59-1223 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 23. 12. 1959

59-1223 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23. 12. 1959

 

1       Onko sinulla jotakin, mistä saarnata? [Joku sanoo: ”Ei ole.” – toim.] Mitenkä veli Beelerin laita siellä? [En tiedä hänestä.”] Veli Beeler, onko sinulla sanomaa täksi illaksi? [Veli Beeler sanoo: ”Ei ole.”] Minun – minun kurkkuni on vähän käheä. Minulla oli muutamia – muutamia kysymyksiä vielä. Jos ei… Jos joku näistä veljistä ottaisi ja saarnaisi, olisin iloinen.

Siis, älkää nyt kiihtykö. Tämä ei ole… Tässä on vain muutamia rukousliinoja menossa Afrikkaan. Tämä on vain rukousliinojen leikkaamista, ja minun haluttiin rukoilevan sen puolesta täällä tänä iltana, plus muutama täysinäinen kirjekuori.

2       Siis, ääneni on hieman käheä, mutta sanoin, että palaan vastaamaan joihinkin näistä – näistä kysymyksistä, miten parhaiten taidan. Ja nyt, aina, kun nämä herätykset tulevat mukaan, alkaa pieni kuohunta. Ja haluan – vaikka tämä ehkä tasoittaa vähän sitä tänä iltana seurakunnassa, tiedättehän, koska joskus jokin, mitä on ehkä sanottu, jota seurakunta ei ymmärrä. Ja teille annetaan mahdollisuus kirjoittaa oma kysymyksenne nyt. Vastaan teille niihin, jotka minulla on; ja sitten, jos teillä on jotakin samankaltaista, teidän ei tarvitse kirjoittaa sitä.

Ja yksi niistä on: Olisitko hyvä ja selittäisit Room. 7:25.

Seuraava: Sanoit, että ihminen voi elää niin lähellä Jumalaa, ettei hän tee syntiä.

Minkä kaltaista tulee ylösnousemuksessa olemaan?

Veli Branham, mitä ihmisen pitää tehdä, kun he ovat noudattaneet kaikkia sinun opettamiasi opetuksia; ja sitten, miten ihminen saa Pyhän Hengen?

Olisitko hyvä ja selittäisit Hebr 6:4 ja vertaisit sitä Hebr. 10:26:een.

Ja: Mitä ennaltamääräämisellä ennen maailman perustamista tarkoitetaan; ja mistä kohdasta Raamatusta sellainen löytyy?

3       Ja herra Mc… Ei, tämä – tämä on rukouspyyntö.

4       Siis, tässä olivat kysymykset, joita meillä on täksi illaksi. Jos teillä on jokin vielä, kun meillä on täällä juuri pienet alkutoimet meneillään, no, tuokaa ne esille, ja me vain yritämme…  Jos seurakunnan mielessä on jokin kysymys, joka koskee mitään jota – jota meillä on, me haluaisimme kyetä auttamaan teitä niin hyvin kuin voimme. Ymmärrättehän?

5       Ja minä haluaisin teidän muistavan aina, mitä sanoin, jonka sanoin täällä, minä en sano, että se on ehdottomasti totuus ja kaikkea. Se on se, minkä minä parhaiten tiedän ehdottomaksi totuudeksi siitä. Minä – minä saatan olla väärässä aivan kuten kuka tahansa kuolevainen, mutta minä todella, veli Jackson – todella yritän selittää sen sillä tavalla, minkä uskon olevan oikein – ymmärrättehän?, tavalla, jolla minä ymmärrän sen, Mike-veli, Raamatussa, juuri… ja tutkin näitä asioita, minä en vain ota sitä yhden paikan mukaan. Minä menen alkuun, I Mooseksen kirjaan, ja vien asian Ilmestyskirjaan asti, selkeästi koko Raamatun läpi.

6       Ja sitten, se voidaan käsitellä – tuo aihe, läpikotaisin. Mutta jos se ei mene yksiin muun kanssa siellä, muun Sanan kanssa, silloin se varmaankin on väärin joka tapauksessa. Jos tuotte sen mihin paikkaan tahansa, sen on – sen on sovittava yhteen kaikkien Kirjoitusten kanssa. Ymmärrättekö? Ja kaikki Sananpaikat käyvät yksiin, jos ne laitetaan oikein yhteen, jos… Se on kuin palapeli. Enkä minä tarkoita… Jos sanon väärin, silloin Jumala antakoon minulle anteeksi. Sana on jotakin palapelin kaltaista. Näettekö? Että… Se on pantu osiin ja sekoitettu laatikossa, ja vaaditaan Pyhää Henkeä, jotta se saadaan kasaan. Näettekö? Ja – ja me emme kykene siihen. Nyt, Siihen ei ole 969:ää erilaista tulkintaa, koska Raamattu sanoo, että yksityisiä tulkintoja ei ole. Asia menee niin kuin se on kirjoitettu. Me uskomme Sen… Kiitos, Pat-veli – Me…  Se menee sillä tavalla kuin se on – se on kirjoitettu Raamattuun; sillä tavalla meidän on suhtauduttava siihen, ilman muuta. Siis, jos me yritämme saada sitä sanomaan jotakin täällä, no hyvä, se ei sanokaan samaa sitten täällä. Näettekö, jos me – jos me panemme… Teidän on saatava Sana vastaamaan itse itseensä tässä, vastaamaan itseensä tässä, vastaamaan itseensä tässä, todella joka kohta menee aivan paikoilleen, jotta kaikki saadaan sopimaan yhteen.

7       Ja nyt, ajattelin ehkä… Minä olin puhumassa ja sanoa että olisin, Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä; mutta minulla ei ole tarpeeksi ääntä, ja sitten, tehdä sitä. Olin vähän kuumissani täällä yhtenä iltana ja menin ulos. Ja oli niin kuuma, kun pääsin autoon, olin todella palaa poroksi. Veivasin ikkunan alas ja menin kotiin. No – luulisin, että se oli torstai tai perjantai-iltana. Heti seuraavana iltana, aloin tulla – päivä – alkoi kurkkuni tulla vähän käheäksi, ihan kuin… Voi, se… En ole – en kipeä, ei kuumetta, ei sairautta, ei vilustunut; mutta on kuin – vähän niin kuin tulehdus kurkussanne, puhumisesta, ja – ja vahingoittanut saarnaamalla kovasti, ja sitten – ja sitten se sai kylmää. Mutta se – se on kunnossa jonkin päivän, tai kahden kuluttua, ehkä sunnuntaina. Ehkäpä tulen taas auttamaan veljeä. Sitten, kun hän saa saarnansa läpi, pengon kaikkialta olisiko jotakin jäänyt jäljelle.

8       Ja sitten – ja sitten haluan koko seurakunnan saavan Pyhän Hengen. Siis, minun miniäni istuu täällä; ei siksi, että hän on miniäni, ei siksi, että hän on täällä, hän on yksi parhaista tytöistä, joita tunnen; hän on hieno tyttö, Loyce. Ja hän on selviytynyt menneisyydestään johtuvista isoista jutuista, jolloin hänen oli erottava, perheestä, joka ei palvonut Jumalaa ja niin edelleen. Minun käy niin sääliksi lasta, jonka pitää selviytyä sillä tavalla. Ja nyt, hän tavoittelee Pyhää Henkeä, ja on paastonnut niin kauan, että tuskin pystyy seisomaan, paastonnut ja rukoillut Pyhää Henkeä.

9       Sisareni Dolores, hän sanoi: ”Bill, minä juuri… kun seurakunta oli – voima oli seurakunnassa”, hän sanoi, ”tunsin, että voisin pyrähtää lentoon. Ja sitten, kun kaikki – Pyhä Henki alkoi langeta ihmisten ylle”, hän sanoi: ”Minä vain istuin siinä ja katselin ympärilleni.” Näettekö? No niin, näettekö, ja kysymys täällä tänä iltana, on siitä. Niinpä minä ajattelin, ehkä, että tämä auttaisi seurakuntaa – ottamaan vastaan. Ja nyt, minä en halua käyttää keskiviikkoillan rukouskokousta ja muuttaa sitä sellaiseksi, mutta minä – minä haluaisin varmistua siitä, että seurakunta ymmärtää tarkoin nämä asiat – ymmärrättehän? ennen kuin…

10  Ja minä puhuin juuri sunnuntaina eräälle lääkärille täällä, hän tuli taas tuonne kirkon takaosaan – tuli taas tuonne kirkon takaosaan. Hän on lääketieteen tohtori. Hän oli ajanut koko matkan – missäs se Assembly of Godin pääpaikka nyt olikaan… Springfieldissä, Missourissa, osallistuakseen kokoukseen.

Ja hän sanoi: ”Veli Branham…” siis, Assembliesin pääpaikasta – ja hän sanoi: ”Olen koko elämäni ihmetellyt sitä.” Hän sanoi: ”Ensimmäistä kertaa elämässäni, kun olen koskaan päätynyt valitsemaan jotakin.” Hän sanoi… Tapasimme tuolla takana, istuimme, lääketieteen tohtori.

11  Ja – ja niin, veli Mercier ja veli Gene Goad siellä takana nauhureiden kanssa… Juuri nyt, veli Mercier sanoi, että hänellä on paras kokouksesta jossa – jossa hän selittää että – että, kun Pyhä Henki tuli kokoukseen ja – ja murtautui esiin, ja Jumala jakoi itsensä kansansa keskuuteen… No, juuri sen se tekee. Ja sitten, kun Jumalan kansa alkaa taas kokoontua yhteen, siellä vallitsee yksimielisyys, siellä on voima. Näettekö? Ja milloin Jumala kansa liittyy yhteen täydellisesti, uskon, että ylösnousemus tulee tapahtumaan silloin. Tulee olemaan ylöstempauksen hetki, kun Pyhä Henki alkaa kerätä heitä yhteen. He tulevat – se tulee olemaan vähemmistönä, totta kai, mutta suuri yhteen kokoaminen tulee tapahtumaan.

12  Siis, nämä rukousliinat, jotka lähetetään, ”Voice of Healing” [lehti]… Olen aivan välittömästi… vuoden alussa, jos Herra tahtoo, minä – minä menen Kingstoniin Jamaikalle, Haitiin, ja sieltä… Haitin presidentti lähetti minulle kutsun, koko heidän miliisinsä suojeluksen kanssa. Siellä on kansannousu. Ja mistä siinä on kyse, hän haluaa meidän tulevan tämän kaltaisen palvelustehtävämme kanssa, jollaisen hän on kuullut olleen San Juanissa viime vuonna, kun olin siellä. Hän sanoi ajatelleensa, että tämä olisi ainut juttu, joka voisi pelastaa hänen maansa. Näettekö?

13  Nyt, jos täällä istuisi joku minun katolinen ystäväni, minä en sano tätä loukatakseni sinua tai mitään; en tarkoita sitä sillä tavalla. Mutta katolinen kirkko yrittää kaapata Haitin – ymmärrättekö? ja ainut, mikä voi pelastaa sen, on protestanttinen, ravisteleva herätys juuri nyt.

Se oli tosi mukavaa, ja minä arvostan sitä. Ja niinpä minä sanoin hänelle, jouluviikolla, ja seuraavien päivien aikana, ylihuomenna, me vähän paastoamme ja rukoilemme ja katsomme, mihin suuntaan Herra johtaa meitä.

14  Sitten Etelä-Amerikkaan… Ja sitten, minä tunnen erityistä johdatusta mennä Norjaan tänä vuonna ja sitten, myös Afrikkaan. Ja tämä on ollut – tullaan leikkaamaan pieniksi suikaleiksi, ja lähetetään Afrikkaan ennen kokouksia. Tällä tavalla monet… Te voitte saada yleiskuvan, kuinka monet ihmiset pyytävät rukousliinoja nyt, kun he kuulevat teidän olevan tulossa, ymmärrättehän, juuri – juuri otamme uudelleen yhteyttä. Siis, nämä ovat pieniä [rukous-]liinoja, jotka leikataan myös, ja ovat valmiina lähetettäväksi – eri ihmisille.

15  Siis tämän Elävän Jumalan seurakunnan kanssa, painakaamme päämme nyt hetkeksi. Ja kukin teistä omalla tavallanne, rukoilkaa Jumalaa voitelemaan nämä liinat. Siis, ensin minä siteeraan Sananpaikkaa, joka: ”Paavalin keholta otettiin nenäliinoja ja esiliinoja vietiin sairasten päälle, ja pahat henget lähtivät ihmisistä, ja vaivat; ja he paranivat.”

16  Herra, tällä pikku kirjoituspöydällä, joka on ollut täällä kaikki nämä vuodet, ja kuinka Sinä olet siunannut meitä niin kovasti, ja Evankeliumi on mennyt jatkuvasti tämän yli, ja… Jos tällä pikku pöydällä vain olisi silmät tai se voisi puhua, se voisi kertoa sadoista suurista ihmeistä, joita on tapahtunut sen edessä: rammat, ontuvat, sokeat, syövän kiusaamat. Ja elävän Jumalan voimat on tehty tiettäväksi tälle pienelle rakennukselle. Ja Isä Jumala, me todella kiitämme sinua kaikista näistä asioista.

17  Ja nyt, seurakunta on kokoontunut yhteen tänä iltana palvomaan Sinua. Me olemme tulleet – vastataksemme kysymyksiin, joita on esitetty. Ihmisten vilpittömyys ja sydämet ovat saaneet nämä asiat ovat askarruttamaan heidän mieltänsä. Ja Herra, me ymmärrämme, että jos jokin askarruttaa meitä, me emme voi uskoa, niin kauan kuin meillä on kysymys [/jokin on kyseenalaista]. Siispä me emme halua kysymyksiä.

18  Herra, me näemme Pyhän Hengen kasteen tarpeen kansamme keskuudessa ja tämän seurakunnan keskuudessa. Ja me – me emme halua kysymyksiä olevan ihmisten mielessä. Me haluamme, että kaikki selvitetään, että he tietäisivät, mistä on kyse, kun se [kaste] tulee ja tietävät, että se on tarkoitettu heille.

19  Ja sitten meren taakse, matka tuonne, noihin synkkiin viidakoihin, joissa rummut kumisevat, ja spitaalisia makaa ympäriinsä – puiden alla ja kärpäset munivat, ja heidän jalkansa poissa, ja korvat pois syötyinä, ja kasvot kokonaan syötynä, lepraa, löyhkää, Herra, kun tuskin pääsette korttelin päähän heistä. Ja pikkuiset lapsiparat ilman ruokaa, ilman vaatteita… Ja he rakastavat minua, Herra. Ja he – he ovat uskoneet palvelustehtävään, kun Elävän Jumalan voima paransi niin monia heistä. Enkä minä ole levännyt hengessäni sen koommin, kun lähdin Afrikasta tietäen, että nuo toivottomat ihmiset ovat siellä hirvittävässä tilassa. Ja noitatohtori, ihmisluineen, joita hän takoo sormillaan, ja kutsuu pahoja henkiä, ja voi, mikä – mikä paikka, ja sitten ajatella, täällä Amerikassa, viehättäviä kirkkoja ja suuria rakennuksia. Ja Jumala, ja tietää, että nuo ihmiset ovat niin puutteessa – nähdä heidän tulevan kokoukseen, makaamassa toinen toisensa päällä, ja monet heistä kuolevat maatessaan siellä yrittäen kuulla jokusen sanan joltakin, jonka on sanottu tuntevan Sinut. Heidän sydämensä ovat elpyneet, Herra, sen jälkeen, kun Sanoma ja kirjeet ovat pyyhältäneet yli Afrikan nyt. Tulet vaikuttavat alkaneen syttyä taas.

20  Ja Sinun suuri seurakuntasi siellä, joka oli mahtava seurakunta, on kappaleina ja jakaantunut oi Herra, ja toiset ovat kykyjen ja muodon perään ja – ja toiset yhä yrittävät pitää totuudesta kiinni ja Hengestä. Ja nyt, tuhannet lähettävät nyt pyyntöjä; he haluavat rukousliinoja pikaisesti joiden – puolesta olen rukoillut. Näissä pienissä kirjekuorissa täällä ovat – ovat meidän rukouspyyntömme, pieniä paketteja, jotka menevät tarvitseville. Oi, taivaan Herra, joka teit taivaat ja maan, minä rukoilen Sinua, Herra, Jeesuksen nimessä, jolla Sinä siunaat jokaisen näiden kankaiden jokaisen ompeleen. Ja menköön Pyhä Henkesi jokaisen ompeleen mukana, Herra, ja kun se on pantu sairaan ja vaivatun päälle, pahat henget jättäkööt heidät.

21  Kun muistaa – noissa viidakoissa, johon nämä kapineet menevät, monet niistä, joissa – jopa palvotaan paholaista. Minä rukoilen Jumala, ettei hänelle jäisi yhtään paikkaa, missä seisoa, että hän lähtee leireistä, ja ihmiset tulisivat tietoisiksi Jeesuksesta Kristuksesta. Suo se, Herra. Tulkoon heidän sairautensa parannetuiksi, heidän ongelmansa korjatuiksi, ja sielunsa pelastetuiksi, ja saakoon Jumalan Voima ylivallan. Suo se, Isä. Me lähetämme jokaisen näiden kankaiden ompeleen yhtenä kappaleena. Monet pienet tulikielet ovat täällä tänä iltana, ja me lähetämme yhdessä meidän rukouksemme Sinulle, sen puolesta, että jokainen ihminen, jonka päälle se laitetaan, tulisi parannetuksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

22  Siis, kuuletteko te takana minua oikein hyvin, siellä takana tänä iltana? Sepä hyvä. Luulen, että me tulemme olemaan aika tyytyväisiä, kun saamme toisen rukoushuoneen tänne, koska nämä pikku jutut pidättelevät, leikkaavat äänen, ja te – te kuulette sitä tuskin ollenkaan.

23  Siis, minä huomasin taas tänä iltana, olen lähestymässä maaperää… Veli Wood, ennen kuin unohdan sen, minulla on se nenäliina. Etkö sinä antanutkin minulle nenäliinan jotakuta varten? Vai olitko se sinä? Joku antoi minulle nenäliinan pantavaksi taskuun ja käytettäväksi, ja minulla on ollut se siitä lähtien, kokouksen ajan. En tiedä kuka se oli. Luulin, että se olit sinä ja sanoit: ”Pidä tätä taskussasi jotakin varten.” Joku… [veli Neville selittää nenäliinaa veli Branhamille.] Sekö se oli? Veli Jackson, onko sinulla nenäliina jollekulle? Se se oli. Selvä. Tämä… Kyllä vain, tämä on juuri täällä, veli Jackson, jos haluat sen. Ja nyt, tiedän, että joku antoi sen minulle ja sanoi: ”Pidä sitä taskussasi.” Ja sitten, minä panin sen takkiini ja unohdin sen.

24  Siis… Nyt, jos Jumala suo, ja ääneni on kunnossa, joko sunnuntaiaamuna tai sunnuntai-iltana, yksi, jos Jumala suo, haluaisin puhua joulusanoman, joka minulla on teille: Erehtymätön merkki. Ymmärrättekö? Olen vielä… Se tuli mieleeni sunnuntaiaamuna, ja sitten jokin iski tulta sydämessäni. Ja olin jo liian pitkällä sanomassani, että olisin voinut ottaa nyt. Niinpä minä – minä haluan ottaa sen sunnuntaiaamuna, jos Herra suo, tai sunnuntai-iltana, yhden. Niinpä veli Neville ja minä olemme yhdessä silloin.

25  Siis, niin kuin veli Neville on sanonut, ja myös minä haluan kiittää teitä jokaista jouluna muistamisesta – korteistanne. Veli ja sisar Spencer, sain teidän –. Ja monet eri ihmiset, ovat lähettäneet minulle kortin, kaikkialta, minä arvostan niitä, ja lahjoja ja juttuja, joita te olette lähettäneet. Me arvostamme sitä todella. Minun vaimoltani, ja minä, ja – me – ja lapsilta, me kiitämme sinua. Me haluaisimme kyetä lähettämään joululahjan jokaiselle, mutta se voisi olla varmasti vaikeaa saarnaajalle, eikö vain? No, ehkä melkein yhtä monta paikkaa, jonne mennä kuin, en vain kykenisi tekemään sitä. Ymmärrättehän? Minä juuri… Mutta toivon, että voisin hankkia edes lapsille jokaiselle, jotakin. Varmasti haluaisin todella tehdä sen, mutta se ei vain… Sananpalvelijat eivät voi tehdä niin. Ymmärrättehän? On liian monta, joille pitäisi ostaa – Mutta me kaikki olemme – olen varma, ja muutkin ovat, että me arvostamme seurakuntaamme. Minusta, yksi suurimmista asioista mitä te olette tehneet, on rakkautenne ja sammumaton luottamuksenne, jota te olette osoittaneet minua teidän – yhtä teidän paimenistanne täällä kohtaan, ja… tänä vuonna.

26  Veli Neville, tämä on myös sinulle, rakas veljeni. Ja tuo hieno henki, jota veli Neville on aina osoittanut, niin kuin: ”Tule vain aloittamaan veli Branham; tässä on puhujanpönttö, ota se haltuusi. Jumala siunatkoon, minä istun mielelläni kuuntelemaan.” Ja minä – sellaisesta minä pidän. Minä – minä pidän todella tuosta vaatimattomasta, epäitsekkäästä tyylistä, joka veli Nevillellä on.

27  Ja teidän kaikkien usko, ja todella… Yksi asia, jolla te voitte tehdä minulle palveluksen on, että rukoilette minun puolestani. Siis, minulla on koko joukko kokouksia siellä täällä ennen suurta kiertuetta. Siis, ne – ne ovat siellä täällä, luulisin, Glasgow’n lähistöllä Kentuckyssa, minulla on yksi ilta. Ehkä Kampbellsvillessä, Kentuckyssa minulla on yksi ilta. Ja – ja muissakin paikoissa Kentuckyssa, Willow Shadessa, uskoisin, minulla on yksi ilta. Siis… vähän siihen tapaan, minä ilmoitan teille heti, kun saamme ne selväksi, tulevat kokoukset, joita tulee olemaan todella vähän silloin – tällöin kokouksia siis – siihen asti, kun palaan taas kentälle.

28  Mutta, minä vihin itseni äskettäin ja uudella tavalla yhtenä iltana Jumalalle. Ja Jumalan avulla ja Jumalan armosta aion pysyä tuossa työssä siksi, kunnes kuolen. Ymmärrättehän? Minä tein sen noin kolmekymmentä vuotta sitten. Ja olen ollut… Mutta minä uuvuin joskus todella, jouduin pois radaltani. Jouduin todella paikkaan, josta en päässyt enää eteenpäin. Ymmärrättehän, tehän vain näette tämän täällä. Te – te ette todella tajua mitä tapahtuu tuolla, ja ulkopuolella, ja täällä. Ja – ja ei vain yhdestä… ei vain yhdestä kaupungista, ei; yhdestä osavaltiosta, ei; Yhdysvalloista; vaan maailmasta – ymmärrättekö? ympäri maailmaa. Näettekö? Ja se tarkoittaa monia, luulisin, joihin olen yhteydessä tänä iltana, joita olen tavannut tai ollut kosketuksissa, ei tuhansiin, vaan miljooniin ihmisiin. Näettekö? Ja te olisitte todella yllättyneitä siitä, kuinka moni heistä on sairas. Ymmärrättekö? Ja he kutsuvat; ja se saa aikaan kovan paineen.

29  Minä arvostan teidän kaikkien rukouksia. Ja Jumalan avulla ja armosta, oikein hyvää joulua teille jokaiselle. Muistakaa sanontani, kyse ei ole joulupukista, tämä on Jeesukselle. Ymmärrättehän? Christmas tarkoittaa ”Kristus.” Ja me ajelimme lasten kanssa eilisiltana, näytettiin lapsille kaikkia noita koristeltuja taloja ja kaikkea, mikä oli kamalan kivaa. Mutta ajattelin, jos minä koskaan – mitään kodissani, mitä milloinkaan olen halunnut kirjoittaa, olisi neonkyltti: Olkoon luottamus Kristukseen joulussasi. Näin on. Pankaa Kristus takaisin jouluun.

30  Nyt, Isä Jumala, me lähestymme kysymyksiä nyt. Hyvin, hyvin vilpittömästi me tulemme. Ja – ja nämä kallisarvoiset ihmiset, Herra, ovat esittäneet nämä kysymykset ja se on ollut heidän sydämellään, ja ehkä monen muunkin tässä rakennuksessa; ja he haluavat tietää, mitä todella tehdä. Ja Isä, minä – minä olen hyvin huono korvike Sinulle, mutta minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua tuntemaan Sanasi, että Se toisi tyydyttävän annoksen Sitä jokaiseen kysymykseen. Tämän me sitten jätämme Sinun käsiisi, ja Sinun Nimessäsi me pyydämme sitä. Aamen.

31  Nyt, Pat-veljen kysymys tässä on oikein, oikein hyvä. Minä voisin aloittaa siitä. Pat-veli. Nyt, jos teillä muilla on kysymyksiä, kirjoittakaa se ja pankaa tänne ylös. tai – tai Pat-veli tuo teille paperilapun, jos teillä ei ole paperilappua; tai minä teen mielelläni parhaani vastatakseni siihen.

Siis, tämä on aikamoinen kysymys, Pat-veli. Tämä kuulostaa siltä, että se on huumorintajua, mutta se on kysymys.

101. Missä ne henget ovat nyt, jotka menivät sikoihin? Missä ne henget ovat, jotka menivät sikalaumaan, sinä päivänä, kun Jeesus ajoi ne ulos siitä raivohullusta?

32  No siis, Pat-veli, sikäli, kun minä tiedän… Siis, me aloitamme nyt demonologiasta ensiksi. Nyt, demonologia on merkittävä juttu. Siis, pitäkööt jotkut teistä kelloa silmällä, älkääkä antako minun olla liian kauan yhden kysymyksen kanssa. Mutta nuo demonivoimat, nuo henget olivat Leegio [/Legioona*] nimisessä miehessä ensin. Eikö ole näin? Ja koska hänen nimestä oli Leegio, sillä Leegio hepreassa tarkoittaa ”monta.” Näettekö? Niitä oli monia. [*Legioona = 6826 miestä Jeesuksen aikaan.]

33  Ja nuo henget, olivat tuossa rakkaassa miehessä, olivat tehneet hänet hulluksi. Ja jos joku on nähnyt mielenvikaisen ihmisen tai joutunut heidän kanssaan tekemisiin, he ovat usein heidän – heidän – heidän voimansa, koska he ovat niin paholaisen vallassa. Ja jos olette olleet paikalla, kun ihminen on menettänyt järkensä, voi, pitää olla useita miehiä pitämässä heidät aloillaan. Ja he ovat kaksi tai kolme kertaa itsensä vahvuisia.

34  Siis, kun ihminen on rampautunut ja kun Pyhä Henki saa heistä otteen – jos perkeleellä on niin paljon voimaa, että hän voi tehdä ihmisen inhimilliset voimat kolmin-, tai nelinkertaisiksi, kuinka paljon voimaa Jumala voi panna ihmiseen? Näettekö? Se on sitä, mikä tulee häneen ja saa hänet kävelemään Jumalan voimassa, kun hän on maannut vuosia rampana. Hänen luunsa tulevat suoriksi; ja hänen kätensä suoristuvat; ja hän kävelee, ja niin kuin nuori, uusi ihminen, koska Pyhän Hengen voima on hänen päällään.

35  Nyt, ne olivat niin pahoja – kunnes tuo mies kääritty kahleisiin, ja hän pystyi murtamaan ne. Ja sanottiin, että hän riuhtoi ne kappaleiksi. Eikä siellä ollut – mikään ei pystynyt sitomaan häntä. Hän oli todella tosi paha tapaus, koska hänellä oli legioona riivaajia sisällään. Ja sitten, kun hän… Jeesus meni yli ja tuli Gadaraan ja aloitti hautojen luota… ja hän oli niin paha, ei se mies, (ymmärrättekö?), se mies oli aivan OK.

36  Ei kyse ollut siitä miehestä. Kun te näette sellaisen ihmisen, älkää koskaan ajatelko, että kyse on siitä ihmisestä; kyse on paholaisesta tuossa ihmisessä.

Se mielenvikainen siellä puhujanlavalla tuona iltana, oli tulossa tappamaan minut, Oregonissa. Tuo mies, minä – kun hän tuli luokseni sen sijaan… että hän olisi sylkenyt minua kasvoihin ja kutsunut minua ”käärmeeksi ruohikossa” melkein kymmenen tuhannen ihmisen edessä, siis, se ei ollut sitä, se ei ollut se mies. Hän on ihminen, joka syö, juo, nukkuu, ehkä perheellinen, ja rakastaa ja – ja aivan sellainen kuin minäkin olen tai sinä olet. Vaan kyse oli paholaisesta hänessä, joka teki sitä. Näettekö?

37  Ja te ette koskaan aja perkelettä ulos väärällä asenteella. Siihen tarvitaan rakkautta. Ja rakkaus on väkevin voima mitä maailmassa on. Siis, jos huomasitte, paholainen on aina viha. Viha on perkeleestä. Ja kun ihmiset vihaavat jotakuta, muistakaa, halveksunta tai ”ei pitäminen” on hirvittävä riivaaja. Sitä ei saa tehdä.

38  Muistatteko te, kun Jeesus sanoi saarnassaan, että kun te rukoilette, rukoilkaa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa”… Ja sitten, kun Hän oli tullut alas, Hän sanoi: ”Jos te ette anna sydämestänne anteeksi jokaiselle hänen rikkomuksiaan, niin ei teidän taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne.” Ymmärrättekö? Niin ei saa tehdä.

39  Mutta nyt, siinä missä perkele synnyttää vihan voiman – näettekö? – että [mies] ryntää puhujanlavalle tappamaan minut, jonka hän fyysisesti – jonka hän todellakin kykeni tekemään, moneen kertaan … Hän olisi voinut nostaa minut ilmaan, ehkä, kahdella sormella, ilmaan vyöstä noin vain, koska hän painoi noin kaksi kuusikymmentä tai kaksi seitsemänkymmentä [paunaa = ~120 kg]; hän oli enemmän kuin kuusi ja puoli jalkaa, tai seitsemän jalkaa [yli 2 m] pitkä, iso, valtava kaveri. Ja todella… Hän todella löi nyrkillään erään saarnaajan katuun; ja vahingoitti häntä; mursi hänen solisluunsa ja leukansa, ja hoiti hänet sairaalaan. Hän vihasi saarnaajia todella. Ja sitten, hän ryntäsi oikopäätä sinne ylös tappamaan minut. Näettekö?

40  Siis, tuossa miehessä oli joitakin niistä hengistä, jotka heitettiin ulos sioista Gadarassa. Jotkut noista ihmisparoista ovat täällä mielisairaalassa hakkaamassa päätänsä pehmustettuihin kaltereihin, selleissä. Muistakaa: riivaajat eivät ikinä kuole. Ne elävät joka tapauksessa, mutta tulee aika, jolloin riivaajien pitää kuolla. Ne tullaan tuhoamaan kokonaan. Mutta nyt, ne elävät, ja ne työskentelevät sukupolvesta toiseen ihmisolennoissa. Jotkut niistä ovat syövän muodossa; jotkut ovat epilepsian muodossa; jotkut tuberkuloosin muodossa. Ne tulevat lihaksi [saavat inhimillisen muodon], mutta selvästikin, ne ovat voimattomia siihen asti, kunnes ne pystyvät pääsemään ihmiseen. Niiden on toimittava ihmisen kautta, mikä tuo mieleen toisen ajatuksen: että Pyhä Henki on – valvoo kyllä maapalloa, mutta Hän on avuton, kunnes Se pääsee sinuun ja minuun.

41  Jumala on riippuvainen sinusta ja minusta. Ymmärrättekö? Pyhä Henki… Maa on täynnä Jumalan Henkeä, yhtä kaikki Se on vuodatettu. Mutta Se ei voi toimia, ennen kuin Se tulee meihin, meihin, ihmisolentoihin toimimaan.

42  Ja perkele haluaa kaapata meidät toimimaan hänen alaisuudessaan. Kun se saa lievän muodon, ihminen aloittaa synnissä. Jos perkele kykenee pitämään hänet ainoastaan vanhurskaana ihmisenä, hyvänä ihmisenä, ja antaa hänen jatkaa ja yrittää olla hyvä tavallaan; jos hän kykenee pitämään häntä kiinni, kunnes hän on kuollut, siihen hän juuri pyrkiikin. Hän saa hänet, koska sillä, miten vanhurskas sinä olet, miten hyvä sinä olet, miten moraalinen sinä olet, kuinka puhdas olet, miten rehellinen olet, ei ole väliä, et koskaan pääse taivaaseen, ennen kuin olet syntynyt uudesti. Jeesus sanoi niin. Siispä ei ole… Se… Sinun täytyy syntyä, sinut pitää uudistaa, tai sinulla ei ole minkäänlaista tapaa koskaan päästä taivaaseen, tai koskaan, – tai koskaan tulla Kristuksen tykö [/tulla opetuslapseksi/ seuraajaksi].

43  Siis, minä sanoin jokin hetki sitten, mikä voi nousta mieleenne, toinen kysymys, mitä olen – mitä olen opettanut, ja koskee… Sitä, etten usko, että on ikuinen… en usko, että Raamattu opettaa ikuista, palavaa helvettiä. Se ei opeta, sillä jos helvetti olisi ikuinen, ja ihmisiä, jotka menevät sinne, rangaistaan ikuisesti, jotta heitä voitaisiin rangaista ikuisesti, heillä olisi oltava ikuinen elämä. Eikä ikuista elämää ole olemassa, kuin yhtä laatua, ja se on Jumalassa. Ymmärrättehän? Siispä ihmisten on tultava tuhotuiksi [/hävitetyiksi olemattomiin], ja heidän henkinen puolensa tulee tuhotuksi. Se tarkoittaa kulutetuksi täydellisesti; ja sillä selvä. ”Ei juurta eikä oksaa”, sanoo Raamattu siitä. Heidät on hävitetty täydellisesti.

44  Ja sitten, minä voin todistaa, että taivaassa on arvoasteita, että ihmiset eivät ole yhdenvertaisia, mutta heillä on yhtäläinen ikuinen elämä. Mutta Raamattu sanoo, että maan kuninkaat vievät sinne ylistyksen ja kunniansa, Ilmestyskirja 22 – vievät kunniansa ja ylistyksensä kaupunkiin. Se todistaa, että uudessa maassa tulee olemaan kuninkaita, kuninkaita ja hallitsijoita. Jeesus sanoi opetuslapsilleen… He sanoivat: ”Mitä me saamme, sitten, kun me olemme jättäneet isän ja äidin ja kaikki seurataksemme Sinua?”

45  Hän sanoi: ”Totisesti, minä sanon teille, te tulette istumaan kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa tuona päivänä.” Näettehän, se on toinen, se on maallinen järjestelmä, joka on tuleva, joka – tulee olemaan paljon ylempänä kaikkea. Sillä ei tule olemaan syntiä, mutta tulee olemaan hallitsijoita ja niin edelleen, kaupungeissa, kun kaikkea tapahtuu Ikuisen Elämän tavalla.

46  Mutta, pahoja tullaan rankaisemaan heidän syntiensä tähden lihassa tekemiensä tekojensa mukaisesti, ja sitten heidät tullaan hävittämään täydellisesti ja kokonaan. Siis, muistakaa todella se. Te, jotka teette muistiinpanoja, muistakaa se.

47  Ja pankaa ylös minun sanoneen sen, että on olemassa vain yhdenlaista Ikuista Elämää, ja sitä me etsimme; ja yksin Jumalalla on ikuinen elämä.

Ei ole kahdenlaista ikuista elämää, yksi Ikuinen Elämä, ja se tarkoittaa kaikkea, mikä elää. Ja muistakaa, pankaa tämä myös muistiin: Kaikella, mikä on tehty [/luotu], jolla oli alku, on loppu, ja vain sillä, millä ei ole alkua, ei ole loppua. Ja on vain yksi asia, jolla ei ole koskaan ollut alkua, ja se oli Jumala. Ja ainoa tapa, jolla te voitte nousta ylös ylösnousemuksessa, on, että teillä on Ikuinen Elämä itsessänne. Näettekö? Ainoa, minkä avulla te voitte palata takaisin, on jokin, millä ei ole alkua. Ja kun te olette saaneet Pyhän Hengen, teissä on elämä, joka ei koskaan alkanut eikä voi koskaan loppua; ja teillä on se Elämä hallussanne, silloin teillä on Ikuinen Elämä ja olette Jumalan poikia ja tyttäriä. Näettekö? Ja te ette voi kuolla yhtään sen enempää, kuin Jumala voi kuolla, sillä te olette osa Jumalaa.

48  Meillä saimme tänne kysymyksen hetki sitten, täällä jossakin, ennaltamääräämisestä, joka viittaa samaan asiaan. Teistä tulee osa Jumalaa; ja jos Jumala jakoi itsensä tuossa suuressa Tulipatsaassa, jo nuo pikku kielet menivät jokaisen noista ihmisistä päälle, ja sama tapahtuu vielä tänäänkin. Me voimme todistaa sen kokemuksellamme, Raamatun opetuksella, tieteellisellä tutkimuksella, kuvalla, joka osoittaa, että se on Se, että Jumala jakaa itsensä kansansa keskuudessa. ”Ja koska minä elän, tekin elätte,” Jeesus sanoi. Me emme voi kuolla. Kristityllä ei sellaista asiaa ole, kuin kuolema; ”Sillä se, joka uskoo minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän silti elää: ja joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole”, näettekö?

49  Kuolla, sana kuolema tarkoittaa ”erotettu.” Siis, fyysisesti, meidät erotetaan fyysisestä puolestamme, koska se on yhä syntiä, mutta meidän henkemme on Jumalasta, jota ei voi koskaan erottaa Jumalasta, koska me olemme osa Jumalaa. Meidät – meidät on palautettu tuohon Jumalan ajatukseen. Kaikki mitä Jumala tekee, on ikuista ja täydellistä. Ja kun nuo Jumalan ajatukset valtakunnasta ja kansasta, joka palvoisi Häntä tulivat julki, juuri nuo ajatukset ovat ikuisia. Ymmärsittekö? He eivät voi enää kuolla. Jokainen Jumalan Sana on ikuinen. Jeesus sanoi: ”Maa ja taivas katoavat, kumpikin – maa ja taivas katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Näettekö? He ovat ikuisia Jumalan kanssa. Ja: ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani teissä… ” Näettekö? Meistä tulee osa Hänen Sanaansa, osa Hänen Elämäänsä, sillä me olemme liha Hänen lihastaan, ja luu Hänen luustaan, ja elämä Hänen elämästään. Silloin me emme voi kuolla enempää, kuin Jumala itse voi kuolla. Tätä on Pyhä Henki.

50  Eräs pikkukaveri on lähtenyt tänne Georgiasta – veli Evans. Hän on ollut joka puolella maata. Ja hän on erään hyvän ystäväni Oral Robertsin huomattava tukija; ja hän tukee hänen kaikkia televisiolähetyksiään siellä, ja hän on tehnyt paljon kaikkea. Mutta hän sanoi minulle yhtenä päivänä; hän sanoi: ”Veli Branham, minä kävin veli Jaggerin koulussa. Kävin joka paikassa; minä olin siellä kolme kuukautta. Oikein metsästin; kävin eri paikoissa, jokaisessa niistä, ja minulle tuli aina sama juttu mieleen. En osunut koskaan paikkaan, johon olisin tuntenut luottavani (ymmärrättekö?), jos tein näin, tai tein noin, ja, ja mitä tekisin täällä, tai olenkohan, vai enkö ole…” hän jatkoi: ”kunnes kuulin sinun opetustasi.” Hän sanoi: ”Asia oli selvä kertaheitolla.” ”Sillä palvoja, joka on kerran puhdistettu kaikista synneistään eikä hänellä ole enää tuntoa synneistä.” Hän on siirtynyt kuolemasta elämään, ja hänellä on ikuinen elämä sisässään asumassa eikä hän voi kuolla sen enempää kuin Jumala voi kuolla. Täsmälleen se on Raamattua. Näettekö? Näettekö? Hänestä on pidetty huoli ikuisiksi ajoiksi, koska hänellä on Ikuinen Elämä.

51  Siis, se ei tarkoita, että voit tehdä syntiä ja päästä pälkähästä, sillä kun teet syntiä sinua rangaistaan synneistäsi. Ehdottomasti. Mutta niin kauan, kuin ikuinen elämä on sinussa, sinä elät ikuisesti. Jeesus sanoi: ”Joka kuulee Minun Sanani, Joh. 5:24, – joka kuulee minun sanani, uskoo Häneen, joka lähetti minut, hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, on – vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Ymmärrättekö? Kaikki… ”Kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni ensin vedä häntä; ja kaikki, jotka tulevat tyköni, minä… Ja kaikki, jotka Hän on antanut minulle, tulevat tyköni.” Näin on. ”Kaikki, jotka Hän on antanut, tulevat, eikä yksikään heistä joudu hukkaan. Minä annan heille ikuisen elämän ja nostan hänet ylös viimeisinä päivinä.” Johannes. 6. Oi, mikä siunattu varmuus. Näettekö? Silloin teidän ei tarvitse seikkailla ympäriinsä pelosta puolikuoliaana ja epäillä.

52  Jumala on antanut meille täyden varmuuden siitä, että me olemme Hänen lapsiaan. Ja hänen lapsinaan, Hän ojentaa meitä niin kuin minä ojennan lapsiani, te ojennatte lapsianne. Kun he tekevät väärin, me oikaisemme heitä.  Jos – jos minun lapseni tekevät väärin, silloin minun velvollisuuteni isänä on oikaista heitä. Ja jos Jumalan lapset tekevät väärin, Hänellä on velvollisuutensa isänä, ja Hän ojentaa teitä. Muistakaahan se, että teitä tullaan ojentamaan. Mutta niin kauan, kuin te olette Hänen lapsiaan, maailman on parasta pitää näppinsä erossa teistä – näin on! sillä Hän sanoi: ”Olisi paljon parempi, että myllynkivi ripustettaisiin kaulaanne ja teidät upotettaisiin meren syvyyksiin, kuin että hän loukkaisi yhtäkään näistä pienistä, jotka uskovat minuun.” Näin on. Millainen tuomio se tuleekaan olemaan!

53  Nyt, Pat-veli, takaisin kysymykseesi. Nuo henget, jotka lähtivät tuosta miehestä, jotka saivat hänet raivohulluksi, tekevät samaa ihmisissä nykyään. Näettekö? Ne ovat noita henkiä, tuhat kertaa tuhat. Ja perkele tulee sisään kuin ”viaton” oopiumi. Se tapahtuu samalla tavalla, kuin kaapataan joku pikku koulutyttö; ensimmäiseksi hänet saadaan polttamaan tupakka. Näettekö? Sillä hän pääsee alkuun. Ja seuraavaksi voimistetaan hiukan. Ja sitten, ensin ihmiset ajautuvat marihuanaan; ja siitä, todelliseen huumeiden käyttöön. Mitä se saa aikaan? Se tekee heistä mielenvikaisia. Ihmiset tulevat todella hulluiksi ja perkele on saanut heidät valtaansa. Näettekö?

54  Siis perkele on tupakanpoltossa. Se on hänen pikku, lievä muotonsa. Nyt, jos hän näkee, että sinä olet tosi fiksu, ja tajuat sen, hän ei anna asian mennä pidemmälle kuin tupakkaan. Näettekö? Niin kauan, kuin hän vain voi pitää sinut siinä riittävän kauan, niin että hän saa otettua – saa pidettyä elämäsi hallussaan, sillä hän tietää, ettet sinä voi päästä siitä, ennen kuin Jumala on sanonut niin. Mutta, sinä kuulet saarnan saarnan jälkeen, sanoman sanoman perään, ja täräyksen täräyksen perään siitä, ja varoituksen varoituksen jälkeen siitä; ja jos hän voi pitää sinut loitolla ja pitää mielesi jossakin muualla, suosittuna ihmisenä olemisessa, tai tulemisessa sellaiseksi, tai muussa sellaisessa, silloin hän vain pitää teitä kiinni, kunnes hän saa sinut ulos. Tai jos hän antaa teidän liittyä seurakuntaan ja sanoa: ”Minä aion olla hyvä mies. Meinaan kääntää uuden sivun. Aion saada… Minä – menen johonkin kirkkoon ja liityn seurakuntaan.” Jos hän saa vain pidettyä teidät sen alaisuudessa, hänen ei tarvitse tehdä muuta. Te olette kuitenkin hänellä, koska te… Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti – se tarkoittaa: ehdottomasti, ehdottomasti – ”minä sanon teille, ellei ihminen synny uudesti vedestä ja Hengestä, hän ei pääse mitenkään Valtakuntaan.”

Minäpä näytän teille jotakin. Puhuin erään veljen kanssa tänään iltapäivällä, veli Woodin –, kun me olimme retkellä, ulkona vain, yrittämässä lepuuttaa minun mieltäni; olimme puhumatta, jotta minulla olisi tarpeeksi ääntä puhua tänä iltana.

55  Nyt, huomio! Me olemme menossa tänne viemään hienoa suurikokoista maissia. Se on täydellisintä maissia mitä maassa on. Nyt, aion… Siis, maissi tai tähkä, miksi sitä sitten kutsutaankin. Tuon sen tänne Clarkin piirikunnan maalaismarkkinoille, ja se voittaa siellä sinisen nauhan. Se on paras maissia, täydellisintä maissinsiementä mitä on, mitä ikinä on nähty. Minä saan sinisen nauhan sillä. Minä vien sen Floydin piirikuntaan; vien sen Floydin piirikuntaan; vien sen Harrisonin piirikuntaan. Minä vien sen osavaltiotasolle, ja vien sen kansalliselle tasolle. Ja se voittaa kaikki siniset nauhat. Se on kaikkein täydellisintä maissia. Ja kaikki tiedemiehet suurten silmälasiensa kanssa; he tarkastelevat sitä läpikotaisin, ja he tutkivat sitä. Näettekö? Se… siinä on oikea määrä potaskaa, oikea määrä kalsiumia, ja – ja ihanteellinen kosteus. Kaikki mitä tuohon viljaan menee, on juuri täsmälleen oikeanlaista. Nyt, te sanotte: ”Minä istutan sen ja saan siitä itselleni lisää täydellistä maissia.” Ja sinä istutat sen maahan. Jollei tuossa maississa, tuossa täydellisessä maissin siemenessä, ole elämän itua, se makaa siellä ja mätänee, ja se on sen loppu. Se ei koskaan nouse enää, huolimatta siitä, miten täydellistä se on. Se – se ei koskaan tule nousemaan ennen kuin se on hedelmöitetty uudella elämällä sen sisässä.

56  Te voitte ottaa ihmisen… Siis, minä en tahdo loukata tunteita, minä vain… Tämä seurakunta on minun tabernaakkelini, ja minä olen vapaa kuin taivaan lintu. Ymmärrättehän? Nyt minä haluaisin teidän muistavan, että tässä, että ihminen voi olla hyvä; hän voi maksaa kymmenyksensä, hän voi olla rehellinen; hän voi auttaa leskeä; hän voi auttaa orpoa; hän voi olla seurakunnan jäsen. Tuosta ihmisestä ei pysty löytämään yhtäkään virhettä. Aina, kun jotakin ilmaantuu, hän ottaa; oikopäätä taskustaan, viimeisenkin penninsä ja antaa sen köyhälle. Hän – hän seisoo rinnallasi myötä- ja vastoinkäymisissä. Hän on ystäväsi, kun muut – niin kutsutut – hylkäävät ja kaikkea sellaista; ja tuo mies on yhä ulkona Jumalan Valtakunnasta, ennen kuin hän on täyttynyt Pyhällä Hengellä, Ikuisella Elämällä. Näin on! Näin tärkeää se on.

57  Siinä on syy, miksi minä yritän saada seurakuntani ymmärtämään tämän. Ja minä rukoilen, ettette te ajattele, että yritän vain esittää fiksua sen kanssa. Yritän – yritän sanoa teille, että perkele on niin petollinen – että hän on niin petollinen, että hän saa teidät käyttäytymään kuin kristitty. Hän tekee jotakin ja pystyy esittämään Kristusta aivan jopa valituille. Raamattu sanoo, että ne tulevat olemaan niin lähellä toisiaan. Sinä olet hyvä mies. Sinulla on…

58  Katsokaas tätä, minäpä näytän teille esimerkkejä varmistukseksi. Me haluamme pitäytyä Kirjoituksissa, kun käsittelemme näitä henkiä. Eesau oli kaikin tavoin paljon parempi ihminen miltä tahansa kantilta katsottuna kuin Jaakob oli. Siis, Eesau [Jaakob], Jumala antakoon minulle anteeksi tämän huomautuksen, hän oli vain piskuinen tossu. Siinä kaikki. Siis, jos huomasitte, niin mikä hän olikaan? Pikku kantelupukki, ja suuri valehtelija. Nyt, jos – jos sanoin väärin, Jumala antakoon anteeksi, mutta hän valehteli. Ja huijari; tuskin on ollut toista hänen kaltaistaan. Kun hän vielä otti nuo raidalliset kepit ja pani ne veteen aiheuttamaan siellä tuolle raskaana olevalle karjalle ja lampaille synnyttämään pilkullisia lampaita ja pilkullista karjaa, saadakseen ne omiin – omiin käsiinsä… Mitä hän teki? Hän pani Eesaun takin päällensä ja palasen lampaannahkaa ja kaikkea muuta, ja meni ja esitti Eesauta sokean isänsä edessä, joka oli profeetta. Onko näin? No, hän oli pikku kelmi; hän todella oli. Ja Eesau oli… Minun ei olisi pitänyt – ehkä minun ei olisi pitänyt sanoa sitä sillä lailla. Näettekö? En tarkoittanut sitä sillä tavalla. Minä – minä otan sen takaisin. Hän – hän o – …hän – hän oli… En tiedä; tehän tiedätte mikä hän oli. Ymmärrättehän? Ajatelkaa vain sitä mielessänne; Minä… ei mitään pahaa hänestä, ymmärrättehän? mutta minä yritän osoittaa pikku – pikku juttuja mitä hän teki. Katsokaapa vain, millainen tossu hän oli. Valehtelijako? Varmasti, hän oli tosi – hän oli hirveä. Mutta mitä hän oikein yritti tehdä?

59  Katsokaapa Eesauta. Hän oli hyvä mies, moraalinen, hyvä tämän päivän seurakunnan jäsen. Mitä hän teki? Hän oli metsästäjä. Hän viihtyi ulkona… koska silloin, sillä tavoin ihmiset elättivät itsensä. Hän piti huolta isänsä karjalaumoista. Hänen isänsä oli sokea. Profeetta; Herran profeetta oli sokea, ja hänen oma poikansa, Iisak, profeetta, huijasi häntä, hänen kauttaan Kristus tuli. Häntä voidaan kutsua profeetaksi, Raamattu sanoo, että hän oli. Oliko hän sokea? Miksei hän parantanut itseään? Ja miten hän ei tiennyt, että se oli Eesau – että siinä oli Jaakob Eesaun tilalla. Näettekö? Jumala ei kerro profeetoilleen kaikkea. Hän kertoo vain sen, minkä Hän haluaa heidän tietävän. Ymmärrättekö?

60  Jumala oli toteuttamassa erästä suunnitelmaa silloin, ja hänen oli toimittava sen sisällä. Jumala… Jos te jätätte itsenne [/luovutatte itsenne /alistutte] Jumalalle, Jumala panee teidät toimimaan aivan oman suunnitelmansa [/ohjelmansa] mukaisesti.

61  Nyt, katsokaapa, mitä hän teki – mitä tämä kaveri teki. Eesau lähti ulos luontoon, ja yritti pitää huolta vanhasta sokeasta isäparastaan; ja Jaakob, ilmeisesti, ei välittänyt siitä mitä hänelle tapahtui. Mutta oli yksi asia, mitä Jaakob halusi, se oli esikoisoikeus. Huolimatta mitä siitä seuraisi; kuinka hän saisi sen; mille tasolle hänen pitäisi mennä, esikoisoikeus oli ainut, mistä hän välitti. Ja Eesau, Raamattu sanoo, halveksi esikoisoikeuttaan; Raamattu sanoo niin. Ja Raamattu sanoo: ”ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka myi esikoisuutensa yhdestä annoksesta keittoa… ” [yhdestä ateriasta Hebr. 12:16]

62  Siis, mikä esikoisoikeus on? Se on oikeus. Sitä minä juuri yritän tässä nyt sanoa teille. Tämä Pyhä Henki on teidän esikoisoikeutenne. Se on Jumalan antama oikeutenne. Siis, ihmiset sanovat nykyään: ”Minä käyn seurakunnassa. Minä olen yhtä hyvä kuin tuo vierustoveri. Mutta minä, käyttäytyisinkö kuin yksi noista hihhuleista? En todella.” Voi sinua Eesau! Ymmärrätkö? Se on samaa: esikoisoikeuden halveksimista. Siis voi, hän vaihtoi sen lautaselliseen soppaa. Ja te myytte sen – …minä en sano ”te”, mutta maailma kyllä myy sen paljon vähemmästä kuin se.

63  Eesau oli nälkäinen. Mutta, ymmärrättehän, jos hyvyyttä voisi mitata… jos joku… Jos me olisimme kulkeneet siellä ja oleskelleet teltan lähistöllä joitakin päivä, olisimme saaneet selville, että Eesau oli… Me olisimme saaneet Eesaun kiinni. Näettekö? Mutta sydämessään hän halusi tuon esikoisoikeuden. Hän ei välittänyt mistään muusta; hän halusi tuon esikoisoikeuden. Siinä kaikki, mitä hän halusi.

64  Ja Eesau halusi olla kiva kaveri, ja huolehtia kaikesta, ja tehdä kaiken oikein, ja tehdä kaiken juuri niin… Hän oli kunnon legalisti [”laillisuusmies”]; Eesau oli. Hän halusi, että kaikki tehdään oikein. Ja Jaakob halusi yhtä asiaa, ja se oli esikoisoikeus, ja hän välitti ainoastaan siitä. Ja Eesau… Tehän näette mitä kummallekin pojalle tapahtui. Ymmärrättekö? Ja Jaakobista tulikin nuo kaksitoista patriarkkaa, joista syntyivät, siis, nuo kaksitoista Israelin sukukuntaa, Jaakobista. Ja Hän nimitti – ja Jumala nimitti Jaakobia omaksi pojakseen. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

65  Tämän Pyhän Hengen pitäisi olla teille tärkeämpi kuin mikään, mitä maailmassa on: vaikutusvaltanne, elämänne, työnne, mikään mitä teillä on. Älkää lopettako ennen kuin teillä on Se. Teidän on saatava Se. Sen on oltava kaikkein… Ja te sanotte: ”No, minä pelkään, että ihmiset – ihmiset työpaikallani. Pelkään, että aviomieheni, minun… ” Älkää pelätkö; antakaa Sen olla ykkössijalla. Antakaa kaiken muun mennä. Antakaa sen olla ensisijalla. ”No, luulisin kyllä saavani Sen jonakin päivänä, veli Branham,” Ei jonakin päivänä, nyt! Nyt on sen aika. ”Antakaa Sen olla ensisijalla ennen kuin – ennen kuin teen mitään muuta. Anna minun saada se nyt!” Epätoivoisesti! Tämän pitäisi auttaa vastaamaan meidän kysymykseemme. Te olette ai – … kun te tulette epätoivoiseksi Sen suhteen, teidän on todella saatava Se, tai kuolla. Ymmärsittekö? Silloin on se hetki, kun te tulette saamaan Sen.

66  Eräs pikku juutalainen oli täällä kaupungissa. En tiedä tunnetteko häntä vai ette. Hän parani syövästä. Hänen annettiin – ajettiin pois. Ja kun hänet kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen, hänet todella häädettiin pois, panivat hänet pihalle. Ja sitten hän meni ja liittyi metodistiseurakuntaan. Ja siellä saatiin selville, että hänet oli kastettu Jeesuksen nimeen, ja hänet ajettiin ulos nollakelissä, noin kymmenen alle, Ohiossa; hänelle pantiin sänky sinne – veli Fleeman, sinun pitäisi muistaa Vance veli, etkö muistakin – pantiin ulos, ulos sinne ja siellä ulkona oli vesipumppu, ja hänelle sanottiin: ”Luultavasti, siinä on sinulle riittävästi vettä Jeesuksen nimeen kastamiseen.”

67  Kuinka tahansa, hän kertoi minulle tuon pikku tarinan kerran. Hän sanoi, että kun nämä tietyt ihmiset, hänen vaimonsa – he jäivät… Ja hän oli kerännyt kaiken tuon vanhan tavaran rikkinäiseen autoonsa ja lähti ulos kaupungista. Ja hänen vaimonsa sanoi: ”Tiedätkö mitä? Minun pitäisi saada kulaus vettä ennen kuin lähden tästä paikasta.” Hän sanoi: ”Minulla on jano.”

No, mies sanoi: ”Rakas, tuossa on paloposti.”

Hän vastasi: ”No, jatka vain, kunnes löydät paremman paikan.” Ymmärrättehän?

Ja hän meni vähän edemmäksi, ja sanoi: ”Tuossa on toinen paloposti.”

Hän vastasi: ”No, mennään vain eteenpäin.” Näettekö?

68  Mutta hän vastasi: ”Mutta kun, me tulemme maaseudulle, pumppuja ei ole.” Hän sanoi: ”Nainen todella taisteli saadakseen kulauksen vettä.” Hän sanoi: ”Hetken päästä, vähän matkaa pellon poikki oli vanha maalaispumppukaivo, jonkin matkan päässä pellolla, suoraan aivan karjalauman takana; ja nainen pelkäsi karjaa.” Mutta hän sanoi: Nainen sanoi: ’Levi, minun on saatava juotavaa’” Niinpä he – hän pysäytti auton. Ja hän kertoi, ennen kuin tuskin oli saanut auton pysäytetyksi, nainen oli ulkona ja oikaisi tuon aidan yli. Hänen oli saatava vettä. Ja kun Jumala tulee teille niin todelliseksi, kun teillä on sellainen jano, että se on joko Jumala, tai te kuolette, te ette kestää enää yhtään pitempään, niin silloin jotakin tulee tapahtumaan. Pitää – te pääsette silloin kosketuksiin Jumalan kanssa. Silloin te – silloin se tapahtuu.

69  Siis, nämä pahat henget pettävät ihmisiä. Ja ne henget, monta kertaa ovat hyvin uskonnollisia. Nyt te sanotte: ”Tarkoitatko sinä, uskonnollisia?” Kyllä vain! Jopa opettavat Kirjoituksia, Raamattua. Todellakin opettavat.

70  Huomatkaa nyt! Jeesus tuli miesjoukon tykö, jotka olivat pyhiä pappeja; ja he pitivät lain kirjaimelleen; ja he olivat hyvin, hyvin uskonnollisia. Ja Jeesus – Johannes nimitti heitä; hän sanoi: ”Te olette isästänne perkeleestä.” Se oli Jumala, joka sen sanoi. Niin uskonnollisia kuin vain olla voi.

71  Muistakaa, kun – perkele ottaa pois oman ihmisensä, muttei koskaan henkeään. Jumala ottaa pois ihmisensä, muttei koskaan Henkeään. Ymmärrättekö? Pyhä Henki tulee elämänne ja pyhittää teidän henkenne, elää teidän kauttanne, ja antaa teille voiman elää. Mutta kun – kun teidän henkenne jatkaa, teidän henkenne pysyy Jumalan kanssa; mutta Pyhä Henki on teissä, tulee jollekin toisellekin, ja toisellekin, ja toisellekin…

72  Se, henki, joka oli Elian päällä, tuli Elisan päälle, kaksinkertainen osa sitä; seitsemänsataa vuotta myöhemmin, tuli Johannes Kastajan päälle, sai hänet käyttäytymään… Katsokaa, millainen Elia, katsokaapa, millainen Elia oli: iso, vanha, karvainen mies, partaa joka puolella; lampaannahkaa, näytti aivan karvamadolta, naama näkyi täältä, marssi paikan läpi iso nahankappale ympärillään, hänen vyönsä kuin – vyöt kupeillaan, tällä lailla. Jos te olisitte… Jos hän olisi kävellyt teidän kotiinne, olisitte sanoneet: ”Oijoi! Soittakaa poliisi tosi pikaisesti; aikamoinen häiskä seisoo minun ovellani.” Mutta se oli Herran profeetta. Takuulla oli! Ja sitten, kun hän kuoli, kaksinkertainen osa hänen henkeään tuli Elian päälle; ja kahdeksansadan vuoden päästä tuli Johannes Kastajan päälle ja sai Johanneksen käyttäytymään aivan täsmälleen kuin hekin, koska Se oli Elian henki.

73  Nyt, jos Elian henki Johanneksen päällä sai Johanneksen käyttäytymään kuin Elia, niin Jumalan Henki sinun päälläsi saa sinut käyttäytymään kuin Jeesus. Siis, siitä Pyhä Henki käy ilmi. Näettekö? Sen Pyhä Henki saa aikaan. Se tekee sinusta nöyrän, tekee sinusta vaatimattoman, tekee sinusta anteeksiantavaisen.

74  Voisivatko ihmiset kiskoa naamastasi partakarvoja, jos sinulla olisi sellaisia, nyhtää ne irti ja sylkeä päin kasvojasi, jos sinulla olisi ollut valta kutsua – legioona enkeleitä tulemaan? Voisitko sinä tehdä sen rakkaudesta ihmisiin, jotka sylkivät sinua vasten kasvoja? Voisitko sinä tehdä sen? Jos joku kävelisi vastaan ja sanoisi: ”Hei teeskentelijä!” Ja löisi sinua toiselle puolelle kasvoja, voisitko sinä rukoilla heille anteeksiantamusta? Siis, siinä se uskottavuus… – testi onko sinulla Pyhä Henki vai ei. Ymmärrättekö? Kun joku sanoo joskus jotakin pahaa toisesta, joka väittää saaneensa Pyhän Hengen: ”Minä vielä tasoitan pelin hänen kanssaan, vaikka se veisi minulta loppuelämäni.” Näettekö? Siis, siinä sinä voit ottaa selvää, Pyhästä Hengestäsi. Ymmärrättekö? ”Siunattuja olette te, kun ihmiset sanovat teistä valheellisesti kaikkea pahaa, Minun nimeni tähden. Mutta pääsettekö te tasoihin heidän kanssaan? Ette! ”Iloitkaa ja olkaa erityisen iloisia, sillä niin vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” Näettekö?

75  Kun joku sanoo teistä jotakin pahaa, sanokaa jotakin hyvää. Jos ette pysty sanomaan mitään hyvää, ihmisistä, silloin älkää sanoko mitään(!) Älkää välittäkö siitä. Näettekö? Ja sitten, kun taas pystytte, rukoilkaa heidän puolestaan.

76  Jos on mitään elämässäni, mikä on helpottanut minua ymmärtämään, että Pyhä Henki oli tullut minuun, niin sinä päivänä se oli. Minä olin [ennen] äkkipikainen, kiivas, irlantilainen molempien puolelta. Enkä tuskin koskaan aina voinut syödä ollenkaan; minun suuni oli aina mäsänä kun joku oli iskenyt sen mäsäksi; minä nousin pystyyn silloin, kun ei olisi pitänyt nousta pystyyn. Minä mursin joitakin hampaistani ja ne ovat nyt täytettyjä, kun minä – minä puhuin silloin, kun ei olisi pitänyt – ymmärrättekö? – ja sanoin asioita… Aina vaikeuksissa. Ja minä sanoin… Joku sanoi minulle, opettaja, koulussa, hän sanoi… Minä sanoin: ”Minä – minä – minä en voi sille mitään.” Vanha äiti Temple parka, meni juuri kirkkauteen jokin aika sitten.

Ja hän sanoi: ”Siis, kuuntele nyt ystäväiseni.” Hän otti minut helmaansa, ja nosti käsivarsilleen ja alkoi itkeä. Ensi kertaa milloinkaan olin saanut sellaista rakkautta joltakulta – vanhalta naiselta. Hän vain itki minun päälläni. Hän sanoi: ”Billy, minäpä teen jotakin sinun hyväksesi, kultaseni; annan sinulle pikku narunpätkän.” Ja hän sanoi: ”Jos joku pojista käy sinun päällesi… ”

77  Minua kutsuttiin ”corn-crackeriksi” [maissijuntti, toukohousu tms.], koska olin Kentuckystä, tiedättehän, ja – ja… Olin – minä olin todella hirvittävällä tavalla puettu. Ja minun tukastani tehtiin pilaa, se riippui melkein yhtä pitkänä kuin se on nyt, aivan kasvoillani. Ja se oli minulle kamalaa aikaa, ymmärrättehän. Ja – ja minua piestiin joka puolella ja läpsittiin. Milloin tahansa, kun joku suuttui, minun luokseni vain käveltiin ja otettiin kiinni ja minut täräytettiin maahan. Ja sitten sitä tultiin. Näettekö? Ja – ja sitten – tappelu. Ja me saimme – meillä oli jopa… Minulla oli jopa puukkotappeluita ja kaikenlaisia…

78  …ja minä otin Winchester kiväärin ja yritin ampua sillä, pumppasin sillä neljää viittä poikaa, hakkaamasta minua niin, että tuskin pystyin nousemaan ylös. Olisin tappanut jokaisen heistä, jos se juttu ei olisi ollut Jumalasta. Poimin ne patruunat maasta, panin ne takaisin kivääriin; ne laukesivat hyvin kuin aina ennenkin. Näettekö? Olisin ollut viiden miehen murhaaja, luultavasti, tai viiden pojan.

79  Olin vasta kahdentoista vanha, ja kiivasluontoinen! Ja opettaja sanoi: ”Ota tämä pikku naru, Billy, ja joka kerta, kun saat raivarin, pysähdy ja sido yhdeksän solmua tuohon naruun.” Ja sanoi: ”Kun teet sen, tuo naru sitten minulle.” Lyön vetoa, että kiukkusi on poissa.”

80  Minä vastasin: ”Rouva Whalen, minusta te olette todella mukava.” Sanoin: ”Minäpä kokeilen sitä.” Näettekö? Tai rouva. Temple; sanoin rouva. Whalen. Minä sanoin rouva.  – Herra Whalen oli opettajana täällä kerran. Siis, minä panin narun taskuuni. Enkä ollut ollut ulkona viittä minuuttiakaan, kun joku pamautti minua kerran.  No, minä menin – aloitin niiden kanssa, tehän tiedätte. Ojensin käteni ja otin naruni; rupesin solmimaan yhtä solmua; heitin narun maahan ja ei muuta kuin pois. Näettekö? En vain kyennyt tekemään sitä. Näettekö?

81  Ja minä sanoin: ”Minusta ei en ikinä voi tulla kristittyä.” Mutta antakaas kun kerron; sinä iltana Ohio Avenuella, kun Pyhä Henki tuli minuun, se sai kiukkuni asettumaan. Se oli ohi. Olin sanonut: ”Minä en koskaan onnistu. Minusta ei voi koskaan tulla kristittyä, koska en pääse ikinä sen yli. Pojat, isäni vasta äkkipikainen olikin; ja – ja puoli-intiaani äidilläni oli kyllin sisua tappelemaan moottorisahan kanssa.” Sanoin: ”Minäkö? Voi, minä… Pojat, se, joka tulee päälleni, saa kyllä takaisin; ja sillä siisti.” Sanoin: ”Vaikka minun pitäisi kiivetä tikkailla täräyttämään heitä,” sanoin, ”takuulla tekisin sen.” Näettekö?

82  Mutta nyt, minut voidaan kiskoa ulos, ja ryvettää ja… Näettekö? Kuinka? En minä! Mitähän minä nyt yritän tässä sanoa? Jotakin tapahtui. Tuo vanha voima, se vanha William Branham kuoli; joku toinen tuli sisään. [Nauhassa on tyhjä kohta.] Minä tunnen sääliä vihollisiani kohtaan. Jos joku tekee jotakin väärää minulle, en koskaan rukoile heitä vastaan, rukoilen heidän puolestaan. Ja siinä asiassa Pyhä Henki teki testin eräänä iltana New Englandissa, ennen kuin se tapahtui täällä… Kun tuo – kun Hän antoi voiman sanoen: ”Sano mitä tahdot näille ihmisille.” Se, mitä he olivat tehneet… Ja minä katsoin alas sinne, ja sanoin: ”Minä annan teille anteeksi.” Se oli täsmälleen sitä, mitä Hän tahtoi. Antakaa vihollisillenne anteeksi. Näettekö? Nämä ovat niitä henkiä, jotka tekevät teistä pahoja. Pitäkää silmällä noita henkiä.

83  Tässä joku on menossa ohi. Hän oli tuolla haudassa. Joku kulkee ohi, hän ryntää esiin ja nujertaa heidät, sanoi Raamattu. Ei kukaan – hän oli niin vaarallinen, ettei kukaan voinut kulkea tuota tietä. Mutta eräänä päivänä vahvempi voima kulki ohi. Hän, oli vihan riivaama, ilkeyden, riivaajan, legioonan sellaisia, kuljeksi ympäriinsä, iso kaveri. Ihmiset menivät sinne, veivät armeijan, ja panivat hänet kahleisiin; ja hän riuhtoi itsensä irti noista kahleista. Ja hänessä oli perkele. Siinä hän nyt oli. Hän oli ollut jotakin. Hän olisi ollut, a – hän olisi ollut oikea idoli Jeffersovillen lukiolaisille. Varmasti olisi! Siinä hän oli, koko tuo suuri… Tai joillekin näille teini-ikäisille, tiedättehän: ”Oi, onpa tosi mies.” Minä olen nähnyt miehen, joka painoi kaksisataa paunaa, eikä heissä ollut edes unssia miestä. Sellainen ei ole mies, se on raakalainen. Näettekö?

84  Mutta piskuinen, luiskaharteinen kaveri, joka tuli pitkin tietä yhtenä päivänä, vähän kumarassa – Raamattu sanoo, ettei Hänessä ollut kauneutta, jota olisimme ihailleet, kolmekymmentä vuotta vanha ja olisi käynyt viisikymppisestä – käveli tietä eräänä päivänä. Ja mies ryntäsi Häntä vastaan. Hän sanoi: ”Minäpä otan tuon pikkumiehen ja veivaan häntä sinne tänne.” Mutta, oi voi, kun hän kohtasi Hänet, hän lankesi Tämän jalkoihin. Nuo riivaajat vaivasivat häntä niin… Nyt, katsokaas. Silloin… Hän oli niin perkeleen vallassa…

85  Siis tämä, haluan sanoa tämän – teille. Hän oli – tuo mies oli niin täysin antautunut perkeleelle, että perkele käytti hänen kieltänsä puhumiseen. Siis, te voitte olla niin täysin antautuneita Jumalalle, että Jumala voi käyttää teidän kieltänne puhumiseen. Näin on! Niin väitän minä. Mikä saarna tahansa, jonka olen saarnannut, jossa on jokin tarkoitus, tulee silloin, kun olen saanut antauduttua, saan William Branhamin pois tieltä, ja Kristus voi tulla sisään ja alkaa puhua. Näettekö? Ja Hän kykenee puhumaan kielellä.

86  Nyt huomatkaa; hän oli niin tuon pahan hengen riivaama, ja tuo henki piti häntä niin tiukasti, kunnes… Nuo demonit tiesivät aikansa tulleen, sillä ne olivat kohdanneet rakkauden. Ymmärrättekö? Ja ne sanoivat: ”Mepä koettelemme häntä.” Ja kaikki… Nyt, huomatkaa mitä tapahtui. Hän sanoi: ”No mutta, me tiedämme, kuka sinä olet, Miten sinä olet tuollaisessa mitättömässä ruumiissa, pikkuruinen, rimpulannäköinen kaveri?” Ne sanoivat: ”Miksi sinä tulet tuolla tavalla?” Sanoivat: ”Me tiedämme, kuka sinä olet. Sinä olet Israelin Pyhä, ja miksi sinä… ?” Kuunnelkaas! Jos te ette usko, että riivaajia varten on tuleva piina, kuunnelkaapa kun ne tunnustavat sen. ”Miksi Sinä tulet vaivaamaan meitä ennen aikaa?” Ne tietävät, että on olemassa tuleva piina. ”Miksi Sinä tulet vaivaamaan meitä ennen aikaa?” Näettekö?

Ja Jeesus sanoi: ”Mikä on nimesi?” Hän tiesi; Hän halusi heidän tunnustavan sen.

Hän sanoi: ”Me olemme Leegio [/Legioona], sillä meitä on monta.” Hän sanoi: ”Jos Sinä aiot ajaa meidät tästä miehestä… ”

87  Katsokaa, sellainen heiveröinen pikkukaveri kuin Jeesus seisoo siinä – näettekö? ja mies, joka kykenisi pieksemään melkein armeijan; edes kahleet eivät voineet pidätellä häntä. Näettekö, kyse ei ole fyysisestä voimasta. Se ei ratkaise. Kyse on elämässänne olevasta Pyhän Hengen voimasta, joka ratkaisee. Näettekö?

88  Hän sanoi: ”Älä vaivaa meitä ennen, kuin sen aika tulee; mutta jos ajat meidät pois… Pankaa merkille tuo heidän pahuutensa. Jos aiot ajaa meidät, älä anna meidän mennä vapaasti ulos maailmaan, koska on vaikea sanoa, milloin me taas pääsemme johonkin toiseen. Jos sinä ajat meidät ulos… Me haluamme olla jossakussa; me haluamme tehdä jotakin; me haluamme tehdä vähän lisää pahaa.” Sitä on perkele. ”Minä maksan hänelle takaisin.” Siinä on perkele. Minä tasoitan pelin hänen kanssaan.” Näettekö? Muistakaa todella, siinä seisoo sinun veljesi, mutta perkele kävi hänen kimppuunsa. Ymmärsittekö? ”Tehdäänpäs nyt jotakin pahaa; me pystymme panemaan nämä Gerasalaiset kärsimään tämän takia,” johtaja saattoi sanoa, yksi heistä. Sanoi: ”Mennään tuohon sikalaumaan.”

89  Jeesus sanoi: ”Ottakaa tai jättäkää. Mutta tulkaa ulos hänestä!” Voi tavaton! Sellainen piskuinen heppu puhuu noin suurelle legioonalle riivaajia. ”Tulkaa ulos hänestä! Nyt teille tuli lähtö.” Ja ne menivät niihin sikoihin, ja ne saivat hepulin; ne saivat hepulin nuo siat. Ja alas päistikkaa suoraan jokeen ja ne hukkuivat jokeen, tukehduttivat itsensä joessa. Onko näin?

90  Nyt kun he… Tietenkin riivaajat lähtivät niistä, koska siat kuolivat. Se todella sai ne suunniltaan. Ne saivat hepulin niin kuin kuka tahansa. Oletteko koskaan nähneet, kun ihminen saa hepulikohtauksen? Siis, sitä – sitä se juuri on. Sitä juuri riivaajat ovat. Se oli se, mitä heille tapahtui. Kun te joskus näette jonkun saavan hepulikohtauksen, te sanotte: ”No niin, nyt minä tiedän, mitä Gadarassa tapahtui.” Näin täsmälleen oli. Muutama taas tulee lisää sinne, saa hänet aivan hulluksi; koska lääkäri sanoo teille, että raivo on hulluuden ensimmäinen vaihe.

91  Pat-veli, tämä on ehkä ollut raakaa. Tämä oli parasta, minkä tiedän; aika yllättävää. Selvä.

102. Roomalaiskirje 7. luku 25. jae.

92  Minun on… Unohdin, katsoin sen yhtenä päivänä, kun sain sen, mutta minä unohdinkin mitä se oli. Vastataanpa tähän rakkaan ihmisen kysymykseen jos voimme. Room. 7:22, selvä. Kahdeskymmenes viides, suokaa anteeksi. Room. 7… Käänsin kaksi sivua kerrallaan. Siitä syystä se…

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin että – minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä – mielellä  Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Nyt odottakaapa hetkinen. En lukenutkaan sitä täysin oikein.

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä… (Kyllä, näin se menee.) … Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

93  Selvä. Tämä on aivan sitä, minkä Paavali sanoo useita kertoja. ”Kun teen hyvää, paha on läsnä.” Näettekö? Juuri tällä lailla me teemme. Mielellänne, se tarkoittaa sydäntänne. Ymmärrättekö? Nyt muistakaa, te ette ajattele mielellänne; ettekä näe silmillänne. Ettekä te… te – te näette sydämellänne. Tiesittekö sitä? Tiesittekö, että teidän sydämenne sisällä on toinen ihminen itsenne lisäksi? Tiede juuri keksi sen noin neljä vuotta sitten, tiedättehän. Pikkuisessa lokerossa sydämessä, sielun sanotaan asuvan.

94  Oletteko koskaan kuulleet alitajunnasta? Te alatte tehdä jotakin ja ajattelette: ”Oi, minähän vain vedän siitä yli” – mutta alitajuntanne sanoo teille toista.

95  Voidaan ottaa valheenpaljastin… Minä näin, että hyvä ystäväni, lakimies Robinson istuu siellä takana. En tiedä, onko hän koskaan nähnyt sitä tehtävän vai ei, minulle aiottiin tehdä se – yritettiin – panna se minulle kerran, tästä Herran enkelistä täällä. Ja teihin – rikolliselle– pannaan valheenpaljastin, ja te yritätte – tunnustaa sen minkä pystytte, niin hyvin kuin voitte, todella aivan niin kivasti ja silotellusti, että te ette tehnyt sitä-ja-sitä juttua. Tuo valheenpaljastin kumoaa sen, ja sanoo, että te valehtelette. Ymmärrättekö? Miksi? Kyse on teidän hermojenne värinästä, joka havaitaan tuolla valheenpaljastimella. Ymmärrättekö? Se – se kertoo teille. Minkä tähden? Ihmistä ei tehty valehtelemaan hänen alkuperäisessä alussaan. Synti ja perkele sinussa saavat sinut valehtelemaan. Ymmärrättekö?

96  Teitä ei – teidän luonteenlaatuunne ei kuulu valehtelu. Siitä syystä teidän pitää herätä uudelleen henkiin [/elää uudelleen], koska teidät tehtiin, luotiin elämään ikuisesti, elämään aina. Mutta näettekö, synti tuli ja toi kuoleman ruumiiseen. Ja sitten, kun synti tulee ja tuo kuoleman ruumiiseen, silloin tietysti, ruumiin täytyy kuolla. Mutta se – siinä voi asua ikuinen elämä, kun tämä henki on muutettu teissä ja teillä on ikuinen elämä. Jumala tulee nostamaan jälleen ylös tuon ruumiin viimeisenä päivänä. Hän sanoi, että tekisi sen.

97  Siispä mielelläni – mieli… Hän sanoi toisessa paikassa: ”Uskoisin, että minulla on Kristuksen mieli.” Siis, tuossa mielessä te palvelette – te palvelette Jumalaa Kristuksen mielellä. Näettekö, sisäinen puoli. Näettekö? Sisäinen puoli; te palvelette Jumalaa, tuossa alitajunnassa, siellä usko sijaitsee.

98  Minä haluan kysyä teiltä: Onko teillä ihmiset täällä ollut monta kertaa, monilla teistä, sitä, että te olette nähneet hetkiä, kun te – te tiesitte, että jotain tulisi tapahtumaan. Se näytti teille mahdottomalta, mutta te, tiesitte, että se tapahtuisi. Onko teillä koskaan ollut sitä? Se on sitä uskoa, että alitajunta toimii.

Nyt, täällä tulee vähän kuuma, voitte kääntää sitä vehjettä pienemmälle siellä, jos teille tulee liian kuuma.

99  Siis, tuo alitajunta siellä – näettekö? siellä teidän mielenne… Siis Jeesus sanoi: ”Ellei ihminen synny uudesti… ” Siis, ei se ollut se kohta, mitä halusin. ”Totisesti, totisesti, sanon teille, ellei ihminen synny uudesti, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Siis, te ette voi nähdä Jumalan valtakuntaa, koska Jumalan valtakunta on Pyhä Henki. ”Jotkut täällä seisovista eivät tule maistamaan kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassaan.” Hän sanoi. Sitten: ”Jumalan valtakunta,” Raamattu sanoo, ”on sisäisesti teissä.” Se on sisäisesti teissä, Pyhä Henki, ettekä te voi nähdä sitä silmillänne. Siis nähdä tarkoittaa ”ymmärtää.”

100  Oletteko te koskaan katsoneet jotakin, katsonut sitä suoraan kohti, sanonut, ”No, en minä sitä näe.” Näettekö? ”En minä näe sitä.” Tehän tarkoitatte, ettette ymmärrä sitä. Ymmärrättekö, ymmärrättekö? Te ette ymmärrä sitä. Nähdä tarkoittaa ”ymmärtää.” Mutta silmillänne te katsotte jotakin. Mutta sillä, mikä on sisällänne, te ymmärrätte, te näette sillä. Ymmärrättekö? Te katsotte Jumalan silmillä.

101  Ja nyt, pysykää paikallanne nyt. Tämä on hyvä juttu, jos olette valmiita siihen: Kristitty katselee asioita, joita hän ei näe silmillään – näettekö? – sillä me katselemme näkymättömään. Näettekö? Miten te katselette sitä? Sisäisillä silmillänne. Te näette uskollanne. Ja nyt, todistan sen: koko kristityn sotavarustus koostuu näkymättömistä ominaisuuksista. Mikä on kristityn sotavarustus? Joku sanoo: ”Näkeminen on uskomista.” Tuo ihminen ei missään tapauksessa voi olla kristitty, koska kristityn sotavarustus on tehty tästä: rakkaudesta. Oletteko koskaan nähneet sitä? Te olette nähneet sen toimivan, mutta rakkautta te ette milloinkaan ole nähneet. Te ette voi. Jos voitte, ottakaapa esiin osa rakkauttanne ja katsotaanpa miltä se näyttää. Ymmärrättehän? Rakkaus, rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, usko – usko, ystävällisyys – näettekö? –  koko kristityn varustus on luonnolliselle silmälle näkymättömissä, mutta se ymmärretään sydämellä. Siinä se. Siinä se.

102  Paavali sanoo sitten: ”Mielelläni… (Ja minulla on Kristuksen mieli, nähkääs, hän sanoi.) Minä palvelen Jumalaa mielelläni, mutta lihani (miten hän lausuikaan tuolla lopussa?) – mutta lihalla synnin lakia. Mitä se on? Lihani sanoo tänä iltana: ”Sinä olet liian väsynyt. Kurkkusi on liian kipeä. Olet – olet ollut ulkona tuulessa koko päivän tänään. Älä mene kokoukseen tänä iltana.” Sitä on lihan laki. Sinä voisit hyvin soittaa ihmisille ja sanoa veli Nevillelle, että… Lähetä kysymykset sinne ja sano hänelle, että vastaa niihin.” Mutta, nähkääs, minä lupasin tehdä sen. Näettekö?

103  Siis, mieleni, sisällä Pyhä Henki sanoo: ”Pidä lupauksesi.”

Mutta liha sanoo: ”Sinä olet liian väsynyt.” Näettekö?

104  Nyt, liha sanoo: ”Ei ole mitään tarvetta, sinä pikku söpöin olento, sinä olet koulun söpöin pikku otus. Siis, älä noteeraa ollenkaan tuota hihhuliäitiäsi tai fanaatikkoisää. Tajuatko? Sinä olet koulun hyvännäköisin tyttö.” ”Sinä olet koulun kaunein poika, parhaimman näköinen poika, komein vartalo. Sinä olet kaupungin kaikkein suosituin.” Näettekö te? Että – että… Ja sinä luovutat ruumiinjäsenesi sille, ja mihin sinä päädyt? Pää jää vetävän käteen – aina. Ymmärrättekö?

105  Paavali sanoo: ”Lihani haluaa – haluaa antautua sille.” Teidän lihanne haluaa myös. Mutta Jumalan Hengen laki sydämessä, voittaa lihan ja saa ruumiin tottelemaan sitä, mitä sydän sanoo. Halleluja!

106  Katsokaapa, silloin, jos se tekee sen synnintekijälle, eikö se toimisi myös sairauden suhteen? Jumalan Hengen laki sydämessä tietää että: ”Hänen haavoissaan me olemme paratut”, he seisovat voimassaan ja saavat tuon sairauden tuossa ruumiissa tottelemaan heitä, sillä kyse on riivaajasta. Siinä se. Fiu! [vihellys] Siinä oli kermaa päällä tosi paksulti – täytyy sanoa. Näin se on. Näettekö?

107  Siis, synnin ja kuoleman laki tekee työtä sinun sydämessäsi. Siis sydämesi, sinun henkesi sydämessäsi saa ruumiisi tottelemaan mitä se käskee tehdä. Niin täsmälleen on. Siis, näin juuri Paavali sanoi. Liha aina: ”Olen liian väsynyt; en pysty; ei minusta ole; En minä kykene siihen.”

Sanoin Loycelle, tai – tai Delorekselle, tai jollekin, joka puhui Pyhästä Hengestä, tai jostakin muusta tai semmoisesta, minä sanoin – sanoin, ”Mitä… ”

Delores sanoi: ”Mikä – mikä saa minut tuntemaan sillä lailla juuri sillä hetkellä, kun minusta pitäisi tuntua hyvältä?”

108  Vastasin: ”Perkele. Hän näki sinun vastaanottavan Sen. Hän sanoi: ’Minäpä latistan vähän hänen tunnelmaansa [veli Branham kuvaa äänellä sitä.] tuuletetaanpa vähän häntä, tiedättehän, viilennetään vähän.’ Näettekö? Mutta, oi että, silloin te juuri nousettekin! Vaatikaa Jumalan antamia oikeuksianne.” Sitä juuri Paavali tarkoittaa. Näettekö? ”Aina, kun – ” hän sanoo, ”kun haluaisin tehdä hyvää, paha on läsnä.”

109  Minäpä sanon mitä te teette. Olen huomannut tämän, vaimoni ja minä… Minä vähän kiirehdin, koska minulta menee vähän pitempään, ja minulla on täällä vielä joitakin tärkeitä kysymyksiä. En haluaisi pitää teitä kovin myöhään, mutta minä haluan ottaa teidän kysymyksenne niin hyvin kuin osaan.

110  Huomatkaa! Saatan aloittaa aamulla ja sanoa että minä lähden, Herra on johtaa minua menemään tiettyyn paikkaan pitämään kokousta, no siis, veli, katsotaanpa vain, mitä kaikkea tapahtuukaan. Tai minut pitäisi tavoittaa kotoani, ja muutama kaukopuhelu tulee. Siis, minun olisi rukoiltava sairaitten puolesta. Pikku Joseph kiipeää niskani päälle; Sarah haluaa kysyä minulta jotakin. Becky alkaa soittaa pianoa. Sanon: ”Shh, shh, shh! Panen käteni päälle: ”Hei, shh, shh, shh, minä aion – Isi rukoilee sairaitten puolesta.”

”Hei isi, katso, Joe teki tämän… ” Ymmärrättehän? Ja se alkaa. Ja heti kun rukous on ohi, he menevät leluillensa aivan herttaisina ja leikkivät. Se on perkele. Varmasti on.

111  Ja sitten minä tulen paikalle ja sanon: ”Joseph, sinun ei pitäisi tehdä tiettyä juttua.” Ja siis, ensiksikin, siis, hänelle on tullut joitakin pahoja tapoja. Ja te hvaitsette sellaisia omissa lapsissanne; he valehtelevat teille. No, kyse on valehtelevasta hengestä lapsessanne. Siihen on vain yksi lääke. Puhdistuspuikko ei ole minun ideani, tiedättehän, aseen puhdistuspuikko, jota käytettiin lyömiseen, Jess-veli; kun me –tuli harmeja, me tapasimme ottaa vanhojen pyssyjen puhdistuspuikon, hikkorikepin, tiedättehän, vanhojen suustaladattavien. Niin se ei mene [/Se ei ole se juttu]. Vaan rukous: ajakaa tuo paha riivaaja ulos tuosta lapsesta. Näin on. Rukous tekee sen.

112  112  Jos pikku Martha alkaa polkea pikku jalkaansa, ja ryntää ulos, ja nostaa pikku nenäänsä, te voitte hakata häntä, kunnes hänellä ei ole enää vaatteita päällään; hän tekee sen joka tapauksessa. Mutta asettukaa Jumalan eteen ja vaatikaa tuon lapsen sielua Jumalalle. Pitäkää siitä kiinni. Se on parasta, mitä minä tiedän. Kyllä vain! Parasta lääkettä, mistä minä tiedän, on rukous.

103. Nyt, katsotaanpa. Seuraava täällä sanoo: Mitä tarkoitetaan ennaltamääräämisellä ennen kuin maailma alkoi; missä se on Raamatussa? Ennaltamäärääminen ennen kuin maailma alkoi.

113  Selvä, kallis ystäväni, käännetäänpä Efesolaiskirjeeseen 1. lukuun, vain yhtä kohtaa varten. Emme ota tätä yhtä kohtaa turhan kauaa, enpä usko, ellei se vastaa oikein. Ja aletaanpa lukea tästä Ef. 1. luvusta.

114  Ensiksi, minä haluan sanoa tämän, että saarnaajan ei pitäisi käyttää tottumattoman yleisön edessä sanaa ennaltamäärääminen. Se on huono [/hankala] sana. Näettehän? Se on. Minä sn käytä sitä. Joskus täällä seurakunnassa… mutta muualla kuulijoiden edessä, ulkopuolella suurissa… Missä – kaikki ovat tulleet kaikenlaisista paikoista, minä varon tuota sanaa. Usein käytän sanaa ennaltatietämys, sillä ennaltamäärääminen on vain Jumalan ennaltatietämystä. Jumala, äärettömänä, tiesi kaiken ennaltatietämyksensä kautta, tai sitten Hän ei ole ääretön.  Näettekö, näettekö? Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Niinpä, ennaltatietämisen kautta, Hän pystyi määräämään ennalta. Siitä syystä minä uskon, että Jumala – että Jumala todella ei…

115  Aivan kuten ilma, jota te hengitätte; minä olen eri mieltä Jehovan todistajien kanssa ajatuksesta, että teidän hengityksenne on teidän henkenne. Se ei voi olla. Ymmärrättekö? Teidän henkenne on teidän sydämessänne. Näettekö? Ja teillä on teidän henkenne ennen kuin olette – olitte vielä tulleetkaan maailmaan. Jumala sanoi Jeremialle, että Hän tunsi hänet ja pyhitti hänet, ja teki hänet kansan profeetaksi – kansojen profeetaksi, ennen kuin häntä oli vielä siitettykään äitinsä kohtuun. Ymmärrättekö? Jeremia 1:4.

116  Siis huomatkaa. Siis me näemme, että kaikki nämä asiat ovat ennalta näkemistä. Seitsemänsataa ja ja kaksitoista vuotta ennen kuin Jeesus syntyi – ennen kuin Johannes syntyi, Jesaja näki hänet näyssä sanoen, että hän oli huutavan ääni erämaassa – 7122 vuotta. Eedenin puutarhasta, Jeesus Kristus, ennen maailman perustamista…

117  Kuinka… ? Luetaanpa tämä. Efesolaiskirje 1, aloitetaanpa Luetaanpa tämä. Ef. 1, aloitetaanpa 1. luvusta niin – tai 1. jakeesta.

Paavali, Jeesuksen…

Katsokaapa, kuinka hän aloittaa tämän. Minä pidän tästä Paavalin tavasta. Minä pidän Paavalista, ettekö tekin? Voi, hän oli mainio Kristuksen palvelija. Siis kuunnelkaapa tätä:

Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, Jumalan tahdosta, pyhille, jotka ovat Efesossa, ja… uskoville Jeesuksessa Kristuksessa.

118  Pankaa nyt merkille, ettei tätä osoitettu maailmalle; tätä ei ole osoitettu ulkopuoliselle. Tämä on seurakunnalle, joka on Jeesuksessa Kristuksessa – voi, eikö ole ihanaa? – seurakunnalle Jeesuksessa Kristuksessa. Se… Kuinka te pääsette Jeesukseen Kristukseen nyt? Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen Ruumiiseen. Nyt – miten… Ja – hän osoittaa tämän Pyhällä Hengellä täytetyille ihmisille – näettekö? ei ulkopuoliselle maailmalle.

 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

119  Oi tavaton! Ettekö te haluaisikin olla mukana osassa tätä? No, mehän olemme. Takuulla! Sama Pyhä Henki. Hän sanoi siis, että istuessanne yhdessä taivaallisissa Jeesuksessa Kristuksessa, Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella, Rose-sisar. Minä uskon – että – että se… Minä – minä en kyennyt muistamaan nimeäsi tässä yhtenä päivänä. Uskoisin, että olit rukousjonossa tai jotakin. Ja minä muistan yrittäneeni muistella sitä myöhemmin, ja – sinun nimesihän on Rose Austin eikö totta? Minä muis – … Sinä käyt täällä tabernaakkelissa kaiken aikaa. Sepä se. Selvä. Siis:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen… Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa paikoissa kaikella hengellisellä siunauksella – kaikkea henkeä – Kristuksessa… (Katsotaanpa luinko sen – siteerasinko sitä oikein.)

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa paikoissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

(Siis, yhteen liittyneinä taivaallisissa paikoissa Jeesuksessa Kristuksessa.)

niinkuin hän… (Siis kuunnelkaapa! Oletteko kaikki valmiita?) …niinkuin hän ennen maailman… (Minä saarnasin sitä teille.) …ennen maailman perustamista,…

120  Nyt, näettehän, hän pystyy puhumaan näin seurakunnalle. Hän ei olisi sanonut tätä lapsille, vaan Hän puhuu seurakunnalle, joka jo on Kristuksessa. Siis, hän ei voinut mennä mihin tahansa seurakuntaan ja sanoa: ”No, nyt… ” – sitä. Se on niille valituille, jotka ovat Kristuksessa.

121  Siis, te sanotte: ”No, minä uskon, että minä olen Kristuksessa.” Jos olet, sinä olet saanut Pyhän Hengen, koska se on ainoa tapa, millä te voitte tulla Kristukseen. I Kor. 12:13 – näettekö? – I Kor. 12. luku. No niin. ”Sillä yhden Hengen kautta, meidät on kaikki kastettu yhteen ruumiiseen”, joka on Kristuksen ruumis. Nyt! Sitten me olemme yhdessä, yksimielisesti [/yksimielisinä] – Hmm! Pyhä Henki liikkuu keskuudessamme, opettaa meitä, näyttää meille suuria asioita, aiheuttaa asioita. Oi, mikä paikka!

122  Hän sanoi: ”Siis, te, jotka olette kutsuttuja sillä tavalla, minä haluan puhua teille, te valitut. Jotka Jumala valitsi Hänessä ennen maailman perustamista.” Ajatelkaapa sitä. Jumala valitsi meidät Hänessä ennen maailman perustamista. Jumala tiesi ennen maailman perustamista, että minä puhuisin tästä samasta aiheesta tänä iltana. Hän on ääretön. Ja ennen kuin maailmaa vielä oli… Oi! Huh! Siinä – hankkikaa Pyhä Henki nyt. Sana tuo sen. Näettekö? Sillä tavalla Se tulee: ”Kun Pietari puhui näitä sanoja, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen.” Näettekö, näettekö?

123  Ennen kuin maailmaa vielä oli, sinä olit Jumalan ajatuksissa, että Hän antaisi sinulle Pyhän Hengen, sillä Hän tiesi, että te olisitte Sitä vailla; ja Hän valitsi sinut itse, koska sinä halusit… Hän valitsi sinut Kristuksessa enne kuin sinä tai Jeesus olitte maan päällä. Ja Hän lähetti Jeesuksen kuolemaan, valmistaakseen tien Pyhän Hengen lähettämiselle, tuomaan sinut Hänelle. Niin! Oi tämä todella… Minä tiedän, että ehkä… Tämä on seurakunta, siis minä olen nyt kotona, näettehän. Oi, tämä on minulle niin arvokasta. Ajatella, ettei ole kyse siitä, mitä minä tahdoin; kyse ei ollut minun tahdostani; ei minun halustani; se ei ollut minun valintani; minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Mutta ennen kuin maailma vielä ole alkanutkaan, Jumala näki meidät ja pani meidän nimemme Karitsan Elämän Kirjaan. Ennen kuin maailmaa vielä olikaan! Puhukaapa vielä Jumalasta! Fiuh!

124  Minä olin ulkona siellä, missä suuri lasi… voi nähdä sata ja kaksikymmentä miljoonaa vuotta valoavaruutta. Kun minä katsoin ja näin sen – minä en saanut katsoa lasin läpi, mutta olen nähnyt kuvan, jossa sitä katsottiin – ja minun oli aivan nostettava käteni siellä, siinä paikassa, ja sanoin: ”Kuinka suuri Sinä oletkaan, kuinka suuri Sinä oletkaan!” Ja ennen kuin yksikään noista planeetoista oli pyörähtänytkään – halleluja! – Jumala valitsi meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Siis, kuinka suuri Sinä olet. Kyllä vain!

125  Ennen kuin maailma oli olemassa, ennen kuin yhtäkään planeettaa oli olemassa, ennen kuin aurinkoa oli, ennen kuin oli kuuta, ennen kuin oli valoa, kun vain Jumala oli, Jumala ajatustensa kanssa, Jumalan ikuiset ajatukset valitsivat sinut ennalta määräämisen kautta, ennalta tietämisen kautta, tiesi, että sinä tulisit olemaan maan päällä, tiesi, että siellä tulisi olemaan syntiä.

126  Joku sanoi: ”Siis, miksi – miksi syntiä sitten oli?” Jos syntiä ei koskaan olisi ollut olemassa, Hänen ominaisuuksinaan ei olisi ollut olla Pelastaja. Oli oltava syntinen, jotta Hän voisi olla Pelastaja. Oli oltava sairas ihminen, jotta Hän voisi olla Parantaja. Aamen! Siinä se!  Sen piti mennä sillä tavalla. Jumala näki sen ja määräsi sen ennalta. Perkele ei ole tasaväkinen tässä kilpailussa. Voi, hän on vain kanto tien vieressä, jota Jumala käytti tuomaan lapsensa tykönsä huutaen: ”Abba, Isä!” Eipä siis ihme, kuinka enkelit laulavat tuona päivänä! Kun me laulamme noita pelastumistarinoita, enkelit painavat päänsä; he eivät tiedä, mistä me puhumme. Varmasti! Ne eivät ole olleet kadotettuja. Ne eivät tiedä, mitä se on. Ne eivät tiedä, miten hyvältä meistä tuntuu, kun me, jotka kerran olimme syntisiä ja erotettuja Jumalasta, ilman toivoa, ilman armoa, ilman Jumalaa rappiomaailmassa, kuolevina, matkalla perkeleen helvettiin; ja Jumala kumartui alas, ja poimi meidät ja lunasti meidät; ja nyt me olemme enkelien yläpuolella. Juuri nyt!

127  Mikä se on? Enkeli on palvelija. Me olemme poikia ja tyttäriä. Kumpaa ajatellaan enemmän, teidän palvelijaanne vai poikaa tai tytärtä? Oi että! Pyhän rukous menee miljoona kertaa korkeammalle kuin enkelin – kyllä vain! –  koska hän on poika. Oi, fiuh, näin se on, veljeni, sisareni.

128  Te ette… Seurakunta… Minä en usko, että tällä puolella ikuisuutta –  kuinka koskaan voisimme tajuta sen, mitä te olette, asemaa, jossa te olette, johon Jumala on teidät pannut, te Hengellä täytetyt ihmiset. Te olette Jumalan poikia. Enkelihän on palvelija. Sinä olet poika! Enkeli voi tuoda sanoman, mutta teidän täytyy toimia. Aamen! Te olette näyttämön näyttelijä. Sinä ole poika. Enkeli on teidän palvelijanne, joka tuo sanoman, sanoen: ”tässä, minä toin sinulle tämän sanoman, että sinä tekisit niin ja niin. Tämä on Isältä. Minä toin sen sinulle.” Kyllä! Sitä ainoastaan hän on. Aamen! Te olette Jumalan poikia ja tyttäriä. Hän määräsi meidät ennalta! Nyt, seuratkaapa hetki.

Niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät… siis, me emme valinneet… miten minä voisinkaan valita Hänet? Neljä miljardia miljoonaa biljoonaa vuotta sitten, kuinka minä olisin valinnut Hänet? – Vaan Hänpä valitsikin minut. Aamen! Voi veli Wood, siinä se, näetkö?  – valitsi meidät Hänessä ennen maailman perustamista olemaan pyhät… siis, älkää yrittäkö tehdä sitä itse, koska te ette kykene …ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

Voi veli, tämä vastaa kysymykseen, jonka näin tässä vain hetki sitten. Jossakin minä – minä näin juuri… Oi, kyllä.

Sanoit… Kuinka ihminen voisi elää yläpuolella… elää niin lähellä Jumalaa, että hän olisi synnitön? Kuunnelkaapa tätä.

… pyhät ja nuhteettomat ennen maailman perustamista, että me olisimme pyhä ja nuhteettomat Hänen edessään rakkaudessa:

129  Hänen rakkautensa teki sen. Hänen rakkautensa maksoi minun syntini. Hänen rakkautensa otti sen pois. Rakkaus on kaikkein väkevin voima mitä on. Otetaanpa aviomies, joka todella rakastaa vaimoaan, hän kuolisi tämän puolesta vapaaehtoisesti. Ja veljellinen rakkaus…

130  130 Kerran mies, eräs mies, kävi tässä seurakunnassa, silloin tällöin, tuolta maaseudulta. Istui veljensä kotona yhtenä päivänä. Hän sanoi: ”Mitäs jos jotakin tapahtuisi Bill veljelle?” Hän vastasi: ”Minä voisin ilomielin työntää rintani luodin eteen hänen puolestaan.” Näettekö? Kuolla teidän puolestanne. Se on rakkautta. Kellään ei ole suurempaa rakkautta, kuin niillä, jotka antavat henkensä veljensä puolesta. Näettekö?

131  Rakkaus, valitsi meidät rakkaudessa ennen maailman perustamista. Nyt tarkkana:

edeltäpäin määräten (Siis, tässä on sana määrätä edeltäpäin.) …meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen – hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

132  Mitäs sanot tästä, Mike veli? Eikös olekin hienoa? Hän rakasti sinua. Hän rakasti sinua ennen kuin maailmaa vielä oli. Hän tunsi sinun luontosi; Hän tunsi heikkoutesi; Hän tunsi sinun tapasi. Hän tiesi sinusta kaiken, mitä sinä tulisit olemaan. Ja sitten, kun Hän katseli suuren maailmankaikkeuden yli, sellaisena ikään kuin, Hän sanoi: ”Minä valitsen sinut.” Ja kun Hän teki niin, ennen kuin oli vielä hitustakaan valoa olemassa, silloin sinä olet ikuinen Jumalan kanssa. Kun saat Pyhän Hengen, silloin sinusta tulee ikuinen, koska sinulla on – sinä olet Jumalan kanssa, sinä olet osa Jumalaa. Näettekö mitä tarkoitan? Sinä olet yhtä ikuinen kuin Jumala on, sillä sinä olet…

133  Olen yhtä Branham kuin minun isäni oli Branham, koska olen Branhamin verta. Olen Branham isäni kanssa, koska synnyin isästäni. Olen Branham hänen kanssaan. Sinä olet Wood, koska sinun isäsi on Wood. Sinä olet yhtä Wood, kuin Jim Wood on; sinä olet juuri Banks Wood. Aamen! Oi, että! Sinä olet Neville siksi, että sinun isäsi oli Neville. Sinä olet yhtä paljon Neville, kuin hän oli Neville. Kunnia! Me olemme yhtä ikuisia kuin Jumala on, koska me olemme osa Jumalaa, poikia ja tyttäriä, me saamme ikuisen elämän, emmekä voi milloinkaan kuolla. ”Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.”

134  Eipä ihmekään, että Paavalin pää aiottiin katkaista siellä… Hänen oli kuljettava tuo kuoleman tie. Hän kirjoitti tuon viimeisen kirjeen Timoteukselle ja sanoi: ”Olen taistellut hyvän taistelun; olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen säilyttänyt uskoni! Tästedes minulle on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Vanhurskas Tuomari antaa minulle tuona päivänä, ei vain minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat Hänen tuloansa.”

Silloin kuolema sanoi: ”Minä seuraan sinua.”

Hän sanoi: ”Missä on sinun pistimesi?”

Hauta sanoi: ”Minä vien sinut.”

135  Hän sanoi: ”Missä on sinun voittosi?” Mutta hänellä oli esimerkki. Hän katsoi Golgataa ja sanoi: ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton Herran Jeesuksen Kristuksen kautta.” Olkaa hyvät. Hmm! Sen täytyy sävähdyttää tunteita; sen todella täytyy.

136  Elämä on… Sana on lähdössä. Elämä, sana elämä osuu Elämään, ja ihmisen sisällä jonkin täytyy parkaista.

Siis, joku sanoi: ”Mikä saa nuo ihmiset nousemaan ylös huutamaan viskomaan käsiään tai sanomaan: Kiitos Jumalalle!”, tai Aamen!’” Katsokaapa mitä Raamattu sanoo.

137  Paavali sanoi: ”Jos me puhumme tuntemattomilla kielillä, kuinka oppimattomat… Kun hän tulee siunatuksi – jos hän tulee siunatuksi, kuinka hän voi sanoa: ’Aamen’” Ymmärsittekö? Teidän täytyy tietää, mistä te puhutte. Tuntemattomilla kielillä, jos ei ole selittäjää tai näkyä… Silloin te voitte sanoa: ”Aamen!”, jos hän ymmärtää sen. Hän tietää, mitä puhuu. Ymmärrättekö?

138  Nyt! Voi että! Katsokaapa sitä päivää, jolloin vihollinen käymässä Daavidin kimppuun. Ja Daavid jakoi ihmisille rypälekakun ja – ja – aimo kimpaleen lihaa ja leipää. Ja – ja kun vihollinen tuli, tiedettiin mitä oli tehtävä; ja ihmiset kokoontuivat; ja koko Israel kokoontui ympärileikkauksen alle. Siis, tämä tarkoittaa vanhan juutalaisen ympärileikkauksen alle. Ja he kohottivat kätensä ja sanoivat: ”Jumala, Sinä olet meidän Jumalamme. Sinun on suojeltava meitä. Sinä toit profeetta Mooseksen, sinä toit Israelin lapset pois Egyptistä. Sinä toit heidät erämaan läpi. Kun he asettuivat sinne, kukaan ei pelännyt – kaikki pelkäsivät koskea heihin, kukaan ei tullut Sinun perintöosasi lähelle. Sitä pelättiin.” Vaikka he olivat vähemmistönä, kaikki pitivät kätensä erossa heistä. Koska kaikki, mikä kävi heidän päällensä, pantiin perääntymään. Hän sanoi: ”Mikä suuri Jumala Sinä oletkaan. Ja nyt Herra, jos me olemme tehneet syntiä… Tässä ovat vaimomme, tässä ovat pienet lapsemme; ja me olemme tällä hetkellä ahdingossa.” Hän sanoi: ”Voi, mitä me voimme tehdä? Vihollinen on tulossa.” Hän sanoi: ”Mitä me voimme tehdä?”

139  139   Ja kun he rukoilivat, Henki laskeutui erään päälle siellä yleisössä, ja hän profetoi: ”näin sanoo Herra: ”älkää taistelko; olkaa hiljaa!” Aamen! ”Menkää sinne tietyllä tavalla ja kohdatkaa heidät siellä.” Ja Hän saattoi heidät sekasortoon, ja he tappoivat toinen toisiaan. Kas siinä. Näin! Ennalta määrättyjä olemaan valittuja Kristuksessa Jeesuksessa ennen maailman perustamista. Nyt.

104. Sinä Sanoit, että ihminen voisi elää niin lähellä Jumalaa, ettei hän tekisi syntiä täällä maan päällä ollessaan. Selittäisitkö silloin I Joh. 1:8:sta 10:een.

140  Katsotaanpa I Joh. 1:8:sta 10:een. Olisipa minulla vähän enemmän aikaa katsella näitä… Minulla oli se; mutta en vain ottanut sitä, ystävät. Minä – minä yritin saada sanotuksi… Jaa, minä löydän Johanneksen hetken päästä. Se – Se on Heprealaiskirjeen toisella puolella, tietysti. Selvä. I Joh. 1:8:sta 10:een – I Joh. 1:8:sta 10:een.

Jos sanomme…  ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille…  synnit anteeksi… ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi ja hänen sanansa ei ole meissä.

141  No, siis… odotahan rakas veli. Kääntäisitkö 3. lukuun täällä ja 9 jakeeseen. Se on aivan samalla sivulla minun Raamatussani. Kahdeksannesta jakeesta alkaen:

 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika tehtiin tiettäväksi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (Aivan sitä, mistä minä puhuin, nähkääs, Jumalan ennalta määräämisestä, että Jumala tuntee teidät.)

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän – hän hän on  Jumalasta syntynyt.

142  Näin juuri Sana sanoo. Nyt, kuulkaapa tätä.

Jos sanomme… ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Siis, jotkut sanovat: ”No, siis, tämä on aivan kiltti pikku tyttö tai kiltti pieni poika. Eiväthän he ole tehneet syntiä alun alkaenkaan.” Te olette syntyneet synnissä, kasvaneet laittomuudessa, tulleet maailmaan puhuen valhetta [/valehdellen]. Kun te synnytte tähän maailmaan, te olette varkaita, te olette kaikkea synnillistä, mitä vain voi olla; te ette ole varas, koska ette varastaneet, mutta te olette – mutta teillä on… Te ette ole valehtelija, koska ette ole valehdelleet; mutta se henki on teissä silloin, kun te synnytte, koska te olette maailmasta. Siitä syystä te ette voi saada uudistusta, uudistuaksenne; teidän täytyy kuolla ja syntyä. Eikä teillä voi olla syntymää ilman ristiinnaulitsemista. Te ette voi saada ylösnousemusta; teidän täytyy tulla naulituksi ristiin maailman asioille, voidaksenne nousta ylös Kristuksessa.

143  Jos aiotte luottaa omiin – älyllisiin käsityksiinne ja niin edelleen, te ette koskaan tule syntymään Jumalan Hengestä. Teidän on unohdettava – niin kuin Paavali teki – kaikki, mitä hän oli koskaan tietänyt, ja olla tuntematta muuta kuin Kristus Jeesus ja syntyä uudesti, uudelleen. Oi, jos… Tässä… Saisinpa minä välitettyä tämän teille. Näettekö? Syntymä tekee teistä uuden sukupo– … uuden luomuksen. Juuri tämä kreikan sana tässä, kuten minä katsoin sen kreikan sanakirjasta muutama päivä sitten, sana syntymä tarkoittaa ”luomus.” Kun sanotaan: ”Te olette uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa,” siinä on sana, luotu on sana luomus. Te olette uusi luomus, ette maailmassa, vaan Kristuksessa Jeesuksessa. Teistä on tullut uusi [/te olette uudistunut].

144  Siis, te olitte maailmassa ja… (no, siis, näitä hienoja juttuja, hienoja vaatteita tai jotakin nättejä jotakin.) ja te sanoitte: ”Pyh!” Uskonto on sivuseikka.” Näettekö? ”Voi, kyllä käyn kokouksissa [/seurakunnassa], varmasti. En minä halua mennä helvettiin, mutta tiedäthän sinä… ” Ja kauniit ruskeat silmät tytöllä ja laineikas tukka pojalla, tai hän on todella, tiedättehän, tai jotakin muuta, jotakin, joka herättäisi huomiota, tai hän on himokas tai juo tai on jotain… Se on maailmaa; sinä olet – olet maailmassa. Ja Raamattu sanoo: ”Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei voi edes olla teissä.” Siis, jotta se saadaan teistä pois, teidän on kuoltava, on kuoltava, tultava naulituksi ristiin, ja haudatuksi, ja noustava ylös uutena luomuksena Kristuksessa Jeesuksessa.

145  Nyt, ennen kuin te olette saaneet Pyhän Hengen, te uskotte ikuiseen elämään, mutta teillä ei ole ikuista elämää ennen kuin olette vastaanottaneet Pyhän Hengen, koska Se on Ikuinen Elämä. Pyhä Henki on Jumala; kyse on Jumalan elämästä sinussa. Silloin sinulla on ikuinen elämä. Ymmärrättekö sen nyt? Näettekö? Katsokaa! Ymmärrättekö? Te uskotte siihen.

146  Odottakaapa, tässä on hyvä juttu. Te naiset, antakaa minulle tämä anteeksi, jos se kuulostaa turhan ikävältä, näettekö? …tehdäkseni asian selväksi. Äiti: elämä on jo olemassa, mutta tuo lapsi ei ole vielä syntynyt. Mutta, jos lasta käsitellään oikein ja seurataan luonnon sääntöjä, tuo lapsi syntyy normaalina. Mutta jos te ette sovella koko juttua luonnon sääntöjen mukaan, tulee paha kolhu, tai isku tai – tai jotakin tapahtuu, se – se – se tuhoutuu – näettekö? – vauva kuolee ennen syntymää.

147  Tästä juuri kiikastaa.  Saatana aiheuttaa nuo kolhut. Saatana ottaa helvetin myrkkynuolia ja yrittää kolhia seurakuntaa, joka on synnyttämässä lasta. Ja ennen kuin se on syntynytkään, se tapetaan. Mutta jos te todella otatte Raamatun ja vaalitte sitä – annatte lasten ruokaa, äiti ottaa vitamiineja… No, tämä on parasta vitamiinia mitä tiedän, hengellistä Vitamiinia. Se rakentaa teitä.

148  Siis, seurakunnan pitäisi ottaa hengellisiä vitamiineja; ja noita vitamiineja on juuri täällä, koko kirja täynnä niitä. Ja hengellisiä vitamiineja pitää ottaa – opetusta, ja se saa aikaan tuon vauvan syntymän. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

149  Tuo pikku kaveri, vaikka hän – hän – hän saa elämän – hän – hänellä on elämä, koska pikku solut liikkuvat ja potkivat, hän ei ole vielä syntynyt. Mutta heti, kun hänet tuodaan maailmaan, lääkäri, äiti, tai joku, pitää häntä pystyasennossa ja [Veli Branham läpsäyttää käsiään.] läpsäyttää häntä vähäsen ja: ”Byääh!” Siinä sitä ollaan – näettekö? – ja sitten hän alkaa hengittää. Ja heti, kun hän vetäisee elämän henkäyksen, silloin hänestä tulee elävä sielu.

150  Ja juuri niin joskus… Oletteko valmiita ottamaan Pyhän Hengen vastaan? Te olette synnytystuskissa; te haluaisitte tulla vapautetuksi. Kuinka moni täällä on juuri nyt tuossa tilassa, vailla Pyhän Hengen kastetta, todella haluatte tietää, mitä Se on, haluatte saa – saavuttaa Sen? Kuka haluaa Pyhän Hengen kasteen? Nostakaapa kätenne. Ymmärrättekö? Te olette synnytystuskissa, te haluaisitte – te haluaisitte tulla vapautetuksi. Se, mitä te tarvitsette, on pikku Evankeliumin läimäys, se pikkuinen jokin, joka [Veli Branham läpsäyttää käsiään] ja te parkaisette: ”Kunnia!” Ja kun se tapahtuu… minä tiedän, että te ajattelette minun olevan järjiltäni, mutta me – meillä on Kristuksen mieli, joka on maailmalle hulluutta joka tapauksessa. Jokin parkuu tullessaan; sitten tuo Henki tulvahtaa teihin. Sitten se vain jatkaa tuloaan.

151  Niin kuin sanoin eräälle ihmiselle, se on kuin tukossa oleva putki. Ja te ujutatte pikku rautalangan sen läpi ja otatte kiinni tuosta langasta: ”Tsik, tsik, tsik.” Ja suuri määrä vettä on tulossa sen läpi. ”Tsik, tsik”, ettekä te saa sitä läpi, mutta te tiedätte, että jotakin siellä ylhäällä on. Te tunnette sen; se on ylhäällä sen päässä. Sitten hetken päästä te vetäisette oikein kunnolla, ja [Veli Branham matkii vesiryöppyä] vesi tulee putken läpi. Sillä lailla se menee. Ja sitten vettä vain tulee. Sillä lailla on Pyhän Hengen laita. Synti tukkii putket. Te – te istuudutte kädet ristissä ja sanotte: ”Olen niin arka.” Tiedätkö, minä en vain voinut sanoa sitä. Pelkäsin että ihmiset ajattelevat, että minä olen joku hihhuli.” Ymmärrättekö? Se on…

152  Nyt, kun sinä tunnet tuon Hengen pikku nykäisyn… Sinä tahdot Sitä enemmän kuin elämää – tahdot enemmän, kuin omaa elämääsi. Se merkitsee sinulle enemmän: ”Minun on saatava se, tai minä kuolen.” Ensiksikin, tiedättekö, sinä saat otteen jostakin. Sanot: ”Tässä se on, Herra.” Te vetäisette korkin auki. Fiuh! Siinä se on! Myyty! Oi! Että, minä en välitä, vaikka presidentti Eisenhower istuisi täällä. Minä sanoisin: ”Kunnia Jumalalle, Hänen verensä pelastaa sinut!”

153  Pietari ja muut olivat siellä sisällä, takana, helluntaina, piilossa ja sanoivat: ”Tähystäkää ovelta todella varovasti, ettei vain sieltä ole juutalaisia tulossa.”

”Ei, minä en näe yhtäkään.”

”Selvä, olkaa tosi hiljaa kaverit, koska minä sanon, että jos ne todella tulevat tänne ylös, ne kiskovat meidät ulos, ja sitten se siitä. Pysykää yhdessä.”

154  He istuivat siellä, ja yhtäkkiä taivaasta tuli väkevän tuulispään ääni. Se alkoi täyttää koko taloa, jossa ihmiset istuivat. Jotakin alkoi tapahtua. Eikä muuta kuin ulos vain talosta; ovet paiskattiin auki, ja alas portaita sinne, soperrellen kuin juoppoporukka, Hengen vaikutuksen alaisina, ja todella huudettiin ja käyttäydyttiin omituisesti.

155  Ihmiset sanoivat: ”Nuo miehet ovat juovuksissa. Kuunnelkaa nyt heitä. Katsokaa tuota ovesta kurkistelevaa pelkuria, tuota, joka kielsi Jeesuksen siellä ristiinnaulitsemisen yhteydessä. Hän sanoi: ’Minä en edes tunne tuota miestä.’ Ja eräs pikku nainen sanoo: ”Sinun puhetapasi paljastaa sinut. Sinä olet yksi heistä. ”Hän kirosi ja vastasi: ’En minä tunne Häntä.’”

156  Mutta kun korkki vetäistiin pois, kun Henki alkoi virrata läpi, hän sanoi: ”Te Juudean miehet, te jotka asutte Jerusalemissa, tulkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minua. (Aamen!) Minä ole pomo. Tulkoon tämä teille tiettäväksi; nämä eivät ole juovuksissa niin kuin te oletatte; näettehän, että on vasta päivän kolmas hetki, vaan tämä on sitä, mistä profeetta Jooel puhui: ’Tulee tapahtumaan viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle… ’” Hmm, mikä ero! Fiuh! Oi, tiedät, että te saatatte pitää tätä hirveänä juttuna, mutta minä – minä – minun on näytettävä, mikä on totuus. Pysykää siinä.

157  Siis, varmasti, teillä on Ikuinen Elämä.

158  Siis, selittääkseni tämän… tämän, sanon… ”Jos me sanomme, ettemme ole tehneet syntiä – ’kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla’ – me teemme Jumalasta valehtelijan.” Hän sanoi, että te olitte tehneet syntiä. Jos te sanotte, ettette ole tehneet syntiä… Minä olen…

159  ”Minä synnyin baptistiseurakunnassa, metodistiseurakunnassa, helluntaiseurakunnassa, presbyteeriseurakunnassa; minä synnyin siellä.” Siinä ei ole hiukkaakaan eroa, teidän on synnyttävä ulos siitä uudelleen. Juuri niin. Jos me sanomme, ettemme me ole tehneet syntiä, me teemme Hänestä valehtelijan. Ja Sana, joka on totuus… Kuinka moni tietää, että Sana on totuus? ”Alussa oli Sana… ja Sana tuli lihaksi, ja Sana… ”, ”pyhitä heidät, Isä, totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Ja Hän oli Sana. Näettekö? ”Ja Sana, tai Kristus ei ole teissä.” Hän oli Sana. Kuinka moni teistä tietää sen? Näettekö? Selvä.

160  Me luemme sen näin sitten: ”Jos te sanotte, ettette ole tehneet syntiä, te teette Hänestä valehtelijan ja Kristus ei ole meissä.” Näettekö, näettekö? Siis, tämä nähkääs, kun te sanotte, ettette ole tehneet syntiä… että te ette ole tehneet syntiä, te olette väärässä. Teidän on synnyttävä uudesti.

161  Siis, me menemme tänne tähän jakeeseen. ”Hän… Eikä yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, ei tee syntiä sillä… ”

162  Mitä synti on? Kuka sanoi sen, joku? Epäusko. Raamattu sanoo niin. On vain yksi synti, ja se on epäusko. Näin on. ”Se, joka ei usko, on jo tuomittu.” Niinpä me, vain yksi todellinen synti.

163  Nyt jos te sanotte: ”Hei, odotas vähän. Uskon, että heillä voi olla Pyhä Henki niin kuin niilläkin silloin, mutta minä en usko, että se on noin.”

164  ”Mutta veli, Raamattu sanoo: ’Lupaus on teille ja teidän lapsillenne.’”

”Minä tiedän, mutta… ” Sinä teet syntiä. Sinä teet syntiä siinä paikassa. Sinä et usko sitä, mitä Jumala sanoi.

”Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.”

165  ”No, ei, me ajattelimme, että… ” Minä en välitä siitä, mitä te ajattelitte. Raamattu sanoi – Hän sanoi: ”Olkoon jokaisen ihmisen sana valetta ja Minun totta.” Selvä.

Te sanotte: ”No, Hän – pääasiassa Hän on sama, mutta minä en… Tarkoitatko, että Hän on sama?”

”Kyllä, Seurakunnassa ja tekee samoja asioita kuin ollessaan täällä.”

166  ”No, minä en voi uskoa sitä.”  – Te teette syntiä. Te teette syntiä. Ja se, joka on syntynyt Jumalasta, Pyhästä Hengestä, ei sano tuollaista. Ja jos hän sanoo, että hänellä on Pyhä Henki ja puhuu noita juttuja, se on todiste, että hänellä ei ole Sitä. Minä en välitä mitä hän on tehnyt. Jos hän ei usko jumalalliseen parantamiseen, ei usko ylösnousemuksen voimaan, ei usko, että Pyhä Henki on vuodatettu meidän päällemme aivan kuten vuodatettiin ensimmäisenä ajanjaksona, juuri sama Jumala eilen, tänään, ja iankaikkisesti, samoja asioita, joita apostolit tekivät tapahtuu juuri nyt, puhutaan kielillä, ja iloitaan, ja kaikkia niitä asioita; ja jos siihen ei usko, hän ei ole syntynyt Jumalasta. Sillä joka on syntynyt Jumalasta ei tee tuollaisia juttuja. Se kertoo ovatko ihmiset syntyneet Jumalasta.

167  Jos te menette jonkin kaverin tykö ja sanotte: ”FT Se ja se ja se, Pastori toht. Se ja se – mikä on hienoa, kunpa minulla olisi nuo oppiarvot –, mutta onko niin, että jumalallista parantamista pitäisi harjoittaa seurakunnassa aivan niin kuin apostolitkin tekivät?”

”Voi ei, ei!” Hän tekee syntiä. Hän on uskoton [/epäilijä]. Näin on.

168  Sinä sanot: ”Uskotko sinä, että me saamme Pyhän Hengen niin kuin nekin täällä? Minä luin siitä täällä Raamatusta Ap.t. 2, jossa sanottiin, että he olivat… ja vuodatti Pyhän Hengen, ja he hoipertelivat kuin olisivat humalassa, ja he menivät ulos sinne ja puhuivat noitten ihmisten kieliä, ja semmoisia juttuja; käyttäytyivät kuin humalaiset ihmiset, ja seurakunta ajattelikin, että he olivat humalassa. Kun me saamme Pyhän Hengen tänään baptistiseurakunnassa, meidän baptistimme, meidän metodistimme, meidän presbyteerimme, mitä sitten ovatkaan, eivät – minä en näe meidän tekevän sitä.”

”No, minäpä kerron sinulle lapsi, että se oli ainoastaan noita kahtatoista varten.” Hän tekee syntiä. Hän ei ole syntynyt Jumalan Hengestä, koska Raamattu sanoo: ”Se, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, ei ole epäuskoinen.” Hän on uskovainen, eikä hän voi… ” Miksi? Miksi? Voi, tässä se on. Kyyhkynen on hänessä, johtaen häntä. Sillä Jumalan Henki on hänessä, eikä hän voi kieltää Sitä; hän ei voi. Jos kyse on Jumalan Hengestä, Jumala ei kiellä omaa Sanaansa. Jos minä kiellän oman sanani, minusta tulee valehtelija. Ja jos – sinä sanot, että sinulla on Jumalan Henki ja kiellät Jumalan Sanan, joko Jumala on valehtelija tai sinä olet valehtelija, jompi kumpi. Ja Raamattu sanoo: ”Olkoon jokaisen ihmisen sana valhetta ja Minun olkoon totta.” Ja ihminen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä ei voi olla eri mieltä Jumalan Sanasta; hänen on sanottava Se on oikeassa. Hän ei voi tehdä mitään muuta. Wau! Tämä on –  tämä on totuus.

169  Kuulkaa, minä luen tämän vielä kerran.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen…

170  Mikä on Jumalan siemen? Lupaus joka Aabrahamilla oli, siemen, siemenelle. Mikä tuo siemen on nyt? Kristus. Onko Kristus Jumalan siemen? Kenen siemen Hän sitten on, jos Hän ei ole? Selvä, selvä. Hän on Jumalan siemen.

171  Jumalan siemen pysyy hänessä. Pyhä Henki tulee pysyäkseen, ei kokouksesta toiseen, vaan ikuisesti. Siis, jos haluatte panna ylös sananpaikan tästä, Ef. 4:30: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään saakka.” Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta. Hän ei voi olla uskomatta Jumalan Sanaa.

172  Siis, kun te näette ihmisen olevan eri mieltä Jumalan Sanasta ja sanovan: ”Voi, tuo oli toista ajanjaksoa varten”, kun lupaus on jokaiselle, joka antaa Hänen tulla, muistakaa, hän on uskoton eikä hän ole Jumalasta.

Meidän on parasta pysähtyä tähän, eikö olekin? Mitähän kello on? Oi että! Minulla on – minä – minä juuri – en haluaisi palata tänne sunnuntaina. Minä yritän ottaa nämä tosi, tosi, tosi nopeasti. Voisinko? Onpa tämä hyvää. Eikö ole teistäkin hyvää? Oi, Jumalan sana. Selvä.

Veli Branham, mitä ihmisen pitää tehdä… Antakaa kun jätän tämän viimeiseksi, otan tämän tässä.

105. Minkä näköisiä me tulemme olemaan ylösnousemuksessa?

173  Sellaisina kuin me lähdimme. Täsmälleen, ylösnousemus… Ajatelkaapa nyt tätä. Tämä kirja putoaa lattialle [Veli Branham pudottaa kirjan], ja ottakaa tämä kirja, eri kirja, ja pankaa se sen tilalle. Se ei ole ylösnousemus. Ylösnousemus on: ”ottaa ylös se sama, joka meni alas.” Nousiko Jeesus ylös? Tunsivatko he Hänet? Seisoiko Hän heidän kanssaan, sama Jeesus? ”Ja tämä sama Jeesus, joka otettiin ylös, tulee taas samalla tavalla kuin te näitte Hänen lähtevän.” Ylösnousemus on aivan kuin kun te kuolette; samalla tavalla te nousette ylös. Te kuolette inhimillisenä lihana; te nousette inhimillisenä lihana. Näin täsmälleen on. Siis ylösnousemus on aivan sama. Me voisimme käyttää vielä toiset kaksi tuntia siihen, mutta meidän on parasta olla aloittamatta.

106.  Selittäisitkö Hebr. 4 ja 6 (Tosi pikaisesti nyt, me otamme tämän tosi nopeasti.) ja vertaa sitä Hebr 10:26 –  Hebr. 6 ja 4. (Anteeksi, 6:4 ja 10:26. Katsotaanpa, 10:26; selvä, ne ovat minulla täällä. Näettekö?)

 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet… ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat… Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

174  Tämä menee suoraan asiaan ja sanoo mitä se… Katsokaas nyt. Minä otin tämän tässä eräänä iltana. Kuinka moni oli täällä, kun minä selitin sen? Selvä, silloin te tiedätte, mitä se on. Kyse on rajatapaususkovaisista. [/rimaa hipova /kyseenalainen].

175  Kuinka moni teistä luki siitä IV Mooseksen kirjasta 1, missä vakoojat menivät sinne ja maistoivat noita Kanaanista tuotuja juttuja, jossa Kanaan ei ole millenniumin [1000 vvk.] esikuva. Kuinka moni tietää sen? Tarkoitatteko te, että vain yksi käsi? Junie. Näin on. Kanaan ei ole millenniumin esikuva, koska siellä Kanaanissa oli sotia, taisteluita, tappamista ja kaikkea muuta. Se kuvasi pyhää – Kanaan on Pyhän Hengen esikuva. Egypti edustaa maailmaa, josta ihmiset tulivat ulos. Erämaa oli paikka, jossa heidät pyhitettiin, kutsuttiin ulos Seurakunnasta. Kanaan on se, mihin asetuttiin asumaan Pyhän Hengen kanssa. (näettekö, näettekö?), sillä siellä oli yhä sotia. Ja jos teillä teidän mielestänne ei ole sotia, ottakaapa kerran vastaan Pyhä Henki.

176  Mitä te olette tekemässä? Mitä Kanaanissa tehdään? Ihmiset ottivat omakseen oikeutensa. Kunnia! He ottivat oikeutensa omakseen. Eivätkä he voineet omistaa oikeuksiansa ennen kuin he tulivat Kanaanin maahan. Heillä ei ollut mitään erämaassa. Sitten, kun he tulivat Kanaaniin, he saivat oikeutensa. Ja meillä on oikeutemme. Kun te saatte Pyhän Hengen, te olette Kanaanissa. Teidän on taisteltava sen takia; joka sentistä maata, teidän on taisteltava siitä. Kyllä vain! Siitä syystä ihmiset sanovat: ”Veli Branham, rukoilisitko puolestani tänään?”

”Selvä, katsotaanpa… ”

Menepä kerran Kanaaniin veli, niin tajuat mihin sinä kuulut. Valvominen rukouksessa alkaa pyöriä. Kyllä vain! Sinä sanot: ”Kuulepas saatana. Tämä on minun! Minä olen tämän omistaja! Jumala sanoi niin! Muutahan pois!” Näin on, näin on! ”Lähde pois minun mailtani!” Näettekö?

”Sinun maaltasi?” saatana sanoo.

Minulla on siitä näkymätön [/abstrakti] asiakirja. Sinulla ei. Muuta pois! Pyhän Hengen johdossa minä sanon sinut irti!” Hän muuttaa pois. Takuulla. Hänen on pakko.

177  Nyt, siis, he ovat maistaneet taivaallisia lahjoja… Katsokaas tätä.

…jos me tahallamme… (10. Tämä on 26. 10. luvussa) …jos me tahallamme teemme syntiä …päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntimme edestä,

178  Siis, yksi sellainen on kun sinä olet juuri maistanut sitä, ja seuraava on, kun olet ottanut Sen vastaan ja saanut tiedon Siitä. Silloin, jos sinä teet syntiä, (millä?) epäuskolla… Siis, katsokaa mitä niissä molemmissa lukee. Näettekö? ”Jos te tahallanne ette usko, saatuamme tiedon totuudesta… ” Siis antakaas… Hetkinen vain, antakaas kun otan sen täältä.

ja sitten luovumme – taas uudistaa parannukseen…

… mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja hyviä taivaallisia lahjoja maistaneet… (Maistaneet Sitä; näettekö?) …ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,

ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

179  Ja hän palaa takaisin tänne ja sano, että jos te istutte niin kuin orjantappurat, ja sade tulee usein maan ylle; jos te istutte sisällä niin kuin orjantappurat, Pyhä Henki lankeaa, ja voi tavaton, te iloitsette siitä niin kuin kaikki muutkin; mutta että laskisitte kätenne Siihen tai lähdette tekemään työtä Jumalalle, ja tekisitte asialle jotakin, ei, ei, te ette voi tehdä sitä. Näettekö? Silloin se osoittaa, ette Jumalan Henki ei ole teissä. Näettekö? Sitten te lopulta kiemurtelette pois. ”Jonka loppu on, että se poltetaan.”

180  Mutta täällä, jos me emme usko… Siis, mitä synti on? Epäuskoa. Jos tuo asia on tullut teidän tietoonne, ja te käännytte tahallanne pois Siitä ja sanotte: ”Juu, minä en halua tehdä mitään”, sen jälkeen, kun teille on näytetty se, teidän sydäntänne ei enää kutsuta koskaan. Te olette mennyttä; niin se on. Te olette – te olette saattaneet synninteollanne itsenne pois armon päivästänne.

Sillä jos me tahallamme emme usko… Siis, Raamatussani minulla se on merkittynä tässä, missä, se on… se on ”m,” [kirjain] – tässä marginaalissa lukee, sanotaan: synti – tahallinen epäusko. Näettekö, näettekö? …tahallamme, päästyämme… totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntimme edestä, Jos te kävelette pois ja torjutte Jumalan tahallanne, kun kaikki tuo on  tehty teidän hyväksenne, ja Jumala on tarjonnut teille… Ymmärrättekö?

vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajan.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan… sen ansaitsevan, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää… liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon tekoja? (Oi voi!)

181  Mitä se on? Saarnaaja, sananpalvelija, otetaanpa… Koska minä olen saarnaaja, sanotaanpa, että hän on saarnaaja. Hän kävelee tänne ylös, nousee esiin ja tunnustaa Kristusta, saa elämänsä puhdistetuksi niin, että ei elä aviorikoksissa ja semmoisissa, elää hyvää puhdasta elämää, kävelee tänne; Jumalan armo on tehnyt hänelle hyvää, sitten hän saa kuulla Pyhästä Hengestä – ymmärrättekö? – jatkaa eteenpäin, Jumala johdattaa hänet Pyhän Hengen tuntemiseen, ja siinä hän ymmärtää asian, mutta hän sanoo: ”Hetkinen. Minun seurakuntani ei tule seisomaan tuon takana. Nii-in. En minä sitä voi tehdä. Minut heitettäisiin ulos. Neuvosto heittäisi minut ulos. Seuraavassa sananpalvelijoiden kokouksessa, minut erotettaisiin.” Jäljellä ei ole enää uhria synnin edestä, koska hän otti tuon Veren, joka pyhitti hänet ja toi hänet niin pitkälle, totuuden tuntoon, ja piti sitä aivan arvottomana ja tallasi sen jalkojensa alle, sen jälkeen, kun Jumala oli johtanut häntä askel askeleelta tänne Pyhän Hengen tykö.

182  Sinä sanot: ”Hei, hetkinen, veli Branham.” Hetkinen! Antikristuksen henki tulee tekemään sen. Panitteko merkille niiden kaksi päätä? Kuka Juudas Iskariot oli? Perkele! Raamattu sanoo, että hän oli kadotuksen lapsi. Mikä on kadotus? Helvetti. Hän on helvetin poika, tuli helvetistä ja meni helvettiin. Ja Jeesus Kristus oli Jumalan Poika, tuli taivaasta, palasi taivaaseen. Kun he kumpikin kuolivat – ristillä… Jee – … Tiesittekö, että myös Juudas kuoli ristillä? Kuinka moni tietää sen? Hän kuoli puussa. Jeesus kuoli myös puussa. Se vain on katkaistu; siinä kaikki. ”Kirottu on se, joka kuolee puussa.” Ja hän tuli helvetistä. Ja katsokaapa sitä… Heti, kun hän sai hiivityksi seurakuntaan… Siihen asti hän pääsee nykyäänkin. Katsokaapa, kuinka pettävä hän pystyi olemaan. Siis, Juudas tuli. Mikä hän oli? Rahastonhoitaja, veli, työskenteli seurakunnassa, seurakunnan varainhoitaja, meni todella eteenpäin, uskoi Jeesukseen Kristukseen, ja oli vanhurskau-… [Nauhaa loppuu vaillinaisena.]

59-1220E SAMAISTETTUNA KRISTUKSEN KANSSA (Identified With Christ), Jeffersonville, Indiana, USA, 20.12.1959

59-1220E SAMAISTETTUNA KRISTUKSEN KANSSA
(Identified With Christ)
Jeffersonville, Indiana, USA, 20.12.1959

1          Paljon kiitoksia. Olen niin iloinen ollessani jälleen täällä Herran Nimessä. Ja olen jo aloittaessani vähän käheä, mutta Herra antaa minun päästä toiselle vaihteelle hetken kuluttua. Minä olen puhunut niin paljon tämän viikon kokouksissa. Ja ne ovat olleet… Moniin kysymyksiin on vastattu. Ja sitten mennä ulos rakennuksesta kuumissaan. Enkä minä ole pahasti kylmettynyt; en ole koskaan elämässäni tuntenut oloani paremmaksi. Niinpä tunnen oloni hienoksi, paitsi kurkkuani, jota on verotettu liikaa. Ja se kyllä tulee kuntoon. Minä haluan kiittää jokaista teistä, kaikesta siitä, mitä olette tehneet.

2          Ajaessani tänne joku minuutti sitten, Billyn ja joidenkin muiden ollessa ulkopuolella, yritin löytää tuon pienen perheen, jolta oli rahat loppuneet, niin etteivät he voineet päästä takaisin kotiin. Jos he yhä ovat täällä, toivon, että kohottaisitte kätenne tai… Haluaisin itsekin olla osallinen siitä. Tuo pieni perhe Michiganista tai jostakin, jolta on loppunut bensiini autosta tai raha, tai jotakin sellaista. Jos te yhä olette täällä kaupungissa… Jos te näette heitä kokouksen jälkeen, pyytäkää heitä poikkeamaan talossani. Katsokaahan, minä myös haluan olla jotenkin osallinen siitä. Sen vuoksi me olemme täällä, ojentaaksemme auttavan käden, kenelle vain voimme. Niinpä nyt, Herra Jeesus siunatkoon meitä, on rukouksemme.

3          Tämä on nyt ollut epätavallinen viikko, ja meillä on ollut joitakin epätavallisia asioita. Mutta voin sanoa, etten ole koskaan nähnyt aikaa, jolloin Pyhä Henki olisi liikkunut vapaammin kuin tämän viikon kokouksissa. Se on ollut todella ihmeellistä minulle. Ja yöaikaan mennessäni nukkumaan, joskus kello on ollut yhden aikaan aamulla ennen kuin olen voinut nukahtaa. Minä vain iloitsen ajatuksissani siitä, kuinka hyvä Herra Jeesus on meille.

4          Ja jos jollakin teistä ihmisistä täältä kaupungista tai lähiympäristöstä ei vielä ole kotiseurakuntaa, niin te olette tervetulleita tänne milloin tahansa, tehdäksenne tämän kodiksenne. Muistakaa, meillä ei ole täällä minkäänlaista jäsenyyttä, vaan vain yhdessäoloa kaikille. Meillä on niin kuin Howard Cadlella oli tapana sanoa: “Ei muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu.” Ja te olette aina tervetulleita tässä pienessä tabernaakkelissa, ja jos Herra tahtoo, niin, niin pian kuin me voimme, me tulemme rakentamaan paremman kirkon, tilavamman paikan. Ei liian suurta, sillä me uskomme, että Jeesus tulee pian, ja me emme halua mitään liian taidokasta asiaa, me vain haluamme jotakin… Tämä on melkein hajoamaisillaan. Se on palvellut tarkoitustansa, ja me olemme hyvin kiitolliset siitä.

En koskaan unohda sitä kuinka noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun polvistuin tällä paikalla, missä tämä puhujanpöytä nyt seisoo, sen ollessa vain vanha lammen pohja, jossa ruoho ylettyi pääni yläpuolelle, ja Herra sanoi: “Rakenna kirkkosi tähän.” Me menimme Ingramin luo ja saimme tämän pienen tontin sadalla kuudellakymmenellä dollarilla, jos täyttäisimme sen. Tämä oli lampi, jossa me kaikki luistelimme.

5          Veli Jess Spencerin pitäisi muistaa, kuinka tämä oli lampena, hän ja sisar Spencer; arvelen teidän muistavan sen. Hevosvaljakoiden oli tapana kiertää tämä paikka, välttyäkseen joutumasta lampeen. Ollessani pieni poika täällä Ingramvillen koulussa, tämä oli lammikkona. Me kävimme täällä lammella luistelemassa ja pelaamassa. Veli Mike, sinä muistat sen, kun tämä vielä oli lammikkona. Kyllä vaan! Ja veli Roy siellä takana. Ja nyt, missä tämä lampi oli… Meillä on vain osa siitä jäljellä, suoraan tässä takana. Siinä me kastamme ihmisiä vedessä heidän syntiensä anteeksi saamiseksi.

6          Ja nyt… Tiedättehän, kun teillä on kysymyksiä jostakin… Kun te haluatte tuoda esiin jotakin, niin se on vaikeata, koska meillä on sekalainen kuulijakunta. Ihmisiä on opetettu yhdellä tai toisella tavalla. Mutta kun te voitte selittää tuon asian ja, vaikka se onkin vastoin sitä, mitä heille on opetettu, te voitte tuntea heidän henkensä lempeyden virtaavan takaisin, niin se on jumalista minusta. En halua mainita mitään määrättyä nimeä, mutta minulla oli juuri tapaaminen siellä huoneessa erään lääkärin kanssa täältä kaupungista. Ja hän sanoi… Vuosikausia hän oli ollut jotenkin sotkeutunut siinä. Hän luki sitä käsittelevän kirjan, vastoin sitä mitä minä olin opettanut, mutta hän sanoi, että sen jälkeen, kun hän oli istunut kokouksessa, ja nähnyt Kirjoituksen tosiasiat paikalleen asetettuina, se selvitti sen ikuisiksi ajoiksi.

7          Hetki sitten tapasin siellä huoneessa ihmisiä kaupungin ulkopuolelta, Illinoisista. Ja siellä oli ehkä kolme tai neljä sananpalvelijaa. Ja he sanoivat: “Veli Branham, meille on opetettu vastoin sitä koko elämämme ajan, mutta me olemme käsittäneet sen ja näemme, mikä todella on Totuus. Me olemme ihmetelleet, mitä se oli.” Näettekö?

8          Sitä me olemme nyt… Juuri mitä se on, veli… Älkää ajatelko, että se alentaisi mitään kirkkoa tai mitään ihmisiä; se ainoastaan tuo Seurakunnan ylös. Näettekö? Ja sitten, meidän täytyy seistä yhdessä. Kun Jumala jakoi itsensä Helluntaina, hajottaen tuon Tulipatsaan pienen pieniksi Tulipatsaiksi, jotka asettuivat ihmisten ylle, ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen… Jos Jumala jakoi itsensä meidän keskuuteemme… Niin joka kerta, kun joku lisää itsenä meihin, se kasvattaa tuota Tulipatsasta suuremmaksi ja suuremmaksi koko ajan. Ja yhdessä, kun koko suuri Jumalan lunastettu Seurakunta on koottu yhteen, me tulemme tekemään matkan taivaille.

9          Minä en ole koskaan yrittänyt erottaa tai kylvää eripuraisuutta veljien keskuuteen. Olen yrittänyt parhaani ollakseni niin ystävällinen kuin vain voin, ymmärtääkseni muita. Jos ne seurakunnat, jotka tukevat kokouksiani eroavatkin toisistaan, niin he kuitenkin rakastavat minua ja tukevat kokouksiani. Varmastikaan en haluaisi sanoa mitään… Herrasmies ei tekisi sitä, vielä vähemmin kristitty. Tietenkään ei. Ja sitten, jos minulla koskaan tulee olemaan telttakokouksia, joita nyt suunnittelen tehdä jonakin päivänä, jos se on Herran tahto… silloin minä tulen… Ennen kuin opetan mitään näistä opeista, tulee ensin olemaan aamukokoukset pastoreiden kanssa useiden päivien aikana, antaaksemme heidän tietää, mistä aion opettaa. Ja sitten, jos tuo veli ei näe sitä, eikä ole samaa mieltä, sanokoot he sitten omalle seurakunnallensa: “Minä en halua teidän kuulevan sitä. Me tulemme pysymään poissa sillä aikaa, kun he opettavat sitä“, me annamme heille vapauden tehdä niin. Me haluamme aina olla sopusoinnussa Jumalan ja Hänen lastensa kanssa, kaikkien kanssa.

10     Nyt minulla on eräs kysymys vastattavaksi tänä iltana, jos Herra tahtoo. Ja ajattelin, että vastaan tähän kysymykseen juuri ennen kuin… Luulin, että minulla oli täällä toinenkin, mutta se oli eräs uni, jonka joku oli jättänyt ja pyytänyt rukoilemaan tulkintaa sille, missä Herra on ollut niin armollinen meille niin monta kertaa, tekemällä sen.

11     Nyt ennen kuin aloitamme kokouksen, me haluamme teidän tietävän, että te olette kaikki sydämellisesti tervetulleita kokouksiin, milloin tahansa meillä niitä on. Ja teille Louisvillestä, kaupungista, kaupungin ulkopuolelta ja ympäristöstä, näille hienoille saarnaajille Sellersburgista, ja laulajille, (kuka tuo nainen olikin, joka lauloi täällä hetki sitten, ja tuolle pikku miehelle), kiitos siitä teille. Keskustelin eräiden veljien kanssa tuolla takana, eikä minulla ollut tilaisuutta nähdä kuka se oli, mutta varmasti minä kuulin sen. Ja se oli kaunista, ja olen todella kiitollinen vaivannäöstänne.

12     En huomannut tätä eilen illalla. Poikani pani sen taskuuni. Joku kallis henkilö oli kirjoittanut sen ja… Muistakaa nyt, näitä kysymyksiä ei ole kysytty vain ollakseen erilaisia. Joskus ne ehkä kuulostavat erilaisilta, mutta se on joku rehellinen sydän, joka yrittää saada tietää sen. Ymmärrättehän? Sillä tavalla me aina lähestymme sitä, uskoen, että se on joltakin todella rehelliseltä henkilöltä, joka yrittää löytää sen, mikä on oikein.

13     Jokin aika sitten minä olin täällä eräässä kodissa pitämässä rukouskokousta, ja veli Junior Jackson oli siellä kanssani. Hän oli juuri lopettanut puhumisen. Ja siellä oli eräs saarnaaja eräästä toisesta seurakunnasta; ja olin tuskin päässyt lattialle, kun hän jo hyppäsi ylös ja halusi aloittaa hälinän kanssani. No niin, siellä sattui olemaan ehkä noin viisi saarnaajaa, ja he kaikki halusivat kerralla käydä tämän miehen päälle. Minä sanoin: “Ei. Älkää tehkö sitä. Hän antoi haasteen minulle, joten antakaa hänen ja minun selvittää se keskenämme.”

No niin, hän alkoi sanomalla: “Me puhumme, missä Raamattu puhuu, ja olemme hiljaa, missä Se on hiljaa”, ja niin edelleen. Ja hän jatkoi eteenpäin sillä lailla. Ja muutaman hetken kuluttua… Minä vain merkitsin muistiin Kirjoituksia, joita hän lainasi väärin ja asetti väärille paikoille. Niin sanoi: “Siellä ei ollut kuin nuo kaksitoista apostolia, jotka saivat Pyhän Hengen, se oli vain apostoleille. Ja jumalallinen parantaminen oli annettu vain noille kahdelletoista,” ja niin edespäin. Niinpä te voitte nähdä, että hän ampui maalin ohitse miljoona mailia. Sitten, sen jälkeen, kun hän oli puhunut noin puoli tuntia, minä kysyin häneltä… Ja hän sanoi, että minä olin perkele.

14     Ja, kun hän oli lopettanut puhumisen, minä sanoin: “Nyt ensimmäiseksi minä haluan sanoa, veli, että minä annan sen sinulle anteeksi, koska sinä et tarkoittanut sitä. Tiedän ettet tarkoittanut. Sillä, jos sinä olet saarnaaja, ja minä olen saarnaaja, silloin meidän pitäisi olla veljiä.” Näettekö? Ja sitten sanoin: “Mutta ymmärtää väärin toinen toistamme Kirjoituksessa, se on eri asia.”

15     Niinpä me sitten aloimme ottaa esiin Kirjoitusta, ja tuo mies parka oli hetkessä ymmällä, eikä tiennyt, missä seistä tai mitä tehdä. Hänet oli sidottu niin, ettei hän tiennyt mitä tehdä… Mutta lähtiessään rakennuksesta tuona iltana hän sanoi: “Sanon yhden asian, veli Branham, sinulla on Kristuksen Henki.” Näettekö?

Ja sitten ajattelin: “Muutama minuutti sitten perkele, ja nyt Kristuksen Henki.” Se on ainoa tapa teidän lähestyä sitä, siinä kaikki. Kristus… Jos minä olisin nostanut melua…

16     Nyt, sen vuoksi mitä hän teki, hirvittäviä asioita tapahtui hänelle, hän melkein kadotti järkensä; hän hyppäsi mielisairaalan ikkunasta ulos ja melkein tappoi itsensä. Ja nyt hän käy eräiden hyvien ystävieni luona. Hän etsii päivittäin Pyhän Hengen kastetta. Hän haluaa tulla minun tyköni, jotta kädet laskettaisiin hänen päälleen Pyhän Hengen saamiseksi, ja hän on erään suuren kirkkokunnallisen seurakunnan saarnaaja. Näettekö?

17     Niinpä me tulemme rehellisellä sydämellä vastaamaan kysymyksiin, niin kuin vain tiedämme vastata.

18     Ja nyt minä tulen lukemaan tämän kysymyksen, se on kauniisti kirjoitettu:

1a. Veli Branham, olisitko hyvä ja selittäisit, miksi ihmiset Apostolien tekojen 2:4 puhuivat toisilla kielillä, jopa ennen kuin väkijoukko tuli yhteen Apostolien tekojen 2:6:ssa?

Se on ensimmäinen kysymys; oletan, että se on myös sama henkilö. Kyllä, niin on.

19     Hyvä on nyt, jos haluat panna merkille, veli tai sisar, kuka sen sitten kirjoittikin, tulemisesta yläkerrasta alas ei ole sanottu sanaakaan. Tuo kuulijakunta ei ollut siellä ylhäällä. Mutta, kun he olivat tulleet alas pihalle, jonne väkijoukko oli kokoontunut, niin silloin he kuulivat heidän puhuvan kielillä. Ymmärrättekö?

20     Nyt te voitte sanoa: “He puhuivat ollessaan siellä ylhäällä.” Ja jos kysymyksessä on väittely, niin teillä olisi aivan yhtä paljon oikeus sanoa, että he eivät puhuneet, ennen kuin he olivat tulleet sinne alas, koska “kun tämä ääni kuului…” Näettekö?

Tässä on nyt eräs toinen asia, joka kuuluu siihen:

1b. Selittäisitkö, kuinka Simon tiesi, että Pyhä Henki oli annettu Apostolien tekojen 8:18:sta? Se oli Samariassa.

21     No niin, on yksi asia: hän ei tiennyt, että heillä oli Pyhä Henki siksi, että he olisivat puhuneet kielillä; tai Raamattu ei sano heidän tehneen niin; he olivat vain nähneet tulokset. Kukaan ei voi vastaanottaa Pyhää Henkeä ilman, että jotakin tapahtuisi heille. Se on totta. Mutta ei sanottu, että he olisivat puhuneet kielillä, joten sen on täytynyt olla jotakin muuta, kuin kielilläpuhumista mitä hän näki, koska ei ole mitään mainintaa, että he olisivat puhuneet kielillä.

1c. Ja selitä, kuinka me tiedämme, että jotkut ihmiset Helluntaipäivänä puhuivat galileaa?

22     Suurin osa heistä oli Galilealaisia. Ja kaikki heistä… Se on niin kuin sanoin tänä aamuna… On kaksi asiaa, kaksi kykyä, puhuminen ja kuuleminen. Minä tulen nyt ottamaan sen puolen, että nuo ihmiset eivät puhuneet kielillä, vaan kieltä, kun he olivat tulleet alas ja alkoivat tavata ihmisiä. Jos haluatte lukea Kirjoitusta… Kuunnelkaa nyt tarkasti:

…eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia?

Ja kuinka me jokainen kuulemme omalla kielellämme, sen mukaan missä olemme syntyneet?

…eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia?

He ovat voineet puhua galileaa, mutta he kuulivat heitä toisella kielellä.

23     Se on voinut olla, että he puhuivat toista kieltä, heidän omaa kieltään, miten päin tahansa, sillä ei ole merkitystä, se ei vielä tee helluntailaisten käsitystä siitä oikeaksi, koska kuunnelkaahan, tämä on syy miksi. En sanoakseni jotakin erilaista, vaan vain pysyäksemme oikein tosiasioissa. Jos huomaatte… Miksi sitten Pietari nousi puhumaan tuolle koko väkijoukolle, ja jokainen heistä kuuli häntä puhumallaan kielellä, sillä kolmetuhatta vakaata juutalaista kääntyi, jotka olivat niin uskollisia uskonnossaan kuin vain voi olla? Mutta heidän on täytynyt ymmärtää jokainen sana, jonka Pietari saarnasi profeetoista ja niin edelleen, tuoden sen Helluntaihin, koska he huusivat ja sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Näettekö?

Pietari sanoi: “Tehkää parannus, ja ottakaa kaste joka ainoa teistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

24     Sallikaa minun nyt sanoa tämä koko sydämestäni, niin että näette, mitä minä yritän sanoa teille. Minä tietenkin uskon kielillä puhumiseen. Minä uskon, että se on lahja Seurakunnalle. Minä uskon, että on kielilläpuhuminen. Minä olen monta kertaa itsekin puhunut kielillä.

25     Sallikaa minun antaa teille eräs pieni tapaus, josta uskon, että Helluntaina oli jotakin samanlaista. Minä olin Houstonissa, Texasissa, juuri ennen kuin tämä valokuva otettiin (ehkä edellisenä päivänä). Meillä olisi voinut olla kokous Music Hallissa; kokouksissa oli noin kahdeksantuhatta ihmistä. Ihmiset eivät mahtuneet sisälle, joten me menimme sinne Raymond Richeyn tabernaakkeliin… Se oli mammuttimaisen suuri tabernaakkeli. Ja se oli täynnä. Ja minun tuli saarnata ja rukoilla sairaiden puolesta ensin täällä. Ja sillä aikaa, kun he järjestelisivät heitä, minä menisin ja saarnaisin ja rukoilisin heidän puolestansa täällä Raymond Richeyn tabernaakkelissa, joen toisella puolella.

26     Ja sitten, ollessani siellä ja aikeissa palata takaisin Music Halliin, minä… Howard oli juuri antanut minun mennä niin pitkälle kuin vain voin mennä, ennen kuin hän taputti minua olalle. Jos olette huomanneet, siellä huoneessa, kun voitelu on ylläni, he taputtavat minua tällä tavalla, ja se merkitsee, että on aika lopettaa, älä sano enää mitään, lähtekäämme. Ja Howard… Oli tapana minun seistessäni siellä… Hän otti käteni olkapäänsä ylitse ja talutti minut ulos, koska hän tiesi, että olin lopussa.

No niin, kun hän taputti minua, olin aikeissa lähteä puhujanlavalta. Sanoin: “Hyvä on, veli.” Lähtiessäni liikkeelle, eräs pieni tyttö seisoi siellä itkien, pieni meksikolaistyttö, joka näytti noin kaksitoista- tai neljätoistavuotiaalta, teini-ikäiseltä. Katsoin häntä ja sanoin: “Mikä hätänä, kultaseni?” Sanoin: “Hän itkee, Howard.”

Hän sanoi: “Olet saanut tarpeeksesi. Sinulla on toinen ryhmä odottamassa siellä.”

Minä sanoin: “‘Tuo hänet tänne ylös.” Kurottauduin, viittasin kädelläni tällä tavalla, ja hän tuli ylös puhujanlavalle. (Uskon veli Woodin ja joidenkin muiden olleen läsnä tuossa kokouksessa. En tiedä olivatko he tuolla kerralla vai eivät. Veli Wood, onko se niin? Kyllä, sinä olit siellä.) Ja minä sanoin: “Tuo hänet puhujanlavalle.” Sitten sanoin hänelle: “Katsohan kultaseni. Uskotko, että Jumala kykenee kertomaan minulle, mikä sinun vaivasi on?” Ja hän vain piti pientä päätään kumarassa. “Hyvä on”, ajattelin, “hän on ehkä kuuro ja mykkä.”

27     Niinpä katsoin uudestaan; näin, että kysymys oli puheesta. Minä sanoin: “Oi, hän ei osaa puhua englantia.” Hän ei osannut sanaakaan englantia. Hän oli Meksikosta. Niinpä he pyysivät tulkkia tulemaan. Ja minä sanoin: “Uskotko sinä, kultaseni, että Herra Jeesus voi kertoa minulle, mikä sinun vaivasi on?”

Hän vastasi tulkin välityksellä: “Kyllä”, hän uskoi sen.

Ja minä kysyin: “Etkö sinä osaa ollenkaan puhua englantia?” Ja tulkki sanoi sen hänelle.

Hän vastasi: “En!” Hän ei tuntenut yhtään englanninkielistä sanaa; hän oli Meksikosta.

28     Ja sitten alkoi näky. Ja minä sanoin… Katsokaahan, näkyjä ei keskeytetä, koska te silloin puhutte jatkuvasti. Niinpä näkyä ei koskaan tulkita ennen kuin se on ohitse, ja sitten kerrotaan mitä tapahtui. Niinpä silloin, alkaessani puhua; minä näin näyn. Minä sanoin: “Näen pienen, noin kuusivuotiaan tytön. Hänellä on skotti-ruutuinen leninki, hänen mustat hiuksensa, joissa on nauha ruusukkeita, riippuvat alhaalla selässä. Hän istuu vanhanaikaisen lieden ääressä. Siellä on suurikokoinen kattila, josta hän syö keltaista maissia. Niin syö maissia niin paljon, että saa rajun sairauskohtauksen. Hän kaatuu, ja hänen äitinsä laskee hänet vuoteelle, ja hänellä on epileptisiä kohtauksia. Sitä hänelle on tapahtunut.” Näettekö? Minä sanoin: “Sinulla on ollut kaatumatauti siitä lähtien.”

Ja nopeasti, ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, hän katsoi ylös tulkkiin ja sanoi omalla kielellään, “Minä ajattelin, ettei hän osannut puhua espanjaa.” Ja tuo tulkki kysyi: “Puhuitko sinä espanjaa?” Minä sanoin: “En tietenkään! Minä puhuin englantia.” Hän sanoi: “Mutta hän sanoi sinun puhuneen espanjaa.”

Silloin käsitin sen. Sanoin: “Pysäyttäkää nauhurit.” Siellä oli paljon, ehkä noin kolmekymmentä nauhuria pyörimässä.

Noina päivinä… Veli Roy Roberson, etkö sinä ollut siellä? Kyllä, veli ja sisar Roberson olivat siellä.

29     Niinpä sanoin: “Pysäyttäkää nauhurit. Soittakaa se meille.” Ja itse asiassa se oli englantia. Mutta katsokaahan, sitten, kun aloin… Niin kauan kuin näky jatkui, minä puhuin englantia, mutta hän kuuli sen espanjaksi. “Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet.” Näettekö? Mutta niin pian kuin minä itse aloin puhua, hän ei kuullut mitään mitä sanoin; mutta innoituksen ollessa ylläni…

30     No niin, soveltakaapa se nyt kerran Helluntaihin. Näettekö? Ystävät, Jumala on tuomarini, se oli Pyhä Henki, joka teki sen. Soveltakaamme se nyt Helluntaihin, nähdäksemme tarkoituksen. Pyhä Henki ei tee mitään vain sanoakseen tehneensä sen; sillä täytyy olla aihe ja syy. Ymmärrättekö?

31     Nyt, Helluntaipäivänä… “Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet? Eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?” Kuinka he tiesivät heidän olevan galilealaisia, elleivät he puhuneet galileaa? He olivat kaikki pukeutuneet samalla tavalla. Kuinka he tiesivät, että he olivat galilealaisia? “Eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia? Ja kuinka me sitten kuulemme jokainen omalla kielellämme, sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet?”

32     Ja sitten esiin astuu toinen mies, galilealainen, Pietari, ja alkaa saarnata heille. Ja tavalla tai toisella kolmetuhatta sielua ymmärsi häntä, tuosta kansanpaljoudesta, ja tulivat käännytetyiksi ja antoivat elämänsä Kristukselle.

33     Kuunnelkaa nyt. Sallikaa minun vielä antaa teille yksi raamatunpaikka. Olkaa nyt niin hyvät! Katsokaamme mitä tuo suuri pyhä Paavali sanoo. Ja sitten luemme 1. Kor. 12, ja jatkamme 1. Kor. 13, Paavali puhuu siitä kuinka “korvat eivät voi sanoa nenälle: ‘Minä en tarvitse sinua’”, ja niin edespäin, eri ruumiinjäsenistä. Sitten kuunnelkaapa mitä hän sanoo 13. luvussa.

34     No niin, me tiedämme, että Raamatussa mainitaan kahdet erilaiset kielet. Yksi on maanpäällä puhuttu kieli, ja toinen on tuntematon kieli.

35     Nyt, monet kaikkein kalleimmista ystävistäni. Olen kertonut teille olevani helluntailainen. Useimmat ystävistäni uskovat, että kun he saavat Pyhän Hengen, he nousevat ylös ja puhuvat tuntemattomalla kielellä. Se on tarkalleen vastoin Kirjoitusta, koska silloin ihmiset eivät tiedä, mitä he sanovat. Mutta Helluntaipäivänä, jokainen tiesi, mitä he sanoivat; se oli Evankeliumin meneminen jokaiselle kansakunnalle. Ymmärrättekö? Jeesus sanoi, että Evankeliumi täytyi saarnata koko maailmalle, alkaen Jerusalemissa. Siksi sen täytyi olla sillä tavalla.

Huomatkaa nyt. Paavali sanoi, että jos te puhutte tuntemattomalla kielellä, joka on kielilläpuhumisen lahja, niin ellei sitä tulkita tai paljasteta, siitä ei ole paljoakaan hyötyä. Ja sitten me näemme, kuinka hän 13. luvussa sanoo: “Vaikka minä puhuisin ihmisten (se on maanpäällisillä kielillä) tai Enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” Niinpä te voitte puhua aidoilla ihmisten tai Enkelien kielillä, eikä teillä kuitenkaan vielä ole Pyhää Henkeä.

36     Emmekö me juuri puhuneet siitä Hebrealaiskirje 6:ssa? Sade lankeaa sekä vehnän, että rikkaruohon ylle. Eikö Jeesus sanonutkin, että “sama sade tulee sekä oikeille, että väärille”? Näettekö? Sama sade, joka antaa kasvun vehnälle antaa myös kasvun rikkaruoholle. Mutta se on hedelmä, josta te tunnette sen. Ja Hengen ensihedelmä on rakkaus. Mitä Paavali sanoi: “Vaikka minä puhuisin kaikenlaisilla kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, pitkämielisyyttä, hyvyyttä, uskoa, kärsivällisyyttä, ja niin edelleen, ei se minua mitään hyödyttäisi.” Ymmärrättekö?

37     Ja sitten, huomatkaa tämä lahjoista. Te sanotte: “Oi, siinä vasta on suuri Jumalan mies; oi, kuinka hän tekee ihmeitä.” Se ei vielä tee häntä oikeaksi.

38     “Vaikka minulla olisi ihmeiden tekemisen lahja”, sanoi Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, tai jotakin siihen tyyliin: “Vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria, mutta ei Hengen hedelmää, rakkautta, minä en vielä mitään olisi” (ymmärrättekö?), koska usko tekee mitä tahansa. Siksi aina sanon: “Teidän pelastumisenne ei teitä paranna, vaan teidän uskonne.” “Jos voit uskoa.”

39     No niin. Näettekö sitä? “Vaikka minä puhuisin ihmisten tai Enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta (vaikka se voidaankin tehdä), en minä mitään ole.” Niinpä te näette, että te ette voi sanoa mitään sellaista.

40     Nyt haluaisin sanoa kalliille metodistiystävälleni, joista kaksi istuu tässä, ja heitä on kaikkialla. Minulla on heitä täällä monia. Varhaisina, alkukantaisina päivinä metodistikirkossa uskottiin, että kun joku oli tarpeeksi uskonnollinen ja pyhitetty huutaakseen, niin hänellä oli Se. Helluntailaiset sanoivat, kun hän puhui kielillä, hänellä oli Se. Ja nykyään he sanovat, että jos teillä on parantamisen palvelustehtävä, silloin teillä on Se. Mutta ei ole yhtään…

41     Kuulkaa, ystävät. Älkää yrittäkö olla riippuvaisia sensaatioiden etsinnästä. Sen sijaan, luottakaa tosiasioihin, eikä sensaatioihin. Huutaminen, se kyllä sopii; kielilläpuhuminen, sekin on hyvä; on sopivaa ylistää Herraa; on hyvä, jos on usko ihmeiden tapahtumiseksi, kaikki nuo asiat ja nuo tunteet… Jotkut heistä sanovat: “Oooo, tunsin Sen kuin kohisevan tuulen.”

42     Toinen sanoo: “Minä tunsin tulen sielussani.” Kumpainenkaan niistä ei tee sitä oikeaksi. Kysymys on siitä, mitä te olette sen jälkeen, kun olette vastaanottaneet Sen. Ymmärrättekö? Vain sillä on merkitystä. Näettekö? Niinpä te ette voi osoittaa sitä johonkin määrättyyn tunteeseen.

43     Se on nyt rehellisesti parhaan tietoni mukaan. Voin olla väärässä; jos olen, silloin minä ymmärrän väärin Kirjoituksen. Ja jos se on vastakkaista, niin tarkoitukseni ei ole olla vastakkainen. Ymmärrättehän? Mutta minä vain kerron oman versioni siitä, minkä uskon Totuudeksi.

44     Tämä on ottanut paljon aikaa, ennen varsinaisen kokouksen alkamista, mutta me emme puhu näistä asioista liian usein täällä tabernaakkelissa. Uskon, että tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, ehkä vuoteen tai kahteen. Ja sitten, ehkä jotkut ihmisistä tulevat ja sanovat: “Minulla oli kokemus änkyttävistä huulista, ja minä olen tehnyt tätä, ja minä olen tehnyt tuota”, ja minä olen sanonut heille: “Hyvä on. Se on hienoa.”

45     Nyt, jos te haluatte puhua tuntemattomalla kielellä, niin uskon, että Jumala on antava teidän tehdä sen. Mutta Kirjoitusten mukaan, te ette vielä ole mitään, ennen kuin Pyhä Henki on tullut. Sitten sen jälkeen, kun Pyhä Henki tulee, te voitte puhua kielillä ja teillä voi olla… Jumala tulee ottamaan sen luonteen, joka teillä on, ja leikkaava sen teille sopivaksi, ja tekee teistä palvelijan siihen, mihin te parhaiten sovellutte. Hän saattaa panna teidät saarnaamaan Evankeliumia; Hän saattaa antaa teille kielilläpuhumisen lahjan; Hän saattaa tehdä teistä profeetan, Hän saattaa antaa teille profetian hengen; on vaikea sanoa, mitä Hänellä on teitä varten; tai Hänellä voi olla ne kaikki teitä varten. Mutta ensimmäinen asia, josta tulee olla varma, on se, että ei sensaatioissa, tunteessa, vaan yhdessä Hengessä me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen. Ja sitten lahjat ovat tuossa Ruumiissa, kielilläpuhuminen ja kaikki muu.

46     Mitäs jos… jos joku nasarealainen tulee luokseni… Te voitte sanoa: “Veli Branham, nyt ovat nasarealaiset ja metodistit. He sanoivat saaneensa Pyhän Hengen, kun he huusivat.” Minä en sano, etteivätkö he saaneet Sitä. Mutta tässä on yksi asia, jota tarkkaan, se on heidän hedelmänsä. Kun Totuus on paljastettu, niin jotkut heistä kääntyvät katkerasti sitä vastaan, sanoen: “Se on perkele.” Ja silloin hedelmä osoittaa, mistä se tulee. Ymmärrättekö? Se osoittaa, että he eivät saaneet Sitä. Mutta nuo, jotka ovat halukkaat vaeltamaan Valossa, vastaanottamaan Sanan…

47     Minä saarnasin jokin aika sitten täällä Kentuckyssa. Siellä kokouksen jälkeen oli eräs mies, joka kuului seurakuntaan, joka uskoo, että ihmeiden päivät ovat ohitse. Hänellä oli lyhty kädessänsä. Ja hän sanoi: “Odotin sinua, saarnaaja.” (Olin siellä vanhan setäni kanssa, joka nyt on jo nukkunut pois).

Minä sanoin: “Kyllä, herra!”

Hän sanoi: “Minä olen se-ja-se.”

Ja minä puristin hänen kättänsä. Minä sanoin: “Olen todella iloinen tavatessani sinut, veljeni.”

Ja hän sanoi: “Minä vain halusin kertoa sinulle, että uskon sinun olevan täydellisesti väärässä.”

Minä sanoin: “Sinulla on oikeus tehdä niin, koska olet amerikkalainen.”

Hän sanoi: “No niin, katsohan…”

Minä sanoin: “Missä sinä tarkoitat ‘väärässä’, parantumisessako?” Minä kysyin: “Entä miten on tuon pienen paljasjalkaisen tytön kanssa, joka eilen illalla tuli sinne, ja jolla oli tuo pieni vauva?” Hän ei itsekään ollut yli neljäntoista, hän oli paljain jaloin ja puettuna tuollaiseen pieneen puuvilla mekkoon, (minä en tiedä juuri paljoakaan kankaista). Ja hänellä oli tämä pieni vauva käsissään. Hän tuli luokseni. Ja ihmiset olivat siellä kurkkimassa ikkunoista. (Ja tänä tapahtui metodistikirkossa, White Hillin metodisti kirkossa, aivan Burkesvillen ulkopuolella, Kentuckyssa, jossa olen syntynyt.) Ja hänellä oli tänä pieni vauva. Ja minä sanoin: “Sisar…” Olin kysynyt: “Onko joku sairas?”

Ja hän tuli sinne, hieman ujona, pää painuksissa; ja hän sanoi: “Kyllä, herra, minun vauvani.” Ja tuo pienokainen [Veli Branham esittää.] nyki sillä tavalla.

Minä sanoin: “Mikä, sillä on vikana, sisar?”

Hän sanoi: “Se nytkähtelee.”

Ja minä sanoin: “Nytkähtelee?”

“Kyllä, herra!”

Minä kysyin: “Kuinka kauan, sillä on ollut tämä nyintä?”

Hän sanoi: “Siitä asti, kun se syntyi, ja se on nyt lähes vuoden vanha.”

Ja minä kysyin: “Olisitko sinä halukas antamaan tuon lapsen minulle?” Siellä vuoristossa teidän on oltava varovaisia sen kanssa.

Ja hän sanoi: “Kyllä, herra!” Ja hän antoi tuon pienokaisen käsivarsilleni.

48     Ja sydämessäni… Minä vain seisoin hiljaa minuutin verran. Minä sanoin: “Jumala, jos Sinä sallit minun voittaa nämä ihmiset, tee silloin jotakin puolestani nyt.” Ja pitäessäni sitä käsissäni, tuo nytkähtely lakkasi. Katsoin sitä; istutin sen käsivarrelleni ja leikin sen kanssa. Ja se virnisteli ja nauroi minulle. Katsoin tuota tyttöä. Hänen pieni päänsä oli kumarassa, hiukset olivat jakauksella ja palmikot riippuivat selässä. Hän kohotti päänsä ja kyyneleet valuivat alas hänen poskiltaan. Karkeita miehiä seisoi siellä pitkine partaisine kasvoineen, ja kyyneleet vierivät alas heidän poskiaan. Katsoin ympärilleni ja sanoin: “Tässä on vauvasi, sisar. Jeesus Kristus tekee sen terveeksi.” Ja nuo vanhat naiset alkoivat pyörtyä ja kaatua lattialle. Ja he kaatoivat vettä heidän kasvoilleen ja tuulettivat heitä.

Minä kysyin: “Mikä sen teki?”

Hän vastasi, “Herra Branham, minä en voi hyväksyä mitään ennen kuin todella näen sen.”

Sanoin: “No niin, se on hyvä idea, luulisin, mutta”, minä kysyin, “haluaisin kysyä sinulta, missä sinä asut?”

Hän sanoi: “Tämän vuoren takana tuolla päin. Tule kanssani päivälliselle tänä iltana, ja minä tulen antamaan sinulle kirnupiimää ja maissileipää.”

Sanoin: “Haluaisin tulla mukaasi, ja olen todella nälkäinenkin, mutta en voi tehdä sitä. Minun täytyy mennä kotiin setäni kanssa.”

Kysyin häneltä, “Kuinka sinä tiedät pääseväsi kotiisi?”

Hän sanoi: “Minä vain kävelen tuon vuoren ylitse.

Kysyin, “Voitko nähdä kotiasi?”

Hän sanoi: “En!”

Sanoin: “Mistä sinä sitten tiedät pääseväsi sinne?”

Hän sanoi: “Siellä on polku, joka johtaa sinne.”

Minä sanoin: “Mutta sinä et kuitenkaan näe sitä, ja sinä kerroit minulle juuri, ettet voisi hyväksyä mitään, jota et todella näkisi.”

“Oi”, hän sanoi, “minulla on valo, ja minä kävelen valon kanssa.”

Minä sanoin: “Se on juuri se, mitä minä yritän saada sinut tekemään. Aivan samoin kuin lyhty antaa valoa, sinä vaellat Valossa, niin kuin Hän on Valossa.” Silloin me pääsemme perille. Vaikka en näekään sitä selvästi, minä kuitenkin tiedän, että se tulee olemaan siellä.

49     Rukoilkaamme nyt. Taivaallinen Isä, me olemme kiitolliset Sinulle Jeesuksen Kristuksen hyvyydestä, joka on rakkauden keskipiste. Ja minulla oli tapana ajatella, että Jumala oli vihainen minulle, mutta Jeesus rakasti minua; mutta nyt minä näen, että juuri Jeesus on Jumalan sydän. Niinpä minä tiedän, että Sinä rakastit minua ja kärsit puolestani.

50     Ja Isä Jumala, minä rukoilen tämän maailman puolesta tänään, ja meidän maamme puolesta. Minä rukoilen Herra, anteeksiantamusta omille virheilleni ja niiden ihmisten virheille, jotka Sinä olet antanut minun paimennettavikseni. Ja rukoilen, että siunaisit jokaista, joka on ollut tässä pienessä kokouksessa ja, joka on kysynyt kysymyksiä… Tai ehkä olen sanonut jotakin vastoin sitä, mitä he uskovat. Herra, en osaa selittää sitä itse, olen kykenemätön siihen. Etkö Sinä antaisi heidän tietää mitä sydämessäni tarkoitan? Ole hyvä ja tee se, minä rukoilen. Siunaa heitä yhdessä.

51     Siunaa meitä nyt, kun odotamme Sinun Sanaasi, muutamia hetkiä ennen kastetilaisuutta. Auta meitä puhumaan sitä, mikä on oikein. Auta meitä tässä sanomassa tänä iltana. Kurkkuni ollessa hieman käheä, minä rukoilen, että Sinä tulet auttamaan minua, rakas Jumala, ja tulet parantamaan sairaat ja ahdistetut, jotka ovat ihmisten keskellä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

52     Nyt, jos haluatte, niin menkäämme muutamaksi hetkeksi Roomalaiskirjeen kuudenteen lukuun.

Hetkinen vain. Uskon, että minulla on… Uskon, että minulla on niitä paljon lisää. Mitä, jos vastaisin niihin keskiviikkoiltana, jos se sopii. Nyt on jo myöhä, enkä huomannut näitä täällä kuin juuri nyt.

Lukekaamme nyt Roomalaisten 6. luvusta:

Mitä siis sanomme? Tuleeko meidän jatkaa synnissä, että armo voisi lisääntyä?

Pois se! Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, eläisimme yhtään pidempään siinä?

Ettekö te tiedä, että niin monet meistä, jotka olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa?

Sen vuoksi me olemme kasteella haudatut hänen kanssaan kuolemaan: että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkaudella, niin myös meidän pitää vaeltaa elämän uutuudessa.

Sillä, jos me olemme istutetut yhdessä hänen kuolemansa kaltaisuudessa, meidän tulee myös olla hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa.

53     Ja haluaisin ottaa tekstikseni tänä iltana noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi: Tuntomerkki, Samaistettuna Kristuksen kanssa.

54     Te tiedätte, että maassa on tänään niin monia tyytymättömiä ihmisiä. Ja se on hämmästyttävää, kun te kuljette ympäri ja löydätte niin paljon tyytymättömyyttä. Ihmiset tuskin tietävät, mitä he tahtovat tehdä. He ajavat seitsemää tai kahdeksaakymmentä mailia kolmenkymmenen mailin rajoitusalueella, vinguttavat jarruja ja kääntyvät nurkan ympäri ja lähtevät ajamaan sellaisella vauhdilla, että polttavat puoliksi renkaansa, vain kaupunkikorttelin mitan, istuakseen ja keskustellakseen hetken jonkun kansaa. Näyttää siltä kuin ihmiset eivät tietäisi, mitä he tahtovat.

55     Jotkut heistä häiriintyvät niin pahoin, että menevät lääkekauppaan ja ostavat itselleen pullon arsenikkia tai jotakin muuta ja tekevät itsemurhan. Heidät löydetään kuolleina. Jotkut heistä avaavat kaasuhanan huoneessa ja toiset istuvat autoissaan, jonne he pakoputkesta johtavat letkulla hiilidioksidikaasua, päästäkseen pois elämästä. Jotkut kiipeävät jollekin sillalle, kirjoittavat pienen kirjeen, jonka kiinnittävät vaatteisiinsa, jotka he jättävät sinne, ja heittäytyvät alas kuollakseen joessa; he hyppivät alas vuorilta ja korkeista torneista. Jotkut ottavat pistoolin ja todella täräyttävät aivonsa ulos. He ovat vain tyytymättömiä.

56     Sairaalat ovat täynnä tyytymättömiä ihmisiä. Mielisairaalat ovat ylitäynnä. Ihmiset ovat tyytymättömiä, he eivät tiedä, mitä he tahtovat. Näyttää kuin olisi jotakin, mitä he yrittävät tavoittaa, mutta eivät koskaan saavuta sitä.

57     Ja myös me näemme, että kodit, jotka ovat kansakunnan selkäranka sekä seurakunnat, me näemme kotien rikkoutuvan, ja avioero-oikeudet ovat tulvillaan avioero asioita. Ja nuorisorikolliset äidit jättävät pienet lapsensa lastenhoitajille ja menevät töihin jonnekin, vaikka heidän miehillään on hyvät työpaikat, mutta he eivät yksinkertaisesti tyydy olemaan äitinä ja pysymään kotona. He eivät tyydy pukeutumaan naisten tavalla, vaan he haluavat pukeutua kuten miehet. Miehet haluavat olla kuten naiset. Ja näyttää kuin jotakin olisi jossakin vialla. Ihmiset tavoittelevat jotakin eivätkä löydä sitä. On säälittävää olla sellaisessa tilassa.

58     Ihmiset ovat etsineet kaikkialta löytääkseen jotakin, saadakseen itsellensä esimerkin. Ottakaamme, vaikka meidän päivämme naiset; he katselevat televisiota, kunnes näkevät kuinka joku määrätty elokuvatähti on pukeutunut; ja kaikki naiset tahtovat pukeutua hänen tavallaan tai toimia hänen tavallaan, tehden hänet esimerkiksensä. Jotkut kauniit tytöt, elämänsä kukoistuksessa, yrittävät ottaa esimerkkiä jostakin filmitähdestä, ja lopulta löytävät itsensä niin synnin kietomina, etteivät voi päästä ulos siitä. Mikä vahinko. Kun näkee, kuinka he tulevat kokouksiin, ja kyyneleet virtaavat heidän poskiltaan… Mutta he yrittävät löytää jotakin.

59     Ottakaamme miehet. Te näette kuinka vanhat miehet kaduilla ja liike-elämässä tahtovat olla kuin teini-ikäiset. He leikkaavat hiuksensa tasaisiksi päälaelta ja niskassa heillä on jonkinlainen ankanpyrstö. Hän haluaa olla teini-ikäinen. Teini-ikäinen taas haluaa olla kuin joku näistä rock’n’roll kuninkaista. Mihin he päätyvät? Syntiin ja häpeään.

60     Ihminen näyttää olevan tyytymätön. Hän juoksee kaikkialle. He kuuntelevat radiota kuullakseen vitsejä, joita nämä vitsinikkarit veistelevät. Ja he yrittävät matkia tai toimia niin kuin nuo ihmiset tekevät.

61     Ottakaa pienet pojat kaduilla, kuinka hänen täytyy olla kuin joku Paladin tai Hopalong Cassidy tai… Ja kaupallinen maailma on ottanut sen ja tekee siitä miljoonia dollareita. Heidän täytyy olla kuin joku Roy Rogers tai herra Dillon tai joku jostakin televisio-ohjelmasta. He yrittävät jäljitellä tuota henkilöä. He ovat asettaneet heidät esimerkiksensä. He ovat ottaneet heidät elämänsä mittapuuksi. Ja mitä he löytävät tien päästä? Noista pikkumiehistä tulee gangstereita ja rosvoja. Naiset tulevat prostituoiduiksi, katutytöiksi, ja rikollisiksi. Ja miehet tulevat uhkapelureiksi ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. Seurakunnat yrittävät jäljitellä jotakin toista, suurempaa seurakuntaa.

62     Näyttää siltä kuin ihmisten keskuudessa ei olisi mitään tyytyväisyyttä. Mikä saa heidät tekemään sen? Se on jotakin varten; se on heidän luonteensa. Jumala antoi heille tuon luonteen. Heillä on luonne, joka saa aikaan sen, että he tahtovat samaistaa itsensä jonkun kanssa. Heillä täytyy olla jotakin minkä kaltaisia he tahtovat olla, jokin tavoite elämässä. He tahtovat olla filmitähtiä tai karjapaimenia tai jotakin muuta sen kaltaista.

63     Ollessani matkalla kotiin kuuntelin radiosta eräästä suuresta italialaisesta miehestä Denveristä, joka yritti leikkiä Hopalong Cassidya, tai jotakin sellaista, ladatulla aseella; sen sijaan hän tulee olemaan rampa lopun elämäänsä, hän ampui pois polvilumpionsa. Siinä se on teille.

64     Mutta he tahtovat löytää jotakin, jonka kanssa samaistaa itsensä. Ja syy, miksi he tekevät niin, on se, että heissä on jotakin, Jumala on tehnyt heidät sellaisiksi. Mutta Jumala myös antoi esimerkin, jonka kanssa samaistua, ja se oli, kun Hän teki Jeesuksen Kristuksen teidän Pelastajaksenne. Se on tuo Esimerkki. Sitä ihmisten pitäisi haluta, olla samaistettu Jeesuksen kanssa, olla Hänen kaltaisensa.

65     Jos kaikki pienet pojat, jotka tahtovat olla Hopalong Cassidyja, ja nämä pienet tytöt, jotka haluavat olla kuten Annie Oakley ja niin edelleen; jos he vain haluaisivat olla Jeesuksen kaltaisia sillä tavalla kuin he haluavat sitä, niin pyhäkoulut olisivat täynnä kaikkialla. Jos naiset, jotka tahtovat olla niin kuin joku filmitähti, haluaisivat olla kuten Jeesus… Niin seurakunnassa ei koskaan tarvitsisi kerätä uhria. Varmasti ei!

66     Jumala antoi ihmiselle halun seurata esimerkkiä, ja Hän antoi hänelle Esimerkin. Tuo Esimerkki on Jeesus Kristus, jonka kanssa samaistua.

67     Jos me nyt haluaisimme olla enemmän Hänen kaltaisiaan, silloin ei maailmassa olisi niin paljon suuria johtajia; maailmassa ei olisi yhtään nälkäistä lasta; ei olisi mitään viskin juomista tai uhkapeliä. Jumala antoi meille Esimerkin minkälaisia olla, mutta me kieltäydymme olemasta sitä. Se on vikana maailman kanssa. Heillä on halu, Jumala on antanut sen heille, mutta he ovat kohdistaneet sen väärään suuntaan. On aika palata takaisin ja ottaa oikea suunta, olla kasvotusten Golgatan kanssa. Luonto todistaa sen.

68     Jos nyt tämän päivän ihmiset, joilla on näin suuret halut olla jonkun esikuvan kaltaisia, ottaisivat Kristuksen esimerkiksensä, silloin meillä ei olisi työtä yhdellekään poliisille koko maassa. Jokainen olisi vaatimaton ja nöyrä; jokaisella olisi veljellinen rakkaus toistaan kohtaan; eikä olisi enää yhtään avioero-oikeudenkäyntiä koko maassa. Ei olisi koskaan enää mitään sairautta; kaikki sairaalat jäisivät työttömiksi, jos jokainen yrittäisi pitää Jeesusta Kristusta Esimerkkinään. Meillä ei olisi tarvetta mistään muusta.

69     Niinpä tuo luonne on ihmisessä, mutta hän kohdistaa sen väärään asiaan. Hän tekee jostakin ihmisestä… Ja te tiedätte Raamatun sanovan, että me olemme kirottuja, jos pitäydymme lihaan, tai panemme luottamuksemme lihaan. Kuinka hyvin minä sen tiedänkään; on niin helppo tehdä niin.

70     Se mikä aiheuttaa niin paljon siitä, on meidän lehtikojumme, jotka ovat täynnä karkeita viikkolehtiä; kotimme ovat täynnä pin-up-kuvia; uutislähetyksiämme ei sensuroida, kaikki on täysin vapaata, voidaan veistellä minkä kaltaisia vitsejä tahansa, tai tehdä kaikenlaisia hirvittäviä asioita. Keskuudessamme ei enää ole mitään puhtautta. Tiedän teidän ajattelevan, että olen hirvittävän kova siinä asiassa, mutta jonkun on oltava kova siinä. Se yksinkertaisesti täytyy tehdä.

71     Kun olin pieni poika, minä luin kirjan “Tarzan ja apinat”. Äidillä oli vanha turkismatto pukeutumispöydän edessä, jonka rouva Wathen oli antanut hänelle. Minä leikkasin sen palasiksi ja tein siitä itselleni tarzan-asun, ja nukuin puussa viikon ajan. Halusin olla Tarzan. Sitten, kun luin kirjan “Yksinäisen tähden ratsastaja”, minä ratsastin luudanvarrella kuin puuhevosella, yrittäen olla “Yksinäisen tähden ratsastaja”.

72     Kyse on vain siitä, mitä ihmiset haluavat tehdä; siitä mitä te luette ja musiikista mitä te kuuntelette. Menkää ravintolaan, ja heti siellä on tämä vanha rock’n’roll… Ei ihme, että ihmiset tulevat hulluiksi. Se riittää tekemään inhimillisen olennon hulluksi.

73     Mutta oi, olen oleva kiitollinen koko iankaikkisuuden siitä päivästä, kun luin Jeesuksesta! Se tyydytti minut. Minä haluan olla Hänen, kaltaisensa. Se on minun haluni, olla kykenevä kääntämään toinen poski tai kulkemaan toinen maili, olla kykenevä antamaan anteeksi, kun kaikki on teitä vastaan, niin ettei sydämessä ole mitään ketään vastaan, vaikka he kohtelevatkin teitä väärin teidän oikeiden tekojenne vuoksi, vaan te yhä rakastatte heitä. Sillä tavalla minä haluan olla. Minä haluan olla sen kaltainen henkilö. Haluan olla kykenevä, kun minua parjataan, olemaan parjaamatta takaisin. Senkaltaisen Esimerkin Jumala antoi meille Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän tulisi olla samaistuneita Hänen kanssaan.

74     “Kuinka te sitten samaistutte Hänen kanssaan?” te kysytte. Ei pukeutumalla Hollywoodin tähtien tavalla ja tekemällä näitä muita asioita. Vaan kuinka te samaistutte Jeesuksen Kristuksen kanssa? Ensimmäiseksi, te kadutte menneitä tekojanne. Ja sitten, te samaistutte Hänen kanssaan täällä kastealtaassa. Ja ilman epäilystä monet tulevat samaistumaan Hänen kanssaan muutaman minuutin kuluttua. Te samaistutte Hänen kanssaan kasteessa, sillä, jos me olemme haudatut Kristuksessa, me olemme samaistetut Hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemukseensa. Siksi meidät kastetaan. Me menemme veteen ja nousemme sieltä todistaaksemme, että me uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Ja jos me olemme istutetut Hänen kaltaisuudessansa, Hänen kuolemassansa, silloin Jumala on antanut meille lupauksen: me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan ylösnousemuksessa!

75     Samaistakaapa itsenne jonkun filmitähden kanssa ja katsokaa, missä te tulette olemaan. Samaistakaa itsenne jonkun karjapaimenen tai teini-ikäisen kanssa, ja nähkää missä tulette olemaan. Ja minä annan teille haasteen tänä iltana: samaistakaa itsenne Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen kuolemassaan ja Hänen ylösnousemuksessaan, ja nähkää missä te tulette olemaan ylösnousemuksessa. “Sillä, jos me kärsimme Hänen kanssaan, me myös olemme hallitseva Hänen kanssaan.” Jumala on antanut meille lupauksen. Minun koko haluni on olla Hänen kaltaisensa. Ota minut, Herra, muovaa minut ja valmista minut, muotoile minut uudestaan. Särje minut niin kuin saviastia särjetään ja muovaa minut uudestaan.

76     Vanhassa Testamentissa, kun joku halusi samaistua Jumalan huoneessa, hän otti kaikkein viattomimman asian, mitä hän voi löytää, karitsan. Hän tiesi, että tuo karitsa oli vapaa synnistä, koska se ei tiennyt mitään synnistä. Hän otti karitsan, laski kätensä sen pään päälle ja tunnusti syntinsä; ja uskon kautta hän siirsi syntinsä tuon karitsan päälle, ja tuon karitsan viattomuuden itsensä päälle. Ja sitten tuo karitsa kuoli, koska se oli syntinen. Ja tuo mies eli uskon teon kautta tottelemalla sitä, mitä Jumala oli sanonut. Mutta mitä hän teki? Hän lähti ulos temppelistä saman halun kanssa, joka hänellä oli ollut sisään tullessaan, koska tuossa veressä ollut karitsan elämä, ei voinut tulla takaisin inhimilliseen elämään, koska se oli eläimen elämä. Tuo mies lähti ulos saman halun kanssa, joka hänellä oli ollut, ja sen vuoksi hän jatkuvasti teki jälleen syntiä.

77     Mutta tuli aika, jolloin Jumala valmisti Esimerkin, ja Hän antoi meille Herran Jeesuksen. Ja, kun syntinen laskee kätensä Hänen jalon päänsä päälle ja tunnustaa syntinsä, silloin synti siirtyy syntisestä Jeesukselle, ja Hänen, Jeesuksen, viattomuus siirtyy Pyhällä Hengellä tuohon henkilöön, ja hän on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Sen kanssa minä haluan olla samaistettu. Raamattu sanoo: “Hän tietämättä mitään synnistä, oli tehty synniksi meidän edestämme.” Syy, miksi Hän kärsi, oli meidän syntiemme edestä. Ja meidän velvollisuutemme on katsoa näitä asioita ja nähdä, että Jumala on pannut meihin nämä halut, saadakseen meidät haluamaan olla Hänen kaltaisiaan.

78     Ja nyt, jos te voitte nähdä sen uskon kautta, ennen kuin todellinen halu iskee teihin, tulkaa ja olkaa samaistetut Hänen kanssaan kasteessa. Ja sitten, kun teidät on istutettu Hänen kuolemansa kaltaisuudessa, te myös tulette olemaan osalliset Hänen kaltaisuudestaan ylösnousemuksessa. Sillä, kun Hän tuli haudasta, Hän oli sama Jeesus, joka meni hautaan. Ja jos me olemme Kristuksessa (ja kuinka me pääsemme sisälle? Pyhän Hengen kasteella.), me olemme tuona päivänä tuleva esiin ja oleva osalliset Hänen ylösnousemuksestansa.

Vuosia sitten meillä oli tapana laulaa erästä pientä laulua.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Kautta koko elämän matkan Maanpäältä Kirkkauteen,
Pyydän vain olla kuin Hän.
Beetlehemin seimestä tuli esiin Muukalainen;

Muukalainen maailmalle.

Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Kautta koko elämän matkan Maanpäältä Kirkkauteen
Pyydän vain olla kuin Hän.

79     Olemalla osalliset Hänen nöyryydestään, te myös tulette olemaan osalliset Hänen voimastaan. Olemalla osalliset Hänen tottelevaisuudestaan, te tulette myös olemaan osalliset Hänen ylösnousemuksestaan. Tehkää niin kuin Jumala käskee tekemään. Suurin asia, mitä voin sydämessäni ajatella, on olla Jeesuksen Kristuksen kaltainen, olla samaistettuna Hänen kanssaan. Siksi minä kastan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, koska Hän on meidän tuntomerkkimme. Me kuljetamme mukanamme tuntomerkkiä. “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se Jeesuksen Kristuksen Nimessä, antaen siitä ylistyksen Jumalalle.” Ja me samaistumme Hänen kanssaan kasteessa.

80     Tänä iltana, me tulemme kastamaan, muutaman minuutin kuluttua. Täällä on ihmisiä, jotka haluavat tulla kastetuiksi, ja jos teidän sydämessänne on mitä tahansa maailmallista halua tai kunnianhimoa, katukaa niitä juuri nyt. Kertokaa Jumalalle, että te vain janoatte olla Jeesuksen kaltainen. Tulkaa nöyrästi. Ja sitten, kun te laskette kätenne Hänen päänsä päälle, ja uskon kautta tunnustatte syntinne, sanokaa: “Herra, olen pahoillani, että olen tehnyt sen.” Mitä silloin tulee tapahtumaan? Jumala tulee siirtämään kaiken teidän syyllisyytenne Hänen päälleen, ja ottamaan Hänen viattomuutensa ja panemaan sen teihin, ja sitten te seisotte vanhurskautettuina Jumalan läsnäolossa, koska te olette uskoneet Jeesukseen Kristukseen, Hänen Poikaansa. Mikä pelastussuunnitelma! Sitten te tulette olemaan osalliset Hänen kirkkaudestaan. Jumalan hyvyys on tuleva sydämeenne. Hänen ylösnousemuksensa voima tulee tekemään teidät uudeksi henkilöksi. Se tulee tyydyttämään jokaisen kaipauksen.

81     Kun olin poika, minä tein kaikkea mitä olin tarpeeksi suuri tekemään, ja myös paljon asioita, joiden tekemiseen en ollut tarpeeksi suuri. Minä yritin. Minä rakastan metsästämistä. Ajattelin: “Se oli sitä.” Ajattelin sitä, kuinka isäni oli ratsastaja. Ja minä ajattelin: “Jospa vain pääsisin länteen… “

Sitten veli, erään kerran siellä kaukana Arizonan vuorilla, tuodessamme alas karjalaumaa, minä istuin siellä, ja eräällä pojalle, jonka nimi oli Slim. Hänellä oli vanha kampa ja palanen paperia, ja hän soitti; eräs toinen mies Texasista istui siellä kitaran kanssa, näppäillen sitä, ja sitten he tulivat erääseen hymniin. Minä olin ottanut satulan hevoseni selästä ja käytin sitä tyynynäni, makasin siellä huopa vedettynä päälleni ja saappaat jaloissani, kannusten pitäessä jalkojani ylhäällä maasta. Ja hän alkoi näppäillä:

Alhaalla ristillä missä Pelastajani kuoli,
Siellä alhaalla, puhdistuakseni synnistä minä itkin,
Siellä minun sydämeeni verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

82     Yritin vetää huopaa ylöspäin, tukkiakseni korvani. Katsoin ylös ja näin, kuinka tähdet riippuivat matalalla. Ja näytti kuin kuiskaavat männyt siellä vuorilla olisivat huutaneet: “Adam, missä sinä olet?” Oi, karjankasvatus jäi toiselle sijalle; minä halusin löytää Jumalan. Siellä kaukana, jalat kohollaan kannusten varassa, minä sanoin: “Jumala, minä en tiedä, kuka Sinä olet, mutta älä rankaise minua, ennen kuin löydän todellisen asian.”

83     Muutama päivä sen jälkeen olin alhaalla kaupungissa ja istuin puistossa eräällä vanhalla pienellä penkillä. Eräs pieni espanjalaistyttö kulki ohitse. Minä istuin siellä ajatellen Jumalaa ja mitä se voisi olla. Minä olin silloin noin kahdeksantoistavuotias poika. Ja tämä tyttö kulki ohitse; pudotti nenäliinansa ja kulki ohitse. Minä sanoin: “Nainen, sinä pudotit nenäliinasi.” Ja vain Jumalan ajatteleminen oli muuttanut haluni. Irlantilainen sydänparka oli nälkäinen. Halusin jotakin, jotakin tyydyttävää.

84     Jumala on antanut minulle etuoikeuden metsästää ympäri maailman, Afrikassa, Intiassa, ja Kanadan vuorilla, joillakin suurimmista metsästysmatkoista olen saanut saaliiksi maailman ennätyksiä. Se on kaikki hienoa, mutta ei ole mitään, mikä voisi korvata elävän Jumalan voimaa sielussanne, mikään ei voi ottaa sen paikkaa.

85     Kun menen sinne… Minä rakastan vuoria; minä rakastan auringon laskuja. Minä viivyn joskus vuorilla pari päivää vain katsellakseni auringon nousua ja laskua ja kuullakseni kotkan huutavan. Se on hienoa; minä rakastan olla siellä. Mutta veli, sydämeni alkaa jyskyttää ja lyödä, kun ajattelen tuota: “Saastainen, saastainen, pahat henget repivät häntä. Kaikki on hyvin, kun Jeesus tulee jäädäkseen.” Minä alan ajatella sairaita ihmisiä ja tuota kutsua… Ja jokin sisimmässäni huutaa: “Minun on päästävä alas näiltä vuorilta nopeasti! Minun on mentävä ihmisten tykö.” Minä haluan samaistaa itseni Hänen palvelijanansa Hänen perheväkensä keskuudessa. Oi, kuinka minä rakastankaan samaistaa itseni Hänen kanssaan. Sitten Hän tulee keskuuteemme ja samaistaa itsensä meidän kanssamme. Hän on täällä tänä iltana, ystävät.

86     Noin kymmenen minuutin kuluttua on aika aloittaa kastepalvelus, ja haluan sanoa yhden asian ennen kuin aloitamme sen. Jeesus Kristus, Jumalan Poika on samaistanut itsensä Sanassansa. Jeesus Kristus, Jumalan Poika samaisti itsensä tänä aamuna antamalla erottamisen. Hän samaistaa itsensä tuomalla syntisen uuteen elämään, uudeksi luomukseksi. Hän ottaa alhaisimman naisen tai alhaisimman miehen, juopon, alkoholistin, ja mitä tahansa se onkin, ojentaa ja puhdistaa heidät, ja tekee heistä herrasmiehiä ja hienoja naisia. Sellainen on minun Herrani. Hän ottaa sairaan ja vaivatun, jolla ei enää ole mitään toivoa ja nostaa hänet jälleen uuteen elämään, ja samaistaa itsensä samana Jeesuksena tuntien jopa sydäntemme ajatukset. Hän seisoo keskellämme omissansa, Jumala ihmisissä, samaistaen itsensä. Hän on täällä nyt, tuo sama Pyhä Henki.

87     Ennen kuin rupeamme kastamaan (sillä aikaa, kun veljet tekevät valmisteluja), onkohan täällä sairaita, joiden puolesta ei rukoiltu tänä aamuna, voisitteko kohottaa kätenne. Kohottakaa kätenne, jos olette sairas ja teillä on tarve, eikä puolestanne rukoiltu tänä aamuna. Te, joilla ei ole mitään rukouskortteja, mutta olette sairaita ja ahdistettuja. Hyvä on. Kumartakaamme päämme hetkeksi.

88     Herra, tämän kipeän kurkun kanssa ja karhealla äänellä, oi, minä rukoilen, että Sinä upottaisit ihmisten sydämiin sen, että meidän täytyy olla samaistettuja Sinun kanssasi. Sillä eräs vanha sananlasku täällä maan päällä sanoo: “Lintu tunnetaan höyhenistään ja mies seurastaan.” Ja rakas taivaallinen Isä, me rukoilemme, että Sinä olisit meidän seuramme. Herra salli meillä olla Sinut, vaikka se maksaisi kaiken, mitä meillä tämän maan päällä on. Salli meidän olla samaistettuja niin, että “joka todella rakastaa Jumalaa, hänen seuransa on Jumala.”

89     Voikoon olla sanottu niin kuin Pietarin ja Johanneksen kohdalla, heidän kulkiessaan siellä portin kautta, jota kutsuttiin Kauniiksi. Pietari sanoi: “Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sen minä annan sinulle.” Ja tuo rampa mies parani. Ja sitten oikeuden edessä; ihmiset tiesivät heidän olevan tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he ymmärsivät heidän olleen samaistettuja oikean kaltaisen Seuran kanssa; he olivat olleet Jeesuksen kansaa. Ja Jumala, se on minun sydämeni halu, olla samaistettu Sinun kanssasi, yhtenä Sinun palvelijoistasi, joka rakastaa Sinua ja, joka on uskollinen Sinulle, ja pitää Sinun Kirjasi sanat, ja tekee kaiken, minkä tietää tehdä oikein.

90     Nyt Isä, tulisitko jälleen tänä iltana samaistamaan itsesi keskuudessamme, että ihmiset voisivat tietää, että tämä ei ole vain jotakin… Herra, tulkoon tiettäväksi tänä iltana, että Sinä olet sama Jumala, joka oli täällä tänä aamuna. Sinulla on sama voima. Ja Sinä voit jälleen tänä iltana tehdä samoja asioita, joita Sinä teit tänä aamuna. Sinä lupasit, että niin tulisi olemaan viimeisinä päivinä.

91     Ja monet täällä eivät voineet saada tarpeeksi uskoa. Me rukoilemme, että Sinä antaisit heille uskon nyt. Ja antaisit Sinun Henkesi olla samaistettuna keskuudessamme, sillä Sinä sanoit: “Niitä tekoja, joita Minä teen, on myös hän tekevä, joka uskoo Minuun.” Niinpä minä rukoilen Jumala, että Sinä todistaisit olevasi täällä kanssamme tänä iltana ja että Sinä yhä rakastat meitä. Ja Sinä haluat jokaisen henkilön täällä, jota ei ole kastettu, tulemaan ja olemaan samaistettu kanssasi, niin että he myös voivat olla osalliset tästä ihmeellisestä armosta, joka voi siirtää meidän syyllisyytemme Hänelle ja Hänen armonsa meille. Suo se, Herra. Kuule rukouksiamme, kun me pyydämme Jeesuksen,

92     Me seisomme Jumalan oikeudenmukaisen tuomion varjossa. Joka kerta, kun kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Hän lupasi, että Hän tulisi olemaan heidän keskellään.

93     Nyt, arvelen, että joillakin teistä voi yhä olla rukouskortit, ja monilla teistä ei niitä ole. Ei ole väliä onko teillä vai ei. Jos olette sairas, ja jos tämä Jumala, joka kirjoitti tämän Raamatun… Uskotteko te vakavissanne Häneen? Jos Hän palaa keskuuteemme ja todistaa Sanan saarnaamisen lisäksi, että Hän on täällä, saaden syntiset vakuuttuneeksi siitä, että Hän on täällä, jos Hän on täällä parantaakseen sairaat, ja paljastaa sen aiheuttajan, niin kuin Hän teki, kun Hän oli täällä maan päällä, niin tuletteko te ilolla vastaanottamaan parantumisenne? Haluaisitteko kohottaa kätenne… Missään tapauksessa me emme tule ottamaan… Minä en tiedä, mitä rukouskortteja hän jakoi, ja me emme tule käyttämään rukouskortteja. Vain rukoilkaa; ja uskokaa.

94     Ja jos Hän on tekevä niin, että Hän tulee samaistamaan itsensä, niin silloin teidän tulee hävetä, jos ette samaista itseänne Hänen kanssaan. Teidän pitäisi tehdä se. Tämä on nyt suora haaste: Tämänaamuisessa kokouksessa me jaoimme rukouskortteja ja kutsuimme heidät alttarille ja rukoilimme heidän puolestaan. Ja Pyhä Henki ravisteli niin valtavalla tavalla, kunnes minä tunsin itseäni vedettävän syrjään; oli aika lopettaa, koska olin tullut niin heikoksi. Ja nyt, minä sanon teille täällä kuulijakunnassa, joilla ei ole rukouskortteja, te haastatte, minä haastan teidät uskomaan, että se, mitä olen kertonut teille Jeesuksesta Kristuksesta, on Totuus. Ja rukoilkaa, jos olette sairas. Eikä ole väliä…

95     Tänä aamuna yritin löytää vain ihmisiä, jotka eivät kuuluneet tähän tabernaakkeliin. Tänä iltana, en välitä mistä te olette. Vain rukoilkaa. Ja sitten, jos tuo Jumalan suuri Pyhä Henki, josta meillä on täällä valokuva, jos Hän tulee keskellemme… Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä niin paljon, että Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään näitä asioita, joita Hän teki ollessaan maan päällä, kun Hän tulisi takaisin meidän lihaamme, ja tekisi samoja asioita.

96     Nyt, jos olet sairas, rukoile. Anna haaste Jumalalle. Sano: “Jumala, veli Branham ei tunne minua; hän ei tiedä minusta mitään. Mutta, jos Sinä annat hänen kääntyä minun puoleeni, ja sallit minun koskettaa Sinun viittaasi, ja sitten, kun Sinä puhut… minä tulen tietämään, että Sinä olet kosketuksessa tämän Seurakunnan kanssa. (Seurakunta on uskovaiset) Silloin minä tulen tietämään, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaiken.” Ja rukoilkaa nyt.

97     Tunnen vain johdatusta tehdä sen. En tiedä miksi, mutta tunnen johdatusta tehdä se.

Kohottaisitteko nyt kätenne?

98     Juuri tässä katsoen minuun on eräs pieni nainen, jolla oli käsi ylhäällä tällä tavalla ja joka rukoili juuri muutama minuutti sitten. Ja hän rukoilee jonkun muun puolesta itsensä lisäksi. Sikäli, kun tiedän, en ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Hän on minulle täysin vieras. Mutta hän rukoilee tyttärensä puolesta, koskien leikkausta. Sinä et edes ole tästä osasta maata; sinä olet Texasista. Se on NÄIN SANOO HERRA. Onko sinulla rukouskorttia? Eikö sinulla ole? Hyvä on, sinä et tarvitse sitä. Usko koko sydämelläsi.

99     Kuinka minä tiesin, mitä sinä rukoilit? Ettekö te voi nähdä, että Taivaan Jumala paljastaa sydämen salaisuudet. Eikö Daniel sanonut niin päivinänsä? Jumala paljastaa sydämen salaisuudet.

100Siellä istuu eräs nainen sinun vieressäsi. Hän oli niin onnellinen siitä. Hänellä oli sydänvaiva, ja hän haluaa, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Niinpä, laskisitko sinä kätesi hänen päälleen. Hyvä on. Mene nyt takaisin Chicagoon ja ole terve. Aamen! Myöskään tuota naista en tunne, en tiedä mitään hänestä. Mutta Jumala tuntee teidät! Katsokaahan, Hän samaistaa itsensä kanssamme. “Jos voit uskoa, silloin kaikki asiat ovat mahdollisia.”

101Tämä pieni juutalaisnainen, joka istuu tässä; hän myös rukoilee. Se on totta. Sinä rukoilit, että minä sanoisin jotakin sinulle. Minä näin sinun vaivasi tänä aamuna, mutta en nimennyt sitä. Mutta nuo jalat, jotka ovat vaivanneet sinua, se tulee paranemaan; niinpä älä yhtään murehdi siitä.

102Uskotko sinä myös, tämä pieni nainen, joka istuu tässä.? Uskotko sinä minun olevan Hänen profeettansa, Hänen palvelijansa? Minä en tunne sinua; Jumala tuntee minut. Mutta, jos Hän on Jumalan Henki kanssanne, silloin Hän tulee tekemään niin kuin Jeesus teki. Sinä rukoilit, ja näytti, kuin joku olisi vetänyt huomioni sinuun.

Siellä on Herran Enkeli hänen vierellään. Jos tulet uskomaan, sinun sydänvaivasi tulee lakkaamaan ja samoin nivelreumasi. Sinun nimesi on rouva Wisdom. Näin on. Mene takaisin ja ole terve, rouva Wisdom. Minä en koskaan elämässäni ole nähnyt tuota naista. Mutta Hän on Jumala, jos vain haluatte uskoa sen.

103Tässä! Katsokaapa tänne. Näettekö tuon pienen naisen, joka istuu siellä käsi tällä tavalla suunsa edessä? Ettekö te voi nähdä tuota Valoa, joka riippuu suoraan tuon naisen yläpuolella siellä? Katsokaa nyt! Se tulee suoraan alas häntä kohden. Näen sen hajoavan. Hänellä on ongelma maksan kanssa, hänellä on maksavaiva. Se on sappirakkovaiva. Sinä olet rouva Palmer. Kyllä, muistan nyt kuka… Minä en… Katsokaahan, se on vain näky. Näen sinun istuvan veli Palmerin vieressä. Näin se on, sisar. Mene, ole terve ja usko koko sydämelläsi.

104Siellä hänen takanaan istuu eräs pieni nainen, joka näytti jotenkin hämmästyvän, suoraan hänen takanaan. Uskotko, että nielurisavaiva tulee jättämään nuo kaksi lasta, ja myös sinut? Silloin mene kotiisi, ole iloinen ja onnellinen. Pane kätesi molempien noiden lasten päälle, joilla on tuo vaiva; ja myös oma vaivasi on jättänyt sinut. Te olette kaikki parantuneet Herran Jeesuksen Nimessä. Te tulette olemaan terveitä.

105Voitteko te nähdä, että Elävä Jumala elää tänään? Hän on aivan yhtä suuri kaikkialla, eikä olekin? Ettekö te halua olla samaistuneet Hänen kanssaan? Tietenkin te haluatte. Varmasti te haluatte.

106Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi ennen kuin minä… Se heikentää minua niin paljon. Kuinka moni haluaisi olla muistettu rukouksessa? Juuri nyt, sanoen: “Jumala ole armollinen minulle. Minä nyt haluan uskoa Herraan Jeesukseen. Haluan kaikki ongelmani oikaistuiksi nyt.” Jumala olkoon kanssanne.

107Herra, joka toit jälleen Jeesuksen kuolleista, Taivaan Jumala, minä rukoilen Sinua heidän puolestansa, että tämä on oleva se hetki, jolloin he tulevat uskomaan, tulemalla esiin, jos he eivät koskaan aikaisemmin ole tehneet sitä, ja olemalla samaistetut Jeesuksen Kristuksen kanssa täällä altaassa tänä iltana. Sillä Kirjoitus sanoi, että jos me olemme haudatut Hänen kanssaan kasteessa, ja olemme osalliset Hänen kanssaan Hänen kuolemassansa, silloin me myös olemme osalliset ylösnousemuksessa Hänen kanssaan. Se on lupaus. Ja suuri pyhä Pietari käski meitä tekemään parannuksen ja olemaan kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja me olemme saava Pyhän Hengen lahjan.

108Tässä istuu miniäni, Herra, pieni Loyce, isoten ja janoten ja paastoten ja odottaen. Siellä takana istuu sisareni, isoten ja janoten ja paastoten ja odottaen. Oi Herra, lähetä Pyhä Henki juuri nyt jollakin tavalla tähän rakennukseen, ja iske heidän sieluihinsa ylösnousemuksen voiman kanssa; ja voikoot he nousta seisomaan ylösnousemuksen voimassansa ja olla samaistetut Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen ylösnousemuksessansa. Suo se, Herra.

109Anna anteeksi jokainen synti. Poista kaikki, mikä on väärin, Isä, ja anna meille Sinun armosi, kun me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

110Paranna kaikki sairaat ja vaivatut. Herra, Sinä olet täällä; Sinä olet Jumala. Sinä olet todistanut itsesi Jumalaksi. Ja me rukoilemme että, tuntien Sinun Henkesi luonteen, kuinka Sinä teit joitakin asioita ja sitten hävisit heidän näkyvistään, ja olit jossakin muualla toisessa kaupungissa, ja jälleen olit poissa. Mutta Sinä jätit jälkeesi merkin siitä, että Elävä Jumala eli. Ja minä rukoilen, Herra Jeesus, että tämä on painunut ihmisten sydämiin niin, etteivät he tule koskaan unohtamaan sitä, että Pyhä Henki on läsnä parantaakseen, pelastaakseen ja täyttääkseen Hänen hyvyydellään. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

111No niin, kuinka monen täällä tuli tulla kastetuksi? Kohottaisitteko kätenne te, joilla kaikki asiat ovat valmiit? Te voitte sitten valmistautua vettä varten muutaman minuutin kuluttua. Ja nyt, odottaessamme Pyhää Henkeä muutaman hetken, kuinka monet täällä eivät vielä ole saaneet Pyhää Henkeä, ja, jotka haluaisivat ja rukoilevat hartaasti, saadakseen Pyhän Hengen?

Teddy, tai joku teistä, haluaisitko mennä pianon ääreen juuri nyt. Me tulemme laulamaan joitakin lauluja, sillä aikaa, kun naiset valmistautuvat kastetta varten menemällä tähän huoneeseen ja miehet tänne toiseen. Ja me valmistaudumme sillä aikaa tätä tapahtumaa varten.

112Ja sitten me tulemme odottamaan Pyhää Henkeä tulemaan ja paljastamaan meille ne asiat, jotka Hän haluaa meidän tekevän. Sitten, me tulemme sammuttamaan valot salista. Saarnaaja tulee olemaan täällä vedessä, ja sitten meillä tulee olemaan kasteseremonia.

113Heidän valmistautuessaan, minä haluaisin tässä lukea vähän Kirjoitusta. Kuinka moni uskoo, että Jumala on ääretön? Varmasti, Hän on täällä juuri nyt. Ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä vastaanottaaksenne Pyhän Hengen, on nousta ylös ja vastaanottaa Hänet. Hänen voimansahan on todistanut, että Hän on täällä. Kuinka meillä voisi olla epäilyksen varjoakaan? Hänen siunattu, pyhä Läsnäolonsa yksinkertaisesti kylvettää sielujamme. Minusta tuntuu aivan kuin voisin kirkua koko voimallani, Hänen hyvyydestään ja laupeudestaan, joka kestää aina ja iankaikkisesti. Hän on täällä. Minun sydämeni palaa ja on täytetty ilolla ja ylenpalttisella riemulla Hänen Läsnäolonsa vuoksi.

114Ennen kuin valot sammutetaan, minä haluan lukea Apostolien tekojen toisesta luvusta. Ja minä uskon, että jokainen mies, saarnaaja, evankelista tai mikä hän sitten onkin, on yhtä mieltä siitä, että Jumala on ääretön. Jumala ei voi tehdä jotakin asiaa yhdellä tavalla ja sitten kääntyä ympäri ja tehdä sitä toisella tavalla. Hänen on pakko tehdä se samalla tavalla joka kerta, eikö olekin? Tämä on se julistus, joka lähti Jumalalta:

Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat; Jeesuksen Nasaretista, miehen, jonka Jumala vahvisti keskuudessanne voimallisilla teoilla, ihmeillä ja merkeillä, jotka Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse myös tiedätte

 Minkä kaltaisia merkkejä Hän teki vahvistaakseen Hänet Messiaaksi? Hän vahvisti sen tietämällä heidän sydäntensä ajatukset. Onko se oikein? Pietarihan sanoi: “Merkein ja ihmein Jumala vahvisti sen, että Hän oli Hänen kanssaan.”

Hänet, joka teille luovutettiin Jumalan neuvopäätöksen ja edeltätietämisen mukaisesti, te olette ottaneet, ja pahoilla käsillä ristiinnaulinneet ja tappaneet:

Jonka Jumala on nostanut ylös, päästäen kuoleman kivuista, koska ei ollut mahdollista, että se olisi voinut häntä pitää.

Sillä Daavid puhuu koskien häntä: Minä näin ennalta Herran aina kasvojeni edessä, sillä hän on minun oikealla kädelläni, niin ettei minua voida liikuttaa:

Sen vuoksi minun sydämeni iloitsi, ja kieleni oli iloinen; sen lisäksi myös minun lihani on lepäävä toivossa:

Koska sinä et ole jättävä minun sieluani helvettiin, etkä sinä salli Pyhäsi nähdä turmeltumista.

Sinä olet tehnyt tunnetuksi minulle elämän tiet; sinä olet täyttävä minut ilolla sinun hyväksymisesi kanssa.

Miehet, veljet, antakaa minun vapaasti puhua teille patriarkka Daavidista, että hän on sekä kuollut, että haudattu, ja hänen hautansa on kanssamme tähän päivään asti.

Sen vuoksi ollen profeetta, ja tietäen, että Jumala oli valalla vannonut hänelle, että hänen kupeittensa hedelmästä, lihan mukaan, hän tulisi nostamaan esiin Kristuksen istumaan hänen valtaistuimellensa;

Hän nähden tämän edeltä puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, että hänen sieluansa ei jätetty helvettiin, eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista.

Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, josta me kaikki olemme todistajia.

Sen vuoksi ollen Jumalan oikealla kädellä korotettu, ja saatuaan Isältä Pyhän Hengen lupauksen, hän on vuodattanut tämän, jonka te nyt näette ja kuulette.

Oi, se yksinkertaisesti sävähdyttää minua. Me yhä olemme Hänen todistajiansa. Hänet nostettiin ylös kuolleista; ja Hän elää tänä iltana.

Sillä Daavid ei ole astunut ylös taivaisiin; vaan hän sanoo itse: HERRA sanoi minun Herralleni, Istu sinä minun oikealle kädelleni, kunnes minä teen sinun vihollisesi sinun astinlaudaksesi.

Sen vuoksi tietäköön varmasti koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te olette ristiinnaulinneet, sekä Herraksi, että Kristukseksi.

Nyt, kun he kuulivat tämän, tunsivat he piston sydämissään, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?

No niin, mitä kieltä hän nyt oli puhumassa, kun kaikki nuo maailman eri kieliset kuulivat häntä? Hetki sitten he pitivät heitä hulluina. Ja nyt tämän mahtavan saarnan jälkeen, joka puhuttiin kaikista kansoista oleville, jotka seisoivat siellä, he kysyivät: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä?” Sitten annettiin resepti.

Silloin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus, ja ottakoon joka ainoa teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te olette saava Pyhän Hengen lahjan.

Sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Ja monilla muilla sanoilla hän todisti ja kehoitti, sanoen, Pelastakaa itsenne tästä onnettomasta sukupolvesta.

Jos ei se olekin aivan sama Evankeliumi, jota me saarnaamme tänään: “Pelastakaa itsenne tästä onnettomasta sukupolvesta.” Monia merkkejä ja ihmeitä on tehty. Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo osoittaa Hänen itsensä olevan elossa, ja sama kaste, joka oli asetettu tässä, on sama, joka on saarnattu täältä saarnastuolista tänä iltana.

Sitten heidät, jotka iloiten vastaanottivat hänen sanansa, kastettiin: ja tuona samana päivänä heihin lisättiin siellä noin kolmetuhatta sielua.

115Rakas Jumala, huoneet ovat täynnä seisovia ihmisiä, jotka tulevat samaistetuksi kasteessa Sinun kanssasi. Minä rukoilen Sinua Herra, heidän sijastansa, että Sinä tulisit olemaan niin hyvä, Herra, että hetkellä, jolloin he tulevat vedestä, voikoon heille tapahtua jotakin, niin että heidän sielunsa tulevat täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Voikoot he vedestä tultuaan mennä julkituomaan Sinua, saarnaamalla Evankeliumia; opettamalla pyhäkoulussa; puhumalla kielillä; selittämällä kieliä; tekemällä merkkejä ja voimallisia tekoja ja ihmeitä; ja ennen kaikkea, palakoon Jumalan rakkaus heidän sieluissansa nöyryydessä, lempeydessä ja kärsivällisyydessä.

116Herra minä jätän heidät Sinulle. He ovat tämän herätyksen voitonmerkkejä. Ja minä rukoilen, että sinä pitäisit heidät hoivissasi. Ja jonakin päivänä, niin kuin minä nyt seison täällä rukoilemassa Sinun Raamattusi ylitse, sen jälkeen, kun olen saarnannut Siitä, ja julistanut koko sydämestäni sen minkä uskon Totuudeksi, niin kuin Sinä sen minulle paljastat…

117Ja Herra, me odotamme heidän kastamistansa, aivan niin kuin me kaikki täällä kuulijakunnassa odotamme ylösnousemusta. Ja jonakin päivänä, Herra, seistessämme yhdessä taivaallisissa paikoissa, voikoon siellä tulla ääni Taivaasta; pasuuna tulee soimaan ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Voikaamme me olla temmatut ylös Hänen kanssaan kohdataksemme Herran ilmassa ja ollaksemme iankaiken Hänen kanssaan. Suo se Isä.

118Pidä meidät terveinä ja onnellisina ja täynnä intoa. Me emme pyydä saada rahaa. Me emme pyydä helppoja asioita. Me vain pyydämme olla Jeesuksen kaltaisia. Me haluamme olla samaistettu Hänen kanssaan, senkaltaisen Hengellä, joka Hänessä oli, nöyrästi ja lempeästi, aina toimittaen Isän asioita.

119Herra, tämän herätyksen loppuhetkessä, näiden monien kalliiden ihmisten tullessa samaistetuiksi, jatka itsesi samaistamista heidän kanssaan, antamalla heille Pyhän Hengen. Suo se, Isä.

120Siunaa tätä pientä tabernaakkelia. Siunaa jokaista saarnaajaa, jokaista henkilöä, joka on ollut läsnä täällä jokaisesta seurakunnasta.

121Herra, minä rukoilen, että Sinä lähettäisit herätyksen jokaiseen seurakuntaan kautta koko maailman. Ja me tulemme näkemään heidän tulevan yhteen yksisydämisesti ja yksimielisesti Jeesuksen Kristuksen ylöstempaus armoa varten, joka tullaan antamaan keskuuteemme. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

122Nyt, valot tulevat olemaan pois päältä auditoriossa hetken aikaa. Näiden nenäliinojen puolesta on rukoiltu. Ja nyt, valot tulevat olemaan poissa hetken aikaa ja sitten… Ja silloin olkaa vian hiljaa, ja sananpalvelija kastaa yhden toisensa, kunnes me saamme heidät kaikki kastettua.

Nyt, jos jokainen voi nähdä… Nyt… Tuo mikrofoni, vetäkää tuo mikrofoni alas taaksenne…?… Meneekö tämä nauhuriin? Hyvä on. Hän on pitänyt huolen siitä.

Halusin tehdä tämän itse tänä iltana. Olen niin kuumissani. Ja veli Neville on ollut lepäämässä, joten hän halusi, että myös pastorilla olisi jotain tekemistä tämän kanssa. Hyvin hieno veli. Hetkinen vain ja valot menevät pois päältä pääauditoriosta, jolloin te voitte nähdä suuresta peilistä, joka roikkuu takana, se on suunnattuna suoraan altaaseen, missä heidät tullaan kastamaan. Ja jos he saavat heidät valmiiksi… Sitten, jos joka kerta kun heitä kastetaan, vanhimmat vetävät verhon eteen niin, että naiset voivat nousta vedestä. Ja sitten he tulevat yksi toisensa jälkeen. Te tulette…?… ketä he ovat ja kastavat heidät Jeesuksen Nimessä…?…

123Nyt, muistakaa, kuten sananpalvelija on vastuussa Jumalan Sanasta, joka on luovutettu minulle…?… Minä suosittelen jokaiselle, joka ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että he tulevat uudelleen kastetuiksi. Näin Paavali sanoi. Hän sanoi jopa, että jos he ovat olleet kastetut yhdellä tavalla, heidän tulisi…?… hän sanoi, että heidän täytyi tulla kastetuksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän sanoi, jos enkeli koskaan opettaisi jotain muuta, hän olkoon kirottu. Se löytyy Galatalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta ja kahdeksannesta jakeesta. “Vaikka me tai enkeli taivaasta julistaa mitään muuta Evankeliumia, hän olkoon kirottu.” Nyt, juuri ennen kuin seremonia alkaa, voivatko kaikki nähdä?

[Veli Neville kastaa ihmisiä. Tyhjä kohta nauhassa.]

Sanat…?… Evankeliumin sananpalvelijan…?… [Tyhjä kohta nauhassa.]

[Veli Branham puhuu erästä henkilökohtaista ystäväänsä koskien.] Hyvin henkilökohtainen ystäväni. Tämä leidi on Oral Robertsin hyvin henkilökohtainen ystävä, hän ja hänen aviomiehensä…?… toinen…?… Jumalan sielujenvoittaja…?… Veli Oral Roberts, yksi rakkaista ystävistäni…?…

[Veli Neville kastaa lisää ihmisiä. Tämä kastekokous kestää noin puoli tuntia, jonka aikana veli Branham kommentoi ja laulaa. Muutamia näistä kommenteista on kirjoitettu ylös. Useissa paikoissa on merkintä: Tyhjä kohta nauhassa.] Kyllä. Suo se, Herra.

59-1219 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 19. 12. 1959

59-1219 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19. 12. 1959

 

1       Eilisillan jälkeen, me olemme todella aivan kylläisiä. Olen kuullut tänään monia hyviä kertomuksia niistä, jotka ovat täyttyneet Pyhällä Hengellä. Ja me olemme siitä niin iloisia.

2       Hienoa saada veli Graham tabernaakkelista kanssamme tänne tänä iltana, yksi työtovereistamme täällä, Utican holiness-seurakunnan paimen. Ja veli Jackson, hän oli täällä eilen illalla, uskoisin; tai hän on taas täällä jossakin yleisön seassa nyt, joku sanoi. Kyllä, näen nyt veli Jacksonin takana yleisössä. Ja – ja veli Ruddell, onko hän täällä tänä iltana? Siinä eräs täkäläisistä työtovereistamme ”62:ssa.” Olemmepa iloisia saadessamme heidän tänne. Ja meidän…Oi, Pat veli, ja kaikki nämä muutkin veljet, me olemme – ja tuolla yleisössä. Onpa ilo saada teidät kaikki tänne tänä iltana.

3       Nyt, jos olisin oikeudenmukainen, toisin jonkun noista hyvistä saarnaajista tänne ylös puhumaan teille, koska ääneni on käheä eilen iltaisten hienojen hetkien takia.

4       Siis, vaimoni, hän ojentaa minua; tehän tiedätte, veljet, mistä minä puhun. Hän sanoi, että eilen illalla ihmiset eivät takana kuulleet minua, koska puhuin tähän vehkeeseen. Ja nyt, ennen kuin aloitan, meinaan yrittää jotakin. Siis, onkohan tämä parempi? Onko näin nyt parempi sinne taakse? Vai onko näin parempi? Siis, kulta, minä olen nyt aiheuttanut tahran sinun maineellesi. Nyt, ihmiset sanovat, että näin on parempi. Selvä. Voi tavaton! Siinäpä nainen. Tuo on hyvä, sillä siitä on kauan, kun minä olisin tehnyt sellaista. Hän on yleensä oikeassa.

5       No, meillä on todella ollut hauskaa näissä kolmessa iltakokouksessa, jotka minä pidin. Ja nyt, nauhat, kaikki – eilisiltaa lukuun ottamatta… Soitin veli Goadille ja pyysin häntä tulemaan ottamaan nauhat tabernaakkelia varten. Mutta sattui niin, että minä ymmärsin, että Billy Paul oli mennyt autollaan, niin minun tietääkseni nauhaa ei tehty. Niinpä me menetimme sen. Haluaisin pitää sen seurakunnassa, seurakunnan takia kun – joku sanoi – mihin me uskomme.

6       Nyt tänä iltana, aion puhua Suuresta Konferenssista, mikäli saan käydyksi läpi nämä kysymykset ajallaan. Ja sitten, huomenaamuna on parantamiskokous. Ja me tulemme rukoilemaan sairaitten puolesta. Siksi, emme voi – tai vain mennä sanomaan: ”Nyt minä otan sinut ja sinut ja sinut.” Se ei olisi oikein. Mutta me jaamme ryhmän kortteja, ja joitakin noitten korttien kanssa, minä kutsun esiin muutamia korokkeelle. Ja sitten, jos Pyhä Henki alkaa paljastaa, silloin Se menee läpi yleisön ja valmistaa ihmiset parantamiskokousta varten. Ja sitten huomisaamuna, puhun, jos Herra suo, juuri ennen parantamiskokousta.

7       Näen, että vaimoni nauraa. Kulta, kuuletko minua yhtään? Ai, sinä kuulet minua. No, sepä hyvä. Hän istuu tuolla takana ja jos on – ei voi kuulla minua, hän pudistaa päätänsä: ”Sinä et kuule, en kuule sinua.”

8       Siispä huomenna – huomisiltana on evankelioiva kokous ja kastekokous. Ja sitten, ja heti, kun minä olen lopettanut saarnan huomeniltana, me vedämme verhot pois edestä ja meillä on täällä kaste huomenna illalla. Jos Herra suo, jos Herra tahtoo, aamulla tahtoisin – tai huomeniltana, haluaisin puhua aiheesta: ”Merkki oli annettu.” Ja sitten, jos me olemme täällä keskiviikkoiltana, jos Herra antaa minulle luvan olla täällä keskiviikkoiltana, haluaisin puhua aiheesta: Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä. Siis, se on täällä juuri ennen jouluaattoiltaa.

9       Ja sitten, heti joulun jälkeen on joululomaviikko. Silloin me otamme kaikki nuo kirjeet…Veli Mercier ja muut yleensä saavat niitä. Ja me otamme ne kaikki esille, ja me rukoilemme näiden kirjeitten puolesta ja pyydämme Herraa johtamaan meitä, minne päin pitkin maailmaa me sitten tulemme menemäänkin.

10   Siis, Kristityillä Liikemiehillä on hieno lista, se tarkoitta menemistä suoraan Floridaan heidän konferenssinsa takia. Sieltä mennään Kingstoniin, sieltä meritse Haitiin, ja Puerto Ricoon, Etelä Amerikkaan, ja takaisin Meksikoon saakka.

11   Mutta Herra näyttää johtavan minua Norjaan. En tiedä miksi. Tunnetteko te pienen kirjasen nimeltä ”Man Sent From God?” [Jumalan lähettämä mies.] Se on suurin uskonnollinen julkaisu Norjassa. Ajatelkaas, mitä Jumala on tehnyt siellä. Ja kun minä olin siellä, minun ei annettu panna käsiä sairaitten päälle. Olin siellä kolme iltaa. Eikä minun annettu panna käsiä sairaitten päälle. Siitä näette, mitä Jumala voi tehdä. Väentungos oli niin suuri, että piti ottaa ratsupoliisit – hevosia, ja ajaa ihmiset pois kaduilta niin, että pääsin siihen paikkaan. Enkä pannut käsiä sairaitten päälle. Rukoilin siellä ihmisten puolesta loppuun asti; annoin heidän panna kädet toinen toisensa päälle.

12   Niinpä… [Joku puhuu veli Branhamille] Kyllä, varmasti haluan, sitten. Nyt huomenaamuna… Nyt, tänä iltana, me ehkä pääsemme näihin kysymyksiin, koska meillä on joitakin tosi hyviä. Enkä minä tiedä, kuinka kauan Herra pitää meitä sen kimpussa.

13   Nyt, joskus täällä seurakunnassa me tulemme paikkaan, jossa sanotaan: ”No…” Me otamme ulkopaikkakuntalaisia, tuomme heidät ylös… Joku sanoo: ”No mutta, minä en kyllä tiedä, mikä heillä muka on vikana. He ovat ehkä kertoneet jotakin väärää.” Sitten te otatte paikkakuntalaisia; he sanovat: ”Voi, sinä olet voinut tuntea heidät.” Niinpä… Sitten sanotaan – on sanottu: ”No, kuulkaa, juju on noissa rukouskorteissa.” No, entä sitten ne, joilla ei ole olut rukouskortteja. Ja on ollut päiviä päivien jälkeen, jolloin…

Mitä hän sanoi? [Veli Branhamia pyydetään seisomaan mikrofonin takana] Ai, että seisoisin mikin takana? Juu, tiedättehän, minä saarnaan aina keskellä tietä. Siis, ehkä minä teen sen tällä lailla. Onko nyt parempi? On parempi. Hienoa. Kuulkaapa, mistä on kyse. Meidän – meidän äänentoistolaitteistomme on tosi surkea, tosi surkea. Emmekä me yritä nyt hankkia yhtään parempia, sillä me haluamme, että uusi tabernaakkeli rakennetaan mitä pikimmin. Ja sitten, kun meillä on tarpeeksi tilaa (ymmärrättekö?), jos me saamme rakennetuksi vähän enemmän paikkoja, ja varautua kokouksiin sitten, kun meillä on niitä täällä.

14   Ja nyt, muistakaa, pojat, kaksi tai kolme, tulevat jakamaan korttejamme 8:30 – tai 8:00 ja 8:30 [PM] välissä. Se suo mahdollisuuden jokaiselle päästä istuutumaan. Ja olin puhumassa siitä, kuinka kortit jaetaan, miksi niin tehdään: Jotta järjestys säilyy. Ymmärrättekö? Siis, jos nyt minä tulisin tänne, niin kuin juuri nyt ja sanoisin: ”Antakaa tämän naisen, tämän naisen, ja tämän miehen, ja tämän naisen…?” Tehän ymmärrätte, se olisi aika – se olisi aika kovaa. Ymmärrättehän? Ja sitten, jos te… Usein minä olen tehnyt näin. Ja jos ei ole kovin monia aamulla, minä saatan tehdä saman jutun. Minä sanon: ”Kuinka moni ihminen on kaupungin ulkopuolelta, joilla on jotakin vialla, nousisitteko seisomaan?”

15   Veli Mercier, sinähän olet tulossa pelastamaan minua. Tuletko sinä auttamaan minua? [Veli Mercier vastaa] Ai, olet tulossa… Hän on tulossa pelastamaan itsensä. Minä puhuin sinun tyttöystäväsi kanssa tänään. Sinun on parasta olla kiltti minulle. Ymmärrätkö? Selvä. Sepä hyvä. Minä – minä ihailen veli Leon rohkeutta. Kun juttu ei mene oikein, pankaamme – pankaamme asia niin hyvin järjestykseen kuin vain kykenemme, niin hyvin kuin osaamme.

16   Niinpä siis sitten, pyydetään ulkopaikkakuntalaisia nostamaan kätensä, joilla on jotain ongelmaa. Ja sitten vain pitää seistä siinä ja keskittyä yhteen ihmiseen, kunnes Pyhä Henki aloittaa, ja otetaan koko yleisö. Kuinka moni on ollut täällä näkemässä, kun se tapahtuu? Varmasti! Näettekö, näettekö? Niin sillä, miten se menee, ei ole väliä. Se on vain…

17   Haluan teidän muistavan tämän, ja minä yritän käydä sen läpi taas aamulla. Pakanat, Evankeliumi, joka heille on annettu, on uskon evankeliumi, ei ollenkaan tekojen. Ja niin kuin minä sanoin eilen illalla. Kun Pyhä Henki lankesi helluntaina, kun ihmiset menivät juutalaisten keskuuteen, Ap.t. 19:5, he panivat kätensä ihmisten päälle ja he saivat Sen. Ja kun mentiin samarialaisten keskuuteen, heidän päällensä piti panna kädet. Mutta, kun he tulivat pakanoiden keskuuteen Korneliuksen talossa, ”Kun Pietarin vielä näitä puhui…” Ei kätten päälle panemista.

18   Kun tuo pieni tyttö kuoli, Jairuksen tytär, pappi sanoi: ”Tule, ja pane kätesi hänen päälleen, ja hän herää henkiin.” Mutta, kun Roomalainen sadanpäämies, pakana, sanoi: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, sano sana.” Siinä se on. Näettekö?

19   Syyrofoinikialainen nainen, kreikkalainen hän oikeastaan oli, kun hän – kun Jeesus sanoi hänelle, Hän sanoi: ”Ei ole soveliasta, että ottaa lasten leipää ja antaa penikoille.”

Nainen sanoi: ”Totta, Herra, mutta koirat syövät pöydän alla lasten murusia.”

Hän sanoi: ”Tämän sanan tähden riivaaja on jättänyt tyttäresi.” Sanokaa siis hyviä asioita. Sanokaa jotakin hyvää jostakin. Puhukaa Jeesuksesta. Sanokaa jotakin lojaalia [myötätuntoista], jotakin oikeata. Sillä tavalla riivaajista päästään eroon. Hän ei sanonut – Hän ei rukoillut tytön puolesta. Hän ei sanonut mitään siitä, että hän oli parantunut; Hän vain sanoi: ”Tämän sanan tähden, tämän sanan tähden…”

20   Hattie Wright, tässä yhtenä päivänä, hän ei pyytänyt mitään. Hän vain istui, mutta hän puhui oikein, mikä miellytti Pyhää Henkeä. Ja Pyhä Henki vastasi ja sanoi: ”Hattie, pyydä mitä tahansa, mitä haluat, niin sinä saat mitä tahansa ja haluat. Tutkikaa, onko asia jotakin kunnollista [/puhdasta] vai ei. Pyydä mitä tahansa; hänen ramman pikkusisarensa parantumista, joka istui liikuntakyvyttömänä; kymmentä tuhatta dollaria, että hän pääsisi kuokkimasta noita kumpareita; hänen loppuun ajetun ruumiinsa parantumista; mitä haluatkin pyytää, pyydä sitä juuri nyt. Jos Hän ei tule ja anna sitä sinulle juuri nyt, sitten minä olen väärä profeetta.” Se – se on vasta jotakin, eikö olekin?

21   Jeesus sanoi: ”Sanokaa tälle vuorelle…” Ja tehän olette kuulleet – mitä tapahtui; se on palvelustehtävä, johon me olemme astumassa. Me olemme jo nyt matkalla sillä tiellä. Pian on Herran Jeesuksen tulemus. Ja meillä on oltava ylös tempaava usko seurakunnassa, joka voidaan muuttaa silmänräpäyksessä lähtöä varten, tai sitten me emme lähde. Mutta älkää huoliko, se on tulossa. Se on tulossa. Ja kun tämän seurakunnan voima kasvaa, se ottaa veljensä mukaan; tuonkin seurakunnan voima kasvaa, ja ottaa veljensä mukaan; tuonkin seurakunnan voima tuo mukaan muitakin veljiä; silloin tulee yleinen ylösnousemus. Ja me odotamme kovasti sitä.

22   Siis, älkää unohtako, rukouskortteja aamulla kello 8:sta 8:30:een. Sitten minä pyydän ihmisiä, olipa niitä kuinka paljon tahansa jäljellä, silloin lopettamaan korttien jakelu, ja palaamaan, ja istuutumaan – Näettekö? koska he ovat ehkä jakaneet ne silloin jo kuitenkin, tai niin monta kuin me tulemme niitä sieltä jostakin vetämään. Pojat tulevat ylös, sekoittavat kortit aivan teidän edessänne, sitten, jos haluatte yhden, haluatte yhden, tai ja sen sellaista… Sitten, kun minä tulen paikalle, minä vain… Mistä tahansa Herra pyytää kutsumaan… Ja jos Hän sanoo: ”Älä kutsu ollenkaan”, minä en voi kutsua ihmisiä ollenkaan, näettekö? aivan miten asia sitten onkin.

23   Ja minä olen… Se palvelustehtävä on heikkenemässä [/katoamassa] joka tapauksessa; jotakin suurempaa on tulossa. Muistakaa, se tarkoittaa sitä, mitä on sanottu tältä lavalta, eikä se ole vielä koskaan mennyt vikaan. Muistatteko tuon palvelustehtävän, joka liittyi käteen? Näettekö mitä se sai aikaan? Sydämen ajatuksen, näettekö mitä se teki? Nyt kuunnelkaas: puhu Sana, ja katso, mitä se saa aikaan. Näettekö? Minä sanoin teille täällä vuosia sitten – seurakunnalle – Puhun nyt tabernaakkelille – vuosia sitten, kolme tai neljä vuotta sitten, jotakin oli tulossa esiin; se oli tapahtumaisillaan. Ja tässä se on nyt, juuri puhkeamaisillaan… Se on saamaisillaan hahmonsa. Nyt, me olemme siitä kiitollisia. Miten kiitollisia me olemmekaan. Kerrassaan iloisia.

24   Siis, meillä on täällä nyt joitakin tosi hankalia kysymyksiä, ja me haluamme päästä heti niihin käsiksi. Joku katseli kaikkia näitä kirjoja mitä minulla on. Sanoin: ”Fiksu mies tarvitsee vain yhden.” Mutta minä en ole fiksu mies. Minulla on oltava useita niitä, joita tutkia. No, tämä on Diaglott [sanakirja], ja tämä on Raamattu, ja tämä on sanakirja. Niinpä se on… Me pyydämme juuri Herraa auttamaa ja neuvomaan meitä vastaamaan näihin kysymyksiin Hänen jumalallisen tahtonsa mukaisesti ja Sanansa.

25   No niin, painetaanpa päämme hetkeksi rukoukseen. Herra, me olemme Sinulle kiitollisia sydämemme syvyyksistä asti siitä, mitä Sinä olet tehnyt meidän puolestamme näinä kolmena viimeisenä iltana. Oi, millaista nähdä saarnaajien tapaavan tuolla takahuoneessa ja puristavan kättä, ja uudistuneen uskon, ja – ja otettavan uutta askelta.

26   Sinä teet asiat meille niin yksinkertaisiksi, koska me olemme yksinkertaisia ihmisiä. Ja me rukoilemme, Jumala, että – että Sinä antaisit tehdä itsestämme aina aivan yksinkertaisia. Sillä se on… Se on ihmistyyppi, joka nöyrtyy, ja korotetaan. Ja maailman viisaus on Jumalalle hulluutta; Jumalaa miellytti saarnauttamalla sen kautta, pelastaa ne, jotka olivat kadotettuja.

27   Ja nyt, Isä, täällä hallussani on useita kysymyksiä, jotka on kysytty hartaasta sydämestä, joka on huolissaan. Ja johonkin niistä väärin vastaaminen, saattaa syöstä tuon ihmisen väärälle tielle, kun tuo väärää valoa tuohon kysymykseen, joka ihmisiä vaivaa. Niinpä Herra Jumala, minä rukoilen, että Sinun Pyhä Henkesi tulisi yllemme ja paljastaisi nämä asiat, sillä Sanassa on kirjoitettuna: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan.” Ja niin me aiomme tehdä nyt, Herra: kolkuttaa Sinun armon ovellesi, seisoen Sinun jumalallisen oikeutesi varjossa, me vetoamme Jumalan Kristuksen vereen ja Pyhään Henkeen.

28   Emmekä me tule tänä iltana tänne vain siksi, että olisimme vapaalla Pyhän Hengen saarnaamisesta nämä kolme iltaa; me tulemme mitä syvimmällä kunnioituksella ja vilpittömyydellä. Me tulemme niin kuin tämä olisi viimeinen iltamme koskaan maan päällä. Me tulemme uskoen, että Sinä vastaat meidän rukouksiimme. Ja Herra, me pyydämme, että Sinä tyydyttäisit meidät ikuisella elämälläsi. Ja vastatessaan Sinun Sanasi mukaisesti, Pyhä Henki… Oi Jumala, niin kuin me ymmärsimme, että Sinä itse olet keskuudessamme, me rukoilemme, että Hän paljastaisi meille nämä asiat, joita toivomme. Ja me toivoimme vain, että meidän sielumme olisi levossa, ja mielemme rauhassa sekä, että meillä olisi luottamus Jumalaan astua esiin vaatimaan tuota siunausta, jonka Hän lupasi. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

29   Siis, minulla on hallussani kaikki minulle annetut kysymykset, yhtä lukuun ottamatta. Ja minä vastasin pikku veli Martinille, joka esitti minulle kysymyksen toissa iltana – vain yhden. Eilen illalla täällä oli monia, mutta ne olivat rukouspyyntöjä. Ja veli Martin kysyi minulta Joh. 3:16 – tai Joh. 3:sta, uskoisin, ”jos ei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi nähdä Valtakuntaa”, ja vertasi sitä nauhaan, jonka minä tein Heprealaiskirjeestä. Ja minä tapasin hänet takahuoneessa täällä eilen illalla, ja – ennen kuin sain tilaisuutta vastata hänelle, ja sitten tein sen siellä, siitä aiheesta.

30   Onko täällä ketään, joka ei ollut täällä eilisiltana, katsotaanpa niiden kädet, jotka eivät olleet täällä eilen illalla. Voi, me – olisittepa te todella olleet kanssamme. Meillä oli todella hienoa. Pyhä Henki…

31   Voisin, hetkinen vain… Se ei satu. Tämä nauhoitetaan. Ja jos jotkut sananpalvelijat sattuvan olemaan eri mieltä sen kanssa, mitä aion sanoa, tai vaikka näistä kysymyksistä, pyydän, veli, ettet pidä sitä outona, vaan, että – muista, että tämä nauha on tehty täällä meidän tabernaakkelissamme. Me opetamme meidän väkeämme. Monia eri uskojen saarnaajia istuu joka puolella. Ja minä haluaisin palata asiaan, sillä jotkut meidän väestämme eivät päässeen eilisiltana, joita minä näen täällä tänä iltana. Ja minä haluaisin käydä läpi tuota pikaa, jos sallitte, sitä, mitä puhuin eilen illalla; ja se käsitteli helluntaita, Pyhän Hengen vastaanottamista.

Nyt luen Emphatic Diaglottia kreikan käännöksestä, jossa olin eilisiltana, joka on tässä avonaisena edessäni nyt. Se on alkuperäinen käännös kreikasta englantiin. Se ei käsittele muita käännöksiä, se on – ja muita versioita, se on suoraan kreikasta englantiin. Nyt, englannin sanoilla, on usein merkityksiä niille, niin kuin, vaikka: board. Otetaan sana board. Sinä sanot: ”No hän tarkoitti, että me pitkästytämme häntä.” Ei! ”Hän – hän maksoi ateriansa.” Ei! No, hän…”Se on tuo kyltti talon seinässä.” No, näettekö? Tai joku näistä… On neljä tai viisi eri sanaa, jota voi käyttää; teidän on otettava juuri tuo lause. Sana see  –  [nähdä]. Nähdä tarkoittaa ”ymmärtää”, englannissa sea tarkoittaa ”vesimassa.” See tarkoittaa ”katsoa.” Näettekö? Mutta näissä, käytetty sana, mistä puhuin eilisiltana Ap.t. 2. luvussa, jossa sanotaan: ”Tuliset kielet tulivat heidän päällensä…” Siis, minä haluaisin nyt palata takaisin hetkeksi. Haluaisitteko, hetken, vähän kerrata hetken ennen kuin menemme eteenpäin?

32   Nyt, kääntäkääs, teidän King Jamesissanne [kuningas Jaakon käännös], tai mistä käännöksestä te luettekin… Ja minä haluaisin lukea sen. Ja kuunnelkaa oikein tarkasti nyt. Älkää käsittäkö väärin. Monet nykyään, jopa sisareni, monet kutsuvat, sanovat…rouva Morgan…Monet heistä olivat eilisiltana. Rouva Morgan on yksi sisaristamme, jonka suhteen luovuttiin toivosta; ja hän oli kuolevien listalla Louisvillessä kuusitoista, seitsemäntoista vuotta sitten, syövän takia. Uskoisin, että hän istuu täällä takana taas tänään. Hän sanoi, ettei hän ei voinut kuulla, koska minä puhuin niin suoraan mikrofoniin. Ja heidän takiaan, minä haluan käydä tätä hetken läpi.

33   Nyt, minä luen tämän sananpaikan Ap.t. 2 [1]:

…kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisinä koolla… (Siis, minä pidän tästä enemmän kuin ”sopusoinnussa,” koska te voitte olla sopusoinnussa melkein mistä tahansa asiasta, mutta tässä heidän mielensä olivat yhtä.) …yksimielisinä ja samassa paikassa.

…Jakautuneita Kieliä… (K-i-e-l-i-ä kieliä. Jakautunut tarkoittaa ”erotettu”) …he näkivät Kieliä, kuin tulta, ja yksi… (”yksi” yksikössä) …jäi itse kunkin päälle.

Ja he kaikki tulivat täytetyiksi… (”ja” – konjunktio.) …Pyhällä Hengellä, ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan kuin Henki heille puhuttavaksi antoi.

Siis, Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.

Kun tämä ja tämä viesti oli levinnyt, kansaa kokoontui, ja olivat hämmästyksissään, sillä jokainen kuuli – hänelle puhuttavan hänen omaa kieltänsä.

34   Nyt huomatkaa! Kun tuli tuli, se tuli kielinä; kun ihmiset puhuivat, se oli kieltä. Nyt kielen ja kielen välillä on ero. Meille se on sama. Mutta kreikassa, ”kieli” tarkoittaa tätä. [Veli Branham esittää] Korva on tämä. Ymmärrättekö? Se ei tarkoita kieltä. Jos huomasitte, se on käännetty tulisiksi kieliksi, mikä tarkoittaa ”ikään kuin kielet”, aivan kuten tulen nuolaisu, pitkä tulen lieska. Siis, tarkatkaapa painotusta nyt; ja jokaista näistä paikoista nyt, älkää unohtako sitä.

35   Nyt, me esitämme pikku draaman tänä iltana. Ja minä jätän asian teidän harkintaanne. Siis, muistakaa, jos teistä jokin on toisin, päättäkää itse. Mutta ainoa tapa, jolla kukaan voi saada Jumalalta mitään, tapahtuu uskon kautta. Ja ennen kuin voitte…

36   Minun on tiedettävä, mitä olen tekemässä, ennen kuin minulla voi olla usko [/luottamus] siihen, mitä minä teen. Miksi sinä nait vaimosi? Sinä uskoit [/luotit] häneen. Sinä olit koetellut häntä, tarkkaillut häntä, nähnyt, mistä hän on kotoisin, kuka hän on. Näin se menee Sanan kanssa, Jumalan kanssa. Tämä saa aikaan nämä näyt, tämän Tulipatsaan, kaikki nämä asiat, sillä Jumala lupasi sen. Jumala sanoi niin. Minä olen testannut Hänet Hänen Sanallaan ja tiedän, että Se on totuus. Ja te noudatatte Hänen Sanaansa. Sitten, jos on jotakin pientä hämminkiä jossakin, silloin jotakin on pielessä jossain. Sillä Jumala – kuunnelkaa – Jumala ei koskaan toiminut eikä tule toimimaan oman – tai vastoin omia lakejaan. Talvi ei tule kesällä, eikä kesä tule talvella. Lehdet eivät putoa keväällä ja kehity taas syksyllä. Niin ei vain käy.

37   Ja niin kuin minä sanoin eilen arteesisesta kaivosta, joka kastelee viljelyskasvinne. Tai, jos seisotte keskellä peltoa, ja on sysipimeää, ja sanotte: ”Oi, suuri sähkö, minä tiedän, että olet tässä pellossa. Minä olen nyt eksyksissä, enkä tiedä, mihin kulkea. Anna valoa, niin että näen kävellä! Sähköähän on [olemassa] riittävästi sytyttämään koko pelto palamaan.” Totta. Kyllä vain! Tässä huoneessa on riittävästi sähköä valaisemaan sen jopa ilman noita lamppuja, ilman niitä. Mutta sitä täytyy hallita. Nyt, te voitte karjua sille niin kauan, että ette enää voi kiljua, se ei vain syty. Mutta jos teette työtä sähkön lakien mukaisesti, silloin te saatte valoa.

38   Siis, samoin on Jumalan laita. Jumala on tuo suuri taivaiden ja maan Luoja, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on yhä Jumala. Mutta Hän toimii vain, kun sinä noudatat Hänen lakejaan ja määräyksiään. Ystävät, kuulkaa: minä en ole koskaan nähnyt tämän pettävän, eikä tule pettämäänkään.

39   Nyt, meidän pitää huomata: Jeesus, Luukas 24:49:ssä oli valtuuttanut apostolit sen jälkeen, kun he olivat pelastuneet ja pyhittyneet, Sanan mukaan; vanhurskautuneet uskon kautta Herraan Jeesukseen; pyhittyneet Joh, 17:17 kun Jeesus sanoi: ”Pyhitä heidät Isä, totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Ja Hän oli Sana.

40   Siis, antoi heille voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia, herättää kuolleita; ja he palasivat iloiten. Ja heidän nimensä olivat Karitsan Elämän Kirjassa. Te varmaan muistatte, kuinka kävimme sen läpi siis. Mutta he eivät vielä olleet edes kääntyneitä. Jeesus sanoi Pietarille ristiinnaulitsemisensa yönä; Hän sanoi: ”Sitten, kun olet kääntynyt, vahvista veljiäsi.” [Luuk. 22:32]

41   Pyhä Henki mitä… Te uskotte ikuiseen elämään, mutta kun Pyhä Henki tulee, Se on Ikuinen Elämä. Te uskotte… Te olette saaneet Hengen pyhityksessä, mutta ette ole syntyneitä Hengestä, ennen kuin Pyhä Henki tulee teihin [sisään]. Näin on. Vauvalla on elämä jo äidin kohdussa, pikku lihakset värisevät: se on elämää. Mutta elämä on erilaista, kun elämän henkäys hengitetään sen sieraimiin. Se on erilaista. Sellaista se on, se…

42   Rakas metodistiveljeni, ja Pilgrim Holiness, ja Nasarealainen, Pyhän Hengen kaste eroaa pyhityksestä. Pyhitys on puhdistusta, joka on valmistamista Elämään. Mutta, kun Pyhä Henki tulee, Se on Elämä. Valmistaminen on astian puhdistamista; Pyhän Hengen kaste on astian täyttämistä. Pyhitys tarkoittaa ”puhdistettu ja pantu syrjään käyttöä varten.” Pyhä Henki ottaa sen käyttöön. Sinä olet astia, jonka Jumala on puhdistanut.

43   Ja me huomaamme, että Pyhä Henki on Jumala itse – sinussa. Jumala oli yläpuolellasi Tulipatsaana Mooseksen kanssa. Jumala oli sinun kanssasi Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt Jumala on sinussa Pyhässä Hengessä [/Pyhänä Henkenä]. Ei kolmea jumalaa, yksi Jumala, joka toimii kolmessa virassa.

44   Alentuva Jumala, tuli alas ihmisen yläpuolelta. Hän ei voinut koskea [/olla yhteydessä] häneen, koska ihminen oli tehnyt syntiä Eedenin puutarhassa ja erotti itsensä Hänen yhteydestään. Mitä sitten tapahtui? Hänen oli oltava hänen yläpuolellaan. Härkien ja vuohien veri ei tuonut takaisin Hänen mahdollisuuttaan olla yhteydessä ihmisen kanssa; mutta lain ja määräysten kautta, enteillen tätä tulevaa aikaa, härkien ja sellaisten ja lampaiden uhraamisella… Sitten, kun Jumala tuli alas ja asui pyhitetyssä ruumiissa, neitseestä syntyneessä, jossa Jumala itse… Tiedättekö mitä Jumala teki? Hän – hän ei tehnyt muuta kuin… Hän pystytti telttansa meidän sekaamme. Jumala asui teltassa nimeltä Jeesus Kristus. Hän viritti telttansa keskuuteemme, tuli… Minä – saarnaan siitä aamulla, niinpä annetaan sen olla. Nyt, se – kuinka Jumala teltta – tai asui luonamme…

45   Ja nyt Jumala on meissä. Jeesus sanoi Joh. 14:ssa: ”Sinä päivänä te tiedätte, että minä olen Isässä; Isä minussa, ja minä teissä, ja te minussa.” Jumala meissä. Mikä Hänellä oli tarkoituksena? Toteuttaa suunnitelmansa.

46   Jumalalla oli suunnitelma. Hän halusi työskennellä ihmisten keskuudessa, ja Hän toi tulipatsaan, joka oli tuo salaperäinen tuli, joka leijui Israelin lasten yllä. Sitten tuo sama tuli tuotiin julki Jeesuksen ruumiissa. Ja Hän sanoi olevansa tuo tuli: ”Ennen kuin Aabraham oli, Minä Olen.” Hän oli tuo Tuli. Hän sanoi: ”Minä tulin Jumalan tyköä, ja minä menen takaisin Jumala tykö.” Ja Hänen kuolemansa, hautauksensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, Paavali kohtasi Hänet tiellä – kun hänen nimensä vielä oli Saulus – Damaskon tiellä, ja Hän oli tullut taas tulipatsaaksi. Valo sokaisi hänen silmänsä. Juuri niin.

47   Ja Hän on tänään täällä, sama tulipatsas, sama Jumala, joka tekee samoja merkkejä ja tekoja. Miksi? Hän työskentelee kansansa keskuudessa. Hän on meissä. Minä… Hän on sinun kanssasi nyt, ”mutta minä olen teissä. Minä olen teidän kanssanne täydellistämisen päätökseen asti”, maailman loppuun. Hän tulisi olemaan kanssamme.

48   Nyt, huomatkaa: Jeesus oli käskenyt heitä menemään ylös Jerusalemiin ja odottamaan. Sana viipyä tarkoittaa ”odottaa,” se ei tarkoita rukoilla, se tarkoittaa ”odottaa.” He eivät olleet soveliaita vielä saarnaamaan, koska he tunsivat vain Hänen ylösnousemuksensa Hänen persoonansa perusteella, nähtyään Hänet ulkoapäin. Hän – Hän käski heidän lopettaa saarnaamisen – etteivät he tekisi mitään, ennen kuin heidät olisi varustettu voimalla korkeudesta.

Minä en usko, että kukaan saarnaaja on Jumalan lähettämä tai voi olla oikein vihitty… Sillä Jumala on ääretön. Ja mitä Hän tekee kerran, sitä Hän tekee koko ajan. Nyt, jos Jumala ei antanut heidän saarnata, ennen kuin he olivat päässeet helluntaihin ja saaneet helluntaikokemuksen… niin kellään, ei vain jostakin omasta sisäisestä halustaan tai jos joku organisaatio on valtuuttanut hänet, ei ole valtuuksia astua puhujanpönttöön, ennen kuin hänet on täytetty Pyhällä Hengellä. Näin on ehdottomasti. Sillä hän [saarnaaja] johtaa ihmisiä jonkin organisaation, älyyn perustuvan käsityksen perusteella, siihen asti, kunnes hänet on täytetty Pyhällä Hengellä; ja sitten, hän syöttää ihmisille kyyhkysen ruokaa; ”Karitsa ja Kyyhkynen,” kuten me puhuimme eilisiltana.

49   Pankaa merkille: Hän sanoi: ”Menkää Jerusalemiin ja jääkää sinne; ainoastaan odottakaa siellä, kunnes minä lähetän, sen mitä Isä lupasi.” Ja sitten, mitä he tekivät? Heitä oli 120, miehiä ja naisia. He menivät yläsaliin temppelissä.

Nyt, helluntaipäivä oli lähestymässä, pyhäkön puhdistuksesta, pääsiäislampaan tappamisesta – helluntain tuloon, joka oli sadon ensihedelmä, juhla, helluntaijuhla. Ja taloissa…

50   Siis, minä olen ollut maissa… Itämaisissa maissa portaikko on harvoin sisällä. Portaat olivat ulkopuolella. Temppelin ulkopuolella, meille on kerrottu, siellä oli portaikko, joka johti ylös pieneen huoneeseen jonkin matkan päässä; mentiin ylös, ja ylös, ja ylös, kunnes päästiin ylös sinne pieneen huoneeseen, se oli jonkinlainen varastohuone temppelin huipulla, jonkin sortin pikkuhuone, ylähuone. Ja raamattu sanoo, että he olivat siellä, ja ovet oli lukittu, koska he pelkäsivät juutalaisia, koska heidät oli erotettu Herran Jeesuksen palvomisen takia, kun Kaifas, ylipappi, ja Pontius Pilatus, ja he, olivat ottaneet Hänet hengiltä. Siis he aikoivat päästä eroon kaikista niin sanotuista kristityistä. Ja ovet oli lukittu, ja ihmiset odottivat.

51   Siis, noissa tuollaisissa huoneissa, ei ole ikkunoita. Ikkunat olivat pieniä, joissa ovien kaltaiset ristikkojutut, jotka vedettiin auki. Noissa huoneissa on pieniä rasvalamppuja, jotka riippuivat ja paloivat… Jos olette koskaan olleet Kaliforniassa, Cliftonin kahvilassa, menkää alakertaan, niin te löydätte sieltä samanlaisen, kuin yläsali. Oletteko te koskaan olleet siellä? Kuinka moni on ollut siellä? Näen ihmisten nyökyttelevän päätään. No, te tiedätte, mistä minä puhun. Selvä. Menkääpä sinne, niin te kohtaatte Getsemanen puutarhan; ennen kuin teette sen, menkää johonkin noista itämaisista huoneista. Aivan totta. Siellä te löydätte pienen lampun – oliiviöljyä täynnä ja siinä palaa sellainen pikkuinen villalankainen sydän.

52   Siis, sanotaan, että he olivat siellä ylhäällä, kiipesivät pitkin tätä ulkosivua. He menivät sinne ylös ja piiloutuivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Jeesus ei käskenyt heidän mennä yläsaliin. Hän vain sanoi: ”Odottakaa Jerusalemissa.” Jos he olisivat olleet täällä alhaalla jossakin talossa, on vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut. Ihmiset olisivat tulleet sisään, ja vieneet heidät. Niinpä he menivät vanhaan pikku huoneeseen siellä yläkerrassa, ylhäällä siellä ullakolla, ja siellä, telkesivät sen huoneen, etteivät juutalaiset päässeet heihin käsiksi. Ja he istuivat siellä ja odottivat kymmenen päivää.

53   Nyt, siis me olemme Ap.t. 1:ssä. Siis, kuunnelkaapa nyt tarkasti. Saitteko kuvan? Rakennuksen ulkopuolella, pienet portaan menivät ylös, ja he menivät tähän pieneen huoneeseen. Alla temppelissä vietettiin helluntaijuhlaa. Oi, siellä oli suurenmoista. Nyt, kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisiä, yhtä mieltä, ja uskoivat, että Jumala tulisi lähettämään sen, mitä oli luvattu. Ja jospa jokainen ihminen täällä tulisi tuolle samalle mielelle tänä iltana niin katsotaan, mitä tapahtuu. Sen täytyy tapahtua uudestaan. Se on lupaus, yhtä hyvin kuin mitä heilläkin oli. Ymmärrättekö?

54   Mitä he tekivät? Noudattivat ohjeita, noudattivat Jumalan lakeja: ”Odottakaa, kunnes…”

55   Siis, he pelkäsivät juutalaisia. Nyt, muistakaa se. He pelkäsivät juutalaisia. Siis, yhtäkkiä, tuli väkevän tuulispään ääni. Se ei ollut tuulispää; se oli kuin tuulispää. Minäpä luen selitykset aivan heti kielenkääntäjästä. Se oli kuin kohiseva tuuli. Toisin sanoen, se oli yliluonnollinen tuuli, oi! jotakin, mitä voitiin tuntea. Tuuli oli heissä sisällä. Tuli kohiseva tuuli, kuin kohiseva tuuli. Tuuli ei kohissut, mutta se kuulosti kohisevalta tuulelta, kuin jotakin menisi [Veli Branham tekee tuulen ääntä] Oletteko koskaan tunteneet sitä? Voi tavaton! Kuin kohiseva tuuli. Katsokaapa nyt; ja se täytti… Nyt, tässä sanotaan: ”kaikki,” mutta kreikassa sanotaan: ”Koko – isolla: K-o-k-o, koko huone”, kaikkialla siellä. Jokainen halkeama, nurkka, ja rako näytti olevan täynnä sitä. Ei sanottu: ”Voi, veljet, tunnetteko te, mitä minä tunnen?” Ei! Se oli kaikkialla, kuin kohiseva tuuli. Nyt katsokaa. ”Tuli mahtavan tuulispään ääni ja…” – konjunktio. Tarkatkaa näitä ”ja-sanoja.” Jos ette, te saatte siinä lukemaan jotakin, mitä siinä ei lue. Ymmärrättekö? – ja, kuin – tämä oli se, mitä tapahtui ensin: ääni, jotakin – kohiseva tuuli tuli heidän yllensä – ja muistattehan, eilisiltana minä kävin kaupassa ja ostin leivän ja vähän lihaa. Tämä on jotakin samanlaista. Leipä on yksi juttu, liha on toinen. Ja ääni oli yksi juttu, joka kohtasi heitä – ja heille näyttäytyi, heidän edessään, kieliä – jakaantuneita kieliä.”

56   Näkikö kukaan täällä koskaan Cecil DeMillen Kymmenen käskyä? Panitteko merkille, kun ne käskyt kirjoitettiin? Miten hän sellaisen oli käsittänyt, minä en tiedä. Siinä oli kaksi tai kolme juttua, joista minä pidin nähtyäni ne. Ensimmäinen juttu on tuo smaragdinvihreä valo, siltä Se juuri näyttää. Ymmärrättekö? Toinen juttu oli, kun käskyt kirjoitettiin, ja kun se oli ohi, huomasitteko kun tuosta Tulipatsaasta lähti, siinä oli pieniä tulisia lieskoja, jotka lähtivät siitä. Huomasitteko sen? Siis, sellaista minä uskon, että helluntaina oli. Ja heille ilmestyi… Niin he voivat nähdä Sen. Ei sanota: ”heihin tuli”, vaan lieskat ilmestyivät heille, joiksi niitä nimitetään, kielet, kuin kieli, tämä kieli täällä, [Veli Branham demonstroi.], kielen muotoinen, tulen lieska. Nyt, korva – kuten sanoin: korva on korva; sormi on sormi. Sormi ei tarkoita sitä, että te tunnette sen; se tarkoittaa, että se näyttää sormelta. Ja jos se olisi ollut korva – se ei tarkoita, että he kuulivat sen; se näyttää korvalta. Tämä oli tulta, joka näytti kieleltä, ei että joku puhui, tulta, joka näytti kieleltä.

57   Siis, kuunnelkaas. Katsokaapa, miten se lukee kreikaksi.

Ja äkkiä tuli Ääni…kuin kohiseva mahtava Tuuli… – 3. jae.

Ja he näkivät Jakautuneita kieliä… ei: jakautuneet kielet olivat heissä, tai: he puhuivat jakautuneilla kielillä, se oli: he näkivät jakautuneita kieliä. Katsokaapa nyt. Se ei ollut heidän päällään vielä. Se oli huoneessa, ja kierteli ympäri kuin tässä tuulessa …he näkivät, kuin tulta – he näkivät jakautuneita kieliä… Se on: heidän edessään… kuin tulta… kuin tulisia kieliä… ja yksi… yksikkö …jäi jokaisen heistä päälle. Ei: meni heihin; vaan jäi heidän päälleen.

58   Siis, katsokaapa, kuinka King James heittäisi sen pois: ”Ja halkinaisia kieliä tuli heidän päälleen”, tai jäi… miten siellä lukikaan, siellä King Jamesissa – ”asettui heidän päälleen.” Ymmärrättekö? Siis, ei Se voinut nousta sinne ja asettua. Me tiedämme sen. Mutta alkuperäisteos sanoo: ”Se jäi heidän päälleen”, sen minä uskon; eikö niin olekin? Antakaa minun panna se aivan kohdalleen. Kyllä! ”…jäi jokaisen heistä päälle.” Yksi tulikieli jäi jokaisen heistä päälle. Näettekö? Ymmärsittekö? Se oli toinen asia, joka tapahtui. Ensimmäinen oli tuuli, sitten ilmestyivät tulikielet.

59   Tässä pienessä huoneessa täällä, pienten rasvalamppujen palaessa. Kuvitelkaa heitä istumassa siellä ylhäällä. Joku sanoo: ”Oi!” Hän katselee kaikkialle rakennuksessa; sitä oli kaikkialla rakennuksessa. Sitten he sanoivat: ”Katsokaa!” Tulikielet alkoivat tulla pyörien ympäri rakennusta. Katsokaa nyt. Ja siinä nuo tulikielet ilmestyivät.

Katsokaapa seuraavaa:

”Ja…” toinen konjunktio; jotain muutakin tapahtui 2…he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä…” Toinen asia, joka tapahtui.

60   Nyt katsokaa, me haluamme muuttaa tuon yleisen sanonnan: ”Heillä oli tulikieliä, ja tässä pälpätetään ympäriinsä; ja sitten mentiin ulos ja alettiin puhua tuntemattomalla kielellä.” Sellaista ei ole Kirjoituksissa, ystävä. Jokainen, joka puhuu tuntemattomalla kielellä heti saadessaan Pyhän Hengen, tekee sen vastoin Raamattua. Ja minä näytän teille hetken päästä ja todistan, että uskon puhumiseen tuntemattomilla kielillä puhumiseen, mutta en, kun Pyhä Henki saadaan. Se on Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki on Henki.

61   Katsokaas nyt. Nämä kielet olivat huoneessa kuin tuli, ja se asettui kullekin. Sitten heidät täytettiin Pyhällä Hengellä (toinen juttu), ja sitten kun heidät oli täytetty Pyhällä Hengellä, puhuivat kielillä [tongues], ei kielillä, vaan kielillä [languages – mahdotonta kääntää]. Huomasitteko sen? He alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki heille antoi puhuttavaksi. Nyt siitä se huhu levisi.

62   Katsokaas nyt. Siis, otetaanpa taas esimerkki, ettette te unohda sitä nyt. Sanan mukaan, yläsalissa, odottamassa, yhtäkkiä: kohisevan tuulen ääni, joka oli heidän yllään; se oli Pyhä Henki. Kuinka moni uskoo, että kyse oli Pyhän Hengen ilmestymisestä? Kuin tuuli, yliluonnollinen tuuli. Sitten he havaitsivat. Ja siellä oli pieniä tulikieliä, sata kaksikymmentä sellaista, ja ne alkoivat laskeutua ja asettua kunkin heistä päälle. Mitä se oli? Mistä oli kyse? Tulipatsas, joka oli Jumala itse jakamassa itseänsä kansansa keskuuteen, tulemassa ihmisiin. Jeesuksella oli se koko juttu; Hänellä oli Henkeä ilman määrää; me saamme Sitä mitan mukaan. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? – koska me olemme adoptoituja lapsia. Hänen Elämänsä – Hänen ikuinen Elämänsä oli tulossa sisään. Siis, mitä tapahtui? Sitten he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä.

63   Nyt, haluan kysyä teiltä jotakin. Mistä tuo huhu sai alkunsa? Jos heidän oli tultava ulos tuolta yläsalista, ja laskeutua nuo portaan ja tultava palatsin pihaan – tai ulos temppelin – temppelin pihaan, joka oli ehkä kerrostalo kaupungissa, missä he olivat, yläkertaan ja alas, ulos pihaan, jossa ihmisiä oli kokoontuneena…Ja he tulivat kuin humalaiset, Hengessä. Sillä ihmiset sanoivat: ”Nuo miehet ovat täynnä uutta viiniä.” He eivät olleet koskaan nähneet sellaista.

64   Ja jokainen yritti kertoa: ”Pyhä Henki on tullut. Jumalan lupaus on ylläni. Minä – minä olen täytetty Hengellä.” Ja hän, joka oli galilealainen, mies, jolla hän puhui, tai arabi tai persialainen, kuuli häntä omalla kielellään.

65   ”Kuinka me kuulemme – ei tuntematonta kieltä – kuinka me kuulemme jokainen, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet. Eivätkö nämä, jotka puhuvat, ole galilealaisia?” Ja he ehkä puhuivat ”galileaa”… Mutta kun, he kuulivat sitä, se oli sitä kieltä, jota puhuviksi, he olivat syntyneet. Jos niin ei ollut, minä kysyn itseltäni – esitän itselleni kysymyksen: Kuinka, kun Pietari nousi ylös, ja puhui ”galileaksi”, niin koko joukko kuuli, mitä hän puhui? Kolme tuhatta sielua tuli Kristukselle siinä paikassa, ja Pietari puhui yhtä kieltä. Varmasti! Jumala teki ihmeen. Pietari, samalle yleisölle, joka koostui mesopotamialaisista ja muukalaisista, ja käännynnäisistä ja kaikenlaisista joka puolelta maailmasta seisoi siellä… Ja Pietari seisoi saarnaamassa yhdellä kielellä, ja jokainen kuuli häntä, sillä kolme tuhatta teki parannuksen ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen siinä paikassa. Miten se on mahdollista?

66   Katsokaa, ystävät, en voi olettaa kirkkokunnallisen, helluntailaisen veljeni hyväksyvän tätä juuri nyt. Mutta jäljittäkää tätä läpi koko Raamatun, ja kertokaa minulle, yksikin kerta, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen ja puhuivat kielellä, josta he eivät ymmärtäneet, mitä puhuivat. Ja jos se oli se tapa, jolla he saivat Sen siellä, yksinvaltias Jumala… Sen täytyy tapahtua joka kerta samalla tavalla.

67   Nyt, minä en voi… Siis, Korneliuksen talo-… Mehän muistamme, kun kävimme Samariassa, eilisiltana, saimme selville, ettei siitä ollut yhtään merkintää, että he olisivat kuulleet toista kieltä, ei sanaakaan sanottu siitä. Mutta, kun ihmiset menivät Korneliuksen taloon, jossa oli ihmisiä kolmesta eri kansakunnasta, he puhuivat kielillä. Ja kun niin tapahtui, jos tapahtui, he saivat Sen, Pietari sanoi, samalla tavalla kuin alussa. Ja he tiesivät, että pakanat olivat saaneet Jumalalta armon, koska he olivat saaneet Pyhän Hengen, aivan kuten hekin alussa. Minulla on täällä kysymys, jotakin sitä koskien, hetken päästä. Halusin laskea perustan, että ymmärrätte, mistä on kyse.

68   Siis, minä en voi edellyttää ihmisiltä, joille on opetettu toisin… Ja kuunnelkaa minua, minun rakkaat helluntailaisveljeni. Minä en opettaisi tätä ulkopuolella. Tämä on… Minä en tekisi mitään aiheuttaakseni kiistaa. Mutta, jos me emme saa [/ota vastaan /ymmärrä]      totuutta, milloin me sitten pääsemme alkuun? Meille on tapahduttava täällä jotakin, mikä saa meidät parantamaan tapamme. Meidän on saatava ylös tempaava armo täällä, nyt. Totuuden on tultava esiin.

69   Mitä mies tekisi, jos hän olisi kuuro ja mykkä, eikä voisi puhua ollenkaan? Voisiko hän saada Pyhän Hengen? Mitäpä, jos hänellä ei ensinnäkään olisi kieltä, ja tämä kaveriparka haluaisi tulla pelastetuksi? Ymmärrättekö? Kyse on Pyhästä Hengestä, joka on kaste. Ja sitten, kaikki nämä lahjat, kuten kielilläpuhuminen, kielien selittäminen, ne tulevat sitten, kun te tulette Ruumiiseen Pyhän Hengen kasteen kautta. Sillä nuo lahjat ovat Kristuksen ruumiissa.

70   Siis, syy, minä sanoisin… Nyt, kuunnelkaapa tätä; voitteko te odottaa katolisen kirkon, joka oli maailman ensimmäinen organisoitu seurakunta apostolien jälkeen… Sitten katolinen kirkko organisoitui [/järjestäytyi], oi, joitakin satoja vuosia viimeisen apostolin kuoleman jälkeen – jotain kuusisataa ja – vuotta apostolien jälkeen, heti Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, missä nikealaiset isät kokoontuivat ja organisoituivat; sitten pantiin pystyyn maailmanlaajuinen seurakunta, joka oli katolinen kirkko. Siellä muodostettiin maailmakirkko. Ja sana katolinen tarkoittaa ”yleinen”; se on kaikkialla. He… Roomalainen – pakanallinen Rooma oli muuntunut paavilliseksi Roomaksi. Ja paavi asetettiin olemaan pää ja ottamaan Pietarin paikka, jolle Jeesuksen uskottiin ja sanottiin antaneen Valtakunnan avaimet. Ja tuo paavi oli erehtymätön, ja on vieläkin katoliselle kirkolle nykyään. Se… hänen sanansa ovat laki ja järjestys. Hän on erehtymätön paavi. Sellainen meni läpi.

71   Ja sitten, koska jotkut eivät olleet yhtä mieltä tämän katolisen opin kanssa, heidät tuomittiin kuolemaan, poltettiin paalussa, ja kaikkea sellaista. Me kaikki tiedämme, että Josefuksen pyhien kirjoitusten mukaan, ja Foxin ” Book of the Martyrs” [Marttyyrien kirja], ja monien muiden pyhien… Hislopin ”Two Babylons” [2 Babylonia], ja suurien historioiden. Sitten, se – tuhannen viidensadan vuoden, jotka me tunnemme, pimeinä aikoina, Raamattu otettiin pois ihmisiltä. Ja se oli – erään pienen munkin kätkemänä, ja niin edelleen, ymmärtääksemme.

72   Ja sen jälkeen alkoi ensimmäinen uudistus, joka oli Martin Luther. Ja hän poikkesi ruodusta ja sanoi, että ehtoollinen, jota katoliset kutsuivat ruumiiksi – kirjaimelliseksi Kristuksen ruumiiksi, että se ainoastaan edusti Kristuksen ruumista. Ja hän suisti ehtoollisen alttarin raiteilta, tai portailta, ja kieltäytyi kutsumasta sitä kirjaimelliseksi Kristuksen ruumiiksi ja saarnasi: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Siis, te ette voi odottaa katolisen kirkon olevan hänen kanssaan yhtä mieltä, ette todellakaan, kun heidän erehtymätön päänsä kieltää heitä. Selvä.

73   Sitten Martin Lutherin jälkeen, joka saarnasi vanhurskautusta, John Wesley ilmestyi, ja saarnasi pyhitystä. Ja hän saarnasi, että ihminen, sen jälkeen, kun hänet oli vanhurskautettu, – se on ihan oikein – mutta meidät tuli tulla [myös] pyhitetyiksi, puhdistetuiksi, että pahan juuri oli otettu pois Jeesuksen verellä. Siis, te ette voi odottaa luterilaisten saarnaavan pyhitystä, koska he eivät aio tehdä sitä.

74   Kun Wesley oli saarnannut pyhitystä, ja monet siitä erkaantuneet pikku ryhmät, joista tuli, wesleyläisiä metodisteja, ja nasarealaisia ja niin edelleen, jotka pitivät tulta yllä koko aikakautensa ajan, sitten ilmestyivät helluntailaiset ja sanoivat: ”No, Pyhä Henki on kaste, ja me puhumme kielillä, kun saamme Sen.” Takuulla. Sitten, kun se ilmestyi, te ette olisi voinut odottaa nasarealaisten, ja wesleyläisten metodistien, ja niin edelleen uskovan sitä. Sitä he eivät olisi tehneet. He kutsuivat sitä perkeleeksi. Selvä. Mitä tapahtui? He alkoivat sortua; ja helluntailaiset alkoivat nousta. Nyt on noustu niin korkealle paikalle, että helluntailiike on alkanut tutista. Se organisoitui ja jätti paikkansa, eikä hyväksynyt mitään lisää. He saivat omat sääntönsä ja määräyksensä, ja se siitä.

75   Nyt, kun Pyhä Henki tulee, ja paljastaa totuuden mistä tahansa ja osoittaa sen omalla läsnäolollaan ja Sanallaan, te ette voi odottaa helluntailaisten sanovan: ”Olen samaa mieltä.” Teidän on seistävä yksin, kuten Luther teki, kuten Wesley teki, ja kaikki muutkin tekivät. Teidän on pitäydyttävä siinä, koska hetki on tullut. Ja se juuri tekee minusta ruman ankanpoikasen. Se tekee minusta erilaisen.

76   Enkä minä voi aloittaa niin kuin rakas veljeni Oral Roberts ja Tommy Osborne, Tommy Hicks, ja muut, koska seurakunnat eivät ole kanssani yhtä mieltä. Ne sanovat: ”Hän uskoo ikuiseen varmuuteen. Hän on baptisti. Hän ei usko kielilläpuhumiseen alkuperäisenä merkkinä Pyhästä Hengestä. Pysykää kaukana tuosta kaverista!” Näettekö?

77   Mutta, tulkaa ja kohdatkaa tilanne kasvoista kasvoihin. Kohdatkaa se. Ihmiset voivat kohdata luterilaiset, – siis metodistit voivat. Helluntailaiset voivat kohdata metodistit. Minä voin kohdata helluntailaiset asianne kanssa. Täsmälleen näin on. Totta. Miksi niin? Me vaellamme Valossa, niin kuin Hän on Valossa. Näettekö? Me etenemme ylöspäin Kuninkaan Valtatietä, ja mitä lähemmäksi se tulee, armoa annetaan lisää, voimaa annetaan lisää: ja siinä se on. Tämä on se hetki, jona Pyhä Henki on tullut alas Valon muodossa, niin kuin Hän oli alussa, Tulipatsas, ja on tuonut itsensä julki tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan maan päällä. Ja Jeesus sanoi: ”Mistä te tiedätte ovatko ihmiset oikeassa vai eivät? Hedelmistään te tunnette heidät. Se, joka uskoo minuun, hän myös tekee sanoja tekoja, joita minä teen. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

78   Nyt, minun helluntailaiset veljeni. Minä olen kanssanne. Olen yksi teistä. Minulla on Pyhä Henki. Olen puhunut kielillä, mutta minä en saanut sitä heti vastaanottaessani Pyhän Hengen. Minä sain Pyhän Hengen kasteen; minä olen puhunut kielillä, olen profetoinut, minulla on ollut tiedon lahja, viisauden, selittämisen, ja kaikkea on tapahtunut. Mutta minä olen valmis kaikkiin noihin asioihin, koska olen nyt Jumalan lapsi. Voima, Jumalan tuli on sielussani; tuo tulinen kieli, joka laskeutui – tuli sisimpäni päälle ja poltti pois kaiken, joka oli vastoin Jumalaa, ja nyt Hänen Henkensä johtaa minua. Hän voi sanoa: ”Mene tänne,” ja minä menen. ”Mene tänne”; minä menen. ”Puhu täällä”; minä puhun. Ja tee tämä, tämä ja tuo.” Siinä sitä ollaan, aivan kuin… Sinä olet Hengen johdossa. Se tarkoittaa: Jumala sinussa, toteuttaen tahtoaan. Sanoipa Hän mitä tahansa, Hän toteuttaa tahtoaan.

79   Kuunnelkaapa nyt. Katsotaanpa, luen täältä ennen kuin aloitamme kysymykset, täältä sanakirjasta täällä. Siis, Vatican Translation, [Vatikaanin käännös.] 7. painos 190 – 1205:

”On vaikeaa ratkaista oliko kyse noiden ihmisten äänestä vieraalla kielellä; vai kertomuksesta tai huhusta tuosta tapahtumasta, kun yliluonnollinen tuuli kohisi, mikä innosti väkeä.”

Ihmiset eivät voineet ymmärtää. Kuunnelkaapa; oliko se tuo kansa…

80   Minä kuvitan hieman. Tässä on joukko surkeita, rähjäisiä galilealaisia. Ja täällä he ovat, ulkona kadulla. Sellaista ei vielä koskaan ollut nähty: kädet ilmassa, tulemassa tuosta yläsalista, alas portaita, sinne, juuri täyttyneinä; eivät olleet vielä koskaan puhuneet. Ymmärrättekö? Täältä he tulevat alas aivan sinne. Ja nyt, sanotaanpa, siellä he olivat, hoiperrellen ympäriinsä, tässä sisällä. Ja ihmiset sanoivat…Joku kreikkalainen juoksee luokseni, sanoo, minä puhun galileaa.

Te riennätte hänen luokseen ja sanotte: ”No mikä sinulla on, poika?”

81   ”Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä. Jumalan voima lankesi tuolla huoneessa. Jotakin tapahtui minulle. Oi, kunnia Jumalalle!”

Ja toinen täällä, hän puhuu arabille, ja hän, galilealainen, puhuu arabia – arabin kieltä.

82   Siis, ei voida sanoa, oliko se tuo kohiseva tuuli, joka sai ihmiset yhteen, kun väkijoukko kokoontui, vai oliko se vieras kieli, jota ihmiset puhuivat. Siis, Raamattu ei täsmälleen… Teillä on kaksi asiaa, joita voidaan katsoa. Se oli se… Ulkopuolinen sanoi: ”Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?” Minä en sanonut, että he puhuivat sitä, mutta he kuulivat sitä.

83   Sitten se sama ryhmä, samat ihmiset, selittivät sen. Pietari pomppasi jonkin päälle ja sanoi: ”Te Galilean miehet, ja te, jotka asutte Jerusalemissa, tulkoon tämä teille tiettäväksi – ihmiset sanoivat, etteivät he tajunneet ’Galilean kieltä’ – ”tulkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa sanojani” – millä – millä kielellä hän puhui kaikille heille? ”siis, eivät nämä ole juovuksissa kuten luulette, näettehän, että on vasta kolmas hetki päivästä, vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat’” Hän meni aina vain eteenpäin ja sanoi: ”Te, pahojen käsien kautta, olette ristiinnaulinneet viattoman Jumalan Pojan. Daavid sanoo Hänestä… et hylkää Hänen sieluaan tuonelaan, etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” Ja hän sanoi: ”Tulkoon teille tiettäväksi, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte sekä Herraksi että Kristukseksi. Ja kun he kuulivat tämän…” Aamen! Kuka? Joka ihminen taivaan alla. Mitä oli tapahtumassa? Hän ei sanonut: ”Nyt, minä puhun galileaa; minä puhun nyt tällä; ja puhun tällä kielellä…?…”

84   Kun Pietari puhui näitä sanoja, ihmiset sanoivat: ”Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Ja Pietari antoi heille uuden reseptin. Sillä tavalla se aina tapahtuu. Näettekö?

85   Siirrytään eteenpäin, jatketaan sitkeästi kohti Jumalaa, kuljetaan lähellä. Mistä sen tietää? No, nyt, kun Luther sai vanhurskautuksen, hän kutsui sitä Pyhäksi Hengeksi. Se oli. Jumala antoi pisaran Sitä. Sitten, Hän sanoi mitä? Wesley sai pyhityksen, ja sanoi: ”Voi pojat, kun sinä huudat, sinulle on se.” Mutta monet huusivat, eikä heillä ollut sitä. Kun helluntailaiset puhuivat kielillä – tuntemattomilla kielillä, sanottiin: ”Voi pojat, sinulla on se.” Mutta monilla heistä ei ollut sitä.

Sellaista kuin merkit, joista sen voi nähdä, ei ole. ”Ainoa tapa tuntea puu”, Jeesus sanoi, ”on sen kantamista hedelmistä.” Hengen teot, Hengen hedelmät. Sitten, kun te näette ihmisen, joka on täytetty voimalla, se on: täytetty Pyhällä Hengellä, silloin te näette elämän, joka on muuttunut. Te näette näiden merkkien seuraavan niitä, jotka uskovat: ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä. Jos käärme puree heitä, se ei vahingoita heitä. Jos he ottavat jotakin kuolettavaa – juovat – se ei tapa heitä. He panevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.” Oi! Tällaiset merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Mutta miten siihen päästään? Nämä lahjat ovat Ruumiissa. Miten tähän ruumiiseen päästään? Ei puhumalla itsenne sisälle; vaan tulemalla kastetuksi yhteen ruumiiseen (I Kor. 12:13). Yhden Hengen kautta meidät on kaikki kastettu tuohon ruumiiseen ja alttiiksi kaikille lahjoille. Herra siunatkoon teitä.

86   Nyt, jos joku kuulisi tämän nauhan tai joku täällä olisi eri mieltä muista, tee se ystävällisesti, veli, sillä minä rakastan sinua.

93. Tämän illan ensimmäinen kysymys: Veli Branham, minusta televisio on maailmalle kirous. Mitä sinä ajattelet siitä?

87   No, kuka tämän kirjoittikin, minä olen kanssasi samaa mieltä. Siitä on tullut maailmalle kirous. Se olisi voinut olla maailmalle siunaus, mutta siitä on tehty kirous. Mikä tahansa, tuollainen, rakas kansani, riippuu siitä, miten te itse katsotte sitä. Jos televisio on kirous, niin silloin sanomalehtikin on kirous, silloin radio on kirous, ja usein puhelin on sitä. Näettekö, näettekö, näettekö, näettekö? Se riippuu siitä, minkä se teette siitä. Mutta, kuten eräs veli sanoi yhtenä iltana, että televisiossa on tuskin enää mitään ohjelmia; rahaa on liikaa. Köyhillä saarnaajilla, jotka saarnaavat täyttä Evankeliumia, ei ole varaa kustantaa ohjelmaa televisioon. Niinpä, siksi… Eräs veli sanoi yhtenä iltana. luulisin, tai jossain sanottiin: ”Pyyhkikää pölyt radiostanne”, tai joku – tai: ”Ottakaa se pois nurkasta, ja kuunnelkaa näitä ohjelmia.” Pitää paikkansa.

88   Mutta, rakas ihminen, kuka oletkin, minä olen todella samaa mieltä kanssasi. Siitä on tullut yksi kaikkein ihmiskunnan sietämättömimmistä jutuista. Siellä otetaan kaikki tämä raha täältä, jonka pitäisi mennä hallitukselle veroina, ja se pannaan mainostamaan kaikkia näitä tupakka- ja viskiohjelmia ja sellaisia juttuja, ja jätetään se pois hallituksen veroista; ja sitten kierrellään ympäriinsä ja otetaan kiinni saarnaajia, vedetään heidät tuomioistuimen läpi, jotta heiltä saadaan hiukan rahaa. Olen samaa mieltä kanssasi, se on hirveä kapine. Siis, se ei ole… Tiedättehän, se on jotakin, mitä sinä totesit. Kiitos, sisar, veli, kuka oletkin, joka kysyit tätä.

94. Siis, tässä on hyvä. Kysymys: Raamatussa on paikkoja kuten Samuel 18:10, jossa sanotaan, että Jumalalta tullut paha henki tekee asioita. Minä en ymmärrä ”Jumalalta tullutta pahaa henkeä.” Selittäisitkö sen.

89   Siis, ehkä Herran avulla, minä kykenen. Se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi paha henki. Mutta jokainen, minkä tahansa henki, on Jumalalle alamainen. Ja Hän panee kaiken toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Ymmärrättekö?

90   Nyt, kysymyksessäsi, sinä puhut pahasta hengestä, joka lähti Jumalan luota piinaamaan Saulia. Hän oli synkässä, hermoheikossa kunnossa – tilassa, koska, ensiksikin, hän oli luopio. Ja kun te luovutte, paha henki – Jumala antaa pahan hengen piinata teitä.

91   Haluaisin lukea teille kohta jotakin. Minulla on toinenkin ajatus täällä siitä. Näettekö? Jokaisen hengen on oltava Jumalalle alamainen. Näettekö? Muistatteko, kun Joosafat ja Aahab olivat lähdössä sotaan? Ja ensimmäinen asia, tiedättehän, oli – he asettuivat porttiin. Ja Joosafat oli vanhurskas mies, ja hän sanoi – nuo kaksi kuningasta istuivat siellä, ja he yhdistivät joukkonsa – ja niin hän sanoi: ”Kysytäänpä neuvoa Herralta, mennäänkö vai eikö mennä.”

92   Ja Aahab meni ja otti 400 profeettaa, jotka hänellä oli, kaikki – piti heidän syötettyinä ja lihotettuina ja kaikkea; he olivat hyvässä vedossa. Ja he tulivat sinne, ja he kaikki profetoivat yksimielisesti, sanoen, ”Mene vain, ja Jumala antaa sinulle voiton. Mene vain Gileadin Raamotiin ja siellä Jumala valloittaa sinulle sen.” Yksi heistä teki itselleen sarvet ja esitti niillä kuvaelman ja alkoi juoksennella ympäriinsä, ja sanoi: ”Näillä rautaisilla sarvilla, sinä työnnät heidät suoraan pois maasta; se kuuluu sinulle.”

93   Mutta, tiedättekö, Jumalan miehessä, joka ei mene mihinkään tuollaiseen. Ymmärrättekö? Jos se ei soi Kirjoitusten kanssa, siinä on jotakin vikaa. Jokainen todellinen uskova…Niinpä Joosafat sanoi: ”No, nuo 400 näyttävät hyvältä. He näyttävät hyviltä miehiltä.

”Voi, kyllä ovat,” Aahab ehkä sanoo.

Mutta Joosafat sanoo: ”Eikö sinulla ole yhtään muuta?” Miksi vielä yksi, kun teillä on 400 yksimielistä? Koska hän tiesi, ettei aivan kaikki siinä kuulostanut oikealta. Näettekö?

Hän sanoi: ”Kyllä, meillä on vielä yksi, Jimlan poika, täällä,” hän sanoo, ”mutta minä vihaan häntä.” Takuulla. Sinä sulkisit hänen seurakuntansa heti kun mahdollista. Sinä ajaisit hänet ulos maasta. Näettekö? Varmasti. ”Minä vihaan häntä.”

”Miksi sinä vihaat häntä?”

”Hän profetoi aina pahaa minua vastaan.” Silloin Joosafat tajusi siinä paikassa, että kaikki – jotakin oli vialla.

Niinpä hän sanoi: ”Menkää hakemaan Miika.”

Niin he menivät hakemaan häntä, ja siinä hän tulee…Kun he menivät, he lähettivät sanansaattajan ja sanoivat: ”Hetkinen. Nyt siellä on neljäsataa teologian tohtoria. He ovat maan parhaat, on FilT:t ja LaT:t* ja kaikki.” He sanoivat: ”Siis, tiedätkös, sinä surkea oppimaton pikkumies, sinä et sitten tule olemaan eri mieltä koko tuon papiston kanssa.” *[fil. ja lakitiet. tri.]

94   Jimla sanoi näin – tai tarkoitan, Miika sanoi näin: ”Minä en sano mitään, ennen kuin Jumala panee jotakin minun suuhuni, ja sitten sanon täsmälleen sen, mitä Hän sanoo.” Tästä minä pidän! Toisin sanoen: ”Minä pitäydyn Sanassa.” Mitä siitä, mitä muut sanovat. Hänelle sanottiin: ”No”, sanottiin, ”Kuulehan, jos sinä et halua tulla heitetyksi ulos, sinun on parasta sanoa samoin.”

Niinpä hän [Aahab] meni paikalle: ja hän sanoi: ”Menenkö minä sinne?” [1. Kun. 22:15-17 & 2. Aik. 18: 12-16]

Hän [Miika] sanoi: ”Mene vain.” Hän sanoi: ”Antakaa aikaa tämä yö. Antakaa minun puhua siitä Herran kanssa.” Tästä minä pidän. Niin sinä yönä Herra ilmestyi hänelle, ja seuraavana päivänä hän lähti sinne. Ja hän sanoi, mennessään sinne, hän sanoi: ”Mene vain; mutta minä näen Israelin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, hajallaan vuorilla.” Oi että! Se otti hänestä turhat luulot pois.

Ja hän sanoi: ”Enkös minä sanonut sinulle? Minä tiesin sen. Juuri tällä tavalla hän tekee aika, sanoo jotakin pahaa minua vastaan.”

95   Miksi? Hän piti kiinni Sanasta. Miksi? Profeetta, ennen häntä, Elialta tullut Jumalan Sana, todelliselta profeetalta, hän sanoi: ”Koska sinä vuodatit viattoman Naabotin verta, koirat tulevat nuolemaan myös sinun vertasi.” Ja hän ennusti hänelle pahaa. Elisa oli jo mennyt taivaaseen. Mutta hän tiesi, että Elisalla oli Jumalan Sana, niinpä hän piti kiinni Sanasta. Tästä minä pidän. Pitäkää kiinni Sanasta.

96   Jos Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; Hänen voimansa on yhä sama; Pyhä Henki on sille, joka tahtoo, antakaa hänen tulla, pitäkää kiinni Sanasta. Kyllä vain! Mitä siitä, mitä muut sanovat. Miten hyvin ruokittuja ja miten monta koulua käyneitä, sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Sitten hän sanoi… Tämä merkittävä, suuri mies, suuret sarvet päässään, puskee sitä – tuota valtiota ulos, kuninkaan takaa hän meni ja läimäytti häntä päin suuta, tätä pikku saarnaajaa. Hän tiesi, että hän oli vain pikku hihhuli; niinpä siitä ei kukaan sanoisi mitään, ja niin hän läimäytti häntä suulle. Hän sanoi: ”Minäpä kysyn sinulta jotakin.” Hän sanoi: ”Mitä tietä Jumalan Henki meni, kun Se tuli minusta ulos, jos sinulla on se?”

97   Hän sanoi: ”Sinä tiedät sen silloin, kun istut vankina tuolla häkissä.” Hän sanoi: ”Minä näin Jumalan istumassa valtaistuimella – aamen! Nyt kuunnelkaa! – ja taivaan joukot olivat kokoontuneet Hänen ympärilleen.” Mikä oli vialla? Hänen profeettansa oli jo sanonut, mitä Aahabille tulisi tapahtumaan. Jumala… Se ei ollut Elia, joka sanoi sen; se oli voideltu profeetta. Se oli Jumalan Sana, näin sanoo Herra. Ja Miika sanoi: ”Minä näin taivaan joukot kokoontuneena Jumalan ympärille suureen konferenssiin. Ja he keskustelivat keskenään. Ja Herra sanoi: ’Kenet Me saisimme menemään alas, kuka teistä voi mennä alas ja petkuttaa Ahabia, ja saada hänet lähtemään täyttämään Jumalan Sanan, ja saada hänet ammutuksi? Kenet Me saamme menemään?’”

98   No, yksi sanoi sitä ja toinen tätä. Hetken päästä, eräs paha henki, valehteleva henki alhaalta tuli ja sanoi: ”Jos annat luvan – minä olen valehteleva henki. Minä menen alas, ja saan nuo saarnaajat, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä; ja minä saan heidät – he ovat ainoastaan koulussa opetettuja poikia – ja minä menen alas, ja menen kaikkiin heihin, ja petän heidät, ja saan heidät profetoimaan valheen.” Eikö sanonutkin? Ja hän sanoi: ”Sillä tavalla me petkutamme.” Ja niin hän meni alas.

Hän sanoi – Jumala sanoi: ”Saat minulta luvan mennä.”

99   Ja hän meni alas, ja meni noihin vääriin profeettoihin, koulutettuihin pappeihin, ja sai heidät profetoimaan valheen. Siinä oli valehteleva henki, joka teki Jumalan tahdon mukaista työtä. Antakaas… Vähän jotakin muutakin te voisitte nähdä, hetkinen vain. Katsokaas tätä. Kääntäkääpä kanssani I Kor. 5. luku, 1. jae, hetki vain. I Korinttolainen… Katsokaapa tätä, jos haluatte nähdä jotakin, Jumalasta, joka tekee jotakin – kuinka nuo pahat henget, kuinka ne – kuinka ne liikkuvat… Selvä, Paavali sanoo:

Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole… pakanainkaan keskuudessa… (Mitä te ajattelette tällaisesta seurakunnan keskuudessa?) …että eräskin pitää isänsä vaimoa.

Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän… (Katsotaanpa. Taidan olla kääntänyt kaksi sivua ker…) …te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että… (Siis, odottakaas hetkinen. Olenkos minä…Kyllä, näin on. Juu.) te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän… pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?

100   Minun –  en tiedä. Minä en usko, että kukaan ajattelisi näin tai väittäisi vastaan, mutta minä vain puolustan sitä, mihin uskon: Jos ihminen on kerran täytetty Pyhällä Hengellä, hän ei voi kadottaa sitä. Näettekö, näettekö?

Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on

– sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen –

Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

101   Jumala, kertoo pyhälle seurakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa täällä maan päällä, että – siis, tämä menee Vanhan Testamentin mukaan, Uudessa-, kertoo jollekin miehelle kansan keskuudessa, joka oli niin saastainen ja likainen, että hän elää oman isänsä vaimon kanssa: Hän sanoo: ”Sellainen Kristuksen ruumiissa… te, seurakunta, antakaa hänet saatanan haltuun turmioksi…” Ymmärrättekö? Jumala sallii…  Ja, kun Hänellä on jotakin, jonka Hän haluaa nähdä tehtävän, annettavan piiskaa jollekin, hän päästää pahan hengen valloilleen heidän kimppuunsa, että ne kiusaavat tuota ihmistä ja – ja tuovat heidät takaisin. Nyt me tajuamme, että tämä mies myöhemmin…

102   Se juuri on vialla seurakunnissa nykyään. Kun ihminen tulee Kristuksen ruumiiseen ja hänestä tulee yksi sen jäsenistä ja hän alkaa tehdä pahaa, sen sijaan, että te kaikki kokoontuisitte ja tekisitte samalla tavalla… Ja te, Branham tabernaakkeli, tehkää se. Sillä niin kauan, kuin te pidätte tuota ihmistä pystyssä, hän on veren alla. Ja hän vain tekee tuota samaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen aina vain. Te kokoonnutte ja luovutatte hänet saatanan haltuun, lihan turmioksi, että hänen henkensä on – siis– voisi pelastua Herran päivänä. Ja katsokaa, kuinka Jumalan ruoska ilmaantuu. Katsokaa, kuinka saatana ottaa hänestä kiinni. Sitä se on, kun paha henki saa hänet.

103   Ja tämä poika täällä tulee ojennetuksi. Hän palaa takaisin. Se selviää II Korinttolaiskirjeestä, jossa hän todella on puhdistettu Jumalan edessä.

104   Katsokaa Jobia, täydellinen mies, hurskas mies. Ja Jumala salli pahan riivaajan tulla hänen päälleen ja kurittaa häntä, ja kaikkea muuta tehdäkseen hänen henkensä täydelliseksi. Näettekö? Niin pahalla hengellä on… Jumala käyttää usein pahoja henkiä tekemään työtä toteuttaakseen oman suunnitelmansa ja Hänen tahtonsa.

95. Siis, tässä on eräs, joka on todella hankala kysymys. Kysymys – minusta tämä on sama ihminen, koska se näyttää samalta käsialalta: Jos ihmisellä on oltava Pyhä Henki, että hän olisi kääntynyt ja että hän pääsisi ylöstempaukseen, niin mikä tulee olemaan lasten asema, jotka ovat kuolleet ennen vastuullista ikää? Ja milloin he nousevat ylös?

105   Nyt, veljeni, sisareni, minä en voi sanoa sitä sinulle. Raamatussa ei ole siitä sananpaikkaa, sikäli, kun minä voin mistään löytää. Mutta minä voin ilmaista ajatukseni. Siis, tämä vahvistaa teitä, jotka uskotte Jumalan armoon. Tehän näette, että tämä ihminen haluaa tietää – mikä on oikein hyvä kysymys. Näettekö? Ihminen haluaa tietää, mikä ylösnousemus – mitä tapahtuu lapselle [/vauvalle], että jos hänellä on oltava Pyhä Henki päästäkseen ylöstempaukseen… Kuten olen sanonut, se pitää paikkansa. Se on Raamatun mukaista. Näin Sana opettaa. Ei, ei taivaaseen menosta… Koska Pyhällä Hengellä täytetyt, ovat ensimmäinen ylösnousemus, valitut. Ja niiden jäännös… Loput kuolleet eivät elä tuhanteen vuoteen. Millenniumin [1000 v.] jälkeen, silloin toisessa ylösnousemuksessa, tapahtuu suuri valkoisen valtaistuimen tuomio [/oikeudenkäynti]. Näettekö? Tämä on tarkasti Raamatun järjestys. Mutta tämä henkilö haluaa tietää, miten näiden lasten laita on. He… toisin sanoen, onko heillä Pyhä Henki ennen kuin he ovat syntyneet? Ovatko he saaneet Sen. Siis, minä en pysty sanomaan sitä teille.

106   Mutta nyt, sanotaanpa näin: Mehän tiedämme, että lapset, jotka kuolevat, vanhemmistaan riippumatta, ovat pelastuneita. Siis minä olen eri mieltä profeettakoulun kanssa siitä. He sanovat, että jos se on – kuollut ja sillä on syntinen vanhempi, se lapsi menee helvettiin, mätänee; eikä hänestä sen enempää. No, Jeesus… Johannes sanoi, kun Jeesus tuli: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ja jos tuo vauva on ihmisolento, jonka on tultava Jumalan tuomioiden eteen, ja Jeesus kuoli ottaakseen pois synnin, kaikki synti oli poistettu Jumalan edestä, kun Jeesus kuoli siitä syystä. Sinun syntisi olivat anteeksi annetut. Minun syntini olivat anteeksi annetut. Ja ainoa tapa saada anteeksianto, on ottaa vastaan Hänen anteeksiantonsa. Nyt, vauva ei voi ottaa anteeksiantoansa vastaan, niinpä se ei ole tehnyt mitään. Se ei ole tehnyt yhtään mitään. Niinpä se voi täysin vapaasti mennä taivaaseen.

107   Mutta sinä sanot: ”Pääsevätkö he ylöstempaukseen?” Siis – siis, tämä on minun oma sanani; tämä on minun oma ajatukseni nyt. Älkää… Minä en voi todistaa tätä Raamatulla. Mutta katsokaapa, jos Jumala, ennen maailman perustamista, tunsi jokaisen ihmisolennon, joka tulisi olemaan maan päällä… Uskotteko sen? Hän tunsi jokaisen hyttysen, joka kirpun, jokaisen kärpäsen, Hän tunsi kaiken, mitä maan päällä koskaan tulisi olemaan. Jos hän tiesi sen…

108   Katsokaas. Otetaanpa nyt esimerkiksi Mooses. Kun Mooses syntyi, hän oli profeetta. Ennen kuin Jeremia… Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin sinut muovattiin äitisi kohdussa, ennen kuin sinut edes oli muovattu kohdussa, minä tunsin sinut, ja pyhitin sinut, ja vihin sinut kansojen profeetaksi.” Johannes Kastaja, 712 vuotta aikaisemmin, kuin hän syntyi, Jesaja näki hänet näyssä, ja sanoi: ”Hän on huutavan ääni erämaassa.”

109   Jumalan ennalta määrääminen tai ennalta tietäminen, tietää kaiken pienistä vauvoista – ymmärrättekö? –  mitä he tulisivat tekemään. Ja Hän tiesi, että ne kuolisivat. Hän tiesi. Mitään ei voi tapahtua ilman, että Jumala tietää siitä. Ei mitään voi tapahtua… Aivan kuten Hyvä Paimen, kuinka Hän menee sisään… Nyt, Kirjoituksien mukaan, minä en voi sanoa, että Sana sanoo niin ja niin. Tämä menee nyt minun oman ajatukseni mukaan.

96. Nyt, tämä seuraava kysymys on ehkä siitä, mitä minä sanoin eräänä iltana. Selittäisitkö sen, että vaimo pelastuu lasten synnyttämisen kautta.

110   Vaimo ei pelastu lasten synnyttämisen kautta. Mutta, käännetäänpä esiin I Tim. 2:8, hetki vain. Ja otetaanpa selville, mitä Raamattu sanoo lapsesta. Siis, minä ymmärrän, että tämä on katolinen opinkappale, että katoliset sanovat, että nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta, synnyttämällä lapsen. Mutta älkäämme… Minä en usko sitä. I Tim. 2. luku, ja aloitetaanpa 8. jakeesta, ja luetaan hetki nyt. Selvä, kuunnelkaas.

…niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa… Meidän ei pitäisi kysyä tätä, eihän? Kuunnelkaas tätä: kaunistavat itseään kainosti… (Fiu!) …ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla; veljet, minä autan teitä täällä, toivoakseni. Siis, että on uusi ”myssy” joka päivä, tai joka kolmas päivä. Näettekö? Se ei ole muuttunut kristillisyydeksi.

…vaan hyvillä teoilla, (niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi).

Oppikoon naiset hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee…miestänsä, vaan eläköön hän hiljaa.

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;

eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos… (siis, nyt hän ei puhu nyt maailman naisille, lasten synnyttämisestä) …jos hän jatkaa uskossa… (näettekö? Jos hän jatkaa. Hän on jo… Tämä on se nainen, jolle hän puhuu, nainen, joka jo on pelastunut. Näettekö?) …ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

111   Ei lastensynnyttäminen tee hänestä pelastettua, mutta kun hän kasvattaa lapsia, tekee velvollisuutensa, ei kasvata kissoja, koiria, ja mitä vielä, mikä vie lasten paikan, niin kuin nykyään tehdään, ja antaa niille äidinrakkautensa niin, että hän voi käydä ulkona ja juosta ympäri yöt läpeensä. Jotkut ihmiset tekevät niin. Anteeksi, mutta niin he tekevät. He eivät halua, että lapsi sitoo heidät itseensä. Mutta, lapsen synnyttämisessä, jos hän jatkaa uskossa, pyhyydessä, ja kaikessa siveydessä, hän pelastuu. Mutta jos tarkoittaa te pelastutte myös, jos te olette uudesti syntyneitä. Te tulette, te voitte parantua, jos te uskotte. Te voitta saada Pyhän Hengen, jos te uskotte Siihen, ja valmistaudutte siihen, jos te olette valmiita siihen. Ja nainen pelastuu, jos hän jatkaa näiden asioiden tekemistä, näettekö? mutta ei siksi, että hän on nainen. Siis, näin on, veli, sisar. Tämä ei ole ollenkaan katolista oppia. Nyt minä haluan… Tässä on toinen, joka on oikein hankala. Sitten meillä on vielä yksi. Minusta meillä on ehkä aikaa sille. Minä vähän käytin meidän aikaamme. Siis, tämä on juuri – tämä on juuri herätyksen jälkivaikutuksia. Tämä on kokouksen jälkivaikutuksia, nämä kysymykset.

97. Siis: Veli Branham (tämä on kirjoitettu koneella), onko sille Sananpaikkaa, kun joku puhuu kielillä ja selittää oman sanomansa? Jos on, selittäisitkö I Kor. Tai Kor. 14:19 sekä Kor. 14:27.

112   Selvä, mennäänpä tuohon Sananpaikkaan ja katsotaan, mitä se sanoo. Ja silloin me näemme, pysyykö tämä Sanan mukaisena. Me haluamme olla aina Sanan mukaisia. Ja Kor. 14. Siis, tämä henkilö haluaa tietää, onko se, että ihminen selittää itse oman kielillä puhumansa sanoman. ”Jos niin on, selitä Kor. 14:19.” Katsotaanpa, 14 ja 19. Selvä, tässä se on.

mutta seurakunnissa minä… tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta… kielillä.

Nyt, seuraava on 27:sä jakeessa, joka halutaan tietää.

Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;

113   Nyt, minä otan nyt sen mihin tämä henkilö pyrkii (jonka tahtoisin – luen teille jotakin hetken päästä). Mutta ajattelen, mihin tämä veli tai sisar pyrkii: ”Onko oikein, että henkilö, joka puhuu kielillä, myös selittää itse sanoman, jonka hän puhui.?” Siis, rakas, rakastettava ystäväni, jos vain luet 13. jakeen samasta luvusta, se kertoo sinulle.

Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.

114   Takuulla. Hän voi selittää oman sanomansa. Nyt, jos me vain… Me vain… No, te… Lukekaapa se kokonaan täältä, niin kykenette ymmärtämään Sen… Yksinkertaisesti lukekaa koko luku. Se on oikein hyvä, siitä se selviää.

115   Siis, puhuminen kielillä… Nyt, kun nyt olemme siinä, ja tämä nauhoitetaan, haluan sanoa, että uskon yhtä paljon kielilläpuhumiseen kuin uskon jumalalliseen parantamiseenkin, ja Pyhän Hengen kasteeseen, Kristuksen toiseen tulemiseen, ja tulevan maailman voimaan; minä uskon aivan yhtä paljon siihen, kuin uskon, mutta minä uskon, että kielilläpuhumisella on oma paikkansa, niin kuin Kristuksen tulemisellakin on paikkansa; jumalallisella parantamisella on paikkansa; kaikella on paikkansa.

116   Siis, teille, ihmiset, minulla on nyt tilaisuus sanoa tämä nyt, ja minä haluaisin selittää sen. Ja jos loukkaan jotakin, en tarkoita sitä. En halua aiheuttaa sekaannusta. Mutta kuunnelkaapa. Mikä kielilläpuhumisessa on ollut vialla, helluntailaisilla – joka itsekin olen; minä olen helluntailainen. Ymmärrättekö? …siis, se mikä on ollut vialla, on tämä: sitä ei kunnioiteta. Ja toinen juttu, sen annetaan mennä umpimähkäisesti. Ihmiset eivät ole palanneet takaisin Sanaan.

117   Nyt kuunnelkaas. Näin se menee – antakaa – näin seurakunta on rakennettu. Siis, helluntaiseurakunnassa, minä olin paimenena siinä seurakunnassa, minä kerron, kuinka minä olisin rakentanut sen, näettekö? jos minä olisin – olisin ollut täällä paimentamassa sitä. Olisin allekirjoittanut jokaisen Raamatun lahjan; käskenyt noita uskovia ensin tulemaan kastetuksi Pyhään Henkeen; ja sitten, jokainen lahja I Korinttolaiskirje 12:sta olisi tullut toimimaan minun seurakunnassani, jos olisin saanut ihmiset siihen, saanut koko ruumiin toimimaan.

118   Nyt, jos huomasitte… Minä en nyt ole tässä huomauttelemassa; ja muistakaa, en sanoisi yhtään sanaa vastaan – minä saattaisin pilkata Pyhää Henkeä. Ja Jumala tietää, etten halua sanoa väärin. Ymmärrättekö? Mutta minä sanon tämän ainoastaan yrittääkseni antaa teille kuvan tuosta Sananpaikasta, sen jälkeen, kun me olemme opiskelleet sitä melkein kaksikymmentä vuotta. Minä olen saarnannut melkein kolmekymmentä vuotta, ja olen tarkkaan käynyt läpi kaiken, auttanut selviämään; te voitte vain kuvitella, minkälaista se on ollut; ja pitänyt silmällä joka ihmistä, ja hänen opetustansa, kaikkialla maailmassa. Ja tehnyt sitä, koska se on minun oma etuni. Se on ihmiskunnan etu minun lisäkseni. Minun on jätettävä juttu tähän. Teidän on jätettävä se tähän. Ja jos minä kuljen vääränä profeettana, minä menetän oman sieluni ja menetän myös teidän, omani lisäksi. Kyse on enemmästä kuin – on enemmästä, kuin jokapäiväisestä leivästä; enemmästä kuin suosiosta; enemmästä mitä mikään muu; se on minulle elämä. Ymmärrättekö? Ja minä haluan suhtautua asioihin aina mitä syvimmällä vilpittömyydellä.

119   Nyt, kun menette helluntaiseurakuntaan, ensimmäiseksi… en nyt tarkoita niitä kaikkia; jotkut ovat… Useimmiten, mennessänne seurakuntaan ja alatte saarnata; saarnatessanne, joku nousee ylös ja puhuu kielillä. Nyt, tuo rakas ihminen voi olla kerta kaikkiaan täytetty Pyhällä Hengellä, ja voi olla, että Pyhä Henki puhuu tuon ihmisen kautta, mutta se juttu siinä on, että ihmiset ovat harjaantumattomia. Jos palvelustehtävä, lavalla, on innoituksen vaikutuksesta puhuttua, profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia. Ymmärrättekö? ”Tehtäköön kaikki…” Siis, mennäänpä tänne Paavaliin, miksi hän sanoo tuon: ”kun yksi puhuu, ja niin edelleen…”kun hän tulee paikalle, siellä on todellinen sekasorto.”

120   Siis, minä olen antanut alttarikutsun, ja joku nousee ylös, ja puhuu kielillä; se vain… siis, te voisitte yhtä hyvin olla antamatta alttarikutsua. Se pysäyttää tilanteen. Näettekö?

121   Ja sitten, toinen juttu: tosi usein ihmiset nousevat ylös, ja puhuvat kielillä, ja ihmiset istuvat ja jauhavat purukumia, katselevat ympärilleen. Jos Jumala puhuu, pysykää aloillanne, kuunnelkaa! Jos siinä on totuus, jos Pyhä Henki puhuu tuossa ihmisessä, istukaa aloillanne ja kuunnelkaa, olkaa kunnioittavia. Te saatatte saada selityksen. Siis, jos ei ole selittäjää, seurakunnassa, silloin heidän pitäisi pysyä hiljaa – ruumiissa.

122   Ja sitten, kun puhutaan tuntemattomalla kielellä, Raamattu sanoo, puhukoot itselleen ja Jumalalle. Se, joka puhuu tuntemattomalla kielellä, rakentaa itseänsä. Siis, se koskee tuntemattomia kieliä; murteita, kieli sinänsä, on eri asia. ”Eivät ole mitään”, hän sanoo…Mutta mikä antaa äänelle merkityksen. Mutta te… Jos pasuuna soi, teidän pitää tietää, miltä se kuulostaa …puhaltakaa vain siihen – tai ette tule tietämään, miten valmistautua taisteluun. Jos joku puhuu kielillä, ja vain ”tööttää”; ja siinä kaikki, kuinka kukaan tietää, mitä tehdä. Mutta, jos se aloittaa aamusoiton, se tarkoittaa: ”nouskaa ylös!” Jos se soittaa iltasoiton, se tarkoittaa: ”menkää maata.” Ymmärrättekö? Jos se soittaa hyökkäykseen, se tarkoittaa: ”hyökkäykseen.” Sen täytyy antaa merkitys, eikä vain puhua itsekseen. Sillä lailla seurakunnassa on, jos ei ole selittäjää, mutta jos on selittäjä, silloin kielet ovat sitä, mikä kuuluu seurakuntaan.

123   Nyt, minun kysymykseesi, rakas ystävä, joka sanoo: ”Puhuisin mieluummin viisi tuhatta… viisi sanaa, niin, että ihmiset ymmärtävät minua, kuin viisi tuhatta, tai mitenkä siinä sanotaankin, tuntemattomalla kielellä.” Juuri niin. Mutta luetaanpa eteenpäin: ”…ellen puhuisi ilmestyksen sanoja tai selitystä rakennukseksi.” Näettekö? Rakennukseksi.

124   Siis, minä tavallaan annan teille ajatuksen, mitä, jos – mitä… Jos minun olisi paimennettava tätä tulevaa seurakuntaa, jos Jumala kutsui minut paimentamaan sitä, minä panisin sen menemään tällä tavalla: minä yrittäisin löytää jokaisen ihmisen sieltä, jolla on lahja. Ja minä ottaisin nuo ihmiset koolle tuntia ennen, kuin kokous on alkanut, huoneeseen keskenään. Antaa heidän asettua Hengen alle. Ja ensiksi, siis, yksi astuu esiin, hänellä on kielilläpuhumisen lahja. Hän puhuu kielillä. Kaikki istuvat aloillaan. Ja sitten toinen nousee ja selittää, mitä hän sanoo. Nyt, ennen, kuin se voidaan antaa seurakunnalle, Raamattu sanoo sen, se on arvosteltava kahden tai kolmen todistajan nojalla. Siis, se tarkoittaa ihmistä, jolla on erottamisen [/arvostelun] lahja, näettekö? sillä useasti pahat voimat pääsevät paikalle. Paavali puhui siitä. Mutta sitten, Jumalan voima on myös läsnä. Sanokaa minulle yksikin seurakunta, jossa paha ei istuisi. Kertokaa minulle, mihin Jumalan pojat ovat kokoontuneet, missä saatana ei olisi heidän keskellään. Se on kaikessa. Älkää siis rypistelkö otsaanne. Ymmärrättekö? Saatana on kaikkialla. Siis, tässä sitä ollaan. Joku puhuu kielillä; nyt, siellä istuu kolme, jolla on erottamisen henki; ja joku puhuu kielillä ja tuo sanoman. Nyt, se ei voi olla Kirjoitusten siteeraamista, koska Jumalan ei käytä turhia toistoja, ja Hän käski, ettemme mekään käyttäisi. Näettekö? Se ei ole sitä. Se on sanoma [/viesti] seurakunnalle.

125   Meillä on ollut näissä kokouksissa tähän asti kaksi juttua. Kuunnelkaa, mitä ne olivat – varmasti, aivan täsmälleen – ymmärrättekö?  Niitä on tullut. Yksi mies nousee ja puhuu kielillä, ja antaa selityksen, ja pyörähtää ympäri, ja vahvistaa sanoman, joka juuri tuli esiin. Joku toinen nousee, toisena iltana, ja sanoo – profetian innoituksen alaisena, ja sanoo jotakin, tietämättä mitä puhui; ja sitten lopulta hän sanoo: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Nimessä.” Nopeasti jokin iski minuun aivan äkisti ja sanoo: ”Toisin sanoen, siunattu olkoon hän, joka uskoo, että tämä tarkoittaa, että Herra on ilmestynyt.”

126   Näettekö, selit – sitten Pyhä Henki laskeutui rakennukseen eilen illalla. Näettekö? Se tapahtuu rakennukseksi. Minä seisoin yrittämässä kertoa ihmisille, että heidän pitää saada Pyhä Henki. Ja perkele oli tullut sisään ihmisten keskuuteen ja sanoi: ”Älkää kuunnelko; istukaa aloillanne.”

Minun sisareni sanoi: ”Bill, olin niin iloinen, kun sinä saarnasit; tuntui kuin olisin voinut nousta pystyyn ja pompata seinän läpi.”

Minä sanoin: ”Nouse pystyyn ja pomppaa.” Siinä kaikki.

Ja hän sanoi: ”Mutta, kun sinä menet tekemään sen,” ja jatkoi: ”ihmiset alkoivat huutaa”, hän sanoi: ”silloin minä tunsin olevani vanha ei mikään.”

127   Minä sanoin: ”Se on perkele. Se on saatana; kun se tulee ja tekee tuollaista”; minä sanoin: ”Sinun olisi ollut noustava kaikesta huolimatta!” Me olemme Jumalan pappeja, ja uhraamme hengellisiä uhreja – uhreja, huultemme hedelmää, ylistäen Hänen nimeään. [Hepr. 13:15] Ymmärrättekö?

128   Nyt, siis, näin se tapahtui; Silloin Pyhä Henki lankesi, koska oli vain… ”Siunattu olkoon hän, joka uskoo.” Kaksi, kolme iltaa peräkkäin minä yritin saada asian kohdalleen; ja sitten, Pyhä Henki puhui, ja sanoi – innoituksen alaisena – ja sanoi: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Nimessä.” Ja ennen kuin minä kykenin sanomaan mitään, olin sanonut sen uudestaan. ”Siunattu olkoon hän, joka uskoo, että Herra on ilmestynyt tässä.” Ymmärrättekö? Ja minä olin juuri puhunut tätä, Pyhä Henki on Jumala itse sinussa. Näettekö? Ja ihmiset tajusivat sen. Näettekö? Ja silloin Pyhä Henki lankesi ihmisten keskuuteen. Näettekö, miten Se – Se rakentaa, profetoi?

129   Siis, profetian ja profeetan välillä on ero. Profetointi menee toiselta toiselle, mutta profeetta on syntynyt kehdosta lähtien profeetaksi. Heillä on näin sanoo Herra! Heitä ei arvostella. Heitä ei nähdä Jesajan edessä, tai Jeremian, kenenkään noista profeetoista, sillä heillä on näin sanoo Herra! Mutta profetian henki ihmisten keskuudessa; sitä pitää pitää silmällä, sillä saatana voi pujahtaa sekaan. Näettekö? Nyt. Mutta asia pitää arvostella.

130   Siis, me – me aiomme pitää herätyskokouksia. Siis, kuunnelkaapa tätä todella tarkasti nyt, te sananpalvelijat. Me valmistelemme herätyskokouksia. Selvä. Tai ehkä sitten meillä on normaali jumalanpalvelus. Seurakunta on tulessa. Sen olisi oltava kaiken aikaa. No, meillä on ehkä viisi tai kuusi ihmistä, joilla on lahja; yksi puhuu kielillä; kaksi tai kolme ehkä puhuu kielillä, neljä tai viisi kielillä – joilla on kielten lahja, jotka puhuvat tuntemattomilla kielillä. Kaksi tai kolme heistä osaa selittää. Ehkä heistä on yksi – kaksi, tai kolme, joilla on viisauden lahja. Selvä. He kaikki tapaavat, nuo lahjakkaat ihmiset… Te… noita lahjoja ei ole annettu leikkimistä varten, ei että sanotaan: ”Kunnia Jumalalle, minä puhun kielillä! Halleluja!” Te – te – te halvennatte itseänne. Ne on annettu työskentelyä varten. Ja teidän roolinne seurakunnassa on, tulla ennen kuin pääkokous alkaa, koska keskuudessamme tulee olemaan oppimattomia.

131   Te tulette huoneeseen sisään, ja istutte siellä, te ihmiset yhdessä, koska te olette Evankeliumin työtovereita. Sitten te istutte siellä. ”Herra, onko mitään, mitä Sinä haluat meidän tänä iltana tietävän? Puhu meille, oi, taivaallinen Isä,” uhrirukous, rukoukset, laulujen laulaminen… Henki tulee alas, lankeaa jonkun päälle, puhuu kielillä. Toinen nousee ja sanoo: ”näin sanoo Herra.” Mitä se tarkoittaa? Kuunnelkaa. ”Mene sanomaan veli Jonesille, että hän muuttaisi pois siitä paikasta, jossa hän asuu, sillä huomenna iltapäivällä, pyörremyrsky tulee ja kulkee tuon maan yli; ja se ottaa hänen talonsa. Ottakoon tavaransa ja lähteköön pois!” näin sanoo Herra

132   Siis, tämä – tämä kuulostaa hyvältä. Mutta odottakaas hetki. Siellä pitää olla kolme ihmistä, joilla on henkien erottamisen lahja. Yksi heistä sanoo: ”Se oli Herra.” Toinen sanoo: ”Se oli Herrasta.” Se on kaksi kolmea vastaan – kaksi tai kolme todistajaa. Selvä. He kirjoittavat sen paperilapulle. Näin Henki sanoi. No niin. He palaavat rukoukseen, ja kiittävät Jumalaa.

133   Hetken päästä: ” näin sanoo Herra, profeetta nousee ylös, näin sanoo Herra, tänä iltana, New York Citystä tulee nainen; hän on paareilla; hän tulee rakennukseen paareilla. Hänellä on vihreä liina päänsä ympärillä. Hän on kuolemassa syöpään. Mikä on saanut hänet tähän tilaan, mitä Herralla on häntä vastaan – hän on kerran varastanut rahaa seurakunnaltaan, kun hän oli kuudentoista vanha. Sanokaa, että veli Branham kertoisi hänelle noista asioista. näin sanoo Herra, jos hän panee asian kuntoon, hän paranee.” Odottakaas! Tämähän kuulostaa kauhean hyvältä, mutta odottakaapa; Sinä olet panemassa nimesi tähän paperiin, erottaja? Panetko sinä siihen nimesi?

134   ”Se oli Herra.” Yksi sanoo: ”Se oli Herra.” Sitten – sitten sinä kirjoitat sen ylös: ” näin sanoo Herra, tänä iltana, eräs nainen on tulossa sisään, sellaisessa ja sellaisessa jutussa.” Se, jolla on erottamisen henki, kaksi tai kolme kirjoittaa nimensä siihen. Kaikki sanomat on annettu. No niin.

135   Sitten hetken päästä, he kuulevat, kun kello soittaa. Seurakunta on ryhtynyt laulamaan. Silloin nämä sanomat tuodaan, ja laitetaan tänne puhujanpöydälle. Tässä juuri on se paikka, johon ne pitäisi laittaa. Minä olen jossakin poissa tutkistelemassa, rukoilemassa. Hetken kuluttua minä tulen ulos, kun laulut on laulettu. Seurakunta on täysin järjestyksessä, ihmiset tulevat, istuutuvat, mietiskelevät, rukoilevat; niin juuri teidän pitäisi tehdä. Ei tulla seurakuntaan juttelemaan toinen toistenne kanssa, – tulla seurakuntaan puhumaan Jumalan kanssa. Seurustelkaa toistenne kanssa tuolla ulkopuolella. Ymmärrättekö? Me seurustelemme Jumalan kanssa nyt. Ja me tulemme tänne keskustelemaan, kaikessa hiljaisuudessa, kunnioittaen, ja Henki liikkuu. Pianisti tulee pianon ääreen noin viittä minuuttia ennen kuin laulupalvelus aloittaa todella ihanasti:

Ristillä, jolla minun Vapahtajani kuoli,
Juuri siellä huusin puhdistusta synneistäni…

tai joku hyvä ihana vanha, todella hiljaisesti. Se tuo Pyhän Hengen läsnäolon kokoukseen. Näettekö? Selvä.

136   Ihmiset istuvat siellä. Jotkut ovat tosissaan – alkavat itkeä ja tulevat alttarille, tekevät parannusta ennen kuin kokous on vielä alkanut. Pyhä Henki on läsnä. Ymmärrättekö? Seurakunta on taakoitettu. Kristityt rukoilevat; he ovat omalla paikallaan. He eivät istu siellä jauhamassa purukumia, sanomassa: ”Hei Liddie, antaisitko vähän huulirasvaasi; haluaisin… tiedäthän; mä tarvitsisin… siis, yhtenä päivänä, kun olin shoppailemassa, kuule, minä tallasin melkein sinun varpaillesi. Olenkohan milloinkaan nähnyt semmoista… Mitäs sä siitä ajattelet?” Voi, armoa! Ja sitä nimitetään muka Jumalan huoneeksi. Kuulkaa, se on häpeä! Kristuksen ruumis on koolla. Ja siinä me istumme.

Vieressä istuva mies: ”Kuule, tiedätkö, kun me mentiin sinne, tämä se ja se, ja se ja se ja se… ” Se käy kyllä ulkopuolella, mutta tämä on Jumalan huone.

137   Tulkaa sisään rukoillen; menkää paikoillenne. Minä puhun nyt, en teidän seurakunnallenne, veljet. Minä en tiedä, mitä te teette; minä puhun tälle tabernaakkelille. Puhun nyt omalle takaovelleni. Juuri niin.

138   Siis, kun te tulette sisään, siis, niin ensimmäinen asia on, tiedättehän, että pastori tulee esiin. Hän on valmis. Hänen ei tarvitse vastata kaikenlaisiin juttuihin. Hän on tulossa suorittamaan palvelustehtävänsä kasteen alta. Hän on ollut Pyhän Hengen voiman alla. Hän kävelee suoraan sinne, missä useat tulikielet ovat kokoontuneina yhteen. Nyt se on jo melkein patsas, näettekö? hän kulkee joka puolella. Hän kävelee esiin tänne, ottaa tämän. ”Sanoma seurakunnalta: ”näin sanoo Herra: Veli Jonesin tulee siirtyä pois talostansa. Huomenna iltapäivällä, pyörremyrsky pyyhkii yli tämän maan. Ota tavarasi, ja poistu.’” Veli Jones saa sen. Selvä.

Se on pantuna ylös. ” näin sanoo Herra, sen ja sen niminen nainen tulee sisään tänä iltana, ja se on – hän on tehnyt sitä ja sitä. Kuten äsken juuri sanoin, näettekö, sillä lailla. Selvä, se on käsitelty. Se siitä. Nyt ne ovat jo saaneet paikkansa seurakunnassa. Selvä.

139   Sitten hän ottaa sanoman. Ja ensimmäiseksi, tiedättehän, hän alkaa saarnata. Mikään ei keskeytä; asia on jo käsitelty. Nyt, mennään eteenpäin, ja sanoma saarnataan.

140   Hetken päästä, kun… Heti, kun sanoma on päättynyt, parantamisjono aloitetaan. Ja eräs nainen tulee täältä. Joku puhuu kielillä ja kertoo, että hän oli tulossa. Näettekö? Jokainen meistä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki meistä tietävät sen. Näettekö, kuinka usko alkaa rakentua tulisten kielien avulla, jotka ovat nyt päällänne. Se alkaa kerääntyä yhteen. Katsokaas, kyse on täytetystä työstä; siinä kaikki.

Tuo nainen…Sanon: ”Rouva se-ja-se, New York Citystä, istuu täällä…” Näettekö?

”Oi, aivan oikein, mistä te tiesitte sen?”

”Se oli Herran sanomassa seurakunnalle. Kun sinä olit kuusitoistavuotias, etkö ollutkin siinä ja siinä paikassa ja teit – otit vähän rahaa seurakunnaltasi, ja varastit sen, lähdit, ja sait sillä uusia vaatteita?”

”Oi, aivan oikein. Pitää paikkansa.”

”Niin juuri Jumala sanoi meille tänä iltana veli sen-ja-sen kautta, puhuttuna kielillä; veli se ja se selitti; veli se ja se sanoi, erottamiseksi, sanoi, että se oli Herralta. Ja tämä on totta.

”Kyllä.”

”Silloin: ”näin sanoo Herra”, pane asia kuntoon, niin sinä pääset siitä syövästä.”

141   Veli Jones menee kotiinsa, ottaa kärryjä, väistyy, ottaa kalusteensa sieltä. Kello 2 huomenna iltapäivällä [Veli Branham tekee ääntä kuvataksensa.] koko juttu menee menojaan. Näettekö? Silloin seurakunta ylistää… ”Kiitos Jeesus hyvyydestäsi.” Siis, tästä on kyse, seurakunnan rakentamista.

142   Siis, mitä – jos se ei tapahdukaan, niin kuin sanottiin? Silloin teillä on paha henki keskuudessanne. Sitä te ette tahdo. Miksi tahtoa jotakin pahaa, kun – taivaat ovat täynnä helluntain aitoa? Älkää hyväksykö perkeleen vanhaa korviketta. Hankkikaa jotakin aitoa. Jumalalla on sitä teille. Sitten älkää enää pitäkö kokouksia, ja panko mitään tänne ylös, ennen kuin Jumala vahvistaa, että te olette kunnossa, koska te olette seurakunnan auttaja, joka työskentelee Evankeliumin hyväksi. Siis ymmärrättekö, mistä on kyse?

143   Ja kielet, tuntemattomat kielet… Ei kukaan, hän – ei tiedä, mistä puhuu. Hän puhuu; mutta jokaisella äänellä on merkitys. [Veli Branham läimäyttää käsiään.] ”Gluck, gluck, gluck!” Sillä on – se on – se on jotain kieltä jossakin.

144   Kun minä olin Afrikassa, en olisi uskonut, mutta kaikelle, mikä piti ääntä, oli jokin merkitys. Raamattu sanoo, ettei ole olemassa ääntä ilman merkitystä, ilman että sillä on tarkoitus. Raamattu sanoo, ettei ole olemassa ääntä, joka ei olisi ymmärrettävissä. Jokaisella tehdyllä äänellä on merkitys jollekin. No mutta, olen kuullut ihmisten sanovan… Sanoisin, ”Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”

145   Yksi sanoo [Veli Branham matkii afrikkalaisen tulkin ääntä.] Toinen sanoo: [Veli Branham matkii taas.] Ja se tarkoitti: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika.” Näettekö? Sillä oli… Eikä se tarkoita minun mielestäni mitään, mutta heille se oli kieltä aivan samoin, kuin minä puhun teille. Kun zulun, xhosan, basuton [afr. kieliä] ja minkä tahansa tulkit tulevat mukaan, kaikki, jotka mainitsin, ymmärsivät. Ja kaikki asiat, jotka teistä kuulostavat vain mutinalta, ja te ajattelette että ”onpa melkoista papatusta”; se tarkoittaa jotakin. Niinpä meidän pitäisi kunnioittaa sitä, panna se omalle paikalleen.

146   Siis, ehkä ei ole tullut mitään sanomaa. Siis, kokous on ohi; ja alttarikutsu on annettu. Hetken päästä joku – mitään sanomaa ei ole aikaisemmin tullut – joku nousee ylös heti, kun tulee tilaisuus. Pyhä Henki… Siis, Raamattu sanoo: ”Jos ei ole selittäjää, pysykööt hiljaa.” Vaikka puhuttaisi kuinka kovasti, pysykää hiljaa.

147   Sanokaa: ”En voi tehdä sitä.” Raamattu sanoo, että voitte. Ymmärrättekö? Se on sillä – sillä selvä. Hän pysyköön hiljaa.

148   Sitten, kun se, tilaisuus tulee, kun kaikki on kohdallaan, silloin, jos Pyhä Henki hypähtää hänen päälleen antaakseen sanoman, silloin antakaa se. Juuri näin teidän pitäisi tehdä. Sitten tulee selitys, ja sanoo: ”Täällä on eräs nainen, jonka nimi on Sally Jones, – toivottavasti sen nimistä naista ei ole nyt täällä – mutta… Sally Jones. Näettekö? Kertokaa hänelle, että tämä on viimeinen ilta, kun häntä kutsutaan. Pane asiasi Jumalan kanssa kuntoon, sillä hän on täällä enää vain lyhyen aikaa.” Nyt, Sally Jones ryntää niin vikkelästi alttarille kuin vain pääsee, näettekö? koska se on hänen viimeinen alttarikutsunsa. Näettekö? Se on sanoman antamista, tai vahvistuksen, tai semmoisen.

149   Sitä on toimiva helluntaiseurakunta. Pahoilla hengillä ei ole mahdollisuutta livahtaa sisään, koska se on jo… Raamattu sanoo täsmälleen: ”Puhuttakoon kukin vuorollaan, kolme kerrallaan; ja kaksi tai useampi arvostelee.” [I Kor. 14:27] Sitä on seurakunta. Mutta missä se menee niin nykyään? Hypitään, hömpötetään turhia, naureskellaan ja vain jatketaan, kun joku puhuu kielillä; toinen katselee, puhuu jostakin muusta ja parveillaan ympäriinsä; ja paimen tekee jotakin; tai jotkut kerääntyvät ympärille. No, sehän ei ole oikein. Ehkä paimen saarnaa, ja joku nousee ja keskeyttää hänet… Ehkä – lukee Raamattua ja joku… lukemassa Raamattua, ja joku puhuu taustalla kielillä. Voi ei! Näettekö? Saarnaaja saarnaa ylhäällä pöntössä, joku nousee ja keskeyttää hänet puhuen kielillä. Ei siinä mitään. Minä en sano ettekö se olisi Pyhä Henki, mutta teidän pitäisi tietää kuinka käyttää Pyhää Henkeä, näettekö? käyttää Sitä.

Nyt minä – minä otan… Onko täällä sijaa vielä yhdelle [kysymykselle]? Sitten, huomenna on sunnuntai. Silloin me… otetaan vain… Tässä on yksi. Minusta se on kaikkein hienoin. Ja nyt, kestäisittekö te minun kanssani vielä muutaman hetken, pyytäisin? Ja sitten, minä… Minä haluan teidän – haluan että te saatte tämän. Säästin tämän tarkoituksella. Tämä on viimeiseni.

Nyt, ensin, luen kaksi asiaa, joita tämä henkilö kysyi. Tämä on mitätön paperinpala, kirjoitettuna kauniilla käsialalla. Ei aavistustakaan, kuka se olisi, ei nimeä alla – kirjoitettuna yhteenkään näistä.

98. Veli Branham, onko oikein, että sananpalvelijat tekevät pitkiä vedätyksiä kokouksissaan saadakseen rahaa, ja kertovat, että Jumala on sanonut heille, että niin ja niin monen yleisössä olisi annettava niin ja niin paljon. Onko se oikein? Haluaisin tietää. Tai, jos se on väärin, haluan tietää sen. Se on häirinnyt kamalasti minua.

150   Siis, ymmärräthän ystävä, sanon sinulle, aion sano sinulle mitä ajattelen. Näetkö? Siis, se ei mene minusta oikein. Minusta se on kauheaa.

151   Siis, minä ajattelen näin. Jumala lähetti minut kentälle. Olen nähnyt ajan, jolloin näytin aivan, olisin vähintään… Minul – minulla ei ollut rahaa lainkaan. Ja sanoin: ”Annetaan vain kolehtilautasen olla.”

Ja manageri tule sanomaan: ”Hei, Billy me olemme tänä iltana viisi tuhatta dollaria miinuksella, poika. Onko sinulla Jeffersonvillessä rahaa maksaa se?”

152   Minä sanoin: ”Ei se mitään. Jumala lähetti minut tänne, tai en olisi tullut. (Näettekö?) Annetaan vain kolehtilautasen olla.

Ja ennen kuin kokous oli ohi, joku sanoi: ”Tiedätkö, Herra pani minun sydämelleni, että antaisin viisi tuhatta dollaria tähän.” Näettekö, näettekö? Ensimmäiseksi, pitää tulla johdetuksi tekemään sitä.

153   Minä en usko vedätykseen, enkä kerjäämiseen, enkä rahan pummaamiseen. Minusta se on väärin. Nyt veli, jos sinä teet niin, älä anna minun loukata tunteitasi. Ymmärrätkö? Sinä – sinä olet saattanut saada etuajo-oikeuden Jumalalta tehdä niin. Mutta puhun vain omasta puolestani. Minä en usko siihen.

154   Siis, olen jopa tuntenut saarnaajia, jotka menevät sanomaan… Olin aivan, vähän aikaa sitten… siis, ei ole kyse helluntailaisista, tämä on… no, kyse on seurakunnista, – ymmärrättehän? muista seurakunnista. Oli suuri telttakokous. Gertie, sinähän olit kanssani, ja muitakin oli läsnä. Ja koko iltapäivän, eräässä tunnetussa seurakunnassa – kaksi tai kolme yhdessä – se on normaalia tavallisissa seurakunnissa, niin kuin meidän moderneissa seurakunnissamme täällä kaupungissa, ja niin edespäin – suuren kokoussarjan aikana – ja siellä käytettiin koko iltapäivä, seisottiin lavalla – ja peloteltiin, että Jumala tuhoaa ihmisten sadon, ja aiheuttaa polion heidän lapsilleen, ja sen sellaista, jos he eivät panosta tuohon kokoukseen. Tämä on varmasti totta, tämä Raamattu edessäni. Minä sanoin: ”Mikä häpeä Jumalalle ja Hänen seuraajilleen.” Jos Jumala lähettää teidät, hän pitää teistä huolen. Jos Hän ei ole lähettänyt teitä, antaa sitten kirkkokunnan pitää teistä huolta. Mutta – mutta te… Jos Jumala lähettää teidät. Hän pitää teistä huolen.

99. Mitä sanot joulunäytelmästä Pyhän Hengen seurakunnassa?

155   No, jos se kertoo Kristuksesta, niin ehkä, minun puolestani. Mutta jos se käsittelee joulupukkia, minä en usko häneen. Minä – minä olen kasvanut – minä olen kasvanut siitä ulos. Minä en usko joulupukkiin ollenkaan. Ymmärrättekö? Ja kaikkiin noihin pikku joulujuttuihin mitä ihmisillä on, minusta se on naurettavaa. Ja… Vaan, minusta joulusta on otettu pois kaikki Kristus ja pantu joulupukki tilalle.

156   Ja Santa Claus on satukertomus. Minä en ole loukkaamassa kenenkään tunteita, toivoisin, tarkoitan lapsia; mutta, kuulkaapa. Vähän aikaa sitten täällä, noin 25, 30 vuotta sitten, kun pastori tästä kaupungista, erään tietyn suuren seurakunnan pastori, jonka tunsin oikein hyvin, minun sydänystäväni, hän tuli luokseni. Ja Charlie Bohannon – Mike veli, sinähän muistat hyvän ystäväni Charlie Bohannonin… istui täällä toimistossa ja sanoi: ”Minä en ole käskenyt lapsiani, tai ole käskenyt lastenlapsiani olemaan valehtelematta.” Hän sanoi: ”Minun pikku poikani käveli tyköni, kun hän oli tullut noin 12-vuotiaaksi, puhumaan joulupukista…” Ja hän sanoi: ”No…rakas, minulla on sinulle jotakin kerrottavaa,” hän sanoi: ”Äiti…” Siis, ja jatkoi kertomustaan siitä, mitä oli tehnyt…

Sitten hän palasi, ja sanoi: ”Silloin, isi, onko Jeesuskin sama juttu?”

157   Kertokaa totuus. Santa Claus on katolinen tarina kaverista nimeltä, Kriss Kringle tai pyhä Nikolaus, joka on vanha saksalainen katolinen pyhimys monia vuosia sitten, joka vaelsi ympäriinsä ja teki hyvää lapsille. Ja siitä seurasi se perinne. Mutta Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hän on todellinen ja Hän elää.

Nyt, tässä on kysymys, viimeinen, joka on tosi…

158   Nyt katsokaa. Te voitte olla kanssani eri mieltä tästä. Mutta jos te olette eri mieltä, muistaisitteko, että te tekisitte sen ystävällisesti, teettehän? Minä rakastan teitä, enkä halua – enkä halua loukata teitä. Minä vain, haluan olla rehellinen. Jos minä en kykene… jos minä valehtelen pojalleni, silloin olen valehtelija. Ymmärrättekö? Minä haluan kertoa hänelle totuuden.

159   Siis, minä kerron hänelle joulupukista, sanon: ”Joo, takuulla, joulupukki on olemassa. Seuraapa isiä jouluyönä.” Ymmärrättekö? Kyllä.

160   Tiedättekö, yhtenä päivänä, olin liikkeellä ja testasin tätä erääseen pikkutyttöön ihan vain, että näkisin. Ja se kostettiin minulle toissa päivänä. Olin sisällä, ja me seisoimme siellä, täällä Quaker Maidissa [kauppa] ja minä menin sinne hakemaan ruokaa. Ja niin me, minä ja vaimoni olimme siellä. Ja siellä oli joku pikkutyttö, hän ei ollut kahdeksaatoista kuukautta vanhempi, ja hän oli siinä, meni ja lauloi: ”Kulkuset, kulkuset…” Ja minä sanoin…ja hän oli siinä pienellä korokkeellaan, tiedättekö, istui pienten ostoskärryn päällä.

Minä sanoin: ”Odotteletko sinä joulupukkia?”

Hän sanoi: ”Se on minun iskäni, herra.”

Minä sanoin: ”Herra siunatkoon sinua kulta. Oletpa sinä viisas.”

Siis, tässä on todella kova pähkinä purtavaksi, ystävät. Ja tässä… sitten minä lopetan. Oi, se on – se on hieno sananpaikka, mutta se on kova pähkinä jokaiselle, jolle se näyttää olevan. Ja se hämmensi minua vuosia; ja vain Jumalan armosta… Ja minun rakas vaimoni, joka istuu juuri tuolla takana nyt, kun hän kuuli, että minulla on tuo kysymys tänään iltapäivällä, hän sanoi: ”Bill, mitenkä sinä vastaat siihen?” Hän sanoi: ”Olen aina ihmetellyt sitä itse.” Hän sanoi: ”Minä en ole koskaan tajunnut sitä.” Hän sanoi…

Minä sanoin: ”Tule mukaan tänä iltana, kultaseni. Minä teen Jumalan avulla parhaani.”

100. Veli Branham, ole kiltti, selittäisitkö Hebr. 6:4- 6.

161   Tämä kerran todella… Nähkääs, teidän täytyy nyt tarkastella uskoamme, armoamme uskovaisten turvaa, pyhien kestyvyyttä – kestäväisyyttä, pikemminkin. Hebr. 6. luku, 4- 6.

Nyt, heti, kun se… lopetan tämän, minä toivon, että Jumala auttaa sitä tulemaan todella selväksi meille. Olen pahoillani, minä – minulla on sanoma täksi illaksi; ehkä saarnaan saman asian aamulla kokouksessa. Sitten minä lähden.

162   Siis, tämä on todella kova pähkinä. Ymmärrättekö? Siis, teidän täytyy seurata. Muistakaa nyt, me uskomme ja opetamme tässä seurakunnassa, että ei kaikki, mikä tulee esiin ja huutaa, kaikilla, mikä puhuu kielillä, kaikilla, mikä kättelee saarnaajaa, on ikuinen elämä. Mutta me uskomme, että jos sinulla on ikuinen elämä, jos Jumala on antanut sinulle ikuisen elämän, sinulla on se iankaikkisesti. Sillä katsokaa, jos niin ei ole, Jeesuksesta tulee väärä opettaja. Joh. 5:24, Hän sanoi: ”Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, on ikuinen elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Siis, väitelkää Hänen kanssaan. ”Kaikki, jotka Isä on antanut minulle… ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä häntä”– minä lainaan Kirjoituksia – ”Kaikki, jotka tulevat… ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä ensin vedä häntä: ja kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Näettekö? ”Ja kaikille, jotka tulevat minun luokseni, minä annan ikuisen elämän”. Joh. 6, ”ja herätän hänet viimeisinä päivinä.” Nämä ovat Hänen sanojaan.

163   Katsokaapa. Jos palaatte Efesolaiskirjeeseen 1. lukuun, Paavali saarnaa… Siis korinttolaisilla – jokaisella – oli kieli tai psalmi. Tehän huomaatte, että muilla seurakunnilla ei ollut tuota ongelmaa. Hän ei sanonut mitään siitä. Mainitsiko hän mitään kielistä Efeson seurakunnassa, Rooman seurakunnassa? Ei! Heillä oli kielet ja kaikki, niin kuin korinttolaisillakin, mutta ne oli pantu järjestykseen. Korinttolaiset eivät kyenneet pysymään järjestyksessä. Näettekö? Mutta Paavali meni sinne ja pani seurakunnan järjestykseen.

Nyt hän…Uskon, niin kuin Oral Roberts sanoo: ”Jumala on hyvä Jumala.” Ettekö tekin usko sen?

164   Ja te sanotte: ”No mitenkä on helluntailaisten laita sitten, kielien kanssa, veli Branham?” Minusta heillä on Pyhä Henki. Varmasti on. No, miten niin? Katsokaapa. Tehän uskotte, että Hän on hyvä Jumala? Tuomas sanoi kerran: ”Tiedätkö Herra…”

Kaikki muut uskoivat Häneen. Ja sanoivat: ”Voi, me tiedämme, että Hän on todellinen!”

”Voi”, Tuomas sanoi: ”ei, ei, minä en usko sitä. Ainut, millä uskon sen, että saan joitakin todisteita. Minun on pantava sormeni Hänen kylkeensä ja naulanjälkiin Hänen käsissään.”

Hän on hyvä Jumala. Hän sanoi: ”No niin Tuomas, ole hyvä.”

”Oi,” Tuomas sanoi, ”nyt minä uskon.”

165   Hän sanoi: ”Kyllä Tuomas, sen jälkeen, kun sinä näit minut ja tunsit minut, ja panit käteni… kätesi kylkeeni, sinä uskot. Mutta kuinka paljon suurempi on niiden palkinto, jotka eivät koskaan ole nähneet, ja silti uskovat.” Hän on hyvä Jumala. Hän antaa teille, mitä sydämenne kaipaa, totta kai. Uskotaan vain Häntä. Se on – se on – se on kuolinisku saatanalle. Kun ihminen ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan, veli, se tappaa saatanan joka kerta. Se on pahin osuma, jonka saatana voi saada, kun ihminen haluaa ottaa Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan. Niin kuin sanoin: ”Ihminen ei elä ainoastaan”, Jeesus, eräänä iltana, ”vaan joka Sanasta, joka lähtee…”

166   Pankaapa tämä merkille. Nyt aloitan ensimmäisestä jakeesta:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…

Siis, ensimmäinen, mitä haluan teidän tietävän: Kelle Paavali tässä puhuu? Heprealaisille. Siinä sanotaan: ”Heprealaisille,” Heprealaiskirjeen päällä. Onko näin? Juutalaiset olivat hyljänneet Jeesuksen…Ymmärrättekö te nyt? Hän puhuu juutalaisille, ja näyttää heille, että lain varjo on Kristuksen esikuva. Ja kaikki vanhat asiat ovat uusien esikuvia. Nyt tarkkana.)

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…

167   Siis hän on puhunut heille opeista. Otetaanpa ja puhutaan täydelliseksi tehdyistä asioista. Nyt, teidät on tehty täydellisiksi Jumalassa, kun teidät on sinetöity Pyhällä Hengellä lunastuksenne päivään saakka. ”Se, joka on syntynyt Jumalasta”, I Joh. ”ei tee syntiä; sillä hän ei voi tehdä syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.”

168   Ihminen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, ei ajattele, että hänet on täytetty, mutta hän, joka on syntynyt Jumalan Hengestä ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen on hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä. Sanooko Raamattu niin? Niinpä, siinä se on. Te olette… Ei se, mitä te teette, mikä, on mitä – ei se, mitä maailma ajattelee teistä, vaan, mitä Jumala ajattelee teistä. Näettekö, näettekö? Te ette voi… Kuinka minulla voisi olla kaupunginjohtajan kirjoittama lupa, että voin ajaa neljäkymmentä mailia tunnissa kaupungin läpi, eikä yksikään poliisi pidätä minua? En voi. Kuinka voisin tehdä syntiä, kun veriuhri on pysyvästi Jumalan edessä, jolloin Hän ei edes näe minua, kun minun ja Jumalan välissä – on puskuri, verikilpi; sillä me olemme kuolleita, ja meidän elämämme on kätketty Kristuksessa Jumalan kautta, sinetöitynä Pyhällä Hengellä. Miten maailmassa, te voisitte väärää Jumalan silmissä. ”Jos me teemme syntiä tahallamme”, Hebr. 10 ”päästyämme totuuden tuntoon, synnin edestä ei enää ole uhria.” Tässä tapauksessa on mahdotonta  – ymmärrättekö? – tehdä tahallaan syntiä.

169   Nyt, mennäänpä eteenpäin ja luetaan. No niin:

…täydellisyyteen; ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta parannusta kuolleista töistä ja… uskoa Jumalaan,

oppia kasteista… kätten päällepanemisesta kuolleiden ylösnousemuksesta, ja… iankaikkisesta tuomiosta.

Ja niin… tehdä, jos Jumala sallii.

Siis, tästä haluttiin aloittaa, 4:stä jakeesta.

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

170   Nyt, siis, tämä näyttää aivan siltä, miltä kantilta te luette sen siinä, että ihminen voi saada Pyhän Hengen, ja sitten langeta takaisin ja joutua kadotukseen. Mutta hänelle on mahdotonta tehdä niin. Ymmärrättekö? Hän ei voi tehdä sitä. Jos hän voisi, Kristus valehteli. Ymmärrättekö? Niille, jotka ovat kerran tulleet valistetuiksi. Siis, katsokaas tätä: keille hän puhuu? Hän puhuu juutalaisille rajatapauksille. Hän ei sanonut ollenkaan, että Pyhällä Hengellä täytetty ihminen; hän sanoi: ”Jos hän on maistanut Jumalan Sanaa.”

171   Minäpä tuon sen vertauskuvana, että voitte ymmärtää ettekä menetä sitä nyt. Siis, hän kirjoittaa näille juutalaisille. Jotkut heistä ovat ”melkein – uskovaisia.” [/rajatapaus-] Ymmärsittekö? Hän sanoi: ”Siis, nyt me jätämme nämä työt ja jatkamme puhumalla täydellisyydestä.” Hän sanoi: ”Nyt me puhumme kasteista, ja kuolleiden ylösnousemisesta, ja kätten päällepanemisesta, ja kaikesta; mutta mennäänpä eteenpäin ja puhutaan täydellisyydestä. Siis, me puhumme siitä, milloin sinä tulet Pyhään Henkeen. Siis, sinä olet pyörinyt kokouksissa jo jonkin aikaa…”

172   Ja tehän olette nähneet noita ihmisiä. He roikkuvat mukana; he eivät mene sisään eivätkä ulos. He kyllä arvostavat Pyhää Henkeä. He tulevat pistäytymään. Ja ehkä Pyhä Henki tekeekin jotakin ja, miehet, he nousevat ylös ja hihkuvat, ja hyppelevät ympäri lattiaa sen vuoksi, mutta he eivät halua ottaa Sitä vastaan – itsellensä. Ehei! Näettekö? Ja he sanovat: ”Voi, kyllä; on se hienoa… voi, mutta enpä nyt kyllä taida…” Näettekö, näettekö, näettekö? Rajatapaus-uskovia. Niin lähellä, että he voivat maistaa Sitä, mutta he eivät ota sitä vastaan. Ymmärrättekö? He norkoilevat noin vain mukana jonkin aikaa, kunnes hetken päästä ajelehtivat kokonaan pois. Voisin luetella monien nimet tabernaakkelissa, jotka ovat tehneet saman jutun. Lankeavat kokonaan pois taas, että voisivat uudistua parannukseen, heille ei ole parannusta. He ovat murehduttaneet Hengen pois itseltään. He ovat olleen niin lähellä että…

173   Täällä, jospa käännätte kanssani – teillä ei ole aikaa, tiedän, siis – mutta jospa kääntäisitte 5. Moos. 1. luvun, ja luetaan se, te löydätte saman asian. Pankaa se ylös nyt, 5. Moos. 1. luku. Siis, alkaen 19. jakeesta ja luetaan 26:en. 5. Mooseksen kirja… Te näette… Katsokaapa nyt. Koko Israel… mitä nuo ihmiset tekivätkään, tultuaan Kades-Barneaan. Voi, minä näen jotakin! Tämä tabernaakkeli, tämä helluntailainen maailma, on Kades-Barneassa juuri nyt. Ehdottomasti näin on, veli Neville. Me olemme Kades-Barneassa, maailman tuomioistuimen ääressä – se oli tuomioistuin.

174   Ja vakoojat lähtivät. Joosua sanoi täällä: ”Nyt, minä lähetän vakoojia,” tai Mooses pikemminkin, ”Minä lähetän vakoojia, kaksitoista, yksi, yksi jokaisesta heimosta. Minä lähetän heidän vakoilemaan maata ja tuomaan raportin.” Onko näin?

Ja kun he palasivat, yhdeksän noista kahdestatoista sanoi: ”Voi, kyllä se on hyvä maa, mutta voi, armoa, me emme kykene ottamaan sitä. Voi tavaton! Siellä on amorilaisia, ja me näytimme heinäsirkoilta heidän rinnallaan. He ovat aseistettuja miehiä. Heidän muurinsa ovat suuria. Voi, se on liian… no, kunpa me olisimme kuolleet Egyptissä, sen sijaan että sinä toit meidät pois sieltä tänne.”

175   No niin, vanhat kunnon Kaaleb ja Joosua pomppasivat ylös ja hiljensivät heidät; sanoen: ”Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan sen.” Kyllä vain! Siinä se juttu on. Katsokaapa. Mitä tapahtui? Kaaleb ja Joosua tiesivät, että Jumala antoi siitä lupauksen: ”Minä en välitä, kuinka iso se on, minkälaisia ovat esteet, kuinka korkeita ne ovat, kuinka suuria ne ovat, sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Jumala sanoi niin, ja me kykenemme ottamaan sen.” Ja tiedättekö, he olivat vain kaksi ihmistä siitä, noista, kahdesta ja puolesta miljoonasta, jotka koskaan menivät yli tuohon maahan? Sillä he pitivät uskonsa siihen, minkä Jumala sanoi olevan totta. Aamen!

176   Tabernaakkeli, juuri nyt, seisoo Kaades-Barneassa. Katsokaa, nuo ihmiset olivat niin lähellä, että maistoivat tuon maan viinirypäleitä. He söivät noita rypäleitä. Kun Kaaleb ja nuo menivät yli ja toivat rypäleitä, nuo kaverit ottivat muutaman ja söivät ne. ”Voi, ovatpa hyviä, mutta me emme kykene tekemään sitä.” ”Ne, jotka ovat maistaneet Jumalan hyvää työtä, ja maistaneet Pyhää Henkeä, nähneet Sen hyvyyden, ovat maistaneet Jumalan Sanaa…” Näettekö tämän? Ei yksikään noista miehistä, ei yksikään heistä saanut lupaa mennä yli. He kuolivat omassa maassaan, täällä erämaassa. He eivät päässeen toiselle puolelle, vaikka olivat riittävän lähellä maistamaan Sitä, mutteivät riittävän armossa ja uskossa ottamaan Sitä. Siitä on kyse.

177   Nyt kuuntelehan tätä rakas henkilö sinä, joka kirjoitit tämän kirjeen. Luetaanpa vain seuraava jae. Odottakaas hetki. Kuunnelkaa Paavalia. Luetaanpa nyt 7:

Sillä maa…särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

178   Siis, ymmärrättekö te, mitä hän sanoo? Siis katsokaa. Tässä oli tämä kysymys, ja sitten me lopetamme… Vuosikausia tämä juttu melkein näännytti minut kuoliaaksi.

179   Minä kävin eräässä kokouksessa kerran, jossa ihmiset puhuivat kielillä, Mishawakassa, Idianassa. Siis, minä olen nyt omieni joukossa. Tehän olette kuulleet ihmisten… kuulleet minun kertovan elämänkertani, ja tuosta värillisestä miehestä, joka sanoi: ”Tässä hän on. Tässä hän on.” Minähän kerroin siitä.

180   Mutta sen loppuosa: minä näin kaksi miestä. He olivat… Toinen esitti sanoman, toinen selitti sen. Toinen toi sanoman, ja toinen selitti sen. Ja veljet, se meni aivan oikein. Juuri tämä… Minä ajattelin: ”Hyvä tavaton! En ollut koskaan nähnyt mitään… Toinen puhui ja toinen…

181   Ja minä istuin siellä takana, kuin mikäkin ikivanha saarnaaja, tiedättehän. [Tyhjä paikka nauhassa – toim.] …molemmat miehet jonkin kerran, ja puristivat heidän kättään. En ollut milloinkaan nähnyt sellaisia miehiä eläissäni. Sanoma puhuttiin ja toisen piti selittää se. Ja oi, voi! Se oli loistavaa! Toinen puhui ja toinen selitti. Molemmat… Ja he tulivat liidunvalkoisiksi nostaessaan kätensä pystyyn. Minä ajattelin: ”Voi tavaton – että, missä minä olen ollut koko elämäni. Tämä on sitä!” Minä sanoin: ”Kyllä, helluntailaiset ovat oikeassa.” [/edustavat totuutta] Täsmälleen näin on.

182   En nähnyt koskaan muuta, kuin mikä oli oikeaa [/aitoa /oikeanlaista] täällä näissä piireissä, joissa… Ehkä jossakin oli pari naista lähetystehtävissä. Ja sitten nousi meteli; ja toinen nimittelee toistaan ”korppikotkan pesäksi”, ja tiedättehän, sen semmoista, sellaista toisen toisensa sättimistä. En tarkoita mitään halveksuntaa näitä naisia kohtaan siis, tai mitään, mutta vain… Se – se edustaa pohjanoteerausta. Jos jotkut teistä… Muistatko sinä, veli Graham? Sinä olit vasta pikkupoika siihen aikaan. Ja niin, sillä lailla se meni.

Ja minä kuuntelin sitä, ja ajattelin: ”Voi, tavatonta, taisin törmätä enkeleihin.”

183   Yhtenä päivänä tullessani talon nurkalta, noin seuraavana päivänä, tapasin toisen miehistä. Sanoin: ”Hyvää päivää herra!”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää.” Hän sanoi: ”Oletko… mikä teidän nimenne on?”

Ja minä sanoin: ”Branham.”

Hän sanoi: ”Oletteko te täältä?”

Ja minä sanoin: ”En, olen Jeffersonvillestä.”

Hän sanoi: ”Sepä hienoa. Oletteko helluntailainen?”

Minä sanoin: ”En herra, en ole.” Sanoin: ”Minä en hyväksy helluntailaisten tapaa saada Pyhä Henki”, sanoin, ”siitä huolimatta, minä olen täällä oppimassa.”

184   Hän sanoi: ”Sepä tavattoman hienoa.” Ja puhuessani hänen kanssaan, sain kiinni hänen hengestään – kuten se nainen kaivolla – mies oli tosi kristitty. Veli, tarkoitan, että hänessä oli hieno sointi. Hän oli hyvä. Siis, kaikki te… Kuinka moni on ollut kokouksissani, ja nähnyt, kun noita asioita tapahtuu? Näettekö? Ja tuossa miehessä oli kaikki täysin kunnossa. Niinpä sitten, minä – minä ajattelin: ”Siinä se! Oi, kuinka hienoa!”

185   Ehkä samana iltana, jonakin iltapäivänä, tapasin sen toisen. Minä sanoin: ”Hyvää päivää herra!”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää. Mikä teidän nimenne on?” Ja minä kerroin hänelle. Ja hän sanoi: ”Onko… oletteko te helluntailainen?”

Minä sanoin: ”En, herra, en ihan helluntailainen – enpä usko.” Sanoin: ”Minä olen täällä ihan oppimassa.”

Hän sanoi… minä sanoin… hän sanoi: ”Oletteko te saanut Pyhän Hengen?”

Minä sanoin: ”En – en tiedä.” Minä sanoin: ”Sen mukaan, mitä teillä kaikilla on, luulen, etten ole saanut.”

Ja hän sanoi: ”Oletteko puhunut koskaan kielillä?” Minä sanoin: ”En, herra!”

Hän sanoi: ”Silloin teillä ei ole Sitä.”

186   Ja minä sanoin: ”No, minä – minä luulen, että näin on.” Minä sanoin: ”En tiedä. Minä olen saarnannut vasta noin kaksi vuotta, tai vähemmän,” ja minä sanoin: ”En tiedä asiasta juuri mitään”…sanoin: ”Ehkä en tiedä”…sanoin: ”Minä en ymmärrä…” Sillä, minä yritin pidätellä häntä siinä – ymmärrättekö? saadakseni otteen. Ja kun sain, niin jos olen koskaan tavannut teeskentelijää, siinä oli yksi niistä. Hänen vaimonsa oli tummatukkainen; ja hän asui vaaleatukkaisen naisen kanssa, hänellä oli kaksi lasta hänen kanssaan; ja hän puhui kielillä, ja selitti sen niin täydellisesti kuin vain voi. Ja minä sanoin: ”Herra, mihin minä olenkaan tullut?” Enkeleiden luota, en tiennyt mihin olin päätynyt. Minä sanoin: ”Olen – minä olen – olen fundamentalisti; asian pitää mennä Raamatun mukaan. Sen pitää mennä oikein. Jotain on vialla jossakin. Herra, miten tämä näin voi olla?”

187   Minä menin kokoukseen saman iltana, ja Henki lankesi; ja veljet, Sen voi tuntea, että Se oli Pyhä henki. Kyllä vain! Jos ei ollut, minä todistan omalla hengelläni, että Se oli Pyhä Henki. Ja minä olin vain nuori saarnaaja, enkä tiennyt paljoakaan hengen erottamisesta. Mutta minä istuin siellä. Ja minä tiedän, että sama Jumala, joka pelasti minut, se oli tuo sama tunne… Minä tunsin kuin olisin ollut menossa katon läpi, rakennuksessa oli niin ihmeellinen tunnelma. Ja minä ajattelin…

188   Ihmisiä oli noin 1500 siellä. Ja minä ajattelin: ”Oi, oi että!” Kaksi tai kolme ryhmää oli tavannut toisensa. Ja minä ajattelin: ”Jopas nyt, että! Miten tämä näin on? Siis, tuo suurenmoinen Henki tässä rakennuksessa lankeaa tällä tavalla; ja tässä, kun katsoo tätä nousua täällä, nuo kaverit puhuvat kielillä, selittävät, tuovat sanoman virheettömästi – ja toinen heistä on teeskentelijä ja toinen oikea Jumalan mies.” Ja minä ajattelin: ”Siis, nyt olen ymmällä. En tiedä, mitä tehdä.”

189   No, välittömästi sen jälkeen, hyvä ystäväni, veli Davis, tiedättehän, alkoi sanoa, että minä olen vain nukke. Se tarkoittaa tyttöjen lelua, tiedättehän. Ja siis, minä olin naimaton, ja niinpä minä… Hän alkoi kiukutella minulle, ja sitten vain jatkoi, vähän kiusoitteli minua.

190   Ja meillä oli pikku… Ja teidän äidillänne ja meillä oli pikku kokouksia eri paikoissa. Tabernaakkeli ei ollut – ollut toiminnassa silloin, ja me pidimme pikku kokouksia eri paikoissa. Ja lopulta, eräänä päivänä, kun tabernaakkeli oli rakennettu, monia vuosia myöhemmin, menin Green’s Millin luolaani rukoilemaan, koska veli Davis oli sanonut joitakin kauheita asioita minusta sanomalehdessänsä. Minä rakastin häntä. En halunnut, että mitään tapahtuisi ja minä – minä menin sinne rukoilemaan hänen puolestaan. Ja minä menin sinne, ja pääsin luolalle. Ja viivyin siellä parisen päivää. Ja minä sanoin: ”Herra, anna hänelle anteeksi. Hän – hän ei tarkoittanut – tarkoittanut sitä.” Ja ajattelin, ”Tiedättehän…” Satuin vain ajattelemaan Kirjoituksia.

191   Ja minä menin ulos. Ja siellä oli sellainen pölkky – se pölkky on siellä vieläkin, istuin sen päällä vähän aikaa sitten, vähän vuorelta alaspäin, se makaa poikittain pienellä polulla, joka tulee puron läheltä. Ja minä istuin pölkyllä hajareisin, ja katselin vuorille sinne – sinne päin, ja panin Raamattuni eteeni näin. Minä ajattelin: ”Tiedäthän…” Ajattelin erästä Sanapaikkaa: ”Kupariseppä on tehnyt paljon pahaa, ja sanonut asioita.” Tiedättehän… Ajattelin: ”Luulenpa, että luen juuri sen.” Avasin Raamatun, ja sanoin: ”Siis…” Pyyhin kasvoni, ja tuuli puhalsi, ja Heprealaiskirje 6 kääntyi esiin. ”No,” minä ajattelin, eihän se ole siinä.” Ja minä panin sen takaisin, näin. Ja tuuli puhalsi taas ja käänsi sen taas takaisin. Minä ajattelin: ”Onpa kummaa, tuuli puhaltaa sen noin vain takaisin.” Niinpä ajattelin: ”No, minäpä luen sen.” Se sanoo:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut… Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan…sanaa ja tulevan maailmanajan voimia

Minä ajattelin: ”No niin, minä en näe tässä mitään.” Luin eteenpäin, luvun loppuun. Eikä mitään. Sanoin: ”No, se sitten siitä.” Ja minä – minä näin sen tällä tavalla, ja taas se palasi. Ja minä otin sen ylös, ja ajattelin: ”Siis, mitähän tämä on?” Ja minä luin sen ja luin sen, ja luin sen, ja sanoin: ”Minä en ymmärrä.” Sitten jatkoin… ja minä luin sitä läpi

…mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut…

Ja se tultiin paikkaan, jossa sanottiin

Sillä maa…särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja… lähellä kirousta, ja sen tuomio on, että se poltetaan.

192   Minä sanoin: ”Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa?” Minä melkein… Minä en ajatellut mitään siellä ylhäällä. Ajattelin vain tätä. Ja sillä hetkellä, minä vain istuin siellä, ja ajattelin Jumalan antavan minulle näyn veli Davisista ja muista siellä olevista. Ja minä istuin siinä; ja katselin, ja näin jonkin ilmestyvän onkaloon edessäni. Ja se oli pyörivä maapallo. Ja minä näin, että se oli aivan murtunut, kokonaan kynnetty. Ja joku Mies meni, tosi suuri vehje edessään täynnä siemeniä, ja mennessään, hän heitteli siemeniä kaikkialle maapallolle. Ja hän meni ympäri maan piirin ja katosi näköpiiristäni. Ja heti, kun Hän oli mennyt silmistäni, täältä tuli joku mies, tosi luihun näköinen, mustissa vaatteissa, ja meni ympäriinsä tällä lailla, meni [veli Branham tekee kuvaavia ääniä.] kylvämään huonoja siemeniä. Ja minä katselin sitä, ja maailma vain jatkoi pyörimistään ympäri…

193   Hetken päästä vehnä tuli esiin. Ja kun vehnä tuli esiin, esiin tuli myös orjantappuroita, ja ohdakkeita, piikkipensaita ja hulluruohoa, ja kaikenlaista kasvoi esiin, silkkiyrttiä, ja kaikenlaista kasvoi vehnän seassa. Ja ne kaikki kasvoivat yhdessä. Ja sitten tulee todella paha kuivuus, ja pikku vehnällä on pää ylhäällä tällä tavalla, ja pienellä orjantappuralla, ja ohdakkeella, piikkipensaalle, niillä on pää tällä tavalla ylhäällä. Joka ruoho vain [veli Branham matkii huohotusta] hengittää näin. Sen voi oikein kuulla. Ja ne kutsuvat sadetta, sadetta.

194   Ja hetken päästä, tulee oikein iso suuri pilvi, ja vesi oikein purskahtaa alas. Ja kun se lankeaa niiden päälle, vehnä pomppaa ylös ja alkaa huutaa: ”Kunnia, halleluja, ylistys Jumalalle!” Ja pikku hulluruoho pomppaa pystyyn ja huutaa: ”Kunnia, ylistys Jumalalle, helleluja!” Piikkipensaat ja ne kaikki, tanssivat pitkin peltoa huutaen: ”Kunnia, helleluja, ylistys Jumalalle”!

Oho, minä ajattelin: ”Tätä minä en ymmärrä.”

195   Ja näky lähti pois; silloin tulin takaisin asiaan: ”Orjantappuroita, jotka ovat lähellä hylkäystä.” Silloin minä tajusin sen. Jeesus sanoi: ”Sade lankeaa niin vanhurskaille, kuin väärillekin.” Ihminen voi istua kokouksessa, voi puhua kielillä, voi huutaa ja käyttäytyä aivan kuten muutkin, joilla on aito Pyhä Henki ja silti hän ei ole Jumalan valtakunnassa. Juuri näin se on. Eikö Jeesus sanonutkin: ”Moni seisoo tuona päivänä sanoen: ’Herra, enkö minä ajanutkin ulos riivaajia sinun Nimessäsi; enkö ole profetoinut – saarnannut – sinun Nimessäsi; enkö ole tehnyt monta voimallista tekoa sinun nimessäsi?” Jeesus sanoi: ”Menkää pois minun luotani te laittomuuden tekijät, en ole koskaan teitä tuntenut.” Mitä tähän sanotte?

196   Tätä se juuri tässä tarkoittaa. Ymmärrättekö? He ovat maistaneet hyvää taivaan sadetta; mutta he olivat väärässä alun pitäen. Alun alkaenkin heidän tavoitteensa eivät olleet oikeita; heidän motiivinsa eivät olleet oikeanlaisia. Niin, ettei voi sanoa;  Siis, sadonkorjuun aikaan hän sanoi: ”Menenkö kiskomaan ne kaikki ylös?”

197   Hän vastasi: ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä, ja sinä päivänä orjantappurat ja ohdakkeet poltetaan yhdessä, ja vehnä kootaan aittaan.” Siis, mistä te tiedätte, mikä on orjantappura tai mikä on ohdake, tai mikä on vehnää? ”Hedelmistään te tunnette heidät.” Näetkö, veli, sisar, hyvä puu ei voi tuottaa huonoa hedelmää. Huolimatta, jossakin matkan varrella, sinut tullaan ottamaan kiinni. Niinpä, sinä, joka etsit Pyhän Hengen kastetta… Minä olen mielissäni, kuka sitten sen kirjoittikin. Ymmärrättekö?

198   Siis, nuo rajatapaus-uskovat silloin, he olivat aivan heidän mukanaan. Heidät oli ympärileikattu ympärileikkauksella. He menivät kyllä maahan, jonka Jumala oli luvannut, aivan rajalle saakka. Monet menevät tuolle rajalle asti. Hän tulee menemään Pyhän Hengen kasteelle asti ja hylkää sen. Hän ei halua heittää kesken. Hän menee Sanan mukaiselle kasteelle Jeesuksen Kristuksen Nimeen, ja kääntää selkänsä, ja hylkää sen ja on näkemättä sitä.

199   Raamatussa ei ole yhtään Sananpaikkaa, jossa kukaan olisi koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, ei yhtäkään Sananpaikkaa. Katolinen kirkko aloitti sen, se tuli esiin Lutherissa, Wesleyyn asti, ja on tullut sieltä saakka tänne. Varmasti näin on. Mutta raamatullinen määräys on: Jeesuksen Kristuksen nimeen. Se on apostolinen kaste. Te ette voi tehdä niin ja pysyä kirkkokunnassa. Näin on.

200   Ymmärrättekö nämä asiat? Pyhän Hengen kaste, Hengen lahjat, asiat, jotka Jumala synnyttää… Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, pitkämielisyys – no, sinä sanot: ”Mutta veli Branham, Jumalan kiitos, minähän olen pitkämielinen.” Siltä näyttääkin. Minä kävin Ohiossa jokin aika sitten, ja joku kysyi minulta, kirjoitti kirjeen tänne, ja kysyi, kastoinko minä ihmisiä Jeesuksen Kristuksen nimeen. En ollut sanonut sanaakaan. Se tuli esiin joka tapauksessa, ja kuusitoista yhteistyötä tekevää saarnaajaa vetäytyi pois. Se on sitä pitkämielisyyttä eikö vain? – pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, kärsivällisyys, ja Pyhä Henki. Näettekö?

201   Oi, veli, sisar, me olemme Kades-Barneassa. Te olette nyt maistelemassa. Eilen illalla Pyhä Henki lankesi päällemme, tuli meihin, sisään, kuin väkevä tuulispää. Se jäi monen teistä päälle. Sananpalvelijat ovat nyt käyneet kodeissa siellä täällä, panneet kätensä päälle ja rukoilleet niiden puolesta, jotka etsivät Pyhää Henkeä. Älkää hyväksykö korviketta. Älkää hyväksykö jotakin meteliä. Älkää hyväksykö mitään tunnekuohua.  Odottakaa, kunnes Jumala on muovannut teidät, ja tehnyt teistä uuden luomuksen, tehnyt teistä uuden henkilön. Te olette maistamassa Sitä nyt, juuri maistamassa Sitä, mutta antakaa Kyyhkysen johtaa teidät suoraan pöytään, ja – ja Karitsan ja Kyyhkysen asettua yhdessä paikalleen, ja juhlia ikuisesti Jumalan Sanaa. Sillä Se tulee jäämään, kun taivasta ei enää ole eikä maata; Jumalan Sana pysyy. Juuri niin.

202   Älkää pitäkö minua äärimmäisyysmiehenä. Jos olenkin ollut, minä en tarkoittanut sitä. Jos minä… Toivon, että olen vastannut näihin kysymyksiin; olen, parhaan tietoni mukaan.

203   Ja siksi, Hebr. 6:ssa, ymmärrättekö, Paavali puhuu Heprealaisille, jotka sanoivat: ”No, me olemme mukanasi näin pitkälle.” He tulevat nousemaan maasta. Ymmärrättekö? He sanoivat: ”Nyt, sinä olet…” …nämä, jotka nousevat maasta ja ovat maistaneet…

204   Satuin juuri muistelemaan tämän talon menneisyyttä. [Haluan] esittää teille todisteen elävästä Jumalasta… Minä toivon, ettei tämä saa kiinnittämään liikaa huomiota tähän ihmiseen. Tulin eräästä kokouksesta vähän aikaa sitten, ja tulin tänne, ja ilmoitin teille, että hyvästä ystävästäni, henkilökohtainen kumppanini, metsästyskaverini, mies, joka on ollut hyvä minulle, mies, joka on ollut seurakunnassani; ja on ollut veljeni; minä kutsun häntä Bustyksi. Hänen nimensä on Everett Rodgers, asuu Milltownissa. Kuinka moni muistaa minun ilmoittaneen siitä? Hän makasi täällä sairaalassa; ja lääkärit operoivat häntä, avasivat hänet, ja hän oli niin täynnä syöpää, että hänet vain ommeltiin kiinni, ja sanottiin: ”Hän haipuu kohta pois; hän kuolee muutamassa viikossa; eikä siitä sitten sen enempää. Hän on loppu, siinä kaikki.”

205   Muistatteko, kun minä seisoin täällä korokkeella ja rukoilin hänen puolestaan? Menin sinne, ja menin sisään, ja jokin kalvoi sydämessäni. Menin huoneeseen, heti saatuani kaikki ulos sieltä, että voin… siinä veli Everett makasi. Ja tehän muistanette tämän. Menin sisään; minä sanoin: ”Veli – Veli Busty.” Kutsuin häntä Bustyksi.

206   Kauan sitten, kun minulla oli lehtimajakokouksia, ja kaikki nuo metodistit sieltä kukkuloilta – Gertie yhtenä heistä, liukastelivat ympäriinsä, kurkistelivat sinne viinilehtoon nähdäkseen, mitä sanomista minulla on, ja sillä lailla, pelkäsivät, että metodistiseurakunta erottaisi heidät. Ja sitten, menin ja sain näyn siellä, ja näin ruokaa täyteen ahdetun purkin. Otin nipun kaloja ja ripustin ne, ja panin – panin ne lankaan ja sidoin langan päät. Ja kun katsoin… ja se kaikki oli vain näkyä; minä jätin – jätin sinä yönä ihmisjoukon seisomaan lehtimajan alle ja menin veli Wrightin tykö kukkulan huipulle. Eikä minua löydetty seuraavana aamuna. Minä sanoin: ”Älkää kukaan teistä…”

207   Kun seisoin siinä saarnaamassa, niin valo tuli; Tulipatsas oli siinä edessäni ja sanoi: ”Lähde täältä; mene metsään; puhun sinulle.” Se oli samana päivänä, seuraavana päivänä siitä, kun ihmiset olivat löytäneet minut sieltä kukkulalta. Olin ollut siellä ylhäällä; piilotin autoni ruohon sekaan, ja olin ollut vuorella rukoilemassa koko yön ja koko seuraavan päivän. Jotkut tulivat sinne ylös, löysivät auton ja tulivat sinne… se oli se päivä, kun veli Graham Snelling täältä, sai Pyhän Hengen ja kutsun palvelukseen.

208   Siellä ylhäällä mäenrinteellä, jossa olin maannut siellä, ja Hän – Hän käski minun tehdä eri asioita ja mitä keskusteluja meillä oli yhdessä ollut. Hän antoi minulle näyn nähdä nuo kalat langassa, ja sanoi: ”Tässä on sinun Milltownin seurakuntasi.”

Ja neljä tai viisi niistä mätkähti alas; ja minä sanoin: ”Kuka tuo on?”

Sanottiin: ”Yksi niistä on Guy Spencer ja hänen vaimonsa. Toinen on eräs toinen Spencer sieltä, ja heidän…” Ja Hän kertoi eri ihmisistä, jotka tipahtaisivat pois.

209   Minä sanoin heille: ”Älkää kukaan teistä syökö.” Vaimoni ja minä emme olleet… Se oli ennen naimisiinmenoamme; ja hän meni kotiin koko yöksi sisar Spencerin kanssa, ihana nainen. Ihana mies, Guy Spencer on mukavimpia miehiä, joka on nahkakengissä seissyt. Ja hän – ja hän meni sinne, ja Opal sanoi: ”Katsos nyt…” Medalle hän sanoi: ”: Siis, Meda, minä luotan Bill-veljeen.” Hän sanoi: ”Mutta, kun Opalille tulee nälkä, hänen on saatava kinkkua ja munia.” Niinpä Meda menee ja paistaa hänelle kinkkua ja munia, ja hän asettuu syömään niitä, ja alkaa siunata, ja kumartuu pöydän yli, ja itkee, eikä voinut koskea siihen. Sitten he tulevat metsästämästä.

210   Ja ylhäällä kukkulalla, sinä päivänä, Hän kertoo minulle täsmällisesti, mitä tulisi tapahtumaan. Hän sanoi: ”Nämä lähtevät, ja nämä lähtevät.” Mutta Hänellä oli suuri määrä purkitettua ruokaa. Hän sanoi: ”Säilytä tämä myöhempään käyttöön Milltownin väkeä varten.” Ja eräänä toisena iltana, kun kuuntelin veli Creechiä… Hän istui täällä eilisiltana. En… veli Creech, oletko täällä tänä iltana? Kun veli Creech tuli luokseni, soitti minulle, ja sisar Creech, itki; hänen isänsä makasi siinä. Hän sanoi: ”Bill-veli, älä kerro hänelle; hän kuolee.” Hän sanoi: ”Syöpä on kalunnut hänet aivan loppuun; lääkärit avasivat hänet, ja hän on niin täynnä syöpää kuin vain voi.” Ja Will Hall – ja tehän kaikki muistatte hänet, kun tuo sama lääkäri avasi hänet ja hän oli niin täynnä syöpää… Lähdin metsästämään oravia tuona aamuna, ja näin noiden omenien riippuvan huoneessa. Muistattehan sen tarinan siitä? Ja tuo mies elelee tänäkin päivänä. Se oli vuosia sitten. Hän ja veli Busty olivat ystäviä.

211   Ja minä menin sairaalaan, siihen uuteen sairaalaan – minä unohdin mikä sen nimi on, siellä New Albanyssä, uusi sairaala. Ja lähdin ulos katsomaan Bustyä; ja kun menin huoneeseen, sanoin: ”veli Busty.”

Hän vastasi: ”Bill-veli.” Otti kädestäni kiinni; puristi vanhalla kunnon tavalla; ensimmäisen maailmansodan veteraani, minä en sano sitä hänen ollessaan läsnä, mutta hänen sydämensä on yksi hienoimmista, joka koskaan on lyönyt vanhan sinisen paidan alla. Hän tarttui käteeni. Olin ollut hänen kotonaan; syönyt hänen kotonaan; nukkunut hänen kotonaan, aivan kuin olisi hänen veljensä. Hänen lapsensa ja me kaikki olemme tosi veriveljiä. Hieno mies.

212   Ja hän… Mutta hän ei koskaan tullut oikein syvästi Herran yhteyteen. Hän… minä kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mutta päivänä, jolloin tuo metodistisaarnaaja sanoi: ”Jokainen, joka on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, lähtekää ulos teltastani.” Se oli selvä. George Wright ja muut, kävelivät ulos. Sinä iltapäivänä, minä menin sinne Totten’s Fordiin kastamaan Jeesuksen Kristuksen nimeen. Hänen koko seurakuntansa käveli veteen ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Niinpä minä vain jatkoin. Kaikki meni hyvin. Jos Jumala on teidän kanssanne, kuka voi olla teitä vastaan? En edes tiedä, mihin tuo mies meni, mitä hänelle tapahtui.

213   Kuinka tahansa, kävelin sisään sairaalaan. Busty makasi siinä, aivan täynnä syöpää, lääkärit eivät edes tehneet mitään kuin vain panivat hänet taas kasaan. Busty sanoin minulle; hän sanoi: ”Bill-veli, tällä on jokin tarkoitus. Jotakin tapahtui.”

Vastasin: ”Kyllä, Busty.” Aloin tuntea Hengen, kuin tuo tuulispää, josta olen puhunut, tiedättehän, saapuvan.

Hän sanoi… Kun minä tulin tänne, tuossa nurkassa oli sateenkaari, asettunut tuohon nurkkaan. Sateenkaari on liitto; Jumalan liitto. Jumala teki liiton minun kanssani tuolla vuorella tuona päivänä. Panin käteni Bustyn päälle ja rukoilin hänen puolestaan.

Lääkärit sanovat: ”Hän haipuu pois. Hän vain heikentyy. Sille ei voi mitään… Hän lähtee muutaman päivän sisällä.” Ja Busty Rodgers… Se oli viikkoja ja viikkoja sitten, ja Busty Rodgers, istuu taas täällä seurakunnassa, terveempänä ja vankempana kuin olen koskaan elämässäni nähnyt hänet. Nousepa ylös, veli Busty. Siinä hän on. Annetaanpa Jumalalle kiitos, jokainen.

He olivat kokoontuneet yläsaliin,
Rukoillen kaikki Hänen nimessään.
Kastettuina Pyhällä Hengellä,
Ja voima saapui palvelukseen.
Siis, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tekee saman teille.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Vaikka näitä ihmisiä ei voi väittää maallisen maineikkaiksi,
Tai kehua olevan sitä,
He kaikki saivat helluntainsa,
Ja ovat kaikki kastettuja Jeesuksen nimeen.
Ja he kertovat nyt joka puolella,
Että Hänen voimansa on vielä sama.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;

Siis, tule veljeni, etsi tätä siunausta,
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan,
Ja pitää sielun tulessa.
Oi, se palaa nyt sielussani,
Oi, kunnia Hänen nimelleen.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Nyt lauletaan!)

Oi, yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Kuinka moni on yksi heistä, nostakaa kätenne? Oi, että! Oi, kuinka iloinen olenkaan, että olen yksi heistä.)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”
He olivat kokoontuneet yläsaliin,
Rukoillen kaikki Hänen nimessään.

Kastettuina Pyhällä Hengellä,
Ja voima saapui palvelukseen.
Siis, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tekee saman teille.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Nyt, samalla, kun laulamme kertosäkeen uudelleen, haluaisin jokaisen teistä kääntyvät ympäri ja puristavan jonkun kanssa kättä ja sanovan: ”Oletko sinä yksi heistä?” No niin.

Yksi heistä, (tiedä, että olet, veli…?…
Tiedän, että olet, veli…?… [Veli Branham puristaa lähellään olevien kättä] …yksi heistä.
Oi, yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

214   Oi, ettekö olekin onnellisia, että olette yksi heistä. Kuinka moni haluaisi olla yksi, nostakaapa kätenne? Selvä. Nyt minä laulan tämän teille:

Siis, tule veljeni, etsi tätä siunausta,
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan,
Ja pitää sielun tulessa.
Oi, se palaa nyt sielussani,
Oi, kunnia Hänen Nimelleen.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Nyt lauletaan!)

Sillä, olen yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Halleluja!)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

215   Muistakaapa, mitä tuo pieni tyttö sanoi Pietarille: ”Etkö sinä olekin yksi heistä?” Olen niin iloinen, ettekö tekin? Tiedättehän, Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Tämä on sitä!” Nyt, olen aina sanonut: ”Jos Tämä ei ole sitä, olen iloinen saatuani tämän, odottaessani sen tulemista.” Näin on. Olen iloinen tästä.

Sillä, olen yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Halleluja!)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

216   Oi, eikö ole ihanaa istua yhdessä taivaallisissa paikoissa Jeesuksessa Kristuksessa, olla kosketuksissa Hengen kanssa, kosketuksissa Sanan kanssa, puhuen tulevista hyvistä asioista. Se on niin suloista. Minä olen niin onnellinen, kun tiedän, ettekö tekin? Ettekö olekin onnellisia, että olette kristittyjä? Ettekö olekin onnellisia, että syntinne ovat Veren alla? Hän tulee jonakin päivänä, ja me lähdemme Hänen kanssaan. Sitten, ajatelkaas, kaikki vanha aika lähtee meistä pois; kaikki sairaus, kaikki vaiva, koko kuolevainen elämä muuttuu. Voi tavaton! Minä voin todella ajatella noita vanhoja rakkaita veljiäni, jotka seisoivat täällä. Muistan… Kuinka moni muistaa rabbi Lawsonin? Oi, melkein kaikki. Voin nähdä hänen pitävän tuota vanhaa keppiään juuri täällä. Ja minä olen istumassa tuolla. Hän laulaa tätä pientä lauluaan… hetkinen vain Teddy, veli. Minäpä yritän, voinkohan saada sen sävelestä kiinni. En tiedä.

Minua odottaa hyvä huominen,
Kun helmiportit avautuvat selkoselälleen,
Ja kun menen tämän murheen verhon lävitse,
Lepään tuolla puolen.

Eräänä päivänä kuolevaisen suvun tavoittamattomissa,
Eräänä päivänä, vain Jumala tietää täsmälleen missä ja milloin,
Kuolevaisen elämän pyörät pysähtyvät,
Silloin tulen asumaan Siionin vuorella.

217   Nämä pikkuiset pyörät, jotka pyörivät meissä – näkö, maku, tunto, haju, ja kuulo, nämä pikkuiset aistit ja pyörät, jotka pyörivät tässä kuolevaisessa elämässä pysähtyvät. Silloin, minä, itse, ja sinä, me tulemme asumaan Siionin vuorella. Oi, minä rakastan tätä, ettekö tekin? Minä tiedän, että meillä on tuo siunattu varmuus. Selvä. Kuinka moni tuntee meidän vanhan kastelaulumme? Nyt, me muutamme sen. Otetaanpa meidän erolaulumme:

Jeesus Nimi ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Ota se mukaasi minne menetkin.

Ottakaa Jeesus Nimi mukaanne. Tehkää juuri niin, kun lähdette. Selvä, kaikki yhdessä. Älkää unohtako, kello 8 aamulla jaetaan kokousta varten. Kokous alkaa 9:30. Saarnaan 10:ltä. Rukouskokous sairaille alkaa noin kello 11.

Huomenna iltapäivällä, huomeniltana on tabernaakkelissa evankelioiva sanoma. Ja huomisiltana, kaikki te, jotka olette katuneet syntejänne, eikä teitä ole koskaan kastettu, on… allas on avoinna; me olemme kastaneet ihmisiä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kaikki yhdessä nyt, kun me laulamme parhaimmalla äänellämme. Veli Busty, sinä et tiedä, miten iloinen olen ja kiitollinen Jumalalle. Tiedätkö, hän meni lääkäriin. Ja minulle kerrottiin, että lääkäri katsoi häntä eikä tiennyt mitä ajatella. Hän ei uskonut, että se oli sama heppu. Oi, se, mitä Jumala voi tehdä, ei ole salaisuus. Eikö ole näin? Selvä.

Jeesus Nimi (antakaa sen raikua!)  ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Siis, ota se mukaasi minne menetkin.

Kallis Nimi, (Kallis Nimi!), oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo;
Kallis Nimi (Oi, kallis Nimi!), oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo.

No niin. Annan nyt kokouksen paimenelle. Hänellä on muutama sana, tai puhuu joillekin, ja lähettää meidät menemään, mitä hänellä onkin mielessään.

59-1217 MITÄ VARTEN PYHÄ HENKI ANNETTIIN? (What Was The Holy Ghost Given For?), Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1959

FIN/ENG

59-1217 MITÄ VARTEN PYHÄ HENKI ANNETTIIN?
(What Was The Holy Ghost Given For?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1959

1             Katsokaahan, veli Neville uskoo kätten päälle panemiseen.

Minulla on näköjään pari kysymystä. Nyt, otan nämä huomisiltana, koska minulla ei ole aikaa käydä niitä läpi tänä iltana, ehkä eilisillan Sanomassa. Jos jollakin on kysymys jostakin Sanomasta, jättäkää se vain tänne yhtenä iltana, niin voin poimia sen seuraavana iltana.

2             Nyt, huomisiltana haluaisin löytää, tai pikemminkin saada, joitakin pastoreita, jos mahdollista; jos ei, joitakin hyviä, vakaita miehiä tai naisia, joita voisimme kutsua apuun tarpeen tullen, että siinä tapauksessa….

Huomenna illalla aloitamme Sanoman jälkeen kätten päälle laskemisen ja, Pyhän Hengen saamiseksi. Ja sitten on… Teillä on etuoikeus jäädä tänne, jos haluatte, koko pyhien ajaksi, jos kuoleminen kestää niin kauan. Ja sitten, jos ette, jos haluatte lähteä kotiinne, niin olisimme iloisia, jos pääsisitte paikkaan, jossa… En vain tiedä, minne mennä…

Haluamme saada joitakin pastoreita, heidän numeronsa, jos he ovat vierailijoita; heidän numeronsa, missä he asuvat, että voisimme saada heidät kiinni heti; ja saada yhden yhteen kotiin, yhden toiseen kotiin ja yhden toiseen kotiin, että he voisivat antaa teille ohjeita, teille, jotka aiotte etsiä tätä suurta siunausta, josta me puhumme, Pyhän Hengen kastetta.

3             Eilisiltana puhuimme siitä, ”mikä Se oli”. Mikä Pyhä Henki oli? Ja huomasimme, että se oli lähes kaikki, mitä Jumala on luvannut meille. Uh-huh. Löysimme Siitä juuri sen, mitä Jumalan seurakunta tarvitsisi. Löysimme Sen olevan sinetti, Lohduttaja, lepo, ilo, rauha ja ylösnousemus. Ja kaikki se, mitä Jumala lupasi Seurakunnalleen, sisältyy Pyhään Henkeen.

4             Ja nyt, tänä iltana, haluamme saarnata tai puhua, opettaa … Minulla on tässä noin kolme tai neljä arkkia tekstejä tai raamatunkohtia Siitä, joissa … Viime yönä jätin Cruden’s Concordance -kirjani tänne lojumaan, enkä saanut sitä. Ja minun täytyi tänään vain käydä läpi niin hyvin kuin pystyin Raamatun kanssa. Nyt ja huomenna… Tänä iltana opetamme aiheesta: Mikä oli Jumalan Pyhän Hengen lähettämisen tarkoitus? Mitä varten Se on? Jos se on niin suuri asia, miksi Jumala lähetti Sen?

5             Huomenna illalla haluamme sitten puhua: Onko Se sinua varten? ja Miten saat Sen? ja Mistä tiedät, kun olet saanut Sen?

Ja sitten, kun olemme käyneet sen läpi, Raamatun avulla, selittämällä sitä Raamatun avulla, käyttämällä Raamattua kaikissa asioissa, sitten ne, jotka etsivät Pyhää Henkeä, tulevat esiin silloin. Ja sitten toivon, että herätys on käynnissä, siitä eteenpäin, jotta voimme edetä sitten Pyhän Hengen kanssa.

6             Nyt, koska huomisiltana monet saattavat jäädä aika pitkäksi aikaa seurakunnan huoneisiin, minusta tuntuu, että jos voisimme saada mahdollisimman monta sananpalvelijaa ja niitä ihmisiä, joilla on kokemusta ihmisten johtamisessa Pyhän Hengen vastaanottamiseen, rohkaisemaan heitä, menemään kotiin – naisen ja hänen miehensä kanssa tai – tai jonkun sellaisen kanssa, joka etsii Pyhää Henkeä, joka on hyvin ohjeistettu siitä, miten toimia.

Jos vain annatte puhelinnumeronne tai osoitteenne pastorille tänään tai huomisiltana. Antakaa se veli Nevillelle, niin säästymme kokoontumasta kokoukseen. Antakaa vain puhelinnumeronne, josta voimme tavoittaa teidät. Ja sanokaa sitten: ”Olen käytettävissä, ja jos me… haluatte lähettää minut kotiin.” Jos kyseessä on yksin oleva nainen, voisimme lähettää naisen tämän naisen luo. Ja jos kyseessä on koti, jossa on mies ja hänen vaimonsa, voisimme lähettää sananpalvelijan.

Ja olisimme iloisia, jos te tekisitte yhteistyötä, koska tiedän, että te kaikki olette kiinnostuneita tästä, tästä kaikkein olennaisimmasta. Ja muistakaa: ”Joka pelastaa sielun hänen erehdyksestään, peittää syntien paljouden.” Näettekö? Ja Kristuksen Morsian on nälkäinen ja janoinen. Hän ponnistelee synnyttääkseen Jumalan lapsia.

7             Ja nyt tänä iltana, ennen kuin luemme Kirjoituksia, kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Ja juuri ennen kuin rukoilemme, te, jotka olette kumartaneet päänne, olisiko teillä jokin pyyntö? Nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Jumala, nostan vakavasti käteni. Minulla on tarve. Rukoilen, että autat minua, Herra.” Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Hän näkee kätenne. Enkelit ovat ottaneet pyyntönsä vastaan.

8             Ja nyt, Taivaallinen Isä, me tulemme ja lähestymme Sinua jälleen rukouksessa. Epäilemättä Jumalan lasten keskuudessa on tänä iltana, tässä pienessä paikassa, jo rukoiltu ja laulettu lauluja, ja olemme nostaneet sydämemme iloisina riemuiten Jumalan ylistykseen.

9             Daavid sanoi, että hän tulisi pyhien seurakuntaan ja tekisi pyyntönsä tiettäväksi. Ja tänä iltana on ollut useita käsiä. Kenties, ehkä, sanoisin, kahdeksankymmentä prosenttia niistä, jotka tänä iltana ovat kokoontuneet tähän rakennukseen, nostivat kätensä ja esittivät pyyntönsä. Se osoittaa, Herra, ettemme vain voi jatkaa ilman Sinua. Meidän on oltava Sinun kanssasi, päivästä päivään. Sinä olet meidän Elämämme, ilomme, terveytemme, ylläpitävä voimamme, tukemme, turvamme, kilpemme vihollisia vastaan.

Ja me emme vain pysty taistelemaan tätä elämän taistelua ilman Sinua. Meidän olisi täysin mahdotonta tehdä sitä, ja meidän on luotettava täysin Sinuun. Sillä me tiedämme, että vaellamme pimeässä ja synkässä maassa. Joka puolella vihollinen on piirittänyt meidät, asettaen meille loukkuja ja ansoja. Meidän polkumme, Herra, on asetettu täyteen vihollisen ansoja järkyttämään meitä.

10         Ja mekin tiedämme, että tien päässä on se pitkä, varjoinen laakso, jota kutsutaan kuolemaksi, jonka läpi meidän on kuljettava. Oi Herra, kuka silloin pitää meitä kädestä kiinni? Me haluamme tuntea sinut nyt, Herra. Haluamme tietää, että Sinä pidät kädestämme kiinni, ja me pidämme Sinun kädestäsi kiinni, että meillä on se ankkuroitu varmuus, että kun tulemme siihen elämämme viimeiseen suureen hetkeen, kun astumme sisään siitä ovesta, jota kutsutaan kuolemaksi, niin voimme sanoa vanhan pyhän kanssa: ”Minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa, ja tiedän, että kun Hän kutsuu minua, minä olen tuleva esiin kuolleiden joukosta.”

11         Nyt, Isä Jumala, rukoilemme, että siunaisit pyyntömme ja kokoontumisemme. Siunaa Sinun Sanasi. Ja jos sanon jotakin, mikä on vastoin Sinun Sanaasi tai tahtoasi, Sinulla on yhä valta sulkea suu, kuten teit leijonien luolassa, kun Daniel oli siellä. Ja me rukoilemme, Herra, että Sinä avaisit tänä iltana korvat ja sydämet ja loisit niihin nälän ja janon. Olkoot he niin janoisia, etteivät he voi nukkua tai levätä, eivät missään, ennen kuin Lohduttaja on tullut.

12         Me uskomme, että elämme lopun ajassa, hänen Tulemuksensa varjossa. Ja siihen nämä Sanomat on suunnattu, Herra. Ne on tarkoitettu ihmisille, jotta he ottaisivat vaarin ja ottaisivat varoituksen huomioon. Ja voikaamme tänä iltana vain vetää suojan pois, juuri nyt, laskea sen penkin sivulle ja sanoa: ”Herra Jumala, minä olen Sinulle astia. Anna Henkesi virrata lävitseni. Muovaa minua ja tee minusta tahtosi mukainen. Minä annan sydämeni, voimani, kaikkeni Sinun asiasi käyttöön.”

13         Kuule meitä, Herra. Emme ole täällä näyttäytyäksemme tänä sateisena iltana. Emme ole täällä, vain siksi, ettei meillä ole muuta paikkaa, minne mennä. Olemme täällä yhden juhlallisen, hartaan, pyhän tarkoituksen vuoksi sydämissämme, joka on lähestyä Sinua, tietäen, että olet luvannut, että jos me lähestymme Sinua, Sinä lähestyt meitä. Ja sen vuoksi olemme täällä. Se, joka tulee nälkäisenä sisään, ei lähde nälkäisenä ulos. ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta”, sanoi Jeesus, ”sillä heidät ravitaan.” Ja jos pyydämme leipää, emme saa kiveä. Meillä on tämä varmuus. Ja jos pyydämme kalaa, emme saa käärmettä. Mutta Jumala, meidän Isämme, tulee ruokkimaan meidät Taivaan Mannalla, Hänen Sanallaan ja Hengellään, jotka kertovat Hänestä. Vastaa rukouksiimme, Herra, ja pyyntöihimme, kun jatkamme Sinun odottamistasi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

14         Jos te, jotka kirjoitatte näitä Kirjoituksia ylöspäin, voisitteko kääntyä kanssani jälleen Johanneksen kirjaan, 14. lukuun. Haluamme aloittaa Johanneksen kirjan 14. luvusta. Ja aloitetaan noin 14. jakeesta, Pyhän Johannes 14:14, ja luetaan vain osa tästä kirjoituksesta. Nyt, tässä löydätte suuren osan siitä asiasta, josta haluan puhua tänä iltana.

15         Ja muistakaa, te, joilla on punakirjaimiset Raamatut, se on punaisella, niin tämä on. Se on niitä sanoja, joissa Jeesus itse puhui, joten siksi voimme olla varmoja siitä, että se on juuri niin kuin Hän on sanonut. ”Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Hänen Sanansa ei koskaan katoa.”

Nyt luemme 14. luvun 14. jakeesta.

Jos te jotakin pyydätte minun nimessäni, niin minä teen sen.

Mikä siunattu lupaus!

Jos rakastatte minua, niin pitäkää käskyni.

Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän pysyisi teidän kanssanne iankaikkisesti;

Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä…

Te, jotka luette kreikankielisestä Raamatusta, näette sen tässä, ei… Katsokaa, se tarkoittaa ”ymmärtää”. ”Sillä maailma ei ymmärrä häntä.” Se on niin totta. Antakaa minun lukea se nyt uudelleen.

Totuuden Hengen, jota… totuus, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet, (Kenet? Lohduttajan.) sillä hän on kanssanne nyt (preesens)… hän on kanssanne ja tulee olemaan teissä.

Mikä se on? Sama Lohduttaja.

Minä en jätä teitä lohduttomiksi: Minä…

Kaikki tietävät, että ”minä” on persoonapronomini.

…minä olen tuleva luoksenne.

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te olette… mutta te olette näkevä minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.

Sinä päivänä te tulette tietämään, että minä olen Isässäni, ja te olette minussa, ja minä olen teissä.

Siinä tulee olemaan ajatukseni keskipiste, mutta me luemme hieman pidemmälle. Antakaa minun lukea se myös nyt, uudelleen.

Sinä päivänä (suurena päivänä, tuomiopäivänä), sinä päivänä te tulette tietämään, että minä olen Isässä ja te olette minussa ja minä olen teissä.

Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, se on se, joka rakastaa minua; ja joka rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.

Juudas sanoi hänelle, ei se Iskariot: ”Herra, miksi sinä ilmoitat itsesi meille, etkä maailmalle?

Tuo on kosmos, ”maailmanjärjestys”. Jos teillä on siitä marginaalissa tietoa, huomaisitte sen. Minulla on ”g”, ja tässä lukee ”kosmos tai maailmanjärjestelmä”. Se tarkoittaa kirkkoja ja niin edelleen, näettekö?

… miksi sinä ilmaiset itsesi meille, mutta et heille? Miten Sinä voit tehdä sen?

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani”: (aamen), ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen luonaan.

Joka ei rakasta minua, ei pidä minun sanojani….

Saattaa pitää kirkon sanat, mutta pitää Hänen sanansa, ymmärrättehän.

…ja ne sanat, jotka te kuulette, eivät ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Nämä minä olen puhunut teille, kun olin vielä läsnä teidän luonanne.

Mutta Lohduttaja, joka on Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän on opettava teille kaiken ja hän muistuttaa teitä kaikista näistä asioista (eli Hänen Sanoistaan), joita minä olen teille sanonut.

Mitä tarkoitusta varten Jumala lähetti Pyhän Hengen silloin? Lisätköön Hän siunauksensa Sanallensa.

16         Jeesus sanoi että: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että minä olen Isässä, ja Isä on minussa, ja te olette… minä olen teissä, ja te olette minussa.” Nyt, jos me sanoisimme tämän…

17         Nyt, muistakaa, tämä tulee tallentumaan nauhalle.

Eräs kristitty liikemies Louisvillestä soitti minulle jokin aika sitten. Hän sanoi: ”On sääli, Billy, että nämä Sanomat, kuten se mitä sanoit eilen illalla, eivät saavuta neljääkymmentä tuhatta ihmistä täällä sadan viidenkymmenen tai kahdensadan, kolmesadan ihmisen sijasta pienessä tabernaakkelissasi.”

18         Minä sanoin: ”Herra, kuuden kuukauden kuluttua, jos Jeesus viipyy, koko maailma kuulee tämän.” Näettekö?

Nämä nauhat menevät ympäri maailmaa. Ja siksi me opetamme täällä nyt juuri sitä, minkä uskomme olevan Totuus, ja mistä olemme saaneet selville, että Jumala on vahvistanut meille, että se on Totuus.

19         Mikä oli Jumalan tarkoitus lähettää Pyhä Henki? Merkitsisin sen ylös, Joh. 14, alkaen 14. jakeesta ja luen koko luvun läpi perustaksi. Jumalan tarkoitus, jonka löydämme tästä, Pyhän Hengen lähettämisessä, oli yksi tarkoitus, se että Jumala itse voisi asua Seurakunnassaan ja jatkaa suunnitelmiaan Seurakunnan kautta.

Jumala oli Kristuksessa ja jatkoi suunnitelmiaan Kristuksen kautta; Kristuksesta hän siirtyi Seurakuntaan jatkaen työtään Seurakunnan kautta.

20         Me tiedämme, mikä Pyhä Henki on. Saimme eilen illalla selville, että Se on Jumala.

Kun ajattelemme Jumalaa, Isää, kuten Jeesus puhui tässä, Isästään; Jumalana, Poikana, Jeesuksena; Jumalana, Pyhänä Henkenä, kuten me kutsumme sitä tänä päivänä, se ei tarkoita, että on olemassa kolme yksilöllistä, erillistä jumalaa. Se tarkoittaa, että on olemassa yksi Jumala kolmessa virassa.

Voisimmeko sanoa sen näin. Kaiken sen, mitä Jumala oli, Hän vuodatti Kristukseen, koska Hän tyhjensi itsensä ja vuodatti Sen Kristukseen. ”Ja Kristuksessa oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti.” Kaiken sen, mitä Jehova oli, hän vuodatti Kristukseen.

Ja kaiken sen, mitä Kristus oli, Hän vuodatti Seurakuntaan; ei yhteen yksilöön, vaan koko Ruumiiseen. Siinä, kun kokoonnumme yhteen yhtenäisyydessä, meillä on Voima. Kaikki se, mitä Jumala oli, oli Kristuksessa; ja kaikki se, mitä Kristus oli, on teissä.

”Sillä Jumala tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ensimmäinen Timoteuksen kirje 3:16, jos kirjoitatte sen muistiin: ”Kiistatta suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala ilmestyi lihassa, ja me koskettelimme Häntä. Jumala, Jehova, tuli lihaksi ja vaelsi maan päällä, ja me katselimme Häntä silmillämme.”

21         Tiedättehän, että samassa luvussa, Johanneksen 14. luvussa, Filippus sanoi: ”Herra, näytä meille Isä, niin se tyydyttää meidät.”

22         Jeesus sanoi: ”Olen ollut niin kauan teidän kanssanne, Filippus, etkä sinä tunne Minua. Kun olette nähneet Minut, olette nähneet Isän. Ja miksi sinä sanot minulle: ’Näytä meille Isä’?” Jumala tuli lihaksi.

23         Tässä se nyt on. Sanomme, että Isä oli Jumala teidän yläpuolellanne. Olemme olleet niin Aadamista lähtien. Jumala, Isä, oli Mooseksen ja israelilaisten yläpuolella, Tulipatsaassa. Sitten Jumala kanssamme, Kristuksessa; käveli kanssamme, puhui kanssamme, söi kanssamme, nukkui kanssamme. Jumala meidän yläpuolellamme, Jumala meidän kanssamme ja nyt Jumala meissä. Kaikki se, mitä Jumala oli, tuli Kristukseen; kaikki se, mitä Kristus oli, tuli Seurakuntaan.

Mistä on kyse? Jumala toimimassa teissä. Missä tahansa maailmassa, missä Hän haluaa kutsua teitä, olette juuri siellä, hän työskentelee teissä tehdäkseen Hänen hyvän tahtonsa. Kuinka meidän pitäisikään kiittää Jumalaa siitä! Jumala, Pyhä Henki, on lähetetty sitä varten, että Jumala eläisi Seurakunnassaan, kulkisi jokaisen aikakauden läpi ja toteuttaisi Jumalallista tahtoaan.

24         Kun ihmiset pilkkaavat teitä, he eivät pilkkaa teitä, vaan Häntä, joka on lähettänyt teidät. Niinpä Jeesus sanoi: ”Autuaita olette te, kun ihmiset puhuvat kaikenlaista pahaa teitä vastaan, valheellisesti, Minun Nimeni tähden. Autuaita olette te.” Ja taas: ”Kaikki, jotka elävät vanhurskaasti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat kärsimään vainoa.”

Sillä kun Jumala teki itsensä tunnetuksi Kristuksessa, he vihasivat häntä. Kuka vihasi Häntä pahiten? Seurakunta. Seurakunta vihasi Häntä pahiten. He vihasivat Häntä pahemmin kuin juoppoa. He vihasivat Häntä pahemmin kuin kaikkia muita ihmisiä. Seurakunta oli se, joka vihasi Häntä. Siksi, kun näette kosmoksen: ”Maailmanjärjestys, maailma ei tuntenut Häntä”, se tarkoittaa, että ”seurakunta”, niin sanottu, ”ei tuntenut Häntä”. Hän tuli omiensa luokse, eivätkä hänen omansa ottaneet Häntä vastaan”.

”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, heille Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat Hänen Nimeensä.” Oi, kuinka meidän pitäisikään rakastaa Häntä ja palvoa Häntä! Jumalan tarkoituksena on, että hän haluaa päästä yhteyteen!

25         Kuten, ennen kuin jätämme tuon tekstin, käyttäkäämme tätä: Ruutin päivinä, lunastamisen lain aikana, kun Noomi oli lähtenyt maasta, koettelemusten ja vaikeiden aikojen vuoksi. Hän meni mooabilaisten maahan, jotka olivat vain haaleita, nimellisiä kristittyjä. Koska mooabilaiset ovat peräisin Lootin tyttärestä, ja he olivat niin sanottuja uskovia ja sekoittuneita. Ja sitten hänen miehensä kuoli, ja hänen kaksi poikaansa kuolivat. Ja kotimatkalla Noomi… Ruut ja Noomi, kotimatkallaan hänen… Yksi hänen miniöistään, Orpa, sanoi, että hän palaisi takaisin kotimaahansa, jumaliensa, seurakuntansa ja kansansa luokse. Noomi yritti saada Ruutia palaamaan, mutta hän sanoi: ”Sinun kansasi on minun kansani. Sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen. Minne sinut haudataan, sinne minutkin haudataan. Enkä minä aio kääntyä takaisin.”

26         Näin on silloin, kun ihminen on saanut kiinni näystä.  Ei ollut mitään väliä, mitä hänen kansansa sanoi: ”Sinä menet sinne ja tulet pyhäksi kieriskelijäksi tai jotain sellaista.” Sillä ei ollut mitään vaikutusta Ruutiin. Jumalan tarkoitus oli täyttymässä.

27         Ja aivan yhtä varmasti kuin te janoatte tänä iltana Pyhää Henkeä, niin jokin teissä vetää teitä puoleensa, että Jumalan tarkoitus teidän elämässänne on täytyttävä, aivan kuten Ruutin kohdalla tapahtui.

28         Tämä tarina on niin kaunis! En voi jättää sitä hetkeksikään. Tiedätte lunastuksen lain, että kun Boas… Tiedätte tarinan siitä, kuinka Ruut poimi pellolla ja pääsi Boasin suosioon. Ja ennen kuin hän saattoi naida hänet, hänen oli lunastettava kaikki se, minkä Noomi oli menettänyt. Ja lunastuksen lain mukaan ainoa, joka pystyi lunastamaan Noomin menettämän omaisuuden, oli lähisukulainen; hänen täytyi olla lähisukulainen, ennen kuin hän pystyi lunastamaan. Ja se oli hänen lähin sukulaisensa. Ja hänen täytyi antaa julkinen merkki, portin ulkopuolella, tai julkinen tunnustus siitä, että hän oli lunastanut kaiken sen, minkä Naomi oli menettänyt. Ja Boas teki sen potkaisemalla kenkänsä pois vanhimpien edessä ja sanoi: ”Jos täällä on joku, jolla on jotain, mikä kuuluu Noomille, minä olen tänä päivänä lunastanut sen.”

29         Ja näin Jumala teki, noudattaen omia lakejaan. Jumala ei voi noudattaa, antaa teille yhden lain noudatettavaksi ja sitten Hän noudattaisi toista. Hän noudattaa omia lakejaan. Sitten Jumala, lunastaakseen kadotetun seurakunnan, kadotetun maailman, kadotetun luomakunnan; Jumala, joka on ääretön Hengessä, lunastaakseen kadotetun ihmissuvun, Jumala itse tuli sukulaiseksi, Mieheksi, Pojaksi, jonka Hän loi Marian kohdussa. Ja sitten Hän teki merkin tai todistuksen; Jerusalemin porttien ulkopuolella Hänet nostettiin taivaan ja maan välille ja Hän kuoli ja lunasti kaiken. Ja vuodattaessaan verta Hän pyhitti Seurakunnan, jossa Hän itse voisi asua ja jonka kanssa Hän voisi olla yhteydessä ja kommunikoida, tuo kadotettu yhteyspaikka Eedenin puutarhasta, jonne Jumala tuli alas joka ilta, seurakunnan aikaan.

Huomasitteko? Jumala laskeutui alas päivän viileydessä, auringon laskiessa. Siinä on jotain, että kun alkaa tulla ilta, ihmiset ajattelevat seurakuntaa ja Jumalaa, kristittyjä. Kun näette auringon laskevan, ymmärrätte, että teidän aurinkonne on laskemassa.

30         Ja illan viileydessä Hän astui alas ja seurusteli heidän kanssaan. Ja siellä Hän menetti tuon yhteyden, koska synti ei antanut Hänen tehdä sitä.

Ja sitten Hän tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, jotta Hän voisi palata takaisin ihmisen luo ja asua ihmisessä ja palauttaa ihmisen jälleen yhteyteen Hänen kanssaan ja antaa hänelle takaisin hänen Jumalan antamat oikeutensa. Sen Hän teki.

31         Se on Pyhän Hengen tarkoitus. Kyse on jälleen kerran Isästä, Isä Jumalasta, joka asuu teissä ja toteuttaa suunnitelmansa saattaakseen lunastussuunnitelmansa päätökseen; toimien teidän kauttanne, tehden teistä Hänen työtovereitaan; antaen teille paikan, antaen teille osan langenneita, kadonneita veljiänne ja sisarianne varten; antaen teille Henkensä ja rakkautensa, jotta voisitte metsästää kadonneita, niin kuin Hän teki Eedenin puutarhassa. ” Aadam, Aadam, missä olet?” Tämän Pyhä Henki tekee miehelle tai naiselle. Kun Se iskee heidän sydämeensä ja asettuu sinne asumaan, siellä on jano ja nälkä kadonneiden sielujen perään.

Se on tämän päivän kokousten ongelma. Niissä ei ole tarpeeksi Hengen kosketusta, jotta voitaisiin lähteä eksyneiden ja kuolevien sielujen perään. Kyse on enemmänkin nimen, seurakunnan, rakennuksen tai kirkkokunnan tekemisestä kuin sielujen voittamisen ohjelmasta. Kuinka säälittävää! Me voisimme pysyä siinä pitkään.

Jumala vuodatti itsensä Kristukseen. Oikein.

32         Kristus vuodatti itsensä Seurakuntaan.  Sen tähden katsokaa nyt: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, ja te olette Minussa, ja Minä olen teissä. Sinä päivänä te tulette tietämään sen.” Sillä, se on, kyseessä on yksi ainoa lunastussuunnitelma, joka on tulossa alas, jossa Jumala palaa elämään ja asumaan kansansa kanssa ja olemaan yhteydessä kansansa kanssa, kuten Hän teki alussa.

Nyt, heti kun Hän saa Seurakuntansa sellaiseen tilaan, jossa Hän voi virrata itsensä läpi, ja rakastaa, ja suostutella, ja olla yhteydessä, silloin koittaa Eeden. Hän vie Seurakuntansa takaisin sinne, missä se jätti Hänet, takaisin Eedeniin, sinne, missä se lankesi. Se, nyt… Siellä se teki ensimmäisen alkunsa tai lankeemuksensa. Sieltä se tullaan palauttamaan takaisin, jokaisen puhtaan lunastuksen kautta, tuoden ne suoraan takaisin tuohon paikkaan.

33         Seurakunta on ollut maailmassa jo jonkin aikaa. Ja Seurakunta, todellakin, uskonpuhdistuksen jälkeen, 1500 vuotta kestäneen pimeän keskiajan jälkeen… Luther oli ensimmäinen uudistaja, joka tuli esiin apostolien ajan Ja sitten kun Luther tuli esiin, Jumala kaatoi vähän Henkeä ja vuodatti sitä Seurakunnan päälle, vanhurskauttamisessa. Ja sitten Wesleyn päivinä Hän vuodatti hieman enemmän itsestään pyhityksessä. Ja kun aikakaudet ovat jatkuneet loppuaikaan asti, Jumala on täyttänyt Seurakuntaansa. Katsokaa vain ympärillenne ja ottakaa selvää, onko se Totuus vai ei.

34         Katsokaa luterilaista aikaa, te, jotka luette historiaa, katsokaa heidän herätystään ja sitä, mitä he tekivät. Katsokaa, kuinka paljon suurempi Wesleyn herätys oli, kuinka paljon enemmän voimaa heillä oli, mutta he olivat vähemmistönä. Katsokaa helluntain päivinä, millainen herätys heillä oli silloin, miten suuri, laajalle ulottuva.

35         Myös katolinen lehti Our Sunday Visitor [Sunnuntai vierailijamme] tunnustaa, että helluntailaiset saivat aikaan miljoona viisisataatuhatta käännynnäistä yhden vuoden aikana, mikä on enemmän kuin kaikki muut kirkot yhteensä. Katoliset saivat vain miljoona käännynnäistä, kuten he väittivät. Heidän omassa Sunday Visitor -nimisessä lehdessä annettiin lausunto, että helluntailaiset ylittivät heidät.

Ja muistakaa, että helluntailaisten käännynnäiset ovat Pyhän Hengen täyttämiä käännynnäisiä. Aluksi vähemmistönä, tuolla kujalla, vanhan kitaran kanssa… Ja naisilla ei ollut varaa edes sukkiin. He makasivat junaradan varrella, poimivat maissia ja murskasivat sitä ja leipoivat leipää lapsilleen. Mutta millaiseksi se on muuttunut? Maailman mahtavin kirkko tänä päivänä, ei maailman silmissä, vaan Jumalan silmissä, koska Hän todistaa sen sillä, mitä Hän tekee heidän hyväkseen. Hän vuodattaa itseään heihin, vuodattaa Sen heihin.

36         Huomatkaa nyt, mitä tapahtui, kun Jumala vuodatti itsensä heihin. Nyt Seurakunta on päässyt paikkaan, jossa Lutherista, Wesleystä alkaen ja herätys on jatkunut helluntaihin asti; ja nyt tässä ajassa, johon me nyt tulossa olemme, saman Pyhän Hengen kautta, jossa sitä on vain enemmän. Kun luterilaiset pelastuivat, he saivat osan Pyhästä Hengestä. Kun metodistit pyhitettiin, se oli Pyhän Hengen työtä. Se oli osa Pyhää Henkeä. ”Ilman meitä he eivät tule täydellisiksi”, sanoo Kirjoitukset. Näettekö?

37         Nyt kun Jumala, kun Valo on alkanut loistaa viimeisinä päivinä, Hän odottaa meiltä suurta asiaa. Sillä: ”Missä on paljon annettu, siellä paljon vaaditaan.” Hän siis vaatii meiltä paljon enemmän kuin luterilaisilta tai metodisteilta, koska me vaellamme suuremmassa Valossa, suuremman Voiman kanssa, suuremman… suuremman todistuksen kanssa kuin mitä heillä oli. Nyt meillä on suurempi todistus ylösnousemuksesta. Meillä on asioita, jotka ovat vakaampia ja varmempia kuin mitä heillä oli.

38         Mutta aivan kuten sanoin eräässä luterilaisessa oppilaitoksessa vähän aikaa sitten. He sanoivat: ”Mitä meillä on?”.

Sanoin: ”Mies istutti maissipellon. Ensimmäiset pienet terät nousivat, ja hän sanoi: ’Kiitos Herralle maissisadosta!’

Potentiaalisesti hänellä oli se, mutta hänellä oli se vain varhaisessa muodossa. Vähitellen siitä tuli varsi.”

Ja siitä tuli kukinto, ja se oli metodistit.

39         Jos tarkkailette luontoa, näette Jumalan toimivan.  Siellä piilee salaisuus, joka liittyy jopa minun palvelustehtäväni. Näettekö? Se, että kun tarkkailette luontoa, näette, miten se toimii, mikä vuodenaika ja mikä aika, voitte nähdä, missä elätte. Katsokaa vuodenaikaa

40         No niin, metodistit, he olivat kukinto. He katsoivat luterilaisiin ja sanoivat: ”Meillä on pyhitys, teillä ei ole Siinä mitään”.

Aikanaan tuosta siitepölystä, metodistien siitepölystä, syntyi jyvän… maissinjyvä. Se oli helluntai.

Siinä te olette, vanhurskautus, Sen yksi vaihe. Pyhitys, Sen toinen vaihe. Pyhä Henki, Sen toinen vaihe; helluntai. Luther, Wesley, helluntai.

41         Mitä helluntai merkitsee? Minä vertaan sitä, koska helluntaina se toi takaisin, ei vihreää lehteä, ei kukintoa, vaan…

Varsi ei voi sanoa kukinnolle: ”Minulla ei ole sinulle mitään käyttöä.” Tai kukinto ei voi sanoa lehdelle: ”Minulla ei ole sinulle käyttöä”, koska sama elämä, joka oli lehdessä, teki kukinnon. Sama elämä, joka oli kukinnossa, teki tähkän.

Ja luterilainen kirkko synnytti Wesleyn kirkon.

Se oli Wesleyn kirkko, joka synnytti helluntain.

Mutta mikä helluntai on? Kyseessä on saman jyvän palauttaminen, joka meni maahan alussa, koko helluntain voiman täyteyden palauttaminen Pyhän Hengen kasteen kautta, näettekö, viimeisinä päivinä. Oi, se on hieno asia, katsoa, uskoa ja katsoa.

42         Tässä ajassa, jossa me nyt elämme, tämä aika menee helluntain ohi.

Helluntai on asettautunut organisaatioihin, ja se on alkanut teeskennellä koko ajan organisaatioita: ”Me olemme sitä ja tätä.” Se on vain luonnollista. Te ette vain voi sille mitään. Se on luonnollista. He tekevät niin. Heidän suunnitelmansa on tehdä niin.

Mutta Seurakunta on mennyt eteenpäin. Se on muuttunut suuremmaksi, voimakkaammaksi. Kyse on lahjojen palauttamisesta.

Ja monet helluntailaiset eivät usko Jumalalliseen parantumiseen, Enkeleiden palvelutehtäviin ja Jumalan voimiin. Monet helluntailaiset kutsuvat näitä näkyjä, joita näen, ” paholaisiksi” . Monet järjestöt eivät edes halua olla missään tekemisissä sen kanssa, helluntailaisten keskuudessa. Näettekö, olemme siirtyneet sen ohi. Aivan kuten metodistit kutsuivat helluntailaisia ”hulluiksi”, koska he puhuivat kielillä. Aivan kuten luterilaiset kutsuivat metodistit ”hulluiksi” siksi, että he huusivat. Näettekö?

Mutta kaikki tämä on Pyhän Hengen esiin tulemista, kunnes suuri Seurakunta tulee täyteen, ja se on pullollaan, hallelujaa, [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kahdesti – toim.] Kaikkivaltiaan Jumalan suuria voimia. Kunnes, se on saavuttanut paikan, jossa Jeesuksen tekemät teot ilmenevät juuri nyt Seurakunnassa. Olemme lähellä, ystävät.

43         Sallikaa minun pysähtyä tähän vain hetkeksi, jotta ymmärtäisitte, mitä varten Jumala on laittanut Pyhän Hengen Seurakuntaan, ja annan teille toisen esikuvan, jotta tietäisitte. Vanhassa testamentissa, kun lapsi…

Mies teki itselleen kodin. Hän hankki morsiamensa, se oli ensimmäinen asia.

Sitten hänestä tuli suuri mies, kuin organisaatio.  Se oli hyvä.

Seuraavaksi tuohon kotiin syntyi lapsi. Silloin Pyhä Henki, näettekö, toinen henki tuli sisään, joka oli poika. Tuo poika ei ollut täysin vastuussa, eikä hän ollut perillinen ennen kuin hän tuli tietyn ikäiseksi. Ja häntä piti ensin koetella. Kyllä.

Ja sitten heillä oli lapseksiottamisen laki. Teille sananpalvelijoille, ”pojan asemaan asettaminen” on se, mistä puhun nyt, näettekö, sitten kun hän tuli tilanteeseen, jossa hänet hyväksyttiin aikuiseksi. Jeesus antoi siitä kauniin kuvauksen Kirkastusvuorella.

44         Kuten sanoin, Jumala ei koskaan mene lakiensa ulkopuolelle tehdäkseen jotain.

Jos teillä on arteesinen kaivo tällä kukkulalla, joka puhaltaa vettä ympäriinsä, ja tällä toisella kukkulalla tuolla, jolla on sato palamassa, voitte seistä tällä kukkulalla ja huutaa: ” Oi, vesi, virtaisitko tänne ja täyttäisit satoni! Voi, vesi, tule sadolleni!” Se ei ikinä onnistu. Mutta jos työskentelette painovoiman lakien mukaisesti, voitte kastella sen sadon.

45         Teillä on sairas mies, joka makaa tässä, tai syntinen mies, joka makaa tässä, tai mies, joka haluaa olla oikeassa, mutta ei pysty luopumaan juomisesta, tupakasta, himosta ja muusta. Jos te vain työskentelette Jumalan lakien mukaan ja annatte Pyhän Hengen tulla sinne, niin hän ei ole enää oma itsensä. Hän lopettaa sen, koska Pyhä Henki ottaa hänet haltuunsa. Mutta teidän on toimittava Jumalan lakien, Jumalan sääntöjen mukaisesti

46         Nyt, Vanhassa Testamentissa, kun tämä vauva syntyi, he tarkkailivat sitä nähdäkseen, miten se käyttäytyi, sen käyttäytymistä.

Sitten isä, joka oli aikanaan suuri liikemies, ehkä nelikymppinen tai viisikymppinen, hänellä ei ollut aikaa opettaa tätä vauvaa itse, joten hän hankki… Siihen aikaan ei ollut julkisia kouluja, kuten nykyään, joten he hankkivat niin sanotun ” ohjaajan” tai ” kasvattajan” , kouluopettajan. Ja tämä opettaja oli paras, jonka hän saattoi löytää, jotta hän olisi rehellinen ja kertoisi isälle totuuden.

47         Ja sitten kun tämä poika tuli tiettyyn ikään, hän oli saavuttanut aikuisuuden. Jos tuo poika oli pelkkä kapinallinen, kelvoton, ei välittänyt isän asioista; hän ajatteli vain flirttailua ja naisten kanssa juoksemista tai – tai juomista tai uhkapelejä tai hevoskilpailuja; tuo poika olisi aina poika, mutta häntä ei koskaan asetettaisi asemaan, jossa hän voisi periä kaiken sen, mitä hänen isällään oli.

Mutta jos hän oli hyvä poika ja hoiti isän asioita ja osoittautui kelvolliseksi lapseksi, he järjestivät seremonian. Poika vietiin kadulle, hänen päälleen puettiin valkoinen kaapu ja hänet asetettiin jalustalle niin, että koko kaupunki saattoi nähdä hänet. He järjestivät juhlat ja riemujuhlan, ja isä vietti sitten lapseksiottamisen seremonian. Hän adoptoi oman poikansa omaan yritykseensä, ja silloin poika oli isänsä kanssa samanarvoinen. Toisin sanoen, jos se olisi tapahtunut tänään, pojan nimi sekissä oli aivan yhtä hyvä kuin isän.

48         Katsokaa nyt, mitä Jumala teki. Kun Hänen Poikansa oli syntynyt, Hän antoi Hänen kulkea kolmekymmentä vuotta, testaten Häntä, koetellen Häntä. Sitten Hän antoi Hänelle kolme vuotta kovaa koettelemusta. Ja sitten kovan koettelemuksen lopussa, kun Hän näki, että Hänen Poikansa hoiti Isän asioita; Kirkastusvuorella, Luukkaan kirjassa; Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kolme todistajaa, ja meni vuoren huipulle, ja siellä Jumala toteutti lapseksiottamisen lait.  Hän… He katsoivat ylös ja näkivät Jeesuksen, ja hänen vaatteensa loistivat valkoisina kuin salama. Ja kun pilvi varjosti Hänet, niin pilvestä tuli ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa Häntä!”. Minä istun nyt alas, eikä minulla ole enempää sanottavaa. Se, mitä Hän sanoo, on laki ja totuus.”

49         Nyt seurakunta on tullut noiden koulujen läpi. Hän meni naimisiin tuolla, kauan sitten, ja hänestä tuli kirkkokunta, organisaatio. Mutta huomatkaa, Syntymä tuotti jotakin muuta. Ja nyt on päästy siihen paikkaan, jossa helluntaiseurakuntaa on uuden syntymän myötä testattu ja koeteltu, ja nyt se on tulossa paikkaan… Jumala ei käsittele Seurakuntaa pelkkänä organisaationa. Hän ei käsittele Seurakuntaa ihmisryhmänä.

Hän käsittelee Seurakuntaa yksilöinä, jokaista yksilöä Seurakunnassa. Ja nyt on tullut aika… Eikä se ole mikään salaisuus, me kaikki näemme sen. Kun ihminen on tullut koetelluksi, ja Jumala rakastaa häntä, Hän vie hänet jonnekin luokseen. Siellä Enkeleiden edessä Hän tekee hänelle jotakin. Hän nostaa hänet sinne Jumalan läsnäoloon, antaa hänelle lahjoja, täyttää hänet ja lähettää hänet ulos. Siinä ajassa me elämme.

50         Sama Pyhä Henki, joka pelasti luterilaiset, joka pyhitti metodistit, joka kastoi helluntailaiset, on nyt laittamassa järjestykseen Herran Jeesuksen Tulemusta. Kun, se tulee olemaan niin voimakas, tuo Ruumis, se tulee tähän ryhmään, Seurakuntaan, joka tulee nostamaan loputkin haudasta. On tapahtuva ylösnousemus. Sitä varten Pyhä Henki on olemassa. Mikä Pyhä Henki on? ”Ilman meitä he eivät voi tulla täydellisiksi.” He elivät sinä päivänä, tuon alla. Me elämme toisessa päivässä.

”Kun vihollinen tulee kuin tulva, minä… Jumalan Henki nostaa esteen sitä vastaan”. Näettekö? Olemme nyt päivässä…

51         Silloin he eivät olleet puoliksikaan niin fiksuja kuin mitä nykyään ovat. He eivät osanneet tehdä atomipommia tai autoa. Heillä ei ollut tiedettä ja sellaista, mitä meillä on nyt, mutta, ja salaperäisiä asioita; yritettiin sanoa, että ihminen puhalsi yhteen, jotain pölyä ja niin edelleen, ja tehtiin analyysejä ja yritettiin todistaa se, jotta ihmisistä tehtäisiin epäuskoisia.

Mutta nyt, kun me tarvitsemme Sitä, Jumalan Henki nostaa esteen. Mikä se on? Hän on vuodattamassa Henkeään. Silloin ne, jotka lepäävät tuolla haudassa tai jotka ovat Jumalan alttarin alla, niin kuin Raamattu sanoo, he huutavat: ”Kuinka kauan, Herra? Kuinka kauan? Kuinka kauan pidempään?” Jumala odottaa minua ja sinua. Seurakunta odottaa minua ja teitä. Lapseksi ottamisen aika, jolloin Jumala voi vuodattaa meihin täyteytensä, Voimansa, Ylösnousemuksensa, silloin Seurakunta ja Kristus tulevat niin lähelle toisiaan, kunnes Kristus tulee näkyväksi keskuudessamme ja herättää kuolleet, ja me menemme Ylöstempaukseen.

52         Nyt me aiomme sanoa, osoitamme hetken kuluttua, että vain ne, jotka ovat täytetyt Pyhällä Hengellä, ovat mukana tuossa Ylöstempauksessa. ”Sillä muut kuolleista eivät eläneet tuhannen vuoden aikana.” Aivan oikein. Vain Pyhän Hengen täyttämät ihmiset menivät Tempauksessa. Jumala antoi Pyhän Hengen…

53         Minulla on tässä toinen raamatunkohta, Johannes 14:12. Se on hyvin tuttu kirjoitus kaikille ihmisille täällä tabernaakkelissa.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka uskoo minuun…

Älkää antako tuon sanan ”uskoo” häiritä teitä. Nimellisessä seurakunnassa sanotaan: ”Kyllä, minä uskon. Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Paholainen uskoo saman asian. Juuri niin. Raamatun mukaan hän uskoo niin.

Mutta Raamattu sanoo Johanneksen evankeliumissa, että ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, ainoastaan Pyhässä Hengessä.” Itse asiassa, Raamatun mukaan… Pysähdyn tähän hetkeksi, ennen kuin luen loppuun. Te ette ole kääntyneitä ennen kuin olette saaneet Pyhän Hengen. Aivan oikein.

54         Te olette uskomassa ”siihen”. Pyhä Henki on puhunut sinulle, ja olet julkisesti tunnustanut Hänet. Paholainen on tehnyt samoin. ”Minä uskon, että Hän on Jumalan Poika”. Niin tekee myös paholainen. Mutta sinä kävelet kohti Häntä.

Kun, Pietari oli kutsuttu ja vanhurskautettu, kun hän oli uskonut Herraan Jeesukseen Kristukseen; ja Johanneksen evankeliumissa 17:17, Jeesus pyhitti heidät Sanan kautta, sillä Sana oli Totuus. Ja Hän oli Sana. 1. Johannes sanoo: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hän oli Sana, ja niin Hän pyhitti heidät. Hän sanoi: ”Isä”, puhuen Hänessä olevalle Hengelle, ” Minä pyhitän heidät Sanan kautta”, Hän itse, laskemalla kätensä heidän päälleen. ”Sinun Sanasi on Totuus.” Hän vain puhui Hänet olemassaoloon, naisen kohdussa; oi, on täysin mahdotonta, että Hän olisi voinut millään muulla tavalla tuoda itsensä tunnetuksi kuin tämän Jumalan Sanan avulla. ”Minä pyhitän heidät.”

55         Hän antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan. He lähtivät ulos. Hän kirjoitti heidän nimensä Karitsan Elämänkirjaan. Ja Hän lähetti heidät ulos, Johannes… Matteus 10, ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan; he ajoivat ulos pahoja henkiä ja tekivät tekoja ja niin edelleen. Ja he palasivat takaisin iloiten ja sanoivat: ”Jopa paholaiset ovat meille alamaisia.”

Hän sanoi: ”Älkää iloitko siitä, että paholaiset ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat Kirjassa.” Ja Juudas oli heidän joukossaan. Katsokaa, kuinka lähelle hän voi tulla; suoraan vanhurskauttamisen kautta, siirtyä suoraan pyhitykseen. Mutta missä hän paljasti valonsa? Missä hän paljasti itsensä? Ennen helluntaita hän näytti värinsä.

56         Tarkatkaa, tuo henki on juuri niin hurskas ja pyhimysmäinen kuin se vain voi olla, kunnes se tulee Pyhän Hengen luo, ja he katkaisevat Sen irti juuri siinä vaiheessa. Tuo on se henki (ettekö näe sitä?), joka kohoaa ylemmäs, antikristus. Ja Jeesus sanoi: ”Viimeisinä päivinä he olisivat niin lähellä toisiaan, että se eksyttäisi jopa Valitut, jos se olisi mahdollista.” Mutta muistakaa, että vain Valitut tulevat näkemään sen.

Jumala kutsuu valinnan perusteella. Sinä, etkö ole iloinen siitä, että olet yksi heistä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Ettekö te, täällä tänä iltana olevat ihmiset, tiedä, että jokin sydämessänne vetää: ”Haluan tuon Pyhän Hengen. Haluan Sinut, Herra, sydämeeni”? Se johtuu siitä, että Jumala pani nimenne Karitsan Elämän kirjaan ennen maailman perustamista. Hän sanoi sen.

”Kukaan ei voi tulla luokseni”, sanoi Jeesus, ”ellei Isäni ensin vedä häntä puoleensa. Ja kaikille, jotka tulevat luokseni, Minä annan heille Iankaikkisen Elämän.” Mikä on Iankaikkinen Elämä? Pyhä Henki. ”Iankaikkinen Elämä”, ottakaa tuo sana ja etsikää se kreikan kielestä, ja siinä lukee: ZoeZoe on Pyhä Henki. ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni. Ja kaikille, jotka tulevat luokseni, Minä annan heille Pyhän Hengen, ja Minä herätän heidät viimeisenä päivänä. Minä teen sen”, Hän sanoi. Ei mitään jossittelua Siitä. ”Minä teen sen. Kaikille, jotka tulevat, Minä annan Iankaikkisen Elämän.” Hän on nouseva, koska hänellä on Iankaikkinen Elämä. Hänen on tultava. Hän ei voi kuolla sen enempää kuin Jumala voi kuolla.

57         Oi, rakkaat ystäväni ympäri tätä maata ja tässä pienessä kaupungissa, jos vain voisin inhimillisellä äänelläni panna sydämeenne Pyhän Hengen kasteen vastaanottamisen tärkeyden, se olisi ihmeellisin ilmestys, jonka olette koskaan elämässänne saaneet. Nähdäksenne, mitä… Teidän on tehtävä se.

Antakaa minun tehdä se selväksi: ”Te ette ole kääntyneet.”

58         Pietari oli pelastunut. Hän uskoi Herraan, seurasi Häntä. Jeesus kertoi hänelle, kuka hän oli, sai hänet seuraamaan Häntä. Hän antoi hänelle voiman saastaisia henkiä vastaan ja pyhitti hänet. Mutta kaiken tämän jälkeen hänestä tuli ryhmän pääpuhuja; kuten katolilaiset haluaisivat sanoa, ”kirkon piispa tai paavi” tai mikä se sitten olikin, kirkon päämies; ja kuitenkin Jeesus sanoi sinä yönä, jona Hänet kavallettiin: ”Rakastatko sinä minua, Pietari?”.

Ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.”

Hän sanoi: ”Ruoki minun lampaitani.” Hän sanoi sen kolme kertaa.

Ja Pietari sanoi: ”Sinä tiedät, että rakastan Sinua, niin pitkään, että menen kanssasi loppuun asti, ja menen kanssasi kuolemaan asti”, ja niin edelleen.

59         Hän sanoi: ”Ennen kuin kukko kolme kertaa laulaa, sinä… ennen kuin kukko laulaa, sinä tulet kieltämään minut kolme kertaa.” Hän sanoi: ”Mutta, Pietari, minä olen rukoillut puolestasi.” Kuunnelkaa. Se ei ole vielä kaikki. ”Olen rukoillut puolestasi. Ja kun olet kääntynyt, vahvista veljiäsi.”

”Kun olet kääntynyt.” Hän oli huutanut. Hän oli luultavasti tanssinut Hengessä. Hän, hän oli tehnyt kaikenlaista, mutta hän ei ollut vielä saanut Pyhää Henkeä. ”Kun olet kääntynyt, vahvista sitten veljiäsi”, se on totta, ”toteuta Hänen suunnitelmansa.”

60         Nyt haluan lukea loppuun Johanneksen evankeliumin 14:12. Nyt 14. luvussa ja 12. jakeessa Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo…”. Ja te ette voi uskoa… ”uskoo Minuun.” Voitte uskoa Häneen. Kuinka moni ymmärtää sen? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

61         Muistatte, että Apostolien teot 19:ssä. En haluaisi lopettaa tätä tähän, mutta minun on vain sanottava se niin kuin se tulee mieleeni. Apostolien tekojen 19. luvussa, kun tämä baptistisaarnaaja, joka oli lakimies ja kääntyi, ja hän saarnasi ja sai ihmisiä pelastumaan. Ja heillä oli suuri ilo, he iloitsivat ja huusivat ja pitivät kokousta. Apostolien teot 18, Aquila ja Priscilla, viittasimme siihen eilen illalla, ja he olivat menneet tapaamaan häntä. Ja he tiesivät, että hän oli suuri mies, ja hän oli opiskelija. Ja hän todisti Raamatun avulla, että Jeesus oli Jumalan Poika, tuntien vain Johanneksen kasteen. Hän ei vielä tuntenut Pyhän Hengen kastetta. Joten hän sanoi…

Aquila ja Priscilla, tuo aviomies ja vaimo, pieniä telttojen tekijöitä; kuten Paavalikin oli telttojen tekijä. Ja he olivat saaneet Pyhän Hengen Paavalin opetuksen alla. He sanoivat: ” Meillä on pieni veli, joka on tulossa tänne. Annetaan hänen puhua meille vähän siitä.”

Ja kun Paavali tuli ja kuuli hänen saarnaavan, hän tiesi, että hän oli suuri mies, hän kysyi: ” Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun olette uskoneet?”.

He vastasivat: ”Emme tiedä, että Pyhää Henkeä olisi edes olemassa.”

Hän sanoi: ”Mihin sitten”, tai oikea kreikankielinen sana siinä on, ”millä tavalla teidät kastettiin?”.

He sanoivat: ”Meidät on kastanut jo Johannes Kastaja.”

62         Nyt tarkatkaa, mitä Paavali sanoi. Paavali sanoi, että ”Johannes kastoi totisesti parannukseen; ei syntien anteeksiantamiseksi, vaan parannukseen, ja sanoi, että siihen te uskoitte.”

Kun hyväksyt Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanasi, uskot Pyhän Hengen kasteeseen. Se ei ole Pyhän Hengen kaste, rakkaat baptistiveljet. Se on väärin.

Eräs veli sanoi minulle eräänä päivänä: ”Veli Branham”, tai jokin aika sitten, kuukausia sitten, hän sanoi: ”Veli Branham, Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”

Sanoin: ”Todellakin.”

Hän sanoi: ”Mitä muuta ihminen voi tehdä kuin uskoa?”

63         Sanoin: ” Sen enempää ihminen ei voi tehdä. Se on kaikki, mitä hän voi tehdä tänään, uskoa Jumalaan. Mutta Jumala antoi hänelle ympärileikkauksen sinetin”, jonka kävimme läpi eilen illalla, ”merkiksi siitä, että Hän oli hyväksynyt hänen uskonsa Häneen.” Ja tänään, kunnes Jumala…

Uskot Häneen, kun hyväksyt Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanasi. Mutta kun Jumala antaa sinulle Pyhän Hengen sinetin, Hän sinetöi sinut Iankaikkiseen määränpäähäsi. Nyt te baptistit otatte tuon, ja minä olen kanssanne samaa mieltä Iankaikkisesta varmuudesta. Kyllä, herra. Koska: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.” Te ette ole sinetöity uskomalla, vaan Pyhä Henki sinetöi teidät. Efesolaiskirje 4:30: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.” Se sinetöi teidät, kun olette löytäneet Jumalan suosion, ja Hän sinetöi teidät Pyhällä Hengellä.

Näin on, sillä Raamattu sanoo: ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, ainoastaan Pyhässä Hengessä.”

64         Sanotte: ”Uskon sen, koska pastori sanoi niin.” Hän on oikeassa, mutta sillä ei ole merkitystä sinulle. ”Uskon sen, koska Sana sanoo niin.” Tuo on oikein, mutta se ei koske teitä, sitä ei huomioida teidän kohdallanne.

Ainoa tapa, miten voitte sanoa, että Jeesus on Kristus, on se, kun Pyhä Henki tulee teihin ja vahvistaa ja todistaa itsestään: ”Hän on Jumalan Poika.” Se on ainoa tapa, miten voitte tuntea ylösnousemuksen, on se, kun Pyhä Henki vahvistaa sen. ”Kun Hän, Pyhä Henki, tulee, Hän on todistava Minusta, näyttävä teille tulevia asioita; tuoden nämä asiat, jotka Minä sanoin, teidän muistiinne.” Te ette koskaan löydä sitä koulusta. Näettekö? Hän palauttaa nämä asiat mieleenne.

65         Haluamme nyt lukea hieman pidemmälle tätä Kirjoitusta, Pyhä Johannes 14:12.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja vielä suurempia….

Oikea käännös on ”enemmän”, jos haluatte tarkistaa sen.

…suurempia tekoja kuin nämä hän tekee; sillä minä menen Isän luo.

66         Jos hän menisi Isän luo, Pyhä Henki tulisi. Onko näin? Toisessa raamatunkohdassa sanotaan: ”Jos minä en mene pois, ei Lohduttaja tule. Mutta jos minä menen pois, minä tulen takaisin ja olen teidän kanssanne, jopa teissä.” Näettekö, se tarkoittaa, että Jumala on teidän kanssanne. Ensin teidän yllänne, sitten teidän kanssanne Kristuksessa, sitten teissä, Pyhässä Hengessä. Se tarkoittaa, että Jumala on sinussa.

67         Nyt: ”Tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”, ei jotain toista työtä. Mutta Jumala haluaa tuoda Pyhän Hengen sinuun jatkaakseen samaa työtä, jota Hän teki Kristuksessa.

Tämä työ ei ollut niin tarpeellista Lutherin päivinä. Se oli Jumalan Seurakunta. Se ei ollut… Wesleyn päivinä se oli hieman tarpeellisempaa.

Koska ”maailma”, Raamattu sanoi, ” tulisi koko ajan heikommaksi, viisaammaksi ja jumalattomammaksi”. Me olemme… Maailma on muuttumassa koko ajan jumalattomammaksi… Me tiedämme sen. Ihmiset tekevät nykyään asioita, joista sata vuotta sitten ei olisi uskottu, että ihminen voisi olla niin julma. ”Aina vain jumalattomampi, ja jumalattomat tekevät koko ajan jumalattomammin”, sanoo Kirjoitukset, ”yhä enemmän ja enemmän.”

68         Niinpä Pyhä Henki on ollut liikkeellä. Siitä oli vain pieni henkäys Lutherin kanssa, pieni puhallus Wesleyn kanssa ja syvempi puhallus helluntain kanssa; nyt henkäys ja Henki ovat yhdistyneet samaksi. Se yhdistyy, tuoden esiin saman voimakkaan Pyhän Hengen puhalluksen, kuten Hän teki aikoinaan, ja tekee samoja tekoja, joita Hän teki aikoinaan, ja ne tulevat ilmi juuri tänään, aivan sama asia.

69         Katsokaa, mitä Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään, ellei Hän näe Isän ensin tekevän sitä.” ”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään, ellei Hän näe Isän ensin tekevän sitä. Mitä Isä tekee, sen Hän näyttää Pojalle. Isä asuu Minussa, Hän tekee teot.” Näettekö?

70         Nyt huomatkaa, tässä on toinen asia, jonka haluaisin sanoa tässä kohtaa. ”Niin kuin”, Jeesus sanoi, ”niin kuin Isä on lähettänyt Minut”. Niin kuin”, nyt tarkatkaa, ”niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät.” ”Niin kuin Isä…” Miten Isä lähetti Hänet? Isä, joka lähetti Hänet, tuli alas taivaasta ja asui Hänessä.

Hän lähti liikkeelle. Hän sanoi: ”Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Isääni.” Näettekö? Hän lähti tekemään sitä, minkä Isä näytti, että Hänen piti tehdä. ”En tee mitään, ellei Isäni ensin osoita sitä Minulle.” Jumala, joka lähetti Hänet, oli Hänen sisällään. ”Ja niin kuin Isä on lähettänyt Minut, niin Minä lähetän teidät.” Mistä on kyse? Jumalasta sinussa, joka jatkaa (mitä?) samoja tekoja, samoja asioita.

Jeesus sanoi: ”Se… joka uskoo, se, jolla on Minut sisällään, Pyhä Henki; se, joka uskoo, joka on jo todistanut Minun ylösnousemustani, tietää, että Minä olen hänessä. Hän, joka on Minussa; jos te pysytte Minussa, Minun Sanani pysyvät teissä.”

71         Nyt te sanotte: ”Minä pysyn Jeesuksessa, mutta en todellakaan usko Jumalalliseen parantumiseen.” Se osoittaa, ettei Hän ole siellä.

72         ”Uskon Jeesukseen, mutta en usko Pyhään Henkeen tässä päivässä, ei sillä tavalla kuin heillä oli se silloin.” Se osoittaa, ettei Hän ole siellä.

73         Pyhä Henki tulee todistamaan jokaisesta Sanastaan, jonka se on puhunut. Hän ei ole valehtelija. Hän ei pelkää ketään eikä mitään organisaatiota. Hänen ei tarvitse kaatua kenenkään vuoksi. Hän puhuu, ja sitten Hän seisoo Sen kanssa.

Jos korkea-arvoiset ja saastuneet ja koulutetut, tai kuten me kutsuisimme sitä, valtaa pitävät henkilöt, jos he eivät halua ottaa sitä vastaan, ”Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.” Hän ottaa gangstereita ja salakuljettajia ja kaikenlaisia muita, ja nostaa sen ylös. Jumala voi tehdä sen, ja Hän aikoo tehdä sen. ”Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.” Joku tulee tekemään sen, koska Hän on Jumala.

74         ”Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää, mitä tahdotte”, koska te pyydätte Hänen Sanaansa, ja Hänen Sanansa on Elämä. Sanokaa se. Jos Jumala sanoi sen, ja olette varmoja siitä, että Hän sanoi sen, ja Pyhä Henki todistaa, että Sana on oikea, niin se on siinä, veli. Sano se; siinä se on. ” Sanokaa tälle vuorelle: ’Siirry’, älkääkä epäilkö sydämessänne, vaan uskokaa, että se, mitä sanoitte, tulee tapahtumaan.” [Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kolme kertaa – toim.] Te ette puhu, vaan Isä, joka asuu teissä; Hän puhuu. Ette te puhu tuolle vuorelle, vaan Isä, joka asuu teissä, puhuu tuolle vuorelle. Sen on liikuttava. ”Kaikki taivaat ja maa tulevat katoamaan”, Hän sanoi, ”mutta minun Henkeni ei… tai Minun Sanani ei tule katoamaan.” Varmasti, se ei voi kadota. Isä!

75         Nyt: ”Niitä tekoja, joita Minä teen.” Jumala on Seurakunnassaan jatkamassa tekojaan. Siksi Hän lähetti Pyhän Hengen. Hän tiesi sen. Hän, Hän tiesi, että se ei onnistuisi, sitä ei voitaisi tehdä sillä tavalla, muulla tavoin, joten Hänen täytyi lähettää. Isä lähetti Pojan, laittoi kaiken, mikä on… Pojassa, teihin. Ja samoja tekoja, joita Hän teki, aivan samoja tekoja nyt, joita Jeesus teki, tulette myös te tekemään, Seurakunta.

Ettekö haluaisi tehdä Jumalan tekoja? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Jeesus sanoi: ”Jos haluatte tehdä Jumalan tekoja, uskokaa Minuun.” Kuinka te uskotte Häneen? Te ette voi tehdä sitä, ennen kuin saatte Pyhän Hengen.

76         Koska kukaan ei voi sanoa, että Hän on Jumalan Poika; te sanotte sen, mitä joku muu on sanonut. ”Raamattu sanoi, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon Raamattuun.” Hyvä on. ”Raamattu sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon Raamattuun. Pastori sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon pastoria. Äiti sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon äitiä. Ystäväni sanoo, että Hän on Jumalan Poika; minä uskon ystävääni.”

Mutta ainoa tapa, miten voin sanoa, että Hän on Jumalan Poika, on se, että kun Pyhä Henki tulee sisään ja todistaa itsestään, silloin tiedän, että Hän on Jumalan Poika. [Veli Branham koputti saarnastuoliin neljä kertaa – toim.] ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta ’Kristukseksi’, ainoastaan Pyhässä Hengessä.”

77         Huh! Kukaan Jumalan Hengessä puhunut ihminen ei ole kironnut Jeesusta tai sanonut, että hän olisi ollut jotakin tuona päivänä ja jotakin muuta tänään. Se tekee Hänestä heikon ja horjuvan. Ei, herra.

Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jokainen todellinen henki vahvistaa sen. Hyvä on.

78         Hän sanoi: ” Näitä tekoja, joita Minä teen, myös te tulette tekemään.” Joh. 14:12. Nyt, samoja tekoja.

” Oi”, he sanovat, ”seurakunta tekee tänään suurempia tekoja.” Millä tavalla?

Hän sanoi: ” Niitä tekoja, joita Minä teen.”

”Se”, he sanovat, ”no, meillä on lähetyssaarnaajia ympäri maailmaa, se on suurempia tekoja.”

79         Mutta hän sanoi: ” Niitä tekoja, joita Minä teen”. Tehkää niitä nyt, tehkää niitä ensin, ja puhukaa sitten lähetyssaarnaajista.

80         Tänään, kun puhuin täällä jokin aika sitten eräästä muhamettilaisesta, hän sanoi: ”Muhammed on kuollut.”

”Aivan oikein, hän on haudassa, mutta jonain päivänä hän tulee nousemaan ylös.” Hän sanoi: ”Jos hän nousee haudasta, koko maailma saa tietää siitä kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa.” Hän sanoi: ”Te sanotte, että Jeesus on herännyt jo kaksituhatta vuotta sitten, eikä kolmasosa ihmisistä tiedä sitä vielä.” Hän sanoi:

Se johtuu siitä, että puhuitte siitä älyllisestä näkökulmasta käsin.

Puhuitte koulun tai koulutuksen näkökulmasta käsin.

Jos koko tämä Jumalan suuri seurakunta, katoliset ja protestantit mukaan luettuina, kaikki yhdessä, olisivat saaneet Pyhän Hengen, tämä maailma olisi vakaasti kiinni kristinuskossa; ei olisi sellaista asiaa kuin kommunismi; ei olisi sellaista asioita kuin riitely, vihamielisyys, ilkeys tai viha. Jeesus istuisi Valtaistuimellaan, ja me kävelisimme Jumalan paratiiseissa, meillä olisi Iankaikkinen Elämä, eläisimme ikuisesti; olisimme jo ylösnousseet uudessa ruumiissa, kävelisimme ympäriinsä, emme koskaan olisi vanhoja, emme koskaan harmaantuisi, emme koskaan olisi sairaita, emme koskaan olisi nälkäisiä; kävelisimme Herran iloissa, puhuisimme eläinten kanssa. Ja, oi, millainen päivä! Mutta me olemme tehneet kaikkea muuta kuin sen, mitä Hän…

81         Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa Evankeliumia.” Mitä Evankeliumi tarkoittaa? ”Ei ainoastaan sanana, vaan voiman ja Pyhän Hengen osoittamisena.” Jumalan sanan tuominen julki on Evankeliumia.

82         Te ette voi tehdä sitä. Nyt Jeesus tiesi sen, että Hänen oli elettävä Seurakunnassaan.

Siksi Hän tiesi, että meillä olisi älyllisiä kouluja. Ja te ette koskaan saa Tätä älyllisessä koulussa. He ovat Sitä vastaan. Koska he tuntevat vain jonkun älykkään miehen opetuksia, jonkun uskontunnustuksen tai kirkkokunnan, jonka mukaan he haluavat elää. Niinpä he – he asettavat teidät siihen ja tekevät teistä tuon ruumiin jäseniä ja, veli, he lainaavat teille joitakin asioita uskontunnustuksesta, joka vaikuttaa aivan täydelliseltä. ”Suuri pyhä kirkko, äiti, se on kestänyt monia lyöntejä, se on kestänyt monia kolhuja.” Niin on paholainenkin; hänet on potkittu ulos melkein kaikkialta, ja hän jatkaa edelleen aivan samanlaisena. Niin, herra. He koittavat siteerata näitä.

83         Niinpä Jeesus tiesi, että tapahtuisi suuri älyllinen siirtymä, aivan kuten hänen aikanaan tapahtui, kattiloiden ja pannujen pesemiseen, vaatteiden pukemiseen ja kaulusten kääntämiseen ja kaikkeen, mitä he tekivät, kaikkiin näihin erilaisiin asioihin, joita he tekisivät. Hän tiesi, että he tekisivät niin, joten Hän sanoi: ”Odottakaa hetki. Minä en jätä teitä lohduttomiksi, vaan tulen jälleen olemaan kanssanne. Siksi”, Hän sanoi, ” niitä tekoja, joita Minä teen, tekin tulette tekemään.”

84         Pyhän Hengen lähettämisen tarkoituksena oli, että Jumala jatkaisi toimintaa ihmisjoukon kautta, jatkuvasti tuoden Jumalaa julki maailmalle. Juuri niin. Ei uskontunnustuksen kautta, ei uskontokunnan kautta, vaan Hänen ylösnousemuksensa voiman kautta, tekemällä Hänen Sanansa todeksi; ottamalla Hänen lupauksensa ja asettumalla vähemmistön puolelle ja uskomalla Jumalaan; ja katsomalla mustien taivasten väistymistä ja sitä, kuinka Jumalan Voima tulee sisään ja ottaa vallan. Aamen. Sitä Hän haluaa. Sitä varten Pyhä Henki lähetettiin. Sitä varten Hän lähetti Sen. Me tiedämme, mikä se nyt on, ja sen vuoksi Hän lähetti Sen.

85         Sen tähden mikään muu kuin veri ei pyhittäisi ihmisiä. Minä en voisi pyhittää sinua, etkä sinä voisi pyhittää minua, koska olemme molemmat syntyneet seksin seurauksena. Mutta Jeesus syntyi ilman seksiä, aivan oikein, joten Hänen Verensä oli pyhittäjä. Ja Jumala laskeutui alas, valmisti ruumiin, eli siinä, vuodatti tuon Veren tämän pyhittämiseksi, joka ehdottomasti karkotti synnin ja häpeän syyllisyyden. Sitten uskon kautta, uskomalla Siihen, Jumala tulee suoraan tuohon ihmisruumiiseen, tuon Veren pyhittämisen kautta, asettaen hänet Aabrahamin Siemeneksi, uskon kautta.

86         Uskoa, että tuo Veri olisi tuleva, tuo puhdas Veri, joka olisi samanlainen ihme kuin hänen verensä, käveli sinne sen jälkeen, kun ”hän oli jo lähes kuollut”. Uskoi Jumalaan kaksikymmentäviisi vuotta, hän oli seitsemänkymmentäviisi vuotta vanha, ja uskoi, kunnes hän oli satavuotias. Ja Saara, kuusikymmentäviisi, ja hän uskoi yhdeksäänkymmeneen ikävuoteen asti. ”Ja hän oli lähes kuollut.”

Ja Jumala sanoi: ”Jotta ihmisiltä ei varmasti jäisi huomaamatta, tuokaa hänet tänne kukkulalle ja uhratkaa hänet uhriksi.”

87         Ja hän sanoi palvelijoillensa: ”Pysykää tässä muulin kanssa ja odottakaa. Poika ja minä menemme tuonne ja rukoilemme, ja poika ja minä palaamme takaisin.” Oi, miten hän aikoi tehdä sen?

Aabraham sanoi: ”Minä otin hänet vastaan kuin yhden kuolleista. Ja minä tiedän, että Hän, joka antoi hänet minulle niin kuin yhden kuolleista, voi herättää hänet kuolleista, jos minä vain pidän Hänen Sanansa. Pitäkää, minä pidän hänen Sanansa; Hän kykenee herättämään hänet kuolleista.”

88         Puhuen täydellisesti Kristuksesta! Siinä Hän on. Ja tuon Verisolun kautta tulee esiin Pyhä Henki, joka oli itse sidottu ruumiiseen nimeltä Jeesus. Tuo Veri pyhitti tien, uskon kautta, kutsuakseen lunastetut, tai Jumalan Valitut. Ja kun olette hyväksyneet Sen ja Pyhä Henki on poistanut teistä kaiken ilkeyden, Hän tulee suoraan sisään, Jumala itse, toteuttaakseen tahtonsa.

89         Täällä alhaalla tuo ilkeä pomo on kärttyisä, ja tämä toinen vanha se-ja-se tässä tekee sitä-ja-sitä, ja tämä vanha kaveri puhuu Siitä, Sitä vastaan. Pyhällä Hengellä täytetty ihminen tulee kestämään suoraan sen edessä. Aamen.

90         ”Ja he panivat merkille. He olivat tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he panivat merkille, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa.” Sitä varten Pyhä Henki on tullut.

91         Pieni vanha kalastaja ei osannut kirjoittaa nimeään. Mutta hän seisoi siinä ja sanoi: ”Ketä meidän tulee uskoa, ihmistä vai Jumalaa?” Aamen. [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran – toim.] ”Olkoon se teille tiedoksi, me tulemme edelleen saarnaamaan Jeesuksen Nimessä.” Oi, millainen rohkeus! Hän tiesi, että hänellä oli Koti toisella puolella. Aivan oikein. Hän oli pyhiinvaeltaja ja muukalainen täällä. Hän etsi tulevaa Kaupunkia.

Mitä tuo tekopyhä pappi merkitsi hänelle? Hän oli sen Taivaan Jumalan vallan alla, joka herätti Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, ja täytti hänet sen Jumalan Hengellä, joka loi taivaat ja maan. Siinä te olette. Hän ei pelännyt häntä. Ei, herra. Kuolema…

92         Kun he veivät pienen vanhan Stefanuksen ulos ja sanoivat: ”Peru puheesi!”

Hän sanoi: ”Te jäykkäniskaiset ja sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä.  Niin kuin isänne tekivät, niin tekin teette.”

He sanoivat: ”Me hakkaamme sinut kuoliaaksi!”

Hän sanoi: ” Te ette voisi tehdä sitä, jos…”

”Me näytämme sinulle, teemmekö sen vai emme!” Ja he tarttuivat isoihin kiviin ja alkoivat iskeä häntä päähän.

93         Hän katsoi ylös ja sanoi: ”Minä näen Taivaat avoinna. Näen tikapuiden tulevan alas. Näen Jeesuksen seisovan Hänen Majesteettinsa oikealla puolella.” Ja Raamattu ei sanonut, että hän kuoli; hän vaipui uneen. Oi, sentään!

Voin nähdä Enkelin tulevan alas, nostavan hänet ylös ja keinuttavan häntä kuin vauvaa, äidin tavoin, kunnes hän nukahti. Oi, sentään! Varmasti.

94         Se on Pyhän Hengen tarkoitus. Sitä varten Jumala lähetti Pyhän Hengen. Pyhä Henki tulee antamaan teille Voiman. Minulla on tässä vielä muutama raamatunkohta, hetkinen. Pyhä Henki on tullut antamaan teille Voiman. En ole… Löydätte tämän, olen vain liiaksi mennyt pois tänä iltana.

Antaa teille Voiman, Voiman rukouksessa!

95         Otetaan ihminen, joka on elänyt hyvän elämän, mutta joka on aina jäänyt tappiolle. ” Oi, minäpä kerron sinulle…” Hyvä ihminen: ”Oi, toki, rakastan Herraa, veli Branham.” He ovat aina häviöllä, eivätkä koskaan saa vastausta rukoukseensa.

Jos täytätte tuon pienen naisen Pyhällä Hengellä kerrankin, katsokaa, mitä tapahtuu. Kun hän menee Jumalan eteen, hän ei ole lyöty. Hän tulee rohkeasti Jumalan Valtaistuimen eteen uskoen. Hänellä on oikeus, koska hän on Jumalan tytär, syntymän perusteella.

Ottakaa tuo pieni mies, niin pelkurimainen, että pomo potkii häntä ympäriinsä. Hän sanoo: ” Odotahan nyt hetki.” Jokin on muuttunut, hän on saanut Pyhän Hengen. Se antaa sinulle Voiman. Elämäsi on täynnä Voimaa.

Se antaa sinulle Voimaa puheeseen.

96         Oi noita ihmisiä, jotka pelkäsivät ja seisoivat tuolla ulkona: Pietari, Jaakob, Johannes, Luukas ja kaikki muutkin. He olivat päässeet yläsaliin ja sanoivat: ” Oi, emme voi puhua enempää. Katsokaa, tuolla ulkona on tohtori Se-ja-se ja niin edelleen. Siellä on rabbi Se-ja-se ja niin edelleen. Hänellä on neljä korkeakoulututkintoa; miten me voisimme ikinä vastustaa häntä?”. Pietari sanoi: ” Oi, muistan myyneeni tuolle miehelle kalaa eräänä päivänä. Hän, hän puhui, enkä edes tiennyt, mistä hän puhui. Oi, en voisi koskaan vastustaa häntä.” Mutta mitä…

”Mitä me voimme tehdä, veljet?” ”Hän sanoi: ’Odottakaa.'”

”No, olemme olleet täällä neljä päivää.” ”Jatkakaa vain odottamista.”

”Kuinka kauan?” ”Kunnes.”

”No, sanoiko Hän, että se tapahtuisi viidentenä päivänä?” ”Hän ei koskaan sanonut kuinka kauan. Hän sanoi: ’Kunnes’.”

No, he vain odottivat. Kuinka kauan? ”Kunnes.” Kahdeksan päivää kului. ”Kunnes.” Kului yhdeksän päivää. ”Kunnes.”

Ja lopulta, kun helluntaipäivä oli koittanut, he olivat kaikki yhdessä paikassa, yksimielisinä.

97         Jumala oli ollut heidän yläpuolellaan tulisessa Pilvessä; Jumala oli vaeltanut heidän kanssaan maan päällä; nyt oli tapahtumassa jotakin muuta. Jotain oli tapahtumassa.

…he olivat kaikki yhdessä paikassa, yksimielisinä.

Ja yhtäkkiä taivaasta kuului ääni, joka oli kuin… voimakas tuuli, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

…ja halkaistuja kieliä… asettui… heidän päällensä.

Mitä tarkoittaa ”halkaistut kielet”? ” Jakautuneita.” Kuin änkyttämällä, oletteko koskaan kuulleet kenenkään änkyttävän? He sanovat ”uh-uh-uh, oh, uh-uh”, he eivät pysty sanomaan mitään. ”Halkaistut, jakautuneet.” Kuten sorkka, tarkoittaa jotakin, joka on ”halkaistu, jakautunut”. He eivät puhuneet. Ne eivät höpöttäneet. He eivät tehneet mitään muuta kuin pitivät meteliä.

…ja jakautuneet kielet asettuivat heidän päällensä, ikään kuin ne olisivat olleet tulta. (Oi, he eivät pystyneet hillitsemään itseään.)

Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä…

(Huh!)

98         Mitä sitten tapahtui? He lähtivät kaduille. ”Missä se rabbi Jones on? Missä se kaveri on? Ja missä on tuo älyllinen jättiläinen?”

”Jumala oli meidän yllämme, Mooseksen kanssa, palavassa pensaassa; Hän ruokki meidät mannalla, Korkeudesta. Hän vaelsi kanssamme kolme vuotta ja kuusi… kolme vuotta ja kuusi kuukautta, täällä maan päällä. Mutta nyt Hän on minussa. Minä en enää puhu, vaan se on Hän. Minä tiedän, kuka Hän on, ja minä tiedän, kuka minä olen. Se en ole enää minä, vaan Se on Hän.”

Tuokaa hänet tänne! Te Israelin miehet ja… te, jotka asutte Juudeassa, tulkoot tämä teille tiettäväksi – teille tiettäväksi, ja kuulkaa minun ääntäni, kaikki te saarnaajat ja rabbit.

Huh! Oi! Puheen voima! Oi! ”Nämä eivät ole humalassa!” Puolustaen sitä pientä vähemmistöä, sataa kahtakymmentä, kymmentä tuhatta tai enemmän vastaan.

…nämä eivät ole humalassa, kuten oletatte, koska on vain… päivän kolmas hetki.

Olen Täyden Evankeliumin saarnaaja. Mutta tämä on sitä, josta profeetta Joel puhui;

… on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala: Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän… Näittekö Marian tuolla ulkona tanssimassa Hengessä, puhumassa kielillä ja puhumassa?… kaiken lihan päälle…

…ja palvelijattarieni päälle minä vuodatan… Henkeni…

[Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kolme kertaa. – toim.]

…minä näytän merkkejä taivaassa ylhäällä ja… alhaalla maan päällä… tulipatsaita ja savupatsaita:

Jumala oli silloin kansassaan. Aamen.

”No niin, millainen tutkinto sinulla oli? Mistä, mistä koulusta sinä tulit?”

99         ”Sillä ei ole juuri nyt mitään merkitystä.” Voi, hän alkoi vuodattaa Kirjoituksia.

(Daavid näki Hänet ennalta!) …Herra aina edessäni… en tule horjumaan:

…lisäksi sydämeni iloitsi, koska… ja kieleni iloitsi;

…hän ei jätä minun sieluani helvettiin eikä salli Pyhänsä nähdä katoavaisuutta.

…sallikaa minun puhua teille vapaasti patriarkka Daavidista, …hän on sekä kuollut että haudattu, ja hänen hautansa on meidän kanssamme …tänä päivänä.

Mutta profeetan kautta… hän näki ennalta Vanhurskaan tulon.

…ja tulkoon teille tiettäväksi, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte jumalattomin käsin, sekä Herraksi että Kristukseksi. (Aamen!)

100      ”Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

…sanoi: ”Tehkää jokainen teistä parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.

Sillä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, ikinä kutsuu. (Aamen.)

101      Niin kauan kuin Jumalalla on kansa, Jumalalla on Seurakunta, Jumalalla on Pyhä Henki marssimassa sen kanssa. Sitä varten Jumala antoi Pyhän Hengen. Intellektuellit nousevat; he ovat aina nousseet. Mutta Jumalalla on jossakin vähemmistö. Jumalalla on pieni Seurakunta, joka kulkee eteenpäin Pyhän Hengen kasteen kanssa, vaatien valoa. Ja he ovat niitä, jotka todistuksensa kautta tuomitsevat maailman.

Eikö Raamatussa sanota, että Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat puhdassydämiset; he saavat nähdä Jumalan”? Ja eikö Siinä sanota, että ”vanhurskaat, pyhät, tulevat tuomitsemaan maan”? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Varmasti.

Teidän todistuksenne tänään tuo tuomion tätä kaupunkia vastaan. Meidän todistuksemme Pyhän Hengen kasteesta ja Jumalan Voimasta, pyhästä elämästä, tuo tuomion kaupunkia vastaan. Kun tämä…

102      ”Ne, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat viimeisiksi, ja ne, jotka ovat viimeisiä, tulevat ensimmäisiksi.” En tiedä mitään Sankeystä ja Moodysta, kun he heräävät henkiin. He eivät tiedä minusta mitään tässä ylösnousemuksessa. Mutta minä seison tässä ylösnousemuksessa ja annan siitä todistuksen; niin myös tekin.

Ja sen kautta, valonne levittämisen ja Pyhän Hengen kasteen kautta ja sen elämän kautta, jota elitte, ja niiden asioiden kautta, joita Jumala on tehnyt todistaakseen, että Hän liikkuu täällä; ja älykköjensä kanssa he kävelivät pois Siitä; pyhät tulevat tuomitsemaan heidät. Heidät on jo tuomittu. He ovat jo ohittaneet sen. Oi, sentään!

103      Puhuin rukouksen Voimasta, puheen Voimasta, Pyhän elämän Voimasta. Aamen. Sitä Pyhän Hengen on määrä tehdä.

104      Jotkut teistä ihmisistä kävelevät ja sanovat: ”No, en vain pysty lopettamaan juomista. En vain pysty lopettamaan tätä.”

Pyhä Henki tulee asumaan teihin, jotta kaikki nämä ” en voi” lähtisivät teistä pois. Aivan oikein. Se saa naiset lopettamaan hiusten leikkaamisen, saa heidät lopettamaan shortsien ja housujen käytön. Ei mitään tekosyitä. Saa heidät lopettamaan lörpöttelyn. Kyllä, sitä varten se on, jotta teistä tulisi pyhä elämä. Se tulee noudattamaan Raamatun ohjeita joka kerta.

105      Eräs nainen sanoi: ”On aivan liian kuuma, minun on pakko pitää näitä. Saan päänsäryn, jos annan hiusteni kasvaa.”

Mutta Pyhän Hengen kanssa ei ole tekosyitä. Se on olemassa tehdäkseen sen niin. Se noudattaa Sanaa aivan tarkalleen. Se on Pyhän Hengen tehtävä.

Sen tehtävänä on saada teidät miehet kääntämään päänne pois puolialastomista naisista ja lopettamaan heidän himoitseminen, ja Seurakunnan jäsenien. Se on sen tehtävä.

106      Se saa teidät lopettamaan tupakoinnin ja juomisen, ja olemaan… halunne olla iso kiho. Se ottaa sen pois teistä. Se on nöyryyttävä teitä, kun teette niin. Sitä varten Pyhä Henki on olemassa. Se on pyhää elämää varten. Aivan oikein. Se saa sinut lopettamaan juoruilun. Se saa teidät lopettamaan kortinpeluun, nopanheiton ja kaikki nämä muut asiat, joita teette nurkan takana.

Se saa teidät lopettamaan nykyisen elämänne, elämisenne uskottomana vaimollenne. Sen se tekee.  Aivan oikein. Se saa teidät lopettamaan halun mennä naimisiin jonkun toisen vaimon kanssa. Juuri niin.

Sitä Se on. Se saa sinut elämään pyhää elämää. Sitä varten Pyhä Henki on Voima, ”asettaakseen teidän kiintymyksenne Ylhäällä oleviin asioihin”, missä Jumala seisoo…?….Kristuksen mieli teissä. Ette voi olla näkemättä noita asioita; kun katsotte niitä, te käännätte päänne. Aivan oikein. Se saa teidät muuttumaan.

107      Te sanotte: ”En pysty siihen. Oi, en vain voi tehdä sitä.” Tietenkään ette pysty. Mutta Pyhä Henki on tullut sitä varten. Juuri sen Se tekee.

Se tuli ottamaan teiltä pois kaikki vanhat tavat ja asiat, joita teette.

Sitä vanhaa selkään puukottamista, erottautumista ja sanomista: ”Luojan kiitos, olen metodisti, en halua olla missään tekemisissä näiden vanhojen pyhien kieriskelijöiden kanssa.” Pyhä Henki tulee ottamaan sen pois teistä.

108      ”Minä olen baptisti. Minä olen presbyteeri. En menisi tuohon vanhaan pyhien kieriskelijöiden joukkoon.” Pyhä Henki tulee ottamaan kaiken tuon tärkin pois teistä. Juuri niin Se tekee. Se pesee teidät veressä, silittää teidät. Sitä se on tullut tekemään.

Se tuli suoristamaan teidät. Hän sanoi: ”Tehkää mutkat suoriksi.” Sitä se on tullut tekemään; oikaisemaan sen. ” Tehkää korkeat paikat mataliksi; tehkää kaikki vuoret näyttämään siltä, että ne kaikki tanssisivat kuin pienet pässit, ja kaikki lehdet taputtaisivat käsiään, teille.” [Veli Branham taputti käsiään yhteen neljä kertaa – toim.] Linnut laulavat eri tavalla. Ilokellot soivat. Ei ole mitään tekosyitä. Sitä se on tullut tekemään. Se on Jumalan Pyhän Hengen lähettämisen tarkoitus, jotta te tekisitte näitä asioita, jotta te tekisitte työtä… vaeltaisitte Hänen jäljessään.

109      En halua loukata teitä, mutta sanoin teille, että olen täällä syvimmällä vilpittömyydellä. Jotta en nipistäisi teitä, hyppäisin aina välillä hieman pois asiasta; ja pysyisin Totuuden kanssa, mutta pysyisin siinä ja tekisin sen niin, etten nipistäisi teitä liian kovaa.

110      Mutta haluan kertoa teille jotakin. Jos Raamattu sanoo, että on väärin, että nainen leikkaa hiuksensa, ja sinä sanot, että sinulla on Pyhä Henki, ja sitten leikkaat hiuksesi, ihmettelen, onko sinulla. Älkää suuttuko; jos se tekee sen, sekin osoittaa, että teitä vastaan on toinenkin merkki.

111      Jos Raamattu sanoo, että on väärin, että nainen pukeutuu vaatteisiin, jotka kuuluvat miehelle, ja te käytätte näitä pieniä vanhoja haalareita ja housuja täällä kadulla, te aikuiset naiset! Luulenpa, että pieni vauva olisi kaikki… asia, kun he leikkivät pikkupoikien kanssa ja sellaista. Mutta katsokaa, kun te – kun te aikuiset naiset, viisitoista, kuusitoista, kahdeksantoistavuotiaat, aina isoäitiin asti, liikutte täällä kadulla! Ja Raamattu sanoo: ”Se on kauhistus Jumalan silmissä”, kun nainen pitää noita vaatteita. Ja te pidätte niitä silti ja sanotte, että teillä on Pyhä Henki? Minä ihmettelen joskus. Pyhä Henki noudattaa Jumalan Sanaa kirjaimellisesti.

Ja saarnaaja saarnastuolin takana, jolla ei ole tarpeeksi armoa saarnatakseen Sitä, epäilen, ettei hänellä ole Sitä. Se on juuri niin! Sitä varten Pyhä Henki on olemassa.

112      Se antaa saarnamiehelle voitelua. Se antaa pyhyyttä ryhmälle. Sen tehtävänä on saattaa Seurakunta järjestykseen. Sen tehtävänä on tuoda Hengen ykseys. Sen tehtävänä on yhdistää meidät yhteen Voiman kanssa. Se yhdistää meidät rakkaudella, veljellisellä rakkaudella.

En välitä siitä, oletteko metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen, mikä ikinä olettekaan, jos meidät kaikki on kastettu yhden Pyhän Hengen kautta yhteen ruumiiseen ja meistä on tullut Jeesuksen Kristuksen Ruumiin jäseniä, ei ole… ei ole mikään nykyinen, ei mikään tuleva, ei nälkä, ei nälänhätä, ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, Kristuksen rakkaudesta, ”Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa”, koska olemme syntyneet Hänen Hengestään, olemme pestyjä Hänen Veressään. Me olemme uusia luomuksia. Sitä Jumala tuli tekemään. Sitä varten Pyhä Henki on olemassa. Kyllä, herra. Sitä varten.

113      Nyt, ihmiset, katsokaa minua kasvoihin. Monia käsiä nousi ylös, teillä oli Pyhä Henki; katsokaa, totta kai, oli. Voi, nyt minä… minä vain pomppaan vähän tässä. Tämä nauhoitetaan. Mutta saamme lisää siitä huomisiltana.

Jos sanotte, että teillä on Se, ja olette syyllisiä näihin, ihmettelen, mikä teitä johtaa. Jumala ei koskaan johda teitä pois Sanasta. Hän pitää teidät Sanan kanssa, koska se on Jumalan omat lait, Hänen Seurakuntansa lait, Hänen kansalleen, naisille ja miehille.

114      ”No”, te sanotte, ” ei minua haittaa tehdä sitä tai tätä.” Eikö? Sana sanoo, että se haittaa.

Ja jos Pyhä Henki on sinussa, Se johdattaa sinut suoraan Sanan luo. Silloin ei ole mitään tekosyitä. Jumala ei tee muutoksia tai tekosyitä. Hän tekee merkin, ja sinä pysyt siinä. Siinä kaikki. Niin se on kaikkien kanssa. Te tulette samalla tavalla.

115      Pietari sanoi: ”Tehkää jokainen teistä parannus, ottakaa kukin teistä kaste Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Näettekö? Juuri niin. Meidän on osuttava tuohon linjaan.

116      En halua loukata teitä, rakastan teitä liikaa. Mutta, veli, sisar, tajuatko, että minä tiedän, että minun on viimeisinä päivinä seisottava ylösnousemuksessa tämän sukupolven ihmisten kanssa ja tehtävä tili tästä Sanasta? Ja Pyhä Henki näyttää tämän, ja minä saarnaan Sitä siellä, niin missä sinä aiot seistä? Miten aiotte selvitä siitä? Et pysty siihen, ystävä. Älä tee sitä. Lopeta tuo. Mitä ikinä teetkin väärin, lopeta se.

Sanot: ”En pysty.”

Sitten et ole vielä löytänyt voittajaa itsestäsi. Kun Pyhä Henki tulee, Hän antaa sinulle Voiman maailman yli. Ja jos sinä… Kuuntele, mitä Hän sanoi. ”Jos rakastatte maailmaa tai maailman asioita, se johtuu siitä, että Jumalan rakkaus ei ole teissä.” Ei ole mitään tekosyitä. Hän tekee sen selväksi, ja meidän on päästävä siihen pisteeseen.

117      Tiedän, että pidätte minua kauheana. Mutta olen vain kauhean oikeassa juuri nyt. Näetkö? Kuunnelkaa. Se on totta. Tule nyt sen luo, veli, sisko.

118      Älkää antako joidenkin älykköopistojen sanoa teille: ”Tuo on vanhaa humpuukia.”

Jos se on vanhaa humpuukia, niin Jumala on vanhaa humpuukia. Ja jos Jumala on vanhaa humpuukia, niin olen minäkin. Aamen. Haluan olla Hänen kaltaisensa. Miksi? Minussa on Hänen Henkensä, joka janoaa ja janoaa ja kutsuu kaikkea, mikä on vastoin Sanaa…

119      Jos ihmiset sanovat: ”Ei se haittaa, jos sattuu pelaamaan vähän korttia huvikseen ja pelaamaan muutaman sentin. Se on ihan ok.” Jumala sanoo, ettei se ole.

120      ”Oi, jos vain ottaa hyvän seurusteluryypyn ja humaltuu vähän silloin tällöin.”

Mutta Jumala sanoi: ”Voi sitä ihmistä.”

121      ”Oi”, te sanotte, ”ei se mitään, Veli Branham. Minä… minä… minä leikkasin hiukseni todellisen asian vuoksi. Nainen, tiedättehän, muutkin naiset tekevät niin.” En välitä siitä, mitä muut naiset tekevät. He eivät ole teidän esimerkkinne tai pomonne. Jos teissä on Pyhä Henki, te noudatatte Hänen ohjeitaan riippumatta siitä, mitä ihmiset sanovat teistä.

122      ”No, veli Branham, on niin kuuma, ja minun on vain laitettava nämä pienet vaatteet päälleni”. Helvetti on kuumempi kuin se, sisareni. Anna minun kertoa se sinulle. Ja – ja älä. Muistakaa se.

123      a Pyhä Henki johdattaa teidät aina Totuuteen, ja Hänen Totuutensa on Sana. ”Minun Sanani on Totuus. Jokaisen ihmisen sana olkoon valhe, mutta minun Sanani olkoon totta.”

Ja ajatelkaa vain, ”kauhistus”. Voisitteko ajatella?

124      124 Tämä on kauhea sana sananpalvelijan sanoa, mutta olen käynyt wc-tiloissa, joissa oli vain… Teidän olisi pitänyt kävellä takaisin ulos, melkein, se oli vain niin… Ja likaisia asioita seinällä. Ajattelin: ”Miten ihmeessä ihmiset voivat vajota niin alas?”. Ja löyhkä! Ja kun olen kävellyt noihin paikkoihin, olen usein ajatellut: ” Millainen löyhkä!”. Minä… siellä pidin nenääni näin, kun pesin käteni. Pelkäsin, että kun tarttuisin ovenkahvaan, siellä olisi taas sukupuolitautien bakteereja ja muuta. Ajattelin: ”Oi!”

125      Eräänä päivänä, kun seisoin lentokentällä, eräässä niistä paikoista, joihin kävelin, tai rautatieasemalla, kävelin sellaiseen. Ja ajattelin: ”Oi, armoa.”

126      Ja Jokin sanoi minulle: ” Tällaiselta maailma haisee Jumalalle. Se on kauhistus.”

127      Ajattelin, että kun näen naisen kävelevän kadulla, kun hän on tuolla tavalla pukeutunut ja hänellä on miesten vaatteet päällä, se näyttää sellaiselta Jumalan silmissä. Se on kauhistus, jotain, mikä on likaista ja haisevaa Jumalan edessä. Silti hän menee sunnuntaina kirkkoon ja kaunistaa itsensä.

Sinne menee mies, joka juo ja huijaa ja rakastaa rahaa ja huijaa lähimmäistään ja kaikkea muuta saadakseen vähän ylimääräistä rahaa; ja tekee näitä asioita ja pelaa uhkapelejä ja polttaa ja juo ja valehtelee; ja sitten menee seurakuntaan ja antaa todistuksen. Kauhistus! Saastaisuus! Se on älyllinen seurakunta.

128      Sanotte: ”No, minä kuulun seurakuntaan”. Kyllä, ja teidän on päästettävä seurakunta ulos, varttitunniksi, jotta kaikki diakonit ja kaikki muutkin voivat tupakoida, ja myös pastori, ennen kuin voitte palata takaisin seurakuntaan. Sanokaahan minulle! Erottakaa itsenne jokaisesta saastaisesta asiasta!

129      ”Saastuta ruumiisi, niin Minä tuhoan sen.” Jumala sanoi tekevänsä sen. Ja nykyään syöpä aiheuttaa yhdeksänkymmentä prosenttia kuolemantapauksista, kurkku- ja keuhkosyöpä, johtuu tupakanpoltosta. ”Saastuta ruumiisi, niin Minä tuhoan sen.” Mutta he ovat niin helvetin sitomia, jatkavat tuolla tavalla, eivätkä tiedä sitä.

Ja joku saarnaaja seisoo saarnastuolissa, jolla on neljä tutkintoa ja joka on valmistunut yliopistosta ja polttaa itsekin. Minäpä kerron sinulle jotain, veli. Pyhä Henki lähetettiin kutsumaan miehiä ja naisia pois siitä. Erottakaa itsenne!

Sana seurakunta tarkoittaa ”erillään olemista”. ” Tulkaa ulos heidän keskuudestaan”, sanoo Raamattu. ”Älkää koskeko heidän saastaisuuteensa, niin Minä otan teidät vastaan, ja teistä tulee Minun poikiani ja tyttäriäni, ja Minä olen teidän Jumalanne.” Oi, sentään! En halua olla ilkeä, mutta haluan olla rehellinen ja totuudenmukainen. Kyllä, herra. Oi, kuinka kauhea asia!

130      Miehet ja naiset, mikä on tilanteemme tänään? Missä me olemme? Pysähtykäämme.

131      Toissa iltana, tuolla huoneessa oli pieni vanha istuin (ja minun on lopetettava), pieni vanha kaksoistuin. Rukoiltuani kolme tai neljä päivää, niin minä jouduin sellaiseen tilaan, kävelin ympäriinsä ja ajattelin: ”Oi Jumala”, ja minä jouduin sellaiseen tilaan, kunnes en tiennyt, mitä tehdä. Sanoin: ”Jumala, olemme tien päässä. Ja tajusin, että olen epäonnistunut. Minua on kutsuttu jatkamaan ja olen ollut väsynyt, enkä ole tehnyt sitä.” Silloin ajattelin, että voin nähdä Herrani horjumassa tuolla pimeässä, kun Hän oli niin väsynyt, että pystyi tuskin nostamaan jalkaa toisensa eteen, mutta Hän ei ollut liian… Hän pysähtyi nainilaisen naisen kohdalla, sen pojan kohdalla, joka oli tuotu ulos ja joka oli kuollut, Hän pystyi menemään sinne ja koskettamaan ruumisarkkua ja käyttämään sitä vähäistäkin voimaa, joka Hänessä oli, herättääkseen tuon pojan. ”No, kuinka minä oikein väsähdin? Mikä minua vaivaa, Herra? Täällä minä ajattelen: ’No, minä alan tulla vanhaksi. Minä… minä en pysty siihen.'”

132      Tuolla oli Mooses, sama Jumala, jota minä palvelen, seisoi tuolla, sata kaksikymmentä vuotta vanhana.

Siellä seisoi Kaleb yhdeksänkymmenen vuoden ikäisenä, miekka kädessään, ja sanoi: ”Joosua laittoi tämän miekan käteeni neljäkymmentä vuotta sitten.” Hän oli silloin kahdeksankymmentä. Hän sanoi: ”Olen yhtä hyvä mies tänään kuin olin silloin.” Aamen.

Sanoin: ”Jumala, ole minulle armollinen.”

133      Minä sanoin: ”No, katsohan, minä olen aina…” Ja otin vaimoani (tuolla takana) kädestä, tämän Raamatun ja hänen pienen Raamatunsa yli, ja sanoin: ”Kulta, olen ollut liian negatiivinen. Pyhä Henki tuomitsee minut sisälläni.” Sanoin: ”Ajattelen niitä oravia tuolla. Ajattelen Hattie Wrightia ja pikkupoikia. Ajattelen sitä, mitä Jumala teki, kun Hän osoitti, että Hän on Jumala, joka voi luoda.” Halleluja!

Ajattelin: ”Hän sanoi minulle vuosia sitten: ’En jätä sinua. En koskaan hylkää sinua. Kukaan ei tule kestämään sinun edessäsi koko sinun elämäsi aikana. Minä olen kanssasi. Ja tästä erottamisen kädestä se tulee muutumaan, kunnes saat tietää sydämen salaisuudet. Sen jälkeen se nousee korkeammalle ja korkeammalle. Sitä seuraava vuosi osoittautui täydelliseksi, ympäri maailmaa. Tässä tulee tämä, tämä toinen suuri palvelustyö, joka ylittää sen suuresti.”

Minä sanoin: ”Kulta, otan kädestäsi kiinni. Jumalan avulla ja Jumalan armosta älä anna minun enää koskaan olla negatiivinen. Anna minun kävellä eteenpäin tähän herätyskokoukseen saarnaamaan niin kuin en koskaan ennen. Anna minun mennä tänne ja pyhittää ensin itseni ja avata tietä ihmisille; että omat syntini, omat laiminlyöntini olisivat Veren alla, omat puutteeni olisivat Veren alla, niin että voisin kävellä ulos ja sanoa: ’Seuratkaa minua, ihmiset’.” Aivan oikein.

Inhoan sitä, kun joku sanoo: ”Mene sinä tekemään se.” Haluan nähdä jonkun, joka näyttää tietä sen tekemiseksi. Kyllä, herra.

134      Jokin aika sitten täällä kaupungissa oli tulipalo, Pfau Oil Company syttyi tuleen. Jeffersonvillen palokunta oli siellä paikalla. Ja eräs ystäväni, hyvä mies, joka ei ollut koskaan tottunut tällaisiin suuriin tulipaloihin, käveli siellä ja sanoi: ” Ruiskuttakaa vähän vettä tänne, pojat. Ruiskuttakaa vähän vettä tänne.”

Sieltä tulee pikku Clarksville, ”ding, ding, ding, ding, ding, ding”, ryntäävät sinne. Ja hän sanoi, palopäällikkö hyppäsi pois ja sanoi: ”Ruiskuttakaa vähän vettä tänne alas. Koputtakaa tähän ikkunaan. ”Ruiskuttakaa vähän vettä tuonne.”

135      Mutta joen yli tuli koulutettuja palomiehiä Louisvillestä. Isot koukkutikkaat eivät olleet kunnolla pysähtyneet, kun jo päällikkö oli tikkaiden päässä. Kun tikkaat nostettiin ylös, hän oli kärjessä. Hän heitti kirveensä ennen kuin pääsi perille, löi ikkunan rikki ja sanoi: ”Tulkaa, pojat!”. Siinä se on. Tuli sammui muutamassa minuutissa.

Ei: ” Ruiskuttakaa vähän vettä tänne. Ruiskuttakaa vähän vettä sinne.”

Tulee mieleen jotkut näistä älyllisistä saarnaajista.

136      Tule perässä! Mennään! Tiedän, että se on Totuus. Olen maistanut ja nähnyt. Kunnia! Pyhä Henki on oikeassa. Jumala on hyvä. Älkää yrittäkö täällä, yrittäkö siellä; kävelkäämme Hänen luokseen! Hän on täällä. Se on teitä varten. Jumala antoi Voimansa Seurakunnalleen. Älkää ruiskuttako tänne ja ruiskuttako sinne; te ette koskaan saa mitään aikaan. Menkää eteenpäin! Aamen. Uh! Huh!

En näe enää edes niiden läpi. [Veli Branham ottaa lukulasit pois. – toim.]

137      Aamen! Mitä me aiomme tehdä? Jokainen täällä istuva henkilö on täynnä jotakin.

Sitten aion lopettaa; ehkä minun täytyy, sen jälkeen.

Olette täynnä jotakin. Te ette voi istua täällä olematta täynnä jotakin. Teissä on elämää. Se elämä hallitsee teitä, ja sitä elämää hallitsee henki.

Saatatte olla täynnä maailmaa, rakastaen maailmaa tai maailman asioita. Jumala olkoon teille armollinen.

Saatatte olla täynnä jonkun kirkon uskontunnustuksia, joitakin pieniä rukouksia, joita sanotte, ja luulette rukoilevanne jotakin kuollutta ihmistä, tai – tai teette jonkinlaisen merkin ylitsenne. Jumala olkoon teille armollinen.

138      Ja saatatte olla täynnä uskontoa, ja se on vieläkin pahempaa. Se on aivan oikein. Aivan oikein. Raamattu sanoo: ”Viimeisinä päivinä he tulevat olemaan hyvin uskonnollisia, ja heissä on jumalisuuden muoto; heissä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Voiman; sellaisista kääntykää pois.”

Jos olette täynnä uskontoa, olette kurjia; pelkkää uskontoa, siinä kaikki. Jos olette täynnä uskontunnustuksia, ette tiedä, mistä puhutte. Jos olette täynnä maailmaa, olette sokeita.

139      Ja sitten taas voitte olla täynnä Pyhää Henkeä. Aamen. Toivon, että olette. Ja jos ette ole, toivon, että tulette täytetyiksi. Ja jos olette täynnä Pyhää Henkeä, mitä teillä on? Teillä on Voimaa. Teillä on rakkautta. Teillä on rauha. ”Minun rauhani minä annan teille, en niin kuin maailma antaa teille.” Teillä on rauha. Teidät on sinetöity. Teillä on merkki. Aamen. Teillä on lepo. Teillä on sanoin kuvaamaton ilo ja täysi kirkkaus. Teidät on ankkuroitu. Oi, sentään! Sellaisia te olette, Pyhän Hengen kanssa. Teillä on… Jos olette täynnä Pyhää Henkeä, ”olette siirtyneet kuolemasta elämään”, ja odotatte yleistä ylösnousemusta viimeisenä päivänä.

140      Tulevassa maailmassa, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, ja jotka näkevät Hänen tulevan kirkkaudessa ja majesteetillisuudessa: ”Meri luovuttaa kuolleensa.” ”Hänessä nukkuneiden turmeltuneet ruumiit tulevat…”

”Nukkuvat Hänessä.” Miten pääset Häneen? ”Yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhteen Ruumiiseen.”

”Hänessä nukkuneiden turmeltuneet ruumiit tulevat muuttumaan ja ovat tulevan samanlaisiksi kuin Hänen oma kunniakas ruumiinsa, jonka kautta Hän kykenee alistamaan kaiken itselleen.”

”Minä kuulin äänen taivaasta”, sanoi Johannes, ”joka sanoi minulle: ’Kirjoita: ’Autuaita ovat ne kuolleet, jotka kuolevat Herrassa…'”” Miten sinä aiot päästä sisään? ”Yhden Hengen kautta meidät on kastettu Ruumiiseen.” [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran – toim.] ”…jotka kuolevat Herrassa tästä lähtien; he saavat levätä työstään, ja heidän tekonsa seuraavat heitä.” Hum!

Sitä varten Hän lähetti Pyhän Hengen. Oi, siunattu varmuus, Jeesus on minun! Minä olen Hänessä, ja Hän on minussa; Isä on Hänessä, ja Hän on Isässä; ja Isä on minussa, ja minä olen Hänessä.

Jeesus on minun!
Oi, millainen maistiainen Jumalallisesta kirkkaudesta!
Olen pelastuksen perillinen, Jumalan ostama, Hänen Hengestään syntynyt, kun olen pesty Hänen Veressään.

Aamen. En vaihtaisi sitä pois. Oi, sentään!

Kaikki rubiinit ja timantit, hopea ja kulta,
Hänen arkkunsa on täynnä, Hänellä on rikkauksia sanoin kuvaamattomasti.

Sillä minä olen kuninkaan lapsi!
Olen kuninkaan lapsi!
Vapahtajani Jeesuksen kanssa,
Se tekee minusta Kuninkaan lapsen!

141      Aamen ja aamen. En vaihtaisi sitä. En vaihtaisi sitä. Minulla on vielä kaksi tai kolme Kirj-….

Sitten tässä on toinen raamatunkohta. Kun – kun olette täyttyneet Pyhällä Hengellä, niin silloin teillä on nuo asiat. Millainen olette sitten maailmalle? Muukalainen. Tiedän, että on myöhä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran – toim.] Muukalainen! Oi!

Me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia täällä,
me etsimme kaupunkia, johon tulemme menemään.
Pelastusvene on kohta tulossa,
kerätäkseen Hänen jalokivensä kotiin.

142      Voin kuulla veden loiskuvan tuolla Ohio-joella, kun olin pieni vanha saarnamiespoika, noin kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja lauloin tuolla. Ja minä kuulin, katsoin ylös yläpuolelleni ja kuulin Äänen, joka sanoi: ”Katso ylös.” Sieltä tuli tuo suuri valo, joka roikkui tuolla, tuli alas yläpuolelleni ja sanoi: ”Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemista, sinulla tulee olemaan Sanoma, joka tulee edeltämään Kristuksen toista Tulemusta”.

Oi, miten olisin voinut uskoa sen? Mutta se tapahtui silti. Ja tänä iltana herätystulet palavat ympäri maailmaa. Suuri lunastettu Jumalan Seurakunta nosti itsensä ylös tuosta paikasta, ja suuret parantamiskampanjat ja merkit ja ihmeet ja ihmeteot, jotka osoittavat Tulemukseen.

143      Te olette muukalaisia, ja te olette vieraita. Teette outoja asioita, erilaisia kuin mitä ennen teitte. Ette käyttäydy kuten ennen. Ihmiset… Pyhä Henki, kun se tulee teidän päällenne ja te täytytte Pyhällä Hengellä, te jätätte maailman asiat huomiotta. Jätätte huomiotta asiat, jotka ahdistaisivat teitä. Jätätte ne huomiotta. Silloin teistä tulee outoja olentoja, rumia ankanpoikasia heille, pieniä kotkia, jotka kuoriutuivat kanan pesässä; josta saarnasin, Ja kun kotka kiihottaa pesäänsä. Heille olet hassun näköinen olento.

Mutta, oi, kun kävelet Kuninkaan Valtatietä pitkin! Aamen. Se on Valtatie taivaaseen. Ja minä kävelen Kuninkaan Valtatietä pitkin.

He sanovat: ”Katsokaa tuota pyhää kieriskelijää, tuota rumaa ankanpoikasta. Tuo on tuollainen pyhä kieriskelijä saarnaaja.”

144      Kuuluisa metodistisaarnaaja sanoi tänään Louisvillessä eräälle miehelle: ”Haluaisin auttaa veli Billyä, mutta tiedättekö, mitä minä tekisin? Minun täytyisi pistää niskani likoon.” Teidän ei tarvitse tehdä sitä puolestani.

Hän pisti henkensä alttiiksi puolestani. Aamen!…?….Kävelen vain Kuninkaan Valtatietä pitkin, siinä kaikki. Hyvänen aika! Täynnä Hänen Henkeään! Syntynyt Hänen Hengestään! Hänen Verellään pesty! Halleluja! Onnellinen!

145      Ja sitten toinen asia, miksi, mikä saa teidät toimimaan näin? Te olette edelleen ihminen, mutta mikä saa teidät toimimaan niin? Se johtuu siitä, että te tulette, te, teidän Henkenne on tullut ylhäältä. Se on Jumala teissä.

146      Kun menin Roomaan, huomasin, että heillä kaikilla oli roomalainen henki. Kun menin Kreikkaan, heillä kaikilla oli kreikkalainen henki. Menin Englantiin; heillä kaikilla oli englantilainen henki. Kun menette paikkoihin, löydätte… Sitten löydätte amerikkalaisen hengen; se on kamala.

147      Kun menin San Angelon katakombeihin Roomassa, siellä oli kyltti: ”Amerikkalaiset naiset, pukekaa päällenne vaatteet kuolleiden kunniaksi.” Amerikan henki.

Katsokaa, kun he nousevat lentokoneesta, ja heillä on nuo pienet vaatteet yllään, ja kaikki menevät katsomaan heitä, ja sieltä tulee Miss Amerikka. Se on Amerikan henki. Siitä voi päätellä, mistä hän on kotoisin; pukeutuneena, pojat, vetäen perässään vanhaa nokkavaa puudelikoiraa. Aivan oikein. Niin, hän on… Hän, hän on Amerikka, Miss Amerikka; kävelee alas, tiedättehän, koreilee tuolla tavalla. Miksi? Miksi? Hänessä on amerikkalainen henki. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kuusi kertaa – toim.] Mutta Jeesus sanoi, Hän todisti sitä vastaan tuona päivänä, Hän sanoi: ”Te olette täältä maan päältä. Minä olen ylhäältä.”

Ja jos teissä on Kristuksen Henki, te olette ylhäältä, silloin te olette muukalainen täällä.

148      Mutta teissä on sen paikan luonne, josta te olette kotoisin. Sitä minä yritän sanoa. Roomalainen tulee tänne ja raapii päätään, saksalainen tulee tänne ja amerikkalainen menee tuonne. Miksi? Teillä on niiden maiden henget, joista olette kotoisin.

Se tekee meistä niin paljon erilaisia kuin muu maailma. Te olette kotoisin Ylhäältä. Te olette syntyneet. Olette toisen Valtakunnan kansalainen. Uskotko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Sitä Pyhä Henki tekee, tekee teistä Jumalan Valtakunnan kansalaisia.

149      Sitten, jos olet Jumalan Valtakunnan kansalainen, miten se saa sinut toimimaan? Samalla tavalla kuin Jumala toimii Valtakunnassaan. Nyt, mitä Jumala tekee Valtakunnassaan? Se on pyhyyttä, vanhurskautta, ajatusten puhtautta, mielen puhtautta; voimaa ja rakkautta, menemistä kadotettujen luokse, sairaiden parantamista, ihmeiden tekemistä, suurten asioiden tekemistä. Silloin te näytätte maailman silmissä hulluilta, ja he sanovat: ”Nuo tyypit ovat poissa tolaltaan.” Näettekö? Mutta te olette Valtakunnan kansalaisia.

150      Vielä yksi raamatunkohta, jos haluatte kirjoittaa sen ylös, Johannes 12:24. Lainaan sitä teille pikaisesti. Jeesus sanoi:

…jos vehnänjyvä putoaa maahan… ellei se kuole, se ei voi tuoda esiin uutta elämää.

Nyt, katsokaa, yksi loppuhuomautus nyt. Ja muistakaa, että on ehdottoman tärkeää… Teille ihmisille on ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä, pakollista ja pakottavaa, että saatte Pyhän Hengen nyt. Sillä jos ette saa, ette voi päästä ylösnousemukseen. Katsokaa nyt. Jumala ei voi rikkoa lakejaan. Me tiedämme sen. Hän noudattaa lakejaan.

151      Nyt otetaan vehnänjyvä tai viljanjyvä, kuten Jeesus sanoi. Tietenkin, jyvä, Raamatussa, luin sitä juuri tänään, viittaa pellavaan tai mihin tahansa siemeneen, mutta vehnä, ohra, maissi tai mikä tahansa, se on viljanjyvä. Mutta kun vehnänjyvä putoaa maahan, niin… Me kaikki täällä olemme nähneet, tiedämme, että näin tapahtuu. Vehnänjyvä tai viljanjyvä voi näyttää niin täydelliseltä kuin se vain voi olla, ja jos se pannaan maahan, ja jos se jyvä…

Sillä on jatkuva elämä. Se laskeutuu tänään alas, kasvaa varreksi, palaa takaisin alas ja nousee taas ylös ja palaa taas alas. Se on jatkuva elämä.

Jos siinä jyvässä ei ole elämän itua, vaikka se näyttäisi kuinka kauniilta, se ei koskaan kasva. Se menee maahan ja mätänee, ja siinä kaikki. Osaa siitä, aineksia, voidaan käyttää lannoitukseen ja muuhun maassa olevaan. Mutta mitä tulee siihen, että se voisi koskaan elää uudelleen, se ei koskaan elä, ellei siinä ole jatkuvaa elämää. Jokainen tietää sen. Se ei vain onnistu.

152      Voi olla kaksi ihmistä, joista toinen on täsmälleen samanlainen, molemmat ovat samanlaisia. Toinen heistä voi olla hyvä ihminen, hän voi tehdä hyviä tekoja, hän voi tehdä kaikkea muuta; mutta ellei tuossa ihmisessä ole Iankaikkista Elämää, hän ei koskaan nouse ylösnousemuksessa. Hän ei voi tehdä sitä; hänessä ei ole mitään mikä herättäisi. Ei ole mitään, mikä nostaisi hänet ylös, ei ole Elämää. Niinpä huomaatte, rakas veljeni, rakas sisareni, että ellei ihminen synny uudesti, hän ei voi mitenkään palata tähän Valtakuntaan. Hän ei voi. ”Ellei tämä vehnänjyvä putoa maahan ja kuole.” Hän puhui itsestään. Mutta Hänellä oli, ei jatkuvaa elämää, Hänellä oli Iankaikkinen Elämä; ja sen Elämän Hän antoi teille, jotta teillä olisi samanlainen Elämä.

153      Jos teillä on vain inhimillinen elämä, joka riittää liikuttamaan teitä ja himoitsemaan: ”Se, joka elää nautinnossa, on kuollut jo eläessään”, te ette voi nousta ylös. Voit olla koulun suosituin tyttö, voit olla seurasi suosituin tyttö korttipelissä, voit olla maan parhaiten pukeutunut nainen, voit olla kaunein, sinulla voi olla paras ruumiinrakenne, voit olla miehesi epäjumala, voit olla kaikkea tätä, mikä, se on ihanaa, mutta, sisar, ellei sinulla ole Pyhää Henkeä sisälläsi, mikä on Iankaikkinen Elämä, tämän tien lopussa olet mennyttä.

Enkä välitä siitä, miltä näytätte tai miten nämä asiat ovat, tai miten epäsuosittu tai suosittu olette, miten kaunis tai ruma olette, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, siellä te elätte ikuisesti ja ikuisesti.

154      Kun kuu ja tähdet ovat kadonneet, ja maa on itkenyt itsänsä vuorille ja aavikoille, ja kaikki on, ei ole, sitä ei enää ole, ja maailma on kuin juopunut mies, joka tulee kotiin yöllä, ja tähdet kieltäytyvät loistamasta ja putoavat taivaalta, ja kuu muuttuu vereksi, ja aurinko punastuu ja peittää kasvonsa, kun he näkevät Ihmisen Pojan tulevan, sinä loistat Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa, nouset haudasta nuorena, kauniina naisena, ottaaksesi puolisosi, ja tulet elämään ikuisesti ja ikuisesti ja iankaikkisesti, ja kaikkina Ikuisina aikakausina sinä tulet yhä elämään. Sitä varten Pyhä Henki on tarkoitettu.

Jos tunnet pienintäkään vetoa, älä käännä Sitä pois.

155      Mikä Pyhä Henki on? Jumala sinussa. Mitä varten Se on? Jatkaakseen Hänen työtään kansansa keskuudessa; tuodakseen Hänen Seurakuntansa yhteen, tuodakseen Seurakunnan tänä päivänä luterilaisia, metodisteja ja helluntailaisia kauemmas, paikkaan, jossa on lapseksiottaminen ja Ylöstempaava armo. Kun tämä osa Seurakunnasta, kun Henki siirtyy tähän Seurakuntaan, se vain nousee ja tuo esiin kaikki lunastetut, jotka ovat koskettaneet tuota Henkeä.

Nuo luterilaiset, jotka seisoivat siellä kaikella valollaan vanhurskauttamisessa; nuo metodistit, jotka kaatuivat lattialle ja heidän kasvoilleen heitettiin vettä, koska Henki iski heihin pyhityksen kautta; nuo helluntailaiset, jotka kävelivät pitkin katuja ja heitä kutsuttiin ”kielillä höpöttäjiksi” ja, oi, ”pölisijöiksi” ja ”kaakattajiksi” ja kaikkea sellaista; he seisovat vanhurskaudessa, tuona päivänä Jumalan silmissä, yhtä varmasti kuin tämä Raamattu on tässä. Jos uskotte minun olevan palvelija… Te kutsutte minua Hänen profeetakseen; minä en kutsu itseäni sellaiseksi. Mutta kuunnelkaa, minä puhun teille Herran nimessä. Ne, jotka ovat Kristuksessa, Jumala on tuova mukanaan Tulemuksessaan, ylösnousemuksessa, ja vain ne, jotka ovat Kristuksessa.

156      Miten me pääsemme Kristukseen, ihmiset?

”Yhden uskontunnustuksen kautta me kaikki olemme liittyneet”? Ei.

” Yhden kädenpuristuksen kautta meidät kaikki vedetään sisään”? Ei. ”Yhden veden kautta meidät kaikki on kastettu”? Ei.

Tai: ”Yhden kirkkokunnan kautta me kaikki olemme yhdistyneet”? Ei.

Mutta: ”Kautta…” Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12:13, ”Yhden Hengen”, Pyhän Hengen, Jumalan Hengen, ”kautta me kaikki olemme…”. Metodistit, baptistit, luterilaiset, presbyteerit, ”vaellamme Valossa, niin kuin Hän on Valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”” ”Yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhdeksi Ruumiiksi, ja meidät on tehty osallisiksi Hänen armostaan.”

157      Te ette voi mennä tuomiolle. ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo.” Kukaan ei voi uskoa, ennen kuin hän on saanut Pyhän Hengen. ”Ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt”, kun Pyhä Henki on todistanut Hänen ylösnousemuksestaan. ”Hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän koskaan joudu tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Mitä? Et koskaan joudu tuomiolle. Ette koskaan seiso Valkoisen Valtaistuimen edessä tuomittavana.

Te kohtaatte tuomionne täällä. Olette ohittaneet tuomionne, kun olette ohittaneet sen ja sanotte: ”Minä en ole hyvä, eikä oppini ole hyvä. Herra, tule minuun, ota minut ja johda minua, Herra. En välitä, mitä tämä hullu maailma sanoo. Johda minua, Herra, Henkesi kautta.” Te olette silloin tulleet tuomituiksi. Tuomitkaa itsenne Kristuksen hulluksi, ja Hänen vanhurskaudessaan tuona päivänä me olemme seisova kuolemattomia Hänen kaltaisuudessaan.

158      Vain yksi tie. Miten? ”Yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhdeksi Ruumiiksi.” Ja kun olet tuossa Ruumiissa, tuomio on jo tuominnut tuon Ruumiin, ja olet hyväksynyt Hänet syntisi sovituksena.

Te sanotte: ”Olen tehnyt sen, veli Branham.”

Sitten, jos Pyhä Henki on tullut takaisin ja antanut sinulle sinetin merkiksi, tuo Henki tuo sinut Kristuksen Ruumiiseen. Sinä käännyt takaisin toiseen suuntaan, ja olet uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. ”Olet siirtynyt kuolemasta Elämään. Vanha on mennyt, ja te olette uusia Kristuksessa!” Aamen!

159      Oi, anna minun saada sinut vakuuttuneeksi, kristitty veljeni tai sisareni. Älä anna tämän herätyksen mennä ohitsesi. Teidän on saatava Pyhä Henki. Mikä se on? Jumalan Henki. Mitä tarkoitusta varten se oli? Johtamaan teitä, opastamaan teitä, täyttämään teidät, pyhittämään teidät, kutsumaan teidät Seurakuntaan.

Mikä on seurakunta, mitä sana seurakunta tarkoittaa? ”Kutsuttu ulos, erotettu.” Oi, voisinpa ottaa tuosta saarnan juuri nyt! ”Kutsuttu ulos, erotettu”, muukalaisia, poissa maailmasta, pyhiinvaeltajia ja vieraita, jotka tunnustavat, että meillä ei ole täällä mitään maallista kaupunkia, jossa haluaisimme elää. Oi, sentään!

160      Samoin kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob oleskelivat, asuen telttamajoissa maassa. He tunnustivat olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, perillisen siemeniä, perillisiä siellä taannoin; isä, perillinen. Me olemme heidän siemeniään. ”Ja he etsivät Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä oli Jumala.” Aamen. He etsivät.

161      Ja tänä päivänä heidän siemenensä etsii yhä tulevaa Kaupunkia ja sanoo: ”En halua sopeutua tähän maailmaan. En halua olla missään tekemisissä tämän maailman kanssa. Minä haluan, minä etsin Kaupunkia, joka on rakennettu nelikulmaiseksi. Etsin Kaupunkia, jossa on Iankaikkinen Elämä, jossa aurinko ei koskaan laske, jossa ei koskaan ole vanhuutta, jossa ei koskaan ole surunauhaa ovenkahvassa tai hautaa kukkulan rinteessä. Minä etsin tuota Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala.”

162      On vain yksi tapa löytää se.  ”Oli Kivi, joka oli hakattu vuoresta, ilman käsiä, joka vyöryi maailmaan ja murskasi sen, ja siitä tuli kuin vehnästä… tai akanoita puimurissa.” Olkoon tuo Kivi, Kristus Jeesus; tuo Kompastuskivi maailmalle, Loukkauskivi, Naurunkivi, kompastuskivi seurakunnalle; mutta kallisarvoinen ja Magneettikivi uskovalle, Varmuuden kivi, Levon kivi. Oi, voi!

Lepo! Minä tiedän, että olen siirtynyt kuolemasta Elämään. Minun sieluni on levossa. Oi! ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin Minä annan levon teidän sielullenne.” ”Merkki, josta puhutaan pahaa”, sanoi profeetta Marialle. Se tulee olemaan merkki, aivan varmasti. Mutta se tulee olemaan varmuus. Se tulee olemaan rakkaus. Se tulee olemaan tyytyväisyys. Se tulee olemaan jotakin, josta tiedät, että olet siirtynyt kuolemasta Elämään.

163      Veljeni, sisareni, veljenänne, palvelijanne Kristuksessa, minä koko sydämestäni kehoitan teitä. Älkää antako tämän mennä päänne yli, ohitsenne tai alta. Ottakaa se vastaan sydämeenne, niin teistä tulee onnellinen ihminen maan päällä.

En lupaa teille, että saatte miljoona dollaria. En lupaa. Veli Leo, minusta tuntuu, että nyt on luvattu liikaa ”miljoonia dollareita”, mitä eri tahot ovat sanoneet. ”Jos tulisit kristityksi, saisit miljoona dollaria ja sinusta tulisi rikas mies.” Minä en lupaa teille mitään.

Lupaan teille tämän, ainoan asian, jonka voin luvata teille: Hänen pelastuksensa. Hänen armonsa on riittävä jokaista koettelemusta varten. Ihmiset helluntaina eivät edes halunneet sitä, mitä heillä oli. Ja nyt puhutaan miljonääreistä? He eivät halunneet sitä, mitä heillä oli, sisar Angie.

164      Haluaisin kuulla sinun ja Gertien laulavan jonain päivänä (Missä hän on?), Kotiintuloviikolla, jonain päivänä. Monet heistä ovat ylittäneet rajan siitä lähtien. Oi, sentään!

He eivät pyytäneet suuria asioita. He eivät pyytäneet rahaa. Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä annan sinulle.”

Ja sanon sen tänä iltana, ystävät. Sen ilon, rakkauden ja varmuuden, joka minulla on Kristuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan, sen, mitä minulla on, minä tarjoan teille; minä tarjoan sen teille Jumalan lapsina.

Ja tulkaa ja pysykää ristillä, jos Jumala kutsuu teitä, älkääkä nousko pois. Kun tulette huomisiltana, tulette joko menemään tänne ja jäämään, kunnes se on ohi, tai tulette ylös, ja me rukoilemme ja laskemme kädet päällenne. Menkää… Se on Raamatun järjestys, laskea kädet heidän päälleen Pyhän Hengen saamiseksi. Ja sitten me menemme, te menette kotiinne… Jos jäätte sinne saman tien, jos jäätte koko yöksi, jäätte seuraavaksi päiväksi, jäätte seuraavaksi päiväksi, jäätte lomien ajaksi, jäätte vuoden ensimmäiseen päivään asti, ja jäätte, jäätte, kunnes…

165      Se, mitä tahansa opastamme huomisiltana, osoittaen teille Raamatussa, mitä on tulossa, se on tuleva. Ja kun se tulee, silloin ei ole tarpeeksi paholaisia kiduttamaan… Te tiedätte, että olette siirtyneet kuolemasta Elämään. Olette uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Taivaan ilokellot soivat.

166      Veli Othal, sanon sinulle, että se saa sinut syttymään tuleen. Tässä on vanha poika, vanha veljeni, joka oli gangsteri, joka käveli aseet mukanaan ja etsi kulman takaa miestä, jotakuta, jolta voisi ampua aivot pihalle. Ja mitä tapahtui? Eräänä päivänä hän katsoi ja uskoi Elämään. Ja hän käveli eteenpäin. Hän seurasi kokouksiani. Ja miesparka, jolla ei ollut tarpeeksi syötävää, makasi ja nukkui pensaissa teltan vieressä, nälkäisenä ja janoisena. Ja eräänä päivänä Pyhä Henki tuli. Oi, veljeni, se muutti sinut, eikö niin? Se toi Elämän ja vei kuoleman pois. Viha lähti ja rakkaus tuli sisään. Oi, sentään! Kaikki vihamielisyys ja riitely katosivat, uusi Elämä tuli sisään.

Katsokaa tänne, kerta toisensa jälkeen, kerta toisensa jälkeen, ja tuonne ulos. Oi, taivaan ilokellot soivat! Ystävät, en voi mitenkään ilmaista sitä.

167      Kuunnelkaa, jotta voisin jättää tämän, jos olette uskoneet minun todistukseni Kristuksen palvelijana ja olen yrittänyt osoittaa teille Jumalan Raamatusta, että se on oikein. Ja jos sanani vaikuttavat siltä, että ne saattavat olla vain hieman outoja tämän suhteen, katsokaa tuota kuvaa tieteellisessä maailmassa. Katsokaa hedelmää, mitä tämä Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, katsokaa, mitä hedelmää Se tuottaa. Katsokaa, mitä Se tekee, mitä Se kertoo.

Se en ole minä, joka puhuu; se on Hän, joka puhuu teidän kauttanne. Se en ole minä, joka näkee näkyjä; se on Hän, joka puhuu teidän kauttanne. Se en ole minä, joka parantaa sairaat; se on Hän, joka on teissä, joka parantaa sairaita. Minä en saarnaa; olen vastahankainen pelkuri ja pakenen itse ajatustakin, mutta Hän on se, joka puhuu kauttani. Minä en tunne Sanaa, mutta Hän tuntee Sen. Niin se on. Niin se on. Siitä on kyse.

Ja siinä Hän on.  Ja tuo sama Jumalan enkeli on täällä tässä rakennuksessa tänä iltana. (Veli Branham koputtaa saarnastuoliin. – toim.) Oi, kuinka rakastankaan Häntä!

168      Nyt kuinka moni haluaa saada Pyhän Hengen? Tutkikaa elämämme. Kuinka moni ei ole saanut Sitä, mutta haluaa saada Sen?z Nostakaa kätenne ylös ja sanokaa: ”Veli Branham, sydämeni syvyydestä haluan vastaanottaa Pyhän Hengen.” Jumala siunatkoon teitä kaikkialla.

169      Kuinka moni teistä on vastaanottanut Sen ja haluaisi mennä niin kuin he tekivät Apostolien teot 4:ssä ja sanoa: ”Oi Herra, oi Herra, ojenna kätesi parantaaksesi ja tee merkkejä ja ihmeitä pyhän Lapsesi Jeesuksen Nimessä ja anna minulle kaikki rohkeus ja rakkaus puhua ja uudelleen täyttyminen”? Kyllä, tässä on myös minunkin rukoukseni. Jumala, suo se minulle.

Kumartakaamme päämme syvimmässä vilpittömyydessä, jokainen pitäen toiveensa sydämessään.

170      Herra Jeesus, me päätämme tämän pienen kokoontumisen tänä iltana, sen jälkeen, kun olemme olleet yhteydessä Sanan ja Pyhän Hengen ympärillä. Kuinka Hän onkaan siunannut meitä ja vuodattanut sydämiimme Sanansa öljyä! Täällä on sananpalvelijoita, täällä on ihmisiä, jotka ovat tulleet kaikilta elämänaloilta, jotka ovat maistaneet ja nähneet, että Herra on hyvä. Tiedämme nyt, mikä Pyhä Henki nyt on, se on Jumalan lupaus. Se on Iankaikkinen Elämä kaikille, jotka uskovat.

171      Ja me tiedämme, että Pyhä Henki oli Henki, jonka Jeesus Kristus lähetti takaisin, ja Hän on meissä tänään. Niin kuin Jumala oli yläpuolellamme, tuossa Tulipatsaassa; sen jälkeen Hän vaelsi kanssamme, … ruumiissa, jota kutsuttiin nimellä Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”; ja nyt Hän on meissä, Pyhän Hengen kautta, Jumala meissä. Oi!

Jeesus sanoi: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, ja te olette Minussa, ja Minä olen teissä. Sinä päivänä te tulette ymmärtämään sen. Sillä nyt te olette pimeyden maailmassa, kuten sanotaan, mutta sinä päivänä te tulette ymmärtämään.”

172      Isä, sitä ei voida tehdä selväksi ja täydelliseksi, koska silloin meillä ei olisi mitään, mihin tarvitsisimme uskoa. Mutta kaikkia Jumalan tekoja ohjaa usko. Ja uskon kautta Sinun Sanaasi, Pyhän Hengen todistukseen, jonka tunnemme olevan nyt, pyydän, että jokainen nälkäinen sielu täällä täytettäisiin Pyhällä Hengellä. Ne, joilla Sitä ei ole ja jotka janoavat Sitä, muistakaa vain… Me sanoisimme heille, Herra, näin, kuten Sinä sanoit: ”Autuaita olette te, kun teillä on nälkä ja jano. Teidät tullaan ravitsemaan.” Se on lupaus. Ja on jopa siunattua olla nälkäinen. On jopa siunattua tietää, että Jumala on puhunut teille, sillä Se sanoi: ”Kukaan ei voi tulla Minun luokseni, ellei Isäni ensin vedä häntä.”

173      Ja, Herra, ne, jotka ovat täällä vanhoja veteraaneja, he ovat nostaneet kätensä ylös. Minä nostin omani ylös. Oi Herra, anna meille Voimaa ojentaa pyhän Lapsesi Jeesuksen käsi, niin että merkkejä ja ihmeitä tapahtuisi, niin että voisi toteutua syvempi palvelustyö, suurempi asia kuin mitä on koskaan aikaisemmin tapahtunut. Anna meille rohkeutta ja rakkautta puhua ihmisille. Suo se, Herra. Ole kanssamme kaikessa, pyydämme Jeesuksen Nimessä.

174      Ja huomenna illalla, Herra, tulkoon sellainen väkevä ja voimakas tuulenpuuska, joka lankeaisi tähän rakennukseen, niin että siitä tulisi aivan kuin uusi helluntaipäivä. Perustus on laskettu. Kaikki on valmista. Härkä on teurastettu, syöttiläät on teurastettu, pässit on teurastettu; pöytä on katettu, vieraat on kutsuttu. Herra, lähetä huomenna illalla tähän rakennukseen helluntain riemuvoitto ja täytä jokainen sielu Pyhän Hengen kasteella. Suo se, Isä. Pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

…opimme paljon asioita,
Saamme harpun, joka on tehty kullasta, ehkä tuhansin kielin;
Me laulamme ja huudamme ja tanssimme, Karitsa kuivaa kyyneleemme;
Meillä tulee olemaan yksi koti-…suuri kotiintuloviikko, ensimmäiset kymmenen tuhatta vuotta. Aamen!
Jumalan oman Pojan kallis Veri on puhdistanut ja pyhittänyt
ihmeellisen kansan Hänen Nimelleen, ja heitä kutsutaan Morsiameksi.
Vaikka heidät on täällä laiminlyöty ja halveksittu, jonain päivänä Herra tuo tänne
nuo valitut portista sisään, ja se on ikuisesti arvokas….

59-1216 MIKÄ PYHÄ HENKI ON? (What Is The Holy Ghost), Jeffersonville, Indiana, USA, 16.12.1959

FIN/ENG

59-1216 MIKÄ PYHÄ HENKI ON?
(What Is The Holy Ghost),
Jeffersonville, Indiana, USA, 16.12.1959

1             …tuskin kokousta varten. Tästä kokouksesta tulee hieman erilainen kokous kuin mitä meillä täällä yleensä on. Useimmiten aina, kun kokoonnumme tänne, se on kokous… sairaiden parantumista ja fyysisiä tarpeita varten. Pääpaino on siinä. Mutta tänä iltana olemme aloittaneet tämän herätyksen sielun, ihmisen hengen, parantumista varten.

Kuitenkin, jos Herra tahtoo, sunnuntaiaamuna, pyhäkoulussa, sunnuntaiaamuna, rukoilemme sairaiden puolesta ja pidämme tavallisen parantumisjonon, sunnuntaiaamuna, jos Herra tahtoo. Ja näinä tämän viikon iltoina joudumme painokkaasti puhumaan iankaikkisista asioista – sielun hyväksi.

2             Me tiedämme, että kun ruumis paranee, se ilahduttaa meitä kaikkia, koska tiedämme, että se osoittaa, että Jumalamme parantaa sairaita. Mutta tuo sairas ihminen, jos hän elää tarpeeksi kauan, sairastuu ehkä uudelleen, ehkä samaan sairauteen, josta hänet parannettiin, eikä se vähennä parantumista. Lääkäri antaa lääkettä keuhkokuumeeseen, ja ehkä kaksi päivää myöhemmin he kuolevat keuhkokuumeeseen sen jälkeen, kun hän on julistanut heidät terveiksi. Se puhkeaa uudelleen. Mutta kun tuo sielu on parantunut, teillä on silloin sisällänne Iankaikkinen Elämä.

3             Ja uskon, että olemme niin lähellä Herran Jeesuksen Tulemusta, että meidän on syytä tehdä kaikki voitavamme, jotta jokainen sielu saataisiin Valtakuntaan ja jotta Valtakunta saataisiin ihmisten luo, jotta me voisimme parantua hengessämme. Uskon, että Jeesuksen ruumis on sairain ruumis, jonka tiedän; siis – ruumis, Kristuksen hengellinen ruumis maan päällä, on hyvin sairas.

4             Ja nyt, emme aio pidätellä teitä liian pitkään, koska ensimmäisenä iltana meillä ei ole tarpeeksi istumapaikkoja rakkaille ystävillemme. Olemme rakentamassa uutta kirkkoa, suurta tabernaakkelia juuri tänne näille tonteille, tai minne tahansa Herra johdattaa, mutta sikäli kuin tiedämme, tänne.

5             Ja nyt olemme järjestäneet kokouksia keskiviikosta sunnuntaihin. Mutta sitten sunnuntaina alkaa joululoma, mutta se… aina kun Herra käskee meitä lopettamaan, silloin on sen aika. Me emme vain tiedä, millaisia tuloksia tulee olemaan. Mutta uskomme, että väki täällä tabernaakkelissa ja sisarseurakunnissamme (joista yksi on pyhyyden tabernaakkelissa Uticassa, jossa veli Graham Snelling on pastori, ja New Albanyssä, jossa veli Junie Jackson on pastori, ja myös valtatien varrella, jossa veli Ruddell on pastori), me ja he ovat tämän tabernaakkelin sisarkirkkoja, me yritämme tuoda… meidän väkeämme parempaan yhteyteen Kristuksen kanssa. Se on tarkoituksemme.

Niinpä olen päättänyt lukea ja opettaa muutaman seuraavan illan ajan…

6             Tänä iltana haluan puhua aiheesta: Mikä Pyhä Henki on? Ja huomisiltana haluan saarnata aiheesta: Mitä varten Se annettiin? Ja perjantai-iltana… Ja nauhoittajille tiedoksi, etten halua tätä nauhoitettavan perjantai-iltana: Miten saan Pyhän Hengen? ja Mistä tiedän, kun minulla on Se? Ja sitten katsomme, miten Herra johdattaa meitä lauantaina ja sunnuntaina. Ja sunnuntaiaamuna parantamiskokous ja toinen evankeliointikokous sunnuntai-iltana.

7             Ja nyt haluamme kaikkien tietävän, että… Ja tiedän, että nauhurit ovat päällä takahuoneessa, ja haluamme sanoa tämän. Koska näissä tällaisissa kokouksissa, evankelioimistyyppisissä kokouksissa, meillä on mukana ihmisiä eri kirkkokunnista, joita on opetettu heidän omassa uskonpiirissään, kutakin. Ja se on aivan oikein. En ole koskaan halunnut syyllistyä siihen, että kylväisin epäsopua veljien välille. Ja ulkopuolella kokouksissa saarnaan vain Raamatun suurista evankelisista totuuksista, siitä, mihin kokouksiani kannattavat veljet uskovat. Mutta täällä tabernaakkelissa haluan puhua siitä, mihin me uskomme. Siksi, jos te – jos te ette ymmärrä sitä, olisin hyvin iloinen, jos saisin teiltä pienen kirjeen tai viestin, jossa kysytte minulta kysymyksen sitä koskien, miksi me uskomme näin. Yritän mielelläni selittää sen parhaani mukaan.

8             Tiedättehän, että jokainen seurakunta, jolla ei ole oppia, ei ole seurakunta. Teillä täytyy olla jotain, jonka puolesta seisotte, joitakin periaatteita, joita kannatatte. Ja riippumatta siitä, mihin kirkkoon tai kirkkokuntaan joku kuuluu, jos hän on syntynyt Jumalan Hengestä, hän on minun veljeni tai sisareni, riippumatta… Saatamme olla eri mieltä eri asioista, niin kuin itä ja länsi, mutta olemme silti veljiä. Ja minä en tekisi mitään muuta kuin yrittäisin auttaa tuota veljeä pääsemään lähemmäs, parempaan vaellukseen Kristuksen kanssa. Ja uskon, että jokainen todellinen, oikea kristitty tekisi samoin minulle.

9             Nyt, olen pyytänyt tätä tabernaakkelia… Me emme ole menossa tähän vain pitkällistä kokousta varten. Haluan mennä tähän, ja haluan teidän, ja olen pyytänyt teitä polttamaan jokaisen sillan, joka on takananne, ja korjaamaan jokaisen synnin, jotta tulisimme tähän kaikella, mitä sydämessämme ja elämässämme on. Meidän on tultava tänne ainoastaan siksi, että saamme sielumme valmiiksi Herran Tulemusta varten, eikä minkään muun tarkoituksen vuoksi. Ja kuten olen puhunut ja sanonut, että ehkä joskus saatan opettaa tai sanoa jotakin, mikä saattaa olla hieman vastoin jonkun toisen uskomusta. Minä en tullut kiistelemään, ymmärrättehän, minä tulin… Me olemme täällä valmistautuaksemme Herran Tulemukseen. Ja luulen, että tämä pieni ryhmä…

10         Tiedän, että minulla on täällä vierailevia veljiä eri paikoista, ja olemme iloisia, että he ovat täällä. Ja epäilemättä tuolla yleisön joukossa on muitakin, jotka ovat kaupungin ulkopuolelta, pienistä esikaupungeistamme. Ja olemme iloisia, että olette täällä, ja olemme niin kiitollisia teille, jos rakastatte meitä tarpeeksi paljon tullaksenne kuuntelemaan näitä asioita. Jumala… Viekää kotiinne, veljeni, sisareni, rikkaimmat aarteet, joita Jumala voi vuodattaa sydämeenne, se on minun rukoukseni.

11         Ja tähän pieneen tabernaakkeliin, koska uskon, että jotkut hienoimmista ihmisistä, joita uskon maan päällä olevan, käyvät tässä tabernaakkelissa. En koskaan sanonut ”kaikki” hienoimmat ihmiset. Sanoin, että jotkut maan hienoimmista ihmisistä käyvät tässä tabernaakkelissa. Mutta kun päivästä toiseen palaan kokouksesta toiseen, näen, että tässä tabernaakkelissa on suuri tarve, suuri tarve, ja se on täyttymys tai vihkimys, syvempi elämä, läheisempi vaellus Jumalan kanssa. Ja minä olen luvannut heille tehdä tämän, tuoda näitä Sanomia heille. Ja me otamme teidät mielellämme mukaan ja olemme yhteydessä kanssamme Jumalan Sanan äärellä, kun me opetamme ja yritämme tuoda sen julki.

12         Nyt, kolmena ensimmäisenä iltana emme ota tiettyä aihetta, josta saarnata, vaan Sanoman opettaaksemme Jumalan Sanasta.

Ja nyt, sillä en pyytäisi ketään tekemään mitään sellaista, mitä en tekisi itse. Ja tämä viikko on ollut minulle täydellinen Golgata. Olen ollut niin lähellä – niin sanoakseni pyörtymistä – kunnes olen ollut melkein poissa tolaltani. Mutta olen täysin luovuttanut kaiken tahdon ja kaiken, minkä tiedän, Herralle.

13         Toissa iltana, noin hieman puolenyön jälkeen, vaimoni ja minä, kun olimme asettuneet aloillemme, rukoilimme ja puhuimme Herralle, pienen jakkaran äärellä olohuoneessamme, kaksi Raamattua avoinna, pyhitimme itsemme uudestaan Jumalalle täydelliseen palvelukseen, että luovuttaisimme oman tahtomme ja kaiken ja jokaisen negatiivisen ajatuksen ja palvelisimme Herraa Jeesusta.

Ja luotan siihen, että se on ollut myös teidän asenteenne, että olette tehneet samoin. Sitten kun tulemme tänä iltana, tulemme pyhälle maaperälle, kansan keskelle, joka on rukoillut ja paastonnut ja tehnyt parannusta ja valmistautunut vastaanottamaan jotakin Jumalalta. Ja minä tiedän, että se, joka tulee nälkäisenä, ei lähde nälkäisenä pois, vaan Jumala tulee ruokkimaan Elämän leivällä.

14         Nyt, ennen kuin luemme Hänen pyhästä Kirjastaan, kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen.

15         Herra, täällä on jo rukoiltu tänä iltana. Sinun lapsesi ovat laulaneet Siionin lauluja. Heidän sydämensä on kohotettu ylös. Ja me olemme tulleet tänne pyhittämään itsemme Sinulle ja palvomaan Sinua sielumme syvyyksistä. Ja me muistutamme sinua tästä, Herra, kun Sinä sanoit, kun asetuit vuorelle ja opetit opetuslapsiasi: ”Autuaita ovat ne, jotka janoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä he tulevat ravituiksi.” Sinä lupasit sen, Herra. Tulemme tänä iltana avoimin sydämin. Tulemme nälkäisinä ja janoisinamme, ja tiedämme, että Sinä pidät lupauksesi.

16         Kun koitamme avata näitä Raamatun pyhiä sivuja ja lukea Sen sisältöä, vieköön Pyhä Henki sen vain jokaiseen sydämeen. Ja langetkoon tuo Siemen syvään, rikkaaseen uskoon, joka tuo esiin jokaisen lupauksen, jonka Sana on antanut. Kuule meitä, Herra, ja puhdista meidät ja koettele meitä. Ja jos meissä on jotain epäpuhdasta, Herra, jotain tunnustamatonta syntiä, jotain, mikä ei ole oikein, paljasta se juuri nyt, Herra, niin me kävelemme suoraan ja teemme sen, sillä me ymmärrämme, että elämme Herran Jeesuksen Tulemuksen varjoissa. Ja me olemme, oi Pyhä Jumala, tulleet tänä iltana Sinun – Sinun vanhurskautesi varjoihin, ja me anomme uutta omistautumista ja vihkiytymistä ja Pyhällä Hengellä täyttymistä elämässämme.

17         Kun näemme, että herätysten tulet alkavat hiipua, niin lisätkäämme Sanan puita, että se sytyttäisi uuden tulen, niin että sydämemme olisivat täynnä innostusta. Pyhitä meidät, Herra, kallisarvoisen Sanasi ja Veresi kautta, ja me rukoilemme Sinun armoasi. Ja kaikki kiitos ja ylistys olkoon Sinun. Ota kaikki ennakkoluulot pois sydämistämme. Puhdista meidät, Herra. Anna meille puhtaat sydämet, puhtaat kädet ja puhtaat mielet, jotta voisimme tulla pyhäkköösi illasta toiseen iloiten ja Hengelläsi täytettyinä. Pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen.

18         Haluan lukea Sanaa juuri nyt. Ja samalla… Pyydän teitä tuomaan Raamattunne, kynänne ja paperinne pyhiä Kirjoituksia varten. Jos te niin haluatte, se olisi erittäin hienoa. Ja nyt, kun menette Apostolien tekojen 7. lukuun, jotta voisin aloittaa; vastata kysymykseen tai aloittaa vastaamisen kysymykseen: Mikä Pyhä Henki on?

19         Mikään ei voita Saatanaa, mitään ei ole vielä koskaan ollut maan päällä, mikä voittaisi Saatanan, niin kuin Jumalan Sana. Jeesus käytti sitä suuressa taistelussaan; Hän sanoi: ” On kirjoitettu…”.

20         Ja tänä aamuna, kun kuuntelin muutama päivä sitten lähetystä, jossa haluttiin kertoa, että luomakunta syntyi vain yhteen puhalletusta tuhkasta, fosfaatista ja muutamista maan kemikaaleista, ja lämmin auringonpaiste loi elämän itiön ja synnytti elämän. Kuinka naurettavaa! Kun auringonpaiste tappaa kaikki elämän alkiot. Jos laitatte itiön auringonpaisteeseen, se tappaa sen välittömästi. Eikä sellaista ole olemassa, mutta Saatana yrittää lyödä sitä minuun. Kun olin vienyt pikku Rebekan kouluun tänä aamuna ja paluumatkalla aloin laittaa radiota taas päälle, ja ajattelin, että joutuisin jälleen tuohon juttuun, joten laitoin sen vain pois päältä.

Ja kun ajoin katua pitkin, Saatana sanoi minulle: ”Tiedätkö, että tämä mies, jota sinä kutsut Jeesukseksi, oli aikoinaan vain mies, kuten Billy Graham tai Oral Roberts? Hän oli vain mies, jonka ympärille alkoi kerääntyä muutamia ihmisiä, jotka sanoivat, että Hän on suuri mies, ja jonkin ajan kuluttua Hänestä tuli vielä suurempi, ja sitten Hänestä tuli heille jumala. Ja nyt se on hajaantunut ympäri maailmaa, koska Hän on kuollut, ja siinä kaikki.”

21         Ajattelin: ” Millainen valehtelija sinä oletkaan!” Ja sitten käännyin juuri kun olin ylittämässä Graham Streetiä. Sanoin: ”Saatana, sinä, joka puhut omalletunnolleni, haluaisin kysyä sinulta muutamia asioita: Kuka oli se, josta heprealaiset profeetat puhuivat ja joka tulisi? Kuka oli voideltu Messias? Mitä oli niiden ihmisten yllä, jotka ennustivat Hänestä ja kertoivat Hänen elämästään, tuhansia vuosia ennen kuin Hän tuli tänne? Kuka oli se, joka ennusti sen aivan kirjaimellisesti? Ja kun Hän tuli, he sanoivat: ”Hänet luettiin rikollisten joukkoon”, ja niin Hänelle tapahtui. ’Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden’, ja niin Hänelle tapahtui. ’Hänet haudattiin rikkaiden joukkoon, mutta Hän heräisi ylös kolmantena päivänä’, ja niin hän teki. Ja sitten Hän lupasi Pyhän Hengen, ja minä olen saanut Sen. Joten voit yhtä hyvin hankkiutua eroon Siitä, koska se on kirjoitettu Sanaan, ja jokainen Sana on totta.” Sitten hän lähti. Antakaa hänelle vain Sana, se tekee sen. Hän ei voi sietää tuota Sanaa, sillä se on inspiroitu.

Aloitetaan lukeminen tänä iltana Apostolien tekojen kirjan seitsemännestä luvusta.

Silloin ylimmäinen pappi sanoi: ”Onko näin?

Hän sanoi: ”Miehet, veljet ja isä, kuulkaa: kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa, ennen kuin hän asui Harranissa”,

ja sanoi hänelle: ” Lähde pois maastasi ja sukusi luota ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle näytän”.

Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin; ja sieltä hän siirtyi, kun hänen isänsä oli kuollut, tähän maahan, jossa te nyt asutte.

Ja hän ei antanut hänelle siinä minkäänlaista perintöosaa, ei edes niin paljoa, että hän olisi voinut asettaa jalkansa sen päälle; mutta hän lupasi kuitenkin antaa sen hänelle ja hänen jälkeläisilleen perinnöksi, vaikka hänellä ei vielä ollut lasta.

…Jumala sanoi tällä tavoin, että hänen jälkeläisensä joutuisivat asumaan vieraassa maassa, että heidät vietäisiin orjuuteen ja että heitä kohdeltaisiin pahasti neljäsataa vuotta.

Ja sen kansan, jonka orjuudessa he ovat, minä tulen tuomitsemaan, sanoo Jumala, ja sen jälkeen he lähtevät pois ja palvelevat minua tässä maassa.

Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabraham sai Iisakin, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä; ja Iisak sai Jaakobin, ja Jaakob sai kaksitoista patriarkkaa.

22         Tämän paikan pohjalta haluamme lähestyä aihetta, joka on mielestäni tämän päivän merkittävin aihe… Mikä Pyhä Henki on? Mikä Se on? Ja nyt, syy, miksi olen ottanut tämän aiheen näin käsiteltäväksi, on se, että te ette voi tulla ja vastaanottaa Pyhää Henkeä, ellette tiedä, mikä Se on. Ja jos tiedätte, mikä se on, ette voi vastaanottaa Sitä, ellette usko, että Se on annettu teille ja että Se on teitä varten. Ja sitten ette voi tietää, oletteko saaneet Sen vai ette, ellette tiedä, mitä tuloksia Se tuo tullessaan. Jos siis tiedätte, mikä Se on ja kenelle Se on tarkoitettu ja mitä tekoja Se tuo tullessaan, silloin tiedätte, mitä olette saaneet, kun te saatte Sen. Näettekö? Se vain selvittäisi asian.

23         Juuri niin kuin puhuin tänään veljemme Jeffriesin kanssa, ja hän sanoi: ”Haluaisin olla kokouksessa tänä iltana, mutta tulen sinne huomisiltana”. Hän ei tiennyt, että kokous pidettäisiin, koska emme ilmoittaneet siitä, vasta juuri täällä. Jotkut… Veli Leo ja he kirjoittivat joillekin ystävillemme ja kertoivat niille, jotka olivat poissa kaupungista. No, koska meillä ei ollut tilaa.

24         Sanoin: ”Veli Jeffries, jos lähettäisit minut käynnistämään yhden öljylähteistäsi, enkä tietäisi siitä mitään, todennäköisesti räjäyttäisin sen ilmaan”. Saattaisin kääntää väärää avainta tai käynnistää väärän moottorin. Minun pitäisi tietää, miten se tehdään, ennen kuin tekisin sen.”

Ja niin on myös Pyhän Hengen vastaanottamisen suhteen. Teidän on tiedettävä, mitä olette tulossa hakemaan, ja miten Se otetaan vastaan ja mikä Se on.

Nyt, ensinnäkin, Pyhä Henki on luvattu.

25         Voisimme käyttää kymmenen viikkoa, emmekä koskaan … vain ohittaisimme tämän aiheen reunan, sen, mikä Pyhä Henki on. Mutta ensinnäkin haluan lähestyä sitä juuri sen verran, että esitän sen pääpiirteittäin joka ilta ja katson sitten seuraavana iltana, onko kysyttävää.

26         Kuinka moni täällä ei ole saanut Pyhää Henkeä, ei ole kastettu Pyhällä Hengellä? Nostakaa kätenne, jos tiedätte, että ette ole tulleet kastetuiksi. Katsokaapa käsiä.

Nyt haluan puhua Siitä, kuinka Pyhä Henki on merkki, sillä Se on merkki. Ymmärrämme, että kaikki lupaukset on annettu meille… Aabraham oli lupauksen isä, koska Jumala antoi lupauksen Aabrahamille ja hänen Siemenelleen hänen jälkeensä. Lupaus annettiin ”Aabrahamille ja hänen siemenelleen”. Ja tämä merkki on tarkoitettu liiton kansalle.

27         On suuri ero pelkän kristityn ja Pyhällä Hengellä täytetyn kristityn välillä. Ja nyt me otamme tämän Raamatusta ja asetamme sen täsmälleen Raamatun mukaisesti. Ensinnäkin on kristitty, joka tunnustautuu olevansa kristitty. Mutta jos tätä kristittyä ei ole vielä täytetty Pyhällä Hengellä, niin hän on vasta tulossa kristityksi. Näettekö? Hän tunnustaa uskovansa sen, hän työskentelee sen eteen, mutta Jumala ei ole vielä antanut hänelle tätä Henkeä, Pyhää Henkeä. Hän ei ole vielä saavuttanut tuota päämäärää Jumalan kanssa, niin että Jumala olisi tunnustanut sen.

28         Koska Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa sen jälkeen, kun Hän oli kutsunut Aabrahamin, joka kuvaa uskovan kutsumista tänään.

Hän kutsui Aabrahamin, ja Aabraham muutti pois maastaan ja meni vieraaseen maahan asumaan vieraiden ihmisten keskuuteen, ja se oli esikuva siitä, kun Jumala kutsuu ihmistä lopettamaan ilkeytensä, tekemään parannuksen synnistään. Silloin hän kääntyy pois sen joukon keskuudesta, jossa hän oli, asuakseen uuden joukon keskuudessa, uudenlaisten ihmisten keskuudessa.

Ja sitten kun Jumala oli todennut Aabrahamin olevan uskollinen Jumalan hänelle antamalle lupaukselle, että hän tulisi saamaan lapsen ja että tämän lapsen kautta koko maa tulisi siunatuksi, Jumala vahvisti hänen uskonsa antamalla hänelle merkin, ja tuo merkki oli ympärileikkaus. Ja ympärileikkaus on Pyhän Hengen esikuva.

29         Vain tämän luvun seuraavat jakeet, jotka olemme juuri lukeneet, jos haluatte kirjoittaa ne ylös. Ja… Stefanus sanoi 51. jakeessa:

Te jäykkäniskat… sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä; niin kuin teidän isänne tekivät, niin tekin teette.

30         Ympärileikkaus on Pyhän Hengen esikuva. Ja Jumala antoi Aabrahamille – ympärileikkauksen merkin sen jälkeen, kun hän oli hyväksynyt Jumalan lupauksen ja lähtenyt vieraaseen maahan. Näettekö? Se oli merkki.

Ja kaikilla hänen lapsillaan ja hänen jälkeläisillään tulisi olla tämä merkki heidän lihassaan, koska se oli erottava tekijä. Se erotti heidät kaikista muista kansoista, tämä ympärileikkauksen merkki.

31         Ja sitä Jumala käyttää tänään. Se on merkki sydämen ympärileikkauksesta, Pyhä Henki, joka erottaa Jumalan Seurakunnan kaikista muista uskontunnustuksista, uskomuksista ja kirkkokunnista. He kuuluvat erilaisiin kirkkokuntiin, mutta silti he ovat erotettu kansa. Jos annatte minun puhua miehen kanssa kaksi minuuttia, voin kertoa teille, onko hän saanut Pyhän Hengen vai ei; niin voitte tehdä tekin. Se erottaa heidät. Se on tunnusmerkki. Se on merkki. Ja Pyhä Henki on merkki. Ja se on…

Jokainen lapsi, joka kieltäytyi ympärileikkauksesta Vanhassa Testamentissa, joka oli Pyhän Hengen esikuva, erotettiin kansasta. Hän ei voinut olla yhteydessä muuhun seurakuntaan, jos hän kieltäytyi ympärileikkauksesta.

Verratkaa tätä nyt tähän päivään. Henkilö, joka kieltäytyy ottamasta vastaan Pyhän Hengen kastetta, ei voi olla yhteydessä niiden kanssa, joilla on Pyhä Henki. Ette vain voi tehdä sitä. Ihmisen on oltava luonteeltaan sellainen. Niin kuin se on…

32         Äidilläni oli tapana sanoa: ”Samanlaiset linnut parveilevat yhdessä.” Se on vanha sananlasku, mutta se on totta. Ette näe kyyhkysiä ja variksia seurustelemassa. Niiden ruokavalio on erilainen. Niiden tavat ovat erilaiset. Niiden mielihalut ovat erilaisia.

Ja niin on maailman ja kristityn laita, kun teidät on ympärileikattu Pyhällä Hengellä, mikä tarkoittaa, että ”… lihan leikkaamista pois”.

33         Ympärileikkaus voitiin tehdä vain miehelle. Mutta jos nainen oli naimisissa miehen kanssa, hän oli osa miestä, hänet oli ympärileikattu miehen kanssa. Muistatte, kun Timoteuksen kirjeessä sanottiin siellä: ”Kuitenkin nainen pelastuu synnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja pyhyydessä kaikessa raittiudessa”.

34         Nyt, ympärileikkaus. Tiedättekö, kun … Saara nauroi takana olevassa teltassa Enkelin sanomalle, kun Hän sanoi: ”Aabraham”, joka ei tiennyt, kuka hän oli, muukalainen, ”missä on vaimosi Saara?”. Mistä Hän tiesi, että hänellä oli vaimo?

35         Niin kuin Jeesus sanoi: ”Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa”. Muistakaa, että noita merkkejä ei tehty alhaalla Sodomassa ja Gomorrassa, maailmassa, uskonnollisten keskuudessa. Mutta se tapahtui valituille, kutsutuille. Ja Aabraham oli uloskutsuttu. Ja sana seurakunta tarkoittaa ” uloskutsuttuja; erottautuneita”, kuten Aabraham erottautui ja hänet oli ympärileikattu.

Ja sitten kun Saara nauroi Enkelin sanomalle, Jumala olisi tappanut hänet saman tien, mutta Hän ei voinut vahingoittaa Saaraa vahingoittamatta Aabrahamia, koska he olivat yhtä. Hän oli osa häntä. ” Te ette ole enää kaksi, vaan yksi.”

36         Niinpä ympärileikkaus, Pyhä Henki ympärileikkaa tänään sydämen. Ja se on merkki, annettu merkki.

Joku sanoi eräänä päivänä… Toistan vain tämän, en vitsinä. Koska se on totuus, mutta se kuulostaa vitsiltä. Kuten olen usein sanonut, tämä ei ole vitsien paikka. Mutta siellä länsirannikolla, jossa me juuri olimme, oli pieni saksalainen. Hän sai Pyhän Hengen. Hän käveli pitkin katua ja käveli vähän matkaa, nosti kätensä ylös ja puhui kielillä. Hän juoksi, hyppeli ja huuteli… Ja hän oli töissä ja jatkoi tuolla tavalla, ja hänen pomonsa sanoi hänelle: ”Missä olet ollut?”. Uh-huh. Pidän niistä paikoista, joissa olet ollut. Hän sanoi: ”Sinun on täytynyt olla siellä noiden mutteripäiden joukossa.”

Hän kysyi: ”Luuletko, että he ovat mutteripäitä?” Hän sanoi: ”Totta kai he ovat.”

37         Hän sanoi: ”No, kiitos Herralle muttereista!” Ja hän sanoi: ”Tiedättekö mitä? Muttereilla on suuri merkitys.”  Hän sanoi: ”Jos esimerkiksi autosta otetaan kaikki mutterit pois, siitä jää jäljelle pelkkä kasa ”roinaa”.” Se on siis aivan oikein.

38         Te olette niin erilaisia, kun Pyhä Henki tulee teihin, kunnes tämän maailman mieli ei pidä teistä, ja he ovat teitä vastaan, eivätkä halua olla missään tekemisissä teidän kanssanne. Te olette syntyneet toisesta maailmasta. Olette yhtä paljon muukalainen, kymmenen kertaa enemmän muukalainen kuin olisitte, jos menisitte Afrikan viidakoiden kaukaisimmille alueille. Olette erilaisia, kun Pyhä Henki tulee, ja se on merkki. Se on merkki ihmisten keskuudessa.

39         Te sanotte: ”Veli Branham, annettiin siis tuo ympärileikkauksen merkki Aabrahamille?”. Se on totta. ”Ja hänen Siemenelleen?” Kyllä.

40         Hyvä on, nyt käännämme Galatalaiskirjeen kolmannen luvun 29. jakeen ja katsomme, miten se voisi koskea meitä. Galatalaiskirjeen 3:29, ja katsomme, miten tämä ympärileikkaus voisi koskea pakanoita, jos me olemme pakanoita, joita me luonnollisen syntymämme perusteella olemme.

Nyt, ensimmäiseksi, haluan lukea 16. jakeen.

Nyt lupaus annettiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen.

(Aabrahamille ja hänen siemenelleen!) Hän ei sanonut: ”Ja siemenille”…

Ihan mitä tahansa… sanoa: ” Oi, minäkin olen Aabrahamin siemeniä.” Ei. ”Siemenelle”, Aabrahamin Siemenelle!

…Ei siemenille, niin kuin monille, vaan niin kuin yhdelle, ja niin kuin…

Heille… Ja sinun siemenellesi, joka on Kristus.

41         Kristus oli Aabrahamin Siemen. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” -toim.] Hyvä on, katsotaanpa nyt 28. ja 29. jaetta.

Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista; sillä me olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Ja jos te olette Kristuksen omia, niin te olette Aabrahamin siemen, ja olette lupauksen mukaisia perillisiä.

Miten me otamme vastaan ”Aabrahamin Siemenen”? Olemalla Kristuksessa, silloin olemme Aabrahamin Siemen. Ja mikä oli Aabrahamin Siemen? Voisimme jatkaa Roomalaiskirjeen 4:ään ja muihin paikkoihin.

Aabraham ei koskaan saanut lupausta ollessaan ympärileikattu. Osoitukseksi siitä, että ympärileikkaus oli vain esikuva, hän sai lupauksen ennen kuin hänet ympärileikattiin. Ja se oli esikuva, sen uskon tunnustamisesta, joka hänellä oli ennen kuin hänet ympärileikattiin.

42         Nyt, kun olemme Kristuksessa, meistä tulee Aabrahamin Siemen ja olemme perillisiä Kristuksen kanssa, olimmepa sitten juutalaisia tai pakanoita.

Ja ”Aabrahamin Siemen”, Aabrahamin Siemenellä on Aabrahamin usko, joka ottaa Jumalan Sanasta kiinni. Riippumatta siitä, kuinka naurettavalta se näyttää, kuinka epätavallisesti käyttäydyt, kuinka omituiseksi se tekee sinut, sinä otat kiinni Jumalasta Hänen Sanassaan kaikesta huolimatta.

43         Aabraham seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä ja Saara kuusikymmentäviiden vuoden ikäisenä ottivat kiinni Jumalan Sanasta ja kutsuivat kaikkea, mikä oli sen vastaista, ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan. Mitä luulette, että lääkärit ajattelivat, tuona päivänä? Mitä luulette ihmisten ajatelleen, kun he näkivät vanhan miehen, seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä, kulkevan ympäriinsä ylistämässä Jumalaa, että hän ”saisi lapsen” vaimonsa kanssa, ja vaimo oli kuusikymmentäviisi vuotta vanha, noin kaksikymmentäviisi vuotta vaihdevuosien jälkeen? Mutta se saa teidät käyttäytymään hassusti, Aabrahamin usko.

44         Ja kun teidät ympärileikataan Pyhästä Hengessä, se saa aikaan teille saman asian. Se saa teidät tekemään asioita, joita ette olisi uskonut tekevänne. Se saa teidät ottamaan Jumalan lupauksen ja uskomaan Jumalaan.

45         Nyt se myöskin, lupauksen ja merkin lisäksi, on myös sinetti. Jos nyt tulette mukaani Roomalaiskirjeeseen. Haluan, että menette kanssani ensin Efesolaiskirjeen 4:30 kohdalle, ja luetaan tästä hetki. Efesolaiskirjeessä 4:30 sanotaan näin.

Olet kuullut niin monien ihmisten sanovan, että monenlaiset asiat ovat sinettejä. ”Jos menet seurakuntaan, sinulla on seurakunnan sinetti.” Ja jotkut sanovat: ”Tietyn päivän, sapatin, pitäminen on Jumalan sinetti”. Jotkut heistä sanovat: ”Jos liitymme tiettyyn kirkkokuntaan, meidät sinetöidään Jumalan Valtakuntaan.”

46         Nyt Raamattu sanoo: ”Jokaisen ihmisen sana olkoon valhe, mutta Jumalan Sana olkoon Totuus.” Efesolaiskirjeessä 4:30 lukee näin:

Ja älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksen päivään asti.

47         Minun täytyy olla nyt vähän kovana tässä, olkaa aloillanne. Te lakihenkiset veljet, olkaa nyt vähän aikaa hiljaa. Näettekö? Huomasitteko, kuinka kauan tuo sinetti kestää? Ei seuraavaan herätykseen asti, siihen asti, kun jokin menee seuraavan kerran pieleen. ”Lunastuksenne päivään asti”, niin kauan olette sinetöity. ”Kunnes lunastuksenne päivä koittaa”, kun teidät lunastetaan Jumalan luo, niin pitkäksi aikaa Pyhä Henki sinetöi teidät. Ei herätyksestä herätykseen, vaan Ikuisuudesta Ikuisuuteen, Pyhä Henki sinetöi teidät.

Sellainen Pyhä Henki on, se on Jumalan sinetti, että Hän on löytänyt… sinä olet löytänyt armon Hänen edessään, ja Hän rakastaa sinua, ja Hän uskoo sinuun, ja Hän on laittanut sinettinsä sinuun. Mikä on sinetti? Kuka tahansa… Sinetti tarkoittaa ”loppuun saatettua työtä”. Aamen. Jumala on pelastanut sinut, pyhittänyt sinut, puhdistanut sinut, osoittanut sinulle suosiollisuutta ja sinetöinyt sinut. Hän on lopettanut. Olet Hänen tuotteensa lunastuksesi päivään asti. Sinetöity on ” loppuun saatettu asia”.

Mikä Pyhä Henki on? Se on merkki. Palaamme siihen hieman myöhemmin, toisessa Sanomassa, siihen merkkiin, josta Paavali puhui. Kielilläpuhuminen oli merkki uskoville, tai epäuskoisille.

48         Mutta huomaa, että Pyhä Henki on tässä merkki. Tarkoitan… Ja Pyhä Henki on sinetti. Se on merkki, jonka Jumala antoi valituille lapsilleen. Sen hylkääminen tarkoittaa, että meidät erotetaan kansasta; ja sen vastaanottaminen tarkoittaa, että olemme tehneet lopun maailmasta ja kaikista maailman asioista ja olemme tuote, johon Jumala on laittanut hyväksymismerkinnän.

49         Työskentelin täällä rautateillä Harry Waterberryn kanssa, ja menimme alas lastaamaan vaunuja. Veljeni Doc, joka seisoo tuolla takana, auttoi vaunujen lastaamisessa. Kun vaunua lastataan, tarkastaja käy vaunun läpi, ja jos hän löytää jotain irtonaista, mikä putoaisi ja rikkoontuisi tai mikä tuhoaisi vaunun, hän ei sinetöi vaunua, ennen kuin se on niin täydellisesti pakattu, kunnes se on niin hyvin pakattu ja kunnossa, että kuljetuksen aiheuttama tärinä ei haittaa sisällä olevaa tuotetta.

50         Se on syy siihen, ettemme saa sinetöityä niin paljoa; me suhtaudumme asioihin liian löysästi. Kun Tarkastaja käy läpi, tarkastaakseen elämänne, nähdäkseen, oletteko vain hieman löysiä asioiden suhteen, hieman löysiä rukouselämänne suhteen, hieman löysiä temperamenttinne suhteen, hieman löysiä kielenne suhteen, puhuessanne toisista, Hän ei koskaan sinetöi vaunua. Joitakin likaisia tapoja, joitain ilkeitä asioita, joitain mauttomuuksia, Hän ei voi sinetöidä vaunua.

Mutta kun Hän on havainnut kaiken olevan paikallaan, silloin Hän, Tarkastaja, sinetöi sen. Uskaltakoon joku avata tuota sinettiä, ennen kuin tuo vaunu on päässyt määränpäähänsä, jonne asti se on sinetöity! Siinä se on. ”Älkää koskeko voideltuihini, älkää tehkö pahaa profeetoilleni. Sillä minä sanon teille: teille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin kaulaanne ja teidät hukutettaisiin meren syvyyksiin, kuin että edes yrittäisitte loukata tai ravistella vähääkään näistä vähäisimmistä, jotka on sinetöity.” Näettekö, mitä se tarkoittaa?

51         Sitä Pyhä Henki on. Se on teidän varmuutenne. Se on teidän suojanne. Se on teidän todistajanne. Se on sinettinne. Se on merkkinne siitä, että: ”Olen taivaaseen sidottu. En välitä, mitä paholainen sanoo! Olen taivaaseen sidottu. Miksi? Hän sinetöi minut. Hän antoi Sen minulle. Hän sinetöi minut Valtakuntaansa, ja olen sidottu Kirkkauteen! Antakaa tuulten puhaltaa, antakaa Saatanan tehdä mitä haluaa. Jumala on sinetöinyt minut lunastukseni päivään asti.” Aamen! Sitä Pyhä Henki on. Voi, teidän pitäisi haluta sitä. En voisi jatkaa ilman Sitä. Siitä voisi sanoa niin paljon, mutta olen varma, että tiedätte, mistä puhun.

52         Kääntykäämme nyt myös hetkeksi Johanneksen 14. lukuun. Rakastan Sanaa! Se on Totuus.

53         Nyt, Jumalan Henki, Pyhä Henki, mikä Pyhä Henki on? Se on Kristuksen Henki teissä. Nyt, ennen kuin luemme, haluaisin vain sanoa muutaman kommentoivan sanan. Mikä Pyhä Henki on? Se on sinetti. Mikä on Pyhä Henki? Se on liitto. Mikä Pyhä Henki on? Se on merkki. Mikä Pyhä Henki sitten on? Se on… Jeesuksen Kristuksen Henki sinussa. Näetkö? ”Vähän aikaa”, sanoi Jeesus, ”eikä maailma enää näe Minua; mutta te saatte nähdä Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” Jumalan Henki Hänen seurakunnassaan!

54         Mitä varten? Miksi Hän teki sen? Tämä liittyy hieman huomisillan aiheeseen. Mutta miksi Hän teki sen? Miksi Hän, miksi Pyhä Henki… Mitä, mitä varten Hän tuli? Miksi Hän tuli sinuun, miksi Hän tuli minuun? Jatkaakseen Jumalan tekoja.

55         ”Minä teen aina sitä, mikä on Isälleni otollista. Minä en tule tekemään omaa tahtoani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on Minut lähettänyt, on minun kanssani, ja niin kuin Isäni on lähettänyt Minut, niin Minä lähetän teidät.”” Oi, sentään! [Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kaksi kertaa – toim.] Isä lähetti Hänet, meni Häneen. Isä, joka lähetti Jeesuksen, tuli Häneen, toimi Hänen kauttaan.

Jeesus, joka lähettää sinut, kulkee kanssasi ja on sinussa. Ja jos tuo Henki, joka elää Jeesuksessa Kristuksessa, sai Hänet tekemään ja toimimaan niin kuin Hän teki, sinulla on jonkinlainen yleiskäsitys siitä, miten Se toimii, kun Se on sinussa, koska tuo Elämä ei voi muuttua. Se siirtyy ruumiista toiseen, mutta Se ei voi muuttaa luonnettaan, sillä se on Jumala.

56         Lukekaamme nyt hieman Johanneksen evankeliumin 14. luvusta, alkaen 10. jakeesta.

Uskotteko te…että minä olen Isässä ja Isä minussa? teot…sanat, joita minä teille puhun, en puhu itsestäni, vaan Isä, joka minussa asuu, hän tekee teot. (Ajatelkaa sitä nyt).

Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä minussa; tai uskokaa minua juuri tekojen tähden.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, se tekee niitä tekoja, joita minä teen, hänkin … ja vielä suurempia tekoja kuin nämä hän tekee, sillä minä menen Isäni tykö.

Ettekö te ymmärrä? Näettekö, kuinka Hän sanoi tuossa? Katsokaa nyt, miten tämä tulee esiin. Minä luen vähän pidemmälle. Luemme noin 20. jakeeseen asti. ”Ja mitä ikinä pyydätte…” Katsotaanpa, minulla oli… Kyllä. Uh-huh. Aivan.

Ja mitä ikinä pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa.

Jos te pyydätte jotakin minun nimessäni, minä teen sen. Jos rakastatte minua, niin pitäkää käskyni.

Ja minä rukoilen Isää (nyt tarkatkaa), ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän pysyisi teidän luonanne iankaikkisesti;

Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet, sillä hän asuu teidän luonanne ja on oleva teissä.

57         Kuka sitten on tuo Henki? Mikä Pyhä Henki on? Se on Kristus teissä. Lohduttaja, se on Pyhä Henki. ”Ja kun Lohduttaja on tullut, hän tekee samoja asioita, joita minä tein Lohduttajan ollessa minussa. Minä rukoilen Isää, ja Hän antaa teille tämän Lohduttajan. Te tunnette Lohduttajan. Maailma ei tunne Häntä, eikä tule koskaan tuntemaankaan. Mutta te tunnette Hänet, koska Hän asuu nyt teidän luonanne”, Jeesus puhuu, ”mutta Hän tulee olemaan teissä.” Siinä se on, se on Lohduttaja, ”tulee olemaan teissä”.

En jätä teitä lohduttomiksi: Minä tulen luoksenne.

”Minä en…” Nyt, se on Lohduttaja, Kristus. Pyhä Henki on Kristus.

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te tulette näkemään minut; koska minä elän, niin tekin… elätte.

58         Oi, voisimme jatkaa ja jatkaa, mutta jotta tietäisitte. Mikä Hän on? Hän on sinetti. Hän on merkki. Hän on Lohduttaja. Näettekö, mitä kaikkea Hän on? Aabrahamin Siemen perii sen.

59         Katsokaamme nyt myös, että… mitä muuta Lohduttaja on. Menkäämme Ensimmäiseen Johanneksen kirjeeseen 16:7 ja katsokaamme, eikö Hän ole myös Puolustaja. Tiedättehän, mikä Puolustaja on, puolustusasianajajan tehtävä. Meillä on Puolustaja. Me tiedämme sen. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 16. luku… Hetkinen, olen pahoillani. Pyhän Johanneksen kirja, niin se on, 16:7. Olen pahoillani. Olen varmasti pahoillani, että sanoin sen. Luin sen väärin… 16:7.

Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois; sillä jos minä en mene pois, niin Lohduttaja ei tule teidän tykönne; mutta jos minä menen pois, niin minä lähetän hänet teidän tykönne”.

Ja kun hän tulee, hän osoittaa maailmalle synnin, vanhurskauden ja tuomion:

synnin, koska he eivät usko minuun;

vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ja te ette näe minua enää;

tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

60         Oi! Puolustaja, joka löytyy Ensimmäisen Johanneksen kirjeestä 2:12. Luetaanpa se, hetki vain, Ensimmäinen Johanneksen kirje 2:12. Anteeksi, Ensimmäinen Johanneksen kirje… 1 ja 2, se on se. Olen kirjoittanut nämä ylös, Ensimmäinen Johanneksen kirje 2:1-2.

Pienet lapseni, minä kirjoitan teille tämän, ettette tekisi syntiä. Ja jos joku tekee syntiä, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas:

Kuka on Puolustaja? Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Ja hän on – hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

61         Mikä Pyhä Henki on? Se on Puolustaja. Mitä… Mikä on Puolustaja?  Mitä se tekee?  Se toimii puolestapuhujana. Sillä on laupeutta.  Se, Se seisoo teidän puolestanne.  Se tekee asioita, joita sinä et voi tehdä. Se on sovitus syntienne puolesta. Se on vanhurskautenne. Se on teidän parantumisenne. Se on teidän elämänne. Se on teidän ylösnousemuksenne. Se on kaikki, mitä Jumalalla on teitä varten. Hän on Puolustaja.

62         Kuinka voisimme mennä yksityiskohtiin sen kanssa ja eritellä sen, kuinka se, kun se… se esirukoilee tietämättömyytemme puolesta. Joskus, kun… saamme Pyhän Hengen, me horjahdamme tietämättämme johonkin. Pyhä Henki on siellä puolustamassa meitä. Hän on Puolustajamme. Hän on meidän… Hän on meidän Asianajajamme. Hän seisoo siinä ja puolustaa meitä. Me emme puolusta itseämme, koska Pyhä Henki meissä puolustaa meitä. Pyhä Henki puhuu, joskus sanojen kautta, joita ette ymmärrä, ja Hän esirukoilee puolestamme. Sitä Pyhä Henki on.

63         Kun minä kävelen johonkin, minä kävelen kuin pikkulapsi; te kävelette kuin pikkukaveri. Me, me kävelemme pimeässä maailmassa, joka on täynnä vihollisia, täynnä syntiä, täynnä ansoja, täynnä kaikkea.

Te sanotte: ”Voi, olen peloissani. Pelkään kristillisen elämän ottamista. Minä, minä pelkään tehdä tämän. Pelkään, että teen näin.”

Älkää pelätkö. Meillä on Puolustaja. Aamen. Hän seisoo rinnallamme. Hän on meissä, ja Hän rukoilee puolestamme. Pyhä Henki, jatkuvasti, jatkuvasti puolustaa meitä, koko ajan. Hän on meidän Puolustajamme. Voi, kuinka me kiitämmekään Jumalaa siitä!

64         Sinetti, merkki, elämän Henki, Taivaan Jumala, Lohduttaja, Elämä, Puolustaja. Mikä Hän on? Oi, sentään! Voisimme puhua siitä tuntikausia.

65         Nyt teemme pienen muutoksen vain hetkeksi. Nyt me kysymme nyt…

Meille on luvattu viimeisinä päivinä! Tämä Puolustaja, sinetti, lupaus, kaikki se, mistä olemme puhuneet Hänestä tänä iltana, ja vielä kymmenentuhatta kertaa enemmän, se on luvattu meille lopunaikana.

Heillä ei ollut Sitä tuona päivänä. Heillä oli vain sinetti lihassaan, tunnusmerkkinä ja merkkinä, ja he uskoivat, että Se oli tulossa, ja he vaelsivat lain varjossa. Heidät oli ympärileikattu lihassa.

66         Tänään me emme vaella lain varjossa. Me vaellamme ylösnousemuksen voimassa. Me vaellamme Hengen voimassa, joka on todellinen sinettimme, todellinen Puolustajamme, todellinen Lohduttajamme, todellinen merkkimme siitä, että olemme syntyneet ylhäältä; erikoisia, omituisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät hassusti, jotka ottavat kiinni Jumalan Sanasta ja kutsuvat kaikkea muuta vääräksi. Jumalan sana on oikein. Se on… Oi voi! Sitä Pyhä Henki on.

67         Haluatteko sen? Ettekö haluaisi saada Sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Katsotaanpa, onko Se luvattu.

Palataanpa nyt takaisin Jesajaan, Jesajan kirjaan. Katsotaanpa Jesajan kirjan 28. lukua. Nyt menemme Jesajan 28. lukuun, ja aloitamme noin… Otetaan kahdeksas jae, katsotaan, mitä Jesaja sanoi, seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin Se tuli.

68         Voisimme sanoa tästä paljon, mennä taaksepäin, koko ajan taaksepäin, mutta aloitamme vain tästä ja katsomme, oliko Se luvattu seurakunnalle. Minä päivänä Sen piti ilmestyä? Viimeisinä päivinä, jolloin tulisi olemaan turmelus. Muistakaa, että sana on monikossa, ”päivät”, kaksi viimeistä päivää, viimeiset kaksituhatta vuotta.

Nyt kahdeksas jae.

Kaikki, sillä kaikki pöydät ovat täynnä… saastaisuutta, niin ettei ole puhdasta paikkaa.

69         Etsikää sitä tänään löytääksenne sitä. Katsokaa ympärillenne ja katsokaa, olemmeko tuossa päivässä. ”Kaikki pöydät!” No niin, he menevät ehtoolliselle, ja ensimmäiseksi, aineellisella puolella, he ottavat vanhan vaalean leivän tai soodakeksin, murtavat sen ja toimittavat ehtoollisen. Kun se pitäisi tehdä Pyhän Hengen käsien ja happamattoman leivän avulla. Kristus ei ole likainen ja saastainen, ja se edustaa Häntä.

70         Toinen asia on se, että sitä tarjotaan ihmisille, jotka juovat, valehtelevat, varastavat, tupakoivat, jauhavat, (huh!) ihan mitä tahansa, kunhan he vain kuuluvat seurakuntaan. Olkoon se kaukana! Jos joku nauttii sitä koskaan, kun me syömme tätä täällä, hän hengittää ja juo kadotuksen itselleen, koska hän ei erota Herran Ruumista. Jos hän ei elä sellaista elämää, pysykää erossa siitä.

Ja jos ette nauti sitä, se osoittaa, että teidän omatuntonne on syyllinen. ”Joka ei syö, sillä ei ole osaa minun kanssani”, Jeesus sanoi.

71         Mutta kaikki Herran pöydät ovat tulleet täyteen saastaa. Ei ole yhtään puhdasta paikkaa. Kuunnelkaa, jos se ei ole kuva tästä päivästä!

Kenelle hän…kenelle hän opettaa tietoa? ja kenet hän saa…ymmärtämään opetuksen?…

…kuka ymmärtää tiedon?… kenet hän voi saada ymmärtämään opin?…

”No, kiitos Jumalan, olen presbyteeriläinen. Minä olen metodisti. Olen helluntailainen. Olen nasarealainen. Minä kuulun pyhiinvaeltajiin.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään; se on vain toinen pöytä.

…kenelle minä teen tunnetuksi opin?…

72         Minkälainen oppi; metodistien, baptistien, presbyteerien, helluntailaisten? Raamatun Oppi!

…kenelle minä teen tunnetuksi opin?…

73         Mistä tiedät, milloin olet saanut Sen? Puhumme siitä perjantai-iltana. Näetkö?

…kenelle minä teen tunnetuksi opin? (nyt katsokaa) ne, jotka on vieroitettu maidosta ja irrotettu rinnoista.

74         Pienet lapset sanovat: ”Minä käyn seurakunnassa, koska äitini kuului tähän seurakuntaan.” Minulla ei ole mitään sitä vastaan, rakas veli. Ymmärrän, että tämä nauhoitetaan. Ei siinä mitään, kuulukaa äidin kirkkoon. Mutta kuunnelkaa, äiti vaelsi yhdessä valossa, te vaellatte toisessa.

75         Luther vaelsi yhdessä valossa, Wesley toisessa. Wesley vaelsi yhdessä valossa, helluntailaiset vaelsivat toisessa. Mutta me vaellamme tänään sitä korkeammassa valossa. Ja jos tulee vielä yksi sukupolvi, se tulee ylittämään meidät.

76         Alkuaikoina, kun asia oli laveaa, hyvin laveaa, Luther opetti vanhurskauttamisesta uskon kautta. Se oli ainoastaan sitä varten, että saataisiin ihmiset katolilaisuudesta protestantismiin, yhteyteen Sanan ympärille. Vanhurskauttaminen uskon kautta, se oli suuri ja laaja asia. He eivät koskaan siirtyneet siitä.

77         Sitten tuli toinen herätys, jonka nimi oli John Wesley. Se ravisteli heidät pois siitä ja vei heidät pyhitykseen, elämään hyvää, puhdasta, pyhää elämää, Jumalan Sanan pyhittämää elämää, antamaan iloa sydämeen. Se ravisteli pois paljon luterilaista oppia.

78         Sitten tuli helluntailaisuus ja Pyhän Hengen kaste, ja se kaventui jälleen, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen. Aivan oikein.

Ja nyt se alkaa järkkymään. Ja lahjat, ja ennallistaminen, ja Jumalan Henki on tullut sisään, merkkien ja ihmeiden täyteydessä, Seurakuntaan, ja se on ravistellut helluntailaisuutta. Mistä on kyse? Olemme niin lähellä Herran Jeesuksen Tulemusta, kunnes juuri se Henki, joka oli Hänessä, toimii seurakunnassa ja tekee aivan samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Sitä ei ole koskaan ollut missään, aina apostolien ajoista tähän aikaan asti.

Miksi? Katsokaa, se on laaja; se kapenee, kapenee, kapenee. Mistä on kyse? Aivan kuin kätenne lähestyisi varjoa; negatiivinen, negatiivinen, negatiivinen. Mutta mistä on kyse? Se on heijastus. Mikä Luther oli? Kristuksen heijastus. Mikä Wesley oli? Kristuksen heijastus.

79         Katsokaa, Billy Sundayn aika päättyi juuri. Toissa päivänä kuoli vanha tohtori Whitney, joka on opettanut tässä saarnastuolissa, viimeinen vanhan koulukunnan edustaja, luulisin, että hän oli noin yhdeksänkymmentä. Billy Sunday oli herätyssaarnaaja oman aikansa nimellisille seurakunnille. Hän ei antanut heikkoja lyöntejä; hän seisoi siellä ja huusi: ” Te metodistit, kaikki saarnamiehet ja kaikki muutkin, lähtekää sahanpurupolulle!”. Te kaikki baptistit lähtekää sahanpurupolulle! Te presbyteerit!” Hän ei antanut heikkoja lyöntejä. Hän oli tämän päivän Billy Graham.

80         Huomatkaa. Ja samaan aikaan, kun muodollinen seurakunta sai herätyksensä, mitä tapahtui? Täyden Evankeliumin seurakunnalla oli herätys. Bosworthin veljekset, Smith Wigglesworth ja tohtori Price, Aimee McPherson ja kaikki muut tulivat esiin.

Smith Wigglesworth kuoli eräänä yönä. Tohtori Price kuoli seuraavana aamuna. Vuorokauden sisällä olin kentällä.

81         Nyt minun loppuni on tulossa. Katsokaa… Billy Grahamista ei juurikaan kuulla mitään. Oral Robertsista ei kuulla juurikaan mitään. Näen kokousteni jäävän varjoon. Mikä on vialla? Olemme lopussa, toisessa aikakaudessa.

82         Miten Billy Sunday ja he tulivat mukaan? He tulivat juuri Moodyn suuren herätyksen jälkeen. Milloin Moody tuli? Juuri Knoxin herätyksen jälkeen. Milloin Knox tuli? Juuri Finneyn herätyksen jälkeen. Finney Calvinin jälkeen, Calvin jälkeen… Niin, Wesley, ja Wesley Lutherin jälkeen. Ja niin jatkui kautta aikojen. Heti kun yksi herätys on ohi, Jumala herättää toisen ja antaa lisää valoa, ja niin se vain jatkaa matkaansa.

83         Nyt olemme tämän ajan lopussa. Jokainen ihminen on odottanut aikakautensa lopussa Kristuksen Tulemusta, mutta heillä oli paljon odotettavaa; juutalaisten paluu, lentävät lautaset taivaalla, kaikki nuo asiat, joita me näemme nykyään. Mutta me olemme lopussa. Me olemme tässä nyt. He tiesivät, että Seurakunnan oli määrä vastaanottaa Voima, joka tekisi Seurakunnassa samoja tekoja kuin Kristus, koska varjon muuttuessa yhä syvemmäksi ja syvemmäksi se heijastaa enemmän.

84         Ottakaa varjo. Mitä kauempana varjosta olette, sitä vähemmän heijastusta saatte varjosta. Jonkin ajan kuluttua varjo tulee yhä lähemmäksi, kunnes puu ja varjo ovat sama asia.

85         Jumalan Henki on toiminut vanhurskauttamisen aikana, Lutherin aikana; pyhityksen aikana, Wesleyn aikana; Pyhän Hengen kasteen aikana, helluntailaisuuden aikana; ja tässä se on lopunajassa ja suorittaa ja tekee aivan samoja asioita kuin silloin, kun se oli Kristuksessa. Mistä on kyse? Seurakunnasta ja Kristuksesta on tullut yksi.

Ja heti kun ne yhdistyvät toisiinsa, tuo viimeinen lenkki, Hän on menevä taivaan halki huutaen. Ylös nousevat Wesley, Luther ja kaikki muutkin, jotka olivat tuohon aikaan siellä: ”Se, joka on ensimmäinen, tulee olemaan viimeinen, ja se, joka on viimeinen, tulee olemaan ensimmäinen”, ja sitten tapahtuu ylösnousemus.

86         Olemme lopunajassa. Kuunnelkaa, tätä Pyhä Henki tekee. Pyhä Henki, vanhurskauttamisen kautta, katsokaa, vain kevyt varjo siitä; Pyhä Henki, pyhittämisen kautta, hieman syvempi varjo siitä; Pyhä Henki, sen kasteen kautta, syvempi varjo; nyt Pyhä Henki, sen Persoonan palauttamisen kautta, joka on täällä, muodostaen merkkejä ja ihmeitä, kuten Hän teki alussa. Huh! Kunnia! Jos aiotte joka tapauksessa kutsua minua ”pyhäksi kieriskelijäksi”, voitte yhtä hyvin aloittaa nyt.

87         Kuunnelkaa, veljet, kuunnelkaa tätä.

…kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta…ei ole puhdasta paikkaa.

Kenelle hän opettaa tietoa?… Kenelle hän tekee tiettäväksi, ymmärrettäväksi opin?…Niille, jotka on vieroitettu maidosta ja irrotettu rinnoista.

Ei pienille vauvoille, presbyteerivauvoille, metodistivauvoille, helluntaivauvoille, luterilaisille vauvoille, nasaretilaisvauvoille. Hän haluaa jonkun, joka on valmis irtautumaan rinnoista ja syömään vahvaa ruokaa. Tässä se tulee:

Sillä käskyjen on oltava käskyjen päällä… käskyjen päällä; rivi rivin päällä… rivi rivin päällä; tässä vähän, ja siellä vähän:

Sillä änkyttävien huulten ja muilla kielillä minä aion puhua tälle kansalle.

Heille hän sanoi: ” Tässä on se lepo, jossa väsyneet saavat levätä, ja tämä on se virkistys, mutta he eivät halunneet kuulla.

88         Pyhä Henki, jos tuo ei ole juuri se tapa, miten Se tuli helluntaina, profetoitiin seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin Se tuli! Tässä se on Helluntaipäivänä, se tuli juuri täsmälleen samalla tavalla.

89         Joku sanoo: ”Sapattipäivän pitäminen.” En hylkää tai vähättele kenenkään seurakuntaa tai uskontoa. Mutta sanottiin: ”Sapattipäivä, Jumalan sapatti oli lepopäivä.”

Tässä on lepopäivä. [Veli Branham ottaa Raamattunsa esiin – toim.] ”Tämä on se lepo”, Hän sanoi, ”että te annatte väsyneiden levätä.” Tämä on se. Aamen! ” Tulee olemaan käsky käskyn päälle, rivi rivin päälle.” Tässä on lepo. Mikä Pyhä Henki on? Lepo. Oi!

Tulkaa minun luokseni kaikki te, työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

90         Mikä Hän on? Se, joka tulee sinuun ja antaa sinulle rauhan; sinun merkkisi, sinun Lohduttajasi; lohdutettu, levossa, sinetöity.

91         Miten sinä…? Se on merkki; maailma tietää, että sinulle on tapahtunut jotain. Mikä se on? Se on Lohduttaja. Mikä se on? Sinetti. Sinä olet levossa. Teillä on… Se on Puolustajanne. Jos teille tapahtuu jotakin, siellä on Jokin, joka toimii puolustajananne nopeasti, ja se esirukoilee puolestanne. Se on Jumalan Henki, joka elää Seurakunnassa, ja joka profetoi tarkalleen, millaista Se olisi, kun Se tulisi. Se olisi ikuinen, Iankaikkinen lepo.

92         Jumala loi maailman. Heprealaiskirjeen 4. luku. ”Jumala loi maailman ja lepäsi seitsemäntenä päivänä.” Aivan oikein.

Kahdeksas päivä palasi takaisin, alle… Hän antoi sen juutalaisille liittoa varten, tietyksi ajaksi. Aivan oikein. Mutta he menivät ja lepäsivät yhden päivän; palasivat takaisin, viikon ensimmäisenä päivänä, ja aloittivat alusta, uudestaan, alusta. Se ei ole sitä lepoa, josta Jumala puhui.

Kun Jumala loi maailman kuudessa päivässä, kun Hän lepäsi, Hän lepäsi siitä lähtien. Aivan oikein. Se ratkaisi asian. Hän ei tullut takaisin kahdeksantena päivänä ja aloittanut alusta.

93         Se oli vain varjo. Nyt, se oli esikuva, kuten kuu auringolle; mutta kun aurinko nousee, emme tarvitse enää kuuta. Huomatkaa tämä, oi, Ilmestyskirjan 11:ssä: ”Nainen, jolla on kuu jalkojensa alla ja aurinko päänsä päällä.” Tämä on nainen, jolla on kuu jalkojensa alla ja aurinko päänsä päällä. Voisimme käydä Raamatun läpi kannesta kanteen ja näyttää teille. Näettekö?

94         Mutta mikä se on? Kun, Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen 4. luvussa: ”Jos Jeesus olisi antanut heille lepopäivän, Hän olisi sen jälkeen puhunut siitä; Hän olisi puhunut lepopäivästä.” Mistä päivästä Hän puhui, lepopäivästä?

Tulkaa minun luokseni kaikki te, työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

95         Matteuksen evankeliumin 11. luku, 22. jae… Katsokaa, me huomaamme, että kun me tulemme Hänen luokseen. ”Sillä se”, sanotaan Hepr. 4:ssä, ”joka on päässyt Jeesuksen lepoon, on lakannut maallisista teoistaan, niin kuin Jumala on lakannut omista teoistaan”, kun Hän loi maailman, jotta ei enää koskaan palaisi siihen. Kuinka kauan? [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kolme kertaa – toim.] Kuinka kauan olette Pyhän Hengen sinetöimiä? ”Teidän lunastuksenne päivään asti.” Siinä on tuo lepo, lohdutus, Puolustaja, sinetti, Vapahtaja. Voi! [Veli Branham taputtaa kätensä yhteen kerran. – toim.] Minä tavallaan innostun, tai minä tavallaan tulen siunatuksi. Oi!

96         ”Onko se luvattu meille, veli Branham? Onko se todistettu Raamatussa?”

Hyvä on, mennään Joeliin ja selvitetään, mitä Joel sanoi Siitä.

Kuinka kiitollinen olenkaan Jumalan siunatusta Sanasta! Rakastatteko sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Luulen, että ilman Sanaa en tietäisi, missä me seisoisimme. Hyvä on.

Olemme nyt Joelissa. Menemme Joeliin, Joelin toiseen lukuun, ja aloitamme 28. jakeesta. Joel 2:28, kahdeksansataa vuotta ennen Kristuksen tuloa, profeetta Hengessä. Nyt kuunnelkaa.

Ja sen jälkeen minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle; … teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, teidän vanhuksenne näkevät unia, teidän nuorukaisenne näkevät näkyjä:

Ja myös palvelijoideni ja palvelijattareni päälle minä vuodatan näinä päivinä… vuodatan, niinä päivinä, henkeni.

Ja minä näytän ihmeitä taivaalla ylhäällä ja maan päällä, verta,… tulta ja savupatsaita.

Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran suuri ja… kauhea päivä tulee.

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa Herran nimeä avuksi, pelastuu:

97         Tuo on… Oi! Mitä? Joel! Huomasitteko te? Apostolien teot 2:ssa Pietari otti esiin saman jakeen. Hän sanoi: ”Te Israelin miehet, kuulkaa minun sanani. Nämä eivät ole juovuksissa”, tämä sinetöity, lohdutettu, erityinen, merkitty kansa. ”He eivät ole humalassa, kuten te luulette”, Apostolien teot 2, ”sillä nyt on päivän kolmas hetki”. Vaan tämä on sitä, mistä profeetta Joel puhui sanoen: ”Viimeisinä päivinä on tapahtuva, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.””

98         Mistä on kyse, mikä Pyhä Henki on? Hyvä on, huomatkaamme nyt taas, se on luvattu uskoville, se on se, mikä Se on. Nyt, tämä Pyhä Henki, saamme selville, mikä se on, hetki vain. Kenelle se on luvattu? Uskoville.

Mennään nyt Luukkaaseen, Luukkaan kirjan 24. lukuun, ja kuunnellaan, mitä Jeesus sanoi viimeisinä sanoinaan ennen kuin Hän lähti maan päältä. Luukkaan evankeliumin 24. luku. Ja te, jotka kirjoitatte tämän nyt ylös, voitte merkitä sen muistiin ja tutkia sitä sitten huomenna, kun teillä on enemmän aikaa. Luukas 24:49, kuunnelkaa Jeesuksen puhetta. Lopussa, kun Hän oli nousemassa ylös kirkkauteen, taivaaseenastumisessa, tässä ovat sanat, jotka Hän sanoi opetuslapsilleen.

…katso, minä lähetän Isäni lupauksen…

Minkä lupauksen? Sinetin, merkin, Lohduttajan ja kaikki nämä asiat, joista olen puhunut, ja vielä tuhansia kertoja enemmän.

…minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne:…

Minkä lupauksen? ” Sen, jonka Jesaja sanoi tulevan: ’Minä puhun tälle kansalle änkyttävien huulten ja muiden kielten avulla.’ Minä lähetän tuon levon teidän päällenne. Lähetän sen, mistä Joel puhui, että ’Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni teidän päällenne’. Oi, minä lähetän teidän luoksenne ja teen kaikki kansat, kaikki ihmiset, alkaen Jerusalemista… Minä tuon Aabrahamin jälkeläiset tämän liiton alle. Minä sinetöin jokaisen heistä. Näettekö, minä vuodatan Henkeni.”

…minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne; mutta viipykää, siis odottakaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät varustetaan voimalla ylhäältä.

99         Mikä Pyhä Henki sitten on? ”Voima korkeudesta!” Ei piispasta tuleva voima, ei seurakunnasta tuleva voima. Vaan ”Voima korkeudesta!”

100      Millä tavoin tuo voima tuli? ”Liittymällä seurakuntaan”? Haastan teidät tekemään, sanomaan, että se on totta. ”Liittymällä seurakuntaan, kättelemällä saarnaajan kanssa”? Ei, herra. Teille katolilaisille, ”työntämällä kielenne ulos ja ottamalla ensimmäisen ehtoollisen”? Ei, herra.

101      Miten se tuli, Voima korkeudesta? Luetaanpa vähän pidemmälle. Mennään kohtaan Apostolien teot 1:8. He kokoontuvat nyt yhteen. Nyt he puhuivat Jeesuksesta tässä, kun he olivat kokoontuneina yhteen ja olivat määränneet toisen ottamaan Juudaksen paikan. Apostolien teot 1:8.

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne….

Minkä? ”Teistä tulee Branhamin tabernaakkelin jäsen”? Ei. ”Teistä tulee metodistikirkon, katolisen kirkon tai presbyteerisen kirkon jäsen”? Ei näin, Raamatussa. Se on ihmistekoinen oppi.

”Mutta sinä saat Voiman sen jälkeen, kun sinusta on tullut saarnaaja”? Ei, herra. ”Saat Voiman sen jälkeen, kun olet suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon”? Ei, herra.  ”Saatte Voiman sen jälkeen, kun olette saaneet teologian tohtorin tutkinnon”? Ei, herra. ” Saatte Voiman, kun teidät on kastettu vedellä”? Ei, herra. ”Saat Voiman sen jälkeen, kun olette ottaneet ensimmäisen ehtoollisen”? Ei, herra. Se on kaikki ihmisen keksimää.

102      Kuunnelkaa, mitä Raamattu sanoi, mitä Jeesus sanoi.

…te saatte voiman, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne. (Mikä Pyhä Henki on? Voima), ja sen jälkeen te tulette olemaan todistajia… (”Vain te kaksitoista, te todistatte Jerusalemissa”?)... te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa,… Juudeassa,… Samariassa että maan ääriin asti. (Jota ei ole vielä koskaan saavutettu.)

Ja kun hän oli puhunut nämä asiat,… kun hän oli puhunut nämä asiat, heidän katsoessaan häntä, hänet otettiin ylös pilvessä ja otettiin… pois heidän näkyvistään.

103      Kääntäkää nyt sivun toiselle puolelle ja katsokaa, kuinka nämä profetiat toteutuvat.

Ja kun helluntaipäivä oli tullut täyteen, he olivat yhdessä… he olivat kaikki yksimielisesti yhdessä paikassa.

”Ja yhtäkkiä pastori tuli sisään ja…”? Menin pois linjalta, enkö mennytkin? ”Yhtäkkiä pappi tuli alttarille”? Ei, ei, ei…

Ja yhtäkkiä kuului ääni…

Se ei ollut pelkkää teeskentelyä, vaan se oli siellä, ääni.

”Pappi lähestyi ovea”?  ” Papilla oli ehtoollinen, tullessaan ulos pyhästä paikasta”?  Ei, ei mitään sellaista.

…tuli ääni taivaasta… (Ei jalkojen kahinaa.)… tuli ääni taivaasta kuin… voimakas tuulenpuuska ( Oi, voi! Huh!…?…?…)... ja se täytti koko talon, jossa he olivat istumassa.

104      Mikä Pyhä Henki on? Täältä he saavat Voiman. Tässä on paikka, jossa heidän pitäisi odottaa; tässä on se, mitä tapahtui, kun he tekivät niin. Kaikki ennustettiin, Mooseksen kirjasta lähtien, Aabrahamista lähtien; se tulisi, ja miten se tulisi, ja tulokset seuraisivat. Mistä on kyse? Se on luvattu Seurakunnalle, uskoville.

…ja täytti koko talon, jossa he istuivat.

Ja heidän päällensä ilmestyi palavia kieliä, jotka olivat kuin… tulta, ja ne asettuivat jokaisen päälle.

Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä, ja he alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan kuin Henki antoi heille puhuttavaksi.

Nyt menemme siihen perjantai-iltana. Jätämme sen tähän, näettekö.

105      Mistä on kyse? Se on lupaus Seurakunnalle, ehdoton lupaus. Hyvä on.

106      Nyt tulemme saamaan selville, että sen jälkeen, kun heidät täytettiin, heidät sinetöitiin, niin kuinka pitkäksi aikaa? [Seurakunta sanoo: ”Lunastuksen päivään asti.” – toim.]

Kuinka moni täällä on saanut Pyhän Hengen? Näyttäkää kätenne. Pyhän Hengen saaneita on enemmän kuin ilman sitä olevia. Me haluamme, että olet yksi meistä, veli, sisar. Kun ymmärrätte, mistä siinä on kyse, se on… Kyse on Jumalan Hengestä, joka asuu teissä, jotta voitte tehdä Jumalan tekoja.

Kun Jumala koskaan on lähettänyt Henkensä johonkin palvelijaansa, profeettaansa, opettajaansa tai apostoliinsa, maailma on aina hylännyt heidät. Heitä pidettiin hulluina kaikkina aikakausina. Jopa silloin, kun Paavali seisoi Agrippan edessä, hän sanoi: ”Sitä, jota kutsutaan harhaoppisuudeksi…”. Mitä on harhaoppisuus? ” Hulluutta.” ”Sillä tavoin, jota sanotaan hulluudeksi, hullujen joukoksi, minä palvon isiemme Jumalaa.” [Veli Branham taputtaa käsiään yhteen kerran – toim.] Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä. Kyllä, herra. Aivan oikein. Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä.

107      Kun tämä Pyhä Henki oli langennut heidän päälleen, se teki heistä niin rakastavaisia, kunnes kaikki oli yhteistä. Onko näin? Oi, oi, mikä yhteys! Me laulamme joskus tuota laulua: ”Oi, millainen yhteys! Oi, millainen jumalallinen ilo!” Juuri niin. He eivät välittäneet, he eivät välittäneet siitä, paistoiko aurinko vai ei. He eivät pyytäneet helppoa kukkivaa leposijaa.

”Minä vastaanotan Pyhän Hengen”, jotkut ihmiset sanovat minulle, ”herra Branham, jos takaat minulle, että minusta tulee miljonääri, jos takaat minulle, että löydän öljylähteitä ja kultakaivoksia ja minä…”. Ihmiset opettavat tuollaista, ja he opettavat valhetta. Jumala ei ole luvannut tuollaisia asioita.

108      Ihminen, joka on saanut Pyhän Hengen, ei välitä siitä, kerjääkö hän leipää vai ei. Sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Hän on Taivaaseen sidottu olento. Hänellä ei ole… Hänellä ei ole minkäänlaisia siteitä tänne. Aivan niin. Hän ei välitä. Antaa tulla, antaa mennä, miten vain. Antakaa heidän arvostella ja pilkata. Menetät arvostuksesi, ei se sinua haittaa. Olet matkalla kohti Kirkkautta! Halleluja! Katseesi on kiinnitetty Kristukseen, ja olet matkalla. Ette välitä, mitä maailma sanoo.

Sitä Pyhä Henki on. Se on Voima, Se on sinetti, Se on Lohduttaja, Se on Puolustaja, Se on merkki. Oi, sentään! Se on vakuutus siitä, että Jumala on ottanut sinut vastaan.

Kuinka paljon aikaa minulla on mennyt? Minulla on enää kahdeksan minuuttia aikaa. Selvä. Antakaa minun… Minulla on paljon raamatunkohtia täällä. En taida saada niitä mukaan, mutta yritämme parhaamme.

109      Nyt, sen jälkeen kun ihminen on täytetty Pyhällä Hengellä, onko mahdollista, että vainot ja muut asiat saavat hänet palaamaan takaisin ja… Hän ei tule menettämään, hän on edelleen Jumalan poika, hän on aina, koska kuinka pitkäksi aikaa olette sinetöity? [Seurakunta sanoo: ”Lunastuksen päivään asti.” – toim.] Aivan oikein. Niin Raamattu sanoi.

110      Nyt, kun opetuslapsia oli lyöty, heitä oli pilkattu, heitä oli ivattu ja kaikkea muuta, he ajattelivat, että on aika palata hetkeksi yhteen. Kääntäkäämme Apostolien tekojen neljänteen lukuun ja katsokaamme, kun he… mitä tapahtui. Tämä on teille, jotka olette jo oppineet sen. Apostolien teot, neljäs luku.

Nyt, Pietaria ja Johannesta oli lyöty, heidät oli pantu vankilaan, koska he paransivat, koska heillä oli ollut parantamistilaisuus seurakunnan portilla. Kuinka moni tietää sen? Siellä makasi mies, jolla oli hieman rampa jaloistaan. Hän ei pystynyt kävelemään; hän oli ollut sellainen jo neljäkymmentä vuotta. Ja Pietari kulki hänen ohitseen. Ja hän sanoi… Hän ojensi maljansa saadakseen jotain ruokaa maljaan.

Ja Pietari osoitti, että hän oli Pyhän Hengen täyttämä saarnaaja, eikä hänellä ollut rahaa. Hän sanoi: ”Minulla ei ole hopeaa eikä kultaa.” Näettekö, hän ei välittänyt siitä. Mutta hän oli Taivaaseen sidottu olento. Oi, kuinka toivonkaan, että meillä olisi aikaa viipyä tuossa vähän aikaa, näettekö? Hän oli Taivaaseen sidottu. Häntä lohdutettiin. Hänellä oli Henki. Hänellä oli Voima. Hän käveli eteenpäin ja sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä annan sinulle”.

Epäilemättä mies kysyi: ”Mitä teillä on, herra?” ”Mitä teillä on?”

”Minulla on uskoa. Minulla on jotain sydämessäni, joka alkoi noin kymmenen päivää sitten. Olin tuolla ylähuoneessa, ja yhtäkkiä kaikki ne lupaukset, jotka Jumala oli antanut… Olin vaeltanut Jeesuksen Kristuksen kanssa kolme ja puoli vuotta. Kalastin Hänen kanssaan, kiskoin kaloja ylös. Tein näitä eri asioita. Ja olin nähnyt Hänen parantavan sairaita. Minä… Hän sanoi minulle jatkuvasti: ”Isä on minussa, mutta kun Minä lähden, Hän tulee sinuun.” En voinut ymmärtää sitä. Mutta Hän sanoi: ’Nyt, en odota sinun ymmärtävän sitä’.”

Näitä asioita ei ymmärretä, ne vain otetaan vastaan. En ymmärrä sitä vielä. Älkääkä sanoko minulle, että ymmärrätte, koska ette ymmärrä. Näetkö? En siis ymmärrä sitä, en voi selittää sitä, mutta ainoa asia, jonka tiedän, on se, että olen saanut Sen.

”No, no”, sanotte, ”se ei ole tieteellistä.” Oi, totta kai se on.

111      Katsokaa noita valoja. Kun Benjamin Franklin sai siitä kiinni, hän sanoi: ”Sain sen.” Hän ei tiennyt, mitä hänellä oli, mutta hänellä oli se. Ja haluan jonkun kertovan minulle tänä iltana, mitä sähkö on. He eivät vielä tiedä, mitä se on, mutta meillä on se. Aamen. Aivan oikein. Kukaan ei tiedä, mitä sähkö on. He voivat valjastaa sen, saada sen syttymään, palamaan, toimimaan. Mutta se tuotetaan generaattoreilla, kahdella kappaleella, jotka pyörivät yhteen. Se tuottaa sitä, ja muuta he eivät tiedä. Se antaa valoa, ja siinä on voimaa.

112      Ja se on kuin Jumalan Henki. Kun saatte yhden palan, joka olette te, ja toisen palan, joka on Jumala, ja saatte ne pyörimään yhdessä tuolla tavalla, se tekee teille jotain. Aivan oikein. Se antaa Valoa. Se antaa Voimaa. Ette tiedä, mitä Se on, ettekä koskaan tule tietämään, mitä Se on, mutta tiedätte, kun teillä on Se. Se on ainakin yksi varma asia. Ja Se on sinua varten. Se on sinun. Se on varmuus. Niin on.

Mitä tuo valo osoittaa? On olemassa varmuus. Se on valo. Huomatkaa tämä. Nyt, te ette tiedä, mikä se on.

113      Mutta nämä kaverit sanoivat: ”No”, he sanoivat… he sanoivat yhden asian, jonka he tietävät, ”me tiedämme, että he ovat oppimattomia.” Jotkut enemmän ”hulluja”, kuten se pieni saksalainen sanoi olevansa. Näettekö? Hän sanoi: ”He ovat tietämättömiä ja oppimattomia. Mutta he ovat olleet tuon Kalastajan, tuon Puusepän, tuolla alhaalla, nimeltään Jeesus, kanssa, minä tiedän sen, koska he tekevät samoja asioita kuin Hän.”

114      Sitä Pyhä Henki on, Jeesus elää oppimattomassa kalastajassa, puusepässä tai missä tahansa, oppimattomassa saarnamiehessä, mikä tahansa se onkaan. Se on ihminen, joka haluaa olla tietämätön maailman asioille ja antaa Jeesuksen tulla häneen, Jumalan Hengen, sinetin, Lohduttajan. Hän ei välitä arvostuksesta; ainoa asia, jonka hän haluaa, on Jumala.

115      Kun Jumala oli asettamassa asioita järjestykseen, hän sanoi: ”Te leeviläiset, minä olen kutsunut teidät ja tehnyt teistä pappeja. Ja kaikki teidän veljenne, muut, kaksitoista sukukuntaa ja … muut yksitoista sukukuntaa maksavat teille kymmenyksiä.”

”Kun saatte yhdeksän pussillista omenoita, antakaa yksi pussillinen leeviläisille. Kun johdatatte lampaita – tässä hallissa, poimikaa joka kymmenes lammas. En välitä siitä, onko se pieni vai iso, lihava vai köyhä, se kuuluu leeviläisille.

”Leeviläiset, kun saatte kaiken tämän, antakaa myös kymmenykset Herralle. Te suoritatte heilutusuhrin, anti-uhrin, erilaiset uhrit. Te annatte kymmenykset Herralle.”

116      Hän sanoi: ”Mooses, sinun kohdalla, Minä olen sinun osasi.” Oi, sentään! Hän sanoi: ”Minä olen sinun tyydyttävä osuutesi.”

Ja sitä Pyhä Henki on Seurakunnalle tänä päivänä. Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta minulla on tyydyttävä annos. Halleluja! Koulutusta, hädin tuskin pystyn lukemaan tätä Kirjaa, mutta minulla on tyydyttävä Osa. Se on hyvä. Tohtorin tutkinto, minulla ei ole mitään; filosofian tohtorin tutkinto tai LD:n tutkinto tai mitään muutakaan. Mutta minulla on yksi asia, tyydyttävä Osa. Se on se osa, jonka haluan. Se on se osa, jonka Jumala haluaa teidän saavan. Heittäkää loput näistä vanhoista asioista pois, kaikki arvostus ja kaikki muu, ja kävelkää ulos ja hankkikaa Jumalan tyydyttävä Osa.

117      Sillä sen, mitä olette saaneet tästä maasta, jätätte tänne, kun lähdette. Mutta jos sinulla on tuo tyydyttävä Osa, Se on varmasti vievä sinut ylös. Me otamme aina vakuutuksen, nykyään, hautausurakoitsijaa varten. Hankkikaamme Jumalan tyydyttävä Osa, ja hankkikaamme hautausurakoitsijan sijasta Ylösottaja. Tiedättehän, että ne molemmat tekevät työnsä.

118      Katsotaanpa nyt.

…kun heidät päästettiin vapaaksi, he menivät omiensa luokse,…

Ei takaisin pappien luo. Se osoitti, että heillä oli Se. He eivät enää palanneet siihen vanhaan, kylmään, muodolliseen juttuun, eivät; palanneet takaisin ja sanoneet: ”Katsokaa nyt, mitä he tekivät meille!” Ei, ei. Heillä oli oma seuransa. Heitä oli siellä vain kymmenkunta, mutta se oli tarpeeksi suuri joukko, pieni kourallinen ihmisiä.

…kun heidät päästettiin vapaaksi…

Sen jälkeen he olivat pahoinpidelleet heitä ja uhkailleet heitä ja sanoneet: ”Jos te vielä joskus kastatte Jeesuksen Nimessä.” Tai, oi, tarkoitin… No, aivan oikein. Näettekö? ”Jos te vielä joskus saarnaatte Jeesuksen Nimessä, mitä ikinä teettekin, me nappaamme teidät!”

119      Sanoi: ”Huh, tuo on melkoinen uhkaus. Mennään muiden veljien luo.” Niin sitä pitää. Yksimielisyydessä on voimaa. Yksimielisyydessä on voimaa. He sanoivat: ”Mennään vain muiden veljien luo ja otetaan selvää, mitä voimme tehdä.”

120      Nyt he kaikki kokoontuivat yhteen ja kertoivat erilaisista kokemuksista.

…kun heidät oli päästetty vapaaksi, menivät he omiensa luo ja ilmoittivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.

Ja kun he olivat sen kuulleet, he kohottivat äänensä yksimielisesti Jumalan puoleen,…

Kuunnelkaa, mitä he sanoivat. Katsokaa häntä, katsokaa heitä, eivät menneet takaisin ja sanoneet: ”Oi…” Jotain muuta noin: ”Oi Herra, olen niin pahoillani…”. Ei. He olivat jo pelastuneet. He olivat täynnä Henkeä. Heillä oli Iankaikkinen Elämä.

…korottivat äänensä… yksimielisesti ja sanoivat: ”Herra, sinä olet Jumala…

Aamen! Pidän tuosta, veli Palmer. Pidän siitä.

…Sinä olet Jumala (me tiedämme sen), joka olet tehnyt taivaat ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on:

joka palvelijasi Daavidin suun kautta sanoit…

121      Nyt katsokaa, te tulette takaisin ja sanotte: ”Me emme ole…”. Nyt te menette sinne ja sanotte: ”No, Herra, odota nyt hetki. He vain pilkkaavat minua niin paljon!” Eikö Hän sanonut, että he tekisivät niin?

”Kaikki, jotka elävät jumalallisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat kärsimään vainoa.”

”Pomo sanoi minulle, että jos hän saisi…” Eivätkö he sanoneet, että he sanoisivat niin? ”No, tiedätkö, minut vedettiin oikeuteen eräänä päivänä sen takia.”

122      Eikö Hän sanonut: ”Teidät viedään kuninkaiden ja hallitsijoiden eteen minun Nimeni tähden. Älkää huolehtiko siitä, mitä sanotte, sillä te ette ole se, joka puhuu.”? Näin sen tapahtuvan eilen. ”Pyhä Henki asuu teissä; Hän puhuu.” ”Se on Pyhä Henki, joka asuu teissä; Hän puhuu.” Näettekö, ”Hän.” Juuri niin. Niinpä niin. ”Älkää huolehtiko siitä, mitä sanotte.”

Herra, joka… joka palvelijasi Daavidin suulla olet sanonut: ”Miksi pakanat raivoavat ja kansa kuvittelee turhia asioita?”.

Maan kuninkaat ovat nousseet, ja hallitsijat ovat kokoontuneet Herraa ja hänen Kristustaan vastaan.

…Totisesti, Herra, pyhää lastasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, kokoontuivat Herodes ja Pontius Pilatus, pakanat ja Israelin kansa…,

tekemään kaiken, mitä sinun kätesi ja neuvosi on määrännyt edeltä käsin tapahtuvaksi.

Oi, sentään! Pidän tuosta. ”Herra, he tekevät juuri sen, minkä Sinä sanoit heidän tekevän.” Mitä Raamattu sanoo? ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkaajia, omahyväisiä, ylimielisiä, mielihyvän rakastajia, jotka rakastavat mielihyvää enemmän kuin Jumalaa, sovun rikkojia, väärin syyttelijöitä, tottelemattomia, jotka halveksivat niitä, jotka ovat hyviä, joilla on jumalisuuden muoto, mutta jotka kieltävät…”.” He eivät koskaan menneet sinne ja saaneet Voimaa: ”…sen jälkeen Pyhä Henki on tullut teidän päällenne.” ”joilla on jumalisuuden muoto, mutta jotka kieltävät sen voiman; kääntykää pois senkaltaisista.” Sitä Pyhä Henki on. Näettekö?

…mitä on päätetty… tapahtuvaksi.

Herra, katso nyt heidän uhkauksiaan ja suo palvelijoillesi, että me kaikella rohkeudella puhuisimme sinun sanaasi.

Oi, pidän siitä! Poista se vanha toiveluu ja vaihda sinne todellinen selkäranka. Nyt katsokaa tätä.

…me voisimme puhua sinun sanaasi,

ja ojenna kätesi parantaaksesi…

Oi, veli! Demonit eivät kuole, mutta Pyhä Henki ei myöskään kuole. Näetkö?

… ojenna kätesi parantaaksesi, että merkkejä ja ihmeitä tapahtuisi pyhän lapsesi Jeesuksen nimessä.

Ymmärrätkö, mistä he kiistelivät? He tekevät samoin tänäänkin, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.

Ja kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja… puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

123      Huh! Minun! He saivat jotain, kun he menivät sinne ylös, eikö niin? Lupaus sanoi, että juuri sitä Pyhä Henki on, antaa teille rohkeuden, lohdutuksen, sinetöinnin ja merkin. Oi, sentään!

124      Kuunnelkaa. Oi, kunpa meillä olisi aikaa, voisimme mennä Filippuksen kanssa samarialaisten luo. Apostolien teot 8:14; te kaikki, jotka kirjoitatte sen muistiin. He olivat saaneet suuren ilon, he olivat saaneet suuria parantumisia, mutta heidät oli kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Mutta he lähettivät ylös Jerusalemiin hakemaan Pietaria; hän tuli alas ja pani kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Apostolien teot 8:14.

125      Pakanoihin kuului eräs Kornelius. Hän oli ihmeellinen mies, maksoi kymmenykset, rakensi synagogia kansalle, kunnioitti Jumalaa, pelkäsi Jumalaa; hyvä mies, hyvä presbyteeri, metodisti, baptisti tai jotain muuta, näettekö, erittäin hyvä mies. Mutta eräänä päivänä Jumala sanoi: ”Hän on hyvä mies, joten lähetän hänet kokoukseen. Minun täytyy kutsua saarnamieheni tänne ja kertoa hänelle Siitä.” Hyvä on.

Hän näki näyn jossa sanottiin: ”Mene alas Joppeen, ja löydät sieltä erään Simon-nimisen parkitsijan. Ja siellä on yksi, Simon Pietari, siellä. Anna hänen tulla tänne ylös; hän kertoo sinulle tien, sillä hän on saanut jotakin.”

126      Ja kun Pietari seisoi siellä ylhäällä… Ja Kornelius aikoi palvoa tuota saarnaajaa. Hän oli. Mutta Pietari sanoi: ”Nouse seisomaan. Minä olen ihminen niin kuin sinäkin.”

”Ja kun Pietari vielä puhui näitä sanoja”, siitä, miten he palasivat takaisin, alussa… Samoista asioista mistä minä puhun, miten Jumala lupasi vuodattaa Pyhän Hengen. ”Hänen puhuessaan näitä sanoja Pyhä Henki laskeutui heidän päällensä.” Huh! Kyllä… Sitä varten Pyhä Henki on, sitä varten Se on… ”Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä.”

127      Huomatkaa, että Efesossa oli eräs baptistiveli. Hän oli ensinnäkin lakimies, fiksu, älykäs mies, tunsi lain; suuri mies, oppinut. Eräänä päivänä hän alkoi lukea Raamattua ja näki, että tulisi joku, jonka nimi olisi Messias. Ja kun hän teki näin, hän alkoi kuulla tästä Jeesuksesta, ja hän sanoi: ”Olen vakuuttunut. Ja tunnustan avoimesti uskoni, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika.” Hän oli todellinen baptisti. Tässä hän tuli ja sanoi: ”Tunnustan avoimesti, että Jeesus on Kristus.” Hän teki sitä niin paljon, että Jumala kutsui hänet sananpalvelukseen. Jumala puhuu aina aidolle sydämelle.

128      Siellä alhaalla oli pieni vanha teltantekijä, Aquila ja Priscilla, mies ja vaimo. He olivat teltantekijöitä. Apostolien tekojen 18. luvussa kerrotaan siitä. Paavali, he olivat hänen ystäviään. He olivat saaneet Pyhän Hengen Paavalin käsien ja hänen opetuksensa kautta.

He kuulivat, että siellä oli herätys, joten he menivät sinne. Siihen osallistui vain noin kymmenen tai kaksitoista ihmistä. Niinpä hän meni sinne katsomaan sitä, ja hän kuuli tämän saarnaajan saarnaavan, hänen sydämensä vilpittömyyden. Hän sanoi: ”Tiedättekö, uskon, että hän kuuntelisi Totuutta”.

Niinpä jumalanpalveluksen päätyttyä hän kutsui hänet teltan taakse ja sanoi: ” Katsohan, meillä on pieni veli, joka on suunnilleen noin pitkä, pieni koukkunenäinen juutalainen, mutta kun hän tulee tänne, hän opettaa sinulle Jumalan Sanaa, selvästi.” No, jonkin ajan kuluttua…

129      Paavali oli samaan aikaan vankilassa. Kauhea paikka nykyaikaiselle saarnamiehelle, eikö totta? Mutta hän oli vankilassa, ja Herra piti häntä siellä. Kun maanjäristys tuli ja järisytti vankilaa, hän otti vanginvartijan ja hänen perheensä mukaansa ja kastoi heidät kaikki Herran Jeesuksen Nimessä ja lähti pois, ja tuli tänne.

Ja hän oli juuri karkottanut paholaisen pienestä, vanhasta tytöstä, joka oli ennustanut. He tienasivat paljon rahaa tytön avulla, joten hän paljasti heidän huijauksensa, ja hänet pantiin sen vuoksi vankilaan. Ja Herra ravisteli vankilaa, koska Hänellä oli siellä joukko ihmisiä, jotka halusivat kuulla Totuuden. Jumalan Sanaa ei voida sitoa. Ei ole… Ei mitenkään, sitä ei voida sitoa. Te ette vain voi tehdä sitä.

130      Niin hän tuli sinne, missä tämä mies oli. Aquila ja Priscilla ehkä söivät voileipiä. Ja heti voileipien syömisen jälkeen he sanoivat: ”Mennään sinne herätyskokoukseen”.

Paavali asettui taka-alalle ja piti pientä viittaansa ja kuunteli tämän baptistisaarnaajan saarnaa.

Hän sanoi: ”Se on hienoa, mitä sinä saarnaat, mutta Sitä on vähän enemmän.” Hän sanoi: ”Haluan kysyä sinulta yhden kysymyksen, tohtori Apollos. Oletko saanut Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoit?”

” Oi”, hän sanoi, ” emme ole tienneet, että onko sellaista olemassa. Mitä tarkotat ’Pyhällä Hengellä’? Me olemme baptisteja.”

Hän kysyi: ”Mistä tiedätte, että olette baptisteja?” Näettekö?

”No, meidät on kastettu. Tunnemme vain Johanneksen kasteen.”

Hän sanoi: ”Hän vain kastoi parannukseen ja käski uskomaan tulevaan, eli Jeesukseen Kristukseen.”

Ja kun hän kuuli tämän, heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja Paavali pani kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän päällensä, ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. Sanottiin, ”kuka tahansa”.

131      Nyt, nyt, miten me teemme sen? Haluan kertoa teille jotakin, sitten minä… Lopetamme, koska, sanoinhan, että päästän teidät aikaisin ulos. Te tiedätte, mikä Pyhä Henki on. Tämän illan viimeiseksi raamatunkohdaksi… Minulla on täällä toinenkin nippu, mutta meidän on unohdettava se. Kääntykäämme Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12. lukuun. Luemme tämän ja sitten lopetamme sen. Hyvä on. Ensimmäinen Korinttilaiskirje, 12. luku.

Kuinka moni uskoo pyhän Paavalin opetukseen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Varmasti! Hän sanoi Galatalaiskirje 1:8:ssa: ”Jos Enkeli opettaa jotakin muuta, hän olkoon kirottu”, saati sitten saarnaaja. Näettekö, älkää olko missään tekemisissä sen kanssa.

132      Katsokaa nyt tätä, Ensimmäinen Korinttolaiskirje 12. Kuinka moni tietää, että meidän on oltava Kristuksessa, jotta voimme mennä ylösnousemuksessa, koska Hänen Ruumiinsa Jumala lupasi herättää? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Ei ole muuta tietä. Ei ole muuta tietä, jos te olette Kristuksen ulkopuolella.

Saatatte katsoa tänne taaksepäin ja uskoa Häneen ja sanoa: ”Toki, minä uskon Häneen. Hän on Jumalan Poika.” Hyvä, veljeni, olen valmis kättelemään sinua, kun sanot noin. ”Minä uskon Häneen. Tunnustan Hänet Vapahtajakseni.” Se on hyvä, mutta et ole vieläkään Hänessä. ”Kättelen saarnaajaa. Tunnustan syntini.” Siltikään ei vielä olla Hänessä.

133      Nyt tarkatkaa, katsokaa, mitä Paavali sanoi, miten te pääsette Kristukseen. Miten teidät tullaan tuntemaan ympärileikattuina? Abraham, he antoivat merkin. Kuunnelkaa nyt tätä, Ensimmäinen Korinttolaiskirje, 12. luku, ja aloitetaan 12. jakeesta.

Sillä niin kuin ruumis on yksi ja sillä on monta jäsentä, ja kaikki… sen yhden ruumiin jäsenet, joita on monta, ovat yksi ruumis, niin on myöskin Kristus. (Ei jaettu. ”Yksi!”)

Kuunnelkaa. ”Sillä yksi seurakunta”? Kuinka moni lukee perässäni? ”Yhden kädenpuristuksen kautta”? ”Yhden veden kautta”? Ei. Silloin joku on väärässä.

”Yhden Hengen kautta!” Onko se iso alkukirjain?  Sitten se on ”Pyhä Henki”. Näettekö?

…yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai pakanoita, orjia tai vapaita, ja olemme kaikki saaneet juoda yhtä Henkeä.

134      Kristuksen ruumis on yksi Henki, jonka jokainen jäsen helluntaista tähän päivään asti juo samaa uutta Viiniä, samaa Pyhää Henkeä, ja saaden aikaan samat tulokset. Miten me teemme sen? ”Yhden Hengen kautta.”

Se on Jumalan avoin ovi, Pyhä Henki. Mikä se on? Se on Jumalan avoin ovi. Se on merkki. Se on sinetti. Se on Lohduttaja. Se on Puolustaja. Se on varmuus. Se on lepo. Se on rauha. Se on hyvyyttä. Se on parantumista. Se on Elämä. Se on Jumalan avoin ovi kaikkiin näihin asioihin. Se on Jumalan avoin ovi Kristukseen, joka on…

Jumala todisti, että Hän herätti Jeesuksen kuolleista, ja ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa, Jumala tuo ylösnousemuksessa mukanaan. ”Älkää murehduttako Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity Kristukseen teidän lunastuksenne päivään asti.” Huh! Kuinka moni uskoo sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

135      Mikä Kristus on? Mikä Pyhä Henki on? Se ei ole jotain, jolle ihmiset nauravat. Ihmiset nauravat sille, mutta uskovalle se ei ole sitä.

Epäuskoiselle! Kunpa minulla olisi kaksi tai kolme viikkoa aikaa, haluaisin käyttää huomisillan ja kertoa teille, mitä Se on uskottomalle. Antakaa minun vain käydä se läpi, vain hetken aikaa. Se on naurun asia. Se on ansa. Se on kompastuskivi. Se on kuolema. Se on ikuinen ero Jumalasta. En vain pysty ajattelemaan, mitä kaikkea Se on uskottomalle!

136      Muistakaa, että sama sade, jota epäuskoinen pilkkasi, oli sama sade, joka pelasti Nooan ja hänen perheensä. Näettekö? Sama Henki, Pyhä Henki, jota ihmiset pilkkaavat ja sanovat, että se on ” hullua ja joukko kaheleita, Se on mielenvikaisuutta”, se on juuri sama asia, joka tempaa Seurakunnan ylös viimeisinä päivinä; ja se tuo tuomion epäuskoisten päälle. Aivan oikein. Sitä Pyhä Henki on.

137      Siunattuja ovat ne… Saanen sanoa tämän sydämeni vilpittömyydestä. Autuaita ovat ne, jotka janoavat ja janoavat Sitä, sillä heidät ravitaan.

138      Huomenna illalla puhumme siitä, miten, mitä Se saa aikaan, kun Se tulee.

139      Kuinka moni täällä haluaisi saada Pyhän Hengen ja haluaisi että joku rukoilisi puolestasi, että näkisit Valon?

Te tiedätte, ” mikä Se on”.

Huomenna illalla otamme selvää, ”mitä Se saa aikaan”.

140      Ja sitten seuraavana iltana, ” kuinka vastaanottaa Se.” Sitten kutsumme ihmisiä tänne, annamme heille opastusta, ja he menevät suoraan huoneisiin ja pysyvät siellä, vaikka koko joulun ajan, aivan oikein, kunnes Pyhä Henki tulee. Me lähestymme sitä tervejärkiseltä, raamatulliselta pohjalta. Me lähestymme Sitä ja saamme Sen juuri siten kuin Jumala lupasi Sen, ja Se lankesi alussa. Sillä tavalla me teemme sen täällä. Minä… Sillä ei ole mitään väliä, mitä joku sanoo, me…

Jumalan Sana on… on etusijalla sydämessäni. Aivan oikein. Ja minä haluan sitä, mitä Jumalalla on tarjottavana minulle. Jos on vielä jotain muuta, avaa taivas, Herra, sillä sydämeni on avoin sille. Näin on.

141      Kuinka moni haluaa Sen? Nostakaa nyt kätenne ja sanokaa: ” Rukoile puolestani.” Nyt, kun vielä pysytte, kätenne ylhäällä.

Taivaallinen Isä, olemme opettaneet pitkään. Mutta Sinun Henkesi on täällä. Kädet ovat nyt ylhäällä. Ja he tietävät, mikä Se on, he tietävät, mitä Pyhä Henki tarkoittaa. Rukoilen, Jumala, että ennen kuin tämä kokous päättyy, jokainen käsi täällä nousisi ylös ja osoittaisi, että he ovat vastaanottaneet Sen. Suo se, Herra.

142      Me rukoilemme heidän puolestaan. Pyydämme Sinua siunaamaan heitä ja antamaan heille heidän sydämensä toiveen. Katso heidän käsiään, Herra. He rakastavat Sinua. He haluavat Sen. He tietävät, etteivät he voi mennä… Huomenna illalla, jos Sinä autat minua, Herra, voimme todistaa Raamatulla, etteivät he koskaan pääse Ylöstempaukseen ilman Sitä. Rukoilen siis, Isä, että annat heille nälän ja janon, niin että he voivat täyttyä. Luovutan heidät nyt Sinulle, Isä. Ja suo nämä siunaukset, kun pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän rakasti minua ensin
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

143      Haluan sanoa tämän ennen kuin laulamme jälleen. Haluan tavata joukon sananpalvelijoita tässä huoneessa, perjantai-iltana, ennen kuin kokous I…

Ymmärrättekö, mitä yritän tehdä? Osoittaa, mitä Se on, miten lähestyä Sitä ja mitä kunnioittaa; silloin ette tule sokeasti, hakkaamalla johonkin. Siksi en koskaan kysynyt sitä tänä iltana. Haluan teidän tietävän, mikä Se on. Se on lupaus. Se on sinetti. Se on Lohduttaja. Se on kaikkea muutakin.

Sitten, huomisiltana ja seuraavana iltana, aloitamme heti silloin, siitä eteenpäin, kunnes Se tulee. Emme välitä, kuinka kauan siinä kestää, me viivymme siihen asti. Puhdistakaa sydämenne. Hän ei koskaan kaada Sitä epäpuhtaaseen sydämeen. Laittakaa asianne kuntoon, olkaa valmiita, niin Hän tulee suomaan sen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä (nostakaamme nyt kätemme).
Koska Hän ensin rakasti minua
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

Pastori on juuri sanonut, ja me olemme samaa mieltä, että huomenna aloitamme puoli kahdeksan sijasta seitsemältä. Sitten voin päästää teidät ulos puoli kymmenen sijasta puoli yhdeksältä. Kello 19:30… Huomenna kello 19 laulupalvelus alkaa. Aloitan Sanomani puoli kahdeksalta.

Minä rakastan Häntä,

Otetaan nenäliinat esiin ja vilkutetaan Hänelle.

Rakastan Häntä

Lopettakaamme tämä muodollisuus nyt!

Koska Hän rakasti minua ensin
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Hyvä on, pastorinne nyt, veli Neville.

59-1129 NÄHKÄÄMME JUMALA (Let Us See God), San Jose, California, USA, 29.11.1959

59-1129 NÄHKÄÄMME JUMALA
(Let Us See God)
San Jose, California, USA, 29.11.1959

1          Istuutukaa. Olen pahoillani, että tein sen, veli Borders, mutta se oli hätätapaus, henkilö oli kuolemassa syöpään, ja minun täytyi tehdä se. Ja tiedän, että te annatte sen minulle anteeksi. Niinpä tuo asia on kunnossa. En halunnut myöhästyä, mutta olin odottanut pienen hetken ja tavannut joitakin ystäviä, kun sitten tämä tapaus tuotiin sisälle, hän oli hyvin, hyvin huonossa kunnossa, joten minun täytyi tehdä se heti.

2          En oikein tiedä kuinka aloittaa, tänä iltapäivänä. Ajattelin ollessani matkalla tänne: “Mitä voisin sanoa tämän kaltaiselle kuulijakunnalle?” Tämä kokous on ollut hyvin huomionarvoinen minulle. Enkä sano sitä vain siksi, että seison täällä edessänne. Sanon sen, koska se tulee sydämestäni. Ja haluan jokaisen näistä sananpalvelijoista tietävän, että pidän tätä yhtenä suurimmista kokouksistani, mitä minulla koskaan on ollut. Se on totta. Teidän silmiinpistävästi hienon yhteistyönne tähden. Olen nähnyt aikoja, jolloin minulla on ollut enemmän ihmisiä kuulijakunnassa, suurempi osanottajamäärä, mutta koskaan elämäni aikana minulla ei ole ollut kokousta, jossa olisi ollut niin miellyttävää yhdessäoloa kuin, mitä minulla on ollut teidän veljien keskuudessa. Jumala siunatkoon teitä. Luotan, että seurakuntanne tulevat kasvamaan ja lisääntymään loputtomasti. Rukoilen, että Jumala pitäisi teidät palvelustyössä siihen asti kunnes Hän tulee. Tämä on vilpitön rukoukseni teidän puolestanne. Ja joskus minulla on ollut enemmänkin sananpalvelijoita yhteistyössä kanssani, kuten joskus Afrikassa ja Intiassa ja sillä tavalla, jolloin meillä saattaa olla useita satoja heitä korokkeella. Mutta koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin he olisivat näyttäneet olevansa takanani niin yksisydämisesti ja yksimielisesti. Se on todella hienoa. Minä arvostan tätä, veljet. Ja minä varmasti, mitä vain voin koskaan tehdä puolestanne, muistakaa, minä olen veljenne. Yöt eivät tule liian pimeiksi, eikä sade lankea liian raskaasti, näettehän, teen mitä tahansa auttaakseni teitä edistämään tätä suurta Evankeliumia, tai tehdäkseni jotakin puolestanne. Olkoon Jumala aina kanssanne.

3          Haluan myös sanoa veljelleni täällä, Roy Bordersille; olen tuntenut veli Bordersin vain lyhyen ajan. Olen aina halunnut löytää jonkun, joka järjestäisi kokouksia minulle. Veli Roy näytti sopivan siihen tarkalleen. Hän ei ole sananpalvelija. Hän on liikemies. Olen antanut hänen järjestää kaksi tai kolme kokousta, vain nähdäkseni, mitä hän tekisi, ja tässä on tulos: yksimielisyys. Tavallisesti, jos joku sananpalvelija tulee järjestämään kokouksia puolestanne, niin sananpalvelijalla on aina sitä tai tätä, hänellä on joku oppi, tai jotakin muuta, jota hän haluaa tuoda esiin. Ja hän menee sananpalvelija joukon keskuuteen ja esittelee oppiaan, ja silloin te olette vaikeuksissa. Niinpä on parempi, ettei kokousten järjestäjä ole sananpalvelija.

4          Asiasta toiseen, ollessani tulossa sisälle, joku kysyi minulta, hän sanoi: “Veli Branham, oletko sinä Jeesus Yksin, kuulutko sinä Jeesus Yksin-liikkeeseen?”

5          Minä sanoin: “Ehdottomasti en.”

6          Ja hän sanoi: “Joku sanoi, että sinä et usko kielilläpuhumiseen.”

7          Minä sanoin: “He eivät silloin tunne minua kovin hyvin, siinä kaikki. Tietenkin minä uskon.”

8          No niin, veli Borders on tietenkin kristitty herrasmies, ja on tehnyt todella hyvän työn. Ja minä kiitän veli Bordersia kutsusta tulla. Hänellä on ollut paljon murheita ja paljon vaikeuksia, mutta hän on tehnyt hyvän työn. Jumala siunatkoon veli Bordersia, on vilpitön rukoukseni.

9          Veli Wagner, uskoisin, että hän on kokouskomitean puhemies. Hän on se heistä, jota aina olen tavannut. Hienosti tehty, aivan niin kuin hän teki toisellakin kerralla. Hän kutsui minua kotiinsa, ollakseni tämän ajan hänen kotonaan. Ja varmasti halusin tehdä sen niin kovasti, että voin melkein tuntea sen. Minun täytyi evätä se, koska ajattelin, että ehkä tämänkaltaisessa hienossa yhdessäolossa, minä haluaisin tulla jokaisen teidän kotiinne, näettehän, haluaisin tavata jokaista teitä. Ja kunnioitan tunteitanne ja olen varma, että veli Wagner ymmärsi kuinka asia on. Että minä… Jos menisin veli Wagnerin luo, haluaisin mennä jokaisen teidän luoksenne sillä tavalla. Jos en saa tilaisuutta tehdä sitä, veli Wagner, niin jonakin päivänä siellä toisella puolella haluan viettää tuhat vuotta kunkin teidän kanssanne. Niinpä meillä tulee olemaan ihmeellistä aikaa Siellä!

10     Veli Toy, hän on varmastikin… En ymmärrä, kuinka hän voi tehdä niin monia asioita kerralla, mutta hän todella saa niin paljon tehdyksi. Näin hänen Liikemiesten aamiaisella ottavan saarnaajan, diakonin, ja talonmiehen osan, tai mitä tahansa muuta tarvittiin, ja hän yritti tehdä sen kaiken. Hän rakastaa Herraa. Minulla oli etuoikeus tavata hänen vaimonsa, ja nähdä hänen suloisen tyttärensä ja tämän aviomiehen laulavan. Se todella oli innoittavaa. Sanoin juuri hänelle muutama hetki sitten: “Heidän ei tarvitse olla kotona ja tehdä jotakin säännöllistä työtä. Heidän tulisi olla jossakin ulkona evankelioimiskentällä, tuonkaltaisten suurten lahjojen kanssa.”

11     Katsokaahan, kukin on tehnyt osansa, ja toivon, etten jätä ketään mainitsematta. Rouva, joka soittaa pianoa, laulajat, kuorot, ja mitä kaikkea muuta on ollut, minä todella arvostan sitä koko sydämestäni.

12     Ja nämä pojat täällä, Gene ja Leo, he myös tahtovat ilmaista tunteensa teitä kohtaan omalta osaltaan, siksi, että olette ostaneet ääninauhoja ja kirjoja, joista he pitävät huolta. Tapasin heidät juuri muutama hetki sitten ovella ja sanoin heille, että ilmaisisin heidän tunteensa teille ihmisille. He todella arvostavat kaikkea sitä, mitä olette tehneet auttaaksenne heitä ja suurta Jumalan liikettä.

13     “Ja tämä tulee nyt minulta itseltäni, pojaltani, vaimoltani, ja miniältäni ja kaikilta meiltä. Monet, jotkut ovat sanoneet: “Kuka on sisar Branham?” Se on tuo kaikkein ujoin tyttö, mitä koskaan elämässäni olen nähnyt!

14     Veli Art Wilson, olen varma, että te kaikki tunnette hänet. Uskon, että se oli veli… Ei, se oli veli Jewel Rose, joka yhtenä iltana sanoi: “Me haluamme sisar Branhamin tulevan korokkeelle”, ja hän melkein sai sydänhalvauksen. Hän on todella niin ujo.

15     Kultaseni, jos se ei saa sinua pyörtymään, niin haluaisitko nousta seisomaan hetkeksi, niin että jokainen voi nähdä sen suloisen tytön, jonka kanssa olen naimisissa. Hyvä on. [Seurakunta taputtaa käsiään.] Miniäni, Billyn vaimo, Loyce, tahtoisitko nousta seisomaan hetkeksi, sisko. Se on Billyn vaimo [Seurakunta taputtaa käsiään.], ja minun miniäni.

16     Monet teistä olette kuulleet Josephista. Ettekö olekin? Afrikasta ihmiset äskettäin lähettivät hänelle pienen monivärisen takin. Näin hänet kuusi vuotta, ennen kuin hän tuli, kun lääkäri oli sanonut, ettemme me enää koskaan voisi saada toista lasta. Lastemme on täytynyt syntyä keisarinleikkauksella. Vaimoni suvussa on sillä tavalla, heidän lapsensa syntyvät kaikki keisarinleikkauksella. Ja Herra kertoi minulle, että tulisin saamaan tämän lapsen. Sen jälkeen, kun lääkäri oli sanonut, ettei niin yksinkertaisesti voinut tapahtua, minä sanoin: “Se tulee olemaan joka tapauksessa.” Ja me odotimme neljä vuotta, sen jälkeen, kun tuo näky tuli, jossa sanottiin, että minulla tulisi olemaan poika, ja minun pitäisi antaa hänelle nimi “Joseph”.

17     Ja sen jälkeen, sitten syntyikin toinen tyttö, ja jokainen nauroi minua, sanoen: “Sinä tarkoitit ‘Josephinea’.”

18     Minä sanoin: “Ei. Minä tarkoitin ‘Josephia’, poikaa.” Hän ehkä ottaa minun paikkani, kun olen mennyt, jos Jeesus viipyy. Ja kului neljä vuotta vielä; silloin lääkäri oli ehdottoman varma, ettei toista enää voisi olla; neljä vuotta vielä, ja Joseph tuli.

19     Miten on, äiti, voisitko nostaa hänet ylös hetkeksi. Haluan heidän näkevän, mikä… Tällä pojalla on jo profetian henki yllään. Ja hän… Seisohan nyt vähän, Joseph. Siinä hän on. Hyvä on. [Seurakunta taputtaa käsiään.] Hän on äitinsä kaltainen, ujo.

20     Kerronpa teille, mitä tapahtui. Me olimme poissa… Hän on nyt neljävuotias. Mutta ollessamme poissa, hän oli kolmen. Ja hän sanoi: “Isi?” Ja minä sanoin: “Niin, kulta.”

21     Hän sanoi: “Daavid…” Se on tuo poika, joka oli rampa ja parantui, naapurissamme asuvan Herra Woodin poika. Hän sanoi: “Näin kuinka hänellä oli kolari moottoripyörän kanssa.” Eikä hänellä edes ole moottoripyörää. “Ja hän loukkasi jalkansa ja repi vaatteensa oikealta puolelta.”

Minä sanoin: “Missä se tapahtui?”

22     Hän sanoi: “Alempana kujalla siitä paikasta, missä me asumme.” Ja kolme päivää myöhemmin eräs poika Kentuckysta ajoi siitä lävitse moottoripyörällä, ja Daavid oli menossa kujaa alas ja loukkasi oikean puolensa ja repi vaatteensa, aivan niin kuin Joseph oli sen nähnyt.

23     Kun vihin hänet Herralle, oli siellä tuona aamuna monia pieni lapsia äiteineen alttarin ympärillä. Kun nostin Josephin käsivarsilleni, niin ajattelematta mitä olin sanomassa, minä sanoin: “Joseph, poikani, sinä olet profeetta.” Ja se on joka tapauksessa rukoukseni, ja uskon, että se on oleva niin jonakin päivänä; että Jumala ottaisi kaiken, mitä Hän koskaan on antanut minulle, ja kaksinkertaisesti kaksinkertaistaisi sen, ja panisi tuon pojan päälle, niin että sitten, kun minä lähden, hän ottaisi paikkani.

24     Billy on ollut kumppanini. Minä olen kasvattanut hänet; hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan vain kahdeksantoista kuukauden ikäinen; ja minä olen ollut hänelle sekä isä että äiti. Mutta näyttää siltä, ettei hänellä ole kutsumusta olla saarnaaja. Hän on ujo, ja niin edelleen, melko paljon niin kuin äitinsä, ujo. Mutta hän on ollut suuri apu minulle mukanani kokouksissa, koska olen vienyt hänet sinne, luottanut häneen ja antanut hänelle vastuunalaisen tehtävän. Katsokaahan, tuo rukouskorteista huolehtiminen on vastuunalainen tehtävä. Joku voi yrittää käyttää sitä hyväkseen ja sanoa… Eräs mies kerran sanoi: “Minä annan sinulle viisisataa dollaria, jos järjestät niin, että vaimoni pääsee puhujanlavalle.” Mitä jos se tapahtuisi? Mitä silloin Pyhä Henki sanoisi? Billy tietää tarpeeksi ollakseen koskaan yrittämättä sitä. Hän tietää, että saisin sen selville heti, kun henkilö pääsisi puhujanlavalle, että Herra tulisi paljastamaan sen. Niinpä sitten, hän, ei koskaan tekisi sitä. Niin me sitten olemme kaikki kiitollisia teille.

25     Ja sitten auditorion huoltajalle, tälle herrasmiehelle, joka auttaa meitä siellä portilla, ja uskon, että hän on jonkinlainen talonmies täällä, tai jotakin sellaista, tai portinvartija. Ja kaikille ihmisille, jotka ovat antaneet käyttöömme tämän hienon auditorion, en yksinkertaisesti voi kiittää tarpeeksi. Minä varmasti arvostan sitä, ja kaikkia, jotka ovat auttaneet jollakin tavalla, ja kaikkea mitä on tehty.

26     Nyt veli Borders sanoi minulle hetki sitten, että he ovat keränneet minulle rakkausuhrin. Minä arvostan sitä koko sydämestäni. Tulen käyttämään sen parhaan tietoni mukaan Jumalan Valtakunnan hyväksi. No niin, ei ole kysymys siitä, mitä me pidämme täällä, että se olisi hyödyksi, vaan siitä, mitä me lähetämme eteenpäin. Ja olen varma, että Jumala lukee sen teidän tilillenne tulevassa Kuningaskunnassa.

27     Nyt, minulla ei ole mitään radio-ohjelmaa. Minulla ei ole mitään mitä myydä. Mutta, jos koskaan tarvitsette, että nenäliinan tai jonkin ylitse rukoiltaisiin, niin kirjoittakaa minulle osoitteeseen Post Office Box 325, Jeffersonville, Indiana. Tulen tekemään sen henkilökohtaisesti ja lähettämään takaisin teille. Minä uskon siihen palvelustehtävään. Ja sitten, jos milloinkaan haluatte soittaa minulle, niin numero Butler 2-1519 löytää minut Jeffersonvillessä Indianassa. [Numero 282-1519 ei ole käytössä nyt.] Ja jos ette voi muistaa sitä, kysykää minua Jeffersonvillen keskuksesta, ja he yhdistävät sen minulle. Minä en nyt tee sitä saadakseni teidän osoitteitanne, koska minun on vaikeata saada ketään vastaamaan kirjeisiin puolestani, ja niin edelleen. Ja minä en paljonkaan… Se kyllä käy päinsä, minä uskon näihin ohjelmiin. Olkoon se mitä tahansa, mikä vain auttaa Jumalaa.

28     Mutta, tiedättekö, minä tunnen tällä tavalla, että seurakunnan jäsen, heidän ensimmäinen velvollisuutensa on kymmenyksillään ja uhreillaan kannattaa seurakuntaansa. Jos olette näiden hienojen seurakuntien jäseniä, jotka ovat edustettuna täällä, niin kannattakaa seurakuntaanne. Se on teidän ensimmäinen velvollisuutenne Jumalalle. “Tuokaa kymmenyksenne ja uhrinne varastohuoneeseen.” Ja varastohuone, sen te varmasti tiedätte, mikä se on, siitä te saatte ruokanne. Niinpä, se on se, mistä te saatte hengellisen ruokanne, ja teidän velvoituksenne on seurakunnallenne, eikä minun kaltaiselleni evankelistalle.

29     Se on kerätty jossakin kokousten yhteydessä, kun meillä on tämän kaltaisia kampanjoita, jos teillä on jotakin ylimääräistä auttaaksenne kannattamaan sitä, niin se pitää huolen minusta. Ja kiitän teitä oikein paljon. Ja joka kerta, kun tarvitsette rukousliinaa tai jotakin sen kaltaista, se on ehdottomasti ilmainen. Me emme halua siitä yhtään mitään…

30     Ja meidän kirjamme, ja niin edelleen, kun me myymme niitä, ne ovat… Meidän täytyy ostaa ne neljäkymmentä prosenttia vähemmällä kuin se, mitä me saamme niistä, ja sitten me… Sitä kautta tulee paljon tappiota niistä, ja sitten sen lisäksi ovat kuljetuskustannukset, ja sitten ne on vielä kuljetettava tänne ja myytävä. Te ette voisi saada edes omianne niistä, vaikka täytyisi, näettehän. Mutta me teemme sen vain, koska teemme sen saadaksemme Sanoman teille, yrittäen saada teidät auttamaan itseänne; ja sitten kertoaksenne jollekin muulle ja antaaksenne sen edelleen heille. Sitä varten nämä asiat ovat, eikö niin? Kommunismi antaa kirjojaan ja kirjallisuuttaan ilmaiseksi, koska he ovat suuri hallintojärjestelmä. Minä olen vain yksi henkilö. Toivoisin, että minulla olisi rahaa vain sanoakseni, että “kaikki kirjat ja kaikki muu on ilmaista”, haluaisin tehdä sen. Mutta en voi tehdä sitä, minulla täytyy olla jotakin voidakseni painattaa, tai ostaa niitä lisää.

31     Herra siunatkoon teitä. Ja rukoilkaa puolestani, tahdotteko tehdä sen? Kun olen meren takana, ja noissa pimeissä paikoissa siellä, missä on noitatohtoreita joka suunnalla antamassa haasteen kaikelle, mitä sanotte, niin joskus se on vaikeata, kuumien vainon tuulten puhaltaessa, niin voisitteko panna minut rukouslistallenne ja silloin voisin muistaa, kun minun on kohdattava tuo noitatohtorien ja perkeleiden haaste ja muut asiat siellä ulkona kentällä, että San Josessa rukoillaan puolestani? Tahdotteko tehdä sen? Kohottakaa kätenne, jos tahdotte, ja sanokaa: “Minä tulen rukoilemaan puolestasi.” Kiitoksia. Kiitos teille veljeni. Kiitos teille. Olen tullut keskuuteenne ollakseni veljenne, ja auttaakseni tuomaan rauhan ja Kristuksen ja kaikkea, mikä on hyväksi teille. Rukoilkaa puolestani. Jos olen jättänyt jonkun mainitsematta, suokaa se minulle anteeksi, en tarkoita tehdä sitä. Mutta sydämelliset “kiitokset”, ja toivotan Jumalan siunausta jokaiselle teistä.

32     Me olemme lähdössä kotiin nyt, aivan heti. Minulla on siellä pienessä kirkossani noin kolmen päivän kokoukset, opettaakseni heille Pyhän Hengen kastetta, kielillä puhumisesta, uskovaisia seuraavista merkeistä ja ihmeistä, ja niin edelleen; ihmisille, jotka ovat siellä.

33     Minä uskon kaikkiin hengellisiin lahjoihin. Minä uskon koko Raamattuun. Minä olen helluntailainen päälaeltani jalkapohjiini asti, sisäpuolelta, ulkopuolelta, ympäri ja lävitse. Minä olen helluntailainen! Kyllä vaan! He sanovat: “Sinä sanoit olevasi ‘baptisti’.” Minä olen helluntailais-baptisti. Minä olen baptisti, jolla on helluntailais-siunaus. Niinpä minä olen… Minä rakastan Herraa Jeesusta.

34     Ja olin saarnaamassa… Tapasin täällä ulkopuolella joitakin ystäviä Arkansasista, ja puhuimme Arkansasista. Ja siellä Little Rockissa, yhtenä iltana kun… Ja siellä oli ollut eräs vanha nasarealaisveli, joka käveli kainalosauvojen avulla, ja hän oli vuosikausia myynyt lyijykyniä kadulla. Ja siellä hän oli seuraavana päivänä näiden vanhojen kainalosauvojen kanssa, kävellen ylös ja alas katua, ylistäen Jumalaa. Tuona iltana hän oli… Robinson Memorial Auditorium, te ihmiset Little Rockin ympäristöstä tiedätte, missä se on. Ja hän kohotti kätensä ylös ja sanoi: “Hetkinen vain, veli Branham, haluan kysyä sinulta jotakin.” Minä sanoin: “Niin, mitä se on?”

35     Ja hän sanoi: “Tiedätkö, kun kuulin sinun saarnaavan, olin varma, että olit nasarealainen.” Koska hän oli sellainen. Hän sanoi: “Olin varma, että olit nasarealainen, koska saarnasit kuin nasarealainen.” Ja hän sanoi: “Sitten kuulin sinun sanovan, että tuohon aikaan olit baptistikirkon jäsen.” Ja hän sanoi: “Lähes kaikki kuulijasi ovat helluntailaisia.” Hän sanoi: “En käsitä sitä.”

36     Minä sanoin: “Mutta sehän on helppoa. Minä olen helluntailais- nasarealainen baptisti.” Niinpä sitä se on. Koko asia on tämä: me olemme yksi, Kristuksessa Jeesuksessa, yhteen sidotut Hänen rakkautensa kallioilla.

37     Rukoilkaamme nyt ennen kuin avaamme Sanan. Me emme nyt halua pitää teitä liian pitkään, ettette myöhästy oman seurakuntanne kokouksesta tänä iltana. Mutta pyytäkäämme nyt Jumalaa tulemaan ja siunaamaan meitä, ylenpalttisen runsaasti. Kuinka monella on nyt joku pyyntö, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Herra Jumala, muista minua, olen tarpeessa tänä päivänä.” Jumala olkoon kanssanne.

38     Taivaallinen Isä, kun me jälleen kerran lähestymme Sinun Pyhää Läsnäoloasi, niin meistä ei tunnu vain siltä kuin haluaisimme riisua kenkämme, vaan me otamme sydämemme ulos ja laskemme sen Sinun eteesi, Isä. Me kiitämme Sinua kaikesta, mitä olet tehnyt tässä suuressa kampanjassa. Me käsitämme, Herra, että suuruus ei merkitse lukumäärää. Suuruus on Sinun Läsnäolosi. Sillä oli kirjoitettu koskien tulevaa Messiasta, että “kaikki korkeat paikat alennettaisiin ja matalat paikat korotettaisiin; puut taputtaisivat käsiään ja vuoret hyppisivät kuin pienet oinaat.” Ja ihmiset voivat järjellään ajatella sitä, kuinka suuri aika se tulisi olemaan, kun tuliset vaunut tulisivat alas taivaasta, tuoden Messiaan. Mutta kuinka se tapahtuikaan? Siellä joku karkean näköinen saarnaaja tuli jostakin Juudean erämaasta, ei edes sananpalvelijan tavalla pukeutuneena; palanen nahkaa ympärilleen kiedottuna, vaatetuksenaan; hiukset rehottaen ja partaisin kasvoin; saarnaten, ei jossakin kirkossa, vaan Jordanin rannoilla, huutaen: “Tehkää parannus, sillä Taivaan Valtakunta on käsillä!” Alas mutaista rantaa seuraten tulivat galilealaisen kirvesmiehen askeleet, joka käveli veteen, ja Jumala niin tunnisti sen ja kunnioitti sitä, että Hän avasi Taivaat, ja he näkivät Pyhän Hengen laskeutuvan kuin kyyhkysen Hänen päälleen. Se oli suurta. Se, mitä ihmiset joskus kutsuvat “suureksi”, on hullutusta Sinun silmissäsi, Herra. Mutta se, mitä ihmiset kutsuvat “hullutukseksi”, on suurta Sinun silmissäsi.

39     Me olemme nyt niin iloiset siitä, että suuri asia on tapahtunut San Josessa. Täällä istuu saarnaajia joista jotkut kuuluvat Assemblies of God helluntailaisiin, jotkut heistä kuuluvat Church of God -seurakuntaan, Itsenäisiin helluntailaisiin, Yhdistyneisiin helluntailaisiin ja muihin eri ryhmiin. Ja täällä me seisomme heidän välillään, kuulumatta mihinkään organisaatioon, vaan yrittäen seistä välillä, puhuen kaikille. Ja me olemme yksi Sinussa; yksi sydän, yksi mieli, yhdessä paikassa. Mikä aika Pyhän Hengen uusia jotakin! Suo se, Herra. Ole Sinä kanssamme, Herra. Siunaa jokaista edustettuna olevaa kirkkokuntaa täällä. Suo se, Isä. Kaikkia näitä hienoja sananpalvelijoita, kasvakoon heidän seurakuntansa ja menestyköön, Herra. Voikoon sairaat parantua, sokeat nähdä, kuurot kuulla, syntiset pelastua ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Voikoon sellainen herätys murtautua esiin tällä seudulla, että se tulee ravistelemaan koko länsirannikkoa. Suo se, Herra. Tulkoon sellainen into veljien keskuuteen, etteivät he yksinkertaisesti voi levätä; yhden sytyttäessä toisen, ja jokaisen seurakunnan mennessä eteenpäin yhtenä yksikkönä, ollen yhdessä toistensa kanssa, murtaen leipää talosta taloon, sydämen yksinkertaisuudessa. Suo se, Herra. Lähetä se herätys, jota me odotamme.

40     Siunaa seurakuntaa, kun he tänään iltapäivällä odottavat parantumistaan ja monet pelastumistaan. Ja auta minua, oi Jumala, lukiessani Sinun pyhistä Sanoistasi. Voikoon Pyhä Henki ottaa sen, mikä on Sinun, Herra, ja tuoda sen sydämillemme. Ja sitten käytä minua, Herra, antamaan tyydyttävän osan Sinun Sanastasi jokaiselle nälkäiselle sydämelle. Kuule minua, minä rukoilen, Isä, Jeesuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen.

41     Joku juuri antoi minulle pienen paperilappusen ja sanoi: “Veli Baxter, Kanadasta, lähettää sinulle terveisensä, ja hän on nyt täällä Kaliforniassa, pitämässä kokouksia Concordissa. “Jumala siunatkoon veli Baxteria. George Patterson, oletko sinä täällä? George Patterson, oletko rakennuksessa? Jos olet, vie terveiseni… Jumala siunatkoon sinua, veli Patterson; vie terveiseni veli Baxterille, tuolle hienolle miehelle. Ja, jos joku teistä sieltäpäin haluaa kuulla saarnan miehen saarnaamana, joka tietää kuinka tehdä sen, menkää kuulemaan häntä, jos satutte olemaan lähistöllä; hän on todella ihmeellinen saarnaaja. Me olimme yhdessä monia, monia vuosia. Rakkauteni veli Baxteria kohtaan ei ole koskaan kuollut, eikä koskaan tule kuolemaan. Hänellä on suuri seurakunta Kanadassa. Hän ei voinut olla enää kanssani, seurakuntansa kysynnän tähden.

42     Minä tiedän mitä se on. Jopa tabernaakkelini tänä päivänä, josta minun säätiöni… Nyt niille ihmisille, jotka lähettävät lahjoituksia tälle säätiölle, lähetetään paluupostissa hallituksen antama numero, ja te saatte vähentää verotuksessa kaiken mitä lähetätte tälle säätiölle. Se on voittoa tavoittelematon säätiö, ja sitä kutsutaan nimellä “Branham Tabernacle.” Ja tiedän noiden luotettujen painostavan minua sanoen: “Rakentakaamme suuri tabernaakkeli, ja sitten sinä pysyt täällä, ja tulkoon ihmiset sinun tykösi.” Se kuulostaa hyvältä, mutta se ei ole Jumalan tahto minua varten. On joitakin ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi rahaa tulla luokseni, ja minun täytyy mennä heidän luokseen. Näettekö? Niinpä tiedän, mitä se on, kun teitä painostetaan.

43     Ja veli Baxter sai sen ylleen, joten hänen täytyi jättää kampanjointi ja mennä seurakuntaansa. Herra siunatkoon veli Baxteria. Vie hänelle terveiset henkilökohtaisesti, minun puolestani, tahtoisitko tehdä sen veli.

44     Menkäämme nyt Kirjoituksiin noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi, lukeaksemme hieman Sanasta, joka ei koskaan petä. Ja te kaikki ihmiset täällä, jotka olette sairaita ja tarvitsette jotakin, antakaa vain itsenne mennä suoraan Sanaan. Aikomukseni oli saarnata tänä iltapäivänä aiheesta Niin kuin kotka sekoittaa pesänsä, mutta sain tietää, että pojilla on se täällä ja he ovat myyneet sitä ihmisille kirjan muodossa. Ja sitten, koska kurkkuni on vähän käheä, otin erään toisen tekstin. Ja uskon nyt maininneeni kaiken, mitä minun pitikin mainita. Hyvä on. Menkäämme pyhän Johanneksen 14. lukuun Kirjoituksen lukuamme varten. Ja kuunnelkaa tarkasti, kun luemme kahdeksan ensimmäistä jaetta Johanneksen 14. luvusta.

Älköön teidän sydämenne olko vaivaantunut: te uskotte Jumalaan, uskokaa myös minuun.

Minun Isäni talossa on monia asumuksia: jos se ei olisi niin, minä olisin sanonut sen teille. Minä menen valmistamaan paikan teitä varten.

Ja, jos minä menen ja valmistan paikan teitä varten, minä tulen uudestaan, ja vastaanotan teidät luokseni; että missä minä olen, siellä te myös voitte olla.

…minne minä menen te tiedätte, ja tien te tiedätte.

Tuomas sanoi hänelle: Herra, me emme tiedä, minne sinä menet; ja kuinka me voimme tietää tien?

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus, ja elämä: kukaan ei tule Isän tykö, kuin minun kauttani.

Jos te olisitte tunteneet minut, teidän olisi pitänyt tuntea myös minun Isäni: ja tästä lähin te tunnette hänet, ja olette nähneet hänet.

Filippus sanoi hänelle: Herra, näytä meille Isä, ja se riittää meille; (toisin sanoen “tyydyttää meidät.”)

45     Se on nyt se, mistä haluan puhua tänä iltapäivänä. Siitä asti, kun inhimillisiä olentoja on ollut, on ihmissydämen kaipaus aina ollut nähdä Jumala. Ja haluan ottaa neljä tapaa, tänä iltapäivänä, ja näyttää teille Jumalan. Ensimmäiseksi haluan ottaa, Jumalan maailmankaikkeudessansa, Jumala Sanassansa, Jumala Pojassansa ja Jumala kansassansa. Ja me voisimme ottaa sen monella muullakin tavalla. Mutta haluaisin nyt puhua noista neljästä aiheesta, me tulemme katsomaan sitä neljällä erilaisella tuvalla, nähdäksemme voimmeko nähdä Jumalan. No niin, täällä ei ole yhtään henkilöä, joka ei rakastaisi nähdä Häntä. Ettekö te rakastaisikin nähdä Häntä? Minä haluaisin nähdä Hänet. Niinpä, jos Hän on Jumala, jonka me tiedämme Hänen olevan, niin miksi me sitten emme voi nähdä Häntä?

46     Job, joka on Raamatun vanhin Kirja, hän erään kerran sanoi jotakin tähän tapaan: “Jos vain tietäisin, missä Hän asuu, menisin ja kolkuttaisin Hänen ovellensa. Ja haluaisin puhua Hänelle.” Ja hän pääsi puhumaan Jumalalle. Jumala sanoi hänelle, että hän vyöttäisi itsensä kuin mies, sillä Hän tulisi puhumaan hänelle. Ja Hän tuli alas pyörretuulessa ja puhui Jobille.

47     Se muistuttaa minua eräästä tapauksesta siellä lähellä paikkaa, jossa asumme. Me asuimme Ohio-virran rannalla. Ja siellä oli eräs pieni poika, joka kävi eräässä tietyssä pyhäkoulussa, meidän seutumme baptistien pyhäkoulussa, ja hän oli hyvin innostunut. Eräänä päivänä hän kysyi äidiltään: “Jos tämä suuri Henkilö, jota kutsutaan Jumalaksi, ja jota me menemme kirkkoon palvomaan, jos Hän on niin suuri Henkilö, niin mahtaisitkohan sinä antaa minun nähdä Hänet? Minä haluaisin nähdä Hänet.”

48     “Oi”, äiti sanoi nuorimmalleen, “sinun täytyy kysyä sitä pyhäkoulunopettajaltasi, äiti ei kykene vastaamaan siihen.”

49     Niinpä hän pyhäkoulussa puhui asiasta tälle opettajalle, ja tämä sanoi: “Minä myöskään en kykene vastaamaan siihen, joten sinun on parasta kysyä pastorilta.”

50     Ja saarnan jälkeen he kysyivät asiaa pastorilta. Ja pastori sanoi: “Ei, poikaseni”, hän sanoi, “kukaan ei voi nähdä Jumalaa.” Hän sanoi: “Jumala on aivan kuin ilmaa, etkä sinä voi nähdä Häntä.” Ja se tietenkään ei tyydyttänyt tuota pikkumiestä.

51     Ja hänellä oli tapana seurustella erään vanhan miehen kanssa Ohio-joella. Ja tämä oli vanha tyypillinen kalastaja, harmaantuvine partoineen, noin kuusikymmentäviisi- tai seitsemänkymmentävuotias, joka eli siellä pienessä hökkeliveneessä. Ja minä olen itsekin kalastanut hänen kanssaan, ja meillä oli tapana mennä saarten ympäri, kalastaa ja asettaa laskinkoukkuja. Niinpä tämä pikkumies oli hänen kanssaan yhtenä päivänä siellä virralla. Ja matkalla takaisin, tuli myrsky ja heidän piti kiireesti mennä rantaan, ja vetää tuo pieni vene maalle, koska aallokko nousi niin hirvittävän suureksi ja vaahtopäiseksi, että se olisi kaatanut nurin tuon pienen veneen. Niinpä sen jälkeen, kun myrsky oli ohitse, ja he tulivat esiin puiden takaa, he työnsivät tuon pienen veneen irti rannasta ja lähtivät virran mukana, ja siinä kohden Ohio-joki on noin mailin levyinen. He lähtivät ajautumaan alas virtaa, vanhan kalastajan soutaessa.

52     Ja, sillä aikaa, kun he olivat lymynneet siellä puun takana, tuo vanha kalastaja oli kertonut tälle pienelle pojalle, (tämän kysyttyä sitä häneltä), miksi hän ei ollut naimisissa ja miksi hänellä ei ollut ketään huolehtimassa hänestä. Ja hän sanoi: ”Oi, poikaseni, on Joku, joka pitää huolen minusta. Ja syy, miksi en ole naimisissa, on se, että vaimoni on Taivaassa, odottaen minua.” Ja niin hän jatkoi kertomusta.

53     Ja heidän mennessään alas virtaa itää kohden tuossa pikkuveneessä, olivat tämän vanhan kalastajan kasvot ylävirtaa, länttä kohden, oli iltapäivä ja aurinko oli laskemassa. Ja sateen jälkeen tuli esiin sateenkaari.

54     Ja, oi, mielestäni mitä kaunein hetki! Kun sade on pessyt kaiken lian pois puista, ja ne näyttävät kauniin vihreiltä alkuperäisissä väreissään. Kaikki kukat ovat kauniita, ja ilmakehä on kirkas ja tuoksuu ruusulta. Se on kaikkein kauneimmillaan sateen jälkeen.

55     Mielestäni se muistuttaa minua ajasta herätyksen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut ja pessyt kaiken pölyn pois ja on tehnyt suloisiksi meidät jälleen Herran edessä. Vain seistä Herran Läsnäolossa… Kuten minä tänä iltapäivänä, vain kylpien täällä Herran Jeesuksen Läsnäolossa. Pyhän Hengen ottaessa kaikki epäilykset, pelot ja muut asiat pois meistä, ja me seisomme yhdessä, sen jälkeen, kun sade Taivaasta on täyttänyt sielumme.

56     Kun tämä kalastaja alkoi soutaa, huomasi tämä pikkumies kyynelten alkavan valua alas vanhan kalastajan kasvoilta. Ja hän kääntyi katsomaan nähdäkseen, mitä hän katsoi, ja siellä oli sateenkaari yli taivaan. Niinpä tämä pikkumies, joka istui siellä perässä, innostui, ja hän nousi ylös, juoksi ja lankesi tämän vanhan kalastajan syliin. Ja hän sanoi: “Haluan kysyä sinulta jotakin, johon äitini, pyhäkoulun opettajani, eikä pastorini osaa vastata minulle.”

57     Ja vanha kalastaja lakkasi soutamasta ja sanoi: “Mitä se on, poikaseni?”

58     Hän sanoi: “Huomasin sinun katselevan tuota sateenkaarta.” Hän sanoi: “Ja he kertovat minulle, että Jumala on pannut sen sinne ylös.”

Hän sanoi: “Se on totta, poikani.”

Hän sanoi: “Jos Jumala on niin suuri, voiko kukaan nähdä Häntä?”

59     Ja tuo vanha kalastaja piti tuota pientä poikaa rintaansa vasten ja sanoi: “Olkoot siunaukset ylläsi, poikani! Salli minun kertoa sinulle jotakin. Kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, on ollut Jumala.”

60     Siellä oli niin paljon Jumalaa sisäpuolella, kunnes hän voi nähdä Hänet ulkopuolellakin. No niin, ainoa tapa, miten koskaan kykenette näkemään Jumalan, on saada Hänet ensin sisäpuolellenne, ja antaa Hänen katsoa silmienne lävitse, ja Hän tulee ilmoittamaan itsensä.

61     Tietenkin, Jumala on maailmankaikkeudessansa. Kukaan oikeassa mielentilassaan ei voisi ajatella… Menkää tänne Mount Palomarille täällä Los Angelesissa, tai jonnekin muualle, ja katsokaa sitä, noita valokuvia, jotka on otettu siellä. Ja sieltä, tuosta suuresta tähtitornista, te voitte nähdä sadan kahdenkymmenen miljoonan valovuoden päähän. Muuttakaa se maileiksi, niin näette missä olisitte. Tehän voisitte kirjoittaa rivin yhdeksikköjä tämän kaupungin ympäri, eikä se vielä ilmoittaisi sitä maileina. Sen takana siellä on yhä aurinkokuntia, kauempana kuin se. Ja, kun sitä katsoo, on vain yksi asia, jonka voitte tehdä, se on kohottaa kätenne ja laulaa: “Kuinka Suuri Sinä oletkaan! Kuinka Suuri Sinä oletkaan!” Jokaisen taivaankappaleen kiertäessä rataansa niin täydellisesti, kunnes he voivat sanoa auringon ja kuun pimennykset minuutilleen kaksikymmentä vuotta etukäteen. Jumalan niin täydellisesti ajoittamina!

62     Ja sitten, jos panette merkille, kuinka Jumala luonnossa liikkuu maailmankaikkeutensa keskellä. Kuinka maailma on hieman kallellaan, tuomaan kuuma ja kylmä ilma yhteen, aikaansaamaan sateen kasvattamaan teille satonne. Kuinka Jumala elääkään maailmankaikkeudessansa! Uskotteko sitä? Varmasti Hän elää.

63     Ja jonkin aikaa sitten keskustelin erään henkilön kanssa aiheesta Jumala. Se oli siellä Kentuckyssa. Ja hän sanoi minulle… Hän oli jumalankieltäjä. Herra Wood ja minä olimme olleet metsästämässä oravia ja me menimme kysymään häneltä voisimmeko metsästää hänen maallaan. Ja hän antoi luvan.

64     Veli Wood sanoi: “Minä ja pastorini haluamme mennä metsästämään.”

65     Hän sanoi: “Wood, tarkoitatko, että olet vajonnut niin alas, että sinun täytyy kuljettaa saarnaajaa mukanasi koko ajan?”

66     Ja hän sanoi: “Ei, tämä on vain pastorini. Hän pitää metsästämisestä.”

67     Olin ollut leiriytyneenä ulos noin kaksi viikkoa ja partani oli noin puolen tuuman pituinen; ja olin niin likainen kuin vain voi olla maassa makaamisesta ja leirielämästä. Minä olin siellä ulkona lepäämässä. Se on minun tapani levätä, koska löysin Jumalan luonnossa. Se oli ensimmäinen Raamattuni, Jumala luonnossansa, maailmankaikkeudessaan.

68     Ja hän sanoi: “No niin, ei kai siinä ole mitään vikaa seurustella saarnaajien kanssa.” Hän sanoi: “Mutta tiedätkö, minulla on omat ajatukseni noista asioista.” Hän sanoi: “Minä en usko minkään kaltaiseen uskontoon.” Ja siellä oli eräs toinen mies istumassa hänen kanssaan. Ja me jatkoimme keskustelua uskonnosta, (he jatkoivat), hetken. Ja minä vain seisoin siellä, syöden omenaa, jonka olin nostanut maasta.

69     Ja häntä, tätä vanhaa miestä pidettiin jumalankieltäjänä ja hän sanoi: “Olen usein ihmetellyt erästä asiaa, ja haluaisin tavata erään saarnaajan.” Ja hän sanoi: “Hänet, joka oli kerran täällä Actonissa.” Hän sanoi: “Tiedätkö, tuo vanha sisar, joka asuu täällä mäen päällä; en voi juuri nyt muistaa hänen nimeään.” Hän sanoi: “Tuo mies seisoi siellä metodistien leirintäalueella”, metodistikirkon tukemana. Se on outoa, mutta se tapahtui. Ja me olimme pitämässä parantamiskampanjaa.

70     No niin, teidän metodistien tulisi uskoa siihen. John Wesley uskoi siihen. Varmasti hän uskoi. Kaikki aikaisemmat uskonpuhdistajat uskoivat Jumalalliseen parantamiseen.

71     Ja hän sanoi: “Seisten siellä kokouksessa tuona iltana, tämä mies puhui tämän vanhan naisen sisarelle, joka asuu täällä. Jonka puolesta vaimoni, minä ja hänen miehensä teimme kaiken minkä voimme, (hänellä oli syöpä niin pitkällä, että lääkärit olivat luopuneet hänestä viikkoja aikaisemmin), ja tuona aamuna me olimme panneet hänen alleen  alusastian vuoteeseen.” Hän sanoi: “Hän oli niin huonossa kunnossa!’” Ja hän sanoi: “Hänen sisarensa oli siellä kokouksessa. Ja tämä saarnaaja kutsui tätä naista nimeltä ja käski häntä tulemaan tänne ja laskemaan nenäliinan tämän syöpää sairastavan sisarensa päälle. Ja hän teki sen tuona yönä. Ja seuraavana aamuna tämä söi kinkkua ja munia ja paistettua omenapiirakkaa aamiaiseksi.” Hän sanoi: “Jonakin päivänä haluaisin tavata tuon saarnaajan.” Minä vain seisoin siellä.

Ja minä kysyin: “Tuntisitko tuon saarnaajan?”

72     Hän sanoi: “Ei, en tunne häntä.” Ja veli Wood katsoi minua ja iski silmää.

73     Ja minä sanoin: “Tarkoitatko sanoa minulle, että et usko, että on olemassa Jumala?” Hän sanoi: “Minä en usko ennen kuin voin nähdä.”

Minä sanoin: “Kuinka vanha on tuo omenapuu?”

“Oi”, hän sanoi, “minä istutin sen noin neljäkymmentä vuotta sitten.”

74     Minä sanoin: “On vasta syyskuun alku, eikä meillä vielä ole ollut mitään kylmiä ilmoja. Mutta kerrohan minulle, mikä on se, joka puhuu, se Älykkyys, joka puhuu tuolle puulle ja saa sen mahlan menemään alas juuriin ja kätkeytymään talveksi? Kaada vettä tolpan päähän ja katso tekeekö se sitä, tai aseta astiallinen vettä sen päähän ja katso, josko se menee alas ja kätkeytyy maahan, paetakseen kylmää. Jos se ei tekisi sitä, tappaisi kylmä ilma tuon puun välittömästi. Mutta joku Älykkyys saa mahlan menemään maahan, pois tuosta puusta, ja pitää sen lämpimänä; se menee pois lehdistä, jotka putoavat maahan ja se menee pois puusta. Ja seuraavana keväänä, ennen kuin ilmat ovat edes tasaantuneet, tulee mahla takaisin, tuoden mukanaan uuden elämän. Selitä se minulle. Kerro minulle mikä sen tekee?”

Hän sanoi: “En ole koskaan ajatellut sitä aikaisemmin.”

75     Minä sanoin: “Se on Jumala maailmankaikkeudessaan. Jumala ajoittaa kaiken täsmälleen oikein.”

Hän sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Minä sanoin: “Minä olen veli Branham.”

76     Hän sanoi: “Se oli tuon miehen nimi, joka oli siellä.” Minä sanoin: “Niin oli.”

77     Hän sanoi: “Kaiken parran kanssa ja oravan veren peittämänä, sinäkö?” Minä sanoin: “Sama se, minä olen tuo henkilö.” Hän sanoi: “Kuinka sinä tunsit tuon naisen?” Minä sanoin: “En tuntenut häntä.”

78     “Kuinka tiesit, että hän tulisi terveeksi?” Hän sanoi: “Hän juuri kulki tästä ohi, hetki sitten, kävellen miehensä kanssa.”

Minä sanoin: “Minä en tiennyt sitä.”

Hän kysyi: “Paransitko sinä hänet?”

79     Minä sanoin: “En. Jumala näytti sen minulle, Jumala paransi hänet, se oli Hänen hämmästyttävä armonsa!”

80     Hän oli syömässä omenaa ja puraisi siitä. Hän käänsi päänsä ja sanoi: “Voitte mennä metsästämään oravia.”

81     Katsoin, ja kyyneleet juoksivat hänen poskiltaan. Panin käsivarteni hänen ympärilleen, ja sanoin: “Veli, sinä uskot Häneen, etkö uskokin? “Hän nyökkäsi päätään, kääntyi ympäri ja käveli kanatarhaan. Oi, Jumala on maailmankaikkeudessansa!

82     Jokin aika sitten eräs jumalankieltäjä kulki yli maan, vuosia sitten, 40, 50, 60 vuotta sitten, tehden käännynnäisiä. Ja hän oli niin terävä-älyinen älykkyydessään, etteivät nykyaikaiset saarnaajat, älykkyydestä puheen ollen, kyenneet saamaan häntä kiinni mistään. Ja hän teki käännynnäisiä jumalankieltäjäopille. Ja kerran hänen terveytensä murtui; hän meni ylös Coloradoon, lähelle sitä karjatilaa, jossa minulla oli tapana paimentaa ja työskennellä. Hän oli siellä pitämässä lomaa. Mies, jonka tunnen, ja hänen isänsä olivat raivanneet polun sinne hänen pystyttää leirinsä. Ja yhtenä päivänä ollessaan tulossa pois sieltä, hän pysähtyi. Ja hän katsoi kallioita ja sanoi: “Mistä te olette tulleet? Kuinka olette tulleet sinne?” Ja tuulet alkoivat puhaltaa. Hän sanoi: “Olenko minä ollut väärässä koko ajan? Jos on olemassa Jumala, puhukoon Hän minulle!”

83     Siellä oli tuo jumalankieltäjä, jota saarnaajat eivätkä ketkään voineet vastustaa, hän oli niin viisas sanoissaan, että he pelkäsivät häntä. Mutta Raamattu sanoo: “Jos he vaikenevat, tulevat kivet välittömästi huutamaan.” Jumalalla on tiensä tehdä asioita. Kivet huusivat! Ja siellä polvillansa, kasvot maata vasten, hän luovutti epäuskon henkensä Jumalalle, ja hänestä tuli suloinen, nöyrä kristitty. “Jos he vaikenevat, luonto tulee huutamaan.”

84     Minä olen metsästäjä. Minä rakastan metsästämistä, koska metsistä löysin Jumalan ensin. Kun ensin halusin palvella Häntä, en tiennyt kuinka rukoilla. Ja meidän perheessämme ei koskaan käyty kirkossa; sukuni oli katolista. Irlantilaisia luonnoltaan, sekä isäni, että äitini; paitsi isoisäni oli intiaani. Ja sitten he… Minä en tiennyt kuinka rukoilla. Ja, kun halusin pelastua, niin tiedättekö, mitä ensin tein? Istuin alas ja kirjoitin Jumalalle kirjeen, ja kerroin Hänelle, että olin pahoillani siitä, mitä olin tehnyt, viedäkseni sen sinne ulos metsään, polulle, jossa minulle aina tuli omituinen tunne, kulkiessani näiden paikkojen ohi, ja kiinnittääkseni sen sinne puuhun, niin että Hän voisi lukea sen kulkiessani ohi, koska tiesin Hänen elävän jossakin siellä metsissä. Olin nähnyt liian monia asioita tapahtuvan; tiesin, että Hän eli jossakin. Ja minä ajattelin: “Hän, joka on aivan vapaa synnistä, olisi jossakin paikassa ulkona, jossa olisi puhdasta, ja jossa ei ollut ihmisiä.” Saatoin löytää Hänet sieltä paremmin kuin näistä paikoista, jotka ihmiset ovat niin saastuttaneet. Opin tuntemaan ensimmäisen Raamattuni luonnosta.

85     Tai, te voitte ottaa nämä pienet ankat. Ne tulevat täältä etelästä ja lentävät sinne kauas Kanadaan ja pesivät siellä. Ne munivat munansa, ja pienet ankat syntyvät siellä. Se tapahtuu keväällä, ja koko tuon kesän ne kasvavat ja syövät siellä. Ja, kun talvi tulee, kun kylmä tuuli ensimmäistä kertaa puhaltaa noilta lumisilta vuorilta ja pyyhkäisee yli tuon preeriaseudun, jossa järvet ovat; ja kun tuo ensimmäinen kylmä tuuli puhaltaa jäätävänä, jossakin tuossa lammella olevassa ankkajoukossa on pieni johtaja, pieni urosankka. Hän ui suoraan sinne lammen keskelle, nostaa pienen nokkansa ilmaan ja töräyttää neljä tai viisi kertaa, ja jokainen lammella oleva ankka tulee sen tykö. Se on kasvanut siellä, eikä ole koskaan ollut poissa tuolta lammelta; se syntyi siellä tuona keväänä. Se nousee sieltä ilmaan ja lentää niin suoraan Louisianan riisipelloille, kuin vain lentää voi; ilman minkäänlaista kompassia. He kutsuvat sitä “vaistoksi”.

86     Olen usein ajatellut, että jos Jumala antaa ankalle tarpeeksi järkeä mitä kutsutaan “vaistoksi”, johtamaan sen pois vaikeuksista, niin mitä Hänen tulisikaan tehdä seurakunnalle, joka on syntynyt uudestaan ja on täynnä Pyhää Henkeä? Mitä Hänen tulisikaan tehdä? Sillä ei ole mitään kompassia, mutta se on syntynyt johtajaksi! Ankat tuntevat johtajansa, mutta seurakunta ei tunne. Pyhä Henki on meidän Johtajamme, Hän on meidän Opettajamme, Hän johtaa meidät Totuuteen, Elämään. Ankat tuntevat omansa, mutta joskus näyttää siltä, ettei meillä ole niin paljon älyä kuin ankalla. Koska se haluaa pitää sen osan, mitä sille on annettu. Mutta me yritämme suunnitella jotakin erilaista. Sen saa aikaan älykkyys, te menette pois Jumalan suuresta maailmankaikkeudesta.

87     Kerronpa teille, mitä voitte tehdä, jotkut teistä ihmisistä, jotka tulette kylmiltä seuduilta. Kun te näette vanhan emakkosian menevän kukkulan pohjoispuolelle ja tuovan sieltä maissinolkia ja valmistaa niistä makuupaikan eteläpuolelle mäkeä, niin, jos te tuona iltana kuuntelette uutisia, ja uutisissa sanotaan, että “huomenna tulee olemaan kaunis ilma”, niin älkää kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä he sanovat. Tuo vanha emakkosika tietää ilmoista enemmän kuin uutiset koskaan tietävät. Niin se on tarkalleen, se meni eteläpuolelle, koska siellä on oleva lämpimämpää.

88     Kun te menette metsästämään kaneja ja näette niiden istuvan siellä pensaikoissa tällä tavalla, niin voitte odottaa kylmää ilmaa! Ja jos näette niiden menevän maissipeltoon, on tulossa sade.

89     Ainoastaan tarkatkaa Jumalaa, Hän liikkuu, oi, niin ihmeellisellä tavalla! Kuinka ihmeellinen Hän onkaan! Jos vain avaatte silmänne, voitte nähdä Hänet kaikkialla ympärillänne. Hän liikkuu maailmankaikkeudessansa, kaikkialla. Tarkatkaa Häntä auringonlaskussa. Tarkatkaa Häntä auringonnousussa. Tarkatkaa Häntä sateenkaaressa. Tarkatkaa Häntä kaikkialla. Te voitte nähdä Hänet, Hän ei ole teistä sen kauempana kuin oikea kätenne. Jumala on maailmankaikkeudessansa.

90     Joitakin vuosia sitten olin metsästämässä peuroja Coloradossa, missä tavallisesti metsästelen melko paljon. Oli aikainen syksy ja siellä vuorilla ei vielä ollut tarpeeksi lunta ajamaan niitä sieltä ylhäältä metsistä alas laaksoon. Niinpä Jeff ja minä… Hän oli riistanvartija, ja minä olin auttanut häntä siellä monina vuosina, ja autan yhä heitä siellä laskennassa. Ja me olimme ratsastaneet sinne ylös metsästämään, ja hän ja minä tulisimme eroamaan toisistamme kolmeksi tai neljäksi päiväksi. Hän kulkisi Troublesome-joen länsihaaraa ja minä metsästäisin joen itähaaralla. Ja, jos saisimme peuroja, ripustaisimme ne puihin, tietääksemme minne tuoda kuormahevoset, koska olimme liikkeellä vain satulahevosillamme.

91     Ja yhtenä päivänä olin siellä korkealla, olin liikkunut pitkän matkan satulahevoseni luota sinne ylös ja reunan ympäri. Ja niin myöhään syksyllä, aurinko voi paistaa ja, ennen kuin huomaattekaan, sataa vettä, sitten se selviää, ja sitten sataa lunta. Sää on hyvin vaihtelevaista. Ja minä olin metsästämässä siellä ylhäällä. Ja oli ollut melko kuivaa, ja kuulin salaman lyövän alas; katsoin, ja sieltä vuorten yli oli tulossa sade. Niinpä menin vain erään puun taakse suojaan, seistäkseni siellä kunnes myrsky oli ohi. Tuulet puhalsivat ja tuiversivat, ja seisoin siellä puiden takana, kunnes se oli ohitse. Kun se oli ohitse…

92     Olin seissyt siellä, ajatellen Jumalaa. Olin vasta muutamia vuosia pitänyt näitä kampanjoita. Ja minä ajattelin: “Kuinka suuri Jumala onkaan, ja kuinka ihmeellinen!” Minä sanoin: “Minun on täytynyt syntyä näitä paikkoja varten tänne metsiin, ollakseni yksinäni, poissa ihmisten ja väkijoukkojen luota, etäällä sairaista ja vaivatuista ja kaikesta, puhelinsoitoista ja ambulanssien huudoista.” Minä ajattelin: “Kuinka suloista ja rauhallista! Herra, salli minun pysyä täällä. Tätä varten minä olen syntynyt, tämä on luonteeni mukaista, tänne minä kuulun. Täällä on se, missä minä elän.” Ja minä ajattelin: “Hyvä on, jos en saa sitä tässä ajassa, saan sen Tuhatvuotisessa valtakunnassa, joten odotan vain tuota aikaa.”

93     Ja, kun myrsky lakkasi, kävelin esiin puun takaa. Ja kaukaa vuoren rinteeltä kuulin vanhan urospeuran kutsuvan myrskyn aikana hajonnutta laumaansa kokoon. Se alkoi kutsua kumppaniaan, aivan niin kuin Daavid sanoi Kirjoituksissa: “Kun syvyys huutaa Syvyydelle!” Jos on syvyys, joka huutaa, silloin jossakin täytyy olla Syvyys vastaamassa sille.

94     Ja silloin luontoni alkoi herätä sisimmässäni. “Tämä on paikka minua varten. Oi, se on minulle musiikkia!” Siellä kaukana vuoren takana vanha harmaasusi ulvoi, ja sen kumppani vastasi sille laaksosta. Oi! Se on, kun syvyys todella huutaa Syvyydelle; kun kuulee suden villin kutsun, lintujen ja villieläinten huudon. Minulle, se on Jumala! Voin kuulla Hänet karjansa ja eläintensä keskellä.

95     Tuuli puhalsi, ja satuin katsomaan taakseni missä… Oli tarpeeksi kylmää jäädyttämään veden ikivihreissä puissa. Aurinko tuli esiin lännessä, ja se oli kuin Jumalan silmä katsomassa sieltä lävitse, auringon laskiessa. Ja näin sen aikaansaavan sateenkaaren yli kanjonin. Ja aloin ajatella: “Siellä Hän on tuossa sateenkaaressa. Siellä Hän on tuossa peuran kutsussa. Siellä Hän on tuon suden kutsussa. Täällä Hän on näissä puissa. Voin kuulla Hänen äänensä kuiskivan. Siellä Hän on tuossa sateenkaaressa.”

96     Sillä: “Hän oli näöltään kuin jaspis- ja karneoli-kivi, sateenkaari päänsä päällä; Alfa, Omega, alku ja loppu; Hän, joka oli, joka on, ja on tuleva; Daavidin Juuri ja Jälkeläinen.” Ja sateenkaaressa, on seitsemän väriä, täydellisyys. Jumala on tehty täydelliseksi seitsemissä. Ja siellä Hän oli myös sateenkaaressa, liittona.

97     Minne tahansa katsottekin, te voitte nähdä Jumalan, jos vain katsotte Hänen luontoaan. Ja ollessani täynnä… Tulen kertomaan teille jotakin, ja silloin te tiedätte, että olen todellinen baptisti. Katsellessani sitä, tulin niin täyteen Pyhää Henkeä, että laskin aseeni puuta vasten ja juoksin puun ympäri niin lujaa kuin voin, potkaisten toisen jalkani ilmaan ja huutaen koko keuhkojeni voimalla: “Halleluja. Halleluja. Halleluja. Halleluja”, vain ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri, kunnes olin kaatua maahan; sitten pysähdyin ja heiluttelin käsiäni ylös-ja-alas siellä huutaen: “Kunnia, kunnia, kunnia, kunnia, kunnia. Halleluja, halleluja, halleluja, halleluja”, niin lujaa kuin vain osasin juosta. En osannut ajatella mitään muuta mitä sanoa. Sydämeni pulppusi yli.

98     Mitä se oli? Syvyys huutamassa Syvyydelle! Kuulin siellä Jumalan tavalla, jolla te ette ehkä kuule Häntä. Mutta minulle, Hän oli maailmankaikkeudessansa, vastaten: ”Minä olen luomakunnan Jumala. Minä valmistin kaiken omin käsin.”

99     Kyllä, jos joku olisi tullut sinne metsiin, he olisivat ajatelleet mielipuolen olevan siellä. Ympäri, ympäri, ympäri, ympäri ja ympäri tuota puuta minä menin ja minulla oli loistavaa aikaa! En pelännyt kuuliko sitä joku tai ei. Olin viidenkymmenen tai ainakin kolmenkymmenen mailin päässä ihmisistä, niin pitkälle kuin tiesin. Mutta ympäri ja ympäri tuota puuta minä menin, kiljuen.

100Miksi? Olin Jumalan tuomiokirkossa. Voin nähdä Hänet kaikkialla, auringon säteissä, jotka tulivat puiden välistä, siellä sateenkaaressa, suden ulvonnassa, peuran huudossa. Voin kuulla Hänet tuulissa. Oi, Hän on kaikkialla! Ylempänä lumen peittämissä huipuissa ja niiden varjoissa, jotka lankesivat metsien ylle. Oi, katsottepa minne tahansa, te näette Hänet. Hän on maailmankaikkeudessansa. Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.] Seisoin siellä vähän aikaa.

101Jonkin ajan kuluttua kuulin jonkin säkättävän: “Tsäkä, tsäkä, tsäkä, tsäkä. Tsäkä, tsäkä, tsäkä.” Ajattelin: “Mitähän tämä on?”

102Katsoin ympärilleni. Siellä oli jonkun aikaisemman myrskyn kaatamia puita ja pieni mäntyorava. En tiedä tiedättekö, mitä ne ovat. Kuinka monet tietävät, minkälainen mäntyorava on? Se on yksi meluisimmista pikku elävistä, mitä siellä on. Ja se hyppäsi erään vanhan kannon päähän siellä, ja toimi aivan kuin olisi aikeissa repiä minut pala siksi, vain säkättäen: “Tsäkä, tsäkä, tsäkä, tsäkä!” Se hyppi ylös ja alas, vavisten kauttaaltaan, niin lujaa kuin voi.

103Minä ajattelin: “Pikku kaveri, ei ole mitään tarvetta sinun kiihtyä niin kovasti. Ei sinulle kuitenkaan tulla tekemään mitään. Ja olinko se minä, joka pelotin sinua?” Ajattelin: “Ei sinun tulisi sitä pelätä. Minä vain ylistin Jumalaa, joka on tehnyt kummankin meistä.” Näettekö? “Ei ole mitään tarvetta sinun hermostua. Minä ylistin Häntä, joten älä sinä kiihdy sillä tavalla. Minä vain ylistin Jumalaa, ja sinun pitäisi tietää paremmin eikä huutaa minulle sillä tavalla. Älä keskeytä minua, kun huudan sillä tavalla, koska minulla silloin on hauskaa. Jätä minut rauhaan.”

104Ja sitten satuin huomaamaan, kuinka se kurkotteli päätään sivullepäin, katsoen sinne pensaaseen. Totesin ettei se haukkunutkaan minua. Myrsky oli pakottanut suuren kotkan sinne alas pensaaseen, ja se oli osunut siihen tuulen kaatamaan ryteikköön. Se oli suuri kotka, ja siksi tuo pieni mäntyorava oli niin kiihtynyt, ja se hyppäsi eräälle oksalle.

105Minä ajattelin: “Hetkinen vain, jotakin on nyt jossakin. Koska, minä olin palvomassa Jumalaa juostessani ympäri ja ympäri tätä puuta tässä. Ja näen Hänet kaikissa näissä eri asioissa luonnossa. Miksi Hän nyt keskeyttäisi minut tuon kaltaisen asian tähden?” No niin, siellä istui vanha kotka. Minä ihailen kotkaa. Mutta katsoin sitä ja ajattelin: “No niin, voisinko nähdä Jumalan siinä? Mikä se olisi?”

106Katsoin sitä. Sen suuria harmaan-näköisiä silmiä ja se seisoi siellä oksalla katsellen minua. Ja se katsoi oravaa ja sitten jälleen minua; sitten se katsoi oravaa ja katsoi minua. Minä sanoin: “Arvaan, että otat mittaa meistä.” Niinpä ajattelin: “Tiedätkö mitä? Voisin ampua sinut, jos tahtoisin. Katsoin sitä. Kiväärini nojasi puuta vasten. Minä sanoin: “Tiedätkö, että voisin ampua sinut, jos tahtoisin?” Eikä se kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se vain istui siellä.

107Minä ajattelin: “Oi, sen Jumala haluaa minun näkevän: ‘Älä ole peloissasi.’ Kotka on urhoollinen, se ei pelkää mitään. Se ei häpeä kertoa työnantajalleen, että on parantunut Jumalallisen parantamisen kautta. Häntä se ei vaivaa. Hän on voimakas. Hän ei pelkäisi todistaa siitä, jos hän on saanut Pyhän Hengen. Jos Se olisi kotkaa varten, se varmasti todistaisi Siitä; koska hän on urhoollinen, eikä hänellä ole mitään hävettävää.’”

108“Hyvä on”, minä ajattelin, “mikä tekee sinusta niin rohkean?” Sitten aloin panna merkille, kuinka se jatkoi siipiensä tunnustelua. Tehän tiedätte, kuinka ne liikuttelevat höyheniään edes takaisin, vetelevät siipisulkiaan Minä ajattelin: ”Oi, nyt minä ymmärrän. Jumala antoi sinulle kaksi siipeä. Ja sinä tiedät, että noiden kahden siiven avulla voit päästä puiden sekaan, ennen kuin edes saan kivääriä käteeni.” Sillä oli luottamus siihen, mitä Jumala oli sille antanut, noihin siipiin ja se tiesi, mitä nuo siivet voisivat tehdä sille.

109Kuinka erilaista se onkaan inhimillisen olennon kohdalla! Jumala antoi meille Pyhän Hengen, ja vieläkään me emme tiedä, mitä Se tekee meille. Oikein! Sitä ei voi rajoittaa, mitä Hän tekee. “Mitä tahansa asioita te haluatte, kun rukoilette, uskokaa saavanne sen, ja te saatte sen.” Tuo kotka voi luottaa Jumalan antamiin siipiinsä. Tiedättekö miksi? Uskon, että tuo kotka oli monta kertaa koetellut niitä. Hän tiesi mistä puhui. Ja meillä on Pyhä Henki emmekä ole koetelleet Sitä. Juuri siitä on kysymys. Näettekö, jos me vain antaisimme luonnon toimia itsessämme, niin kuin eläimet antavat! Varmasti, hän tietää, mistä ottaa kiinni ja mistä ei.

110Niinpä se tiesi välimatkan, jonka päässä seisoin kivääristäni, ja tiesi ehtivänsä puiden sekaan nopeammin, enkä minä näkisi sitä, joten se vain jatkoi noiden suurten siipiensä liikuttelua. Minä katselin sitä, ja sanoin: “Vanha poika, en minä sinua ammu, olen niin ylpeä sinusta!” Pidän siitä, kun näen jonkun, jolla on vähän selkärankaa seistä, kun he tietävät, mitä ovat tekemässä. Ettekö tekin pidä siitä, kun näette sellaista?

111Siksi pidän Helluntaiseurakunnasta. He eivät välitä, mitä maailma sanoo, kutsuu heitä “pyhiksi kieriskelijöiksi”, ja kaikkea muuta, he vain seisovat ja jatkavat ylistyksen huutamista Herralle kaikesta huolimatta. Minä pidän siitä. Varmasti, he seisovat sen rinnalla. Ei ole väliä kuka se on, pysykää siinä ja antakaa todistuksenne, antakaa kiitoksenne Jumalalle.

112Tarkkasin tätä vanhan kotkaa, tiedättehän, kun se liikehti hieman siellä. Ja satuin huomaamaan, ettei se tarkannut niinkään paljon minua, vaan se alkoi väsyä kuuntelemaan sitä, kuinka tuo orava kirosi sitä: “Tsäkä, tsäkä, tsäkä! Tsäkä, tsäkä, tsäkä!” Se katsoi sitä. Jonkin ajan kuluttua se alkoi harmittaa sitä, joten ainoa asia, mitä se teki oli, että se vain suoritti suuren hypyn sillä tavalla ja räpytti siipiään ehkä kahdesti, ja oli hävinnyt metsän taakse. Sitten se ei enää räpyttänyt enempää, se vain levitti siipensä. Ja joka kerta ilmavirran noustessa, se nousi sen mukana. Ja minä seisoin siellä katselemassa sitä. Joka kerta tuulen tullessa se nousi hieman korkeammalle; siipiään liikuttamatta, se vain nousi ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi, kunnes siitä tuli vain pieni piste.

113Seisoin siellä ja kyyneleet alkoivat valua alas poskiltani. Minä sanoin: “Oi Jumala, tämä on valtava paikka olla. Tämä on se, missä rakastan olla. Siellä Sinä olet tuossa kotkassa.”

114Näettekö, se teki vain yhden suuren hypyn ja luotti siipiinsä. Se ei  räpytellyt kokouksesta toiseen, eikä yhdestä seurakunnasta toiseen. Se vain räpäytti kerran ja asetti sitten siipensä Jumalan Voimaan, antaen Pyhän Hengen kuljettaa itseään eteenpäin ja ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi. Se jätti tämän pienen vanhan maahan sidotun säkättäjän, jolla ei ole siipiä eikä tiedä kuinka lentää. “Tsäkä, tsäkä! Ihmeiden päivät ovat ohitse, ei ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhä Henki, se oli menneitä päiviä varten.” Oi, säätäkää vain siipenne Jumalan Voimaan ja antakaa Pyhän Hengen nostaa itsenne sen yläpuolelle, ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi. Se ei enää voinut edes kuulla tuon maaoravan säkätystä, tai miksi haluatte häntä kutsua. Se väsyi tuohon säkättämiseen. Oi, jos seurakunta vain yhtenä näistä päivistä väsyisi siihen ja tietäisi kuinka säätää siipensä; he lähtisivät kävelemään Jumalan kanssa ja menisivät Kotiin, ulos siitä. “Ihmeiden päivät ovat ohitse”? Kertokaa minulle milloin. He tulevat liian myöhään kertomaan sitä meille, eikö niin? “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole sellaista asiaa kuin Pyhä Henki. Kielilläpuhuminen on vain tekaistua.” Se on kaikki, mitä he tietävät siitä. Niinpä, asia, mitä tehdä, on vain säätää siipenne.

115Hän ei nyt räpytellyt paikasta paikkaan. “Minä menen ja katson, josko tämä on se, ja sitten menen ja katson olisiko se tuo.” Ja se on kaikki, mitä teidän täytyy tietää, tietää mitä tehdä Jumalallisen parantamisen kanssa, Pyhän Hengellä, teidän täytyy vain tietää, kuinka säätää siipenne, uskonne Jumalan voimaan ja lupauksiin. Se on kantava teidät ylös. Te vain yksinkertaisesti kohoatte ylös. Joka kerta tuulten puhaltaessa me vain kohoamme korkeammalle ja korkeammalle ja korkeammalle, kunnes ette enää kykene kuulemaan tätä säkätystä: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Se on joukko “pyhiä kieriskelijöitä”. Te ette edes kiinnitä huomiotanne siihen. Te olette niin kaukana heidän ohitseen, että olette kuuloetäisyyden ulkopuolella. Teidän sielunne on nostettu paikkaan missä…

116Oi, aivan varmasti, Jumala on maailmankaikkeudessansa. Te uskotte sen, ettekö uskokin? Oi, me voisimme puhu tunteja tuosta yhdestä asiasta, mutta meidän täytyy hypätä toiseen. Uskotteko, että Jumala on maailmankaikkeudessansa? [Seurakunta sanoo “Aamen.”] Nyt seuraavaksi, Jumala on Sanassansa. Nyt, kun te katsotte ympäri maailmankaikeutta, te näette Jumalan. Varmasti näette. Jumala on maailmankaikkeudessansa.

117No niin, Jumala on Sanassansa. Jumala pitää Sanansa. Se tekee Raamatun todelliseksi. Siksi me voimme haastaa jokaisen ateistin, jokaisen uskomattoman, jokaisen muhamettilaisen, jokaisen buddhalaisen, jokaisen noitatohtorin, jokaisen spiritistin ja mitä tahansa muuta, Herran Jeesuksen Nimessä, ja saada tämän Sanan elämään, koska Jumala on Sanassansa.

118Keskustelin eräänä päivänä erään tietyn kirkkokunnallisen seurakunnan kanssa, joka uskoo, että seurakunta on vastaus, eikä Sana. He sanovat kirjoittaneensa Raamatun. Että Raamattu on heidän kirkkonsa historia. Ja tämä mies sanoi: “Jumala on kirkossansa.”

Minä sanoin: “Raamattu sanoo: ‘Jumala on Sanassansa.’”

119“Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi, ja asui keskuudessamme.” Oikein. Hän oli Jumalan Sana, Jumalan Puhuttu Sana. Ja Jumala on Sanassansa. Jumala seisoo jokaisen antamansa lupauksen takana. Ainoa asia, mitä meidän täytyy tehdä, on ottaa Hänen Sanansa sydämeemme, eikä epäillä Sitä, vaan uskoa, ja silloin Jumala panee tuon Sanan, (joka on Hän itse teidän sisimmässänne), toimimaan, saaden tapahtumaan juuri sen asian, jonka Hän lupasi.

120Tekikö Hän sen Abrahamissa? Abrahamhan oli seitsemänkymmentäviisivuotias, ennen kuin hän edes sai lupausta. Ja hän otti tuon Sanan sydämeensä ja piti Sen siellä kaksikymmentäviisi vuotta. Mutta se tuotti tarkalleen sen, mikä lupaus oli. Onko se oikein?

121Jumala on Sanassansa. Me kaikki Tiedämme sen. Hitunenkaan Raamatussa ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Olen tarjonnut kenelle tahansa mitä tahansa he tahtovat; tulen saarnaamaan Evankeliumia ja kerään uhreja vuoden ajan ja annan sen kaiken miehelle, joka voi ottaa Jumalan Sanan ja todistaa Sen vääräksi Jumalan Sanalla, minulle. Oikein. Sitä ei ole siellä. Ja tämä haaste on ollut voimassa vuosia ja vuosia. Minä yhä käytän itse minulle annetut uhrit, koska sitä ei ole siellä. Te saatatte olla niin sekaisin omassa älykkyydessänne, koska Raamattu on… Jeesus kiitti Isäänsä siitä, että tämä oli “kätkenyt sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja paljastanut Sen lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia.” Näettekö, Se on Jumalan Sana.

Sana on Siemenen kaltainen.

122Ottakaa nyt joku siemen. Te ihmiset täällä länsirannikolla olette suuria maanviljelijöitä. Ottakaa nyt, vaikka appelsiinipuunne. Kun te saatte sen ensin, on se siemen. Te panette sen maahan, ja tuo siemen tuottaa appelsiinipuun. Varmasti.

No niin sillä tavalla se on. Nyt, tämä appelsiinipuu, kun se on vasta tuuman korkuinen, en tiedä kuinka monta korillista appelsiineja puu tuottaa elämänsä aikana. Mutta sanokaamme esimerkiksi viisisataa korillista. Se voi olla enemmän tai vähemmän; en tiedä, mutta sanokaamme viisisataa korillista. Tiesittekö, että joka ainoa appelsiini, mitä koskaan tulee siinä olemaan, on jo tuossa puussa, kun se on vasta tuuman korkuinen? Tiesittekö sen? Varmasti on niin. Miten? Se tuli siemenestä. Ja ainoa asia on, että se istutetaan maahan, istutetaan ulos.

123Ja sen täytyy vetää, imeä vettä maasta, saadakseen ravintoa. Ja se imee vettä maasta ja sen täytyy juoda enemmän kuin oma osansa. Ja joka kerta… koska sen täytyy työntää esiin… [Tyhjä kohta nauhassa.] Työntää esiin appelsiineja. Se jatkaa juomista ja ulostyöntämistä. Mutta, sen on juotava.

124Sillä tavalla uskovainen on, hänet on istutettu aivan Jumalan Sanan keskelle. Amen! Ja jos hänellä on tarve mistä tahansa, hän vain juo, ja työntää esiin; juo ja työntää esiin. Kun ihminen on täytetty Pyhällä Hengellä, niin kaikki, mitä hän koskaan tulee käyttämään elämänsä matkalla, on hänessä juuri silloin. Kyllä. Ainoa asia, mitä meidän täytyy tehdä, on juoda, ja juoda, ja juoda, ja juoda, kunnes me saamme sen. Me olemme istutettuja Kristuksessa Jeesuksessa! Ja minun tulkintani mukaan Hänestä, Hän on ehtymätön Elämän Lähde. Se on tarkalleen se, mitä minä ajattelen Hänen olevan. Ja kun me olemme istutetut Häneen, on Hän ehtymätön! Me voimme imeä Hänestä, hyvyyden, lempeyden, ystävällisyyden, kärsivällisyyden, voiman, parantumisen… [Tyhjä kohta nauhassa.] …lupauksen, jonka Hän on meille antanut, koska me olemme istutetut Hänen Sanansa Siemenessä. Ja Se tulee tuottamaan aivan tarkalleen se, mitä Jumala sanoi Sen tulevan tuottamaan. Sana on Siemen.

125Jumala on Sanassansa. Me uskomme sen, emmekö uskokin? Me kaikki uskomme sen. Te näette Jumalan vastaavan. Monia vuosia sitten, kun Hän käski heitä menemään ylös Jerusalemiin, Helluntaina, että he saisivat Pyhän Hengen. Vuosia ennen sitä, Jesajassa, Hän sanoi: “Ohje täytyy olla ohjeen päällä, rivi rivin päällä, täällä vähän ja siellä vähän. Pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvä. Änkyttävin huulin ja toisella kielellä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tämä on Lepo.” Näettekö, Hän kertoi sen paljon ennemmin, ja sitten Hänen Sanansa tuli esiin ja tuotiin julki. Kaikki, Eedenin Puutarhasta alkaen luvattu Messias: “Siemen murskaisi käärmeen pään”, ja niin edelleen, se kaikki tapahtui. Jumala on Sanassansa.

126Nyt, jos uskotte, että Jumala on maailmankaikkeudessansa, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala on Sanassansa. Jos uskotte sen, sanokaa: “Aamen.” [“Seurakunta sanoo: Aamen.”]

127No niin, Jumala Pojassansa. Jumala oli Pojassansa. “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä”, sen Kirjoitus sanoo. Hän, Jumala tuli alas ja eli ruumiissa, joka syntyi neitsyt Mariasta, ja Jumala julkitoi itsensä Kristuksen kautta; osoittaakseen, mitkä Hänen ominaisuutensa olivat, osoittaakseen, että Hän rakasti, osoittaakseen kärsivällisyytensä, osoittaakseen voimansa, osoittaakseen ja julki tuodakseen itsensä. Jumala eli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä.

128Puhuin eräälle naiselle täällä jokin aika sitten; tai hän huomautti siitä. Hän sanoi: “Pastori Branham”, hän sanoi, “minä arvostan saarnojasi. Minä osallistun kokouksiisi.” Hän kuului erääseen tiettyyn kirkkokunnalliseen seurakuntaan, joka ei usko, että Jeesus oli Jumalallinen. Ja hän sanoi: “Hän ei ollut mikään Jumalallinen.” Hän sanoi: “Sinä yrität tehdä Hänestä liian Jumalallisen.”

Minä sanoin: “Hän oli Jumalallinen.”

129 ”Oi”, hän sanoi, “hyvä herra, myönnän, että Hän oli hyvä mies.” Enkä halua loukata teidän tunteitanne; jotkut noista ihmisistä ovat kalliita ystäviäni. Se oli Kristillinen tiede, johon hän kuului. Ja hän sanoi: “Hän ei ole Jumalallinen.” Hän sanoi: “Myönnän, että Hän oli profeetta, mutta Hän ei ollut Jumalallinen. Ja sinä yrität tehdä Hänestä Jumalallisen.”

130Minä sanoin: “Hän oli joko Jumalallinen, tai sitten Hän oli suurin pettäjä, mitä maailmalla koskaan on ollut.” Niin se on. Minä sanoin: “Hän oli Jumalallinen. Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala yli profeettojen! Varmasti Hän oli.” Minä sanoin: “Hän oli Jumalallinen.”

131Ja hän sanoi: “No niin, sinä sanoit olevasi ‘fundamentalisti’ ja uskovasi Kirjoituksen.” Minä sanoin: “Se minä olen.”

132Ja hän sanoi: “Jos minä todistan sinulle omalla Raamatullasi, ettei Hän ollut Jumalallinen, niin tuletko todistamaan, että minä olen oikeassa?”

133Minä sanoin: “Kyllä. Jos Raamattu sanoo, ettei Hän ollut Jumalallinen, silloin tulen uskomaan Raamattua.” Ja minä sanoin: “Mutta minun täytyy nähdä Kirjoitus.”

134Hän sanoi: “Johanneksen Evankeliumissa sanotaan: ‘Kun Jeesus meni Lasaruksen haudalle, Hän itki.” Ja hän sanoi: “Sinä tiedät, että jos Hän olisi ollut Jumalallinen, ei Hän olisi voinut itkeä.”

135Minä sanoin: “Sisar, onko tuo se, mihin perustat ajatuksesi?”

136Hän sanoi: “Kyllä vain. Ja se on totta. Kun Hän meni Lasaruksen haudalle ja itki, osoitti se, ettei Hän ollut Jumalallinen.”

137Ja hän sanoi: ”Oi, Hän oli kyllä profeetta, Hän oli hyvä mies.”

138Minä sanoin: “Hän oli enemmän kuin sitä… Jumala oli Hänessä. Hän oli mies, mutta Hän oli kaksoispersoona. Yksi, Hän oli mies; toinen, Henki Hänessä oli Jumala!” Minä sanoin: “Jumala oli Kristuksessa. Hän sanoi: “Oi! Ei!”

139Minä sanoin: “Kuulkaahan, hyvä rouva, käytän sinun omaa Kirjoituksen kohtaasi. Hän oli ihminen, mutta Hän oli Jumala-ihminen. Kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Hän itki kuin ihminen. Se on totta. Mutta, kun Hän seisoi siellä, oikaisi pienen kumaraisen vartensa ja sanoi: ‘Lasarus, tule esiin’, ja kuollut mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää tuli elämään, niin se oli enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala Pojassansa.”

140Hän oli mies, kun Hän tuli alas vuorelta, nälkäisenä, etsien viikunapuusta jotakin syötävää. Hän oli ihminen, kun Hän oli nälkäinen. Mutta, kun Hän otti kaksi kalaa ja viisi keksiä ja ruokki viisituhatta, oli se enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala Pojassansa. Varmasti oli!

141Hän oli ihminen maatessaan siellä veneessä tuona yönä, kun voima oli niin lähtenyt Hänestä, ja Hän oli niin heikko, etteivät edes aallot voineet herättää Häntä, tuon veneen hypellessä kuin pullonkorkki mahtavilla aalloilla. Kymmenentuhatta veden perkelettä oli vannonut hukuttavansa Hänet tuona yönä Hänen nukkuessaan. Hän oli ihminen, kun Hän oli uninen ja väsynyt. Mutta, kun Hän nosti jalkansa veneen laidalle, katsoi ylös ja sanoi: “Rauha, ole hiljaa”, ja tuulet ja aallot tottelivat Häntä, oli se enemmän kuin ihminen. Jumala oli Pojassansa! Ehdottomasti!

142Hän oli ihminen kuollessaan ristillä, huutaen laupeutta. Hän oli ihminen, kun Hän kuoli. Hän huusi kuin ihminen, Hänellä oli kipuja kuin ihmisellä. Mutta pääsiäisaamuna, kun Hän mursi kuoleman, helvetin ja haudan sinetit ja nousi ylös jälleen, oli Hän enemmän kuin ihminen, Hän todisti olevansa Jumala!

Eläen, Hän rakasti mua;
Kuollen, Hän pelasti minut;
Haudattuna, Hän kuljetti syntini kauas pois;
Ylösnousten, Hän vanhurskautti vapaasti ikuisiksi ajoiksi;
Jonakin päivänä Hän tulee, oi, mikä ihana päivä!

143Jumala oli Pojassansa, sovittaen maailman Itsellensä. Uskotteko sitä? Varmasti. Jumala oli Pojassansa. Vielä yksi asia nyt nopeasti, aikamme alkaa olla lopussa. Uskotteko, että Jumala on maailmankaikkeudessansa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Että Jumala on Sanassansa? [“Aamen.”] Että Jumala oli Pojassansa? [“Aamen.”]

144Siis, Jumala on kansassansa. Selvä. Me näemme tuleeko Hän inhimillisiin olentoihin samalla tavalla, kuin Hän tulee luontoon. Inhimilliset olennot ovat osa Hänen luontoaan. Ovat todellakin. Siis, huomatkaa, Jumala oli ihmisissänsä.

145Kuka oli se, joka oli Eliassa, josta puhuimme muutama ilta sitten, kun pieni lapsi oli kuollut auringonpistokseen ja oli maannut tuntikausia profeetan vuoteella, kun tuo mies nimeltä “Elia”, käveli edestakaisin lattialla, ja laski ruumiinsa tuon kuolleen lapsen päälle ja tämä tuli elämään? Se oli Jumala ihmisissänsä. Se varmasti oli.

146Kuka oli se, että kun pyhä Pietari, apostoli, kalastaja, niin tietämätön… Raamattu sanoo, että “Hän oli tietämätön ja oppimaton”. Kuka oli Se, kun hän käveli alas katua, ja ihmiset laskivat sairaita tuon miehen varjoon, ja he parantuivat? Oliko se tuon miehen varjo, joka paransi heidät? Se oli Jumala ihmisissänsä, joka teki parantamisen.

147Kuka oli se Pyhässä Paavalissa, kun he ottivat hänen iholtansa nenäliinoja ja esiliinoja ja laskivat sairaiden päälle? Jumala oli ihmisissänsä. He tunnistivat Jumalan Pyhässä Paavalissa. Varmasti tunnistivat.

148Kuka oli se, kun eräs pieni joukko pelkureita rukoili, otti Jumalan Sanan ja meni ylös Helluntaihin? Heillä olivat kaikki ovet ja ikkunat lukittuina, ja he olivat siellä ylhäällä kymmenen päivää. Äkkiä siellä tuli ääni Taivaasta kuin mahtava, kohiseva tuuli, täyttäen koko rakennuksen, jossa he istuivat, ja jakautuneet tuliset kielet asettuivat heidän päälleen. Ja he menivät ulos kaduille, vaikka kerran olivat pelänneet tehdä sitä, saarnaten Evankeliumia ja meluten kuin joukko humalaisia. Mitä se oli? Jumala ihmisissänsä, Jumala liikkumassa ihmistensä keskuudessa.

149Jumala on teissä. Jumala, Pyhä Henki, on teissä, liikkuen ympäri nyt, sovittaen maailman Itsellensä.

150Mikä saa nämä innoitetut saarnaajat saarnaamaan Evankeliumia? Mikä saa heidät tekemään sen? Ehkä he kerran olivat juoppoja; ehkä he kerran olivat uhkapelureita; ehkä he kerran olivat pahoja miehiä; äkkiä, jotakin muuttui! Ja täällä he seisovat, saarnaten Evankeliumia, antaen elämänsä. Ja jotkut heistä elävät melkein niin köyhästi kuin vain voivat. Kun he olivat liikemiehiä ja voivat olla rikkaita, ajoivat he suurissa autoissa ja elivät ylellisyydessä, mutta he uhrasivat sen ja luopuivat siitä. Miksi? Jumala on ihmisissänsä, sovittaen maailman itsensä kanssa. Jumala on ihmisissänsä. Aamen.

151Mikä on se, joka iskee jotakin naista tai miestä, ja hän nousee ylös, kasvot loistaen kuin kynttilä, ja puhuu kielellä, josta hän ei tiedä mitään ja toinen nousee samankaltaisen innoituksen alaisena ja tuo sanoman seurakunnalle? Jumala ihmisissänsä. Aamen.

152Mikä on se, joka tulee tänne puhujanlavalle, kokous kokouksen jälkeen, ja suorittaa samoja ihmeitä, joita Jeesus teki ollessaan täällä maan päällä? Se on Jumala ihmisissänsä. Ei väliä sillä, kuinka paljon se olisi minussa, sen täytyy myös olla teissä. Koska se ei toimi yksin minussa. Tarvitaan teidät ja minut yhdessä tekemään sen. Niin on.

153Kaikki me yhdessä, Jumala meissä kaikissa! Jumala, ei vain metodistissa, tai baptistissa, tai helluntailaisessa, tai presbyteerissä, vaan Jumala jokaisessa uskovaisessa, joka on vastaanottanut Pyhän Hengen. Se on Jumala, Pyhä Henki ihmisissä, sovittaen maailman itsensä kanssa.

154Tarkatkaa kuinka Hän saa ihmiset uskomaan sen. Samoilla asioilla, joita Hän teki ensimmäisille Helluntaina, Hän tekee sen heille tänä päivänä, samalla tavalla. He saavat Pyhän Hengen samalla tavalla, samat merkit ja ilmeet seuraavat heitä.

155Jumala on maailmankaikkeudessansa. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala on Sailassansa. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Jumala on Pojassansa. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Jumala on ihmisissänsä. Uskotteko sen? [“Aamen.”] Jumala liikkuu kaikessa.

156Sen vuoksi Filippus sanoi: “Näytä meille Isä, ja se tyydyttää meidät.”

157Minä olen vakuuttunut tänä päivänä, että voin nähdä Jumalan kaikkialla minne katson! Enkä vain näe Häntä, vaan tunnen Hänet ja tiedän, että Hän on täällä! Niin kuin runontekijä sanoi: “Te kysytte minulta, kuinka tiedän Hänen elävän. Hän elää sydämessäni.” Tarkkaan Hänen Henkeään ja näen Sen liikuttavan minua. Jokin liikuttaa teitä, Pyhä Henki. Jumala on täällä tänä päivänä, ystävät. Jumala on täällä.

158Hän on ulkona luonnossansa, kesässä ja talvessa, lehdissä, kukissa, linnuissa, eläimissä. Hän on auringonlaskussa, auringonnousussa. Hän on aurinkokunnassa. Hän on kaikkialla! Jumala on kaikkialla! Hän on maailmankaikkeudessansa.

159Jumala on Sanassansa. Kuka tahansa voi ottaa Hänen Sanansa, minkä tahansa lupauksen… Sanon tämän ääninauhalle. Jos te otatte oikean mielen asenteen mitä tahansa jumalallista Jumalan lupausta kohtaan, saa se sen tapahtumaan. Sitä ajattelen Hänen Sanastansa. Ottakaa mikä tahansa lupaus Täällä Raamatussa, ja ottakaa oikea mielen asenne sitä kohtaan, ja Jumala on tuova sen tapahtumaan teille. Jumala on Sanassansa.

160Jumala on Pojassansa. Hän oli Jumalallinen. Hän oli Jumalan Poika. Uskon sen kaikella mitä minussa on. Minä uskon sen. Kyllä vaan. Hän ei ollut enempää… Hän oli profeetta, Hän oli saarnaaja, Hän oli laulaja. Hän oli Jumala, Jumala julkituotuna lihassa. Jumala tuli alas lihassa, sovittaakseen maailman itsensä kanssa. Sitten tuo ihmeellinen Jumalan Poika kuoli. Ja, kun Hän kuoli, Hän antoi Elämänsä. Hän nousi jälleen ylös pääsiäisenä, ja Jumala nosti ylös Hänen ruumiinsa ja asetti sen oikealle puolellensa, ja lähetti Pyhän Hengen takaisin jatkamaan itsensä julkituomista ihmisten keskuudessa.

161Ja tuo sama Henki, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuudessamme tänä päivänä, julkituoden itsensä jatkuvasti ihmisille, samoin merkein, samoin ihmein, antaen heille saman Pyhän Hengen, puhuen samankaltaisilla kielillä, antaen samankaltaisen tulkinnan, nähden näkyjä, liikkuen kuulijakunnan ylle, parantaen sairaat, aivan tarkalleen niin kuin Hän teki alussa. Jumala on ihmisissänsä!

162Miksi me sitten sanomme, “Näytä meille Isä, ja se tyydyttää meidät”? Me näemme Isän. Me näemme Isän.

163Kun katson tänne ulos ja näen auringonlaskun, minä näen Isän. Kun näen auringon nousun, näen Isän. Kun kuulen villien eläinten kutsun, näen Isän. Kun näen kukkien kukkivan, näen Isän. Ettekö tekin?

164Näen Hänet Hänen Sanassansa joka kerta, kun otan Hänen Sanansa lupauksen, näen Isän.

165Katsoessani Jeesusta, näen Isän ilmaisevan itsensä Pojan kautta.

166Katsoessani Hänen ihmisiään, näen Isän; näen Hänen toimivan kansansa keskuudessa, ilmaisten itsensä jatkaen työtään. “Näytä minulle Isä.” Hän on täällä juuri nyt tänä iltapäivänä, työskennellen ihmistensä keskuudessa, ihmisissänsä, ihmistensä kautta, ihmistensä ylitse. Halleluja! Jumala on ihmisissänsä.

167Rukoilkaamme. [Tyhjä kohta nauhassa.] Ylistys Jumalalle! Rakastatteko te Häntä? Hyvä on.

168Uskon Billyn kertoneen minulle, että hän jakoi viisikymmentä rukouskorttia. Hyvä on. Rukouskortti numero yksi, kohota kätesi nopeasti niin, että voimme nähdä sen, ja tule nopeasti rukousjonoon. Me tulemme näkemään jotakin tapahtuvan. Minä… Odotatteko te sitä? Rukouskortti numero yksi, kenellä se on? Kutsun rukouskorttia numero yksi. Mikä kirjain se oli? E.

169Rukouskortti E, numero yksi, kohota kätesi. Numero kaksi. Hyvä on. Numero kolme, numero neljä. Tulkaa suoraan tänne. Numero viisi, kuusi, seitsemän. Oikein, nouskaa seisomaan sitä mukaan, kun kutsun. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, muodostakaa vain jono nyt.

170Kuinka monella ei ole rukouskorttia, kohottakaa kätenne. Uskotteko te, että Jumala on ihmisissänsä? Tuo sama Jumala, joka käveli Galileassa, Jeesuksessa Kristuksessa, uskotteko, että Hän on täällä tänä päivänä, teissä, tuo sama Henki, joka oli Jeesuksessa? Hän on neitseestä syntynyt Jumalan Poika. Ja te olette adoptoituja (lapseksi otettuja) poikia, Hänen mukaansa. Tuo sama Henki, joka oli Hänessä, on teissä. Hyvä on.

171Kaksikymmentäviisi, 26, 27, 20, 29, 30, tulkoot he nyt. Me kutsumme heidät tällä tavalla siksi, ettei pääse tulemaan mitään tungosta, tiedättehän, ettei käveltäisi ympäri niin paljon. Hyvä on. Kolmekymmentä, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40. Oikein, siirtykää suoraan sinne ja he asettavat teidät paikallenne jonoon. Jos ette pääse liikkumaan, antakaa jonkun tietää, ja he kantavat teidät.

172Kuinka monella ei nyt ole rukouskorttia, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä haluan Jumalan parantavan minut tänä iltapäivänä.” En välitä, keitä olette tai mistä olette, sanokaa vain: “Haluan Jumalan parantavan minut Minä uskon.”

173Hyvä on, neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen, tulkoot he nyt. Nouskoon jokainen ylös, jolla on rukouskortti, ja tulkoon nyt tänne, te, joilla on rukouskortit. Me vain odotamme nyt muutaman minuutin ja sitten rupeamme rukoilemaan jonossa olevien sairaiden puolesta.

174Meidän pitäisi selviytyä siitä kymmenessä tai viidessätoista minuutissa, joten olkaa nyt kärsivälliset kanssamme hetken aikaa. Ja rukoilkaa kaikella, mitä teissä on. Haluan teidän kaikkien nyt katsovan tännepäin. Muistakaa nyt…

175Onko täällä ketään vierasta, joka ei koskaan ole ollut yhdessäkään kokouksista aikaisemmin? Näyttää olevan melkoisesti. Olemme onnelliset täällä olostanne. Luotamme siihen, että jatkatte käymistä tämän kaltaisissa kokouksissa, missä Pyhä Henki… Jos ette ole jonkun luonnoltaan Täyden Evankeliumin seurakunnan jäsen, niin haluaisimme pyytää teitä, jos rakastatte sen tyyppisiä kokouksia, joissa Pyhä Henki tulee sisään ja liikkuu. Katsokaa näitä saarnaajia täällä, he asuvat ympäri tätä seutua ja he ottavat teidät ilolla vastaan seurakuntiinsa..

176Haluan nyt sanoa tämän jokaiselle henkilölle, joka on käännytetty tällä viikolla täällä, katsokaa tätä saarnaajien joukkoa, he seisovat saman asian puolesta kuin minäkin. Me olemme täysin samoja. Me uskomme täyteen Evankeliumiin, Pyhän Hengen kasteeseen ja kaikkiin näihin asioihin. Kaikki nämä saarnaajat täällä, me olemme kaikki aivan tarkalleen samoja. Ja me haluamme teidän liittyvän heidän seurakuntiinsa, niin että voitte jatkaa eteenpäin. Laupias samarialainen on kulkenut nyt ohitse ja kaatanut öljyä haavoihinne, Hän on nyt ottanut teidät ja haluaa teidän menevän yhteen näistä majataloista täällä, mikä on teitä lähinnä. Hän on jo maksanut pastorille, jotta hän huolehtisi teistä, hänelle on jo maksettu; hän sai Pyhän Hengen, hänellä on Jumalan siunaukset, ja terveys ja ilmestys ja hän voi ruokkia sieluanne! Niinpä tulkaa ja liittykää johonkin näistä seurakunnista, ja se on paras asia, minkä voitte tehdä pitääksenne henkenne ravittuna ja liikkuaksenne eteenpäin. Jumala olkoon kanssanne.

177No niin, me emme väitä olevamme mitään sen enempää kuin teidän veljenne. Nyt, jos Ylöstempaus tulisi tänä päivänä, ja Jumala ottaisi kotiin ensin ne, jotka ovat arvollisia, olisin minä viimeinen lähtemään tältä korokkeelta. Se on totta. Minä synnyin väärään aikaan. Minä… Kun te, monet teistä helluntailais-saarnaajista täällä, jotka olette vanhempia kuin minä, kun te olitte saarnaamassa täällä ulkona kaduilla silloin, kun vaino oli raskain, olitte te tasoittamassa teitä minun kuljettavakseni. Te kerroitte ihmisille, että nämä asiat tapahtuisivat. Teidän täytyi raivata tienne kaiken kaltaisten pensaikkojen lävitse ja kivikasojen ylitse. Näettekö? Minä olen vain pieni lapsi. Te olette niitä, te veljet, jotka olette tuoneet minut tänne. Te olette ne veljet ja sisaret, jotka olette tehneet näitä asioita. Te vain puhuitte siitä ihmisille ja kerroitte heille, että se tulisi. Te laskitte perustuksen. Yksi on kirvesmies, toinen on putkimies, toinen on sähkömies. Jumalan huonetta rakennetaan. Näettekö? Ja nyt, kun menemme eteenpäin, on kullakin oma paikkansa. Ja me haluamme nyt, että te ihmiset kunnioitatte ja arvostatte veljiämme ja näitä seurakuntia. Ja kasvakoon Jumalan Valtakunta ja lisääntyköön jatkuvasti, on meidän rukouksemme.

178Siis, minä en voi parantaa. Pyhä Henki on jo ostanut parantumisen. Kuinka moni tietää sen? Kristus teki sen Golgatalla. Ainoa asia on, että ehkä nämä miehet täällä, he ovat sanapalvelijoita, he voisivat ottaa Jumalan Sanan. Minä en uskaltaisi seistä heidän edessään Jumalan Sanan kanssa ja sanoa mitään vastakkaista; koska heidät on kutsuttu, se on heidän virkansa, he saarnaavat, he tietävät mistä puhuvat. Niinpä minä vain kuuntelen, mitä he sanovat, ja sanon “aamen”, ja jatkan eteenpäin, koska he ovat jumalan miehiä. Seuraan heitä ja näen heidän pysyvän Raamatussa, ja kertovan Totuuden.

179No niin, minä en ole paljon mitään saarnaamaan. Mutta minun lahjani on näkemisen lahja. Se on… Jeesus oli saarnaaja. Hän myös oli näkijä. Ja minä osaltani, minulla ei ole tarpeeksi koulusivistystä saarnaamaan, mutta minulla on lahja nähdä ennalta asioita, kertoa esiin ja kertoa ennalta.

180Sillä Raamatussa sanotaan, että lähetettiin apostolit, profeetat, evankelistat, opettajat ja pastorit, kaikki nämä Seurakunnan täydellistyttämiseksi. Jumala asetti ne Seurakuntaan. Ja siellä on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka voimme saada käsiimme, ja niin edelleen, ja rukoilkaa hartaasti parhaita lahjoja ja tuokaa ne esiin sillä tavalla. Mutta nämä toiset ovat Jumalan ennalta määräämät lahjat, Jumala asettaa ne Seurakuntaan.

181Tulossa olevalle ajanjaksolle, Hän… Johannes Kastaja oli erikois-edelläkävijä tuota ajanjaksoa varten. Jumala vain ennalta määräsi hänet tekemään sen työn. Uskotteko te sitä? Varmasti, Jumala teki sen. Jeesus sanoi: “Menittekö te katsomaan profeettaa?” Hän sanoi: “Hän oli enemmän kuin profeetta.” Näettekö? Johannes ei tiennyt sitä, mutta Jeesus tiesi sen. Näettekö?

182Ja Jeremia, ennen kuin hän oli syntynyt, Jumala sanoi: “Minä tunsin sinut, pyhitin sinut, ja määräsin sinut profeetaksi kansakunnille.” Se on totta, eikö olekin?

183Nyt, kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi, kun Hän oli lähdössä, Hän sanoi: “Pieni hetki eikä maailma…” Älä unohda tätä kristitty ystävä. “Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe; kuitenkin te näette Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, aina maailman loppuun asti.” Sanoiko Hän sen? Hän olisi kanssamme maailman loppuun asti. Raamattu sanoo että, “Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Se merkitsee, että Hän on sama periaatteessa, sama voimassa. Ainoa ero Jeesuksessa tänä päivänä maan päällä verrattuna siihen mitä Hän oli silloin, on se, että tänä päivänä Hän on täällä Pyhän Hengen muodossa. Hänen lihan ruumiinsa istuu Jumalan oikealla kädellä Taivaassa. Jonakin päivänä Hän on tuleva, ja silloin ne, jotka ovat Kristuksessa, tulevat nousemaan ylös ja menemään Hänen kanssaan. Näettekö? Sitä me odotamme, tuota päivää. Mutta Hänen Henkensä, kaiken Sen voiman ja julkitulemisen kanssa, on annettu uskovaisten Ruumiille kautta maailman.

184Nyt tämä Herran Enkeli, jos se ei suorita ja tee samoja tekoja, joita Jeesus teki, silloin se ei ole se Henki, joka oli Jeesuksen yllä. Mutta Se on, jos Se tekee samoja tekoja, joita Jeesus teki; koska Hän sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.”

185Te tiedätte Raamatun sanovan tuossa samassa luvussa, Johanneksen evankeliumi 14: “Niitä tekoja, joita Minä teen, on hän myös tekevä; jopa enemmänkin kuin nämä, on hän tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.” Tiedän Kuningas Jaakon käännöksen ilmaisevan sen “suurempia”. Se ei voisi olla suurempia; alkuperäinen sanoo “enemmän”. Koska Hän pysäytti luonnon, herätti kuolleita ja teki kaikenlaista. Te ette voisi tehdä mitään suurempia tekoja kuin, mitä Hän teki. Mutta Seurakunta tekisi enemmän niitä, koska, samanaikaisesti kuin meillä on kokous täällä, heillä on kokoukset Afrikassa, Brasiliassa ja kaikkialla ympäri maailman, näettehän, ja niin se on enemmän. Jumala oli silloin julkituotuna yhdessä henkilössä, Pojassansa Jeesuksessa; nyt Hän on julkituotu Seurakunnassansa, maailmanlaajuisesti. Mutta sama Henki tekee samoja tekoja! Yhtenä päivänä…

186Teille, joilla ei ole rukouskorttia. Onko kuulijakunnassa vielä yhtään rukouskorttia? Jos on, sinun täytyy tulla jonoon. Te, jotka olette ilman rukouskortteja, siellä oli eräs nainen…

187Sanokaamme se tällä tavalla, sitä ei ole kirjoitettu näin, mutta eräällä naisella kerran oli verenvuoto, eikä hän tiennyt kuinka pääsisi Jeesuksen luo. Mutta hän sanoi: “Jos vain voin koskettaa Hänen vaatteensa lievettä, uskon Häneen, ja minä tulen olemaan parantunut.” Kuinka monet ovat lukeneet tuon kertomuksen? Aivan varmasti me olemme

188Ja nyt hän livahti väkijoukon lävitse, kaikkien arvostelijoiden ohitse, ja kosketti Hänen vaatettaan. Nyt nuo palestiinalaiset vaatekappaleet, ne riippuivat väljinä ja heillä oli sen alla alusvaate. Hän ei nyt tuntenut kosketusta fyysisesti, mutta Hän kysyi: “Kuka kosketti Minua?” Kun hän oli koskettanut Häntä ja mennyt takaisin kuulijakunnan keskelle. “Kuka kosketti Minua?”

189Ja Pietari nuhteli Häntä sanoen: “Herra, miksi Sinä sanot sellaista? Jokainenhan koskettaa Sinua, ja miksi sitten sanot: ‘Kuka kosketti Minua?”’ Raamattu sanoi hänen nuhdelleen Häntä.

190Hän sanoi: “Mutta Minä tunsin, että tulin heikoksi, voimaa lähti Minusta.” Ja Hän katseli ympäri kuulijakuntaa, kunnes löysi tuon pienen naisen. Ja Hän sanoi hänelle: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Hänellä oli ollut verenvuoto. Muistatteko sitä?

191Tarkatkaa, nämä kirkonmiehet täällä, te kaikki olette pastoreita. Pastoriveljet, Raamattu sanoo, että “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti.” Onko näin? Ja Raamattu sanoo, että “Hän on Ylipappi, joka nyt on istumassa Jumalan oikealla kädellä, suorittaen esirukouksia meidän tunnustuksemme perusteella.” Hän on Ylipappi, joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tuntemisella. Onko se oikein? Näettekö sen? Ylipappi. Jos Hän nyt on sama eilen, tänään ja iäti, silloin samankaltainen kosketus tuottaisi samat tulokset. Onko se oikein?

192Katsokaa nyt Häneen. Kuinka te voisitte koskettaa Häntä? Uskollanne. Kurottautukaa ja sanokaa, “Herra Jeesus, minulla on epätoivoinen tarve.”

193Kuulkaa. Pyydän tätä. Älkää rukoilko itsenne puolesta; rukoilkaa jonkun muun puolesta. Ottakaamme se sillä tavalla. Niin ettei kysymys ole teistä itsestänne; rukoilkaa jonkun muun puolesta. Pitäköön Pyhä Henki huolen siitä. Rukoilkaa vain jonkun muun puolesta. Jonkun rakkaanne, jonkun, jonka tunnette jossakin, tai jotakin sen kaltaista, rukoilkaa sen puolesta. Näettehän, että tietäisitte, ettei sillä ole… ettei heidän tarvitse olla täällä. Jumala kuulee rukouksen. Hän tietää, minkä puolesta te rukoilette.

194Kuinka monet rakennuksessa ovat vieraita minulle, jotka tietävät etten tiedä teistä mitään? Kohottakaa kätenne. Kiitos. Arvelisin, että jokainen henkilö. Tässä rukous jonossa, jokainen teistä, joka tietää, että olen teille vieras, kohottakaa kätenne. Minä en tunne teitä.

195Te käsitätte nyt, että jos yksi pienen naisen kosketus teki Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan heikoksi, niin mitä tämä jono tekisikään minulle, armosta pelastetulle syntiselle? Näettekö, sillä on teille tulkinta: “Enemmän kuin tämän te teette.” Näettekö? Siinä se on teille. Nyt jos minun pitäisi käyttää erottamista puolellekaan tuosta rukousjonosta, he luultavasti kantaisivat minut ulos täältä. Se yksinkertaisesti heikentää minua. Siinä on jotakin. Minä en voi tehdä kaikkea sitä. Mutta voin rukoilla jokaisen puolesta. Sehän on kuitenkin se, mitä te haluatte, eikö niin ihmiset?

196Kätten päälle laskeminen. Nyt Jeesus, Hän ei sanonut: “Laskekaa kätenne heidän päälleen ja rukoilkaa.” Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, jos he laskevat kätensä sairaiden päälle.” Hän ei koskaan sanonut “rukoilevat heidän puolestaan”, vaan vain “laskevat kätensä heidän päälleen”. Rukousohje on: “Kutsukaa seurakunnan vanhimmat ja antakaa heidän voidella öljyllä ja rukoilla heidän puolestaan”, se on seurakuntaa varten. Mutta evankelinen parantamisen lahja on vain “laskea kädet sairaan päälle”. Me tiedämme sen. Ei “rukoilkaa heidän puolestaan”; “Laskekaa kädet heidän päälleen ja nämä merkit seuraavat!” No niin, mutta se…

197Katsokaamme, kuka on… Veli Borders, kuka? Hyvä on. Vain siksi, että Pyhä Henki voi aloittaa ja liikkua keskuudessamme.

198Kuulkaahan nyt, en halua kenenkään liikkuvan ympäri. Olkaa nyt hyvät, kaikkialla, olkaa todella vaiti, olkaa kunnioittavat. Tarkoitan nyt, että kun Pyhä Henki tekee jotakin, te voitte ylistää Häntä, oikein, se teidän pitääkin tehdä. Mutta älkää liikkuko ympäri. Istukaa hiljaa. Koska itse kukin teistä on henki. Ja sitten Pyhän Hengen voitelu tulee, ja joku siellä takana sanoo: “Mahtaakohan tuo olla oikeaa”, niin minä tunnen sen täällä. Joku siellä aivan takana voi sanoa: “Kuulehan John, tunnetko sinä sen-ja-sen ja sen-ja-sen? Minä olin niin-ja-niin.” Näettekö? Se häiritsee.

199Näettekö, koska, Iankaikkisen Elämän suuri Henki on kanssamme, ja Se on voidellut minut, silloin tunnen sen aivan samoin kuin sydämen lyönnit. Katsokaahan… Se on kuinka löydän sen. Näettekö, te kosketatte Häntä. Ja sen kautta, kun te rukoilette Häntä ja löydätte suosion ja uskonne koskettaa Häntä; silloin Hän vain… Minä vain luovutan itseni ja Hän puhuu ylitseni ja kertoo minulle. Sitten te ratkaisette onko se oikein tai ei.

200Nyt, jos Hän tulee tekemään tämän viimeisen kerran, kun nyt olemme aikeissa lopettaa kokouksen muutaman minuutin kuluttua, niin kuinka monet tahtovat sanoa: “Minä vastaanotan sen koko sydämestäni ja uskon saavani sen mistä tahansa minulla on tarve”? Jumala siunatkoon teitä nyt.

201Taivaallinen Isä, Sinun käsiisi minä jätän tämän kuulijakunnan. Minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani, Jeesuksen Kristuksen kunniaksi ja kirkkaudeksi. Minä pyydän sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

202Nyt, tämä nainen tässä, uskon hänen kohottaneen kätensä merkiksi, että oli täysin vieras minulle. Minä en tunne häntä. Ehkä tämä on ensimmäinen kerta, kun koskaan olemme olleet näin lähellä toisiamme, ellemme ole ohittaneet toisiamme jossakin kadulla. Mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Nyt jos…

203Tarkatkaa nyt, ystävät.. Tässä on kuva tänä päivänä Johanneksen 4. luvusta, kun eräs nainen ja mies kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa, Jeesus ja tuo samarialainen nainen. No niin, minä en ole Jeesus, eikä hän ole tuo samarialainen nainen, on toinen aika, mutta Hänen sama Henkensä on täällä. Tuo nainen seisoo tässä, hän voi olla arvostelija, hän voi olla kristitty, hän voi olla petkuttaja, hänellä voi olla rahantarve, hän saattaa seistä täällä jonkun muun puolesta. Minä en tiedä. En yksinkertaisesti osaisi sanoa sitä. Mutta Jumala tietää. Nyt, jos Hän kertoo minulle, (ja olkoon tämä nainen itse sen tuomari), jos Hän kertoo minulle, tarkalleen, jotakin häntä koskevaa! Mitä tahansa häntä koskevaa, minä en tietäisi sitä. Mutta, jos Hän kertoo minulle jotakin hänestä. Olkoon hän itse sen tuomari.

204Sitten, jos se on oikein, te tiedätte, että sen on tultava jonkinlaisesta voimasta. Onko näin? Jotkut… Mutta sitten, kuinka te luokittelette tuon Voiman? Se saarnaa Evankeliumia, korottaa Jeesusta Kristusta, kutsuu syntisiä alttarille, parantaa sairaita ja vaivattuja, minkä kaltainen Henki se on, minkä kaltaista hedelmää tuo Henki kantaisi? Samankaltaista hedelmää, jota Jeesus Kristus kantoi, kun Jumalan Henki oli Hänen yllään. Onko se oikein? Se olisi Kristuksen Henki. Tietenkin, riippuu teistä, kumman haluatte valita.

205Mutta sinulle se olisi Jumala, eikö niin? [Nainen sanoo: “Kyllä olisi.”] Kyllä. Koska hän on kristitty.

206Kuinka minä nyt tiesin, että hän oli kristitty? Koska voin tuntea hänen henkensä tulevan aivan kuin sydämen lyöntien, aivan kuin… [Veli Branham puhaltaa pehmeästi kolme kertaa mikrofoniin.] Ja tiedän sen Jumalan Hengen, joka on ylläni, joka voitelee minua nyt, tunnistavan, että se on sisareni. Enkä ole koskaan nähnyt häntä, mutta tiedän kuitenkin, että hän on sisareni. Näettekö, se on aivan kuin jotakin tulisi tällä tavalla [Veli Branham kuvailee.], ne sopivat yhteen. Hänen henkensä sulautuu yhteen sen Hengellä, joka on voidellut minut.

207Kuinka monet ovat nähneet valokuvan tuosta Herran Enkelistä? Heillä on niitä täällä kaikkialla, ne ovat kaikkialla yli maailman. Muistakaa, sanon teille tämän. Tuo Herran Enkeli, jonka näette valokuvassa, tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, joka oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, tuli Jumalasta ja meni Jumalaan, palaa takaisin viimeisissä päivissä tehdäkseen työn, päättääkseen Kuningaskunnan, on juuri tässä kuuden tuuman päässä siitä, missä seison. Muistakaa se nyt. Mikä haaste! Mutta minä uskon Häntä. Hän tietää. Minä tiedän, ettei Hän koskaan petä.

Nyt, jos Herra tulee paljastamaan minulle jotakin sinusta, sisar.

208Ja teille rukousjonossa, olkaa nyt valmiit, koska en halua pysähtyä käyttääkseni erottamista jokaisen kohdalla, koska se… En voisi tehdä sitä. Mutta olkaa vain valmiit, olkaa uskoen.

209No niin, jos voisin auttaa sinua, enkä haluaisi tehdä sitä, silloin olisin paha, eikä minun tulisi seistä täällä tässä saarnatuolissa; sen kaltaisena henkilönä, tietenkään ei. Mutta olen saarnannut kovasti. Ja vain odotan hetken, jatkaakseni keskustelua kanssasi.

210Aivan niin kuin meidän Herramme teki tuolle naiselle kaivolla, Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Näettekö? Mitä Hän oli tekemässä? Tavoittamassa hänen henkeään, nähdäkseen mikä oli vialla. Sitten, kun Hän löysi hänen vaikeutensa, Hän kertoi sen hänelle. Muistatteko, mikä se oli? Hänellä oli ollut viisi aviomiestä; niitä oli kuusi, koska hänellä oli ollut viisi ja se, jonka kanssa hän eli, silloin oli kuudes.

211Ja, kun Hän kertoi hänelle, mikä hänen ongelmansa oli, hän sanoi: “Hyvä herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta.

212Näettekö, nuo fariseukset olivat juuri sanoneet, että “Hän oli ennustaja, perkele.” Hän sanoi heille, että se annettaisiin anteeksi silloin. Mutta, kun Pyhä Henki on tullut tekemään sen, ei sitä vastaan puhumista koskaan annettaisi anteeksi.

213Niinpä tämä nainen sanoi: “Minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Ja me tiedämme, (me samarialaiset, me tunnemme Sanan), me tiedämme, että kun Messias tulee, jota kutsutaan Kristukseksi, Hän tulee kertomaan meille kaikki nämä asiat.” Näettekö, hän tiesi, että se oli Messiaan merkki.

Ja Hän sanoi: “Minä olen Hän, Minä, joka puhun sinulle.”

214Ja hän jätti vesiastiansa ja juoksi kaupunkiin, sanoen: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin Messias?”

215No niin, jos se oli Messiaan merkki silloin, olisi se Messiaan merkki nytkin, jos tuo Messias on sama eilen, tänään ja iäti. Jos tämä Henki joka…

216Sinä olet tietoinen, että jotakin on meneillään, etkö olekin? Anna nyt kuulijakunnan tietää se. Todella suloinen, nöyrä tunne on juuri nyt ylläsi. Onko niin? [Nainen sanoo: “Niin on.”] Kohota kätesi. Todella suloinen ja nöyrä. Minä tarkkailen tuota Valoa itseni ja tämän naisen välillä. Nyt se avautuu.

217Naisella on tuberkuloosi. [Nainen sanoo: “Olet oikeassa.”] Ja hän on juuri tullut tuberkuloosiparantolasta. [“Oi, oi, oi!”] Se on totta [“Oikein.”] Siellä on joku muu. Se on tämä poika tässä. Hetkinen. Tuo sama Henki on hänen yllään. No niin, se on lapsenlapsesi. [“Kyllä, niin on.”] Hänellä on nenäontelovaiva. Hänellä on myös arpeutunutta kudosta keuhkossaan. Se on totta. [“Se on totta. Se on totta.”] Se on totta, eikö olekin? [“Kyllä. Se on totta. Lääkärit sanoivat, että hänellä on.”] Näettekö? Hyvä on. Rouva Harris, se on sinun nimesi. [“Se on nimeni!”] Sinä ja lapsenlapsesi, menkää kotiin, vaivanne ovat ohitse. [“Oi, kiitos Jumalan! Oi! Oi, kiitos Jumalalle!”]

218Uskotteko Herraa Jeesusta nyt? Näettekö, se on Raamatun mukaista, se on Jumalan Henki tehden samoin eilen, tänään ja iäti. Uskotko nyt koko sydämelläsi? Sen pitäisi selvittää se.

219Nyt, jos en sano sanaakaan, vaan lasken vain käteni päällesi, voitelun ollessa täällä, niin tahdotko uskoa sen? Mene silloin, ja ole parantunut, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

220Jos lasken käteni päällesi, niin uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Jeesuksen Nimessä, ole parantunut. Se on oikea asenne tulla. Hän parantui. Se on totta. Se on oikea asenne. Muistakaa nyt, Pyhä Henki on täällä.

221Tule sisar, sinä haluat päästä vapaaksi vatsavaivastasi, eikö niin? Vain mene kiittäen Jumalaa ja sano: “Se on ohitse.” Usko koko sydämelläsi.

222Tässä tulee mukava pieni poika. Sinä olet liian pieni, kultaseni, tuskin sinulla voi olla uskoa. Mutta katsohan hetken tänne veli Branhamiin. Hyvä on. Sinun sydänvikasi on nyt ohitse. Voit mennä kotiin ja olla terve. Aamen. Jeesus tekee sinut terveeksi.

223Sanokaamme: “Kiitos Herralle”, tuon pienen pojan puolesta. [Seurakunta sanoo: “Kiitos Herralle!”]

224Olet ollut hirveän hermostunut, etkö olekin? Se tulee nyt jättämään sinut. Mene vain suoraan kotiin, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra”, ja ole terve.

225Tule. No niin, tuo vanha sokeritauti, jospa vain pääsisimme eroon siitä! Uskotko koko sydämelläsi? Jeesuksen Nimessä, jättäköön se naisen, ja älköön enää koskaan vaivatko häntä uudestaan. Aamen.

226Tule. Tällä naisella oli sama asia, myös sokeritauti. Usko koko sydämelläsi nyt, kun kuljet tästä ohitse, ja ole terve, Herran Jeesuksen Nimessä.

Uskotteko te, jokainen nyt? Pitäkää usko Jumalaan.

227Tule, sisareni. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ole terve. Pidä usko, älä epäile.

228Tule, veli. Minä itse asiassa uskon sinun parantuneen istuessasi siellä, joten voit jatkaa suoraan eteenpäin! …?… Jumala siunatkoon sinua nyt. Hyvä on.

229Tule, sisar. Pidä usko Jumalaan! Sitä se on. Sitä se on Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ole terve. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene, iloiten ja uskoen. Oi, siinä on asenne, jossa tulee tulla.

230Olkaa nyt todella kunnioittavia, pysyköön jokainen nyt istumassa. Olkaa todella kunnioittavat, Pyhä Henki on täällä. Vain koska Se ei puhu kovin paljon heille; joskus vain sanoo asioita. Minä vain yritän sanoa… Ja, jos näen sen ilmestyvän nopeasti, sanon sen ja jatkan eteenpäin. Näettekö? Joskus voin irrottautua siitä muutamaksi minuutiksi, ja sitten jatkaa edelleen. Mutta Pyhä Henki on täällä, Hän yhä tietää kaikki asiat.

231Uskotko sen rouva? Tule tänne hetkeksi. Olen varma, että emme tunne toisiamme, koska sinä olet espanjalainen ja minä irlantilainen. [Rouva sanoo: “Emme tunne.”] Tämä on ensitapaamisemme. Uskotko, että Jeesus Kristus, tämä, josta puhun, on todellinen Jumalan Poika? Uskotko minun edustavan Häntä oikein? Uskotko Hänen lähettäneen minut auttamaan sinua? [“Kyllä.”] Jos kerron sinulle, mikä vaivasi on, tahdotko uskoa Häntä? Vaivasi on selässäsi. Sinulla on selkävaiva. Myös aviomiehelläsi on selkävaiva. Hänellä on myös vaiva jaloissansa. Sinulla on tyttö jolla on vikaa kaulassa. Sen aiheutti auto – onnettomuus. Se on oikein. [“Oi, kiitos Sinulle, Herra!”] Mene kotiin, te kaikki tulette olemaan kunnossa.

232Usko, Älä epäile. Se heikentää nyt ja tekee jotakin. Vain uskokaa nyt, uskokaa se. Jeesuksen Nimessä, minä rukoilen naisen puolesta. Aamen.

233Tule nyt. Tule, herra. Älä epäile nyt. Sinä olet ollut hirveän hermostunut ja järkyttynyt se aiheuttaa sinulle vatsahaavan,  ja se on kipeä. Mutta mene nyt kotiin, sinä tulet olemaan terve ja kunnossa. Jumala siunatkoon sinua. Usko nyt. Usko koko sydämelläsi

234No niin, me voimme nähdä, mikä tällä pienellä lapsella on vikana, sillä on nämä tukisidokset. Tuletko nyt uskomaan sen puolesta, sisar [Sisar sanoo: “Kyllä, tulen uskomaan.”], että Jumala antaa tämän pienen tytön elää ja nostaa hänet ylös ja hänestä kasvaa hieno nainen ilman näitä tukisidoksia?

235Rakas taivaallinen Isä, jos minä voisin parantaa tämän lapsen ja ottaa nämä tukisidokset pois siltä, minä tekisin sen. Mutta lasken käteni tämän pienen lapsen päälle, jolla ei ole mitään tapaa itsellään olla uskoa. Minä tuomitsen tämän raajarikkoisen tilan. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon tämä lapsi kävellä ja elää. Varmasti, näetkö, aivan yhtä varmasti kuin seison täällä. [Sisar sanoo: “Hän on parantunut.”] Varmasti. Kyllä. Sinä uskot sen, etkö uskokin? [“Minä uskon.”] Kuinka monet uskovat sen? Hän menee, ja ottaa lapselta pois nämä tukisidokset ja se tulee kävelemään. Hyvä on, pitäkää usko.

236Hermostunut vatsa. Ja, hyvänen aika! Uskotko sinä? Jatka sitten eteenpäin ja syö ja iloitse, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi.

Pitäkää usko nyt, jokainen, pitäkää usko Jumalaan.

Tule, sisar. Uskotko koko sydämelläsi?

237Oi Herra, rukoilen, että Sinä parantaisit hänet. Hänen täytyy saada Sinun parantava voimasi, tai kuolla. Ja minä rukoilen, että Sillä parantaisit hänet. Suo se. Suo se.

238Hyvä on, sisar. Salli minun näyttää sinulle jotakin. Kuulijakunnassa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät samasta asiasta kuin sinäkin. Katsohan, kun näytän sinulle jotakin. Sinulla on hermostunut sydän. Salli minun näyttää sinulle. Kaikki, joita vaivaavat hermot ja sydän, kohottakaa kätenne. Katso heitä, näetkö Kuinka voisin kutsua jokaisen heistä? Näetkö? En voisi tehdä sitä. Mutta voin tuntea sen; vihollinen yrittää pitää sinua ja huutaa siellä armoa. Hän tulee kadottamaan otteensa kaikkialla. Se on totta. Niinpä uskotko, että hän irrotti otteensa sinusta juuri nyt? [Sisar huutaa: “Kyllä.”] Sinusta tuntuu erilaiselta, eikö niin? Sinä parannuit juuri silloin. Mene matkaasi, iloiten, sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

239Tule, nuori nainen, usko koko sydämelläsi ja ole terve. Jeesuksen Nimessä voikoon sisaremme olla parantunut.

240Jumala, siunaa tätä pientä poikaa tänä iltana. Oi! Uskotko, että Jeesus tulee tekemään sinut terveeksi? Hyvä on. Jeesuksen Nimessä! Jumala siunatkoon sinua.

241Tule nyt ja usko, veli. Tule, veljeni, järjestysmies. Tule, saa Herran siunaukset. Minä lasken käteni veljeni päälle, Jeesuksen Nimessä. Olkoon hän parantunut. Suo se

242Uskooko jokainen? Uskokaa. Älkää epäilkö. Vain uskokaa nyt. Se, että emme pysähdy jokaisen henkilön kohdalle ei merkitse… Vain sanoa  Minä näen sen, mutta en halua näyn… Se aivan kuin saattaa teidät kosketukseen, kun te puhutte ihmisille. Tiedättehän, mitä tarkoitan? Se aikaansaa kosketuksen, ja silloin te… Siinä se on, näettehän… Se tekee teidät heikoksi.

243Hetkinen vain, jotakin tapahtui kuulijakunnassa [Veli Branham pitää tauon.] Jos uskot et koskaan tule tarvitsemaan tuota virtsarakkoleikkausta. [Sisar huutaa: “Oi, oi, oi! Oi, Oi!”] Sinä kosketit Hänen vaatteensa lievettä, sisar. Mitä hän kosketti?

 Kertokaa minulle, mitä hän kosketti? On mahdotonta hänen koskettaa minua sieltä. Mutta hän vain… Sallikaa minun nyt kertoa teille jotakin. Hän istui siellä silloin, rukoillen: “Jumala, anna hänen kutsua minua.” Jos se on oikein, jos se oli rukouksesi… Siinä se on, näettekö. Se on tarkalleen. Tehkää samoin ja nähkää onko se niin. Tehkää vain samoin. Hyvä on.

244Me olemme vieraita toisillemme. Minä en tunne sinua, etkä sinä tunne minua. Jumala tuntee meidät molemmat. Voitelun ollessa täällä, me voimme nähdä, mikä vaiva on. Ensinnäkin, silmäsi vaivaavat sinua, pääsi. Sinulla on kyhmy vasemmassa käsivarressasi ja ranteessasi. [Nainen sanoo: “Se on oikein.”] Se on oikein. Uskotko sinä? [“Kyllä.”] Sinä olet eräästä paikasta nimeltä Sunnyvale. [“Se on oikein.”] rouva White. [“Kyllä.”] Mene kotiin, iloiten, ja ole terve. Hyvä on.

245Pitäkää usko Jumalassa, vain uskokaa nyt, jokainen. Tulkaa nyt ja… Uskotteko te? Rukoileeko jokainen? Oi, pysykää vain Jumalan edessä, rukoillen!

246Tule, veli. Jeesuksen Nimessä, ole terve. Tule sisar. Tule, uskoen kaikella, mitä sinussa on. Oi, Herra, Jeesuksen Nimessä, paranna sisareni. Aamen.

247Tule sisar, usko ainoastaan, mitä Jumala on tekemässä, Hänen Läsnäolossansa. Sinä kuljet nyt ristin alta. Jeesuksen Nimessä, voikoon hän olla parantunut.

248Tule, sisar, kulkien ristin alta, uskoen koko sydämelläsi. Selkävaivasi tulee jättämään sinut, ja voit mennä kotiin ja olla terve. Hyvä on. Jeesuksen Kristuksen Nimessä!

249Tule, sisar. Oi, Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet, kun hän kulkee ohitse. Aamen.

250Tule sisar Usko nyt. Saarnaajat rukoilkaa. Jokainen rukoilkoon. Tule. Jeesuksen nimessä, voikoon hän olla parantunut. Aamen.

251Tule nyt, usko koko sydämelläsi. Sisar parka, hän on hyvin huonossa kunnossa. Uskotko Jumalan tietävän, mikä sinulla on vikana? Uskotko, että Hän voi kertoa sen minulle? Silloin se naistenvaiva on lakkaava. Mene kotiin ja ole terve.

252Tulkaa, uskoen. Hyvä on, sisar, tule. Uskotko koko sydämelläsi? Uskotko parantuneesi hetki sitten, kun rukoilimme niiden puolesta, joilla oli sydänvika siellä? Uskotko? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Jatka eteenpäin, tule terveeksi ja usko se koko sydämelläsi.

253Sanokaamme: “Ylistys Herralle!” Kaikki yhdessä. [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle!”]

254Uskokaa Jumalaan. Tule, veljeni. Herran Jeesuksen Nimessä, olkoon hän terve. Aamen

255Eikö se olekin ihmeellistä? Eikö Hän ole ihmeellinen? Ei ole ihme, että Häntä kutsutaan “Neuvonantajaksi, Rauhan Ruhtinaaksi, Mahtavaksi Jumalaksi, Iankaikkiseksi Isäksi.”

256Rukoilkaa rakkaittenne puolesta. Vain rukoilkaa, (ei itsenne puolesta), rakkaittenne puolesta. Rukoilkaa jonkun puolesta vain hetken.

257Rouva, uskotko sinä? Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, minkä vuoksi seisot siellä? Näen, että sinulla on… Oh, sinä olet yksi työntekijöistä. Minä en tunne sinua. Uskon etten ole koskaan nähnyt sinua paitsi kuulijakunnassa. Onko se oikein? Niin, että kuulijakunta voi tietää. Se on totta. Uskotko Kristuksen voivan paljastaa minulle, mikä vaivasi on? [Nainen sanoo: “Aamen.”] Ja jos Hän tekee sen, silloin… Kyllä, koska on niin, että hänellä on tuo lippu rinnassansa, niin täällä voi olla joku henkilö, joka sanoo: “Mutta tietenkin, koska hän on työntekijä, hän tuntee hänet.” Minä en ole koskaan elämässäni tavannut sinua enkä tiedä sinusta mitään. Mutta, jos kerron sinulle, missä vaivasi on, ja jotakin, sinä tiedät, että jonkun muun kuin minun täytyy tehdä se. Onko se oikein? [“Kyllä.”] Sinä et ole täällä itsesi puolesta. [“En.”] Sinä olet täällä poikasi puolesta. Se on oikein. Ja hänellä on jotakin vialla lihaksissaan. Se on jonkinlainen lihasten rappeutuminen. Se on saanut hänet menemään siihen tilaan, että hänen silmänsä ovat menneet ristiin ja kaikenlaista, hän on todella hermostunut. Hänen nimensä on Donald. [“Kyllä!”] Mene kotiin ja usko, hän tulkoon terveeksi. Ota tuo nenäliina…?…

258Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö. Tahtoisitko tulla, sisar. Tule, uskoen! Rukoilkaamme nyt, olkaa jokainen rukouksessa. Tule, sisar. Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, olkoon sisareni parantunut.

259Tule nyt, sisar. Oikein, tule ohitse. Oi Herra, hänen kulkiessaan Kristuksen ristin alta, voikoon Veri koskettaa hänen ruumistaan.

260Tule, sisareni, usko pienokaisen puolesta. Ja Herra, heidän kulkiessaan ristin alta, minä lasken käteni heidän päälleen ja pyydän heidän parantumistaan, Jeesuksen Nimessä.

261Tule, veljeni, kulje ristin alta, uskoen koko sydämelläsi. Sinä voit saada mitä pyydät. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän olla parantanut. Aamen.

262Tule veli, samalla tavalla, kulje ristin alta, uskoen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, suo se.

263Tule, sisareni. Pidä usko Jumalassa. Älä epäile. Usko. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä pyydän, että hänen pyyntönsä suodaan hänelle. Aamen.

264Rukoilkaa, veljet. Jokainen rukoilkoon, kaikkialla. Hyvä on. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon sisareni olla terve.

265     Tule, sisar. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän olla terve. Aamen. Tulkaa jokainen… [Veli Branham jatkaa kätten laskemista sairaiden päälle.]

59-1120 MOOSEKSEN KALTAINEN PROFEETTA (A Prophet Like Unto Moses), San José, California, USA, 20.11.1959

59-1120 MOOSEKSEN KALTAINEN PROFEETTA
(A Prophet Like Unto Moses)
San José, California, USA, 20.11.1959

 

1       …palattuaan takaisin, siinä kokouksessa oli niin monia minulle merkittäviä asioita… Yksi niistä oli kaikkien paimenten hieno yhteistyö, hyvä tunne siitä, että oli tervetullut – lavalla oli niin helppoa työskennellä ihmisten kanssa, sairaitten, kaikki olivat yksimielisiä. Ja sitten, ihmiset, jotka olivat yleisössä, miten he reagoivatkaan nopeasti Henkeen, kun Pyhä Henki liikkui heidän keskellään…

Ja minä todella ajattelin, että nuo muutamat kolme iltaa olivat aivan liian lyhyt aika tällaisen ihanan ihmisjoukon kanssa; ja tuo teidän sydämellinen toivotuksenne olla tervetullut palaamaan taas palvelemaan teitä on minulle todella ilo ja kunnia tänä iltana.

Ja minä olen erinomaisen iloinen monista asioista, joita Herra on tehnyt meille sen jälkeen, kun minä tapasin teidät viimeksi. Ja pian, ehkä viikon ensimmäisenä, tai ehkä jo ennen, minä haluaisin varata yhden illan selittääkseni jotakin siitä, mitä Herra teki meille. Ja me odotamme innolla, että se tulisi esiin kaikessa täyteydessään tämän kokouksen aikana.

2       Eilen sananpalvelijoiden ryhmä kutsui minut kanssaan juhlaillallisille tänne kaupunkiin, rukoushuoneelle, ja me nautimme todellakin siitä ihanasta yhteenkuuluvuuden hetkestä: se oli suurenmoista; yksi mieli, yksi sydän, yksi päämäärä, yksi asia: ylistää Jeesusta Kristusta. Ja te kokoonnutte, organisoitte teidän ryhmänne ja sillä lailla, nyt suurin odotuksin – siis, on Jumalan hetki esitellä väkevä kätensä. Ja minä olen yhtä varma kuin että minä seison tässä, että Hän tulee tekemään sen, sillä Hän ei voi pettää. On yksi asia, mitä Jumala ei pysty tekemään; se on pettää [/epäonnistua]. Hänen pitää olla aina tilanteen tasalla, Hänen on pidettävä jokainen lupauksensa. Hän ei voi pettää. Siihen me luotamme.

3       Siis, nyt, olkaa rukouksessa tämän takia – jäljellä olevien kokouksien vuoksi. Minä ajattelin käydä Kristittyjen liikemiesten luona, Maderassa – se luullakseni oli, tai jossain tuolla Kalifornian eteläisemmissä osissa, tai siis, kun mennään tätä tietä vähän eteenpäin. Minä en tiedä näitä suuntia täällä kovin hyvin; ja minä ymmärsin eilisiltana, se oli kai veli Troy, jonka luo menisin aamiaiselle heidän kanssaan siellä; enkä minä tiedä, tulenko olemaan aamiaisella täällä. Täällä… juuri täällähän se oli. No, hyvä niin; ja minä olen iloinen tuosta mahdollisuudesta.

4       Tämä täyden Evankeliumin liikemiehet, ovat olleet minun suuria tukijoitani, auttamassa minua täyttämään sitä tarkoitusta, jota avustamaan Herra on minut lähettänyt: se on Jeesuksen Kristuksen ruumiin saattaminen yhteen. Minun tarkoitukseni on tehdä se. Se juuri on minun sydämelläni – nähdä Jumalan lasten kulkevan eteenpäin sopusoinnussa, yksimielisinä, yhdestä sydämestä. Sitten, minä uskon, että kun se tapahtuu, työ tulee olemaan jokseenkin ohi; 1000-vuotinen valtakunta [millennium] alkaa. Ylöstempaus tulee; ja me todella rukoilemme ja valvomme ja odotamme tuota hetkeä.

Ja kun, me näemme kuinka kello tikittää ympäri – Jumalan aikarauta – ja kaikkien profetioiden täyttyvän ja tulevat nyt esiin silmiemme edessä, Messiaan tulon takia, me olemme todella iloista kansaa, ja pitäisikin olla sitä; sillä me odotamme innolla tuota suurinta asiaa, joka koskaan on inhimillisen historian aikana tapahtunut tai tulee tapahtumaan: kun Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tulee toisen kerran, sieppaamaan seurakunnan itselleen, ja ottamaan morsiamen itselleen. Miten mahtava hetki se tuleekaan olemaan! Maailmassa on ollut monia suuria tapahtumia, monia isoja asioita, muttei mitään sen kaltaista.

5       Ja nyt, me huomaamme, että itse luontokin huutaa tuota päivää; luonto valittaa – kaikki tuntuu olevan sijoiltaan; aurinko ei enää paista kuten ennen, tiede kertoo, että maapallo on pullistunut niin monta jalanmittaa keskeltä, joka tekee meren keskeltä matalaksi ja syvemmäksi pohjois-, ja etelänapojen kohdalta – ja mikään ei ole hyvin. Tähdet eivät ole sillä radallaan, jolla niiden pitäisi, ja kaikki näyttää olevan pois tolaltaan. Kaikki huokailee ja odottaa tuota täydellistämisen päivää, kun Meidän Herramme, Jeesus tulee ja tekee täydelliseksi kaiken, mikä on epätäydellistä.

Ja jopa seurakuntakin, joka on nyt epätäydellinen, tulee täydelliseksi Kristuksen voiman ja rakkauden kautta niin, että itsellään kuolemallakaan ei enää ole valtaa seurakuntaan. Ne, jotka ovat kuolleet matkan varrella, vahtivuorojen, ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen aikana, kuolivat odottaen tätä. Heidän kuolemansa ei voi estää heitä iloitsemasta siitä, koska ”Jumalan pasuuna soi, ja kuolleet nousevat ylös ensin.” Voi millaisena aikana me elämme!

6       Olen usein miettinyt, mitä Paavali tekisi – tai Pietari, tai jotkut apostoleista tekisi, jos he voisivat herätä unestaan ja katsoa maapalloa ja näkisivät nuo asiat, joista Pyhä Henki puhui heidän kauttaan silloin, kun he olivat täällä inhimillisessä lihassa, ja näkisivät kaiken tapahtuvan. He karjuisivat päivin ja öin katujen kulmista ja kaikkialla: ”Valmistautukaa kohtaamaan Jumala!”, sillä, juuri sitä seurakunta odottaa.

Maailma, totta kai, se on aina ollut synnissä; ainoa, mistä se on tietoinen, on synti, ja se ainoastaan odottaa nähdäkseen, kuka on seuraava presidentti tai jonkin uuden elokuvatähden ilmestyvän, tai uuden televisio-ohjelman, tai jotain. Mutta me odotamme Herran tuloa; kyllä vain! Ne, jotka odottavat Häntä, uudistuvat voimiltaan – kun me odotamme. Sen lupauksen Jumala on antanut meille, ja me odotamme ilolla sitä: meidän voimamme tulisi uudistumaan päivä päivältä siten, kuin Jumala varustaa meidät.

7       Siis, jokaisena iltana, jos Herra suo, me rukoilemme sairaitten ihmisten puolesta, puhumme Sanasta, ja esitämme alttarikutsun; ja ne syntiset, jotka ovat täällä, jotka eivät tunne Jumalaa, minä sanon sinulle: syntinen ystäväni, riennä Kallion tykö niin pikaisesti kuin pääset. Ja te täällä, jotka ette ole saaneet Pyhää Henkeä pelastumisenne jälkeen, älkää lähtekö tästä talosta tänä iltana, ennen kuin te olette sen saaneet. Sillä lupaus on: joka tahtoo, hän tulkoon. Jokainen tässä rakennuksessa oleva, voi saada tänä iltana Pyhän Hengen; ei ole mitään syytä, miksi te ette saisi, koska Hän on ollut maan päällä 2000 vuotta helluntaipäivästä lähtien, ja on täällä tänä iltana kastaakseen jokaisen uskovan.

Ei ole mitään syytä siihen, että jonkun tarvitsisi lähteä tänä iltana tästä talosta sairaana, sillä Suuri Lääkäri on läsnä – Jeesus Kristus. Kenenkään ei tarvitse kävellä ulos kainalosauvoilla, tai kelata ulos pyörätuolissa, poistua sairaana, koska Suuri Lääkäri, Jeesus Kristus, on läsnä; hinta on maksettu, kaikki on järjestyksessä aivan sitä varten, että jotakin tapahtuisi, että minä puhuisin siitä, mitä Hän on luvannut, ja että odottaisin sitä, että Hän toteuttaa sen.

8       Ajatelkaapa, maailmassa ei ole mitään muuta uskontoa, joka pystyisi lausumaan tällaista; ei buddhismi, muhamettilaisuus, ei mikään maailman uskonnoista voi esittää tämmöistä väitettä. Niiden perustajat kuolivat, haudattiin, häipyivät, mutta meidän Herramme kuoli meidän syntiemme tähden Golgatalla ja Jumala nosti Hänet kuolleista kolmantena päivänä, ja Hän elää keskellämme tänään, tuo sama Jeesus, ja esittää, tekee ”samoja tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” Hänen lupauksensa ovat totta: menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia, parantakaa sairaat, puhdistakaa spitaaliset, herättäkää kuolleet.” Kaikkia niitä ihmeitä, jotka Hän lupasi tapahtuu nyt.

Oi, joku arvostelija saattaa sanoa: ”Sellaista kuin jumalallinen parantaminen, ei ole olemassa; sellaista kuin Pyhän Hengen kaste, ei ole olemassa.” He eivät usko, koska he ovat uskottomia. Se on niitä varten, jotka uskovat. Kun Jeesus, Jumalan Poika, tuli ensimmäistä kertaa maan päälle, Hän tuli niitä varten, jotka odottivat nähdäkseen Hänet. Monet porteilla ja monet ympäri kaupunkia ja monet ympäri maata, eivät odottaneet Häntä. He olivat kyllä kuulleet siitä vain jonakin fanatismina, ja kulkivat sen ohi. Mutta ne, jotka odottivat Häntä, niiden sydämet olivat täynnä iloa – ovat täynnä iloa tänä iltana, ja he tulevat elämään ikuisesti Hänen kanssaan.

9       Tämä meidän iltamme tulee huomenna olemaan historiaa, jos huominen tulee. Meidän suhtautumisemme Kristukseen tänä iltana saattaa määrätä sen, millainen meidän historiamme on huomenna. Niinpä, aloittakaamme tämän iltainen kokous asettumalla todella aloillemme, ja panemalla pois kaikki, mikä painaa ja kietoo meidät niin helposti, että voisimme kestävinä juosta kilpailussa, joka on edessämme. Panostakaamme sydämemme, pyrkimyksemme ja kaikki, mitä meillä on tähän kokoukseen, koska te näette kaikkien teidän seurakuntienne olevan edustettuna. Ja me – me yritämme kovasti, kuten minä sanoin saarnaajille tässä eilisiltana, ettemme toisi mitään uutta, emme pystytä uutta seurakuntaa, vaan me rakennamme perustalle, jonka nämä miehet ovat laskeneet, jonka Jeesus Kristus ja apostolit laskivat, hankimme jäseniä välittämällä heille evankeliumin jumalallisen lahjan kautta, että, että he saisivat nauttia Jumalan siunauksesta. Kaikki ne etuoikeudet, joiden takia Kristus kuoli, ovat teidän; ne ovat teidän henkilökohtaista omaisuuttanne; ja me olemme täällä yhdistääksemme voimamme näiden veljien kanssa auttaaksemme kaikessa, missä vain voimme tehdäksemme tästä paremman yhteisön elää, vaikeammaksi tehdä väärin ja helpommaksi tehdä oikein. Se on meidän tavoitteemme täällä.

Siis, te pääsette heti mukaan, rukoilkaa, soittakaa puhelimella, tuokaa sairaat esiin, ottakaa heidät mukaan, rohkaiskaa heitä olemaan kärsivällisiä nyt, sillä me emme halua tehdä tätä sillä tavalla, kuin me teimme eilisiltana. Me haluamme lähestyä sitä niin, että me tiedämme saaneemme – siihen asti että Kristus sanoo, että ”nyt riittää.” Me haluamme viipyä täällä ja rukoilla sairaitten kanssa ja jos jotakin ihmeellistä tapahtuu, me olemme täällä teitä auttaaksemme – sananpalvelijat, jotka ovat harjaantuneet ja tietävät, mitä sanoa teille. Me luotamme siihen, että saamme hyvän kokouksen; uskotteko te samoin? Aamen. Siis, ennen kuin me luemme Sanaa, painetaan päämme rukoukseen.

10   Herra, me olemme sinulle kiitollisia sydämemme syvyyksistä näistä jälleen suurenmoisista puitteista, joiden keskellä me saamme olla, tässä kauniissa kaupungissa, ja San Jose-nimisessä laaksossa, kaikkine ympäröivine sisarkaupunkeineen; ja meistä tuntuu siltä tämän kokouksen takia; tämä on keskipisteenä tällä kertaa, johon monet seurakunnat tämän kaupungin ulkopuolelta ovat tulleet, ja keskittäneet ponnistuksensa, ja tehneet kovasti työtä, ja mainostaneet saadakseen asiat kuntoon kokousta varten. Ja Jumala, me olemme kerääntyneet tähän yhteen paikkaan, yksimielisinä odottamaan Pyhän Hengen liikkumista. Hän tulee mahtavine voimineen, että tästä tulisi kokous, joka tullaan muistamaan pitkään.

Ja kun, maailman tekojen kirjat tullaan sulkemaan, kun ne ovat lopussa, ja me seisomme tuomiolla, tulkoon nyt sanotuksi, että kun tästä kokouksesta luetaan tuona suurena päivänä, jolloin kirjaimellisesti sadat, kyllä, tuhannet, nostavat kätensä ilosävelien mukaan, että juuri tämä oli se kokous, jolloin minä kohtasin Jeesuksen Pelastajanani. Jyrähtäköön silloin miljoonista seisovista ihmisistä: Juuri siellä minun vääntynyt jalkani parani; minun sokeat silmäni avattiin!”, sanoo toinen. Suo se, Herra.

11   Levitköön se kaikkialle Jumalan taloudenpidon mahtavien pyörien kautta, että jokainen seurakunta saisi herätyksen, ja lyököön ylösnousseen Kristuksen voiman aalto yli jokaisen seurakunnan, ja jokaisen jäsenen, niin, että joka puolelle tulee herätys ylös ja alas pitkin näitä laaksoja. Tulkoot se jälleen niin kuin se tuli vuosia sitten, Herra; tuokoon esiin kevätsateen ja syyssateen yhdessä [/varhais-, ja myöhäis-]. Ja tulkoot kansasi, joka on nimetty sinun nimesi mukaan, herätetyksi jälleen. Tuo meille takaisin vanhanaikaiset helluntaikokoukset, Herra, joissa Pyhä Henki saa etuajo-oikeuden. Pankaamme sivuun kaikki, mitä me olemme oppineet, ja olkaamme vain yksinkertaisia ihmisiä, joita Pyhä Henki johtaa; sillä me ymmärrämme, että tapa, miten Hän johtaa on yksinkertaisuus. Suo se, Isä.

12   Puhu palvelijasi kautta; siunaa paimenia, jotka ovat nähneet vaivaa istuakseen täällä seurakuntansa edessä tänä iltana, ja kaikkia, jotka ovat läsnä. Herra, vuodata heidän päälleen jokin erityinen siunaus. Saakoon tämä kokous nostettua heidän palvelustehtävänsä korkeammalle; tulkoot he niin innoitetuiksi, Herra. Innoittukoot heidän seurakuntiensa nuoret miehet ja nuoret naiset lähtemään lähetyskentille ja kiirehtimään Herran tuloa viemällä evankeliumin jokaiselle luodulle. Suo se, Isä.

Ja sanokaamme tuona suurena päivänä, kun me seisomme sinun edessäsi pää nöyrästi  painettuna, ettei kyse ollut meistä, vaan Pyhästä Hengestä, joka liikkui keskellämme. Suo se, Herra, sillä me pyydämme tätä sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme nimessä. Aamen.

13   Minä toivoisin, että te joilla on tänä iltana Raamattunne mukana, että käännätte esiin Markuksen evankeliumin 6. luvun, paikaksi, jonka luemme, luottaen, että jo pelkkä Sanan lukeminen on suuri siunaus teille kaikille; ja olkaa mukana, kun me luemme.

Minä luulen, että yksi merkittävä seikka kristittyjen keskuudessa on, ettei Sanaa lueta riittävästi. Minusta joka kodissa pitäisi olla Raamattu, jota luetaan kaksi, kolme kertaa päivässä.

Minä muistan, kun hiljattain ollessani Italiassa, siellä eräällä hurskaalla, kunnon isällä oli pöydässä Raamattu, ja ennen kuin yhtään syötiin, seistiin toinen – vasen käsi pöydällä, ja oikea oli valmiina kohoamaan Jumalan puoleen… ja se hurskas, kunnon isä luki katkelman Sanasta, ja ihmiset painoivat päänsä ja rukoilivat, nostivat kätensä ja kiittivät Jumalaa leivästä, joka oli pöydässä. Oi, Pyhä Henki herkuttelee Sanalla! ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä , vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja tämä on Jumala Sana. Oppikaa ottamaan Raamattu mukaan, ja lukekaa sitä meidän kanssamme.

14   Markuksen evankeliumi 6 ja alkaen 45:stä jakeesta:

Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan. Hyvästeltyään väen hän lähti vuorelle rukoilemaan.

Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli maissa yksin. Hän näki soutajien olevan vaikeuksissa, sillä tuuli oli heille vastainen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli heidän luokseen kävellen veden päällä ja aikoi mennä heidän ohitseen.  Mutta kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. He kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhui heille ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen. Älkää pelätkö!”

Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. He olivat hämmästyksestä suunniltaan, sillä ei edes se, mitä oli tapahtunut leiville, ollut avannut heidän ymmärrystään. Niin paatunut heidän sydämensä oli.

Ylitettyään järven he tulivat Gennesaretiin ja laskivat siellä maihin. Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat heti Jeesuksen. He kiersivät juosten koko seudun ja alkoivat kantaa vuoteilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.  Minne tahansa hän menikin, kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle, he asettivat sairaat toreille ja pyysivät häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.

Suokoon Jumala siunauksen Sanalleen.

15   Luulisin, että se oli noin tunti ennen auringonlaskua, kun tuo iso kalastaja valtavine hartioineen alkoi kiskoa pientä venettä rannasta järvelle, ja kun, hän lopulta oli ähkäisemässä viimeistä kertaa ja sai tyrkättyä pikku paattinsa vesille, astui sisään ja istuutui veljensä Andreaan viereen, otti airon ja auttoi kääntämään veneen. Ja kun, he lähtivät rannasta ja kuulivat ihmisten huiskuttavan hyvästejä, ja kun he olivat niin etäällä, etteivät enää kuulleet kansanjoukkoja, minä saatan nähdä kuinka he katsoivat toinen toisiaan hämmästyksissään, hiljaisina jonkin aikaa.

16   Sen on pitänyt olla nuori Johannes, joka aloittaa keskustelun – tähän tapaan: ”Minä muistan, kun olin pikkupoika, miten minun äitini minulle luki pyhiä kirjoituksia, ja miten minä nautin siitä kertomuksesta, kun Jumala toi kansansa tähän siunattuun maahan – oli kutsunut sen omalle nimelleen ja se erotti heidät uskottomista egyptiläisistä ja ajoi heidät erämaahan – tai siis pikemminkin johdatti heidät erämaahan, jossa ei ollut mitään syötävää, ei kunnollista paikkaa kasvillisuudelle, mutta antoi heille lupauksen, että Hän elättäisi heidät, jos he vain kulkisivat Hänen teitään ja pitäisivät kaikki Hänen käskynsä.”

Ja minä kuulen, kuinka Johannes sanoo: ”Yksi niistä tuon retken ihmeellisimmistä kertomuksista oli se, että sen jälkeen, kun äiti oli siellä pannut pienet lapset makuulle, ja rukoukset oli rukoiltu ja oli menty maata – Jumala oli antanut enkeleilleen tehtävän, ja ne lähtivät kaikkialle taivaaseen, ja ottivat leipää ja murskasivat sen pieneksi ja sirottelivat sitä kaikkialle, missä maa oli pehmeää. Miten hämmästyneitä lapset seuraavana aamuna olivatkaan noustessaan vanhempiensa kanssa ylös ja katsoessaan ulos ja näkivät, mitä Jehovan käsi oli tehnyt – että heidän jokapäiväinen leipänsä oli ripoteltu maahan. Sitä ei tarvinnut kypsentää – tai siis, nostattaa, tai sotkea vaan, se oli jo kypsää, ja valmistettu ja asetettu maahan heitä varten.

17   Ja sitten hän käänsi nuorekkaat kasvonsa vanhempien veljiinsä päin ja sanoo: ”Tänään me olemme todistaneet jotain suurempaa, sillä se ei tapahtunut yöllä; me näimme omin silmin, mitä Hän teki ottaessaan nuo tuon pienen pojan pikkuleivät ja kalat ja murtaessaan ja ruokki 5000 meidän omien silmiemme edessä. Minä en ikinä elämässäni ajatellut näkeväni Jehova Jumalan toimivan samalla tavalla kuin Hän toimi silloin vuosia sitten; en todella, veljet”, hän on hyvin voinut sanoa näin: ”että Jumala ei ikinä tulisi pienemmäksi tai yhtään heikommaksi – Hän tulisi aina olemaan Jumala. Miten minun pikkuinen sydämeni ihmettelikään, mistä Jumala sai tuon kaiken leivän; ja se on aina kummastuttanut, mistä Hän tuon kaiken leivän sai, ja minä olen yhä ihmeissäni siitä, miten Hän ei tuottanut ainoastaan leipää, vaan hän tuotti paistettua kalaa ja syötti 5000 aivan meidän silmiemme edessä. Minä uskon todellakin, että Hän on Jumalan Poika.” Jotain tällaista Johannes on saattanut sanoa.

”Ja panitteko te merkille ihmisten hämmästyksen, ja näittekö te, miltä Hänen kasvonsa näyttivät, kun Hän nosti leivän ylös taivaallista Isäänsä kohti ja siunasi sen? Miten tuo Jumalalle puhuminen sai tuollaisen ilmeen aikaan. Me emme voi todellakaan enää epäillä”, saattoi nuori Johannes sanoa.

18   Ja nuo isot kalastajat istuvat siinä ja soutaminen saa heidät hikoilemaan, sillä tuuli on alkanut puhaltaa. Ja hän kääntyy ja sanoo Johannekselle ja muille: ”Muistan, kun olin vielä poika; minun isäni oli fariseus ja tiukka meidän uskonnostamme. Ja hän usein luki minulle Kirjoituksia ja sanoi, että Mooses antoi meille lupauksen, ettemme olisi koskaan yksin, vaan Herra, meidän Jumalamme nostaisi meidän keskuudestamme hänen kaltaisensa profeetan; ja se tulisi olemaan Hän, joka kutsuisi Israelin takaisin Jumalan tykö. Ja kun Andreas, veljeni joka on täällä, tuli ja kertoi että hän uskoi, että tämä nasaretilainen puuseppä oli Hän, minun oli vaikea uskoa että se tapahtuisi minun päivinäni. Mutta, kun minä kävelin Hänen eteensä ja Hän katsoi minua elämäni ensimmäisen kerran ja sanoi: ’Sinun nimesi on Simon…’ eikä hän unohtanut minun hurskasta, vanhaa isääni, sillä Hän sanoi: ’Sinä olet Joonan poika’, niin silloin minä tiesin, että tuon pitää olla se profeetta, joka oli tulossa maailmaan. Siitä lähtien, asia oli minulle selvä ikuisesti. Minä uskon Häneen kaikella, mitä minussa on. Minä uskon Häneen.”

19   Ja kun, keskustelu eteni, ja puhuttiin vaikutelmista, sen on täytynyt olla Filippus, joka sanoi: ”Sinun olisi pitänyt olla veljemme Natanaelin kanssa, kun minä kuulin Mestarimme sanovan hänelle, missä hän oli silloin, kun minä löysin hänet puun alta. Voi, totta kai, kun minä löysin veli Natanaelin, häntä ensin vähän epäilytti se, mistä minä puhuin. Kun minä kerroin hänelle, että olimme löytäneet Jeesus Nasaretilaisen, joka oli tuo profeetta, jonka Mooses sanoi olevan tulossa, hän suhtautui vähän kriittisesti, koska minä saatoin ymmärtää, että tuo pieni hymynkare hänen kasvoillaan ikään kuin sanoi: ’Siis, Filippus, mitähän tarinaa sinä nyt yrität syöttää minulle?’ Mutta kun, hän astui Hänen eteensä ja Hän sanoi: ’Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä’, hänen muotonsa muuttui täysin. Ja sitten, kun hän kysyi Jeesukselta [Häneltä], mistä Hän hänet tunsi, Hän sanoi: ’Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.’” Ilmeeseen tuli palvontaa; tuo arvosteleva hymynkare oli lähtenyt hänen kasvoiltaan ja hän lankesi polvilleen meidän Herramme eteen ja sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika; Sinä olet Israelin Kuningas.” Silloin, kun me näemme Hänen tekevän ihmeitään, tulee muutos.

20   Ja sitten, joku heistä saattoi sanoa Johannekselle: ”Entä sinä päivänä, kun me annoimme Hänelle sen veneen ja Hän sanoi, että me heittäisimme syvyyteen… tai siis, lähdimme vesille ja kalastimme siellä koko yön? Ja me tiesimme, että kalaa ei ollut noissa vesissä; kuitenkin Hän sanoi ’Laskekaa verkko niin saatte saalista.’” Ja kun me saimme kierretyksi tuon ison kalaparven, Simon sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies”, miten mahtava Hän [Jeesus] olikaan.

21   Ja sitten joku sanoi – ehkä se oli Bartolomeus, joka sanoi näin: ”Emmekö me kaikki olleetkin hämmästyneitä silloin palattuamme Samariasta sinä päivänä? Huomasin tuon nuoren naisen tulevat ylös mäkeä kasvoillaan surullinen ja pelokas ilme, ja kun meille kieltäydyttiin antamasta leipää, ja kun me lähdimme takaisin ja olimme ihmeissämme, kun Hän puhutteli tuota naista… Ja hän kysyi Jeesukselta jotakin uskonnostamme; ja kun Hän sanoi tälle nuorelle naiselle: ’Mene, ja hae miehesi ja tule tänne’, ja nainen vastasi: ’Ei minulla ole miestä’, ja Jeesus sanoi: ’Totta puhuit; viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa sinä elät, ei ole sinun miehesi.’ Nainen sanoi: ’Herra, minä näen, että sinä olet (se) profeetta, ja me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän ilmoittaa meille kaiken’, ja meidän Mestarimme sanoi: ’Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi.’ Mikä ilmaus – millainen muutos tuon naisen kasvoilla, kun hän kääntyi ja lähti kaupunkiin sanomaan ihmisille: ’Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt; eihän se vain liene se, jonka Mooses sanoi olevan tulossa?’”

”Ja huomasitteko myös, että meiltä meni jalat niin alta, ettei kukaan meistä uskaltanut kysyä enää mitään siitä, miksi Hän keskusteli tämän naisen kanssa. Me pysyimme hiljaa, koska olimme niin ihmeissämme Jumalan voimasta, joka toimi ihmisen kautta.”

22   Oi, olisi hyvä, tänä iltana, jos me helluntailaiset ja kaikkien seurakuntien ihmiset, tuntisimme samalla tavalla sitä kohtaan. Jos me seisoisimme ällistyneinä Pyhän Hengen töiden takia, joita Hän tekee näinä päivinä, se yhä saisi meidät mykistymään. Minä luulen, että tässä on se, että me olemme nähneet tehtävän sitä niin paljon, että siitä on tullut meille jokapäiväinen juttu.

Kuten se eräs kertomus, jonka kerran kuulin, että eräs mies oli menossa meren äärelle saadakseen levätä, nähdäkseen aaltoja, haistaakseen suolan tuoksua; ja hän kohtasi jonkun merimiehen ja hän sanoi: ”Mihin sinä olet menossa?”

Hän vastasi: ”Meren äärelle lepäämään. Minä olen lukenut siitä, ja olen kaivannut nähdä sen; mutta minä en ole koskaan nähnyt sitä, ja minun sydämeni sykähteleekään tietäessäni, että olen meren lähellä. Ja hetkisen kuluttua niin minä pystyn näkemään sen, mistä olen lukenut, mistä olen haaveillut. Ja miten rentouttavaa se tuleekaan olemaan!”

Ja tuo vanha merimies sanoi miehelle: ”Minä synnyin merellä; olen elänyt sen äärellä monia vuosia enkä näe siinä mitään sykähdyttävää ja kiinnostavaa.” Näettekö, hän oli elänyt aina siinä niin kauan, että siitä oli tullut jokapäiväinen juttu.

23   Minä pelkään, että me, ihmiset, olemme nähneet Jumalan laskeutuvan alas voimassaan ja pelastavan kadotetut ja täyttävän Pyhällä Hengellä ne, jotka etsivät, ja parantavan sairaat niin, että asiasta on tullut meille jokapäiväinen juttu. Meiltä jää saamatta nuo kauniit Pyhän Hengen osoitukset, kun Hän suo voimansa meidän keskuuteemme, ja me näemme, Hänen kauneutensa katsellessamme Hänen työskentelyään, ja tietäen, että, siinä on meidän sielujemme Pelastaja, tuo ainoa todellinen, aito asia maailmassa, johon me voimme luottaa. Ja kaikki muut perustukset tullaan hävittämään; kaikki valtakunnat sortuvat, mutta Hänen Valtakuntansa kestää ikuisesti. Jos meidän maassamme tapahtuisi jotakin, mikä sykähdyttäisi meitä – vaikka, että meidän verojamme tullaan alentamaan, tai jotain sen kaltaista, siitä puhuttaisiin joka puolella, mutta Kristus, kun tulee ja pelastaa sielut ja antaa heille ikuisen elämän, niin me lähdemme pois niin kuin se olisi ihan tavallinen juttu; parantaa sairaat, niin meistä se on ihan tavanomaista.

24   Ja kun, keskustelu eteni, sen täytyi olla saatana, joka katseli alas pilvien välistä ja sanoi: ”Sainpa minä yllätettyä ne yksinään; Hän ei ole heidän kanssaan; nyt minä tasoitan tilit heidän kanssaan.” Sillä tavalla saatana liikkuu; sillä tavalla hän väijyy; juuri tuollaista tilaisuutta hän odottaa – että me lähdemme ”viettämään vähän seuraelämää” kuten siitä puhutaan, pelaamaan korttia, tai osallistumaan johonkin tilaisuuteen/ kokoukseen, joka ei ole Jumalan mielen mukainen. Saatana odottaa erottaakseen teidät varjeluksesta, ja odottaa että pääsee tilanteeseen, jossa seurakunnasta on tullut haalea, sillä on liian kiire tehdä jotakin toisarvoista, silloin se iskee.

”Hän [Jeesus] on kaukana heistä, ja nyt on minun tilaisuuteni iskeä.” Minä pelkään, että se juuri meidän seurakunnissamme on vialla. Me olemme saaneet pienen tuulahduksen menestyksestä viimeisten 20 tai useamman vuoden aikana, runsaasti rahaa; ja on tullut isoja rakennusprojekteja; no, ei siinä mitään. Ja on tullut muitakin asioita, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Koulutus, ja kiristetään vähän koulutuksellisia vaatimuksia ja rakennetaan seminaareistamme vähän käytännöllisempiä, ja otetaan sinne ihmisiä, jotka ovat ehkä vähän fiksumpia kuin se vanha rovasti [/dekaani] ja – ja joitain sen kaltaisia asioita… jotka voivat olla ihan hyviä, mutta me huomaamme, että olemme lähteneet liikkeelle ilman vanhanaikaisia ”odottelukokouksia”* vanhanaikaista helluntaisiunausta, joka tapasi ennen langeta meidän keskellemme. Ja saatana nappaa teidät suojattomina; sellaiseen tilaan hän haluaa teidät: suojattomaksi. [*Viittaa yläsalissa odottamiseen – suom.]

25   Ja sitten hän alkaa puhallella myrkkyhenkäyksiään järven ylle ja se saa järven kouristelemaan – saatanan henkäys: ”Minä upotan ne!” Ja järvi sekoaa myrkkyhenkäyksistä niin, että paatti alkaa keikkua sinne ja tänne. Näytti siltä, että kaikki toivo oli mennyttä; opetuslapset olivat valmiit luovuttamaan, ja antamaan vain mennä. Mutta Kristus ei ollut jättänyt heitä, vaikka he olivat jättäneet Hänet – siis, Hänet kannattaa ottaa mukaan kaikkialle, mihin me menemme; mutta hyvä puoli asiassa on, että vaikka me emme -, Hän kyllä seuraa meitä.

Hän kiipesi korkeimman mäen päälle, minkä löysi niin, että näki koko meren, tai pikku järven yli; sillä Hän halusi pitää heitä silmällä, että jos jotain ongelmaa tulisi, Hän voisi olla ”apu hädässä aivan vahva.” Sillä Hänen Sanansa sanoo Hänen tekevän niin. ”Herra [Jumala] on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.” [KR33: Ps. 46:1] Ja huolimatta siitä, mitä me teemme, Hän pitää lupauksensa; ja Hän piti heitä silmällä; hän näki heidän rehkivän airojen kanssa vastatuuleen, mutta Hänen silmänsä tarkkailivat heitä.

26   Minä hämmästelin erästä ystävääni nimeltä E. Howard Cadle, Cadle tabernaakkelista, Indianapolisista. Hän oli kuuluisa laulaja – vähän niin kuin minä. Hän ei pysynyt vähääkään äänessä, mutta silti yritti aina laulaa tätä: ”Hänen pitää silmällä varpusta, ja tiedän, että hän vartioi minua.” [His eye is on the sparrow, and I know he watches me.”] Se oli hänen lempikappaleensa. Hän yritti ja yritti sitä, ja jopa radiossa, ja kaikki nauroivat, koska hänellä ei ollut ääntä laulaa sitä, mutta se oli hänen sydämessään. Ehkä jossain päin, kirkkaudessa tänä iltana, hän on jo lähtenyt ikuiseen määränpäähänsä, tuo Silmä yhä vartioi häntä.

Minä olen aina halunnut laulaa, mutta en osaa laulaa edes niin hyvin kuin hän. Lempilauluni on ”Armo suuri ihmeinen”, koska juuri tuo ”ihmeinen armo” pelasti minut. Olen sanonut usein ystävilleni: ”Kun te pääsette tuolle puolen, suurenmoiseen palatsiinne, ja jonakin aamuna te kävelette kuistinne edustalla, ja kuulette kuinka metsän reunassa, pienessä mökissä joku laulaa ”Armo suuri ihmeinen, miten suloinen onkaan tuo ääni, joka pelasti minunlaiseni kurjan”, sanokaa: ”Kiitos Jumalalle, vanha kunnon veli Branham selvisi – tuolla hän on; se on hän, joka lopultakin osaa laulaa tuon ”armo suuri ihmeinen.” Juuri sitä minä uskon Jumalan ihmeisen armon olevan, joka pelasti tällaisen kurjan, otti minut yhteyteen itsensä, ja seurakuntansa, ja kansansa ja Jumalan Hengen kanssa. Sitä on ”Ihmeinen armo.”

27   Eikö ollut ”ihmeistä”, kun heidän hätänsä oli niin kova – saatana yrittää puhallella heidän päälleen ja upottaa heidät järveen, että täältä tulee Jeesus kävellen veden päällä, kävelee suoraan veneeseen todellisen ”aivan vahvana apuna hädässä” auttamaan opetuslapsia, mutta outoa oli se, että vaikka he olivat hädässä, he pelkäsivät Häntä. He pitivät häntä henkenä, tai, niin kuin nykyään sanottaisiin, kummituksena, tai jonakin epäilyttävänä. He näkivät Hänet kävelemässä ja pelkäsivät Häntä.

Ja tänään, tilanne on melkein sama. Hän ei ole jättänyt seurakuntaansa; no, Hän kiipesi niin korkealle noustuaan ylös haudastaan, niin korkealle taivaissa, että Hänen on katsottava alas nähdäkseen taivaan. Hän on korkeammalla kuin yksikään enkeli, yksikään arkkienkeli, ja hän vartioi meitä. Hän tuntee meidän vaikeutemme.

28   Kun opetuslapset olivat istuneet keskustelemassa Jeesuksen ihmeistä, niin puolessa tunnissa he jo olivat unohtaneet ne. He olivat nähneet Hänen toimivan suunnilleen puolitoista vuotta, tai kauemmin, ja olivat unohtaneet ne Hänen ihmeensä. Ja kun, he näkivät sen ainoan asian, joka pystyisi auttamaan heitä, he parkuivat, että se oli jotakin kummittelua. Heitä pelotti ajatella – siinä oli heidän Herransa, joka oli tulossa auttamaan heitä, ja he pelkäsivät Häntä.

Meillä on ollut enemmän aikaa ajatella tätä, kuin opetuslapsilla oli, sillä me olemme lukeneet siitä Hänen kirjastaan Hänen ihmeistään ja lupauksistaan siitä, mitä Hän tulisi tekemään, ja profeetat ovat profetoineet, että tänä lopunaikana, Hän tulisi tekemään näitä asioita jotka ovat häivähdyksiä ja merkkejä Hänen tulostaan. Monet katsovat tätä ja sanovat: ”Sen täytyy olla spiritualismia; sen täytyy olla telepatiaa.” Ja ihmiset pelkäävät taivaan Jumalaa luettuansa Hänen kirjaansa; ja he opettavat meidän seminaareissamme ja puhuvat eri ihmisille Hänen hyvyydestään ja armostaan, ja siitä, mitä Hän teki; ja ihmiset tietävät, että Hän lupasi tehdä sen saman uudestaan, tietävät, että Hän sanoi: ”…myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut. …sillä minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.” [Joh. 14:18; Matt. 28:20]

29   Tänä hetkenä, jona me elämme, hätä on joka kädessä, ei ole paikkaa, minne mennä. Sairauksia tungeksii niin ankarasti vastustamaan meidän tieteellistä tutkimustamme, että kohta ei ole lääkkeitä, joilla olisi vaikutusta tauteihin. Ja ydinaseiden kilpavarustelu, ohjuskisa – maailma vapisee – seurakunta on siinä tilassa, missä on, ja Jeesus tulee kävellen veden päällä aivan meille antamansa lupauksen mukaan. Tuo sama Jeesus, joka käveli sinä yönä tuolla järvellä, kävelee sisään – suoraan Raamatusta seurakuntaan. [/kokoukseen]. Te nimitätte minua hihhuliksi joka tapauksessa, mutta minusta on hienoa huutaa; kyllä vain. Raamatun Kristus, historian Jumala kävelee aivan suoraan kokoukseen lupauksensa nousta kuolleista mukaisesti… Hauta ei voinut pidätellä Häntä; kuolema ei kyennyt pitämään Häntä hallussaan; tuonela ei voinut pitää Häntä. Hän katkoi siteet ja käveli pois, ja tänään Hän sanoo: ”Koska minä elän, tekin saatte elää; minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti; ja niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”, ja kävelee sisään lupauksensa mukaisesti.

30   Ja seurakunta älähtää: ”Voi, onkohan hän metodisti, onkohan hän baptisti, onkohan hän tämän…” Kristus on Kristus, Hän on kaikkien Jumala. Hän rakastaa teitä kaikkia: metodisteja, baptisteja, helluntailaisia ja kaikkia. Älkää pelätkö Häntä; ainoa, mitä pitää tehdä, on tehdä samalla tavalla kuin ihmiset silloin: ha alkoivat puhua Hänelle; sillä tavalla se onnistuu. Alkakaa puhua, sanokaa: ”Herra, minä olen lukenut, että sinä olet luvannut se; olen lukenut, että sinä teit näin; oletko se sinä?”

Hän vastaa kyllä kuten ihmisille silloin; tällaisia sanoja Hän sanoo sinulle, jotakin tähän tapaan: ”Ole turvallisella mielellä; minä se olen; minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Rukoilemme.

31   Herra, sama eilen, tänään ja ikuisesti, sinä olet Kristus aina; aina kansasi kanssa. Me puhumme sinulle niin kuin ihmiset silloin; älkäämme pelätkö, vaan pitäkäämme sydämemme avoinna… [Nauhassa tyhjä kohta.]

Hän tulee nostamaan meidät tomusta ja me tulemme saamaan samanlaisen ruumiin kuin hänen kirkastettu ruumiinsa on. Kävele kansasi sydämiin tänä iltana, Herra, lupaustesi kautta. Ja me toivomme, että saisimme nähdä sinun voimallisen kätesi liikkuvan keskellämme, emmekä me pelkää. Mutta me kohotamme sydämemme sinun puoleesi kiitollisina ja iloisina, ja ylistämme taivaan Jumalaa, joka lähetti meille pelastuksen Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Me jätämme itsemme sinun haltuusi, Herra.

Ottakoon Pyhä Henki nyt tämän sanoman, joka on saarnattu ja upottakoon sen ihmisten sydämeen; ja voikoot he nähdä, Jumalan kävelevän myrskyävän järven päällä, kun saatanan myrkyllinen henkäys sotkee vesiä. Herra, meidän valtavan hyvinvointimme keskellä, saatana on puhallellut jälleen myrkkyhenkäyksiään ja hän sanoo: ”Ihmeiden aika on ohi; sellaista, kuin Pyhä Henki, ei ole olemassa; uudestisyntymistä ei ole olemassa.” Herra Jumala, kävele tänne niin kuin olen luvannut, ja osoita ihmisille, että sinä elät yhä, ja pelastat ihmiset saatanan henkäykseltä; me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.

32   Yleensä, minä kutsun alttarille tässä vaiheessa, mutta nyt minä annan sen odottaa vielä hetken. Täällä, meidän keskellämme, voi olla joitakuita vieraita, jotka eivät vielä tunne meidän Herraamme, jotka eivät vielä ole ottaneet Häntä Pelastajanaan vastaan. He ovat lukeneet siitä kirjoista, ja he ovat lukeneet, mitä muut ovat sanoneet ja niin edelleen, mutta että tietäisimme, että Hän todella on sitä, katsotaanpa osoittaako Hän tänä iltana tämän saarnan olevan totta, että Hän yhä on Jeesus, että tämä kertomus ei ole satu siitä, että Hän muka kuoli, ja Hänen ruumiinsa varastettiin ja sitten vain sanottiin, että Hän nousi kuolleista. Jos asia on niin, meidän uskontomme ei ole sen enempää kuin islam tai nämä muut. Mutta, meidän Kristuksemme elää tänä iltana ja vahvistaa todeksi jokaisen sanan, jonka Hän sanoi olevan totta.

33   Siis, me emme ole Kristus, me olemme vain Hänen palvelijoitaan. Puhuessani eilisiltana, minä puhuin profeetoista, mitenkä he saivat Pyhän Hengen voitelun, ja että he puhuivat aivan kuin kyse olisi heistä; kuten Daavid voihkaisi: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Se ei ollut Daavid, häntä ei ollut hylätty, vaan kyse oli Kristuksen Hengestä hänessä, joka huusi. Siinä oli Kristus, joka huusi Daavidista, Jumala ilmaisi itsensä noiden profeettojen kautta.

Ja miten se tapahtui? Hiehon tai karitsan vuodatetun veren alla. Jos Hän pystyi voitelemaan ihmiset tuon karitsoiden ja hiehojen sovituksen veren alla, ja sai heidät puhumaan ehdottomasti totta, ja ilmaisemaan oman tahtonsa, miten paljon enemmän Hän voi tehdä oman Lapsensa, Jeesus Kristuksen vuodatetun veren alla, ottaa pyhitetyn seurakunnan, ja kietoa sen Henkeensä niin, että Pyhä Henki ottaa kokouksen täydelliseen hallintaansa ja toteuttaa Jumalan täyden tahdon? Tehdään se tänä iltana palvoessamme Häntä, veljet, sisaret.

34   Minä en ole jumalallinen parantaja; olen teidän veljenne. Minä uskon, että Jumala pitää lupauksensa osoittaakseen, että Hän elää, ja sitten, että meidän uskontomme ei ole jotakin turhaa… Siis, syy siihen, että minä uskon tämä seurakunta – on Pyhän Hengen seurakunta, koska Jeesuksen pitäisi tietää, miten seurakunta pystytetään. Ja Jeesus sanoi, että niitä tekoja, joita Hän teki, sellainen seurakunta, joka uskoo Häneen, tulee tekemän niitä samoja tekoja.

Paavali sanoi: ”Jos teidän joukkoonne tulee joku, ja te kaikki puhutte kielillä eikä ole tulkkausta, uskosta osaton sanoisi, että te olette järjiltänne. Mutta, jos joku puhuu profetoiden, ja paljastaa sydänten salaisuuksia, silloin ihmiset lankeaisivat kasvoilleen, ja sanoisivat, että Jumala on teissä”, hän sanoi. Kristuksen seurakunnan järjestys, ei ole uskonnollisia seremonioita, vaan ylösnousseen Kristuksen elävää läsnäoloa. Sitä elävän Jumalan seurakunta on – Jumalan elämistä omassa seurakunnassaan, elämistä omaa elämäänsä, ja toimimista seurakuntansa kautta, itsensä ilmaisemista palvelijoittensa kautta samalla tavalla kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä.

Me voimme antaa todella sydämemme tulla kiedotuksi Häneen ja oman henkemme tulla niin hallintaan, että Hän voi tulla sisäämme ja ottaa oman ajattelumme meistä pois, ja hoitaa itse meidän ajattelemisemme, ja vahvistaa Sanansa todeksi. Silloin me voimme lähteä pois sanoen: ”Totisesti, Jumala on meidän kanssamme.” Rukoillaan taas.

35   Herra, nyt, tämä kokous – Sana tuli, koska sinä olet sen kirjoittanut, ja sitä pitää saarnata kaikkialla maailmassa todistukseksi. Ja Herra, jos tämä on sinun Sanasi, minkä me pyhästi uskomme, sinä teet jokaisen lupauksen todeksi, jonka olet luvannut.

Ja minä rukoilen sinua tänä iltana, Herra, että syntisten takia, joita täällä on, jotka eivät tunne sinua, avatkoon hän sydämensä omassa hätätilassaan, koska nyt ”väsyneelle ei ole levähdyspaikkaa”, sanoo Jumala. Syntinen on kuin kuohuva meri; hänellä ei ole lepopaikkaa.  Perkele puhaltaa henkäystään päivän jokaisena hetkenä, eikä syntisellä ole minne mennä syntisessä tilassaan. Mutta on Joku, joka voi puhua aalloille ja tyynnyttää ja puhaltaa takaisin jokaisen saatanan pahan henkäyksen, ja voi tehdä tälle henkilölle selväksi, että Jumalan rakkaus sitoi Jeesuksen niin tiukasti, että Hän tuli maan päälle kuolemaan pelastaakseen tuon syntisen naisen tai miehen. Voikoot he ottaa sen vastaan tänä iltana, Herra.

Voikoot syntiset uskoa sinuun yksimielisesti. Voikoot sokeat nähdä, kuurot kuulla, mykät puhua, rammat kävellä, ja tulkoot Jumala korotetuksi. Siunaa näitä saarnaajaveljiä, jotka istuvat täällä. Herra, jotka ovat palvelleet vuosia juuri tämän päämäärän hyväksi, ovat raivanneet tietä, asentaneet katukiviä, ja päällystäneet sen. Siis, voikoon Pyhä Henki kävellä pitkin tätä tietä ja vahvistaa todeksi sen, mitä nämä miehet ovat luvanneet Sanan kautta – tulkoot se osoitetuksi meille, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.

36   Me tulemme tällä viikolla, jos Jumala antaa luvan… Minä todellakin odotan suurta muutosta omassa palvelustehtävässäni pikimmiten. Ja siihen asti että se tulee… Se on tapahtunut jo kerran – ja siihen asti, kun se tapahtuu, minä tulen pysyttäytymään normaalissa palvelustehtävässäni. Mutta, voi, jos se tapahtuu tämän viikon aikana, koko tätä maata tullaan todella ravistelemaan, minä lupaan sen teille, että te ette ole sellaista edes voinee kuvitella. Ja Jumalan lunastettu seurakunta tulee ottamaan askeleen eteenpäin. Muistakaa, minä sanon sen näin sanoo Herrana. Jos se siis todella tapahtuu…

Kun minun palvelustehtäväni oli sitä, että minä otin ihmisiä kädestä kiinni ja pidin mieleni lepotilassa siihen asti, että Hän puhui… Se tapahtui Queens Cityssä, Reginassa, Saskatchevanissa. Yhtenä iltana, kun joku mies käveli lavan poikki ja Pyhä Henki puhui oli luvannut, että Hän paljastaisi sydänten salaisuudet… Kuinka moni tunsi minut, kun minulla oli se ensimmäinen palvelustehtäväni, täällä pitkin tätä länsirannikkoa? Kuinka moni näistä samoista kohottaisi kätensä, ja sanoisi kuulleensa minun sanoneen, että Pyhä Henki kertoi minulle, että niin tulisi tapahtumaan, jos minä olisin vilpitön, enkä rahanahne, enkä yrittäisi olla mikään suuri persoona, vaan nöyrä ja pysymään vaatimattomana, että Hän tulisi antamaan minulle lahjan tuntea sydänten salaisuudet? Kuinka moni tietää, että minä sanoin niin tulevan tapahtumaan? Ja niin tapahtui. Siis, Hän lupasi minulle: ”Pysy nöyränä, niin minä tulen tekemään ylen runsain määrin…” Ja sillä tavalla se on toteutettava siinä, mitä minä nyt teen. Se toi tapahtua hetkellä millä hyvänsä.

37   Me tulemme kutsumaan kokoon rukousjonon. Minä luulen, että Billy sanoi minulle, että hän on jakanut vähän rukouskortteja. Me jaamme niitä joka ilta kunnes me – jotakin tapahtuu. Älkää olko yhtenäkään iltana poissa; pysykää täällä. Ja jos te ette ole kristitty, tulkaa kristityksi tänä iltana. Jos teille ei ole Pyhää Henkeä, ottakaa se vastaan tänä iltana niin, että te voitte liittyä joukkoomme. Sen enempää teidän ei tarvitse tehdä.

38   Nyt, me emme voi kutsua näitä jonoja, joita me nimitämme ”erottamiseksi.” Kuinka monella ei ole rukouskorttia? Näyttäkääpä kätenne – ja olette sairas – teillä ei ole rukouskorttia, mutta te olette sairas, nostakaa kätenne – kaikkialla täällä rakennuksessa. Selvä. Te ette tarvitse mitään rukouskorttia. Siis, muistakaa tämä tämän illan sanoma; minä luulen, etten minä päässyt ihan siihen asti, mutta, se paikka, kun se nainen kosketti Jeesuksen viitan lievettä, sen jälkeen kun Hän oli saapunut sieltä järven toiselta puolelta. Nainen kosketti Hänen viittaansa, ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Kuka kosketti minua?” Ja Hän katseli ympärilleen ja siellä – kaikki koskivat Häneen, mutta Hän sanoi: ”Minä havaitsin, että tulin heikoksi, minusta lähti voimaa.” Ja hän etsi yleisöstä, kunnes keksi tuon pikkunaisen, ja paljasti hänelle hänen vaivansa, ja kertoi hänelle, että hänen uskonsa oli pelastanut hänet. Siis, tuo sama Jeesus on sama.

Jos tuo Henki, joka tällä helluntailiikkeellä on, tai tällä myöhemmän ajan liikkeellä, jos se ei tee samoja tekoja, mitä Hän teki, silloin kyse ei ole Kristuksen Hengestä. Jos nämä miehet ja asiat ovat vain bluffia, ja se onkin vain innostusta, koska ihmiset tulevat iloisiksi ja puhuvat kielillä ja niin edelleen – jos se on vain bluffia, niin se sitten siitä. Mutta, jos kyse on Kristuksen Hengestä, Hän tuo itsensä julki, että hän on Uuden testamentin Kristus.

39   Me emme voi pyytää kovin monia yhdellä kertaa; niinpä minä uskon, että Billy sanoi aloittaneensa rukouskortista A-1, A-50:een, tai 100:aan, minä en muista, mutta joka tapauksessa, aloitetaan ensimmäisestä kortista, rukouskortti numero 1. Jos pystyt nousemaan seisomaan, tulisitko tänne puolelle. Se herrasmies siellä… Numero 2. Jos voit nousta seisaallesi, rukouskortti numero 2. Minä luulen, että se oli A, A, numero 2 aivan täällä, se on se rouva. Numero 3. Numero 4. Hyvä.

40   [Nauhassa tyhjä kohta.] … ei ole kutsuttu seurakunnan perusteella, tai sinne päin, heidät on Jumala valinnut: apostolit, toiseksi: profeetat, kolmanneksi (minä en ehkä saa näitä oikeaan järjestykseen) kolmanneksi, minusta se oli: opettajat ja evankelistat ja paimenet. Viisi hengellistä seurakunnan virkaa että seurakunta saadaan kuntoon: apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, paimenet, nämä ovat Jumalan nimeämiä tehtäviä. Silloin, paikallisessa seurakunnassa on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka toimivat ihmisten keskuudessa.

Siis, näistä lahjoista ja paikoista – te kuulette apostolia – hänen tehtävänsä kautta; te kuulette profeettaa hänen tehtävänsä kautta, evankelistaa hänen tehtävänsä kautta, opettajaa, pastoria. Jokaisella on erillinen palvelustehtävänsä, ja heidän tehtävänsä on Jumalalta. Jumala on asettanut heidät seurakuntaan tätä tarkoitusta varten.

Silloin, Jumala laskeutuu Pyhän Hengen muodossa seurakuntansa keskelle, puhuu kielillä – toinen tulkkaa ja kertoo jollekin tietylle ihmiselle, mitä tehdä, ja se sitten tapahtuu sillä tavalla. Ehkä sellaista tulee olemaan joskus, kun sille tulee tarve; silloin seurakuntaan tulevat viisauden, tiedon, tulkinnan [/selittämisen] ja kaikenlaiset lahjat. Mutta, tämän kaiken pitää ensiksi tulla Sanan kautta; Sanan.

41   Siis, jos minä kykenisin parantamaan tämän jonon ihmiset, tai nuo ihmiset tuolla ulkopuolella, minä varmasti tekisin sen, mutta minä en pysty; syy siihen, että minä en pysty, on se, että heidät on jo parannettu. He ovat olleet terveistä siitä asti, kun Jeesus kuoli heidän parantamiseksensa. Siis, ainoa, mitä me voimme tehdä näiden palvelustehtävien kautta on tuoda Kristus esiin, että te näette, että Hän on Sanassaan ja pitää lupauksensa. Ja sitten, teidän oman uskonne kautta, te otatte Jeesuksen vastaan omana parantajananne, niin te olette parantunut. Sillä tavalla se toimii. Pitääkö paikkansa, veljet? Minä uskon, että joka ihminen [näistä] voi todistaa sen. Nämä miehet saarnaavat evankeliumia. Te uskotte sen, hyväksytte sen, se on yhtä hyvää kuin – se on parasta. Tai opettajat, paimenet, evankelistat, apostolit, profeetat, mikä sitten ovatkin, kaikki ovat Pyhän Hengen työtä Hänen kansansa keskuudessa.

42   Siis, minä en ole mikään saarnaaja. Minä en ole mitenkään oppinut; minä en voisi ottaa näiden paikkaa. He ovat opettajia, paimenia ja niin edelleen, mutta Herra on antanut minulle erottamisen [/näkemisen] lahjan; profetoinnin lahjan, joka minulla on ollut enemmän tai vähemmän pikkupojasta lähtien, ja lähetti… raamattutietämyksen sijasta – siitä syystä, minä en saarnaa oppia teidän keskuudessanne; minä en ehkä tiedä siitä tarpeeksi. Minä tiedän, että olen pelastettu. Voin kertoa kuinka minä pelastuin; sitten, minä pyydän teidän paimenianne tekemään loput. Ja, minä tiedän, että Hän parantaa ja minä tiedän, että Hän täyttää Pyhällä Hengellä; minä voin todistaa kaikista noista asioista, ja se on sitä, mistä minä voin totuuden mukaisesti sanoa teille, että se on totta. Ja sen verran, te voitte tästä saada, sitten teidän paimenenne hoitaa teidät siitä eteenpäin.

43   Siis, täällä rukousjonossa seisoo ihmisiä; sikäli, kuin minä tiedän, jokainen heistä on minulle vieras. Kuinka moni täällä rakennuksessa tietää, etten minä tunne teitä, tai tiedä teistä mitään – tiedä ongelmistanne, sairauksistanne tai mistään, nostaisitteko kätenne – kaikkialla rakennuksessa – kaikkialla. No siis, luulisin, että noin 100%. No, silloin, minä en tunne teitä. No, mikä ihme on? Ihme on jotakin, mitä ei voi käsittää. Pitääkö paikkansa? Se on jotakin, mitä me emme kykene käsittämään. Tiede ei voi osoittaa sitä todeksi.

44   No sitten, jos Jeesus Kristus – josta me saarnasimme eilisiltana, ja apostoleista siellä veneessä keskustelemassa siitä, mitä Hän oli tehnyt, ja oli luvannut seurakunnalleen, että nämä merkit tulisivat kulkemaan edelleen seurakunnan mukana siihen asti, kunnes Hän palaisi – jos Hän on seurakunnassaan, jos me todella edustamme Hänen seurakuntaansa, emmekä joukkoa kirkkokuntia [/seurakuntia], vaan Hänen Seurakuntanaan, niin Hän tulee tekemään samaa meidän keskellämme tänä iltana, kuin Hän teki silloin ennen. Pitääkö tämä paikkansa? Hän ei ole koskaan käskenyt minua kysymään kirkkokuntaa. Hän kertoo ihmisille, mistä seurakunnasta [/kirkkokunnasta] he ovat ja niin edelleen, mutta Hän ei ole ikinä sanonut ovatko ihmiset väärässä vai oikeassa. Oletteko koskaan kuulleet sellaista? Ei ikinä; ei. Te olette uskovaisia; jos sinä olet uskovainen, sinä olet uskovainen. Jos ei ole uskova, et yksinkertaisesti ole uskova. Vain sitä Jumala vaatii – oletko sinä uskova, vai et. [Nauhassa tyhjä kohta.] …pelastuu, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Mark 16:16]

45   Siis, me aloitamme tämän rukousjonon [/otamme jonon ylös]. Minä luulen, että kaikki siinä kohottivat kätensä, että he ovat [minulle] tuntemattomia. Siis, jos Pyhä Henki toimii näiden ihmisten kautta, ja te siellä ulkona, joilla ei ole rukouskorttia, tai mitään, ja [Hän] paljastaa täällä – juuri samalla tavalla, kun apostolit keskustelivat siinä saarnassa tänä iltana, kuinka moni teistä uskoo Häneen ja ottaa Hänet vastaan, ja sanoo, että se on totta, ja lähtee uskoen – näyttäkääpä sydämenne Jumalalle. Herra teitä siunatkoon.

46   Isä, siis sinun käsiisi me luovutamme tämän kokouksen; koko tämän maan kamaralla ei ole yhtäkään ihmistä, Herra, ei ketään joka pystyisi tähän. Sinä tulet olemaan se! Ja niin kuin me olemme puhuneet siitä, että muinaiset profeetat olivat niin voideltuja tuolla sovituksella, että he näkivät näkyjä… Ja Jeesus itse sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja; se on Isä, joka asuu minussa. Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Häntä. Totisesti minä sanon teille, itse minä en voi tehdä mitään, vaan, mitä minä näen Isän tekevän, sitä myös Poika tekee.” Suo sen olla tämä ilta, Herra, että ihmiset näkevät Jumalan tekojen tulevan julki Hänen seurakuntansa kautta. Ja voikaamme me antautua ja olla niin vihkiytyneitä sinulle, että meidän henkemme alkaa huutaa ja puhuu niitä sanoja, joita sinä haluat meidän puhuvan. Me pyydämme tätä sinun kunniaksesi; ja tulkoon jokainen syntinen ja uskoton pelastetuksi tänä iltana ja vihityksi sinulle sen tähden, ja jokainen sairas terveeksi Jeesuksen nimessä; aamen.

47   No niin, te voitte, veljet istua, missä te haluatte; se sopii; jos haluatte tulla tänne ylös. Minä haluan teidän olevan niin kunnioittavia kuin mahdollista. Istukaa todella ääneti, kuunnelkaa, ja ainoastaan vihkiytykää Jumalalle.

Siis, muistakaa nyt tämä: jos Pyhä Henki tulee tänne ja näyttää näitä asioita, niin te varmaankin haluatte olla valmiita ottamaan vastaan – onko näin, sanooko sydämenne niin, onko se juuri sitä, mitä te haluatte? Haluatko sinä Kristuksen elämääsi? Siinä tapauksessa tämä yksinkertainen Sana opettaa meille, miten se tehdään: uskokaa siihen; ottakaa se vastaan, niin se tulee tapahtumaan.

48   Siis, kuka tahansa täällä tietää, ettei ihmisessä ole voimaa, joka voisi tehdä tälle miehelle sitä, mistä minä luin tänä iltana Sanasta, ellei Jumala itse tule tekemään sitä. Siis, älkää unohtako tätä oppituntia, joka nyt on meneillään. Opetuslapset olivat unohtaneet; Raamattu sanoo, että heidän sydämensä oli paatunut ja he olivat unohtaneet nuo kalat ja leivät. Siis, jos sinulla on jokin tarve, älä unohda tätä sitä saarnaa. Muista, Hän pysyy samana Kristuksena, joka Hän oli silloin.

Siis, tämän iltaisesta sanomastamme, me löydämme apostoli Pietarin, jonka me tiedämme olevan – jonka nimi oli Simon, kutsumanimeltä Pietari – pikkukivi Jeesuksen mukaan, mies, jonka Jeesus kohtasi – hän kohtasi Jeesuksen ja Hän kertoi Pietarille hänen elämästään, hänen nimensä ja niin edelleen ja Pietari uskoi Häneen – pitääkö paikkansa? Jeesus kertoi tuolle naiselle kaivolla hänen synneistään – ja nainen uskoi Häneen; ja Hän kertoi eri asioita – ihmisten sairaudet, ja he paranivat uskonsa kautta. Pitääkö se paikkansa? – sillä Jeesus kertoi ihmisille; ja aivan lopuksi, Hänen opetuslapsensa – lopulta heidän silmänsä avautuivat ja he sanoivat: ”Katso, nyt me uskomme, että sinä tiedät kaiken, ja tästedes me uskomme, että sinä olet Hän.”

Jeesus sanoi: ”Uskotteko te nyt?” Kaiken tuon ajan, jonka he olivat vaeltaneet Hänen kanssaan ja niin poispäin, se oli salattu.

49   Minä luulisin, että te, herra, nostitte kätenne merkiksi, ettemme me tunne toisiamme. Kyllä vain olemme. Selvä. Siis tämä tässä seisova mies on minulle tuntematon, ja minä olen hänelle vieras. Me emme ole eläissämme tavanneet toisiamme; tämä on ensi kerta. Eräs juttu; joku, Gene, Leo, Billy tai joku teistä, on antanut hänelle rukouskortin; hänen numeronsa sanotaan ja hän on nyt täällä lavalla. Siis, minä en tiedä mistä syystä hän täällä on; minulla ei ole sen enempää aavistustakaan asiasta, kuin täysin vieraalla on. Minä en tiedä; Jumala tietää. Me myönnämme kaikki, että Jumala tietää. Ja sitten, jos Jumala tahtoo… Jos minä vain voin antautua niin täysin Jumalalle, että Hän puhuu tälle miehelle minun kauttani; kyse on aika lailla samasta Hengestä – se ei ollut Daavid, joka huusi, ”Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, vaan se oli Kristus Daavidin kautta: ”Miksi minut hylkäsit?” Ymmärrättekö sen?

50   Siis, kuinka moni täällä olevista, ei ole koskaan ennen ollut minun kokouksissani – nostaisitteko kätenne – ette koskaan ole ollut ennen kokouksessa? Monia käsiä. Herra teitä siunatkoon. Minä luotan siihen, että tämä tulee vakuuttamaan teidät. Ja jos, te olette täällä ensimmäistä kertaa ja teillä on Jumalan kaipuu, tehkää kuten se nainen teki, kuulkaa: hän meni väkijoukon läpi ja kosketti Hänen viittansa tupsua. Nyt te voitte koskettaa Hänen viittaansa tänä iltana. Uskotteko te sen?  Te voitte koskettaa Hänen viittaansa, koska Hän on ylipappi, juuri nyt, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla. […jota meidän heikkoutemme ei koskettaisi; Hepr. 4:15]  Pitääkö se paikkansa? No sitten, jos Hän on tuo Ylipappi, sama Ylipappi, Hän toimii samalla tavalla kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä; sama eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö se paikkansa? Hän toimisi samalla tavalla. Niinpä, ilman rukouskorttia, katsokaa tähän suuntaan ja uskokaa koko sydämestänne.

51   Nyt, herra, vähän puhun kanssanne. En ole tavannut teitä koskaan, en tunne teitä, mutta Herra Jeesus tuntee meidät molemmat. Ja me olemme [minä olen] täällä sitä varten, että yritämme tuoda Kristuksen meille, yhdistämään [Häneen]. Jos minä kykenisin tekemään jotakin, enkä tekisi, olisin aika raaka ihminen; mutta jos minä pystyisin, niin minä tekisin. Ja ainoa, millä minä pystyn tekemään jotakin, tapahtuu jumalallisen lahjan kautta – minä vain luovutan itseni Hänelle ja katson, mitä Hän sanoo teille. Silloin kyse on Hänen hyvyydestään, joka toimii minun kauttani Hänen palvelijanaan – Hän kutsui minut sitä tarkoitusta varten.

Tätä miestä varjostaa kuolema. Teillä on syöpä; te tiedätte sen. Syöpä on keuhkoissa, hyvin pien, jos Jumala ei auta, se on sitten siinä. Siis se, että Hän on hyvä, ja että minä tiesin sen, että Hän kertoi sen minulle, osoittaa, Jumalan Sanan todeksi, eikö osoitakin? Se osoittaa Hänen Sanansa todeksi. Minä haluan kysyä teiltä jotakin; otatteko te Hänet vastaan henkilökohtaisena Pelastajananne nyt? Te olette syntinen ja te tarvitsette Hänet Pelastajaksenne, koska pahempi pimeys kuin tuo syöpä on päällänne; ja minä haluan saada tuon varjon pois meiltä. Otatteko te Hänet vastaan Pelastajananne nyt – Pelastajaksenne? Nostakaa kätenne Hänen puoleensa, jos hyväksytte Hänet. Te olette Sacramentosta; pitää paikkansa, eikö pidäkin? Uskotteko te, että Jumala tietää, kuka te olette? Herra Keith, palatkaa nyt kotiin ja parantukaa. Teidät on pelastettu kuolemalta ja olkoon Jumala kanssanne, veljeni.

52   Uskotteko te Herraan? Siis, älkää antako tämän mennä ohitsenne. Huokaiskaa Hänen puoleensa: ”Herra lähetä hyvyytesi minulle, anna minun olla sinun kanssasi, Herra.” Jeesus pelastaa, ja Jeesus parantaa. Uskotteko te sen? Älkää antako sanoman tuossa pikku veneessä, lähteä teiltä nyt; älkää antako sydämenne kovettua [/paatua]. Onko selvä?

53   No niin, rouva; kerran oli eräs nainen, joka tuli Herran tykö, ja Hän puhui rouvalle hetken ja sai selville, mikä hänellä oli vikana. Ja jos, te kävelette Hänen luoksensa tänä iltana, jos Hän olisi täällä maan päällä fyysisessä ruumiissa ja te menisitte Hänen luoksensa ja puhuisitte Hänen kanssaan hetkisen, Hän todella tietäisi mikä teissä on vikana aivan, kuten Hän tiesi tuon naisen ongelmat. Ja Hän kykenisi kertomaan teille ongelmanne. Se olisi merkki siitä, että Hän on paikalla. Mutta, jos te olette sairas, Hän ei pystyisi parantamaan teitä, jos te ette uskoisi siihen. Siis, Hän sanoi: ”Hetki vielä, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut”; siis, miten Hän sen ilmaisikaan? ”Minä tulen olemaan teidän kassanne – teissä.”

Siis, jos minä tosiaan edustin Häntä sitä kautta, mitä Hän on sanonut, niin sitten, Hän tulee vahvistamaan, että se, mitä minä sanoin, on totta. Silloin Hän kertoo teille, mikä teitä vaivaa käyttäen minun huuliani; siitä juuri on kyse; kyse ei ole minusta; sen on oltava  Hän, koska minä en tunne teitä.

Te olette erittäin jännittynyt; ja sitten jokin tutkimus on osoittanut, että teillä on munuaisvika; ja teillä on vikaa myös sapessa. Pitää paikkansa. Minä näen kahden sairaan lapsen ilmestyvän; te rukoilette heidän puolestaan; te olette rukoillut heidän puolestaan jo jonkin aikaa. Jos Jeesus ottaa minun ääneni, ja sanoo, mikä noilla lapsilla on, uskotteko heidän että he paranevat? Toisella heistä on anemia, ja toisella on silmissä jotakin vikaa; noita silmiä on leikattu ja nyt odotetaan toista leikkausta noiden silmien takia. Uskotteko te? No sitten, menkää ja ottakaa paraneminen vastaan itsellenne ja lapsillenne Herran Jeesuksen nimessä.

Uskokaa ainoastaan. Avatkaa ainoastaan sydämenne nyt, palvoen, ja uskokaa Häneen ja ottakaa Hänet vastaan.

54   Hyvää päivää. Teillä on suolistovaiva, joka kiusaa teitä. Ja teissä on jotakin hyvin outoa, sillä minä tapaan teidät toista kertaa; se tapahtui minun rukousjonossani, ja teitä varjosti kuolema leukemian takia, ja Jumala paransi teidät. Rouva White, palatkaa kotiin niin, teidän suolistovaivanne on parantunut. Jumala teitä siunatkoon; Jumala sinua, sisar siunatkoon.

55   Hyvää päivää! Herra Jeesus on todella armollinen meille, ja me palvomme Häntä, ja Hänen suurenmoinen Henkensä on läsnä. Siis, näyssä tästä naisesta, minun eteeni tulee vanhempi henkilö – se on hänen äitinsä. Nainen seisoo täällä äitinsä puolesta; ja hänen äitinsä potee jotain, mikä rampauttaa – se on niveltulehdus. Ja sen lisäksi, hänellä on ollut sydänkohtaus; ja hän ei ole pelastettu; hänen päällään on musta henki; ja hän asuu Tennesseessä; pitää paikkansa, ja te seisotte täällä hänen puolestaan. Menkää, uskokaa, niin hän pelastuu; Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, uskokaa.

Siis, muistakaa se sanoma; avatkaa sydämenne Hänelle siinä pienessä veneessänne seilatessanne elämän ankaralla merellä. Haluatteko te Hänet pikku veneeseenne tänä iltana saamaan teidän pelkonne asettumaan? Älkää pelätkö Häntä; ainoastaan, uskokaa Häntä.

56   Hyvää päivää. Minä luulen, että tämä riitti; ihmiset uskovat tällä hetkellä; heitä on parantunut joka puolella. Esimerkiksi, tämä nainen täällä, hänellä on jokin yhteys tämän naisen kanssa täällä; hän istuu siellä. Te olitte jo silloin iloinen, kun hänet kutsuttiin tänne. Pitää paikkansa. Siis, te ajattelitte, että pääsette itse jonain toisena kertana, mutta ei teidän tarvitse. Se vatsahaava lähtee teistä; uskokaa; tyrä. Uskokaa kaikesta sydämestänne – te voitte lähteä kotiin ja olla terve.

Mitä hän koskettikaan? Ketä hän kosketti? Ylipappia, elävää Jeesusta.

57   Tämä sisar on ollut ahdingossa; syvässä ahdingossa; leikkauksessa; kuoleman leikkauksessa; syöpä. Ja se jätti teidät luhistumispisteeseen; jännittämistä, unettomuutta, ja teidän silmänne vaivaavat teitä – ja komplikaatioita. Te olette Floridasta, todella lämpimältä seudulta. Ruth, palatkaa Floridaan; tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä.

Uskotteko te kaikki kaikesta sydämestänne? ”Jos uskot…”

58   Siis, uskotteko te, että teidän selkävaivanne lähti teiltä, kun te nousitte tänne lavalle? Selvä; siinä tapauksessa jatkakaa eteenpäin ja sanokaa: ”Kiitos Herralle”, ja uskokaa koko sydämestänne ja tulkaa terveeksi.

Miksi te taputatte käsiänne? Rakastatteko te Häntä? No, silloin se sinun eturauhasvaivasi on lähtenyt sinulta, veli. Nouse ylös ja anna Jumalalle kiitos.

Sinun selkä-, ja munuaisvaivasi on lähtenyt sinulta, sisar, jatka tietäsi eteenpäin riemuiten ja sano: ”Kiitos Herra!” Ole terve. Voi, nyt… nyt te kaikki uskotte; nyt Pyhä Henki…

Naistenvaiva, naisten vaiva. Uskokaa koko sydämestänne, menkää ja olkaa terve Herran Jeesuksen nimessä.

59   Herra parantaa diabeteksen ja parantaa ihmiset; uskotteko te sen? Menkää, uskokaa kaikesta sydämestänne ja olkaa terve, Herran Jeesuksen nimessä.

Hän parantaa myös vatsavaivan. Menkää, syökää; olkaa terve; uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen koko sydämestänne.

Hän parantaa myös sydänvaivan. Ainoastaan jatkakaa vain tietänne eteenpäin ja sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus.”

Hän parantaa myös tuon ihosairauden, teidän, joka istutte tiellä, jos te uskotte sen. Se pitkä tukeva mies, joka istuu ja rukoilee siellä, jonka puolesta hänen rakkaansa ovat rukoilleet – uskotteko te sen, veli? Nostakaa kätenne ja ottakaa Hänet vastaan. Lähtekää, olkaa terve.

Uskotteko te siellä yleisössä? Uskotteko te kaikki? Oi, nyt on se hetki. Pyhä Henki… Mitä nyt voisikaan tapahtua? Selvä.

60   Täällä; yleisöstä tulee tykytys, tästä pojasta. Minä en tunne sinua, poika; Jumala tuntee sinut. Sinä olet täällä astmaattisen yskän takia. Aivan niin. Totta. Sinä olet tullut tänne Arizonasta. Kyllä. Isä ja äiti istuvat tuolla ulkona; he olivat pettyneitä, koska eivät saaneet rukous… Heillä onkin rukouskortti, mutta sitä ei kutsuttu. Jos Jumala voi kertoa minulle, mikä äidilläsi ja isälläsi on, menisitkö sinä ja panet kätesi heidän päälleen, niin he paranevat? Äitiä vaivaa hänen niskansa; isällä on tyrä. Mene ja pane kätesi heidän päälleen, poika, Herran Jeesuksen nimessä.

61   Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Jos te uskotte, nouskaa ylös juuri nyt, jokainen; täällä, te sinä rukousjonossa, tehkää te se sama, kaikki te. Juuri nyt on se hetki. Mene, pane kätesi heidän päälleen, kultaseni, niin, että he paranevat. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle.

Herra Jeesus, minä rukoilen nyt vakavasti, kunnioittaen, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä parantaisit jokaisen sairaan ihmisen, joka on täällä. Anna sen Jumalan voiman, joka nosti Jeesuksen kuolleista, että Hän tulisi todella meidän veneeseemme tänä iltana, taltuttaisi aallot, ajaisi pois tuon saatanan pahan henkäyksen, joka sanoo, ettei Jeesus ole enää sama. Hän on sama; pohjimmiltaan sama, sama voimassa, sama kirkkaudessa, sama kaikelta osin, sama Jeesus. Minä rukoilen tämän uskonrukouksen tämän yleisön puolesta ihmisten parantumiseksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

Siis, teille, jotka otitte parantumisenne vastaan, nostaisitteko kätenne? Siis, te, täällä rukousjonossa, voitteko tekin ottaa sen samalla tavalla vastaan? Voitteko te ottaa sen vastaan samalla perusteella – te täällä jonossa? Nostakaa kätenne.

62   Siis, minä haluan, että jokainen syntinen täällä, joka ei ole syntynyt uudesti Jumalan Hengestä, tulisitteko tänne hetkeksi ja seiskää tässä; ja rukoillaan hetki teidän puolestanne. Joka ihminen täällä, joka ei ole kristitty, tulisitteko te tänne Jumalan eteen [/läsnäoloon]? Astuisitteko te tänne ja luovuttaisitteko elämänne meidän Herrallemme, Jeesukselle? Minä lupaan teille tämän: te ette tule ikinä olemaan lähempänä Häntä, ennen kuin te kohtaatte Hänet kasvoista kasvoihin, sillä tämä on Hänen Henkensä. Jumala siunatkoon niitä kahta miestä, jotka tulevat nyt – näitä muitakin, jotka tulevat. Jumala teitä siunatkoon teitä, kun te olette kävelemässä tänne; hetkiseksi.

Tulkaa ja kuulkaa; tulkaa ja uskokaa Herraan. Kävelkää tänne, kun Hän on nyt läsnä te, jotka ette ole vielä ottaneet Häntä vastaan ja haluatte Hänet henkilökohtaiseksi Pelastajaksenne; haluatte kokemuksen; te haluatte tietää olevanne pelastettu. Tulkaa tänne nyt. Ettekö tulisi? Minä kutsun teidät juuri nyt Jumalan eteen [/läsnäoloon], Pyhä Hengen kutsun kautta, joka sanoi minulle juuri äsken: ”Tee alttarikutsu, sillä täällä on joitakuita, joita minä kutsun.” Jos minä olen Hänen palvelijansa, jos minun henkeni on Hänen, joka puhuu, silloin kyse on Hänen Hengestään, joka kutsuu teitä, ja tuo teidät tänne. Onko täällä vielä muita, jotka haluaisivat tulla tällä hetkellä? Onko vielä joku, joka haluaisi tulla? Ja kaikki – tänne, samalla kun me uhraamme rukouksen teidän puolestanne.

63   Onko täällä joku, joka ei ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, joka haluasi tulla ja seistä hetkisen tässä minun sivullani? Kiitos. Jumala teitä siunatkoon! Onko vielä muita, jotka haluaisivat saada Pyhän Hengen juuri nyt? Ymmärrättekö? Tulkaa seisomaan tänne.

Ja jos, sinä et ole kristitty ja haluat pelastua, tule seisomaan aivan tänne. No niin. Te, jotka haluatte Pyhän Hengen, tulkaa seisomaan tänne pianon viereen. Te, jotka haluatte Kristuksen Pelastajaksenne, tulkaa seisomaan tänne. Aivan tänne näin, tämä on – seiskää juuri tässä; aivan oikein, veljet, aivan tässä. Oletko sinä tässä, sielusi pelastukseksi, veli? Selvä, seiskää aivan tässä, herra, aivan tässä; juuri niin. Siis, ne, jotka etsivät pelastusta sielullensa, tulkaa ja seiskää tässä aivan minun edessäni. Ne, jotka etsivät Pyhän Hengen kastetta, tulkaa ja seiskää siellä hetki.

64   Muistakaa, minä puhun Jeesuksen Kristuksen nimessä, joka osoitti Sanansa todeksi. Hän on täällä teidän kanssanne. Se on… Kuinka moni uskoo, että se Henki, joka on teidän keskellänne, on sama, joka oli Kristuksessa Jeesuksessa, joka käveli Galileassa, joka otettiin taivaisiin, ja Jeesus itse, Jeesuksen ruumis, Jumalan rukoushuone, on Jumalan kanssa valtaistuimen oikealla puolella? Kuinka moni uskoo sen? Jeesus, Ihminen, on oikealla puolella, mutta Pyhä Henki on täällä meissä, Jeesuksen kuoleman kautta pyhittääkseen meidät, että Hän voisi toteuttaa Hänen tahtonsa seurakunnan kautta. Uskotteko te sen? Silloin, kyse on Pyhästä Hengestä, joka tekee samoja asioita, joita Jeesus tekisi, jos Hän seisoisi täällä henkilökohtaisesti. Hänen armonsa on pyhittänyt Hänen seurakuntansa ja tuonut meidät tähän. Tulisitteko?

Yksi tietty laulu, voisitko, sisar? Eräs laulu, yksi säkeistö siitä laulusta; ”Lähes vakuuttunut.” Antaisitko sen soinnut siitä? Ja minä haluan nyt pyytää uudestaan, tulisitteko te ilman suostuttelua, samalla, kun vain sitä yhtä säkeistöä… Jos sinä olet syntinen, tule, seisomaan tähän minun eteeni. Jos sinä tavoittelet Pyhää Henkeä, tule seisomaan tähän. Samalla, kun me laulamme tätä säkeistöä, tulisitteko te nyt? 

Lähes vakuuttunut, nyt…

65   Näettekö, mitä Pyhä Henki teki? Tuli aivan tänne ja teki tämän… Mitä enää enempää, Hän voisi tehdä? Miten Hän voisi vielä enemmän suostutella? Suostuttelee; tulisiko, sinä syntinen ystävä? Tulisitko, sinä, jota Pyhä Henki on etsinyt jo pitkän aikaa?

…ottaaksesi vastaan. (Etkö tulisi esiin nyt?)
…nyt, jokin sielu (Jumala siunatkoon sinua, nuori neiti.)
Mene, Henki… (Voitteko te torjua Hänet?)
Vähän vielä soveliasta… (Otollinen päiväkö? Miten tämä voisi olla vielä otollisempi?) Sinua minä…

66   Mitä, jos sinä löytäisitkin sinulle otollisen päivän, eikä Hän olisikaan paikalla? Hän on paikalla nyt. Eikö nyt olisi sinun otollinen hetkesi? Siis, tämä on nyt pelastuksen hetki; nyt on hetki ottaa Hänet vastaan; tämä on hetki täyttyä Pyhällä Hengellä, kun Pyhä Henki on läsnä, paikalla – erehtymätön todiste siitä Hänen Sanastaan, että Hän elää. Ja koska Hän elää, Hän haluaa, että sinä elät myös. Miehet ja naiset, jotka seisotte täällä nyt, katuvaisina, Jeesus sanoo: ”sitä, joka tulee minun luokseni, sitä minä en ikinä heitä pois”, ja Hän sanoo: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä (ensin).” [Joh. 6: 36 & 44]

Ymmärrättekö te, mitä tänä iltana tapahtui? Suuri, taivaan Isä Jumala on – siunannut meitä ylhäisellä läsnäolollaan, ja voidellut meidät ja näyttäytynyt meidän keskellämme elävänä. Ja Hän puhui teille – yksilöinä, ja toi teidät tänne, että te voisitte tulla pelastetuiksi ja uskoa Häneen, että Hän tekisi teille jotakin, mitä mikään muu ei kykene tekemään; pelastaa teidät ja viedä teidät kirkkauteen, niin te tulette elämään läpi kaikkien tulevien, ikuisten aikojen. Teillä on ikuinen elämä. Siunattu olkoon se, joka kuulee Jumalan äänen, ja ottaa siitä varteen.

67   Ja teille, täällä, jotka olette saaneet Hänet pelastajananne, ja te haluatte tulla täytetyksi Hänen läsnäolonsa voimalla, että Hän voisi puhua ja toimia teidän kauttanne muiden pelastamiseksi… Sitä varten Pyhä Henki on – toimiakseen teidän kauttanne toisten pelastamiseksi, seurakunnan rakennukseksi. Lupaus oli teille; Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi…” ja niin te olette tehneet, ”niin te saatte Pyhän Hengen lahjan; sillä teille lupaus kuuluu ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.” Se lupaus koskee meitä. Ja siis: lupaus on teille. Sen täytyy olla.

Siis, nyt minä pyydän teitä, saarnaajaveljet, jos voisitte tulla aivan näiden katuvaisten ympärille, tänne, sieltä lavalta, tänne alas, kun muut pysyvät vielä rakennuksessa ja istutte paikoillanne vielä hetken. Siis, juuri… Ai, onko heitä varten tilat? Parempi. Tilat näille, tällä puolella. Olen pahoillani, minä unohdin sen. Menkää te…

59-1108 VALLATA VIHOLLISEN PORTIT (Posessing The Enemy’s Gate), Jeffersonville, Indiana, USA, 8.11.1959

59-1108 VALLATA VIHOLLISEN PORTIT
(Posessing The Enemy’s Gate)
Jeffersonville, Indiana, USA, 8.11.1959

 

1          Hyvää huomenta, kaikki. Olen onnellinen ollessani jälleen takaisin tänä aamuna Tabernaakkelissa rukoillakseni sairaiden puolesta. Tavallisesti on… Me yritämme tulla niin usein kuin voimme ja rukoilla ihmisten puolesta, jotka tulevat eri paikoista rukoiltaviksi.

Ja nyt, me tulemme lähtemään hyvin pian Kaliforniaan ja itärannikolle kokouksiin. Ja me pyydämme rukouksianne niin, että taivaan Jumala olisi armollinen meille siellä ja antaisi suuria kokouksia.

Tulin juuri eilen takaisin, tai paremminkin eilen illalla. Ja eilinen oli yksi… No niin, toissapäivä ja eilinen olivat suuria punakirjaimin kirjoitettuja päiviä elämässäni. Siellä… Tiedän aikanakin kaksi tai kolme rakennuksessa olevaa ihmistä, jotka ovat Herran eilisen laskeutumisen todistajia. Ja suuria ihmeellisiä asioita tapahtui, joista minulla ei ole aikaa kertoa teille tänä aamuna, mutta ehkä ensi sunnuntaiaamuna, ennen kuin me lähdemme, minulla olisi aikaa saarnassa kertoa teille.

Jos Herra tahtoo, tulen olemaan paikalla sunnuntaiaamuna ainakin rukoillakseni sairasten puolesta. Me haluamme lähteä noin puolenpäivän aikaan, jos mahdollista, San Joseeseen kokoukseen, joka pidetään San Josessa, Kaliforniassa.

1a   Ja, jos te teillä on ketään ihmisiä länsirannikolla siellä päin, jotka… Me uskomme, että se ehkä tulee olemaan hetki, jota olemme odottaneet niin pitkään, palvelustehtävässäni tulossa oleva muutos. Ja se on niin lähellä. Luulin, että se olisi tapahtunut eilen. Ja uskon, että se on tulossa aivan juuri nyt. Ja se tulee olemaan paljon enemmän kuin mitä me olemme vielä koskaan nähneet tai kuulleet. Nyt, te muistatte, että se on NÄIN SANOO HERRA, ystävät.

Ja niin, me odotamme sitä minä hetkenä tahansa. Ja me olemme… Heillä on nyt kokous messukentällä. Uskon, että näin on, vai mitä, Gene? Messukentällä San Josessa, Kaliforniassa. Ja se tulee olemaan kymmenen päivän kokous alkaen 20:stä 29:een San Josessa.

Nyt, vain muistakaa meitä ja rukoilkaa puolestamme. Nyt, meillä on, jos me pääsemme aloittamaan, noin puolitoista tuntia, nyt kun alamme kokouksemme rukoillaksemme sairasten puolesta ja tuodaksemme Sanan. Ja olen valinnut tälle aamulle pienen luvun Kirjoituksesta, kaksi paikkaa Raamatusta, puhuakseni teille. Mutta ennen kuin puhumme, kumartakaamme päämme hetkeksi rukousta varten.

2          Kaikkein armollisin Jumala, me nöyrästi lähestymme Sinun armon valtaistuintasi tänä aamuna, arvottomina lapsina, mutta tullen väärentämättömän uskon kanssa Jumalaan, jonka Pyhä Henki antoi meille, joka on Hänen ainainen Läsnäolonsa kanssamme. Ja Jeesuksen Kristuksen lupauksen kautta, että jos me nöyrästi tulemme ja pyydämme mitä tahansa Hänen Nimessänsä, niin meille tultaisiin antamaan meidän pyyntömme. Sen vuoksi me emme katso taaksepäin omiin ansioihimme, koska meillä ei ole mitään sellaista, vaan me katsomme taaksepäin Golgatan ansioihin, missä Jumalan Poika antoi meille meidän armomme ilmaiseksi. Ja me voimme tuskin pidätellä kyyneleitämme, kun me ajattelemme itseämme, arvottomia ihmisiä, ja kuinka Hän armostansa teki sen siellä Golgatalla meidän puolestamme, että me voisimme olla tuodut niin lähelle Jumalaa, jopa sukulaissuhteeseen. Ja nyt me olemme Hänen poikiansa ja tyttäriänsä.

3          Ja me tulemme tänä aamuna, Herra, tämän pienen katon alla, vihkiäksemme itsemme, ja palvelusta varten, tunnustaen syntimme, ja ollaksemme Jumalallisessa palvonnassa. Me luotamme siihen, että Sinä tulet olemaan kanssamme, ja antamaan meille Sinun lähellä olevan tulemuksesi hengellisen tuntemuksen, niin että me voisimme valmistaa sydämemme päivittäin tuota suurta tapahtumaa varten, jota on odotettu vuosituhansia. Totisesti koko luomakunta huokaa ja itkee tullakseen vapautetuksi. Ja meidän henkemme sisällämme, Herra, jatkuvasti tunnustaa, että me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, ja tämä ei ole meidän kotimme, vaan me etsimme Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala. Me odotamme tuon suuren ajan tulemista.

4          Herra, meidän mielessämme näissä kokouksissa, kun me kokoonnumme täällä, on rukoilla Sinun lastesi puolesta, jotka ovat sairaita ja vaivattuja. Ja me pyydämme, että Sinä tulet kohtaamaan meitä tänään, erikoisella tavalla, parantaaksesi kaikki sairaudet ja taudit keskuudessamme. Ja se voi olla Herra, että tämä lupaus, josta juuri aikaisemmin olen puhunut, kohdatessani Sinut siellä eilen, heti aamunkoiton jälkeen, ja kuinka Sinä jälleen uudestaan ja uudestaan vahvistit sen. Ja me tunnemme, että tuo hetki on hyvin lähellä. Ja voikoon tämä olla se päivä, Herra, jolloin tulee tapahtumaan se, että Sinä tulet muuttamaan palvelustehtävän, Herra, joksikin, joka tulee olemaan vielä armollisempi Sinun kansallesi.

5          Ja nyt Isä, Jumala, me emme halua rukoilla ainoastaan näiden puolesta täällä, vaan myös niiden, jotka ovat hajallaan ympäri maailman, ja ovat tarpeessa, sekä hengellisesti että fyysisesti. Anna heille, oi, Herra, heidän sydäntensä kaipaus, koska Sinun lapsesi ovat vaikeuksissa näinä päivinä. Vihollisen ahdistus on niin voimakas, mutta Sinä olet voimakkaampi. Sillä on kirjoitettu: “Suurempi on Hän, joka on teissä, kuin hän, joka on maailmassa.” Ja tämä on meidän voittomme. Puhu meille Sinun kirjoitetun Sanasi kautta. Ja lähtiessämme tänä aamuna, voikaamme me sanoa noiden tavalla, jotka olivat matkalla Emmaukseen: “Eikö meidän sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun Hän puhui meille matkan varrella?” Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, Hänen, joka antoi lupauksen. Aamen.

6          Luen nyt kahdesta paikasta l. Mooseksen kirjasta, yksi niistä löytyy 24:stä luvusta, alkaen jakeesta 56, ja siinä lukee näin.

Ja hän sanoi heille: Älkää estäkö minua, kun näemme, että HERRA on antanut menestyksen tielleni; lähettäkää minut pois, että voisin mennä isäntäni tykö.

Ja he sanoivat: Me kutsumme tytön, ja kysymme häneltä.

Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa? Ja hän sanoi: Minä tahdon.

Ja he lähettivät sisarensa Rebekan, ja hänen imettäjänsä, ja Abrahamin palvelijan, ja hänen miehensä.

Ja he siunasivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: Sinä olet sisaremme, ole sinä tuhansien miljoonien äiti, ja vallatkoon sinun siemenesi niiden portit, jotka vihaavat heitä.

7          Ja 1. Mooseksen kirja 22, 15:sta jakeesta alkaen, me luemme.

Ja HERRAN enkeli huusi Abrahamille taivaasta toisen kerran,

Ja sanoi: itseni kautta minä olen vannonut, sanoo HERRA, sillä koska sinä olet tehnyt tämän asian, etkä ole ollut antamatta poikaasi, ainoata poikaasi:

Että siunauksella minä tulen siunaamaan sinut, ja lisäämisellä minä tulen lisäämään sinun siemenesi niin moneksi kuin taivaan tähdet, ja kuin hiekka, joka on meren rannalla; ja sinun siemenesi on valtaava vihollisiensa portit;

Ja sinun siemenessäsi kaikki maan kansakunnat ovat siunatut; koska sinä olet totellut minun ääntäni.

8          Lisätköön Herra nyt siunauksensa Hänen Sanojensa lukemiselle. Nyt haluaisin ottaa, jos sen haluaisi nimetä tekstiksi, aiheeni tänä aamuna on ensin koetteleminen ennen luvattuja portteja, ja aiheeni on: Vallata vihollisen portit.

9          Jumala oli koetellut tuota patriarkkaa, koska Hän oli antanut hänelle lupauksen. Ja kun Jumala antaa lupauksen, Hän haluaa olla varma, että tämä henkilö on tuon lupauksen arvoinen, ennen kuin Hän täyttää sen, mitä Hän on luvannut. Niinpä Abrahamille oli luvattu, että hänen siemenensä kautta koko maailma tulisi olemaan siunattu, että hänellä tulisi olemaan poika, josta olisi tuleva esiin Siemen, joka siunaisi koko maan. Ja Abraham, saadessaan lupauksen, oli seitsemänkymmenenviiden, ja hänen vaimonsa Saara, kuudenkymmenenviiden. Ja Raamattu kertoo meille, että Abraham ei horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon kautta, vaan oli vahva, antaen ylistyksen Jumalalle. Ja Jumala, kerta toisensa jälkeen, koetteli häntä, mutta hän oli tullut tuohon lopulliseen testiin, ennen kuin siunaus tulisi tapahtumaan.

10     Ja näin on koko Abrahamin Siemenen kanssa. Jumala antaa meille tuon lopullisen testin, juuri ennen kuin Hän antaa lupauksen. Ja jos olisi mahdollista, minä haluaisin tässä sanoa jotakin henkilökohtaista, mutta pidättäydyn siitä. Ja kun Hän oli pannut Abrahamin tähän kokeeseen, Hän totesi, että Abraham oli aivan yhtä uskollinen kuin alkaessaan. Mikä siunaus olisikaan tänä aamuna, jos me, jotka otamme Hänen lupauksensa parantumisesta, seisoisimme yhtä uskollisina sille kuin olimme silloin, kun vastaanotimme sen, välittämättä siitä, mitä lääkäri sanoo, me vain pysyisimme yhtä uskollisina.

11     Ja kun hän teki tämän, eikä ollut antamatta ainoaa poikaansa, vaan oli juuri upottamaisillaan veitsen Iisakin rintaan, hävittääkseen todistuskappaleensa… Hän oli todistanut ympäri koko tunnettua maata, kaikille tutuilleen, että hän tulisi saamaan tämän pojan. Ja kun poika tuli, häntä pyydettiin hävittämään ainoa toivo, joka hänellä oli, todistuksensa toteennäyttämiseksi. Ja kun Jumala oli nähnyt, että hän oli uskollinen sille uskolle, joka hänellä oli Jumalaan, Jumala katsoi alas Taivaasta ja sanoi: “Minä olen vannonut itseni kautta, että tulen siunaamaan ja lisäämään sinut, ja sinun siemenesi on valtaava vihollisensa portin.” Mikä lupaus!

12     Ja Rebekka, josta oli tuleva vaimo tälle huomattavalle, luvatulle, odotetulle pojalle, kun hän joutui koeteltavaksi tuon vieraan miehen vuoksi, jota hän ei ollut koskaan nähnyt aikaisemmin, hän oli vain nähnyt Pyhän Hengen työskentelyn… Ja kun hänen vanhempansa eivät osanneet täysin päättää, tulisiko hänen mennä tämän vieraan mukaan vai ei, ollakseen miehen vaimo, jota hän ei ollut koskaan nähnyt, hänelle asetettiin viimeinen koetus. “Me noudamme tytön ja annamme hänen puhua. Me tulemme kuulemaan hänen omasta suustaan, josko hän tahtoo lähteä, kyllä tai ei.”

13     Näin tapahtuu koko Jumalan Siemenelle. Sen täytyy olla teidän suunne. Jumala haluaa kuula sen teiltä.

14     Niinpä, kun Rebekka oli pantu tähän kokeeseen, hän ei epäröinyt hetkeäkään. Niin sanoi: “Minä tahdon lähteä!” Minä pidän siitä. Ei: “Sallikaa minun ajatella sitä, antakaa minun harkita sitä.” Hän oli täysin vakuuttunut! Sellaisia ihmisiä Jumala voi käyttää, kun te olette täysin vakuuttuneita siitä, että Jumala tulee pitämään lupauksensa. Sanokaa: “Minä menen!”

15     Ja hänen perheensä silloin oli niin voideltu, ehkä tietämättä siitä, että he profetoivat ja laskivat kätensä sisarensa ylle, heidän tyttärensä, tämän kauniin nuoren juutalaistytön, heidän nostaessaan hänet kamelin selkään ja lähettäessään hänet vieraaseen maahan, outojen ihmisten keskuuteen. Mutta heidän yllään oli Jokin, ja he sanoivat: “Vallatkoon sinun siemenesi vihamiestensä portin. Ole sinä tuhansien miljoonien äiti.”

16     Ja tänään tuo ihmisrotu ja Jumalan ihmiset ulottuvat merestä mereen ympäri maailman. Tuossa ylösnousemuksessa he tulevat olemaan kuin Taivaan tähdet, noiden kirkkaiden valojen ottaessa paikkansa, niiden kulkiessa taivaan lävitse. Ja tullessaan he ovat kuin hiekka meren rannalla. Heitä tulee olemaan siellä tuhansia miljoonia.

17     “Sinun siemenesi on valtaava vihollisensa portin.” Se on Jumalan vannottu lupaus, Abrahamin siemenelle. Ja sitten, koska äidin tuli myös olla osa pojasta, koska he ovat yhtä lihaa, sanoi Pyhä Henki näiden ihmisten kautta: “Vallatkoon sinun siemenesi vihollisen portin.” Sitten, koska Jumala vannoi, että Hän valtaisi vihollisen portin, niin mihin asemaan se silloin panee elävän Jumalan Seurakunnan?

18     Me olemme Abrahamin sienen, sillä me ollen kuolleita Kristuksessa, me olemme ottaneet yllemme Abrahamin siemenen ja olemme perilliset hänen kanssaan tuosta vannotusta lupauksesta. Me olemme Abrahamin siemen, ja jokaisen lupauksen perilliset, jotka hänelle annettiin. Mutta kun koetus tulee, niin siinä me epäonnistumme. Mutta minä en usko, että todellinen Abrahamin siemen tulee epäonnistumaan, he tulevat seisomaan aivan yhtä urhoollisesti ja uskollisesti kuin Abrahamkin.

19     Me näemme nyt, ettei Jumala voi sanoa mitään, tai antaa mitään lupausta niin, ettei Hän tulisi täyttämään sitä. Hänen täytyy tehdä se, voidakseen olla Jumala. Vuosia myöhemmin, kun tämä sama kansa, kansa, jolla oli lupaus, Abrahamin siemen, oli matkallaan luvattuun maahan, sitä vastassa seisoi eräs portti, ja se oli hänen oma veljensä Mooab, joka sanoi: “Sinä et kulje minun maani kautta. Minä tulen huolehtimaan siitä, että ette ylitä minun maatani.”

20     Israel sanoi: “Jos meidän lehmämme syövät ruohoanne tai juovat vettänne, niin me maksamme teille siitä.”

 Mutta Mooab sanoi: “Te ette tule kulkemaan tämän maan halki.”

21     Mutta Jumalan lupaus pysyi. He menivät noutamaan profeettaansa Bileamia, ja toivat hänet kiroamaan kansan. He yrittivät näyttää hänelle siunatun siemenen huonoimman osan, mutta Jumala näytti hänelle parhaan osan siitä. Ja tässä on mitä hän sanoi: “Kuka tahansa kiroaa Israelia, tulee olemaan kirottu, ja kuka tahansa siunaa häntä, tulee olemaan siunattu.” Ja portit avattiin ja Israel ylitti tasangot. Jumala oli luvannut, että hän tulisi valtaamaan vihollisensa portin.

22     Myöhempinä vuosina, siellä tuli eräs, jonka nimi oli Daniel, joka oli kuninkaallisen Siemenen linjaa ja osallinen lupauksiin, koska hän oli Abrahamin siemen. Ja Jumala oli valinnut hänet ennen maailman perustamista olemaan Hänen profeettansa. Ja hän eli urhoollisesti ja uskollisesti jopa vieraassa maassa, ja oli päättänyt sydämessänsä: “Minä en saastuta itseäni heidän kanssaan.” Sellainen on todellinen Abrahamin siemen. Eläen erilaisessa maassa ja erilaisten ihmisten keskuudessa, hän kuitenkin pysyi urhoollisena tuossa lupauksessa: “Minä en tule saastuttamaan itseäni heidän kanssaan. Minä tulen pysymään uskollisena.”

23     Mutta Jumala pani hänet kokeeseen, niin kuin hänen isänsä Abrahaminkin. Ja kuningas sanoi: “Sinä joko olet meidän kaltaisemme ja palvot sillä tavalla kuin mekin palvomme, tai minä tulen heittämään sinut luolaan, joka on täynnä nälkäisiä leijonia.”

24     Daniel, isänsä Abrahamin tavalla sanoi: “Sinä voit heittää minut leijonien luolaan, mutta minä en tule kumartamaan sinun kuviasi. Minä en tule noudattamaan sinun muodollista uskontoasi. Minä tulen pysymään uskollisena Jehovalle.”

25     Ja silloin siellä tuli loppunäytös. Kuningas piti lupauksensa ja heitätti tuon profeetan leijonien luolaan. Ja kun nuo leijonat, Danielin viholliset, ryntäsivät tuota profeettaa kohden, silloin Jumala piti oman lupauksensa. Hän valtasi vihollisensa portin. Jumala asetti Enkelin sinne noiden leijonien eteen, ja valtasi portin. Jumala pitää lupauksensa: “Hän on valtaava vihollisensa portin!” Jumala sanoi niin.

26     Sitten siellä oli kolme muuta, jotka olivat vannoneet olevansa uskolliset asialle, ja jotka olivat totisesti Abrahamin siemen, ja ne olivat Sadrak, Meesak ja Abednego, ja heidät pantiin koetukselle. Heille sanottiin: “Jos te ette kumarra kuullessanne harppujen ja pasuunoiden soivan, jos te ette kumarra meidän uskontoamme ja jätä niitä asioita, joiden puolesta te seisotte! Joka tapauksessa teidän uskontonne ei ole sen kummempaa kuin jonkun toisenkaan.” Emmekö me kuulekin sitä koko ajan? Mutta Jeesuksen Kristuksen uskonto on erilainen. Hänen ylösnousemuksensa voima on erilainen. Me olemme erilaisia ihmisiä, omituisia ihmisiä, uskollinen papisto. Jumala tekee eron.

27     Mutta kun he sanoivat: “Teidän täytyy tulla yhdeksi meistä!” Se olisi kyllä käynyt päinsä, jos he olisivat halunneet, tulla yhdeksi heistä, mutta sitä he eivät koskaan tahtoneet. Heille sanottiin: “Jos te ette tee sitä, niin meillä on täällä ovi tuliseen pätsiin, jonka voimme avata ja heittää teidät sinne, ja te tulette toivomaan, että olisitte tulleet yhdeksi meistä.”

28     He muistivat tuon lupauksen. Kun he marssittivat heidät alas tulisen pätsin luo, ja avasivat oven ja heittivät heidät sisälle liekkeihin, heidän vihollisellensa, joka olisi kuluttanut heidät, he valtasivat vihollisensa portit. Jumala lähetti Poikansa noihin tulen liekkeihin, viilentäen ne, ja keskusteli heidän kanssaan sillä aikaa, kun he olivat siellä. Jumalan lupaus pysyi totena. He valtasivat vihollisen portin. Ensin heidät koeteltiin, sitten he valtasivat vihollisen portin. Eikö se ollut Jeesus, joka antoi lupauksen: “Jos te edes loukkaatte yhtä näistä pienistä, niin olisi parempi teille, jos myllyn kivi olisi ripustettu kaulaanne ja teidät olisi hukutettu meren syvyyksiin. Älkää edes loukatko yhtä näistä pienistä, jotka uskovat Minuun. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat Minuun.”

29     Hän teki eron niiden välille, jotka uskovat ja jotka eivät usko. On aina kolme ihmisryhmää, ja ne ovat: uskomaton, tekouskovainen ja uskovainen. Mutta Jumalalla on tapansa vahvistaa kuka on uskovainen. Sellainen uskovainen seisoo lujasti sen varassa, minkä Jumala sanoo olevan Totuus. Kyllä.

30     Kun Elia, tuo tisbeläinen, tuli ratkaisun hetkeen, niin hän ajatteli olevansa ainoa koko kansassa, joka vielä eli Jumalan puolesta. Ja tuo kuningas aikoi panna hänet oikeuteen, ja he vainosivat häntä. Ja tuo pieni maalattu-kasvoinen kuningatar, nimeltään Iisebel, uhkasi hänen elämäänsä. Ja, kun hän tuli loppunäytökseen, niin Elia valtasi vihollisensa portit, ja käänsi koko kansan takaisin Jumalan tykö. Jumala pitää lupauksensa.

31     Se oli Mooses, joka myös oli kuninkaallisen siemenen linjaa, Abrahamin siemen, joka oli lähetetty Egyptiin vapauttamaan Israelin lapset. Ja Jumala oli antanut hänelle merkit ja ihmeet tehtäväksi, lyödäkseen maata ja tuottaakseen sammakoita ja kirppuja ja pimeyden ja rakeet ja sateen ja tulen ja kaikki nämä muut ihmeet. Kuitenkin johtaessaan heidät ulos Jehovan kädellä, siellä tuli vastaan portti, joka oli hänen ja luvatun maan välissä, siellä oli Punainen meri esteenä tiellä. He olivat saarroksissa faaraon armeijan, vuorten, erämaan ja Punaisen meren välissä, mutta Mooses astui eteenpäin ja valtasi vihollisensa portin ja ylitti Punaisen Meren kuivin jaloin niin kuin olisi kävellyt pölyisellä tiellä: “Sinä olet valtaava vihollisen portin.” Jumala oli sanonut niin, ja se selvitti sen!

32     Se oli vain muutama vuosi myöhemmin, kun koetukset tulivat, ja seurakunta oli aivan sekaisin, niin kuin niin helposti tapahtuu seurakunnille, kun asiat eivät näytä menevän juuri sillä tavalla kuin niiden oletetaan menevän. Jumala saa sen aikaan. Jumala tuo jännitystiloja seurakuntaan: “Sillä jokainen poika, joka Jumalan tykö tulee, täytyy koetella”, ja testata. Hän antaa sairauden iskeä teitä. Hän antaa tautien tulla teidän yllenne, koetellakseen teitä ja osoittaakseen, mitä te olette, näyttääkseen maailmalle, että te totisesti olette Abrahamin siemen. Hän sallii sen omalla tahdollansa. Hän sallii onnettomuuksien tulla, Hän sallii ystävien kääntyä teitä vastaan. Hän sallii kaikki nämä asiat, ja päästää Perkeleen vapaaksi kiusaamaan teitä, ja hän tulee tekemään kaiken muun, mutta ei ottamaan teidän elämäänne. Perkele voi heittää teidät vaivan vuoteelle, hän voi kääntää naapurinne teitä vastaan, hän voi kääntää seurakunnan teitä vastaan, hän voi tehdä melkein mitä tahansa, ja Jumalan tahto on, että hän tekee se. Meille on opetettu, että se on kalliimpaa kuin kulta meille.

33     Miten oli Abrahamin ja Iisakin kohdalla siellä vuorella? Hänen, jolle lupaus oli annettu. Ja hänen uskollisuutensa ja tietonsa ja uskonsa kautta Jehovaan, ja ainoastaan ja yksin siitä syystä, Jumala katsoi alas ja sanoi: “Hänen siemenensä on valtaava vihollisensa portit. Minä olen vannonut itseni kautta, että Minä tulen tekemään nämä asiat.” Ei ollut ketään suurempaa, jonka kautta Hän olisi voinut vannoa, joten Hän vannoi itsensä kautta. Sitten, jos Hän antoi Abrahamille koetuksen tuohon viimeiseen pisteeseen asti, silloin Hänen täytyy myöskin koetella teidät ja minut tuossa lopullisessa hetkessä, päätöksenteon hetkessä, kun kaikki on otettu teiltä pois, ja teidän täytyy seistä yksinänne siellä. Halleluja! Sitä se on.

34     Seistä yksin! Kävellä sinne ja sanoa: “Vaikka Hän tappaisi minut, kuitenkin minä luotan Häneen.” Sellainen on Abrahamin siemen. Sellainen on hän, jolle on annettu lupaus. Ei väliä, mitä muut heistä sanovat ja mitä muut heistä tekevät; “Minä ja minun huoneeni, me palvelemme Jumalaa!” Jos muut heistä sanovat, että tuossa kokemuksessa ei ole mitään, se on vain jonkinlaista kiihottumista; “Minä ja minun huoneeni, me tulemme palvelemaan Jumalaa!” Ja minä haluan seistä Paavalin kanssa juuri tässä ja sanoa: “Tavalla, jota harhaopiksi kutsutaan, minä niin palvon isiemme Jumalaa.” Vaikka juoruilijoita tulee seurakuntaan, vaikka he olisivat asioiden vääntäjiä, ja vaikka he olisivat kaiken kaltaisia vääriä profeettoja, ja kaikkea muuta, mitä tulee seurakuntaan ihmisten keskuuteen, naapuristoon ja kaikkialle; niin kuitenkin minä ja minun huoneeni, me tulemme palvelemaan Herraa! Vaikka kaikki heistä lopettaisivat tulemasta, vaikka seurakunta tulisi kylmäksi ja välinpitämättömäksi; kuitenkin minä ja minun huoneeni, me tulemme palvelemaan Herraa! Vaikka jonkun puolesta olisi rukoiltu, eikä hän parantunut, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa; sillä minä ja minun huoneeni, me palvelemme Herraa! On koettelemuksia ja koetuksia…

35     Ihminen ei ole erehtymätön, mutta Jumala on. Ihminen, kun te ajattelette ihmistä, hän tulee tekemään virheitä. Ehkä ei tahallisesti, mutta kuitenkin hän tulee tekemään niitä. Jumala sallii hänen tehdä sen, jotta Hän voisi ravistella teistä pois uskon ihmiseen. Teidän uskonne ei ole miehen viisaudessa, vaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa. Siinä todellinen Abrahamin siemen lepää lupauksessansa, koska he voivat olla Abrahamin siemen vain, kun he vastaanottavat Pyhän Hengen. Ilman Pyhää Henkeä he eivät ole Abrahamin siemen. Ja tuo sama usko, joka oli Abrahamissa, tulee uskovaiseen. Ei väliä, mitä tapahtuu, tai kuinka päinvastaiselta se näyttää, uskovainen marssii suoraan eteenpäin.

36     Nuo vakoojat palasivat takaisin ja sanoivat: “Oi, se on hullutusta edes yrittää. Ei ole mitään tarvetta mennä pidemmälle, koska ihmiset ovat siellä sellaisia jättiläisiä, ja heillä on suuret hallitukset, ja heillä on keihäät, mehän näytämme heinäsirkoilta heidän rinnallaan.”

37     Minä en tiedä, mutta olen taipuvainen uskomaan, että Joosua oli vain pienen pieni kaveri. Voin nähdä hänen hyppäävän jonkinlaisen laatikon päälle ja sanovan noille noin kahdelle miljoonalle ihmiselle: “Miehet ja veljet, me olemme enemmän kuin kykenevät ottamaan heidät!” Näettekö? Miksi? Siinä oli Abrahamin siemen. Jumala antoi lupauksen. Se oli heidän omaisuuttaan. Jumala antoi lupauksen. Ei väliä, minkälainen vastus oli, todellinen Abrahamin siemen sanoi: “Me voimme ottaa sen, koska Jumala antoi sen meille!”

38     Siinä te seisotte tänä aamuna. Siinä seisoo elävän Jumalan Seurakunta. Minä en välitä, mitä kuka tahansa toinen sanoo, mitä lääkäri sanoo, ja mitä uskomaton sanoo, me olemme voimakkaammat kuin mikään mitä tulee vastaamme. Me olemme Abrahamin siemen ja me valtaamme vihollisemme portin. Ei väliä, mikä vihollisemme on, Jumala antoi lupauksen! Se oli heidän, heidän omaisuuttansa.

39     Parantuminen on teidän omaisuuttanne. Pelastus on teidän omaisuuttanne. Pyhä Henki on teidän omaisuuttanne. Ja maassa on tänään tuhansia saarnaajia ja niin edelleen, jotka sanovat: “Se ei ole niin.” Mutta Abrahamin siemen tietää, että se on niin. He kahlaavat suoraan sisälle ja valtaavat vihollisen portit. Jumala sanoi, että he tulisivat tekemään sen. He uskovat sen, koska se on lupaus. “Hänen siemenensä on valtaava vihollisen portit.” No niin, te tulette käymään koetusten ja koettelemusten lävitse.

40     Ja Joosua seisoi siellä uskollisena. Tämä pieni mies sanoi: “Minä en välitä siitä, kuinka suuria he ovat, minä en välitä, minkälaisia keihäitä heillä on, tai kuinka korkeat muurit heidän kaupungeillaan on, tai kuinka suurta se on, meidän lupauksemme on: ‘Jumalan lasten siemen tulee valtaamaan portit’, ja me tulemme menemään ja ottamaan ne. Me olemme enemmän kuin heidän veroisensa!” Oi, siinä on todellinen siemen.

41     Monet heistä, jotka olivat syntyneet luonnollisesta siemenestä, sanoivat: “Me emme yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Ei ole mitään tarvetta edes yrittää. Heitä on enemmän ja he ovat parempaa luokkaa.” He katsoivat siihen, mitä silmä näki, ja Joosua katsoi siihen, mitä Jumala oli sanonut.

42     Abrahamin siemen ei katso mihinkään luonnollisiin asioihin; he katsovat siihen, mitä Herra on sanonut. Se on lupaus. Mitä jos Abraham olisi katsonut asian luonnollista puolta? Yhdeksänkymmentävuotias nainen, ja hän itse sadan. Ja he olivat eläneet yhdessä siitä asti, kun he olivat pieni tyttö ja pieni poika, eikä heillä ollut siementä. Hän ei katsonut noihin asioihin. Hänen sanotaan pitäneen nuo asiat niin kuin niitä ei olisikaan, sillä hän katsoi siihen, mitä Jumala oli sanonut. “Minä tulen siunaamaan sinut, Abraham, ja Minä tulen antamaan sinulle siemenen Saarasta.” Ja hän uskoi sen. Te ette katso vastusta; me katsomme siihen, mitä Jumala on sanonut. Jumala sanoi sen, ja se selvittää sen!

43     Niinpä sitten, kun he tulivat Jordanille, kun Joosuasta oli tehty armeijan ylikomentaja, he tulivat aivan veden rajaan ja saattoivat katsoa virran ylitse ja nähdä Jerikon, mutta kun Joosualla oli armeijansa valmiina, niin heidän välillänsä oli portti. Ja tuo portti oli nimeltään Jordan. Mutta Jumalan lupaus on varma jokaista porttia varten. Ei väliä, mikä tuo portti on, Jumalan lupaus on varma. “Hän on valtaava vihollisensa portit.” Se selvittää sen. Kun hän tuli Jordanille tuona aamuna, niin minä uskon, että Perkeleellä ehkä oli myrskypilvet siellä riippumassa kaikkialla, tuon mutaisen veden vyöryessä alaspäin, ja tulvan peittäessä ympärillä olevat pellot. Oi, mikä koettelemuksen aika! Mutta Joosua sanoi: “Valmistautukaa, te tulette näkemään Jumalan Kirkkauden!” Ja he pyhittivät itsensä ja valmistautuivat, vaikka kaikki näytti olevan heitä vastaan. Mutta se oli Abrahamin siemen, jolle Jumala oli vannonut: “Minä tulen antamaan hänelle tuon portin.” Hän tuli Jordanille, joka oli hänen porttinsa, ja hän valtasi sen.

44     Jonakin näistä aamuista myöskin minun täytyy tulla tuolle viimeiselle portille. Minun täytyy tulla Jordanille, mutta Abrahamin sienen on valtaava portin. Ei väliä, mitä se on, te tulette valtaamaan jokaisen vihollisenne portin.

45     Kaikki nuo miehet olivat suuria miehiä, mutta he kaikki kuolivat. Mutta lopulta, yhtenä päivänä syntyi Juudan Betlehemissä Kuninkaallinen Siemen, jonka varjoja kaikki muut olivat olleet. Kuninkaallinen Sienen oli syntynyt, ei miehestä, vaan Hän oli syntynyt neitsyestä, ja Hänen suonissansa virtasi Voima voittaa kuolema ja helvetti. Jumala oli antanut lupauksen. Tavallinen mies ei olisi voinut tehdä sitä. Mutta, jos Jumala antaa lupauksen, niin Hän on aivan sama Jumala, joka Hän oli muutama minuutti aikaisemmin, Abrahamin Kanssa, Jehova-Jireh, Herra on valmistava tien vallata portti. Kuinka me tulemme tekemään sen? Joosua kuoli, Mooses kuoli, loput heistä kuolivat, mutta Jumala sanoi: “Hän on valtaava vihollisensa portin.” Kuinka hän tulisi valtaamaan kuoleman? Hänellä on tapansa tehdä asioita. “Hän on valtaava vihollisensa portin.”

46     Kuninkaallinen Siemen oli syntynyt. Hän oli kiusattu kaikilla samoilla tavoilla kuin mekin olemme. Aivan niin kuin teidän täytyy olla kiusattu, niin oli Hänkin. Kun Hän oli vastaanottanut Pyhän Hengen, niin Perkele nopeasti vei Hänet erämaahan kiusattavaksi, neljäksikymmeneksi päiväksi ja yöksi. Ja Hänen kuolemassaan, he löivät naulat Hänen käsiinsä ja sylkivät Häntä kasvoihin. Hän kulki jokaisen sairauden lävitse. Mutta ollessaan täällä maan päällä, Hän todisti, että Hän voisi voittaa sairauden. Kun Pietarin vaimon äiti makasi sairaana, Hän kosketti hänen kättään, ja kuume jätti hänet. Kun tuo pitaalinen huusi portilla: “Saastainen! Saastainen! Jos Sinä tahdot, niin sinä voit parantaa minut.”

47     Hän sanoi: “Minä tahdon. Ole terve.” Hän voitti ja valtasi tuon pitaalin portin. Hän valtasi kuumeen portin. Hän pani kaiken luonnon tottelemaan itseänsä. Hän oli Abrahamin Siemen, Kuninkaallinen Siemen, tuo Yksi, jolle lupaus oli annettu, Hänen kauttaan Abraham ja kaikki siemen, joka seurasi häntä Kuninkaalliseen Siemeneen asti ja kaikki siemen Hänen jälkeensä, olivat osalliset lupauksesta. Jumalan lupaus on totta. Hän voitti sairauden. Hän voitti kiusauksen. Kun vihollinen sylki Häntä kasvoihin ja löi Häntä leukaan, Hän käänsi toisen posken. Kun he repivät parran Hänen kasvoistaan ja sylkivät Hänen päälleen, Hän ei solvannut takaisin. Hän voitti kiusauksen portin ja otti sen haltuunsa.

48     Sitten te sanotte: “Minun luontoni ei salli minun tehdä sitä.” Ja sanotko olevasi Abrahamin siemen, Hän voitti sen sinun puolestasi.

49     Ja kun Häntä solvattiin, Hän ei solvannut takaisin. Kun Hänestä tehtiin pilaa, Hän pysyi vaiti. Kun Häntä kutsuttiin Perkeleeksi, Hän pysyi vaiti. Hänellä oli vain yksi tehtävä, ja se oli Isän asioiden hoitaminen, ja Hän jatkoi sen tekemistä. Ja sitten lopulta he panivat Hänet ristille. Hänen täytyi olla kasvotusten kuoleman kanssa. Muut heistä olivat voittaneet meret, ja he olivat voittaneet luonnon, ja he olivat voittaneet leijonat, ja he olivat voittaneet tulen voiman, he olivat voittaneet kaiken paitsi kuoleman. Mutta tässä oli yksi, jonka suonissa sykki kuoleman voittava Voima. He levittivät Hänen kätensä ja naulitsivat Hänet ristiin. He hakkasivat Häntä ja he riisuivat Hänet alasti, kunnes Hänen luunsa tuijottivat Häntä. Mutta kun he olivat tehneet kaiken minkä voivat tehdä, iski kuolema Häntä, sanoen: “Nyt minä tulen ottamaan Sinut kuten Joosuan. Minä tulen ottamaan Sinut kuten Danielin. Minä tulen tekemään kaiken tämän, minä tulen tappamaan Sinut.”

50     Ja Hän kuoli, niin että aurinko häpesi itseänsä. Hän kuoli niin kuolleeksi, että luonto häpesi ja kieltäytyi toimimasta. Aurinko laski keskellä päivää, eivätkä tähdet loistaneet. Hän kuoli, niin että te ette voineet nähdä kättänne edessänne keskellä päivää. Voin kuvitella luonnon sanonee: “Sallikaa minun kuolla Hänen kanssaan.”

51     Mutta veli, sitten Perkele lähetti Hänen sielunsa helvetin pohjattomiin syvyyksiin. Siellä sen portit avautuivat Hänelle, mutta Hän tuli ulos sieltä kolmantena päivänä, voittaen sen. Aamen. “Hänen siemenensä on valtaava vihollisen portin.” Hän voitti kuoleman, Hän voitti helvetin, tuona ensimmäisenä pääsiäisaamuna Hän voitti haudan. Ja nyt me olemme enemmän kuin voittajat, Hänen kauttansa, joka rakasti meitä.

52     Helluntaipäivänä Hän lähetti alas Pyhän Hengen, jatkaakseen pakanain kautta luvatun siemenen ulos ottamista, antaakseen pakanoille Pyhän Hengen kasteen, tuodakseen heidät sisälle Lupaukseen. Nyt meillä on oikeus voittaa kaikki sairaudet. Meidän ei tarvitse voittaa sitä, se on jo voitettu. Meidän täytyy vain vaatia lupausta ja ottaa se omaksemme. Se on jo voitettu. Kuolema on voitettu, helvetti on voitettu, sairaus on voitettu, kiusaukset on voitettu, kaikki perkeleet on voitettu, helvetti on voitettu, kuolema on voitettu, hauta on voitettu. Me seisomme portissa, vallaten sen! Meidän ei tarvitse ampua laukaustakaan. Se on jo kaikki maksettu.

53     Hänen vihollisensa, hän tulee valtaamaan vihollisensa portit. Kuinka monien tuhansien miljoonien? Hän on valtaava jokaisen vihollisensa portin! Hän nousi kuolleista. Me omistamme sen, koska Hän antoi sen meille. Se on kokonaan ilmainen lahja, kaiken lisäksi. Hän on tehnyt kaiken ja voittanut jokaisen portin, Hän voitti sairauden, vallaten sen portin. Ainoa asia, mitä meidän täytyy tehdä, on kävellä tuolle portille ja sanoa: “Jeesuksen Kristuksen, Voittajan Nimessä!” Aamen.

54     Kun tulee aika kuolla, ja kuolema sanoo: “Katsokaa kuinka minä saan hänet kieltämään uskontonsa.”

55     “Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen Nimessä, avaudu, Jordan!” Abrahamin siemen valtaa portin.

56     Paavali, Abrahamin siemen, kun he valmistautuivat leikkaamaan hänen päänsä irti, hän sanoi: “Kuolema, missä on sinun pistoksesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta.”

57     Hän on valtaava vihollisensa portin, ottava sen haltuunsa. No niin, Häntä ei lyöty portilla; hän tulee voittamaan sen, ottamaan sen haltuunsa. Se oli Hänen omassa vallassansa.

58     Elävän Jumalan seurakunnassa, on tänä aamuna, varastoituna voima parantaa kaikki sairaudet. Elävän jumalan seurakunnassa on voima voittaa kaikki kiusaukset. Elävän jumalan seurakunnan omistuksessa, tänä aamuna, on voima muuttaa synti ja heittää se pois, ja vastaanottaa Pyhän Hengen kaste, Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa. “Mitä tahansa te haluatte, pyytäkää Minun Nimessäni, ja se annetaan teille. Pieni hetki ja maailma (nuo, jotka eivät ole Siemen, tuo uudesti syntymätön siemen) ei enää näe Minua. Kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Mitä? Tuo Kuninkaallinen Siemen. “Tekoja, joita minä teen, te myös teette. Minä itse tulen varmistamaan sen, että Minä olen kansaanne, sillä nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” “Hänen siemenensä on omistava vihollisensa portit.” Ei väliä, mikä portti se on, josko se on sairaus, kiusaukset, synti, mikä tahansa portti se onkin, se on voitettu. Ja Abrahamin siemen omistaa sen.

59     Oletteko onnelliset tänä aamuna tietäessänne, että me juuri nyt olemme enemmän kuin voittajia, olen enemmän kuin voittaja! Ei ole mitään mistä taistella. Ottelu on ohitse, pilli on soinut, lippu on noussut; ja jokaisen syntiläjän keskelle, ja keskelle jokaista sairashuonetta, on nostettu vanha rosoinen risti, Jeesuksen Kristuksen, Voittajan Verellä. Ainoa mitä me teemme, on että me uskomme, katsomme ja elämme. “Minä tulen olemaan teidän kanssanne, Minä tulen osoittamaan sen! Ihmiset tulevat viimeisinä päivinä ja sanovat: ‘No niin, sehän oli.’ Mutta Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja samoja asioita, joita tein täällä maan päällä, Minä ollen teissä tulen tekemään. Silloin te tulette tietämään. He tulevat näkemään Minut. Minun omani tulevat näkemään Minut. Abrahamin siemen tulee näkemään Minut. He tulevat tuntemaan Minut, He tulevat tunnistamaan Minut. Muut tulevat kutsumaan Minua Belsebuliksi, aivan niin kuin he ovat tehneet, mutta te olette tunteva Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne. Te tulette näkemään Minut, näkemään omin silmin. Te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, aina maailman loppuun asti. Samoja asioita, joita minä teen, samoja tekoja on myös hän tekevä, joka uskoo Minuun. Saman kaltaisia tekoja!”

60     Ja tänään elävän Jumalan Seurakunnalla on etuoikeus nähdä voittava, ylösnoussut Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, seisomassa läsnä, eläen Seurakunnassansa, tehden jälleen samoja asioita, joita Hän teki. Silloin me omistamme jokaisen vihollisen portin.

61     Jos teillä on vihollinen tänä aamuna, niin silloin, veljeni, jos olet Abrahamin siemen, niin kuultuasi tämän, ei helvetissä ole tarpeeksi perkeleitä pitämään tuota porttia edessäsi suljettuna. Se tulee avautumaan. Minä en välitä, mitä se on, kävelkää te vain sinne kuten luvattu siemen, ja sanokaa: “Minä vaadin tämän omakseni. Tämä on minun, koska Jumala vannoi nostavansa esiin Jeesuksen, ja Jeesuksen kautta minä olen voittanut sen, ja minä tulen Voittajan, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Astu sivulle, minä kuljen lävitse!” Aamen. “Hän on valtaava vihollisensa portin.” Sitten seiskää siellä olkapäät takana, ja kilpenne kiillotettuna, Jeesuksen Kristuksen Veren peittäminä, ja vihollinen tulee tunnistamaan sen.

62     Jos teillä on tarve, sanokaa se Hänelle nyt rukoillessamme. Ja te täällä tänä aamuna, päidenne ollessa kumarrettuina, jos teillä on tarve, niin kohottakaa kätenne Jeesusta kohden ja puhukaa se sydämissänne. Sanokaa sydämissänne: “Herra, Sinä tiedät minun tarpeeni. Minä olen kuullut sen tänä aamuna, ja sen sanoo Raamattu: ‘Hän on valtaava vihollisensa portin.’ Minä tulen ottaakseni valtaani portin. Ehkä minulla on kiukkuinen luonne, ehkä minä tarvitsen Pyhän Hengen, tai synti on sitonut minua. Minulla on tarve, mutta nyt minä tulen tuolle portille. Minä tulen valtaamaan sen tänä aamuna, oman porttini. Niinpä väisty syrjään, minä tulen lävitse.”

63     Siunattu Herra, Sinä olet nähnyt kaikki nämä kädet, ja Sinä tiedät, että tämä on Sinun Sanasi, Herra. Minä olen vain lainannut Sitä, ja tuonut esiin Raamatun henkilöitä kautta Kirjoitusten, kuinka he kukistivat kuningaskuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, sammuttivat tulen voiman ja pakenivat miekan terää ja sulkivat leijonien kidat, ja, oi, kuinka heidän vanhat naisensa saivat kuolleensa takaisin elämään, ja monia muita asioita, koska Sinä lupasit sen. Se on Sinun lupauksesi: “Hänen siemenensä, Abrahamin siemen on valtaava vihollisensa portin.” Ja Sinä pidät lupauksesi.

64     Anna nyt heille, Herra, heidän sydäntensä kaipaus. Voikoot he lähteä täältä erilaisina henkilöinä. Voikoot he mennä tietäen, että he ovat voittajia, koska Kuninkaallinen Siemen voitti heidän puolestansa. Kun Kuninkaallinen Kuningas tuli, syntyneenä neitsyestä, Hän voitti jokaisen vihollisen, jopa kuoleman, niinpä ei itse kuolemakaan voi pelottaa Abrahamin siementä. Meillä on lupaus, että me tulemme perimään maan, ja olemme tuleva takaisin jälleen kunniakkaammalla tavalla, kirkastetussa ruumiissa, sen jälkeen, kun viimeinen vihollinen on pantu jalkojen alle, kun viimeinen Jumalan lapsi on tullut Valtakuntaan.

65     Jos siellä on syntisiä, jotka kohottivat kätensä, Herra, pelasta heidät. Nuo, jotka ovat luopioita, anna heidän tietää, että heidän ei tarvitse pysyä luopioina. Hän voi vallata tuon luopumuksen portin. Ehkä jollakin on äkkipikainen luonne, tai karkea likainen kieli, tai himoitsevainen sydän, ehkä jollakin on ahneus rahaan, tai jokin likainen asia, anna heidän tietää, että he voivat vallata tuon portin. Ehkä se on sairaus, Herra, ahdistukset, he voivat vallata tuon portin, “Sillä Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän vääryyksiemme vuoksi, rangaistus oli Hänen yllään, jotta meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Me olemme voittajia tänä aamuna. Suo se, Herra. Ja kaiken sen suuren työn lisäksi, jonka Hän teki, Hän yhä on kanssamme, Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään sen. “Pieni hetki ja maailma ei enää Minua näe, kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, ajanjakson loppuun asti.” Minä rukoilen Isä, että Sinä tekisit itsesi tunnetuksi joka ainoalle tänä aamuna. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

66     Uskotteko te, että se on Totuus? Vakaasti uskoen sen Totuudeksi, ilman epäilyksien häivääkään sydämissänne. Muistakaa nyt tämä, Pyhän Hengen työskentely on niin yksinkertaista, että se hämmentää järkiperäisen mielen. Kaikkein yksinkertaisempia asioita, joita koskaan olen nähnyt Pyhän Hengen tekevän on se, että olen sanonut asioita, joiden en edes ajattelisi olevan sillä tavalla. Jos minun täytyisi käyttää omaa järkeäni, minä sanoisin: “Se ei voisi olla oikein.” Mutta se on aina oikein. Hän tekee asiat vain niin yksinkertaisesti. Ja Hän tekee asioita tehdäkseen itsensä tunnetuksi omillensa. Jumala on omiensa kanssa. Hän on kansansa keskellä. Hän rakastaa heitä ja Hän haluaa tehdä sen heille auttaakseen heitä, ei vain antaakseen tietää, mitä Hän tulee tekemään, ei yksin sitä, vaan mitä Hän on tehnyt. Hän on jo tehnyt sen, se on teidän. Se kuuluu teille. Se on ilmainen lahja Jumalalta meidän Isältämme, Hänen Seurakunnallensa.

67     Kuinka järjellinen mieli tulee olemaan niin vääristynyt, kuten se oli Danielin päivinä, kuten se oli noiden heprealaislasten päivinä, ja muiden, joista olemme puhuneet tänä aamuna. Katsokaahan, suuri järkiperäinen maailma noina päivinä oli aivan yhtä vaikeata voittaa kuin on nytkin. Se on aina ollut vihollinen, heidän näkökantansa, heidän moderni tieteensä ja muut asiansa, olivat aivan yhtä vaikeatajuista kuin ne ovat meidänkin päivänämme. Näettehän, se oli sama asia. Mutta siellä oli aina niitä, jotka uskalsivat seistä ja sanoa: “Jumala on oikeassa. Jumalan Sana on totta.”

68     Ja teidän ei tarvitse voittaa, koska Hän on voittanut. Ainoa asia, mikä teidän täytyy tehdä, on vain mennä ja ottaa se, seistä portissa ja sanoa: “Se on minun. Tämä on minun. Jumala antoi sen minulle, minun pelastukseni. Jos haluan Pyhän Hengen, Jumala antoi sen minulle. Lupaus on minulle, meidän lapsillemme, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra kutsuu.”

69     Tämä minun erottamisen palvelustehtäväni ja niin edelleen, se tulee nyt pian loppumaan. Mutta se tulee aina olemaan siellä, mutta se tulee pian lopettamaan tämän, koska tulee olemaan jotakin suurempaa. Näettekö? Se jatkuu ylemmäksi; käteen tarttumisesta erottamiseen, ja nyt on tulossa toinen vaihe. Näettekö sen? Tarkatkaa sitä ja tulette tietämään, että se on totta. Katsokaahan, minä tiedän, että se on Totuus, ja se on tuleva suuremmaksi, korkeammaksi, paremmaksi. Aivan varmasti. Hänhän lupasi sen; ja mitä Hän lupaa, sen Hän tekee. Hän ei voi pettää lupaustansa. Ja mitä se on? Hänen aina-elävä Läsnäolonsa meidän kanssamme, antaakseen teidän tietää, että Hän on vallannut portin teitä varten.

70     Hän oli Kuninkaallinen Siemen, eikä kukaan voinut vallata noita portteja kuin Hän. Kaikki nuo aikaisemmat siellä olivat Hänen tulemuksensa varjoja, mutta kun Hän tuli, se päätti koko taistelun. Taistelu päättyi Getsemanessa ja Golgatalla. Ja nyt me vain seisomme voittajina. Katsokaahan, ei ole mitään taisteltavaa, taistelu on ohitse. Me vain omistamme sen. Omistuskirja sille on Jumalan kirjoittama ja takaama, meidän Isämme, joka kohotti kätensä ja sanoi: “Minä vannon itseni kautta, että hänen Siemenensä on valtaava vihollisensa portin.” Ja siinä se on, Hän on jo vallannut sen. “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi; Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Se on jo tehty. Se on loppuun suoritettu työ, me vain omistamme sen. “Ja tekoja, joita Minä teen, te myös teette.” Kuningas on kanssamme tänä aamuna. Hänen suuret siunauksensa, Pyhän Hengen liikkuessa yllämme. Tuntea tuo ihmeellinen tunne, kun tietää, että se on tarkalleen linjassa Jumalan Sanan kanssa, se antaa meille niin ihmeellisen lohdutuksen, tietäessämme, että Jumala on meidän Isamme.

71     Nyt, jakoiko hän rukouskortteja tänä aamuna? Sanoin hänelle, että hän ei antaisi rukouskortteja, jos ei olisi muita kuin Tabernaakkelin ihmisiä, mutta jos olisi niinkin monta kuin kymmenen tai viisitoista vierasta portissamme, niin hän jakaisi rukouskortteja, jotta voisimme pyytää heidät tänne ylös ja rukoilla heidän puolestansa. Kuinka monia vieraita on kanssamme tänä aamuna, kohottaisitteko kätenne? Kyllä, heitä on varmastikin viisitoista tai kaksikymmentä. Hyvä on. Me tulemme kutsumaan nämä rukouskortit jonoon ja tuomme heidät tänne puhujanlavalle. Katsokaahan, syy miksi sanoin sen Tabernaakkelin ihmisistä, on, että he ovat täällä.

72     Tämä erottaminen, muistakaa. Minä sanon tämän, erottaminen tulee pian olemaan lopussa. Tulee olemaan jotakin niin paljon suurempaa ja niin paljon parempaa, se on juuri tulossa. Minä tiedän sen, katselen juuri kahta veljeä, jotka olivat kanssani eilen, kun se tapahtui, näettehän, ja päivää aikaisemmin, kun se tapahtui. Se on nyt tapahtunut kolme kertaa peräkkäin. Se on vahvistus siitä, että se on juuri käsillä nyt, näettehän, se on juuri tapahtumaisillaan.

73     Nyt Herra, Sinä olet Jumala, ja me olemme Sinun palvelijoitasi. Me kiitämme Sinua Sanastasi ja Pyhästä Hengestä, joka on siunannut sydämiämme. Ja nyt me olemme onnelliset, istuessamme täällä, kun tiedämme, että me olemme voittajia. Me jo omistamme kaikki vihollisen portit. Ne ovat annetut meille, ja meillä on yleisavain kädessämme. Jeesuksen Kristuksen Nimi avaa jokaisen vihollisen portin. Me voimme ottaa tämän avaimen, Jeesus Nimen avaimen, ja avata jokaisen vihollisen portin, joka on sitonut teidät pois mistä tahansa lupauksesta. Ja Jumala, tänä aamuna me tulemme Jeesuksen Nimessä, tämän avaimen kanssa, avataksemme portit sairaille ja ahdistetuille. Sillä on kirjoitettu Hänen Sanassansa: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet. He puhuvat uusilla kielillä. Ja, jos he ottavat ylös käärmeitä, tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. He laskevat kätensä sairaiden päälle ja ne paranevat.” Me tiedämme nuo asiat tosiksi. Ja suo se tänä aamuna, Herra, että ihmiset olisivat kykenevät näkemään sen Sanan julkitulemisen kautta, joka on tehty lihaksi ja asuu keskuudessamme, ja, että Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut, ja voikoot he vastaanottaa sen ja olla parannetut tänä aamuna, kaikista sairauksistansa, taudeistansa ja vaivoistansa. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

74     Etkö sinä, Teddy, soittaisi Usko se vaan, hyvin rauhallisesti ja hitaasti. Ja nyt minä haluan aloittaa numero ykkösestä. Rukouskortti numero yksi. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, tai miten monta niitä onkin. Hyvä on. Voisitteko te hyvin hiljaisesti nousta ylös ja siirtyä tälle sivulle. Kenellä on rukouskortti numero yksi? Numero kaksi? Hyvä on, herra. Numero kolme, numero neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen.

75     Heidän tullessaan ottamaan paikkaansa jonossa, minä haluaisin kysyä erään kysymyksen joiltakin teiltä muilta. Onko täällä yhtään Tabernaakkeliin kuuluvia ihmisiä, jotka ovat sairaita? Kohottaisitteko kätenne. Noin viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän kättä. Onko täällä ketään, joka ei kuulu Tabernaakkeliin, jotka ovat vieraita minulle, ja jotka ovat tulleet kokouksen jo alettua, eivätkä saaneet rukouskorttia, kohottaisitteko kätenne? Joku, jolla on tarve Jumalalta, ja joka ei käy täällä Tabernaakkelissa? Onko täällä joku, joka ei ole tämän Tabernaakkelin jäsen, ja joka kuitenkin on sairas, ja jolla ei ole rukouskorttia, ja te haluaisitte tulla muistetuksi rukouksessa. Kohottaisitteko kätenne, jokainen? Hyvä on, Se on hyvä.

76     Nyt pyydän, että olette niin kunnioittavia kuin vain osaatte olla, muutaman minuutin ajan, ja sitten me aloitamme. Katsokaamme nyt, kuinka paljon teillä on siellä jäljellä tilaa, Billy? Kymmenes on jo siellä. Hyvä on. Kutsu oli yhdestä kymmeneen. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, nouskoon he seisomaan. Jos heillä on numerot kymmenestä viiteentoista, nouskoot he ylös. Hyvä on, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, kaksi vielä puuttuu viidestätoista. [Veli Branham laskee hiljaa.] 15, 16, 17, 18, 19, 20.

77     Oi, hetkinen vain, minä käskin häntä antamaan kortit vain ihmisille, jotka eivät kuuluneet Tabernaakkeliin. Katsokaahan, siksi, että tulisi olemaan erottaminen. Ihmiset sanovat: “Nämä ihmiset käyvät Tabernaakkelissa.” Kuinka monet eivät koskaan ole olleet täällä, antakaapa meidän nähdä kätenne. Ei ketään, joka ei ole ollut kokouksissani aikaisemmin. No niin, hyvä on, hetkinen vain nyt, veli Teddy.

78     Voisin sanoa, että te kaikki olette kuulleet kokouksista, ja kuinka se tapahtuu, ettekö olekin? Ovatko kaikki olleet kokouksissa? Katsokaahan, kun meidän Herramme Jeesus oli täällä maan päällä, Hän ei väittänyt olevansa Parantaja. Hän oli Abrahamin Siemen, tietenkin, ja Hänellä oli lupaus kansaansa. Hän sanoi, ettei Hän tehnyt mitään ennen kuin Isä näytti sen Hänelle. Onko se oikein? Ja Hän sanoi: “Minä en voi tehdä mitään, ennen kuin Isä näyttää Minulle, mitä tehdä.” Ja Hän näki sen. Ei “kunnes Isä käskee Minua”, vaan “kunnes Isä näyttää Minulle”. Joh. 5:19, “Mitä Minä näen Isän tekevän, sitä tekee Poika samoin.”

79     Nyt kun Hän tuli, me näemme, että Hänen palvelustehtävänsä alussa, ennen kuin Hänestä oli tullut Daavidin siemen, hengellisesti puhuen, kun Pyhä Henki tuli Hänen ylleen, Johanneksen kastettua Hänet, Hän tuli Voidelluksi Messiaaksi. Muistakaa nyt, Hän oli Jumalan Poika syntyessään. Hän oli Jumalan neitsyestä syntynyt Poika. Mutta, kun Hän tuli Messiaaksi, se oli silloin, kun Pyhä Henki tuli Hänen ylleen, koska Messias merkitsee “voideltu”. Näettehän? Ja Hän oli tuo Voideltu, kun Pyhä Henki tuli Hänen ylleen. Te olette kuulleet minun saarnani Karitsa ja kyyhkynen. Sitten me näemme kuinka Hän neljänkymmenen kiusauksensa päivän jälkeen tuli ulos erämaasta.

80     Ja kuinka Hänen palvelustehtävänsä alkoi, ja kuinka se päättyi? Me näemme kuinka Hänen palvelustehtävänsä alussa, kuinka siellä oli mies nimeltä Andreas, joka meni noutamaan veljensä Simonin, tuon kalastajan, ja toi hänet Jeesuksen luo. Ja Jeesus sanoi hänelle: “Sinun nimesi on Simon. Sinun isäsi nimi on Joonas. Tästedes sinun nimesi on oleva Pietari, mikä merkitsee ‘pieni kivi’.” Muistatteko sen? Ja tämä mies oli niin hämmästyksissään siitä, mitä Jeesus kertoi hänelle! No niin, oletettiinko Messiaan tekevän niin? Kuinka monet tietävät sen, sanokaa: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Hänen tuli olla Jumala-profeetta. Kyllä vaan. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin minun kaltaiseni profeetan. Ja on tapahtuva, että joka ei tule kuulemaan tätä Profeettaa, hävitetään pois ihmisten keskuudesta.”

81     Sitten me näemme, että Hän tuli omiensa tykö. Keitä ne olivat? Juutalaiset. Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä. Hänen täytyi mennä pakanoiden tykö, näettehän, koska Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä. “Mutta niin monille, jotka vastaanottivat Hänet, heille Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi.” Ja nyt hän on kääntynyt pakanoiden puoleen, ja niin on ollut kaksituhatta vuotta. Mutta pankaa nyt merkille ne asiat, joita Hän teki.

82     Sitten Filippus, nähtyään sen tapahtuvan, meni etsimään Natanaelia, ja löydettyään hänet hän kertoi hänelle, mitä Jeesus oli tehnyt, ja se hämmästytti häntä. Hän voi tuskin uskoa sitä, mutta kun hän itse oli tullut Herran Jeesuksen Läsnäoloon, Jeesus sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

83     No niin, jos te olisitte seisseet siellä, niin luuletteko, että olisitte olleet tarpeeksi hengellisiä ymmärtääksenne, kuka se oli? Uskotteko, että te olisitte tehneet sen? Tarkatkaa nyt. Katsokaahan, tuo mies, vain joku tuntematon, ja hän olisi voinut olla, vaikka kalastaja. Hän oli kirvesmies, sitä Hän oli. Tämä kirvesmies seisoi siellä, keski-ikäinen mies, ja tämä mies tuli hänen luoksensa. Hän katsoi häntä, aivan niin kuin nämä miehet nyt ovat täällä, ja sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” No niin, kuinka Hän tiesi, että hän oli israelilainen? Ei hänen pukeutumisestansa, koska he kaikki pukeutuivat samalla tavalla. “Jossa ei ole mitään vilppiä.” Kuinka Hän tiesi, että hän oli vilpitön mies?

84     Niinpä se hämmästytti tätä miestä, joka oli todellinen uskovainen, ja hän sanoi: “Rabbi”, tai veli, saarnaaja, opettaja, “milloin Sinä olet koskaan nähnyt minut?” Näettekö, hän asetti Hänelle kysymyksen.

85     Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

86     Jeesus sanoi: “Koska Minä olen kertonut sinulle tämän, sinä nyt uskot Minua, mutta nyt sinä tulet näkemään suurempia asioita kuin tämä.”

87     Ja siitä syystä minä uskon, että elävän Jumalan Seurakunta tulee näkemään suurempia kuin tämä. Se on juuri nyt tulossa siihen, hyvin pian, näettehän, koska he ovat uskoneet sen. Nuo, jotka ovat hyljänneet sen kirkkokunnallisten esteiden vuoksi, minä epäilen tulevatko he koskaan uskomaan mitään. Näettekö? Asiat… Te joko vaellatte Valossa, tai sitten olette sokea. Valo joko sokaisee, tai sitten se näyttää polun.

88     Minä näin kuinka pienet linnut hakkasivat päänsä hajalle Vapauden Patsasta vasten siellä (ole varma, että käyt katsomassa sitä, veli Toms, kun menet sinne), ja minä sanoin: “Mikä on vikana?”

89     Minä sanoin: “Sen sijaan, että ne olisivat seuranneet tuota valoa myrskyssä turvaan, ne yrittivät sammuttaa tuon valon, ja tappoivat itsensä.”

90     Se on ainoa asia mitä tapahtuu, kun te taistelette Valoa vastaan, te tapatte itsenne hengellisesti. Vain vaeltakaa Valossa, niin kuin Hän on Valossa, niin silloin meillä tulee olemaan yhteys keskenämme, kaikki seurakunnat tulevat uskomaan ja kulkemaan eteenpäin ja nauttimaan Jumalan siunauksista. Eikö se olisikin ihmeellistä?

91     Katsokaa tuota Samarialaista naista. Hän ei ollut juutalainen, vaan samarialainen.

 Ja Jeesus sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Ja keskustelu jatkui. Tämä on nyt uusien tulokkaiden vuoksi. Ja keskustelu jatkui.

92     No niin, tuo nainen ei tiennyt, että Hän oli Messias. Hänelle Hän oli vain mies, juutalainen. Katsokaa kuinka hän ensin sanoi: “Ei ole tapana, että sinä juutalainen puhut samarialaiselle naiselle tällä tavalla. Meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa.”

93     Jeesus sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit, kuka sinulle puhuu, niin sinä pyytäisit Minulta juotavaa; ja Minä antaisin sinulle vettä, jota sinä et tule täältä noutamaan.”

94     Tuo nainen sanoi: “Hetkinen vain. Me palvomme tällä vuorella, ja te juutalaiset palvotte Jerusalemissa.”

95     Jeesus sanoi: “Mutta hetki on tulossa, kun te ette tule palvomaan Jerusalemissa ettekä tällä vuorella, vaan Hengessä; sillä Jumala on Henki, ja niiden, jotka palvovat Häntä, täytyy palvoa Häntä Hengessä ja Totuudessa.” Näettehän sen? Hyvä on, keskustelu jatkui, kunnes Hän löysi sen, mikä hänellä oli vikana. Tiedättekö, mikä hänen vaikeutensa oli? Tietääkö kukaan, mikä oli vikana tuon naisen kanssa kaivolla? Hänellä oli liian monta miestä, eikö ollutkin? Niinpä Jeesus sanoi hänelle: “Mene noutamaan miehesi ja tule tänne.”

 Hän sanoi: “Minulla ei ole mitään miestä.”

96     Hän sanoi: “Se on oikein. Sinulla on viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”

97     Nainen sanoi: “Herra!” Tarkatkaa nyt häntä. “Herra, minä käsitän, että Sinä olet Profeetta.” Jos te seuraatte alaviitettä, niin te näette, että alkuperäinen Raamattu sanoo: “Minä käsitän, että Sinä olet tuo Profeetta.” Hän sanoi: “Tuo Profeetta. Oletko Sinä tuo Profeetta?” Mitä Profeettaa hän tarkoitti? Sitä, jonka Mooses oli sanonut nousevan esiin. “Minä käsitän, että Sinä olet Profeetta. No niin, meille on opetettu, ja me tiedämme, kun Messias tulee, niin Hän tulee tekemään näitä asioita.” Se oli Messiaan merkki, onko se oikein, tietää heidän vaivansa? Hän sanoi: “Me tiedämme, että kun Messias tulee, niin Hän tulee kertomaan meille nämä asiat. Mutta kuka Sinä olet?”

 Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.”

98     Silloin hän jätti vesiruukkunsa. Hän juoksi kaupunkiin, ja voin kuvitella hänet siellä, pitämässä kättä sydämellään, sanomassa: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin Messias? Eikö tämä juuri olekin Se, jonka Raamattu on sanonut tulevan? Se on juutalainen, joka istuu siellä, aivan tavallinen mies, hän näyttää kirvesmieheltä. Mutta Hän kertoi minulle, että minulla oli ollut viisi miestä, ja te kaikki tiedätte, että se on totta. Tämän täytyy olla Messias.” Onko se oikein?

99     No niin, Jeesus sanoi: “Pieni hetki, lyhyt ajanjakso, ja maailma ei enää tule näkemään Minua. Kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä. Ja niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Jopa enemmänkin kuin mitä Minä olen tehnyt täällä, olette te tekevä, sillä Minä menen Isän tykö, palaan takaisin Hengen muotoon.” Uhri on maksettu, Kuninkaallinen Siemen kuoli, Kuninkaallinen Siemen nousi jälleen ylös. Ja nyt Seurakunta seisoo vanhurskautettuna uskomalla sen, ja Kuninkaallinen Siemen voi tulla sisälle näihin ihmisiin ja tehdä heidät kanssaperillisiksi, Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

100Nyt lopuille teistä, jotka ette ole tässä rukousjonossa, käskin Billyä antamaan rukouskortit vain niille ihmisille, jotka… Kun hän soitti minulle aamulla ja kysyi: “Haluatko minun menevän ja jakavan muutamia kortteja, isä?”

101Minä sanoin: “Kyllä, jos on, vaikka kymmenenkin ihmistä, Tabernaakkelin ulkopuolelta.”

102Nyt joskus, kun Tabernaakkelissa annetaan rukouskortteja, te tulette ja sanotte: “No niin, hän tunsi heidät, he ovat täältä Tabernaakkelista. Varmastikin hän tiesi heidän tilansa.”

103Sitten käännyn ympäri ja sanon: “Tulkoot vain ne, jotka ovat Tabernaakkelin ulkopuolelta. Te, jotka olette Tabernaakkelin ulkopuolelta, te tulette pääsemään rukousjonoon.”

104“Oi, me emme tunteneet heitä”, sanotaan Tabernaakkelissa. “Me emme tiedä heidän vaivaansa. Hän on voinut valehdella sen.” Näettekö?

105Sitten minä sanon: “Älköön kukaan tulko. Antaa Pyhän Hengen valita ne täältä, jotka eivät kuulu Tabernaakkeliin, ja he vain istuvat täällä yleisön joukossa.” Yhä te vain…

106Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada miestä Jumalan tykö, ellei hän ole ennalta määrätty olemaan Jumalan poika. Ei ole yksinkertaisesti mitään tapaa tehdä sitä. Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni vedä häntä.” Ja se on Totuus. Kaikessa mitä Hän teki, siinä nähtiin jotakin ristiriitaista. Jos Hän teki sen tällä tavalla, niin sen oletettiin olevan tällä tavalla; ja jos Hän teki sen tällä tavalla, sen oletettiin olevan jollakin muulla tavalla. Katsokaahan, se on vain epäuskoa. Mutta viisauden puhdistaa syystä hänen lapsensa. Niinpä te näette sen.

107Minä yritän nyt sanoa tälle seurakunnalle ihmisiä, että Jeesus Kristus oli tuo Kuninkaallinen Siemen. Se emme ole me; se on Hän. Me olemme vain sen perilliset, ja kaikki asiat kuuluvat meille. Kun Simon tuli tuona päivänä Hänen luokseen, se oli ensimmäinen asia, mitä Hän koskaan teki, ensimmäinen kerta.

108Nyt näille ihmisille se tulee olemaan ensimmäinen kerta, jos Hän tekee sen. He eivät ole koskaan nähneet sitä aikaisemmin.

109Mutta, kun Simon, tuo vanha kalastaja tuli, niin hänellä ei ollut tarpeeksi koulutusta kirjoittaakseen nimeään paperille. Raamattu sanoo, että hän oli tietämätön ja oppimaton. (“Ja” on sidesana.) Hän oli tietämätön ja oppimaton. Ja kun hän tuli Jeesuksen tykö, Jeesus sanoi: “Sinun nimesi on Simon.” Mitä te luulette hänen ajatelleen? Mitä te olisitte ajatelleet, jos te olisitte seisseet siellä? “Ja sinun isäsi nimi on Joonas. Ja tästedes sinua tullaan kutsumaan Pietariksi.” Mitä te olisitte ajatelleet? Lukiko tuo mies hänen ajatuksensa? No niin, mitä te olisitte ajatelleet? Olisitteko te ajatelleet, että se oli Messiaan merkki?

110Jos se oli Messiaan merkki yhdessä ajassa, sen täytyy olla Messiaan merkki toisessa ajassa; kolmannessa, neljännessä ja jokaisessa ajanjaksossa sen täytyy olla sama, koska Jumala ei voi muuttua. Ja kuinka monet tietävät, että Messias oli Jumala? Varmasti, Hän oli Voideltu. Varmasti. Niinpä Hän ei voi muuttua. Hänen täytyy olla sama.

111Siitä syystä Hänen täytyi antaa todistus samasta asiasta samarialaisille, kuin juutalaisillekin, koska on kolmenlaisia ihmisiä, haamilaisia, seemiläisiä ja jaafettilaisia; juutalaiset, pakanat ja samarialaiset.

112Oletteko nyt panneet merkille Pyhän Hengen? Kuinka monet huomasivat, että Pietarilla olivat Valtakunnan avaimet? Huomasitteko, että hän avasi Sen Helluntaipäivänä juutalaisille? Filippus meni ja saarnasi samarialaisille ja kastoi heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä; mutta Pyhä Henki ei vielä ollut tullut heidän ylleen; joten heidän täytyi lähettää noutamaan Pietaria, joka laski kätensä heidän ylleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Onko se oikein? Ja Korneliuksen talossa, pakanat saivat Sen. Se oli kaikki siitä eteenpäin; Jeesus on nyt avannut sen kaikille siitä eteenpäin, joten siinä se on teille. Katsokaahan, Hänen täytyi avata se. Jumalalla on tapansa tehdä asioita.

113Nyt, tänä aamuna, jos tämä Yksi, joka antoi Lupauksen siemenelle, ja jos siemen on istumassa täällä (minä haluan uskoa, että jokainen teistä on siemen,), jos siemen on istumassa täällä, niin varmasti siemen tulee näkemään Lupauksen. Nyt jokainen näistä ihmisistä, jotka seisovat täällä, on kohottanut kätensä merkiksi, että he eivät ole koskaan aikaisemmin olleet kokouksissani. He ovat minulle vieraita. En tunne yhtäkään heistä. He vain ovat tulleet tänne, ja muutama minuutti sitten Billy antoi heille rukouskortin, ja nyt he ovat seisomassa täällä. Siellä yleisön joukossa on paljon teitä, jotka kohotitte kätenne merkiksi, että olette vieraita täällä, ja joilla ei ole rukouskortteja. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Teidän tulee vain uskoa, että olette lupauksen perillinen. Uskokaa vain, että Hänen haavoillansa teidät parannettiin ja uskokaa se kaikella sydämellänne, ja tarkatkaa, mitä Hän on tekevä.

114Ainoa asia, mitä tämä lahja on, on se, että te vain alistatte itsenne Hänelle. Minä en sano mitään, Hän tekee puhumisen. Ja jos Se on Hänen profetian Henkensä, niin profeetalla aina on NÄIN SANOO HERRA. Se oli aina oikein. Eikä ole mitään kysyttävää opista, koska sen täytyy olla linjassa Raamatun kanssa, jos se on Jumala. Jumala ei voi sanoa jotakin ja sitten peruuttaa sitä ja kääntää sitä ympäri. Sen täytyy olla sama asia koko ajan.

115Nyt te siellä yleisössä, uskokaa kaikella mitä teissä on, uskokaa. Älkää liikkuko enää ympäri, vaan istukaa todella hiljaa nyt jokainen. Juuri niin hitaasti ja pehmeästi kuin vain osaatte. Sattuu olemaan niin tänä aamuna, että ensimmäinen henkilö, joka seisoo täällä, on mies. Nyt me tulemme ottamaan tämän Kirjoituksen.

116Näettekö nyt, missä minä seison? Kuinka monet voivat ymmärtää sen? Täällä seisoo miehiä ja naisia, joita en koskaan elämässäni ole nähnyt. He eivät ole koskaan olleet kokouksessa, ja te näette, missä he seisovat. He eivät tiedä, mitä tulee tapahtumaan, enkä minä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta Jumala lupasi sen! Abraham ei tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan, kun hän otti veitsen tappaakseen Iisakin, mutta Jumala oli luvannut hänelle. Se selvitti sen. Hän oli saanut hänet kuin kuolleista, tietäen, että Hän kykenisi nostamaan hänet ylös kuolleista. Onko se oikein? Niinpä se selvitti sen.

117No niin, tässä seisoo eräs mies lähelläni, en ole koskaan nähnyt häntä enkä tiedä hänestä mitään. Me olemme vieraita toisillemme. Me emme tunne toisiamme. Jumala tuntee meidät molemmat. Nyt Jumalallisella lahjalla, jos vain voin lahjalla… No niin, minä olen syntynyt näiden lahjojen kanssa, Jumala ennalta määräsi sen ennen maailman perustamista. Kuinka monet tietävät sen? Niinpä se ei ole sitä, että minun olisi tarvinnut ottaa lahja, Jumala vain valitsi sen olemaan niin. Minä en valinnut sitä; Hän valitsi sen. Kuten Vanhan Testamentin profeetat, ja eri ihmiset, he olivat ennalta määrätyt tekemään sen, tekemään tämän.

118Nyt, jos tämä mies on sairas, niin minä en voisi parantaa häntä. Jos tällä miehellä on tarve jostakin, niin se riippuisi siitä, mistä hänellä on tarve, josko minä kykenisin auttamaan häntä tai en. Saattaa olla, että voisin auttaa häntä jossakin pienessä ja silloin olisin iloinen voidessani tehdä niin. Ehkä hänellä on paha luonne. Ehkä hän ei edes ole kristitty. Ehkä hän on kristitty. Enkä hän on petkuttaja, minä en tiedä. Mitä jos hän on tekemässä salaista hyökkäystä, jos hän on yksi, joka on livahtanut sisälle ja tullut tänne, tehdäkseen itsensä joksikin; tarkatkaa mitä tapahtuu, katsokaa vain mitä tapahtuu. Näettehän? Minä en tiedä sitä.

119Mutta katsokaahan, kun te seisotte täällä, te voitte seistä täydellisenä, tietäen, että Jumala on antanut lupauksen ja Jumala pitää lupauksensa. Näettekö? No niin, jos Jumala nyt pitää lupauksensa täällä näille ihmisille, niin kuinka monet siellä istuvista tulevat koko sydämestään uskomaan sen? Silloin vain tarkatkaa.

120Katsokaamme nyt, ottakaamme Kirjoitus, kun Simon Pietari tuli Herran Jeesuksen tykö. Hänen saapuessaan Herran Jeesuksen luo, Herra Jeesus kertoi hänelle, kuka hän oli ja asioita, jotka koskivat hänen elämäänsä. No niin, tuo sama Jeesus elää tänään. Uskotteko te, että Hän nousi ylös kuolleista? Uskotteko te, että Messiaaninen Henki elää Seurakunnassa tänään aivan niin kuin Se on aina tehnyt? Hyvä on.

121Nyt te kuulijakunnassa, joilla ei ole rukouskorttia, katsokaa tännepäin ja sanokaa: “Herra!” Tietenkään kuulijakunnassa ei ole mitään rukouskortteja, he seisovat kaikki täällä. Sanokaa te siellä kuulijakunnassa: “Herra, kosketa Sinä minua.” Tulette näkemään mitä tapahtuu.

122No niin, herra, jos olisi jokin tapa maailmassa minun auttaa sinua, niin minä tekisin sen. Katsohan, me olemme vain vieraita toisillemme täällä, ja minä tapaan sinut ensimmäistä kertaa. Mutta minulla on velvollisuus sananpalvelijana kertoa Totuus ja olla Jeesuksen Kristuksen todistaja. Ja nyt, minä en halua sinun kertovan minulle mitään. Haluan sinun vain vastaavan minulle onko se totuus vai ei, ja sitten antaa Hänen tehdä se. Ja jos Hän tulee tekemään samalla tavalla täällä puhujanlavalla, tämän ruumiin kautta, niin kuin Hän teki Jeesuksen ruumiin kautta, joka oli Jumala Kristuksessa… Jeesus sanoi: “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä, joka on Minussa, näyttää Minulle. Hän sanoo Minulle, mitä tehdä.” Niinpä se ei ollut Jeesus, joka kertoi asiat tuolle naiselle, vaan se oli Isä Hänessä. Se ei ollut Jeesus, joka tiesi kuka Simon Pietari oli, vaan se oli Isä, joka asui Hänessä, joka tiesi kuka Simon Pietari oli. Sitä se on, näettehän, sitä se on.

123Minä voin kertoa sinulle nyt, että sinä olet kristitty, kyllä vaan, koska sinulla on vastaanottavainen henki, värähdellen lämpimästi. Ja hän on uskovainen, hän on kristitty. Sinä kärsit hermostollisesta tilasta, joka antaa sinulle vatsavaivan. [Henkilö sanoo: “Niin se on”.] Onko se oikein? [“Kyllä.”] Näettekö? Se on tarkalleen oikein. Kuinka minä tiesin sen? Kuinka maailmassa olisin koskaan voinut tietää sitä? Me emme ole koskaan nähneet toisiamme. Se on totta, eikö niin? Ehkä Hän kertoo sinulle jotakin muutakin sinusta itsestäsi. Tässä on jotakin, näen erään naisen vierelläsi. Hän on kanssasi, hän on vaimosi. Hänellä myöskin on avun tarve [“Niin on.”] Kyllä vaan. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä on vikana vaimollasi? [“Tiedän, että Hän voi.”] Hyvä on, herra. Hänellä on sydänvika, komplikaatioita. [“Kyllä on.] Se on oikein, eikö olekin? [“Se on oikein.”] Hän on myöskin hermostunut, Kyllä vaan. No niin, sinä et ole tästä kaupungista; sinä tulet menemään takaisin tätä tietä, kun menet kotiin, mennessäsi Cincinnatiin. Se on oikein. Sinä olet Cincinnatista, Ohiosta. [“Kyllä.”] Sinun nimesi on Milliken. Palaa takaisin kotiisi ja tule terveeksi. Herra tulee siunaamaan sinua ja sinä tulet parantumaan, sinä ja vaimosi. Jumala siunatkoon sinua.

 Tulehan tänne, herra. Uskotko sinä? Pidä nyt vain usko, älä epäile.

124Nyt olkaa todella kunnioittavia, jokainen nyt, vain olkaa todella kunnioittavia, pysykää vaiti. Katsokaahan, Pyhä Henki on niin arka. Kuinka moni tietää sen? Pyhä Henki on niin todella arka, näettekö, vain mikä tahansa pienikin häiriö vaivaa Häntä.

125Lääkärien mukaan sinun täytyy kuolla sydänvaivaasi aivan kohta. [Henkilö sanoo: “Kyllä.”] Se on oikein, sinä olet tullut tänne Chicagosta, herra Mosley. [“Kyllä.”] Sinun nimesi on Theodore. [“Kyllä.”] Uskotko sinä Jumalaan? [“Kyllä.”] Silloin mene kotiin ja elä, ja ole terve Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua.

126Uskotko sinä Jumalaan? [Henkilö sanoo: “Varmasti uskon, kyllä vaan.”) Sinä kärsit tilasta jalassasi. Sinä myös olet kaupungin ulkopuolelta. [“Kyllä.”] Sinä olet Ovensborosta, Kentuckysta. Sinun nimesi on rouva Lamb. [“Kyllä, herra.”] Mene takaisin kotiisi ja tule terveeksi.

127Tämä nainen, joka istuu juuri tässä, hän myöskin on Owensborosta, ja sinulla on paise rintasi alla tässä, joka tulisi leikata huomenna. Mene, usko, ja elä.

128Uskotko sinä, herra? Me olemme vieraita toisillemme. Sinun nimesi on herra Gilroy. Se on oikein. Sinä tulet Andersonista, Indianasta, sieltä missä tuo suuri Jumalan kirkko -liike on. Se on oikein. Sinä seisot täällä tyttäresi vaivan vuoksi, hän on osittaisesti halvaantunut. Uskotko sinä? Mene silloin kotiin ja löydä hänet sillä tavalla kuin uskot. Hyvä on, Jumala siunatkoon sinua. Pidä usko, usko se.

129Uskotko sinä koko sydämelläsi, herra? [Henkilö sanoo: “Kyllä.”] Sinä olet Indianapoliksesta. [“Se on oikein.”] Sinä olet Evankeliumin palvelija. Tuo on sinun vaimosi. Hän myöskin kärsii. Hänellä on ruokatorven vaiva ruokatorvessa. Tuo lääkäri… Hänellä on sydänvika, vähän hermostunut. Näen, että hän on kuuro… Tulehan tänne. Kiitos sinulle. Sinä kuuro henki, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä käsken sinua elävän Jumalan kautta, tule ulos tästä naisesta. Nyt sinä kuulet minua hyvin. Te voitte molemmat mennä kotiin ja olla terveet. Menkää takaisin kotiinne. Ja sinä kuulet minua, ja te olette terveitä, ja kaikki on kunnossa.

130Uskotko koko sydämelläsi? Pidä vain usko Jumalaan, usko.

131Tuo vanha nivelreuma on kauhean paha asia. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Kävele silloin suoraan tuonne ja mene kotiisi, ylistä Hänen Nimeänsä, ja sano: “Kiitos Sinulle, rakas Herra Jeesus.” Syy miksi minä sain tuon niin nopeasti, on se, että tällä naisella oli sama asia, nivelreuma. Ja uskotko sinä, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Hyvä on, herra, kävele sitten tuonne ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja mene kotiisi.

132Hyvä on, sisar, käänny vain ympäri ja mene takaisin, ja usko, että jäykät polvesi, ja sydänvikasi ja niin edelleen, käänny vain ympäri ja mene takaisin kotiisi sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja tule terveeksi. Usko kaikella mitä sinussa on.

133Uskotteko te? Kuinka sitten on joidenkin teidän ihmisten kanssa siellä, uskotteko te?

134Pieni nainen istumassa siellä, mustapäinen, jolla on kaatumatauti, uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Otatko sen vastaan? Hyvä on, jos sen teet, Hän tulee tekemään sen.

135Tässä istuu eräs saarnaaja, joka haluaa läheisempää vaellusta Jumalan kanssa, haluatko sinä sitä, herra? Uskotko, että Jumala tulee tekemään sen sinulle? Kohota kätesi ja sano: “Minä vastaanotan sen.” Uh-huh.

136Tämä nainen, joka istuu tässä, veti kätensä alas, hänellä on hengellinen ongelma, jota hän ajattelee. Se on oikein.

137Tässä eräs pieni nainen ihmettelee tuleeko hän saamaan vauvansa. Se on oikein. Sinä olet ollut yhdessä kokouksistani. Ja minä lupasin sinulle Jumalalta vauvan. Enkö luvannutkin? Hyvä on, mene silloin kotiisi ja saa se. Älä huolehdi siitä enää.

138Uskotteko koko sydämellänne, kaikki teistä? Uskooko jokainen teistä? Abrahamin siemen on omistava vihollisen portin. Oletteko te Abrahamin siemen, Jeesuksen Kristuksen kautta? Kohottakaa kätenne, jos olette? Sitten laskekaa kätenne vieressänne olevan ylle, toinen toistenne ylle. Laskekaa kätenne toistenne ylle. Vallatkaa tuo portti nyt, se on teidän! Se kuuluu teille! Uskon rukous parantaa sairaan, ja Jumala nostaa heidät ylös. Hyvä on, rukoilkaa omalla tavallanne. Rukoilkaa sillä tavalla kuin te teette omassa seurakunnassanne. Rukoilkaa ihmisten puolesta, jotka ovat kanssanne. Pankaa vain kätenne toistenne päälle ja rukoilkaa.

139Herra Jeesus, me tulemme tuossa suuressa Kuninkaallisen Siemenen, Abrahamin Siemenen Kaikkivaltiaassa Nimessä, joka oli luvattu Abrahamille siellä vuorella, kun Sinä teit tuon salaperäisen asian valmistaessasi hänelle tuon karitsan siellä erämaassa, samalla tavalla kuin Sinä teit nuo oravat eilen. Minä rukoilen, Herra Jumala, että Sinä lähettäisit voiman, uskon, ja annat jokaisen siemenen… Minä tiedän, että he tulevat tekemään sen, Herra, koska Sinä sanoit: “Abrahamin siemen!” Ja jos täällä on joitakin, jotka ovat teeskennelleet olevansa siemen, eivätkä ole siemen, niin anna heille anteeksi heidän teeskentelynsä täällä, ja sytyttäköön Pyhä Henki juuri nyt heidän sielunsa tuleen elävän uskon kanssa. Anna Pyhän Hengen vallata jokainen sydän ja paranna jokainen täällä. Heillä on kätensä toistensa päällä. Kuninkaallinen Siemen sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, ne parantuvat.” Ja tuo Yksi, joka antoi lupauksen, on läsnä juuri nyt, näyttäen itse, että Hän on täällä. Siellä ovat nyt siemenet kädet toistensa päällä. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Voikoon Pyhä Henki virrata kaikkien heidän käsiensä kautta, ihmisten sydämiin, heidän ruumiisiinsa, ja parantaa jokaisen, joka on Jumalallisessa Läsnäolossa. Suo se, Herra. Minä nuhtelen Perkelettä, minä nuhtelen kaikkea epäuskoa, minä nuhtelen jokaista saastaista henkeä, minä nuhtelen jokaista teeskentelijää, minä nuhtelen kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa. Ja anna Pyhän Hengen ottaa paikkansa ihmisten sydämissä juuri nyt, uskon kautta. Voikoot sairaudet ja taudit ja kaikki vaivat jättää ihmiset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

140No niin, Abrahamin siemen, te olette kuninkaallista sukulinjaa, te olette lupaus. Jumalan armosta ja Jumalan avulla, kuinka moni teistä voi kohottaa kätensä ja sanoa: “Minä olen saanut sen mitä pyysin.” Kiitos teille. Sitä se on. Sitä varten lupaus on. Sitä varten lupaus on annettu, että te voisitte olla kaikkien asioiden perillisiä, Jeesuksen Kristuksen kautta, joka pelasti teidät. Hän pelasti teidät synnistä, Hän pelasti teidät sairaudesta, Hän pelasti teidät kuolemasta, Hän pelasti teidät helvetistä, Hän pelasti teidät haudasta.

141Te sanotte: “Veli Branham, mutta me kaikki menemme hautaan.” Mutta hauta ei voi pitää meitä. Hän myöskin meni hautaan, mutta hauta ei voinut pitää Häntä. Tietenkään se ei voinut pitää Häntä.

142‘“Hyvä on, veli Branham, minä olen niin kiusattu.” Hän oli myöskin. Mutta Hän pelasti teidät kiusauksesta.

143“Älä johdata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta.” Katsokaahan, Hän on, tehnyt sen! Se on kaikki teidän. Kaikki on teidän, Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän antaa teille kaiken, vapaasti. Siitä ei tarvitse maksaa mitään. Se on vain yksinkertaisesti teidän juuri nyt. Oletteko iloiset siitä? Oletteko onnelliset Hänestä? Kiitos olkoon Jumalalle.

144    No niin, tänä iltana tulee olemaan Jumalan palvelus kello seitsemän kolmekymmentä. Minä annan pastorin kertoa teille. Tulkaa, tulkaa. Ensi sunnuntaiaamuna, jos se on Herran hyvä tahto, minä tulen olemaan jälleen täällä Tabernaakkelissa, rukoillakseni sairaiden puolesta, tai mitä se onkin.

59-0802 ILMAN RAHAA TAI ILMAN HINTAA (Without Money Or Without Price), Jeffersonville, Indiana, USA, 2.8.1959

FIN

59-0802 ILMAN RAHAA TAI ILMAN HINTAA
(Without Money Or Without Price)
Jeffersonville, Indiana, USA, 2.8.1959

1          On todella etuoikeus olla taas Tabernaakkelissa tänä aamuna. Ihmettelenpä, veli Neville sanoi, että monet eivät voineet kuulla siellä takana. Voitteko kuulla minua nyt hyvin siellä takana? Onko nyt hyvä? Hyvä on. Minä olen niin pieni, joten minun on pidettävä kovaa melua, niin että ihmiset tietävät minun olevan lähellä.

2          Muistan kerran, kun olin töissä Public Utilities:issa. Olin tulossa ylös portaita, ja minulla oli tapana käyttää suuria raudoitettuja kenkiä, kävellessäni siellä linjalla. Olin tulossa ylös portaita, ja neiti Ehalt, joka on ystäväni, oli kytkintaululla. Olen varma, että herra Ginther siellä tuntee hänet hyvin. Niinpä Edith sanoi: “Billy, noin pieneksi mieheksi, sinä pidät eniten melua kuin mitä koskaan olen nähnyt”, tömistellessäni noilla raudoitetuilla kengillä ylös portaita.

3          Minä sanoin: “Mutta Edith, minä olen niin pieni, joten minun on annettava jokaisen tietää olevani lähellä, pitämällä paljon melua.”

4          No niin, kävin juuri sairaskäynnillä. Veli Neville oli kertonut minulle, että hyvä ystävämme, veli Roy Roberson, on poissa kokouksesta tänä aamuna sairauden tähden. Hänellä on puhkeamaton hammas, ja se aiheutti tulehduksen ja nosti hänelle vähän kuumetta. Ja uskon, että hän tulee vedättämään sen pois kohta. Roy on ollut aivan kuin isä meille täällä, ja me rakastamme häntä. Ja minä sanoin: “Veli Roy, minä menen nyt muutaman minuutin kuluttua kokoukseen.” Minä sanoin: “Tulen pyytämään seurakuntaa, että me kaikki rukoilemme sinun puolestasi tänä aamuna”, ja huomenna, kun hän menee otattamaan sen pois. Tuo hammas on kasvanut kieroon, tai jotakin ja on uponnut sisään, ja heidän täytyy leikata se auki ja ottaa se pois.

5          Veli Roy on, niin kuin te kaikki tiedätte, toisen maailmansodan veteraani, joka oli ammuttu palasiksi. Ilman Jumalan hyvyyttä hän ei olisi edes elänyt. Hänet oli pantu kuolleiden joukkoon, pitkäksi aikaa; Käsivarret olivat irti täältä, ja samoin jalat ja molemmat päähermot olivat kuolleet. Ja lääkäri sanoi: “Jos hän koskaan jää eloon, ei hän tule koskaan kävelemään askeltakaan.” Jumalan armosta hän työskentelee joka päivä, kiipeilee ja kaikkea. Jumala on ollut hänelle hyvä, koska hän on hyvä mies, ja me rakastamme häntä. Ja me, me emme kaikki ole…

6          Jos me elämme oikein, niin se ei merkitse sitä, että me olisimme immuuneja vaikeuksille. Suoraan sanoen, se merkitsee sitä, että kaikki vaikeudet tulevat meidän tiellemme. “Sillä monet ovat vanhurskaan ahdistukset, mutta Jumala vapauttaa hänet niistä kaikista.” Se on siinä ihana puoli.

7          Niinpä me pyydämme erikoisesti rukousta veli Royn puolesta tänä aamuna. Ja jos täällä on vielä muitakin, jotka haluavat tulla muistetuiksi rukouksessa, kohottaisivatko he kätensä. Hyvä on, se on hienoa. Tahtoisitteko nyt nousta hetkeksi seisomaan, sillä aikaa, kun rukoilemme.

8          Herra, me tulemme tänä päivänä, sapatin alkaessa. Aurinko on juuri lähdössä kierrolleen ympäri maailman, tuomaan valoa ja elämää niille asioille, joille sen on määrätty niin tekemään. Ja kokouksen aluksi… Me olemme osa Sinun seurakunnastasi, joka on kutsuttu pitämään parantamiskokouksia, ruumiin fyysistä parantumista varten; täyttämään meidän siunatun Herramme toivomukset ja halut, joka oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Ja me haluamme pyytää kokouksen alussa, sen alkaessa kohota siivilleen, lauluissa, ja sydäntemme alkaessa tulla kohotetuiksi ylös, että me muistaisimme tänä aamuna, Herra, rakasta kallista veli Roy Robersonia, Sinun nöyrää palvelijaasi. Ja me tiedämme, että Sinä säästit hänen elämänsä taistelukentällä ja Sinä olet ollut hyvä hänelle. Ja tänään hän kärsii vaivasta, niin ettei voinut tulla kirkkoon.

9          Ja Herra, Sillä aikaa, kun he olivat rukoilemassa Johannes Markuksen talossa, tuli Enkeli sinne vankilaan, jossa Pietari oli kahleissa, ja avasi salaperäisellä tavalla ovet, ja johti hänet ulos.

10     Oi, Herra, Sinä olet yhä Jumala! Enkelit ovat Sinun käskettävissäsi tänä aamuna. Me rukoilemme, Herra, että sillä aikaa, kun me rukoilemme täällä Jumalan huoneessa, enkelit menisivät veli Robersonin kotiin. Hänen halunsa on olla paikallansa täällä, mutta tämä vaiva on estänyt hänet siitä. Ja vapauttakoon Jumalan Enkelit hänet, tehden hänet terveeksi, niin että hän voi ottaa jälleen paikkansa Jumalan huoneessa.

11     Siellä on toisiakin, jotka ovat tulleet vaikeuksien lävitse, he ovat olleet sairaita. Ja me näimme erään vanhemman naisen, kun hän oli tulossa paikalleen, kohottavan kätensä, taapertaessaan jaloillaan. Hän on tullut Jumalan huoneeseen, parantuakseen. Ja suo Herra, että hän tulee lähtemään ulos nuoren naisen kevein, nuorekkain askelin.

12     Kaikki toiset, jotka kohottivat kätensä, monet niistä kohosivat, koska on kirjoitettu, niin kuin aikaisemmin on lainattu: “Monet ovat vanhurskaan ahdistukset, mutta Jumala vapauttaa heidät niistä kaikista.” Voikaamme lentää pois tänä päivänä uskoon, uskon käsivarsille, jotka tulevat vapauttamaan meidät kaikista sairauksista ja vaivoista. Kun kokous on loppunut, älköön keskellämme olko yhtään heikkoa.

13     Suo Herra, että jokainen uskomaton tulee uskovaksi. Ja kun me mietiskelemme Sinun Sanaasi, ottakoon Pyhä Henki Sen ja pankoon Sen sydämiimme, ja kastelkoon sitä siellä, kunnes Se tulee Sanan hedelmäksi. Tee tämä meille, Herra, kun me nöyrästi kumarramme päämme ja pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua.)

14     Juuri ennen kokouksen sanomaan menemistä tänä aamuna, haluaisin teidän pitävän vähän tarkemmin mielessänne… Jos jollakin teistä on lomaa ja haluaisitte osallistua kokouksiin, jotka tullaan pitämään Middletownissa, Ohiossa, alkaen maanantaista viikon kuluttua, se tulee olemaan leirintäalueella.

15     Tiedätkö sinä tuon leirintäalueen nimen, Gene? [Veli Gene sanoo: “Kaksitoista mailia Middletownin ulkopuolella.”] Veli Sullivan, Middletown on pieni kaupunki, olettaisin, että se on noin Jeffersonvillen kaltainen. Se on koripallokeskus. Veli Sullivan on siellä pastorina. Ja jokainen Täyden Evankeliumin seurakunnista, joita siellä on yli kuusikymmentä yhteistyössä näissä kokouksissa, kykenee kertomaan teille, missä tuo leirintäalue on.

16     Ja minulle on kerrottu, että siellä leirintäalueella on monia mökkejä, huolehtimaan ihmisistä, jotka tahtovat tulla. Ja kokoukset alkavat maanantaina, jatkuen lauantaihin asti, kestäen kuusi päivää. Eikä kokousta tule olemaan sunnuntaina, toisten seurakuntien tähden, niin että he voivat mennä omiin säännöllisiin kokouksiinsa. Siellä ehkä tulee olemaan kunakin iltana parantamiskokouksia tai sairaiden puolesta rukoilemista. Ja jokainen on kutsuttu. Ja se alkaa elokuun 10. pnä, jatkuen 15:stä, maanantaista lauantaihin. Ja jos teillä on lomaa, tai loma tulossa, ja haluatte kuluttaa sen sillä tavalla, niin olemme varmasti iloiset tulostanne.

17     Haluaisin myös kannustaa kaikkia niitä, joita ei ole kastettu kristillisellä kasteella, viipymään täällä tänä aamuna ja ajattelemaan sitä. Ja valmistautukaa kastekokousta varten, joka tulee seuraamaan noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua, olettaisin. Se tulee olemaan täällä kirkossa.

18     Me olemme hyvin taipuvaiset rohkaisemaan ihmisiä kastettavaksi kristillisellä kasteella tietäen, että se on ehdottoman välttämätön pelastumiseksi. Sillä meidän Herramme on kirjoittanut, Hänen viimeinen tehtävänsä Seurakunnalle, tai niin kuin Hän viimeksi sanoi, antaessaan Seurakunnalle tehtävän: “Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle. Hän, joka uskoo, ja on kastettu, pelastuu.” Niinpä me tiedämme, että on ehdottoman välttämätöntä, että meidät on kastettu upottamalla.

19     Ja me olemme iloisia voidessamme suorittaa tämän palvelun teille, kenelle tahansa, joka on vakuuttunut sydämessään, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, että Hän kuoli pelastaakseen syntiset, ja te olitte yksi niistä, joiden puolesta Hän kuoli; ja jos haluaisitte tulla ja olla kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksi saamiseksi; sanoen maailmalle, että te uskotte, että teidän syntinne nyt ovat anteeksi annetut, ja tulette nyt Herran Jeesuksen opetuslapseksi, ottaaksenne asemanne.

20     Jos teillä ei ole seurakuntaa, jossa käydä, tulemme olemaan iloisia yhdessäolostanne kanssamme. Meillä ei ole täällä mitään jäseniä. Se on avoin tabernaakkeli koko Kristuksen Ruumista varten, jokaisesta kirkkokunnasta. Me olemme ei-kirkkokunnallinen. Ja me avaamme ovet kaikille ihmisille, ei väliä keitä he ovat; väriin, rotuun, tai uskontunnustukseen katsomatta. Jokainen on tervetullut. “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.” Ja jos teillä ei ole mitään toista seurakuntaa, olisimme iloiset, jos tulisitte ja olisitte yhteydessä kanssamme. Se on kaikki, mitä teidän tarvitsee tehdä; vain tulla sillä tavalla. Tulkaa avoimella sydämellä, pankaa itsenne peliin ja auttakaa meitä, kun me ponnistelemme eteenpäin Jumalan Valtakunnan tähden. Sillä me uskomme, että tuo hetki on pian käsillä, jolloin kaikki ne asiat, joista on puhuttu Raamatussa, tulevat täyttymään.

21     Epäilemättä monet teistä ovat lukeneet Hruštšovin lausunnon Y. K:lle äskettäin. Eräs ystävä lainasi sitä minulle kanadalaisesta lehdestä. Hän sanoi: “Jos on olemassa Jumala, on Hän valmis pyyhkimään pois ja puhdistamaan temppelinsä uudestaan teistä kapitalisteista, niin kuin Hän teki alussa.” Niinpä te nyt voitte lukea rivien välistä, että “Hän on valmis puhdistamaan temppelin uudestaan”. Ja eikö ole kauhea asia, että jonkun kommunistin on sanottava jo