61-1231E JOS JUMALA ON KANSSAMME, MISSÄ SILLOIN OVAT KAIKKI IHMEET? (If God Be With Us, Then Where Is All The Miracles?), Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1961

61-1231E – JOS JUMALA ON KANSSAMME, MISSÄ SILLOIN OVAT KAIKKI IHMEET?
(If God Be With Us, Then Where Is All The Miracles?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1961

 

1       Kiitos sinulle, veli Neville. Hyvää iltaa, ystävät. Takaisin jälleen. Minulla ei ollut aikaa kuin neljä tuntia tänä aamuna. Se on häpeä. Ja neljän tunnin puhumisen jälkeen teidän tulisi olla niin väsyneitä minuun, että te ajaisitte minut pois puhujanlavalta.

2        [Seurakunta sanoo: ”Ei.” Veli Branhamin veli, Doc, sanoo: ”Se muistuttaa minua siitä, kun joku tänään sanoi, että sinulla on aina sellainen nippu muistiinpanoja jäljellä, joista et ehtinyt puhua.”] Kyllä vaan. [”Mutta tänä iltana, kultaseni, sinä voit käyttää aikaa niin paljon kuin haluat.” Seurakunta sanoo: ”Aamen.” Doc sanoo: ”Niinpä sinun ei tarvitse jättää siitä mitään pois.”] Minulla on melkein puoli Raamattua kirjoitettuna tänne. [Joku sanoo: ”Sinulla on koko yö aikaa saarnata.”] Meillä on täällä useita kalliita veljiä, ja me haluamme kuulla heitä.

3        Kuinka monet nauttivat kokouksesta tänä aamuna… [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Itse asiassa se kesti neljä tuntia. Minä en tiedä, minne tuo nauha menee.

4        Minun sisareni soitti minulle kokouksen jälkeen ja hän sanoi: ”Se ei voinut olla kenellekään muulle. Sen on täytynyt olla ainoastaan minulle. Ja minä sanoin miehelleni: ’Junior, mitä sinä siitä ajattelet?’ Ja hän sanoi: ’Minä olen kuullut veli Branhamin tekevän tuotankin paremmin.”’ Ja Delores sanoi: ”Silloin olin varma, että se kaikki oli minulle.”

5        Uskon, että hän on siellä takana, joten siinä tapauksessa en puhu sitä hänestä. Delores, missä sinä olet? Hän ei ole täällä. Hyvä on, minä tulen sitten kertomaan sen. Hän sanoi: ”Minä olen syyllistynyt käyttämään aivan hieman, tehän tiedätte, ehostusta ja leikannut hiuksiani aivan vähän.” Hän sanoi: ”Se on nyt loppu.” Hän käsitti, että hän ei vielä ollut kuollut, näettehän. Teidän täytyy kuolla, niin kuin Uuden vuoden sanomassa tuli esille. Suokoon Herra siunauksensa.

6        On niin mukava nähdä niin monia täällä tänä iltana. Veli Graham Snelling, tulin juuri ajoissa sisälle kuullakseni hänen lopettavan tuon vanhan laulun Ja me olemme menevä asumaan Siionin Vuorelle.

7       Arvelen, ettei täällä ole ketään, joka muistaisi pientä rabbi Lawsonia. Muistaako kukaan häntä? Kyllä, kaksi tai kolme, veli Graham ja veli Slaughter. Se sai minut ajattelemaan veli Lawsonia. Muistatteko, miten hänellä oli tapana laulaa? Pienen pieni mies, ja minä kutsuin häntä ”rabbiksi”, koska hän käytti tuota pientä litteätä mustaa hattua. Hän oli helluntaisaarnaaja. Mutta hänellä oli valtavan suuret kilpikonnanluiset silmälasit, ja minä sanoin: ”Sinä olet aivan kuin ”rabbi”, sinä näytät siltä.” Ja niinpä me aina kutsuimme häntä ”rabbi Lawsoniksi”, hieno, pieni veli. Ja hän oli niin vanha, että hän oli tullut kumaraiseksi. Hän oli tullut auton yliajamaksi, ja hänen polvensa olivat jäykistyneet. Hän ripusti kävelykeppinsä tälle puolelle tähän. Ja minä istuin tuolissa. Ja kun hän tuli siihen paikkaan laulussa, missä sanotaan ”Kuolevaisen elämän pyörät seisovat kaikki hiljaa”, hän otti tuon vanhan keppinsä, kurottautui taaksepäin ja pani tuon kepin niskani ympärille ja veti minut ylös tällä tavalla ja pani käsivartensa ympärilleni ja sanoi: ”Sitten me olemme kaikki menevä asumaan Siionin vuorelle.”

8        Onko täällä ketään toista, joka tunsi rabbi Lawsonin? Vain muutamat teistä. Minä haluan sitten sanoa tämän. Hänelle tapahtui eräs outo asia. Hän oli todellinen pikku saarnaaja, hieno veli. Hänellä ei ollut mitään suuria asioita, se ei ollut hänen tehtävänsä. Mutta minä uskon hänen eläneen uskollisena sille, mitä hänen haltuunsa oli uskottu, ja se on pääasia.

9        Ja hänen vaimonsa ajatteli, ettei hän ansainnut tarpeeksi rahaa saarnaamisella, joten hän tahtoi, että hän ottaisi itsellensä työn. Hän tutki Raamattua koko ajan. Niinpä hänen vaimonsa tuli yhtenä päivänä niin vihaiseksi hänelle, että hän kahmaisi Raamatun hänen sylistänsä ja heitti sen takkaan ja poltti Sen. Muutama kuukausi sen jälkeen hänen sytyttäessä jouluvaloja tuli joulukuusesta tarttui häneen ja poltti hänet juuri tuossa samassa paikassa. Katsokaahan, te niitätte sen, mitä te kylvätte. ”Älkää koskeko Minun voideltuuni, älkää tehkö pahaa Minun profeetoilleni.” Näettekö?

10    Ajatelkaa Jumalan Sanaa. Nuo ihmiset, joille tapahtui tuo onnettomuus siellä, kun Saatana yritti hävittää heidän… heidän asuntovaununsa. Käytännöllisesti katsoen kaikki siinä paloi poroksi. Minä olin siellä. Uskon, että ainoa, mikä oli jäänyt jäljelle, oli siunattu vanha Raamattu ja minun kirjani ja samoin veli Osbornin. Kaikki heidän asuntovaunussansa oli palanut poroksi. Minä nostin ylös tuon Raamatun, jonka kannet vähän savusivat. Minä sanoin veljelle ja sisarelle, että jonakin päivänä, jos Herra tahtoo, minä haluaisin ottaa sen saarnastuoliin täällä ja saarnata aiheesta Taivaat ja maa katoavat, mutta Minun Sanani ei katoa. Kun kaikki on poissa, silloin Sana on yhä siellä. Eikö olekin ihmeellistä, kuinka Jumala huolehtii Sanastansa? Ja sitten, kun te annatte tuon Sanan olla teissä, Hän tulee huolehtimaan teistä.

11    Tuon tulvan aikana. Minä olin saarnaamassa täällä yhtenä iltana ja jätin Raamattuni tänne. Tuo vuoden -37 tulva tuli melkeinpä yhdessä yössä ja se pyyhkäisi tämän Tabernaakkelin lävitse nostaen ylös tämän saman saarnastuolin ja kohotti sen ylös sisäkattoa vasten. Koska Sana oli saarnastuolissa, niin sen sijaan, että se olisi uponnut, se kellui ylös veden mukana kattoon. Ja minä soutelin kaikkialla täällä ympäriinsä veneellä. Ja sitten kun vedet laskivat, se tuli alas ja oli täällä tulvan jälkeen avoinna samasta luvusta, josta olin lukenut. ”Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani ei.” Se on totta. Hän on ihmeellinen. Eikö olekin?

12    Rehellisesti sanoen, minä haluan päästä täältä pois todella nopeasti, koska heillä on niin monia hienoja sananpalvelijoita. Ajattelin kutsuvani heidät kaikki puhujanlavalle, mutta meillä ei ole istuimia heille. Olen sisälle tuloni jälkeen nähnyt kuulijakunnassa useita heistä, joilla ehkä olisi sanoma tänä iltana. Me haluamme kuulla pastorilta ja muilta sen sanoman, joka heillä on sydämellään täksi illaksi. Minä olen hyvin lyhytsanainen ja yritän sanoa vain vähän jotakin.

13    Ja sitten tänä iltana, jos Jumala tahtoo, tapahtuu jotakin, jota emme ole koskaan tehneet elämäni aikana. Ajattelin sitä juuri äskettäin ja soitin veli Nevillelle, ja hän ajatteli, että se oli hieno idea. Kaiken melun, pilleihin puhaltamisen, huutamisen ja juomisen ja Uuden Vuoden mässäilyn sijaan me tulemme alttarille ja otamme ehtoollista keskiyöltä. Jokainen meistä, kun kuuntelemme näiden eri sananpalvelijoiden sanoja tänä iltana, olkaamme todella kunnioittavia.

14    Viime sunnuntai-iltana puhuin joulusanomani. Ja minä sanoin seurakunnalle, ihmisille Georgiasta ja eri paikoista: ”Älkää tulko”, koska se ottaisi pois joulun heidän lapsiltansa. He odottavat sitä, he ovat vain lapsia. Ja minä tulen lähettämään teille nauhat. Nyt teille, jotka ette tulleet, nauhat tehdään minun kustannuksellani. Antakaa vain veli Noodin ja heidän tietää, ja minä huolehdin puolestanne, että te saatte nauhat.

15    Ja nyt tänä iltana, haluan ensin sanoa tämän, ennen kuin luen tekstini.

16    Ja luultavasti saarnaaminen tulee kestämään melkein keskiyöhön. Ja noin viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia ennen kahtatoista, me tulenne tuomaan tänne ehtoollisleivän, Herran Ehtoollisen, pääsiäislampaan. Me tulemme asettamaan sen tänne ja kiittämään Jumalaa ja seisomaan alttarilla kumarretuin päin ja sydämin ja ottamaan Herran ehtoollisen. Ja uskon, että huone siellä on täynnä nauhureita ja niin edelleen. En tiedä, onko meillä… Mitä sanoit? He tulevat olemaan ulkona sieltä tuohon aikaan, joten meidän ei tarvitse jättää pois jalkojen pesua. Ja huomenna on maanantai, ja joillakin kaupungin ulkopuolelta olevilla on runsaasti aikaa mennä kotiin. Luotamme siihen, että Jumala tulee siunaamaan teitä nyt.

17    Ja tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun olen kanssanne, ennen kuin jälleen tulen takaisin lännestä. Menen Arizonaan ja ehkä menen ensin Louisianaan ja sitten edelleen Arizonaan ja Kaliforniaan. Ja sitten niin pian kuin pääsen takaisin, toivon jälleen voivani olla teidän kanssanne. Siihen aikaan asti, rukoilkaa.

18    Minulla ei ole minkäänlaista matkaohjelmaa. Uskon tapaavani veli Bordersin tänä iltana kokouksessa. Kiinnitin hänen huomionsa siihen tänä aamuna. Ja hän merkitsee muistiin kaikki kutsut ja hän äskettäin näytti tuota kirjaa minulle. Mutta jotenkin Pyhä Henki puhui minulle tästä kerrasta: ”Mene yhteen paikkaan. Ja kun olet lopettanut siellä, Minä tulen kertomaan sinulle, minne mennä sieltä.” Näettekö, johdattaen eteenpäin sillä tavalla, sanoen, mitä tehdä seuraavaksi. Niinpä meidän täytyy olla hyvin lähellä sitä rajaa, kun Hän alkaa toimimaan niin, näettehän, tietäen, missä tahansa joku kutsuu ja odottaa.

19    Me emme tee mitään Uuden Vuoden päätöksiä. Niistä ei ole mitään hyötyä, koska te kuitenkin rikotte ne. Minä huomaisin, kuinka isäni joka uuden vuoden yönä heitti tuon tupakkakukkaronsa pois ja tarkkasi, minne hän sen heitti, jotta hän voisi noutaa sen takaisin seuraavana päivän. Ja suunnilleen niin se tapahtuu, joten älkäämme tehkö päätöksiä. Pyytäkäämme laupeutta ja armoa, pyytäkää Jumalan armoa.

20    Ja jos minulla ei enää ole tilaisuutta ehtoollisen jakamiseen, koska minulla mahdollisesti on kiire sinä aikana, niin tämän yhden asian haluan tehdä. Yksi haluistani on nähdä seurakunta ilman tahraa tai ilman ryppyä, niin että Pyhä Henki, veli Graham, tämä on ollut minun sydämeni kaipaus; nähdä seurakunta niin täytettynä Jumalalla, ettei synnille löydy mitään paikkaa missään, kun Jumalan Henki paljastaa sen, missä tahansa se onkin. Sen minä haluan nähdä.

21    Ja on eräs asia, jota haluan. Se on yksi suuri näky Herralta, jonka aina olen halunnut saada Herralta, ja Hän antoi sen minulle eräänä aamuna kello kymmeneltä. Ja se tyydytti minun haluni. Vuosia ja vuosia sitten, siitä lähtien, kun olen ollut sananpalvelija, olen kaivannut nähdä sen, ja lopulta se tapahtui. Nyt minä olen hyvin kiitollinen Jumalalle. Minä en ole kertonut siitä mitään, olen vain kirjoittanut sen muistiin. Ja minä tiedän, että se on tarkalleen se, mitä minä olen pyytänyt koko ajan.

22    Ja nyt minä rukoilen ja luotan Jumalaan. Ja tänä iltana minä uudestaan vihin elämäni Hänelle Hänen saarnastuolinsa ylitse. Tuo yksi suuri halu elämässäni on olla nöyrempi Jumalan edessä ja Hänen kansansa edessä. Tietäen että yksi suurista virheistäni on se, että minun täytyy toimia yleisön kanssa sillä tavalla. Se on ottanut minusta pois paljon sitä, mitä siellä oli aikaisemmin. Luotan, että Jumala tulee palauttamaan minulle takaisin sen ilon, joka minulla kerran oli. Ei niin, että olisin kadottanut iloni, ei, mutta tar­koitan, että haluan sitä enemmän, enemmän nöyryyttä palvellakseni Herraa. Lupasin Jumalalle, että tänä tulevana vuotena, jos Hän antaa minun elää ja antaa minulle terveyttä ja voimaa, niin minä tulen yrittämään olla kokosydämisesti Jumalan palvelija ja veli ihmisille.

Jumala nyt siunatkoon teitä. Kumartakaamme päämme hetkeksi.

23    Niin kuin maailma, Isä, pyörii akselinsa ympäri, niin kuin meille on kerrottu, se alkaa nyt siirtymään vuoden lyhimmästä päivästä pisimpään. Muutaman hetken kuluttua ihmiset tulevat kirkumaan ja puhaltamaan pilleihin ja soittamaan kelloja, ja vanha vuosi on mennyt, ja uusi vuosi alkaa. Isä, me kiitämme Sinua, että Sinä olet antanut meidän nähdä tämän vuoden 1961. Ja me rukoilemme, että Sinä antaisit meille anteeksi kaikki syntimme, jotka me olemme tehneet tänä vuonna. Ja jos on yksikin asia, mitä me olemme tehneet, ja joka on ollut hyvä, niin olkoon Sinun Nimesi ylistetty. Sillä kyseessä ei ollut me, arvottomat, vaan Sinä, Pyhä Henki, joka löysi tiensä meidän elämäämme meidän kapinoivasta tilastamme huolimatta ja sai aikaan jotakin, joka korotti Jumalaa. Me olemme kiitollisia, että Hän teki sen. Isä, me olemme rukoilleet tänä iltana, että Hän aina tulisi työntämään meidät sivuun ja sallisi Jumalan tahdon tapahtua meidän elämässämme.

24    Ja tänä iltana, sisarseurakuntiemme pastoreiden istuessa täällä, veljemme Graham ja veljet eri osista maata, Uticasta, Sellersburgista ja Georgetownista ja muualta. Kalliita sieluja on kokoontunut yhteen, jopa eri osavaltioista, auttaakseen meitä tänä iltana tässä suuressa riemujuhlassa, jota me täällä juhlimme. Ja aika on varattu laulujen laulamiseen, rukoilemiseen ja Jumalan Sanan kuuntelemiseen. Täytä jokainen sydän. Ota pois kaikki epäusko. Ota pois kaikki väsymys. Ja anna Pyhän Hengen tulla sydämiimme ja istuttaa Sana. Salli meidän olla pelto, johon Sana tulee putoamaan, niin että se tulee tuottamaan hedelmää tulevana vuonna. Suo se, Herra.

25    Auta minua nyt, kun minun osakseni tällä kerralla on langennut puhuminen. Minä rukoilen, että Sinä tulet voitelemaan sanat, jotka sanotaan. Ja voikoot ne lähteä Pyhän Hengen voitelun alla, odotuksen kanssa, Herra, tuodakseen ihmisiä, jotka eivät tunne Sinua, Sinun tykösi. Ja noille, jotka ovat täällä, voikoon heillä olla lisää uskoa, jotta he voisivat palvella Sinua. Suo se, Herra. Ja auta minun ääntäni, kun olen pahasti kylmettynyt ja väsynyt neljän tunnin Sanomasta tänä aamuna. Minä rukoilen, että Sinä tulet auttamaan minua. Auta meitä kaikkia ja valmista meidät nyt tulevaa kokousta ja ehtoollista varten.

26    Siunaa tätä seurakuntaa ja sen pastoria, veli Nevilleä, sen luotettuja ja diakoneita, ja voikoot he palvella urhoollisemmin tänä vuonna kuin koskaan aikaisemmin. Kiitos Sinulle heidän palveluksestansa ja urhoollisuudestansa. Kuinka he ovat seisseet rinnallani, kun tarvitsin, että joku olisi seissyt rinnallani! Veli Neville ja veli Roy Roberson, ja kaikki nämä kalliit veljet, jotka ovat seisseet rinnallamme näinä vaikeina aikoina, ja jotka ovat Pyhän Hengen johtajuuden alla tehneet päätöksensä parhaansa mukaan. Ja ne päätökset, jotka he ovat tehneet, on vahvistettu Sinun tahtosi mukaisiksi, sillä Sinä olet siunannut heidän päätöksiänsä. Jumala, ole jatkuvasti heidän kanssaan. Auta meitä kaikkia yhdessä nyt. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

27    Nyt teille, jotka teette muistiinpanoja, luotan siihen, että te tulette rukoilemaan puolestani. Ja nyt minä haluan muutamaksi hetkeksi kiinnittää huomionne Kirjoitukseen, joka löytyy Tuomarien kirjasta, 6. luvusta alkaen 7:stä jakeesta. Haluaisin teidän kuuntelevan hiljaa ja kuuntelevan Sanaa.

28    Voitteko kuulla minua hyvin siellä takana? Kohottakaa kätenne, jos voitte. Hienoa.

Ja jos he pitäisivät sitä silmällä, kuka sitten huolehtiikin tästä mikrofoonista, jos hän tarkkaisi sen toimintaa. Onko nauhoitus aloitettu?

29    Tuomarien kirja, 6. luku, 7. jae. Kuunnelkaa nyt tarkkaavaisesti, koska minä tulen viittaamaan tähän hetken kuluttua.

Ja tapahtui, kun Israelin lapset huusivat HERRAA midianilaisten tähden,

Että HERRA lähetti profeetan Israelin lasten luo, joka sanoi heille: Näin sanoo HERRA, Israelin Jumala, Minä toin teidät ylös Egyptistä ja toin teidät ulos orjuuden huoneesta.

Minä vapautin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien käsistä, jotka sortivat teitä, ja ajoin heidät pois tieltänne ja annoin teille heidän maansa.

Ja minä sanoin teille: Minä olen HERRA, teidän Jumalanne, älkää pelätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte, mutta te ette ole totelleet minun ääntäni.

Ja HERRAN enkeli tuli ja istui tammen alle, joka oli Ofrassa, ja joka kuului Jooaalle, abieserilaiselle, ja hänen poikansa Gideon oli puimassa vehnää viinikuurnalla kätkeäkseen sen midianilaisilta.

Ja HERRAN enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: HERRA on sinun kanssasi, sinä mahtava urhoollinen mies.

Ja Gideon sanoi hänelle: Oi Herrani, jos HERRA on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on kohdannut meitä? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeensä, joista isämme ovat kertoneet meille ja sanoneet: Eikö HERRA tuonut meitä ulos Egyptistä? Mutta nyt HERRA on hyljännyt meidät ja antanut meidät midianilaisten käsiin.

Ja HERRA katsoi häntä ja sanoi: Mene tässä väkevyydessäsi, ja sinä olet pelastava Israelin midianilaisten käsistä. Enkö minä ole lähettänyt sinua?

30    Jos se miellyttää Jumalaa, niin haluan ottaa siitä tekstikseni… Uskoisin, että se oli 14. jakeessa, missä sanottiin: Jos Jumala on kanssamme, missä silloin ovat kaikki ihmeet?

31   No niin, me olemme kaikki tuttuja Israelin tuomarien kanssa. Ja sen kanssa miten israelilaiset olivat tehneet. Filistealaiset, midianilaiset, amorilaiset ja muut eri kansat olivat tulleet kuin heinäsirkat ja syöneet sen, mitä heillä oli ollut. Mutta panitteko merkille, että he eivät voineet tehdä sitä, ennen kuin Israel ensin oli langennut pois Jumalasta.

32    Perkeleellä ei voi olla jalansijaa teissä vahingoittaakseen teitä, ennen kuin te olette ensin menneet pois Jumalasta. Teidän täytyy ensin muistaa se. Tarkistakaa, kun mitä tahansa tapahtuu, oletteko te uskossa vai ette, oletteko te oikealla paikalla Jumalan kanssa. Sitten muistakaa, perkele ei voi tehdä teille mitään vahinkoa, te olette Kristuksessa.

33   Muutamia vuosia ennen tätä oli ollut profetissa Deborah ja Barak. Ja hän oli profetoinut ja kertonut heille, mitä tehdä, ja se oli aivan tarkalleen oikein. Barak, tuo suuri soturi, ja kuinka he olivat tehneet laulun hänen voitostansa vihollisen ylitse. Mutta niin pian kuin he olivat selviytyneet pulmastansa, he menivät suoraan takaisin entiseen elämäänsä.

34   Eikö se olekin kuva tämän päivän seurakunnasta! Niin pian kuin se on tullut ulos sekaannuksesta, se menee suoraan toiseen. Mutta oli tullut aika toiminnalle. Ja samoin on nytkin, on tullut toiminnan aika. Aika oli tullut, kun heidän täytyi lopettaa seurakunnan leikkiminen Jumalan kanssa. Ei tule enää leikkiä seurakuntaa. Meidän on aloitettava toimiminen. Ja luotan siihen, että tuo sama Jumala tulee asettamaan tämän ihmisten sydämille tänä iltana, että on aika lopettaa seurakunnan leikkiminen, leikkiä uskontoa ja leikkiä vanhurskautta, ja että nyt on toiminnan aika.

35   Kuten puhuessani tänä aamuna siitä aiheesta, mitä uusi syntyminen oli, ja kuinka me tulemme siihen, ja varmasti se on yhä uponneena teidän sydämissänne. Nyt on tullut aika toimia sen mukaan, minkä te tiedätte Totuudeksi. Te ette voi toimia uskon kanssa, ennen kuin te ensin tiedätte, mitä olette tekemässä. Teidän täytyy ensin tietää, mitä olette tekemässä, ennen kuin teillä voi olla usko sen tekemiseen.

36    Eräs tunnettu tohtori sanoi minulle erään kerran, kun puhuissamme eräästä ihmeestä, joka oli tapahtunut eräässä sairaassa henkilössä. Hän sanoi minulle: ”Saarnaaja, uskotko, että jos sinä käskisit ihmisiä menemään ulos ja koskettamaan jotakin puuta tai pylvästä, niin sama asia tulisi tapahtumaan?”

37    Minä sanoin: ”Ei koskaan. Koska teillä ei voi olla uskoa, kun te kosketatte puuta tai pylvästä”

38    Usko ei ole niin irtonaista. Sen täytyy perustua jollekin tunnetulle tosiasialle. Teidän täytyy tietää jotakin siitä, mihin te uskotte, ennen kuin teillä voi olla uskoa siihen. Niinpä meidän täytyy ensin tietää kuinka ja miten, mikä on Jumalan halu, mikä Jumalan suunnitelma on, ja kuinka lähestyä Jumalaa tuon suunnitelman mukaisesti. Ja sitten me voimme kävellä rohkeasti Armon Valtaistuimelle ja pyytää sitä, mitä tuo suunnitelma on luvannut meille.

39    No niin, he olivat leikkineet seurakuntaa. Aivan niin pian kuin he olivat selviytyneet ongelmasta… kun Jumala oli vapauttanut heidät. Silloin sen sijaan, että he olisivat todella menneet eteenpäin ja palvelleet Jumalaa, nähtyään Hänen väkevän kätensä, he luikertelivat jälleen suoraan takaisin maailman asioihin. Ja niinpä oli tullut aika, että Jumalan pysäyttää sen. Ja se täytyy olla niin.

40    Ja minä uskon, että nyt on aika pysähtyä. Me olemme vääntäneet Jumalan Sanaa, että Se soveltuisi jokaiselle organisaatiolle, mitä maailmassa on. Jokaisen suunnitelman niin kuin kukin on halunnut tehdä. Me olemme vääntäneet Sanaa merkitsemään tätä ja me olemme vääntäneet Sanaa merkitsemään tuota ja me olemme vääntäneet sitä toiseen suuntaan tehdäksemme sen suunnitelmiimme sopivaksi. Mutta aika on tullut pysähtyä, lopettaa leikkimästä seurakuntaa. On tullut aika, kun ihmiset sanovat: ”Jos vain voit saada tarpeeksi Henkeä tanssiaksesi Hengessä, jos vain voit saada valoja ilmestymään silmiesi eteen, tai tunnette jotakin selässänne tai jonkinlaisen vapinan, jonkun tärinän, jonkinlaisen tunne-eläymyksen, silloin teillä on Se!” Teillä on jotakin, mutta minä en sanoisi tarkkaan, mitä teillä on, ennen kuin olen nähnyt, minkälaisen hedelmän se kasvattaa.

41   Niin kuin me puhuimme siitä tänä aamuna, te ette voi odottaa vauvan syntyneen mieheksi. Sen täytyy kasvaa mieheksi. Ja me kasvamme Kristuksessa täyteen miehuuteen. Ei niin että joku kääntyisi tänä iltana ja huomenna hän lähtisi saarnaamaan Evankeliumia. Me kasvamme täyteen miehuuteen, Kristuksen kuvaksi.

42    No niin, me näemme, että kun Jumalan kansa joutuu vaikeuksiin, Jumala aina lähettää heille profeetan todellisen Sanan kanssa tuodakseen heidät ulos. Ei ole tapahtunut kertaakaan, että Jumalan kansan joutuessa vaikeuksiin, Hän ei olisi lähettänyt heille Sanaansa. Ja Hänen Sanansa, niin kuin me puhuimme siitä tänä aamuna, tulee profeetoille. Ja kuinka te koettelette sen nähdäksenne, onko se Sanan mukaisesti. Jos se on Sanan mukaisesti, silloin Jumalan Sana tulee eläväksi.

43    Nyt monet saattavat sanoa: ”Tämä on meidän seurakuntamme profeetta.” Toinen sanoo: ”Tämä on meidän seurakuntamme profeetta.” Ja sitten nuo kaksi ovat ristiriidassa keskenänsä. Siinä täytyy olla jotakin väärää.

44    Meidän kaikkien täytyy sanoa sama asia. Sitten me emme saa puhua ristiriitaisesti, vaan tarkalleen Sanan mukaisesti. Sillä tavalla todellinen profeetta koetellaan, josko hänellä on Sana. Raamattu sanoo: ”Jos heidän todistuksensa ei ole lain ja profeettojen mukainen, heissä ei ole Valoa.” Niin se on. Sen täytyy olla Sanan mukaisesti.

45    Ja Jumala aina, jokaisen tapauksen kohdalla, lähettää ihmisille todellisen palvelijan, todellisen profeetan, joka tulee tuomaan heille todellisen Jumalan Sanan. Ja Jumalan Sana on aina se, joka vapauttaa ihmiset.

46    Nyt, jos menisimme takaisin ja lukisimme jakeet 7 – 10, me näkisimme, että Israel oli kääntynyt pois Jumalasta ja mennyt jälleen takaisin maailmaan. Ja siellä tuli profeetta jostakin, ei edes hänen nimeänsä mainita. En usko, että tuo profeetta oli kiinnostunut nimestään. Hän oli kiinnostunut vain yhdestä asiasta: Jumala oli voidellut hänet. Hänelle ei merkinnyt mitään se, että kuuluiko hän heidän kirkkokuntiinsa tai johonkin muuhun, oliko hän piispa tai arkkipiispa. Ainoa asia, mistä hän oli kiinnostunut, oli tuo sanoma, joka oli hänen sydämellänsä. Ja hän kutsui ihmisiä parannukseen ja ymmärtämään, että heidän Jumalansa oli väkevä Jumala, vapautuksen Jumala, ihmeiden Jumala, joka oli ottanut heidät pois egyptiläisten käsistä ja avannut Punaisen Meren ja ruokkinut heitä erämaassa. Ja Hän oli mahtava Jumala, joka voi ottaa maan pois joltakin toiselta ja antaa sen heille. Aamen! Se oli todellinen profeetta. Hän oli voideltu, ja hän oli Jumalan ääni noille ihmisille. Hän puhui, että sen täytyy olla niin, koska he olivat vaikeuksissa.

47    Nämä midianilaiset ja amorilaiset, ja niin edelleen, olivat kaikki tulleet sinne ja syöneet koko heidän maansa. Ja niinpä vihollinen oli antanut haasteen, ja hänet täytyi kohdata! Heidän armeijansa eivät voineet tehdä sitä, heidän pappinsa eivät voineet tehdä sitä, ja heidän seurakuntansa eivät voineet tehdä sitä! Niinpä tarvittiin Jumalan Sana kohtaamaan vihollisen haaste.

48    Vihollinen puhuu tänään. Vihollinen yrittää sanoa, että ”ihmeiden päivät ovat ohitse. Ja eikä ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste. Ja tämä on vain mielenliikutusta. Se on vain kiihtymistä.” Niinpä, vihollinen on antanut haasteen, ja hänen haasteeseensa täytyy vastata! On vain yksi tapa, miten me voimme kohdata tämän päivän haasteen, kun kirkkokunnat kutsuvat ihmisiä pois ja panevat heidät tähän organisaatioon ja tuohon organisaatioon, antavat naisten leikata hiuksensa ja käyttää ehostusta. Ja miehet, kaiken kaltaista elämää, ja he ovat luotettuja ja diakoneita ja pastoreita seurakunnissa, koska heillä on jonkinlainen filosofian tohtorin tutkinto tai lakitieteiden tohtorin tutkinto vaatimuksena. Jeesus ei koskaan vaatinut mieheltä sellaista.

49    Jeesuksen vaatimus oli: ”Odottakaa Jerusalemissa, kunnes teidät puetaan Voimalla Korkeudesta, ja sitten te olette Minun todistajiani.” Se kohtaa hänen haasteensa. Se kohtasi vihollisen haasteen tuona päivänä. Ja se tulee kohtaamaan sen tässä päivässä.

50    Nyt haluan teidän huomaavan. Jakeissa 7-10 me näemme profeetan tulevan. Jakeet 1-7, me näemme ihmisten lankeavan pois. Ja sitten 7-10 me näemme profeetan tulevan ja antavan ihmisille parannuskeinon. Pankaa merkille, me emme tiedä, mistä hän tuli. Ei sanottu, että hän oli mies, farisealainen, joka oli ollut pappina jonkun aikaa. Siinä ei puhuta hänen taustastaan. Nuo profeetat, he nousivat esiin tyhjästä!

51    Katsokaa Eliaa. Elia oli viimeinen ja kuudes noista suurista profeetoista, noista valtavista profeetoista. Me emme tiedä mitään hänen taustastansa. Me emme tiedä, mitä koulua hän kävi. Me emme tiedä, minkälaisesta perheestä hän oli. Ainoa asia, jonka tiedämme, on se, että Jumala oli hänen kanssaan! Ja hän astui esiin ja meni pois melkeinpä yhtä salaperäisesti kuin hän oli tullutkin. Hän tuli erämaasta, tyhjästä, ja meni takaisin erämaahan ja tuli temmatuksi ylös tulisessa vaunussa, ja hänet otettiin Taivaisiin. Hän tuli salaperäisesti ja hän lähti salaperäisesti. Hänellä ei ollut teologista taustaa. Me emme tiedä, mistä hän tuli, kuka hänen isänsä oli, kuka hänen äitinsä oli, keitä hänen veljensä ja sisarensa olivat. Ainoa asia, jonka tiedämme, on se, että hän oli Jumalan mies. Jumala otti hänet tyhjästä ja käytti häntä ja otti hänet takaisin jonnekin, Hänen Läsnäoloonsa. Hän oli Jumalan mies.

52    Ja tässä tuli profeetta tuota hetkeä varten ja antoi heille Herran Sanan. Muistakaa, hän ei antanut heille mitään ihmistekoista teologiaa. Hän sanoi: ”Minä olen Herra, joka toin sinut ulos Egyptistä, näytin Väkevän käteni ja osoitin Voimani.” Voin kuvitella, kuinka Gideon istui siellä kuuntelemassa häntä! ”Minä olen Jumala, joka teki nämä asiat. Ja Minä olen tehnyt kaiken tämän teitä varten, ja kuitenkaan te ette totelleet Minun käskyjäni. Kaikesta tästä huolimatta, te ette ole tehneet sitä.”

53    Nyt haluan teidän huomaavan toisen asian, joka saattaa rohkaista teitä. Välittömästi tuon profeetan sanoman jälkeen Herra ilmestyi näyttämölle. Aamen! Niin pian kuin hän oli antanut sanomansa, Herra ilmestyi puun alla. Herra tuli tuon profeetan sanoman jälkeen ja istui puun alla. Ihmiset olivat langenneet pois, menneet omiin ismeihinsä. Jumala lähetti profeettansa. Niin pian kuin profeetta oli lopettanut sanomansa kanssa, Herra seurasi profeetan sanomaa vapautukseksi!

54    Oi, me elämme valtavassa ajassa! Välittömästi sen jälkeen, kun profeetta oli mennyt pois näyttämöitä, mitä tapahtui? Herra tuli näyttämölle! Niin pian kuin Johannes meni pois näyttämöltä, Herra tuli näyttämölle! On hyvin outoa, kuinka Jumala työskentelee, mutta Hän tekee sen työskennellen salaperäisellä tavalla.

55    Me luimme tästä Kirjoituksesta, kuinka Gideon peloissaan siellä viinikuurnassa oli puimassa vehnää, ennen kuin Midianilaiset löytäisivät hänet. Hän ja hänen isänsä olivat siellä keräämässä hieman ruokaa talvea varten. He olivat puimassa sitä siellä salaa, etteivät midianilaiset voisi löytää heitä. Koska he olivat tulleet kuin heinäsirkat ja ottaneet kaiken, mitä heillä oli.

56    Sillä tavalla perkele toimii. Me aloitamme pienen seurakunnan, ja kaikki menee hienosti (kuinka moni saarnaaja ei tietäisi sen olevan totuuden?). Suunnilleen silloin, kun kaikki menee hienosti, tulee joku petkuttaja tuon ryhmän keskuuteen ja repii sen palasiksi. Niin se on, hän sieppaa seurakunnan pois mieheltä, jos hän vain voi tehdä sen. Katsokaahan, se on perkele, joka tulee kuin heinäsirkkaparvi ottaakseen pois sen, mitä oli annettu.

57    Gideon oli varmasti Kirjoitusten mukainen mies. Kun Herran Enkeli sanoi hänelle…

58    Ja jos huomaatte, tässä ei ollut kyseessä Herran Enkeli. Siinä sanottiin: ”Ja HERRA katsoi häntä”, H-E-R-R-A suurilla kirjaimilla. Se ei ollut joku Enkeli. Se oli Jumala. Se oli Jumala, theophanyn muodossa, miehen muodossa, samalla tavalla kuin Hän ilmestyi Aabrahamille siellä erämaassa ja näytti mieheltä. Mutta koska Hän oli Sanansaattaja, Hän oli Herran Enkeli.

59    Ja Hän ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Sinä mahtava urhoollinen mies.” Ja Hän tulisi ottamaan hänet ja vapauttamaan Israelin hänellä.

60    Ja Gideon kysyi tuon kysymyksen. Kuinka Kirjoitusten mukainen mies hän olikaan! Senkaltaiselle miehen luo Jumala tulee, jonkun luo, joka tietää. Gideon sanoi: ”Jos Jumala on kanssamme, jos Sinä olet Sanansaattaja, missä silloin ovat ne ihmeet, joista profeetta kertoi meille?” Hän tiesi, että minne tahansa Jumala meni, ihmeet seurasivat Häntä. Hän tiesi, että missä tahansa Jumala olisi, siellä olisivat ihmeet.

61    Ja kuinka te voitte odottaa Jumalan tänään työskentelevän ihmisten keskuudessa, jotka eivät edes usko ihmeisiin? Kuinka niin voisi olla?

62    Ja Hän nimitti häntä ”mahtavaksi urhoolliseksi mieheksi”. Hän sanoi: ”Nyt, tämän avulla sinä tulet vapauttamaan Israelin.”

63    No niin, näytti siltä kuin siellä olisi ollut mies istumassa, ja se oli Mies. Ja Gideon katsoi Häntä ja sanoi: ”Ei, Herrani, jos Jumala on kanssamme, niin miksi sitten yllämme ovat kaikki nämä vaikeudet? Missä ovat ne asiat, joita Jumalalla oli tapana tehdä?”

64    Siinä on nyt hyvä tapa tietää, onko sanansaattaja oikea vai ei. Jos hänellä on jumalisuuden muoto, hän tulee kieltämään sen Voiman, joka tekee noita ihmeitä. Jos hän on sanansaattaja Jumalan luota, hän ei ainoastaan puhu siitä, vaan hänellä tulee olemaan se saadakseen sen aikaan ja osoittaakseen, että Jumala, josta hän puhuu, on hänen kanssansa ja hänessä.

65    Hän sanoi: ”Jos Jumala on kanssamme, niin missä ovat kaikki Hänen valtavat ihmeensä? Koska me ymmärrämme että…” Kuunnelkaapa kuinka Kirjoitusten mukainen Gideon oli. Toisin sanoen hän sanoi: ”Me ymmärrämme, että Jumala on valtavien tekojen suuri Jumala. Hän on suuri ihmeiden Jumala. Ja jos Hän on meidän puolestamme, ja jos Hän on meidän kanssamme, ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niin missä minä voin nähdä Hänen ihmeensä? Missä minä voin nähdä tämän Jumalan toiminnassa? Missä Hän on, jos Hän on meidän puolellamme?’

66    Tuo mahtava urhoollinen mies pystyi viittaamaan takaisin vanhaan Sanaan ja tietämään, että se on oikein, koska hän tiesi, että Jumala oli yliluonnollinen Olento. Ja missä tahansa yliluonnollinen Olento on, siellä Hän tulee tekemään yliluonnollisia merkkejä, koska tuo yliluonnollinen on Hänessä. Te ette voi kiertää sitä.

67    Kuinka te voitte seistä tuulessa ilman, että tuuli ei puhaltaisi? Kuinka te voitte mennä veteen kastumatta? Vesi on märkää. Se on sen kemiallinen kokoomus. Se on märkää! Ja kun te menette veteen, te tulette märäksi. Oikein!

68    Ja kun te tulette Jumalan Läsnäoloon, yliluonnollisen läsnäoloon, siellä tulee olemaan yliluonnollisia merkkejä ja yliluonnollisen Jumalan yliluonnollisia tekoja.

69    Sen vuoksi hän sanoi: ”Missä ovat teot? Missä ovat ihmeet, jos kerran Jumala on meidän kanssamme?”

70    Kunnia! Siinä se on! Katsokaahan, missä Jumala on, siellä ovat ihmeet. Missä Jumala on, siellä on myös Jumalan merkki. Näettekö?

71    Ja Gideon, erittäin Kirjoitusten mukaisesti, sanoi: ”Missä nämä asiat ovat?” Toisin sanoen tällä tavalla: ” Minä olen mies ja viisikymmentävuotias ja olen kuullut heidän puhuvan Jumalasta, joka teki ihmeitä. Ja minä olen käynyt kirkossa ja uskonut pappeja. Ja minä uskon profeettoja. Ja minä uskon kirjoitetun Sanan, jokaisen kirjakäärön. Ja minä olen noista kirjakääröistä lukenut, kuinka Jumalan tullessa alas ihmisten keskuuteen, jotakin tapahtui.” Ja Gideon ei tiennyt sen olevan mitään muuta kuin vain mies istu­massa siellä tammen alla. Aamen! Siinä kaikki, mistä hän oli tietoinen, että Hän oli mies. Hän sanoi: ”No niin, jos Jumala on kanssamme, niin missä ovat Hänen ihmeensä? Minä haluan nähdä ne.”

72    Kuinka Kirjoitusten mukaista se onkaan! Sillä siellä, missä yliluonnollinen on, siellä Jumala ja Hänen merkkinsä on oleva Hänen kanssansa. Missä Jumala on, siellä Jumalan merkki on Jumalan kanssa. Me tiedämme sen. Jos Hän on Hänen kansassansa, he tulevat tekemään Hänen merkkejänsä. Täsmälleen.

73    Sellainen kysymys Gideonilla oli: ”Kyllä, missä on Jumala? Jos Jumala on meidän kanssamme, niin antakaa minun nähdä, missä Hänen merkkinsä on. Meille on kerrottu, että Hän tekee niitä. Ja jos tämä suuri tehtävä on edessäni, niin…”

74    Ehkäpä tuo mies, joka seisoi siellä, näytti vanhalta mieheltä. Raamattu sanoo, että Hänellä oli sauva kädessänsä. Lukekaa kuudes luku kotiin tultuanne tai johonkin aikaan huomenna.

75    Hänellä oli sauva kädessänsä. Hän näytti siltä kuin joku vanha Mies olisi istunut siellä tammen alla. Ja Hän kutsui häntä ”mahtavaksi, urhoolliseksi mieheksi”. Ja Hän sanoi, että Jumala tulisi tekemään tämän asian. Ja Hän sanoi: ”Jumala on sinun kanssasi.”

76    Hän kysyi: ”Missä silloin ovat Hänen ihmeensä? Jos yliluonnollinen Jumala on täällä, niin missä ovat Jumalan yliluonnolliset teot?”

77    Se voitaisiin helposti sanoa tänä iltana meidän seurakuntiemme keskuudessa. ”Missä on tuo Jumala, joka kerran eli? Onko Hän kuollut? Onko Hän mennyt jonnekin? Onko Hän tekemässä jotakin? Onko Hän lähtenyt matkalle?” Ei koskaan! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja jos me sanomme olevamme Jumalasta, niin antakaa meidän nähdä, missä Jumala on. Antakaa meidän nähdä Jumalan merkit. Jos tämä Tabernaakkeli seisoo Jumalan puolella, niin silloin me näemme Jumalan liikkuvan keskuudessamme. Silloin me näemme sielujen syntyvän Valtakuntaan. Silloin me näemme ihmisten oikaisevan elämänsä. Me voimme nähdä Hänen valtavien tekojensa tulevan ilmi sairaissa, sokeissa ja kuuroissa. Jumala on meidän keskellämme!

78    ”Jos Jumala on puolellamme, missä ovat Hänen ihmeensä?” Gideon kysyi tuon kysymyksen.

79    No niin, jos Jumala on kansansa kanssa ja kansassansa, niin tuo henkilö ei voi olla tekemättä samoja tekoja, joita Jumala teki. Koska kyseessä ei enää ole tuo henkilö, vaan Jumala tuossa miehessä. Jos tuo mies tekee syntiä, silloin Jumala ei ole siellä. Jos hän rakastaa maailmaa, silloin Jumala ei ole siellä. Ja me tiedämme, että Jumalalla ei ole mitään tekemistä synnin kanssa. Minä annan teille Kirjoituksen siitä hetken kuluttua.

80    Kun Jeesus oli maan päällä, Häneltä kysyttiin sama kysymys. He halusivat tietää miksi ”sinä, joka olet mies, teet itsestäsi Jumalan?”

81    Kun Hän paransi tuon halvaantuneen miehen, Hän sanoi: ”Sinun syntisi ovat annetut sinulle anteeksi.”

82    He sanoivat: ”Odotahan nyt hetkinen. Sinäkö, joka olet mies, annat anteeksi syntejä?”

83    Hän sanoi: ”Jotta te voisitte tietää, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa anteeksi syntejä ja parantaa, kumpi on helpompaa sanoa ’Sinun syntisi ovat anteeksi annetut’ tai sanoa ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele?’” Ja sitten Hän puhui tuolle miehelle, ja tämä nousi ylös ja käveli pois.

84   Ja nuo fariseukset asettivat Hänelle kysymyksiä.

85    Ja Jeesus sanoi: ”Jos te ette usko Minua, uskokaa niitä merkkejä, joita Minä teen.” Katsokaahan, heille oli kerrottu, että tulisi olemaan Profeetta. Mooseksen kaltainen profeetta nousisi esiin ja Hän tulisi olemaan Messias. Ja Hän sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja, niin älkää silloin uskoko Minua. Silloin Minä olen väärä. Mutta jos Minä teen Isäni tekoja, ettekä te usko Minua, niin uskokaa silloin tekoja. Mitä teot tekevät? Ne kertovat teille, kuka Minä olen. Ne todistavat Minusta. Ne ovat Minun todistajani. Eivät Minun suositukseni, se että kuulun presbyteerikirkkoon tai helluntailaisiin ja voin näyttää jäsenkorttini, vaan ne teot, joita Minä teen, Jumalan merkit, Messiaan merkit, ne todistavat Minusta.”

86    Jeesus sanoi Johannes 14:12, jos haluatte merkitä Kirjoituksen muistiin: ”Hän, joka uskoo Minuun, on myöskin tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Aamen!

87    Mitä se on, veljet? Jos Jumala on meidän puolellamme, missä silloin ovat Hänen ihmeensä? Jos Jumala on kanssamme, niin missä silloin on vika? Jotakin on vialla jossakin! Kyllä.

88    Jeesus sanoi. ”Jos te ette voi uskoa Minua, sitä mitä Minä sanon, tarkatkaa silloin sitä, mikä todistaa Minun puolestani, sillä ne juuri todistavat Minusta. Herra teidän Jumalanne on sanonut: ’Tulee nousemaan Mooseksen kaltainen profeetta. Ja jokainen, joka ei tätä Profeettaa kuule, tullaan leikkaamaan pois kansansa keskuudesta.’ Messiaalla tuli olla merkki, joka seuraisi Häntä. Ja jos tuo Messiaan merkki ei seuraa Minua”, sanoi Jeesus monisanaisemmin, ”silloin älkää uskoko Minua. Mutta jos messiaaninen merkki todistaa Minusta, silloin uskokaa tuota merkkiä. Koska, jos te ajattelette Minun olevan väärässä, niin tuo merkki on oikeassa, koska se on Kirjoituksen mukainen.” Halleluja!

89    Sitä Gideon halusi. Sillä varassa Gideon seisoi. ”Jos kerran Jumala on meidän kanssamme, niin silloin me haluamme nähdä merkin, että Hän on Jumala, ja että Hän on sama Jumala, koska Hän tulee tekemään samat merkit.” Mitä Jumala teki?

90    Gideon sanoi: ”Odota, ja minä noudan jotakin uhrattavaa.” Ja hän meni ja tappoi karitsan, keitti sen ja toi leivän ja tuon lampaan ja asetti ne maahan.

91    Ja tuo Enkeli sanoi: ”Minä tulen odottamaan täällä.” Koetelkaa kaikki asiat. Testatkaa ne Sanalla. Ja Hän sanoi: ”Minä tulen odottamaan täällä.” Ja ehkä siinä kului kaksi tai kolme tuntia.

92    Gideon tuli leivän ja lihan kanssa. Ja tuo Enkeli sanoi: ”Nyt sinä tulet ymmärtämään tämän. Tämä tulee todistamaan sen.”

93    Hän kaatoi tuomansa lihan keitinliemen maahan juomauhriksi. Ja hän otti leivän ja lihan ja asetti ne erään kiven päälle siellä, missä hän oli puinut.

94    Ja tuo vanhan miehen kaltainen kosketti sitä kepillänsä, joka hänellä oli kädessänsä. Ja kosketettuaan sitä, siitä nousi savu, ja uhri oli kulutettu. Mitä se on? Hän vei Gideonin takaisin Kirjoitukseen todistaen, että se oli Hän.

95   Tuo sama Jumala, joka oli ollut Elian kanssa Karmel vuorella. Tuo sama Yksi, josta puhuin tänä aamuna. Kun te laskette sielunne Hänen vaskisen tuomionsa alttarille, niin mitä tapahtuu? Hän on sama Jumala, Hän tulee vastaanottamaan uhrinne. Te olette uhranneet sen vilpittömyydessä Hänen alttarillansa, ja Hän tulee kuluttamaan teidän uhrinne, ja maailma tulee olemaan teistä poissa. Kun savu on haihtunut, niin uhri on kadonnut. Kyllä.

96    ”Jos Sinä olet Jumala, ja jos Sinä olet Raamatun Jumala, jonka meidän isämme kertoivat tehneen ihmeitä, niin anna minun nähdä Sinun tekevän ihme tai anna minun nähdä jonkin kaltainen ihme, että tiedän tavanneeni Jumalan.”

97    Voisinko nyt sanoa tämän. Jos Jumala yhä pysyy Jumalana, jos Jumala on sama Jumala, joka Hän oli menneinä päivinä, niin teidän ei tarvitse mennä puristamaan kättä saarnaajan kanssa eikä teidän tarvitse mennä ja panna nimeänne johonkin kirjaan. Ne asiat kyllä käyvät päinsä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Silloin te tulette seurakunnan jäseneksi, koska nimenne on heidän kirjassansa, ja he antavat teille jäsenkortin, jota te kuljetatte muka­nanne. Ja niin pian kuin jotakin menee vialle siellä, te räjähdätte kuin tiedä-sitten-mikä, ja te menette ja liitytte naapuriseurakuntaan. Ja sitten kun siellä menee jotakin vikaan, te viette jäsenkorttinne seuraavaan seurakuntaan. Katsokaahan, te ette ole toimineet oikein alkaessanne. Jos Jumala pysyy Jumalana, laskekaa syntinen sielunne Hänen alttarilleen, ja Hän tulee koskettamaan sitä Sanallansa ja Voimallansa. Ja maailma tulee olemaan poissa teistä, ja sitten te tulette olemaan uusi luomus, jos Hän yhä on Jumala.

98    Hän oli Vanhan Testamentin Jumala. Hän oli Uuden Testamentin Jumala. Hän on tuo sama Jumala tänään. ”Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

99    Ja silloin te olette tietävä syvällä sydämessänne, että yliluonnollinen Olento on tehnyt yliluonnollisen teon. Siinä, missä te enne ryyppäsitte, tupakoitte ja valehtelitte, ja te naiset rakastitte maailmaa niin paljon, että käytitte ehostusta ja lyhyitä hiuksia ja teitte muita asioita joita teitte, te tulette toteamaan, että jotakin on tapahtunut, eivätkä kaikki perkeleet helvetissä voisi saada teitä tekemään sitä uudestaan. Jotakin on tapahtunut, ihmeiden Jumala on toiminut!

100    Mitä Hän teki? Hän muutti teidän alhaisen sydämenne, muutti teidän halunne, muutti teidän luonteenne. Yliluonnollinen Jumala, yliluonnollisella Sanalla, teki ajallisesta luomuksesta Iankaikkisen luomuksen. Aamen. Hän otti maailman ulos teistä ja pani teihin Kristuksen, Kirkkauden toivon. Ja te olette täytetyt Hänen Hengellänsä ja valmiit kohtaamaan Hänet.

101    Jos Jumala on Jumala, niin missä ovat Hänen ihmeensä? Jos Jumala on kanssamme, niin missä ovat Hänen ihmeensä?

102    Jos Jumala on metodistiseurakunnan kanssa, niin miksi kaikilla naisilla yhä on leikatut hiukset? Jos Jumala on baptistiseurakunnan kanssa, niin miksi sitten pastori yhä tupakoi monet muut heistä? Miksi he yhä kieltävät Jumalan Voiman, joka parantaa sairaita, nostaa ylös kuolleita, saa puhumaan kielillä ja tulkitsemaan kieliä, ja miksi he kieltävät profetian lahjat? Miksi he yhä kieltävät sen kaiken, jos kerran Vanhan Testamentin Jumala ja Uuden Testamentin Jumala ovat yhä sama Jumala? Jos Uuden Testamentin Jumala, Pyhä Henki, on yhä sama Jumala, niin kuin helluntailaiset väittävät, niin miksi he eivät riko erottavia seiniä ja lopeta keskinäisiä riitojansa ja tule uudestisyntyneiksi kristityiksi? Mutta ei, toinen ei edes puhu toiselle. Katsokaahan, uhria ei ole kulutettu tulella. Heillä on kaikenlaisia tunneaistimuksia, he ovat tehneet niin koko… Kautta kaikkien ajanjaksojen ihmiset ovat toimineet sillä tavalla epäjumalien palvonnassa.

103    Mutta Raamatun Jumala on Jumala, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja Hän polttaa pois maailman ja kaikki eroavaisuudet ja tekee meidät uusiksi luomuksiksi Kristuksessa. Kyllä, Jeesus sanoi: ”Nämä todistavat ja kertovat teille, kuka Minä olen.”

104    Asia, josta se johtuu, syy siihen, miksi meillä on kaikki nämä asiat, on se, että me yhä sallimme kirkkokunnallisten eroavaisuuksien, uskontunnustusten, turhan touhuamisten, yleisön suosion ja maailman perkeleiden sokaista itsemme todelliselta Jumalan totuudelta. Niin on.

105    Monia henkilöitä on petetty Pyhän Hengen vastaanottamisessa. Kuten sanoin, heillä on tänä päivänä sellaisia oppeja kuin Elian vaatteet, ja kaikki nämä muut asiat kuten julkituodut Jumalan pojat, ja kaikki nämä erilaiset ismit ja niin edelleen, joita maailmassa on tänään. Ihmiset lankeavat sokeina niihin ja kokevat jonkinlaisen tunneaistimuksen. Noustuaan ylös heillä on ylpeä henki, he ovat välinpitämättömiä, äkkipikaisia ja turhan touhuajia. Se ei ole Jumalan Henki. He jatkavat yhä edelleen olemalla poissa järjestyksestä, eivät tiedä, mikä Seurakuntajärjestys on, eivät tiedä, miten käyttäytyä Jumalan huoneessa, ovat ilman mitään käytöstapoja, ilman mitään tunteita Jumalaa kohtaan, ja kaikki, mitä he ajattelevat, on ”minun seurakuntani”. Se osoittaa, että he ovat vastaanottaneet seurakunnan hengen eivätkä Jumalan Henkeä, koska Jumalan Henki polttaisi teistä sen kaiken pois. Aivan varmasti. Katsokaahan, he sanovat: ”Missä Hän on?” Siihen meillä on oikeus.

106    Mutta katsokaahan, jos pilvet ovat auringon edessä, niin aurinko kuitenkin aina paistaa. Ainoa asia, joka estää sitä näkymästä, on pilvet. Ja jos te panette pilvet pois, niin aurinko tulee paistamaan. Aamen.

107   Veli, pankaamme pois kaikki syntimme ja epäilyksemme ja epävarmuutemme. Poika on pais­tanut Helluntaipäivästä alkaen! Pyhä Henki on aivan yhtä suuri tänään kuin Se koskaan on ollut. Mutta meidän kirkkokuntamme ovat tukahduttaneet Jumalan Sanan sanomalla, että ”se on toista päivää varten. Uh, jumalallinen parantuminen tulee tapahtumaan Tuhatvuotisvalta kunnassa.” Tai ”jumalallinen parantumista oli siellä aikaisemmin. Se ei kuulu tähän päivään.”

108    Kuinka Hän voisi olla sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, jos jumalallinen parantuminen olisi poissa? Raamattu asetti järjestykseen ”ensin apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat ja pastorit vahvistukseksi siitä, että Evankeliumi yhä elää.” Ja Jumala lähettää heidät suoraan keskuuteemme, ja me käännämme sille selkämme. Jumala ei petä. Ihmiset ovat niitä, jotka ovat epäonnistuneet.

109    ”Missä sitten ovat ihmeet keskuudessamme? Missä ne ovat?” Jumala puhui tälle miehelle valmistaen häntä tehtävään.

110    ”Siirtäkää pilvet syrjään ja tulette näkemään, että aurinko paistaa aina. Se on totta. Kun pilvet ovat poissa, ja asiat on pantu kohdalleen, niin ihmeet tulevat olemaan siellä aivan yhtä varmasti kuin Poika on siellä.

111    Aurinko, Jumalan käskystä, paistaa joka päivä. Se on siellä, koska Jumala käski sen olemaan siellä. Ja niin kauan kuin on päivä ja yö, aurinko tulee olemaan siellä. Varmasti. Te ette koko aikaa näe sitä, koska pilvet peittävät sen, sumu tai pilvet peittävät sen. Mutta se on aina siellä, näettehän.

112    Ja ainoa asia, mitä teidän tulee tehdä nähdäksenne ihmeitä tänään, jos te haluatte nähdä Jumalan ihmeen, niin pankaa pois kaikki epäilyksenne. Pankaa pois kaikki uskontunnustuksenne ja kaikki kirkkokunnallisuutenne, ja siellä on paistava Poika automaattisesti.

113    Se on Jumalan Käsky, sillä Raamattu sanoo: ”Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Niinpä, niin kauan kuin Hänen tulee olla siellä iankaikkisesti, Hän on siellä! Siitä ei ole kysymystäkään, Hän on siellä! Missä ovat ihmeet? Mikä on esteenä ihmeille? Jumala lähetti Kristuksen, ja Kristus on elossa ikuisesti! ”Missä tahansa kaksi tai kolme on kokoontunut yhteen Minun Nimessäni, siellä Minä tulen olemaan heidän keskellänsä.” Aamen! ”Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, aina maailman loppuun asti.” Siellä Hän on, se on Hänen lupauksensa!

114    Missä sitten on vika? Me olemme antaneet epäilysten, uskontunnustusten, malttinsa menettämisen, itsekkyyden ja kirkkokunnallisten pilvien peittää meiltä Sanan. Ne ottavat meidät pois Sanasta sanomalla: ”Ne oli tarkoitettu jotakin toistaa aikaa varten.” He kieltävät Kristuksen, kieltävät Pyhän Hengen kasteen, kieltävät kristillisen kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja kaikki muut asiat. Meidän uskontunnustuksemme ovat erottaneet meidät pois Raamatusta.

115    Eikö olekin outo asia, ihme, että kaikesta siitä huolimatta, kaikista kirkkokunnista ja arvosteluista huolimatta Raamattu yhä pysyy samana? Kuinka Se on koskaan pystynyt kestämään tuota myrskyä? Jumala on päättänyt tuomita jokaisen ihmisen Raamatulla. Ja Raamattu on Sana, ja Sana on Kristus. Jokainen, jokainen ihminen tullaan tuomitsemaan Sillä.

116    Ottakaa pilvet pois, ja silloin tulee aurinko olemaan siellä. Se on ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä tänään. Älkää sanoko: ”Oi Jeesus, tule ja paranna minut! Oi Jeesus, anna minulle Pyhä Henki!” Ottakaa ainoastaan pilvet pois tieltä, niin Hän on jo siellä! Hän tuli yhdeksäntoista sataa vuotta sitten, ja Hän on yhä siellä. Ja Hän tulee aina olemaan siellä! ”Minä elän aina ja iankaikkisesti samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

117    No niin, Gideon ja nuo ihmiset siellä, ennen kuin he koskaan tulisivat näkemään näitä Jumalan ihmeitä, siellä olisi ehto, joka täytyi täyttää. Nähdäkseen ihmeitä tekevän Voiman, heidän täytyi uskoa. Heidän myöskin täytyi uskoa ja totella Profeetan sanaa nähdäksensä Jumalan ihmeet. Muistakaa nyt, ennen kuin he pystyivät näkemään ihmeitä, heidän täytyi totella sitä, mitä profeetta sanoi.

118    Ja ennen kuin me voimme nähdä Jumalan ihmeitä, meidän täytyy totella sitä, mitä profeetta sanoo. Raamattu on Profeetta meille. Kyllä vaan.

119    Jos mies, huolimatta siitä, kuinka paljon hän kutsuu itseänsä Jumalan profeetaksi, baptisteista, metodisteistä, helluntailaisista, mitä hän sitten onkin, tai miksi hän sitten itseänsä kutsuukin, jos tämä Sana ei elä hänessä, hän ei ole profeetta. Hän voi olla profeetta, mutta väärä sellainen. Todellinen profeetta puhuu tästä todellisesta Sanasta ja tekee Jumalan aivan tarkalleen samaksi Jumalaksi, samaksi Voimaksi, samaksi Sanaksi, kaiken ollessa samoin, todelliseksi Sanaksi.

120    No niin, heidän täytyi uskoa. Heidän täytyi uskoa profeetan Sana ja uskoa Se, ennen kuin he pystyivät näkemään Jumalan ihmeitä.

121    Ja tänään, te ette voi tulla väärältä pohjalta ja sanoa, että ”Jeesus ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ihmeiden päivät ovat ohitse, ja ei ole sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste”, ja sitten odottaa näkevänne Jumalan ihmeitä. Teidän täytyy totella Sitä! Ja kun te tottelette Sitä, silloin Jumala huolehtii lopusta.

122    Jos vain voitte työntää kaikki pilvet syrjään, niin aurinko on jo siellä. Se vain on siellä. Meille on kerrottu, että Aurinko ei liiku. Aurinko pysyy samassa paikassa.

123    Ja samoin pysyy Kristus! Se on totta. Me liikumme pois Hänestä, mutta Hän pysyy. Ja ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on kääntää itsenne ympäri ja tulla kerran kasvokkain Hänen kanssaan, ja te tulette näkemään, mitä tapahtuu. Olkaa kasvotusten Kristuksen kanssa! Älkää olko kasvokkain seurakunnan, uskontunnustuksen tai tittelien kanssa, vaan Kristuksen kanssa! Näettekö, älkää katsoko seminaariin, katsokaa Sanaan! Kristus on Sana. Varmasti on.

124    Totelkaa Sanaa, joka on meille… Heidän täytyi totella Sanaa. Ja samoin on meille, meidän täytyy totella Sanaa.

125    Jos te haluatte tietää sen, niin minulla on tänne kirjoitettuna Raamatunpaikka, joka sanoo: ”Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä, niin pyytäkää mitä tahdotte.” Näettekö? Mitä se merkitsee? Jos Jumalan Sana on meissä ja pysyy siellä, niin Se yksinkertaisesti puhuu itse puolestansa. ”Pyytäkää mitä tahdotte, ja se tullaan antamaan teille.” No niin, se löytyy Joh.15:7, jos haluatte merkitä sen muistiin. Katsokaahan, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte Minussa, Minun Sanani pysyvät teissä.”

126    Ei niin että tänään on yksi asia, huomenna, seuraavana päivänä jotakin muuta, ja takaperin menemistä, ylös täällä ja alas täällä. Se osoittaa, että teillä alusta alkaenkaan ei ole yhtään mitään.

127    Te sanotte: ”Minä puhuin kielillä.” Se on hienoa, mutta kuitenkaan teillä ei koskaan ollut mitään. Näettekö? Te sanotte: ”Minä tanssin Hengessä.” Hyvä on, mutta kuitenkaan minä en tiedä millaisessa hengessä te olette tanssineet. Näettekö?

128    Jos te olette yhdessä asiassa, yhtenä päivänä, ja seuraavalla viikolla jossakin muussa asiassa. ja sitten tulee seuraava tikka ja koputtaa onttoa puuta, ja te juoksette sen perään, ja seuraavana täällä on lähetysravit. Te ette tiedä, mihin te kuulutte, eikä Kristus silloin ole pysyväisesti teissä. Hänen Sanansa ei ole siellä. Koska se on vakaantunut, te ette milloinkaan käänny pimeyteen!

129    Kuten saarnatessani eräänä päivänä Paradoksista, kun Joosua pysäytti auringon, tyttäreni Becky sanoi: ”Isä, hän ei voinut pysäyttää aurinkoa. Hän pysäytti maan.”

130    Minä sanoin: ”Hän pysäytti auringon.” Jumala ei tee mitään virheitä Raamatussansa.

131    Hän sanoi: ”Kuinka hän olisi voinut pysäyttää auringon, kun aurinko ei edes liiku? Aurinko pysyy paikallaan.”

132    Minä sanoin: ”Mutta hän ei puhunut jostakin ohjuksesta, vaan tästä auringosta, joka kulkee ja valaisee yli maan, se on se aurinko, jonka hän pysäytti.”

133    Minä en tiedä, mitä Jumala teki saadakseen sen tapahtumaan, mutta Hän pysäytti auringon. Aurinko oli liikkumassa tänne päin maan päällä, tuo auringon heijastus. Tuota ohjusta siellä me emme voisi nähdä, koska se on miljoonien mailien päässä. Mutta tuota auringon heijastusta, joka kulkee yli maan tuoden päivän ja yön, sitä Joosua käski pysymään paikallaan, ja se pysähtyi. Paradoksi on jotakin, joka on uskomatonta, mutta kuitenkin totta. Niinpä se on uskomatonta, mutta kuitenkin totta.

134    Kuinka voi Jumala ottaa syntisen, röyhkeän, äkkipikaisen miehen ja tehdä hänestä Jumalan pyhän? Kuinka Hän voi ottaa naisen, joka on niin alhaalla, että eivät edes koirat kiinnostu hänestä kadulla, ja tehdä hänestä Jumalan pyhän? Minä en voi sanoa sitä teille. Mutta Hän teki sen! Se on paradoksi. Varmasti on! Kaikki Jumalan suuret teot ovat paradokseja

135    ”Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää mitä tahdotte, ja se tullaan antamaan teille.” Johannes 15:7. Hyvä on.

136    Menkäämme hetkeksi takaisin Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Nooan täytyi täyttää vaatimus. Nooan täytyi uskoa Jumalan Sana ja toimia Sen mukaisesti, ennen kuin hän saattoi nähdä Jumalan ihmeen. Nooan, tuon suuren Ensimmäisen Mooseksen kirjan profeetan, täytyi uskoa Jumalan Sana ja toimia Sen mukaisesti, ennen kuin hän näki Jumalan ihmeen. Ei ollut koskaan satanut, tiedättehän, ei ollut koskaan ollut minkäänlaista sadetta.

137    Ja mitä te luulette heidän kertovan meille? Että tuo ajanjakso oli tieteellisesti suurempi, kuin se, missä me elämme nyt. Me emme voi jälleen rakentaa pyramideja tai sfinksejä. Meillä ei ole keinoa valmistaa muumiota. Me emme saa sitä kivettymään sillä tavalla. Me emme voi värjätä kankaita pysyvästi, niin kuin he tekivät siellä. Meillä ei edes ole noita asioita. Ja se on jotakin, jota meidän nykyaikainen tieteemme ei kykene edes löytämään. Mutta heillä oli se!

138    Meillä ei ole insinöörejä niin kuin heillä oli. Tuo suuri pyramidi on niin täydellisesti maan keskipisteessä, että ei väliä sillä, missä aurinko on, sen ympärillä ei koskaan ole varjoa. Me emme voisi pystyttää sen kaltaista rakennelmaa. Me emme tiedä, kuinka tehdä se. Emmekä me myöskään voisi rakentaa pyramidia. Ja siellä ylimpänä, melkein puolen kaupunkikorttelin korkeudessa ilmassa, on kiviä, jotka painavat satoja tonneja. Kaikki koneet, joita meillä on maailmassa, eivät voisi nostaa niitä sinne ylös.

139    He kertovat minulle, että tarvittaisiin kuusitoista rautatievaunua kuljettamaan tuota sfinksin jalkaa. Kuinka he kuljettivat sen sinne? Kuinka se tapahtui? He olivat terävä-älyisiä tiedemiehiä!

140    Ja mitä te luulette heidän sanoneen tuolle miehelle, fanaatikolle, jonka oletettiin olevan profeetan ja joka sanoi: ”Vettä on tulossa taivaalta”?

141    Voin kuulla heidän sanovan: ”Me voimme instrumenteillamme ampua tähtiin, eikä siellä ole tippaakaan vettä tämän ja sen välillä. Missä sitä olisi?”

142    Nooan vastaus saattoi olla: ”Jumala sanoi minulle: ’Tulee satamaan.’” Se oli tarpeeksi. Se selvitti sen. ”Jumala sanoi, että se tulisi tapahtumaan, niinpä juuri se tulee tapahtumaan.” Hyvä on. (Minun täytyy kiirehtiä, toiset veljet odottavat.) Nooa tässä sanoi: ”Tulee satamaan.”

”Kuinka sinä sen tiedät?”

”Se on Herran Sana. Se on NÄIN SANOO HERRA.”

143   ”Mitä sinä tulet tekemään sen kanssa, Nooa, vain kävelemään ympärikö ja saarnaamaan siitä?”

”Ei. Minä tulen valmistautumaan sitä varten.” Näettekö?

”Oi, se olisi ihme! Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

”Odottakaa vain, niin tulette näkemään sen jonkin ajan kuluttua.” Kyllä vaan.

144    Ja mitä hän teki? Hän rakensi arkin, ennen kuin sade lankesi. Mitä hän oli tekemässä? Toimimassa lupauksen mukaan. Aamen. Minusta tuntuu jotenkin helluntailaiselta juuri nyt, minusta tuntuu uskonnolliselta!

145    Kyllä, ottakaa Jumalaa Hänen Sanastansa, toimikaa lupauksen mukaan välittämättä siitä mitä tapahtuu, ja Jumalan velvollisuus on tehdä loppu siitä. Aloittakaa vain lyömään noita pilviä sivuun! ”Pankaa syrjään jokainen paino, joka niin helposti kietoo teidät.” Pankaa syrjään kaikki epäilyksenne, pelkonne, kirkkokuntanne, uskontunnustuksenne ja kaikki, mikä on vastoin Sanaa. Jeesus Kristus on aivan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Pankaa syrjään uskontunnustuksenne, pankaa syrjään kirkkokuntanne, pankaa syrjään kaikki epäilyksenne ja kaikki epävarmuutenne ja jatkakaa eteenpäin. Ja ennen kuin huomaattekaan, te siirrätte syrjään viimeisen lohkareen, ja Hän tulee seisomaan siellä. Te tulette kohtaamaan Hänet.

146    Nooa sanoi: ”Kun minä saan arkin rakennetuksi, Hän on tuleva. Sade tulee alkamaan!”

’’Sinäkö päivänä, kun sinä saat arkin rakennetuksi?”

147    Vaikka se odottaisi viisikymmentä vuotta, niin minä tulen istumaan arkissa ja odottamaan sitä. Se tulee, koska Jumala sanoi niin!”

148    Katsokaahan, ensimmäinen asia: hänen itsensä täytyi valmistautua. Hän tiesi, että Jumala oli ihmeiden Jumala, ja niinpä hän ei voinut epäillä Häntä. Jumala oli puhunut hänelle, ja hän tiesi sen.

149    Kun Jumala puhuu teille Sanastansa, niin te sydämessänne tiedätte sen. Kun kaikki maailma on lähtenyt ulos teistä, ja kaikki maailman asiat ovat kuolleita, niin te tiedätte sen. Koska, jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, te yhä tiedätte sydämessänne, että ette ole oikein. Se on totta. Niinpä, kun kaikki on poissa, silloin ei ole mitään muuta tehtävissä kuin kohdata Jumala. Hän tulee seisomaan siellä. Hän pysyy.

150    Ja niin kuin a-u-r-i-n-k-o, niin myöskin P-O-I-K-A pysyy aivan samana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuo aurinko, joka paistaa, on sama, joka paistoi Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, sama aurinko; joka paistoi Elian ylle vuorella; sama aurinko, joka pimeni ristiinnaulitsemisen päivänä. Halleluja! Ja Jumalan Poika on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, sama Voimassa, sama rakkaudessa, sama merkeissä.

151    Mikä on tämän päivän merkki kristitystä? ”Uh, hän käy kirkossa, hänen nimensä on kirjassa ja hänellä on jäsenkortti.” Se ei ole Jeesuksen antama merkki.

152    Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä ja puhuvat uusilla kielillä. Jos he nostavat ylös käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, se ei heitä vahingoita. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he paranevat.”

153    Jos Jumala on meidän kanssamme, niin missä ovat Hänen merkkinsä? Tulkaa takaisin Hänen Sanaansa. Merkit tulevat pitämään huolen itsestänsä, niin pian kuin me tulemme takaisin Sanaa.

154    Nooan, ennen kuin hän näki Jumalan ihmeet, hänen täytyi ensin toimia Jumalan Sanan mukaisesti. Gideonin täytyi toimia Jumalan Sanan mukaisesti.

155    Jokaisen muunkin täytyy toimia Jumalan Sanan mukaisesti. Ennen kuin minä saatoin sanoa, että oli olemassa Jumala, minun täytyi toimia Hänen lupauksensa mukaisesti, ja sitten Hän julkitoi itsensä. Jos te haluatte parantumista, uskokaa Häntä! Tehkää Hänen Sanansa mukaisesti, ja se tulee tapahtumaan.

156   Ennen kuin Mooses pystyi näkemään Jumalan ihmeitä, hänen täytyi ensin toimia Jumalan Sanan mukaisesti. Hän tiesi, hänen äitinsä oli kertonut hänelle hänen omituisesta syntymästään, ja kuinka hänet oli piilotettu kaislikkoon. Hänen äitinsä oli kertonut hänelle, että Jumala oli kutsunut hänet ja valinnut hänet.

157    Ja hän ajatteli, ”Hyvä on, minähän olen hieno sotilas, minä voin tappaa tämän egyptiläisen ja kätkeä hänet hiekkaan. Minä voin tehdä mitä tahansa minä haluan tehdä. Siinä on kaikki, mitä siinä tarvitaan.” Mutta katsokaahan, niin hän yritti tehdä. Se oli hänen oma ideansa. Hän ei ollut koskaan nähnyt sitä Jumalan tekemää ihmettä, että Hän oli pitänyt hänet tuon ajan lävitse.

158    Mutta yhtenä päivänä, täytettyään kahdeksankymmentä vuotta, hän oli paimentamassa lampaita ja ehkä hän oli kulkemassa lampaiden tekemää polkua pitkin. Ja tämä vanha paimen oli kulkemassa siellä käyrä keppi kädessänsä. Hän ehkä hieman ontui, koska hän oli jo kahdeksankymmenen. Hänen partansa ehkä roikkui vyötärölle harmaana niin kuin ne lampaat, joita hän oli paimentamassa. Ja hän näki Jotakin! Oi Jumala! Se oli salaperäistä hänelle.

159    Toivon voivani näyttää teille jotakin tänä iltana. Ja meillä on täällä vesiallas valmiina.

160    Hän näki jotakin, jota hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Ja hän sanoi: ”Minun on paras ottaa selvää Siitä.” Niinpä hän kääntyi sivulle, ja Herran Sana tuli hänelle. Kunnia! Halleluja! Herran Sana tuli hänelle. No niin, ennen kuin hän pystyi menemään, hänen täytyi toimia Herran Sanan mukaan.

161    Ja muistakaa, Herran Sana tekee aina ihmeitä. Hän kysyi: ”Mistä minä tiedän, että Sinä olet kanssani ja olet lähettänyt minut?”

Sanottiin: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Hän sanoi: ”Kuiva keppi.”

162    ”Heitä se maahan!” Se oli ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi Moosekselle. ”Jos haluat tietää, että Minä olen Jumala. Sinulla on keppi kädessäsi, heitä se maahan.”

Gideon kysyi: ”Missä ovat Jumalan ihmeet?”

163    Hän sanoi: ”Laske se leipä alttarille, niin Minä tulen näyttämään sinulle, kuka Jumala on.” Ja Hän kosketti sitä sauvallansa, ja siitä nousi savua, ja tuli oli kuluttanut sen.

164    Mooses kysyi: ”Kenen minä sanon lähettäneen minut? Mistä tiedän, että Sinä olet Jumala?”

165    Jumala sanoi: ”Mikä sinulla on kädessäsi? Minä olen elämän Luoja. Minä olen ihmeitätekevä Jumala.” Ja ennen kuin Mooses pystyi näkemään Jumalan Voiman, joka teki kaikki asiat, hänen täytyi ensin totella Jumalaa. Hän heitti kepin maahan, ja siitä tuli käärme. ”Whew! Mitä se oli?

Tottelevaisuus tulee ensin, ennen kuin te näette Hänen ihmeitänsä!

166   Nämä niin kutsutut seurakunnat, joita on ympäri maata tänään, sanovat: ”No niin, missä ovat kaikki ihmeet? Me tulemme antamaan tuhannen dollaria kenelle tahansa. joka tekee ihmeen.” Te kurjat, luopiot, kahdesti kuolleet, juurineen ylös revityt!

167    Kuinka te koskaan tulisitte näkemään ihmettä, ennen kuin te itse olette tulleet ihmeeksi. Syntymisen kautta! Se on Jumalan armon ihme, kun Hän ottaa uskomattoman epäilijän ja täyttää hänet Pyhällä Hengellä! Jeesus sanoi: ”Ellei ihminen synny uudestaan, hän ei edes voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Jos te haluatte nähdä ihmeen, niin tulkaa sellaiseksi. Antakaa Jumalan tehdä työ itsessänne ensin. Hänellä on hieman korjaustyötä tehtävänä. Hänen täytyy panna erilaiset linssit teidän silmiinne, koska te olette sokeita, kuolleita synneissä ja rikkomuksissa, hengellisesti sokeita, kahdesti kuolleita. Oikein! Jumalan täytyy antaa teille Elämä, koskettaa silmiänne, niin että voitte nähdä, tehdä ihme ja tehdä teidät ihmeeksi, ja vasta sitten te voitte nähdä ihmeitätekevän Jumalan. Se on ensimmäinen asia.

168    Mooseksen täytyi uskoa Häntä. Mooseksen täytyi toimia. Toimia sen mukaan, mitä Jumalan Sana sanoi. Hän halusi nähdä, oliko se Jumala vai ei. Ja Jumala sanoi: ”Hyvä on, Mooses, tee sen mukaan, mitä Minä käsken sinun tehdä.”

169    Kuunnelkaapa nyt täällä tänä iltana, veli, sisar. Jos te haluatte tietää, kuka Jumala on, niin toimikaa vain sen mukaan, mitä Hän sanoo tässä. ”Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja teistä tulee ihme.” Se on Hänen lupauksensa. Niin Hän on sanonut. Tehkää Hänen Sanansa mukaan, ”ja te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne.” Oliko se vain apostoleja varten? ”Ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Se osoittaa, minne asti tuo lupaus on.

170    Tehkää Hänen Sanansa mukaan, ja te tulette näkemään todellisen ihmeen. Jotakin tulee tapahtumaan, kun te teette Hänen Sanansa mukaan. Niin kuin Gideon teki. Hän teki, mitä Hän käski hänen tehdä! Samoin kuin Nooa teki, hän teki, mitä Hän käski hänen tehdä! Kuten Mooses teki, hän teki, mitä Hän käski hänen tehdä!

171    Hän sanoi: ”Heitä maahan keppisi!” Toisin sanoen: ”Pane pois kaikki mikä sinua ympäröi!” Aamen. ”Anna se Minulle!”

172    Te sanotte. ”Minä olen hirveän kiukkuinen.” Antakaa se Jumalalle, Hän tietää, kuinka vaientaa sen. ”Minulla on paljon himoja.” Hän tietää, kuinka ottaa ne pois. Näettekö? Pankaa se vain Hänen käsiinsä ja tarkatkaa, mitä ihme voi tehdä. Niin se on. Hyvä on.

173    Mooseksen täytyi tehdä Jumalan Sanan mukaan tai totella Jumalan Sanaa ennen kuin hän saattoi nähdä Jumalan ihmeitä. Mutta sen jälkeen, kun hän kerran oli nähnyt sen, veli, ei mikään voinut häntä silloin pysäyttää.

174    Voin nähdä hänet seuraavana päivänä, parta riippuen alhaalla sillä tavalla, ja Sippora istumassa muulin selässä, pieni Geersom sylissään. Veli, noilla kasvoilla oli hymy, ja nuo silmät tähyilivät taivasta kohden. Hän oli muuttunut lammaspaimenesta mahtavaksi Jumalan mieheksi; urhoolliseksi mieheksi, joka oli menossa vapauttamaan. Katsokaa Gide-onia! Mitä tapahtui? Kyllä, hän oli menossa käyrän kepin kanssa, ottaakseen hallintaansa kansan. Hän teki sen. Varmasti hän teki sen. Jumala oli käskenyt hänen tehdä sen.

175   Ei ole väliä sillä, kuinka epätodelliselta se näyttääkin, tehkää vain se, mitä Jumala käskee teidän tehdä. Te tulette toteamaan, että Hänen Sanansa on yhä sama. Siirtäkää vain pilvet syrjään, ja Poika on jo paistamassa.

176   Joosua, oi, tuo suuri voittaja! Mooseksen seuraaja! Mies, jota Jumala rakasti, mahtava soturi! Mies, jota Jumala rakasti! Jumala sanoi hänelle: ”Niin kuin Minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä tulen olemaan sinun kanssasi.” Mutta ennen kuin muurit sortuivat, Joosua marssi Ylimmäisen Kapteenin määräysten mukaisesti kolmetoista kertaa muurien ympäri, ennen kuin Jumalan Voima iski sitä. Niin marssi muurin ympäri ja puhalsi pasuunaan sen Jumalan Sanan mukaisesti, jonka Pääkapteeni oli puhunut hänelle, silloin kun hän kohtasi Hänet. Hän marssi Jumalan Sanan mukaisesti. Mitä hän teki? Hän toimi Sanan mukaan ennen kuin hän näki ihmeen.

177    Tehän tiedätte, että ainoastaan pasuunan ääni ei voi ravistella maahan muureja, jonka päällä te voitte ajaa hevosilla ja vaunuilla. Mutta Jumala sanoi: ”Marssi ainoastaan muurien ympäri ja viimeisenä päivänä seitsemän kertaa.” Yhteensä kolmetoista kertaa. ”Ja kiertäessänne muuria viimeisen kerran, kulkekoon papit edellä arkin kanssa ja puhaltakoon pasuunaan. Ja kun pasuunan ääni kuuluu, muurit tulevat sortumaan.” Mitä he tekivät? He näkivät Jumalan ihmeen sen jälkeen, kun oli tehty Jumalan Sanan mukaisesti. Missä ovat teidän ihmeenne? Tehkää Hänen Sanansa mukaan ensin.

178    Kuinka voivat muurit sortua. ja yksi pieni porton talo jäädä pystyyn? Koska hän toimi Jumalan Sanan mukaisesti. Miksi muut kuolivat, ja hän jäi eloon? Hän teki Jumalan Sanan mukaisesti, ja näki Jumalan ihmeen. Sillä tavalla se löydetään, toimimalla Sanan mukaan.

179    Nuo heprealaislapset tulisessa pätsissä. Mitä he tekivät, ennen kuin he näkivät Jumalan ihmeen? He tekivät Jumalan Sanan mukaan. He tiesivät, että Hän oli Jumala. He tiesivät, että Hän oli Jumala, joka oli tuonut heidät ulos Egyptistä. He tiesivät, että Hän oli sama Jumala, joka Hän aina oli ollut, ja että Hän oli ihmeitätekevä Jumala.

180    Ja Hän oli antanut heille tehtäväksi ”olla kumartamatta epäjumalia”. Hän ei muutu. ”Pysykää Minun Sanani kanssa! Älkää kumartako epäjumalia!”

181    Mitä he sanoivat? ”Meidän Jumalamme on kykenevä pelastamaan meidät tästä tulisesta pätsistä. Ja kaikesta huolimatta me tulemme tekemään Hänen Sanansa mukaisesti!” Siinä se oli. Mitä tapahtui? He näkivät Jumalan ihmeen, että Jumala voi vastustaa tultakin.

182    Oletteko te sairas? Toimikaa Hänen Sanansa mukaisesti ja nähkää, onko Hän parantaja. Jos olette syntinen ja haluatte tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä, tulkaa, tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tehkää Hänen Sanansa mukaisesti ja nähkää, mitä tapahtuu. Jos teillä yhä on maailmaa itsessänne, ja teillä naisilla yhä on lyhyet hiukset ja te käytätte ehostusta, ja te miehet, jotka yhä olette rajuluontoisia ja touhuatte turhia kirkkokuntienne kanssa. Jos te haluatte nähdä, onko Hän yhä Jumala, niin tehkää Sanan mukaisesti ja asettakaa itsenne Hänen alttarillensa ja nähkää, mitä tapahtuu. Hän on Jumala. Teidän täytyy ensin toimia Hänen Sanansa mukaisesti.

183   Ennen kuin Daniel näki Jumalan ihmeen, joka voi vapauttaa hänet leijonien luolasta, hänen täytyi ensin toimia Jumalan Sanan mukaisesti.

184    Annettiin julistus, että ”jos kuka tahansa rukoilee jotain toista jumalaa tämän epäjumalankuvan lisäksi niin ja niin monen päivän aikana, hänet heitettäisiin leijonien luolaan.” Kukaan ei voinut rukoilla mitään toista jumalaa paitsi kuningasta. Hänen täytyi olla jumala, näettekö, kolmenkymmenen päivän ajan.

185    Mutta mitä Daniel teki? Niin teki Jumalan Sanan mukaisesti. Koska Salomo pyhittäessään temppelin rukoili ja sanoi: ”Herra, jos Sinun kansasi on vaikeuksissa missä tahansa ja he katsovat tähän pyhään temppeliin päin, niin kuule silloin Taivaasta.”

186    Daniel toimi ensin. Tuo uhkaus oli: ”Teidät heitettäisiin leijonien luolaan.” Mutta Daniel teki Jumalan Sanan mukaisesti. Hän tiesi, että Jumala oli yhä Jumala. Aivan samalla tavalla kuin Gideonkin teki. Hän tiesi, että jos Jumala oli yhä Jumala, niin missä silloin olivat Hänen ihmeensä? Ja Daniel tiesi olevansa profeetta. Hän tiesi rakastavansa Jumalaa. Hän tiesi, että hän oli Hänen palvelijansa, ja hän tiesi, että Jumala kykenisi vapauttamaan hänet leijonilta. Mutta jos hän oli vaikeuksissa, uhan alaisena, hän käänsi kasvonsa temppeliä kohden ja rukoili kolme kertaa päivässä. Hän teki Jumalan Sanan mukaisesti, ja Jumala täytti hänet niin Pyhällä Hengellä, etteivät leijonat voineet syödä häntä. Niin se oli, mutta ensin hän teki Jumalan Sanan mukaisesti.

187    Joona valaan vatsassa toimi ensin Jumalan Sanan mukaan. Fyysisessä mielessä hän tiesi olevansa mennyttä. Hänen kätensä ja jalkansa olivat sidotut. Tämä pakanoiden saarnaaja oli heitetty ulos laivasta, ja hän oli joutunut valaan vatsaan ja oli alhaalla meren pohjassa. No niin, minkälaisessa tilassa hän olikaan! Mutta ensimmäiseksi hän käänsi itsensä ympärille siellä valaan vatsassa merilevien kietoutuessa kaulansa ympärille. Tuo valas oli syönyt niitä saadakseen ruumiilleen vitamiineja, ne olivat sen vitamiini pillereitä, ja sitten se oli nielaissut tämän saarnaajan. Mutta tämä saarnaaja meni itseensä. Halleluja!

188    Oi veli, saarnaaja, mene itseesi tänä iltana! Jätä pois nuo vanhat uskontunnustukset ja muut asiat ja tule takaisin elävän Jumalan luo, elävään Sanaan.

189    Hän meni itseensä ja kääntyi ympäri. Te ette voi estää pyhää rukoilemasta. Hän kääntyi katsomaan ympärilleen, ja kaikkialla, joka puolella, oli valaan vatsaa; idässä, pohjoisessa, lännessä ja etelässä. Ja hän käsitti olevansa valaan vatsassa ja meren pohjalla, ja että merellä myrskysi. Ja kaikki toivo oli mennyttä, kun hän oli laivassa; ja nyt, ollessaan valaan vatsassa, toivo oli kauempana kuin koskaan. Ja nähdessään ainoastaan valaan vatsaa ympärillään hän sanoi: ”Ne ovat vain turhuuden valheita. Minä en halua uskoa niihin, vaan minä tulen katsomaan Sinun pyhää temppeliäsi kohden.” Pyhä temppeli ei voinut nähdä sieltä alhaalta, joten hän sanoi: ”Se on siellä ylhäällä, ja niinpä minä katson sitä kohden.”

190    Ja sitten hän näki Jumalan ihmeen. Jollakin tavalla happea tuli valaan vatsaan. Hän hengitti normaalisti kolme päivää ja lepäsi mukavasti tuon matkan ajan sinne pahaan kaupunkiin, jonne hän oli matkalla saarnatakseen Evankeliumia. Tuo Taivaasta tullut happi virvoitti hänet täysin. Se ei voinut tulla tuosta valaasta eikä se voinut tulla merestä, joten sen täytyi tulla Jumalalta.

191    Oi henkäise yllemme tänä iltana, Herra, tuota Jumalan Sanan happea Hänen ylösnousemuksensa voimassa, että me voisimme pysyä elossa tässä viimeisessä, pahassa päivässä. Henkäise yllemme, oi Pyhä Henki. Sitä se on, veli. Henkäise, Herra, täytä meidät Hapella!

192    Niin kuin puhuin teille tänä aamuna tuosta ankasta. Niin pian kuin se oli haistanut vettä, mikään ei voinut pidätellä sitä poissa siitä, eivät kaikki kananemon kotkotukset eikä mikään muukaan. Hän meni suoraan veteen, koska hän oli ankka.

193    Nyt, jos jollakin teistä on ankan luonne, niin meillä on täällä suuri altaallinen vettä. Jos te voitte haistaa sen, jos olette saaneet hajun siitä, että Jumala pysyy Jumalana. Jos olette saaneet hajun Taivaasta tänä iltana, että Jumala pitää Sanansa ja että Hän on ihmeitä tekevä Jumala, ja te ette vielä ole vastaanottaneet Pyhää Henkeä, haistakaa vettä. Se on ensimmäinen asia, jonka Hän käski tehdä. Tietenkin. Tehkää parannus sydämenne pohjasta ja laskekaa itsenne uhrialttarille, ja maailma tullaan polttamaan pois teistä, ja te olette syntyneet uudestaan Hengestä. Ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin Hän tulee täyttämään teidät Pyhällä Hengellä. Käykää oikean prosessin lävitse. Älkää tulko puristamalla saarnaajan kättä ja panemalla nimeänne kirjaan, vaan kuolkaa niin kuolleiksi, että te ette enää tunne maailmaa.

194    Aabel kuoli samalla alttarilla karitsansa kanssa. Ja ainoa tapa, miten te koskaan voitte olla oikein Jumalan kanssa, on kuolla alttarilla Kristuksen kanssa, kunnes kaikki ympärillänne oleva on peittynyt pois. Kuolkaa siinä. Ja kun nousette ylös jälleen, te tulette olemaan uusi luomus Kristuksessa. Varmasti.

195    Joonan täytyi ensin uskoa Jumalan Sana ja toimia Sen mukaan. Hän mahdollisesti makasi siellä valaan vatsassa kasvot alaspäin, koska hänet oli yksinkertaisesti vain heitetty laidan yli, ja hän oli joutunut valaan vatsaan. Tuo valas sanoi: ”Hyvä on, nyt me tulemme menemään meren pohjalle.”

196    Ihmettelenpä, mitä tuo valas ajatteli noina kolmena päivänä. Jotakin outoa oli tapahtumassa. Katsokaahan, tuo valaan ruumiinrakenne ei arvostanut sitä. Niin ei myöskään kirkkokunnallinen organisaatio arvosta sitä. Mutta kuinka Joona rakastikaan sitä! Varmasti hän rakasti sitä, koska se oli tuoretta ilmaa, jonka Jumala puhalsi hänen päälleen, ja hän pysyi elossa. Jumala, puhalla tuoretta Ilmaa meidän päällemme!

197    Jos Joona pystyi tekemään senkaltaisen ihmeen uskomalla Jumalan Sanan, joka koski luonnollista temppeliä, jonka oli rakentanut mies, joka lopulta luopui Jumalasta. Mutta hän oli pyytänyt rukouksessa Jumalaa siunaamaan jokaista, joka katsoisi tätä temppeliä kohden, ja vapauttamaan heidät vaikeuksistansa missä tahansa he olivatkin. Ja Joona pystyi uskomaan tuollaisissa olosuhteissa. Kuinka paljon enemmän me voimmekaan uskoa tänä iltana katsoaksemme Taivaaseen, jossa ei ole lainkaan luopiota, miestä, joka jäi hautaan, kuten Salomo oli silloin, vaan elävä Jumala, joka istuu Majesteetin oikealla kädellä, kaikella Voimalla ja arvovallalla. Ja Sanan saarnaamisessa lähettäen Pyhän Hengen todistukseksi, että Hän teki sen. Aamen. Uskokaa Jumalan Sana ja te tulette näkemään Jumalan ihmeet. Mutta teidän täytyy ensin uskoa Se.

 Gideon, sen jälkeen kun hän oli nähnyt tämän Vierailijan istumassa siellä puun alla, hän ensin vähän kyseenalaiseksi Hänet. Hän sanoi: ”Jos Jumala yhä on Jumala, jos Jumala on kanssamme, niin missä ovat Hänen ihmeensä?” Ja mitä tämä puun alla istuva vieras teki? Kun Hän kosketti uhria kepillänsä, joka Hänellä oli kädessänsä, ja tuli kulutti sen.

198   Ja Gideon tiesi, että se oli Jumalan teko, joten hän myöskin silloin tiesi, että tuo Vieras, joka istui siellä puun alla, ja joka näytti vanhalta mieheltä, oli Sana tehtynä lihaksi. Halleluja! Se oli elävä Sana. Hän tiesi, että se oli elävä Sana, koska Se toimi ja eli nykyhetkessä. Kunnia Jumalalle, veli!

199    Helluntai on hieno asia, mutta se on kuin öljyväreillä maalattu tuli, jos te ette itse ole vastaanottaneet Sitä. Se ei ole menneessä aikamuodossa vaan nykyisessä! Mitä hyötyä on historian Jumalasta, jos Hän ei ole sama Jumala tänään? Kuten olen usein sanonut, niin mitä hyötyä on antaa kanarialinnullenne vitamiineja, jotta sen siivet kasvaisivat, ja sitten panna se häkkiin ja pitää se siellä? Mitä hyötyä on opettaa, että on olemassa voiman Jumala ja sitten kieltää ihmisiltä etuoikeus palvella Häntä? Aamen. Tietenkään ei siitä ole hyötyä. Se on mieletöntä!

200    Miksi teillä on kaikki nämä seminaarit, jotka kuten hautomakoneet, hautovat esiin saarnaajia? Näettekö?

201    Minä olen aina säälinyt hautomakoneella haudottua kananpoikaa, koska sillä ei todellisuudessa ollut lainkaan äitiä. Se ei tiedä, mistä se tuli. Kukaan ei hoivannut sitä, se vain tuli mekaanisesti.

202    Suunnilleen sillä tavalla on seminaarista tulleen saarnaajan kanssa, joka tuntee ainoastaan teologian. Hän saattaa olla terävä-älyinen ja kiillotettu niin kuin vain oppinut voi olla. Hän voi olla kykenevä saarnaamaan monilla eri kielillä, mutta jos hän ei tiedä, kuka hänen Vanhempansa on!

203    Kuten äskettäin sanoin: jos jokin on tietämätön, niin se on muuli. Se ei tiedä, kuka sen mamma ja pappa on. Se on risteytys, näettehän, se ei tiedä, kuka sen pappa ja mamma on. Se ei tiedä, minne se kuuluu. Se on samanlainen kuin jotkut näistä risteytetyistä kristityistä, niin kutsutuista kristityistä, joita nämä kirkkokunnat ovat synnyttäneet. Mutta hyvällä puhdasverisellä hevosella on sukupuu. Se tietää, mitä se kaikki on.

204    Ja hyvä puhdasverinen kristitty tietää, missä Jumalan Varastohuone on. He tietävät, että he ovat syntyneet Sanasta. Sana on tehty lihaksi heissä. He eivät ole eri mieltä yhdenkään Sanan kanssa, jonka Jumala on sanonut. He sanovat: ”Se on oikein! Aamen, ja aamen!”

He vahvistavat Sen ”aamenella” joka kerta. ”Aamen! Aamen!” Jokin, mikä on heissä, Hän itse, vahvistaa Sen.

”Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” ”Aamen!”

”Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Aamen!

205    ”Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle. Hän, joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

206    Tuo vanha kana sanoi: ”Kot-kot-kot, ja ihmeiden päivät ovat ohitse.” Mutta ankka sanoi: ”Honk-honk-honk, minä haistan vettä!”

207    Katsokaahan, siinä se on. Se on oikein. Näettekö? Miksi? Te koettelette Jumalaa. Näettekö, sitä se on. Jumala ensin. Toimikaa Hänen Sanansa mukaan ja nähkää, jos Se on oikein. Se on totta.

208    Johannes kastaja oli täyttämässä palvelustehtäväänsä ja velvollisuuttaan. Kun hän vain poika, meillä ei ole siitä paljoa tietoa. Hänen isänsä oli hieno mies, mutta ei uskonut Jumalaa. Jumala oli aikeissa… oli päättänyt tuoda sen, tuon lapsen, Elisabethin kautta. Niinpä Heän kertoi hänelle sen mukaisesti…

209    Elisabeth tulisi saamaan tämän lapsen. Ja hän epäili sitä, ja Hän löi hänet mykäksi. Voin kuvitella, miltä Johannes Kastajan vanhempien sydämessä tuntui. He olivat jotenkin murheellisia, koska he tiesivät olevansa vanhoja. Ja tämä luvattu lapsi, joka oli syntynyt, kun Jumala oli tehnyt ihmeen ja tuonut tämän lapsen maailmaan, heidän ollessaan yli-ikäisiä. He tiesivät ja olivat murheellisia sydämissään, koska he eivät voisi elää tarpeeksi pitkään nähdäkseen hänen tekevän Jumalan suuria tekoja. Mutta he vihkivät hänet siihen! Kunnia Jumalalle! Jostakin tähtien ja kuun takaa he voivat katsoa alas ja nähdä sen… He kuolivat. He kuolivat, kun hän oli vielä lapsi, hyvin nuori. Poikasena hän jätti kotinsa ja meni erämaahan. Siellä hänet kasvatettiin Jumalan Voiman alla.

210    Jumala käski häntä ja sanoi: ”Sinä olet Erään ääni, joka huutaa erämaassa. Minä lähetän sinut. Mene ja huuda! ’

211    Kuinka Johanneksen onkaan täytynyt odottaa joka päivä, kun hän ajoi käärmeitä siellä kivikoissa ja potki kiviä: ”Oi, en voi enää odottaa! ”

”Mitä sinä odotat, Johannes?”

212    ”Haluan vain kuulla Häneltä tehtäväni. Siinä kaikki.” ”Menkää pois tieltäni, käärmeet!” Ja ne pakenivat kivikkoihin. Siksi noiden fariseusten tullessa hän sanoi: ”Oi, te kyykäärmeiden sukupolvi, painukaa kivikkoon!”

213    Minä sanon samoin tänä iltana. Te kyykäärmeiden sukupolvi, painukaa veteen! Aamen. Te tiedätte, mistä minä puhun. Tämä nauhoitetaan, ja nämä nauhat menevät kaikkialle maailmaan. Painukaa veteen, jos te haluatte nähdä Jumalan ihmeitä!

214   Johannes jatkoi eteenpäin. Joku hienonnäköinen mies tuli, ja hän sanoi itseksensä: ”Ehkä se on Hän.” Hän katsoi. ”Ei, se ei ole Hän. Ei. Jumala antoi minulle lupauksen.”

”Johannes, sinä sanot, että Messias elää tänä päivänä, niinkö? ”

”Kyllä.”

”Missä Hän sitten on?”

215   ”Täällä maan päällä jossakin. Minä en tiedä, missä Hän on, mutta olen tunteva Hänet, kun Hän tulee.”

”Kuinka sinä tunnet Hänet?”

”Jumala sanoi minulle mitä odottaa.”

216    ”Kuinka sinä tiedät parantuvasi, kun puolestasi on rukoiltu?” Jumala kertoi minulle, mitä odottaa. ”Kuinka tiedät, että tulet vastaanottamaan Pyhän Hengen?” Olen seurannut Hänen Sanaansa. Hän sanoi minulle, mitä odottaa. Minä tiedän, mitä tulee seuraavaksi, näettekö. Tiedättekö te, mitä tulee seuraavaksi? Jos te tottelette Jumalan Sanaa, niin Hänen lupauksensa tulee seuraavaksi. Hän ei voi valehdella. Hän on Jumala. ”Mitä tulee seuraavaksi?” Johannes sanoi: ”Minä tulen näkemään Hänet, kun Hän tulee.”

217    He sanoivat: ”Oi, katsohan tätä miestä, joka on tulossa tässä, kuinka hänellä on kruunu päässään, ja kuinka hän ajaa noilla hevosilla. Sen täytyy olla Messias.” Hän sanoi: ”Se ei ole Hän.”

218   Hän käveli suoraan hänen luokseen ja sanoi: ”Ei ole laillista sinun pitää veljesi vaimoa!” He tiesivät, että jotakin oli vialla siellä, eivätkö vain? Hän meni hänen luokseen ja sanoi sen hänelle. Se oli Herodes, näettehän. Ja oi, kuinka se saikaan hänen vaimonsa hullaantumaan. Hän vihasi häntä koko elämänsä ajan.

219    Johannes jatkoi odottamista. Hän sanoi: ”Tulen kyllä tuntemaan Hänet, kun Hän tulee.”

”Miten sinä tunnet Hänet?”

220    ”Jumala sanoi, että tulisin näkemään merkin, ja se tulisi olemaan Messiaaninen merkki. Minä tulen tietämään, milloin Messias tulee, koska Messiaan merkki tulee olemaan siellä.”

221    Jumala tuntee oman Seurakuntansa. Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat heitä.” Ei niin, että ”he tulevat kuulumaan metodisteihin, baptisteihin tai helluntailaisiin”, vaan ”nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Hän tuntee uskovaiset.

Kun te nykyään joskus kysytte: ”Oletko sinä uskovainen?”

222    Sanotaan: ”Oi, minä olen metodisti.” Niinpä se osoittaa silloin, että te ette ole uskovainen, näettekö. ”Minä olen helluntailainen.” Se yhä osoittaa, että te ette ole uskovainen.

223    Kun te olette uskovainen, te uskotte Jumalaa! Jokainen tietää sen. Te olette sinetöityjä Jumalan Valtakuntaan, ja sinetti on sivun molemmilla puolilla sekä tullen että mennen. Katsokaahan, te voitte sanoa sen heistä.

224   Hyvä on. Hän sanoi: ”Minä olen tunteva Hänet, kun Hän tulee, koska siellä tulee olemaan merkki. Minä tulen näkemään Messiaanisen merkin.” Eräänä päivänä hän näki….

225    Oi veli! Miksi? Hän odotti Sitä ja siksi hän tunsi Sen. [Veli Branham koputtaa pöytään.] Toivon sen uppoavan sisälle. Odotatteko te Sitä? Odotatteko te jotakin tapahtuvaksi? Silloin te tunnette Kirjoitukset.

226    No niin, kaikki nuo ympärillä olevat papit olivat viisi kertaa älykkäämpiä kuin Johannes. Meillä ei ole mitään tieto talletettuna siitä, että hän olisi käynyt yhtään päivää koulua. Mutta siellä seisoi pappeja, joiden iso-iso-iso-iso-isät olivat olleet pappeja. Siellä seisoivat nuo miehet, jotka tunsivat jokaisen millin kirjakääröistä, kaikki profeetat, ja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta alkaen he tiesivät kaiken siitä. Mutta katsokaahan, Johannes odotti merkkiä, Messiasta! Hän tiesi, että jos se oli Jumala, siinä tulisi olemaan jotakin yliluonnollista. Niin se on.

227    Niin se on tänäänkin! Jos te olette kristitty, niin jotakin yliluonnollista on osunut teihin. Jos ei niin ole tapahtunut, teitä on petetty. Te yhä elätte samaa elämää, jota kerran elitte. Te yhä rakastatte samoja asioita, joita ennenkin rakastitte. Jos te yhä rakastatte niitä, teitä on petetty. Niin se on. Te ette ole Jumalan poika tai tytär.

228    Sitten me näemme Johanneksen seisomassa siellä yhtenä päivänä. Ja he sanoivat tuossa pienessä kertomuksessa, jonka luin hänestä. Siinä sanottiin, että Johannes oli kannettu virran toiselle puolelle. He olivat kantaneet hänet sinne. Sillä tavalla he tekevät Jumalan palvelijalle. He kantavat hänet ulos jokaisesta kirkkokunnasta, jokaisesta organisaatiosta ja kaikesta muusta. Hänellä ei ollut saarnastuolia saarnatakseen, vaan hän oli siellä polviaan myöden mudassa. Hänellä ei ollut minkäänlaista smokkia yllään eikä hänellä myöskään ollut ympäri käännettyä kaulusta. Ei, hänellä oli palanen lampaannahkaa kiedottuna ympärilleen ja luultavasti hän näytti melko villiltä mieheltä seistessään siellä.

229    Ja nuo papit sanoivat: ”Tarkoitatko sinä sanoa meille, että tulee aika, kun tämä suuri temppeli, meidän suuri organisaatiomme, tulee kaatumaan?”

Hän sanoi: ”Varmasti on käyvä niin.”

”Kuinka sinä voit tietää sen?”

230    ”Kuinka te luette Kirjoitusta? Messias on tulossa, ja tuo Messias tulee poistamaan päivittäisen uhrin. Daniel sanoi niin! Profeetta on sanonut niin!” Halleluja!

Oi, tunnen itseni enemmän ja enemmän uskonnolliseksi koko ajan! (Minun täytyy lopettaa nyt.)

Kuinka te tiedätte sen? Profeetta on sanonut niin!

231    Siten Miika tiesi, ettei hän voinut siunata Ahabia, koska Elia oli kironnut hänet. Siinä kaikki. Hänen täytyi pysyä Sanan kanssa. Jos te haluatte nähdä Jumalan tekoja, teidän täytyy seurata Jumalan Sanaa. Niin tiesi, ettei niin voinut tapahtua.

232    Niinpä mitä sitten tapahtui? Johannes halusi nähdä Jumalan teot ja hän sanoi: ”Minä olen tunteva Hänet, kun Hän tulee.”

233    Yhtenä päivänä seisoessaan siellä hän sanoi: ”Kyllä, on tuleva aika, kun päivittäinen uhri tullaan ottamaan pois. Messias tulee olemaan päivittäinen Uhri. Ja kauhistus, joka autioittaa, on tuleva tilalle.”

”Rabbi, mistä sellainen tulee mieleesi? Se on vastoin meidän uskontunnustustamme. ”

234    Mutta Se ei ole vastoin Jumalan Sanaa. Siinä oli profeetta, koska Herran Sana oli profeetan kanssa.

235    Ja hän sanoi, että ”katso, siellä seisoo Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Tavallinen, pieni ja kumaraharteinen Mies oli siellä tulossa virralle kävellen Lasaruksen kanssa. Aivan tavallinen mies, pukeutuneena tavallisen miehen lailla, ei mikään pappi, ei turbaania, ei kruunua eikä mitään muutakaan. Vain tavallinen Poika, kirvesmies, jolla oli ehkä känsäiset kädet, tuli kävellen sinne alas. ”Tarkoitatko sinä sanoa minulle, että…”

236    ”Mitä? Ettekö te voi nähdä Häntä siellä? Katso!” Se merkitsee: ”Katsokaa ja pitäkää arvossa! Siellä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

237    Jotkut heistä sanoivat: ”No niin, tiedätkö sinä, kuka se on? Sehän on tuo kirvesmiehen poika. Ja mehän tiedämme, ettei tuo kaveri ole mikään profeetta.” Mutta Hän oli. Hän oli. Johannes tunsi Hänet. ”Mitä? Nyt hän ei tiedä mistä hän puhuu.” Kyllä hän tiesi. ”Kuinka hän voi erottaa Hänet muista miehistä? Messias tulee olemaan erilainen. Mistä me tiedämme sen?” Johannes näki jotakin, mitä he eivät nähneet.

238    Riippuu siitä mitä te Katsotte. Mitä te näette tänä iltana? Näettekö te jonkun suuren, suositun miehen, suuren kirkkokunnan, jossa kaikki annetaan teidän syliinne? Vai valitsetteko te vain tien Herran muutamien halveksittujen kanssa. Jos olette uudestisyntyneitä, te tulette näkemään Sen. Ennen sitä, te ette voi nähdä Sitä.

239    Tässä Hän tuli. Johannes sanoi: ”Hän, joka käski minua erämaassa!” Oi, veli! ”Hän, joka käski minua huutamaan! Minä olen huutanut täällä kuusi kuukautta myöhäiseen iltaan asti, kaikkialla täällä, ylös ja alas tätä Jordania, kahlaten täällä mudassa. Olen väitellyt saarnaajienne kanssa, potkinut teidän kirkkokuntianne ja astunut teidän varpaillenne. Mutta tässä Se on, minä näen Sen!”

”Mistä sinä sen tiedät?”

240    ”Tuo sama Jumala, joka käski minua olemaan ’ääni, joka huutaa erämaassa’, ja joka on kasvattanut minut tätä tarkoitusta varten, Hän sanoi: ’Kenen yllä minä näen Hengen, Hän se on.’”

241    Johannes tunsi Hänet. Mitä hän teki? Hän saarnasi Sanaa ensin, totteli Sanaa, ja sitten hän näki Jumalan merkin. Ja muistakaa, ei ole kirjoitettu mitään siitä, että yksikään siellä seisovista henkilöistä olisi nähnyt Sitä. Johannes yksin näki Sen. Se riippuu siitä, mitä te odotatte. Miksi? Johannes totteli Sanaa, kun taas papit ja he muut eivät totelleet Sanaa. Johannes totteli Sanaa, hänelle annettua tehtävää, ja hän näki Sen.

242    Martta siellä haudalla. Hän oli kohdannut Jumalan Sanan. Hän uskoi Sen. Ennen kuin hän saattoi nähdä Jumalan ihmeen, hänen täytyi uskoa Jumalan Sana ja toimia Sen mukaan. Hän sanoi: ”Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut.”

243    Hän sanoi: ”Martta, Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän kuitenkin elää. Ja kuka tahansa elää ja uskoo Minuun, hän ei koskaan kuole. Uskotko sinä sen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, Herra.” Siinä se on teille, hän toimi! ”Minä uskon.” ”Mitä sinä uskot, Martta?”

”Että Sinä olet Kristus, joka oli tuleva maailmaan.”

Hän sanoi: ”Minne te hautasitte hänet?”

244    He menivät haudalle, ja siellä Hän seisoi ja ajatteli: ”Minä haluan nähdä, uskooko hän todella, että Minä olen Sana.” Hän sanoi: ”Ottakaa tuo kivi pois.”

245    Martta alkoi toimia Sanan mukaan! Hänen täytyi, jotta hän näkisi kuoleman muuttuvan elämäksi.

246    Ja ainoa tie, miten te koskaan kykenette näkemään kuoleman muuttuvan elämäksi, on ottaa Hänen Sanansa ja tehdä Sen mukaan!

247    Jos te olette syntinen, ottakaa Hänen Sanansa ja tehkää Sen mukaan, niin te tulette näkemään Jumalan ihmeen. Te tulette Jumalan ihmeeksi.

248    Jo te olette sairas, ottakaa Jumalan Sana! Lääkärin sanoessa: ”Te tulette kuolemaan.” Ottakaa Jumalan Sana ja toimikaa Sen mukaan, ja Se tulee tuomaan uuden elämän.

249    Olen pahoillani, että pidätän teitä niin pitkään. Vain pari lisää ja sitten lopetan. Katsokaahan, vain pari lisää, ja sitten tulen varmasti lopettamaan. Olen pahoillani ottaessani veljien aikaa, näettehän, heille jää vain kaksi tuntia sitä varten. Mutta katsokaa.

250    Tuo nainen kaivolla. Hän oli syntinen. Hänellä oli viisi miestä. Yhtenä päivänä hän tuli sinne noutamaan vettä. Hän alkoi nostaa vettä, kun hän kuuli jonkun Miehen sanovan: ”Nainen, tuo Minulle juotavaa.”

251    Hän katsoi ympärilleen ja sanoi: ”Ei ole tapana juutalaisten puhua samarialaisille. Minä olen nainen Samariasta, eikä sellainen ole tapana. Miksi Sinä haluaisit puhua minulle?”

252    Niin sanoi: ”Mutta jos sinä tietäisit, kuka puhuu sinulle, niin sinä pyytäisit Minulta juotavan.”

253    ”Mitä”, nainen sanoi, ”kaivohan on syvä, eikä sinulla ole mitään millä nostaa vettä. Kuinka sinä voisit antaa juotavaa?”

254    Ja Hän sanoi. ”Se vesi, jota Minä annan, tulee olemaan sen Veden lähde, joka pulppuaa sielussa.”

255    Nainen sanoi: ”Odotahan nyt hetkinen. Sinähän olet juutalainen. Te palvotte Jerusalemissa, ja meidän isämme palvovat tällä vuorella”, ja niin edelleen.

256    Hän sanoi: ”Usko Minua! Hetki tulee, ja nyt on, kun te ette palvo Jerusalemissa ettekä tällä vuorella. Mutta Jumala on Henki, ja niiden, jotka palvovat Häntä, täytyy palvoa Häntä Hengessä.”

257    Ilman epäilystä tuo pieni nainen sanoi: ”Hetkinen vain, kuka tämä Mies oikein on?” Jeesus halusi hänen tietävän, kuka Hän oli, koska hänen täytyi esitellä Hänet samarialaisille. ”Kuka Hän oikein on?” tämä nainen ajatteli.

258    Jeesus puhui hänelle muutamia minuutteja ja sitten Hän sanoi: ”Nainen, mene ja nouda miehesi ja tule tänne.”

259    Nainen sanoi: ”Ei minulla ole lainkaan miestä.” Uh-huh!

260    Silloin keppi kosketti uhria. Katsokaahan, jotakin tapahtui. Mitä tapahtui? Hän oli nähnyt Jumalan ihmeen. Hän sanoi: ”Sinä olet sanonut totuuden, koska sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Niinpä sinä olet kertonut totuuden.”

261    Nainen kääntyi. Hän tiesi, että se oli Jumala. Ihmisille Hän oli ollut jutellut vuosikausia. Heidän pappinsa ja rabbinsa ja niin edelleen olivat puhuneet Jumalasta. Mutta Raamatussa oli luvattu, että Yksi oli tulossa!

262   Hän sanoi: ”Herra, minä käsitän, että Sinä olet profeetta.” Näettekö? ”Me tiedämme, että Messias tulee.” (”Minäpä varmistaudun tästä.”) ”Me tiedämme, että Messias tulee.” (”Minäpä kysyn Häneltä tätä nähdäkseni, mitä Hän sanoo. Mies ei voisi sanoa minulle sitä, ellei hän tuntisi Jumalaa.”) ”Me tiedämme, että Messias tulee, jota kutsutaan Kristukseksi. Ja kun Hän tulee, niin juuri tämän asian Hän tulee tekemään. Me odotamme Häntä.”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän.”

263    Siinä oli tarpeeksi. Se riitti. Hän juoksi kaupunkiin. Hän sanoi: ”Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt.”

264    Ennen kuin hän pystyi puhumaan tuon sanoman ihmisille, hänen täytyi ensin nähdä Jumalan ihme. Ennen kuin hän pystyi näkemään Jumalan ihmeen, hänen täytyi ottaa Jumalaa Hänen Sanastansa.

Oi, kuinka voisimmekaan jatkaa edelleen! Ottakaamme vielä toinen.

265    Helluntai… Sen jälkeen kun he olivat vaeltaneet Sanan kanssa, sen jälkeen kun he olivat nähneet Sanan, sen jälkeen kun he olivat uskoneet Sanan, mutta ennen kuin he pystyivät näkemään Helluntain ihmeen, heidän täytyi totella Sanaa. Näettekö? ”Menkää Jerusalemiin”, oli Sana sanonut, ”ja odottakaa siellä, kunnes teidät puetaan Voimalla Korkeudesta.”

266    No niin, mitä jos Matteus olisi kahdeksan päivän kuluttua katsonut Markusta ja sanonut: ”Tiedätkö mitä? Minulla oli pieni kummallinen tunne tässä yhtenä päivänä. Sen on täytynyt olla Pyhä Henki. Hän käski meitä odottamaan täällä. Katsohan, sen on täytynyt olla Se.”

”Oi, odottakaamme vielä yksi päivä.”

267    Tuli yhdeksäs päivä. ”No niin, Hän käski meitä tulemaan tänne yhdeksän päivää sitten, Varmasti sinäkin uskot, että me olemme saaneet Sen, eikö niin? Minä uskon, että me saimme Sen, kun me uskoimme Häneen. Etkö sinäkin ajattele niin?” Oi, te hyvät baptistit! Näettekö? Hän sanoi: ”Minä uskon. Minä uskon, että meillä on Se, koska Hän käski meitä tulenaan tänne ylös. Ja tiedätkö, mitä minä uskon? Minä uskon, että niin pian kuin me olimme tulleet tänne, me tottelimme sitä, mitä Hän oli sanonut.”

268   Mutta mitä Hän oli sanonut? Hän ei ollut sanonut: ”Kun te tulette sinne, te tulette saamaan Sen.” Hän ei ollut sanonut: ”Odottakaa viisi päivää tai yhdeksän päivää.” Hän oli sanonut: ”Kunnes!” Sitä se on. ”Ne, jotka Herraa odottavat, uudistavat voimansa.”

269   Mitä teidän tulee tehdä? Ottaa Hänen Sanansa, toimia Sen mukaan ja pysyä oikein Sen kanssa. Joka päivä te seisotte Sanan kanssa, kun te seisotte kasvotusten Saatanan kanssa. ”On kirjoitettu! On kirjoitettu! On kirjoitettu! On kirjoitettu! On kirjoitettu! On kirjoitettu! Sen täytyy tapahtua!” Te toimitte Jumalan Sanan mukaan, näettehän, ja sitten te tulette näkemään Jumalan ihmeen. Niin se on. Mutta ensin teidän täytyy toimia Sen mukaan.

270    He menivät sinne ylös ja he tottelivat Sanaa. He pysyivät siellä.

271    Yhdeksäs päivä tuli, ja voin kuulla Pietarin sanovan: ”Tiedättekö mitä, mitä te veljet siitä ajattelette?”

272    Markus on voinut nousta ylös ja sanoa: ”Tiedättekö mitä? Ottakaamme se vastaan uskon kautta, koska me olemme olleet tottelevaisia. ” Ei, te ette ole täysin totelleet.

273    Te sanoitte: ”Minut kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.” Sellainen ei ole täysin tottelemista. Näettekö? Te sanotte: ”Minä liityin seurakuntaan.” Se ei ole tottelemista, näettehän. ”Minä lausun Apostolisen uskontunnustuksen.” Se ei kuitenkaan ole Sen tottelemista. ”Oi veli, minä lopetin valehtelemisen ja varastamisen. Minä en tee mitään alhaista.” Sekään ei vielä ole tottelemista.

274    Sen täytyy olla syntymä! Jotakin täytyy olla tapahtunut. Teidän täytyy kuolla, ja jonkun täytyy olla syntynyt teissä.

275    Oi, niin monta päivää he odottivat, yhdeksän päivää oli kulunut. He sanoivat: ”Hyväksykäämme yksinkertaisesti, että olemme saaneet Sen ja menkäämme eteenpäin palvelustehtävämme kanssa. Maailma on kuolemassa tuolla ulkona, miksi meidän enää tulisi odottaa pidempään?”

276    Voin kuulla Pietarin sanovan: ”Mutta, tiedättekö, jokin sanoo minulle, että se ei vielä ole ihan oikein. Se ei ole aivan tarkalleen tuon Sanan tottelemista. Katsokaahan, jos te odotatte näkevänne ihmeen, jonka Jumala on luvannut meille, sen, että Hän lähettäisi Isän lupauksen yllemme, niin meidän täytyy odottaa täällä, kunnes jotakin tapahtuu. Koska Kirjoitus sanoo, että se tulisi siinä muodossa kuin Joel sanoo: ’Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan ylle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Minun palvelijattarieni ja palvelijoitteni ylle Minä tulen vuodattamaan Henkeni. Minä tulen näyttämään merkkejä ja ihmeitä Taivaissa ja maassa.’ Ja profeetta Jesaja sanoo: ’Änkyttävin huulin ja toisilla kielillä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tämä on sapatinpäivä, johon he menevät sisälle. Kaikesta tästä huolimatta he eivät halua kuulla sitä.’ No niin, veljet, me emme voisi mennä sinne ilman minkäänlaista kokemusta, näettehän. Meillä täytyy olla jotakin, koska Hän sanoi: ’Odottakaa täällä, kunnes teidät on puettu Voimalla.’ Minulla ei nyt ole enempää Voimaa kuin silloin, kun tulin tänne. Minä olen ollut täällä koko yön, seuraavan yön ja peräti yhdeksän yötä, ja minä olen aivan samanlainen kuin olin tullessani tänne. Niin sanoi meille, että me tulisimme saamaan Voiman. Niinpä jatkakaamme odottamista.”

277    Sitten, yhtäkkiä, kun he olivat täysin totelleet Jumalan Sanaa, he näkivät Helluntain ihmeen. He näkivät Tulen lankeavan tuossa rakennuksessa. Tuo Tulipatsas tuli alas ihmisten keskuuteen, ja suuria liekkejä, kuin hehkuvia kieliä, asettui kunkin heidän ylle. Ja he tulivat kaikki täytetyksi Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhumaan toisilla kielillä sen mukaisesti kuin Henki heille puhuttavaksi antoi.

278    Jotakin tapahtui. Milloin? Silloinko kun he olivat tehneet päätöksensä, että he olivat jo saaneet Sen? Ei, vaan silloin, kun he olivat täysin totelleet Jumalan Sanaa, he näkivät Helluntain ihmeen. Niin se on tänäänkin, teidän täytyy tehdä samoin.

279    Nyt ystävät, minä todellakin tulen nyt lopettamaan tähän enkä enää käännä toista sivua. Hyvä on, valmistautukoon seuraava mies, kun sanon tämän.

280    Vaikka meitä kutsutaankin kaikilla pahoilla nimillä, millä vain voidaan kutsua, ”pyhiksi kieriskelijöiksi, helluntailaisiksi, seurakunnan rikkojiksi, tekopyhiksi, Belsebuleiksi, uneksijoiksi.” Kaikella, millä vain voidaan kutsua, meitä on kutsuttu. Mutta mitä he tekevät, kutsuvat teitä miksi? ”Uneksijaksi, Bolsebuliksi, vääräksi profeetaksi, Jeesus yksin”, ja kaikilla muilla tavoin millä vain voidaan kutsua, kaikella pahalla, millä vain voidaan nimittää. Mutta kun me uskomme todellisen Jumalan Sanan, Hänen todellisen Sanansa profeetan, mitä me teemme? Me näemme ne asiat, joita me näemme.

Oi, he tulevat idästä ja lännestä,
He tulevat kaukaisista maista,
Juhliakseen Kuninkaamme kanssa,
tulevat aterioimaan Hänen vierainaan.
Kuinka siunattuja nämä pyhiinvaeltajat ovatkaan!
Katsellen Hänen pyhiä kasvojaan,
Jotka hehkuvat Jumalallista rakkautta.
Siunatut Hänen armonsa osalliset,
Kuin jalokivet Hänen kruunussansa loistaakseen.

Jeesus tulee pian.
Meidän koettelemuksemme tulevat silloin olemaan ohitse.
Oi, mitä jos Herra tällä hetkellä tulisi
Niitä varten, jotka ovat vapaat synnistä?

Oi, tuottaisiko se silloin teille iloa
Tai murhetta ja syvää epätoivoa?
Kun meidän Herramme kunniassa tulee,
Me kohtaamme Hänet ylhäällä ilmassa.

281   Miksi? Me toimimme Hänen Sanansa mukaani Aamen. Nimittäkää miksi haluatte. Me näemme Messiaan merkin keskellämme. Me näemme Tulipatsaan. Sitä ei voida kieltää! Kutsukoon meitä, miksi he haluavat. Jumala on täällä. Tiede on ottanut Siitä valokuvan. Miksi? Hänen Sanansa tottelemisen vuoksi! Sitä ei ole koskaan aikaisemmin historian aikana tehty, mutta kuitenkin kameran mekaaninen silmä sanoo, että Se on Hän. Siellä osui Valo tuohon linssiin. Miksi? Koska Jumalan Sana otettiin ensin!

282   Antaa kirkkokuntien potkaista teidät ulos, jos he tahtovat. Antaa heidän kaikkien kääntää selkänsä teille, jos he tahtovat. Mutta toimikaa Jumalan Sanan mukaan, jos te haluatte nähdä Jumalan ihmeitä!

283    Jeesus lupasi: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

284    Tuo enkeli tuli alas, Jumala julkituotuna inhimillisessä ruumiissa, ja Hän istui siellä selkä telttaan päin käännettynä… teeskennellen ettei tuntenut Aabrahamia, Hän sanoi: ”Abraham.” Ei Abram, Hän oli juuri pari päivää aikaisemmin muuttanut sen. ”Missä on vaimosi Saara?” Ei S-a-a-r-a-i. S-a- a-r-a! ”Missä on vaimosi Saara?” Hän kutsui häntä kansojen isän nimellä ja hänen vaimoansa prinsessaksi. Oi! Kuka Hän oli? Abraham tiesi juuri silloin, kuka Hän oli. Hän sanoi: ”Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

285    Hän sanoi: ”Minä tulen vierailemaan luonasi, Abraham. Minä tulen vierailemaan luonasi lupaukseni mukaan, jonka annoin sinulle, koska olet odottanut nyt kaikki nämä vuodet. Kaksikymmentäviisi vuotta sinä olet odottanut sitä. Sinä pysyit oikein Sanan kanssa ja toimit Sanan mukaan. Sinä kielsit kuuluvasi maan päälle. Sinusta on tullut pyhiinvaeltaja ja muukalainen. Sinä etsit Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala. Minä lupasin sinulle, että tämän lapsen kautta sinä tulisit monen kansan isäksi. Minä olen luvannut sen. Sinä olet toiminut Sanan mukaan, ja nyt sinä tulet näkemään Jumalan ihmeen.”

”Kuinka tulen näkemään sen, Herrani?”

”Missä on Saara, sinun vaimosi?”

”Teltassa, Sinun takanasi.”

Hän sanoi: ”Minä olen vieraileva luonasi vuoden kuluttua.”

286   Ja Saara nauroi sydämessänsä ja sanoi: ”Kuinka voisi minulla, vanhalla naisella, ja herrallani, joka myöskin on vanha, koskaan olla nautintoa uudestaan?”

Hän sanoi: ”Miksi Saara nauroi?”

287    Hän oli toiminut Jumalan Sanan mukaan. Hän oli näkevä Jumalan ihmeen.

288    Jeesus sanoi: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Katsokaahan, toimikaa Jumalan Sanan mukaan ja te tulette näkemään Jumalan ihmeen.

289   Mitä se oli? Kun me äskettäin täällä saarnasimme Seurakunta Ajanjaksoista ja piirsimme ne tänne taululle. Ja suoraan kuulijakunnan edessä, jossa oli enemmän ihmisiä kuin täällä on nyt, ja niin pian kuin olin lopettanut puhumisen, Valo tuli alas ja meni tuonne seinälle. Ja varjo tuli sen ylle, kun kaikki katselivat sitä, ja se mittasi nuo seurakunta ajanjaksot aivan tarkalleen niin kuin ne olivat siellä. Kuinka moni täällä olevista oli täällä tuona päivänä, kohottaisitteko kätenne? Näettekö? He näkivät sen omin silmin! Mitä se oli? Ensinnäkin Jumalan Sanan uskominen, Jumalan Sanan saarnaaminen ja Jumalan Sanan vastaanottaminen. Ja me näimme Jumalan ihmeen vahvistavan Sanan, sen että Se oli oikein.

Oi, Jeesus tulee pian, (kaikki yhdessä nyt)
Koettelemuksemme tulevat silloin olemaan ohitse
Oi, mitä jos Herramme tällä hetkellä tulisi
Niitä varten, jotka ovat vapaat synnistä?

Oi, toisiko se silloin teille ilon
Tai murheen ja syvän epätoivon?
Kun meidän Herramme kunniassa tulee,
Me tulemme kohtaamaan Hänet ylhäällä ilmassa.

290   Aamen. Miksi? Me uskomme Jumalan Sanan ja pidämme Öljyn lampussa ja sen puhdistettuna ja palamassa. ”Antaessanne Valonne loistaa, niin että muut voivat nähdä teidän hyvät tekonne, teidän hedelmänne, te kirkastatte Isää, joka on Taivaassa.” Ja mitä tulee tapahtumaan? Uskomalla Jumalan Sanan ja toimimalla Jumalan Sanan mukaan, me tulemme kohtaamaan Hänet ylhäällä ilmassa. Ilman epäilyksen vakoakaan! Jumala siunatkoon teitä.

291   Lopetan nyt käytyäni siitä lävitse noin yhden kolmannen osan, ja tulen lopettamaan sen jollakin toisella kerralla, jos Herra tahtoo. ”Jos Jumala on kanssamme, missä silloin ovat Hänen ihmeensä?” Uskotteko te sen?

292    Oi Jumala, katsokaamme tulevaan vuoteen. Katsokaamme tulevaan vuoteen, niin että sydämemme eivät tyydy kirkkokunnalliseen seurakuntaan tai uskontunnustukseen käden puristuksen kanssa, tai niin kutsuttuun uskontoon. Älkäämme olko tyytyväisiä ennen kuin tunnemme ihmeitätekevän Jumalan Voiman ottavan omista sydämistämme ulos maailman ja muodostavan sinne Kristuksen, Ei vain tänä iltana, ja huomenna alkaisimme tekemään jotakin muuta, vaan että kasvaisimme Hänessä Hänen kuvaksensa. Me kasvamme Häneen, kunnes me kohtaamme Hänet. Kumartakaamme päämme.

Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
On tilaa Lähteellä sinulle.
Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
On tilaa Lähteellä minulle.

293    Taivaallinen Isämme, sielun ja hengen nöyryydessä ääneni käheänä ja näiden muutamien särkyneiden sanojen kanssa, Herra, minä rukoilen, että Sinä ottaisit ne ja sovittaisit ne yhteen. En tiennyt, kuinka tehdä se, mutta sanoin vain sen, mitä oli mielessäni. Aseta se syvälle jokaisen henkilön sydämeen ja anna heidän nähdä ja uskoa se sen asenteen mukaan, jossa se tuotiin esiin. Ja, Isä, laittakoon se heidät ajattelemaan, niin että se tuo Kristuksen heille. Siunaa meitä tänä iltana, Isä. Me odotamme toimiessamme Jumalan Sanan mukaan.

294    Siunaa näitä veljiä, Herra. Anna minulle anteeksi, Isä, että otin hiukan heidän ajastansa. Rukoilen, että Sinä voitelisit heidät Pyhällä Hengellä sellaisella tavalla, että Jumalan Voima lankeaisi tämän rakennuksen lävitse täällä, ja syntiset voisivat tulla alttarille ja itkeä tiensä Golgatalle, ja sairaat voisivat parantua ja suuria merkkejä ja ihmeitä tulisi tehdyksi, ja me näkisimme elävän Jumalan ihmeitätekevän Voiman. Me odotamme sitä, Isä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

295    Ylistys Herralle! Rakastatteko te Häntä? Jos Jumala on kanssamme, nähkäämme silloin Hänen merkkinsä! Missä on Messiaan merkki, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? Jos tuo Messias on sama, Hänellä tulee olla sama merkki. Missä Hän on? Mihin organisaatioon Hän kuuluu? Mihin organisaatioon voisimme liittyä löytääksemme Messiaan ja Hänen merkkinsä? Minin huoneeseen voisimme menne löytääksemme Sen? Ajatelkaa sitä.

Olen pahoillani, veli Neville… [Puhutaan kielillä ja selitetään niitä] Aamen. Ylistys JeesukselleSiunattu Jeesus. Kiitos SinulleHerraKiitos Sinulle.

61-1231M TEIDÄN TÄYTYY UUDESTISYNTYÄ (You Must Be Born Again), Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1961

61-1231M TEIDÄN TÄYTYY UUDESTISYNTYÄ
(You Must Be Born Again)
Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1961

1          …Uuden vuoden aaton Herran kokous. Veli Neville ja minä yritimme tulla yhteen ja keskustella siitä, mitä me tekisimme. Minä yritin saada häntä saarnaamaan teille tänä aamuna, ja minä tekisin sen tänä iltana, mutta niin vain tapahtui, että minun tehtäväkseni se tuli saarnata sekä aamulla että illalla. Joten hän on hyvä myyntimies. Ja ennen kuin aloitamme oppitunnin. Sanoin hänelle, että pitäisimme oppitunnin, koska meitä ei ole täällä montaa tänä aamuna. Ja ennen kuin minä teen näin, haluaisin tehdä pienen ilmoituksen.

2          Meillä on täällä muutamia ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne New Yorkista oleskellakseen kanssamme. Luulisin, etten ole koskaan tavannut heitä. Veli Neville mainitsi puhuessaan siitä, että heidän asuntovaununsa oli syttynyt tuleen eilen illalla ja tuhoutunut. Menin sinne tapaamaan heitä, ja he tuntuivat olevan hienoja, mukavia kristittyjä ihmisiä. Ja he tuntuivat olevan meidän kaltaisiamme köyhiä ihmisiä. Veli Wood ja meistä kaksi kolme, me keskustelimme yhdessä siitä, voisimmeko ostaa heille toisen asuntovaunun. Ja he kertoivat, että kerran jouduttuaan tiukkaan paikkaan, heidän oli ollut luovuttava siitä vakuutuksesta, joka heillä oli ollut. Mutta kuitenkin vaunun myyjä oli uusinut vakuutuksen, joten luultavasti he tulevat saamaan toisen tilalle. He saavat tietää sen maanantaina tai tiistaina, ja uskoisin, että se oli tiistaina. Joten me haluamme ottaa osaa heidän suruunsa ja tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä ja antaaksemme heidän tietää, että me olemme veljiä ja sisaria Kristuksessa Jeesuksessa, ja meillä on tunteemme toisiamme kohtaan. Ajattelisin jokaisen meistä tuntevan tällä tavoin voidakseen olla pienenä apuna heille tänä hetkenä. Tämä on hiukan epätavallista, luulisin, etten ole koskaan elämäni aikana ottanut uhria, mutta nyt annan veli Nevillen tehdä sen. Jos nyt jollakin on antaa heille jotakin, vaikkapa vähemmänkin, uskoisin heidän arvostavan sitä. Tulehan tänne veli Neville. Minä en tiedä miten, mutta tee sinä niin kuin haluat. [Veli Neville rukoilee ja kerää uhrin.] Aamen.

3          Ajattelin tämän antavan minulle hiukan aikaa löytääkseni täksi aamuksi puheenaiheen joistakin vanhoista muistiinpanoistani, joita olen kirjoittanut paperille. Arvelisin kaikkien saarnaajien tekevän niin.

Mikä näiden ihmisten nimi olikaan? Elliott. Ovatko veli ja Sisar Elliott ja heidän poikansa täällä tänä aamuna? Jos olette, niin voisitteko nousta seisomaan ja sanoa vaikkapa, että me olemme kiitollisia teille, näille ihmisille. No niin sinä siis haluat sanoa jotakin näille ihmisille, veli Elliott. [Veli Elliott kiittää uhrista.] Jumala siunatkoon sinua, veli Elliott. Se on hienoa. Kiitos. Jumala olkoon sinun ja Sisar Elliottin sekä poikasi kanssa.

4          He ovat New Yorkista. En tiennyt, että he ovat täällä. He sanoivat, että meillä oli ollut keskustelu, tai sitten olin joskus rukoillut heidän kanssaan tai jotain senkaltaista. En tuntenut heitä ennen kuin tapasin heidät eilen ja huomasin heidän olevan hyviä kristittyjä, mukavia ihmisiä. He asuivat New Yorkissa, jossakin Hudson River Valleyn alueella. Jotenkin, ehkäpä kasettien kautta tai jotenkin, he tulivat uskomaan Sanoman. He myivät kaiken ja muuttivat tänne ja ovat antaneet elämänsä ja aikansa Kristukselle. Ja me haluamme teidän tietävän, veli ja Sisar Elliott, että tämä pieni ilmauksemme osoittaa myös meidän olevan vaeltajia. Me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia tässä maailmassa. Me etsimme kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala. Ja kun onnettomuus kohtasi teitä näissä asioissa Paholaisen yrittäessä polttamalla pelotta teidät pois, me olemme kanssanne sataprosenttisesti seisoaksemme kanssanne ja auttaaksemme teitä takaisin jaloillenne kaikessa, missä me voimme. Nouse Herran Jeesuksen nimessä ja marssi eteenpäin. Älä anna periksi, Ei. Monet ovat vanhurskaan ahdistukset, mutta Jumala vapauttaa niistä kaikista. Joten kun me näemme näiden asioiden tapahtuvan, me myös tiedämme katsoa pelastajaamme, joka on enemmän kuin voittaja, ja me olemme Hänessä, joka on lunastanut meidät.

5          No niin, tänä aamuna minä ajattelin, että opettaisin pyhäkoulun tapaisesti, joten tehkäämme tästä tänä aamuna pyhäkouluoppitunti. Tänä iltana puoli kahdeksan minä haluan, jos se on Jumalan tahto, saarnata uuden vuoden Sanomani, kuten viime sunnuntai-iltana saarnasin joulusanomani. Tänä iltana siis uuden vuoden sanomani, jos Herra suo. Veli Nevillellä tulee pitämään oman uuden vuoden Sanomansa. Näen veli Strickerin täällä ja veli Collinsin sekä muita ympäristön saarnaajia. Veli Palmers on täällä Georgiasta. He ovat sananpalvelijoita, joita te tulette kuulemaan tänä iltana.

6          Sitten soittaessani veli Nevillelle eilen, jotakin tapahtui sydämessäni, kun ajattelin, että on uusi vuosi ja on myös ensimmäinen sunnuntai, ja mieleeni tuli, että miksi emme me tänä iltana ottaisi ehtoollista keskiyöllä, kun muu maailma pitää melua ja juhliaan? Näettehän, me olemme Herran palveluksessa. Veli Neville oli samaa mieltä ja ajatteli, että se olisi hyvin soveliasta. Ja tänä iltana, jos Herra suo, minä tulen tarjoamaan ehtoollista kello kaksitoista. Me aloitamme uuden vuoden, emme meluten ja räyhäten, vaikka he tekevätkin niin, vaan pyhemmin ja vilpittömämmin. Lähestykäämme tänä vuonna vilpittömästi Kristusta ja antakaamme kaikki, mitä meillä on, sekä lupauksemme. Ei ole kyse uuden sivun kääntämisestä tai jostakin sellaisesta uuden vuoden aloittamisesta, me emme usko sen kaltaisiin. Te aloitatte uuden sivun vain löytääksenne itsenne seuraavana päivänä jälleen siitä, mistä te aloititte. Joten antakaamme koko elämämme Hänelle ja ottakaamme ehtoollista tänä iltana keskiyöllä. Minä uskon tämän olevan ensimmäinen kerta, niin pitkälti kuin muistan. En ole koskaan tehnyt sitä ollessani sananpalvelijana. Voitko sinä muistaa veli Neville? Mutta tämä on oleva jotain uutta meille, sillä tuskin koskaan uutta vuotta aloitetaan tällä tavalla, näettehän se vain tuli mieleeni ja ajattelin, että se tulisi olemaan soveliasta.

7          Luulen, että tämä on joksikin aikaa viimeinen kerta, kun minulla on tilaisuus puhua teille. Uuden vuoden alkaessa lähdemme kentälle, Herran palveluksessa. Lähden ensi viikolla tai seuraavalla Phoenixiin, jossa meillä tulee olemaan viisitoista tai kuusitoista kokousta peräkkäin laaksoissa ja Sunny Slopesissa ja Scottsdalesissa ja siellä ympäristössä. Ja sitten näiden kokousten lopussa meillä tulee olemaan Kristittyjen Liikemiesten konferenssi, joka kestää viisi päivää. He ovat jäljestäneet sen näin, jotta voin puhua kaikille kirkkokunnille. Kaikki heidän kirkkonsa ovat mukana siinä koko tuon Maricopa Valleyn alueelta, Phoenixissä. Ne alkavat viidentenätoista päivänä, joten minä lähden noin kymmenen päivää aikaisemmin. Minä luultavasti pysähdyn tapaamaan hyvää ystävääni veli Moorea, sekä heitä muita menomatkalla. Ja sitten, noissa kanjoneissa on lunta ja kaikenlaista muuta mahdollista, joten on hyvä mennä ajoissa.

8          Veli Roy Borders tavallisesti tietää, missä kokoukset kulloinkin ovat, kun ihmiset soittelevat ja tiedustelevat. Ja joululoman aikana minä tavallisesti teen matkasuunnitelmani tulevalle vuodelle, mutta tänä vuonna tunsin, etten tekisi niin. Tunnen, että tulen menemään yhteen kokoukseen ja sitten sieltä edelleen minne Hän johtaa. Ja sen jälkeen taas toiseen, missä se sitten onkin, aivan kuten Hän minua johtaa.

9          Odotan jotakin tapahtuvaksi tänä vuonna. Minulle on tullut monia näkyjä viime aikoina. Eräänä aamuna hiljattain oli jälleen valtava näky, ja kaikki koskee sitä, että näyttää siltä kuin jotakin suurta olisi tulossa tapahtumaan. Joten minä ainoastaan pidän luottamuksessani Häneen. Kaikkia niitä minä en edes ymmärrä. Me emme ymmärrä näkyjä, ne ovat enemmänkin vertauskuvallisia, ja joskus me emme aivan tarkoin käsitä niitä, mutta kuitenkin me tiedämme, että ne olevat tosia. Joten ne tulevat tapahtumaan. Minä kirjoitan ne muistiin.

10     Uskoisin myös, että on jo ilmoitettu luotettujen ja seurakuntapalvelijoiden kokoontuvan yhteiseen kokoukseen kello seitsemän huomenillalla tässä rakennuksessa. Mutta ilmoittakaamme se nyt uudelleen, jotta diakonit kuulisivat sen, missä ne sitten ovatkin. Pastori ja diakonit ja luotetut, kuten minulle hetki sitten ilmoitettiin, tulevat kokoontumaan huomeniltana. Veli Neville haluaa puhua diakoneilleen, ja sitten koska on luotettujen säännöllinen kokouksen aika, he tulevat kokoontumaan yhdessä huomenillalla.

11     Nyt, lähestyessämme tänä aamuna Sanaa älkäämme olko kiireisiä. Teillä on aikaa koko päivä tänään sekä ilta että huominen päivä, joten edetkäämme hitaasti, älkäämme hätäilkö näiden asioiden kanssa. Tietenkin minä tiedän, että ihmiset väsyvät ja haluavat mennä kotiin tekemään omia askareitansa, jotkut valmistamaan päivällistä odottaville miehilleen. No niin se on oikein, mutta lähtekää ulos äänettömästi, sillä toiset taas haluavat jäädä tänne. Teidän ei tarvitse työskennellä huomenna, joten me voimme viipyä täällä kauemmin. Ja tästä syystä, sen sijaan että saarnaisin ainoastaan kolme-, neljä tuntia, ajattelin voivani nyt käyttää opettamiseen kahdeksan tai kymmenen tuntia.

12     Kaikki nuo ihmiset Georgiasta ja Alabamasta tekivät minuun niin suuren vaikutuksen. Uskon olleeni ulkona toimistostani, ja kaikki muut olivat menneet paitsi Billy, ja hän sanoi… Veli West ja toiset, jotka ovat hyvin suloisia ja luotettuja ystäviä (en näe heitä täällä mutta uskon heidän olevan täällä), he soittivat ja kysyivät: “Pitääkö veli Branham pyhäkoulun sunnuntaiaamuna! Louisvillessä on kylmää, ja uutisissa sanottiin, että tiet siellä ovat tukossa ja jään peitossa.

13     Billy sanoi: “Kyllä, sellainen mahdollisuus on olemassa.” Hän sanoi: “Hän on menossa sinne.” Hän sanoi: “Ja ehkä veli Neville…

14     He vastasivat: “Hyvä, mahdollisuus riittää meille, tässä me tulemme!”  Koko tuon matka Alabamasta asti jäätyneillä teillä. Minä en ole tuollaisten ystävien arvoinen. Se on totta. Siinä on jotakin. Ja minusta tuntuu pahalta ilmoittaa kokouksista, kun tiedän, että on ihmisiä, jotka uskovat Sanoman ja tulevat tällä lailla. He rakastavat minua.

15     Olen aina halunnut olla rakastettu. Kun olin pieni poika, kukaan ei rakastanut minua. Kukaan ei tarvinnut minua. Olin täällä Indianassa, ja koska olin kotoisin Kentuckystä, kutsuivat täkäläiset lapset minua “maissikorpuksi”. Perheessämme melkein kaikki pojat tupakoivat ja ryyppäsivät ja kaikkea, minua lukuun ottamatta. Minä olin ulkopuolinen perheessä, ulkopuolinen koulussa ja työssä, ja minne hyvänsä meninkin, olin ulkopuolinen. Sitten lopuksi löysin jonkun, joka todella rakasti minua, Jeesuksen, ja Hän sanoi: “Minä annan sinulle isiä ja äitejä, veljiä, sisaria ja ystäviä.”

16     Sitten eräs oudolta näyttävä asia, Hänen viisaasta kaitselmuksesta, kuinka Hän hoitaa asioita. Tuon rakkauden aiheuttamat toiminnat näyttävät joskus vähän erikoisilta. Sitten katsellessani ihmisiä, kun Hän on kutsunut minut palvelijakseen, ja kun sitten katselen ihmisiä ja näen synnin hivuttautuvan ihmisten keskuuteen, minun täytyy juuri siellä ja silloin repiä sitä kaikellani mitä minussa on (ymmärrättehän), jotta saan sen revityksi pois. Se tekee sen minun näkökannaltani katsottuna kovaksi, kun minun on sanottava nuo asiat. Mutta kuitenkin, pohjimmaltaan, todellinen rakkaus tekee sen juuri siten. Näettekö, todellinen rakkaus.

17     Jos nyt teidän pieni poikanne tai tyttärenne olisi leikkimässä ajotiellä, ja te tietäisitte, että he ennemmin tai myöhemmin tulisivat loukkaantumaan. Nyt jos hän sanoisi: “Kuule isi, minä haluan olla täällä.” Sanoisitteko te: “No niin kulta, jatka vain leikkimistäsi siellä tiellä.” Sellainen ei ole oikea isä. Sinun on ehkä ravisteltava tuota pikku kaveria, läimäytettävä häntä tai vaikka sidottava hänet kiinni ja voimallisesti nuhdella häntä, jotta voit pitää hänet poissa ajotieltä. Hänhän voisi kuolla sinne. Onko näin oikein? Kyllä, tällä tavalla sinun on tehtävä evankeliuminkin kanssa. Sinun täytyy ravistella ja töniä ja tehtävä kaikkesi ojentaaksesi ihmisiä. Nyt toivoisin jokaisen ymmärtävän, että näin on. Uskon, että jonain päivänä, sen jälkeen, kun kaikki on ohitse, ja verho on poistettu kasvojemme edestä, me tulemme ymmärtämään sen.

18     Veli Way, minä… Tämä hieno Raamattu, jonka sinä ja sisar Way annoitte minulle joululahjaksi, tämä tulee auttamaan minua, jotta voin pitää muistiinpanoni koossa sen sijaan, että ne ovat tällä tavalla, kunhan saan aikaa kirjoittaakseni ne koneella. En halua kirjoittaa käsin, koska en edes itse voi ymmärtää omaa kirjoitustani, kuinka sitten kukaan muu kykenisi siihen. Minulla on ikioma pikakirjoitukseni. Ja minun on itsekin tutkittava sitä nähdäkseni, mitä olen sanonut. Minä tulen kirjoittamaan sen koneella jonain päivänä. Se on irtolehti-Raamattu, jota voi käsitellä tällä lailla, kuten teen tänä aamuna, kun minulla on kaksi sananpaikkaa, joista haluan lukea. Ja tämä Raamattu, jonka hän antoi minulle, sen voi avata tällä lailla ja ottaa lehden mistä hyvänsä, vaikkapa Mooseksen kirjasta ja Ilmestyskirjasta ja panna ne rinnakkain ja lukea sitten molemmista tällä lailla. Sitten siinä on pieniä muistiinpanolehtiä täällä takana, jonne voi kirjoittaa kaikki saarnassa tarvittavat raamatunpaikat. Se on ihmeellinen. Toivon sen auttavan minua voittamaan monia sieluja Kristukselle.

19     Jumala siunatkoon teitä jokaista. Haluan mainita uudelleen niistä hienoista joululahjoista, joita te kaikki olette minulle antaneet. Seurakunta antoi minulle uuden puvun, oi, kuinka minä arvostankaan sitä! Sain kaksi uutta pukua jouluksi. Veli Palmer, tuolta pienestä seurakunnasta Maconista, Georgiasta, myös lähetti minulle uuden puvun. Seurakunta täällä antoi minulle uuden puvun ja niin monia muita joululahjoja rahana. Verovirastosta on ilmoitettu, että jos se on joululahja, ja sen päälle on kirjoitettu “joululahja” tai “syntymäpäivälahja” tai senkaltaista, niin voin ottaa sen vastaan, muussa tapauksessa se menee Herran työhön, mikä on oikein. Minä todella kiitän teitä jokaista. Vaimoni ja minä ja lapset, me kaikki tuomme ilmi kiitollisuutemme teille kaikille, se on niin ystävällistä. Me toivoisimme, että me myös voisimme puolestamme antaa teille jokaiselle lahjan, mutta tiedättehän, etten voi tehdä sitä. Toivoisin voivani tehdä sen, mutta en voi. Olen varma, että te ymmärrätte. Ja minä tiedän, että tästä kalliista veljestä, joka täällä istuu, tuntuu juuri samanlaiselta. Me tunnemme ihmisten tällä lailla osoittavan rakkautta meitä kohtaan ja me olemme kiitolliset siitä.

20     Kumartakaamme nyt päämme rukouksessa ja valmistautukaamme tämänaamuista Sanomaa varten. Me tulemme nyt elävän Jumalan läsnäoloon tyynenä ja Hänen pelossaan. Me tulemme Herran Jeesuksen nimessä tietäen, että me emme voisi tulla sanoen: “No niin, Isä, tässä on William Branham tai Orman Neville”, tai ketä sitten me olemmekin, me tulisimme varmasti hylätyiksi. Mutta meillä on luottamus siihen, mitä Hän sanoi: “Jos te pyydätte Isältä mitä hyvänsä Minun nimessäni, niin se teille annetaan.” Joten en usko, että omaa nimeäni käyttämällä saisin Häneltä yhtään mitään. Mutta minä tiedän, että kun käytän Hänen Poikansa nimeä, minun pyyntöni täytetään, koska Hän on se, johon minä luotan. Hänessä on meidän elämisemme ja olemisemme. Me olemme kiitollisia tänä aamuna, Jumala, kaikesta siitä, mitä Hän meille merkitsee, ja se on meidän täydellinen elämämme ja olemisemme.

21     Minä kiitän Sinua tästä pienestä seurakunnasta, sen pastorista, luotetuista ja diakoneista ja kaikista jäsenistä. Ja minä olen kiitollinen Pyhästä Hengestä, joka huolehtii heistä. Voikoon tämä suuri Pyhä Henki jatkuvasti johtaa ja opastaa heitä niitä polkuja, joita Hän haluaa heidän vaeltavan. Luemme Testamenteista, Vanhasta ja Uudesta ja myös Nikean aikaisista kirjoituksista, kuinka silloin sairauden iskiessä pyhien keskuuteen koko seurakunta tuli yhteen, ja he yhdestä sydämestä huusivat Jumalan puoleen, ja heidän pyyntönsä tulivat täytetyiksi. Jokainen heistä Kristuksen Ruumiin jäseninä paastosivat ja rukoilivat, ja Jumala kuuli ja vastasi rukoukseen. Isä, olkoon tämä pieni seurakunta niin sidottuna rakkauden siteillä toinen toisiinsa ja Pyhään Henkeen, kunnes siitä tulee heidän kaltainen, niin ettei keskuudessamme ole mitään kitkaa tulevana vuotena. Olkoon siinä sellainen jumalallinen rakkaus, jokaisen vaeltaessa Kristuksen tietä, että monet väsyneet pyhiinvaeltajat tien ohesta tulisivat pelastetuiksi. Voitakoon sanoa, kun te tullette tämän pienen rakennuksen ovesta sisään, että Jumalan Läsnäolo toivottaa sinut suloisesti tervetulleeksi. Ota sairaus pois keskuudestamme, Herra.

22     Me olemme kiitolliset näistä nälkäisistä sydämistä, jotka haluavat kuulla Sinun Sanaasi. Pidä aina sydämemme nälkäisinä Sinua kohtaan, Herra. Kuten Daavid ennen sanoi: “Niin kuin peura janoaa vesipurolle, niin minun sieluni janoaa Sinua.” Ajatellessamme pientä peuraa tai kaurista, jollaiseksi me sitä tänä päivänä kutsumme, kun villikoirat ovat repineet sitä, ja se vuotaa verta. Se on kuolemassa ja sen on löydettävä vettä pysyäkseen elossa. Kun se löytää vettä, sen elämä uudistuu. Voikaamme mekin olla niin janoisia, Herra, että meillä on oltava Kristus, jotta me voisimme elää. Meillä täytyy olla Kristus, jos me tulemme sellaiseksi seurakunnaksi, jollaiseksi me tahdomme. Jos me haluamme elää, meillä täytyy olla Kristus, tai me tulemme kuolemaan.

23     Nyt kun avaamme Sinun Sanasi tänä aamuna löytääksemme lohdutuksen ja portaat päästäksemme lähemmäksi Häntä, minä rukoilen, Isä, että Pyhä Henki avaisi Sanan meille, niin että me, Herra, sinun palvelijoinasi olisimme paremmin varustautuneita kohtaamaan uuden vuoden. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

24     Ajattelin tänä aamuna, että vaikka onkin uusi vuosi, siirtäisin uuden vuoden sanomani illaksi, ja sen sijaan ottaisin joitakin pyhäkoulutunnille sopivia Kirjoituksia ja keskustelisin hetkisen niistä, yhdestä kaikkein elintärkeimmästä aiheesta, jonka tiedän Raamatussa olevan. Se on oppi, jonka meidän Herramme ensimmäisenä saarnasi, ensimmäinen Jeesuksen saarnaama oppi, ja uskoisin, että on hyvä, jos teemme siitä ensimmäisen opetuksen aiheen tänä vuonna.

25     No niin, onko kukaan teistä kylmissään, nostakaa kätenne ylös, tunnetteko itsenne hieman viluisiksi? Minusta tuntui siltä täällä ylhäällä. Doc, missä sitten oletkin, voisitko kääntää lämpöä hiukan korkeammalle, koska tunnen vähän vetoa täällä. Minä tiedän, että tekin tunnette sen siellä, jotkut teistä ihmisistä, erikoisesti lapset.

26     Menkäämme tänä aamuna Raamatuissamme Efesolaiskirjeen 4. lukuun ja aloittakaamme lukeminen sen 11. jakeesta. Ja sen jälkeen Joh. 3:l-12, ja luemme kahdesta paikasta Raamatusta. Aloittakaamme nyt lukeminen Efesolaiskirjeen 4:11:sta alkaen…

Ja hän antoi jotkut apostoleiksi ja jotkut profeetoiksi ja jotkut evankelistoiksi ja jotkut pastoreiksi ja opettajiksi

pyhien täydellistämistä varten, palvelustyötä varten, Kristuksen ruumiin rakentamista varten,

kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemiseen, täydelliseen Kristuksen täyteyden kasvun mittaan,

ettemme tästedes enää olisi lapsia, joita heitellään sinne tänne, viedään jokaisen opin­tuulen mukana, ihmisten silmänkääntötemppujen ja ovelan viekkauden mukana, joilla he väijyvät pettääkseen,

vaan puhumalla totuutta rakkaudessa me voisimme kasvaa Häneen kaikissa asioissa, Häneen, joka on pää, Kristukseen,

josta koko ruumis sopivasti yhteen liitettynä pysyy koossa, jokaisen nivelen avulla, sen mukaan kuin jokainen jäsen tehokkaasti toimii, saaden aikaan sen, että ruumis itsessään kasvaa rakentuen rakkaudessa.

27     Nyt luen tämän, jotta voin antaa teille jotakin tutkittavaa, kun tulette kotiinne. Luen nyt Johanneksen kolmannesta luvusta hyvin tutun raamatunpaikan.

Siellä oli eräs mies, fariseus, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmies.

Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalalta tullut opettaja, sillä ei kukaan voi tehdä näitä ihmeitä, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: ellei ihminen synny uudestaan, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Nikodeemus sanoi hänelle: Kuinka voi ihminen syntyä, kun hän on vanha? Voiko hän mennä toisen kerran äitinsä kohtuun ja syntyä?

Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: ellei ihminen ole syntynyt vedestä ja Hengestä, hän ei voi mennä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Se, mikä on syntynyt lihasta, on liha, ja se, mikä on syntynyt Hengestä, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudestaan. Tuuli puhaltaa, missä se tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et voi sanoa, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokainen, joka on Hengestä syntynyt. Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: Kuinka se voi tapahtua?

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Sinäkö olet Israelin opettaja etkä tiedä näitä asioita?

Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: me puhumme sen, minkä tiedämme, ja todistamme siitä, minkä olemme nähneet, ja te ette vastaanota meidän todistustamme. Jos minä olen kertonut teille maallisia asioita, ettekä te usko, niin kuinka te uskoisitte, jos minä kertoisin teille taivaallisista asioista?

28     Nyt, Jumala siunatkoon oman Sanansa, kun haluan ottaa aiheeksi tänä aamuna Jeesuksen ensimmäisen opin. Jeesuksen ensimmäinen oppi oli: Teidän täytyy uudestisyntyä. Tämä oli Hänen ensimmäinen oppinsa. Nyt, pyhäkoulun tapaisesti, sillä minä en halua saarnata ja tehdä itsestäni käheää täksi illaksi, olen tuntenut sydämessäni, että tässä on jotakin joka hämmentää ihmisiä, kuulemme siitä niin paljon koko ajan, ja minä ajattelin, että olisi hyvä tänä aamuna, jos me tutkisimme tätä aihetta tehdäksemme sen selväksi. Ja tämä on kaiken alku: “Teidän täytyy uudestisyntyä.” Tämä on hyvin syvällistä.

29     Ja me huomaamme, että ihmiset antavat sille niin monia erilaisia merkityksiä. Lähes kaikki kirkot sanovat, että sinun täytyy olla uudesti syntynyt, mutta heillä jokaisella on toisistaan eriävät selityksensä siitä, mitä merkitsee olla uudestisyntynyt. Jos menisin metodistikirkkoon tänä aamuna, he sanoisivat: “Me uskomme, että sinun täytyy olla uudestisyntynyt.” Kuinka te sen selitätte? Jos menisin baptistikirkkoon, olisi vastaus: “Me uskomme, että täytyy olla uudestisyntynyt.” Kuinka te sen selitätte? Voisin mennä jokaiseen kirkkoon, ja me toteaisimme, että jos me menisimme jokaiseen näistä yhdeksästäsadasta kirkkokunnallisesta kirkosta, me tulisimme saamaan siitä yhdeksänsataa erilaista tulkintaa. Joten huomaamme, että on niin monia erilaisia tulkintoja, ja kuitenkin Raamatun opin mukaan täytyy olla, ja on, Totuus jossakin.

30     Joten muistakaa nyt, ei sanota: “Olisi hyvä, jos olisit uudesti syntynyt”, vaan sanotaan “sinun täytyy”. Nyt, me englantia puhuvina ymmärrämme, mitä sana täytyy tarkoittaa, se ehdottomasti tarkoittaa, että teidän on pakko tehdä se. Näettekö, se on pakko! Ei: “Olisi hyvä jos, ja olisi parempi sinulle, että tekisit sen”, vaan: “Sinun täytyy uudestisyntyä.” Oi, jospa me voisimme ottaa tämän sanan tänä aamuna ja syventyä siihen, jotta voisimme nähdä, mitä se merkitsee, kuinka on täysin mahdotonta… Ja sitten jos on näin ehdottoman välttämätöntä ja suurta, täysin mahdotonta mennä sisälle Taivaan Valtakuntaan tai edes nähdä sitä, ennen kuin on uudestisyntynyt, ja kun nyt on niin monia erilaisia tulkintoja tästä sanasta, uudestisyntymisestä, niin meidän pitäisi etsiä kokosydämisesti, jotta löytäisimme sen, mitä se merkitsee.

31     Ei ole yhtään henkilöä täällä, joka haluaisi mennä kidutettavaksi, ei ensimmäistäkään. Ettekä te aja monia satoja kilometrejä jäisiä teitä pitkin ettekä tuhlaa elämäänne ja rahaanne, jotta vain tulisitte tänne seurakuntaan, sanokaamme nyt vaikka puristamaan ihmisten käsiä, vaikka rakastattekin tehdä niin, ja tulisitte kuulemaan pastoria ja minua ja muiden saarnaajien puhuessa Sanaa. Tehän voitte kuulla heitä missä hyvänsä olettekin, paimenia ja saarnaajia, sellaisia kuin mekin olemme, Kristuksen palvelijoita. Mutta on jotakin, joka vetää teitä tänne, erityisesti tähän paikkaan. Sen tähden meidän pastorien velvollisuus on huolehtia siitä, että lauma tulee ruokituksi, ja oikealla tavalla, koska Kaikkivaltias Jumala on vaativa teidän verenne meidän käsistämme. Tuomion päivänä me tulemme vastaamaan teistä. Kun sitten näemme, kuinka valtava velvollisuus on meidän yllemme pantu, ja Jumala on antanut meille ihmisiä, jotka rakastavat meitä ja tulevat kuulemaan meitä, niin meidän on käytettävä jatkuvasti aikamme valvoaksemme teidän sielujanne. Ja sitten kun näemme nousevan esiin ensimmäisen pienen asian, joka ei ole oikein, meidän velvollisuutemme on tulla tämän henkilön luo, koska me olemme paimenia ja huolehdimme lampaista. Ja jos näen lampaan syövän ruohoa, joka tulee tappamaan sen, minun on parempi ajaa se pois tuollaisen ruohon luota tai ottaa ruoho pois sen ulottuvilta, koska se tappaisi lampaan.

32     Tuolla lännessä on ruohoa, jota eläimet syövät, sen nimi on loco-ruohoa [hulluruoho]”. En tiedä, oletteko kuulleet siitä vai ette, loco-ruoho. Kyllä. Hevonen voi syödä sitä, ja sen jälkeen et voi tehdä mitään sen kanssa. Siitä tulee kuin lainsuojaton, et voi satuloida sitä etkä käyttää sitä mihinkään. Sitä kutsutaan loco-ruohoksi. Sinun täytyy pitää karja poissa tuosta ruohosta. Ja jos tapahtuu, niin että hevonen syötyään sitä tulee tällaiseen tilaan ja saa tällaisia lihaskouristuksia, niin olisit todella huono karjapaimen antaessasi hevosesi syödä loco-ruohoa. Se osoittaisi, että olet välinpitämätön.

33     Todellinen paimen, todellinen Kristuksen palvelija, olisi huono Kristuksen esimerkki. Kun näkisi lampaan syövän jotakin, joka ajaisi sen pois tai tekisi siitä lainsuojattoman Jumalan edessä, Hänen Sanansa rikkojan, Hänen käskyjensä rikkojan. Sinun ei tule tehdä niin, sinun pitää huolellisesti tarkata sitä.

34     Tämä suuri Jeesuksen oppi, joka on kirjoitettuna edessämme täällä Raamatussa: “ Sinun täytyy uudestisyntyä.” Siitä on niin monta erilaista tulkintaa, kuten olen edellä jo sanonut, kunnes tänä aamuna ajattelin, että me lähestyisimme tätä aihetta, jotta se tulisi selväksi niin hyvin, kuin minä vain kykenen sen teille antamaan, sillä monet ovat kyselleet minulta sen merkitystä, ja kuinka he voivat tulla todellisiksi kristityiksi. Tämä ei tule olemaan saarnan kaltainen vaan pyhäkoulun kaltainen oppitunti, jotta ihmiset ymmärtäisivät Sanoman. No niin, on monta tulkintaa uudelleensyntymisestä…

35     Sanon tämän, kun tiedän tämän menevän nauhalle, niille pastoreille, jotka mahdollisesti saavat tämän nauhan. Luulen tämän olevan hiukan erilaista kuin se, miten vakiintuneet kirkot opettavat siitä. Minä opetan ja uskon, että te synnytte uudestaan Hengestä, ja sen jälkeen teidät kastetaan Ruumiiseen Pyhällä Hengellä, ja uskon voivani todistaa sen riittävästi Kirjoituksilla.

36     Nyt monet heistä opettavat, että teidän täytyy vain tulla ja tunnustaa seurakunnan edessä, että te olette syntinen ja haluatte ottaa vastaan Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajana. He sanovat tämän olevan uudestisyntymän. Monet uskovat vesikasteen olevan uudestisyntymän. Jotkut heistä uskovat, että te synnytte vedestä, kun teidän kastetaan vedessä. Joten on olemassa niin monta erilaista tulkintaa. Monet taas uskovat, että se olisi jonkin uskontunnustuksen lausuminen tai kirkon opin vastaanottaminen sanottaessa: “Minä uskon siihen-ja-siihen pyhään kirkkoon.”. Tai, “Minä uskon, että Jumala on ihmisten pelastaja”, ja niin edelleen. He sanovat: “Tästä päivästä alkaen olen tämän kirkon jäsen ja tulen olemaan yhteydessä kristittyjen kanssa.” He uskovat tämän olevan uudestisyntymän.

37     En usko, että meidän tulisi kritisoida sitä uskontunnustusta, jonka he lausuvat, sillä jotkut heistä ovat puhtaita ja pyhiä, jotkut taas todella Kirjoitusten mukaisia, mutta Kirjoituksia ei ole asetettu oikealle paikalleen. Vaikka Kirjoitukset olisivatkin kohdallaan, uskon kuitenkin, että uudestisyntymä menee paljon pidemmälle. Ja vaikka tarkoituksesi olisi kuinka hyvä tahansa, uskon kuitenkin, että uusi syntymä menee paljon pidemmälle kuin teidän hyviä tarkoituksenne, ajatuksenne ja mielenne, se on niitä enemmän.

38     En halua sanoa tätä pilkkaavasti enkä lyödä mitään erityistä kirkkokuntaa, mutta näistä asioista puhuessa tulee mieleeni eräs pieni vitsi eräästä juutalaisesta. Ja minä en usko, että tulisi puhua vitsejä saarnastuolista, sillä tämä ei ole paikka vitseille. Ja siitä syystä, tuodessani esiin mielessäni olevan toteamuksen, en tarkoita tätä vitsiksi, vaan ilmaistakseni sillä tarkoitukseni. Kerran eräs katolilainen pappi meni erään katolilaisen käännynnäisen kotiin perjantaina. Ja tuo katolilainen käännynnäinen oli paistanut kinkun. Hän sanoi: “Isä, muistin vasta nyt, että tänään onkin perjantai, mutta minä uskon, että meidän kirkkomme suuren opin mukaan, kun muistan, kuinka minä kerran olin juutalainen, ja kuinka sinä pirskottelit vähän pyhää vettä minun päälleni ja teit minusta juutalaisesta katolilaisen, niin minä siis nyt pirskottelen vähän tätä samaa vettä tälle kinkulle ja teen siitä kalan.” No niin, sen sanominen ei tee siitä kalaa. Se on yhä kinkku, eikä merkitse mitään, kuinka pyhää oletetaan tuon veden olevan.

39     Eikä ole väliä sillä, kuinka paljon me ajattelemme olevamme oikeassa, kun sanomme uskontunnustuksen tai liitymme kirkkoon, te olette yhä sellainen kuin te olittekin aina siihen asti, kunnes te todellisesti olette syntyneet uudestaan Jumalan Hengestä. Se ei muuta sinua. Sinun uskontunnustuksesi, kirkkoon liittymisesi tai aatteesi muuttaminen tai hyvät tarkoituksesi, kuinka hyviltä ne sitten näyttävätkin, ne eivät vielä ole oikein. Jotakin on tapahduttava, uusi syntymä on kokemus, jotakin, joka tapahtuu. Se ei siis saa aikaan tätä uudesti syntymistä. Nyt, eri kirkot sanovat: “Ota vastaan tämä tai usko tuo, niin kaikki tulee olemaan hyvin.” Mutta se ei ole niin.

40     Nyt kun aloitamme, menkäämme askel taaksepäin. Syy siihen, miksi meidän on oltava uudestisyntyneitä, on se, että Raamattu opettaa meille: “Me kaikki olemme syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet tähän maailmaan puhuen valheita.” Tämä osoittaa, että meidän luonteemme on ollut alusta alkaen syntinen. Me olemme alusta alkaen pahoja. Me emme voi vaatia itsellemme mitään terävä-älyisyytemme tai vilpittömyytemme perusteella tai sillä perusteella, kuinka suuria tai pieniä olemme, tai minkään sellaisen, sillä me olemme täydellisesti väärässä alusta alkaen. Eikä ole mitään, mitä me voisimme sille asialle tehdä. Te ette voi. Jeesus sanoi: “Kuka voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa.” Sinä voit ajatella sitä, uneksia siitä, lukea siitä, opiskella ja tutkia sitä, ja kaikkea muuta, ja kuitenkaan sinä et voi auttaa itseäsi pienimmässäkään määrin. Sellaisesta ei ole mitään apua. Ja minä olen iloinen että näin on, koska, jos se olisi ajattelemisen tai tiedon varassa, me yksinkertaiset ihmiset jäisimme kaiken ulkopuolelle eikä meillä olisi mitään mahdollisuutta. Mutta Jumala ei alussa tehnyt siitä sellaista. Kirkot aina tekevät sen monimutkaiseksi. Jumala teki siitä yksinkertaisen. Joten se on niin alhaista, että me kaikki voimme nähdä sen ja saada se. Se on jokaista varten, joka sitä haluaa.

41     Kukaan ei kykene pelastamaan toistansa. Ei ole mitään väliä sillä, mitä joku yrittää sanoa, kukaan ihminen ei voi pelastaa toistansa. Ei ole väliä sillä, kuinka terävä-älyinen hän on, tai mikä hänen asemansa on, olkoonpa hän sitten pastori, pappi, piispa, kardinaali tai paavi, hän ei voi tehdä mitään pelastaakseen yhdenkään ihmisen elämää, koska hän on itse syntinen, syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä ja tullut maailmaan puhuen valheita. Hän on jo alusta alkaen valehtelija, ja kaikki hänen sanansa, mitä hän sanookin, ovat valhetta, jos ne ovat vastoin Jumalan Sanaa tai Jumalan suunnitelmaa.

42     Jumala on tehnyt suunnitelman ihmisen pelastamiseksi. Ja kukaan ihminen ei voi lisätä siihen mi­tään. Se on Jumalan suunnitelma. Ja tämä suunnitelmaa me tulemme tutkimaan tänä aamuna. Mikä on Jumalan suunnitelma? Hän sanoi: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, ja Minun totuus.” Siksipä me emme uskalla muuttaa yhtään lausetta tehdäksemme siitä jotakin muuta. On samantekevää, mitä meidän rituaaleissamme lukeekin, meidän on unohdettava se. Tämä on Jumalan Sana. On mahdotonta tehdä toisella tavalla. Jumalalla on suunnitelma, jonka Hän on tehnyt.

43     Ja muistakaa, että ensimmäinen asia on, että te ette voi koskaan ymmärtää, ennen kuin te olette syntyneet uudestaan. Hän puhui siitä kahdesti. “Ellei ihminen ole uudestisyntynyt, hän ei voi mennä sisälle Valtakuntaan.” “Ellei ihminen ole uudestisyntynyt, hän ei voi edes nähdä Valtakuntaa.” No niin, se on myös vahvistettu. Tämä sana, kun he sanovat: “Totisesti, totisesti”, on vahvistus. Kuten: “Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle.” Ja monissa käännöksissä tuo sana on käännetty “ehdottomasti”. “Ehdottomasti, ehdottomasti, minä sanon sinulle.” Kuka sanoi tämän? Sanoiko sen kardinaali, pappi, pastori, evankelista, paavi? Jumala itse! Ei löydy mitään puolusteluja. Kukaan ei voi muuttaa sitä miksikään, olipa hän sitten kuinka suuri tahansa, minkä niminen hyvänsä tai kuinka suosittu hän onkaan. Hän ei voi edes ymmärtää Jumalan Valtakuntaa, ennen kuin hän on syntynyt uudelleen. Se on valtava aihe. “Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle.” Huomatkaa, tutkikaa sitä kreikkalaisesta käännöksestä, niin te tulette tote­amaan, ettei se tarkoita näkemistä “silmillä” vaan näkemistä “sydämellä”. Huomatkaa, te ette voi nähdä Jumalan Valtakuntaa silmillänne, koska se on hengellinen Valtakunta. Ymmärrättekö! Toisin sanoen: “Teidän ei ole mahdollista ymmärtää Jumalan Valtakuntaa, ennen kuin te olette syntyneet uudestaan.” Se kaikki on paljastamaton salaisuus. Ja kun olette syntyneet uudestaan, Valtakunnan suunnitelmat ja itse Valtakunta, tulevat teille todellisuudeksi.

44     Kuten rakennusurakoitsija, jos hän ei osaa lukea piirustuksia, hän ei voi edes yrittää rakentaa, jos hän ei ymmärrä piirustuksia. Mutta kun hän ymmärtää piirustuksia, silloin hän myös tietää, kuinka rakentaa rakennus. Näin se on. Samoin tapahtuu Jumalan Valtakunnan rakentamisessa. Sinun on ymmärrettävä piirustuksia, ja sinä et tunne piirustusta, ennen kuin olet uudestisyntynyt. Mitä tapahtuu, kun olet uudestisyntynyt ja sitten kiellät Piirustuksen?

45     Jokin aika sitten mukava pikku tyttö… Minulla oli tapana kulkea hänen äitinsä kanssa, kun me olimme nuoria. Hän oli mukava, kaunis nainen. Hänen nimensä on nyt Huff, ennen naimisiinmenoa se oli Lee. Kun olin pastorina Milltownin baptistiseurakunnassa, he kuuluivat silloin Yhtyneiden Veljien Kirkkoon, mutta kuitenkin he pitivät minusta kovasti. Minulla oli tapana seurustella hänen kanssaan. He asuivat tuolla kaukana veli Wrightin takana. Minulla oli tapana mennä sinne heidän kotiinsa, ja tämä pieni tyttö oli mukava pikku tyttö, ja hän oli minun pieni tyttöystäväni. Ja veli Lee, hieno mies, ja hän oli uskollinen oman kirkkonsa, Yhdistyneiden Veljien, näkemykselle. Yhtenä iltana hän kutsui minut yöksi kotiinsa. Sanoin: “Veli Marrion, olen iloinen voidessani tehdä sen.” Kokouksen jälkeen tuo tyttö ja minä lähdimme autolla edeltäpäin. Ja minun oli avattava tusina portteja ajaessamme sinne ylös mäelle, suuren vanhan hirsitalon luo. Ja sitten me istuimme ulkona pihalla ja odotimme, että hänen äitinsä ja isänsä ja nuori sisarensa tulisivat. Kun he sitten tulivat, me kaikki menimme sisälle ja meillä oli pieni illallinen. Äidillä oli jotakin tarjottavaa, ja me söimme, ja sitten isä ja minä nukuimme yhdessä alakerran suuressa höyhenvuoteessa. Sen alla oli olkia, tehän tiedätte, todella hyvä nukkua. Voin sanoa teille, että se on parempi kuin mikään näistä nykyaikaisista patjoista. Ja sitten äiti ja kaksi tytärtä menivät yläkertaan.

46     Ja sinä yönä levätessämme siellä, veli Leellä oli uni. Hän on aina väitellyt minun kanssani vesikasteesta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hän ei uskonut siihen. Ja hän oli urakoitsija. Ja hän sanoi: “Veli Branham, näin juuri unen.” Hän sanoi: “Uneksin meneväni New Albanyyn. Minun tuli rakentaa talo eräälle miehelle, ja hän antoi minulle piirustuksen. Ja nähdessäni, kuinka eräät paikat siinä olisi pitänyt rakentaa määrätyllä tavalla, sanoin itselleni: “Tuo ei ole oikein.” Se ei voi olla oikein. Senhän tulee olla aivan erilailla. Joten minä rakensin sen sillä lailla kuin minä ajattelin sen olevan oikein. Ja kun tuo mies sitten tuli takaisin lomaltaan Floridasta, minulla oli hänen talonsa melkein valmiina.

47      “Hän katseli taloa ja sitten hän meni ja haki piirustuksen, katsoi sitä ja sanoi: ‘Kuulehan, sinä olet rakentanut minun taloni väärin!’ Minä sanoin hänelle: ‘Ei, en minä ole rakentanut sinun taloasi väärin.’ Hän kysyi: ‘Entäs sitten tuo ja tuo paikka?’ Vastasin: “No niin, se ei todellisuudessa kuulu siihen.’”

48     ”Hän sanoi: ‘Revi se alas! Jos odotat minun maksavan sinulle, sinun on rakennettava se piirustuksen mukaisesti.’”

49     Hän kysyi: “Mitä sinä ajattelet siitä, veli Branham?”

50     Minä vastasin: “Tuolla alhaalla virtaa joki.” Ja me menimme sinne.  Hän sanoi: “En halua minkään tulevan revityksi alas tuona päivänä.”

51     Minä sanoin: “Oikaise se nyt. Tee se Piirustuksen mukaisesti!”

52     Kuinka se maksettiin, juuri äskettäin yksi hänen… Sitten hänen tyttärensä meni naimisiin hienon pojan kanssa. Hän on koneenrakentaja tuolla venerakentamossa, ja tämä poika, hän on mukava mies, hänen sormensa katkesivat onnettomuudessa tällä lailla. Heillä on mukava perhe, kolme pientä tyttöä, ja he kaikki ovat kristittyjä, he laulavat triossa, ja aina kun meillä on kokous täällä, he tulevat laulamaan meille. Yksi näistä pienistä tytöistä erikoistui pianomusiikkiin, ja hän oli klassillisen musiikin opettajana ollessaan vielä lapsi, viisitoista- tai kuusitoistavuotias. Lapset koulussa kiusasivat häntä erilaisista asioista, ja siitä että hän oli kristitty. Se vaikutti hänen hermoihinsa, niin että hän sai hermoromahduksen ja menetti järkensä. Hän oli täällä Louisvillen sairaalassa, ja he olisivat siirtäneet hänet mielitautisairaalaan seuraavana maanantaina. Ja tohtorit eivät päästäneet minua tapaamaan häntä. Ja minä menin sinne vierailijana ja istuin sängyn vieressä hänen isänsä ja äitinsä kanssa. Istuessani siellä Pyhä Henki tuli sisälle sinne Our Lady of Peace -parantolaan Louisvillessä, jonne he ottavat mielisairaat potilaat, kun on vielä toivoa heidän parantumisestaan. Jos he eivät voi auttaa heitä, he lähettävät heidät Madisoniin, Indianaan. Tuo tyttö olisi lähetetty Madisoniin tuolla viikolla, sillä häntä ei voitu auttaa. Istuessani siellä tuli näky, ja puhuin tytölle Herran Jeesuksen nimessä. Äiti kouraisi minua polvesta ja kurottautui ja otti miestään kädestä ja sanoi: “Se ei ole koskaan väärässä!”

53     Sanoin: “Älä huolehdi, kaikki on oleva hyvin hänen kohdallaan.” Lähdin nopeasti ulos.

54     Tuona iltana kello yhdeksän puhelin soi, uskoisin sen olleen vähän ennen yhdeksää, ennen kuin tulin kirkkoon tuona iltana. Se oli sunnuntaina. Sitten isä sydän väristen sanoi: “En voinut mennä kotiin ilmoittamatta hyviä uutisia, veli Branham.” Hän sanoi: “Tohtori tuli sinne ja tarkasti tyttöni ja kysyi: ‘Mitä hänelle on tapahtunut? Hän voi mennä kotiin huomenna.”’ Kun sitten heidän äitinsä kuoli muutama viikko sitten, siellä tuo trio oli, ja tuo pieni tyttö niin suloisena kuin vain olla voi yhdessä poikaystävänsä kanssa. Oi, minä sanon teille, Piirustus, Jumalan Sana on ainoa, joka voi selittää ohjelman, miten meidän täytyy uudestisyntyä.

55     Ensiksi, me tunnemme itsemme syntisiksi ja ansainneemme tuomion. Me olemme kaikki syntyneet synnissä ja muodostuneet vääryydessä ilman mitään, mikä olisi hyvää. Mielemme on paha, sielumme on turmeltunut ja ajatuksemme ovat jatkuvasti pahat, mielemme kuvitelmat ovat pahat, me olemme syntisiä ja myös ruumiimme on heikko, meidän henkemme on paha, ja me olemme täynnä turmeltuneisuutta. Kuinka mikään turmeltunut voi tuottaa mitään hyvää? Jobin 14. luvussa sanotaan: “Mies, naisesta syntynyt, on täynnä surua ja levottomuutta, hän kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu.” Ja sitten profeetta puhuu edelleen ja sanoo: “Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhdestäkään!” Kun nostat kaivosta ämpärillisen vettä ja huomaat, että se on seisovaa ja haisevaa, katsot sitä ja näet sen olevan mutaista ja täynnä pieniä matoja. Ei ole mitään keinoa, että voisit laskea ämpärisi sinne uudelleen ja saada sen täyteen puhdasta vettä. Koko maailma on saastutettu. Ja koko ihmisen sielu, mieli ja ruumis ovat synnin saastuttamia. Fyysisesti hänen syntymänsä on tapahtunut synnissä, muodostunut vääryydessä ja tullut maailmaan puhuen valheita, joten hänen oma sielunsa on saastunut. Ei mitään hyvää! Toinen ei voi lunastaa toistansa, koska kaikki on alun alkujaan väärin. Etkä sinä voi ottaa ämpärillistä saastunutta vettä täältä ja toista samanlaista tuolta ja sekoittaa niitä yhteen, ilman että saat aikaan vain lisää saastumista. Sitä varten ei ole olemassa puhdistuskeinoa.

56     Jumala kuitenkin on päättänyt pelastaa ihmisen. “Hän pani Hänen ylleen kaikkien meidän vääryytemme.” Sen synnin palkka, että olet syntynyt, on kuolema. Synti on kuolema. Ja rangaistus oli niin suuri, ettei meistä kukaan voinut auttaa toistaan, joten täytyi olla Joku, joka saattoi maksaa tuon velan.

57     Mitä jos rangaistuksena tänä aamuna tästä huoneesta lähtemisestä olisi sata miljardia dollaria? Kukaan meistä ei voisi lähteä, koska kukaan meistä ei ole sen arvoinen. Mutta mitä jos joku tulisi ja voisi maksaa sen meidän kaikkien puolesta?

58     Siinä tarvitaan Erästä. Me emme voi tehdä sitä. Tarvittiin Eräs, joka oli kykenevä. Oi, kuinka toivoisinkaan voivani pysähtyä tähän joksikin aikaa puhuakseni Ruutista ja Naomista ja näyttääkseni, miten sukulaislunastajan täytyi ensiksi olla arvollinen voidakseen lunastaa kadotetun omaisuuden, hänen oli oltava sukulainen. Siksi, Jumala, Henki, Jehova, tuli meidän sukulaiseksemme ja otti ylleen lihan muodon. Hän tuli sukulaiseksi. Näin täytyi olla. Hänen täytyi olla arvollinen. Ja hän on Se, joka tuotti tuon Lähteen, joka on täytetty Immanuelin suonista otetulla Verellä. Hän oli tuo Yksi, joka kantoi meidän vääryytemme.

59     Siitä on kaunis esikuva täällä neljännessä Mooseksen kirjassa. Minulla on kirjoitettuna tänne raamatunpaikkoja. Se on kaunis esikuva siitä, oi, se on kerta kaikkiaan kaunis, jos te vain voitte nähdä sen, se on erämaassa korotettu vaskikäärme. Kuinka nuo käärmeenpuremat tuottivat israelilaisille kuoleman, eikä siihen ollut minkäänlaista hoitokeinoa. Heidän keskuudessaan ei ollut yhtään lääkäriä, joka olisi voinut parantaa sen. Heillä oli keskuudessaan lääkäreitä, mutta ei tuota käärmeenpuremaa varten. Ja kuten olen sanonut, keskuudessamme ei ole yhtään lääkäriä, joka voisi parantaa synnin. Se on Kuoleman purema, ja me olemme kaikki syyllisiä, olemme kaikki muodostuneet vääryydessä. Me kaikki olemme syyllisiä. Mutta mitä Jumala teki? He olivat syyllisiä silloin ja heidän täytyi maksaa siitä kuolemalla. Mutta Jumalalla oli Mooses, jonka tuli nostaa ylös tuo vaskikäärme, panna se tangon päähän. Ihmiset eivät voineet tehdä mitään. Raha ei kelvannut, eikä mikään muukaan, ei tarvittu uskontunnustusten lukemista, ei kirkkoihin liittymistä, ainoastaan “katsoa ja elää”. Huomaatteko kuinka yksinkertaista? Katso ja elä! Älä liity kirkkoon. Ei sensaatioita, te ette tarvitse noita tunne-elämyksiä. Ainoastaan katso ja elä! Siinä kaikki. Niin yksinkertaista. Eikä, jos muistat kymmenen käskyä, niin saat elää, eikä sitä että tunnet lain. Ainoastaan katso ja elä! Siinä on kaikki, mitä sinun täytyy tehdä, ja jokainen, joka katsoi sitä, jäi eloon.

60     Jeesus sanoi maanpäällä ollessaan ja puhuessaan Nikodeemukselle: “Niin kuin Mooses korotti käärmeen erämaassa, niin täytyy Ihmisen Poika ylennettämän.” Niin täytyy! Miksi? Samalla tavalla, saman asian vuoksi ja samasta syystä, jotta se saisi aikaan saman asian. Monta kertaa ihmiset hämmentyvät nähdessään käärmeen olevan esikuva Jeesuksesta. Käärme ei edustanut Jeesusta ainoastaan siten, että se oli kuollut. Siinä ei ollut elämää. Jeesus kuoli. Samalla tavoin kuin Kain tappoi Aabelin, Aabel kuoli alttarilla uhrinsa kanssa. Aabelin uhrattua ja tapettua uhrinsa syntiensä edestä, hän kuoli uhrinsa kanssa samalla alttarilla. Voidaksenne syntyä uudelleen teidän on kuoltava alttarilla uhrinne kanssa aivan yhtä kuolleeksi, kuin mitä Hän oli. Sitten synnytte uudelleen. Käärmeessä ei ollut elämää.

61     Te ehkä kysytte: “Miksi se oli vaskea?” Vaski edustaa tuomiota, Jumalallista tuomiota. Oletteko panneet merkille, että Raamatussa, Vanhassa Testamentissa, alttari, jolla uhri poltettiin, oli tehty vaskesta? Vaski kuvaa tuomiota. Kuten Elia päivinään, kun hän oli rukoillut, hän meni ulos katsomaan taivasta nähdäkseen, oliko sade tulossa, ja hän sanoi: “Taivas näyttää vaskelta.” Mitä se oli? Jumalallinen tuomio oli epäuskoisten ihmisten, epäuskoisen kansan yllä, joka oli unohtanut Jumalan. Se oli jumalallinen tuomio, vaskinen! Käärme itsessään, tuossa muodossaan, kuvasi jo tuomittua syntiä, sillä käärme oli tuomittu Eedenin Puutarhassa. Ja se oli tuomittu käärme.

62     Ja katsoessamme Kristusta, te näette rangaistuksen. Jumala itse, Hän yksin, lihaksi tehtynä, Jumala tuli maan päälle ja otti ylleen meidän kaikkien synnit. Kaikkivaltiaan Jumalan tuomio ja viha oli vuodatettu Hänen ruumiinsa ylle, ja siellä se oli naulittuna ristiin. Tämä on todellinen tuomio. Hän yksinään polki Jumalan vihan viinikuurnan. Yksinään Hän kulki tien. Hän kuoli yksinään, ilman mitään apua enkeliltä tai ihmiseltä tai seurakunnaltaan, äidiltään, veljiltään tai Isältään. Jumalan hylkäämänä, ihminen ja luonto, Hän kuoli yksinään osoittaakseen meille, ettei itse luontokaan kykene auttamaan meitä kuoleman hetkellä. Ei ole ystävää, pappia, paavia eikä pastoria… Se on kuolema. Mutta oli Yksi, joka otti sen ylleen meidän edestämme.

63     Käärmeessä ei ollut elämää, se oli täydellisesti kivettynyt. Sellainen oli rangaistus. Hänen kuollessaan maakin häpesi itseään, samoin tekivät tähdet. Hänen kärsiessään aurinko kieltäytyi paistamasta. Hänen kärsiessään kuu pimeni. Hänen kärsiessään koko maa pimeni, kunnes oli kuin keskiyöllä. Kaikki seisahtui. Kukaan ei ole koskaan kärsinyt sillä tavalla tai olisi kyennyt kärsimään sillä tavalla, kukaan kuolevainen ei olisi voinut mennä sen lävitse. Mutta Hän kärsi sen. Jumala pani Hänen ylleen kaikkien meidän vääryytemme ja antoi Tuomionsa tulla Hänen ylleen. Hän polki Jumalan vihan viinikuurnan yksinään, ilman apua. Mikään ei kyennet auttamaan Häntä. Se oli Jumalan asettama tuomio. Kaikki olivat tuon tuomion alaisia, eikä mikään voinut auttaa Häntä, koska me olemme kaikki syyllisiä. Ylimmäinen pappi ei olisi voinut auttaa Häntä. Ei ollut mitään, mikä olisi voinut auttaa Häntä, ei mikään paavi tai enkeli. Kaikki oli pysähdyksissä ja katsoi sitä. Se oli suurinta, mitä koskaan on maailman historian aikana tapahtunut. Hän kuoli, kunnes Hänessä ei ollut tippaakaan elämää jäljellä. Hän tuli vaskikäärmeen kaltaiseksi, ainoastaan kivettynyt muoto riippui ristillä.

64     No niin, tästä syntymästä. On olemassa tapa, miten siihen päästään, sen lävitse on mentävä vaiheittain. Ja kaiken elämän, mikä tulee elämään uudelleen, on ensin kuoltava. Sinä et voi pitää entistä henkeäsi etkä entisiä tapojasi. Sinä et voi pitää entisiä ajatuksiasi. Sinun on kuoltava. Sinun on kuoltava, samalla tavoin kuin Hän kuoli. Sinun on kuoltava Hänen alttarillaan, aivan samalla tavoin kuin Aabelkin kuoli karitsansa kanssa. Sinun on kuoltava oman Karitsasi kanssa. Sinun on kuoltava. Kuole omille ajatuksillesi syntyäksesi Hänen ajatuksillensa. Olkoon sinussa se mieli, joka oli Kristuksessa. Sinun täytyy ajatella Hänen ajatuksiaan. Ja nyt, veli, sisar, sanon tämän niin ymmärrettävästi kuin vain voin sen sanoa. Kuinka sinä voit ajatella Hänen ajatuksiaan ja kieltää Hänen Sanansa ja kuitenkin väität olevasi uudestisyntynyt? Kysypä tämä kysymys itseltäsi. Kuinka voisit tehdä sellaista? Sinä et voi, sillä jos olet syntynyt uudelleen, sinulla on Hänen ajatuksensa. Jos Kristuksen mieli on sinussa, silloin sinä olet uusi luomus. Raamattu opettaa näin. Jos joku teistä veljistä haluaa tietää, mitä tämä sana “luomus” tarkoittaa, voit tarkistaa sen sanakirjasta ja tulet toteamaan, että tuo sana “luomus” tarkoittaa siellä “uutta luomista”, koska sinä olet yksi luomus, syntynyt ihmisolennoksi seksuaalisen halun kautta, ja sitten sinusta tulee Hengestä syntynyt uusi luomus. Sinun omat ajatuksesi ovat kuolleet. Ne ovat niin kuolleita, kunnes ne ovat kuin kivettynyt vaskikäärme. Tai kuten Hänen kuollessaan, kun taivaat ja maa ja kaikki muu todistivat, että Hän oli kuollut.

65     Hän kuoli, kunnes Hän oli niin kuollut, että jopa Hänen verensä ja vesi erottuivat toisistaan Hänen ruumiissaan. Hänen kuolemansa oli niin valtavaa, että sanoisin maailman saaneen hermoromahduksen. Se heilui ja tärisi, kunnes kivet repeilivät vuorista. Kenen kuolema voisi saada aikaan jotakin sellaista? Paavin kuolema ei voisi tehdä sitä, eikä myöskään kenenkään pastorin kuolema. Mutta kun Jumala, lihassa, kuoli ristillä, maa sai hermoromahduksen tietäen, että itse Jumalan puhuttu Sana oli tullut lihaksi, ja synti oli vuodatettu Hänen ylleen. Jumalan viha oli vuodatettu Hänen ylleen, kunnes kuu ja aurinko pimenivät ja maata ravisteltiin. Ja se olisi hajonnut palasiksi, ellei sitä olisi ollut tarkoitettu meidän tulevaisuuttamme varten.

66     Jos koko maa ja luonto käyttäytyivät sillä tavalla, kun ne näkivät sen tapahtuvan, niin mitä sen tulisikaan tehdä minulle ja sinulle? Mitä pitäisikään sieluissamme tapahtua, kun näemme, mitä Jumala on tehnyt meitä varten? Ja se oli kaikki sinua ja minua varten. Mitä sen pitäisi vaikuttaa meissä? Jatkaako edelleen synnissä? Jumala armahtakoon, ei, vaan pidättäytyä synnistä ja kuolla synnille. Voitteko nähdä, mitä synti teki Hänelle? Synti tappoi Hänet. Hän otti ylleen synnin rangaistuksen tuodakseen Jumalan vanhurskauden sinulle ja minulle. Joten, kun Jumalan vanhurskaus tulee meihin, synti on kuollut meidän kuolevissa olemuksissamme. Oi, toivoisin teidän näkevän sen.

67     Kyllä, uudestisyntymässä sinun täytyy käydä kuoleman vaiheen lävitse. Se tapahtuu kaikessa. Ottakaamme vehnänjyvä. Jos se koskaan aikoo elää uudelleen, sen täytyy ensin kuolla. Ilman kuolemaa elämä on täydellisesti mahdotonta. Jotta vehnänjyvä, kukka, puu, ruoho tai vihannes, mikä hyvänsä, voisi elää uudelleen, sen on ensin kuoltava. Kuinka te sitten voisitte paeta sitä? Teidän on ensin kuoltava. Täytyy kuolla. Kuolla, kuinka? Itsellesi, kuolla kaikelle, että voit syntyä uudestaan. Sinun on tehtävä niin. Ellet kuole, et voi koskaan elää uudestaan.

68     Tiesittekö, että joka päivä jonkin täytyy kuolla, jotta te voisitte elää? Nyt teille Seitsemännen päivän adventisteille, jotka olette täällä keskuudessamme. Monet teistä sanoo: “Minä en ampuisi oravaa, veli Branham. Minä en tappaisi peuraa, kania enkä kalaa, koska en usko, että meidän tulisi tappaa mitään.” Veljeni, tiesitkö, että vihanneksilla, joita syöt, on myös elämä? Sinun on tapettava se. Ja ainoa tapa, miten pysyt elossa tässä elämässä, on se, että jonkin on kuoltava, ja sinä elät sen kuolleen elämän kautta. Jos nyt jonkin on kuoltava, jotta sinä voisit elää sen kuolevan elämän kautta täällä maassa elääksesi kuolevaisena, eikö Jonkun tarvinnutkin kuolla, että sinä Sen elämän kautta voisit elää iankaikkisesti? Kysypä itseltäsi tämä kysymys. Ja tämä Yksi oli Kristus, koska kenelläkään muulla ei ollut kuolemattomuutta. Pojalla yksin on kuolemattomuus. Ja Hän antaa itsensä sinulle, vain kun otat vastaan Hänet. Täytyy kuolla.

69     Eikä se merkitse sitä, että käännät vain uuden lehden tänä uutenavuotena. Sanotte: “Veli Branham, olen käynyt täällä pitkän aikaa. Olen ollut tämän seurakunnan jäsen. Tänä uutenavuotena tulen kääntämään uuden sivun ja tulen aloittamaan uudelleen. Tästä ei ole kysymys. Se ei ole “uuden lehden kääntämistä”, Vaan todellinen kuolema ja uudelleensyntyminen. Ymmärrättekö? Teidän on tunnettava itsenne syylisiksi, kun seisotte Hänen Läsnäolossaan, menittepä te sitten metodistien tietä tai baptistien tietä tai jotakin muuta tietä, teidän on tultava tuntemaan syyllisyytenne niin syvällisesti, että se tappaa teidät. Näin on oikein, se on tappava sinut. Sinun maailmallinen elämäsi tulee kuolemaan juuri siinä. Sinun on tunnettava itsesi niin syylliseksi Jumalan Läsnäolossa, että sinun maailmallinen elämäsi kuolee juuri siinä. Syntikysymys on ohitse sinun kohdallasi, kun seisot Hänen Läsnäolossaan. Ja kun se sitten tapahtuu, olet varmasti elävä, koska sinä kuolet. Ja ainoa tapa, jotta voit elää uudelleen, on kuolla ensin.

70     Nyt näette, mihin minä olen tulossa, eikö niin? Millainen syntymä on, uusi syntymä. Ensiksi: kuolla, jotta voisi syntyä uudelleen. Ja jos sinussa vielä on maailman asioita, sinä et ole uudestisyntynyt. Ja kuinka sinä voit väittää olevasi uudestisyntynyt, kun maailman asiat vielä ovat sinussa? Ymmärrättekö? Kuinka voit tehdä niin?

71     Nuoria kristittyjä joku päivä sitten, joukko ihmisiä… En sano, etteivät he olisi sellaisia. Mutta nähdessämme joitakin kuvia kristityistä naisista ja kristityistä miehistä, kaikki rakastettavia, kaikki yhdessä uimapuvuissaan, uimassa, Näettekö? He sanovat: “Tämä on todellista rakkautta.” Se on todellista saastaa. Se ei ole rakkautta. Rakkaus esiintyy erilaisella tavalla.

72     Meidän sielumme on asetettu uskossa Hänen vaskialttarilleen, Jumalan tuomio, ja meidän uhrimme, on kulutettu. Nyt muistamme, kuinka Elia tuon vaskitaivaan alla pani uhrin alttarille Jumalaa varten, ja tuo uhri kulutettiin. Baal ei kyennyt kuluttamaan uhriaan. En haluaisi sanoa tätä, mutta minun täytyy sanoa se. Kun te menette seurakuntaan ja otatte vastaan heidän uskontunnustuksensa ja kastemuotonsa ja te oletatte tehneenne itsenne uhriksi. Te saatatte saada väristyksiä, puhua kielillä, juosta ympäri lattiaa tahi nousta alttarilta itkien. Mutta jos Jumala on vastaanottanut uhrinne, se on kulutettu, ja maailma on kuollut teille. Sinä itse olet hävinnyt, sillä me tunnustamme itsemme kuolleiksi ja haudatuiksi. Me olemme kuolleet ja olemme kätketyt Kristuksessa, kätketyt Kristuksessa! Ja sen lisäksi… Sen jälkeen kun olemme kuolleet ja haudatut ja kätketyt Kristuksessa, me tulemme sinetöidyiksi Pyhällä Hengellä.

73     Nyt te näette, mitä minä tarkoitan. Te olette kuolleet. Meidän sielumme on luovutettu alttarille Hänen Jumalallista tuomiotaan varten. Se on vaski. Kun meidän sielumme ovat asetettu Jumalallisen tuomion alttarille, mikä oli rangaistus? Kuolema. Ja kun te asetatte itsenne Jumalan alttarille, jossa on synnin palkkana kuolema, kuinka te voitte nousta siltä ja yhä elää synnissä, jos Jumala on vastaanottanut uhrinne? Oletteko ymmärtäneet sen nyt? Te kuolette! Te olette todellisuudessa hävinneet ja kivettyneet, ja teistä on jäljellä ainoastaan ulkonainen olemuksenne, samalla tavoin kuin vaskikäärmeestäkin oli, tai Kristuksesta, kun Hänet otettiin alas kuolleen kylmänä ristiltä. Te olette kuolleita! Minkä vuoksi? Te olette Jumalan tuomion alttarilla. Mikä on Hänen tuomionsa? Tuomari on asettanut rangaistuksensa, ja mikä on Hänen rangaistuksensa? Kuolema! Ja kun te asetatte sielunne Hänen tuomionsa alttarille, se merkitsee teille kuolemaa. Ymmärrättekö sen nyt?

74     Oi, te voitte nousta siltä ja tehdä kaikenlaista, te voitte tanssia Hengessä, tai on mahdollista, että te itkette. Te voitte juosta edestakaisin lattialla ja liittyä jokaiseen kirkkoon tai tehdä mitä tahansa te haluatte (minä puhun nyt helluntailaisille) ja sitten mennä takaisin sinne, mistä te tulittekin, voitte saastuttaa toisen miehen vaimon ja rikkoa hänen kotinsa, jotkut teistä naisista. Te menette suoraan takaisin välittämättä lainkaan siitä, minkä Sana sanoo olevan oikein, te ette ota sitä vastaan. Te naiset ette anna hiustenne kasvaa, ettekä te pukeudu oikein. Te olette edelleen aivan maailman kaltaisia, koska ette ole vielä kuolleita maailmalle, vaan te yhä elätte siinä.

75     Jotkut teistä miehistä ette koskaan lopeta polttamista tai juomista. Te ette koskaan lakkaa himoitsemasta moraalittomasti pukeutuneita, huonoja naisia, kun näette heitä kadulla, sen sijaan, että te kääntäisitte heille selkänne ja kävelisitte pois. Te himoitsette edelleen kuten ennenkin. Minkä vuoksi? Maailma yhä elää teissä. Mutta kun tuo uhri on vastaanotettu, te olette kuolleita. Näin on. Kuuletteko mitä tarkoitan? Ymmärrättekö, mistä minä puhun?

76     Nyt, sielunne on laskettu Jumalan tuomion vaskialttarille, niin Jumala vastaanottaa…  Nyt se osoittaa, että te ette ole koskaan vastaanottaneet sitä, jos se… Jos te yhä elätte maailmalle, Jumala ole koskaan vastaanottanut sitä. No niin, te ihmiset, jotka aina puhutte Pyhän Hengen saamisesta, ja kuinka teidän on odotettava sitä niin kauan, tässä te olette. Kunnes Jumala vastaanottaa tuon uhrin, ja kunnes se on pantu Hänen tuomionsa alle, kunnes Hänen tuomionsa on itse asiassa tappanut teidän aistinne! Saatatte sanoa: “Minä käännän uuden lehden.” Siitä ei ole kysymys. Voitte sanoa: “Hyvä on, minulla on ollut tapana tupakoida, minä tulen lopettamaan sen.” Tämä ei vieläkään ole sitä. Kunnes Jumala vastaanottaa uhrin Hänen vaskialttarillaan, ja Hänen alttarinsa on tuomio. Mikä on Hänen tuomionsa? Kuolema. Se on rangaistus.

77     “Sielu, joka syntiä tekee”, pysyy synnissä, “sen on kuoltava”. Ei ole yhtään väliä sillä, mitä te olette tehneet.

78     Jeesus sanoi: “Moni on tuleva minun luokseni sinä päivänä ja sanova: ‘Herra, enkö ole tehnyt tätä ja tehnyt tuota?’ Hän on sanova: ‘Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’” Ymmärrättekö?

79     Mutta kun uhri on vastaanotettu tulella, ja se nousee ylös savuna, silloin te nousette uhrinne kanssa taivaallisiin ja te tulette sinetöidyiksi ulos kaikista maailman asioista. Sielumme ovat Hänen alttarillaan.

80     Mitä tulette tekemään sen jälkeen, kun te olette kuolleet? Te olette syntyneet uudestaan. Ensimmäinen syntymänne oli synnissä. Nyt olette syntyneet jossakin uudessa. Mikä se on? Elävä Sana. Aamen. Oi, kaikki on muuttunut, eikö olekin? Me olemme päässeet taistelun läpi, kun olemme nähneet, mitä on tullut tehdä. Mitä on tapahtunut? Te olette syntyneet uudeksi, elävässä Sanassa. Mitä se merkitsee? Sana alkaa elää teissä. Asiat alkavat näyttää teistä erilaisilta. Siinä, missä te aikaisemmin ette sitä nähneet, nyt te voitte sen nähdä. Kaikki on erilaista nyt. Se saa Kirjoitukset käymään yhteen, ne kaikki sopivat toisiinsa täydellisesti. Sitten tapahtuu jotakin muuta. Te kuolette omille ajatuksillenne, te olette nyt syntyneet, koska te olette pestyjä Sanan vedellä. Onko näin?

81     Mitä te teette vauvalle ensimmäiseksi, kun se on syntynyt? Te pesette sen. Onko näin? Ja niin pian kuin ihminen on kuollut itselleen ja on syntynyt Jumalasta, hänet pestään Sanan vedellä. Aamen. Jos Sana sanoo: “Jeesuksen nimessä”, te sanotte: “Jeesuksen nimessä.” Jos se sanoo: Teidän on uudestisynnyttävä”, te sanotte samoin. Mitä hyvänsä Jumala sanookin, te olette pestyjä Sanan vedellä. Aamen.

82     Nyt olette valmiita elämään. Te olette nyt valmiita alkamaan. Olette syntyneet uudestaan, syntyneet Jumalan perheeseen. Olette saaneet uuden Vanhemman. Teillä oli opettajanne, mutta nyt teillä on uusi Opettaja, Isänne. Te ette voi syntyä, ilman että teillä ei olisi isää. Jos olette syntyneet jonkin kirkon veljeydessä, siinä on kaikki, mitä teillä on. Jos olette syntyneet opinkappaleesta, se teillä on. Mutta jos olette syntyneet Jumalasta, syntyneet Hänen Sanastansa, silloin teillä on uusi Isä, Jumala, valmiina tekemään Sanansa tunnetuksi teille ja tuomaan Se ilmi teidän kauttanne. Oi, uusi Isä, ja tämä Isä on Jumala. Hän on valmiina ottamaan Sanansa, jonka Hän on jo puhunut ja panemaan sen teihin ja tekemään sen eläväksi teissä. Näettekö? Nvt, teitä tullaan kasvattamaan. Olette valmiita, valmiita saamaan lapsenkasvatuksen. Tämä on vaikeinta aikaa. Kun sinä ajattelet, että sinun tulisi tehdä näin, ja sitten Sana ympärileikkaa sinut ja osoittaa sinulle jotakin muuta. “Katsohan nyt, he uskovat, että …” Ei merkitse mitään se, mitä he uskovat. Näin Jumala sanoi. Sinun pitää olla Isäsi asioilla. Nyt olet syntymässä uudelleen. Nyt, kaikki on muuttumassa hyväksi, sinua oikaistaan, sinulla on uusi Isä.

83     No niin, jos olet syntynyt uudestaan, ja sinulla on uusi Isä, silloin sinulla on uusi luonne. Vanha luontosi on kuollut, ja sinulla on uusi luonne. Kerran olit menossa yhteen suuntaan ja nyt olet menossa toiseen. Kerran olit menossa alaspäin ja nyt olet menossa ylöspäin. Uusi mieli. Sinä et enää rakasta maailman asioita, sinun mielesi on Jumalassa. Et välitä siitä, mitä ihmiset sanovat, he nauravat sinua ja kutsuvat sinua “vanhanaikaiseksi”, tai jotain muuta sellaista. Sinä et välitä siitä, koska olet syntynyt ylhäältä, ja sinä kaipaat niitä, jotka ovat ylhäällä. Jumala ei häpeä sinua, ja sinä et häpeä Häntä. Oikein. Olen kirjoittanut tänne: Hebrealaiskirjeen 11. luku. Lukekaa se, niin huomaatte, mitä ihmiset silloin tekivät. He vaelsivat lampaannahoissa, erämaassa, kuljeksivat ja kaikkea muuta, ja kuitenkaan maailma ei ollut heidän arvoisensa. Näettekö? Lukekaa se, se on tekevä teille hyvää. Tulette huomaamaan, mitä tapahtuu ihmisille, kun heidän luonteensa on muuttunut.

84     No niin, minkälainen luonne sinulla sitten on, veli Branham? Hänen luonteensa. Jos minulla olisi isäni luonne, silloin tekisin niitä asioita, joita isäni teki. Mutta nyt kun olen uudestisyntynyt… Riippuu siitä, kuka minun isäni on. Jos olet syntynyt kirkkoon, sinun isäsi on kirkko, ja voit kutsua häntä “isäksi”, jos tahdot. Voit kutsua häntä miksi haluat, koska hän on sinun isäsi. Mutta jos Isäsi on Jumala, ja olet syntynyt Jumalan perheeseen, sinä etsit niitä asioita, jotka kuuluvat Jumalalle. Näin on, sillä sinä olet Jumalan lapsi. Sinun luon­teesi on Jumalan luonne. Sitten saatat kuulla jonkun sanovan: “Meidän kirkkomme uskoo, että ihmeiden päivät ovat ohitse.” Kuinka voisit koskaan uskoa, että ihmeiden päivät ovat ohitse, kun Jumalan oma luonne on sinussa? Kun Hän itse on yliluonnollinen, Hänen luonteensa on yliluonnollinen, Hänen tapansa ovat yliluonnolliset, Hänen koko olemuksensa on yliluonnollinen. Kuinka sinä voisit sitten olla mitään muuta kuin yliluonnollinen. Sinun uusi syntymäsi on ihme. Sinun elämäsi on ihme. Jopa luonteesi on ihme. Kuinka nyt on mahdollista sinulle katsoa taaksepäin ja sanoa: “Nuo asiat ovat kuolleita, ja tämä Raamattu on oikein.” Ymmärrättekö? Olette uusi olento, uusi luomus. Varmasti.

85     [Tyhjä kohta nauhassa – toim.] Ja kun lapset syntyivät, ne olivat kaikki kananpoikia, yhtä lukuun ottamatta. Hän oli kotka. Hän oli kummallinen pikku kaveri. Hän oli kerta kaikkiaan erilainen, hän oli syntynyt erilaiseksi. Elämä tuossa munassa oli erilainen, joten siitä tuli erilainen lintu. Varmasti hän näytti kummalliselta. Toiset ajattelivat hänen toimivan kummallisesti, mutta hän toimi ainoastaan luontonsa mukaisesti eikä voinut tehdä mitään muuta, sillä hän oli kotka. Hänellä oli kotkan luonne, joten hän ei voinut olla muuta kuin kotka. Ja heidän kaltaisiaan on paljon noissa kirkkokunnissa. He ovat todellisuudessa kotkia, eikä näytä oikealta, kun näemme heidän kieriskelevän mudassa ja maailmallisissa asioissa. Näettekö, Isän asioiden hoitaminen on mennä ja noutaa heidät ulos.

86     Eräänä päivänä äitikotka lensi siitä yli. Luuletteko, että tuo kanaemo olisi voinut pitää häntä maassa yhtään pidempään? Ei ole yhtään väliä sillä, kuinka paljon se kotkotti ja sanoi: “Tulehan tänne kulta, olen löytänyt täältä jotakin. Tule.” Oi ei. Hän kaipasi niihin asioihin, jotka ovat ylhäältä, ja hän meni kohtaamaan sitä. Kirkkokunnat eivät olleet enää häntä varten. Kirkkokunnat eivät voi kutsua häntä pois Siitä.

87     Ja ihmistä, joka on syntynyt Jumalasta, ei enää voida saada takaisin sinne synnin lätäkköihin. Hän on kuollut ja syntynyt uudestaan. Hän on uusi luomus. Hänellä on kotkan luonne. Hänen on päästävä ylös taivaalle. Hänen on päästävä ylös, sinne missä hänen äitinsä on, hänen Vanhempansa.

88     Joku pappi saattaa sanoa: “Oi, tule ja liity meidän kirkkoomme, tuohan on vain fanaattisuutta.”

89     Nyt kun tämä pikku kotka seisoo siellä ja kuulee äitinsä huudon, se katsoo ympärilleen ja kysyy: “Missä se on?” Ehkä tuo äitikotka huusi jotakin tähän tapaan: “Jeesus Kristus sama eilen tänään ja iankaikkisesti.”

90     Ja kanaemo sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Cluck,cluck,cluck. Ihmeiden päivät ovat ohitse. Mitään sellaista ei ole. Sehän on fanaattisuutta!”

91     Kukaan ei kuitenkaan voi pidätellä häntä. Voin kuulla hänen sanovan: “Äiti, kuinka voin päästä sinne ylös?”

92     “Räpyttele vain siipiäsi, kulta. Siinä on kaikki, mitä sinun tulee tehdä. Sinä olet kotka. Ainoastaan kulje eteenpäin uskoen. “Miten se tulee tapahtumaan, Äiti?”

93     “Minä en tiedä. Vaella vain eteenpäin.” Tässä hän tulee. Hänen muutamat ensimmäiset räpytyksensä ja hän pääsee aidan päälle. Joka tapauksessa hän nyt on päässyt näin ylös. Äiti sanoo: “Jatka edelleen, minä otan sinut vastaan.” Tässä se on.

94     Uusi luonne, uusi olemus, uusi luomus, luonteesi on Isäsi luonne. Ja sinä uskot ja rakastat jokaista Hänen sanomaansa Sanaa. Jokaisen miehen sana, joka on vastoin tätä Sanaa, on valhe. Tämä on Jumalan Sana. Ymmärrättekö? Raamattu on oikeassa. Et välitä yhtään siitä, mitä kirkkokunnat sanovat, sinulle Raamattu kuitenkin on oikein, koska luonteesi on muuttunut. Jos nyt kirkko on sinun isäsi, sinä uskot kirkkoisääsi. Mutta jos Jumala on Isäsi, sinä uskot Jumalan Sanan. Jos kirkko on sinun isäsi, sinä uskot häntä, sillä sinulla on hänen luonteensa. Mutta kun Jumala on Isäsi, sinä uskot Jumalan Sanan. Jos se on kirkko, sinä uskot hänen sanansa ja uskot sen, mitä kirkko sanoo. Mutta jos olet syntynyt uudestaan, sinä uskot sen, mitä Jumala sanoo, sillä Jumala on sinun Isäsi eikä maailma eikä kirkolliset uskontunnustukset.

95     Mieleeni muistuu tarina ankasta, joka oli kanapihalla kananpoikien kanssa. Niiden kananpoikien mielestä tuo ankka näytti hassunkuriselta. Tiedättehän, miten sillä on erimuotoinen ruumis ja pitkä nokka. Mutta tuo ruumiinmuoto ja nokka, niillä on tarkoituksensa. Ja tällaiselta kristittykin joskus näyttää, hieman fanaattiselta, mutta silläkin on tarkoituksensa. Ymmärrättekö? Tuo ankka näytti hassunkuriselta sen juostessa ympäriinsä noiden pieninokkaisten kananpoikien kanssa, jotka tekivät siellä kaikenlaista eivätkä olleet lainkaan tuon ankan kaltaisia. Se oli aina hiukan syrjään vetäytynyt, tiedättehän, se ei edes puhunut heidän tavallaan, sen kieli oli erilainen. Ne eivät voineet ymmärtää toisiaan.

96     Näin on uudestisyntyneen kristitynkin laita. Hän on syntynyt erilaisesta munasta, siinä kaikki. Näettekö? Uskon, että tuolla kirkkokunnissa on monia aitoja ankkoja, mutta heillä on johtajanaan kana. Näin on asia, ja siellä olevat ankat eivät saa sieltä sitä oikeata. Se kuulostaa karkealta. En tarkoita sitä sellaiseksi, vaan yritän tuoda esiin erään asian.

97     Eräänä päivänä emäntä päästi koko tuon lauman ulos takapihalta. Siellä takana virtasi pieni joki. Tuo ankka seurasi muiden mukana ja ihmetteli, mitä se kaikki oli. Hän ei edes pitänyt siitä ruuasta, mitä ne söivät, se ei näyttänyt hänestä oikealta. Nuo vanhat asiat, joita ne tekivät, eivät näyttäneet oikeilta. Sitten hetken kuluttua hän tunsi kummallista hajua. “Tämähän tuoksuu juuri oikealta. Mistä tämä tulee?” Oi, tuo pieni taivaallinen henkäys. Saarnaaja saattaa sanoa jotakin virkistävää, jotakin, joka vetoaa sisimpääsi, ja tunnet, kuinka Sana ankkuroi itsensä sinne, hmm, taivallinen auringonpaiste. Hän ajatteli: “Jotenkin toinen henkäys tuota ilmaa sopii luonnolleni.” Hän hengitti sitä uudelleen. “Sen täytyy olla jossakin. Ette voi sanoa, etteikö niin olisi. Se on jossakin. Siellä on jotakin, johon tunnen kuuluvani.” Ei tällaiseen uskontunnustukseen. Näettekö? Te tiedätte, mitä minä tarkoitan. Hän haistoi vettä ja hänellä oli ankan luonne, ja ankka ja vesi sopivat yhteen. Tällä tavoin uskovainen ja Jumala kuuluvat yhteen. Välittömästi hän veti uudelleen syvään henkeään. Se muuttui voimakkaammaksi. Ja hetkisen kuluttua alkoi tuulla. (Kuten väkevä Tuulispää, tiedättehän.) Se toi hänen sieraimiinsa veden hajua. Hän ei voinut kestää yhtään enempää. Alas mäkeä se juoksi heiluen ja huojuen ja äännellen: “Honk-honk, honk-honk. honk-honk.” Tuo nokka korkealla ilmassa, tiedättehän, se haistoi vettä!

98     Tuo vanha kanaemo sanoi: “Sinä fanaatikko, tule takaisin tänne.” Sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta, hän oli haistanut vettä. Hän oli matkallaan veden luo.

99     “On lähde täytetty Verellä, otettu Immanuelin suonista, jonne syntiset upotetaan, ja he menettävät kaikki syyllisyyden tahransa.” Todellinen kristitty ei halua olla missään tekemisissä maailman kanssa. He eivät halua elää täällä sattumanvaraisesti ja ihmetellä, missä he ovat, kuten tänään metodisti, huomenna baptisti tai presbyteeri tai helluntailainen jne. Oi, veli, miten onnetonta! Oikea kristitty haluaa Hengen virkistystä, Jumalan virkistystä elämäänsä, jotakin, joka tekee hänestä uuden luomuksen. Ja niin pian kuin hän tietää missä se on, ei ole mitään, joka voisi pidättää häntä tulemasta sen luo. Hän lähtee liikkeelle, koska hän on alusta alkaen ankka. Kyllä. Ei mitään uskontunnustuksia, ei, ei, ei, ei.

100Ja jos te vielä rakastatte maailman asioita, teitä on petetty. Teidän uhrianne ei ole vielä vastaanotettu, luonteenne ei ole muuttunut. Tiedättekö nyt, mitä merkitsee olla uudestisyntynyt? Näettekö, teidän luonteenne on muuttunut, teistä tulee uusi luomus. Teidän on ensin kuoltava ja sitten synnyttävä uudestaan. Tiedän, että minun olisi aika lopettaa, mutta antakaa minulle muu­tamia minuutteja, jotta voin mennä nopeasti lävitse nämä tekstit. Näettekö, jos te vielä rakastatte maailmaa ja väitätte olevanne uudesti syntyneitä, ei ole väliä sillä, mitä olette tehneet… Te olette voineet itkeä, olette voineet tuntea kylmänväreitä. Se on hyvä, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Kristityt itkevät, ja heillä on kylmänväreitä. Ja te sanotte: “Veli Branham, puhuin juuri kielillä…” Se saattaa olla hienoa, ja se saattaa olla aivan oikein.

101Näen tuolla pikku naisen, joka tuli luokseni jokin aika sitten unensa tähden, ja minä sain siihen selityksen. Kuitenkin on jollain tavalla vaikeaa mennä kertomaan helluntailaissaarnaajan vaimolle, ettei hänellä ollut Pyhää Henkeä (uhuh), mutta hänellä ei ollut Sitä. Mutta sitten hän vastaanotti Sen. Näettekö?

102Kyllä se on erilaista. Näettekö, se ei ole kielillä puhumista eikä Hengessä tanssimista. Nuo asiat eivät ole todiste Siitä. Sitä on kuolema ja syntymä ja muuttunut luonne ja muuttunut olemus. Vanhat asiat ovat kuolleet, kaikki asiat ovat uusia. Maailma on poissa, ja Jumala on tullut tilalle. Jumala on sinulle Elämä, ja maailma on sinulle kuollut. Nyt te sen näette. Hyvä on.

103Nyt kuunnelkaa. Minun on nyt vähän leikattava tässä, tiedättehän, saadakseni poistetuksi tieltä joitakin juuria. Naisissa ja miehissä, jotka eivät halua seurata Jumalan Sanaa ja Hänen opetustaan sen jälkeen, kun he väittävät syntyneensä uudestaan, heissä on jotakin väärää.

Tulen nyt hetken ajan puhumaan naisille. Jos nainen, joka tietää, että Jumalan Sana tuomitsee käherretyt hiukset ja shortsien pitämisen, pitkät housut ja moraalittoman pukeutumisen, eikä hänellä kuitenkaan ole tarpeeksi säädyllisyyttä antaa hiuksiensa kasvaa ja pukeutua vaatteisiin, jotka soveltuvat kristitylle, hän on tullut petetyksi. En välitä siitä, mitä kokemuksia sinulla on ollut, olet saattanut puhua kielillä, niin kuin olisi kaadettu herneitä kuivan lehmännahan päälle, ja olet saattanut tanssia Hengessä, niin että koko rakennus on huojunut. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se osoittaa, että sinussa on vielä maailman rakkautta. Jumala tuomitsee nuo asiat. Hän sanoi: “Naisella tulee olla pitkät hiukset, ja että luonto itse opettaa, että miehellä tulee olla lyhyet hiukset, koska Jumala on miehen pää, ja mies on naisen pää.” Jos nainen leikkaa hiuksensa, hän häpäisee päänsä, joka on hänen miehensä. Jos mies antaa hiustensa kasvaa, hän häpäisee päänsä, joka on Kristus. Ymmärrättekö?

104“Kaunistakoon teidän naisenne itsensä pukeutuen siveästi”, hienon naisen tavalla. Ja sitten, ilman pienintäkään säädyllisyyttä, että tekisitte niin, te sanotte: “Kunnia Jumalalle; Hallelujaa! Minä olen puhunut kielillä. Hallelujaa! Kunnia Jumalalle.” Se osoittaa, että se on väärä henki. Jos sillä on Sanan luonne, se ottaa aina vastaan Sanan. Ja Sana on liha, ja Sana oli Jumala, ja Sana on Jumala. Kun Sana on sinussa, saa se aikaan sen, että sinusta tulee Jumalan poika tai tytär, Hänen jälkeläisensä, joka uskoo Hänen Sanansa.

105“Minä en usko tuohon kasteeseen Herran Jeesuksen nimessä. Hallelujaa? En välitä siitä, kuinka paljon yrität selittää sitä, minä uskon paimentani.” Jatka vain edelleen, se on sinun isäsi. Mutta jos Jumala on sinun Isäsi, tulee Jumalan Sana oikaisemaan sinut.

106Saarnaaja… “Moni on tuleva minun luokseni tuona päivänä ja sanova: “Herra, enkö ole ajanut ulos riivaajia Sinun Nimessäsi?’ Nämä ovat saarnaajia. “Enkö minä ole tehnyt monia voimallisia tekoja?” Kentällä olevia evankelistoja. “Menkää pois minun luotani, te, jotka teette laittomuutta.” Aviottomia lapsia. Totisesti.

107Jos olet syntynyt Jumalasta, sinut on pesty Sanan vedellä, erotettu maailman asioista, ja sinä uskot Jumalaan. Sinä olet kuollut. Sinä olet kuollut omille ajatuksillesi ja omille aatteillesi, olet kuollut kaikelle muulle paitsi Jumalan Sanalle. Ja Se elää sinussa tuoden ilmi itsensä sinussa, todistaen, että se on Jumalan Sana. Sinä sanot; “Olen kuollut maailmalle, olen kuollut maailmalle, veli Branham.” Ja kiellät Jumalan Sanan??

108Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Nyt olemme tulossa siihen mitä “uudestisyntynyt” merkitsee. Ymmärrättekö?

109Olet äkkipikainen, itsekäs ja riidanhaluinen. Joku sanoo jotakin sinusta, ja olet heti valmis antamaan takaisin, ja sitten syntynyt Jumalan Hengestä? Ei. Jumalan Henki ei toimi näin. Ei. Jumalan Henki on nöyrä, sävyisä, suloinen, kärsivällinen. Tämä on Jumala, rakastava, ystävällinen, ja anteeksiantavainen, tämä on Jumalan Henki. Oi, kyllä.

110Mutta he pitäytyvät kirkkokuntiinsa ja kielilläpuhumiseen ja profetoimiseen ja tekevät kaikenlaisia tekoja. Jeesus sanoi, että he tulisivat tekemään niin. “Heissä on jumalisuuden ulkokuori.” He pitäytyvät kirkkokuntaansa, koska se on heidän isänsä. He ovat syntyneet kirkkokunnallisesta isästä. Mutta jos olet syntynyt Jumalasta, Tämä on sinun Isäsi, Hän on Sana, Sana. Ei ole väliä sillä, minkälaisia kokemuksia sinulla on, olet vielä Saatanan lapsi siihen asti, kunnes kuolet maailmalle ja tulet eläväksi Kristuksessa. Kuulkaahan, nopeasti nyt.

111Sielu, olkoon se hyvä tai paha, kuolema ei muuta sitä. Minulla on paljon raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne tästä asiasta, josta haluan nyt puhua, millainen on sielu. Millainen on sielu? Se on sinä. Sinä olet sielu. Se on tuo osa sinun sisälläsi. Missä kunnossa tuo sielu on kuollessasi, määrää sen, mitä tietä se tulee menemään. Se menee määränpäähänsä. Kuolemasi jälkeen et voi auttaa sitä, vaikka kuinka yrittäisit. Tuon sielun on muututtava täällä, uudestisynnyttävä.

Saatatte kysyä: “Entä mitä Pyhästä Hengestä, veli Branham?

112Pyhä Henki kastaa sinut Ruumiiseen palvelusta varten, mutta sinä uskot Iankaikkiseksi Elämäksi. “Joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Ymmärrättekö? Ja sitten teidät kastetaan Pyhällä Hengellä Ruumiiseen, lahjojen ilmi tulemiseksi ja niin edelleen, mutta te uskotte Iankaikkiseksi Elämäksi. Hän, joka uskoo, hänellä on Iankaikkinen Elämä. Ja sinä uskot, merkitsee se sitä, että olet kuollut ja syntynyt uudelleen, luotu, uusi luomus. Hyvä on.

113Sielu, nyt muistakaa, hyvä tai paha, kuolema ei saa aikaan enää minkäänlaista muutosta siinä. Se ainoastaan tuo sen määränpäähänsä. Ymmärrättekö sen? Ja jos sinulla vielä on siinä maailma ja maailman rakkaus, se on kuoleva sinun kanssasi, koska maailman täytyy kuolla. Jumala on tuominnut maailman ja sen järjestelmät. Jumala on tuominnut sen, ja sen on kuoltava. Ja jos maailma on sinussa, sinä kuolet sen kanssa. En voi nähdä, kuinka se voisi olla enää selvempää. Ymmärrättekö? Ja jos se on hyvä, syntynyt Jumalasta, sen täytyy mennä Jumalan tykö. Jos se on maailmasta, se on häviävä maailman kanssa. Jos se on Jumalasta, se on elävä Jumalan kanssa, koulutettu tai kouluttamaton. Koulutettu tai lukutaidoton, jos maailma on vielä siinä, sen on kuoltava.

114Jos maailma on sinun sielussasi, ja sinun halusi ovat maailmasta, tulet hävitetyksi sen mukana. Onko tämä nyt selvää? Pitäisi olla. Ollessanne osa kuolleesta maailmasta sen kuollessa, te tulette kuolemaan sen mukana. Mutta jos olet syntynyt uudestaan, olet elävä Kristuksen kanssa, ja sinun halusi ovat ylhäällä oleviin asioihin eikä niihin, mitkä ovat maailmasta. Jos olet syntynyt Jumalan Hengestä, tulet osaksi Jumalaa ja olet iankaikkinen Hänen kanssaan. Kuolemalla ei ole valtaa sinuun, kun olet uudestisyntynyt. Sinä olet iankaikkinen. Sinä olet muuttunut ajallisesta olennosta, iankaikkiseksi olennoksi. Olet muuttunut kuolemasta Elämään. Puhun iankaikkisesta elämästä. Iankaikkisesta kuolemasta, iankaikkiseen Elämään. Jos olet maailmasta, tulet kuolemaan sen kanssa. Raamattu sanoo 1. Joh. 2:15: “Jos rakastat maailmaa ja maailman asioita, on se sen tähden, koska Jumalan rakkaus ei ole sinussa.” Ette voi rakastaa maailmaa. Ja Jeesus sanoi: “Ette voi rakastaa Jumalaa ja mammonaa. Mammona on “maailma”. Ette voi rakastaa maailmaa ja Jumalaa samanaikaisesti. “Joka sanoo rakastavansa Minua, eikä pidä Minun Sanojani”, tämä on Raamatussa, “ hän on valehtelija, ja Totuus ei ole hänessä.” Tässä se on.

115Oi, Branham Rukoushuone, ja te kaikki hyvät ihmiset, tehkäämme inventaari! Nyt on uusivuosi. Aloittakaamme, tehkäämme jotakin. Kääntäkäämme pois kaikki maailman asiat. Jos siellä vielä on jotakin, pankaamme ne kaikki pois. Kyllä, hyvä on. Tämän päivän ihmiset… Minun on nyt kiirehdittävä.

116Tämän päivän ihmiset vastaanottavat kaikenlaisia henkiä. Heissä on kirkon henki ja jopa henkiä, jotka kutsuvat itseään “Jumalan hengeksi ja uudestisyntyneeksi”, ja sitten kieltävät, että Jumalan Sana on totta. Voisitteko kuvitella Jumalan Hengen kieltävän Hänen oman Sanansa? Kysyn teiltä roomalaiskatolisilta, voitteko todella sanoa, että olette syntyneet Jumalan Hengestä, kun otatte vastaan noita opinkappaleita, jotka ovat raamatunvastaisia, kiellätte Jumalan Sanan ja sanotte, että Jumalan Henki on teissä? Voisiko Henki, joka on kirjoittanut tämän Raamatun, kieltää Sen? Se merkitsisi sitä, että minä valehtelisin sitä vastaan. Sanoisiko Jumala jotakin ja sitten kääntyisi ympäri ja osoittaisi sen valheeksi? Kun Raamattu sanoo: “Jumalan on mahdotonta valehdella, koska Hän on koko Totuuden Lähde.”

117Te metodistit, baptistit, jotka olette kastetut titteleihin “Isä, Poika, Pyhä Henki”, te olette nyt tietoisia asiasta? Teillä on Raamattunne. Te, jotka liitytte kirkkoon kättä puristamalla? Te, jotka otatte suosituskirjeen toisesta toiseen ja väitätte uudestisyntyneenne Jumalan Hengestä? Kuinka voitte tehdä niin ja sitten katsoa Jumalan Sanaa kasvoihin ja kutsua itseänne uudestisyntyneeksi kristityiksi? Kun teidän pitäisi olla kuolleita kirkoille, kuolleita opinkappaleille ja kuolleita maailmalle. Te olette kuolleita kaikelle muulle paitsi Jumalalle, ja Jumala on Sana! Tässä sitä ollaan. Katsokaahan, he ottavat vastaan kaikenlaisia henkiä. Oi, heillä on kirkon henkiä ja kaikenlaisia muita henkiä. Kuunnelkaahan tarkoin nyt.

118Profeetat… Jumalan Sana tulee profeetoille. Raamattu sanoo niin. Nyt, ennen kuin lopetan, haluan tehdä vielä pari huomautusta. Herran Sana tulee profeetoille. Mikä tulee profeetoille? Kirkon Sana tulee profeetoille? [Seurakunta vastaa: “Ei.”] Uskontunnustus tuli profeetalle? [“Ei.”] Herran Sana! Mikä se oli? Profeetta paljasti Jumalan Sanan. Ymmärrättekö? Sellaisia ovat profeetat, todelliset profeetat. Meillä on myös valheprofeettoja, ja me tulemme puhumaan niistä hetken kuluttua. Mutta todellinen Sana tulee todelliselle profeetalle. Hänellä ei voi olla mitään muuta. No niin, uskontunnustus ja kirkkokunta, ne eivät tulleet profeetalle. Ei, vaan Herran Sana tuli profeetalle, ja hän paljasti Sen ihmisille. Todellisella profeetalla oli todellinen Sana.

119Kuinka voitte koetella todellisen profeetan? Kun hänellä on totinen Sana. Sitten, jos hänellä ei ole todellista Sanaa, hän on väärä profeetta, hänen on oltava. Jos se sanoo jotakin erilaista kuin tämä Sana, ja tämä Sana on Jumalan Sana, niin olkoon jokaisen profeetan sana valhe ja Jumalan Sana totinen. Jos siis se Sana, mikä tulee profeetalta, on Jumalan Sana, on hän todellinen profeetta, koska Sana tuli vain todellisille profeetoille. Meillä on aina ollut myös vääriä profeettoja. Todellinen profeetta, todellinen Sana. Väärä profeetta, väärä Sana: “Meidän uskontunnustuksemme, meidän kirkkokuntamme, liity tähän, sano tämä, usko tämä, tee tämä.”

120Mutta todellinen Sana tulee todelliselle profeetalle, ja hän puhuu teille todellisen Sanan. Seuratessanne todellista Sanaa te saatte todellisen kokemuksen Sanasta. Sana on tullut lihaksi teissä, ja teistä tulee Jumalan poikia. Ja Jumalan Sana säteilee suoraan Jumalasta teihin, koska olette Hänen luonteensa, Hänen Henkensä on teissä, ja teette Jumalan tekoja. Hallelujaa! Raamattu sanoo niin. Oi niin!

121Vääriltä profeetoilta tulee väärä Sana. Mitä he tekevät? Heillä on vääriä tunneaistimuksia. Väärät profeetat pitävät tarpeeksi todellista Sanaa ollakseen vääriä. Niin ei ennen ollut tapana, mutta Raamattu sanoo 2. Tim. 3:ssa näin. Väärällä profeetalla on juuri tarpeeksi todellista Sanaa, jotta se tekee siitä väärän, koska Raamattu sanoo heillä olevan “jumalisuuden ulkokuori”. Jotta heillä voisi olla jumalisuuden muoto, on siitä jonkin verran oltava Totuutta. “Jumalisuuden ulkokuori, mutta kieltävät sen voiman”. Minkä voiman? Joka saa sinut oikaisemaan itsesi, olemaan erilainen ja palvelemaan Jumalaa. Ei enää mitään tansseja ja maailman asioita. Raamattu tuomitsee hiustenne leikkaamisen, ja kuitenkin väärät profeetat sanovat: “Ei sillä ole mitään merkitystä.”

122Joku sanoi jokin aika sitten (luulen kertoneeni sen täällä aikaisemmin, en muista), hän sanoi: “Miksi ihmeessä et jätä noita naisia ja miehiä rauhaan?” Ja hän jatkoi: “Tiedäthän, että ihmiset uskovat, että sinä olet profeetta.”

Sanoin: “En ole.”

123“Mutta ihmiset uskovat, että sinä olet. Mikset opeta heille, kuinka he voisivat nähdä näkyjä, ja kuinka tehdä muita senkaltaisia Jumalan tekoja?”

124Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät tunne edes aakkosiaan.” Näettehän? Kuinka voin ottaa lapsen leikkikoulusta ja tehdä hänestä samana päivänä ylioppilaan? Kuinka voit tehdä sen, kun hän ei tiedä, mitä aakkoset merkitsevät? Tiedättekö, mitä aakkoset [ABC] tarkoittavat? Always Believe Christ. [Aina Usko Kristusta.] Näin se on. Älä usko kirkkoa äläkä heidän uskontunnustuksiaan ja oppejaan. Usko Kristusta! Miksi? “Tunteaksesi Hänet, sillä tuntea Hänet, on Elämä.” Onko tämä oikein? Ei tunteaksesi Hänen uskontunnustuksensa, ei, Hänellä ei ole uskontunnustuksia. Ei tuntea Hänen Sanaansa, sinun on tunnettava Hänet, tuntea Hänet Pelastajanasi uudessa syntymässä. Kuten Jeesus sanoi Nikodeemukselle: “Jos te ette usko, kun kerron teille maallisia asioita, kuinka te voisitte uskoa taivaallisia asioita?” Kuinka he tulisivat uskomaan hengellisiä asioita, jotka menevät Henkeen, ja näkyjen tuntemista ja näkemistä ja senkaltaisia asioita, kun he eivät edes usko maallisia asioita? He eivät voi uskoa edes käyttääkseen vaatteita oikein. Eivät voi uskoa lopettaakseen tupakoimistansa ja lopettaa valehtelemistansa ja äkkipikaisen luonteensa pois panemista ja kaiken muun sellaisen kuten himoitsemisen. Kuinka voitte opettaa ihmisille, kuinka mennä sisälle Henkeen, kun kaikki tuollaiset asiat vielä riippuvat heissä kiinni.

125Väärillä profeetoilla on vääriä sanoja, uskontunnustuksia, kirkkokuntia ja tunnekuohuja. “Oi, siunattu Jumala, ainoa asia, joka sinun on tehtävä… Haluatko pukeutua Elian viittaan? Kunnia Jumalalle! Ainoa asia, joka sinun on tehtävä, on tyhjentää mielesi ja lakata ajattelemasta yhtään mitään ja sanoa: “Oi, täytä minut, täytä minut, täytä minut.” Ja Saatana on varmasti tekevä sen. Ja sitten sinä panet luottamuksesi siihen. “Oi, oi, oi, se meni koko ruumiini ylitse, veli Branham. Minä tunsin sen. Oi, oi, oi. Kunnia Jumalalle, Hallelujaa. Hyppiä ylös ja alas, tuolla lailla. Oi, minä sain sen!” Ja sen jälkeen voit elää miten elät?

126“Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Ymmärrättekö? Näettekö, ei tunne-elämyksistä.

127“Oi veli, sinä haluat vastaanottaa Pyhän Hengen. Tule vain tänne alttarille ja sano: ‘Kunnia, kunnia, kunnia, kunnia, kunnia’, niin kauan että puhut kielillä” Uh-huh, ja sen jälkeen elät millaista elämää tahansa valehdellen ja varastaen? Sitten kun he puhuvat sinulle kasteesta Jeesuksen Kristuksen nimessä, sinä vastaat: “Tuo on fanaattisuutta. Minun kirkkoni opettaa eritavalla!” Ja sitten sinä vielä väität, että olet uudestisyntynyt? Ja Sanan vedellä pesty? Jossakin on jotakin väärin. Ymmärrättekö?

128Te tulette uskomaan jokaisen Sanan juuri niin kuin se on kirjoitettuna tänne. Ja Raamattu sanoo: “Se ole kenenkään yksityisesti tulkittavissa.” Jumala on selittänyt sen, ja Se merkitsee tätä. Hän… Sana, Hänen Sanansa tässä… Eikö Raamattu sanokin 2. Pietarin kirjeessä: “Raamattu ei ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.” Aivan varmasti! Se on kirjoitettu juuri niin kuin, mitä se merkitsee, ja se on oikein sellaisenaan. Kun jätätte sen juuri sellaiseksi kuin se on kirjoitettukin, on se tuottava samoja tuloksia nyt.

129Väärät opettajat saavat aikaan vääriä syntymiä. Todelliset profeetat tuovat esiin Sanan, syntymisen Sanasta, Kristuksesta. Väärät profeetat saavat aikaan väärän syntymän, syntymisen kirkosta, syntymisen uskontunnustuksesta tai kirkkokunnasta. Ja tässä te olette, helluntailaisveljeni, väärä tunnekokemus, ja sitten te sanotte hänen saaneen Pyhän Hengen, koska hän puhuu kielillä. Olen nähnyt paholaisten puhuvan kielillä. Kynä pantiin maahan, ja se kirjoitti tuntemattomalla kielellä. Sellainen ei merkitse yhtään mitään. Näettekö, sen on oltava elämä, sillä heidän hedelmistään te tulette tuntemaan heidät. “Uskotko sinä kielillä puhumiseen, veli Branham?” Kyllä. “Uskotko huutamiseen?” Kyllä. Koska olen kristitty, uskon sen. Minä uskon Jumalan Sanan. Mutta jos elämänne ei todista siitä…

130Kulkea mahtavana: “Kunnia Jumalalle, Hallelujaa”, ja sitten te sanotte minulle, että se on Kristus? Kristus oli nöyrä, alhainen ja ystävällinen. Mennessänne kaupunkiin on sinun pukeuduttava aivan tyylinmukaisesti, tiedättehän, kaiken on oltava juuri oikein, ei ryppyäkään puvussa. Ja sinun on saatava paras kohtelu, tai kieltäydyt tulemasta ollenkaan, ja sinulle on taattava määrätty summa rahaa pitääksesi kokouksen. Oi, oi, oi, oi, oi, ja mitä vielä! Kaikkien kirkkokuntien on taputettava sinua olkapäälle. Siellä ei ollut ketään taputtamassa Häntä olkapäälle, sillä Hän oli Sana. Tämä on totta.

131Väärät pitävät tarpeeksi Totuutta, jotta se saa aikaan heille jumalisuuden ulkokuoren. Kuulkaahan nyt, sillä haluan sanoa jotakin, jonka haluan teidän kuulevan. Tuon kaltaiset väärät hedelmöittymiset, tehän tiedätte, millainen väärä hedelmöittyminen on, johtavat miljoonia ihmisiä väärään syntymään. Väärät opettajat johtavat ihmiset uskomaan tunnekuohuihin: “Koska tunsit noita nytkähdyksiä, olet saanut Sen. Oi, koska tuo kummallinen tunne kulki lävitsesi, näit valoja edessäsi ja tulit sokeaksi ja horjahtelit. Silloin Eliaan viitta pantiin yllesi. Se on totta. Sinä olet saanut Sen. Oi, ja nyt tiedät, mikä sinä olet. Sinä olet ilmi tuotu Jumalan poika.” Mistä löydät itsesi? Lyötynä, näin on. “Kunnia Jumalalle, minulla oli eräänä iltana uni!” Oi, kyllä, uh-huh. Näettekö? “Oi, minä näin tätä ja tuota.” Niinkö? “Etkö sinä usko uniin?” Kyllä, tietenkin minä uskon. Mutta jos tuo uni ei vahvista Jumalan Sanaa, se on väärä. Tämä tässä on totuus, pysykää Tässä. Kyllä. He johtavat miljoonia väärään syntymään. Ajatelkaahan sitä!

132Minulla on lehtileikkele, jonka aioin tuoda mukanani. Siinä tuo koko kreikkalaisortodoksisen kirkkokunnan isä keskusteli Paavi Johannes 22:n kanssa ja sanoi: “Voi olla, ettemme me näe sitä oman sukupolvemme aikana, mutta suuri veljeskunta on muodostumassa, kun protestantit ja katolilaiset ovat liittymässä yhteen.”

133Ajattelin: “Kunnia Jumalalle!” Joku leikkasi sen lehdestä, kirjoitti sen minulle. Uskoisin sen olleen veli Norman. Ja hän sanoi: “Veli Branham, on myöhäisempää, kuin mitä me ajattelemme.” Katsokaa tänä päivänä puolustusministeriämme ja presidenttiämme. Tämä kansakunta on katolilaisten hallinnassa. Kuulkaahan!

134Te sanotte: “No niin, hehän ovat kristittyjä.” Kristittynä oleminen merkitsee Kristuksen kaltaisena olemista, omata Hänen Henkensä. Onko tämä oikein? Tämä saattaa kuulostaa karkealta, mutta haluan sanoa sen. Jos nimität sikaa lampaaksi, voisiko se tehdä siitä lampaan? Jos sanot: “Possu, olen väsynyt näkemään sinut possuna. Minä haluan karitsan, joten ota sinut sikalasta ja harjaan sinut ja pesen hampaasi ja kampaan sinun hiuksesi ja teen sinusta pikku karitsan. Sidon kaulaasi vaaleanpunaisen silkkinauhan, ja tulet olemaan possun asemesta pikku karitsa.” Kutsut sitä sanoen: “Karitsani, karitsani, karitsa”, se silti vastaa: “Oink, oink.” Päästä se vapaaksi sikalaan, ja se tulee syömään kaiken, mitä siellä on saatavissa. Oikein! Ei ole kysymys sitä, että pirskottelet häntä, eikä sitä, että kastat hänet vedessä. On kysymys kuolemisesta ja syntymisestä. Kyllä vaan. Sanot: “Minä en syötä sinulle mitään muuta kuin apilaa, syötän sinulle lampaan ruokaa.” Vaikka syötäisit häntä kuinka paljon apilalla, hän on kuitenkin sika. Siinä kaikki, Eikö olekin näin? Tietenkin se on niin, hän on sika, koska hänellä on sian luonne.

135Jos rakastat maailmaa ja maailman asioita, sinä olet vielä sika. Näin on. Tarvitaan Jumalan voima muuttamaan sinun sielusi. Kuole sikana, pane sikamaiset tapasi alttarille, pane itsesi sille ja anna Jumalan tuomion tulen tulla ja kuluttaa sinut sikana ja synnyttää sinut karitsaksi. Sen jälkeen et voi enää syödä sian ruokaa, sinun ruuansulatuksesi ei kykenisi sulattamaan sitä. Porsaan nimittäminen karitsaksi ei koskaan voisi tehdä siitä karitsaa.

136Ja sitten he kutsuvat henkilöä kristityksi jonkin uskontunnustuksen tai tunne-elämyksen perusteella! Sanotte: “Kunnia Jumalalle, veli Branham, tanssin Hengessä koko viime yön. Puhuin kielillä, veli Branham, oi miten ihanaa!” Puhun nyt helluntailaisille. “Minä tanssin Hengessä. Oi, minulla oli tunne-elämyksiä, ja kaikkea muuta sellaista. Mutta nyt minä sanon sinulle suoraan: älä yritä puhua minulle tuosta Jeesus nimeen kastamisesta.” Hyvä on, porsas, sinä olet vielä sika, siinä kaikki.

137“Minun lampaani kuulevat Minun Sanani!” Minä sanon: “Veljeni, voitteko löytää minulle yhtään paikkaa Raamatusta, missä heitä koskaan kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?”

138“Minä en välitä tuon kaltaisista asioista, hallelujaa, minä en halua tuota vanhaa ‘Jeesus Yksin’ asiaa.” Kuka on puhunut mitään Jeesus Yksin -opista? Minä puhun Raamatusta. “Jeesus Yksin” on joukko opinkappaleita ja ryhmä kirkkokuntia. Ette voi kutsua niitä toinen toistaan paremmaksi.

139Mutta minä puhun nyt täysiverisistä, aidoista, sata prosenttisista kristityistä, jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Hengestä, ja Taivaalliset kastepisarat näkyvät heidän elämässään. Tämä on se ilo, josta minä puhun. Jos olet metodisti ja sinulla on se, niin aamen! Kaikki mitä sinä voit tehdä, kun sinulle osoitetaan Sana, on seurata sitä, niin kuin ankka, kun se mennee veteen. Ymmärrättekö?

140Tämän päivän ihmiset haluavat oikopolkuja. He luulevat saavansa kaiken yhdessä hetkessä. “Kunnia Jumalalle!” Mitä se on? Mitä he tekevät? He ovat kuten jotkut näistä kavereista, joita voisin nimetä, mutta en halua tehdä sitä, koska tämä nauhoitetaan. Mutta he ovat tänä iltana jossakin yökerholla hakaten kitaraansa ja huomenaamulla he ovat jossakin kirkossa hakaten tuota samaa kitaraa. Saastaa! Raamattu sanoo Jesajan 28. luvussa: “Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta. Ja niin kuin koira palajaa oksennukselleen, ja sika mutakuoppaansa, samoin he tekevät.” Miksi? He ovat vielä koiria ja sikoja! Ja se saa heidät palaamaan mutakuoppaansa ja oksennukselleen. He eivät ole syntyneet uudestaan. Jos he olisivat syntyneet uudestaan, he olisivat uusia luomuksia.

141Tiedättekö mitä, ei ole yhtään väliä sillä, kuinka paljon te maalaatte vanhaa korppia tehdäksenne siitä valkoisen tai harmaan kyyhkysen, se on ja pysyy sisältäpäin korppina. Näettekö? Hän on yhä tuo sama haiseva vanhan raadonsyöjä, joka syö kuolleita maailman asioita. Näin on. Mutta, tiedättekö mitä, kyyhkysen ei edes tarvitse kylpeä. Oi, hallelujaa! Kyyhkysen ruumiissa on öl­jyä, joka tulee hänen höyhentensä lävitse, ja se pitää hänet puhtaana kaiken aikaa, koska se tulee sisältäpäin ulos. Oi! Miksi? Korppi sanoo: “Niin on minunkin laitani! Minä panin vähän pyhää vettä niiden päälle, veli, ja se sai sen aikaan.” Ei, ei voi olla niin, sillä sen täytyy tulla sisältä päin ulos eikä päinvastoin. Se on syntymä. “Kiitos Jumalalle, minä käyn kirkossa aivan kuten sinäkin. Hallelujaa, minun kirkkoni on yhtä hyvä kuin sinunkin. Hallelujaa, me olemme…” Hyvä on, sinä raadonsyöjä. Näettekö sen olevan tällä tavalla? Mutta kyyhkysen voitelu tulee sisältä päin. Kyyhkysellä on eräs määrätty rauhanen, jollaista millään muulla linnulla ei ole. Ja hän voitelee ulkopuolensa, hän pitää itsensä puhtaana kaiken aikaa. Hänen ei tarvitse puhdistaa itseään, koska sisäpuolella on jotakin, joka pitää hänet puhtaana. Oi, sisar Way, hallelujaa! Jokin sisä­puolella pitää hänet puhtaana.

142Te sanotte: “No niin, liityin kirkkoon viime viikolla. Haluaisin todella mielelläni ottaa tuon ryypyn sinun kanssasi, mutta, huh… Umm, tuo sikari tuoksuu niin hyvälle! Oi, sisar, tiedän näyttäväni vanhanaikaiselta, kun minun nyt on annettava hiusteni kaavaa. Eikö olekin kauheata? Sinä muistat ne pienet nätit puvut, joita minulla oli tapana käyttää, jotka saivat miehet viheltämään. Minun on nyt luovuttava niistä. Tiedäthän, liityin kirkkoon viime viikolla.” Sinä kurja hylkiö, kaikki maailman pyhä vesi ei voisi puhdistaa sinua.

143Mutta, veli, kun sinun sisäpuolellasi on jotakin, joka pesee sinua kaiken aikaa, sinä vain seisot paikallasi, ja Se suorittaa pesun.

144Sinun ei tarvitse sanoa lampaalle: “Koetahan nyt tuottaa.” Tämä on vikana helluntailaisilla tänään. Tämä on vikana koko kristikunnalla. He yrittävät tuottaa jotakin. Lammasta ei tarvitse pyytää tuottamaan villaa, hän kantaa villaa. Sinä kannat Hengen hedelmiä. Sinä et sano: “Nyt, minun on tultava vakavamman näköiseksi, minun on tehtävä tätä ja minulla on oltava tunnekuohuja, minun on tanssittava Hengessä, ja sitten olen saanut Sen.” Ei, ei. Uh-huh. Ainoastaan synny uudestaan, niin kaikki tuo tulee tapahtumaan itsestään. Sinun ei tarvitse sanoa: “Pitäisikö minun opiskella koko yö? Pitäisikö minun tehdä tätä tai tuota? Pitäisikö minun liittyä tuohon tai lausua tämä uskontunnustus tai suorittaa näitä katumusharjoituksia?” Ei koskaan, ainoastaan kuole, siinä kaikki. Ymmärrättekö? Syntykää uudestaan, niin se tulee sisäpuolelta ja saa aikaan muutoksen ulkopuolella. Näettekö? Pieni veden pirskottelu, tai peseminen vedessä, on sama kuin muuttaisi sian lampaaksi, te ette voi tehdä niin. Mutta jos hän sisäpuolelta on karitsa, silloin hän ei enää voi olla sika. Näettekö? Nämä ovat karkeasti sanot­tuja, mutta kun minulla ei ole koulusivistystä, niin teen sen omalla tavallani.

145Te tiedätte… Ajattelin lukiessani Johannes Kastajan elämästä, hänen kutsuessaan heitä: “Te kyykäärmeitten sukukunta!” Miksi näin? Hänet oli kasvatettu erämaassa. Näettekö, hän tiesi, millaisia he olivat. Te lyötte jalkaanne maahan, ja ne piiloutuvat. “Te kyykäärmeitten sukukunta.” Myös: “Jo on kirves pantu puun juurelle.” Puu, kyykäärmeet, kirveet, hän puhui siitä, minkä hän tunsi. Tämä on se tapa, jolla te opitte Jumalan, sen perusteella, mitä te tunnette. Te näette sian ja karitsan eron. Ei ole mitään väliä sillä, kuinka kauan te pesette sikaa, hän pysyy sikana. Hänen täytyy uudestisyntyä ennen kuin hän voi olla karitsa.

146Oikopolut! Tänä iltana he ovat täällä tekemässä tällaista ja, oi, huomenna he haluavat saarnata. Helluntailaisetkin antavat heidän tehdä niin. Kyllä. He haluavat oikotien Taivaaseen. “Hallelujaa, kaikki, mitä minun on tehtävä, on se, että menen polvilleni ja olen ajattelematta yhtään mitään ja sanon: Hallelujaa, hallelujaa, minä olen saanut Elian viitan. Huomenna menen ja ajan ulos riivaajia. Hallelujaa, hallelujaa, olen saanut Sen! Kunnia Jumalalle, nyt minä lähden.’” He haluavat oikotien taivaaseen ottamalla niin paljon maailmaa kuin he voivat ottaa. Sinä et voi ottaa siitä yhtään mitään. Ei ole oikoteitä. Sinun on tultava Golgatan tietä. Sinä tulet vaskialttarin kautta. Sinä tulet vaskikäärmeen tavalla. Sinä kuolet! Sinä todella kuolet. Oi, Jumala, miksi en saa sanotuksi sitä oikein? Te kuolette. Te kirjaimellisesti kuolette itsellenne. Te kuolette maailman asioille ja synnytte uudeksi. Aamen. Ei maailmaa, maailman asiat ovat kuolleet. Ei ole olemassa oikotietä, ymmärrättekö? He haluavat kaiken nopeasti eivätkä halua kasvaa. Me kasvamme Herrassa. Vaaditaan kasvamista ja kokemusta.

147Nyt he kertovat ihmisille tuolla Länsirannikolla: “Oi, meillä on kaste kuolemattomuuteen. Sillä hetkellä kun kastamme sinut vedessä, sinä muutut jälleen nuoreksi mieheksi tai naiseksi. Kyllä. Te jatkatte…” Heillä on Elian viitat ja heillä on ilmi tuodut Jumalan pojat. “Kyllä, veli, Jumalalla on ilmi tuotuja poikiaan juuri nyt, tuoden julki, kerro heille tästä. Tänään olet syntinen, huomenna sinä olet Jumalan ilmi tuotu poika.” Mieletöntä! Missä Sanassa sanotaan niin? Vauvat eivät synny miehinä, he syntyvät vauvoina ja kasvavat mieheksi.

148Sallikaa minun nyt lukea teille jotakin ja kuunnelkaa, mitä minä luen Efesolaiskirjeen neljännestä luvusta, alkaen 12. jakeesta:

Pyhien täydellistämistä varten, palvelustyötä varten, Kristuksen ruumiin rakentamista varten:

kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemiseen, täydelliseen Kristuksen täyteyden kasvun mittaan.

ettemme tästedes enää olisi lapsia, joita heitellään sinne tänne, viedään jokaisen opin­tuulen mukana,… (Kuulkaa, ja millaisella opilla?) ihmisten silmänkääntötemppujen ja ovelan viekkauden mukana, joilla he väijyvät pettääkseen;

vaan puhumalla totuutta rakkaudessa, (Ja, mitä?) vaan puhumalla totuutta (Hän on Totuus) rakkaudessa… (Kuulkaa! Kuunteletteko te? Sanokaa: “Aamen.”) [Seurakakunta sanoo: “Aamen.”] voisimme kasvaa häneen… (Mitä? Huomennako? Ei, kasvaa Häneen) …kasvaa – Häneen kaikissa asioissa, Häneen, joka on pää, Kristukseen. (Me kasvamme Häneen!)

149Muistan ensimmäisen saarnani, jonka saarnasin. Ajattelin suoriutuneeni siitä oikein hyvin, kun kaikki vanhat naiset siellä itkivät hieman, tiedättehän, ja he sanoivat: “Oi, mikä ihmeellinen poika.”

150Lopetettuani tuo vanha pastori, tohtori Davis, entinen lakimies, sanoi minulle: “Haluan puhua sinulle. Tulehan käymään kotonani.”

151Sanoin: “Hyvä on.” Seuraavana päivänä menin sinne, tiedättehän, vähän näin rinta pystyssä. Kysyin: “Mitä pidit siitä, tohtori Davis?”

Hän sanoi: “Mädintä mitä olen koskaan kuullut!”

Kysyin: “Mitä?”

Hän sanoi: “Huonoin, mitä olen koskaan kuullut.”

“Oi”, minä sanoin, “veli Davis, jokainenhan itki.”

Hän sanoi: “Kyllä, he itkevät hautajaisissa ja syntyessään ja kaikessa muussa”, sitten hän jatkoi, “Sinulla on vikana se, Billy, että sinä et lainannut puheessasi yhtään kohtaa Jumalan Sanasta. Sinä vain kerroit jostakin äidistä, joka oli mennyt rajan ylitse, tai jotakin sellaista, ja sait kaikki itkemään.” Hän sanoi: “Et sinä synny uudestaan tuon kaltaisista asioista eikä maallisista tunteista, sinä synnyt Sanasta.”

152Oi, hän todella sai minusta ilmat pihalle, ja olen iloinen, että hän teki sen. Ymmärrättekö?

153Ei se ole mitään ylös ja alas hyppimistä ja huutamista. Sana on Se, joka tekee eläväksi. Sana elävöittää, eivät kokemukset. Sana!

154Hän sanoi: “Muistan ensimmäisen oikeusjutun, jossa olin mukana, Billy, tein sen koulutukseni mukaan, jonka olin saanut. Sanoin: ‘Katsokaa tätä naisraukkaa, katsokaa, miltä hän näyttää, ja kuinka hänen miehensä on kohdellut häntä huonosti.’ “Sitten otin nenäliinani ja itkin hieman, näyttelin samalla tavoin kuin muillakin lakimiehillä on tapana.” “Ajattelin, että tunteiden osoittamisesta olisi hyötyä.” Sanoin: “Kunnianarvoisa tuomari, miksi te ette antaisi hänelle avioeroa. Katsokaa häntä! Hän on sanonut, että hänen miehensä on hakannut häntä kaikkialle pitkin selkää. Sitä ei voinut edes nähdä hänen alusvaatteittensa alta. Sanoin: “Häntä on hakattu selkään, ja miksi nyt et antaisi hänelle…” Vanha tuomari ainoastaan istui siellä ja katseli.

155Välittömästi vanha asianajaja, joka istui vastapäätä, oli noussut ylös ja sanoi: “Herra tuomari, kuinka paljon kauemmin tämä oikeus kuuntelee tällaista mielettömyyttä?”

156On niin paljon kaikenlaista turhaa vouhotusta. Liian monet ihmiset tekevät tällä tavoin. Liian paljon turhaa vouhotusta, ilman että sille löytyisi mitään tukea Sanasta. Kasvakaa! “Oi, hän tanssi Hengessä viime yönä, veli Branham. Kaikki on hyvin hänen kohdallaan.” Ehei, se ei minusta tee sitä oikeaa. Ei varmastikaan. Täytyy kasvaa, tulla koetelluksi, kasvaa Häneen, tulla karaistuksi.

157Luin hiljattain historiasta. Otanko liian paljon aikaanne? Luin kirkkohistoriaa. Uskon Sisar Arnoldin tuolla perällä sanoneen “aamen”. Kun eräänä päivänä puhuin kirkkohistoriasta, jota hän oli lukenut. Kerran Pyhän Martinin päivinä oli eräässä luostarissa poika, joka sanoi: “Herra on tehnyt minusta Vanhan Testamentin profeetan. Ymmärrättekö? Olen yksi vanhoista profeetoista.” No niin, en muista juuri nyt tuon piispan nimeä siellä, mutta hänet oli koulutettu Martinin alaisuudessa. Se ei kuulostanut oikealta, joten he jättivät hänet yksikseen. Välittömästi hän profetoi ja sanoi: “Tänään Jumala tulee alas ja antaa minulle valkoisen viitan istuakseni teidän keskuudessanne, ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Vanhan Testamentin profeetta.” Sitten tuona yönä kello 12 se todella tapahtui. Kuultiin ääniä ja ihmisten liikehdintää, ja poika sai viittansa, ja he sanoivat sen olleen niin valkoinen kuin vain olla voi. Hän tuli ulos huoneestaan ja sanoi: “Enkö minä sanonut teille?” Hän sanoi: “Nyt te kaikki otatte määräyksiä minulta. Minä olen Vanhan Testamentin profeetta.”

158Mutta se ei tuntunut oikealta tuosta vanhasta piispasta. Se ei ollut Sanan mukaista. Profeettoja ei tehdä, he ovat ennalta määrättyjä. Ja profeetta ei alkuunkaan toimisi tuolla lailla! Hedelmä todisti, ettei se voinut olla. Näettekö? Näettekö, kuinka hedelmät osoittivat, ettei se ollut profeetta. Joten hän sanoi: “Lopun yötä me tulemme paastoamaan ja rukoilemaan ja laulamaan virsiä.” Päivä tai pari kului. Sitten tuo vanha piispa rukoili ja sanoi: “Herra, tuo poika!” He eivät olleet koskaan nähneet mitään tuon vaatteen kaltaista. Kirjailijoita tuli katsomaan sitä, eivätkä he olleet milloinkaan nähneet mitään sen kaltaista. Siinä sitä oltiin. Lopulta heillä kuitenkin oli tiedossaan mies, joka oli profeetta, se oli Martin. He sanoivat: “Hyvä on, sinun on tehtävä yksi asia todistaaksesi meille itsesi. Raamatun mukaan sinä olet väärässä. Mitähän jos mentäisiin Martinin luo. Sinä seisoisit hänen edessään ja kertoisit hänelle siitä?” Ymmärrättekö? Hän vastasi: “Minua on kielletty seisomasta Martinin edessä.”

159Hän, jolla on hyvää kultaa, ei pelkää antaa sitä koeteltavaksi (Uh-huh, näin on.), hän, jolla on Totuus. Tästä syystä minä annan haasteen kenelle hyvänsä, että hän tulisi ja todistaisi, että kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä on väärin. Näyttäkää minulle tämä syntymänne, joka teillä on, oletteko kuolleet, ja jos teissä vielä on maailmaa, te olette vielä maailmassa. Näyttäkää minulle nämä asiat. Ei ole mitään murehdittavaa, pankaa se testauskoneeseen. Tämä tässä on Testauskone. Ymmärrättekö? Ymmärrättekö? Näin on oikein.

160Joten he sanoivat hänelle: “Sinä tulet kaikesta huolimatta mukaamme.” Jotkut veljistä tarttuivat häntä käsivarsista, ja viitta katosi. Näettekö? Tämän päivän helluntailaiset olisivat varmasti nielaisseet sen. Oi niin, se näytti niin todelliselta, mutta se ei ollut Sanan mukaista.

161Kerran Saatana ilmestyi Martinille kultainen kruunu päässään siinä olevien tähtien kimallellessa kauniisti, suurikokoinen miellyttävän näköinen mies siististi kammattuna ja laitettuna, pukeutuneena kauniiseen viittaan ja jaloissaan kultaiset kengät. Tuli Martinin luo ja sanoi: “Martin, tunnetko minua?”

162No niin, voi olla, että ihmiset, jotka eivät näe näkyjä, eivät ymmärrä sitä, näettekö, kuinka asiat saattavat tulla luoksenne erilaisten henkien mukana, ja kuinka petollisia ne ovat. Näettehän, että Raamattu sanoo niiden voivan eksyttää jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Valitut ovat niitä, jotka ovat ennalta määrättyjä ja syntyneet tuota tarkoitusta varten. Ymmärrättekö tämän?

163Hän tuli nyt tämän valitun luo ja sanoi: “Martin, tunnetko minua? Minä olen Kristus”, ja hän jatkoi, “Etkö tunne minua?” Martin alkoi empiä. Se näytti niin kummalliselta. Hän empi hetken, ja Saatana sanoi uudestaan: “Etkö tunne minua?” Hän sanoi sen kolme tai neljä kertaa: “Minä olen Kristus, etkö tunne minua?”

164Martin sanoi: Saatana, minä tunnen sinut. Minun Herrani ei ole vielä kruunattu, mutta Hänen pyhänsä tulevat kruunaamaan Hänet.” Se osoittaa, kuinka Sana on oikeassa.

165Tämä on syy, miksi Rooman kirkolla on niin paljon opinkappaleita, Sanan vastaisten pahojen henkien tullessa sisälle, ja jotka saavat heidät kieltämään Sanan ja panemaan tilalle opinkappaleita, jotka vievät heidät pois Raamatusta. Pysykää Sanan kanssa! Se on tänä päivänä Elämänlanka. On nouseva kaikenlaisia henkiä, jotka pettävät melkein kaikki. Raamattu sanoo niin: “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, samoin tekevät nämä miehet, joilla on kelvoton mieli Totuutta kohtaan”, he tekevät ihmeitä ja kaikenlaisia merkkejä. Mutta pysykää tämän Sanan kanssa. Herran Sana tuli profeetoille, ja he toivat Sen esille, ja me uskomme profeettoja.

166Huomatkaa, mitä hän sanoi: “Minä tunnen sinut, saatana. Minun Herrani ei ole tuollainen iso mies. Minun Herrallani oli pois mennessään karkea vanha viitta ja naulanjäljet käsissään. Hän oli kruunaamaton, ja hänellä oli verta hiuksissaan. Ja kun hän tulee takaisin, Hän on näyttävä samanlaiselta, sillä Raamattu sanoo Hänen tulevan samalla tavalla kuin Hän meni pois.” Ja niin se kaikki häipyi pois. Oi niin.

167Kuinka hän tuleekaan, ja saa kaiken näyttämään niin kauniilta. “Oi, he ovat puhuneet kielillä. He ovat parhaita näkemiäsi ihmisiä.” Älkää uskoko sellaista. Olkaa varovaisia.

168Toivon ettei Sana pitkästytä teitä. Kristityiksi syntyneet kasvavat Kristuksen kuvaksi eläessään. He ovat syntyneet uudestaan, ja heidän elämänsä alkaa ottaa muotoa, kuten tapahtuu pienen lapsen kohdalla. Se alkaa muotoutumaan ja kasvamaan. Ja sitten, ennen kuin te huomaattekaan, he ovat täydessä miehuudessa. Aamen. Tällaista se on. Päivästä päivään ja vuodesta vuoteen he pysyvät samana. Tulkaamme takaisin Sanaan: “Jos te pysytte Minussa…”

169He sanovat: “Olen syntynyt uudestaan, hallelujaa, olen liittynyt heihin. Olen liittynyt tähän. Liittynyt. En oikein tiedä, viime vuonna uskoin Jeesuksen Nimeen. Nyt olen eronnut siitä ja uskon tähän. Uskoin ennen, että on oltava pyhä, mutta nyt kun se-ja-se sanoo…” Vaeltajia, kaikkien opintuulten heiteltäviä. Näettekö?

170Mutta olkaa Hengestä syntyneitä ja kasvakaa Kristuksen kuviksi. Sinä ymmärrät tämän, veli Dauch? Kasvaa Kristuksen kuvaksi. Olet sitä koko elämäsi ajan. Samoin kuin, jos olet syntynyt profeetaksi, sinä pysyt profeettana. Jos olet syntynyt kristityksi, sinä pysyt kristittynä. “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä!” Tämä Raamattu kasvattaa teidät Kristuksen kuvaksi. Ei kuten jokin nuori asianajaja, joka huutaa ja itkee ja puhuu sitä ja tätä ja saa aikaan paljon tunnekuohuja. Vaan on kasvettava Kristuksen kuvaksi vuosien tottumusten ja koettelemusten kautta, seistävä peräsimessä. Ei ole muuta tietä. “Kristuksella, kiinteällä Kalliolla, me seisomme. Kaikki muu on upottavaa hiekkaa.” Antaa kirkkokuntien opinkappaleiden tulla ja mennä, pidä minut nöyränä Herra. Pysy tiukasti Sanan kanssa ja kulje suoraan virran lävitse. Se on ohjaava meidät rantaan. Täyteen miehuuteen…

171Katsokaahan, te ette voi muuttua kuolemanne jälkeen. Katsokaa näitä ihmisiä, jotka tulevat sisälle, he saavat kaikenlaisia tunne-elämyksiä ja sellaisia. Sitten he menevät pois, ja huomenna heillä on jotakin muuta. Oletteko nähneet sellaista? Heitä on sadoittain, ymmärrättekö? Ja te näette sen tapahtuvan. Mitä jos nuo ihmiset kuolisivat sellaisessa tilassa? Kuolema ei muuta mitään.

172Oi kristityt, antakaa minun nyt lopettaa näillä Sanoilla. Kääntykäämme kaikessa vilpittömyydessä Hänen ja Hänen Sanansa puoleen. Tulkaa nöyrästi kristittyjen tavalla ja syntykää uudelleen Hänen Hengestään. Ja kun olette syntyneet uudestaan, teidän kantamanne hedelmät tulevat osoittamaan teidät kristityiksi. Ymmärrätkö tämän, Sisar Peckinpaugh? Sinun kantamasi hedelmät tekevät sinusta kristityn. “Heidän hedelmistään te heidät tunnette.” Se on todiste. Sinä et ehkä tunne aakkosiasi, mutta kuitenkin voit olla todellinen kristitty nainen. Voit olla maailman vihaama, (Näin on oltavakin, jos se on jotakin, mitä olet tehnyt), mutta jos olet vihattu Hänen tähtensä, se on eri asia.

173Saattaa olla, ettet ole teologi. Katsokaahan tuota sokeana syntynyttä miestä, jonka Jeesus paransi. Hän oli syntynyt sokeana, eikä hänellä ollut edes silmämunia. Ja Jeesus teki hänet terveeksi. Sitten farisealaiset kyselivät tältä mieheltä, joka oli tullut näkeväksi: “Kuka Hän oli?” Eivätkä he voineet kieltää, että jotakin oli tapahtunut. No niin, tuo mies ei ollut teologi. Hän ei voinut väitellä, kuten jotkut saarnaajat tekevät, pienistä teknisistä asioista. Hän ei kyennyt selittämään sitä heille. Hän ei tuntenut Raamattua. Hän ei tiennyt, kuinka Messiaan tuli syntyä, eikä minkälaisia tekoja Hän tulisi tekemään. Tuo mies ei tiennyt sitä, eikä hän ollut teologi. Mutta mitä hän teki? Kun he sanoivat hänelle: “Anna kunnia Jumalalle, me olemme teologeja ja tiedämme, että Hän on syntinen.”

174No niin, tuo mies ei voinut kieltää heidän sanojaan, mutta mitä hän sanoi heille? Hän sanoi heille tähän tapaan: “Jos hän on syntinen ja kuitenkin Hän tekee tällaista, niin mikä on vikana teissä kavereissa? Mikä teissä kaikissa on vikana?” Näettekö? Hän sanoi: “Onko Hän syntinen vai ei, sitä minä en tiedä. En voi sanoa sitä. Mutta tämän asian minä tiedän, että minä, joka kerran olin sokea, nyt näen.” Mitä hän oli tekemässä? Hän toi esiin todisteen. Näin on, hänellä oli millä puolustautua. Jotakin oli tapahtunut hänelle. Hänen olemuksensa oli muutettu pimeästä valoksi ja sokeasta näkeväksi.

175Ja mies, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, jolla kerran oli jumalisuuden ulkokuori, joka kielsi Sanan ja Sen Voiman; jolla oli tapana sanoa: “Ihmeiden päivät ovat ohi”, kun hän on uudestisyntynyt, ja vaikkei hän olisikaan mikään oppinut, joka kykenisi selittämään Sanan, hän kuitenkin uskoo Sen.

176Jospa te värilliset veljeni ja sisareni täällä antaisitte minulle anteeksi sanoessani tämän. He kertoivat erään pienen tarinan eräästä värillisestä veljestä tuolla Etelävaltiossa, joka ei osannut edes lukea nimeään, mutta kuitenkin hänellä oli aina Raamattu mukanaan. He sanoivat hänelle: “Mose, miksi sinulla on tuo Raamattu mukanasi?”

Hän vastasi: “Koska se on Jumalan Sana.”

He kysyivät: “Uskotko sinä Siihen?”

177Hän vastasi: “Kyllä, herra, minä varmasti uskon sen. Uskon sen kannesta kanteen ja uskon kannen myöskin, koska siinä lukee Pyhä Raamattu.”

178He kysyivät: “Kuinka sinä voit tietää, että se on Pyhä Raamattu?”

179Hän sanoi: “Minä vain uskon Sen. Siinä kaikki.” Siinä oli kaikki, mitä hänellä oli. Hän yksinkertaisesti uskoi Sen. Hän ei tiennyt miksi, mutta hän uskoi Sen.

180He kysyivät häneltä: “Mose, Oletko valmis tekemään kaiken, mitä Raamattu käskee tehdä?”

“Kyllä herra.” hän sanoi, “jos Raamattu sanoo niin, minä teen niin.” Näin se on.

181He sanoivat: “Hyvä on, Mose, mitä jos Herra käskisi sinun hypätä tuon kiviaidan lävitse, tekisitkö sinä sen, ja voisitko sinä hypätä kiviaidan lävitse?”

182Hän kysyi: “Käskeekö Raamattu Mosen hypätä kiviaidan läpi?” Näettekö?

183He sanoivat: “Mutta mitä sitten, jos Jumala puhuisi sinulle ja käskisi sinun hypätä kiviaidan lävitse?” Hän vastasi: “Jos se olisi Jumala, ja Hän käskisi minun hypätä, minä hyppäisin.”

184Kysyivät häneltä: “Kuinka voisit päästä tuon aidan lävitse, kun siinä ei ole reikää?”

185Vastasi: “Jos se olisi Jumala, Hänellä olisi reikä valmiina siellä Mosea varten.” Ja niin olisi. Kyllä!

186Uskallatteko ottaa Jumalan Sanan, seisoa sen kanssa ja sanoa, että Se on niin. Katsokaahan tätä pientä hermostunutta naisraukkaa tässä. Hän ajattelee kuolevansa, ja kaikki muukin on vialla hänen kohdallaan, näettekö. Sinä et kuole. Kysyt: “Kuinka voin tehdä sen, veli Branham?” Ainoastaan ota kiinni Hänen Sanastansa ja seiso tuolla Sanalla, niin näet, mitä tapahtuu. Sano paholaiselle, että hän on valehtelija. Sinä olet noin kuusikymmentäseitsemänvuotias ja sinulla on ollut vaihdevuodet kaikki nämä vuosina. Jätä se taaksesi, se on paholainen. Ota Jumalan Sana ja sano: “Hänen haavansa ovat parantaneet minut”, ja katso, mitä on tapahtuva. Silloin lakkaat ajattelemasta, että sinulla on sydänkohtauksia ja muuta sellaista. Ei sinulla ole sydänkohtauksia eikä mitään muutakaan. Se on valhe. Ei sinulla ole sellaisia. Ainoastaan usko Jumalan Sana. Siinä kaikki.

187Kun olet uudestisyntynyt, Jumala todistaa sen sinulle. Jumala vahvistaa sen tuomalla esiin oman luonteensa. Kuinka? Heidän hedelmistään. Tällä lailla. Hän vahvistaa omat palvelijansa. Näin on. Kaikki Hänen palvelijansa on vahvistettu samalla tavalla kuin Hän vahvistaa luonnon. Kuinka tiedät, että tuo on persikkapuu? Koska siinä kasvaa persikoita. Kuinka tiedät tuon olevan omenapuun? Koska siinä kasvaa omenia. Kuinka sinä tiedät, että hän on kristitty? Hänessä on kristityn merkki. Hän elää kristityn elämää. Kuinka tiedät, että hän on opettaja? Sana tulee häneltä. Kuinka tiedän hänen olevan profeetan? Sana tulee hänen kauttaan ja antaa todistuksen vahvistaen sen. Se todistaa itse itsensä. Kuinka se tapahtuu. Kun kuolemme ja tulemme uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa, se antaa meille kutsumuksemme, ja me pysymme siinä. Hengen hedelmät seuraavat meitä, kun olemme Hänen palvelijoitaan. Kun olemme uudestisyntyneet, Kristuksen Elämän hedelmät seuraavat meitä. Näin on. Kuinka tiedät, että se on persikkapuu? Siinä on persikoita. Kuinka tiedät, että hän on kristitty? Hän toimii kuin kristitty, hän vaeltaa kuin kristitty, hän puhuu kuin kristitty, hän elää kuin kristitty synnin yläpuolella, voitokkaasti. Mitä hän tekee, sanooko hän: “Katsokaa, mitä minä olen tehnyt”? Kristus ei tehnyt niin. Hän antoi kaiken kunnian Isälleen. Näin oli, ja tästä tiedät sen. Heidän hedelmistään te heidät tunnette.

188“Totisesti, totisesti, Minä sanon teille, ellei ihminen synny uudestaan, hän ei voi edes ymmärtää Jumalan Valtakuntaa.”

189Joten, ei minun uuden vuoden puheeni täällä, puoli yksi tai kaksikymmentä vaille yksi, minun ohjeeni teille kristityille, jotka rakastatte Jumalaa. Kun tulette Jumalan tuomion vaskialttarille ja haluatte syntyä uudestaan, todella asettakaa itsenne sille. Älkää odottako nousevanne enää siitä, vaan odottakaa kuolevanne. Se on oleva sinun loppusi. Siinä kaikki. Jos et tunne voivasi tehdä sitä tällä tavalla, on parempi, ettet yritäkään, sillä se ei tule onnistumaan. Syvässä vilpittömyydessä, nyt minä lopetan, kun minulla on vielä kymmenen sivua näitä raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne. Mutta pankaa te itsenne Jumalan vaskisen tuomion alttarille ja olkaa aivan yhtä kuolleita maailmalle kuin Kristus oli. Ymmärrättekö? Tulkaa aivan yhtä kuolleiksi, kuin tuo Eedenin Puutarhassa tuomittu käärme oli, jota tuo eloton vaskinen käärme esitti. Siinä ei ollut ollenkaan elämää. Kaikki elämä oli lähtenyt siitä. Kristuksessa ei ollut elämää, kun he ottivat Hänet alas ristiltä ja hautasivat Hänet. Hän oli kuollut. Ja sitten Hän nousi ylös meidän vanhurskauttamiseksemme. Ja me olemme kuolleet oman Karitsamme kanssa alttarilla ja nousseet ylös Hänen vanhurskaudessaan. Kuinka me tiedämme sen? Koska Hänen Elämänsä, joka nosti Hänet tuosta kuolleesta tilasta, on sama Elämä, joka nostaa meidät maailmallisesta kuolleesta tilastamme uusiksi luomuksiksi Kristuksessa Jeesuksessa. Sitten me tulemme Pyhällä Hengellä sinetöidyiksi Jumalan Valtakuntaan lunastuksemme päivään asti.

190“Totisesti, totisesti, Minä sanon sinulle: ellei ihminen synny uudestaan, hän ei voi ymmärtää Jumalan Valtakuntaa.” Älä yritä ymmärtää Sitä. Et voi koskaan tehdä sitä. Jeesus sanoi, ettet voisi. Ainoastaan ota Se vastaan. Ota Se vastaan Hänen Sanansa pohjalta.

191Älkää nyt menkö eteenpäin sokeina ja sanoko: “Oi Herra, anna minulle tunnekuohu”, tai, “Herra, minä sanon sinulle.” Ei, älkää tehkö niin. Sanokaa vain: “Herra, tapa minut ja ota maailma ulos minusta. Minussa on vielä maailman rakkautta.” En tarkoita luomakuntaa, auringonlaskua ja kaikkia muita kauniita asioita, se ei ole se, mistä minä puhun. Minä ajattelen himoa, saastaa ja maailmallista järjestelmää, kaikkia näitä maailmallisia asioita. Ne vain automaattisesti kuolevat pois, eikä niillä enää ole otetta sinuun. Ne haisevat sinusta pahalle: “Älkää katselko, kuinka ihmiset elävät niissä!” Huuda sitä vastaan. Mitä enemmän näet sitä, sen pahemmaksi sinä tulet. Ette voi sovitella sen kanssa. Ei ole tilaa sovitteluille. Et voi panna itseäsi sinne, kun maailma on siellä. Olet kuollut noille asioille. Ja kuinka voit sinä, joka kerran olet kuollut maailmalle, uudelleen olla yhteydessä sen asioihin? Et voi tehdä sitä, joten älä tee sitä. Kuole maailman asioille.

192Herra siunatkoon teitä. Olkaa uudestisyntyneitä kristittyjä. Olkaa uudestisyntyneitä. Silloin teidän ei enää tarvitse sanoa: “Vaikein asia on”, kuten te naiset, “minun antaa hiusteni kasvaa.” Tai te miehet: ”Vaikein asia on minulle hillitä äkkipikaisuuttani.” “Pojat, minun on annettava vaimoni tietää. Tartun häneen ja ravistelen häntä ja sanon: ‘Tiedän olevani kristitty eikä minun pitäisi tehdä tätä, mutta sinä pidät nyt suusi kiinni ja istut alas.’” Uh- huh, älkää tehkö niin. Ymmärrättekö?

193Sinun tulisi laittaa käsivartesi hänen ympärilleen ja sanoa: “Kulta, tuo ei ole soveliasta kristitylle.” Tällä tavalla te haluatte sen tehdä, eikö niin? Te voitte tehdä niin. Näettekö? Ja kun joku mies lyö sinua poskelle, ei sinun tarvitse lyödä häntä linkkuveitsellä. Ymmärrättekö? Kun hän lyö sinua poskelle, sano: “Veli, mistä syystä sinä teit sen?” Näettekö? Näin se on. Tällaista on kristillisyys. Kun joku sanoo jotakin pahaa sinusta, niin sen sijaan, että antaisit sen vaikuttaa sinuun, livahda vain jonnekin ja sano: “Taivaallinen Isä, tuo mies on kuolevainen. Rukoilen, että Sinä ottaisit tuon hengen hänestä ulos. Älä anna hänen tehdä tuollaista. Rukoilen, että pelastat hänen elämänsä.”

194Älkää tehkö sitä sanoen: “Herra, minä tiedän, ettei minun pitäisi sanoa sitä.” No niin, voi olla, ettet sano sitä huulillasi, mutta tarkoitat sitä sydämessäsi. Ymmärrättekö? Sinun sydämesi ratkaisee sen. Näettekö? Kun olet uudestisyntynyt Jumalan Hengestä, sinä todellisuudessa rakastat jokaista. Kuitenkaan sinä et rakasta heidän tapojaan ja niitä asioita, joita he tekevät. Sinä et halua olla osallinen niihin. Varmastikaan et. Pysykää poissa maailman asioista ja pitäkää itsenne tahrattomina. Ainoa tapa, miten te voitte tehdä sen, on tehdä se kyyhkysen tavoin, niin että se tulee sisältäpäin ulos. Voitteko nähdä tämän? Hänen ei tarvitse huolehtia höyhenistään ja sanoa: “No niin, tänään minun on puhdistauduttava kaikesta tuosta”, ei mitään senkaltaista. Ei, hän saa öljynsä sisäpuolelta, koska hän on kyyhkynen, ja se pitää itsestään huolen puhtaudesta. Ymmärrättekö? Näin on oikein.

195Haluaisitko tehdä sen? Ettekö haluaisi ottaa Häntä vastaan tällä tavalla? Minä haluan suostutella teitä tekemään sen, tänä uuden vuoden aattona. Minä suosittelen sitä tälle pienelle rukoushuoneelle. Kuinka minä rakastankaan teitä, kuinka rakastankaan tätä pientä ihmisryhmää! Kuinka haluaisinkaan joskus kävellä tämän pienen rakennuksen lävitse ja ainoastaan katsella ym­pärilleni. Tiedättekö, mitä olen aina kaivannut nähdä? Seurakunnan niin täytettynä Hengellä, ettei synti voisi olla lähelläkään sitä. Niin pian kuin yksi jäsenistä tekisi jotakin väärin, Henki paljastaisi sen kaikkien edessä. Hän ei uskaltaisi tulla toisten yhteyteen, ennen kuin hän olisi tunnustanut sen ja sovittanut sen, sillä tultuaan kokoukseen hän tulisi paljastetuksi. Tässä te näette sen, eikö se olisikin ihanaa? Ja ensimmäinen asia, minkä te huomaisitte, kun joku epäpuhdas olisi keskuudessanne, olisi se, että Pyhä Henki puhuisi ja paljastaisi heidän sydäntensä salaisuudet, näettekö, kertoisi ne heille. Ja, jos se työskentelisi yhden kohdalla, se työskentelisi toisenkin kohdalla. Ymmärrättekö? Jokainen olisi yksimielisesti rukouksessa. Niin yhtenä, että olisi vain yksi henkilö, sillä me olemme kaikki tämän Ruumiin jäseniä. Kaikki ovat syntyneet uudestaan Jumalan Hengestä ja kaikki ovat täytettyjä samalla Hengellä, kastettuja samaan Ruumiiseen. Eikö se olisikin ihmeellistä? No niin, me voimme saada sen, Jumala on luvannut sen meille. Mutta ensin kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus Hänen kanssaan.

196Kumartakaamme nyt päämme rukoukseen. Täällä on myös muutamia nenäliinoja.

197Pyhä Jumala, me käsitämme Herra, miten pyhää on seistä tässä paikassa. Me käsitämme olevamme Jumalan Huoneessa. Me olemme Kristuksen Ruumiin yhteydessä, joka on Jumalan Huone. Ruumiin jäsenet ovat kokoontuneet yhteen. Yksi on tullut yhdeltä suunnalta ja toinen toiselta, kokoontuakseen yhteen. Ja tänä päivänä tämä pyhäkoulutuntimme on venynyt näin pitkäksi, mutta Isä, minä uskon, että Sinä säädit, että se olisi tällä lailla, jotta voisimme ymmärtää, mitä syntymä ja ylösnousemus merkitsevät, mitä merkitsee uudestisyntyä. Meidän on tehtävä nämä asiat järjestyksessä, ja voidaksemme syntyä uudestaan meidän on ensin kuoltava. Sinä et koskaan muuta Lakejasi. Luonnon laki on edelleen voimassa. Luonnon laki on, että siemenen on ensin kuoltava, jotta se voisi syntyä uudestaan. Ja me ymmärrämme, että myös meidän täytyy kuolla voidaksemme olla uudestisyntyneitä. Herra, minä rukoilen, että annat meille anteeksi, koska niin monet meistä ovat luottaneet joihinkin kokemuksiin, joita heillä on ollut ja he väittävät olevansa uudestisyntyneitä. Mutta heidän elämänsä hedelmät osoittavat, että he ovat kasvaneet väärässä puussa.

198Minun tarkoitukseni oli, Isä, kun veli Neville pyysi tänä aamuna minua tuomaan tämän Sanoman, tehdä se pyhäkoulu-oppitunnin tapaan. Ja sen vuoksi, Isä, olen tehnyt sen rakkaudella ja kaikesta sydämestäni, että ihmiset saisivat tietää, etteivät he voi levätä joidenkin pienten kokemusten varassa, joita heillä on ollut, vaan että he lepäisivät yksinomaan siinä, millaista heidän jokapäiväinen elämänsä on. Kuinka he elävät ollessaan seurakunnassa ja kuinka he elävät, kun suuret koettelemukset tulevat ulkoa päin? Pakenevatko he ristin luo, kun vaikeudet tulevat, vai vaeltavatko he omassa hengessään omien ajatustensa mukaan? Antavatko he takaisin, kun heitä pilkataan? Tästä on kysymys, Isä. Ja kun näemme, että meidän on täydellisesti mahdotonta pelastaa toinen toisiamme. Jumala on itse valmistanut Tien, kaikille riittävän Uhrin, ja Se on ainoa Tie, jonka kautta voimme tulla. Ei kirkkojen, ei uskontunnustusten, ei kirkkokuntien eikä tunne-elämysten tietä pitkin, vaan Kristuksen tietä pitkin. Kun ensimmäinen vanhurskas mies kuoli, hän kuoli alttarilla karitsansa kanssa. Tällä hetkellä on jokaisen vanhurskaan miehen kuoltava Jumalan vaskisella alttarilla karitsansa, Kristuksen Jeesuksen, kanssa. Siten olemme kuolleet yhdessä Hänen kanssaan ja nousseet uusina uuteen Elämään. Suo se, Herra, ettei se menisi täällä yhdenkään sydämen ohitse.

199Ajatelkaamme sitä tänään, Herra, kun palaamme tänne uudelleen puoli kahdeksan alkaaksemme kokoussarjamme tämäniltaisella saarnalla. Rukoilen, että tulisit siunaamaan jokaista palvelijaasi tänä iltana antamalla heille valtavat Sanomat, Herra. Suo se. Tulkoon sielumme ravi­tuiksi. Tulkoot nämä ihmiset, jotka ovat tulleet tänne niin kaukaa, ravituiksi Jumalan Voiman Evankeliumilla tänä uudenvuodenaattona, niin että he voisivat lähteä täältä onnellisina ja iloitsevina. Suo se, Herra. Anna heille hengellistä ruokaa tulevaa vuotta varten. Suo se.

200Anna anteeksi rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Ja Sinä Sanoit: “Jos te ette sydämestänne anna anteeksi kaikille heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän taivaallinen Isänne anna anteeksi teille.” Joten, Herra, me annamme anteeksi jokaiselle. Tänä aamuna me asetamme uskoen sielumme alttarille. Polta kaikki maailman elämä meistä pois, Herra. Nouskoon savu uhristamme, Herra, ja olkoon se makealta tuoksuva haju Sinun sieraimissasi. Suo se, Herra. Me emme laita sinne poltettavaksi karitsaa vaan itsemme tullaksemme poltetuiksi syntisinä ja syntyäksemme uudestaan karitsoina. Suo se. Herra.

201Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sairauden pahasta ja muusta sellaisesta. Paranna jokainen tässä rakennuksessa tänä aamuna. Jokainen sairas henkilö voi tulla parannetuksi tänään, Herra. Minä puhun nämä sanat Herran Jeesuksen nimessä, jotta kaikki vuo­ret, joita ihmisillä on edessään tänään, voisivat tulla otetuiksi pois. Olkoon se sairaus, himo tai intohimo, mikä tahansa, mikä on maailmasta, siirtyköön se pois tieltä, ja tulkoon Jumalan Sana sisälle, ja tulkoon se ilmi heidän elämässään. Vapauta meidät pahasta, sillä Sinun on Valtakunta, Herra, ja voima ja kunnia, iankaikkisesti. Aamen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Nyt puristakaa toinen toisenne käsiä.

Rakastan Häntä… (Kääntykää nyt ympäri ja sanokaa: “Tervehdys, veljeni, tervehdys!)
Koska Hän ensin rakasti minua Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla, (Jatkakaa vain soittamista.)

202Haluan kiittää teitä jokaista kaikesta ystävällisyydestänne tänä menneenä vuotena. Tämän iltainen Sanomani tulee alkamaan, jos Herra suo, puoli kahdeksan. Haluan kiittää Charlieta ja Nellietä ja Rodneytä ja hänen vaimoaan siitä, miten he kohtelivat minua kuin isäänsä tai veljeään, kun olin siellä metsästyskauden aikana. Ja kaikille teille ihmisille, jotka olette olleet niin ystävällisiä minulle, kiitos. Veli ja Sisar Dauch ja veli Wright ja myös veli Ben, ja kaikille teille ihmisille, veli Palmerille ja kaikille teille Georgiasta ja kaikkialta ympäristöstä. Kiitos teille.

203Asiasta toiseen, Margien isä, he soittivat eilen, että hän on sairaana. Ovatko Margie ja Rodney täällä? Eivät ole? Kuinka tuo vanha kaveri voi? [Veli seurakunnasta sanoo: “Hän on ehkä hiukan parempi.”] Pysähtykäämme hetkeksi rukoilemaan.

204Taivaallinen Isä, joitakin viikkoja sitten, kun istuin siellä maalaistalon verannalla Kentuckyssä. Tuo ikääntynyt vanha isä istui siellä vavisten haalareissaan ja haalistuneessa paidassaan. Tarttuessani häntä kädestä näin, että hän oli lähestymässä loppuaan. Pieni vanha äiti kutsui minut sisälle maistamaan pikkuleipiä. Herra, he tekivät sen kunnioittaakseen Sinun Sanaasi. Nyt hänessä on tuskin yhtään elämää jäljellä, hän on jättämässä meidät. Älä anna hänen kuolla syntisenä, Herra. Ehkä se on sinun palvelijoittesi vika, Herra. Tuo vanha mies raukka, joka ei tiedä muusta kuin pellon muokkaamisesta hankkiakseen elämisen lapsilleen. Mutta minä huomasin, että hänessä oli hyvä ja lempeä henki. Älä anna hänen kuolla syntisenä. Hänen tyttärensä on yksi meistä, Herra. Ja kuinka pieni vanha Margie, olkapäät särkien, palveli minua siellä ja valmisti vuoteeni voidakseni nukkua ja aamiaiseni aamulla. He kaikki, hän ja Nellie ja Charlie ja äiti Cox. Ja he sanoivat hänen itkeneen puhelimessa, että isä tekee lähtöä. Se on hänen isänsä.

205Isä, mene juuri nyt tuonne happitelttaan, äläkä koputa tuon teltan ovelle vaan hänen sydämensä ovelle. Ehkä joku meistä ei ole täyttänyt velvollisuuttaan mennäkseen hänen luokseen, Herra, hänen nuoruutensa päivinä, kun hänen mielensä oli vielä valpas, ehkä se on meidän vikamme, Herra, ettemme suostutelleet häntä. Anna meille anteeksi, Herra, ja ota hänet Sinun Valtakuntaasi. Suo se, Isä. Me annamme hänet nyt Sinulle. Ja jos se on sinun suunnitelmissasi, että vielä nostat hänet jalkeille, Herra, voi olla, että joku meistä vielä saa tilaisuuden puhua hänelle. Kuitenkin me anomme hänen sielunsa puolesta, Herra, sillä näyttää siltä, että se on lähtevä matkalleen hyvin pian sinne tuntemattomaan ilman luotsia, joka ohjaisi häntä sen sumun lävitse siellä toisella puolella. Hän on eksyvä tieltä, Herra. Tulkoon Luotsi, joka tänä aamuna tuntee tien hänen tykönsä, ja ankkuroikoon hänen pienen aluksensa tuon vanhan Siionin laivan rinnalle. Kun hän lähtee matkalleen, hän voi olla varma turvallisesta rantaan saapumisesta. Suo se, Isä. Me annamme hänet Sinulle nyt Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

206          Rakastan Häntä, rakastan Häntä (nostakaamme kätemme ylös)
                  Koska Hän ensin rakasti minua  
                 Ja osti pelastukseni
 Golgatan puulla.

Tänä iltana yritän olla vähän nopeampi Sanoman kanssa, kuin mitä olin tänä aamuna. Lähtekäämme nyt. Toivoisin voivani viedä teidät kaikki kotiini ja tarjota teille hyvän päivällisen. Tekisin sen varmasti, jos voisin. Mutta toivon Herran antavan teille todellista ruokaa, hengellisesti puhuen, hyvyydessään ja laupeudessaan ja näyttävän teille, kuinka kasvaa Hänen kuvansa kaltaiseksi, jota te rakastatte, joka on Pelastajanne, Jeesus Kristus. Nyt lähtiessämme rakennuksesta ja seisoessamme loppurukousta varten haluamme laulaa laulun: Jeesus nimi ota myötäs. Ja olkaakin varmat, että tottelette sitä ja teette niin. Tulemme ilmoittamaan teille jotakin, kun olemme ensin laulaneet tämän laulumme. Hyvä on.

Jeesus Nimi ota myötäs
murheen ja surun lapsi
Ilon ja lohdutuksen se on antava sinulle.
Ota se kaikkialle, minne menet.
Rakas nimi (Rakas nimi), oi, kuinka ihana.
Toivo maan ja…
Toivo maan ja… (Herra Jeesus, paranna nämä ihmiset…?…) (Kuinka suloinen)
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Jeesus nimi ota myötäs
Kilpenä kaikkia ansoja vastaan
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Jeesus nimi ota myötäs
Kilpenä kaikkia ansoja vastaan (Kuuntele nyt miten?)
Kun kiusaukset ympärillesi kerääntyvät (Mitä sinä teet?)
Vain hengitä tuota Nimeä rukouksessa.
Rakas nimi, oi, kuinka ihana!
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Rakas nimi (Rakas Nimi), oi, kuinka ihana!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

207     Nyt muistakaa, minä uskon, että Jeesus sanoi tästä ensimmäisestä opistaan jokaiselle luodulle: “Ellei ihminen synny vedestä” (ja se on Sana, Sanan vedellä pesten) “ja Hengestä” (mikä on Pyhä Henki vahvistaen Sanan) “hän ei voi nähdä Taivaan Valtakuntaa.” Uskotteko sen? Näettekö? “Vedestä”, Sanan vedellä pesten. Sana ja Totuus. Hän on Totuus. “Vesi ja Henki”, Henki tulee Sanan kanssa vahvistaen Sanan, tehden Jumalan eläväksi meissä. Ymmärrättekö? Ennen kuin se on tapahtunut, me emme voi ymmärtää Taivaan Valtakuntaa. Ja sitten kun alkaa tapahtua, niin että me näemme Sanan itsessämme, me olemme syntyneet Sanasta ja Hengestä, joka tuo ilmi itsensä siten, että se ei koskaan johda meitä pois Sanasta. Henki johtaa minut Sanaan, ja Sana elää minussa tuoden Jumalan ilmi elämässänne, muutoin te ette voi koskaan ymmärtää Jumalan Valtakuntaa ettekä päästä siihen sisälle. Jumala siunatkoon teitä. Veli Neville.

61-1217 KRISTILLISYYS VASTAAN PAKANUUS (Christianity Versus Idolatry), Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1961

61-1217 KRISTILLISYYS VASTAAN PAKANUUS
(Christianity Versus Idolatry)
Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1961

1       Tämä on sinun. Tämä pikku asia äidille. Anna se… Ja sinä saat sen korjattuna ja sitten tämä pikku…?…

Kiitos sinulle, veli Neville, Herra siunatkoon sinua. Hyvää huomenta, ystävät. On etuoikeus olla jälleen Tabernaakkelissa tänä aamuna ja tuntea olo pirteäksi ja hyväksi. Toissa päivänä en voinut edes puhua. Minulla oli tuo pieni virus, tiedättehän, joka menee kurkkuun ja tekee käheäksi, ja jota nyt on liikkeellä. Mutta Herra auttoi minua ja vapautti minut tuosta tilasta, niin että voin puhua teille tänä aamuna.

2       Ja me olemme iloisia tästä hienosta Tabernaakkelista, joka on täynnä, ja ihmisiä seisoo. Minä vain toivon, että meillä olisi antaa istuimia noille ihmisille, jotka seisovat. Olisimme onnellisia, jos meillä olisi niitä, mutta minä uskon, että kaikki ovat jo käytössä. Minä tiedän, että te ette halua tulla näiden lasten kanssa istumaan tänne alttarille ja kääntää selkäänne tänne päin.

3        Minä olen nyt muutamien päivien aikana tutkinut historiaa ja minä ajattelin, että ehkä tänä aamuna saarnaamisen sijasta minä voisin opettaa hetken Jumalan Sanasta. Ja nyt, me tulemme todennäköisesti olemaan hieman myöhään, joten, jos jotkut teistä haluavat vaihtaa paikkaa noiden kanssa, jotka seisovat, niin se olisi todella hienoa, jos voitte tehdä niin ja antaa heidänkin vähän levätä.

4        Monet minun ystävistäni tulevat pitkän matkan päästä, Georgiasta, Ohiosta, Tennesseestä, eri paikoista, Illinoisista, Missourista, Michiganista ja he tulevat alhaalta Chicagosta tullakseen vain tällaiseen, pieneen Tabernaakkeliin kokousta varten. Minä olen niin kiitollinen tämänkaltaisista ihmisistä. Eikä ainoastaan sitä, mutta minä haluaisin sanoa tämän Jumalan Sanan tärkeyden vuoksi. Melkeinpä joka ainoa noista ihmisistä ei ainoastaan itse tule, vaan he tuovat kymmenyksensä mukanaan pannakseen ne seurakuntaan ja auttaakseen.

5        Ne ovat ystäviä, jotka ovat uskollisia, ettekä te voi unohtaa senkaltaisia ihmisiä.

6        Ja sitten joskus minun täytyy sanoa jotakin, joka repii heidät palasiksi, ja te ymmärrätte, mitä se silloin merkitsee. Sydämessänne te ette halua tehdä sitä, mutta kuitenkin siellä on jokin, joka sanoo: ”Sinun täytyy tehdä se”, näettehän, joten teidän täytyy tehdä se.

7        Ja kun näkee heidän tulevan kaikkialta ja yrittävän palvella Herraa, uskoen siihen palvelus-tehtävään, jonka Herra on antanut minulle, ja luottaen siihen, että minä olen Hänen palvelijansa enkä kertoisi heille mitään, mikä on väärin. Niinpä sitten kuoleman vilpittömyydessä minun on tehtävä kaikki, mitä tiedän paimentaakseni noiden ihmisten sieluja. Tietäen, että he eivät tule tänne ainoastaan tullakseen nähdyksi. He ajavat jäisten vuorien ja mäkien yli noilla ruuh­kaisilla teillä, ja heidän lapsensa menettävät säännölliset ateriat ja unet, heidän matkalaukkunsa ovat pakattuina autojen takana, tiedättehän. Se on kovaa.

8        Mutta Raamattu sanoo sellaisista ihmisistä Hebrealaiskirjeen 11. luvussa: ”Maailma ei edes ole sellaisten ihmisten arvoinen.” Sanon sen, koska tarkoitan sitä sydämestäni.

9        Ja monet täällä New Albanyssa ja Louisvillessä ja täältä ympäristöstä, alhaalta Kentuckysta ja eri paikoista, jotka eivät ole niin kaukana, mutta kuitenkin he ovat uskollisia tullakseen ja ajavat jään, lumen ja kaiken muun lävitse päästäkseen tänne.

10    Seuraava sunnuntai on jouluaatto. Ja minä ajattelin, että minulla oli joulusanoma seurakuntaa varten, mutta minulla oli sellainen tunne noita pieniä lapsia kohtaan, että jos minä tulisin olemaan täällä, niin todennäköisesti monet noista pienistä, jotka tulisivat kaukaa, menettäisivät joulunsa. Niinpä se olisi jotenkin kovaa noille pienille kavereille.

11    Minä tiedän, että me ihmiset täällä emme opeta lapsillemme sellaista tarua kuin joulupukki. Me emme usko valehtelemiseen kenellekään, joten te ette valehtele lapsillennekaan. Tuonkaltainen asia on tarua ylimmillään, kun sellainen asia ottaa Kristuksen paikan joulussa.

12    Joulu ei enää ole palvontaa. Se on juhlintaa, juomista, uhkapelejä ja metelöintiä, kokonaisesti pakanuutta. Ja ehkäpä joulun jälkeen minä tulen puhumaan jälleen joulusta, näettehän, niin että se ei riistäisi pienokaisilta… Mutta te ette voi kertoa sitä sillä tavalla pienille lapsille. He näkevät toisten pikku kaverien saavan jouluiltana lahjoja ja muita senkaltaisia asioita, eivätkä he ymmärtäisi sitä. Näettehän, he ovat yksinkertaisesti liian pieniä. Ja meidän tulisi muistaa heitä, että heillä on yhteisiä asioita. Meidän täytyy tuoda itsemme alas muistaaksemme noita pikku kavereita.

13    Puhunko minä liian äänekkäästi? Veli, onko se liian voimakkaalla? Voitteko kuulla minua kunnolla siellä aivan takana? Huh? Hetkinen, minä seison liian lähellä. Mikä mikrofooni on päällä, molemmatko, tämä ja tämäkö? Minusta tämä on hyvä. Mitenkä nyt on, onko se paremmin? Nyt se on hienosti, hyvä on.

14    Pienokaisten täytyy ymmärtää. Tehän tiedätte, että he ovat pieniä kavereita, ja meidän täytyy muistaa, että myös me olimme kerran pieniä.

15    Ja minä muistan, kun me olimme pikkulapsia, mentiin ja haettiin vanhan setripuun oksa jostakin, ja äiti paistoi maissinjyviä ja pujotti ne naruun sen ympärille. Ja se oli melkeinpä kaikki, mitä tuossa puussa oli. Ja sitten noita pieniä, vanhoja ja rikkinäisiä sukkia laitettiin roikkumaan sinne… Ja, oi, ehkäpä hän oli saanut jostakin pienen pussin makeisia, ja nuo pienet kovat makeiset, (ja kaksi tai kolme minulle, ja kaksi tai kolme Humpylle, ja kaksi tai kolme tälle). Ne olivat vain pieniä karamellinpalasia, ja me imimme niitä koko pitkän päivän, tiedättehän. Ja me käärimme sen pieneen paperinpalaseen ja panimme sen taskuumme. Ja jos me saimme jonkun vanhan leikkipistoolin tai pienen torven puhaltaaksemme, se oli valtava asia, ja se oli meille jännittävä eläymys.

16    Tänään tietenkin on erilaista. Köyhät ihmiset ovat saaneet enemmän rahaa ja he voivat nyt ostaa lapsilleen monenlaisia asioita. He pukeutuvat paremmin, syövät paremmin ja elävät paremmin. Ja kaikin tavoin, minä luulen, että heillä on paremmat oltavat tämän päivän palkoilla. Ja sen vuoksi teidän täytyy antaa pienille lapsille jotakin.

17    Mutta olkaa aina varmat siitä, että te kerrotte heille, ettei ole olemassa sellaista kuin joulupukki, koska se ei ole oikein. Yhtenä näistä päivistä he tulevat kysymään: ”Entä miten sitten on Jeesuksen kanssa?” Näettehän? Niinpä kertokaa heille Totuus. Olkaa rehelliset jokaisen kanssa. Olkaa totuudellisia. Ja erikoisesti, te ette halua kertoa lapsillenne mitään väärää, koska he uskovat teihin kristittyinä ja he uskovat, että se, mitä te kerrotte heille, on Totuus. Niinpä olkaa varmoja, että kerrotte heille Totuuden, ja sitten kaikki tulee olemaan hyvin.

18    Nyt… Ja sitten minä haluan vähintään yhden illan tai päivän Tabernaakkelia varten, jos vain voin, ennen lähtöäni tulevan vuoden palvelukseen.

19    Ja jos se on Jumalan tahto, minä haluan tänä vuonna pitää paljon merentakaisia kokouksia, sillä minä tunnen sen tarpeelliseksi. Erikoisesti Ruotsissa ja Norjassa ja monissa Skandinaavien maissa ja sitten alas Aasiaan. Minusta tuntuu, että meidän tulisi epätoivoisesti rukoilla näiden asioiden puolesta, että me tietäisimme Pyhän Hengen tien, ja että Hän johtaisi meitä, ja että tietäisimme, mitä meidän tulisi tehdä.

20    Olin tutkimassa seurakunnan alkuhistoriaa, Broadbentin ja Hazeltinen ja monien heidän ajatuksiaan koskien sitä. Nikealaiset isät… Ja eilen minä päädyin Pyhän Martinuksen elämäkertaan, jota katolinen kirkko kieltäytyi julistamasta pyhimykseksi. Jumala teki sen. Hänen suuri elämänsä, kuinka samat merkit ja ihmeet seurasivat tuota miestä kautta hänen elämänsä, kuinka hän herätti kaksi kuollutta ihmistä, ajoi ulos pahat henget ja puhui tuntemattomilla kielillä ja näki näkyjä, ja kuinka suuri mies hän olikaan. Ja kuitenkin, hänen voimansa salaisuus oli nöyryydessä Jumalan edessä. Ja me huomaamme, että seurakunta tänään yhä opettaa sen voimaa, ja että merkit seuraavat uskovaista, kuitenkin me löydämme heidän olevan paisuneita. ”Suuri minä, ja pieni sinä.” Eikä se ole samanlaista kuin oli alkuseurakunnassa. He olivat nöyriä ja ystävällisiä toinen toisiansa kohtaan ja olivat suloisia ja ymmärtäväisiä. Ja tänään se on niin paljon erilaista. Ja minä ihmettelen, josko tämä olisi se, joka on vienyt meidät sivuun, pois Sanoman todellisesta ytimestä, siitä, että meidän tulisi nöyryyttää itsemme. Mitä nöyrempiä te voitte olla, sitä paremmin Jumala voi käyttää teitä.

21    Tutkiessamme jumaluustaruja ja kaikkia näitä taruja, niin joulu itsekin on taru. Joulussa ei ole mitään todellista. Joulua ei koskaan edes mainittu Raamatussa. He eivät koskaan palvoneet Kristuksen syntymää. Mitään sellaista asiaa ei ollut. Se on roomalaiskatolinen opinkappale eikä kristillinen oppi. Siitä ei ole yhtään Kirjoitusta Raamatussa. Eikä myöskään ensimmäiseen sataan vuoteen Raamatun jälkeen siitä ei ole olemassa mitään mainintaa. Se on vain taru. Joulupukki, kaupallisuus ja kaikki muu, koko asiasta on tullut sellaisten asioiden yhteen kasautuma.

22    Jos menette taaksepäin ja tutkitte sen alkua ja sitten katsotte sitä nyt, niin te voitte nähdä, missä me olemme. Mitään ei ole jäljellä, mistään muusta ei voi olla apua kuin Herran Tulemuksesta. Siinä kaikki. Ei ole mitään muuta, joka voisi nyt auttaa meitä ulos tästä sekasorrosta kuin Herran Tulemus.

23    Onko tämä pieni katkaisija tässä nauhoitusta varten? Ehkä minun on parasta sensuroida tämä pois eikä lähettää sitä ulos, koska tämä on melko karkeata. Mutta minä sanon tämän, niin että… Onko nauhat päällä nyt? Älkää myykö näitä nauhoja. Nämä nauhat eivät ole tarkoitettu myytäviksi. Te voitte kuunnella niitä seurakunnan keskuudessa, ja niin edelleen, mutta… koska se aiheuttaisi sekaannusta, yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Niinpä, vain pitäkää se siihen asti, kunnes me saamme kaiken kuntoon.

24    Nyt ennen kuin lähestymme sanomaa, ja jokainen yrittää olla niin ajattelevainen ja levollinen kuin vain voi. En ota liian pitkää aikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi ajaakseni sen syvälle, niin että te tulette todella näkemään sen. Nyt jos kaikki asiat ovat selviä, niin minä uskon….

25    [Veli Neville sanoo, että muutamia istuimia on vapaana.] Kyllä, tulkoon tänne nuo naiset, jotka seisovat tuolla sivulla. Täällä on paikka teitä varten, sisaret. Kyllä, täällä on yksi aivan täällä edessä. Ja täällä takanani on yksi tuoli. Täällä on pieniä lapsia täällä alttarilla, ja jos joku pieni lapsi haluaisi nousta ylös ja antaa istuimensa jollekin aikuiselle, joka seisoo. Täällä alttarilla on vielä tilaa lapsia varten, niin että joku aikuinen voi saada istuimen. Nuo rouvat, jotka seisovat tuolla pylvään takana. Täällä on tilaa täällä nurkassa, ja se on parempi kuin seistä siellä.

26    Täällä korokkeella on joitakin, jos joku teistä veljistä haluaisi tulla tänne ylös. Täällä eräs lapsi istuu veli Wayn vieressä. Tulkaa ylös ja tuokaa tuolinne tänne ympärille, niin että jokainen tuntee olonsa kotoiseksi, niin että tunnette olevanne kotonanne. Täällä on paikka, täällä veli Shelby, täällä korokkeella, jos haluat tulla tänne ja istua täällä meidän vierellämme. Ja veli Evans ja veli Charlie, täällä on kaksi istuinta täällä ylhäällä. Tule tänne veli ja tunne olosi miellyttäväksi, niin että me voimme kaikki olla niin rauhallisia kuin on mahdollista olla kokouksen aikana, niin että te ette väsy ja näänny seisomisesta.

27   Jotkut teistä veljistä siellä takana, tuo sisar siellä takana, joka seisoo siellä eteisessä. Täällä on vielä tilaa. Täällä on myös pianotuoli, ja joku voi käyttää sitä. Jos joku haluaa istua siinä, niin se kyllä sopii. Minä näen erään naisen siellä takana näyttävän, että hänen vierellään on tyhjä istuin. Tehkää nyt olonne niin mukavaksi kuin vain voitte.

28    Ja nyt asettautuessamme paikoillemme, kun kello on kaksikymmentä yli kymmenen tänä joulukuun 17. päivän aamuna. Tänä aamuna ulkopuolella sataa täällä Jeffersonvillessä. Ulkopuolella ovat asiat huonosti, mutta me tunnemme olomme hyväksi täällä sisällä tietäessämme lähestyvämme Herran Tulemusta, joka on käsillä, ja että olemme lähestymässä Iankaikkisuutta. Me olemme niin kiitollisia Jumalalle, että me kykenemme tänä aamuna seisomaan ja antamaan uskoville ja epäuskoisille elävän Jumalan Sanaa. Luottaen siihen, että se tulee olemaan suuri päivä meille kaikille ymmärtäessämme Herran asiat.

29    Kumartakaamme nyt päämme hetken rukousta varten. Ja päämme ollessa kumarrettuina, jos joku haluaa tulla muistetuksi, niin kohottaisitteko kätenne Jumalalle ja muistakaa pyyntönne sydämissänne. Kiitoksia.

30    Taivaallinen Isämme, kun me kaikki nyt istumme Tabernaakkelissa, ja mikrofonit toimivat, ja nauhoitus on meneillään, ja kristityt rukoilevat, ja pyynnöt on tehty tiettäväksi. Ja kaksi tai kolme viikkoa minä olen jatkuvasti tutkinut sanomaa tätä päivää varten. Ne ovat vain muutamia sanoja, joita Pyhä Henki ehkä tulee käyttämään painaakseen tämän aiheen ihmisten sydämiin, että he voisivat nähdä sen ajan, jossa me elämme, ja voisivat valmistautua kohtaamaan Herran Jumalan. Me haluamme rukoilla sairaittemme ja vaivattujen puolesta kaikkialla.

31    Oi, Jeesus, muista tänä aamuna Sinun Seurakuntaasi, maailmanlaajuista Seurakuntaasi, kaikkialla ympäri maailmaa, jotkut heistä ulkona metsissä ja jotkut päätöksenteon laaksossa, jotkut vuoren huipulla. Ja kaikkialla ympäri maailman Sinun lapsesi ovat riippuvaisia Sinusta ja huutavat avukseen Sinua. Niin kuin Johannes entisaikaan, siellä Patmoksen saarella sanoi: ”Tule, Herra Jeesus.”

32    Ja me käsitämme, että me emme ole ilman vihollisen läsnäoloa. Hän on aina lähellä yrittäen estää ja pysäyttää ja tehdä kaikkea, mitä hän voi. Mutta, oi Herra, anna lapsillesi usko tänä aamuna, voima nousta vihollisen yläpuolelle, että se avaisi heidän sydämensä ja tekisi heidän sielunsa hedelmälliseksi maaperäksi, johon tuo Elämän Sana voidaan kylvää, niin että se tuottaisi suuren ilon ja suuren elonkorjuun.

33    Minä rukoilen, Herra, että Sinä tulisit siunaamaan Sanasi ja Sinun palvelijoitasi. Auta tätä minun heikkoa ääntäni, niin että Pyhän Hengen voitelu tekisi minut kykeneväksi olemaan voimakas. Ja sitten rukousjonossa, anna voima ja usko, Herra, niin ettei keskellämme olisi yhtään heikkoa henkilöä, kun me lähdemme tästä rakennuksesta. Suo se, Herra.

34    Me tiedämme, että me elämme lopun ajassa. Ja me pyydämme Sinua siunaamaan meitä nyt, kun edelleen odotamme Sinua ja luemme Sinun Sanaasi. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

35    Nyt minä tulen lukemaan kaksi tai kolme paikkaa Kirjoituksista, ja niin kuin viime sunnuntaina ilmoitin, minä tänään yritän puhua aiheesta Kristillisyys vastaan pakanuus. Ja se on meidän aiheemme tänä aamuna. Minä en missään tapauksessa ole teologi enkä raamattuoppilas, vaan olen vain lukutaidoton henkilö, joka rakastaa Herraa Jeesusta koko sydämestään. Minä en väitä olevani teologi tai ottavani sellaista paikkaa, mutta minä yritän vain sydämeni nöyryydessä selittää noita asioita, jotka tunnen Pyhän Hengen paljastaneen minulle, ja jotka minun täytyy tuoda seurakunnalleni. Sillä minä olen kiinnostunut tämän seurakunnan kasvusta, niin että seurakunta olisi hengellisesti oikein. Minä olen kiinnostunut siitä, koska Jumala on kiinnostunut tästä seurakunnasta, ja Hänen mielenkiintonsa on minunkin mielenkiintoni. Niinpä minun täytyy huolehtia tästä.

36    Luin aikaista historiaa Irenauksesta ja heistä muista, kuinka he pitivät seurakuntansa puhtaina maailman asioista, kuinka nuo vanhat opettajat nousivat ylös siellä ja todella pysyivät tuon Evankeliumin kanssa. Raamattua ei silloin ollut kirjoitettuna siinä muodossa kuin, millaisena Se meillä nyt on, ei ennen kuin uskonpuhdistuksessa Luther painoi Sen. Mutta heillä oli se, mitä he kutsuivat nimellä evankeliumi ja apostoli. Evankeliumi ja apostoli, ja he pysyivät sen kanssa.

37    Nuo kaksi paikkaa, joista tarkoituksemme on lukea tänä aamuna, me löydämme toisen niistä Jeremiasta, sen 7:stä luvusta ja jakeet 10 – 18. Toinen paikka löytyy Apostolien teoista, 7:49. Ja jos te haluatte merkitä muistiin tekstin tästä, niin se on Jeremian 7. luvun 18. jakeessa. Minä haluan aloittaa lukemisen 10. jakeesta:

Ja tulette ja seisotte minun edessäni tässä huoneessa, jota kutsutaan minun nimelläni ja sanotte: Meidät on vapautettu tekemään kaikkia näitä kauhistuksia?

Onko tästä huoneesta, jota kutsutaan minun nimelläni, tullut ryövärien luola teidän silmissänne? Katso, minä olen nähnyt sen, sanoo Herra.

Menkää paikkaani, joka on Siilossa, minne minä ensin asetin nimeni, ja nähkää, mitä minä tein sille minun kansani Israelin pahuuden vuoksi.

Ja nyt, koska te olette tehneet kaikkia näitä tekoja, sanoo HERRA, ja minä puhuin teille, nousten ylös varhain ja puhuen, mutta te ette kuulleet. Ja minä kutsuin teitä, mutta te ette vastanneet.

Sen vuoksi tulen minä tekemään tälle huoneelle, jota kutsutaan minun nimelläni, johon te luotatte, ja tuolle paikalle, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne, niin kuin minä olen tehnyt Siilolle.

Ja minä tulen heittämään teidät pois kasvojeni edestä, niin kuin minä olen heittänyt pois kaikki teidän veljenne, koko Efraimin siemenen.

Sen vuoksi älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, äläkä kohota huutoa tai rukousta heidän puolestaan, äläkä tuo esirukousta minulle, sillä minä en tule kuulemaan sinua.

Etkö sinä näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

38    Nyt haluan pysähtyä ennen kuin luen tästä viimeisen jakeen. Sallikaa minun lukea se jälleen. Jumala nuhteli tätä ihmistä ja sanoi: ”Älä edes rukoile heidän puolestaan.” Sallikaa minun nyt lukea kuudennestatoista jakeesta ja lukea 18. loppuun. Kuunnelkaa tarkkaavaisesti.

Sen vuoksi älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, äläkä kohota huutoa tai rukousta heidän puolestaan, äläkä tuo esirukousta minulle, sillä minä en tule kuulemaan sinua.

Etkö sinä näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja naiset sotkevat taikinaansa valmistaakseen kakkuja taivaan kuningattarelle ja vuodattaakseen juomauhreja muille jumalille, että he voisivat ärsyttää minut vihaan.

39    Nyt haluan mennä Apostolien tekojen 7. lukuun ja aloittaa 44. jakeesta ja lukea seuraavat viisi jaetta:

Meidän isillämme oli todistuksen maja korvessa, niin kuin hän oli säätänyt puhuessaan Moosekselle, että hänen tuli valmistaa se sen mallin mukaan, jonka hän oli nähnyt.

Jonka myös meidän isämme vastaanottivat ja veivät Joosuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala ajoi ulos meidän isiemme kasvojen edestä Daavidin päiviin asti,

joka löysi suosion Jumalan edessä ja halusi löytää majan Jaakobin Jumalaa varten.

Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen. Kuitenkaan kaikkein Korkein ei asu käsin valmistetuissa temppeleissä, niin kuin profeetta sanoo:

Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkajakkarani. Minkälaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä on minun leponi paikka?

40    Nyt te voitte nähdä Raamatun lukemisesta, mihin minä kohdistan ajatukseni tänä aamuna, ja se on ”epäjumalan palvontaan”, kun alamme sen kanssa. Ei ole paljoa kirjoitettu epäjumalan palvonnasta. Ei ole montaa kirjaa, joka selittäisi epäjumalan palvontaa. Kuitenkin maailma on täynnä sitä.

Ja minun mielestäni syy siihen, että sitä on, on se, ettei sitä koskaan ole todella selitetty ihmisille, niin että he tietäisivät, mitä se on. Ja minulla on ollut elämässäni suuri etuoikeus matkustellessani nähdä hieman epäjumalan palvontaa tietääkseni, mitä se on.

41    Ja sitten tutkiessani epäjumalanpalvontaa muutaman viimeisen viikon aikana, Kreikan jumaluustarustoa ja Rooman jumaluustarustoa, se saa minut näkemään, josko he yhä pitävät tuota samaa asiaa elossa, näkemään, josko epäjumalan palvonta on pysynyt samanlaisena kuin se oli alussa. Tänä päivänä, kun olen matkustanut ja nähnyt epäjumalan palvontaa, ja sitten lukiessani siitä ja nähdessäni tavan, miten se alkoi menneinä aikoina, minä voin nähdä, että se ei ole muuttunut.

42    Minä olen ollut Intiassa, joka on täynnä epäjumalanpalvontaa. Heillä on tulessa kävelijöitä ja muuta sellaista. Yhtenä iltapäivänä, kun saavuin Bombayhin, minä olin heidän vieraanaan. Joku kertoi minulle, enkä tiedä, kuka se oli. He vain olivat siellä Jainsin temppelissä. Ja siellä oli seitsemän tai seitsemäntoista erilaista uskontoa, ja olen melkoisen varma, että seitsemäntoista erilaista uskontoa kohtasi minut siellä antaak­seen haasteen Sanalle, ja jokainen heistä oli lujasti Kristusta vastaan. Seitsemäntoista eri uskontoa! Ja he käskivät meidän ottaa kengät pois temppelissä ja tulla sisälle ja istua tyynyjen päälle. Ja meiltä kesti melko pitkän ajan käydä kaikki tuo rituaali lävitse. Mutta kaupungin pormestari, joka vei meidät sinne, oli itse hindu, joka on muhamettilaisuutta.

43    Muhammed oli profeetta, joka tuli ulos Ismaelin sukuhaarasta, joka myös oli Aabrahamin poika.

44    Ja oli kyse tästä sukuhaarasta, jolle tämä kuuluisa evankelista, joka on maailmassa tänään, ja joka pakeni erästä heidän miestään, joka oli antanut hänelle haasteen Sanassa. Ja minun mielipiteeni mukaan tuon evankelistan olisi tullut sanoa: ”Minulla ei ole parantamisen lahjoja, mutta meidän uskovaisten ruumiissa on sellaisia. Anna minulle muutama tunti aikaa, niin minä tulen tuomaan jonkun heistä tänne.” Mutta tietenkin, jos hän olisi tehnyt sen, tuo evankelista olisi paljastanut itsensä organisaatioille, jotka tukivat häntä, ja sitten hänet olisi heitetty ulos.

45    Ja sitten toinen ajatus siitä on se, että minä en usko, että minä olisin sallinut tuon epäuskoisen saavuttaa voittoa Jumalan Sanan ylitse. Jos minut olisi voitettu, minä olisin yhä seissyt siellä ja osoittanut uskoani ja uskonut Jumalaan, että Hän pysyy samana. Niin kuin nuo heprealaiset lapset sanoivat: ”Meidän Jumalamme on kykenevä vapauttamaan meidät tästä tulisesta pätsistä, mutta missään tapauksessa me emme tule kumartamaan sinun epäjumaliasi.” Kyllä, minä uskon, että se olisi ollut paljon urhoollisempi teko.

46    Jos olisin teologian tohtori ja tuntisin hyvin Raamatun, niin kuin tuo suuri evankelista on, ja jos olisin voimallinen mies, niin kuin hän on, minä uskon, että minä olisin haastanut hänet Sanalla, jotta olisimme nähneet, oliko Jeesus Kristus vai ei, tai oliko Muhammed profeetta, ja olisin koetellut häntä hänen omalla Raamatullaan. Jos se olisi ollut minun kutsumukseni Raamatussa, niin kuin evankelistalla on, selittää se, niin minä olisin ottanut sellaisen asenteen, sen sijaan, että olisin paennut sitä ja antanut periksi. Sellainen ei osoita todellista kristillistä urhoollisuutta, joka seisoisi siellä eläen tai kuollen. Jumala on kykenevä vapauttamaan. Minä uskon, että minä olisin katsonut hänen korttinsa siinä.

47    Mutta he unohtavat ajatella Bombayta, silloin kun tuo sokea muhamettilainen vastaanotti tuona iltana näkönsä siellä kokouksessa. He eivät halua mainita siitä.

48    Mutta joka tapauksessa nuo ihmiset eivät ole tekopyhiä. He ovat vilpittömiä ihmisiä, aivan yhtä vilpittömiä kuin te ja minä, ja joskus jopa enemmänkin kuin mitä me olemme täällä Amerikassa. He eivät ole teeskentelijöitä. He todella uskovat sen ja harjoittavat sitä kaikella sillä, mitä heissä on.

49    Sallikaa minun kertoa teille jotakin epäjumalan palvontaa koskevaa. Olen unohtanut tuon jumalan nimen, joka on tulessa-kävelijöiden jumala, mutta se on valtava kuvapatsas, jolla on inhimilliset kasvot niin kuin kamee- kaiverruksissa, jolla on valtavan suuret korvat, jotta se kuulisi kaikki heidän syntinsä ja niin edelleen. Ja valtavan suuret rubiinit korvissaan, jotka mahdollisesti maksaisivat puoli miljoonaa kappale. Se saattaa olla yliarvioitua, mutta se saattaa myös olla aliarvioitua. Mutta miten valtavan arvokkaita jalokiviä heillä onkaan tässä epäjumalassaan.

50    Ja temppelin pappi tuo köyhän maanviljelijän, hänen ei tarvitse olla… vain tavallinen, hänen ei tarvitse olla jokin erikoinen henkilö. Hän on vain tavallinen mies, maanviljelijä, joka haluaa antaa kiitoksen jumalalleen hyvästä sadosta. Ja tehdessään niin hän osoittaa uskoansa jumalaansa, kun hän tulee temppeliin, ja hänen pappinsa siunaa hänet.

51    Ja sitten hän valmistautuu kävelemään palavilla hiilillä, joita on monta jalkaa syvältä ja monta jalkaa leveälti, ja jotka ovet puhalletaan palkeilla, niin että ne ovat valkohehkuisia. No niin, se ei ole lainkaan keksittyä, se on totuus. Hän menee epäjumalansa eteen ja tunnustaa syntinsä tälle papille, ja he kaatavat vettä hänen ylleen, pyhää vettä, jonka pappi on siunannut.

52    Ja sitten he useasti ottavat suuren koukun, ongenkoukun kaltaisen, jonka koukun kärjen ja sen varren pään väli on noin kaksi senttimetriä. Ja he riiputtavat siihen pienen pallon, joka on pienen joulukuusen koristeen kaltainen, ja täyttävät sen vedellä tehdäkseen sen raskaaksi. Ja he ripustavat kirjaimellisesti tuhansia noita koukkuja lihaansa. Kun ne uppoavat sisään heidän lihaansa, ne vetävät ne ulos. Ja he käyvät kidutuksen lävitse miellyttääkseen jumalaansa, tuota epäjumalankuvaa. He eivät ole teeskentelijöitä.

53    Ja sitten useasti he työntävät kielensä ulos, ja heillä on kaksiteräinen keihäs, jonka he työntävät kielensä ja nenänsä lävitse pitääkseen ne yhdessä. He ottavat lankaa ja ompelevat suunsa kiinni, jos he ovat sanoneet jotakin väärää. Minkälaista kidutusta.

54    Sitten he istuvat tämän tulisen altaan ääreen. He tappavat vuohen lepyttääkseen tuota epäjumalaansa ja uhraavat elämän syntiensä puolesta. Ja teidän tulisi kuulla tuo jyrinä, kun tuo vuohi on tapettu. He tunnustavat syntinsä sen yllä ja tappavat tuon vuohen ja ottavat veren sovitukseksi.

55    Ja sitten tämä tulessa-kävelijä, jos hän tulee pelokkaaksi ja juoksee tulen lävitse, hän tuottaa häpeää yllensä, sillä hänen tulee kävellä hitaasti ja vakaasti näiden tulisten hiilten lävitse. Ja joskus niitä on niin paljon kuin viisitoista jalkaa syvälti, näitä tulisia hiiliä. Se on ehkä viisitoista jalkaa syvä ja ehkäpä kolme- tai neljäkymmentä metriä pitkä ja noin kahdeksan tai kymmenen jalkaa leveä. Ja ne ovat valkohehkuisia. Eikä hänellä ole mitään muuta kuin pieni lannevaate kehonsa ympärillä. Ja hän menee sinne vertavuotavana näiden ongenkoukkujen ja kaiken muun riippuessa hänen ruumiissaan, kun hän kiihottanut itsensä mielettömäksi valkoisen kuolan vuotaessa hänen suustaan.

56    Ja tässä hän tulee kävellen tuon tulen lävitse ja ulos toiselta puolelta, eikä lainkaan vahingoitu kulkiessaan tuon tulen läpi. Ja ehkäpä hänen jalkansa painuvat näin syvälle tuohon tuleen, kahden jalan verran tai enemmänkin, kun hän kävelee noiden tulikuumien hiilien lävitse ja tulee ulos toiselta puolelta vahingoittumattomana. Te voisitte tarkistaa hänen jalkansa ettekä te löytäisi niistä naarmua eikä kärventymää.

57    Ja kun tarkkaamme ja ajatellemme sitä, miten vuohen veren uhraaminen pakanalliselle epäjumalalle, uskossa sellaiseen, voi suojella pakanaa tulelta, niin mitä voikaan Jeesuksen Kristuksen Veri tehdä elävään Jumalaan uskovalle?

58    Epäjumalan palvonta on omituinen asia. Meillä on ollut sitä kautta aikojen, ja arvelisin, että sitä on ollut aina ajan alusta alkaen. Epäjumalankuvan palvonnassa järjestyksenä on se, että tuo mies ensin valmistaa tuon epäjumalankuvan ja sitten hän valmistaa itsensä tätä suurta palvontaa varten. Hän uskoo, että tämä epäjumalankuva on valmistettu jonkun jumalan kuvaksi, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Hänellä ei ole muotoa, ja niinpä hän uskoo, että hän on tässä epäjumalankuvassa, joka on valmistettu tälle jumalalle.

59    Älkää nyt antako tämän mennä pois mielestänne! Tuo kuva on kuva siitä mystisestä jumalasta, jonka hän uskoo olevan olemassa.

60    Sitten hän menee ja heittäytyy kasvoilleen tämän epäjumalankuvan eteen ja uskoo, että tuo jumala, joka on näkymätön persoona, tulee alas sisälle tähän epäjumalankuvaan, ja hän uskoo puhuvansa jumalalle tämän epäjumalankuvan kautta, ja että jumala tuo itsensä tähän epäjumalankuvaan ja vastaa hänelle. Ja monet teistä täällä olevista opettajista, jotka olette lukeneet jumaluustaruja… Noilla jumalilla oli jopa taisteluja toinen toisensa kanssa, ja kaikkenlaista muuta noina päivinä, niin kuin he väittävät.

61    Toisin sanoen, tuo jumala hypnotisoi itsensä omasta yliluonnollisesta asemastaan sisälle tähän epäjumalankuvaan ja puhuu palvojalle tämän epäjumalankuvan kautta. Ja tuo palvoja, jonkinlaisen tunneastin kautta, uskoo, että tuo epäjumalankuva puhuu hänelle, hänen sydämelleen, ja että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut, ja kaikkea muuta sellaista, tämän epäjumalankuvan kautta, mikä selvästi osoittaa, että se on perkeleestä. Se on perkele, joka tekee sen.

62    Ja he eivät tee noita asioita umpimähkäisesti. Jotkut kyllä tekevät niin, mutta on joitakin, jotka todella palvovat noita asioita. Minä voisin esimerkiksi kertoa teille kertomuksia, kuinka nuo perkeleet noissa epäjumalankuvissa ovat suorittaneet kaikenlaisia asioita, esimerkiksi saaneet verta tulemaan esineistä, ja kaikkea muuta sellaista. Ne ovat perkeleitä.

63    Ja jos te ette todella usko, että perkele on olemassa, te ette myöskään usko, että on olemassa Jumala. Teidän on varmasti uskottava myös vastakohta, molemmat puolet. Niinpä on olemassa todellinen perkele, ja hän on persoona eikä mikään ajatus. Hän on persoona.

64    On opettajia, jotka sanovat, että ”perkele on vain paha ajatus, jonka te saatte.” Ei, ei, niin ei ole. Perkele on persoona.

65    Nuo samat ihmiset uskovat, että ”Pyhä Henki on vain hyvä ajatus, jonka te saatte.” Mutta älkää uskoko sitä. Pyhä Henki on Persoona, Kristuksen Persoona Hengen muodossa.

66    Nämä epäjumalan palvojat… (Ja pitäkää Raamattunne valmiina. Me ehkä menemme Kirjoituksiin hetkeksi lukeaksemme sieltä jotakin.) No niin, nämä epäjumalan palvojat lankeavat kasvoilleen epäjumalan kuvan eteen ja uskovat, että jumala, jota he palvovat, on edustettuna tässä epäjumalankuvassa. Oletteko te nyt ymmärtäneet sen? Tuo palvoja ei ole teeskentelijä. Todellisuudessa hän saa otteen jostakin, mikä on tuossa epäjumalankuvassa, koska se tulee takaisin hänen ylleen ja hän tekee jotakin. Hän saa sen tuolta epäjumalankuvalta, joka on tarujumala eikä todellinen.

67    Ja monta kertaa perkele pääsee sisälle noihin asioihin. Ja perkele pääsee joskus sisälle kokouksiin ja jäljitellee ikään kuin hän itse olisi Jumala. Minä olen nähnyt sen palvelustehtävässäni.

68    Muistakaa, tämä on tänä aamuna opettamista. Ja minä haluan, että tämä seurakunta, kun minä lähden palvelukseen ulos kentille, minä haluan, että te pysytte pastorinne kanssa ja sen Opetuksen kanssa, jota täällä on opetettu. Pysykää tämän Sanan kanssa älkääkä jättäkö sitä! Pysykää suoraan Sanan kanssa huolimatta siitä, mitä tulee tai menee. Pysykää tuon Sanan kanssa! Ymmärrättekö? Ja minä olen vain yksi pastoreista täällä. Veli Neville opettaa samaa asiaa kuin minäkin, joten tulkaa tänne minun ollessani kentällä ja kuunnelkaa Sanaa.

69    Minä en tiedä, minne Hän tulee johtamaan minut. Kerroin vaimolleni tänä aamuna aamiaispöydässä, että ”minussa on ollut jotakin, joka on huutanut ulos kaikkina näinä vuosina, ja minä tulen ottamaan selvää, mikä se on.” Minä en tiedä, mitä tietä Se tulee johtamaan ja minne Se tulee menemään, mutta minne Hän johdattaa, sinne minä seuraan.

70    Epäjumalan palvontaa on yhä tänään. Me näemme ihmisten tulevan alttarille, ja on sokeita sanontoja ja sokeita opettajia, jotka sanovat: ”Vain avaudu ja unohda kaikki muu. Tee mielesi tyhjäksi. Sinä tulet olemaan Elia. Sinä tulet siksi tai täksi.” Millaista valhetta! Te ette tule Jumalan luo sillä tavalla. Siinä on kyse teidän sielunne avaamisesta, jotta kaikenlaiset perkeleen henget pääsevät sisälle. Älkää tehkö niin. Teidän täytyy muistaa, että on olemassa perkele, ja että hän jäljittelee Kristusta melkeinpä kirjaimellisesti.

71    Minä luin jokin aika sitten kirjan Pyhän Martinuksen elämä, jossa eräs poika, joka itse asiassa oli munkki, sanoi, että Jumala oli kutsunut hänet olemaan yksi Vanhan Testamentin profeetoista. ”Teidän täytyy kuunnella minua. Minä olen yksi vanhoista profeetoista.” Ja Martin ei tietenkään kuuntelisi mitään tuonkaltaista asiaa, joten he eivät siinä koulussa uskoneet sitä, koska tuon pojan elämä ei ollut sen kaavan mukaista. Lopulta hän sanoi: ”Minä tulen todistamaan teille, että minut on kutsuttu olemaan profeetta.” Hän oli vain nuorukainen, mutta hän sanoi: ”Minut on kutsuttu.”

72    Näettehän: ”Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.” He menevät pois Sanasta, ja kun te menette pois Sanasta, te voitte mennä sisälle mihin tahansa.

73    Ja tämä poika sanoi: ”Tänä yönä, noin puoliyön aikaan, Jumala tulee antamaan minulle valkoisen viitan, jotta voin istua teidän kaikkien keskellä ja osoittaa, että olen yksi vanhoista profeetoista.” Niinpä he kaikki tuona yönä kuuntelivat, ja hän pyysi matkalaista kuiskaten tulemaan sisälle. Ja tuo poika vastaanotti valkoisen viitan. Kun vierailija oli lähtenyt, he menivät katsomaan tuota viittaa. Se oli aito, todellinen valkoinen viitta, joka näytti erittäin hyvältä.

74    Mutta tuo vanha piispa ei voinut käsittää sitä. Se ei näyttänyt oikealta, koska valkoinen viitta yksinkertaisesti ei ollut Kirjoitusten mukaista.

75    Ja hän sanoi tuolle pojalle: ”Ota tämä viitta ja mene ja seiso Pyhän Martinuksen, tuon Jumalan miehen, edessä.” Ja hän ei tahtonut tehdä niin. Hän ei halunnut seistä tuon aidon profeetan edessä. Hän ei tahtonut, ja niinpä he aikoivat pakottaa hänet siihen. Ja kun he tarttuivat häneen viedäkseen hänet, tuo viitta katosi jonnekin, eivätkä he tienneet, minne se meni. Näettehän, kun se tuodaan ratkaistavaksi!

76    Jos teillä on aitoa kultaa, teidän ei tarvitse huolehtia, onko se hyvää vai ei, se tulee kestämään koetuksen missä tahansa. Ja todellinen Jumalan Henki tulee kestämään koetuksen, koska se koetellaan Jumalan Sanalla. ”Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

77    Olen nähnyt ihmisten, hyvien ihmisten, tulevan hysteerisiksi. (Nyt te voitte nähdä, miksi minä en halua tätä nauhaa myytävän.) Olen nähnyt hyvien ihmisten ja helluntai-ihmisten, pastoreiden, jotka eivät ole ymmärtäneet. Olen nähnyt heidän tulevan hysteerisiksi ja lankeavan transsitilaan, ja kaikkea muuta sellaista. Ja he tekevät asioita, jotka lopulta vievät heidät mielisairaalaan. Se tapahtui siksi, että he avasivat sydämensä, nuo viattomat ihmiset, ja perkeleet tulivat sisälle ja ottivat asuinpaikan. On olemassa todellinen perkele!

78    Luin juuri tässä, missä yksi tuli… Uskon, että se oli Iranaeus tai Martinus, jonka luokse hän tuli. (Jotkut raamattuoppilaista muistavat sen paremmin kuin minä) Ja hänellä oli kultainen kruunu päässään, valkoinen viitta yllään ja kullalla kirjaillut kengät, ja hän sanoi: ”Minä olen Kristus. Tunnusta minut!” Tuo pyhä ei halunnut tehdä sitä. Tuo todellinen Jumalan profeetta seisoi siellä ja odotti. Ja hän sanoi kaksi tai kolme kertaa hänelle: ”Minä olen Kristus. Tunnusta minut! ”

Hän sanoi: ”Meidän Kristuksemme ei tule tuolla tavalla.”

79    Kyllä vaan, teidän täytyy tuntea Sana! pysykää Sanassa! Näettehän, että suuri taistelu on käsillä. Me olemme nyt leikkineet seurakuntaa vuosia ja vuosia, mutta nyt on hetki tullut, jolloin Jannes ja Jamres tulevat vastustamaan Moosesta, niin kuin Raamattu on sanonut heidän tulevan tekemään. Ja se tulee olemaan hengellinen taistelu, ristiriitaisuus. Tulee olemaan joitakin, jotka jatkavat edelleen. Kirkkokunnallinen seurakunta tulee liikkumaan eteenpäin herruuteen ja menemään sillä tavalla kuin se menee. Mutta minä tarkoitan, että todellinen tosiuskovainen on tulossa tuolle taistelukentälle, ja teidän on parasta olla perehtyneitä ja tietoisia siitä, mitä te teette, tai te voitte niin helposti saada itseenne pahan hengen, ettekä te tiedä sitä. Jos se on vastoin tätä Sanaa, älkää uskoko sitä! Pysykää tämän Sanan kanssa!

80    Epäjumalanpalvelus on vanha asia, se on vanha täällä Yhdysvalloissakin. Vuosia sitten Pueblo-intiaanit täällä Arizonassa palvoivat epäjumalankuvia. Heillä oli sateenjumala. Ja se oli mutakilpikonnan kuva. He panivat täpliä siihen, ikään niin se olisi juuri noussut mudasta. He heittäytyivät tämän mutakilpikonnan eteen ja uskoivat, että sateenjumala oli tullut alas tähän mutakilpikonnan kuoreen ja se puhui heille sen kautta. Koska he uskoivat, että hän oli sen jumala, koska hän asui mudassa ja kosteudessa. Se on jumaluustarua, ja he uskottelevat. että se on totta.

81    Ja tehdessään niin he palvoivat perkeleitä. Palvoessaan mutakilpikonnaa ja ajatellessaan, että se oli sateenjumala, he vetivät yllensä hengen, aivan varmasti, koska he avasivat sydämensä sille. Mutta se oli väärä henki!

82    Niin monet ihmiset tänään avaavat sydämensä väärälle asialle! Te kyllä saatte hengen, mutta monesti se on vastoin Sanaa, ja se sanoo: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse! Ei ole sellaista asiaa kuin tämä tai tuo.” Muistakaa, kyseessä on perkele, joka on kristillisyyden naamion takana. Jumala auttakoon meitä, kun tulemme tähän jonkin ajan kuluttua, niin että te näkisitte, että kyseessä on paha henki kätkeytyneenä kristillisyyteen. Mutta se ei ole Kristuksen Henki, koska Kristuksen Henki tulee joka kerta Sanaan. Hän ei voi kieltää omaa Sanaansa.

83    Kun kristillisyys tuli Roomaan, Rooman kaupungin seitsemän mallisen muurin sisäpuolella oli neljäsataa pakanatemppeliä. Neljäsataa pakanatemppeliä, ja ne olivat jumalia ja jumalattaria varten. Jumalia ja jumalattaria, naisia ja miehiä – jumalia. Neljäsataa erilaista jumalaa. Ajatelkaa sitä, neljäsataa jumalaa!

84    Tämän Paavali löysi, kun hän tuli Roomaan. Tämän Aquila ja Priscilla kohtasivat, kun heidät oli lähetetty Helluntaina perustamaan seurakuntaa Roomaan. Tämän he löysivät sieltä, pakanoiden epäjumalien palvonnan. Siellä Rooman kaupungin alueella esikaupunkeineen ja orjineen, oli noin kaksi miljoonaa ihmistä. Mutta Rooman ympärillä oli seitsemän mailia pitkä muuri. Ja tuon seitsemän mailin sisäpuolella, aivan vuoren juurella, oli neljäsataa pakanallista temppeliä pakanajumalille ja jumalattarille.

85    Minä haluan tässä nyt puhua hetken jostakin, joka minulla on täällä mukanani, ja jonka olen ottanut historiasta. Tuo tapa, miten he tulivat palvomaan. Miten he tulivat palvomaan? Miten pakana tuli palvomaan? Ensimmäinen asia, minkä hän teki, oli se, että hän meni temppeliin ja etsi käsiinsä papin, pakanapapin. Sitten hän antoi hänelle uhriksi niin ja niin paljon rahaa ja sitten hän uhrasi eläimen lepyttääkseen tuon jumalan, jolle hän oli menossa puhumaan.

86    Ja sitten yhdessä temppelissä saattoi olla enemmän kuin yksi jumala. Siellä oli jumalia ja jumalattaria, ja kaikkea muuta, yhdessä temppelissä.

87    Niinpä hän meni tuon pakana pappinsa luo ja antoi hänelle rahaa, ja tuo pakanapappi antoi hänelle takaisin kynttilän, aivan tavallisen talikynttilän. Kun oli sitten maksanut papille, tuo palvoja otti tuon kynttilän ja meni tuon määrätyn jumalan alttarille, jolle hän tahtoi puhua. Ja tällä alttarilla oli tuli, jossa uhri poltettaisiin. Ja tuon pronssisen kuvapatsaan jalkojen juuressa hän sytytti tämän kynttilän tuon alttarin tulesta ja asetti sen palamaan sen eteen.

88    Minä arvelen tuo määrätty jumala, niiden kaikkien muiden jumalien joukosta, tiesi, mihin kuvapatsaaseen hänen oletettiin tulevan sisälle, tiedättehän, puhuakseen hänelle. Miksi täytyi olla kynttilä, sitä minä en tiedä. Mutta hän asetti kynttilän sinne sytyttäen sen alttarin tulesta.

89    Ja sitten hän palasi takaisin sinne temppelin lattialle, missä hän saattoi heittäytyä pitkäkseen lattialle. Ja siellä hän pani koko sielunsa ja koko voimansa rukoukseensa ja rukoili tätä jonkin sorttista suurta jumalaa, tekouskossaan tähän tarujumalaan. Hän rukoilee tätä jumalaa, että se tulisi alas tähän kuvaan ja puhuisi hänelle.

90    Siinä sanottiin että ”yksi näistä keisareista saattoi niin heittäytyä Apolloksen kuvan eteen, että hän itse asiassa saattoi sanoa kuulleensa äänen tulevan tuosta epäjumalankuvasta ja puhuneen hänelle.” Heittäytyessään maahan!

91    Tässä kohden te voisitte sanoa: ”veli Branham, kuuliko hän äänen?” Minä en yhtään epäile, etteikö hän olisi kuullut, mutta se oli perkeleen ääni. Ei ollut olemassa sellaista asiaa kuin Jupiter-jumala, ja kaikkia näitä muita jumalia, joita heillä oli.

92    Mutta he heittäytyivät maahan, ja maatessaan siellä he palvoivat tätä salaperäistä jumalaa, josta he eivät tienneet yhtään mitään, kun hänen henkensä oli tuossa epäjumalankuvassa, jonka he ajattelivat olevan hänen näköisensä. He valmistivat kuvan hänelle, ja se osoitti suosiota hänelle.

93    Sitten he valmistivat uhrin. Sitten kun hän on kiihottanut itseänsä tähän tunteeseen, hän palaa jälleen epäjumalankuvan eteen, ja tällä kertaa pakanallinen pappi on tuonut hänelle hieman ruokaa ja juotavaa ja asettanut ne epäjumalankuvan jalkoihin. Ja sitten… (Minulla on se kirjoitettuna tälle sivulle, ja minä luen sen siitä teille.) Ja hän menee alas tämän epäjumalankuvan jalkoihin ja ottaa tämän juomauhrin ja maistaa siitä vähän kuten myös vähän ruuastakin, ja sitten hän kaataa sen tuon epäjumalankuvan jalkojen päälle.

94    Ja mitä hän oli tekemässä? Vietti ehtoollista perkeleiden kanssa ja oli yhteydessä perkeleiden kanssa, jumalien ja jumalattarien kanssa. Kuvaannollinen esikuva kristityn yhteydessä olosta Kristuksen kanssa, kun hän syö ehtoollista. Tällaista Evankeliumin pyhiinvaeltajat Roomaan tullessaan löysivät. He löysivät nämä ihmiset tä­mänkaltaisessa palvonnassa.

95    Kaikkina epäjumalien aikoina, Baal oli kaikkein huomattavin jumala, (Baal), hän oli auringon jumala. Ja hänen vaimonsa oli kuun jumalatar, Ashtoreth. Ja se myös lausuttiin A-s-t-a-r-t-e, ”Astarte”. Se on roomalaisessa kolikossa. Häntä kutsuttiin jumalattareksi kuun jumalattareksi tai ”taivaan kuningattareksi, jumalien äidiksi”, kuun jumalaksi. Auringon jumala oli Baal.

96    Melkeinpä kaikki pakanat palvoivat aurinkoa. Jopa intiaanit tekivät samoin siihen aikaan, kun me löysimme Amerikan. Kun isät tulivat tänne, he löysivät heidät yhä palvomassa aurinkoa, koska tehdessään niin, he palvoivat.

97    Tällä tavalla he palvoivat jumalia ja jumalattaria Roomassa, kun kristityt saapuivat Roomaan.

98    Ollessani matkoilla, minä olen pannut merkille, että epäjumalanpalvonta ei ole muuttunut. Eikä myöskään todellinen kristillisyys ole muuttunut. Ne molemmat pitävät paikkansa, ja tulevat olemaan sellaisia Herran Jeesuksen Tulemukseen saakka. Minä haluaisin puhua tästä hieman, niin että te saisitte käsityksen siitä, ja jos te olette hengellisiä, te varmasti tulette käsittämään sen.

99    Koska Baal oli auringon jumala, niin nuo kakut valmistettiin… Niin kuin Jeremia sanoi, kun puhuimme siitä hetki sitten, miten naiset valmistivat kakkuja Baalille, auringon jumalalle. Koska te löydätte samassa luvussa vähän myöhemmin heidän sanovan: ”Jos me emme palvo Baalia, niin satomme epäonnistuu, koska Baal oli hedelmällisyyden jumala.” Toisin sanoen: ”Me tiedämme, että aurinko saa viljan kasvamaan.”

100    Mutta profeetta sanoi heille: ”Koska te olette hyljänneet Jumalan, teidän satonne eivät kasva.”

101    Mutta he palvoivat Baalia ja sanoivat, että he tulisivat ”palvomaan ja uhraamaan hänelle”.

102    Baal on pyöreä jumala… (Käsittäkää tämä nyt sana sanalta, niin te tulette ymmärtämään loput siitä Sanoman lopussa.) Auringon jumala oli pyöreä jumala, ja heillä oli valtavan suuria messinkilautasia, jotka heijastivat aurinkoa ja näyttivät aivan tulen kaltaisilta. Ja sitten tuo leipä, jonka Jeremia tässä sanoi naisten leiponeen Baalille, leivottiin pyöreäksi kuin aurinko. Ja sitten se pantiin alttarille, tuolle pakanalliselle alttarille, ehtoollista varten, ja se leivottiin pyöreäksi, auringon tai kuun kaltaiseksi, koska oli kysymyksessä auringon jumala tai kuun jumala.

103    Baal oli, niin kuin me sanoimme ”kaiken hedelmällisyyden jumala”, hän sai kaiken kasvamaan.

104    Tuo varhainen seurakunta joutui kasvotusten tämän kanssa, kun se tuli Roomaan. Niin sanoo ja uskoo roomalaiskatolinen kirkko, jota kutsutaan ”katoliseksi”.

105    Me kaikki olemme katolilaisia. Me olemme katolinen Seurakunta, me olemme apostolisia katolilaisia. Sana katolinen merkitsee ”maailmanlaajuinen”. Ja me olemme maailmanlaajuinen apostolisen Uskon Seurakunta. Kyllä vaan. On ero noiden kahden seurakunnan välillä. Toinen on katolinen, maailmanlaajuinen, apostolinen, ja toinen on roomalaiskatolinen.

106    He uskovat, että Pietari perusti Rooman seurakunnan. Minä haluan siitä raamatunpaikan. Minä haluan jotakin, mikä sanoo Pietarin koskaan olleen Roomassa. Niin kuin Rooman seurakunta sanoo, että hän oli siellä vuosina 41- 46.

107    Ja juuri tuohon samaan aikaan Claudius oli keisarina Roomassa, ja pakotti kaikki juutalaiset lähtemään pois Roomasta. Lukekaa Apostolien tekojen 18. luku niin te näette, että Paavali, kun hän tuli Efesokseen, hän löysi sieltä Aquilan ja Priscillan, jotka itse asiassa olivat juutalaisia, jotka lähtivät pois vainon aikana, ja he olivat nyt jälleen Palestiinassa, koska Claudius oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään, sekä kristityt että ortodoksit. Aquila ja Priscilla perustivat seurakunnan Roomaan, ja heidän täytyi lähteä pois, koska Claudius oli määrännyt kristityt ja kaikki juutalaiset ulos Roomasta.

108    Nyt he sanovat: ”Pietari oli seurakunnan piispa”, ja minä voin näyttää teille Kirjoituksista, lähes seitsemänkymmenen vuoden ajalta, että Pietari ei koskaan ollut Palestiinan ulkopuolella. Se on suoraan Kirjoituksissa. Ja te sanotte että ”Pietari murhattiin Roomassa, ja että Paavali teloitettiin Roomassa.” Se on uskonkappale. Olen lukenut kaiken marttyyrihistoriat, joita olen voinut löytää, ja yhdessäkään niistä ei puhuta yhtään mitään Pietarista tai Paa­valissa, että kumpainenkaan heitä olisi tapettu Roomassa. Yksikään vanhoista oikeaksi todistetuista marttyyrihistorioista ei sano sanaakaan siitä. Se on uskonkappale! Hän ei ollut siellä!

109    Minä olen täällä paljastaakseni pakanuuden, ja niinpä me tulemme tekemään sen Herran avulla ja Hänen Sanallaan näyttääksemme teille, missä tilassa seurakunta on. Te huudatte katolisuutta vastaan, mutta odottakaahan muutama minuutti.

110    Nyt me huomaamme, että sen jälkeen, kun Aquila ja Priscilla olivat Kirjoitusten mukaan ajettu ulos Roomasta, tuo pieni seurakunta jäi orvoksi. Kaikki siihen kuuluvat olivat kääntyneet pakanuudesta ja olivat tulleet tuohon Rooman kristilliseen seurakuntaan, tuohon varhaiseen seurakuntaan, jonka Aquila ja Priscilla ja eräs toinen pariskunta olivat perustaneet, ja jotka olivat ruokkineet sitä.

111    Sitten me näemme, että niin pian kuin he olivat lähteneet, he panivat virkoihin omia piispojaan ja ottivat itselleen oman oppinsa voittaakseen keisari Konstantinuksen suosion ja heidän muiden suosion, koska heidän täytyi saada jäseniksi niitä, joilla oli poliittista valtaa kansakunnassa. He toivat sisälle seurakunnan jäseniä ja he ottivat heidät (kuinka täydellistä) vain tunnustamisen perusteella, vaikka he eivät tienneet Jumalasta enempää kuin jotkut näistä ihmisistä, joita meillä on täällä Amerikassa tänään. Ja tunnustaminen oli melkoinen asia heille, Kristuksen tunnustaminen, toisen Jumalan, heidän oman jumalansa rinnalla. Ja siellä he omaksuivat heidän seurakuntansa perustusääntöihin nuo pakanalliset seremoniat.

112    Nyt, roomalainen pappi… He omaksuivat sen ehtoollisen ottamisella. Ensimmäinen asia, joka tuli esiin, oli ehtoollisen ottaminen. Sen sijaan, että se olisi ollut rikottu leipä, Kristuksen Ruumiin kaltaisesti, he tekivät siitä pyöreän samalla tavalla kuin aurinko tai kuu on. Ja aina tähän päivään asti se on yhä pyöreä! Aivan varmasti, se on yhä pyöreä vohveli eikä Hänen rikotun Ruumiinsa osa. Se on pyöreä ja sileä. Rooman papit tänään asettavat tämän pyöreän vohvelin alttarille ja kutsuvat sitä ”kirjaimelliseksi Kristuksen Ruumiiksi”.

113    Nyt, on suuri ristiriita joidenkin näiden korkeiden episkopaalisen ja roomalaiskatolisen kirkon välillä siitä, että onko se kirjaimellinen Ruumis vai edustaako se tuota Ruumista. Roomalaiskatoliset sanovat, että ”se on kirjaimellinen Ruumis”, koska se oli kirjaimellinen Baalin, auringon jumalan ruumis, joka heijasti itsensä tuolle messinkilautaselle, joka tehtiin pyöreäksi. Yhdelläkään kristillisellä ehtoollispöydällä ei ole pyöreätä leipää!

114    Sitten he halusivat kääntää kasvonsa itään, aivan samalla tavoin kuin he tekivät pakanallisessa palvonnassa, ja tuoda naisia sisälle, ja niin edelleen, niin kuin he aina ovat tehneet, samalla tavoin kuin tehdään pakana jumalattarille. He vain ottivat Astarden alas ja asettivat sen tilalle Marian tehden hänet taivaan kuningattareksi. He ottivat alas Jupiterin ja panivat sen tilalle Pietarin. Ja heidän täytyi saada itselle uskonkappaleet voidakseen tehdä sen, mitä he tekivät.

115    Kun Aquila ja Priscilla palasivat takaisin Claudiuksen kolmentoistavuotisen hallituskauden jälkeen, he löysivät oman seurakuntansa täydellisesti antautuneena epäjumalanpalvelukseen, ja siitä oli kasvanut mammuttimaisen suuri asia.

116    Jotta he saattoivat tuoda sen sisälle, heidän täytyi ehdottomasti poistaa Raamattu. Minä olen irlantilainen ja minulla on tuo kirja, jota he kutsuvat Meidän uskomme tosiasiat, ja joka kuuluu ainoastaan papeille. Ja minä tiedän tämän keskusteluistani pappien kanssa, ja nuo papit eivät väittele teidän kanssanne Raamatusta, koska Raamattu on hänelle vain jokin toinen kirja. Tämä piispa Sheen täällä, noin kaksi vuotta sitten, sanoi: ”Kuka tahansa, joka yrittää uskoa Raamattuun, on sama kuin kävelisi mutaisten vesien lävitse.” He eivät usko Siihen! He alkoivat siellä sanomalla: ”Jumala on Hänen seurakunnassansa eikä Hänen Sanassansa.”

117    Tämä pappi täältä, uskoisin, että he kutsuvat sitä Pyhän sydämen kirkoksi, tuli haastattelemaan minua Maria Elisabeth Frazierin kastamisesta, joka oli luopunut ja mennyt katolisuuteen. Hän kysyi: ”Kastoitko sinä hänet?”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

Hän kysyi: ”Kuinka sinä kastoit hänet?”

Minä sanoin: ”Kristillisellä kasteella.”

Hän sanoi: ”Mitä sinä tarkoitat?”

Minä sanoin: ”On vain yksi kristillinen kaste.”

Hän kysyi: ”Mitä sinä tarkoitat, upottamallako?”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

118    Hän sanoi: ”Sinä siis upotit hänet ‘Isän, Pojan ja Pyhän Hengen’ nimessäkö?” Minä sanoin: ”Kristillinen kastaminen tapahtuu upottamalla Herra Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

119    Minä sanoin: ”Muunlaista kristillistä kastetta ei olekaan.”

120    Hän kirjoitti sen muistiin ja kysyi: ”Tuletko sinä vannomaan tämän oikeaksi myös piispalle?”

121    Minä sanoin: ”Jos hän ei voi uskoa minun sanaani, niin olkoon ilman sitä, koska minä en vanno minkään kautta.” Ja minä sanoin: ”En ollakseni röyhkeä, herra, mutta minä tiedän, että Raamattu sanoo: ’Älkää vannoko taivaan kautta tai maan kautta, koska se on Hänen jalkajakkaransa’, eikä meidän oleteta tekevän niin.”

122    Hän sanoi: ”Onpa outo asia, mutta katolisella kirkolla oli tapana kastaa tuolla tavalla.” Minä kysyin: ”Koska ja milloin?” Näettehän? Mutta he sanovat tehneensä niin.

123    Koska, rehellisesti sanoen, he niin kuin mekin olimme kaikki yhtä alussa, meidän alkuperämme on helluntaissa. Se oli ensimmäisen seurakunnan alku, josta kukaan voi puhua. Kristillinen seurakunta alkoi helluntaina helluntaikokemuksen, helluntai-ihmisten ja helluntai-kasteen kanssa. Kaikki tulee alkuperäisesti helluntai-seurakunnasta.

124    Huomatkaa nyt, me näemme, että heidän täytyi mennä pois Raamatun opetuksesta, jotta heillä voisi olla nämä asiat ja miellyttääkseen keisareita ja niin edelleen ja tuodakseen sisälle pakanuuden.

125    Katsokaahan. Pietari oli juutalainen. Onko se oikein? Voitteko kuvitella Pyhän Pietarin ottavan omakseen sellaisen asiaa kuin epäjumalankuvien asettamisen kirkkoon, juutalaisen, jota oli kielletty edes katsomasta epäjumalankuvaa? Voisitteko kuvitella hänen tekevän sellaista asiaa? Ei Pietari! Voitteko kuvitella hänen sanovan: ”Kaikki minun kirjoitukseni siellä alussa olivat kokonaan vääriä. Minä heitän ne nyt ulos. Minä tulen elämään samoin kuin henki tässä Rooman kirkossa on ja minä tulen adoptoimaan…”?

126    No niin, sellainen olisi muuttunut mies. Sen vuoksi, voidakseen tehdä niin, heidän täytyi aloittaa uskonkappale, että ”Pietari oli haudattu siellä kirkossa, ja että hän oli jättänyt kaikki käskyt heille, ja he olivat alkuperäinen katolinen kirkko.” Sitä he eivät olleet. Ei ole yhtään raamatunpaikkaa tai historiaa todistamassa sitä. Ei yhtään asiaa. Sitä he eivät olleet.

127    Ja tuo ensimmäisen Rooman seurakunnan pakanallinen pappi on aivan tarkalleen samanlainen kuin heidän pappinsa on tänään. He uskovat, että tuo leipä on Kristuksen Ruumis, ja että jotenkin Kristus tulee alas ja hyppää sisälle tuohon leivänpalaseen, joka lepää siellä alttarilla, (jonka hiiret kuljettavat pois yön aikana). Ja tästä syystä katolilaiset uskovat, että teidän täytyy mennä kirkkoon palvomaan, koska ”Jumala on heidän kirkossansa”. Tästä syystä he kumartavat ja tekevät ristinmerkin kirkon lähellä, koska ”tuo leivänpalanen on Jumala”. Se ei edusta mitään muuta kuin Baalia, auringonjumalaa. Sille ei löydy ensimmäistäkään raamatunpaikkaa. Kyllä, sellainen on tuo pyöreä vohveli, joka lepää siellä alttarilla.

128    Sen vuoksi he eivät vastaanottaneet kristillistä opetusta noilta aikaisemmilta veljiltä Iranaeukselta, Polycarpukselta ja Paavalilta. Me tiedämme, että opetuslapsi, joka eli kauimmin, oli Johannes. Hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi Patmoksen saarelle, koska hänellä oli koulu. Hän oli panemassa yhteen noita Kirjeitä Jumalan Sanaksi. He löysivät hänet ja hänen oppilaansa sitä tekemässä, joten he karkottivat hänet sinne kolmeksi vuodeksi (ja keisarin kuoleman jälkeen hänet tuotiin takaisin). Ja sitten hän kirjoitti Ilmestyskirjan.

129    Puhuttaessa siitä, että onko ”Jumala Seurakunnassansa vai onko Jumala Sanassansa”, niin Raamattu sanoo, että Sana on Jumala.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.

Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme…

130    Sen lisäksi, minkä tahansa seurakunnan opetus, olkoonpa se baptisti, presbyteeri, metodisti tai helluntaiseurakunta, joka ei pysy kirjain kirjaimelta tämän Raamatun kanssa, on väärin! Sillä Johannes sanoi Patmoksen saarella Pyhän Hengen tai Kristuksen puhuessa hänelle ja sanoessa tämän: ”Jos kuka tahansa ottaa jotain pois Tästä tai lisää siihen mitään…” Niinpä kuinka te voisitte lisätä näitä pakanallisiat epäjumalanpalvonnan symboleja kuten yhden Jumalan tekemisen kolmeksi ja kaikkia näitä muita pakanallisia toimintoja, joita alkuseurakunta ei koskaan opettanut, vaan oli niitä vastaan?

131    Nikean kirkolliskokouksessa, kun he väittelivät siitä, oliko Hän kolme vai yksi… ja sinne tuli joitakin noita marttyyreitä… Erään kaverin, erään helluntailaissaarnaajan, joka oli laskenut kätensä sairaan ylle, he ottivat hänet ja panivat kuuman rautatangon hänen käsivarsiinsa ja vetivät hänen käsivartensa taaksepäin tällä tavalla. Toisilta, jotka seisoivat siellä, he kaivoivat miekalla silmät ulos päästä. Näyttää kuin joukko marttyyreja olisi seissyt tämän Sanan puolesta! Hallelujaa! He sekoittivat verensä vanhojen profeetto­jen kanssa. Tämä Sana, veli, on Jumalan Sana.

132    Nämä käännytetyt pakanat toivat nämä symbolit kristillisyyteen. He eivät enää voi käyttää Raamattua, koska Raamattu paljastaa sen. Ja he kertovat teille suoraan tänään, että he eivät usko Siihen. He sanovat: ”Se on hyvä, mutta seurakunta on ylin Sana.”

133    No niin, me löydämme saman asian helluntailaisista. Älkää huutako mitään katolilaisista, koska me olemme aivan yhtä syyllisiä, metodistit, baptistit ja joka ainoa heistä.

134    Te metodistit, jos te olette niin pyhiä, niin miksi te sitten tapoitte Joosef Smithin? Tämä on Amerikka, ja täällä on palvonnan vapaus. Minä en usko siihen, mitä Joosef Smith sanoi, mutta teillä ei ollut oikeutta tappaa häntä sen takia, että hän oli mormoni.

135    Te baptistit, kuinka monia te olette peittäneet? Ja te loput?

136    Ja helluntailaiset, aivan yhtä syyllisiä kuin he loputkin, ovat tulleet tärkätyiksi paidoiksi ja joukoksi tekopyhyyttä. Ja nöyryyden ja Jumalan Sanan asemesta teillä on Sana ilman Henkeä. Ja te tuotatte enemmän vahinkoa kuin, jos te olisitte samanlaisia kuin he muutkin. Takaisin omissa pakanallisissa seremonioissaan kaikkien noiden kolminaisuusideoitten kanssa ja näiden muiden asioiden kanssa, joita te ette voi todistaa Sanalla. Sana on sitä vastaan. Kuinka säälittävää, kuinka säälittävää!

137    Niinpä kun he muodostivat kristillisyydestä Rooman ensimmäisen seurakunnan. Heidän täytyi hylätä Raamattu ja ottaa nämä seremoniat. Voidakseen tehdä niin heillä täytyi olla jonkinlainen tuki takanaan, joten he sanoivat: ”Pietari oli ensimmäinen Rooman paavi, ja että hän on sitä yhä.” Hyvä on, sanokaamme, että hän oli sitä, niin tulisiko Pietari perääntymään helluntain sanoista? Voisitteko te kuvitella juutalaisen asettamassa esiin epäjumalan kuvia?

138    Ja minä voin todistaa teille kirjoitetulla Sanalla, tästä Raamatusta, tarkalleen päivälleen ja vuodelleen, ettei Pietari koskaan lähtenyt Palestiinasta kuin yhden kerran, (ja silloin hän meni Babyloniaan, Eufrat-virran rannalle), eikä hän Kirjoitusten mukaan koskaan ollut Roomassa, NÄIN SANOO HERRA! Se on kaikki pakanallista ideaa.

139   Ja nyt me tulemme tuomaan sen suoraan takaisin protestanttisuuteen. Katsokaa helluntailaisia, jotka eivät ota Sanaa. Pysykää Sanan kansaa niin te olette aina oikeassa. Jos taas te menette pois Sanasta, te tulette menemään minne tahansa.

140    Jokin aika sitten täällä suuressa kokouksessa, erään suuren helluntailaiskoulun kanssa, eräs nainen hyppäsi ylös ja puhui kielillä ja keskeytti alttarikutsun. Ja tuona iltana, kun tulin sinne takaisin, Billy kohtasi minut ulkona ja sanoi: ”Tiedätkö mitä? Tuo nainen sanoi, että hänellä olisi täksi illaksi toinen sanoma, jonka hän tulisi antamaan.”

141    Ja minä pidin silmällä tuota naista, leikatut hiukset, ja puku oli niin tiukka, että näytti siltä kuin hänet olisi valettu siihen. Hän istui siellä asetellen hiuksiaan ja vetäen ylös sukkiaan. Minä tiesin hänen aikovan hypätä ylös. Ja hän hyppäsi ylös, ja minä sanoin: ”Istu alas.” Hän vain jatkoi edelleen, joten minä sanoin: ”Kuuletko minua? Istu alas!” Oi voi!

142    Kun menin ulos tuona iltana, siellä tuli neljä tai viisi noista kavereista, jotka olivat hänen kanssaan ja sanoivat: ”Sinä murehdutit Hengen.”

143    Minä sanoin: ”Mikä tahansa henki, jota minä murehdutan Jumalan Sanalla, tuleekin olla murehdutettu.” Minä sanoin: ”Eikö Raamattukin sano, että profeettain henget ovat profeetoille alamaisia? Ja kielillä puhuminen on profetia, jos se on tulkittu.” Ja minä sanoin: ”Niinpä hän odottakoon, kunnes minä olen lopettanut, ja sitten hän voi tehdä sen.”

Hän sanoi: ”Mutta sinä opetat Sanaa.”

Minä sanoin: ”Sen kanssa minä seison.”

144    Tuo mies sanoi: ”Hänellä oli jotakin tuoretta ja uutta Taivaasta, jotakin erilaisempaa kuin tuo.” Jos sellainen ei ole takaisin roomalaiskatolisuudessa, niin silloin en tiedä, mikä on sitä!

145    Olkoon jokaisen miehen sana valhe, ja olkoon jokainen henki valhe, ja olkoon Jumalan Sana Totuus. Jumalan Sana on ensin!

146    Se on vikana tänään. Heillä on niin monia ilmestyksiä ja valheellisia asioita. On pitkälleen heittäytymistä ja sydämen avaamista perkeleille sen sijaan, että he pysyisivät Jumalan Sanan kanssa. Siinä vaikeus on, se on syynä. Ihmiset ovat rehellisiä ja vilpittömiä, hyviä ihmisiä, mutta te ette voi sanoa sitä heille. ”Helluntailaisina me uskomme tämän.” ”Baptisteina me uskomme tämän.”

147    Minä uskon Tämän, koska Se on Jumalan Sana! Minä haastan kenet hyvänsä oikaisemaan minua Siinä. Niin se on. Tämä on Sana! Pysykää Tämän kanssa, Tämä on Totuus!

148    Niinpä he muodostivat tämän ensimmäisen kirkon, ensimmäisen roomalaiskatolisen seurakunnan. Ja sen sijaan, että he kutsuisivat häntä paimeneksi, niin kuin he aina kutsuivat, he kutsuvat häntä ”Isäksi”. He yhä tekevät niin. Ja he sanovat tässä: ”Teidän täytyy tunnustaa, että tämä vohveli on Kristuksen Ruumis. Ja niin pitkälle pappi on jumala, koska Jumala on velvollinen kuuntelemaan tuon papin ääntä ja muuttamaan tämän vohvelin kirjaimellisesti Kristuksen Ruumiiksi.” Ja sitten älykkäät miehet antavat työntää sellaista alas kurkuistaan!

149    Mutta todelliset palvojat, todelliset paimenet, pysyivät Sanan kanssa. He pysyivät juuri siellä Nikean kirkolliskokouksessa. He pitivät siellä tuosta Sanasta kiinni. Kyllä, he tulivat sinne marttyyreina, ja kaikkea muuta, mutta he pysyivät tämän Sanan kanssa. He eivät halunneet minkäänlaista epäjumalanpalvontaa.

150    Ja minä haluan jonkun näyttävän, missä Pyhä Patrik koskaan oli roomalaiskatolinen. Ei ole olemassa sellaista asiaa! Hän protestoi tuota Rooman kirkkoa vastaan. Pyhä Martinus oli hänen setänsä. Ja minä luin, mitä tuo nainen kirjoitti, rouva Hazeltine, tuossa Lainauksia Nikean kirkolliskokouksesta. Ja hän sanoi, että kun hän meni Oxfordiin saadakseen Pyhän Martinuksen elämäkerran, niin tämä mies siellä sanoi: ”Mutta Rooman kirkko ei julistanut häntä pyhimykseksi.” Tietenkään ei, hänhän protestoi koko asiaa vastaan! Ja niin teki Pyhä Patrikin. Miehet, jotka pysyivät Jumalan Sanan kanssa, rakensivat omat koulunsa ja pysyttelivät poissa tuonkaltaisista asioista.

151    Ja me näemme, että niin se on tänäänkin. Rooman kirkko yhä jatkaa saman pyöreän keksin kanssa uskoen, että Kristus tulee alas ja hyppää siihen. Ja kuunnelkaahan, tiedättekö te, että pappi juo viinin, kun meidän tulee ottaa se toinen toistemme kanssa? ”Hän ojensi maljan heille, ja he jakoivat sen keskenään.” Mutta pakanallisen muodon mukaan pappi juo viinin. Näettekö? Se on yhä kokonaan pakanallista! Aivan tarkalleen samoin. He eivät välitä.

152    He sanovat teille: ”Minä en halua puhua sinulle mitään Raamatusta.” Tuo pappi siellä, hän sanoi minulle: ”Herra Branham, sinä yrität puhua Raamatusta, mutta minä puhun kirkosta.”

Minä sanoin: ”Jumala on Sana!” Oikein. No niin, hyvä on.

153    Me näemme tästä, että tähän päivään asti roomalaiskatolisen seurakunnan täytyy mennä kirkkoon palvomaan. Heille opetetaan, että ”Jumala on tässä pyöreässä vohvelissa, ehtoollisleipämaljakossa.” Ettekö te voi nähdä, että se on pakanuutta? Varmasti on.

154    Ettekö te voi nähdä, että ihmiset, jotka adoptoivat itselleen mitään tämän Sanan vastaista, kuuluvat tuohon samaan joukkoon? Eikö Raamattu Ilmestyskirjan 17. luvussa kutsukin katolista kirkkoa ”huoraksi”? Eikö Se myös kutsu häntä protestanttien, porttojen äidiksi? Se on sama asia! Se jakaa oppiaan saastaisuuden maljastaan, joka on täynnä hänen haureutensa kauhistuksia, likaa ja saastaa, jonka miehet ovat valmistaneet totisen ja väärentämättömän elävän Jumalan Sanan tilalle.

”Oi, Jumala, ole armollinen meille”, on minun rukoukseni.

155    Iranaeus sanoi, ja minä kirjoitin sen tänne muistiin, hän sanoi: ”Jumala Sana on kuin joukko hienoja ja suuria jalokiviä, jotka on pantu ulos muodostamaan kuvan suuresta ja väkevästä Kuninkaasta. Mutta”, hän sanoi, ” uskontunnustukset, uskonkappaleet ja kirkkokunnat ottavat nuo kauniit jalokivet ja tekevät niistä koiran muotoisen ja pettävät ne, jotka ovat tietämättömiä Sanasta. Tämän he tekevät turmellakseen Jumalan tiet ja tuodakseen häpeän Sen ylle.” Hallelujaa!

156    Kun te yritätte saada Jumalan Sanan sanomaan jotakin, joka sopii teidän organisaatioonne, niin silloin te otatte jalokivet pois Kuminkaan Ruumiista ja valmistatte niistä kuvan koiralle, ketulle, sialle tai jollekin muulle. Ja te petätte ne, jotka ovat tietämättömiä Sanasta.

157    Hallelujaa! On olemassa muutamia, joilla on Jumalan Henki, ja jotka seisovat lihaksi tulleen Sanan puolella. Jumala, lisää heitä meidän riveihimme. Sana eikä mitään muuta kuin Sana! Ottakaa tuo Sana, josta Jeesus sanoi siellä, että ”taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät katoa.”

158    Siinä missä Sana sanoo: ”Kastakaa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, he tekevät siitä kolme jumalaa ”Isä, Poika, Pyhä Henki”. He ottavat kaikenlaisia uskonkappaleita ja tekevät kaikenlaisia asioita kuten pirskottelu upotuksen sijasta, ja kaikkea muuta! He tekevät siitä jonkinlaisen ihmistekoisen rypemisen sen sijaan, että he panisivat sen Jalokiveen, suureen Kuninkaaseen, Kristukseen. Oi, hallelujaa! Se on Jumala lihaksi tulleena, Kristus!

159    He turmelevat Jumalan tiet. He sallivat ihmisten tulla sisälle seurakuntaan, naiset leikatuine hiuksineen ja maalattuina, yllään puvut, jotka näyttävät häpeällisiltä. Miehet ovat niin naismaisia, että antavat naisten kuljetella itseään ympäri korvalehdestä. He tulevat kirkkoon ja pelaavat buncoa ja bincoa, ja on kaikenlaisia turmeltuneita asioita. Ja saarnaajat ja niin edelleen, ovat ulkona joen rannalla uimapuvuissa olevien alastomien naisten kanssa ja menevät uimaan, polttavat savukkeita ja kutsuvat itseään Jumalan palvelijoiksi, kun tämän temppelin tulisi olla pyhä temppeli, joka on pyhitetty Jumalalle eikä maailman saastalle. Se on totta. Mutta he ottavat Jumalan jalokivet ja tekevät niistä sian tai ketun tai koiran tai hillerin tai jotakin muuta ja syöttävät sen oppimattomille, tietämättömille.

160    Kiitos sinulle, Doc, minulla kyllä oli nenäliina täällä, mutta mieleeni ei tullut käyttää sitä. Kyllä, niin he tekevät. Iranaeus oli niin oikeassa sen suhteen.

161    Mitä Jumala ajattelee kaikesta tästä? Onko se niin kuin he yrittivät sanoa: ”Oi, sillä ei ole merkitystä Hänelle”? Sillä on merkitystä Hänelle. Sillä on merkitystä Hänelle.

162    Miksi Hän kertoi Jeremialle nuo asiat, joita Hän teki silloin? Miksi Hän sanoi sen? Sillä on merkitystä. Jumalalla on tie.

163    Mitä jos Mooses olisi sanonut: ”Minäpä otan pois hattuni kenkieni sijasta”? Hän ei olisi koskaan nähnyt tuota näkyä. Teidän täytyy tulla Jumalan tietä pitkin. Jumalalla on tie.

164    On niin paljon, mitä me voisimme sanoa. Menkäämme nyt tässä Kirjoituksiin. Minulla on niitä monia kirjoitettuna tänne. Menkäämme hetkeksi 4 Mooseksen kirjan 25 lukuun, niin tulemme näkemään, merkitseekö se Jumalalle mitään vai ei. Katsokaamme, josko nämä uskontunnustukset ja uskonkappaleet merkitsevät Hänelle jotakin. ”Hän on hyvä Jumala. Hän jättää koko asian huomioimatta.” Hän ei tee niin! Hän asettaa ja vetää rajalinjan, ja teidän täytyy tulla Siihen.

 Ja Israel oleskeli Sittimissä, ja ihmiset alkoivat harjoittaa haureutta Mooabin tyttärien kanssa. (Kuunnelkaa!)

Ja he kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi maahan heidän jumaliensa edessä.

Ja Israel liitti itsensä Baal-Peoriin, ja HERRAN viha syttyi Israelia kohtaan. (Ei ole ihme, että Hän sanoi: ”Älä rukoile tuon kaltaisten ihmisten puolesta.” Näettekö?)

Ja HERRA sanoi Moosekselle: Ota kaikki kansan päämiehet ja ripusta heidät ylös HERRAN edessä aurinkoa vasten, että HERRAN tulinen viha voisi kääntyä pois Israelista.

Ja Mooses sanoi Israelin tuomareille: Surmatkoon jokainen teistä miehensä, jotka ovat liittyneet Baal-Peoriin.

165    ”Surmatkaa heistä joka ainoa!” Jumala haluaa olla Jumala, ja jos Hän ei ole Jumala, Hän ei tule olemaan toisella tilalla. Hänen ei tarvitse antaa Baalin ja jonkun ihmistekoisen opinkappaleen ja jonkun ihmisen teorian ja jonkun uskontunnustuksellisen idean, kirkkokunnallisen idean, seistä Hänen tiellään, sillä Hän on Jumala ja Hän kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille. Hän ei tarvitse teidän kirkkokuntianne. Hän ei tarvitse teidän seurapiirejänne ja teidän koulujanne ja muita asioita. Hän ottaa sen, mitä Hän voi saada käteensä, sen, joka ei ole yhtään mitään, ja henkäisee Elämän siihen, ja siitä tulee jotakin, joka tulee palvelemaan Häntä. Se tekee Hänet Jumalaksi. Tietenkin sillä on merkitystä Jumalalle.

Te sanotte: ”Se ei merkitse mitään.” Se merkitsee! Tietenkin, se merkitsee.

166    Paavi Leo Suuri hallitsi vuodesta 440 vuoteen 461. Oi, hän ajatteli tekevänsä tarkalleen oikein, tuli seurakuntaan ja… Häntä ennen oli Victor, ja hän myös oli rotta. Ja hän tuli seurakuntaan ja kuinka hän tappoikaan kristittyjä ja kaikkea muuta.

167    Ja kuka alkoi kaiken tämän, kuka toi sisälle laillisen murhaamisen? Tiedättekö, kuka se oli? Se oli Hippon Pyhä Augustinus, joka teki sen.

168    Pyhällä Augustinuksella oli kerran tilaisuus, niin kertoo historia, tulla suureksi mieheksi ja olla täytetty Pyhällä Hengellä. Hän istui siellä tuon suuren koulun takapihalla Lyonsissa Ranskassa, missä Iranaeus ja Pyhä Martinus ja muut olivat opettaneet. Ja hänen istuessaan tämän koulun pihalla Pyhä Henki tuli hänen luoksensa, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta Sitä.

169    Mitä hänestä silloin tuli? Kaksinkertainen helvetin lapsi, kuin millainen hän oli ollut alussa. Hän meni alas Hippoon Afrikkaan ja perusti sinne koulunsa.

”Näytä minulle!”

170    Minä voin viedä teidät historiaan. Hän oli se, joka antoi hyväksymisensä sanan sille, että ”oli oikein tappaa jokainen harhaoppinen, joka oli eri mieltä Rooman kirkon uskonkappaleiden kanssa.” Hän oli Hippon Pyhä Augustinus. Onko täällä ketään raamattuoppilasta tai ketään, joka on lukenut historiaa ja tietää, että se on totta? Kohottaisitteko kätenne? Kyllä, näettehän, varmasti hän oli. Hippon Pyhä Augustinus oli hän, joka antoi tuon tuomion, että oli oikein tappaa harhaoppiset, jotka olivat eri mieltä Rooman kirkon kanssa, vahvistaen heidän pakanallisen oppinsa ja Raamatusta pois menemisensä ja vakiinnuttaen heidän poika-jumalan palvontansa.

171    Tiedättekö, mistä te olette saaneet joulun? Kristus syntyi huhtikuussa, mutta mitä he tekivät? Aurinkokunta hidastuu nyt, kun se siirtyy poispäin auringosta, ja päivät tulevat vähä vähältä lyhemmiksi, kunnes 20. ja 25. päivien välisenä aikana oli aurinkojumalan syntymäpäivä. Ja noina päivinä heillä oli meneillään Rooman sirkus, jolloin he juhlivat aurinkojumalan syntymäpäivää. Voitteko te nyt nähdä, mitä teillä on? He sanoivat: ”Muuttakaamme ‘sun-god’ [aurinkojumala] ja tehkäämme siitä ’Son of God’ [Jumalan Poika].” Ja koko asia on alusta alkaen pakanuutta! Ja ihmiset ovat kaduilla korkeakorkoisissa kengissään ja vääntelehtivät ylös ja alas kaduilla ja juoksevat kaupoissa.

172    Ja tässä eräänä päivänä vaimoni kertoi minulle jonkun sanoneen, että ”minä en tiedä, mitä hankkia isälle, koska veljeni ostaa hänelle neljänneksen viskiä. Ja joku toinen sanoi ostavansa hänelle pullon samppanjaa.” Ja yksi sanoi: ”Minä ostan hänelle pelikortit.” Se on joulun juhlintaa, pakanuutta, perkeleen palvontaa!

173    Mutta Augustinus antoi sille vahvistuksensa. Jos te haluatte sille vahvistuksen, niin lukekaa siitä Schmuckersin kirjoituksista. S-c-h-m-u-c-k-e- r-s, Schmuckersin Kunniakas uskonpuhdistus. Ja näin siinä sanotaan: ”Siitä ajasta alkaen, kun Hippon Pyhä Augustinus antoi tämän tuomion katoliselle kirkolle, se avasi ovet selälleen, jotta he halutessaan saattoivat tappaa kenet tahansa, joka kielsi tuon pakanallisen kirkon.

174   Ja tuosta Pyhän Augustinuksen ajasta alkaen, joka oli noin kolmesataa vuotta Kristuksen jälkeen aina vuoteen 1850, tuohon suureen Irlannin joukkomurhaan asti, katolinen kirkko tappoi kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa protestanttia. Se on Rooman marttyyrihistorian mukaan, kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa. No niin, väitelkää siitä historioitsijan kanssa. Hän on se, joka sen sanoi. Minä vain kertaan hänen sanojaan. ”Jokainen, joka oli eri mieltä katolisen uskonkappaleen kanssa!”

175    Ei katolinen, tuo sana katolinen, he eivät ansaitse sitä nimeä. He ovat roomalaisia pakanoita. Eivät nuo kalliit ihmiset. Siellä on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä vilpittömiä kuin kuka tahansa epäjumalanpalvelija on. He ajattelevat, että he palvovat Jumalaa, kun (mennen takaisin Sanaan) he ovat epäjumalanpalvojia epäjumalien ollessa kaikkialla. Millainen häpeä!

176    Hyvä on, sellaisia olivat Rooman opinkappaleita. Ja kuunnelkaa, haluan sanoa tässä jotakin, jonka ohitse menin.

177    Vuonna 1640, vuonna 1640, kun Irlannin teurastus alkoi, Rooman tuomiovallan ja pappien alaisuudessa, he tappoivat satatuhatta Pyhän Patrikin käännynnäistä. Jos Pyhä Patrik oli roomalaiskatolinen, niin miksi he sitten tappoivat omia ihmisiään? Noita, jotka olivat tehdastyöläisiä ja kaikkia muita sellaisia. Niin on. Marttyyrihistorian mukaan he tappoivat heitä satatuhatta, koska he olivat eri mieltä opetuksesta.

178    Olen ollut joissakin Pyhän Patrikin kirkoissa Pohjois-Irlannissa. Kyllä vaan. Minulla oli etuoikeus nähdä se. Se oli vain suuri vanha kuori. Heillä ei ollut siellä minkäänlaisia epäjumalankuvia, ei mitään uhrin vuodattamista niiden jaloille, eivätkä he maksaneet noille ihmisille siitä, että he tulisivat takaisin ja menisivät noihin epäjumalankuviin sisälle. Ei mitään ”Ave Mariaa ja Jumalan äitiä”, tuota samaa asiaa, jota he tekivät Astartelle, tuota Marian hengen lumoamista.

179    Vain kaksi tai kolme vuotta sitten katolinen kirkko aloitti uuden opinkappaleen siitä, että ”Maria on noussut ylös kuolleista ja mennyt Taivaaseen.” Kuinka monet muistavat sen? Oi, kaikki te muistatte sen, sanomalehdet olivat sitä täynnä. Opinkappaleita! Se on rakennettu opinkappaleiden päälle, eikä siinä missään ole yhtään hitaistakaan Totuutta.

180    Ja te protestantit olette aivan yhtä pahoja, te, jotka kieltäydytte ottamasta Jumalan Sanaa. Se on protestanttisen kirkon opinkappale aivan samanlaisella tavalla kuin katolisenkin kirkon opinkappale, ja me olemme kerta kaikkiaan väärässä siihen asti, kunnes me tulemme takaisin elävän Jumalan Sanaan! Oikein.

181    Te Aasemblies of God, te Foursquare, te helluntailaisten ykseys, kolminaisuus tai mitä sitten olettekin, tulkaa takaisin Jumalan Sanaan! Lopettakaa nämä kirkkokunnalliset epäjumalat, nämä kirkkokunnalliset epäsikiöt. He lumoavat itsensä perkeleen hengellä näihin kirkkokunnallisiin epäjumaliin. Tiedättekö te sen? Kirkkokunta on ”epäjumala”!

Te kysytte: ”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen presbyteeri.”

”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen metodisti.”

”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen helluntailainen.”

182    Se ei merkitse enempää kuin, että te olisitte sika tai koira tai haisunäätä. Sillä ei ole sen enempää tekemistä asian kanssa. Niin se on. Mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, on: takaisin Jumalan Sanaan!

183    Nämä tehdastyöläiset ja kalliit Pohjois-Irlannin ihmiset… Jos Pyhä Patrik… Missä kaikki hänen koulunsa olivat… Tiesittekö, ettei hänen nimensä ollut Patrick? Hänen nimensä eli Succat. Hänet kidnapattiin pienenä poikana, ja hänen sisarensa tapettiin. Ja hän palasi takaisin, koska hän oli koirien kouluttaja ja koulutti niitä ajamaan sikoja ja niin edelleen. Ja ollessaan tekemässä sitä… Hän löysi tiensä takaisin kotiin isänsä ja äitinsä luo. Ja hän alkoi koulun. Ja tuo koulu siellä Pohjois-Irlannissa ei koskaan hyväksynyt paavia ylimmäksi Jumalan sijaiseksi. He eivät uskoneet siihen. He pysyivät Sanan kanssa. Jumala siunasi tuota siunattua pyhää, Pyhää Patrickia, tuota suurta miestä.

184    Ja te kuulette heidän sanovan, että ”Pyhä Patrik ajoi kaikki käärmeet pois Irlannista” Lukekaa historiaa ja nähkää, mitä se oli. Pyhä Patrik uskoi kielilläpuhumiseen. Pyhä Patrik uskoi, että käärmeiden ylösottaminen ja kuolettavien asioiden juominen ei vahingoittaisi häntä, ja kun hän nosti ylös käärmeen ja heitti sen pois tieltään, he sanoivat: ”Hän ajoi käärmeet pois Irlannista.” Se oli siksi, että hän uskoi, että he nostavat käärmeitä, eikä mikään vahingoita heitä. Kyllä vaan, varmasti.

185    Heillä ei ollut näitä valtavan suuria pyhäkköjä. Ja mitä tulisi Iranaeus tekemään tänään? Mitä tulisi Pyhä Patrik tekemään tänään, jos hän näkisi näiden satojen miljardien dollareiden laittamisen roomalaiskatolisuuteen, suurten kirkkojen ja miljoonan dollarin kuvapatsaiden rakentamiseen, ja protestanttien tehdessä kaiken aivan samalla tavalla?

186    Minä annoin lausunnon eräänä päivänä, ja se sai kaikki kompuroimaan. Siksi minä pidätän tämän nauhan. Jättäkää te vain heidät rauhaan, sokea sokeaa taluttaa, antakaa heidän pudota kuoppaan. Se on ainoa asia, minkä te voitte tehdä, näettekö? Se tapahtui, kun kerroin heille alttarikutsuista, ettei sellaista asiaa kuin ”alttari kutsut” ole Raamatussa.

187    [Tyhjä paikka nauhassa.] …Hänen pyhyydestään. Kun me nöyryytämme itsemme Hänen kuolemaansa ja pidämme itseämme ”ei-minään”, niin silloin Pyhä Henki tulee ja nostaa meidät ylös. Emmekä me luota itseemme, koska me emme voi tehdä yhtään mitään, mutta Hänen kanssaan me voimme tehdä kaikki asiat.

188    Me, jotka olemme Hänen kuvinansa, elävän Jumalan eläviä kuvia. Kun te olette luovuttaneet itsenne Jumalalle, ja Jumala tulee teihin, niin miksi se tekee teidät? Jumalan eläväksi kuvaksi. Ei kuolleeksi kuvapatsaaksi jossakin nurkassa, ei kirkkokunnaksi, jonka päämaja on Washingtonissa Kirkkojen maailmanneuvostossa. Ei, sellainen on kuollut kuvapatsas, kuollut kuvapatsas ja kuollut uskontunnustus. Vaan eläväksi kuvaksi, yksilö…

189    Joku opetti tai kirjoitti eräänä päivänä pienen kirjelappusen ja kysyi: ”Jos mies on pelastunut, ja hänen vaimonsa ei ole, niin tulevatko he menemään yhdessä Ylöstempauksessa?” Tuo nainen ei voisi mennä Ylöstempauksessa, ei ole olemassa mitään sellaista asiaa, että tuo nainen voisi mennä Ylöstempauksessa, koska he ovat yksi. Mieletöntä! Jeesus sanoi,” Siellä on kaksi samalla vuoteella, ja Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään yhden.” Se on yksilöllinen asia sinun ja Jumalan välillä, sinun ruumiisi luovuttaminen Hänelle huolimatta siitä, vaikka mamma, pappa, lapset tai kukaan muu ei vastaanottaisi Sitä. Aamen!

190    Oi Jumala! Tämä turmeltunut, likainen, saastainen maailma; nämä likaiset, saastaiset niin kutsutut seurakunnat, joita he kutsuvat seurakunniksi, nämä likaiset saastaiset organisaatiot; nämä likaiset, saastaiset uskontunnustukset, jotka ovat vastoin Jumalan Sanaa. Oi Jumala, tuo jostakin puhdas, pieni henkilö, nosta ne ylös Taivaallisiin paikkoihin ja tuo julki itsesi, Kaikkivaltias Jumala. Aamen. Miten turmeltunut asia siitä onkaan tullut!

191    Meidät on tehty osallisiksi Hänen pyhyydestään. Me, Hänen kuvinansa, olemme elävän Jumalan eläviä kuvia. Silloin me olemme kuolleet itsellemme ja ylösnousseet Hänen kanssaan. (Nyt kuunnelkaa, kuunnelkaa tätä.) Hänen Sanansa on jälleen tehty lihaksi meissä. (Oi, veli Neville!) Katsokaa! Mitä se on? Ei jokin mystinen, kuviteltu jumala istumassa siellä jossakin, vaan elävä Jumala. Mikä on elävä Jumala? Jumalan sana teissä tehden itsensä todelliseksi. Oi, minä tiedän, että te ajattelette minun olevan pyhän kieriskelijän, ja ehkäpä minä olen. Mutta, oi veli, voitko nähdä sen? Se saavuttaa voiton jokaisesta kirkkokunnasta. Se saavuttaa voiton yli kaiken pakanallisuuden. Se on elävä Jumala julkituotuna elävässä temppelissä, ja Jumalan Sana, joka on Jumala, on tehty lihaksi teissä. Miksi? Te istutte Taivaallisissa paikoissa, kun te olette saavuttaneet voiton kaikista asioista, Kristuksessa Jeesuksessa, Aamen! Oi, minä yksinkertaisesti rakastan Sitä. Minun täytyy hypätä jonkin ylitse ja jatkaa eteenpäin.

192    Kuunnelkaa nyt. Sitten vähäisimmällä Hänen uskovistaan, ei ole väliä sillä, kuinka vähäinen tai millainen te olette, vähäisimmällä Hänen uskovistaan, jotka ovat Hänessä, kaikki paha on alistettu heidän alleen. Näettekö? Katsokaahan! Kristus on Ruumiin Pää. Onko se oikein? No niin, missä hyvänsä Pää on, siellä Ruumiskin on Sen kanssa. Kunnia. Minne minun pääni menee, sinne se vie myös minun ruumiini. Ja missä Jeesus on, siellä Seurakunta on Hänen kanssaan. Aamen! Hän ei koskaan jätä Sanaansa. Hän pysyy Sanassansa valvoen sitä ja tuoden Sen julki. Hänen Seurakuntansa on Hänen kanssaan.

193    Ja nähkäähän, te sanotte: ”Mutta, veli Branham, minä olen vähäisin.” Se on Hänen jalkapohjansa. Mutta muistakaa, Hän on saavuttanut voiton teidän kanssanne. Hän on saavuttanut voiton teidän kanssanne kaikesta siitä, ja vaikka te olettekin Hänen jalkapohjansa, niin jokainen sairaus, jokainen perkele, kaikki voimat, ja jopa itse kuolema, ovat teidän jalkojenne alla, teidän alaisuudessanne. Kunnia! Minusta ei tunnu siltä kuin olisin tänä aamuna viidenkymmenen kahden. Tänä on Totuus. Jos vain voin saada tämän seurakunnan näkemään sen, veli, niin me tulemme olemaan voittava seurakunta. Uskovaiset Hänessä, kaikki paha on Hänen allaan. Oi, kunnia!

194    Minun täytyy hillitä hieman. Minä tulen aloittamaan jälleen seuraavalla kerralla.

195    Kuulkaa, kuulkaa tätä. Te sanotte: ”Veli Branham, minulla ei ole voimaa.” Ei minullakaan, minulla ei ole yhtään voimaa. ”Veli Branham, minä olen heikko.” Niin olen minäkin. Mutta minä en ole riippuvainen omasta voimastani. Ei ole kysymys minun voimastani. Minä olen riippuvainen arvovallastani, näettehän, arvovallastani, joka on annettu minulle. Se en ole minä, joka on voimakas, minä en ole voimakas. Hän on voimakas, ja minä olen Hänen.

196   Kuten, sanokaamme esimerkiksi, että tässä tulee liikenne alas katua Fourth Street ja Broadwayn risteyksessä Louisvillessä ”zoom, zoom, zoom, zoom”, niin kovaa kuin he vain voivat ajaa, kuusikymmentä mailia tunnissa tuolla kadulla. Jokainen ryntää ja tungeksii. Eräs pieni mies kävelee sinne ja kohottaa kätensä, ja veli, jarrut kirskuvat. Tuolla pienellä miehellä ei ole voimat pysäyttää yhtäkään noista autoista, mutta hänellä on arvovaltaa. Ei ole ky­symys hänen voimastaan. Jos yksikin noista autoista ajaisi hänen päälleen, se ruhjoisi hänet, mutta antakaapa hänen kohottaa kätensä! Mistä on kysymys? Autoilijat tuntevat tuon virkapuvun.

197    Oi veli, he tuntevat tuon virkapuvun, ja jarrut kirskuvat. Miksi? Katsokaa hänen arvovaltaansa. Katsokaa, mitä hänen takanansa on. Koko kaupunkijärjestelmä on hänen takanaan. Tuo virkapuku edustaa sitä. Hän on erilainen, kyllä vaan, koska hän on kaupungin virkailija.

198    Hän huutaa: ”Seis!” Yksikin noista autoista, jotka menevät ”zoom”, voisi voittaa hänet. Mutta heidän on parasta olla yrittämättä sitä, katsokaahan, mitä hänen takanaan on. He painavat jarruja ja pysähtyvät. Hänen ei edes tarvitse sanoa mitään, vain kohottaa kätensä. Se tekee sen, aivan varmasti. Hänen arvovaltansa tulee lain ylläpitäjiltä. Se kaikki on hänen takanaan. Itsessään hän on heikko, mutta mitä onkaan hänen takanaan? On kysymys tuosta virkapuvusta, johon hän on pukeutunut.

199    Ei ole kysymys siitä, millainen epäjumalankuva on, vaan siitä, kuinka yksilön tulisi olla pukeutunut. Pukeutukaamme Jumalan koko sota-asuun, aamen, pelastuksen kypärään ja tähän valtavan suureen, ovenkokoiseen uskon kilpeen. Oi veli, ei ole kysymys siitä, millainen hän on, vaan mitä hän edustaa.

200    Ei ole kysymys, siitä millainen tuo pieni virkailija on, joka seisoo siellä. Hän on vain tavallinen mies, mutta kysymys on siitä, mitä hän edustaa!

201    Meidän sota-asumme on Jeesus Kristus. Kyllä. Kaikki perkeleet polkaisevat jarrua, kun he näkevät Sen. Kun he näkevät tuon Jumalan koko sota-asun, todellisen Pyhän Hengen kasteen, aamen, kun he näkevät Sen tulevan suoraan Jumalan Valtaistuimelta pukeutuneena Hänen ylösnousemuksensa täyteen sota-asuun. Aamen.

202    Ei ole kysymys siitä, että te olisitte voimakas, te ette ole yhtään mitään, vaan siitä, mitä teidän takananne on. Miksi? Te olette kuollut. Te olette liittyneet armeijaan, te olette liittyneet poliisivoimiin, te tulette pitämään lakia yllä ja hallitsemaan näitä perkeleitä. Kyllä, te kuulutte poliisivoimiin, ja koko asia on teidän takananne. Näettehän, teidät luetaan kuolleeksi, te ette ole yhtään mitään, te ette voisi pysäyttää yhtään mitään, mutta koska te olette ylösnousseet ja istutte Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, niin perkele tunnistaa sen. Kaikki painaa jarrua, kun nuo kädet kohoavat ylös.

203   Pyhä Martinus, erään kerran oikeudessa… Siellä oli mies… perkele… joka puri suuria palasia pois ihmisistä, ja ihmiset juoksivat pakoon hänen yrittäessään tappaa heidät. Hänellä oli suuret hampaat, ja hän repi suuria suullisia lihaa sillä tavalla, kun hän riehui siellä.

204    [Tyhjä kohta nauhassa.] …ja niinä päivinä, jotka hän näki ennalta ja tiesi, että se tulisi olemaan tällä tavalla, että Hänet itsensä tultaisiin panemaan ulos Hänen omasta Seurakunnastansa Laodikean Seurakuntajaksossa. Hän sanoi: ”Katso, Minä seison ovella ja kolkutan.” Tuo organisaatio oli ajanut Hänet ulos. Ja he ovat tehneet sen tänään, mutta Hän seisoo ovella kolkuttamassa.

205    Oi Jumala, voikoot Hänen Ruumiinsa jäsenet käsittää tänään, että me olemme voittavassa seurakunnassa. Me olemme Kristuksessa. Meidän on asetettu yläpuolelle kaikkien näiden maailman asioiden yläpuolelle.

206    Miksi meidän naisemme haluavat leikata hiuksiaan? Jumala, se osoittaa, että jokin on vinossa. Miksi he haluavat paljastaa itseään seksikkäissä vaatteissa? Miksi meidän aikamme ihmisillä on nälkä sydämessään kuulla sellaista kaveria kuin Elvis Presley tai jotakin näistä rickeistä, jotka seisovat siellä vanhan kitaran ja tuon vikisevän musiikin kanssa, joka saa meidän tyttömme huojumaan ja repimään alusvaatteensa pois ja muuta sellaista? Jumala, ja sitten tuo poika väittää olevansa helluntailainen! Oi Jumala, mitä se on… Katsokaa tätä Pat Boonea, joka väittää kuuluvansa Kristuksen Kirkkoon, ja kaikkea tätä karkeata, likaista asiaa… Oi Jumala, hän sanoo itsestään, että hän on Kristuksen Seurakunnasta.

207    Jumala, me käsitämme, että arvovallan merkki ei ole jonkin kirkkokunnan nimi, vaan se on Kristuksen ylösnousemuksen voima jokaisen yksilön elämässä. Jumala, voikoot nämä ihmiset täällä tänä aamuna pyrkiä pääsemään sisälle Siihen. Ja jos niin tapahtuu, että tämä nauha joskus lähtee ympäri maan, missä ihmisiä on, Herra, niin voikoot he tietää, että sitä ei sanottu ilkeydestä, koska silloin olisin itse väärässä, vaan siksi että Seurakunta voisi saavuttaa voiton ja käsittää paikkansa. Että he voisivat nähdä nämä epäjumalat… Kun katolinen kirkko tulee selkeästi ja tekee siitä ”epäjumalan”, ja protestantit tekevät siitä ”organisaation”, ja ovat aivan yhtä pahoja ja kieltävät Sanan. Ja ”heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Voiman.” Oi Jumala, kuinka totta Sinun Sanasi onkaan, jokainen Sana!

208    Nyt me rukoilemme, Isä, että Sinä antaisit meille anteeksi meidän syntimme, ja voikoon tämä Sanoma upota syvälle sydämiin. Ja voikoot ihmiset… Voikoon tämä seurakunta, kun tällä pienellä Tabernaakkelilla nyt on rakennusohjelma kirkon rakentamiseksi, niin älkööt he koskaan katsoko johonkin kauniiseen ainoastaan saadakseen tarpeeksi suojaa ihmisille. Jumala, älkööt he milloinkaan katsoko sellaiseen ja sanoko: ”Me kuulumme suureen tabernaakkeliin, jonka yllä on suuri kupu.” Jumala, salli sen olla tyhjä kuori. Älkööt he koskaan menettäkö näkyvistään kohdettamme, Jeesusta Kristusta. Voikoot Hän olla tuo Yksi, joka täyttää heidän temppelinsä, ja sitten Pyhän Hengen voima ja tuli tulee lankeamaan heidän sydäntensä alttarille. Siellä todellinen alttari on, Herra. Se on jokaisen yksilön sydämessä.

209    Minä rukoilen tänä aamuna, että tämä Sana tulisi lepäämään niin raskaana jokaisen sydämen alttarilla, etteivät he koskaan kykenisi menemään pois Siitä, että he tulisivat järkevästi ja ymmärtäväisesti Evankeliumiin ja uskoisivat Sanan, ja etteivät he avaisi sydämiään riivaajavoimille (tai tunnekuohuille tai vinkumiselle tai hyppäämiselle tai jollekin fyysisessä muodossa ilmenemiselle tai jollekin senkaltaiselle), vaan todelliselle rakastavaiselle Kristuksen Hengelle, jolloin Hän tulee julkituomaan itsensä rakkaudessa ja voimassa. Suo se, Herra. Paranna sairaat ja vaivatut. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

210   [Veli Branham alkaa hyräilemään laulua Minä Rakastan Häntä.]

…rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

211  Päämme ollessa kumarrettuina, kuinka moni tulee laskemaan sydämensä alttarille ja tekemään siitä Jumalan pellon, niin että Hän voisi kylvää oman Sanansa teidän sydämenne alttarille, joka tulisi tuottamaan Kristuksen ylösnousemuksen elämän? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Jumala, minä haluan sitä koko sydämestäni.” Jumala siunatkoon nälkäisiä sydämiänne, tusinoittain ja tusinoittain.

 Jätä se sinne, vain jätä se sinne.
Vie taakkasi Herralle ja jätä se sinne.
Jos me luotamme emmekä epäile,
Hän on varmasti
 tuova meidät ulos.
Viekäämme taakkamme Herralle ja jättäkäämme se sinne.

212    Muistakaa sydämessänne Kristusta Pelastajaa. Muistakaa, että Hän kuoli teidän puolestanne. Ja jos te vain tulette kuolemaan itsellenne, se tulee tyhjentämään teidän ruumiinne ja tyhjentämään teidän sielunne ja tyhjentämään teidän sydämenne kaikesta, mikä on tästä maailmasta ja kaikesta sen nautinnoista, sitten Kristus… Te tulette nousemaan ylös Hänen kanssaan.

213    Jos teitä ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin täällä on allas täynnä vettä. Ja kun te nousette ylös tuosta vedestä, te nousette vaeltaaksenne Kristuksen kanssa uudessa elämässä. Te olette kuolleet silloin, ettekä te enää ole… Äkkipikaisuus ja kaikki muu on mennyt pois. Te olette uusi luomus Kristuksessa. Sitten Hän nostaa teidät ylös Pyhällä Hengellä ja asettaa teidät Taivaallisiin paikkoihin itsensä kanssa kauas yläpuolelle kaikkien tämän maailman voimien.

214    Ei ole väliä sillä, kuinka vähäinen olet, jos olet pieni pesijänainen tai jos olet vain veli, joka ei tunne aakkosiaan, niin ei ole mitään väliä sillä, mitä sinä olet. Sinä olet Kristuksessa ja saavutat voiton kaikkien asioiden ylitse. Ja sinun arvovaltasi ylittää jokaisen riivaajan ja kaiken vallan, mitä perkeleellä on. Sinä olet Kristuksessa ja saavutat voiton. Päänne ollessa kumarrettuina.

215    Minä tiedän, että tänne on tänä aamuna tullut veli, veli Sink. Ja veljemme täällä on tunnistettu tämän Sanan opettajaksi. Onko se oikein, veli Sink? Ja me tulemme laskemaan kädet hänen päälleen tänä aamuna juuri ennen kuin me rukoilemme sairaiden puolesta vihkiäksemme hänet palvelukseen veljenämme, että hän menisi ulos seurakuntiin ja saarnaisi Evankeliumia.

216    Veli Jim Sink, tulisitko tänne ylös alttarille? Tule, veli Neville. Veli Junie Jackson, oletko täällä? Ketään muita tämän uskon palvelijoita?

217    Veli Jim Sink tässä uskoo tähän Evankeliumiin, jota me saamaamme, uskoo Jumalan Poikaan ja uskoo, että Hän todella on neitsytsyntyinen Jumalan Poika. Onko se oikein, veli Sink? [Veli Jim Sink vastaa: ”Aamen.”] Uskotko sinä, että Hän kuoli ja nousi ylös jälleen kolmantena päivänä voittaen kaiken ja istuu Jumalan oikealla puolella Jumalan voiman keskipisteessä Korkeudessa ja elää aina ja rukoilee meidän puolestamme? [”Aamen.”] Uskotko sinä vesikasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi? [”Aamen.”] Uskotko sinä Pyhän Hengen kasteeseen, aivan niin kuin Jumala tahtoo antaa Sen, merkkien ja ihmeiden seuratessa uskovaista? [”Aamen.”] Hän uskoo sen. Ja minä uskon, että hänen elämänsä on nuhteeton ihmisten edessä. Hän saarnaa usein täällä seurakunnassa heille, ja minä olen todennut, että hän on ”ihmeellinen Jumalan mies”.

218    Nyt tälle seurakunnalle. Onko täällä ketään miestä, jolla olisi jotakin sanottavaa veli Sinkiä vastaa? Sanokoon sen nyt tai pysyköön iäti vaiti. Kuinka moni uskoo, että veli Sink saarnaa tätä Sanomaa ja tätä Sanaa, ja uskoo Pyhän Hengen todistuksen kautta, että veli Sink tulisi vihkiä ja lähettää täältä seurakunnasta Evankeliumin palvelijana julistamaan näitä tämänkaltaisia Sanomia, jollainen on saarnattu tänä aamuna, kaikkialle, minne hän voi mennä maailmassa, ja minne Herra tulee hänet lähettämään? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Minä tulen rukoilemaan sinun puolestasi, veli Sink.” Jumala siunatkoon teitä.

219   Kumartakaamme päämme. Veli Neville, laskisitko sinä kätesi veli Sinkin päälle sillä aikaa, kun hän laskee kätensä Raamatun päälle.

220    Taivaallinen Isämme, me tuomme Sinulle tänä aamuna miehen, joka on tuotu ulos tämän maailman turmeltuneisuudesta, joka on lukenut itsensä kuolleeksi itselleen ja on vastaanottanut Kristuksen Pelastajana, joka on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja noussut ylös Pyhän Hengen vastaanottamisen lupauksen kanssa ja on nyt Taivaallisissa paikoissa ja tuntee kutsun elämässään palvelukseen.

221    Oi Jumala, tämän seurakunnan vanhimmat, seurakunta ja yleiset valvojat ja niin edelleen, jotka valvovat laumaa, josta Pyhä Henki on pannut meidät huolehtimaan. Ja lauma kohotti kätensä merkiksi siitä, että he tuntevat veli Sinkin vanhurskaana miehenä. Sen vuoksi veli Neville ja minä laskemme kätemme hänen ylleen Sinun vanhimpinasi, ja tehdessämme niin me rukoilemme uskon rukouksen ja vihimme veli Jim Sinkin Jeesuksen Kristuksen palvelukseen. Suo se. Voikoon hän olla täytetty Jumalan voiman kanssa. Älköön hän koskaan sovitelko. Voikoon hän voittaa sieluja Sinulle.

222   Ja Jumala, me lupaamme uskollisuutemme ja veljeytemme hänelle tukeaksemme häntä, missä tahansa hän onkin, rukouksessa ja auttamalla, miten vain voimme. Vastaanota hänet, oi Jumala, kun me lahjoitamme hänet Sinulle. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Aamen. Aamen.

223   Kun kätesi ovat Sanan päällä, veli Sink, minä vihin sinut, veljen Kristuksessa ja yhteydessämme, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on. Ja seurakunta sanoi: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jumala siunatkoon sinua. On niin paljon tehtävää Evankeliumissa, ja on niin kova tarve. Me olemme sinun takanasi sataprosenttisesti ja teemme kaiken, minkä voimme auttaaksemme. Jumala siunatkoon sinua.

224    Eikö Hän olekin ihmeellinen… Oi niin. Pidän siitä, kun näen miesten tekevän niin. Se on hienoa. Niin kuin olen ymmärtänyt, hän tulee ottamaan pastorin tehtävän Pyhyys Tabernaakkelissa, Uticassa, Indianassa, jonka lähellä hän asuu.

225    Katsokaamme nyt. Onko meillä vielä toista? Oi, uskon, että meillä on vielä sairaiden puolesta rukoileminen, eikö niin? Hyvä on. Jaettiinko rukouskortteja? Hyvä on, kutsukaamme nopeasti muutamia rukouskortteja. Istukoon jokainen paikallaan hetken. Me olemme myöhässä. Voitteko te antaa minulle kymmenen minuuttia? Hyvä on, ihmiset, joilla on rukouskortit… Mistä alkaen sinä jaoit niitä, yhdestäkö?

226    Hyvä on, rukouskortti numero yksi, tulisitko tänne? Numero kaksi, kolme, neljä, viisi. Rukouskortti yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi, tulisitteko tänne niin nopeasti kuin voitte? Ja jos ette voi nousta seisomaan, niin antakaa meidän tietää se ja me tulemme kantamaan teidät tänne. Me yritämme saada niin monta kuin vain me mahdollisesti voimme. Yksi, kaksi, kolme neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen; kuusi, seitsemän, kahdeksan yhdeksän, kymmenen. Ja vain kaksi nousi ylös tänne asti. Kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista. Jokainen, jolla on rukouskortit, tulisitko tälle toiselle puolelle. Haluaisitteko tulla tälle toiselle puolelle.

227    Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Olkoon nyt jokainen kymmenen minuutin ajan niin kunnioittava kuin vain voi. Nyt ihmiset, joilla on rukouskortit, me olemme antaneet julistuksen, että ”ihmiset, jotka haluavat puolestansa rukoiltavan, tulkoon korttiensa kanssa”, niin että me emme… Näettehän, he tulevat takaisin ja sitten he yrittävät käyttää Jumalan lahjoja jonkinlaisen spiritistisessä istunnossa käytettyjen korttien tapaan, mutta me emme usko sellaisen tekemiseen.

228   Me uskomme siihen, että me vain annamme Jumalan tehdä Hänen tekonsa. Uskotteko te sen? Kuinka moni uskoo, että tämänaamuinen Sanoma on Totuus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Kiitoksia, kiitos teille. Jumala siunatkoon teitä. Minä uskon Sen koko sydämestäni, sielustani ja mielestäni.

229    Nyt näyttää siltä, kuin meillä olisi täällä noin viisikymmentä ihmistä rukousta varten tai suunnilleen niin. Kuunnelkaapa nyt. Joka ainoa teistä on Kristuksessa. Te olette Jeesuksessa Kristuksessa voittaen kaiken sairauden. Kaikki te rukousjonossa olette kristittyjä, uudesti syntyneitä uskovia, kohottaisitteko kätenne? Silloin teidän paikkanne on Kristuksessa. Te olette jo saavuttaneet voiton. Ainoa asia, mitä teidän nyt täytyy tehdä, on vastaanottaa ja uskoa, että se, mitä Jumala on sanonut, on Totuus.

230    Minä tuskin voisin ottaa tätä jonoa erottamista varten, se olisi liian paljon ja veisi liikaa aikaa. Minulle se ei olisi sitä, sillä uskon voivani seistä täällä lopun päivää. Minusta tuntuu niin hyvälle. Minusta yksinkertaisesti tuntuu niin hyvälle. Minä tiedän, että Se on totta. Ylistys Herralle! Mutta nyt me olemme Kristuksessa. Nyt meidät on asetettu paikallemme istumaan Kristuksessa. Aamen Oi niin! Ovatko nämä asiat, joita minä olen opettanut, Totuus? Jos se on niin silloin Hän tulee tuottamaan itseään.

231    Kuinka monet teistä ihmisistä rukousjonossa olette minulle outoja? Tunnen monia teistä, mutta jotkut teistä ovat outoja. Kohottakaa kätenne, te, jotka tiedätte, että minä en tiedä, mikä teidän vikanne on. Kaikkialla jonossa, uh, huh, hyvä on. Onko Hän Kristus? Uskotteko te sen? Teillä täytyy olla usko, teillä täytyy olla Se. Jos te ette usko Sitä, silloin Se ei tapahdu. Teidän täytyy tuntea paikkanne, teidän on tunnettava paikkanne. Onko se oikein, veli West? Kyllä, tuntekaa paikkanne. Kristus lupasi: ”Näitä asioita, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Uskokaa Se koko sydämestänne.

232    Tuolla takana seisovalla miehellä on jokin vialla lantiossaan. Usko se koko sydämestäsi. Sinä et voi tulla rukousjonoon, mutta sinä voit mennä takaisin istumaan. Se on jättävä sinut. Ja se ei ole syöpä. Mene ja istu alas. Se on kaikki ohitse. En ole koskaan nähnyt tuota miestä elämässäni. Jos me emme tunne toisiamme, veli, kohottaisitko kätesi. Me olemme outoja… Mistä on kysymys, hän on parantunut!

233   Te täällä alttarilla, uskotteko te? Entä sinä? Me olemme outoja, minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa. Uskotko tähän Sanomaan, jota minä saarnaan? Mitä jos minä kertoisin sinulle, että sinun selkävikasi tulee jättämään sinut? Uskotko sen koko sydämestäsi? Hyvä on herra Burkhart, mene takaisin Ohioon, sinä olet parantunut.

234   Sinä et ole täällä itsesi vuoksi. Sinä olet täällä jonkun toisen vuoksi. Se on nainen. Ja hän myös on Ohiosta, oikein, nimi on Alice McVan. Se on oikein. Hänellä oli leikkaus. Se on oikein. Vatsavaiva ja naistentauti ja hermostuneisuutta. Onko se oikein? Vain usko ja hän on tuleva terveeksi. Mene ja usko Siihen koko sydämestäsi. Usko se koko sydämelläsi, ja hän tulee saamaan sen.

235    Mitä kuuluu? Minä en tunne sinua, me olemme outoja toisillemme. Onko se oikein? Uskotko sinä minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko, että me olemme saavuttaneet voiton Kristuksessa? Jos sinä uskot kaikkien hermostuneisuutesi ja vaikeuksiesi kanssa, joita sinulla on, rouva Allen, sinä voit palata takaisin kotiisi ja olla terve.

236    Minä uskon, että olemme vieraita toisillemme, eikö niin? Minä en ole koskaan nähnyt sinua aikaisemmin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme. Me olemme vieraita toisillemme. Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? Uskotko sinä sen? Sinä kärsit munuaisviasta. Se on oikein, eikö vain? Sinä et ole täältä, sinä olet alhaalta Etelästä. Sinä rukoilet pelastumattomien lastesi puolesta. Tuo sinun takanasi on sinun miehesi. Hänellä on eräs mies sydämellään tänä aamuna, eräs ystävä, jonka puolesta hän rukoilee. Nyt näen jonkun. Te olette erään minun ystäväni äiti ja isä. Eräs mies tulee tänne ja häntä kutsutaan L.C. tai S.T. tai jotakin sellaista. Hän on teidän poikanne. [Veli Neville sanoo: ”J.T.”] J.T., S.T., ei, se on J.T., minä tiedän, se on pieni mustapäinen mies. Olen nähnyt hänet seisomassa täällä edessä, missä hän on nyt. Palatkaa kotiin, te olette saaneet pyyntönne. Menkää takaisin kotiin.

237    Onko tuo mies sieltä Georgiasta täällä tänä aamuna?” Kyllä. Kyllä on. En ole koskaan elämässäni nähnyt sinun isääsi ja äitiäsi, ja sinä tiedät, että se on totta, mutta minä näin sinut silloin täällä ylhäällä juuri heidän edessänsä. Minä tiesin, että niin oli. Sinä olet saanut pyyntösi, älä epäile.

238    Uskotteko te kaikki koko sydämestänne? Kuinka moni nyt uskoo? Jokainen teistä, te kaikki olette Kristuksessa. Te sanotte: ”Onko tämä Evankeliumia?” Se on tarkalleen sitä, mitä Jeesus Kristus teki. Se on tarkalleen sitä, mitä apostolit tekivät. Se on tarkalleen sitä, mitä Iranaeus ja he muut tekivät. Aivan tarkalleen. Uskotteko te sen? Silloin kumartakaa päänne.

239    Tulehan tänne, vanhin. On liian paljon ihmisiä, jotta voisimme käydä koko jonon lävitse sillä tavalla. Me olemme ottaneet heistä kaksi tai kolme. Tule juuri tänne. Tämä minun veljeni Neville on Jumalan mies. Minä uskon sen.

240    Me annamme tämän jonon kulkea tästä ohitse ja me rukoilemme näiden ihmisten puolesta ja laskemme kädet heidän päälleen. Uskooko teistä jokainen, että he tulevat terveiksi? Jokainen täällä tulee uskomaan Sen, eikö vain? Silloin kumartakaa päänne. Me olemme voittavassa Seurakunnassa.

241    Herra Jeesus, minä tunnen tämän veljen, ja siitä syystä minä en puhunut siitä hänelle mitään. Minä tiedän, mitä hän haluaa. Minä rukoilen, että Sinä parannat hänet, Herra, ja suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

242    Taivaallinen Isä, käsien ollessa laskettuina tämän pienen veljen ylle tänä aamuna, me pyydämme Jeesuksen Nimessä vapautusta hänelle. Aamen.

243    Ja sinä, Taivaallinen Isä, anna tälle sisar Dauchille, miellyttävälle sisarelle, joka on ollut täällä todellinen ystävä meille, minun perheelleni ja meidän rakkaillemme. Me uskomme, että hän ja hänen miehensä ovat Sinun lapsiasi. Sinä tulet suomaan hänen pyyntönsä hänelle tänä aamuna. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

244    Jumala, Jeesuksen Nimessä, siunaa sisartamme… Me tiedämme, että hän on Sinun palvelijasi, ja me rukoilemme, että Sinä antaisit hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

245    Oi taivaallinen Isä, käsittäen, että Sinä yksin voit parantaa sisar Blankcon, me rukoilemme, että sinä tulisit siunaamaan häntä ja soisit hänen pyyntönsä hänelle, Herra. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

246    Taivaallinen Isä, me laskemme kätemme sisaremme ylle Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja pyydämme hänelle vapautusta Sinun kunniaksesi. Aamen.

247    ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ja me laskemme kätemme tämän sisaren ylle, joka tulee paranemaan. Jeesuksen Nimessä, suo se, Herra, Pyhän Hengen alla, ja väsyneenä, mutta Sinä olet Jumala. Paranna tämä nuori nainen juuri tässä…

248    Jumala Kaikkivaltias, suo veljellemme hänen pyyntönsä. Suo se, Isä. Me laskemme kätemme hänen yllensä ja tuomitsemme vihollisen. Armahda Sinä hänen sieluaan tai aseta musta merkki hänen nimensä eteen ja nouse voitokkaasti sen yli tänä aamuna, Herra, niin että hän käsittää asemansa Kristuksessa Jeesuksessa. Ja ota pois se, mikä hänellä oli Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

249    Taivaallinen Isämme, käsien ollessa laskettuina tämän veljen ylle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä suo hänelle hänen pyyntönsä. Aamen.

250    Tämä kultainen pikku tyttö, Isä, Jeesuksen Nimessä olkoon Herra armollinen. Jumalan kunniaksi me pyydämme sitä.

251    Jumala, me tunnemme tämän äidin sydämen huudon, huudon hänen tyttärensä puolesta. Jumala, suo hänelle usko tänä aamuna ja anna hänen juuri nyt tietää, että hänellä on voima sen ylitse. Ja se tulee tehdyksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

252    Jumala, paranna tämä pieni poika. Me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

253    Jumala, meidän Isämme, me laskemme kätemme sisaremme ylle ja pyydämme tänä aamuna, että Sinä suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

254    Taivaallinen Isämme, kun tämä pieni rouva tulee ottamaan paikkansa parantumista varten, niin me laskemme kätemme hänen päällensä ja pyydämme hänen parantumistaan. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

255    Tämän rakastettavan pienen lapsen ylle me laskemme kätemme ja pyydämme hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

256    Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, kun kädet on laskettuina sisaremme ylle, …?… Paranna hänet nyt.

257    Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi. Tämän veljen ylle me laskemme kätemme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä voikoon hän uskoa sen. Aamen.

258    Taivaallinen Isä, tämän urhean veljen tässä, Sinun palvelijasi, Jumalan miehen, ylle me laskemme kätemme, niin että hänen pyyntönsä suotaisiin hänelle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä voikoon hän nyt ottaa asemansa. Nyt tässä on Jumalan poika… ihmeellinen aika.

259    Taivaallinen Isä, pienen sisaremme ylle, joka tuli ulos synkästä pimeydestä vaeltaakseen Valossa. Suo se, Herra, että hänen urhoollinen pikku sielunsa tulee kohotetuksi korkealle tänä aamuna Taivaalliseen ilmapiiriin. Ja suo hänelle hänen pyyntönsä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

260    Taivaallinen Isä, me olemme tässä laskeneet kätemme veljemme ylle Herran Jeesuksen Nimessä ja pyydämme, että Sinun siunauksesi suotaisiin hänelle. Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

261    Taivaallinen Isämme, me laskemme kätemme sisaremme vauvan päälle ja pyydämme, että hänen pyyntönsä suotaisiin hänelle, Isä, kun me laskemme kätemme hänen itsensä ylle Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

262    Taivaallinen Isämme, me laskemme kätemme sisaremme päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tulkoon hänen pyyntönsä suoduksi hänelle Jeesuksen Nimessä. Aamen.

263    Taivaallinen Isämme, kun sisaremme kulkee ohitse tässä jonossa ja on pyytänyt, että me laskisimme kätemme hänen päälleen, voikoon Jumalan Kristus tulla lähelle nyt ja tuomita tuon vaikeuden ja tehdä hänet terveeksi. Aamen.

264    Taivaallinen Isä, me laskemme kätemme veljen päälle ja pyydämme häntä uskomaan Jeesukseen Kristukseen, ja että Sinä tulisit parantamaan hänet Jeesuksen Nimessä. Aamen.

265    Taivaallinen Isä, tämän tytön päälle me laskemme kätemme ja pyydämme, kallis Herramme, Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme parantumista hänelle. Aamen.

266    Kallis Herramme, me laskemme kätemme veljen ylle Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, Nimessä, jossa me olemme enemmän kuin voittajia Hänen kauttaan. Ja me pyydämme, että Sinä soisit veljellemme hänen pyyntönsä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

267    Meidän Isämme, tämän meidän palvelijattaremme veljen ylle, tämän pienen Ristin soturin, minä rukoilen, Jumala, että Sinun Henkesi tulee hänen ylleen, ja että Sinä suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

268    Meidän taivaallinen Isämme, tämän urhoollisen Ristin sotilaan päälle, joka on seissyt Sinun Sanasi puolesta arvostelujen aikoina ja niin edelleen, ja on yhä seissyt Sanan kanssa ja kävelee pois enemmän kuin voittajana Kristuksessa Jeesuksessa. Anna hänelle hänen pyyntönsä, Isä. Minä rukoilen rukoukseni, ja suo hänelle Sinun siunauksistasi, Herra, niin että Sinä tulet parantamaan hänet ja suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

269    Taivaallinen Isä, tämä vauva ei voi elää ilman Jumalaa, mutta Jumala voi tehdä sen terveeksi. Minä lasken käteni sen ylle ja tuomitsen vihollisen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Olkoon se nyt niin… Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

270    Sisaremme sydämestä, jonka päälle me laskemme kätemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä olen Jumalan tabernaakkeli tehtynä lihaksi…?… ja Hän loi enkelin Jumalan Pojan kaltaiseksi. Jeesus Kristus, anna sisarellemme hänen pyyntönsä. Aamen.

271    Sisaremme Kidd, olkoon sydämesi siunattu. Taivaallinen Isämme. Pitäessäni tässä tätä ikääntynyttä miestä ja naista käsistä, joka saarnasi Evankeliumia minun ollessani vain pieni poika, ja joka muutamia päiviä sitten makasi kuolemassa syöpään. Kiiruhdin päästä hänen luokseen, ja Jumalan voima pyyhkäisi kahdeksankymmentä vuotiaan miehen ylitse ja paransi hänet, niin etteivät lääkärit, joilta puuttui usko, voineet ymmärtää sitä. Minä rukoilen, että Sinä soisit tänä aamuna hänelle hänen pyyntönsä. Hänen siunattu pikku vaimonsa, joka pesi pesulaudalla, jotta saattoi lähettää miehensä palvelukseen saarnaamaan tätä vertavuotavaa Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia. Suo se, Herra.

272    Siunaa heidän poikaansa, Junioria, Herra. Me rukoilemme, että Sinä teet hänet terveeksi ja pidät hänet voimakkaana, Herra. Hän on heidän apunsa, joka kuljettaa heitä paikasta paikkaan viemään nenäliinoja. Vaikka he ovatkin niin vanhoja, etteivät voi päästä enää kentälle, he menevät sen sijaan sairaaloihin ja koteihin ja vievät nenäliinoja sairaiden ylle. Jumala, Sinä tulet kunnioittamaan sitä. Minä tiedän, että Sinä tulet tekemään sen. Siunaa heitä ja anna heille voimaa vielä moniksi päiviksi, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

273    Siunatkoon sinua. Se on tehty, veli Kidd, se on tehty. [Veli ja sisar Kidd puhuvat veli Branhamille.] Ylistys Jumalalle. Aamen. Kyllä, tuo, jonka puolesta rukoilimme puhelimessa.

274    Mies ja nainen, kahdeksankymmenen ja yli, he eivät voi mennä ulos kentille seisoakseen puhujanpöydän takana, on liian vanha tällä kertaa saarnatakseen sillä tavalla, mutta yhä he pyytävät täältä, ja saavat paketteja rukousliinoja, ja sitten he lähettävät niitä sairaille ja ahdistetuille. He vievät niitä sairaaloihin ja kaikkialle sillä tavalla. He eivät enää voi mennä ulos ja tehdä palvelusta sillä tavalla, mutta he jatkavat parhaan vointinsa mukaan. Sen tulisi saada meidät nuoret ihmiset häpeämään itseämme. Niin on, saada meidät tekemään jotakin Kristukselle.

275    Muistakaa, tämä vanha mies tässä, veli Kidd, saarnasi Evankeliumia ennen kuin minä synnyin. Kyllä, siellä ulkona rukoillen sairaiden puolesta, urhea vanha soturi. Ja tässä vanhana, kuinka vanha sinä olet, veli Kidd? Kahdeksankymmenenyhden vuoden vanhana hän yhä jatkaa Jumalan Valtakunnan puolesta! On liian vanha seisomaan korokkeella ja pitämään ylhäällä Sanomaa sillä tavalla, mutta hän haluaa mennä sairaalaan, vuoteen vierelle, minne hänen poikansa ajaa hänet autolla. Ja hän ei voi kävellä, joten he vievät hänet autolla noihin paikkoihin. Ja nuo kaksi vanhaa ihmistä menevät sinne sisälle ja laskevat nenäliinan sairaan ylle.

276    Heidän rakkaansa, hyvin läheinen, eräs tyttö, kuoli juuri eräänä päivänä, ja he juuri kertoivat siitä minulle. Me rukoilimme heidän puolestaan, heidän lapsenlapsensa, ja he menivät ja laskivat… Tuo lapsi on ylhäällä nyt. Ylistys Jumalalle!

277    Veli Kidd, he kutsuivat minua täällä noin kaksi vuotta sitten, arvelisin, koska hänellä oli pitkälle kehittynyt syöpä noin kahdeksankymmenen ikäisenä. Lääkäri ei voinut tehdä mitään. Ei ollut mitään, mitä hän olisi voinut tehdä. Me kiirehdimme, Billy ja minä, ja ajoimme vuorotellen päästäksemme sinne, missä hän oli. Ja Pyhä Henki käski meitä menemään tuona aamuna. Me emme tavallisesti tee niin ellemme tunne johdatusta tehdä niin. Ja Pyhä Henki sanoi: ”Mene.” Ja me lähdimme sinne ja laskimme kätemme vanhan miehen päälle ja rukoilimme hänen puolestaan. Eikä lääkärit voineet löytää jälkeäkään siitä mistään. Kunnia Jumalalle! Oi! Miksi? Meidän paikkamme Kristuksessa Jeesuksessa on noussut paljon yläpuolelle kaikkien tautien ja kaikkien vihollisen voimien.

278    Oi, oletteko te iloisia hänen puolestaan?

On ihmisiä melkein kaikkialla,
joiden sydämet ovat kokonaan tulessa.

Tästä tulesta, joka lankesi Helluntaina,
joka puhdisti ja teki heidät puhtaiksi;

Oi, se palaa nyt sydämessäni,
Oi kunnia Hänen Nimelleen!

Olen niin iloinen voidessani sanoa, että olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen voidessani sanoa, että olen yksi heistä;
Yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

Vaikka nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan
tai kerskaa maailmallisesta kunniasta,

He ovat kaikki vastaanottaneet Helluntainsa,
ovat kastettuja Jeesuksen Nimessä.

Ja kertovat nyt, kauas ja laajalle,
että Hänen voimansa on yhä sama.

Olen niin iloinen voidessani sanoa, että olen yksi heistä.

279    Kuinka moni on yksi heistä? Kohottakaa nyt kätenne:

Olen yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Oi, yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

Nyt tule, veljeni, etsi tätä siunausta,
joka tulee puhdistamaan sydämesi synnistä,

Joka saa ilokellot soimaan ja tulee pitämään sielusi liekissä.
Oi, se palaa nyt minun sydämessäni, kunnia Hänen Nimelleen,
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä. 
Hallelujaa!

Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

He olivat koolla yläsalissa,
kaikki rukoillen Hänen Nimessänsä,

Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä,
sitten voima palvelusta varten tuli.

Nyt sen, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tulee tekemään sinulle samoin.

Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä
Olen yksi heistä, yksi heistä.

Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä. 
Hallelujaa!
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

280    Nyt kun hyräilemme sitä, puristakaa toinen toistenne käsiä ja sanokaa:

Yksi heistä, yksi heistä.
olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä. 
Hallelujaa!
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

281    Oletteko te? Sanokaa: ”Aamen!” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

282    Voinko laulaa tämän yhden säkeen uudelleen?

Vaikka nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan, (Heillä ei ole mitään suurta D.D.:ta tai Ph.D.:tä, näettekö, ei mitään suuria asioita)
Nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan, eivätkä kerskaa maailmallisesta kuuluisuudesta, 
(joistakin suurista organisaatioista.)
He ovat kaikki vastaanottaneet Helluntainsa.
Jokainen heistä kastettu Jeesuksen Nimessä,
ja he kertovat nyt sekä kauas että laajalle,
että Hänen voimansa on yhä sama.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Yksi heistä, yksi heistä.

Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

Oi, en kaikista maan kultaisista miljoonistakaan
jättäisi tätä kallista paikkaa.

Vaikka kiusaaja on yrittänyt taivutella minua monesti,
mutta minä olen turvassa.

Jumalan telttakatoksessa olen onnellinen Hänen rakkaudessaan ja armossaan.
Ja minä elän halleluja-puolella! 
(Oi niin!)

283   Minä olen niin iloinen siitä. Ettekö tekin? Oletteko te iloinen, kun te olette yksi heistä? Vain yksi heistä, yksi noista nöyristä ihmisistä, jotka ovat tyhjentäneet itsensä ulos ja tulleet alas (ei epäjumalankuvan eteen), vaan elävän Jumalan eteen, (ei organisaation eteen pannen nimensä kirjaan), vaan elävän Jumalan eteen, (ei lausumaan uskontunnustusta), vaan antamaan Sanan tulla lihaksi teissä. Näettehän, siinä se on. Ja nöyryyttäneet itsenne, ja sitten sen kautta Hän korotti teidät kaiken sen yläpuolelle, (ei olemaan itsekäs tai ylpeä ja sanomaan: ”Minä olen sitä tai tätä”), vaan sanomaan nöyryydessä ja suloisuudessa, että ”miten Hän milloinkaan saattoi pelastaa minun kaltaiseni kurjan, ja miksi Hän koskaan teki niin?” Sellaiselta todellisesta kristitystä tuntuu. Uskotteko te sen? Oi, Hän on niin todellinen!

Todellinen, todellinen, Hän on niin todellinen minulle!
Oi, todellinen, todellinen, Hän on niin todellinen minulle!
Vaikka jotkut ihmiset epäilevät Häntä, en voi elää ilman Häntä.
Siksi rakastan Häntä, ja Hän on niin todellinen minulle!
Todellinen, Hän on niin todellinen minulle! 
(Laulakaa se!)
Todellinen, todellinen, Hän on niin todellinen minulle!
Vaikka jotkut ihmiset epäilevät Häntä, mutta minä en voi elää ilman Häntä.
Siksi rakastan Häntä, ja Hän on niin todellinen minulle!

284    Oi, minä olen niin iloinen siitä! Kyllä vaan. Oi, minä olen niin iloinen tästä suuren vanhan Evankeliumin tiestä ja elän tässä loistavassa vanhassa Evankeliumissa.

285    Nyt ystävät, kunnes jälleen tapaamme Kristuksen Valtaistuimen juuressa, niin muistakaa minua rukoillessanne. Ja Jumala siunatkoon jokaista teistä. En voi sanoa olevani pahoillani, että pidätin teitä täällä.

 Te, joilla on täällä nenäliinoja, minä juuri laskin kädet niiden päälle, kun rukoilimme sairaiden puolesta, jos te huomasitte, että tein niin, niin pian kuin Henki iski. En mennyt liian moniin näkyihin, koska olen heikko ja väsynyt, tiedättehän, kun olen ollut täällä nyt kaksi tai kolme tuntia saarnaamassa. Ja minä vain otin muutamia, niin että te näkisitte, että Jumala on Jumala. Mahdoton, vastoin kaikkea, ne ovat tutkimattomia asioita… Perkele…

286    Muistakaa nyt, jokaisella teistä on voima Kristuksessa. Teillä ei ole voimaa, teillä on valtuutus, teidän valtuutenne. Teidät on korotettu korkealle yläpuolelle, ei korottaaksenne itseänne, vaan Kristus on korottanut teidät ylös. Mitä enemmän Kristus nostaa teitä ylös, sitä kauempana alhaalla te haluatte olla, näettehän, te tunnette itsenne niin nöyriksi. Niinpä, miten Hän koskaan saattoi pelastaa minunkaltaiseni hylkiön? Miten Hän koskaan teki sen? Mutta Hän teki niin, ja minä olen niin kiitollinen siitä. Aamen, tuntuu niin hyvälle!

Jeesuksen nimeen kumartuen,
Langeten palvoen Hänen jalko
ihinsa,
Kuninkaiden Kuni
nkaana me Hänet kruunaamme,
kun matkamme on täyttynyt
.
K
allis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.

Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.

287   Nyt, kuunnelkaa, älkää unohtako tätä. Laulakaa te kertosäe, antakaa minun laulaa säkeistö siihen. Ymmärrättekö? Jos vain seuraavaksi pystyn muistamaan säkeistön, jonka haluan laulaa.

Jeesuksen nimeen kumartuen,
Langeten palvoen Hänen jalkoihinsa,
Kuninkaiden Kuninkaana me Hänet kruunaamme,
kun matkamme on täyttynyt.
(Näettekö?)
Jeesus Nimi ota myötäs,
kilveksi kaikille ansoille.
Kun k
iusaukset keräytyvät ympärillenne,
vain hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa
.

288   Siinä kaikki. Nostakaa kätenne ja kunnelkaa jarrujen kirskumista. Näettekö, näettekö?

… hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.
Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.

289   Sanokaamme se jälleen kaikki yhdessä. Mitä te sanoisitte? Ottakaamme tuo säe jälleen: ”Jeesus Nimi ota myötäs, kilveksi kaikille ansoille.” Laulakaamme se nyt silmät suljettuina.

Jeesus Nimi ota myötäs,
kilveksi kaikille ansoille.
(Nyt kuunnelkaa. Tehkää mitä?)
Kun kiusaukset keräytyvät ympärillenne, 
(Mitä pitää tehdä)
vain hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallis nimi (kallis Nimi), …
(Oi, kuinka ihana)
Toivo maan ja…

[Veli Neville puhuu veli Branhamille.] (En. Ei, olen, olen hieman käheä, joten en sano…?… Sinä haluat lähettää pois…?…  Ei, se sopii, tee se vain, se on hyvä.)

Toivo maan ja…

Veli Neville, pastorinnenyt.

61-1119 TÄYDELLINEN VOIMA TÄYDELLISEN HEIKKOUDEN KAUTTA (Perfect Strength By Perfect Weakness),Jeffersonville, Indiana, USA, 19.11.1961

FIN

61-1119 TÄYDELLINEN VOIMA TÄYDELLISEN HEIKKOUDEN KAUTTA
(Perfect Strength By Perfect Weakness)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19.11.1961

1       Huomenta ystävät. Mukava olla ulkona jälleen tänä aamuna, tänä vettä ja lunta sekaisin satavana aamuna. Tietäen, että monet teistä ovat olette ajaneet melkoisen ajan tullessanne pitkän matkan. Ja meillä on joitakin kalliita ystäviä, jotka tulevat näinä päivinä Chicagosta, Alabamasta, ja Georgiasta ja Tennesseestä ja Illinoisista, ja me luotamme siihen, että Jumala tulee antamaan teille Hänen suojansa, kun matkustatte. Ja meidän rukouksemme on, että Hän suojelisi teitä teillä, näillä vaarallisilla teillä, kun ne tulevat liukkaiksi talviaikaan. Tämä on paha maa talviaikana. Se on keväällä ja syksyllä kaikkein kaunein maa, mitä on olemassa, mutta talvi- ja kesäaikaan se on hyvin paha.

2        En usko, että he ovat vielä aloittaneet nauhoitusta siellä. Minä haluan antaa lausunnon, joka koskee viime sunnuntaista sanomaa. Syy siihen, miksi minä pidätin nauhan enkä antanut heidän myydä sitä, lähettää sitä ulos, oli se, että minun täytyy käydä se läpi ensin. Koska monesti minä sanon asioita täällä seurakunnassa, joita en puhu muualla, koska joskus se aiheuttaa kompastumisia. Ja joskus se saa aikaan kysymyksiä ihmisten keskuudessa täällä Tabernaakkelissa.

3        Minä en sano noita asioita ollakseni erilainen, mutta joskus voitelun alla te tiedätte asioita, joita te ette uskaltaisi kertoa ihmisille. Sitten joskus voitelun alla teiltä lipsahtaa jotakin ulos huomaamattanne, tiedättehän. Ja yksi niistä asioista, joita uskon tuli sanotuksi viime sunnuntaina, ja joka voi saada jonkun kompastumaan, oli se, että minä mainitsin, että en ole koskaan uskonut alttarikutsuihin.

4        Haluan sanoa tämän selvästi, niin että te tulette ymmärtämään sen. Raamatussa ei milloinkaan annettu alttarikutsua. Sellaista asiaa ei ole Kirjoituksissa. Milloinkaan aikojen kuluessa niin ei ole tehty ennen kuin metodistien ajanjaksossa noin kaksisataa vuotta sitten.

5        Sellaisia alttarikutsuja, joissa ihmiset nousevat ylös ja yrittävät taivutella ja vetää ihmisiä ja sanovat: ”Tulehan nyt, John. Sinähän tiedät, että äitisi kuoli rukoillen sinun puolestasi. Tule nyt, John.” Se ei tapahdu vakaumuksesta, ystävät. Ei. Tuskin koskaan te kuulette sellaisen jatkavan kovin pitkälle. Ja siinä teille tulee kaikenlaisia. Siitä syystä seurakunta on sellaisessa sekaannuksessa kuin se on tänään, ja se johtuu senkaltaisista asioista.

6       Kun se tapahtuu vakaumuksesta, sinun ei tarvitse sanoa yhtään mitään, veli, Jumala on siellä ja on jo tehnyt työn. ”Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja, lankesi Pyhä Henki niiden päälle, jotka kuulivat Sanan.” Huomaatteko? Ei ole mitään alttarikutsua, näettehän, ei ole sellaista asiaa.

7       Alttari on rukouspaikka, minne jokaisen seurakuntaan sisälle tulevan henkilön tulisi ensin mennä, polvistua alttarille ja äänettömästi rukoilla Jumalaa ja uhrata rukouspyyntönsä rakkaittensa puolesta ja kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt heille, ja sitten mennä istumaan omalle paikalleen.

8       Ja sitten seurakunta on paikka, missä Jumalan Sana… ja ”tuomio alkaa Jumalan Huoneesta”, siellä Sanan tuomio julistetaan. Mutta tänään me olemme muuttaneet sitä niin paljon.

9        Minulla ei ole mitään ketään vastaan, joka antaa alttarikutsuja. Olen itse antanut monia ja todennäköisesti tulen vielä antamaan monia lisää, jos jatkan eteenpäin menemistä. Mutta omalta kohdaltani… Katsokaahan, te keräätte heitä liian paljon. Eikä sitä vastaan ole mitään, eikä siitä ole vahinkoa. Se kyllä sopii.

10   Koska, kuunnelkaahan, Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan Minun luokseni.” Niin se on. Niinpä te sitten näette, että se heittää teidän alttarikutsunne täydellisesti ulos kerta kaikkiaan. Huomaatteko sen? ”Kaikki, mitä Isä…”

11   Meidän velvollisuutemme on ”saarnata Sanaa”. Raamattu sanoo: ”Kaikki, jotka uskoivat, kastettiin.” ”Tehkää parannus ja ottakoon teistä kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.” ”Olkaa kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi”, huomaatteko, ”ja te sitten saatte Pyhän Hengen lahjan.”

12   Mutta kun te taivuttelette ja vedätte ja pelottelette ja puhutte ihmiset sisälle… Ihmisten täytyy tulla täysjärkisinä, selvinä ja vakaumuksen alla ja vastaanottaa Kristus. Sitten ensimmäinen asia, jonka he tekevät sen jälkeen, kun he ovat vastaanottaneet Kristuksen istuessaan paikallaan, niin seuraava asia on tulla kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä noiden syntien anteeksi saamiseksi, joista he ovat tulleet vakuuttuneiksi, että ne olivat väärin. Siten heidän syntinsä ovat anteeksi annetut, näettekö, koska he ovat katuneet. Heidät on kastettu muistutuksena ihmisille, että ”minä olen vastaanottanut Kristuksen omana henkilökohtaisena Pelastajanani”. Sen jälkeen te olette ehdokas Pyhää Henkeä varten.

13    Ja nyt monet ihmiset jatkavat taivuttelua ja kutsuvat alttarille ja niin edelleen sillä tavalla, mikä kyllä sopii. Minä olen samaa mieltä sen kanssa. Se kyllä sopii, niin pitkälle kuin minusta on kysymys, kenelle tahansa, joka vain haluaa tehdä niin. Mutta minulle, se ei ole Kirjoitusten mukaista, näettehän, ja minä ainoastaan haluan pysyä Kirjoitusten kanssa.

14    Ja sen vuoksi syy siihen, miksi pidätin tuon nauhan oli se, että jos me lähetimme sen ulos, me saisimme viisisataa kirjettä viikossa takaisin vastattavaksemme. Astukaa vain jonkin pienen perinnäistavan päälle, joka jollakin on, ja siinä on kaikki, mitä teidän täytyy tehdä, ja se täytyy kaikki käydä jälleen lävitse uudelleen.

15   Ja minä ajattelen, että monta kertaa minä olen hieman liian arvostelevainen tämänkaltaisista asioista. Eikä tarkoitukseni ole olla sellainen, mutta joskus teitä vedetään siihen suuntaan, näettehän. He saavat teidät kallistumaan siihen suuntaan. Joten minä olen varma, että ihmiset ymmärtävät sen.

16    Me olemme hyvin kiitollisia, että meillä yhä on ystävällinen taivaallinen Isä, joka katsoo meidän virheittemme yli eikä lue niitä meille.

17   Luin Roomalaiskirjeen 4. lukua, missä Paavali kirjoitti tuon jumalallisen selityksen Aabrahamin elämästä. Me tiedämme, että Aabraham monta kertaa oli hämääntynyt, niin kuin mekin. Mutta kun Paavali selitti hänestä, siellä ei mainittu lainkaan hänen hämmennyksistään, näettehän, hän ei milloinkaan maininnut niistä mitään. Hän sanoi:

Aabraham ei horjunut Jumalan lupauksesta epäuskon kautta, vaan oli vahva ja antoi kunnian Jumalalle.

18    Ja sillä tavalla minä toivon, että minun elämäni tullaan kirjoittamaan muistiin. Niin että siellä ei ole minun virheitäni ja kaikkea muuta, vaan vain se, mitä minä yritän tehdä, mitä minun sydämeni aikomuksena on tehdä Jumalan ihmisille.

19    Ja nyt me olemme tulleet tänä aamuna yrittääksemme julistaa pienen sanoman täällä, jonka Herra on laskenut mieleemme antaaksemme sen ihmisille. Ja toivon, että se tulee tekemään teille hyvää ja tekemään minulle hyvää, koska me olemme yhdessä ja me elämme suunnattomassa ajassa, ja viimeisissä päivissä. Niinpä juuri ennen kuin rukoilemme, minä haluaisin lukea parista paikasta Sanassa, yhden ennen rukousta ja toisen rukouksen jälkeen. Ja aluksi, aloittaaksemme kokouksen tämän osan kanssa siitä, minä haluan lukea Hebrealaiskirjeen 11. luvusta alkaen 32. jakeesta, mikä puhuu uskosta.

Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,

Jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupausten toteutumisen ja sulkivat leijonien kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät pakoon miekan terää, voimistuivat heikkoudesta, tulivat urhoollisiksi taistelussa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.

Naiset saivat vastaanottaa kuolleensa, jotka nostettiin jälleen eloon. Ja toisia kidutettiin, eivätkä he vastaanottaneet vapautusta, jotta he voisivat saada paremman ylösnousemuksen.

Ja toisilla oli koetuksina pilkkaa ja ruoskimista, kyllä, vieläpä kahleita ja vankeutta.

Heitä kivitettiin, heitä sahattiin poikki, heillä oli kiusauksia, ja heitä tapettiin miekalla. He kulkivat ympäriinsä lampaannahoissa ja vuohen­nahoissa. He olivat puutteenalaisia, ahdistettuja, kiusattuja.

20    Tarkatkaa tätä, mikä on suluissa.

(joiden arvoinen maailma ei ollut) he harhailivat erämaissa ja vuoristoissa ja luolissa ja maan onkaloissa.

Ja nämä kaikki, saatuaan hyvän todistuksen uskon kautta, eivät kuitenkaan saaneet vastaanottaa lupausta,

Koska Jumala oli varannut joitakin parempia asioita meitä varten, etteivät he ilman meitä tulisi täydelliseksi.

21    Kun luin nuo kertomukset noista urheista sotilaista, niin ihmettelenpä, missä meidän pikku todistuksemme tulee olemaan noiden ihmisten kanssa tuona päivänä.

22    Juuri ennen kuin rukoilemme, haluaisiko joku tulla muistetuksi Jumalan edessä? Kohottakaa vain kätenne, ja mistä hyvänsä teillä on tarve, voikoon Hän nähdä ja kuulla ja suoda sen teille nyt, kun kumarramme päämme.

23    Armollinen ja rakastavainen Isämme, me nöyrästi lähestymme Sinun Valtaistuintasi tänä aamuna Jeesuksen, Sinun Poikasi Nimessä, tuodaksemme rukouksemme itsemme ja toisten puolesta. Tahtoisitko Sinä ensin, Herra, antaa anteeksi kaikki rikkomuksemme ja vääryytemme. Ja sitten me haluamme rukoilla toisten puolesta, että heille myös annettaisiin anteeksi.

24    Että Sinun Seurakuntasi tulisi vedetyksi lähemmäksi Sinua. Sillä totisesti, Herra, me sydämissämme uskomme, että Sinä olet valmis tekemään teon Sinun seurakuntasi kanssa, olet valmis ottamaan Sen ulos maailmasta ja siirtämään sen Jumalan Valtakuntaan. Mutta, Herra, auta meitä valmistamaan itsemme tuota hetkeä varten. Voikoon tämä aamu olla tuo aika, Herra, jolloin jokainen meistä tulee ”asettamaan syrjään jokaisen painon ja synnin, joka niin helposti ahdistaa meitä, että me voisimme juosta kärsivällisesti tuon kilpajuoksun, joka on asetettu meidän eteemme.”

25    Ja minä rukoilen, taivaallinen Isä, että Sinä tulisit tänään parantamaan sairaat ja vaivatut. Monet kärsivät ympäri maan vitsauksista, ”viruksista”, niin kuin lääkärit niitä kutsuvat. Minä rukoilen, että Sinun parantava voimasi tulisi noille ihmisille.

26    Sitten, tullakseen tänne meidän pieneen kokoukseemme täällä tänä aamuna, monen on täytynyt ajaa satoja maileja, kun he ovat lähteneet myöhään eilen illalla. He ovat ajaneet koko yön ja tänään ja ajaneet kovaa ehtiäkseen tänne Tabernaakkeliin. Ja teille on satanut lunta. Jumala, me rukoilemme, että Sinä tulisit erikoisesti siunaamaan heitä. Ja epäilemättä monet ovat uhranneet suuren osan tulevan viikon ruuasta tai siitä, mihin he olisivat rahansa käyttäneet, voidakseen os­taa bensiiniä ja päästäkseen tulemaan tänne.

27    Jumala, hän, joka tulee Sinun luoksesi tyhjänä, tulee menemään pois täytettynä. Sinä lupasit sen. Ja minä rukoilen, että Sinä tulisit täyttämään heidän sydämensä ja heidän sielunsa astiat niin täyteen Jumalan hyviä asioita, että he tulevat menemään pois vuotaen ylitse iloa, joka on sanoinkuvaamatonta ja täynnä Kirkkautta. Voikoot näiden kalliiden ihmisten maljat juosta yli Jumalalta tulevien hengellisten ja hyvien asioiden kanssa.

28    Siunaa jokaista kättä. Sinä tiedät tuon tarpeen, joka oli tuon käden takana, Herra. Minä pyydän, että Sinä tulisit erikoisesti siunaamaan heitä. Me olemme nähneet, kuinka Sinä edellisellä viikolla vastasit rukoukseen välittömästi hädän hetkinä ja sairauksissa ja vaikeuksissa. Sinä olet Jumala, kaikkialla läsnä oleva, joka seisot Hänen palvelijoittensa vierellä. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä tulisit seisomaan näiden vierellä tänä aamuna. Anna heille heidän sydäntensä kaipaus, Herra. Minä en usko, että siellä oli yhtään itsekästä asiaa tai pahaa tarkoitusta sen takana. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit heitä.

29    Ja nyt, Isä, muista minua tänään, niin että minä voin panna itseni niin pois tieltä… Kaikki me, pastorista lapsiin asti, että me kykenisimme asettamaan itsemme syrjään Jumalan alttarille ja voisimme avata sydämemme ja kuunnella Pyhää Henkeä, kun Hän tulee puhumaan meille. Anna meidän astiamme vastaanottaa Sinun siunauksiasi oikea puoli ylöspäin käännettynä. Sitten vuodata alas voitelu, Öljyn voima sisälle niihin. Ja anna meille voimaa, Herra, jota me tarvitsemme edessä olevia päiviä varten. Suo tämä siunaus. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

30    [Veli Branham vastaa jollekin, joka puhui hänelle jostakin puhelinsoitosta.] Minä en tiedä. Hanki hänen puhelinnumeronsa ja sano hänelle, että minä soitan hänelle kokouksen jälkeen. Minä en tiedä.

31    Rukoilkaa puolestani. Veli Jack Moore on puhelimessa ja yhä suostuttelee minua olemaan siellä tällä viikolla. Minusta ei tunnu aivan siltä, tiedättehän, ja niinpä minä en tiedä mitä tehdä. Minä rakastan veli Jackiä. Ja tuo suuri konferenssi on alkamassa siellä, ja hän kieltäytyi ottamasta sinne sellaista miestä kuin Booth-Clibborn ja heitä muita. Niinpä hän yhä pitää kiinni siitä. Hän on jo julkaissut ilmoitukset ja pitää kiinni siitä, että minä tulisin. Niinpä minä tunnen todella painetta mennä, näettehän.

32    Ja nyt mennessämme 2. Korinttolaiskirjeeseen me tulemme aloittamaan 12. luvusta ja me luemme yhden jakeen Kirjoituksista tekstiksemme, jos Herra tahtoo. 2. Korinttolaiskirje 12. luku ja 9. jae. Minä haluan lukea ensimmäisen lauseen 9. jakeesta, vain osan siitä:

Ja hän sanoi minulle: Minun armossani on kylliksi sinulle, sillä minun voimani on tehty täydelliseksi heikkoudessa.

33    Sallikaa minun lukea se uudelleen, niin että te tulette varmasti käsittämään tekstin:

Ja hän sanoi minulle,(tässä Jumala puhuu Paavalille)Minun armossani on kylliksi sinulle, sillä minun voimani on tehty täydelliseksi heikkoudessa.

34    Sitten jos minun tulisi kutsua sitä tekstiksi, niin haluaisin käyttää tätä: Täydellinen voima täydellisen heikkouden kautta. Jos me olemme heikot, me olemme voimakkaat. On epätavallinen teksti helluntailaiskokouksessa ottaa aiheeksi heikkous, koska me aina haluamme todistaa kuinka ”me olemme voimakkaita”.

35    Ja minä olen sanonut aikaisemmin, että minä vain yritän rukoilla läpi viikon ja löytää, mikä olisi hyvä minun tuoda seurakunnalle. Jos olisi kyse vain tänne tulemisesta, jotta tulisi kuulluksi, niin minä paljon mieluummin haluaisin kuunnella ketä hyvänsä muuta, joka seisoisi täällä.

36    Rehellisesti sanoen, minä olin Kentuckyssa veli Gapehartin kanssa siellä, ja tulin sieltä vasta pari päivää sitten. Olin lähtenyt heidän luotaan, tämän kalliin veljen, hänen vaimonsa ja perheensä ja heidän muiden luota ennen kuin osuin tähän ajatukseen.

37    Olin tullut kotiin juuri sitä ennen. Seisoin ulkopuolella, ja tuo rouva sanoi: ”Minä haluaisin puhua saarnaajan kanssa.” Ja minä menin heidän pieneen kotiinsa. Ja siellä hän sanoi: ”Oletko sinä veli Branham?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä rouva.”

38    Hän sanoi: ”Olen niin häpeissäni siitä, miltä talossani näyttää. Häpeän pyytää sinua sisälle.” Hän alkoi itkeä ja sanoi: ”Minulla on sellainen tarve ja minulla on todellinen luottamus sinuun.”

39    Ja minä tulin toteamaan, että se oli siellä, missä meidän pikku sisaremme, sisar Cox, jonka luona me olemme, tuo pieni isoäiti oli kulkenut naapuristossa soitellen nauhoja nauhurinsa kanssa. Siinä se on. Niin se tulee tehdä!

40    Katselin ympärilleni tässä pienessä nöyrässä kodissa, joka oli suunnilleen sellainen, jossa minä kasvoin, mutta seinät olivat täynnä Kristuksen kuvia. Siellä lepäsi Raamattu pöydällä. Minä sanoin: ”Minulla ei koskaan elämässäni ole ollut suurempaa kunniaa kuin kävellä sisälle tämän kaltaiseen kotiin.” Hänellä oli pyyntö jonkun puolesta. Ja viisi tuntia sen jälkeen, kun minä ja tämä pieni isoäiti olimme rukoilleet yhdessä, Jumala oli vastannut.

41    Niinpä me rukoilimme jälleen, Äiti Cox ja minä ja muut pöydän ympärillä olimme kumartuneet ja pyytäneet Jumalaa antamaan meille tilaisuuden tehdä jotakin sen vaivannäön vuoksi, jonka hän oli nähnyt. Ja sen vuoksi, että pyysimme sitä, Jumala avasi tien. Näettekö? Hän on Jumala!

42    Me emme halua puhua heikkoudestamme. Me haluamme kertoa, kuinka suuria me olemme. Minä luulen, että se on yksi niistä asioista, miksi Jumala antoi minulle tämän tekstin, jotta me voisimme saada sellaisen pois mielestämme.

43    On pieniä asioita, joita me teemme. Ja syy siihen, miksi me tulemme seurakuntaan, on löytää vikamme ja ne asiat, joissa meillä on parantamisen varaa. Jos me tulemme seurakuntaan missään muussa tarkoituksessa kuin tässä, niin minä pelkään, että me emme hyödy paljoakaan seurakuntaan tulemisesta. Meidän täytyy tulla löytääksemme heikkoutemme, löytääksemme meidän huonot kohtamme ja nähdäksemme, kuinka pieniä me olemme ja pannaksemme turvamme Häneen, joka on voimallinen. Mutta meillä on heikkouksia.

44    Niin monet meistä haluavat ajatella sitä, kuinka riittämättömiä me olemme, ja he tekevät siitä jonkinlaisen puolustuksen: ”Minulla ei ole koulutusta. Minulla ei ole kykyä. Minä olen kykenemätön tekemään tätä.” Ja jos te jatkatte niin ja teette sen sillä tavalla ja jatkatte sillä tavalla, niin silloin teistä ei koskaan voi tulla mitään. Mutta juuri tuota asiaa, jota me käytämme puolustaaksemme heikkouttamme, Jumala käyttää tuota samaa asiaa tehdäkseen työn sen kanssa. Näettekö? Hän odottaa, että me tulemme sellaiseen tilaan, niin että Hän voi käyttää meitä. Me esitämme puolusteluja ja sanomme: ”Minä en voi tehdä tätä, minä en kykene siihen. Minä en osaa tehdä sitä.” Ja Jumala ottaa juuri tuon asian ja tekee työn sen kanssa. Se on totta.

45    Siksi Hän valitsee meidät, koska me olemme tuollaisessa tilassa. Se kuulostaa oudolta, mutta odottakaa muutamia minuutteja, niin me tulemme syyhyn, miksi niin on, jos Herra tahtoo.

46    Me voimme nähdä siitä, mitä juuri olemme lukeneet, että nuo ihmiset, jotka ovat heikoimpia ja ulkopuolisen maailman hylkäämiä, ovat Jumalan sankareita, voittajia eturintamassa. Siihen tarvitaan noita, jotka tuntevat itsensä arvottomiksi.

47    Oli metodisti veli, heitä oli kolme, jotka tulevat tähän seurakuntaan Ohiosta tai Pohjois-Indianasta. He sanoivat minulle jokin aika sitten: ”Veli Branham, me otimme juuri vastaan Pyhän Hengen. Tuleeko meidän nyt etsiä lahjoja palvelustehtäväämme varten?”

Minä sanoin: ”Älkää tehkö sitä! Jättäkää se rauhaan.”

48          Ja hän kääntyi katsomaan minua ja sanoi: ”Minä luin juuri erään veljen kirjan, joka käskee meitä sen jälkeen, kun olemme vastaanottaneet Pyhän Hengen, että meidän tulee etsiä lahjoja käyttääksemme tätä Pyhää Henkeä.”

Minä sanoin: ”Ja tulla joksikin tärkeäksi.”

49    Jos panette merkille Raamatussa, niin aina niitä, jotka yrittävät paeta sitä, Jumala käyttää. Niin kauan kuin mies haluaa tehdä jotakin ja ajattelee, että hänellä on tarpeeksi kykyä tehtävän suorittamiseen, Jumala ei koskaan käytä tuota miestä. Katsokaa Mooseksen pakoa, katsokaa Paavalin pakoa ja heitä muita, jotka yrittivät paeta sitä.

50    Minä sanoin: ”Älkää etsikö mitään. Jos Jumalalla on jotakin teitä varten, Hän tulee antamaan sen teille. Sallikaa vain Hänen huolehtia siitä.” Minä sanoin: ”Sitten te tulette sellaisiksi kuin, mitä meillä on tänään jokaisen halutessa tehdä tätä ja tehdä tuota ja tulla joksikin suureksi henkilöksi. Katsokaa, minne me olemme tulleet sen kanssa, näettehän”.

51    Sen sijaan että yrittäisimme olla suuria, meidän tulisi yrittää nähdä, kuinka pieniksi me voimme tulla. Sitten Jumala voi käyttää meitä. Minulla on useita raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne, joihin minun tulisi viitata, mutta minulla ei luultavasti ole aikaa tehdä sitä.

52    Huomatkaa, että siihen tarvitaan heikoin ja hyljätyin. Itse asiassa jokainen sankari, joka Jumalalla koskaan oli etulinjassa, oli sen tyyppinen henkilö. Henkilö, joka oli hyljätty, henkilö, joka ajatteli olevansa kykenemätön, henkilö, jolla ei ollut minkäänlaista kykyä. Sitten tuo henkilö oli juuri sopivassa tilassa, niin että Jumala saattoi alkaa käyttämään häntä. Kyllä. Silloin, kun heistä tuntuu, että he eivät voi eikä heillä ole mitään, niin Jumala voi ottaa otteen heistä ja tehdä jotakin heidän kanssaan. Huomaatteko? Mutta kun me ajattelemme olevamme kykeneviä tekemään sen, niin silloin Jumala ei voi käyttää meitä, koska me haluamme tehdä sen itse.

53    Ja sitten toisaalta, kun saamme näitä tunteita ja ajattelemme, että olemme riittämättömiä emmekä halua tehdä sitä, mutta sitten, jos me vain kuuntelemme Jumalan kutsua, niin juuri se on se asia, jota Jumala haluaa meidän tekevän. Kun tulemme tuonkaltaiseen tilaan, niin Hän voi käyttää meitä.

54    Kun me itse olemme riittämättömiä, silloin on mahdollista, että voimme antautua Jumalan Hengelle. Niin kauan kuin me ajattelemme voivamme tehdä sen, me emme voi tehdä sitä. Mutta kun me tulemme paikalle, jossa tiedämme olevamme kykenemättömiä tekemään sitä, silloin me luovutamme itsemme Jumalalle, ja Hän tekee sen. Niinpä jos me yritämme tehdä sen, me tulemme epäonnistumaan, mutta jos me luovutamme itsemme Jumalalle, niin silloin Jumala ei epäonnistu. On vain yksi asia, jota Jumala ei voi tehdä, ja se on epäonnistua. Hän voi tehdä kaikkea muuta, mutta Hän ei voi epäonnistua.

55    Niinpä niin pitkään, kun me yritämme itsessämme ja olemme riippuvaisia omista kyvyistämme ja niin edelleen, niin me emme tule tekemään mitään. Mutta kun me tulemme sille paikalle, että me tiedämme, että me emme ole mitään, silloin Jumala voi käyttää meitä.

56    Tärkeä asia, on yksi tärkeä asia, joka meidän täytyy hallita. Muistakaa nyt tämä ja erikoisesti te nuoret saarnaajat ja samoin kuin te tavalliset seurakunnan jäsenet. On yksi asia, joka meidän täytyy hallita, jos me odotamme täyttävämme Jumalan tahdon elämässämme, se on se, että me hallitsemme ajatuksen inhimillisestä kyvystä. Jos me koskaan tulemme sille paikalle, että me ajattelemme voivamme tehdä sen oman älykkyytemme ja oman kykymme kanssa, niin meidän täytyy hallita se sillä tavalla, että me voimme päästä eroon asiasta ja asettaa se syrjään, niin että Jumala voi käyttää meitä.

57    Ja antautua täydellisesti! Me emme voi käyttää yhtäkään kykyä! Meidän täytyy antautua täydellisesti! Ja tullaksenne Jumalan tykö teidän täytyy luovuttaa Hänelle sekä sielunne, ruumiinne että henkenne. Kaikki, mitä te olette, täytyy olla luovutettu Jumalalle, jotta Hän voisi toteuttaa Hänen tahtonsa teissä ja minussa.

58    No niin, se on kovaa, minä tiedän sen, koska me aina haluamme panna oman osamme siihen, jotakin, jonka me tiedämme, tiedämme, että haluamme tehdä sen. Me sanomme: ”Minä tiedän, että sen tulisi olla tällä tavalla.” Mutta niin kauan kuin te teette sen sillä tavalla, se tulee olemaan väärin, eikä Jumala koskaan tule käyttämään tuota vaivannäköänne. Ehkäpä, Herran avulla, me tulemme menemään siihen muutamassa hetkessä näyttääksemme teille, kuinka Jumala ei voi käyttää teidän kykyjänne.

59    Ja se on vikana maailman kanssa tänään. On liian paljon seminaarikokemuksia. Liian paljon on pantu koulutuksen varaan. Liian paljon on pantu yhteydessä olon varaan kirkkokunnissa. Me lepäämme toinen toisissamme, me lepäämme ihmisten kykyjen varassa.

60    Raamattu sanoo: ”Kuinka teillä voi olla uskoa, kun te pidätte itseänne toista parempana?”

61    Kun me odotamme jotakin ja sanomme: ”Tämä mies, hän on suuri henkilö, minä tulen nojautumaan häneen.” Se ei miellytä Jumalaa, kun te teette niin. Meidän täytyy nojautua Jumalaan ja yksin Jumalaan! Me emme saa luottaa omaan kyvykkyyteemme tai kenenkään miehen kyvykkyyteen. Meidän täytyy antautua täydellisesti Jumalalle.

62    Ei mikään kyky, enkä välitä kenen se on, ole koskaan käyttökelpoista Jumalan silmissä. Jumalan täytyy saada kaikki meidän omat kykymme ulos meistä ennen kuin Hän voi saavuttaa tarkoituksensa. Jos Hänellä on jotakin tehtävää meitä varten, niin niin kauan kuin meistä tuntuu, että me selviydymme tehtävästä hyvin, Jumala ei voi koskaan tulla käyttämään meitä.

63    Te sanotte nyt: ’’Sinä annat melkoisen laajan lausunnon siinä, veli Branham.” Ja se on laaja, mutta katselkaa vain ympärillenne ja nähkää, onko se oikein vai ei.

64    Katsokaa ympärillemme tänään, kaikkia meidän suuria saavutuksiamme, joita me luulemme saaneemme aikaan, ja missä on kristillisyys Yhdysvalloissa? Katsokaa kaikkia meidän seurakuntiamme ja kirkkokuntiamme ja meidän evankelistojamme ja parantumiskampanjoitamme ja kaikkea muuta, mitä meillä on ollut, ja mitä se nyt on? Pahempaa kuin mitä se koskaan oli alussa! Se on pahempaa tänään kuin se, mitä se koskaan on ollut, koska me olemme yrittäneet tehdä sitä inhimillisellä kyvyllä.

65    He kokoontuvat yhteen ja pitävät pitkiä rukouksia ja menevät tänne ulos. Ja heillä oli eräänä päivänä niin paljon kuin sata ja viisikymmentätuhatta koolla yhdessä, sekä protestantteja että katolilaisia. He sanoivat joitakin rukouksia ja rukoilivat joitakin rukouksia ja suorittivat joitakin rukouksia ja niin edelleen. He olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla kokoontumatta. Se ei ole minkään arvoista Jumalan silmissä.

66    Jos tulen arvostelevaksi, niin antakaa minulle anteeksi. Mutta teidän täytyy painaa asia syvälle. Näettehän? Teidän täytyy saada se osumaan naulankantaan.

67    Ja mitä hyvää se teki? Ei mitään. Eikä se tule koskaan tekemäänkään, ennen kuin jokainen henkilö, joka väittää olevansa kristitty, tulee unohtamaan oman kykynsä ja luovuttamaan itsensä Jumalalle.

68    Sitten Jumala voi saavuttaa tarkoituksensa lähettämällä… ei herätystä, vaan veli, sen minkä Hänen on tarve lähettää ensin,  tappaminen, kyllä, niin että me voimme herätä henkiin. Teidän täytyy kuolla ennen kuin te voitte syntyä uudelleen. Jumala tarvitsee, että meidän oma minämme tulee tapetuksi. Tämä Tabernaakkeli tarvitsee tappamista ja minä sen mukana. Kaikki me tarvitsemme tappamista, niin että meidät voidaan herättää uudessa elämässä, uuteen toivoon, uuteen kokemukseen! Me tarvitsemme ensimmäiseksi päivän ajan murehtimista.

69    Me tarvitsemme antautumista Hengelle sen sijaan, että me olemme niin paljon riippuvaisia koulutuksesta ja ohjelmistamme ja kampanjoistamme ja kaikesta, mitä meillä on. Me olemme riippuvaisia niin ja niin monen saarnaajan yhteistyöstä. Me asetamme määrän: ”Jos meillä ei ole niin montaa, niin sitten me emme tule tekemään sitä. Me emme halua mennä kaupunkeihin ilman sitä.” Ja sitten tehdessämme niin, me teemme sen valtavan suureksi koneistoksi, jossa on paljon karstaa.

70    Niinpä meidän täytyy jättää pois inhimilliset kyvyt. Meidän täytyy tulla paikalle, missä me voimme luovuttaa sielumme ja elämämme olimmepa me sitten kotiäitejä, maanviljelijöitä, mekaanikkoja tai mitä me olemmekin. Meidän täytyy antautua täydellisesti Jumalalle ja tietää, että me emme ole yhtään mitään. Sitten sallikaa Jumalan aloittaa siitä. Sitten Hän alkaa liikkua, tekemään työtään. Ja se sisältää meistä jokaisen. Se on asia, joka meidän täytyy tehdä.

71    Historia todistaa nyt, että Jumala aina valitsi sen, mikä ”ei ole mitään”, jotta se tulisi Hänelle ”joksikin.” Jumala ottaa henkilön, joka ei ole yhtään mitään.

72    Tänään teidän on parasta olla lähestymättä kaupunkia pitääksenne kokouksia, ellei teillä ole hyvää teologista taustaa. Mutta jos teillä on valtava tausta suuren koulutuksen kanssa takananne, te voitte mennä kaupunkiin ja saada yhteistoimintaa ja pitää suuren kokouksen. Se on kokous, niin kuin kaikki muutkin, mutta mitä hyvää se saa aikaan? Te saatte nämä pienet tytöt ja pojat tulemaan alttarille jauhaen purukumia, ja naiset ja miehet menevät sinne vain saadakseen sanoa, että he ”menivät alttarille”, minkä jälkeen he menevät erilliseen huoneeseen saamaan ohjeita ja tulevat takaisin ulos tullakseen pirskotelluiksi tai upotetuiksi, tai mitä hyvänsä heillä onkin, ja vuosi sen jälkeen….

73    Yksi meidän suurista evankelistoistamme sanoi, että hän olisi onnellinen, jos hän voisi tietää voivansa pelastaa kymmenen prosenttia yhden vuoden käännynnäisistään. Kun sen tulisi olla niin, että jos hänellä olisi tuhannen käännynnäistä, niin seuraavana vuonna niitä tulisi olla kymmenentuhatta. Näettekö, me kadotamme päämäärän, me kadotamme tarkoituksen.

74    Jotkut meistä rakennamme sen järjellisen ymmärryksen varaan: ”Oi, tämä tietää-sen-kaiken, tämä mies on koulutettu, oppinut. Meidän tulisi kouluttaa ja opettaa ihmisiä.”

75    Seuraava taas rakentaa tunnekuohujen, vapisemisen, itkemisen, huutamisen, Hengessä tanssimisen tai jonkin ulospäin näkyvän tunne-elämyksen varaan. Ja se on aivan yhtä pahaa kuin koulutuskin! Jos perkele ei voi saada teitä tälle laidalle, tulee hän puskemaan teidät pois tuolta laidalta.

76    Mutta sen tulee olla niin, että teillä ei ole yhtään mitään, mistä te voitte olla riippuvaisia itsessänne tai mitään, mitä te voitte tehdä. Ainoastaan luovuttakaa heikkoutenne täydellisesti ja kokonaan Jumalalle ja sanokaa: ”Tässä minä olen.” Teillä ei ole mitään. Ei ole mitään kykyä, mihin te voitte luottaa!

77    Tutkikaa taaksepäin kautta Kirjoitusten, niin kuin minulla on raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne, joihin viittaan. Kautta Kirjoitusten me voimme nähdä, että Jumala aina käytti sitä, mikä ei ole mitään, jotta siitä tuli jotakin Hänelle. Hän ottaa aina nuo, jotka maailma on hyljännyt, nuo jotka nykyaikainen ajanjakso on hyljännyt, ja senkaltaiset Hän on valinnut käyttöönsä.

78    Ajatelkaa apostoleja. Ajatelkaa Pietaria, kalastajaa, jolla ei ollut tarpeeksi koulutusta voidakseen kirjoittaa oman nimensä. Johannes, tietämätön ja kouluakäymätön. Nuo miehet! Hän ohitti ylhäiset ja koulutetut papit ja niiden päivien kuuluisuudet, oppineet ja seurakunnan jäsenet, jotka ajattelivat olevansa jotakin, ja valitsi nuo, jotka eivät olleet mitään, ja käytti heitä.

79    Nyt kuitenkin siitä, mikä jotakin on, voi tulla yksi Hänen ihmisistään, ja Jumala voi käyttää heitä, jos he ovat valmiita unohtamaan, että he ovat joitakin. Jos te olette valmiit unohtamaan olevanne joku, ja tulette joksikin, joka ei mitään ole, niin silloin Jumala voi käyttää teitä ja tehdä teistä jonkun. Mutta teidän täytyy unohtaa, että te olette niin tärkeitä.

80           Monet meistä tekevät niin elämässämme. Jotkut ihmiset, niin pian kuin heistä tulee kristittyjä, heistä tulee ylpeitä ja välinpitämättömiä, kyllä vaan, ja he ottavat aivan vastakkaisen polun. He menevät taaksepäin sen sijaan, että menisivät eteenpäin. Mitä enemmän te voitte panna pois itsestänne, sitä enemmän teillä on tilaa Pyhän Hengen tulla sisälle.

81           Niin kuin Elia käski Joosafatia ja heitä. Hän sanoi: ”Kaivakaa tämä paikka täyteen kuoppia. Ja mitä syvemmälle te kaivatte, sitä enemmän teillä on tilaa vedelle.” Ja mitä enemmän me voimme heittää pois itsestämme, omia roskiamme, omia kykyjämme, sitä enemmän siellä tulee olemaan tilaa Jumalan Pyhän Hengen täytettäväksi, kunhan me vain voimme tehdä sen.

82    Paavalista, josta me juuri luimme täällä 2. Korinttolaiskirjeessä, me voimme todeta, että tämä mies oli suuri mies. Hän oli oppinut, suuri mies. Mutta hänen täytyi unohtaa kaikki, mitä hän tiesi, voidakseen tulla tuntemaan Kristuksen.

83    Tulen lukemaan tässä Kirjoituksista, niin että te voitte lukea sen minun kanssani. Menen hetkeksi 1. Korinttolaiskirjeen 2. lukuun ja 1. jakeeseen, ja lukekaamme tästä, mitä Paavali, tuo suuri koulutettu mies, sanoo itsestään, siitä mitä hänen täytyi tehdä. 1. Korinttolaiskirje 2. luku alkaen 1. jakeesta. Kuunnelkaa tätä oppinutta.

84    Tämä mies oli koulutettu. Hän saattoi puhua lähes kaikkia kieliä, mitä maailmassa oli. Hänen täytyi ylpeillä siitä. Hänet kasvatettiin jyrkän lahkon, fariseusten alaisuudessa, ja hänen isänsä oli fariseus. Myöhemmin hän oli ”farisealainen farisealaisista”, ja se merkitsee sitä, että hän oli ehdottomasti jyrkin fariseuksista. Hän oli suuri mies. Ja hänellä oli vaikutusvaltaa ja hän oli älykäs.

85    Hänen isänsä oli kouluttanut hänet maan parhaan opettajan, Gamalielin, alaisuudessa, joka tuohon aikaan oli kaikkien koulujen kaikkein ylhäisin opettaja. Paavalista tuli sen tyyppinen mies. Hän oppi jokaisen kielen. Hän oppi psykologiaa. Hän oppi kaikki erilaiset asiat ollakseen oppinut sillä tavalla. Ja hän opiskeli kovasti tullakseen papiksi suurten miesten kanssa. Ja hän raateli Seurakuntaa.

86    Kuunnelkaa tätä samaa miestä, kaiken tämän koulutuksen kanssa, sen jälkeen, kun hän oli vastaanottanut Kristuksen. Kuunnelkaa, mitä hän sanoi. Kuinka väkevä ja suuri hän olikin, hänen täytyi unohtaa se. Hänen täytyi tulla käsittämään, ettei hän voinut olla riippuvainen itsestään. Hänen täytyi käsittää, että kaikki koulutus, mitä hänellä oli koskaan ollut, hänen täytyi unohtaa, kaikki se, mitä varten hänet oli koulutettu. Kuunnelkaa häntä nyt:

Ja minä, veljet, kun minä tulin teidän tykönne, en tullut erinomaisen puheen tai viisauden kanssa… (Huomaatteko?)julistamaan teille Jumalan todistusta.

87   ”Minä en tullut teidän tykönne sanoen: ‘No niin, minä olen tohtori Saul siitä-ja-siitä koulusta ja minä kuulun tämän kirkkokunnan suurimpaan lahkoon.’ Minä en tullut teidän luoksenne sillä tavalla.”

Sillä olin päättänyt olla tuntematta teidän keskuudessanne mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.

88    Siinä se on. Kuunnelkaahan tuonkaltaisen miehen todistusta: ”Olin päättänyt olla tietämättä mitään teidän kyvyistänne. Minä tiedän, että teissä ei ole yhtään mitään, ja olen vain päättänyt tuntea yhden asian näh­däkseni sen teissä, ja se on Jeesus Kristus, ja Hänetkin ristiinnaulittuna. Kaikki, mitä minä tulen tunnistamaan, on ristiinnaulittu Pelastaja teidän keskuudessanne.”

89    Kuunnelkaa häntä:

Ja minä olin teidän kanssanne… (suuruudessako? vaan missä?)  heikkoudessa ja pelossa ja paljossa vavistuksessa.

 Voitteko kuvitella sitä miehestä, joka on fariseus fariseuksista, opettaja opettajista, miehestä, joka oli harjoitettu lapsuudesta alkaen olemaan saarnaaja, olemaan kaunopuheinen mies. Voitteko kuvitella sellaisen terävä-älyisen, loistavan miehen, tulevan Korinttolaiskirjeen kaltaisen ihmisluokan eteen ja sanovan: ”Minä olin teidän kanssanne heikkoudessa ja pelossa ja paljossa vavistuksessa”? Mies, joka käänsi maailman ylösalaisin. Suurin koskaan tunnettu lähetyssaarnaaja tunnusti, että hän ”tuli heikkoudessa” eikä niin kuin koulutettu oppinut, vaan ”heikkoudessa ja pelossa”, ettei hän vain astuisi pois polulta jossakin. ”Paljossa vavistuksessa”, koska hän ei voinut luottaa omiin kykyihinsä.

90    Syy siihen miksi hän oli ”pelossa”, ei ollut se, että hän olisi pelännyt jotakin, vaan hän pelkäsi, ettei hän jollakin tavalla miellyttäisi Jumalaa, ettei hän sekoittaisi omia kykyjään yhteen Sen kanssa, tai jotakin mitä hän oli oppinut. Hän sanoi heille, että ”minä en tullut teidän tykönne puheen erinomaisuudella. (Minä tulin teidän tykönne ”peläten”, että minä voisin tulla sillä tavalla, ja minä tulin tuntematta ketään muuta kuin Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna.”

Ja minä tulin teidän tykönne pelossa ja heikkoudessa ja paljossa vavistuksessa.

Ja minun puheeni ja saarnani eivät olleet ihmisviisauden houkuttelevia sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.

91    Kuunnelkaa tätä miestä, joka oli soturi, joka oli riisunut itsensä. Aamen! Jos on jotakin, jota meidän koulumme tarvitsevat tänään, jos on mitään, mitä seurakuntamme tarvitsevat tänään, niin se on se, että te riisutte itsenne omista ajatuksistanne ja omista kyvyistänne. Riisukaa itsenne Jumalan edessä, ettette yrittäisi tehdä jotakin itsessänne.

92    Toivon sen menevän syvälle sekä meihin täällä että niihin, jotka kuuntelevat nauhaa, että teidän on tultava sellaiseksi, joka ei ole yhtään mitään. Ei joksikin tietää-sen-kaiken, eikä suureksi ”joksikin”, vaan meidän on oltava ”ei mitään”. Teidän täytyy tulla tomuksi. Teidän täytyy tulla sille paikalle, että te tiedätte, että te ette ole yhtään mitään. Ja älkääkä koskaan nousko sen yläpuolelle, sillä niin pian kuin te nousette sen yläpuolelle, te nousette Jumalan yläpuolelle. Teidän täytyy pitää itsenne tomussa ja tiellä Damaskokseen. Teidän täytyy pitää itsenne kurkottelemasta korkeita. Ja se koskee kaikkia kaikkialla sekä täällä että nauhan kuuntelijoita.

93    ”Minun puheeni”, hän sanoi, ”eivät olleet ihmisen ja ihmisen viisauden houkuttelevia sanoja, vaan voiman Hengen osoittamista.”

94           Tarkatkaa nyt! Minkä vuoksi Paavali? Miksi sinä tekisit niin?

…voima… Että teidän uskonne ei olisi ihmisen viisauden varassa, vaan Jumalan voimassa.

95    Oi, millainen saarnaaja! Hän etsi Jumalaa ja sanoi: ”Jumala, minä olen heikko enkä tiedä mitä tehdä. Minä rukoilen Sinua, Jumala, että Sinä ottaisit heikkouteni ja nämä asiat pois minusta, niin että minä voisin olla voimakkaampi.”

96    Jumala puhui hänelle takaisin ja sanoi: ”Paavali, Minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi.”

97    Sen jälkeen Paavali sanoi: ”Kun minä olen heikko, silloin minä olen väkevä.” Kyllä vaan! Ja hän sanoi: ”Minä tulen kerskaamaan heikkouksissani. Minä kiitän Jumalaa, että olen saanut sen kaiken ulos itsestäni. Ja kun minä saan kaiken ulos itsestäni, silloin Jumala voi tulla sisälle. Mutta niin kauan kuin minulla on jotakin itsestäni jäljellä, Jumala ei voi tulla sisälle.

98    Siinä se on. Me tukahdutamme Hänet ulos. Me ajamme Hänet pois… Köyhimmästä rikkaimpaan ja pienimmästä suurimpaan me pidämme Jumalan ulkona elämästämme oman itsemme vuoksi.

99    Olen usein sanonut, että ”suurin vihollinen, mitä minulla on, on William Branham.” Hän on se, joka tulee Jumalan tielle. Hän on se, joka tulee laiskaksi. Hän on se, joka tulee joskus sille paikalle, että hän ajattelee voivansa tehdä jotakin, ja tehdessään niin hän työntää Jumalan kokonaan ulos kuvasta. Mutta kun voin päästä eroon tuosta miehestä, kun voin päästä sille paikalle, että hän on poissa tieltä, niin silloin Jumala voi tulla ja tehdä asioita, joista William Branham ei tiedä yhtään mitään.

100    Silloin Jumala voi käyttää teitä. Silloin Hän voi käyttää ketä tahansa teistä. Hän voi käyttää ketä tahansa, kun me pääsemme pois tieltä. Mutta niin kauan kuin me itse olemme tiellä, sitä ei tapahdu. Hyvä on.

101    Nyt me näemme, että tämä suuri mies, Paavali, oli ruhtinas saarnaajien joukossa. Kaikki kirkkokunnat kunnioittivat häntä. Hän oli mies, joka pystyi menemään kaupunkiin ja pitämään kokouksen missä tahansa. Minkä vuoksi? Hänellä oli valtakirjansa! Hän oli niin suuri ja oli niin päättänyt hävittää kaikki pienet heikot ihmiset, että hän sai valtuudet ylimmäiseltä papilta, korkeimmalta arvovallalta, sitoakseen jokaisen noista kristityistä. Hänellä oli poliittinen valta seurakunnaltaan sitoa heidät kaikki! Oi, hän oli voimakas! Hän saattoi sitoa kristityt ja heittää heidät vankilaan, koska he eivät olleet yhtä mieltä hänen kanssaan hänen teologisesta opistaan, fariseusten ja saddukeusten opista. Hän vangitsi kristittyjä.

102    Mutta huomatkaa, hänen täytyi itsensä tulla sidotuksi, niin että hän pystyi kadottamaan voimansa ja arvovaltansa. Hän tuli sidotuksi itse kadottaakseen sen voiman, joka hänellä oli sitomiseen. Hänen täytyi kadottaa se, mitä hän oli, voidakseen olla sidottu.

103    Jumala ohittaa ylhäiset! Hän ohitti papit. Hän ohitti nuo, jotka olivat ylpeitä. Ja Hän valitsi Paavalin, tämän suuren miehen. Hän pani hänet lankeamaan maan tomuun ja tekemään niitä asioita, joita nuo muutkin tekivät. Hän pani hänet toimimaan samalla tavalla kuin nuokin, joita hän oli vanginnut. Hän sitoi Paavalin Jumalan Hengellä vapauttaakseen hänet siitä vallasta, joka hänellä oli sitoakseen kristittyjä. Yrittäkääpä kertoa minulle, ettei Jumala tiedä, mitä Hän tekee. Jumala otti pois hänen voimansa, jotta hän kadottaisi otteensa.

104      Kuinka monia saarnaajia Jumala voisi käyttää tänä aamuna, jos he vain sallisivat Jumalan sitoa heidät Hänen Sanansa ja Hänen voimansa kanssa ja vapauttaa heidät noiden kirkkokuntien ja organisaatioiden voimasta. Kuinka monet vilpittömät ihmiset tässä kaupungissa tänä aamuna, jotka käyvät näissä suurissa organisaatioiden seurakunnissa, kuinka monet Hän voisi täyttää Pyhällä Hengellä ja sytyttää tämän maan tuleen Evankeliumin ja voiman kanssa, jos he vain vapauttaisivat itsensä siitä voimasta, joka heillä on, ja olisivat Hänen Henkensä sitomia ollakseen sellaisia kuin Paavali oli, rakkauden orja Jumalalle.

105    Jumala otti Paavalin ja teki hänestä orjan ja sitoi hänet itseensä ja lähetti hänet pakanoiden tykö, joita hän vihasi. Mutta te näette, että hänet täytyi vapauttaa kirkollisesta voimastaan tullakseen sidotuksi Jumalan voimaan. Hänen täytyi kadottaa voimansa ja tulla heikoksi ja joksikin, joka ei ole mitään, voidakseen vastaanottaa Jumalan voiman ja ollakseen sidottu Jumalaan ja tehdäkseen sen, mitä Jumala halusi hänen tekevän.

106    Tämä meidän täytyy tehdä tänään. Tätä minä tarvitsen. Tätä jokainen mies tarvitsee: itsensä kadottamista, kykynsä kadottamista ja sen kadottamista, mitä hän on, jotta hän voisi täydellisesti antautua Pyhälle Hengelle. Kotiäiti tarvitsee sitä. Koulupoika tarvitsee sitä, ja jopa meidän pienet lapsemme tarvitsevat sitä.

107    Eräs määrätty pikkupoika tässä eräänä päivänä meni ja sai vanhimman sisarensa kirjoittamaan nopeasti hänen puolestaan hänen läksynsä, ja kun hän tuli ulos, hän sanoi toisille pikkupojille: ”Oi, nuo probleemat olivat helppoja.” Näettehän, heitä melkeinpä opetetaan pettämään.

108    Kuinka paljon parempi se olisi… Ja nuo ihmiset ovat pylväitä seurakunnassa. Kuinka paljon parempi olisikaan, jos isä aamiaispöydässä sanoisi: ”Johnilla on tänään kokeet. Oi Jumala, ole Johnin kanssa! Auta Johnia! Hän pyysi minulta makuuhuoneessa tänä aamuna ja sanoi: ’Isä, rukoile tänään minun puolestani, kun minulla on tänään kokeet. Rukoile minun puolestani.’”

109    Minä haluan, että minun poikani saa mieluummin rehellisen nollan kokeissa kuin kympin lunttaamalla. Kyllä vaan! Meillä on tarve kadottaa itsemme ja olla kokonaan riippuvaisia Jumalan voimasta.

110    No niin, ”sidottu”. Jumala kulkee ylhäisten ohitse ja ottaa heikkouden. Jumala menee noiden ohitse, jotka ajattelevat olevansa jotakin, ja ottaa jonkun, joka ei tiedä yhtään mitään, voidakseen työskennellä Hänen tarkoituksensa heidän elämässään. Sen me saamme.

111    Jumala sanoi Paavalille: ”Minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi. Minun voimani tulee täydellisemmäksi, kun sinä tulet heikommaksi. Mitä enemmän sinä voit antautua Minulle, sitä enemmän Minä voin käyttää sinua. Mitä enemmän sinä voit unohtaa oman koulutuksesi ja kirkkokuntasi ja omat asiasi ja antautua Minulle, sitä enemmän Minä voin käyttää sinua. Koska sinun tullessasi heikoksi, Minä tulen tekemään oman tarkoitukseni voimakkaaksi.”

112    Jumala voi tehdä heikkoudesta voiman! Tämä on syy siihen, miksi Hän aina tekee niin. Kun Hän valitsi opetuslapsensa, niin kuka olisi voinut ajatella…

113    Hänen oman Poikansa nöyryys, kun Hän syntyi tallissa, lantaisessa ladossa, navetassa, jossa Hän oli kapaloituna! Näettekö, Hän olisi voinut tulla palatsin kautta. Hän olisi voinut tulla alas Taivaan käytäviä Enkelien kunniavartion kanssa. Mutta Hän valitsi tehdä Kristuksesta esimerkin meitä varten, ja Hän toi Hänet nöyryydessä.

114    Hän ei kouluttanut Häntä tämän maailman kouluissa, vaan Hän koulutti Hänet omalla voimallaan, niin että Hän saattoi antautua täysin, ei ihmisten ajatuksille eikä maailman voimalle, vaan pystyi luovuttamaan itsensä Jumalan voimalle.

115    Ja sellaisia me tänään olemme. Me luovutamme itsemme tänään näille suurille kirkkokunnallisille valloillemme. Me annamme periksi kirkkokunnalle, mitä sillä on sanottavana, ja mitä he sanovat siitä. Mutta se on vastoin Jumalan tahtoa. Meidän täytyy antaa periksi Jumalan Hengelle ja mennä sinne, minne Henki käskee mennä. Kyllä. Niin on.

116   Jumalan sotilaat tai mieluumminkin ”sankarit”, joista me juuri luimme Hebrealaiskirje 11:34, voimistuivat heikkoudesta.

117    Heidän täytyi tulla heikoiksi ennen kuin he saattoivat tulla vahvoiksi. Heikkouksistaan heidät tehtiin voimakkaiksi. Te, jotka kirjoitatte raamatunpaikat muistiin, se on Hebrealaiskirje 11:34.

118    Tässä on jotakin lohduttamaan meitä. Tässä on jotakin, joka rohkaisee meitä. Heikkoudesta ja nöyryydestä Jumala valitsee ihmiset rakentaakseen heistä Hänen Valtakuntansa. Jos me koskaan pääsemme Taivaaseen, jos me milloinkaan seisomme Jumalan Läsnäolossa Hänen Seurakuntansa kanssa, niin me tulemme seisomaan ihmisjoukossa, joka on heikko ja hyljätty ja maailman ulos heittämä ja jotka eivät-tiedä-mitään.

119    Eikö olekin outoa, että Jumala vertaa meitä lampaisiin? Lammas on kaikkein avuttomin asia, mitä on olemassa. Ei ole mitään niin itsepuolustuskyvytöntä kuin lammas. Kaniini voi juosta, orava voi kiivetä puuhun, koira voi purra, leijona voi repiä, hevonen voi potkaista ja lintu voi lentää, mutta lammas seisoo avuttomana.

120    Ja sellaisella tavalla Jumala haluaa meidät. Kun me käsitämme, että me olemme täydellisesti riittämättömiä, niin Jumala ottaa tuon henkilön ja alkaa muovata Häntä itseään tuohon henkilöön ja panee hänen kätensä tekemään, mitä Jumala haluaa hänen käsiensä tekevän, panee hänen huulensa puhumaan, mitä Jumalan huulet puhuisivat, koska ne eivät ole hänen omansa vaan Jumalan. Hän alkaa rakentamaan luonnetta. Hän alkaa ottamaan tätä heikkoutta ja valmistamaan Hänen omaa itseään.

121    Hän tuo meidät tänne maan päälle… Me olemme koulutettuja ja me olemme älykkäitä. Oletteko koskaan huomioineet noita sukuhaaroja? Kun me otamme esimerkiksi Aabelin, jonka tilalle tuli Seet. Seetin sukuhaara jatkuu alas Nooan aikaan, ja he kaikki olivat vain nöyriä maanviljelijöitä. Mutta Kainin lapset olivat älykkäitä, ovelia, koulutettuja, suuria miehiä, rakentajia ja ammattimiehiä.

122    Mutta Jumalan puoli oli heikkoa ja nöyrää. Siten Jumala käytti heitä. Se antaa Jumalalle tilaisuuden. Jumalan tie päästä meihin on se, että me olemme heikkoja. Silloin meistä tulee jotakin. Tämä antaa rohkeutta tietenkin, koska Jumalan koko Valtakunta rakentuu tämänkaltaisista ihmisistä. Sitten kun teistä tulee sen kaltaisia, te olette Hänen Valtakunnassaan.

123    Meidän kohdallamme ei ole niin, että me olisimme liian heikkoja, vaan me olemme liian vahvoja. Me olemme yksinkertaisesti liian voimakkaita, siinä kaikki. Kysymys on siitä, että me olemme liian kovapäisiä. Kyllä, me olemme liian voimakkaita omassa päässämme. Me tiedämme liian paljon. Jumala haluaa saada sen ulos meistä. Kyllä, me olemme liian voimakkaita, liian vahvoja antautuaksemme Hänelle. Sen sijaan me ajattelemme: ”No niin, minulla on tarpeeksi järkeä tietääkseni! ”

124    Olin ihmeissäni muutama yö sitten, kun äitini oli sairaana ja sairaalassa. Siellä viereisessä huoneessa oli pieni nainen… Ja jos tämä pikku rouva on täällä, niin anna minulle anteeksi, sisar. Se oli pieni kentuckylaistyttö, ja kysymys oli hänen anopistaan. Olin puhumassa hänelle tuona yönä, vaimoni ja minä olimme siellä noin kello yhdeltä yöllä. Ja hänen miehensä oli mennyt pitkälleen lattialle ja nukahtanut. Tämä nainen sanoi: ”Painu ulos täältä! Sinusta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä äidillesi.” Ja hän ajoi hänen miehensä ulos huoneesta, koska hän makasi juuri oviaukossa, niin etteivät hoitajat eikä kukaan voinut päästä sisälle, kun hän vain kuorsasi lattialla. Niinpä tämä nainen herätti hänet ja ajoi hänet ulos.

125    Ja hän alkoi puhumaan siellä. Ja minä aloin puhumaan hänelle Herrasta ja niin edelleen. Ja hän sanoi: ”Kaikki, mitä koskaan olen tuntenut, oli väärävartinen kuokka tupakkapellolla, kun aamuvarhaisesta lähtien kuokin pois rikkaruohoja.” ”Mutta minä voin sanoa sinulle, että isä lähetti meidät joka ainoan kouluun, eikä meillä vieläkään ole järkeä.”

Minä ajattelin: ”Ehkäpä juuri se onkin syynä siihen.”

126    Näettehän, teidän täytyy pitää maailman asiat poissa itsestänne. Minä en kannata tietämättömyyttä, siitä ei ole kysymys, mutta minä ajattelen sitä, kun te tulette sille paikalle, että te luulette tietävänne niin paljon, ettei kukaan muu kuin te tiedä siitä yhtään mitään. Teidän tietonne on hyvä niin kauan kuin se ei sekaannu Jumalan lupausten kanssa.

127    Meitä hallitsee viisi aistia, ja nuo viisi aistia (näkö, kuulo, maku, tunto ja haju) ovat hyvin hienoja, elleivät ne sekoitu uskon aistin kanssa. Sitten kun ne nousevat Uskoa vastaan… Ja kuinka te voitte tietää, kumpi on oikea? Koska Usko tulee aina olemaan samaa mieltä Sanan kanssa. Ja sitten, jos teidän uskonne on vastoin Sanaa, tai te ajattelette niin, niin silloin teillä ei ole Uskoa. Teillä on tekouskoa. Teidän täytyy ylpeillä aisteistanne tai oppineisuudesta, jonka te olette oppineet tai jostakin muusta. Mutta kun te pääsette pois siitä ja olette täysin riippuvaisia Uskosta. Ja oikeanlaatuinen Usko taas ei voi rakentua kuin ainoastaan Jumalan Sanalle.

128    Eräs lääkäri sanoi kerran minulle: ”Billy, minä uskon, että nuo ihmiset… Jos sinä käskisit heitä menemään ja koskettamaan tuota paalua tai puuta, ja he uskoisivat tulevansa terveiksi, niin he paranisivat aivan samalla tavalla.”

129    Minä sanoin: ”Ei niin. Niin ei voi tapahtua, tohtori, sillä on yksi asia, ja se on se, että nuo ihmiset tietävät, että se on vain paalu. He tietävät, ettei tuossa paalussa ole minkäänlaista voimaa.”

130    Mutta kuka tahansa mies, joka on mieleltään tasapainossa, joka tietää, että se on elävän Jumalan Sana, jonka päälle minä voin perustaa uskoni ja tietää, että se on NÄIN SANOO HERRA! Ja jos joku on vastoin Sitä, niin silloin minä en usko aistejani. Ei, vaan minä jätän sen omiin oloihinsa. Menkää eteenpäin toisen aistinne, Uskon aistin, kanssa.

131    Hyvä on, Jumala ottaa nuo ihmiset tehdäkseen… Kun he eivät ole yhtään mitään, he tulevat antautumaan Hänelle.

132    D.L. Moody Chicagosta, hän oli kotoisin Bostonista ja hän oli ammatiltaan suutari, pienen pieni mies, täysin riittämätön, eikä hän ollut riippuvainen itsestään. Ottakaapa nyt nämä suuret koulut, joita heillä on, tuo Moodyn koulu siellä. Jos Dwight Moody voisi nousta ylös jälleen ja nähdä tuon koulun, niin ensimmäinen asia, minkä Moody tulisi tekemään, olisi päästä eroon tuosta koulusta.

133    Jos Martin Luther voisi nousta ylös, niin ensimmäinen asia, minkä hän tekisi, olisi päästä eroon Lutherin organisaatiosta. John Wesley tekisi samoin. Nuo miehet eivät koskaan perustaneet noita organisaatioita, vaan sen tekivät nuo miehet, jotka seurasivat heitä.

134    Paavali ei koskaan organisoinut yhtään kirkkoa, koska hän itse sanoi, että ”minun poismenoni jälkeen teidän omasta joukostanne tulee nousemaan esiin monia teidän keskuudessanne ja puhumaan vääristeltyjä asioita.” Se tapahtui sata tai kaksisataa vuotta Paavalin kuoleman jälkeen, jolloin he muodostivat katolisen kirkon, tuon ensimmäisen organisaation.

135    Miehet nousivat esiin! Se tapahtui Moodyn kuoleman jälkeen, kun he perustivat Moodyn koulun. Wesleyn kuoleman jälkeen, kun he muodostivat Wesleyn kirkon. Lutherin kuoleman jälkeen he muodostivat Lutherin kirkon. Jumala lähettää sankarit; ja heidän jälkeensä he rakentavat ne.

136    Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: ”Te valkeaksi kalkitut seinät!” Hän sanoi: ”Te koristelette profeettojen hautoja, ja juuri te olette niitä, jotka panivat heidät sinne!”

137    Näitä suuria miehiä nousee esiin, ja sen jälkeen he rakentavat heille muistomerkin. Aivan kuten Daavid, joka ”palveli Jumalaa hyvin oman sukupolvensa aikana.” Niinpä sillä tavoin se tulee tehdä. Antakaa organisaatioiden ja muiden asioiden pysyä poissa teistä.

138    Moody, pieni vanha suutari, hän oli heikko. Hän oli esimerkki heikkoudesta. Hänellä ei ollut ensinkään koulutusta, ja hänen kielioppinsa oli niin kurjaa, että se oli hirvittävää. Kerran eräs mies tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Herra Moody, sinun kielioppisi on kurjinta, mitä koskaan elämässäni olen kuullut.”

139    Hän vastasi: ”Minä voitan sieluja tietämättömyyteni kanssa. Mitä sinä teet sinun koulutuksesi kanssa?” Minun mielestäni se oli hyvä vastaus. Varmasti oli!

140    Ja nyt, tullaksenne tuon koulun jäseneksi, teidän täytyy ehdottomasti olla kiillotettu oppinut. [Eräs veli sanoo: ”He käänsivät sen ympäri.] Kyllä, he ”käänsivät sen ympäri”, se on oikein, mennen suoraan takaisin toiseen suuntaan.

141    Niin ihmiset tekevät. Niin kuin sanoin sanomani alussa, että sen sijaan, että kristityt nöyryyttäisivät itsensä ja tyhjentäisivät itsensä löytääkseen enemmän tilaa Jumalalle, he yrittävät rakentaa itseään ylöspäin kotitekoisessa tiedossa tai jossakin teknillisen koulun tiedossa, joka ajaa heidät kauemmaksi pois Jumalasta, kuin millaisia he olivat alkaessaan.

142   Näin minä ajattelen näistä keinotekoisista alttarikutsuista. Te tuotte hänet sisälle, ja seuraavalla kerralla on kymmenen kertaa vaikeampaa saada heidät jälleen takaisin. Antakaa hänen istua ja kuunnella, kunnes Jumala tekee jotakin hänelle! Ja sitten antakaa hänen tulla ja tunnustaa se ja nousta ylös huutaen avuksi Herran Nimeä. Niin se on.

143    Pankaa merkille Moody, joka oli heikko koulutuksessa, heikko puheessa, hän vikisi nenänsä kautta. Luin juuri hänen historiaansa, ja siinä sanottiin, että ”hän vikisi nenänsä kautta nenävian vuoksi.” Fyysisesti hän oli pieni kaljupäinen mies, parta roikkuen alhaalla, pienen pieni, lyhyt kaveri. Fyysisesti hän oli fyysinen raunio. Niinpä hänellä ei ollut mitään muuta kuin jatkuvasti heikkouksia. Mutta Jumala käytti häntä ravistelemaan maailmaa hänen päivinään!

144    Erään kerran reportteri, (minä luin siitä), meni hänen kokoukseensa tehdäkseen artikkelin siitä, minkälainen tämä mies oli, tämä suuri mies Moody.

145    Missä on tuo pieni katkaisija, josta voitte kääntää nauhat pois päältä? Tämäkö se on? Minun täytyy pysäyttää se tässä.

146    Moody oli suuri mies. Hän oli hieno mies. Ja niinpä hän pystyi vetämään ihmisten mielenkiinnon puoleensa ja pitämään heidät kuin lumottuina. Niinpä tämä reportteri meni kokoukseen tehdäkseen reportaasin siitä, minkälainen suuri rakentaja…

147    Kuten tuo reportteri, joka jokin aika sitten meni raportoimaan eräästä toisesta suuresta evankelistasta. Hän sanoi: ”Tuo mies on kaunopuheinen. Hän on jumaluusopin tohtori. Hänen kielioppinsa on parasta, mitä koskaan olen kuullut. Hän saa otteen ihmisistä psykologiallaan. Hän voi pitää ihmisiä lumouksessaan.”

148    ”Dwight Moody”, tämä reportteri kirjoitti, ”minä en ymmärrä, mikä hänessä voisi kiinnostaa ketään. Ensiksikin, hän on niin ruma kuin vain olla voi. Ja seuraava asia on, että hän on fyysinen raunio. Seuraava asia on se”, hän sanoi, ”että hänellä ei ole minkäänlaista koulutusta. Hänen kielioppinsa on kurjinta, mitä olen kuullut!” Ja hän sanoi: ”Hän vinkuu ja sihisee, kun hän saarnaa.” Hän sanoi: ”Enkä minä näe Dwight Moodyssä mitään, mikä voisi vetää puoleensa kenenkään mielenkiintoa.”

149    Herra Moody sai tuon artikkelin luettavakseen. Hän luki sen ja nauroi itsekseen myhäillen. Hän sanoi: ”Tietenkään ei. Kyseessä on Jumala. Varmasti! Ihmiset eivät tule nähdäkseen Dwight Moodya. He tulevat nähdäkseen Jumalan.”

150    Ihmiset eivät välitä siitä, kuinka paljon te todistatte. He haluavat teidän elämässänne jotakin todellisuutta, joka todistaa, että Jumalalla on ote teistä. Olittepa te sitten metodisteja, baptisteja, helluntailaisia tai mitä tahansa te saatatte ollakin, he haluavat nähdä Jumalan. Kyllä vaan, suuria miehiä, jotka ovat heikkoja, ja jotka käsittävät heikkoutensa.

151    Katsokaa Moosesta, tuota nuorta älykästä miestä. Oi, hän oli oppinut. Hänet oli niin koulutettu kaikkeen egyptiläisten viisauteen, kunnes hän saattoi opettaa heprealaisia. Hän pystyi opettamaan egyptiläisiä. Hän pystyi opettamaan ketä tahansa, koska Mooses oli suuri mies, älykäs kaveri. Oi, hän oli voimallinen mies.

152    Cecil DeMillellä oli käsitys siitä, millainen hän oli, kun hän filmasi tuon elokuvan Kymmenen käskyä. Olen unohtanut tuon miehen nimen, joka näytteli Mooseksen osaa siinä, mutta hän oli suuri mies, voimakas mies suurine käsivarsineen. Ja Mooses ehkä oli tuon kaltainen mies.

153    Me tiedämme hänen olleen voimakkaan ja hyvin koulutetun, ja niinpä hän sisäisti sen, kun hän näki tuon päivän tarpeen. (Sallikoon Jumala tämän upota syvälle!) Nähdessään tuon päivän tarpeen Mooses älyllisten kykyjensä ja voimiensa kanssa, joita hänellä oli tehdä se… Hän oli älykäs mies. Hän oli ovela faarao. Hänellä oli psykologiaa. Hänellä oli valtaa. Hänellä oli fyysistä voimaa. Hänellä oli kaikkea. Niinpä hän sanoi: ”Minä olen hyvin varustettu. Minä tiedän siitä kaiken. Ja jos maassa on mies, joka kykenee tekemään sen, niin se olen minä. Niinpä minä olen se mies tätä hetkeä varten, joten minä tulen astumaan esiin.” Ja hän meni täyttääkseen työn, joka oli oikein ja Jumalan tahdon mukainen, ja hän tarjosi luonnollisia kykyjään sen suorittamiseen. Ja Jumala hylkäsi sen! Hän ei voinut käyttää mitään niistä asioista, joita Mooseksella oli.

154    Hän ei voinut käyttää niitä silloin eikä Hän voi käyttää niitä nytkään. Jumala ei voi käyttää meidän luonnollisia kykyjämme. Meidän täytyy saada itsemme ja kykymme pois tieltä ja antautua Jumalan tahdolle ja voimalle.

155    Sinä sanot: ”Mutta veli, minä osaan saarnata.” Hän ei voi käyttää sitä niin kauan kuin sinä osaat saarnata. ”Minä osaan tehdä tätä ja minä osaan tehdä tuota.” Te ette osaa tehdä yhtään mitään. Niinpä Jumala ei voi käyttää sitä. Mutta jos te tulette luovuttamaan itsenne Jumalalle ja sallitte Hänen tehdä sen.

156    Te sanotte: ”Veli Branham, minä tiedän, että minä olen opettaja.” Hyvä on, niin kauan kuin sinä olet opettaja, Jumala ei voi päästä kovinkaan pitkälle. Mutta Pyhä Henki on meidän opettajamme. Varmasti Se on! Jumala lähetti Pyhän Hengen Seurakunnan kouluttajaksi.

157    Jotkut ihmiset käyvät koulua vuosia ja vuosia ja vuosia. Mitä he tekevät? He lukevat kirjoituksia Yläsalista ja niin edelleen. (Oi, se on hyvä.) Te otatte Kansallisen pyhäkoulukurssin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Ne ovat Jumalan Sanoja ja asioita, mutta sen ovat sommitelleet älyniekat! Sen täytyy tulla voimalla ja Kristuksen ylösnousemuksella, ettekä te voi olla riippuvaisia omista luonnollisista kyvyistänne.

158    Niinpä Mooses, tämä nuori, hieno, voimakas ja älykäs mies valmistautui tekemään hyvän työn, mutta Jumala yksinkertaisesti ja ehdottomasti ei voinut käyttää sitä. Hän ei voinut käyttää hänen luonnollisia kykyjään.

159    Niin myöskään tänään ei tapahdu, niin että Jumala voisi käyttää meidän luonnollisia kykyjämme.

160    Mutta Mooseksella oli yksi asia, mitä minä ihailen, ja se oli se, että hänellä oli tarpeeksi järkeä tietääkseen, että hänet oli voitettu. Meillä ei ole sitä. Siinä kaikki. ”Me tulemme tekemään uuden kirkkokunnan. Me tulemme hankkimaan jonkun toisen, jolla on parantamisen lahja tai jotakin.” Sellaisia ovat helluntailaiset, näettehän. Me vain emme tiedä tarpeeksi käsittääksemme, että olemme voitettuja. Helluntaiseurakunta, Assemblies of God, Yhdistyneet ja he muut. Näyttää siltä kuin heiltä puuttuisi kyky tietää, että heidät on voitettu. Hallelujaa! Oi, toivoisin voivani saada tämän painumaan syvälle. He ovat voitettuja. Seurakunta organisaatio on voitettu. Aivan kuten Yhdysvallatkin on voitettu. He vapisevat ja pelkäävät, ja pommit ovat valmiina heitä varten. He tietävät, että he ovat tanssineet elämänsä pois ja tehneet treffit sen kanssa helvettiin. Heidät on löylytetty. Pyhä Henki on jättänyt heidät. Teidän täytyy haravoida metsiä löytääksenne nuoria miehiä armeijaan. He ovat nähneet, mitä tapahtui toisen sodan aikana. Meidät on löylytetty! Seurakunta on löylytetty. He tietävät sen.

161    Mooses käsitti sen. Jumala vei hänet erämaan takaosaan opettaakseen hänelle hieman inhimillisistä heikkouksista. Hän vei hänet sinne opettaakseen hänelle, mistä siinä kaikessa oli kyse. Niinpä hän oppi hyvin! Oi, hän todella sai opetuksen! Jumalan täytyi käyttää aikaa hänen kanssaan siellä erämaan takaosassa! Tiedättehän, että Mooseksella oli kiivas luonne, ja Jumala antoi hänelle vaimon, jonka nimi oli Sippora, joka myös oli äkkipikainen. Niinpä minä voin kuvitella, että kaikki ei ollut niin mukavaa siellä erämaan takaosassa, jonakin hetkenä, kun he molemmat menettivät itsehillintänsä samanaikaisesti.

162    Oletan, että hänen älyllinen käsityksensä siitä, kuinka henkilöä tulisi hallita psykologialla, ei saanut paljonkaan hyvää aikaan, koska, kun hän oli matkallaan alas Egyptiin, me näemme, että Sippora yhä menetti malttinsa. Hän leikkasi poikansa esinahan pois ja heitti sen Mooseksen eteen ja sanoi: ”Sinä olet minun verylkäni.”

163    Ja Jumala oli niin vihainen hänen kanssaan lopulta, että Hän etsi hänet ja melkeinpä tappoi hänet. Luulen, että oli pieniä asioita, joita Jumalan täytyi opettaa hänelle siellä erämaan takaosassa, jotta hän saattoi nähdä olevansa ihminen. Kaikkea hänen egyptiläistä viisauttansa ja kaikkea hänen älyllistä voimaansa, Jumala ei voinut käyttää mitään niistä.

164    Te tulette ja sanotte: ”Herra, minua on nyt koulutettu neljäkymmentä vuotta. Minä olen oppinut. Minä voin lainata Raamattua silmät suljettuina.” Jumala ei voi käyttää siitä hiluistakaan. Ei.

165    ”Oi, minä kuulun maan suurimpaan seurakuntaan… Minä olen tätä, Herra. Oi, minä olen helluntailainen. Kunnia Jumalalle! Minä juuri eräänä iltana vastaanotin Pyhän Hengen, hallelujaa! Sinä saat minut tekemään niin-ja-niin.” Jumala ei voi käyttää hitustakaan siitä, ei!

166    Milloin tahansa te saatte selkäänne ja käsitätte, että teidät on löylytetty, silloin tulkaa takaisin ja nöyryyttäkää itsenne. Tulkaa heikoksi ja tulkaa näkemään, että te olette inhimillinen olento, ja ettei ole mitään, mitä teidän älykkyytenne voisi tehdä… Jumala ei koskaan käytä inhimillisiä heikkouksia. Jumala inhimillisten heikkouksien kautta vuodattaa itsensä sisälle teihin ja sitten Hän käyttää itseään. Teistä tulee vain työkalu. Aivan varmasti! Teidän täytyy saada itsenne pois tieltä.

167    Mooses, hän oppi tuntemaan inhimilliset heikkoudet todella hyvin. Hän oppi tuntemaan ne niin hyvin, että, kun Jumala kutsui häntä, hänellä oli seitsemän heikkoutta, joita hän saattoi käyttää vastustaakseen Jumalan kutsua. Oletteko koskaan tutkineet Toisen Mooseksen kirjan ensimmäistä osaa? Hänellä oli seitsemän heikkoutta. Olen kirjoittanut ne tänne ja haluan teidän kuulevan ne:

Ensimmäinen heikkous, joka hänellä oli, oli se, ettei hänellä ollut sanomaa.

Toinen heikkous oli se, ettei hänellä ollut arvovaltaa.

Kolmas heikkous oli se, ettei hänellä ollut kaunopuheisuutta.

Neljäs, mukautumiskyvyn puute.

Viides, menestymisen puute.

Kuudes oli se, ettei häntä otettaisi vastaan.

168    Verratkaapa nyt omianne hänen heikkouksiensa kanssa, jotta näette, voitteko te tulla yhtä heikoiksi kuin hän oli. ”Herra, minä en kykene. Minä en osaa puhua. Minä tapoin egyptiläisen. Minä en voi mennä sinne takaisin. He eivät vastaanota minua. Minulla ei ole sanomaa. Ja minä olen hidas puheessa.” Näettekö, millainen hän oli? Hän ei ollut mitään! Veli, hänet oli parannettu. Kyllä, Jumala saattoi käyttää häntä sen jälkeen, kun hänet oli parannettu. Kyllä.

169    Kyllä, Hän voi käyttää meitä sen jälkeen, kun meidät on parannettu, jotta näkisimme, että ”minun Ph.D.:ni [filosofian tohtorin tutkinto] ja LL.D.:ni [lakitieteen tohtorin tutkinto] ja tupla L.D:ni,” ja mitä tahansa se saattaa ollakin. ”Kaikki minun arvoni eivät ole yhtään mitään.” Jumala ei voi käyttää niitä!

170    ”Minä olen Assembly of God kannattaja, minä olen Ykseyden kannattaja. Minä olen baptisti. Minä olen presbyteeri.” Jumala ei voi käyttää hitustakaan niistä! Mitä nopeammin te tulette pois siitä, sen paremmin te voitte luovuttaa itsenne Jumalalle.

171    Kuten tuo profeetta sanoi: ”Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet ja asun saastaisten ihmisten keskuudessa.” Ja Enkeli otti pihdeillä alttarilta palavan hiilen ja kosketti hänen huuliaan. Sen jälkeen hän huusi: ”Herra, tässä minä olen. Lähetä minut.” Kyllä, sen jälkeen kun hän oli käsittänyt… Vaikka hän olikin profeetta, hänellä oli saastaiset huulet.

172    Niin pian kuin me voimme käsittää, että me emme ole yhtään mitään, että te ette ole yhtään mitään, te olette maan tomua. Kaikkia teidän heikkouksianne ei voida verrata tässä Mooseksen heikkouksiin. Hänellä oli kuusi eri heikkoutta, ja hän oli oppinut tuntemaan ihmisheikkoudet.

173    Katsokaahan nyt eroa sen välillä, miten tuo Mooses kohtasi Jumalan, ja miten tämän päivän Moosekset tekevät sen. He sanovat: ”Kuulkaahan, me tarvitsemme sitä-ja-sitä! Me tarvitsemme herätystä tässä maassa. Minäpä sanon, mitä minä tulen tekemään. Minä menen ja opiskelen, kunnes saan filosofian kandinaatin arvon. Kyllä, minä menen ja opiskelen, kunnes minut vihitään jumaluusopin tohtoriksi. Minä tulen opiskelemaan kirjallisuutta. Minä teen sen kaiken ja tultuani ulos minusta tulee ”mies tätä hetkeä varten”. Minä tulen voittamaan nuo kaikki muut miehet tuolla kentällä.” (Oi veli!) ”Minä hankin itselleni kolmen miljoonan dollarin rakennuksen. Hankin itselleni tusinan Cadillaceja.” Oi, veli! Voisit aivan yhtä hyvin olla aloittamatta, koska sinä olet jo alusta alkaen voitettu, näethän. Mutta vaikeus on siinä, että he eivät tiedä sitä!

174    He ajattelevat, että teillä täytyy olla kiharat hiukset ja teidän tulee pukeutua smokkiin ja sanoa ”aamen” niin kauniisti, ja kaikkea senkaltaista, ja olla jokin prinssi. Sellainen on naisten sätkynukke!

Jumala haluaa miehiä, jumalisia miehiä, miehiä, jotka voivat ravistella!

175    Mutta tänään me haluamme Hollywoodia. Me haluamme jotakin, mikä miellyttää silmiä. Me haluamme jonkun, joka voi puhua niin älykkäästi, että me voimme nukahtaa viideksi minuutiksi, kun hän saarnaa sunnuntaiaamuna.

176    Jumala haluaa erottelijoita, jotka tulevat saarnaamaan tulta ja tulikiveä, ja jotka tuomitsevat synnin juuriaan myöten ja kaivavat juuret ulos.

177    Mutta me haluamme itsellemme älykkäitä pastoreita. Useimmat ihmiset haluavat kuiskaavan pastorin, jonkun, joka sanoo: ”Kyllä, kultaseni.”

Mutta Jumala haluaa ukkosta ja salamoita! Kyllä vaan.

178    He taputtavat heitä selkään. Heillä on lyhyet hiukset, ja he käyttävät ehostusta ja kaikkea muuta, ja pukeutuvat vaatteisiin, jotka näyttävät siltä kuin heidät olisi valettu niihin, ja kaikkea muuta sellaista, eivätkä he sano sanaakaan siitä.

179    Eräs suuri mies kutsui minut täällä jokin aika sitten toimistoonsa (ei toimistoonsa) vaan kenttätoimistoonsa ja sanoi: ”Minä haluan laskea kädet sinun yllesi, niin että sinä tulet lopettamaan sen! ”

Minä sanoin: ”Älä tee niin. Älä tee sitä. Ei niin.”

180    Kun sinä teet sen, sinä pysäytät Sanoman. Sinä pysäytät Jumalan tehdessäsi niin. Kyllä vaan, me emme halua mitään sellaista.

181    Tunsiko Jumala sääliä Moosesta kohtaan kaikkine heikkouksineen ja sanoiko Hän hänelle, että ”pieni Mooses raukka, sinulle on varmasti sattunut jotakin. Sinä lankesit pois arvoasteistasi. Oi kyllä, sinä olit suuri mies, älyniekka, eikä mikään olisi voinut pysäyttää sinua. Veli, sinulla oli kaikki Ph.D.:si ja LL.D.;si ja kaikkea muuta, ja tässä sinä nyt tulet tunnustamaan, että sinä et ole yhtään mitään etkä voi saada asiaa tehdyksi. Sinä olet niin heikko?” Ei! Jumala ei ollut pahoillaan hänen puolestaan. Jumala ei koskaan säälitellyt häntä. Jumala oli parantanut hänet koko tuosta asiasta. Hän ei ollut pahoillaan hänen puolestaan.

182    Mutta me näemme, kun kirjoitatte sen muistiin, että 2. Mooseksen kirja 4:14:ssa ”Jumalan viha syttyi häntä kohtaan”. Jumala ei ollut pahoillaan hänen puolestaan siksi, että hän oli heikko.

183    Te sanotte: ”Oi Herra, minusta tuntuu niin pahalta. Uskon, etten voi tehdä sitä.” Jumala ei ole pahoillaan teidän vuoksenne, vaan Hänestä tuntuu kuin Hänen täytyisi vähän potkia teitä ympäriinsä. Näettekö? Aivan varmasti. Jumala ei säälittele teitä. Hän suuttuu teihin. Silloin te olette tulossa siihen tilaan, että Hän voi käyttää teitä. Kyllä.

184    Kun Mooses oli parannettu siitä, Jumala saattoi käyttää häntä. Hänet parannettiin. Hänet otettiin pois ihmiskykyjen ulkopuolelle. Hänellä ei ollut mitään, mihin hän olisi voinut luottaa, ja niinpä hän oli valmis palvelusta varten.

185    Jumala sanoi: ”Neljäkymmentä vuotta Minulla on ollut sinut ja Sippora, jotka olette touhunneet turhia täällä erämaassa, jotta voisit tulla näkemään, onko inhimillisiä heikkouksia vai ei, kun sinä siinä ennen seisoit kuin jokin suuri prinssi, kun kaikki sanoivat: ’Hei, tohtori Mooses.’” Hyvää huomenta, saarnaaja, herra. Kyllä, herra Mooses, sinä olet tuleva prinssi. Me kaikki ajattelemme sinua.’ Sinä nyt olet täällä erämaassa lammaslauman ja kiukkuisen vaimon kanssa.” Se paransi hänet. Kyllä vaan, Mooseksen tila oli kauhea, ja Jumala sanoi: ”Nyt minä voin käyttää sinua, kun sinä käsität, että sinä et ole yhtään mitään. Tulehan nyt tänne palavan pensaan ääreen, niin Minä lähetän sinut sinne alas.” Oi niin.

186    Jumala, anna meille enemmän senkaltaisia miehiä, heikkoja ja pelkureita. Sitä me tarvitsemme, heikkoja miehiä. Aivan varmasti!

187    Se oli Jaakob, tehän tiedätte, joka kerran ajatteli olevansa suuri kaveri, hän kykeni pettämään ja selviytymään kaikesta. Hän meni ja pani joitakin poppelikeppejä sinne, missä hänen appensa lampaat ja karja olivat raskaana, ja ne synnyttivät täplikkäitä lampaita, kun ne menivät veden ääreen juomaan. Ja ensimmäinen asia, tiedättehän, oli se, että Jaakobista tuli suuri mies. Varmasti. Eesau sanoi: ”Häntä todella kutsuttiin nimellä Jaakob, koska hän todella oli ‘syrjäyttäjä’.” Hän oli petturi. Hän menestyi hyvin, hänellä oli vaimoja ja suuria lammas- ja karjalaumoja ja härkiä ja kaikkea. Hänellä oli kaikkea.

188    Mutta eräänä iltana, kun hän tuli eräälle purolle ylittääkseen sen, hän tuli paikalle, jossa Enkeli sai otteen hänestä. Veli, vanha Jaakob piteli kiinni koko yön. Hän todella piti kiinni pitkän aikaa. Mutta kun hän luovutti itsensä, kun hän tuli heikoksi eikä voinut pitää kiinni pidempään…

189    Oi Jumala, salli seurakunnan tulla sille paikalle, ettei se enää voi pitää kiinni luonnollisilla kyvyillään, vaan että sen täytyy antautua Jumalalle. Olkoon metodisti häpeissään itsestään sen vuoksi, että hän on metodisti. Olkoot baptistit ja helluntailaiset häpeissään itsestään ja lopettakoot kiinni riippumisensa ja antautukoot Hengelle.

190    Silloin Jaakobista tuli ”Jumalan prinssi”. Raamattu sanoo, että hänestä tuli ”prinssi”, ja hänen nimensä muutettiin. Ja muistakaa, hän oli tältä puolelta suuri, väkevä mies, hän oli älyllisesti voimallinen, mutta toiselta puolelta hän oli ontuva prinssi, heikko ja nääntynyt, mutta hänellä oli voima Jumalan edessä.

191    Kyllä, teidän organisaationne voivat särkyä kappaleiksi. Teidän arvostuksenne naapurien silmissä… Siitä eteenpäin naapurinne voivat pitää teitä ”vanhanaikaisena variksena”. Niin voi olla. Mutta minä sanon teille, että teillä on voima Jumalan kanssa. Minä tulen mieluummin olemaan sellainen. Minä tulen valitsemaan sen tien milloin tahansa.

192    Nuo opetuslapset tulivat takaisin ja iloitsivat siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään pilkkaa asian ja Jeesuksen vuoksi. Varmasti! He tulevat kutsumaan teitä ”pyhäksi kieriskelijäksi”.

193    Tulkaa kerran ulos tuolta paikalta ja antakaa sen särkyä. Vapautukaa sanomisistanne: ”Minä olen metodisti” tai ”presbyteeri” tai ”helluntailainen, ja että minä olen aivan yhtä hyvä kuin sinäkin olet.” Hyvä on, tulkaa kerran ulos siitä, antakaa se pois.

194    Sallikaa enkelin saada kerran teistä ote, Herran enkelin, joka tulee tuomaan teidät Sanoman Totuuteen. Antakaa hänen saada kerran teistä ote , ja te tulette nöyrtymään kasteelle Jeesuksen Nimessä ja te tulette nöyrtymään loppuunkin Sanasta. Kyllä, sen te varmasti tulette tekemään. Te tulette unohtamaan kaikki nämä älyllisyytenne.

195    Muutamia päiviä sitten eräs mukavimmista ystävistäni, joita minulla on, hieno henkilö, kun hän lähti tuosta huoneesta, jossa olimme keskustelleet, hän sanoi: ”Veli Branham…” Ja tämä henkilö on ollut yksi minun kokousteni rahallisia kannattajia siellä ulkona. Kun tulin sille paikalle, etten tiennyt, kuinka jatkaa eteenpäin, vain luotin Jumalaan, niin tämä henkilö olisi huolehtinut sen maksamisesta. Kyllä, hän on hieno henkilö! Ja tämä henkilö oli matkustanut tänne suuresta kaupungista muutama päivä sitten ja hän sanoi lähtiessään: ”Veli Branham, minä haluan sanoa sinulle yhden asian. Minä en tunne yhtään henkilöä, joka ei rakastaisi sinua.”

Minä sanoin: ’’Minä olen onnellinen siitä.”

196    Hän sanoi: ”Veli Branham, on vain yksi asia, joka on väärin.” Minä kysyin: ”Mikä se on, sisar?”

197    Hän sanoi: ”Tuo yksi asia, veli Branham, on se, että jos sinä vain hieman haluaisit sovitella tuossa opissasi, joka sinulla on, niin kaikki organisaatiot tulisivat vastaanottamaan sinut.”

198    Minä näin sen juuri silloin ja ajattelin… Minä sanoin: ”Missä opissa, sisar?” Ja hän sanoi: ”Oi, tuossa kasteessa Jeesuksen Nimessä.”

199    ”Ohoh”, minä sanoin: ”mutta sisar, ethän sinä voi odottaa minun sovittelevan Jumalan Sanan kanssa ja olevan yhä Jumalan palvelija.”

200    Hän sanoi: ”No niin, siellä on joukko saarnaajia, tuossa suuressa kaupungissa, joita minä edustan täällä.” Hän sanoi: ”Jos sinä kertoisit heille, että tuo Herran Enkeli, joka antaa sinulle näitä näkyjä, käski sinua kastamaan Jeesuksen Nimessä, niin silloin he tahtovat vastaanottaa sen.”

201    ”No niin”, minä sanoin, ”heidän kokemuksensa on kehnompaa kuin tiskivesi! Minä en välitä siitä, mitä joku enkeli sanoisi, jos se ei olisi Sanan mukaista, niin minä en uskoisi sitä. Jos tuo enkeli käskisi minua tekemään jotakin Siitä eriävää, niin minä en uskoisi tuota enkeliä.” Oikein! Jumalan Sana on ensin yläpuolella enkelien ja kaiken muun! Minä sanoin: ”Jos hän ei käskisi minun tehdä Sitä, niin minä en kuuntelisi häntä.” Niin se on.

202    Tuo nainen ei tiennyt mitä tehdä. Hän sanoi: ”Minä en ole koskaan kuullut sellaista. Minä en koskaan tiennyt Siitä.” Näettekö, siinä se on teille. Niinpä minä annoin tälle pienelle naiselle joitakin raamatunpaikkoja. Ja hän sanoi: ”Minä menen nyt suoraan kotiin ja tutkin Uutta Testamenttia. Minä en ole koskaan tutkinut tätä asiaa.” Näettekö? Siinä se on teille. Oi niin! Siihen te tulette.

203    Lopettakaa siitä kiinni pitäminen. Päästäkää irti! Niin teidän tulee tehdä: päästää irti. Kun Jaakob päästi irti, niin kaikki meni hyvin, hänestä tuli prinssi ja hänellä oli voimaa Jumalan kanssa.

204    Pienellä Daavidilla oli Saulin kirkollinen haarniska yllään mennäkseen taistelemaan Goljatin kanssa. Ja kun hän lähti liikkeelle taistellakseen Goljatin kanssa tämä suuri varustus yllään, ja hän katsoi ympärilleen ja taakseen ja hän näytti samanlaiselta kuin he muutkin, joten hän sanoi: ”Tässä on jotakin vialla.”

205    Ja niin kauan kuin te olette maailman kaltaisia ja sovittelette maailman kanssa ja teette samoja asioita kuin maailmakin tekee, niin silloin siinä on jotakin vialla.

206    Daavid sanoi: ”Tämä näyttää liian varustetulta. Minulla on tohtorin arvo, minulla on Ph.D. Katsokaahan, minä kuulun suureen organisaatioon, kuinka minä koskaan voisin taistella kaikki nämä ylläni? Minä en tiedä siitä yhtään mitään!” Daavid sanoi: ”Riisukaa tämä pois minun päältäni. Minä tulen taistelemaan Jumalan puolesta enkä minä halua näyttää samanlaiselta kuin tämä pelkurijoukko, joka tässä seisoo ylös asti haarniskoituna. Minä en voi pitää kokousta…”

207    Monissa kokouksissa monet miehet, monet saarnaajat, jotka tulevat luokseni, tunnustavat, että he uskovat kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä olevan oikein, mutta sanovat: ”Meidän organisaatiomme panisivat meidät ulos.” Teillä on kurja puolustelu! Riisukaa pois tuo Saulin haarniska!

208    Antakaa minulle Pyhän Hengen voima ja väkevyys! Jumala, lähetä minut lyömään vihollinen maahan lingon kanssa, ei väliä sillä, kuinka pieni se on. Se on totta. Lähetä minut, mutta älä anna minun pukeutua niin kuin he loputkin, L.L.:n ja Ph.D.;n kanssa, Tohtoreita ja kaikkia muita asioita.

209    Daavid sanoi: ”Tämä ei näytä oikealta. Minä en tiedä tästä mitään. Ainoa asia, minkä minä tiedän, on se, kun minä siellä erämaan takaosassa paimensin isäni lampaita.” Ja hän sanoi: ”Leijona tuli ja sieppasi pienen karitsan ja juoksi pois sen kanssa, ja minä tiesin, että se oli isäni karitsa, ja, oi, minulla ei ollut varusteita, mutta minä vain otin linkoni ja menin sen perään ja tapoin sen ja toin karitsan takaisin.” Nuo, jotka seisoivat siellä keihäät käsissään, eivät olisi voineet tehdä sitä.

210    Tässä on vika tänään. Jumalalla on paljon eksyneitä lampaita. Organisaatiot ja muut ovat ryöstäneet heidät ja vieneet heidät psykologiaan. Jumala anna meille Daavideja Jumalan Sanan ja Jumalan voiman kanssa ja ohjaa sitä, kun me menemme kohtaamaan näitä järjen jättiläisiä, jotka ovat varustetut Ph.D:n, LL.D:n, Q.U.S.T.:n ja kaiken muun kanssa. Anna minulle Jumalan Sana ja Pyhän Hengen voima, ja minä sanon teille, että me voimme tappaa jokaisen jättiläisen kentällä. Oikein! Me tarvitsemme miehiä, jotka voivat tehdä sen.

211    Daavidhan oli kaikkein kurjimmin varustettu, mitä kentällä oli taistellakseen tuon jättiläisen kanssa. Hänhän ei ollut muuta kuin poikanen. Ja Raamattu sanoo, että hän oli ”punakka”, pieni, ehkä kumaraharteinen mies, lampaannahan kappale ympärilleen kiedottuna. Hänellä ei ollut mitään näistä suurista älyllisistä arvoasteista eikä hyvää koulutusta. Hän ei tiennyt mitään miekasta. Hän ei tiennyt mitään kaikesta siitä Saulin koulutuksesta.

212    Saul oli paras, mitä heillä saattoi olla, piispa Saul. Varmasti, hän oli päätään ja olkapäitään yläpuolella muuta armeijaa. Hänenhän olisi tullut mennä taistelemaan hänen kanssaan, mutta hän oli peloissaan.

213    Ja tänään me tiedämme, että me tarvitsemme herätystä. Me tiedämme, että me tarvitsemme liikettä ihmisten keskuudessa. Siihen ei tarvita jumaluusopin tohtoria. Siihen tarvitaan joku heikko (hallelujaa), joka ottaa Jumalan Sanan Kristuksen ylösnousemuksen voimassa ja tappaa tuon asian. Se tulee tuomaan Kristuksen maahan, antaa heidän nähdä, että Hän yhä voi avata sokeiden silmät, parantaa sairaat, nostaa ylös kuolleet, ja että Hän on Jumala, Voittaja! Aamen! Me tarvitsemme Daavidia, jota ei ole koulutettu teologisissa kouluissa. Me tarvitsemme miestä, joka ei tiedä mitään sellaisesta, jonkin pienen kyntäjäpojan tai jonkin pienen kumaraharteisen miehen, jossa ei ole paljon nähtävää, mutta joka tulee vaeltamaan tietä Jumalan voiman kanssa.

214    Äiti sanoi kuollessaan: ”Billy, minä olen aina luottanut ja uskonut sinuun. Sinä olet ollut minun hengellinen voimani. Sinä olet opastanut minut Jumalan tykö.”

215    Minä sanoin: ”Äiti, kun olin poika… Meidän juuremme tietenkin tulevat Irlannista ja niin ollen nojaavat vähän katolisuuteen. Ja tuo kirkko sanoo, että ’he ovat seurakunta. Heillä on se kaikki, ja kaikki mitä he tekevät, on oikein.’ Minä en voinut uskoa sitä, koska luterilaiset sanovat: ’Me olemme seurakunta. Meillä on se kaikki.’ Baptistit sanovat: ’Me olemme seurakunta. Meillä on se kaikki.’ On liian monia, on noin yhdeksänsataa erilaista organisaatiota.” Ja minä sanoin: ”Äiti, minä en voinut panna luottamustani siihen, mikä niistä on oikeassa?”

216    Tulin huomaamaan, ja sanon tämän nöyryydessä, että minä uskon, ettei yksikään niistä ole oikeassa. Se on oikein. Minä menen takaisin Jumalan Sanaan ja näen, mitä Sana on tehnyt siellä aikaisemmin. (Ja sitten, Jumala, salli meidän kaikkien mennä takaisin sinne alkuun.) Ja heikkouden kanssa, ilman organisaatioiden, kirkkokuntien ja kirkollisten järjestelmien apua, mutta yksinkertaisuudessa ja Pyhän Hengen voimassa, joka lankesi Helluntaina, saman sanoman kanssa, joka Pietarilla oli Helluntaipäivänä, sanon: ”Tehkää parannus, joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

217    Te ette tule olemaan ikeessä, niin kuin joukko näitä teologeja, ympärikäännetyn kauluksen ja filosofian kandidaatin arvon kanssa. Mutta veli, sinulla tulee olemaan jotakin kädessäsi. Ja niin kauan kuin Jumalan Henki tulee pääsemään sisälle tuohon Sanaan, Se tulee voittamaan ja tuomaan takaisin nuo kadotetut ja eksyneet lampaat. Aamen. Tunnustakaa heikkoutenne!

218   Heittäkää pois teidän jumaluusoppinne! Heittäkää pois teidän kaikki tietäväisyytenne ja jäsenyytenne! Riisukaa itsenne Jumalan edessä, hengellisesti puhuen, ja kutsukaa itseänne ”arvottomaksi”. Sitten Jumala voi alkaa käyttämään teitä. Älkääkä sanoko sitä ainoastaan suullanne, vaan tuokaa se esiin sydämestänne.

219    Jaakob ja Daavid, heidän täytyi riisua itsensä. Daavid oli heikoin koko joukosta. Ajatelkaa sitä, että siellä mäellä oli ehkä kymmenen tai satatuhatta sotilasta. He kaikki olivat koulutettuja, jokaisella heistä oli Ph.D. ja jokaisella heistä oli keihäs. He olivat sotilaita. Heitä jokaista kutsuttiin korpraali se-ja-se, sotamies se-ja-se (jopa sotamiehiä), kenraali se-ja-se, luutnantti se-ja-se. ”Suuri neljäntähden kenraali Saul, piispa, kyllä teidän kunnianarvoisuutenne, kyllä herra!” Kaikki, jotka seisoivat siellä, olivat koulutettuja miehiä.

220    Ja vastapäisellä mäellä seisova vihollinen sanoi: ”Te joukko pelkureita.” Oi!

221    Ja ylös leiriin tuli pieni, kumaraharteinen, (oi Jumala!), pieni punakka kaveri pieni linko olallaan ja rusinakakku kädessään veljiään varten. Ja tuo jättiläinen tuli aina määräajoin ja huusi haasteensa. Daavid sanoi: ”Onko tarkoituksenne kertoa minulle, että te joukko koulutettuja oppineita täällä vain seisotte ja sallitte tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen uhmata elävän Jumalan Sanaa?” Aamen! Hän sanoi: ”Pelkäättekö te häntä?”

222    Saul sanoi: ”Jos sinä haluat mennä häntä vastaan, niin tule tänne. Minä lähetän sinut kouluun ja hankin sinulle Ph.D.n. Minäpä sanon, mitä minä teen. Minä annan sinulle oman arvoasteeni.”

223    Hän sanoi: ”Viekää se pois. Minä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa.” Hän halusi luottaa Jumalaan. Hän sanoi: ”Minä tiedän, mitä Jumala teki minulle tämän kanssa, ja minä olen valmis luottamaan Jumalaan kaikessa sen kanssa.” Aamen! Sellainen on kristityn kokemus.

224    Jopa Paavali, kun hän pääsi eroon haarniskastaan, hän riisui pois kirkollisen sotavarustuksen. Hän teki samalla tavoin kuin Daavidkin. Mutta kun Paavali tuli tiensä päähän, hän sanoi: ”Minä olen taistellut hyvän taistelun.” Se oli viimeinen vihollinen voitettavaksi. ”Minä olen taistellut hyvän taistelun. Minä olen juoksuni päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes minulle on varattu kruunu, jonka Herra, vanhurskas Tuomari, tulee antamaan minulle tuona päi­vänä. Eikä yksin minulle, vaan kaikille, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat.”

225    Kuolema sanoi: ”Mutta minä tulen saamaan sinut hetken kuluttua.” Ja hauta sanoi: ”Minä tulen muovaamaan sinut toisella puolella.”

226    Hän sanoi: ”Oi kuolema, missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Minä tiedän olevani täällä roomalaisessa vankilassa kahleet käsissäni ja olen saanut kolmekymmentä yhdeksän lyöntiä selkääni. Minä olen täällä kyynelten polttaessa silmiäni, niin etten voi enää nähdä. En voi nähdä luonnollisilla silmilläni, mutta minä voin nähdä kruunun odottamassa toisella puolella. Nilkkani ovat väsyneet. Olen menettänyt niin paljon painoa tuon vanhan homeisen leivän vuoksi, jota he heittävät tänne, ja minä olen niin heikentynyt, kun rotat juoksevat ylitseni, ja on hämähäkkejä ja kaikkea muuta.” Mutta hän pystyi seisomaan kuoleman kasvojen edessä ja sanomaan: ”Missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on sinun voittosi?” kun ketjut heiluivat hänen käsissään. Hallelujaa! (Sitä me tarvitsemme.) ”Hauta, missä on sinun voittosi?”

Hauta sanoi: ”Minä tulen mädännyttämään sinut, Paavali.”

227    Hän sanoi: ”Mutta kiitos Jumalalle, minulla jo on voitto meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

228    Kun hän oli heikko, hänen kirkollisuutensa ja kaikki hänen rituaalinsa olivat hävinneet hänestä. Kaikki hänen papiksi asettamisen todistukset oli otettu pois häneltä. Hän ei enää kuulunut helluntailaisiin, ei yhteenkään niistä. Näettehän, hän ei enää kuulunut yhteenkään niistä. Hän oli puhunut niin paljon sitä vastaan, että nuo piispat sanoivat: ”Tarkoitatko kertoa minulle, että mies, joka on ollut kaksikymmentä vuotta roomalaisessa vankilassa, voi sanoa meille, että me emme antaisi naistemme saarnata? Hah! Älä puhu meille sellaista. Me tiedämme asian paremmin. Kuka tuo kaveri siellä oikein luulee olevansa käskiessään meitä tekemään tätä ja tuota? Me kyllä tiedämme, mitä me teemme.”

229    ”Kyllä”, Paavali sanoi, ”teidän omasta keskuudestanne nousee esiin miehiä, jotka tulevat hyvin pian aloittamaan organisaation ja tulevat vetäytymään pois Uskosta sillä tavalla, koska heillä ei ole Jumalan Henkeä. He ovat jo lähteneet ulos meistä, koska he eivät olleet meistä.”

230    Ja miten on, tapahtuiko niin? Heistä tuli katolinen kirkko, katolilaisia, luterilaisia ja aina alaspäin helluntailaisiin asti. He tekivät samoin. Koko matkan, sama asia!

231    Mutta oi, mies tai nainen, joka on tarpeeksi heikko käsittääkseen heikkoutensa ja sallii Jumalan johtaa itseään! Minä vain jatkan puhumista. Luulen, että tulen puhumaan liian pitkään.

232    No niin, mistä siinä oli kyse? Daavid oli kaikkein oppimattomin koko joukossa. Häntä ei oltu koulutettu taistelemaan. Hän ei tiennyt mitään siitä. Niinpä hänellä ei ollut koulutusta sitä taistelua varten, joka hänellä oli edessään, mutta hän tunnisti, että oli olemassa Jumala. Hän otti heikoimman asian. Muilla oli keihäät, haarniskat, jouset ja kaikkea muuta, mutta Daavidilla oli pieni linko ja siinä kivi. Mutta näettehän, hän tiesi, mihin hän saattoi luottaa. Hän tunnusti heikkoutensa, mutta hänellä oli usko Jumalaan.

233    Hän sanoi: ”Minä en halua mitään kilpeä ylleni työntämään mitään pois. Minä en halua tulla ja sanoa: ’No niin, tuletteko te veljet olemaan yhteistyössä kanssani? Minä kuulun helluntailaisiin. Minä kuulun presbyteereihin. Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Tuletteko te veljet olemaan yhteistyössä kanssani?’ Minä en halua mitään sellaista asiaa. ’Tässä, täällä se on minun taskussani. Minulla on yliopiston päästötodistus. Olen juuri saanut filosofian kandidaatin arvon. Minä olen siitä-ja-siitä yliopistosta. Minut koulutettiin siellä. Oi, minä osaan puhua! Minä olen tätä, tuota.”’ Hän ei halunnut mitään sellaista.

234    Kaikki, mitä hän halusi, oli se, kun hän sanoi: ”Minä luotan Jumalaan. Tässä minä menen.” Siinä se oli. Ja jättiläinen kaatui.

235    Sitä me tarvitsemme tänään, veli. Me tarvitsemme tänään Daavidin kaltaisia miehiä emmekä yliopistokokemuksia.

236    Aivan niin kuin oli Miika, pieni Miika, Imlan poika, köyhä, hyljätty, kaikkien kirkkokuntien ulosheittämä, koska hän seisoi totisena Jumalan puolesta. Mutta kerran sinne tuli Jumalan mies nimeltään Joosafat, joka sanoi: ”Minä haluan tietää todellisen Jumalan Sanan.”

237    Saul sanoi: ”Minulla on neljäsataa parhainta, jota koskaan olet tuntenut. Heillä on kaikilla päästötodistukset. Heidät on kaikki koulutettu täällä koulussa, ja he ovat parhaita saarnaajia, mitä koskaan olet kuullut. Minä tuon heidät tänne, ja me kysymme Herralta sinua varten.”

238    Mutta kun Joosafat tuli sinne, hän katseli ympärilleen ja sanoi: ”Kyllä, minä kuulin tämän sanovan sen ja minä kuulin tämän sanovan sen.” Mutta hän sanoi: ”Eikö teillä olisi yhtään enempää? Eikö teillä olisi vielä toista?”

239    Jumala tulisi saamaan sanoman tälle todelliselle sydämelle. Siellä oli vain yksi seisomassa, mutta Jumalalla oli mies tuota yhtä varten. Aamen! Jos jossakin on vain yksikin todellinen sydän, niin Jumalalla on jossakin mies häntä varten. Joosafat oli todellinen mies, Jumalaa pelkääväinen kuningas, ja hänellä oli tarpeeksi järkeä tietääkseen, että heidän sanomansa oli väärä. Hän tiesi, että se oli vastoin Jumalan Sanaa. Aamen veli Neville! Joosafat tiesi sen.

240    Ahab sanoi: ”Minä olen tarkistanut heidän kaikkien seminaaritodistukset. Katsohan tätäkin tässä. Katsohan, minkälaisia arvonimiä hänellä on. Katsohan tätä tässä, ja minkälaisia arvoja hänellä on. Katso Sidkiaa tässä. Hän on sen kaiken pää. Hän on piispa meidän kaikkien ylitse. Varmastikin sinä hyväksyt hänen sanansa.”

Joosafat sanoi: ”Kyllä, mutta…”

241       ”Hyvä on, katsohan, kuinka he kaikki muutkin ovat samaa mieltä hänen kanssaan. He ovat kaikki yhtä! Ja sinä et voi sanoa, etteivätkö he olisi kaikki heprealaisia. Sinä et voi sanoa, etteivätkö he olisi profeettoja. Heidän päästötodistuksensa todistavat, että he ovat.”

242    Joosafat sanoi: ”Kyllä, minä tiedän, Ahab. Se on oikein, mutta…”

243    Hän sanoi: ”Mitä, ethän sinä voi pyytää minulta enempää? Tässä on minun koko kouluni. Tässä ovat kaikki organisaatiot yhdessä.”

244    ”Mutta eikö sinulla olisi yhtä, joka ei kuulu tuohon joukkoon? Eikö vielä olisi yhtä jossakin?”

245    ”Hyvä, mutta, millainen hän olisi? Hän olisi kouluttamaton ja lukutaidoton! Mitä sinä haluaisit sellaisesta kaverista?”

246    ”Mutta minä vain kysyn sinulta, että eikö sinulla vielä olisi yhtä jossakin?”

247    ”Oi”, hän sanoi, ”kyllä sellainen on.” (Siinä se on. Kiitos Jumalalle siitä!) ”Kyllä siellä on yksi, mutta minä vihaan häntä. Ja he muutkin vihaavat häntä. He potkaisivat hänet ulos organisaatiosta, jokainen heistä. Jos hän tulee tänne pitämään kokousta, niin me ajamme hänet ulos kaupungista. Kyllä vaan! Me emme halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän on sellainen heikko kaveri ja hän tulee kovin köyhästä perheestä. Hänen kielioppinsa on hirvittävää.” (Uhuh, aivan kuten Moodynkin, näettehän) ”Kyllä, hänen kielioppinsa on hirvittävä. Ja todellakin, ollakseen teologi, se on kurjinta, mitä koskaan olen kuullut. En ole koskaan kuullut mistään hänen laisestaan. Oi, hän yksinkertaisesti hajottaa heidän rituaalinsa. Ja hän on repinyt palasiksi heidän Apostolisen uskontunnustuksensa. Minä en ole koskaan kuullut sellaisesta asiasta! Oi, hän vain repii sitä, ja he vihaavat häntä, ja minä vihaan häntä. Jokainen vihaa häntä.”

 ”Oi”, Joosafat sanoi, ”älköön kuningas sanoko niin, mutta minä haluaisin kuulla häntä.” Hän tiesi, mitä Elia tulisi sanomaan! Hän tiesi mitä…

248    Jumala kulki kaikkien suurien, voimallisten ja älykkäiden saarnaajien ohitse ja pani Sanomansa pieneen kaveriin, joka väitti, ettei hän tiennyt yhtään mitään. Mutta mitä hän teki?

249      He panivat hänet koetukselle ja sanoivat: ”Sano sinä nyt samoin kuin hekin ovat sanoneet.

250     Hän vastasi: ”Minä tulen sanomaan sen, mitä Jumala panee suuhuni, ja siinä kaikki.” He sanoivat: ”Jos sinä haluat tulla voimakkaaksi nyt, niin muista, että sinä olet vähän niin kuin poissa järjestyksestä täällä, poika. Muista, että me potkaisimme sinut ulos organisaatiostamme. He saattavat ehkä käsitellä sinun yhteyteen ottamistasi uudelleen, jos vain olet yhtä mieltä heidän kanssaan tällaisissa hätätilanteissa. Me tulemme aloittamaan suuren kampanjan, jos sinä vain tulet olemaan samaa mieltä kanssamme.”

251    Hän vastasi: ”Minä en tule sanomaan mitään, mitä Jumala ei ole sanonut!” Kompromissien tekeminen. Voitteko te odottaa Jumalan miehen sovittelevan Jumalan Sanan kanssa? Ei koskaan.

252    He sanoivat: ”Mutta sinä olet niin heikko. Sinä tulet köyhästä perheestä. Tiedätkö mitä? He saattavat…”

253   ”Minä en välitä siitä, mitä he tekevät.”

254    ”He tulevat kuljettamaan sinua maasta maahan lentokoneella. He tekevät mitä tahansa, näethän, jos sinä vain…”

255    ”Ei, ei. Minä tulen sanomaan vain sen, mitä Jumala panee minun suuhuni.”

256   Jumala kulki kaiken tuon joukon ohitse, (kyllä vaan, hänen totinen asenteensa teki sen), kaikkien noiden neljänsadan ja antoi hänelle NÄIN SANOO HERRAN!

257    Uskoivatko he sitten Sitä? Eivät koskaan! He sanoivat: ”Se ei ole NÄIN SANOO HERRA. Meidän seminaarimme ei opeta tuonkaltaista asiaa. Meidän piispamme on sanonut sanansa ja hän kirjoitti rituaalin. Me tulimme kaikki yhteen ja rakensimme koulumme. Jumala on meidän kanssamme! Mitä tietä Jumala meni pois meistä, kun Se tuli sinulle?”

Hän vastasi: ”Te tulette näkemään sen joskus.” Uhuh, kyllä vaan.

Millainen hän oli? Hän oli heikko, mutta hän oli voimakkain heidän joukostaan. Miksi? Koska hänellä oli Herran Sana. Oi veli, mitä väliä millään on, niin kauan kuin teillä on NÄIN SANOO HERRA?

258       ”Katsohan nyt, veli Branham, jos sinä vain tekisit kompromissin Jeesuksen Nimen käyttämisestä kasteessa, niin meillä tulisi olemaan suuri kokous Chicagossa ja muissa sen kaltaisissa paikoissa.” Huh! Luulisitteko hänen tekevän sellaista? Minä en välitä, missä te kokoonnutte yhteen ja mitä te teette, veli, pysykää NÄIN SANOO HERRAN kanssa.

259    Haluan jonkun heistä tulevan ja kertovan, missä Se on väärin. Osoittakaa minulle Jumalan Sanasta, missä Se on väärin. Kyllä, he eivät voi tehdä sitä. Eivät, koska Se on NÄIN SANOO HERRA! Pysykää Sen kanssa, vaikka jokainen niistä potkaisisi teidät ulos. En välitä siitä, kuinka heikoksi te tulette, sillä ”silloin minä tulen voimakkaaksi”. Kun he potkaisevat minut ulos., tulee Jumala ottamaan minut sisälle. Uhuh, kyllä. Kun he potkaisevat teidät ulos, tulee Ju­mala ottamaan teidät sisälle.

260   Muistakaa, Jumala ottaa aina poisheitetyt, jotka eivät mitään ole, ja sitten Hän tekee heistä jotakin itseään varten. Hän ei ehkä tiedä sitä tämän elämän aikana, mutta niin tulee olemaan tulevassa elämässä, näettehän, siinä se on.

261    Hän antoi hänelle NÄIN SANOO HERRAN, miksi? Koska hän pysyi Sanan kanssa. Hänellä oli oikea Sanoma. Jumala antoi hänelle näyn. Heillä muilla ei ollut mitään näkyä. Huomaatteko? Hänellä oli näky. Miksi? Koska hän pysyi Sanan kanssa. Siinä me näemme merkkejä ja ihmeitä. Toiset saavat sen näyttämään siltä, mutta hän pysyi Sanan kanssa. (Kiirehtikäämme nyt).

262    Kun Elian seurakunta oli hyljännyt hänet ja jättänyt hänet nykyaikaisen maailman vuoksi, ja voin kuvitella, että Elia oli tuominnut heidät. Ettekö tekin ajattele niin? Tehän tiedätte, millainen Elia oli, vai mitä? Palvelustehtävänsä alussa, kun hän seisoi siellä ja sanoi: ”Miksi te naiset yritätte olla kuten maan ensimmäinen nainen tuollaiset hunnut päässään, tiedättehän, Miss Iisebel! Te nykyaikaiset naiset haluatte olla kuten maan ensimmäinen nainen pukeutuen ja toimien kuten hän. Te saarnaajat!” Oi, kuinka hänen onkaan täytynyt jylistä heille! Ja hän jatkoi haukkumistaan, kunnes jäljellä ei ollut ketään.

263    Hänen täytyi tulla tiensä päähän. Kukaan ei enää ollut yhteistyössä hänen kanssaan. Yksikään seurakunnista ei halunnut olla yhteistyössä hänen kanssaan. Koko hänen seurakuntansa jätti hänet mennen takaisin maailmaan samalla tavoin kuin nytkin on. Kyllä, he menivät takaisin maailmaan. Vain hyvin muutama riippui kiinni, yksi täällä ja toinen tuolla, ja matkustivat läpi koko maan tullakseen tapaamaan häntä, ja niin edelleen. Hän oli melko huonossa tilassa. Hänen oma tietonsa oli loppunut.

264    Hän sanoi: ”Herra, minä olen seissyt Sinun Sanassasi, minä olen sanonut Totuuden. Ja he kaikki ovat menneet pois, eikä täällä ole jäljellä ketään. Minulla ei ole ketään kenelle puhua.” Aamen! ”Kyllä, minä seisoin Sinun Sanassasi, Herra, ja katso, missä minä nyt olen. Yksikään niistä ei ota minua vastaan. Mennessäni kaupunkiin he sanovat: ’Tässä tulee tuo vanha, omituinen tyyppi. Kyllä, kyllä, tässä tuo vanha, omituinen tyyppi tulee kaupunkiin. Ja nyt hän tulee jälleen haukkumaan tätä nykyaikaista elämää täällä ja kaikkea muuta.”’

265    ”Älä ota häntä vastaan! Pastori, älä ole yhteistyössä tuon kaverin kanssa!”

266    Pastori sanoo: ”Nyt tuo vanha fanaatikko on jälleen kaupungissa. Näettekö tuon Elian tuolla ulkona, tuon vanhan kaljupäisen miehen. Älkää kiinnittäkö mitään huomiota tuohon vanhaan mieheen. Katsokaa häntä. Eihän hän edes pukeudu kirkonmiehen tavalla papilliseen kaapuun sellaiseen kuin minulla on (hänen hattunsa, tiedättehän, lieri ylhäällä edessä ja kaulus ympäri käännettynä.) Hän on erilainen mies. Hän on jotenkin omituinen kaveri.”

267    Voin kuvitella joidenkin suurten kaverien sanovan: ”Tiedättekö mitä? Hän on neurootikko. Kyllä vaan, hänhän elelee yksinään tuolla korvessa ja pysyttelee enimmän osan ajastaan siellä metsissä. Ja sitten hän tulee palanen lampaannahkaa kiedottuna ympärilleen. Voi sentään! Ja sitten hän tuomitsee nuo naiset! En ole koskaan nähnyt mitään tuonkaltaista. Älkää olko missään tekemisissä hänen kanssaan! Älkää olko yhteistyössä!”

268    Saarnaajayhdistys on ollut koolla yhdessä, ja tiedättehän, he ovat sanoneet: ”Älköön kukaan teistä olko missään tekemisissä… Antakaa hänen olla. Hän on lopulta tuleva loppuunsa. Antakaa hänen huutaa ulos omat aivonsa, siinä kaikki. Jättäkää hänet yksikseen.”

269    Mutta vanha Elia vaelsi totisena Jumalan kanssa ja pysyi oikein Sanan kanssa. Heillä saattoi olla pieni kokous siellä alhaalla, ja hän katsoi kuulijakunnan ylitse ja sanoi: ”Te kaikki Iisebelit!”

270    ”Oi, miten hän rohkenee! Minä en tule enää koskaan kuuntelemaan tuota miestä! En koskaan. Minä en halua tuollaista!”

271    Se ei pysäyttänyt häntä. Hän pysyi juuri siellä kaikesta huolimatta. Kun hän oli menettänyt seurakuntansa, kun kaikki kirkkokunnat olivat kääntyneet häntä vastaan, niin silloin hän oli tullut heikoksi, ja hän sanoi: ”Minä yksin olen jäljellä, ja he etsivät tappaakseen minut.” Hän sanoi: ”He ampuisivat minut, jos he vain voisivat tehdä sen joutumatta vastaamaan siitä.” Uh-huh. Näettehän? ”He etsivät minun elämääni. Ja minä olen ainoa, joka olen jäljellä. Herra, mitä minä voin tehdä?”

272    Silloin, kun hän oli tullut heikoksi (kuitenkin seisten totisena ja tunnustaen heikkoutensa), Jumala sanoi: ”Tule ylös vuorelle, niin Minä tulen antamaan sinulle uuden sanoman. Minä tulen lähettämään sinulle nyt uuden sanoman. Minä olen jo käskenyt sinua: ’Mene ja tuomitse nämä asiat.’ Nyt Minä tulen lähettämään sinut takaisin jonkun kanssa todistaakseni, että Se oli oikein. Sinä olet tehnyt hyvän työsi Elia. Sinä sanoit heille maan ensimmäisestä naisesta ja kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet. Sinä tuomitsit Ahabin ja kaikki hänen nykyaikaiset asiansa ja kaikki nämä nykyaikaiset seurakunnat, ja me sanoimme noille saarnaajille, minne he kuuluvat. Sinä olit esimerkki. Sinä seisoit siellä ilman mitään apua, ilman mitään organisaatiota tai muuta sellaista takanasi, mutta sinä seisoit Minun Sanani kanssa. Nyt minä tulen antamaan sinulle jotakin. Mene sinne alas ja sano tuolle tekopyhälle: ’NÄIN SANOO HERRA! Ei edes kaste lankea Taivaasta, ennen kuin minä kutsun sitä.’” Oi, niin! Hän vei hänet vuorenharjalle ja näytti hänelle jotakin!

273    Oi, voin nähdä hänen kävelevän alas vuorelta tuona aamuna mennessään Samariaan. Hänessä ei ollut paljonkaan nähtävää, varmastikaan ei, kun tuo kalju pää kiilsi auringossa harmaiden hiusten ja parran riippuessa hänen kasvojensa ympärillä ja palanen lampaannahkaa oli kiedottuna hänen ympärilleen. Raamattu sanoo, että hän oli ”karvainen”, yltä päältä karvainen. Voin kuvitella hänen näyttäneen melko sotkuiselta, kun hän tuo pieni keppi kädessään ja noiden pienten vanhojen silmien katsoessa suoraan taivasta kohden käveli siellä tiellä. Arvelen hänen liikkuneen kuin kuusitoistavuotias, vaikka hän oli kahdeksankymmenen. Tässä hän tuli kävellen tietä suoraan alas Samariaan. Veli, silloin hänet oli tehty voimakkaaksi heikkoudessansa: ”Minun voimani on riittävä. Älä ole huolissasi noista organisaatioista, Elia. Älä murehdi niistä, sillä Minun voimani on kaikki, mitä sinä tarvitset.”

274      Muistan, kuinka kerran seisoin erään suuren pyhäkön lähellä ja sanoin: ”Herra, saisin hävetä, jos he tulisivat minun toimistooni.”

Hän sanoi: ”Minä olen sinun osasi. Näettehän. Minä olen sinun osasi.”

275      ”Heikkoudessa Minun voimani on väkevä. (Paavali tai Elia tai kuka tahansa sinä oletkin! Minun täydellinen Tahtoni tulee tehdyksi, kun te menette pois tieltä. Silloin sinun heikkoudessasi Minä olen voimakas. Minä Se olen! Minä olen Voimakas, joka tulee sisälle ja täyttää.”

276    Voin nähdä hänet kävelemässä suoraan alas tuota Samarian tietä noiden pienten vanhojen silmien näyttäessä sellaisilta, pojat, jonkinlainen puolihymy kasvoillaan. Veli hän käveli suoraan sinne Ahabin läsnäoloon. Hän ei sammaltanut eikä änkyttänyt, Ei, Ei! Tuon vanhan luisevan rinnan sisällä sykki sydän, jossa asui Pyhä Henki. Kyllä, todellakin! Hän käveli alas tuota tietä ja meni suoraan Ahabin eteen ja sanoi: ”Ei edes kaste tule lankeamaan ennen kuin minä kutsun sitä.”

277    Hän tömäytti jalkaansa maahan, kääntyi ympäri ja takaisin ylös korpeen hän painui. Jumala sanoi: ”Se oli hyvin tehty, Elia, tulehan tänne ylös. Minä olen käskenyt korppeja ruokkimaan sinua nyt, ja sinä saat istua täällä ylhäällä jonkun aikaa.”

278    Kun hän oli heikko, silloin hän tuli voimakkaaksi. Kyllä vaan. Hän ravisteli taivaita, niin ettei sataisi. Hänestä tuli voimakas silloin, kun hän oli menettänyt seurakuntansa ja menettänyt kaiken, mitä hänellä oli. Mutta hän pysyi Jumalan Sanan kanssa, ja sitten hänellä oli voima sulkea taivaat.

279    Kun Jaakob oli menettänyt kaikki voimansa, Jumala antoi hänelle voiman tulla prinssiksi.

280    Kun Paavali oli kadottanut koulutuksensa ja kaiken oman teologiansa, Jumala teki hänestä lähetyssaarnaajan pakanoille.

281    Kun Mooses oli kadottanut kaikki omat kykynsä ja tullut heikoksi, Jumala teki hänet voimakkaaksi ja lähetti hänet kahdeksankymmentä vuotiaana Hengen voimassa Egyptiin, hänen partansa riippui alas, vaimo istui muulin selässä poika sylissään ja hänellä oli keppi kädessään, kun hän meni alas ja voitti Egyptin. Kyllä. Näettekö? Ei armeijaa takanaan, niin kuin hän olisi halunnut mennä, vaan Hengen voimassa. Aamen!

Kun te olette heikko, silloin te olette voimakas.

282      Kävellessään alas tietä hän ei änkyttänyt eikä kompastellut, vaan käveli suoraan Ahabin läsnäoloon ja sanoi: ”Minulla on Herran Sana.” Ahab sanoi: ”Sinä olet se, joka aiheutat harmia Israelille.”

283    Hän sanoi Ahabille: ”Sinä olet se, joka aiheutat harmia Israelille.” Kyllä vaan. Oi, veli! ”Tuo esiin ne älykkäät papit, joita sinulla on täällä, ja katsokaamme, kuka on Jumala.” Siinä se on teille. ”Kiivetään ylös Karmel vuorelle ja annetaan tuon Jumalan, joka vastasi helluntaina, vastata jälleen. Katsokaamme, onko Jumala yhä sama Jumala, onko Jeesus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hän tuli pois vuorelta, ja hänellä oli Sanoma. Kyllä. Hän tuli todella heikoksi ja menetti kaiken ennen kuin hän teki niin. Hänen täytyi tulla heikoksi ennen kuin hän saattoi tulla voimakkaaksi.

284    Siinä on Evankeliumin yksinkertaisuus, joka saa ihmiset ymmälle. He yrittävät tehdä Siitä jonkinlaisen suuren älyllisen asian, kun se on yksinkertaisuudessa. Mutta Jumala käyttää työkaluinaan nöyryyttä, heikkoutta ja yksinkertaisuutta tehdäkseen työnsä niiden kanssa. Se on vain työkalu Jumalan kädessä.

285    Kristuksen edellä juoksijan, Johannes Kastajan, Sanoma oli niin yksinkertainen, että Se meni ihmisten päiden ylitse. Kuunnelkaa hetkinen. (Toivon, etten pidä teitä liian pitkään, kun seisotte täällä seinustolla.) Katsokaa Johannesta, kun… Kaikki profeetat olivat todistaneet Messiaan tulemuksesta. Eräs heistä sanoi: ”Vuoret hyppivät kuin pienet oinaat. Toinen sanoi: ”Puut taputtavat käsiään.” Eräs sanoi: ”Kaikki matalat paikat korotetaan ja korkeat paikat alennetaan.” Oi, millainen päivä!

286    Oletteko koskaan kuvitelleet profeettakoulua ja heidän järjellistä käsitystään siitä? Oi, heillä oli se kaikki niin klassillisesti! Mutta kun se tapahtui, niin korvesta tuli esiin saarnaaja, joka ei ollut elämässään käynyt päivääkään koulua, ja mahdollisesti hänen kielioppinsa oli yhtä huono. Hänen isänsä oli pappi, mutta Jumala vei hänet pois siitä. Me puhuimme siitä opettaessamme viime sunnuntaina. Hän ei sallinut hänen sekoittua niiden kirkkokuntien kanssa, vaan vei hänet ulos korpeen kouluttaakseen hänet itse. Senkaltaisen, joka tulee pysymään Jumalan Sanan kanssa.

287    Tullessaan ulos erämaasta hän oli noin kolmekymmentävuotias. Voin kuvitella hänet siellä musta sekainen parta kasvoillaan ja palanen lampaannahkaa vyötäisillään, kun hän seisoi polviaan myöden mudassa ja sanoi: ”Minä olen se, josta profeetta Jesaja puhui.” Ja kun jotkut kirkkokunnista tulivat sinne, hän sanoi: ”Älkää ajatelko sanovanne itseksenne: ’Meillä on tätä ja tuota’, sillä Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille!” Miksi? Hänellä oli NÄIN SANOO HERRA! Hänellä oli Sanoma. Jumala ennusti, että Hän oli tulossa. Ja hän tuli sellaisessa yksinkertaisuudessa, että se meni heidän päittensä ylitse.

288    Kun Jeesus tuli, Hän sanoi: ”Mitä te menitte sinne ulos katsomaan, älykästä puhujaako, joka voidaan muuttaa metodistista baptistiksi tai baptistista presbyteeriksi tai presbyteeristä helluntailaiseksi tai helluntailaisesta joksikin muuksi? Menittekö te katsomaan ruokoa, jota mikä tahansa tuuli heiluttaa? Sellainen ei Johannes ollut!” Hän kysyi: ”Menittekö te sinne ulos nähdäksenne miehen, joka olisi ollut puettu hienoihin vaatteisiin? He ovat kuningasten palatseissa, senkaltaiset saarnaajat. Mutta mitä te menitte katsomaan, profeettaako?” Ja Hän sanoi: ”Hän oli enemmän kuin profeetta!”

289    Johannes oli enemmän kuin profeetta. Ja katsokaa, hän tuli nöyremmin kuin kukaan heistä. Mutta hän oli enemmän kuin profeetta. Tiedättekö te, mikä Johannes oli? Hän oli liiton sanansaattaja. Varmasti hän oli sitä. Hän meni profeetan ohitse. Profeetta on näkijä, joka näkee asioita. Johannes myös näki, mutta hän oli enemmän kuin sellainen. Hän oli liiton sanansaattaja. Jeesus sanoi: ”Tämä on hän, josta on sanottu: ’Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojesi edellä.’” Sellainen hän oli, liiton sanansaattaja. Varmasti! Se yksinkertainen tapa, miten hän tuli, sokaisi älykkään.

290    Nyt meidän täytyy lopettaa hetken kuluttua, mutta minulla on vielä muutamia asioita, jotka haluan sanoa tässä, muutamia raamatunpaikkoja ja muistiinpanoja.

291    Miten oli tuon leskinaisen kanssa, jolla oli vain kourallinen jauhoja? Hän oli tullut heikommilleen, hän oli mahdollisesti kuolemassa nälkään. Hänellä ei ollut jauhoja. Hän ei voinut mennä lainaamaan keneltäkään, koska kenelläkään muulla ei myöskään ollut. Mutta hän tuli tuolle paikalle. Hän oli suuri uskovainen. Hänen miehensä oli ollut suuri Jumalan mies. Ja hän oli leski, jolla oli lapsi. Ja hänellä oli vain kourallinen jauhoja, mutta siinä oli tar­peeksi. Siinä oli kaikki, mitä hän tarvitsi. Vihkiytyneenä Jumalan käsissä hän eli kourallisella jauhoja kolme vuotta ja kuusi kuukautta. Hän oli tullut heikoksi.

292    Hän meni tuona aamuna ulos noutamaan kahta keppiä pannakseen ne yhteen. Näettehän, nuo kaksi keppiä olivat Risti. Hän sanoi: ”Minä noudan kaksi keppiä.” Hän ei sanonut: ”Noudan sylillisen”, vaan vain kaksi tikkua. Siinä se on. Näettekö symbolin?

293    Ja entisaikaan sytytettiin tuli panemalla kaksi runkoa ristiin ja sytytettin se keskeltä. Kun minä leiriydyn vuoristossa yöaikaan, niin välttyäkseni paleltumasta, minä panen yhden rungon näin päin ja toisen näin päin ja yön aikana minä vain työnnän niiden päitä yhteen, ja ne palavat loppuun, aivan samalla tavalla kuin tekin tullessanne ristin kautta.

294    ”Minulla on kaksi keppiä ja minä tulen leipomaan tästä kourallisesta jauhoja pienen kakun itseäni ja poikaani varten. Me syömme sen ja sitten kuolemme.” Hän oli todella heikossa tilassa, eikö vaan? Ja hän kääntyi ympäri mennäkseen takaisin sisälle. Oi, tuota kuumaa aamua! Oli ollut niin pitkään satamatta. Ei ollut vettä, ja ihmiset kirkuivat ja olivat kuolemassa kaikkialla. Ei ollut mistä lainata, mitään ei ollut tehtävissä. Hän oli tiensä päässä. Hän oli heikkoudessansa. Hän sanoi: ”Minä tulen leipomaan sen itselleni ja pojalleni, ja sitten me syömme sen ja kuolemme.” Niinpä hän kääntyi ympäri mennäkseen…

295    ”Hetkinen vain!” Hän katsoi taakseen. Ja tuo vanha karvanaama oli siellä portilla ja sanoi: ”Mene ja tee ensin minulle pieni kakku ja tuo se minulle.” Oi! ”Nouda minulle vähän vettä ja pala leipää, sillä NÄIN SANOO HERRA!” Oi, se sai sen aikaan. Sen vähän, mitä hänellä oli, hän pyhitti sen Jumalalle. Siitä riitti tarpeeksi ruokkimaan hänet loppuajaksi. Kyllä. Näettehän, kun hän oli heikko, niin silloin hän oli voimakas.

296    Eräällä taas oli astia ja siinä vähän öljyä. Eikä tällä naisella ollut mitään, ja hänen kaksi poikaansa tultaisiin myymään orjuuteen. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin tämä pieni astia öljyä. Se ei ollut kovin paljon, hän oli tullut tiensä päähän.

Elia kysyi häneltä: ”Mitä sinulla on talossasi?”

Hän vastasi: ”Vähän öljyä astiassa.”

Hän sanoi: ”Mene ja lainaa naapureiltasi paljon ruukkuja.”

297    Katsokaahan, hän valmistautui ennen kuin se edes tapahtui. Valmistautukaa! Daavid kuuli tuon äänen silkkiäispuussa. Elia näki kämmenenkokoisen pilven ja sanoi: ”Minä kuulen sateen runsauden äänen.” Jos Jumala voi vain löytää joitakin tyhjiä astioita! Kyllä vaan.

Hän sanoi: ”Täytä talo niillä.” Aamen!

298    Näettekö, mitä Jumala haluaa? Jumalalla täytyy olla tyhjiä astioita. Kuunnelkaa! Meillä on ollut niin paljon oppia, niin paljon kirkollista hölynpölyä, että olemme tien päässä. On vain yksi asia jäljellä: kääntyminen Jumalan ja Hänen Sanansa puoleen. Ja jos tulette tekemään sen, niin hankkikaa tyhjiä astioita. Ottakaa kaikki metodistit, helluntailaiset ja baptistit ulos niistä ja antakaa niiden olla vain astioita ja asettakaa ne sisälle huoneeseen. Ja sitten ottakaa tämä Astia ja alkakaa kaataa, aamen, alkakaa vain kaataa.

299    Tuolla naisella oli tarpeeksi, jotta se piti huolen hänestä ja hänen lapsistaan ja pystyi maksamaan pois kaikki velat. Miksi? Miksi? Koska hän pyhitti Jumalalle sen vähän, mitä hänellä oli ja seurasi tuon profeetan sanaa, ja hänen kohdallaan päättyivät asiat hyvin.

300    Jumala, lähetä meille profeetta, joka tulee ottamaan Jumalan Sanan eikä mitään muuta, vaan hankkii tyhjiä astioita. Jos Jumala vain voi löytää tyhjiä astioita ja ottaa Jumalan Sanan ja vuodattaa Sen sisälle tuohon henkilöön.

301    Ei niin kuin jotkut sanovat: ”Oi, minä vapisin, kun vastaanotin Sen. Minä puhuin kielillä, kun vastaanotin Sen. Minä tanssin Hengessä.” Unohtakaa se, näettehän, unohtakaa se!

302    Pysykää vain siellä, kunnes Se tulee, siinä kaikki, kunnes astia on täynnä. Siinä se on. Sillä tavalla te teette sen. Kyllä vaan, voi Sen yksinkertaisuutta! ”Astiat täytettiin”, kuinka voisimmekaan puhua siitä!

303    Nuo opetuslapset hämääntyivät eräänä päivänä, kun Jeesus sanoi heille: ”Täällä on viisituhatta ihmistä, ja he ovat näännyksissä ja nälissään.” Oi, voisin pysytellä siinä toisen tunnin. ”Viisi tuhatta nälissään.” Siellä on satoja miljoonia, jotka näkevät nälkää!

He sanoivat: ”Lähetä heidät pois.”

Hän sanoi: ”Ei ole tarve tehdä sitä. Ruokkikaa te heidät.”

304    Voin kuvitella heidän keräävän yhteen kaiken, mitä heillä oli. Ja kun he olivat saaneet kaiken yhteen, he sanoivat: ”No niin, me olemme käyneet läpi koko leirin eikä meillä ole penniäkään rahaa, joten me emme voi pitää tuota kampanjaa.” Näettekö? ”Me keräsimme kaiken yhteen ja kaikki, mitä me saatoimme löytää, oli vain viisi pientä keksiä ja kaksi pientä kalaa”, aivan niin kuin Daavidin kohdalla oli siellä erämaassa. ”Siinä on kaikki, mitä meillä on. Siinä on kaikki, mitä saatoimme löytää. Me olemme tiemme päässä. Me emme voi tehdä mitään muuta, Johannes.” Pietari sanoi: ”Siinä on kaikki, mitä me voimme tehdä. Me olemme tiemme päässä. Siinä on kaikki ruokatavara, mitä meillä on.”

305    Voisin ottaa yhden pienen raamatunpaikan, Apostolien teot 2:38. Ja siinä on kaikki, mitä me tarvitsemme, vain totella Sitä. Teidän ei tarvitse opiskella seminaareissa kaikkea sitä ja tätä. Ainoastaan ottakaa Tämä. Kyllä, ainoastaan ottakaa Tämä, ja siinä on kaikki, mitä te tarvitsette. ”Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksisaamiseksi, ja te tulette täytetyiksi Öljyllä.” Näettekö?? Vain tyhjentykää ja valmistautukaa sitä varten. Siinä on kaikki, mitä te tarvitsette. Kaatakaa vain tippa sisälle ja katselkaa, kuinka se täyttyy.

306    Te tiedätte, että siinä astiassa oli tuskin yhtä tippaa kutakin astiaa kohden. Hän ehkä käytti sormeaan ja tipautti tipan tällä tavalla kuhunkin niistä, ja kun hän katsoi sitä uudelleen, se oli täynnä. Hän vain tipautti sen sinne, ja siinä oli kaikki, mitä tarvittiin, koska se oli siunattua öljyä.

307    Älkää ottako jotakin seminaarikokemusta. Ottakaa Jumalan Sana ja tipauttakaa Se sinne ja katsokaa, kuinka se tulee täyttymään.

308    Te sanotte: ”Minkälainen tippa meidän täytyy valmistaa? Ehkä me voimme ottaa jotakin Psalmeista.”

309    Ottakaa se, mitä minä sanoin teille: ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja te tulette täytetyiksi tuosta Tipasta.” Tarvitaan vain yksi Tippa sitä, ja te tulette täyttymään tuosta Tipasta. Tuota Tippaa Pietari käytti Helluntaipäivänä. Tuota Tippaa Paavali käytti. Tuota Tippaa kaikki opetuslapset käyttivät. Loput siitä tullaan lisäämään sen jälkeen, kun te vain otatte tuon Tipan ja seuraatte sen lävitse, niin kaikki tulee olemaan hyvin.

310    Tulkaa heikoiksi! Tulkaa tyhjiksi! Tyhjentäkää kaikki pois, ja sen jälkeen se tulee tippumaan, ja Jumala tulee tekemään lopun tiputtamisen. Te teette vain sen. Te vain tipahdatte polvillenne ja vastaanotatte sen koko sydämestänne. Tipauttakaa se sydämeenne juuri nyt ja sanokaa: ”Jumala, minä uskon Sen koko sydämestäni!” Jumala tulee huolehtimaan lopuista tipoista, se tullaan täyttämään. ”Te tulette täytetyiksi Pyhällä Hengellä.”

311    Heillä oli viisi pientä keksiä ja kaksi kalaa. Niinpä mitä he tekisivät? He tulivat ja sanoivat: ”Tässä on kaikki, mitä pystyimme keräämään yhteen. Me olemme kykyjemme päässä. Me emme voi löytää mistään yhtään palasta leipää lisää, kenelläkään ei ole sitä. Ja tämä pieni poika oli ehkä tuona päivänä mennyt ”oravakouluun” jääden pois koulusta luvatta ja mennyt sinne alas kalastamaan. Me otimme hänet mukaamme tuolta joelta, ja hän tuli mukaan kuuntelemaan, ja hänellä on niitä viisi.” Kiitos Jumalalle tuosta pienestä pojasta! He sanoivat: ”Ainoa asia, mitä meillä on elämän ylläpitämiseksi, on tämä pienen pieni tippa tässä.”

312    Jeesus sanoi: ”Siinä on tarpeeksi. Tuokaa ne tänne.” Näettekö? ”Tuokaa ne tänne. Antakaa ne Minulle. Antakaa Minulle tuo pieni tippa, niin Minä huolehdin lopusta. Alkakaa te nyt jakamaan sitä, kun Minä annan teille tästä tipasta.”

313    Ja ottakoon jokainen teistä tänä aamuna tipan Apostolien teot 2:38 sydämeenne, ja siitä eteenpäin vain tarkatkaa, kuinka Hän alkaa murtaa Elämän Leipää teille. Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi ja sitten nähkää, eikö Pyhä Henki tulekin sisälle ja ala tiputtamaan tätä ja tiputtamaan tuota ja ala tiputtamaan sinne ja tiputtamaan tänne, ja tulee tapahtumaan Pyhällä Hengellä täyttyminen! Oikein!

314    Teidän ei tarvitse mennä seminaareihin. Teidän ei tarvitse olla älykäs. Ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on tulla tuntemaan, että te ette ole yhtään mitään. Sallikaa Jumalan saada ote teistä, ja Hän tulee huolehtimaan lopusta.

315    Hyvä on, silloin tuo ääni sanoi: ”Tuokaa ne tänne.” Sitä Jumala haluaa tänä aamuna. Tuokaa Hänelle joukko tyhjiä astioita. Hän tulee huolehtimaan lopusta. Kyllä vaan.

316    Sokea Bartimeus istui siellä portilla ryysyissään ja kylmissään. Oi, se oli hänen heikoin hetkensä, kun hän kuuli Äänen sanovan: ”Tuokaa hänet tänne.” Se on oikein, joskus se on teidän heikoin hetkenne.

317    Siellä oli Maria haudalla sydän särkyneenä. Hänen lapsensa, hänen poikansa oli tapettu, ja kaikki toivo oli mennyt. Ja hän meni sinne balsamoidakseen Hänet, eikä edes Hänen ruuminsa ollut siellä. Ja hän kuuli Äänen sanovan: ”Miksi sinä itket, nainen?”

318    Hän sanoi: ”He ovat vieneet pois minun Herrani. Ja minä…” Pikku raukka. Hänen lapsensa oli häväisty. He olivat riisuneet Hänet alastomaksi ja ripustaneet Hänet sinne ristille ja ristiinnaulinneet Hänet sinne sen jälkeen, kun Hän oli väittänyt olevansa Messias, sen jälkeen, kun hän tiesi Pyhän Hengen varjostaneen hänet, ja hän tiesi synnyttäneensä tämän Lapsen. Se oli Jumalan Lapsi. Hän oli nähnyt Hänen tekonsa, ja nähnyt kuinka heikoimmalla hetkellä…

319    Ja siellä Jeesus oli seissyt pahaa vastaan, seissyt noita organisaatioita vastaan, seissyt noita fariseuksia vastaan. Ja Hän tuli heikoksi ja alisti itsensä kuolemaan ja kuoli niin kuin syntinen ristillä kantaen meidän syntimme. Psalmit ja profeetat olivat satoja vuosia aikaisemmin sanoneet nuo Sanat, ja he uskoivat heitä ja kinastelivat noista Sanoista, ja Hän sanoi nuo samat Sanat Golgatalla, eivätkä he voineet nähdä sitä.

320    ”Jumalani, Jumalani”, sanoi Daavid, ”miksi Sinä hylkäsit Minut?” Psalmi 22: ”Kaikki Minun luuni tuijottavat Minua, eikä yhtäkään niistä ole rikottu. He nyökyttävät päätään ja sanovat: ’Hän pelasti toisia, itseään Hän ei voi pelastaa.’” Ja kaikki profeettojen puhumat asiat olivat siellä! Ja Jeesus, kuollessaan piti kiinni tuosta Sanasta alistaen itsensä, Jumala, Immanuel, tuli niin heikoksi, että Hän alisti itsensä kuolemalle ja haudalle ja sielunsa helvetille. Se oli heikkoutta! Mutta tuosta täydellisestä antautumisesta Hän tuli esiin tuona pääsiäisaamuna aloittaen tiensä alhaisimmasta.

321    Hän oli Korkein ja Hän tuli alhaisimmaksi. Hän tuli alhaisimpien ihmisten luo ja alhaisimpaan kaupunkiin. Ja pienin mies kaupungissa katsoi alaspäin Häneen. Sieltä Hän meni kuolemaan ja kuolemasta hautaan ja haudasta helvettiin, alhaisimpaan, mitä voi olla, alhaisimpaan helvettiin, mitä voidaan ajatella. Hän meni sinne.

322    Mutta sitten sieltä Jumala alkoi nostaa Häntä ylös. Paratiisin kautta ja sieltä hautaan ja haudasta Kirkkauteen niin korkealle, että Hänen täytyy katsoa alaspäin nähdäkseen Taivaan. Hän korotti Valtaistuimensa Taivaaseen!

323    Tuo pieni särkynytsydäminen äiti seisoi siellä tietämättä tätä. Hän sanoi: ”He ovat vieneet pois minun Herrani, enkä tiedä minne.” Se oli hänen heikoin hetkensä, mikä hänellä koskaan oli ollut. Hänen Herransa oli poissa. He olivat ristiinnaulinneet Hänet ja ripustaneet Hänet alastomana sinne noiden ihmisten eteen. He olivat puhkaisseet keihäällä Hänen kylkensä, ja veri oli vuotanut, ja hän oli kuullut Hänen huutavan ristillä, ja hän oli nähnyt koko maan vapisevan ja koko taivaiden julistavan, että Hän oli kuollut. He ottivat Hänet alas jäykkänä ja kylmänä ja panivat Hänet hautaan. Hän ajatteli: ”Viimeinen kunnianosoitus, jonka voin osoittaa rakasta lasta kohtaan, on tulla ja balsamoida Hänet, ja nyt he ovat vieneet Hänet pois.” Ja hän seisoi siellä itkemässä. Tuo pieni äiti seisoi siellä itkemässä ja sopertelemassa. Oi, se oli heikoin hetki.

324   ”Miksi itket sinä nainen?” kuului Ääni hänen takaansa.

 Hän ajatteli sen olevan hautausmaan hoitajan ja sanoi: ”Oi, he ovat vieneet pois…” Hän oli niin heikko, ettei hän voinut edes kääntyä ympäri. Hän sanoi: ”Olen ollut ylhäällä nyt kaikki nämä kolme päivää ja yötä. Seisoin katselemassa ristiinnaulitsemista. Minä tarkkailin omaa Rakastani ja minä tiedän, että Hän oli Jumalan Poika. Minä tiedän, että Hän oli! Ja kuitenkin he…” (Hän katseli toiseen suuntaan, ja Jeesus seisoi hänen takanaan.) ”Ja he veivät Hänet pois ja ristiinnaulitsivat Hänet. Minä näin Hänen nostavan kuolleen ylös haudasta. Minä näin Hänen tekevän ihmeitä ja ihmeitä. Ja minä tiedän, että Pyhä Henki… Jumala tuntee sydämeni, että minä olin viaton kaikkeen, ja Pyhä Henki antoi minulle tuon Vauvan ilman, että tunsin miestä. Kuinka tiedänkään, että se on totta! Ja minä näin Häntä häpäistävän. He riisuivat Hänet ja löivät Häntä ja ripustivat Hänet sinne ylös. Hän kuoli kauhistuttavimman kuoleman. Minä rakastan Häntä enkä välitä, mitä he ovat tehneet Hänelle. Minä kuitenkin haluan haudata Hänet. Haluan antaa Hänelle oikean hautauksen, ja nyt he ovat vieneet Hänet pois. Päiviä ja päiviä minun sydämeni on särkynyt, ja nyt vain seison tässä tilassa. Minä en tiedä, mitä he ovat tehneet Herralleni.”

325    Hän sanoi: ”Maria.” Ja silloin hän oli voimakas. Aamen! ”Mene ja kerro Minun opetuslapsilleni, että Minä tulen kohtaamaan heidät Galileassa.”

326    Heikkouksissaan heidät tehtiin voimakkaiksi. Kun te olette heikko, niin silloin teistä tulee voimakkaita.

327    Pietari, sen jälkeen kun hän oli ollut kalastamassa… Hänen ammattinaan oli kalastaminen. Minä tavallaan pidän hänen ammatistaan. Niinpä hän oli ollut siellä kalastamassa, hän oli kokonaan lannistunut tietäessään kieltäneensä Kristuksen. Oi! Hän oli kuullut tuon profeetan sanovan: ”Pietari, sanotko sinä rakastavasi Minua?”

328    Hän sanoi: ”Oi Herra, Sinä tiedät, että rakastan Sinua.” ”Minä rakastan Sinua. Minä olen valmis kuolemaan Sinun puolestasi.”

329    Hän sanoi: ”Pietari, sinä luulet tarkoittavasi sitä, mutta ennen kuin kukko laulaa, sinä olet kieltävä Minut kolmesti. Näettekö, sinä tulet kieltämään Minut kolmesti ennen kukon laulua.”

330    Ja sitten hän oli nähnyt sen tapahtuvan, kun hän seisoi siellä ja sanoi: ”Minä en tunne Häntä. Ei, minä en tiedä mitään noista helluntailaisista tuolla.”

331    Ei ole vielä aika lopettaa saarnaamista. Se on vain minun kelloni, joka on saanut kohtauksen. Minä tiedän, että minun tulisi lopettaa nyt, mutta minä en voi lopettaa juuri nyt, koska minun täytyy päästä loppuun tämän kanssa.

332    Hän sanoi: ”Minä tiedän kieltäneeni Hänet. Minä kielsin Hänet Pilatuksen ollessa läsnä. Minä kielsin Hänet silloin, kun tuo pieni nainen tuli luokseni ja sanoi: ’Etkö sinä ole yksi heistä?’ ’En!’ Ja minä jopa kirosin.” Oi, hän oli kurjassa tilassa. Hän oli kieltänyt Hänet. Hän oli nähnyt Jeesuksen seisovan siellä ja katsovan häntä, kun kukko kiekui. Hän oli lähtenyt ulos. Oi, hän oli niin lannistunut ja sanoi: ”Miksi minun vielä tulisi elää?”

333    Ja sen jälkeen hän sanoi: ”Minä luulen, että alan jälleen kalastamaan. En voi saarnata enää, joten minä menen ja alan jälleen kalastajaksi.” Hän oli heitellyt verkkojaan koko pitkän yön eikä hänellä ollut yhtään kalaa. Ja hän oli heikossa hetkessä. Hänellä ei ollut yhtään mitään. Hän oli lannistunut, ja hänen kykynsä olivat lopussa.

334    Hän ajatteli olevansa suuri mies, kun hän oli leikannut ylipapin pojalta korvan pois sillä tavalla. Hän ajatteli olevansa suuri kaveri, tiedättehän, hän oli oppinut jotakin. Mutta hän ei tiennyt yhtään mitään! Hänen täytyi unohtaa se kaikki.

335    Ja siellä hän oli ja sanoi: ”Yhden asian minä tiedän, minä olen kalastaja. Minä voin yhä saada elatukseni kalastuksesta.” Hän heitti verkkoa koko yön eikä saanut mitään. Oi, miten lannistavaa! Joka kerta vetäessään sen ylös, oli vain tyhjä verkko. Ja hän oli niin lannistunut! Hän oli heikoimmalla kohdallaan ja sanoi: ”Minusta tuntuu, että voisin aivan hyvin hypätä pois tästä veneestä. Minä en kuitenkaan ole minkään arvoinen.”

Hän kysyi: ”Oletteko saaneet yhtään kalaa, lapset?”

336    Hän katsoi rannalle ja siellä seisoi mies. Hän sanoi: ”Ei, me olemme työskennelleet koko yön emmekä ole saaneet mitään. Ja minä ajattelin olevani kalastaja.”

”Oletko se sinä, Simon?”

337    ”Kyllä. Olen työskennellyt koko yön saamatta mitään. Meillä ei ole kalaakaan.” Hän sanoi: ”Heitä verkkosi toiselle puolelle.”

338    ”Mitä?” ”Toiselle puolelleko? Mehän olemme tehneet niin!” ”Heitä se toiselle puolelle.” Hän heitti verkkonsa ulos ja alkoi vetää. Ja sitten hän tuli voimakkaaksi. Hän sieppasi vanhan kalastustakkinsa ja kietoi sen ympärilleen ja sanoi: ”Veljet, se on Hän!”

339   Ja hän oli ennen heitä rannalla, vaikka he soutivat niin nopeasti kuin pystyivät. Hän voitti heidät uimalla kalastustakki päällään ja oli rannalla ennen heitä. Miksi? Hän oli voimakas. Kun hän oli vahva, hän ei voinut tehdä yhtään mitään, mutta kun hänestä oli tullut heikko, hän tuli voimakkaaksi. Kyllä vaan.

340    Oi, Jumalan sotasuunnitelma on ottaa tyhjiä inhimillisiä astioita ja ravistella maailmaa heillä. ( Nyt, vain hetki, niin lähdemme.) Kuten helluntaina, mitä Hän teki? Heiltä otti kymmenen päivää tulla kokonaan tyhjennetyiksi. Mutta he olivat kaikki siellä astiat ylöspäin käännettyinä, ja Jumala otti itsensä ja täytti heidät. Siinä kaikki! Hän vuodatti itsensä heihin ja he ravistelivat maailmaa.

341    Siitä on tarve tänään. Sitä me tarvitsemme tänään, tyhjiä astioita, niin että Jumala voi täyttää heidät. Minun täytyy tässä nyt ohittaa paljon. Jumala ei voi käyttää heitä, niin kauan kuin he jo ovat täytettyjä. Jos te olette täynnä teologista koulutusta, Jumala ei voi käyttää teitä. Jumalalla täytyy olla tyhjiä astioita, niin että Hän voi täyttää heidät.

342    Elia ei sanonut: ”Mene ja hae astioita ja lainaa paljon öljyä, niin me katsomme, voisimmeko saada hyvän myyntihinnan siitä, niin että sinä saisit vähän voittoa ja voisit maksaa takaisin naapureillesi.” Hän sanoi: ”Mene ja hae tyhjiä astioita. Siinä on kaikki, mitä tarvitset.”

343    Sillä tavalla se tapahtui Helluntaina. Heillä oli tyhjät astiat, niin että Jumala pystyi täyttämään heidät. Veli, tämä päivä vaatii sitä. Tänä päivänä täytyy olla niin. Meillä joko on se tai me kuolemme. Minä tulen nyt lopettamaan. Kuunnelkaa! Meillä täytyy olla se tai me kuolemme.

344    Nämä suuret kirkolliset koneistot, joita meillä on, suuret seurakuntamoottorit ovat karstoittuneet ja ne nakuttavat hengellisesti. Minä uskon, että kampi-startissa on vikaa. Jokin on mennyt vikaan. He käyttävät väärän laatuista bensiiniä, ja se on kokonaan karstoittunut. He käyttävät seminaarikokemusta Pyhän Hengen asemesta.

345    Meidän maamme suuret herätykset, meidän suuret miehemme, meidän parantumiskampanjamme, ne ovat kaikki epäonnistuneet. Me tiedämme, että niin on. Katsokaa meidän uljasta evankelistaamme, Billy Grahamia, joka on kulkenut maata ristiin rastiin ja edes takaisin. Mitä hyötyä siitä on ollut? Oral Roberts parantumiskampanjoineen kaikkialla, ja se on vain koko ajan tulossa pahemmaksi.

346    Koska siinä ovat kaikki baptistit, presbyteerit, helluntailaiset ja kaikki nämä toiset erilaiset organisaatiot tulleet yhteen. Mikä se on? Se on valtavan suuri kirkollinen moottori, jonka Jumala on teitä varten täyttänyt karstalla. Se vain köhii ”köh”, jump, jump, jump, ”köh”, jump, jump, jump, hieman siellä ja täällä. Se on loppu. Se on kulunut loppuun. Bensiini loppui, ja te kaadoitte vettä sen tilalle. Kaikki on mennyttä. Tyhjät renkaat molemmilla puolilla. Me olemme kauhistuttavassa tilassa. Kirkollinen moottori on pysähtynyt.

347    Ja veli, kansi on nostettu pois helvetin päältä. Se on oikein. Ja riivaajavoimien virrat vuotavat kaikkialta. Se on voittanut kansakunnat. Se on voittanut politiikan, niin että se on mädäntynyt ytimiään myöden. Se on voittanut seurakunnat, niin että he eivät tiedä mistään muusta kuin kirkkokunnasta.

Te kysytte: ”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen metodisti.”

”Oletko sinä kristitty?

”Minä olen helluntailainen.”

348      Aivan niin kuin eräänä päivänä sanoin, ettei se merkitse mitään sen enempää kuin olisi porsas tai sika tai hevonen tai jotakin muuta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Te olette kristitty, kun te olette syntyneet uudestaan ja täyttyneet Pyhällä Hengellä, ei sitä ennen eikä ennen kuin te olette täydellisesti antautuneet Hengelle. Jos te ette ole antautuneet Hengelle, niin silloin te ette ole syntyneet uudelleen eikä teillä ole Pyhää Henkeä. Te saatatte kyllä puhua kielillä ja väristä ja hypätä ja juosta ja tehdä kaikenlaista…

349    Paavali sanoi: ”Minä voin siirtää vuoria uskon kanssa. Minä voin parantaa sairaita ja minulla voi olla Raamatun tieto. Minä voin mennä seminaariin ja oppia koko tämän asian, sen kaiken, mutta minä en ole vielä mitään!” Hallelujaa!

350    Oi niin, onko kansi otettu pois! Riivaajat, perkeleen voimat, kiertävät ympäri kristillisyyden nimen alla opettaen oppina ihmisten käskyjä”, teologisten seminaarien oppeja ja jättävät Raamatun pois.

351    Hallelujaa! Kuka on kykenevä, kuka on tarpeeksi voimakas, kuka on tarpeeksi viisas? Kuka on tarpeeksi väkevä kesyttämään tämän leegion, joka riisuu vaatteet pois meidän naisiltamme saarnaajien nimissä, metodistien, baptistien ja jopa helluntailaisten? He maalaavat kasvonsa kuin Iisebelit ja leikkaavat hiuksensa ja käyttävät pitkiä housuja kuin miehet. Meidän saarnaajamme eivät nouse ylös ja kerro siitä heille. Perkeleen riivaamat! Se oli leegio, joka repi vaatteet pois päältään. Kuka on tämä ulvova perkele?

352    Kuka on tarpeeksi voimakas? Minkä kaltainen kirkkokunta on kykenevä voittamaan hänet, joka kulkee ylös ja alas näiden kirkkokuntien hautakivien kautta ja huutaa: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse, ja me emme tarvitse Pyhää Henkeä”?

353    Ja kuka voi kesyttää tuon perkeleen? Jumala! Me emme voi tehdä sitä kirkkokuntien avulla. Me emme voi tehdä sitä kirkollisilla voimilla. Mutta erään kerran siellä oli Ääni, joka teki sen, aamen, joka kesytti nuo perkeleet ja pani heidät oikeaan mielentilaan ja vaatetti heidät. Tuo sama Ääni antoi meille lupauksen: ”Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Te ette tule koskaan tekemään sitä auton avulla, jonka moottorin kirkollinen bensiini on karstoittanut. Te ette tule koskaan tekemään sitä organisaatiossa. Te tulette tekemään sen, kun te tulette tyhjiksi ja heikoiksi ja vuodatatte ulos kaiken itsestänne ja sallitte Pyhän Hengen tulla ja huuhdella joka paikan itsestänne ja imeytyä jokaiseen osaan ruumiistanne. Se on ainoa tapa tehdä se. Me emme tarvitse mitään organisaatiota.

354    Se mitä me tarvitsemme, oi Jumala, minä tunnen Sen vuotavan sisälle täällä juuri nyt. Se, mitä me tarvitsemme, on Jumalan profeetta, joka nousee Jumalan ukkosen kanssa, hengellisen salaman kanssa, joka ravistelee tämän maailman häpeämään! Hallelujaa! Tyhjiä astioita Hän tarvitsee, (näin on), uloskutsutun Seurakunnan, tuon pienen vähemmistön, joka tulee vastaanottamaan Jumalan voiman ja siunaukset ja Hänen Sanomansa. Hallelujaa! Sitä me tarvitsemme.

355    Tulkaa heikoiksi, niin että voitte tulla voimakkaiksi. Se tulee voittamaan jokaisen perkeleen. Se tulee panemaan oppineet häpeään. Se tulee tuomaan esiin miehet ja naiset, jotka Jumala on kutsunut, ja heidät ainoastaan.

356    Muistakaa: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun kahdeksan sielua pelastui.” Elian päivinä siellä oli vain seitsemän tuhatta, joilla oli Se. Oi, ajatelkaa vain, missä me elämme nyt. Kun Johannes tuli näyttämölle, tuo pieni seurakunta oli varmasti vähemmistönä, mutta siellä oli tyhjiä astioita, joihin Öljy voitiin kaataa. Jumala, salli meidän tyhjentää itsemme.

357    Tulkaa tyhjiksi, ystävät. Tulkaa heikoiksi! Kieltäkää omat kykynne! Ja te, jotka kuuntelette näitä nauhoja, minne hyvänsä ne tulevatkin, tyhjentäkää itsenne. Vuodattakaa itsenne ulos Jumalan uhrialttarille. Antakaa Enkelin tulla tulisen hiilen kanssa ja täyttää astia Kaikkivaltiaan Jumalan voimalla. Sitten Hän tulee tekemään teistä voimakkaita. Hän tulee antamaan teille armon voidaksenne seistä.

358     Kumartakaamme päämme hetkeksi. Oi Herra, toinen sunnuntaiaamu on mennyt, ja me olemme istuneet tässä juhlallisessa kokouksessa, missä miehet ja naiset tuntevat Sinut, ja missä Sinun Henkesi asuu heidän sydämissään, ja he uskovat Sinuun ja ovat toimineet jokaisen Sanan mukaan, niin kuin Sinä olet käskenyt meidän tehdä. Ja me kiitämme Sinua näistä ihmisistä.

359    Ja siellä voi olla toisia, siellä maissa, minne nämä nauhat tulevat menemään, missä pienet nöyrät naiset ja miehet tulevat viemään ne koteihin ja heimojen keskuuteen ja toisiin maihin. Ja voikoot he kuulla, Herra, ja ymmärtää, tyhjentää itsensä, niin että Pyhä Henki voi täyttää heidät.

360    Siellä voi olla joitakin jopa tänä aamuna, Herra, jotka ovat tyhjentäneet itsensä sen jälkeen, kun me aloimme puhua, ja jotka ovat käsittäneet, että he ovat luottaneet liian paljon omiin ajatuksiinsa, omiin kykyihinsä ja luottaneet heidän oman yksinkertaisen inhimillisen mielensä terävyyteen, joka ei ole mitään muuta kuin saastaa Jumalan edessä. Oi Jumala, voikoot he tyhjentää itsensä nyt ja nöyrästi alistaa itsensä ja tulla Hengen täytettäviksi. Suo se Herra.

361   Raamatussa on sanottu, että ”niin moni kuin uskoi, kastettiin…” Tässä rakennuksessa istuu tänä aamuna, Isä, pieni nainen tuolla takana. Ja minä muistan rouva Hicksin tulleen luokseni eräänä iltana, kun hän makasi siellä ollen vain luuta ja nahkaa, nahka pingotettuna hänen ylitseen, syövän syötyä hänet. Hänen aviomiehensä ei vielä ollut kristitty. Ja minä muistan tuon rukouksen, jonka rukoilin tuona iltana: ”Jumala, lähetä pieni Daavid leijonan perään yksinkertaisen pienen lingon kanssa ja tuo tuo karitsa takaisin.” Minä sanoin: ”Tämä syöpä on ottanut sisareni. Se on perkele. Minä tiedän, että Sinä olet Jumala. Olen nähnyt Sinut, Herra, ja minä tiedän. Olen puhunut Sinun kanssasi, ja Sinä olet puhunut takaisin minulle. Minä tulen Jumalan lampaan perään: syöpä, päästä hänet vapaaksi!” Sitten käskin häntä Jeesuksen Kristuksen Nimessä: ”Mene kotiin.” Ja hänen aviomiehensä, joka ei vielä ollut antautunut, uskoi tuon Sanan ja vei vaimonsa kotiin. Täällä hän on tänä aamuna, voimakas, terve nainen. Syöpä on mennyt, ja hän tulee tänä aamuna kastettavaksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Oi Jumala, kiitos Sinulle tästä tyhjästä astiasta, joka on valmis täytettäväksi. Jumala, minä rukoilen, että Sinä tulet siunaamaan tuota sielua.

362      Herra, tämä on vain esimerkki monista muista. Minä rukoilen, että Sinun siunauksesi lepäisi tämän kuulijakunnan yllä vakavasti, Jumala, kunnioittavasti.

363    On vain yksi asia jäljellä, Isä, jonka voin nähdä, ja se on se, että Sinä nostat jossakin ylös joitakin tyhjiä astioita ja panet tämän maailman häpeämään itseään tai lähetät Jeesuksen nopeasti. Loppu on täällä, Herra, ja on vain kaksi asiaa jäljellä tehtäväksi, ja meidän täytyy nähdä se juuri nyt, sillä me tiedämme, että se on lopussa. Me joko tulemme näkemään jotakin valtavaa nousevan esiin juuri nyt, tai sitten me tulemme näkemään Herran tulemuksen.

364    Kaikki profetiat ovat täyttyneet. Viimeinen asia, ennen kuin Seurakunta otettiin ylös, ennen kuin Se otettiin ylös Ilmestyskirjan 3. luvussa, oli sanansaattajan tuleminen Laodikean Seurakuntajaksolle, joka ”kääntäisi ihmisten sydämet takaisin aikaisten isien puoleen” tuodakseen heidät takaisin varsinaiseen helluntaihin, jonka he väittävät itsellään olevan. Siellä tulee olemaan tuhansia kertaa tuhansia, niin kuin oli Nooan päivinä, Herra, jotka tulevat kadotetuiksi. Monet heistä tulevat olemaan kadotettuja. Me näemme sen jo täyttyneen, Isä.

365    Tule, Herra Jeesus, tempaa pois Sinun Seurakuntasi. Ja jos se on Sinun tahtosi, Herra, juuri ennen kuin Seurakunta on ylöstemmattu, voikoon nousta Voima. Oi Jumala, täytä nämä astiat. Nosta heidät ylös Herra! Ravista tätä maailmaa vielä kerran. Me tiedämme, että silloin on aika päättynyt. Silloin ei tule enää olemaan parannuksen tekoa. Se tulee olemaan silloin liian myöhäistä heille. Näytä Voimasi, Herra, täytä nuo astiat ja ravistele tätä maailmaa niin kuin sitä ei koskaan aikaisemmin ole ravisteltu! Ota sitten Sinun Seurakuntasi. Jätä tämä maailma omaan sekasortoonsa, jossa se on, oi Jumala, jossa he taistelevat.

366    Ja sitten me tiedämme, että suuri Pyhä Henki tulee tulemaan juutalaisille sen jälkeen. Kun me näemme sata ja neljäkymmentäneljätuhatta seisomassa Siinain vuorella Karitsan kanssa, mutta Morsian oli silloin jo Taivaassa. Hänet oli jo otettu pois, ja Karitsa oli tullut takaisin (Joosef) tehdäksensä itsensä tunnetuksi omalle kansallensa. Ja Raamattu sanoi, että siellä tulee olemaan erottautuminen heidän keskuudessaan, kun he tulevat katsomaan ja näkevät Hänet seisomassa siellä. Kun Hän tekee itsensä tunnetuksi, he tulevat sanomaan: ”Missä Sinä sait nuo arvet?”

Hän sanoi: ”Ystävieni huoneessa.”

Ja silloin he tulevat sanomaan: ”Se oli Hän, jonka me ristiinnaulitsimme.”

367       Ja Hän tulee sanomaan niin kuin Joosefkin teki: ”Älkää olko huolissanne, koska Jumala teki tämän pelastaakseen pakanain elämän. Se ei ollut teidän vikanne.” Ja sitten sanotaan, että he tulevat erottautumaan, yksi perhe toisesta, he tulevat murehtimaan niin kuin ainokaista poikaa, joka on otettu pois kotoa.

368    Oi Isä, tuo päivä on lähellä, joka on päättävä nuo Seitsemänkymmentä Viikkoa. Ja aika on käsillä, Herra.

369    Oi Jumala, voikoot todellisten Jumalan profeettojen äänet huutaa tämän päivän nykyaikaista naista vastaan, tätä nykyaikaista seurakuntaa vastaan, tätä nykyaikaista seurakunnan teologiaa vastaan.

370    Ravistele näitä saarnaajia, jotka pelkäävät sanoa Totuutta. Oi Jumala, ota nämä miehet ja ravistele heitä, niin kuin ei koskaan aikaisemmin, laita heidät häpeämään itseään.

371    Mutta tämän yhden asian me tiedämme ja voimme levätä siinä täydessä luottamuksessa, että ”kukaan ei voi tulla, ellei Isä vedä häntä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut, tulevat.” He tulevat kurottautumaan juuri niin pitkälle kuin Sinun tarkoituksesi on kurottautua. Mutta Sinä sanoit: ”Älä pelkää pieni lauma. Teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta.” Me tiedämme, että Se on totta. Sinä varoitit meitä koko ajan, että tulisi olemaan vain hyvin, hyvin harvoja, jotka tulisivat olemaan valmiina, kun tuo aika tulee. Sitten siellä tulee olemaan suuri ylösnousemus, ja kaikki nuo lunastetut, jotka ovat olleet lunastettuja kautta ajanjaksojen, tulevat nousemaan ylös. Mutta näinä viimeisinä päivinä, juuri lopun aikana, tuo Seurakunta tulee olemaan siellä varmasti vähemmistönä.

372    Niinpä me näemme sen, Isä, me näemme hetken Sanoman. Me näemme, kuinka Se hyljätään. Me näemme yhteydestä kieltäytymisen. Me näemme kaikki nämä asiat.

373    Me näemme ihmisten tunnustavan, että he eivät ole ”yhtään mitään”. He vain haluavat olla täytettyjä Sinun kanssasi, Herra. Minä rukoilen, että Sinä ravistelisit maailmaa heidän kanssaan vain muutama päivä ennen Herran Tulemusta.

374    Meidän keskuudessamme on nyt sairautta, ja on ihmisiä, jotka tarvitsevat fyysistä parantumista. Me emme halua jättää heitä ulos, Herra, sillä on sanottu että ”älä unohda kaikkea Hänen apuaan, Hänen, joka antaa anteeksi kaikki sinun vääryytesi ja parantaa kaikki sinun sairautesi.” Me rukoilemme, että Hänen suuri parantava voimansa tulisi olemaan jokaisen päällä, joka on täällä. Jos Sinä voit pelastaa sielun siellä ulkona tekemättä liikettäkään vain kääntämällä hänen sydämensä Sinua kohden, niin kuinka paljon enemmin Sinä voit parantaa sairaan ruumiin!

375    Tässä on nenäliinoja. Minä siunaan ne Herran Jeesuksen Nimessä kuten suuri Apostoli Paavalikin teki. Voikoon kuka tahansa, joka käyttää näitä nenäliinoja, olla parannettu. Voikoot särkyneet kodit tulla jälleen eheiksi. Voikoot pienet lapset, jotka ovat ilman isää ja äitiä, koska he ovat eronneet, voikoon tuo koti tulla jälleen yhteen liitetyksi. Suo se, Herra. Paranna nyt kaikki sairaat ja vaivatut ja ota kunnia itsellesi.

376    Ja Herra, me, jotka yritämme pitää astiamme ylöspäin, silmiämme ylöspäin ja sydämiämme ylöspäin sinua kohden ja kieltäen sen, että me edes olisimme yhteydessä tämän maailman kanssa. Raamattu sanoo, että ”Aabraham jätti kotinsa ja jätti kaupunkinsa vaeltaakseen luvatussa maassa ja tunnusti, että hän ei ollut tästä maailmasta, vaan että hän oli pyhiinvaeltaja ja muukalainen.” Aabraham ja Iisak ja Jaakob, heillä kaikilla oli todistus siitä, että he ”eivät olleet tästä maailmasta”. He yksinkertaisesti julistivat, että jossakin oli Kaupunki, jonka rakentaja ja tekijä oli Jumala, ja että he olivat menossa sinne.

377    Voikoot sydämet olla muuttuneet juuri nyt, kun rukoilemme, Isä, ja että on otettu oikea asenne. Ja kun kastetilaisuus alkaa, niin voikoon se tulla paljastetuksi ihmisille, jotka eivät koskaan aikaisemmin ole ajatelleet sitä. Ja Sinä sanoit, että kaikille, jotka Sinä olet kutsunut, Sinä tulisit lähettämään sen.

378    Minä jätän sen kaiken nyt Sinulle, Herra, tämän pienen katkonaisen sanoman kanssa, joka tulee köyhästä astiasta, jossa ei ole mitään sisällä, Herra. Minä rukoilen, että Sinä ottaisit nuo Sanat ja sulattaisit ne ihmisten sydämiin, niin että he eivät koskaan kykene pääsemään pois Siitä. Suo se, Herra. Jätän sen Sinulle nyt Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen

379    [Joku veli antaa sanoman.] Sillä aikaa kun teette päätöksenne. Te kuulitte, mitä Hän sanoi: ”Miksi te pysähdytte kahden mielipiteen välille?” Jos Jumala on Jumala, palvelkaa Häntä. Jos maailma on jumala, niin jatkakaa vain edelleen. Jos kirkkokunnallinen tie on oikea, niin menkää sen kanssa, mutta jos Raamattu on oikein, niin tulkaa silloin Siihen. Valitkaa tällä hetkellä, kumpaa te palvelette.

380    Laulakaamme nyt Hengessä eräs laulu. Raamattu sanoi: ”He lauloivat hengellisen laulun ja menivät ulos.” Laulakaamme tämä kuuluisa laulu Minä rakastan häntä päämme ja sydämemme ollessa kumarrettuina Hänelle?

Minä rakastan Häntä, (päättäkää nyt, mitä te teette)
minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua,
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

381    Voitteko te tehdä päätöksenne Hänelle? Ei päätöstä, tarkkaan ottaen, vaan tyhjentäkää vain itsenne ja sanokaa: ”Herra, minä en ole hyvä. Minussa ei ole mitään hyvää. Anna minun unohtaa kaikki, mitä koskaan olen tietänyt. Tule Herra Jeesus äläkä anna tämän mennä minun pääni ylitse. Anna minun vastaanottaa Se ja olla täytetty Sinun Hengelläsi, Herra. Tästä päivästä eteenpäin anna minun olla kokonaan Sinun.” Rukoilkaa nyt vain pieni rukous Jumalalle, yksinkertaisesti tämä rukous, lapset ja kaikki.

Sinä Golgatan Karitsa, jumalallinen Pelastaja; (vain katukaa sydämissänne)
Kuule minua nyt rukoillessani, ota kaikki syntini pois
Oi anna minun tästä päivästä alkaen olla kokonaan Sinun!

Vaeltaessani elämän tummia sokkeloita,
ja surujen ympärilleni levitessä,
Ole Sinä minun Oppaani;
käske pimeyden muuttua päiväksi,
Pyyhi suru, pelot pois, älä koskaan salli minun eksyä Sinun sivultasi pois.

382   [Veli Branham alkaa hyräillä samaa laulua.] Nämä jotka ovat uskoneet; olet tyhjentänyt itsesi Jumalan edessä ja päättänyt, että mikään ei voi estää sinua enää ja et koskaan enää tule tunnustamaan, että sinulla on minkäänlaista kyvykkyyttä, ja haluat tehdä selvän, todellisen ratkaisun Jumalan kanssa, niin altaassa on vettä, ja se on valmis kastamista varten. Menkööt naiset minun oikealle puolelleni ja miehet vasemmalle. Kastaminen alkaa hetken kuluttua. Nuo, jotka ovat tyhjennetyt, jotka ovat valmiit olemaan uskomatta sitä, mitä saarnaaja sanoo, mitä kirkolliset sanovat ja mitä kirkkokunnat sanovat, ja tulevat ottamaan Herran tien, ja tulevat uskomaan NÄIN SANOO HERRAN, tulkaa nyt.

Vaeltaessani elämän tummia sokkeloita,
Ja… 
(Naiset tänne, ja miehet tänne, se on teidän alttarikutsunne: ”Niin moni kuin uskoi, tuli ja kastettiin.”) …minun Oppaani;
käske pimeyden muuttua päiväksi,
Pyyhi surun kyyneleet pois,
älä koskaan salli minun eksyä
Sivultasi pois.

383    Kuinka moni nainen täällä tänä aamuna… Minä sanon tämän Herran Jeesuksen Nimessä! Kuinka moni teistä on häpeissään lyhyistä hiuksistaan, joita teillä on, ja haluaisitte Jumalan antavan sen kasvaa teille Hänen armostaan? Jumala siunatkoon teitä.

384   Kuinka moni mies on häpeissään, että on antanut vaimonsa polttaa savukkeita ja pitää yllä housuja, jotka itse asiassa kuuluisivat teille?

385    Ja Raamattu sanoo: ”Se on kauhistus Herran edessä.” Tiedättekö, että Jumala ei voi muuttua? Hän ei voi muuttua. Hänellä on yksi luonne, ja se on pyhyys. Hän ei voi muuttua. Jos te ette tule Hänen kaltaisekseen, te ette tule näkemään Häntä, sillä ”ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. Ja jos pitkien housujen pitäminen tekee Jumalan niin sairaaksi, että Hän oksentaa, Hän on sairas, se on ”kauhistus, saastaisuus”, niin kuinka te, jos teillä on senkaltainen henki, voitte koskaan päästä Taivaaseen? Kuinka te voisitte koskaan päästä Taivaaseen lyhyillä hiuksilla, kun Jumala sanoi, että ”on häpeäksi naiselle leikata hiuksiaan”? Hänhän kieltää jo koko periaatteen olla vaimo. Jumala ei muutu. Se on Hänen Sanansa, ystävä, sinun on parasta kuunnella Sitä.

386    Ja te miehet, jotka annatte vaimojenne tehdä niin, ettekö te häpeä itseänne? Ettekö te häpeä?

387    Älkää olko sellaisia kuin maan Ensimmäinen nainen on. Olkaa sellaisia kuin Jumala on! Tyhjentäkää itsenne tästä nykyaikaisesta maailman suuntauksesta, niin että Kristus voi vuodattaa itsensä sisälle teihin, ja te voitte olla todella täytettyjä Pyhällä Hengellä.

388      Hän ei voi tehdä sitä. Hän ei voi tehdä sitä. Se on Hänen periaatteitaan vastaan. Hänen täytyisi toimia omaa Sanaansa vastaan ja sitä Hän ei tule tekemään. Hän ei tule tekemään sitä niin kauan, kun te ette noudata Hänen Sanaansa. Teidän täytyy tulla tähän Sanaan, ennen kuin mitään muuta voidaan tehdä. Te tiedätte sen, jokainen teistä on tietoinen siitä. Kuinka moni uskoo sen, kohottaisitteko kätenne? Varmasti te uskotte sen, tehkäämme nyt jotakin sen kanssa.

389    Jumala, ole armollinen meille! Kuinka me tarvitsemmekaan Häntä! Täällä me nyt olemme kaikki yhdessä. Muistakaa, että minun täytyy seistä tuomiolla (ja se voi tapahtua ennen iltaa) ja olla kasvotusten jokaisen Sanan kanssa, jonka olen sanonut. Näettehän, minun täytyy kohdata se. Muistakaa, että tuo vääryys on poissa minun käsistäni. Se on poissa minun omaltatunnoltani. Se on poissa minun sielultani. Se on poissa Jumalalta.

390    Jos te seisotte tuollaisessa tilassa, ettekä tunne itseänne tuomituiksi, niin oi, mitä te tulette tekemään? Silloin te tiedätte, ettei Jumala toimi teidän kohdallanne, ja te olette kulkeneet Sen ohitse. Näettekö? Te olette ohittaneet Sen. Te voitte olla vaikka kuinka uskonnollisia, te voitte kuulua seurakuntiin ja niin edelleen, mutta te olette ohittaneet Sen. Jumalan Sana menee syvälle sisään ja tuo henkilön ulos. Tämä tuo heidät takaisin. Näettehän, niinpä se on Sana. Minä pyydän ketä tahansa saarnaajaa tai henkilöä missä tahansa osoittamaan, että Tämä olisi Jumalan Sanan vastaista. Niin Se on. Se ei ole sitä, näettehän.

391    Niinpä olkaamme todellisia kristittyjä. Jopa me, jotka yritämme, meillä on tarve tulla lyödyiksi maahan. Kyllä, me olemme kaikki sen tarpeessa.

392    Jumala, ole armollinen minulle. Jumala, ota ja muovaa minut. Minun tarkoitukseni tämän viikon jälkeen on mennä Jumalan eteen, jotta saisin tietää, mitä tehdä seuraavaksi. Jumala, ota minut, kaikki minussa, ja siellä on paljon sellaista, joka ei ole hyvää, Jumala, leikkaa se pois. Se on minun rukoukseni tänä aamuna. Ympärileikkaa sydämeni, korvani ja olemukseni. Valmista minut, Herra, tee minut miksi tahansa Hän haluaa minun olevan. Se on minun rukoukseni.

393    ”Millainen hyvänsä minun on tarve olla, leikkaa se pois minusta, Herra. Näytä minulle se Sanasta, ja minä tulen tekemään sen. Sanokoon Herra sen, ja minä olen heti valmis tekemään sen. Mitä tahansa Jumalan Sana sanoo, sellainen minä haluan olla. Haluan olla kristitty Jumalan Sanassa, niin että ”annan jokaisen miehen sanan olla valheen ja Jumalan totisen”. Eikö tämän tulisikin olla ajan suuntaus? Siten te uskotte sen, eikö vain?

394    Etsitkö paikkaa kastetta varten, poikani? Kyllä, täällä takana, veli, älä odota.

395    Monien teistä tulisi tulla, miesten ja naisten, jotka uskotte, tunnustaaksenne syntinne ja tullaksenne kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. ”Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja he tulevat täytetyiksi Pyhällä Hengellä.”

396    Nyt teille katolilaisille täällä. Tätä syntien anteeksi saaminen on. Te sanotte, että seurakunnalla on valta antaa syntejä anteeksi, mutta miten seurakunta antoi syntejä anteeksi? Jeesus käski seurakuntaa ja sanoi: ”Kenen synnit te päästätte, niille ne on päästetty. Kenen synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Kuinka alkuseurakunta antoi syntejä anteeksi? He kutsuivat heitä katumukseen ja kastoivat heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä heidän syntiensä anteeksisaamiseksi. Se ei tapahtunut rippituolissa, ei todellakaan. Vaan he katuivat Jumalan edessä sydämissään, kun he seisoivat siellä ja he uskoivat. Ja niin moni kuin uskoi, hänet kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja heidät täytettiin Pyhällä Hengellä. Aamen. Rakastatteko te Häntä? Nouskaamme nyt seisomaan.

397    Monet ovat odottamassa tullakseen kastetuiksi. Haluaako joku vielä tulla, onko vielä vielä  niitä jotka ovat uskoneet? Tulkaa, miehet vasemmalle, naiset oikealle. Uskokaa Herraan Jeesukseen koko sydämestänne, kaikella mitä teissä on.

398    Kumartakaamme nyt päämme yhdessä, sillä aikaa kun lausumme yhdessä tämän esimerkkirukouksen, kun tunnen niin oudolla tavalla johdatukseksi tehdä se juuri nyt. Kumartaessamme päämme rukoilkaa te minun kanssani [Veli Branham ja seurakunta rukoilevat yhteen ääneen.]:

… Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi.

Tulkoon Sinun Valtakuntasi.

Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä, niin kuin se tapahtuu Taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän päivittäinen leipämme.

Ja anna anteeksi meille meidän rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan.

Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta,

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti. Aamen.

399    Pitäkäämme nyt päämme kumarrettuina. Ja minä pyydän veli Nevilleä sanomaan siunauksen ja mitä hänellä on sydämellään ja sitten ilmoittamaan kastetilaisuudesta, johon juuri valmistaudutaan.

400    Jumala siunatkoon teitä, se on minun rukoukseni. Minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne. Rukoilkaa te minun puolestani. Minä todella tarvitsen teidän rukouksianne.

61-1105 TODELLISEN TODISTAJAN TODISTUS (The Testimony Of A True Witness), Jeffersonville, Indiana, USA, 5.11.1961

61-1105 TODELLISEN TODISTAJAN TODISTUS
(The Testimony Of A True Witness)
Jeffersonville, Indiana, USA, 5.11.1961

 

1           Kiitos veli Neville, Herra siunatkoon sinua. Hyvää huomenta, ystävät. On etuoikeus olla tänä aamuna takaisin täällä Herran huoneessa ja olla kertomassa jälleen tuota vanhaa, vanhaa kertomusta, jota olemme kertoneet kaikkina näinä vuosina monille ihmisille, kuinka Jumalan armo on ilmestynyt meille Jeesuksen Kristuksen kautta.

2           Ja olemme niin iloisia tietäessämme tänään, että meillä on yhteys tähän armoon kaikkialla ympäri maailmaa olevien ihmisten kanssa ja tietäessämme, että Jumalalla on lapsiansa kaikkialla. Ehkä me emme joskus oikein näe sitä toinen toisissamme, niin kuin meidän tulisi tehdä. Mutta tavallisesti, kun kohdataan vaikeuksia, tulevat todelliset värit näkyviin.

3           Ja yksi ajatuksistani tänä aamuna on se, että en tiedä kuinka ilmaisisin teille ihmisille kiitollisuuttani teitä kohtaan siitä, mitä olette tehneet meille ja perheelle vaikeuksiemme ja tarpeidemme aikana. Ainoastaan Iankaikkisuus on kykenevä selvittämään teille, mitä teidän hieno ja uskollinen ystävyytenne on merkinnyt meille tässä vaikeassa hetkessä, kun äitini meni Kotiin. En koskaan käsittänyt, mitä se merkitsee, samalla tavalla kuin teen nyt, kun joku tulee katsomaan teitä ollessanne sairas.

4           Monta kertaa olen kohdannut noita ongelmia, kun on tullut liian monia kutsuja, joista kaikista en ole kyennyt selviytymään, vaan annoin niitä muille saarnaajille, jotka auttoivat minua selviytymään niistä. Ja sitten käsittäen, että se aiheuttaa pienen pettymyksen, sillä ehkä he olisivat voineet kutsua tämän toisenkin saarnaajan, mutta he olivat kutsuneet minua tulemaan. Ja se saa minusta tuntumaan siltä, että toivoisin omaavani jonkinlaisen yliluonnollisen voiman voidakseni käydä jokaisen luona.

5           Sillä minä tiedän kutsuessani joitakin tulemaan, ja miten jokainen tulee tarkalleen oikealla ajalla, niin mitä se onkaan merkinnyt minulle, kun olen nähnyt heidän tulevan. Ja teille ihmisille, jotka olette valvoneet öitä äidin kanssa, sisar Wilson tässä ja veli Fred Sothmann ja hänen vaimonsa, ja niin monet teistä. Ja niin monet teistä tarjosivat palveluksiaan, niin että me emme voineet vastaanottaa kaikkia tarjouksia, koska oli niin monia, jotka olisivat istuneet hänen vuoteensa vierellä, että heidän olisi täytynyt vaihtaa aina muutaman minuutin välein. Te olitte niin mukavia.

6           Ja sinä aikana, kun hän makasi ruumishuoneella… miten te tulitte vierailulle ja kättelitte ja kiedoitte käsivartenne ympärilleni ja osoititte osanottoanne. En koskaan käsittänyt sen merkitsevän niin paljoa, ennen kuin se tuli omalle kohdalle. Kukkia ja kukkalaitteita kaikkialta niin paljon, että ne eivät kaikki mahtuneet sinne huoneeseen, vaan heidän täytyi panna ne takahuoneisiin. En koskaan aikaisemmin ajatellut kukkien lähettämisen merkitsevän niin paljoa kuin vasta silloin.

7            Ja monet teistä lähettivät kortteja eri paikoista myötätunnon ilmaisuna ja panitte vähän rahaa mukaan auttamaan hautajaiskuluissa ja niin edelleen. En koskaan käsittänyt, että jokin pieni lahja tai jokin senkaltainen pieni asia merkitsisi niin paljon, ennen kuin se tuli kohdalleni. Jumala teitä runsaasti siunatkoon!

8            Olen niin iloinen tietäessäni olevani osa ihmisistä, joilla on tämän kaltainen henki. Olen niin iloinen tietäessäni, että olen teidän veljenne. Ja luotan siihen, ettei minun koskaan tarvitse palkita sitä teille samalla tavalla, vaan jollakin toisella tavalla.

9            Sitten, kun seisoin siellä hautauskappelissa äidin vierellä, niin monet tulivat käymään. Jotkut heistä, jotka näyttivät ehkä minun ikäisiltäni, ottivat minua kädestä ja sanoivat: ”Billy, siitä on pitkä aika.” Katsoin heitä enkä voinut muistaa heitä. He olivat muuttuneet niin paljon. ”Sinä saarnasit lapseni hautajaisissa. Sinä saarnasit äitini hautajaisissa. Sinä tulit luokseni eräänä kylmänä pimeänä yönä.” Kyllä ja kaikkia tuonkaltaisia asioita.

10        Totisesti tuon ilmaisee psalminkirjoittajan Sana, josta uskon, että sanoo: ”Lähetä leipäsi veden yli, niin se on palaava sinulle jonakin päivänä.”

11        Ja jos olisin tarpeeksi puhetaitoinen tai osaisin puhua, niin haluaisin kertoa jokaiselle teistä mitä ajattelen. Mutta en osaa tehdä sitä. En edes tiedä, miten ilmaista se. Mutta sanon sen tällä tavalla, niin että jokainen teistä tietäisi, mitä tarkoitan. Minä kiitän teitä sydämeni pohjasta.

12        Ja kuinka tuo Kirjoitus onkaan täyttynyt: ”Kantakaa toinen toistenne taakkoja ja niin te täytätte Kristuksen lain.”

13        Äitini poismeno oli jotenkin outoa minusta. Enkä koskaan täysin käsittänyt, miksi Pyhä Henki ei kertonut sitä minulle edeltä käsin, kuten sen ilmaisin, kun viimeksi olin täällä saarnatuolissa tuona aamuna. Ja kun he silloin sairaalassa kertoivat, että hän oli kuolemassa, niin en hyväksynyt sitä, koska Hän ei ollut kertonut minulle hänen poismenostaan. Tietenkin me käsitämme nyt, että on monia asioita, joita Hän tekee ja joista Hänen ei tarvitse sanoa meille mitään. Mutta tämän yhden asian minä tiedän, että Hän saa sen kaiken yhdessä työskentelemään parhaaksi.

14       Ja tänä aamuna maatessani vuoteella minä ajattelin sitä. Ensimmäinen, joka lähti perheestäni, oli veljeni Edward, ja sen tapahtuessa minä olin töissä karjatilalla Lännessä. En ollut silloin kotona, mutta näin hänet, vaikka vielä olinkin syntinen. Minä näin hänet näyssä, ennen kuin hän meni pois.

15        Seuraavana vuorossa oli Charles. Hän meni nopeasti, äkisti. Olin tuona iltana saarnaamassa täällä pienessä värillisten helluntaiseurakunnassa, kun auto surmasi Charlesin siellä valtatiellä.

16        Seuraavana oli isäni, joka kuoli sydänkohtaukseen käsivarsilleni. Jätin hänen sielunsa Jumalalle. Hän meni äkillisesti, nopeasti.

17        Seuraavana oli Howard. Olin silloin lomalla lännessä Ei paluuta -joella, ja lentokone pudotti sinne pienellä laskuvarjolla tiedon, että ”hän oli mennyt pois”. Mutta tietenkin olin nähnyt hänen menevän vuosia, kaksi tai kolme vuotta, aikaisemmin. Me tiesimme, että hän tulisi menemään.

18        Mutta äiti on ollut ainoa, joka ei ole mennyt äkisti. Ja ajattelin, että ehkä se oli syynä siihen, miksi Hän ei kertonut sitä minulle. He kaikki muut menivät niin äkisti paitsi äiti. Hänen kohdallaan se kesti tasan kuusi viikkoa.

19        Mutta voisin sanoa tämän ilmaistakseni sen. Minun kunnianhimonani oli seistä äitini vierellä ja jättää hänen sielunsa Jumalalle, kun hän menisi. Ja jokin outo asia lähetti vaimoni ja minut sairaalaan tuona aamuna. Ja hän oli hyvin huonossa kunnossa ja viimeinen asia, jonka voin muistaa hänen tehneen, vaikkei hän voinutkaan puhua, kun sanoin hänelle: ”Äiti, jos sinä yhä rakastat Kristusta, ja Hän merkitsee kaikkea sinulle, niin nyökkää päätäsi.” Ja hän nyökkäsi päätään kyynelten vieriessä hänen kasvoiltaan. Hän yhä merkitsi hänelle kaikkea aivan tien päässä. Taputin häntä poskelle ja otin hänen kasvonsa käsieni väliin ja sanoin: ”Äiti, sinä olet todellinen sotilas. Olen ylpeä sinusta.”

20        Ja ajattelin: ”Ihmettelenpä onko Saatana voinut sanoa samalla tavoin kuin hän teki Jobin päivinä?” Tiedättehän, Jumala ei ota meidän elämäämme. Saatanan täytyy tehdä se. Meidät vain luovutetaan Saatanalle.

21        Ja Saatana, tietoisena siitä, että hänen aikansa oli tullut, että hänen tuli mennä, sanoi Jumalalle: ”Sinä tiedät, että hänellä on siellä poika, joka on saarnaaja, ja lapset, jotka tunnustautuvat kristityiksi. Anna minun kiduttaa häntä hetken, niin minä saan heidät kaikki kieltämään Sinut.”

22        Mutta niin ei tapahtunut Jumalan armosta! Ja vielä lopuksi hän nyökkäsi päätään merkiksi siitä, että Kristus yhä merkitsi hänelle kaikkea, kun hän meni.

23        Kotiin tultuani menin sisälle ja seisoin siellä huoneessa. Nostin ylös Raamatun, uuden Raamatun. Ja minä sanoin: ”Herra, Sinä olet Jumala. Sinun ei tarvitse kertoa minulle, mitä Sinä teet. Mutta olen ihmetellyt, että salasitko Sinä minulta sen, että ottaisit hänet, säästääksesi sydäntäni murtumasta? Jos niin on, niin lohduttaisitko minua Sanallasi.”

24        Ja tein sen, tehän tiedätte, kuinka te otatte Raamatun ja vain avaatte Sen sillä tavalla. Ja kun avasin Sen, sormeni oli sen paikan päällä Matteuksen 9. luvussa, jossa suurin punaisin kirjaimin sanottiin: ”Hän ei ole kuollut, vaan hän nukkuu.” Katsokaahan, se oli ensimmäinen asia, johon silmäni osuivat Kirjoituksessa, kun katsoin alas.

25        Tietenkään minä en nyt käytä Raamattua jonkinlaisena spiritismisenä ennustustauluna, tiedättehän. Me emme yksinkertaisesti tee sellaista. Mutta olin silloin niin rikkirevitty ja uskon, että Jumala salli minun nähdä sen. Koska se, mitä myöhemmin seurasi, todisti sen oikeaksi.

26       Tuo yö, se oli tietenkin hyvin levoton. Ja seuraavana aamuna ylösnoustuani… Arvelen, että siellä huoneessa noin kello kahdeksalta tai hieman myöhemmin aloin nähdä lapsien tulevan sisälle. He toivat kaikkialta raajarikkoisia lapsia. Näytti siltä kuin noin kaupunkikorttelin leveydeltä ja noin kahden syvyydeltä oli vain rampoja lapsia. Ja vasemmalla ja oikealla sivulla istui ihmisiä. Koko ajan se näytti siltä kuin se olisi jossakin korkealla ylhäällä. Se oli kuin jonkinlainen stadion, jossa penkkirivit nousevat ylemmäksi, niin että takanakin olevat voivat nähdä. Seisoin siellä sinisessä puvussa. Ja ajattelin: ”Tämä on nyt outo asia. Tiedän seisovani huoneessa kotonani, mutta siellä minä olen sinisessä pu­vussa. ”

27        Ja minä olin johtamassa laulua Tuokaa heidät sisälle, tuokaa heidät sisälle ja panin heidät laulamaan molemmin puolin: ”Tuokaa pienokaiset Jeesukselle; tuokaa heidät pois synnin maailmasta.”

28        Ja siellä tuli eräs hyvin tunnettu nainen sisään stadionin takaosasta. Tavalla tai toisella tiesin hänen olevan tulossa sisälle. Mutta hän alkoi tulla ylös kuulijakunnan lävitse.

29        Ja minä vain jatkoin laulun johtamista: ”Tuokaa heidät sisälle!” Sanoin: ”Ensin tämä puoli laulaa: ’Tuokaa heidät sisälle’, sitten tämä puoli: ’Tuokaa heidät sisälle’, sillä tavalla, ’tuokaa harhailevat Jeesukselle.’”

30        Ja aikomukseni oli rukoilla kaikkien näiden pienten sairaiden lasten puolesta.

31        Ja tämä rouva tuli ja meni sinne aitiopaikalle aivan niin kuin teatterissa, jossa kuuluisuudet kuten presidentit istuvat. Tai tehän tiedätte, mitä tarkoitan. Se oli senkaltainen paikka vasemmalla puolellani.

32        Tuo nainen oli juuri tullut sisälle ja hän kääntyi muihin siellä oleviin ihmisiin päin ja kumarsi päänsä. Huomasin, että hän oli pukeutunut jotenkin vanhanaikaisesti. Ja tuo nainen kääntyi ympäri kumartaakseen minulle, ja minä olin silloin noussut saarnastuoliin saarnatakseni. Ja kun hänen päänsä oli kumarassa, minä käännyin häntä kohden tällä tavalla.

33        Ja kun kohotin pääni ylös, hänkin kohotti päänsä ja katsoi minuun, ja se oli äiti. Hän katsoi minua ja hymyili. Hän oli nuori, todella nuori. Ja suuri jylisevä Ääni ravisteli paikkaa, ja sanottiin sanat: ”Älä murehdi hänestä. Hän on samanlainen kuin hän oli vuonna 1906.”

34        Ja kun näky oli jättänyt minut, katsoin nähdäkseni, millainen vuosi 1906 oli. Se oli vuosi, jolloin hän oli isäni morsian. Ja minä tiedän nyt myös, että Hän on osa Jeesuksen Kristuksen Morsianta.

35        Tulen aina kaipaamaan äitiä. Hän oli niin suloinen ja kallis meille kaikille. Voin muistaa hänen vanhat vapisevat kätensä, joita Deloreksen täytyi tukea täällä antaakseen hänelle ehtoollista. Se oli viimeinen kerta, kun hän oli Tabernaakkelissa, ennen kuin hänen hautajaisissaan saarnattiin täällä.

36        Haluan sanoa erään toisen asian. Ja juuri kun äiti oli menossa, oudosti, ennalta aavistamatta, me emme tienneet hänen menevän sillä kerralla. Mutta veli Neville astui sisään. Vaimoni sanoi, että jos hän joskus on ollut iloinen nähdessään veli Nevillen, niin se oli silloin. En tiedä miksi, mutta siinä oli jotakin. Se osoittaa, kuinka Jumala tekee nuo asiat. Veli Higginbotham oli myös siellä, hän, joka juuri antoi tuon sanoman muutama minuutti sitten. Hän jäi sinne hallin ovelle, ja veli Neville tuli sisälle. Ja minä pyysin lapsia sinne vuoteen ympärille ja sanoin: ”Tulkaamme kaikki tähän ympärille ja antakaamme veli Nevillen rukoilla.”

37        Äiti aina rakasti kuulla veli Nevillen rukoilevan. Hän sanoi: ”Hän puhuu niin vilpittömästi, kun hän puhuu Jumalalle.”

38        Se oli viimeinen asia, mitä hän kuuli korvissaan, veli Nevillen rukous. Ja minä pidin kättäni äidin pään päällä ja toisella pidin häntä kädestä, kun hän rukoili, ja Jumala kutsui hänet pois. Ja minä tunsin tuon pienen omituisen nykäisyn ja katsoin ympärilleni. Hän oli kääntänyt päänsä ja katsoi minuun, ja tiesin hänen olevan menossa. Niinpä sanoin: ”Kaikkivaltias Jumala, minä jätän nyt hänen sielunsa Sinulle.” Ja tuuli kävi huoneen lävitse, ja hän oli mennyt kohtaamaan Jumalaa. Niinpä tulen jonakin kauniina päivänä siellä toisella puolella näkemään hänet nuorena naisena.

39        Tietenkin me muistamme hänet nyt vain vanhana, vapisevana ja raihnaisena äitinä. Kun hän sai kymmenen lastansa, niin se ei ollut samanlaista kuin meillä on tänään. Siinä ei ollut mitään nykyaikaista, eikä meillä ollut varaakaan siihen. Äiti sai lapsensa, sanokaamme että tänä aamuna, ja tänään iltapäivällä hän jo oli pesemässä pyykkiä. Ja se yksinkertaisesti mursi hänet.

40        Mutta ei minään vanhana vapisevana äitinä, vaan kauniina nuorena naisena on hän oleva siinä Kuningaskunnassa, joka on toisella puolella.

41        Ja ajattelin sitä Jumalan lohdutusta, että Hän antoi minun tulla tuohon hetkeen. Ja sitten heti, kun se oli ohitse, Hän kertoi minulle miksi. Ja sitten Hän antoi nuo lohduttavat sanat näyssä äidistäni.

42        Sen vuoksi, ystävät, evankeliumi, jonka puolesta olen seissyt, olen tarkannut sitä, kun on tultu kuoleman hetkeen. Olen nähnyt sen omassa äidissäni. Olen nähnyt sen vaimossani. Olen nähnyt sen veljissäni. Tiedän, mitä merkitsee, kun te tulette tien päähän ja teillä on kokemus Jumalan kanssa. Se merkitsee silloin jotakin. Niinpä nyt, Jumalan armosta, olen päättänyt mennä minne tahansa maailmassa Hän vain lähettää minut jokaisen luodun luo, jonka luo vain voin mennä ja saarnata tätä Evankeliumia, koska Se on Jumalan Voima pelastumiseksi.

43        Tietäen sen, että, kun tämä elämä on ohitse, meillä on toinen elämä toisella puolella, jossa me jälleen muutumme nuoriksi ja tulemme elämään Hänen Läsnäolossansa ja Hänen siunauksellisuudessaan aina ja iankaikkisesti. Luotan siihen, että jokainen äiti täällä, jokainen tytär, jokainen poika ja jokainen isä, tulee kuolemaan Herrassa. ”Näin sanoo Henki: sillä he lepäävät teoistansa, ja heidän tekonsa seuraavat heitä.” Jonakin kirkkaana päivänä me tulemme näkemään heidät! Kyllä.

44        Jos niin ei ole, niin miksi me silloin seisomme täällä tänä aamuna saarnaamassa turhaan? Mutta ystävät, meidän uskontomme ei ole turhaa. Se on Jumalan Voima, joka on testattu jopa kuoleman hapoilla. Kärsimysten kautta, tai millä tavoin tahansa se tuleekin, mitä merkitystä sillä on? Me tulemme kohtaamaan Jumalan. Toivoisin, että meillä nyt olisi istuimet jokaiselle.

45        Uskoisin, että tänä iltana on ehtoollinen. Onko se oikein, veli Neville? [Veli Neville sanoo: ”Se on oikein.”] Tänä iltana on ehtoollisilta, ja jokainen…

46        Ajattelin juuri jotakin ehtoollista koskevaa. Oli kerran eräs henkilö, joka kävi kirkossa ja hänen täytyi käyttää taksia viemään hänet sinne. Hän oli tosi köyhä mies ja hän meni ottamaan ehtoollista, ja hänen naapurinaan oli mies, joka ei tuntenut Jumalaa. Ja hän kysyi naapuriltaan: ”Minne sinä menit tänä aamuna tuolla vuokra-autolla?”

47        Ja tuo mies, jolla tuskin oli leipää pöydässänsä, sanoi: ”Seurakunta nauttii ehtoollista, ja minä menin sinne ottamaan ehtoollisen.”

Naapuri kysyi: ”Mitä ehtoollinen tarkoittaa?”

Ja hän kertoi hänelle, mikä se oli: ”Herran leipä ja viini.”

48        Ja hän sanoi: ”Minullakin oli ehtoollinen.” Hän sanoi: ”Minulla oli lautasellinen pikkuleipiä ja pullo viskiä.” Ja välittömästi hän sai sydänkohtauksen, ja he odottavat, että hän on menevä millä hetkellä tahansa. Älkää olko uskonnonvastaisia. Älkää olko epäkunnioittavia. Kunnioittakaa Herran Sanaa, sillä me emme tiedä, minä hetkenä meidät kutsutaan vastaamaan Jumalan edessä.

49        [Joku kysyy: ”Tuletko sinä olemaan täällä tänä iltana?”] Tarkoitukseni on tulla, kyllä. He kysyivät, että aioinko tulla tänne tänä iltana. Tarkoitukseni on tänä iltana kuunnella hyvää saarnaajaa, veli Nevilleä, jos vain voin. Mutta yritän tulla jokaisena ehtoollisiltana. Uskon, että se on meidän velvollisuutemme, jos vain on mahdollista tulla.

50        Sitten, jos se sopii, ja miellyttää Jumalaa ja seurakuntaa ja veli Nevilleä, niin haluan olla täällä jälleen ensi sunnuntaina, jos Herra suo. [Veli Neville sanoo: ”Aamen!”] Ja jos se vain sopii. [”Oi, aamen! Kyllä.”]

51        Ja mielessäni on halu antaa Jumalan Valtakunnalle jokainen voiman hitunenkin, mitä minulla on jäljellä, kaiken, pelastaakseni jokaisen sielun, jonka vain voin. Koska, loppujen lopuksi, mitä minä tekisin tänä aamuna, jos äiti ei olisi ollut kristitty, jos meillä ei olisi tuota siunattua toivoa toisella puolella olevasta?

52        Muistan, kuinka aivan siellä taloni alapuolella kastoin hänet kolmekymmentäyksi vuotta sitten Jeesuksen Kristuksen Nimessä;,aivan taloni alapuolella, siellä joella. Ja voin nyt aivan nähdä hänen tulevan sieltä ylös ja halaavan minua. Se merkitsi hyvin paljon. Minä sanoin: ”Äiti, jonakin päivänä me tulemme panemaan sinut johonkin mutaiseen hautaan.” Minä sanoin: ”Mutta, joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Kyllä vaan.

53        Ja niinpä, jos en koskaan olisi voittanut äitini lisäksi toista sielua Jumalalle, olisi kaikki vaivannäkö tullut korvatuksi miljoonakertaisesti. Kyllä vaan. Niin se on.

54        Lukekaamme nyt Kirjoitus. Minulla on täällä kaksi paikkaa Kirjoituksista. Ja haluan lukea niistä ensin yhden, ja sitten tulemme rukoilemaan, ja sen jälkeen haluan lukea niistä toisen. Ja te, jotka haluatte lukea kanssani, avatkaa Raamattunne Apostolien tekojen ensimmäisestä luvusta. Minulla on täällä monia Kirjoituksia ja muistiinpanoja, joista tulen puhumaan, ja yritän olla pitämättä teitä liian pitkään.

55        Mutta yritän tutkia sitä, kun istun siellä huoneessa, ja jos Herra ei anna minulle mitään, minkä ajattelisin olevan sen arvoista….

56        Haluan seurakunnan ja kaikkien tietävän tämän. Minä en tule tänne vain tullakseni nähdyksi. Minä en tule tänne siksi, että tarvitsisimme saarnaajaa. Koska uskon, että pastorimme on yksi maan parhaista. Niin se on. Se ei ole syynä siihen.

57        Vaan tulen koska tunnen, että Jumala on pannut sydämelleni Sanoman, joka tulee auttamaan ihmisiä. Katsokaahan, jotakin joka tulee auttamaan heitä. Ja yhdessä pastorimme kanssa, Pyhän Hengen johdattaessa meitä molempia, me panemme aikamme yhteen ja käytämme sitä pelastaaksemme jokaisen sielun, jonka voimme. Ja tulin tänä aamuna, koska tunsin Pyhän Hengen antaneen minulle Sanoman, joka auttaisi seurakuntaa. Ja siksi olen täällä.

58        Nyt, Apostolien tekojen 1. luku, ja me aloitamme lukemisen 1. jakeesta.

Aikaisemman kertomuksen tein, oi Teofilus, kaikesta siitä, mitä Jeesus alkoi sekä tehdä että opettaa

siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sen jälkeen kun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskyt apostoleille, jotka hän oli valinnut,

joille hän myös näytti itsensä elävänä kärsimisensä jälkeen monin erehtymättömin todistein, kun hän ilmestyi heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhui Jumalan valtakuntaa koskevista asioista.

Ja ollessaan koolla heidän kanssaan, Hän käski heitä, että heidän ei pitäisi lähteä Jerusalemista, vaan odottaa Isän lupausta, jonka hän sanoi:

”Te olette kuulleet minun sanoneen:

’Sillä Johannes totisesti kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutamien päivien kuluttua. ’”

Kun he sen vuoksi olivat tulleet yhteen, he kysyivät Häneltä ja sanoivat: ”Herra, tuletko sinä tänä aikana ennallistamaan jälleen valtakunnan Israelille?”

Ja hän sanoi heille: ”Teitä ei tarvitse tietää aikoja ja ajanjaksoja, jotka Isä on asettanut omalla voimallansa.

Mutta te saatte voiman sen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut yllenne, ja te olette minun todistajikseni sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan äärimmäisiin osiin saakka.”

Ja kun hän oli puhunut nämä asiat, niin heidän katsellessaan hänet otettiin ylös, ja pilvi vastaanotti hänet pois heidän näkyvistään.

Ja heidän katsellessaan kiinteästi taivasta kohden, kun Hän meni ylös, katso, heidän vierellään seisoi valkoisissa vaatteissa kaksi miestä,

jotka myös sanoivat: ”Te Galilean miehet, miksi te seisotte tuijottamassa taivaalle? Tämä sama Jeesus, joka on otettu teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen menevän taivaaseen.”

59        Kumartakaamme päämme hetken rukousta varten.

60        Taivaallinen Isämme, me tulemme nyt lähestyäksemme Herran Jeesuksen Nimessä ja antaaksemme edessäsi ensiksikin kiitoksemme siitä, mitä Sinä olet tehnyt meille, ja ennen kaikkea siitä siunatusta varmuudesta, joka lepää sydämissämme, että me olemme pelastuneita, pelastettuja kuolemasta, pelastettuja helvetistä, pelastettuja synnin elämästä, pelastettuja maailman asioista, ja että meidät on kutsuttu suurelle Jumalan Pojan Hääaterialle. Kuinka me rakastammekaan tämän tähden Sinua, Herra! Se on meille enemmän kuin elämä. Se on Iankaikkinen Elämä!

61        Ja me olemme koolla tänä aamuna, Herra, julkituodaksemme kiitoksemme lauluilla ja Sanan saarnaamisella, Elämän Sanan murtamisella niille, Herra, jotka täällä eivät ehkä tunne Sinua. Ja meidän halumme, kunnianhimomme ja tarkoituksemme on, että tämä tulisi tänään aiheuttamaan sen, että monet, jotka eivät tunne Sinua, tulisivat ja tunnustaisivat syntinsä ja huutaisivat avuksi Herran Nimeä ja saisivat syntinsä anteeksi tunnustamalla syntinsä ja ottamalla kasteen pestäkseen pois syntinsä. Ja sitten, Isä, me rukoilisimme, että Sinä täyttäisit jokaisen Pyhällä Hengellä, sillä Se on lupauksen Sinetti, jonka Jumala on antanut meille.

62        Me pyydämme, että Sinä muistaisit kaikkia, jotka ovat tänään sairaita ja ahdistettuja ja tarpeessa. Sillä totisesti maailma on tarvitsevassa tilassa, kaikki sen vuoksi, että me emme tule Sinun tykösi löytääksemme puolustuksemme ja turvapaikkamme.

63        Kuinka me ajattelemmekaan tänä aamuna Raamatun aikoja, kun ihmiset olivat vaikeuksissa ja ahdistuksissa ja kuinka he tulivat profeettojen luo, ja kuinka monet suuret miehet noina päivinä ajattelivat noiden profeettojen olevan neurootikkoja ja hermostuneita ihmisiä. Ja sellaisia he ovat voineetkin olla, mutta kuitenkin heillä oli Herran Sana. Jumala, kuinka meidän tarvitseekaan tänään viitata takaisinpäin Jumalan Sanaan.

64       He ovat kertoneet meille lopunajasta, ja millainen se tulisi olemaan. Ja voikaamme, todellisten kristittyjen tavoin, katsoa heidän todistustansa ja, Isä, sitten todistaa maailmalle. Suo se, Herra.

65        Paranna sairaat, jotka ovat tänä aamuna keskellämme. Sillä me käsitämme, Herra, että väsyneet, uupuneet, sairaat ruumiit, joita laahaamme mukanamme, eivät voi nauttia Jumalan siunauksista niin kuin he voisivat, jos he olisivat terveitä. Ja me käsitämme kristittyinä, että me elämme niin kaukana etuoikeuksiemme alapuolella. Että Sinä et halua meidän olevan sillä tavalla, väsyneinä, uupuneina, raihnaisina ja heikkenevinä. Sinä haluat meidän olevan täytettyjä Jumalan Hengellä. Suo se meille, Herra, kun me edelleen odotamme Sinun Sanomaasi. Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

66        Nyt, jos me jälleen menemme Sanaan, Johanneksen 3. lukuun. Haluan lukea muutamia jakeita Johanneksen 3. luvusta, alkaen 31. jakeesta, ehkä kolme jaetta tästä pieneksi sisällöksi sille, mitä haluan sanoa. Tässä on Jeesus, joka puhuu, Johannes 3:31. Ja kuunnelkaa tarkoin Hänen Sanaansa.

Hän, joka tulee ylhäältä, on yläpuolella kaiken: hän, joka on maasta, on maallinen, ja puhuu maallisesti. Hän, joka tulee taivaasta, on yläpuolella kaiken.

Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, siitä hän todistaa, ja kukaan ei ota vastaan hänen todistustansa.

Hän, joka on vastaanottanut hänen todistuksensa, on asettanut sinettiinsä, että Jumala on totuudellinen.

Haluaisin lukea uudestaan ja painottaa 33. jaetta.

Hän, joka on vastaanottanut hänen todistuksensa, on asettanut sinettiinsä, että Jumala on totuudellinen.

67        Tekstikseni haluan tänä aamuna ottaa Todellisen todistajan todistus. Todistus ja todistaja! Siksi luin kaksi eri paikkaa Kirjoituksista; yksi on todistuksesta ja toinen todistajasta.

68        Nyt, tämä todistus… Ennen… Henkilöllä täytyy olla kokemus ennen kuin he voivat todistaa. Jos teidät on kutsuttu oikeuteen antamaan todistusta, niin teidän täytyy tietää jotakin ennen kuin te voitte todistaa.

69        Ja todistaja on henkilö, joka on nähnyt jotakin, joku joka tietää, että se on totuus. Ja heidät kutsutaan antamaan todistus. Ja sitten, todistajan täytyy tietää, mistä hän puhuu. Se ei saa olla: ”Joku kertoi minulle sellaisen-ja-sellaisen asian.” Hänen itsensä täytyy olla todistaja. Jos ei niin ole, silloin hän puhuu jostakin muusta, joka voisi olla asian todistaja.

70        Nyt, uskon olevan niin, että me näemme seurakunnastamme, että elämä on niin särkyvää, ja sitten, koska kuolema on niin positiivisen varmaa, niin meidän täytyy tulla sille paikalle, että olemme täysin varmoja siitä, että tämä, josta me puhumme, on oikein. Ymmärrättekö? Se ei ole mitään, jonka me hyväksymme sattumanvaraisesti, niin kuin me sanoisimme. Teidän täytyy olla täysin varmoja, että Se on oikein, koska me emme tiedä, millainen loppu meillä tulee olemaan.

71        Yksi syy siihen, miksi uskon kalvinistien ajattelutavan mukaan uskovaisen turvallisuuteen, on se, että uskon, että silloin, kun mies tai nainen on oikeassa mielentilassa, niin silloin on aika vastaanottaa Herra Jeesus. Ja selvittää kaikki silloin, kerta kaikkiaan. Sillä kun me tulemme tien päähän, niin me emme tiedä, missä ja miten me tulemme olemaan sairaita. Me voimme olla silloin sairaita mieleltämme. Saattaa olla kuume, joka saa aivomme niin sekaisin, että saatamme sanoa tai tehdä tien päässä mitä tahansa. Me emme teidä sitä. Mutta, katsokaahan, jos me olemme jo ankkuroituja Kristukseen, niin ei ole väliä sillä, mikä sairaus meidät ottaa, tai missä tilassa me olemme, kun me menemme, sillä se on kaikki tehty selväksi.

72        Me olemme sinetöityjä lunastuksemme päivään saakka. Efesolaiskirje 4:30 sanoo: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity”, ei kuolemanne päivään saakka, vaan ”lunastuksenne päivään saakka”. Katsokaahan, sen jälkeen, kun kuolema on jo tapahtunut, te olette yhä sinetöityjä.

73        No niin, antaa todistus… Ihmisten mielissä on ollut monia asioita ja monia kysymyksiä, niin kuin on ollut minunkin.

74       Muutama viikko sitten, kun äitini vielä oli elossa, ja pystyi kuuntelemaan, seisoin minä sisareni kanssa hänen vuoteensa vieressä. Ja äiti katsoi ja sanoi: ”Minun ensimmäiseni ja minun viimeiseni.” Minä olen hänen esikoisensa ja Delores hänen viimeisensä. Ensin yhdeksän poikaa ja sitten tyttö. Ja äitini alkoi sanoa: ”Billy, sinä olet ruokkinut minut.” Ja uskoisin, että koska olen saarnaaja, olin kykenevin tekemään sen. ”Ja sinä olet huolehtinut minusta. Ja Delores, sinä rakastit minua ja autoit minua taloustöissä ja pyykinpesussa.” Ja hän sanoi: ”Sitten Bill, sinä johdatit minut Kristuksen luo ja olet valvonut minua hengellisesti. Ja kun olin väärässä, sinä et epäröinyt sanoa minulle, että olin väärässä, ja että minun täytyy korjata se.”

75        Jotkut pojista ryyppäävät, joten sanoin: ”Äiti, me olemme särkeneet sinun sydämesi.”

76        Ja äidin rakkaudella hän sanoi: ”Billy, sitä kaikkea tarvitaan suuren pyörän valmistamiseen.”

77        Sanoin: ”Äiti.” Hän tiesi, ettei hän enää tulisi kotiin, tai hän sanoi, ettei hän enää tulisi Mable-kadun numeroon 409. Minä sanoin: ”Äiti, kun minä olin vain pieni poikanen, minä tiesin, että jossakin oli Jumala, koska olin nähnyt Hänen persoonansa eri muodoissa.” Ja minä sanoin: ”Meidän perheemme eli herra Wathenin naapurissa siellä Utica Pikessa, emmekä me tienneet mitään seurakunnasta, koska he olivat katolilaisia.”

78        Ja minä sanoin: ”Sitten minä aloin tutkia asiaa ja totesin katolisen kirkon sanovan, että ’Jumala antoi suuren Voimansa Seurakunnallensa, joka on uskovaisten ruumis. Joten, mitä tahansa te teette, se on oikein.’” Ja minä sanoin: ”Sitten tutkin sitä ja tulin näkemään, että oli olemassa melkein yhdeksänsataa erilaista organisoitunutta uskovaisten ruumista. Sitten jos Jumala antoi vallan Seurakunnallensa ja sanoi heille: ’Älkää välittäkö tästä Sanasta. Te ette tarvitse Sitä. Se on vain historiaa. Jatkakaa vain eteenpäin ja mitä tahansa te sanotte, se tulee olemaan oikein. Ei ole väliä sillä, mitä Raamattu sanoo, vaan sillä, mitä tahansa seurakunta sanoo.’ Niin äiti, en voinut löytää niistä mitään perustusta uskolle. Koska katolinen kirkko sanoo yhdellä tavalla. Luterilainen kirkko sanoo: ’Se on tällä tavalla.’ Metodistit sanovat: ’Ei, ne ovat molemmat väärässä. Se on tällä tavalla.’ Baptistikirkko sanoo, että se on jollakin toisella tavalla, ja on yhdeksänsataa erilaista uskomusta, joten en voinut perustaa minkäänlaista uskoa sen varaan.”

79        Mutta sanoin: ”Se, minkä minä tein, äiti, oli se, että menin ja luin Raamattua. Ja opetin aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin nuo apostolit opettivat Sitä. En koskaan muuttanut Siitä hitustakaan. Kun he sanoivat: ’Kaste tapahtuu Jeesuksen Kristuksen Nimessä’, minä sanoin, ‘kaste tapahtuu Jeesuksen Kristuksen Nimessä’! Missä he puhuivat Pyhän Hengen kasteesta, siinä minä puhuin Pyhän Hengen kasteesta! Ja minä opetin sitä aivan samalla tavalla kuin hekin. Ja äiti, minä sain aikaan samoja tuloksia kuin hekin! Ja minä näen saman Jumalan, joka tuli ja vahvisti heidän opetuksensa, tulevan keskuuteemme ja tekevän samalla tavoin kuin Hän teki heille siellä aikaisemmin. Hän tekee tänään samalla tavalla meille. Sen vuoksi, Hänen lupauksensa on: ”Joka syö Minun Lihani ja juo Minun Vereni, hänellä on Iankaikkinen Elämä, ja Minä tulen herättämään hänet jälleen ylös viimeisenä päivänä.” Sana on Jumalan todistus.

80        On eräs toinen todistaja, jonka voimme kutsua esiin tänä aamuna. Ajatelkaamme puuta yhtenä todistajana. Ja nyt kun on syksy, ottakaamme puun lehti, joka on aivan samalainen kuin elämä. Jos me olemme syntyneet uudestaan, me olemme lehti Elämänpuussa.

81        Ja tässä puussa, jonka me näemme täällä metsissä, siinä elämä vetäytyy pois lehdestä, koska lehdelle kuuluva vuodenaika on ohitse. Ja kun tuo elämä jättää lehden, se putoaa pois puusta. Me olemme kaikki todella varmoja siitä, jos vain katsomme nyt ulos ikkunasta. Niin pian kuin elämä jättää lehden, tulee lehti tipahtamaan pois. Ja se on ruumis, jonka me hautaamme.

82        Mutta se elämä, joka oli tuossa lehdessä, menee takaisin sinne, mistä se tuli. Se kulkee tuon puun lävitse alas juureen. Ja siellä puun juuressa se pysyy toiseen vuodenaikaan asti. Sillä tänä aikana on aurinko siirtynyt kauemmaksi maasta, ja kylmyys on tulossa maan päälle. Siksi juuri pitää tuon lehden elämää siihen asti, kunnes maa jälleen kääntyy entiseen asentoonsa, ja silloin ei ole mitään tapaa estää tuota lehteä tulemasta jälleen takaisin. Se on tuleva takaisin aivan yhtä varmasti kuin aurinko siirtyy takaisin lähemmäksi maata! Se on tuleva takaisin. Mutta sen täytyy odottaa toista vuodenaikaa, ennen kuin se tulee takaisin.

83        Ja tänään se antaa meille suuren todistuksen, on todistajana luomakunnan Jumalasta. Me olemme kuolevaisen elämän ajanjaksossa, jossa me kasvatamme lapsiamme, menemme naimisiin ja muodostamme perheitä. Tämä on kuolevaisen elämän ajanjakso. Mutta kun me olemme syntyneet Ylhäältä, niin ruumis palaa takaisin tomuun, mistä se oli tullut, ja henki menee ylös sinne, mistä se oli tullut, Jumalan tykö, joka oli sen antanut, ja sitten tulee toinen ajanjakso. Ja se tulee olemaan kuolemattomuuden aika. Ja kun Jumalan Poika nousee parantuminen siivissään, niin silloin on täysin mahdotonta enää pidempään pitää noita ruumiita maassa. He ovat tuleva esiin Jumalan Pojan kirkkaudessa. Jopa luonto itse todistaa siitä.

84        Niinpä jos me olemme kristittyjä ja syntyneet Hengestä, niin kuolema ei ole meille muuta kuin voitto, koska tämä turmeltuva ruumis, jonka ylitse Saatanalla yhä on valta, tulee tipahtamaan maan tomuun. Mutta kun tuo toinen ajankohta tulee! Nyt on väärä aika. Tämä on kuolevaisuuden ajanjakso. Mutta kuolemattomuuden aika tulee, kun kuolematon itse tulee. Hän on tuova mukanansa kuolemattomat henget, jotka ovat palanneet Hänen luo täältä maasta, ja he tulevat jälleen esiin ylösnousemuksessa tuota suurta Tuhatvuotisvallan aikaa varten ja he ovat loistava Hänen Kirkkaudessansa.

85       Kaikki maan päällä todistaa. Aurinko nousee idässä osoittaen elämän alkamista. Se kulkee ylitse ja laskee illalla. Aamulla linnut heräävät ja laulavat ja ovat onnellisia, ja me tunnemme olevamme virkeitä. Illalla, kun aurinko laskee, me olemme väsyneitä. Se todistaa, että on elämä ja kuolema; päivä syntyi, päivä on poissa.

86        Puu eli, lehdet tipahtivat pois. Jumala säilytti sen elämän puun juurissa, josta se oli lähtöisin, josta se oli tullut esiin ja muodostanut lehdet varjoksi. Sitten se palaa takaisin sinne, mistä se oli tullut, vain levätäkseen, tullakseen jälleen esiin toisessa vuodenajassa.

87        Pienen kukan elämä, joka tipauttaa maahan siemenen, palaa jonnekin, josta me emme tiedä minne. Tuo siemen kokonaisuudessaan mätänee maassa, mutta kuitenkin siellä on kätkössä elämä uudelleen ylösnousemista varten. Kaikki luonnossa puhuu ja todistaa ylösnousemuksesta.

88        Minulla on ollut etuoikeus matkustaa paljon ympäri maailmaa. Ja olen kuunnellut eri uskontoja. Olen kuullut erilaisia näkemyksiä. Olen kuullut muhamettilaisia, buddhalaisia, sikhejä, jainilaiset ja monia satoja eri näkemyksiä uskonnosta, jumalista ja jumalattarista ja kaikista noista asioista. Mutta siellä ei ole yhtään, ei yhdelläkään niistä ole hiluistakaan Totuutta!

89        Tämä kristillinen uskonto on oikea uskonto: kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus. Koko luonto, itse taivaat ja maa todistavat siitä. Jumalan todistus Hänen omillensa joka päivä on se, että on olemassa kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus. Jokaisen vuodenajan kulkiessa ylitsemme me näemme kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen. Niinpä me tiedämme, että se on Totuus. Kristillisyys pohjimmaltaan on Totuus. Se itsessään todistaa.

90        Ja se osoittaa, että luonnon on valmistanut jokin suuri, ylin Älykkyys palvelemaan jotakin tarkoitusta. Se on täällä tarkoitusta varten. Jumalan ei olisi tarvinnut tehdä puita sillä tavalla. Hän teki ne sillä tavalla, vaikka ne eroavatkin toisistaan ja niin edelleen. Hän teki sen kaiken omaa tarkoitustansa varten, jotta ne olisivat todistajina ja todistaisivat. Hän olisi voinut valmistaa puut vaikkapa kivien kaltaisiksi. Hän olisi voinut valmistaa puut millä tavoin vain Hän olisi halunnut. Hän olisi voinut valmistaa kukat millä tavoin vain Hän olisi halunnut. Mutta Hän valmisti ne todistamaan, sillä ne ovat Jumalan todistajia. Ne ovat todellisia todistajia siitä, että kaikki muut uskonnot ovat vääriä ja Jeesus Kristus on oikea. Kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus todistavat, että me emme ole kuolleita iankaikkisesti, vaan me olemme jälleen elävä. Se osoittaa ylintä Älykkyyttä!

91        Me voisimme, jos aika sallisi… Jota me emme halua käyttää liian pitkään. Mutta me voisimme puhua vielä… Ja, ei tehdäksemme itsestämme esimerkkiä, jonkinlaista kaavakuvaa. Tämä on Tabernaakkeli, jossa meillä on omat opetuksemme ja omat oppimme, ja tämä on paikka, jossa voin opettaa sitä, minkä ajattelen olevan oikein.

92        Haluan huomioida erään toisen Älykkyyden, joka puhuu Jumalan armosta, joka on ilmestynyt meille. Huomasitteko te, että ensimmäinen asia on juuri, toinen asia on varsi ja kolmas on hedelmä, ja se päättää sen.

93       Vanhurskauttaminen, juuri; pyhitys, varsi; ja hedelmä, alkuperäinen Siemen. Ja se on Martin Luther, John Wesley ja Pyhän Hengen kaste; vanhurskauttaminen, pyhittäminen ja Pyhän Hengen kaste. Se todistaa meidän näkemyksestämme Kirjoituksesta. Ja minulla on täällä kirjoitettuna tusinan verran asioita, jotka koskevat sitä, todistavat siitä. Katsomalla luonnollisiin asioihin, ne todistavat hengellisistä asioista. Vanhurskauttaminen, juuret; pyhittäminen, varsi; Pyhän Hengen kaste, hedelmä, joka tulee esiin tuloksena juuresta ja varresta.

94        Tuo juuri tuli siemenestä. Ja sen kaltainen siemen, joka meni maahan, on tullut jälleen takaisin.

95        Ja tänään! Me olemme eläneet Lutherin ajanjakson lävitse, me elimme Wesleyn ajanjakson lävitse ja nyt me elämme helluntain lunastettujen ajanjaksossa. Mistä siinä on kyse? Se tuo takaisin aivan saman asian, aivan saman Seurakunnan, joka istutettiin Helluntaipäivänä. Luonto itse todistaa siitä aivan samalla tavoin kuin se todistaa kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta.

96        Oi, iankaikkista Jumalaa ja Hänen todistuksiansa! Jos me vain voisimme katsella ympärillemme ja tarkata Hänen todistustaan päivittäin, niin te näkisitte Jumalan kaikkialla. Kuinka me tahallaan, tietämättöminä, kompastumme noihin asioihin, sen yksinkertaisuuteen? Jokainenhan puu saarnaa meille siitä. Jokainen kukkanen saarnaa meille. Jokainen puutarha saarnaa meille. Koko maailma saarnaa meille. Jumala on Jumala, ja me näemme Hänen Kunniansa. Ja kuitenkin me tahallamme kompastumme siihen ja muutamme näitä asioita ja käännämme silmämme pois niistä omiin mielikuviimme ja maailman turhiin asioihin tyydyttääksemme himon, joka elää siitä hengestä, jonka me annamme hallita elämäämme. Kuinka meidän tulisikaan päästä eroon tuosta hengestä ja saada Jumalan Henki!

97        Koko luonto, kaikkialla, todistaa! Jopa taivaat, ja niin monet asiat! Istuessani eilen työhuoneessani tein muistiinpanoja. Minulla ei ole aikaa mennä siihen. Mutta te voitte katsella ympärillenne mitä tahansa, minkä Hän on luonut, ja se todistaa Hänen kunniakseen. Mikä tahansa Jumalan luoma todistaa Jumalasta ja Hänen tarkoituksestaan osoituksena suuresta ylimmästä Älykkyydestä!

98        Olen seissyt vuorten huipulla ja katsellut siellä kasvavia kääpiökuusia, joita villilampaat syövät siellä ylhäällä. Sitten tullessanne alaspäin luonto muuttuu erilaisten lajien eläessä eri paikoissa. Hieman alempana te tulette mäntymetsään ja vielä hieman alempana lehtimetsään. Sitten on pensaikkoja, ruohikkoja ja rikkaruohoja. Ja sen jälkeen erämaa, jossa ei kasva mitään. Jokaisella elinympäristöllä on oma elämänsä, joka elää siinä, ja vain älykäs Jumala voisi tehdä jotakin sellaista! Jokaisessa on yksilöllinen elämä. Te näette palmupuun Floridassa, tammipuun Keski-Amerikassa ja jotakin muuta Kalliovuorilla. Jokaisella alueella on erilainen elämä todistaen Kaikkivaltiaan Jumalan kunniaksi.

99        Tarkatkaa suurta valtamerta, kun seisotte sen rannalla. Joskus se on vihainen, kun vaahtopäät murtuvat rantaan sellaisella kiivaudella, että se ryntäilee ja hyppii kuin vihainen koira ketjun päässä. Se hukuttaisi maailman, jos se voisi, kun se on väsynyt sen synteihin. Mutta Jumala asetti ylös taivaille vartiomiehen, joka on kuu, ja Hän asetti rajat merelle, joita vedet eivät enää voi ylittää. Ja tuo vartija tarkkaa sitä päivin ja öin. Kun hän kääntää selkänsä katsoakseen Jumalaa kohden, niin heti hiipii nousuvesi sisälle, mutta kun hän jälleen kääntää kasvonsa, menee nousuvesi pois. Hän vartioi noita rajoja, joiden yli se ei voi mennä. Kun hän kääntää selkänsä, livahtaa nousuvesi sisälle, mutta, kun hän jälleen kääntää kasvonsa, se pakenee pois. Jumala on asettanut vartiomiehen. Mitä se tekee? Todistaa, että Ensimmäisen Mooseksen kirjan Jumala, Raamatun Jumala, pysyy Jumalana! Se on todistus siitä, että Hän on!

100    Me voisimme kutsua vielä joitakin Vanhan Testamentin profeetoista nähdäksemme, kuinka he todistivat Kristuksen syntymästä. Esimerkiksi Jesaja 9:6. Satoja ja satoja vuosia ennen kuin se tapahtui, profeetat todistivat. Hän sanoi: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu.” Kuinka he tiesivät sen? Kuinka voisi joku mies, joka on syntynyt naisesta, tietäisi sellaista asiaa? Kuinka voi joku mies, satoja vuosia ennen kuin se tapahtui, kertoisi tarkalleen, mitä tulisi tapahtumaan, ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu”? Kertoisi, että ”Hänen Nimensä on Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.”

101    Kertosi, missä Hän tulisi syntymään. Profeetta, inspiraation alla, sanoi: ”Sinä Juudean Betlehem, etkö sinä ole vähäisin kaikkien ruhtinaiden joukossa? Mutta sinusta on lähtevä Hallitsija!”

102    Mikä osui noihin profeettoihin? Mikä inspiroi heidät? Tuo täydellinen tarkkuus! Eikä vain sitä, vaan nuo profeetat kertoivat myöskin sen, mitä Hän tulisi tekemään. Profeetat jopa näkivät Hänen syntyvän, missä Hän tulisi syntymään ja kuinka Hän tulisi syntymään. Ei vain jonakin tavallisena lapsena, niin kuin lapsi syntyy jollekin naiselle, vaan sanottiin, että Hän tulisi syntymään salaperäisellä tavalla, ja että Hän syntyisi neitsyestä: ”Neitsyt on tuleva raskaaksi.” Mikä voisi osua kuolevaiseen mieheen ja saisi hänet näkemään sen satoja ja satoja vuosia ennen kuin se tapahtuisi? Täydellisen yksityiskohtaisesti, tarkassa linjassa! Puhukaapa jonkun ylimmän Olennon, elävän Jumalan, todistuksesta! Eikä vain sitä, vaan sanottiin, missä Hän tulisi syntymään ja kuinka Hän tulisi syntymään.

103    Kerrottiin, mitä maailma tulisi sanomaan Hänestä. Kerrottiin jokainen merkki ja muut asiat, jotka seuraisivat Häntä ja todistaisivat, että Hän oli Messias. Todistettiin, että Hänet tultaisiin hylkäämään. Ja satoja ja satoja vuosia ennen kuin Hän syntyi sanottiin Hengessä jopa ne sanat, jotka Hän voihki ristillä.

104    Daavid, Hengessä! Niin kuin aina, haluan viitata siihen, mitä Jeesus sanoi siellä: ”Miksi Daavid, Hengessä, kutsui Häntä Herraksi?” Se ei ollut Daavid, vaan Daavid Hengessä! On suuri ero Daavidin ja Daavidin Hengessä välillä. On suuri ero seurakunnan ja seurakunnan Hengessä välillä. ”Miksi Daavid, Hengessä, kutsui Häntä Herraksi, jos Hän oli hänen Poikansa, ja sanoi: ’Herra sanoi Minun Herralleni: ’Istu Sinä Minun oikealle puolelleni’?” Sen jälkeen he eivät enää voineet kysyä Häneltä mitään.

105    Mutta Daavid, 22. Psalmissa lankesi Henkeen, Henkeen! Ja tehdessään niin hän jopa puhui ne sanat, jotka Hän voihki ristillä. ”Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hyljännyt Minut? He tuijottavat Minua! He lävistivät Minun käteni ja Minun jalkani!”

106    Kuitenkin: ”Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden”, sanoo toinen profeetta, ”runneltu meidän vääryyksiemme tähden, ja meidän rauhamme kuritus oli Hänen yllään, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.”

107    Noiden profeettojen tarkkuus ja täydellisyys. He eivät puhuneet Hänestä yhtään Sanaa, joka ei olisi tapahtunut. Viimeiset seitsemän Hänestä annettua profetiaa löysivät vastauksensa viimeisten seitsemän tunnin aikana ristillä. Kuinka jokainen Sana täyttyikään, yksikään asia ei jäänyt täyttymättä!

108    Mistä se puhuu? Ylimmästä Älykkyydestä. Kyseessä ei olleet nuo miehet. Nuo miehet olivat vain miehiä kuten te ja minä. Mutta jokin ylin Olento inspiroi heidät todistamaan, niin että me, tässä sukupolvessa ja tulevissa sukupolvissa ja kaikissa sukupolvissa heidän ajoistansa tähän asti, voimme katsoa Hänen Sanaansa ja tietää, että ne ovat tosia. Se todistaa siitä, että Jumalan Sana on Totuus.

109    Kaikki Hänen tekonsa ovat täydelliset. Ne ovat täydelliset ja tapahtuvat ajallansa. Ne eivät erehdy tuntiakaan. Joskus me ajattelemme niin, mutta niin ne eivät tee. Kun se on ohitse, silloin me voimme nähdä, ettei se voinut tulla yhtään nopeammin eikä se olisi voinut olla yhtään paremmin. Se on täydellistä ja tapahtuu ajallansa.

110    Jopa meidän päivinämme, kun me näemme näiden näkyjen ja asioiden tapahtuvan. Ja kun ne kerrotaan ennakolta. Me ihmettelemme, milloin ne tulisivat täyttymään, ja mitä tulisi tapahtumaan. Mutta me voimme nähdä niiden olevan täydelliset ja tapahtuvan aivan tarkalleen ajallansa.

111    Kuinka minä olisin osannut ajatella niin äidistäni, kun olin nähnyt hänet vanhana ja vapisevana? Mutta sitten Hän antoi minulle tuon näyn, ja nähtyäni sen tilan, jossa hän on nyt, minä ylistän Jumalaa! Minä tiedän, että Hän tulee jälleen olemaan. Hän ei ole kuollut. Hän nukkuu. Hän on Kristuksessa.

112    Kuinka me näemmekään Jumalan ennalta puhuvan näitä asioita! Viimeksi kun olin puhujanpöydän takana täällä, kerroin tuosta näystä, jonka Herra antoi minulle, ja joka koski Pohjoiseen menemistä, ja mitä tulisi tapahtumaan. Ja kuinka tuo mies vuorelta alas tultaessa sanoi: ”Veli Branham, tarkoitatko sanoa minulle, että jossakin tämän ja tuon paikan välillä, tuolla puolen mailin päässä, tulisi olemaan hopeaharjainen harmaakarhu? En ole koskaan nähnyt sellaista aikaisemmin! Mutta sinä tulet saamaan sen ennen kuin pääset sinne, niinkö?

Sanoin: ”Niin se on Hänen Sanansa mukaan.”

113    Ja se tapahtui juuri sillä tavalla! Miksi? Se todistaa, että Hän on yhä Jumala, ja kaikki Hänen lupauksensa ovat todet. Jumala antaa todistuksen, ja Hänen todistuksensa ovat todet. Hän antaa todistuksen todistukseksi itsestänsä. Se puhuu Älykkyydestä. Kyllä.

114    Kun Jeesus Nasaretilainen tuli maan päälle, niin kaikki Hänen mahtavat tekonsa todistivat Hänen väitteistään. Kenenkään ei olisi koskaan pitänyt epäillä Häntä.

Hän sanoi: ”Jos te ette usko Minua, uskokaa tekoja”, jos ette voi nähdä, että Hän on Jumala.

115    ”Sinä, joka olet ihminen, teet itsestäsi Jumalan.”

116    Hän sanoi: ”Jos ette voi uskoa Minua, uskokaa silloin tekoja, sillä ne ovat Jumalan todistuksia. Ne todistavat, että Minä olen se, minkä sanoin olevani. Jos ette voi uskoa Minua, uskokaa ne merkkejä, jotka seuraavat Minua. Eikö Messiaan oletettu tekevän näitä asioita?” Mikä Hän oli? Todistus! Ne todistivat jokaisen Hänen väitteensä oikeaksi.

117    Martta seisoi siellä Jeesuksen vieressä, ja hänen veljensä oli kuollut ja haudattu. Hänen ruumiinsa oli jo alkanut mädäntyä siellä haudassa. Ihomadot jo ryömivät hänen ruumiissansa. Hänen nenänsä oli jo painunut sisään. Mutta Martta sanoi: ”Me uskomme, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan. Me olemme varmoja siitä.”

118    Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on kuitenkin elävä. Kuka tahansa, joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole. Uskotko sinä sen?”

119    Hän sanoi: ”Kyllä, Herra! Kyllä, Herra, minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

120    ”Nyt tulen näyttämään teille, että Minä olen se, joka Minä olin, ja kuka Minä sanoin olevani. Minä annan todistuksen siitä. Minä tulen todistamaan väitteeni, että Minä olen se, mikä Minä olen. Minne te hautasitte hänet?”

Ja Martta sanoi: ”Herra, tule katsomaan.”

121    Sitten, osoittaen inhimillisen puolensa, Hän itki niiden kanssa, jotka itkivät. Hän nauraa niiden kanssa, jotka nauravat. Hän on voittaja niiden kanssa, jotka ovat voittajia. Pitäkäämme Häntä voittajana.

122    Hän meni haudalle ja seisoi siellä, kun he vierittivät kiven pois. Ja siellä makasi tuo pieni ruumis matoineen ja mädäntyen maassa. Hänen kasvonsa olivat painuneet sisään, ja mätäneminen oli alkanut. Hän sanoi nuo sanat: ”Lasarus, tule esiin!” Ja mies, joka oli ollut kuollut, seisoi jaloillaan ja eli jälleen.

123    Se vahvisti jokaisen Hänen väitteensä siitä, että Hän oli Jumalan Poika. Hän oli enemmän kuin Jumalan Poika, Hän oli sekä Poika että Jumala. Hän oli Jumalan maja, koska jollain toisella persoonalla ei koskaan voisi olla senkaltaista voimaa. Tarvittiin itse Jumala kutsumaan takaisin miehen elämä, joka oli ollut kuollut ja haudattu neljä päivää. Hänen omat tekonsa todistivat oikeaksi jokaisen Hänen väitteensä. Hän oli Jumala.

124    Me tiedämme, että se on totta, koska Hän sanoi sen olevan. Profeettojen todistus. Luonnon antama todistus. Luonto todistajana. Profeetat todistajina. Jeesuksen todistus.

125    Hän ei koskaan jättänyt itseänsä ilman todistajaa. Jumalalla on aina ollut todistajansa. Ja kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: ”On tarkoituksenmukaista, että Minä menen pois, sillä jos minä en mene pois, en voi lähettää tätä Todistajaa, tätä kuolematonta, Iankaikkista Todistajaa.”

126    Hän oli syntynyt naisesta, ja siksi Hänen täytyi kuolla. Mutta Jumala ei sallinut ruumiinsa nähdä turmeltumista. Hänen täytyi kuolla niin kuin kuolevainen ottaakseen pois meidän syntimme.

127    Mutta ennen poismenoansa Hän jätti meille Todistajan, Pyhän Hengen. Melkein kaikki profeetat kautta ajanjaksojen, varhaisista ajoista alkaen, puhuivat tästä suuresta Todistajasta, joka tulisi seurakunnalle viimeisinä päivinä, joka on meidän suuri Todistajamme, Pyhä Henki.

128    Pyhä Henki on meidän Todistajamme. Hän on meidän todisteemme. Hän on sinetti. Hän on vahvistus meidän oikeuksistamme. Hän on Abstrakti jokaiselle Jumalan koskaan puhumalle Sanalle. Aamen! Hän on todistus siitä, että Kristus elää. Ja koska Hän elää, myöskin me elämme.

129    Koska sellaisen Persoonan tuli viimeisinä päivinä tulla opastamaan Seurakuntaa, niin oli soveliasta, että Jumala kertoo omillensa, että Hän olisi täällä. Lähes kaikki profeetat todistivat Hänen tulostaan, Pyhän Hengen tulosta.

130    Kahdeksansataa vuotta ennen kuin se tapahtui, profetoi Joel, Petuelin poika, että Hän tulisi. Kahdeksansataa vuotta ennen kuin se tapahtui! Tämä suuri profeetta, Petuelin poika, jonka ajateltiin olevan neurootikko, poissa järjiltään, hermostunut, mieleltään sekaisin, hän profetoi, Joel 2:28, ja sanoi:

Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala: Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä…

…palvelijoideni ja palvelijattarieni päälle tulen minä vuodattamaan noina päivinä Henkeni, ja he profetoivat.

Ja minä tulen näyttämään ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maassa: verta, ja tulta ja savupilviä.

Ja on tapahtuva, (ennen tuon suuren ja kauhistuttavan Herran päivän tulemusta), että kuka tahansa, joka huutaa avuksi HERRAN nimeä, pelastuu.

131    Kahdeksansataa vuotta ennen tämän suuren Todistajan tuloa Petuelin poika todisti siitä, profetoi siitä. Mikä oli iskenyt tuohon pikkumieheen?

132    Kertokaa minulle, mikä saattoi kertoa sen miehelle, joka on syntynyt naisesta ja elää vain muutamia vaikeudentäyteisiä päiviä. Sellainen mies on. Kertokaa minulle, mikä voi kiihottaa hänen sisimpäänsä, niin että hän pystyi katsomaan läpi ajan ja näkemään tämän suuren Todistajan tulevan seurakunnalle viimeisissä päivissä? Kertokaa minulle, mikä sen voisi tehdä. Ei mikään muu kuin älykäs, ylin, suuri ja kaikkivaltias Jumala! Hän on ainoa, joka voi tehdä sen, voi osua kuolevaiseen, ”mieheen, joka on syntynyt naisesta, ja on täynnä vaikeuksia ja elää vain muutamia päiviä”, niin kuin Job 14 sanoo. ”Tulee esiin kuin kukkanen ja se lakastuu ja kuolee.” Mutta tuonkaltaisen henkilön ylle voi tulla Henki, suuren ja mahtavan Jumalan älykkyys, ja voi murtaa kaikki ajan muurit, tunkeutua sen lävitse Hänen Henkensä kanssa ja näyttää kuolevaiselle, mitä tulee tapahtumaan. Halleluja!

133    Jos se ei ole elävän Jumalan todistus, niin mikä on? Joka voi kertoa sen, ennen kuin se tapahtuu! Joka voi nähdä sen, ennen kuin se tapahtuu! Ja ennustaa sen älykkyyden kanssa niin täydellisesti ja tarkasti, että se tapahtuu aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin hän sen sanoi sen tapahtuvan. Jos ei se ole todistus, niin mikä on? Mikä voisi enemmän puhua elävästä Jumalasta? Varmasti. Hän on todistaja!

134    Hän profetoi, että tulisi tapahtumaan, että ”viimeisinä päivinä Hän vuodattaisi Henkensä kaiken lihan päälle”.

135    Seitsemänkymmentäviisi vuotta Joelin jälkeen profetoi Jesaja, Aamoksen poika, koskien tätä suurta Todistajaa, joka oli tuleva Seurakunnalle.

136    Mistä minä puhun? Todistajasta, totuudellisesta todistajasta, todellisesta todistajasta, tuon Hänet esiin luonnon kautta, profeettojen kautta, Raamatun kautta. Nyt me olemme tulossa siihen päivään, jona Hänet tultaisiin antamaan.

137    Noin seitsemänkymmentäviisi vuotta Joelin jälkeen, puhui siitä Jesaja, Aamoksen poika, tuo suuri profeetta. Jesaja, joka antoi meille täydellisen Raamatun Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan kuudessakymmenessäkuudessa luvussansa, samalla tavalla kuin Raamatussa itsessänsä on kuusikymmentäkuusi kirjaa. Hän alkoi luomisen kanssa, Ensimmäisestä Mooseksen kirjassa  ja päätyi Tuhatvuotisvaltakuntaan. Tämä suuri mies, hän ennusti Pyhän Hengen tulemisesta.

138    Menkäämme taaksepäin ja lukekaamme siitä. Minulla on täällä Jesaja 28:11. Lukekaamme hetki ja nähkäämme täältä, mitä hän sanoi Pyhän Hengen tulemisesta. Jesaja 28. luku, ja aloittakaamme 5. jakeesta.

Sinä päivänä on sotajoukkojen HERRA oleva kirkkauden kruunu…

139    Hän puhuu tästä suuresta päivästä, jolloin tämä Todistaja tulisi. Mikä on meidän kruunumme? Pyhä Henki kruunaa meidät!

…kirkkauden kruunu ja kauneuden otsaripa kansansa jäännökselle

140    Tuolle jäännökselle, ”ihmisille, jotka ovat jäljellä.” ”Hän tulee olemaan otsaripa, kirkkauden kruunu, kauneuden otsaripa!” Ajatelkaa, tämä on seitsemänsataa vuotta, ennen kuin se tapahtui!

…ja tuomion henki hänelle, joka istuu tuomiolla…(Niin Hän tekee meille alttarilla.)

…voimaksi heille, jotka kääntävät taistelun portille.(Katsokaamme nyt) …jotka kääntävät taistelun portille.

141    Heille, jotka seisovat Hänen puolestansa ja Hänen kanssaan, tulee tämä suuri Henki (Pyhä Henki, joka oli profetoitu) olemaan voimaksi hänelle, joka seisoo portilla taistelussa. Hän on meidän voimamme. Me olemme riippuvaisia Hänestä emme kulttuurista, koulutuksesta emmekä maailman asioista. ”Ei voimalla, ei mahtavuudella, vaan Minun Hengelläni sanoo Herra.” Seurakunta lepää vakaasti Sen perustuksella. ”Hän tulee olemaan hänen voima, joka seisoo portissa.” Ei teologinen tausta, ei hänen kirkkokuntansa, vaan Pyhä Henki tulee olemaan hänen voimansa. Hän tulee olemaan se, joka seisoo portilla. Hän luottaa Pyhän Hengen voimaan kääntääksensä vihollisen pois.

142   Mutta he myös ovat erehtyneet viinin kautta (kuunnelkaa nyt) ja vahvan juoman kautta he ovat poissa Tieltä. Pappi ja profeetta ovat erehtyneet vahvan juoman vaikutuksesta. Viini on niellyt heidät. He ovat poissa tieltä vahvan juoman vaikutuksesta. He erehtyvät näyssä, he kompastuvat tuomiossa.

143    Toisin sanoen, näyssä. He eivät edes usko sellaiseen asiaan. Ja tuomiossa. He sanovat: ”Oi, niin kauan kuin vain liityt kirkkoon, niin kaikki on hyvin.” Ja mitä meillä on? Joukko juopuneita. Tarkatkaa, mitä tämä profeetta sanoi. Siinä on Jumalan todistus.

Sillä kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta ja saastaisuutta, niin että ei ole puhdasta paikkaa.

 Yksikään paikka, yksikään pöytä, ei ole puhdas. Sinnehän menevät juopuneet ja portot ja he ottavat palan valkoista leipää ja leikkaavat sen palasiksi ehtoollista varten, jossa puhtaat ja saastaiset syövät sen yhdessä. Pöydät ovat täynnä oksennusta!

144   Keille hän opettaisi tietoa? Ja ketkä hän saisi ymmärtämään opin?

145    Keille he voisivat tehdä sen, kun heillä itsellänsä on omat teologiset kokemuksensa ja muut asiat, joihin he luottavat? He eivät halua mennä takaisin Jumalan Sanaan. He sanovat: ”Se oli toista paikkaa varten. Se oli toista sukupolvea varten.” Heidän pöytänsä ovat täynnä oksennusta. Kuunnelkaa tätä profeettaa, jonka kautta Jumalan ylin älykkyys on puhui.

…heidät, jotka on vieroitettu maidosta ja on otetut pois rinnoilta. (Ei seurakuntavauvoille!)

Sillä ohjeen täytyy olla ohjeen päälle…

 Hän on nyt puhumassa Sanasta. Älkää sanoko: ”Isä, Poika, Pyhä Henki”, kun Sana sanoo ”Jeesuksen Nimessä”! Älkää sanoko: ”Puristakaa kättä”, kun Sana sanoo: ”Syntykää uudestaan”!

146   …ohje täytyy olla ohjeen päälle, ohje ohjeen päälle, rivi rivin päälle, rivi rivin päälle, täällä vähän, ja siellä vähän.

Sillä änkyttävin huulin ja toisella kielellä tulee Hän puhumaan tälle kansalle.

147    Änkyttävin huulin, kuin ”mutisten”. Ehkä, jos seurakunta istuu kunnioituksessa ja hiljaisuudessa, voi joku käsittää tuon mutinan ja ymmärtää, mitä he sanovat. ”Änkyttävin huulin ja muilla kielillä tulen Minä puhumaan tälle kansalle”, Hän sanoi profetoiden Pyhästä Hengestä.

Änkyttävin huulin tulen Minä puhumaan tälle kansalle,

jolle hän sanoi: Tämä on lepo…

148    Nyt te adventistiveljet, jotka otatte seitsemännen päivän, mitä te tähän sanotte?

…Tämä on sapatti, tämä on lepo, jossa voitte antaa väsyneen levätä…

149    Jumala, anna meille urhoollisia miehiä, jotka seisoisivat portissa Sen kanssa ja todistaisivat Siitä!

…Tämä on lepo, jossa voitte antaa väsyneen levätä, ja tämä on virvoitus. Kuitenkaan he eivät halua kuulla.

 Se on siinä surullisinta, että he eivät halua kuulla Sitä. He ravistivat päätään, pilkkasivat ja jatkoivat eteenpäin.

150    Mutta Jesaja profetoi ja sanoi, että ”tulisi tapahtumaan, että Hän lähettäisi Henkensä, ja Se tulisi olemaan kirkkauden kruunu Seurakuntaa varten ja voima häntä varten, joka seisoo portissa.” Kuinka me tiedämme, että se oli Henki? Sanottiin: ”Änkyttävin huulin ja toisella kielellä tulen Minä puhumaan tälle kansalle, ja tämä on lepo ja virvoitus.”

151    Mutta kaikesta tästä huolimatta he halusivat pitää organisaationsa ja kirkkokuntansa. Ja he kulkivat omien oksennuksen täyttämien maailmallisten pöytiensä perässä, jotka olivat sekoitettuja maailman nautinnoilla ja asioilla. He eivät ole uudestisyntyneitä. He kääntyvät pois Totuudesta ja menevät maailman asioihin ja tekevät Herran huoneesta saastaisuuden kauhistuksen, jossa he tanssivat ja pitävät kutsuja, ja jossa naiset ovat siveettömissä vaatteissa ja shortseissa ja leikkaavat hiuksensa ja käyttävät ehostusta ja on kaikkia muita sellaisia asioita, niin kuin Raamattu on profetoinut!

 Jesaja sanoi, että he tulisivat tekemään niin. Jesajan 5. ja 6. luku. Lukekaa siitä, millaisia hän sanoi naisten tulevan olemaan viimeisinä päivinä. Jumalan todistukset ovat tosia. He ovat luottaneet maailman turhuuksiin sen sijaan, että olisivat luottaneet Jumalan voimaan, joka pelastaisi heidät. No niin, se tapahtui seitsemänkymmentäviisi vuotta Joelin jälkeen. Minulla on tänne kirjoitettuna useita muitakin profeettoja.

152   Mutta kolmekymmentä vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen siellä oli tuo ruhtinas profeettojen joukossa, Johannes Kastaja! Kaikki tiesivät, että hän oli profeetta Jumalalta, Kristuksen tulemuksen edelläkävijä, joka on ennustettu tapahtuvan jälleen viimeisinä päivinä!

153    Jeesus sanoi: ”Mitä te menitte katsomaan, tuulen heiluttamaa ruokoako, jota mikä tahansa kirkkokunta voisi kääntää sinne tai tänne? Johannes ei ollut sellainen.” Hän sanoi: ”Mitä te menitte näkemään? Jotakin kuuluisuuttako, joka kuljettaa jonkinlaista psykiatria mukanaan, joka pitää vaatteensa aivan tarkalleen muodin mukaisina, ja kertoisitte hänelle, miten hänen täytyy pukeutua?”

154   Ja Hän sanoi: ”Sen kaltaiset suutelevat pieniä vauvoja ja ovat kuningasten palatseissa ja puhuvat kouluissa ja niin edelleen. Sellainen ei ole soturi. Hän ei ole etulinjassa. Hän ei tiedä, miten käsitellä kaksiteräistä Miekkaa. Katsokaahan, he ovat niitä, jotka tekevät sellaista. Mutta mitä te menitte katsomaan? Profeettaako?” Hän sanoi: ”Mutta Minä sanon, että hän oli enemmänkin kuin profeetta!”

155    Kuunnelkaa tätä suurta ruhtinasta, joka tulee lampaan nahan palanen ympärillään ja elää metsästä löytämistään kasviksista. Halleluja! Hänen takanaan ei ollut mitään teologista seminaarikokemusta, mutta hänellä oli kokemus siitä, että hän oli puhunut Jumalalle ja oli syntynyt tarkoituksella tehdäkseen sen. Sana puhui hänen tulostaan. Kyllä vaan. Hän käveli siellä Jordanin rannalla jalat mudassa ja sanoi: ”Älkää te fariseukset ajatelko ja sanoko, että ’Abraham on meidän isämme’, sillä minä sanon teille, että Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille.”

156    Tuo profeettojen ruhtinas, hän, jolla oli etuoikeus esitellä Messias, hän näki Messiaan merkin ja tunnisti sen tuona Valona, joka lankesi Taivaasta ja asettui Hänen päälleen. Hän oli sen todistaja! Mitä hän sanoi siitä? Tässä ovat hänen sanansa, jotka tuo profeetta sanoi todistukseksi.

Minä todellakin kastan teidät vedellä parannukseen, mutta hän, joka tulee minun jälkeeni, on mahtavampi kuin minä, ja jonka kenkiä minä en ole arvollinen kantamaan. Hän on kastava teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

Jonka viskin on hänen kädessään, ja hän tulee läpikotaisin puhdistamaan puimatantereensa ja tulee kokoamaan vehnänsä aittaan, mutta akanat hän tulee polttamaan sammuttamattomalla tulella.

157    Hän profetoi, että Seurakuntaa varten tulisi Todistaja, Pyhä Henki! ”Minä todellakin kastan teidät vedellä. Se on minun tehtäväni. Minä tulen kastamaan teidät vedellä parannukseen.” Halleluja! ”Mutta on tulossa Eräs minun jälkeeni! Minä todistan vedellä, mutta on tuleva Eräs, joka lähettää jotakin suurempaa. Hän tulee lähettämään toisen Todistajan, ei vettä, vaan Hengen! Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja Tulella.” Halleluja! Se on Jumalan Todistaja. Hän tulee ottamaan kaikenkaltaiset seurakuntien jäsenyydet teiltä pois! Hän tulee antamaan teille todellisen Todistajan, sillä Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja Tulella. Ja Hänellä on viskimensä kädessään. Kirves on laskettu puun juurelle, ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, tullaan hakkaamaan maahan ja heittämään tuleen. Sen vuoksi, tehkää parannus, valmistautukaa. Tuo hetki on käsillä.”

158   Tuo suuri ruhtinas, kuinka suuri profeetta hän olikaan! Kolme vuotta hänen profetoimisensa jälkeen, päätti Jeesus, meidän Herramme, maallisen palveluksensa. Hän sanoi: ”On tarkoituksenmukaista teidän tähtenne, että Minä menen pois. Sillä, jos Minä en mene pois, ei Pyhä Henki voi tulla. Mutta Minä tulen lähettämään Hänet. Ja jos haluatte tietää, kuka Hän on, niin vähän aikaa vielä ja maailma ei enää tule Minua näkemään, mutta te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.”

159    Kun Hänen maallinen palvelustehtävänsä oli päättynyt, Hän sanoi Luukas 24:49: ”Katso, Minä lähetän sen lupauksen, josta nämä todistukset ovat puhuneet. Minä lähetän lupauksen, josta Jesaja puhui. Minä lähetän lupauksen, josta Joel puhui. Minä lähetän lupauksen, jonka Isä näytti kaikkien profeettojen kautta. Minä lähetän Isäni lupauksen teidän yllenne.” Ja, katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne, mutta pysykää te Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on puettu voimalla korkeudesta. (Lopettakaa saarnaamisenne, lopettakaa laulamisenne, älkääkö tehkö mitään muuta kuin menkää Jerusalemiin ja odottakaa siellä, kunnes teidät on puettu voimalla korkeudesta.”

160    Minkä kaltainen todistaja se tulisi olemaan? ”Odottakaa Jerusalemissa, kunnes olette käyneet kaksikymmentä vuotta korkeakoulua tai seminaaria”? ”Odottakaa, kunnes teillä on filosofian kandidaatin arvo”? ”Odottakaa kunnes olette opetelleet muita kieliä, jos Hän vaikka sattuisi kutsumaan teidät lähetyskentälle, niin silloin osaatte puhua niitä”? Ei, sellainen se ei ollut.

161    Antaa vain, että Korkeudesta tulee Voima, ja se tulee pitämään huolen itsestään, kun Se tulee. ”Odottakaa, kunnes teidät on puettu Voimalla.” Oi Jumala, miksi eivät ihmiset voi nähdä sitä? Siinä ei ole kyse mistään seurakuntaan liittymistä. Se on Voiman odottamista! ”Odottakaa, kunnes teidät on puettu Voimalla Korkeudesta, sillä Minä tulen lähettämään Hänet. Hän on Jumalan lupaus, ja Minä tulen lähettämään Hänet. Minä tulen todistamaan! Hän, kun Hän tulee, Hän on todistava! Sillä Hän ei tule puhumaan itsestään, vaan Hän tulee puhumaan Minusta.” Aamen.

162    Tarkatkaa, mitä Hän tulee tekemään. ”Hän tulee muistuttamaan näistä asioista, joita Minä olen opettanut teille.” Ei jotakin seminaarijuttua. Mistä siinä on kysymys? ”Hän tulee muistuttamaan teitä näistä asioista, joita Minä olen opettanut teille, ja muistuttaa, että ne ovat Jumalan Sanoja. Te tulette unohtamaan kaiken seminaarikokemuksestanne. Te tulette saamaan ne Sanat, jotka Minä olen opettanut teille. Hän tulee muistuttamaan niistä. Ja Hän on tekevä jotakin muutakin. Hän tulee näyttämään teille tulevat asiat.” Siinä on todellinen Todistaja. Se on totinen Todistaja Jumalasta. ”Hän, tämä Pyhä Henki, on tuova Evankeliumin takaisin teille! Vaikka Se ehkä hylätäänkin noin kahdeksituhanneksi vuodeksi, ja ehkä he polkevat sen jalkoihinsa ihmistekoisella teologialla, mutta kun Hän tulee, Hän on tuova teidät takaisin Siihen. Eikä vain sitä, vaan Hän tulee kertomaan teille tulevat asiat. Hän tulee puhumaan teille änkyttävin huulin ja toisilla kielillä. Kaikkia näitä asioita Hän tulee tekemään. Kaiken sen, minkä Jumala on luvannut, Hän tulee tekemään. Minä tulen lähettämään teille Isän lupauksen.”

163    Mitä he sanoivat, kun Se tuli Helluntaina? He sanoivat: ”Me olemme Hänen todistajiansa. Me olemme todistajia siitä, että nämä asiat, joista on puhuttu, ovat tapahtuneet.”

164   Se saa minusta tuntumaan uskonnolliselta. He seisoivat siellä ja sanoivat: ”Me olemme Hänen todistajiansa. Meillä ei ole mitään oppiarvoja.” Millaisia he olivat? Käännynnäisiä, joista jotkut olivat tunnetusti jäykkiä juutalaisia, ja se oli kaikki otettu heistä pois!

 Katsokaa tuota omahyväistä Simon Pietaria, miten hän ajatteli niin jäykästi, ettei edes halunnut syödä mitään epäpuhdasta.

165    Entä omahyväinen Paavali, joka vainosi seurakuntia kaikkialla! Mitä tapahtui, kun hän oli kohdannut tuon Erään, tuon Pyhän Hengen, matkalla Damaskokseen tuona päivänä? Hän seisoi Festuksen edessä ja sanoi: ”Minä en ole hullu. Mutta tavalla, jota kutsutaan harhaopiksi, minä palvon isiemme Jumalaa.”

166    He sanoivat: ”Me olemme Hänen todistajiansa.” No niin, Helluntaina oli kolme määriteltävissä olevaa todistajaa.

167    Ensimmäiseksi, noiden profeettojen Sana siitä, että Jumala tulisi vuodattamaan Henkensä viimeisinä päivinä ihmisten päälle. Todistus, joka profeetoilla oli, oli Jumalan Sana, ja Se oli täyttynyt. Se oli yksi todistaja. Profeettojen sanoma oli täyttynyt! ”Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle. Heillä on oleva änkyttävät huulet, ja toisilla kielillä Minä tulen puhumaan tälle kansalle.” Ja siinä se oli. He eivät voineet kieltää sitä. Se oli yksi noista kolmesta todistajasta. Profeettojen Sana oli täyttynyt.

168    Toinen todistaja oli ihmiset. He antoivat todistuksen: ”Jotakin on tapahtunut.”

169    ”Olin kätkeytynyt sinne huoneeseen. Olin niin arka ja häpeissäni. Tiesin, että Hänet oli otettu pois, ja häpesin kaikkea tätä suurta arvokasta joukkoa täällä ympärillä. Häpesin enkä halunnut sanoa mitään siitä, koska pelkäsin aloittaa jotakin, mikä olisi ehkä saanut minut tunteelliseksi.”

170    Se on tänään vikana näillä omahyväisillä seurakunnilla. He pelkäävät herättää liian paljon häiriötä. He pelkäävät tekevänsä jotakin, mikä ei ole oikein. Voi teitä, omahyväisiä, itseenne tyytyväisiä! Se, mitä me tarvitsemme, on helluntai! Se, mitä me tarvitsemme, on täyttyminen, Pyhän Hengen tuleminen!

171    He sanoivat: ”Me olemme Hänen todistajiansa, koska me olemme täytetyt Sillä!”

172   Pietari sanoi: ”Te Juudean miehet ja te, jotka asutte Jerusalemissa, tietäkää tämä. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, koska on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on Sitä, mistä profeetta Joel on puhunut: ’On tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle.’ Me olemme todistajia siitä, että profeettojen Sanat ovat totta, koska me olemme nyt täytettyjä! ” Oi!

173    Sitä me tarvitsemme. Sitä seurakunta tarvitsee. Sitä nämä sata ja seitsemänkymmentä miljoonaa tunnustuksellista kristittyä ympäri maailman tarvitsevat. He tarvitsevat toista helluntaita! Ei jotakin kahdenkymmenenviiden vuoden opiskelemista, vaan Pyhällä Hengellä täyttymistä, niin että Todistaja on sisäpuolellanne todistaen Kristuksen ylösnousemuksesta ja Jumalan Sanasta. Johannes oli Patmoksen saarella Jumalan Sanan tähden ja Jumalan Sanan todistuksen tähden.

174    Siellä oli profeettojen Sana täyttynyt. Siellä olivat ihmiset todistajina siitä. Ja siellä oli myös itse Pyhä Henki! Siinä ovat nuo kolme todistajaa. Ja Raamattu sanoo: ”Kolmen todistajan suulla olkoon jokainen sana vahvistettu.” Niin se on. Siellä oli profeettojen Sana täyttynyt. Siellä olivat ihmiset, jotka sanoivat: ”Jotakin on tapahtunut minulle! Jotakin on tapahtunut. En enää ole peloissani. Minä en pelkää kuolemaa. Minä en pelkää mitään. Jotakin on tapahtunut! Olen unohtanut kaiken teologiani. Olen unohtanut kaikki ihmistekoiset perinnäissääntöni. Jotakin on tapahtunut! Tietäkää tämä ja kuunnelkaa sanojani. Eivät nämä ole juovuksissa!” He kadottivat kaiken arvokkuutensa. He vain olivat juopuneet Hengestä!

175    Sitä me tarvitsemme. Sitä me tarvitsemme, täysjärkisiä, järkevää ihmisryhmää, joka voi astua Jumalan kasvojen eteen ja sanoa: ”Herra, älä tee minusta seurakunnan jäsentä, vaan tee minusta todistaja! Vuodata Henkesi päälleni ja täytä minut. Salli minun olla Sinun todistajasi.” Sitä me tarvitsemme. Sen puutteesta seurakunta tänään kärsii. Se on aneemisessa tilassa, koska se on hylännyt Jeesuksen Kristuksen Veren.

176    Kyllä, Pyhä Henki itse todistaa ja sanoo: ”Se on niin”! Siellä he olivat, eivätkä ihmiset voineet kieltää Sitä.

177    Nämä miehet eivät olleet odottaneet jossakin koulussa löytääkseen jonkun suuren oppiarvon. He olivat tietämättömiä ja oppimattomia miehiä, kalastajia ja maalaisväkeä. He olivat tavallisia ihmisiä. Raamattu sanoo: ”Tavalliset ihmiset kuuntelivat Jeesusta mielellään.” Eivät ylhäiset eivätkä kuuluisuudet, vaan ”tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään”. Ja siellä oli tavallisia ihmisiä, jotka olivat kuunnelleet Häntä, ja he sanoivat: ”Me olemme todistajia siitä, että olemme saaneet Jotakin, ja me tuskin osaamme puhua omaa kieltämme.”

178    Mutta nuo miehet sanoivat: ”Kuinka me ymmärrämme heitä? Eivätkö he ole kaikki galilealaisia?” Galilealaiset olivat köyhää ihmisluokkaa. He sanoivat: ”Kuinka me kuulemme noiden galilealaisten puhuvan omalla kielellämme sen mukaisesti, missä olemme syntyneet?”

179    He antoivat todistuksen Pyhästä Hengestä ja olivat todistajia siitä, että Jumalan Sana oli täyttynyt! ”Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle. Ja änkyttävin huulin ja toisilla kielillä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tässä on lepo.” He olivat todistajia. Tämä on todiste Siitä. Varmasti.

Oli kolme todistajaa. Mitkä?

180    Profeettojen Sana, Jumalan Sana, koska nuo profeetat eivät puhuneet omaa sanaansa, vaan Se oli Jumalan Sanaa, sillä tavalla kuin Hän Sen pani heidän suuhunsa.

181    Katselen juuri nyt erästä norjalaista lääkäriä, joka istuu täällä ja joka tuli koko matkan Norjasta tänne, jotta hänen puolestaan rukoiltaisiin. Ja eräänä iltana, kun meillä oli yksityinen tapaaminen, tuli Pyhä Henki sinne huoneeseen.

182    Hän sanoi: ”Minä odotan, veli Branham, nähdäkseni, mitä tullaan sanomaan.”

183    Siellä Pyhä Henki meni taaksepäin hänen elämänsä lävitse, koko matkan taaksepäin siihen asti, kun jotakin oli tapahtunut, ja kertoi hänelle siitä, mitä oli tapahtunut ja mikä oli tilanne. Kertoi hänelle kaiken siitä. Mitä se oli? Jumalan Henki antaen todistuksen!

184    Siellä istuu ehkä myös eräs toinen mies, jonka veli Palmersin seurakunta on lähettänyt. Hän oli aivan sekaisin, tietämättä mitä tehdä, jonkun asian aivan rikkirepimänä. Mukava pieni mies. Oletan hänen menneen kotiin. Mutta veli Palmer lähetti hänet tänne ja kirjoitti minulle kirjeen ja sanoi: ”Veli Branham, tiedän, että on rasittava aikaa”, tai jotakin sellaista, ”mutta kun tulee tilaisuus, tapaa hänet, koska hän on hyvä veli.” Ja seurakunta oli lähettänyt hänet luokseni. Tapasin hänet, ja istuessaan siellä tämä suuri syvä jokin mielessänsä, toi Pyhä Henki sen esiin ja näytti sen hänelle, ennen kuin hänellä oli tilaisuutta sanoa yhtään mitään. Ja hän riemuitsi ja kyyneleet juoksivat alas hänen poskiltaan. Miksi? Jumala oli antanut todistuksen! Minkä kautta, William Branhaminko? Ei koskaan. Vaan Pyhän Hengen kautta! Aamen. Se on Jumalan Todistaja.

185    Sallikaa minun kertoa teille jotakin muuta. Tämä mies, joka istuu täällä, joka on nimeltään Higginbotham, joka oli diakonina täällä seurakunnassa, ja nyt, palveltuaan aikansa, on vain uskollinen jäsen. Uskon hänen nousseen seisomaan tänä aamuna ja puhuneen kielillä ja profetoineen. Miksi Pyhä Henki sanoi sen tänä aamuna, kun hän oli antamassa tulkintaa: ”Olen voidellut palvelijani tuomaan teille ne asiat, jotka teidän tulee tietää”? Oi! Miksi? Ja kuullessani häntä pääni kumartuneena tukahdutin kyyneleitä syvällä sydämessäni. Tuo mies ei tiennyt mitään enempää. En ollut sanonut sanaakaan hänelle tai kenellekään muulle, mistä tulisin puhumaan. Ja siellä hän oli paljastaen tekstini ja käskien ihmisiä valmistautumaan sitä varten. ”Minä tulen puhumaan teille”, sanottiin, ”Minä olen lähettänyt hänet monien kansakuntien luo, monien ihmisryhmien luo, tämän saman Sanoman. Ja Minä tulen puhumaan teille tänä aamuna. Ottakaa vaarin Siitä.” Hän sanoi: ”Sillä Minä olen voidellut hänet ja lähettänyt hänet.” Oi Jumala! Mikä se on? Pyhä, Henki, todellinen Jumalan Todistaja. Mikä se on? Jumaluus asuen miehessä! Halleluja!

186    Seurakunta, siinä on syy, miksi en voi hyväksyä Pyhän Hengen kasteena itkemistä, huutamista, vapisemista tai kielilläpuhumista tai mitään tunne-elämystä. Niissä ei ole mitään vikaa, näettehän, mutta perkele voi jäljitellä sitä kaikkea niin todellisesti.

187    Mutta Pyhä Henki on Jumaluus, Jumala majoittuneena ihmisessä! Se on enemmän kuin jokin tunne-eläymys. Se on enemmän kuin kielilläpuhuminen. Se on enemmän kuin huutaminen Hengessä. Se on enemmän kuin itkeminen ja Se on enemmän kuin seurakuntaan liittyminen. Se on Jumala, joka elää ihmisessä. Jumaluus, Jumala itse, majassansa tuossa henkilössä, joka puhuu, ja on aivan sama kuin Jumala puhuisi. Se on Jeesuksen Kristuksen Seurakunta. Sillä tavalla tuo ensimmäinen apostolinen Seurakunta alkoi.

188    Kuinka erilaista se onkaan tämän päivän seurakunnissa! Kuinka erilaisia ne ovatkaan. Me olemme menneet pois Siitä sen jälkeen, kun meidän kirkkokunnallinen organisaatiomme alkoi noin toisella vuosisadalla Kristuksen jälkeen, kun varhainen katolinen seurakunta muodosti organisaation ja alkoi opettaa ihmisfilosofiaa.

189    Tänään on monia hyvää tekeviä ihmisiä. Me liitymme seurakuntaan. Kuunnelkaa minua. Tätä Pyhä Henki puhui tänä aamuna veli Higginbothamin kautta. Me olemme hyväntekijöitä. Me liitymme seurakuntaan ja haluamme olla niin rakastavia ja suloisia. Näettekö? Me emme yksinkertaisesti halua loukata kenenkään tunteita, tietenkään emme. Me haluamme olla niin suloisia kristittyjä. Me haluamme, me haluamme tuottaa Kristusta tehdasvalmisteisesti.

190   Kristusta ei tehtailla! Halleluja! Oi, jospa Jumala vain antaisi minulle Sanat, niin että te voisitte nähdä, mitä minä tarkoitan.

191    Lammasta ei pyydetä tuottamaan hieman villaa tänä vuonna. Jos se on lammas, sillä on oleva villaa, koska se on lammas. Sen ei tarvitse sanoa: ”Uskon, että olen lammas, joten minun on paras pitää kiirettä ja hankkia villaa mestaria varten.” Sen ei tarvitse murehtia siitä. Niin kauan kuin se on lammas, se tulee tuottamaan villaa. Sen ei tarvitse tehtailla sitä.

192    Teidän ei tarvitse tehtailla mitään itsetehtyä hurskautta ja sanoa: ”Tiedän, ettei minun tulisi tehdä tätä, koska olen kristitty.” Oi veli, he yrittävät pelastaa itse itsensä omilla inhimillisillä ponnistuksillaan. Ja kuitenkin vilpittömästi.

193    Vika on heikoissa saarnastuoleissa, heikoissa kouluissa, heikoissa seminaareissa. Siinä on vikana se, että opetetaan ihmisten teologiaa! Tänään, kun te kysytte joltakin: ”Oletko sinä kristitty?” he vastaavat vain: ”Oi, minä olen metodisti.”

”Oletko sinä kristitty?”

”Oi, minä olen baptisti.”

Siinä on kristillisyyden voima tänään.

194    Kuinka erilaista! Halleluja! Kuinka erilainen se onkaan verrattuna tuohon ensimmäiseen Seurakuntaan! Heillä ei ollut mitään näistä asioista. Mutta he olivat täytettyjä Energialla, Pyhän Hengen voimalla, joka oli vapauttanut heidät synnistä ja kuolemasta. He eivät olleet mitään nimellisiä kristittyjä. Heidän sydämissään paloi Jumalan rakkaus, joka lähetti heidät kuolemaan.

195    Tyttäreni Becky luki minulle eräänä iltana kirjasta Gladiaattorit. Hän sanoi: ”Kuulehan tätä, isä.” Olen pahoillani, etten voi nyt muistaa hänen nimeään, mutta eräs nuori kristitty oli heitetty Rooman areenalle taistelemaan gladiaattorin kanssa. Olen itse seissyt tuolla areenalla rukoillen. Nuo vanhat muurit ovat kaatumaisillaan nyt.

196    He rakastivat nähdä noita taisteluja. Heidän täytyi tappaa toisensa. Vanhaan aikaan nuo gladiaattorit kohtasivat siellä toisensa ja tappoivat toisensa ja siinä kaikki. Jumala oli sitä vastaan.

197    Ja yksi kaikkein ensimmäisistä kristillisyyden merkeistä on kieltäytyä tappamasta ihmistä. Niin se on. Ja te voitte tappaa miehen muutenkin kuin vain työntämällä veitsen häneen. Voitte pilata hänen maineensa. On monia tapoja, miten te voitte tehdä sen.

198    Mutta tämä nuori kristitty, he päästivät leijonan irti hänen päälleen, ja Jumalan voimalla hän tappoi tuon leijonan veitsellään. Ihmiset taputtivat. Se oli urhoollista. He nousivat seisomaan. Sitten he päästivät vapaaksi toisen leijonan, ja hän tappoi myös sen. Sitten he päästivät sinne miehen, erään suuren afrikkalaisen pakanan. Ja tämän kristityn täytyi taistella hänen kanssaan, vaikka hän ei olisikaan halunnut tehdä sitä. Mutta taistellessa, hän löi tuon afrikkalaisen maahan ja seisoi miekka kädessään hänen yllään. Tietenkin tuo afrikkalainen sanoi: ”Tapa minut nopeasti, niin ettei minun tarvitse kärsiä. Älä kiduta minua. Tapa minut nopeasti!”

199    Tuo kristitty heitti pois miekkansa ja riisui haarniskansa, käveli keisarin eteen ja sanoi: ”Keisari, minä olen kristitty. Minun Herrani ja Pelastajani kieltää meitä ottamasta toisen elämää. Minä otan villin eläimen elämän, mutta en veljeni elämää. Minä kieltäydyn tappamasta ihmistä.”

200    Rooman keisari nousi seisomaan ja sanoi: ”Tarkoitatko sitä, että gladiaattori orja kieltäytyy tottelemasta Rooman ääntä?”

201    Ja he sanoivat tuolle miehelle: ”Nouse ylös, ota tuo miekka ja tapa hänet!” Hän hyppäsi ylös ja otti tuon kristityn miekan. Tuo kristitty oli aseeton ja levitti kätensä, ja tuo mies työnsi miekan hänen sydämensä lävitse. Veren täyttäessä hänen keuhkonsa miekan lävistettyä ne tämä pieni kristitty lankesi polvilleen maahan, ja veren koristessa kurkussa, sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Ja sitten me puhumme kärsimisestä Kristuksen tähden? Millainen tulee meidän todistuksemme olemaan sen kaltaisen miehen rinnalla?

Oi, isiemme usko, se elää yhä
huolimatta vankiluolista, tulesta ja miekasta.

202    He olivat miehiä, joille Kristuksen tunnustaminen merkitsi kuolemaa. Millaisia he olivat? He olivat vastaanottaneet Todistajan. He olivat täytettyjä Pyhällä Hengellä. Nuo ensimmäiset kristityt eivät pelänneet kuolemaa. Sen jälkeen tuo Rooman keisari näki, että heissä oli jotakin. Mitä he tekivät? He tekivät siitä kirkkokunnan. Ja he tuovat heidät sisälle tunnustuksen kautta ilman, että he vastaanottaisivat tätä Todistajaa.

203    Siinä he ovat tänään, luterilaiset, baptistit, presbyteerit ja aivan liian monet niin kutsutut helluntailaiset. Me teemme matkaa vastaanottamatta Jumalan Todistajaa. Ja Pyhä Henki on meidän Todistajamme. Kyllä vaan. Kuinka erilaisia nuo seurakunnat olivatkaan tuona päivänä!

204    Tämän päivän seurakunta on: ”Liity vain meihin.” Niin kuin tuo vanha sanatapa kuuluu: ”Kun mies liittyy kirkkoon, hän pukee ylleen uuden takin.” Niin se on. Mutta kun hänet on täytetty tällä Todistajalla, silloin pannaan uusi mies takin sisälle! Se, mitä me tarvitsemme tänään, on enemmän uusia miehiä takkeihin! Minä puhun kirkonmiehen takista. Kyllä, me tarvitsemme sen eri tavalla.

205    Seurakunta tänään yrittää pelastaa itseään omilla hyvillä töillään. ”Oi, minä olen kristitty. Minun täytyy olla hyvin lempeä. Minun täytyy tehdä näin.”

206    Mutta tuo ensimmäinen seurakunta, mitä he tekivät? Odottivat. He eivät yrittäneet muuttaa itseään, vaan odottivat, että itse Jumalaa tulisi ja muuttaisi heidät fariseuksista todistajiksi.

207   Ja se, mitä me tarvitsemme tänään, on toinen Pyhän Hengen odottaminen, että odottaisimme Jumalan Todistajaa tulemaan ja muuttamaan meidät joukosta kylmiä ja jäykkiä fariseuksia Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen todistajiksi. Halleluja! Pyhä Henki ei ole mikään tyhjä kuori, jokin paikka, jonne ihmiset menevät ja…

208    Tai mieluumminkin kirkko ei ole mikään tyhjä kuori, paikka, jonne ihmiset menevät. Se ei ole jokin suuri rakennus, joka on tullut maksamaan miljoonia dollareita. Ja me tuhlaamme kaikki rahamme sellaiseen ja panemme niihin miljoonia ja miljoonia dollareita. Seurakunta on tänään rahallisesti paremmassa asemassa kuin mitä sillä koskaan on ollut. Mutta me ostamme rakennuksia. Ja täällä Missourissa näen erään suuren organisaation panevan kuusi miljoonaa dollaria sellaisen rakentamiseen. Ja kuitenkin me koko ajan sanomme: ”Herran Tulemus on käsillä”, ja kyseessä on eräs helluntailiike. Muutkin helluntailaiset ovat tulossa esille, tulevat pois sivukaduilta ja yrittävät rakentaa itselleen suurimpia rakennuksia ja saada sinne parhaiten koulutetut saarnaajat, mitä vain voivat saada.

209    Ja he menevät pois Pyhällä Hengellä täyttymisestä. He menevät pois Jumalallisesta parantamisesta. He menevät pois Pyhästä Hengestä, Voimasta!

210    Ja kaikki se, mitä me teemme nyt, on yritystä kilpailla metodistien kanssa. Ja nyt he ovat liittyneet näihin suuriin kirkkojen liittoihin, ja niin edespäin, jotka ehdottomasti kieltävät meidän evankelisen asenteemme, koska me olemme organisoituneet ja yhdistyneet. Nyt he kuuluvat Kirkkojen neuvostoon. Mikä häpeä! Mikä häpeällinen asia! Mikä sääli kuolevaa maailmaa, kun kommunismi jäytää sitä! Ja kommunismi muodostui niin kutsutun kristillisyyden heikkouden tähden.

211    Millainen tilaisuus elävän Jumalan Seurakunnalla onkaan tänään nousta jaloillensa Pyhän Hengen kasteen todistuksen kanssa ja ravistella tätä maailmaa!

212    Raamatussa, Jeremian 42. luvussa, heillä oli samanlainen aika, kuin nytkin on. He pelkäsivät Babylonin kuninkaan tulevan ja vievän heidät pois. Ja kaikki kuuluisuudet ja suuret virkamiehet, he eivät uskoneet noita profeettoja. He halusivat vain sanoa tekevänsä sen ollakseen uskonnollisia. Niinpä he kutsuivat sinne vanhan Jeremian, jonka he ajattelivat olevan hullun. He toivat hänet sinne jostakin erämaasta, ja hänellä oli mahdollisesti jonkinlainen huopa ympärillään, ja hänen hiuksensa riippuivat silmillä, ja hän söi kasviksia, joita sieltä erämaasta voitiin löytää. He sanoivat: ”Profeetta, tiedustele, mikä on Herran tahto meitä koskien.” He sanoivat: ”Kerro meille, mitä meidän tulee tehdä, ja me tulemme tottelemaan Herraa, olkoonpa se sitten hyvää tai pahaa.

Hän sanoi: ”Minä kysyn Herralta teidän puolestanne.”

213    Hän meni ulos ja kesti kymmenen päivää, ennen kuin Herra puhui hänelle. Hän tuli takaisin ja kutsui heidät koolle ja sanoi: ”Minulla on NÄIN SANOO HERRA.” Hän sanoi: ”Kuulkaa te ihmiset!” Halleluja! ”Te pelkäätte Babylonin kuningasta”, samalla tavoin kuin me pelkäämme Venäjää. Hän sanoi: ” Te kaikki valmistaudutte pakenemaan Egyptiin, koska tiedätte hänen olevan tulossa.”

214    Ja me pakenemme kaupungista kaupunkiin ja yritämme paeta atomipommeja ja rakennamme saastesuojia ja kaikenlaista. Mitä hyötyä siitä tulee olemaan? Pääskää eroon syntikysymyksestä!

215    Jeremia sanoi: ”Jos te käännytte Jumalan tykö, annatte sydämenne Jumalalle, käännätte sydämenne ja pidätte kaikki Hänen Käskynsä ja kaikki Hänen asetuksensa ja teette asioita, jotka ovat oikein, silloin teidän ei tarvitse pelätä Babylonin kuningasta.”

216    Tiedättekö, mitä ihmiset sanoivat, kun he kuulivat Jumalan todistuksen? He sanoivat: ”Sinä profetoit valheellisesti. Me tulemme menemään Egyptiin.”

217    Jeremia tuli ja otti kaksi kiveä ja laski ne liejukuoppaan ja sanoi: ”Minun palvelijani, kuningas Nebukadnessar, on tuleva tänne ja ottava sen kaiken! Te tulette kuolemaan miekkaan joka tapauksessa!”

218    Veli, tänä päivänä ei ole mitään muuta tapaa paeta tätä tuomiota, joka odottaa ihmisiä, kuin vain vanhanaikainen Pyhän Hengen lähettämä parannuksen tekeminen.

219    Minulla ei ole mitään veljiäni vastaan. Ja minä puhun itsestäni, mutta, me olemme evankelistoja. Billy Graham, suuri evankelista. Oral Roberts, suuri evankelista. He ovat suuria miehiä. Me arvostamme heitä. Mutta me emme tarvitse evankelistoja. Mistä on kyse? Organisoivasta politiikasta. Yritetään saada metodistit ja baptistit ja kaikki helluntailaisryhmät yhteen, yhteistyöhön, jotta voimme osoittaa, kuinka suuria me voimme olla, ja kuinka monia me voimme vetää mukaan. Me emme tarvitse sellaista.

220    Me tarvitsemme Jumalan odottamista, kunnes Pyhä Henki tulee Voiman ja vapautuksen kanssa. Me tarvitsemme pelastajia emmekä evankelistoja. Me tarvitsemme pelastuksen.

221   Me voimme vallata tämän vuoren! Mikä on tämä vuori edessämme, jota he rakentavat? ”Se tulee olemaan kuin tasanko”, sanoo Jumala. ”Pysykää maassa!” Niin se on.

222    Se, mitä me tarvitsemme tänään, ei ole herätys, vaan pelastuksen esiintulo samalla tavalla kuin oli Walesin herätyksen päivinä! Kun ihmiset kaupoissa tulivat tuomituiksi ja itkivät, ja pirtutrokarit ja huvipaikat sulkivat ovensa, ja he alkoivat itkeä ja rukoilla. Sitä me tarvitsemme tänään. Ei sadan viidenkymmenentuhannen yhteen kokoamista, niin kuin he tekivät eräänä päivänä. Ja sitten jotkut heistä sanovat: ”Terve Maria.” Ja toiset sanovat jotakin muuta, ehkä pienen rukouksen. Sitten he menevät ulos ottamaan pienen seuraryypyn ja menevät jälleen takaisin. Se ei ole mikään rukouspäivä. Me tarvitsemme itkun ja murheen päivän ja odottamista siihen asti, kunnes Jumala lähettää Pyhän Hengen, Hänen Todistajansa! Ei jotakin tyhjää kuorta, ei jotakin tyhjää kirkkokuntaa, vaan Jumaluus asumassa ihmisessä!

223    Jeesus sanoi, Mark. 16:ssa, että Pyhä Henki, kun Hän tulee, Hän todistaisi jokaiselle toistaan seuraavalle sukupolvelle loppuun asti. Hän sanoi: ”Nämä merkit! Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle, ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä.” Kuinka pitkään tämä Todistaja tulisi olemaan? Maailman loppuun asti! Kuinka kauan? Jokaiselle sukupolvelle! ”Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä. He puhuvat uusilla kielillä. Jos he ottavat ylös käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, se ei heitä vahingoita. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he paranevat.” Jeesus sanoi, että Pyhä Henki, jonka Hän tulisi lähettämään, tulisi olemaan Todistaja ajan loppuun asti, jokaiselle jäljestä tulevalle sukupolvelle.

224    Sitten Hän sanoi, että me olemme Hänen todistajiansa! Aamen. Kuunnelkaa nyt tarkkaavaisesti. Pukeutukaa ymmärrykseen nyt ja kuunnelkaa, kun lopetan. Me olemme Hänen todistajiansa, me, jotka olemme vastaanottaneet Hänen Henkensä.

225    Hänen Sanansa todistaa, että ”viimeisinä päivinä on tuleva pois lankeaminen, ja on tuleva esiin kylmä, muodollinen ja voimaton seurakunta-ajanjakso.” Siinä me elämme nyt. Seurakunta, jolla ei ole mitään voimaa. ”Sillä on jumalisuuden muoto, mutta se kieltää sen Voiman. Sellaisista kääntykää pois!” Hän antaa merkin, että ”tulisi aika, jolloin joku mies istuisi Jumalan temppelissä ja ilmoittaisi olevansa Jumala. Hän tulisi ja hallitsisi kansakuntia.” Kuinka täydellisiä kaikki nämä asiat ovatkaan! Kuinka Jumalan Sana onkaan ollut täydellinen!

226    Kun kuningas Nebukadnessar silloin näki tuon unensa, jonka Daniel hänelle tulkitsi. Miten jokainen noista kuningaskunnista tulisi, alkaen babylonialaisesta vallasta, meedo-persialaiseen, kreikkalaiseen ja roomalaiseen valtaan. juuri niin kuin se tapahtui, aivan tarkkaan päivälleen, ajalleen, ja tarkalleen sillä tavalla, kuin Jumala sanoi sen tulevan olemaan.

227    Jumalan Sana on todellinen Todistaja! Ja Jumalan Sana on sanonut, että ”viimeisinä päivinä tulisivat hengenvaaralliset ajat, ja ihmisten sydämet pysähtyisivät pelosta, ja olisi hämmennyksen aika ja ahdistus kansojen keskellä. Ja tulisi olemaan Seurakunnasta pois lankeaminen. Ja esiin astuisi miehiä, jotka esittelisivät itsensä suurina arvohenkilöinä, ja niin edelleen, ja ottaisivat voiman pois Seurakunnalta. He omaisivat jumalisuuden muodon ja kieltäisivät todellisen Jumalan Voiman.” Liityttäisiin vain seurakuntaan’. Hän puhui seurakunnan tulosta siihen tilaan.

228    Me olemme todistajia siitä, että Jumalan Sana on täyttynyt. Seurakunta on siinä. Jokainen organisaatio on tuossa tilassa juuri nyt. Minä annan kenelle tahansa haasteen näyttää minulle yksikin organisaatio, joka olisi tulessa Jumalan puolesta, olisi täytettynä Pyhällä Hengellä, ja merkit seuraisivat heitä. Nouskaa ja nimetkää minulle yksikin sellainen organisaatio! Ei ole mitään sellaista! Ne ovat kaikki voimattomia ja kuolleita. Käsitättekö sen!

229    Mutta Hän myös profetoi, että tuona päivänä tulisi olemaan todellinen Seurakunta, pieni lauma, jäännös. Hän sanoi, että tulisi olemaan, ja niin on oleva. ”Siellä on oleva ihmisiä, jotka tuntevat Jumalansa”, sanoi profeetta, ”ja jotka tulevat tekemään urotöitä viimeisinä päivinä.”

230   Hän sanoi, että viimeisinä päivinä tulisi olemaan ehtoovaloja. Profeetta sanoi niin! Jumalan todellinen todistaja on sanonut, että ”olisi ehtoovaloja”. Mikä on ehtoovalo? Sama kuin aamuvalo. Profeetta sanoi: ”On oleva päivä, joka ei ole yö eikä ole päivä”, synkkä aika, sellainen kuin on ulkona tänään. Silloin olisi tarpeeksi valoa vain, että voi nähdä kuinka liikkua. Mutta sanottiin: ”Ehtooaikana on oleva valoisaa.” Mistä siinä kyse? Kaikki asiat tulisivat takaisin. Mentäisiin takaisin varhaisaikaan! ”Viimeisinä päivinä tulisivat ehtoovalot loistamaan.”

231    Hän sanoi: ”Viimeisinä päivinä tulisi astumaan esiin profeetta”, Malakia 4, joka antaisi Lootin päivien merkin ja myös profetoisi ihmisille ja pyytäisi heitä palaamaan takaisin: ’Kääntykää takaisin ensimmäisen helluntain isien uskoon! Kääntykää takaisin alkuperäiseen! Kääntykää takaisin Raamattuun! Jättäkää organisaatio ja kirkkokunta ja menkää takaisin alkuun! Menkää takaisin alkuperäiseen helluntaihin, alkuperäiseen Pyhällä Hengellä täyttymiseen, alkuperäiseen Jumalan Voimaan!”’ Sana todistaa, että se tulee tapahtumaan.

On oleva Valo ehtoo ajassa,
polun kirkkauteen tulette varmasti löytämään.
Veden tiessä on Valo tänään,
haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, katukaa kaikkia syntejänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva.
Ehtoovalot ovat tulleet.
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

232    Jumalan Todistaja, Pyhä Henki, Pyhä Henki, joka itse elää meissä, ei koskaan liittäisi itseänsä yhteen organisaation kanssa. Te ette voi organisoida Jumalaa. Hän on Jumala! Mitä se tulee tekemään? Menemään takaisin siihen, mitä se oli alussa. Se on menevä takaisin alkuun, takaisin alkuperäiseen, takaisin sinne, mistä se alkoi. Se on kastava samalla tavalla kuin hekin tekivät. He tulevat opettamaan ihmisiä samalla tavalla kuin hekin alussa. Se on kieltäytyvä organisaatioista niin kuin hekin. He tulevat olemaan täytettyjä Hengellä kuten hekin. He tulevat olemaan pelottomia, niin kuin hekin olivat alussa. Ja samoja asioita, joita tapahtui heille, tulee tapahtumaan näille viimeisinä päivinä, ehtoovaloissa, aivan niin kuin oli aikaisemmin siellä alussa. Jumala, lähetä tuo Ääni, kutsu ulos!

233    Meillä on kaiken kaltaisia todistajia. Niitä on kaikenlaisia. Meillä on metodistitodistaja, baptistitodistaja, presbyteeritodistaja, katolilainen todistaja. Jos Herra suo, tulen ensi sunnuntaina saarnaamaan seurakunnan neljästä eri vaiheesta. Tänään meillä on kaiken kaltaisia todistajia, mutta on myös yksi todellinen Todistaja.

234    Luonto yhä todistaa, että on Jumala. Hän pysyy yhä Jumalana, niin kuin Hän oli, kun Hän loi ensimmäisen puun. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

235    Profeetat siellä aikaisemmin, heillä oli Jumalan Sana ja he puhuivat Jumalan Sanaa, ja Se täyttyi suoraan heidän edessään. Ja Jumala sanoi: ”Jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta, niin Minä, Herra, tulen tekemään itseni tunnetuksi hänelle näkyjen kautta ja tulen puhumaan hänelle unien kautta. Ja jos se, mitä hän sanoo, tapahtuu, silloin kuulkaa häntä.”

236    Tuo sama Jumala tekee saman asian tänään. Me näemme aivan saman asian tapahtuvan. Hän puhui, että ehtoovalot tulisivat palaamaan takaisin. ”Siellä nousisi esiin eräs, joka kääntäisi lasten uskon takaisin isien puoleen, ennen kuin tuo suuri ja kauhistuttava Herran päivä tulisi, joka polttaisi maan niin kuin pätsi.”

237    Ja me näemme atomipommien riippuvan odottamassa. Me näemme Venäjän räjäyttäneen omansa tässä eräänä päivänä, joka oli viisikymmentä kertaa Hiroshiman pommia kuumempi ja voimakkaampi. Ei ole ihme, että Japani huutaa ja rukoilee rauhaa! Hiroshimassa se poltti heiltä silmät ja kielet satojen mailien säteeltä ja tämä, jonka he räjäyttivät, oli viisikymmentä kertaa voimakkaampi. Tällä kerralla saastepilvi kulki Amerikan ohitse, mutta seuraavalla kierroksella se on kulkeva Amerikan ylitse. Mitä hyötyä on saastesuojista?

238    Sanon teille, että on poislankeamisen aika, on aika langeta pois maailman asioista! Minne voit langeta, veli Branham?” Takaisin Jumalan käsivarsille! Niin se on. Antakaa Pyhän Hengen todistaa. Hän on Jumalan Todistaja.

Rukoilkaamme. ”Minne meidän tulee langeta, veli Branham?”

239    Me uskomme tämän Sanan. Me uskomme, että Sana on totta. Me näemme Sen todeksi. Me näemme, että Hän profetoi tämän viimeisille päiville. Me näemme Hänen kukkiensa todistavan. Me näemme Hänen Sanansa todistavan. Me näemme Hänen Henkensä todistavan. ”Mitä meidän täytyy tehdä, veli Branham?”

240    Langeta pois, langeta pois maailmasta. Langeta pois niistä asioista, joissa olette. ’’Minne me tulemme lankeamaan, veli Branham?”

241   Peräytykää Jumalan käsivarsille ja sanokaa: ”Herra, täytä minut. Täytä minut, oi Herra, Sinun Todistajallasi. Anna Pyhän Hengen olla minun Oppaani, niin etten kulje ympäri päivittäin ja sano: ’Minä olen kristitty, minun ei pidä tehdä tätä ja minun ei pidä tehdä tuota.’ Salli minun olla niin ladattu Pyhällä Hengellä, että sieluni voi seistä hiljaa.”

Te sanotte: ”Minä olen peloissani fanaattisuudesta.”

242    Älkää murehtiko. Jos te lankeatte Jumalan käsivarsille, siellä ei tule olemaan hituistakaan fanaattisuutta.

243    Walesin herätyksen aikana he sanoivat tuolle suurelle herätyksen johtajalle: ”Sinulla tulee olemaan joukko fanaatikkoja.”

244    Ainoat sanat, jotka hän pystyi puhumaan, olivat: ”Hellittäkää, rentoutukaa ja antakaa ja antakaa Pyhän Hengen toimia oman tahtonsa mukaisesti. Rentoutukaa ja antakaa Pyhän Hengen tehdä se.” Se ei herättänyt hituistakaan fanaattisuutta. Ei, he olivat kaikki todellisesti uudestisyntyneitä Hengestä.

245    Pyhän Hengen elvytys! Oi Jumala, lähetä Se minun pienen seurakuntani ylle, Isä! Lähetä Se näiden odottavien ihmisten ylle, kun me laulamme tuota laulua, Isä, niin monta kertaa.

He olivat ylähuoneessa,
he olivat kaikki yksimielisiä,
kun Pyhä Henki laskeutui,
jonka Herramme oli luvannut.

 Oi Herra, lähetä Voimasi juuri nyt.
Herra lähetä Voimasi juuri nyt.
Kyllä, oi Herra, lähetä Voimasi juuri nyt
ja kasta jokainen.

246    Isä Jumala, pienistä lapsista. Minulla on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa tässä huoneessa tänään, Herra, nuorukaisia. Herra, lähetä Voima heidän yllensä. Täällä on muita miehiä ja naisia nuortensa kanssa. Lähetä Voima juuri nyt.

247    Äitejä ja isiä istuu täällä, ja jos he kuolisivat tänään, niin heidän täytyisi ylittää Jordan yksinään. Ja, oi Jumala, kun he tulevat Jordanille, lähestyvät sen rantaa, kun hengitys on lakkaamassa, ja salamat välähtelevät, ja Jehovan viha on synnillisen ruumiin yllä, joka on syntynyt synnissä, kun aallot murtuvat kohisten ja salamat välähtelevät ja ollaan vaarallisilla matalikoilla. Oi Jumala, voikoot he ankkuroitua juuri nyt Jeesukseen, että tuon ajan tullessa he voisivat tietää, että siellä on ankkuri, joka pitää, ja se tulee opastamaan heidät jokaisen vaarallisen matalikon ylitse. He ovat turvassa Jeesuksen kanssa. Suo se, Herra.

248    Ole meille armollinen. Anna anteeksi meidän syntimme. Suo se, Herra. Täytä meidät Pyhällä Hengellä. Niin että emme ole tyytyväisiä siihen, että liitymme seurakuntaan ja yritämme olla kristittyjä ja näemme itse vaivaa ja yritämme tehtailla jotakin ja sanoa: ”Nyt kun olen liittynyt seurakuntaan, odottavat ihmiset minun olevan kristityn. Ja nyt en saa tehdä tätä, enkä tehdä tuota, koska olen kristitty.” Oi Jumala, voikoot he paeta tuota farisealaista tilaa. Jumala, tuo teeskentelijöiden joukko! Oi Jumala, salli Pyhän Hengen jollakin tavalla sanoa se, mitä minä tarkoitan, Herra. En löydä sanoja sanoakseni sitä. Me emme halua olla omahyväisiä fariseuksia.

249    Jumala, täytä meidät Jumaluudellasi. Täytä meidät Voimalla ja energialla, niin että sielumme ovat tulessa, ja Hän tulee olemaan meidän voimamme. Meidän todistuksemme tulee olemaan Jumala. Meidän sanamme tulevat olemaan Hänen sanojaan. Perkeleet tulevat vapisemaan. Maailma on vapiseva ja keinuva Sen iskun alla, Herra. Jos vain voit löytää ihmisiä, jotka ovat halukkaita odottamaan Herraa!

He, jotka Herraa odottavat, uudistavat voimansa.
Heille kasvaa siivet kuin kotkalle.
He juoksevat eivätkä väsy. He kävelevät eivätkä näänny.
Oi, opeta minua, Herra, opeta minua, Herra, odottamaan.
Opeta minua odottamaan, kun sydämet ovat tulessa…

250   Kun suuri herätys kulkee maan lävitse ja sanotaan, että heillä on tuhansia ja tuhansia ja niin edelleen, Herra, suuria loistavia asioita.

Anna minun nöyryyttää ylpeyteni ja huutaa avuksi Sinun Nimeäsi.
Pidä minun uskoni uusittuna ja silmäni Sinussa…

Salli minun tämän maan päällä olla sellainen, kuin Sinä haluat minun olevan, Herra.

251    Vihkikäämme omat pienet veneemme tänä aamuna tämä pieni häpeällinen lihamme tabernaakkeli, josta me ajattelemme niin paljon, että me työskentelemme monia päiviä vain pitääksemme sen tyydytettynä ja elääksemme hienoissa kodeissa ja omistaaksemme mukavia autoja. Ja, oi Jumala, kiinnitä silmämme tuohon suureen lunastukseen. Oi Jumala, salli meidän asettaa syrjään kaikki nämä pikku asiat tietääksemme, että me jätämme ne tänne maan päälle. Etsikäämme tuota Taivaallista aarretta, Pyhää Henkeä, tuota todellista Jumalan Todistajaa.

252    Menestys ei milloinkaan ole todistus Jumalasta. Henki todistaa Jumalasta. Vaikka kirkkokuntamme kasvavat tai seurakuntamme kasvavat, vaikka meillä on hyvin paljon jäseniä ja pukeudumme hyvin ja ajamme hyviä autoja tai syömme hyvää ruokaa, niin mitä merkitystä sillä on? Meidän täytyy jättää se. Mitä hyötyä siitä olisi ollut äidilleni, kun hän siellä taisteli yksinään? Ja minä käsitän, Herra, että nuo asiat eivät merkitse mitään.

253    Ja voikoon silmämme olla kohdistetut Jeesukseen ja Pyhään Henkeen ja antakaamme Hänen tulla sydämiimme, että olisimme todistajia. Salli meidän olla Hänen todistajiansa, että seisoisimme siinä tilassa, Isä, että todistamme.

254    Täällä pöydällä on tänä aamuna kourallinen nenäliinoja, jotka tulevat sairailta ja ahdistetuilta. Jumala, voikoon se Jumala, joka eilen antoi minulle tämän Sanoman, se Jumala, joka puhui veli Higginbothamin kautta tänä aamuna ja ennusti Sen tulevan, puhukoon se Jumala, joka näyttää nämä näyt!

255    Minä uhmaan jokaista perkelettä ja valloitan tämän vuoren uskon kautta! Mikä olet sinä, suuri sairauden vuori, seisoaksesi Herra edessä? Sinä olet tuleva tasangoksi. Kuka olet sinä virta tai kuollut meri seisoaksesi Jumalan edessä? Avautukoon tie. Me olemme tulossa ylitse! Me olemme luvattuun maahan. Paranna jokainen näistä, Herra. Paranna jokainen läsnäoleva, joka on sairas.

256    Kuka olet sinä sairaus, kuka sinä luulet olevasi? Saatana, kuka sinä väität olevasi? Kaikki sinun vaatimuksesi mitätöitiin Golgatalla. Sinä olet bluffaaja. Sinulla ei ole mitään oikeuksia. Me uhmaamme sinua Jeesuksen Kristuksen Nimessä Pyhän Hengen täyttämänä ruumiina.

257   Ja voikoon Jumala, joka on opastanut minut elämäni lävitse, Jumala, joka antaa näyt ja puhuu Sanansa kautta, jotka tapahtuvat, ja joka ajaa jokaisen sairauden pois näistä ihmisistä tänä aamuna Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta.

258    Sinä sanoit: ”Puhu, äläkä epäile, vaan usko, että se, mitä olet sanonut, niin se tulee tapahtumaan, ja sinulla on oleva se, mitä olet sanonut.” Kuka sen sanoi? Jumalan Todistaja.

259    Ja minä todistan tänä aamuna, että tuo Sana on totta, Saatana, sinun täytyy lähteä.

260    Jokainen henkilö täällä voi olla parantunut juuri nyt. Tulkoon Jumalan Voima heidän ylleen ja parantakoon jokaisen! Usko, tuo todellinen usko, se ei ole ”toivotaan niin”, se ei ole ”hyvän tekemistä”, vaan itse sama Jumala, joka puhui Sanan, lankea näiden ihmisten ylle! Täytä heidät uskolla! Täytä heidät Pyhällä Hengellä! Täytä heidät ja tee heistä todistajia, Herra, niin että me tällä kulmalla voimme olla Sinun todistajiasi, todistajia siitä, että Sinä elät, että olet todellinen Todistaja.

261    Tänä iltana me tulemme ehtoollispöytään ottaaksemme sen, mikä edustaa meidän Herramme Jeesuksen ruumista, ja juodaksemme Hänen Verensä.

262   Jumala, puhdista meidän syntiset sydämemme. Minä huudan itseni ja tämän seurakunnan puolesta. Me olemme heikkoja, Herra. Me emme ole arvollisia. Me olemme tunnustava seurakunta, emmekä ole harjoittaneet niitä asioita, joita väitämme. Me emme ole täysin antaneet Pyhän Hengen ottaa hallintaa ylitsemme. Me olemme syntisiä, ja sillä me tarkoitamme, Herra, että me epäilemme ja olemme peloissamme.

Oi, saata meidät häpeämään synnillisiä pelkojamme. Ja täytä meidät Pyhän Hengen todistuksella, niin että Pyhä Henki käsittelisi meitä täällä, kunnes sadat asettuisivat Jumalan voiman alle vavisten täydessä ymmärryksessä ja mielihalut olisivat poissa maailman asioista ja siitä, mitä me omistamme ja mitä on hallussamme. Herra, opetuslapset eivät etsineet mitään sellaista. He myivät kaiken, mitä heillä oli, ja asettivat ne apostolien jalkojen juureen ja köyhien ruokkimiseksi.

Jumala, lähetä Pyhä Henkesi tuolla tavalla, niin että me emme ajattelisi asioita, joita omistamme, lohdutuksia, jotka Sinä olet antanut meille. Me pelkäämme pientä ahdistusta tai sitä, että meidät laitettaisiin ulos, tai sitä, että menettäisimme vähäisen määrän unta tai menettäisimme aterian jossain.

Jumala, tunnustan syntini ja seurakuntani synnit, kun seison täällä Pyhän Hengen voiman heiluttamana. Liikkukoon Hän yllämme, Herra. Ja minä uskon, että Hän liikkuu yllämme. Älkäämme repikö vaatteitamme, älkäämme repikö tunteitamme, vaan repikäämme sydämemme. Repikäämme itsemme palasiksi, asettautukaamme avoimiksi tässä ja sanokaamme: ”Jumala, minä olen syyllinen! Muovaa minua ja käsittele minua, Herra. Olen tässä Savenvalajan huoneessa. Revi minut kappaleeksi, Jumala. Ravistele minua, muovaa minua, tee minut todellisen helluntaitodistajan kaltaiseksi… [Tyhjä paikka nauhassa.] mutta Kristus ja seurakunnalleen.

263   Suo se, oi Herra. Sitten on tuleva näky, joka koskee ulkomaan kenttiä, ja minne tahansa me tulemme menemään. Sairaat tulevat parantumaan. Kuolleet tulevat nousemaan. Ja ei ole oleva laskeutumasuojaa, jota me tulisimme tarvitsemaan. On oleva Jumalan käsivarsi. Sillä niin kuin sanoin sanoman alussa, Isä, että lehden elämä menee takaisin juureen, mistä se on tullutkin, ja odottaa toista aikaa. Me tiedämme, että me lähestymme toista ajanjaksoa. Me voimme tuntea ilmapiirin muuttumisen, hengellisen ilmapiirin. Tuo päivä on koittamaisillaan. Ja me tulemme heräämään tuossa suuressa Tuhatvuotisvaltakunnassa. ”Sillä ne, jotka ovat elossa, ja ovat jääneet jäljelle, eivät tulee jäämään niistä, jotka ovat nukkuneet. Sillä me sanomme tämän Herran käskynä, että pasuuna on soiva, ja Kristuksessa kuolleet tulevat nousemaan, ja meidät tullaan muuttamaan silmänräpäyksessä.” Kun Jumalan pojat tulevat… Pojan Elämä. Te ette enää voi piilottaa elämän siementä auringolta, kasvien elämää. Se on löytävä tiensä ulos betonin alta. Se on löytävä tiensä ulos lautojen alta. Se on tuleva esiin mistä tahansa, minne aurinko alkaa paistaa. Niin ette tekään voi piilottaa elämää, kun Ikuinen Elämä tulee, kun Jeesus tulee, jolla on Ikuinen Elämä ja joka on Ikuisen Elämän antaja.

Herra Jeesus, kun Sinä tulet, nämä vanhat, särkyvät ruumiit tulevat muuttumaan hetkessä, ja Kristuksessa kuolleet tulevat nousemaan. Ja me tulemme olemaan tuossa Tuhatvuotisvaltakunnassa, tuossa seuraavassa suuressa ajanjaksossa, joka on tuleva, tuossa Ikuisessa ajanjaksossa. Muuta meidät nyt, Herra, ja muokkaa meitä, niin että me voisimme olla tuon Valtakunnan jäseniä.

 Luovutan itseni, Herra, koko elämän, joka minulla on jäljellä. En tiedä, kuinka pitkään Sinä annat meidän olla täällä, Herra. Kukaan meistä ei tiedä. Nuoret voivat sanoa: ”Minä olen nuori”, mutta mistä me tiedämme ovatko he menneet jo ennen iltaa. Vanhat voivat sanoa: ”Olen menevä aivan kohta.” Mutta ehkä he tulevat elämään pitempään kuin nuoret. Kaikki on Sinun käsissäsi, Herra. Mutta sen, mitä me olemme, me annamme Sinulle: sieluni, voimani, sydämeni, kaikkeni. Me vihimme itsemme, Herra, alttarille. Emme tälle pienelle maalliselle alttarille tässä, vaan tuolle todelliselle Alttarille, jota vasten me kaikki nojaudumme tänä aamuna itkien ja kyynelehtien. Me asettaudumme tuolle Iankaikkiselle Alttarille ja pyydämme sinua ottamaan meidät ja muovaamaan meitä ja tekemään meistä Sinun tiesi mukaisia. Ja tee meistä todistajia, älköönkä kukaan heistä unohtako tätä aamua ja sanomaa Todellisesta todistajasta.

 Meillä on todistus siitä, että meillä on parhaat atomipommit. Meillä on todistus siitä, että olemme koneellisessa aikakaudessa ja mekaanisessa aikakaudessa. Mutta, Herra, siinä Valtakunnassa, joka on tuleva, ei ole suihkukoneita, ei tule olemaan autoja, ei mitään näistä atomipommeista. Se tulee olemaan rauhan, rakkauden, ilon ja elämän Valtakunta. Me elämme Häntä varten.

Suo nämä asiat, Isä, kun me luovutamme sen Sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

264   Haluaisin tehdä tämän kysymyksen ennen kuin lähden. Uskotteko tämän olevan totuus? Kuinka moni on Pyhän Hengen todistaja? Kuinka moni haluaisi olla Pyhän Hengen todistaja? Voikoon Jumala, joka kirjoitti nämä sanat, voikoon Hän suoda teille, veljeni ja sisareni, sen, että teillä ei enää koskaan olisi rauhaa täällä maan päällä, ennen kuin Pyhä Henki täyttää teidät. Sillä vaikka te olisitte seurakunnan jäsen, miellyttävä, hyvä, ystävällinen, totuudellinen, rehellinen, te voitte olla kaikkea tuota, niin silti te olette miljoonan mailin päässä Jumalasta.

Jeesus sanoi: “Isä, Minä en rukoile maailman puolesta, vaan rukoilen näiden puolesta, jotka Sinä olet antanut Minulle, ja jokaisen puolesta, joka on tuleva heidän kauttansa. Jotta he näkisivät sen Kirkkauden, joka Minulla oli Sinun luonasi ennen maailman perustamista.”

Sitten, jos sinä tulet tämän palvelutehtävän kautta, jos tulet jonkun seurakunnan kautta, Hän ei koskaan rukoillut sinun puolestasi. Jos Hän… sinä tulet organisaation kautta, Hän… Hänen rukouksensa eivät merkitse mitään sinulle. Mutta jos sinä tulet sen todistuksen kautta, joka oli apostoleilla ja Pyhällä Hengellä, Hänen rukouksensa on… ja sinä tiedät, että Hänen rukouksiinsa tullaan vastaamaan. Näin on. Sen me tulemme eräänä päivänä jakamaan Hänen kirkkautensa, kun me näemme Hänet siinä Kirkkaudessa, joka Hänellä oli ennen maailman perustamista.

265   Rukoilen, ettei teillä olisi lepoa, ei lainkaan lepoa, kunnes te olette vastaanottaneet Pyhän Hengen. Ja rukoilen itseni puolesta ja niiden puolesta, jotka nostivat kätensä, että heillä on Pyhä Henki. Minä väitän omaavani Sen, te väitätte omaavanne Sen, mutta kristityt ystävät, me annamme tuon Pyhän Hengen olla toimettomana. Me huomioimme liikaa maailman nautintoja. Me pelkäämme pientä kärsimystä. Me pelkäämme näitä asioita. Pankaamme maailma pois.

Ällös tavoittele tämän maailman rikkauksia,
jotka niin pian katoavat.
Rakenna toivosi ikuisten asioiden varaan.
Ne eivät koskaan tule katoamaan.
Tartu Jumalan muuttumattomaan käteen!
Tartu Jumalan muuttumattomaan käteen!
Kun maalliset ystävät jättävät sinut,
yhä lähemmäs Häneen tarraudu.

Tarraudu Häneen. Älkäämme me kristityt, jotka väitämme omaavamme Pyhän Hengen, hävetkö koskaan itseämme, vaan olkaamme niin vaivattuja hengessämme, että me emme koskaan lopeta, kunnes me elämme ja palamme valoina ja olemme täytettyjä Pyhällä Hengellä ja annamme Hänen operoida kauttamme. En tarkoita joukkona fanaatikkoja, te tiedätte sen itsekin paremmin. Tarkoitan, että todellisella, kunnioittavalla Jumalan tavalla, Hengen kasteen kautta ja sen voiman ja julkitulemisen kautta. Jotta työskentelisimme tänä viimeisen aikana, kun me tiedämme, että loppu on lähellä.

Jumala siunatkoon teitä. Olette uskollisesti istuneet täällä pitkän aikaa, kunnes kelloni mukaan on kaksistoista yli kahdentoista, ehkä sitäkin myöhempi. Mutta olkoon mitä tahansa, kiitoksia jakamattomasta kiinnostuksestanne. Olkoon rukoukseni, siunaukseni teidän kaikkien kanssa. Minä rakastan teitä. Te olette osoittautuneet olevanne ystäviäni. Kun minulla oli tarve, te osoittauduitte olevanne ystäviäni. Silloin todellinen ystävä selviää, kun he ovat ystäviä. Te olette osoittautuneet olevanne ystäviäni.

266   Ystävät, saatan sanoa täältä kovia ja leikkaavia asioita. Ehkä te ajattelette, että vähättelen organisaatioitanne tai kirkkokuntianne. En tarkoittanut sitä sellaisessa valossa. Tarkoitukseni on vain olla teidän ystävänne. Minun täytyy olla totuudellinen. Minun täytyy olla rehellinen. Jos näkisin teidän menevän alas jokea pitkin pienessä veneessä ja tietäisin, että nuo putoukset ovat juuri siellä alapuolella, ja ettei tuo vene kestäisi noita koskia. Se ei olisi mahdollista, te uppoaisitte. Ja jos huutaisin teille: ”Tulkaa pois tuosta veneestä.” Minulla ei olisi mitään teitä vastaan, minä rakastan teitä. Minä vain yritän pelastaa elämänne.

Ja sen vuoksi minä puhun näistä asioista tänä aamuna, kun puhun näistä asioista. Minä puhun niistä rakkaudesta ja ystävyydestä. Ystävät, olittepa te sitten helluntailainen, me tarvitsemme ravistelua, olittepa te sitten baptisti tai metodisti tai mikä tahansa noista seurakunta suunnista.

Niin kuin sanoin herra Cootsille, haudankaivajalle. Hän sanoi: ”Billy” …hän puhui saarnasta ja niin edelleen ja hän aina tulee sisälle. Hän on katolilainen. Luulen, että hänen vaimonsa on, ja uskon, että myös hän on. Kuitenkin hän aina tulee sisään ja kuuntelee minun saarnaavan. Ja hän tulee, kun menen rukoilemaan, hän tulee ja seisoo vierellä. Ja hän puhui siitä siellä. Hän sanoi: “Haluan aina kuunnella sinua, Billy.”

Minä sanoin: “Herra Coots, polttomerkki ei koskaan muuta lehmän rotua. Jos polttomerkki on herefordilaisessa, se on ollut alun pitäenkin hereford, ymmärrätkö. Polttomerkki ei muut rotua.”

Niinpä jos te olette metodisti tai baptisti tai olettepa te ykseyslainen tai kakseuslainen tai mihinkä tahansa helluntailaisryhmään te kuuluttekin, oi veljeni, polttomerkkinne ei koskaan muuta teitä siitä, mikä te olette. Teitä voidaan kutsua helluntailaiseksi, voitte olla polttomerkitty sellaiseksi, mutta jos te ette ole helluntailainen sydämestänne, hengessänne, te ette ole helluntailainen. Tuo polttomerkki on vain kuljeskelijassa. Tavallisella vanhalla, karjatilan lehmällä voi olla hyvä polttomerkki, mutta sillä ei ole merkitystä. Siinä voi olla hereford polttomerkki, mutta se ei ole herefordilainen.

267   Te olette kristitty silloin, kun te olette täytettyjä. Eikä ole olemassa toista tietä. Ei ole olemassa mitään opinkappaletta, kirkkokuntaa, johon te voisitte liittyä, eikä rukouksia, joita te voisitte lausua. Ne kaikki ovat turhaa. Teidän täytyy olla syntyneitä Jumalan Hengestä tai te olette kadotettuja. ”Ellei ihminen synny Hengestä, hän ei ole mitenkään näkevä Jumala.” Näin on. Teidän täytyy syntyä uudelleen. Ja syntyäksenne uudelleen teidän täytyy tulla täytetyiksi Pyhällä Hengellä, Jumalan energialla. Jumala… teidän tulee avata elämänne ja heittää itsenne ulos ja antaa Jumaluuden, Jumalan, ottaa teidät Hänen asumukseksensa. Se on totuus veljeni, sisareni. Auttakoon Jumala meitä kaikkia saamaan se. Se on rukoukseni.

268   Veli Teddy, Jeesus Nimi ota myötäs. Mitä sanoitkaan? Billy haluaa minun sanovan, että hän ei lähetä kortteja tällä viikolla teille, jotka tahdotte tulla kokouksiin ensi viikolla, koska siitä on jo ilmoitettu.

Rakastatteko te Herraa koko sydämestänne? Nostaisitteko kätenne pyytääksenne: ”Jumala, auta minua, oi Jumala, voidakseni ottaa mukaani Jeesuksen Nimen. Voisinpa elää Jeesuksen Nimen. Voisinpa nähdä Hänet rauhassa. Voisinpa pyytää Häntä sydämeeni. Voikoon Hän tulla minun olemukseeni. Suo minun, Herra, tästä päivästä lähtien olla kokonaan Sinun.” Me pyydämme tätä, Herra, Sinulta kansana tämän kokouksen jälkeen. Sillä ei ole väliä kirkkokunnalla, tunnekuohulla tai sillä mitä me olemme tehneet. Olimmepa sitten huutaneet, kirkuneet, puhuneet kielillä, olimmepa tanssineet Hengessä tai olleet missä tahansa näissä tunnekuohuissa. Oi Jumala, suo Pyhän Hengen tuoda se nyt ihmisten sydämiin, jotta he tietäisivät, että noilla asioilla ei ole merkitystä. On kyse Jumaluudesta, Jumalasta, joka tekee majan sydämiimme. Suo se, Isä, me pyydämme Jeesuksen Nimessä sitä, että Sinä muovaisit meitä ja tekisit meistä Sinun tahtosi mukaisia. Aamen.

Jeesuksen nimeen kumartaen,
palvoen langeten Hänen jalkoihinsa,
Kuningasten Kuninkaaksi me Hänet kruunaamme,
kun meidän matkamme on päättynyt.
Kallis Nimi (Nyt puristakaa toistenne käsiä) kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo taivaan, Kallis Nimi…?…
Toivo maan ja ilo taivaan.

269   Tahdon tehdä vielä toisen ilmoituksen. Unohdin, en oikeastaan tiennyt sitä. Tämän kokouksen jälkeen on kastekokous. Jos jotakuta ei ole kastettu Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin salli minun sanoa sinulle Jumalan palvelijana, että kaste on välttämätön pelastumiselle. Hän, joka uskoo ja on kastettu, on pelastuva. Nyt, jos teitä ei ole kastettu Herran Jeesuksen Nimessä, ja te uskotte Häneen ja olette tunnustaneet syntinne, tulkaa nyt eteen tämän kokouksen jälkeen, ja teidät voidaan kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksisaamiseksi.

Muistakaa, Matteus sanoi: “Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.” Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi on Herra Jeesus Kristus. Isä, Poika, Pyhä Henki ovat titteleitä, jotka kuuluvat Jeesuksen Kristuksen Nimelle. Koko varhaisseurakunta kastoi katolisen kirkon syntymiseen saakka, he kaikki kastoivat Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ottakaa Nikean kirkolliskokousIsät ja niin edelleen, historia ja te tulette löytämään. Mutta kun he alkoivat käyttämään titteleitä Nimen sijasta. Me seurakuntana, ryhmänä ihmisiä, emme organisaationa, me pysyttäydymme Raamatun kanssa. Se on Jeesuksen Kristuksen Nimi…?…

Ota Jeesuksen Nimi mukaasi
kilveksi jokaista ansaa varten.
Kun kiusaukset keräytyvät ympärillesi (Kuunnelkaa nyt mitä te teette, kun kiusaukset?)
Hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallis Nimi (Kallis Nimi), oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo taivaan,
Kallis Nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo taivaan.

Kumartakaamme nyt päämme. [Veli Branham alkaa hyräilemään.]

Palvoen langeten Hänen jalkoihinsa,
Kuningasten Kuninkaaksi me Hänet kruunaamme, (Milloin?)
kun meidän matkamme on päättynyt.
Kallis Nimi…

270   Veli Neville…

61-1015M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and Answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 15.10.1961

61-1015M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 15.10.1961

 

1       …näitä kysymyksiä, ennen kuin menen puhujanpönttöön, mutta veli Moore, hän lähetti hätäpuhelun, ja ajattelin, että joku oli tosi sairas, ja hän halusikin kokousta. Ja niin minä yritin saada hänet pois sieltä langoilta. Hän halusi tulla tänne kiitospäivän tienoilla ja pitää kokouksen ihmisille siellä, mutta, Louisianassa. Viime vuonna, kun me olimme siellä, me – Herra aloitti herätyksen, eikä se ole vieläkään loppunut. Se on vieläkin meneillään, siis herätys. Unohdin, kuinka monta sataa on pelastunut tänä viime vuonna, kun – herätyksen jälkeen siellä.

2       Nyt, luulisin, että on vähän yllättävää, ehkä, että olen täällä tänä aamuna, ja tämä on minua varten. Enkä tiennyt – niinpä me emme mainostaneet sitä, jotkut, siis, ihmisistä, vain tulin tänne vastaamaan muutamiin kysymyksiin. Minusta sillä tavalla… Yleensä paimen saa selville, mitä ihmisten sydämellä on, kun hän tekee kysymyksiä. Ja sitä tietä me saamme selville, mitä ihmiset ajattelevat.

3       Ja minä luulen, ennen kuin aloitamme tänä aamuna, joku sanoi, että heillä olisi täällä vauva, joka pitäisi siunata. Billy kertoi minulle, että täällä olisi vauvan siunaus. Jos se on niin… Selvä. Otetaan pikkukaveri ylös, ja pyhitetään hänet Herralle, ja sitten vastataan kysymyksiin ja sitten me rukoilemme sairaitten puolesta.

4       Minä haluaisin kertoa, että äitini on ennallaan. Hän… Minusta hän ei ole yhtään huonommassa kunnossa, vaikka joku arveleekin niin. Ei minusta. Minusta hän on aivan ennallaan. Ja ennen kuin Jumala sanoo, että hän kuolisi, minä en usko siihen. Ja minä pidän yllä uskoa äitini puolesta –näettekö? – siihen asti, kun Hän sanoo, että äiti lähtee.

5       Siis, Hän olisi voinut ottaa hänet; en tiedä. Hänen… Ehkä se salataan minulta, estetään minua huolestumasta tai jotakin. Mutta minä aion uskoa, että Jumala antaa hänen parantua välittämättä siitä, mitä hän on. Hän ei ole syönyt kolmeen viikkoon, vain glukoosia, mutta minä uskon, että hän paranee joka tapauksessa. Näettekö?

Veli Neville. Siis, tämä on, me toivomme, että on, tänne on tulossa toinen saarnaaja, se on pikkuherra Wood. Kyllä vain. Mikä hänen koko nimensä onkaan? William David junior? Aiotko kutsua häntä junioriksi? Kyllä-kyllä. Tämä on pikkuinen merkki, joka on lähetetty Woodin perheelle sinne, ja, tietenkin hän on isoäidin lemmikki, ja… Kyllä, hänellähän on siis kippurasormi, hänen liipaisinsormensa on kippurassa. Oravanmetsästäjä. Hän katselee minua yhdellä silmällä. Luulisin, että hän oli vähän yliaikainen. Oliko? Mutta me tiedämme, että nämä ovat niitä pikkujuttuja, joita Jumala lähettää koteihimme – joita me arvostamme – antaakseen meille vastuun heidän kasvattamisestaan. Ja minä olen melko varma, että jos Jumalan armo jatkuu tässä perheessä, niin tämä lapsi tullaan kasvattamaan Jumalan nuhteessa. Painetaan päämme.

Taivaallinen Isämme; me tuomme Sinulle tämän pikku William David Woodin tänä aamuna, Herran Jeesuksen nimessä, sen sananpaikan perusteella, kun Hänen luokseen tuotiin lapsia, Hänen ollessa täällä maan päällä, pieniä vauvoja, että Hän panisi kätensä heidän päälleen ja siunaisi heitä. Ja jos, Hän olisi täällä tänä aamuna, lihallisessa ruumiissaan, me tiedämme, että veljemme ja sisaremme toisi tämän pikku armonosoituksen Hänelle. Meidän on edustettava Häntä tänään, saarnaamalla Evankeliumia; niinpä tuo vauva tuodaan meille. Me, uskon kautta, nostamme pikku Davidin Sinulle, Jeesuksen nimessä, ja me rukoilemme, että Sinä siunaisit hänet, Herra. Jumala, suo se, että hän eläisi Sinun todistajanasi, jos tulemuksesi viipyy. Suo se, Herra. Anna hänelle voimaa ja terveyttä. Siunaa hänen isäänsä ja äitiänsä. Ja tapahtukoon, jos se on Sinun jumalallinen tahtosi, että tämä pikkupoika kasvaisi saarnaamaan Evankeliumia tulevina päivinä. Suo se, Herra. Me annamme tämän pikku William David Woodin Sinun palvelijaksesi, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

David, olen aina niin varovainen näiden pikkukaverien kanssa, teistä tuntuu, että he ovat niin – tiedättehän, että te olette koko ajan pudottamassa heidät.

Minusta pienet vauvat ja vanhat ihmiset – ottakaapa joku, joka on tosi vanha ihminen, joka on ollut kaikessa mukana, tai pikkuvauva, he ovat niin viattoman oloisia, tiedättehän, minusta, heissä on jotakin, mistä minä todella pidän.

Mahdammekohan me saada valoa tänne korokkeelle? Veli Neville, tiedätkö sinä, mistä ne…? No, tässähän se on.

6       Siis, näissä kysymyksissä, meillä on niitä aika tavalla täällä, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta edes katsoa Kirjoituksista että – kysymyksiä, joita on esitetty, koska ne tuotiin vasta tänä aamuna. Ja minä vain nappasin ne vasta muutama hetki sitten, jokseenkin vain pyyhkäisin osan niistä läpi, ja näin muutaman kysymyksen, ja mietin vain, kuinka… Ja jotkut niistä… Tämä on kaikkein hankalin nippu, jonka koskaan olen saanut. Niinpä, kun – kävin niitä läpi, näin, että me tulisimme olemaan lujilla näiden kanssa.

7       Jos en sitten vastaakaan näihin kysymyksiin teidän uskonne mukaan… Siis, muistakaa aina, että vastaan sen mukaan, mitä minä tiedän. Ja sitten, joskus, ehkä minä – tässä minun on viitattava Sanaan vastatakseni niihin ja joskus ei ole aikaa etsiä sitä. Sitten, kun te menette kotiin, etsikää te se ja tutkikaa. Ja jos olen siteerannut väärin, no, sitten, minä – minä voin olla väärässä. Minä en tarkoita lainata väärin ketään – tarkoitan lainata Kirjoituksia väärin, mutta, joskus me voimme tehdä niin. Ehkä sana, joka menee jollakin tapaa, me saatammekin sanoa sen toisella tavalla. Te kyllä tiedätte, kuinka helposti sen tekee.

8       Mutta, me tähtäämme – meidän tavoitteemme on lainata sitä oikein. Ja jos, minun on otettava ne, sanotaan, tänä sunnuntaina ja vastaan niihin ensi sunnuntaina, silloin minulla on aikaa katsoa niitä perin pohjin viikon aikana.

9       Mutta, monia sairaita ihmisiä on tulossa tänne, ja minulla on ollut tosi, tosi kiire, eikä ole ollut mahdollisuutta lähteä ulos tekemään kovinkaan monta näitä minun vierailujani. Ja minä ajattelin, että tänään olisi hyvä hetki antaa noiden sairaitten tulla tabernaakkeliin ja me rukoilisimme heidän puolestaan. Ja me tiedämme, että rukous muuttaa asioita.

10   Rukous saa aikaan meissä jotakin. Ja minä elän rukouksen voimalla tänään. Minä elän Jumalan armon kautta rukouksen kautta. Ja tänä aamuna, olen vähän väsynyt ja näännyksissä; pyydän teidän rukouksianne puolestani, että rukoilette puolestani.

11   Ja sitten olin erään ystäväni kotona eilen, kristityssä kodissa, johon oli kokoontunut vähän nuoria kristittyjä. Ja minä puhuin heille ja jotakin näyttäytyi minulle, sitä kautta kuinka… Minä katselin metsää ympärillä ja puita ja näin että ne olivat kuolemassa ja ajattelin: ”Kuinka nättejä nuo puut ovat, vaikka ne ovat kuolemassa, silti ne ovat kauniita.” Ja joskus puu näyttää paremmalta, kun se on kuolemassa, kuin silloin, kun se on vihreimmillään ja parhaimmillaan. Ja minä mietin, että ettei se vain kuvaisi meidän tilaamme taivaallisen Isän suhteen? sillä hän sanoi; ”Kallis on Herran silmissä Hänen pyhänsä kuolema.”

12   Kuinka kaunista täytyykään olla, kun Isä katselee, kun Hänen lapsensa tulee kotiin Hänen luokseen ja pitää asemansa Kristuksessa, uskonsa ja tunnustuksensa – näettekö? –  ”Olen pelastettu Jumalan armosta!” ja pysyy siinä – näettekö?  –  kuoleman hetkellä, vielä pitää tunnustuksemme, olemme pelastuneet.

13   Ja uskon, että Isämme on – rakastaa urhoollisuuttamme, kun me uskomme ja säilytämme tunnustuksemme. Ja kyse – kyse ei ole vain todistamisesta, kun teistä tuntuu hyvältä ja terveeltä ja vahvalta, vaan silloin, kun olette alamaissa, heikkona ja ahdingossa. Juuri silloin todistuksellamme on merkitystä.

14   Ja ajatellen sitä, minä ajattelin tätä, että kuolema ei kytkeydy elämään. Elämä ja kuolema eivät ole olemassa yhtä aikaa. Ja puiden on saatava mahla pois itsestään, ennen kuin lehti voi kuolla puussa. Ja siksi kuolema kytkeytyy – luulisin, ihmisolennon maailmassa – kuolema on kytköksissä syntiin. Koska, ennen kuin meillä oli yhtään syntiä, meillä ei ollut ollenkaan kuolemaa. Mutta, missä on kuolema, siellä on synti. Ja missä on synti, siellä on kuolema, koska kuolema on synnin seuraus.

15   Ja sitten, se, joka… Sielu, joka tekee syntiä, sen pitää kuolla. Mutta, kun me olemme syntyneet uudestaan Jumalan Hengestä, meillä on ikuinen elämä. emmekä me ole missään tekemisissä kuoleman kanssa. Näettekö? Kuolemalla ei ole yhteyttä Elämään. Elämä ei voi liittyä kuoleman kanssa yhteen [samaan seuraan. /Elämä ei ole kuoleman kumppani.]

16   Ja puhuessani – siinä huoneessa eilen, jossa oli joitakin nuoria kristittyjä, sanoin: ”Jos te seisotte tuolla tiellä, ja auto tulee hallitsemattomana, 90 mph, [n. 145 km/h] te lähtisitte siitä mahdollisimman liukkaasti. Loikkaisitte, livahtaisitte, tekisitte mitä vain päästäksenne pois tuon auton tieltä.” Ja sitä samaa synnin pitäisi olla kristitylle, koska se on kytköksissä kuolemaan. Ja heti, kun te näette syntiä, missä tahansa muodossa, hypätkää pois, paetkaa sitä.  Yhdentekevää minulle, mitä teidän on tehtävä, paetkaa, kun paha ilmestyy. Koska muistakaa, olla tekemisissä synnin kanssa, on yhtä kuin kuolema. Aivan sama kuin jäisitte seisomaan ja antaisitte tuon auton törmätä itseenne.

17   Älkää vain seiskö, ja odota, mitä tuleman pitää; väistäkää sitä – Kun paha ilmestyy, paetkaa nopeasti. Kun te näette viettelyksen ilmaantuvan, ja synnin… Ymmärrätte kyllä – jos jokin ei ole kohdallaan – kuolema vaanii teitä. Ymmärrättekö? Silloin, paetkaa sitä yhtä vikkelästi kuin väistäisitte autoa, joka lähestyy 145 km/h. Näettekö? Te haluatte pois sen tieltä todella nopeasti, Näettekö? Te – te haluaisitte pois sen tieltä tosi sukkelasti: Pois tieltä, loikaten, luistellen, paeten joka tapauksessa, pois sen tieltä.

18   Miten hyvin, me tiedämmekään, että meillä on Elämä siitä, kuinka me vihaamme syntiä. Ja me vihaamme syntiä niin ankarasti, koska tiedämme, että myös synti on läsnä, ja me kartamme sen ilmaantumista. Millä tahansa tavalla, millä vain voimme päästä sitä pakoon, me hyppäämme, juoksemme, mitä vain voimmekin tehdä pysyäksemme poissa synnistä, koska sen sisällä on kuolema. Emmekä me varmasti halua olla tekemisissä minkään kanssa, mitä kuolemassa on. Me haluamme pysyä siitä loitolla.

19   Siis, minulla on hyvä pikku ajatus. Se juolahti mieleeni eilen, puhuessani noille kristityille. Ja minä ajattelin, että, olisi hyvä jakaa se seurakunnalle tänä aamuna, etenkin, kun täällä istuu nuoria ja kokee näitä tällaisia kiusauksia.

20   Ja sitten, luulisin, kysymys, jos vain voisimme saada kaikki tänne, jokin muukin, joka myös on yhteydessä siihen… Ja muistakaapa, että kaikessa, mikä on synnillistä, on myös kuolema. Ja kun te osallistutte syntiin, te otatte osaa kuolemaan. Pysykää loitolla siitä.

21   Ja mitä synti on? Epäuskoa. Kyllä-kyllä! Pysykää erossa kaikesta epäuskosta, kaikesta, mikä sivuuttaa Raamatun. Mikä tahansa, mikä ei piittaa Jumalan Sanasta, pysykää siitä erossa! Ja jos minä saan läpi nämä ajoissa ennen parantamiskokoustani, minä haluan puhua vähän siitä, kunnioituksen puutteesta.

22   Nyt, ennen kuin vastaamme kysymyksiin tai koetamme yrittää sitä, rukoillaan yhdessä: Taivaallinen Isä, me tulemme Sinun eteesi [/läsnäoloosi] tänä aamuna Jeesuksen nimessä vakuuttaen, että me olemme erottaneet itsemme maailman asioista, joista Hän sanoi, ettei voi palvella Jumalaa ja mammonaa, joka tarkoittaa maailmaa. Me joko vihaamme toista ja rakastamme toista, tai rakastamme toista ja vihaamme toista.

23   Ja me uskomme tänä aamuna, että me olemme tulleet tekemisiin Ikuisen elämän kanssa, kun otamme vastaan Jeesuksen Kristuksen, uskon kautta ja meillä on Pyhän Hengen todistus elävänä elämässämme, joka opastaa meitä. Me olemme niin kiitollisia tästä, että, kun me teemme syntiä, riippumatta siitä, kuinka mietoa, kuinka sievältä se näyttääkin, jokin meissä saa loikkaamaan, ja väistämään sitä, aivan, kuten se kuvaus, jonka annoin siitä autosta, joka tulee hirveällä vauhdilla. Me emme halua jäädä kiinni mistään synnistä. Pysymme [/pysykää] loitolla siitä.

24   Ja nyt, Herra, minä tunnen tänä aamuna, että täällä on monia sairaita ja tarvitsevia, minä rukoilen heidän puolestaan. Herra, että Sinä antaisit uskon erityisesti näille, tänä aamuna tabernaakkelissa, jotka tulevat rukousjonoon, että he panisivat syrjään jokaisen pikku painon, jokaisen – kaiken epäuskon, pääsisivät eroon siitä pian, ja pakenisivat Herran Jeesuksen tykö uskossa, uskoakseen.

25   Minä rukoilen näiden puolesta, jotka ovat sairaaloissa ja toipilaskodeissa. Ja, Herra, minä rukoilen äitini puolesta. Ja, Herra, Sinä olet pitänyt hänet vielä meillä, ja me olemme kiitollisia Sinulle siitä. Ja me kurotamme uskossa vajavaiset kätemme, ensiksi tunteaksemme Jumalan tahdon, nähdäksemme, onko Hänen tahtonsa, että hän lähtee. Jos se on Hänen tahtonsa, silloin me olemme – se on meidän tahtomme, mutta ensin haluamme tietää onko saatana tehnyt tämän pahan, ja se vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat, koettelemukseksi meille. Sitten, Herra, me haluamme seistä urheina virkapaikallamme.

26   Me pyydämme tänä aamuna, Isä, muistamaan kaikkia noita puheluja ja erityisiä pyyntöjä, joita on tuolla toimistolla odottamassa. Siunaa meidän rakkaitamme kaikkialla.

27   Ja tänään, kun osaksemme on tullut vastata kysymyksiin, Herra, me ymmärrämme, että nämä ovat syviä, vilpittömiä asioita ihmisten sydämellä. He eivät todella kysyisi niitä hullutellaksensa, he kysyvät niitä siksi, että heitä kiinnostaa tietää totuus. Sinun Sanasi on totuus.

28   Niinpä, Isä, me rukoilemme, että Sinä liittäisit [/yhdistäisit] meidän mielemme tähän totuuteen, Sanaan, ja auttaisit meitä, Herra, että me kykenisimme ymmärtämään paremmin tänään, kun me lähdemme tästä opetuksen talosta, että se tekisi hyvää meidän sielullemme. Me pyydämme tätä Jumalan kunniaksi, Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa nimessä. Aamen!

29   Nyt, täällä on joitakin nenäliinoja, rukousta varten, luulisin, ja me teemme sen aivan lyhyesti, niin pian kuin vain voimme. Nyt, meillä on sopivasti noin puolitoista tuntia aikaa. Minä en aivan tiedä, olenko, kuten aiemmin sanoin, kykenenkö vastaamaan näihin vai en. Mutta se, mitä suunnittelimme päivän ohjelmaksi, on vastata kysymyksiin; meillä on pikku saarnanen täällä tukemassa ihmisten uskoa, sitten rukoilemme sairaitten puolesta. Ja muistakaa jumalanpalvelukset tänä iltana, ja viikon puolenvälin rukouskokoukset, sen miehen [/kaverin] kokoukset ja niin edespäin.

30   Enkä minä tiedä ensi sunnuntaista… Minulla on aihe sydämelläni, jonka haluaisin tuoda seurakunnalle, jos mahdollista, jos Herra sallii sen, tulevana sunnuntaina, hyvin merkittävä juttu, joka tuli minulle saarnattavaksi tällä viikolla, todella sanoma, jota saarnata, evankelioiva saarna… Katsotaanpa sitä vähän tuonnempana, niin kuin Herra johtaa.

31   Ja rukoilkaa minun puolestani. Koska minulla on suuria päätöksiä tehtävänä. Veli Roy Borders – luulisin hänen istuvan täällä jossain tänä aamuna –, hän huolehtii kokouksista, ja hänellä on kirja täynnä kutsuja, jotka ovat tulleet viimeisen muutaman kuukauden aikana – paikoista, joihin mennä, ja ihmisiltä, jotka kutsuvat häntä kokouksiin. Ja siis rukoilkaa, että Jumala antaisi minun tehdä oikeat päätökset kaikessa, mitä teen, menkööt ne oikein – joilla on merkitystä.

32   Nyt, kysymyksiin vastaaminen, minkä tiedämme olevan jyrkästi… Ja siksi minä vastaan kysymyksiin – me emme ilmoittaneet parantamiskokouksesta tai mitään, ja niinpä täällä on vain kotiväkeä – niin että saamme selville, mitä ihmisten sydämellä on.

33   Ja veli Neville istuu täällä takana, meidän rakas veljemme ja paimenemme, hän – olen niin kiitollinen nähdessäni hänen kehittyvät Jumalan valtakunnassa. Luulisin, että hänestä on tullut enemmän isä näiden viimeisten parin vuoden varrella kuin mitä edellisten vuosien – yhteensä. Miten Herra onkaan siunannut häntä. Minä olen siitä kovin iloinen.

34   Ja minä sanon tämän, en vasten kasvoja… sanon sen tukeakseni, sen te tiedätte. Olen tuntenut veli Nevillen pikkupojasta lähtien. Näettekö? Ja tiedän, että jos veli Neville… Uskon näin: hän on altis virheille, niin kuin meistä jokainen on, me – me kaikki olemme alttiita sille, me olemme kuitenkin ihmisiä. Mutta se ei tulisi hänen sydämestään, sitä minä en usko; hän olisi vilpitön ja hän on aina ollut mitä vilpittömin.

35   Ja kun hän tuli tähän Sanomaan, hän on ollut minulla – toin hänet tänne seurakunnan äänestyksellä, olemaan paimen täällä, kun hän ei vielä ymmärtänyt näitä asioita niin kuin nyt. Mutta hänen vilpittömyytensä haluta luopua ja tutkia, ja lähestyä asiaa kunnioituksella niin, että hän sai hyvän vakaan pohjan, että, kun hän nyt nousee ylös, hän tietää missä nyt seisoo.

36   Ja minä olen – olen hyvin iloinen tabernaakkelin puolesta. Ja yhtenä iltana sanottiin, kun täällä oli kokous siitä, rakennetaanko uusi tabernaakkeli vai laajennetaanko tätä ja suurennetaan ja tehdään siihen pyhäkouluhuoneet, ja seurakunta yksimielisesti äänesti lisärakennuksen puolesta, että tehdään uusi lisärakennus siihen, tänne, suurennetaan sitä ja pannaan pyhäkouluhuoneet, että täällä voisi olla luokka joka ikäkautta varten, ja matot lattioilla ja vuorataan se koivulla, ja laitetaan siitä tosi hieno, ja Bedford-kivetys ulkopuolelle. Ja niin seurakunta siitä äänesti. Ja luulisin, että arkkitehdit ja muut ovat työntouhussa nyt. Siitä on kokous huomenna – että tehtäisiin siitä suurempi rukoushuone, laajennettaisiin sitä takaa ja laitettaisiin sitä eri tavoin joka puolelta. Ja me olemme kiitollisia Herralle siitä.

37   Nyt, nämä kysymykset, minä… Joitakin niistä, minä en ole edes katsonut. Minun on tavattava [luettava] rauhassa sanat, että ymmärrän. Ei ole kyse teidän kirjoituksestanne, vaan minun sivistyksestäni, joka on rajoittunut.

151. Me uskomme kastamiseen… Ap.t. 2:38, mutta, kuinka voimme vastata ihmisille koskien toisenlaista kastetta? Ovatko he pelastettuja vai eivät? Sekä ne, jotka ovat jo menneet eivätkä koskaan saaneet valoa?

38   Siis, tämä oli hyvä kysymys. Nyt, sanotaanpa taas – näettekö?  –  näistä kysymyksistä, jos te – jos minä en vastaa niihin teidän ajatustenne mukaan… minä vastaan niihin niin läheltä Kirjoituksia kuin osaan, että ne olisivat Sanan mukaisia.

39   Siis, Kirjoitusten mukainen vesikaste tehdään Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, joka on Ap.t. 2:38:ssa ja muuallakin, kaikkialla Raamatussa.

 Ja monet ihmiset ja melkein kaikki seurakunnat alusta asti – se, joka aloitti sen, kastamaan ihmisiä Isän nimeen Pojan nimeen ja Pyhän Hengen nimeen… Ne tekevät niin erehdyksessä. [tekevät niin väärinkäsityksen takia] Sellaista toimeksiantoa Raamatussa ei ole, missään, ollenkaan. Sitä ei edes löydy Kirjoituksista.

40   Kun Pietari… Kun Matteus kirjoitti, mitä Jeesus sanoi… Josta on otettu Matteus 28:19: ”Menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen…”

41   Isä, Poika ja Pyhä Henki – nehän ovat nimikkeitä, eivät nimiä. Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimi on Herra Jeesus Kristus. Isä, Poika ja Pyhä Henki… Ja jos Hän… Ja läpi koko Raamatun kastettiin, jokainen ihminen, Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja niin tultiin historian läpi Laodikean –suokaa anteeksi – Nikean katoliseen kirkolliskokoukseen Nikeaan, Roomassa.

42   Kun helluntaiseurakunta… Kaksi ryhmää, erosi, toinen halusi pitäytyä Sanassa, kirjoitetussa Sanassa, toiset halusivat klassisen seurakunnan. Se tapahtui Konstantinuksen hallituskautena. Eikä Konstantinus ollut mikään uskonnollinen mies, hän oli läpikotaisin pakana. Mutta hän oli poliitikko, joka halusi yhdistää… Puolet Roomasta oli kristitty, puolet pakanallinen, ja niin hän omaksui vähän pakanallisuutta ja vähän kristillisyyttä klassiselle ryhmälleen ja siitä tehtiin sen oma uskonto.

43   Siksi, välittämättä Raamatusta, katolinen kirkko uskoo, että Jumala antoi seurakunnalle vallan muuttaa tai tehdä ihan mitä vain haluaa. Näettekö? Siksi, jos se pitää paikkansa– jos katolinen kirkko on oikeassa siinä, mitä Jumala [muka] on tehnyt, silloin me kaikki muut, Paitsi katoliset, olemme väärässä – näettekö? –  katolinen kirkko on oikeassa. Silloin metodistikirkko on oikeassa. Silloin baptistikirkko on oikeassa, tai kaikki organisaatiot ovat oikeassa. Näettekö? Ja kuka silloin on oikeassa? Niillä on oikeus. Ja kuka silloin on oikeassa? Jos katolisuudella on sellainen valta, että se voi muuttaa kaiken, mitä Raamattu haluaa sanoa ja tehdä siitä jos mitäkin oppeja: ”Terve Mariat” ja sellaiset, silloin metodisteilla on oikeus sanoa: ”Kaste upottamalla on väärin, me vihmomme”, ja ne kaikki ovat oikeassa, koska jokainen voi tehdä sitä, mitä se seurakunta onkin tehnyt, niin, kuka se sitten on se seurakunta? Onko se metodistit, baptistit, katoliset vai mikä se on? Näettekö?

44   Ei niin voi – tiedättehän te, että Jumala – kaiken viisauden lähde ei voisi tehdä sellaista. Sellaista ei ole… siinähän ei ole edes talonpoikaisjärkeä, puhumattakaan yliluonnollisen Olennon älystä. On yksi asia, joka on oikeassa, se on Sana. Sana on oikeassa!

45   Siis, jos katolinen kirkko haluaisi sanoa tänä aamuna: ”Me jätimme juuri pois koko kasteen ja hyväksyimme sokeripalan syömisen joka aamu. Juuri sen me otamme syntien anteeksisaamiseksi!” – silloin se menisi oikein, koska – Jumala [muka] antoi sellaisen vallan kirkolle.

46   Mutta, nähkääs, minulle Sana on oikeassa, koska Raamatun lopussa, Jumala sanoi näin Sanassaan: ”Joka ottaa yhdenkin sanan pois tästä tai lisää yhdenkin sanan siihen, samoin häneltä otetaan pois hänen osansa Elämän Kirjaan.” Siis minulle: kyse on Sanasta!

47   Eikä sellaista ole Raamatussa, että joku olisi koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, koska ei sellaista edes ole. Isä ei ole nimi, ja Poika ei ole nimi, eikä Pyhä Henki ole nimi, vaan Isän nimi, Pojan ja Pyhän Hengen – on Herra Jeesus Kristus. Täsmälleen se, mitä apostolit ja läpi kaikkien aikojen on tunnustettu.

48   Nyt, seuraava kysymys on… Koska se oli Kirjoitusten mukaan oikein. Se on totuus.

49   Ja Raamatussa, kun löydettiin ihmisiä, jotka oli upotettu jollain toisella tavalla paitsi Jeesuksen Kristuksen nimeen, heidän käskettiin ottaa kaste uudestaan Jeesuksen Kristuksen nimeen ennen kuin he voivat saada Pyhän Hengen – Ap.t. 19:5. Näin! Siispä se on Kirjoitusten mukainen totuus.

50   Siis, ei ole piispaa, ei arkkipiispaa, ei sananpalvelijaa, eikä ketään muutakaan, joka voisi sanoa sanan sitä vastaan, koska se on totuus. Näettekö?

51   Ja minä kysyin yhtenä päivänä Chicagossa kolmensadan saarnaajan edessä, jotka seisoivat siellä väittelemässä ja kysymässä sitä… Minä… Ja Herra sanoi minulle, hän antoi minulle näyn ja sanoi minulle missä me tulisimme olemaan ja mitä tehdä. Minä seisoin kolmensadan trinitaarisaarnaajan edessä, ja minä sanoin: ”Nyt, jos minä olen niin väärässä tässä opissa, nouskoon joku teistä ylös ja näyttäköön minulle, ilman oppikirjaa, missä olen väärässä Kirjoitusten mukaan. Jos sellaista kuin käärmeen siemen ei ole olemassa tai jotakin, mitä minä opetan, ja osoittakoon sen minulle Kirjoituksilla.” Kukaan ei liikahtanut – näettekö?  – koska sitä ei pysty tekemään. Näin on – en ollakseni erilainen, vaan koska se on totta, Sana sanoo sen. Ja siinä juuri… Kukaan ei voi väitellä siitä, se on Jumalan Sanaa, kukaan ei voi tehdä sitä. Näettekö?

52   Mutta nyt, ”Tulevatko nämä, joilla ei ole… ” Antakaas, kun minä luen tämän ja varmistun, että se menee oikein. Näettekö? ”Koskien muita kasteita, ovatko he pelastettuja vai eivät? Sekä ne, jotka ovat kuolleet, eivätkä koskaan saaneet valoa?”

53   No, minä uskon – uskon ehdottomasti, että Jumala kutsui kansansa ja järjesti seurakuntansa ja kaikki, jotka tulisivat siellä olemaan ennen maailman perustamista. Uskon, että Raamattu opettaa niin. Ja uskon, että joka mies, joka rakastaa Jumala koko sydämestään etsii totuutta. Minä – minä – minä uskon, että niin hän tekee. Joka ihminen, joka rakastaa Jumalaa tekee niin.

54   Uskon, että jos ihminen kastettiin väärin, tietämättään, ei tietäen, että hänet kastettiin väärin… Siis, minä voin sanoa tämän Kirjoitusten perusteella. Mutta minä uskon sen koko sydämestäni että, jos ihminen ei tiedä, miten toimia oikein ja hän tekee jotakin tietämänsä mukaan, uskon, että Jumala ei katso siihen ja pelastaa hänet siitä huolimatta, koska hänellä ei ollut… Muistakaa, Wesleyn aikana, Lutherin aikana, uskonpuhdistuksessa, nuo Jumalan suuret miehet, joita Jumala piti arvossa ja osoitti, että Hän piti heitä, he kuolivat uskossa – näettekö?  – siinä valossa, joka heillä oli.

55   Ja on myös asioita, joihin uskon silti niin… Kuuliko kukaan Charles Fulleria tänä aamuna ”Vanhanaikaisessa herätystunnissa”? Hän on yksi lempiraamatunopettajiani, mutta hän on tosi, tosi vanha, ja… mutta minusta, hän on suurenmoinen raamatunopettaja. Ja hän sanoi tänä aamuna – hän opetti profetoinnista, luulisin – hän sanoi, että – että tulossa olisi suuria asioita, asioita, joista seurakunta ei tiedä mitään, tullaan avaamaan ihmisille. Sanoin sille: ”Aamen!” Minä uskon. että meille on vielä tulossa suuri valo, joka peittää tulvaansa koko maan jonain päivänä, lyhyeksi aikaa, ehkä kyse olisi kuukausista. Mutta uskon, että suuri Valo tulee.

56   Minä uskon, että kuka tahansa ihminen, uskossa ja vilpittömyydellä ja vaeltaa tuossa valossa, tulee pelastumaan.

57   Muistakaa, Jeesuksen Kristuksen tulemuksessa, muistattehan, kuinka Hän löysi nuo, jotka vaelsivat siinä valossa, jossa heidän pitikin? Muistatteko, mitä tapahtui? ”Eikö hän olekin hyvä mies, vieläpä roomalainen sadanpäämies, hän on rakentanut kaupunkiamme – tai kansallemme synagogan ja hän on – kaikkia näitä hän on tehnyt – hän on tämän siunauksen arvoinen, jota hänelle pyydetään.” Näettekö, Jumala on ymmärtävä isä. Hän tuntee sydämesi, näetkö sinä valon vai etkö näe valoa. Hän tietää.

58   Siis, minä uskon todella sydämestäni, että oikea vastaus tähän kysymykseen on, että oikeanlainen kaste tehdään Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja ne, jotka on kastettu toisin, ja sydämessään, ei itsekkäästi, sanovat vain: ”Minä en halua leikkiä tuon asian kanssa!”… siis, tämä henkilö, se on sitten heidän ja Jumalan välinen asia. Mutta jos he eivät muusta tiedä, minä uskon, että he ovat pelastettuja. Minä – minä uskon, koko sydämestäni, koska he eivät tienneet muusta.

Tähän voisi jäädä pitkäksi, pitkäksi aikaa, mutta me yritämme saada otettua nämä kaikki, jos mahdollista.

152. Selittäisitkö Hepr. 6:4 ja 6, sekä selittäisitkö Hepr. 10:26-39. Selittäisitkö, viittaako tämä Pyhän Hengen ihmisiin, vai pyhitettyihin ihmisiin. Selittäisitkö eron.

59   No, katsotaanpa, mihin tämä henkilö viittaa, Hepr. 6 ja 4. Minä pidän todella kysymyksistä Raamatusta, jotka vetävät esiin jotakin, joka saa sinut – joka antaa sinulle jotakin, mitä et saisi muuten. Koska sinä – sinä tajuat, mitä muut ihmiset ajattelevat, mitä heidän sydämellään on – näettekö?  –  ja tiedätte miten asiat ovat.

Nyt, tässä Hebr 10, ja tässä Hepr. 6 ja 4. Selvä.

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Siis, tämä on toinen. Nyt, Hepr. 10:26. No niin, Hepr. 10:26

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntimme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajan. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

60   Nämä ovat molemmat samasta asiasta. Nyt, haluaisin selittää tämän tälle henkilölle. Nyt, jos huomasitte, Hepr. 6 ja 4 sanotaan: ”On mahdotonta niille, jotka kerran ovat valistetut… ” Se – se liittyy tähän toiseen sananpaikkaan, jonka juuri luin. Jos te olette kerran tulleet valaistuiksi ja sitten käännytte pois valaistuksestanne, sille ihmiselle on mahdotonta saada paikkaansa enää takaisin. Näettekö?

61   Siis, Heprealaiskirje kertoo ainoastaan rangaistuksesta, joka seuraa tätä hylkäystä. Yksi kauheimmista asioista maailmassa on hyljätä Kristus, on hyljätä Sanan Valo.

62   Nyt, huomatkaa, ”On mahdotonta niille, jotka kerran tulivat valistetuiksi ja jotka tulivat osallisiksi Pyhästä Hengestä, jos he kääntyvät pois, uudistaa itsensä katumukseen… ” Ymmärrättekö? Siinä sitä ollaan. ” ”On mahdotonta niille, jotka kerran tulivat valistetuiksi ja maistoivat, kuunnelkaapa: maistoivat taivaallista lahjaa… ” He ovat tulleet aivan sen rajalle: ”maistaneet taivaallisia lahjoja… ”

63   Nyt, tehän huomasitte, etteivät nämä koskaan tulleet Pyhän Hengen kasteeseen asti. Näettekö? Heitä valistettiin siitä: ”Ja maistaneet taivaallista lahjaa – näettekö?  – vaan tulivat osallisiksi Pyhästä Hengestä, maistamalla Sitä, ja maistoivat hyvää Jumalan Sanaa, osaa siitä, näettekö? ja tulevan maailman voimia, jos ha lankeavat pois, uudistaa itsensä… ”

64   Nyt, Hepr. 10 antaa tässä ainoastaan tuomion siitä. ”Se, joka hylkää Mooseksen lain kuoli armotta kahden tai kolmen todistuksen nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen, luulette ansaitsevan sen, joka tallaa jalkoihinsa Jeesuksen Kristuksen veren ja pitää sen epäpuhtaana, jolla hänet on pyhitetty?”

65   Nyt, me panemme nämä kaksi yhteen tehdäksemme siitä kysymyksen teille, otetaanpa Kirjoitukset ja Raamatun henkilö, joka teki näin, niin silloin me voimme saada selville.

66   Siis, koko seurakunta nykyään, on käänteinen vertauskuva vertauskuvasta. Senhän me tiedämme. On esikuva ja käänteinen esikuva. Nyt, kun Israel oli vaelluksella Palestiinasta, tai, Egyptistä Palestiinaan, se oli esikuva nykyseurakunnasta, hengellisesti, matkalla luvattuun maahan… Tehän kaikki olette samaa mieltä, vai mitä? Kaikki teologit ovat kanssanne samaa mieltä siitä, että se oli esikuva.

67   Ihmiset jättivät Egyptin. Egypti oli maailma. Siitä tultiin ulos, mentiin erottavien vesien läpi Punaisella meren kasteella, pääsivät pois toiselle puolelle riemuiten ja ylistäen Jumalaa, menivät – saivat lait ja siitä eteenpäin Luvattuun maahan.

68   No, huomasitteko, juuri ennen kuin ihmiset pääsivät Luvattuun maahan – näettekö?  –  juuri ennen Luvattuun maahan astumistaan, joka olisi ollut vain muutaman päivän päässä, kymmenen tai yhdentoista, ehkä, ei paljonkaan -, sillä sinne oli vain 40 ja joitain maileja. He olisivat kulkeneet suoraan Luvattuun maahan, menneet vuodessa – vuoden – jokaisen vaiheen läpi, jonka mekin kuljimme. Ja he tulivat yli, ylittivät Punaisenmeren. Faraon armeija hukkui heidän takanaan. He olivat päässeen eroon vihollisistaan, aloittivat menemällä erämaan läpi ja pääsisivät Luvatun maan rajalle Kades-Barneassa, ja siellä he epäonnistuivat. Minkä takia? Miksi he epäonnistuivat?

Nyt, Mooses sanoi kymmenelle sukukunnalle, hän sanoi: ”Hän lähettää yhden miehen jokaisesta heimosta edustamaan kutakin heimoa, vakoilemaan missä kunnossa maa oli.”

69   Siis, jos tämä ei ole täsmälleen sama tila, jossa te olette tänä aamuna, johon sinä olet tullut. Sinä… Seurakunta on tullut vanhurskautuksen läpi, Lutherin kautta, pyhityksen läpi metodistien kautta, ja nyt lupauksen aikaan. Lupaus on Hengen kaste, joka on luvattu koko Vanhan Testamentin ajan ja Uuden – myös – näettekö? – lupaus: ”Katsokaa, minä lähetän sen, minkä Isäni lupasi teille… ” Pietari sanoi siitä helluntaipäivänä.

70   Tämä on se lupaus. Luvattu maa on elämistä tässä Pyhän Hengen maassa. Sen Jumala lupasi seurakunnalle, se on elämistä Hengen voimassa. Kyse on toisesta maailmasta, se on toinen maa. Teidän on tultava pois niistä olosuhteista, joissa te olette olleet, tultava pois elämään tässä Luvatussa maassa, otettava lupaus vastaan. Muistatteko tämä lupauksen: ”Te saatte voiman ylhäältä tämän jälkeen, Pyhä Henki tulee teidän päällenne… ”?

71   Ja Pietari sanoi, että tämä lupaus, joka annettiin läpi Testamentin, vanhan – ja uuden -… Te havaitsette sen lupaavan, aina helluntaihin saakka, ja silloin savuttiin siihen, mitä oli luvattu.

72   Nyt, nuo ihmiset olivat tulleet ulos ja nähneet suuria merkkejä ja ihmeitä Israelissa. Ja sitten hän lähetti muutamia miehiä vakoilemaan, yhden joka heimosta. Ja jotkut heistä tulivat takaisin… Niin, jotkut heistä eivät halunneet lähteä. Kaksi meni yli. Kun he palasivat, heillä oli rypäleterttuja, joita kantamaan tarvittiin kaksi miestä. Siis, he eivät olleet koskaan maistaneet viinirypäleitä. He olivat – he olivat erämaassa, ja siksi, siinä paikassa ei ollut hedelmäpaikkoja ja sen semmoisia. Heitä ruokittiin mannalla, taivaan leivällä, ja viiriäisillä, ja villieläimillä ja sellaisilla heitä ruokittiin.

73   Mutta nyt oltiin menossa maahan, ja heillä oli rypäleterttu ja se oli niin iso, että tarvittiin kaksi miestä kantamaan näitä rypäleitä. Ja nämä kaksi menivät tuohon maahan ja tulivat takaisin ja antoivat maistiaisia näistä rypäleistä niille toisille siellä penkereellä. Mitä he tekivät?

Kun he tulivat takaisin, sen sijaan, että olisivat iloinneet, koska olivat maistaneet rypäleitä, sen sijaan he palasivat heimonsa tykö ja sanoivat: ”Voi, mutta me näimme filistealaisten suuria varustettuja kaupunkeja, tai heettiläisten ja perissiläisten ja – ja kaikkia eri -läisiä siellä. ”No mutta,” he sanoivat, ”nehän ovat jättiläisiä; mehän näytämme pikku heinäsirkoilta heidän rinnallaan. Emme me voi valloittaa maata. Miksi sinä ylipäätään toit meidät tänne?” Näettekö? Ja Raamattu sanoo, että he kaikki menehtyivät erämaassa, jokainen, he kuolivat. Mitä he sitten tekivät? He olivat ”rajatapaususkovaisia.” He tulivat aidon asian äärelle ja näkivät mitä oli luvattu ja kokivat, etteivät kykene menemään yli ja ottamaan sitä, mitä oli luvattu.

74   Siis, se juuri on tullut tänään vanhurskautuksen ja pyhityksen kautta. Näettekö? ”Ovat tallanneet Jeesuksen Kristuksen veren, jolla hänet oli pyhitetty”, juuri pyhitetyt ihmiset ovat nousseet paikkaan ylös, josta he näkevät Pyhän Hengen kasteen ja kääntyvät pois ja sanovat: ”Se on fanatismia, emme me sitä voi ottaa. Meidät ajetaan ulos ryhmästämme, meidät ajetaan pois paikastamme. Meidät ajetaan pois seurakunnastamme. Emme me voi tehdä sitä – näettekö?  –, koska menee vastoin meidän seurakuntamme opetusta.” Näettekö? Ovat lukeneet Jeesuksen Kristuksen veren, joka toi heidät koko tuon matkan aivan lupauksen sinetöimiseen saakka ja sitten kävelevät pois. Hän sanoi, että niille on mahdotonta todellakaan pelastua. Näettekö, näettekö? Ei se, joka on kävellyt Luvattuun maahan…

75   Muistakaa, Joosua ja Kaaleb olivat ainoat koko kahden ja puolen miljoonan ryhmästä, jotka menivät yli Luvattuun maahan, koska he menivät Luvattuun maahan ja saivat siunauksen ja palasivat. Ja he sanoivat: ”Me kykenemme valloittamaan sen, koska Jumala sanoi niin.”

76   Ja siinä he pysyivät. Miksi? Siis, kaikki nuo ihmiset, jotka katsoivat olosuhteisiin paitsi Joosua ja Kaaleb, jotka katsoivat siihen, mitä Jumala sanoi: ”Minä olen antanut teille tuon maan. Menkää ja ottakaa se.”

77   Ja niin on tänään, ihmiset sanovat: ”Jos minut kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen, jos minä saan Pyhän Hengen, jos – jos minä puhuisin kielillä tai profetoisin, tai jos todistaisin tai huutaisin seurakunnassani, minut heitettäisiin ulos.” Antakaa mennä vain!

78   Sinä sanot: ”No, kuule nyt, minä elän kristillistä elämää, elän hyvää, puhdasta, pyhitettyä elämää…” Totta, mutta sinä olet tullut lopulliseen välienselvittelyyn, tullut paikkaan, rajalle. Ja, jos käännyt pois siitä, silloin: ”on mahdotonta niille, jotka kerran tulivat valaistuiksi… ” Näettekö?

79   Toisin sanoen, ihminen tulee vanhurskautuksen läpi, hän menee, ja sanoo: ”Minä haluan saarnata Sanaa.” Hän pelastuu, hän sanoo: ”Olen kyllästynyt syntiin.” Selvä. Sitten hän lähtee ulos, ja ensiksi hän vielä polttaa ja ehkä vielä himoitsee tai jotain. Hetken päästä hän sanoo: ”Jumala, tämä ei ole kristityksi tulemista, etenkään saarnaajaksi, katsella naisia väärällä tavalla, polttaa tupakkaa!” Tai: ”Minäpä otan ryypyn seurassa tai oluen kaverien kanssa, mutta – mutta, ja jopa seurakunnassani, mutta se ei tunnu oikealta. Pyhitä minut Herra.” Ja sitten Jumala pyhittää hänet, ottaa pois kaiken tuon himon pois hänestä, kaikkea. Sitten hän on pyhitetty astia. Sitten, mitä Jumala esittelee hänelle, on Pyhän Hengen kaste. Sen tehdäkseen, hänen on tultava ulos tuosta porukasta, jonka kanssa hän on. Siinä hän näyttää värinsä, ja silloin hän luopuu. Mitä hän tekee perääntyessään? Hän tallaa Jeesuksen Kristuksen veren, joka pyhitti hänet niin kuin se olisi jotakin epäpyhää, eikä voisi viedä häntä sinne puolelle. Silloin hänen on mahdotonta pelastua. Ja mitä siitä seurasi? Tulen kiivaus ja tuomio.

Minä toivon, että tämä tuli selväksi. Jos ei, no, kertokaa minulle toisen kerran. Minulla on niin monta niitä täällä minä…

153. Veli Branham, mitä Jeesus tarkoittaa Johannes 21:15-17, kun hän kysyi Pietarilta rakastaako hän Tätä ja käski hänen ruokkia karitsoitaan, sitten hän sanoi: ”Ruoki minun lampaitani!” ja 17 jakeessa Hän sanoi taas: ”Ruoki minun karitsoitani!”?

80   Tämä on vain tätä; nähkääs, Kristus on lammaspaimen. Hän oli lähdössä pois ja Hän oli jättämässä tehtävänsä lampailleen, joka on Hänen laumansa, joita jokainen paimen ruokkii – Hänen seurakuntansa… Näettekö? Hän oli johtamassa – tai, jättämässä tehtävänsä, jota opetuslasten piti jatkaa, ruokkia katrasta, ja olla paimenena, ruokkia lampaita.

81   Toisin sanoen näin: jos katsotte ulos… Täällä tänä aamuna, sitähän minä juuri teen. Siis, lampaat kasvavat ainoastaan, jos niille annetaan lampaanruokaa. Nyt, jos te paistatte ison hampurilaispihvin ja annatte sen lampaalle, se ei kasva sillä, koska, siis, se ei – se ei ole lampaan ruokaa. Näettekö? Ja – ja jos minä paistaisin, tai minulla olisi – hyvä, valmis T-luupihvi ja antaisin sen lampaalle, se – se ei ole lampaan ruokaa. Se ei todella voisi syödä sitä, sillä siisti, koska se on lammas. Mutta, lampaat pitävät lampaanruuasta. No, sitten, kun te ruokitte Jumalan laumaa, älkää ruokkiko sitä millään ihmistekoisella teologialla. Ruokkikaa sitä Sanalla. Siitä lampaat kasvavat. Ruokkikaa Sanalla!

82   Olkaa paimen, todellinen paimen. ”Ruoki minun lampaitani.” Karitsat ovat niitä pieniä, tietysti, ja lammas on se täysikasvuinen. Siis nuoria ja vanhoja, ruokkikaa Jumalan laumaa! Näettekö? Ja ruokkikaa niitä Sanalla! Sana, tiedättehän, on totuus! Jeesus sanoi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan joka Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Pitääkö paikkansa? Niinpä sitten, jos ihmiset haluavat elää ja ovat Jumalan laumaa, seurakunta, he tulevat kukoistamaan Jumalan Sanalla ja Jumalan mannalla. Tämä on Hänen Mannaansa!

83   Raamatussa, me kävimme sen juuri läpi siinä seurakuntajaksoissa – Jeesus on Salattu Manna. Kristus on seurakunnan manna. Mitä manna on? Vanhassa Testamentissa oli sitä, mikä tuli taivaasta tuoreena joka yö ravitsemaan seurakuntaa sen matkalla. Pitääkö paikkansa? Nyt, Uudessa testamentissa, mikä on salattua mannaa? ”Hetken kuluttua maailma ei näe minua enää (kätketty), mutta te näette minut, koska minä olen kanssanne aina maailman loppuun asti.” Ja Kristus on tuo salattu Manna, joka tulee Jumalalta taivaasta tuoreena joka päivä – joka päivä.

84   Me emme voi sanoa: ”No, kaksi viikkoa sitten, koin todella jotakin Jumalan kanssa.” No entäs tällä hetkellä? Näettekö? Joka päivä, tuore, uusi siunaus, uutta jotakin Jumalalta tulevaa, salattua mannaa, joka tulee Jumalalta taivaasta, Kristus. Ja me juhlimme tuota mannaa, joka on Kristus ja Hän pitää meitä yllä matkalla, kunnes me saavutamme tuonpuoleisen maan.

85   Siis, se oli sitä, mitä Hän tarkoitti; ”Ruoki minun lampaillani.” Jos me menemme tähän, me emme koskaan saa näitä loppuja kysymyksiä, koska tämä asia on niin minusta niin hyvä. Minä niin pidän puhua siitä, että Kristus on tuo Manna ja lampaanruokaa.

86   Ruokkikaa niitä Kristuksella hänen Sanastaan. Näettekö? Ottakaa Kristuksen Sana aivan sellaisena kuin se on kirjoitettu ja antakaa sitä lampaille. Mitä siitä, mitä muut sanovat: ”Nehän tarvitsevat hampurilaista!” Älkää uskoko sitä. Tässä on juuri sitä, mitä ne tarvitsevat, juuri tässä! Tämä on sitä. Näettekö? Antakaa niille tätä! Tämä on lampaanruokaa. Tämä saa ne kasvamaan. Pyhä Henki, tämä on Hänen Sanaansa, Hänen toimeksiantonsa. Sana on siemen. Siemen tuottaa kasvin; sen kasvin me syömme. Siis, tämä, mikä synnyttää sen kasvin, jonka Pyhä Henki saa kukoistamaan, on seurakunta. Se ruokkii… Se – se – se ruokkii seurakunnan, Pyhä Henki siis, se iloitsee Jumalan läsnäolossa, koska kansa uskoo Hänen Sanansa ja antaa Hänen työskennellä heidän kauttansa, ja antaa heille juuri niitä asioita, joita Jumala lupasi heidän tekevän. Ja Jumala näkee seurakuntansa kasvavan, koska lampaat on ruokittu, ja Pyhä Henki tullut ylistetyksi. Näettekö? Siinä se. ”Ruoki minun lampaitani!” Selvä.

Siis, jos kaikki ei tullut, kertokaa minulle joskus myöhemmin.

154. Veli Branham, mennessäni rukousjonon läpi vähän aikaa sitten, minun päälleni pantiin voidellut kädet ja rukoiltiin pelastumattoman aviomieheni puolesta. Herran voima iski minuun! Onko se varma merkki, että hän tulee pelastumaan?

87   Niin… tämän täytyy olla nainen. Sisar, minä – minä en uskoisi, että se on varma merkki siitä, että hän tulee pelastumaan, sillä uskon, jos – että Jumala, se… Uskon, että hän tulee pelastumaan, varmasti, mutta sanoakseni… ”Siis, voiko sanoa, että se on näin sanoo Herra?” Olkaa siinä varovaisia, ymmärrättekö, koska, siis, voi olla kyse Pyhän Hengen siunauksesta sinulle, koska sinä olet ottanut Kristuksen paikan. Ymmärrättekö?

88   Sinä olet tullut edustaaksesi syntistä miestäsi, niin kuin Kristus meni ristille edustaakseen syntistä seurakuntaa. Ymmärrättekö? Se, mitä sinä teit, on suurta. Mutta, mitä minä tekisin… Jos olet läsnä täällä, tänä aamuna, sinä, joka kirjoitit tämän, mitä minä tekisin, minä uskoisin koko sydämestäni, että Jumala tekee sen (näetkö?) – että Jumala tulee tekemään sen, koska, antoiko Hän sinulle tuon siunauksen vai ei, se oli jotakin Jumalan antamaa ekstraa sinulle. Mutta minä uskon, se lämmitti – se lämmitti sydäntäsi, koska Hän siunasi sinua.

89   Aivan kuin te puhuisitte kielillä eikä ole selittäjää, seurakunnassa, no, teidän ei pitäisi puhua kielillä seurakunnassa, ellei ole jotakuta, joka ne kielet selittää. Mutta, jos te puhutte kielillä, eikä ole selittäjää… No, käyttäkää… te… Kun te olette rukouksessa, kotona tai missä olettekin, puhukaa silloin, koska ”Se, joka puhuu kielillä, rakentaa itseänsä.” Se lohduttaa häntä. Näettekö? Hänestä tuntuu hyvältä, koska hän seisoo siinä rukoilemassa, ja ensimmäiseksi, tiedättehän, Pyhä Henki tulee miehen tai naisen päälle ja hän puhuu kielillä. Ja heidän sielunsa riemuitsee ja iloitsee, koska he – he puhuivat kielillä. Näettekö?

90   No, se oli – se oli – ei ollut merkki, että Jumala tulee vastaamaan siihen rukoukseen, jonka rukoilit, mutta se oli merkki, että Pyhä Henki kuuli sinua. Se on – se on… Hän tuntee sinut. Hän on kanssasi. Tätä samaa minä soveltaisin tähän. Pyhän Henki antoi sinulle – siunauksen.

91   Täällä, jokin aika sitten. Viimeksi, kun minä puhuin kielillä, sikäli kuin muistan, oli… Olin… siitä on kolmisen vuotta. Olin Illinoisissa ja Billy tuli hakemaan minua – että menisin – rukousjonoon Zion Cityssä. Ja minun sydämeni oli taakoitettu ja minä polvistuin ja aloin rukoilla. Ja rukoillessani, – kuulin Billyn tulevan ylös ja koputtavan oveen. Ja minä sanoin: ”Billy, minä – minä en voi mennä nyt.” Ja hän lähti, ja meni istumaan.

92   Ja minä rukoilin, sydämeni kovin taakoitettuna, en – en voinut mennä seurakuntaan sellaisena. Ja nähkääs, yleensä, joskus, Hän antaa minulle näyn näyttääkseen, että jotakin tulee tapahtumaan, mutta silloin, Hän ei tehnyt sitä. Ja minä vain rukoilin kuin viimeistä päivää siellä huoneessa, ja minä kuulin jonkun puhuvan. Lopetin rukoilun. Kuuntelin ja joku oli ovella, siellä oli… Se kuulosti vieraalta kieleltä, niin kuin saksalta tai hollannilta tai joltakin, se oli niin nopeata – pulinaa. Kuuntelin uudestaan ja ajattelin: ”No, joku on tulossa ylös ja puhelee sille motellimiehelle saksaa, ehkä hän vastaa hänelle.”

93   Ja minä jo lopetin rukoilun, nojasin tuoliin tällä lailla, kuuntelin, ja hän vain jatkaa puhetta. Ajattelin: ”No, eikös siellä ole ketään vastaamassa”, ja kuuntelin, ajattelin: ”No mutta, onpa outoa.”

94   Kadulla oli niitä vaakoja ja minä kuulin kaverin siellä huutelevan: ”Aja pois!” tiedättehän, ja ”Aja päälle!” Käännyin ympäri, ja katsoin siihen suuntaan enkä minä tuntenut suutani. Sain selville: minä olin se, joka puhui. Se olin minä. Ja minä olin aivan hiljaa, en tiennyt mistään mitään. Minä en hallinnut yhtään sen enempää sitä mitä sanoin, en mitään. Minä vain… Suuni vain liikkui, minä puhuin jotakin kieltä. Pysyin aivan hiljaa. Hetken päästä se loppui. Ja kun se oli loppu, ai että, tuntui kuin olisin voinut kiljua, olin – olin niin iloinen. En tiedä miten, mutta se taakka lähti minulta.

95   Ja niin menin kirkkoon sitten, kutsuin Billyä. Ja kun pääsin kirkolle… Herra Baxter oli tuon kokouksen järjestäjä. Ja hän oli – oli laulanut, odottanut. Olin yli puoli tuntia myöhässä. Ja minä sanoin hänelle, että olin vain myöhässä.

Ja – ja hän näki, että olin itkenyt ja hän sanoi: ”Mikä hätänä?”

96   Ja minä sanoin: ”Ei mikään.” Ja jatkoin, ja juuri noin kymmenen minuutin päästä, eräs nainen tuli sisään auditorion perälle, ja hän oli asettumassa paikoilleen sinne. Ja kun me otimme naisesta selvää, hän oli tulossa Twin Citiesistä St. Paulista, ja Minneapolisista, jostakin noista kaupungeista… Hän oli niin huonona tuberkuloosin takia, että ambulanssi ei uskaltanut ottaa tuoda häntä, hänen keuhkonsa olivat niin kehnossa kunnossa, aivan hyytelönä. Niinpä pari veljeä otti vanhan Chevroletin ja otti takapenkin pois, ja pani hänen kenttävuoteensa sinne jonnekin, tai sängyn, ja pani hänet siihen ja toi hänet kokoukseen. Nainen halusi tulla.

97   Lääkärit olivat luovuttaneet. Ja matkalla sinne… He sanoivat, että pieninkin pomppu ja hän saisi verenpurkauksen ja se olisi sitten siinä. Ja he olivat ottaneet hänet ulos ja panneet hänet tasaiselle nurmelle. Ja pyhät [ihmiset] seisoivat siinä ja rukoilivat naisen puolesta. Ja hän oli juuri… Joka kerta kun hän hengitti, kuului kurlutusta; verta purskahteli hänen suustaan, aivan vain.

98   Ja yhtäkkiä, hän parani aivan äkisti! Ja hän pomppasi ylös siitä ja alkoi riemuita, tuli kirkkoon. Ja siellä takana hän todisti, aivan siellä takana.

99   Ja minä sanoin: ”Mihin aikaan se tapahtui?” Ja kun hän sanoi ajan, mihin aikaan se tapahtui, se oli juuri samalla hetkellä, jolloin se puhe tuli minun kauttani. No, mitä se oli? Se oli Pyhä Henki, joka rukoili tuon naisen puolesta siellä! Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

100    Siis, Raamattu sanoo näin. Me joskus mutisemme sanoja. Me emme tiedä mistä puhumme. Mutta siinä kyse on Pyhästä Hengestä, joka tulee ulos, rukoilee asioiden, joita me emme ymmärrä, puolesta. Näettekö?

101   Ja tuo nainen parani silmänräpäyksessä. Me kuulimme hänestä pitkän aikaa sitten sieltä. Hän on täysin terve, parani täysin.

102   Siis, nähkääs Jumala tietää, missä noita asioita on, ja Hänellä on omat tapansa hoitaa se. Näettekö? Meidän pitää vain olla alamaisia sille, mitä Hän tekee. Ja sitten – sitten on hankala juttu tuolla kapealla veitsenterällä, pitää itsensä totuudessa, poissa fanaattisuudesta.

103   Siis, jos ette pidä varaanne, perkele työntää teidät fanaattisuuksiin, ja te menetätte kaiken kokemuksenne ja kaiken muunkin. – näettekö – kun teette sen. Mutta, jos voitte, pysykää täydessä totuudessa, pitäkää silmällä Raamattua ja pysykää siinä, ja pysykää sävyisinä ja nöyrinä, Jumala jatkaa teidän johtamistanne Golgataa kohti, noin vain tietä pitkin, jos te pysytte sillä.

104   Ja se on juuri sitä, mikä se sinun oli, sisar. Jumala todella antoi sinulle siunauksen. Se voi olla varma merkki, että sinä tulet… Mutta minä en luottaisi siihen ymmärräthän, en sanoisi: ”Herra sanoi minulle!” Koska minä sanoin tuosta kokemuksesta, että se rohkaisisi sinua jatkamaan uskomista. Mitä se sitten olikin, mitä Jumala teki siellä, toi noin Hengen sinun päällesi, sillä oli jokin tarkoitus. Se on voinut olla jotakin muuta, mutta jos se oli sinun miehellesi, hän tulee todella varmasti Jumalan valtakuntaan. Näin uskon.

155. Veli Branham, eikö olekin raamatullista, että nainen ei saisi puhua seurakunnassa?

105   Hänellä on täällä kaksi kysymystä. Totta. Se – se on totta. Ei ole oikein, että naiset ovat sananpalvelijoita ja – ja puhuvat seurakunnassa. Se on näin, I Kor. 14. luku.

106   Totta kai, koko seurakunta täällä, te kaikki tiedätte tämän. Ja täällä voi olla vieraita tänä aamuna, en tiedä. Mutta, ei ole oikein että – että nainen on sananpalvelija. Se – se on totta.

Minäpä luen sen teillä täältä, ja te – te voitte varmistua. Ja sitten te – te tiedätte: I Kor. 14. luku luulisin. Minä otan sen hetkessä, jos vain löydän… Kyllä, tässä se on.

…olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo (Siis, laki ei antanut naisen olla pappina ja niin pois päin noina aikoina. Näettekö?).

Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.

107   Nyt, mikäli huomasitte, Korintto [Korintti] täällä… Monet näistä Korinton kristityistä ja monet… Maailman suuri jumalatar oli noina aikoina Diana, joka oli roomalainen jumalatar. Ja hän oli Efesoksen jumalatar. Ja häntä palvottiin kaikkialla maailmassa. Ja siis, hänen pappinsa… Totta kai, hän oli nainen, silloin, mikä aiheutti sen, että hänen pappinsa olivat naisia. Ja kun he kääntyivät kristityiksi Paavalin kautta… Nyt, Paavali oli vankilassa, kun hän kirjoitti näitä kirjeitä, tietenkin, Roomassa.

108   Nyt, hänelle kirjoitettiin kirjeitä, siis, kun siellä oli alettu puhua kielillä ja suuret lahjat alkoivat toimia ihmisten keskuudessa. No, nämä naiset ajattelivat jatkaa palvelustehtäväänsä.

109   Nyt, mikäli huomasitte, te, jotka luette Raamattuanne, 36. jakeessa hän sanoo.

Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?

Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Mutta jos… hän ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.

110   Nyt, muussa tapauksessa, naisten… Nyt, jos te otatte tämän kirjeen historian, seurakunnan, nämä naiset ajattelivat, että he olivat… jatkavat palvelustehtäväänsä aivan, kuten he olivat Diana-jumalattaren pappeja. Jumala ei ole nainen, Jumala on mies. Ja on olemassa vain yksi todellinen, ja se on mies. Nainen on miehen sivutuote. Miestä ei tehty naista varten, vaan nainen tehtiin miestä varten. Näettekö? Jospa vain avaisitte hengellisen ymmärryksenne, näettehän. Näettekö?

111   Mies – kun mies tuli aluksi maan päälle, hän oli sekä mies- että naispuolinen, feminiininen ja maskuliininen ennen kuin hänestä tuli sukupuoli. Näettekö? Naisellinen henki, heikompi henki, se, joka on arka. Ja sitten hän oli myös maskuliini: mies. Mutta kun Hän loi hänet, ja pani hänet eri… lisäämään maailmaa, Hän toi feminiinisen hengen hänestä ulos ja otti kylkiluun hänen kyljestään ja teki naisen.

112   Hänen ei tullut olla hallitsija! Kun hän aloitti sen alussa, hän sai aikaan koko inhimillisen lankeemuksen. Näettekö? Kaikki, ja se vieläpä oli… Hän oli lankeemuksen aiheuttaja. Ja sitten Jumala nosti hänet ylös ja toi elämän takaisin Kristuksessa kautta, naisen kautta. Mutta ei missään naisen sallittu koskaan – olla sananpalvelijana seurakunnassa.

113   Toisessa Timoteus-kirjeessä 3. luvussa, hän sanoo: ”Minä en salli, että nainen opettaa tai vallitsee miestään, vaan olkoot ääneti.” Ymmärrättekö? Eikä ole oikein, että nainen saarnaa, näin se on.

114   Nyt, olen nähnyt monia naisia, jotka olivat todellisia saarnaajia – ja he osasivat todella saarnata – kuten Aimee McPherson ja monet noista naisista. Mutta pankaapa kätenne heidän päälleen edes hetkeksi. Näettekö? Ei ole… Tiedän ihmisiä, jotka voisivat puhua kielillä tänä aamuna, jotka istuvat juuri tässä seurakunnassa. Jos ei olisi selittäjää, he eivät rohkenisi tehdä sitä. Näettekö?

115   Teidän pitää muistaa, nämä naiset syntyivät tiettyyn sukuun, niin että, kun he ovat… Teidän syntymällänne on hyvin paljon tekemistä sen kanssa. Teidän nimenne, teidän – kaikki teissä (ymmärrättekö?) muodostaa teidät, ei väliä, mitä se on.

116   Minä voisin lähteä ulos täältä ja vetäistä pyssyn liipaisimesta ja tappaa jonkun miehen tänä aamuna mutta minä en tohtisi tehdä sitä. Mutta minä kykenen tekemään sen aivan hyvin, varmasti. Näettekö, kykenisin tappamaan ihmisen niin kuin te oravan, mutta te ette saa tehdä sitä. Näettekö? Ja tämä on sama juttu. Teidän pitää pitää silmällä näitä asioita, nyt ettette te… Nämä ovat Herran käskyjä.

117   Kun ihmiset kirjoittivat ja sanoivat: ”No mutta, Pyhä Henki käski meitä!” – näettekö?  –  Paavali sanoi: ”Mitä? Tuliko Jumalan Sana teistä? Tuliko se ainoastaan teiltä? Jos kukaan teistä kaikista – jos teillä on yhtään profeettaa siellä, he tietävät, että se, mitä minä teille sanon, on Herran käsky. Näettekö? Juuri niin! Mutta, jos joku mies siellä näyttää oman – oman – hän haluaa vastustaa – jos haluaa olla ymmärtämättä, antaa olla ymmärtämättä – näettekö?  Jättäkää hänet rauhaan ja antaa hänen jatkaa eteenpäin – näettekö?  –  Älkää vastustako häntä.” Mutta muistakaa, naisen ei pidä puhua seurakunnassa.

118   Ja siksi, tällä te voitte arvostella paimentanne tai mikä se onkin, onko hän hengellinen vai ei. Näettekö? Hän sanoi: ”Jos joku ihminen on hengellinen tai profeetta, hän tietää, että mitä minä sanon, on Herran käsky.” Näettekö?

119   Siitä syystä minä käsken ihmisiä menemään kastattamaan itsensä uudelleen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Paavali teki niin, ja hän sanoi: ”Vaikka enkeli taivaasta tulisi ja opettaisi jotakin muuta, hän olkoon kirottu.” Ja tätä myös on jo opetettu täällä. Jos kukaan ihminen tulee… Jos enkeli taivaasta tulisi ja sanoisi: ”Antaa naisten saarnata ja saarnaajien vihkiä heitä sananpalvelijoiksi!” Raamattu sanoo: ”Hän olkoon kirottu.” Nämä ovat Herran käskyjä täällä.

156.    Onko oikein, että kristitty mies ja nainen suutelevat toisiaan (Voih!) tervehdykseksi?

120   No ei! Ei todella! Ei varmasti! Jos sinä jotakin naista suutelet, veli, se on sinun vaimosi – näettekö?  –  tai lapsesi, tai… Näettekö?

”Onko oikein… ” Onkohan minulla sellainen oikeus!” ”Onko oikein, että kristitty mies ja nainen suutelevat toisiaan tervehdykseksi?”

121   Ei varmasti! Ei todellakaan! Se… Älkää ikinä aloittako sitä! Kyllä! Ei varmasti! Pysykää etäällä naisista! Menkää kauas heistä! Todellakin!

122   Ovathan he sisariamme, mutta älkää… Sitä kyllä on. Sitä… Tuo juttu on mennyt jopa helluntaihin ja sitä kutsutaan ”vapaaksi rakkaudeksi.” Ja kun te teette – teille tulee jotakin sellaista, pysykää siitä erossa. Näin on!

123   En välitä kuinka puhtaita te olette… Sinä olet minun veljeni ja uskon, että olet – voit olla hyvä, pyhitetty, pyhä mies. Minulle on sama, kuinka pyhä sinä olet, olet silti mies. Enkä välitä kuinka pyhä nainen on, hän on silti nainen. Pysy erossa siitä siihen asti, että olet naimisissa. Tee vain näin!

124   Muistakaa, ruumis… Minä aion nyt puhua monimielisesti, että te vanhemmat ihmiset ymmärrätte. Te olette sekalainen joukko, mutta minä olen teidän veljenne ja tämä on kysymys. Näettekö?

125   Jokaisella inhimillisellä olennolla on erilaisia rauhasia. Naisella naisellisia rauhasia, sukupuolirauhasia. Miehellä on miehisiä rauhasia, sukupuolirauhasia. Ja noita rauhasia on ihmisen huulissa. Näin on.

126   Ja toinen juttu, joka tuotakoon tässä esiin, mies suutelee toista miestä suulle. Se on likaista! Saastaa! Ja mitä se saa aikaan? Aloittaa homoseksuaalisuuden. Pysykää erossa siitä! Sinä sanot…

127   Yksi kaveri kyseli minulta vähän aikaa sitten: ”Veli Branham, no silloinhan tervehdittiin toisiaan pyhällä suunannolla.” Silloin suudeltiin niskan taakse, se osui niskaan, ja suudeltiin niskan taakse. Se tapahtui ennen kuin kädenpuristus tuli. Se on tervehdys. Sillä lailla se on. Ei puristettu toisen kättä, vaan kiedottiin kädet toinen toisen ympärille ja suudeltiin toinen toistaan niskaan, ei huulille, eikä kasvoihin. Siitä tulee perversio. Pysykää erossa siitä! Älkää ikinä tehkö sellaista!

128   Nykyään, me puristamme toinen toistemme kättä. Jos te haluatte… Pankaa kätenne veljen ympäri, ja suudelkaa häntä niskaan, tai hän suutelee teitä niskaan, se kyllä käy, mutta älkää suudelko naista älkääkä antako sen naisen suudella teitä. ”Sisar, hetkinen vain, (näettekö?); pannanpa tämä nyt ojennukseen!” Ja niin, tehkää se.

129   Siis, mitä minä sanoin teille hetki sitten, kun aloitin? Kun te näette minkään – auton tulevan tietä 90 mailia tunnissa, menkää pois sen tieltä. Näin on! Kun te näette ensimmäisen kiemuran jostakin sellaisesta, pysykää siitä erossa, pysykää erossa siitä! Ja vain… Sellaisella maaperällä teidän pitää olla. Saatana tulee esittelemään sinulle jotakin, joka tuhoaa sielusi ja lähettää helvettiin. Karttakaa pahaa. Juuri niin!

130   Ole mies, ole nainen, niin… Minä aion nyt hetken puolustaa naisia. Se on aika harvinaista, eikö ole? Sano – sanotaan, ”Naiset aiheuttivat sen! Se on naisten vika. Jos hän ei olisi lähtenyt asemastaan, no, mieskään ei olisi lähtenyt omastaan.” Totta. Se – sanotaan, että näin on. Hän jättää paikkansa. Mies ei voi olla paha, ellei ensin ole pahaa naista. Mutta muistakaa, ettei voi olla pahaa naista ilman pahaa miestä. Näin on!

131   Ja sinä, joka väität olevasi Jumalan poika, missä ovat sinun periaatteesi? Jos nainen on väärässä paikassa, etkö sinä ole Jumalan poika? Etkö sinä ole jalompi, vahvempi astia? Kuten Raamattu sanoo, hän on heikompi, silloin, jos hän on heikompi, näytä sinä silloin, että olet Jumalan mies. Sano hänelle: ”Sisar, sinä olet väärässä.” Näin on! Minä olen tehnyt niin, ja muutkin kristityt ovat tehneet niin. Ja sinä teet niin, niin kauan kuin olet kristitty, osoita se. Sinä olet Jumalan poika. Sinulla on valtaa enemmän itsesi suhteen kuin naisella on. Jos hän on heikko, tunnusta, että hän on heikompi. Ymmärrä hänen virheitään ja semmoista, tai yritä oikaista häntä. Sano: ”Me olemme kristittyjä eikä meidän pitäisi tehdä niin.” Näettekö? Ole tosimies, ole Jumalan poika ja vartioi [/suojele] naisia.

132   Ja siitä se suuri lankeemus alkoi alussa. Saatana oli Eevan kanssa. Juuri sitä kautta tuli tuo suuri ihmissuvun lankeemus.

133   Ja jos sinä olet Jumalan poika, ole vahva, ole tosimies. Jos et ole sellainen, viivy alttarilla niin pitkään, että sinusta tulee sellainen. Ja karta pahaa. Äläkä nyt ala tervehtiä…

134   Joku sanoi minulle jokin aika sitten nähneensä sitä pari kolme kertaa täällä minun seurakunnassani… Ei täällä seurakunnassa, vaan ihmisten, jotka käyvät täällä seurakunnassa. Ja jos te istutte täällä tänä aamuna, minä ajattelin upottaa tämän teihin todella hyvin. Ymmärrättekö?

135   Naiset, nuoret naiset, tulevat ja nämä miehet suutelevat näitä naisia. Älkää tehkö sitä! Älkää… Pysykää erossa siitä. Muistakaa tämä! Jos nainen on nuori, naimaton, tai mitä onkin, hän tulee olemaan jonkun vaimo joskus. Eikä sinulla ole mitään oikeutta tehdä sitä. Pysy erossa hänestä. Jos sinä haluat tervehtiä häntä, ole silloin Jumalan poika, purista hänen kättään ja sano: ”Hyvää päivää sisar.” Ja anna sen jäädä siihen. Näettekö?

136   Pysykää erossa noista jutuista. Se on saastaa. Ja pian joudut hankaluuksiin sen kanssa. Sinä… Voi, se on niin… Synti on niin mukavaa, ja se on niin maittavaa, ja niin miellyttävää. Ja siihen on niin helppoa langeta. Ja parasta, mitä voi tehdä sille, aivan vain merkillekin siitä, pysykää kaukana siitä! Peräänny! Ole tosikristitty!

137   Ja miehen toisiaan suutelemisesta, jos sinä suutelet veljeäsi niskaan, ja siis haluat tehdä niin, ei siinä mitään. Älä suutele ketään miestä huulille ja suulle tai mitään sellaista, koska se – se ei ole oikein. Näettekö? Ei, se osoittaa, että sinussa on jotakin vähän pielessä alun perin. Näettekö? Siis, pysykää erossa siitä, karttakaa sitä. Älkää aloittako sitä täällä tabernaakkelin liepeillä. Ei, me emme todellakaan kannata sellaista täällä. Näettekö?

138   Sinä – jos haluat tavata veljeäsi, jos haluat suudella häntä niskaan, annan mennä ja tee se, mutta älä suutele ihmisiä suulle, koska se ei toimi, se ei ole oikein! Ja se ainoastaan panee alulle kieroutuman. Se panee alulle homoseksuaalisuuden ja semmoisen.

139   Ja on vain kaksi juttua, jotka tuovat sisään tuommoisia asioita… Jos te alatte, antakaa miesten… Olen nähnyt, no, monta kertaa ihmisten kesken, niitä tulee. Olen nähnyt seurakuntien, ja saarnaajien tulevan, kahmivan ja tarttuvan joka sisareen, ja halaavan ja suutelevan ja laittaa heidät istumaan. ”Hyvää päivää sisar, halleluja!” Kurottavan toiseen ja suutelevan häntä ja menee koko seurakunnan läpi sillä lailla. Minulle se on väärin!

140   Kun olin Suomessa, me olimme siellä… Te ehkä te tiedättekin tämän, meillä oli kokouksia ja minä olin NMKY:ssä. Siellä ei ollut saippuaa, Suomessa ei ollut puhdistusaineita. Ja vain… Minulla oli vähän parranajosaippuaa, ja jokaisen meistä piti seistä ottamassa pikasuihku, tiedättehän, tämän partasaippuan kanssa. Jokaisella oli vain yksi pala sitä. Eikä meillä ollut Suomessa saippuaa. Ja siellä pestiin sellaisella tahnalla, ja se melkein repii teiltä nahan päältä.

141   Sitten me… Sitten meille kerrottiin, että meidät vietäisiin suomalaiseen saunaan. Ja me menimme NMKY:hyn Ja siellä meidät vietiin saunaan. Se on tunnettu suomalainen sauna. Ja minä olen ollut sellaisessa ennen ja se oli mukavaa. Mutta minä ajattelin: ”No, olemme menossa… NMKY:hyn, se sopisi ihan hyvin.”

142   Mutta, kun lähdin sinne, Pyhä Henki sanoi minulle: ”Älä tee sitä.” Voi, on niin hienoa, kun on Pyhä Henki. ”Älä tee sitä.”

No, siinä paikassa minä, sanoin: ”Enpä usko, että haluan kylpeä tänä aamuna.”

Tohtori Manninen ja ne sanoivat: ”Voi, veli Branham,” sanoivat: ”siellä on isoja lasihuoneita ja,” sanoivat: ”se on niin kaunis.” Sanoivat: ”Ei se ole… ”

Yleensä, siellä tehdään – vettä heitetään niiden kuumien kivien päälle ja ne höyryttävät sinut, ja sitten hakataan koivun lehvillä, sillä lailla, ja sitten – ja sitten juostaan ulos ja sukelletaan kylmään veteen. Nuo suomalaiset menevät aivan lumeen ja jäihin ja semmoista. Mutta, tietysti, siihen on totuttu, suuret, isot, raavaat miehet. Ja sitten tullaan takaisin ja – ja otetaan se kuuma kylpy taas, kuumasta kylmään äkkiä noin vain. Mutta minun annettiin seistä siellä missä oli viileää ilmaa ja sitten takaisin, koska minusta ei ollut siihen. Pelkäsin, että minun sydämeni pysähtyy siitä, jos teen sen enkä ollut tottunut siihen.

Ja näin minä – minä pidin niistä kovasti, mutta jokin sanoi minulle, etten ottaisi sitä siellä ylhäällä. No, Howard, veljeni, ja veli Baxter ja kaikki menivät sinne ylös ja veljet, muut heistä, siis, kaikki puhuivat, tiedättehän, menevänsä ylös. Niinpä minä tulin vähän säikyksi, tiedättehän, koska Pyhä Henki sanoi: ”Älä tee sitä.”

Ja niin menin NMKY:lle ja he tulivat sisään, kaikki nuo miehet tervehtimään minua. Ja, oi, sanomalehdissä oli otsikkoja, ensimmäisellä ja toisella sivulla, joka päivä, kokouksista. Ja niitä oli joka puolella.

Minä menin pikku huoneeseen ja istuin, ja he kaikki menivät tuohon huoneeseen riisuutumaan. Ja kun he olivat siellä …riisuutumassa, tuli mukavan näköinen, pikkuinen, suomalainen, vaaleatukkainen tyttö, he ovat mukavaa väkeä, he ovat niin puhtaita kuin vain voi olla. Ja siinä tyttö tulee, pyyhkeet olalla, alkoi mennä huoneeseen. Minä sanoin: ”Hei, hei, hei! Seis! Psst!” Yritin pysäyttää hänet. Hän katsoi ympärilleen ja nauroi, ja meni sisään sinne ja antoi jokaiselle – ja nuo miehet; ilman vaatteita – pyyhkeen. Kukin nainen tuli ja sai oman miehen, otti hänet sinne ja jynssäsi hänet muitta mutkitta. Minä näin, mitä Pyhä Henki tarkoitti.

Ja niinpä, kun tulin takaisin ulos, sanoin: ”tohtori. Manninen”, sanoin, ”miten tuo nyt meni?” Te, kristittyinä, menette ja saunotte heidän kanssaan…”

”Voi”, hän sanoi, ”nuohan ovat pesijättäriä, veli Branham.”

Minä sanoin: ”Se on minulle sama, mitä he ovat. Se on väärin. Se ei ole oikein.” Sanoin: ”Luontokin opettaa sen.”

Hän sanoi: ”No, mutta, veli Branham, he ovat kasvaneet lapsesta pesemään. Aivan kuten sairaanhoitajat Amerikassa, ja semmoiset; he ovat kasvaneet siihen.”

Minä sanoin: ”Se on sama, mitä he ovat, se on silti väärin. Ehdottomasti. Kyse on naisesta ja miehestä ja heidän pitää olla erillään, ja peittää itsensä toisiltaan.” Aamen.

Minä en halua nyt aloittaa siitä, alkaisin saarnata hetken päästä, enkö alkaisikin? No niin.

156b. Selittäisitkö apostolisen uskon.

Tämä on yksi kysymys. Tässä on yksi, kaksi, kolme kysymystä. Apostolinen usko tarkoittaa: ”apostolien usko.” Sitä apostolinen usko merkitsee, että te pitäydytte Raamatussa. Siis se, mitä kutsutaan nykyään apostoliseksi uskoksi, ei monikaan pidä kiinni Raamatusta. Mutta apostolinen usko tarkoittaa apostolista uskoa, Raamatun apostolista uskoa. Selvä.

156c. … ja ryhmä, joka nimittää itseään fundamentalisteiksi, ovatko nuo kaksi ryhmää pelastettuja?

Siis, minä en tiedä. Nähkääs, en tiedä, miten vastata tähän. Siis: ”Ovatko nuo kaksi ryhmää pelastettuja?” Minä en tiedä.

Selittäisitkö eron hengen ja…

Ai, tämä on nyt eri kysymys.

Siis, ”Ovatko nämä kaksi ryhmää pelastettuja?” Minäpä teen tämän vähän ymmärrettävämmäksi teille, ja sanon: ”Minä en tiedä. En todellakaan tiedä.

Muistakaapa nyt, nämä ovat minun ajatuksiani, se voi mennä väärin. Minusta, siis, jos roomalaiskatolinen tai mikä hän onkin, metodisti, presbyteeri, Church of Christ, luterilainen, missä hyvänsä onkin, jos hän uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen ja luottaa pyhästi Häneen pelastuakseen, minä uskon, että hän on pelastettu.

Mutta, nähkääs, roomalaiskatolinen kirkko ei tee niin. He uskovat, että kirkko pelastaa heidät. Niin kuin tuo pappi tässä taannoin sai minusta ilmat pihalle sanoessaan: ”Missään muualla ei ole pelastusta kuin kirkossa, siis roomalaisessa kirkossa.” Siis, se on väärin. Pelastus tulee Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin on. Ei kirkon kautta, vaan Kristuksen.

Siis, jos hän on apostolinen, tai, kyllä, apostoliset ja fundamentalistit kutsuvat itseään…

Siis, niin kuin eräs fundamentalisti tuli luokseni, tänne vähän aikaa sitten, ja hän sanoi minulle, sanoi: ”Sinähän olet vähän kallellaan kalvinismiin päin, etkö olekin?”

Minä sanoin: ”No, sikäli, kun Kalvin pysyy Raamatussa, minä olen hänen kanssaan.” Sanoin: ”Minä seuraan Raamattua, ja jos Kalvin pitäytyy Raamatussa. Mutta, jos hän tulee ulos Raamatusta, minä jatkan matkaa ja uskon Raamattuun.”

Hän sanoi: ”No,” hän sanoi, ”minäpä sanon sinulle jotakin. Sinä kerroit – olen kuullut sinun sanovan, että jos ihminen on kerran pelastettu, hän ei voi koskaan hukkua.”

Minä sanoin: ”Täsmälleen niin Kirjoitukset sanovat. ’Hänellä on Iankaikkinen Elämä eikä hän joudu tuomittavaksi tai tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.’” Sanoin: ”En minä ole se, joka sen sanoi. Jeesus Kristus sanoi sen.”

Hän sanoi: ”Sitten minä haluan kysyä sinulta jotakin.” Sanoi: ”Uskotko, että Saul oli pelastettu?”

Sanoin: ”Saul, kuningas Saulko?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

143   ”No takuulla”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Muistathan, että hän oli profeetta.”

144   Minä sanoin: ”Täsmälleen, Raamattu sanoo, että hän profetoi profeettojen kanssa.” Hänellä oli profetian lahja. Hän ei ollut profeetta, vaan hänellä oli profetoimisen lahja, koska hän oli siellä noiden profeettojen kanssa, kun he profetoivat. Mutta me tiedämme, että Samuel oli profeetta tuona aikana, niinpä, mutta Saul profetoi profeettojen kanssa.

Hän sanoi: ”Silloin, jos hän oli profeetta, silloinko hän oli pelastettu?”

Sanoin: ”Varmasti!”

Hän sanoi: ”Siinä tapauksessa, minä haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän sanoi: ”Haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän sanoi: ”Ja silloinhan sinä sanot, että Saul oli pelastettu, ja hän – Raamattu sanoo, että Herra jätti hänet ja hänestä tuli Jumalan vihollinen ja hän teki itsemurhan ja sinä sanot, että hän oli pelastettu?”

145   Minä sanoin; ”Ja sinäkö olet fundamentalisti?” Sanoin: ”Veli, sinä et lue ihan oikein, siinä se. Sinä et lue sitä, mitä Sana sanoo.”

Hän sanoi: ”No, Ei Saul voinut olla pelastettu, jos hänestä tuli Jumalan vihollinen.”

Minä sanoin: ”Saul oli pelastettu.”

”Ai”, hän sanoi…

146   Minä sanoin: ”Hän oli profeetta, hänen piti pelastua. Näettekö? Jumala pelasti hänet, eikä Jumala ole ”ottaja-antaja”, niin kuin sitä sanotaan. Hän ei… No, jos Jumala antaa sinulle Pyhän Hengen tietäen, että tulee menettämään sinut aivan kohta, miten järjetöntä Häneltä olisikaan antaa sinulle Pyhä Henki alun pitäenkään.”

147   Te voitte esittää Pyhää Henkeä ja käyttäytyä niin kuin sinulla olisi Pyhä Henki, mutta jos sinulla on Pyhä Henki, Jumala tuntee sinut alusta loppuun asti. Näin on! Se olisi huono tapa hoitaa asioita. Jumala ei hoida omiaan kuin… Hän on ääretön, hän tiesi lopun alusta alkaen ja tunsi kaiken, mitä tulisi olemaan täällä. Jokaisen kukan, joka hyttysen, joka tulisi olemaan maan päällä, Hän tiesi kaiken siitä ennen kuin maailma edes alkoi. Niin nähkääs, miksi hän hoitaisi asioita sellaisella tavalla? Hän ei tee niin.

148   Jos sinulla on kerran… jos sinulla on todella Pyhä Henki, sinä olet ikuisesti pelastettu. Minä voin todistaa sen Kirjoituksilla, ja meillä on aikaa ajan päälle. Mutta aikaa säästääkseni, että saisin otetuksi nämä kysymykset, minä sanon näin, ymmärrättehän? että tämä kaveri sanoi: ”No, mitäs sinä sitten sanoisit Saulista?”

149   Sanoin: ”Varmasti Saul oli pelastettu.” Sanoin: ”Muista, Saul lankesi ja meni pois Jumalan tyköä, koska hän oli ahne. Hän piti rahasta.” Hän toi noita uhreja ja semmoisia, kun Samuel, Jumalan Sanan kautta käski tuhota kaiken. Mutta Saul säästi tuon kuninkaan, ja säästi paljonkin tavaraa ja toi ne esiin… Näettekö? Jumalan Sanan seuraamisen sijaan, juuri niin, kuin se on kirjoitettu, te panette siihen oman mielipiteenne, ja siinä te lankeatte.

150   Ja siinä minun mielestäni kirkkokunnat ja sen semmoiset, ne lankeavat, koska ne eivät seuraa Sanaa. Ja jos te näytätte niille Sanaa, ne kääntävät sille selkänsä sanoen: ”No, meidän seurakuntamme opettaa kyllä näin.” Se ei ole oikein, asia menee niin kuin Jumalan Sana sanoo!

151   Ja Samuelin käskettiin mennä sinne – tai siis Saulin – ja tuhota täysin kaikki, ”Kaikki, tuhoa se kaikki.” Sen sijaan, hän säästi jotakin uhriksi ja hän säästi tuon kuninkaan hengen ja hän teki kaikkea. Ja Samuel meni hänen luokseen ja sanoi, että Jumalan Henki oli lähtenyt hänestä ja – ja semmoista.

152   Ja Samuel kuoli. Ja noin kahden vuoden päästä, siis, silloin Saulilla oli…  Jumalan Henki lähti hänestä, muttei hän ollut kadotettu. Ei varmasti ollut, voitelu lähti hänestä. Siis katsokaapa ja nähkää, oliko näin.

153   Saul joutui niin kauas Jumalasta, että kun hän lähti taisteluun… Hän valmistautui lähtemään taisteluun. Ja hän pelkäsi mennä taisteluun ja hän – hän pyysi Herralta unta. Herra ei halunnut antaa hänelle unta. Siihen aikaan maassa ei ollut profeettoja, ei profeettoja. Samuel oli profeettana. Oli kyllä profetoijia, ja niin pois päin, mutta ne – hän ei saanut Jumalalta vastausta millään keinolla. Hän meni jopa Uurimin ja Tummimin tykö ja kysyi sieltä. Eikä valojen välke Uurimissa ja Tummimissakaan vastannut hänelle. Ja mitä hän tekikään? Hän ryömi johonkin luolaan, jossa oli eräs noita, ennustaja. Ja tämä noita… Saul naamioi itsensä palvelijaksi ja meni sinne ja hän sanoi: ”Nostattaisitko minulle profeetta Samuelin hengen?”

Ja nainen sanoi – hän sanoi: ”No mutta, sinähän tiedät, mitä Saul on sanonut.” Nainen puhui Saulille, muttei tiennyt sitä. Hän sanoi: ”Saul sanoi, että kaikki, joilla on vallassaan vainajahenki, täytyy tappaa.”

Saul sanoi: ”Minä suojelen sinua Saulilta, mutta nostata minulle Samuelin henki.”

Ja niin noita teki taikojaan ja ensimmäiseksi siis, kun hän näki Samuelin nousevan, hänen henkensä tulevan, materialisoituvan heidän edessään, nainen sanoi: ”Minä näen jumalolennon nousevan maasta.”

154   Siinä on yksi lohdutuksista. Katsokaapa tuota vanhaa Samuelia, joka siinä seisoo. Hän oli ollut kuolleena kaksi vuotta, mutta siinä hän vain seisoi. Ei vain… Hän seisoi siinä profeetan asussaan. Ei ainoastaan elävänä, vaan hän oli yhä profeetta. Halleluja!

Nainen sanoi: ”Sinä olet pettänyt minut.” Profee…

Ja Saul sanoi: ”Samuel, minä en tiedä, mitä tehdä. Olen menossa taisteluun huomenna ja Henki on lähtenyt minusta.” Hän sanoi: ”En saanut edes unta Jumalalta eivätkä Uurim ja Tummimkaan puhu minulle. Olen kauheassa tilassa.”

155   Hän sanoi: ”Minä näen, että sinusta on tullut Jumalan vihollinen,” hän sanoi: ”miksi sinä olet kutsunut minut pois levostani?” Näettekö? Näin Samuel sanoi. Sanoi: ”Miksi sinä kutsuit pois levostani, kun sinusta on tullut Jumalan vihollinen?” Ja sitten hän jatkoi ja sanoi hänelle. Hän sanoi… Mutta, muuten, hän sanoi hänelle Herran Sanan. Ja näin tehtyään… Siis, muistakaa nyt, hän oli ollut kuolleena kaksi vuotta. Mutta hän sanoi: ”Minä sanon sinulle Jumalan Sanan”, ja sanoi: ”Huomenna sinä tulet kaatumaan taistelussa, ja Joonatan, poikasi, kaatuu sinun kanssasi. ja…” hän sanoi, ”Tähän aikaan huomisiltana, sinä olet minun tykönäni.” Jos hän olisi ollut kadotettu, niin olisi profeetta Samuelkin ollut. Sitä on fundamentalismi, näettehän, se niin kutsuttu -. Näettekö, näettekö? Hän sanoi: ”Sinä olet minun luonani huomenillalla tähän aikaan.” Näettekö? Siis, jos Saul oli kadotettu, niin Samuel oli myös, koska he molemmat olivat samassa paikassa.

156   Ei, ei! Fundamentalisti, sinä… Fundamentalisti, niin kutsuttu, kuten Church of Christ – niin kutsuttu, ja kristitty – niin kutsuttu, kristillisyys – niin kutsuttu. Nykyään, koska sinä olet amerikkalainen, sinun oletetaan olevan kristitty, koska olet amerikkalainen. Näettekö? Se – se on niin kutsuttua kristillisyyttä. Mutta aito kristitty on uudestisyntynyt Hengen mies, tai uudestisyntynyt Hengen nainen. Se on todella… Nämä muut teeskentelevät, mutta kristityt ovat Jumalan kutsumia.

157. Selittäisitkö eron hengen ja sielun välillä.

157   Siis, nyt, tämä on vaativa. Mutta ensiksi, sinä olet, kolmiyhteinen olento, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhden persoonan kolme nimikettä, joka on Jeesus Kristus. Ja sinä olet sielu, ruumis ja henki. Mutta noita kolmea tarvitaan muodostamaan sinut. Vain yhden noista varassa. sinä et ole sinä. Nuo kolme tarvitaan muodostamaan sinut.

158   Kuten sanoin yhtenä päivänä: ”Tämä on minun käteni. Tämä on minun sormeni. Tämä on minun nenäni. Nämä ovat minun silmäni, mutta kuka minä olen?” Kuka on se minä, jolle tämä kuuluu? Se on sitä, mikä on minun sisälläni. Se on se äly.

Jos nämä silmät, jos nämä kädet – jos tämä ruumis seisoisi tässä, kuten se on tänään, silti minä en – en voisi… Minun ruumiini voi olla täällä, mutta minä voin olla poissa siitä, mitä minä olen. Mikä – kuka sitten olenkin, sisälläni, on poissa. Se – se osa – osa on tuo henki. Sielu on tuon hengen luonne, niin että, kun Pyhä Henki tulee sinuun, Se ei tee mitään… Sinä… Se muuttaa, tai muuntaa sinun henkesi toisenlaiseksi sieluksi. Ja tuo sielu on toisenlainen luonteeltaan tuossa hengessä. Sielu on sinun henkesi luonto.

159   Aluksi, sinä olit ilkeä ja paha, ja vihaa ja pahuutta ja riitaa. Nyt olet rakastava, herttainen, ystävällinen, ja – ja… Ymmärrättekö tuon eron? Kyse on luonteestasi. Sitä kutsutaan, minä kutsun sitä siksi. Juuri sinun sielusi on muuttunut. Se vanha sielu kuoli ja tuo uusi sielu, joka on uusi luonto, on syntynyt sinuun. Näettekö?

160   Sinun aivosi eivät ole sinun älykkyytesi. Sinun hengessäsi, sisälläsi, on sinun älykkyytesi. Sinun aivosi ovat kasa materiaa ja soluja ja niin edelleen, niillä ei ole älyä itsessään. Jos sillä olisi, silloin, niin kauan kuin ne ovat olemassa, oletpa sitten elävä tai kuollut, se toimisi silti. Näettekö? Mutta kyse ei – kyse ei ole aivoistasi, kyse on hengestä sisälläsi. Ja sinun sielusi on tuon hengen luonto. Hengen sielu kontrolloi – henki kontrolloi sinun ruumistasi. Näettekö? Tässä se on.

Nyt minun pitää pitää kiirettä, koska me alamme olla vähän myöhässä. Nyt, luulen – minä luulen, että tämä hoiti tuon.

158. Veli Branham, selittäisitkö – tekisitkö selväksi pitääkö naisen todistaa tai puhua kielillä seurakunnassa.

161   No, uskoisin, että jos tämä nainen on seurakunnan saarnaaja; hänen ei pitäisi olla saarnaaja. Mutta, jos hänellä on kielten lahja ja hän puhuu seurakunnassa, jossa on – profeettoja ja – ja lahjat on koottu yhteen, uskon, että hänellä on oikeus tehdä se. Koska, Raamatusta näemme, että siellä oli profetissoja kuten Miriam ja muut, eivätkä he olleet – heillä ei ollut valtaa… Jos minä menisin nyt pikku saarnaseeni täällä, minä otan sen siinä.

162   Mutta naiset, jos heillä on lahjoja… Siis, oikea tapa, johon uskon, että kun me kokoonnumme pian…  Kun meidän seurakuntamme pääsee vakiintumaan vähän enemmän… Ja – ja, muuten, kun meillä on uusi ryhmä, uusi eräs toinen seurakunta on yhdistymässä ja…?… on tulossa tämän seurakunnan kanssa heti, kun me saamme tilaa heille ja kaikelle. Eräs toinen seurakunta on tulossa yhteen tämän seurakunnan kanssa, ei mikään organisaatio, tulee joukkona, ryhmänä, seurakuntaan. Ja – ja he ovat sellainen ryhmä lahjakkaita ihmisiä.

163   Ja siis, kun tullaan yhteen, pitää tehdä niin, että näiden lahjakkaiden ihmisten pitää kokoontua tiettyinä aikoina keskenään, ja katsoa, mitä Henki sanoo heille. Ja sitten asia voidaan tuoda julki lavalta. Ja nuo ihmiset… Se tapahtuu seurakunnan rakennukseksi.

164   Nyt, jos te puhutte kielillä, ja siis, kukaan ei selitä sitä… ja sitten, kun te olette kokouksessa, se on niin epäkunnioittavaa, tiedättehän te. Joskus te huomaatte… Minä olen ollut seurakunnassani antamassa alttarikutsua, ja joku nousee ylös ja katkaisee alttarikutsun puhumalla kielillä. Siis nähkääs, nyt tuo ihminen voi puhua kielillä asianmukaisesti, se on voinut olla Pyhä Henki, mutta siis, kun ei ole opetettu mitä tehdä, kuinka pitää se…

165   Olen istunut lavalla ja kuullut saarnaajan saarnaavan ja nähnyt, kun hän pääsee asiaan… Voi että, kuinka minä halusin nousta ja auttaa häntä niin kovasti, etten tiennyt mitä tehdä. Ja te olette tehneet samaa, me kaikki teemme sitä. Mutta, mistä on kyse? Se on epäkunnioittavaa. Istu. Kunnioitusta veljeni.

166   Minä kuulin – kuulin veli Nevillen saarnaavan ja hän kuuli minun saarnaavan, kun me, ilman epäilystä, me… Veli J. T. Täällä ja kaikki, tai – ja te kaikki, me kuulemme, kun toinen saarnaa, ja ajattelemme: ”Oi veli, minä luulen, että nousen ylös ja päästän veljeni pälkähästä.” Näettekö? Näin on; olkaa hiljaa. Näettekö? Tehkää niin.

167   Mutta, uskon, että jos tuo nainen… Kysymys kuului, että jos naisella kielilläpuhumisen lahja ja hän haluaa puhua, luulisin, että kun aikaa kuluu, hänellä on oikeus puhua puhuen kielillä, muttei saarnata tai vallita miestä. Kun nainen on saarnaaja, totta kai hän on miehen yläpuolella.

159. Veli Branham, olin naimisissa naisen kanssa, joka oli ollut naimisissa ennen. Me erosimme, ja hän on ollut naimisissa kaksi kertaa sen jälkeen. Raamattu sanoo, että, jos me haluamme naimisiin – jos me haluamme naimisiin, että kääntyisin… ensimmäisen vaimon puoleen. Siis, voinko palata hänen luokseen, joka oli jo ollut naimisissa, vai olisinko minä vapaa.

168   Siis, no, veljeni, tässä on ainut tapa, jolla minä voisin tehdä sen. Siis, tämä on iso asia, ja jonain päivänä – minä haluan, jos – jos seurakunta saadaan organisoitua ja oikaistua sille paikalle, missä sen pitäisi olla tai… Minä – minä sanon tämän kunnioituksella, minä… Tässä avioliitto-, ja avioeroasiassa seurakunnissa on kaksi puoluetta, toinen kannattaa toista, toinen toista. Ja minun kantani on, armo sydämessäni, Jumalan ja Hänen Raamattunsa edessä, ne ovat molemmat väärässä. Näettekö? Mutta on olemassa totuus.

169   Mikäli panitte merkille, mitä Jeesus sanoi… Siis, tässä, minulla on veli, oma veriveljeni, joka oli menossa naimisiin erään naisen kanssa. Ja veljeni on ollut naimisissa aiemmin ja hänellä on lapsikin erään hyvän naisen kanssa. Ja veli tuli luokseni, että vihkisin heidät. Sanoin: ”En todellakaan!”

170   Jeesus sanoo Matteus 5: ”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, muun kuin huoruuden tähden (joka hänen on pitänyt tehdä ennen kuin hän oli naimisissa eikä kertonut siitä), saattaa hänet [naisen] tekemään huorin: joka nai sen, joka on hyljätty, tekee huorin.” Siis, älkää tehkö sitä. Ei, te ette voi palata takaisin teidän – sinun ensimmäisen vaimosi tykö, jos hän on mennyt uudelleen naimisiin. Mutta, jos sinä – nainen eroaa ja panee sinut pois…

171   Silloin, sinä sanoit: ”Olenko vapaa?” Minäpä luen uudestaan. ”Minä olin naimisissa naisen kanssa, joka ei ollut ollut naimisissa ennen. Me erosimme, ja hän on ollut naimisissa kaksi kertaa sen jälkeen. (Oletan, että tämä henkilö on pysynyt naimattomana.) Raamattu sanoo, että, jos haluamme naimisiin, kääntymään… ensimmäisen puoleen.”

172   Et varmasti! Mennäänpä leeviläisiin lakeihin. Sinä palaat tuon naisen luo, hän on toisen omaisuutta. Sinä tulisit saastutetuksi ja tekisit itsestäsi pahemman kuin koskaan. Ei, sinun ei tule ottaa vaimoa takaisin, joka on naimisissa toisen kanssa.

173   Siis: ”Voinko palata hänen luokseen, joka on ollut naimisissa ennen, vai – vai olisinko minä vapaa?” Sinä olet vapaa! Pysy vapaana! Kyllä, älä palaa takaisin. Älä todellakaan! Nainen on naimisissa toisen kanssa, pysy erossa hänestä. Näin on! Älä… Se saastuttaa…?… Ymmärräthän. Jos meillä olisi vähän enemmän aikaa, minä haluaisin mennä siihen. Mutta todella sinun kysymykseesi, veljeni, kuka sitten oletkin. Ei, todellakaan! Älä palaa ottamaan tuota naista, kun hän on mennyt naimisiin kaksi tai kolme kertaa teidän avioliittonne jälkeen. Se on väärin.

174   Minä vihin erään parin tässä vähän aikaa sitten, jotka olivat olleet ennen naimisissa, ja he erosivat ja menivät teilleen, ja – vanhempi pariskunta. No, he olivat veli ja sisar Puckett. He juuri olivat kyseessä. He eivät vain tulleet toimeen keskenään ja heidän välillään oli jotain nahinaa. He erosivat. Nainen eli niin uskollisena ja yksin kuin vain voi, ja mies samoin. Jonkin ajan päästä, he ymmärsivät, miten hulluja he olivat olleet, ja he palasivat ja halusivat mennä naimisiin. Sanoin: ”Varmasti!” Näettekö? ”Kyllä se käy, näinhän teidän pitäisikin olla.” Niinpä he… No, he olivat naimisissa koko ajan. Eivät he olleet eronnet ollenkaan. Annoin ainoastaan paperit, että voivat asua yhdessä miehenä ja vaimona, siinä kaikki, koska me olivat naimisissa jo alun pitäenkin.

160. Mitä nuo kirjaimet katolisessa krusifiksissa tarkoittavat? (Katsotaanpa.) Mitä nuo kolme kirjainta katolisessa krusifiksissa tarkoittavat?

175   Jaa, minusta kaikki krusifiksit ovat samanlaisia, mikäli en… Minun on tarkistettava se. Mutta siinä on I-N-R-I, joka tarkoittaa: ”Jeesus Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas.” Näettekö? Sitä se on, minä en tiedä olisiko niillä jotakin muuta erikoista tai jotakin muuta. Mutta nuo kirjaimet tarkoittavat: ”Jeesus Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas.” I-N-R-I, se on krusifiksissa.

161. Olisiko väärin käyttää kymmenyksiä rukoushuoneen rakentamisen rahoittamiseen?

176   Siis, nyt, tämä – tämä on aika arkaluonteinen pikku juttu seurakunnalle. Ei, oikeasti kymmenyksien on mentävä sananpalvelijalle. Näin on! Raamatussa oli laatikko, joka pantiin ovelle Vanhassa Testamentissa, kun rakennettiin. Tuo laatikko oli rahasto, jonne ihmiset panivat remonttia varten… Tehän olette lukeneet sen monta kertaa Vanhasta Testamentista. Niillä pidettiin yllä rakennuksia ja sellaisia… Kaikki rakennuksen remontit hoidettiin tuosta rahastosta. Mutta kymmenesosa meni – kymmenesosa kymmenyksistä – kaikki kymmenykset menivät papeille, ihmisten paimenille. Kyllä, kymmenysten ei tule mennä mihinkään muuhun.

177   Tiedän, että ihmiset ottavat kymmenyksensä ja antavat leskivaimolle. Se on väärin. Jos sinulla on jotakin annettavaa leskivaimolle, anna, mutta älä anna hänelle Jumalan rahoja. Ennen kaikkea, ne eivät ole sinun. Ne ovat Jumalan!

178   Jos sinä lähetät minut kaupungille hakemaan leipää ja annat minulle 25 senttiä leipää varten, ja minä kohtaan kadulla jonkun muun, joka tahtoo sen… jotakin muuta, ja minä annan hänelle 25 senttiä, nähkääs, minä annan hänelle sinun rahasi. Jos minulta pyydettäisiin jotakin muuta, annetaan ihmisten tulla tälle taskulle ja annetaan heille minun rahaani, mutta tämä on sinun rahaasi. Ja kymmenesosa siitä on Herran. Ja leeviläiset, papisto, elää kymmenesosasta.

179   Tuo kymmenesosa pitää olla kymmenyksiä, joka pitää tuoda varastoon Jumalan lupauksen kera, joka siunaa sen. Ja todisteena, Hän sanoo: Jos ette usko, koetelkaa Minua ja katsokaa ettenkö minä tee sitä.” Näettekö? Juuri niin!

180   Kymmenykset menevät seurakuntaan paimenelle ja niin edelleen elämiseen. Ja sitten rakennusvarat ja sellaiset ovat kokonaan eri rahasto. Siis. tämä – tämä on Sanan mukaista.

181   Silloin, kun me aloitimme, minä haluaisin ottaa illan… Minä kävin läpi jonkin aikaa sitten, ennen kuin lähdin tabernaakkelista ja varasin kaksi tai kolme viikkoa vain tuollaisia aiheita varten ja vedin sen yhtä soittoa ja osoitin, mitä kymmenykset olivat seurakunnassa.

162. Onko mitään väärää siinä, että kuuluu johonkin loosiin, kun on tullut kristityksi, niin kuin vapaamuurareihin?

182   Eihän toki! Sinä olet kristitty siellä, missä olet. Ei sillä ole väliä, missä sinä olet. Sinä voit olla silti kristitty.

163. Mikä sinusta tuntuu parhaalta tavalta löytää Herra… Mikä sinusta – mikä sinusta tuntuu parhaalta tavalta löytää Herran tahto tärkeissä kysymyksissä?

Siis, antakaas… luulisin, että minä… Katsotaanpa saanko tähän jatkoa. ”Mikä sinusta – mikä sinusta tuntuu parhaalta tavalta (ymmärtääkseni tässä pitäisi olla pilkku, luulisin)… löytää Herran tahto tärkeissä kysymyksissä? ”Mikä sinusta tuntuu parhaalta tavalta löytää Herran tahto tärkeissä kysymyksissä?”

183   Kuulehan, rakas ystävä, paras tapa löytää Jumalan tahto tärkeissä kysymyksissä, on rukous. Näettekö?

184   Siis, kuulkaapa… Tässä hieno pieni juttu täällä. Jos te – jos – jos teillä on asia, joka on hyvin tärkeä… Siis, näin se pitää tehdä. Minä vien sen Herran eteen. Ja se on aina ollut minun voimani. Minä odotan Herraa ja katson, mitä Hän sanoo. Ja minä vain pidän itseni puolueettomana sen suhteen; en ota kumpaakaan puolta, ja sano: ”Nyt, taivaallinen Isä, se – se voi… ”

185   Koska siis, minun tapauksessani useimmiten, on hyvin tärkeää, minä odotan näkyä. Mutta monien ihmisten kohdalla, Jumala ei toimi näkyjen kautta. Siksi siis, minä en neuvoisi tekemään sitä. Näettekö? Koska vain joillakin ihmisillä on näkyjä ja toisilla jotakin muuta. Siinä, missä sinä teet muuta, mitä minä en voi tehdä, ehkä – sinun tapasi palvella Herraa – minä taas teen jotakin, mitä sinä et voi tehdä. Näettekö? Jumala toimii eri tavoin kanssamme.

186   Ja siis, jos minä olisin sinun asemassasi eikä minulla olisi näkyä Herran edestä, minä odottaisin Herraa ja sanoisin: ”Herra, näytä Sinä minulle minkä päätöksen minä teen.” Ja sitten, se mihin tunnet johdatusta – sitten odota vähän – sitten odota vähäsen pitempään, ja mihin suuntaan, mille puolelle kallistut, mihin suuntaan Henki… Sano: ”Nyt, Isä, sinä tunnet sydämeni, ettei minulle sillä ole väliä, mutta minä – minä haluan tietää, mitä Sinä haluat tehdä asian suhteen.”

187   Sillä tavalla minä teen kokousten kanssa joskus. Minä tunnen johdatusta mennä siihen suuntaan tai tähän suuntaan, sitten minä vain kuljen siihen suuntaan. Sillä tavalla se pitää tehdä, koska asia on silloin rukouksessa. Sinä teet vain parhaasi.

188   Ja minä uskon, ystävät, niin kuin Paavali eli – Uudessa testamentissa, menneinä päivinä. Hän oli kahden tulen välissä. Ja hän lähti väärää tietä ja sai kutsun Makedoniaan. Ja minä uskon, että jos te teette päätöksen Jumalan hyväksi ja teette sen niin hyvin kuin voitte, minä uskon, että Jumala oikaisee teidät, älkääkä – pitää huolen siitä, ettette te joudu harhateille. Minä uskon, että Jumala tekee sen. Katsotaanpa.

164. Veli Branham, mitä tapahtuu niille ihmisille, joita pidetään nukkuvana neitsyenä, kun heidät tuomitaan tuomiolla?

189   No, nukkuva neitsyt tulee pelastumaan tietenkin. Hän tulee pelastumaan tuomiolla. Hän ei todella tule olemaan morsian, mutta hän on ryhmä pelastettuja ihmisiä, joka tulee tuomiolle, joka ei kuulu morsiameen. Mutta kunhan vain he ovat neitseitä, he ovat Jumalan edessä. Näettekö? He tulevat pelastumaan. Hän erottaa… He ovat lampaita Hänen oikealla puolellaan. Ja pelastumattomat tulevat olemaan vuohia Hänen vasemmalla puolellaan Valkoisen Valtaistuimen tuomiolla.

Voisin käyttää tähän paljonkin aikaa, mutta alkaa olla vähän myöhä.

165. Onko mahdollista, että Pyhällä Hengellä täytetty ihminen tulee vedetyksi – vedetyksi – tekemään pikku asioita… saatetuksi tekemään pikku – pikku asioita, joita hän ei halua tehdä?

190   Kyllä! Kyllä vain! Kyllä, Pyhällä Hengellä täytetty henkilö… Sinä olet juuri sellaisella paikalla, jossa sinut voidaan vetää näihin juttuihin. Sinä todella olet asettunut esille maalitauluksi. Kun sinä palvelet piilossa perkelettä, hän antaa sinun vetelehtiä ympäriinsä miten tahdot, mutta kun sinä kerran siirryt Kristuksen puolelle, sinä siirryt silloin toiselle puolelle, hän suuntaa kaikki tykit joka suunnalta suoraan sinuun. Joka kiusauksen, kaiken, minkä voi heittää päällesi, sinä tulet saamaan. Mutta mitä sinulla silloin on? ”Suurempi on Hän, joka on sinussa kuin se, mikä on maailmassa.” [1. Joh. 4:4] Näettekö?

191   Siis, täällä sinä et ole ollutkaan missään taistelussa, sinä vain kuljeskelit pitkin. Näettekö? Mutta nyt, olet – sinä olet peseytynyt, pukeutunut, ajanut partasi, kammannut tukkasi, pukenut univormun, sinulla on ase kädessä. ”Nyt mennään!” Näettekö? Olet keskellä taistelua, et näyttelemässä, vaan taistelemassa; taistelemassa!” Varmasti, kun kiusaukset nousevat, puske se takaisin Hengellä, uskon kilvellä ja jatka eteenpäin. Näettekö? Juuri niin. Voi, pue päällesi koko Jumalan sotisopa. Miksi pukeutuisit taisteluvarustukseen, jos et ole menossa taisteluun? Kaikki sotilaat ovat pukeutuneet taistelua – eivät näyttelemistä varten, kävelläkseen sanomaan: ”Minä olen se ja se. Nyt olen kristitty. Katsohan, kuka olen! Minä kuulun siihen ja siihen. Halleluja! Sain Pyhän Hengen eräänä iltana. Mikään ei varmasti häiritse minua enää.” Kyllä kyllä! Voi veli, minä – ”Minä luulen, että sinun on mentävä takaisin ja yritettävä uudelleen.” Näettekö?

192   Voi, kuulkaapa, heti, kun sinä sanot, että sinulla on Pyhä Henki, saatana suuntaa jokaisen kanuunansa sinuun, ja ampuu sinua. Silloin, sinulla on koko sotisopa päälläsi, ota silloin uskon kilpi, Hengen tai Sanan miekka, ja ota – kengitä itsesi Evankeliumilla, ja ota vanha [haarniskan] keskikappale tänne, rintakilpi, ja vedä kilpi se vanha keskikappale, rintapanssari, ja vedä tiukkaan sen vyö ja kiristä vähän varusteitasi, ja valmistaudu siihen, koska se on tulossa. Älä ole huolissasi. Kyllä vain! Sinulla tulee olemaan runsaasti ikävyyksiä. Mutta, muista: ”Suurempi on Hän, joka on sinussa kuin hän, joka on maailmassa.”

166.    Mitä Jeesus tarkoitti Matteus 16:9 ja 10? Mitä nuo 12 ja seitsemän koria tarkoittaa? Kysymys sunnuntaiaamuksi.

193   Katsotaanpa – katsotaanpa, Matteus 16:10. En ole varma juuri nyt. Minäpä katson, missä se on, Matteus 16:9 ja 10-16:9. Tässä se on.

Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,

ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

Nyt, kuunnelkaa. Otetaanpa pikkuisen ennen tätä.

Ja Jeesus sanoi heille: ”Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.”

Niin he puhuivat keskenään sanoen: ”Siksikö, että Emme ottaneet leipää mukaamme.”

Jeesus… (Nyt kuunnelkaas!) …Mutta kun Jeesus sen huomasi, (Hän ymmärsi heidän ajatuksensa, siis.) sanoi hän: ”Te vähäuskoiset, mitä puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää mukananne?

Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,

ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

194   Toisin sanoen näin: ”Kun olette nähneet Jumalan tarjoavan ja tekevän ihmeen, niin eikö Hän voi tehdä uudestaan ihmettä?” Näettekö? Näettekö, jos… Toisin sanoen näin: Jos Hän pelasti sinut elämästä synnissä, eikö Hän voi parantaa myös ruumistasi? Etkö muista sitä, kun olit syntinen, kuinka hän nosti sielusi uskoon, jotta uskoisit? Eikö Hän samaten tehdä jotakin suurta sinulle uudestaan? Eikö Hän – eikö Hän voi tehdä ihmettä tai jotain muutakin sinulle? Viisi koria… Hän sanoi: ”Muistakaa…”

195   Kuten… Kun ihmiset menivät Punaisen Meren poikki, Jumala avasi heille noin vain ja teki Punaisen Meren avoimeksi noin vain, ja kävelivät läpi, hän tuli oitis toiselle puolelle ja heti, kun vesi loppui, ihmiset alkoivat nurista. Pitääkö paikkansa? Heti, kun leipä loppui, alettiin huutaa: ”Meillä ei ole leipää.” Näettekö? Hän sanoi: ”Ettekö ota huomioon sitä ihmettä siellä Punaisella Merellä? Ettekö olleet tulleet… ” Kun tuohon paikkaan Punaisella Merellä tultiin, sanottiin: ”Meidän olisi pitänyt kuolla. Tuolta egyptiläiset jo tulevat kimppuumme. Tässä se sitten oli; mitä me teemme?”

196   Hän sanoi: ”Kuka löi maata vitsauksilla tuolla? Kuka piti auringon paistamassa Goosenissa?” Näettekö? Meidän tulee muistaa nuo asiat, muistakaa, Jumala on Jumala! Halleluja! Kaikissa noiden asioiden keskellä Hän on yhä Jumala. Hän voi takuulla tehdä mitä vain.

167. Selittäisitkö ”Kristuksen ruumiin” I Kor. 12:27 ja ”Kristuksen morsiamen” Ilmestyskirja 2:9-9. Onko tuo uusi Jerusalem hengellinen – hengellinen tässä Ilmestyskirjassa? Se – se – onko se seurakunnan hengellistä erottamiskykyä?

197   197            Ei! Siis, katsotaanpa, minä otan tämän ensin, I Kor, oikein pikaisesti, I Kor. 12 luku, selvä, ja 27. jae.

Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

198   Ja sitten, missä olikaan se seuraava sananpaikka? Ilm. 2-21:9, Ilmestyskirja 21 luku ja 9. jae. No niin, tässä se on.

Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.”

199   Kyllä, Kristuksen ruumis. Siis, Kristuksen ruumis murrettiin meidän syntiemme tähden ja yhden Hengen kautta meidät on kastettu tuohon Ruumiiseen ja meistä tulee jäseniä. Ja missä – missä ruumis… Missä minun vaimoni, vertauskuvallisesti ottaen… Mistä Eeva tuli? Aadamin ruumiista. Hänet otettiin hänen kyljestään. Eeva otettiin Aadamin kyljestä. Kristus… Ja Eeva oli osa hänen ruumiistaan. Hän sanoi: ”Hän on liha minun lihastani ja luu minun luustani. Ja minä nimitän häntä naiseksi.” Näettekö?

200   Nyt, ja Kristuksen ruumis otettiin Jeesuksen ruumiista, sillä me olemme Hänen Henkeään ja lihaansa ja luutaan. Näettekö? Koska me olemme syntyneet Hänen ruumiiseensa. Ja koska tämä ruumis kuuluu Hänelle, vaikka se on syntynyt synnissä, Hän on lunastanut sen. Jumala tulee nostamaan sen ylös viimeisinä päivinä, ja minä tulen elämään siinä ikuisesti. Näettekö? Siinä se. Selvä.

201   Nyt, katsotaanpa, viimeinen kysymys tässä oli: ”Onko uusi Jerusalem hengellinen?” Ei, ei, uusi Jerusalem, jonka Johannes näki tulevan taivaasta, siinä ei ole kyse seurakunnan erottamiskyvystä nyt. Ymmärrättekö? Se on – se on… uusi Jerusalem, jonka Johannes näki laskeutuvan taivaasta valmistettuna kuin – Ilm. 21 – näettekö?  – valmistettuna kuin kaunistettu morsian Aviomiehelleen…

Viimeinen kysymys, nyt, luulisin että tässä olivat ne kaikki.

168. Raamattu sanoo, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Herraa. Silloin, jos sinä rakastat Jumalaa ja palaat maailmaan, antaisiko Jumala sinun kuolla synnissä vai antaisiko Hän sinun tulla sovitetuksi takaisin ennen kuin Hän ottaa sinut pois?

202   Tämä rouva on kirjoittanut tähän nimensä, niinpä sanon, että tämä oli rouva – näettekö?  –  koska hän on allekirjoittanut tämän. Kyllä, sisar. Jos sinä olet syntynyt… Minäpä otan nyt tämän. Näettekö, tilapäisesti, jokainen meistä luopuu monta kertaa päivässä. Senhän me tiedämme. Olemme kaikki syyllisiä, jokainen meistä. Yksikään meistä ei ole täydellinen. Ja niin kauan kuin me olemme tässä ruumiissa, me olemme yhä… Vaikka ihmiset kuinka yrittävät sanoa: ”Minut on pyhitetty, minä voin suudella tätä naista, tai tehdä sitä.” Hän valehtelee. Hän ei voi. Siis, siinä kaikki.

203   Minä en yritä sanoa: ”Herra, katso kuinka lähelle minä voin mennä.” Vaan: ”Herra, pidä minut niin etäällä kuin vain voi mennä.” Näettekö? Pysykää todella niin kaukana kuin… Muistakaa, te olette vielä inhimillisiä olentoja. Näettekö?

204   Ja… Mutta, nyt, jos te voitte tehdä virheen ja tehdä jotakin väärää… Te ette tahtoen… Jos sinä olet kristitty, jos sinä olet uudestisyntynyt kristitty, sinä tarkoita [/tahdo] tehdä väärin. Sinun aikomuksesi ja kaikki ovat kohdallaan. Mutta, jos sinä teet, niin kuin sisar sanoi tässä, virheen ja teet jotakin väärää, antaako Jumala sinun vain jatkaa ja jatkaa ja kuolla noin vain ja joutua hukkaan, vain tuoko Hän sinut takaisin sovintoon? Hän tuo sinut takaisin. Juuri niin! Hän tuo sinut takaisin.

205   Ja jos – ja sitten, jos, sinä teet jotakin väärää, sinua ei tuomita ja sinä jatkat vain sillä tavalla, muista, sinä et ollut – et ollutkaan pelastettu alun alkaen. Näin on. Sinä – sinä et ollut pelastettu; sinä olit tekouskovainen, et ollut pelastettu. Mutta, kun sinä olet pelastettu, sinulla on toinen henki, olet toisenlainen luonne. Sinä olet uusi luomus Kristuksessa, ja vanhat asiat ovat poistuneet, ja ne ovat kuolleet ja haudattu anteeksiantamuksen mereen. Näettekö?

206   Ja… mutta, kun olet elänyt täällä tässä maailmassa täällä, sinulle on asetettu ansoja joka puolella, ja sinä kuljet silmät suunnattuina Kristukseen. Ja muista, kun sitten sinä teet virheen, tosi Kristitty tulee pikapikaa takaisin tekemään sovinnon.

207   Kuulkaa, arkissa Jumala päästi vanhan variksen ulos – tai Nooa päästi variksen ulos. Siis, mikä se oli? Se oli varis. Voi, kyllä, se istui samalla orrella kyyhkysen kanssa. Ne istuivat molemmat samalla orrella, mutta kun hän päästi tuon vanhan variksen ulos, no tuo vanha… Kuvittelisin, että kaikki vesi lemusi miljoonien ihmisten mädistä turvonneista ruumiista veden pinnalla, ja hevosten ja eläinten, kaikki kuolleina. Koko maailma oli tuhottu. Ja siinä nuo mädät, kuolleet raadot kelluivat veden pinnalla ja kaikkea sellaisia. Ja Nooa päästi kyyhkysen ulos, koska hän arveli nähneensä vähän auringon hohdetta. Ja hän halusi tietää, oliko vesi laskenut vai ei, ja niin hän päästi vanhan variksen ulos. Ja tuo vanha varis lensi alas jonkin mädäntyneen ruumiin päälle; ”Oi, onpa hienoa, onpa hyvää!” Näettekö, söi ruumista. Miksi? Se oli sen luonto. Se oli varis. Huolimatta siitä, kuinka kauan se oli istunut kyyhkyn kanssa ja kuullut Nooan saarnaavan, kuinka paljon se oli istunut tuon puhtaan linnun kanssa, se oli kerta kaikkiaan varis. Ja heti, kun se sai mahdollisuuden näyttää todelliset kasvonsa, se näytti sen.

208   Mutta, kun hän päästi kyyhkyn ulos; kun se lähti ulos, voi, ei se voinut sietää sitä. Se ei voinut mennä mihinkään. Se ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkojansa, ja niin se palasi arkkiin. Ja sillä tavalla asia on.

209   Joskus sinut päästetään vapaaksi hetkeksi, jotta näkee, mitä sinä teet, mutta sinä tulet, jos sinulla on kyyhkyn luonto, sinä et voi syödä variksen ruokaa. Siinä se, se ei sulaisi. Siinä kaikki.

210   Mihin sinä menisit, mitä sinä tekisit? Kerro minulle, mitä sinä tekisit, jos et olisi – jos et olisi kristitty? Kerro minulle, mitä minä tekisin tänä aamuna, jos en olisi kristitty? Mitä minä voisinkaan tehdä, kun minun äitini makaa tuolla sairaalassa, tuossa tilassa ja tajuttomana, ja hän makaa siellä, ja minä voin sydämestäni seistä tässä puhujanpöntössä ja saarnata, ja kulkea sillä tavalla kuin liikun, ja näyttää siltä, etten kiinnitä mitään huomiota siihen – koska tiedän, että minun äitini on pelastettu. Näettekö? Tiedän, että hän on pelastettu. Minä tiedän, kehen olen uskonut, olen vakuuttunut, että Hän kykenee pitämään huolta siitä, mitä jätin Hänen huostaansa sen päivän varalta.

211   Mitähän äiti tekisi nyt? Siis, ehkä hänellä oli ollut hyviä aikeita koko elämänsä ajan, että: ”Jonain päivänä, minusta tulee kristitty.” Mutta kuinka hänestä voi nyt tulla sellainen, kun hän makaa siellä tajuttomana? Kuinka hänestä voisi nyt tulla kristitty? Mitä hänen lapsensa tekisivät?

212   Eräänä päivänä, kun me panimme hänet – veimme hänet antaaksemme hänelle glukoosia sinne… Se on ainoa, mitä hänellä on ruumiissaan – glukoosi. Hän ei voi niellä. Hän on halvaantunut. Ja hän sanoi: ”Tämän yhden asian haluan sinun tietävän, Billy,” hän puhui minusta ja Deloresista, jotka seisoimme siellä, ja lapsistansa ja asioista ja parista veljistäni, jotka juovat.

Ja minä sanoin: ”Niin, he mursivat sinun sydämesi.”

Hän sanoi – hän sanoi: ”Mutta Billy, se kuuluu äidin osaan.” Hän sanoi: ”Mutta minä olen pelastettu.” Ja hän sanoi: ”Olen valmis lähtemään.”

213   Minä sanoin: ”Sinä olisit voinut jättää meille kodin, joka ulottuisi Jeffersonvillestä Uticaan, palatsin. Olisit voinut jättää meille kymmenen miljoonaa dollaria, joista nahistella ja tapella lähtösi jälkeen – ja ainoastaan niin siinä kävisi – mutta äiti, sinä jätit meille suurimman aarteen, mitä kukaan voi jättää, varmuuden, että me näemme sinut jälleen tuossa maassa joen toisella puolella.” Näin on! Näettekö?

214   Sinä olet pelastunut, ja minä olen niin iloinen, että Kristus pelastaa meidän… Mutta me voimme langeta. Voimme tehdä väärin, meillä kaikilla on ylä-, ja alamäkemme, mutta sielussasi, heti, kun teet jotakin, siis, sinussa menee jokin pieleen, sinä tiedät sen. Siis, juuri silloin on aika hypätä. Silloin on aika hypätä. Väistää sitä.

215   Siis, sanotaanpa, että kun sinä lähdet pois täältä, ja – ja joku tulee luoksesi ja sanoo: ”Hei, minulle on kerrottu, että sinä olet yksi niistä hihhuleista.”

Heti paikalla saatana sanoo: ”Pane se matalaksi!” Näettekö?

216   ”Minusta minä en ole mikään hihhuli. Minä olen kristitty!” Näettekö? Ja aina pahan kanssa: vastaa pahaan hyvällä. Ja muista, siis, ota todella tämä, muista tämä, kun vastaat pahaan hyvällä, paha ei kestä hyvän läsnäolossa. Se ei vain voi tehdä sitä.

217   Siis, minä olen lähetyssaarnaaja, ja ollut kaikkialla maailmassa, kaikenlaisten pahojen kanssa, ja kaikenlaisten spiritualistien ja ismien, ja kaikenlaisten paholaisenpalvonnan, ja, voi, mitä vain kuvitella saattaa, jossa on kaikkea, ja olen aina huomannut, että oikea voittaa aina väärän.

218   Kuulkaa, minä vähät välitän siitä, kuinka pimeä yö on. Se voi olla niin pimeä, että sen voi tuntea. Te voitte nostaa kätenne näin, ettekä näe minkäänlaista varjoa. Vähäisinkin valonhiukkanen paljastaa pimeyden. Takuulla, ja juuri sen elämä saa aikaan, kun kuolema on läsnä. Juuri sillä tavalla oikea toimii, kun väärä on läsnä. Juuri sillä tavalla usko toimii, kun epäilys on läsnä. Se karkottaa sen.

219   Miten yö voi pysyä, kun aurinko paistaa siunaustansa sen yli? Mihin yö sitten menee? Sitä ei enää ole. Mitä yölle tapahtui? Missä tuo pimeys on, joka oli tässä tabernaakkelissa noin 12 tuntia sitten? Missä on tuo pimeys, joka oli hyytyneenä näiden seinien sisällä? Sitä ei enää ole. Se hävisi. Miksi? Ja kun valo astui sisään, pimeyden oli lähdettävä. Kyllä vain!

220   Otetaanpa joitakin olioita, jotka vaeltavat yöllä, torakat, ja koppakuoriaiset, ja ötökät ja sen semmoiset. Annetaanpa auringon nousta tai antaa valon välähtää, niin katsokaa, kuinka ne häipyvät pimeyteen. Sillä tavalla on Evankeliumin laita. Kun se välähtää, mitä niille tapahtuukaan, jotka haluavat nimittää sinua hihhuliksi? Mitä tapahtuukaan ihmisille, jotka haluavat tehdä sinusta pilaa? Kun Valo välähtää, he ampaisevat pimeyteen niin lujaa kuin voi, koska he – he ovat yön lapsia. Mutta päivän lapset kävelevät Valossa.

221   Ja silloin me olemme Valon lapsia, Jumalan armosta. Ja silloin, kun Valo on väläytetty päälle, me kiitämme Jumalaa ja kuljemme ja kävelemme silmät auki katsellen asioita, joita ei voi nähdä luonnollisilla silmillä. Sillä usko on toivottujen asioiden totena pitämistä, todiste asioista, joita ei näe. Aamen! Tätä minä rakastan.

222   Minulla ei ole aikaa pikku saarnaselleni, jonka aioin puhua, koska meidän pitää alkaa rukoilla sairaitten puolesta.

223   Kuinka moni rakastaa Jumalaa? Aamen! Nyt, kun me olemme ottaneet nämä kysymykset, ja jotkin niistä ovat teräviä ja kaikkea, ja ehkä vastattu… Ehkä minä en tehnyt edes oikein sitä, koska minulla ei ollut aikaa tarkistaa Kirjoituksista. Minulla on se kirjoitettuina tällä paperilla, mikäli on. Toivon, että kaikki ovat tyytyväisiä. Jos ei, no, vastatkaa kirjoittamalla taas minulle. Antakaa minulle aikaa perehtyä siihen, jos teistä siihen ei ollut täysin vastattu.

224   Kiitos, että jaksoitte. Ja nyt me teemme rukousjonon aivan pian. Mutta ennen sitä, muutetaanpa ilmapiiri nyt kysymyksistä ja joku vastaa niin ja toinen uskoo näin ja noin. Näettehän, kysymyksiin vastatessa, tulee vähän ankaruutta, niinpä palvotaanpa vähän Herraa ja lauletaan.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
koska Hän rakasti ensin
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Nyt, haluaisin teidän puristavan jonkun kättä siinä lähellä, kun me laulamme uudestaan.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
koska Hän rakasti ensin
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Nyt, nostetaanpa kädet ylös Hänelle tällä lailla.

Minä rakastan (Sulkekaa silmänne nyt.) Häntä… rakastan Häntä,
Koska Hän rakasti ensin.
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

225   Taivaallinen Isämme, me rakastamme Sinua, Herra. Ja minä uskon, että tämä pieni joukko rakastaa Sinua. Me olemme tulleet elävän Jumalan huoneeseen, pikkuiseen rakennukseen, ei rakennukseen vaan Jumalan luo, joka asuu huoneessa. Kuten minä, tämä vanha ruumis, sen täytyy kaatua jonain päivänä, mutta mies, joka asuu sen sisällä, ei voi kaatua, koska Jumalan voima pitää sen pystyssä.

226   Tämä vanha rakennus täällä, jossa me olemme palvomassa tänä aamuna, vaikka me kuinka korjailemme sitä, jonain päivänä se kaatuu, mutta Jumala, joka asuu rakennuksessa, on ikuinen. Me tulemme kohtaamaan Sinua nyt, Isä, antaaksemme kiitoksen ja ylistyksen.

227   Ja näistä kysymyksistä ihmisten sydämellä, me ymmärrämme, että he puntaroivat pitäisikö heidän tehdä näin tai noin. Ja, Isä, minä luotan siihen, että jokaisessa herkässä kristityssä sydämessä, jolle edes jossain määrin oli tuo vastaus, se saisi heidät ymmärtämään mikä on totuus. Suo se, Herra. Ja jos minä en kyennyt siihen, anna minulle anteeksi. Minulla ei ollut tarkoitus epäonnistua, koska nämä ovat Sinun lapsiasi ja he esittävät näitä kysymyksiä. Ja minä – minä haluan antaa heille kaiken, mitä tiedän, Isä, niin kuin Sinä todella olisit täällä tuomitsemassa, mitä minä sanoin.

228   Nyt, Herra, me olemme kohtaamassa sairaita. Me tiedämme Raamatusta, että me saamme vain sitä, mitä me uskomme saavamme. Me muistamme, kerran, Isä, kun Jeesus täällä maan päällä, kun syyrofoinikialainen nainen tuli Hänen tykönsä ja sanoi: ”Herra, ole armollinen tyttärelleni, koska riivaaja vaivaa häntä monella tapaa.”

Ja me kuulemme, mitä Hän sanoi: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja antaa koirille.”

229   Oi, Jumala, mikä ilmeinen, ehdoton hylkäys, eikä vain sitä, vaan vielä, että kutsuttiin koiraksi. Mutta, sen sijaan, että olisi ollut ylpeä, hän sanoi todella herttaisesti ja nöyrästi: ”Totta Herra.” Koska se oli totuus. Nainen sanoi: ”Se on totta, Herraa, mutta syöväthän koiratkin murusia, joita putoilee niiden isännän pöydältä.” Ja se teki tehtävänsä. Hän oli valmis ottamaa vastaan murusiakin, jotka tulivat lasten pöydältä. Ja Herra, se on meidän asenteemme juuri nyt. Me olemme valmiit mihin tahansa, mitä Sinä haluat tehdä meille, Isä. Me olemme Sinun käsissäsi.

230   Olen niin iloinen siitä, että Vanhan Testamentin Jumala, joka näytti näkyjä ja antoi merkkejä ja ihmeitä, elää yhä tänään. Ja taivaaseen, jonne silloin ikävöitiin jonakin päivänä mennä, Jumalan armosta, me lähdemme myös, koska sama Jumala osoittaa olevansa sama Jumala meidän keskuudessamme.

231   Täällä keskuudessamme on monia, jotka ovat sairaita ja puutteenalaisia. He tulevat menemään rukousjonon läpi. Älkööt he tulko ja sanoko: ”No, minä en usko, että Sinä voit tehdä minulle mitään hyödyllistä. Minä – minä… ” Herra, älköön tuo olko asenteena, vaan voikoot he tulla muistaen, että Jumala sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairasten päälle, nämä tulevat terveeksi.” Sinä lupasit sen, Sinä sanoin niin.

232   Tulkoot he pyhässä kunnioituksessa uskoen, että heti kun on rukoiltu ja käsiä on käytetty heihin, tulkoon Pyhä Henki heidän päälleen kuten tämä rakas sisar, joka kirjoitti, sen kysymyksen, sanoi, että Pyhä Henki melkein löi hänen kuolevaista olemustaan sellaisella mahtavalla Hänen läsnäolonsa kasteella.

233   Olkoon se –kohdatkoon jokaista tänne tullutta samanlainen vaikutus, Hera. Suo se. Tulkoot ihmiset terveiksi. Tulkoot he tietoisina, tietoisina, ilman epäilyksen varjoa siitä, että Sinä lupasit sen, etkä Sinä voi valehdella, ja heti, kun valo osuu sisälle, pimeys ja epäilys pakenevat. Suo se, Isä. Me uskomme heidät Sinulle nyt rukoillessamme heidän puolestaan Jeesuksen nimessä. Aamen!

234   Nyt ne, jotka haluavat rukousta puolestaan,