaikkialla kansakunnassa, jossa vietetään tätä äitienpäivän muistopäivää. Mutta älköön vain tämä olko äitienpäivä, vaan olkoon jokainen päivä sellainen.

²³Jumala, suo tänä aamuna, että äidit, naiset, jotka ovat harhautuneet pois Jumalasta, että he tänä aamuna menisivät itseensä ja tunnistaisivat, mitä sana äiti tarkoittaa: ” hän, joka on synnyttänyt”. Ymmärtäköön hän, että jälkeläiset, jotka ovat syntyneet liitosta hänen miehensä kanssa, ovat pyhiä pieniä jalokiviä, jotka Jumala on antanut hänen huostaansa. Silloin Jumala pitää häntä vastuussa noiden lasten kasvattamisesta. Ja kuten Raamattu sanoo, että ”hyvä nainen ja äiti, millainen hän on, että hänen lapsensa kutsuvat häntä siunatuksi”.

²⁴Oi Herra, kun me näemme tämän päivän, jolloin he ovat niin kaukana Kirjoituksista ja käyttäytyvät melkein kuin pedot. Me rukoilemme, Jumala, että annat meille vanhan ajan herätyksen, joka kutsuu heidät takaisin sinne, missä heidän pitäisi olla.

²⁵Herra, emme missään nimessä unohtaisi kiittää Sinua todellisista äideistä, sillä tiedämme, että meillä on sellaisia, jotka elävät tänä päivänä; todellisia, aitoja äitejä. Jumala, siunaa heitä. He ovat meille suuria aarteita, ja me rukoilemme, että Sinä, Herra, olet jatkossakin heidän kanssaan, ja että he eläisivät onnellisina ja näkisivät kohtunsa hedelmän palvelevan Jumalaa.

²⁶Ja me rukoilemme, Jumala, että ne, jotka kantavat tänä aamuna valkoista ruusua tai valkoista kukkaa kertoakseen siitä, että heidän äitinsä on tänään poistunut tämän tapahtumapaikan ulkopuolelle, Herra Jumala, levätkööt he rauhassa, ja heidän työnsä seuratkoon heitä. Suo se, Herra.

²⁷Ota nyt, Herra, Sanasi ja puhu ihmisille ja lohduta heitä, sillä siksi me olemme kokoontuneet tänne: tunteaksemme Läsnäolosi, kuullaksemme Sanaasi ja saadaksemme siunauksen ja poistuaksemme täältä parempina miehinä ja naisina, poikina ja tyttöinä kuin mitä olimme tullessamme tänne. Pyydämme tätä Jeesuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Aamen.

²⁸Rakastan Hänen siunatun Sanansa lukemista. Niinpä nyt tänä aamuna käännämme ensimmäisen Korinttolaiskirjeeseen ja luemme osan 15. luvusta, alkaen ensimmäisestä jakeesta.

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte.

Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet.

Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan,

hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan,

²⁹Saatatte sanoa: ”Veli Branham, tuo on aika epätavallinen teksti äitienpäivän sanomaksi.” No, se on totta. Mutta tiedättehän, että Jumala on epätavallinen, ja Hän tekee asioita epätavallisella tavalla.

³⁰Ja minä ajattelen, ajatukset äidistä. Ja minulla on tänä aamuna sellainen, Jumalan armosta vielä täällä maan päällä kanssamme. Ja olen kiitollinen äidistä. Mutta koska meillä oli tarkoitus pitää myös parantumiskokous, enkä tiedä, tulisinko takaisin uudelleen tänä iltana, mutta ajattelin, että voisimme ehkä maalata toisenlaisen kuvan.

³¹Äiti on niin mahtava asia. Tiedättehän, että ensimmäinen, joka ottaa teidät vastaan tässä elämässä, on äitinne. Kukaan ei voi koskea sinuun, koska sinut on siitetty, ja hän kantaa sinua sydämensä alla. Ja hän on ensimmäinen, joka tuntee teidät, ja ensimmäinen, joka tässä elämässä pitää teitä sylissään. Sitten, kun synnyt, hän on yksi ensimmäisistä käsistä, jotka koskettavat sinua ja pyyhkivät kyyneleet pois silmistäsi. Äitisi on tässä elämässä ensimmäinen, joka silittää sinua ja rakastaa sinua ja hyväilee sinua. Mielestäni emme voi osoittaa äidille liikaa kunniaa.

³²Äiti on ensimmäisenä lapsen kanssa, ja hänellä on suuri vastuu siitä, millainen tuosta lapsesta tulee, ja se perustuu siihen, miten äiti johdattaa lapsen polulle, jota sen on kuljettava. Äidillä on Jumalalta saatu vastuu ohjata tuo lapsi oikealle tielle. Ja luulen, että siksi äideillä on sellainen erityinen pieni kosketus.

³³Tiedän erään pojan tässä kaupungissa. Hänen äitinsä taitaa olla nyt paikalla. Hän on melkein minun ikäiseni. Mutta en sano tätä satuttaakseni äitiä, sillä hänellä on tarpeeksi kipuja, kuten kaikilla äideillä. Mutta poika juo, ja hän juo paljon. Ja kun hän on tosi humalassa, hän tulee kotiin ja hyppää sänkyyn äitinsä viereen ja kietoo kätensä hänen ympärilleen. Ja pojalla on lapsenlapsia. Mutta äidin paijauksessa on jotakin, joka tuntuu ottavan erilaisen paikan kuin mikään muu, mikä voi koskettaa, siis tässä elämässä, inhimillisesti puhuen.

³⁴Tiedättekö, Mooseksen kaltainen mies, hän… Jos voin sanoa jotakin myönteistä hänen luonteestaan, se johtui siitä, että hänellä oli Jumalan lähettämä äiti. Tiedättehän, että Joohebed oli rukoillut ja toivonut tätä lasta. Ja kun poika syntyi, äiti oli se, joka huokaili ja halaili häntä ja rakensi arkin ja pani pojan pensaikkoon, kun äidin sydän parka murtui. Hänen ainoa pikku lapsensa, ja se oli maailman upein pikku tomppeli. Ja kuinka äiti pitääkään kaikista lapsistaan! Mutta nähdä tämä erikoinen pikku kaveri!

³⁵Ja silloin hän sydämessään tiesi, että poika oli syntynyt tarkoitusta varten, ja sitten hän otti hänet ja asetti hänet krokotiilien pesään, ulos jokeen. Uskon kautta hän teki sen tietäen, että Jumala kykeni pitämään hänestä huolen; ja siinä kiteytyy äidin rakkaus ja hänen uskonsa luonteen mukainen toiminta. Sillä usko ei asettaudu muuttuvan hiekan varaan, jonka se voi nähdä; usko lepää juhlallisesti Jumalan Iankaikkisen Sanan muuttumattoman kallion varassa. ”Sillä uskon kautta”, sanoo Raamattu, ”hän teki tämän.”

³⁶Ja usko voi seistä kalliolla, jonka perustuksia aallot hakkaavat, ja katsoa suoraan kuolemaa silmiin ja tietää, että se on kohta ohi, mutta usko voi katsoa meren yli Häneen, joka sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, eikä edes kuule aaltojen pauhua.

³⁷Tällainen usko oli Mooseksen äidillä. Hän opetti poikaa ja kasvatti häntä faraon palatsissa ja opetti hänelle, että hän oli syntynyt tarkoitusta varten, että Jehova oli vastannut hänen rukoukseensa. Ja hän … hänellä ei olisi voinut olla parempaa opettajaa. Se auttoi muovaamaan Moosekselle sellaisen luonteen, jollainen hänellä tuli olemaan.

³⁸Uskoakseni Abraham Lincoln oli se, joka kerran esitti tällaisen lausunnon…

³⁹Nyt, en ole demokraatti enkä republikaani, olen vain… olen kristitty. Sillä mielestäni toinen puoli ei voi sanoa mitään toista puolta vastaan; kaikki on korruptoitunutta. Mutta Abraham Lincoln oli mielestäni yksi… ja oli yksi suurimmista presidenteistä, joita Yhdysvalloilla on koskaan ollut; mukaan lukien Washington ja niin edelleen.

⁴⁰Sillä Abraham Lincolnilla oli huono alku. Hän oli köyhä. Hänellä ei ollut taustaa, mitä tulee koulutukseen, tai – tai jotain suurta, tai rahaa, tai jotain, joka olisi voinut auttaa häntä, kuten Washingtonia. Washington oli valmistunut yliopistosta, ja hän – hän tiesi; hän oli fiksu mies, suuri mies, alun alkaenkin. Mutta Lincoln kasvoi pienessä hirsitalossa, Kentuckyn mahtavissa maisemissa, ja siinä pienessä vanhassa talossa, joka on nyt muistomerkkinä täällä Louisvillessä, ei ollut lattiaa. Mutta, vaikka hän olikin suuri mies, hänen oli opittava kirjoittamaan sen maan päällä, jota hän kynti kylvääkseen maissia.

⁴¹Mutta voisin kertoa tämän nuorille. Tiesittekö, että Abraham Lincoln ei koskaan elämässään omistanut muuta kirjaa kuin Raamatun ja Foxin Marttyyrien kirjan, ennen kuin hän oli kaksikymmentäyksi vuotta vanha?

Näettekö, että se, mitä luette, muokkaa millainen luonne teistä tulee. Ei ihme, että meillä on nykyään joukko neurootikkoja; lehtikioskeihimme tuodaan pieniä vanhoja kaunokirjallisia lehtiä, mauttomia ja hölynpölyä. Hän omisti Raamatun ja Foxin Marttyyrien kirjan. Katsokaa, millaiseksi se teki hänet!

⁴²Mutta tämän kaiken edessä hän antoi eräänä päivänä tällaisen lausunnon. Hän sanoi: ”Jos minussa on jotain hyvää, se johtuu jumalallisesta äidistä”, joka kasvatti hänet palvelemaan Herraa.

⁴³Tiedättehän, että lapsi kuuntelee äitiään; tuossa äidissä on jokin pieni kosketus, jota lapsi kuuntelee. Kun häneen sattuu, hän menee äidin luo hakemaan lohdutusta ennen kuin hän menee isän luo. Koska äiti oli ensimmäisenä hänen kanssaan, tiedättehän. Ja Jumala antaa äidille jonkinlaisen lahjan olla tuollainen; tarkoitan oikealle äidille. Nyt, uskon, että äidit ovat kunniallisia ja jumalallisia.

⁴⁴Mutta uskon, että tällainen Äitienpäivien kaltainen toiminta on huijausta, jossa tehdään paljon rahaa kukilla ja muilla asioilla. Mutta äitienpäivän pitäisi olla jokaisena päivänä. Ei lähettää hänelle kukkakimppu äitienpäivänä, vaan rakastaa häntä ja huolehtia hänestä kolmesataa kuusikymmentäviisi päivää ja yötä, läpi koko vuoden. Mutta tietysti kaupallisella maailmalla on suuri valta tällaisissa asioissa, ja se – se – se väheksyy äitiä.

”Oi, no, viime äitienpäivänä lähetin hänelle kukkakimpun.”

⁴⁵Hän arvostaisi paljon enemmän, jos vain istuisit alas ja juttelisit hänen kanssaan vain hetken ajan, kirjoittaisit hänelle rivin, taputtaisit häntä olkapäälle, suutelisit häntä poskelle, kertoisit hänelle, että rakastat häntä. Se on paljon enemmän kuin kaikki kukat, joita voisit ostaa kukkakaupasta. Se on totta.

⁴⁶Uskon, että Kymmenen käskyä -elokuvassa edesmennyt Cecil DeMille kirjoitti ja toi valkokankaalle yhden elokuvamaailman mestariteoksista. Ja ennen kuin se esitettiin tai julkaistiin, Cecil DeMille kutsui Oral Robertsin ja Demos Shakarianin ja joukon Täyden Evankeliumin sananpalvelijoita ja vei heidät omiin studioihinsa ja esitti Kymmenen käskyä -elokuvan neljän tunnin ajan ja kysyi heidän mielipidettään siitä. Jumala suokoon rauhan hänen urhoolliselle sielulleen!

⁴⁷Ja kun katsoin sen, katsoessani sitä, yksi pieni huomautus jäi aina mieleeni. Jos monet teistä, jotka näitte sen, se oli silloin, kun faraon tytär… sen jälkeen, kun Mooses oli saanut selville, että hän oli heprealainen, ja hän oli päättänyt lähteä asumaan kansansa kanssa. Ja siellä istui hänen kaunis äitinsä, kuihtuneena, harmaine hiuksineen ja ryppyisine kasvoineen, vanhassa nojatuolissa; tyypillinen äiti. Ja faraon tytär tuli sisään. Ja Mooses kysyi: ”Kenen poika minä oikein olen?”

⁴⁸Ja kun selvisi, että Joohebed oli hänen oikea äitinsä. Faraon tytär, maalattu ja niin edelleen, ja kaikki oli hienoksi laitettu; hän sanoi: ”Mutta, katsohan! Hän saattaa olla sinun poikasi, mutta”, hän sanoi, ”minä annoin hänelle rikkauden ja loiston. Sinä et olisi voinut antaa hänelle mitään muuta kuin limaisia kuoppia.”

⁴⁹Mutta tuo iäkäs, harmaapäinen äiti sanoi: ”Mutta minä annoin hänelle elämän”. Siinä on ero. ”Minä annoin hänelle elämän.” Jumala antoi hänelle Iankaikkisen elämän. Kuinka totta, äiti!

⁵⁰Joskus ihmiset sanovat minulle, useimmiten aina kampanjoissani, että ”saarnaan jatkuvasti ylösnousemuksesta”. Ja luin tänä aamuna tekstin, ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 15. luvun ja 4. jakeen, joka käsittelee ylösnousemusta.

⁵¹Mutta, katsokaahan, tapa, jolla äiti nykyään esitetään, on kukkia täynnä oleva ruukku, joka on vanhan naisen vieressä, joka on ehkä vanha eikä pysty nousemaan ylös, ja on heikko, harmaapäinen ja ryppyinen ja istuu nojatuolissa. Se on aivan totta. Mutta haluan ottaa aiheeni ja maalata teille toisenlaisen kuvan siitä, millainen äiti on.

⁵²Joku sanoi: ”Sinä saarnaat liikaa ylösnousemuksesta. Lähes jokaisessa Sanomassa on jotakin ylösnousemuksesta.”

⁵³No, totta kai. Se on evankeliumin keskeinen lepopaikka. Tekipä Hän mitä tahansa, jos Hän ei noussut kuolleista, se kaikki oli turhaa. Minulle se todistaa, että Hän oli Jumala. Se osoittaa todeksi kaikki Hänen väitteensä; ylösnousemus! Ja se on myös sielun lepopaikka. Se on lähtökohta. Se on lohdutuksemme kruunaus.

⁵⁴Ja kun huomaamme, että Hän nousi kuolleista, se asettaa meidät Evankeliumin haarniskan kanssa taistelurintamaan, ottamaan aseman, taistelemaan. Sillä me tiedämme, että Hän sanoi: ”Joka tahtoo kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän on sen jälleen löytävä.”

⁵⁵Ja mielestäni se on Täyden Evankeliumin suuri kruunajainen, se on ylösnousemus ja sen jumalalliset lupaukset ja se lohdutus, jonka se antaa niille, jotka luottavat siihen. Sillä se lupaa suuren yhdistymisen, meidän yhdistymisemme uudelleen. Se lupaa kaiken synnin katoamisen. Se lupaa kaikkien epämuodostumien katoamisen, kaikkien niiden kärsimysten, joita olemme tässä elämässä kokeneet, jotka meidän on täytynyt käydä läpi tässä elämässä. Se lupaa sen kaiken katoamisen. Se lupaa, että jopa kuolema menettää otteensa, ja me tulemme nousemaan Jeesuksen kaltaisina. Niinpä ylösnousemus on mielestäni suurin kaikista lupauksista Raamatun asioista. Siinä se on sinetöity.

⁵⁶Ja viime pääsiäisenä, kun saarnasin viidestä asiasta: Eläessään hän rakasti minua, kuollessaan hän pelasti minut, tullessaan haudatuksi hän vei syntini kauas pois, mutta noustessaan ylös hän vanhurskautti vapaaksi ikuisiksi ajoiksi.

⁵⁷Se on minulle se Päivä, se suuri Päivien Päivä! Ja ymmärtää, mitä se merkitsee meille kaikille ylösnousemuksessa, kun me ponnistelemme ja odotamme tuota siunattua Päivien Päivää!

⁵⁸Se antaa meille lupauksen siitä, että jonain päivänä nämä vanhat, heikkenevät, voimattomat, harmaapäiset, hajanaiset äidit muuttuvat. Ei vain äiti istu siellä, yksinään, vaan koko hänen perheensä hänen kanssaan.

⁵⁹Ja millainen päivä se tuleekaan olemaan! Millainen aika se tuleekaan olemaan, kun katsomme niiden kasvoja, joita olemme niin paljon rakastaneet! Millainen ero tuona aamuna, kun saamme nähdä rakkaamme, ja – ja nähdä, millaisia he silloin ovat! Kaikki murheet tullaan ottamaan pois. Kaikki kärsimyksen suot ovat mennyttä. Ei enää kuoleman kalpeita poskia. Ei enää kyyneleitä silmistä. Ylösnousemus lupaa kaiken tämän. Hautajaisia ei tule enää olemaan. Ei enää taputtelua lapsen poskelle, joka on kuin pala kiveä; jonka hautausurakoitsija on balsamoinut ja työntänyt ulos ja laittanut maalia sen päälle ja niin edelleen, jotta se näyttäisi luonnolliselta. Siellä sellaista ei enää koskaan tarvita.

⁶⁰Sitten ajattelen, kun näemme heidät tuolla seisomassa, rakkaamme, äitimme, sukumme, kaikki ystävämme, ja näemme heidät kuolemattomassa ruumiissaan, taivaallisessa ruumiissaan, katselemme heidän luonnettaan, näemme, miten he käyttäytyvät suloisesti ja rauhallisesti, ilman hermostuneisuutta tai turhautumista. Nähdä heidät silloin seisomassa Herran Jeesuksen kaltaisina, se tulee olemaan ihana päivä.

⁶¹Ja jokainen meistä odottaa ja kaipaa mielessään sitä lohdutuksen hetkeä, jolloin kohtaamme heidät. Jokainen ajattelee läheistään, ehkä äitiään, joka on mennyt pois. Ja millainen päivä se onkaan, kun näette hänet jälleen! Ja isälle ja veljelle ja … kaikille rakkaille, millainen päivä se tuleekaan olemaan!

⁶²Myös minä ajattelen juuri nyt… Ajattelen perhettäni, mitä se tulee minulle merkitsemään sinä Päivänä.

⁶³Ajattelen, että tuona ylösnousemuksen aamuna ehkäpä pikku Sharon tulee ensimmäisenä minua vastaan. Ei, hän ei tärise. Tuo paholainen ei voi päästä tuohon paikkaan. Mikään aivokalvontulehdus ei voi koskaan koskettaa sitä Maata. Hän ei tule vilkuttamaan minulle jäähyväisiä. Nuo pienet siniset silmät tanssivat, kun hän ojentaa kätensä ja huutaa: ”Isä!” Tulen olemaan iloinen nähdessäni hänet, kun tiedän, ettei hän enää koskaan kuole; kun tiedän, että kaikki on ohi, minkä takia saarnasin niin kovasti ylösnousemuksesta.

⁶⁴Sitten näen hänen äitinsä, poikani Billyn äidin. Ja minulla on paljon muistoja, jotka säilyvät mielessä. Muistan, kun olin saattamassa häntä, tai herra Combs vei hänet viimeiselle kyydille, ja minä seurasin häntä autossa. Kun ajoimme Seventh Streetiä pitkin, Billy oli kahdeksantoista kuukauden ikäinen.

⁶⁵Kuinka he toivat hänen ulos kadulle ja antoivat hänen nähdä hänet. Ja hän makasi ja itki ja katseli lastaan, mutta ei voinut päästä hänen lähelleen.

⁶⁶Ja sitten matkalla alaspäin hautausurakoitsija tuli ja meni Seventh Streetiä pitkin. Äiti huolehti hänestä silloin. Hän seisoi pihalla, hänellä oli pienet, lyhyet housut ja punainen lippalakki päässään. Ja kun tuo äiti, joka makasi ambulanssin takapenkillä ja katseli minua, kun hän näki lapsensa seisovan pihalla ja tiesi, että hän oli menossa viimeisellä matkallaan, hän nousi vuoteesta ja huusi ja ojensi luisen kätensä syleilläkseen pihalla olevaa lastaan. Mutta hän ei voinut saada häntä.

⁶⁷Oi, on ilo saada nähdä hänet sinä päivänä. Ei, hänellä ei tule olemaan luisia käsiä, eivätkä posket ole kuopalla. Mutta hän seisoo taivaallisen kauniina kuin taivaallinen kuningatar ja äiti. Hänen mustat silmänsä, mustat kuin korpin siivet, tanssivat ilosta. Hän ei ole kumarassa, eikä se tuberkuloosin paholainen koskaan pääse tuohon maahan. Vaan, kuolemattomana, hän tulee seisomaan Hänen kaltaisuudessaan.

⁶⁸Oletan, että seuraavaksi minua vastaan tulee sitten Edward, jota kutsuimme lyhyesti nimellä ”Humpy”. Hän oli Branhamin perheen suuren yhdeksänlenkkisen ketjun, ketjun, ensimmäinen. Hän oli ensimmäinen lenkki, joka katkesi; hän oli seuraava minusta. Näen Edwardin tulevan juosten luokseni. Kuitenkin hän kuoli poikana, yhdeksäntoistavuotiaana. Ja kun otan häntä kädestä kiinni, meillä on varmasti paljon puhuttavaa lapsuudesta, koska olimme kaveruksia. Me pysyimme yhdessä. Hän antoi minun pitää pukuaan ja muuta, kuten oikeat veljekset tekivät. Tulee olemaan ilo nähdä hänet jälleen.

⁶⁹Ja kuulen hänen sanovan jotakin tällaista: ”Saitko sanani, Bill? Olit töissä karjatilalla, kun minä lähdin maan päältä. Mutta sairaalassa lähetin sanan takaisin: ’Kertokaa Billille, että kaikki on hyvin.’”

Olen iloinen voidessani vastata: ”Kyllä, sain sanasi, siellä preerialla.”

⁷⁰Sitten, oletan, seuraavaksi tulee isäni. Hän oli seuraava lenkki, joka lähti, ja… Ei.

⁷¹Luulen, että Charles oli seuraava lenkki, nuorempi veli. Hän joutui auto-onnettomuuteen ollessaan vasta pieni poika. Hän ontui aina oikeaa jalkaansa kävellessään. Mutta kun näen hänet, hän ei enää laahaa jalkaansa. Se tulee olemaan poissa, hän tulee seisomaan nuoren miehen loistossaan.

⁷²Ja hän sanoo minulle jotain tällaista hymyillessään. Hän sanoo: ”Niin, Bill, täällä ylhäällä ei tapahdu onnettomuuksia. Ja muistan, että sinä iltana ennen kuin minut vietiin auto-onnettomuudesta, sinä puhuit minulle, seisoen pienen vaatimattoman kotimme pienessä oviaukossa.” Ja minä katson sinne, juuri nyt. ”Sinä puhuit minulle Herrasta, vain muutama tunti ennen lähtöä. Ja sinä olit saarnastuolissa saarnaamassa, kun minä lähdin.”

⁷³Sitten tulee isä. Oi, voin nähdä hänet. Vaikka hän antoi minulle monta kovaa selkäsaunaa, juuri sitä, mitä tarvitsin, mutta tuona päivänä näen tuon mustan aaltoilevan tukan, loistavampana kuin koskaan. Ja hän katsoo minua ja sanoo: ”Poikani, tiedäthän, isä ei enää koskaan nouse pöydästä, nälkäisenä, antaakseen lastensa syödä, sillä täällä meillä on tarpeeksi. Täällä ei ole koskaan puutetta.”

⁷⁴Kun näin hänet, kun hän teki töitä ja sai 50 tai 75 senttiä päivässä ja nousi sitten pöydästä, jotta lapset saisivat syödä, ja palasi takaisin töihin. Hän teki niin kovasti töitä, että paita paloi auringossa kiinni selkään, ja äiti leikkasi sen irti saksilla.

⁷⁵Kuulen hänen sanovan jotakin tällaista: ”Bill, muistatko sen illan, kun sinä ja veli George tulitte rukoilemaan puolestani, kun olin lähdössä? Kerroin äidille, että sängyn vieressä seisoi kaksi valkoista Enkeliä ja jalkopäässä punainen enkeli. Ja punainen enkeli yritti saada minut, mutta valkoinen Enkeli seisoi välissä. Lopulta he kantoivat minut kotiin.”

⁷⁶Sitten, myös seuraava lenkki, joka lähtee tai lähti, tulee olemaan Howard. Näen Howardin; kun me kaveerasimme yhdessä eri puolilla maata, kaikkialla; kun minut kutsuttiin sananpalvelijaksi; suuri persoonallisuus, mutta hänen työtoverinsa pitivät hänet taustalla. Viimeisessä keskustelussa, jonka kävin hänen kanssaan, hän sanoi: ”Kun minä lähden, Bill…”.

⁷⁷Minä näin hänen lähtevän, näyssä, noin neljä vuotta ennen kuin hän lähti. Sanoin hänelle, että näin Popin merkitsevän hänen hautansa ja sanovan, että se olisi seuraava.

⁷⁸Hän sanoi: ”Haluan, että teet yhden asian puolestani.” Hän sanoi: ”Olen sotkenut elämäni. Olen ollut naimisissa ja kaikkea. En tiedä, mitä on tapahtunut.”

Kysyin: ”Uskotko Häneen, Howard?”

⁷⁹Hän sanoi: ”Minä uskon häntä kaikella, mitä minussa on.” Noin kaksi tai kolme päivää ennen lähtöään hän sai rauhan Jumalan kanssa, veli Nevillen ja heidän kanssaan siellä. Hän sanoi: ”Haluan, että teet yhden asian. Kun lähden, Bill, pyydä heitä laulamaan minulle ’Hän ymmärtää ja sanoo: ’Hyvin tehty.’”

⁸⁰Uskon, että ennen kuin puristan Howardin kättä, kuulen hänen pysähtyvän ja katsovan minua ja sanovan: ”Bill, Hän ymmärsi.”

⁸¹Sen jälkeen tulevat veli Seward, veli Frank Broy ja veli George DeArk. Oi, ylösnousemus merkitsee minulle paljon. Odotan tuota suurta kruunaushetkeä. Ja kun Valo alkaa levitä, ”Me tunnemme niin kuin meidät tunnetaan”. Me tulemme ymmärtämään, ja – ja me muistamme tuttavamme ja – ne, jotka ovat olleet siellä.

⁸²Ja – ja monet, siellä tulee olemaan monia, joiden emme edes ajatelleet olevan siellä. Sillä, tiedättehän, juuri tuona hetkenä uskon, että ”leipä, jonka olemme lähettäneet inhimillisten, levottomien vesien yli, tulee palaamaan takaisin luoksemme tuona päivänä”. Kun näemme todistuksemme vaikutukset, ihmisiin, joiden toimintaa sitä kohtaan emme ymmärtäneet, tulevat luultavasti olemaan siellä. Millainen Päivä se tuleekaan olemaan!

⁸³Ja sitten myös ne siemenet, joita kylvimme, ajattelematta edes, mitä ne saisivat aikaan, mutta nyt ne ovat täällä. Ne tuottivat kallisarvoisia hedelmiä, ja me näemme ne tuona Päivänä, eksyneet läheiset ja sukulaiset.

⁸⁴Ja ajattelen niitä tuhansia, joiden olen nähnyt kääntyvän, kyllä, miljooniin nyt, menevän, ja mitä heidän palvelutyönsä oli. Oi, se vaatii enemmän kuin ylösnousemuksen. Se vaatii Iankaikkisuuden, kulkea ympäriinsä, puristaa käsiä ja saada selville asioita, joita en tiedä nyt.

⁸⁵Siellä tulevat olemaan nuo vanhat harmaapäiset äidit, joiden kunniaksi teillä on tänään nuo valkoiset kukat, jotka tulevat näkemään teidät, ja he tulevat olemaan kauniita. Niitä ei edusta jokin kukkaruukku tai jokin kuva vanhasta harmaapäisestä ihmisestä, vaan he seisovat ylösnousemuksen kaltaisuudessa ja kauneudessa, Kristuksen kaltaisina, taivaallisissa ruumiissaan, nuorina ja kauniina ikuisesti. Varmasti, siinä on loput. Siinä on se Äitienpäivä, jota minä odotan. Se on kruunajaiset. Ei neilikka kauluksessa, vaan sielun kruunajaiset, sillä Jumala on muuttanut hänet!

⁸⁶Ajattelen omaa äitiäni, joka oli vanha ja heikko ja tärisi halvauksesta. Hän ei tee niin sinä Päivänä. Silloin kaikki on toisin. Ja tuo suuri Valo alkaa levitä, kun alamme katsoa ympärillemme, ja suuri ympyrä tulee yhä suuremmaksi ja suuremmaksi ja suuremmaksi. Se kaikki vain heijastaa Jeesuksen tuloa. ”Ja hetken kuluttua”, kuten laulussa sanotaan, ”ja minä näen Jeesuksen viimeinkin”.

Hän odottaa minua, Jeesus, niin lempeä ja totinen. Kauniilta valtaistuimeltaan Hän toivottaa minut tervetulleeksi Kotiin, sen jälkeen kun tämä päivä on ohi.

⁸⁷Sitten kun näemme Hänet, ja emme ole enää sellaisia kuin nyt olemme. Me… me osaamme rakastaa Häntä enemmän. Me emme enää seiso hieman pelokkaina, koska me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan. Hän tulee olemaan meille enemmän kuin sukulainen kuin nyt. Me ymmärrämme Häntä paremmin. Koska olemme niin kaukana, kuolevaisissa ruumiissa; silloin meillä on oleva ruumis, joka on Hänen loistavan ruumiinsa kaltainen. Tiedämme, miten palvoa Häntä. Ja kun näemme, mitä Hänen Olemuksensa Läsnäolo on tehnyt meille, muuttanut meidät, vanhat takaisin nuoriksi, kaikki epämuodostuneet suoriksi, oi, silloin ymmärrämme, miksi Hänen voimansa paransi meidät.

⁸⁸Kysymykset, jotka ovat olleet mielessämme: ”Miten Hän voi tehdä sen? Mitä tämä voisi olla?” Jotenkin, salaperäisesti, ne kaikki haihtuvat pois. Ne solmut, jotka ovat olleet sidottuina mielemme takaosaan: ”Onko se tämä? Miten se voisi olla?” Jollakin tavalla tai toisella, majesteettiset sormet vain purkavat, purkavat nuo solmut, ja kaikki hälvenee yhdeksi suureksi rakkauden kruunuksi.

⁸⁹Silloin me saamme nähdä Hänet. Silloin me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan. Silloin tulemme palvomaan Häntä. Silloin näemme äidin sellaisena kuin Jumala haluaa hänet nähdä.

Äiti ei olisi täydellinen Siellä ilman perhettään.

⁹⁰Koska hänen elämänsä hienoin hetki on nähdä lapset pöydän ääressä, kaikki terveinä ja onnellisina; ja-ja-ja nähdä hänen kaatavan kahvia, tai mitä ikinä hän tekeekään, ja valmistavan illallisen, ja hän ja isä istuvat alas. Niin, se on äidin elämän onnellisin hetki, kun hän näkee lapsensa kotona.

⁹¹Nyt, älkää jättäkö, älkää jättäkö sitä päivää väliin. Antakaa perheenne suuren ketjun olla lenkki lenkiltä yhteen kytkettynä. Olkoon jokainen puola pyörässä. Sitten kun istumme perheidemme ja ryhmiemme kanssa Ikuisuuden katosten äärellä, millainen päivä se tuleekaan olemaan! Silloin me tulemme ymmärtämään.

⁹²Se oli Hän, joka lupasi tämän Ilmestyskirjan 1. luvussa, jossa sanotaan, että ”Hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka”. ”Häntä kutsuttiin Jumalan Sanaksi”. Ja se tuli samoilta huulilta, jotka sanoivat: ”Minä olen Hän, joka on elävä, joka oli kuollut, ja Minä olen elävä iankaikkisesti.” Noilta samoilta huulilta, Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa, kolmekymmentä-… sanotaan näin: ”Minä en kadota yhtäkään, vaan herätän hänet viimeisinä päivinä.” Hän oli se, joka antoi lupauksen; nuo samat kallisarvoiset huulet. Hän on se, joka pelastaa meidät, joka parantaa meidät, joka lunasti meidät ja joka herättää meidät viimeisenä päivänä.

⁹³Jos sinä olet se pieni heikko lenkki, joka on erotettu tästä suuresta perheen jälleennäkemisestä tuona päivänä, olkoon Taivaan Jumala tänä aamuna jotenkin salaperäisellä tavalla purkamassa noita pieniä solmuja, jotka ovat sidottuina mielessäsi, ja paljastakoon sinulle rakkauden, joka Hänellä on sinua kohtaan, ja että sinä tulisit suloisesti palvelemaan Häntä.

Samalla kun ajattelemme näitä asioita, rukoilkaamme.

⁹⁴Juuri ennen kuin rukoilemme, ja päänne on kumarrettuna, aion kysyä teiltä. Haluaisitko tänä äitienpäivänä vihkiä elämäsi uudelleen Hänelle ja odottaa ylösnousemusta? Nostaisitko kätesi Hänen puoleensa? Sillä aikaa kun kaikki… Jumala siunatkoon teitä.

⁹⁵Olisiko siellä joku syntinen, joka on nyt läsnä ja sanoisi: ”Oi Jumala, en ole vielä kytkenyt itseäni tuohon lenkkiin. Minä olen se puuttuva lenkki, joka ei olisi siellä, kun äiti menee katsomaan ympärilleen Kirkkaudessa. En ole siellä, sillä en ole vielä päässyt rauhaan Jumalan kanssa. Minussa ei ole Iankaikkisen Elämän toivoa. Mutta tänään minä… minä haluan tehdä sen.”? Nostaisitko kätesi ja sanoisit: ”Rukoile puolestani, veli Branham, tällä hetkellä. Haluan, että minua muistetaan rukouksessa, sillä minulla on rakkaita ihmisiä meren, Elämän meren, toisella puolella, ja haluan tavata heidät”? Nostakaa kätenne.

⁹⁶Tai joku, joka on luopio ja joka haluaisi palata tänä päivänä ja sanoa: ”Herra, pyhitän itseni uudelleen Sinulle; tulen uudistamaan liittoni Sinun kanssasi”, nostaisitko kätesi ylös?

⁹⁷Taivaallinen Isämme, kun se lähestyy, tämä päivä lähentää yhden päivän verran tuota suurta tapahtumaa. Ja meidän on vain ollut pakko joka vuosi nähdä tämän toteutuvan.

⁹⁸Kuten ihmisillä oli tapana mennä ylös Jerusalemiin helluntaipäivänä, ilmestysmajan ja pyhäkön puhdistamista varten ja – ja syntiuhrin uhraamista varten, joka vuosi heitä muistutettiin, kun tuo karitsa kuoli siellä, että olisi tuleva aika, jolloin Jumalan Karitsa tulisi kuolemaan, erottaakseen synnin. Joka kerta, kun tuo pieni kaveri määkäisi ja veri roiskui heidän käsiinsä, heitä muistutettiin siitä, että tulisi aika, jolloin Jumalan Karitsa huutaisi: ”Eli, lama…?”. Eli, lama…?” ristillä.

Rukoilen, Jumala, että kun katsomme tänään ja näemme, että…

⁹⁹Muutama viikko sitten, ennen kuin lähdin palvelukseesi Kaliforniaan, tämä Indiana oli paljaana ja kuollut, eikä siinä näyttänyt olevan elämää. Viime syksynä kuolleet kukat. Lehdet olivat lähteneet puista. Ja puiden mahla oli mennyt juuriin, ja kaikki oli kuollutta.

¹⁰⁰Mutta tuli aika, jolloin aurinko alkoi paistaa eri tavalla. Sama aurinko, joka oli paistanut läpi talven, mutta elementit olivat muuttuneet, ja se paistoi eri tavalla. Ja auringon paistaessa, yhdessä elementtien kanssa, syntyi elämää, kaikkialla. Lehdet palasivat puihin. Lehti… Elämä, joka oli lähtenyt lehdestä, ja lehti putosi, mutta elämä meni maahan; se palasi uudessa kauneudessa, nuoruuden loistossa. Kukka, joka oli luopunut tuoksustaan, joka oli luopunut säteilevästä kauneudestaan ja pudonnut maahan; se syntyi, puhkesi jälleen esiin nuorekkaana, uudella tuoksulla.

Herra, mistä meitä muistutetaan näinä hetkinä?

¹⁰¹Ja maailma muuttui synkästä, ankeasta autiomaasta kauneuden paratiisiksi, ja mehiläiset ja linnut laulavat, ja kaikki on kevyttä, ja puut iloitsevat lämpimässä kevättuulessa. Lämpö ja ilo oli jälleen maan päällä, auringon ansiosta, s-u-n [aurinko].

¹⁰²Mutta jonain päivänä S-o-n [Poika] tulee parantavien siipiensä kanssa, ja nuo pienet elämät, jotka ovat kätkettyinä kuin puun mahla, maahan, kuten – elämä, joka on kukan siemenessä, se tuo sen jälleen esiin uutena, eikä koskaan tule kuihtumaan. Oi, kuinka me kiitämmekään Sinua tästä!

¹⁰³Ja tänä aamuna monet, monet kädet nousivat ylös, sillä he tietävät, että tuolla verhon takana on jotakin. He kaipaavat nähdä äidin. He kaipaavat nähdä rakkaansa ja tuttavansa ja saada selville kaikki nämä salaisuudet, miten he ovat tulleet tänne ja kautta aikojen. Se kaikki on piilossa verhon takana. Ja jonain päivänä Sinä olet tuleva. Ja he nostivat kätensä; he – he – he – he haluavat olla varmoja, Herra. He uudistuvat jälleen, ja niin minäkin. Auta meitä nyt, Herra. Uudista uskomme ja voimamme.

¹⁰⁴Ja kun tunnemme Herran lähestyvän. Ja viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana maan päällä on puhjennut uusi helluntai. Henki alkoi paljastaa asioita. Ja tässä me olemme viimeisessä merkissä, juuri ennen Tulemusta. Tiedämme, että Herran tulo on lähellä. Ja me näemme sairaiden parantuvan sairauksistaan, joka on ollut maailmalle salaperäistä kahden tuhannen vuoden ajan apostoleista lähtien. Mutta tässä se on jälleen ilmestymässä, profeettoja nousee, Enkeleitä ilmestyy, merkkejä ja ihmeitä. Mistä on kyse? Ylösnousemus on lähellä. S-o-n [Poika] on tulossa.

¹⁰⁵Olkaamme valmiina, Herra. Ottakaamme vastaan jokainen Jumalallinen lupaus; älkäämme ajatelko näitä pieniä solmuja, joita tiede on kerännyt ja niin edelleen, että niin ei voisi tapahtua. Antakaa niiden alkaa purkautumaan, tänä aamuna, kuolemattoman… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …kun Hän värähtelee Jumalan Raamatun sanojen yli kuin hyvin viritetty soitin, laulaakseen rytmiä: ”Minä olen Hän, joka oli kuollut ja olen elävä iankaikkisesti.” ”Vähän aikaa, niin maailma ei enää näe Minua, mutta te tulette näkemään Minut.” ”Sillä Minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” ”Ja viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle; merkkejä ja ihmeitä; vanhukset näkevät unia ja nuoret näkevät näkyjä.” Tämä on jälkimmäisen sateen ja lopunajan merkki. Anna sen olla tunnettavissa keskuudessamme tänä aamuna, Herra, ja olkoon uskomme turvattu. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

59-0419A MINUN ELÄMÄNTARINANI, (My Life Story), Los Angeles, Kalifornia, USA, 19.4.1959

FIN/ENG

59-0419A MINUN ELÄMÄNTARINANI
(My Life Story)
Los Angeles, Kalifornia, USA, 19.4.1959

Kumartakaamme päämme vain hetkeksi rukoukseen.

¹Meidän armollinen taivaallinen Isämme, meillä on totisesti etuoikeus lähestyä Sinua, meidän Jumalamme ja Pelastajamme. Kuulla tämä upea laulu, Kuinka suuri sinä olet, se sykähdyttää meitä, koska me tiedämme, että Sinä olet suuri. Ja me rukoilemme, että Sinun suuruutesi julkituodaan meille uudelleen tänä iltapäivänä, kun me puhumme. Ja on tullut minun osakseni, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, koettaa palata takaisin elämän menneisyyteen, ja minä rukoilen, että Sinä annat minulle voimaa ja—ja mitä minä tarvitsen, Herra, ollakseni tässä hetkessä. Ja voikoon kaikki minun virheeni elämässä vain olla toisille astinlautana, joka toisi heitä lähemmäs Sinua. Suo se, Herra. Voikoot syntiset nähdä jalanjäljet ajan hiekoissa, ja suo heidän tulla johdetuiksi Sinun tykösi. Näitä asioita me pyydämme Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

² [Veli Glover sanoo, ”Voisitko sinä rukoilla näiden rukousliinojen puolesta, ennen kuin aloitat?”—Toim.] Mielelläni. [”Nuo ja nämä ovat rukoilemista varten.”] Selvä, herra, kiitos. Kuten tämä pyhitetty mies, veli Glover, jonka minä olen tuntenut nyt joitakin vuosia, minulla oli etuoikeus olla hetki hänen kanssaan eilisiltana. Ja hän on kertonut minulle… hän oli joutunut vuoteen omaksi joksikin aikaa, lepäämään. Ja nyt, seitsemänkymmentäviisi vuotta vanhana, hän on palaamassa takaisin Herran palvelukseen. En ole puoliksikaan niin väsynyt, kuin mitä olin, ennen kuin kuulin sen. Luulin, että minä olin väsynyt, mutta minä—minä en usko, että olen. Hän on juuri laittanut minulle tänne joitain nenäliinoja kirjekuorten muodossa, ja niin edelleen, missä ne ovat sisällä ja valmiiksi suljettuna.

³ No niin, kuka tahansa teistä radioiden ääressä tai täällä, joka haluaa yhden näistä nenäliinoista, ja te… Angelus- temppeli lähettää niitä jatkuvasti, koko ajan. Te voitte kirjoittaa suoraan tänne Angelus-temppeliin ja he rukoilevat sen puolesta, koska minä vakuutan teille, että se on Kirjoitukset. Se on Jumalan lupaus.

⁴ Ja jos onkin niin, että haluaisitte minun rukoilevan yhden puolesta teitä varten, no, tekisin sen mielelläni. Te voitte kirjoittaa minulle, postilokero 3-2-5, 325, Jeffersonville, kirjoitetaan J-e-f-f-e-r-s-o-n-v-i, tupla l, e. Jeffersonville, Indiana. Tai, jos ette muista postilokeroa, kirjoittakaa vain ”Jeffersonville”. Se on pieni kaupunki, väkiluku noin kolmekymmentäviisituhatta. Kaikki tuntevat minut siellä. Ja niin me mielellämme rukoilisimme nenäliinan puolesta ja lähettäisimme teille.

⁵ Ja, nyt, meillä on ollut suuri menestys tehdessämme tätä, koska… Te saatte sen mukana pienen saatekirjeen, että ihmiset ympäri maailman rukoilevat joka aamu kello yhdeksän, ja kello kaksitoista ja kello kolme. Ja voitte kuvitella, ympäriinsä, maailman toisella puolen, mihin aikaan yöstä heidän täytyy nousta tähän rukoukseen. Niinpä, jos kaikki näistä kymmenistä tuhansista ja kertaa tuhansista, lähettävät rukouksia Jumalalle juuri samalla hetkellä tämän palvelustehtävän puolesta, sinun sairautesi, Jumala ei vain voi torjua sitä. Ja niinpä nyt me, kuten minulla on tapana sanoa, meillä ei ole mitään ohjelmia, me emme ole haluamassa penniäkään rahaa. Me vain… Jos me voimme auttaa sinua, se on se, mitä varten me olemme täällä. Ja antakaa meidän…

Joku tuo toista nippua rukousliinoja.

⁶ No niin, jos teillä ei ole nenäliinaa, jonka haluaisitte lähettää, no, silloin vain kirjoittakaa, joka tapauksessa. Jos te ette tarvitse sitä nyt, pitäkää sitä Apostolien tekojen kohdalla, Raamatussa, 19:sta luvussa. Ja se tulee olemaan pienen valkoisen nauhan muodossa, joka lähetetään teille, ja ohjeet, kuinka tunnustaa syntinne ensin. Ja (kiitos) kuinka tunnustaa syntinne. Teidän ei tule koskaan koettaa saada mitään Jumalalta ilman, että ensin olette oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Ymmärrätteko? Ja sitten teitä opastetaan tässä kutsumaan naapurinne ja pastorinne. Jos teillä on mitään, mikä on teidän sydämessänne ketään vastaan, menkää selvittämään se ensin ja tulkaa takaisin. Ja sitten rukoilkaa, pitäkää rukouskokous kotonanne ja kiinnittäkää tämä rukousliina alusvaatetukseenne, sitten uskokaa Jumalaa. Ja juuri noina kolmena tuntina, joka päivä, tulee ympäri maailman olemaan ihmisiä rukouksessa, ketju ympäri maailman.

⁷ Ja nyt se on teidän, täysin ilmaiseksi, lähettäkää vain pyyntö. Ja—ja, no niin, me emme kirjoita sinulle takaisin vaatiaksemme sinulta tai kertoaksemme sinulle jostain ohjelmasta, joka meillä on. Me haluamme sinun tukevan ohjelmaa, mutta meillä ei— ei ole mitään, jota voisit tukea. Ymmärrättehän? Joten sinä… Se ei ole, että saisimme sinun osoitteesi, se on pelkästään vain auttamiseksi ja Herran palvelustehtävä, jota koetamme viedä eteenpäin.

⁸ Nyt kumartakaamme päämme. Ja mikäli sinä olet radiokanavalla, pidä rukousliinasi siellä, laita vain oma kätesi sen päälle samalla kun me rukoilemme.

⁹ Armollinen Herra, me tuomme Sinulle nämä pienet kääröt, mahdollisesti jotkut niistä näyttävät olevan ehkä pieniä vauvojen liivejä, tai—tai joitakin pieniä aluspaitoja, tai ehkä pienet tossut, tai—tai jotakin, nenäliina, jotka ovat menossa sairaille ja vaivatuille. Herra, on Sinun Sanasi mukaista, että me teemme tämän. Sillä me luemme, Apostolien teoista, että he ottivat Sinun palvelijasi, Paavalin, ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja, koska he uskoivat, että Sinun henkesi oli tuon miehen päällä. Ja saastaiset henget lähtivät ulos ihmisistä, ja vaivat ja sairaudet jättivät heidät, koska he uskoivat. Ja nyt me tajuamme, Herra, että me emme ole pyhä Paavali, mutta me tiedämme, että sinä yhä pysyt Jeesuksena. Ja me rukoilemme, että Sinä kunnioitat näiden ihmisten uskoa.

¹⁰ Ja kerran sanottiin, että kun Israel, koettaessaan totella Jumalaa, oli jäänyt ansaan, meri edessään, vuoret kummallakin puolellaan, ja Faaraon sotajoukot lähestymässä. Ja joku on sanonut, että ”Jumala katsoi alas siitä tulipatsaasta, vihaisin silmin, ja meri pelästyi ja vetäytyi, ja valmisti tien Israelille kulkea ylitse luvattuun maahan”.

¹¹ Oi Herra, katso jälleen alas, kun nämä kääröt lasketaan sairaiden ruumiiden päälle Sinun elävän Sanasi muistoksi. Ja pelästyköön sairaus, katso läpi poikasi, Jeesuksen veren, joka kuoli tämän sovituksen tähden. Ja olkoon vihollinen peloissaan ja siirtyköön syrjään, että nämä ihmiset voisivat siirtyä lupaukseen, että ”ennen kaikkea,” se on Sinun halusi ”että me kukoistaisimme terveydessä.” Suo se, Isä, sillä me lähetämme sen se—se asenne sydämissämme. Ja se on meidän päämääräämme. Me lähetämme sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Kiitos, veli Glover. Kiitos, herra.

¹² No niin, tämän illan ollessa päätös tälle osaa herätyskokouksia, minä en tiedä, radioidaanko tätä vai ei, mutta (mikäli ei) haluaisin sanoa radioyleisölle, että tämä on ollut yksi hienommista kokouksista, joita minulla on ollut moneen, moneen vuoteen. Se on ollut vakaa, tervehenkinen, mitä rakastavin, yhteistyöhaluinen kokous, jossa olen ollut pitkään aikaan.

¹³ [Veli sanoo, ”Olemme lähetyksessä viisitoista yli neljään saakka, veli. Ja he kuuntelevat sinua, kaikkialla eteläisessä Kaliforniassa, aina saarilla asti, ja laivoilla. Me saamme viestejä heiltä. Ja niin sinulla on suuri kuulijakunta, tuhansia ja kymmeniä tuhansia.”—Toim.] Kiitos, herra. Se on todella hyvä. Ilo kuulla siitä. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

¹⁴ Ja minulla todella on aina ollut lämmin paikka sydämessäni Angelus-temppelille, sen kannan tähden Jeesuksen Kristuksen täyden evankeliumin puolesta. Ja, nyt, se—se tuntuu olevan minulle henkilökohtaisempaa nyt. Vaikuttaa siltä tavattuani jokaisen ja nähdessäni heidän hienon henkensä, minusta tuntuu, että olen yhä enemmän yksi teistä, kuin mitä ennen olin. Jumala siunatkoon teitä, on minun rukoukseni. Ja… [Kuulijakunta antaa aplodit—Toim.] Ystävällinen kiitos.

¹⁵ No niin, oli ilmoitettu, että tänään minun pitäisi puhua teille hetki: Minun elämäntarinastani. Se on minulle raskas asia. Tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta, kun olen koettanut lähestyä sitä moniin vuosiin. Ja minulla ei olisi aikaa mennä yksityiskohtiin, vain ainoastaan osaan siitä. Ja, täällä, olen tehnyt monia virheitä, tehnyt monia asioita, jotka olivat väärin. Ja minun toiveeni on, että te radiokanavalla ja te jotka olette läsnä, että te ette ota virheitäni kompastuskivinä, vaan astinkivinä tuomaan teidät lähemmäksi Herraa Jeesusta.

¹⁶ Sitten, tänä iltana, rukouskortit annetaan tämän illan parantamiskokousta varten. No niin, kun me puhumme parantamiskokouksesta, se ei tarkoita, että me aiomme parantaa jonkun, me aiomme ”rukoilla jonkun puolesta.” Jumala tekee parantamisen. Hän on vain ollut todella armollinen minulle, vastatessaan rukoukseen.

¹⁷ Ja minä puhuin kuuluisan evankelistan managerille, täällä jokin aika sitten, ja—ja kysyttiin, miksi tämä evankelista ei rukoillut sairaitten puolesta. Ja evankelista vastasi takaisin minun kokouksieni managerille, sanoen ”Jos…” Tämä evankelista uskoo jumalalliseen parantamiseen. Mutta jos hän alkaisi rukoilla sairaiden puolesta, se keskeyttäisi hänen kokouksensa, koska seurakunnat sponsoroivat häntä. Monet seurakunnat, ja monet heistä, eivät usko jumalalliseen parantamiseen.

¹⁸ Niinpä minä arvostan ja kunnioitan tätä evankelistaa, koska hän pysyy paikallaan, palveluspaikallaan. Hän voisi ehkä… Minä en voisi koskaan ottaa hänen paikkaansa, ja epäilen, voisiko hän ottaa minun paikkaani. Meillä kaikilla on paikka Jumalan valtakunnassa. Me olemme kaikki liitetyt yhteen. Erilaisia lahjoja, mutta sama Henki. Erilaisia ilmenemismuotoja, tarkoitin sanoa, mutta sama Henki.

¹⁹ Ja nyt, tänä iltana kokoukset alkavat… Luulen, että konsertin sanottiin alkavan kuusi kolmekymmentä. Ja, nyt, jos te olette radiokanavalla, tulkaa kuuntelemaan tätä. Se on… Se tulee olemaan kaunista, se on aina.

²⁰ Ja sitten haluaisin sanoa, että rukouskortit annetaan välittömästi tämän kokouksen jälkeen, niin pian kuin tämä kokous on päättynyt, jos olette täällä ja haluatte rukouskortin. Minulle ilmoitettiin tuolla vain muutama hetki sitten, poikani tai herra Mercier tai herra Goad, he tulevat jakamaan rukouskortit. Pysykää vain paikoillanne. Niin pian kuin kokous on päättynyt, pysykää vain omilla paikoillanne, jotta pojat pääsevät jonon läpi ja saavat rukouskortit jaettua niin nopeasti kuin mahdollista. Se tulee tapahtumaan parvekkeilla tai ensimmäisessä kerroksessa, missä tahansa, pohjakerroksissa tai missä tahansa te olette, pysykää vain paikallanne ja pojat tietävät, että olette täällä rukouskorttia varten. Ja sitten tänä iltana tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta. Ja jos Herra ei muuta minun ajatuksiani, haluan saarnata tänä iltana aiheesta: Jos Sinä näytät meille Isän, niin se tyydyttää meidät.

²¹ Nyt haluaisin lukea tekstiksi tänä iltapäivänä, vain päästäkseni Elämäntarinan alkuun, se löytyy Heprealaiskirjeestä, 13. luvusta, ja aloittakaamme tästä suunnilleen… Sanoisin suunnilleen 12. jakeesta.

Sen tähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.

Niin menkäämme… siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen.

sillä täällä ei meillä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

²² Nyt se on eräänlainen teksti. Sillä, katsokaahan, jos se on elämäntarina tai mitään, mikä liittyy ihmiseen, me emme ylistä sitä, ja erityisesti ihmisen menneisyyttä, jos se on ollut yhtä synkkä kuin omani on ollut. Mutta minä ajattelin, että jos me luemme Kirjoituksia, Jumala siunaa Kirjoitukset. Ja ajatukseni on:

Että täällä meillä ei ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

²³ No niin, minä tiedän, että te olette kovasti kiintyneet Los Angelesiin. Teillä on oikeus olla. Se on hieno, kaunis kaupunki. Savusumuineen ja kaikkinensa, silti se on kaunis kaupunki, hieno ilmasto. Mutta tämä kaupunki ei voi jatkua, sillä täytyy olla loppunsa.

²⁴ Olen seissyt Roomassa, (missä nuo suuret keisarit) ja kaupungeissa, jotka he luulivat voivansa rakentaa katoamattomiksi, ja on kaivettava kaksikymmentä jalkaa syvälle löytääksenne edes sen rauniot.

²⁵ Olen seissyt siellä, missä faaraoilla on ollut suuret kuningaskuntansa, ja teidän täytyy kaivautua syvälle maahan löytääksenne sen, missä nuo suuret faaraot hallitsivat.

²⁶ Kaikki me haluamme ajatella omaa kaupunkiamme ja paikkaamme. Mutta, muistakaa, se ei voi kestää.

²⁷ Kun olin pieni poika, minulla oli tapana mennä suureen vaahterapuuhun. Minun osavaltiossani meillä on paljon kovapuuta. Ja sitten meillä oli näitä vaahterapuita, sokerivaahtera, ja se mitä me kutsumme ”kovaksi vaahteraksi” ja ”pehmeäksi vaahteraksi”. Tämä suuri, jättiläismäinen puu, se oli mitä kaunein puu. Ja kun tulin pelloilta, heinätöistä ja— ja sadonkorjuusta, menin mielelläni tämän suureen puun tykö ja—ja istuin sen alla ja—ja katselin ylös. Ja saatoin nähdä sen suurten, mahtavien oksien keinuvan tuulessa, suuren mahtavan rungon. Ja minä sanoin: ”Tiedättekö, minä uskon että tämä puu tulee olemaan täällä satoja ja satoja vuosia.” Jokin aika sitten katsoin tuota vanhaa puuta, se oli vain tynkä.

²⁸ ”Sillä täällä meillä ei ole pysyväistä kaupunkia.” Ei, ei mikään täällä maan päällä, jota voit katsoa, voi jatkua. Sillä täytyy olla loppu. Kaiken, mikä on kuolevaista, täytyy antaa tietä kuolemattomuudelle. Niinpä riippumatta siitä, miten hyviksi me rakennamme valtatiemme, miten hienoiksi teemme rakennuksemme, sen kaiken täytyy mennä, sillä täällä mikään ei voi jatkua. Vain näkymätön on sitä, mikä jatkuu.

²⁹ Muistan talon, jossa me asuimme, se oli vanha, mudalla tilkitty hirsitalo. Minä… Ehkä monet eivät ole koskaan nähneet mudalla tilkittyä taloa. Mutta se oli kaikki tilkitty mudalla, ja nuo valtavan suuret hirret, jotka olivat tuossa vanhassa talossa, ajattelin, että tuo talo tulisi seisomaan satoja vuosia. Mutta, tiedättekö, tänään siinä, missä tuo talo seisoi, on kunnallinen asuntorakennuskohde. Se on niin kovin erilaista. Kaikki muuttuu. Mutta…

³⁰ Ja minulla oli tapana katsella isääni, hän oli aika lyhyt, tanakka mies, hyvin vahva, ja hän oli yksi vahvimmista pienistä miehistä jonka tiesin. Tapasin herra Cootsin, kaverin, jonka kanssa hän ennen työskenteli metsätöissä, hän oli metsuri, ja noin vuosi sitten, ja herra Coots on todella hyvä ystäväni, ja diakoni Ensimmäisessä baptistiseurakunnassa, ja hän sanoi: ”Billy, sinun pitäisi olla todella voimakas mies.”

Ja minä sanoin: ”Ei, en ole, herra Coots.”

³¹ Hän sanoi: ”Jos tulet yhtään isääsi, sinä olisit.” Hän sanoi: ”Olen nähnyt tuon miehen, joka painoi sata ja neljäkymmentä paunaa, lastaavan yksinään vaunuihin tukin, joka painoi yhdeksänsataa paunaa.” Hän vain tiesi, kuinka tehdä sen. Hän oli vahva. Voin nähdä hänen tulevan paikalle peseytyäkseen ja valmistautuakseen aterialle, kun äiti kutsui häntä.

³² Ja meillä oli vanha omenapuu etupihalla, ja sitten siellä oli kolme tai neljä pientä, taakse mentäessä. Ja suoraan keskimmäisessä puussa oli vanha peili, joka oli rikkoutunut, peili, iso sellainen. Ja se oli kiinnitetty puun kylkeen muutamalla sisäänpäin taivutetulla naulalla. Vähän niin kuin ne, mitä jotkut teistä kuuntelevista puusepistä, kutsuisivat ”vaateripustimiksi”. Se oli taivutettu sisään pitämään lasin paikallaan. Ja siellä oli vanha tinakampa. Kuinka moni on koskaan nähnyt vanhan tina… vanhanaikaisen tinakamman? Voin aivan nähdä sen.

³³ Ja sitten siellä oli pieni pesupenkki, vain pieni lauta, jonka alla on pieni vino jalka, kiinnitettynä puuta vasten. Pieni, vanha, puoliksi rikinkeltainen pumppu, jolla pumppasimme vettä, ja me peseydyimme tämän vanhan puun luona. Ja äidillä oli tapana ottaa jauhosäkkejä ja tehdä pyyhkeitä. Onko kukaan koskaan käyttänyt jauhosäkkipyyhettä? No, olen varma, että minusta tuntuu nyt kotoisalta. Ja nuo suuret, vanhat karkeat pyyhkeet! Ja kun hän kylvetti meidät pikku lapsoset, hän… tuntui kuin hän olisi hangannut nahan irti, joka kerta kun hän hankasi. Ja minä muistan tuon vanhan jauhosäkin. Ja hänellä oli tapana vetää joitakin langoista esiin, tehdä pieniä tupsuja, ikään kuin koristellakseen sitä.

³⁴ Kuinka moni on koskaan nukkunut olkipatjalla? No, minä— jopas nyt! Kuinka moni tietää, mikä kuorityyny oli? No niin, veli Glover, minä tunnen oloni nyt kotoisaksi, aivan varmasti! Olkipatja, no, ei siitä ole kovin kauaa, kun lakkasin käyttämästä sellaista, ja se oli… Voi, se—se on hyvä nukkua, viileä. Sitten talviaikaan otettiin tuo vanha höyhenvuode ja maattiin sillä, tiedättehän, ja sitten meidän täytyi laittaa päällemme pala telttakangasta, koska lumi puhalsi talossa raoista sisään, tiedättehän, missä tuo vanha pärekaton vuorauslauta kääntyi ylös, tiedättehän, ja lumi puhalsi siitä läpi. Ja voi, voin muistaa sen todella hyvin.

³⁵ Ja sitten isällä oli parranajosuti. Minä… Nyt tämä yllättää teidät varmasti. Se oli tehty maissin kuorista, maissin hiustupsuinen parranajosuti. Hänellä oli tapana ottaa äidin vanha lipeäsaippua, jonka hän oli tehnyt, vaahdottaa sitä ja laittaa sitä kasvoillensa tällä maissintupsusudilla, ja ajaa partansa suurella, vanhalla partaveitsellä. Ja sunnuntaina hän otti paperinpaloja, pisti ne ympäri kaulustaan, he käyttivät selluloidikauluksia ja panivat ne kauluksen ympärille tällä tavalla, estääkseen saippuavaahdon pääsyn paitansa kaulukseen. Näittekö koskaan sitä tehtävän? No, oi, oi!

³⁶ Minä muistan pienen puron kauempana, mistä meillä oli tapana hakea vettä juotavaksi, ja otimme vetemme vanhasta kurpitsakauhasta. Kuinka moni on koskaan nähnyt kurpitsakauhaa? No niin, kuinka moni ylipäätään on Kentuckysta? No mutta, katsokaapas täällä näitä Kentuckylaisia. No, ohoh, minähän olen—minähän olen aivan… Minä ajattelin kaikkien täällä olevan Oklahomalaisia ja Arkansaslaisia, mutta näyttää siltä kuin Kentucky olisi siirtymässä tänne. No, Kentuckysta löydettiin öljyä muutama kuukausi sitten, tiedättehän, joten ehkä jotkut heistä tulevat tätä kautta.

³⁷ Ja sitten muistan, kun isällä oli tapana tulla ja peseytyä päivällistä varten, hän kääri hihansa ylös, nuo pienet paksut käsivarret. Ja kun hän veti käsivartensa ylös peseytyäkseen, heitti vettä kasvoilleen, nuo lihakset vain pullistelivat hänen pienissä käsivarsissaan. Ja minä sanoin: ”Tiedättekö, minun isäni elää sata ja viisikymmentä vuotta vanhaksi.” Hän oli niin vahva! Mutta hän kuoli viisikymmentäkaksivuotiaana. Näettekö? ”Täällä meillä ei ole pysyväistä kaupunkia.” Se on totta. Me emme voi pysyä.

³⁸ Nyt, tehdäänpä pieni matka, me kaikki. Jokaisella teistä täällä on elämäntarina, juuri niin kuin minullakin on, ja on hyvä kävellä pitkin muistojen kujaa aina silloin tällöin. Ettekö tekin ajattele niin? Vain mennä takaisin, ja menkäämme kaikki hetkeksi takaisin, takaisin samankaltaisiin kokemuksiin pieninä lapsina.

³⁹ Ja nyt elämäntarinan ensimmäinen osa. Kosketan sitä vain vähän, koska se on kirjassa, ja monilla teistä on se kirja.

⁴⁰ Minä synnyin pienessä vuoristomökissä, kaukana Kentuckyn vuorilla. Heillä oli yksi huone jossa me asuimme, ei mattoa lattialla, ei edes puuta lattiassa; se oli vain yksinkertainen paljas maalattia. Ja kanto, kannon irti leikattu pää kolmella jalalla, se oli meidän pöytämme. Ja kaikki nuo pienet Branhamit tungeksivat siellä, ja pienen vanhan kaapin edessä, ja piehtaroivat, näyttäen kuin joukko opossumeja olisi piehtaroinut siellä tomussa, tiedättehän, kaikki nuo pikku veljekset. Meitä oli yhdeksän, ja yksi pieni tyttö, ja hänellä todella oli rankkaa tuon poikajoukon keskellä. Meidän täytyy kunnioittaa häntä yhä tänä päivänä asioiden takia joita silloin teimme. Hän ei voinut mennä meidän kanssamme minnekään, ajoimme hänet takaisin, hänhän oli tyttö. Joten hän ei voinut kestää sitä, tiedättehän. Joten meillä oli… Ja kaikkea…

⁴¹Muistan, että pöydän takana meillä oli vain kaksi tuolia, ja ne oli tehty oksan kuoresta. Vain nuoria hikkoripuita laitettuna yhteen, ja niiden pohja punottuna hikkoripuun kuorella. Onko kukaan koskaan nähnyt hikkoripuunkuorituolia? Kyllä. Ja voin vielä kuulla äidin. Oi, myöhemmin kun me pääsimme taloon, missä hänellä oli puulattia, nuo pikkulapset sylissään tällä tavalla, ja keinuttaen tuota vanhaa tuolia vain pam, pam, paukuttaen lattiaan. Minä muistan estäneeni pienempiä menemästä ulos ovesta, kun hän pesi pyykkiä tai jotakin, hän laittoi tuolin lattialle ja käänsi sen vinottain ovea vasten, estämään pienempiä pääsemästä ulos, kun hänen täytyi mennä lähteelle hakemaan vettä, ja niin edelleen.

⁴² Ja äiti oli viisitoista vuotta vanha kun minä synnyin, isä oli kahdeksantoista. Ja minä olin ensimmäinen yhdeksästä lapsesta. Ja minulle kerrottiin, että sinä aamuna, kun minä synnyin…

⁴³ Nyt, me olimme todella köyhiä, yksinkertaisesti köyhistä köyhimpiä. Eikä meillä ollut edes ikkunoita tässä pikku mökissä. Siinä oli kuin pieni puinen oven tapainen, joka avataan. Epäilenpä ettette koskaan ole nähneet mitään sellaista. Pieni puinen ovi, joka avattiin ikkunan sijasta, se pidettiin auki päiväsaikaan ja suljettiin öisin. Me emme voineet sytyttää sähkövaloja tai edes polttaa kerosiinia noina päivinä, meillä oli se, mitä kutsutaan ”rasvalampuksi.” No niin, en tiedä tiedättekö ollenkaan mikä rasvalamppu oli. No, mitä te… Ja ostitteko te… poltitteko te koskaan männyn oksankohtaa? Ottaa vain männyn oksankohta ja sytyttää se ja laittaa se kannen päälle, se palaa. Ja se… savutti vähän, mutta heillä ei ollut huonekalujakaan, kuitenkaan, savuttumassa. Joten se vain… mökki sai savustuksen. Se veti hyvin, koska siellä oli runsaasti kattoa ylhäällä vetämässä sitä läpi. Joten se…

⁴⁴ Ja minä synnyin huhtikuun kuudentena, 1909. Tietenkin, tiedättehän, se tekee minusta vähän yli kahdenkymmenenviiden nyt. Ja niin, sinä aamuna jona minä synnyin, äiti sanoi, että he avasivat ikkunan. No niin, meillä ei ollut lääkäreitä; siellä oli kätilö. Ainoastaan… Ja tuo kätilö oli isoäitini. Ja niinpä, kun synnyin ja aloitin ensimmäisen itkuni, ja—ja äiti halusi nähdä lapsensa. Eikä—eikä hän ollut muuta kuin lapsi itsekään. Ja kun he avasivat tuon pienen ikkunan, juuri päivän alkaessa sarastaa, noin kello viisi. Ja… Vanha punarinta oli asettunut pienen pensaan reunaan. Kuten te kaikki olette nähneet kuvan siitä minun elämäntarina-kirjassani. Ja vanha punarinta oli asettunut sinne laulamaan kaikella, mitä siinä oli.

⁴⁵ Olen aina rakastanut punarintoja. Nyt, te pojat siellä radiokanavalla, älkää ampuko lintujani. Ymmärrättehän, ne ovat—ne ovat—ne ovat… Ne ovat minun lintujani. Oletteko koskaan kuulleet punarintalegendasta, kuinka se sai punaisen rintansa? Pysähdyn tähän hetkeksi. Miten se sai punaisen rintansa… Kuninkaiden Kuningas oli eräänä päivänä kuolemassa ristillä, ja Hän kärsi eikä kukaan tullut Hänen luokseen. Hänellä ei ollut ketään auttamassa Häntä. Ja siellä oli pieni ruskea lintu, joka halusi ottaa nuo naulat pois rististä, ja se jatkoi lentämistä ristille ja noiden naulojen nykimistä. Se oli liian pieni vetämään niitä pois, ja se sai rintansa aivan punaiseksi verestä. Aina siitä asti sen rinta on ollut punainen. Älkää ampuko sitä, pojat. Jättäkää se rauhaan.

⁴⁶ Se istui ikkunan reunalla sirkuttaen niin kuin punarinnat laulavat. Ja—ja isä työnsi ikkunaa taaksepäin. Ja kun hän työnsi ikkunan pientä luukkua taakse, se valo, jonka näette kuvassa, tuli pyörien ikkunasta, kertoo äitini, ja riippui sängyn yllä. Isoäiti ei tiennyt mitä sanoa.

⁴⁷ No niin, me olemme… emme olleet uskonnollinen perhe. Kotiväkeni ovat katolisia. Olen irlantilainen kummaltakin puolelta. Isäni on täysin irlantilainen, Branham. Minun äitini on Harvey; hänen isänsä vain nai Cherokee-intiaanin, joten se rikkoi pienen irlantilaisten verinlinjan. Ja isä ja äiti eivät käyneet kirkossa, ja he avioituivat seurakunnan ulkopuolella, eikä heillä ollut mitään uskontoa. Eikä siellä vuorilla edes ollut katolista kirkkoa. He siis tulivat varhaisten uudisasukkaiden mukana; kaksi Branhamia tuli sinne, ja siitä sai alkunsa koko Branhamien sukupolvi; se on perheen sukupuu.

⁴⁸ Ja sitten hän avasi… Kun he avasivat ikkunan ja tämä Valo oli siellä, he eivät tienneet mitä tehdä. Isä oli ostanut itselleen (äiti kertoi) uudet haalarit tätä tapahtumaa varten. Hän seisoi… kätensä vanhojen haalareiden rintalapun sisällä, niin kuin eränkävijöillä ja tukkimiehillä noina päivinä oli tapana. Ja se pelotti heitä.

⁴⁹ No, sen jälkeen kun tulin ehkä kymmenen päivän ikäiseksi tai jotain, he veivät minut pieneen baptistikirkkoon, nimeltään ”Opossumi valtakunta”, Opossumi valtakunnan baptistikirkko. Se on aikamoinen nimi. Siellä oli vanha matkasaarnaaja, tuo vanhanaikainen baptistisaarnaaja tuli käymään siellä aina noin kerran kahdessa kuukaudessa. Nuo ihmiset pitivät siellä pienen kokouksen yhdessä; he menivät laulamaan joitakin lauluja, mutta heillä oli saarnaamista silloin tällöin matkasaarnaajasta riippuen. He maksoivat hänelle joka vuosi säkillisellä kurpitsoja ja muutamilla sen kaltaisella asialla, tiedättehän, mitä ihmiset kasvattivat antaaksensa sen. Ja tuo vanha saarnaaja tuli käymään, ja siellä hän rukoili puolestani ollessani pieni poika. Se oli ensimmäinen matkani kirkkoon.

⁵⁰ Sinä vuonna suurin piirtein… vähän yli kaksi vuotta vanhana, tuli ensimmäinen näky.

⁵¹ No, he olivat kertoneet siellä ympäri vuoria että tämä Valo tuli sisälle. Niinpä he yrittivät ymmärtää sitä. Jotkut heistä sanoivat, että sen oli täytynyt olla auringonvalon heijastus peilistä talossa. Mutta ei siellä ollut peiliä. Eikä aurinko ollut noussut, joten oli liian aikaista, kello viideltä. Ja sitten, voi, he vain ohittivat sen. Ja kun minä olin suunnilleen… luullakseni noin kolme vuotta vanha…

⁵² Nyt, minun täytyy olla rehellinen. Tässä on asioita joita en haluaisi kertoa, ja toivoisin että voisin ohittaa sen eikä minun tarvitsisi kertoa sitä. Mutta silti, kertoaksesi totuuden, sinun täytyy kertoa totuus, olipa kyse sinusta tai perheestäsi. Ole rehellinen siitä, ja silloin se on aina sama.

⁵³ Isäni ei ollut mitenkään uskonnollinen. Hän oli tyypillinen vuoristopoika, joka joi jatkuvasti, kaiken aikaa. Ja hän oli joutunut joihinkin vaikeuksiin tappelussa, ja kaksi tai kolme miestä oli melkein saanut surmansa, kun he tappelivat, ammuskellessaan ja haavoittaessaan toisiaan veitsillä jonkinlaisissa juhlissa vuorilla. Ja isä oli ollut yksi tämän tappelun pääpukari, sen tähden, että siellä yksi hänen ystävänsä oli loukkaantunut ja lyönyt jotakuta tuolilla. Ja oli… Sillä miehellä oli veitsi esillä ja hän oli aikeissa lyödä isän ystävää lattialla tällä veitsellä, läpi hänen sydämensä, ja isä oli siinä osallisena. Ja sen on todella täytynyt olla hirvittävä tappelu, koska, aina Burkesvillestä asti, monien mailien takaa, isän perään lähetettiin sheriffi, ratsain.

⁵⁴ Niinpä se mies makasi kuolemaisillaan. Joitakin hänen perheestään saattaa olla kuuntelemassa. Aion kertoa hänen nimensä, Will Yarbrough oli hänen nimensä. He luultavasti… Luulen, että osa heistä on Kaliforniassa, hänen pojistaan. Mutta hän oli öykkäri, suuri vahva mies, tappoi oman poikansa aidanseipäällä. Joten hän—hän oli hyvin vahva ja häijy mies. Ja niin siellä oli suuri puukkotappelu hänen ja isän välillä. Ja isäni melkein tappoi tuon miehen, joten hänen täytyi paeta ja jättää Kentucky, ja tulla joen yli Indianaan.

⁵⁵ Ja hänellä oli veli joka asui, niihin aikoihin, Louisvillessä, Kentuckyssa, joka oli apulaisjohtaja Wood Mosaic Saw Millsillä, Kentuckyssa, Louisvillessä. Ja, niin isä tuli etsimään vanhempaa veljeään. Isä oli nuorin pojista, seitsemästätoista lapsesta. Ja niinpä hän tuli etsimään vanhempaa veljeään, ja sinä aikana hän oli poissa melkein vuoden. Hän ei voinut tulla takaisin, koska poliisi etsi häntä. Ja sitten kun kuulimme hänestä kirjeessä, joka oli allekirjoitettu toisella nimellä, mutta hän oli kertonut äidille, mikä se tulisi olemaan, kun hän kuulisi hänestä.

⁵⁶ Ja sitten minä muistan eräänä päivänä lähteen (tämä pieni mökki), joka oli aivan talon takana. Ja—ja sinä aikana, sen jälkeen… Minun ja seuraavan veljeni välillä on yhdeksän… yksitoista kuukautta, ja hän yhä konttasi. Ja minulla oli iso kivi kädessäni, ja yritin näyttää hänelle, kuinka lujaa pystyisin heittämään tuon kiven vanhaan mutaan, missä lähde oli virrannut maasta ja tehnyt maan mutaiseksi. Ja minä kuulin linnun, ja se lauloi ylhäällä puussa. Ja minä katsoin ylös tuohon puuhun, ja tuo lintu lensi pois, ja kun se lensi, Ääni puhui minulle.

⁵⁷ Tiedän, että te ajattelette, etten voinut ajatella ja muistaa sitä. Mutta Herra Jumala, joka on maan ja taivaan tuomari, ja kaiken mitä niissä on, tietää että minä kerron totuuden.

⁵⁸ Tuo lintu, kun se lensi pois, ääni tuli sieltä missä lintu oli puussa, kuin tuuli, joka olisi tarttunut pensaaseen, ja se sanoi: ”Sinä tulet asumaan lähellä kaupunkia, jota kutsutaan New Albanyksi”. Ja minä olen asunut siitä asti, kun olin kolme vuotias, aina tähän asti, kolmen mailin päässä New Albanysta, Indianassa.

⁵⁹ Menin sisälle ja kerroin äidilleni siitä. No, hän ajatteli, että minä vain kuvittelin tai jotain.

⁶⁰ Myöhemmin me muutimme Indianaan ja isä meni töihin eräälle miehelle, herra Wathenille, rikkaalle miehelle. Hän omistaa Wathenin tislaamot. Ja hän omisti suuria osuuksia; hän on multimiljonääri, Louisville Colonelsista ja—ja baseballista ja niin edelleen. Ja sitten me asuimme siellä lähellä. Ja isä oli köyhä mies, kuitenkaan hän ei voinut olla juomatta, joten hän—hän alkoi valmistaa viskiä viinapannulla.

⁶¹ Ja sitten se tuotti vaikeuksia minulle, koska minä olin vanhin lapsista. Minun täytyi mennä ja kantaa vettä tuolle viinapannulle, pitämään jäähdytinkierukat kylminä, kun he valmistivat viskiä. Sitten hän alkoi myydä sitä, ja silloin hänellä oli kaksi tai kolme noita viinapannuja. No niin, tätä osaa en mielelläni kerro, mutta se on totuus.

⁶² Ja minä muistan erään päivän, tullessani navetasta taloon, itkien. Koska ulkona talon takana oli lampi, se… mistä heillä oli tapana leikata jäätä. Moni teistä muistaa, kuinka ennen leikattiin jäätä ja laitettiin se sahanpuruihin. No, sillä tavalla herra Wathen säilytti jäätä siellä maalla. Ja isä oli autonkuljettajana hänelle, yksityinen autonkuljettaja. Ja kun… tämä lampi oli täynnä kalaa, ja kun he menivät leikkaamaan jäätä ja toivat sen sisään ja laittoivat sen sahanpuruihin, sitten kun jäät sulivat kesän kuluessa, se oli luullakseni jollakin tavalla puhdasta, enemmänkin kuin järvijäätä, ja he saattoivat käyttää sitä, eivät juomiseen, mutta pitämään veden kylmänä, laittaa sitä ämpäreidensä ympärille ja maitonsa, ja niin edelleen.

⁶³ Ja eräänä päivänä kannoin vettä tältä pumpulta, joka oli suurin piirtein korttelin matkan päässä. Minä itkin, ja kukapa ei olisi, koska olin tullut koulusta ja kaikki pojat olivat menneet ulos lammelle kalastamaan. Minä vain rakastin kalastamista. Ja niinpä he kaikki pääsivät kalastamaan paitsi minä, ja minun täytyi kantaa vettä tälle viinapannulle. Tietysti, voi, sen täytyi olla äiti; oli kieltolaki. Ja minä… Se oli varsinaista kärsimystä. Ja minä muistan, kuinka tulin sinne kipeän varpaan kanssa, ja minulla oli maissintähkä käärittynä varpaani alle, pitämässä sen poissa tomusta. Oletteko te koskaan tehneet niin? Laittaneet vain maissintähkän varpaanne alle tällä tavalla ja sitoneet narun sen ympärille. Se pitää varpaanne suoraan ylöspäin, melkeinpä niin kuin kilpikonnan pää, tiedättehän, törröttämässä ylöspäin. Minut olisi voinut jäljittää kaikkialle minne menin, tämä maissintähkä varpaani alla; mihin olin astunut sillä, tiedättehän. Minulla ei ollut kenkiä. Niinpä me emme koskaan käyttäneet kenkiä, joskus puoleen talveenkaan. Ja jos käytimme, me… se oli vain mitä saimme, mitä joku antoi meille. Ja vaatteita mitä joku, mitä hyväntekeväisyys antoi meille.

⁶⁴ Ja minä pysähdyin tämän puun alle ja istuin siellä vain parkuen (se oli syyskuussa), koska halusin mennä kalaan, minun täytyi kantaa useampi saavillinen vettä pienillä melassiämpäreillä, vain suurin piirtein tuon korkuisilla, puolen gallonan kokoisilla, koska minä olin vain noin seitsemän vuotias pikkupoika. Ja minä kaadoin niitä suureen saaviin ja sitten menin takaisin ja hain toiset kaksi ämpärillistä ja tulin takaisin, pumpaten sitä. Se oli se vesi mitä meillä oli. Ja he olivat menossa tekemään erän tuota maissiviskiä sinä iltana, nämä miehet isän kanssa talolla.

⁶⁵ Ja minä itkin ja yhtäkkiä kuulin jonkin saavan aikaan kuin pyörretuulen äänen, jotakin tämän kaltaista (no niin, toivon ettei se ole liian kovalla), menevän ”Whoooossssh, whoooossssh,” aivan tuon kaltainen ääni. No, oli hirvittävän hiljaista ja minä katselin ympärilleni. Ja tiedättekö mitä, pieni pyörretuuli, uskoakseni te kutsutte niitä pieniksi pyörremyrskyiksi? Syysaikaan maissipelto ruokotaan läpi, tiedättehän, lehdet ja niin edelleen, syksyllä siellä, lehdet olivat juuri alkaneet kellastua. Ja minä olin suuren hopeapoppelipuun alla, seisoin suurin piirtein puolimatkassa navetan ja talon välillä. Ja minä kuulin tuon äänen. Ja katselin ympärilleni, oli yhtä hiljaista kuin tässä huoneessa on. Ei lehden suhahdustakaan missään tai mitään. Ja minä ajattelin: ”Mistä tuo ääni tulee?” No, minä ajattelin: ”Sen täytyy olla kauempana täältä.” Vain poikanen. Ja se tuli kovemmaksi ja kovemmaksi.

⁶⁶ Minä otin pienet ämpärini ja parahdin vielä pari kertaa ja lähdin kulkemaan kujaa pitkin, jolla olin levännyt. Ja pääsin vain muutaman jalan päähän siitä, pois tämän suuren puun oksien alta, ja, voi sentään, se teki pyörteen äänen. Ja minä käännyin katsomaan, ja noin puolivälissä sitä puuta oli toinen pyörretuuli, tarttuneena tuohon puuhun, mennen vain ympäri ja ympäri, liikuttaen noita lehtiä. No, en pitänyt sitä mitenkään kummallisena, koska oli vain se aika vuodesta, ja syksy, silloinhan nuo pyörretuulet tulevat. Pienet…Me kutsumme niitä ”pyörretuuliksi.” Ja ne—nostattavat pölyä. Niitä näkee aavikolla sillä tavalla. Sama asia. Joten minä katselin, mutta se ei lähtenyt pois. Tavallisesti se on vain hetken puhahdus, sitten se lähtee, mutta se oli ollut siellä jo kaksi minuuttia tai kauemmin.

⁶⁷ No, minä lähdin taas menemään kujaa pitkin. Ja minä käännyin katsomaan tätä jälleen. Ja silloin Se, ihmisääni, aivan yhtä kuuluva kuin omani on, sanoi: ”Älä koskaan juo, tupakoi tai turmele ruumistasi millään tavalla. Sinulla tulee olemaan työ tehtävänä, kun tulet vanhemmaksi”. No, se melkein pelästytti minut kuoliaaksi! Te voitte kuvitella, miltä pienestä kaverista tuntui. Minä pudotin nuo ämpärit, ja menin kotiin niin kovaa kuin pystyin, huutaen täyttä kurkkua.

⁶⁸ Ja sillä seudulla oli kuparipäitä, käärmeitä, ja ne ovat hyvin myrkyllisiä. Äiti ajatteli, tullen puutarhan viertä, minun ehkä astuneen kuparipään päälle ja hän juoksi minua vastaan. Ja minä hyppäsin hänen syliinsä, huutaen, halaten häntä ja suudellen häntä. Ja hän sanoi: ”Mikä hätänä, saitko sinä käärmeenpureman?” Hän katseli minua joka puolelta.

Minä sanoin: ”Ei äiti! Tuolla on mies tuossa puussa.”

⁶⁹ Ja hän sanoi: ”Voi Billy, Billy! Älähän nyt?” Ja hän sanoi: ”Pysähdyitkö sinä ja nukahdit?”

⁷⁰ Minä sanoin: ”En äiti! Siellä on mies tuossa puussa ja Hän käski minun olla juomatta ja tupakoimatta.”

⁷¹ ”Juomatta viskiä ja—ja sellaista.” Ja olin kantamassa vettä kotipolttotislaimeen, juuri silloin. Ja Hän sanoi: ”Älä koskaan juo tai turmele ruumistasi millään tavalla.” Se on moraalittomuutta, tiedättehän, ja minun lapsuus… nuoruuteni naisten kanssa. Ja parhaani mukaan, en ole koskaan, kertaakaan syyllistynyt sellaiseen. Herra auttoi minua noissa asioissa, ja kun jatkan eteenpäin tulette huomaamaan sen. Joten sitten: ”Älä juo tai älä tupakoi, äläkä turmele ruumistasi, sillä sinulla tulee olemaan työ tehtävänä, kun tulet vanhemmaksi.”

⁷² No, kerroin sen äidille, ja—ja hän vain nauroi minulle. Ja minä olin aivan hysteerinen. Hän kutsui lääkärin, ja lääkäri sanoi: ”No, hän on vain hermostunut, siinä kaikki.” Joten äiti laittoi minut vuoteeseen. Enkä minä koskaan, siitä päivästä tähän päivään, ole enää koskaan ohittanut tuota puuta. Olin peloissani. Kuljin puutarhan toista puolta, koska luulin, että siellä oli mies tuossa puussa ja Hän puhui minulle, mahtava syvä ääni, joka puhui.

⁷³ Ja sitten joskus noin kuukausi sen jälkeen, minä olin ulkona pelaamassa marmorikuulilla pikkuveljieni kanssa, etupihalla. Ja aivan yhtäkkiä outo tunne tuli ylleni. Ja minä pysähdyin ja istuin alas puun vierelle. Ja me olimme suoraan Ohio- joesta ylöspäin olevalla rantatörmällä. Ja katsoin alas kohti Jeffersonvilleä, ja minä näin sillan kohoavan ja menevän sen yli, joen, ulottuvan joen yli. Ja minä näin kuusitoista miestä (minä laskin ne), jotka putosivat alas sieltä ja menettivät henkensä tuolla sillalla. Minä juoksin sisään todella nopeasti ja kerroin äidilleni, ja hän luuli, että olin nukahtanut. Mutta he pitivät sen mielessään, ja kaksikymmentäkaksi vuotta siitä nykyinen Kaupunginsilta (jonka monet teistä ylittävät, kun menette yli siellä) ylitti joen samasta kohdasta, ja kuusitoista miestä menetti henkensä rakentaessaan tuota siltaa joen ylitse.

⁷⁴ Se ei ole koskaan ollut muuta kuin täydellisesti totta. Kuten näette Sen täällä auditoriossa, Se on ollut sillä tavalla koko ajan.

⁷⁵ No niin, minun ajateltiin olevan vain hermostunut. Kuten minä olenkin hermostunut ihminen, se on totta. Ja jos te koskaan olette panneet merkille, ihmiset, jotka ovat—ovat taipuvaisia olemaan hengellisiä, ovat hermostuneita.

⁷⁶ Katsokaa runoilijoita ja profeettoja. Ja katsokaa William Cowperia, joka kirjoitti tuon kuuluisan laulun: ”On lähde, verellä täytetty, joka vuosi Immanuelin suonista.” Oletteko koskaan… Te tiedätte sen laulun. Minä seisoin hänen haudallaan jokin aika sitten. Veli Julius, uskoisin, en tiedä, ei… kyllä, niin se on, hän oli meidän kanssamme siellä hänen haudallaan. Ja—ja siellä, sen jälkeen kun hän oli kirjoittanut tuon laulun, innoitus jätti hänet, hän koetti löytää joen tehdäkseen itsemurhan. Näettekö, henki oli jättänyt hänet. Ja ihmiset, kuten runoilijat ja kirjailijat ja… tai ei… minä tarkoitan profeettoja.

⁷⁷ Katsokaa Eliaa, kun hän seisoi vuorella ja kutsui tulen taivaasta ja kutsui sateen taivaasta. Sitten, kun Henki jätti hänet, hän pakeni yhden naisen uhkausta. Ja Jumala löysi hänet vetäytyneenä luolan perälle, neljäkymmentä päivää myöhemmin.

⁷⁸ Katsokaa Joonaa, riittävän innoittuneena, kun Herra oli voidellut hänet saarnaamaan siellä Niinivessä, kunnes St. Louisin kokoinen kaupunki katui säkkivaatteissa. Ja sitten kun Henki jätti hänet, mitä hänelle tapahtui? Me löydämme hänet vuorelta Hengen jätettyä hänet, rukoilemassa Jumalaa ottamaan hänen henkensä. Ja, näettehän, se on innoitus. Ja kun nämä asiat tapahtuvat, se—se tekee jotakin teille.

⁷⁹ Sitten minä muistan varttuneeni. Minusta tuli nuori mies. (Kiirehdin vähän kertoakseni sen seuraavassa.) Kun vartuin nuoreksi mieheksi, minulla oli ajatuksia, kuten kaikilla nuorilla miehillä. Minä… käydessäni koulua, kohtasin nuo pikku tytöt. Tiedättehän, olin todella ujo, tiedättehän. Ja minä—minä vihdoin sain itselleni pikku tyttöystävän. Ja niin kuin kaikki pikku pojat, noin viisitoistavuotiaana, luulisin. Ja—ja niin, voi, hän oli sievä. Voi, hänellä oli silmät kuin kyyhkysellä, ja hänellä oli hampaat kuin helmeä, ja kaula kuin joutsenella, ja hän—hän oli todella kaunis.

⁸⁰ Ja toinen pikku poika, hän… me olimme kavereita, niinpä hän sai isänsä vanhan T-mallin Fordin, ja meillä oli treffit tyttöjemme kanssa. Ja me olimme viemässä heidät ulos, ajelemaan. Meillä oli tarpeeksi ostaaksemme kaksi gallonaa bensaa. Meidän täytyi nostaa tunkilla takarengas ylös käynnistääksemme sen. En tiedä muistatteko lainkaan sellaista vai ette, tiedättehän, käynnistämistä. Mutta meillä—meillä meni aika mukavasti.

⁸¹ Ja niinpä minulla oli pari viisisenttistä taskussani, ja me pysähdyimme pienessä paikassa ja otimme… kinkkuleivän sai viidellä sentillä. Ja niin, voi, olin rikas; saatoin ostaa neljä niitä! Näettehän? Ja sen jälkeen kun olimme syöneet leivät ja juoneet Kokiksen, lähdin viemään pulloja takaisin. Ja hämmästyksekseni, kun tulin ulos (naiset olivat juuri alkaneet langeta pois armosta siihen aikaan, tai naiseudesta) pieni kyyhkyläiseni poltti tupakkaa.

⁸² No, minulla on aina ollut mielipiteeni naisesta, joka polttaa tupakkaa, enkä ole muuttanut sitä hiukkastakaan tuosta ajasta. Se on totta. Se on alhaisin asia, mitä hän voi tehdä. Se on täsmälleen totta. Ja minä—minä ajattelin… No niin, tupakkayhtiö voisi tulla perääni tästä, mutta minä sanon teille; se on vain paholaisen temppu. Se on suurin tappaja ja sabotoija, joka tällä kansakunnalla on. Soisin poikani mieluummin olevan juoppo, kuin tupakan polttaja. Se on totuus. Näkisin vaimoni mieluummin makaamassa lattialla, juovuksissa, kuin näkisin hänet tupakan kanssa. Sillä tavalla…

⁸³ No niin, tämä Jumalan Henki, joka on minun kanssani, mikäli se on Jumalan Henki (niin kuin saatatte kyseenalaistaa), teillä tupakkaa polttavilla on heikot mahdollisuudet, kun pääsette sinne, koska se yksinkertaisesti… joka kerta. Te huomaatte sen puhujankorokkeella, miten Hän tuomitsee sen. Se on hirvittävä asia. Pysykää erossa siitä. Naiset, jos olette syyllistyneet siihen, olkaa niin hyvät, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hankkiutukaa eroon siitä. Se tuhoaa teidät. Se tappaa teidät. Se… Se on—se on vaunulasteittain syöpää.

⁸⁴ Lääkärit koettavat varoittaa teitä. Ja miten he sitten voivat myydä teille sitä roskaa! Jos te menisitte apteekkiin ja sanoisitte: ”Ostan… Haluan ostaa viidenkymmenen sentin arvosta syöpää.” Hehän laittaisivat sellaiset lukkojen taakse. Mutta kun te ostatte viidenkymmenen sentin arvosta tupakkaa, te ostatte saman asian. Lääkärit sanovat niin. Voi, tämä rahahullu kansakunta. Se on todella pahaa. Se on tappaja. Se on todistettu.

⁸⁵ No, kun näin tuon sievän pikku tytön vain käyttäytyvän nokkelasti, tämä savuke kädessään, se melkein tappoi minut, koska ajattelin todella rakastavani häntä. Ja minä ajattelin: ”No…”

⁸⁶ No niin, minua kutsutaan ”naistenvihaajaksi,” te tiedätte sen, koska olen aina ikään kuin naisia vastaan, mutta en teitä sisaria vastaan. Olen ainoastaan vastaan sitä tapaa, jolla nykyaikaiset naiset käyttäytyvät. Se on totta. Hyviä naisia pitäisi rohkaista.

⁸⁷ Mutta minä voin muistaa kun isäni viinapannu oli toiminnassa, minun piti olla siellä veden kanssa ja sellaista, nähdä nuoria naisia, jotka eivät olleet seitsemäätoista, kahdeksaatoista vuotta vanhempia, sen ikäisten miesten kanssa, kuin minä olen nyt, juovuksissa. Ja heidän piti selvittää heidän päänsä ja antaa heille mustaa kahvia, jotta nämä pääsivät kotiin valmistamaan aviomiehillensä illallisen. Voi, jotakin sellaista, että minä sanoin: ”Minä…” Tämä oli minun huomautukseni silloin: ”He eivät ole hyvällä, puhtaalla luodilla tappamisen arvoisia.” Se on totta. Ja minä vihasin naisia. Se on totta. Ja minun täytyy nyt vain varoa jokaista liikettä, välttääkseni yhä ajattelemasta samoin.

⁸⁸ Niin, mutta nyt, hyvä nainen on jalokivi miehen kruunussa. Häntä tulisi kunnioittaa. Hän… Äitini on nainen, vaimoni on, ja he ovat suloisia. Ja minulla on tuhansia kristittyjä sisaria, joita minä suuresti kunnioitan. Mutta jos—jos he voivat kunnioittaa sitä, millaisiksi Jumala teki heidät, äitiyteen ja todellisiksi kuningattariksi, se on hyvä. Hän on yksi parhaista asioista, mitä Jumala saattoi antaa miehelle, se oli vaimo. Pelastuksen lisäksi vaimo on paras asia, jos hän on hyvä vaimo. Mutta jos hän ei ole, Salomo sanoi: ”Hyvä nainen on jalokivi miehen kruunussa, mutta ilkeä tai huono, on kuin vesi hänen veressään.” Ja se on totta, se on pahin asia, mitä voi tapahtua. Joten hyvä nainen… Jos sinulla on hyvä vaimo, veli, sinun tulee kunnioittaa häntä suuresti. Se on totta, sinun tulisi tehdä niin. Todellinen nainen! Ja lapset, jos teillä on todellinen äiti, joka pysyy kotona ja koettaa pitää huolta teistä, pitäen vaatteenne puhtaina, lähettää teidät kouluun, opettaen teille Jeesuksesta, teidän tulisi kunnioittaa tuota suloista äiti-kultaa kaikella mitä teissä on. Teidän tulisi kunnioittaa tuota naista, kyllä varmasti, sillä hän on todellinen äiti.

⁸⁹ Puhutaan Kentuckyn vuorten lukutaidottomuudesta. Te näette sen noissa takapajula-puheissa. Jotkut noista vanhoista äideistä voisivat tulla tänne Hollywoodiin ja opettaa teille nykyaikaisille äideille, kuinka kasvattaa lapsenne. Antakaapa hänen lapsensa tulla kotiin jonakin iltana tukka aivan sekaisin, ja huulet… liete (miksikä te kutsutte sitä?) meikkijuttua, jota he laittavat kasvoihinsa, ja mekkonsa aivan rutistuneena toiselle puolelle, ja oltuaan koko yön ulkona, juovuksissa, veli, tuo äiti hakisi yhden noista hikkoripuun latvan oksista, eikä tyttö menisi ulos enää koskaan. Taatusti, hän… Ja jos teillä olisi vähän enemmän sitä, teillä olisi parempi Hollywood täällä ja parempi kansakunta. Aivan oikein. Se on totta. ”Koetetaan vain olla nykyaikainen,” se—se on yksi paholaisen juonista.

⁹⁰ Nyt, tämä pikku tyttö, kun katsoin häntä, sydämeni yksinkertaisesti vuosi verta. Minä ajattelin: ”Pikku raukka.”

Ja hän sanoi: ”Oi, haluatko savukkeen, Billy?” Minä sanoin: ”En, neiti.” Sanoin: ”Minä en polta.”

⁹¹ Hän sanoi: ”No, sinä sanoit ettet sinä tanssi.” He halusivat mennä tansseihin enkä aikonut tehdä sitä. Niinpä he sanoivat, että tanssit olivat siellä, mitä he kutsuivat Sycamore Gardensiksi.

Ja minä sanoin: ”Ei, minä en tanssi.”

⁹² Hän sanoi: ”No, sinä et tanssi, sinä et polta, sinä et juo. Miten sinä pidät yhtään hauskaa?”

⁹³ Minä sanoin: ”No, minä pidän kalastamisesta ja pidän metsästämisestä.” Se ei kiinnostanut häntä.

Niinpä hän sanoi: ”Ota tämä tupakka.”

Ja minä sanoin: ”Ei kiitos, neiti. Minä en polta.”

⁹⁴ Ja minä seisoin lokasuojan päällä. Vanhoissa Fordeissa oli astinlauta, muistattehan, ja minä seisoin tuon lokasuojan päällä, istuen takapenkillä, hän ja minä. Ja hän sanoi: ”Tarkoitatko, ettet aio polttaa savuketta?” Hän sanoi: ”Ja meillä tytöillä on enemmän rohkeutta kuin sinulla on.”

Minä sanoin: ”Ei, neiti, en usko, että haluan tehdä sitä.”

⁹⁵ Hän sanoi: ”Ohhoh, sinä iso mammanpoika!” Voi, sentään! Halusin olla iso paha Bill, niinpä en—en varmasti halunnut olla mikään mammanpoika. Näettehän, minä halusin olla ammattinyrkkeilijä, se oli minun käsitykseni elämästä. Niinpä minä sanoin… ”Mammanpoika! mammanpoika!”

⁹⁶ En voinut sietää sitä, joten sanoin: ”Anna se minulle!” Käteni ojennettuna minä sanoin: ”Minä näytän hänelle, olenko mammanpoika vaiko en.” Sain tuon savukkeen ja aloin raapaista tulitikkua. No niin, tiedän, että te olette… Nyt, minä en ole vastuussa siitä mitä te ajattelette, olen vastuussa vain siitä, että kerron totuuden. Kun aloin sytyttää tuota savuketta, polttaakseni sen aivan yhtä päättäväisenä kuin nostan tämän Raamatun, näettehän, Minä kuulin jonkun menevän, ”Whoooossssh!” Minä yritin uudestaan, en pystynyt laittamaan sitä suuhuni. Ja minä aloin itkeä, heitin sen maahan. He alkoivat nauraa minulle. Ja minä kävelin kotiin, menin pellon poikki, istuin siellä alas, itkien. Ja—ja se oli kamalaa elämää.

⁹⁷ Muistan, että eräänä päivänä isä oli menossa joelle poikien kanssa. Veljeni ja minä, meidän piti ottaa vene ja mennä edestakaisin jokea, etsien pulloja, joihin laittaa viskiä. Me saimme viisi senttiä tusinasta niitä, poimittuamme niitä joen varrelta. Ja isä oli kanssani ja hänellä oli yksi noista pienistä litteistä… Uskoakseni ne olivat noin neljänneslitran pulloja. Ja siellä oli puu, jonka tuuli oli kaatanut ja isä… Ja tämä mies oli hänen kanssaan, herra Dornbush. Minulla oli hänen… Hänellä oli hieno vene ja minä halusin päästä hänen suosioonsa, koska halusin käyttää tuota venettä. Siinä oli hyvä peräsin ja omassani ei ollut peräsintä ollenkaan. Meillä oli vain vanhoja lautoja, joilla soutaa. Ja jos hän antaisi minun käyttää tuota venettä… Niinpä, hän oli hitsannut ja hän teki viinapannut isälle. Niinpä hän… He heittivät jalkansa tuon puun yli, ja isä tavoitteli takataskuaan ja veti esiin pienen litteän pullon viskiä, ojensi sen hänelle ja hän otti ryypyn, antoi sen takaisin isälle, ja tämä otti ryypyn, ja laski sen alas puun kyljestä tulevalle tyviversolle. Ja herra Dornbush otti sen, hän sanoi: ”Ole hyvä, Billy.”

Minä sanoin: ”Kiitos, mutta minä en juo.”

⁹⁸ Hän sanoi: ”Branham, eikä juo?” Lähestulkoon jokainen kuoli ennenaikaisesti, melkeinpä. Ja hän sanoi: ”Branham, eikä juo?”

Minä sanoin: ”En herra.”

”Ei,” isä sanoi: ”minä kasvatin yhden mammanpojan.”

⁹⁹ Isäni kutsui minua mammanpojaksi! Minä sanoin: ”Anna se pullo minulle.” Ja minä vedin korkin irti sen päästä, päättäneenä juoda siitä, ja kun aloin kallistamaan sitä: ”Whoooossssh!” Minä ojensin pullon takaisin ja häivyin pellon poikki niin kovaa kuin pystyin, itkien. Jokin ei antanut minun tehdä sitä. Näettekö? En voinut sanoa, että olin yhtään hyvä. (Minä olin päättänyt tehdä sen), mutta se oli Jumala, armo, ihmeellinen armo, joka esti minua tekemästä noita asioita. Minä itse halusin tehdä niitä, mutta Hän ei vain antanut minun tehdä sitä.

¹⁰⁰ Myöhemmin löysin tytön, kun olin noin kaksikymmentäkaksivuotias, hän oli suloinen. Hän oli tyttö, joka kävi kirkossa, saksalais-luterilaisessa. Hänen nimensä oli Brumbach, B-r-u-m-b-a-c-h, tulee nimestä Brumbaugh. Ja hän oli hieno tyttö. Hän ei tupakoinut, tai juonut, tai—tai hän ei tanssinut tai mitään, hieno tyttö. Minä seurustelin hänen kanssaan vähän aikaa, ja olin… Silloin noin kahdenkymmenkahden ikäisenä, ansaitsin tarpeeksi rahaa, kunnes ostin itselleni vanhan Fordin, ja minä…me kävimme yhdessä ulkona treffeillä. Ja niinpä, tuohon aikaan, siellä ei ollut lähellä luterilaista kirkkoa, he olivat muuttaneet Howard Parkista.

¹⁰¹ Ja niinpä he olivat… sananpalvelija, hän, joka vihki minut sananpalvelijaksi Missionary Babtist kirkossa, tohtori Roy Davis. Sisar Upshaw, juuri hän, joka lähetti veli Upshawn luokseni tai puhui hänelle minusta, tohtori Roy Davis. Ja niin hän saarnasi ja piti tuota The First Babtist kirkkoa, tai… En usko, että se oli The First Babtist kirkkokaan, se oli Mission-… sitä kutsuttiin Missionary Babtist kirkoksi, Jeffersonvillessä. Ja hän saarnaasi siinä paikassa silloin, ja me kävimme kirkossa iltaisin, niinpä… ja tulimme takaisin. Enkä minä koskaan liittynyt kirkkoon, vaan tykkäsin vain mennä hänen kanssaan. Koska päätarkoitus oli ”seurustella hänen kanssaan,” voin aivan yhtä hyvin olla rehellinen.

¹⁰² Niinpä sitten menin hänen kanssaan ja eräänä päivänä minä… Hän oli hienosta perheestä. Ja aloin ajatella: ”Tiedäthän, tiedäthän, minun ei pitäisi viedä tuon tytön aikaa. Se ei ole—se ei ole oikein, koska hän on hieno tyttö, ja minä olen köyhä ja—ja minä…” Isäni terveys oli pettänyt, ja minä—minä… Minulla ei ollut mitään tapaa ansaita elantoa tuollaiselle tytölle, joka oli tottunut hienoon kotiin ja mattoihin lattialla.

¹⁰³ Muistan ensimmäisen maton, jonka koskaan näin, en tiennyt, mikä se oli. Kävelin sen reunaa pitkin. Ajattelin, että se oli kauneinta, mitä olin elämässäni nähnyt. ”Miten he voivat laittaa jotakin sellaista lattialle?” Se oli ensimmäinen matto, jonka olin koskaan nähnyt. Se oli—se oli yksi näistä…Uskoakseni sitä kutsutaan ”niinimatoksi”. Saatan olla siinä väärässä. Kuin jonkinlaista ”vitsaa” tai jotakin, joka on punottu yhteen ja pantu lattialle. Kaunis vihreä ja punainen, ja iso ruusu tehtynä keskelle sitä, tiedättehän. Se oli todella nätti.

¹⁰⁴ Ja niinpä minä muistan, että minä—minä päätin, että joko minun tuli pyytää häntä menemään kanssani naimisiin, tai minun täytyi lähteä tieheni ja antaa jonkun hyvän miehen naida hänet, jonkun, joka olisi hyvä hänelle, voisi ansaita hänelle elatuksen ja voisi olla kiltti hänelle. Minä voisin olla kiltti hänelle, mutta minä—minä—minä ansaitsin vain kaksikymmentä senttiä tunnissa. Joten en pystynyt ansaitsemaan kummoistakaan toimeentuloa hänelle. Ja minä… Kaiken perheen kanssa, josta meidän oli huolehdittava, ja isän terveys oli pettänyt, ja minun täytyi huolehtia heistä kaikista, joten minulla oli aika rankkaa.

¹⁰⁵ Niinpä minä ajattelin: ”No, ainoa asia jonka voin tehdä, on kertoa hänelle että minä—minä… hän… Minä—minä en vain tulisi takaisin, koska arvostin häntä liikaa, romuttaakseni hänen elämänsä ja antaakseni hänen pelleillä kanssani.” Ja sitten minä ajattelin: ”Jos joku vain saisi hänestä otteen ja naisi hänet, perustaisi ihanan kodin. Ja vaikka minä en ehkä voisi saada häntä, minä—minä voisin tietää, että hän oli onnellinen.”

¹⁰⁶ Ja niinpä minä ajattelin: ”Mutta minä—minä vain—minä en vain pysty luopumaan hänestä!” Ja minä—minä olin hirveässä tilassa. Ja päivä toisensa jälkeen minä mietin sitä. Niinpä minä olin liian ujo pyytämään häntä menemään naimisiin kanssani. Joka ilta minä päätin: ”Minä aion kysyä häneltä.” Ja kun minä, huh, mitä se onkaan, perhosia, tai jotakin, joita te saatte…? Kaikilla teillä veljillä siellä on luultavasti ollut sama kokemus siitä. Ja todella hassu tunne, kasvojani alkoi kuumottaa. Minä— minä en tiennyt. Minä en pystynyt kysymään häneltä.

¹⁰⁷ Joten te luultavasti ihmettelette, miten minä ikinä pääsin naimisiin. Tiedättekö te mitä? Minä kirjoitin hänelle kirjeen ja kysyin häneltä. Ja niin hänen… No, se ei ollut ”hyvä neiti,” se oli vähän enemmän (tiedättehän), rakkauden puolella, kuin se. Se ei ollut vain sopimus, se oli… Minä—minä kirjoitin sen parhaani mukaan.

¹⁰⁸ Ja minä pelkäsin vähän hänen äitiään. Hänen äitinsä oli… hän oli hieman karkea. Ja, mutta hänen isänsä oli lempeä hollantilainen, hieno mukava mies. Hän oli ammattikunnan järjestäjä, junankuljettajille, rautateillä, tienaten noin viisisataa dollaria kuussa niihin aikoihin. Ja minä ansaitsin kaksikymmentä senttiä tunnissa, naidakseni hänen tyttärensä. Huh! Tiesin, ettei se koskaan onnistuisi. Ja hänen äitinsä oli hyvin… No, hän oli hieno rouva. Ja hän—hän oli vähän noista paremmista seurapiireistä, tiedättehän, ja sievistelevää tyyppiä, tiedättehän, ja niinpä hän inhosi minua joka tapauksessa. Minä olin vain yksinkertainen maalaispoika, ja hänen mielestään Hopen olisi pitänyt seurustella vähän paremman luokan pojan kanssa, ja minusta—minusta—minusta hän oli oikeassa. Ja niinpä… Mutta minä—minä en ajatellut sitä silloin.

¹⁰⁹ Joten minä ajattelin, ”No, nyt, minä en tiedä miten. Minä— minä en voi kysyä hänen isältään, enkä minä—minä varmasti kysy hänen äidiltään. Niinpä minun täytyy kysyä häneltä itseltään ensin.” Joten kirjoitin hänelle kirjeen. Ja sinä aamuna matkalla töihin minä pudotin sen postilaatikkoon. Posti… Me olimme menossa kirkkoon keskiviikkoiltana, ja se tapahtui maanantaiaamuna. Minä yritin koko sunnuntaipäivän kertoa hänelle, että halusin mennä naimisiin, enkä yksinkertaisesti saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta.

¹¹⁰ Niinpä sitten pudotin sen postilaatikkoon. Ja sinä päivänä töissä satuin ajattelemaan: ”Mitä jos hänen äitinsä pääsi käsiksi siihen kirjeeseen?” Voi, sentään! Silloin tiesin olevani mennyttä jos—jos hän ikinä pääsisi käsiksi siihen, koska hän ei juuri välittänyt minusta. No, minä vain odotin hermostuneena.

¹¹¹ Ja sinä keskiviikkona kun minä tulin, voi sentään, minä ajattelin: ”Miten minä voin mennä sinne? Jos hänen äitinsä sai sen kirjeen käsiinsä, hän todella tekee minusta selvää, joten minä toivon, että hän sai sen.” Minä osoitin sen ”Hopelle.” Se oli hänen nimensä, Hope. Ja niin minä sanoin: ”Minä vain kirjoitan tähän: Hopelle.” Ja niinpä… Ja minä ajattelin, ettei hän ehkä olekaan saanut sitä käsiinsä.

¹¹² Niinpä, ymmärsin olla pysähtymättä ulkopuolelle ja olla soittamatta torvea, jotta hän tulisi ulos. Oi, voi! Ja kellä tahansa pojalla, jolla ei ole tarpeeksi uskallusta kävellä talolle ja koputtaa oveen ja kysyä tyttöä, ei ole mitään asiaa olla hänen kanssaan muutenkaan. Se on täsmälleen niin. Se on niin hölmöä. Se on halpamaista.

¹¹³ Ja niin minä pysäytin vanhan Fordini, tiedättehän, ja olin kiillottanut sen. Ja niin minä menin sinne ja koputin oveen. Armoa, hänen äitinsä tuli ovelle! Minä sain tuskin haukottua henkeä; minä sanoin: ”Hyvää—hyvää—hyvää päivää rouva Brumbach?” Kyllä.

¹¹⁴ Hän sanoi: ”Hyvää päivää, William.” Minä ajattelin: ”Ohhoh, ’William’!”

Ja—ja hän sanoi: ”Astuisitko peremmälle?”

¹¹⁵ Minä sanoin: ”Kiitos.” Minä astuin ovesta sisään. Minä sanoin: ”Onko Hope kohtapuoliin valmiina?”

¹¹⁶ Ja juuri silloin tuli Hope hypellen läpi talon, vain tyttönen, noin kuudentoista. Ja hän sanoi: ”Hei, Billy!”

¹¹⁷ Ja minä sanoin: ”Hei, Hope.” Ja minä sanoin: ”Oletko kohta valmiina kokousta varten?”

Hän sanoi: ”Ihan kohta.”

¹¹⁸ Minä ajattelin: ”Huh, huh! Hän ei ikinä saanut sitä. Hän ei ikinä saanut sitä. Hyvä, hyvä, hyvä. Hopekaan ei koskaan saanut sitä, joten kaikki tulee olemaan hyvin, koska hän olisi maininnut siitä minulle.” Joten minusta tuntui kohtalaisen hyvältä.

¹¹⁹ Ja sitten, kun tulin kirkolle, satuin ajattelemaan: ”Mitä jos hän saikin sen?” Näettehän? Minä en pystynyt kuuntelemaan, mitä tohtori Davis puhui. Minä katsoin Hopeen, ja ajattelin: ”Jospa hän vain pidättelee sanomasta sitä, ja todellisuudessa hän aikoo antaa minun kuulla kunniani, kun pääsen ulos täältä, koska kysyin sitä häneltä.” Enkä minä kyennyt kuuntelemaan, mitä tohtori Davis sanoi. Ja—ja minä katsoin häneen, ja ajattelin: ”Voi, en millään haluaisi luopua hänestä, mutta… Ja minä— minä… lopullinen välienselvittely on takuulla tulossa.”

¹²⁰ Niinpä kokouksen jälkeen me lähdimme yhdessä kävelemään katua pitkin, mennäksemme kotiin, ja—ja niin me kävelimme vanhalle Fordille. Ja koko matkan kuu paistoi kirkkaana, tiedättehän, minä käännyin katsomaan ja hän oli kaunis. Voi pojat, minä katsoin häntä ja ajattelin: ”Voi, kuinka minä haluaisinkaan saada hänet, mutta en luultavasti voi.”

¹²¹ Ja niin minä kävelin eteenpäin vähän pidemmälle, tiedättehän, ja katsoin häneen taas. Minä sanoin: ”Miten—miten sinä voit tänä iltana?”

Hän sanoi: ”Oi, minä voin ihan hyvin.”

¹²² Ja me pysäytimme vanhan Fordin ja aloimme mennä ulos, tiedättehän, sivusta, kävellen kulman taakse ja mennäksemme hänen kotiinsa. Ja minä olin kävelemässä ovelle hänen kanssaan. Minä ajattelin: ”Tiedätkö, hän ei luultavasti koskaan saanut sitä kirjettä, joten voin yhtä hyvin unohtaa sen. Joka tapauksessa minulla tulee olemaan toinen armon viikko. Niinpä minusta alkoi tuntua varsin hyvältä.

Hän sanoi: ”Billy?” Minä sanoin: ”Niin.”

Hän sanoi: ”Minä sain sinun kirjeesi.” Voi sentään! Minä sanoin: ”Niinkö?”

¹²³ Hän sanoi: ”M-hmm.” No, hän vain jatkoi kävelemistä sanomatta enää sanaakaan.

¹²⁴ Minä ajattelin: ”Nainen, kerro minulle jotakin. Aja minut pois tai kerro minulle, mitä ajattelet siitä.” Ja minä sanoin: ”Luitko—luitko sinä sen?”

Hän sanoi: ”M-hmm.”

¹²⁵ Huh, tiedättehän miten nainen voi pitää teitä jännityksessä. Voi, minä—minä en tarkoittanut sitä aivan sillä tavalla, näettehän. Ymmärrättehän? Mutta, joka tapauksessa, tiedättehän, minä—minä ajattelin: ”Mikset sinä sano jotakin?” Ymmärrättehän, ja minä vain kävelin eteenpäin. Minä sanoin: ”Luitko sinä sen kokonaan?”

Ja hän… [Tyhjä kohta nauhalla—Toim.] ”M-hmm.”

¹²⁶ Niinpä me olimme melkein ovella ja minä ajattelin: ”Voi pojat, älä vie minua kuistille, koska minä en välttämättä pysty juoksemaan kovempaa kuin he, niin kerro minulle nyt.” Ja niin minä jatkoin odottamista.

¹²⁷ Ja hän sanoi: ”Billy, minä tekisin sen hyvin mielelläni.” Hän sanoi: ”Minä rakastan sinua.” Jumala siunatkoon hänen sieluaan nyt, hän on Kirkkaudessa. Hän sanoi: ”Minä rakastan sinua.” Hän sanoi: ”Minusta meidän pitäisi kertoa vanhemmillemme… vanhemmille siitä. Etkö olekin samaa mieltä?”

¹²⁸ Ja minä sanoin: ”Kultaseni, kuuntelehan, ehdotan, että laitamme sen puoliksi.” Minä sanoin: ”Minä kerron isällesi, jos sinä kerrot äidillesi.” Jättäen pahimman osan hänelle jo heti alkajaisiksi.

Hän sanoi: ”Hyvä on, jos sinä kerrot isälle ensin.”

Minä sanoin: ”Hyvä on, minä kerron hänelle sunnuntai- iltana.”

¹²⁹ Ja niin sunnuntai-ilta tuli, minä toin hänet kotiin kirkosta ja minä… Hän katsoi minua jatkuvasti. Ja minä katsoin, ja oli puoli kymmenen; minun oli aika jatkaa matkaani. Niinpä, Charlie istui työpöytänsä ääressä kirjoittamassa koneella. Ja rouva Brumbach istui nurkassa, tehden jonkinlaista virkkuutyötä, tiedättehän, tai noilla pikku koukuilla, jotka laitetaan niiden juttujen yli, tiedättehän. Minä en tiedä, miksi sitä kutsutaan. Ja niin hän oli tekemässä jotain senkaltaista. Ja Hope jatkoi minuun katsomista, ja hän rypisti otsaansa minulle, tiedättehän, osoittaen kohti isäänsä. Ja minä… Oi voi! Minä ajattelin: ”Mitä, jos hän sanoo ’ei’?” Minä aloin mennä ovea kohti; sanoin: ”No, minun olisi luultavasti parasta lähteä.”

¹³⁰ Ja minä kävelin ovelle, ja—ja hän lähti kanssani kohti ovea. Hänellä oli aina tapana tulla ovelle ja sanoa minulle ”hyvää yötä”. Niinpä minä aloin mennä ovea kohti, ja hän sanoi: ”Etkö aio kertoa hänelle?”

¹³¹ Ja minä sanoin: ”Huh!” Minä sanoin: ”Minä todellakin yritän, mutta minä—minä—minä en tiedä, miten minä teen sen.”

¹³² Ja hän sanoi: ”Minä vain menen takaisin ja sinä kutsut hänet ulos.” Niin hän käveli takaisin ja jätti minut seisomaan siihen.

Ja minä sanoin: ”Charlie.”

Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Niin, Bill?”

Minä sanoin: ”Voisinko puhua ihan hetken kanssasi?”

¹³³ Hän sanoi: ”Toki.” Hän kääntyi ympäri työpöytänsä äärestä. Rouva Brumbach katsoi häneen, katsoi Hopeen ja katsoi minuun.

Ja minä sanoin: ”Tulisitko ulos kuistille?”

Ja hän sanoi: ”Kyllä, minä tulen ulos.” Niinpä hän käveli kuistille.

Minä sanoin: ”On kyllä kaunis ilta, eikö olekin?” Ja hän sanoi: ”Kyllä, niin on.”

Minä sanoin: ”On ollut kyllä lämmintä.”

”On tosiaankin,” hän katsoi minuun.

¹³⁴ Ja minä sanoin: ”Olen tehnyt niin kovasti töitä,” minä sanoin: ”tiedäthän, jopa minun käsiini tulee känsiä.”

Hän sanoi: ”Sinä saat hänet, Bill.” Voi, sentään! ”Sinä saat hänet.”

¹³⁵ Minä ajattelin: ”Voi, kuulostaa paremmalta.” Minä sanoin: ”Tarkoitatko sitä todella, Charlie?” Hän sanoi… Minä sanoin: ”Charlie, katsohan, minä tiedän, että hän on sinun tyttäresi ja sinulla on rahaa.”

¹³⁶ Ja hän ojentautui ja otti minua kädestä. ”Bill, kuuntele, raha ei ole kaikki mitä ihmiselämässä on.” Hän sanoi…

¹³⁷ Minä sanoin: ”Charlie, minä—minä tienaan vain kaksikymmentä senttiä tunnissa, mutta minä rakastan häntä ja hän rakastaa minua. Minä lupaan sinulle, Charlie, että teen töitä kunnes nämä… känsät kuluvat käsistäni, ansaitakseni hänelle elatuksen. Olen niin uskollinen hänelle kuin voin olla.”

¹³⁸ Hän sanoi: ”Minä uskon sen, Bill.” Hän sanoi: ”Kuuntele, Bill, minä haluan kertoa sinulle.” Hän sanoi: ”Tiedäthän, onnellisuus, ei ylipäänsä vaadi rahaa olla onnellinen.” Hän sanoi: ”Ole vain hyvä hänelle. Ja minä tiedän, että olet.”

Minä sanoin: ”Kiitos, Charlie. Tulen varmasti tekemään sen.”

¹³⁹ Sitten oli Hopen aika kertoa äidille. Minä en tiedä, kuinka hän selvisi siitä, mutta me menimme naimisiin.

¹⁴⁰ Niinpä, kun me menimme naimisiin, meillä ei ollut mitään, ei mitään laittaa taloudenhoitoon. Luullakseni meillä oli kaksi tai kolme dollaria. Niin me vuokrasimme talon, se maksoi meille neljä dollaria kuussa. Se oli pieni kahden huoneen paikka. Ja joku antoi meille vanhan taittosängyn. Onkohan kukaan koskaan nähnyt vanhaa taittosänkyä? Ja he antoivat meille sellaisen. Ja minä menin Sears ja Roebuckiin ja hankin pienen pöydän neljällä tuolilla, eikä se—se ollut maalattu, tiedättehän, ja me saimme sen ajallaan. Ja sitten minä menin herra Weberin, erään romukauppiaan luo, ja ostin hellan. Minä maksoin siitä seitsemänkymmentäviisi senttiä, ja dollarin ja jotakin siihen pantavista arinoista. Me laitoimme kodin pystyyn. Minä muistan ottaneeni ja maalanneeni apilanlehden niihin tuoleihin, kun maalasin ne. Ja, voi, me olimme kuitenkin onnellisia. Meillä oli toisemme, joten siinä oli kaikki tarpeellinen. Ja Jumala, Hänen armonsa ja Hänen hyvyytensä kautta, me olimme onnellisin pieni pari mitä maan päällä voi olla.

¹⁴¹ Minulle selvisi tämä, että onni ei koostu siitä, miten paljon maallista omaisuutta sinä omistat, vaan kuinka tyytyväinen olet sen osan kanssa, joka sinulle on suotu.

¹⁴² Ja jonkin ajan kuluttua, Jumala tuli ja siunasi pientä kotiamme, me saimme pienen pojan. Hänen nimensä oli Billy Paul, hän on täällä kokouksessa juuri nyt. Ja vähän myöhemmin siitä, noin yksitoista kuukautta, Hän siunasi meitä uudelleen pienellä tytöllä, nimeltään Sharon Rose, otettuna sanasta ”Saaronin ruusu”.

¹⁴³ Ja muistan erään päivän, jolloin olin saanut säästettyä rahaa ja aioin ottaa pienen loman, mennäkseni erääseen paikkaan, Paw Paw-järvelle kalastamaan. Ja matkallani takaisin…

¹⁴⁴ Ja tuohon aikaan… Minä jätän pois kääntymykseni. Minä tulin kääntymykseen. Ja tohtori Roy Davis vihki minut sananpalvelijaksi, Missionary Babtist kirkossa, ja minusta oli tullut sananpalvelija ja olin saanut tabernaakkelin, jossa nyt saarnaan Jeffersonvillessä. Ja minä olin paimenena tuolle pienelle seurakunnalle. Ja minä…

¹⁴⁵ Ilman rahaa, olin paimenena tuolle seurakunnalle seitsemäntoista vuotta enkä koskaan saanut penniäkään. Minä en uskonut… Siellä ei edes ollut uhrilautasta. Ja mitä kymmenyksiä minulla oli töistä, ja niin edelleen, siellä oli pieni laatikko rakennuksen perällä, jossa sanottiin pienessä kyltissä sen päällä: ”Mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistäni, sen te olette tehneet Minulle.” Ja sitten, se oli se, miten rukoushuone maksettiin. Meillä oli kymmenen vuoden laina maksettavana, ja me maksoimme sen pois alle kahdessa vuodessa. Enkä minä koskaan kerännyt minkäänlaista uhria.

¹⁴⁶ Ja sitten minulla oli, voi, muutama dollari säästettynä lomaani varten. Hän myöskin kävi töissä Finen paitatehtaassa. Ihana, kultainen tyttö. Ja tänään hänen hautansa on luultavasti luminen, mutta hän on yhä minun sydämessäni. Ja muistan, kun hän työskenteli niin kovasti, auttaakseen minua saamaan tarpeeksi rahaa, mennäkseni tälle järvelle kalastamaan.

¹⁴⁷ Ja kun olin tulossa takaisin tuolta järveltä, minä aloin nähdä, tullessani Mishawakaan ja South Bendiin, Indianaan, ja aloin huomata autoja, joiden perässä oli kylttejä, joissa sanottiin: ”Jeesus yksin.” Ja minä ajattelin: ”Kuulostaapa oudolta, ’Jeesus yksin’” Ja aloin panna merkille noita kylttejä. Ja sitä oli kaikkialla polkupyöristä, Fordeihin, Cadillaceissa, ja vaikka missä: ”Jeesus yksin.” Ja minä seurasin joitain heistä ja he tulivat suuren hienon kirkon luo. Ja minulle selvisi, että he olivat helluntailaisia.

¹⁴⁸ Olin kuullut helluntailaisista, mutta he olivat joukko ”hihhuleita, jotka makasivat lattialla ja heidän suustaan tuli vaahtoa,” ja kaikkea, mitä minulle oli kerrottu. Joten en halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa.

¹⁴⁹ Niinpä minä kuulin heidän kaikkien pitävän ääntä siellä ja ajattelin: ”Luulenpa, että kävelen vain sisään.” Niinpä minä pysäytin vanhan Fordini ja kävelin sisään ja kaikki laulaminen, mitä olet koskaan kuullut elämässäsi! Ja sain selville, että siellä oli kaksi suurta seurakuntaa, toinen niistä nimeltään J.C:n P.A., ja W:n P.A., monet teistä saattavat muistaa nuo vanhat organi-… luulen että ne ovat yhdistyneet, nimeltään nyt, ja nimeltään United Penticostal church. No, minä kuuntelin joitain heidän opettajistaan. Ja he seisoivat siellä, voi, he opettivat Jeesuksesta ja siitä kuinka suuri Hän oli, ja kuinka suurta kaikki oli, ja ”Pyhän Hengen kasteesta”. Minä ajattelin: ”Mistä he puhuvat?”

¹⁵⁰ Ja hetken kuluttua, joku pomppasi ylös ja alkoi puhua kielillä. No, en ollut koskaan elämässäni kuullut mitään sellaista. Ja tässä tuli joku nainen läpi sieltä juosten niin kovaa kuin vain pystyi. Sitten he kaikki nousivat ylös ja alkoivat juosta. Ja minä ajattelin: ”No, veli, heillä ei todellakaan ole seurakuntakäytöstapoja!” Kirkuen ja huutaen ja elämöiden, minä ajattelin: ”Mikä joukko tämä onkaan!” Mutta tiedättekö, jokin siinä, mitä pidempään siellä istuin, sitä enemmän pidin siitä. Siinä oli jotakin, joka vaikutti todella hyvältä. Ja minä aloin tarkkailla heitä. Ja se jatkui. Minä ajattelin: ”Minä vain kestän heitä hetken aikaa, koska minä… Minä olen lähellä ovea. Jos mikään alkaa mennä yli, minä juoksen ulos ovesta. Tiedän, mihin autoni on parkkeerattuna, aivan nurkan takana.”

¹⁵¹ Ja minä aloin kuunnella joitakin noista saarnaajista, he olivat oppineita ja opiskelijoita. No mutta, minä ajattelin: ”Sehän on hienoa.”

Niin tuli illallisaika ja sanottiin: ”Tulkaa kaikki illalliselle.”

¹⁵² Mutta minä ajattelin: ”Hetkinen. Minulla on dollari ja seitsemänkymmentäviisi senttiä mennäkseni kotiin ja minä…” Se oli kaikki, mitä minulla oli bensarahaksi. Juuri se tarvittiin viemään minut kotiin. Ja minulla oli vanha Fordini, se oli aika hyvä vanha Ford. Se ei ollut luovuttanut, se oli juuri niin kuin tämä täällä, vain kulunut. Ja se… Minä itse asiassa uskon, että tuo Ford kulkisi kolmekymmentä mailia tunnissa, mutta se olisi tietenkin viisitoista tähän suuntaan ja viisitoista tähän suuntaan. Näettehän, laittakaa ne yhteen, niin teillä on kolmekymmentä. Ja niin se… Minä ajattelin: ”No, sinä iltana minä luulen, että menisin ulos ja…” Minä olin jäämässä iltakokoukseen.

¹⁵³ Ja, voi, hän sanoi: ”Kaikki saarnaajat, kirkkokunnasta riippumatta, tulkaa puhujanlavalle.” No, meitä oli siellä noin kaksisataa, minä menin sinne. Ja niin hän sanoi: ”Nyt, meillä ei ole aikaa teidän kaikkien saarnata.” Hän sanoi: ”Kävelkää vain ohi ja sanokaa, kuka te olette, ja mistä te olette.”

¹⁵⁴ No, tuli minun vuoroni, sanoin: ”William Branham, baptisti. Jeffersonville, Indiana.” Kävelin pois.

¹⁵⁵ Saatoin kuulla kaikkien loppujen heistä kutsuvan itseään, ”Helluntailainen, helluntailainen, helluntailainen, W:n P.A., P.A.J.C., P.A.W., P…”

¹⁵⁶ Minä kävelin pois. Minä ajattelin: ”No, kai minä olen se ruma ankanpoikanen.” Niinpä istuuduin, odottaen.

¹⁵⁷ Ja sinä päivänä, heillä oli ollut siellä hienoja, nuoria saarnaajia ja he olivat saarnanneet voimallisesti. Ja sitten he sanoivat: ”Tämän illan sanoman tuo…” Luulen, että he kutsuivat häntä: ”Vanhimmaksi.” Ja heidän sananpalvelijansa, ”Pastorin” sijaan se oli ”Vanhin.” Ja he toivat sinne vanhan värillisen miehen ja hänellä oli yksi näistä vanhanaikaisista saarnaajan takeista. En usko, että olette koskaan nähneet sellaista. Pitkä kyyhkysen pyrstö takana, tiedättehän, samettikauluksella, ja hänellä oli vain pieni valkoinen rengas hiuksia päänsä ympärillä. Vanha kaveri parka, hän tuli esille tällä tavalla, tiedättehän. Ja hän seisoi siellä ja kääntyi ympäri. Ja siinä, missä kaikki saarnaajat olivat saarnanneet Jeesuksesta ja suuresta… kuinka suuri Hän oli ja niin edelleen, tuo vanha mies otti aiheensa Jobin kirjasta. ”Missä sinä olit, kun Minä laskin maailman perustukset, tai kun aamutähdet lauloivat yhdessä ja Jumalan pojat huusivat ilosta?”

¹⁵⁸ Ja tuo vanha kaveri, minä ajattelin: ”Mikseivät he laittaneet jotakuta noista nuorista kavereista sinne saarnaamaan?” Suuri… paikka oli tupaten täynnä. Ja minä ajattelin: ”Mikseivät he tehneet sitä?”

¹⁵⁹ Niinpä sitten tämä vanha kaveri sen sijaan, että olisi saarnannut siitä, mitä tapahtui täällä maan päällä, hän alkoi saarnata siitä, mitä tapahtui taivaassa koko ajan. No, hän vei Hänet alkuun—ajan alkuun, ja toi Hänet takaisin toiseen tulemukseen pitkin taivaanrannan sateenkaarta. Huh, en ollut koskaan eläessäni kuullut sellaista saarnaamista! Suurin piirtein silloin Henki iski häneen, hän hyppäsi suunnilleen näin korkealle ja löi kantapäänsä yhteen, nykäisi hartiansa taaksepäin ja meni pyörähtäen pois tuolta puhujankorokkeelta, sanoen: ”Teillä ei ole minulle täällä tarpeeksi tilaa saarnata.” Ja hänellä oli enemmän tilaa kuin minulla täällä.

¹⁶⁰ Minä ajattelin: ”Jos Se saa vanhan miehen käyttäytymään tuolla tavalla, mitä Se voisi tehdä, jos Se tulisi minun päälleni?” Minä—minä ajattelin: ”Ehkä minä tarvitsen vähän tuota.” Huh, hänen tullessaan sinne, minun kävi niin sääliksi tuota vanhaa kaveria. Mutta kun hän lähti, tunsin sääliä itseäni kohtaan. Ja minä katsoin häntä, hänen poistuessaan sieltä.

¹⁶¹ Menin ulos sinä iltana ja ajattelin: ”No niin, seuraavana aamuna en aio antaa kenenkään tietää missä, kuka minä olen.” Niinpä minä menin ja sinä iltana prässäsin housuni. Minä otin… menin maissipellolle nukkumaan, ja menin ja ostin itselleni joitain kuivia sämpylöitä. Te… Ostin kokonaisen kasan niitä viisisenttisellä. Siellä oli vesiposti, otin vähän vettä. Niinpä tiesin, että se riittäisi minulle hetkeksi aikaa, joten hain itselleni vähän vettä ja join sen ja menin syömään sämpylöitäni. Ja tulin takaisin ja otin toisen kulauksen vettä. Menin maissipellolle, otin kaksi istuinta ja levitin puuvillakreppihousuni sinne, prässäsin ne istuimella.

¹⁶² Ja sinä yönä minä rukoilin lähestulkoon koko yön. Minä sanoin: ”Herra, mihin minä olen joutunut? En ole koskaan elämässäni nähnyt niin uskonnollisia ihmisiä.” Ja minä sanoin: ”Auta minua tietämään, mistä tässä kaikessa on kysymys.”

¹⁶³ Ja seuraavana aamuna minä saavuin sinne. Meidät kutsuttiin aamupalalle. Tietenkään en mennyt syömään heidän kanssaan, koska minulla ei ollut laittaa mitään uhriin. Ja minä vain menin takaisin. Ja seuraavana aamuna, kun menin sisään, no (söin muutaman sämpylöistäni), ja istuuduin. Ja he olivat hankkineet mikrofonin. Enkä minä ollut koskaan ennen nähnyt mikrofonia, ja minä pelkäsin sitä. Niinpä he… Ja pieni naru roikkui siellä ylhäällä, ja se roikkui siinä. Senkaltainen kuin nuo riippuvat mikrofonit. Ja hän sanoi: ”Eilen illalla puhujankorokkeella, täällä oli nuori saarnaaja, baptisti.”

Minä ajattelin, ”Oi-ei, nyt minut löylytetään.”

¹⁶⁴ Ja hän sanoi: ”Hän oli nuorin saarnaaja puhujankorokkeella. Hänen nimensä oli Branham. Tietääkö kukaan mitään hänen olinpaikastaan? Pyytäkää häntä tulemaan, me haluamme hänen tuovan aamun sanoman.”

¹⁶⁵ Voi, sentään! Minulla oli pieni t-paita päällä, ja puuvillakreppihousut, tiedättehän. Ja me baptistit uskomme, että teillä täytyi olla puku päällä päästäksenne puhujankorokkeelle, tiedättehän. Joten… Ja minä—minä vain istuin täysin liikkumatta. Ja siihen aikaan… He pitivät sen pohjoisessa silloin, koska (heidän kansainvälisen kokouksensa) värilliset ihmiset eivät olisi voineet tulla, jos se olisi ollut etelässä. Heillä oli siellä värillisiä ja minä olin etelävaltiolainen, minulla oli vielä tärkkiä kauluksessani, katsokaahan, ajattelin olevani vähän parempi, kuin joku toinen. Ja sinä aamuna, vieressäni sattui istumaan värillinen mies. Niin minä istuin ja katsoin häneen. Minä ajattelin: ”No, hän on veli.”

¹⁶⁶ Ja hän sanoi: ”Tietääkö kukaan William Branhamin olinpaikkaa?” Minä painauduin alas istuimessa tällä tavalla. Niinpä hän sanoi, kuulutti sen toisen kerran, hän sanoi: ”Tietääkö kukaan ulkona (hän veti tätä pientä mikrofonia lähemmäs) William Branhamin olinpaikkaa? Kertokaa hänelle, että me haluamme hänet puhujankorokkeelle aamun sanomaa varten. Hän on baptistisaarnaaja eteläisestä Indianasta.”

¹⁶⁷ Minä vain istuin paikoillani ja luisuin alas, tiedättehän. Eihän kukaan kuitenkaan tuntenut minua. Tuo värillinen poika katsoi minuun, hän sanoi: ”Tiedätkö sinä missä hän on?”

¹⁶⁸ Minä ajattelin. Minun—minun täytyi joko valehdella tai tehdä jotakin. Joten minä sanoin: ”Kumarru tänne alas.”

Hän sanoi: ”Niin, herra?”

Minä sanoin: ”Minä haluan kertoa sinulle jotakin.” Minä sanoin: ”Se—se olen minä.”

Hän sanoi: ”No, mene tuonne sitten.”

¹⁶⁹ Ja minä sanoin: ”Ei, en minä voi. Näetkö,” minä sanoin: ”minulla on nämä puuvillakreppihousut ja tämä t-paita.” Minä sanoin: ”En minä voi mennä sinne.”

¹⁷⁰ Hän sanoi: ”Nuo ihmiset eivät välitä siitä, miten sinä pukeudut. Mene nyt vain sinne.”

Minä sanoin: ”Ei, ei.” Minä sanoin: ”Pysy hiljaa; älä nyt sano mitään.”

¹⁷¹ Ja he tulivat hetken päästä takaisin mikille, he sanoivat: ”Tietääkö kukaan William Branhamin olinpaikkaa?”

¹⁷² Hän sanoi: ”Täällä hän on! Täällä hän on! Täällä hän on!” Voi sentään! Siinä minä nousin ylös tuo t-paita päällä, tiedättehän. Ja täällä minä…

¹⁷³ Hän sanoi: ”Tulkaa tänne eteen, herra Branham, me haluamme sinun tuovan sanoman.” Oi voi, kaikkien niiden saarnaajien eteen, hmm, kaikkien niiden ihmisten! Ja minä menin livahtaen sinne, tiedättehän. Kasvoni punaisina ja korvat kuumottaen. Ja minä livahdin sinne, puuvillakreppihousut ja t- paita, saarnaaja, baptistisaarnaaja menossa mikrofonin eteen, en koskaan ennen ollut nähnyt sellaista, näettehän.

¹⁷⁴ Ja minä seisoin siellä, minä sanoin: ”No, minä—minä—minä en oikein tiedä tästä.” Minä haparoin, todella hermostuneena, tiedättehän. Ja—ja minä menin tänne Luukkaan evankeliumin 16 tienoille, ja ajattelin: ”No, nyt…” Ja minä—minä otin aiheeksi: ”Ja hän avasi silmänsä helvetissä ja itki.” Ja minä pääsin… Niinpä minä—minä aloin saarnata ja pääsin saarnaamisen makuun ja minusta tuntui vähän paremmalta. Ja minä sanoin: ”Rikas mies oli helvetissä ja hän itki.” Nuo pienet kolme sanaa niin kuin minulla on paljon sellaisia saarnoja: ”Uskotteko te tämän”, ja ”Puhu kalliolle”, te olette kuulleet minun saarnaavan ne. Ja minulla oli: ”Ja sitten hän itki.” Ja minä sanoin: ”Siellä ei ollut lapsia, ei varmasti helvetissä. Sitten hän itki.” Minä sanoin: ”Siellä ei ole kukkia. Sitten hän itki. Siellä ei ole Jumalaa. Sitten hän itki. Siellä ei ole Kristusta. Sitten hän itki.” Sitten minä itkin. Jokin sai otteen minusta. Voi! Oi, voi! Sen jälkeen en tiedä mitä tapahtui. Kun ikään kuin tulin takaisin itseeni, minä seisoin ulkona. Nuo ihmiset kirkuivat ja huusivat ja itkivät, ja minulla, meillä oli valtava hetki.

¹⁷⁵ Kun tulin ulos, siellä oli kaveri, joka käveli luokseni suuri mahtava teksasilaishattu päässään, isot buutsit, käveli luokseni, hän sanoi: ”Minä olen vanhin Se-ja-se”. Saarnaaja, cowboy- bootsit, cowboy-vaatteet päällään.

Minä ajattelin: ”No, minun puuvillakreppihousuni eivät ole sittenkään niin pahat.”

¹⁷⁶ Hän sanoi: ”Minä haluan sinun tulevan Teksasiin ja pitävän minulle herätyskokouksen.”

¹⁷⁷ ”Oh-hoh, anna minun merkitä se muistiin, herra.” Ja minä merkitsin sen sillä tavalla.

¹⁷⁸ Tässä tuli kaveri sellaiset pienet, eräänlaiset golfhousut yllään, joissa tavattiin pelata golfia, tiedättehän, hänellä oli tuollaiset pienet puserohousut. Hän sanoi: ”Minä olen vanhin Se-ja-se, Miamista. Minä haluaisin…”

¹⁷⁹ ”Oh, ehkä pukeutuminen ei ole niin suuressa osassa.” Minä katsoin sitä ja minä ajattelin: ”Hyvä on.”

¹⁸⁰ Joten minä painoin mieleeni nämä asiat ja menin kotiin. Vaimo tapasi minut, hän sanoi: ”Minkä tähden sinä kuulostat niin iloiselta, Billy?”

¹⁸¹ Minä sanoin: ”Voi, minä tapasin sadon kerman. Voi, se on parasta, mitä on koskaan nähty. Ne ihmiset eivät häpeä uskontoaan.” Ja, voi, kerroin hänelle kaiken siitä. Ja minä sanoin: ”Ja katsos tänne, kulta, koko joukko kutsuja. Noilta ihmisiltä!”

Hän sanoi: ”Eiväthän he ole noita hihhuleita, eiväthän?”

¹⁸² Minä sanoin: ”En tiedä millaisia hihhuleita he ovat, mutta heillä oli jotakin mitä minä tarvitsin.” Näettehän? Minä sanoin: ”Siitä—siitä asiasta olen varma.” Minä sanoin: ”Näin vanhan miehen, yhdeksänkymmentä vuotiaan, tulevan nuoreksi jälleen.” Minä sanoin: ”En ole koskaan elämässäni kuullut sellaista saarnaamista. Voi, en ole ikinä nähnyt baptistin saarnaavan sillä tavalla.” Minä sanoin: ”He saarnaavat kunnes he eivät saa enää henkeä, ja koukistavat polvensa lattiaan, ja tulevat takaisin ylös, ottamaan henkeä. Voit kuulla heidät kahden korttelin päähän, yhä saarnaten.” Ja minä sanoin: ”Minä—minä en ole koskaan elämässäni kuullut vastaavaa.” Ja minä sanoin: ”He puhuvat tuntemattomalla kielellä, ja toinen kertoo mistä he puhuvat. En ole koskaan elämässäni kuullut sellaista!” Minä sanoin: ”Tuletko sinä minun kanssani?”

¹⁸³ Hän sanoi: ”Kultaseni, koska minä menin naimisiin kanssasi, tulen pysymään kanssasi kunnes kuolema meidät erottaa.” Hän sanoi: ”Minä tulen.” Hän sanoi: ”No niin, kerrotaan vanhemmillemme.”

¹⁸⁴ Ja minä sanoin: ”No, kerro sinä sinun äidillesi ja minä kerron minun äidilleni.” Niinpä me… Minä menin ja kerroin äidille.

¹⁸⁵ Äiti sanoi: ”No, ilman muuta, Billy. Mitä ikinä Herra on kutsunut sinut tekemään, mene ja tee se.”

¹⁸⁶ Ja niin rouva Brumbach pyysi minua tulemaan käymään. Minä menin. Hän sanoi: ”Mitä tämä on, mistä sinä puhut?”

¹⁸⁷ Ja minä sanoin: ”Voi, rouva Brumbach,” minä sanoin: ”kukaan teistä ei ole koskaan nähnyt sellaisia ihmisiä.”

¹⁸⁸Hän sanoi: ”Rauhoituhan! Rauhoituhan!”

Minä sanoin: ”Kyllä, rouva”. Minä sanoin: ”Olen pahoillani.”

Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, että se on joukko hihhuleita?”

Minä sanoin: ”En rouva, minä en tiennyt sitä.” Minä sanoin: ”He—he totisesti ovat hienoja ihmisiä.”

¹⁸⁹ Hän sanoi: ”Millainen ajatus! Ajatteletko raahaavasi tyttäreni tuollaisen roskan sekaan!” Hän sanoi: ”Naurettavaa! Se ei ole mitään muuta kuin roskaa, jonka muut seurakunnat ovat heittäneet ulos.” Hän sanoi: ”Sinä et todellakaan esittele tyttärelleni sellaista.”

¹⁹⁰ Ja minä sanoin: ”Mutta, tiedättehän, rouva Brumbach, syvällä sydämessäni minä tunnen, että Herra haluaa minun menevän noiden ihmisten kanssa.”

¹⁹¹ Hän sanoi: ”Mene takaisin seurakuntaasi, kunnes heillä on varaa tarjota sinulle pappila, ja käyttäydy niin kuin mies, jolla on jotain järkeä.” Hän sanoi: ”Sinä et vie tytärtäni sinne.”

Minä sanoin: ”Kyllä rouva.” Käännyin ympäri ja kävelin ulos.

¹⁹² Ja Hope alkoi itkeä. Hän tuli ulos, hän sanoi: ”Billy, huolimatta siitä mitä äiti sanoo, minä pysyn sinun kanssasi.” Siunattu olkoon hänen sydämensä!

Minä sanoin: ”Voi, ei se mitään, kulta.”

¹⁹³ Ja minä vain annoin sen mennä. Hän ei antanut tyttärensä olla sellaisten ihmisten kanssa, koska ”Se ei ollut mitään muuta kuin roskaa.” Ja niinpä minä tavallaan annoin sen mennä. Se oli elämäni pahin virhe, yksi pahimmista.

¹⁹⁴ Vähän myöhemmin, muutama vuosi myöhemmin, kun lapset olivat tulleet. Ja eräänä päivänä me olimme… Tuli tulva, vuonna 1937. Tuli tulva. Ja meidän… Minä olin partioimassa siihen aikaan ja yritin parhaani auttaakseni ihmisiä pois tulvan alta, sortuvista taloista. Ja oma vaimoni sairastui ja hän oli todella, todella sairas keuhkokuumeesta. Ja he veivät hänet… Kantasairaala oli niin täynnä, ettemme voineet laittaa häntä sinne, joten veimme hänet valtiolliselle, missä heillä oli siellä huone. Ja sitten minut kutsuttiin takaisin. Ja olin aina asunut joen varrella ja olin hyvä venemies, joten koetin saada ihmiset, pelastaa heitä tulvasta. Ja sitten minä… yksi…

¹⁹⁵ Minut kutsuttiin, sanottiin: ”Chestnut Streetillä on talo, se on aivan luhistumaisillaan. Siellä on äiti ja joukko lapsia sisällä,” sanottiin: ”jos luulet, että veneesi, moottorisi voi päästä heidän luokseen.”

Minä sanoin: ”No, minä teen kaiken mitä voin.”

¹⁹⁶ Ja minä, rynnäten noihin aaltoihin. Pato oli sortunut siellä, ja, voi sentään… aivan huuhtoen kaupunkia. Ja minä annoin niin paljon kaasua kuin voin ja vihdoin kujien poikki ja paikkojen läpi. Ja minä pääsin lähelle sinne missä vanha rantavalli oli, veden virratessa sen lävitse. Ja minä kuulin jonkun huutavan ja näin äidin seisovan kuistilla. Ja siellä nuo suuret mainingit menivät sieltä lävitse, sillä tavalla. No, menin sinne tätä kautta niin pitkälle kuin pystyin, ja törmäsin virtaan ja tulin takaisin ja pääsin tuolle puolelle. Olin saanut veneeni juuri ajoissa pysäytettyä, sitoakseni sen pylvään ympäri, oven tolppaan tai kuistin tolppaan. Ja juoksin sisään ja tartuin äitiin ja sain hänet veneeseen ja kaksi tai kolme lapsista. Ja irrotin veneeni ja laitoin hänet… perään. Tulin pois paljon alempana ja vein hänet rannalle, noin puolitoista mailia kaupungin poikki, kunnes sain hänet rannalle. Ja sitten kun pääsin sinne, hän oli pyörtynyt. Ja hän alkoi… hän kirkui: ”Minun vauvani! Minun vauvani!”

¹⁹⁷ No, minä luulin, että hän tarkoitti jättäneensä vauvansa taloon. Oi voi! Minä palasin takaisin sillä välin, kun he yrittivät pitää huolta hänestä. Ja sain selville, se oli… tai hän halusi tietää, missä siellä hänen vauvansa oli. Siellä oli noin kolmen vuoden ikäinen pikku kaveri, ja minä luulin, että hän tarkoitti pientä sylivauvaa tai jotakin.

¹⁹⁸ Ja niinpä lähdin takaisin ja pääsin sinne. Ja kun sain tuon veneen kiinni ja pääsin sisälle enkä voinut löytää mitään vauvaa, ja kuisti painui sisään ja talo meni kasaan. Ja juoksin todella nopeasti ja tartuin kiinni osasta, jonka mukana veneeni ajelehti, pääsin veneeseen, ja vedin siitä ja irrotin sen.

¹⁹⁹ Ja se oli saanut minut silloin pääjoen virtaan. Ja kello oli noin yksitoista kolmekymmentä yöllä ja satoi pelkkää räntää ja lunta. Ja minä nappasin otteen käynnistysnarusta ja koetin startata venettä eikä se käynnistynyt, ja minä yritin eikä se käynnistynyt, ja minä yritin uudelleen. Ajautuen kauemmaksi siinä virrassa, vesiputousten ollessa aivan alapuolellani. Ja minä yritin todella kovaa, ja minä ajattelin: ”Voi, sentään, tässä—tässä on minun loppuni! Tässä se on!” Ja minä yritin todella kovasti. Ja minä sanoin: ”Herra, minä pyydän, älä anna minun kuolla tällä tavalla.” ja minä vedin ja vedin.

²⁰⁰ Ja se palasi mieleeni: ”Mitenkäs se roskasakki, jonka luo et mennyt?” Ymmärrättekö? Huh-huh.

²⁰¹ Minä laitoin käteni takaisin veneen päälle ja sanoin: ”Jumala, ole armollinen minulle. Älä anna minun jättää vaimoani ja vauvaani tällä tavalla, ja he ovat siellä sairaana! Pyydän!” Ja minä vain jatkoin nykimistä tuolla tavalla, eikä se käynnistynyt. Ja saatoin kuulla pauhinan siellä alapuolella, koska minä… Vain muutama minuutti, ja, oi voi, siinä se olisi. Ja minä sanoin: ”Herra, jos Sinä annat minulle anteeksi, minä lupaan Sinulle, että teen mitä tahansa.” Polvistuin siellä veneessä ja loskan lyödessä minua kasvoihin. Minä sanoin: ”Minä teen mitä tahansa Sinä haluat minun tekevän.” Ja minä nykäisin taas, ja se käynnistyi. Ja minä annoin niin paljon kaasua, kuin vain voin ja lopulta pääsin rannalle.

²⁰² Ja menin takaisin etsimään autoa, partioautoa. Ja minä ajattelin… Jotkut siellä sanoivat: ”Kuulehan, valtionsairaala huuhtoutui juuri pois.” Vaimoni ja vauvani siellä, molemmat lapseni.

²⁰³ Ja minä lähdin valtionsairaalaan niin lujaa kuin pystyin, ja vesi oli koko matkalta viisitoista jalkaa syvää. Ja eräs majuri oli siellä ja minä sanoin: ”Majuri, mitä sairaalalle tapahtui?”

Hän sanoi: ”No niin, älä ole huolissasi. Onko sinulla joku siellä?”

Minä sanoin: ”Kyllä, sairas vaimo ja kaksi lasta.”

²⁰⁴ Hän sanoi: ”He kaikki pääsivät pois.” Hän sanoi: ”He ovat tavaravaunussa ja matkalla kohti Charlestownia.”

²⁰⁵ Minä juoksin, menin veneeseeni ja…tai menin autooni, ja veneeni oli sen perässä ja juoksin sinne… Ja sitten purot olivat levinneet noin kaksi ja puoli tai kolme mailia leveiksi. Ja koko yön minä yritin… Joku heistä sanoi: ”Se vaunu, se rahtivaunu, huuhtoutui radalta tuolla sillalla”.

²⁰⁶ No, löysin itseni oman onneni nojassa pieneltä saarelta, istuin siellä kolme päivää. Minulla oli runsaasti aikaa ajatella, oliko Se roskaa vai ei. Jyskyttäen vain: ”Missä vaimoni on?”.

²⁰⁷ Lopulta, kun löysin hänet muutaman päivän päästä sen jälkeen, kun pääsin pois ja sieltä ylitse, hän oli kaukana Columbuksessa, Indianassa, Baptist Auditoriumissa, mihin he olivat tehneet sairaalan tapaisen, sairashuoneita pienillä kenttävuoteilla. Ja minä juoksin hänen luoksensa niin kovaa kuin pystyin, koettaen löytää missä hän oli, huutaen: ”Hope! Hope! Hope!” Ja minä katsoin, ja siellä hän makasi kenttävuoteella, ja tuberkuloosi oli päässyt vallalle.

Hän nosti pienen luisevan kätensä ja hän sanoi: ”Billy.”

Minä kiiruhdin hänen luoksensa ja sanoin: ”Hope, kultaseni.”

Hän sanoi: ”Minä näytän kamalalta, enkö näytäkin?” Minä sanoin: ”Et kultaseni, sinä näytät ihan hyvältä.”

²⁰⁸ Noin kuuden kuukauden ajan me työskentelimme kaikin voimin yrittäessämme pelastaa hänen henkensä, mutta hän meni jatkuvasti huonommaksi ja huonommaksi.

²⁰⁹ Eräänä päivänä olin partiossa ja minulla oli radioni päällä ja ajattelin, että kuulin siellä sanottavan, kutsuttavan radiossa, sanottiin: ”William Branhamille, halutaan heti paikalla sairaalaan: vaimo kuolemassa.” Minä kiiruhdin takaisin sairaalaan niin pian kuin pystyin, panin punaisen valon ja sireenin päälle, ja lähdin. Ja sitten minä—minä pääsin sairaalalle ja pysähdyin, juoksin sisään. Kulkiessani sairaalan lävitse, minä näin ystäväni, jonka kanssa kalastimme yhdessä, me olimme yhdessä poikasina, Sam Adair.

²¹⁰ Tohtori Sam Adair, hän on se, jolle tuli tuo näky vähän aikaa sitten ja kertoi hänelle klinikasta. Ja hän sanoi, että jos joku epäili näkyä, soittaisi vain hänelle vastapuhelun, jos haluatte tietää, oliko se totta vaiko ei.

²¹¹ Ja niin hän tuli sillä tavalla, ja hänellä oli hattunsa kädessään. Hän katsoi minuun, ja alkoi vain itkeä. Ja minä juoksin hänen luoksensa, laitoin käteni hänen ympärilleen. Hän laittoi kätensä ympärilleni, hän sanoi: ”Billy, hän tekee lähtöä.” Hän sanoi: ”Olen pahoillani. Olen tehnyt kaiken, mitä olen voinut tehdä, minulla on ollut asiantuntijoita ja kaikkea.”

Minä sanoin: ”Sam, ei hän varmastikaan tee lähtöä!”

Hän sanoi: ”Kyllä, hän tekee lähtöä.” Ja hän sanoi: ”Älä mene sinne, Bill.”

Ja minä sanoin: ”Minun täytyy mennä sinne, Sam.” Ja hän sanoi: ”Älä tee sitä. Älä, pyydän, älä.”

Minä sanoin: ”Anna minun mennä sinne.” Hän sanoi: ”Minä tulen sinun kanssasi.”

²¹² Minä sanoin: ”Ei, pysy sinä täällä. Minä haluan olla hänen kanssaan hänen viimeisinä hetkinään.”

Hän sanoi: ”Hän on tajuton.”

²¹³ Minä kävelin huoneeseen. Ja sairaanhoitaja istui siellä ja itki, koska hän ja Hope olivat olleet koulukavereita. Ja niinpä minä katsoin sinne ja hän alkoi itkeä, nosti kätensä ylös. Ja alkoi kävellä huoneen halki.

²¹⁴ Ja minä katsoin sinne ja ravistin häntä. Siellä hän oli, hän oli laihtunut noin viidestäkymmenestäneljästä kilosta, noin kahteenkymmeneenseitsemään. Ja minä—minä ravistin häntä. Ja jos minä elän satavuotiaaksi, en koskaan tule unohtamaan mitä tapahtui. Hän kääntyi, ja nuo suuren suuret kauniit silmät katsoivat minuun. Hän hymyili. Hän sanoi: ”Miksi sinä kutsuit minut takaisin, Billy?”

Minä sanoin: ”Kultaseni, sain juuri radiokutsun.”

²¹⁵ Minun vain täytyi tehdä työtä. Me olimme pahasti velkaa ja satojen dollareiden lääkärilasku, eikä mitään millä maksaa sitä. Ja minun vain täytyi tehdä työtä. Ja minä olin käynyt katsomassa häntä kaksi tai kolme kertaa päivässä ja joka ilta, ja sitten kun hän oli tuossa tilassa.

Minä sanoin: ”Mitä sinä tarkoitat, ’Kutsua’ sinut ’takaisin’?”

²¹⁶ Hän sanoi: ”Bill, sinä olet saarnannut siitä, sinä olet puhunut siitä, mutta sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se on.”

Minä sanoin: ”Mistä sinä puhut?”

²¹⁷ Hän sanoi: ”Taivaasta.” Hän sanoi: ”Katsohan,” hän sanoi: ”minua saattoivat kotiin jotkut ihmiset, miehet tai naiset tai jotkin. Heidät oli puettu valkoisiin.” Ja hän sanoi: ”Minä olin levollinen ja rauhassa.” Hän sanoi: ”Suuret kauniit linnut lentelivät puusta toiseen.” Hän sanoi: ”Älä ajattele, että minä olen poissa tolaltani.” Hän sanoi: ”Billy, minä aion kertoa sinulle meidän virheemme.” Hän sanoi: ”Istu alas.” Minä en istunut; minä polvistuin ja otin häntä kädestä. Hän sanoi: ”Tiedätkö missä meidän virheemme on?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, kultaseni, minä tiedän.”

²¹⁸ Hän sanoi: ”Meidän ei koskaan olisi pitänyt kuunnella äitiä. Ne ihmiset olivat oikeassa.”

Ja minä sanoin: ”Minä tiedän sen.”

²¹⁹ Hän sanoi: ”Lupaa minulle tämä, että sinä menet noiden ihmisten luo,” hän sanoi: ”koska he ovat oikeassa.” Ja hän sanoi: ”Kasvata minun lapseni sillä tavalla.” Ja minä… Hän sanoi: ”Minä haluan kertoa sinulle jotakin.” Hän sanoi: ”Minä olen kuolemaisillani, mutta” hän sanoi: ”se… Minä en—minä en pelkää mennä.” Hän sanoi: ”Se on—se on kaunista.” Hän sanoi: ”Ainoa asia on, en haluaisi millään jättää sinua, Bill. Ja minä tiedän, että sinulla on nämä kaksi pientä lasta kasvatettavana.” Hän sanoi: ”Lupaa minulle, että—että et pysy naimattomana ja anna minun lasteni tulla viedyksi paikasta toiseen.” Se oli järkevä asia kaksikymmentäyksivuotiaalta äidiltä.

Ja minä sanoin: ”Minä en voi luvata sitä, Hope.”

²²⁰ Hän sanoi: ”Ole kiltti, lupaa minulle.” Hän sanoi: ”Yhden asian minä haluan kertoa sinulle.” Hän sanoi: ”Muistatko sinä sen kiväärin?” Minä olen aivan hulluna aseisiin. Ja hän sanoi: ”Sinä halusit ostaa sen kiväärin tuona päivänä eikä sinulla ollut tarpeeksi rahaa maksaaksesi käsirahaa.”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

²²¹ Hän sanoi: ”Minä olen säästänyt rahaa, viisisenttisiäni, yrittääkseni maksaa käsirahan siitä kivääristä sinulle.” Hän sanoi: ”No niin, kun tämä on ohi ja sinä menet takaisin kotiin, katso taittuvan yläpuolelta… tai taittosängyn, sen päällimmäisenä olevan paperinpalan alta, niin sinä löydät tuon rahan sieltä.” Hän sanoi: ”Lupaa minulle, että sinä ostat sen kiväärin.”

²²² Te ette tiedä, miltä minusta tuntui, kun näin nuo dollarin ja seitsemänkymmentäviisi senttiä (viisisenttisinä) siellä. Minä hankin tuon kiväärin.

²²³ Ja hän sanoi: ”Muistatko sen kerran, kun olit menossa kaupungille ostamaan minulle parin pitkiä sukkia, ja me olimme menossa Fort Wayneen?”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

²²⁴ Olin tulossa kalastamasta ja hän sanoi… Meidän täytyi mennä Fort Wayneen, minun piti saarnata sinä iltana. Ja hän sanoi: ”Tiedäthän, minä kerroin sinulle, ’Niitä on kahta erilaista’”. Toinen on nimeltään ”sifonki.” Ja mikä onkaan se toinen, viskoosi? Eikö niin? Viskoosi ja sifonki. No, mitä ikinä olivatkin, sifonki oli se paras. Eikö olekin niin? Ja hän sanoi: ”No niin, tuo minulle sifonkiset, kokopitkää mallia.” Tiedättehän sen, missä on se pikku juttu sukan takana, varressa? Enkä minä tiennyt mitään naisten vaatteista, joten minä…

²²⁵ Ja minä kuljin pitkin katua ja sanoin: ”Sifonki, sifonki, sifonki, sifonki,” yrittäen pitää sen mielessä, sanoen: ”sifonki, sifonki, sifonki.”

Joku sanoi: ”Hei, Billy!”

²²⁶ Minä sanoin: ”Ai, hei, hei.” ”Sifonki, sifonki, sifonki, sifonki, sifonki.”

²²⁷ Ja saavuin kulmaukseen ja tapasin herra Sponin. Hän sanoi: ”Hei, Billy, tiedätkö, että ahven syö nyt sen viimeisen laiturin vierellä?”

Minä sanoin: ”Niinkö, ihanko totta?” ”Kyllä.”

Minä ajattelin nyt, kun jätin hänet: ”Mitä se olikaan?” Minä unohdin sen.

²²⁸ Niinpä Thelma Ford, tyttö, jonka tunsin, työskenteli halpakaupassa. Ja tiesin, että he myivät siellä naisten pitkiä sukkia, joten menin sinne. Minä sanoin: ”Hei, Thelma.”

Ja hän sanoi: ”Hei, Billy. Mitä sinulle kuuluu? Entä Hopelle?”

²²⁹ Ja minä sanoin: ”Hyvää.” Minä sanoin: ”Thelma, minä haluan parin nilkkasukkia Hopelle.”

Hän sanoi: ”Ei Hope halua nilkkasukkia.”

Minä sanoin: ”Kyllä, rouva, varmasti hän haluaa.” Hän sanoi: ”Sinä tarkoitat pitkiä sukkia.”

²³⁰ ”Tuota, kyllä,” minä sanoin: ”sitä se oli.” Minä ajattelin: ”Oi voi, minä paljastin tietämättömyyteni.”

Ja hän sanoi: ”Millaiset hän haluaa?”

Minä ajattelin: ”Oi voi!” Minä sanoin: ”Millaisia sinulla on?” Hän sanoi: ”No, meillä on viskoosisia.”

²³¹ Minä en tiennyt eroa. Viskoosi, sifonki, kaikki kuulosti samalta. Minä sanoin: ”Se on se, mitä minä haluan.” Hän sanoi… Minä sanoin: ”Laita minulle yksi pari niitä, täyspitkää mallia.” Ja hän… Sanoin sen väärin. Mikä se on? Muotoonommeltu. ”Muotoonommeltu.” Ja niinpä minä sanoin: ”Laita minulle pari niitä.”

²³² Ja kun hän meni hakemaan niitä minulle, ne olivat vain noin kolmekymmentä senttiä, kaksikymmentä tai kolmekymmentä senttiä, noin puoleen hintaan. No, minä sanoin: ”Anna minulle kaksi paria niitä.” Ymmärrättehän?

²³³ Ja menin takaisin kotiin ja sanoin: ”Tiedäthän, kultaseni, te naiset käytte ostoksilla ympäri kaupunkia löytääksenne tarjouksia.” Tiedättehän kuinka on mukava kerskua. Ja minä sanoin: ”Mutta tässä, katsohan tänne, minä ostin kaksi paria sillä hinnalla, millä sinä ostat yhden parin. Näetkös?” Minä sanoin: ”Voi, se—se on on minun henkilökohtainen kykyni.” Näettehän, minä sanoin—minä sanoin: ”Tiedäthän, Thelma myi minulle nämä.” Minä sanoin: ”Hän saattoi antaa minun saada ne puoleen hintaan.”

Hän sanoi: ”Saitko sinä sifonkiset?”

²³⁴ Minä sanoin: ”Kyllä.” Se kuulosti samalta minulle, minä en tiennyt, että siinä oli mitään eroa.

²³⁵ Ja hän kertoi minulle, hän sanoi: ”Billy.” Minusta oli outoa, että kun hän pääsi Fort Wayneen, hänen täytyi saada toinen pari sukkia. Hän sanoi: ”Minä annoin ne sinun äidillesi,” hän sanoi: ”ne ovat vanhemmille naisille.” Hän sanoi: ”Olen pahoillani, että tein sen.”

Ja minä sanoin: ”Oi, ei se mitään kultaseni.”

²³⁶ Ja hän sanoi: ”Nyt, älä—älä elä naimattomana.” Ja hän sanoi… Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtumassa muutama tunti sen jälkeen. Ja minä pitelin hänen rakkaista käsistään, kun Jumalan enkelit kantoivat hänet pois.

²³⁷ Minä menin kotiin. En tiennyt mitä tehdä. Makasin siellä yöllä ja minä kuulin… Luulen, että se oli pieni hiiri, joka oli vanhassa säleikössä, missä meillä oli joitakin papereita. Ja minä suljin oven jalallani ja sen takana roikkui hänen kimononsa (ja hän makasi siellä ruumishuoneella). Ja aivan hetken päästä joku soitti minulle, hän sanoi: ”Billy!” Ja se oli veli Frank Broy. Hän sanoi: ”Sinun vauvasi on kuolemaisillaan.”

Minä sanoi: ”Minun vauvani?”

²³⁸ Hän sanoi: ”Niin, Sharon Rose.” Hän sanoi: ”Lääkäri on siellä nyt ja hän sanoi: ’Hänellä on tuberkuloottinen aivokalvontulehdus, hän imi sen äidiltään.’” Ja hän sanoi: ”Hän tekee kuolemaa.”

²³⁹ Minä menin autooni, ajoin sinne. Ja siellä hän oli, tuo suloinen pieni olento. Ja hänet kiidätettiin sairaalaan.

²⁴⁰ Minä menin katsomaan häntä. Sam tuli luokseni ja sanoi: ”Billy, älä mene sinne huoneeseen; sinun täytyy ajatella Billy Paulia.” Hän sanoi: ”Hän on kuolemaisillaan.”

Minä sanoin: ”Tohtori, minun—minun täytyy nähdä vauvani.”

²⁴¹ Hän sanoi: ”Ei, sinä et voi mennä sisään.” Hän sanoi: ”Hänellä on aivokalvontulehdus, Billy, ja sinä tartutat sen Billy Pauliin.”

²⁴² Ja minä odotin, kunnes hän lähti pois. En voinut kestää nähdä tytön kuolevan, ja hänen äitinsä makasi siellä hautausurakoitsijan tiloissa. Minä vakuutan teille, synnintekijän tie on kova. Ja minä—minä menin, pujahdin ovesta ja kun Sam meni pois ja sairaanhoitaja meni pois, minä menin alas pohjakerrokseen. Se on pienen pieni sairaala. Hän oli eristetyssä tilassa, ja kärpäset olivat hänen pienissä silmissään. Ja heillä oli pieni… mitä me kutsumme ”hyttysesteeksi”, tai pieni verkko silmiensä päällä. Ja hän… pienessä kouristuksessa, hänen pieni pullea jalkansa liikkui ylös ja alas tuolla tavalla, ja hänen pienet kätensä, kouristuen. Ja minä katsoin häntä, ja hän oli juuri tarpeeksi iso ollakseen söpö, noin kahdeksan kuukautta vanha.

²⁴³ Ja hänen äidillään oli tapana laittaa hänet ulos pienissä pöksyissään, tiedättehän, pihalle, kun minä tulin. Ja minä tööttäsin torvea, ja hän sanoi: ”guu-guu, guu-guu,” kurkotellen minua kohti, tiedättehän.

²⁴⁴ Ja siellä makasi minun kultaseni, kuolemaisillaan. Minä katsoin häneen ja sanoin: ”Sharry, tunnetko sinä isiä? Tunnetko sinä isiä, Sharry?” Ja kun hän katsoi… Hän kärsi niin kovasti, että toinen noista kauniista sinisistä silmistä oli mennyt kieroon. Se lähestulkoon repi sydämeni ulos minusta.

²⁴⁵ Minä polvistuin, minä sanoin: ”Herra, mitä minä olen tehnyt? Enkö minä ole saarnannut evankeliumia kadunkulmissa? Olen tehnyt kaiken minkä olen voinut. Älä pidä sitä minua vastaan. Minä en koskaan kutsunut niitä ihmisiä ’roskasakiksi’. Se oli hän, joka kutsui noita ihmisiä ’roskasakiksi’.” Minä sanoin: ”Minä olen pahoillani, että se kaikki tapahtui. Anna minulle anteeksi. Älä—älä ota minun vauvaani.” Ja kun rukoilin, näytti kuin musta… kuin lakana tai vaate tuli alas. Minä tiesin, että Hän oli torjunut minut.

²⁴⁶ Nyt, siinä oli vaikein ja kaikkein petollisin aika minun elämässäni. Kun nousin ylös ja katsoin häneen, ja minä ajattelin… Saatana laittoi mieleeni: ”No, tarkoitatko, että niin kovasti kun olet saarnannut ja tapa, jolla olet elänyt, ja nyt, kun on kyse sinun omasta vauvastasi, Hän hylkää sinut?”

²⁴⁷ Minä sanoin: ”Totta se on. Jos Hän ei voi pelastaa minun vauvaani, silloin minä en voi…” Minä lopetin. Minä—minä en vain tiennyt, mitä tehdä. Ja sitten minä sanoin tämän; minä sanoin: ”Herra, Sinä annoit hänet minulle ja Sinä olet ottanut hänet pois, siunattu olkoon Herran nimi! Vaikka Sinä ottaisit minutkin, minä tulen silti rakastamaan Sinua.”

²⁴⁸ Ja minä laitoin käteni hänen päälleen, minä sanoin: ”Siunausta sinulle, rakkaani. Isi halusi kasvattaa sinut, koko sydämestäni minä halusin kasvattaa sinut ja kasvattaa sinut rakastamaan Herraa. Mutta enkelit tulevat hakemaan sinut, rakkaani. Isi ottaa sinun pikku ruumiisi ja laskee sen äitisi käsivarsille. Minä hautaan sinut hänen kanssaan. Ja jonakin päivänä isi tulee tapaamaan sinut, odota vain siellä äidin kanssa.”

²⁴⁹ Kun hänen äitinsä oli kuolemaisillaan, hän sanoi, viimeiset sanat, jotka hän sanoi, hän sanoi: ”Bill, pysy kentällä.”

²⁵⁰ Minä sanoin: ”Minä…” Hän sanoi…Minä sanoin: ”Jos minä olen kentällä, kun Hän tulee, otan lapset ja tulen tapaamaan. Jos en ole, minut haudataan sinun viereesi. Ja mene sinä suuren portin oikealle puolelle, ja kun näet heidän kaikkien tulevan sisään, seiso siellä ja ala huutaa: ’Bill! Bill! Bill!’ niin lujaa kuin pystyt. Minä tapaan sinut siellä.” Minä suutelin häntä hyvästiksi. Minä olen taistelukentällä tänään. Siitä on lähes kaksikymmentä vuotta. Olen sopinut tapaamisen vaimoni kanssa, tulen tapaamaan hänet.

²⁵¹ Minä otin tuon pienen vauvan, kun se kuoli ja laitoin sen äidin käsivarsille, ja me veimme sen hautausmaalle. Ja minä seisoin siellä kuuntelemassa veli Smithiä, metodisti-saarnaajaa, joka saarnasi hautajaisissa, ”Tuhkasta tuhkaan ja tomusta tomuun.” (Ja minä ajattelin: ”Sydämestä sydämeen.”) Sinne hän meni.

²⁵² Vähän sen jälkeen vein Billyn sinne eräänä aamuna. Hän oli vasta pienen pieni kaveri. Hän oli…

²⁵³ Se on syy, miksi hän pysyttelee minun kanssani ja minä pysyttelen hänen kanssaan, minun täytyi olla sekä isä että äiti (molemmat) hänelle. Minä otin hänen pienen pullonsa. Meillä ei ollut varaa pitää tulta pitääksemme hänen maitoaan yöllä lämpimänä, ja minä laitoin sen selkäni alle tällä tavalla ja pidin sitä lämpimänä ruumiini lämmöllä.

²⁵⁴ Me olemme pysytelleet yhdessä kuin kaverukset, ja yhtenä näistä päivistä, kun minä poistun kentältä, minä haluan ojentaa Sanan hänelle, ja sanoa: ”Mene, Billy. Pysy Sen kanssa.” Jotkut ihmiset ihmettelevät, miksi hän on kanssani koko ajan. Minä en pysty luopumaan hänestä. Hän on jopa naimisissa, mutta muistan silti, kuinka Hope kehotti minua: ”Pysy hänen kanssaan.” Ja me olemme pysyneet yhdessä kuin kaverukset.

²⁵⁵ Muistan kävelleeni ympäri kaupunkia tuo pullo käsivarteni alla, hän oli alkanut itkeä. Yhtenä yönä hän oli… olimme kävelemässä ulkona takapihalla missä juuri… (Kun Hope oli saamaisillaan hänet, hän oli tukahtumaisillaan, ja minä… vain tyttönen, tiedättehän.) Ja minä kävelin edestakaisin vanhalta tammelta pihan perällä. Ja hän itki äitiään eikä minulla ollut äitiä, jolle häntä viedä. Ja minä kannoin häntä, minä sanoin: ”Voi, kulta.” Minä sanoin…

²⁵⁶ Hän sanoi: ”Isi, missä on minun äitini? Laitoitko sinä hänet sinne maahan?”

Minä sanoin: ”Ei, kulta. Hänellä on kaikki hyvin, hän on ylhäällä taivaassa.”

²⁵⁷ Ja hän sanoi siinä jotakin, joka melkein tappoi minut, yhtenä iltapäivänä. Hän itki, oli myöhäinen iltapäivä, ja minä kannoin häntä selässäni sillä tavalla, kantaen häntä hartioillani ja taputtaen häntä tällä tavalla. Ja hän sanoi: ”Isi, ole kiltti, mene hakemaan äiti ja tuo hänet tänne.”

Ja minä sanoin: ”Kulta, minä en voi hakea äitiä. Jeesus…”

Hän sanoi: ”No, pyydä Jeesusta lähettämään minulle minun äitini. Minä haluan hänet.”

²⁵⁸ Minä sanoin: ”No, kulta, minä… minä ja sinä menemme joskus tapaamaan häntä.”

Ja hän pysähtyi, sanoi: ”Isi!” Ja minä sanoin: ”Niin?”

Hän sanoi: ”Minä näin äidin ylhäällä tuolla pilvellä.”

²⁵⁹ Voi, se melkein tappoi minut! Minä ajattelin: ”Voi! ’Minä näin äidin ylhäällä, tuolla pilvellä’” Melkein pyörryin. Minä halasin tuota pientä kaveria rintaani vasten tällä tavalla, ja pidin vain päätäni alhaalla, menin sisään.

²⁶⁰ Päivät kuluivat. En pystynyt unohtamaan sitä. Yritin käydä töissä. En pystynyt menemään takaisin kotiin, se ei ollut enää koti. Ja minä halusin jäädä. Meillä ei ollut mitään muuta, kuin nuo kuluneet huonekalut, mutta se oli jotain mistä hän ja minä olimme nauttineet yhdessä. Se oli koti.

²⁶¹ Ja muistan, kuinka eräänä päivänä yritin tehdä töitä julkispalveluissa. Olin mennyt korjaamaan vanhaa toisiojohtoa, joka roikkui alhaalla, oli hyvin aikainen aamu. Ja minä kiipesin ylös tälle poikkipuulle. (Ja minä en pystynyt luopumaan vauvasta. Saatoin käsittää vaimoni menevän, mutta vauvan poismeno, vain pienen pienen olennon.) Ja minä olin siellä ja lauloin, ”Tuolla kaukaisella kukkulalla, seisoi vanha rosoinen Risti”. Ja ensiöjohdot kulkivat alas muuntajaan ja menivät (tiedättehän) toisiojohtoihin. Ja siellä minä roikuin sen päällä. Ja minä satuin katsomaan ja aurinko nousi takanani. Ja siellä käteni ojennettuina ja tuon ristin merkki mäenrinteessä. Minä ajattelin: ”Kyllä, ne olivat minun syntini, jotka laittoivat Hänet sinne.”

²⁶² Minä sanoin: ”Sharon, kultaseni, isi haluaa nähdä sinut niin kovasti, kulta. Kuinka haluaisinkaan jälleen pitää sinua sylissäni, sinä rakas pikkuinen.” Menin pois tolaltani. Siitä oli kulunut viikkoja. Minä vedin pois kumihansikkaani. Vieressäni oli virtaa kaksituhattakolmesataa volttia. Vedin pois kumihansikkaani. Minä sanoin: ”Jumala, inhoan tehdä tämän. Olen pelkuri.” ”Mutta, Sharry, isi tulee näkemään sinut ja äidin aivan muutamassa minuutissa.” Aloin vetämään hansikastani pois laittaakseni käteni tuolle kaksituhattakolmesataselle. Se rikkoisi… Teistähän ei jäisi edes verta jäljelle. Ja niin minä— minä—minä aloin vetää hansikasta pois ja jotakin tapahtui. Kun palasin tajuihini, minä istuin maassa käteni ylhäällä tällä tavalla, kasvoillani, itkien. Se oli Jumalan armoa tai minulla ei olisi ollut parantamiskokousta täällä, olen varma siitä. Hän oli suojelemassa lahjaansa, ei minua.

²⁶³ Minä päätin lähteä kotiin. Lopetin, laitoin työkaluni pois. Ja menin takaisin, sanoin: ”Minä menen kotiin.”

²⁶⁴ Lähdin menemään talon ympäri ja toin postin taloon, oli hieman kylmä, ja menin sisään. Meillä oli yksi pieni huone, minä nukuin pienessä kenttävuoteessa siellä, ja oli tulossa kylmä, ja tuo vanha hella. Minä otin postin ja selasin postia ja ensimmäinen asia siellä oli hänen pienet joulusäästönsä, kahdeksankymmentä senttiä, ”Neiti Sharon Rose Branham.” Siinä se oli, kaikki taas uudestaan.

²⁶⁵ Olin ollut riistanvartija. Kurkotin ja otin aseeni, pistoolin, pistoolikotelosta. Minä sanoin: ”Herra, minä—minä en kestä tätä enää, minä—minä kuolen. Minä—minä kärsin niin kovasti.” Vedin aseen iskuria taaksepäin, painoin sen päähäni, polvistuin siellä tuolle kenttävuoteelle siinä pimeässä huoneessa. Minä sanoin: ”Isä meidän, Joka olet Taivaissa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi,” ja kun minä yritin, pusersin liipaisinta niin kovaa kuin pystyin, minä sanoin: ”maan päällä niin kuin Taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Eikä se lauennut!

²⁶⁶ Ja minä ajattelin: ”Oi, Jumala, revitkö Sinä minua vain kappaleiksi? Mitä minä olen tehnyt? Sinä et anna minun edes kuolla.” Ja minä heitin aseen alas, ja se laukesi ja luoti meni huoneen halki. Ja minä sanoin: ”Jumala, miksi minä en voi kuolla ja päästä pois? Minä en yksinkertaisesti voi enää jatkaa. Sinun täytyy tehdä minulle jotakin.” Ja minä kaaduin pitkälleni ja aloin itkeä pienellä, vanhalla, likaisella punkallani.

²⁶⁷ Ja minun on täytynyt nukahtaa. En tiedä nukuinko vai mitä tapahtui.

²⁶⁸ Olen aina kaivannut päästä länteen. Olen aina halunnut yhden noista hatuista. Isäni kesytti hevosia nuoruudessaan, ja minä aina halusin yhden noista hatuista. Ja veli Demos Shakarian osti minulle sellaisen eilen, ensimmäisen sellaisen, joka minulla on ollut (koskaan ollut), yhden niistä sellaisista lännen hatuista.

²⁶⁹ Ja minä ajattelin, että olin kulkemassa pitkin preeriaa, laulaen tuota laulua: ”Vaunun pyörä on rikki, karjatilalla on kyltti: ’Myytävänä.’” Ja kun kuljin eteenpäin, huomasin vanhan katetun vaunun, kuin vanhat preeriavankkurit, ja pyörä oli rikki. Se tietysti edusti minun rikkinäistä perhettäni. Ja kun pääsin lähelle, minä katsoin, ja siellä seisoi hyvin kaunis, nuori tyttö, noin kaksikymmentävuotias, valkoinen hulmuava tukka ja siniset silmät, puettuna valkoisiin. Minä katsoin häneen, minä sanoin: ”Hyvää päivää!” Menin eteenpäin.

Hän sanoi: ”Hei, isä.”

²⁷⁰ Minä käännyin takaisin, minä sanoin: ”Isä?” ”Mutta,” minä sanoin: ”miten, neiti, sinä voit… miten voin olla sinun isäsi, kun sinä olet yhtä vanha kuin minä olen?”

²⁷¹ Hän sanoi: ”Isi, sinä et vain tiedä, missä sinä olet.” Ja minä sanoin: ”Mitä sinä tarkoitat?”

²⁷² Hän sanoi: ”Tämä on Taivas.” Hän sanoi: ”Maan päällä minä olin sinun pikku Sharonisi.”

”Mutta,” minä sanoin: ”kultaseni, sinä olit vain pieni vauva.”

²⁷³ Hän sanoi: ”Isi, pienet vauvat eivät ole pieniä vauvoja täällä, he ovat kuolemattomia. He eivät koskaan vanhene tai koskaan kasva.”

²⁷⁴ Ja minä sanoin: ”No, Sharon, kulta, sinä—sinä olet kaunis, nuori nainen.”

Hän sanoi: ”Äiti odottaa sinua.” Ja minä sanoin: ”Missä?”

Hän sanoi: ”Uudessa kodissasi.”

²⁷⁵ Ja minä sanoin: ”Uudessa kodissa?” Branhamit ovat kulkureita, heillä ei ole koteja, he vain… Ja minä sanoin: ”No, minulla ei koskaan ollut kotia, kultaseni.”

²⁷⁶ Hän sanoi: ”Mutta sinulla on sellainen täällä, isi.” En tarkoita olla pikkulapsi, mutta se on vain niin todellista minulle. [Veli Branham itkee—Toim.] Kun alan ajatella sitä, se kaikki tulee taas takaisin. Hän sanoi: ”Sinulla on sellainen täällä, isi.” Minä tiedän, että minulla on sellainen siellä, jonakin päivänä minä menen sinne. Hän sanoi: ”Missä on Billy Paul, minun veljeni?”

²⁷⁷ Ja minä sanoin: ”No, minä jätin hänet rouva Broylle, vain muutama minuutti sitten.”

Hän sanoi: ”Äiti haluaa nähdä sinut.”

²⁷⁸ Ja minä käännyin ja katsoin, ja siellä oli suuren suuria palatseja, ja Jumalan kirkkaus ympäröi niitä. Ja minä kuulin enkelikuoron laulavan, ”Minun kotini, ihana kotini.” Minä aloin nousta portaita, juosten niin kovaa kuin pystyin. Ja kun pääsin ovelle, siellä hän seisoi, valkoinen vaate yllään, tuo musta tukka, pitkä, pitkin hänen selkäänsä. Hän ojensi kätensä, niin kuin hän aina teki, kun tulin väsyneenä töistä tai jotakin. Minä otin häntä käsistä ja sanoin: ”Kulta, minä näin Sharonin tuolla.” Minä sanoin: ”Hänestä tuli kaunis tyttö, eikö tullutkin?”

²⁷⁹ Hän sanoi: ”Kyllä, Bill.” Hän sanoi: ”Bill.” Laittoi kätensä ympärilleni, (ja hän sanoi) vain minun hartioideni ympärille, hän alkoi taputtaa minua, hän sanoi: ”Lakkaa murehtimasta minua ja Sharonia.”

Minä sanoin: ”Kulta, minä en voi sille mitään.”

²⁸⁰ Hän sanoi: ”Kuulehan, Sharonilla ja minulla on asiat paremmin kuin sinulla.” Ja hän sanoi: ”Älä murehdi meistä enää. Lupaatko minulle?”

²⁸¹ Ja minä sanoin: ”Hope,” minä sanoin: ”minä olen niin kaivannut sinua ja Sharonia, ja Billy itkee perääsi koko ajan.” Minä sanoin: ”En tiedä, mitä tehdä hänen kanssaan.”

²⁸² Ja hän sanoi: ”Kaikki tulee olemaan hyvin, Bill.” Hän sanoi: ”Lupaa vain minulle, ettet murehdi enää.” Ja hän sanoi: ”Etkö istuisi alas?” Ja katsoin ympärilleni ja siellä oli suuren suuri tuoli.

²⁸³ Ja minä muistan, kuinka yritin ostaa tuolia. Nyt, olen lopettamassa. Minä koetin kerran ostaa tuolia. Meillä oli vain ne vanhat—vanhat tavalliset puuistuimiset tuolit, tuohon aamiaiskalustoon. Meidän täytyi käyttää niitä, ainoita tuoleja jotka meillä oli. Ja me pystyimme ostamaan yhden näistä tuoleista, jotka lasketaan taaksepäin selkäosasta, kuin… Minä unohdan minkälainen nojatuoli se oli. Ja se maksoi seitsemäntoista dollaria, ja voitte maksaa kolme dollaria käsirahaa ja dollarin viikossa. Ja me hankimme sellaisen. Ja voi, kun tulin kotiin… Olin työskennellyt koko päivän, ja saarnannut puoleen yöhön kaduilla ja missä ikinä pystyin saarnaamaan.

²⁸⁴ Ja—ja eräänä päivänä jäin jälkeen maksuissani. Meillä ei ollut varaa siihen, ja se jatkui päivän toisensa jälkeen, ja lopulta eräänä päivänä he tulivat ja ottivat tuolini ja veivät sen. Tuona iltana, en koskaan unohda sitä, hänellä oli kirsikkapiirakka leivottuna minulle. Pikku ressukka, hän—hän—hän tiesi, että tulisin olemaan pettynyt. Ja illallisen jälkeen minä sanoin: ”Miksi olet niin kiltti tänä iltana, kulta?”

²⁸⁵ Ja hän sanoi: ”Kuulehan, pyysin naapurinpoikia kaivamaan sinulle vähän onkimatoja. Eikö meidän sinustakin pitäisi mennä joelle ja onkia hetken?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, mutta…”

²⁸⁶ Ja hän alkoi itkeä. Minä tiesin, että jokin oli vialla. Minulla oli aavistus, koska he olivat jo lähettäneet minulle ilmoituksen, että he tulisivat hakemaan sen. Eikä meillä ollut varaa siihen dollarin maksuun viikossa. Me emme pystyneet, meillä ei…ei vain ollut varaa siihen. Hän laittoi kätensä minun ympärilleni, ja minä menin ovelle ja tuolini oli poissa.

Hän kertoi minulle siellä, hän sanoi: ”Muistatko sinä sen tuolin, Bill?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, kulta, minä muistan.”

Hän sanoi: ”Se oli se, mitä sinä ajattelit, eikö ollutkin?” ”Kyllä.”

²⁸⁷ Hän sanoi: ”No, tätä he eivät voi viedä, tämä on maksettu.” Hän sanoi: ”Istu alas hetkeksi, minä tahdon puhua sinulle.”

Ja minä sanoin: ”Kultaseni, minä en ymmärrä tätä.”

²⁸⁸ Ja hän sanoi: ”Lupaa minulle, Billy, lupaa minulle, ettet enää murehdi. Sinä olet nyt menossa takaisin.” Ja hän sanoi: ”Lupaa minulle, ettet murehdi.”

Ja minä sanoin: ”Minä en voi tehdä sitä, Hope.”

²⁸⁹ Ja juuri silloin minä havahduin, huoneessa oli pimeää. Minä katsoin ympärilleni ja tunsin hänen käsivartensa ympärilläni. Minä sanoin: ”Hope, oletko sinä täällä huoneessa?”

²⁹⁰ Hän alkoi taputtaa minua. Hän sanoi: ”Aiotko tehdä minulle sen lupauksen, Bill?” Lupaa minulle, että et mene naimisiin… murehdi enää.”

Minä sanoin: ”Minä lupaan sinulle.”

²⁹¹ Ja kun hän sitten taputti minua kaksi tai kolme kertaa, ja hän oli poissa. Minä hyppäsin ylös ja sytytin valon, katsoin kaikkialta, hän oli poissa. Mutta hän oli vain mennyt pois huoneesta. Hän ei ole poissa, hän elää yhä. Hän oli kristitty.

²⁹² Billy ja minä menimme haudalle täällä jokin aika sitten, kantaen pientä kukkaa hänen äidilleen ja siskolleen, juuri pääsiäisaamuna, ja me pysähdyimme. Pieni kaveri alkoi itkeä, hän sanoi: ”Isi, minun äitini on tuolla alhaalla.”

²⁹³ Minä sanoin: ”Ei, kultaseni. Ei, hän ei ole tuolla alhaalla. Sisko ei ole tuolla alhaalla. Meillä on peitetty hauta täällä, mutta kaukana meren takana on avoin hauta, mistä Jeesus nousi. Ja jonakin päivänä Hän tulee, Hän tuo äidin ja siskon mukanaan.”

²⁹⁴ Minä olen taistelukentällä tänään, ystävät. Minä—minä en vain voi kertoa enempää. Minä…[Veli Branham itkee—Toim.] Jumala siunatkoon teitä. Kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen.

²⁹⁵ Oi Herra! Monta kertaa, Herra, olen varma etteivät ihmiset ymmärrä, kun he ajattelevat, että nämä asiat tulevat helposti. Mutta on tulossa suuri päivä, kun Jeesus tulee ja kaikki nämä surut tulevat olemaan pois pyyhittyjä. Minä rukoilen, taivaallinen Isä, että sinä autat meitä olemaan valmistautuneita.

²⁹⁶ Ja tuo viimeinen lupaus, kun suutelin häntä poskelle tuona aamuna, että tapaan hänet siellä, tuona päivänä. Minä uskon, että hän seisoo sen pylvään vierellä, huutaen minun nimeäni. Minä olen elänyt uskollisena sille lupaukselle siitä asti, Herra, ympäri maailman, kaikenlaisissa paikoissa, koettaen viedä evankeliumia. Nyt vanhetessani ja väsyessäni, olen lopen uupunut. Eräänä näistä päivistä minä tulen sulkemaan tämän Raamatun viimeisen kerran. Ja, Jumala, pidä minut uskollisena sille lupaukselle. Pidä armosi minun ympärilläni, Herra. Älä anna minun katsoa tämän elämän asioihin, vaan elää asioille, jotka ovat toisella puolella. Auta minua olemaan rehellinen. Minä en pyydä mukavuuden kukkavuodetta, en, Herra, kun minun Kristukseni kuoli siellä kärsien. Ja kaikki loput heistä kuolivat sillä tavalla. Minä en pyydä mitään helppoja asioita. Anna minun vain olla rehellinen, Herra, totuudenmukainen. Anna ihmisten rakastaa minua niin, että voin johtaa heidät Sinun tykösi. Ja jonakin päivänä, kun kaikki on ohi ja me kokoonnumme ikivihreiden puiden alle, haluan ottaa häntä kädestä ja tuoda hänet esille, näyttää Angelus-temppelin ihmisille ja kaikille muille. Se tulee olemaan suurenmoista silloin.

²⁹⁷ Minä rukoilen, että Sinun siunauksesi lepäisivät täällä jokaisen meidän päällämme. Ja ne, jotka ovat täällä, Herra, eivät ehkä edes tunne Sinua. Ja ehkä heillä on joku pieni rakas meren toisella puolen. Jos he eivät ole koskaan täyttäneet lupaustaan, voikoot he tehdä sen nyt, Herra.

²⁹⁸ Kun päämme ovat kumarrettuina, tässä suuressa mahtavassa auditoriossa tänä iltapäivänä, kuinka moni teistä sanoo: ”Veli Branham, minäkin haluan tavata rakkaani. Minulla—minulla—minulla on joitakin rakkaita aivan joen tuolla puolen”? Ehkä sinä teit lupauksen, että tapaisit heidät, ehkä kun jätit äidillesi hyvästit siellä haudalla tuona päivänä, ehkä kun sanoit pikkusiskolle ”hyvästi”, tai isälle, tai jollekulle heistä haudalla, lupasit, että tapaisit heidät, etkä sinä—sinä ole vielä koskaan tehnyt noita valmisteluja. Eikö sinusta nyt olisi hyvä hetki tehdä se?

²⁹⁹ Suokaa anteeksi murtumiseni. Mutta, voi sentään, te ette käsitä, ystävät. Te ette tiedä millainen—millainen uhraus! Se on tuskin täplääkään elämäntarinasta.

³⁰⁰ Kuinka moni teistä haluaisi nyt nousta ylös ja kävellä tänne rukousta varten, sanoa: ”Minä haluan tavata rakkaani”? Nouskaa ylös yleisöstä ja tulkaa tänne. Tekisittekö sen? Jos joku ei ole koskaan vielä tehnyt noita valmisteluja. Jumala siunatkoon sinua, herra. Minä näen vanhan värillisen miehen tulevan, toisia tulevan. Lähtekää liikkeelle, te siellä ylhäällä parvekkeilla, siirtykää vain suoraan käytävälle. Tai nouskaa ylös, te, jotka haluatte tulla muistetuiksi rukouksessa juuri nyt. Juuri niin. Nouskaa heti jaloillenne. Hienoa. Nouskaa ylös, kaikkialla, te, jotka voitte sanoa: ”Minulla on isä toisella puolella, minulla on äiti tai läheinen toisella puolella. Minä haluan mennä tapaamaan heidät. Minä tahdon tavata heidät rauhassa.” Nousisitteko ylös, nouskaa vain jaloillenne, missä tahansa kuulijakunnan joukossa. Nouskaa jaloillenne, sanokaa: ”Minä haluan vastaanottaa.”

³⁰¹ Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua siellä takana. Ja siunatkoon sinua siellä ylhäällä. Herra siunatkoon sinua täällä, herra. Juuri näin. Ylhäällä parvekkeella, Herra siunatkoon sinua. Joka puolella, kaikkialla, nouskaa nyt jaloillenne rukoilemaan, kun Pyhä Henki on täällä ja liikkuu sydäntemme yllä murtaakseen.

³⁰² Tiedättekö, se, mitä seurakunta tänä päivänä tarvitsee, on murtuminen. Meidän täytyy mennä Savenvalajan taloon. Meidän jäykkä kotikutoinen teologiamme ei aina toimi niin hyvin. Se, mitä me tarvitsemme, on vanhanaikainen murtuminen, katumus sydämissämme, pehmentyminen Jumalaa kohtaan. Onko tässä kaikki, jotka ovat valmiita seisomaan?

Kumartakaamme sitten päämme rukoukseen.

³⁰³ Oi Herra, Sinä joka toit jälleen Jeesuksen kuolleista, vanhurskauttaaksesi meidät kaikki uskon kautta, uskomalla. Minä rukoilen, Herra, että nämä, jotka seisovat nyt jaloillaan, vastaanottaakseen Sinut, minä rukoilen, että heille tulee olemaan anteeksiantamus. Ja, oi Herra, minä rukoilen, että he vastaanottavat Sinut pelastajanaan ja kuninkaanaan ja rakastajanaan, ja ehkä heillä on äiti tai isä tai joku meren toisella puolen. Yksi asia on varma, heillä on Pelastaja. Voikoon he tulla anteeksiannetuiksi synneistään, ja kaikki heidän vääryytensä pyyhityksi pois, että heidän sielunsa tulisivat pestyksi Karitsan verellä, ja he eläisivät rauhassa aina tästä alkaen.

³⁰⁴ Ja jonakin kirkkaana päivänä, kun kaikki on ohitse, suo meidän kokoontua Sinun kodissasi ja olla siellä ehjinä perheinä, tavaten rakkaamme, jotka odottavat siellä toisella puolella. Täten me jätämme heidät Sinulle, että ”sen Sinä tulet pitämään täydellisessä rauhassa, kenen sydän pysyy Hänessä.” Suo se, Herra, kun me jätämme heidät Sinulle. Poikasi Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

³⁰⁵ Jumala siunatkoon teitä. Olen varma, että työntekijät näkevät, missä te seisotte, ja he tulevat olemaan kanssanne tuota pikaa.

³⁰⁶ Ja nyt ne, jotka tulevat saamaan rukouskortit. Billy, missä ovat Gene ja Leo, ovatko he takana? He ovat täällä jakamassa rukouskortteja ihan muutamassa minuutissa. Veli päästää kuulijakunnan menemään rukouksen jälkeen ja rukouskortit jaetaan. Tulemme takaisin rukoilemaan sairaiden puolesta aivan kohta. Hyvä on, veli.

59-0406 UUSI PALVELUSTEHTÄVÄ (WILLIAM BRANHAM) (New Ministry (William Branham)), Los Angeles, California, USA, 6.4.1959

59-0406 UUSI PALVELUSTEHTÄVÄ
(WILLIAM BRANHAM) (New Ministry (William Branham))
Los Angeles, California, USA, 6.4.1959

¹Hienoa. Siinä kaikki… Kiitoksia. [Seurakunta laulaa ”Paljon onnea, veli Branham ja eräs veli ojentaa veli Branhamille lahjan.]

[Veli Branhamille ojennetaan kuva, jonka nimenä on ”Kristuksen uusi pää.”]

Paljon kiitoksia. Kiitos. Kiitos. Oikein paljon kiitoksia; Jumala siunatkoon teitä. Lämpimät kiitokset teille.

Hän on minun Herrani ja Vapahtajani. Ja jos, minä tulen näkemään vielä uuden syntymäpäivän, tai yhtä monta syntymäpäivää tulevina vuosina kuin on ollut– haluan käyttää jokaisen hetkeni Hänen palvelemiseen. Aamen. Olen…?… Istuutukaa vain. Lämmin kiitos teille.

²Kiitos tästä pienestä syntymäpäivästä: ”Paljon onnea vaan.” Olen niin iloinen saadessani tämän kuvan. Ja tänään, hyvä ystäväni, kapteeni– kappalainen Stadsklev ja hänen perheensä olivat huoneessani ja lahjoittivat minulle joitakin mukavia asioita. Ja minun pikkupoikani, Joseph antoi minulle solmion, ja minun pienet tyttäreni solmioneulan. Ja me sovimme vaimoni kanssa; hän sanoi, että minun pitäisi ostaa itselleni tupee, että jos käyttäisin sitä.” Sitten, ajattelin, että siitä tulee… Minä sanoin hänelle: ”Osta sinä se, ja katso käytänkö minä sitä vai en.” Siis, tämä on ollut suurenmoinen päivä.

Totta kai kaikki tietävät, että olen yli 25 vuotias nyt. Synnyin 1909 niin jokainen voi käsittää– ymmärtää, että olen yli 25 vuotias.

³Siis nyt, tämä kaikki on ollut ihanaa, erityisesti nämä 30 vuotta, joina olen palvellut Herraani. Jos on mitään, mitä kadun, menneisyydessä ja näiden kuluneiden vuosien varrella, on se, etten ole käyttänyt tuota toista kahtakymmentä vuotta Hänen palvelemiseensa. Olen niin onnellinen, että olen ollut nämä vuodet kristitty. Ja minä luotan, että Jumala auttaa minua kulkiessani näitä elämän teitä; että Jumala johdattaa minua Hengellään ja antaa minun tehdä jotakin, mikä osoittaa arvostustani siitä, että juuri sen takia minä olen syntynyt maan päälle.

Tänä aamuna, ennen kuin nousin ylös, juttelin vaimoni kanssa ja sanoin: ”Kulta, tuntuu mahdottomalta, että minä olen näin vanha.” Ja minä sanoin: ”Tuntuu kuin vuodet olisivat vain livahtaneet vikkelästi ohi; mutta minä synnyin tähän maailmaan tiettyä tarkoitusta varten ja uskon, että se on Herran palveleminen”, minä sanoin.” Ja se on minun sydämeni kaipaus.

Se, mitä minä pyydän teiltä on, että rukoilette minun puolestani nukkumaan mennessänne tänä iltana, että Jumala pitäisi minut nöyränä sydämeltäni, ja auttaisi minua ja siunaisi minua niin, että minä voisin olla siunaukseksi teille ihmiset. Olen ymmärtänyt, että elämän suurin siunaus, on että antaa jotakin pois, ei saaminen, vaan pois antaminen. Se, mitä te teette toisille, merkitsee todella paljon. Olin…

⁴Tämä ilta on… alamme rukoilla sairaitten puolesta. Veli du Plessis antoi meille juuri ihmeellisen sanoman, olin aivan lavan takana, tuolla näyttämön takana kuuntelemassa. Ja minä arvostan kovin tuota sanomaa: ”Jeesuksen korottaminen [/ylentäminen= ”nostaa arvoonsa”].”

Ja tänä iltana, minä haluan aloittaa uuden vaiheen palvelustehtävässäni täällä, sairaitten puolesta rukoilemisessa. Monet teistä, ehkä täällä, ovat olleet kokouksissani alusta lähtien, ja te tiedätte, mitä silloin alussa sanottiin, miten minä tulisin ottamaan ja panemaan käteni ihmisten päälle ja tietäisin, mikä heitä vaivaa.

Ja sitten Hän sanoi minulle, että jos olisin nöyrä ja vilpitön, että tulisi tapahtumaan niin, että saisin selville ihmisten sydänten salaisuudet. Ja niin tapahtui.

⁵Niin on käynyt ympäri maailman. Herran enkelistä on otettu kuvia kuvien perään. Meillä tuosta otetusta kuvasta on tehty tutkimus, tietääksemme maailman parhaan sormenjälkitutkijan toimesta ja niin edelleen, ja selvitettiin, onko kyse kuvan peukaloinnista, tai että jokin on vialla, tai kuvassa on käytetty kaksoisvalotusta. Sen on joka kerta osoitettu olevan kohdallaan. Se alkoi vuosia sitten. Eikä se tarkoita sitä, että minun palvelustehtäväni, koska se on vähän erikoinen, vähän omituinen verrattuna mitä yleensä on… Olen silti teidän veljenne, Kristuksen palveluksessa– kaikkien teidän. Ja olen iloinen siitä, että Hän antaa minun palvella Häntä. Ehkä, koska minä en ole missään määrin saanut koulutusta, niin siitä syystä, Hän antoi minulle näitä lahjoja, että voin työskennellä Hänelle.

Nelisen vuotta sitten, olin täällä Kaliforniassa. Juuri ennen saapumistani tänne, minulla oli Phoenixissa kokous. Ja siellä monet ihmiset valittivat sitä, että siellä oli… He sanoivat: ”No mutta, veli Oral Robertshan rukoilee 50 ihmisen puolesta siinä ajassa, kun sinä rukoilet viiden.”

Minä sanoin: ”Se on totta. Veli Oral Robertsilla on saanut Jumalalta toimeksiannon, Ja hän rukoilee ihmisten puolesta sillä tavalla, kuin Jumala käskee hänen tehdä. Minun on toimittava samoin.”

⁶Ja sitten, minä vein sen asian rukoukseen, ja rukoilin aika kauan sen takia, valitin, ettei ihmisillä ole riittävästi aikaa päästä lavalle. Siis todella, sanan varsinaisessa merkityksessä, näin asia on.

⁷Siis– Amerikan kansaa on otettu– opetettu juutalaisille tavoille, että panna kädet päälle. Se ei ole pakanoiden käytäntö. Juutalaiset… Muistakaa, Jairus sanoi: ”Tule ja pane kätesi tyttäreni päälle, niin hän jää eloon.”

Mutta, pakana sanoi: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano sana, niin minun palvelijani elää.” Siinä se ero on.

Palvelustehtävä ei ole ollut– minun palvelustehtäväni, panna käsiä sairaitten päälle. Se on ollut tuoda Herran Jeesuksen läsnäolo jumalallisen lahjan kautta; henkien erottamisen lahjan kautta, jota Raamatussa nimitetään tiedon lahjaksi. Ja kun niin tehdään, se tuo Hänet julki ihmisten edessä ja sitten he ottavat Hänet vastaan omana parantajanaan. Asia on sillä selvä.

⁸Minulla em voi mielistellä aikakauslehdillä, niin että niistä voi lukea ihmisten suuria todistuksia, mutta te tulette yllättymään siitä, mitä tapahtuu vaikka yhden[kin] kokouksista jälkeen. Tuhannet… Me voisimme tuoda tarpeeksi todistuksia Jamaikalta jokunen viikko sitten. Veli Arganbright, minä… Hän saattaa olla läsnä, minusta hän käy täällä säännöllisesti, ja sisar Arganbright ja Kristityt liikemiehet… jos me olisimme saaneet napatuksi kaikki nuo sokeat, kuurot, mykät, pyörätuolit, rammat, kumaraiset, me voisimme täyttää aikakauslehdet tuleviksi viikoiksi ja viikoiksi eteenpäin. Mutta, minä sanon aina ihmisille: ”Älkää kertoko tästä mitään; menkää vain ja kertokaa jollekin, kuinka Herra on ollut teille hyvä. Pitäkää se itsellänne.”

Minä en pidä siitä, kun joku sanoo jossain:– ”Veli Branham teki sitä ja tätä.” Minulla ei alun alkaenkaan ole koko asian kanssa mitään tekemistä. Ja jos minä en koske sormellanikaan henkilöä, niin te tiedätte varmasti, ettei minulla ole asian kanssa mitään tekemistä. Herra saa sen aikaan.

⁹Kuinka tahansa, minä pyysin Herraa Amerikan kokouksissani, antamaan minun kyetä rukoilemaan useampien ihmisten puolesta, koska te olette minun ystäviäni. Te olette Kristuksen verellä tehtyjä ”ostoksia.” Minä haluan tehdä mitä tahansa auttaakseni teitä.

Siis, kuunnelkaa, kun veli Oral Roberts sanoo: ”Koskettakaa jotakin saadaksenne kiintopisteen.”

Siis, nyt, aloin ajatella: ”Mitäs, jos minä itse istuisin siellä ja minulla olisi lapseni, ja se olisi sairas tai jotakin, ja näkisin, että Henki työskentelee jonkun henkilön kautta, ehkä– saattaa olla, että minun uskoni tuon henkilön puolesta saakin hänet panemaan kätensä minun päälleni; että tuo henkilö tekee sen.”

¹⁰Siis, minä rukoilin, ja veli Lindsay, monet noista miehistä, sanoivat usein minulle: ”Mikset sinä käytä erottamisen lahjaa kahteen tai kolmeen ja sitten jatkaisit ja ottaisit koko rukousjonon.” Minä en voi todellakaan tehdä sitä. Joka kerran, kun minä aloitan, niin heti, kun tuo Asia iskee minuun, minä todella… Se on syynä siihen, että minua alkaa heikottaa; – minut johdatetaan pois lavalta. Se johtuu siitä, että noiden kahden kolmen näyn jälkeen, minä olen niin loppu, että tuskin edes tiedän, missä olen.

Olen varma, että te teologit ymmärrätte tämän Kirjoitusten valossa, kun se pikkunainen kosketti Herraa Jeesusta, ja Hän tunsi, että Hänestä lähti voimaa. Kun Daniel sai sen näyn ja oli päästään sekaisin monta viikkoa; varmasti me tiedämme, että niin että me varmasti tiedämme mitä silloin tapahtuu.

¹¹Ja kuten veli du Plessis sanoi hetki sitten: ”Ainoa syy, että minä uskon, että Jumala antaa tämän jatkua siten, kuin nyt tapahtuu, on Hänen lupauksensa: ”Ne teot, joita minä teen, niitä asioita, joita minä teen, tekin tulette tekemään, ja enemmänkin kuin nämä te tulette tekemään, sillä minä menen Isän tykö.” Kyse on Hänen jumalallisesta lupauksestaan. Ei näky ketään koskaan paranna. Näky ainoastaan tuo esiin sen, että yliluonnollinen Olento on läsnä. Ja sitten, näin tehden se antaa ihmisille uskon.

¹²Ja niinpä, Phoenixissa, Arizonassa, jokin aika sitten, olin erämaassa; veli Moore ja veli Brown ja minä itse; ja minä näin näyn. Ja Herra Jeesus sanoi minulle tuossa näyssä, tai Se, joka puhui minulle, jonka uskon olleen Enkeli… Ja minä olin rukoilemassa muutaman kiven takana, ja Hän sanoi: ”Kun sinä näet näiden tapahtuvan, silloin sinun palvelustehtäväsi tulee muuttumaan.” Ja minä näin naisen, joka oli tulossa lavan poikki pikkuruisen vauvan kanssa ja se oli kuolemaisillaan, ja Herra paransi sen. Ja tuon nainen oli vaalea–, vaaleaihoinen ja tummat silmät, lyhyt tukka– hartioille ulottuva, ja ruskea jakkupuku päällään. Vauva oli kiedottu pikkuiseen huopaan. Ja minulle sanottiin: ”Tästä sinä tiedät.” Ja minun vieressäni seisoi joku lyhyt mies, kaljupäinen, ja pitkä laiha mies.

Neljä vuotta olen odottanut sitä. Kuinka moni on koskaan kuullut minun tuoneen julki, että niin tulisi tapahtumaan, nostaisitteko kätenne? Siis, katsokaahan tänne, heitä on satoja täällä Temppelissä tänään, jotka ovat kuulleet tuon kommentin.

¹³Neljä vuotta, minä odotin sitä. Uuden Englannin osavaltioissa [Conn. Maine, Mass. N.H. ja Vermont] jokunen… siis, viime keväänä, eräs nainen tuli lavan poikki, melkein vast– vastasi kuvausta. Veli Goad siellä, yksi ”nauhapojista” joka on kanssani täällä, hän sanoi kokouksen jälkeen: ”Eikö se ollutkin se nainen?”

Minä sanoin: ”Ei, veli Gene, ei ollut se nainen. Tämän naisen pitää olla pikemminkin lyhyt, ja tuo nainen oli pitkä; ja tällä oli ruskea tukka ja tällä naisella tuli olla mustat hiukset. Se vauva oli kyllä jotakuinkin sen kokoinen, ja tämä on pikkiriikkinen kaveri. Se ei ollut se nainen, vaikka hänellä olikin ruskea jakkupuku, muttei se ollut hän.”

¹⁴Ja monet teistä ovat kuulleet siitä suuresta katastrofista Chicagossa, missä… luulisin… katolinen koulu paloi poroksi ja monia lapsia… Kristityt liikemiehet, Täyden evankeliumin kristityt liikemiehet pitivät muistotilaisuuden tuossa samassa asevarastossa, [National Guard Armory; v. 1958 – suom.] jossa noiden kuolleiden lasten muistoksi saarnattiin. Ja minut kutsuttiin sinne heille puhujaksi siksi iltapäiväksi ja pitämään saarna. Ja, kun kokous oli ohi, minä pidin rukouksen ihmisten puolesta ja lähdin huoneeseeni palatakseni saman iltana rukoilemaan sairaitten puolesta.

Ja Rosella Griffin [Griffith?], yksi karmeimmista alkoholisteista, mitä Chicagossa on koskaan ollut, parani siellä yhdessä minun kokouksistani. Ja Herra kertoi, kuka hän oli ja että hän oli huumekauppias… Kuinka moni on koskaan kuullut Rosella Griffinistä? No toki, katsokaapa näitä käsiä joka puolella, todellakin, yksi tunnetuimmista alkoholisteista. Anonyymit alkoholistit [AA-liike] luopunut toivosta hänen suhteensa. Se eräs toinen tyttö, joka oli Fred Astairen tanssipartneri, välitti hänen kanssaan huumeita. Ja heidät mainittiin nimeltä. [kokouksessa] Ja naisen isä nousi ylös närkästyneenä siitä. Nainen sanoi: ”Hetkinen, Isä, tuo mies on oikeassa.”

¹⁵Ja niinpä, kun kokous oli ohi, Rosella näki jonkun naisen itkemässä ja menevän rakennuksen läpi pikkuvauva sylissään. Rosella sanoi: ”Minä elin niin sen toivossa, että veli Branham ru– rukoilisi lapseni puolesta”, hän sanoi, ”se ei voi elää. Useat, tämän kaupungin kuuluisista lääkäreistä ovat luopuneet toivosta lapseni suhteen. Ja minä ajattelin lujasti, että hän tulisi ja ottaisi sen syliinsä ja rukoilisi vauvan puolesta.”

”No mutta”, nainen sanoi, ”veli tulee kyllä rukoilemaan sairaitten puolesta tänä iltana.”

Nainen vastasi: ”Minä en voi jäädä, kultaseni, koska tänä iltana olen– minun mieheni on lapsenvahtina kahden muun lapsemme kanssa, ja minun pitää palata. Minun pastorini Swedish Covenant seurakunnassa… [Ruotsalainen liitto srk.]

¹⁶Siis, ihmiset tuntevat Sanan. Eivät he kovin hengellisiä ole, mutta ovat varmoja kannastaan. Ja niinpä hän [pastori] oli sanonut: ”Jos kaikki luopuvat toivosta sinun lapsesi suhteen, mikset sinä ota häntä ja anna veli Branhamin rukoilla sen puolesta. Minä uskon, että Jumala parantaa tuon lapsen.” Se oli aika hienosti Ruotsalaiselta liitolta.

Ja lapsi tuotiin; ja sitten se rouva sanoi: ”Siis, minä en voi jäädä.”

Ja eräs iso ovimies sanoi: ”Minä pitelen lastanne, rouva, jos te haluatte soittaa miehellenne.”

Nainen soitti miehelleen ja hän sanoi: ”Ole hyvä vain, kulta, minä pidän huolen lapsista.”

Sitten, hän sanoi: ”Poika tulee seisomaan ovelle. Seiso vain siinä, kun hän tulee illalla sisään, niin saat rukouskortin. Se on ainoa vaihtoehto. Ilman muuta sinun pitää ottaa riski, sinut joko kutsutaan jonoon tai sitten ei”, hän sanoi.

¹⁷Sitten, Rosella seisoi naisen kanssa ovella; eikä lapsi kyennyt [edes] itkemään. Jokainen ruoan hitunenkin, joka meni sen suuhun tuli heti läpi, eikä yhtään sitä voitu edes pakottaa pysymään sisällä. Sitä syötettiin suoniin ja niin edelleen ja se [hän] oli todella kuolemassa. Ja niinpä yrityksistä luovuttiin– viisi tai seitsemän lääkäriä oli. Ja tuo pikkukaverilla ei ollut kuin vain jokunen päivä elinaikaa, eikä se pystynyt enää edes itkemään.

Ja kun Billy, minun poikani, tuli sisään, Rosella sanoi: ”Billy jaatko sinä kortteja?”

Hän vastasi: ”Kyllä.”

Nainen sanoi: ”No, annatko tälle rouvalle yhden?”

Billy sanoi: ”En ennen kuin pääsen yleisön eteen ja ne sekoitetaan.” Niinpä hän sekoitti ne, otti yhden ja antoi sen tuolle rouvalle ja jatkoi jakamista.

¹⁸Ja sinä iltana, kun minä tulin sisään, kun esitin kutsun, tuo nainen oli suunnilleen neljäntenä jonossa. Kukaan ei tiennyt siitä vielä. Ja joka kerran, kun ihmisen tulevat, niin minä sanon heille: ”Me emme ole ennen tavanneet, emmehän?”, aivan vain tehdäkseni selväksi. Kun minä näin naisen tulevan lavalle… Siitä näystä oli noin neljä vuotta; mutta hyvin viehättävä nuori rouva, kantoi lasta ja minä ajattelin: ”Minä– minä… ihan niin kuin olisin tuntenut tuon naisen.” Ja hän käveli lähemmäksi, hän kantoi sitä pikkuistaan. Ja minä sanoin: ”Hyvää päivää.”

Ja hän vastasi: ”Päivää.”

Ja näky tuli; ja minä sanoin: ”Teidän nimenne on se ja se”, mikä se sitten olikin. Ja minä sanoin: ”Sinun pastorisi on neuvonut sinua tuomaan lapsen, koska se on kuolemaisillaan.”

Hän vastasi: ”Pitää paikkansa, herra.”

Ja minä sanoin: ”Se lapsi on 6 kuukauden ikäinen ja painaa kolme paunaa [1,4 kg].

Hän vastasi: ”Pitää paikkansa.”

Ja minä sanoin, ja mitä sinä saat pakotettua lapsen sisään, se ei pysy sisällä; eivätkö lääkärit saa selville mistä on kyse.”

Hän vastasi: ”Pitää paikkansa, herra.”

Ja minä olin nähnyt lapsen nauravan ja hyppivän ja leikkivän– pienen lapsen. Minä sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA, Herra on parantanut teidän lapsenne.”

¹⁹Hän romahti itkien lattialle. Ajattelin, että tuossa naisessa oli jotakin kummaa; ja Pyhä Henki puhui ja sanoi minulle: ”Etkö sinä muista häntä– tuota ruskeaa takkia?” Siinä se oli. Palvelustehtävän muutos, siinä paikassa.

Etsin katseellani vaimoani enkä kyennyt näkemään häntä tuossa sankassa ihmisjoukossa. Etsin Billy Paulia; en löytänyt häntä. Gene, Leo, en nähnyt ketään kertoakseni asiasta. Niinpä, kun lähdin pois sinä iltana kokouksesta, tuo asia alkoi siinä paikassa. Minä kykenin näkemään näkyjä, pääsin siitä irti ja jatkoin rukoilemista koko jonon läpi. Ja sitten, kenties joku muu voi tulla; ihan niin kuin Herra tuntui johtavan ja tilanne muuttui juuri siinä paikassa, tuolla lavalla, tuona samaisena hetkenä.

²⁰Nyt, minulla on menetelmä– aivan kuten saan itseni näkemään näyn– minä pääsen siitä ulos– ihan yhtä helposti kuin pääsen siihen sisään. Niin nyt, minä kykenen rukoilemaan koko rukousjonollisen ihmisiä puolesta, eikä minulla tarvitse käyttää sitä. Ja sitten, jos Herra näkee joidenkin elämässä syntiä tai jotakin, se pitää tuoda esiin, tai jos on joku, jonka usko on heikko– tai jotakin sen kaltaista; silloin Hän pysäyttää tuon ihmisen ja sanoo hänelle sitä ja sitä, ja niin ja niin eteenpäin, napsauttaa sen esiin taas, ja jatkaa eteenpäin. Ja minä voin vain seistä ja seistä ja seistä rukousjonossa noin vain.

Minä olen niin kiitollinen Jumalalle siitä. Ja se on saanut aikaan todella jotakin minun palvelustehtävälleni Amerikassa. Ja sitten, näyt jatkuvat aina vain.

Näettekö te, Jumalan ylivertaisuuden– kuinka Hän haluaa täyttää ihmisten pyynnöt? Niin kuin veli Oral Roberts on usein ilmaissut: Jumala on hyvä Jumala. Se pitää paikkansa.

²¹Se mies saattaa olla täällä, hetki vain. Minä käytän paljon– enemmän aikaa. En nyt aio saarnata. Kutsun kohta rukousjonon koolle hetken päästä.

Minulla on joitakin hyviä ystäviä, monia, satoja hyviä ystäviä Kaliforniassa. Täällä on eräs kunnon pikkukaveri, joka– ja hänen vaimonsa– on eräs minun merkittävä ystäväni; se on Miner Arganbright ja hänen vaimonsa. He ovat todella herttaisia ihmisiä. Olen tässä katsellut ympärilleni, ennen kuin sanoin tämän, olisivatko he täällä. Enpä usko, että hän on täällä; niinpä minä voin sanoa sen. Hänen kotinsa on ollut aina minun kotini; olen ollut niin tervetullut kuin olla voi. Ja me olemme olleet yhdessä ulkomailla ja vuorilla yhdessä. Minusta hän on hieno mies.

²²Olen asunut hänen kotonaan, kun olin täällä Kaliforniassa muutamia kuukausia sitten; olin Angelus-temppelissä sinä iltana. Ja seuraavana aamuna, luulisin, että se oli veli Vickin seurakunta, ja minä pidin siellä pienen yhden illan pikakokouksen, tuolla Länsirannan toisella puolella. Ja sitten puhelin soi ja tietenkin…

Ja tällaista, ystävät, se on. Ihmiset soittavat yksityis-… Siis, kokouksissa, meillä on tietty ajankohta, yleensä, ihmisille, joilla on ongelmia, joita he eivät pysty ratkaisemaan. He tulevat käymään, ja me rukoilemme. Silloin Herra näyttää näyn. Ihmiset eivät kerro, mikä on hätänä. Ja sitten Herra paljastaa ja kertoo heille ja saa heidän panemaan asiansa kuntoon. Sitä varten nuo lahjat ovat. Siis, meillä on yleensä varattuna niille aika, kokouksissa, että voimme ottaa näitä asioita.

²³Mutta, tällä kertaa, minä vain ryntäilin ja säntäilin. Me emme voineet lähteä ulkopuolelle ottamaan henkilökohtaisia kutsuja vastaan, koska se ei ole reilua toisia kohtaan. Ja sitten ihmiset tekevät niin, etteivät tuo ihmisiä kokoukseen ja niin edelleen. Ymmärrättehän, miten se menee. Ja toiset ihmiset ajattelevat, että no, että kun me olemme uskoltamme helluntailaisia, että se saastuttaa heidän– heidän maineensa, kun tuovat ihmisiä helluntaiseurakuntaan.

Jos heistä tuntuu siltä, Herra puhuu heille, jos minä pääsen jotenkin paikan päälle. Siis, teidän– teidän pitää nöyrtyä ja haluta tulla sinne, missä sitten Jumala onkin ja kohdata Hänet siellä. Te tulette tapaamaan kosolti helluntailaisia taivaassa, niinpä teidän on parasta alkaa olla heidän kanssaan tekemisissä jo nyt.

²⁴Ja sitten, kun puhelin soi, ja veli Arganbright sattui olemaan ulkona talosta, tai poissa siitä huoneesta. Ja minä otin sen vastaan ja vastasin. Ja puhelimesta kuului mitä herttaisin ääni ja se sanoi: ”Herra Arganbright.”

Minä sanoin: ”Hän ei ole juuri nyt paikalla.”

Hän sanoi: ”Voisitteko kertoa onko veli Branham asumassa siellä?”

Minä sanoin: ”Minä olen veli Branham.”

Hän sanoi: ”Kiitos Jumalalle.”

Ja minä ajattelin: ”Siis, mitähän tämä on?”

Hän sanoi: ”Veli Branham, olen…” Hän kertoi minulle, kuka oli. Ja hän sanoi: ”Minun pieni poikani on kuolemaisillaan. Syöpä on tuhonnut hänet kokonaan, ja hän on aivan lähes…” Luulisin, että kolmekuukautinen tai neljä kuukautta vanha. ”Hän ei ole niellyt edes yhtäkään suupalaa ruokaa, tai siis, maitoa tai mitään. Syöpä on kuluttanut hänet loppuun. Tulisiko sinä rukoilemaan hänen puolestaan? Herra puhui minulle aivan muutama päivä sitten kun– ja sanoi: ’hae veli Branham’” Ja sanoi: ”Olen… hän on lähetystyössä Meksikossa, mutta asuu La Crescentassa.” Ja hän sanoi: ”Herra sanoi minulle, että pitää hakea sinut; mutta minä kuulin sinun kuolleen Afrikassa, Etelä-Afrikassa hiljattain.” Hän sanoi: ”Ajattelin, että miksi Herra käskee minua hakemaan sinut, jos sinä olet kuollut ja poissa. Sitten minä kuulin, että sinä olit aivan täällä La Crescentassa. Tämän täytyy olla Herra”, hän sanoi.

No, aivan kuten hän sanoi, Herra puhui minulle ja sanoi: ”Mene hänen kanssaan.”

Minä sanoin: ”Hetkinen, minä soitan veli Arganbrightille ja otan selvää, missä tämä sairaala on.

²⁵Los Angeles on suuri; minun piti saada joku viemään minut sinne täältä, missä asuin. En– en yksinkertaisesti löydä täällä mihinkään. Ja nämä moottoritiet sitten, joilla on ainoastaan vauhdikkaita tai kuolleita, ja ne, jotka kuolevat, kuolevat vauhdikkaasti… Meno on niin, niin vauhdikasta, minä– minä olen pahainen hidas etelävaltiolainen. Ja minä– minä en pääse pois tieltä tarpeeksi vauhdikkaasti. Niinpä– niinpä, ajattelin, että siitä tulisi…

²⁶[Joltakin veljeltä tulee profetia.] Aamen. Kiitos Jumalalle. Kuulkaa, mitä Henki sanoi seurakunnille. Olkaa valmiita.

Tässä; tässä sitaatissa, minä sanon teille tuon pastorin nimen, hetkinen vain. Me… minä lähdin. Veli Arganbright vei minut sinne sairaalaan, lastensairaalaan täällä. Olen kyllä nähnyt monia surkeita näkyjä, mutten usko nähneeni mitään sen kaltaista. Se iski minuun todella.

Kun tapasin hänet… se mies saattaa istua täällä nyt kuuntelemassa minua; ehkä on. Ja hän soitti minulle hetki sitten ja minä kerroin hänelle tuon todistuksen. Ja… Ei näkyä, jokin vain sanoi: ”Mene.” Ja sitten, kun näin hänet Hän oli meksikolainen, ja hänen vaimonsa oli sievä ruotsalainen, vaaleatukkainen– ihana pikku pariskunta. Ja nainen istui pikku farmariautossaan.

²⁷Ja me menimme sinne, hän ja minä, lastensairaalaan rukoilemaan tämän pikkuisen puolesta. Ja kun kävelimme sisään sairaalaan, se oli todella surkeaa. Tuo pieni vauva, sillä oli syöpä kurkussa ja leuoissa. Ja lääkäri oli leikannut sen pikkuista suuta ja pikkuruista kurkkuaan sieltä täältä aivan turvoksissa ja isoja tikkejä täällä ja sitten niin kuin rypistynyt kasaan. Ja sekös oli vain kiihdyttänyt tuota syöpä-nimistä riivaajaa niin, että se oli saanut vauvan kielen tunkeutumaan ulos suusta ja muuttanut sen mustaksi. Eikä se saanut sitä… Ja se esti sitä hengittämästä nenänsä kautta ja suunsa kautta ja yritti tukehduttaa sen kuoliaaksi. Ja uskolliset lääkärit työskentelivät ankarasti ja olivat leikanneet reiän sen kurkkuun tähän kohtaan ja panneet siihen sellaisen pienen… pienen… en tiedä, miksi sitä nimitetään, se näytti vähän sellaiselta pilliltä– sen kurkkuun. Ja hänen pienet kätensä piti lastoittaa ja niiden päät törröttivät näin– hän oli vain kolmen kuukauden ikäinen. Ja hänen päänsä oli takakenossa. Ja voi sitä viheltävää ääntä, kun tuo pikkuinen yritti hengittää: ja minä katselin siinä sitä. Ja hoitajan piti ottaa tuota letkua irti tuosta syöpäkasvaimesta tai se olisi juuttunut siihen aukkoon, josta se tuli ulos.

²⁸Ja tuo kallis, kunnon isäparka käveli siellä sinne tänne ja kosketti hänen päätään, ja sanoi: ”Ricky, isin pieni lapsi, isin rakas kullannuppu; isi tällä. Minä toin veli Branhamin rukoilemaan sinun puolestasi.” Tuo kolmikuukautinen vauva; ja minä näin kyyneliä hänen silmissään, kun hän taputti tuota pikkuisen päätä, ja se tunnisti isäntä. Ja vihellys alkoi kuulua tosi kovaa– hengitys siis, tällä lailla, ja se ojensi pieniä käsiään.

Kuule ystävä, minusta lähti jotakin. Olen kyllä nähnyt jos jonkinlaista näkymää, mutta minullakin on lapsia. Ja tässä pieni lapsi kärsi. Minä käännyin toiseen suuntaan; isä yritti pitää sen hiljaisena ja sanoi: ”Isin pieni poika. Isin pieni poika.”

²⁹Ja minä käänsin ja– pääni tällä tavalla. Ajattelin: ”Herra Jeesus, minä tiedän, ettei tämä voi olla Sinun tahtosi, että pieni viaton lapsi kärsii tuolla tavalla. Minä en todellakaan voi uskoa, että se on Sinun tahtosi; ja, mitä Sinä tekisit, jos seisoisit täällä? Mitä… Miten Sinä suhtautuisit tähän? Minä toivon, etten ole mikään hurmahenki ja enkä esittäisi väärässä valossa mitään.” Jumala tietää olenko vai en.

Jokin sanoi minulle, ei ääneen, vaan jokin sisälläni sanoi: ”Minä odotan nähdäkseni, mitä sinä teet.” Ja minä käännyin aivan kuin minulle olisi puhuttu se ja ajattelin: ”Niin se on. Sinun annoit seurakunnallesi tehtäväksi jatkaa Sinun työtäsi.” Niinpä minä kurkotin ja otin sen pienen lastoitetun käden, pidin sen pieniä sormia tällä tavalla; sanoin: ”Taivaallinen Isä, tämä kosketta niin syvältä, etten yksinkertaisesti kestä sitä enempää. Ja kuule minun rukoukseni, oi Jumala, ja Jumalan valtuutuksen nojalla, joka annettiin enkelin kautta minulle, minä tuomitsen tämän syöpäriivaajan, jonka takia lääkärit taistelevat niin ankarasti pelastaakseen tämän lapsen hengen. Minä asetan Jeesuksen Veren tämän lapsen ja tämän syövän väliin.”

³⁰Ja minä vain kävelin pois. Ja isä taputti hänen päätään ja käveli ulos eikä sanonut enää mitään, käveli kadun poikki. Minä sanoin: ”Älä tuskaile enää lapsen takia.”

Isä soitti minulle silloin iltapäivällä. Muutaman tunnin päästä; turvotus oli lähtenyt lapsesta, sen kieli meni takaisin suuhun normaalisti. Seuraavana aamuna lapsi nieli elämänsä ensimmäisen suupalan. Lapsi on nyt kotona täysin terveenä ja parantuneena… Ja nuo riivaajavoimat ovat päästäneet siitä irti.

³¹Miehen nimi on pastori D – isolla, D-u-p-o-n-s-t-a. Hänen puhelinnumeronsa on C-H- Churchill 9-2658 La Crescentassa. Tämä pikkuinen Ricky elää tänä iltana, 9 kuukauden ikäisenä, ja saa nauttia jälleen hyvästä ja täydellisestä terveydestä, koska Jeesus Kristus elää. Miten ihmeellinen meidän Herramme… Minä luulen, että soitan tälle veljelle huomenna, ja siitä tulee mukavaa ja jonakin näistä illoista minä tuon tuon pienen Rickyn tänne. Haluaisitteko te nähdä hänet ja kuulla tuon saman todistuksen? Jos tämä sananpalvelija on täällä, se pastori, jonka nimen minä luin, nostaisitko kätesi, herra? En… tuo mies on paikalla nyt. Nousisitko seisomaan. Eikö sinulla ole tuota Rickyä mukanasi? Ai, toisitko hänet tänne jonakin iltana antamaan todistuksensa? Kiitos Herralle siitä. Sepä hyvä, Annetaan Jumalalle erittäin suuri kiitos ja sanotaan: ”Ylistys Herralle.”

³²Nyt rukoillaanpa yhdessä. Herra, Raamattu sanoo, että kun tuo eräs mies seisoi paikalla, häntä vastaan ei voisi olla mitään. Jumalan armosta, Sinä olet pelastanut tuon pienen Rickyn. Ja me olemme niin iloisia tietäessämme sen tänä iltana. Ja me rukoilemme, Herra, että tämä pikku todistus saisi aikaan satojen ihmisten pelastumisen. Ja me vaadimme häntä, Herra, evankeliumin voitonmerkiksi [trofee] Jos huominen tulee, ja hänen kallis isänsä tulee niin vanhaksi, ettei enää pysty saarnaamaan, suo Rickyn ottaa tuo miekka vastaan, Herra. Eläköön hän niin vanhaksi, että tulee näkemään sen, kun hänen isänsä ottaa Sanan miekan, ja ojentaa sen Rickyn käteen, ja anna Sinä hänelle Henki. Saarnatkoon hän… Jeesuksen Kristuksen suurten rikkauksien kera sille aikakaudelle, jossa hän tulee elämään.

Suo tänä iltana, Herra Jumala, että ihmiset tietäisivät, että tuo sama Jumala, joka pelasti pienen Rickyn, on täällä, ja kykenee pelastamaan jokaisen kärsivän tässä rakennuksessa tänä iltana. Suo se, Herra ja anna suuren nimesi tulla tunnetuksi ja ylistetyksi– Jeesuksen Kristuksen kautta, me pyydämme tätä. Aamen.

³³Me pyydämme rukouskortit esiin. A:t? Rukouskortti A:t, muodostakaa jono tälle puolelle alkaen numerosta 1. Rukouskortti A, numero 1; kellä se on? Oletko varma, että ne olivat A:t? Rukouskortti A, numero 1. Kellä se on? Ai, täällä. Tulkaa tänne, rouva. Numero 2, numero 3, numero 4, numero 5, numero 6, numero 7, numero 8. kaikki ne; tehkää jono yksi kerrallaan numeroittenne mukaisesti ja joku voisi mennä sinne ja auttaa ihmisiä muodostamaan jonon. Jokainen, jolla on rukouskortti A, tehkää jono tälle puolelle. Meillä on ilo palvella; ja ne, jotkut, jotka eivät pääse rukousjonoon, joilla on näitä rukouskortteja, minä pyydän ovimiehiä saattamaan heidät tänne eteen niin, että me voimme rukoilla heidän puolestaan.

Ja kaikki ne, joilla ei ole rukouskorttia, ja ovat sairaita, ja haluaisivat Jeesuksen parantavan teidät, nostakaa kätenne missä sitten olettekin täällä rakennuksessa.

³⁴Antakaa minun, kun nämä panevat näitä ihmisiä jonoon, minä kysyn teiltä jotakin. Ja kuunnelkaa oikein tarkasti. Kirjoituksissa, Heprealaiskirjeessä on kirjoitettu, että Jeesus Kristus on ylipappi… Oletteko… jota voi koskettaa meidän heikkouksiemme tunnolla [”ylipappi, joka voi sääliä meidän heikkouksiamme”; Hepr. 4:15 KR38 & KR92] Uskotteko te, että se on totta? Sekä, sama Heprealaiskirje 13:8 sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Siis, joka Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, Hän on tuo sama Ylipappi. Ja jos Häntä saattoi koskettaa eilen meidän heikkoutemme tunnolla, kun Hän oli täällä maan päällä, ja Hän istuu Jumalan oikealla puolella tänä iltana Ylipappina, ja rukoilee meidän puolestamme meidän tunnustuksemme sen mukaan mitä me tunnustamme; ja jos me kosketamme tätä samaa Ylipappia tänä iltana, Hän tulee toimimaan samalla tavalla kuin Hän teki silloin, kun Hän oli täällä maan päällä, eikö vain toimikin?

³⁵Raamatussa on eräs nainen, ja Hän tuli Jeesuksen luokse kuulemansa perusteella. ”Usko tulee kuulemisesta.” Hän sairasti verenvuotoa. [Luuk. 8:43. KR38/92] Ja hän, kuultuaan Jeesuksesta… eräänä aamuna, sanotaanpa että kello oli noin 9. Meri oli myrskynnyt.

Minä vain puhun saadakseni teidän huomionne pysymään, kun te järjestätte ihmisiä jonoon.

Ja siis, yöllä meri oli myrskynnyt. Pikkuinen paatti oli heittelehtinyt sinne tänne, kun pikkukalastajat ja soutajat tulivat järven poikki. Galileanmeri myrskysi. Ja noin aamulla, kello 9, rantapajukko jakautui kahtia ja tuo pieni puski rantaan. Ja ihmiset alkoivat sanoa: ”Siinä se profeetta tulee.” Toiset sanoivat: ”Se huijari.”

³⁶Siellä, missä Kristus on, on aina sekalaista väkeä. Hän– Hän valitsi 12 ja yksi niistä oli Juudas. Kun Mooses lähti Egyptistä, hänen mukaansa lähti sekakansaa. Missä tapahtuu yliluonnollisia, ollaan aina oltu puolesta ja vastaan.

Siis kertomuksessa, eräs vähäpätöinen nainen tuli mäkeä ylös. Hän oli kenties käyttänyt kaiken omaisuutensa lääkäreihin saadakseen tuohon verenvuotoon parannuskeinon. Hänellä oli ollut se jo useita vuosia. Ja niinpä, hän sanoi itsekseen nähdessään Hänen tulevan: ”Väliäkö sillä, mitä ihmiset sanovat, minä uskon, että tuo mies on Jumalan Poika.” Ja hän raivasi tiensä väkijoukon läpi, heikkona ja aneemisena, ja heikentyneenä, hän lopulta pääsi sinne, missä Jeesus oli, ja naisen piti ehkä ahtautua ihmisten välistä raivatessaan tietään.

Ja jos sinä koskaan pääset Jeesuksen luo, sinun pitää raivata tiesi Hänen lähelleen, koska tulee olemaan kaikenlaisia ihmisiä, jotka yrittävät estää sen.

³⁷Mutta, nainen oli päättäväinen. Ja niin hän raivasi tiensä niin että pääsi koskettamaan Hänen viittansa helmaa. Ja kosketettuaan Häntä, hän perääntyi yleisön sekaan, missä oli ihmisiä, ja jäi paikalleen. Ja Jeesus, kun hän tunsi tuon kosketuksen, Hän kääntyi ja Hän sanoi: ”Kuka kosketti minua?” Ja kaikki kielsivät. Nainenkin kielsi. Hän kielsi, koska häntä pelotti.

Ja Pietari halusi nuhdella Häntä ja sanoi: ”Miksi sinä tuollaista sanot? No, koko ihmisjoukkohan koskettaa Sinua, tungeksii päällesi.

Mutta, Hän sanoi: ”Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Hänen voimansa oli lähtenyt ja tuli heikoksi. Ja Hän katseli ympärilleen väkijoukossa, kunnes havaitsi, missä tuo nainen oli. Ja Hän kertoi hänelle mikä hänen tilansa oli– että hänen uskonsa oli pelastanut hänet.

³⁸Siis, sillä tavalla Ylipappi toimi entisaikaan ollessaan täällä maan päällä. Jos Hän on tuo sama Ylipappi tänä iltana, ainoa, mitä teidän tarvitsee tehdä, on koskettaa Häntä, niin Hän toimii samalla tavalla kuin toimi silloin; jos te kosketatte Häntä tuon kaltaisella kosketuksella. Uskotteko te silloin? Todellakin toimii.

Siis, tämä sai sen aikaan. Siis, meillä on Henkeä mitan mukaan. Kristuksella oli mittaamattomasti. Me… Aivan kuin ottaisimme lusikallisen valtamerestä– Hänellä on koko valtameri. Mutta noita samoja kemikaaleja, joita valtameressä on, on tuossa lusikallisessa, vaan ei yhtä paljon.

Niin on kristitynkin laita. Me emme ole mitään verrattuna Häneen. Mutta meillä on annos Hänen Henkeään itsessämme, ja Se toimii kuin Hän. Se, mikä saa meidät rakastamaan ihmisiä ja auttamaan ihmisiä ja tekemään hyvää, on Kristuksen Henki meissä.

³⁹Siis, kun Jumala halusi käyttää lahjaansa, Hän vei Jeesuksen syrjään, ja sanoi: ”Poika…” samaan tapaan kuin: ”Lasarus, sinun ystäväsi tulee sairaaksi ja kuolee. Minä aion nostaa hänet kuolleista sinun kauttasi; haluan sinun lähtevän pois ja pysyvän poissa neljä päivää.”

Jeesus ei maininnut asiasta mitään, kun Hän palasi ja nosti Lasaruksen kuolleista. Ei puhunut mitään tulemisesta heikoksi, eihän? Ja Hän nosti miehen kuolleista, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Miksi? Jumala käytti omaa voimaansa.

Mutta tuo verenvuotatautinen nainen kosketti Häntä ja Hän sanoi: ”Minua alkoi heikottaa.” Mistä siinä oli kyse? Siinä tuo nainen käytti Jumalan lahjaa. Ymmärrättekö, Jeesus ei saanut näkyä naisesta, kun hän kosketti Häntä, mutta Hän tiesi, että jotakin tapahtui. Hän tiesi, että jotakin tapahtui. Siis, tuo nainen veti Jumalan voimaa Jumalan Pojan kautta. Siksi Häntä alkoi heikottaa tuon pienen parantamisen takia. Mutta, nuo suuret ihmeet, joita Isä oli näyttänyt Hänelle, eivät saaneet Häntä heikoksi, koska Jumala käytti omaa lahjaansa. Nainen käytti Jeesuksen lahjaa; siinä se ero oli.

⁴⁰Siis, uskokaa Jumalaan älkää epäilkö mitään, vaan uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen, jokainen teistä. Ja te, joilla ei ole rukouskorttia, katsokaa tännepäin ja sanokaa: ”Herra, minä en pääse rukousjonoon tänä iltana, Mutta jos, Sinä sallit minun koskettaa viittaasi, ja annat… Jos se on Sinun äänesi, joka puhuu tuon miehen, tuolla ylhäällä kautta, minä tiedän, ettei hän tunne minua. Ja jos, se olet Sinä, Herra, niin suo hänen kääntyä ympäri ja kertoa minulle, mikä minun ongelmani on.” Ja sitten, nähkää, etteikö Hän vain olekin tuo Ylipappi.

Siis, pitkin jonoa, me emme pelaa– tai saarnaa, tai puhu näyistä. Teidän pitää jokaisen muistaa se, että Herran enkeli, silloin alussa, tuli tapaamaan minua, se… Näky ei ole ihmisten parantamista varten. Hän sanoi, että minä olen syntynyt rukoillakseni sairaitten ihmisten puolesta. ”Jos sinä saat heidän uskomaan itseesi, ja olet vilpitön, mikään ei voi kestää sinun rukoustesi edessä.” Kuinka moni on lukenut siitä– kuullut siitä? Toimeksianto oli rukoileminen ihmisten puolesta.

⁴¹Minä en ollenkaan pitänyt noista vanhoista pikajonoista, panit vain kätesi ihmisten päälle ja vain hyppelit heidät läpi noin vain. Minä en ymmärrä sitä. Se ei ole ihmisten puolesta rukoilemista. Rukoile ihmisten puolesta!

⁴²Siis, ja sitten jos Pyhän Hengen voitelu on läsnä, ja sitten me rukoilemme ja anomme Jumalalta, ja sitten panemme kädet sinun päällesi, kun sinä kuljet ohi, uskotko sinä parantuvasi? Uskotteko te, kaikki rukousjonossa; uskotteko te sen? Nostakaa kätenne, jos te haluatte ottaa sen vastaan nyt.

Aivan, kuten pikku Ricky teki. Miten tuo pikkukaveri voisi tietää mitään näyistä? Hänen isänsä ei ollenkaan pyytänyt näkyä; Hän ei pyytänyt yhtään mitään. Minä en kertonut hänelle mitään. Minä vain menin ja panin käteni Rickyn päälle. Näin asia on, eikö olekin, veli? Pitää paikkansa. Ja Ricky parani, koska Jeesus Kristus arvosti isän uskoa lähettää meidän rukouksemme matkaan, ja paransi hänen pienen poikansa ja antoi hänet takaisin elävänä. Kiitos Jumalalle siitä. No niin.

⁴³Tulisitko, Billy, tänne ylös, ja auta ihmisiä tänne. Siis, jos he ovat liian rampoja pääsemään tänne ja heillä on rukouskortti, me panemme heidät tänne, niin että voimme päästä heidän luokseen.

Nyt, minä haluan jokaisen– älkää pitäkö mitään kiirettä nyt; me olemme palvelemassa Herraa [/jumalanpalveluksessa]. Siis, on niin vaikeaa, joskus, kun lähden rukoilemaan sairaitten ihmisten puolesta auditorioissa ja semmoisissa, he… Siis, minut vain kutsutaan lavalle puhumaan. Ja jos, minä lähden pois ennen kello 12 ihmiset kokevat tulleensa petetyiksi. Mutta, kun minä tulen tänne Kaliforniaan, minä olen ymmärtänyt, että te kaikki lähdette kotiin kello 8:30 [20:30] Siispä, koettakaa kestää hetki.

⁴⁴Paavali saarnasi tätä samaa evankeliumia koko yön, ja joku tipahti yläkerrasta ja sai surmansa ja Paavali asettui makaamaan hänen päälleen; hän heräsi taas henkiin.

Monet meistä istuvat iltaa katsomassa myöhäisillan ohjelmia ja me käymme tansseissa ja juhlissa ja viivymme koko yön, ”Mutta, jos saarna kestää yli 20 minuuttia, niin minä en ikinä enää sinne uudestaan.” Näettekö sen? Sydämemme ei ole oikeassa suhteessa Jumalaan. Meidän– meidän sieluamme ruokitaan jollakin muulla kuin Jumalalla.

⁴⁵Siis, täällä on eräs rouva alkajaisiksi. Nyt, ennen kuin me käynnistämme rukousjonon, sanotaan nyt tämä. Siis, jos teidän elämässämme on syntiä, tässä rukousjonossa…Syy siihen, miksi minä ruodin tarkasti jokaisen henkilön elämän, koska jokainenhan tietää, että te voitte ottaa lahjan käyttöön, ja saattaa sillä itsensä pulaan. Me kaikki olemme siitä tietoisia. Mooses teki täsmälleen sen, mitä Jumala kielsi tekemästä, mutta hän teki sen silti. Hän… Jumala käski hänen mennä ja puhua tuolle kalliolle, ja hän löikin kalliota: mutta hän joutui ikävyyksiin Jumalan kanssa.

En ikinä tullut ajatelleeksi [/ollut uskoa], että kyse oli Pyhästä Hengestä, kun ne lapset kiusasivat siitä, että tuo nuori profeetta oli kaljupäinen, Elia [Elisa] ja sanoivat: ”Vanha kaljupää, vanha kaljupää, mikset sinä lähde ylös?” [2. Kun. 2:23] Ja hän kääntyi ja kirosi nuo lapset Herran nimeen, ja kaksi naaraskarhua tuli ja tappoi 42 lientä viatonta lasta. Pitääkö tämä paikkansa? Se ei kuulosta Pyhän Hengen luonteen mukaiselta; mutta kyse oli vihaisesta profeetasta. Näettekö? Olkaa varuillanne.

⁴⁶Siksi mitäs, jos Jumala on sallinut perkeleen panna sinuun jonkin sairauden kurittaakseen sinua, ja sitten jokin lahja tulee paikalle ja sinun päällesi kaadetaan öljyä ja ajetaan tuo juttu pois sinusta. Silloin ollaan jouduttu ikävyyksiin Jumalan kanssa. Näettekö?

Niinpä, muistakaa, jos teillä on tunnustamatonta syntiä siinä jonossa, astukaa ulos siitä, sillä te tulette vain pahemmaksi kuin olitte, ennen tuloanne. Nyt, minä panen tämän nyt teidän kontollenne, ymmärrättekö? Se on teidän asianne. Jos te tulette lavalle tekemättä sitä– koska minä en nyt tule näkemään näkyjä: minä aion rukoilla siten, kuin te kaikki haluatte minun tekevän. Eikö seurakunnan tahto ole, että rukoilen ja panen kädet sairaitten päälle, mikä…?… Sitten myöhemmin tämän viikon aikana, minä palaan takaisin siihen toisentyyppiseen jonoon ilman muuta. Se on kyllä olemassa koko ajan.

⁴⁷Kadulla… Kuinka moni tietää, että… tavannut ihmisiä kadulla, kaikkialla siviilielämässä ja kaikkea ja nähnyt, että näkyjä tulee ja kuullut minun sanovan noita asioita, nostaisitteko kätenne kaikkialla rakennuksessa, jotka tietävät tämän? Varmasti. Näettekö? Sitä ei tapahdu ainoastaan seurakunnassa; myös kotona, kadulla, kaikkialla.

Mennään katua pitkin, ja Herra sanoo: ”Älä tee sitä, käänny tästä toisesta kadunkulmasta. Mies, jolla on sinien puku, seisoo siellä ja itkee; mene hänen kotiinsa, hänen vaimonsa on lähellä kuolemaa. Mene panemaan kätesi hänen päälleen.

Minä sanoin ihmisille autossa: ”Mies, jolla sininen puku tulee olemaan jossakin täällä; hänen vaimonsa on vuoteessa. Kun mennään sisälle taloon, seinällä roikkuu tietynlainen kuva.” Se on aina täydellistä. Näettekö? Sitä tapahtuu missä tahansa.

⁴⁸Nyt, jotta te ymmärrätte, että Pyhä Henki on läsnä– tämä nainen on minulle vieras. Pitääkö se paikkansa, rouva? Me emme tunne toisiamme; mutta Jumala tuntee meidät molemmat, Siis, haluan teidän huomionne hetkeksi. Jos Pyhä Henki paljastaa minulle, miksi te seisotte täällä, uskotteko te, että tässä on kyse Jumalasta? Siis uskotte.

Kuinka moni yleisöstä uskoo? Ja te muut, te ette tarvitse edes– että pyydän näkyä, te uskotte joka tapauksessa. Nyt, uskokaa.

⁴⁹Siis, tämä rouva… minä… hän on… Olemme ehkä syntyneet vuosien päässä toisistamme mailien päässä toisistamme, enkä minä– minä ole tavannut häntä koskaan aikaisemmin, ja luulisin, että tämä on meidän ensimmäinen kertamme kokouksessa, ja siinä on kaikki mitä on. Me vain seisomme tässä. Mutta, Herra Jeesus sanoo ehkä teille jotakin. Minä en tiedä, mitä hän tulee sanomaan, mutta jotakin sellaista, josta te tiedätte, etten minä tiedä siitä mitään; jotakin, mitä te olette tehnyt tai jotakin, mitä te olette suunnitellut tehdä tai jokin sairaus tai jokin ongelma, joka teillä on. Jos Hän paljastaa sen minulle, te tiedätte, että sen täytyy tulla jonkin voiman kautta.

Haluatteko te olla niin kuin nykyaikaiset seurakunnat Jeesuksen aikaan, jotka sanoivat, että kyse on Beelsebulista, vai haluatteko te olla niin kuin tuo nainen kaivolla, joka sanoi: ”Minä näen, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän kertoo meille näitä asioita.” Uskotteko te, että kyse on Herrasta, koska tämä on Hänen lupauksensa?

⁵⁰Tämä nainen vaikuttaa olevan kristitty, Tämä on hänen hengelleen mieluista. Jos yleisö yhä kuulee minun ääneni– naisen ja minun väliini tulee Valo. Näky on tulossa. Nainen odottaa jotakin operaatiota. Se on totta. Uskotteko te, että Jumala voi kertoa minulle, millainen leikkaus se tulee olemaan? Se on sappikivileikkaus. Se on totta. Pitää paikkansa. Ja te olette iloinen– olitte iloinen jostakin, kävellessänne tänne. Te olitte iloinen, koska teidät tultaisiin kutsumaan rukousjonoon tänä iltana. Näin on; sillä te rukoilitte tämän iltapäivän ennen tuloanne, että tämä olisi teidän iltanne, se, jolloin teidän kutsuttaisiin. Pitääkö paikkansa?

Nyt, siis, te tiedätte, että minä en ollut siellä huoneessa teidän kanssanne. Ja minäpä kerron teille syyn: tämä on viimeinen ilta, kun te voitte olla täällä. Te ette voi palata. Näin on. Häiritseekö teitä, jos minä kertoisin yleisölle miksi? Se johtuu bussimaksusta. Näin on. Te ette voisi tulla takaisin. Jeesus Kristus parantaa teidät. Nyt, menkää kotiin; ja Herra Jumala suo meidän sisarellemme sen, mitä hän pyysi. Jumala sinua siunatkoon, sisar.

⁵¹Uskotko sinä Herraan Jeesuksen Kristukseen, Jumalan Poikaan? Nyt, olkaa kunnioittavia niin me rukoilemme. Minä en halua tietää mikä sinun ongelmasi on. Haluan ainoastaan, että tulet niin, että voin rukoilla sinun puolestasi. Rakas Herra, paranna meidän sisaremme ja tee hänet terveeksi, tai mikä sitten onkin vikana. Pyhän Hengen ollessa läsnä, minä panen käteni hänen päälleen Jeesuksen nimessä. Aamen. Nyt, lähde iloiten, kiittäen Herraa.

⁵²Veljeni, uskotko sinä, että Herra parantaa sinut? Eikö se ole suurenmoista? Ei näyn varjoakaan. Siis, se häipyi täysin; se on poissa. Kuinka moni tietää, etten voinut tehdä tätä aikaisemmin, nostakaa kätenne? Te olette olleet kokouksissani ennen– en todellakaan [voinut]. Ei merkkiäkään näystä. Ymmärrättekö?

Minä rukoilen, että Jumala parantaisi hänet– tämän minun veljeni, kun minä panen käteni hänen päälleen tietoisena siitä, että veli seisoo Jumalan edessä, ei veljensä, vaan Jumalan edessä. Minä pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, veli.

⁵³Rakas Jumala; minä panen käteni veljeni päälle ja rukoilen, että Sinä parantaisit hänen ruumiinsa ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Nyt, lähde riemuiten.

Kaikki, kun te lähdette täältä, jos te olette– jos te olette parantuneet, toimikaa niin kuin oisitte parantuneet. Jos te uskotte siihen, toimikaa niin kuin olisitte. Menkää ja sanokaa: ”Kiitos Herra, työ on loppuunsaatettu, se on ohi.” Siis, te sanotte: ”Se koski vain tuota tapausta– ainoastaan tuota yhtä henkilöä, joka…” Ei ole niin. Selvä.

⁵⁴Tässä, on– onko se tämä rouva? No niin, rouva. Te ja minä olemme tuntemattomia toisillemme, emmekö olekin? Selvä. Te olette nähnyt minut aikaisemmin, mutta minä en tunne teitä; ei ole aavistustakaan kuka te olette, mitä te olette, tai mitä te teette täällä. Näin asia on. Pitääkö paikkansa? Uskotteko te, että Jeesus Kristus voi kertoa minulle teidän ongelmanne? Ensimmäiseksi haluan sanoa, että teidät on jo aiemmin parannettu. Näin on. Te olette naissaarnaaja. Ja teitä vaivaa nyt heikkous, levottomuus, naistenvaiva, ja jotkin komplikaatiot. [jälkitila, esim. leikkauksen] Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Ja niin kuin te paranitte edelliskerralla, te paranette nytkin. Lähtekää lavalta, ja tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä.

⁵⁵Tule sisar. Herra, Jumala, meidän taivaallinen Isämme, minä rukoilen, että sinä siunaisit tätä kallista sielua ja parantaisit hänet, kun minä asetan kelvottomat käteni hänen päälleen pyhän Poikasi, Jeesuksen nimessä, aamen. Lähde uskoen aivan kuten se isä teki tuolle Rickylle, ja te tulette paranemaan.

Uskotteko te? Uskotteko se, että minä olen Hänen palvelijansa? Uskotteko te, että Jumala voi paljastaa minulle teidän ongelmanne? Se on jännittyneisyys [/hermostuneisuus]. Uskotteko te koko sydämestänne, että Hän parantaa teidät? Selvä, herra; silloin te voitte palata takaisin Oregoniin ja olla terve– kotiinne. Näin asia on. Jatkakaa tietänne iloiten, Jumala siunatkoon teitä.

⁵⁶Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä siunaisit tätä kallista naista ja parantaisit hänet Jeesuksen nimen kautta. Aamen.

Rakas Jumala, minä rukoilen tämän nuoren naisen takia, että Sinä parantaisit hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala sinua, veljemme, siunatkoon, ja minä panen käteni hänen päälleen, ja pyydän hänen parantumistaan Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

Uskotteko te siellä? Jokainen, Jumalan suosiossa nyt, suosiossa, uskoen; älkää epäilkö, vaan uskokaa koko sydämestänne. Nyt, olkaa paikoillanne, olkaa kunnioittavia. Kuinka monella siellä ei ole rukouskorttia, ja haluat Jumalan parantavan sinut; nostakaa kätenne? Siinä se. Jatkakaa rukoilemista.

⁵⁷Uskotteko te, rouva? Uskotteko te, että Jumala voi sanoa minulle, mikä teidän ongelmanne on? Jos minä sanon teille teidän ongelmanne, saisiko se teidän olonne vähän paremmaksi? Hetken aikaa vain, tämän naishenkilön kanssa niin että te– te ihmiset vakuuttuisitte siitä, että Jumalan Henki on läsnä, ja saa nämä asiat aikaan.

⁵⁸Tällä naishenkilöllä on ongelmia suolistonsa kanssa. Näin on. Te olette ollut leikkauksessa ettekö olekin? Jos Jumala sanoo minulle, kuka te olette, uskotteko te minua? Selvä. Neiti Snyder– menkää kotiin ja olkaa terve Herran Jeesuksen nimessä…?… Aamen. Jos te uskotte.

Siis, uskokaa Jumalaan nyt. Älkää elämöikö tämän kanssa. Uskokaa ainoastaan, että Jumala on täällä.

Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän naishenkilön ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen nimessä. Suo se Herra.

Tule, veli. Oi Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

⁵⁹Hyvää päivää. Minä panen käteni tämän päälle– sisareni, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumisekseen. Aamen.

[Joku veljistä ojentaa veli Branhamille lasin vettä.] Oikein hienoa, veli.

Rakas Jumala, minä rukoilen veljeni puolesta, että Sinä antaisit hänelle sen, mitä hän toivoo; paranna hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

Tulisitko, sisar. Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit meidän sisaremme ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Tule suoraan tänne, sisar. Usko nyt. Olkaa kaikki rukouksessa. Herra, minä rukoilen sisaremme puolesta, että Sinä parantaisit hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

⁶⁰Tule nyt, uskoen. Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit sisaremme ja tekisit hänet terveeksi Jeesuksen nimessä. Aamen.

Uskotko sinä, että Jumala parantaa hänet? Herra, minä panen käteni hänen päällensä ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon veljeämme ja parantakoon hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

Uskotteko te? Näettekö, te ymmärrätte sen, ystävät. Siis, te ymmärrätte, miksi minun palvelustehtäväni, veli David… Sinä ymmärsit sen. Nähkääs, jos sinä… Jos nämä ihmiset ymmärtävät, he iloitsevat yhtä paljon, kun kädet pannaan päälle kuin olisivat iloinneet, jos olisi ollut näky. Ei näyllä ole tämän kanssa mitään tekemistä. Nuo toiset ihmiset… no, se on… jos minä en ajattelisi, että ihmiset saisivat siitä kiinni, minä– minä pysäyttäisin heidät. Näettekö? On todella rankkaa, (näettekö?) vaihtaa toiseen suuntaan. Siis, jos… minä uskon, että jos olisin nähnyt Herran ja olisin sairas ja kävelisin lavan poikki joidenkin… ja ymmärtänyt siis, että Herra on läsnä, joku rukoilisi puolestani Sanan mukaisesti, minä sanoisin: ”Kiitos, Herra. Aamen. Se on ohi.” Siinä olisi kaikki. Lähtisin pois riemuiten ja niin onnellisena kuin vain voi. Voi, miten valtavaa!

⁶¹Puhutteko englantia? Uskotteko te minun olevan Hänen palvelijansa? Jos Jumala paljastaa minulle, mikä teitä vaivaa, uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa?

Se värillinen naishenkilö, joka istuu siellä takana, jolla on korkea verenpaine, joka katsoo minuun, uskotko sinä, sisar, että Herra Jeesus parantaa sinut? Sinä– sinulla ei ole rukouskorttia, eihän? Onko– onko sinulla rukouskortti? Ei. Sinä et tarvitse sitä. Sinun uskosi on parantanut sinut. Ymmärrätkö?

⁶²Näettekö te, mitä tämä oli? Näettekö, tämä rouva… Näin toisenkin rouvan seisomassa täällä ja tämä naishenkilö on, ehkä, espanjankielinen. Ja siellä joku värillinen naishenkilö näytti ilmestyvän koko ajan minulle, isompi, pitempi nainen. Ja minä vain näin hänet, hänellä oli se jokin käsivarrellaan. Ja minä hain häntä katseellaan, missä hän oli ja ajattelin: ”Missähän hän on?” Ja minä näin tuon Valon enkelin olevan aivan tuon naisen päällä, ja minä sanoin sen ääneen. Niin se meni. Mitä hän kosketti? Mitä hän kosketti? Minä en ole eläissäni tavannut tätä naista. Hän istuu siellä ilman rukouskorttia, että hänet voitaisiin kutsua rukousjonoon, mutta hän rukoili. Jos se pitää se paikkansa, rouva, heiluttakaa kättänne–tuo naishenkilö parani juuri. Heiluttakaa kättänne, jos se pitää paikkansa– joka istutte siellä rukoillen. Pitää paikkansa. Näettekö? Te uskotte. Uskokaa.

⁶³Täällä, se käynnisti ketjureaktion. Täällä on toinenkin värillinen naishenkilö aivan täällä minun edessäni tuon rivin päässä, juuri siellä, joka myös rukoilee. Kyllä, rouva. Uskotteko, että se vatsavaiva on ohi, ja sydänvaiva on ohi? Teillä oli sydänvaiva ja vatsavaiva. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne. Te myös rukoilette. Te olette parantunut. Onko teillä rukouskortti? Teillä ei siis ole rukouskorttia. Ei, herra, te ette tarvitse sellaista! Teidän uskonne parantaa teidät.

Siis, kysykää siltä rouvalta. Se rouva parani juuri nyt. Eihän teillä ole rukouskorttia, eihän, rouva? Te ette tarvitse rukouskorttia. Te juuri istuitte siellä rukoilemassa että: ”Herra, suo sen olla minä.”

Siinä se. Ja siinä hän on parantuneena. Mitä hän koskettikaan? Ylipappia. Herran nimi olkoon siunattu ihmisille, jotka haluavat uskoa.

⁶⁴Nyt, otetaanpa tämä pikkurouva täältä, sitten annetaan loppujen ihmisten tulla tästä ohi, koska te voitte tuntea, että vaikutus [/efekti] alkaa tulla liian kovaksi. Te näette, nyt tämä alkaa lähteä liikkeelle.

Siellä istuu eräs rouva ja katsellee minuun, kädet kasvoillaan siinä edessä, hänellä on keuhkoputkentulehdus, jos hän uskoo… Onko– onko teillä rukouskortti, rouva? Te ette ole rukousjonossa. Nouskaa ylös, jos te ette ole rukousjonossa. Nouskaa ylös. Teillä oli keuhkoputkentulehdus, eikö ollutkin? Selvä. Menkää kotiin ja uskokaa nyt. Jeesus Kristus parantaa teidät. Näin asia on.

⁶⁵Kosketti Hänen viittansa helmaa. Tämä naishenkilö ei todellakaan koskettanut minua. Ei kukaan näistä ihmisistä koskettanut minua. Mitä he koskettivat? He koskettivat Ylipappia, Jeesus Kristusta! Ja Hän toimii aivan samalla tavalla kuin silloin ennen, nyt vain seurakuntansa kanavien kautta. Hänen uskonsa on tulossa ihmisiin. He katsovat tähän suuntaan, sitten Hän puhuu– käyttää minun ääntäni. Minä en voi kertoa, mitä minä sanoin ihmisille. En tiedä. Minulla ei ole mitään keinoa tietää, vain nauhojen ja sellaisten kautta. Mutta, kyse on Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka todistaa, että Hänen tulonsa on lähellä. Se lähestyy nyt. Ihmisten pitää panna asiansa kuntoon Jumalan kanssa; rikkoa jakavat muurit [/väliseinät]. Asiat kuntoon ja uskokaa Jumalaan. Meidän aikamme kuluu nopeasti.

⁶⁶Nyt, tämä herttainen rouva täällä, tässä täällä kerran… Minä tein hänen seisomisestaan vähän näytöksen; ja olin aikeissa puhua hänelle joka tapauksessa, Jos minä en sanoisi teille mitään enää koskaan, te uskoisitte joka tapauksessa, ettekö uskoisikin? Selvä. Mutta, kun tämä toinen rouva, joka on värillinen nainen, etiopialainen, ilmestyi teidän, espanjaa puhuvan rouvan eteen, niin hänen uskonsa käänsi tilanteen tähän pisteeseen, niin minä puhun teille hetken niin, se auttaa espanjaa puhuvaa kansaa. On ollut anglosakseja siis, niin että… ja nyt, te olette espanjankielinen. Se tuo mahdollisesti koko seurakunnan tänne uskomaan.

Minä en tunne teitä. En ole eläissäni nähnyt teitä. Me emme tunne toisiamme. Pitääkö se paikkansa? Jos on, nostaisitteko kätenne. Siis, tämä on teille espanjankielisille. Tämä on teille etiopialaisille ja muille, jotka ette ole anglosakseja, näitä täällä, valkoihoisia. Jumala ei katso rotuun tai kansaan. Ei todella. Me olemme syntyisin samasta verestä. Olemmepa me valkoisia, mustia, keltaisia, ruskeita, me voimme antaa toinen toisillemme verensiirron, koska olemme peräisin samasta verestä. Asia on näin. Niillä mailla, joissa me asumme, mikä muuttaa meidän värimme, ei ole mitään tekemistä veremme ja elämämme kanssa eikä meidän Luojamme. Mutta, siksi, että te näkisitte, ettei Jumala katso kansaan tai kansakuntaan, kansallisuuteen tai väriin…

⁶⁷Te odotatte toimenpidettä. Siitä tulee isompi kuin vain leikkaus. Teille on tulossa lapsi. Siis, syy, miksi minä sanoin sen, on, että joku voi ajatella, että kyse on kasvaimesta. Ei ole. Mutta, teille on tulossa toinenkin operaatio, se koskee tyrää. Se pitää paikkansa, eikö pidäkin? Ja teille syntyy lapsi, ja se tapahtuu keisarinleikkauksen kautta. Onko se totta? Nostakaa kätenne. Menkää, Jumala tulee siunaamaan teitä ja kaikki tulee menemään hyvin. Jumala siunatkoon sisartamme.

Uskotteko te kaikesta sydämestänne nyt? Siis, olkaa todella rukouksessa sillä aikaa, kun me rukoilemme loppujen ihmisten puolesta.

⁶⁸Rakas Isä, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän naisen, ja antaisit hänen palata seurakuntaansa riemuiten [Nauhassa on tyhjä kohta.] Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala, minä rukoilen tämän naisen puolesta ja tämän pienen pojan pannessani käteni heidän päälleen ja pyydän Sinua parantamaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala teitä molempia siunatkoon.

Jumala, minä rukoilen tämän pikkurouvan puolesta, että Sinä parantaisit hänet ja ottaisit nämä kohtaukset häneltä pois, ja älköön hän saako niitä enää koskaan– Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala meidän veljeämme siunatkoon, ja minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tästä on kyse, veli.

⁶⁹Minä rukoilen veljemme puolesta, ja pyydän, että sinä parantaisit hänet, Herra, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Tulkaa herra. Minä rukoilen teidän puolestanne, rakas veljemme, ja panen käteni teidän päällenne Jumalan Sanan mukaan. Minä pyydän Jeesuksen nimessä teidän parantumistanne. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja panen käteni sinun päällesi Pyhän Hengen voitelun kautta, joka on nyt todella lähellä. Minä pyydän sinun parantumistasi Jeesuksen nimessä.

Minä panen käteni tämän, minun veljeni päälle ja pyydän, että Jeesuksen Kristuksen nimessä hän parannettaisiin. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja panen käteni päällenne ja pyydän sitä Jeesuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

⁷⁰Minä rukoilen sinun puolestasi, rakas sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä tulisit terveeksi.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että Jumala parantaisi sinut.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan.

⁷¹Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, minä pyydän, että Jeesus parantaa sinut. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä Hän parantaisi sinut. Aamen. Näin sen pitää mennä.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan…?… Herra…

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Siis, usko nyt.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän, että Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimen kautta, että sinä paranisit.

⁷²Uskotteko te? Jumalan Raamatun valtuutuksella, Pyhän Hengen todistuksen kautta, joka on nyt läsnä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka nyt rukoilee minun kanssani näiden sairaiden ihmisten puolesta… Elävän Jumalan seurakuntana, me haastamme epäuskon henget lähtemään jokaisesta henkilöstä niin, että he paranisivat– tämä nainen paranisi nyt Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän, että Herran Jeesuksen nimessä sinut parannetaan.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja rukoilen, että Jeesuksen Kristuksen nimessä sinut parannettaisiin. Jumala sinua siunatkoon, sisar.

Minä rukoilen, että Kaikkivaltias Jumala, parantaisi sinut Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa kautta. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi sisar, ja pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan.

⁷³Ja minä pysähdyn nyt ja sanon Rickyn isälle, joka on tuolla; silloin tuskin oli muuta rukousta kuin tämä. Pitääkö se paikkansa, veli? Vain vähäpätöinen rukous. Se johtui siitä, että tämä isä uskoi. Tapa, jolla Jumala teki sen oli, että minun piti olla se joku, joka rukoilisi Rickyn puolesta. Näettehän, että sillä tavalla teidän pitäisi uskoa tänä iltana. Te ette tule tänne siksi, että teidät nähtäisiin. Te olette kuolemaisillanne– jotkut teistä. Teidän pitää uskoa, että Jumala tekee sen. Jumala on se, joka sen tekee.

⁷⁴Sisar, minä rukoilen sinun puolestasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä tule parannetuksi.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, kun panen käteni pannessani käteni sinun päällesi ja pyydän Jeesuksen nimessä sinun parantumistasi.

Ja sinun puolestasi, veljeni, minä rukoilen, että Jeesus Kristus parantaisi sinut. Aamen.

Ja sinun puolestasi, sisareni, minä rukoilen, että Jeesus Kristus parantaisi sinut. Aamen.

⁷⁵Nyt, Jumalan ollessa läsnä, tämän seurueen edessä– tämän ihmisjoukon-, ja kaikkien, jotka eivät ole vielä olleet rukoiltavana, eivätkä ehkä pääse palaamaan, te olette täällä, olette sairauden siteissä, minä rukoilen, että taivaan Jumala parantaisi teidät. Jos te vain uskotte kaiken sen, mitä olette nähneet ja uskotte olevan…

59-0405A NIIN EI OLLUT ALUSTA ALKAEN (It Was Not So From The Beginning), Los Angeles, California, USA, 5.4.1959

FIN/ENG

59-0405A NIIN EI OLLUT ALUSTA ALKAEN
(It Was Not So From The Beginning)
Los Angeles, California, USA, 5.4.1959

¹Seistään vain hetki rukouksessa. Kumartaisimmeko päämme. Herra, olemme kiitollisia sinulle tästä merkittävästä tilaisuudesta puhua kansallesi. Kirjoituksissa on kirjoitettu: ”Jos kansa, joka on kutsuttu Sinun Nimellesi, kokoontuu yhteen ja rukoilee, niin Sinä kuulet taivaasta.” Ja sellaisella asenteella me nyt tulemme, oi Herra, sen vuoksi olemme kokoontuneet yhteen, että Sinä ottaisit meidät vastaan ja antaisit meille anteeksi syntimme ja rikkomuksemme Sinua vastaan, ja meidän elämämme olosuhteet niin, ettei meiltä evättäisi mitään hyvää, jonka Sinun Henkesi antaisi meille vapaasti, kuten tiedämme, että Sinä olet tehnyt valmisteluja, jotta ne annettaisiin meille.

²Siunaa sanat, jotka ovat lähteneet liikkeelle, hymnien laulaminen ja uskollisen veljemme sanoma juuri nyt. Ja me rukoilemme, että Sinä jatkossakin olet kanssamme ja autat meitä tänä iltana parantamiskokouksessa. Olkoon, kun me rukoilemme, että Sinä olisit täällä vastaten rukouksiin, parantaen sairaat ja kärsivät. Ja ennen kaikkea, pelasta kadotetut, Isä, sillä sitä me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

³Aivan verhon takana olen nauttinut tästä mahtavasta sanomasta, jonka veli duPlessis Etelä-Afrikasta oli juuri puhunut meille. Ja näitä sanomia hän tulee antamaan jokaisena aamuna, antaen ohjeita siitä, miten vastaanottaa Jumalallinen parantuminen.

Sillä tänä iltapäivänä, jotta emme viipyisi liian kauan, koska pojat haluavat jakaa rukouskortit heti tämän jumalanpalveluksen jälkeen. Huomenna rukouskortit jaetaan kuuden ja seitsemän välillä illalla.

Mutta luulen, että täällä Temppelissä on tänään illalla jonkinlainen konsertti, joka vie tuon ajan. Joten kortit jaetaan heti tämän jumalanpalveluksen jälkeen.

⁴Haluan kiinnittää huomionne joihinkin Jumalan Sanan kohtiin. Ja se on… Tämä osa, jonka luen juuri nyt, löytyy Matteuksen evankeliumista, 19. luvusta ja 8. jakeen seitsemästä viimeisestä sanasta, Jeesus puhuu:

Niin ei ollut alusta alkaen.

Tämä on melko epätavallinen teksti. Ja se on tarkoitettu evankelioivaan jumalanpalvelukseen, jollaisessa me nyt olemme. Mutta kuten olen sanonut aiemmin, Jumala on epätavallinen. Hän tekee asioita epätavallisilla tavoilla. Mutta kaikki on hyvää, koska se tulee Jumalasta. Kaikki Hänen Sanansa ovat i- ikuisia.

⁵Ja ehkäpä ottamalla tällaisen tekstin voidaan ajatella, että me yritimme sanoa jotain, että joku muu oli väärässä ja me oikeassa. Nyt, me rukoilemme Jumalaa, että kukaan ei ottaisi sellaista asennetta.

Juuri tänään, ennen kuin tulin tänne, minut tapasi ja tervehti hyvä ystäväni, joka on katolilainen kirkkokunnaltaan. Hän rakastaa minua, ja minä rakastan häntä. Ja minulla on Jumalan armosta tuhansia tällaisia ystäviä eri puolilla kansakuntaa tai maailmaa, jotka ovat kanssani lujasti eri mieltä raamatullisista opeista, mutta jotka tuntevat yhteyttä…

⁶Eräs sananpalvelija soitti vaimolleni noin kuukausi sitten, ja hän ja minä olimme keskustelleet jostakin Raamatun kohdasta. Hän otti lujasti kantaa siihen, että uskoni Jumalalliseen parantumiseen oli väärä, että Kirjoitukset eivät tukeneet sitä, mitä opetin, että Kristus oli sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

No, hän on amerikkalainen ja hänellä on oikeus omiin uskomuksiinsa. Yritin kuitenkin puhua hänelle ystävällisesti. Vaikka hän kuinka yritti väittää vastaan, puhuin hänelle niin kuin kristityn pitäisi puhua, pysyin siinä, mihin uskon, mutta annoin hänelle tilaa hänen uskolleen. Hän soitti vaimolleni ja kysyi: ”Onko veli Branham kotona tänään iltapäivällä?”

Hän vastasi: ”Ei, hän on sairaalassa.”

Hän sanoi: ”Sisar Branham, haluan sanoa yhden asian. Olen ollut veli Branhamin kanssa eri mieltä Raamatun opista. Mutta yhden asian tiedän, hän on kristitty.” Pidän siitä. Niinpä me olemme kristittyjä.

⁷Tämä katolilainen ystäväni sanoi: ”Minusta on outoa, Billy, ettet ole palannut takaisin Äitikirkkoon, katoliseen kirkkoon.”

”No”, sanoin, ”en ole koskaan jättänyt sitä.”

Ja tämä oli tietysti mitä hämmästyttävintä tälle kaverille. Kun hän katsoi minua kummastuneena, sanoin: ”Tiedättehän kirkon opetuksen mukaan, että Kristus perusti katolisen kirkon ja asetti sen johtoon kaksitoista apostolia, joista Pietari oli ensimmäinen paavi. Ja he kirjoittivat Raamatun inspiraation vaikutuksesta. Ja Raamattu on varhaisen katolisen kirkon historiaa. Ja sitten kirkko väittää, että sillä on valta muuttaa näitä sääntöjä aina kun se haluaa tai katsoo sen tarpeelliseksi.” Sanoin: ”Siksi minä vain uskon Raamattuun, juuri niin kuin se on kirjoitettu. Ja se oli ensimmäisen katolisen kirkon oppi. Olen siis vanhanaikainen katolilainen, joka uskoo sen ensimmäiseen oppiin, koska luin, että Perustaja sanoi Kirjansa viimeisessä osassa (Se oli Jeesus Kristus.), että ”Joka ottaa pois yhdenkin sanan tai lisää siihen yhdenkin, se otetaan pois Hänen Elämänkirjastaan.” Siksi olen vanhanaikainen katolilainen, jollainen ensimmäinen katolinen kirkko oli, jos Raamattu on ensimmäisen katolisen kirkon kirjoittama.”

⁸Jeesus, kun Hän tuli maan päälle, Hän löysi, aivan kuten Hän löytäisi nykyäänkin, Kirjoitusten opettajia, jotka opettivat sellaista, mikä ei ollut innoitetun Sanan mukaista.

He puhuivat avioerosta, niin kuin aiemmassa Kirjoitusten osassa oli opetettu. Ja he olivat sanoneet, että heillä oli käsky, jonka mukaan nainen oli hyljättävissä mistä tahansa syystä. Jeesus sanoi: ”Mooses teki näin teidän sydämenne kovuuden vuoksi, mutta näin ei ollut alusta alkaen.”

Meidän on palattava takaisin ja selvitettävä, mikä on perustus. Ja sitten, jos saamme sen perustuksen, voimme rakentaa vankalle perustukselle. Eikä mikään rakennus ole vahvempi kuin sen perustus, koska koko rakennus lepää tuon perustuksen päällä. Jokainen pilari, jokainen ikkuna ja koko rakennus lepää tuon perustuksen varassa.

⁹Ja jos Jumala on sanonut jotakin, niin se on vankin perustus, jonka varassa me voimme levätä. Usko ei voi levätä minkään muun varassa. Usko ei voi löytää lepopaikkaansa ihmisten ajatusten liikkuvan hiekan varassa. Mutta se ottaa ikuisen asemansa Jumalan ikuisen Sanan liikkumattomalla Kalliolla. Voimme levätä sen varassa, jos Jumala on niin sanonut. Sen pitäisi ratkaista asia.

Mutta huomaamme, että ihminen on vain sydämessään vääristelemässä jotakin tai saamassa sen näyttämään ajanmukaisemmalta. Mutta mikään ei voi olla ajankohtaisempaa kuin se, mitä Jumala on sanonut.

Minusta tuntuu samalta kuin vanhasta tummaihoisesta etelässä. Hän kantoi Raamattua? Ja he kysyivät häneltä: ”Mose, miksi kannat tuota Raamattua mukanasi?” He sanoivat: ”Et osaa lukea siitä sanaakaan. Ja miksi kannat sitä Raamattua kainalossasi?”

¹⁰Ja vanhan miehen lausahdus oli tämä: ”Minä kannan sitä, pomo, koska minä uskon siihen. Ja minä uskon Siihen niin paljon, että minä uskon Siihen kannesta kanteen, ja myös kannenkin; sillä kanteen on kirjoitettu: ’Pyhä Raamattu’.” Hän sanoi: ”Mieluummin seison tämän Raamatun päällä kuolemani hetkellä kuin seison taivaassa.”

Ja mies, joka puhui tuolle vanhalle herrasmiehelle, sanoi: ”Tuo on melkoinen lausunto, Mose, jonka sinä esitit.”

Hän sanoi: ”Sanon sen siksi, pomo, että sen päällä seisominen on varmempaa kuin taivas on. Sillä tässä Raamatussa on kirjoitettu Jeesuksen Kristuksen (sen inspiroidun Kirjoittajan) toimesta, että ’Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani eivät koskaan katoa’.”

Luulen, että me kaikki tunnemme suunnilleen noin. Annetaan Jumalan Sanan, niin kuin Hän on sen kirjoittanut, ilman yksityistä tulkintaa, puhua vain puolestaan, ilman että kukaan on sitä saastuttanut. Lukekaa sitä; uskokaa siihen. Jotkut sen lainaukset saattavat tuntua oudoilta. Mutta Jumala toimii joskus salaperäisillä tavoilla. Hänen ihmeitään tapahtuu. Meidän on uskottava Se.

¹¹Me huomaamme, että Herramme päivinä, kun hän vieraili luonamme lihallisessa muodossa, hän löysi palvojia, jotka etsivät pelastusta seurakunnasta. En usko, että se on muuttunut kovin paljoa. Ihmiset etsivät yhä pelastusta seurakunnasta. Ja he saavat joskus saman, minkä he saivat tuohon aikaan, jonkinlaisen ihmisen tekemän asian, jonkin uskontunnustuksen Kristuksen sijasta.

Uskontunnustukset ovat ihan hyviä. Seurakunnat ovat ihan hyviä. Ne ovat Jumalan instituutioita. Ja kunnioitan mitä suurimmassa määrin kaikkia seurakuntia, riippumatta sen kirkkokunnasta, jotka ovat perustettu Herran Jeesuksen Nimessä kääntämään ihmiset synnistä vanhurskauteen.

Mutta sitten, kun asia etenee, alamme huomata, että meille tulee tämä pieni pettymys ja tuo pieni pettymys, ja me hyväksymme jotakin jonkin muun tilalle. Ja niin se menee.

¹²Ja Jeesus löysi nuo ihmiset, juutalaiset, jotka vääristelivät Jumalan Sanaa ja tekivät Jumalan käskyt hyödyttömiksi. Hän sanoi: ”Te, perinnäissääntöjenne kautta, otatte Jumalan Sanan ja vääristelette Sitä niin, että Se sanoo jotakin, mitä Se ei sano.

Ja kun joku sanoo, että Jumalan Sana ei opeta Jumalallista parantumista, he sanovat jotain, mitä Sana ei sano. Ja kun he sanovat, että Sana ei opeta Pyhän Hengen kasteen kuulumista uskoville kaikkina aikakausina, he sanovat jotakin, mitä Sana ei sano. He korvaavat sen jollakin, joka ottaa Sen paikan.

Kun me yritämme sanoa, että kättely tai jäsenyys tai jotkut noista asioista – jotka ovat ihan hyviä – mutta ne eivät tule koskaan ottamaan Pyhän Hengen paikkaa seurakunnassa. Se on Jumalan perustus, eikä mitään muuta perustusta voida laittaa. Voimme kuulla tämän Kirjan Tekijän niin juhlallisesti varoittavan: ”Ellei ihminen synny Hengestä, hän ei missään tapauksessa pääse valtakuntaan.”

¹³Niinpä me huomaamme nykyäänkin, että ihmiset sanovat: ”Se ei tarkoita vain sitä, mitä Se sanoo, vaan se tarkoittaa jotain muuta. Oi, me tiedämme, että he sanovat, että Raamattu sanoo, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Raamattu puhuu kyllä parantumisesta, mutta se oli vain apostoleita ja sen ajan miehiä varten… pakanuuden päivinä todistamaan, että Hän oli Jumala.”

En halua olla kriittinen. En haluaisi, että ajattelette, että lähestyisin asiaa tuolla tavalla. Mutta sanon, että nykyään tarvitaan tuota todistusta enemmän kuin silloin, sillä nykyään… Sinä päivänä he olivat täysin toisella puolella, eivät tienneet mitään Jumalasta eivätkä välittäneet Jumalasta. Mutta nykyään, kahden tuhannen vuoden evankeliumin opetusten ja seurakuntien ja niin edelleen jälkeen, he tietävät paremmin, tai heidän pitäisi tietää paremmin.

Ja sitten he yrittävät vääristellä sitä, jotta se sopisi tiettyyn uskontunnustukseen. Mutta Jumalan Sana pysyy vakaana, aina samana. Sitten tällaisena päivänä miehet ja naiset, jotka tulevat Kristuksen luo, huudahtavat sitten pastorille: ”Missä on se Jumala, joka ennen teki tiettyjä asioita?”.

¹⁴Saanen sanoa, että historiallisesta Jumalasta ei ole mitään hyötyä, ellei hän ole sama Jumala nyt kuin Hän oli silloin. Mitä hyötyä on Mooseksen Jumalasta, jos Hän ei ole sama Jumala tänä iltapäivänä? Mitä hyötyä olisi kertoa kuoliaaksi palelevalle miehelle: ”Minulla on tässä maalattu tuli, jonka joku maalasi vuosia sitten, kun suuri tuli lämmitti tiettyjä paikkoja.” Jäätyvä mies ei voisi saada mitään irti maalatusta tulesta, ei sen enempää kuin seurakunta voi saada irti historiallisesta Jumalasta, joka ei ole sama Jumala tänään.

Hän on sama Jumala. On jopa vastoin ajattelua, kun yritämme asettaa Hänet joksikin, jollainen Hän oli, jos Hän ei ole sellainen tänään. Hän ei voisi olla Jumala, ääretön, ellei Hän pysy samana tänään.

¹⁵Ja jos Hän antoi yhdelle sukupolvelle suurenmoisen, mahtavan aterian hengellisiä asioita, ja meidät hän asetti maissileivän ja durra-melassin äärelle, se ei olisi reilua, se ei olisi isän kaltaista. Se ei olisi luonteen mukaista, se ei olisi sopivaa koko maailman Tuomarille ja oikeudenmukaisuudelle tehdä sellaista.

Lihalliset isät saattavat tehdä niin. He saattaisivat halveksia lapsiaan sellaisella tavalla ja – että he olisivat – ja niin niukkoja, etteivät he ruokkisi lapsiaan ja – ja he kuolisivat allergioihin ja niin edelleen. Mutta meidän Taivaallinen Isämme ei tule koskaan antamaan lastensa kuolla hengellisten vitamiinien puutteeseen, sillä Hänen yltäkylläiset siunauksensa ovat täynnä, ja Hän kaipaa antaa niitä kenelle tahansa. Miksi me huutaisimme: ”Missä on Jumala?”.

Kuten pieni kaveri kerran kysyi kaupungissani: ”Jos Jumala on niin suuri, miksi kukaan ei näe Häntä?”. Miksi emme voi katsella Häntä niin kuin ennen, sellaisena kuin Kirjoitukset kertovat Hänen olleen?” Kuinka monenlaisia ajatuksia ihmiset voivat projisoida tuohon. Mutta silti siinä yritetään ohittaa tosiasiat. Ja tosiasiat ovat edelleen olemassa.

¹⁶Se muistuttaa minua Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta, jossa Jeesus ja hänen vanhempansa olivat menneet ylös Helluntaipäivän juhlaan. Ja Jeesus oli kaksitoistavuotias. Ja siihen aikaan oli tapana, että kansa osallistui tähän suureen valtakunnalliseen Helluntaipäivän juhlaan. Se oli sadonkorjuun ensimmäisten hedelmien kerääminen. Maria, hänen miehensä Joosef ja pieni Jeesus-poika lähtivät matkalle Jerusalemiin. Ja oltuaan Jerusalemissa useita päiviä juhlissa he poistuivat kaupungista niin kiinnostuneina kansanjoukoista, joiden kanssa he olivat, kunnes he unohtivat tarkistaa, oliko Jeesus heidän kanssaan. Oi, miten paljon se muistuttaakaan tätä päivää. Ja he kulkivat pitkän matkaa autiomaahan ennen kuin he koskaan varmistivat sen, sillä he ajattelivat, että varmasti Hän oli mukana.

¹⁷Saanen sanoa tämän, en kriittisesti, mutta tämän seikan esille tuomiseksi. Uskon, että seurakunta on tehnyt niin, vain ajatellen: ”Oi, Hän on meidän kanssamme. Meillä ei tarvitse olla ihmeitä ja merkkejä ja niin edelleen. Meillä ei tarvitse olla Jumalallista parantumista tänään. Meillä ei tarvitse olla Hengen lahjoja; ne eivät ole tätä päivää varten. Oi, Hän on joka tapauksessa kanssamme.” Mutta, rakkaimmat veljeni, tajuatteko, että olemme huomanneet, että kaikissa uskontunnustuksissamme ja seurakunnissamme on eripuraa ja sekaannusta. Jokin on vialla.

Ja joskus ajattelemme, että Hän saattaa olla sukulaistemme joukossa. Olen kuullut tuon ilmaisun monta kertaa. ”Äitini oli metodisti tai baptisti tai presbyteeri tai niin edelleen.” Te ette koskaan tule löytämään Häntä tuolla tavalla. Ja joskus te luotatte siihen, millainen kokemus äidillä oli Jumalan kanssa, että se sovittaisi teidät. Sen on oltava oma henkilökohtainen uskosi Jumalaan. Te ette vain löydä Häntä sieltä.

Niinpä he tarkistivat pastorilta toiselle, seurakunnasta toiseen, kuten sanoisimme, tehdäksemme siitä nykyhetken mukaista. Eivätkä he löytäneet Häntä mistään.

¹⁸Säälin nykypäivän ihmisiä. Monet tuhannet ihmiset tässä kansakunnassa, jotka ovat kuuluneet kymmeniin eri seurakuntiin, yrittävät löytää, missä Jeesus on. He menevät yhteen tiettyyn seurakuntaan ja etsivät sieltä. He menevät toiseen seurakuntaan; he etsivät sieltä. He huomaavat, että jotain on vialla. He eivät käyttäydy, eivät usko, ja eivät palvo niin kuin… Eikä leirissä kuulu Kuninkaan ääntä. Ei ole iloa.

¹⁹Voisin sanoa tämän. Jos huomaan helluntailaisissa ihmisissä yhden asian, joka saa minut uskomaan, että he ovat varmasti erinomaisia kristittyjä, niin se ei johdu heidän kielillä puhumisestaan tai Jumalallisen parantumisen merkeistä, vaan siitä ilosta, joka heillä on. Heissä ei vain ole minkäänlaista nolostumista. He vain päästävät hiuksensa alas ja alkavat iloita, koska heillä on jotain, mitä he eivät häpeä. Se saa minut uskomaan, että heissä on jotain erityistä. He eivät ole häpeissään. He huutaisivat yhtä mielellään siellä kadulla kuin täällä seurakunnassa. Ja vaikka sata ihmistä nauraisi heille, se ei estäisi heitä yhtään. He jatkaisivat huutamista – iloa.

Lähetyskentillä heidät nähdään lähes nälkään nääntyneinä. Olen nähnyt heitä ilman kenkiä jaloissaan, he elävät noin kolmellakymmenellä sentillä viikossa ja saarnaavat evankeliumia, veli, aivan yhtä iloisesti kuin sinä tulet seurakuntaan limusiinilla. He ovat onnellisia, sillä he ovat löytäneet jotakin, mikä merkitsee enemmän kuin uskontunnustus tai kirkkokunta tai – tai seurakuntaan kuuluminen. He ovat löytäneet sen, mitä tarvitaan ilon tuottamiseen. Ja kristityn pitäisi olla onnellinen. Meidän puolestamme rukoiltiin, että ilomme olisi täydellinen. Siinä on jotain todellista.

²⁰Nyt, jos olemme kadottaneet tuon ilon, jos olemme kadottaneet nuo asiat, emmekä löydä niitä sukulaistemme joukosta, emme löydä niitä, silloin on vain yksi asia, mitä voimme tehdä, palata sinne, mihin jätimme Hänet. Seurakunnan pitäisi palata takaisin alkuun, minne he jättivät Hänet. Ja juuri sen Maria ja Joosef tekivät. He jättivät Jeesuksen Helluntaipäivänä. Sinne Maria ja Joosef jättivät Jeesuksen.

Nyt sanon tämän kaikella huomioonotolla ja kunnioituksella. Sinne sekä katoliset että protestantit jättivät Jeesuksen – Helluntainjuhlaan. Ette löydä Häntä etsimällä täältä uskontunnustusten ja kirkkokuntien kautta. Kirkkokuntien ja uskontunnustusten ja kaikkien pitäisi palata alkuun.

²¹Kun Jeesus oli maan päällä, Hän sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat”. Ja kun viinipuu kasvaa, oksat tulevat viinipuusta. Ja ensimmäinen oksa tulee esiin. Toinen oksa näyttää aivan samalta kuin ensimmäinen. Kolmas oksa näyttää samalta kuin ensimmäinen. Ja viinipuun loppuun asti jokainen oksa näyttää samalta. Yhdestä oksasta ei nouse papavi-puun lehtiä, toisesta ei nouse tammenlehtiä, toisesta ei nouse palmunlehtiä. Jos se aloittaa viiniköynnöksen lehdellä, se päättyy viiniköynnöksen lehtiin.

Ja jos ensimmäinen seurakunta oli tuon viiniköynnöksen, Jeesuksen Kristuksen, tuote ja siitä kirjoitettiin Apostolien tekojen kirja, toisen oksan on oltava samanlainen, tai se on vartettu johonkin, jolla on erilainen elämä.

²²”Minä olen viinipuu, te olette oksat”. Jos ensimmäinen oksa toi esiin ilon, rakkauden, uskollisuuden, Hengen lahjat, pahojen henkien karkottamisen, vesikasteen upottamalla… Ja jos me tänä päivänä huomaamme, että kaikki tämä ei kuulu seurakuntaan, seurakunta ei saa elämäänsä tuosta Viiniköynnöksestä. Sillä seurakunta tänä päivänä… Me baptistit, metodistit, helluntailaiset ja mitä vielä, jos meidän seurakuntamme, jos ei voida kirjoittaa Apostolien tekojen kirjaa tämän seurakunnan jälkeen, silloin se on väärässä viinipuussa. Siinä on jotain vikaa.

Jos Jeesus olisi tänään maan päällä ja kävelisin Hänen luokseen ja sanoisin: ”Herra Jeesus, minä käyn seurakunnassa, joka ei usko Jumalalliseen parantumiseen.” Hän sanoisi: ” Niin ei ole ollut alusta alkaen.”

Jos menisin Jeesuksen luo ja sanoisin: ”Herra, minun seurakuntani ei usko vierailla kielillä puhumiseen”. Hän sanoisi: ”Niin ei ole ollut alusta alkaen.”

Jos menisin Herran Jeesuksen luo ja sanoisin: ”Minut on pirskoteltu, ja seurakuntani sanoo, että se on oikein. Pastorini sanoo: ”Jos pirkottelen sinut vedellä, se on yhtä hyvä kuin veteen upottaminen.”” Jeesus vastaisi: ” Niin ei ole ollut alusta alkaen.”

Jos kävelisin Jeesuksen luo ja sanoisin: ”Kättelin ja tartuin seurakunnan oikean käden yhteyteen; uskon, että olen uudestisyntynyt”. Jeesus sanoisi: ” Niin ei ole ollut alusta alkaen.” Se on totta.

Meidän on palattava takaisin alkuun. Mihin seurakunta jätti Jeesuksen? Helluntaihin. Sinne seurakuntien on palattava löytääkseen Hänet, takaisin Helluntaihin.

²³Sitä Angelus temppeli tarvitsee tänään. En tuntenut rouva McPhersonia; olin silloin pieni poika. Mutta kuulin kokouksistanne, kuinka he leiriytyivät puistoon, ja käytävät olivat täynnä, ja että tapahtui suuria tunnustekoja ja ihmeitä. Takaisin alkuun, Angelus temppeli. Palatkaa takaisin ensimmäiselle paikallenne ja ensimmäiseen rakkauteenne. Palatkaa paikkaan, jossa Pyhän Hengen voima voi ottaa vallan tässä kokouksessa, merkkejä ja ihmeitä voidaan tehdä, ja suuria ihmeitä, ja tuhannet sielut täytetään Pyhällä Hengellä. Takaisin alkuun. Sitä me tarvitsemme. Sitä meidän Los Angelesimme tarvitsee. Sitä se tarvitsee: takaisin Azusa kadulle, takaisin alkuun, jossa Pyhällä Hengellä oli etuajo-oikeus.

²⁴Sen sijaan, että olisi hienoja koristeluja, Hollywoodin evankeliointia, jossa ihmiset ovat jähmeitä ja jäykkiä, ja heidän joukossaan on tuskin ainuttakaan ”aamenta”. Minä vastustan tuollaista. Olen vanhanaikainen katolilainen, joka uskoo: takaisin alkuun, siihen, miten Jumala alun perin sen puhui. Taivaasta kuului ääni, ei saarnaaja, joka laskeutui alas ojentamaan oikean käden yhteyttä, eikä pappia, joka antaa teille ehtoollisen, pyhän eukaristian, joka tarkoittaa Pyhää Henkeä.

Se ei tullut niin. Se tuli kuin mahtavan tuulenpuuskan ääni taivaasta, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Takaisin alkuun, nälkäisten sydänten Los Angelesiin. Ja te siellä radioiden äärellä, ja missä ikinä olettekin, takaisin alkuun.

²⁵Tämä uskontunnustusten muoto, jota me nykyään seuraamme, on ihmistekoisia oppeja. Takaisin alkuun, todelliseen Helluntaihin, kunnes Pyhä Henki vuodatetaan, jossa miehet ja naiset joutuvat Jumalan Henkeen, jossa he palvovat Hengessä, jossa ilokellot soivat jopa sairausvuoteella. Kuoleman tunteina ilokellot soivat yhä.

Te sanotte: ”Mutta minun seurakuntani ei opeta niin.” Mutta niin ei ollut alusta alkaen. Alku tapahtui Helluntaina. Alku, ensimmäinen Oksa synnytti seurakunnan, jota seurasivat merkit ja ihmeet, lähetyshenkisen seurakunnan, miehiä, jotka antoivat henkensä asian puolesta. Ja nyt emme kestä pientä kritiikkiä asian puolesta. Takaisin alkuun; nämä asiat eivät olleet niin.

Nyt kirkkokunnat ovat ihan hyviä. Uskontunnustukset ovat ihan hyviä. Mutta kun hajotatte tuon veljeyden… Jos metodisti ja baptisti eivät voi huutaa Jumalan kunniaa samalta lähtökohdalta, jotakin on vialla.

²⁶Minulla oli tapana paimentaa karjaa. Veimme niitä Arapaho Forestin porttien läpi. Jotkut niistä oli leimattu, ”Kalkkunan jälki”, ”Timantti-T”, mutta jokaisella, joka kulki siitä läpi, oli aito, aidon veren perusteella rekisteröity merkki, joka osoitti, että ne olivat herefordeja.

Uskon, että niin tulee olemaan Herran Jeesuksen tullessa. Siellä Jumala ei kysy, olitko helluntailainen, baptisti tai presbyteeri, vaan veren merkki vie sinut läpi. Ja Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, ja se antaa seurakunnalle voimaa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta ja lähettää Hänen suuret siunauksensa kaikille.

²⁷Lopuksi haluaisin sanoa tämän: vähän aikaa sitten oli eräs suuri amerikkalainen muusikko, nuori kaveri, erinomainen luonne. Mutta kuinka hän osasikaan soittaa tuota musiikkia. Ja niin hänen… Mies oli niin mahtava kaikkialla, kunnes lopulta hän meni Eurooppaan soittamaan siellä hänen musiikkityylinsä suurten ihailijoiden edessä. Ja eräänä iltana, kun hän oli soittanut musiikkiaan, yleisö oli niin innoissaan, että he nousivat jaloilleen, huusivat ja taputtivat käsiään yhteen. Ja he odottivat nuoren miehen kävelevän ulos ja kumartavan arvostaakseen heidän aplodejaan. Mutta he huomasivat, ettei hän sanonut sanaakaan. Ja he pysähtyivät katsomaan, mikä hätänä. Ja he huomasivat, ettei nuori mies edes huomannut yleisöään; hän katseli parvekkeelle, korkealle. Ja he kaikki kääntyivät katsomaan, mitä nuori mies katsoi. Ja parvekkeella seisoi vanha mestariopettaja. Hän ei huomannut, mitä hänen yleisönsä sanoi, hän halusi saada vanhalta mestariopettajalta kumarruksen.

²⁸Luulen, että niin on tänään. Tämä vanhanaikainen ristin saarnaaminen, Pyhän Hengen kaste, merkit ja ihmeet ja ihmeteot niiden todellisuudessa, se ei ole kovin houkuttelevaa nykyään. Ihmiset kutsuvat teitä ”hulluiksi”. Ja monesti, jos sitä kiillotetaan ja saadaan vähän järjestystä tänne ja vähän sinne, tuhansittain tullaan kuuntelemaan jotakin puhujaa, jotakuta, jolla on kiillotettu kielioppi. Ja he taputtavat sille.

Mutta, tämän päivän seurakunta, älkäämme kuunnelko maailman taputuksia; pitäkäämme mielemme opettajassa, Pyhässä Hengessä, ja katsokaamme, mille Hän kumartaa. Hyväksyykö Hän tämän? Antaako Hän hyväksyntänsä saarnaamisellemme? Seuraavatko nämä merkit, joiden Hän sanoi seuraavan, seuraavatko ne palvelutyötämme?

Hän sanoi näin: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Markuksen evankeliumin 16. luku, Hänen viimeinen käskynsä, suuri käsky seurakunnalle: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia”. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Joka ei usko, se tuomitaan. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat…”.

²⁹Älkää pysähtykö tähän ensimmäiseen lainaukseen, sillä lisäätte: ”Siinä kaikki.” Mutta näin ei ollut alusta alkaen. Jeesus sanoi: ”Ja (”Ja” on yhdyssana) nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä. Jos he tarttuvat käärmeisiin tai juovat tappavaa, se ei vahingoita heitä. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Tällä tavalla se oli alussa. Pysykäämme aina uskollisina suurelle käskylle. Rukoilkaamme.

Näin ei ollut alusta alkaen: että ihminen voi kätellä toista ja kutsua itseään kristityksi sillä perusteella. Alusta alkaen ei ollut niin, että ihminen liittyisi seurakuntaan tai sanoisi tietyn uskontunnustuksen ja kutsuisi itseään kristityksi. Näin ei ollut alusta alkaen. Ja jos se on kaikki, mitä sinä olet tehnyt, rakas ystäväni, ja sinä seisot täällä tänään etkä ehkä ole tehnyt edes tätä, ja sinä radion äärellä, minäkin puhun, on tullut hetki, jolloin Jumalan on puhuttava.

Vihollinen on tulossa kuin tulva. Raamattu opettaa, että Jumalan Henki nostaa lipun sitä vastaan. Jos haluatte olla mukana tässä rukouksessa, sanomalla: ”Jumala, vie minut takaisin sellaiseen kokemukseen, joka heillä oli Helluntaipäivänä”, nostaisitko kätesi, sinä täällä näkyvässä yleisössä? Herra siunatkoon teitä. Kirjaimellisesti sadat kädet nousevat ylös. Ja sinä radion äärellä, jos haluat olla mukana tässä rukouksessa, nostaisitko kätesi radion äärellä ja antaisitko Jumalan antaa sinulle kokemuksen, jollainen se oli Helluntaipäivänä.

Nouskaamme seisomaan tämän näkyvän kuulijakunnan keskellä, nostakaamme kädet ylös Jumalan puoleen ja sanokaamme: ”Jumala, vie minut takaisin alkuun. Vie minut takaisin kokemukseen, jollainen heillä oli Helluntaipäivänä, kun Jumalan pyhät tulet tuomitsivat synnin ja polttivat kaiken kuonan pois, ja miehistä ja naisista tuli uusia olentoja, ja heidän sydämensä syttyivät tuleen.” Jumala vastatkoon siihen rukoillessamme.

³⁰Herra, nämä muutamat rikkinäiset sanat minä annan sinun käsiisi. Ja kun Sinä olit täällä maan päällä, Sinä huomasit, että tapahtui asioita, jotka eivät olleet Kirjoitusten mukaisia. Ja Sinä sanoit heille tiukasti, että niin ei ollut alusta alkaen. Herra Jumala, suo tänään, että jokainen mies, nainen, poika, tyttö, joka seisoo juuri nyt kädet kohotettuna Sinun puoleesi sydämen halusta saada sellainen kokemus kuin heillä oli alussa… Tulkoon Pyhä Henki kuin ryntäävä mahtava tuuli ja täyttäköön heidän sydämensä jokaisen raon ja suokoon heille heidän suuren halunsa. Pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä.

³¹Kun te vielä seisotte, kädet kohotettuna Jumalan puoleen, uskoen, että … Älkää vain antako tämän Hengen, joka on sanonut teille, että tarvitsette tuon kokemuksen; älkää antako vihollisen antaa teidän – teidän lippunne pudota alas. Teidät on lyöty. Pitäkää se siellä, kunnes Jumala tulee. Hän lupasi sen; Hän on täällä täyttääkseen sen.

”Ja he olivat kaikki yhdessä paikassa yksimielisesti. Ja yhtäkkiä taivaasta kuului niinkuin mahtavan tuulen ääni, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat.” Oi, Jumala, anna sen ilmestyä vielä kerran täällä Angelus temppelissä tänä iltapäivänä ja radioiden äärellä. Kun he odottavat kädet ylhäällä ja ylistävät Sinua täällä kaikkialla tässä mammuttimaisessa paikassa, tulkoon heidän sydämeensä kokemus, pieni lämpeneminen takaisin kokemukseen, jonka he saivat Helluntaipäivänä, jotta heidän kohdallaan olisi niin kuin oli alussa.

59-0404 MITÄ OVAT JUMALAN TEOT? (What Is The Works Of God?), Los Angeles, California, USA, 4.4.1959

59-0404 MITÄ OVAT JUMALAN TEOT?
(What Is The Works Of God?)
Los Angeles, California, USA, 4.4.1959

¹Jumala teitä siunatkoon. Istuin juuri tuolla takana, ehkä nauttimassa siitä sanomasta; ihan samoin kuin tekin istutte nauttimassa siitä ja kuunnella, kun veljemme puhuu Pyhän Hengen teoista. Siitä minä haluan kuulla. Siihen minä uskon.

²Kuulin hänen ilmoittavan, että– että huomenna ollaan jakamassa rukouskortteja. Se tulee tapahtumaan kuuden ja seitsemän välillä huomisiltana– niitä varten, jotka haluavat rukousta puolestaan, että he tulisivat hakemaan rukouskortin niin, että me saamme ihmiset yksi kerrallaan jonoon.

Se [jo] saa ihmisessä jotain aikaan– kun hän saa rukouskortin– heistä paranee– uskoisin, 80 prosenttia siinä paikassa; heti, kun he saavat kortin käteensä niin, että heillä on jotakin, mitä koskettaa.

Veli Bosworth kertoi minulle kerran– hän sanoi… Hän oli jakamassa kortteja puolestani. Ja se on kova paikka sananpalvelijalle, tiedättehän, koska hänellä on paljon ystäviä. Ja hän sanoi: ”Kun se… kun sinä annat kortin, ihminen on jo 80 prosenttisesti terve siinä paikassa. Heti, kun hän koskettaa korttia, hän on jo matkalla”, hän sanoi.

³Siitä tulikin mieleeni eräs kerta, uskoisin, että se tapahtui Georgiassa. Siellä oli eräs pikku nainen. Ja auditorio oli täpötäysi. Ja eräs nainen istui siellä etupenkissä– tyypillinen pikkuinen etelävaltiolaisäiti. Hän tunsi sääliä siinä ympärillä kuljeskelevaa naista kohtaan, jolla oli pieni vauva sylissään. Eikä siellä ollut– ei oikein edes paikkaa seistä. Niinpä hän ajatteli, että siitä syystä hän tunsi sääliä tuota pikkunaista kohtaan. Niinpä… Pyhä Henki sanoi hänelle: ”Mene rukoilemaan tuon vauvan puolesta.”

⁴Ja se pysyi niin vahvasti hänen sydämessään, ettei hän päässyt tuosta vakaumuksesta eroon. Niinpä, hetken päästä hän ajatteli: ”No, minäpä annan tuolle naisella paikkani, niin että hän pääsee istumaan tuon vauvan kanssa, ja se suo minulle mahdollisuuden saada se pois mielestäni. Ja niinpä… Siis, on parasta totella aina sitä, mitä Pyhä Henki käskee tehdä. Älkää väittäkö vastaan– totelkaa ainoastaan. Te ette ehkä ymmärrä miksi, mutta tehkää se joka tapauksessa. Jos kyse on Pyhästä Hengestä, niin se on aina oikein.

Niinpä sitten, kun tuo pikkunainen meni siitä taas ohi, hän nousi ja sanoi: ”Sisar, anteeksi, teillä näyttää olevan siinä pieni vauva”. hän sanoi.

Nainen sanoi: ”Kyllä, se on– se on hyvin huonossa kunnossa.” Se on”… minä olen unohtanut mikä sitä vaivasi juuri silloin. Hän sanoi: ”Se on hyvin sairas”, ja sanoi: ”Olemme tuoneet sen… että ehkä, kenties, veli Branham rukoilisi sen puolesta.”

Hän sanoi: ”Näen teidän pitävän rukouskorttia kädessänne.”

Hän sanoi: ”Kyllä, minä– minä toivon, että se kutsutaan rukousjonoon tänä iltana.”

Ja hän sanoi: ”Kultaseni, olisitteko te… näen, että te olette kristitty, antaisitteko te minulle mahdollisuuden keventää sieluni taakkaa, jonka Pyhä Henki on pannut minun päälleni?”

Hän sanoi: ”No mutta, olkaa hyvä. Mistä on kyse?”

Hän sanoi: ”Pyhä Henki haluaa minun rukoilevan tuon vauvan puolesta.” Hän sanoi: ”Panetteko pahaksenne, jos minä rukoilisin saadakseni sen pois mielestäni? Olen seurannut teitä jo puolisen tuntia. Antaisitteko minun tehdä sen, minä annan teille paikkani tässä”, hän sanoi.

Hän sanoi: ”Miksi te– ei teidän tarvitse antaa minulle paikkaanne, rakas ystävä, todellakaan, rukoilkaa vain lapsen puolesta”, hän sanoi.

Ja tuo pikkuäiti pani kätensä tuon lapsen päälle ja lausui muutaman yksinkertaisen rukouksen sanan. Ja hän antoi hänelle paikkansa, ja hän lähti parvelle, voi, vähän jonnekin näin, suunnilleen kaksi parvea ylemmäksi. Ja siellä oli eräs herrasmies, siellä ylhäällä, joka oli juuri nähnyt tuon naisen; hän sanoi: ”Ottakaa tämä paikka.”

⁵No, suunnilleen kymmenen minuutin päästä siitä, minä tulin puhumaan muutamaksi hetkeksi. Ja minä sanoin: ”Me kutsumme nyt rukouskortit. Siis, eilisiltana me kutsuimme tietystä paikasta, ja tänä iltana kutsumme jostakin toisesta paikasta”, minä sanoin. Ja siis, minkä Herra sitten paneekin mieleeni, mikä se paikka on. Ja kokoukset ovat tuttuja teille. Ja sillä tavalla minä sitten kutsuin.

Ja sitten sattui niin, että tuota pikkuäitiä onnisti, koska hänen vauvansa oli suunnilleen toinen tai kolmas jonossa. Ja niinpä, kun hän tuli lavalle rukoiltavaksi, –siis totta kai, ja minä tiedän siitä ainoastaan nauhan perusteella– ymmärrättehän? koska kyse on näystä. Kun se on ohi– siis tarkoitan, niin minä ymmärrän sen. Sitten, Pyhä Henki sanoi tuolle pikkunaiselle, sanoi, kuka hän oli ja sanoi: ”Sinä olet tuonut lapsesi tietyn asian takia.” Ja hän sanoi sen olevan totta. Mutta Hän [Pyhä Henki] sanoi: ”Vauva on jo parantunut. Lapsen päällä on siunaus. Tuolla oli pieni nainen, jolla on tietynvärinen tukka, jolla on ruudullinen leninki. Hän istuu tuolla parvella, aivan tuossa ylhäällä. Herra on juuri parantanut tuon lapsen,” Hän sanoi.

⁶Näettekö te, miten Pyhä Henki toimii? Tuo nainen ajatteli että, koska minä olen evankelista, voi, minulla on voimaa tehdä tuo parantaminen, niin sen pitäisi olla minä. Mutta, minulla ei, nähkääs, voinut olla sellaista myötätuntoa lasta kohtaan, niin kuin tuolla äidillä saattoi olla. Eikä Pyhä Henki valinnut minua rukoilemaan sen lapsen puolesta; Hän valitsi tuon pikkuäidin rukoilemaan lapsen puolesta. Ja Jumala kunnioitti, ja paransi tuon vauvan ja se tuli täysin terveeksi. Me saimme hänen todistuksensa. Siis, kannattaa tehdä se, mitä Pyhä Henki käskee, ja tehdä se ripeästi.

Siis, kuulin veli du Plessisiltä, ettei rukouskortteja ole jaettu vielä. Mutta… Minä selittäisin sitä vähäsen niin, että kun aloitamme kokouksen, te tiedätte, mitä tehdä. Ennen sitä, minun osuuteni kokouksesta– aion pitää silmällä kelloa enkä pidätä teitä kovin pitkään. Ja painetaan yhdessä päämme hetkeksi rukoukseen.

⁷Herra, me olemme niin kiitollisia siitä, että meillä on pääsy Sinun Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä. Ja me olemme varmoja siitä, että Sinä kuulet meidän rukouksemme, koska Hän sanoi: ”Pyytäkää Isältä mitä tahansa minun nimessäni, minä teen sen.” Minä… Me uskomme, Herra että, että se on totta.

Ja me rukoilemme, että Sinä rakentaisit puhujanlavan– niin kuin sen voi ilmaista– tulevaa parantamiskokousta varten, niin että moni Sinun lapsistasi, jotka ovat kuolemassa sydänvaivoihin, syöpään, ja tuberkuloosiin– joiden suhteen lääkärit ovat luopuneet toivosta; jotka ovat jo lääketieteellisen avun tuolla puolen… Ja ainoastaan Sinun armosi avulla he voivat jäädä eloon. Ja suotakoon se heille, Herra.

Auta meitä, kun me luemme Sanaa. Istuttakoot Pyhä Henki sen syvälle meidän sydämiimme, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

⁸Minä haluan lukea kaksi paikkaa, luulisin, Kirjoituksista. Toinen niistä on Johanneksen evankeliumissa 10. luku ja 14. jae– luulisin että se se on. Suokaa anteeksi, 37. jae. Jeesus puhuu:

Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.

Ja Johannes 14:12, Jeesus puhuu:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen…

Minä haluan esittää tämän kysymyksen pohjustaakseni sitä, mistä minä haluan puhua hetkisen. ”Mitä ovat Jumalan teot?” Se on ollut… Tuohon kysymykseen on niin monia kertoja vastattu– tai siis tuo kysymys on niin monia kertoja esitetty– pikemminkin. Mitä ovat Jumalan teot? Minä uskoisin, että sitä Jeesukselta kysyttiin– mitä Jumalan teot ovat niin, että ihmiset ymmärtäisivät, mitä niiden tekeminen on.

⁹Minusta, tänä iltana, maailmanhistorian on viimetunteina, ja maailma on sekasorron tilassa, uskonnollisesti puhuen myös, että meidän olisi hyvä tietää, mitä Jumala teot ovat, Kirjoitusten perusteella. Kuinka moni tässä näkyvässä yleisössä, haluaisi tietää, mitä Jumalan työt ovat? Meidän pitäisi tietää, että voisimme tehdä niitä.

Minä uskon todella, että Jumalan teoissa on monia vaiheita. Minä uskon, että seurakunta on Jumalan tekoja. Minä uskon, että lähetystyö on Jumalan tekoja. Evankeliointi on Jumalan tekoja. Ja ennen kaikkea, sielun pelastuminen on Jumalan tekoja. Jumalallinen parantuminen on Jumalan tekoja. Ja Hengen lahjat, ovat Jumalan tekoja. Tästä voi puhua monelta eri kantilta.

¹⁰Ja nyt, me haluaisimme tietää, kun eräs profeetta sanoi Sanassa: ”Tulee päivä, jota ei voi pitää päivänä eikä yönä, mutta illalla tulee olemaan valoisaa.” Ja minä uskon, että on laulu, jonka joku runoilija kerran teki: ”Illan valo.”

Ihmiskunta on matkannut, maantieteellisesti; se aloitti idästä ja tullut länteen niin, että me olemme nyt länsirannikolla. Yhtenä iltana, tällä tulevalla viikolla, jos Herra suo, tulen puhumaan aiheesta ”Kun itä ja länsi kohtaavat.” Ja jos me menemme yhtään edemmäksi, me tulemme jälleen itään, sillä me olemme ylittäneet mantereen; ympäri maapallon.

¹¹Me huomaamme sitten, että Valon Poika nousi idästä, Jumalan Poika [aurinko–engl.] Ja Poika on matkannut tämän kristilliseksi nimetyn ajan läpi; ja nyt me uskomme, että Poika [aurinko] on laskemassa. Ja jos te vain voitte, ja minä tiedän, että voitte, kuulla uutislähetyksiä ja sanomalehtiä ja niin edelleen, niin te näette, kun ihmiskunta on saattanut meidät tähän atomiaikaan ja niin edelleen, niin, että me näemme ihmiskunnan auringon olevan laskemassa. Poika, seurakunnan Valo on laskemassa.

Siis, minä uskon, että kun aurinko alkaa paistaa idän taivaanrannalla, tuo sama aurinko laskee lännen taivaanrannalla. Meillä on ollut kahden tuhannen vuoden seurakunnan päivä. Ja näinä 2000 vuotena, me olemme… se on ollut se päivä, jonka profeetta sanoi, ettei se ole päivä eikä yö. Se oli synkkä päivä.

Meillä on ollut Valoa kylliksi– tehdäksemme suuria tekoja Herralle– uskoaksemme Häneen– ottaaksemme Hänet vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana, ja hankkiaksemme suuria seurakuntia ja suurenmoisia kouluja ja valmistaaksemme suurenmoisia sananpalvelijoita Jumalan valtakuntaa varten– harjoittaa todella paljon hyväntekeväisyyttä ja niin edelleen. Mutta silti, me emme ole nähneet Valoa sellaisena, kun Se oli alussa kuin vain viime aikoina, viimeisten 30 tai 40 vuoden aikana.

¹²Valo on ilmestynyt ja tuo sama Pyhä Henki samanlaisessa liikkeessä idän kansojen päällä, jolla Se liikutti idän ensimmäistä seurakuntaa, on tullut lännen ihmisten laskun hetkellä [vrt. auringon lasku] ja tuo mukanaan saman evankeliumin, joka tarkoittaa täyttä evankeliumia. Ja se on tullut Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voiman täyteydessä. Ja me elämme Pojan [auringon] laskun aikaa.

Ja evankeliumin valo, niin kuin sitä arvosteltiin ja sen kustannuksella pilailtiin, kun Se paistoi ensimmäistä kertaa idän kansoille, Se tulee samaan osakseen, samanlaista arvostelua, kun Se on laskemassa lännen kansoille. Mutta tuo sama Jeesus, joka siunasi idän ihmisiä henkilökohtaisella ilmestymisellään, siunaa Pyhän Hengen muodossa lännen ihmisiä. ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta”, Hän sanoi juutalaisille.

¹³Mutta nyt, me luemme Sanasta myös, että on kirjoitettu että: ”Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Se on Hepr. 13:8, –luulisin– että Kristus on sama. Silloin, jos Hän on tuo sama Jeesus, joka oli Galileassa ja sitten täällä Kaliforniassa Pyhän Hengen muodossa, Hänen on oltava sama periaatteiltaan, sama voimassa, sama asenteeltaan; aivan se sama Jeesus; Hän on vain hengellisessä muodossa ja tekee työtä seurakunnan, tai uskovaisten ryhmän kautta, ja ilmaisee itsensä samalla tavalla kuin ennenkin– yhden ruumiin kautta– Jumala ilmi tulleena lihassa, Pojan ruumiissa, jota kutsutaan Jeesukseksi, jos Hän on sama.

Noina aikoina Jumala oli Pojassaan, ja ilmaisi itsensä maailmalle, mikä tai mitä Hän on. Ja tänään, Hän on… Kuolemansa, hautauksen ja ylösnousemuksensa kautta ja meidän vanhurskauttamisemme, kun me uskomme sen, Hän ilmaisee itsensä meille inhimillisessä ruumiissa– meidän ruumiissamme, Pyhän Hengen kautta, ja me voimme antautua tuolle Pyhälle Hengelle.

¹⁴On eräs asia; pitää tietää miten luovuttaa itsensä. Ja jotkut ihmiset on asetettu seurakuntaan; jotkut omistautuvat saarnaamiselle. Jotkut voivat vaivatta omistautua opettamiselle. Jotkut omistautuvat profetoimiselle. Jotkut voivat omistautua joillekin muille lahjoille. Ja siis, lahjat eivät ole samanlaisia. Ne eivät olleet samanlaisia silloinkaan; Paavali sanoi, etteivät ne ole. Mutta jokainen ihminen on kutsuttu ja asetettu seurakuntaan jotakin tarkoitusta varten. Ja jos henkilö saa selville, mihin Jumala voi käyttää häntä parhaiten, ja hän taipuu olemaan tuossa paikassa, hän tulee menestymään. Anteeksi. [Veli B. selvittää kurkkuaan.]

Minun sormeni ei todellakaan voi ottaa korvani paikkaa, vaikka se kuinka yrittäisi. Eikä minun suuni voisi ottaa silmäni paikkaa. Mutta, jokainen jäsen tietää mitä se pystyy tekemään, ja ne kaikki toimivat yhteen ja panevat ruumiin liikkeelle. Jospa tämä seurakunta vain voisi nähdä sen. Jos sinä voisit nähdä sen, että tarvitaan yhteistoimintaa. Se vaatii koko Kristuksen ruumiin yhteistyötä. Te metodistit, baptistit, katoliset, helluntailaiset, mitä sitten olettekin; me olemme jakautuneet– eri kirkkokunnallisiin suuntauksiin. Mutta, Hengessä ja sydämeltä ja periaatteiltamme, meidän ei todellakaan pitäisi olla hajallaan. Meidän pitäisi aina olla yhtä [/ yksi.]

Ihminen voi olla kanssani eri mieltä. Kaikki melkein ovat; mutta se ei pysäytä minua. Veljen rakastaminen; hän tekee työtä niin hyvin kuin vain voi, ja ehkä Jumala haluaa hänen tekevän sitä. Ja jos Hän on–haluaa miehen tekevän työtä sillä tavalla, ei siinä mitään. Ehkä joku rukoilee sairaitten puolesta, vie heitä jonossa ja panee kätensä heidän päälleen; toinen kaataa öljyä ihmisten päälle, mitä sitten Jumala onkin kutsunut tuon miehen tekemään. Ei siinä mitään. Se on hienoa.

¹⁵Nyt, jos me saamme selville, mitä Jeesus oli ollessaan Galileassa– niin jos Hän on tämä iltana Los Angelesissa, hän tekee ja toimii ja on niin kuin silloin tai sitten, Hän on eri Jeesus kuin mitä hän oli silloin. Hänen pitää olla joka tavalla samanlainen, mutta työskentelee sinun ruumiisi kautta ja minun ruumiini kautta, niin kui Jumala teki työtään Kristuksen kautta, tai siis Jeesuksen ruumiin kautta silloin.

Ja Raamattu lupaa, että illalla tulisi olemaan valoisaa. Kuten Veli du Plessis, sanomassaan hetki sitten sanoi, että hän esittäisi sananpaikan siitä myöhemmin tällä viikolla. Jokainen siirto, jonka me teemme, pitää olla Sanan mukainen. Minä uskon, että sen tulee olla ”näin sanoo Herra.” Silloin, minä voin ripustaa sieluni sen varaan ja tiedän, että se on totta ja aito.

¹⁶Siis, jos me saamme selville, mitä nuo Jumalan teot olivat, joilla Hän toi Jeesuksen Kristuksen julki eilispäivänä, silloin meidän pitäisi nähdä, mitä tuo julkituominen on. Sen pitäisi olla samanlaista kuin se oli silloinkin.

Siis, ensimmäinen juttu millä säästää aikaani…

Jeesus ei koskaan väittänyt olevansa jumalallinen parantaja. Me olemme siitä kaikki tietoisia. Jeesus sanoi: ”Poika ei voi itsessään tehdä mitään, vaan mitä Hän näkee isän tekevän…” Joh. 5:19. Kun Hän oli kulkenut Betesdan lammen läpi, tai sen ohi, siellä oli suuri joukko ihmisiä: rampoja, ontuvia, sokeita ja näivetystautisia odottamassa veden liikuttamista. Ja tässä Jeesus menee noiden ihmisten keskitse ja ohittaa nuo rammat, raajarikkoiset ja näivetystautiset; menee erään miehen luo, joka makasi pienen ”paletin” päällä.

Tietääkö joku teistä täällä, mikä ”paletti” on? No, se on vähän… Minut kasvatettiin sellaisen päällä. Se on sellainen täkki, oven pielessä, kun siellä oli kylmä. Minä olen etelävaltiolainen, ja niinpä sellaista… minä nimitän sitä paletiksi. Hänet oli pantu makaamaan sellaisen päälle.

¹⁷Ja huomatkaa, Jeesus ohitti tuon koko ihmispaljouden, täynnä sääliä, hän meni tuon yhden miehen luo ja sanoi hänelle: ”Haluatko tulla terveeksi?”

Ja hän sanoi: ”Minulla ei ole ketään, joka panisi minut veteen.” Siis, hän ei ollut rampa, sokea, näivetystautinen. Hänellä oli hitaasti etenevä sairaus. Hänellä oli ollut se 38 vuotta. Se ei ollut viemässä häneltä henkeä. Ja niin hän sanoi: ”Minulla ei ole ketään, joka veisi minut veteen. Mutta, kun olen menossa sinne, joku menee minun edelleni.”

Ja Jeesus tiesi sen. Hän oli etsimässä häntä. Isä oli näyttänyt Hänelle, missä mies olisi, miltä hän näyttäisi. ”Sillä totisesti, totisesti, minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä tehdä mitään, vaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, sitä myös Poika samoin tekee.” Ja Hän oli nähnyt tämän miehen ja tiesi, että hän vastasi tuota kuvausta; ja Hän sanoi: ”Ota vuoteesi ja mene kotiisi”, ja poistui kansanjoukon keskeltä. Häntä epäiltiin.

Kuinka Häntä epäiltäisiin tänään, jos Hän tekisi saman Los Angelesissa? Mitähän tapahtuisi jos– jos Hän tekisi tuollaista tänään? Mutta sitä Jeesus oli eilen. Sellainen tämänkin päivän Jeesuksen pitäisi olla, jos Hän on tänään sama.

¹⁸Mutta, pannanpa merkille, mitä Hän teki näyttääkseen messiaanisen merkkinsä. Siis, sairaitten parantaminen ei täsmällisesti ottaen ollut Messiaan merkki. Jokainenhan sen tietää. Sairaitten parantaminen ei ole Messiaan merkki, sillä profeetat paransivat sairaita vuosia ennen Messiaan tuloa.

Ja näinä viimeisinä päivinä, sairaitten parantaminen tässä suuressa jumalallisen parantamisen herätyksessä ei ole yhtäkään merkittävää merkkiä Jeesuksen tulemuksesta, sillä meillä on ollut jumalallista parantamista läpi näiden kahden vuosituhannen, Messiaan poismenosta lähtien, helluntaissa– tai siis Jerusalemissa, ja Hänen paluunsa välissä.

Mutta oli merkki, joka oli Messiaan merkki, ja aikakauden päättymisen merkki.

¹⁹Ja muistakaapa nyt; Hän tuli omiensa tykö, ei pakanoiden-. Hän tuli omiensa tykö, koska he odottivat Messiasta. Hän tulee ainoastaan niiden luo, jotka odottavat Häntä. Hän pelastaa ainoastaan ne, jotka haluavat tulla pelastetuksi. Hän parantaa ainoastaan ne, jotka uskovat, että he tulevat paranemaan. Hän ei tuputa itseään ollenkaan.

Teidän täytyy haluta [tehdä se]. Te toimitte moraalisen toimintavapauden pohjalta. Teidät pantiin sen eteen Eedenin puutarhassa, että te tekisitte valintanne.

Mutta, Hän tuli omiensa tykö. Siis, sen perusteella, mitä me näemme Kirjoituksista, kaikki inhimilliset olennot ovat peräisin yhdestä puusta: Adamista. Vedenpaisumusta edeltävän ajan [tuhon] jälkeen, tuli tulva ja– ja tappoi kaikki inhimilliset olennot lukuun ottamatta Nooan poikia ja heidän perheitään. Siitä maailman kaikki tämän päivän kansakunnat versoivat: Haam, Seem ja Jaafet ja se tarkoittaa juutalaisia, pakanoita ja puolijuutalaisia ja -pakanoita– hänen aikansa samarialaisia.

²⁰Siis, kun Jeesus ilmaisi itsensä juutalaisille… Katsotaanpa Kirjoituksista niin näemme, mitä Hän teki tehdäkseen juutalaisille tiettäväksi, että oli Messias. Minä luin Johanneksen evankeliumista– otetaanpa esiin Johanneksen evankeliumin 1. luku. Ja kun, me luemme, me huomaamme, että sen jälkeen, kun Häntä oli kiusattu erämaassa, ilmeni, että Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä– se oli Hänessä. ”Johannes todisti nähdessään Jumalan laskeutuvan taivaasta kyyhkysen tavoin, ja äänen sanovan: ’tämä on minun rakas Poikani, jossa minä olen mielistynyt asumaan.’” Ja Hän asui Kristuksessa. Jumala, Jehova, Isä asui Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, ilmestysmajaili Hänessä, ja ilmaisi itsensä ja näytti maailmalle mikä Hän oli.

Siitä syystä Hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet Häntä. He sanoivat: ”Sinä puhut arvoituksilla.” Sillä lailla Jeesus puhui, ja joskus puhui Isäkin.

²¹Sama pätee myös teihin, jos teidät on täytetty Pyhällä Hengellä. Jokainen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, sanoo asioita, joista hän töin tuskin ymmärtää, mitä puhuu, jos Pyhä Henki todellakin kuljettaa häntä.

Entäpä te sitten ihmiset, joilla on kielilläpuhumisen lahja? Onko mitään muuta inspiraation lähdettä? Jos se on englantia eikä tuntematonta kieltä, kyse on silti innoituksesta ja sinä vain puhut sen. Minä olen ollut tiukoilla, kun Henki on innoittanut minut niin, että olen sanonut asioita ja kirjoittanut ylös asioita, etten edes ole tiennyt, mitä teen. Tekin olette, epäilemättä. Sitä ovat Hengen teot.

²²Siis, me tulemme huomaamaan, miten Jeesus tuo itsensä julki. Johanneksen evankeliumissa, 1. luvussa, kun menemme eteenpäin, me huomaamme, että oli mies, nimeltä Simon Pietari. Siksi me nimitämme häntä. Hänen etunimensä oli Simon; sitten Jeesus antoi hänelle nimen Pietari. Ja hän tuli Jeesuksen luo; ja hän oli oppimaton mies. Herra tiesi, että hän oli oppimaton. Sana sanoo, että hän oli oppimaton ja koulunkäymätön. Hän ei ehkä osannut kirjoittaa edes nimeänsä. Hän oli kalastaja.

Ja hänen veljensä löysi hänet ja sanoi: ”Tule katsomaan, mitä me olemme löytäneet”, tai ”kenet me olemme löytäneet.” Ja heti, kun pääsi tekemisiin tämän miehen kanssa, jonka väitettiin olevan Messias– heti, kun Jeesus näki hänet, Hän sanoi: ”Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Johanneksen poika.”

²³Mitä Hän sanoikaan Pietarille? Että Pietari oli seurakunnan pää[mies]. Hän sanoi, että hän [Pietari] tiesi ilman epäilyksen häivää, että siinä oli Messias.

Mitähän oppimaton kalastaja onkaan mahtanut ajatella, kun hän tiesi, ettei Jeesus tuntenut häntä– ja Hän sanoi– kuka sinä olet ja mikä sinun isäsi nimi on? Hän hämmästyi.

Eräs seisoskeli siinä, käännynnäinen, nimeltään Filippus. Hän voitti… Tämä on jatkoa, ensimmäisessä luvussa. Hän meni vuoren yli löytääkseen ystävänsä, Natanaelin, vankan kristityn uskova– tai siis ortodoksi uskovaisen. Ja me… Hänet on täytynyt löytää puun alta rukoilemasta. Ja Filippus sanoi hänelle: ”Tule katsomaan, me olemme löytäneet Jeesus Nasaretilaisen, Joosefin pojan.”

No siis, totta kai, tämä mies, hyvänä miehenä, hän ei heittelehtinyt jokaisen opintuulen mukaan, hän– hän… Minä ihailen häntä. Hän sanoi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Ja minusta, Filippus antoi hänelle parhaan vastauksen, mitä kukaan voi antaa: ”Tule katsomaan.” Älä jää kotiin arvostelemaan. Tule, katso sitä, ja totea, onko asia oikea. Tutki sitä Kirjoituksista.

²⁴Sillä, ihmiset uskoivat, että sellainen Jumala-profeetta tulisi nousemaan. Uskotteko te siihen? Mooses sanoi: ”Herra, teidän Jumalanne tulee nostamaan profeetan, minun kaltaiseni.” Ja tiedettiin, että kun tämä Messias tulee, hän tulisi olemaan näkijä– profeetta.

Niinpä, epäilemättä, juuri sitä, mitä Filippus oli hänelle kertonutkin, kun he menivät etsimään Jeesusta: ”No mutta, tunnetko sinä sen Simonin, oppimattoman kalastajan? No, heti kun hän astui Hänen eteensä, Jeesus tiesi, kuka hän oli.” Ja hän sanoi: ”’Siis, miten tämä mies voi tuntea minut?’ Ja se osoittaa, että Hän on tuo Jumala-profeetta. Hän on se, josta Mooses puhui. Me olemme löytäneet Hänet, sen, josta Mooses ja laki puhui. Tule katsomaan itse.” Niin sitä pitää. Tällaista minä rakastan.

²⁵Älä jää kotiin arvostelemaan. Tule ottamaan selvää… se merkitsee eroa kuoleman ja elämän välillä. Jos asia ei ole oikea, älä usko sitä. Jos se on oikea, niin usko se. Ole sen takana.

Asia on niin, kuin minä olen aina yrittänyt sanoa ihmisille: jos Kristus on Kristus… jos tämä Pyhän Hengen siunaus on Jumalasta, niin menkäämme sen taakse kaikin mahdollisin keinoin, ja seuratkaamme sen johdatusta. Jos se ei ole, antakaa sen olla. Se tulee todistamaan itse puolestaan Sanan perusteella. ”Sillä jokainen istutus, jota Jumala ei ole istuttanut, on revittävä juurineen pois.” Sana sanoo niin.

²⁶Siis, me huomaamme tässä tällaisen vähän kriittisen asenteen, joka Filippusta kohtasi– siis kohtasi Natanaelia, kun hänen ystävänsä kertoo hänelle, että… no, luulisin, että hän sanoi jotakin tällaista: ”Siis, Natanael, minä…” tai siis, ”Filippus, minä olen aina tiennyt sinut hyväksi, oikein ajattelevaksi mieheksi. Ja sinä tulet kertomaan minulle, että– että Messias tulisi Nasaretista. Nasaretistako? No mutta, eihän Messias tule Nasaretista; Hän tulee Betlehemistä; ja sitten sinä tulet kertomaan minulle kaikkia näitä juttuja.”

”No siis”, hän sanoo, ”älä nyt ala arvostella. Sinä et ehkä ymmärrä tätä kaikkea. Ainoastaan tule. Ota selvää! Enpä ihmettelisi ollenkaan, vaikka Hän tietäisi kuka sinä olet, kun saavut sinne.”

²⁷Ja he kävelivät sinne, missä Jeesus oli rukoilemassa. He ehkä tulivat Hänen rukousjonoonsa– en tiedä. Mutta kun he tulivat Jeesuksen eteen, tapaamaan Häntä ensimmäistä kertaa, Jeesus sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei vilppiä ole.”

”No mutta,” sinä sanot, ”hehän olivat pukeutuneet sillä tavalla.” Kaikkihan itämailla pukeutuvat samalla lailla. Hän olisi voinut olla kreikkalainen. Hän olisi voinut olla egyptiläinen. Hän olisi voinut olla minkä tahansa itämaan kansalainen. Ihmiset käyttivät niissä kaikissa samanlaisia viittoja ja turbaaneita– olivat parrakkaita.” Mutta Jeesus tiesi, että hän oli uskovainen; israelilainen.

²⁸Hän olisi voinut olla teeskentelijä; hän olisi voinut olla uskoton, mutta Jeesus sanoi: ”Israelilainen, jossa ei vilppiä ole…”

Epäilemättä juuri sitä, mitä… Filippus oli esittelykokouksessa, viidentoista mailin päässä vuoren toisella puolella, perehdyttänyt hänet Kirjoituksiin. Hän oli valmis.

Juuri sitä varten veli du Plessis on täällä– esittelemässä. Minä kuulin, kuinka hän sanoi olleensa kokouksissa kymmenisen vuotta. Kunnian mies, käyttäisi omaa sanaansa. Hän ei anna omaa sanaansa, se on Jumalan Sana. Mutta ihmisten perehdyttäminen; niinpä he… ja kuunnelkaa, mitä hänellä on sanottavana. Veli du Plessis ja minä emme ole koskaan työskennelleet yhdessä tällä tavalla ennen. Mutta, minä– minä kuulin hänen sanovan… Minä en tiedä edes, kuinka kauan hän on ollut kokouksien kanssa tekemisissä; en ollenkaan tiedä; ihmiset vain tulevat ja menevät. Mutta olen oppinut rakastamaan häntä ja tiedän, että hän on kunnon, mies, ja hänellä on hyvä maine kaikkialla, maailman seurakuntien keskuudessa.

²⁹Ja Filippus, hän oli pitänyt esittelykokouksen. Ja kun, hän seisoi Jeesuksen edessä Natanaelin kanssa, Jeesus sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei vilppiä ole.” Se sai hänet hämmästymään.

Hän sanoi: ”Tuossa voi olla se Jumala-profeetta, josta Mooses puhui, koska Hän tulisi olemaan profeetta, mutta Hän tulisi olemaan Jumala-profeetta.” Ja niinpä hän sanoi: ”Mistä Sinä tunsit minut, Rabbi?” Toisin sanoen: ”Sinä et ole koskaan nähnyt minua, miten Sinä voit tietää mitään minusta?”

Ja Jeesus käännähti, ja sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit puuna alla, minä näin sinut.” Asia oli selvä.

Hän sanoi: ”Rabbi. Sinä olet Israelin Kuningas. Sinä olet Jumalan Poika.”

³⁰Se oli Jeesus eilen ja Messiaan merkki eilen. Sen pitää olla Messiaan merkki tänäänkin.

Silloin oli toisia, jotka seisoivat sivussa, totta kai, jotka eivät uskoneet– hienostuneita oppineita miehiä, rabbeja, lakitieteen tohtoreita, suuria miehiä, pyhiä miehiä, joiden elämässä ei ollut mitään sormella osoitettavaa. Jos sellaista olisi ollut, heidät olisi kivitetty. He olivat sananpalvelijoiden sukua satojen vuosien takaa; he tunsivat koko lain.

Raamatun tunteminen on yksi juttu, mutta on aivan toinen juttu tuntea Raamatun Tekijä. Raamatun tunteminen ei ole ikuinen elämä, vaan Hänen tuntemisensa on ikuinen elämä. Tuntea Hänet. Te ette ehkä tunne yhtäkään Raamatun sanaa, mutta jos te tunnette Hänet, Hänen ylösnousemusvoimassaan. Se on Ikuinen Elämä.

³¹Siis, me huomaamme, kuinka erikoista se oli. [Messiaan merkki.] Heti, kun hän [Natanael] tunnisti sen, tämä uskollinen ja tuo vankka Heprealainen lankesi Hänen eteensä ja erotti, että siinä oli Messiaan merkki. Sillä lailla todelliset uskovat juutalaiset tekivät aina. Mutta kaikkialla oli niitäkin juutalaisia, jotka uskoivat olevansa uskovaisia, väittivät olevansa uskovia– he pysyttelivät syrjässä ja he sanoivat omissa…

Siis, muistakaahan nyt, Sana sanoo, että se oli heillä mielessään. He eivät lausuneet sitä ääneen. Sinun ei tarvitse puhua huulillasi; Jumala tietää, mitä sinä mistäkin ajattelet. Hepr. 4. luku sanoo, että Jumalan Henki on mielen ajatusten tuomitsija; mielen ajatusten tuomitsija– mielen ajatusten tuomitsija. Siellä oli…

³²He olivat Jumalan Läsnäolossa, eivätkä nämä Heprealaiset oppineet huomanneet sitä. Ja he sanoivat sydämessään: ”Tämä mieshän on ennustaja tai Beelsebuli, mikä tarkoittaa perkelettä. Povaaminen on perkeleestä… Kaikki nuo pimeyden teot ovat perkeleestä: povarit ja–ja nämä ajatustenlukijat, telepatian harjoittajat ja kaikki ne ovat perkeleestä. Sellainen ei saarnaa evankeliumia sielujen pelastukseksi. Hengen hedelmät osoittavat, mistä siinä on kyse. Jeesus sanoi: ”Hedelmistään te tunnette heidät.”

Eivätkö Jannes ja Jambres seisseet rinta rinnan Mooseksen kanssa– ilmestyivät sinne… Ja Mooses teki kaiken aivan niin kuin Jumala käski hänen tehdä; heitti maahan sauvansa ja siitä tuli käärme. Eivätkö Jannes ja Jambres olleet siellä ja heittäneet sitten maahan sauvansa ja niistä tuli käärmeitä?

Eikö Raamattu sano, että nuo samat henget tulisivat näyttämölle viimeisinä päivinä? Ihmekös tuo, jos lehdet kirjoittavat kovasti tästä telepatiasta ja ulottuvuuksista ja kaikenlaista– perkele on nousemassa. Mutta, Jumala suojelee seurakuntaansa. ”Kun vihollinen nousee kuin tulva, minä nostan sotalipun sitä vastaan.” Niin se on. ”Minun lampaani tuntevat minun ääneni.”

³³Katsokaapa näiden ihmisten hedelmiä. Monet, uskottomia, uskosta osattomia. Mitä he sitten tekevät? He eivät saarnaa evankeliumia, rukoile sairaitten puolesta ja niin edelleen ja yritä tehdä hyvää. Kyse on jostakin kuolleesta henkilöstä tai jostakin, jonkinlaisista voimista. Ja sanomalehdet levittävät sen yli koko maan. Jeesus Kristus, kun tulee näyttämölle Voimansa kanssa, Hänestä tehdään pilaa.

Miten me pääsemme pakoon sitä vihaa, joka on tulossa maan päälle? Jos Jumala antaisi tämän Yhdysvaltojen päästä pälkähästä tämän laittomuuden kanssa, Hänen olisi pakko nostaa Sodoma ja Gomorra kuolleista ja pyytää niiltä anteeksi, että poltti ne maan tasalle. Näin asia on. Hän on oikeudenmukainen, ja rehellinen, uskollinen. Hänen on oltava vanhurskas, se kuuluu Hänen pyhyyteensä. Hänen on tuomittava se [USA], ja sitä kohti se on menossa. Muistakaa se.

³⁴Mutta, kun Mooses toteutti saamiaan käskyjä, ja imitaattorit olivat paikalla ja tekivät samat asiat, kuin Mooses, Mooses ei tiennyt mitä tehdä silloin. Silloin oli Jumalan ylivertaisen armon hetki ratsastaa paikalle. Sillä tavalla se aina menee.

Sillä tavalla asiat menivät silloin Portlandissa, josta te olette lukeneet siitä kirjasta tuolla. Se raivohullu tuli lavalle minua tappamaan, koska minä saarnasin tätä Sanaa. Ja Afrikassa, noitatohtoreiden edessä ja– ja Intiassa, pyhien miesten edessä, joksi heitä nimitetään. Ja nämä kaikki väärät riivaajat– en todella ole nähnyt kertaakaan, etteikö Pyhä Henki olisi ollut paikalla, ja haastanut tuon asian, ja näyttänyt sille. Kirjaimellisesti tuhat kertaa tuhannet lankesivat ristin juureen uskomaan siihen. Varmasti; Hän on Jeesus: sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Kun me saavumme tien päähän, niin silloin on Jumalan aika toimia. Raamattu sanoo, että ihmiset kyllä tulevat nousemaan, mutta heidän mielettömyytensä käy ilmeiseksi. [2. Tim. 3:8-9?] Niinpä, me… kuten noille kävi…

³⁵Niinpä, me näemme, että se oli se tapa, jolla Jumala ilmaisi itsensä Jeesuksen kautta, ja teki Hänestä Messiaan. Nyt, vielä yksi lainaus, ehkä…

Ortodoksijuutalaiset sanoivat: ”Tämä mies on perkeleestä. Hänellä on Beelsebulin henki.” Beelsebul oli perkele, ja he ajattelivat, että se ennusti heidän tulevaisuutensa tai luki ajatukset.

Ja nyt, yksi asia, jota minä haluan tähdentää teille, ihmiset: Jeesus kääntyi ja kun ymmärsi heidän ajatuksensa, ei mitä he puhuivat, vaan mitä he ajattelivat. Katsokaapa sitä; ymmärsi heidän ajatuksensa. Ja Hän sanoi: ”Te sanotte tuon sanan Ihmisen Poikaa vastaan; se annetaan teille anteeksi, mutta sille, joka puhuu sanakin Pyhää Henkeä vastaan, ei anneta ikinä anteeksi.

Mitä Hän profetoi? Että tulee päivä, Hänen kirkastetuksi tulemisensa jälkeen, ja Pyhä Henki tulee seurakuntaan, niinä päivinä, että Pyhä Henki tulisi olemaan täällä ja tekemään samalla tavalla. Silloin, sanakin Häntä vastaan, eikä sitä anneta koskaan anteeksi. Se on anteeksiantamaton synti.

Minun vanha etelävaltiolainen äitini tapasi sano minulle; [että sitä on] tapaus, kun nainen abortoi lapsen, tiedättehän, ja sitten toiset sanoivat, että sitä on sitä, kun tekee itsemurhan. Ei ole. Ei se niin ole. Koska Raamattu sanoo: ”He nimittivät Jumalan Henkeä saastaiseksi asiaksi.” Nimittivät Jumalan Henkeä, joka oli Messiaan päällä; ihmisten olisi pitänyt tietää, että Hän oli Jumala-profeetta, joka oli luvattu ja he sanoivat, että se oli perkele; anteeksiantamaton synti.

³⁶Silloin oli lisäksi vielä yhdentyyppisiä ihmisiä, joille Hänen piti julistaa tämä asia. Te voitte käydä läpi Kirjoitukset, niin löydätte sen koko matkan.

Mutta vielä yksi ajatus, johon minä haluan teidän kiinnittävän huomionne. Johannes 4. Jeesuksen piti mennä Samarian läpi. Mietin miksihän? Se ei tarkasti ottaen ollut Hänen kulkureitillään; Hänhän oli matkalla Jerikoon. Hänen täytyi mennä Samarian suunnalle. Niinpä Hänellä siis oli tarve mennä sinne. Miksi? Kirjoitukset sanovat sen: Isä johdatti Häntä.

Katsokaapa Lasaruksen nousemista ylös, kun Lasarus… Sitä nimitettiin… rukoiltiin… Jeesusta oli lähdetty noutamaan rukoilemaan Lasaruksen puolesta. Ja Hän vain jatkoi kulkuaan.

Ja sitten monen päivän päästä, kun Isä oli näyttänyt Hänelle, Hän sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu.”

Hän sanoi: ”Hän tulee paranemaan.”

Sitten, Hän sanoi heidän kielellään: ”Hän on kuollut. Ja teidän tähtenne minä iloitsen siitä, etten ollut ollut siellä.” Koska ihmiset olivat suostutelleet Häntä rukoilemaan tai parantamaan Lasaruksen. Mutta Isä oli sanonut Hänelle, mitä piti tehdä. Hän ei voinut rikkoa Jumalan lupausta; asian piti mennä juuri niin. Mutta Hän sanoi: ”Mutta minä menen herättämään hänet.”

Katsotaanpa tuota hautaa. ”Isä, minusta Sinä– Sinä olet aina kuullut minua. Mutta minä sanon tämän näiden tähden, jotka seisovat tässä ympärillä.” Jumala oli näyttänyt Hänelle näyssä, että piti lähteä kaupungista, näytti Lasaruksen kuoleman. ”Sillä”, Hän sanoi: ”Minä en tee mitään ennen kuin Isä näyttää minulle.” Sitten, tässä Hän palaa takaisin, ja Hän tiesi, että ylösnouseminen tulisi olemaan varma, koska Jumala oli sen näyttänyt Hänelle. Ja Hän puhui hänelle ja tuo kuollut mies eli.

³⁷Siis, nämä Samarian ihmiset, jotka olivat puoliksi juutalaisia ja pakanoita. Heillä oli riittävästi juutalaista verta ja riittävästi uskontoa niin, että he odottivat Messiasta.

Ja, siiten kun he… Eräänä päivänä Jeesus tuli ja istuutui… aivan kuten tässä pienessä panoraamassa, täällä pikkulähteellä, ja– ja kaikki opetuslapset lähtivät hankkimaan ruokaa. Kun he olivat kylässä, suloinen nuori nainen tulee ulos lähteelle hakemaan vettä. Eikä hän ollut huomannut Häntä [Jeesusta]– kenties.

Ja Jeesus sanoi: ”Anna minulle juotavaa.”

Ja nainen katseli ympärilleen ja näki keski-ikäisen miehen.

Jeesus oli vain 30, mutta häntä pidettiin 50-vuotiaana. Ihmiset sanoivat: ”Sanotko sinä mies, joka et ole edes viisikymmenvuotias, että olet muka nähnyt Aabrahamin? Nyt me tiedämme, että sinussa siis on riivaaja.”

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Aabrahamia oli, Minä Olen.”

Mutta nainen sanoi: ”Ei teillä juutalaisilla ole tapana kysellä samarialaiselta naiselta tuollaista. Me emme ole toistemme kanssa tekemisissä; me pidämme täällä rodut erillään. Me emme ole toistemme kanssa tekemisissä”, hän sanoi.

Mutta Jeesus sanoi: ”Jospa sinä tietäisit, kenelle puhut.” Pankaa merkille: Hän oli yhteydessä naisen henkeen. ”Jospa sinä tietäisit, kenelle puhuit, sinä pyytäisit minulta juotavaa.”

³⁸Katsokaapa, keskustelu jatkui hetken aikaa. Mitä Jeesus teki? Siis, kuunnelkaa; se oli eilispäivän Jeesus. Hän kosketti tuon naisen henkeä, ja löysi sen, mikä naisella oli vialla. Ja keskustelu jatkui palvoako Jerusalemissa vai vuorella, ja muutamassa hetken päästä, Jeesus sanoi… Hän oli keksinyt, mikä naisella oli vialla. Hän sanoi: ”Mene ja tuo miehesi tänne.”

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Oikein sinä sanoit, sillä viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa sinä nyt elät, ei ole sinun. Minä sanoin oikein.”

Siis, tarkkailkaapa naista. Hän ei sanonut, että Sinä olet riivaaja, Beelsebul. Vikkelästi hän nousi ylös. Saatan nähdä, kuinka hänen tummat silmästä säkenöivät. Hän kietaisi hunnun päänsä ympäri; hän katsahti; hän sanoi: ”Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta.” Voi tavaton! Hän tunsi Jumalaa enemmän kuin nuo monet sananpalvelijat tänään. Näin on. En millään haluaisi sitä sanoa, mutta se on totta. Nainen tunsi Jumalan paremmin. Hän sanoi: ”Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta.”

³⁹Kuinka moni on hänen kanssaan samaa mieltä? Kaikki meistä. Hän on Jumala-profeetta, jonka Mooses sanoi olevan tulossa. Nainen tiesi sen. Kuunnelkaapa hänen sanojaan: ”Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta.” Ei Beelsebuli, niin kuin nuo opettajat sanoivat, vaan: ”Sinä olet profeetta. Me tiedämme… me samarialaiset tiedämme, että, kun Messias tulee, hän kertoo meillä näitä asioita.”

Ymmärrättehän, se tulisi olemaan Messiaan merkki. ”Messias tulee kertomaan meille kaikki asiat, kun Hän tulee.” Toisin sanoen: ”Sinun täytyy olla Hänen profeettansa, koska Sinä tiesit sen. Siinä oli jotakin… minun ongelmastani. Siinä minä olen pulassa; olen nainen, jolla on huono maine. Etkä Sinä tunne minua. Sinä olet juutalainen, ja minä olen samarialainen. Mutta, minut on opetettu uskomaan, että Messias tulisi tekemään tätä. Mutta kuka Sinä oikein olet?”

Jeesus sanoi: ”Minä olen Se, joka sinun kanssasi puhuu.” Voi, mikä sana!

Siinä paikassa nainen tipautti vesiastian ja ryntäsi kaupunkiin ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle, mitä minä olen tehnyt. Ettei Tämä vain olisi Messias?” Mitä ovat Jumalan teot?

⁴⁰Siis, muistakaa: sitä merkkiä ei annettu pakanoille. Sellaista ei Kirjoituksista löydy. Miksei? He eivät odottaneet sitä. Mutta siis, eräs ihmissukupolvi on vielä jäljellä. Minä nimittäisin sitä ihmisluokaksi tai -lajiksi, tai miksi sitä sitten nimitetäänkin, joka on pakanat. Hän profetoi viimeisinä aikoina, mitä tulisi tapahtumaan. Ja… että Hän antaisi ihmisten pilkan anteeksi sen. että sitä sanottiin pahaksi hengeksi. Mutta, pakanat kyllä ymmärtäisivät sen verran.

Nyt me olemme pakanoiden aikakauden lopussa. Kun Jumalaa pyydetään näyttämölle, Hänen on toimittava aina samalla tavalla kuin Hän toimi ensimmäisellä kerralla. Jos syntinen milloin tahansa katuisi ja pyytäisi Jumalaa antamaan hänelle anteeksi, ja Jumala antaisi anteeksi hänen katumisensa perusteella, Jumalan on toimittava samalla tavalla, kun seuraava syntinen kääntyy Hänen puoleensa.

⁴¹Näettehän, me olemme rajallisia; Hän on ääretön, ääretön; ihmiset vain… äärettömyyttä ei voi selittää. Tässä on pienoinen ajatus, mitä se voisi olla. Ennen kuin maailmaa vielä oli muovattu, Hän tunsi jokaisen kärpäsen, joka tulisi olemaan maan päällä ja sen jokaisen silmän räpäytyksen. Siis, se ei kuvaa edes puolta siitä, mitä ääretön on. Hän tiesi kaiken alusta loppuun asti.

Joku… minä olen huomauttanut; ihmiset ovat sanoneet: ”Miksi sitten synti sallittiin?” Synti ajaa Hänen asiaansa. Kaikki suurenmoinen kirkkaus asuu Jumalassa. Jos syntistä ei olisi ollut olemassa, Hän ei koskaan olisi ollut Pelastaja [KR38: Vapahtaja]. Hänessä oli ominaisuus olla Vapahtaja. Ja synnin piti tulla esiin, että Hän voisi olla Vapahtaja. Kumpi on voimakkaampi, synti– syntinen vaiko armo? Armo, totta kai. Kumpi on voimakkaampi, sairaus vaiko parantaja? Siis, parantajalla on tietenkin voima ja valta sairauden yli. Ja Jumala, jos sairasta ihmistä ei koskaan olisi ollut olemassa, Hän ei koskaan olisi ollut parantaja. Niinpä oli oltava sairaus, jotta Hänestä tulisi se, mikä Hän on: Parantaja. Synnin oli oltava olemassa, jotta Hänestä tulisi se, mikä Hän on: Pelastaja. Taatusti.

⁴²Siis, pakanoiden aika on tullut. Me olemme kulkeneet näiden kaikkien aikakausien läpi.

Minulla on vielä yksi pieni juttu. Tiedän, että vien kovasti teidän aikaanne. Yksi pieni lausunto vielä.

Panitteko merkille, juuri ennen Sodoman ja Gomorran hetkeä, jolloin… Minä huomasin, että tätä ihanaa kaupunkia, näiden muiden muassa, vaivaa alusta loppuun asti luonnottomuus sama, joka vaivasi Sodoman ja Gomorran aikoina. Näettekö te sanomalehdistä ja niin edelleen ja tässä… kirjoitukset, jotka… miten se on vain lisääntymässä ja kaksinkertaistuu joka vuosi– perversio– lopunajan merkki. Sellainen Sodoma oli.

⁴³Mutta, juuri ennen… Siis, on– on kaksi ihmisluokkaa– kolme luokkaa. On aina… Älkää milloinkaan unohtako näitä kolmosia, Kirjoitusten matematiikkaa kuten: Isä, Poika, Pyhä Henki ja niin edelleen– unohtako tätä matematiikkaa. Jos pysytte siinä, niistä muodostuu kuva. Kuva muodostuu omaksi itsekseen oikealla tavalla, aivan kuin laittaisitte palapelin paloja yhteen.

Siis, Sodomassa oli, siellä oli sääty nimeltä ”syntinen” jolla ei ollut minkäänlaista vakaumusta. Oli Loot, jolla oli vakaumus, ja oli Aabraham, jolla oli valittu. Uskotteko te, että on olemassa valinta, Jumalan ennalta tietämisen kautta valitut? Varmastikin uskotte. Jokainen Raamatun lukija uskoo.

⁴⁴Siis, huomatkaa, juuri ennen lopun aikaa– mitä se oli? Juuri ennen kuin tuli lankesi… Ihmiset saivat sanoman toisensa perään; varoituksen varoituksen perään Lootin saarnaamana. Tässä on Loot, paimen. Raamattu sanoo, että kansakunnan synnit vaivasivat hänen sieluaan. Ja hän saarnasi ihmisille. Mutta se ei hyödyttänyt mitään; ne torjuttiin joutavina tarinoina, sama, mikä paimenille tehdään tänään. Ihmiset sanovat: ”Ei… roskaa.”

Mutta taivaasta tuli kolme miestä. Pankaa merkille. Eräs heistä pysähtyi ja keskusteli Aabrahamin kanssa. Kaksi heistä– entisajan Billy Graham– ja niin edelleen, meni Sodomaan ja saarnasivat herätystä, kutsuivat niitä, jotka olivat kelvollisia tulemaan kutsutuksi ulos. Mutta, pankaapa merkille: yksi jäi Aabrahamin luokse.

⁴⁵Siis, katsotaanpa tätä kuvaa tässä. Siis, toiset olivat lähteneet. Ja Hän sanoi: ”Salaisinko minä Aabrahamilta mitään: kun näen, että hän tulee perimään maailman?” Ja Hän oli kääntyneenä selkä telttaan päin. Ja Saara oli teltassa, ehkä hoitamassa– neulomassa tai tekemässä jotakin teltassa.

Ja tämä mies, ihmisruumiissa, oli kuitenkin Jumala. Aabraham sanoi, että Hän oli Jumala, nimitti Häntä Elohimiksi, suureksi Jehovaksi. Mutta Hän oli ruumiillisessa muodossa, joka söi vasikanlihaa ja joi lehmän maitoa, ja söi vähän voita ja maissileipää, hän oli mies, mutta silti Hän oli Jumala. Mutta, Jumala osoitti sillä jotakin silloin valituille; tämän päivän seurakunnalle, ja antaa sille viimeisen merkin juuri ennen kuin tuli lankesi.

⁴⁶Hän oli kääntyneenä, selkä telttaan päin, ja sanoi ikään kuin näin: ”Aabraham, sinä olet odottanut tätä lasta 25 vuotta. Sinä olet satavuotias; Saara 90. Mutta minä aion vierailla luonasi; ensi vuonna [sananmuk: ”kuussa”] tähän samaan aikaan.”

Ja Saara, sisällä teltassa… Ja Raamattu toteaa, että tuo Enkeli oli kääntänyt selkänsä telttaan päin. Mikä enkeli on? Sanansaattaja. Hänellä oli selkä– Raamattu sanoo, että Hän oli kääntänyt selkänsä telttaan päin. Ja Saara oli teltassa.

Ja kun Hän sanoi Aabrahamille, Saara teki [veli Branham naurahtaa hiljaa.] vähän naurahti itsekseen. Ja Hän sanoi: ”Miksi Saara nauroi?” Mitähän telepatiaa se mahtoi olla? ”Miksi Saara nauroi?”

Saara sanoi: ”En minä nauranut.”

Hän sanoi: ”Voi, kyllä sinä nauroit.”

Saara oli peloissaan. Hän mietti mitähän– mitähän… Se oli enemmän kuin vain mies, joka tiesi, selkä telttaan päin– ja Saaran selkä oli verhojen takana ja hän nauroi. Mistä Hän sen tiesi? Sen täytyi olla enemmän kuin vain ihminen. Se oli Jumala, joka ilmaisi itsensä ihmisruumiissa.

Ja siinä samassa uhrattiin uhri ja Hän [veli Branham puhaltaa mikrofoniin] vain katosi heidän luotaan. Hän oli Jumala. Mistä siinä oli kyse? Viimeinen merkki, jonka valittu seurakunta sai, ennen tuhoa. Siis, pitäkää tämä mielessänne.

⁴⁷Samarialaiset– heti, kun merkki oli annettu heille, he lähtivät ja kuuntelivat Häntä ja uskoivat Häntä. Vuodet ovat vierineet. Pakanaseurakunta on syntynyt. Sillä on ollut 2000 vuotta seurakuntien ja herätysten aikaa, ja niin edelleen. Ja se on ollut hienoa. 40 vuotta sitten, kun rouva McPherson ja monet suuret pyhät, jotka elivät tuohon aikaan, kun Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnan päälle ja suuret lahjat palautettiin kuten ”tuntemattomat” kielet ja niiden tulkinta, suuret parantamiskokoukset ja enkelien laulu temppelissä ja niin edelleen. Se oli suurenmoista.

Me olemme nyt lopun ajassa. Tämä hetki on 50 vuotta en jälkeen. Siis, onko Hän sama eilen, tänään ja ikuisesti? Tietääkö Hän sydänten salaisuudet? Jatkaako Hän yhä kulkuaan pitääkseen Sanansa? Ja, jos Jumala ilmaisi itsensä Jeesuksen kautta, Messiaana tuon merkin kautta, Hän olisi epäoikeudenmukainen, ja antaisi meille jotakin, mitä Jeesus ei antanut, jos Hän ei ilmaisisi itseään samalla tavalla tälle seurakunnalle tänään. Jos Hän teki sen juutalaisille ja samarialaisille, Hänen on pakko– pyhyytensä ja vanhurskautensa tähden, ilmaista itsensä tämän aikakauden lopussa; sillä me elämme tämän kristillisen maailmanjärjestyksen loppuaikoja.

⁴⁸Rukoillaan yhdessä. Herra, suuri taivaan ja maan Jumala, joka loit kaiken Jeesuksen Kristuksen, Poikasi kautta. Anna meille anteeksi meidän syntimme ja puutteemme. Ja kun, me puhumme synnistä, Herra, Sinä tiedät, että on vain yksi synti ja se on epäuskon synti: ”Sillä se, joka ei usko, on jo tuomittu.” Riippumatta siitä, kuinka vanhurskas ihminen on, miten paljon hän on tehnyt tai mitä hän on tehnyt, se on samantekevää. Meidän on uskottava. Ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä juurruttaisit sydämeemme ylösnousseen Jeesuksen voiman. Älä annan meidän olla niitä ihmisiä, jotka odottavat lahjaa. Annan meidän olla sellaisia ihmisiä, jollaisista veli du Plessis puhui meille tänä iltana: ettemme me ajattelisi, että sillä henkilöllä, joka tuo sanoman, olisi mitään tekemistä asian kanssa sen enempää, kuin, että hän tottelee Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Jonkun on se tehtävä. Kukaan meistä ei ansaitse sitä; ja me tunnustamme, ettemme me ole sen arvoisia. Mutta Sinun armosi on luvannut sen, ja Sinun Sanasi ovat totta.

Minä muistan tuon pikkupojan, joka luki Aimee Semple McPhersonista, ja siitä kritiikistä, jota me… saimme lukea lehdistä, että hän väitti parantavansa ihmisiä. Miten me saimmekaan todeta, kuinka valheellinen se väite oli. Ja me luimme, ja olimme kuulleet monista suurista: tri. Picesta ja F. F. Bosworthista ja suurista pyhistä, jotka elivät ennen tätä päivää. Ja nuo kaikki näkivät ja profetoivat tulevasta ajasta, jolloin seurakunta saisi suurempia merkkejä kuin ennen siitä, että sen Vapahtaja on läsnä sen keskellä.

⁴⁹Oi Herra, kuule minua ja vastaa minun nöyrään pyyntööni; kun minä rukoilen, Herra, että miehet ja naiset täällä ja missä vain, ja ihmiset, jotka ovat kokoontuneet tänne, etteivät he ajattelisi, että kyse on vain jostakin yksinkertaisesta miehestä, vaan että he huomaisivat, että kyse on Jumalan lupauksesta, että Jeesus tuotaisiin julki tänä pakanoiden aikana, niin kuin Jumala [Hän] teki juutalaisille ja samarialaisille.

Sillä me olemme sanoneet, että Hän oli silloin Korkein, ja kun Hän toimii, Hänen on toimittava samalla tavalla joka kerran. Me ymmärrämme, oi Herra, että koska olemme rajallisia, me voimme luvata, emmekä sitten kykenekään toteuttamaan. Mutta Sinä, oi Herra Jumala, et voi luvata ja olla sitten kyvytön täyttämään lupausta, sillä Sinä olet Jumala. Sinä olet ääretön ja Sinä tiedät kaiken.

⁵⁰Ja me rukoilemme, että Sinun Henkesi voitelisi ihmiset niin, täällä Angelus Templessä ja ne, jotka ovat tulossa tänne, että tulisi vanhanaikainen Pyhän Hengen vuodattamisen herätys iskisi tähän paikkaan; tulkoon se metodistien, baptistien, presbyteerien ja kaikkien elävän Jumalan seurakuntien hyödyksi. Ja tulkoon siitä herätys sinne ja tänne täällä Länsirannikolla niin, että kirjaimellisesti kymmenet tuhannet tulisivat Herran Jeesuksen luo.

⁵¹Herra suo, että me, Angelus Temple, saisimme tämän suuren annoksen, tällä tulevalla viikolla ja näissä tulevissa kokouksissa, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen. Nyt, Herra teitä siunatkoon. Kuinko moni, ennen…

59-0301M AHDAS ON PORTTI (Strait Is The Gate), Jeffersonville, Indiana, USA, 1.3.1959

59-0301M AHDAS ON PORTTI
(Strait Is The Gate)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.3.1959

¹Kiitos, veli Neville. Kiitos. On hyvä olla takaisin Herran huoneessa. Minä aina nautin takaisin tulemisesta Tabernaakkeliin, ei väliä minne menen. Tässä pienessä paikassa on jotain niin, että aina haluan tulla takaisin. Se oli ensimmäinen ja ainoa seurakuntani, mitä koskaan olen paimentanut. Ja vain tuntuu niin hyvältä tulla tänne takaisin. Uskon, että tuona suurena aamuna, kun aurinko kieltäytyy paistamasta ja tähdet himmentävät valonsa, uskon, että siellä tulee olemaan läsnä joitakin tästä Tabernaakkelista, jotka ovat pestyt Karitsan Veressä. Minä odotan tuota aikaa.

²Kun tulin huoneen lävitse juuri nyt, tapasin sisar Arganbrightin siellä takana. Ja hän kertoi minulle, että täällä oli joitakin ihmisiä, jotka olivat Kingstonin kokouksissa, jotka vierailivat siellä siihen aikaan. Ja olin niin iloinen, että he ovat täällä todistuksena. Missä he ovatkin, jos he kohottaisivat kätensä ylös, jotka olivat Kingstonin kokouksessa Jamaikalla. Kyllä, siellä aivan takana. Hyvä on, se on hienoa.

³Näen Oralin postikortin. Arvaan, että te jo olette ilmoittaneet hänen kokouksistaan. En tiennyt päivämääriä ennen kuin vasta eilen. Uskon niiden alkavan kuudentena, eikö niin. Veli Roberts on Louisvillessä kuudennesta viidenteentoista. Nyt, menkää kuulemaan häntä. Veli Roberts on hyvä ystäväni ja todellinen Kristuksen palvelija. Ja olen varma, että te tulette nauttimaan hänen sanomistaan, ilta illan jälkeen. Ja kun hän rukoilee sairaiden puolesta, olen varma, että te tulette näkemään Jumalan liikkuvan, koska hän on suuri uskon soturi, veli Roberts, ja mies, jota Jumala käyttää mahtavalla tavalla. Ja hänen palvelustehtävänsä on kiivennyt…

⁴Muistan, kun ensi kertaa tapasin veli Robertsin, kun hän oli pienessä repaleisessa teltassa St. Louisissa, Missourissa, ja minä olin… Ei, Kansas Cityssä, Missourissa. Ja minä olin Kansas Cityssä, Kansasissa, pienessä auditoriossa. Hän istui eturivissä. Kun kokous oli ohitse, me menimme sinne takapuolelle ja keskustelimme. He esittelivät minut hänelle. Hän on nuorempi kuin minä; Oral on vähän yli kolmenkymmenen. Ja hän sanoi: “Luuletko, että Jumala kuulisi rukoustani sairaiden puolesta?” Minä sanoin: “Veli, hän kuulee kenen tahansa rukouksen, joka haluaa rukoilla.”

No niin, hän alkoi, ja hän sanoi: “Tässä sitä mennään!”

⁵Ja hän on hyvin älykäs mies, hänellä on yliopistokoulutus, neljä vuotta psykologiaa, ja olen varma, että hän on loistava mies. Ja hän on nyt tullut siihen, että hänellä on ympärillään henkilökuntaa, neuvojia ja niin edelleen, kunnes, kun hän puhuu, hän ajattelee sen esiin. Te tulette todella nauttimaan hänestä, olen varma.

⁶Ja niinpä minä nyt haluaisin antaa pienen raportin siitä, mitä Herra teki pienissä vaatimattomissa kokouksissamme Jamaikalla ja Puerto Ricossa. Se oli outoa, asia, että menin sinne, koska monia kutsuja tuli. Niin kuin Leo täällä tietää, kuinka puhelin… Viikon aikana on kirjaimellisesti satoja paikkoja, joihin kutsutaan kokouksiin. Mutta kuitenkin haluan tuntea olevani johdatettu menemään minne menen. Jos menen siksi, että joku mies pyytää minua tulemaan, silloin tulen seurakunnan, tai tuon organisaation nimessä. Jos menen siksi, että veli Neville sanoo, että minun pitäisi mennä, täytyy minun mennä veli Nevillen nimessä. Mutta haluan mennä, kun Jeesus lähettää, niin että voin mennä Herran Jeesuksen Nimessä, kohtaamaan ihmisiä.

⁷Ja olin lepäämässä vuoteella, olin ollut vähän väsynyt. Tämä laakso, ennemmin tai myöhemmin, minun täytyy lähteä tästä laaksosta, koska se saa kurkkuni sellaiseen tilaan, että voin tuskin kestää sitä. Voin olla poissa ja tulla takaisin… Me tulimme eräänä päivänä, Leo ja minä, oltuamme Floridan soilla, ja päästyämme neljänkymmenen mailin päähän Jeffersonvillestä, kurkkuni, joka oli täysin kunnossa, sulkeutui jälleen. Veli Banks Woodin tulisi olla täällä jossakin tänä aamuna. Ja eräänä päivänä tullessamme Kingstonista ja Puerto Ricosta, missä kurkkuni oli ollut täydellisesti kunnossa; ja, kun nousin pois lentokoneesta, oli kaikki yhä kunnossa; ja ennen kuin pääsimme Jeffersonvilleen, se sulkeutui jälleen. Näettekö, se on tämä laakso täällä. Se on joko ilmassa olevat bakteerit, tai sitten se on Jumala, joka yrittää saada minua lähtemään pois. Niinpä, minä en ymmärrä sitä. Olen rukoillut ja pyytänyt niin monta kertaa.

⁸Mutta joka tapauksessa, olin juuri herännyt, ja oli noin kello kolme aamulla. Ja vaimoni ja pieni poikani nukkuivat. Ja nousin vuoteen reunalle, ja näin suuren väenpaljouden koolla jossakin suuressa paikassa ja sanoin Billy Paulille: “Mene sinne ja anna noille ihmisille rukouskortit.”

⁹Ja hän sanoi: “Selvä on, isä.” Ja muutaman minuutin kuluttua hän palasi takaisin ja sanoi: “Ei noille ihmisille voida antaa rukouskortteja.” Hän sanoi: “Näetkö tuon miehen tuolla?” Minä sanoin: “Kyllä.”

¹⁰Hän sanoi: “Hän oli tässä, ja minä sanoin: ‘Jokainen, joka haluaa rukouskortin, kohottakoon kätensä.”’ Ja hän sanoi: “Aloin antaa hänelle rukouskorttia ja hän meni jonnekin muualle. Nyt hän on kaukana tuolla.” Hän sanoi: “En voi antaa edes yhtä rukouskorttia.”

¹¹Minä sanoin: “Hyvä on, Billy, ei sinun tarvitse antaa rukouskortteja, koska paikka täällä on niin suuri, että jokainen voi… Rukouskortit on tarkoitettu estämään rähinöitä (näettekö?) ja pitämään heidät järjestyksessä. Minä sanoin: “Oi, voin ottaa jokaisen sinne, ei enempää kun meillä on tilaa, ja muodostaa heistä jonon ja rukoilla heidän puolestaan yksi kerrallaan.”

¹²Ja hän sanoi: “Hyvä on.” Ja hän kääntyi oikealle ja meni pois luotani. Ja käännyin ympäri tänne päin, hänen mennessään pois sitä kautta, ja vain tarkkasin häntä.

¹³Ja kuulin Äänen tulevan alas Taivaasta, ja sanovan: “Mutta tällä kerralla Minä alan suurentamaan sinua.” Ja minä katsoin, enkä ole koskaan nähnyt sellaista väkijoukkoa, heitä parveili kaikkialta.

¹⁴Ja veli Robertsin nimi kutsuttiin, sanottiin: “Nyt veli Oral Roberts tulee tapaamaan sinua.”

Ja minä sanoin: “Kuinka minun tulee tervehtiä veli Robertsia?” Sanottiin: “Aivan samalla tavalla kuinka hän tervehtii sinua.”

¹⁵No niin, näin veli Robertsin tulevan, yllään musta puku ja pieni hattu, sen kaltainen, jota Bing Crosby käyttää, tuollainen pieni ylöskäännetty ja alasvedetty, pieni musta hattu. Ja minä seisoin jotenkin ylempänä, ja hän katsoi ylös ja sanoi: “Hei, veli Branham.”

Ja minä sanoin: “Hei, veli Roberts”, ja puristin hänen kättään. Hän sanoi: “Sinulla on mukavasti väkeä.”

¹⁶Minä sanoin: “Melkoinen väkijoukko, veli Roberts.” Ja hän kääntyi ja meni pois samaa tietä kuin Billykin, oikealle.

¹⁷Ja minä ajattelin: “Mistä minä tulen puhumaan heille?” Ja yritin kaikkialta löytää paikkaa mistä puhua. Olin sellaisessa tilanteessa, jossakin alhaalla, että en voinut nähdä mistä puhuisin heille.

Ja joku sanoi: “Tule ja koeta täältä.”

¹⁸Minä sanoin: “Ei sieltä voi nähdä yhtään paremmin.” Ja lähdin kulkemaan tuon paikan halki. Ja muistin tämän silloin, minä sanoin: “Pääasia mitä minun tulee tehdä, on pysyä nöyränä sydämessäni, aina, Jumalan ja Hänen lastensa edessä.”

¹⁹Ja tulin ulos tuosta näystä. Ja minä ajattelin: “Mitähän se merkitsee? Ehkä se merkitsee, että meillä tulee olemaan sen kaltainen… Tai missä se on, missä se tulee olemaan?” Katsokaahan, joskus näyissä Hän ei kerro teille tarkalleen missä, Hän vain puhuu, ja te vain… Se on ikään kuin vertauskuva. Ja olen varma, että te, jotka luette Raamattua, ymmärrätte sen.

²⁰Ja sitten menin olohuoneeseen ja istuuduin pieneksi hetkeksi ja oli noin kolme kolmekymmentä, tai kello neljältä aamulla. Tulin todella uniseksi. Menin takaisin ja laskeuduin levolle ja näin unen, ja se oli mitä omituisin uni. Melkein kaikki teistä tuntevat yhden managereistamme, Jack Mooren. Veli Jack Mooren. Olen tuntenut hänet vuosia. Ajattelin, että minulla oli tapaaminen hänen tyttärensä kanssa, tytön, joka on noin seitsemäntoistavuotias, ja otin häntä kädestä ja talutin häntä mäkeä ylös, pikku Jackietä. No niin, olen tuntenut hänet siitä asti, kun hän oli vain imeväinen lapsi. Ja olin taluttamassa häntä mäkeä ylös, ja menin kolmen kaupungin korttelin mitan mäkeä ylös, taluttaen tätä tyttöä. Ja me tulimme suuren puun alle, ja hän istuutui. Ja niin kuin monet näistä pienistä teini-ikäisistä tytöistä käyttävät noita kellomaisia hameita, tiedättehän, ja hänellä oli yllään sen kaltainen hame. Ja hän levitti tämän hameensa ja istui alas. Ja niin kuin nuoret tavallisesti katsovat toisiaan, hän risti kätensä tällä tavalla ja alkoi katsella ylös taivasta kohden. No niin, Jackie on oikein hieno pieni tyttö, mutta hänellä on hyvin suuri suu ja hyvin suuret silmät ja jotenkin hiekanväriset hiukset, ei liiaksi puoleensavetävä, mutta todellinen pikku nainen. Ja voin nähdä hänen suuret silmänsä, hänen katsellessaan taivaita kohden, ja kuinka taivaat heijastuivat hänen silmissään.

²¹No niin, menin noin viiden jalan päähän hänestä ja laskeuduin puoliksi kyljelleni tällä tavalla ja otin ruohonkorren ja panin sen suuhuni ja aloin pureskella tätä ruohonkortta. Ja aloin ajatella: “Mitä minä täällä teen? Minähän olen vanha mies ja olen tämän nuoren tytön kanssa täällä.” Minä sanoin: “Minähän olen naimisissa ja minulla on lapsijoukko. Minulla ei ole mitään asiaa olla täällä tämän nuoren tytön kanssa.”

²²Ja aloin nousta ylös. Ja kun tein niin, tuli Ääni tuosta puusta ja sanoi: “Tämä on merkiksi ja tarkoitusta varten.”

²³Ja minä heräsin ja melkein huusin, kuin painajaisessa. Minä ajattelin: “Oi, merkitseekö se sitä, että tulen luopioksi, tai että jotakin tapahtuu minulle? Hyvä on”, ajattelin, “jos yritän käyttää omaa järkeäni, silloin saan sen kaiken sekaisin, niinpä minä vain odotan Jumalaa.” Ja aloin rukoilla. Minä sanoin: “Herra, koskeeko tuo uni tuota näkyä, joka minulla oli aikaisemmin yöllä, tai mitä se merkitsee?”

²⁴Odotettuani jonkin aikaa, ehkä tunnin, (vaimoni oli jo ylhäällä ja hänellä oli aamiainen valmiina), silloin tuo Ääni tuli uudestaan ja sanoi: “Mene Kingstoniin, ja sinulle sanotaan siellä mitä tehdä.”

²⁵Niinpä, välittömästi menin Kingstoniin. Ja he saivat tiedon torstaina iltapäivällä, että tulisin olemaan siellä perjantaina. Siinä oli kaikki mainostus, mitä meillä oli. En ole hyvä arvioimaan väkijoukkoja, koska tavallisesti liioittelen sitä. Mutta ensimmäisenä iltana, sanoisin, että meillä oli noin tuhat kaksisataa ihmistä, koska siitä tiedettiin vain yhden päivän ajan. Ja seuraavan päivänä alkoivat juoksijat juosta ylös vuorille, vaihtaen aina välillä miestä, neljän mailin välein. Yksi juoksija juoksi neljä tuntia ja antoi sitten toisen jatkaa ylös vuorta. Ja toisena iltana siellä oli noin viisi tuhatta. Ja kolmantena iltana siellä arvioitiin olleen noin viisitoista- ehkä kaksikymmentätuhatta. Ja siellä tuhansia ja tuhansia tuli Herralle.

²⁶Ja tuo näky, se oli tuo pieni seurakunta, tuo tyttö oli neitsyt, vain lapsi, ja se merkitsi tuon seurakunnan neitseyttä. Ja nuo kolme kaupungin kortteli ylös mäkeä, olivat kolme päivää, jotka saarnaisin. Ja veisin tuon pienen neitsyt seurakunnan palvelustehtävälläni ylemmäksi Jumalan asioihin sieltä, missä se oli, kunnes se ravisteli koko saarta.

²⁷Ja, oi, saarnaajat ja paikalliset ihmiset, kaupungin virkailijat, itkivät ja kerjäsivät ja suostuttelivat: “Vain ilta tai kaksi lisää.”

²⁸Sieltä me menimme Puerto Ricoon. Siellä meitä kohtasi suuri riemuvoitto, ja tuhansia ja tuhansia täytti tuon raviradan, kunnes arvioitiin noin neljänkymmenentuhannen kalliin sielun tulleen Herran Jeesuksen luo. Ja lähtiessämme, toivon että… Sanon tämän omalle seurakunnalleni, mutta en voisi tehdä sitä julkisesti, koska ihmiset voivat ymmärtää sitä väärin. Mutta minulla on tässä tuon tuomarin ja hänen henkilökuntansa nimi, pienellä paperilla, joka piti puheen, kun olimme lähdössä.

²⁹Ja hän sanoi: “Meillä on ollut kunnia tällä saarella saada vieraaksemme erilaisia sananpalvelijoita.” Hän sanoi: “Herra Billy Graham lähti juuri äskettäin saarelta”, ja hän sanoi, “meillä oli ihanat kokoukset, mutta Billy Graham toi meille vain sen saman Evankeliumin, jonka me aina olemme kuulleet.” Hän sanoi: “Sitten meillä oli kunnia saada herra Roberts saarelle, ja herra Roberts antoi meille suuret kolmen päivän kokoukset. Mutta”, hän sanoi, “kustannukset olivat niin korkeat hotellissa”, hän sanoi, “hän jätti kolmekymmentäviisituhatta dollaria, kolmelta yöltä, hotellikuluja.” Hän sanoi: “Sitten herra Osborn oli täällä, joka oli suuri Kristuksen palvelija. Mutta”, hän sanoi, “kun herra Osborn lähti, jäimme pulaan”, hän sanoi, “näytti kuin kaikki olisi mennyt.”

³⁰“Mutta”, hän sanoi, “me panimme merkille näissä kokouksissa, että tuskin kukaan oli lavalla veli Branhamin rukoiltavana. Mutta”, hän sanoi, “kokousten jälkeen me poimimme kuorma-autolasteittain vanhoja tuoleja ja keppejä ja kaikkea kuulijakunnan joukosta.” Hän sanoi: “Se ei ollut tällä kerralla mies; Jumala tuli luoksemme”, hän sanoi.

³¹Minä sanoin: “Älkää odottako minun rukouksiani, vaan teidän rukouksianne siellä, laskekaa kätenne toistenne päälle.” Ja toin ehkä tusinan tai kaksi puhujanlavalle, ja kun erottaminen tuli alas, ihmiset vain kirkuivat. Me olimme majoitettuna neljännen luokan hotellissa ja maksoimme kaikki omat kulumme ja kaiken itse.

³²Juuri te autoitte tekemään sen, kymmenyksillänne, joita te lähetätte minulle. Se teki sen mahdolliseksi. Ja haluan teidän tietävän, että kaikesta siitä teillä on osanne siinä. Ja tuona suurena ihanana päivänä, joka on tuleva, Jumala tulee palkitsemaan teidät. Katsokaahan, teidän ei tarvinnut…

³³Jos henkilö itse menee ja tekee jotakin, niin sitten, kun tuo henkilö lähtee, he ajattelevat: “Suuri pettymys, Jumala jätti meidät?” Ei Jumala teitä jätä. Hän on aina kanssanne. Näettekö, te olette siinä aivan yhtä paljon kuin kuka tahansa. Jumala voi käyttää jotakin henkilöä tiettyyn palvelustehtävään, mutta se ei merkitse, että tuolla henkilöllä olisi etusija Jumalaan. On kyseessä teidän oma uskonne Jumalaan.

³⁴Ja heillä oli siellä pieniä pyöräkelkkoja, joihin he ottivat lastenrattaista pyörät ja valmistivat lavan ja laskivat henkilön sen päälle ja vetivät heidät sinne sisälle. Ja sen jälkeen, kun kokous oli ohitse, koko ravirata siivottiin, ja he menivät vaunuilla ja keräsivät kaikki pienet rattaat ja kainalosauvat ja telttavuoteet ja vuoteet, joista he olivat kävelleet pois ja jättäneet ne, koska Herraan Läsnäolo oli siellä. Sitä me haluamme nähdä. Silloin ihminen on poissa kuvasta ja Jumala liikkuu.

³⁵Tulin takaisin vain auttaakseni nyt tänä aamuna. Tulen puhumaan muutamia minuutteja. Ja pyysin poikia, etteivät vapauta ääninauhaa. Kolme päivää olen yrittänyt kovasti ajatella: “Mistä tulen puhumaan?” Ja tänä aamuna, ennen lähtöäni, tunsin todella ankaran varoituksen sydämessäni seurakunnalle. Ja sanoin heille: “Ottakaa ääninauha, mutta älkää vapauttako sitä myyntiin.”

³⁶Mutta ennen kuin teemme tämän, haluaisin antaa teille pienen todistuksen, niin että se voisi tehdä teille hyvää. Se teki minulle hyvää. Me menimme kolmen päivän kalastusmatkalle, Leo ja Gene ja minä itse ja poikani Billy Paul ja hänen vaimonsa, erään ystävän luo, joka käy täällä Tabernaakkelissa, Georgiasta. Ja he veivät meidät sinne taakse jollekin suolle, en tiedä tarkalleen missä se oli, lähellä Okeechobeeta, tai jotakin sen kaltaista, en tiedä tuota nimeä, jonka nuo seminole-intiaanit antoivat sille. Mutta joka tapauksessa, me olimme monia maileja siellä takamailla.

³⁷Ja tämä veli Evans, hänen veljensä on syntinen. Hän on kova kalastamaan ja hän meni sinne soille muutama kuukausi sitten. Ja heillä on siellä sellainen, jota he kutsuvat maakalkkarokäärmeeksi [pieni kääpiö kalkkarokäärme]. Ja se puri häntä, ja hän tuskin jäi eloon. Hänen jäsenensä turposivat, ja he veivät hänet lääkärien tykö ja he antoivat hänelle pistoksia. Nuo käärmeet ovat kuolettavia. Ja heillä on siellä myös paljon vesimokkasiinikäärmeitä ja alligaattoreita, jotka kasvavat kaksikymmentä jalkaa pitkiksi.

³⁸Ja ollessamme kalastamassa siellä, olin pyydystänyt valtavan suuren kalan. Oi, se oli todellinen rentoutumisen päivä. Ja se oli niin suuri, etten saanut sitä nostetuksi ylös vedestä, se vain oikaisi koukun ja jatkoi matkaansa, tai veti itsensä vapaaksi. Ja me saimme paljon suuria kaloja, noin sata viisikymmentä paunaa [68 kg]. Ja nuo kalat, jotkut niistä painoivat useita paunoja, neljästä seitsemään, kahdeksaan paunaan [3,6 kg]. Ja minä pyydystin tämän suuren, mutta se pääsi irti.

³⁹Ja heitin uudestaan ja sain toisen, noin seitsemän, kahdeksan paunaa painavan. Ja minulla oli pitkä vapa, jota täytyi kannatella lumpeiden yllä. Ja veli Evansilla oli… Me olimme kaikki märkiä vedessä kahlaamisesta, koska siellä on vain rämettä. Ja hän oli ottanut pois kenkänsä ja käärinyt housunlahkeensa, ja oli istumassa vähän kuivemmalla paikalla, kuivattelemassa vaatteitaan. Ja hän näki tämän suuren kalan kääntyilevän ympäri siellä pensaikossa, ja minä olin kahlaamassa häntä kohden. Hän sanoi: “Hetki vain, veli Branham, minä noudan sen sinulle.” Ja hän juoksi sinne. Ja minä olin vetänyt sen ylös, ja ajattelin, että tuo kala oli kuollut, maaten ruohikossa. Ja hän juoksi ottaakseen sen kiinni. Ja tehdessään niin, hän päästi huudahduksen ja tässä hän tuli takaisin. Kalkkarokäärme puri häntä.

⁴⁰Ja me katsoimme sitä, ja siellä olivat puremareiät hänen jalassaan, mihin tuo kalkkarokäärme oli purrut häntä, ja se sattui niin kovasti, että hänellä olivat kyyneleet silmissään. Hän sanoi, että tuntui aivan kuin hänen luunsa olisivat halvaantumassa. Ja siellä me olimme, mailien päässä suolla. Ja hän on suurikokoinen mies kannettavaksi. Ja kun käärme puree teitä, te tulette muutamassa minuutissa niin sairaaksi, että olette aivan kuin kuollut. Ja Leo seisoi siellä läsnä. Ja jostakin tuli mieleeni: “Sinä olet yhä Jumala!” Ja kun hän piteli jalkaansa ja puristi sitä, ja siellä olivat nuo kaksi suurta myrkkyhampaan reikää, mihin tuo kalkkarokäärme oli häntä purrut. Minä laskin käteni tuon paikan päälle ja sanoin: “Herra, Sinun Sanassasi on kirjoitettuna: ‘He polkevat käärmeiden ja skorpionien päät, eikä mikään ole vahingoittava heitä.”’ Ja tuossa silmänräpäyksessä, kaikki kipu lähti hänen jalastaan. Hän pani kengät jalkaansa ja kalasti koko päivän.

⁴¹Mentyään leiriin tuona iltana ja kerrottuaan heille siitä, he sanoivat: “Sinun on parasta mennä lääkäriin.”

⁴²Hän sanoi: “Jos Jumala on suojellut minut näin pitkälle, tulee Hän pitämään huolen minusta loppumatkankin.” Me kalastimme kolme päivää, ilman minkäänlaista haittavaikutusta.

⁴³Jumala on yhä Jumala. Hän pitää jokaisen lupauksen. Ja koko palvelustehtävässäni, se oli ensimmäinen kerta kuin koskaan olen nähnyt Jumalan tulevan avuksi käärmeenpuremaan, koska oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli tilaisuus rukoilla jonkun puolesta, jota käärme oli purrut. Hän vain antaa teidän tietää, että Hän pitää kaikki lupauksensa, ja, että Hänen Sanansa ovat hyvät ja todet. Aamen.

⁴⁴Muistakaa kokouksia tänä iltana ja tänä tulevana keskiviikkona. Ja rukoilkaa jonkun puolesta, joka todella tarvitsee puolestaan rukousta, se olen minä. Ja muistakaa, osallistukaa veli Robertsin kokouksiin, kun hän tulee kaupunkiin, ja viekää hänelle terveiset Tabernaakkelista.

⁴⁵Ennen kuin luemme Kirjoituksia, haluan, että nousemme seisomaan hetkeksi. Ja ilman musiikkia, laulakaamme säkeistö tai kaksi tästä ihanasta vanhasta seurakunnan hymnistä: “Uskoni katsoo ylös Sinuun.” Hyvä on, liittyköön jokainen mukaan kanssani nyt ja laulakaamme se. Ja älkää ajatelko sitä kuinka laulatte, vain laulakaa se Jumalan kunniaksi. Tahtoisitko antaa meille alun siihen, veli Neville?

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
jumalallinen Pelastaja;
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syyllisyyteni pois,
Oi salli minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun.
Elämän tummia sokkeloita kulkiessani
Ja surujen ympärilläni levitessä,
Ole Sinä minun Oppaani;
Käske pimeyden muuttua päiväksi,
Pyyhi murheet, pelot pois,
Äläkä salli minun koskaan eksyä
Sinun viereltäsi pois.

⁴⁶Päämme kumarrettuina, haluaisin lukea pyhistä Kirjoituksista, Pyhän Matteuksen 7. luvusta, 13. ja 14. jakeen. Ja lisätköön Herra runsaat siunauksensa, kun me luemme sen.

Menkää sisälle ahtaasta portista: sillä avara on portti, ja leveä on tie, joka johtaa tuhoon, ja monia on, jotka siitä sisälle menevät:

Koska ahdas on portti, ja kaita on tie, joka johtaa elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

⁴⁷Rukoilkaamme. Oi, Jumala, joka toit takaisin Jeesuksen Kristuksen kuolleista ja haudasta ja lahjoitit Hänet meille tänä aamuna elävänä Uhrina, me nöyrästi vihimme elämämme Sinulle uudestaan, ajatellen, kuinka Sinä niin pidit huolen meistä. Meidän vielä ollessamme syntisiä, kuolleina synneissä ja rikkomuksissa, Sinä lähetit ainosyntyisen Poikasi, tehtynä synnillisen lihan muotoon, tulemaan sovitukseksi meidän syntiemme puolesta, niin että Viaton, kärsien syyllisten puolesta, voisi jälleen sovittaa meidät yhteyteen Sinun kanssasi.

⁴⁸Ja, oi, Jumala, jos keskellämme on syntiä tänä aamuna, jotakin, mikä voisi estää Pyhää Henkeä tuomasta Jumalan Sanomaa jokaisen meidän sydämelle, me rukoilemme nöyrästi, Herra, että Sinä antaisit anteeksi meille meidän rikkomuksemme. Puhdista meidät Herran Jeesuksen Verellä. Me tiedämme, että itsessämme me emme ole mitään, ja me tunnustamme, että emme ole mitään, mutta Sinä olet pyhä, Sinä olet totuudellinen, Sinä olet vanhurskas, Sinä olet itse laupeuden Lähde. Ja me nöyrästi ryömimme sinne tänään, katuvina sieluina. Niin kuin todistus juuri annettiin Jamaikalta ja Puerto Ricosta, missä Sinä teit niin suuria tekoja, oi, Jumala, se on merkki Vanhurskaan tulemuksesta.

⁴⁹Kuinka Sinä vapautit veli Evansin tuon käärmeen myrkkyhampaista, koska hän oli uskovainen, ja Sinun Sanasi ovat aina todet. Nyt Herra, vapauta meidät kuoleman hampaista tänä aamuna, kun vihollinen on purrut ja myrkyttänyt meidät. Anna parantavan balsamisi tänä aamuna. Herra, kyllästää henkemme ja puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta. Paranna fyysisten ruumiiden sairaudet, jotka vihollinen on murtanut voimillaan. Kaikki, jotka ovat Jumalallisessa Läsnäolossa, voikoot olla parantuneet.

⁵⁰Puhu meille nyt kirjoitetun Sanasi kautta, Herra. Minä en tiedä mitä sanoa, mutta Sinä tulet huolehtimaan siitä. Ja Sinä varoitat meitä, Herra, valmistautumaan Sinun Tulemustasi varten. Sillä me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen.

⁵¹Olen aina hieman myöhässä, koska olen odottanut nyt. Ja pyhäkoulu, luulisin, että se on loppunut. Mutta siinä on jotakin, kun tulen kotiin, minusta vain tuntuu kuin minulla olisi paljon aikaa. Loppujen lopuksi, meillä on aina liian kova kiire, tiedättehän. Niinpä me nyt vain tulemme uskomaan Jumalaa.

⁵²Meidän Herramme antoi tämän ankaran varoituksen sukupolvensa ihmisille, noille ihmisille, jotka olivat hyvin uskonnollisia. Ja Hän sanoi: “Ahdas on portti, ja kaita on tie, joka johtaa Elämään, ja harvoja tulee olemaan, jotka tulevat löytämään sen.” No niin, ei siksi etteivätkö he olisi olleet uskonnollisia. He olivat hyvin uskonnollisia. Ja koska he olivat luottaneet kirkkoon ja tiettyihin uskontunnustuksiin ja kirkkokuntiin ja olivat uskoneet jossain määrin Jumalaan, he ajattelivat kaiken olevan kunnossa. Mutta Hän oli kertomassa heille, että olisi vain muutamia, jotka menisivät sisälle.

⁵³Ja ihmettelen tänä aamuna voisinko verrata tuota sukupolvea tähän sukupolveen. Katsokaahan, se oli juutalaisten ajan päättyminen, ja Hän viittasi takaisin erilaisiin, eri ajanjaksojen päättymisiin, ja sanoi heille, että juuri ne asiat, joita oli tehty aikaisimpina aikakausina, tapahtui aivan heidän edessään. Eivätkä he tunnistaneet sitä. Ja katsokaamme joitakin niitä asioita, joista Hän puhui.

⁵⁴Esimerkiksi, he eivät voineet uskoa, että Jumala oli tuossa Miehessä. Se oli suurin este, jonka yli heidän täytyi kiivetä, että kuinka Hän, ollen Mies, kuitenkin teki itsensä Jumalaksi. He eivät voineet nähdä, kuinka Jumala voi asua inhimillisessä lihassa. Ja kaikissa ajanjaksoissa, kaikkina aikoina, Jumala on aina asunut ihmisessä. Mies on Jumalan välikappale. Jokaisessa sukupolvessa, Jumala puhuu kansallensa inhimillisten huulten kautta. Hän aina valitsee jonkun tai jotakin, mitä Hän voi käyttää.

⁵⁵Ja Hän viittaa heihin, ja se oli sellainenkin kompastus, kun Hän puhui Abrahamista. Hän sanoi heille: “Jos te kutsutte itseänne Abrahamin lapsiksi, sanotte, että Abraham oli teidän isänne, niin hän näki Minun päiväni ja iloitsi nähdessään sen.” Abraham, tuo profeetta… Ja ilman epäilystä Jeesus oli todistanut heille, että Hän oli Messias, koska Messiaan merkki seurasi Häntä. Ja se on ollut Messiaan merkki kautta jokaisen sukupolven. Mutta kuitenkin, kun Hän, Messias itse, teki itsensä Jumalaksi, se sai heidät kompastumaan. He eivät voineet ymmärtää sitä.

⁵⁶Nyt, kun Abraham, jota he kutsuivat isäksensä, kohtasi Jumalan, oli Hän myös lihassa, koska Hän söi vasikanlihaa, söi leipää ja voita ja joi maitoa, Abrahamin läsnäolossa, ja kuitenkin Hän oli Jumala. Abraham tunnisti Hänet Jumalaksi ja kutsui Häntä Elohim, joka on Kaikkivaltias Jehova. Mies, joka käytti vaatteita, jonka ruumis oli tomuinen, ja joka istui puun alla, ollakseen varjossa, ja söi lihaa ja joi maitoa. Silloin nuo kylmät, julmasydämiset, itsekkäät, vanhurskaat juutalaiset eivät voineet uskoa, että Hän oli Jumalan Poika, ja kutsuivat Abrahamia isäkseen. Ja Hän antoi heidän tietää, että Hän oli tekemässä tuon saman asian, omassa lihassansa, jonka Jumala teki toisessa lihassa, kun Hän kohtasi heidän isänsä, Abrahamin. Ja Abraham uskoi sen. Eivätkä he voineet uskoa sitä.

⁵⁷Katsokaahan, kun Abraham oli istumassa telttansa edessä. täytyi hänen tehdä valinta. Ja tuo valinta on pantu jokaisen henkilön eteen, joka on syntynyt tähän maailmaan. Tuo hyvän ja pahan puu on asetettu jokaisen henkilön eteen. Ja, kun Loot, hänen veljenpoikansa, ja kun heidän paimenensa alkoivat kiistellä maasta Abraham, ollen oikeudenmukainen mies, sanoi heille: “Älköön meidän kesken olko mitään kiistaa. Valitkaa te vain mihin suuntaan haluatte mennä.” Jokainen uskovainen tulee elämässään tuolle paikalle. Ja se on teidän edessänne tänä aamuna, ja se on minun edessäni.

⁵⁸Loot ei ajatellut, että hänestä tulisi luopio, mutta hän alkoi katsella kohden Sodomaa, missä asiat olivat helppoja. Ja monta kertaa me katsomme kohti helppoa tietä. “Minä liityn tähän tiettyyn seurakuntaan, eikä kukaan tule sanomaan mitään sitä vastaan, koska se on kaupungin suurin seurakunta.” Helppo tie! Monta kertaa me teemme sen ja olemme silloin väärässä!

⁵⁹Muistakaa, jos te seuraatte Kristusta, te tulette olemaan ihmisten vihaama, sillä kaikki, jotka elävät jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, kärsivät vainoja. Ja jos te tulette Kristuksen luo, te ette tule minkään seurakunnan, tai minkään kirkkokunnan, tai minkään uskontunnustuksen kautta. Te tulette Veren kautta, se on ainoa tie sisälle. Te ette voi tuoda mukananne ketään, te tulette yksinänne ja seisotte oman tunnustuksenne ja uskonne perustuksella. Te ette pääse sisälle pastorinne tai äitinne uskolla. Te tulette yksilönä, kun te tulette Jumalan tykö. Ja monta kertaa me teemme noita typeriä valintoja.

⁶⁰Mitä jos Loot, kun hän oli nähnyt kaiken helpoksi, näki, että siellä oli paljon rahaa ja paljon suosiota, koska hän olisi vieras, älykäs mies, koulutettu, ja hänellä oli paljon psykologiaa, ja hän saattoi tehdä tiettyjä asioita ja yhä säilyttää uskontonsa. Hän ajatteli: “Minulla on usko Jumalaan, joten voin mennä Sodomaan ja tehdä vähän ylimääräistä rahaa ja tulla suureksi mieheksi, ehkä joksikin hienoksi saarnaajaksi.” Näettekö, teidän tehtävä valintanne.

⁶¹Maallikkojen on tehtävä valinta. “Minä menen tähän tiettyyn seurakuntaan siellä. Oi, jokainen kaupungissa ajattelee sen olevan parhaani. Jopa kaupungin pormestarikin kuuluu tähän seurakuntaan.” No niin, hän voi kuulua johonkin seurakuntaan, joka todella on hyvä, mutta kuitenkin teidän on tuomittava tuo seurakunta ja sen ihmiset Kirjoitusten mukaan. Joskus he menevät koska se on suosittu tapa. Paremmin pukeutuvat ihmiset käyvät näissä tietyissä paikoissa. Ja siinä me teemme kuolettavan erehdyksen. Pankaa tämä nyt merkille.

⁶²Ja Abraham, ainoa asia, mitä hän saattoi tehdä, oli ottaa toiseksi paras. Ja joskus toinen on parempi kuin ensimmäinen, jos se on otettu sillä tavalla. Huomatkaa, ei kestänyt pitkään, kun Loot näki tuon suuren kaupungin. Hän ei kuitenkaan nähnyt vaimonsa muuttuvan suolapatsaaksi, eikä hän nähnyt, että tuli olisi polttanut tuota kaupunkia. Mutta Abraham valitsi tien Herran harvojen halveksittujen kanssa. Hän pysytteli erämaissa.

⁶³Ja kuitenkin, mitä, jos Saara olisi sanonut… Muistakaa nyt, Saara oli maan kaunein nainen. Ei ollut yhtään naista niin kaunista kuin Saara. Kaikki, jotka näkivät hänet, rakastuivat häneen. Kuinka helppoa nyt olisikaan ollut Saaralle tehdä sen kaltainen valinta. Mutta hän valitsi Abrahamin kanssa pysymisen.

⁶⁴Oi, naiset, älkää antako Perkeleen sokaista teitä, olla suosittu ja liittyä tähän ja tuohon. Pysykää Kristuksen kanssa! Sillä hetki on käsillä, suuri hävitys, pahempi kuin Sodoman ja Gomorran, on odottamassa edessäpäin tätä maata. Sodoma ja Gomorra ei ole mitään siihen verrattuna.

⁶⁵Nyt, Abraham valitsi tien, jonka Jumala oli hänelle antanut, hänellä ei ollut maan lihavuutta, eikä hän ensinkään ollut menestyväinen. Mutta kuitenkin hän tiesi yhden asian, hän palveli Jumalaa ja hän uskoi Jumalaa.

⁶⁶Niinpä eräänä päivänä sinne tuli kolme miestä, jotka olivat hyvin pölyisiä ja uupuneita, ja Abraham tunsi sääliä heitä kohtaa ja sanoi: “Poiketkaa käymään ja istukaa tammen alle vähäksi aikaa. Ja seistessään siellä puhumassa heille, hän tunnisti, etteivät he olleet vain tavallisia miehiä. Heidän puheensa mukaan, he olivat erilaisia. Ja Abraham meni ja tappoi vasikan ja antoi valmistaa sen ja pani Saaran leipomaan leipää ja valmistautui ruokkimaan heitä.

⁶⁷Muistakaa nyt, kaksi heistä oli Enkeleitä, Enkeleitä inhimillisessä lihassa, ja yksi heistä oli Jumala itse. Ja se, joka oli Jumala, oli selkä käännettynä telttaan pain.

⁶⁸Ja Saara pysyi sisällä teltassa. Pidän siitä kun näen naisen pysyvän paikallaan sillä tavalla, niin ettei hän mene sanomaan aviomiehelleen mitä tehdä joka kerta, kun joku tulee käymään. Vaan hän pysyi teltassa. Epäilemättä hän ehkä oli pesemässä astioita tai tekemässä jotakin.

⁶⁹Ja tämä, joka oli Jumala, katseli jatkuvasti Sodomaan päin, ja kertoi heille, mitä Hän tulisi tekemään. Ja kaksi Enkeliä meni sinne alas saarnaamaan Evankeliumia. Mutta Yksi jäi jäljelle, ja se oli Se, joka oli Jumala, ja Hän sanoi: “Minä en tule salaamaan Abrahamilta salaisuuksia, joita tiedän, koska hän tulee olemaan maailman perillinen.”

⁷⁰Oi, meillä on oikeus tänä aamuna, seurakunta, tietää Herran Tulemuksen salaisuudet. Sillä: “Siunattuja ovat rauhan tekijät, sillä heitä tullaan kutsumaan Jumalan lapsiksi. Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat, sillä heidät täytetään. Siunattuja ovat sydämessään puhtaat, sillä he ovat näkevä Jumalan. Siunattuja ovat nöyrät, sillä he perivät maan.” Silloin, jos elävän Jumalan Seurakunta on perivä maan, ei mitään salaisuuksia salata siltä.

⁷¹“Kaikki, mitä Isä on kertonut Minulle, Minä olen kertonut teille”, sanoi Jeesus. Eivätkä he voineet uskoa Häntä.

⁷²Niinpä Abrahamin päivissä, niin kuin Jeesus niihin viittasi. Hän sanoi, että Abrahamin puhuessa Enkelille ja Hänen selkänsä ollessa käännettynä telttaan päin, Hän kertoi Abrahamille, että Hän tulisi vierailemaan hänen luonaan lapsen kanssa. Ja Saara, sisällä teltassa, nauroi. Ja Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi?” Mitä Hän oli näyttämässä? “Miksi Saara nauroi?” Se oli vain muutamaa tuntia ennen kuin hävitys tapahtui. Juuri ennen hävitystä, kun tuli tulisi lankeamaan taivaista ja polttaisi Kaupungin, tuo merkki annettiin.

⁷³Ja Jeesus sanoi: “Te erehdytte”, noille suurille jumaluusopin tohtoreille ja tuolle uskonnolliselle kansakunnalle, jossa oli kirjaimellisesti miljoonia uskovaisia. Hän sanoi: “Te erehdytte, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Sen kaltaiselle sukupolvelle, jotka olivat hyvin koulutettuja miehiä, oppineita ja kirkossa kasvatettuja. Kun lapsi syntyi, oli se kirkon omaisuutta. Teidän täytyi olla israelilainen. Kahdeksan päivää syntymänsä jälkeen se ympärileikattiin, ja he olivat israelilaisia alusta alkaen. Ja pappeus tuli leeviläisistä, joita oli satoja vuosia koulutettu Kirjoituksissa. Kuitenkin Jeesus sanoi: “Te erehdytte, koska ette tunne Kirjoituksia!” He tunsivat ne oman oppikirjansa mukaan, he tunsivat sen katekismuksensa mukaan, he tunsivat sen oman teologiansa mukaan. Mutta Jeesus sanoi: “Te ette tunne Sitä, Kirjoituksia, ettekä te myöskään tunne Jumalan voimaa. Jos te olisitte tunteneet Abrahamin, olisitte te tunteneet Minut, koska Abraham iloitsi, kun hän näki Minun päiväni, sillä hän näki ennalta tämän päivän. Kun Minä seisoin hänen edessään siellä silloin, lihan ruumiissa ja tein tämän, hän tiesi, että se olin Minä, ja hän kutsui minua Elohimiksi. Mutta tässä Minä teen tuon saman asian teidän edessänne, ja te kutsutte Minua Belsebuliksi.’”

“Oi”, he sanoivat: “meillä on isänämme Abraham.”

“Kutsutteko te Abrahamia isäksenne?”

⁷⁴He sanoivat: “Mutta mehän kuulumme kirkkoon. Me olemme uskonnollinen kansakunta. Me olemme suuri kansa. Me olemme Jumalan kansa!”

Jeesus sanoi: “Te olette Perkeleestä, hän on teidän isänne.”

⁷⁵Mutta vertaan tuota sukupolvea tähän. Tänään on kirjaimellisesti miljoonia ihmisiä, jotka tunnustavat kristillisyyttä, eivätkä tiedä Jumalasta sen enempää kuin hottentotti tietäisi egyptiläisestä ritarista. Tänään on kirjaimellisesti miljoonia miehiä ja naisia, jotka tunnustavat kristillisyyttä ja väittävät seuraavansa Kristusta, eivätkä tunne Hänen ylösnousemuksensa Voiman ensimmäisiä alkeita, eivätkä ole koskaan maistaneet Hänen hyvyyttään. He eivät ole koskaan tunteneet Hänen Voimaansa. Heidän silmänsä ovat sokaistut Totuudelle.

⁷⁶Hän sanoi: “Te olette sokeita, sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeata, niin eivätkö he molemmat putoa ojaan?”

⁷⁷Silloin he ajattelivat: “Me olemme kristittyjä. Me olemme uskovaisia. Me kuulumme korkeimpiin kirkkoihin, mitä on olemassa. Meidän opettajamme ovat parhaiten koulutettuja oppineita, mitä on olemassa.” Ja kuitenkin Jeesus sanoi heille, etteivät he edes tunteneet Kirjoituksia.

⁷⁸Näettekö kuinka Jumala kätki sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä, ja paljastaa sen lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia? Oi, Jumalan suuri voima ja äärettömyys! Kuinka hyvä Hän onkaan niille, jotka tahtovat vaeltaa rehellisesti Hänen edessänsä! Hän ei pidätä heiltä mitään hyvää.

⁷⁹Ja nähdä päivä, jolloin meidän kansakuntamme ja meidän maailmamme on tuon saman asian turmelema!

⁸⁰Jeesus halusi oikealla tavalla oikaista heitä. He sanoivat: “Oi, Abraham on meidän isämme. Ja me tulemme olemaan Kirkkaudessa, siitä ei ole murhetta, koska me uskomme Jumalaan. Me olemme tunnustajia ja me uskomme Jumalaan ja me opetamme kansaamme. Ja kuka Sinä olet tulemaan jonkun salaperäisen pienen merkin kanssa ja yrität kutsua sitä Jumalaksi? Sinä et ole mitään muuta kuin Belsebul.” Siinä se on teille, heillä oli uskontunnustuksensa ja kirkkokuntansa.

Jeesus sanoi heille: “Te olette Perkele.” Ajatelkaa sitä!

⁸¹Ja minä vertaisin tuota sukupolvea tähän, tänään, kun meillä on miljoonia, jotka liittyvät seurakuntiin, joita meillä on kymmeniä tuhansia. Ja Jumala tulee alas ja asuu Seurakunnassansa jälleen ja tekee samoja asioita, joita Hän teki siellä, tehden itsensä samaksi eilen, tänään ja ainiaan. Ja ihmiset kääntävät sille selkänsä, jatkuvasti, jotkut ollakseen suosittuja, jotkut välttyäkseen tekemästä valintaa. Se on pakolliseksi ihmisille! Teidän täytyy tehdä valintanne. Te ette voi pysytellä puolueettomana. Teidän täytyy sanoa “kyllä” tai “ei”. Te ette tule koskaan lähtemään tuosta ovesta samana henkilönä, jona tulitte sisälle. Te ette voi tehdä sitä. Teillä on valinta tehtävänä. Tehkää se Kristukselle tänä aamuna.

⁸²He ajattelivat, että kaikki, jotka kuuluisivat kirkkoon, olisivat pelastuneita. Jeesus sanoi: “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja tulee olemaan vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.”

⁸³Sallikaa minun varoittaa teitä tänä aamuna, seurakunta, olkaa varovaisia. Se vaatii aikaa tänään, meidän omavanhurskaassa, omavaraisessa tekopyhyyden sukupolvessamme, jossa me elämme. Miehet ja naiset viipyvät kirkon penkeissä tunnin ajan ja laulavat Jumalan hymnejä, ja lähdettyään ulos tuosta kirkosta, he tupakoivat, juovat whiskyä ja menevät tansseihin ja elävät maailmalle ja kertovat likaisia vitsejä ja kutsuvat itseään kristityiksi. Kun miehet ja naiset voivat lähteä ulos kirkosta ja ylösnousemuksen Voiman paikasta, missä tuo sama Messiaaninen merkki liikkuu heidän keskuudessaan, eivätkä tule uudeksi luomukseksi Kristuksessa, silloin jotakin on vialla. Ja kun sanomalehdet kirjoittavat siitä rannikolta rannikolle, ristiin rastiin, pohjoisen jäisiltä alueilta, etelän trooppisiin viidakkoihin, Jumala lähettää sen, ja ihmiset jatkuvasti kääntävät selkänsä Sille. Mitä me silloin voimme sanoa, mitä me voimme tehdä? Me menemme takaisin Kirjoituksiin, missä Hän sanoi: “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja tulee olemaan vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.”

⁸⁴Hän sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Kuunnelkaa, Nooan päivinä, maailma oli suunnilleen samalla tavalla kansoitettu kuin nytkin. Heidän tieteensä oli edellä meistä. He rakensivat sfinksejä ja pyramideja ja tekivät asioita, joita me emme voi tänään tehdä. Erinomaisia, suuresti älykkäitä ihmisiä. Ja muistakaa, tiede sanoo tänään: “On minuuttia vaille keskiyö.” On yksi minuutti siihen, kun kello lyö kuolemanhetken. On myöhäisempää kuin me luulemmekaan. Toivon ja luotan, että Pyhä Henki tulee upottamaan tämän jokaisen uskovaisen sydämeen: “Niin kuin oli Nooan päivinä”!

⁸⁵Kuinka monet tuosta sukupolvesta pelastuivat Nooan päivissä? Kahdeksan. Kahdeksan monista miljoonista. Hän sanoi: “Niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

⁸⁶Sitten te voitte sanoa minulle: “Saarnaaja, entä ne kymmenet tuhannet, jotka ovat tuleva Hänen kanssaan?” No niin, veli, ne koostuivat monista sukupolvista.

⁸⁷“Ja niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Oi, noista kymmenistä tuhansista, siellä vain kolme pelastui.

⁸⁸Olisin yllättynyt, jos tusina tulisi ulos tästä sukupolvesta. “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja vain muutamia tulee olemaan, jotka tulevat löytämään sen.”

⁸⁹Oi, tiedän mitä kirkot sanovat: “Jos panet nimesi kirjaan ja tulet jäseneksi, kaikki on kunnossa.” Ei ole mitään sen kaltaista Kirjoitusta. Jos kaikki, joilla on nimi kirjassa ja kuuluvat kirkkoon, menevät sisälle, tulee olemaan miljardeja kertaa miljardeja kertaa miljardeja. Silloin siellä tulee olemaan kaiken kaltaisia henkiä, joten minkä kaltaisessa tilassa Taivas tulee olemaan? Ajatelkaa sitä nyt.

⁹⁰Joku voisi sanoa minulle, “Odotahan nyt hetken, veli Branham, se-ja-se, kuulin heidän puhuvan kielillä, tiedän, että he tulevat olemaan siellä.”

⁹¹Se ei ensinkään merkitse sitä, että he tulevat olemaan siellä. Paavali sanoi 1. Kor. 15: “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä, eikä minulla olisi rakkautta, en minä ole mitään.”

⁹²“Oi, menin sen-ja-sen kokoukseen. Oi, hän teki suuria ja mahtavia tekoja. Näin hänen tekevän sokean näkeväksi.”

⁹³Silti hän voi olla kadotettu. “Moni on tuleva Minun tyköni tuona päivänä ja sanova: ‘Herra, enkö minä saarnannut, profetoinut Sinun Nimessäsi? Enkö minä Sinun Nimessäsi ajanut ulos pahoja henkiä? Enkö minä Sinun Nimessäsi ole tehnyt monia suuria tekoja?’” Hän tulee sanomaan: “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryyden tekijät, Minä en edes tuntenut teitä.” “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja tulee olemaan vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.”

⁹⁴Sallikaa minun antaa teille eräs arvio, joka tulee järkyttämään teitä. Lääketieteen tilastojen mukaan, Chicagon kaupungissa, lääkäreiden tilastojen mukaan, yksin Chicagossa tapahtuu kolmekymmentätuhatta aborttia, kolmessakymmenessä päivässä, joita lääkärit tekevät. Kuinka monet näistä pienistä pillereistä ja asioista, joita he ottavat, ovat abortti tapauksia?

⁹⁵Tilastot osoittavat, Yhdysvalloissa, että on enemmän aviottomasti syntyneitä kuin pyhässä avioliitossa syntyneitä lapsia. Tiesittekö Raamatun sanovan 5. Mooseksen kirjan 14:2, että avioton lapsi, siihen kuluu neljäsataa vuotta ennen kuin se on ohitse. Heidän lasten-, lasten-, lasten-, lastenlapsensa eivät voi seistä Herran seurakunnassa neljäänsataan vuoteen, kymmeneen sukupolveen. Neljäkymmentä vuotta on sukupolvi. Jos heidän iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisänsä oli avioton lapsi, ovat he poissa kuvasta! Miten nyt on? Näyttäkää minulle, missä se muutettiin.

⁹⁶Mihin me tulemme? Ja nyt nämä aviottomat, aviorikoksesta syntyneet, ja synnilliset naiset pukeutuvat kaduilla kuin miehet, joka on kauhistus Jumalan silmissä, tupakoitsijat, cocktailien juojat, niin kutsutut tunnustautuvat kristityt. Mikä prostituoitujen joukko! Niin se on. Ja sitten he kutsuvat itseään kristityiksi. Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja tulee olemaan vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.”.

⁹⁷He eivät halua nöyryyttää itseään. He ovat jäykkiä. Kuulkaahan, kun Daavidille sanottiin hänen tekemästään synnistä, hän nopeasti katui, ja Jumala rakasti häntä sen tähden. Jos te kerrotte heille heidän synneistään, he sanovat: “Minä en enää koskaan pimennä tätä ovea.” Miksi? Heillä on paljon paikkoja minne mennä. He voivat mennä noihin aviottomiin luoliin, jotka sietävät sen kaltaista. Mutta on aika, että saarnaajat pukevat ylleen koko Jumalan sota-asun ja saarnaavat Sanan, Evankeliumin, ilman kompromisseja. Miesten pitäisi nöyryyttää itsensä.

⁹⁸Ei ole enää mitään vilpittömyyttä kristittyjen joukossa. He haluavat sanoa: “Minä olen metodisti, minä olen baptisti, minä olen helluntailainen”, eikä se merkitse [Veli Branham näpäyttää sormiaan.] tämän vertaa Jumalalle.

⁹⁹ “Minä puhuin kielillä. Minä tein ihmeitä.” Me panemme koko painon sille, vaikka se on yksi kaikkein sokaisevimmista asioista, mitä he voivat tehdä. Varmasti. Sade lankeaa oikean yhtä hyvin kuin vääränkin päälle. Sade kastelee satoa samoin kuin se kastelee rikkaruohojakin, Roy. Sama sade, sama Pyhä Henki lankeaa ihmisten ylle. Se ei vielä merkitse… Heidän luonteensa täytyy olla erilainen, sisäpuolelta ulos. Ei ulkonaista julkitulemista ja ilmaisua, vaan elävän Jumalan Henki sisäpuolella tekee henkilöstä uuden luomuksen, joka nöyryyttää sydämensä Jumalan edessä.

¹⁰⁰Te sanotte: “Saarnaaja. Tarkoitatko sanoa minulle epäileväsi, että olisiko tusinaakaan näistä miljoonista, neljästä miljardista ihmisestä maailmassa?” Epäilen tuleeko olemaan tusinaakaan, jotka tulevat selviytymään Ylöstempaukseen. Ajatelkaa sitä! Minä kerron teille sen, mitä Jeesus sanoi täällä Evankeliumissa. Ajatelkaa sitä!

¹⁰¹Mihin se on tullut? Ihmisten joukossa olevan moraalittomuuden vuoksi, on alkanut syntyä aviottomia lapsia, ja se pyyhkii heidät pois. Näettehän, me voisimme seistä täällä tunteja asettamassa noita asioita paikalleen, ja te voitte nähdä, että me elämme turmeltuneessa, kirottavassa, ytimiään myöden mädäntyneessä ihmissukupolvessa. Ei ihme, etteivät he voi nähdä mitään merkkiä, ei ihme, etteivät he halua kuulla Evankeliumia, he ovat paatuneita ja kuitenkin niin uskonnollisia ja hurskaita.

¹⁰²Eikö Jeesus sanonutkin että Henki puhuu nimenomaan, että viimeisinä päivinä he tulisivat olemaan itsepäisiä, korskeita, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhanrikkojia, tyytymättömiä, rajuja, ja niiden halveksijoita, jotka ovat hyviä, omaten jumalisuuden muodon.” Näettekö? Oi, te voitte huutaa, varmasti. Te voitte puhua kielillä, varmasti. Usko ajaa ulos perkeleet, varmasti. Mutta se ei ole se, mistä me puhumme.

¹⁰³Sitten te saatatte sanoa minulle: “Veli Branham, mikä on kristityn merkki? Kuka tulee pelastumaan? Tuletko sinä, veli Branham?” Minä luotan sen Jumalalle. Minä en tiedä. Minä uskon, että olen pelastunut. Vertaan elämääni päivittäin Sanan kanssa. Jos en elä tämän Sanan mukaisesti, silloin jokin on vialla, ja minun on mentävä takaisin ja oikaistava se.

¹⁰⁴“Mutta sanohan, veli Branham, kun ihmiset puhuvat kielillä, eikö se merkitse, että he ovat pelastuneita?” Ei koskaan! Ei todellakaan! Olen kuullut noitien ja velhojen puhuvan kielillä. On kaiken kaltaista hölynpölyä. Olen nähnyt ihmisiä, jotka puhuvat kielillä ja elävät toisen miehen vaimon kanssa. Olen nähnyt ihmisten puhuvan kielillä ja hyppivän ylös ja alas ja huutavan kuin talo olisi tulessa ja sitten he menevät ja harjoittavat kieroa liiketoimintaa ja varastavat ja valehtelevat ja kaikkea. Kuinka te voitte odottaa sellaista? Ei koskaan. Kuuluvat kirkkoon, ovat diakoneina seurakunnassa, niin hurskaina kuin olla voivat. Voisitteko kuvitella heidän ostavan bensaa autoonsa sunnuntaina? Ei. Mutta maanantaina he tekevät jotakin likaista, ja mädännyttä ja alhaista.

¹⁰⁵Jumala asuu sydämessä, ei ulkonaisessa; se on jotakin, mikä tulee sydämestä. “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja on oleva vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.”

¹⁰⁶Niin kuin oli Nooan päivissä, kahdeksan noista miljoonista; ja niin kuin oli Sodoman päivinä, kolme miljoonista; niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.

¹⁰⁷Ja te näette sen turmeluksen, jossa me olemme. Te näette kuin kaiken ihmisen mielikuvituksen, hän menee sinne, ja Perkele tekee älykkäitä saarnaajia seisomaan saarnatuolissa, jotka sallivat kaiken eivätkä sano mitään siitä ihmisille.

¹⁰⁸Eräs henkilö sanoi eräänä päivänä: “Minä en päästäisi sinua saarnatuoliini, sinä tekisit minun naiseni hulluiksi.” Ei, he ovat jo sillä tavalla. Minä palauttaisin heidät oikeaan mielentilaan, käskisin heitä lopettamaan tuon kaltaisten vaatteiden käyttämisen ja nuo asiat. Ja jonkunhan täytyy tehdä se.

¹⁰⁹Sanoin vaimolleni: “Olenko minä tullut itse hulluksi? Olenko minä mielenvikainen?” Mutta mikä minulla on vikana? Se on jokin sisäpuolella, joka ei voi pysyä hiljaa. Minun täytyy sanoa Se, enkä välitä mitä kuka tahansa sanoo.

¹¹⁰Sanotaan: “Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi.” No niin, mikä tahansa palvelustehtävä, jonka Evankeliumi pilaa, tuleekin olla pilattu. Jumala antakoon meille rohkeuden seistä sen puolesta, mikä on Totuus, ja kertomaan Totuuden asiasta! Se on synti, häpeä!

¹¹¹“Ahdas on portti”, Jeesus sanoi, “ja kaita on tie.” Ja te, jotka luulette miljoonien, ja kaikkien teidän metodistien, baptistien, presbyteerien ja helluntailaisten menevän sisälle, te tulette pettymään tuona päivänä. Jeesus sanoi: “Moni on tuleva ja istuva Valtakunnassa ja sanova: ‘Minulla on oikeus olla täällä.’” Hän sanoi: “Mutta Valtakunnan lapset heittävät heidät ulos. Siellä tulee olemaan itku ja valitus ja hampaiden kiristely.” On parasta, että teet inventaarin tänä aamuna, kristitty. Tulee olemaan kymmeniä miljoonia kertaa miljardeja tunnustuksellisia kristittyjä, jotka ovat uskollisia elämässään, jotka eivät löydä tuota porttia. Jeesus sanoi niin.

¹¹²“Kuinka moni menee sisälle?” En tiedä kuinka moni on menevä: ainoa asia on: “Jumala, salli minun olla yksi heistä!” Siinä se on. Hän on Tuomari. “Salli minun olla yksi.”

¹¹³Te sanotte: “Kuinka sitten voidaan sanoa, milloin ollaan kristitty?”

¹¹⁴Minä en tiedä. Mutta sallikaa minun sanoa teille, mitä Kirjoitus sanoo. Varmasti te uskotte Sen. Kun Pyhä Henki oli lähetetty maan päälle, Jumala puhui Pyhän Hengen kautta. Hän lähetti ensin enkelin, edellänsä ensin. Ja Hän sanoi: “Mene kaupungin halki, ja ihmisten joukkoon, ja pane merkki heidän otsiinsa, niiden, jotka huokaavat ja itkevät kauhistusten tähden, korjaten noita asioita.”

¹¹⁵Mikä on kauhistus? Nainen, joka panee ylleen miehelle kuuluvan vaatekappaleen. Se tekee Jumalan sairaaksi. Oletteko koskaan olleet jossakin, missä on jotakin kauhistuttavaa? Se tekee teidät sairaaksi. Kuinka sairaaksi se tekeekään teidät! Te ette voi sietää sitä. Nainen, joka panee ylleen miehelle kuuluvan vaatekappaleen, saa Jumalasta. tuntumaan sillä tavalla; te saatatte laulaa kuorossa, te voitte rukoilla joka päivä, ja huutaa joka päivä, tai elää Jumalalle joka päivä, te olette tuomittu Jumalan Läsnäolossa. Sitä tarkalleen Kirjoitus sanoo. “Kauhistus…” Ja niillä, jotka ylläpitävät sellaista, tulee olemaan osa sen kaltaisien kanssa.

¹¹⁶Antakoon Jumala meille armon seistä senkaltaista vastaan. Jos teidän on seistävä yksin, seiskää ja pitäkää Jumalan Sanaa kädessänne. Se ei tule koskaan pettämään.

¹¹⁷Nyt me olemme tulleet päivään, jossa ihmiset ovat kauhistuttavia. Ja Enkeli lähti jälleen sinetöimään. Löytäkää minulle yksi henkilö Jeffersonvillessä, jos haluatte tietää, kuka tulee menemään sisälle, etsikää yksi henkilö kaupungistamme, joka huokaa ja itkee, jatkuvasti vaivautuneena ja väsyksissä, rukoillen niiden kauhistusten vuoksi, joita tehdään kaupungissa. Voitteko kohottaa kätenne ja laskea sen jonkun henkilön päälle? Ottakaa sitten tämä Kirjoitus: “Ahdas on portti ja kaita on tie, joka johtaa Elämään, ja tulee olemaan harvoja, jotka löytävät sen.” He olivat ainoat, jotka tuli sinetöidä.

¹¹⁸Oi, voin osoittaa teille monia, jotka käyvät kirkossa. Voin osoittaa teille paljon niitä, jotka laulavat kuorossa. Voin osoittaa teille monia pyhäkoulun opettajia. Voin osoittaa teille paljon sellaisia, jotka ovat suurten yhdistysten johtajia. Voin osoittaa teille paljon niitä, jotka huutavat, paljon niitä, jotka puhuvat kielillä, paljon niitä, jotka tekevät Evankeliumin työtä.

¹¹⁹Mutta osoittakaa minulle yksi niistä, jotka syvällä sydämessään ovat niin vaivaantuneita maailman synneistä! Osoittakaa minulle saarnaaja, joka voi seistä tänään ja tuomita nuo kirkkokunnat. Osoittakaa minulle joku saarnaaja, joka haluaa seistä ja sanoa nuo asiat ja tuomita nuo kirkkokunnat. Hänen on parasta olla tekemättä sitä, tai hänet potkaistaan ulos; se on hänen ruokalippunsa.

¹²⁰Ei ihme, että Billy Graham sanoi Jack Moorelle: “En hän käsitä kuinka minun kokoukseni kestävät”, hän sanoi, “hän ei ole baptisti, eikä hän ole metodisti, tai helluntailainen.” Hän sanoi: “Ne kaikki ovat häntä vastaan.” Varmasti, minä en sano, että… Syy miksi sanoin sen täällä, en voi sanoa sitä ulkopuolella julkisesti. Sanon tämän omalle seurakunnalleni. Minulla on kamppailu, koska koettelemuksen hetki on ylläni.

¹²¹He sanovat: “Jos haluat tulla, niin se käy päinsä, mutta älä sano mitään Siitä.” Silloin voitte aivan yhtä hyvin säästää vaivan, että pyytäisitte minua tulemaan.

¹²²Minä saarnaan sen, mitä Jumala käski saarnata. Oikein. Yksi noista kahdeksasta tulee olemaan jossakin. Yksi heistä on oleva jossakin. Mutta tuona päivänä en halua olla syyllinen siihen, että olisin tehnyt kompromisseja jonkun uskontunnustuksen tai jonkun kirkon opin tai jonkun kirkkokunnan tähden. Minä olen saarnannut Totuuden!

¹²³He sanovat: “Miksi et sinä, miksi ei sinun palvelustehtäväsi, veli Branham, joka näyttää olevan niin suuri, miksi se ei pyyhkäise ulos sillä tavalla kuin näiden toisten miesten tekee?”

¹²⁴Siinä se on juuri on. Siinä se on. Kun menen kaupunkiin, niin luuletteko, että Assemblies of God olisi yhteistyössä kanssani? Ei siinä mitä minä uskon, sitä he eivät tee. Voi löytyä yksi ajoittain. Luuletteko, että metodistit tekisivät sen? Yrittäkää ottaa selvää. Olkaa managerinani viikon. Jos te menette, te menette Jeesuksen Nimessä. Niin se on.

¹²⁵Oi, tietenkin, he ottavat teidät sinne, varmasti, ottavat teidät johonkin paikkaan, ja niin että teitä ei millään tavalla yhdistetä heidän kanssaan missään sen kaltaisissa asioissa. Ja kun te lähdette pois, he sanovat: “Oi, nyt, veli Branham, hänellä on jotenkin vikaa aivoissa, vain aivan vähän, tiedättehän. Hän…”

¹²⁶Jos minulla on vialliset aivot, silloin Raamattu on viallinen opetuksessa. Sitä Raamattu on sanonut! Kyllä vaan. Tarkatkaa!

¹²⁷Jeesus sanoi: “Miksi te kutsutte Minua Belsebuliksi? Te uskoitte Salomonia, hänen erottamisen merkkiään. Te uskoitte hänen päivänään. Etelän kuningatar tuli maan äärimmäisistä osista katsomaan tuota lahjaa, ja hän uskoi sen, kun hän näki sen. Ja te istutte ja katselette sitä päivittäin, ettekä usko sitä.”

¹²⁸Eivätkä Hänen veljensäkään uskoneet Häntä. Hän sanoi: “Menkää te ylös juhlille”, Hän sanoi, “mutta Minä en mene juuri nyt.” Hän meni toista tietä, koska Hänen omat veljensäkään eivät uskoneet Häntä. Oikein. “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja on oleva vain muutamia, jotka löytävät Sen.”

¹²⁹Kun ratkaiseva hetki tuli, niin missä olivat opetuslapset? Vain mies ja nainen seisoivat ristin lähellä, Hänen kanssaan, Johannes ja Maria. Muut heistä olivat menneet pois.

¹³⁰Tämä on ratkaisun hetki. Tämä on se aika. Tämä on aika, kun Jumala tekee asioita. Tämä on aika, kun Messias on maan päällä. Tämä on aika, kun Jumalan Voima liikkuu Hänen kansassansa. Ja he kutsuvat heitä pyhiksi kieriskelijöiksi, hulluiksi, mielenvikaisiksi ja sen kaltaisiksi. Mutta tuo hetki on täällä!

¹³¹Siellä tulee varmasti olemaan joitakin suuria pettymyksiä tuomiolla.

¹³²Oi, pirtutrokari, hän tietää, missä tulee olemaan tuomiolla. Samoin olutkapakoiden asiakas tietää, minne on menevä. Samoin prostituoitu tietää, missä hän on seisova. Samoin uhkapeluri tietää, missä hän tulee seisomaan. Samoin juoppo tietää, missä hän tulee seisomaan. Hän ei tule olemaan pettynyt.

¹³³Mutta ne, ketkä tulevat olemaan pettyneitä, ovat ne, jotka ajattelivat olevansa oikeassa. Siinä on oleva pettymys. Kun ne tulevat sinne ja sanotaan: “Varmasti, me ajoimme ulos perkeleet Sinun Nimessäsi. Me olemme saarnaajia. Me kuuluimme tiettyihin kirkkoihin. Me teimme suuria ihmeitä. Oi, me saarnasimme! Minähän olin tilanhoitajana seurakunnassa. Minä olin piispa. Minä olin tätä. ‘Menkää pois Minun tyköäni, te vääryydentekijät, Minä en koskaan edes tuntenut teitä.’” Siinä se on teille. Siinä on oleva pettymys. Hän sanoi: “Heidän lastensa lapset tulisivat sisälle ja istuisivat Valtakunnassa, sanoen: ‘Meillä on oikeus olla täällä’, ja heidät tullaan heittämään ulos ulkoisimpaan pimeyteen, missä on oleva itku ja valitus ja hampaiden kiristely.” “Ahdas on portti, ja kaita on tie, joka johtaa Elämään, ja on oleva vain muutamia, jotka löytävät Sen.”

¹³⁴Teille, rakkailleni, tänä aamuna, kuunnelkaa tätä. Tämä ei ole minun keksintöäni. Minä olen vastuussa sen kertomisesta. Se on kaikki, mistä minä olen vastuussa. Jos en koskaan elämässäni saarnaisi toista saarnaa, on se Totuus: tulee olemaan vain muutamia ihmisiä, jotka pelastuvat. Vain muistakaa se: vain hyvin harvoja. Olkaa te yksi heistä.

¹³⁵“Keitä he ovat, veli Branham?” Minä en tiedä. Kukaan muu ei tiedä. Me ratkaisemme oman pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

¹³⁶Mutta olkaa linjassa Jumalan kanssa. Jos sydämenne ei lyö aivan Raamatun mukaan, silloin jokin on vialla. Ei ole väliä, mitä teidän kirkkonne sanoo, te ette voi mennä sisälle sen mukaan. Teidän on mentävä sisälle sen mukaan, mitä Jumala on sanonut. Tämä on se Kirja jolla teidät tuomitaan, pysykää Sen mukaisina!

¹³⁷“Oi”, te sanotte, “mutta minuthan on kastettu Herran Jeesuksen Nimessä.” Se on oikein, se on Raamatun mukaista. Mutta, jos tuo elämä ei seuraa sitä, ei teille tehnyt paljoakaan hyvää tulla kastetuksi.

¹³⁸Te sanotte: “Mutta, minä olen saanut Pyhän Hengen.” Se on hyvä, se teidän olisi pitänytkin tehdä. Mutta jos tuo elämä ei ole siellä!

¹³⁹Muistakaa, rikkaruoho saa saman voiman, joka lankeaa vehnän päälle, ja saa sen kasvamaan, ja se saa rikkaruohon myös huutamaan. Tuo pieni rikkaruoho nousee ylös ja on aivan yhtä onnellinen kuin vehnäkin. Niin se on, se elää tuosta samasta elämästä. Ja joku syntinen voi viipyä Jumalan Läsnäolossa, huutaa voittoa ja elää kuin kristitty. Mutta jos sydämessä ei ole jotakin erilaista… Hänellä voi olla sama Voima ajaa ulos pahoja henkiä. Jeesus sanoi niin. Hän voi saarnata Evankeliumia aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa toinenkin saarnaaja. Sitä tarkalleen Jeesus sanoi. Raamattu opettaa niin. Kyllä vaan. “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, vaikka minä antaisin ruumiini uhrina poltettavaksi, tai antaisin kaikki tavarani ruokkimaan köyhiä, ja, vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria ja tehdä näitä asioita, saarnata Hänen Nimessänsä, ajaa ulos perkeleitä Hänen Nimessänsä”, hän sanoi, “en minä ole mitään.” Niinpä hän voi tehdä sen, ja “olla ei mitään.” Ymmärrättekö ajatuksen?

¹⁴⁰No niin, se, mitä teidän tulee tehdä, on olla sydämestänne kristitty ja mennä sisälle ahtaasta portista. Sillä leveä on se tie, joka johtaa tuhoon, ja miljoonia kertaa miljoonia tämän sukupolven uskovaisista tulee menemään sitä tietä. Koska ahdas on portti ja kaita on tie, vain sinä ja Kristus yksin.

¹⁴¹“Kaita on se tie, joka johtaa Elämään, ja on oleva vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.” No niin, ne ovat meidän Herramme Sanoja. Oi! Mitä Hän teki? Hän seisoi siellä, erottaen heidän ajatuksensa.

¹⁴²Ja he sanoivat: “Hän on Belsebul. Kuinka Hän voisi olla Jumala? Hän on ihminen! Mistä tämä viisaus on tullut?” He sanoivat Hänen omassa kaupungissaan.

¹⁴³Kun menette kaupunkiin täällä, näyttää se kuin… En sano tätä teistä ihmisistä; te olette kristittyjä, te rakastatte minua. Mutta, kun menee kaupunkiin täällä, näyttää kuin Saatanan voima iskisi teidät maahan. Tämä paikka on tuomittu. Tämä kaupunki on tuomittu.

¹⁴⁴Mitä Billy Graham sanoi, kun hän tuli Louisvilleen? Hän sanoi, että se oli kaikkein demonien vallassa olevin paikka, mitä hän koskaan oli elämässään nähnyt. Hän pani sen sanomalehteen, hän sanoi: “Te voitte yksinkertaisesti tuntea Perkeleen ahdistuksen.

¹⁴⁵Tietenkin, minä voin sen tuntea. Miksi? Tämä on minun oma kotipaikkani. Kun Jeesus palasi omalle kotiseudulleen, sanottiin: “Hän ei voinut tehdä monia mahtavia tekoja, heidän epäuskonsa tähden.” Hän sanoi: “Profeetta, saarnaaja, ei ole arvostettu omalla seudullaan, omiensa keskellä.” Näettekö? Te ette voi auttaa sitä, Kirjoitus sanoo niin. Näettekö?

¹⁴⁶Nyt, kun kävelette kaupungissa täällä! Ja älkää sanoko minulle, etten tietäisi sitä. Kun kohtaan ihmisiä, jotka puristavat kättäni ja sanovat: “Oi, veli Branham, minä rakastan sinua.” Ja te tiedätte, että se on valhe! Te tiedätte, että se on valhe. Jos Jumala voi kertoa minulle sydämen erottamisen, niin miksi Hän ei voisi kertoa minulle sitä? Varmasti ja aivan täällä omienne keskellä ympäri kaupunkia!

¹⁴⁷Kun he näkevät teidät, he sanovat: “Tiedätkö, minä näin missä se-ja-se…”

“Missä? Missä se oli?”

“Siellä…”

“Hah! Me tunnemme tuon kaverin!”

¹⁴⁸Te tunnette sen. Sallikaa minun sanoa se teille, te annatte kotiinne tulla jonkun, joka ei pidä teistä kovin paljon, ja istuttuaan kotonanne vain pienen hetken, te tunnette tuon omituisen tunteen. Kertokaa se nyt neljällätoistatuhannella, silloin käsitätte, mistä minä puhun. Sitten kun menette paikkaan, missä joku rakastaa teitä, teillä on tuo tunne, että olette tervetullut, oi, te voisitte viipyä siellä ainiaan. Siinä se on, näettehän. Se on henki. Ja ihmiset eivät tiedä, mikä se on; he ihmettelevät, miksi ihmiset ovat niin saastuneita.

¹⁴⁹Mikä saa hyvät naiset, mikä saa hyvät naiset panemaan ylleen noita hyvän maun vastaisia vaatteita? Mikä saa pienet kuusitoistavuotiaat tytöt, jopa nytkin, kun on vielä kylmää, menemään kadulle yllään vaatteet, joita hänen ei tulisi käyttää edes äitinsä edessä? Se ei ole tuon lapsen vika, hän ei tiedä asiaa paremmin, vaan se on siksi, että joku saarnaaja saarnatuolissa ei ole täyttänyt velvollisuuttaan. Se on täsmälleen oikein. Varmasti. Naiset kulkevat kadulla, kokonaan seksikkäästi pukeutuneena, ja muuta sen kaltaista, ja syntiset katsovat heitä, eikä tuo nainen tiedä, että hän itse asiassa on aivan yhtä syyllinen kuin, jos hän olisi elänyt tuon miehen kanssa. Jeesus sanoi niin! Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan, ja hänen on vastattava siitä tuomion päivänä.” Ahdas on portti ja kaita on tie!

¹⁵⁰Tiedän teidän ajattelevan, että olen kova kaveri. Minä en ole mikään kova! Minä olen teidän veljenne ja minä rakastan teitä.

¹⁵¹Paetkaa sitä vihaa, joka on tuleva! Menkää ristin tykö ja huutakaa kunnes sydämenne on täytetty Hänen Hengellään, joka kääntää teidät pois kaikesta, mikä on maailmasta, ja te vaellatte jumalisesti Hänen edessänsä, sydämenne palaessa Hänelle. Rakkaudesta! Ei velvollisuudesta. Ei ole velvollisuus palvella Kristusta, se on rakkaus, joka palvelee Kristusta. Se pakottaa teitä, kunnes jokainen elämänne sykintä sykkii Hänen mukaansa. Silloin te näette synnin.

¹⁵²Ja Hän itki maan puolesta. Jumalaa murehdutti Nooan päivinä, kun Hän näki sydämet. Ja Jeesus istui ylhäällä mäellä ja sanoi: “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein Minä olisinkaan hoivannut sinua, mutta sinun hetkesi on tullut, ja sinun huoneesi on jäävä autioksi.”

¹⁵³Niin on oleva Jumalan Pojan tulemuksessa, todellisten aitojen uskovaisten sydämet ovat murtuneet. Hän näkee, että juuri nyt tulisi herätyksen pyyhkäistä tätä maata. Kuinka se voisi olla aviottomien joukon kautta? Kuinka se voi olla, kun he ovat alusta pitäen tuomittuja?

¹⁵⁴Jumalan Valtakunta on kuin mies, joka heitti verkon mereen, ja kun hän veti sen ylös, oli hänellä kilpikonnia, vesihämähäkkejä, käärmeitä, sammakoita ja joitakin kaloja. Ei ollut hänen asiansa ratkaista, mikä oli kala, hän vain veti sen rannalle. Sitä Evankeliumi tekee. Sitä Billy Graham, Oral Roberts, minä itse ja kaikki muut saarnaajat, jotka saarnaavat Evankeliumia, tekevät, he heittävät verkon ja vetävät sen ylös, sanoen: “Siinä he ovat, Herra.” Mutta mitä me teemme joka kerta? Me näemme, että ennen kuin voimme tulla takaisin, ovat he jo menneet uudestaan tuohon lammikkoon. Mitä se on? Se oli alun pitäen kilpikonna. Evankeliumin verkkoon joutuminen ei muuttanut häntä. Hän oli kilpikonna alusta alkaen. Hän oli vesihämähäkki alusta alkaen, hän oli käärme alusta alkaen. Hän oli tekopyhä ennen kuin hän edes tuli kirkkoon. Hänellä ei ollut mitään halua edes lakata ryyppäämästä, lopettaa uhkapeliään ja tupakointiaan ja valehtelemistaan, varastamistaan. Hän vain tuli sisälle koska oli peloissaan helvetistä. Kun te teette niin, te teette itsestänne vain suuremman ehdokkaan sinne. Se on totta. “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja muutamia on oleva, jotka tulevat löytämään sen.” Rukoilkaamme.

¹⁵⁵Herra, oi, tutki minut, Herra. Tutki tapaukseni juuri nyt, Herra. Älä salli minun tulla eteesi tuomiolle, saarnattuani tällä tavalla. Oi, jos minussa on mitään epäpuhdasta, Herra, ole hyvä ja ota se pois! Me näemme päivän, jossa me elämme, kun miehet ja naiset ovat tulossa niin jäykiksi. He ovat häpeissään. Sinä sanoit erään kerran: “Ei ole edes punastumista Siionin tytärten joukossa.” Heidän vaatimattomuutensa on niin otettu pois, etteivät he enää edes punastu. Oi Herra, ajatella sitä. Ja tietää, että tuo ajannäyttäjä siellä tikittää aikaa, vain minuutti tai kaksi vielä, ja tuo suuri hävitys on tuleva, silloin olkoon hän, joka on saastainen yhä saastainen.

¹⁵⁶Jumala, herätä meidät kaikki tänä aamuna. Ravista meitä, Herra! Me näemme merkkien ilmestyvän. Meidän silmämme ovat avatut tietämään se. Me näemme miljoonia, miljoonia, Herra, jotka ovat kääntäneet selkänsä ja menneet pois. Ihmettelen, mitä voin tehdä, mitä minä voin tehdä, Herra? Onko mitään, mitä voisin tehdä, Herra? Jos tarvitaan enemmän saarnaamista, enemmän rukousta, enemmän mitä tahansa, auta minua, Herra, että voisin tuoda Sanoman ihmisille. Mitä minä voin tehdä? Mutta jatkuvasti he hylkäävät Sen. Sinä teet suuria merkkejäsi ja ihmeitäsi, ja kuitenkin ihmiset vain marssivat edelleen. Onko se Sinun Kirjoituksesi, jonka täytyy täyttyä, onko aika, että “kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Isä häntä vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni.” Herra Jumala, suo tänä aamuna, että ihmiset heräisivät ja näkisivät tämän viimeisen merkin maan päällä. Minä rukoilen Jumala, että Sinä soisit jotakin ihmisille.

¹⁵⁷Siunaa tätä pientä joukkoa täällä tänä aamuna. Jumala, aloita veli Nevillestä, Herra. Paranna hänen ruumiinsa. Hän on sairas tänä aamuna, Herra, hänen vatsansa on sekaisin. Minä rukoilen, että Sinun parantava kätesi olisi hänen yllään. Liikuta hänen sieluaan.

¹⁵⁸Jumala, mene tämän seurakunnan keskuuteen. Täällä on istumassa miehiä ja naisia, joita en ehkä koskaan enää näe ennen tuota tuomion päivää, kun minun on tehtävä tili. Mutta olen lukenut Sanastasi, että “ahdas on portti, ja kaita on tie, ja on oleva vain muutamia, jotka löytävät sen.” Oi, Herra, salli näiden olla noita muutamia, joidenkin heistä, tekisitkö sen, Herra? Suo se jokaiselle henkilölle täällä.

¹⁵⁹Minä rukoilen niin kuin vain ihminen voi rukoilla. Herra, nämä ihmiset tekisivät puolestani mitä tahansa, auttaakseen minua. Jos olisin nälkäinen, he ruokkisivat minua. Jos tarvitsisin puvun, he ostaisivat sen. He liittyisivät yhteen ja ostaisivat minulle auton, saarnatakseni Evankeliumia. He tekisivät mitä tahansa sillä tavalla. Oi, Isä, tutki heidän sielunsa tänä aamuna, ole hyvä ja tee se, ja anna heidän tutkia se Sinun edessäsi. Minä en tiedä, mutta luotan siihen, että jokainen heistä on tuossa Valittujen joukossa. Ja pane myös minut sinne, Herra. Ja jos minussa on jokin syy, että en olisi siellä, Herra, paljasta se minulle ja minä oikaisen sen juuri nyt. Minä haluan olla varma. Herra, että tuona aamuna ei siellä virralla tule olemaan mitään vaikeuksia. Haluan mennä sisälle tuona päivänä. Enkä tiedä milloin se on oleva, se voi olla vielä tänään. Niinpä auta minua tietämään, auta näitä ihmisiä tietämään.

¹⁶⁰Ja kun me näemme, että sydämemme ovat välinpitämättömät! Oi, me nautimme kuunnella jotakin hyvää saarnaa radiosta, tai menemme kirkkoon. Me pidämme arvossa hyvää Sanomaa. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että puhumme Jeesuksesta jossakin. Mutta Herra, onko synti meille niin taakaksi, että se tuo kyyneleet silmiimme, huokaamisen ja itkemisen ja sitä vastaan seisomisen, kaikkia niitä kauhistuksia vastaan joita tehdään kaupungissa? Herra, nähköön Jumalan Enkeli sen yllämme, ja merkitköön meidät. Suo se, Herra.

¹⁶¹Niinpä, tule, Herra Jeesus, ja valmista sydämemme ja anna meille todellinen merkkisi, että Sinä olet keskellämme, että me voisimme tietää saavamme nyt viimeisen merkin ennen tämän sukupolven loppua.

¹⁶²Ja me näemme tämän aviottomuuden, kun miehet elävät tässä kansakunnassa ja heille syntyy lapsia toisten miesten vaimoista, ja pienet tytöt kaduilla, ja satoja pannaan pois kouluista, joka vuosi, kun teini-ikäiset tulevat äideiksi, eikä ole mitään kunnioitusta, ja kuinka naiset itse myrkyttävät itsensä tupakoimalla ja juomalla, ja on televisiot ja niin edelleen, jotka turmelevat lasten mielet. Oi Herra, kuinka kauan se voi kestää? Ja Sinä Pyhä Jumala…

¹⁶³Oi, Isä, minulla on outo tunne tänään, että jotakin pitää tehdä nopeasti, Herra. En tiedä mitä sanoa, mutta rukoilen, Herra, että Sinä asettaisit sydämeemme sen, mitä tulee tehdä. Suo nämä asiat, Herra. Me pyydämme niitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹⁶⁴Tuo hetki on käsillä. Jokainen järkevä henkilö, jolla on ymmärrys, tietää, että jotakin on tapahtumaisillaan. Tässä rakennuksessa ei ole yhtään henkilöä, joka on oikeassa mielentilassa, ja joka ei tietäisi, että tämä maailma ei voi kestää näissä olosuhteissa. Me emme voi kestää, ystävät. Ei ole yhtään mitään, mitä kohden voisin opastaa teitä tänä aamuna, pastorinanne, tai veljenänne, kuin Jeesus Kristus. Ei ole mitään, minkä minä tietäisin. Vain ajatelkaa näitä asioita, joiden on profetoitu tulevan, ennen kuin Ylöstempaus tapahtuu, kaikki, mitä tiedän, on täyttynyt.

¹⁶⁵Te sanotte: “Entä pedon merkki?” Se on tuleva ahdistuksen ajassa. Seurakunta tulee olemaan mennyt silloin. Näitä ei tarvitse merkitä, nämä ovat jo menneet, näettehän. Merkitseminen on meneillään nyt. Merkitseminen on polttomerkin osoittaminen. Paetkaa Jumalan tykö, paetkaa Hänen tykönsä nopeasti!

¹⁶⁶Ihmettelen tänä aamuna, odottaessamme täällä hetken. Minusta tuntuu niin kuin teistäkin. Voin aistia tunteenne, jokainen teistä yrittää ajatella: “Oi Jumala, tutki minut!” Sillä tavalla myös minusta tuntuu. Minä käsitän, että nämä, tämän kaltaiset Sanomat, ystävä, eivät ole suosittuja ihmisten keskellä. Te tuomitsette heidät ja te teette heidät alhaisiksi. Jonkun on tehtävä se. Toivoisin, että se olisi ollut joku muu. Mutta, jos minun osakseni on langennut tehdä se, ja jos minun on oltava siivoojanainen, haluaa siivota. Jos olen… Daavid sanoi: “Olen mieluummin ovimattona Jumalan Huoneessa, kuin että asuisin teltoissa synnin kanssa.” Oikein. Mitä tahansa Jumala haluaa teidän tekevän, tehkää se. Älkää olko häpeissänne. Jos siellä on…

¹⁶⁷Ja muistakaa, minä tiedän, että se on suuri asia. Te sanotte: “Veli Branham, sanotko, että vain kahdeksan sielua tulee pelastumaan?”

¹⁶⁸Minä en tiedä, kuinka monta tulee pelastumaan, en osaisi sanoa sitä teille. Mutta sanon yhden asian: heitä on oleva niin harvoja, tämän kaltaisessa päivässä. Vain ajatelkaa, kuinka monet pelastuivat sinä päivänä, kun Hän oli täällä. Ajatelkaa Nooan päivää, ja Lootin päivää, ja kaikkia heitä, Hän sanoi: “Niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Ahdas on portti, ja kaita on tie.” Katsokaahan, te menette sisälle yksinänne, Hänen kanssaan; siinä kaikki. Näettekö? “Ja vain muutama tulee olemaan, joka löytää sen.” Vain hyvin harvat. Olkaa yksi noista harvoista. Kuinka moni uskoo, että se on Evankeliumin Totuus? Tiedän, että se on kovaa, se on rasittavaa. Minusta rasittavaa sanoa se, tuntiessani inhimillistä rakkautta teitä kohtaan, mutta Jumalan rakkaus pakottaa minut kertomaan sen teille.

¹⁶⁹No niin, tuo sama Pyhä Henki, joka teki sen Abrahamin päivinä, teki sen Kristuksen päivinä, lupasi olla täällä ja tehdä tuon saman asian. Hän on täällä. Jos minä nyt olen kertonut teille Totuuden, on Jumala velvollinen tuota Totuutta kohtaan.

¹⁷⁰Jos minä en pidä sanaani, en ole sanani mittainen mies. Jos te ette pidä sanaanne, te ette ole sananne mittainen mies. Minä saatan luvata teille jotakin, enkä voikaan tehdä sitä, silloin tulen sanomaan sen teille. Jos olen teille velkaa jotakin ja yritän piilotella sitä teiltä, olen tekopyhä. Mutta, jos tulen sanomaan teille: “Olen sinulle velkaa, enkä voi nyt maksaa sinulle, mutta tulen tekemään parhaani”, silloin te annatte anteeksi minulle ja autatte minua. Näettekö?

¹⁷¹Me olemme kaikki Jumalalle velkaa jotakin. Me olemme Hänelle velkaa elämämme. Olkaamme siinä rehellisiä. Älkää sanoko: “Mutta, katsohan, minä olen presbyteeri. Minä olen metodisti. Minä olen helluntailainen. Minä kuulun Jumalan Seurakuntaan. Minä olen nasarealainen. Minä olen Pyhyyden Pyhiinvaeltaja.” Älkää ajatelko sitä! Miljoonia niistä tulee olemaan helvetissä. Olkaa te kristitty, Kristuksessa.

¹⁷²Kuinka moni haluaa sanoa: “Veli Branham, muista minua nyt rukouksessa, minä haluan nousta ylös.” Jumala siunatkoon teitä.

¹⁷³Herra, Sinä näet heidän kätensä. Tuo hetki on täällä. Suuri Pyhä Henki on hiljentänyt tämän rakennuksen tänä aamuna. Vaistoan Sinun Läsnäolosi. Käsitän, että Sinä olet täällä kunnioittaaksesi Sanaasi: “Minä Herra olen istuttanut, ja Minä kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan nyhtäisi sitä Minun kädestäni.” Sinä lähetit Sanasi täyttämään tarkoitustaan, ja Sen on tehtävä se, Herra. Kirjoitus sanoo, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ainiaan.

¹⁷⁴He eivät voineet uskoa, nuo ihmiset Sinun päivinäsi eivät voineet uskoa, että Pyhä Henki oli Sinussa. Ja Sinä, ollen Mies, teit itsesi Jumalaksi, joka Sinä olit, neitseellisesti syntynyt Jumalan Poika, joka tuli maan päälle lunastamaan meidät synneistämme. Ja koska he näkivät Jumalan Hengen Sinussa, he yrittivät tehdä siitä jotakin muuta. Ja Sinä sanoit heille, Herra: “Se en ole Minä, joka tekee tekoja, se on Isäni, joka asuu Minussa. Hän tekee teot. Te kutsutte Abrahamia isäksenne, Abraham näki Minun päiväni.” Varmasti hän näki, kun hän seisoi Hänen vierellään ja näki Hänen tekevän tuon merkin. “Hän näki Minun päiväni ja iloitsi.” Hän sanoi: “Te erehdytte, koska ette tunne Kirjoitusta, ettekä Jumalan Voimaa. Kuinka Jumala voisi varjota neitsyen ja tuottaa Pojan neitseellisen syntymän kautta, ja asua itse Voimansa täyteydessä tuossa yhdessä Miehessä?”

¹⁷⁵Ja kuinka Hän voisi ottaa tuon saman Veren tuosta ruumiista, jonka Hän antoi Uhriksi, ja pyhittää kansan, niin että Hän itse voisi elää siinä, jatkaa työtään täydelliseksi saattamisen loppuun asti! Oi Jumala, herätä ihmiset näkemään se. Suo se. Pelasta jokainen, joka kohotti kätensä. Puhdista heidän sydämensä. Herra, minun käteni ovat ylhäällä. Puhdista minut, oi, Herra. Tämä on oikaisun huone. Tämä on paikka, missä meidät pitää pestä. Pesköön Pyhä Henki meidät tänä aamuna ja puhdistakoon meidät turmeluksesta.

¹⁷⁶Me rukoilemme, Herra, ettei yhtäkään henkilöä lähtisi täältä olematta täytetty Sinun Hengelläsi. Ehkä ei ole yhtäkään ulkonaista mielenliikutusta, kun se tapahtuu. Mutta, Herra, mene sisäpuolelle, vedä kuori pois ja osoita meille, mitä me olemme, Herra. Suo se. Ja sitten täytä meidät Sinun Hengelläsi, sydämellä, joka on totuudellinen ja puhdas. Ja tässä vainojen ja kovien koettelemusten ajassa, Sinä käyt suloisemmaksi ja kalliimmaksi vaeltaessamme eteenpäin, odottaen tuota päivää. Kun kyyneleet valuvat alas poskiltamme kaupungin syntien vuoksi, niin ehkä Pyhä Henki katsoo alas ja sanoo: “Siellä on yksi, jonka voin merkitä, hän on Minun.” Suo se, Herra. Voikoon se löytyä joukossamme tänään. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Kun tulen tuolle virralle päivän lopulla,
Ja viimeiset surun tuulet ovat puhaltaneet;
Siellä on joku odottamassa, joka näyttää minulle tien,
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin,
Jeesus kuoli kaikki syntini sovittaakseen;
Kun näen pimeyden, on Hän odottava mua,
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.

¹⁷⁷Minä haluan tuntea Hänet nyt. Ota käteni, kallis Herra, taluta minua eteenpäin. Salli minun seistä täällä, Herra, kaikkea vastaan, mitä kutsutaan vääräksi, kaikkea vastaan, mikä näyttää väärältä. En välitä, mitä ketä tahansa sanoo, salli minun seistä, Herra. Kun olen tehnyt kaiken minkä voin, auta minua seisomaan. Ota käteni ja vedä minut sen lävitse, Herra. Tee jotakin, anna minun seistä. Sitten, kun eteen tulee asioita, ja tämän maa ilman aarteita ja kaikki sen upeus ja sen loisto; sokaise silmäni sille, salli minun ainoastaan nähdä Hänet, joka kuoli puolestani. Jos se maksaa jokaisen ystävän, mitä minulla on, jos se maksaa kaiken, mitä minulla on; se ei merkitse mitään, minä luovutan sen kaiken alttarille. Siinä se on, salli minun seistä uskollisena. Ja jonakin päivänä, kun kuoleman henkäys puhaltaa kasvojani vasten ja tiedän, että sydämeni on lopussa, ja päiväni ovat päättyneet, ja aikani on loppunut, ja korttini on otettu telineestä, minä en halua ylittää Jordania yksin. Hän tulee olemaan siellä. Kun näen pimeyden, on Hän odottava minua siellä, minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin. Jos seison Hänen puolestaan nyt, on Hän seisova minun puolestani silloin. Tahdon elää Hänelle, joka kuoli puolestani, kuinka onnellinen silloin on elämäni oleva. Sillä tavalla haluan seistä.

¹⁷⁸Arvaan, että täällä on sairaita. Jakoiko hän yhtään rukouskortteja. Unohdin sen. Antoivatko he kortteja? Onko yhtään kortteja annettu? Onko kellään kortteja? Ei.

¹⁷⁹Hyvä on, minä vain odotan Pyhää Henkeä. Jos te vain uskotte, jos teillä vain on usko ettekä epäile. Jos Jumala tulee paljastamaan minulle teidän vaivanne… Mitä tahansa se onkin, minä en tiedä; kohottaisitteko kätenne, että te ette tunne minua, enkä minä tunne teitä. Sitten, jos Jumala tulee paljastamaan sen täällä, niin uskotteko, että se oli sama Enkeli, joka toi Sanoman juuri ennen Sodoman hävitystä siellä, ja että se on sana Enkeli, joka tuo sen juuri nyt ennen toista hävitystä? Uskotteko te sen? Jos uskotte, kohottakaa kätenne. Hyvä on. Hyvä on, suokoon Herra sen.

¹⁸⁰Hän istuu lähelläni. Eräs toinen istuu lähelläni, rouva Snyder tässä, tai tämä rouva Murphy tässä, mikä hänen nimensä onkaan, joka istuu tässä. Tunnen heidät.

¹⁸¹Tätä miestä en tunne, hän on minulle vieras. Mutta Jumala tuntee hänet. Jos Jumala tulee paljastamaan sen nyt, niin kuinka monet tietävät, että se on…

¹⁸²Nyt, te, älkää katsoko minuun, minä olen vain Kentuckyn metsäläinen, niin pitkälti kuin siitä on kysymys. Minulla on tuskin tarpeeksi koulutusta kirjoittaa omaa nimeäni. Mutta on yksi asia, jonka tiedän, minä tunnen Hänet. Ja se on kaikki, mitä haluankin tuntea. Älkää nyt kiinnittäkö mitään huomiota kielioppiini.

¹⁸³Te voitte ajatella, että saarnani tänä aamuna oli kokonaan poissa linjasta ja kaikkea muuta, mutta linjatkaapa se kerran Raamatun kanssa ja nähkää oletteko suunnatut suoraan maaliin. Katsokaa näkyykö se kiikarissanne, kun asetatte sen kohdalleen. Älkää linjatko sitä omien ajatustenne kanssa, vaan sen kanssa, mitä Hän on sanonut. “Ahdas on portti, ja kaita on tie, ja on oleva vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen; koska lavea on se tie, joka johtaa hävitykseen, ja avara on se portti, ja monet tulevat menemään siitä.” Miljoonia kertaa miljoonia tulee menemään sisälle siitä. Yksi miljoonasta on mahdollisesti se tapa, jolla se tulee olemaan. Siinä se on teille. Sitä Hän sanoi. No niin, Hän ei koskaan maininnut tuota lukua, mutta Hän sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivissä, kahdeksan sielua. Niin kuin oli Sodoman päivissä, kolme.” Koko asiasta, vain kolme pelastui tulelta. Niin se tulee olemaani

¹⁸⁴No niin, jos joku on todella hengellinen, haluan teidän katsovan tätä miestä, joka istuu tässä, hän katselee minua niin kiinteästi kuin voi. Hän kohotti kätensä, enkä minä tunne häntä; en ole koskaan nähnyt häntä, enkä tiedä hänestä mitään. Hän vain istuu siellä katsellen minua. Mutta, näettekö, hän ottaa kosketusta, hän rukoilee. Niin on. Nyt, jos Herra tulee kertomaan minulle… Tämä mies istuu noin kaukana minusta, ja tämä on ensimmäinen tapaamisemme, ja siellä hän istuu. Jos Herra tulee paljastamaan minulle, mitä hän… Minä en voisi parantaa häntä. En voisi tehdä sitä, koska Jumala on jo tehnyt sen. Mutta se lisäisi teidän uskoanne. Jokainen näkee nyt, Hän on täällä, aivan sama Henki. Ja muistakaa, Jeesus lupasi tämän, ennen lopunaikaa. Se on aina ollut viimeinen merkki.

¹⁸⁵Eräänä päivänä, Leo ja minä ja jotkut meistä olimme keskustelemassa kadulla. Ja minulla on jatkuvasti tunne, että jokin muutos on tulossa, muutos on tulossa. Kun puhuimme siitä, se ei tule olemaan muutos palvelustehtävässäni, koska se ei voi olla enempää, mutta se tulee olemaan muutos minussa. Olen aina ollut heikko ja antanut ihmisten johtaa ja opastaa minua, ja lähettää tähän suuntaan ja tuohon suuntaan. Jos olisin tehnyt jotakin, mitä Herra käski minua tekemään pitkän aikaa sitten, en olisi vaikeuksissa, joissa olen tänään. Menen ulos ensi viikolla ollakseni yksin Jumalan kanssa. Kyllä. Minun täytyy kuulla Taivaasta. En halua olla heikko, haluan seistä oman vakaumukseni pohjalla.

¹⁸⁶Tuo mies, joka istuu siellä aivan takana, se palaa jatkuvasti suoraan häneen, koska tuo mies uskoo, hän todella uskoo. Katselen kuulijakuntaa kaikkialla, ja se palaa suoraan takaisin tuohon mieheen. Hänellä on tarve, hänellä on taakka, mutta hänellä on taakka jonkun muun puolesta. Se on totta. Sinä rukoilet jonkun muun puolesta. Sinulla on joku muu sydämelläsi. Oikein, eikö niin? Se on ystävä. Jos kerron sinulle, mikä on vikana tuolla ystävällä, niin uskotko minun olevan Jumalan palvelijan? Hän on alkoholisti. Kyllä. Jos se on oikein, kohota kätesi.

¹⁸⁷Uskotteko te? Joku niistä täällä, jotka kohottivat kätensä, joku nainen täällä takana, joku. Kyllä. Te ette tunne minua, olenko minä teille kaikille vieras? Minä en tunne sinua, mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko sen? Jos Jumala paljastaa minulle, mitä sydämelläsi on, niin tahdotko uskoa minun olevan Hänen palvelijansa? Pikku rouva, sinä olet huolissasi tuosta pienestä lapsesta siellä. Kyllä. Ja tuolla lapsella on ihottuma kasvoissaan. Lääkäri ei voi tehdä sille mitään. Sinä olet vieras täällä, ja sinä ja rakkaasi istutte siellä. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle kuka olet ja mistä tulet? Uskotko sen? Vastaanottaisitko lapsen parantumisen, jos Hän tekisi sen? [Rouva sanoo: “Kyllä.”] Hyvä on, voit mennä takaisin Sommersetiin, Kentuckyyn, mistä tulet. Ja usko, että hän on tuleva terveeksi, ja ihottuma tulee jättämään lapsen, jos voit uskoa sen.

¹⁸⁸Kun mainitsin tuon sanan, joku, joka seisoo siellä takana aulassa, on Somersetista, Kentuckysta, hänellä on sydänvika, hän rukoilee. Uskotko Jumalan voivan tehdä terveeksi? Jos te uskotte sen koko sydämellänne ja uskotte, että Jumala tulee parantamaan ja tekemään terveeksi.

¹⁸⁹Tässä, uskon, että jollakin aivan tässä jossakin oli kätensä ylhäällä, jollakin naisella. Kyllä, näin kätesi. Olenko minä sinulle vieras, rouva? Minä en tunne sinua. Me emme ole koskaan tavanneet. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? [Nainen sanoo: “Kyllä.”] Uskotko? Sinulla on taakka sydämelläsi, tai jotakin. Uskotko, että jos Jumala voi paljastaa sen minulle, uskotko, että se on sama Henki, joka oli Kristuksessa? Sinun aviomiehesi istuu siellä, uskooko hän myös saman asian? Uskotko sinä saman asian? Se koskee pientä tyttöänne, joka istuu siellä vieressänne. Oikein, hänellä on syöpä. Mutta uskotteko, että Jumala tulee parantamaan hänet? Jos uskotte, kohottakaa kätenne. Hyvä on, laskekaa kätenne lapsen päälle.

¹⁹⁰Herra Jeesus. Sinun Henkesi Läsnäolossa, minä tuomitsen sen perkeleen, joka on tappamassa tätä lasta. Asetan uskolla, Jeesuksen Kristuksen Veren tuon tappajan ja tämän lapsen välille. Voikoon se elää. Aamen.

¹⁹¹Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö. “Jos voit uskoa, kaikki on mahdollista.” Jos voitte uskoa, ovat kaikki asiat mahdollisia. Oikein.

¹⁹²Joku muu siellä jossakin takana nosti kätensä, sinä, rouva siellä rivin päässä. Uskotko minun olevan Jumalan palvelijan. Minä en tunne sinua, sinä et tunne minua. Uskotko Jumalan voivan paljastaa minulle, mikä vaivasi on? Vastaanotatko Jeesuksen Parantajaksesi, tai sen Antajaksi, mitä se sitten onkin. Uskotko sen sitten? Hyvä on, silloin tuo hermoromahdus, joka sinulla oli, se sinulla oli. Jos se on oikein, nouse seisomaan, jos se on oikein, niin että ihmiset voivat nähdä, että se on totuus. Hyvä on, se on jättävä sinut nyt. Mene kotiin ja ole terve. Jumala siunatkoon sinua. Sinä myös olet Kentuckysta. Uh-huh, se on oikein.

¹⁹³Tämä rouva, joka istuu vieressäsi, on myös Kentuckysta. Myös hän on. Minä en tunne sinua, enhän? Mutta voin sanoa, että sinulla on jotakin vialla. Jos voin sanoa sinulle, mikä sinulla on vikana, otatko vastaan Kristuksen Parantajanasi? Se on lonkassasi. Jos se on oikein, kohota kätesi, oikein korkealle, niin että ihmiset voivat nähdä. Hyvä on, mene nyt kotiin, se on jättävä sinut. Sinun uskosi tekee sinut terveeksi. Haastan teidät uskomaan. Annan haasteen uskollenne uskoa.

¹⁹⁴Tässä istuu eräs rouva, rukoillen, hänellä on nenäliina kasvoillaan. Minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Sinä olet Jolietista, Illinoisista, ja sinulla on kasvain. Se on tarkalleen oikein. Voit ihmetellä… (Kyllä, se on nainen, jonka Rosella toi. Kyllä. Hetkinen, hän kertoi minulle siitä, mutta hän ei tiennyt, etten tuntenut tuota naista. Niin se on. Tuon naisen usko vain sattui olemaan niin suuri.) Kerron sinulle erään asian, josta tiedät, etten ole tietoinen. Sinä rukoilet tämän lapsen puolesta, joka istuu tässä rivin päässä, joka on sairas. Se on sinun lapsesi. Oikein. Aamen. Sinä tiedät, etten tiennyt sitä.

¹⁹⁵Siinä Hän on, Se on Pyhä Henki! Uskotteko te sen? Vastaanotatteko sen? Silloin se, mitä sanoin, että “ahdas on portti, ja kaita on tie”, on oikein. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on täällä juuri nyt. Elävän Jumalan Henki on täällä nyt. Uskotteko te sen? Silloin, annan teidän tietää, etten minä ole mikään parantamaan, minä en ole mikään parantaja, mutta Jumalan Henki vain valitsi minut julkituomaan itsensä. Minulla ei ole mitään koulutusta. Minulla ei ole mitään tietoa mistään. Mutta se on Hänen Henkensä, joka tekee sen, näettehän, ja Hän haluaa teidän tietävän, että olen kertonut teille Totuuden.

¹⁹⁶Tämä on Totuus, että Jeesus Kristus tekee jokaisen teistä terveeksi juuri nyt, jos te vain haluatte uskoa sen. Sitten, jos se toimi Kingstonissa, missä nämä lähetyssaarnaajat, tai keitä he ovatkin siellä takana, näkivät Sen toimivan, kymmenien tuhansien parantuessa, niin miksi se ei toimi täällä Amerikassa, missä meillä on sillä tavalla kuin nyt on nyt. Miksi me emme voi uskoa sitä? Koska me emme voi ylittää tuota pientä estettä siellä. Uskotteko te sen? Kohottakaa kätenne.

¹⁹⁷Nyt, nuo samat kädet, laskekaa ne jonkun vierellänne olevan päälle, ja antakaa minun rukoilla hänen puolestaan täältä, älkääkä enää epäilkö sydämessänne, niin tämä on päättävä sen.

¹⁹⁸Oi, veli Neville! Kuinka olenkaan toivonut, kuinka olenkaan rukoillut, kuinka… Te saatatte ajatella, että olen poissa tolaltani, en ole. Tiedän tarkalleen missä olen. Jos minä vain voisin saada tämän pienen asian annetuksi teille! Käsitättekö te, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on juuri nyt täällä ihmisten keskellä tänä aamuna, juuri nyt läsnä, näyttäen itsensä.

“Mutta”, te sanotte, “veli Branham, sinä sanoit sen.”

¹⁹⁹Kuinka minä sen sanoin? Minä en tunne teitä. Siellä on toinen nainen jolla on tuberkuloosi. Sinä olet parantunut, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Pyydän anteeksi, sinä rukoilit erään naisen puolesta jolla on tuberkuloosi, koska hän on harmaapäinen nainen. Kyllä. Hyvä on, uskokaa se. Hyvä on. Hän on täällä. Se on Hänen läsnäolonsa.

²⁰⁰No niin, tässä on se, mitä Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveeksi.” Kuinka Hän voisi valehdella? Näettekö, se ei ole Hänen päällään, se ei ole minun päälläni, se on nyt teidän Uskokaa.

²⁰¹Katselen erästä naista, joka istuu siellä takana, hänellä on paljon uskoa. Hän ja hänen miehensä ovat juuri tulleet Herran luo. Hän istui juuri tässä kokouksessa, hänellä oli revähtymä, jonka lääkäri aikoi leikata juuri aikaisemmin, ja hänen lapsensa oli syntymäisillään. Ja tuo lääkäri aikoi leikata sen jälkeenpäin, mutta kun lapsi oli syntynyt, eivät he enää voineet löytää mitään tyrää. Se oli kaikki poissa. Näettekö? Miksi? Hän vain istui kokouksessa… Hän ei koskaan tullut tänne puhujanlavalle sillä tavalla. Hän vain istui siellä takana ja uskoi sen. Onko se oikein, rouva Green? Siellä takana. Se on oikein. Näettekö hänen kätensä? Lääkäri ei edes voinut löytää tuota revähtymää, se oli kokonaan poissa. Miksi? Hän uskoi sen, vain astui esiin ja sanoi: “Se on oikein!”

²⁰²Tehkää te nyt samoin, ja jokaisen vaivan, joka teillä on, on lähdettävä. Jumala, joka voi lähettää Jotakin ihmisruumiiseen, tuohon käärmeen puremaan, joka oli tuon miehen jalassa, joka olisi tappanut hänet, ja voi pysäyttää sen ja tappaa sen juuri siihen, kuinka paljon enemmän Hän voi tappaa sairauden teidän ruumiissanne. Koska tuo mies oli hädässä, ja hänen täytyi saada apua. Myös teidän on saatava. Jos te ette saa sitä, te kuolette.

²⁰³Pitäkää nyt kätenne toistenne päällä. Älkää rukoilko itsenne puolesta. Rukoilkaa vieressänne olevan henkilön puolesta. Se on kristillistä.

²⁰⁴Oppikaa tämä, oppikaa tämä, että niin kuin te teette toisille, te teette Kristukselle. Kun te olette hyvä jollekin muulle, te olette hyviä Kristukselle. Jos te kohtelette huonosti jotakuta muuta, te kohtelette huonosti Kristusta. Oi!

²⁰⁵Oi, jos vain voisin saada tämän ymmärretyksi, jos vain voisin saada ihmiset näkemään sen, mitä minä katson ja mitä minä tunnen ja mitä minä tiedän olevan meneillään, näettehän. Kuinka Kristus on tunkemassa tuon Sanoman jälkeen tänä aamuna, päästäkseen syvälle ihmisten sydämiin ja luodakseen jotakin siellä; ei kiihotusta, ei mielenliikutusta, (se tulee sen mukana), vaan luodakseen siellä kuolemattoman uskon, joka ei tule sanomaan, ei tule antamaan tuumaakaan viholliselle.

²⁰⁶Hän on nyt kuuleva minun rukoukseni, Hän on kuuleva teidän rukouksenne. Rukoilkaa nyt toistenne puolesta, minun rukoillessani teidän kaikkien puolesta.

²⁰⁷Oi, Herra, tämä suuri ratkaiseva hetki, me käsitämme, että tämä tulee merkitsemään eroa monelle, kuoleman ja elämän välillä. Ja minä vapisen, Sinun Läsnäolossasi, sillä minä tiedän, Herra Jumala, että minun täytyy rukoilla koko sydämelläni. Minä käsitän, että ajatuskin siitä, ettei keskellämme olisi sairasta henkilöä viiden minuutin kuluttua, jos jokainen henkilö tunnistaisi, että Sinä olet täällä. Täällä he seisovat tänä aamuna, Herra. Me annoimme ihmisten kohottaa kätensä, jotka tiesivät, etten tuntenut heitä, enkä tiennyt heistä mitään. Mutta Sinun Henkesi tuntee heidät. Sinä tunnet heidän sydäntensä salaisuudet, kuinka paljon enemmän Sinä tunnet heidän vaivansa ja kärsimyksensä! Silloin Herra, salli sen olla tänään, olkoon se juuri nyt, että Sinun Henkesi koskettaa heidän sairaita ruumiitaan. Suo se, Herra. He rukoilevat toistensa puolesta.

²⁰⁸Ja minä rukoilen, rakas Jumala, että Pyhä Henki tekisi sen niin todelliseksi heille, etteivät he enää koskaan epäilisi sitä uudestaan. Ja on eräs toinen sairaus, Herra, joka on paljon suurempi tätä fyysistä sairautta, ja se on hengellinen sairaus. Voikoon jokainen sydän olla avattu.

²⁰⁹Herra, kuinka se voi olla, että Sinä seisoit siellä Abrahamin vierellä, ja teit tämän saman asian, kerroit Saaralle, joka oli takanasi, sanoo Kirjoitus, ja nauroi siellä teltassa, ja Sinä sanoit siitä hänelle. Ja Abraham tunnisti, että se oli Elohim, suuri Jumala. Muutamassa minuutissa Sinä olit hävinnyt hänen näkyvistään.

²¹⁰Ja Herra, kun Jeesus seisoi siellä ja teki saman asian ja sanoi: “Te kutsutte Abrahamia isäksenne, ja vieläpä sanotte tuntevanne Kirjoitukset.” Hän sanoi: “Te erehdytte, koska ette tunne Kirjoituksia, ettekä Jumalan Voimaa.” Ja he kutsuivat Häntä Belsebuliksi.

²¹¹Mutta Sinä lupasit, että viimeisinä päivinä Sinä vuodattaisit Henkesi uudestaan. Profeetta sanoi: “Ehtooajassa on oleva Valo.” Ja täällä me olemme.

²¹²Kun tämä avioton maailma kompuroi synnin alla, kuin juopunut mies horjuessaan kotiin yöllä, pian se on oleva poissa, eikä siitä tuskin ole jäljellä edes vulkaanista tomua. Ja me näemme ajan tikittävän pois.

²¹³Oi, Jumala, ota jokainen epäilys pois meistä. Siirrä meidät tuohon ympyrään juuri nyt. Tule, Pyhä Henki. Ojenna suuret siipesi tämän pienen kuulijakunnan yli juuri nyt ja anna itsesi imeytyä heidän sydämiinsä ja anna heidän tietää, että Sinä olet Jumalallisessa läsnäolossa, että se olet Sinä: “Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun sairautesi.” Ja tehköön Sinun Läsnäolosi jotakin heidän sydämilleen, joka saa heidät menemään täältä, tänä aamuna, uskoen kaikella mitä heissä on. Ja voikoon jokainen sairas ja vaivattu henkilö olla parantunut.

²¹⁴Sillä, Sinun palvelijanasi, minä seison ja tuomitsen jokaisen perkeleen, tuomitsen sairauden, tuomitsen Saatanan.

²¹⁵Sinä olet hävinnyt, sinä et ole mitään muuta kuin hämääjä. Ja me katkomme sinun kätesi tänä aamuna, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja Hänen palvelijanaan, saarnaten Hänen Sanaansa ja kertoen ihmisille totuuden, että he korjaisivat ja ojentautuisivat Jumalan Sanan mukaan, minä tuomitsen sinut, Saatana, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Lähde joka ainoasta näistä ihmisistä, jotka ovat tulleet kaukaa ja läheltä, parantuakseen. Lähde tästä kuulijakunnasta ja näistä ihmisistä. Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta. Ja Raamattu sanoo: “Vaikuttava, harras vanhurskaan rukous saa aikaan paljon.” Ja monella vanhurskaalla on täällä tänä aamuna kätensä laskettuna sairaan päälle. Oi, Saatana, sinä haluaisit saada heidät ajattelemaan, että se olin minä, ja silloin sinä ottaisit kirkkauden pois heiltä. Mutta se on myös heidän uskonsa Jumalaan, he uskovat Jumalaa! Ja sinun täytyy siirtyä pois, heidän uskollaan. Niinpä lähde matkaasi täältä ja mene ulkoisimpaan pimeyteen, minne sinä kuulutkin. Minä tuomitsen sinut, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Jumalan Raamatun ja Enkelin minulle antaman tehtävän arvovallalla, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja anna heidän olla vapaat. Aamen.

²¹⁶Uskotteko te, koko sydämellänne, että olette parantuneet? Kohottakaa kätenne, sanoen: “Minä nyt vastaanotan Jeesuksen Kristuksen Parantajanani. Kaikki varjot ovat hävinneet minulta. Minä nyt vastaanotan Hänet Hänen voimansa täyteydessä, Hänen Läsnäolonsa siunauksellisuudessa. Minä vastaanotan Hänet.”

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
jumalallinen Pelastaja;
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä
Sinun viereltäsi pois.

Kohottakaamme nyt kätemme Hänelle todella suloisesti.

Elämän tummia sokkeloita kulkiessani,
Ja murheiden ympärilläni levitessä,
Ole Sinä minun oppaani, Oi Jumala;
Käske pimeyden muuttua päiväksi,
Pyyhi surut, kyyneleet pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä
Sinun viereltäsi pois.

[Veli Branham alkaa hyräillä “Uskoni Katsoo Ylös Sinuun.”]

… rikkaana armosta…

59-0125 OLKAA VARMAT JUMALASTA (Be Certain Of God), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.1.1959

59-0125 OLKAA VARMAT JUMALASTA
(Be Certain Of God)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.1.1959

¹Ja tässä lukee tällä tavalla:

Ja Elia Tisbeläinen, joka oli Gileadin asukkaista, sanoi Ahabille: Niin kuin HERRA Israelin Jumala elää, jonka edessä minä seison, ei tule olemaan kastetta eikä sadetta näinä vuosina, muutoin kuin minun sanani mukaisesti.

Ja HERRAN sana tuli hänelle, sanoen: Mene pois täältä ja käänny itään päin, ja kätkeydy Keritin purolle, joka on ennen Jordania.

Ja on oleva, että sinä tulet juomaan purosta; ja minä olen käskenyt korppeja ruokkimaan sinua siellä.

Niin hän meni ja teki HERRAN sanan mukaan: sillä hän meni ja asusti Keritin purolla, joka on ennen Jordania.

Ja korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamulla, ja leipää ja lihaa illalla; ja hän joi purosta.

Ja tapahtui jonkin ajan kuluttua, että puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut.

Ja HERRAN sana tuli hänelle, sanoen: Nouse, mene Sarpatiin, joka kuuluu Siidonille, ja asu siellä: katso, minä olen käskenyt leskinaista siellä ruokkimaan sinua.

Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja, kun hän tuli kaupungin portille, katso, leskinainen oli siellä keräämässä keppejä: ja hän huusi hänelle, ja sanoi: Hae minulle, minä pyydän sinua, vähän vettä astiassa, että minä voin juoda.

Ja hänen mennessään hakemaan sitä, hän kutsui häntä, ja sanoi: Tuo minulle, minä pyydän sinua, palanen leipää kädessäsi.

Ja hän sanoi: Niin kuin HERRA sinun Jumalasi elää, minulla ei ole kakkua, vain kourallinen jauhoja tynnyrissä ja vähän öljyä astiassa: ja, katso, minä kokoan kaksi keppiä, että voin mennä sisälle valmistamaan sen itselleni ja pojalleni, että me voimme syödä sen, ja kuolla.

Ja Elia sanoi hänelle: Älä pelkää; mene ja tee niin kuin olet sanonut: Mutta valmista minulle siitä pieni kakku ensin, ja tuo se minulle, ja jälkeenpäin valmista itsellesi ja pojallesi.

Sillä näin sanoo HERRA Israelin Jumala: Jauhotynnyri ei tule tyhjenemään, eikä öljyä puuttumaan astiasta, siihen päivään asti kunnes HERRA lähettää sateen maan päälle.

Ja hän meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut: ja nainen, ja Elia, ja naisen perhe, söivät monta päivää.

Ja jauhotynnyri ei tyhjentynyt, eikä myöskään öljy loppunut, HERRAN sanan mukaisesti, jonka hän oli puhunut Elian kautta.

²Puhuakseni tänä aamuna, juuri ennen ulkomaille lähtöä, olen valinnut tekstikseni tämän: Olkaa varmat Jumalasta. Ja nyt, Herra, siunaa Sinun Sanasi, kun Se puhutaan, ja voikoon Pyhä Henki vangita mielemme ja ajatuksemme, ja valmistaa meitä Hänen vierailuaan varten, niin kuin me olemme pyytäneet Häntä tulemaan. Sillä me emme tule Herran huoneeseen tullaksemme nähdyksi tai näkemään, vaan oppimaan Sinulta, ja tunteaksemme Sinun luonteesi ja Sinun tiesi, ja Sinun asiasi, niin että voimme kohdata elämän ongelmat todellisen itseluottamuksen kanssa, ollen varmat Jumalasta. Suo se, Herra. Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

³Sen on täytynyt olla kauhea aamu. Oli niin kuumaa ja pölyistä, ja ihmiset olivat kaduilla nälkäisinä, ja maa oli niin kuuma, että se oli valmis palamaan. Kaikki tämä oli heijastuma heidän synneistään ja moraalisesta rappeutumisestaan.

⁴Katsokaahan, Ahab hallitsi Israelia tuohon aikaan, ja hän oli pahin kaikista Israelin kuninkaista. Ei ollut ollut niin pahaa kuningasta kuin Ahab. Sillä hän, vaikka hänelle oli opetettu ja hän tiesi sen paremmin, teki jatkuvasti kaiken mitä hän teki, niin ettei se miellyttänyt Jumalaa. Vaikkakin hänellä oli suuri sotilaallinen järjestelmä, ja ihmiset olivat alkaneet menestyä hänen hallituksensa alaisuudessa… Mutta kuitenkaan, jos te ette miellytä Jumalaa niin te ette voi samanaikaisesti odottaa selviytyvänne kovin pitkään.

⁵Ja sitten, sen sijaan, että hän olisi nainut oman kansansa keskuudesta, hän meni ja nai syntisen, joka palvoi epäjumalia. Hän nai Iisebelin. Ja tämä ei ollut uskovainen.

⁶Eikä yhdenkään uskovaisen tulisi milloinkaan naida uskomatonta, tilanteesta riippumatta, vaan hänen tulisi aina mennä naimisiin uskovaisen kanssa.

⁷Mutta Ahab oli tehnyt tämän pahan asian. Ja ilman epäilystä Iisebel oli kaunis nainen. Ja hän lankesi siihen, miltä hän näytti sen sijaan, mitä hän oli. Niin monet ihmiset tekevät tuon saman virheet tänäkin päivän.

⁸Ja hän oli tuonut epäjumalan palvonnan kansalle, ihmisten keskuuteen. Ja ihmiset, papit ja saarnaajat, olivat langenneet tämän suuren suositun vaatimuksen uhreiksi.

⁹Ja se on tarkka kuva meidän maastamme tänään. Me olemme langenneet kansansuosion vaatimuksille. Epäilemättä nuo papit ajattelivat, että se olisi oikein niin kauan kuin heidän hallituksensa antoi suostumuksensa sille. Mutta minä en välitä siitä, mitä hallitus sanoo, sen täytyy olla se, mitä Jumala sanoo. Ja ihmiset ajattelivat, että heidän olisi soveliasta olla osalliset joihinkin heidän maailmallisiin asioihinsa.

¹⁰Ja joku saattaa pyytää minua perumaan sen, minkä juuri sanoin olevan tarkka kuva tästä päivästä. Me emme ehkä ajattele olevamme epäjumalan palvojia, mutta me olemme. Ja hallitus kannattaa sitä. Ihmiset tänään ovat epäjumalan palvojia, koska he palvovat epäjumalia. Jotkut heistä palvovat filmitähtiä epäjumalinaan. Jotkut palvovat rahaa epäjumalana. Ja jotkut palvovat televisiotähtiä epäjumalina. Mutta kaikki, minkä te panette Jumalan edelle, on epäjumala, olkoon se sitten mitä tahansa.

¹¹Saatana, meidän suuri vastustajamme, on niin älykäs, että hän on jopa joskus pannut seurakunnan Jumalan edelle. Teillä voi olla suuri seurakunta. Se saattaa olla suuri rakennus, tai se saattaa olla suuri kirkkokunta, ja sitten se saattaa olla myös suuri seurakunta, mutta älkää antako minkään tulla Jumalan edelle sydämissänne. Mikä tahansa, mikä on Jumalan edellä, on epäjumala.

¹²Ja nämä ihmiset tiesivät, etteivät he olleet hengellisiä, niin kuin aikaisemmin toisten kuninkaiden hallitessa. Ja he ajattelivat, että koska he olivat uskonnollinen kansa, niin kaikki olisi kunnossa. Ja sillä tavalla se on, me myös olemme tulleet tuolle paikalle.

¹³Joitakin kuukausia sitten puhuin erään hienon ystäväni kanssa. Ja hän sanoi: “Veli Branham, minä uskon, että sinä ahdistelet tätä Yhdysvaltoja aivan liikaa. Sinä aina karjut syntiä vastaan, ja kuinka Jumala tulee rankaisemaan tätä kansakuntaa.”

¹⁴Minä sanoin: “Hänen täytyy tehdä se voidakseen olla oikeamielinen.”

Hän sanoi: “Mutta veli Branham, sinä unohdat, että tämä kansakunta on perustettu Kirjoituksille, ja meidän esi-isämme tulivat tänne, ja Jumala antoi meille tämän perinnön, ja me olemme uskonnollinen kansakunta.

¹⁵Minä sanoin. “Se on totta, kokonansa. Ja kukaan ei tiedä, kuinka paljon minä arvostan tätä kansakuntaa. Mutta katsohan, veljeni, myös Israel oli Jumalan valittu, ja Hän lähetti sille profeettoja ja suuria miehiä. Mutta Jumala ei kärsi syntiä. Hän pani Israelin korjaamaan jokaisen kylvämänsä jyvän. Ja jos Hän pani Israelin korjaamaan sen, mitä he kylvivät, niin Hän tulee panemaan meidätkin korjaamaa sen, mitä me kylvämme.” Hän ei kunnioita henkilöitä.”

¹⁶Ja me olemme tulleet sille paikalle, että me ajattelemme lepäävämme sen varassa, mitä esi-isämme tekivät, tai lepäävämme seurakuntiemme suurien perustajien varassa, sen varassa mitä heidän suuri uhrinsa oli Jumalalle, mikä on hienoa ja sitä arvostetaan niin paljon, mutta me emme voi saada pelastusta siitä, mitä he tekivät! Pelastus on yksilöllinen asia jokaisen henkilön ja Jumalan välillä. Ei meidän kansakuntamme, eikä meidän seurakuntamme, vaan me itse vastaamme Jumalan edessä.

¹⁷Se on tullut sille paikalle meidän maassamme, kunnes kaikkein hengellisimpien ihmisten keskellä, joita meillä on… Menkää hengellisten miesten ja naisten luo, ja te näette, että heidän sydämissään on puute jostakin.

¹⁸Muutamana viimeisenä viikkona olen kerrannut joitakin näistä asioista, ja tullut toteamaan, että mies, jonka ajattelin olevan siemen, kuitenkin tulin huomaamaan, että he panevat painoa väliaikaisille asioille, he kulkevat ympäriinsä ja sanovat: “Jumala antaa minulle suurimman sen-ja-sen; Jumala antaa…” Te hämäätte itseänne!

¹⁹Suuret materiaaliset asiat eivät aina lepää Jumalan tahdossa. Jumala antaa sateen langeta niin vanhurskaille kuin väärillekin. Mutta se, mitä maailma tarvitsee tänään, ei ole hämäämisuskoa, niin että yritätte hämätä itseänne johonkin ja kutsua sitä hengellisyydeksi…

²⁰Joskus usko tulee tekemään suuria ihmeitä, eikä se kuitenkaan tule hengellisestä sydämestä. Eikö meidän Herramme sanonutkin, että “moni on tuleva Minun luokseni tuona päivänä ja sanova: ‘Enkö minä ole tehnyt tätä ja tuota Sinun Nimessäsi.’ Ja Minä tulen sanomaan heille: ‘Menkää pois Minun luotani, te vääryyden tekijät.’” Mitä on vääryyden tekeminen? Se on jotakin, minkä te tiedätte tehdä oikein, ettekä tee sitä. “Minä en koskaan tuntenut teitä”, Hän tulee sanomaan. Ja me elämme tuossa päivässä.

²¹Se, mitä me tarvitsemme tänään, ei ole materialistiset asiat; meillä on sitä. Me emme tarvitse suurempia kirkkoja, me emme tarvitse suurempia seurakuntia. Me emme tarvitse lisää ohjelmia radioon tai televisioon. Me emme tarvitse niin paljon lisää näitä asioita. Mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, on olla hengellinen. Ihmisiä, jotka nöyrtyvät jumalan edessä, vaikka heillä ei olisi penniäkään, ja jotka tulevat rukoilemaan, kunnes heissä oleva henki on tyydytetty jumalan hyvyyden kanssa, ja herätys tapahtuu heidän sydäntensä sisäpuolella, joka muuttaa heidän asenteensa ja sen ilmapiirin, jossa he elävät.

²²Teillä ei ehkä ole kenkiä jaloissanne. Te saatatte olla puetut ryysyihin, mutta jokin teidän sydämessänne laulaa Jumalan säveliä. Minä haluan mieluummin sen kuin kaiken rahan maailmassa.

²³Niinpä te ette voi sanoa, että luonnolliset asiat ovat aina merkki Jumalan siunauksesta. Daavid puhui sen Herralle, että hän oli nähnyt pahan levittävän omaisuuttaan, niin kuin suuri laakeripuu. Mutta Jumala kysyi häneltä: “Ajattelitko koskaan häntä lopussa?” Ei väliä, kuinka hyviä vaatteita me käytämme, kuinka paljon meillä on syötävää, se ei ole se, mikä menee Jumalan läsnäoloon. Tämä ruumis, jossa me asumme tulee katoamaan, huolimatta siitä kuinka siitä huolehditaan. Mutta se on tuo sielu, joka on ihmisessä; se on tuon hengen tila, joka siirtyy Elävän Jumalan läsnäoloon.

²⁴Mutta me otamme asiat selviöinä. Me ajattelemme, että koska me olemme kansa… Niin teki Ahab ja koko Israel tuona päivänä, heidän mielestään oli luonnostaan selvää, että kaikki oli hyvin. Heidän pappinsa ja saarnaajansa olivat yrittäneet kertoa heille, että “kaikki on hyvin; kaikki on kerta kaikkiaan hienosti.” Mutta heillä oli yksi, joka huusi vääriä asioita vastaan, koska tämä yksi tiesi, että pyhä Jumala ei voinut olla tyytyväinen epäpyhän uskonnon nykyaikaiseen suuntaukseen.

²⁵Niin pysyy Taivaan Jumala samana tänäänkin. Ja kaikki meidän vaivannäkömme ja suuret, asiat joita me yritämme tehdä… Jumala ei milloinkaan tule olemaan tyytyväinen ennen kuin Hänen edessään on kokonaisuudessaan pyhitetty elämä.

²⁶Me saatamme rakentaa kouluja, ja pyhäkköjä, ja tabernaakkeleita; meillä voi olla organisaatioita; me voimme tehdä suuria asioita, mutta kuitenkaan Jumala ei tule olemaan tyytyväinen, ennen kuin ihmisen sielu tulee pyhitetyksi Jumalan alttarilla, pyhitetyksi Jumalan tekoja varten. Ja sitä te ette enää löydä.

²⁷Te näette, että meidän rukouskokouksemme ovat heikkoja. Ehkä minuutin rukous ja hyppäämme vuoteeseen. Me näemme, että se tapahtuu noin kerran tai kahdesti päivässä. Me kaikki olemme syyllisiä! Meidän kansakuntamme on moraalisesti rappeutumassa. Meillä on Billy Grahameita ja Oral Robertseja kaikkialla, mutta ennen kuin Amerikan sydämeen tulee jano tuomaan sen takaisin jälleen Elävälle Jumalalle, elävään kokemukseen, niin että meillä on kuolematon usko Elävään Jumalaan, me ainoastaan hakkaamme aivomme ulos, niin kuin sanonta kuuluu.

²⁸Me saatamme kävellä rinta ulkona, ja kaulus ympäri käännettynä, ja haluta, että meitä kutsuttaisiin tohtoriksi tai pastoriksi. Me saatamme paimentaa suurinta maassa olevaa seurakuntaa, ja me voimme olla niin hurskaita kuin vain voi olla, niin ettei kukaan voi osoittaa sormellaan meidän elämäämme. Mutta ennen kuin tuo sielu, joka on sisäpuolellamme, on tulessa Jumalan puolesta, ennen kuin siellä on jotakin mikä kaipaa Häntä: “Niin kuin peura halajaa vesipurolle, minun sieluni halajaa Sinua, oi, Jumala.” Siihen asti kunnes me saamme sen tapaisen kokemuksen.

²⁹Sen vuoksi, kommunismi ja niin edelleen tulee valtaamaan alaa, niin kuin ne tekevät, eikä kaikki meidän liittymisemme mitä me voimme tehdä, tule milloinkaan pysäyttämään sitä. Sen on ennustettu tulevan. Mutta Jumala lähettää kutsun Hänen Seurakunnalleen.

³⁰Kuinka tämän pienen naisen onkaan täytynyt olla Elian kaliiberia, koska tavallisesti teidän tekonne osoittavat, mitä te olette. Ja kaiken lisäksi hänet oli valittu pitämään huolta Jumalan profeetasta. Muistakaa, tuo nainen oli pakana, ei juutalainen.

³¹Ja tuo maa oli tulessa. Ja ilman epäilystä tämä pieni nainen, ollen tuota kaliiberia, ollen tyypiltään uskovainen. Sillä me näemme, että Jumala ei olisi valinnut häntä, jos hän ei olisi ollut arvollinen pitämään huolta Jumalan profeetasta. Sillä Hän ei olisi voinut lähettää profeettaansa arvottomaan taloon.

³²Se ei ollut Elian valinta, se oli Jumalan valinta. Tuo nainen ei pyytänyt häntä sinne, vaan Jumala. Hänet oli pantu sinne purolle, jossa korpit olivat ruokkineet häntä. Mutta Jumala määräsi jotakin muuta tapahtumaan. Ja Jumala varmasti valitsi uskovaisen, saman luontoisen kuin Eliakin oli.

³³Hän oli leskinainen. Ja me kaikki tiedämme, minkä lävitse leskinaisen on täytynyt mennä, kun hänen miehensä on kuollut, ja hänellä on nuori poika kasvatettavana.

³⁴Ja siellä maassa he olivat riippuvaiset sadostaan. Heillä ei ollut suunnitelmia, niin kuin meillä on tänään, eikä puolustus-suunnitelmia. He olivat riippuvaiset sadostaan. Ja koska ihmisten väärin tekeminen ja heidän moraalinen rappeutumisensa oli tuonut kuivuuden maahan, niin siellä he kaikki näkivät nälkää ja kuolivat.

³⁵Ja sitten me näemme, että epäilyksettä yön toisensa perästä, kun hän alkoi nähdä jauhojen tynnyrissä vähenevän ja vähenevän. Ja sen on täytynyt tulla siihen, että siellä oli vain kupillinen jauhoja jäljellä. Hänellä oli vain pieni kourallinen. Kuolema oli tulossa portista, se oli ovella. Sillä ei ollut mitään keinoa saada enää lisää. Koko kansa näki nälkää.

³⁶Ja öljystä oli vain runsas lusikallinen jäljellä pienessä astiassa. Vain se määrä öljyä ja jauhoja oli hänen ja kuoleman välillä. Hänen on täytynyt tulla todella vilpittömäksi rukouksessaan. Antakaa sen iskeä teidän kotianne; niin se tulee olemaan hieman vilpittömämpää kuin mitä me olemme tänä aamuna, kun me tiedämme, että kuolema odottaa ovella.

³⁷Ja uskon, että voisimme ehkä ajatella hänen rukoilleen koko pitkän yön, sillä yksi päivä lisää ja se olisi lopussa. Hän voi katsoa pienen, kolme- tai neljävuotiaan poikansa kalpeita huulia, ja hän voi nähdä omien luittensa tulevan näkyviin, lihan kadotessa niiden ympäriltä. Ja sen on täytynyt olla hirvittävä asia, tämän naisen nähdä näiden asioiden tapahtuvan, yhä kädet kohotettuna Jumalan edessä rukoillen päivin ja öin: “Nyt meillä on vain kourallinen jauhoja ja lusikallinen öljyä jäljellä.”

³⁸Tiedättekö, se on outo asia. Voikoon Jumala antaa tämän imeytyä sisälle teihin jokaiseen, jos ette enää koskaan kuule minun saarnaavan. Olkoon tämä sanoma. Se on outoa, hyvin outoa, että Jumala joskus tekee asiat sillä tavalla.

³⁹Tiedättehän, kun me olemme tunnustaneet syntimme ja täyttäneet kaikki Jumalan vaatimukset… Me olemme uskoneet Jumalaan. On tilanteita, jotka täytyy kohdata, ja se on Hänen tahtonsa mukaista. Ja me olemme tunnustaneet syntimme, ja olemme oikaisseet kaikki tekemämme vääryydet, tehneet kaiken minkä tiedämme tehdä, täyttäneet jokaisen Jumalan vaatimuksen, ja kuitenkin Hän pysyy vaiti; Hän ei yksinkertaisesti vastaa meille…

⁴⁰Olen varma, että puhun tänä aamuna ihmisille, jotka ovat tulleet tuolle paikalle. Olen itse ollut siinä monta kertaa. Paikalla, että olen tarkastanut elämääni taaksepäin, olen kääntänyt jokaisen kiven, ja sitten huomattuani tehneeni jotakin väärää, minä menen ja tunnustan sen ja sanon: “Herra Jumala, minä tulen oikaisemaan sen”, ja sitten menen ja teen niin. Sitten tulen takaisin jälleen ja sanon: “No niin, Herra, Sinä olet Jumala; Sinä tulet vastaamaan minulle. Varmasti olen täyttänyt jokaisen vaatimuksen, mitä Sinä minulta vaadit. Olen täyttänyt jokaisen vaatimuksen.” Ja kuitenkaan Hän ei liiku, Hän näyttää istuvan ääneti; se on hetki, jolloin teidän on oltava varmat, että Hän on Jumala. Älkää lannistuko; ainoa asia on, että olette sydämessänne varmat Jumalasta.

⁴¹Minun aiheeni, olkaa varmat ensin ennen kuin teette mitään; olkaa varmat sydämessänne, että se on Jumala. Ja, kun olette täyttäneet kaiken, mitä Hän on sanonut, sitten te olette varmat, että Hän on Jumala, ja silloin usko alkaa työskennellä, juuri siinä. Usko seisoo vakaana, sillä se tietää, että Hän on.

⁴²Ja te olette täyttäneet jokaisen vaatimuksen. Te uskotte, että Hän on, ja usko pysyy vakaana. Oi, siunattu olkoon Hänen Nimensä. Usko ei tule liikahtamaan, sillä se on varma, että Jumala on, ja että Hän palkitsee nuo, jotka ahkerasti Häntä etsivät.

⁴³Menköön tämä sisään syvälle ja älköön se koskaan lähtekö teistä, Branham tabernaakkeli. Jos te olette täyttäneet Jumalan vaatimukset, ja sydämessänne te uskotte, että hän on, niin Jumala ainoastaan koettelee teidän uskoanne; sillä hän rakastaa tehdä niin.

Te olette tunnustaneet kaikki syntinne ja täyttäneet jokaisen vaatimuksen, jonka Jumala vaatii, ja kuitenkin Hän pysyy hiljaa, niin muistakaa, usko sanoo, että Hän on. Sitten usko pitää kiinni siitä, tietämättä mistä on kysymys, mutta se tietää, että Hän on, ja se on varma siitä, että Hän on.

⁴⁴Sitten muistakaa, jos Hän on, silloin Hänen Sanansa täytyy olla totta. Ja jos Hän vaatii teitä täyttämään nämä olosuhteet, ja te olette tehneet niin, silloin Hän on velvollinen huolehtimaan omasta Sanastaan. Älkää perääntykö pois ja sanoko: “Minä en parantunut.” Oi, teidän kurja, heikko uskonne. Älkää uskoko sitä. Jos kaikki on tunnustettu ja kaikki on tuotu ulos, ja te olette täyttäneet Jumalan vaatimukset, niin usko pitää kiinni juuri siitä. Mikään ei tule liikuttamaan sitä. Hän on, ja te olette varmat siitä. “Ne, jotka Herraa odottavat, uudistavat voimansa; he saavat kotkan siivet. He juoksevat eivätkä väsy; he kävelevät eivätkä näänny.”

⁴⁵Odottakaa, kun olette täyttäneet Hänen vaatimuksensa; se tuo teidän uskonne loppunäytökseen. Jos Jumalan vaatimukset on täytetty, ja te olette täysin harkinneet sen, että olette tehneet kaiken sen, mitä Jumala vaatii teitä tekemään, silloin teidän uskonne lepää juuri sen varassa, että Hän on. Olkaa varmat Jumalasta!

⁴⁶Tiedättehän, Hän rakastaa koetella meitä. Hän rakastaa nähdä, miten teidän uskonne reagoi. Tiesittekö te sitä? Jumala haluaa nähdä, kuinka te tulette reagoimaan. Kun te sanotte: “Oi, Herra, minä uskon Sinuun. Sinä olet minun Pelastajani. Minä uskon, että Sinä olet Parantaja; minä uskon, että Sinä olet tuo Yksi, joka antaa Pyhän Hengen; ja ne asiat, jotka tarvitsen Sinulta, ja että Sinä olet Jumala, joka antaa sen!” Ja sitten, kun te tunnustatte kaikki syntinne, ja lupaatte Jumalalle mitä te tulette tekemään, jos Hän antaa teidän parantua, ja sitten koska se ei tapahdu, te juoksette pelkurin tavalla pois jonnekin, niin Jumala ei voi käyttää sitä. Ei ole mitään tapaa miten Hän voisi käyttää teitä. Ei ole mitään tapaa Hänen vastata teille, koska Hän ainoastaan vastaa uskon kautta. Sitten äkillisesti te menette pois, eikä Hän voi vastata. Mutta todellinen, totinen usko seisoo sillä, ollen varma, että Jumala on. Olkaa varmat, että Hän on.

⁴⁷Ja jos Jumala pyytää tekemään tämän asian, tunnustamaan syntinne ja niin edelleen, ja te olette tehneet sen, niin usko sanoo, että Hän on; se on varma, että se tulee tapahtumaan. Teidän pyyntönne täytyy täyttyä. Oi, toivon, että huomaatte sen. Jos te olette varmat Jumalasta, niin Jumala on varma hänen Sanastansa. Hän ainoastaan odottaa koetellakseen teitä.

⁴⁸Hän teki sen monta kertaa. Kerratkaamme pari tapausta. Ajatelkaamme noita heprealaislapsia. Heidän ei tullut kumartaa epäjumalaa. Jumalalla oli luottamus heihin. Ja kun he kuulivat, että heidän tuli mennä tuliseen pätsiin, he sanoivat: “Meidän Jumalamme on kykenevä pelastamaan meidät tästä tulisesta pätsistä. Mutta jos Hän ei tee sitä, niin me emme kumarra mitään teidän epäjumalistanne.” Näettekö, he olivat varmat Jumalasta.

⁴⁹He tiesivät, että Hän oli Jehova. He tiesivät, että Hän vastaa rukoukseen. Mutta tekisikö Hän sen heidän tapauksessaan vai ei, sen kuitenkin täytyisi olla parhaaksi, joten he antoivat tuon lausunnon, tunnustivat syntinsä ja kävelivät kuolemaan.

⁵⁰Kun he olivat menossa tuliseen pätsiin, he olivat varmat siitä, että jos Jumala sallisi heidän palaa, Hän tulisi nostamaan heidät jälleen ylösnousemuksessa. He olivat varmat Jumalasta, koska he tiesivät, että Jumala tulisi tekemään kaiken heidän parhaakseen. Ja, kun me olemme varmat Jumalasta, me tiedämme, että Hän tekee kaiken meidän parhaaksemme.

⁵¹Niinpä he antoivat tuon lausunnon. He olivat varmoja. Ja he kävelivät suoraan tuliseen pätsiin, ja Jumala antoi heidän kävellä sinne, istuen ja katsellen heitä, Hän halusi nähdä miten he reagoisivat.

⁵²Kun kuningas kysyi: “Kumarsitteko te, kun pasuunaan puhallettiin?” He sanoivat: “Ei, me emme kumartaneet.” Sillä tavalla uskonne pitää kiinni tiukasti.

“Hyvä on, jos te ette kumartaneet, niin tiedättekö sen seuraukset?” “Kyllä, me tiedämme seuraukset.”

“Minun määräykseni on, että pätsi kuumennetaan seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin se koskaan on ollut, ja minä tulen heittämään teidät sinne. Haluatteko te nyt kumartaa?” “Ei, me emme tule kumartamaan.” Siinä oli heidän uskonsa.

⁵³Jumala sanoi: “No niin, minäpä katson, mitä he tulevat tekemään sen kanssa. Minä tulen näkemään, miten heidän uskonsa reagoi.”

⁵⁴Niin hän sanoi: “Sitokaa heidän kätensä ja jalkansa, ja viekää heidät tuliseen pätsiin! Tuli oli heidän kasvojensa edessä, ja Jumala yhä pysytteli aloillaan katsellen sitä. Mutta he olivat varmat, että Hän oli Jumala. He olivat tehneet tunnustuksensa. He olivat oikaisseet kaiken minkä tiesivät. He olivat varmat, että Hän oli Jumala.

⁵⁵Niinpä he kävelivät suoraan ylös tuliseen pätsiin. Ja aivan viime hetkellä, siellä Hän tuli ajaen tuulen vaunuilla alas taivaista, ja puhalsi kuumuuden pois heistä, lohduttaen heitä ja puhuen heille.

⁵⁶Jumala antaa meidän uskomme tulla sille paikalle, missä se tulee reagoimaan.

⁵⁷Siellä oli Vanhan Testamentin Job, jota meidän syyttäjämme, Saatana, syytti salasyntiseksi. Mutta Job tiesi, ettei hän ollut tehnyt syntiä. Hän tiesi tunnustaneensa kaiken, mitä hän oli tehnyt ja uhranneensa polttouhrin. Sitä Jumala vaati. Se oli kaikki, mitä Jumala oli vaatinut, polttouhrin ja tunnustamisen. Ja Job oli tehnyt nuo asiat.

⁵⁸Ja Saatana sanoi: “Minä tulen ottamiaan hänen kamelinsa, sillä hän on rikas mies; minä otan hänen lampaansa.” Ja lopulta hän otti hänen lapsensa, jotka olivat lähinnä hänen sydäntään.

⁵⁹Mutta yhä Job seisoi järkähtämättä, sillä hän tiesi, että Jumala… Hän oli varma, että Hän oli Jumala, koska hän oli puhunut Hänelle ja täyttänyt Hänen vaatimuksensa. Hän tutki asiaa ja totesi, että “minä olen uhrannut kaikki polttouhrit, olen sanonut sydämessäni: ‘Ehkäpä poikieni pitäessä juhlia, joihin tyttäreni ovat osallistuneet, ehkä he ovat tehneet salaa syntiä sydämissään, joten minä uhraan polttouhrin heidän puolestaan ja tunnustan heidän väärintekonsa.’”

⁶⁰Oi Jumala., kun mies pitää sen, mitä Jumala on käskenyt tehdä, hän on varma, että hän on Jumala; hänen täytyy vastata. Usko kutsuu hänet näyttämölle joka kerta.

⁶¹Kun te olette tehneet, mitä tiedätte olevan oikein, kun olette täyttäneet Hänen vaatimuksensa, kun olette tunnustaneet ja oikaisseet ja hyvittäneet kaiken, ja asettaneet sen Jumalan eteen, niin minä en välitä siitä kuinka hiljaa Hän on, Hän on yhä Jumala, joka odottaa pannakseen tuon uskon sinne. Te olette tehneet omat tekonne, nyt Hän haluaa nähdä teidän uskonne teidän teoistanne. Hän haluaa nähdä, mitä te tulette tekemään.

⁶²Jos teidät on voideltu öljyllä, ja teidän puolestanne on rukoiltu, niin Jumala odottaa nähdäkseen, mitä te tulette uskomaan siitä, niin ettette juokse sinne jälleen seuraavana sunnuntaina, ja juokse seuraavana päivänä toisen parantajan luo, joka kulkee kaupungin lävitse. Hän odottaa nähdäkseen kuinka te reagoitte uskoonne, niin ettette tule takaisin seuraavana päivänä ja sano: “Minusta tuntuu niin pahalta; arvelen etten parantunutkaan.” Ensiksikään te ette ole edes sovelias rukousjonoon. Te ette vielä ole valmis siihen.

Te ette usko, että Hän on Jumala.

⁶³Te saatatte sanoa: “Veli Branham, minä olen eri mieltä kanssasi.” Teidän omat tekonne todistavat mitä te olette. “Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Jos mies sanoo olevansa kristitty, ja yhä juo ja tupakoi ja pelaa uhkapelejä ja kertoo likaisia vitsejä, ja sanoo, että osa Raamatusta on oikein ja osa ei… Hän saattaa saarnata Evankeliumia ja kieltää osan Raamatusta; silloin hän on yhä syntinen. Hän ei vielä ole oikein.

⁶⁴Mutta kun te avoimesti tunnustatte, että Jumala on sama Jumala, ja teidän elämänne on asetettu Hänen käsiinsä olemaan: “Herra, minä olen savi; ole Sinä savenvalaja”, niin silloin pyytäkää mitä haluatte. Usko ei koskaan liiku; se tulee seisomaan juuri siellä.

⁶⁵Vaikka olosuhteet vaihtuvat oikealle ja vasemmalle, niin tuo usko ei koskaan liiku, koska te olette varma, että Hän on Jumala. Ja, jos Hän on Jumala, Hän pitää lupauksensa. Hän ei voi antaa lupausta ja rikkoa sitä. Jos Hän on Jumala, Hänen täytyy pitää lupauksensa. Oi, minä rakastan sitä. Hänen täytyy pysyä sen kanssa.

⁶⁶Job oli uhrannut uhrinsa; hän oli tehnyt kaiken. Hän tiesi olevansa oikein. Ja tässä tulivat seurakunnan jäsenet, jotkut heidän kirkkokuntiensa seurakunnista ja sanoivat: “Job, sinä voit aivan yhtä hyvin tunnustaa, että sinä olet syntinen, sillä Jumala ei sallisi sinua rangaistavan tällä tavalla, ellet sinä ole syntinen.”

⁶⁷Mutta Job sanoi: “Minä olen tehnyt tunnustukseni, minä olen uhrannut polttouhrin Jumalan edessä, ja minä en ole syntinen.” Hän tiesi, missä hän seisoi. Ja sitten kaikki jatkui edelleen ja edelleen ja edelleen, yrittäen repiä Jobia alas, ja tuoda hänet sille paikalle, että hän kieltäisi Jumalan ja kieltäisi polttouhrin. Sillä hetkellä, kun te toimitte minkä tahansa tunnustuksen mukaan, se osoittaa teidän heikkoutenne, teidän epäilyksenne Jumalaa kohtaan. Kun te pyydätte Jumalalta jotakin ja sitten kuljette ympäri epäillen sitä, niin silloin te olette epäilijä ettekä uskovainen.

⁶⁸Job tiesi, missä hän seisoi, ja hän seisoi vakaasti tuolla perustuksella.

⁶⁹Ei ihme, että Pruitt sanoi kuolinhetkellään:

Kristuksella, vankalla Kalliolla minä seison;
Kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

⁷⁰Tuolla horjumattomalla Jobin tunnustuksen kalliolla… Jopa hänen rakas vaimonsa hylkäsi hänet. Kun hänen terveytensä oli mennyt ja hän oli paiseiden peitossa raapien itseään ja kiroten syntymänsä päivää sanoen: “Älköön aurinko paistako; ja pysyköön kuu poissa yöllä.”

Hänen vaimonsa sanoi: “Job, sinä olet viheliäinen; miksi et kiroa Jumalaa ja kuole.”

⁷¹Hän sanoi: “Sinä puhut niin kuin hullu nainen.” Hän oli varma, että Jumala oli, ja että hän oli täyttänyt vaatimukset. Oi, minusta tuntuu niin uskonnolliselta. Hän tiesi täyttäneensä Jumalan vaatimukset, ja se selvitti sen. Jumala koetteli hänen uskoaan. Hän tulee koettelemaan teidän uskoanne; Hän tulee koettelemaan minun uskoani.

⁷²Mutta, kun me olemme täyttäneet Hänen vaatimuksensa: “Tehkää parannus, joka ainoa teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, se on Hänen lupauksensa. “Jos keskuudessanne on joku sairas, hän kutsukoon seurakunnan vanhimmat; voidelkoot he hänet öljyllä… Uskon rukous tulee pelastamaan sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös.” Se selvittää sen. “Tunnustakaa virheenne toinen toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta.”

⁷³Te olette täyttäneet Jumalan vaatimukset: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet; he tulevat puhumaan uusilla kielillä; jos he ottavat ylös käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he paranevat.” Se selvittää sen.

⁷⁴Olkaa varmat Jumalasta. Olkaa varmat, että te sydämessänne uskotte, että se on Jumalan Sana. Job oli varma siitä.

Hänen vaimonsa sanoi: “Miksi et kiroa Häntä ja kuole, sinähän tulet pahemmaksi koko ajan.”

⁷⁵Kuinka Saatana pitääkään sen tekemisestä teille. “Mitä, ethän sinä ole parempi kuin ennen öljyllä voitelua. Sinä et ole yhtään parempi kuin silloin, kun nuo saarnaajat rukoilivat sinun puolestasi. Ensinnäkin nuo saarnaajat eivät ole oikein.” Ei ole kysymys tuosta saarnaajasta; sillä ei ole väliä; se on sinun uskosi Elävään Jumalaan joka… Ei se ole se mitä saarnaaja on, vaan se mitä Jumala on. Saarnaaja ei antanut tuota lupausta, sen antoi Jumala. Se ei riipu saarnaajasta; se riippuu Jumalasta ja teidän uskostanne uskoa, että se on Jumala. Niinpä olkaa varmat Jumalasta. Olkaa varma, että se on Jumala, ja että se on Jumalan Sana, ja että Jumala on Hänen Sanassansa.

⁷⁶Ja Job sanoi: “Sinä puhut niin kuin hullu nainen. Herra antoi ja Herra otti pois; siunattu olkoon Herran Nimi.” Hän oli varma, että oli olemassa Jumala.

⁷⁷Ja kun hän sai sen ulos suustaan, alkoivat ukkoset jylistä ja salamat leimahdella; Jumala tuli näyttämölle; se aina kutsuu Hänet näyttämölle. Hän pysyy hiljaa pitkän aikaa.

⁷⁸Sitä Hän on tekemässä katsellen tätä helvettiin matkalla olevaa amerikkalaisten joukkoa, näitä kirkossa käyviä tekopyhiä. Minä en ole vihainen, mutta synti saa vihaiseksi kenet tahansa, joka on oikein Jumalan kanssa. Minä en ole vihainen kansaa kohtaan ja ihmisiä kohtaan, mutta minä olen vihainen perkeleelle, joka on aiheuttanut nämä asiat sokaisemaan ihmiset.

⁷⁹Nämä sokeat pastorit ja saarnaajat päästävät heidät lävitse jonkinlaisella pienellä ihmistekoisella teologialla. Teidän täytyy olla uudestisyntynyt, ja Jumala pitää Hänen Sanansa. Teidän on parasta olla varmat, että on olemassa Jumala. “Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman.”…

⁸⁰Tämä pieni naisraukka tiesi, että Hän oli Jumala. Tuon tynnyrin tyhjentymistään tyhjentyessä ja olosuhteiden tullessa pahemmiksi ja pahemmiksi koko ajan. Mutta Jumala salli sen mennä sillä tavalla. Hän rakastaa tehdä niin. Hän rakastaa panna teidän uskonne koetukselle, nähdäkseen, kuinka te toimitte siinä. Hän antaa voidella teidät öljyllä ja rukoilla puolestanne, ja sitten Hän tekee teidät pahemmaksi ja sanoo: “Tulehan nyt, Saatana, panehan hänet koetukselle. Minä tiedän, että hän uskoo Minuun.” Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti! Oi niin: “Pane hänet koetukselle nyt. Minä tiedän hänen ottaneen Minun Sanani siitä.” Voisiko Hän sanoa sen teistä?

⁸¹Hän sanoi sen Jobista. Hän sanoi: “Tee hänelle mitä tahansa haluat, mutta älä ota hänen elämäänsä, sillä minä tiedän, että hän rakastaa Minua. Hän on uhrannut polttouhrin; hän on täyttänyt vaatimukset; hän on tehnyt sen mitä Minä käskin hänen tehdä, ja hän uskoo sen. Pyöritä häntä nyt, vaikka tulisilla hiilillä, jos haluat.” Hän otti kaiken pois häneltä; mutta Jumala kaksinkertaisti sen, kun Hän antoi sen takaisin hänelle. Varmasti Hän tulee tekemään niin.

⁸²Hän panee uskomme koetukselle nähdäkseen, uskommeko me todella, että hän on Jumala.

⁸³Epäilemättä tuo pieni nainen sanoi: “Minä rukoilin; minä rukoilin; minä tiedän olevani arvoton pakana.”

⁸⁴Muistakaa, Jeesus puhui hänestä Raamatussa. Hän sanoi: “Eikö Israelissa ollut paljon leskiä Elian päivinä? Mutta hänet lähetettiin vain yhden luo, joka oli pakana.”

⁸⁵Oi, hän sanoi: “Minä rukoilin.” Ja ehkä, kun hän oli nähnyt tuon viimeisen pikku kakun, oli kuolema tullut sisälle portista ja seisoi ovella. Yksi suullinen kummallekin ja hän ja hänen poikansa kuolisivat. Voin nähdä hänen rukoilevan koko yön. Kuumat tuulet puhalsivat, ja maa oli kärventynyt, ja ihmiset itkivät ja kirkuivat kaduilla. Hän käveli ympäri talossa. Hän katseli pientä poikaansa. Katseli hänen pientä pyjamaansa, joka oli aivan kulunut, ja kuinka hänen jalkansa näkyivät ulkona siitä. Hän katsoi omia ryppyisiä käsiään. Hän käveli edes takaisin, mutta hän sanoi: “Minä tiedän, että Hän on Jumala; minä olen tehnyt kaikki tunnustukseni; olen tehnyt kaiken, mitä Hän vaatii; ja minä pyydän elämämme puolesta Hänen kunniakseen.” Jumala oli nähnyt hänet.

⁸⁶Loput heistä kulkivat ulkona ja heillä oli suuret tanssit jossakin, ja he kaunistivat itseään ja heillä oli nykyaikainen televisionäytös tai jotakin maailman kanssa touhuamista. Mutta tuo nainen oli yksinään Jumalan kanssa.

⁸⁷Aamu sarasti. Hän sanoi: “Tuo pikkumies on huutanut koko yön jotakin syötävää; mitä minä voin tehdä pienen jauho-kourallisen kanssa?”

⁸⁸Tiedättehän, että tuo jauho oli Kristus. Kuka tahansa Raamatun oppilas tietää, että Kristus oli Jauhouhri. Ja tuo jauhouhri täytyi myös jauhaa erikoisella tavalla, niin että jokainen pieni jyvän osanen oli samankokoinen, koska Jeesus Kristus on sama, eilen tänään ja iankaikkisesti. Ja jokainen uskovainen uskoo sen ja lepää sillä. Hallelujaa! Teillä voi olla kaikki vanha, kylmä, muodollinen uskontonne mitä haluatte. Mutta minulle, minä uskon, että Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minä tuon sen julki kohdallani, maailmassa, joka on täynnä jumalankieltäjiä. Minä yhä uskon, että Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.

⁸⁹Se jauhettiin kaikki samankokoiseksi, koska Hän on sama. Hän on sama Jumala, joka Hän oli silloin, Hän on sitä juuri nyt, tänä aamuna. Hän tulee aina olemaan sama. Sitä tuo jauho merkitsi.

⁹⁰Ja öljy tarkoittaa Henkeä, niin kuin me tiedämme Hesekiel 4:n ja muiden paikkojen mukaan. Siitä syystä me voitelemme öljyllä, koska se on Henki. Mitä se on? Niin kuin Johanneksen 4:ssä luvussa sanotaan: “Isä etsii sellaisia palvomaan Häntä Hengessä ja Totuudessa.” Jeesus oli Totuus. Hän oli Jauhouhri, ja tämä Öljy oli Henki. Ja, kun Henki sekoitetaan Totuuden kanssa, sen täytyy tuottaa jotakin. Pankaa se yhteen, siitä tulee kakku.

⁹¹Oi, missä on teidän uskonne? Kun Jumalan Sana on saarnattu Sen yksinkertaisuudessa, vaikkakin Sen voimassa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja Sana lähtee ruuaksi, niin teillä on Öljyä sekoittaa Sen kanssa. Se saattaa olla vain pieni kourallinen tai lusikallinen, mutta mitä se onkin, se on todellista.

⁹²Mitä varten se nyt on valmistettu? Se on valmis ristiä varten. Se on valmis itsensä uhraamista varten. Sitä teidän täytyy tehdä. Jos Sana on saarnattu, ja teillä on Henki sekoittaaksenne Sen yhteen, niin se on itsensä uhraaminen, joka kieltää kaiken kivun ja kaiken sairauden. Se kieltää kaiken, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, ja seisoo Sillä.

⁹³Kun lääkäri sanoo sitä tai tätä, niin, sillä ei ole mitään väliä. Te seisotte Sillä, koska Jumala sanoi niin. Jauhot, tuo Ruoka tulee, ja teillä on Öljyä sekoittaa yhteen Sen kanssa.

⁹⁴Nyt voin kuulla äänen. On vähän auringonnousun jälkeen. Tuo ääni puhuu ja sanoo: “Mene pihalle ja nouda kaksi keppiä.” Huomasitteko Raamatun sanoneen “kaksi keppiä”? Se on risti. Hänellä on jauhoja ja öljyä, mutta nyt hänen täytyy toimia sen kanssa. Samoin on teidänkin, vaikka teillä olisi niin paljon kuin tarvitsette Jauhoja ja Öljyä, teidän on toimittava, se on itsensä uhraaminen, kaksi keppiä.

⁹⁵Entisaikaan heillä ei ollut mitään parempaa tapaa tehdä tulta. Kun otatte kepin ja asetatte sen poikittain toisen päälle ja sytytätte sen keskeltä. Sillä tavalla intiaanit sytyttävät tulensa. Minä olen polttanut sitä monta kertaa koko pitkän yön. Te otatte puunrungon ja asetatte sen tällä tavalla ja toisen tällä tavalla, ja sitten vain työnnätte niitä tuleen, niiden palaessa.

⁹⁶Nuo kepit olivat risti. Raamattu sanoi kaksi keppiä. Tuo ääni sanoi: “Mene pihalle ja nouda kaksi keppiä.” Samanaikaisesti siellä vuorella ääni jylisi profeetalle sanoen: “Mene kaupunkiin; Minä olen käskenyt…” Oi, niin molemmat heistä tottelivat. Jotakin täytyy tapahtua, kun molemmat heistä tottelevat.

⁹⁷Jos saarnaaja saarnaa Sanan, ja jos mies, joka vastaanottaa Sen uskoo Sen ja toimii Sen mukaisesti, niin jotakin täytyy tapahtua. Jos olet syntinen, sinun täytyy pelastua, jos olet sairas, sinun täytyy parantua, koska Jumala lupasi sen, jos me olemme varmat Jumalasta.

⁹⁸Aivan yhtä varmasti kuin Hän on Jumala, Hänen täytyy pitää Sanansa. Aivan varmasti! Sitten käsky oli: “Mene kaupunkiin, sillä minä olen käskenyt leskinaista…” Näky tuli profeetalle, ja tässä hän tulee, kävellen. Hän ei tiedä, minne hän on menossa, eikä sillä ole väliäkään. Hän vain tottelee.

⁹⁹Tuo nainen ei tiedä, missä nuo kepit tulevat olemaan, mutta jossakin siellä pihalla on kaksi keppiä. Hän lähtee, ja menee pihalle. Hän katsoo ympärilleen: “Oi kuinka kuumaa!” Kaupungista kuuluu kirkunaa, yön vaeltajat ovat tulossa kotiin ryypiskellen viiniään ja niin edespäin. Hän katsoo alas katua eikä näe mitään. Hän löytää kepin, osan rististä, itsensä uhraamisesta. Näkee toisen, ja kun hän nostaa ylös toisen kepin…

¹⁰⁰Oi, kuinka kaameata sen on täytynytkään olla, kuoleman ollessa ovella. Hänen ja hänen poikansa täytyisi syödä pieni palanen kakkua ja kuolla. Ja siinä kaikki. Ja joskus kaiken synkkyyden keskellä, me kuulemme äänen.

¹⁰¹Kun hän oli nostanut ylös tuon toisen kepin ja lähti menemään takaisin, kuului ääni portilta, joka sanoi: “Nouda minulle vähän vettä astiassa.”

¹⁰²Hän kääntyi katsomaan nuo kaksi keppiä kädessään, jauhojen ja öljyn jo ollessa sekoitettuna. Hän sanoi leiponeensa sen, sekoittaneensa ne yhteen. Se on miten Hengen ja Sanan täytyy sekoittua yhteen, ja tulla asetetuksi itsensä uhraamisen ristille, kieltääkseen kaiken sen, mikä on vastoin sitä, mitä te olette pyytäneet. Se on oikein. “Minä sekoitin sen; nyt olen noutamassa näitä keppejä.”

Ja tuo ääni sanoi: “Tuo minulle vähän vettä astiassa.”

¹⁰³Hän katsoo ja näkee siellä portin yli nojautuvan miehen, kapeaposkisen, partaisen ja kaljupäisen, jolla on ympärillään vanha lampaannahan palanen. Näytti siltä kuin se olisi ollut jonkinlainen vanha ystävälliseltä näyttävä herrasmies. Hän sanoi: “Minä tulen jakamaan veteni hänen kanssaan.”

¹⁰⁴Elämän Vedet, te olette halukas antamaan sen kenelle tahansa, kertomaan kenelle tahansa ja menemään minne tahansa. “Hetkinen vain, Herra.”

¹⁰⁵Hän lähtee menemään sisälle kepit kädessään. Ja tuo ääni jylisi jälleen. “Älä jaa yksin vettäsi, vaan tuo minulle pieni palanen leipää kädessäsi.” Elämän leipä. Elämän vesi, oli kysymys Elämästä. Hän kuolisi niin pian kuin se loppuisi.

¹⁰⁶“Tuo minulle vetesi ja tuo minulle leipäsi.” Mitä me löydämme tästä? Minkä opetuksen voimme löytää? “Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja kaikkea Hänen vanhurskauttaan; niin nämä muut asiat tullaan lisäämään teille.” “Tuo minulle vähän vettä ja palanen leipää.”

¹⁰⁷Sitten hän kääntyy alakuloisena, ja voin kuulla hänen sanovan jotenkin tähän tapaan: “Herra, sinä olet erilainen kuin näkemäni miehet. Ja voin kuulla puheestasi, että sinä olet ehdottoman varma siitä mistä puhut. Mutta minulla on vain kourallinen jauhoja ja lusikallinen öljyä. Olen leiponut sen ja aion mennä valmistamaan sen näillä kahdella kepillä. Ja minä ja poikani tulemme syömään sen ja kuolemaan. Siinä kaikki mitä minulla on.”

¹⁰⁸Mutta mitä me kuulemme seuraavaksi. “Mutta nouda minulle pieni palanen ensin!” Jumala ensin! Huolimatta siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo, mitä todistukset sanovat, kuinka synkältä se näyttää, ottakaa Jumala ensin, Hänen Sanansa ensin.

¹⁰⁹“Lääkäri sanoi, etten voi parantua”, mutta ottakaa Hänen Sanansa ensin! “Minä olen liian syntinen!” “Minä olen prostituoitu!” “Minä olen uhkapeluri!” “Minä olen juoppo!” Ottakaa Jumalan Sana ensin! Vaikka teidän syntinne olisivat veripunaiset, ne tulevat lumivalkoisiksi; vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, ne tulevat olemaan valkoiset kuin villa.” Ensin Jumala.

¹¹⁰“Mene ja tuo minulle ensin palanen leipäkakkua. Kaikki, mitä sinulla on, tuo se minulle.” Oletko sinä halukas antamaan sen Hänen käsiinsä?

¹¹¹Elämäni, kaiken mitä olen, olen viidenkymmenen. “Oletko sinä halukas, William Branham, antamaan sen Minulle? Oletteko te halukkaat, te pienet lapset, antamaan elämänne Minulle? Oletteko te halukkaat? Voitteko tehdä sen? Sairaat ihmiset, voitteko luottaa Minuun? Pankaa Minut ensimmäiseksi.”

¹¹²“Tuo pala leipää kädessäsi ja nouda minulle vettä.” Hän katsoi häntä. Jokin kertoi hänelle, että tuo mies tiesi, mistä hän puhui. Jumala tuntee Hänen omansa. “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni. He tietävät, onko se Raamattu vai ei, onko se oikein vai ei.”

¹¹³Hän kääntyy tottelevaisesti. Sitä teidän täytyy tehdä. Ja kun hän kääntyi totellakseen sitä, mitä tuo profeetta käski tekemään, silloin jylisi Taivaasta ukkonen, jonka jokainen mies odottaa kuulevansa. Sillä siellä jylisi ukkonen profeetan äänellä, jota jokainen syntinen ja jokainen sairas henkilö kaipaa kuulla: “NÄIN SANOO HERRA.” Kuinka me kaipaammekaan kuulla sitä.

¹¹⁴Kuinka ihmiset istuvatkaan minun ajotielläni ja sanovat: “Tule tänne ovelle; minun tyttäreni on sillä tavalla, minun lapseni, minun se-ja-se, sano vain sana.” Kuinka te voitte sanoa sen ennen kuin se on suussanne? Te sanoisitte sen itse. Mutta he kaipaavat kuulla tuon: NÄIN SANOO HERRA.

¹¹⁵Ja sieltä se tuli aidan ylitse, koska hän oli tottelevainen, ja synkkyys hävisi: “NÄIN SANOO HERRA, jauhot eivät lopu tynnyristä eikä öljy astiasta siihen päivään asti, kunnes Herra Jumala lähettää sateen maan päälle.” Oi, minkälainen lohdutus.

¹¹⁶Hän valmisti leipäkakun ja antoi sen profeetalle. Hän meni ja valmisti pojalleen ja itselleen, ja heillä oli kaikkea runsaasti syödä ja juoda. Mistä se tuli? Kuinka se tuli sinne? Kertokaa minulle tieteellisesti, mistä tuo jauho tuli. Mistä tuo öljy tuli? Mistä ja miten se tuli tuohon astiaan?

¹¹⁷Hän kaatoi sen tyhjäksi joka aamu ja hän tyhjensi jauhotynnyrin joka aamu. Ja kun hän meni noutamaan lisää, se oli siellä. Mistä se tuli? Ottakaa Jumala Sanassansa. Olkaa varmat Jumalasta. Hän on Luoja.

¹¹⁸Te olette saattaneet kadottaa terveytenne. Olette saattaneet kadottaa yhteytenne. Ottakaa Hänet Hänen Sanassansa. Olkaa varmat, että Hän on Jumala. Ajat, jotka nyt näyttävät synkiltä, eivät ehkä näytä niin synkiltä, jos te vain otatte Hänen Sanansa ja olette varmat, että Hän on Jumala.

¹¹⁹Saksassa näin kerran maalauksen, joka on aina säilynyt mielessäni. Eräs saksalainen taiteilija oli maalannut kuvan jota kutsutaan nimellä Pilvimaa. Kun te katsotte sitä pitkältä etäisyydeltä, on se kauhistuttavalta näyttävä synkeys, vain massoittain pilviä yhdessä. Mutta, kun te tulette hyvin lähelle sitä, se muuttuu; siinä ovat Enkelit siivet yhdessä, laulamassa Hallelujaa Herralle. Niinpä sellaista on synkeys joskus. Jos te katsotte sitä kaukaa, se näyttää synkältä ja pimeältä; mutta ottakaa Jumalaa Sanastansa ja olkaa varmat, että Hän on Jumala, ja lähestykää sitä; niin te tulette näkemään, että se on vain Enkelien siivet lyömässä yhteen.

¹²⁰Hän oli jotenkin Aabrahamin kaltainen. Häntä pyydettiin antamaan kaikkensa mitä hänellä oli, ja asettamaan sen uhrialttarille. Ehkä teitä kutsutaan tekemään sillä tavalla. Antamaan pois omat tapanne; antamaan pois epäuskonne; antamaan pois kaiken, mitä teillä on, ja sitten ottamaan Öljyn ja Sanan ja sekoittamaan ne yhteen, ja panemaan sen itsensä uhraamisen alttarille. Te tulette huomaamaan, että se tulee kutsumaan Jumalan näyttämölle aivan yhtä varmasti kuin minä seison täällä saarnatuolissa.

¹²¹Ajatelkaa sitä, sillä aikaa, kun rukoilemme. Onko teillä tarvetta tänään? Onko tarpeenne suurempi kuin mitä fyysisillä keinoilla voitte saada? Onko rahanne niin lopussa, ettette voi maksaa vuokraanne? Tahtovatko lapset uusia kenkiä, eikä teillä ole rahaa ostaa niitä? Onko jauhotynnyri tyhjä kodissanne ja öljyastia kuivumassa? Te ette voi ostaa ruokaa karjallenne, ja jotakin on vialla, muistakaa, Hän antoi lupauksen.

¹²²Oletteko sairas, ja lääkäri sanoo, että tarvitsette leikkausta, eikä teillä ole rahaa siihen? Onko teillä tarvetta?

¹²³Oletteko te syntinen? Onko tarpeenne suuri, tietäessänne, että jos Jumala kutsuisi teidät pois tänään, te olisitte kadotettu? Oletteko luopio, joka pakenee Jumalaa, tiedätte kuuluvanne johonkin seurakuntaan, mutta tiedätte, ettei asianne ole kunnossa, teidän omatuntonne kertoo teille Sanan mukaisesti, että ette ole vilpitön, ja teillä on tarve? Älkää antako Sanan pudota ohdakkeiseen maaperään tai kalliolle, kivisiin sydämiin; pudotkoon ne hyvään, hedelmälliseen maaperään.

¹²⁴Jos olette sairas, ja lääkäri sanoo, että ette voi parantua, ja te lupaatte, että tulette palvelemaan Häntä kaikkina elämänne päivinä, ja olette varma, että Hän on Jumala, niin tule ja täytä hänen vaatimuksensa. Jos teillä on tarve, niin haluatteko ensin tehdä niin paljon, että kohotatte kätenne Jumalalle merkiksi, että teillä on tarve jostakin? Jumala siunatkoon teitä. Rukoilkaamme.

¹²⁵Oi Herra, aivan yhtä varmasti kuin minä olen täällä saarnastuolissa tänä aamuna, minä tiedän, ettei yksikään noista käsistä voinut kohota Sinun tietämättäsi, sillä Sinä olet Jumala. Sinä sanoit: “Eikö niin montaa varpusta myydä kahteen ropoon? Kuinka paljon enemmän olette te kuin varpuset?” Kuinka paljon enemmän Sinä näit näiden kuolevaisten olentojen käden, joiden puolesta Sinun Poikasi Jeesus kuoli. Kuinka paljon enemmän Sinä näet heidän kätensä, kuin varpusen, jos se putoaisi maahan tänä aamuna. Oletan, ettei tusinaakaan varpusta voitaisi myydä pennillä tänä aamuna, koska kukaan ei haluaisi niitä; niistä olisi vain vaivaa. Mutta Sinä tunnet jokaisen niistä; Sinä tunnet jokaisen höyhenen niiden ruumiissa. Sinä tiedät jokaisen hiuksen, joka on meidän päässämme.

¹²⁶Oi, Herra, vastaa rukoukseen; salli heidän olla varmat tänä aamuna, että Sinä olet Jumala, ja että Se on Sinun Henkesi. Voikoon tuo tylsyys ja tämän nykyaikaisen päivän uskonto tipahtaa pois heistä, tuo sanominen: “Oi, minä kuulun erääseen määrättyyn seurakuntaan.” Jumala, voikoot ne haihtua heidän mielestään juuri nyt. Voikoot he nähdä juuri tällä hetkellä Iankaikkisen Elämän. Ja sitten he tulevat olemaan nälkäiset ja etsimään sitä, tietääkseen, että Jumala on, ja että he ovat varmat, että Hän on; ja että Hän pitää oman Sanansa.

¹²⁷Voikoot syntiset tehdä parannuksen nopeasti, ja valmistautua kastettaviksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja Sinä lupasit, että Sinä tulisit antamaan heille Pyhän Hengen. Sinä sanoit sen, Herra, ja Sinä pidät lupauksesi.

¹²⁸Siellä on joku luopunut, joka on varma, että Sinä olet Jumala, he ovat harhailleet pois, voikoot he tulla tänään, koska Sinä olet sanonut: “Vaikka syntinne olisivat verenpunaiset, ne tulevat valkoisiksi kuin lumi; vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, ne tulevat olemaan villan valkoiset.”

¹²⁹Ja jos siellä on niitä, jotka ovat sairaita, voikoot he käsittää, että Sinä olet Jumala. Sinä pidät Sinun Sanasi. Sinun täytyy pitää Sanasi. Ja kun he asettavat itsensä, Öljynsä kanssa, tuon Hengen kanssa, joka heissä on, joka tunnustaa heidän uskovan. Ja sitten myös Sanan kanssa, joka on saarnattu, joka on Kristus jauhettuna heille Vanhassa Testamentissa ja Uudessa Testamentissa, osoittaakseen, että Hän on sama eilen, tänään iankaikkisesti… Sekoittakoot he tuon Sanan Öljyn kanssa, sen Hengellä, joka heillä on, ja seisokoon sitten alttarilla ja sanokoon: “Tämä on kaikki, mitä minulla on, Herra, minä tuon sen.” Oi, kuinka se tuleekaan moninkertaistamaan sen, kuinka se tuleekaan kutsumaan historiallisen Jumalan näyttämölle. Kuinka se saakaan Jehovan sydämen paisumaan ilosta, kun Hän näkee, että “Minulla on lapsi, joka tottelee Minua. Olen pannut hänet koetuksen lävitse, ja hän todistaa rakastavansa Minua ja uskovansa Minuun. Hän on varma, että Minä olen.” Sillä on sanottu: “Hänen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Hän on, ja että Hän palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä.” Suo se tänä hetkenä, kun me jätämme sen Sinulle.

¹³⁰Ja nyt päittemme ollessa kumarrettuina, haluaisivatko nuo nousta seisomaan, joilla on tarve jostakin. Jos olette varma, että Hän on Jumala, ja että Hän tulee pitämään lupauksensa, pelastamisesta, parantamisesta, tai mitä se onkin; jos olette varmat, että Hän on Jumala, nousisitteko seisomaan? Jos teillä on joku, jonka puolesta haluatte rukoilla, nouskaa seisomaan, jos olette varmat, että Hän on Jumala. “Tehkää pyyntönne tunnetuksi pyhien kokouksissa…” Te teette niin nousemalla seisomaan. [Tyhjä kohta nauhassa.]…

Olen varma, että Hän on Jumala. Olen varma, että Hän pitää Sanansa. Olen varma, että pyyntöni… Lasken sen Veren alle juuri nyt. Synti on epäusko. Te laskette sen nyt uhriksi; te tulette uhraamaan sen; te tulette ristille. Te tulette uhraamaan nyt kaiken epäuskonne, ja ojentamaan sen Hänelle, tietäen, että Hän on, ja te olette varmat, että Hän tulee vastaamaan. Jos niin on, niin kohottaisitteko kätenne. Pysykää nyt sillä tavalla.

¹³¹Herra, Sinä olet Jumala. Tässä on heidän öljynsä ja jauhonsa sekoitettuna yhteen; he tuovat sen ristille, missä Jumalan tuli on lankeava heidän sydämiinsä, jos he todella tarkoittavat sitä, ja kuluttamaan tuon uhrin. Sinä olet tuleva näyttämölle. Tulemalla Taivaasta tulisissa vaunuissa, Sinä tulet ravistelemaan taivaita ja maata palkitaksesi heidät.

¹³²Kun he seisovat kädet ilmaan kohotettuina, merkiksi siitä, että he uskovat ja ovat laskeneet itsensä ja jokaisen pyynnön, joka heillä on, Sinun alttarillesi. Oi, Taivaan ja maan Jumala, taivaiden ja maan Tuomari, varmasti Taivaan ja maan Tuomari on tekevä vanhurskauden; varmasti Hän tulee pitämään Sanansa, Sinä, joka tunnet ihmisten sydämet, näiden ihmisten, miesten ja naisten sydämet.

¹³³Herra Jumala, minä nostan omat käteni, sillä minä tiedän, että palvelustehtäväni muuttuu nyt; ja minä uskon, että Sinä olet; olen nähnyt Sinut seisomassa siellä Tulipatsaassa. Olen nähnyt Sinun tutkivan ihmisten sydänten salaisuudet, etkä yhtään kertaa Sinä ole epäonnistunut. Sinä lupasit sen täällä kadun toisella puolella, kun Sinä ensin aloit tehdä näitä asioita. Ja Sinä olet suojellut minua ympäri maailman, uudelleen ja uudelleen. Olen varma, että Sinä olet Jumala; olen varma siitä.

¹³⁴Uhraan itseni ja kaiken, mitä minulla on, uhriksi näiden ihmisten kanssa, Herra, Sinulle palvelusta varten. Minä aloitan jälleen, Herra, menemään ympäri maailman. Auta minua, oi Jumala. Jos milloinkaan olen epäuskoinen, niin anna anteeksi minun syntini, anna anteeksi minulle minun epäuskoni. Minä tiedän, että Sinä olet, ja palkitset nuo, jotka etsivät Sinua.

¹³⁵Samalla tavalla minä tunnustan omien ihmisteni synnit tänä aamuna, heidän heikkoutensa ja heidän epäilynsä, heidän seisoessaan kädet ilmassa. Tunnustan heidän syntinsä, Herra, ja kaikki meidän heikkoutemme. Lähetä Pyhä Henki yllemme Sinun hyväksymisesi sinetin kanssa, että Sinä olet Jumala, ja että Sinä olet täällä nyt vastaanottaaksesi meidät, ottaaksesi meidät käsivarsillesi, ja lunastaaksesi meille kaiken sen, minkä me olemme kadottaneet. Jos se on meidän terveytemme, voikoon se tulla ennallistetuksi satakertaisesti. Jos se on meidän sielumme, voikoon se tulla meille kukkivana, loistavana, Pyhällä Hengellä täytettynä, olemaan Jumalan edessä. Jos se on epäusko, Herra, niin voikoon meille jälleen tulla usko siirtää vuoria. Suo se, Herra.

¹³⁶Me uskomme, että Sinä liikut Pyhä Henki, kyllästäen kautta tämän rakennuksen, yli näiden ihmisten ja heidän sydämissään, liikuttaen heitä vastaanottamaan Elävän Jumalan. Tämän me teemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Jumalallinen Pelastaja!
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä
Sinun sivultasi pois.

¹³⁷Tarkoitatteko te sitä? Vastaanotatteko te sen? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä vastaanotan sen nyt Häneltä.”

Kulkiessani elämän tummissa sokkeloissa,
Ja surujen ympärilläni levittäytyessä,
Ole Sinä minun Oppaani;
Käske pimeyden muuttua päiväksi,
Pyyhi murheet, pelot pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä Sinun sivultasi pois.

¹³⁸Kumartakaamme päämme. Tämän ankaran, leikkaavan sanoman jälkeen, joka on tuotu esiin karkealla tavalla, mutta se on Totuus. Ja jos te vain nöyrästi uskotte saavanne sen, mitä olette pyytäneet, niin älkää milloinkaan antako minkään työntää teitä tuolta oikealta tieltä pois. Seisokaa juuri siellä. Ei väliä, kuinka paljon saarnaisin, tai mitä tahansa tekisin, tai mitä hyvänsä kuka tahansa mies tekisi, sillä ei ole mitään vaikutusta, ennen kuin te vastaanotatte sen omana henkilökohtaisena omaisuutenanne.

¹³⁹Jos te uskotte sen koko sydämestänne, niin kaikki, mitä olette halunneet… Jos olette tunnustaneet syntinne, niin Jumala on antanut teille anteeksi. Älkää enää milloinkaan epäilkö sitä! Jos olette luopio, on teidät otettu takaisin tänä aamuna. Jos tarvitsette Pyhää Henkeä, silloin ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi. Se on Jumalan Sana. Hän ei tule muuttamaan sitä mitään seurakuntaa, mitään kirkkokuntaa tai ketään muutakaan varten. Sen täytyy olla sillä tavalla. Meidän täytyy täyttää Hänen vaatimuksensa, ei seurakunnan vaatimuksia, vaan Hänen vaatimuksensa. Sitä meidän täytyy tehdä.

¹⁴⁰Jos Hän on sanonut, että uskon rukous pelastaa sairaan… Jos te olette sairas, niin minä olen rukoillut uskon rukouksen teidän puolestanne. Te olette rukoilleet sen omassa sydämessänne ja uskoneet sen ja vastaanottaneet sen, niin seisokaa järkähtämättä sillä; sen täytyy tulla olemaan sillä tavalla. Mikään ei voi muuttaa sitä.

¹⁴¹Huolimatta siitä kuinka synkältä se näyttää… Te sanotte: “Näyttää siltä kuin yhä olisin sairas.” Se ei ole mitään muuta kuin Enkelien siivet, jotka ovat tulemassa yhteen. Siinä kaikki. Se on Jumala siunauksen muodossa. Se näyttää synkältä teille. Vetäytykää hieman lähemmäksi sitä; ja katsokaa sitä uudestaan. Nähkää eikö se olekin Jumala, joka seisoo siellä pitäen Sanansa.

¹⁴²Nyt päittemme ollessa kumarrettuina, tulen antamaan kokouksen veli Nevillelle, pastorillemme.