57-1006 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA HEBREALAISKIRJEESTÄ, OSA III (QA Hebrews Part III), Jeffersonville, Indiana, USA, 6.10.1957

57-1006 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA HEBREALAISKIRJEESTÄ, OSA III
(QA Hebrews Part III)
Jeffersonville, Indiana, USA, 6.10.1957

553    …olla jälleen täällä Tabernaakkelissa tänä iltana, odotuksen vallassa, tässä yhteydessä ja palvonnassa Jumalan Sanan ympärillä, joka on annettu meille vapaasti. He rakastamme olla osalliset tästä siunauksesta.

554Ja luotan siihen, että Jumala tulee siunaamaan meitä tänä iltana, niin kuin Hän teki tänä aamuna, aamullisen sanoman kansaa. Keskustelin juuri naapurini, rouva Woodin, kanssa hetki sitten, ja me puhuimme siitä, herra Wood ja muut heistä. Minä uskon sen olleen veli Nevillen paras saarna kaikista niistä saarnoista, mitä hän koskaan on saarnannut. Minä todella ihailen ja arvostan tuota hienoa saarnaa. Se antaa minulle rohkeutta ja kuntoa. Minä niin haluan päästää sisälle totuuden, tiedättehän. Ja sen rohkaiseva osa, tiedättehän, kuinka se rohkaisee…

Kuinka Daavid teki siellä, kun tämä suuri koettelemus tuli, sen sijaan, että olisi sanonut: “Hyvä on, minä menen ja teen sen, Herra, auta nyt minua”, hän odotti, hän meni ja kysyi Herralta, mitä tehdä. Hän otti tuon rintalevyn, tiedättehän, ja sanoi: “Kysykäämme nyt Jumalalta: ‘Mitä meidän täytyy tehdä tässä kriisitilanteessa?’” Oi, se oli todella rikasta. Siinä oli enemmän vitamiineja kuin kaikissa terveyskaupoissa, joita meillä on maassa. Kyllä vaan, se tekee teille todella hyvää.

555Nyt, tänä iltana, jos vain voimme tehdä sen, niin tarkoituksemme ei ole viipyä pidempään kuin keskiyöhön, näiden kysymysten kanssa. Joten me tulemme heti menemään niihin. Teemme sen päättääksemme nämä kysymykset, ja täällä on joitakin eräältä saarnaajalta, jotka ovat hyvin hankalia vastattavaksi. Tiedättehän nuo saarnaajat, he vääntävät sitä läpi Raamatun ja yrittävät löytää oman vastauksensa ennen kuin he kysyvät sitä teiltä. Ja koska tämä nauhoitetaan, tulee se menemään eräälle saarnaajaystävälleni Georgiaan, jolla on täällä kahdeksan hyvin huomattavaa kysymystä Raamatusta, jotka ovat hyvin, hyvin syvällisiä.

556Ja nyt, tällä tulevalla viikolla, älkää unohtako rukoilla puolestamme.

557Ja vaimoni on nyt paljon parempi, hän on nyt ylhäällä ja auttoi tänään ruuanlaitossa. Rakkaat ystävämme Kanadasta, veli ja sisar Sothmann, ovat vierailulla luonamme, ja me todella arvostamme heidän vierailuaan. Ja vaimoni, tietäen heidän olevan tulossa, halusi olla ylhäällä voidakseen seurustella näiden rakkaiden kristittyjen ihmisten kanssa. Olemme iloiset, että veli Freddie on kanssamme tänä iltana. Hänen vaimonsa oli täällä tänä aamuna, mutta nyt hän jäi ollakseen Medan kanssa, meidän tullessamme tänne, ja tulee menemään hyvin myöhään tänä iltana, koska on ehtoollinen ja jalkojenpesu. Niinpä olemme iloiset saadessamme pitää heitä vieraina luonamme.

558Nyt, ennen kuin yritämme aloittaa kysymyksiin vastaamisen… Ja muistakaa vain, että saatan olla väärässä, en väitä olevani oikeassa kaikessa mitä teen. Minä kyllä yritän olla oikeassa, mutta voin ehkä olla väärässä. Ja, jos olen väärässä, antakaa silloin minulle anteeksi; ja rukoilen, että Jumala myös tekee sen, koska tarkoitukseni ei ole olla väärässä. Minä en yritä vastata niihin ennakkoluuloisesti, vaan parhaan tietoni mukaan. Ja jos minun täytyy muuttaa ajatustani jossakin Raamatun kysymyksessä, niin minun mielestäni se tulee tehdä. Meidän on muutettava ne joka kerta, kun Jumalan Sana puhuu, koska se on Jumalan Sana.

559Ja nyt, uskon, että me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta jälleen tänä iltana, kuten tavallista. Ja joskus se saa teidät ihmettelemään; ottakaa tämänkaltainen pieni ryhmä täällä pienessä Tabernaakkelisaa, ja joskus te ette näe tuloksia, joita haluaisitte nähdä. Mutta syy on se, että täällä teillä on vain noin kaksisataa ihmistä. Ja yhdessä suurista kokouksista saattaa olla kolmesta kymmeneentuhanteen, ja ehkä enemmänkin, ja sillä tavalla te tulette näkemään massiivisemmat tulokset. Mutta tänä iltana, olen juuri vastaillut… Koska puhelimemme soi aina muutaman minuutin välein koko päivän ja osan yöstä.

560Onko tämä, jonka näen istumassa täällä, rouva Reisert? Sinun Raamattusi on sisar Moodilla tuolla takana. Toin sen tänä aamuna sinua varten, mutta minulla ei ollut tilaisuutta antaa sitä sinulle, koska en nähnyt sinua tänä aamuna, mutta rouva Woodilla on se siellä.

561Niinpä vastatessani puhelimeen, saan tietää monia suuria asioita, joita on tapahtunut. Eräs nainen soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, olin siellä-ja-siellä kokouksessa, ja olin kärsinyt niin pitkään eräästä vaivasta. Ja sinä vain puhuit minulle, ja vain… Melkein pyörryin, kun Se toi esiin mennyttä elämääni.” Ja hän sanoi: “Ja siitä lähtien en enää ole kärsinyt.”

562Ja eräs nainen tuli ja sanoi… Uskon, että hän on täällä tänä iltana, tai ainakin hän aikoi ajaa tänne Bedfordista. Uskon, että se oli heidän poikansa, joka oli täällä, jolla oli tuo paha sydänvika, ja oli niin huonossa kunnossa. Ja hänen istuessaan täällä kokouksessa, liikkui Herra ympäri ja kosketti, ja sanoi tuolle pojalle hänen vaivastansa, kuinka hän tuskin voi kohottaa käsivarsiaan saamatta sydänkohtausta, hänen käsivartensa oli kouristunut ja sydän sellaisessa tilassa. Ja välittömästi hän meni autoon ja ajoi kotiin, eikä se ole vaivannut häntä sen jälkeen. Pääsikö tuo rouva tulemaan Bedfordista? Oletko täällä? Siellä hän on, siellä takana. Kyllä, hän juuri soitti minulle jokin aika sitten.

563Ja sitten eräs nainen soitti minulle Evansvillestä. Hän ei voinut päästä tänne, koska hän asuu liian kaukana, enkä tiennyt, että meillä tulisi olemaan parantamiskokous tänä iltana. Ja hän sanoi: “Veli Branham, minä istuin Evansvillen kokouksessa, ja sinä katsoit väkijoukon ylitse ja kerroit minulle kuka olin ja mitä olin tehnyt ja mistä kärsin, ja niin edelleen.” Ja hän sanoi: “Minulla oli astmaattinen tila, niin että minun täytyi polttaa Asthmadoria huoneessani siitä asti, kun olin pieni tyttö.” Hän sanoi: “Siitä on nyt kaksi vuotta, eikä minulla ole ollut merkkiäkään siitä sen jälkeen.”

564Ja vain niille, jotka ovat täällä tänä iltana, eivätkä olleet täällä aamulla nauttimassa todistuksesta; olin eilen eräässä rihkamakaupassa ostamassa nukkea. Eikä se ollut itselleni, vaan pienelle tyttärelleni, Rebekalle. Hän ja Saara olivat menossa tänään jonkun pienen koulutoverinsa syntymäpäiville, tai jotakin sellaista, ja hän veisi hänelle pienen lahjan; ja minä olin ostamassa pientä nukkea, suunnilleen tämän korkuista. Ja siellä eräs nainen tuli luokseni ja sanoi: “Muistatko minua?”

565Minä sanoin: “En usko muistavani.”

566Ja tulin tietämään, että se oli eräs veli Nevillen sukulainen, joka… Kun olin lähdössä Ruotsiin, he… Hän tuli tänne ja hänellä oli pieni poika pyörätuolissa, aivan kuten pieni Edith siellä, ja tällä pikkumiehellä oli syöpä, pahanlaatuinen kasvain aivoissa. Hänen pieni päänsä riippui kumarassa, ja lääkärit olivat antaneet hänelle vain kolme viikkoa elinaikaa. He olivat avanneet sen, ja suoritettuaan taudinmäärittelyn, ja nähtyään mitä se oli… He olivat antaneet hänelle vain kolme viikkoa elinaikaa. Ja heidän täytyi kuljettaa häntä ympäri pyörätuolissa ja sitten he panivat hänet paareille viedessään hänet tutkittavaksi. Menin ja rukoilin tuon pienen pojan puolesta, ja pyysin Herraa parantamaan hänet. Ja heti seuraavana päivänä, kun he olivat viemässä häntä lääkäriin, hän sanoi: “Minä en halua tuota pyörätuolia.”

 He menivät autoon ja ajoivat sinne, ja lääkärin työntäessä esiin paarit, hän sanoi: “Minä en halua noita paareja.”

567Hän juoksi sisään ja istuutui. Lääkäri tutki hänet ja sanoi: “Kolmen viikon asemesta minä annan sinulle sata kahdeksan vuotta.” Hän tulisi elämään.

568Ja eilen tuo äiti tapasi minut. Hän saattaa olla täällä tänä iltana, en tiedä. Ja tuo pieni poika oli ulkona pelaamassa jalkapalloa, hän on nyt nuori mies. Pahanlaatuinen syöpä aivoissa… Joten se osoittaa…

569Oi, on tuhansia asioita, näettehän. Jumala ei voi epäonnistua. Hän yksinkertaisesti ei voi epäonnistua.

570Veli John, onko silmäsi parempi? Hänellä oli onnettomuus, lyödessään naulaa, se osui häntä silmään. Ja me kaikki rukoilimme veljemme John O’bannonin puolesta Louisvillestä, jolla oli tuo onnettomuus, naulan iskiessä häntä silmään.

571No niin, nämä kysymykset, ne tulevat jonkun sydämen syvyyksistä; lukiessaan Kirjoitusta he tulevat vastakkain näiden asioiden kanssa, joihin he ehkä eivät voi vastata tyydyttävästi, joten he ojentavat ne tänne meille, yrittääksemme vastata niihin. Ja te näette, miten tukalaan tilanteeseen se panee meidät; koska he tulevat pitämään kiinni siitä, mitä te sanotte. Niinpä teidän täytyy olla varma siitä, että olette oikeassa, ja minä… Niin varma kuin vain voitte olla. Niinpä sitten, voidaksemme olla varma, että olemme oikeassa, pyytäkäämme Pyhää Henkeä nyt tulkitsemaan tämä meille, kumartaessamme päämme.

572Taivaallinen Isä, oi, mikä etuoikeus se onkaan sanoa “Isä” suurelle taivaiden ja maan Luojalle. Ja me pyydämme, että Sinä ottaisit nyt nämä kysymykset huostaasi.

573 Ne on annettu tänne mitä syvimmässä vilpittömyydessä. Jumala, tulkoon se sydämestämme, syvimmässä vilpittömyydessä, vastatuksemme niihin parhaan kykymme mukaisesti; suo se.

574Ja voikoon Sinun laupeutesi levätä jokaisen yllä. Ja voikoon jotakin olla sanottu täällä tänä iltana, joka tulisi auttamaan jokaista täällä olevaa. Ja kun me lähdemme pois, sen jälkeen, kun olemme rukoilleet sairaiden puolesta ja ottaneet ehtoollista ja niin edelleen, voikaamme me sanoa niin kuin nuo, jotka olivat Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun Hän puhui meille matkan varrella?” Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

575Nyt, niin kuin monesti olen sanonut, nämä vastaukset ovat parhaan mielipiteeni mukaan niistä, ja sitten joskus se herättää vähän keskustelua. Ensimmäinen täällä, näen, että se koskee jotakin, mitä olen sanonut aikaisemmin, ja se on ojennettu jälleen takaisin. Haluan nyt lukea sen:

Kun Adam ja Eeva saivat lapsensa Eedenissä, oliko siellä muita ihmisiä maan päällä siihen aikaan? l. Mooseksen kirjan 5. luvun 16. jakeessa sanotaan, että Kain asui Nodin maassa ja yhtyi vaimoonsa.

576No niin, se on hieno kysymys. Meille on opetettu Raamatussa… Ja monta kertaa nämä… Joskus me olemme huolimattomasti… Minulla oli tapana panna pienelle paperin palalle: “Kysykää. Vastaamme jokaiseen Raamatun kysymykseen.”

577Ja joku kysyi: “Kuka oli Kainin vaimo?”

578Oi, ja minä saatoin vähän vitsailla sen kanssa, ja sanoa: “Sehän oli hänen anoppinsa tytär”, tai jotakin sellaista, tiedättehän tai: “Hän oli rouva Kain.” Mutta se ei vastaa kysymykseen.

579Kainilla oli siellä vaimo, koska Raamattu sanoo niin. Ja jos Kainilla oli vaimo, oli hänen täytynyt saada hänet jostakin. Ja tämä toinen kysymys on aivan samassa linjassa sen kanssa:

 Oliko siellä muita ihmisiä maan päällä silloin, kun Adam ja Eeva saivat lapsensa Eedenin puutarhassa?

580Jos nyt huomaatte, niin Raamattu tuskin koskaan pitää lukua jonkun naisen syntymästä. Se on aina poikalapsi, joka on rekisteröity Raamatussa, ei tyttöjä. Raamatussa tuskin koskaan mainitaan jonkun tyttölapsen syntymää. Tai, suoraan sanoen, en saa juuri nyt mieleeni yhtään sukuluetteloa, jossa jonkun vauvan syntyminen olisi rekisteröity; sanottiin vain: “He siittivät poikia ja tyttäriä.”

581Raamattu pitää tilastoa vain kolmen lapsen syntymisestä Adamille ja Eevalle, ja ne olivat Kain, Aabel, ja Seet. Koska nyt nuo kaikki kolme olivat miehiä, niin jos ei yhtään tyttölasta olisi syntynyt, olisi ihmissuku lakannut olemasta ainoan naispuolisen, Eevan, kuollessa, koska silloin ei olisi ollut mitään tapaa ihmissuvun lisääntyä, jos Eeva olisi ollut ainoa naispuolinen. Mutta katsokaahan, he eivät pidä Raamatussa tilastoa tyttölasten syntymisistä, niinpä heillä täytyi olla tyttöjä samoin kuin poikiakin.

582Tuo yksi vanhimmista kirjoittajista joita meillä on, Joosefus, hän väittää Adamilla ja Eevalla oli seitsemänkymmentä lasta; yksi vanhimmista kirjoittajista sanoo: “Seitsemänkymmentä lasta, ja he olivat sekä poikia, että tyttäriä.”

583Ja sitten, jos Kain meni Nodin maahan… Huomasitteko kuinka loistavasti tämä kysymys oli kirjoitettu, panitteko merkille, kuinka hän lainasi sitä?

 Kun Adam ja Eeva saivat lapsensa Eedenissä… ei Eedenin Puutarhassa, tämän kirjoittaja oli tietoinen siitä. Kuka sitten lieneekin kirjoittanut tämän: Kun Adam ja Eeva saivat lapsensa Eedenissä…

584Ei Eedenin Puutarhassa, koska heidät oli ajettu sieltä ulos. Mutta he olivat yhä Eedenissä, ja Eedenin Puutarha oli Eedenin itäosassa. Mutta itse Eeden oli kuin kunta tai osavaltio, ja sitten Nod oli sen viereinen kunta tai osavaltio.

585Nyt ainoa henkilö, jonka Kain olisi voinut naida, on täytynyt olla hänen oma sisarensa. Hänen täytyi tehdä niin, koska oli vain yksi mies-ja yksi naispuolinen, josta he olisivat voineet tulla, ja hänen täytyi naida oma sisarensa. Ja se oli laillista noina päivinä.

586Iisak nai samaa verta olevan ensimmäisen serkkunsa, Rebekan, Jumalan määräyksestä. Saara oli Abrahamin sisar, verisisar; ei Abrahamin äidistä, vaan hänen isästänsä. Näettekö, Abraham nai verisisarensa; eri äidistä, mutta samasta isästä.

587Katsokaahan, naida sukulainen silloin, ennen kuin ihmissuvun veri oli heikentynyt, oli laillista, ja niin sopi tehdä. Nyt se ei ole sitä. Jos te naisitte oman sisarenne tänään, olisivat lapsenne mahdollisesti epämuodostuneita ja kaikkea muuta. Ei edes ensimmäisten tai toistenkaan serkkujen tulisi koskaan mennä naimisiin keskenään, koska veri on tullut niin huonoksi.

588Mutta ainoa asia silloin, minkä Kain on voinut tehdä, on naida oma sisarensa. Siitä hän sai vaimonsa, ja hän meni Nodin maahan, yhtyi häneen, ja tämä synnytti lapsia.

589Ja, jos olette huomanneet, niin terävä-älyiset miehet tulivat Kainin linjasta. Seetin linjasta tulivat vanhurskaat. Juuri siellä, noista kahdesta, lähtee se sukulinja, johon mekin kuulumme tänään.

590Jos panette merkille tänään, on Kainin sukuhaara yhä olemassa, ja samoin on Seetinkin sukuperä yhä olemassa. Ne ovat molemmat jatkuneet samalla tavalla. Kainin lapsia on täällä Jeffersonvillessä tänä iltana, ja Seetin lapsia on täällä Jeffersonvillessä tänä iltana. Veri heikkenee ja häviää pois, mutta tuo sukuperä yhä on olemassa.

591Tarkatkaa nyt, Kainin lapset olivat aina… Ja ennen vedenpaisumusta, he olivat älykkäitä ihmisiä: tiedemiehiä, kouluttajia; ja hyvin uskonnollisia, mutta he olivat tuomittu joukko. Näettekö? Tarkatkaa nyt, he olivat aivan samanlaisia kuin isänsä Kain. Kain, hän oli uskonnollinen mies. Hän rakensi kauniin alttarin, hän teki kauniin kirkon, ja yritti tehdä sen kauniimmaksi pikku lähetysasemaksi kuin mitä Aabelilla oli siellä. Tiesittekö sitä? Varmasti… Hän koristeli alttarin kukilla, ja teki kaiken hyvin kauniiksi; ja hän teki valtavan suuren ja tyylikkään kirkon, koska hän ajatteli löytävänsä suosion Jumalan kanssa tekemällä niin.

592Ja Aabel taas meni ja otti pienen karitsan, ja alkoi laahata sitä alttarille, laski sen kalliolle ja tappoi sen.

593Ja nyt, jos Jumala on oikeudenmukainen, ja jos kaikki, mitä Hän vaati, oli palvonta, niin Kain palvoi Jumalaa aivan yhtä suurella vilpittömyydellä kuin Aabelkin.. Kumpainenkin heistä oli vilpitön. Kumpainenkin heistä yritti löytää suosiota Jumalan kanssa. Kumpainenkaan heistä ei ollut jumalankieltäjä. Kumpikin heistä oli ehdottomasti Jehovaan uskovia. No niin, siinä se on, se antaa meille jotakin ajateltavaa.

594Täällä on ihmisiä tänä iltana, joita en koskaan aikaisemmin ole nähnyt. Mutta teidän täytyy käsittää tämä ja pitää tämä mielessänne. Ymmärrättekö? Ei ole väliä, kuinka uskonnollinen te olette, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Te saatatte elää kirkossa, te saatatte olla niin vilpitön kuin vain voi olla, ja te olette yhä kadotettu. Näettekö?

595Ja te sanotte: “Meidän pastorimme ovat kaikkein älykkäimpiä, he tulevat seminaareista ja saavat parhaan koulutuksen. He ovat teologeja, he tuntevat kaiken teologian ja niin edelleen. He ovat älykkäitä, koulutettuja ja parhaiten valittuja.” Ja he voivat yhä olla kadotettuja!

596Kainin linjassa, he olivat joka ainoa hyvin uskonnollisia, hyvin kuuluisia ihmisiä; ja he olivat tiedemiehiä, ja lääkäreitä, ja rakentajia ja älykkäitä miehiä. Mutta koko tuo sukulinja hylättiin, koko matkan alaspäin Kainista alkaen.

597Ja Aabelin puolelta: he eivät olleet rakentajia tai kouluttajia tai älykkäitä miehiä; he olivat enemmän tai vähemmän, nöyrän sorttisia lampaan kasvattajia ja maalaisväestöä, jotka vain vaelsivat Hengen mukaan.

598Raamattu sanoo: “Ei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.” Hengellisellä ihmisellä on hengellinen sielu, joka ei voi koskaan kuolla. Ja lihallisella on uskonnollinen ilmapiiri ympärillään, ja hän haluaa palvoa Jumalaa, ja niin edespäin, mutta se on lihallista; hän ei ole uskomaton, vaan lihallinen uskovainen; ja sen kaltainen hylättiin.

599Kain meni ja yhtyi vaimoonsa Nodin maassa. Raamattu ei sano kenet Seet nai, tai muut heistä. On hieno asia tietää, kenet Kain otti vaimokseen, meillä on vastaus siihen. Koska hänen täytyi naida oma sisarensa, tai…

600Ei ollut ketään muuta naista maan päällä, joten heidän oli pakko tulla Eevasta. Hän oli kaiken elävän äiti. Se merkitsee kaikkia ihmisiä, jotka elivät, hän oli sen kaiken äiti. Tuo sana Eeva merkitsee “elävien äiti”. Niinpä hän synnytti tämän lapsen, ja Kain nai oman sisarensa. Se on ainoa tapa nähdä se. Niinpä siellä todellakin eli ihmisiä tuona päivänä.

 Kun Adam ja Eeva saivat lapsensa Eedenissa… Tarkatkaa nyt, sitä kysytään: Kun he saivat lapsensa Eedenissä, oliko siellä muita ihmisiä maan päällä siihen aikaan? Ei! Sitten 1. Mooseksen kirja 5:16, Kain asui Nodin maassa ja yhtyi vaimoonsa. Varmasti. Näettekö sitä?

6011. Mooseksen kirja 1, kun Hän loi miehen omaksi laivaksensa, joka oli hänen theophanynsa. Sitten 1. Mooseksen kirja 2, Hän valmisti miehen maan tomusta, joka oli inhimillinen mies, niin kuin meillä on nyt. Ja sitten 3. luvussa oli lankeaminen, ja hänet potkaistiin ulos Eedenin Puutarhasta; ja sitten lapset siittivät lapsia. Ja Kain otti vaimonsa ja eli hänen kanssaan Nodin maassa, Eedenin ulkopuolella, koska Jumala oli erottanut hänet veljiensä yhteydestä, Aabelin tapon tähden. Ja se oli hänen vaimonsa, hänen oma sisarensa, jonka hän nai; se on ainoa tapa, miten minä voin nähdä sen.

602Nyt on sanottu… Ja toivon värillisten ystävieni antavan anteeksi tämän, koska se ei missään tapauksessa ole oikein. Kun ensi kertaa elämässäni kohtasin muita, kääntymykseni jälkeen… Kohtasin veli George DeArkin ja heidät siellä. Olin kävelyllä, ja Herra johti minut erääseen pieneen paikkaan. Ja he keskustelivat siitä, mistä värilliset ihmiset tulivat. Ja he yrittivät sanoa, että Kain nai jonkun apinan kaltaisen eläimen, ja värillinen rotu olisi tullut sitä kautta. Se on väärin! Ehdottomasti se on väärin! Minä en voi koskaan hyväksyä sitä. Koska siellä ei ollut mitään värillisiä tai valkoisia tai mitään eroavaisuuksia, oli vain yksi ihmisrotu vedenpaisumukseen asti. Sitten sen jälkeen, ja Baabelin tornin rakentamisen jälkeen, kun he alkoivat hajaantua, silloin he saivat värinsä ja niin edespäin. Se on oikein. Adam ja Eeva olivat kaikkien inhimillisten luomusten isä ja äiti, joita koskaan on ollut maan päällä. Kyllä, mustien, valkoisten, harmaiden, ruskeiden, keltaisten, tai minkä värinen saatattekin olla. Se johtuu ehdottomasti vain elinympäristöstänne ja…

603Uskonpa tuovani tämän esiin nyt, kun olemme puhumassa siitä. Tämä, kun nämä ihmiset nyt tekevät näitä rotuerottelulakeja, minun mielestäni se on naurettavaa. Minä todella ajattelen niin. Kuulkaahan, jättäkää nuo ihmiset rauhaan, he tietävät mitä tahtovat. Kun Jumala teki miehen värilliseksi, hänen tulee olla onnellinen siitä. Ehdottomasti! Jos Jumala olisi tehnyt minut värilliseksi, olisin iloinen siitä; jos Hän olisi tehnyt minusta ruskean, olisin siitä iloinen; jos Hän teki minusta valkoisen, olen siitä iloinen; jos Hän teki minusta keltaisen, olen siitä iloinen. Jumala teki meistä sen värisiä kuin olemme, ja Hän teki meidät sillä tavalla kuin Hän halusi meidät, ja me olemme kaikki Hänen lapsiansa. Ehdottomasti! Heidän ei tulisi pitää siitä sellaista melua.

 On väärin tehdä niin. Heidän ei pitäisi tehdä sitä. Jumala teki meidät sillä tavalla kuin Hän haluaa sen olevan.

604Ja värillisen miehen ei tulisi haluta muuttaa väriänsä, ja sekoittaa sitä valkoisen kanssa, tai mitään muuta sellaista. Minä en syytä häntä. Sitä en tee. Värillisellä miehellä on asioita, joita valkoinen ei omista. Ehdottomasti. Niin se on. Jumala ei koskaan tarkoittanut sitä sillä tavalla.

605Katsokaahan nyt. Värillisellä miehellä on luonteenlaatu, joka puuttuu valkoiselta. Hän jättää kaiken oman onnensa varaan: “Luottaa Jumalaan, eikä huolehdi muusta”; josko hänellä on sitä tai josko hänellä ei ole sitä, hän on onnellinen joka tapauksessa. Minä todella haluaisin, että minulla olisi paljon sitä tänä iltana, minä todella haluaisin sitä. Mutta hänellä on se, ja se on hänen omaisuuttaan; heidän ei pitäisi murtautua siitä ulos ja sekoittaa sitä jonkun muun rodun kanssa.

606Uskon, että tuo nainen siellä Shreveportissa teki yhden parhaista huomautuksista, joita koskaan elämässäni olen kuullut. Hän teki sen, ja he panivat sen sanomalehtiin. Hän astui esiin ja sanoi: “ Se, kuinka nämä asiat ovat meneillään tässä rotuerottelussa, minä en halua lasteni menevän valkoiseen kouluun. He eivät saa sitä huomiota osakseen, jota he saavat värilliseltä opettajalta.” Tuo nainen oli älykäs nainen. Hän tiesi mistä puhui, he saavat siten paremman koulutuksen. Se on totta. Niinpä mielestäni ihmiset tekevät väärin, kun he tekevät niin.

607Ja sitten he sanovat: “Kain ja Aabel…”, ja niin edespäin sillä tavalla. Ei koskaan! Värillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Vaan se on se henki, joka on sisäpuolella, jolla on jotakin tekemistä sen kanssa. Niin se on.

608Niinpä Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä oli hänen sisarensa. Hän vei hänet Nodin maahan, ja sieltä tulivat esiin maan suuret sukukunnat, jotka olivat uskonnollisia ja palvoivat Jumalaa.

609Ja ajatelkaahan vain sitä tänään, ystävät, pysähtykääpä vain ajattelemaan sitä hetkeksi. On kymmeniätuhansia kertaa kymmeniätuhansia ja taas tuhansia ja tuhansia kirkossa käyviä ihmisiä, jotka ovat aivan niin vilpittömiä ja omistautuneita tuolle kirkolle kuin vain voi olla, ja aivan yhtä kadotettuja kuin Kain oli. Näettekö? Se on Jumala, joka valitsee! Se on Jumalan valinta! Ymmärrättekö? Se on Jumala, joka on laupias! Savi ei voi sanoa savenvalajalle, vaan savenvalajalla on valta saven ylitse. Niin se on.

610Nyt tämä on hieno kysymys, tämä seuraava.

611Jos jollakin on Raamattu ja haluaa seurata näitä kirjoituksia, kun luen niitä, niin voitte tehdä sen, jos haluatte. Se jollakin tavalla auttaa minua tässä, ottaessamme tämän kysymyksen.

612No niin, tästä Kainista ja niin edelleen, jos se ei ole tyydyttävästi vastattu siihen, niin antakaa meidän tietää siitä. Me olemme iloiset…

613Nyt 2. Piet. 2:4. Hyvä on, tässä se on meillä:

2. Piet. 2:4: “Sillä, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä, vaan heitti heidät helvettiin”, niin miksi sitten Kristus saarnasi vankeudessa oleville hengille, 1. Piet. 3:19?

614Meillä on nyt ensin 2. Piet. 2:4. Hyvä on:

 Sillä, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä, vaan heitti heidät alas helvettiin, ja antoi heidät pimeyden kahleisiin, säilytettäväksi tuomiolle;

615Se oli 2. Pietarin kirje, katsokaamme nyt 1. Piet. 3:19, kuunnelkaapa tätä. Tässä se on. Nämä kysymykset annettiin minulle juuri, ja siksi minulla ei ole niitä kirjoitettuna paperille.

…jonka kautta hän myös meni ja saarnasi hengille vankeudessa;

616Kyllä, tässä se on. Aloittakaamme hieman sitä aikaisemmin, 18. jakeesta:

Sillä Kristus myös on kerran kärsinyt syntien puolesta, oikeudenmukainen vääräin puolesta, että hän voisi tuoda meidät Jumalalle, ollen pantu kuolemaan lihassa [ollen tapettu lihassa], mutta tehty eläväksi Hengellä:

Jonka kautta hän myös meni ja saarnasi hengille vankeudessa;

Jotka entisaikaan olivat tottelemattomia…

617Kallis ystäväni, jos lukisit seuraavan jakeen, niin se selittäisi sen.

 Jotka entisaikaan olivat tottelemattomia, kun kerran Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, arkkia valmistettaessa, jossa muutama, se on, kahdeksan sielua pelastettiin vedellä.

618Nyt, jos panette merkille tässä… Uskon, että tällä saarnaajalla on jotakin samalta linjalta, johon tullaan vastaamaan hieman myöhemmin.

6192. Piet. 2:4, jos huomaatte, “sillä, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä”, kuinka tämä sana enkeleitä on kirjoitettu? Pienellä e-kirjaimella. Näettekö? Nyt sitten täällä nämä “henget, jotka olivat vankeudessa, ja nämä henget, jotka eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden aikana Nooan päivissä”, ovat samat enkelit. He olivat miehiä: sanansaattajia, saarnaajia; “ei säästänyt enkeleitä.” Tiedättekö, että sana enkeli tulee sanasta “sanansaattaja”? Enkeli on ehdottomasti sanansaattaja, “eikä Hän säästänyt enkeleitä”. Näettekö?

620Ja sitten täällä Hebrealaiskirjeessä, nämä “enkelit”, muistatteko, kun me kävimme sen lävitse muutama viikko sitten?

621Ja myös Ilmestyskirjassa: “Sardeen enkelille kirjoita nämä asiat. Efeson enkelille kirjoita nämä asiat.” Muistatteko sitä? Ja me katsoimme tuota sanaa “enkeli” sanakirjasta, ja totesimme, että se merkitsi “sanansaattaja”. Se voi olla “sanansaattaja maan päällä, yliluonnollinen sanansaattaja”, tuo sana enkeli.

622Niinpä, jos me tässä ottaisimme avuksemme sanakirjan, te tulisitte näkemään, että se alkaisi, “sanansaattajia, ensimmäisiä sanansaattajia.” Katsokaahan: “Sillä, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä”, näettekö, “ja yliluonnollisia olentoja”, näettekö? “Kun pitkämielisyys oli odottanut…”

 Tarkatkaa nyt, hän sanoi:

 Sillä, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä, vaan heitti heidät alas helvettiin, ja antoi heidät pimeyden kahleisiin, säilytettäväksi tuomiolle;

623Sitten katsokaa jälleen tänne 1. Piet. 3:19, tarkatkaa mitä tässä sanotaan:

Jonka kautta hän myös meni ja saarnasi hengille vankeudessa;

Jotka entisaikaan olivat tottelemattomia, kun kerran Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, arkkia valmistettaessa, jossa muutama, se on, kahdeksan sielua pelastettiin vedellä.

624Jos nyt haluatte panna merkille, kun nuo olennot olivat Taivaassa. Ilmestyskirjan 12. luvussa hän antaa kuvauksen tuosta naisesta, joka oli vaatetettu auringolla, ja kuu oli hänen jalkojensa alla. Ja punainen lohikäärme odotti nielläkseen poikalapsen niin pian kuin se syntyisi, ja hännällänsä se veti kolmannen osan Taivaan tähdistä ja heitti ne maan päälle. Huomasitteko sitä? Eikä se merkitse sitä, että Saatanalla olisi jonkinlainen pitkä häntä, jonka hän kietoisi ihmisten ympärille, vaan “kertomalla tarinan hän vetäisi maahan kolmannen osan noista tähdistä”. Nuo tähdet olivat Abrahamin siemen.

625Abraham sanoi: “Oh…”

626Jumala sanoi Abrahamille: “Katso taivaalle ja lue tähdet, jos voit.”

627Hän sanoi: “En voi tehdä sitä.”

628Hän sanoi: “Niin et myöskään kykene lukemaan siemenesi määrää”, noita tähtiä.

629Kuka on tuo kirkas ja Aamutähti? Jeesus Nasaretista, kirkkain, joka koskaan on elänyt inhimillisessä lihassa. Hän on kirkas ja Aaamutähti. Ja Hän on Abrahamin Siemen, joka tulee Iisakin kautta. Ja me ollen kuolleita Kristuksessa, puemme yllemme Abrahamin Siemenen, ja olemme perillisiä lupauksen mukaan.

630Niinpä taivaan tähdet edustivat ihmisten henkiä täällä. Ja kun punainen lohikäärme, (Rooma, vainon aikana), veti hännällään kolmannen osan taivaan tähdistä alas, niin se tapahtui meidän Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa, kun he hylkäsivät Hänet, ja Hän oli… Ja heittivät Hänet ulos eivätkä olleet missään tekemisissä Hänen kanssaan; siellä oli tuo kolmas osa enkelillisistä tähdistä, enkelillisistä olennoista.

631Katsokaahan, teidän ruumiissanne, teidän sisäpuolellanne… (Meillä on toinen kysymys, koskien sitä, vastataksemme siihen paremmin.) Mutta teidän sisäpuolellanne on henki, toinen ihminen. Teidän ulkopuolenne ja sisäpuolenne ovat kaksi eri ihmistä. Teidän sisäpuolenne on yliluonnollinen, teidän ulkopuolenne on fyysinen. Näettekö? Ja tämä olemus, jos te olette Jumalan Hengen johtamia, teistä tulee Jumalan sanansaattaja, tai enkeli. Jumalan sanansaattaja, ja Jumalan enkeli, on yksi ja sama asia; niitä ei voi erottaa toisistaan: Jumalan sanansaattaja, tai Jumalan enkeli.

632Ja kummalla on suurempi arvovalta, Enkelillä Taivaasta tai enkelillä saarnatuolissa? Kummalla se on? Enkelillä saarnatuolissa! Paavali sanoi: “Jos vaikka enkeli Taivaasta tulisi ja saarnaisi teille jotakin toista evankeliumia, kuin se, minkä minä olen jo teille saarnannut, olkoon hän kirottu.” Niinpä enkeli, joka on voideltu Pyhällä Hengellä ja Sanalla seisoo lähinnä Jumalaa. Se on oikein, Taivaassa hänen arvovaltansa…

633“Kaikki voimat Taivaassa ja maassa on annettu Minun käteeni. Menkää, ja Minä tulen olemaan teidän kanssanne. Mitä tahansa te sidotte maan päällä, Minä tulen sitomaan Taivaassa. Mitä te päästätte maan päällä, Minä tulen päästämään Taivaassa.”

634Oi, jos vain suuri pyhä Seurakunta käsittäisi voimansa tehdä näitä asioita. Mutta on niin paljon epäilystä, ja he vapisevat pelosta, ihmetellen: “Voisiko se tapahtua?” Niin kauan kuin sitä on olemassa, ei Seurakunta voi koskaan seistä pystyssä. Ja kun kaikki pelokas puhe on hävinnyt pois, ja Pyhä Henki on täydellisesti Seurakunnan hallitsijana, silloin kaikki pelko on poissa, ja tuolla Seurakunnalla on voima. Näettekö? Heidän takanaanhan on kaikki, mitä Taivas omistaa. He ovat Valtaistuimen lähettiläitä. Ehdottomasti! Kristuksen lähettiläällä on arvovalta, ja kaikki mitä Kristus omistaa kuuluu tuolle lähettiläälle. Ja Hän sanoi: “Menkää kaikkialle maailmaan, te olette Minun todistajiani sen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut yllenne.” Ja mikä on todistaja? Se on lähettiläs; hän on tullut todistamaan jostakin. Kaikki Taivaan voimat ovat teidän käsissänne! Oi, miksi me vain istumme aloillamme? Ja seurakunta on hedelmätön, ja me istumme toimettomina. Se on siksi, että me emme tunnista näitä asioita.

635Nyt, nämä sielut, jotka olivat vankeudessa, (jotka eivät tehneet parannusta), eivät olleet enkeliolentoja, jotka olisi heitetty alas Enkelien muodossa, vaan ne olivat noiden enkeliolentojen henget, jotka lankesivat ennen maailman perustamista, kun siellä oli sota Taivaassa. Ja Lucifer ja Miikael taistelivat. Ja Lucifer heitettiin ulos kaikkine lapsinensa, (kaikkien niiden enkelien kanssa, jotka hän oli pettänyt), ja nuo enkelit tulivat maahan ja kykenivät silloin tulemaan ihmisiksi. Ja kun he tekivät sen, niin “Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat itselleen vaimoja.”

636He ovat Jumalan poikia. Jokainen mies, joka on syntynyt tässä maassa, on Jumalan poika. Huolimatta siitä onko hän syntinen, tai mitä hän on, hän on Jumalan poika. Hänet on luotu sillä tavalla, Jumalan kuvaksi, Jumalan ylistykseksi. Mutta Jumala alussa tiesi, kuka tulisi vastaanottamaan Hänet ja kuka ei. Sen vuoksi Hän voi ennalta määrätä, tai ei ennalta määrätä, vaan ennalta tietämisen perusteella Hän voi sanoa, kuka tulisi pelastumaan ja kuka ei, sillä Hän tiesi, mikä henkilö tulisi ottamaan minkäkin hengen.

637Ja nuo henget, jotka tulevat Jumalan Valtaistuimelta ja seisovat Jumalan Valtaistuimen edessä, ja elivät miljardeja ja miljardeja aikoja ennen maailman alkua Jumalan Läsnäolossa. Luuletteko te, etteivät he tietäisi jotakin Jumalan palvonnasta? Ja ne tulevat alas ja menevät johonkin ihmiseen, ja he palvovat Jumalaa! Ehdottomasti, he palvovat Jumalaa, ja heillä on tieto Jumalasta, ja he ovat aina älykkäitä ja ovelia ja koulutettuja. Mutta Jumala hylkäsi heidät alusta alkaen!

638Sen vuoksi, ystävät, jonkin seurakunnan jäsenyys, tai tieto jostakin teologiasta, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Sen täytyy olla Jeesuksen Kristuksen Veri, ja uusi syntymä, joka liittää teidät Häneen yhdeksi persoonaksi. Siinä se on teillä.

639Jumala alussa, Hän teki miehen ja naisen yhdeksi, ei kahdeksi, heidät oli tehty yhdeksi. He olivat erotetut, yksi pantiin lihaan ja yksi oli theophanyssa. Hän tiesi sen. Niinpä voidaksemme todistaa sen teille: kun Jumala teki naisen, ei Hän enää ottanut tomua maasta ja tehnyt häntä niin kuin Hän teki miehen; vaan Hän otti kylkiluun Adamin kyljestä, ja nainen tuli sivutuotteeksi miehestä, koska hän on osa miehestä. Käsitättekö sen nyt? Näettekö? Siinä se on.

640Näitä ovat enkelit. Ja Jumala ja henki, joka on liittynyt yhteen Jumalan kanssa, on yksi Henki. Se on totta. Nyt, Jumalan Henki, joka asuu Seurakunnassa, on Henki, joka tulee Taivaasta, jonka Jumala tiesi ennen maailman perustamista hylkäävän Perkeleen valheen. Ja tuon hengen täytyy ottaa ylleen lihan ruumis, tullakseen koetelluksi. Hänen täytyi tulla lihaksi kuten nämä muutkin, ja kaikkien heidän täytyi olla tasavertaisesti iestettyjä. Ja Jumala, alusta alkaen, tunsi henget, jotka haluaisivat tulla ja, jotka eivät haluaisi. Siinä se on teille. Perkele on niin viisas, että hän pettäisi jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.

641Niinpä ne olivat nämä henget, nämä enkelit, joille saarnattiin vankeudessa; jos huomaatte niin tämä sana enkelit, on kirjoitettu pienellä e-kirjaimella, joka merkitsee “miehiä”; enkeleitä, sanansaattajia täällä maan päällä. He tekivät syntiä, ja ainoa tapa heidän tehdä syntiä oli se, että he eivät uskoneet! Heillä oli omat uskontonsa, eivätkä he uskoneet Nooan sanomaa. Ja he hylkäsivät oman Sanomansa, “ja olivat tuomittuja”, Raamattu sanoo, että he olivat.

642Eenok profetoi heille, sanoen: “Herra tulee kymmenien tuhansien pyhiensä kanssa.”

643Ja he profetoivat. Ja Nooa rakensi arkin, ja he sanoivat: “Hän on pyhä kieriskelijä! Hän on fanaatikko! Ei sieltä mitään sadetta tule.” Kului satakaksikymmentä vuotta, ja hänellä oli uskonto, jossa oli pelastus. Pakotie oli valmistettu, mutta he olivat tyytyväisiä omassa tilassansa.

644Sillä tavalla se on tänäänkin, että ihmiset ovat tyytyväisiä omassa tilassansa. Mutta on olemassa pakotie, ja tuo tie on Jeesuksen Kristuksen kautta. Siinä se on; ne ovat nuo samat henget.

645Ja he olivat ehdottomasti uskonnollisia, hyvin uskonnollisia, mutta he kulkivat liiton lupauksen ohitse.

646Niin se on tänäänkin. Mies käy kirkossa, ja liittyy suuriin seurakuntiin, ja yrittää olla kaikkein suosituin henkilö kaupungissa. Jos he tahtovat liittyä seurakuntaan, valitsevat he kaupungista sen suurimman ja ihmisten mielestä parhaimman. Kuinka kaukaa he ohittavatkaan kutsumisen. Kuinka kaukaa he kulkevat Sen ohitse!

647Ainoa tapa teidän koskaan tulla tuntemaan Jeesus Kristus on hengellisen ilmestyksen kautta, ei teologian kautta, eikä, sen kautta, miten paljon te tutkitte Raamattua. Kuuluitte te sitten Kristilliseen Tieteeseen, metodisteihin tai Jehovan Todistajiin, tai mitä tahansa te olettekin; ei ole väliä, mitä te olette, te ette tule koskaan tuntemaan sitä Sanan kautta, vaan se on Jumalan Henki, joka paljastaa Hänet teille. Se on hengellinen ilmestys!

648Kun Adam ja Eeva Eedenin Puutarhassa… Kun nuo lapset oli heitetty ulos sieltä, tuli Kain hyvän teologian kanssa. Hän sanoi: “Jumalan pitäisi tietää, että minä teen tämän sydämeni pohjasta. Minä rakennan kauniin alttarin ja panen sille kukkia ja hedelmiä ja teen sen hyvin kauniiksi. Minä voin lepyttää Jumalan tällä, ja annan Hänen tietää, että olen vilpitön sydämessäni.” Hän oli oikeassa niin pitkälle kuin Sanasta oli kysymys; Jumala halusi palvontaa, ja hän meni ja palvoi. Hän valmisti kauniin paikan palvontaa varten, suuren hienon tuomiokirkon, niin kuin he sitä tänään kutsuvat. Ja hän rakensi sen oikein ja pani sinne alttarin; hän ei ollut mikään jumalankieltäjä.

649Mutta Aabel… Siellä ei ollut mitään Raamattua kirjoitettuna silloin, mutta Jumala paljasti hänelle sen, ettei se ollut mikään hedelmä, joka toi heidät ulos Eedenin Puutarhasta. Ne eivät ollut mitään omenia, joita Adam ja Eeva söivät tuona päivänä. Se oli ehdottomasti sukupuolinen asia, joka erotti heidät ja jakoi heidät, ja Aabel tiesi, että Adamin veri oli pilattu, käärmeen veren kautta, joka alkoi sen. Ja Jumalallisen ilmestyksen kautta, Aabel meni ja otti karitsan ja uhrasi sen, ja Jumala sanoi: “Se Se on!” Aivan varmasti.

650Kun he olivat tulossa alas Kirkastusvuorelta, kysyi Jeesus: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

651“Jotkut sanovat, että Sinä olet ‘Mooses’, ja jotkut sanovat, että Sinä olet ‘Elias’, ja jotkut sanovat, että Sinä olet ‘Jeremia’, ja jotkut sanovat, että Sinä olet ‘tuo profeetta’.”

652Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte Minun olevan?”

653Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

654Jeesus sanoi: “Siunattu olet sinä, Simon Joonan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle.” (Tarkatkaa nyt!) “Se ei ole jostakin kirjeestä tai jonkun koulun kautta; sinä et oppinut sitä missään seminaarissa, eikä kukaan sanonut sitä sinulle. Liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut sen sinulle. Ja tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit sitä voita.” Siinä se on. Siinä on elävän Jumalan Seurakunta. Tuolle ilmestykselle tämä Seurakunta on rakennettu. Se on jumalallinen ilmestys, jonka Jumala on paljastanut, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja te olette vastaanottaneet Hänet henkilökohtaisena Pelastajananne, ja olette siirtyneet kuolemasta Elämään.

655Ja Pyhä Henki liikkuu ja työskentelee Ruumiin jäsenissä. Siinä on Seurakunta! Ei väliä sillä, onko se köyhää, niin että seisotte ulkona jonkun männyn alla saarnaamassa, tai missä se onkin, jossakin yksityiskodissa, sillä ei ole väliä. Kauneus ja senkaltaiset asiat eivät kiehdo Jumalaa. Se on sydämen vilpittömyys ilmestyksen kautta, että Jeesus Kristus on lahjoitettu meille Jumalan Poikana, henkilökohtaisena Pelastajanamme. Aamen!

656Voi, me emme pääse näiden lävitse tällä tavalla jatkamalla, emmehän?

657Nämä ne olivat, joille Hän meni saarnaamaan; nämä enkelit: sanansaattajat, nuo saarnaajat, nuo älyniekat, nuo sanansaattajat, jotka eivät uskoneet, kun Nooa saarnasi heille, sanoen: “Miksi ette tulisi tähän arkkiin.”

658He sanoivat: “Kuulkaahan tätä pyhää kieriskelijää. Kuulkaa tuota fanaatikkoa. Eihän siellä ole mitään sadetta. Kuka on koskaan kuullut jotakin sellaista? Hyvänen aika, eikö meillä ole kirkkoja? Emmekö me ole uskonnollisia?” Ja varmasti he olivat uskonnollisia!

659Jeesus sanoi, että juuri sen kaltainen sukupolvi tulisi olemaan jälleen aivan ennen Hänen tulemustaan: “Samoin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa. Sillä he söivät, joivat, menivät naimisiin ja erosivat.” Heillä oli silloin jossakin oma nevadalainen Reno. Heillä oli kaikenlaista mielettömyyttä niin kuin heillä on tänäänkin; on yhteen kokoontumisia, remuamista, pilan tekoa ja pilkkaamista ja niin edespäin; heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät todellisen Totuuden: liiton, armon Sanoman. Jumala valmistaa tämän tien ja antaa ihmisille Liittonsa, kuinka he voisivat päästä pakoon. Siinä oli pelastus itsessänsä, pelastus oli tuossa pakopaikassa.

660“Missä me tarvitsemme pelastusta?” Tänään ihmiset sanovat: “Emmekö me elä hyvän demokraattisen hallitusmuodon alaisina? Mitä me tarvitsisimme?”

661Minä en välitä siitä, kuinka paljon meillä on hyvää demokraattista hallitusta, me tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen Verta. Oikein! Me tarvitsemme Kristusta. Me annamme arvoa demokraattiselle hallitusmuodollemme; mutta, sillä ei ole mitään tekemistä sielun pelastuksen kanssa. Ehdottomasti ei! Nämä hallitukset tulevat katoamaan, ja jokainen kansakunta tulee katoamaan pois. Olen seissyt paikassa, jossa faaraot kerran seisoivat, ja teidän täytyy kaivaa kaksikymmentä jalkaa maan alle, löytääksenne ne valtaistuimet, joilla he kerran istuivat. Kaikki faaraot ja tämän maan kuningaskunnat ja kaikki sen petolliset asiat tulevat pettämään ja katoamaan, mutta Jehova on hallitseva iäti, sillä Hän on kuolematon Jumala. Lujasti Jeesuksen Kristuksen kalliolla me seisomme, sillä kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

662Kuningaskunnat tulevat nousemaan ja kaatumaan, mutta, oi, ei ole mitään… Minä en välitä, mitä se on; ei mikään nykyinen eikä tulevainen, ei nälkä eikä vaarat, ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa. Kun ihminen on syntynyt Jumalan Hengestä, hän ei enää pidempään ole ajallinen luomus, vaan hän on Iankaikkisuuden luomus. Aamen. Hän on siirtynyt kuolemasta Elämään. Hän on siirtynyt ajasta Iankaikkisuuteen. Hän ei voi koskaan kuolla! Ja Jumala vannoi, että Hän herättäisi hänet viimeisissä päivissä.

663Niinpä heillä voi olla kaikki suuret seurakunnat ja suurta aikaa ja kaikkea mitä haluatte, ja voitte pelata bingoa ja kertoa likaisia vitsejänne ja pitää illallisianne ja kaikkea muuta mitä haluatte; ja pitää koulutettuja saarnaajianne. Ehkä hän on siinä parempi kuin joku näistä kouluttamattomista saarnaajista, jotka tuskin tuntevat aakkosiaan. Mutta minä sanon teille totuuden, minä haluan mieluummin jonkun pojan, joka ei tunne aakkosiaan, saarnaavan minulle, pojan, joka tuntee Kristuksen, kuin kaikkien suurten teologien, joita on olemassa, kaikkine koulutuksineen. Ehdottomasti!

664Täällä alhaalla Kentuckyssa äskettäin, eräs pieni poika, joka tuskin osasi lukea omaa nimeään, sanoi Herran kutsuneen hänet saarnaamaan ja halusi käyttää koulutaloa. Mutta viranomaiset eivät antaneet sitä hänelle. Sitten joku suuri saarnaaja sattui kulkemaan ohitse, pitkä rivi kirjaimia nimensä perässä sillä tavalla, ja he antoivat hänen käyttää tuota koulua. Varmastikin. Hän piti kahden viikon herätyksen, eikä yhtään sielua. Ja sitten tämän pojan isä meni ja sanoi: “Nyt te annatte hänen käyttää sitä, minä olen veronmaksaja, ja minun pojallani on oikeus saada käyttää sitä myös.”

665Niinpä hän meni uudestaan kysymään sitä, ja he antoivat sen hänelle kahdeksi illaksi.

666Ja tuona iltana, kun tuo pieni poika nousi sinne, ei hän osannut edes lukea Raamattua, vaan antoi jonkun muun lukea tekstinsä. Mutta, kun hän nousi puhujanlavalle, hän oli voideltu Pyhällä Hengellä. Ja kun hän saarnasi, tuli noin kaksikymmentä henkeä alttarille; ja tuo omahyväinen saarnaaja siellä alttarilla itki tiensä Golgatalle.

667Varmasti veli, kysymys ei ole siitä mitä tiedät, vaan kenet sinä tunnet. Siinä on idea, sitä tarvitaan, tarvitaan tuntea Kristus. Tuntea Hänet, on Elämä; hylätä Hänet, on kuolema.

668Nopeasti nyt muihin kysymyksiin, kysymyksiin, jotka menevät Georgiaan…

Mitä nuo kivet esittävät Ilmestyskirja 21: 19 ja 20?

669Jos haluatte ottaa aikaa avataksenne Raamattunne, johon meillä ei ole liiaksi aikaa, tulen yrittämään vastatakseni niihin nopeasti. Ilmestyskirja 21:19 ja 20. Kyllä.

670Hyvä on, te näette sieltä, että hän puhuu kivistä, jotka olivat rakennuksessa. Ja nuo kivet olivat perustukset. Uskon, että sinulla on se siellä, veli Neville. Ja jokainen kivi oli perustus. Yksi kivi ei ollut perustus, vaan jokainen kivi oli perustus. Jokainen kivi oli jatkuvasti perustus. Ja siellä oli kaksitoista kiveä. Ja jos huomioitte nuo kaksitoista kiveä… Ensin se alkaa jaspiksella, karneolilla ja niin edespäin sillä tavalla, edustaen jokaista kiveä.

671Raamatussa te näette nimettävän määrättyjä kiviä. Jotkut niistä merkityksettömiä, te ette ole koskaan kuulleet sellaisesta, mutta jos katsotte sitä sanakirjasta, te näette, että se on sama kivi, vain eri nimellä; nimi vain on muuttunut.

672Mutta se alkaa jaspiksella. Jaspis oli Ruubenin kivi, joka oli ensimmäinen pojista. Viimeinen kivi oli Benjaminin.

673Nyt nämä kaksitoista kiveä olivat perustuksena, ja nuo kivet olivat Aaronin rintakilvessä. Hän oli ylipappi, ja nuo kivet edustivat näitä sukukuntia. Siinä oli heidän jokaisen syntymäkivensä. Ja ihmisten nähdessä tämän rintakilven, he tunnustivat Aaronin ylimmäiseksi papiksi koko tuolle sukukunnalle, jonka syntymäkivi oli tässä kilvessä.

674Me kuulimme tänä aamuna veli Nevillen sanoman. Ja monta kertaa he ottivat esiin Uurimin ja Tummimin. Te näette siitä mainittavan Raamatussa keinona saada tietää oliko heidän sanomansa Totuus tai ei. Kun profeetta profetoi, täytyi noiden kivien heijastaa valoa kaikkien yhdessä. Siinä tarvittiin nuo kaikki valot yhdessä, tarvittiin safiiri, ja jaspis ja kaikki nuo kivet heijastamaan valonsa, ja se muodosti yhden suuren kauniin asian, kaikkien sateenkaaren värien sulautuessa yhteen.

675Nyt, kun tuo Uurim ja Tummim on otettu pois pappeuden kera, on tämä Raamattu tänään Jumalan Uurim ja Tummim. Ja kun saarnaaja saarnaa jotakin, ei se saa olla vain jokin pieni paikka täällä, jonka päälle hän rakentaa kaiken toivonsa; vaan koko Raamatun täytyy heijastaa sitä sanomaa, mitä tuo mies saarnaa. Sitä se on. Ei vain yksi paikka, josta sanotaan: “Raamattu sanoo näin.” Varmasti Se sanoo paljonkin asioita. Mutta teidän täytyy saada se kaikki sulautumaan yhteen. Ja kun Jumalan Henki tulee ja menee sisälle Sanaan, Se asettaa Sen kaiken yhteen, ja heijastaa tuota yhtä suurta Valoa, joka on Jeesus Kristus.

676Nyt nämä kaksitoista kiveä olivat kaksitoista perustusta, jotka alkoivat Ruubenista ja päättyivät Benjaminiin; kaksitoista sukukuntaa, kaksitoista kiveä. Ja nuo kivet Temppelissä, Taivaallisessa Jerusalemissa, jokainen perustus on laskettu yhdelle patriarkoista.

677Tarkatkaa nyt, huomioikaa nuo kivet, te tulette näkemään noiden patriarkkojen heijastavan suoraan johonkin muuhun, eräässä toisessa kysymyksessä.

Selitä nuo Ilmestyskirjan 5. luvun neljä olentoa?

678Veli neville, jos se on sinulla käsillä, Ilmestyskirja 5, niin luemme siitä hetken. Siinä on kaunis kuva… Tässä, minulla on se itselläni, Ilmestyskirjan 5. luku:

Ja minä näin hänen oikeassa kädessänsä, joka valtaistuimella istui, kirjan sisäpuolelta kirjoitetun ja takapuolella, sinetöity seitsemällä sinetillä.

679Se ei ole oikea paikka. Se on hieman eteenpäin, nuo neljä olentoa. Katsokaamme nyt, se on 14. jae. Hyvä on, aloittakaamme 12:sta jakeesta, luulisin… “Ja neljä olentoa sanoivat: ‘Aamen.’” Ei, sen täytyy olla vähän aikaisemmin.

680Katsokaamme nyt, hetkinen vain. Luin sen hetki sitten. Kyllä, tässä se on 5. jae

Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: Älä itke: katso, Juudan sukukunnan Leijona, Daavidin Juuri, on voittanut avatakseen kirjan, ja irrottaakseen sen seitsemän sinettiä.

Ja minä katsoin, ja, katso, valtaistuimen ja neljän olennon keskellä, ja vanhinten keskellä, seisoi Karitsa ikään kuin teurastettu, jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat Jumalan seitsemän Henkeä lähetetyt kaikkialle maahan.

681Haluan teidän pitävän mielessänne tuon kysymyksen, jos en tavoita sitä tässä myöhemmin, haluan teidän muistuttavan minua tästä, haluan käsitellä sitä, “noita Karitsan seitsemää silmää, seitsemää Henkeä.” Se on todella kaunis asia. (Mutta nyt me haluamme jatkaa tämän veljen kysymyksen kanssa). Hyvä on, älkää nyt unohtako sitä.

Ja hän tuli ja otti kirjan hänen oikeasta kädestänsä, joka istui valtaistuimella.

Ja, kun hän oli ottanut kirjan, lankesivat neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta alas Karitsan eteen, ja heillä oli kullakin kanteleet, ja kultaiset maljat täynnä suitsutuksia…

682Jos panette merkille, tässä ovat nuo neljä olentoa. Mutta lukekaamme vielä hieman eteenpäin:

…kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukouksia.

Ja he lauloivat uuden laulun, sanoen, Sinä olet arvollinen…. (ja jatkoivat edelleen Herran palvontaa)

683Nyt nämä Ilmestyskirjan neljä olentoa, jos huomaatte ne, niin joka paikassa… (Te Raamatunlukijat, ja miehet, jotka tulette kuulemaan tämän ääninauhan.) Nuo neljä olentoa, niillä oli neljät kasvot: yksi oli kuin miehen kasvot, toinen kuin härän kasvot, kolmas oli kuin kotkan kasvot ja neljäs kuin leijonan kasvot. Eivätkä ne koskaan menneet taaksepäin, ne eivät voineet mennä takaperin.

684Kuinka moni muistaa kuinka Ilmestyskirjaa opetettiin vuosia sitten, kun minä käytin noin kaksi vuotta täällä Ilmestyskirjaan? Monet teistä vanhemmista muistatte.

685Katsokaahan, ne eivät voineet mennä taaksepäin, koska mihin suuntaan tahansa ne menivät, menivät ne aina eteenpäin. Jos ne menivät tähän suuntaan, ne menivät kuin mies; jos ne menivät tähän suuntaan, ne menivät kuin leijona; jos ne menivät tähän suuntaan, ne menivät kuin härkä. Näettekö, ne eivät voineet mennä taaksepäin, ne olivat koko ajan menossa eteenpäin.

686Nyt nuo neljä olentoa. Saadaksemme tämän nopeasti, koska en halua viipyä liian pitkään tässä. Mutta nuo neljä eläintä [olentoa]… Eläin Raamatussa merkitsee “voimaa”. Ja huomatkaa, että nämä eläimet [olennot] eivät tulleet jostakin merestä, vaan ne olivat Jumalan Valtaistuimen ympärillä ja palvoivat Jumalaa. Nuo neljä “eläintä” merkitsevät neljää voimaa, jotka tulevat esiin maasta, ja nuo neljä voimaa olivat neljä Evankeliumia: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes; eikä toinen ole ristiriidassa toisen kanssa.

687Evankeliumin tullessa esiin se on kuin Leijona, se on luja, se on rohkea; Evankeliumi on uljas kuin leijona, ja se on kuningas kuten leijona. Jos se menee eteenpäin miehenkasvoisena, se on ovela kuin mies. Jos se menee kotkana, on, sillä nopeat siivet ja se nousee korkeuksiin. Näettekö mitä tarkoitan? Jos se menee härän kaltaisena, niin härkä on työjuhta, joka vetää Evankeliumin taakkaa. Nuo neljä eläintä, [olentoa], olivat neljä voimaa, ja ne olivat: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes; nuo neljä Evankeliumia, jotka soivat Jumalan Läsnäolossa.

688Jos huomaatte, heillä oli silmät edessä ja takana. Mihin suuntaan tahansa he menivätkin, he näkivät minne olivat menossa. Ja se on Evankeliumien voima, sen tullessa esim… Sillä on miehen oveluus; sillä on kotkan nopeus, sillä on voima olla taakankantaja kuten härkä; sillä on leijonan lujuus ja rohkeus. Näettekö, se on neljä Evankeliumia, jotka ovat Ilmestyskirjan 4. luvun neljä voimaa.

 Hyvä on, nyt seuraava:

Keitä ovat kaksikymmentäneljä vanhinta?

689Se on hyvin yksinkertaista, me voisimme mennä siihen. Kaksikymmentäneljä vanhinta istuivat Valtaistuimen edessä.. Uskoisin, että se on 4. luvun 10. jakeessa.

690Hyvä on, Ilmestyskirja, 4. luku, ja 10. jae. Kyllä. Menkäämme siihen:

Kaksikymmentäneljä vanhinta lankeavat alas hänen eteensä, joka istui valtaistuimella, ja palvovat häntä, joka elää aina ja iäisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen, sanoen:

Sinä olet arvollinen, Oi Herra, saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman: sillä sinä olet luonut kaikki asiat, sillä sinun iloksesi ne ovat ja luotiin.

691Nyt nämä kaksikymmentä neljä vanhinta. Vanhin on päällysmies. Huomatkaa nyt, ne olivat kaksitoista patriarkkaa [kantaisää] ja kaksitoista apostolia. He istuivat kaksitoista toisella ja kaksitoista toisella puolella. Siellä oli kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka olivat: Vanhan Testamentin kaksitoista patriarkkaa yhdellä sivulla; ja Uuden Testamentin kaksitoista apostolia toisella sivulla. Eikö Jeesus sanonutkin: “Te tulet te istumaan kahdellatoista valtaistuimella, ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa”?

692Ja miltä nuo perustukset näyttivät. Siellä on puu. Ja tuo puu on kummallakin puolella ja kantaa kahdentoista kaltaista hedelmää. Ja ne antavat hedelmänsä kerran kuussa, ja vuodessa on kaksitoista kuukautta. Ne antavat kahdentoista kaltaista hedelmää, joka vuosi sen kuluessa. Kaksitoista on ‘palvonnan’ luku, näettehän. Ja siellä heitä on kaksikymmentäneljä, kaksitoista apostolia, ja kaksitoista patriarkkaa. He istuvat Valtaistuimen vieressä.

693Hyvä on, nyt neljäs kysymys:

 Mitä kuvasi punainen nauha 1. Mooseksen kirja 38:ssa?

694Tuo punainen nauha, jos panette merkille, se oli Juuda. Hänellä oli poikia ja yksi hänen pojistansa nai kanaanilaisen naisen. Ja tällä naisella ei ollut lapsia, kun hänen miehensä kuoli. Ja laki sanoi silloin, että seuraavan pojan täytyi ottaa veljensä vaimo, ja herättää siemen kuolleelle. Ja tämä toinen poika ei halunnut tehdä niin kuin hänen olisi pitänyt tehdä, joten Herra tappoi hänet. Ja hänellä oli vielä yksi nuori poika; joten Juuda sanoi: “Odota kunnes tämä poika kasvaa sen ikäiseksi, että voit naida hänet.”

695Ja, kun hän kasvoi siihen ikään, että hänen olisi tullut naida kahden veljensä entinen vaimo, hänen odotettiin tekevän sen ja herättävän siemenen veljillensä, jotka olivat kuolleet ennen häntä, niin Juuda ei antanut poikaansa tälle kanaanilaiselle naiselle. Ja kun tämä näki, että hän teki väärin, hän kietoi hunnun kasvoilleen ja istui julkiselle paikalle niin kuin joku portto istuisi.

696Juuda kulki ohitse ja otti tuon naisen kuin vaimoksensa, ja hän oli portto ja hän eli hänen kanssaan. Ja hän sanoi: “Mitä sinä tulet antamaan minulle?”

697Luvattuaan hänelle vuohenvasan, hän sanoi: “Mitä sinä annat minulle merkiksi, että tulet tekemään sen.” Ja hän sai hänen sauvansa ja sinettisormuksensa, jotka hän piti.

698Ja, kun he toivat vuodenvasan, eivät he voineet löytää tuota porttoa, koska hän ei ollut mikään portto.

699 Hetken kuluttua, kävi ilmi, että hänestä oli tulossa äiti. Ja kun hänestä näkyi, että hän oli tulossa äidiksi, Juudalle tultiin ketomaan: “Miniäsi on ollut porttona.” Hän sanoi: “Koska hän – hän on tulossa äidiksi, molemmat pojistasi ovat kuolleet.”

700 Hän sanoi: “Hänet kutsuttakoon esiin ja poltettakoon!”

701 Ja sitten hän [Taamar] lähetti Juudalle sanan, ja sanoi: “Mies, joka tämän teki omistaa tämän sauvat ja sinetin.” Selvä, se oli hänen appensa.”

702 Ja hän sanoi: “Hän [Taamar] on minua vanhurskaampi.”

703 Kun, hän [Taamar] tiesi lastensa syntyvän, ne olisivat kaksoset. Ja, kun kakso… Ensimmäinen syntyvä lapsi, vanhan juutalaiset tavan mukaan, ensimmäisellä olisi esikoisoikeus, ensimmäinen, joka tulisi esiin. Ja tuo, muistakaa tämä, oli hänen ensimmäinen lapsensa. Kukaan muista pojista ei saanut hänen kanssaan yhtään lasta. Siihen asti hänellä ei ollut ollut lasta.

704 Kun hänen ensimmäinen lapsensa tuli, esiin tuli vain käsi. Ja kätilö pani helakanpunaisen langan sen ympäri, sillä punainen lanka puhui lunastuksesta, joka neitsyt Marian ensimmäisellä pojalla, olisi lunastuksen punainen lanka.

705 Ja, kun hän veti kätensä takaisin, se toinen tulikin ensimmäiseksi. Ja, kun hän sen teki, hän kysyi: “Miksi sinä teit tämän? Tällä toisella on esikoisoikeus.”

706 Siis, sitä 1. Mooseksen kirja 38 tarkoittaa, ymmärrätte varmaankin. Että ensimmäinen lapsi jäi vielä Jeesuksen Kristuksen tulemukseen asti. Että ensimmäinen oli lunastavan lain alainen.

707 Tiedättehän, sanoin… Pieni muuli, katsokaas, olen kertonut, että sen silmät olivat… Tai muuta sellaista, korvat lerputtivat, mutta jos, sillä oli syntyessään esikoisoikeus, viaton, täydellinen karitsa kuoli sen tilalla. Siinä se on.

708 Siis, sen verran esikoisoikeudesta. Ensimmäinen lapsi, joka tuli esiin äidistä, ja hänen kätensä huomattiin (ja ihmiset tiesivät, että se voi mennä takaisin). Ja kun hän työnsi kätensä esiin näyttääkseen, että hänellä oli se, hän oli ensimmäinen, kätilö sitoi punaisen langan, ja hän veti kätensä takaisin. Näettekö? Mutta, ehdottomasti, hän oli ensimmäinen. Sellainen oli punainen lanka, punainen lanka on… Läpi koko Raamatun, se tarkoittaa lunastusta; joka viittasi eteenpäin ensimmäisen lapsen tulemiseen.

709 Ensimmäinen syntynyt hevonen, ensimmäinen syntynyt lehmä, mikä se sitten olikin, mikä oli syntynyt ensinnä, (tuli esiin ensimmäisenä), oli lunastuksen alla, oli tultava lunastetuksi, kaiken oli tultava lunastetuksi. Halleluja! Tämä aivan sykähdyttää minua. Tajusitteko? Ensimmäisen piti tulla lunastetuksi. Laki oli sellainen. Siunattu olkoon Herran Nimi!

710 Ja, kun Jeesus Kristus syntyi, Hän lunasti koko maailman. Hän todellakin lunasti. Hän oli jokaisen olennon, joka koskaan on luotu maan päälle, lunastaja. Hän oli lunastaja. Ja… Kaikki lunastus on Hänessä, eikä millään muulla tavalla, et voi koskaan tulla hyvillä töillä, liittymällä seurakuntaan, tai millään muullakaan tavalla; sinun täytyy tulla tämän helakanpunaisen langan kautta, tämän Lunastajan, tämän Sukulunastajan.

Selvä, siis seuraava on:

Missä ovat lahjat… Mitkä ovat lähetettävät lahjat, koskien kahden todistajan kuolemaa Ilmestyskirja 11:ssä?

Voi veli Palmer, jospa et kykenisi kysymään yhtäkään kysymystä!

711Siis, lunastus, nämä langat tässä, tämä helakanpunainen lanka, me näimme, että se tarkoitti lunastusta.

712Nyt, seuraava kysymys kuuluu:

Mitä ovat lahjat Ilmestyskirja 11:ssa?

713 Tulee aika… Siis nyt ollaan vastaamassa kysymykseen, johon vastattiin eräänä iltana, jonka saarnaajaystäväni kirjoitti juutalaisista, kuinka heidän laitansa tulee olemaan.

714 Siis, näillä juutalaisille on luvattu kolme ja puoli vuotta aikaa. Kuinka moni tietää tämän? Seitsemänkymmentä viikkoa oli luvattu. Hän sanoi: “Messias tulee ja otetaan pois keskellä.” Kolme ja puoli vuotta Kristusta saarnasi, ja tapettiin täsmälleen kolmen ja puolen vuoden päästä, Hän saarnasi kolme vuotta ja kuusi kuukautta.

715 Ja sitten kauhistus, joka saa aikaan hävityksen [hävityksen kauhistus], mos – Omarin moskeija pantiin pyhälle maalle; kuten Jumala sanoi kaksituhatta viisisataa vuotta ennen, kuin se tapahtui, se tulisi seisomaan siellä. Profeetta näki sen, oli nähnyt sen, ja sanoi: “He… Pakanat tulevat pitämään sitä hallussaan, kunnes pakanain ajat päättyisivät.”

716 Siis, kolme ja puoli vuotta on luvattu. Jos huomasitte, nämä Ilmestyskirja 11 todistajat profetoisivat tuhatkaksisataa kuusikymmentä päivää; täsmälleen kolme ja puoli vuotta. Nyt… He olivat säkkipuvuissa. Siis, katsokaa heidän palvelustehtäväänsä, mitä he ovat. Siis nuo kaksi todistajaa on tapettu.

717 Nyt, siis… He palaavat juutalaisten keskuuteen pakanaseurakunnan ylöstempauksen jälkeen. Pakanaseurakunta menee kotiin hääaterialle, ja niin kuin Rebekka tuli otetuksi Iisakin kanssa Aabrahamin kotiin ja haudattiin. Ja Rebekka ja Iisak tulivat esiin ja omistivat aivan kaiken, mitä Aabraham omisti, se kaikki meni Iisakille. Ehdottomasti! Eikä se voinut tulla Iisakin omaksi ennen kuin Iisak oli naimisissa. Oi halleluja! Olkaa hyvät.

718 Ja Kristuksesta tulee… Jumala asuu tuossa täydellisessä, pilaantuneessa ruumiissa, ikuisiksi ajoiksi täydelliseksi tehtynä läpi iankaikkisuuden.

719 Ja, kun tuo seremonia on meneillään taivaassa, morsiamen, pakanamorsian on mennyt naimisiin Ruhtinaan, Jumalan Pojan, kanssa, kirkkaudessa; kun he ovat menneet naimisiin, seuraavat nuo kolme ja puoli vuotta, kun… Mooses ja Elia…

720 Jotka, Mooses ei koskaan ollut poissa… Ei, hänen ruumiinsa kannettiin pois. Enkelit veivät hänet, hän ei kuoleentunut, hän ei turmeltunut. Hän oli Kristuksen täydellinen esikuva. Hän kuoli, ja enkelit kantoivat hänet pois, edes perkele ei tiedä, mihin hänet haudattiin, ja yritti kiistellä arkkienkeli Miikaelin kanssa hänen hautauksestaan. Näin Raamattu sanoo. Jumala otti hänet ylöstempauksessa.

721 Ja Elia, kulkiessaan täällä. Jumalan profeetta, käveli Jordanille, otti vaippansa pois, iski vettä, ja se jakautui oikealle ja vasemmalle. Hän käveli ylös vuorelle. Elisa sanoi… sanoi: “Miksi seuraat minua?”

722 Hän vastasi: “Haluan kaksinkertaisen annoksen Henkeäsi.”

723 Hän sanoi: “Pyysit vaativaa asiaa, mutta jos näet, kuinka minä menen pois.” Ja hän piti häntä silmällä.

724 Ja hetken päästä, alas taivaasta tulivat tuliset vaunut, ja tulisia enkeleitä, tulisia hevosia, ja Elia astui sisään ja lähti kirkkauteen. Hän ei koskaan maistanut kuolemaa, hänet muutettiin, hänen oli kuoltava.

725 Ja, jos tarkkaatte näitä kahta profeettaa Ilmestyskirja 11:ssä, he tekevät aivan samoin, kuin Mooses ja Elia tekivät. Te sanotte: “Tarkoitatko sanoa, että Elia ja Mooses ovat yhä elossa?” Ehdottomasti!

726 Miten, ennen kirkastusvuorta… kirkastusvuorella, ennen kuin Jeesus meni Golgatalle, siellä Mooses ja Elia seisoivat molemmat puhumassa Hänen kanssaan. Varmasti, he keskustelivat, he eivät ole kuolleita. Eivätkä he koskaan kuolleetkaan; he ovat kuolevaisia, heidän on kuoltava. Niinpä, he ovat vain kirkastetussa muodossa odottamassa tuota hetkeä.

727 Ja sitten, kun he tulevat takaisin ja saarnaavat täsmälleen kolme ja puoli vuotta Pyhän Hengen kasteen voitelussa, kun pakanoilta otetaan siunaukset pois (ja seurakunta otetaan ylös); ja kommunistit sekä Rooman komennuskunta saalistaa tappaakseen kylmää ja muodollista seurakuntaa kuin koiria, ja kun heitä metsästetään ja tapetaan. He – heidät tapetaan silloin; nämä profeetat saarnaavat kolme ja puoli vuotta, ja Raamattu sanoo, että heidät tapetaan suuressa… kadulla, joka on hengellisesti puhuen, Sodoma ja Egypti, jossa meidän Herramme ristiinnaulittiin. Se tapahtuu taas Jerusalemissa; näettekö, jälleen Jerusalemissa, hengellisesti puhuen.

728 Ja he makaavat kadulla kolme päivää ja yötä. Ja sitten, kolmen ja puolen päivän kuluttua, elämän Henki tuli heihin, ja he nousivat ylös. Heidän oli kuoltava kuten muidenkin kuolevaisten, heidän piti. Ja kun nämä kaksi saarnaajaa oli tapettu…

729 He saarnasivat vääryyttä vastaan, ja toivat tulen taivaasta. Kuka niin teki? Näettekö? He toivat vitsauksia taivaasta, ja löivät maata nopeasti, kuin… niin usein, kuin tahtoivat. Ja he toivat tulen taivaasta. Ja he saivat suljetuksi taivaan satamasta, niin kauan kuin halusivat. Kuka tämä oli? Täsmälleen Mooses ja Elia. Nämä ovat nuo kaksi todistajaa.

730 Ja kun he kiduttivat seurakuntaa, tai siis maailmaa, saarnaamalla; ja ottivat juutalaiset jälleen vastaan, ja saivat heidät taas katumaan, saivat heidät taas uskomaan… Kun he näkevät Jeesuksen tulevan hakemaan morsiantaan, he sanovat: “Katso, tässä on Jumala, jota me odotimme. Se on Hän!” Mutta Hän ei tule heidän takiaan, Hän tulee Morsiamensa takia. Ja Hänen morsiamensa…

731 Kun Joosef meni Egyptiin, hän ei ottanut veljiään mukaan, mutta hänellä oli morsian siellä. Ehdottomasti! Mutta, kun hän ilmaisi itsensä veljilleen, ketään ei ollut läsnä. Ja, kun Hän ilmaisee itsensä juutalaisille, paikalla ei ole ketään muita kuin juutalaisia. Paikalla ovat ne, jotka tappoivat Joosefin, seisovat siellä, ja hän sanoo: “Niin, Minä Olen Joosef, teidän veljenne.” Ja Hän itki.

732 Ja he sanovat: “Sen takia me nyt olemme täällä, koska tapoimme Hänet.”

733 Sama juttu, juutalaisille tulee suuri koettelemusten aika juuri ennen tulemista, vainon, joka ajaa heidät takaisin kotimaahansa. Se hätistää heidät, kuin lammaslauman takaisin sinne Karmelin vuorelle.

734 Kun Herra Jeesus tulee hakemaan morsiantaan, ja he näkevät Hänet, he sanovat: “Tämä on Se, jota me odotimme, siinä Hän on!” Hän nousee, parantuminen siivissään. Näin on.

735 Ja seurakunta, juutalaisten jäännös, kun he lopulta tappavat nämä kaksi profeettaa, ja he makaavat kadulla hengellisesti puhuen Sodomassa ja Egyptissä, jossa meidän Herramme ristiinnaulittiin, ihmiset lähettävät lahjoja toinen toisilleen (maailma lähettää).

736 Siis, veli Palmer, ole hyvä. Muistele roomalaista historiaa ja sinulle selviää, että on olemassa vain yksi valtakunta, jossa koskaan on taistelun jälkeen lähetelty lahjoja, se on Rooman valtakunta.

737 Siinä syy miksi sanon, että antikristus tulee Roomasta. Peto tulee Roomasta. Se ei voi tulla Moskovasta. Se tulee Roomasta, tulipunainen lohikäärme, joka seisoi vaimon edessä nielläkseen sen heti, kun hän sen synnyttäisi. Tuo Perkele, missä tuo Perkele oli? Kuka se oli? Keisari Augustus, joka lähetti tappamaan lapset, kaksivuotiasta nuoremmat. Tulipunainen lohikäärme, lohikäärme, peto merkitsee “mahti”. Rooman mahti vainosi ja yritti löytää Kristus Lapsen.

738 Ja taas sama juttu! Joka kerran, kun roomalaiset, vanhat pakanalliset roomalaiset saivat voiton, he lähettelivät valkoisia kiviä ja muuta toisilleen, niin kuin lahjoina, muistoksi. Ne kivet, jotka olivat… Mitä ne olivat, pikkuisia lahjoja, joita Rooman seurakunnat lähettivät toinen toiselleen. Ehdottomasti! Täsmälleen. Näin sen täytyi olla.

739 Seisoin juuri tuolla Vatikaanin kaupungissa ja se osoittautui yhtäpitäväksi Raamatun kanssa. Paavi käytti kolminkertaista kruunua, Vicarivs Filii Dei, ja kaikki nuo jutut, joista olin kuullut, ja niin edelleen, se on ehdottomasti totta; uskonnollinen ryhmä, joka hallitsee jokaista kansakuntaa taivaan alla, näin se todella tekee, Siinä se, näin on.

740Ei mitään katolisia ihmisiä vastaan (no, sir), he ovat yhtä hyviä, kuin kuka muu tahansa, mutta heidän uskontonsa on tämän Raamatun mukaan väärä. Sanotaan etteivät… “Sillä, mitä Raamattu sanoo, ei ole väliä, asia on niin, kuin Kirkko sen sanoo.” Me uskomme, että Raamattu puhuu käyttäen korkeinta arvovaltaa! Ehdottomasti, se on Jumala Sanaa!

741 Siis ymmärrättehän, kivet, joita silloin lähetettiin, täällä Ilmestyskirjassa, ovat kiviä, joita läheteltiin lahjoina toinen toiselle. Mikä vain tulee näyttämään… Raamattu sanoo, Ilmestyskirja täällä sanoo: “Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun. Jolla on ymmärrys, tehköön niin-ja-niin. Se, jolla on tiettyjen lahjojen henki, tehköön niin-ja-niin.” Huomaatteko kuinka puutteellinen seurakunta on?

742 Eräs nuori mies kysyi minulta tänä aamuna hengellisistä lahjoista, puhumisesta kielillä. Nuori kaveri, erittäin vilpitön, uskoisin hänestä tulevan saarnaaja jonain päivänä. Ja seurakunnasta, sanoin: “Siinä on paljon sitä, mikä on lihallista. Me emme tahdo sitä, vaan haluamme todellisen jutun. Me kaipaamme saada sen.”

743Sitä ei voi opettaa seurakunnassa: ensimmäiseksi, tiedättehän, yhdellä on kieli, yhdellä psalmi, ja te joudutte taistelemaan tuon asian läpi. Mutta, kun Jumala on antanut täysivaltaisesti lahjan, se tekee itse itsensä julki. Näin on. Näettekö näin ovat Jumalan lahjat, Hän lähettää ne seurakuntaan voiton saavuttamiseksi.

744 Siis, antikristuksella on jotakin vastaan ja jotakin puolesta, sillä on vääristelty tapa tehdä se. Ja juuri Rooman valtakunta lähettelee lahjoja toinen toiselle, luonnollisia lahjoja. Jumala lähettää hengellisiä lahjoja voittajille; Rooman valtakunta toinen toiselle.

745 Me uskomme, että Pyhä Henki on Henki, me uskomme saavamme sen kasteen kautta, joka tulee Korkeudesta.

746 Katolinen kirkko opettaa: “Pyhä eukaristia, joka on Kristuksen ruumis; näin, kun te otatte vastaan tämän leivän ja kosherin, se on Pyhä Henki, Pyhä Henki, pyhä eukaristia.” Ymmärrättekö?

747 Me uskomme, että se on pala leipää, me emme usko sen olevan Kristuksen ruumis, (me aiomme ottaa sen muutaman hetken päästä). Me uskomme sen edustavan Kristuksen ruumista. Mutta se ei ole…

748 Tässä on ero katolisen ja protestanttisen opin välillä. Ymmärrättekö? Katolinen kirkko sanoo: “Ruumis on… Leipä on kirjaimellinen ruumis. Seurakunnalla on valta muuttaa se.” Oletteko koskaan nähneet katolisen menevän kirkon ohi, painavan päänsä, tekevän ristinmerkkejä? Ja siksi tuo pieni liekki palaa siellä kirkossa pienen tabernaakkelin alla. Siellä on tuo pieni valo ja kosher leipä on siinä. “Ja se on Kristuksen ruumis. Ja, kun te otatte sen, te otatte ehdottomasti kirjaimellisen Kristuksen ruumiin ensimmäiselle ehtoollisellanne ja synnintunnustus ja niin edespäin.” Te otatte, kirjaimellisesti, Kristuksen ruumiin.

749 Me sanomme sen edustavan Kristuksen ruumista, näettehän, se ei ole todellakaan mitään muuta kuin pala leipää. Eikä, sillä ole väliä, vaikka se ei olisikaan leipä, vaikka se olisi mitä tahansa muuta, se on edustamassa yhtä kaikki. Aivan – aivan täsmälleen. Vaikka he…

750 Niin kuin nuo ihmiset sanovat: “En haluaisi tulle kastetuksi altaassa, haluaisin tulla kastetuksi joessa.”

751 Mitä eroa, sillä on, kunhan vain tulette kastetuiksi? Jos se tapahtuu altaassa, ja… Miksi, Filippus kastettiin altaassa… kun eunukki kastettiin. Kun Filippus kastoi eunukin altaassa, Pyhä Henki tempaisi häntä niin kovin, että Filippus tuli otetuksi pois, eikä häntä nähty kahtasataa mailia [320 km] lähempänä. Tempaisi hänet Henkeen, antoi hänelle kärryt suoraan taivaasta noita kahtasataa mailia varten. Amen! Ihmeellistä!

Nyt:

Missä pyhät tulevat olemaan tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen? Ja minkälainen ruumis heillä on? Menen takaisin tuohon hetkeksi [Veli Branham vastaa tähän alkaen kappaleesta 820.] He ovat Jeesuksen kanssa.

752Selvä, seitsemäs kysymys:

Miten me tuomitsemme enkeleitä?

753Tämä on… Miten me tuomitsemme enkeleitä? Olemalla Jumalan poikia ja tyttäriä. Enkelit ovat palvelijoita; me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. Ja Raamattu sanoo, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä. Näin on. Nyt, nyt, jos te…

8. kysymys:

Miksi hiukset enkelien takia 1. Korinttolaiskirjeessä?

754 Nyt, antakaas joku minulle 1. Korinttolaiskirje 11. luku, ja katsotaan sieltä, että saamme selville että… 1. Korinttolaiskirje, 11. saamme selville, että Paavali puhuu. Antakaas, kun pääsen sinne hetkinen vain, ja sitten luemme sen tosi pikaisesti ja me – me saamme sen.

755 Minulla on jotain sanottavaa tästä toisesta jakeesta tässä, ja uskon Herran antavan sen meille sellaisena, kuin meidän pitäisi se saada. Löytäisikö joku sen… Uskoisin, että se on 11. kappale, juu, selvä. Kuunnelkaapa siis tarkasti, tosi tarkasti nyt, että ymmärrätte. Nyt ottakaa koko omatuntonne ja pankaa se plakkariinne, kun ole lukenut sen, ymmärrättehän, kommentoikaa sitä. Kuunnelkaapa tarkasti, tämä on NÄIN SANOO HERRA:

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä… olen Kristuksen seuraaja. (Paavali sanoi: “Seuratkaa te minua niin kuin minä seuraan Kristusta.”)

Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niin kuin minä ne teille… olen antanut.

Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää, ja, että mies on vaimon pää ja, että Jumala on Kristuksen pää.

756 Näettehän kuinka se menee? Jumala, Kristus, mies, vaimo. Nyt:

Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee Kristusta,

Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä:…

757 Nyt ymmärrämme hetkinen vain, ja osoitamme, että hiukset, naiselle, ovat hänen peitteensä:

…Sillä jos… sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. (se tarkoittaa sitä, että jos–jos hän leikkaa hiuksensa, ajelkoon sen paljaaksi)

Sillä, jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; (leikkauttakoon tarkoittaa: ajelkoon paljaaksi, ymmärrättehän)… mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.

758Nyt pääsemme käsiksi kysymykseen, jota kysyitte. Näettekö? Selvä, on väärin, jos nainen leikkaa hiuksensa, Raamatun mukaan. Kuunnelkaas nyt oikein tätä, ja katsokaa eikö Raamattu anna miehelle laillisen oikeuden panna pois vaimonsa, jos hän leikkaa hiuksensa, katsokaapa, onko se näin, vai ei.

Jos mies… Miehen ei tule peittää päätänsä (se tarkoittaa pitää pitkää tukkaa), koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. (Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä?)

759 Nyt haluan pysähtyä tähän, koska haluan sen imeytyvän tosi hyvin, ymmärrättekö? Ja muistakaa nyt, olen nähnyt kymmeniätuhansia viehättäviä naisia, (tunnen heidät nykyisin, ja monet heistä istuvat tässä seurakunnassa), joilla on lyhyt tukka, tarkoitan kristittyjä. Ja se, jonka päälle panen tämän, ette ole te, kyse on siitä, mitä teille on opetettu. Ymmärsittekö? Näin on. Teidän saarnaajanne eivät milloinkaan ole kertoneet tästä. Mutta, jos joku tabernaakkelilla käyvistä naisista tekisi sellaisista, silloin te olette syypäitä. Näettehän, koska me kyllä kerromme heille siitä.

760No mutta, katsokaapa nyt tätä:

…miehen…Sillä… (7. jae) …Miehen…

761No, kuka tässä puhuu? Siis, joku rouva joskus sanoo: “Voi Paavalihan oli vanha naistenvihaaja.”

762No niin, siis, kun nyt ollaan tässä, käännetäänpä esiin Galatalaiskirje 1:8, ja katsotaan, mitä Paavali siitä sanoo, ymmärrättekö, Galatalaiskirje 1:8. Saamme selville, mitä Paavali sanoo Gal. 1:8:

…vaikka me, tai, vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

763Siis, älkää minua syyttäkö, syyttäkää Häntä, näettekös.

Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.

764Katsokaapa nyt seuraavaa jaetta:

Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;

Eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.

765Siis, minä tarkoitan tätä nyt rakkaudella ja suloisuudella, ja toivon, että ymmärrätte sen sillä tavalla kuin sanon sen. Mutta Amerikka… Kansainvälisenä matkustajana, Amerikka on naisten tavoissa yksi koko maailman alhaisimmista, halpamaisimmista valtiosta. Pariisi, Ranska on pilvenpiirtäjää korkeammalla tasolla siinä, mitä naisten sallitaan tehdä. Mikä häpeä!

766Panitteko merkille, että Amerikan jumala on nainen? Voin todistaa sen teille tällä Raamatulla. Näin on. Oletteko huomanneet, että sen on pitänyt mennä niin, että katolinen kirkko voi tuoda sisään Neitsyt Maria – oppinsa?

767Siis, jos naista ei tehty miestä varten, et… Jos miestä ei tehty naista varten, vaan nainen tehtiin miestä varten, niin kuinka me voimme silloin palvoa naista? Ymmärrättekö? Siis, mikä sen sai aikaan, se alkoi Pariisissa ja nousi maihin Hollywoodissa. Nyt Pariisin on tultava Hollywoodiin ottamaan mallinsa ja muotinsa ja kaikki, se johtuu meidän amerikkalaisten naistemme alennustilasta.

768Mistä on kyse? Maastamme on tullut niin pieni, että työpaikat on viety miehiltä ja pantu naiset heidän paikalleen, kunnes yhdeksänkymmentä prosenttia heistä, lähestulkoon, ovat prostituoituja. Ja sanotaan, että miehet ovat mennyttä, siksi, että naiset ovat menneet heidän työpaikoilleen. Ja ihmiset ovat vajonneet niin alas, että ovat panneet kaduille järjestyksenvalvojiksi. Sellainen on häpeäksi mille tahansa valtiolle. Kyllä vain! Mitä aiotte tehdä sille?

769“Mitä aiot tehdä sille veli Branham?” Minun on kunnioitettava sitä. Minähän olen Amerikan kansalainen. Minä teen mitä iso pomo käskee tehdä. Jos koskaan… Jos perhe milloinkaan menettää kunnioituksensa perhettä kohtaan, (lapset menettävät vanhempien kunnioituksen), tuo perhe repeää kappaleiksi. Jos seurakunta milloinkaan menettää kunnioituksen pastoriaan kohtaan, silloin seurakunta on mennyttä. Ja, jos valtio koskaan menettää luottamuksensa korkeimpaan oikeuteen ja sen päätöksiin, se valtio on mennyt kappaleiksi. Näin ehdottomasti on. Meidän on kunnioitettava näitä asioita, koska ne ovat tämä iso pomo. Ymmärrättekö? Mutta se ei ollut alun alkaen oikein. Ehdottomasti!

770Tiesittekö, että ihminen Raamatussa… 1. Mooseksen kirjassa, 1. luvussa, kun Jumala loi naisen ja – ja mies ja teki miehen ja naisen, ja Jumala sanoi Eevalle, että “sinun miehesi on vallitseva sinua, on oleva hallitsijasi.” Sano se Amerikalle ja katsotaan mitä saat siitä.

771Voisin tuoda naisia, jos tarvis vaatii, tuolta huoneestani, tusinoittain, kunnollisia naisia… En sano, että kaikkien naisien tulisi aina olla tekemättä työtä; heillä on kenties sairas aviomies tai jotakin, ja heidän on työskenneltävä. Mutta, jos heidän ei ole pakko, heidän ei tulisi tehdä sitä. Heidän paikkansa on kotona, pikku linnassansa, täsmälleen siellä heidän tulisi olla.

772Ja meidän amerikkalaisilla naisillamme on ollut etuoikeus mennä aivan miten tahtovat. Aivan kaikilla eläinlajeilla, ja sellaisilla, kun tuollainen asia on vallalla, ja näin tapahtuu ja se rappeuttaa sen koko rodun.

773Afrikassa on pieni lintu, se on pieni vaaleanpunainen lintu.

774Siis, tavallisesti, naaras on rumin noista kahdesta. Uros on aina kauniimpi, urospeura, uroshirvi, urosfasaani, uros uroskana, on aina kaikkein… Koska, naaras on kotilintu. Hän laittaa pesää, hän kasvattaa pienokaisensa. Hänet on naamioitu piiloon haukoilta, käärmeiltä, kojooteilta, mitä niitä on, ymmärrättehän, jotta hän voi kasvattaa pienokaisensa.

775Mutta sellaisella rodulla, jolla… tai sukupuolella jolla – jolla – jolla, nainen, jolla kauneus on vallitseva, se on aina rappioittavaa laatua. Jos otatte linnun, Afrikassa… Siellä on pikkuinen lintu, ja se on tuolla mantereella ainoa, jonka tunnen, jossa naaras on kauniimpi, kuin uros. Ja, kun se… Tuo – tuo lintu harjoittaa jatkuvasti prostituutiota. Se pyrähtelee ympäriinsä ja löytää kumppanin, ja lähtee ja pyöräyttää kasan munia pariteltuaan yhden kanssa, ja jättää uroksen vahtimaan munia siksi aikaa, kun se metsästää toista kumppania. Näin tarkalleen on. Näettekö? Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

776Katsokaapa, nyt, Amerikassa nykyään, naisiamme. Kentuckylainen nuori mies kertoi minulle, muutama päivä sitten, että kahdeksansataa naista työskentelee eräässä tehtaassa täällä Kentuckyssä. Ja hän sanoi: “Voisin täysin turvallisesti vannoa, että heistä noin neljäsataa on täysiä katuprostituoituja, naimisissa olevia naisia, joilla on lapset.” Eräs mies vei vaimonsa sinne, ja hakkasi hänet laudalla ja sitten halusi tappaa hänet. Toinen meni ampumaan kaverin. Eräs tappeli ja viilteli. Näin ei saisi olla. Tämä ei ole oikein.

777Pankaa nainen takaisin keittiöön, jonne hän kuuluu, niin kaikki tulee menemään hyvin. Mutta pankaapa hänet yleiseen työhön, ja hän on mennyttä. Ehdotto… En sano että…

778Amerikkalainen nainen nyrpistää nenäänsä ja sanoo: “Tuossa nyt ei ole mitään.” Ja: “Näytähän minulle.” Todellakin, sinun on toimittava näin, koska Raamattu ennusti sinun tulevan tekemään näin. Sinun on toimittava näin.

779Ja tässä kun… Olin, kauan sitten metodistiseurakunnassa, jos nainen leikkasi hiuksensa, hänet erotettiin seurakunnasta. Näin todellakin tehtiin. Kyllä tosiaankin. Nasarealaiset, Pyhyyden pyhiinvaeltajat, helluntailaiset, kaikki nuo tekivät niin. Mitä tapahtui?

780Tiedättekö miksi? Saarnastuolissa on pelkkiä nynnyjä. Näin todellakin on. Joku pelkää lounasseteliensä puolesta… Pelkää, että heidät erotetaan, ajetaan ulos seurakunnasta. Heillä ei todella ole rohkeutta pitää, pitää kiinni Jumalan Sanasta satuttaisipa se sitten tai ei. Näin todellakin on.

781Kuunnelkaapas, mies on hallitsija. Ettekö vain usko, että voisitte hallita kotia. Te olette aivan varmasti… Te ette siis ole orjia, mutta olette auttaja. Ja Adam… Miehellä on valta vaimonsa yli, ja hänellä on vastuu ainoastaan vaimostaan. Jumala panee miehen vastaamaan vaimostaan. Lukekaa ja nähkää, sanooko Jumala niin nyt.

Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia…

782Jumala ei ole nainen, Jumala on mies. Tehän tiedätte, kun neitsyt Maria tehtiin ja kaikki tuo, ja esiru… esirukoukset ja sen sellaiset ja neitsyt Marian rukoileminen, tiedättekö, mitä se tuo mieleeni? Suuren Diana-jumalattaren, jota Paavali nuhteli ja joutui pakenemaan. Näin on. Hän sanoi: “No mutta, Jumalahan ei ole nainen!”

783Kivi tipahti pellolle, ja ihmiset sanoivat, että jumalatar heitti alas sen kuvan, siksi nainen Korintossa, ja sillä seudulla… jotka palvoivat Dianaa, halusivat tulla saarnaajiksi.

784Siellä sanottiin: “Miksi, henki sanoi meille, että voimme saarnata.”

785Hän vastasi: “Mitä? Tuliko Jumalan Sana teistä, ja tuliko se ainoastaan teille? Jos joku mies pitää itseään hengellisenä tai profeettana, hän tietäköön, että se, mitä minä sanon, on Herran käsky: pysyköön nainen hiljaa ja alamaisena seurakunnassa, älköön opettako, älköönkä hänellä olko mitään vaikutusvaltaa.” Näin täsmälleen on! Näin Kirjoitukset sanovat. Ymmärsittekö? Ja Jumala panee joukon saarnaajia vastaamaan siitä tuomiopäivänä.

786No, kuunnelkaa! Te sanotte: “Kuulepa, minulle opetettiin niin.” Nyt tiedät paremmin! Näin on. Jos sinä, tai joku muu alatte ottaa lääkeannosta, ja joku kertoo teille, että se on arsenikkia ja te – ja te vain jatkatte ja otatte sen kuitenkin, sen jälkeen se on teidän oma vikanne. Ymmärrättekö?

787Kuunnelkaapa tätä:

Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;

Eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.

Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden [voiman] merkki enkelien tähden.

788Onko kukaan teistä lukenut tätä? 1. Korinttolaiskirje 11 luku, ja 10. jae. Huomasitteko: “voima, (Miksi?), voima enkelien tähden.” 1. Korinttolaiskirje, koska enkelien merkitsee ihmistä, sanansaattajaa. Katsokaa tässä on pieni “a” [artikkeli–suom.] jälleen. Kun kyse on Enkeleistä, taivaallisista Enkeleistä, käytetään isoa “A:ta”, kapiteeli “A:ta”. Kun “a” on pieni, tarkoitetaan ihmisenkeleitä.

Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.

Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.

Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa (lyhyine hiuksineen) pää peittämätönnä? (Ajatelkaapa sitä nyt.)

789Katsokaa nyt:

Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset…

790Sanot: “Mihinhän tämä nyt liittyy? Tukka! Ettekö näe, mistä Paavali puhuu? Tukasta, pitkistä hiuksista! Jos… Naisella tulee olla pitkät hiukset. 14. jae nyt:

Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi?

791Ymmärsittekö? Miehelle on häpeäksi pitää pitkiä hiuksia, mutta nai-… se on naisen asema. Jumala teki miehen erilaiseksi kuin naisen, sukupuoliasiat, ulkonäkö, ja kaikki muu. Hänen [naisen] ei pitäisi käyttää vaatetta… Raamattu sanoo että: “Jos nainen panee päällensä pitkät housut, tai minkä tahansa miehelle kuuluvan vaatteen, se on iljettävää ja likaista ja saastaista Jumalan silmien edessä.” Ja Jumala panee hänet maksamaan siitä. Ketä te aiotte kuunnella? Mutta tämä on Raamattu!

792Ja te vain juoksentelette ympäriinsä ja sanotte: “Miksi, minusta tämä on kiva nähdä naisten pitävän pitkiä housuja.” Mutta Jumala teki heistä erilaisia, Hän tahtoo heidän pukeutuvat eri lailla.

793Ja Raamattu sanoo: “Jos nainen edes panee päällensä vaatekappaleen, joka kuuluu miehelle, se on kauhistus.” Tiedättekö, mikä kauhistus on? Se on jotakin, mikä on Jumalan silmissä saastaista. Ja suuri Jehova, joka katsoo alas sinuun, joka olet saastainen… Ja Raamattu sanoo…

794Ja sinä, joka sanot… Jotkut teistä naisista nyt, teidän nuorille tytöillenne suunnilleen teini-ikäisille, kahdeksantoista, kaksikymmenvuotiaita, ja annatte heidän kulkea ulkona puettuna, sillä lailla kuin hän on!

795Ja sinä myös äiti! Ymmärrätkö? Kun sinä menet ulos ja käytät noita housuja ja muita ja elät… ja tulet kadulle, ja – ja pidät noita vanhoja vaatteita, joita nykyisin tehdään, ja saavat sinut näyttämään sellaiselta, mitä et ole. Ymmärrätkö? Ja menet ulos kadulle ja näytät aivan seksuaaliselta, voit olla niin viaton ja puhdas miehesi edessä ja kaikkea, mutta jos menet kadulle, ja joku mies katsoo sinua, koska näyttelet itseäsi tuolla lailla, olet syyllinen, ja joudut vastuuseen tuomiopäivänä huorinteosta jokaisen miehen kanssa, joka katsoi sinua sillä lailla. Näin Raamattu sanoo.

796Raamattu sanoo: “Joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt sydämessään huorin hänen kanssaan”, ja olet syyllinen ja…

797Sinä tulet tuomiolle ja sanot: “Herra, sinä tiedät sydämeni; en koskaan tehnyt huorin, olen ollut uskollinen aviomiehelleni.”

798Mutta tässä on mies, tässä toinen, täällä toinen, toinen, toinen, viisitoista, kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä heitä seisoo täällä ja sanoo: “Syyllinen aviorikokseen!” Mistä syystä? Joku mies katsoi sinuun.

799 “No, mutta minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.” No, mitä varten sitten esittelit itseäsi sillä tavalla? Kun Jumala kielsi sinua panemasta niitä päällesi, oli kauhistus tehdä niin ja sinä menit kuuntelemaan Kuka rakastaa Susiea? Vai mikä se nyt…

800Selvisikö teille, mitä tapahtui sille Kuka rakastaa Susien miehelle? Tehän olette kaikki nähneet sen sanomalehdessä. Kun hän oli Casperissa Wyomingissa, se tapahtui. Mikäs hänen nimensä on? Tuo kaveri, joka… tuossa Me rakastamme Susieta, vai mikä se – mikä maailmassa se nyt oli? Se… Voi, miksi te kaikki pysyttelette kotosalla keskiviikkoiltaisin ja jätätte väliin rukouskokouksen katsoaksenne. Mikä se nyt on? [Eräs sisko sanoo: “Minä rakastan Lucya”] Minä rakastan Lucya, hänen miehensä piti… Kierteli ja kaarteli, otettiin kiinni Renossa, Nevadassa värillisen tytön kanssa, oli elänyt hänen kanssaan jo vuosia. Ja tuon takia te jäätte kotiin katselemaan sen sijaan, että menisitte kuuntelemaan evankeliumia. Se nainen tunnusti sen. Voi, armoa! Ei ole mitään puhdasta paitsi Jeesus Kristus!

801Siunausta sydämellesi, veli, kerron – kerronpa teille – teille hepusta, eräs… Varmaankin sanot: “Voi, katsokaa koululuokkaa.” Jotkut pahimmista haaskalinnuista mitä on, raadonsyöjistä, ovat sieviä lintuja. Te ette voi tuomita lintuja niiden sulkien perusteella, ymmärrättekö. Muistakaa tämä. Oi, että!

802Katsokaapa:

Eikö itse luontokin… (se on 14. jae) …opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi? (Se kuuluu naiselle.)

Ja, että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi…

803No, mistähän hän puhuu? Hatusta, jota te katolilaiset käytätte kirkossa? Ei todellakaan! Pieni peite päänne päällä, nenäliinan kanssa? Hän puhuu teidän hiuksistanne!

804Nyt, jos nainen leikkaa hiuksensa, hän leikkaa pois kunniansa, eikä ole oikeutta alttarilla rukoilla. Katsokaa, mitä tässä juuri sanottiin: “Eikö ole hyvin yleistä, että nainen rukoilee pää peittämättömänä?” Sanotaan tässä, sanotaan: “No, leikatkoon tukkansa.” Niinpä, ajelkoon päänsä sileäksi sitten. “Ja, jos hän ajelee päänsä sileäksi”, sanotaan, “se on häväistys, naiselle on häpeäksi tehdä niin.” Sitten sanotaan: “Hänen tulee olla peitettynä.” Nyt, minä vain luen Paavalin kirjettä. Te kaikki, tämä on teidän asianne.

Ja, että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.

805Sanotaanko siinä, että hänelle on annettu hattu? Te katolilaiset tai te protestantit, kumpainenkin, joka käyt kirkossa ja haluat käyttää hattua, sanot: “No, menen kirkkoon, hattu on pantava päähän.” Ei, sinun on annettava hiustesi kasvaa. Siinä on ero. Ymmärrättekö?

…Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi. (Ja hänelle on häpeäksi mennä seurakuntaan peittämätönnä, mennä alttarille rukoilemaan.)

Mutta, jos joku haluaa väittää vastaan… (enpä usko, että osaan lausua tuota sanaa c-o-n-t-e… [contentious = riidanhaluinen.] Contentious – contentious (tehän tiedätte, mitä riidanhaluinen tarkoittaa) niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla.

806Nyt, jos haluatte väitellä siitä, väitelkää Tämän kanssa. Selvä, jos haluatte väitellä tästä: “Voi, sillä ei ole mitään väliä. Annetaan heidän jatkaa eteenpäin. No mutta, eihän siinä ole mitään. Minä… Eihän kyse ole siitä, mitä hiukset ovat, millään tavoin, kyse on siitä, minkälainen sydän on.” Aivan totta; jos sydän on oikeassa, hiuksetkin tulevat olemaan oikein (kyllä – kyllä).

807Antakaa mennä vain, jos haluatte väittää vastaan, Paavali sanoo: “Meillä ei ole sellaista tapaa, eikä Jumalan seurakunnilla. Hän sanoo: “Jos haluatte olla Kainin puolella, no, antakaa vain mennä.” Mutta näin Paavali sanoi.

808Voi, en halua nauraa, sillä tämä ei ole naurun asia. Mutta kuulkaa ystävät, mutta on häpeä nähdä, kuinka näitä asioita on annettu tehdä. Minä…

809Kuunnelkaa! Teille rakkaat sisaret, haluaisin, että panette parastanne, olette parhaimmillanne, tällaisia teidän tulisi olla. Tällaisia teidän tulisi olla. Ja teidän tulisi olla niin herttaisia ja raikkaita ja kaikkea, mitä vain voitte, kun aviomiehenne tulee, samalla tavalla, kun hän oli rakastettunne. Ja teidän tulisi ottaa hänet vastaan ovella yhtä suloisella suudelmalla kuin sinä päivänä, kun suutelitte häntä alttarilla, tulevana aviomiehenänne. Näin on. Enpä moiti teitä siitä, että panisitte parastanne ja olisitte parhaimmillanne. Haluaisin teidän olevan sellaisia, Jumala tietää, että haluan.

810Jokin aika sitten täällä, puhuin Jack Schillerin kanssa. Kuka on joskus kuullut Jack Schilleristä. Metodistien kuuluisin saarnaaja. Hän sanoi: “Eräs nainen tuli, ja sanoi… Tukka aivan likaisena, jauhaen purukumia, puolipukeissa, hän sanoi: ‘Tiätkö, mun mies ei enää halua pitää mua asumassa sen kanssa.’”

811Hän [Schiller] sanoi: “Enpä moiti häntä siitä.”

812Näin on. Nyt, mutta sen sijaan se, mitä teidän tulisi tehdä, tulisi elää oikealla tavalla. Älä ota raikkauttasi ja kauneuttasi Hollywoodista, vaan ota se Raamatusta. Jumalan edessä: Ole leidi, käyttäydy kuin leidi, pukeudu kuin leidi, ole puhdas. Käyttäydy, kuin leidi, älä käytä noita…

813Jokainen mies, joka antaa vaimonsa mennä ulos ja käyttää noita vanhoja pikku juttuja miesten edessä, ja noita pikkuisia vanhoja juttuja… Mennä ulos nurmikolle ja leikata pihalla nurmea, ja sellaista, herra, kuulehan veli! En – en halua olla ilkeä. Minä… Jumala tietää, että sanon tämän sydämestäni. Mutta minun on… Minun olisi muututtava aika lailla, ennen kuin antaisin omani tehdä sellaista. Aion olla pomona kukkulalla niin kauan, kuin voin, ymmärrättekö, ja sitten, kun en enää voi, lähden pois. Näin on.

814Voi veli, naisen on häpeä ja kunniatonta tehdä sellaista. Ja minä –minä en tarkoita, sisar… En – en tarkoita sinua, yritän vain sanoa… Meidän seurakunnassamme ei ole jäseniä, ihmiset vain tulevat tänne. Mutta tämä on Jumalan huone, ja me varmasti sanomme ihmisille, etteivät he käyttäisi noita juttuja. Se on… Te tulette vastaamaan siitä tuomiopäivänä. Katsokaas nyt tänne. Ja antakaa hiustenne kasvaa, ymmärrättekö, ja olkaa leidi.

815Siis:

Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.

Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia; ja niin edelleen… (Nyt mennään ehtoollispöytään.)

816Kuunnelkaa nyt tätä. Tämän takia enkelien…

817Nyt veli Palmer, en käske sinua tällä nauhalla, sinä saarnaat samaa asiaa siellä, jota minä saarnaan täällä. Sinähän tiedät aivan hyvin, ja olet ollut saarnaaja, tiedät, että tämä on Totuus, veli. Selvä.

818Siis, enkelit tässä ovat “ihminen”. Jos huomasit, veli Palmer, se on kirjoitettu pienellä kirjaimella, “enkeleiden”. Ja Raamattu jatkaa… Hän puhuu miehestä ja hänen vaimostaan, näetkö, tästä on kyse.

819Tällä tavalla ihmiset menevät sekaisin Raamatussa, he sanovat: “Jumala sanoo yhden asian tässä, ja toisen…” Ei, te – te menette asian viereen. Pysykää aivan samassa asiassa, siinä kaikki. Hän puhuu miehestä ja vaimosta.

820Nyt vielä yksi asia, jota haluan kosketella ennen, kuin lopetamme, se vie minulta suunnilleen kaksi minuuttia:

Missä pyhät tulevat olemaan tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen? Entä millainen ruumis heillä on?

821Minusta tämä on mitä suloisin kysymys, minä rakastan tätä. Otetaanpa siitä aivan heti selkoa.

822Alussa, Jumala… Mennäänpä takaisin heprealaisopetukseen muutamaksi minuutiksi. Jumala oli tämä suuri suurenmoinen seitsemän värin lähde. Kuinka moni tietää tämän? Näettekö? Kuinka moni tietää, että Jumalalla on seitsemän henkeä? Varmasti, seitsemän henkeä. Ja Karitsassa oli seitsemän silmää, ja niin edelleen, kaikki se liittyy yhteen. Näettekö? Siis, sellainen on Jumala.

823Siis, kun Hän (Logos) lähti Jumalasta, joka oli suuresta lähteestä ruumiiksi, ihmisen muotoiseksi tuleva Jumala; ja se muodosti Logoksen, jota kutsutaan theophanyksi.

824Nyt, jos otetaan theophany, kun katsotaan sitä, se on mies. Nyt jotta me… Siis, silloin olimme alussa. Siis, te ette ymmärrä sitä nyt, mutta te olitte silloin siellä alussa sillä tavalla. Kun ihminen teki… Kun Jumala loi ihmisen kuvaksensa, hän teki hänestä theophanyn. Ja hän vain asetti hänet lihaan… Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Hänen kaltaisekseen, oli… 2. Mooseksen kirjassa… Tai 1. Mooseksen kirja 28, uskoisin sen olevan: “Ei ollut vielä ihmistä viljelemässä maata”, ja Jumala oli tehnyt hänet mieheksi ja naiseksi. Näin on. “Ei ketään viljelemässä maata.”

825Sitten Jumala toi ihmisen vähän alemmalle tasolle ja pani häneen eläimellisen elämän, se on tämä ruumis, aivan kuten eläimillä niin, että hän kykeni viljelemään maata, kykeni koskettamaan. Tuo theophany ei kosketa, se ei näe, maista, haista, kuule, nämä meillä olevat aistit. Niinpä Jumala pani ihmisen sinne, että hän koskettaisi ja tuntisi.

826Ja – ja, kun hän kulki Eedenin puutarhan läpi, ensin theophanyna, (kuten Pyhä Henki on täällä nyt kävelemässä täällä), se johti eläimellistä elämää. Se hallitsi kaikkea, muttei voinut viljellä maata, ymmärrättekö? Niinpä Jumala pani hänet lihaan, niin että hän kykeni viljelemään maata. Antoi hänelle hänen viisi aistiansa, viljelläkseen maata ja laittamaan viinitarhat ja – ja niin edelleen ja sitten ihminen näytti vielä yksinäiseltä. Oi, kuinka kaunis kuva.

827Katsokaa, kun hänet tehtiin ensin, hänet tehtiin kahdeksi ihmiseksi yhdessä. Hänet tehtiin molemmiksi, mieheksi ja naiseksi, ihminen tehtiin. Raamattu sanoo, että tehtiin. Jumala loi ihmisen sekä mieheksi, että naiseksi: “Hän loi hänet.” Huomatkaapa nyt, kun ihminen erotettiin theophanystaan ja pantiin lihaan, hän oli – hän ei ollut aivan kokonainen; osa hänen olemuksestaan oli yhä theophany, niinpä se ei näyttänyt menevän oikein.

828Siellä menivät lehmät uroksena ja naaraana, hevoset menivät, ja härät, ja kaikki muutkin pareina. Mutta Adam, hän… se… Näettekö, jotakin puuttui. Mutta juuri tuo kaipuu osoitti, että jossain oli kumppani odottamassa häntä. Ymmärsittekö? Ja juuri nuo ajatukset, että meidän on kuoltava, että olemme huolissamme ja ymmällämme ja kaipaamme Elämää, jossa ei ole kuolemaa osoittaa, että sellainen on odottamassa meitä. Näettekö?

829Ja Adam oli yksinäinen. Ja Jumala, näyttääkseen, etteivät he voineet olla erossa… Nyt aion tulla takaisin tähän samaan asiaan, hetkinen vain.

830Katsokaas, Hän ei mennytkään ottamaan maata ja tehnyt Eevaa, vaan Hän teki alkuperäisestä maasta Adamin. Hän otti kylkiluun hänen kyljestään ja teki hänestä auttajan, se Eeva oli. Hänet tehtiin miestä varten, miehen osaksi. Hän oli osa hänestä alussa, luomisessa, theophanyssa. Hän oli osa hänestä alussa täällä tässä luomisessa. Häntä [Eevaa] ei voitu jakaa eri luomukseksi, hänet piti tehdä siinä samassa luomisessa.

831Juuri siksi Kristuksen ja Jumalan on oltava aivan sama Persoona, se ei voi olla toisin. Jos Hän olisi ollut hyvä mies tai profeetta, Hän ei olisi voinut olla Vapahtaja; Hänen oli oltava Luoja Itse. Mutta Hän on silti vieläkin theophany, ymmärrättehän, samalla tapaa, kuin Hän oli silloinkin.

832Nyt siis ihminen tulee täältä ja hän – hän oli ihmeellinen, ja Jumala rakasti sitä, Hän sanoi: “Kuinka kaunista, antakaamme heidän olla maan päällä ja elää siellä ikuisesti. Siinä kaikki; ikuisuuksiin ja aina ja aina vain. Antakaamme sen vain kasvaa, ja jokaisen kasvin lisääntyä ja kaikkea sellaista. Ja antakaamme ihmisen elää, ja eläinten elää ja kaikkea muuta, iankaikkisesta iankaikkiseen. Näin on hyvä.” Ymmärsittekö?

833Ja sitten synti astui sisään. Ja haluan antaa tämän lausunnon. Monet tekevät kauhean virheen tässä Raamatunpaikassa, ja se on Psalmissa 23. Ihmiset lukevat sen näin: “Vaikka minä vaeltaisin pimeän, kuoleman varjon laakson läpi.” Siis, sellaista ei ole olemassa. Raamattu ei sano, että: “Pimeän varjon laakson… pimeän kuoleman varjon laakson.”

834Se sanoo: “Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laakson läpi.” Nythän, ennen, kuin voi olla varjoa, on oltava valo, jotta varjo voi tulla. Ymmärrättekö, Daavid, joka oli profeetta ja voitelun alla, hän ei erehtynyt, hän sanoi juuri Totuuden: “Vaikka minä…” En kävele läpi pimeän laakson “vaan kuoleman varjon laakson läpi”.

835Silloin teillä on oltava jokunen prosentti valoa, jotta varjo voi syntyä. Ja se on sillä tavalla tässäkin. Me olemme luonnollisia ja yliluonnollisia, kumpaakin. Tämä ruumis on kuoleman alainen, ja sen nainen sai aikaan; ei ilman syytä, vaan… Ei Jumalan aikaansaamana, te olette Adamin kopio, Adamin ja Eevan jälkeläinen. Se tekee teidän ruumiistanne “synnissä syntyneen, vääryydessä kehittyneen, tulleen maailmaan puhuen valheita.” Sinä olet kirottu ja tuomittu elämäsi alusta alkaen, ei… aivan, ilman mahdollisuuksia.

836Siis, koska sinussa oleva henki, sinuun luonnostaan tullut, ja luonnostaan tullut sukupuoliyhteyden kautta, miehen ja naisen halun kautta, tuottaa maallisen lapsen. Ja jätäpä tuo lapsi yksin, äläkä opeta hänelle mitään oikeaa, niin hän tekee väärin. Jos et opeta hänelle oikeaa tai väärää, hän valitsee väärän. Sillä hänen luontonsa panee hänet tekemään niin.

837Katsopa pientä lasta, ei tätä pitempi, raivostuu niin; hän yksinkertaisesti… hän – hän vääntelee käsiään ja tulee aivan punaiseksi naamastaan, ja pidättää hengitystään. Takuulla. Mitä se on? Semmoinen on hänen luontonsa. Hän saa sen isältään ja äidiltään, eräskin; hänellä oli tarpeeksi kiukkua tapella moottorisahan kanssa, tai isänsä. Jos näillä ei ollut, hänen isoisällään ja isoäidillään oli. Näettekö, jälkeläinen.

838Niinpä… Sinä synnyit maailmaan. Tulit luonnonmukaisesti, ja sinun koko olemuksesi on musta ja likainen, ja viheliäinen ja kirottu ja menossa helvettiin. Näin on!

839Mutta, kun synnyt uudesti, niin Jumala Valo paistaa tuohon sieluun (halleluja) silloin se ei enää ole pimeä laakso, vaan se on laakso, jossa on varjoa. Täällä voit olla peitetty lihalla, ja jotakin kasvojesi edessä, mutta täällä on riittävästi Valoa. Ja jonain päivänä tuon Valon ja pimeyden täytyy erota toisistaan. Ja, kun silloin tuo Valo loistaa, pimeys pakenee. Ja, kun me lähdemme ollaksemme tuossa ruumiissa, pimeys ja kuolema häipyy, ja me puhkeamme täydelliseen Valoon. Kunnia Jumalalle! Siellä ollaan; ei enää sairautta, ei enää pimeyttä sekoittuneena siihen.

840Tällä hetkellä meillä on molempia, sairautta ja iloa, ja terveyttä ja voimia, ja meillä on elämämme koukerot, ylä- ja alamäkemme ilot ja surut, niin edespäin. Siis, se on vain varjo. Meillä on valoa juuri sen verran, että tiedämme, että on olemassa Valo siellä; me olemme myös vielä ruumiissa, lihassa. Mutta jonain päivänä, Päivä alkaa koittaa. Se tapahtuu silloin, kun kuoleman enkeli astuu jalkansa sänkyymme, silloin, kun lääkäri sanoo, että kaikki on lopussa; ja tämä luonnollinen tulee ulos yliluonnollisesta, ja valo lennähtää takaisin Valoon, ja pimeys palaa pimeyteen. Ja kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen. Se on silloin, kun katoavaisuus pukeutuu katoamattomuuteen, ja me muutumme ajallisesta luontokappaleesta ajattomaksi luomukseksi. Te ette voi mennä tuonne ulos täydellisessä pimeydessä, teillä on oltava pimeydessä valoa. Olkaa hyvät. Tällaisen ruumiin te saatte.

841Mitäs me teemme? No niin, rakas pyhitetty veljeni, rakas pyhitetty sisareni, ennen maailman perustamista, kun Jumala loi sinut omaksi kuvakseen, tai loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja loi vaimon miehen kuvaksi miehen kunniaksi, hän teki sinusta theophanyn. Aivan kuten Hän itse, kun Hän sanoi luomilleen: “Tehkäämme, tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, kaltaiseksemme, theophanyksi.” Jumala ei siihen mennessä koskaan ollut tullut lihaksi, Hän oli theophanyna.

842Ja Mooses näki. Mooses huusi: “Herra, suo minun nähdä Sinut.”

843Hän sanoi: “Mene ja piiloudu kiven sisään, halkeamaan.” Ja Mooses palasi tuohon halkeamaan; ja, kun Jumala meni ohi salamointi ja jyrinä… Ja, kun Jumala meni ohi, Hän oli kääntänyt selkänsä tällä tavalla.

Ja Mooses sanoi: “Se oli Ihmisen selkä.” Halleluja!

844Kuka Se oli? Melkisedek, joka tuli alas, Saalemin Kuningas, jolla ei ole isää eikä äitiä, ei päivien alkua tai elämän loppua. Se on Hän! Ja Hän tuli alas. Juuri Hän puhui Aabrahamille; kasasi lihallisen pikkuruumiin, tällä tavalla ja [Veli Branham puhaltaa.] hengitettiin siihen, astui siihen, ja tuli alas ja söi vasikkaa, joi lehmästä saatua maitoa, söi hieman voita ja hieman maissileipää. Sekä ne kaksi enkeliä.

845Ja, kun ne poistuivat sieltä, ja kaikkea sellaista vain [Veli Branham puhaltaa.] katosivat ja menivät pois.

846En koskaan tullut ajatelleeksi tuota. Jokin aika sitten täällä, lataamassa kiväärin patruunaa, minulla oli .22 kivääri, se on .220 Swift. Ja te kiväärimies veljet täällä tiedätte. Tuo pieni luoti, se on neljäkymmentäkahdeksan graanin [graani = 0,0648 g] luoti, vain tämän mittainen, tavallinen .22 [pienoiskiväärin] luoti. Se on ladattu melkein .30–06 [hirvikiväärin] patruunapesän paineella. Siis, minä… Tehdas lataa sellaisen ainoastaan neljäänkymmeneenneljään jalkaan sekunnissa. Näin, mutta te voitte panna tarpeeksi… Ladata sen itse jopa viiteentuhanteen jalkaan sekunnissa. Ja – ja toisin sanoen, jos ammuitte… Me ammuimme, yhtenä päivänä, kahteensataan jaardiin [n. 180 m] ja luoti osui maahan, se lensi ennen kuin kivääri edes kajahti. Niin nopea se on.

847Sitten otatte hammastikun (tiedättehän, sen tasaisen pään) ja panette sen ruutiinne ja saatte sen kukkuralleen ruutia, vain noin viisi pientä graania, ja laitatte sen päälle sinne, ja sitten panette luotinne sinne. Seisokaa tässä ja saatte luodin käteenne sekunnissa. Ja ampukaa, sillä tuonne kahdensadan jaardin päässä olevaa metsämurmelia, eikä metsämurmeli ehdi edes liikahtaa. Luoti muuttuu taas alkuperäiseen olomuotoonsa, takaisin kaasuiksi. Tässä on luoti, se on yhteen sekoitettua kuparia ja lyijyä, ja yhdessä sekunnin osasessa, se muuttuu takaisin, ettekä te löydä sitä enää koskaan. Se palasi takaisin sellaiseksi, mitä se oli sata miljardia vuotta sitten, takaisin kaasuiksi. Noiden kaasujen täytyy muotoutua ja tulla taas kupariksi ja lyijyksi, ja niin edelleen, sillä lailla. Noiden kaasujen täytyy vakiintua.

848No, tässä sitä ollaan. Tällä tavalla me olemme täällä, me tulemme ylemmästä olennosta. Alussa me olimme Jumala kuva. Peite ja pimeys estävät meitä tietämästä sitä nyt. Mutta Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Hän “oli heidän kanssaan ennen maailman perustamista”. Ymmärsittekö? Me olimme! Ette voi tietää sitä nyt, mutta te olitte alussa. “Ja, jos tämä maallinen tomumaja hajotetaankin, meillä on toinen odottamassa!” Halleluja! Ja sitten me muutumme tuoksi theophanyksi, jollaisena me joskus elimme, niin että voimme syödä ja puristaa käsiä. Ja sielut alttarin alla huutavat: “Kuinka kauan Herra?”

849On seitsemän askelmaa, jotka vievät Jumalan luokse, seitsemän Henkeä kun – kun Se tulee alas. Selvä, kun menette Jumalan alttarin alle, he huusivat: “Herra, kuinka kauan? Voimmeko palata takaisin täältä alhaalta?” He ovat täällä alla.

850Jumala sanoi: “Vielä vähän aikaa, kunnes teidän lähimmäisenne kärsivät saman, minkä te olette kärsineet.” Näettekö?

851Ja sitten sielut palaavat takaisin, ja heistä tulee taas naisia ja miehiä, ja elävät ikuisesti, kun kaikki pimeys ja kuolema ja sairaus ja pimeyden suru on hävinnyt; enää ei ole varjoa, on aivan varmasti auringon valo!

852Kuunnelkaas. Tässä se on. Annetaanpa tulla niin pimeä, kuin vain haluaa; ei voi tulla kovin pimeää ennen kuin aurinko on murskannut, joka hitusen pimeydestä. Pimeys ja valo eivät voi elää kauaa yhdessä. Kun… Mikä on kaikkein voimakkain? Sehän on valo. Ja, kun valo loistaa, pimeä pakenee. Aamen. Ettekö olekin iloisia? Ettekö ole onnellisia siitä, että tiedätte? Epäilemättä, ei ole minkäänlaista varjoa missään. Mutta tämä siunattu Valo, joka on sydämissämme tällä hetkellä, jokin todistaa siitä vastauksena: Jumalan Poika, Jumalan voima.

853Ja me kävelemme täällä, katsokaapa, kun Pyhän Hengen voima tulee alas ja menee kokoukseen, ja sanoo: “Te olette neiti se-ja-se, te teitte tietyn jutun, tietyssä paikassa. Tämä on vaivannut teitä jo pitkään, mutta NÄIN SANOO HERRA: ‘Nouskaa jaloillenne, olette parantunut.’” Ja rammat ja sokeat nousevat jaloilleen. Ja ihmisen varjo, jonka syöpä on syönyt, nousee jälleen elämään ja uuteen terveyteen.

854Ei epäilystä, Jeesus sanoi: “Niitä asioita, joita minä teen, myös te tulette tekemään.” Hän sanoi myös: “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä näyttää minulle.”

855Mistä on kyse? Kyse on Valosta, joka on tullut sekoittumaan tähän pimeyteen, näettehän, pelastamaan meidät. Tajusitteko mitä tarkoitan?

856Siis, jonakin päivänä palataan vain takaisin sinne, ja sitten, kun theophany tulee taas kuolemattomaksi lihaksi, kuten se oli alussa, silloin Jeesus tulee, ja Jumala… kun Kristus on yksi. Kristus tulee istumaan valtaistuimella, ja kaikki ihmiset ovat inhimillisiä. Kristus tulee olemaan Daavidin valtaistuimella, ihminen Herra Jeesus; eikä kuole enää koskaan. Emme koskaan enää kuole, emme koskaan ole sairaita, meillä ei ole enää surua, ja me elämme tuhannen vuoden ajan.

857Ja, kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet täällä maan päällä, paholainen ilmestyy uudelleen; ja seuraa toinen ylösnousemus, väärien ylösnousemus. Sitten kootaan suuri armeija kuin meren hiekkaa, ja ne nousevat ympäröidäkseen pyhien leirin, ja kun näin tapahtuu, Jumala antaa sataa tulta ja tulikiveä taivaasta, ja tuhoaa heidät.

858Ja Johannes sanoi: “Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja minä, Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan Jumalasta, taivaasta valmistettuna kuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Siinä näette!

859Hän sanoo siinä: “Vaimo… Karitsa ja morsian tulevat olemaan siellä ikuisesti.” Siellä tulee olemaan uusi maailma, miljoonia ja miljoonia neliömaileja. Voi että! Kaupunki, Raamattu arvioi Kaupungin viidentoistatuhannen neliömailin suuruiseksi. Se on viisitoistatuhatta mailia pitkä, viisitoistatuhatta mailia leveä ja viisitoistatuhatta mailia korkea. Tämä on Raamatun antama tarkka kuvaus kaupungista. Eipä ihme, että merta ei enää ole, sille ei ole enää paikkaa.

860Oi, siellä tulee olemaan niin kaunista! Ja siellä, siellä on lähde aivan Jumalan valtaistuimen luona, joka virtaa valtaistuimen editse. Siellä on puu molemmilla puolilla… Elämän virran molemmilla puolilla. Ja tuossa puussa on kahdentoista erilaiset hedelmät, ja se antaa hedelmänsä joka kuukausi.

861Siellä ovat nuo kaksikymmentä neljä vanhinta. Siellä on morsian. Siellä ovat nuo neljäkymmentäneljätuhatta, temppelieunukkia. Voi veli, me olemme menossa todella jonnekin! Asiat ovat aivan edessämme. Nuo neljä… Nuo kaksikymmentäneljä vanhinta. Nuo sata ja neljäkymmentäneljätuhatta eunukkia. Morsian istuu Kristuksen kanssa. Oi, puhukaapa… Kotini, rakas Kotini! Aamen.

862Kun ajattelen, että minulla on etuoikeus olla menossa sinne, ja teillä on oikeus olla matkalla sinne. Ja miksi valitsisitte kävelyn tässä pimeydessä, ja olla näkemättä Valoa, ja kuolla ja mennä kaaokseen ja tulla ei miksikään? Sillä, kun Valo ottaa ylimmän valtansa, ei pimeydelle ole enää paikkaa. Yrittäkääpä löytää, minne pimeys menee, kun Valo tulee. Näin tapahtuu kun, kun kaikki on palannut Jumalan tykö. Sillä, pimeydellä on alku, ja pimeydellä on loppu. Jumalalla ei ole ollut alkua eikä ole koskaan loppua. Niinpä, eräänä päivänä, koko paheellinen maailma ja kaikki sen synnit ja kauneus, niin kutsuttu, ja kaikki sen fantastisuudet ja sensaatiot, ja kaikki loisto ja kaikki tulee haihtumaan olemattomiin eikä sitä enää ole. Sitä ei enää tule olemaan, ei enää ajatustakaan siitä! Sanotaan jopa: “Se ei enää tule muistoonkaan.”

863Mutta Herran siunatut tulevat olemaan aina Hänen kanssaan. Meillä on samanlainen ruumis kuin Hänen kirkastunut ruumiinsa; ja elämme Hänen kanssaan, ja syömme Hänen kanssaan, ja istumme Hänen kanssaan, ja olemme Hänen kanssaan ikuisuudesta ikuisuuteen ja iäisiin aikoihin; ja iankaikkiset ajat pyörivät loppumattoman maailman kanssa.

864Ja tänä iltana valinta on teidän. Jos ette ole valmistautuneet kohtaamaan tuota paikkaa, ei ole väliä sillä, kuinka paljon käytte seurakunnassa, kuinka hyvä jäsen olette, olette kadotettuja siihen asti, kunnes Kristus on antanut teille uuden elämän sinne pimeyteen, jossa te kävelette. Voitte olla uskonnollisia. Uskonnollinen, kuunnelkaahan ystävät, uskonto on älyllisyyttä. Näettekö? Kaikilla Kainin lapsilla on aina ollut uskonto. Noilla juutalaisilla oli uskonto, kun Jeesus tuli, mutta he hylkäsivät pelastuksen.

865Te saatatte olla hyvinkin uskonnollisia tänä iltana. Voitte olla presbyteeri, metodisti, helluntailainen, nasarealainen, Pilgrim Holiness. Voit olla tunnontarkka; käydä seurakunnassasi ja todistaa, voit laulaa ja huutaa ja ylistää Herraa, voit antaa kymmenyksesi seurakunnalle, voit kohdella lähimmäistäsi oikein, sillä ei ole mitään tekemistä ikuisen määränpääsi kanssa. Kain noudatti joka hitusta tuosta. Varmasti.

866Raamattu sanoo, että “nisu ja luste kokoontuvat yhteen”. Tuo kunnon pikku vehnäporukka, isoaa sadetta, ja kanervatkin. Kun sade tulee, kanervat ovat yhtä iloisia saadessaan sadetta kuin vehnäkin. “Mutta hedelmistään heidät tunnetaan.”

Rukoilkaamme nyt, kun tutkitte hedelmiänne:

867Siis, Isä, Jumala, hankalia kysymyksiä on ollut täällä tänä iltana. En ehkä ole osannut oikein; mutta parhaan tietoni mukaan; Sinä tunnet sydämeni. Rukoilen, Jumala, että otat sen vastaan. Ja nyt, ehkä, joissakin näistä kysymyksistä, jos en ole vastannut oikein, puhu Sinä silloin ihmisten sydämille, ja tee Sinä ne sellaisiksi, kuin niiden tulisi olla. Tunnen, että sinä käskit minua. Mutta, jos olisin ollut väärässä, anna minulle anteeksi.

868Ja minä rukoilen, Jumala, että jokainen näistä ottaisi nämä asiat sydämeensä, ja pohtikoot he niitä ja ajatelkoon tähän tapaan: “Kyllä, seurakunta on olemassa, nämä asiat ovat olemassa. Näin Raamattu sanoo.”

869Kenties naiset, Herra, en tarkoittanut mitään henkilökohtaisesti kehottaessani heitä. Mutta, Jumala, minä – minä rakastan sisariani, ja sinä tiedät sen Isä. Sinä tiedät, mitä ajattelen heistä. Mutta seistä tässä sanomassa heille jotakin väärää, olisin pettäjä heille. En haluaisi olla sisarieni pettäjä. Haluan kertoa heille Totuuden. Ja, Isä, minä otan sen suoraan Sinun Sanastasi.

870Ja nyt en ole tuomitsemassa veljiäni, mutta Herra, sanon, että he ovat olleet väärässä salliessaan näitä asioita. Ja, jos nainen käsittää toisin, ja menee tekemään, niin se on hänen asiansa, paimen ei ole syypää.

871Abba, Isä, nämä asiat ovat Sinun Sanasi, ja he ovat Sinun. Puhu Sinä nyt ihmisten sydämille. Minä jätän heidät kaikki Sinun haltuusi. Minä näen, mitä Sinä olet tehnyt, Isä; Tiedäthän Sinä, puhu jokaiselle sydämelle. Me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä.

Ja päämme painettuina:

872Kohottaisiko joku kätensä, sanoisi: “Veli Branham, muista vain minua, että voisin olla täydellinen voittaja, ja voisin viimeisenä päivänä pitää hääpukua, ja olla Kristuksen kanssa.” Kohottaisitteko kätenne, ja sanoisitte: “Rukoile puolestani.”

873Pitäkää vain kaikki päänne painettuna nyt, ja ainoastaan kumartukaa. Jumala siunatkoon teitä, oikein hyvä. Siellä, Jumala siunatkoon sinua, sisareni; ja veljeni myös, kohotatte kätenne. Oikein hienoa.

874Nyt, Isä, Sinä näet heidän kätensä. (Tiedän, että joskus ajattelette: “No, vain sellainenko pikku rukous.”) Jumala, ajattelen tuota äitiä, joka sanoi eilen: “Vain sellainen pieni rukous hänen kotonaan tuona päivänä, kun tuo poika oli kuolemaisillaan, kolme viikkoa elinaikaa, tuo pahanlaatuisuus aivoissa, ja joka nyt muutti asiat.”

875Ajattelen Hiskiaa, joka käänsi kasvonsa seinään päin ja itki: “Herra, rukoilen Sinua, ole minulle armollinen. Huomaa minut, sillä olen vaeltanut edessäsi ehyellä sydämellä.” Se muutti kuoleman elämäksi.

876Yksi Jumalan Pojan huuto: “Lasarus, tule ulos!” Ja kuollut mies tuli ulos.

877Oi, Jumala. Sinä sanoit: “Puhu, pyydä, ja se annetaan. Kun sanotte jotakin, uskokaa, että se, mitä sanotte, tapahtuu, te saatte sen, mitä sanotte.”

878Nyt, Isä, minä rukoilen, että jokainen, joka nosti kätensä, saisi sen, minkä takia he nostivat kätensä. Ja olkoot he siunattuja. Ja Jumala, rukoilen, että Sinä auttaisit sisariamme, että heistä tulisi… Suo heidän käyttäytyä niin, ettei Saatana television ja True Stories lehtien ja niin edelleen, kautta, joita on kohdeltu liian löyhämoraalisesti, ja sensuroimattomat ohjelmat, kuinka tuo törky ja hävyttömyys televisiossa ja niin edespäin, joka… Voisi olla instrumentti voittaa miljoonia sieluja Sinulle, mutta miten niitä ei sensuroida, lähetetään kaikkia näitä vanhoja likaisia juttuja joita… Voi, mikä sääli! Ja tietää, että Saatanan henki on tullut sisään ja sisarten keskuuteen, ja yrittävät saada heidät muodikkaiksi ja pukeutumaan tuolla tavalla.

879Ja mehän ymmärrämme, että… veljissämme, myös, Herra, että kuinka he käsittävät voivansa tupakoida ja juoda, ja käyttäytyä huonosti, ja silti olla kristittyjä koska he sanovat “uskovansa”. Anna heidän tietää, että “Saatana uskoo myös”. Eikä hän ole pelastettu, “hän uskoo ja vapisee”.

880Ja nyt, Isä, että Sinä olisit armollinen meille kaikille, ja antaisit anteeksi meidän syntimme, ja ehkä jotkut eivät nostaneet kättään, oi, Jumala, ole armollinen. Olkoon seuraavalla mahdollisella kerralla, voikoot he nostaa kätensä.

881Olemme valmistautumassa ottamaan ehtoollista, Herra. Anna anteeksi meidän rikkomuksemme ja mennyt elämämme. Ja suo meidän saada ottaa vastaan Sinun siunauksesi, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

882Herra siunatkoon teitä! Anteeksi, että olen pitänyt teitä tällä lailla. Mahtaakohan, juuri ennen ehtoollista, olisiko täällä ketään tulossa rukoiltavaksi, haluaisi, että hänen puolestaan rukoillaan, niin olisimme iloisia, jos voisimme tehdä sen tällä kertaa, jos täällä on joku, jonka puolesta rukoiltaisiin.

883Selvä, veli, toisitko hänet suoraan tänne ylös, se olisi hyvä. Ja hetki vain, ja sitten me aiomme päättää. Ja sitten, kun olemme päättäneet, niin ne, jotka haluavat jäädä ehtoolliselle, voivat jäädä. Mutta nyt tarjoamme mahdollisuutta rukoukseen sairaiden puolesta. Mitä Raamattu sanoo?

884Jos tuo veli ei kykene nousemaan ylös… Ei se mitään, antakaa hänen istua siellä, me tulemme hänen tykönsä. Ei se mitään, antakaa hänen istua vain siellä. Ja me tulemme alas rukoilemaan hänen puolestaan. Se on ok. Selvä, herra, antakaa hänen vain istua siellä. Hänen on raskasta seistä täällä, no, tulemme mielellämme hänen luokseen.

885Nyt haluaisin vähän mainita, rakas ystäväni. Ymmärrättehän, minä – minä tiedän, että Herra on todistanut tämän uudelleen ja uudelleen, niin monta kertaa. Näettekö? Minusta ei ole oikein saarnaajaksi, ei minulla ole koulutusta ja niin edelleen. Minä rakastan Herraa Jeesusta, Jumala tietää, että rakastan Häntä. Mutta erästä asiaa minut kutsuttiin tekemään, rukoilemaan sairaitten puolesta. Uskotteko sen? Jo ennen, kuin edes tiesin tuosta lahjasta, kävin ulkona täällä sairaalalla; ja muistan hoitajien sanoneen: “Nyt sinä tulet paranemaan.” Ymmärrättekö? Ja vain jotakin, että Jumala on ollut niin armollinen pitäessään arvossa rukoustani ihmisten puolesta.

886Luulen, tänä iltana, että jos minut olisi kutsuttu, juuri kokonainen maailmanlaajuinen tuulenpuuska kaikkialle maailmaan. Ja sanotaan, ja jokainen, jonka puolesta veli Branham on rukoillut, tulisi tänne, haluaisin teidän vastaavan Yhdysvaltojen hallitukselle kirjeellä. Ja siitä tulisi maailmanlaajuinen lähetys. Luulisin, ehkä neljä tai viisi miljoonaa ihmistä vastaisi kutsuun, jos tietäisi siitä. Näettekö?

887Ja nuo ihmiset, tai jotkut heistä ovat olleet jo kuolleita, lääkärin voitelemia, ja – ja hautausurakoitsijan. Jotkut ovat kuolleet onnettomuuksissa, jotkut kuolleet luonnollisen kuoleman. Jotkut ovat sokeita, rampoja, ontuvia, vääntyneitä, kiusattuja, mieleltään… Sairaaloissa, tietämättä siitä, että me olimme sairaalassa rukoilemassa heidän puolestaan. Tuoneet heitä sisään, täytyi ottaa heidät vastaan. He ovat taistelleet tiensä perille, ja hakanneet itsensä kappaleiksi, tietämättä edes, missä hän on. Viiden minuutin päästä, ovat normaaleja, suloisia, rakastavia ihmisiä, ja tervejärkisiä lopun elämäänsä. Näettekö?

888Se on… Mitä se on? Ei ole kyse veli Branhamista. Se on Jeesus Kristus. Hän lähetti minut rukoilemaan sairaitten puolesta. Tämä on nyt juuri sitä. Sillä ei ole ollut liiemmälti menestystä Jeffersonvillessä, koska, tässä on syy. Siis, haluaisin teidän tietävän, että jotkut minun parhaista ja läheisimmistä ystävistäni ovat juuri täällä tässä kaupungissa. Vaikka itse kaupunki, kaupungin asema, en pidä siitä. En pidä sen sijainnista, en ole koskaan pitänyt; kun olin pieni poika, istuin, luin historiankirjojani, sanoin: “Jonain päivänä lähden täältä.” Ymmärrättekö?

889En pidä Jeffersonvillestä, se on suota, se on täällä alhaalla. Se on todella soista, ja – ja se on tosi paha. Menkääpä tänne Spickert Knobsin huipulle tai jonnekin, ja katsokaa New Albanyyn ja Jeffersonvilleen päin, jos haluatte nähdä. Katsokaapa, jopa lääkärit sanovat nykyään, että “tämän laakson ihmisille tulee anemia sen olosuhteiden takia”.

890Pikku rouva täältä, rouva Morgan, parani syövästä, vei koiransa täällä klinikalle, ajatellen, että, sillä oli syyhy. Tiedättekö mitä se oli? Colgaten sakat ja ruohoissa olevat jutut, kun se meni niiden läpi. Se on mitä epäterveellisin paikka.

891Eräs kaveri oli armeijassa, tuli tänne ja sai… Hänellä on astma. Hän meni tuonne Floridaan ja hänen silmänsä tulivat todella mustiksi, ja hän meni lääkärin tykö ja sanoi: “Tohtori…”

892Lääkäri sanoi: “Olet ollut tappelussa eikö vain?”

893Hän vastasi: “Ei herra, en ole ollut.”

894Jos haluatte tietää kuka hän on, hänen nimensä on Herby. Siis, voisinpa jopa kuvitella… Hän on Union National Pankissa, New Albanyssa. Hän on kassanhoitaja. Menkää sinne katsomaan kaveria, nimeltä “Herby”, kysykää häneltä.

895Ja hän sanoi… Hän meni, hän sanoi: “Tohtori”, hän sanoi, “minulla on poskiontelontulehdus.”

896Ja hän tutki häntä, ja sanoi: “Näin on.” Hän sanoi: “Kuvittelin, että olet ollut tappelussa.” Hän sanoi: “Poika, missä sinä asut?”

897Hän vastasi: “Ehkä tiedättekin sen paikan”, hän sanoi, “asun pikkukaupungissa vastapäätä Louisvilleä, Kentuckyssä, nimeltä New Albany, Indianassa.”

898Hän sanoi: “Tarkoitatko sanoa minulle, että olet saanut poskiontelovaivan tulemaan pois tuolla suolavedellä täällä Miamissa?” Hän sanoi: “Jos voisit elää Jeffersonvillessä, Indianassa, tai New Albanyssä Indianassa, voisit asua missä tahansa maailmassa mihin Yhdysvaltain armeija lähettää sinut.” Siinä kaikki. Ymmärrättekö?

899Se on kaikkein epäterveellisin paikka maailmassa, jonka minä tiedän, jollei se sitten ole jokin malariasuo. Näettekö? Ja minulla –  minulla – minulla – minulla on sentään ystäviä täällä.

900Katsokaas tänne, Minä voin vain mennä ja kutsua heitä tällä tavalla. Katsokaa tohtori Sam Adairia, ystävääni. Hyvä, on Mike Eagen, istumassa tuolla. Oi, että, kuinka monta voinkaan nimetä! Oikeasti satoja todella hyviä tovereita, vanhoja kavereita, joiden kanssa olen kaveerannut… Ei väliä, kuinka monta uutta ystävää löydän, mikään ei vie vanhan kaverin paikkaa. Tehän tiedätte sen.

901Minun vanha äitini istuu tuolla takana, ei enää montakaan päivää maan päällä, hän käy kuudetta kymmentään. Tuolla on vaimoni äiti, seitsemänkymmentä, täyttää seitsemänkymmentäyksi; istuu täällä jossakin, uskoisin, tänä iltana. Ja tuolla, antakaa hänen olla. Isäni on haudattu tänne; vaimo haudattu tänne Walnut Ridgeen; ja lapseni makaa tuolla. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

902Minä – minä – minä en pidä… Minä – minä – minä – minä en halua pysyä täällä, ja uskon, että kohta, piakkoin, minun on lähdettävä. Ymmärrättekö, koska se on tullut minulle, sanon tämän saarnastuolin yli ja Raamattuni yli, lakkaamatta.

903Kun kerroin vaimolleni, kun sain rahat pappilan rakentamiseen, jonka annoin takaisin tälle seurakunnalle… Tämä seurakunta omistaa tuon pappilan; menkää ja tutkikaa eikö se olekin. Näettekö, en ottaisi sitä itselleni.

904Nyt, kun olin rakentamassa sinne, Meda sanoi: “Minä haluan jäädä tänne äitini takia.”

905Minä sanoin: “Rakkaani, juuri niin varmoja kuin me olemmekin, me tulemme katumaan sitä. Siitä ei tule mitään. Jumala sanoi: ’Erottautukaa’, minun on tehtävä niin.

906Hän [Meda] sanoi: “Mutta minun äitini!”

907Minä sanoin: “Minun äitini myös. ’Mutta se, joka ei luovu omastaan, ja seuraa Minua, ei ole sen arvoinen, että häntä kutsuttaisiin omakseni.’ Ja se on totta.”

908Jonain päivänä, pian, tunnen, että minun on muutettava pois, se tarkoittaa mennä pois. Mutta tässä on syy, kokoukset eivät toimi täällä. Se ei toimi niin kuin toimii missä muualla tahansa, ja jokainen, joka on ollut kokouksessa, tietää että tämä on totta, koska se tapahtuu täällä minun kotikaupungissani. Siinä se.

909Jeesus sanoi saman asian, kun Hän tuli.

910Ihmiset sanoivat: “Kuka tämä kaveri on? Eikö se ole puusepän poika tuolta? Mitäs koulua hän on ikinä käynyt? Mistä hän on saanut tämän oppinsa. Siis näytäpäs nyt kun… Sinä sanoit tekeväsi ihmeitä täällä. Se, mitä teit Kapernaumissa, anna meidän nähdä sinun tekevän täällä.

911Jeesus sanoi… “Hän ihmetteli heidän epäuskoansa.” Hän kääntyi ja sanoi: “Totisesti, totisesti, minä sanon teille, profeetta ei ole ilman palkkiota muualla, kuin hänen ollessaan omien ihmistensä keskuudessa ja omassa maassaan.” Onko näin?

912Ja me tiedämme… Katsokaa… Ottakaapa Finney, ottakaa Sankey, Moody; ottakaa John Wesley, ei koskaan menestynyt siinä, ymmärrättekö, ennen kuin hän jätti maansa. Katsokaa – katsokaa Moodya. Kun Moody, bostonilainen suutari, ei voinut mennä ollenkaan, hän tuli Chicagoon, ennen kuin tuli kuuluisaksi. Ymmärrättekö? Hänen oli päästävä irti omistaan. Teidän on aina tehtävä niin.

913Mutta, nyt, tässä, Jumala vastaa rukouksiin, jos te unohdatte William Branhamin; ymmärrättekö, jos unohdatte, että William Branhamilla olisi mitään tekemistä tämän kanssa, vain yksi, joka seisoo ja rukoilee puolestanne. Kyse on Jeesuksesta Kristuksesta, joka on jo tehnyt sen, mitä sinä pyydät tekemään sinun hyväksesi, jos vain uskot sen. Ymmärrättekö? Tällä ei ole mitään tekemistä… Minulla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, vain todistan. Mutta näennäisesti noustuani täältä sinun kanssasi, ja sinähän tiedät jokaisen minun heikkouteni, jokaisen virheeni… Ja tiedät, mitä Jumala on tehnyt, juuri tässä kaupungissa.

914Tämä kaupunki, tuomiopäivänä, maksaa kalliin hinnan jonakin päivänä, sillä täällä on tapahtunut satoja ja satoja merkittäviä parantumisia juuri täällä. Näin on, juuri täällä. Ihmeitä ja merkkejä ja enkelin ilmestyminen tuolla, ja paperien lennähtäminen ja kaikkea. Eivätkä ihmiset vieläkään… Mistä se johtuu?

915Nyt, jonakin päivänä, minä lähden täältä. Mietin: “Mikähän mahtaa olla loppuni?” Onko kaikki ohi? Oliko se tässä? Olen neljäkymmentäkahdeksanvuotias. Onkohan kaikki lähes lopussa? Mietin onkohan näin.

916    Katsokaa, miksei maailma käsitä tuota kuvaa tuolla? Mikseivät ihmiset ymmärtäneet sitä tuota pikaa? Mikseivät he käsittäneet näitä muitakaan asioita? Mikseivät he käsittäneet näitä profetioita ja asioita? Tiedättekö, he eivät voi sitä nyt, mutta eräänä päivänä, minä jätän maailman, ja kun lähden, ihmiset tunnistavat Sen. Jotkut teistä nuorista ymmärrätte sen, kun minä olen poissa. Ymmärrättekö? Mutta Jumala ei ole sallinut sen tapahtua nyt.

57-1002 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA HEBREALAISKIRJEESTÄ, OSA II (Questions And Answers On Hebrews #2), Jeffersonville, Indiana, USA, 2.10.1957

57-1002 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA HEBREALAISKIRJEESTÄ, OSA II
(Questions And Answers On Hebrews #2)
Jeffersonville, Indiana, USA, 2.10.1957

303    Haluan ensiksi kiittää jokaista teitä, jotka saitte sanan rukoilla vaimoni puolesta. Hän on ollut hyvin, hyvin sairas. Me emme tienneet mitä se oli, emmekä tiedä mitä tapahtui, se oli vain ankaraa oksentamista ja käytännöllisesti katsoen tajuttomuuden tila, ja kuumetta oli noin 43°, joten meidän täytyi pitää hänet kiedottuna jäähuopiin. Mutta nyt hän on kokonaan kunnossa. Kuume on kokonaan poissa ja hän on kunnossa. Niinpä hän on nyt hirvittävän heikko, ja oletan, että hänen painonsa putosi noin viisi kiloa. Tänä iltana hän nieli ensimmäisen ruokapalansa sunnuntain jälkeen. Ja niinpä hän on ollut hyvin sairas, ja me luotimme Herraan hänen puolestansa, ja Hän toi hänet lävitse. Nyt me haluamme pyytää teitä jatkamaan rukoilemista, että hän saisi voimansa takaisin.

304    Ja nyt, tänä tulevana viikonloppuna, jos Herra tahtoo, minun täytyy mennä Miamiin. Vanha ystäväni, veli Bosworth, on menossa Kotiin, ja hän on nyt lähes satavuotias. Ja hän soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, tule tapaamaan minua heti, haluan kertoa sinulle jotakin ennen kuin menen.” No niin, uskon, että hän haluaa rukoilla puolestani ja laskea kätensä minun päälleni ennen lähtöään, tiedättehän.

305    Ja toivon voivani päättää päiväni samanlaisessa maineessa kuin F.F.Bosworth. Kaikista miehistä, jotka tunnen maailmassa, jokainen, jonka koskaan maailmassa olen tavannut, en ole koskaan tavannut miestä, jonka kaltainen olisin halunnut olla niin kuin F.F.Bosworthin; tarkoitan saarnaajana. En ole koskaan kuullut yhdenkään henkilön, maailmanlaajuisesti, sanovan mitään F.F.Bosworthista, muuta kuin “kristitty” ja “todellinen veli”.

306    Eroamiset jättävät jälkeemme jalanjäljet ajan hiekalle. Hän on ihmeellinen veli, ja hän on nyt todella vanha, lähes satavuotias. Niinpä hän on menossa Kotiin, siinä kaikki, ja hän kertoi minulle, että hän tiesi lähtevänsä, ja nyt hän vain odottaa sitä. Hän sanoi, että suloisin aika hänen elämässään on juuri nyt, kun hän odottaa sitä. Mutta hän sanoi tietävänsä, että hän oli menossa.

307    Minä sanoin: “Minun oletetaan menevän Michiganiin tällä viikolla, veli Bosworth.”

308    Ja hän sanoi: “Mutta älä viivy liian pitkään, veli Branham, minä en voi kestää paljon pidempään. Olen tulossa heikommaksi koko ajan.”

309    Niinpä hän on ollut liiaksi ystävä minulle, että jättäisin menemättä. Jos minun täytyy lentää sinne, silloin lennän myös takaisin, ja voin ehtiä takaisin aikaisintaan sunnuntai-illaksi; jos en mene lentäen, silloin minun täytyy ajaa sinne, ja se ehkä ottaa hieman pidempään.

310    Ja rukoilkaa veli Bosworthin puolesta. Rukoilkaa vain, että Jumala, kun Hän ottaa tuon vanhan patriarkan, lähettäisi tuliset vaunut noutamaan hänet. Minä rakastan häntä, hän on ollut minulle kuin isä.

311    Eräs toinen vanha mies, hän ja veli Seward… Minä olen jotenkin puolueellinen vanhoja ihmisiä kohtaan, minä rakastan heitä. Ja vanha veli Seward, hän myöskin nukkui pois samalla tavoin. Tietenkään veli Seward ei ollut aivan niin vanha kuin veli Bosworth.

312    Ja rukoilkaa veli Bosworthin puolesta. Kaikki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta se on… Hän tarvitsee rukouksianne, mutta ei niinkään paljoa minkään muun puolesta kuin, että Jumala antaisi hänen mennä rauhassa.

313    Ja sitten me myös haluamme muistaa, jos Herra suo, me hautaamme yhden ystävistämme tästä seurakunnasta, veli Sol Coatesin. Hän on ollut täällä usein, hän työskenteli postissa vuosi kausia. Hän kuoli täällä Veteraanien sairaalassa yhtenä yönä. Veli Cox ja minä menimme katsomaan häntä, kun hän oli hyvin huonona. Ja hän on nyt mennyt, kristittynä. Ja veli Neville ja minä toimitamme hautauksen Cootsin ruumishuoneelta, huomenna kello yhdeltä. Neville trio tulee laulamaan; ja me jaamme hautauspalveluksen, veli Neville ja minä. Se on siksi, että emme tienneet, miten tehdä järjestelyt, Medan vuoksi. Niinpä sitten, hänen hautajaisensa tulevat olemaan huomenna kello yhdeltä, Cootsin hautaustoimistossa.

314    Ja sitten kello kahdelta perjantaina, haudataan herra Wheller. Me kutsuimme häntä Pod Weeleriksi; olen unohtanut hänen oikean nimensä. Tiedättehän, näin sen sanomalehdestä, enkä tiennyt kuka hän oli, ennen kuin minulle kerrottiin siitä. Hän asui naapurinamme useita vuosia, ja hän on juuri nukkunut pois. Hän oli juuri yhtenä iltana täällä kirkon edessä, ja minä yritin saada häntä tulemaan sisälle. Se oli noin kolme viikkoa sitten, ja minä yritin taivutella häntä tulemaan sisälle kirkkoon. En usko hänen käyneen missään kirkossa, tai tunnustaneen mitään uskontoa, vaikka hänellä onkin poika, joka on baptistisaarnaaja. Mutta hän ei tunnustanut mitään, niin pitkälle kuin tiedän, ja hän on nyt mennyt kohtaamaan Jumalaa. Se tulee olemaan perjantai-iltapäivällä kello kahdelta Cootsin hautaustoimistossa. Myös niissä hautajaisissa tulee Neville trio laulamaan.

315    Niinpä, jos joku haluaa osallistua näihin tilaisuuksiin, se on huomenna kello yhdeltä. Ja toinen on perjantaina kello kahdelta, Cootsin hautaustoimistossa.

316    Ja nyt, sunnuntaiaamuna… Sunnuntaina tulee olemaan radiolähetys, ja veli Neville luultavasti antaa teidän tietää silloin, jos meillä voi olla parantamiskokous sunnuntai-iltana, tai mihin aikaan tulemme takaisin, jos lennän Floridaan katsomaan veli Bosworthia. En oikein tiedä kuinka voin lähteä hänen luotaan, hän on sellainen kallis vanha ystävä. Ja se on luultavasti viimeinen kerta, kun tapaamme tämän maan päällä, jos Herra sallii sen. Minä en oikein tiedä voinko jättää häntä heti tai en; enkä minä haluaisi jättää häntä, mutta, tehän tiedätte kuinka se on, kun teillä on niin paljon asioita, joita teidän tulee tehdä.

317    Nyt on jotakin jota haluaisin sanoa, kun täällä ei ole liian monia ja ihmiset ovat ystäviäni.

318    Olen iloinen nähdessäni sisar Smithin siellä. Se on ensimmäinen kerta, kun näen hänet pitkään aikaan. Kuinka voit, sisar Smith? [Sisar Smith puhuu.] Benton Harborissa, toivon pääseväni käymään sinne joskus. Se on hienoa. Uskon, että näin sinut viimeksi hautajaisissa Louisvillessä. Muistan sisar Smithin oikein hyvin… Kuinka meillä oli tapana noutaa hänet kuorma-autolla mennessämme kirkkoon. Vanha pressu riippui siellä takana, ja lokasuojat läpyttivät ylös ja alas, ja oli kylmää; ja minä istuin toinen jalka ulkona astinlaudalla. Oi, paljon on vettä virrannut joessa sen jälkeen, sisar Smith. Kyllä vaan. Mutta me kiitämme Herraa noista kalliista muistoista, ja yhä me rakastamme Häntä.

319    Yksi asia, joku saattaa ihmetellä… Keskustelin veli Fleemannin kanssa täällä ulkona kadulla. Ja joku on sanonut: “Niin pian kuin kokous on ohitse, niin mikä saa veli Branhamin lähtemään pois niin nopeasti?”

320    Tässä on syy siihen, minun vaimoni on yksinään. Näettehän? Ja jos minä alan keskustelemaan, tulen puhumaan puoli yötä, ja hän on siellä odottamassa yksinään suurimman osan ajasta. Siksi lähden niin kiireesti, päästäkseni takaisin hänen luokseen yöaikaan; koska, jos alan puhumaan, puhun liian pitkään. Keskustelen kunkin kanssa ehkä puoli tuntia, koska en voi vain kulkea heidän ohitseen ja sanoa: “Kuinka sinä voit tänä iltana? Kuinka sinä voit? Ja kuinka sinä voit?” Minä en tee sitä. Minä pysähdyn keskustelemaan; ja sitten joku alkaa puhua jostakin asiasta, ja niin olen siellä kokonaisen tunnin. Näettekö? Ja koska vaimoni valvoo odottamassa siellä, niin se on syynä siihen. En halunnut teidän ajattelevan, että se olisi siksi, etten halunnut tavata ystäviä ja puristaa heidän käsiään ja ilmaista yhteyttämme, ja niin edespäin, vaan se oli vain sen tapainen asia.

321    Niinpä olkoon nyt jokainen rukouksessa sairaiden ja ahdistettujen puolesta.

322    Ja rouva Harveyllä on kaikki nuo vaikeudet, kyllä vaan. Minä en näe… Niin pitkälle kuin tiedän, täällä saattaa istua joku lääkäri. Ja jos olen väärässä puhuessani sen täältä puhujanlavalta, niin antakoon Jumala sen minulle anteeksi. Mutta uskon, että Jumala on pitävä nuo lääkärit vastuussa siitä, mitä he ovat tehneet tuolle naiselle. Minä uskon leikkaukseen, minä uskon lääkkeisiin. Tietenkin minä uskon sen. Minä uskon Jumalan lähettäneen ne tänne auttamaan meitä, aivan samoin kuin Hän on lähettänyt mekaanikot autoja varten ja niin edelleen. Mutta tuo pieni nainen, lääkäri oli sanonut: “Hän on niin täynnä syöpää, ettei mitään voida tehdä.” Hän on lapsijoukon pieni äiti.

323    Menin hänen luokseen ja yritin selittää hänelle, kuinka rukouksen kautta… Ja hän on vasta nuori nainen, noin kahdenkymmenenviiden. Ja kuinka Jumala paransi hänen pienen lapsensa aivokalvontulehduksesta, ja nyt häntä kutsutaan “ihmelapseksi” siellä lastensairaalassa. Ja niin hirvittävässä tilassa kuin tämä pikkumies olikin, paransi Herra hänet välittömästi. Eivätkä nuo lääkärit voineet ymmärtää sitä. Menin rouva Harveyn luo ja sanoin: “Rouva Harvey, ovatko lääkärit luovuttaneet sinun kohdallasi?”

324    “Kyllä”, hän sanoi.

325    Ja hänen miehensä sanoi: “Kyllä, mitään ei voida tehdä, hän on aivan täynnä syöpää.”

326    Minä sanoin: “Hyvä on, nyt se, mitä me haluamme tehdä, on uskoa Jumalaa, että Jumala tulee parantamaan sinut.” Sanoin: “Se kuinka se tapahtuu, saattaa olla, että tuo syöpä ei lähde välittömästi, mutta jos me rukoilemme, silloin elämä tuosta syövästä lähtee. Saattaa olla, että olet sairas vielä melko pitkään, tai sitten saat helpotuksen heti.” Ja minä sanoin: “Sitten muutaman päivän kuluttua saatat tulla sairaammaksi kuin koskaan ennen.” Mutta sanoin: “Sinun täytyy asettaa uskosi tuota syöpää vastaan. Jos syöpä elää, sinä kuolet. Jos tuo syöpä kuolee, sinä elät.” Ja minä sanoin: “Rukoilkaamme nyt.”

327    Ja me rukoilimme, ja näin kaikki todisteet siitä, että Jumala kosketti tuon naisen ruumista. Ja hän tuli välittömästi paremmaksi, ja meni tapaamaan äitiäni ja vieraili naapureissa, eikä hänellä ollut mitään tuskia, vaikka hän olikin ollut niin kurjassa tilassa. Ja sitten noin kolme päivää myöhemmin hän alkoi tulla jälleen sairaaksi.

328    Ja sitten saimme tietää kaupungin sanoneen, että he maksaisivat lääkärin laskun, jos lääkärit leikkaisivat sen.

329    Ja nyt, jos olen väärässä, antakoon Jumala sen minulle anteeksi. Mutta he ottivat tuon nuoren äidin ja tekivät hänestä koekaniinin. He veivät hänet sinne, ja ottivat jopa hänen suolensa ja kaikki pois hänen vatsastaan. He panivat virtsan sekä ulostuksen toimimaan suoraan ulos hänen kyljestänsä. Ja hän oli leikkauspöydällä hieman yli yhdeksän tuntia. Sairaanhoitajatar sanoi: “Se näytti kuin teurastamolta, kun he heittelivät hänen sisuksiaan paikasta toiseen, ja panivat plastiikasta munasarjat ja putket.” Se on suoraan sanottu, mutta se on totta. He korvasivat vatsalaukun ja kaikki plastiikalla, ja sitten he jättivät tuon pienen äidin makaamaan sellaisessa tilassa. Minä sanon, että minun ajattelutapani mukaan, nuo lääkärit ovat syyllisiä murhaan.

330    Hän oli sanonut heille: “Veli Branham rukoili minun puolestani, ja me tulemme uskomaan, että tuo syöpä on kuollut.”

331    He sanoivat: “Meillä on vähän uutisia sinulle. Sinun syöpäsi on elossa.”

332    Kuinka tuo lääkäri olisi voinut sanoa sen? Se oli sisäpuolella, eikä sitä voida sanoa millään röntgenkuvilla. Te ette voi nähdä syöpää röntgenkuvassa, se itsessään on lihaa, ettekä te voi nähdä sitä. Heillä oli vain yksi asia tehtävänä, avata tuo nainen ja leikellä hänen kappaleiksi. Siinä kaikki. Minä olisin antanut hänen uskoansa Jumalaan, sen sijaan, että olisin tehnyt hänestä koekaniinin sillä tavalla. Nyt, jos olen väärässä, jos minulla on väärä motiivi, niin haluan Jumalan antavan sen minulle anteeksi. Koska en halua teidän ajattelevan, etten uskoisi leikkauksiin tai etten uskoisi lääkäreihin. Se on kaikki hyvää. Mutta minun mielestäni teidän tulisi tietää mitä teette, ennen kuin kaivaudutte johonkin henkilöön, ettekä käytä häntä vain jonkinlaisena koekaniinina sillä tavalla. Se on totta. Ja nyt hän ei tietenkään voi elää. Siinä kaikki. Jos hän jää eloon, on se varmasti yksi kaikkein suurimmista ihmeistä, mitä koskaan on tapahtunut. Kun tuo nainen katsoi itseään ja näki kuinka hänen ulostuksensa toimi toisesta kyljestä ja munuaisten toiminta tuli toisesta kyljestä, hän yksinkertaisesti pyörtyi. Sehän on tuon pikku raukan loppu. Eikä hän ole kuin noin kahdenkymmenenviiden ikäinen, äiti, jolla on kolme tai neljä lasta kasvatettavanaan. Se on kaikkein säälittävin asia, mitä koskaan elämässäni olen kuullut. Sanoin: “Minun ajatustapani mukaan tuo lääkäri on syyllinen murhaan. Jos hän otti tuon naisen vain koekaniiniksi, koska kaupunki tulisi maksamaan sen, silloin se on väärin, eikä sitä tulisi sallia.”

333    [Joku mies kysyy voisiko Jumala palauttaa tuon naisen entiselleen.] Voin sanoa veli, että se ei ole mahdotonta. Se on hyvinkin mahdollista. Koska tunnen erään miehen Kaliforniasta, jolta oli käsivarsi pois, (niin kuin te kaikki seuraatte sitä sanomalehdistä), ja jonka puolesta rukoiltiin. Se oli poikki täältä ylhäältä, ja nyt sen kasvu on jo niin pitkällä, että sormet ovat muodostumassa siihen; ensin se kasvoi kyynärpäähän, sitten ranteeseen, sitten kämmen, ja nyt ovat rystyset takaisin sormissa, näettehän. Uskon, että siitä kirjoitetaan Herald of Faith lehdessä kuukausittain. Hänen kätensä ovat ojennettuna ulos tällä tavalla; ja näytetään paikkaa, josta käsivarsi oli poikki, ja kuinka pitkälle se oli kasvanut, joka kuukausi, kuinka se on tullut esiin, noin vuoden ajan.

334    [Eräs mies puhuu uudestaan seurakunnasta.] Varmasti, se on oikein. Uskon… Se on harvinaista, se on hyvin harvinainen asia. Aina ajoittain olen kuullut siitä. Kuten esimerkiksi eräs nainen, jonka puolesta veli Bosworth rukoili. Ja minulla oli kerran yksi tapaus kokouksessani. Mutta veli Bosworthin tapauksessa parantuminen tapahtui välittömästi; kun taas minun tapauksessani siihen kului melkoinen aika.

335    Hän rukoili erään naisen puolesta… Ja olen lukenut tuon naisen todistuksen. Hänellä oli syöpä, eikä hänellä ollut nenää; syöpä oli syönyt hänen nenänsä pois. Ja seuraavana aamuna tuolla naisella oli nenä. Minä tiedän sen… Se on veli Bosworthin kirjalla nimeltä Kristus parantaja, uskoisin, tai Ilon tuoja. Se on tuon naisen todistus, ja siinä mainitaan hänen nimensä ja osoitteensa. Ja hänellä on naapurit ja lääkärit, ja kaikkea muuta, todistamassa, että se tapahtui.

336    Ja ollessani Jonesborossa, Arkansasissa, eräänä iltana, sanoin: “Tulen rukoilemaan kunnes olen rukoillut viimeisenkin henkilön puolesta.” Ja olin kahdeksan päivää ja yötä puhujanlavalla. Ja siellä tuli eräs nainen, jolla oli nenäliina kasvoillaan tällä tavalla, ja ajattelin hänen itkevän. Arvelisin, että se oli noin kello kahdelta tai kolmelta aamulla. Minä sanoin: “Älä itke, sisar, Jumala on Parantaja.”

337    Hän sanoi: “En minä itke, veli Branham.” Hän siirsi nenäliinaa; eikä hänellä ollut nenää, näettehän. Lääkärit olivat sanoneet… Syöpä oli syönyt niin syvälle, että luut paistoivat valkoisina. Ja minä rukoilin hänen puolestaan ja pyysin Herraa parantamaan hänet.

338    Ja noin neljä tai viisi viikkoa sen jälkeen olin Texarkanassa. Ja siellä istui eräs hienosti pukeutunut herrasmies, joka sanoi: “Voinko vaihtaa pari sanaa kanssasi, veli Branham?”

339    Niin pian kuin hän tuli puhujanlavalle, yksi järjestysmiehistä yritti saada häntä pysymään hiljaa. Minä sanoin: “Katsokaamme, mitä hänellä on asiaa.”

340    Hän kysyi: “Tunnetko tätä nuorta naista?”

341    Sanoin: “Ei, en tunne.”

342    Hän sanoi: “Jos katsot tätä valokuvaa niin tulet tuntemaan hänet.” Ja hän oli tuhoeläinten myrkyttäjä Texarkanassa, ja se oli hänen äitinsä, jolle oli kasvanut uuden uutukainen nenä, juuri niin kuin oli ennen ollut.

343    Se osoittaa nyt, että Jumala… Olen nähnyt sen tehtävän. Ja Jumala voi tehdä sen pienelle rouva Harveylle. Ja rukoilen, että Hän tekisi, sillä tuo pikku raukka haluaa elää.

344    Veli Tony, oliko sinulla jotakin sanottavaa? [Veli Tony ilmoittaa jostakin parantumisesta.] Se on totta. Aamen. Aamen. Kyllä, se myös on hyvä. Kyllä, Hän tulee varmasti tekemään sen, Hän on Parantaja.

345    [Eräs toinen mies kommentoi.] Kyllä. Kyllä. Kyllä, veli. Aamen. Varmasti. Ja toivon, että Jumala palauttaa sen ennalleen sinulle, poikani, sitten voit ottaa sen ja näyttää hänelle. Se on todistukseksi, Jumalan kunniaksi, rukoile, että Jumala tulisi tekemään sen. Oi, Hän on… Jos Hän on Kaikkivaltias Jumala, Hän voi tehdä mitä tahansa. Jos Hän ei voi tehdä sitä, silloin Hän ei ole Kaikkivaltias Jumala.

346    On jotakin, mikä on tehnyt meidät siksi, mitä me olemme sillä tavalla kuin me olemme, tai meillä voisi olla pää kuin linnulla tai jotakin sellaista; jos ei olisi jotakin, joka antaisi meille kullekin omat piirteemme. Ja tekisi tammet, palmut, poppelit, ja niin edelleen, eroaviksi toisistaan. Meitä ei ole tehty niin, että joillakin olisi turkispeite, toisilla höyhenet ja joillakin nahat. Näettekö, sen takana on mestarisuunnittelija, joka hallitsee sitä. Ja tietenkin Hän pitää kaikki asiat käsissänsä. Ja minä tiedän, että Hän voi tehdä mitä tahansa. Ja me tulemme rukoilemaan sitä.

347    [Eräs toinen mies puhuu seurakunnasta.] Oikein. Meillä on…

348    [Sisar Snyder sanoo: “Veli Billy, suotko anteeksi.”] Kyllä vaan, jatka vain. [Sisar Snyder ilmoittaa parantuneensa, kun veli Branham rukoili hänen puolestaan edellisenä sunnuntaina.] Aamen. Tiedätkö, sisar Snyder, olen yrittänyt muistella tuota kertaa, kun seisoin täällä tuossa voitelussa, ja ajattelin… Kerroin siitä veli Coxille ja sanoin: “En tule enää edes yrittämään noita erottamiskokouksia täällä Tabernaakkelissa.” Oi, sinä et tiedä sisar, kuinka Perkele käy päälleni. Kuinka hän hyökkääkään! Tiedättehän, sanoen minulle näistä erottamisista.

349    Ja satuin saamaan tietooni, että rouva Woodin sisar täällä… En ollut koskaan nähnyt ketään heidän perheistään. Ja joukko heistä parantui tuon ajan kuluessa, ja jokainen… Tehän itse tiedätte, että suuri prosentti noista ihmisistä parantui. Ja sen jälkeen… Se on outo asia; hänen sisarensa, olin syönyt päivällistä hänen kanssaan yhtenä iltana, noin kaksi viikkoa ennen sitä… Oh, se on kaukana siellä Kentuckyn vuorilla, ja tiesin vain, että hänen äänensä oli kuin rouva Woodin, eikä huoneessa ollut liian valoisaa. Joka tapauksessa, en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, puhuin enemmänkin hänen miehellensä, he erosivat. Me menimme ulos huoneesta, söimme ja tulimme takaisin sisälle, keskustelin hänen miehensä kanssa, nousin ylös ja lähdin ulos. Ja Jumala on tuomarini, että seistessäni täällä saarnastuolissa, en ollenkaan tuntenut tuota naista.

350    Ja sitten, kun parantamiskokous oli ohitse, annoin alttarikutsun, pyytäen syntisiä tekemään parannuksen. Ja hän oli ollut hyvin röyhkeä sitä vastaan; ja hän katui ja antoi elämänsä Kristukselle, nostaen kätensä ylös merkiksi, että hän luovuttaisi elämänsä Kristukselle, ja hän itki. Kun kaikki voitelu oli mennyt pois; ja olin antanut alttarikutsun ja niin edelleen. Ja sitten satuin kääntymään, ja tässä oli näky, ja minä näin hänen veljensä; ja tämä oli hänen sisarensa, ja näin heidät yhdessä.

351    Ja minä ajattelin, että se oli Charlien vaimo, koska ollessani siellä pöydässä Charlien luona… Hänen vaimonsa on hyvin pieni, ja Herra näytti minulle sen vaivan, joka hänellä oli ollut. Ja tuosta hetkestä Herra kosketti hänen ruumistansa, istuessani siellä hänen pöydässänsä. Tony, siellä missä me olimme, meni metsästämään oravia. Ja Herra kosketti tämän naisen ruumista, ja otti tämän asian, jota hänen olisi tullut käyttää lopun elämäänsä, pois häneltä; vain istuessaan siellä. Ja tuolla pienellä naisella oli tapana syödä aivan pöydän toisessa päässä, mutta tänään hän tuo tuolinsa ja istuu aivan viereeni syömään. Hän ei edes tiennyt mitä hän oli tekemässä. Hänen miehensä istui tällä tavalla, ja veli Banks istui siellä, ja me keskustelimme. Ja hänen vaimonsa siirtyi, otti tuolinsa ja asetti sen aivan viereeni. Ja sillä kaikella oli tarkoitus, sillä Herra näytti näyn juuri silloin. Ja minä pyysin hänen miestänsä ulos, koska se oli naistenvaiva. Aloin kertoa hänelle siitä, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi: “Veli Branham, se tapahtui tarkalleen sillä tavalla, aivan sillä tavalla.” Ja siellä hän kertoi vaimollensa, ja Herra paransi hänet. Hyvä on.

352    Ja sitten, kun kokous oli ohitse eräänä iltana, niin tämä toinen sisar, näin nuoren Charlesin ja tämän naisen yhdessä. Minä ajattelin: “Sen täytyy olla hänen vaimonsa; mutta hänen vaimonsa on vaaleatukkainen, ja tämä on tummatukkainen nainen. Ja satuin huomaamaan, että näky siirtyi tänne nurkkaan täällä. Ja siellä tämä nainen istui, pyyhkien kyyneleitä, ja Herra näytti näyn sen jälkeen, kun kokous oli jo ohitse, sairaiden puolesta oli rukoiltu ja alttarikutsu oli annettu. Jumala odotti, kunnes hän oli tehnyt parannuksen ja antanut elämänsä Hänelle, ja sitten Hän paransi hänet. Ja hänen vaivanaan oli vuosikausia ollut turpoaminen. Ja se laski niin paljon, että jopa hänen jalkaterissään oli ryppyjä, kun kaikki myrkyt olivat poistuneet hänen ruumiistansa. Hän tunsi olonsa paremmaksi kuin mitä hän oli tuntenut vuosiin. Ja kuinka Herra, hämmästyttävällä armollaan tekeekään sitä! Uskon sen olleen sillä tavalla; eikö ollutkin, sisar Wood? Mitä Hän tekeekään? Mitä sanoit? [Sisar Wood sanoo: “Hän menetti seitsemän paunaa viime viikolla.] Seitsemän paunaa viikossa. Oi, Hän on Jumala! Eikö olekin?

353    Kerron teille syyn… Sanoin veli Nevillelle; ajattelin, että hänellä ehkä oli sanoma tätä iltaa varten, mutta hän sanoi: “Ei”, hänellä ei ollut. Ja minulla on täällä muutamia kysymyksiä jäljellä, ja tunsin moraalista velvollisuutta tulla tänne ja vastata niihin. Sitten minulla on vielä kaksi tai kolme lisää, joihin luultavasti en pääse tänä iltana.

354    Haluan näyttää teille joitakin, jotka veli Beeler juuri toi minulle. [Veli Branham vastaa seuraaviin kahdeksaan kysymykseen osassa III, alkaen kappaleesta 668.]

Mitä edustavat kivet ilmestyskirja 21:19 ja 20?

Selitä heljä olentoa ilmestyskirja 5… Luulisin hänen tarkoittavan Ilmestyskirja 6; se ei ole Ilmestyskirja 5, se on 6.

Ja keitä ovat kaksikymmentä neljä vanhinta?

Mitä punainen nauha 1. Mooseksen kirja 38 merkitsee?

Mitä ovat ne lahjat, joita tullaan lähettämään koskien kahden todistajan kuolemaa, Ilmestyskirja 11?

Missä tulevat pyhät olemaan tuhatvuotisen hallituksen jälkeen? Ja minkälainen ruumis heillä tulee olemaan?

Kuinka me olemme tuomitseva enkeleitä?

Mitä hiuksilla on tekemistä enkelien kanssa, 1. Korinttolaiskirje?

355    Puhukaapa hyvistä kysymyksistä, siinä on joitakin hyviä. Minä luultavasti en pääse niihin tänä iltana, mutta jos Herra suo, yritän ottaa ne ensi kerralla tullessamme tänne sitä varten.

356    Minulla on joitakin oikein hyviä kysymyksiä täällä tänä iltana; joten rukoilkaamme nyt ja pyytäkäämme Herraa auttamaan meitä, ja sitten menemme suoraan niihin ehkä kolmeksikymmeneksiviideksi tai neljäksikymmeneksi minuutiksi.

357    Siunattu taivaallinen Isä, me olemme kiitolliset Sinulle kaikesta. mitä olet tehnyt puolestamme. Ja, oi, on niin hämmästyttävää kuinka Sinun armosi tulee meille. Ajattelen nyt sitä, kuinka pieni kumppanini toissa iltana oli niin kovasti sairas, ja sitten Sinä tulit näyttämölle. Juuri siitä hetkestä alkoi kuume lähteä, ja nyt se on täysin ohitse. Minä kiitän Sinua. Ja rukoilen, että olisit jokaisen kanssa, jolla on pyyntö tänä iltana. Vähän me tiedämme siitä, ennen kuin se koskettaa omaa kotiamme, mitä pieni rukous merkitsee. Oi Jumala, kuinka todelliseksi Sinä tuletkaan. Kun lääkäri lähtee pois ja sanoo: “En tiedä, en ole koskaan nähnyt minkään toimivan sillä tavalla”, ja sitten Herra Jeesus tulee näyttämölle.

358    Oi Jumala, Sinä olet niin todellinen meille, ja me olemme niin onnelliset siitä. Me rukoilemme, että Sinä antaisit anteeksi meille kaikki meidän laiskuutemme ja typeryytemme. Ja, oi, muista Herra, että me olemme inhimillistä lihaa pimeässä maailmassa, pimeyden, synnin ja sekasorron maailmassa. Ja me katsomme kuin verhon lävitse, joka on kasvoillamme, ja me näemme ja tunnemme täällä ainoastaan inhimillisesti. Mutta jonakin päivänä, kun tuo verho on poistettu, me tulemme näkemään Sinut kasvoista kasvoihin ja tuntemaan niin kuin meidät tunnetaan. Se on päivä, jota me kaipaamme.

359    Nyt me rukoilemme, Isä, että Sinä auttaisit meitä yrittäessämme jakaa ihmisille Jumalan Sanaa, heidän pyyntöjensä mukaisesti. Ota kaikki sairaus pois meistä. Me tarvitsemme Sinua, Herra. Ja me rukoilemme, että Sinä soisit sen. Anna laupeutesi meille, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

360    Nyt, vastaamisessa kysymyksiin, minä en ole siinä maan parhaita, tiedättehän. Mutta tulen vastaamaan parhaan tietoni mukaan.

361    Tässä on yksi, jonka kanssa aloitin viime kerralla, mutta sitten minun täytyi lopettaa:

Yhdellä Hengellä me kaikki olemme kastetut Kristuksen Ruumiiseen. Te kaikki muistatte tuon kysymyksen. Ja se tietenkin löytyy 1. Kor. 12… Kun me saamme uuden syntymisen, tämä tapahtuu. Onko tämä Pyhän Hengen kaste, tai onko kaste myöhemmin, tai onko se täyttyminen?

362    No niin, siinä onkin melkoinen kysymys, ja me voisimme kuluttaa lopun ajastamme vain tässä yhdessä, ja jatkaa tänä iltana ja huomenillalla ja niin edespäin. Siihen tarvittaisiin koko Raamatun yhteen sitominen. Jokaisen Kirjoituksen täytyy oikealla tavalla nivoutua yhteen jokaisen muun Kirjoituksen kanssa Raamatussa.

363    Mutta yritän sanoa sen niin lyhykäisesti ja selvästi kuin vain osaan. Ei; kun te uskotte Herraan Jeesukseen Kristukseen, silloin teillä on uusi syntymä. Kun te uskotte Herraa, te saatte uudet ajatukset, uuden elämän, mutta se ei ole Pyhän Hengen kaste. Ymmärrättekö? Teillä on uusi syntymä, kun te uskotte, teillä on Iankaikkinen Elämä. Se on Jumalan armo, joka on annettu teille yksinvaltiaan armon kautta, vastaanottamalla sen Jumalan lahjan, joka on annettu teille. Katsokaahan: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Hänellä on iankaikkinen elämä; se on uusi syntymä, te olette kääntyneet, mikä merkitsee, että teidät on “käännetty ympäri”.

364    Mutta Pyhän Hengen kaste panee teidät Kristuksen ruumiiseen, alttiiksi lahjoille palvelusta varten. Se ei tee teistä sen enempää kristittyä, se vain asettaa teidät lahjojen ruumiiseen. Näettekö? (1.  Kor. 12) “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen ruumiiseen”, sanoo Paavali, “ja siellä on erilaisia lahjoja, tässä ruumissa on yhdeksän hengellistä lahjaa.” Ja teidän täytyy olla kastettu sisälle tähän ruumiiseen omistaaksenne yhden näistä lahjoista. Ne tulevat ruumiin mukana.

365    Mutta niin pitkälle kuin on kysymys Iankaikkisesta Elämästä ja siitä, että olette kristitty, niin te olette kristitty sinä hetkenä, kun uskotte, jos se ei ole mitään tekouskoa, vaan te todella uskotte Herraan Jeesukseen ja vastaanotatte Hänet henkilökohtaisena Pelastajananne; te olette syntyneet uudestaan juuri silloin ja teillä on Iankaikkinen Elämä. Jumala tulee sisälle teihin.

366    Tarkatkaa nyt. Iankaikkinen Elämä; Jeesus sanoi: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Te olette uusi luomus juuri silloin. Sitten oli tuonkaltaisia ihmisiä, joita Paavali kohtasi Apt. 19:sta luvussa. Heillä oli siellä eräs saarnaaja, kääntynyt lakimies, nimeltään Apollos. Ja Apollos oli väkevä mies Kirjoituksissa, ja hän todisti Kirjoituksilla, että Jeesus oli Kristus.

367    Tarkatkaa nyt. Apollos, Sanan kautta, todisti Sanalla. “Usko tulee kuulemisella, Sanan kuulemisella. Joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen elämä.” Käsitättekö sitä? Apollos, hän todisti Sanalla. Ja nämä olivat kristittyjä, he olivat opetuslapsia. Ja Apollos todisti Sanalla, että Jeesus oli Kristus. Ja heillä oli suuri ilo ja he vastaanottivat Sanan, mutta kuitenkin he tunsivat ainoastaan Johanneksen kasteen.

368    Ja, kun Paavali kulki Efeson ylärannikon kautta, hän löytää sieltä nämä opetuslapset ja kysyy heiltä: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoitte?”

369    Näettekö? Kun te uskotte, Jeesus sanoi: “Teillä on Iankaikkinen Elämä.” Se on uusi syntymä. Se on teidän kääntymisenne, muuttumisenne. Mutta Pyhän Hengen kaste on Jumalan voima, johon teidät on kastettu, ja te olette alttiita näiden yhdeksän lahjan toimia kauttanne; kuten saarnaaminen, evankelistat, apostolit, pastorit, profeetat… Ja kaikki ruumiin lahjat sisältyvät tähän, kun teidät on kastettu tähän ruumiiseen. Se ei tee teistä sen enempää kristittyä, se vain asettaa teidät omalle paikallenne olemaan palveleva henki elävän Jumalan Seurakunnassa. Käsitättekö sen nyt?

370    Nyt tässä kysymyksessä on kolme kysymystä. Vastatkaamme niihin yksi kerrallaan.

Yhdellä Hengellä me olemme kaikki kastetut Kristuksen Ruumiiseen. Se on oikein, 1. Kor. 12 tulee vastaamaan siihen.

Saammeko me uuden syntymän, kun tämä tapahtuu? Onko se milloin?

371    Sitä he tahtovat tietää, kyllä… “Yhden Hengen kautta…” Ei, ei. “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen ruumiiseen.” Näettekö, silloin uusi syntymä ei ala. Uusi syntyminen alkaa, kun te uskotte Herraan Jeesukseen.

372    Katsokaahan nyt, ei ole yhtään mitään… Kuunnelkaapa nyt. Mitä te voisitte tehdä muuta kuin uskoa? Mitä enempää te voisitte tehdä? Mitä enempää te voisitte tehdä sille kuin uskoa sen? Sanokaa minulle yksikin asia, mitä te voisitte tehdä? Ei ole mitään muuta tehtävänä kuin vain uskoa Se. Nyt, jos mitä tahansa tulee teidän oman uskonne ulkopuolella, silloin se ei ole teidän oma tekonne, vaan Jumalan teko.

373    Monta kertaa olen nähnyt kuinka ihmiset hyväksyvät kielilläpuhumisen “alkuperäisenä todisteena” Pyhästä Hengestä. Ja joskus he ravistavat ihmisiä tai lyövät heitä ja taputtavat heitä, sanoen: “Sano se. Sano se. Sano se. Sano se.” Tehän tiedätte, he kertaavat jotakin sanaa uudestaan ja uudestaan: “Sano se. Sano se. Sano se.” Katsokaahan, se on jotakin, mitä te teette itse. Eikä se ole yhtään mitään. Te saatatte saada kielten sekaannuksen. Te saatatte saada monia asioita, tunne-eläymyksiä. Mutta, jos mitä tahansa tulee ulkopuolelta teidän henkilökohtaisen uskonne, silloin sen täytyy olla jumalallinen lahja, jonka Jumala on antanut teille.

374    Ja: “Yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhteen ruumiiseen.” Se on oikein, Pyhän Hengen kaste on eri tapahtuma kuin uudestisyntyminen. Yksi on syntymä, toinen on kaste. Yksi tuo teille Iankaikkisen Elämän, toinen antaa teille voiman. Se antaa voiman toimimaan Iankaikkiseksi Elämäksi. Oletteko nyt käsittäneet sen? Hyvä on.

375    Tässä on nyt toinen, toiseksi paras niistä tuona iltana:

Missä oli Jeesuksen Henki niinä kolmena päivänä, jotka Hänen ruumiinsa oli haudassa? Missä oli Hänen henkensä?

376    Hänen henkensä… Voisimme ottaa moniakin paikkoja Kirjoituksista. Mutta, kenellä on Raamattu? Veli Stricker, onko sinulla Raamattua? Hyvä on. Veli Neville, onko sinulla Raamattuasi? Etsi minulle Psalmi 16:10. Ja kuka muu? Sisar Wood, onko sinulla siellä Raamattua? Hyvä on, veli Stricker, kumpainen vain, ottaisitko Apt. 2:27.

377    Nyt ensinnäkin, kun Jeesus kuoli… Kun te kuolette, teidän ruumiinne kuolee. Sana kuolema merkitsee “eroa”. Te vain olette erotetut rakkaistanne. Mutta Hän sanoo Joh. 5:24: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani, on Iankaikkinen Elämä.”

378    Martta sanoi Jeesukselle, kohdatessaan Hänet: “Jos Sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi tarvinnut kuolla. Mutta nytkin, mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala tulee antamaan sen Sinulle.”

379    Hän sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja Elämä.” Näettekö? “Hän, joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä; ja kuka tahansa elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.”

380    No niin, meissä on osa, joka ei kuole. Ja niin kuin olen juuri osoittanut Kirjoituksilla, kaikella, millä on alku, on loppu. Vain, sillä millä ei ole alkua, ei ole loppua. Sen vuoksi, kun me vastaanotamme Kristuksen, Jumalan, me tulemme Jumalan pojiksi ja tyttäriksi, ja meidän Elämämme on aivan yhtä loppumaton kuin Jumalankin; meillä on Iankaikkinen Elämä.

381    Nyt tuo sana ikuisesti, me olemme käyneet sen lävitse, se on “jakso aikaa”. Ja me totesimme, että, sillä on loppu, aivan niin kuin kaikella kärsimisellä, kaikella sairaudella, ja kaikella murheella, ja kaikella rangaistuksella on loppunsa, ja itse helvetilläkin on loppunsa.

382    Mutta Iankaikkisella Elämällä ei ole loppua, koska, sillä ei ole alkua. Se ei voi koskaan kuolla, koska se ei koskaan syntynyt. Sillä ei ollut päivien alkua, Sillä ei ole ajan loppua. Nyt ainoa tapa meidän elää Iankaikkisesti, on, että me vastaanotamme jotakin, mikä on Iankaikkinen. Ja Jumala; ennen kuin mitään oli, oli Jumala. Jumalalla ei ollut koskaan alkua, tai ole koskaan loppua.

383    Ja Jumala oli tämä suuri Henki. Me kuvasimme Hänet ikään kuin sateenkaaren seitsemänä värinä, joka peittää… Sateenkaari itse asiassa peittäisi maan, jos se ei osuisi maahan. Se on vain vettä, joka ympäröi maan kaarevuutta, se saa sen aikaan. Mutta nyt, Jumala, ollen Iankaikkinen, Hän oli Täydellinen; täydellinen rakkaus, täydellinen rauha, täydellinen ilo, täydellinen tyytyväisyys. Kaikki nuo seitsemän henkeä, (niin kuin näemme Ilmestyskirjassa), muodostivat Jumalan, olivat täydellisyys. Kaikki muu sen ulkopuolelta on jotakin, mikä on kieroutunut pois Siitä.

384    Nyt ainoa tapa, miten me voimme tulla takaisin täydellisyyteen, on tulla takaisin tuon täydellisyyden kanssa, joka on Jumala. Silloin me tulemme täydellisyyteen ja silloin meillä on Iankaikkinen Elämä; ilman loppua, se on vain iäisesti, iankaikkinen Elämä.

385    Nyt hän puhuu sielusta, hengestä. Sillä me kannamme ruumiimme hautaan, kaikkein pyhimmätkin meistä. Ja tuo ruumis… Ensinnäkin, kun Jumala, Logos, joka lähti Jumalasta.

386    Tai, niin kuin olen kertonut katolisten kutsuvan Sitä: “Jumalan Iankaikkinen poikuus.” Jossa, niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, tuossa sanassa ei ole edes järkeä. Katsokaahan, ei voi olla Iankaikkista Poikaa, koska pojalla on täytynyt olla alku. Ja Jeesuksella oli alku; Jumalalla ei ollut mitään alkua. Näettekö? Se ei ollut Iankaikkinen poikuus, vaan Poika, joka oli Isän kanssa alussa, oli Logos, joka lähti Jumalasta.

387    Ja se oli Jumalan teophany, joka lähti Hänestä. Inhimillinen muoto, jolla ei ollut silmiä, niin kuin te näette; vaan parempi näkö. Sillä ei ollut korvia, joilla te kuulette, vaan paljon parempi kuulo. Katsokaahan, Se oli teophany, kun koko tämä sateenkaari alentui teophanyyn. Mooses näki Sen kulkevan ohitsensa, ja hän näki selkäpuolen Siitä ja sanoi: “Se näytti aivan kuin mieheltä.”

388    Abraham näki Hänet, kun Hän oli astunut alas ihmislihaan ja söi vasikanlihaa ja voita ja joi maitoa. Abraham näki Hänet, kun Hän oli astunut siihen, ja sitten Hän häipyi pois näkyvistä. Me olemme todenneet, että meidän ruumiimme ovat tehdyt kuudestatoista maan alkuaineesta, jotka ovat tulleet yhteen. Ja Jumala pani nuo kaksi Enkeliä näihin ruumiisiin, jotka Hän oli koonnut yhteen; ja nuo Enkelit seisoivat siellä ja puhuivat. Ja nuo Enkelit olivat sillä kertaa miehiä.

389    Huomatkaa nyt, me näemme siitä, että Melkisedek ei ollut kukaan muu kuin Jumala itse! Se ei voinut olla kukaan muu, sillä Hän oli Saalemin, se on Jerusalemin Kuningas. Hänellä ei ollut isää eikä äitiä; se ei olisi voinut olla Jeesus, koska Hänellä oli isä ja äiti. Hänellä ei ollut päivien alkua, eikä elämän loppua; on olemassa vain yksi sellainen, ja se on Jumala. Se oli Jumala, joka oli asumassa täällä teophanyssa. Näettekö? Huomatkaa nyt, Saalemin Kuningas.

390    Jumala on elänyt kautta ajan, omien ihmistensä kautta. Se oli Jumala, joka oli Daavidissa, joka sai hänet itkemään vuorella, hylättynä kuninkaana. Tuo sama Henki oli julkituotu Jeesuksessa Daavidin Pojassa, joka itki Jerusalemia, joka oli hylännyt Hänet.

391    Joosef, hänet myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta, hän oli veljiensä vihaama ja isänsä rakastama. Hänet pantiin istumaan faaraon oikealle kädelle, niin ettei kukaan voinut tulla kuin Joosefin kautta, ja kun pasuunaan puhallettiin, taipui jokainen polvi Joosefille; täydellisenä esikuvana Kristuksesta. Se oli Kristuksen Henki eläen noiden miesten kautta. Näettekö?

392    Nyt tässä, kun Jeesus kuoli, se oli Jumala julkituotuna lihassa. Jumala tuli mieheksi. Lunastuslakien mukaan, ainoa tapa miehen lunastaa kadotettu omaisuus Israelissa, oli, että hänen täytyi olla sukulainen. Hänen täytyi olla läheinen sukulainen. Ruutin kirja selittää sen niin kauniisti; ja koska hänen täytyi olla sukulainen, tuli Jumala sukulaiseksi ihmiselle, jotta ihminen voisi tulla sukulaiseksi Jumalalle.

393    Kun mies on syntynyt, hänessä on henki itsessänsä, se on luonteen henki. Se on maailman henki, se on tämän maailman jumalan henki. Hän on vain Adamin jälkeläinen.

394    Niin kuin puu tuottaa itseänsä. Kasvillisuus tuottaa itseään, eläimet tuottavat itseään. Ihmisolennot tuottavat itseään. He ovat alkuperäisen luomisen sivutuotteita. Ymmärrättekö sitä?

395    Nyt, kun mies on syntynyt, hän on syntynyt tämän maailman henki itsessään. Siksi hänen täytyy syntyä uudestaan. Sillä tämä henki tulee isästä ja äidistä sukupuolisen hedelmöittymisen kautta, eikä mitenkään voi elää ikuisesti. Joten hänen täytyy olla uudestisyntynyt. Ja ennen kuin hän voi olla sitä, täytyi Jumalan tulla alas ja valmistaa tie häntä varten, voidakseen syntyä uudestaan, koska hänellä ei ollut mitään tapaa lunastaa itseään. Hän oli ilman toivoa, ilman Jumalaa, ilman Kristusta maailmassa, kadotettuna ja hän oli mennyttä. Ei ollut mitään, mitä hän olisi voinut tehdä pelastaakseen itsensä. Ei ole väliä oliko hän ylipappi, piispa tai paavi, mitä tahansa hän olikin, hän on aivan yhtä syyllinen kuin kuka tahansa muukin mies.

396    Niinpä tarvittiin Eräs, joka ei ollut syyllinen, tekemään sen. Ja ainoa, joka ei ollut syyllinen, oli Jumala itse. Ja Jumalan täytyi tulla alas ja tulla mieheksi, (ja Hän tuli Kristuksen muodossa), ottaakseen kuolemalta pois sen pistimen ja lunastaakseen meidät, ja pelastaakseen meidät, ei meidän tekojemme tai hyvyytemme tähden, koska niitä meillä ei ole, vaan Hänen armostansa. Sitten, kun olemme vastaanottaneet Hänen Elämänsä tähän kuolevaiseen ruumiiseemme, me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, ja meillä on sisimmässämme Iankaikkinen Elämä. Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. Sen vuoksi Jeesus, ollen elossa….

397    Ja ei kukaan, ei väliä kuinka paha tai kuinka hyvä hän on, kun hän jättää tämän maan, hän ei ole kuollut. Hän on jossakin muualla. Mutta hänellä on elämä, joka tulee kuolemaan, sen jälkeen, kun häntä on rangaistu teoistansa helvetissä. Mutta kuitenkin tuon elämän täytyy lakata olemasta. On vain yksi tyyppi Iankaikkista Elämää.

398    Me olemme käyneet sen lävitse. Syntistä ei voida rangaista iankaikkisesti, ellei hänellä ole Iankaikkista Elämää. Ja jos hänellä on Iankaikkinen Elämä, silloin hän on pelastunut. Niinpä on vain yhdentyyppinen Iankaikkinen Elämä, ja se on Zoe, Jumalan Elämä. Ja silloin mies ei voi kuolla.

399    Mutta pahat ovat vaivan paikassa odottamassa tuomiotansa, tullakseen viimeisenä päivänä tuomituksi ruumiissa tehtyjen tekojen mukaisesti. Mutta joidenkin miesten synnit menevät heidän edellään, joitakin ne seuraavat jäljestä.

400    Jos me nyt tunnustamme syntimme, on Hän oikeudenmukainen ja antaa meille anteeksi, ja sen vuoksi meidän ei tarvitse koskaan seistä Jumalan tuomiolla. Ymmärrättekö sen? Katsokaa Roomalaiskirje 8:1: “Sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Jotka ovat Kristuksessa. Jotka ovat siirtyneet kuolemasta Elämään; näettekö, meillä ei ole tuomiota ollessamme Kristuksessa Jeesuksessa.) “Jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.” Ymmärrättekö? “Hän, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä.”

401    Ja jos minä olen hyväksytty Kristuksessa, ja Kristus on ottanut minun tuomioni, ja minä olen vastaanottanut Hänen sovituksensa syntieni puolesta, niin kuinka voi Jumala tuomita minut? Hän on jo tuominnut minut, kun Hän tuomitsi Kristuksen. Silloin minä olen vapaa tuomiosta. “Kun Minä näen veren, Minä olen kulkeva sinun ohitsesi.” Näettekö?

402    Mutta niin ei nyt ole pahojen kohdalla. Paha menee vaivan paikkaan. Hän on eräässä paikassa… Siten nämä spiritistit ja meediot kutsuvat näiden kuolleiden ihmisten henkiä, jotka vain kujeilevat ja veistelevät vitsejä, jos olette koskaan nähneet jotakin siitä. Hyvä on. Miksi? He eivät…

403    Katsokaa tätä neiti Pepperiä, ennen kuin minun artikkelini julkaistiin, Donny Mortonin ihme. Kuinka monet lukivat tuon artikkelin? Kyllä, monet teistä lukivat, varmasti. Se on Valituissa Paloissa. Huomasitteko kuinka juuri ennen sitä tuli neiti Pepper, suurin spiritisti, jota maailma on koskaan tuntenut. Kaksitoista sivua oli annettu hänen kertomukselleen. Ja viidenkymmenen vuoden ajan… Heillä on ollut hänet kaikkialla ympäri maailman, ja on tieteellisesti todistettu ja kaikkea muuta, että hän ehdottomasti puhuu kuolleiden kanssa, ja ihmiset tulevat esiin. Mitä? Jumalan Nimeä ei ollut mainittu yhtään kertaa, ei parannuksen tekemistä, ei Jumalallista parantamista, eikä mitään sitä koskevaa.

404    Ainoa asia, jonka nuo ihmiset mainitsivat, oli: “John, etkö sinä muista minua? Minä olen George, joka olin siellä-ja-siellä, silloin-ja-silloin. Muistatko, kun me menimme sinne ja teimme sitä?” Näettekö, se on kaikki, mitä he tietävät. He ovat mennyttä. Heille ei ole mitään muuta jäljellä kuin tuomio.

405    Mihin suuntaan puu on kallellaan, siihen suuntaan se kaatuu. Ja missä tilassa te kuolette… Siksi olen eri mieltä kuolleiden puolesta rukoilemisesta, näettekö, esirukouksista, tai pyhien välittämisestä ja niin edelleen. Niin ei voi olla Jumalan Sanan mukaan. Ei ole mitään hyötyä rukoilla kenenkään puolesta sen jälkeen, kun he ovat menneet. Heidän kohdaltaan se on lopussa. He ovat kulkeneet armon ja tuomion rajan ylitse. He joko menivät armoon, tai pois armosta. Jeesus sanoi niin Matteuksen 16. luvussa. Hän opetti sitä; rikas mies ja Lasarus; Kukaan ei voi ylittää tätä kuilua, eikä tule koskaan tekemään sitä! Siinä se on teille. Ymmärrättekö? Se selvittää sen.

406    Mutta nyt, kun Kristus kuoli, täytyi kaiken todistaa, että Hän oli Kristus. Menkäämme nyt kysymykseenne. Ensimmäiseksi, tähdet kieltäytyivät loistamasta, aurinko pimeni, eikä kuu antanut valoaan, ja kalliot repeilivät Hänen kuollessaan. Ja Hän meni ja saarnasi vankeudessa oleville sieluille, jotka eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden aikana, Nooan päivinä. Heidän täytyi tulla tietämään se. Katsokaa sitä! Ja jos täällä on mahdollisesti joku syntinen tänä iltana, niin ajattele sitä minuutin verran. Jonakin päivänä tämä Evankeliumi jota kuulet saarnattavan juuri nyt, on todistava sinua vastaan. Jossakin tulet taivuttamaan polvesi, huolimatta siitä kuka olet. Se saattaa olla kymmenentuhatta vuotta tästä päivästä, ja voi olla, että se on ennen aamua. Milloin tahansa se onkin, sinä olet kumartava polvesi jossakin, ja olet kuuleva, kuinka tämä sama Evankeliumi saarnataan sinulle takaisin.

407    Sillä nuo sielut ovat vankeudessa, jotka eivät tehneet parannusta, kun Eenok, Nooa ja kaikki muut heistä olivat saarnanneet heille, Jumalan kärsivällisyyden aikana, niin kuin se on nytkin, odottaen tuon ajan tuloa. Ja kun Nooa ja Eenok ja kaikki heistä saarnasivat, nuo ihmiset vain nauroivat ja tekivät pilaa heistä. Ja he olivat vankeudessa, ja Jeesus meni ja saarnasi noille vankeudessa oleville sieluille. Hän antoi heille todistuksen! Taivaat todistivat, että Hän oli. Maa todisti, että Hän oli. Helvetti todisti, että Hän oli.

408    Raamatussa sanotaan, että se… Daavid, monta vuotta aikaisemmin, Psalmeissa… Hyvä on veli, tahtoisitko lukea Psalmi 16:10? [Veli Neville lukee: “Sillä sinä et tule jättämään sieluani helvettiin, etkä tule sallimaan Pyhäsi nähdä turmeltumista.”]

409    Lue tämä sama asia, veli, kun Pietari saarnasi Apt. 2. luvussa, 27. jakeessa. [Veli Stricker lukee: “Koska sinä et tule jättämään minun sieluani helvettiin, etkä tule sallimaan Pyhäsi nähdä turmeltumista.”]

410    Lue kaksi sitä edeltävää jaetta, veli, voidaksenne saada sen sisällön. [Veli Stricker lukee: “Sillä Daavid puhuu koskien Häntä, minä näin Herran aina kasvojeni edessä, sillä hän on minun oikealla puolellani, että minua ei liikutettaisi. Sen vuoksi sydämeni riemuitsi, ja kieleni oli iloinen; sen lisäksi myös minun lihani on lepäävä toivossa. Koska sinä et tule jättämään minun sieluani helvettiin, etkä tule sallimaan Pyhäsi nähdä turmeltumista.”]

411    Lue nyt seuraava jae. [Veli Stricker lukee: “Sinä olet tehnyt tunnetuksi minulle elämän tiet, Sinä olet saava minut täyteen iloa hyväksymiselläsi.”

412    Kyllä. Huomatkaa nyt, Jehovan todistaja ystäväni, minä haluaisin kysyä teiltä siitä. Näettekö? Jos helvetti on joku paikka… Haades, Sheol, tai miksi tahansa te haluatte kutsua sitä; jos hauta on kaiken loppu, niin miksi Hän sitten sanoi: “Minä en tule jättämään Sieluani helvettiin, en myöskään tule sallimaan Pyhäsi nähdä turmeltumista.” Mitä te siihen sanotte?

413    Tässä makasi Hänen ruumiinsa haudassa; ja Hänen sielunsa oli helvetissä, saarnaamassa ja elävänä! Mitä te siihen sanotte? Hän oli jälleen Theophanyssansa. Hänen sielunsa oli siellä alhaalla noiden ihmisten kanssa, jotka myös olivat …?… theophanyssa, ja Hän todisti heille, että he eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden aikana.

414    Toisin sanoen, Hän kolkutti ovelle. Ja, kun ovi avautui, ja kaikki nuo sielut, jotka eivät olleet tehneet parannusta, olivat siellä, Hän sanoi: “Minä olen naisen Siemen. Minä olen Hän, josta Eenok puhui…” Paratiisissa, toisessa paikassa, älkää koskaan sekoittako näitä kolmea paikkaa; pahojen paikkaa, vanhurskasten paikkaa, ja helvettiä itseänsä.

415    Juuri niin kuin Taivaan kominaisuus, kuten: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kuten pedon kolminaisuus: väärä profeetta, peto ja pedon merkki. Ja kaikki se, muistakaa, se on kaikki kolminaisuus. Kolminaisuus muodostaa yhden täydellisyyden. Täydellistytettynä yhdessä. Te olette täydellinen, kolme yhdessä: sielu, ruumis ja henki; vesi, veri ja hermot. Katsokaahan, mistä tahansa onkin kysymys, teidän täytyy ottaa kolme saadaksenne yhden täydellisen. Ottakaa kolmikulmainen lasi ja antakaa auringon loistaa siihen, ja teillä on täydellinen sateenkaari. Näettekö, kaikessa teillä täytyy olla kolme muodostamassa yhden täydellisen.

416    Ja muistakaa nyt, että kuoltuaan Hän ensimmäiseksi meni ja saarnasi vankeudessa oleville sieluille, ja Hän todisti heille, että Hän oli naisen Siemen. Hän oli se, jonka Eenok näki tulevan kymmenien tuhansien Pyhiensä kanssa. Hänen täytyi todistaa oikeaksi ne Kirjoitukset, jotka Nooa ja Eenok, vanhurskaat olivat saarnanneet, että Hän oli Se. Kaiken täytyi tunnistaa Se.

417    Sitten Hän laskeutui helvettiin, ja sai Perkeleeltä kuoleman ja helvetin avaimet.

418    Sitten Hän tuli takaisin Paratiisiin; ja toi mukanaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin, ja vanhurskaat; jotka nousivat ylös (Matt.27), ja tulivat Hänen ylösnousemuksensa jälkeen ulos haudasta ja menivät sisälle pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät ihmisille kaduilla. Halleluja! Siinä se on teille!

419    Mutta Hänen ruumiinsa… Sillä aikaa, kun Hänen sielunsa oli todistamassa kadotetuille, ottamassa Perkeleeltä pois avaimet, ja takaisin tullessaan Hän toi Abrahamin ja Iisakin ja muut; Hänen sielunsa ollessa siellä tekemässä sitä, makasi Hänen ruumiinsa haudassa. Ihmiset sanovat: “Miksi Jeesus sanoi: ‘Kolme päivää ja Minä nostan sen jälleen ylös. Kolmessa päivässä Minä tulen sen rakentamaan.’ Hänhän kuoli perjantaina iltapäivällä ja nousi ylös sunnuntaiaamuna.”

420    Mutta tarkatkaa, siinä sanottiin “kolmen päivän sisällä”, jos katsotte sitä sanakirjasta. Sillä Hän tiesi Daavidin Pyhän Hengen voitelun alla sanoneen: “Minä en tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista.” Hän tiesi sen puhuvan itsestään. Hän tiesi, että se merkitsi Häntä. Hän oli Jumalan Pyhä, ja Hän tiesi, että mätäneminen alkaa seitsemänkymmenenkahden tunnissa kuluessa. Johonkin aikaan noiden kolmen päivän kuluessa, Hän olisi tuleva sieltä jälleen esiin, koska Kirjoituksia ei voida rikkoa.

421    Ja jokainen lupaus Raamatussa kuuluu minulle ja kuuluu teille, se on meidän!

422    Hän sanoi: “Hävittäkää tämä ruumis, ja Minä nostan sen ylös kolmessa päivässä.” Sillä Hän oli sanonut: “Minä en jätä Sieluani helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä turmeltumista.”

423    Hän tiesi, että kolmessa päivässä tuo ruumis tulisi jälleen esiin sieltä. Hän ei viipynyt siellä kolmea täyttä päivää. Ei, varmasti ei. Hän oli haudassa vain perjantai iltapäivästä sunnuntaiaamuun. Yhtäkään solua tuossa ruumiissa ei voitu turmella.

424    Ja Hän oli kuollut ja balsamoitu, kiedottu käärinliinoihin ja laskettu hautaan. Tuossa kuumassa ilmastossa kestää vain muutamia tunteja ennen kuin mätäneminen alkaa, tiedättehän, nenä painuu sisään ja muuta sellaista, turmeltumisen alkaessa; tuossa kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Ja se olisi alkanut turmeltua, koska se oli aivan tavallinen ruumis. Mutta Hän tiesi Jumalan sanoneen profeetta Daavidin kautta, että ennen kuin yksikään solu turmeltuisi: “Minä en salli Pyhäni nähdä turmeltumista.”

425    Kuinka Hän ottikaan Jumalan Sanan ja eli Sen mukaan! Jokaisen noista lupauksista siellä, jotka koskivät Häntä, Jumala täytti jokaisen niistä. Ja Jumala on täyttävä jokaisen uskovaiselle kuuluvan lupauksen. Aamen. Levätkää vain varmana, että Se on Totuus. Aamen.

Missä oli Jeesuksen Henki niinä kolmena päivänä, jotka hänen Ruumiinsa oli haudassa?

426    Hänen henkensä oli helvetissä, sen alhaisimmissa osissa; ja Hän nousi ylös. Ja voisinko lisätä tähän hieman jotakin, mikä voi auttaa teitä melkoisesti. Kun Hän nousi ylös, Hänen… Kun Hän nousi kuolleista, niin ehdottomasti Hän ei vielä ollut saattanut päätökseen lunastuksen työtään. Hänen täytyi tehdä selväksi koko asia. Hinta oli maksettu, mutta helvetin ja haudan kauhut… Ja tässä, kun Hän oli kuollut, Hän jatkoi yhä työtään. Hän ei lakannut työskentelemästä, kun Hän kuoli, Hän jatkoi saarnaamista! Hän ei koskaan lakannut työstään!

427    Te ette ole koskaan oleva kuollut! Teidän ruumiinne saattaa levätä hetken, mutta Jumala tulee nostamaan sen ylös, Hän lupasi tehdä niin. Te ette voi tuhoutua sen enempää kuin Jumalakaan. Se on totta. Katsokaahan, kuoltuaan opetuslapset pitivät Häntä kuolleena, mutta Hän vain nukkui. He vain panivat Hänet nukkumaan, niin kuin Hän sanoi Lasaruksesta: “Minä menen ja herätän hänet.” Jumalan täytyi herättää Jeesus.

428    Katsokaahan, Hän meni alas helvettiin ja jatkoi saarnaamista. Ja Hän meni ja saarnasi sieluille, jotka olivat vankeudessa. Sitten Hän meni edelleen helvettiin ja otti avaimet pois Perkeleeltä. Tuli jälleen takaisin ylös ja saarnasi paratiisissa, ja nousi jälleen ylös kolmantena päivänä. Vieraili apostoliensa luona neljänkymmenen päivän ajan, ja meni ylös; Hän mursi jokaisen taikauskon ja jokaisen epäilyksen, ja valmisti rukouslinjan maasta Kirkkauteen Taivaaseen astumisensa yhteydessä. Meni ylös ja istui Hänen Majesteettinsa oikealle kädelle. Voittajana! Suurena Voittajana! Kuolema ei voinut pitää Häntä! Helvetti ei voinut pitää Häntä! Maa ei voinut pitää Häntä!

429    Kun Hän oli täällä maan päällä, Hän meni alhaisimpaan kaupunkiin, alhaisimpien ihmisten luo, ja Hänelle annettiin alhaisin nimi. Hän meni Jerikoon, alhaisimpaan kaupunkiin ja pienimmän miehen täytyi kiivetä puuhun katsoakseen alaspäin Häneen. Se oli asema, johon ihmiset Hänet panivat. Hän oli jalkojenpesu-palvelija; huonoin tehtävä, mitä voitiin kenellekään antaa. Hän tuli alhaisimmaksi. Ja Häntä kutsuttiin alhaisimmalla nimellä, mitä voitiin antaa: Beelsebul, “perkeleiden ruhtinas”.  Ihmiset antoivat Hänelle alhaisimman nimen, alhaisimman aseman, ja lähettivät Hänet helvetin alhaisimpiin osiin.

430    Jumala herätti Hänet, ja lähetti Hänet ylimpiin Taivaisiin, ja antoi Hänelle Nimen, joka on yläpuolella kaikkien nimien. Halleluja! Niin että Hänen jopa täytyi katsoa alaspäin nähdäkseen Taivaan. Ja Hänellä on suurin Nimi, mitä koskaan on annettu Taivaassa tai maan päällä, ja Hän on kaiken keskipiste. Sitä Jumala teki Hänelle. Ihmiset tekivät Hänet alhaisimmaksi, ja Jumala teki Hänet Korkeimmaksi. Siellä Hän oli; alhaisimmasta Korkeimmaksi.

431    Hän tuli alhaisimmaksi voidakseen tuoda meidät ylös Korkeimmaksi. Hän tuli meiksi, että me Hänen armonsa kautta voisimme tulla Häneksi, Jumalan pojiksi. Sinne Hän meni. Aamen! Siunattu olkoon Hänen Nimensä. Hän valmisti tien, jotta me myös voisimme tulla jonakin päivänä: “Koska Minä elän, te myös elätte.”

432    Oh, ei ihme… Kun joku saa näyn siitä, ei ole koskaan ollut ketään, joka olisi voinut selittää sitä. He ovat jopa menettäneet järkensä, yrittäessään selittää sitä, mitä tämä suuri laulu ilmaisee: “Oi Jumalan rakkaus, kuinka rikas ja puhdas; kuinka mittamaton ja väkevä.” Ja uskon, että se on ensimmäinen säkeistö, jossa sanotaan: “Jos meillä olisi mustetta valtameri täynnä. Ja taivaat olisivat tehdyt pergamentista.” Tiedättekö, mistä tämä laulu on löydetty? Se oli kirjoitettu seinälle eräässä mielisairaalassa. Kukaan ei voi milloinkaan selittää Jumalan rakkautta. Sitä ei voida koskaan selittää, mitä Hän teki meidän puolestamme. Oi, kuinka te voisitte ottaa siitä itsellenne mitään ansiota? Se on Hänen armonsa, alusta loppuun. Minä olin kadotettu ja avuton, mihinkään kelpaamaton, ja Hän tuli armostansa ja pelasti meidät. Oi, se on minun Herrani. Se on Hänen rakkautensa, se on Hänen hyvyytensä.

433    Nyt meillä on vielä noin seitsemän minuuttia, ja noin viisitoista kysymystä.

Uskotko, että on oikein naisten tehdä henkilökohtaista työtä seurakunnan ulkopuolella?

434    Kyllä. Se on vain kysymys, eikä koske Kirjoituksia, mutta… Tietenkin uskon. Kyllä vaan, me olemme kaikki työntekijöitä yhdessä. Naisilla on omat paikkansa, ja varmasti he tekevät työtä. Kyllä vaan. Tehkää vain kaikki henkilökohtainen työ, jonka voitte tehdä, ja Jumala tulee siunaamaan teitä siitä.

Hyvä on, katsokaamme nyt:

Ole hyvä ja selitä kolminaisuus [trinity], kuinka voi Poika istua Isän oikealla puolella, suorittaen esirukousta Isälle, jos he eivät ole kaksi persoonaa?

435    Hyvä on, rakas ystävä, se on… Se on ilmestys. Jos Jeesus sanoi: “Minä ja Isä olemme yksi”, niin kuinka he silloin voivat olla kaksi? Näettehän? Mutta he eivät ole kaksi.

436    Kerran ollessani selittämässä sitä, sanoi eräs nainen minulle: “Sinä ja sinun vaimosi olette kaksi, mutta kuitenkin te olette yksi.”

437    Minä sanoin: “Mutta Jumala ja Poika ovat sitä eri tavalla.” Minä sanoin: “Sinä näet minut.”

“Kyllä.”

“Näetkö vaimoani?”

“En.”

438    Minä sanoin: “Silloin Isä ja Poika on eri asia; Jeesus sanoi: ‘Kun te näette Minut, te olette nähneet Isän.’”

439    Isä ja Poika… Isä oli Kaikkivaltias Jehova Jumala asuen majassa, jota kutsuttiin Jeesukseksi Kristukseksi, joka oli voideltu Jumalan Poika. Jeesus oli mies, Jumala on Henki. Ja eikä kukaan ole koskaan Jumalaa nähnyt, vaan Isän ainutsyntyinen on Hänet ilmoittanut. Hänen persoonallisuutensa, Hänen olemuksensa, Hänen Jumaluutensa, mitä tahansa Hän oli, Hän oli Jumala! Hän ei ollut mitään vähempää tai enempää kuin Jumala. Kuitenkin, Hän oli mies. Hän oli mies, asumus, jossa Jumala asui. Se on totta. Hän oli Jumalan asuinpaikka.

440    Jos te nyt haluatte joitakin sitä koskevia Kirjoituksia… Veli Neville, etsisitkö minulle Markus 14:62. Sisar Wood, etsi sinä minulle Ef. 1:20. Onko jollakin muulla Raamattua? Kohottaisitteko kätenne? Hyvä on, sisar Aenold, sinulla siellä takana, onko sinulla? Hyvä on, etsi minulle Apt. 7:55. Hyvä on, veli Neville, Mark. 14:62; sisar Wood, Ef. 1:20; sisar Arnold, Apt. 7:55.

441    Onko sinulla se valmiina, veli Neville? Hyvä on, lue se nyt. [Veli Neville lukee: “Ja Jeesus sanoi: ‘Minä olen: ja te olette näkevä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla kädellä, ja tulevan taivaan pilvissä.’”]

442    Hyvä on, tarkatkaa nyt näitä Jeesuksen ensimmäisiä sanoja. Jeesus sanoi: “MINÄ OLEN.”

443    “MINÄ OLEN.” Kuka oli MINÄ OLEN? Koko maailmassa ei ole ollut koskaan ketään, joka olisi osannut tulkita Sen. Te, jotka luette sanakirjoja, ja niin edelleen, koskaan ei ole ollut ketään, joka olisi saanut selville sitä. Se on J-v-h-u. Eivätkä edes heprealaiset oppineet ole koskaan osanneet lausua Sitä. Tuo palava pensas siellä, tuona päivänä, kun Hän kohtasi Mooseksen, Se oli J-v-h-u. Niinpä he lausuivat Sen “J-o-h, Jehovah”, mutta Se ei ole “Jehova.” Se on J-v-h-u, näettehän, kukaan ei tiedä Sitä.

444    Ja te sanotte: “Mooseskaan ei tiennyt Sitä.”

445    Hän kysyi: “Kenen minä voin sanoa lähettäneen minut?”

446    Hän sanoi: “Sano: ‘MINÄ OLEN’ lähetti sinut. MINÄ OLEN.”

447    Tarkatkaa nyt. MINÄ OLEN on nykyisyyttä ilmaiseva aikamuoto, ei “Minä olin” tai “Minä tulen olemaan”, vaan MINÄ OLEN. No niin, Hän sanoi: “Tämä tulee olemaan muistomerkki kautta kaikkien sukupolvien: MINÄ OLEN.”

448    Katsokaa Jeesusta seisomassa siellä tuona juhlapäivänä. He sanoivat: “Me tiedämme nyt, että sinä olet mieletön.” Oikein sanottuna: “Sinä olet hullu”, (hullu on “mieletön”). “Me tiedämme, että sinä olet mieletön. Sinä olet samarialainen, sinussa on perkele.” (Joh. 6. luku) Ja he sanoivat: “Sanotko sinä nähneesi Abrahamin, mies, joka ei ole vielä viidenkymmenen?” Hän on saattanut näyttää vähän vanhalta ikäisekseen, Hän oli vain kolmenkymmenen, mutta Hänen työnsä… He sanoivat: “Tarkoitatko, että sinä, joka et ole yli viidenkymmenen, sanot nähneesi Abrahamin? Nyt me tiedämme, että sinä olet hullu.”

Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.”

449    “MINÄ OLEN,” Hän oli tuo suuri MINÄ OLEN. Tässä Hän jälleen sanoo sen näille juutalaisille, näettehän: “MINÄ OLEN!” “Ja te tulette näkemään Minun tulevan voiman oikealla kadellä…” Onko se oikein?

450    Lukisitko sen uudestaan, veli? [Veli Neville lukee: “Kun te näette Ihmisen Pojan istumassa voiman oikealla kädellänsä, ja tulevan taivaan pilvissä.”]

451    Lukisitko nyt omasi, sisar Wood? [Sisar Wood kysyy, Ef.1:20?] Kyllä. [Sisar Wood lukee: “Jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista, ja asetti hänet omalle oikealle kädellensä taivaallisissa paikoissa.”]

452    Hyvä on, lue sinä nyt omasi, sisar. Katsokaahan, Se on aivan sama: [Sisar Arnold lukee: “Mutta hän, ollen täynnä Pyhää Henkeä, katsoi tarkkaavasti ylös taivaaseen, ja näki Jumalan kirkkauden, ja Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla kädellä.”]

453    No niin, katsokaahan, Jumalalla ei olisi voinut olla jotakin suurta oikeata kättä, niin että Jeesus olisi voinut seistä Hänen oikean kätensä päällä. Oikea käsi merkitsee “arvovaltaa”. Aivan niin kuin esimerkiksi, jos minulla olisi täysi hallinta seurakunnassa, tai olisin jonkinlainen piispa, ja veli Neville ottaisi minun paikkani, silloin hän olisi minun oikea käteni. Näettehän, se merkitsisi, että hän olisi minun oikealla kädelläni.

454    No niin, Jeesus on Voiman oikealla kädellä, Hän sanoi niin täällä: “Hän on Voiman oikealla kädellä.” “Kaikki voima taivaissa ja maassa”, Hän sanoi ylösnousemuksensa jälkeen, “on annettu Minun käsiini. Minulla on kaikki Voima Taivaissa ja maassa. Menkää sen vuoksi ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä, ja opettamalla heitä pitämään kaikki asiat, joita Minä olen käskenyt teille; katso, Minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti.”

455    “Kaikki voima Taivaissa ja maassa.” Missä silloin on… Jos siellä ylhäällä on joku toinen jumala Hänen lisäksensä, silloin hän on voimaton. Katsokaahan, siellä ei voisi olla toista Jumalaa. Kaikki voimat Taivaissa ja maassa, ovat Hänen käsissään. Niinpä te näette, niin kuin tämä henkilö kysyi tämän kysymyksen, että kun Hän seisoo oikealla kädellä, ei se merkitse…

456    Katsokaahan nyt. Tuo ruumis… Jumala on Henki. Kyllä, kuinka monet ymmärtävät sen? Sanokoon: “Aamen”. Jumala on Henki, Jeesus on Mies, ja Jeesus oli Jumala tehtynä lihaksi. Me emme olisi koskaan voineet nähdä Jumalaa, näettehän, koska Hän on Henki. Te ette voi nähdä henkeä. “Ei kukaan ole Jumalaa koskaan nähnyt.” Kukaan ei voinut nähdä Jumalaa.

457    Ja sallikaa minun sanoa tämä: “Te ette ole koskaan nähneet minua.” Te ette koskaan elämässänne ole nähneet minua, ettekä te tule koskaan näkemään minua. Se on totta. Te näette tämän ruumiin, joka ilmoittaa tämän henkilön, joka on sisäpuolella. Tällä ruumiilla ei ole Iankaikkista Elämää, vaan hengellä on Iankaikkinen Elämä. Tämä ruumis tulee palaamaan tomuun, mutta se on tuleva jälleen esiin sen kaltaisuudessa, aivan niin kuin vehnänjyvän mennessä maahan. Kristillisyys perustuu ylösnousemukselle, ei vaihtamiselle. Ylösnousemuksessa sama Jeesus, joka meni alas, oli sama Jeesus, joka tuli takaisin. Jos te menette punapäisenä, te tulette takaisin punapäisenä; jos te menette mustapäisenä, te tulette takaisin mustapäisenä. Katsokaahan, se on ylösnousemus.

458    Kun te syötte… Kysyin eräältä lääkäriltä äskettäin: “Miksi on niin, että kun olin kuudentoista… Enkö minä joka kerta syödessäni uusi elämääni?”

459    Hän sanoi: “Se on totta.”

460    Teidän verenne valmistaa uusia soluja, ja nuo verisolut vahvistavat teitä. Siten te elätte. Silloin jotakin täytyy kuolla joka kerta, jotta te voisitte elää. Joka päivä, jotakin kuolee. Jos te syötte lihaa, on lehmä kuollut. Tai mitä tahansa te syötte. Jos te syötte kalaa, on kala kuollut. Tai kun te valmistatte leipää, on vehnä kuollut. Kun te syötte perunan, on peruna kuollut. Te voitte elää ainoastaan kuolleista aineista.

461    Ja te voitte elää Iankaikkisesti, koska jotakin kuoli: Jeesus. Ei siksi, että liityitte seurakuntaan, tai koska teidät on kastettu, tai koska te tunnustatte kristillisyyttä, vaan koska te olette vastaanottaneet Jeesuksen Kristuksen Elämän, Veren, joka oli vuodatettu teidän edestänne, ja te vastaanotitte Hänet henkilökohtaisena Pelastajananne.

462    Haluan kysyä teiltä tätä. Katsokaa tätä, se on kaunista. Ehkä olen opettanut sitä täällä aikaisemmin, (en tiedä), kun te saarnaatte kaikkialla, te unohdatte, mitä olette sanoneet jossakin määrätyssä paikassa. Mutta miksi on niin…

463    Arvelisin, että sisar Smith… En tiedä tunsinko veli Fleemania niin kauan aikaa sitten vai en. Ja Tryphena, muistan hänet, kun hän oli pieni tyttö. Te muistatte minut, kun vielä olin raskasrakenteisempi ja minulla oli mustat kiharat hiukset. Minulla oli tapana nyrkkeillä. Oh, ajattelin olevani hyvin tyylikäs maailman mies. Ajattelin: “Kukaan ei pysty päihittämään minua.” Mutta tulin petetyksi siinä, näettehän. Mutta ajattelin: “Jos te voitte saada sen selkääni, niin minä kävelen katua alas sen kanssa.” Varmasti, en ollut huolissani mistään. Joka kerta, kun söin, tulin suuremmaksi ja voimakkaammaksi koko ajan. Joka kerta pannessani uutta elämää sisälle… Söin kaalia, perunoita, papuja, ja lihaa, aivan niin kuin tänäänkin. Ja tulin vahvemmaksi ja suuremmaksi koko ajan. Ja, kun olin noin kahdenkymmenen viiden…

464    Syön paremmin nyt kuin silloin, ja te kaikki, jotka tunnette minut, tiedätte sen. Mutta miksi sitten on niin, veli Eagen, jos syön parempaa ruokaa ja enemmän, parempia vitamiineja ja kaikkea muuta… Ja mitä enemmän minä syön, niin kuitenkin vähä vähältä kuihdun pois. Ja nyt olen tulossa vanhaksi kumaraharteiseksi mieheksi, pääni kaljuuntuu ja harmenee, kädet ja kasvot tulevat ryppyisiksi, ja olkapäät painuvat kumaraan, ja on yhä vaikeampaa päästä ylös aamuisin… Miksi on niin? Jos kerran uusin elämäni joka kerta, kun syön, niin miksi se sitten on niin?

465    Jos minä kaataisin kannusta vettä lasiin, ja se tulisi puoliksi täyteen, ja sen jälkeen sen pinta alkaisi laskea sen sijaan, että nousisi ylös; ja mitä enemmän minä kaataisin sisälle, sen nopeammin se laskisi; se on aivan samoin. Ettekä te voisi todistaa sitä tieteellisesti, vaikka teidän täytyisi. Tämä Kirja on ainoa, joka todistaa, että Jumala on määrännyt sen olemaan, Jumala näki meidän olevan tulossa.

466    Te vanhemmat miehet ja vanhemmat naiset, joiltakin teistä on jo mies tai vaimo mennyt. Siitä ei ole mitään haittaa. Halleluja! He ovat vain toisella puolella, esiripun takana odottamassa; ehdottomasti. He kaipaavat olla jälleen teidän kanssanne. Varmasti ovat. He kaipaavat olla jälleen yhdessä kanssanne. Raamattu sanoo, kuinka sielut alttarin alla huutavat: “Herra, kuinka kauan vielä?” Näettekö? He eivät ole omassa oikeassa tilassaan.

467    Jumala ei tehnyt meistä Enkeleitä, Hän teki meidät miehiksi ja naisiksi. Me tulemme aina olemaan miehiä ja naisia, koska me olemme Jumalan oman älykkyyden tuote. Me voimme aina olla miehiä ja naisia.

468    Mutta mikä tekee sen? Katsokaahan, te ehkä ajattelette, että se oli, kun te kävelitte yhdessä alttarille ja lupasitte ottaa toisenne ja elää yhdessä avioliiton pyhyydessä ja Jumalan armossa, ja niin edespäin, ja annoitte todistuksenne ja teitte lupauksenne. Ensimmäiseksi te molemmat alatte huomata sen, kuinka hän ensin oli suoraryhtinen ja kiiltävähiuksinen; ja mamma oli kauneimmillaan ruskeine tai sinisine silmineen, ja kuinka te katsoittekaan häntä. Te katsoitte isää, kuinka hänen hartiansa olivat suorat; ja jonkin ajan kuluttua ne alkoivat mennä kumaraan. Mamma tulee harmaahiuksiseksi ja reumaattiseksi ja niin edelleen. Ja jonkin ajan kuluttua hän on poissa, tai pappa on mennyt.

469    Mitä se oli? Kun Jumala näki teidän seisovan siellä, Hän sanoi: “Siinä se on sillä tavalla, kuin Minä haluan teidät. Hyvä on, kuolema, sinä voit tehdä työtäsi, mutta et voi ottaa heitä, ennen kuin Minä sallin sen.”

470    Oi, ajattelen Jobia. Kyllä, Jumala katsoi alas, ja Job tiesi, että Jumala rakasti häntä. (Ja huomatkaa, perkele ei voi ottaa teitä.) Hän sanoi: “Hän on käsissäsi, mutta älä ota hänen elämäänsä.”

471    Ja sitten, ensimmäinen asia, jonka huomaatte, hartiat alkavat painua kumaraan, ja jonkin ajan kuluttua te olette poissa. Miksi se tapahtui?

472    Nyt ylösnousemuksessa ei tule olemaan yhtäkään asiaa, joka symbolisoisi kuolemaa. Siellä ei voi olla yhtään asiaa, joka symbolisoisi tätä maata… Katsokaahan, te tulitte ylös Jumalan tahdosta, teillä oli elämä. Sitten kuolema tulee ja vie teidät alas. Te syötte ja juotte kaikkea aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin kuolema tekee työtään. Mutta kuva on jo valmis. Halleluja! Ylösnousemuksessa te olette jälleen elossa. Eikä siellä tule olemaan mitään kuolemaa tai kuolemaa muistuttavaa, vanhaa ikää, rampoja tai mitään sellaista. Kuolemattomina, me tulemme seisomaan Hänen kaltaisuudessaan, iäisesti täydellisiksi tehtyinä. Halleluja! Oi, se saa kenet tahansa huutamaan, erikoisesti, kun te tulette minun ikääni.

473    Uskon, että minun iässäni te ajattelette sitä enemmän kuin koskaan. Te olette muutoksen vaiheessa, ja alatte ihmetellä: “Mitä se kaikki oikein on? Mitä minä olen tehnyt?” Minä katson taaksepäin ja ajattelen: “Mihin se onkaan mennyt, Herra? Hyvänen aika, tässä minä olen neljäkymmentäkahdeksanvuotias. Pari vuotta lisää ja olen puolen vuosisadan vanha. Whew.”

474    Katsokaa vain niitä muutamia sieluja, jotka olen voittanut. Minä haluan voittaa miljoonia ja miljoonia lisää. Jumala, auta minua. Alan hävetä itseäni, jopa tullessani kotiin lomalle. Ajattelen: “Oi, elo on kypsää, ja työntekijöitä on vähän.” Miljoonat kuolevat synnissä ja häpeässä joka päivä. Kuulen heidän kutsunsa. Mennessäni vuoteeseen yöllä, kuulen noiden pakana raukkojen huutavan siellä vieraalla maalla. Kuinka he tulivatkaan tuhansittain perääni, heitä seisoi siellä lentokentällä niin paljon, että heillä täytyi olla sotilaita pidättelemässä heitä etäämmällä. He tulivat vain kuullakseen kerrottavan Jeesuksesta Kristuksesta.

475    Ja täällä me voimme kerjätä ja ilmoitella lehdissä ja kaikkea muuta, ja hankkia kaikkein parhaat paikat heitä varten istua, ja antaa heille parasta viihdykettä hienon laulun kera. He tulevat ja sanovat: “Oooh, siinähän se meni, vaikka ei kuulukaan minun uskooni.”

476    Minä ajattelin: “Kuinka kauan se voi kestää?” Se ei ole oikein. Ja täällä me heitämme satoja miljardeja tonneja ruokaa roskapönttöön, ja siellä nuo ihmiset ottaisivat sen ilolla vastaan. Ja he ovat samanlaisia luomuksia kuin mekin. Se ei voi jatkua sillä tavalla liian pitkään.

477    Hyvä on nyt, kuka on Isä? Isä ja Poika ovat yksi. Tarkatkaa nyt, 1. Joh. 5:7, Raamattu sanoo: “On kolme, jotka todistavat Taivaassa: Isä, Sana, (joka on Poika)… Isä, Poika, ja Pyhä Henki: ja nämä kolme ovat yksi.”

478    “On kolme, jotka todistavat maassa, ja ne ovat vesi, veri ja Henki.” Ne ovat ne kolme, jotka tulivat Kristuksen ruumiista. Kun he lävistivät Hänen kylkensä: tuli vesi, tuli Veri; “Sinun käsiisi Minä jätän Henkeni.” Siinä se on teille, siinä ovat nuo kolme. Nämä kolme eivät ole yksi, vaan ne pitävät yhtä yhdessä.

479    Isä, Poika, ja Pyhä Henki; 1. Joh. 5:7, sanotaan: “Nämä kolme ovat Yksi.”

480    “Vesi, veri ja Henki pitävät yhtä yhdessä.” Ne eivät ole Yksi, vaan pitävät yhtä yhdessä. Ja kun Jumala näkee tuon ruumiin ja minkä rangaistuksen lävitse se on mennyt, se pysäyttää Hänet, katsokaahan, Hän näkee tuon Veren itsensä ja tuomion välillä. Kun Hänen Sanansa sanoo: “Sinä päivänä jona siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.” Silloin Jeesus sanoo: “Mutta Minä otin heidän paikkansa. Katsohan, Minä otin heidän paikkansa.”

481    Muistatteko kertomukseni eräänä iltana, kun olin nähnyt tuon näyn, ja tuo hyvin huono nainen oli siellä, ja kuinka minä tuomitsin hänet ja sanoin: “Jumala, miksi Sinä et räjäytä tätä paikkaa ilmaan?” Sitten Hän näytti minulle. Ja minä kävelin hänen luokseen ja kerroin, mitä oli tapahtunut.

No niin, tämä on nyt viimeinen kysymys.

Uskotko sinä, Kirjoitusten mukaisesti, että juutalaiset tulevat vastaanottamaan Kristuksen juuri ennen seurakunnan ylöstempausta?

482    Minä todella uskon, että Seurakunnan ylöstempaus… Tämä on oma mielipiteeni, näettehän. Ja jos meillä olisi aikaa, me voisimme käydä sen lävitse, mutta kello on jo yli yhdeksän. Katsokaahan nyt, minä uskon, että juutalaiset vastaanottavat Kristuksen Hänen toisessa tulemuksessansa. Muistakaa nyt, niin että tuo henkilö voisi tietää sen, heidän silmänsä olivat sokaistut, että me voisimme saada näkömme. Jokainen tietää Kirjoitusten puhuvan siitä. Onko se oikein? Paavali kertoo meille, että juutalaiset olivat sokaistut, jotta me voisimme vastaanottaa Kristuksen. Me olemme villi oliivipuu, joka lapseksi ottamisen kautta on oksastettu tuohon puuhun.

483    Minä annan tässä nyt vain oman mielipiteeni. He kysyivät: “Uskotko sinä…” Tässä on nyt se, miten minä ajattelen sen tulevan tapahtumaan. Minä en tiedä. Mitä se sitten onkin, olen varma, että Jumalan armosta ja Hänen laupeutensa kautta, me tulemme olemaan siellä; näettekö, se on Hänen armostansa, mitä tahansa se sitten onkin. Saattaa olla, etten kykene käsittämään sitä, mutta tässä on se, mitä ajattelen siitä. Minä uskon, että me olemme lopun ajassa. Minä uskon, että pakanain ajanjakso on päättymässä juuri nyt. Minä uskon, että me olemme hyvin lähellä sitä.

484    Ja nyt juutalaiset; on ollut kaksi asiaa, jotka aina ovat estäneet juutalaisia näkemästä sitä: He ovat olleet sokeita, he eivät voineet nähdä sitä; ja yksi syy ovat pakanat. Monta kertaa…

485    Keskustelin erään juutalaisen kanssa Benton Harbourissa, ja tiedättekö, mitä hän sanoi minulle? Kysymyksessä oli tämän sokean miehen parantuminen. Ja hän sanoi: “Te ette voi leikata Jumalaa kolmeen osaan ja antaa sitä juutalaiselle; tekemällä Hänet Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi.” Hän sanoi: “Te ette voi tehdä sitä juutalaiselle, me emme ole epäjumalan palvojia. Me uskomme yhteen Jumalaan.”

486    Ja kun te teette Jumalan kolmeksi: Isä Jumalaksi, Poika Jumalaksi, ja Pyhä Henki Jumalaksi; niin te varmasti sokaisette sillä juutalaisen, koska hän tietää asian paremmin. Se tekee teidät epäjumalanpalvojiksi, niin varmasti kuin epäjumalan palvontaa on, koska teillä on kolme jumalaa. Teidän on saatava se yhdeksi ja samaksi Jumalaksi. Se ei ole kolme jumalaa, se on saman Jumalan kolme eri tehtävää. Jumala palveli Isänä, Hän palveli Poikana, ja nyt Hän palvelee Pyhän Hengen ajanjaksossa. Se on yksi ja sama Jumala.

487    Siksi meille annettiin tehtäväksi kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä… Nimessä, ei nimissä; ei nimissä, tai, nimessä Isän, nimessä Pojan ja nimessä Pyhän Hengen, vaan: “Nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.” Katsokaahan, siinä tunnistetaan, että tuo yksi ja sama Jumala on Kristus. Näettekö, se on kuka se on, se ei voi olla millään muulla tavalla.

488    Ja sitten, jos meidän ilmestyksemme on väärä, silloin Pietari ja muut apostolit opettivat väärää asiaa; koska jokainen henkilö Raamatussa kastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Yhtään henkilöä ei koskaan kastettu käyttämällä muotoa “Isä, Poika, Pyhä Henki,” se on katolinen oppi. Voin todistaa sen teille heidän omilla sanoillaan, heidän omilla sanakirjoillaan ja kaikella. Se on katolinen uskontunnustus, eikä mikään Raamatun oppi.

489    Jopa eräs Englannin kuningas kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Se oli noin kuusisataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen, kun sitä ei edes silloin kutsuttu Englanniksi, vaan “Enkelten Maaksi.” Siitä sen nimi tulee. Hänet kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

490    Se, mikä käännytti hänet, oli eräs pieni varpunen. Kun… Jos voin ajatella… ei Pyhä Angelo… Mikä hänen nimensä nyt olikaan? Agadabus, Pyhä Agadabus, uskoisin sen olleen. En ole nyt varma tuosta nimestä. Mutta joka tapauksessa, hän meni sinne ja…

491    He kutsuivat heitä enkeleiksi, koska nämä assyrialaiset ja niin edespäin olivat tummia, ja näillä englantilaisilla oli pitkä valkoinen kihara tukka, he olivat valkopäisiä, anglosakseja, tiedättehän, sinisilmäisiä. Ja he sanoivat, että he näyttivät kuin enkeleiltä, ja niin he kutsuivat sitä “Enkelten maaksi.”

492    Ja kun tämä Herran palvelija meni sinne ja saarnasi heidän kuninkaalleen, he olivat istumassa suuren avoimen tulen ympärillä. Luin sen historiasta äskettäin. Ja eräs pieni lintu lensi valoon ja sitten takaisin pimeään, tämä kuningas kysyi: “Mistä se tuli ja minne se meni?” Näettekö? Hän sanoi: “Se tuli valoon, ja me näimme sen, ja se meni takaisin pimeyteen. Eikö ihmiselle tapahdukin juuri sillä tavalla?”

493    “Mutta mitä hän oli ennen kuin hän voi tulla tänne”, kysyi tuo saarnaaja. Se pysäytti tuon kuninkaan; ja seuraavana aamuna hän ja hänen perheensä kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

494    Entä sitten? Ensimmäinen ihminen, joka koskaan pirskotettiin tai kastettiin millä tavalla tahansa “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimessä, kastettiin katolisessa kirkossa. Ensimmäinen pirskottelu mitä koskaan tapahtui, oli katolisessa kirkossa. Ensimmäinen valelu, joka koskaan tapahtui, oli katolisessa kirkossa. Protestanttinen kirkko, apostolit Raamatussa, he aina kastoivat upottamalla Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Joka paikassa. Yrittäkääpä löytää yksikin paikka, jossa he olisivat tehneet sen jollakin toisella tavalla.

495    Nyt tästä johtuen nämä juutalaiset eivät voi… Minä kysyin tuolta rabbilta, sanoin: “Rabbi, olisiko sinun vaikeata uskoa profeettoja?”

496    Hän sanoi: “Minä uskon profeettoja.”

497    Minä sanoin: “Mitä Jesaja tarkoittaa, kun Jesaja 9:6 sanotaan: ‘Poika on meille syntynyt.’ Kenestä hän puhui?”

498    Hän sanoi: “Hän puhui Messiaasta.”

499    Minä sanoin: “Tuleeko Messias silloin olemaan syntynyt?”

500    “Kyllä, Hän on syntyvä.”

501    Sanoin: “Silloin, jos Hän tulee syntymään, Hänellä tulee olemaan äiti.”

502    “Kyllä, Hänellä täytyy olla äiti. Ja Hänellä täytyy myös olla isä”, hän sanoi.

503    Minä sanoin: “Ehdottomasti. Ja olisiko sinun vaikeata uskoa, että Jumala, suuri Jehova, joka avasi Punaisen Meren, voisi antaa tälle lapselle neitseellisen syntymän?” Näettekö? Siinä sitä oltiin.

504    Hän sanoi: “Mutta te ette voi tehdä Häntä kolmeksi jumalaksi.”

505    Minä sanoin: “Hän ei ole kolme jumalaa.” Kysyin: “Mikä sukulaissuhde Messiaalla tulee olemaan Jumalaan?”

506    Hän sanoi: “Hän tulee olemaan Jumala.”

507    Minä sanoin: “Nyt sinulla on se. Nyt sinä sen käsitit, Hän on Jumala”. Se on tarkalleen niin.

508    Sitten hän yritti sanoa minulle: “Mutta tämä mieshän oli varas, tämä Jeesus Nasaretista. Hän oli varas.”

509    Minä sanoin: “Rabbi, kuinka Hän oli varas?”

510    “No niin”, hän sanoi, “teidän omat kirjoituksennehan sanovat: ‘Hän meni viljapellolle sapatinpäivänä ja otti viljaa.’”

511    Minä sanoin: “Nyt rabbi, sinä kyllä tunnet Kirjoituksen paremmin. Sinun oma kirjoituksesi sanoo, että se on laillista. ‘On laillista miehen syödä pellolta niin paljon kuin haluaa, mutta ei panna sitä säkkiinsä ja viedä mukanaan.’ Se on sinun oma lakisi, rabbi.”

512    Hän seisoi siellä hetken, hän uskoi sen, koska hän antoi siitä todistuksen.

Jonkin ajan kuluttua hän sanoi: “Mutta mikä sai Johnin silmät…” Hän kysyi: “Kuinka sinä teit sen?”

513    Minä sanoin: “Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

514    Hän ei tiennyt mitä sanoa. Hän sanoi: “Mutta te ette voi leikata Jumalaa kolmeen osaan.”

515    Minä sanoin: “Rabbi, Hän oli Jehova julkituotuna lihassa. Sitä Hän oli, Hän oli Jehova lihassa. Se on Hänen oma inhimillinen nimensä, se on lunastava Nimi, koska ei ole toista nimeä annettu Taivaan alla, jossa voi pelastua, kuin vain tuon inhimillisen lunastavan Nimen kautta, joka on Herra Jeesus Kristus. Se on totta. Hän oli Jumala, Hän on Jumala, ja Hän tulee ikuisesti olemaan Jumala, se on millilleen oikein, Herra Jeesus Kristus.”

516    No niin, minä uskon, että pakanaseurakunta tulee pian… Pakanaseurakuntaruumiin täydellistäminen… Ovet välillä… Jeesus sanoi, Matteus 24, (otan tuon Kirjoituksen hetkeksi), Hän sanoi: “He tulevat polkemaan maahan Jerusalemin muurit, kunnes pakanain aika on päättynyt.”

517    Tarkatkaa nyt. Meidän Herramme Jeesus sanoi Matteus 24:ssä, että juutalaiset otettaisiin pois kuvasta. Daniel sanoi vanhoissa profeetoissa, hän sanoi, että seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty juutalaisille. Ja Messias tulisi, (tämä Ruhtinas), ja profetoisi. Ja seitsemännenkymmenennen viikon keskellä, joka on seitsemän vuotta, Hänet tultaisiin tappamaan. Katsokaa kuinka täydellistä se oli. Jeesus saarnasi tarkalleen kolme ja puoli vuotta, ja sitten Hänet ristiinnaulittiin. Mutta on vielä kolme ja… Se kuuluu tämän toisen kysymyksen yhteyteen täällä. Juutalaisille on vielä määrätty kolme ja puoli vuotta. Niin täytyy olla.

518    Jos te nyt haluatte ottaa Ilmestyskirjan 7. luvun, niin Johannes näki sataneljäkymmentäneljätuhatta juutalaista sinetöitynä, kaikista kahdestatoista Israelin sukukunnasta. Näettekö mitä tarkoitan? Kuitenkin sitä edeltävä tapahtuma on Seurakunnan esiin tuleminen.

519    Katsokaa kuinka kaunista se on, ennen kuin lopetamme. Tarkatkaa kuinka se siirtyy toiselta toiselle. No niin, nuo juutalaiset olivat pimitettyjä.

520    Nyt nämä juutalaiset täällä, useimmat heistä ovat vain… Tehän tiedätte, mitä he ovat, heillä on hallussaan maailman rikkaudet. He ovat vain rahaihmisiä, ja se on kaikki, mikä kiinnostaa heitä; ja ovat hyvin röyhkeitä, välinpitämättömiä, eivätkä halua kuunnella. Mutta he eivät ole niitä, joista Hän puhuu, jos haluatte huomata sen.

521    Nyt, pakanat… Tarkatkaa nyt, on vielä jäljellä kolme ja puoli vuotta näitä juutalaisia varten. Jeesus sanoi, että pakanat tulisivat tallaamaan Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyisivät… (Te ihmiset, jotka ette usko sallimuksen säädöksiin, mitä te siihen sanotte?) Ja kun pakanoille säädetty aika on päättynyt, kun pakanain aika on päättynyt, tultaisiin kaupunki antamaan takaisin juutalaisille. Ja Jeesus jatkoi sanoen, että se sukupolvi… Hän sanoi: “Kun te näette viikunapuun työntävän esiin silmuja, samoin kuin kaikkien muidenkin puiden, silloin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samalla tavalla, kun te näette näiden asioiden tapahtuvan, te tiedätte, että aika on lähellä, aivan oven edessä; ja totisesti Minä sanon teille, että tämä sukupolvi ei tule katoamaan ennen kuin nämä asiat ovat täyttyneet.”

522    No niin, he odottivat sitä tuossa sukupolvessa, he luulivat Hänen puhuneen siitä. Mutta niin se ei ensinkään ollut!

523    Kuulkaahan! Hän sanoi: “Se sukupolvi, joka näkee viikunapuun työntävän esiin silmunsa.” Tarkatkaa nyt, Hän sanoi: “Viikunapuu ja kaikki muut puut.” Nyt, toisin sanoen: “Siihen aikaan tulisi olemaan maailmanlaajuinen elpyminen.” Tarkatkaa nyt tätä profetiaa, kuinka se sulautuu yhteen täydellisesti. Tarkatkaa nyt: “Kaikki muut puut työntävät esiin silmunsa, elpyvät.” Kun puu työntää esiin silmujaan, se on elpymässä. Onko se oikein? Kuka tahansa profeetallinen opettaja tietää, että viikunapuu on aina ollut juutalaiset. Me tiedämme sen. Se on juutalaiset.

524    Ja katsokaa Joelia, kun hän puhui siitä, hän sanoi: “Mitä heinäsirkalta jäi, sen söi syöjäsirkka; mitä syöjäsirkalta jäi, sen söi tuhosirkka; mitä tuhosirkalta jäi…” Jos huomaatte, niin joka kerta on kysymyksessä sama hyönteinen, eri kehitysvaiheissaan. Se on sama elikko, joka alkoi syödä juutalaispuuta siellä, ja se söi ja söi, ja söi, kunnes siitä ei ollut kuin tynkä jäljellä; mutta hän sanoi sen jälkeen: “Minä tulen asettamaan entiselleen”, sanoo Herra, “kaikki ne vuodet, jotka tämä sirkka on syönyt. Ja Minä tulen tekemään kansani iloksi.” Näettekö? Tuo puu on nyt syöty. Pakanat olivat oksastetut siihen, se on totta. Hyvä on, meidän täytyy tuottaa hedelmää.

525    Nyt kun lopun aika tulee, kun Evankeliumi tulee loppuun, (jos me näemme sen oikein), siellä pitäisi tulla suuren elpymisen.

526    Tiesittekö te, että juutalaisten lippu on vanhin lippu maailmassa? Se on ollut käyttämättä lähes kaksituhatta viisisataa vuotta. Juutalaisten lippu, kuusisakarainen Daavidin tähti, ei ole liehunut kahteentuhanteen viiteensataan vuoteen, siitä asti, kun heidät vietiin Babyloniin. Ja sitten Rooman vallan otettua heidät valtaansa, (Messias tuli ja he hylkäsivät Sen), heidät hajotettiin maan neljään tuuleen. Mutta tiesittekö, että toukokuun kuudes päivä 1946, tuo lippu liehui jälleen Jerusalemin yllä? Tiesittekö, että toukokuun seitsemäntenä 1946, Herran Enkeli ilmestyi minulle, (se oli seuraavana päivänä), täällä, ja lähetti minut kaikkialle maailmaan tuomaan elpymisen, heti seuraavana aamuna? Tuon lipun noustessa salkoon Jerusalemissa, niin auringon laskiessa tuona iltapäivänä, ilmestyi Herran Enkeli täällä Yhdysvalloissa samanaikaisesti. “Kun te näette viikunapuun ja muiden puiden työntävän esiin silmuja!”

527    Kuinka monet muistavat tuon tähden riippumassa täällä Ohio-joen yllä, monia vuosia sitten, kun Hän sanoi… Tässä on Siitä vielä valokuvakin, kun Hän tuli alas. Sanottiin: “Sinun Sanomasi on tuleva esiin edeltämään toista tulemusta, aivan niin kuin Johannes tuli esiin edeltämään ensimmäistä tulemusta.” Ja katsokaa, kuinka herätys onkaan pyyhkäissyt ympäri maailmaa. Kymmeniä tuhansia kertaa tuhansia ja taas tuhansia, ja on suuri elpyminen.

528    Monet suuret kirkot maassa sanoivat: “Billy Sundayn päivät ovat ohitse.” Mutta, kun he näkivät kuinka seurakunta alkoi elpymään, (tavalliset ihmiset), heidän täytyi pelastaa kasvonsa. Charles Fuller olisi voinut ottaa hänen paikkansa, mutta hän oli liian vanha; joten he menivät Billy Grahamin mukaan. Ja baptistikirkko otti Billy Grahamin, ja he kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen. Ja Billy Graham ei ole edes puoliksi sellainen saarnaaja kuin veli Neville on, kun on kysymys saarnaajasta, ei millään tuvalla. Mutta mitä se oli? Heidän täytyi tehdä se, se on elimistö, ja jokainen kokoontuu sen ympärille. Billy sanoo siitä samoin. Näettekö, heidän täytyi tehdä se. Ja se täytyi tehdä, täyttämään Jumalan Sana. Heillä ei ollut Henkeä, jonka ympärille kokoontua, joten heidän täytyi ottaa Sana ja kokoontua Sen ympärille. Ja Billy on Sanan saarnaaja, ja hyvin soveltuva, joten he kaikki kokoontuivat sen ympärille; se vetää kaikki kylmät ja muodolliset yhteen. Ja yliluonnollinen Olento, Jumalallisen parantamisen, ja Jumalan voimien ja ihmeiden kanssa, herätti tämän Seurakunnan, ylöstemmattavan Morsiamen, jolla on öljyä lampuissaan. Näettekö? Ja kylmällä muodollisella seurakunnalla on oma herätyksensä. Ja tässä Israel on omansa kanssa.

529    Minulla on juuri nyt tuo elokuva Kolme minuuttia keskiyöhön. Ja meillä on kuva noista kotimaahansa palaavista juutalaisista, jonka te olette nähneet LOOK -lehdessä. Täyteen lastatut laivat tuovat heitä sieltä Iranista ja muualta; noita juutalaisia, jotka eivät koskaan saaneet edes tietää Jeesuksen olleen maan päällä, koska heidät oli kuljetettu Babyloniin. Se on kaikki, mistä he olivat tietoisia. Te näitte Look tai Life -lehdistä, kuinka he siellä kyntivät puuauroilla. Ja kun he näkivät noiden lentokoneiden tulevan noutamaan heitä, he ajattelivat: “Tämä se on”, koska Jumala oli sanonut heille, että “‘he tulisivat olemaan siellä, ja olisivat palaava Jerusalemiin kotkan siivillä.” Se on totta. Siellä he nyt ovat. Ja nuo juutalaiset sanoivat: “Tämä se nyt on.” Ja meillä on heistä elokuva ja kuulemme heidän omat äänensä, kun heitä haastatellaan; heidän tullessaan kaikkialta ympäri maailman. Jotkut heistä kantoivat vanhoja, sokeita ja raajarikkoisia selässään, laskeutuessaan laivoista, kun he olivat tulossa eri puolilta maailmaa.

530    Ja he alkoivat kerätä maasta kiviä säkkeihin; ja nyt he ovat löytäneet vesilähteitä, ja se on maailman parasta maata viljeltäväksi. Kuolleessa meressä on enemmän rikkauksia kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Juutalaiset ovat palaamassa takaisin; Se on kätketty Pakanoilta, mutta he kukkivat kuin ruusu.

531    He haastattelivat noita juutalaisia, ja kysyivät: “Oletteko te tulleet takaisin kuollaksenne kotimaassa?”

532    He vastasivat: “Me tulemme takaisin nähdäksemme Messiaan. Missä Hän on? Hänen pitäisi olla täällä.”

533    Veli, kun te näette viikunapuun työntävän esiin silmujansa, niin Hän sanoi: “Tämä sukupolvi ei tule katoamaan ennen kuin kaikki on täytetty.” Katsokaa herätystä muodollisissa kirkoissa. Katsokaa herätystä Seurakunnassa. Katsokaa juutalaisten heräämistä, he tarkkaavat Messiaan tuloa. Seurakunta, Hengellä täytetty Seurakunta, Morsian, nuo neitsyet, joilla on öljyä lampuissaan, tulevat menemään sisälle Hääaterialle.

534    Nuo juutalaiset tulevat sanomaan: “Tämä on Hän. Tässä on meidän Jumalamme, jota olemme odottaneet.” Siellä tulevat nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka russelilaiset ovat niin sekoittaneet. Siellä ovat nuo juutalaiset, jotka tulevat vastaanottamaan Hänet. He tulevat sanomaan: “Siinä on Jumalamme, jota olemme odottaneet.” He tulevat näkemään Hänet ja sanomaan: “Mistä Sinä olet saanut nuo arvet käsiisi?”

535    Ja Hän on sanova: “Sain ne ystävieni huoneessa.” Kyllä vaan: “Ystävieni huoneessa.”

536    Mitä Hän tulee tekemään? Pakana Seurakunta tulee otetuksi Kirkkauteen ja Morsian villityksi Kristukselle.

537    Kuinka Joosef teki itsensä tunnetuksi veljilleen? Hän lähetti jokaisen pakanan pois luotaan. Varmasti hän teki niin. Mitä tulee tapahtumaan naisen siemenen jäännökselle? Lohikäärme syöksi vettä suustaan käydäkseen sotaa. Jeesus sanoi: “Heidät heitetään ulkoisimpaan pimeyteen, ja siellä on oleva itku ja valitus ja hammasten kiristely,” Suurten vainojen ja koetusten aikojen tullessa pakana seurakunnalle.

538    Mitä sitten tulee tapahtumaan? Tulee marttyyrien aika, kun Jumala on erottanut kaiken erilleen juutalaisista, tulee Jeesus palaamaan heidän luoksensa, niin kuin Joosef’ teki. Kun Joosef oli lähettänyt henkivartijansa ja kaikki muut pois, hän näki pienen Benjaminin, ja hän näki kuinka he katuivat sitä, että olivat tappaneet Joosefin. He ajattelivat tappaneensa Joosefin, ja siellä hän seisoi heidän edessään. Hän sanoi: “Minä olen Joosef. Minä olen teidän veljenne.”

539    Silloin he todella vapisivat: “Hän on Joosef. Nyt me tunnemme hänet.”

540    Ja Hän tulee sanomaan: “Minä olen Jeesus. Minä olen Messias.”

541    He tulevat sanomaan: ‘“Mitä meille tuleekaan tapahtumaan!”

542    Se kaikki oli tehty Jumalan kunniaksi. He saattoivat kuulla aina faaraon palatsiin asti, kuinka Joosef itki heidän puolestaan.

543    Odottakaa, kunnes Jeesus näkee nuo juutalaiset, jotka Hänen täytyi sokaista antaakseen meille pakanoille mahdollisuuden tulla sisälle, se on oleva jotakin, sen voin sanoa. Hän tulee ottamaan nuo juutalaiset, älkää yhtään murehtiko, nuo juutalaiset tulevat pelastumaan. Kyllä, niin täytyy olla. Se on minun ajatukseni siitä, en voi nähdä sitä mitenkään muuten Kirjoituksessa. Teidän täytyy pitää nuo kolme ryhmää erillään.

544    Teillä on nukkuva neitsyt, tunnustuksellinen seurakunta… Ensin juutalaiset sokaistiin, ja he ovat odottamassa vuoroaan. Seuraava askel ylöspäin on nukkuva neitsyt, joka oli viivyttelevä, joka vain liittyi seurakuntaan ja oli oikein hyvä mies. Sitten teillä on hengellinen Seurakunta, Morsian, joka on Ylöstemmattu. Nuo kolme ihmisluokkaa, heitä ei saa sekoittaa. He eivät ole kaikki sama. Ei niin kuin Jehovan Todistajat sanovat, että sata neljäkymmentäneljätuhatta on Morsian; se on väärin. Ne ovat juutalaiset, näettehän. On Morsian, juutalaiset ja nukkuva neitsyt. He ovat kolme eri ihmisluokkaa.

545    Kun Jeesus palaa maan päälle… Nuo juutalaiset, mitä he ovat? Temppeli-eunukkeja. Kun Jeesus palaa takaisin, Hän tulee Morsiamen kanssa. Jeesus tulee kolme kertaa; Hän tuli ensimmäisen kerran lunastamaan Seurakuntansa, toisella kerralla Hän tulee ottamaan pois Seurakuntansa, ja kolmannella kerran Hän tulee Seurakuntansa kanssa. Juuri niin. Niinpä se kaikki on vain yksi täydellinen tulemus, se kaikki on vain yksi täydellinen Jumala; se kaikki on yksi täydellinen Kristus, yksi täydellinen Seurakunta, yksi suuri täydellinen lunastus; se kaikki tulee kolminaisena, mutta se on kaikki Yksi. Näettekö? Se ei ole kolme persoonaa; se on vain yksi Persoona, yksi Seurakunta, yksi Ruumis, yksi Kristus, yksi Herra kaikissa teissä, ja kaikkien teidän kauttanne, ja niin edelleen sillä tavalla. Kaikki on yksi!

546    Herra siunatkoon teitä. Olen pitänyt teitä melko kauan.

547    Jos se on Herran tahto meidän tulla jälleen, ehkä ensi sunnuntai-iltana, ja jos pastorilla ei ole mitään sydämellään, niin minä yritän vastata näihin loppuihin kysymyksiin. Siellä on joitakin hienoja kysymyksiä. Kuinka monet haluaisivat kuulla ne? Oi, minä rakastan niitä. Sallikaa minun käydä ne lävitse nopeasti, ennen kuin lopetamme.

548    Kuunnelkaapa vain tätä. [Veli Branham vastaa seuraaviin kahdeksaan kysymykseen Osassa III, alkaen kappaleesta 668.]

Mitä nuo kivet esittävät Ilmestyskirja 21?

Selitä nuo neljä olentoa Ilmestyskirja 5?

Keitä ovat kaksikymmentäneljä vanhinta?

Mitä merkitsi punainen nauha Genesis 38?

Tehän muistatte, kun hän meni ja otti miniänsä ja eli hänen kanssaan; ja sitten, kun lapsi syntyi, he sitoivat punaisen nauhan hänen käteensä, jonka hän oli työntänyt ulos, ja toinen kuitenkin syntyi ennen häntä; se on hieno kysymys, aivan varmasti.

5. Mitä ovat ne lahjat joita tullaan lähettämään, koskien Ilmestyskirjan 11. luvun kahta todistajaa?

Se on, kun Mooses ja Elia palaavat takaisin, herätystä varten näille sadalleneljällekymmenelleneljälle tuhannelle.

Mitä ovat nuo lahjat?

Tarkatkaa niitä, se on hienoa.

Missä tulevat pyhät olemaan tuhannen vuoden hallituksen jälkeen? Minkä kaltainen ruumis heillä tulee olemaan?

Kuinka me olemme tuomitseva enkeleitä?

Miksi hiukset enkelien tähden 1. Korinttolaiskirjeessä?

Joitakin todella hyviä.

549    Herra siunatkoon teitä. Toivon Herran sallivan sen, että pääsemme yhteen keskustelemaan näistä asioista, se on kaikki Hänen kunniaksensa. Meillä saattaa olla erilaiset ideat niistä; mutta sanon yhden asian, jos te saatte yhtä paljon iloa niiden kuulemisesta kuin minä niistä puhumisesta, niin meillä tulee olemaan hienoa aikaa. Aamen. Aamen.

550    Hyvä on; olkoon Herra nyt todella hyvä teille. Älkää unohtako kokouksia. Veli Nevillen radiolähetys, se on WLRP, lauantaiaamuna kello yhdeksältä. Neville kvartetti, ja uskon, että teille tekee hyvää kuunnella heitä. Ja, jos voin, tulen takaisin ajoissa, tulen soittamaan siitä vaimolleni; jos Herra sallii minun mennä tapaamaan vanhaa veli Bosworthia. Te kaikki… Tulen olemaan takaisin sunnuntai-iltana.

551    Olkoon Herra nyt hyvä teille. Ja veli, pastori, tulehan tänne hetkeksi; annetaan nyt kokous hänelle. Ja:

Älkää unohtako perhe rukousta,
Jeesus haluaa kohdata teidät siellä;
Hän tulee ottamaan kaikki huolenne,
Oi, älkää unohtako perhe rukousta.

552    Pidättekö siitä? Kuinka monet rukoilevat kotonaan? Antakaapa meidän nähdä… Kaikki… Se on hienoa, pysykää lähellä Jumalaa. Olkaa hyviä, pienet lapset, Jumala tulee siunaamaan teitä. Hyvä on, veli Neville.

57-0925 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA HEBREALAISKIRJEESTÄ, OSA I (Questions and answers Hebrews part I), Jeffersonville, Indiana, USA, 25. 9. 1957

57-0925 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA HEBREALAISKIRJEESTÄ, OSA I
(Questions and answers Hebrews part I)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25. 9. 1957

 

Miten hän onnistuisi ilman Jumalaa? Sepä olisikin juttu, eikö olisikin? Se ei onnistu ilman Herraa. [kyse on jostakin sisaresta]

1       En aio saarnata niistä kaikista. Mutta ajattelin, että voisin saada otteen jostakin vähän painavammasta, siis, niinpä minun on parasta valmistautua. Mutta, voi, kun se oli kovin kevyttä, kovin kevyttä. Niinpä ehkä ihmisillä ei ole kovin monia kysymyksiä sitten; vain tosi yksinkertaisia ja helppoja kysymyksiä. Siis, minä olen niin mielissäni, kun saan yrittää vastata niihin parhaani mukaan, Herran avulla.

2       Ja jos sisar Arganbright on täällä tänä iltana … Ruth-sisar. Oletko täällä Ruth-sisar? Täällä. Minulla on…Ai, kyllä. minulla on se osoite täällä, ja… Eipäs olekaan. No, saan sen aivan täältä. Minulla oli se lompakossani, ja minä jätin lompakkoni kotiin. Nyt, jos poliisi nappaa minut kotimatkalla, veli Fleeman, tule sinä pelastamaan minut. Sanokaa Billylle minä olen… jätin lompakkoni kotiin. Minä ajan ilman ajokorttia tänä iltana. Kuvittelin sen olevan taskussani; minä vaihdoin juuri vaatteita. Minulla piti kiirettä iltapäivällä, leikkasin vähän ruohoa tosi pikaisesti ja minun täytyi lopettaa ja käydä sisällä vaihtamassa vaatteita ja juosta tänne. Ja minä– minä otin sanakirjan mukaan, mutta sinä voit saada sen myöhemmin täältä.

3       Minusta se kirje ei tutunut pahalta. Jos minä en saisi koskaan yhtään pahempaa kuin se, se olisi hieno kirje. Se oli hyvä. Se oli oikein, oikein hieno. Sanoin teille, etten lukisi sitä, mutta lipesin siihen, katsokaas, enkä vain voinut pidättyä siitä enää. Minä vain mietin, mitähän hän sanoo. Ja se oli hyvin, hyvin hieno, niin kuin oikean luokanopettajan pitääkin kirjoittaa. Se oli hyvä, ja minä arvostan sitä. Ja se– se tuo…

4       Siis, minä rakastan kirjeitä, jonkun sellaisen, joka on– on vähän eri mieltä kanssanne. Näettekö, jos vain mennään samaa matkaa aina vain, eikä kukaan ole kanssanne eri mieltä, te ummehdutte. Meidän on saatava vähän vastahankaa, että voimme kaivautua asioihin syvälle ja ymmärtää niitä. Ja– ja me kangistumme kaavoihimme, jos emme pidä varaamme; silloin me– silloin me joudumme vaikeuksiin, kun niin käy. Meidän on pysyttävä vähän liikkeellä ja jonkun täytyy tulla ja olla kanssamme eri mieltä ja vähän pöllyttää sulkiamme silloin tällöin.

5       Afrikassa, löysin kaksi pientä leijonaa, ja ne olivat pikkuisia kavereita, suunnilleen tämän kokoisia. Täplikäs, pikkuinen leijona, pikkuleijona, pieni naarasleijona. Ja ne näyttivät aivan kissanpennuilta, ne olivat näin pieniä, pieniä… suloisia pikkuotuksia, ja ne vain leikkivät. Ajattelin tuoda ne kotiin Amerikkaan, ne olivat minulla lintuhäkissä. Ajattelin tuoda ne kotiin, mutta en löytänyt ketään– ketään rokottamaan niitä, ei saatu rokotetta. Eikä minun sallittu tuoda niitä Yhdysvaltoihin ilman, että ne olisi ensin rokotettu, enkä löytänyt sellaista koko Afrikasta. Mutta jos te haluatte saada selville, onko kyse leijonasta vai ei, läpsäyttäkääpä sitä vähän selkään. Se ottaa taisteluasennon, ja kyllä kertoo sinulle olevansa leijona, niin– niin että, se vähän niin kuin sanoo sinulle mielipiteensä.

6       Tällä tavalla teidän on tehtävä silloin tällöin, tiedättekö, vähän pöyhiä sulkia vastakarvaan, että asia selviää. Mutta me emme suutu, niin kuin leijona; me vain– me vain pidämme siitä… ihmiset kysyvät kysymyksiä. Ja juuri tuollaisia kysymyksiä, Ruth-sisar, ne ovat oikein, oikein hyviä minusta. Se on… minä– minä pidän siitä, nähkääs. Sellaisia tosi häijyjä on inhottava saada. Mutta nämä ovat… oli ihan hyvä.

7       Nyt meillä on joitakin hyviä, sävähdyttäviä, oikein kotoisia kysymyksiä. Tuolla takana on eräs saarnaaja, takahuoneessa juuri nyt, hän kysyi minulta, ja sanoi: ”Nuo kaksi profeettaa Ilm. 11, tulevatko he ennen ylöstempausta, vai juuri ennen Israelin poisottoa? Ja mitä…” Siis, sen– sen kaltaisten kysymysten kanssa joutuu aivan kiikkiin. Mutta nämä tämän kaltaiset, yksinkertaiset kysymykset ovat oikein hyviä.

Mutta ennen kuin aloitamme, painetaan päämme rukoukseen:

8       Isä, on sanottu, että kun Sinä olit 12 vuotias, Sinut löydettiin temppelistä kirjanoppineitten ja viisaitten keskeltä, keskustelemasta heidän kanssaan Kirjoituksista. Ja ihmiset olivat– olivat aivan hämmästyksissään… vanhat miehet, ja hyvin perehtyneitä Kirjoituksiin, ja sitten nähdä, että pieni poika, suunnilleen 12-vuotias voi yksinkertaisesti saattaa heidät ymmälle, selittäessään Kirjoituksia. Sinä olit Isäsi toimissa. Sinä sanoit äidillesi: ”Ettekö tienneet, että Minun tulee olla Isäni toimissa, selittämässä Kirjoituksia niiden hengellisessä merkityksessä?” [ASUT]

9       Ja nyt, me rukoilemme, Herra, että– että Sinä, joka tiedät, miten heikkoja ja heiveröisiä me olemme, ja kuinka alttiita tekemään virheitä, että Sinä vain tulisit keskuuteemme tänä iltana Pyhänä Henkenä, ja selittäisit Kirjoitukset meille. Minä odotan ja luotan Sinuun. Ja jos koskaan, milloin tahansa, minä yritän panna omia ajatuksiani tai selitykseni tai jotakin itsekästä, ja yritän saada sen kuulostamaan siltä, kuin selittäisin sen, ikään kuin se olisi oikein, sulje minun suuni Herra, kuin Sinä… Sinä teit leijonille, kun ne olivat tulossa nappaamaan Danielin. Sinä olet yhä sama Jumala.

10   Ja suo sen olla täysin… Niin kuin me luotamme Pyhään Henkeen, paljastakoon Hän nämä asiat meille. Ja sitten Hän puhuu niistä, ja tekee ne niin helppotajuisiksi, että se, joka kysyi kysymyksen, voi ottaa sen vastaan. Ja jos Hän [Se] vastaa vastoin sitä, mitä olen aina uskonut, suo minun sydämeni iloita silloinkin, Herra, tietäessäni, että olen löytänyt jotakin uutta, ja jonkin hyvän Jumalan tien. Sillä Sinä sanoit: ”Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te ajattelette olevan Ikuinen Elämä, ja ne juuri todistavat Minusta.”

11   Nyt, tämän Sanan opettamisen jälkeen, nousi varmasti monia ajatuksia ja niin edelleen. Ja minä rukoilen, Jumala, nyt, että kaikki nämä kysymykset olisi kysytty ystävällisessä mielessä ja hyväntahtoisesti, vastatkoon Pyhä Henki niihin ystävällisesti ja hyväntahtoisesti. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, ja Jumalan kunniaksi, ja Hänen seurakuntansa rakennukseksi. Aamen.

12   Meillä on monesti, missä tahansa asiassa, itsekkäitä motiiveja, ja se pilaa koko maun. Ja nyt, tästä Sananpaikasta on tullut kysymyksiä.

13   Nyt, jos minun puheeni vähän sihisee tänä iltana, minulta on yksi hammas pois. Ja minä panin sen takaisin enkä voi saarnata, se hidastaa minun saarnaamistani; otin se pois, ja nyt minä melkein viheltelen.

14   Billy Grahamin vaimo kertoi tarinan hänestä, että kaikkein kiihtyneempänä hän oli nähnyt hänet silloin, kun Billyltä oli yksi hammas pois tästä edestä. Ja hän oli hukannut sen, ja hänellä piti olla televisiolähetys aivan pian, ja– ja hän ei pystynyt… Se oli ollut lautasella joidenkin takahampaiden kanssa. Ja kun hän alkoi puhua, tuli vihellys: ”shh, shh” hampaiden välistä. Ja vaimo kertoi, että Billy oli kymmenen minuuttia ennen lähetystä polvillaan, rukoili ja hikoili, ja lopulta se löytyi sieltä, minne se oli hänen housuistaan pudonnut, hänen kenkänsä kärjestä. Eräs hotellipojista löysi sen, tuon tekohampaan. Ja rouva Graham kertoi sen hänestä, täällä ollessaan. Ja minulla on se [kertomus?] täällä pienen paperin sisällä, luulisin, että minulla on se juuri täällä Raamattuni välissä.

15   Ja niin se on tavallaan… kun meistä tulee vanhoja ja raihnaisia, siis, ja meidän täytyy irrottaa nämä, siitä tulee vaikeuksia. Ja niin minä… kun olin veli Robersonin kanssa ulkona syömässä joskus, ja ne, minä harjasin sitä yhtenä aamuna ja siitä murtui palanen, ja minun oli vietävä se lääkärille, korjattavaksi. Siis, Herra antakoon siunauksensa.

16   Nyt me aloitamme; minä yritän käydä jokaisen niistä läpi, jos pystyn. Ja Tony-veli, Jumala armon avulla, sain selityksen uneesi, ja se oli aivan ihana. Minulle oli ilo ymmärtää se. Ja se on hyvä tulkinta, ja luulisin, ettei minun pitäisi antaa sitä täällä julkisesti, niinpä annan sen sinulle henkilökohtaisesti, jos sinä et– jos et… jos haluat sen sillä lailla. Hän kysyi minulta yhtenä iltana, hän näki unen enkä minä voinut kertoa hänelle, mitä se merkitsi, ennen kuin menin Herran tykö ja rukoilin sen takia. Silloin Jumala paljasti sen minulle ja kertoi, mikä sen selitys oli. Se on hieno ja tietää hyviä uutisia sinulle, veli Tony.

17   Nyt, ensimmäisessä kysymyksessä. Nyt, minä en oikein tiedä, minkä ottaa ensimmäisenä, koska ne kaikki ovat niin hyviä. Mutta, nyt, me yritämme olla käyttämättä liikaa aikaa, ja ehkä voimme saada ne loppuun sunnuntaina, jos emme pääse niitä vielä läpi.

  1. Selittäisitkö, mitä tarkoitetaan ”iankaikkisella rangaistuksella” Matt. 25:46. Mutta…” Siinä toinen kysymys.
  2. Sitten toinen kysymys: ”Mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen”, onko tuo sama kuin, että heidät heitetään pois Jumalan mielestä?

18   No niin, minä otan ensimmäisen kysymyksesi, joka on Matteuksen evankeliumin, kahdeskymmenes-… 25. luku. Nyt me… Nyt, minä en ole ollenkaan tarkastellut näitä, vain katselin niitä tuolla takana, ja yritin todella parhaani mukaan katsoa niitä niin hyvin, kuin– niin kuin taisin. Ja minun… Kääntäkääpä se esiin kanssani Raamatustanne, kun me tutkimme Sitä. Nyt, minä halusin saada tämän esiin kreikan sanakirjasta ja muualtakin. Ja nyt tämä on vähäsen hidasta, ja tutkimista, koska minun on silmäiltävä muualtakin ja yritettävä tarttua sananpaikkoihin mistä vain löydän niitä, ja saatettava ne paikoillensa. Selvä.

19   Siis, haluaako joku Raamatun tutkiakseen mukana? Jos, niin nostaisitko kätesi ylös. Ja me… Luulisin, että meillä on kolme tai neljä täällä takana. Jos haluatte tutkia Kirjoitusten mukaan, no niin. Veli Cox, tulisiko tänne, ja ottaisit minulta nämä Raamatut? Ja se tekee hyvää sinulle, jos voit… (tässä on yksi, ja vietkö– ja vietkö ne alas, jos viitsit, niin monta). Ja se, joka tahtoo yhden, pidä kättäsi ylhäällä, poika tuo sen sinulle, katsos. Ja me haluamme tutkia näitä yhdessä, ja aivan…

20   Nyt, kun luemme ja viimeiset luvut… ensimmäiset seitsemän lukua Hebrealaiskirjeestä. Ja opetuksen jälkeen, kurssin, poika, joka pani nämä ylös, nämä aiheet, veli Mercier ja veli Goad, ottava ne ja rupeavat valmistelemaan niiden julkaisemista kirjana. Ja he saavat ne. Nyt… eikä meillä ole mitään edes puoliksi selvitettyä, me vain raapaisemme pintaa. Ja minusta ne on nimetty… ja ollaan saatu poimituksi kultahiput… ja oikein kiillotamme hiput, jotkut Hebrealaiskirjeen opetuksen kultahipuista. Veli Mercier saa ne aika pian, painetuksi, jokaiselle, joka haluaa ne.

21   Siis tämä tässä, se tuo…Te ette voi mennä vain läpi… evankelisessa seurakunnassa. Te ette voi mennä opetuksen läpi ilman, että monissa ihmisissä syntyy epäilyksiä ja ajatuksia. Teidän vain pitää. Siis, minä olen kaukana opettajasta, en ole raamatunselittäjä ollenkaan. Mutta minä en koskaan yritäkään sanoa mitään, tai edes tehdä mitään, kuin että ensin– ensin kysyn tai yritän ottaa selville parhaan, mitä minä voin antaa.

22   Eräs rakas veli kysyi minulta, eilen illalla, hän sanoi: ”Veli Branham, veli Seward sanoi kerran, että sinua– sinua ei koskaan saa kiikkiin mistään. Näetkö, että sinulla on aina jokin kiertotie, jotta sinä pääset ulos tai eroon siitä.”

23   Minä sanoin: ”No, syy siihen on, että yritän aina ensin miettiä, ennen kuin teen mitään.” Ymmärrättekö? Ja jos ihmiset kysyvät minulta, niin minä voin kyllä sanoa heille, mitä minä ajattelen. Näettekö? Se käy kyllä silloin, jos ajattelet oikein. Ja ennen kuin teet mitään, yritä ottaa se kanta, jonka Jumala haluaisi sinun ottavan, silloin sinua on vaikea saada kiikkiin.

24   Kuvitelkaapa kuvitella sitä aikaa, kun– kun Aahab yritti saada Elian kiikkiin. Voitteko kuvitella aikaa, kun fariseukset yrittivät saada Jeesuksen kiikkiin? Hänen oli– Hänen oli vastattava nopeasti, sillä kaiken, mitä Hän teki, Hän teki Jumalan tahdon mukaisesti, ja Hän… sillä lailla Hän– Hän kykeni ottamaan sen. Nyt, ja sillä tavalla mekin haluamme tehdä tämän kanssa.

Siis, kysymys on kysytty, ja me pysymme tässä kysymyksessä:

Selittäisitkö, mitä tarkoitetaan ”iankaikkisella rangaistuksella” Matt. 25:46.

25   Kuunnelkaapa tosi tarkasti. Kaikki nyt. Matteus 25:46:

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen…

26   26              Siis, kysymys kuuluu: ”Mitä…Selittäisitkö…” Nyt sana iankaikkinen tulee sanasta aina ja ian kaiken, ja iankaiken on ”ajanjakso”. Se tarkoittaa vain: ” sen verran aikaa”, kuin iän kaiken. Nyt, juuri jos luette…En tiedä kuka kysymyksen kirjoitti, sillä kukaan ei pane niihin nimeään; eikä niin tulisi ollakaan, minä en nähkääs halua niitä.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [engl. everlasting] rangaistukseen… (pankaa merkille, se tarkoittaa pahoja)

27   Nyt, rakas–rakas ihminen, joka esitit tämän kysymyksen, lukisitko Sen loppuosan:

…mutta vanhurskaat ikuiseen [engl. eternal.] elämään.

28   Pahat menevät iankaikkiseen rangaistukseen (tietty ajanjakso), mutta vanhurskailla on ikuinen Elämä. Te ette löydä iankaikkista rangaistusta, sitä ei voi olla. Ymmärrättekö, jos ihmisillä on ikuinen rangaistus, silloin heillä on ikuinen elämä; jos ihmisillä on ikuinen elämä, he ovat pelastettuja. Näettekö, niin ei voi olla. Nyt, jos katsotte kysymystä; se kysyy itseltään [siis]…vastaa itselleen. Näettekö?

Mutta nämä…

Kuunnelkaa nyt, minä otan ennen tätä:

…ja he…

29   20…44:ssä jakeessa:

…hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä… minulle.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen (iankaikkiseen) rangaistukseen, (tarkoittaa pahoja)… mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.”

30   Ymmärrättekö eron? Pahat saavat iankaikkisen rangaistuksen, mutta iankaikkinen tarkoittaa ”ajanjakso”. Nyt, jos se olisi ollut sama, se olisi kirjoitettu: ”Ja nämä menevät iankaikkiseen [everlasting] rangaistukseen, ja nämä toiset menisivät iankaikkiseen [everlasting] elämään.” Tai: ”He menevät pois ikuiseen [eternal] rangaistukseen, ja nuo toiset ikuiseen [eternal – ikuinen] Elämään. Näettekö, jos on olemassa ikuinen rangaistus, jotta voitaisiin rangaista aina ja ikuisesti, silloin on ikuinen…hänellä on ikuinen Elämä; ja on ainoa ikuinen Elämä, ja se tulee Jumalalta. Mikään millä ei ole alkua, ei ole loppua, kaikki, millä on alku, on loppu. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

31   Nyt, tuo Sananpaikka itsessään, johon tuo rakas ihminen vastasi…Nyt, jos te katsotte sen sanakirjasta, ”Ja nämä menevät aionioniin, joka loppuu, ja ianka-… ja tuleen, tulijärveen.” Nyt tuo sana a-i-n-i-o-n [po. aionion] tarkoittaa: ”rangaistuksen ajanjakso.” Kreikan sanakirjassa, juuri tässä, ”rangaistuksen ajanjakso”. Ymmärrättekö? ”He menevät pois rangaistuksen aikaan.” Siinä käytetty sana, a-i-n-i-o-n [po. aionion]Aionion, joka tarkoittaa: ”ajat, jokin aika, rajoitettu aika.” Sitten mennään takaisin tähän käännökseen täällä, englannin iankaikkinen [everlasting–suom.] tarkoittaa: ”rajoitettu aika”. Näettekö, se tulee kreikasta: ”ajan raja.” Sana: aionion, tai a-i-n-i-o-n, ainion tarkoittaa: ”rajoitettu rangaistuksen aika.”

32   Mutta sitten siinä lukee toisista: ”Mutta nämä menevät ikuiseen.” Se on eri. Näettekö, ikuinen Elämä. Ikuinen tulee sanasta ”ikuisuus”, ja ikuisuudella ei ole alkua eikä loppua. Se on ikuisesti ja ikuisesti. Nyt tämä on vastaus, näettekö, koska jos vain luette Sanaa todella tarkasti, te ymmärrätte.

33   ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat…” Pahat menevät iankaikkiseen rangaistukseen, heitä rangaistaan aikansa; ehkä miljardi vuotta, en tiedä, mutta teitä todellakin tullaan rankaisemaan synneistänne. Mutta yhtä varmasti kuin synnillä on alku, synnillä on loppu. Rangaistuksella oli alku, rangaistuksella on loppu. Ja helvetti luotiin saatanalle ja hänen enkeleilleen. Näettekö? Selvä. Nyt, minulla on vielä yksi, johon pitää vastata, aivan tuossa tuokiossa, joka on kaunis, jolla on tähän yhteys.

Siis, mutta nämä tässä: ”Mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen”, tarkoittaako tämä samaa kuin, että heidät heitetään pois Jumalan mielestä?

34   Ei, se ei ole sama. Siis, sinä viittaat tässä hääateriaan. Nyt, ”Ja valtakunnan lapset”, niin kuin tässä kysytään. Valtakunnan lapset ovat juutalaisia, ja heidät heitettiin ulos pimeyteen. Ja heidät– heidät on heitetty ulos pimeyteen, ja he ovat menneet itkun ja hammastenkiristyksen ajan läpi. Heidät heitettiin ulos pimeyteen, koska se antaisi meille tilaisuuden parannuksen tekoon, mutta heitä ei heitetty ollenkaan pois Jumalan mielestä. Hän ei unohda Israelia milloinkaan. Ja Israelilla on niin kuin jokainen raamatunlukija tietää, tarkoitettu ”valtakunnan lapsia.” Katsokaas, kyse on valtakunnasta, lupauksesta. Toisin sanoen, Jumala käsittelee kansakuntaa, kun hän käsittelee Israelia, jotka ovat nuo valtakunnan lapset.

35   Nyt, muistakaapa, Hän sanoi tässä: ”Ja Aabraham, Iisak ja Jaakob”, yhdessä paikassa, ”tulevat ja asettuvat valtakuntaan aikojen lopussa.” Näettekö, ja se, että Aabraham, Iisak ja Jaakob tulisivat olemaan valtakunnassa; he olivat, he olivat valtakunnan siunatut ihmiset. Mutta valtakunnan lapset heitettäisiin ulos pimeyteen.

36   Nyt tämä viittaus tässä tulee– tulee yljästä. Kun Ylkä tulee, kun oltiin…Viisi noista neitsyistä menivät ulos Herraa vastaan, ja– ja, he eivät olleet ottaneet öljyä lamppuihinsa. Ja nuo toiset viisi ottivat öljyä lamppuihinsa. Nyt, jos huomasitte, tämä on kaunis kuva, molemmista, sekä juutalaisista, että pakanoista, hyljättyinä. Pitäkääpä mielessänne, että ihmisiä on aina kolmea luokkaa: juutalaiset, pakanat, (muodolliset)… juutalaiset, pakanat, ja seurakunta. Jos te sotkette ne toisiinsa, joudutte vaikeuksiin, kun käsittelette Ilmestyskirjaa. Mutta, jos ette…

37   Kuten herra Bohanon sanoi kerran minulle, hän sanoi: ”Billy, jokainen, joka yrittää lukea Ilmestyskirjaa, tulee näkemään painajaisia. Miksi”, hän sanoi, ”tässä on morsian alhaalla maan päällä, ja– ja lohikäärme syöksee vettä suustaan käydäkseen sotaa hänen kanssaan.” Ja hän sanoi: ”Sitten, samaan aikaan, kun morsian seisoo, nuo sata neljäkymmentäneljä tuhatta” (Jehovan todistajien oppi) ”Siinain vuorella. Ja samaan aikaan morsian on taivaassa.” Ei, ei, sinä olet erehtynyt.

38   On olemassa kolme ihmisryhmää. Näettekö, ne ovat, hylätyt juutalaiset, ja on nukkuva morsian, joita vedet… Se ei ole vaimon siemen, se on vaimon siemenen jäännös, ja lohikäärme syöksi kidastaan vettä…Ilm. 11 Ja sitten, todellakin, nuo 144000 juutalaista, jotka ehdottomasti eivät ole morsian, he ovat juutalaisten seurakunnan jäännös. Ja Jehovan todistajien oppi, joka tekee heistä morsiamen, en kykene näkemään miten se tapahtuu, koska se ei ole morsian.

39   Mikäli huomasitte tässä Ilmestyskirjassa täällä, sanotaan: ”Ja he ovat neitsyitä.” Ja he ovat eunukkeja. Ja mikäs oli eunukki? He olivat… Eunukit olivat temppelin vartijoita, jotka vartioivat kuningatarta, koska heidät oli… te-… He olivat miehiä, jotka oli tehty lisääntymiskyvyttömiksi. Heillä oli… Huomasitteko, että: ”He eivät olleet saastuttaneet itseään naisten kanssa”? He olivat temppelieunukkeja. Ja he olivat valikoitu joukko, jotka Jumala oli ottanut juutalaisista valituista. Nyt, jos huomasitte…Jos voisimme ottaa hetkisen siitä, niin se vähän jäisi mieleenne, jotta te voisitte todella…

40   Otetaanpa Ilm. 7. luku, ja saamme selville täällä nyt, missä…mitä Siinä sanotaan. Miten ihana juttu:

Ja sen jälkeen…minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla (siis tämä on yhtenevä Hesekiel 9 kanssa, jossa hän näki juutalaisten tuhon. Ja tässä hän näkee pakanoiden tuhon, Ilmestyskirja 7. luku) Ja minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, (tuuli tarkoittaa ”sota ja riita”)…ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle… eikä yhteenkään puuhun. (ja se tarkoittaa sotaa, ”pitävän kiinni”)

41   Voi, kunpa meillä olisi aikaa mennä tämän kysymyksen yksityiskohtiin. Se tapahtui… Tässä Russell sekosi. Russell profetoi, nähdessään tämän tulevan. Hän profetoi: ”tämä on Herran Jeesuksen tulemus”, eikä hän tiennyt, että kyse oli seurakunnan ulos sinetöimisestä. Näettekö?

42   Ja silloin ihmeteltiin, mitenkä maailmansota… Ensimmäinen maailmansota. Katsokaapa, se loppui marraskuun yhdentenätoista, päivällä, kello yksitoista. Ja välittömästi sen jälkeen, seurakunnalle paljastettiin Pyhän Hengen kaste. Täsmälleen välittömästi sen jälkeen.

43   Jos katsotaan sitä Ilmestyskirjasta, kuinka Se pannaan yhteen, ja Filadelfian ja Laodikean ajat. Ja metodisteilla oli Filadelfian aika, veljellinen rakkaus.  Ja viimeinen seurakuntajakso, oli Laodikean aika, joka oli haalea aika. Ja Hän sanoi siinä: ”Minä olen asettanut eteesi oven (avoimen oven).” Avoin ovi! Ja jos katsotte taaksepäin Kirjoituksista, koko Sanoma liittyy tiettyyn kohtaan täällä, jotta te näkisitte, että se on juuri niin.

44   Kuunnelkaapa! Kasteessa kaikki oli täällä ollut Isä, Poika ja Pyhä Henki, (mihin me olemme kohta tulossa) joka oli ehdottomasti katolista oppia eikä todellakaan kristillinen oppi. Ei varmasti. Minä juuri…Me otamme sen täällä, tänä iltana, tulemme vielä siihen; sanakirjan kanssa, myös. Kyllä vain, ja historian kanssa samaten. Raamatussa ketään ei koskaan kastettu sillä tavalla, tai ei ensimmäiseen kuuteensataan vuoteen Raamatun jälkeen. Ja minä voin todistaa sen teille katolisten omalla opilla, että he juuri aloittivat sen, ja pirskottelun ja valelemisen.

45   Ne tulivat sieltä wesleyläiseen seurakuntaan, ja metodistikirkkoon, metodistit toivat sen baptisteille, baptistit toivat sen mukanaan, ja silti se on väärä oppi! Ja voin palata Raamattuun ja todistaa, että Raamattu sanoo, että ”sinulla on se nimi, että elät, mutta olet kuollut.” Näin ehdottomasti on. Ja he…

46   Minä voin todistaa, että Raamattu opettaa, että kasteessa Hänen nimeään käytettiin pimeään keskiaikaan asti, neljänteen ajanjakson mukaan…seurakuntajakson, Pergamon ajanjakson. Ja Hän sanoi, noiden tuhannen viidensadan pimeän vuoden aikana, jokainen sanoi: ”Sinulla on vähän valoa jäljellä, koska et ole kieltänyt Minun nimeäni.”

47   Kun tultiin toiseen aikakauteen siellä, katoliseen aikaan, Hän sanoi: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut! Ja sinä olet kieltänyt Minun nimeni. Siinä sitä ollaan. Näettekö? Tuo kaikki liittyy yhteen yhdeksi suureksi kauniiksi kuvaksi, koko Raamatuksi.

48   Pankaapa tämä merkille nyt:

…pitävän kiinni…neljää tuulta…

Ja minä näin toisen enkelin laskeutuvan taivaasta ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti…(Sinetti)

49   Siis, mikä on elävän Jumalan sinetti? Nyt, te adventistiveljet sanotte: ”Sapatin pitäminen.” Minä haluan teidän näyttävän tuon Kirjoituksista. Sitä ei ole. Yhdessäkään paikassa sitä ei…on–on sinetti…

50   Jos te luette Efesolaiskirjeen 4:30, tosi pikaisesti, näette, mikä elävän Jumalan Sinetti on. Ef. 4:30 sanoo: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta teidät on sinetöity lunastuksenne päivään saakka.” Ei seuraavaan herätykseen saakka, vaan Se on ikuinen turva (kyllä). ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta teidät on sinetöity lunastuksenne päivään saakka.” Katsokaa eikä Ef. 4:30 sanokin niin, ja ottakaa sitten marginaalimerkintänne ja menkää sen kanssa edelleen läpi Kirjoitusten, ja ottakaa selvää. Nyt, sinetöity lunastuksenne päivään saakka. Omistaa elävän Jumalan Sinetti.”

51   Nyt muistakaa, Pyhää Henkeä ei opetettu Pyhän Hengen kasteena ennen kuin I maailmansodan jälkeen. Mehän juuri vietimme meidän– meidän kultajuhliamme, neljäkymmentä vuotta, tai nelikymmenvuotisjuhlaa.

…ja hän huusi suurella äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata tai merta,

ja sanoi: ”Älkää vahingoittako maata, älkääkä merta, tai mitään puuta, kunnes me olemme painaneet sinetin palvelijat… (nyt tullaan sinun kysymykseesi ”lapsista”, näettekö)… Jumalamme palvelijoiden otsaan.

Älkää vahingoittako, älkää tuhotko maata, älkää antako räjäyttää atomipommia, älkää tehkö juttua täysin, ennen kuin Jumalan palvelijat on sinetöity.

52   Nyt, jos voisimme ottaa taaksepäin, ja mennä takaisin, kuinka tuo– tuo jopa teoksessa The Decline of the World’s War [Maailmansodan loppu.] toisessa painoksessa, kun kenraali Allenby oli taistellut itsensä Jerusalemin rajoille asti, ja sähkötti kotiin Englannin kuninkaalle ja sanoi: ”Minä en haluaisi avata tulta kaupungissa sen pyhyyden takia.” Hän sanoi: ”Mitä minun pitäisi tehdä?”

53   Hän vastasi: ”Rukoile.”

54   Ja hän lensi sen yli taas, ja kun he lensivät, ihmiset sanoivat: ”Allenby tulee.” Ja siellä oli muhamettilaisia, jotka, hän sanoi, ajattelivat: ”Allah tulee.” Ja he nostivat valkoisen lipun ja antautuivat ja Allenby marssi Jerusalemiin ja otti sen ampumatta laukaustakaan, profetioiden mukaisesti. Näin on, ja antoi sen takaisin juutalaisille.

55   Sitten Hitler nostettiin vainoamaan juutalaisia, ja kaikkialla maailmassa, ja ajoi heidät takaisin sinne.

56   Ja Raamattu sanoo että ”Hän tuo heidät takaisin kotkan siivillä.” Ja kun he alkoivat palata…Life lehdessä ja heidät lastattiin tuhansittain Jerusalemiin, joitakin viikkoja sitten, ja kun he alkoivat lastata alas näitä heidän vanhuksiaan selästään. Heitä haastateltiin. Minulla on se nauhalla ja kuva. Ja hän sanoi…Ja siellä liehui nelitähtinen Daavidin lippu, riippui siellä; maailman vanhin lippu, ensimmäistä kertaa liehumassa kahteentuhanteen vuoteen.

57   Jeesus sanoi: ”Kun viikunapuu tekee nuppuja, se sukupolvi ei katoa.” [Mark. 13:28]

58   Ja kun noita vanhuksia oltiin tuomassa sisään ja ihmiset sanoivat: ”Mitä, palaatteko te kuolemaan kotimaahanne?

59   He vastasivat; ”Ei, me tulimme kohtaamaan Messiasta.”

60   Ja, veli, kuulkaapas, me olemme aivan ovella! Tässä ovat nuo palvelijat, nuo, jotka odottavat siellä. Kyse ei ole tästä joukosta juutalaisia, jotka petkuttaisivat teiltä tekohampaat suusta, jos mahdollista, he eivät ole juutalaisia, joista Hän puhuu. Vaan kyse on näistä siellä, jotka ovat pitäneet lait ja kaikki, eivätkä tienneet, että Messias oli ollut olemassa.

61   Ja veli…Tukholmassa, veli Petrus, lähetti heille sinne miljoona uutta testamenttia, ja kun he saivat ne, he lukivat sitä. He sanoivat: ”No, jos tämä on Messias, hän näyttäköön meille profeetan merkin, ja me uskomme Häntä.”

62   Mitkä puitteet palvelustehtävälleni! Olin kahden tunnin matkan päässä Jerusalemin porteista, mennäkseni sinne, ja minä olin Kairossa, Egyptissä. Ja minä kuljeskelin siellä, ja Pyhä Henki sanoi: ”Älä mene nyt.”

63   Minä ajattelin: ”Minä vain kuvittelin. Minun lippuni on ostettu valmiiksi, minä olen jo matkalla. Se mies on minua vastassa siellä, koko ryhmä, kouluja ja niin edelleen.”

64   Kävelin vähän matkaa, ja Henki sanoi; ”Älä mene! Älä sinä mene.”

65   Menin takaisin lipunmyyjän luo, ja sanoin: ”Minä peruutan tämän lipun. Haluan mennä Ateenaan, Kreikkaan, Mars-kukkulalle.

66   Ja hän sanoi: ”No, mutta lippunne on Jerusalemiin, herra.”

67   Minä sanoin: ”Haluan mennä Ateenaan Jerusalemin sijasta.” Pyhä Henki odottaa, tuo hetki ei ole vielä tullut. Se vain ei ole aivan vielä.

68   Kuunnelkaas:

…painoivat Jumalamme Sinetin heidän otsaansa ja sanoi,

Älkää vahingoittako maata…ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan (jokainen tietää, että Se on Pyhän Hengen Sinetti: kuunnelkaas)

Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun… (ja jos nämä eivät ole juutalaisia, kuulkaas tätä)… sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: (ei yhtään pakanaa joukossa. Nyt on lopun aika)

69   Kuunnelkaa! Juudan sukukunnasta, kaksitoistatuhatta; Ruubenin sukukunnasta, kaksitoistatuhatta, ja Gaadiin asti, kaksitoistatuhatta; Naftalin, ja– ja– ja koko matka Asseriin saakka, ja– ja Sebuloniin, ja kaikki nämä kaksitoista Israelin sukukuntaa. Ja kaksitoista kertaa kaksitoista on mitä? Sata neljäkymmentätuhatta. Siinä ovat nuo sata 144000 juutalaista. Ei pakanoita, juutalaisia! Sillä ei ole mitään tekemistä morsiamen kanssa. Niinpä Jehovan todistajat ovat väärässä oppinsa kanssa. Raamattu sanoo selkeästi, että he ovat ”juutalaisia” eivät pakanoita. He ovat Jumalan palvelijoita, eikä pakanoita ole koskaan pidetty palvelijana. Me olemme poikia ja tyttäriä, emme palvelijoita.

70   Nyt luetaan sen loppu. Aivan, kuin mies, joka syö vesimelonia ja sanoo: ”Onpa hyvää, mutta otetaanpa vähän lisää sitä.” No niin, Jumalalla on runsaasti Sitä täällä. Nyt, huomatkaapa. Nyt, siis, olemme 8:ssa jakeessa:

Sebulonin sukukunnasta…sinetöi kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetöityä, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta sinetöityä.

71   Nähkääs, Johannes, juutalaisena, tunnisti jokaisen heistä, nähtyään kaksitoista Israelin heimoa; kaksitoistatuhatta jokaisesta heimosta, kaksitoista kertaa kaksitoista on sata neljäkymmentäneljätuhatta. He eivät ole seurakunta, juutalaisia. Raamattu sanoo tässä, että he ovat kaikki ”Israelin lapsia”, jokainen sukukunta nimettynä.

72   Kuunnelkaa 9. jaetta:

Ja tämän jälkeen (nyt tulee morsian)…

Tämän jälkeen minä näin…katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea…

73   Tässä ovat nuo teidän temppelieunukkinne, heitä on juuri sata neljäkymmentäneljätuhatta, vain pieni läiskä, vain pikkuinen temppelin vartijajoukko, jotka tulevat olemaan morsiamen kanssa; juuri hänen–juuri hänen seuralaisensa. Siinä nuo sata ja neljäkymmentäneljätuhatta, ovat morsiamen seurana; temppelieunukit.

74   Kuunnelkaa! Koska, tiedän, että menette taaksepäin tänne 14. jakeeseen ja sanotte: ”No mutta, he ovat morsiamen kanssa, minne he…” Ehdottomasti! Eunukit kulkevat kuningattaren kanssa mihin hän menikin. Todella! Mutta mitä he olivatkaan? He eivät olleet muuta kuin seuralaisia, ja sillä tavalla Kirjoitukset selvittävät asian olevan tässä.

75   Huomatkaa:

Ja tämän jälkeen…ja katso, suuri kansanjoukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista…sukukunnista, kansoista ja kielistä… (tässä on teidän pakanamorsiamenne, tulemassa esiin, selvä on)… he seisoivat Karitsan edessä (tässä on heidän Pelastajansa, Karitsa, ei laki; Karitsa, armo)…puettuna valkeisiin vaatteisiin… (kuunnelkaapa muutama hetki, katsokaa, eivätkö nuo valkoiset vaatteet olekin pyhien vanhurskaus)… ja palmut käsissään;

Ja he huusivat suurella äänellä… (jos tämä ei ole helluntaiherätystä, sellaisesta ei ole kuultukaan)… sanoen: ”pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”.

Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä…ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen…eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa sanoen:

”Aamen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, aamen!

76   Tämähän kuulostaa aivan telttakokoukselta, eikö kuulostakin? Joka on tuleva! Keitä ne olivat? Nuo sata neljäkymmentäneljätuhattako? Ei todellakaan! Tämä suuri joukko, jota yksikään ihminen…kaikista sukukunnista, kielistä ja kansanheimoista. Ettekö näe rakas ystäväni?

77   Siis, kuunnelkaas, vain luen Sen. Nyt:

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”

78   Vanhin sanoi Johannekselle, joka oli juutalainen ja tunnisti nuo 144000, sanoi: ”Nyt sinä tunnet heidät, he ovat kaikki juutalaisia. Mutta keitä nämä ovat? Mistä he tulevat? Katsokaa, mitä vanhin sanoi. ”Yksi vanhimmista vastasi:” (nuo ovat Valtaistuimen edessä olevat vanhimmat) ”vastasi minulle sanoen: ’Keitä ovat nämä valkeihin vaatteisiin puetut? Ja mistä he tulevat? Nyt, me kaikki tiedämme juutalaiset ja heidän liittonsa ja niin edelleen, mutta mistä nämä ovat tulossa?’” Nyt kuunnelkaa:

Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” (”minä–minä–minä en tiedä, sanoi Johannes, ”se menee ylitseni, Minä en tiedä.”)  Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, (”Koetusten läpi ja monien näiden vaarojen ja verkkojen ja ansojen olen tullut” näettekö?) nämä tulevat suuresta ahdistuksesta ja he ovat pesseet vaatteensa… (seurakunnassa? Kuulostaako oikealta?) he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

…he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat Häntä päivät ja yöt… (kuka palvelee minua kotona? Vaimoni. Onko näin?)… ja Hänen temppelissää… (se, joka on kanssani kotona ja taloudessani, on hän, vaimoni. Hän juuri istuu kanssani, ja pesee vaatteeni ja pitää minun tavarani kunnossa)… ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittävä telttamajansa heidän ylleen. (Oi että, kuunnelkaa!)

Eikä heidän tule enää nälkä…(näyttäisi aivan kuin he olisivat jääneet matkallaan muutamaa ateriaa paitsi)…eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,

sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä…pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä. (tässä hän on, tässä on se teidän morsiamenne)

79   Siinä ovat ne teidän sata neljäkymmentäneljätuhattanne, tässä ovat palvelijat. Siis, ”valtakunnan lapset” tässä, rakas henkilö, joka kysyit tämän kysymyksen, se on…joka kysyit tämän merkittävän kysymyksen. Luulen, että olisin jättänyt sen tänne alle…jonnekin, mutta ”kun heidät heitetään ulos” ei tarkoita, että heidät heitettäisiin pois Jumalan mielestä. Heidät heitetään tietyksi ajaksi pois hengellisestä hyvästä. Ymmärrättekö, vähäksi aikaa.

80   Koska profeetta näki Israelin nykypäivänä, johon se oli tuleva, hän sanoi: ”No, tuleeko Israel olemaan olemassa, kun sapatti otetaan pois, ja–ja ihmiset myyvät sapattina aivan kuin muinakin päivinä, ja kaikkia näitä juttuja.” Hän sanoi: ”No, tuletko–tuletko Sinä milloinkaan…Tullaanko Israel unohtamaan täysin?”

81   Hän sanoi: ”Kuinka korkealla taivas on? Kuinka syvä on maa? Mittaapa ne kepillä, joka on edessäsi.”

Hän sanoi: ”Minä en voi!”

82   Hän sanoi: ”Niin en myöskään minä voi unohtamaan Israelia.” Varmasti ei! Israelia ei tulle milloinkaan unohtamaan.

83   Siis, näettehän, iankaikkinen ja ikuinen ovat kaksi eri asiaa. Israel heitettiin pois, mutta ei pois Jumalan mielestä. Ja Paavali puhuu siitä täällä, jos minulla olisi… olisi aikaa opettaa, niin voisin äkkiä ottaa tuon Sananpaikan, jonka… Voisin kehottaa teitä tutustumaan siihen, näettekö, joka tulee mieleeni.

84   Paavali, puhuessaan siinä, sanoi, että me pakanat ottaisimme vaarin siitä, miten me vaelsimme ja mitä me teimme. Ymmärrättekö? Sillä jos Jumala ei säästänyt ensi oksaakaan, näettekö, ja meidän on vasta oksastettu kiinni, näettekö… Ja Israel, joka oli sokaistu tietyksi ajaksi, hän sanoi. Vain tietyksi ajaksi, Israel oli sokaistu. Näin on, mutta peite tullaan ottamaan pois heidän silmiltään. Ja se tapahtuu silloin, kun viimeinen pakana on syntynyt Jumalan valtakuntaan, silloin peite otetaan heiltä pois Israelin silmiltä. Ja he tulevat sanomaan: ”Tässä on Messias, jonka me etsimme nähdäksemme.” Juuri niin, mutta pakanoiden ovi on kiinni (arkki on–on suljettu), silloin ei Pakanoille enää ole–ei ole armoa jäljellä.

85   Nyt, minä käytin kovasti aikaa yhteen kysymykseen. Ja joku sanoo: ”Siis sinä et pääsyt minun kysymykseeni.” No, me panemme töpinäksi ja katsotaan ettemmekö pääsisikin siihen.

86   No niin, tässä on pitkä. Ja joka hitunen siitä, mitä tämä nainen tai tämä mies kysyy, tai kuka hyvänsä se onkin, on oikein.

  1. Eikö olekin totta, että Jeesus ei kuollut koko maailman edestä, tarkoitan jokaisen maailmassa, vaan pikemminkin…(Minä haluaisin selittää tämän, mutta hän…nainen tai mies, kuka onkin…Näyttää naisen käsialalta)…vaan pikemminkin näiden– pikemminkin näiden kaikissa maailman kolkissa, jotka Isä antoi Hänelle? Näiden, jotka Jumala määräsi ennalta Ikuiseen elämään ennen maailman luomista, jotka oli valittu Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan?

87   Aivan varmasti, näin on! Näin ehdottomasti on. Jeesus kuoli…ei vain…Hänen piti.

88   Katsotaanpa, uskoisin… Minä–minä uskoisin, että lukee…tässä tulee eräs kysymys:

  1. Sana sanoo meille epäilyksettä, että nämä ovat niitä, jotka eivät tule…ovat niitä, jotka eivät tule pelastumaan. Siksi…

89   Näin varmasti on. Sana sanoo meille, että on ihmisiä, jotka oli määrätty ennalta tulemaan tuomituksi.

90   Lukisitteko sen, että se lähtisi ainiaaksi pois mielestänne? Selvä, käännetäänpä nyt esiin Juudaan kirje. Tässä puhuu Juuda.

Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut.

91   Näettekö, keille hän osoittaa Sen? Ei syntisille, ei vain evankeliseen käyttöön, vaan pyhitetyille ja valituille. Näettekö, niille, jotka jo ovat valtakunnassa.

Armo teille ja lisääntyköön teille ja rauha ja rakkaus.

Rakkaani! …Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon… (miten?)… kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi…

92   Vanhastaan määrätyt! Ei niin, että Jumala nojasi taaksepäin valtaistuimellaan ja sanoi: ”Minä pelastan tämän ihmisen, Minä kadotan tämän ihmisen.” Näin se ei mennyt! Jumala kuoli, ja kun Jeesus kuoli, sovitus kattoi koko maailman, jokaisen ihmisen. Mutta Jumala, ennalta tietämisen kautta…Ei, että Hän olisi tahtonut…Hän ei halua, että kukaan joutuisi kadotukseen. Hän halusi jokaisen pelastuvan. Tämä oli Hänen–tämä oli Hänen ikuinen tarkoituksensa. Mutta koska Hän oli Jumala, Hän tiesi kuka tulisi ja kuka ei tulisi pelastumaan.Jos Hän ei olisi tiennyt, hän ei olisi ollut mittaamaton Jumala. Niin Raamattu sen opettaa. Että me soisimme…

93   Olisipa meillä aikaa kääntää esiin Roomalaiskirje 8 luku, ja voisitte lukea sen. Room. 9. luku, monia muita paikkoa Raamatussa. Efesolaiskirje 1. luku. Ja voitte nähdä Jumalan valinnan, niin että se pysyy varmana; Jumala teki liittonsa ilman ehtoja. Hän lähetti Jeesuksen niitä varten, jotka Hän oli nähnyt ennalta. Näettekö?

94   Ei, että voitaisiin sanoa: ”No sinähän sanot: ’Jumalako ei tietäisi pelastuuko hän vai ei?’” Jumala tiesi, että sinä tulisit pelastumaan, tai tulisitko vai et, ennen kuin maailma oli edes alkanut, tai sitten Hän ei ole Jumala.

95   Tiedättekö, mitä sana mittaamaton merkitsee? Katsokaa… katsokaa sanakirjasta ja tutkikaa mitä sana mittaamaton tarkoittaa. No, Hänhän tunsi jokaisen kärpäsen, joka hyttysen, jokaisen kirpun, joka tulisi olemaan maan päällä, joka kärpäsen, joka hyttysen, jokaisen bakteerin. Hän tunsi ne ennen kuin ne tulivat luoduiksi, tai sitten Hän ei ole Jumala. Varmasti, Hän tiesi asian. Selvä.

96   Sitten, silloin, Jumala ei voinut– voinut sanoa: ”Minä otan sinut, ja lähetän helvettiin; ja Minä otan sinut, vien sinut taivaaseen.” Jumala halusi, että te molemmat menisitte taivaaseen. Mutta ennalta tietämisen kautta, Hän tiesi, kuka tulisi olemaan kelmi, ja tuo toinen tulisi olemaan gentlemanni ja kristitty. Näettekö? Siitä syystä hänen oli lähetettävä Jeesus kuolemaan, pelastaakseen tuon miehen, jonka Hän oli nähnyt ennalta haluavan pelastua. Tajusitteko?

Nyt, kuunnelkaapa:

Sana epäilyksettä sanoo, että nämä ovat niitä, jotka eivät pelastu.

  1. Siispä, jos sovitus suojasi koko… koko Aadamin suvun ja jotkut joutuivat kadotukseen, koska eivät käyttäneet hyväksi lupausta, tai sitä, mitä se tarjosi ei… voisi-… vapaa… onko hän… onko mahtavampi voima, kuin Jumalan, Kaikkivaltiaan[kaikkivoipa]ikuiset suunnitelmat ja tarkoitus? Olisiko se… (Tämä henkilö tässä toisessa kysymyksessä, kysyy.) Eikö siis ihmisen vapaa tahto olisi mahtavampi voima, kuin Kaikkivaltiaan, Jumalan ikuiset suunnitelmat ja aivoitus?

97   Ei, veljeni tai sisareni. Ei todellakaan! Ei ole mitään voimallisempaa… Ihmisen tahtoa ei voi todella verrata Jumalan tuomion ikuiseen päämäärään. Ei voi olla, nähkääs.

98   Siis, sinun ensimmäinen kysymyksesi oli oikea. Toinen kysymyksesi ei voi olla, ystävä. Katsokaapa, katsokaapa, miten se on kirjoitettu täällä, näettekö: ”Eikö ihmisen vapaa tahto olisi mahtavampi voima, kuin Kaikkivaltiaan, Jumalan ikuiset suunnitelmat ja aivoitus? No mutta, ei varmastikaan. Kuinka ihmisen tahto voisi olla mahtavampi voima, kuin kaikkivoivan Jumalan tarkoitus? Ihminen, lihallisessa tilassaan tahtomassa mitä haluaa, voimakkaampi kuin mitä Ikuinen, täydellinen Jumala on, Jonka tarkoitus on täydellinen, kuinka voisit sanoa, että lihallinen ihminen täällä alhaalla, riippumatta siitä kuinka vanhurskas (ja hän voikin olla) hänen tarkoituksiaan ei ole mitään mieltä verrata tähän: Jumalan, Kaikkivaltiaan ikuinen tarkoitus.

99   [Joku sisar puhuu seurakunnasta.] Kyllä. [Olen pahoillani. Halusin vain kysyä tuon kysymyksen, ja– ja sinä ymmärsit tarkoitukseni väärin.”] Kyllä, aivan oikein, sisar. [”Minä en usko tuohon ollenkaan, tarkoitin ’Jumalan ikuinen tarkoitus ajaa ihmisen vapaan tahdon ohi.’”]

100   Aivan niin. No voi, Minä–minä luin sen väärin sitten, näetkö. Selvä. Kyllä, sinä olet aivan oikeassa sitten, sisar. En tiennyt, että se oli sinun– sinun kysymyksesi. Selvä. Mutta, näettekö, mistä minä sain sen tänne… Nyt katsotaanpa: ”Suojasi koko Aadamin suvun ja jotkut joutuivat kadotukseen, koska eivät käyttäneet hyväkseen sitä, mitä se tarjosi, eikö siis ihmisen vapaa tahto ole mahtavampi voima, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan ikuiset suunnitelmat ja aivoitus?” Näettekö, minä– minä olin tulkinnut väärin tuon sinun ajatuksesi. Kyllä, kaikkivoivan Jumalan ikuinen aivoitus. No, siinä se.

101   Luulisin, että kaikki tajuavat sen. Jos tajusitte, niin nostakaas kätenne. Kaikkivoivan Jumalan ikuinen aivoitus on varmasti paljon–paljon sen yläpuolella, mitä ihminen voi tehdä.

Siis:

  1. En ymmärrä vesikasteen valoa 19. jakeessa Matteus 28. luvussa. Mitä se tarkoittaa?

102   No, nyt, tämä ei ehkä vie minulta kuin hetken. Ja ottakaapa joku ja kääntäkää esiin kanssani Matteus 28. luku, ja 19. jae. Ja me otamme selvää, mitä tämä henkilö… kaksikymmentäviisi… siis, tämä vahvistaa teitä, mikäli te pysytte siinä. Se tekee hyvää, näettehän. Se ei ole evankelista, mutta se on…

103   Nyt olemme… Tätä ihmiset yrittävät sanoa: ”Raamatussa on ristiriita.” Nyt, haluaisin jonkun ottavan esiin… Matteus 28:19. Tai ei, haluaisin jonkun… Matteus 28:19. Haluaisin jonkun ottavan esiin Ap.t. 2:38 Onko sinulla siellä Raamattusi, veli Neville?

104   Ja minä haluaisin teidän lukevan itsellenne. ”Ja minä näytän sinulle selvän ristiriitaisuuden Raamatussa. Ja kuinka Raamattu… Ihmiset sanovat, ’Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa’, Minä haluan sinun ottavan tämän huomioon.”

105   Ja tämä saa professorit tulemaan harmaiksi. Mutta se on yksinkertaista. Luen nyt Matt. 28:19, tulkaa mukaan. Ja toiset Ap.t. 2:38, pitäkää se valmiina. Aloitan 18. jakeesta, tämä on Matteuksen päätöskappale.

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui opetuslapsilleen… puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (missä Isän valta siis on?)

106   Jos kaikki valta taivaassa ja maan päälle annettiin Jeesukselle, Jumala oli ilman valtaa, eikö ollutkin. Vai, satuiliko Hän vain? Laskiko Hän leikkiä? Hän tarkoitti sitä! Uskotteko, että Hän tarkoitti Sitä? No, jos kaikki valta oli annettu Hänelle, missä Jumalan voima oli silloin? Hän oli Jumala! Täsmälleen. Ainoastaan näin se voi olla. Hän oli ainut, joka oli paikalla. Näettekö, Hän oli Jumala; tai sitten siellä istui joku muu, jolla oli hieman valtaa, eikä ole sitä enää. Näettekö? Meillä on se sama asia täällä. No niin:

…Kaikki valta taivaassa ja maa on… taivaassa ja maan päällä.

Menkää te siis… tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

107   Ap.t. 2:38, nyt lukekaapa joku. Odottakaas hetkinen. Ap.t. 2. luku, 38. jae. Kuunnelkaas nyt oikein huolellisesti, ja olkaa vain kärsivällisiä, niin katsomme sen; Matteus 28:19: ”Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen.”

108   Nyt, Pietari, kymmenen päivää myöhemmin… Siellä ei saarnattu muuta saarnaa. Ihmiset menivät Jerusalemissa yläsaliin, ja odottivat siellä (kymmenen päivää) Pyhää Henkeä tulevaksi. Kuinka moni tietää tämän? Tässä paikassa. Tässä on Pietari, Pietarilla oli valtakunnan avaimet. Selvä, katsotaanpa, mitä hän tekee. Matteus…tai tarkoitan Ap.t. 2, otetaanpa 36. jae:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te… ristiinnaulitsitte, sekä Herraksi ja Kristukseksi.”

”Sekä Herraksi että Kristukseksi”, eipä ihme, että kaikki valta taivaassa ja maan päällä oli annettu Hänelle.

Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille… ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

Niin Pietari vastasi… Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus kukin teistä ja ottakoon kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

109   ”Nyt tässähän on ristiriita. Matteus sanoi: ’kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen’, ja Pietari sanoi Ap.t. 2:38, kymmenen päivää myöhemmin: ’Tehkää parannus, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimeen.’”

110   Ja seuraavan kerran parannuksenteosta puhuttiin–puhuttiin…tai kasteesta, Raamatussa, se on Ap.t. 8. luvussa, kun Filippus meni saarnaamaan…samarialaisille. Ja he saivat Pyhän Hengen, ja heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

111   Seuraavan kerran siitä puhuttiin, kun pakanat ottivat vastaan Sen, Ap.t. 10:49 [10:44]:

Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle… jotka… kuulivat puheen.

Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,

sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:

”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”

Ja hän käski kastaa heidät Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

112   Minäpä teen täällä jotakin, vain näyttääkseni vähän jotain, ettette te unohtaisi sitä; teen pienen havaintoesityksen. Panen… Kuinka monta suku-… ihmisten kansallisuutta maailmassa on? Niitä on kolme: Haam, Seem ja Jaafetin kansa. Kuinka moni tietää sen? Me olemme peräisin noista kolmesta Nooan pojasta. Haamilaiset, Seemiläiset… ja Jaafetilaiset ovat anglosakseja, seemiläiset ovat… Kolme sukupolvea, ne ovat: juutalainen, pakana ja puoliksi juutalainen ja pakana. Nyt, huomatkaa, kun siellä se…ja tämä on Haam…Seem, Haam ja Jaafet.

113   Siis, ensimmäinen kaste, josta koskaan on puhuttu, oli Johannes Kastaja. Kuinka moni tietää, että näin on? Selvä, minä panen sen tänne menemään tänne Johannes Kastajaan. Ja Johannes kastoi ihmisiä Jordan-joessa, ja käski heitä katumaan ja panemaan asiansa kuntoon Jumalan kanssa, ja myymään tavaransa, ja ruokkimaan köyhiä, ja sotilaita tyytymään rahoihinsa ja panemaan asiansa Jumalan kanssa kuntoon. Kuinka moni tietää tämän? Ja hän kastoi heidät Jordan-joessa, ei pirskotellut, ei valellut heitä, vaan upotti heidät! Jos ette usko, tässä on sanakirja, ottakaa selvää eikö se ole baptizo, joka on ”kastaa”, upotti, pani alle, hautasi.” Siis, ensimmäinen kerta, kun kasteesta puhutaan, on tässä.

114   Toinen kerta, kun kasteesta puhutaan, Jeesus määräsi sen, Matteus 28:19.

115   Seuraavan kerran kasteesta puhutaan Ap.t. 2:38.

116   Seuraavan kerran kasteesta puhutaan Ap.t. 8. luvussa.

117   Seuraavan kerran kasteesta puhutaan Ap.t. 10 luvussa.

118   Ja sitten tullaan aikaan, josta Jeesus puhuu, tässä: ”Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

119   Nyt tarkennetaanpa tätä kuvaa ensin. Minä olen sanonut teille, että   ”Raamatussa ei ole yhtäkään sananpaikkaa, joka olisi ristiriidassa jonkin toisen paikan kanssa.” Haluan teidän tuovan sen minulle. Minä olen pyytänyt sitä kaksikymmentäkuusi vuotta, enkä ole vielä löytänyt sitä. Ei ole yhtään sananpaikkaa, joka…Jos se olisi ristiriidassa Sen kanssa, silloin kyse olisi ihmisten kirjoittamasta jutusta. Ei varmasti, Raamatussa ei ole yhtään ristiriitaa!

120   Nyt te sanotte tähän: ”No mitenkä tämä?”

121   Tässä Jeesus seisoo ja sanoo: ”Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heitä Isän, Pojan, Pyhän Hengen Nimeen.”

122   Ja Pietari kääntää sen aivan päinvastoin ja sanoi: ”Tehkää parannus jokainen, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimeen.”

123   ”Siinä teidän ristiriitanne. ”Se näyttää kyllä siltä; siis, jos te luette lihallisella mielellä, ettekä avaa sydäntänne, siinä on ristiriita.”

124   Mutta jos luette sen mieli avoimena, ”Pyhä Henki on salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä,” Jeesus sanoi niin, ja kiitti siitä Jumalaa, ”ja on ilmoittanut ne lapsenmielisille, sellaisille, tulisivat oppimaan.” Jos sinulla on mieltä, eikä mitään itsekästä mieltä, vaan halukas sydän oppimaan Pyhä Henki opettaa sinulle näitä asioita.

125   Nyt, jos ei verrata…Sinä sanot: ”Mistä tiedät, että olet oikeassa?” No, sitä verrataan muihin sanapaikkoihin. Jos ette, siitä tulee tässä kyllä täydellinen ristiriita.

126   Minä haluan nyt kysyä teiltä kysymyksen. Tässä on Matteuksen viimeinen kappale. Otan sen pienoiskoossa, että lapset ymmärtävät sen.

127   Esimerkiksi, jos te luette rakkaustarinaa, ja sen lopussa sanotaan: ”Ja Mary ja John elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” No, te ihmettelette keitä John ja Mary olivat, jotka elivät elämänsä loppuun asti. Nyt, jos haluatte tietää, keitä John ja Mary olivat, teidän on parasta palata kirjan ensimmäiseen lukuun, ja ottaa selvää, keitä John ja Mary olivat, ja mitä sukua Mary oli; ja kuka John oli, ja mitä sukua hän oli, mikä hänen nimensä oli, kuinka he menivät naimisiin, ja kaikkea sitä. Onko näin?

128   No, aivan sama juttu, kun luette täällä Raamattua. Kun…Kuulkaa, Jeesus ei varmasti sanonut: ”Menkää ja kastakaa ihmisiä Isän Nimeen, Pojan Nimeen, Pyhän Hengen Nimeen,” sillä tavoin kolminaisuusihmiset kastavat. Sellaista Sananpaikkaa ei ole Raamatussa. Hän ei milloinkaan sanonut: ”Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimiin (n-i-m-i-i-n) nimiin.

129   Hän sanoi: ”Nimeen (n-i-m-e-e-n)”, yksikössä. Katsokaa Raamatustanne ja huomatkaa, että näin se on, Matteus 28: ”Nimeen”.

130   Ei: ”Isän Nimeen, Pojan nimeen…” sillä tavalla trinitaarisaarnaajat kastavat. ” Isän Nimeen, Pojan nimeen, Pyhän Hengen nimeen.” Sellaista ei edes ole Raamatussa.

131   ”Sitten nimessä…” Sinä sanot: ”No, sitten ’Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.’” Silloin olemassa on tietty nimi.

132   No, onko Isä nimi? Kuinka moni tietää, että Isä ei ole nimi? Isä on titteli [/nimike]. Poika ei ole nimi. Kuinka moni tietää, että poika ei ole nimi? Kuinka monta isää täällä on? Nostaisitteko kätenne. Kuinka monta poikaa täällä on? Nostaisitteko kätenne. No, kenen teistä nimi on ”poika”? Kenen teistä nimi on ”isä”? Selvä, Pyhä Henki ei ole nimi. Pyhä Henki on sitä mitä Se on. Kuinka monta ihmistä täällä on? Nostaisitteko kätenne. Näettekö? Siinä se, Pyhä Henki on sitä mitä Se on. Isä Poika ja Pyhä Henki, mikään niistä ei ole nimi; niille ei ole nimeä.

133   No, nyt, jos Hän olisi sanonut: ”Kastakaa Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, meidän on parasta palata, ja ottaa selvää, kuka Isä, Poika ja Pyhä Henki on. Käännetäänpä sitten esiin Matteuksen 1. luku, Kuka tämä kaveri on, ja jonka nimeen meidän pitäisi kastaa. Ja me aloitamme nyt Matteuksen 1. luvusta ja 18. jakeesta. Lukekaapa tarkasti, jokainen.

134   Siis, te esititte kysymyksen, minä haluaisin tehdä pienen havaintoesityksen täällä. Nyt minä panen kolme esinettä tähän, että saatte selvän käsityksen, (annan esimerkin) nämä Raamatut ja kirjat, näyttääkseni esimerkin.

135   No niin, haluan, että kuuntelette tarkasti, ja seuratkaapa jokainen minua nyt. Nyt tämä tässä on Isä Jumala. Tämä on Poika Jumala. Tämä tässä on Pyhä Henki Jumala. Nyt, kuinka moni ymmärtää? Sanokaa perässäni. Kuka tämä tässä on? [Seurakunta sanoo: ”Pyhä Henki”] Pyhä Henki. Kuka tämä tässä on? [Seurakunta sanoo: ”Isä.”] Kukas tämä tässä on? [Seurakunta sanoo: ”Poika”–] Siis, tällä tavalla trinitaarit tämän uskovat. Näettekö, se tekee meistä pakanoita niin karulla tavalla kuin vain voi.

136   Juutalaiset; siitä syystä juutalaisen kanssa ei ole mahdollista ryhtyä mihinkään. Hän sanoo: ”Sinä et voi pilkkoa Jumalaa kolmeen osaan ja tuoda Häntä juutalaiselle.” Mutta, ette tietenkään myöskään minulle. Näettekö? Ette varmasti. Hän on yksi Jumala. Ehdottomasti. Ei kolmea Jumalaa. Huomatkaa nyt, kuinka– kuinka– kuinka yksinkertaista tämä on.

137   Nyt otamme selvää. Siis, kuka on… Kuka tämä on? Sanokaas joku ääneen. Poika Jumala. Onko näin? Tämä on Poika. No, silloin Hänen Isänsä on Jumala. Onko näin? Kuinka moni uskoo, että Hänen Isänsä on Jumala? Nostakaapa kätenne. Kuinka moni uskoo, että Jumala on Jeesuksen Kristuksen Isä. Selvä.

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin…

138   Nyt palaamme taaksepäin ottaaksemme selvää, kuka Isä, Poika ja Pyhä Henki on, josta Matteus sanoi ”jonka Nimeen kastakaa.” Näettekö, Nimi, ei nimet siis, koska ne eivät voineet olla nimiä, koska siinä ei ole nimeä.

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteen menoaan olevan raskaana Isästä Jumalasta. (Sanooko Raamattu näin? Mitä Raamattu sanoo?)… raskaana Pyhästä Hengestä.

139   Silloin, mikä näistä on Hänen isänsä? Siis, Raamattu sanoo, että tämä on hänen isänsä, ja Jeesus sanoi, että tämä on Hänen isänsä. No, mikä näistä on Hänen isänsä? Siis, jos hänellä olikin kaksi isää, niin mitä sitten? Jos Hänellä oli kaksi isää, hän on avioton lapsi.

140   Nyt luetaanpa vähän eteenpäin:

Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.

Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on… [Seurakunta sanoo: ”Pyhästä Hengestä”]

141   Mikä? Pyhä Henkikö? No mutta, kuinka Isä voi olla Hänen isänsä, ja Pyhä Henki olla Hänen isänsä saman aikaisesti? Siis, Hänellä sitten oli kaksi isää, jos tämä pitää paikkansa. Ei varmasti! Pyhä Henki on Jumala. Pyhä Henki on Jumala. Siispä Jumala ja Pyhä Henki on yksi ja sama Persoona, tai Hänellä oli kaksi isää.

142   Katsotaanpa, me selvitämme, keitä Johannes ja Maria ovat, hetken päästä. Hyvä, katsotaanpa, yrittivätkö Pietari ja Matteus väittää toisiaan vastaan, vai eivät, katsotaanpa, onko Sana ristiriidassa itsensä kanssa. Kyse on hengellisen ymmärryksen puutteesta. Näin on.

Mutta kun hän tätä ajatteli…

143   Minulla on yksi, 20. jae. Nyt 21:

Ja hän on synnyttävä pojan… (tämä Henkilön, joka oli näistä? Yksi Persoona, Jumala)… ja sinun on annettava hänelle nimi… (mikä?) [Seurakunta vastaa: ”Jeesus”]… Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”

Tämä kaikki on tapahtunut… että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:

 ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”… mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

144   Niinpä keitä olivat Johannes ja Maria, jotka elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Kuka oli Tuo, joka sanoi: ”Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen”? Kuka Isä oli? Isän Nimi, Pojan, Pyhän Hengen? [Joku sanoo: ”Jeesus.”] Oli todellakin. Varmasti: ei missään ristiriidassa sen kanssa. Ei tippaakaan. Se vain terävöitti tuon sanapaikan. Hän oli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala oli (Immanuel) asumassa meidän kanssamme, pitäen tabernaakkelinaan kehoa, nimeltä ”Jeesus”.

145   Nyt, tämä Ykseys-seurakunnan ykseysoppi; minä todellakin olen sen kanssa eri mieltä siitä, ajattelutavasta, että Jeesus on yksi, niin kuin teidän sormenne on yksi. Hänellä on oltava isä. Jos Hänellä ei ollut, kuinka Hän olisi voinut olla oma Isänsä? Ja jos Hänen Isänsä oli ihminen, niin kuin trinitaarit sanovat, silloin hän syntyi kahden isän aviottomana lapsena. Siispä, näettehän, väitellessänne, te olette molemmat väärässä. Ymmärrättekö?

146   Mutta totuus siitä on, että sekä, Isä, Poika että Pyhä Henki, ovat yksi Henkilö. [Tyhjä kohta nauhassa]… olemisensa lihatabernaakkelissa, ottamassa synnin pois maailmasta. Näin ehdottomasti on, ”Jumala kanssamme.” Nyt, siksi, kun Matteus 28:19…

147   Siis, etsikää Kirjoituksista, ja kun te löydätte paikan, jossa yksikin henkilö Raamatussa…(ajatelkaapa sitä, älkää antako tämän mennä ohi)…kun yksikin Raamatun henkilö olisi kastettu ”Isän”, ja ”Pojan” ja ”Pyhän Hengen” Nimeen, tulkaa minun luokseni ja kertokaa minulle, että olen tekopyhä, niin minä panen kyltin selkääni ja kävelen kaupungin läpi. Sellaista ei ole Kirjoituksissa I Mooseksen kirjasta, Ilmestyskirjaan. Vaan jokainen ihminen Raamatussa kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen!

148   Te sanotte: ”Hetkinen saarnaaja. Entäs Johannes?” Hän ei kastanut mihinkään nimeen!

149   Selvä, otetaanpa selvää mitä tapahtui; käännetäänpä Ap.t. 19. lukuun. Me tapaamme sieltä Johanneksen opetuslapsia. Joka ihminen oli kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimeen, tähän asti, kunnes me tapaamme tämän ryhmän täällä. Ap.t. 19. luku. Ja aletaan lukea sitä nyt, ja tapaamme Johanneksen opetuslapset:

Kun…Apollos (Joka oli lakimies, käännynnäinen) oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi…Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. (He olivat Jeesuksen opetuslapsia)

150   Jos huomasitte että juuri edellisessä luvussa ennen tätä, he olivat viettäneet suurenmoisia hetkiä, huutaen ja iloiten lopulta. Kuinka moni tietää tämän todeksi? Ja Akvila [Akylas] ja Priskilla olivat kokouksessa. Heillä oli herätyskokous Baptistisaarnaajan johdolla, nimeltä Apollos, joka todisti Kirjoituksilla, että ”Jeesus oli Kristus.” Nyt Paavali, löytää hänet:

…Paavali, kuljettuaan läpi…Efesoon ja…tapaa siellä muutamia opetuslapsia.

Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen sen jälkeen [silloin, kun–suom.], kun te tulitte uskoon?”

151   Nyt sinä rakas baptistiystävä, eikö tämä romauta teidän teorianne, kun te sanotte ”saaneenne Pyhän Hengen, kun uskoitte.”

152   Mutta Paavali halusi kysyä näiltä baptisteilta: ”Saitteko Pyhän Hengen, uskoon tulonne jälkeen?” Nyt kuunnelkaapa, mitä he vastasivat:

…Niin he sanoivat hänelle: ”emme edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.”

Ja hän sanoi: ”Millä (nyt, jos haluatte saada kreikan sanaston tästä, siitä näkee: ”Miten teidät on kastettu?”)… Millä kasteella te…olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen alaisina, Johannes kastoi meidät.”

153   Nyt haluan kysyä: jos teillä on tuo kaste, oletteko siihen tyytyväisiä? Sama mies, joka saattoi Jeesuksen jokeen, ja kastoi Jeesuksen Kristuksen, sama mies kastoi nämä ihmiset. Se on tosi hyvä kaste: ei pirskottelu, ei valelu, vaan upotus vanhaan mutaiseen Jordaniin samassa paikassa, jossa Jeesus kastettiin. Ajatelkaapa!

154   Paavali sanoi: ”Saitteko Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoitte?” He…hän…

He sanoivat: ”Emme tienneet…että Pyhää Henkeä edes on olemassa.”

Hän sanoi: ”Kuinka teidät kastettiin?”

He sanoivat: ”Meidät on kastettu.”

”Kuinka teidät kastettiin?”

”Johannekseen!”

155   Kuunnelkaas, mitä Paavali sanoo. Kuunnelkaapa:

Ja hän sanoi:”…kastettiinko teidät Johanneksen… Ja he…”

Ja Paavali sanoi: ”Johannes kastoi… kas-… parannuksen kasteella, kehoittaen… kansaa… uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.”

156   Näettekö, Johannes kastoi ainoastaan parannukseen, mutta vesikaste Jeesuksen Nimeen on kaste syntien anteeksisaamiseksi. Sovitusta ei silloin vielä ollut tapahtunut, syntejä ei voinut vielä antaa anteeksi. Nyt…Se oli vain vastaus omalletunnolle, niin kuin lain alaisena. Luukas 16:16 sanoi: ”Laki oli ja profeetat olivat Johannekseen asti, kunnes Valtakuntaa oli julistettu.” Nyt katsokaa, ja… Katsokaa:

Ja Paavali sanoi…(kuunnelkaapa) …Saitteko…

157   Jae 5:

Sen kuultuaan heidät kastettiin (uudelleen) Herran Jeesuksen nimeen.

158   Onko näin? Sitten nämä ihmiset, Ap.t. 2:ssa, jossa kastetaan Jeesuksen Nimeen. Juutalaiset kastettiin Jeesuksen nimessä. Pakanat kastettiin Jeesuksen nimessä. Ja jokainen ihminen koko Raamatussa kastettiin Jeesuksen nimessä.

159   Siis etsikää yksikin paikka, jossa kuka vain olisi ikinä kastettu muulla tavalla, niin minä tulen suoraa päätä takaisin tänne ja näytän missä katolinen kirkko myöntää sen ja sanoo, että te alistutte siihen. Ja sanoo: ”Ehkä jotkut protestantit pelastuvat, koska heillä on hiukan katolisia oppeja, sellaisia kuin kaste ’Isän Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen’; että pyhällä katolisella kirkolla on oikeus muuttaa tuo määräys Jeesuksen Kristuksen nimestä muotoon: ’Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’, ja protestanttikirkko tunnustaa sen.” Tämä poika ei! Minä pitäydyn Raamatussa. Minä uskon Raamattua.

160   Te sanotte: ”Veli Branham, määräätkö sinä ihmiset kastettavaksi uudelleen?” Varmasti! Paavali teki niin, täällä.

161   Nyt katsotaanpa, mennäänpä Galatalaiskirje 1:8, ja otetaan selvää, mitä Paavali sanoi:

…vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

162   Siinä se, ”vaikka me tai enkeli.” Ja Paavali, sama mies, määräsi ihmiset kastettavaksi uudelleen, joilla oli paljon parempi kaste kuin mitä sinulla on ollut veljeni; koska Johannes Kastaja oli Jeesuksen oma serkku, pikkuserkku; joka kastoi oman serkkunsa Jordan-joessa ja teki täyskäännöksen ja kastoi Johanneksen opetuslapset. Ja Jeesus sanoi: ”Tuo ei toimi!”, tai Paavali sen sanoi, ja määräsi heidät uudelle kasteelle Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ennen kuin he voisivat saada Pyhä Hengen; sen jälkeen, kun he jo olivat huutaneet ja ylistäneet Jumalaa ja viettäneet ihania hetkiä, ja heillä oli ollut valtavan suuri herätys, ja todiste Raamatun perusteella (heidän teologiansa mukaan), että Jeesus oli Kristus. Kuinka moni tietää, että näin se sananpaikka menee – 18. Luku? Varmasi menee. Siinä se. Niinpä, siitä ei ole epäilystäkään.

163   Nyt minäpä annan teille pienen perusajatuksen. Siis, Hän ei koskaan rikkonut sääntöjä, mutta Luukkaassa… Matteuksen 16. luvussa. Jeesus, kun hän tuli alas vuorelta, Hän sanoo: ”Kenen ihmiset sanovat minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

164   ”Jotkut sanovat, että olet ’Elia’, ja jotkut sanovat, että olet ’se profeetta’, ja jotkut sanovat Sinun olevan ’tämä, tuo.’”

165   Hän sanoi: ”Mutta keneksi te sanotte?”

166   Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

167   Katsokaa! ”Siunattu olet sinä Simon, Joonaan poika (Bar-Jona), liha ja veri eivät varmasti tätä paljastaneet sinulle.” Aamen!

168   Katsokaa, Sen täytyy tulla hengellisenä ilmestyksenä. Liha ja veri eivät koskaan kertoneet Aabelille, että hän oli väärässä (että Kain oli väärässä), ei koskaan Aabelille, että ”Kain oli väärässä.” Vaan, ilmestys sanoi Aabelille: ”kyse on verestä!” Me tulemme tuohon kysymykseen muutaman hetken päästä. Veri oli se, eivät hedelmät, mikä vei meidät pois Eedenin puutarhasta. ”Kyse oli verestä”, ja Aabel hengellisen ilmestyksen kautta… sai ilmestyksen Jumalalta, että kyse oli verestä. Ja hän, ”uskon kautta” Hebr. 11:1 sanoo: ”Hän uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Jonka, Jumala hyväksyi.” Tässä se on. Näettekö, hän uhrasi sen uskon kautta; ilmestyksen kautta.

169   Nyt katsokaa: ”Liha ja veri ei ole ilmoittanut tätä sinulle” ([mennään] suoraan Jeesukseen Kristukseen) ”vaan minun Isäni, joka on taivaissa, on ilmoittanut Tämän sinulle. Ja tälle kalliolle (ilmestykselle Jeesuksesta Kristuksesta)…Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä helvetin portit kestä Sitä vastaan.” Näin juuri Hän sanoi. Hengellinen ilm-…”Ja minä sanon, että sinä olet Pietari, ja minä annan sinulle valtakunnan avaimet. Ja mitä tahansa… koska sinulla on hengellinen, auki oleva kanava tämän ja taivaan välillä. Liha ja veri: sinä et koskaan ole käynyt missään seminaarissa, et saanut mitään koulutusta, et käynyt yhtään teologiankurssia; mutta sinä luotit Jumalaan, ja Jumala paljasti asian sinulle, ja ehdottomasti tuo ehdottoman selkeä Sana liittää kaiken yhteen. Minä sanon, sinä olet Pietari, juuri niin, ja minä annan sinulle avaimet; ja mitä sinä sidot maan päällä, minä sidon taivaassa; mitä sinä päästät maan päällä, minä päästän taivaassa.

170   Ja Pietari oli Helluntaipäivänä puhemiehenä, kun kaikki ihmiset pelkäsivät puhua, hän puhkesi puhumaan ja sanoi: ”Te Juudean miehet ja te, jotka oleskelette Jerusalemissa, tulkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minun sanojani. Nämä eivät ole humalassa niin kuin te oletatte, näettehän, että on vasta kolmas hetki päivästä, vaan tämä on se, mistä profeetta Jooel puhui. ’Ja viimeisinä päivinä tulee tapahtumaan, sanoi Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan ylle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Ja palvelijattarieni ja, palvelusneitoni päälle minä vuodatan Henkeni. Ja minä näytän merkkejä taivaassa ylhäällä ja maassa alhaalla, ja savupatsaita ja höyryä. Ja tapahtuu ennen kuin tuo suuri ja peljättävä Herran päivä tulee, että kuka tahansa huutaa avuksi Herran Nimeä, pelastuu.’” Siinä se on. Voi tavaton.

171   ”Antakaapa, kun puhun teille avoimesti Daavid patriarkasta”, hän sanoi, ”hän on sekä kuollut että haudattu, ja hänen hautansa on keskellämme tänäkin päivänä. Siitä syystä, profeettana, hän näki… näki ennalta Hänet Hänen oikealla puolellaan, ’Enkä minä horju. Vaan minun ruumiini lepää toivossa, sillä Hän ei hylkää sieluani tuonelaan, etkä anna Hurskaasi nähdä mätänemistä.’”

172   ”Daavid on sekä kuollut”, hän sanoi, ”ja haudattu ja hänen hautansa on keskellämme tänäkin päivänä. Mutta profeettana, hän näki ennalta Hurskaan, jonka Jumala oli tehnyt sekä Herraksi että Kristukseksi.” Voi että! Tässä se sananpaikka teille on. Tässä se juttu on. Siinä kaikki.

173   Nyt saamme tässä selville, että, sitten, että oikea tapa, ja todellinen tapa, joka koskaan on määrätty… Ja avaimet olivat Pietarilla, ja päivänä, jona hän saarnasi, sanottiin… Katsokaapa nyt, tässä on ensimmäinen seurakunta. Te katoliset, kuunnelkaas Tätä. Te campbellilaiset*, kuunnelkaas Tätä. Te baptistit ja metodistit, kuunnelkaa tätä. Church of God, nasarealaiset, Pilgrim Holiness, kuunnelkaa tätä. [*eräs USA:n reformistiliike]

174   Avaimet olivat Pietarilla, ja hänellä oli määräysvalta [valtuudet], tai sitten Jeesus valehteli. Eikä Hänen ole mahdollista valehdella. ”On kaksi muuttumatonta asiaa: Jumalan ei ole mahdollista valehdella.” Avaimet olivat hänellä. Jeesus antoi hänelle avaimet. Kun Hän nousi ylös kolmantena päivänä noin vain, kuoleman ja helvetin avaimet olivat Hänellä, mutta valtakunnan avaimet eivät. Ne olivat Pietarilla! Täsmälleen näin se on.

175   Ja kuunnelkaa nyt, Pietari, avaimet riippuvat sinun sivullasi, ja sinä saarnaat. Tulee kysymys, ensimmäisistä uuden seurakunnan käännynnäisistä. Varhaiskristillinen seurakunta. nyt katoliset, baptistit, metodistit, presbyteerit, onko teillä uuden seurakunnan oppi? Tarkistakaapa, onko teillä.

…Miehet, veljet, mitä meidän tulee tekemän?

…Pietari nousi ylös ja sanoi… Tehkää parannus… kukin teistä… (pitäkää varanne, pojat; tapa, jolla sijoitatte nuo avaimet täällä, Kristus sijoittaa taivaassa)… Tehkää parannus kukin teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimeen…(tällä tavalle te pääsette Tähän)… syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

176   Avaimet sanoivat täällä: ”klik”, ja juttu meni ”klik” Siinä. Tästä syystä Johanneksen opetuslasten oli tultava kastetuiksi uudelleen, taas, Jeesuksen Kristuksen Nimeen (ennen kuin he voivat päästä taivaaseen), saada Pyhän Hengen. Hän piti Sanansa. Siis, tämähän ei saa teitä ymmälle, eihän? Näettekö? Varmasti; Matteus 28:19 olivat titteleitä, ei Nimi.

177   No niin, paljonko meillä on vielä aikaa? Voimmeko saada vielä viisitoista minuuttia, jotta voi vastata pariin muuhun kysymykseen tosi pikaisesti? Voimmeko? Selvä, me pidämme kiirettä, oikein ripeästi. Minulla on kaksi täällä pohjalla, minä halusin ottaa nopeasti, ottaa nämä mukaan, jos mahdollista. Sitten minä voin ottaa nämä loput Sunnuntaiaamuna.

  1. Oliko Kain käärmeen jälkeläinen? (Tämä onkin hyvä.) Jos oli, miksi Eeva ei synnyttänyt vasta, kun Aadam oli tuntenut hänet?

Sama… Seuraava kysymys samalla tapaa:

  1. Oliko se kirjaimellisesti puu, josta Eeva söi hedelmän? Hän näki, että siitä oli hyvä syödä.

178   No niin, veli, sisar, kuka se olikin, palataanpa takaisin I Mooseksen kirjaan ja tutkitaanpa jotakin täältä. Mennään I Moos. 3:8, jos sallitte. Selvä, ja kuunnelkaapa oikein tarkasti nyt.

179   Minä tuon esiin tuon kertomuksen. Kaikki oli puhdasta ja pyhää, syntiä ei ollut eikä saastaisuutta. Nyt, minä otan…teidän…tämän ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseksi. Puu elämässä…puutarhan keskellä, puun keskellä. Puu oli ”vaimo”. Nyt minä osoitan tämän teille Kirjoituksilla, jos vain olette muutaman hetken kärsivällisiä.

180   Otetaan ensin, oliko hän…synnyttikö hän vai ei ennen kuin tunsi Aadamin, vai sen jälkeen…Kuunnelkaapa:

Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa ja illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

Mutta Herra Jumala… huusi miestä ja sanoi… ”Missä olet?”

Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti…  (siis, hän ei tiennyt sitä ennen; jotakin oli tapahtunut, jokin paljasti hänelle, että hän oli alasti)… ja sentähden minä lymysin.”

Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta…?

181   Puusta syöminenkö sai hänet huomaamaan, että hän oli alaston? Kuten olen usein sanonut, (tämä ei ole vitsi, en tarkoita tätä vitsiksi) ”Mutta mikäli omenien syönti sai naiset huomaamaan olevansa alastomia, meidän olisi parasta tarjota taas omenia.” Näettekö? Kyse ei ollut alastomasta… Kyse ei ollut puusta, omenan syömisestä, kyse oli seksuaalisuudesta. Kuunnelkaapa:

Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.”

Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut… (siis mitä?)… Käärme petti minut ja minä söin.” (pitkän aikaa ennen sitä nainen tuli raskaaksi, näettekö, Aadamista).

182   Aadam tunsi hänet, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti– ja synnytti Aabelin.

183   Mutta haluan kysyä teiltä, aivan kirjaimellisesta näkökulmasta. Todistaakseni, että hän oli puu, joka nainen on hedelmäpuu. Kuinka moni tietää sen? Ettekö olekin äitinne hedelmä? Olette todellakin. ”Ja hedelmän keskellä”… tai siis ”puussa on hedelmä, johon hän [nainen] ei koske.”

184   Huomasitteko, eikö Jeesus ollutkin Elämän Puu? Eikö Hän luvannut Matteuksen…tai Johanneksen 6 luvussa: ”Minä olen Elämän Leipä, joka on tullut Jumalalta taivaasta”?

185   Jos mies syö naisesta… Ja katsokaa, syntymän kautta… naisesta, me kuolemme kaikki; koska olemme kuoleman alaisia (onko näin?) naisesta syntymisen kautta. Miehestä syntymisen kautta, me elämme ikuisesti. Nainen on kuoleman puu, mies on elämän puu; sillä nainen ei edes kanna itsessään elämää. Näin juuri on. Elämän itu tulee miehestä, oikeasti. Se menee naiseen, eikä nainen ole kuin hautomakone; eikä vauva ole yhteydessä, vain napanuora on. Vauvassa ei ole hitustakaan äidin verta; se syntyy hänen verensä ”sisällä”, mutta vauvassa sitä ei ole hitustakaan. Käykää tutkimassa… tai lukekaa lääkärinkirjaa, niin näette, tai kysykää lääkäriltä niin ymmärrätte. Sitä ei ole, ei, varmasti, sitä ei todella ole hitustakaan. Hän on vain muna, siinä kaikki. Ja elämä tulee miehestä.

186   Siinäpä on hieno esikuva, joka näyttää, että naisen kautta, luonnollisen syntymän kautta, meidän on kaikkien kuoltava, sillä me olemme kuolleita jo alun pitäen; ja ainoastaan miehen, Jeesuksen Kristuksen kautta, me voimme elää. Siinä ovat nuo kaksi Eedenin puutarhan puuta. Ettekö näekin sen?

187   Ja katsokaapa! Ja siihen aikaan kerubit olivat vartioimassa tätä puuta. Siksi, että jos he vain maistoivatkin Elämän Puusta, he olisivat eläneet ikuisesti. Kuinka moni tietää tämän? He olisivat kaikki eläneet ikuisesti. Ja ensimmäisen kerran, kun he olisivat voineet maistaa siitä… Enkeli sanoi: ”Me vartioimme sitä.” Ja kerubit pantiin sinne leimuavien miekkojen kanssa vartioitsemaan sitä. Se vietiin takaisin itään, ja sitä vartioitiin leimuavien miekkojen kanssa niin, ettei sen (tämän Puun) luokse päässyt.

188   Kun Jeesus tuli, Hän sanoi: ”Minä olen Elämän Puu, ja joka syö siitä, ei koskaan kuole.” Siinä se Puu nyt on.

189   Siinä tuo nainen, siinä tuo seksi, joka tuo kuoleman. Yhtä varmasti kuin on olemassa seksuaalinen halu, on kuolema tullut sen kautta. Ja yhtä varmasti kuin hengellinen syntymä on olemassa, on ikuinen Elämä tullut sen kautta. Kuolema tulee naisen synnytyksen kautta, ja Elämä tulee Miehen synnytyksen kautta. Aamen! Kas tässä.

190   Palataanpa takaisin Kainiin. Voisitteko kertoa, mistä tuo henki ja tuo pahuus tulivat? Jos Kain… katsokaas, jos Kain oli Aadamin poika, joka oli Jumalan poika, mistä tuo pahuus tuli? Ensimmäinen asia, kun hän oli syntynyt, hän vihasi; hän oli murhaaja, hän oli kateellinen. Ja nyt ajatellaanpa hänen isänsä luonnetta, kaiken alkamista aivan alussa. Lucifer, ja hän oli alussa… hän oli kateellinen Miikaelille, mikä käynnisti koko rettelön. Kuinka moni tietää tämän? Ja Kainilla oli isänsä luonto [/luonne], siksi hän oli kateellinen veljelleen ja tappoi hänet. Tuo puhdas… tuo luonto ei voinut tulla tuosta puhtaasta lähteestä. Se tuli…oli tultava tuosta turmeltuneesta lähteestä. Ja katsokaapa Kainia heti, kun hän oli syntynyt.

191   Ja sitten Aabel syntyi hänen jälkeensä, sitten nainen tuli raskaaksi Aadamista, ja hän tunsi– tunsi naisen ja hän synnytti pojan Aabelin. Ja Aabel oli Kristuksen esikuva; ja kun– kun Aabel tapettiin, Seet otti hänen paikkansa; Kristuksen kuolema, hautaus ja ylösnousemus, esikuvallisesti.

192   Mutta, siis, Kain palvoi; kaikki hänen lihalliset tekonsa, aivan kuin nykyajan lihallinen seurakunta, ihmiset palvovat. Kain palvoi; ei hän ollut uskoton [/uskosta osaton], eikä hän ollut kommunisti. Kain oli uskovainen; hän meni Jumalan eteen; hän rakensi alttarin. Hän teki kaikkia uskonnollisia asioita, joika Aabelkin teki, mutta hänellä ei ollut hengellistä ilmestystä Jumalan tahdosta. Ylistetty olkoon Jumalan nimi! Siinä se. Näettekö Sen? Hänellä ei ollut hengellistä ilmestystä, ja se juuri seurakunnassa on nykyään vikana. Ja Jeesus sanoi rakentavansa seurakuntansa hengellisen ilmestyksen varaan. Ymmärsittekö? Voi, että, silmänne voivat nyt avautua. Näettekö: hengellinen ilmestys.

193   Kain tuli: hän rakensi alttarin, hän palvoi, hän toi uhrin, hän polvistui, hän ylisti Jumalaa, hän palvoi Jumalaa, hän teki kaikkea hengellistä, mitä Aabelkin teki. Ja Jumala hylkäsi hänet tyystin, koska hänellä ei ollut hengellistä ilmestystä!

194   Seuratkaa tätä samaa Kainin linjaa, loppuun asti, arkkiin saakka, arkista Jeesukseen, ja Jeesuksesta suoraan nykypäivään, ja tarkistakaa, onko lihallinen, fundamentalistinen [/perustotuuksiin pohjautuva] seurakunta, kankea ja muodollinen, oppinut, tarkoitan ihmisiä, joilla on Kirjoitukset hallussa, joka tuntee kaiken opin ja teologiat, ja he kykenevät selittämään sen, pojat, näin, [Branham napsauttaa sormiaan] mutta ilman hengellistä ilmestystä! Näin on. Se on Kainin oppi.

195   Raamattu sanoo: ”Voi heitä! – Koska he menivät Kainin opin tietä, ja heittäytyivät Bileamin eksytykseen ja hukkuivat niskoitteluunsa niin kuin Koora.” Sama kirja, Juuda, hän sanoi: ”Heidät on määrätty ennalta tähän tuomioon. ”Todellakin ovat. Näettekö? Mikä Bileam oli? Hän oli piispa. Hän oli koko seurakunnan yläpuolella. Hän esiintyi niin opillisesti puhtaasti kuin vain kykeni. Hän uhrasi… Katsokaa kun hän seisoi kuuluisuuksien keskellä, siellä kuuluisuuksien joukossa. Eivätkä he olleet uskottomia, he olivat uskovaisia.

196   Tuo– tuo Mooabin heimo polveutuu Lootin tyttärestä. Loot, joka eli… Lootin tytär, joka eli isänsä kanssa, ja tuli raskaaksi ja synnytti lapsen, ja tuo lapsi oli… sai aikaan Mooabin heimon. Ja he olivat suuri kirkkokunta. Suuri, kukkea kansa, heillä oli ruhtinaita ja kuninkaita ja kuuluisuuksia. Heillä oli piispoja ja kardinaaleja ja kaikkea.

197   Ja tässä ilmestyy hihhuleiden porukka, eri ryhmä, Israel; vanha pieni joukko kirkkokuntiin kuulumattomia, yhteiskristillisiä ihmisiä. Ja he olivat tehneet kaikkea mitä kuvata saattoi, myös pahaa. Mutta se, mistä siinä oli kyse: heillä oli hengellinen ilmestys, ja Jumala oli heidän mukanaan Tulipatsaassa.

198   Voi, kyllä minä tiedän, että heillä oli lihallisia juttuja, ja ihmiset sanoivat: ”Millainen porukka kuokkavieraita, ei muuta kuin potkaistaan heidät ulos.” Mutta heillä oli hengellinen ilmestys, ja heillä oli lyöty Kallio, heillä oli vaskikäärme, heillä oli Tulipatsas matkassaan. Halleluja! Tiedän, että teidän mielestänne minä olen aivan kiihdyksissä, mutta minä en ole. Minusta vain tuntuu hyvältä.

199   Huomio! Kun ajattelen: ”Sama Jumala, nyt, elää meidän kanssamme.” On yhä kyse hengellisestä ilmestyksestä Sanasta. Varmasti on. Näin on ikuisesti. Siunattu olkoon Herran Nimi! Kyllä vain.

200   Tässä seisoivat he, siellä, ylhäällä, fundamentalistit, nuo baptisti-, ja presbyteerijoukot kukkulalla, ja heidän piispansa saapuu sinne. He olivat aivan yhtä uskonnollisia ja samanlaista uskontoa, ja he palvoivat samaa Jumalaa. He sanoivat: ”Katsokaapa alas tuonne tuota roskajoukkoa. Kas, eipä heillä ei ole edes kirkkokuntaa. Nuo eivät ole mitään muuta kuin kaakattava, röhkivä hihhulisakki.”

201   Onko näin? Todellakin olivat. Jos ette usko, että he olivat hihhuleita, palatkaa I Mooseksen kirjaan ja tutkikaa sitä, kun he ylittivät-. Ja tapahtui ihme, ja Miriam nappasi tamburiinin ja meni alas rantaan soittaen sitä; tanssi Hengessä, ja Mooses lauloi Hengessä. Jos se ei ollut joukko niitä, joita me kutsumme vapaiksi… hihhuleiksi, niin en tiedä mikä sellainen on; laulua ja hyppimistä ja ylistystä. Ja kansat vihasivat heitä koko ajan, mutta Jumala oli heidän kanssaan. Heillä oli hengellinen ilmestys, he seurasivat Tulipatsasta.

202   Ja Mooab sanoi: ”Siis, katsokaa tänne. Me voimme kutsua kaikki kardinaalit ja piispat ja kaikki vanhimmat, ja heittää heidät täältä ulos. Me kyllä teemme jotakin tälle, koska mehän olemme tosi hengellinen kansa. Emme anna tuon propagandan sotkea meidän hienoa kirkkokuntaamme.”

203   Ja niinpä heidät saatiin ulos sieltä. Ja rakennettiin kaksitoista alttaria; täsmälleen samoin kuin Israelilla oli, kaksitoista alttaria. Sille pantiin kaksitoista uhria, härkiä; aivan kuten Israelilla oli, mitä Jumala vaati. Ja sille pantiin kaksitoista lammasta, mikä kuvasi Herran Jeesuksen tuloa; kaksitoista lammasta molempiin paikkoihin.

204   Kaikki kuuluisuudet, piispat ja kaikki, seisoivat ympärillä. Ja uhri sytytettiin. Ihmiset rukoilivat, kädet kohotettiin Jehovan puoleen ja he sanoivat: ”Jehova, kuule meitä!” Mitä ihmiset yrittivät tehdä? Ja heidän vanha Bileaminsa tuli esiin näin, ja Henki tuli hänen päälleen. Varmasti (mutta hän [Bileam]oli lihallinen).

205   Henki voi tulla tekopyhän ihmisen päälle, sanoo Raamattu. Te kuulitte, kun minä opetin sitä, siis. ”Sade lankeaa vanhurskaalle ja väärälle.” Mutta sitä on verrattava Sanaan, Siitä sen saa selville.

206   Sitten hän teki ja… kun Henki, kaikesta huolimatta, hänen päällään kertoi totuuden. Hän yritti kirota Israelin, ja hän siunasi Israelin.

207   Nyt, mikäli Jumala arvostaa hienoa seurakuntaa ja hienoa piispaa, ja ihanaa paimenta, oppinutta ihmisjoukkoa, hän oli velvollinen hyväksymään tuon uhrin, koska hän oli pohjimmiltaan yhtä oikeassa kuin Israelkin oli oikeassa, mutta hänellä ei ollut hengellistä ilmestystä Sanasta eikä Jumalan tahdosta. Siinä se, tämä siinä on erona nykyään.

208   Katsokaapa Jeesusta. Hänestä sanottiin: ”Pois tuo heppu [/kuolema tuolle -]. Mehän tiedämme, että hän on samarialainen. Hän on hullu. Sinäkö opetat meitä? Sinähän synnyit aviorikoksesta. Sinähän et ollut mitään muuta kuin avioton lapsi alun perin. Kuka sinun isäsi muka on? Vai sanot sinä Jumalaa Isäksesi mokoma pilkkaaja! Oho, sinäkö meinaat opettaa meitä? Me olemme olleet saarnaajia, olleet piispoja; lähtien meidän iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisistämme olivat saarnaajia ja piispoja. Me olemme syntyneet ja kasvaneet seurakunnassa. Me olemme käyneet mitä korkeatasoisimmat seminaarit. Me tunnemme jokaisen Sanan – kirjaimelleen. Ja sinäkö yrität opettaa meitä? Missäs sinä muka kävit koulusi? Mistä olet saanut tämän oppisi?”

209   Hän sanoi: ”Te olette … isästänne perkeleestä”, Jeesus sanoi.

210   Heidän keskuudessaan ei ollut merkkejä ja ihmeitä. Heillä ei ollut jumalallisia paranemisia eikä muuta. Heidän keskuudessaan ei ollut siunauksia. Mutta Jeesus oli aivan varmasti hengellinen ilmestys Kirjoituksista.

211   He sanoivat: ”No, on kirjoitettu niin-ja-niin.

212   Ja Jeesus sanoi: ”Niin, ja on myöskin kirjoitettu.” Mutta Jumala osoittaa miehensä oikeaksi merkeillään.

213   Pietari sanoi samaa, Ap.t. 2, hän sanoi: ”Te Israelin miehet; Jeesus nasaretilainen, mies, josta Jumala todisti teille, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala teki Hänen kauttaan keskellänne, niin kuin te itse tiedätte,” (kas niin) Hänet, joka luovutettiin…ennalta-… suuren Sanhedrin-neuvoston toimesta. Mutta Jumalan ennaltatietämyksen kautta, Jumala määräsi ennalta Hänet kuolemaan tämän kuoleman. Te luovutitte Hänet pahoihin ja raakoihin käsiin. Te naulitsitte ristiin Elämän Ruhtinaan, Joka nousi ylös. Ja me olemme sen todistajia.

214   Wau, mikä saarnaaja! Ei… hän ei osannut edes kirjoittaa omaa nimeään, mutta hän tunsi Jumalan. Sanottiin, että he ”ottivat vaarin siitä, että hän oli ollut Jeesuksen kanssa.” Varmasti, se oli hengellinen ilmestys. Voi, että. Siinä se nyt on.

215   Kain oli juuri tuota sukua, tuo lihallinen seurakunta on samaa sukuhaaraa nyt. Hengellisellä seurakunnalla on yhä Tulipatsas, sillä on yhä merkit, ihmeet, sillä on yhä sama Kristus; jonka se vahvistaa todeksi koko matkan kuolevasta karitsasta, ja Eedenin puutarhasta, aina Karitsan toiseen tulemukseen asti. Varmasti, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

216   Ja tuo Kainin sukuhaara, uskonnollinen, tyylikäs ja oppinut, aivan todella sama; aivan sama, joka aikana aivan sama. Kritisoijia ja vainoojia, kuten Kain Aabelia, he ovat sitä tänään, ja ovat olleet ja tulevat aina olemaan; lihallisia epäilijöitä Näin on.

217   Nyt I Moos. 3:8, ja otan myös 20, katsoin hetki sitten:

Ja mies antoi…Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. (katsokaa, tämä oli sen jälkeen, kun se petos oli jo tapahtunut.)

218   Kain oli…”Hei odotapa”, sinä sanot: ”Mitenkä käärme, käärme!?”

219   Mutta veli, kuuntelehan, Raamattu ei sano, että hän oli käärme; Raamattu sanoo: ”Hän oli ovelin kaikista kedon eläimistä.” Hän ei ollut matelija, hän oli eläin. Hän oli… Ja siellä…

220   Ja minäpä annan tämän teille pieneksi merkiksi meidän välillämme, jos sallitte. Tämän juuri tiede on sotkenut aivan täysin. Lähimpänä ihmistä oleva olento, jonka voi löytää, on simpanssi. Kuinka moni tietää sen? Mutta jotakin on siinä välissä. Simpanssin luita ei saada täsmäämään ihmisen luiden kanssa, silti se on lähin otus. Ihminen saadaan johdettua, vaikka sammakonpojasta. Hänet saadaan tehtyä vaikka nuijapäästä. Hänet saadaan kehitettyä eläimestä, mistä tahansa eläimestä. Hänet voidaan tuoda karhun rinnalle. Ottakaapa karhu ja vetäkää siltä nahka pois päältä, se on aivan kuin pienikokoinen nainen. Aivan samanlainen. Ottakaa nainen ja kaikkea pankaa seisomaan vierekkäin, ja menkää ylös, vetäkää naista kuin… pankaa nainen seisomaan tällä lailla. Aivan–aivan kuin karhu. Jalat menevät samalla tavalla ja käsi menee tällä lailla, aivan kuin ihmisellä. Mutta simpanssi on vielä lähempänä. Se on melkein, mutta itse sitä ei voi löytää.

221   Tässä tulee pikku salaisuus, jos haluatte tietää. Tiedättekö missä se on? Se on salattu. Ihmiset voivat kaivaa esiin kaikki luut, mitä vain tahtovat. He voivat kaivaa… kuvanveistäjät voivat kaivaa, ja tiede, ja– ja ajanmäärittelijät voivat mitata aika-asteikkoja atomimittareillaan, mutta sitä ei ikinä tavoiteta. Sillä se oli käärme, joka oli enemmän ihminen, kuin mikään muu mitä oli maan päällä, ja Jumala kirosi sen ja pani sen vatsalleen, ja siitä tuli täsmälleen käärme ilman, että mikään siinä muistutti ihmistä. Raapikoon vain päätänsä, nuo tieteilijät, ja antaa heidän miettiä sitä tovi.

222   Mutta Raamattu ilmoittaa, että: ”Se oli ovelin kaikista kedon eläimistä.” Näin on. Se oli liitoskappale, joka on ihmisen ja apinan välissä, ja Jumala kirosi sen ja pani sen suoraan vatsalleen siitä– siitä syystä, mitä se oli tehnyt. Se petti tämän naisen, ja nainen synnytti ensimmäisen poikansa, joka oli Kain, käärmeen oman luonteen mukaisessa innoituksessa; perkele, joka meni käärmeeseen, ja teki sen.

223   Ja sen jälkeen hän tuli raskaaksi ja synnytti, hän synnytti jälleen sen jälkeen, kun hänet oli petetty. Siis katsokaa, hän tuli petetyksi, hän oli melkein… No, hän oli tehnyt väärin. Mutta hän, kirjaimellisesti, toimi oikein tullessaan raskaaksi miehelleen, sillä se oli voinut olla monia aikoja sen jälkeen, kuukausia ja monia päiviä myöhemmin; sitä ei voi sanoa, me emme tiedä sitä, mutta hän synnytti Aadamille.

224   Ja jollakin, voi olla kysymys, hän sanoo: ”No, tuo poika… hän sanoi, että Eeva aikoi…Kun Kain syntyi, Eeva sanoi, että hän sai pojan Herran avulla.” Varmasti, todellakin, niin se tuli ollakin. Se oli luonnonlaki. Täsmälleen sillä lailla teidänkin kohdallanne on nyt. Kun te synnyitte, Jumala ei tule alas ja tee teitä. Sinä olet isäsi ja äitisi jälkeläinen. Ja sinusta tulee… tulee olemaan… sinun lapsesi tulevat olemaan sinun jälkeläisiäsi. Kyse on suvunjatkamisesta kaiken aikaa, alusta asti, kuten siemenpuut ja sellaiset jutut; mutta takaisin alkuperäiseen. Toivon, että tämä selittää asian.

225   Kuinka paljon aikaa meillä on? Ei ole enempää. Kuunnelkaas tätä seuraavaa hyvää…jonka otamme sunnuntaina: ”Yhden Hengen kautta, me olemme kaikki kastetut yhteen ruumiiseen…” (Haluaisimme tietää sen.) ”…Kristus.” Tuona aikana… Siis, luulenpa, että etsin joitakin sanapaikkoja, hyviä sananpaikkoja siitä [Veli Branham vastaa tähän osassa II, kappaleessa 361, kysymyksessä 60.]

226   Tässä on hyvä, aivan kuin… Kärsisittekö minua vielä yhden tai pari hetkeä, kun vastaan tähän? Se voi vastata itse itseensä.

  1. Kun– kun sinä sanot: ”pahat eivät pala ikuisesti,”… (No, nyt minulla taitaa olla tässä Jehovan todistaja eikö vain?)…Kun sinä sanot, etteivät pahat pala ikuisesti, tarkoitatko sillä helvettiä, vaiko tulijärveä? Tiedän, että niin sanotaan Ilmestyskirjassa (se on 20. luku) että helvetti heitetään tuliseen järveen. Jos ne eivät pala ikuisesti, mitä niistä sitten tulee?

227   Kuten olen juuri käynyt läpi ja sanonut, veli tai sisar, kuka oletkin; ne tulevat häviämään, niitä ei enää tule olemaan. Niillä on alku, ja ne myös loppuvat; niitä yksinkertaisesti ei ole enää olemassa… kuinka kauan ne tulevat palamaan, vaikea sanoa. Mutta, katsokaas, siellä…

228   Voisitteko vain painaa tämän mieleenne, se on hyvin yksinkertaista. Ei ole olemassa kuin yhden tyyppistä Ikuista Elämää, ja se tulee vain Jumalan itsensä kautta. Ja Jumala yksin on Ikuinen Elämä. Jos vain toisitte tänne sanakirjan, katsokaa siitä kreikan sanaa Zoe. Zoe on ”Ikuinen Elämä”. Ikuinen Elämä on ”Jumala”. Ja Jeesus sanoi: ”Minä annan heille Ikuisen Elämän.” Ja jos katsotte täältä sanakirjasta, se sanoo: ”Zoe.” Se on ainoa ikuinen elämä, mitä on. Missään paikassa Raamatussa ei sanota, että on olemassa ikuinen helvetti, vaan sanotaan: ”He palavat aina ja iankaikkisesti.”

229   Otetaanpa nyt sana ”iankaikkinen”, katsokaa tuota aion– aion. Panitteko sen merkille täällä Raamatussa? Kuinka moni on kuullut sanottavan: ”Ja aioneita ja aio-… Kuinka moni tietää, että aioni on ”ajanjakso”?  No totta kai jokainenhan tietää, että aioni on ”ajanjakso”.

230   ”Ja ne palavat aioneiden ajan”, se on: ajanjaksojen ajan. ”Heitetään tulijärveen ja palavat aioneiden ajan.” Aioni merkitsee ”ajanjakso”. He saattavat palaa satoja miljoonia vuosia rangaistuksena, mutta lopulta, se tulee päätökseen; se hävitetään, yhtä kaikki. Näettekö, sillä kaikki, mikä ei ole täydellistä on täydellisyyden ”vääristelmä”; ja sillä on alku, niinpä sillä on oltava myös loppu.

231   Mutta meillä, jotka uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen on Zoe, ”Jumalan oma Elämä itsessämme, ja on Ikuinen Elämä. Meillä ei ole iankaikkinen elämä, synnintekijällä on iankaikkinen elämä, mutta meillä on ”Ikuinen Elämä”.

232   Veli Cox, jokin aika sitten, istui aitauksessani ennen kuin me panimme siihen… ennen kuin sinne pantiin kiviä, sitten, kun kivet oli pantu ja löysi pienen fossiilin, ja kysyi: ”Veli Branham, kuinka vanha tämä on?”

233   ”Voi”, sanoin, ”kronologisesti ottaen, voi sanoa, että kymmenen tuhatta vuotta. Jonkinlainen vanha, pikku merihirviö, joka eli joskus, pieni merieläin, on voinut elää kauan sitten menneisyydessä.”

234   Hän sanoi: ”Ajattelepa, miten lyhyt ihmiselämä on verrattuna tuohon elämään.”

235   Minä sanoin: ”No, veli, mutta tuolla olennolla on loppu, mutta sillä elämällä, joka meillä on Kristuksessa, ei ole loppua. Tuo voi elää kaksi tai kolme iankaikkisuutta, mutta sillä ei ole ikuista elämää, koska ikuinen elämä tulee yksin Jumalalta.”

236   Ikuinen: ”Sillä, joka kuulee Minun Sanan ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, on ikuinen elämä eikä hän koskaan joudu tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Siinä se; te saatte ikuisen elämän olemalla uskovainen. Epäuskoisella on iankaikkinen elämä. Ikuinen… uskovaisella on ikuinen elämä, eikä hän voi kuolla, koska Se on ikuista.

237   Mutta uskovainen, hän menee… Epäuskoinen kulkee maailman läpi, hänellä on kurjuutta, murheita; joita hän kutsuu hauskanpidoksi: ”Jippii, pidetään hauskaa.” Naisia, viiniä, ja hauskanpitoa, hän kuvittelee voivansa jatkaa. Hän tulee kuolemaan, hän tulee menemään tulijärveen ja palaville tulikiville, jossa palo jatkuu iankaikkisesta iankaikkiseen, ehkä hänen sieluansa kiusataan sata miljoonaa vuotta tuli- ja tulikivijärvessä.

238   Minä…Sinä sanot: ”Onko se tavallista tulikiveä?” Uskon, että se tulee olemaan miljoona kertaa pahempaa kuin se. Uskon, että sitä ei voida kuvata tuleksi, kirjaimellisesti tuleksi. Ainoa syy sanoa sitä tuleksi on, että tuli on kaikkein kuluttavinta, mitä meillä on. Se kuluttaa ja tuhoaa täysin kaiken, tuli tuhoaa. No, sitten sellainen tulee olemaan siellä, mutta teillä on sielu, jota on rangaistava jonkinlaisen…

239   Nyt, teidän pitää tutkia sanaa tuli, koska Pyhästä Hengestä sanotaan: ”Pyhä Henki ja tuli”; koska Pyhän Hengen tuli polttaa synnin pois, ja puhdistaa.

240   Mutta tämä tuli, se tulee helvetistä, ”tulijärveksi” sitä sanotaan. Ja mitä hyvänsä se onkin, se on rangaistus kidutuksineen. Rikas mies nosti silmänsä ollessaan helvetissä ja sanoi: ”Lähetä Lasarus tuomaan sormissaan hiukan vettä, panemaan huulilleni, sillä minulla on tuska näissä liekeissä.” Älkää ajatelkokaan, ettei palavaa helvettiä olisi, ja kirjaimellista helvettiä, kyllä on. Jos kirjaimellinen perkele on olemassa, kirjaimellinen helvettikin on.

241   Mutta, nähkääs, kaikella, mikä on vääristeltyä, on loppunsa, koska sen on lopulta muututtava takaisin Jumalan puhtauteen ja pyhyyteen. Ja Jumala on ikuinen; ja jos meillä on ikuinen elämä, Jumala meissä, me emme voi kuolla sen enempää kuin Jumala voi kuolla. Siinä se.

242   Nyt, teksti todella selittää itse itsensä, näettekö, ja asia tulee selväksi. Nyt katsotaanpa, minulla oli… mahtaakohan… Kyllä:

”Mitä– mitä niistä sitten tulee?”

243   Ne häviävät, heitä ei enää ole: sielu lähtee, henki lähtee, elämä lähtee, ruumis lähtee, ajatukset lähtevät, muisti lähtee.

244   Ajatuksia ei enää ole, tai edes pahaa, eikä sitä tapahtuisi kirkkaudessa. Näin on, kaikki on… Voitteko kuvitella, että täällä olisi ihmisiä tällä puolella…

245   Eikö Raamattu sanokin: ”Jopa ajatus pahoista katoaa”? Jopa ajatus heistä katoaa.

246   Ihminen on tässä, tässä on Jumala, täälläkö tuo suuri Pyhä tässä, ja tietoisena siitä, että aivan täällä on kuilu, jossa sielut palavat? No mutta, sellaista ei taivaassa voi olla. Jopa ajatukset, jopa muistot, kaikki mikä on turmeltunutta, jokainen paha ajatus, kaikki katoaa, ja kaikki missä on pahaa. Ja me tulemme olemaan ainoastaan puhtautta, Zoe:n, Jumalan elämän kanssa; ikuisuuksiin, ja ikuisuudet vierivät, ja vierivät, ja vierivät, ja vierivät, ja vierivät; eikä lopu koskaan, me olemme ikuisia!

247   ”He menivät iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat menivät Ikuiseen Elämään.” Ymmärsittekö? Iankaikkinen rangaistus – Ikuinen Elämä, mikä ero.

248   Nyt, näettekös, se ei… Siis, tiedän, teille rakkaat pikku nuoreni, minä en– en tahtoisi esiintyä teille kaikkitietävänä. Jos minä teen sen…

249   Siis, minulla on vielä kolme tai neljä hyvää kysymystä. Minä otan ne esiin sunnuntaiaamuna, jos Herra suo.

250   Katsokaapa nyt. Näettekö, nämä nousseet kysymykset. Olen vanha saarnaaja. Mi– mi– mi– minä olen ollut kaksikymmentäkuusi vuotta palveluksessa. Ja minä–minä olen siitä, että voin sanoa sen, minun… En ole koskaan elämässäni yrittänyt esittää mitään, ennen kuin se on paljastettu minulle. Ja olen niin kiitollinen siitä, että Jumalan enkeli… kun minulla ei ole mitään koulutusta, eikä kykyä. Ja tämä enkeli, joka tuli alas, ja on ollut Jumalan lähettämä apuni. Eikä hän ole koskaan sanonut minulle mitään, mikä ei sopisi tuon asian kanssa yhteen I Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, sikäli kuin… Minä kirjoitin ylös tosi pikaisesti, kun Hän sanoi; ”Ja sinä– ja sinä tulet saamaan jumalallisen parantamisen lahjan.” Ja kirjoitin sen ylös juuri niin, kuin hän sanoi sen.

251   Ja noin kolmen vuoden perästä, johtaja kiinnitti huomioni siihen, hän sanoi: ”Veli Branham, huomasitko tätä? Niin täydellistä, että Hän jopa sanoi: ’lahja’.” [a gift– suom.]

252   Näettekö, Hän ei sanonut: ”lahja” [*the gift] Ja jokainen– jokainen Raamatussa… jokainen lahja on ”the gift”, mutta jumalallinen parantaminen on ”*a gift.” ”Se on parantamisen lahjat.” Teillä voi olla kaikenlaisia parantamisenlahjoja, eri tavoilla. Mutta kaikki muut ovat ”the gift”. Profetoimisen lahja tämä lahja. [the gift] Mutta parantamisen lahja on monikossa: lahjat; enkä minä ollut huomannut sitä, sitä, että Pyhä Henki on niin täydellinen. Oi, siunattu olkoon Herra! [*a = epämääräinen artikkeli; the = määrätty aMahdotonta kääntää– suom. Huom.]

253   Ymmärrättekö, että sama Pyhä Henki, joka kirjoitti Raamatun, satojen miehien kautta, satoja vuosia välissä… eikä mikään niistä eroa toisestaan, ne kaikki ovat täydellisiä; eikä kukaan heistä ollut edes kuullut toisestaan.

254   Ja Paavali meni, Ja oli Arabiassa, eikä edes käynyt Jerusalemissa neljääntoista vuoteen, Ja oli Jerusalemissa ja… meni… eikä mennyt Jerusalemiin. Vaan Arabiaan, Ja alkoi saarnata, eikä koskaan ollut tavannut Pietaria eikä muitakaan neljääntoista vuoteen. Ja kun he tapasivat, he saarnasivat aivan samaa asiaa: vesikastetta Jeesuksen Kristuksen Nimeen, ja jumalallista parantamista, ja Jumalan voimaa.

255   Voi! Olen niin onnellinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä:

Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä; (halleluja)
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Vain niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä.

Siellä oli ihmisiä melkein kaikkialta
Joiden kaikkien sydämet olivat liekeissä,
Tästä tulesta, joka lankesi helluntaina,
Joka puhdisti ja teki heistä puhtaita;
Oi se palaa nyt sydämessäni,
Oi, kunnia Hänen nimelleen!
Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä.

He olivat koolla Hänen nimessään,
Rukoilemassa Hänen nimessään,
Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä,
Ja voima palvelukseen tuli;

Se, mitä Hän teki heille silloin
Hän tekee sen saman sinulle.
Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä.

Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä; (halleluja)
Yksi heistä, olen yksi heistä,
Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä.

256   Kuunnelkaas, minulla on teille pieni viesti:

Oi tule veljeni etsi tuota siunausta
Joka puhdistaa sinun sydämesi synnistä
Se saa ilokellot soimaan
Ja pitää sielusi liekeissä;
Oi, Se palaa nyt minun sydämessäni,
Oi, kunnia Hänen nimelleen,
Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä.

257   Oletteko te iloisia siitä, että olette yksi heistä? Mistä siinä on kyse? Henki, joka paljastaa. Kyse on Jumalan ilmestyksestä: ”Tälle kalliolle.” En välitä, vaikka arkkipiispa…

258   258 Eräs katolinen pappi istui, vähän aikaa sitten, kotonani. Ja hän sanoi: ”Herra Branham, tulin esittämään sinulle kysymyksen.”

Minä sanoin: ”Olkaa hyvä herra.”

Hän sanoi: ”Minulla on teille kirje piispalta.”

Sanoin: ”Selvä, herra.”

259   Hän sanoi: ”Niistä lausunnoista, joita te teette, nostaisitteko kätenne ja vannoisitte pyhästi, että puhutte totta?”

260   Minä sanoin: ”En.” Sanoin: ”Raamattu sanoo: ’Älkää vannoko ollenkaan ei taivaan eikä maan kautta (sillä se on Hänen astinlautansa). Olkoon teillä kyllä, kyllä ja ei.’” Jos piispa haluaa tietää, mitä minulla on sanottavana, hän ottakoon siitä sanani. Jos ei-, minä en vanno.

261   Tämä pikku pastori täältä Sacred Heart [pyhä sydän] seurakunnasta, hän sanoi: ”Kastoitteko Pauline Frazierin sinä-ja-sinä päivänä?”

262   Minä vastasin: ”Kyllä, herra, tuolla Ohio-joessa.”

263   Hän sanoi: ”Miten te kastoitte hänet?”

264   Vastasin: ”Kastoin hänet upottamalla veden alle Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

265   Hän pani sen ylös. Ja sanoi: ”Tiesittekö, että katolinen kirkko kastoi ennen tuolla tavalla.”

Minä kysyin: ”Milloin?”

Hän vastasi: ”Varhaisina aikoina.”

Minä kysyin: ”Minä varhaisina aikoina.?”

Hän sanoi: ”Alussa.”

Minä kysyin: ”Minkä alussa?”

Hän vastasi: ”Raamatussa.”

Minä sanoin: ”Tarkoitatteko var-…opetuslapsien keskuudessa?”

Hän sanoi: ”Varmasti.”

Minä sanoin: ”Kutsutteko te katolista…Sanotteko että opetuslapset olivat katolisia?”

Hän sanoi: ”Varmasti olivat.”

Minä sanoin: ”Minä kuvittelin, ettei katolinen kirkko muutu.”

Hän sanoi: ”Ei se muutukaan.”

266   Minä sanoin: ”Miksi sitten Pietari sanoi: ’Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimeen’? Ja te sanotte, että oli… että hän oli paavi?”

267   Kyllä.

268   ”Miksi sitten te kastatte ’Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen’? Ja hän upotti ja te pirskottelette. No mitä on tapahtunut?”

269   Hän sanoi: ”Mutta näettehän”, hän sanoi: ”katolisella kirkolla on valta tehdä mitä se tahtoo.” (mitä)

270   Minä sanoin: ”Ja tekö kutsutte opetuslapsia katolisiksi?”

271   Hän sanoi: ”Kyllä.”

272   Minä sanoin: ”Herra, minulla on Josefus, minulla on Foxen Book of Martyrs, [Marttyyrien kirja] minulla on Pembermanin  Early Ages [Varhaisina aikoina]minulla on Hislopin Two Babylons, [2 Babylonia] varhaisimmat historiankirjat mitä maailmassa on, näyttäkää minulle niistä, missä kohdassa katolinen kirkko asetettiin tai siitä tuli järjestö… kuusisataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen.”

”Oi”, hän sanoi, ”me uskomme siihen, mitä kirkko [/seurakunta] sanoo.”

Minä sanoin: ”Me uskomme siihen, mitä Raamattu sanoo.” Näettekö?

”Miksi”, hän sanoi, ”Jumala on seurakunnassaan [/kirkossaan].”

273   Minä sanoin: ”Jumala on Sanassaan.” Ja minä sanoin: ”Jos…” Hän sanoi… Minä sanoin: ”Raamattu ei sano, että Jumala on seurakunnassaan, vaan Raamattu sanoo, että Jumala on Sanassaan. ’Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala; ja asui keskuudessamme.’” Näin on. Sanoin: ”Jumala on Sanassaan.”

274   Hän jatkoi ja kertoi; hän sanoi: ”No, me emme voi väitellä”, hän sanoi: ”koska te uskotte Raamattuun, minä uskon seurakuntaan [/kirkkoon].”

275   Sanoin: ”Minä uskon, että Raamattu on Jumalan innoittama Sana eikä siinä ole yhtään ristiriitaa. Ja Se on Jumalan Sanaa, Hänen ikuiset suunnitelmansa kaikille tuleville aikakausille. Hän sanoi: ”’Maa ja taivas katoavat, mutta Minun Sanani ei katoa.’ Näin on. Minä uskon Sanan.”

276   Hän meni rouva Frazierin luo. Hän sanoi: ”Rouva Frazier, allekirjoittaisitteko tämän paperin, jolla suostutte siihen, että tyttärenne saa olla katolisen kirkon jäsen?”

277   Hän vastasi: ”Mieluummin kävelen hänen kanssaan hautaan.”

278   Mies sanoi: ”Ettekö häpeä.” Hän sanoi: ”Saisitte olla kiitollinen siitä, että tuo tyttö pääsee pois tuosta höpöhöpöstä, katoliseen kirkkoon.”

279    Nainen sanoi: ”Mitäs, jos se olisi teidän tyttärenne, joka tulee minun seurakuntaani, mitä se sanoisitte siihen?”

280   ”No”, mies sanoi, ”se on eri juttu.”

281    Nainen vastasi: ”Eikä ole.” Mies tiesi, olleensa todella jossain jättäessään tuon pikku naisen sinne ulos. Tiesi todella olleensa jossakin! Nainen sanoi: ”Nyt sama ovi, josta tulitte sisään, on auki.”

282   Näettekö, näin se menee. Älkää antako ajaa ylitsenne, teidän ei tarvitse antaa ajaa ylitsenne. Jos Jumala on kanssanne, kuka voi olla teitä vastaan? Näin! Nykyajan ongelma on, että teillä on toivomusluu selkärangan paikalla. Olkaa Jumalan ja oikeuden puolella!

283   Sama Pyhä Henki, joka lankesi noiden apostolien päälle ja menneinä aikoina, on yhä seurakunnassaan nyt, niille, joille Jumala on ilmaissut itsensä. ”Ei ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” Kyse on Jumalasta, valintansa kautta, [Hän] tuo ihmiset, ja avaa heidän silmänsä. Te ette voi nähdä, te olette sokeita, ettekä voi nähdä, ellei Jumala avaa ymmärrystänne. Raamattu sanoo, että te olette ’sokeita’, ettekä voi nähdä. Teidän ei ole tarvis yrittää– Kaikella sivistyksellä, oppineisuudella, mitä vain voitte hankkia itsellenne, te vain tulette vain sokeammiksi.

284   Nyt, te Church of Christ [Kristuksen seurakunta] täällä, tehän puhutte, missä Raamattu puhuu ja vaikenette, missä se on hiljaa– mitä te sanotte tästä? Te olette tavattoman hiljaa tästä. Kyllä.

285   Näettekö, tarvitaan hengellisesti paljastettu Totuus. Silloin Jumala laskeutuu ja paljastaa Itsensä ja osoittaa Sen olevan Totuus. Aamen.

286   No niin, haluatteko te kaikki metodistit puristaa baptistien kättä nyt? Entä presbyteerit?

287   ”Siis”, sanot sinä, ”Veli Branham, et siis kieltäydy veljeilemästä baptistien ja presbyteerien kanssa, jotka eivät kas-…”

288   Ei, enhän toki. Minä pidän heitä veljinäni. Aivan varmasti! En välitä onko sinua ollenkaan kastettu, jos sinut on kastettu ”Saaronin Ruusun, Laaksojen Liljan, ja Aamutähden Nimeen”, jolla ei ole… se on aivan yhtä hyvä kuin ”Isä, Poika ja Pyhä Henkikin.” Vain kolme arvonimeä. Hän oli Saaronin Ruusu. Eikö ollutkin? Laaksojen Lilja, Aamutähti, kaikkia näitä. Varmasti oli. Tuo tai tämä. Mutta tällä tavalla se on: oikea Kirjoitusten mukainen tapa on Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jos haluatte Kirjoitusten mukaisen tavan, se on tarkasti ottaen näin. Tämä on oikea tapa.

289   Nyt, jos teidät on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen… kyllä se vain käy, aamen. Jos se on asianmukainen vastaus Jumalalle puhtaan omantunnon suuntaan, aamen. Jatka vain suoraan eteenpäin, näethän.

290   Mutta omasta puolestani, minun puolestani, jos kysyisit minulta, ja sanoisit: ”Veli Branham, pitäisikö minut kastaa uudestaan?” Minä puolestani vastaisin: ”Kyllä.”

291   Eräs pikku nainen tuli, yhtenä päivänä, ja sanoi: ”Herra kutsui minut Saarnaajaksi.” En uskonut sitä– yhtä vähän kuin uskoin sitä– sitä että hän voisi hypätä kuuhun. Ja hän…

292   Minä sanoin: ”No sehän on hienoa, sisar.” Minä sanoin: ”Oletko naimisissa?”

”Kyllä.”

”Sinulla on kaksi lasta?”

”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Mikä on… Onko miehesi pelastettu?”

”Ei.”

Minä sanoin: ”Mitähän aiot tehdä hänen kanssaan?”

”Jätän hänet kotiin.”

293   Sanoin: ”Se on paras syötti, mitä saatanalla koskaan on ollut. Ensiksikin, sinä olet kaunis nainen, ja sinä pujahdat sinne kentälle, ja tulet olemaan varsinainen houkutin ja maalitaulu saatanalle. Ja miehesi, kotona, nuori mies, ja sinä jätät hänet näiden kahden lapsen kanssa; hän alkaa juosta jonkun toisen naisen kanssa, ja nuo lapset saavat jonakin päivänä uuden isän. Minä sanoin: ”Ensiksikin, jos Jumala kutsuu naisen, Hän on ristiriidassa Sanansa kanssa.” Minä sanoin: ”Siis, jos haluat, ei siinä mitään.” Minä sanoin: ”Siis, erottaminen, sanoi, että Herra antoi sinulle erottamisen lahjan. Haluatko mennä puhujanlavalle kokeilemaan sitä?”

294   Hän sanoi: ”Kyllä.” Ja te ymmärrätte, mitä tapahtui.

295   Näettehän, kyse on innostuksesta. Sen on tapahduttava Sanan mukaan. Jos sitä ei ole Sanassa, se ei mene oikein. Ei väliä, minkälaisia tunteita teillä on, se ei ole oikein. Aamen. Tuo kuulosti hyvältä. Aamen!

296   No niin:

Me kuljemme valossa, kauniissa valossa,
Tule sinne, missä armon kastepisarat ovat kirkkaina;
Loistaa kaikkialla ympärillämme öin, päivin
Jeesus, valo maailman.

Kaikki te valon pyhät, julistakaa:
Jeesus, maailman valo;
Silloin taivaan kellot soittavat:
Jeesus, valo maailman.

Me kuljemme valossa, kauniissa valossa,
Tule sinne, missä kastepisarat…
Loistaa kaikkialla ympärillämme öin, päivin
Jeesus, valo…

297   Rakastatteko te metodisteja? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen] Baptisteja? Presbyteerejä? Katolisia? … Voi rakastatteko kaikkia heitä? Sanokaa: ”Aamen.”[Seurakunta sanoo: ”Aamen.]

Me kuljemme valossa, kaunii-… (puristakaa toistenne kättä, kun poistumme)
Tule sinne, missä armon kastepisarat ovat kirkkaina;
Loistaa kaikkialla ympärillämme öin, päivin
Jeesus, valo…

298   Ennen kuin laulamme erolaulun…Nyt, on mahdollista, että olen täällä taas sunnuntaina. Nyt sen jälkeen en palaa ennen kuin joulun jälkeen. Näettekö, olen menossa Michiganiin, Michiganista Coloradoon, Coloradosta Idahoon, Idahosta Kaliforniaan, ja palaamme takaisin. Ja on mahdollista (Haluaisin, että rukoilisitte puolestani) Olen Waterloossa, Iowassa, aloitan tammikuun 24. helmikuun toiseen. Näettehän, tuolla suurella areenalla siellä, sain juuri vähän aikaa sitten kutsun, ja minun on rukoiltava tästä sunnuntaihin. Näettekö, Waterloossa, Iowassa, mikä on nyt lähellä.

299   Mutta, siis, muistakaa, kuunnelkaa veljen radiolähetystä kello yhdeksältä, lauantaiaamuna.  Me soitamme hänelle ja kerromme. Ja se tulee WLRP:n kautta, Neville-kvartetti kello yhdeksän, lauantaiaamuna. Me…Jos en saa otetuksi niitä, veli Neville käsittelee kysymykset loppuun. Ottaisitko, veli Neville, sunnuntaiaamuna? [Veli Neville nauraa ja sanoo: ”Aikamoinen käsky”] No, katsotaanpa, jos tulee vaikeuksia, minä tulen kanssasi. Hän katsokoon. Selvä.

300   Selvä:

Jeesus nimi ota myötäs,
Surun- ja murheenlaakson lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Oi, ota se, mihin menetkin.

Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo;
Kallis nimi, (kallis Nimi) Oi kuinka suloinen! (kuinka suloinen)
Maailman toivo ja taivaan ilo.

301   Nyt, jos haluatte tuntea baptistin, joka uskoo huutamiseen, tuollaiseen huutamiseen minä uskon. Tuo vanha äiti, joka juuri istuu täällä, ja Henki tuli hänen päälleen. Hän alkoi huutaa, hän ei voinut pidättää sitä, hän lähti taaksepäin ja halasi tytärtään. Tuolla tavalla minä haluan nähdä tehtävän sen. Aamen. Tuo on tosi hyvää vanhanaikaista sydämellistä tunnetta. Oi, että, vanha–vanha, kokenut, kypsä pyhä, valmiina lähtemään kotiin kirkkauteen. Odottamassa kutsua, näettehän, nauttien ihanista hetkistä.

No niin, veli Neville nyt, mitä hän sitten haluaakin tehdä.

57-0922 HEBREALAISKIRJE 7. LUKU, OSA II (Hebrews Chapter Seven #2), Jeffersonville, Indiana, USA, 22.9.1957

57-0922 HEBREALAISKIRJE 7. LUKU, OSA II
(Hebrews Chapter Seven #2)
Jeffersonville, Indiana, USA, 22.9.1957

238    Jumala siunatkoon sinua. Uskon, että meillä on täällä ensin pieni lapsi siunattavaksi, Doc juuri kertoi siitä minulle muutama minuutti sitten, veljeni, lihallinen veljeni, joka halusi… oli tulossa siunattavaksi. Jos nyt nuo äidit, joilla on lapsensa, jotka he tahtovat omistettaviksi Herralle, me olisimme iloiset tehdessämme sen juuri nyt. Tulisivatko he ja toisivat pienokaisensa tänne.

239    Ja monet ihmiset, miksi he sitä kutsuvat, kastavat heitä. Metodistikirkko tekee niin, ja uskon myös nasarealaisten tekevän niin, en ole varma. Ei, uskon, että juuri lapsikaste oli se, joka erotti heidät, nasarealaiset ja vapaat metodistit. Mutta joka tapauksessa jotkut heistä tekevät niin, tavalla tai toisella. Ja jotkut valelevat vähän vettä heidän päälleen ja jotkut pirskottelevat heitä. Mutta me yritämme pysyä aina niin lähellä Raamattua kuin tiedämme. Raamatussa ei ole yhtään Kirjoitusta lapsen pirskottelemiseksi. Eikä Raamatussa ole yhtään Kirjoitusta siitä, että yhtään henkilöä tulisi pirskotella. Se ei ole kirjoituksenmukainen asia, se on katolisen kirkon käsky.

240    Mutta he toivat pieniä lapsia Jeesuksen luo. Ja meidän tulee edustaa Häntä, joten me haluamme tehdä samoin kuin Hänkin teki. Hän laski kätensä heidän päälleen ja siunasi heidät ja sanoi: “Sallikaa pienten lasten tulla Minun tyköni, älkääkä heitä kieltäkö, sillä sen kaltaisista on Taivaan Valtakunta.” Ja sitä me jatkamme täällä Tabernaakkelissa, me yritämme jatkaa sen tekemistä todellisella Raamatullisella tavalla, parhaan tietomme mukaan.

241    Niinpä, jos tuo äiti, ja ketkä tahansa äidit, joilla on pieniä lapsia omistettavaksi Herralle, toisivat ne nyt alttarille, sisar Gertien soittaessa Tuokaa heidät sisälle. Ja veli ja minä tulemme alas ja vihimme pienokaiset Herralle. Hyvä on. [Veli Branham ja veli Neville vihkivät lapset. Tyhjä paikka nauhassa.]

242    Kiitos, sisar Gertie. Se on oikein hienoa. Kuinka monet rakastavat pieniä lapsia? Jos ette, silloin teissä on jokin vialla, jotakin on vialla.

243    Nyt tänä iltana, jatkaaksemme palvelusta… Syy, miksi tulin tänne jälleen tänä iltana… Tavallisesti, kun meillä näinä päivinä on parantamiskokouksia, otan vain noin yhden päivässä, koska sekin antaa minulle sellaisen ravistelun. Te ette voi koskaan tietää sitä. Ja täällä kotona se on kaksi kertaa pahempaa kuin missään muualla.

244    Ja pyydän anteeksi sitä kömmähdystä, jonka tein siinä tänä aamuna. Mutta ensin minut järkytti se, kun Billy tuli ja sanoi, ettei hän voinut löytää tarpeeksi ihmisiä, joille antaa rukouskortteja. Hän saattoi antaa vain noin kaksitoista tai neljätoista. Kukaan ei halunnut rukouskortteja. Arvelen, että kaikki olivat kunnossa, joten sen johdosta en tullut ajatelleeksi… Ja sitten alkaessani kutsua noita rukouskortteja, ajattelin ottaa kaikki kymmenen, kaksitoista, tai mitä niitä olikin, ja kutsua heitä tulemaan. Tulin erääseen määrättyyn numeroon, eikä siihen vastattu. En edes ajatellut sitä, ennen kuin rouva Wood soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, Billy ottaa nuo kortit ja sekoittaa ne ja sitten antaa ne ihmisille. Hänellä on voinut olla tuo, (eikö se ollutkin numero kolme?), numero kolme taskussaan.”

245    Tietenkin se oli niin, hän tavallisesti antaa kaikki viisikymmentä. Kun hän tuo ne, hän sekoittaa ne ihmisten edessä. Kukaan ei voi sanoa: “Anna minulle numero yksi.” Tai me emme ehkä aloita ykkösestä. Me saatamme aloittaa viidestäkymmenestä, tiedättehän, ja tulla takaisinpäin. Me voimme aloittaa kahdeksikosta ja mennä eteenpäin. Saatamme aloittaa kahdestakymmenestä eteenpäin, me emme tiedä. Hän vain sekoittaa ne ja jakaa ne ihmisille sen mukaan, kun he niitä pyytävät. Enkä ajatellut sitä tänä aamuna, olisin ehkä voinut kutsua neljä tai viisi lisää, jotka ehkä olivat täällä, tai ne olisivat voineet olla jossakin yli kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen, näettehän. Mutta Herra selvitti sen, eikä siinä ole sitä todellista painetta, niin kuin on ollessamme poissa kotoa. En ehkä enää koskaan yritä sitä uudestaan, mutta…

246    Täällä äskettäin pyysin Herralta, että jos Hän antaisi meille hyvän kokouksen, niin lupasin, etten pyytäisi Häneltä sitä enää, koska se on ollut niin raskas asia, ja se on vastoin Kirjoituksia, näettehän. Ja jos te… Ja se tekee sen niin raskaaksi minulle. Koska tiedän sen, olen alusta alkaen voitettu, näettehän, olen voitettu alusta alkaen.

247    Kuitenkin, joku soitti tänään iltapäivällä rouva Woodille. Ja sanoi: “Jollekin seurakunnassa oli soitettu tänä aamuna, koskien miestä, joka oli hyvin, hyvin sairas, joka tuli Kristuksen luo tänään iltapäivällä, jäljestäpäin.” Tuo mies, joka oli hyvin sairas, tuli Kristuksen luo.

248    Ja toinen asia, rouva Wood sanoi minun puhuneen hänen sisarelleen, vanhemmalle sisarelleen, että itse asiassa olin hänen kotonaan eräänä päivänä, syömässä päivällistä hänen kanssaan, alhaalla Kentuckyssa. Ja Kaikkivaltias Jumala tietää, etten tuntenut tuota naista. Katsokaahan, se on oikein, vain… Näyt ovat suvereeniset! Me emme koskaan tiedä, kuinka ne tulevat menemään, tai mitä tulee tapahtumaan. Se riippuu Jumalasta, mitä tapahtuu. Mutta en tiennyt odottaessani heidän…

249    Toissapäivänä, kun tämä pieni tyttö oli täällä, jolla oletettiin olevan erottaminen, jota minä en… Katsokaahan, jos Jumala antaisi sen koko maailmalle, olisi se hienoa; mutta, jos niin olisi, olisi se vastoin sitä, mitä Hän kertoi minulle täällä kadun toisella puolella, muutama vuosi sitten, näettehän. Ja me halusimme olla varmat, että se oli oikein, ja annoimme sitten täällä olevan seurakunnan nähdä sen. Ja niinpä minä kutsuin rouva Snyderin. Sisar Snyder, hän on täällä jossakin, on hieman huonokuuloinen. Ja tämä pieni nainen puhui sen matalalla äänellä ja sanoi: “Sinulla on reumatismi”, tai nivelreuma, tai jotakin sen kaltaista.

250    Jonka minä tiesin olevan “murtuneen lonkan”. Ja niinpä… Ja sitten Pyhä Henki toi sen tänä aamuna. Näettekö?

251    No niin, se on jumalallinen lahja, ja se toimii omassa suvereenisuudessaan. Mutta se tekee sen niin vaikeaksi täällä kaupungissa, todella, ja kietoudun siihen koko ajan rukoillessani sairaiden puolesta täällä. Sanon ihmisille: “Herra Jeesus on tehnyt sinut terveeksi. Hän paransi sinut, kun Hän kuoli puolestasi, tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten.” Juuri siellä teidät parannettiin. Nyt, niin pitkälle kuin Jumalasta on kysymys, niin pitkälle kuin Kristuksesta on kysymys, teidät parannettiin tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten. Teidän tautinne on poissa, tarvitaan teidän uskonne tekemään se.

252    Ja sitten tuo henkilö lähtee, eikä tulekaan terveeksi; ja sitten hän sanoo: “Veli Branham sanoi minulle, että olin terve.” Katsokaahan, minä sanon teille, mitä Jumala on sanonut.

253    Mutta kun se puhutaan henkilölle suoraan: “Se on NÄIN SANOO HERRA”, koskien jotakin tiettyä asiaa, mikä tulee tapahtumaan, on se todistus teille juuri, sillä hetkellä, että parantumisenne on varmistettu. Teidän uskonne on sinetöinyt sen. Näettekö, lupaus on teidän. Se ei ole minun sanani, se on Jumalan Sana: “Te olette jo parannetut.” Näettekö? Mutta tavalla tai toisella, se ei oikein tunnu menevän ihmisiin täällä Jeffersonvillessä. Minä en yksinkertaisesti saa sitä tapahtumaan. Minä tiedän… Yritän selittää sitä niin hyvin kuin osaan, eikä se yksinkertaisesti tapahdu, siinä kaikki.

254    Täällä äskettäin, menin erään kuolemassa olevan miehen kotiin. He kutsuivat minua sanoen: “Tule rukoilemaan hänen puolestaan. Lääkäri sanoi: ‘Hän ei elä aamuun asti.’”

255    Menin sinne, ja tuo nuori mies sanoi minulle: “Herra Branham, minä en halua kuolla.” Tietenkään ei, hän oli nuori mies ja hänellä oli siellä kahden lapsen perhe.

256    Istuin alas ja sanoin: “Katsohan nyt, kuka on lääkärisi?” Hän sanoi sen minulle. Minä sanoin: “Tuo lääkäri on voinut sanoa sinulle, että tulet kuolemaan, mutta Jumala ei ole vielä sitä sanonut.” Minä sanoin: “Nyt, Raamatun mukaan, sinä olet jo parantunut, koska Jeesus kuoli parantumisesi puolesta.”

257    Hän sanoi: “Uskotko sinä, että tulen terveeksi?”

258    Minä sanoin: “Ehdottomasti uskon sen.”

259    No niin, jos menisin rukoilemaan jonkun puolesta, enkä käyttäisi sen kaltaista uskoa uskoakseni hänen puolestaan, vaan sanoisin: “Oi, ei, ei, jos kerran lääkäri sanoi, että tulet kuolemaan, tulet kuolemaan. Se on sillä selvä.” Olisiko sellainen henkilö sovelias rukoilemaan sairaan puolesta? En haluaisi tuota henkilöä kotiini rukoilemaan puolestani. Minä haluan jonkun, vaikka hän näkisikään sitä, joka ottaisi uskon ja seisoisi tuolla lupauksella minun puolestani. Niin on. Ja minä sanoin… hän…

260    Ja menimme ja rukoilimme. Minä sanoin: “Ole nyt rohkealla mielellä.”

261    Hän sanoi: “Tarkoitatko, että tulen terveeksi?”

262    Minä sanoin: “Tietenkin, varmasti. Jumalan Sana sanoo, että tulet terveeksi. Katsohan: ‘Jos voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.’”

263    Hän sanoi: “Hyvä on, minä uskon Sen.” Ja menin ulos huoneesta ja sanoin hänen vaimollensa, että…

264    “Mies on kuolemassa, eikö olekin?”

265    “Kyllä, hän on.” Sitten seuraavana päivänä tuo mies kuoli, tai pari päivää sen jälkeen.

266    Sitten tämä nainen menee ja alkaa ryypätä ja remuta. Ja yksi diakoneista, uskon, että se oli tästä seurakunnasta, meni tuon naisen luo ja kysyi, että eikö hän haluaisi palata takaisin seurakuntaan. Hän sanoi: “Minä en usko ketään. Saarnaaja Branham tuli tänne ja rukoili mieheni puolesta, ja sanoi, että hän tulisi elämään; ja hän kuoli kaksi tai kolme päivää myöhemmin. Niinpä en usko sitä.” Nyt hän itse on kuolemassa.

267    Hyvä on, mutta joka tapauksessa… Katsokaahan, se osoittaa, että ihmiset eivät kiinnitä huomiota siihen, mitä sanotaan. Näettekö? Aivan varmasti, jos rukoilen henkilön puolesta ja kerron ihmisille, että he tulevat elämään, niin minä uskon, että he tulevat elämään. Ei ole väliä, vaikka sanani olisi ehdoton NÄIN SANOO HERRA, ja te ette uskoisi Sitä, te kuolisitte joka tapauksessa. Tietenkin! Tässä on NÄIN SANOO HERRA, ja monet heistä vastaanottavat Sen ja kuolevat. Monet menevät helvettiin, vaikka se on NÄIN SANOO HERRA: “Teidän ei tarvitse mennä.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti! Katsokaahan, se kaikki perustuu teidän uskollenne.

268    Veli Collins, en usko hänen olevan täällä tänä iltana, mutta kuuntelin häntä tänä aamuna, hän puhui mitä urhoollisimmin siitä. Sen hän teki. Hän sanoi: “Nyt se sama usko, joka teillä on täällä, se teillä täytyy olla siellä ulkona. Koska se on teidän omakohtainen uskonne, ei kirkkokuntaanne, vaan Kristukseen. Teillä täytyy olla se usko.” Se on aivan täsmälleen oikein. Ehdottomasti.

269    Ja Jumalallinen parantuminen perustuu teidän uskollenne. Mutta Jumalan Sanan mukaan, se on NÄIN SANOO HERRA, jokainen henkilö oli parannettu, kun Jeesus kuoli Golgatalla: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Onko se niin? Meidät parannettiin. Raamattu sanoo, että “teidät parannettiin”. Niinpä, älkää etsikö vikaa minusta, minä olen vain Sanan saarnaaja. Menkää sanomaan Jumalalle, että Hän on sanonut jotakin väärää, ja Jumala tulee sitten näyttämään teille, missä teidän heikkoutenne on. Ymmärrättekö? Niinpä se on teidän uskonne, josta on kysymys. Jeesus sanoi: “Jos voit uskoa. Jos voit uskoa.”

270    Kun te nyt kuulette Pyhän Hengen vahvistaneen teidän uskonne ja lujittaneen sen, ja sanotaan: “Huomenna tänä määrättynä aikana, teillä tulee olemaan eräs tietty asia. Määrätty asia tulee tapahtumaan, ja se tulee olemaan täällä tietyllä tavalla, ja te tulette kohtaamaan täällä tietyn asian. Ja se tulee olemaan merkki teille: ‘NÄIN SANOO HERRA.’” Tarkatkaa silloin sitä. Se on loppuun saatettu työ, juuri täällä ja nyt!

271    Mutta, kun sanotaan Jumalallisesta parantumisesta… Minun täytyy laittaa Jumalallinen parantuminen samalle perustalle, samalla tavoin, kuin pelastuskin on. Jokainen teistä, ei väliä, mitä olette tehneet, on pelastunut sen jälkeen, kun Jeesus kuoli, koska Hän kuoli ottaakseen pois maailman synnit. Mutta se ei ole koskaan hyödyttävä teitä, ennen kuin henkilökohtaisesti vastaanotatte ja koette sen. Mutta niin pitkälle kuin on kysymys teidän synneistänne, ne ovat jo anteeksiannetut. Oikein. Hän… “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.” Näettekö, siinä se on teille. Muistakaa nyt se.

272    No niin, tiedän, että opettaessamme Kirjoituksista, meillä on sekalainen seurakunta, ja monasti tämä Hebrealaiskirje, joka on kovasti syvällinen kirja… Ja minun täytyy nyt jättää se joksikin aikaa. Yritän tänä iltana päättää tämän 7. luvun loppuosan.

273    Ja nyt epäilemättä mielessänne on monia kysymyksiä. Monilla teistä on kysymyksiä, ja niin olisi minullakin. Nyt, seuraavan kerran tullessani, jos Herra suo…

274    Olen nyt lähdössä Michiganiin, ja sitten Michiganista Coloradoon ja Coloradosta Länsirannikolle. Nyt, päästyämme takaisin, jos Herra suo… En tiedä… Jos minun ei tarvitse olla Chicagossa sunnuntaina, niin olen ehkä takaisin täällä ensi sunnuntai-iltana.

275    Me olemme nyt pitäneet pastoriamme poissa saarnatuolista lähes kuusi viikkoa, koko tämän ajan, kun olemme käyneet lävitse tätä Hebrealaiskirjettä. En halua tehdä sitä. Veli Neville on mukava, ystävällinen veli. Olen varma, että tämä seurakunta rakastaa veli Nevilleä.

276    Ja asiasta toiseen, puhuessani nyt asiasta: joku tällä seudulla jossakin, on syyllistynyt siihen, että on kirjoittanut joitakin kortteja ihmisille, saadakseen veli Nevillen pois tästä saarnatuolista. Teidän täytyy selvittää se minun kanssani. Uh-huh, niin se on. Uh-huh, kyllä todellakin. Nyt haluan teidän… Siinä sanottiin jotakin diakoneista… diakonien ryhmästä. Diakonien ryhmällä ei ole mitään tekemistä pastorin kanssa. Varmasti ei! Seurakunta kokonaisuudessaan ratkaisee sen. Diakonit ovat vain poliiseja täällä seurakunnassa, pitämään yllä järjestystä ja niin edespäin. Mutta, kun tulee kysymys säännöistä, koko seurakunta päättää siitä. Tämä seurakunta on rakennettu paikallisen seurakunnan itsenäisyydelle. Sen vuoksi, minulla ei ole mitään sanomista pastorin erottamisesta tai ottamisesta. Omaisuus on minun omaisuuttani, se on annettu seurakunnalle. Te kaikki ihmiset yhdessä olette seurakunta, te olette se, joka hallitsee. Te olette seurakunta, te itse. Ja Seurakunta, pyhä Jumalan Seurakunta on itsenäinen, yksinvaltiaana on Pyhä Henki tuossa Seurakunnassa. Ja ainoa asia, jonka minä teen, on, että omistan omaisuuden, ja olen siirtänyt sen seurakuntaa varten, ja se on verovapaa. Ja seurakunta valitsee pastorinsa, minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja ainoa tapa, miten tämä pastori koskaan voi lähteä, on, että pastori itse päättää lähteä, tai jos seurakunnan enemmistö äänestää: “Vaihtakaa pastori.” Ja se on ainoa tapa; mikään diakoniryhmä ei voi tehdä sitä. Diakonien ryhmä ainoastaan pitää yllä järjestystä ja huolehtii asioista seurakunnassa.

277    Luotetut, heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, he vain huolehtivat rakennuksen korjaustöistä. Eivätkä he voi tehdä sitä, ennen kuin koko luotettujen ryhmä pitää kokouksen ja sanotaan: “Me tulemme rakentamaan tämän, tai me tulemme tekemään tämän.” Sitten heidän täytyy kysyä rahastonhoitajalta onko heillä rahaa tehdä sitä.

278    Mutta, jos on jotakin valittamista jotakin jäsentä vastaan, jos jollakin jäsenellä on valittamista toista jäsentä vastaan, tai jokin on vialla, teidän odotetaan itsenne menevän tuon veljen luo; puhumaan asiasta hänelle, ja yksin hänelle. Sitten, jos he eivät vastaanota sitä, te otatte yhden diakoneista, tai jonkun muun, ja menette tuon veljen tykö. Sitten, jos hän ei vastaanota teitä, silloin tulkaa ja kertokaa se seurakunnalle. Sitten, jos hän ei vastaanota seurakuntaa, silloin Raamattu sanoo: “Olkoot he kuin pakanat ja publikaanit.” Se on oikein!

279    Ja kuka tahansa, joka tietää jonkun syyllisen henkilön, ettekä te mene heidän luokseen puhumaan asiasta, silloin te olette osa Jumalan seurakunnasta, joka tulee vastaamaan tuosta synnistä. Kyllä.

280    Ja jos jollakin sitten on valittamista jotakin diakonia vastaan, tai jotakin vastaan seurakunnassa, tarvitaan siihen kolme henkilöä. Kolme ihmistä tulee ja sanoo… Että todistus on kahden tai kolmen todistajan suulla. Sitten he tulevat kertomaan pastorille, että on jokin valituksen aihe jotakin diakonia vastaan, ettei tuo diakoni ole oikeudenmukainen mies, täydellinen mies… Hänen täytyy huolehtia diakonin virasta nuhteettomasti, ja sitten olla todettu nuhteettomaksi. Ja sitten, jos seurakunta näkee, ettei tuo diakoni huolehdi virastaan, hän ottaa mukaansa kolme todistajaa ja menee pastorin tykö. Tuota diakonia pyydetään pysymään kotonaan tuona iltana, ja sitten pastori kutsuu seurakunnan yhteen ja kertoo heille valituksen aiheen. Ja jos seurakunta äänestää tuon diakonin puolesta, jatkaa hän edelleen diakonin virassa. Jos he äänestävät tuon diakonin erottamiseksi, valitsevat he samana iltana uuden diakonin. Ymmärrättekö?

281    Sen vuoksi, ei millään yhdellä henkilöllä ole mitään tekemistä tämän kanssa, se on ihmisten enemmistön päätös. Kyllä, jos kaksikymmentä äänestää hänen puolestaan ja kaksikymmentäyksi häntä vastaan, hän lähtee; tai päinvastoin, näettehän. Siinä se on, paikallisen seurakunnan itsenäisyys, ja sitten, jokaisella jäsenellä on sanavalta seurakunnassa. Jos jokin menee väärään suuntaan, voivat he tulla, ja ainoa asia, mikä heidän täytyy tehdä, on olla Jumalan edessä, että he ovat ehdottoman vapaat, ettei mikään estä seurakunnan liikkumista.

282    Mutta seurakunnan täysi ja täydellinen arvovalta on pastori. Lukekaa se Raamatusta ja nähkää onko se Raamatun määräys. Se on täsmälleen oikein. Ei ole yhtään mitään vanhimman yläpuolella. Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä veli Neville tekee täällä. Se kuuluu teille ja veli Nevillelle. Jos veli Neville haluaa saarnata Jehovan todistajain oppia, on se hänen ja teidän välisenne asia. Näettekö? Jos hän haluaa saarnata mitä tahansa, on se teidän ja hänen välinen asia. Siinä kaikki. Jos seurakunta äänestää hänen puolestaan hänen saarnata sitä, silloin se on niin. Se on hänen asiansa.

283    Ainoa asia, jonka minä teen, minä vain omistan omaisuuden. Ja jos esiin nousee jotakin sen kaltaista kuin pastorin erottaminen, ja he tahtovat siitä äänestyksen, niin te ette voi pyytää jotakin diakonia tekemään sitä, te tulette pyytämään minua. Ja minä tulen tänne ja sanon: “Jos te haluatte erottaa pastorin, kertokaa minulle miksi? Onko hän tehnyt jotakin?”

284    “Kyllä, me tapasimme hänet humalassa, tai me tapasimme hänet tekemässä jotakin, mikä ei ole oikein.”

285    “Onko teillä siitä kolme todistajaa?”

286    “Kyllä meillä on.”

287    Nuo todistajat täytyy ensin koetella: “Älä huomioi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa, ja koeteltakoon heidät ensin vanhinta vastaan.” Sitten teidän täytyy vannoa, että näitte sen, ja todistaa se, että näitte sen.

288    Ja sitten, tehtyänne sen, tuota syntiä nuhdellaan avoimesti: “Se on väärin.” Sitten sanotaan: “Seurakunta, haluatteko vaihtaa pastorianne?”

289    Ja jos seurakunta äänestää: “Annetaan hänelle anteeksi, ja annetaan hänen yhä jatkaa”, niin sillä tavalla sen täytyy pysyä. Näettekö? Eikö se olekin reilu tapa seurakunnan toimia? Sitä Raamattu sanoo. Meillä ei ole mitään piispoja ja ylivalvojia, vanhemmistoja tai lautakuntia, joilla on paljon valtuuksia. Kenelläkään täällä ei ole valtuutta, paitsi Pyhällä Hengellä. Ja niin se on, Hän tekee erottamiset. Ja me otamme Hänet ihmisten enemmistönä; millä tavalla ihmiset äänestävät.

290    Ja sitten, jos yksi puoli haluaa tehdä näin, ja toinen puoli haluaa tehdä noin, ja yksi puoli voittaa. Mitä silloin hävinnyt puoli tekee sen kanssa? He liittyvät yhteen muiden kanssa ja sanovat: “Siinä tapauksessa me olimme väärässä. Me liitymme yhteen heidän kanssaan, koska Pyhä Henki teki tuon valinnan.” Näettekö sillä tavalla se on oikein.

291    Kuten demokraatit ja republikaanit, kunhan me vain pysymme demokratiana, amerikkalaisina. Jos demokraatit ovat vallassa, pitäisi republikaanien työskennellä heidän kanssaan; ja jos republikaanit ovat vallassa, tukevat demokraatit heitä. Katsokaahan, se juuri tekee meidät kansakunnaksi. Milloin tahansa me rikomme sen, me rikomme demokratiamme. Oikein. Jos demokraatit sanovat: “Minä en tee mitään, koska republikaanit ovat vallassa”, silloin me kaadumme. Minä olen kentuckylainen; yhdessä me seisomme, ja jakaantuneina me kaadumme.

292    Nyt, jos mitä tahansa on väärin seurakunnassa, mistä te vain olette tietoinen, joku yksilö, joku henkilö, mitä tahansa, on teidän velvollisuutenne, ja tulette vastaamaan Jumalan edessä, jos ette selvitä tuota asiaa; te, seurakunta. Muistakaa nyt, se ei ole minun harteillani, vaan teidän. Ja mitä tahansa on väärin seurakunnassa, Jumala on paneva teidät vastaamaan siitä. Oikein. Sillä tavalla Hän johtaa Seurakuntaansa. Sillä tavalla se on Raamatussa. Se on Raamatun käsky. Se on paikallisen seurakunnan itsenäisyys, ja pastori on pää. Niin se on. Aamen.

293    No niin, tulkaamme tähän siunattuun vanhaan Sanomaan täällä. Tiedättekö, haluan teidän tietävän sen. Tämä on äänitetty nauhalle, muistakaa, tämä Sanoma. Seurakunnan käskyt ja säännöt ovat ääninauhalla. Ne ovat Raamatun mukaisesti. Me emme johda sitä, kukaan ei ole päänä, me olemme kaikki samanlaisia. Mutta meillä on johtaja, se on pastori, niin kauan kuin hän on Pyhän Hengen johtama. Totta. Hyvä on.

294    Nyt, koskien tätä, tulee olemaan paljon kysymyksiä. Niinpä seuraavaksi kerraksi, kun veli Neville ilmoittaa radiossa, että minä tulen olemaan täällä, kirjoittakaa kysymyksenne paperille, niin että te ja minä voimme yhdessä touhuta sen kanssa. Tahdotteko tehdä sen? Hyvä on.

295    Tiedän, että olen opettanut pyhien hellittämättömyydestä. Olen opettanut Jeesuksen ylintä jumaluutta. Olen opettanut uskovaisen varmuutta, ja ennaltamääräämistä, ja monia noista asioista. Tietoisena siitä, että seurakunnassani on monia lakihenkisiä, mikä kyllä hyvin sopii. Ehdottomasti. Minä myös olen lakihenkinen, ja minä olen kalvinisti. Minä vain uskon Raamatun, siinä kaikki.

296    Nyt, jos on joitakin kysymyksiä noista asioista, joita olen opettanut: todisteista, aistimuksista, ja niin edelleen, ja kaikista noista asioista, joista olette saattaneet olla erimieltä. Joten yhtenä iltana, ehkä… Sopikaamme että…

Onko teillä kova kiire päästä takaisin tänne? [Veli Neville sanoo: “ei.”]

Sopikaamme sitten ensi keskiviikkoillasta, uskon, että me silloin voimme… että voin ottaa sen silloin. Tuokaa kysymyksenne tänne puhujanlavalle keskiviikkoiltana; Raamatullisia kysymyksiä siitä, mitä olen nyt opettanut. Ja sitten seuraavana sunnuntaina, uskon, että meidän joka tapauksessa on oltava Chicagossa, ja sieltä tulen menemään Michiganiin. Jos Herra suo, tulen olemaan täällä keskiviikkoiltana, yrittääkseni vastata kysymyksiin parhaan kykyni mukaan. Ja nyt, Herra olkoon armollinen.

Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi:

297    Siunattu Herra, tämä on Sinun suuri taloutesi, se on Sinun seurakuntasi. Se olet Sinä Herra, joka liikut, ja me haluamme liikkua, niin kuin Jumalan Henki meitä liikuttaa. Me rukoilemme nyt, että Sinä siunaisit meitä. Ja mennessämme tähän sanomaan, ja mennessämme näihin syviin asioihin, me rukoilemme, että Pyhä Henki paljastaisi ne meille sen mukaan, kun meillä on tarve. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

298    Nyt, oi… Tämä Hebrealaiskirje, minä arvostan sitä yhtenä suurista kirjoista.

299    Ja vähän myöhemmin, voi olla, että minun täytyy mennä yli meren, ja jos Jumala sallii, teen sen hyvin pian. Minun täytyy mennä Afrikkaan näyn mukaisesti. Uskon, etten koskaan tule menestymään paljoakaan kokouksissani ennen kuin menen Afrikkaan ja täytän tuon näyn. Ja se tulee luultavasti olemaan johonkin aikaan tänä tulevana keväänä.

300    Mutta ennen sitä, haluaisin vielä ottaa yhden luvun lisää Hebrealaiskirjeestä, se on Hebrealaiskirjeen 11. luvun, ja viipyä siinä noin viikon ajan ja ottaa nuo henkilöhahmot yksi kerrallaan, ja haluaisin tuoda esiin heidän luonteenpiirteensä. Näettekö: “Uskon kautta Nooa”, ja sitten ottaa Nooan elämän; “Uskon kautta Abraham”, ja sitten ottaa Abrahamin elämän; “Uskon kautta Aabel”, ja sitten ottaa Aabelin elämän. Näettekö, koko matkan sillä tavalla. Pitäisittekö te siitä? Oi, se olisi… Silloin se ottaisi mukaan koko Raamatun. Ehkä me sitten tulemme yrittämään sitä. Sanokaamme joko viikon tai kymmenen päivää kestävät kokoukset, herätyksen tapaan; joskus joululomien aikaan tai jotakin sellaista, jos se on Herran tahto.

301    Nyt, Hebrealaiskirje 7. luvussa me kohtasimme tämän suuren Henkilön. Kuka voi sanoa minulle, mikä Hänen nimensä oli? [Seurakunta sanoo: “Melkisedek.”] Melkisedek. Kuka nyt oli tämä Melkisedek? Hän oli Kaikkein Korkeimman Jumalan pappi. Hän oli Saalemin Kuningas, joka oli Jerusalemin Kuningas. Hänellä ei ollut isää, eikä Hänellä ollut äitiä. Hänellä ei ollut mitään aikaa, jolloin Hän olisi syntynyt, eikä Hänellä tule koskaan olemaan aikaa, jolloin Hän on kuoleva. Niin me nyt näemme, että sen täytyy olla Iankaikkinen.

302    Me totesimme, että tuo sana “ikuinen” merkitsee aikamäärää. Muistatteko te vielä sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ajan pituutta, se on aina ja aina. Raamatussa tuo sana ikuinen [iäti] esiintyy monta kertaa osoittamassa määräaikaa.

303    Mutta Iankaikkisuus, me totesimme, että on olemassa vain yhdentyyppinen Iankaikkinen Elämä. Eikö niin? Jumalalla yksin on tuo Iankaikkinen Elämä. Onko se oikein? Ja on vain yhdentyyppinen Iankaikkinen Elämä! Raamatussa ei ole mitään sen kaltaista sanaa kuin “iankaikkinen rangaistus”, sillä, jos teitä rangaistaan iankaikkisesti, teillä täytyy olla Iankaikkinen Elämä. Voidaksenne tulla rangaistuksi iankaikkisesti, teidän täytyisi olla iankaikkinen. Ja, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, ei teitä voida rangaista. Näettekö? Jos teillä on Iankaikkinen Elämä: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä.” Onko se oikein? Iankaikkinen Elämä, koska te uskotte. Ja, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, ei teitä voida rangaista, koska teillä on Iankaikkinen Elämä. Niinpä sitten, jos te tulisitte kärsimään helvetissä aina ja iankaikkisesti, täytyisi teillä olla Iankaikkinen Elämä.

304    Mutta minä uskon Raamatun opettavan, että on olemassa kirjaimellisesti palava helvetti. Raamattu opettaa, että syntisiä ja pahoja tullaan rankaisemaan aina ja ikuisesti. Se ei nyt ole iankaikkisesti. Se on ehkä kymmenen miljardia vuotta. Se voi olla sata miljardia vuotta, mutta joskus sen täytyy loppua. Sillä kaikella, jolla on ollut alku, on loppu. Mutta niillä asioilla, joilla ei ole alkua, ei ole loppua.

305    Muistatteko nyt tuon opetuksen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka me menimme taaksepäin ja totesimme, että kaikki, millä oli alku, oli vääristelty. Näettekö, vääristelty alkuperäisestä. Ja lopuksi se päätyy takaisin Iankaikkisuuteen. Ja sitten kaikki helvetti, kaikki kärsiminen, ja kaikki muistokin siitä, tulee häviämään pois iankaikkisesti. Kaikki mikä alkaa, loppuu.

306    Ja tämä Melkisedek ei ollut Jeesus, sillä Hän oli Jumala. Ja se, mikä oli erona Jeesuksella ja Jumalalla, oli se, että Jeesus oli tabernaakkeli [maja], jossa Jumala asui. Näettekö? Jeesuksella oli sekä isä, että äiti, mutta tällä Miehellä, Melkisedekillä ei ollut isää eikä äitiä. Jeesuksella oli elämän alku ja Hänellä oli elämän loppu. Tällä miehellä ei ollut isää, ei äitiä, ei päivien alkua tai elämän loppua. Mutta se oli yksi ja sama Persoona, Melkisedek ja Jeesus olivat Yksi; mutta Jeesus oli maallinen ruumis, syntyneenä ja muodostettuna synnin mukaiseksi. Jumalan oma ruumis, Hänen oma Poikansa, syntyneenä ja muodostettuna synnillisen lihan kaltaisuudessa, ottamaan pois pistimen kuolemalta. Maksamaan lunastuksen hinnan ja saamaan poikia ja tyttäriä itselleen. Ymmärrättekö sitä? Siitä syystä Hänellä täytyi olla alku ja Hänellä täytyi olla loppu.

307    Mutta tämä täydellinen Ruumis… Meidän ylösnousemuksemme käsirahana. Jumala ei sallinut tuon pyhän Ruumiin nähdä mätänemistä, koska Hän itse oli luonut sen. Ja Hän nouti se ylös ja asetti oikealle kädelleen.

308    Ja tänään, Pyhä Henki, joka nosti ylös tuon ruumiin, on täällä Seurakunnassa. Siunattu olkoon Herran Nimi! Tuoden esiin samat ihmeet ja voiman. Ja jonakin päivänä tämä Pyhä Henki, joka on Seurakunnassa, on huutava ja on nostava ylös ja on ottava itselleen tämän ruumiin, joka istuu Jumalan Majesteetin oikealla kädellä, suorittamassa välitystä meidän syntisten puolesta, ja siksi me olemme täydellisesti vapaat synnistä. Ei niin, ettemmekö tekisi syntiä, mutta me olemme vapaat synnistä Jumalan Läsnäolossa, koska siellä on verinen uhri minun ja Jumalan välillä. Siitä syystä.

309    Hän sanoo: “Joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä. Hän ei voi tehdä syntiä.” Sillä, jos olette uudestisyntynyt, niin tuo sama Pyhä Henki, joka eli tuossa Ruumiissa, elää teissä. Eikä Se voi tehdä syntiä, uhri lepää Hänen edessänsä. Sitten, jos te tahallanne teette syntiä, osoittaa se, että teidän on mahdotonta olla tuossa Ruumiissa. Aamen! Se on Evankeliumi. Siinä se on.

310    Sen vuoksi, te voitte nähdä, ettei se ole ristiriidassa minkään Kirjoituksen kanssa, vaan Se sitoo Kirjoitukset yhteen. Katsokaahan, se olisi mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut. Siinä on se, mistä tulen saamaan kysymyksiä, ja sitä me haluammekin.

311    Huomatkaa nyt! “On mahdotonta niiden, jotka kerran olivat valistetut, langettuaan, uusia itseään jälleen katumukseen, koska he itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan uudestaan ja saattavat Hänet avoimeen häpeään.” He eivät voisi tehdä sitä.

312    Sitten te menette Hebrealaiskirjeen 10. lukuun, jossa sanotaan: “Jos me tahallamme teemme syntiä, sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon Totuudesta.” Ja mikä on synti? Epäusko!

313    Jos te näette Pyhän Hengen tekevän niitä asioita, joita Se teki täällä tänä aamuna ja näette, että Kristus on noussut ylös kuolleista ja elää Seurakunnassansa ja kansansa keskuudessa, ja te tahallanne hylkäätte sen, niin teidän on mahdotonta koskaan tulla Jumalan luo, koska olette pilkanneet Pyhää Henkeä.

314    Jeesus sanoi saman asian, kun Hän oli tekemässä noita ihmeitä. He sanoivat: “Mutta, Hänhän on Belsebul. Hän on ennustelija. Hän on perkele.”

315    Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi. Mutta, kun Pyhä Henki tulee ja tekee sen, niin puhua sanakin sitä vastaa, eikä sitä tulla koskaan anteeksi antamaan tässä maailmassa eikä tulevassa.” Koska olette kutsuneet sitä Jumalan Henkeä, joka oli Hänessä “saastaiseksi hengeksi”.

316    Sitten, jos me tahallamme teemme syntiä, olemme tahallamme epäuskoiset… Ei sen jälkeen, kun olemme jo vastaanottaneet Totuuden, syntyneet uudestaan, silloin me emme voisi tehdä syntiä. Kristitty ei voi tehdä anteeksiantamatonta syntiä. Hän ei voi tehdä sitä? Se on jumalaton, joka tekee sen. Se on tekouskovainen, ei uskovainen.

317    Nuo juutalaiset rabbit, oi, he ajattelivat… He olivat “tärkättyjä”, ja he olivat D.D.:tä ja Ph.D.:tä. He ajattelivat, että heillä oli se kaikki “paketissa”, mutta he olivat pahimpia syntisiä! Oi, te ette olisi voineet sormellanne osoittaa heidän elämäänsä; he olivat puhtaita, moraalisia, vanhurskaita sillä tavalla, mutta he olivat uskomattomia!

318    Ja ottakaa tuo sana “synti” ja katsokaa, mitä se merkitsee. Tuo sana synti merkitsee “epäusko”. On vain kaksi puoluetta, ne ovat uskovaiset ja uskomattomat. On joko vanhurskautettu henkilö tai syntinen. Siinä kaikki. Jos olette uskomaton, olette syntinen. Ei väliä sillä, kuinka hyvä olette, kuinka paljon käytte kirkossa, tai vaikka olisitte saarnaaja, te olette yhä uskomaton.

319    Nuo fariseukset olivat saarnaajia, ja he olivat uskomattomia, ja ovat tänä päivänä helvetissä sen vuoksi. He olivat juuri niin uskonnollisia ja hurskaita kuin vain voivat olla, mutta he eivät uskoneet Häntä! Ja he kutsuivat Häntä “perkeleeksi”, ja kiistivät Hänen Sanansa. Ja jotkut heistä sanoivat: “Jos sinä olet, tule nyt alas ristiltä. Tee ihme, ja anna meidän nähdä sinun tekevän sen.” Näettekö, he olivat uskomattomia! He teeskentelivät uskovaista, mutta olivat uskomattomia! Uudestisyntymättömiä! Vaikka olivatkin pyhiä ja hurskaita.

320    Se on yhä samoin tänään. Miehet ja naiset voivat käydä kirkossa, kasvot happamina, ja niin hurskaina kuin voivat olla, he eivät koskaan valehtele eivätkä varasta, ja yrittävät elää uskontoaan parhaan kykynsä mukaan, mutta elleivät he ole uskovaisia, he ovat kadotettuja! Niinpä Raamatusta ei löydy hitustakaan lakihenkisyyttä. Kalvinismi on… Armo on se, mitä Jumala teki teille, ja teot ovat ne, mitä te teette Jumalalle. Ehdottomasti eri asia.

321    Jos te lakkaatte valehtelemasta, lakkaatte tupakoimasta, lakkaatte varastamasta, lakkaatte tekemästä aviorikosta, lakkaatte kaikesta… Teette kaiken, pidätte käskyt, käytte kirkossa, olette kastetut, joka sunnuntaina, otatte ehtoollista, pesette pyhien jalkoja, teette kaiken, parannatte sairaita ja olette tehneet kaikkia näitä muita asioita, mutta ellette ole syntynyt Jumalan Hengestä, valittu, te olette kadotettu! “Ei ole kysymys hänestä, joka tahtoo tai hänestä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka osoittaa laupeutta.”

322    Eesau yritti parastaan tullakseen kristityksi, eikä voinut tehdä sitä. Raamattu sanoo, että hän itki katkerasti, etsien paikkaa katumukselle, mutta ei voinut löytää sitä. Ennen kuin hän oli edes syntynyt, tuomitsi Jumala hänet, koska Hän tiesi, mitä hän oli sydämessään. Jumala ennalta tietämisellä tiesi sen, Hän sanoi: “Minä rakastan Jaakobia ja Minä vihaan Eesauta.” Ja Eesau näytti enemmänkin herrasmieheltä. Hän pysyi kotona ja huolehti vanhasta sokeasta isästään; piti huolta karjasta ja kaikkea muuta, ja oli hyvä poika.

323    Ja Jaakob oli mammanpoika, pieni akkamainen tarujen sepittäjä. Sitä hän oli! Teidän täytyy myöntää se, Raamattu ilmoittaa sen. Juoksi ympäri ja teki kaikenlaista, riippuen äitinsä ympärillä. Mutta kuitenkin huolimatta kaikista akkamaisista tavoistaan, Jaakob yhä kunnioitti tuota esikoisoikeutta! Se on pääajatus.

324    Eesau oli kaksi kertaa enemmän herrasmies kuin Jaakob. Jos meidän tänään täytyisi valita kumpi ottaa seurakuntamme jäseneksi, niin tuhat yhtä vastaan, te ottaisitte Eesaun, jos ette tuntisi häntä. Mutta Jumala valitsi Jaakobin!

325    Mitä te tekisitte Pyhälle Paavalille, jos hän tänä päivänä haluaisi olla sananpalvelija? Tuo pieni kyömynenäinen juutalainen, joka siellä repi Seurakuntaa, ja kulki tietään mutisten suupielestään siitä, mitä hän tulisi tekemään. Te ajattelisitte hänen tehneen anteeksiantamattoman synnin, mutta Jumala sanoi: “Hän on Minun palvelijani.”

326    Jumala ottaa ihmiset ja tekee heidät erilaisiksi, eikä ihminen ota Jumalaa ja tule erilaiseksi. Jumala ottaa ihmisen ja muuttaa hänet erilaiseksi. Se ei ole se, mitä te teette, mitä te tahdotte, tai mitä te ajattelette, vaan se on se, mitä Jumala tekee. Siinä se on teille. Ja siitä on kysymys.

327    Nyt, tämä suuri Melkisedek, mikä kertomus Hänestä onkaan täällä. Me haluamme lukea hieman, tästä esikuvasta. Meidän täytyi mennä sen lävitse niin nopeasti, ja nyt me menemme takaisin Kirjoitukseen ja aloitamme täältä 15:sta jakeesta.

Ja se on vielä paljon ilmeisempää: kun Melkisedekin kaltaisuudessa nousee toinen pappi,

328    No niin, oliko Melkisedek pappi? Oliko Hän? Tässä on se, mitä Hän oli. Me näemme, että Jumala alussa oli Hengen Suuri lähde. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänellä ei ollut mitään syntymäpaikkaa, eikä kuolinpaikkaa, Hänellä ei ollut päivien alkua, Hänellä ei ollut vuosien loppua, Hän oli aivan yhtä iankaikkinen kuin Iankaikkisuus on iankaikkinen. Hän ei koskaan syntynyt eikä koskaan kuollut.

329    Ja me totesimme, että Hänellä oli seitsemän eri lajin Henkeä. Onko se oikein? Raamattu sanoo Ilmestyskirjassa: “Jumalan valtaistuimen edessä oli seitsemän Henkeä.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Seitsenkertainen, seitsemän Henkeä. Me näemme, että on seitsemän väriä, on seitsemän seurakunta ajanjaksoa, on… Oi, se on jatkuvasti… Seitsemän on täydellinen, ja Jumala oli täydellinen. Seitsemän Henkeä, nuo Henget olivat täydelliset. Ensimmäinen oli väriltään punainen, täydellinen rakkaus, lunastus. Ja jos meillä olisi aikaa puhua noista väreistä ja osoittaa, kuinka jokainen noista väreistä edustaa Jumalan puhtautta. Aamen! Nuo värit, seitsemän luonnollista väriä. Nuo värit esittävät Jumalan puhtautta. Ja nuo esittävät Jumalan vaikuttimia, Jumalan asennetta. Nuo seitsemän väriä, ne esittivät seitsemää seurakunta ajanjaksoa, seitsemää tähteä, seitsemää enkeliä. Kautta koko Kirjoituksen, seitsemän palvelijaa, seitsemän sanansaattajaa, seitsemän sanomaa, kaikki on seitseminä. Seitsemän päivää: kuusi päivää ja seitsemäs sapatti, täydellisyys. Oi, se on kaunista! Jos meillä vain olisi aikaa kaivautua siihen ja tuoda se esiin; nuo värit.

330    Ottakaa tuo ensimmäinen väri, se on punainen. Mikä on punainen? Punainen on vaaran merkki. Punainen on lunastuksen merkki. Ja jos katsotte punaista punaisen lävitse, niin minkä värinen se on? Valkoinen! Oikein! Niinpä, kun punainen Veri oli vuodatettu, ja synti on väriltään punainen… Kun Jumala katsoo punaista syntiä punaisen Veren lävitse, se tulee valkoiseksi. Uskovainen ei voi tehdä syntiä. Tietenkään ei! Jumalan Siemen, Jumalan siunaukset pysyvät hänen yllään. Jumala ei voi nähdä mitään muuta kuin oman Poikansa Veren. Ei väliä sillä, mitä se on Hänen Seurakunnassansa, mitä se onkin, Jumala ei näe sitä, koska Jeesus on jatkuvasti suorittamassa esirukousta Ylipappina. Ei ole mitään tapaa hänen tehdä syntiä, kun sen kaltainen Uhri lepää siellä hänen puolestaan. Tietenkään ei!

331    Ja nyt, jos te sanotte: “Hyvä on, se antaa minulle hyvän mahdollisuuden…” Silloin se osoittaa, että ette ole oikein.

332    Te arvostatte sitä ja te rakastatte Sitä, jos olette todellinen kristitty, niin, että ette voisi tehdä syntiä. “Sillä Jumalan Siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä.” Raamattu sanoo: “Palvoja kerran puhdistettuna Jeesuksen Verellä, hänellä ei enää ole halua syntiin.” Jos teillä on halu, silloin sydämenne ei ole oikein Jumalan kanssa.

333    No niin, te tulette tekemään väärin, mutta te ette tee sitä tallallanne. Katsokaahan, te olette joutuneet ansaan, ja minkälaiseen ansaan te olettekin joutuneet, (tai kun teette jotakin, mitä ette tarkoittaneet tehdä), ei se vielä ole synti, koska te kadutte, sillä sekunnilla, kun näette olevanne väärässä. Te käännytte ympäri nopeasti ja sanotte: “En tarkoittanut sitä. En nähnyt sitä.” Te voitte sanoa niin kautta koko elämän. Ihminen ei halua olla niin, ja siitä syystä, kun me olemme niin typeriä ja niin pimeässä täällä maan päällä, on siellä Veri sovituksena puolestamme koko ajan, pitämässä meidät peitettyinä; koska ensimmäinen tekemämme virhe…

334    No niin, siinä on teidän lakihenkinen ideanne: “Oh, tiedätkö mitä? Tuo nainen oli pyhitetty; mutta, siunattu olkoon Jumala. Hän on tehnyt väärin, tiedän, että hän on luopio.” Se on väärin! Hän ei ole luopio! Hän teki virheen. Jos hän teki sen tahallaan, silloin hän ei alusta alkaenkaan ollut oikein.

335    Jos hän ei tarkoittanut tehdä sitä, ja menee pyhän Jumalan Seurakunnan eteen ja tunnustaa sen, ja sanoo: “Minä olen väärässä, antakaa minulle anteeksi”, on teidän velvollisuutenne tehdä se. Ja jos te ette tee sitä sydämessänne, silloin teidän tulee itse mennä alttarille. Totta! Siinä on todellinen pyhyys seurakunnassa. Se on todellinen pyhyys; pyhyys, joka ei ole teistä, vaan Kristuksesta.

336    Minulla ei ole mitään pyhyyttä esitettäväksi Hänelle. Minä luotan Hänen pyhyyteensä, Hänen armoonsa, ja minulla on se sydämessäni. Minä en ole ansainnut sitä, en voi tehdä mitään ansaitakseni sitä, mutta armosta Hän kutsui minut, kutsuen minut tulemaan. Katsoin Häneen, ja Hän otti tuon halun pois minusta. Teen tuhansia virheitä kuukausittain, vuosittain. Tietenkin teen niitä. Mutta, kun näen olevani väärässä, minä sanon: “Jumala, en tarkoittanut tehdä sitä. Sinä tunnet sydämeni. En tarkoittanut tehdä sitä, jouduin siinä ansaan. En tarkoittanut tehdä sitä, anna minulle anteeksi. Herra.”

337    Jos olen tehnyt väärin veljeäni kohtaan, minä sanon: “Veli, anna minulle anteeksi, en tarkoittanut tehdä sitä.” Tietenkin, Jumala tuntee sydämeni.

338    Oi, siinä se on teille. Siellä on Veri uhri. Siinä on Evankeliumin voima, ja pyhä Seurakunta liikkuu eteenpäin. Ei niin, että te olisitte tehneet jotakin, vaan se on jotakin, minkä kanssa teillä ei ollut mitään tekemistä. Siellä on tuo Sovitus.

339    Nyt tämä Melkisedek, kun Hän tuli…

340    Haluan kertoa teille erään toisen asian. Onko teillä koskaan ollut kolmikulmaista lasia? Ottakaa tämä kolmikulmainen lasi ja asettakaa se niin, että aurinko osuu siihen, ja se tuottaa seitsemän täydellistä väriä. Kolmikulmainen lasi tuo esiin sateenkaaren. Niin se on, ja jos meillä nyt olisi aikaa, me menisimme siihen. Kolme tuo täydellisyyden: Isä, Poika ja Pyhä Henki; Vanhurskauttaminen, Pyhittäminen ja Pyhän Hengen kaste. Täydellisyys tulee kolmena: Jumala ihmisen yläpuolella, Jumala Miehessä nimeltä Jeesus, Jumala Seurakunnassa. Silloin, se on täydellisyys!

341    Ihmiset tekivät syntiä, niin kauan kuin Jumala oli täällä yläpuolella Tulipatsaassa. Ihmiset tekivät syntiä Jumalan edessä, niin kauan kuin Jumala oli Tulipatsaassa, koska hän yhä oli epäpuhdas luomus, eikä mitään Verta ollut Jumalan edessä.

342    Sitten Jumalan Karitsa tuli, toinen määrätty Jumalan askel; sama Jumala, toinen tehtävä. Ja sitten sama Jumala, joka oli tuossa Tulipatsaassa, oli Kristuksessa. Ja tuo sama Jumala oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Ja sitten ihmiset tekivät pilaa Hänestä, ja olivat vastuussa siitä, koska Verta ei vielä ollut vuodatettu. Kyllä, Jeesus sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi.”

343    Mutta sitten tuo sama, joka oli lihassa, oli Tulipatsaana uudestaan: “Minä tulen Jumalasta ja menen Jumalaan.” Ja täällä me näemme kuinka Paavali matkallaan Damaskoon kohtasi tuon saman Tulipatsaan! Me näemme kuinka Pietari kohtasi Hänet vankilassa, tuon saman Tulipatsaan. Kyllä, varmasti! Ja me näemme Hänet tänään keskuudessamme, tuon saman Tulipatsaan!

344    Mutta täydellisyys on tullut sille paikalle… Se on keskimmäinen Henkilö. Nyt, jos täällä sattuu olemaan joku juutalainen, tai joku, joka ymmärtää Vanhan Testamentin… Todistaaksemme sen, sallikaa minun näyttää se teille. Minulla ei ole Vanhaa Testamenttia mukanani juuri nyt, tämä on Uusi Testamentti. Mutta näkyleipä uhrissa, joka lepäsi lautasella juutalaisessa tabernaakkelien puhdistus uhrissa; kysykää keneltä tahansa juutalaiselta; noista kolmesta leivänpalasta, keskimmäinen oli murrettu.. Se oli Kristus! Keskimmäinen oli murrettu, Kristus, välimies. Osoittaen, että jossakin täytyi olla murtaminen lunastukseksi, ja tuota leivänpalaa pidettiin lunastuksena.

345    Tässä se on; ja tänä iltana, kun me otamme ehtoollista, me murramme tuon happamattoman leivän, sillä se on Kristuksen ruumis. Ja Hänet murrettiin Golgatalla, sovitukseksi meidän syntiemme puolesta, niin että Hänen vanhurskautensa kautta, me voisimme tulla Hänen vanhurskaudekseen. Veli, se on puhtaasti armo. Ehdottomasti! Ei ole mitään toista tietä, miten te voisitte osoittaa sitä oikeutetuksi.

346    Nyt, tämä Melkisedek, tämä suuri Henkilö, jonka Abraham kohtasi, ja jolle hän maksoi kymmenykset. Kuinka suuri mies Hänen onkaan täytynyt olla! Pankaa nyt merkille:

Joka on tehty, ei lihallisen käskyn lain mukaan…

347    No niin, näettekö tuota lakiperäistä lakia?’ Laki sanoi: “Älä tapa. Älä tee aviorikosta. Älä varasta.”

348    Jeesus kääntyi suoraan ympäri, sanoen: “Te olette kuulleet ennen sanottavan: ‘Älä tapa’, mutta Minä sanon, että, joka on edes vihainen veljelleen ilman syytä, on jo tappanut. Ennen on sanottu: ‘Älä tee aviorikosta’, mutta Minä sanon teille, että kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Siinä se on teille. Sen tulisi opettaa naisille kuinka pukeutua, kuinka tehdä sitä, mikä on oikein. Jos te pukeudutte väärin ja aiheutatte sen, että joku mies katsoo teitä väärällä tavalla, olette te syyllinen aviorikokseen, aivan samalla tavalla kuin, jos olisitte tehneet itse teon. Jeesus sanoi niin!

349    Ja te ihmiset, joilla on tällainen äkkipikaisuus, jotka aina suu vaahdossa olette jonkun kimpussa, ette voi sietää, ja muuta sellaista, olkaa varovaisia! Te olette syyllinen, jos puhutte sanaakaan, joka ei ole oikein, joka ei ole oikeutettua, veljeänne vastaan. Käytte ympäri ja revitte… Teidän ei tarvitse työntää veistä miehen selkään tappaaksenne hänet, te voitte mustata hänen maineensa ja tappaa hänet, tappaa hänen vaikutuksensa. Jos te puhutte pastorianne vastaan täällä, sanotte jotakin pahaa hänestä, niin te voisitte aivan yhtä hyvin ampua hänet; jos sanotte hänestä jotakin, mikä ei ole oikein, se tappaa hänen vaikutuksensa ihmisiin ja aikaansaa muuta sen kaltaista, ja te olette syyllinen siihen! Sitä Jeesus sanoi!

350    Kuulkaahan nyt, mitä siihen Paavali yrittää päästä tässä. Minä rakastan tätä vanhaa Raamattua, Se oikaisee teitä. Kuulkaahan, kuulkaa tätä. Nyt, kun luemme tästä I6:sta jakeesta:

Joka oli tehty, ei lihallisen käskyn lain mukaan…

351    Se on lakiperäistä, näettehän: “Ooohh, veli, minun ei pitäisi, tiedän, ettei minun pitäisi, mutta…” Sitä se ei ole. Se on rakkaus, joka tekee sen.

352    Kuinka me kävimmekään sen lävitse! Minä sanoin: “Jos sanoisin vaimostani: ‘No niin, haluaisin, että minulla olisi kaksi vaimoa. Haluaisin juosta ympäri tämän kanssa ja tehdä sitä ja tätä. Mutta, jos teen sen, tulee vaimoni ottamaan minusta eron, ja lapseni tulevat olemaan… Ja menetän palvelustehtäväni.’” Sinä likainen, mädäntynyt tekopyhä! Kyllä. Sinä et alusta alkaenkaan rakasta häntä oikein. Niin se on täsmälleen.

353    Jos rakastat häntä, ei siihen tarvita mitään lakia; sinä rakastat häntä joka tapauksessa, ja pysyt hänen kanssaan. Niin se on. Ja te naiset teette saman asian miehellenne. Oikein.

354    Joskus naiset tulevat siihen, että he….

355    Mies näkee jonkun pienen maalatun Iisebelin, tiedättehän, ja lankeaa häneen, ja ehkä teillä on hyvä vaimo. Ja sitten kutsutte itseänne kristityksi. Häpeä teille! Te tarvitsette toisen annoksen alttarilla. Oikein.

356    Ja jotkut teistä naisista katsotte ympärillenne jotakin pientä kaveria hiukset nuoltuina, tarpeeksi vaseliinia avaamaan hänen suunsa Ja sitten te…

357    Eräs pieni tyttö täällä jokin aika sitten… Tämä ei ole mikään pila, koska tarkoitukseni ei ole kertoa sitä vitsinä. Ihmiset tietävät, ettei tämä ole mikään pilailun paikka. Mutta eräs tyttö täällä, hän oli… Täällä on hienoja poikia, kristittyjä poikia. Pitkän aikaa sitten, kun olin täällä pastorina, meillä oli tapana pitää luokkia nuorille. Ja minä puhuin nuorille naisille sunnuntai-iltapäivällä, seksistä ja asioista. Ja sitten seuraavan sunnuntain iltapäivällä puhuin nuorille miehille, yrittäen saada noita asioita pidetyksi kurissa.

358    Eräs pieni tyttö alkoi kulkea jonkun pienen ruipelon kanssa täältä alakaupungilta, joka poltti savukkeita ja kuljetti taskumattia taskussaan ja ajeli pienellä avoautolla ympäri kaupunkia. Minä en voinut ymmärtää, mitä hän näki tuossa pojassa. Hän ei halunnut tulla kirkkoon. Hän istui siellä ulkona, toi hänet tänne kirkkoon ja sitten istui siellä ulkopuolella odottamassa, mutta ei halunnut tulla sisälle. Eräänä päivänä sanoin tuolle tytölle, hän asui New Albanyssa. Minä sanoin: “Haluan kysyä sinulta jotakin. Mitä maailmassa sinä oikein näet tuossa pojassa?” Minä sanoin: “Ensinnäkin, hän vihaa juuri sitä uskontoa, joka sinulla on. Hän halveksii sinun Kristustasi. Hänestä ei ole koskaan sinulle aviomieheksi, hän on saava sinut viheliäiseksi koko elämäsi ajaksi.” Ja minä sanoin: “Vaikka täällä on näitä pieniä hienoja kristittyjä poikia, joiden kanssa voisit kulkea, ja he ovat… Sinun isäsi ja äitisi ovat toivottomia ajatuksesta, että sinä käyt ulkona. Mutta sinä käyt joka tapauksessa ja ajattelet: ‘Minä olen kuudentoista…’”

359    Hän alkoi käyttää make-uppia ja juosta ulkona ja ennen pitkää hän oli bensiiniasemien kahviloissa. Hän on nyt mennyt iankaikkisuuteen. Mutta silloin, hän seisoi siellä ja… Tiedättekö, minkä puolustuksen tuo tyttö antoi minulle, syyksi, miksi hän rakasti tuota poikaa? Hän sanoi: “Hänellä on niin somat pienet jalat, ja hän tuoksuu niin hyvältä.” Voitteko kuvitella sitä? Käytti hajuvettä; sellainen on mammanpoika, ei mikään mies.

360    “Kuulehan”, minä sanoin, “sisar, minä mieluummin kulkisin jonkun kristityn pojan kanssa, jolla on jalat kuin soravaunut ja haisee kuin hilleri, kunhan hän vaan ehdottomasti on kristitty.” Niin se on! Totta!

361    Kyllä, on sekin puolustus: “Niin somat pienet jalat ja tuoksuu niin hyvältä.” Tuo pieni bensa-asemien kahviloissa juoksija! Ja lopulta se pilasi tuon tytön elämän. Se on häpeä! Häpeällistä!

362    Avioliitto on kunniallinen asia, mutta se askel tulee ottaa rukoillen ja kunnioittavasti. Ja aito rakkaus tuohon naiseen, on sitova teidät yhteen iäti: “Mitä te sidotte maan päällä, Minä sidon Taivaassa.” Kun te kävelette alas katua jossakin, hän voi tulla vanhemmaksi, harmaantuneeksi ja ryppyiseksi, mutta teillä yhä on se sama rakkaus häneen, joka teillä oli, kun hän oli nuori kaunis nainen.

363    Te voitte tulla kumaraharteiseksi, kaljupäiseksi, ryppykasvoiseksi ja kaikkea muuta, mutta hän yhä rakastaa teitä samalla tavalla kuin silloinkin, kun olitte leveäharteinen ja kiharapäinen, jos se on todella Jumala, sillä te odotatte tuota aikaa, kun olette ylittäneet virran ja tulette jälleen nuoriksi miehiksi ja naisiksi, elääksenne yhdessä ikuisesti. Se on Jumalan Iankaikkinen lupaus! Hän sanoi, että tekisi sen. Eikä Hän sanonut vain sitä, niin kuin tulemme siihen hetken kuluttua, vaan Hän vannoi, että tulisi tekemään sen!

364    Kuunnelkaa tätä, kun menemme eteenpäin:

Joka on tehty, ei lihallisen käskyn lain mukaan, vaan loputtoman elämän voiman mukaan.

365    Nyt tulemme lukemaan nopeasti, niin että saamme sen:

Sillä hän todisti, Sinä olet pappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Niin kauan kuin pappia tarvitaan, Hän on oleva pappi.

Siinä on totisesti aikaisemman käskyn kumoaminen sen heikkouden ja hyödyttömyyden vuoksi.

Sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi…

366    Te ette voi, ei väliä, mitä teette. Te voitte lakata ryyppäämästä, lakata tupakoimasta, lakata valehtelemasta, käydä kirkossa ja yrittää tehdä sitä ja tätä, ja te yhä olette lihallinen. Se on vain laki, eikä laki tee mitään täydelliseksi. Mutta mikä tekee täydelliseksi? Kristus! Kunnia! Minä voin lakata valehtelemasta, lakata varastamasta, lakata aviorikoksesta, lakata panettelemasta ja kaikista asioista, ja olen yhä lihallinen! Jumala ei vastaanota sitä, koska minulla ei ole tarjota Hänelle mitään sovituksena.

367    Mutta sillä hetkellä, kun lasken käteni siunatun Herran Jeesuksen pään päälle, ja sanon: “Herra. minä olen paha, tahdotko ottaa minut palvelijaksesi?” Ja Jumala suutelee syntini pois, ja minä seison täydellisenä Jumalan silmissä. Niin se on. Miksi? Minä en seiso omien ansioideni varassa, vaan Hänen, ja Hän on täydellistänyt meidät kärsimisensä ja Verensä kautta.

368    Näen, että on aika lopettaa, mutta haluan päättää tämän lukemisen nopeasti, jos voin:

…sen heikkouden ja hyödyttömyyden vuoksi.

Sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi, mutta paremman toivon tuominen teki (mikä on tuo parempi toivo? Kristus), jonka kautta me lähestymme Jumalaa.

369    Miksi? Kautta kaiken oman hyvyytemme ja kaiken oman hyvyytemme ja kaiken oman hyvyytemme, me olemme yhä lihallisia. Mutta kerran Jumalan läsnäolossa, tuntien ettemme koskaan voisi seistä siellä, kuin vain Jeesuksen Kristuksen ansioiden kautta: silloin vetäydymme lähelle Jumalaa. Hänen Poikansa ansioiden kautta, sanoen: “Herra, minä tulen Sinun luoksesi viattomalla sydämellä, Poikasi Jeesuksen Nimessä; ole hyvä ja vastaanota minut.” Oi, veli, silloin tulet elävää tietä.

370    Ei sanoen: “Herra, Sinä tiedät, että olen lakannut juomasta. Sinä tiedät, että kohtelen vaimoani oikein. Sinä tiedät, että minä olen tehnyt näin ja olen tehnyt…” Teillä ei ole tarjota mitään.

371     “Sillä lihallisen käskyn laki ei voinut tehdä mitään, mutta toisen toivon tuominen teki. Tuo toivo, joka on Kristus, meillä on kuin sielumme ankkurina, lujana ja varmana.” Tarkatkaa.

Ja koska ilman valan vannomista

Pronomiini, jos huomaatte, niin se on tässä kursiivin kirjaimin.

…häntä ei tehty papiks.:

Hän vain papiksi, vaan Hänet tehtiin papiksi valalla. Ei…

372    Tarkatkaa nyt, ottakaamme loppu tästä pappeudesta:

(Sillä nuo papit tehtiin ilman valan vannomista; oikeamieliset, vanhurskaat, rehelliset miehet;…)

373    Jumala vain sanoi: “Aaronin järjestyksen mukaan”, ja niin Hän teki nämä papeiksi. Pappeus siirtyi sukupolvesta toiselle ja he menivät kouluun ja valmistuivat saarnaajiksi ja niin edelleen. Jumala teki heidät papeiksi sillä tavalla, he tekivät itse itsestään pappeja, omalla koulutuksellaan ja perimällä pappeuden. Mutta tämä Mies oli tehty papiksi Jumalan vannomalla valalla! Kuunnelkaa tarkasti nyt:

(…sillä nuo papit tehtiin ilman valan vannomista; mutta tämä hänen valallansa, joka sanoi hänelle, Herra vannoi ja ei ole katuva,… Sinä olet pappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan:)

Niin paljolla oli Jeesus tehty paremman testamentin takaajaksi.

Nyt, nopeasti.

Ja he totisesti olivat monia pappeja, koska heidän ei sallittu jatkaa kuolemisen tähden:

Oli tuhansia ja tuhansia ja tuhansia pappeja, koska heillä ei ollut mitään muuta kuin vain kuolemaa ja kuolemaa ja heikkoutta ja kuolemaa ja kuolemaa.

374    Mutta tarkatkaa Häntä:

Mutta tällä miehellä (Kenellä miehellä? Jeesuksella), koska hän pysyy iäti, on muuttumaton pappeus.

Jonka tähden hän on kykenevä myös pelastamaan heidät äärimmäiseen asti; ei väliä kuinka pitkällä, kuinka alhaalla, kuinka kaukana, Hän on kykenevä pelastamaan äärimmäisyyteen asti jotka tulevat Jumalan tykö hänen kauttaan,

Ei teidän vanhurskaudellanne, vaan tunnustuksellanne, Näettekö?

 …jotka tulevat Jumalan tykö Hänen kauttaan, koska hän aina elää suorittaakseen esirukousta heidän puolestaan.

Hän on siellä, alituisesti, suorittaen esirukouksia.

Sillä sen kaltainen ylipappi sopii meille, joka on pyhä, viaton, tahraton, erotettu syntisistä, ja tehty korkeammaksi kuin taivaat; tehty Ylipapiksi Taivaassa.

375    Siinä se on. Jos minä yrittäisin itse edustaa omaa asiaani, tulisin häviämään sen. Jos yrittäisin tehdä sen sanomalla: “Isäni oli hyvä mies. Isäni oli saarnaaja. Ja olen elänyt seurakunnassa”, häviäisin sen yhä. Mutta tämä Mies on täydellinen, Kristus, joka istuu siellä uhraten Verensä alati minun syntieni puolesta. Siinä se on teille.

Jonka ei tarvitse päivittäin, niin kuin noiden ylipappien, uhrata uhria, ensiksi omien syntiensä edestä, ja sitten kansan: sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, kun hän uhrasi itsensä.

376    Nyt tarkatkaa viimeistä jaetta:

Sillä laki tekee ylipapeiksi miehiä joilla on heikkous;

377    Sitä laki, lihallinen laki tekee. Toivoisin nyt, että voisin viipyä juuri siinä kaksi tuntia. Se on kuinka laki yhä tekee miehistä saarnaajia! Kyllä!

378    Sitten he sanovat: “Mutta, tällä miehellä on seminaarikokemus.” Hah, minä en vaihtaisi omaa pientä Taivaallista kokemustani kaikkiin maailman seminaareihin.

379    “Mutta me olemme itse kouluttaneet tämän miehen, hän on käsin valittu.” Hän on omatekoinen mies, minä en pidä sen kaltaisesta. Minä pidän Jumalan tekemästä miehestä.

380    Näettekö, laki yhä tekee pappeja. Laki yhä tekee saarnaajia. baptistikirkko valmistaa saarnaajia, kourakaupalla, heillä on kone, joka valmistaa heitä. Metodisteilla on heitä, baptisteilla on heitä, presbyteereillä, nasarealaisilla, Pyhyyden pyhiinvaeltajilla, helluntailaisilla on heitä. He valmistavat heitä niin nopeasti kuin voivat; tuo suuri järjestelmä on kuin jokin kone.

381    Olen aina sanonut kuinka säälin hautomakoneella haudottua kananpoikaa. Tiedättekö, pieni kananpoika, joka on haudottu hautomakoneessa, ei ole haudottu oikein. Ei, kanan pitäisi hautoa kananpojan. Mutta hautomakoneelle haudottu kananpoika piipittää, eikä, sillä ole mitään äitiä, jonka luokse mennä. Näettekö, se ei tiedä, mikä äiti on. Se piipittää äitiä, mutta sillä ei ole äitiä.

382    Mutta, kun tuo pieni kananpoika piipittää, joka on haudottu kanan alla, luonnollisella tavalla, niin sen äiti vastaa sille.

383    Ja joskus ajattelen tätä seminaarikokemusta, joka heillä on tullessaan ulos tästä suuresta hautomakoneesta, Louisvillessä, niin kuin kaikkialla ympäri maailman, joka hautoo esiin saarnaajia tuhansittain. Helluntailaisten hautomakoneet, presbyteerien hautomakoneet, baptistien hautomakoneet, ne kaikki hautovat omia pieniä kananpoikiaan. Ne “piipittävät” ja puhuvat siitä hautomakoneesta, jossa ne oli haudottu.

384    Mutta minä haluan, että minulla on Isä ja Äiti. Siunattu olkoon Herran Nimi! Kovinkaan monet eivät syntyneet kanssani, mutta ne olivat veljiäni. Aamen. Meillä on Äiti, joka vastaa, kun te… Äiti, joka on Taivaassa, joka hoivaa meitä kaikkia: “Niin kuin kana hoivaa poikuettaan, niin tahtoisin Minä hoivata sinua. Oi Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein olisinkaan tahtonut hoivata sinua, niin kuin kana poikuettaan, kuinka usein olisinkaan tahtonut tehdä sinut omakseni, mutta sinä et ole tahtonut. Sinulla oli omat seminaarisi, jotka hautoivat esiin saarnaajasi, pappisi. He opettivat teidät Minua vastaan, ja nyt olette jääneet omillenne, teidän hävityksenne odottaa edessänne.”

385    Ja minä sanon tämän: “Oi, ihmiset. Oi, ihmiset, kuinka usein Pyhä Henki olisikaan halunnut hoivata teitä, niin kuin kana poikuettaan; mutta te haluatte oman tienne, te haluatte pitää Sen omalla tavallanne.

386    Yhtenä näistä illoista haluaisin saarnata aiheesta Teidän oma tienne. Tiedättehän? Kain halusi oman tiensä. Tänään ihminen haluaa oman tiensä. “Mutta on tie, joka näyttää oikealta, mutta sen loppu on kuolema.”

387    Tarkatkaa nyt. “Sanoessaan: ‘Uuden liiton…’” Uskon että… Ei, olin väärässä paikassa.

388    28. jae:

Sillä laki tekee ylipapeiksi miehiä, joilla on heikkous, mutta valan sana, joka oli lain jälkeen, asettaa Pojan, joka on pyhitetty iankaikkisesti.

389    Olkoon Jumala ikuisesti siunattu, Pojasta, joka pysyy iäti Melkisedekin järjestyksen mukaan; ja Hänellä ei koskaan ollut alkua, Hänellä ei koskaan ole loppua. Eikä laki voinut tuottaa mitään sen kaltaista, koska se oli lihallinen. Kirkot, kirkkokunnat eivät voi tuottaa mitään sen kaltaista, koska ne ovat lihallisia. Seminaarit eivät voi koskaan tuottaa mitään sen kaltaista. He ovat yrittäneet kouluttaa maailman Siihen. He ovat yrittäneet organisoida sen Siihen. He ovat yrittäneet kaikin tavoin maailmassa tehdä kaiken minkä voivat, ja ovat jättäneet pois pääasian: “Teidän täytyy olla syntynyt Siihen!” Jumala tekee teidät siksi, mitä olette, tietenkin, eikä siksi, että te lakkaatte tekemästä jotakin.

390    Nyt te nasarealaiset, te ette saa käyttää sormusta, te ette saa käyttää rannekelloa, ja teillä täytyy olla joitakin tiettyjä asioita, teidän hihanne täytyy olla niin pitkät, ja teidän hameenne täytyy olla näin pitkät, eivätkä miehet saa kuulua mihinkään kerhoihin; eivätkä he kasta teitä, jos ette noudata sitä. Hyvä on, ja tässä tulevat katoliset ja heillä on omat sääntönsä. Ja tässä tulevat metodistit, ja heillä on omansa. Jokaisella niistä on oma mittapuunsa, jonka mukaan on oltava. Jos ette täytä sitä, niin hyvä on, siinä kaikki. Näettekö? Ja sitten…

391    Mutta todellinen asia on tämä: “En mitään käsissäni tuoden, yksinkertaisesti vain ristissäsi riipun. Oi, Jumala, alastonna, haavoitettuna, tarpeessa… Oi, mitä nöyrimmin minä tulen. Kristus, tunnustaen, etten ole mitään enkä mitään mukanani tuo. Vastaanota minut, oi, Jumala.” Silloin Jumala vastaanottaa teidät.

392    Te ette ehkä tunne edes aakkosianne. Voi olla, että ette tiedä eroa kahvinpavun ja halkaistun herneen välillä. Voi olla, että ette erota oikeaa kättänne vasemmasta. Ei ole mitään väliä, sillä mitä te ette tiedä, on vain yksi asia, mikä teidän täytyy tietää, että Jeesus Kristus otti paikkanne syntisenä. Ja te otatte oman paikkanne, seistäksenne Hänen vanhurskaudessaan, tunnustaen joka päivä, että olette väärässä ja rakastatte Häntä koko sydämellanne. Kaikki vaikuttimenne kohdistettuna Häneen, niin te tulette olemaan Taivaassa. Siinä kaikki, mitä siihen tarvitaan. Sillä sen elämän, joka oli Kristuksessa, täytyy olla teissä, tai olette kadotettu.

393    Juuri ennen kuin lopetamme, muistatteko tuon ilman ehtoja olevan liiton, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa? Mitä Jumala teki sinä iltana, kun Abraham sanoi: “Anna minun nähdä kuinka tulet tekemään sen.” Uskon, että se on 1. Mooseksen kirja 6: “Anna minun nähdä kuinka tulet tekemään sen.”

394    Ja Abraham meni ja otti lampaan, vuohen ja hiehon, ja tappoi ne. Ne olivat puhtaita uhrieläimiä, ja hän halkaisi ne ja levitti puolikkaat sinne. Ja sitten hän meni ja lisäsi siihen kaksi metsäkyyhkystä. Sitten Abraham piti vartiota ja ajoi kaikki linnut pois niiden luota, odottaen Jumalan tulevan. “Nyt Herra, siellä on uhri, kuinka Sinä tulet tekemään tämän? Minä en tiedä, kuinka Sinä aiot pelastaa miehen vastoin hänen omaa tahtoaan. Minä en tiedä, kuinka Sinä tulet tekemään tämän. Kuinka Sinä voit tehdä sen, Herra?”

395    Jumala sanoi: “Tulehan tänne, Abraham.” Ja Hän sanoi: “Mene ja nouda Minulle pässi, nouda Minulle vuohi, ja nouda Minulle hieho. Ja Minä haluan sinun tuovan ne tänne ja uhraavan ne.”

396    Herra sanoi: “Tarkkaa nyt, Abraham, sinä olet profeetta, sinä olet hengellinen, ja sinä olet ymmärtävä, mistä Minä puhun.”

397    “Hyvä on, Herra, haluan nähdä sen.”

398    “Nyt Abraham, tule istumaan tänne ja vartioimaan niitä, pidä nuo linnut poissa.” Ja Abraham hätyytti kaikki linnut pois, kunnes aurinko alkoi laskea.

399    Ja ensimmäiseksi, Jumala tuli alas. Kun Hän tuli alas, alkoi Abraham tulla uniseksi. Jumala sanoi. “Abraham. Minä vaivutan sinut uneen.”

400    Nyt kuuntele, lakiinperustuva ystäväni. Näetkö, kuinka Jumala otti Abrahamin täydellisesti pois kuvasta, hänellä ei ollut minkäänlaista tekemistä siinä. Ja sillä tuvalla Hän ottaa sinut. Sinä sanot: “Oi. minä etsin Jumalaa.” Sinä et etsinyt!

401    Jumala etsi sinut: “Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä.”

402    Näettekö, se on Jumala, joka etsii teidät, ettekä te Jumalaa. Te ette koskaan tehneet sitä, teidän luonteenne on väärä. Te olette sika, te tette tiedä mitään muuta. Te vain elätte sikakarsinassa, ja se on kaikki mitä tiedätte. Te rakastatte sitä, juotte olutta ja juoksette ympäri toisen miehen vaimon kanssa ja teette kaikkea, mitä vain voitte tehdä, mikä on pahaa. Se vain näyttää hyvältä: “Oi veli, meillä on hienoa aikaa.” Te luulette, että se on hyvää.

403    Mutta Jumala kolkuttaa sydämellenne. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin.] Ja se muuttaa sen; te ette kolkuta Jumalalle, Jumala kolkuttaa teille. Adam ei kolkuttanut Jumalan sydämelle, Jumala kolkutti Adamin sydämelle. Ja te olette Adamin poika. Oikein. Ja ennen kuin Adam voi jälleen olla Jumalan poika, täytyi Jumalan kolkuttaa hänen sydämelleen. Ja ennen kuin te voitte tulla Jumalan pojaksi, täytyy Jumalan kolkuttaa teidän sydämellenne.

404    Sitten, Abraham vaipui uneen. Ja nukahdettuaan, mikä oli ensimmäinen asia, mitä hän näki? Hirvittävän, kaamean, pelottavan pimeyden; se on kuolema, joka tulee koko ihmissuvun ylle. Sitten hän katsoi hieman sen ohitse, ja näki savuavan pätsin. Ennen kuin teillä voi olla savua, teillä täytyy olla tuli. Siitä syystä uskon, että helvetti on palava paikka.

405    Hyvä on, Hän osoitti, että jokainen meistä on alistettu kuolemalle, ja jokaisen meistä pitäisi mennä helvettiin, koska me olemme syntisiä.

406    Nyt, sen takana, hän näki pienen valkoisen Valon. Ja tämä pieni valkoinen Valo…

407    Mikä on tuo Valo? Mikä oli tuo valkoinen Valo? Se oli tuo Tulipatsas, joka kulki Israelin lasten edellä! Sama Tulipatsas, joka kohtasi Paavalin tiellä Damaskoon! Sama Tulipatsas, joka toi Pietarin ulos vankilasta! Sama Tulipatsas, joka on täällä tänä iltana!

408    Tuo Iankaikkinen Jumala, Hän itse käveli näiden halkaistujen uhrien välissä. Oi, edes takaisin, jokaisen yllä niistä. “Tällä tavalla tulen tekemään sen, Abraham. Tarkkaa Minua, mitä aion tehdä. Minä teen tässä liiton. Ja Minä vannon valan, että Siemenen mukaan, tulen nostamaan esiin Välimiehen. Minä teen liiton kuoleman kanssa ja tuomitsen kuoleman lihassa, koska Minä itse tulen ottamaan sen.” Hän sanoi: “Sinun Siemenesi kautta, Abraham, on tuleva… Sinä tulet olemaan maailman isä. Sinun Siemenesi kautta, enkä Minä tee tätä lupausta vain sinulle, vaan sinun Siemenellesi sinun jälkeesi.” Hän tiesi jokaisen, joka tulisi olemaan. “Ei mitä he tekevät, vaan mitä Minä teen, Minä olen tekevä sen, Abraham. Minä luotin Adamiin, ja hän rikkoi osansa, ja joka ainoa rikkoo omansa. Mutta Minä olen tekevä tämän itseni kanssa, ja vannon itseni kautta: “Tulen pitämään Sen!” Aamen! Aamen! Aamen!

409    Mitä me teemme tehdessämme jonkun sopimuksen? Tarkatkaa tätä nyt hetken. Minä sanon: “Veli Neville, sanonpa mitä teemme: jos sinä saarnaat huomenillalla ja seuraavana iltana ja edelleen keskiviikkoon asti, niin minä tulen saarnaamaan keskiviikosta sunnuntaihin asti. [Tyhjä paikka nauhassa.] Sovitaanko niin?”

410    “Selvä on!”

411    Tässä on tapa, miten me sen teemme: “Lyö kättä, poika.”  [Veli Branham ja veli Neville kättelevät toisiaan.] Ja sillä selvä. Se on liitto Amerikassa, se on kuinka me teemme liiton.

412    Kuinka he tekevät liiton Japanissa? He sanovat: “Tee sinä niin-ja-niin, ja minä tulen tekemään niin-ja-niin.” Ja sitten he ottavat hyppysellisen suolaa, koska suola on maunantaja. Ja me otamme hyppysellisen suolaa, ja minä heitän sen veli Nevillen päälle, ja veli Neville heittää hyppysellisen minun päälleni. Se on sitova sopimus.

413    Kuinka Daavid Livingstone teki liiton tuon Afrikan neekerin kanssa, mennäkseen hänen maahansa? Hän meni tuon päällikön luo, voidakseen kulkea siellä saarnaamassa Evankeliumia ja tehdäkseen työtä… Ja he ottivat lasin viiniä. Tässä on liitto, jonka neekeri tekee Afrikassa. Heillä oli lasi viiniä. Ja tämä neekeripäällikkö avasi suonensa ja vuodatti verta tähän viinilasiin. Daavid Livingstone avasi oman suonensa ja vuodatti vertaan lasiin. Sitten he sekoittivat sen; Livingston joi siitä puolet ja tuo neekeripäällikkö toisen puolen. Sitten he antoivat lahjan toinen toiselleen. Daavid Livingstone sanoi: “Mitä sinä vaadit minulta?”

414    Hän sanoi: “Valkoisen takin, joka on ylläsi.” Niin Livingstone otti pois takkinsa ja antoi sen tuolle neekeripäällikölle. Tämä sanoi: “Mitä sinä vaadit?”

415    Hän sanoi: “Tuon puukeihään, joka sinulla on kädessäsi.” Koska hän tiesi voivansa mennä maahan sen kanssa, niin hän otti tuon keihään. Ja he olivat veljiä, koska he olivat tehneet liiton.

416    Ja lähtiessään liikkeelle, kun nuo heimot ryntäsivät hänen kimppuunsa, tappaakseen hänet, hän kohotti ylös tuon pyhän keihään. Ja, kun hän teki niin, he katsoivat sitä ja sanoivat: “Ohoh, me emme voi koskea tuohon mieheen!” Miksi? “Hän on liiton veli, ja, vaikka hän onkin valkoinen, emmekä me koskaan aikaisemmin ole nähneet häntä… He eivät edes tienneet olevansa mustia, ennen kuin olivat nähneet hänet. He eivät olleet koskaan nähneet mitään sen kaltaista aikaisemmin. “Mutta hän on liiton veli, hänellä on päällikön keihäs kädessään.”

417    Mikä kaunis kuva siitä, kuinka me tänä päivänä juomme Herran Jeesuksen liiton Veren, Pyhän Hengen voiman ollessa yllämme. Me marssimme eteenpäin Jeesuksen Nimessä, ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka kuuluvat liittoon. Se on Päällikön Pyhä Keihäs! Näettekö kuinka se on tuo liitto?

418    Kuinka he tekivät sen itämaiseen tapaan? He vannoivat valan toiselleen. He ottivat eläimen ja halkaisivat sen, ja sitten nuo kaksi miestä seisoivat halkaistun eläimen puolikkaiden välissä. Ja he laativat liiton sopimuksen: “Jos minä en pidä tätä, jos en tee tätä, ja niin-ja-niin, olkoon silloin minun ruumiini tämän kuolleen eläimen kaltainen.” Ja tehtyään sen, he ottivat sen ja seisoivat siinä eläimen puolikkaiden välissä ja vannoivat valan; he vannoivat, että tekisivät sen. Ja sitten he yhdessä repivät tuon sopimuksen halki, ja kumpikin ojensi oman puolikkaansa toiselle. Jonakin tiettynä aikana he tulisivat kohtaamaan; ja kuolkoot he sellaisella kuolemalla, kuin tuo kuollut eläin, jos he eivät pitäisi tuota valaa. Hyvä on.

419    Huomasitteko nuo kolme eläintä? Lammas, vuohi, hieho… ja kolme täydellistä uhria. Ja mitä merkitsivät nuo kaksi kyyhkystä? Nuo kaksi kyyhkystä oli uhrattu sekä pelastukseksi, että parantumiseksi… jotka menivät siihen. Näettekö? Sovitus tehtiin erikseen, mutta parantuminen jatkui samana, samoin kuin pelastuskin. Nuo kyyhkyset siellä olivat halkaisematta, esittäen sekä pelastusta, että parantumista. “Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Ne asetettiin sivulle, erottamatta. Mutta tuo liitto, nuo kolme eläintä oli leikattu halki. Näettekö? Sitten tehtyään sen, he repivät halki tekemänsä liiton.

420    Tarkatkaa sitä, mitä Jumala oli sanomassa Abrahamille: “Golgatalla, sinun Siemenesi mukaan… Sinusta tulee Iisak, Iisakista Jaakob, Jaakobista Joosef, Joosefista, ja niin edelleen, ja niin edelleen, kunnes lopulta tuon vanhurskaan Siemenen kautta….

421    Me juuri luimme täältä, kuinka Paavali sanoi meidän Herramme nousi sukukunnasta, josta Mooses ei puhunut mitään, koskien pappeutta. “Meidän Herramme tuli Juudan sukukunnasta.” Ei Leevin, sillä he olivat lihallisia lain seuraajia. Mutta meidän Herramme tuli Juudasta. Kunnia! Siinä se on teille. Missä lupaus oli annettu.

422    Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun lopetamme. Ja Golgatalla, Jumala tuli alas ja otti oman Poikansa ruumiin, jossa Hän oli asunut, ja repi sen halki Golgatalla. Hän vuosi verta, oli haavoitettu, keihäs puhkaisi Hänen kylkensä ja repi Hänet ja Verensä pursutessa ulos, Hän sanoi: “Isä, Sinun käsiisi Minä annan Henkeni.” Hän kumarsi päänsä; ja maa vapisi, salamat välähtelivät ja ukkoset jyrisivät. Jumala kirjoitti iankaikkisen liittonsa!

423    Ja Hän otti Hänen kuolleen ruumiinsa haudasta viikon ensimmäisenä päivänä, ja toi sen ylös Taivaaseen; istuen siellä Ylipappina, muistomerkkinä, istuen siellä täydellisenä ikuisesti. Ja Hän lähetti sen Hengen, jonka Hän repi ulos tuosta ruumiista, takaisin alas Seurakunnan ylle. Ja tuolla Seurakunnalla täytyy olla sama Henki, joka oli tuossa ruumiissa, tai se ei ole sopiva yhteen toisen puolikkaan kanssa ylösnousemuksessa. Noiden kahden puolikkaan täytyy sopia yhteen täydellisesti; ja, jos tämä seurakunta ei ole täydellisesti, aivan täsmälleen tuo sama Henki, joka oli Kristuksessa, niin te ette ole koskaan menevä Ylöstempauksessa.

424    Se on iankaikkinen liitto, veli. Tutkikaa itse mitä sydämessänne on. Rakastakaa Herraa! Olkaa todella varmat, että olette pelastuneet, älkää ottako mitään riskiä siinä. Te pelaatte uhkapeliä! Me amerikkalaiset rakastamme uhkapeliä, mutta älkää pelatko uhkapeliä Sen kanssa. Olkaa varmat, että olette oikein; ei niin, että olette liittyneet seurakuntaan, vaan että olette todella syntyneet uudestaan, ja Kristus on tullut teihin Pyhän Hengen persoonassa.

425    Nyt juuri lopettaessani: kuinka onnellisia meidän pitäisikään olla, nähdessämme tuon saman Hengen, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, suoraan täällä keskuudessamme, tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Kuinka onnellisia meidän pitäisikään olla!

Rukoilkaamme nyt, kun kumarramme päämme:

426    Herra, on ollut suuri päivä. Vaikka tunnenkin, niin kuin aina, että olen epäonnistunut. En osaa tuoda sitä esiin oikein, Herra. Rukoilen, että Sinä antaisit minulle anteeksi tyhmyyteni. Oi, minä tunnustan syntini Sinun edessäsi ja pyydän laupeutta, tietäen, että siellä Taivaassa, Jumalan oikealla kädellä seisoo Suuri Ylipappi, jota ei tehty Aaronin järjestyksen mukaan, lakien ja lakiperäisten asioiden mukaan; vaan Hänet asetettiin sinne Jumalan armosta, joka ennen maailman perustamista katsoi tulevaan ja näki minut täällä maailmassa, ja Hän kuoli minun syntieni puolesta, tuodakseen minut takaisin Jumalan Valtakuntaan.

427    Minä kiitän Sinua, Isä, tästä, koska tämä Henki, joka nyt hallitsee Sinun omissasi, on Iankaikkinen niin kuin Jumala on Iankaikkinen. “Minä annan heille Iankaikkisen Elämän, eivätkä he koskaan kuole.” Ja tuomiolla he eivät koskaan tule olemaan: He ovat ohittaneet tuomiot ja menneet Kirkkauteen. “Ja, jos tämä maallinen maja on purettu, on meillä toinen jo odottamassa, johon tulla.” Kiitos Sinulle siitä, Herra.

428    Minä rukoilen nyt, että jos täällä on yksikin tänä iltana, joka ei koskaan vielä ole juonut todellista liiton Verta, joka ei tiedä, mitä Se merkitsee, ei tiedä, mitä on olla uudestisyntynyt, ja omistaa todellinen yhteys Kristuksen kanssa sydämessään, niin voikoot he vastaanottaa Hänet juuri nyt, kun me odotamme ja annamme tämän tilaisuuden. Ja tuona päivänä, me rukoilemme, että olemme edustaneet Evankeliumia oikeassa Valossa. Me rukoilemme Kristuksen Nimessä.

429    Päidemme ollessa kumarrettuina, olisiko täällä joku henkilö, joka kohottaisi kätensä Kristukselle, ja sanoisi: “Jumalan Kristus, ole minulle laupias. Salli minun, Sinun arvottomana palvelijanasi nyt vastaanottaa Pyhä Henki sydämeeni. Ja anna minulle se vakuutus ja rakkaus, jota todella tarvitsen.” Jos teillä ei ole Sitä, niin haluaisitteko kohottaa kätenne, sanoen: “Herra, tämä on merkki, että haluan Sitä.” Kohottaisitteko kätenne? Jumala siunatkoon sinua siellä takana, rouva. Jumala siunatkoon sinua tässä, herra. Ja siunatkoon sinua, herra. Jumala olkoon kanssasi, se on hienoa. Tämä mies tässä rivin päässä, Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Ja vielä joku muu, ennen kuin nyt lopetamme, vain odottaessamme muutaman minuutin. Jumala siunatkoon sinua siellä takana, poikani. Joku muu vielä?

430     “Minä juuri nyt haluan, minä haluan, Herra Jumala. Sinä tunnet sydämeni, Sinä tiedät mitä on mielessäni.” “Jumalan Henki on elävämpi ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, erottaen luut ja ytimet, ja on sydämen ajatusten erottaja.’” Ajatelkaa sitä! Hän tietää jopa teidän ajatuksenne ja aikeenne.

431    Kohottaisitko kätesi, sanoen: “Ole armollinen minulle, Jumala, juuri nyt. Minä haluan Sinun tietävän, että tiedän olevani väärässä, ja käsitän sen, mutta haluan olla oikein.” Hyvä on, pitäessämme päämme kumarrettuina, ajatelkaa nyt hetken. Me emme halua kiirehtiä tämän kanssa.

Ikiaikojen Kallio, halkeama minua varten,
Salli minun kätkeä itseni Sinuun;
Anna veden ja veren,
Sinun kyljestäsi,
Olla minun syntieni…

Kaksoisparannusko? Hän vannoi sen, nuo kaksi muuttumatonta asiaa.

Pelastamaan vihalta ja tekemään minut puhtaaksi.

432    Oi, Herra, suo meidän tuntea juuri nyt, että nämä vetämämme henkäykset ovat katoavia. Me emme tiedä, kuinka monta henkäystä meillä on edessämme. Se on kaikki Sinun suuren neuvosi mukaan. Sen päätät Sinä. Oi, ole armollinen meille. Ja niille, jotka kohottivat kätensä, Herra, ei ole tarvetta mainita heitä, Sinä tunnet jokaisen heistä. Mutta minä vain tarjoan tämän esirukouksen heidän puolestaan. Rukoilen, että ottaisit pois tuomion heidän sydämistään, ja antaisit heidän juuri nyt rohkeasti tulla armon Valtaistuimen tykö; kävellä rohkeasti Jumalan Valtaistuimen tykö, vaatimaan Jumalan antamia etuoikeuksiaan. Sinä aiheutit sen, että he kohottivat kätensä, itsessään he eivät voineet sitä tehdä. Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä soisit tämän Jeesuksen Nimessä. Aamen.

…kätkeä itseni Sinuun;

Vain palvokaa Häntä nyt.

Salli veden ja Veren…  (oi, minun)
Joka Sinun haavoitetusta kyljestäsi virtasi.
Olla synnin kaksoisparannus,
Pelastamaan vihalta ja tekemään minut puhtaaksi.

433    Kuinka monesta tuntuu nyt todella hyvältä? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Ylistys Herralle!” [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle!”] Oi Hän on ihmeellinen! Oi, on lähteellä tilaa. Osaatko sen, sisar Gertie? Hyvä on, kuinka moni rakastaa tuota laulua? Nyt hetken kuluttua meillä on kastepalvelus.  [Veli Branham puhuu sanoen veli Nevillelle: “Sinähän tulet kastamaan heidät?”]

…tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Siellä on tilaa lähteellä sinua varten;
Tilaa, tilaa…

434    Hyvä on, ne, jotka hakevat kastetta, miehet menevät tähän huoneeseen ja naiset menevät tähän huoneeseen. Ne, jotka tulevat kastettaviksi siunatussa Herran Nimessä.

Tilaa, tilaa…

Siellä on tilaa lähteellä sinua varten;
Tuossa Nimessä, siunatussa Nimessä,
Siellä on tilaa lähteellä sinua varten.

435    Jokainen nyt,

Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Siellä on tilaa lähteellä sinua varten;
Oi, tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Siellä on tilaa lähteellä sinua varten.

436    Oi, minä rakastan tuota vanhaa laulua. Ettekö tekin?

Siellä on tilaa lähteellä sinua varten;
Oi, tilaa, tilaa, siellä on paljon tilaa,
Siellä on tilaa lähteellä…

437    Nyt, sillä aikaa, kun vanhin on mennyt valmistautumaan kastamista varten, haluaisin vähän selittää sitä kuulijakunnalle. Ja pyytäisin jotakin diakoneista, jos he voivat kuulla minua siellä huoneessa, ilmoittamaan minulle heti, kun he ovat valmiit, niin että voimme siirtää mikrofoonit. Me haluamme teidän kaikkien näkevän tämän, se kestää ehkä kymmenen minuuttia pidempään, ja sitten seurakunta lähetetään pois.

438    Nyt haluan lukea teille jotakin pyhistä Kirjoituksista. Haluan lukea Apostolien teoista. Ja haluan alkaa Apostolien tekojen 2. luvun 12. jakeesta.

439    Haluan teidän myös huomaavan Matteuksen 16. luvussa, uskon, että se oli siinä, kun Jeesus oli tulossa alas vuorelta, ja Hän sanoi opetuslapsilleen: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

440    Ja he sanoivat: “Jotkut sanovat, että Sinä olet Elias; ja jotkut sanovat, että Sinä olet profeetta, ja jotkut sanovat, että Sinä olet jotakin muuta.”

441    Jeesus sanoi: “Mutta kenen te sanotte Minun olevan?”

442    Ja Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

443    Jeesus sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle. Sinä et koskaan oppinut sitä jossakin seminaarissa. Sinä et koskaan oppinut sitä ihmisiltä.” Hän sanoi: “Mutta Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Ja Minä sanon, että sinä olet Pietari, tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit ole sitä voittava. Ja Minä annan sinulle avaimet Taivaan Valtakuntaan.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Ja mitä tahansa sinä päästät maan päällä, sen Minä päästän Taivaassa. Ja mitä sinä sidot maan päällä, Minä sidon sen Taivaassa.” Tarkoittiko Hän sitä? Muutoin Hän ei olisi sanonut sitä. Pietarilla oli nyt Valtakunnan avaimet. Mutta ajan vieriessä…

444    Nyt te katoliset, te saatatte ajatella… Te sanotte: “Katolinen kirkko on rakennettu Pietarin päälle.” Hyvä on, katsokaamme sitä. Sanotaan: “Heillä oli avaimet, ja katolisella kirkolla on yhä avaimet.”

445    Mutta katsokaamme, mitä Pietari teki avaimilla, ja sitten tulemme näkemään onko asia niin. Raamatussa sanottiin Pietarille ja muille apostoleille: “Menkää kaikkeen maailmaan; kenen tahansa synnit te annatte anteeksi, heille ne on annettu anteeksi; kenen tahansa synnit te pidätätte, heille ne on pidätetty.” Sanoakseni sen niin, että… Joku ei ehkä ymmärrä, mitä tarkoitan, mutta Jeesus sanoi apostoleille: “Kenen tahansa synnit te annatte anteeksi, Minä myös tulen anteeksi antamaan heille. Ja kenen tahansa syntejä te ette anna anteeksi, ja pidätte sen heitä vastaan, myös Minä tulen pitämään sen heitä vastaan.” Sen Jeesus sanoi.

446    Katsokaa, kuinka katolinen kirkko lähestyy sitä.

447    Mutta katsokaamme, kuinka he tekivät sen. Sitten, jos saamme tietää, kuinka he sen tekivät, silloin meidän pitää tehdä se samalla tavalla. Katsokaamme sitä nyt.

448    Se on Helluntaipäivä, jolloin Seurakunta asetettiin virkaansa. He olivat kaikki siellä ylähuoneessa, ja tulivat sieltä ulos puhuen eri kielillä. Miksi? Kaikki kielet Taivaan alla olivat edustettuina siellä; myös englannin kieli. Jokaisen kielen Taivaan alla oli oltava siellä, mitä kieliä sitten puhuttiinkin tuona päivänä. Tässä edellä luetellaan monia näistä kielistä, kuten kreikkalaiset, roomalaiset käännynnäiset ja arabit sekä muut, ja he kaikki puhuivat ja… Mutta he eivät puhuneet millään tuntemattomilla kielillä. He puhuivat kielillä, jotka olivat tunnettuja ihmisille. Ei tuntemattomilla kielillä, vaan kielillä, joita jokainen ymmärsi. Syntinen ja uskomaton saattoi kuulla, mitä hän sanoi: “Kuinka me kaikki kuulemme omalla kielellämme sen mukaan, missä olemme syntyneet?”

449    Tarkatkaa nyt! Nyt esitetään kysymys. Nyt, kun toiset pilkkasivat, 12. jae :

Ja he olivat kaikki hämmästyksissään, tietämättä mitä ajatella, sanoen toinen toisellensa, Mitä tämä merkitsee?

Toiset pilkaten sanoivat, Nämä ovat täynnä uutta viiniä.

450    He pitivät heitä pilanaan, koska… Miten he käyttäytyivät? He horjuivat kuin humalaiset, kuin juopuneet. Puhuen, tietämättä mitä sanoivat, mutta he saarnasivat tuolle seurakunnalle kielillä, joita he itse eivät tunteneet, mutta, jotka seurakunta tunsi, näettekö. Hyvä on.

Toiset pilkaten sanoivat, He ovat täynnä uutta viiniä.

“Mutta Pietari…” Ole varovainen, poika, sinulla on avaimet!

Mutta Pietari, astuen esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja sanoi heille…

Muistakaa nyt, tämä on Seurakunnan ensimmäinen virkaan asettaminen.

Te Juudean miehet, ja kaikki te, jotka asutte Jerusalemissa, olkoon tämä teille tiettäväksi, ja kuunnelkaa minun sanojani:

Sillä nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, koska onhan nyt vasta kolmas hetki päivästä.

Kapakoita ei silloin vielä ollut edes avattu, näettehän.

Mutta tämä on se, mistä profeetta Joel puhui;

Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että Minä tulen vuodattamaan Hengestäni kaiken lihan päälle: ja teidän poikanne ja teidän tyttärenne profetoivat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja vanhat miehenne unia uneksuvat:

Ja palvelijoideni päälle, ja palvelijattarieni päälle minä vuodatan noina päivinä Hengestäni; ja he profetoivat:

Ja minä näytän ihmeitä taivaassa ylhäällä, ja merkkejä maassa alhaalla;…

No niin, se on Pietari, joka nyt on saarnaamassa, hän jolla on avaimet.

…verta, ja tulta, ja savupilviä:

Aurinko muuttuu pimeydeksi, ja kuu vereksi, ennen kuin tuo suuri ja huomattava Herran päivä tulee:

Ja on tapahtuva, että kuka tahansa huutaa avuksi Herran nimeä on pelastuva.

Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat; Jeesuksen Nasaretista, Jumalan hyväksymän miehen keskuudessanne voimateoilla, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttaan teki teidän keskellänne, niin kuin te itse myös tiedätte:

Puhukaapa nuhtelusta! hänellä oli avaimet, niin kuin tiedätte.

Hänet, ollen luovutettu teille Jumalan neuvopäätöksellä ja ennalta tietämisellä…

Siinä se on teille. Kuinka Häntä koskaan olisi voitu luovuttaa heille? Koska Jumala ennalta määräsi sen olemaan sillä tavalla. Näettekö, Jumalan ennalta tietäminen.

451    [Eräs veli sanoo kastamisesta: “Valmista.”] Pieni hetki vaan. Sano heille, että odottavat hetken, kunnes olen selvittänyt tämän Kirjoituksen.

…te olette ottaneet, ja pahoin käsin olette ristiinnaulinneet ja tappaneet:

Jonka Jumala on nostanut ylös, ollen vapautettu kuoleman kivuista: koska ei ollut mahdollista, että se olisi pitänyt hänet.

Sillä Daavid puhui koskien häntä: Minä näin Herran aina kasvojeni edessä, sillä hän on minun oikealla kädelläni, että minua ei liikuteta;

Sen vuoksi minun sydämeni iloitsi, ja kieleni oli iloinen; lisäksi myös lihani on lepäävä toivossa:

Koska sinä et jätä minun sieluani helvettiin, etkä salli Pyhäsi nähdä turmeltumista.

Sinä olet tehnyt tunnetuksi minulle elämän tiet; sinä saat minut täyteen iloa hyväksymiselläsi.

Miehet ja veljet, sallikaa minun vapaasti puhua teille patriarkka Daavidista, että hän on sekä kuollut, että haudattu, ja hänen hautansa on kanssamme tähän päivään asti.

Sen vuoksi ollen profeetta, ja tietäen, että Jumala oli vannonut valalla hänelle…

Juuri siitä olen saarnannut.

…että hänen kupeittensa hedelmästä, lihan mukaan, hän nostaisi Kristuksen istumaan valtaistuimellensa;

Pietari saarnaa samasta asiasta, josta juuri saarnasin.

Hän nähden tämän edeltä puhui Kristuksen ylösnousemuksesta (profeetta näki sen edeltä), että hänen sieluaan ei jätetty helvettiin, eikä hänen lihansa nähnyt mätänemistä.

Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, josta me kaikki olemme todistajia.

Sen vuoksi ollen Jumalan oikealla kädellä korotettu, saatuaan Isältä Pyhän Hengen lupauksen, hän on vuodattanut tämän, minkä te nyt näette ja kuulette.

Sillä Daavid ei ole noussut taivaisiin: (tuo profeetta.) …vaan hän sanoo itse, HERRA sanoi minun Herralleni, Istu sinä minun oikealle kädelleni,

Kunnes teen sinun vihollisesi jalkajakkaraksesi.

Sen vuoksi tietäköön koko Israelin huone vakuudella, että Jumala on tehnyt tuon saman Jeesuksen, jonka te olette ristiinnaulinneet, (kuunnelkaa tätä)… sekä Herraksi, että Kristukseksi.

Sen tulisi selvittää se. Eikö tulisikin?

Nyt, kun he kuulivat tämän, nuo syntiset, he saivat piston sydämeensä, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet ja veljet, mitä meidän pitää tehdä?

452    Hyvä on, tässä se on teille. Mitä Pietarilla on? Avaimet! Avaimet Valtakuntaan! Missä tuo Valtakunta on? Se on sisimmässänne. Onko se oikein? Pyhä Henki on Jumalan Valtakunta, sen me tiedämme. Me olemme syntyneet Kuningaskuntaan, sen alamaisiksi ja edustajiksi. Kuulkaahan, hänellä on avaimet vyöllään. “Mitä sinä Pietari nyt aiot tehdä sen kanssa?” Tämä on ensimmäinen kerta, kun tuo ovi avattiin.

453    Nyt, kun tuo kysymys ensimmäisen kerran kysyttiin tältä saarnaajalta, jolla oli avaimet, niin uskon, että jos hän olisi sanonut: “Seiskää päällänne”, niin se olisi ollut virallista. “Mitä tahansa sinä sidot maan päällä, sen Minä sidon Taivaassa.”

454    Hyvä on: “Mitä tahansa sinä sanot, Pietari, niin Minäkin tulen sanomaan. Sinulla on avain.” Hyvä on, sitten hän työntää avaimen oveen. “Mitä sinä nyt teet?” Kun he olivat sen kuulleet, he saivat piston sydämeensä, ja sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä meidän pitää tehdä?”

Silloin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus, ja ottakoon jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Se selvittää sen ikiajoiksi! Kukaan henkilö ei minään aikana voi koskaan väittää sitä vastaan.

455    Katolisessa kirkossa, sen sijaan, että he upottaisivat, he pirskottelevat. Ja Jeesuksen Nimen käyttämisen sijaan he ovat ottaneet muodon “Isä, Poika, ja Pyhä Henki”, jota ei koskaan ole opetettu Raamatussa.

456    Tuosta ajasta alkaen jokainen henkilö kastettiin upottamalla Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja eräille, jotka Johannes Kastaja oli jo upottanut, sama mies, joka kastoi Jeesuksen, sanoi Paavali: “He eivät voineet saada Pyhää Henkeä sillä tavalla”, vaan, että heidän täytyi tulla uudestaan kastettavaksi Jeesuksen Nimessä ennen kuin he voisivat saada Pyhän Hengen. Kuinka monet tietävät, että se on Kirjoitus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Apostolien teot, 19. luku. Siinä se on teille; se sulki Taivaan Valtakunnan kaikille toisille tavoille, Jeesuksen Kristuksen lupauksen mukaan, että Hän tekisi sen viralliseksi Taivaassa.

…Tehkää parannus, ja ottakoon jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu. (Aamen.)

Rukoilkaamme:

457    Isä Jumala, tänä iltana on kulunut yli tuhat yhdeksänsataa vuotta, ja yhä ihmissydänten rehellisyys huutaa Jumalaa, niin kuin lapset huutavat saadakseen maitoa äitinsä rinnasta. Me rakastamme Sinua, Herra, me emme voi elää ilman Sinua. Niin kuin Daavid sanoi: “Minun sieluni janoaa Sinua, niin kuin peura vesipuroa.” Hänellä täytyy olla Se, tai hän on kuoleva.

458    Ja Isä, me olemme kammanneet Kirjoitukset edestakaisin; emme ollaksemme erilaisia, mutta me näemme nämä seminaarit, nämä teologian opiskelijat tänään, jotka saarnaavat ihmiskäskyjen mukaisesti, Herra, me emme halveksi noita miehiä, mutta me halveksimme noita asioita, joita he opettavat. Sen vuoksi Herra, me pyydämme, että heistä tulisi veljiämme. Me pyydämme, että Sinä antaisit heille anteeksi heidän erehdyksensä, ja me rukoilemme, että he tulisivat Kirjoitukseen, lukisivat Sanan, ei sillä tavalla, kuin jotkut seminaarit sitä opettavat, vaan sen tavan mukaisesti, miten Jumala on Sen kirjoittanut.

459    Me rukoilemme Jumala, että nämä kandidaatit, jotka nyt tänä iltana tulevat kastettaviksi vedessä… Kun urhea pastorimme, joka tästä saarnatuolista saarnaa Evankeliumia, tätä samaa Evankeliumia, nyt kävelee kastealtaaseen toimittamaan hautausta. Suo Herra, että jokainen näistä saa Pyhän Hengen, koska Sinä annoit tuon lupauksen: “Te saatte Pyhän Hengen.” Odottakoon Jumalan Henki veden yllä vastaanottaakseen nämä ehdokkaat tänä iltana, sillä me jätämme heidät Sinun käsiisi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

57-0915E HEBREALAISKIRJE 7. LUKU, OSA I (Hebrews Chapter Seven #1), Jeffersonville, Indiana, USA, 15.9.1957

57-0915E HEBREALAISKIRJE 7. LUKU, OSA I
(Hebrews Chapter Seven #1)
Jeffersonville, Indiana, USA, 15.9.1957

1          …iltana ja kuulla Joycen laulavan. Tiesittekö, että se itsessänsä on ihme? Tuo pieni tyttö, kuinka hän voi ajatella kaikkea sitä? Ja joka ilta hänellä on meille uusi laulu. Kuinka hän voi ajatella kaiken sen! Se todella vaatii taitoa. Herra siunatkoon tuota lasta.

2          Nyt, huomenna kello puoli kolme, hautaustoimistossa, Charlestownissa, Indianassa; kallis edesmennyt sisaremme, sisar Colvin, me annamme hänelle viimeisen kunnianosoituksen siellä hautaustoimistossa ja sitten haudan äärellä, huomenna iltapäivällä. Yksi, joka kerran eli niin kuin tekin, on siirtynyt esiripun toiselle puolelle, niin kuin tekin joskus tulette tekemään. Ja kaikki, jotka tahtovat osallistua palvelukseen, ovat tervetulleita. On varmasti oleva suureksi avuksi Colvinin perheelle tietää, että Tabernaakkelin ihmiset täällä, jossa he ovat käyneet kirkossa niin pitkän aikaa ja niin edelleen, tahtovat… Olisimme iloiset, jos tulisitte sinne. Ja uskon, että kalliilla veli McKinneyllä, joka saarnasi veljeni hautajaisissa monia vuosia sitten, on pääosa hautajaisista vastuullaan, ja minua on pyydetty tulemaan ja auttamaan häntä hautajaispalveluksessa.

3          Olin nyt hieman myöhässä tänä iltana. Minulla on niin monta rautaa tulessa, etten tiedä mihin suuntaan mennä. On niin monia soittoja, ja näitä autokolareita ja onnettomuuksia, ja ihmiset soittavat ja pyytävät tulemaan; lähdin juuri Louisvillestä muutama hetki sitten, päästäkseni nopeasti tänne takaisin, ja jätin tekemättä useita käyntejä, jotka ovat todella rasittavia, ja jotka täytyy tehdä, arvelisin, vielä tänä iltana.

Ja nyt, rukoilkaa puolestamme jatkaessamme eteenpäin.

4          Ja tänä aamuna en ollenkaan päässyt tekstiini, Hebrealaiskirjeen 7. lukuun. Ja mennessämme siihen tänä iltana, haluan antaa ilmoituksen koskien veli Graham Snellingin kokouksia täällä teltassa Brigham Avenuen päässä. Jos Herra suo, haluan olla takaisin täällä keskiviikkoiltana, ja silloin tulemme sopimaan tietystä illasta johonkin aikaan tällä viikolla, jolloin me tulemme lähetystönä vierailemaan veli Grahamin kokouksessa. Ja hän sanoo, että hänellä on siellä “mukavasti väkeä”. Hän tulee arvostamaan sitä, että tulemme hänen avukseen. Veli Graham Snelling, jos joku teistä haluaa osallistua kokouksiin, niin se on aivan täällä Brigham Avenuen päässä. Kuka tahansa voi kertoa teille, missä se on. Teltta on pystyssä aivan urheilukentän päässä. Hän arvostaa yhteistyötänne. Koska me Tabernaakkelina olemme luvanneet olla yhteistyössä hänen kanssaan, sataprosenttisesti, niin me yritämme auttaa.

5          Nyt me sitten pian olemme tulossa, jos Herra suo, Hebrealaiskirjeen 11. lukuun, muutaman illan kuluttua, jos se on Jumalan tahto ja uskon, että meillä myös silloin tulee olemaan suurta aikaa.

6          Ja, oi, Herra siunasi meitä tänä aamuna ilmeellisellä tavalla. Kuinka Hän vuodattikaan Henkensä meidän yllemme! Ja nyt tänä iltana, me odotamme Hänen tekevän sen uudestaan; ja sitten myös keskiviikkoiltana ja yhä edelleen. Ja niinä iltoina, joina en pääse tulemaan, tulee veli Neville jatkamaan, jos minä olen jossakin ulkona.

7          Minä en koskaan tiedä, mitä tulen tekemään, saatan olla täällä tällä hetkellä ja tunnin kuluttua saatan olla kutsuttu Kaliforniaan. Näettekö, te ette tarkalleen tiedä, minne Herra teidät lähettää. Siitä syystä minun on niin vaikeata valmistaa mitään matkasuunnitelmia ja sanoa, että me tulemme tekemään niin-ja-niin. Voin aloittaa jonkun tietyn asian tekemisen, ja Herra lähettääkin minut jonnekin muualle. Niinpä me emme tiedä, mitä Hän tulee tekemään. “Mutta, jos se on Herran tahto”, me sanoimme. Ja uskon, että meitä on Raamatussa käsketty sanomaan: “Jos se on Herran tahto, me tulemme tekemään sellaisia-ja-sellaisia asioita.” Niinpä, jos emme satu tekemään tai täyttämään sopimuksia, niin me tunnemme, että ehkä ei ollut Herran tahto niin tapahtua.

8          Juuri yhtenä päivänä me olimme estettyjä tekemästä sitä, veli Roberson, veli Wood ja minä. Ja me ihmettelimme: “Miksi?” Minä istuin seuraten karttaa, ja olimme tulossa etelään, ja kuitenkin me ajoimme viisikymmentä mailia takaisin suoraan pohjoiseen tietä. Ja minä olen matkustellut tuota valtatietä siitä asti, kun olin noin neljätoistavuotias. Ja ihmettelen kuinka koskaan tein sen. Me seisoimme siellä kaikki kolme. Me olemme kaikki matkustelleet noita valtateitä. Katsellen koko ajan karttaa ja pysytellen valtatiellä 130 halki Illinoisin, ja teimme pienen loivan mutkan, huomaamatta, että aurinko oli takanamme sen sijaan, että se olisi ollut edessämme, ja etelän asemesta me olimme menossa pohjoiseen. Sitten tulimme tien risteykseen, ja minä sanoin: “Tämä ei ole oikea tie.” Katsoin kartasta ja tulin huomaamaan, että olimme viisikymmentä mailia poissa tieltä, menossa toiseen suuntaan.

9          Sitten takaisin tullessamme me keskustelimme asiasta. Minä sanoin: “Tiedättekö, miksi se tapahtui? Herra on saattanut panna meidät kulkemaan ohi tätä tietä varjellakseen meidät joltakin hirvittävältä onnettomuudelta täällä jossakin, joka ehkä muussa tapauksessa olisi tapahtunut. Me tiedämme, että kaikki asiat yhdessä työskentelevät niiden parhaaksi, jotka rakastavat Herraa. Se on kaikki, mitä meidän täytyy pitää mielessämme.”

10     No niin, tänä iltana me nyt aloitamme pienen oppitunnin. Enkä usko, että pääsemme loppuun, tai ehkä pääsemme, tänä iltana. Tämä on suuri luku, joka opettaa kymmenyksistä seurakunnalle. Se on suuri aihe, jossa voisimme viipyä viikkoja ja viikkoja, käsitellen tuota yhtä asiaa: kuinka Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, ja josko se on ehdottoman välttämätöntä.

11     Vaivaako tämä tuulettaja ketään siellä takana? Tahtoisitteko sen mieluummin pois? Jos se vaivaa jotakuta, tai puhaltaa heidän kasvoilleen tai jotakin sellaista, niin kohottakaa kätenne. Tai pyytäkää yhtä paikannäyttäjistä, tai lähettäkää joku sanomaan veljelle täällä, ja hän tulee sammuttamaan sen. Minä yleensä pidän sen poispäin itsestäni; kun minun tulee kuuma ja alan hikoilla, niin ennen kuin huomaankaan, olen tullut käheäksi. Niinpä se puhaltaa teidän päällenne eikä häiritse minua millään tavalla. Me haluamme teidän nyt tuntevan olonne miellyttäväksi. Me emme yritä käyttää liian paljon aikaanne, vaan tulemme katsomaan suoraan Sanaan. Ja ennen kuin teemme sen, puhukaamme hetken Sen Tekijälle.

12     Taivaallinen Isä, me emme tiedä, mitä on varastossa. Mutta ainoa asia, jonka me tiedämme, ja josta olemme vakuuttuneita, on että hyvät asiat odottavat edessämme. Sillä on kirjoitettu: “Mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä ole astunut ihmisen sydämeen, Jumalalla on varastossa niitä varten, jotka rakastavat Häntä.”

13     Ja me rukoilemme, että Sinä avaisit Taivaan ikkunat tänä iltana, Sinun varastohuoneessasi, ja antaisit meille Sanastasi jotakin sopivaa, jotakin kasvattamaan uskoamme kristittyinä, ja tekemään meidät enemmän vakiintuneiksi Evankeliumille, kuin mitä olimme sisään tullessamme. Suo se, Isä. Ottakoon Pyhä Henki Jumalan Sanan ja jakakoon Sen kullekin sydämelle, sen mukaan kuinka meillä on tarve. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

14     No niin, tänä aamuna jätimme 6. luvun viimeisen jakeen, joten voimme mennä suoraan 7:teen lukuun:

Jonne edelläjuoksija on meidän puolestamme mennyt, Jeesus, tehtynä yli papiksi ikuisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan.

15     Nyt me tulemme lukemaan ensimmäiset kolme jaetta seitsemännestä luvusta, niin että pääsemme heti alkuun.

Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, kaikkein korkeimman Jumalan pappi, joka kohtasi Abrahamin hänen palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja siunasi hänet;

Jolle myös Abraham antoi kymmenennen osan kaikesta (siinä on teidän kymmenystenne maksaminen); ensiksi ollen tulkinnan mukaan vanhurskauden Kuningas, ja sen jälkeen myös Saalemin Kuningas, joka on, rauhan Kuningas;

Ilman isää, ilman äitiä, ilman polveutumista, jolla ei ole päivien alkua, eikä elämän loppua; mutta tehtynä Jumalan Pojan kaltaiseksi; pysyy pappina ainaisesti.

16     Mikä ihmeellinen lausunto! Nyt meidän täytyy mennä takaisin Vanhaan Testamenttiin, kaivaaksemme esiin nämä suuret kultajyväset. Ja, oi, kuinka minä rakastankaan niitä!

17     Tiedättekö, siellä Arizonassa meillä oli tapana etsiä kultaa. Ja me menimme jonnekin, missä maaperä näytti sopivalta, herra Mac Knelly ja minä, missä oli pieniä ojia, joissa olevaa soraa, he kutsuivat “huuhtoutumiksi”. Ja hän painui alas ja pani minut hieromaan tuota hiekkaa ja [Veli Branham puhaltaa.] puhaltamaan siihen. Sitten hieromaan ja [Veli Branham puhaltaa.] puhaltamaan siihen. Ja ihmettelin, miksi hän teki sen. Mutta tulin huomaamaan, että puhaltaessanne hiekkaan, se on kevyttä. Ja kaikki, jopa lyijy on kevyempää kuin kulta. Kulta on raskaampaa kuin lyijy. Niinpä puhaltaessa kaikki muut metallit, hiekka ja multa lentävät pois, ja kulta jää jäljelle. Sen vuoksi, jos teillä on siellä huuhtoumia, osoittaa se, että jossakin ylempänä on kultaa, josta sade on huuhtonut nämä hiukkaset tänne ojiin. Ja sitten me otimme hakut ja niin edelleen ja kaivoimme melkein koko mäen ylös, yrittäen löytää tuota kultaa. Porasimme reikiä maahan, räjäytimme sen dynamiitilla, ja kaivoimme maan ylös, ja jatkoimme räjäyttämistä ja kaivamista, mennen syvemmälle, löytääksemme tuon pääsuonen. No niin, sitä me kutsumme “etsinnäksi”.

18     Ja tänä iltana me yritämme ottaa Jumalan Sanan ja käyttää sitä Pyhän Hengen voimalla puhaltamaan kaiken välinpitämättömyyden ja epäilykset pois meistä, kaikki nuo pienet kevyet untuvaiset asiat, joilla ei ole mitään perustusta, joilla ei ole mitään painoa elämässämme, me haluamme puhaltaa sen kaiken pois, voidaksemme löytää tämän ihanan Pääsuonen. Tuo Pääsuoni on Kristus.

19     Ja auttakoon Jumala nyt meitä, kun luemme ja tutkimme Hänen Sanaansa. Ja viimeisten kolmen luvun aikana me olemme silloin tällöin kuulleet puhuttavan Melkisedekistä.

20     Ja uskon Paavalin antavan oikean tulkinnan:

Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas,

“Saalemin kuningas”, jokainen Raamatun oppinut tietää, että Jerusalemia aikaisemmin kutsuttiin “Saalemiksi”. Ja Hän oli Jerusalemin Kuningas. Tarkatkaa Häntä!

…kaikkein korkeimman Jumalan pappi… (Se on välittäjä) …joka kohtasi Abrahamin…

Haluan päästä tämän suuren Miehen sukuluetteloon, niin että te ensin tiedätte, kuka Hän on, ja sitten jatkamme eteenpäin kertomuksen kanssa.

…hänen palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja siunasi hänet;

Jolle myös Abraham antoi kymmenennen osan kaikesta; ensiksi ollen tulkinnan mukaan vanhurskauden Kuningas…

Nyt tarkatkaa: “Vanhurskaus.” No niin, meillä on omavanhurskaus, meillä on tekouskovanhurskaus, meillä on vääristelty vanhurskaus ja kaikkea muuta. Mutta on yksi todellinen Vanhurskaus, ja tuo Vanhurskaus tulee Jumalalta, ja tämä Mies oli vanhurskauden Kuningas. Kuka Hän voisi olla?

21     No niin, Hän oli vanhurskauden Kuningas, Jerusalemin Kuningas, vanhurskauden Kuningas, rauhan Kuningas. Jeesusta kutsuttiin “Rauhanprinssiksi”, ja prinssi on kuninkaan poika. Niinpä, koska tämä Mies oli rauhan Kuningas, silloin Hänen täytyy olla rauhan Prinssin Isä. Käsitättekö?

22     Katsokaamme nyt Hänen sukupuutaan hieman pidemmälle, nähdäksemme minne olemme menossa.

Ilman isää,…

No niin, Jeesuksella oli Isä. Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti.

…ilman äitiä,…

Jeesuksella oli äiti, mutta tällä Miehellä ei ollut isää eikä äitiä.

…ilman polveutumista,…

Hänellä ei koskaan ollut ketään, josta Hän olisi polveutunut. Hän aina oli. Ilman polveutumista!

…jolla ei ole päivien alkua,…

Hänellä ei koskaan ollut mitään aikaa, jolloin Hän olisi alkanut.

…eikä elämän loppua;

Se ei voinut olla kukaan muu kuin Jumala! Se on kaikki, mitä Hän voi olla.

23     Nyt jos panette merkille, kun luemme tämän 3. jakeen lopun: “Eikä elämän loppua.”

Mutta tehtynä Jumalan Pojan kaltaiseksi;

No niin, Hän ei ollut Jumalan Poika. Sillä, jos Hän oli Poika, silloin Hänellä oli alku, ja tällä Miehellä ei ollut alkua. Jos Hän oli Poika, täytyisi Hänellä olla isä ja äiti. Ja tällä Miehellä ei ollut isää eikä äitiä, mutta Hän oli tehty niin kuin Jumalan Poika.

…pysyy pappina ainaisesti.

24     Nyt, tohtori Scofield yrittää sanoa, että “se oli pappeus, nimeltä ‘Melkisedekin pappeus’.”

Mutta haluan olla sitä vastaan hetken. Jos se oli pappeus, silloin sillä on täytynyt olla alku ja, sillä täytyy olla loppu. Mutta Tällä ei ollut alkua eikä loppua. Eikä Raamattu sano, että hän kohtasi “pappeuden”, hän kohtasi Miehen, jota kutsutaan nimellä “Melkisedek”. Hän oli Persoona, ei mikään kirkkokunta, ei mikään pappeus tai isyys, Hän oli ehdottomasti ihminen nimeltä Melkisedek, joka oli Jerusalemin Kuningas. Ei mikään pappeus, vaan Kuningas ilman isää. Pappeuksilla on isä. Ja tämä Mies oli ilman isää, ilman äitiä, ilman päivien alkua tai elämän loppua.

25     Nyt, Jumalan Poika… Kuka tämä oli, tämä oli Jehova! Tämä oli Kaikkivaltias Jumala itse. Se ei voinut olla kukaan toinen.

26     Huomatkaa nyt: “Hän pysyy iäti.” Hänestä on täällä todistettu, että “Hän elää, Hän ei koskaan kuole, ja Hän on aina elänyt.” Hän pysyy iäti.

27     Nyt, Jeesus oli tehty Hänen kaltaisuudessaan. Siksi on ero Jumalan ja Jeesuksen välillä: Jeesuksella oli alku, Jumalalla ei ollut alkua; Melkisedekillä ei ollut alkua, ja Jeesuksella oli alku. Mutta Jeesus oli tehty Hänen kaltaisekseen. “Pysyen pappina ainaisesti.”

28     Nyt, kun Melkisedek oli maan päällä, ei Hän ollut mitään muuta kuin Jehova Jumala julkituotuna luomisella, Hän oli täällä theopanyn muodossa. Abraham kohtasi Hänet kerran istuessaan telttansa edessä. Ja niin kuin sanoimme tänä aamuna: “Abraham tunsi Hänet. Ja Hän kertoi Abrahamille, mitä tulisi tekemään, koska Hän ei halunnut jättää maailman perillistä sokeaksi asioille, jotka Hän tulisi tekemään.”

29     Voisinko pysähtyä tähän minuutiksi, sanoakseni, että Jumalalla yhä on sama mielipide koskien Hänen Seurakuntaansa. Te ette ole pimeyden lapsia, te olette Valon lapsia. Ja me jotka… “Siunattuja ovat nöyrät, sillä he perivät maan.” Ja niin kuin Jumala toimi Abrahamia kohtaan, joka oli maailman perillinen… Hän sanoi: “Minä en salaa näitä asioita mieheltä, joka tulee perimään maan.” Kuinka paljon enemmän tulee Hän paljastamaan salaisuuksiaan Seurakunnallensa, joka on perivä maan.

30     Daniel sanoi: “Tuona päivänä he juoksevat edes takaisin, ja tieto lisääntyy.” Ja hän sanoi: “Viisaat ovat tunteva Jumalansa tuona päivänä ja tekevät suuria urotekoja tuona päivänä. Mutta pahat eivät ole tunteva Taivaan Jumalaa.” He tuntevat Hänet muodollisesti ja rituaaleina, kuten ensimmäisellä oppitunnillamme sanoimme, mutta he eivät tunne Häntä täydellisyyden tavalla. Ja Jumala voi työskennellä ainoastaan täydellisyyden kautta, koska Hän on Täydellinen. Siunattu olkoon Hänen Nimensä! Sen täytyy olla täydellinen kanava, jonka kautta Jumala toimii, koska Hän ei voi tehdä mitään muuta kuin työskennellä täydellisyyden kautta. Hän ei voi liata itseään millään tavalla..

31     Ja siksi Jeesus tuli ottamaan pois meidän syntimme, että me voisimme olla täydelliset, että Jumala voisi työskennellä Seurakuntansa kautta. Siinä on sen salaisuus. Sille maailma on sokea. Siitä syystä he tahtovat sanoa: “Te olette kadottaneet järkenne.” Siksi he tahtovat sanoa: “Te ette tiedä mistä puhutte.” Sillä Herran asiat ovat hullutusta tämän maailman viisaudelle. Mutta maailman asiat ovat lihallisia uskovalle. Niinpä te olette erilainen henkilö, te elätte erilaisella alueella. Te ette enää ole tästä maailmasta, te olette siirtyneet tästä elämästä uuteen Elämään.

32     Sen vuoksi, Jumala paljastaa salaisuutensa, ei jollekin psykologille, ei koulutetuille saarnaajille, vaan niille, jotka ovat nöyriä sydämessään! Ihmisilleen, jotka ovat nöyriä. Hän on paljastava Jumalan suurten asioiden salaisuudet heille. Näettekö sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

33     Nyt Abraham oli perivä maailman. Abrahamin Siemenen kautta olivat kaikki kansat siunatut. Niinpä Jumala tuli alas ja puhui Abrahamin kanssa Miehen muodossa. Jumala on aina ollut maan päällä. Jumala ei ole koskaan lähtenyt maasta. Jos Hän koskaan lähtisi maasta, niin en tiedä, mitä siitä tulisi. Mutta Jumala on aina ollut täällä jossakin muodossa. Ylistetty olkoon Hänen Nimensä!

34     Hän oli Israelin lasten kanssa erämaassa, heidän tullessaan ulos Egyptistä, Valon muodossa. Hän puhui Abrahamille Miehen muodossa. Hän puhui Moosekselle Miehen muodossa. Niin puhui Seurakunnalle Miehen muodossa, Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Ja Hän puhuu Seurakuntansa kautta tänä päivänä, Elävän Jumalan voidellun Seurakunnan kautta, saviastioiden kautta: “Te olette oksia, Minä olen Viinipuu.” Jumala yhä puhuu ja maailma näkee Jeesuksen, kun te esiintuotte Hänet. Siten maailma… “Te olette kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki lukevat.” Teidän elämänne kertoo, mitä te olette.

35     Nyt tämä Abraham oli palaamassa… Me tulemme menemään takaisin ja lukemaan hänestä muutaman hetken kuluttua l. Mooseksen kirjasta. Uskon, että se on 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa. Oi, kuinka kaunis tuo kertomus on täällä. Me kaikki tiedämme Abrahamista, kuinka Jumala kutsui hänet ulos Kaldean maasta ja Uurin kaupungista ja käski häntä erottamaan itsensä kaikista kumppaneistaan.

Kun Jumala kutsuu miehen tai naisen, Hän kutsuu erottautumaan!

36     Se on nyt vikana kirkkojen kanssa tänään, he eivät halua erottaa itseään vanhoista lihallisista uskovista. Siksi emme pääse yhtään pidemmälle. Me joudumme tuohon samaan lihalliseen virtaan ja sanomme: “Oh, mutta Jim on hyvä kaveri, vaikka hän ryyppääkin. Minä käyn hänen kanssaan veikkaamassa, mutta itse en veikkaa. Minä käyn hänen kanssaan kutsuilla, missä he kertovat likaisia vitsejä ja niin edelleen, mutta itse en kerro niitä.”

37     Tulkaa ulos heidän keskuudestaan! Oikein. Erottakaa itsenne! “Älkää koskeko saastaisiin asioihin, ja Minä olen vastaanottava teidät”, sanoo Herra. “Älkää olko eriarvoisesti iestetyt yhteen uskomattomien kanssa.” Älkää tehkö sitä. Erottakaa itsenne.

38     Ja Jumala kutsui Abrahamin erottamaan itsensä kaikista sukulaisistaan ja vaeltamaan Hänen kanssaan. Veli, joskus se merkitsee seurakunnan jättämistä. Se merkitsi sitä Paavalille, hänen täytyi jättää seurakuntansa; se on merkinnyt sitä monille. Joskus se merkitsee kodin jättämistä. Joskus se merkitsee isän ja äidin jättämistä ja kaiken hylkäämistä. En tarkoita sanoa, että niin tapahtuu joka kerta, mutta joskus niin tapahtuu. Se merkitsee, että teidän täytyy poistaa kaikki, mikä on teidän ja Jumalan välillä, ja vaeltaa yksin Hänen kanssaan, Oi, tuo siunattu, suloinen yhteys! Tuo yhteys, joka teillä on, kun te erotatte itsenne maailman asioista ja lihallisista uskovista, jotka pitävät teitä pilanaan, ja vaellatte yksin Kristuksen kanssa.

39     Kuinka monta kertaa olenkaan kiittänyt Jumalaa! Hän sanoi: “Minä olen antava teille isiä ja äitejä tässä nykyisessä maailmassa. Minä annan teille ystäviä ja kumppaneita. Minä en koskaan jätä teitä, enkä koskaan hylkää teitä. Vaikka maailma kääntääkin selkänsä teille, tulen Minä kulkemaan kanssanne, aina tien päähän asti.”

40     Mikä siunattu etuoikeus se onkaan, kun ihmisellä on tuo haaste seurata Herraa Jeesusta, erottaa itsensä kaikista lihallisista kumppaneistaan, seuraamaan Herraa. Ja jos joku henkilö ei näytä käyttäytyvän oikein, ja he esittävät itsensä kristittyinä, mutta rakastavat lihallisia asioita, niin teidän on parasta etsiä itsellenne toinen seura välittömästi. Oikein. Ja jos ei kukaan halua vaeltaa kanssanne, niin on Yksi, joka lupasi vaeltaa kanssanne: siunattu Herra Jeesus. Hän tulee vaeltamaan kanssanne.

41     Jumala sanoi Abrahamille: “Erota itsesi.” Ja koska Abraham oli niin inhimillinen, otti hän mukaansa isänsä ja veljenpoikansa; kaikki riippuivat hänessä. Eikä Jumala koskaan siunannut häntä, ennen kuin hän teki sen, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

42     Minä en sano, että te ette ole kristitty. Minä en sano ketään ei-kristityksi. Mutta voin sanoa teille tämän, että jos Jumala on käskenyt teitä tekemään jotakin, Hän ei ole koskaan siunaava teitä, ennen kuin teette sen. Minä olen saarnastuolissa tänä iltana yhden tuollaisista asioista riippuessa ylläni. Kokoukseni eivät ole olleet sitä, mitä niiden pitäisi olla, viimeisten kahden vuoden aikana. Se on siksi, että olen pettänyt Herraa. Hän käski minua: “Mene Afrikkaan ja sitten Intiaan.” Täällä se on kirjoitettuna, täällä tämän kirjan takana juuri nyt.

43     Ja managerini soitti minulle ja sanoi: “Antaa noiden afrikkalaisten olla, Intia on valmiina.”

44     Pyhä Henki kohtasi minut, sanoen: “Sinä menet Afrikkaan niin kuin käskin sinua.”

45     Ja toinen vuosi kului. Unohdin sen, ja manageri sanoi: “Me menemme Intiaan, matkaliput ovat täällä valmiina.”

46     Lähdin matkalle, ja unohdin Sen, kunnes oli tullut Lissaboniin. Tuona yönä ajattelin kuolevani. Seuraavana aamuna lähdin menemään kylpyhuoneeseen, ottaakseni kylvyn. Ja, oi, olin niin sairas, saatoin tuskin seistä. Siellä riippui tuo Valo kylpyhuoneessa, sanoen: “Luulen käskeneeni sinua: ‘Mene Afrikkaan ensin.’”

47     Minun kokoukseni ovat hitaasti huonontuneet siitä ajasta alkaen. Vaikka mentyäni Intiaan, heitä olikin siellä lähes puoli miljoonaa yhdellä kertaa, mutta sillä ei ollut tekemistä sen kanssa, mitä Jumala käski tehdä. Minusta tuntuu, että kokoukseni eivät koskaan ole menestyvä, ennen kuin menen suoraan takaisin ja oikaisen tuon asian. Ei väliä sillä, mitä minä teen, se on Afrikka ensin, koska se on tehtävä. Siellä on Jumalan Iankaikkinen Sana siitä. Tiesin sen paremmin. Mutta minun täytyy mennä takaisin. Ja tunnen, että tänä tulevana vuonna on minun aika “ryömiä ulos kuorestani”, Herran avulla.

48     Tämä ihana, vanha Evankeliumi, joka on kasvanut vapaasti kuin tammipuu, mutta uskon, että se on nyt valmis levittämään oksiaan. Minä uskon Sen, tämä suuri Sanoma ja suuri asia. Minä uskon, että Jumala on antava meidän ravistella maailmaa uudestaan, Jumalan kunniaksi.

49     Teidän täytyy tehdä se, mitä Jumala on käskenyt teidän tehdä. Ja Abraham lähti ottaen läheisensä mukaansa, Hän rakasti heitä, se on inhimillistä. Mutta jonkin ajan kuluttua, ajanoloon, hänen isänsä kuoli, ja hän hautasi hänet. Sitten hänellä oli veljenpoikansa, ja sitten tulivat riidat ja väittelyt. Ja lopulta Loot teki valintansa ja lähti alas Sodomaan. Ja pankaa merkille Abraham, hän ei riidellyt Lootin kanssa, hän sanoi: “Me olemme veljiä, meidän ei tule riidellä. Kohota pääsi ja mene minne päin haluat. Jos sinä menet itään, minä menen länteen. Jos sinä menet pohjoiseen, minä menen etelään.” Se on kristillinen asenne, olla halukas antamaan toiselle parempi osa. Esittäkää se aina hänelle, antakaa hänen valita.

50     Minkä tähden? Mikä sai Abrahamin tekemään sen? Hän tiesi Jumalan luvanneen hänelle, että hän kuitenkin tulisi perimään kaiken. Aamen. Niinpä teltta tai huvila, miksi me surisimme? Koko asia kuuluu meille! “Siunattuja ovat nöyrät, sillä he perivät maan.” Se kaikki kuuluu meille. Jumala sanoi niin. Niinpä antakaa hänen valita paras, jos hän haluaa, sillä ehkä se on kaikki, mitä hän koskaan on saava. Mutta se kaikki kuuluu teille, pelastuksen perillisille, lupauksen mukaan. Se on kaikki teidän.

51     Niinpä Saara, kaikkein kaunein nainen maassa, hän istui siellä mäellä miehensä kanssa niin kuin hänen pitikin tehdä. Hän pukeutui yksinkertaisesti, ehkä hän käytti yksinkertaista puuvillapukua, tai miksi te haluatte sitä kutsua, rouva Lootin pukeutuessa kuin miljonäärin. Ja hänen aviomiehensä oli kaupungin pormestari, hän oli tuomari, joka istui portissa. Hänellä oli kaikkea, osallistui kaikkiin ompeluseuroihin ja kortti kutsuihin, mitä vain siellä oli Sodomassa ja Gomorrassa. Mutta Saara tyytyi mieluummin elämään miehensä kanssa, niukemmissa oloissa, ja tietäen, että oli Jumalan tahdossa, kuin että olisi nauttinut rikkauksien suomista nautinnoista väliaikaisesti. Niin se on. Silloin Jumala vierailee.

52     Ja aivan yhtä varmasti, jos valitsette väärän tien, on se tavoittava teidät jonakin päivänä. Te voitte ajatella tulevanne hienosti toimeen, te saatatte ajatella selviytyneenne siitä, mutta ette ole. Se voi näyttää siltä kuin se kaikki olisi kätkössä, mutta sitä se ei ole. Jumala tietää kaiken. Hän tietää, tarkoitatteko te totta tunnustuksellanne vai ette. Hän tietää, josko te todella tarkoitatte sitä, että uskotte Häntä, ja olette pelastunut, ja olette vastaanottaneet Hänet, ja olette kuolleita maailman asioille ja eläviä Kristuksessa. Hän tietää sen.

53     Huomatkaa nyt Abraham, haluan teidän panevan merkille tämän todellisen hengen. Oi, tässä on koko siunattu asia, tässä on armo. Haluan teidän nyt lukevan kanssani hetken 1. Mooseksen kirja 14.

54     Nyt ensimmäinen asia mitä tapahtui Lootin lähdettyä sinne alas, Loot joutui vaikeuksiin. Miksi? Hän oli Jumalan tahdon ulkopuolella. Ja jos te joudutte vaikeuksiin ollessanne Jumalan tahdossa, tulee Jumala auttamaan teidät siitä ulos. Mutta, jos olette vaikeuksissa Jumalan tahdon ulkopuolella, on vain yksi asia tehtävänä, tulla jälleen takaisin Jumalan tahtoon.

55     No niin, nämä kuninkaat kokoontuivat yhteen, ja he laskelmoivat, että nuo tasangot siellä olivat hyvin kasteltuja, joten he vain menisivät ja ottaisivat tämän pienen Sodoman ja Gomorran ja valtaisivat sen. Ja he tekivät niin. Ja tehtyään sen, he veivät Lootin mukanaan.

56     Haluan teidän nyt tässä huomaavan Kristuksen Hengen Abrahamissa. Pankaa merkille 14. jae.

Ja, kun Abraham kuuli, että hänen veljensä… (Käsitättekö sitä?) …hänen veljensä oli otettu vangiksi, hän aseisti valmennetut palvelijansa, jotka olivat hänen omassa kodissaan [huoneessaan] syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista, ja ajoi heitä takaa Daaniin asti.

57     Oi, mikä siunattu ajatus armosta! Abraham, kun hänen veljensä, vaikkakin armosta pois langenneena, vaikkakin tässä luopiotilassa… Kun hän kuuli, että maailma oli vallannut hänet ja vanginnut hänet ja vienyt hänet pois tappaakseen hänet, Abraham toimi Kristuksen Hengen mukaan. Hän aseisti kaikki miehet, jotka olivat syntyneet hänen huoneessaan ja lähti ajamaan heitä takaa koko matkan Daaniin asti; ja Daan on Palestiinan äärimmäinen osa, Daanista Beershebaan, toisesta päästä toiseen. Ja se on esikuva Kristuksesta, kun Hän näki, että maailma oli vienyt… olivat langenneet, ajoi Hän vihollista takaa loppuun asti, ja otti takaisin Adamin langenneen suvun.

58     Haluan teidän huomaavan seuraavan jakeen, kuinka suloisesti Henki tässä puhuu hänen kauttaan. Hyvä on, 15. jae.

Ja hän toi takaisin kaikki tavarat, ja myöskin veljensä Lootin, ja hänen tavaransa, ja naiset myös, ja kansan.

59     Kun Abraham lähti vihollisen jälkeen, joka oli ottanut hänen veljensä Lootin, ajoi hän häntä takaa halki koko maan Daaniin asti, ja toi takaisin kaiken, mitä Loot oli kadottanut langetessaan.

60     Mikä kaunis kuva Kristuksesta! Joka kuultuaan Taivaasta, että me olimme kadonneet, tuli ja ajoi vihollista takaa koko matkan helvettiin asti, ja vapautti vangitut sielut, ja toi meidät takaisin ja asetti meille ennalleen kaiken sen, mitä meillä oli ollut ennen lankeemusta; me luopiot, me, jotka olimme syntyneet olemaan Jumalan poikia, jotka olimme vääristeltyjä olemaan Perkeleen poikia, ja jotka olimme menneet maailman asioiden perään ja tehneet väärin, ja vaeltaneet ahneudessa kuten Lootkin teki, myyden esikoisoikeutemme, Kristus tuli alas, vaikka me olimmekin langenneet. Jumala, tietäen alussa ketkä pelastuisivat ja ketkä eivät, tuli alas ja ajoi vihollista takaa läpi elämän, läpi kuoleman, läpi paratiisin, helvettiin asti. Koko matkan Kirkkaudesta helvettiin, ja valtasi helvetin voimat ja otti avaimet pois Perkeleeltä, ja nousi ylös jälleen, ja ennallisti ihmiskunnan niin, että he voivat jälleen olla Jumalan poikia ja tyttäriä.

61     Näettekö Kristuksen Henkeä siellä Abrahamissa?

62     Haluan teidän nyt huomaavan, hieman edempänä, kun luemme.

Ja Sodoman kuningas meni ulos kohtaamaan häntä, hänen palattuaan Kedorlaomerin teurastuksesta, ja niiden kuninkaiden, jotka olivat hänen kanssaan, Saaven laaksossa, joka on kuninkaan laakso.

63     He menivät ulos. Sodoman kuningas oli tuotu takaisin, hänen veljensä oli tuotu takaisin, lapset oli tuotu takaisin; ja tässä lähti kuningas tapaamaan häntä, ja myöskin, tässä on se, mihin haluan päästä sanomassa nyt, kuulkaahan.

Ja Melkisedek Saalemin kuningas (Jerusalemin Kuningas, rauhan Kuningas) toi leipää ja viiniä: ja hän oli kaikkein korkeimman Jumalan pappi.

Ja hän siunasi hänet, ja sanoi: Olkoon Abram kaikkein korkeimman Jumalan, taivaan ja maan omistajan siunaama.

64     Melkisedek, Saalemin Kuningas, myös esitti itsensä toisten kuningasten mukana. Ja huomatkaa, taistelu oli ohitse. Jumalan Henki, Kristuksen Henki Abrahamissa, joka oli tuonut takaisin langenneen veljensä, ja saattanut ennalleen hänet takaisin oikeudenmukaiseen tilaansa, kaikkeen siihen, mitä hän oli menettänyt; hän oli tuonut sen takaisin. Ja tehtyään sen, Melkisedek toi leipää ja viiniä, ehtoollisen. Ettekö voi nähdä, kuka tämä Melkisedek oli? Se oli Jumala! Hän toi ehtoollisen, taistelun jälkeen.

65     Menkäämme nyt taas nopeasti Matteus 26:26, ja katsokaamme, mitä Jeesus täällä sanoi siitä. Matteuksen 26. luku ja myös 26. jae, me haluamme lukea täältä hieman. Hyvä on, Matteus 26:26.

Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan paikkaan nimeltä Getsemane, ja sanoi opetuslapsillensa: Istukaa te täällä, sillä aikaa, kun minä menen ja rukoilen tuolla.

66     Uskon, että minulla on väärä Kirjoitus. Matteus 26. luku ja 26. jae. Jos jollakin on se, lukisiko hän sen minulle, jos voitte löytää sen. Hetkinen vain. Tämä on kaunis esikuva tässä, enkä halua teidän menettävän sitä. Tässä se onkin. Siinä se on, sisar.

Ja, kun he olivat syömässä, Jeesus otti leivän, ja siunasi sen…

Mitä se oli? Taistelu oli ohitse.

…ja mursi sen, ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: Ottakaa, syökää; tämä on minun ruumiini.

67     Näettekö tuon Melkisedekin? Satoja vuosia aikaisemmin, kun Hän kohtasi Abrahamin, taistelun ollessa ohitse, Hän antoi leipää ja viiniä. Ja tässä Jeesus, sen jälkeen, kun Hänen raskas taistelunsa oli ohitse, antoi opetuslapsillensa leipää ja viiniä. Tarkatkaa, mitä on tulevaisuudessa tulossa.

Ja hän otti maljan, ja kiitti, ja antoi sen heille, sanoen: Juokaa te kaikki siitä;

Sillä tämä on minun uuden testamentin vereni, joka on vuodatettu monen edestä syntien anteeksi saamiseksi,

Mutta minä sanon teille: Minä en ole tästedes juova tästä viinipuun hedelmästä, ennen kuin tuona päivänä, kun juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.

68     Me olemme taistelussa nyt. Me olemme menossa langenneen veljemme perään, jonka Jumala ennen maailman perustamista näki ja ennalta määräsi Iankaikkiseen Elämään. Maailman asiat ovat temmanneet hänet pois pyörretuulessa. Hän kuuluu seurapiireihin ja ihmisluokkiin, hän ja hänen vaimonsa, kulkien ylös ja alas katuja, tupakoiden, ryypäten ja remuten, yrittäen löytää rauhaa. Ja jos Kristuksen Henki on meissä niin kuin Abrahamissa, me menemme hänen peräänsä. Koko Jumalan sotavarustusten kanssa, Jumalan Enkelten leiriytyessä ympärillä, me olemme lähteneet tuodaksemme takaisin langenneen veljemme.

69     Ja, kun taistelu lopulta on päättynyt, me tulemme jälleen kohtaamaan Melkisedekin, siunattu olkoon Jumala, joka siunasi Abrahamin siellä, ja antoi hänelle siunauksen ja antoi hänelle leipää ja viiniä, ehtoollisen. Ja, kun taistelu on ohitse, me tulemme kohtaamaan Hänet. Me, jotka olemme Abrahamin lupauksen perillisiä, kanssaperillisiä Kristuksen kanssa Valtakuntaan, olemme kohtaava Hänet tien päässä, ja otamme jälleen leipää ja viiniä, kun taistelu on ohitse.

70     Kuka on tämä Melkisedek? Tämä, jolla ei ollut isää, eikä äitiä, ei päivien alkua tai elämän loppua, Hän on oleva siellä antamassa uudelleen ehtoollista. Ymmärrättekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

71     Kun me määrättyinä iltoina tulemme yhteen ottamaan ehtoollista sananpalvelijain käsistä, joka esittää, niin kuin me uskomme, Herran Jeesuksen kuolemaa, hautaamista ja ylösnousemusta, tuon esiripun, Hänen ruumiinsa, jossa Hän, Jumala oli verhottuna. Me otamme sen esikuvana siitä, että olemme kuolleita maailman asioille, ja olemme syntyneet uudestaan Hengestä. Ja me vaellamme Kristuksen ruumiin kanssa, kaikki uskovaiset yhdessä.

72     Kun suuri taistelu on päättynyt, ja me nousemme jälleen ylös Kristuksen kanssa, me tulemme ottamaan ehtoollista Hänen kanssaan, Jumalan Valtakunnassa, uusina; ja me olemme jälleen syövä lihan ja juova viinirypäleen veren, Jumalan Valtakunnassa. Oi, siinä on Melkisedek! Se Hän oli.

73     Lukekaamme nyt Hänestä hieman enemmän täältä, 18. jae.

Ja Melkisedek Saalemin kuningas toi leipää ja viiniä… (Käsitättekö sen?) …ja hän oli kaikkein korkeimman Jumalan pappi.

Ja hän siunasi hänet, ja sanoi: Olkoon Abram kaikein korkeimman Jumalan, taivaan ja maan omistajan siunaama:

Ja siunattu olkoon kaikkein korkein Jumala, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi. Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.

Hän maksoi kymmenykset Melkisedekille, Abraham antoi hänelle kymmenennen osan saaliista.

74     Nyt haluan teidän huomaavan tässä jotakin taustaksi tulevalle oppitunnille, Paavalin mennessä eteenpäin.

Ja Sodoman kuningas sanoi Abramille, Anna minulle henkilöt, ja ota tavarat itsellesi.

No niin, Sodoman kuningas sanoi: “Anna minulle vain takaisin alamaiseni, ja ota tavarat itsellesi.”

Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle, Olen kohottanut käteni HERRALLE, kaikkein korkeimmalle Jumalalle, taivaan ja maan omistajalle.

El Elyon, “taivaiden ja maan omistaja.”

Että en tule ottamaan langasta enkä edes kengännauhaa, ja että en tule ottamaan mitään, mikä on sinun, ettet sinä sanoisi: Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi.

Hänellä ei ollut mitään suuria kampanjoita keräämään rahaa, hän halusi vain langenneen veljensä!

Paitsi ainoastaan sen, mitä nuoret miehet ovat syöneet, ja niiden miesten osan, jotka menivät kanssani…

75     Haluan teidän nyt huomaavan, kuinka Abraham sanoi: “En tule ottamaan langanpätkää enkä kengännauhaa.” Hän ei taistellut sotaa tehdäkseen paljon rahaa, ja todellisia taisteluja ei taistella itsekkäin vaikuttimin. Sotia ei sodita rahan vuoksi. Sodat soditaan periaatteiden puolesta. Miehet sotivat periaatteiden puolesta. Ja, kun Abraham lähti noutamaan Lootia, hän ei lähtenyt siksi, että tiesi voivansa lyödä nuo kuninkaat ja ottaa kaiken heidän omaisuutensa, vaan hän lähti “veljensä pelastamisen” periaatteen vuoksi.

76     Ja kukaan palvelija, joka on lähetetty Taivaan Kuninkaan innoittamana, ei lähde rahan vuoksi, eikä hän lähde tekemään suuria seurakuntia, eikä hän lähde innoittamaan kirkkokuntia. Hän lähtee vain yhden periaatteen puolesta, ja se on “tuomaan takaisin langenneen veljensä.” Josko hän saa kolikkoakaan tai ei, se ei merkitse hänelle mitään.

77     Kuten sanoin: “Todelliset sodat taistellaan ja käydään periaatteiden puolesta eikä rahan vuoksi.” Ja miehet ja naiset, jotka liittyvät seurakuntaan ja käyvät kirkossa, ollakseen suosittuja, koska Jonesitkin kuuluvat siihen, tai vaihtavat jäsenyytensä jostakin pienestä seurakunnasta johonkin suurempaan, he tekevät sen itsekkäistä vaikuttimista, eikä sen takana ole oikeata periaatetta. Teidän pitäisi haluta seistä taistelurintamassa.

78     Tässä tabernaakkelissa täällä: kun asiat menevät vikaan, ja te miehet ja naiset juoksette pois ja menette jonnekin muualle, tai pysyttelette syrjässä kunnes jokin pieni turha hälinä on ohitse, silloin teidän kokemuksessanne on jotakin vialla. Oikein.

79     Meillä on täällä sääntönä, että tämä seurakunta perustuu Raamatun periaatteille. Jos joku seurakunnassa ei tee oikein, tai ja te ajattelette, että he eivät ole, niin menkää tuon miehen luokse ja puhukaa hänelle.  Ja, jos hän ei halua kuulla teitä, ottakaa joku toinen mukaanne. Jos te ette voi sovittaa häntä, ottakaa veli tai kaksi mukaanne. Jos hän ei silloin halua tulla sovitetuksi, silloin kertokaa se seurakunnalle; Ja seurakunta tulee hylkäämään hänet, heillä ei enää ole yhteyttä hänen kanssaan. Jeesus sanoi: “Kenet te irrotatte maan päällä, hänet Minä irrotan Taivaassa.”

80     Siksi meillä on niin paljon vaikeuksia, me emme seuraa Raamatun periaatteita. Jos joku täällä aiheuttaa häiriötä, tai jokin menee vikaan, ei teidän velvollisuutenne ole puhua tuosta miehestä tai naisesta. Teidän velvollisuutenne on mennä tuon miehen tai naisen tykö ja kertoa hänelle hänen erehdyksensä. Ja jos hän ei kuuntele teitä, ottakaa joku muu mukaanne. Jos hän ei kuuntele sitä, niin seurakunta päästää hänet irti. Jeesus sanoi: “Kenet te irrotatte maan päällä, hänet Minä irrotan Taivaassa. Mitä te sidotte maan päällä, Minä sidon Taivaassa.” Se on seurakunnan voima.

81     Täällä äskettäin, eräs hyvä saarnaaja ystäväni; hänellä oli poika, joka oli käynyt kirkossa, hänen seurakunnassaan. Hän tuli sille paikalle, että alkoi juosta ympäri erään tytön kanssa, joka tupakoi ja ryyppäsi ja niin edelleen. Tuo saarnaaja sanoi: “Tietenkin, se on hänen asiansa.” Sydänystäväni, ja mukava poika. Mutta hän hullaantui kokonaan johonkin nuoreen naiseen. Ja tämä oli ollut naimisissa, hänen aviomiehensä eli, ja hänellä oli joitakin lapsia. Hän pelkäsi, että he tulisivat… että tuo poika menisi naimisiin hänen kanssaan. Niinpä tuo veli oli kokonaan rikkirevitty, ja hän sanoi minulle: “Veli Branham, haluan sinun menevän tämän poikani luo ja haluan sinun puhuvan hänelle.”

82     Minä sanoin: “Veli…“ Melkein sanoin hänen nimensä. “Sinulla on parempikin tapa, älä lähetä minua. Jos tuo poika ei elä oikein, ja seurakunta on nähnyt hänen tekevän väärin, silloin on seurakunnan asia hoitaa tämä asia. Se on jätetty seurakunnalle, seurakunta menee ja sanoo hänelle siitä.”

83     Niinpä hän otti erään veljen ja meni ja kertoi hänelle. Ja hän antoi heidän tietää, että hän huolehti omista asioistaan, ja tehkööt he samoin. Ja sitten hän otti mukaansa kaksi veljeä, kaksi diakonia, ja meni tuon pojan luo. Hän ei halunnut kuunnella sitä. He kertoivat sen seurakunnalle. Ja kun hän ei moneen iltaan tullut, tullakseen sovitetuksi seurakunnan kanssa, sen jälkeen, kun hänen syntinsä oli kerrottu seurakunnan edessä, seurakunta päästi hänet irti.

84     Ja noin kuukausi sen jälkeen iski häneen keuhkokuume, ja lääkäri sanoi: “Ei ole mitään mahdollisuutta maailmassa hänen elää.” Silloin hän ryömi takaisin! Jumala tietää, kuinka se tehdään.

85     Me yritämme itsessämme tehdä sen ja sanomme: “Oh, teidän tulisi potkaista se-ja-se ulos seurakunnasta. Teidän tulisi tehdä näin, tai noin.” Oletteko te seurakuntana tehneet oman osanne sitä kohtaan? Siinä se on teille. Se on tapa saada heidät ryömimään takaisin, antaa heidät kerran Perkeleelle.

86     Mitä sanoi Paavali tästä miehestä, joka siellä eli äitipuolensa kanssa? Kun he eivät voineet saada häntä sovitetuksi, sanoi Paavali: “Antakaa hänet Perkeleelle.” Tarkatkaa mitä tapahtui? Seuraavasta Paavalin kirjoittamasta kirjeestä käy ilmi, että tämä mies tuli oikaistuksi. Varmasti, Jumalalla on tapa tehdä nämä asiat, jos me vain seuraamme Hänen sääntöjään.

87     Jos jotakin menee vialle seurakunnassa, jos se on seurakunnan keskuudessa, niin jokainen teistä diakoneista… Jos yksi teistä diakoneista ei käyttäydy oikein, pitävät toiset diakonit kokouksen ja yrittävät sovittaa veljen; kertoen hänelle, mitä hän on tekemässä… tai yksi teistä jäsenistä, mitä tahansa olettekin. Sitten se tulee tuoda hänen eteensä. Ja, jos hän ei halua tehdä sitä, silloin tulkaa kertomaan pastorille. Sitten hänet irrotetaan seurakunnasta, ja hän olkoon kuin pakana ja publikaani. Sitten tarkatkaa, kuinka Herra alkaa työnsä hänessä; näettekö, sitten hän menee itseensä ja ryömii takaisin. Mutta me yritämme tehdä sen itse, tiedättehän, yritämme tehdä… kaiken ikään kuin meidän tulisi tehdä se, emmekä me ole koskaan menestyvä siinä.

88     No niin, tämä Melkisedek, Saalemin Kuningas, Kaikkein Korkeimman Pappi, kohtasi Abrahamin ja siunasi hänet. Ja Abraham antoi Hänelle kymmenyksensä. Ja Hän oli Saalemin Kuningas. Hän toi leipää ja viiniä, ehtoollista, ja antoi sen Abrahamille taistelun jälkeen, sen jälkeen, kun ihminen on voitettu Kristuksen puolelle.

89     Nyt: “Kaikki sodat”, niin kuin sanoin, “on taisteltu periaatteiden puolesta.” Ja jos teillä on pieni sota seurakunnassa, täytyy sen olla oikean periaatteen puolesta. Teidän täytyy taistella oikean asian puolesta. Ja jokaisen seurakunnan jäsenen oletetaan tekevän niin. Tämä opetus on nyt seurakuntaa varten. Sitä varten me olemme täällä, siksi minä seison täällä, sitä varten Jumalan Sana on, Se on seurakuntaa varten.

90     Älkää koskaan antako minkään estää tätä seurakuntaa; jos se tapahtuu, te olette syyllisiä, jokainen teistä. Ja te, eri seurakunnissanne; jos jokin menee vikaan seurakunnassanne, te olette syyllisiä, koska te olette tuon seurakunnan valvojia. Se ei ole riippuvainen pastorista, eikä se kuulu diakoneille, se kuuluu teille! Teille yksilöinä, mennä tuon veljen luo nähdäksenne voitteko saada hänet sovitetuksi. Jos ette saa, ottakaa silloin kaksi tai kolme mukaanne ja menkää uudestaan. Jos hän ei halua kuulla sitä, kertokaa se seurakunnalle. Silloin hänet lähetetään pois Jumalan Valtakunnasta, ja Jumala sanoi: “Jos te lähetätte hänet pois siellä, tulen Minä lähettämään hänet pois Täällä; jos olette tehneet sen tässä järjestyksessä.” Silloin Hän on päästävä irti Perkeleen tuhoamaan hänen lihansa. Ja silloin hän on tuleva takaisin. Oikein. Sillä tavalla saatte hänet tulemaan takaisin. Jos hän on Jumalan lapsi, on hän tuleva takaisin. Jos hän ei ole, tulee hän jatkamaan edelleen, ja Perkele on lähettävä hänet omaan Iankaikkiseen paikkaansa.

91     Nyt, sen vaikuttimet! Jos te vain yritätte kostaa jollekin, silloin se on eri asia. Mutta, jos tuo mies on syyllinen… Loot oli alhaalla siellä luopiona, vaikka olikin heprealainen. Hän oli mennyt alas Sodomaan ja oli luopio. Hän oli armossa, mutta oli langennut pois siitä. Ja, kun hän meni ulos… Ja Loot — Loot oli pelastunut. Älkää milloinkaan ajatelko, ettei Loot olisi ollut pelastunut, hän oli. Koska koko ajan hänen ollessaan siellä väärässä paikassa, Raamattu sanoo, että “Sodoman synnit vaivasivat hänen vanhurskasta sieluaan, päivittäin.” No niin, hänen lihansa teki sen. Ja mikä oli hänen loppunsa? Hän tuotti lisää häpeää, hänen vaimonsa muuttui suolapatsaaksi, ja hänellä oli lapsia omista tyttäristään. Niinpä te voitte nähdä, minkälaisen häpeän se aiheutti, kun hän oli langennut pois armosta, eikä koskaan saattanut itseään jälleen takaisin entiselleen. Ja Jumalan täytyi ottaa hänet pois maan päältä.

92     Mutta kuitenkin hän oli langennut veli, ja Abraham teki kaiken sen minkä saattoi tuodakseen hänet jälleen takaisin. Ja tuo Henki, joka oli Abrahamissa, on Kristuksen Henki, joka on seurakunnassa tänään. Ei väliä sillä, mitä veli on tehnyt, te teette kaiken, minkä voitte tuodaksenne hänet jälleen takaisin Kristuksen yhteyteen. Ei väliä, mitä hän on tehnyt, te yritätte kovasti.

93     Nyt me haluamme huomata tässä jälleen, mennessämme eteenpäin opetuksessamme tästä Melkisedekistä, tästä suuresta Saalemin Papista, ja Taivaiden ja maan omistajasta. No niin, ollen ensiksikin.

Ilman isää, ilman äitiä, ilman polveutumista, jolla ei ole päivien alkua, eikä elämän loppua; mutta tehtynä Jumalan Pojan kaltaiseksi; pysyy pappina ainaisesti.

Tarkatkaa nyt! Hän ei ollut Jumalan Poika, Hän oli Pojan Jumala. Melkisedek ei ollut Jumalan Poika, vaan Hän oli Jumalan Pojan Isä.

94     No niin, tämä ruumis, joka Hänellä oli, Hän oli luonut sen, sitä ei ollut tuotu naisen kautta. Niinpä tuon luodun ruumiin kanssa Hän ei voinut… Tuo ruumis, Hän oli valmistanut sen itse, paljastaakseen itsensä. “Kukaan ei voi koskaan Jumalaa nähdä”, Jumala on henki. Kuolevaiset silmät eivät näe noita asioita, ellei se ole Tulipatsaan muodossa, tai jonkin olennon muodossa, jonka he ovat näyssä nähneet. Mutta Jumalan täytyi paljastaa itsensä jollakin tavalla. Ja Jumala paljasti itsensä Abrahamille miehen muodossa. Hän paljasti itsensä Moosekselle miehen muodossa. Hän paljasti itsensä Israelin lapsille Tulipatsaan muodossa. Hän paljasti itsensä Johannes Kastajalle kyyhkysen muodossa. Katsokaahan, Hän oli paljastanut itsensä noissa muodoissa. Kun Hän oli paljastamassa itseään Saalemin, Jerusalemin Kuninkaan muodossa, ei maallisen Jerusalemin, vaan Taivaallisen Jerusalemin, paljasti Hän itsensä miehen muodossa, Hän oli tehtynä Jumalan Pojan kaltaiseksi.

95     No niin, Jumalan Pojan täytyi tulla naisen kautta, tullakseen luoduksi tänne naisen kohdusta, koska tuon saman asian kautta tuli kuolema.

96     Ja Hän ei voinut tulla luomisen kautta, niin kuin Jumala teki alussa. Kun Jumala teki miehen alussa, ei naisella ollut mitään tekemistä sen kanssa. Jumala vain sanoi: “Olkoon se!” Ja mies tuli esiin tomusta. Hän vain kutsui hänet ilman, että kenelläkään naisella olisi ollut mitään tekemistä sen kanssa. Mutta nainen oli silloin miehessä.

97     Ja Jumala otti naisen ulos Adamin kyljestä. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja sitten nainen alkoi synnyttää seksin kautta. Niinpä ainoa, mitä Jumala voi tehdä… Hän ei voinut tulla tuossa theophanyssa. Hän ei voinut tulla Melkisedekinä. Hänen täytyi tulla miehenä ja Hänen täytyi tulla naisen kautta, koska “Sinun siemenesi on murskaava käärmeen pään, ja hän on murskaava Sinun kantapääsi.” Ymmärrättekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumalan täytyi tulla naisen kautta; ja Hän teki sen, kun Hän asui Ruumiissansa, Poikansa Jeesuksen Kristuksen ruumiissa. “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman itsensä kanssa.” Ja Hän uhrasi uhriksi oman Verensä. Hän antoi elämänsä, että kuoleman kanavan kautta, Hän voisi pelastaa meidät Iankaikkiseen Elämään.

98     Niinpä, kun Jumala tuli siellä silloin, oli Hän tehtynä Jumalan Pojan kaltaiseksi. Näettekö, Hän oli mies, joka oli tehtynä Jumalan Pojan kaltaiseksi. Eikä Hän voinut olla Jumalan Poika, koska tämä Mies, Melkisedek, on Iankaikkinen.

99     Jumalan Pojalla oli alku, Hänellä oli loppu. Hänellä oli syntymän aika, Hänellä oli kuoleman aika. Hänellä oli sekä alku, että loppu. Hänellä oli sekä isä, että äiti.

100Tällä miehellä ei ollut kumpaakaan, ei isää eikä äitiä, ei ajan alkua eikä loppua. Mutta Hänet oli tehty… Tämä Mies, Melkisedek, oli tehty Jumalan Pojan kaltaiseksi.

101Nyt, Jumalan Poika, kun Hän oli tullut maailmaan, naisen kautta, miehen muodossa; ja Hänet tapettiin, ja Hän nousi jälleen ylös kolmantena päivänä meidän vanhurskauttamiseksemme, ja nyt Hän pysyy iäisesti! Ja niin kauan kuin tuo ruumis pysyy, me myös pysymme! Ja koska Hän nousi ylös maan tomusta, tulemme me nousemaan ylös Hänen kaltaisuudessaan. Siinä on Evankeliumin kertomus! Siunattu olkoon Herran Nimi! He eivät ole Enkeleitä, eivätkä mitään yliluonnollisia olentoja, vaan miehiä ja naisia, aamen, Hänen kaltaisuudessaan. Kyllä.

102Kuten usein olen sanonut, sanon sen tässä jälleen tällä kerralla, koska se näyttää sopivan tähän. Olin kampaamassa näitä viittä tai kuutta hiustani, jotka minulla jäljellä, kun vaimoni sanoi: “Billy, sinusta on tulossa kaljupää.”

103Minä sanoin: “Mutta en ole kadottanut niistä yhtään.”

104Hän sanoi: “Missä ne sitten ovat?”

105Minä sanoin: “Sano minulle, missä ne olivat ennen kuin sain ne, ja minä tulen sanomaan sinulle, missä ne ovat odottamassa minua.” Kyllä.

106Minulla oli tapana nyrkkeillä. Olin voimakas ja suuri. Ja minusta tuntui, että, jos ottaisin tämän kirkon selkääni, kävelisin sen kanssa katua alas. Mutta voin sanoa, että joka aamu noustessani ylös nyt, voin tuntea, että yli neljäkymmentä vuotta on kulunut. Katsokaahan, en ole enää se, mikä olin, olen kuihtumassa pois joka päivä. Katsoessani käsiäni ajattelen: “Kuulehan, olen tulossa vanhaksi.” Katson olkapäitäni. Näen, että painoni on lisääntynyt; minulla oli tapana käyttää kahdenkymmenenkahdeksan vyötä ja nyt käytän kolmeakymmentä. Katsokaahan, olen tulossa vanhaksi, lihavaksi, olen kuihtumassa pois.

107Mitä se on? Syön samaa mitä ennenkin, elän puhtaammin ja paremmin kuin mitä minulla oli tapana elää, mutta se on sama asia. Jumala on säätänyt minulle ajan, ja minun täytyy vastaanottaa se. Mutta siunattu ajatus on, että tuona päivänä Hän on nostava minut jälleen ylös. Ja sitä kaikkea, mitä olin kaksikymmentäviisivuotiaana, tulen jälleen olemaan ikuisesti. Aamen! Siinä se on teille. Miksi vanhuus vaivaisi minua? Tulen voittamaan Perkeleen iässä vuosilla ja vuosilla. Tietäen, että uskon Häneen! Tämä on kuitenkin vain hyvin pieni aika. Jos me olemme täällä vain seitsemänkymmentä vuotta, luvatun aikamme, niin mitä muuta se on kuin kurjuutta ja murhetta. Miten on? Haluaisitteko te vaihtaa tämän kulkutautisairaalanne tuohon ihanaan asiaan siellä?

108Oi, siunattu olkoon Herran Nimi. Jokin sisälläni kohtasi tuon Melkisedekin eräänä päivänä, ja Hän puhui rauhan minulle ja antoi minulle Iankaikkisen Elämän. Ja tämä elämä ei merkitse mitään, se on vain maja, jonka kautta saarnata Evankeliumia. Sanon tämän kaikella vilpittömyydellä, nämä kaksi Raamattua avoinna edessäni: jos Jumalani on saattanut päätökseen Evankeliumin saarnaamiseni, enkä enää voi tehdä Hänelle enempää, ja jos lapseni olisivat tarpeeksi vanhoja huolehtimaan itsestään, ja Hän haluaisi ottaa minut pois juuri nyt, niin: “Aamen!”, se selvittäisi sen. Kyllä vaan!

109Mitä eroa sillä on, olenko kahdeksankymmenen tai kahdenkymmenen? Olen täällä vain yhden asian tähden: palvellakseni Herraa. Siinä kaikki. Jos voin yhä kahdeksankymmentävuotiaana saarnata Evankeliumia niin kuin teen nyt, niin mitä eroa on sillä, olenko neljänkymmenen tai kahdeksankymmenen? On monia, monia miehiä, jotka ovat kahdeksankymmentävuotiaita tänä iltana. On paljon lapsia, jotka tulevat kuolemaan ennen jotakin kahdeksankymmentävuotiasta miestä. Mitä merkitystä, sillä on? Kysymys on teidän vaikuttimistanne, periaatteistanne, ja me olemme täällä palvellaksemme Herraa Jeesusta. Siinä kaikki.

110Tietäen tämän: että tämä elämä on kuin usva, josta ihmiset puhuvat; joka kerran oli, ja sitten ei ole. Mutta, jos meillä on Iankaikkinen Elämä, lupasi Jumala nostaa meidät ylös jälleen. Ja me tulemme ottamaan ehtoollista Hänen kanssaan, kun päivät ovat ohitse, ja kun Hän sanoo: “Mene Herrasi iloihin, jotka ovat olleet valmistetut sinulle maailman perustamisesta asti.”

111Silloin mitä merkitystä tällä on täällä? Josko meillä on mitään tai ei, olemmeko nuoria tai vanhoja, mitä eroa siinä on? Pääasia on: oletteko valmiit kohtaamaan Häntä? Rakastatteko te Häntä? Voitteko palvella Häntä? Oletteko kuolleet maailman asioille? Oletteko kohdanneet Melkisedekin sen jälkeen, kun taistelu oli ohitse?

112Siunattu Jumala! Ollessani noin kaksikymmentäyksivuotias eräänä päivänä, oli minulla taistelu tästä ja tuosta; en osannut päättää halusinko olla nyrkkeilijä, tai halusinko olla turkismetsästäjä, tai metsästäjä, tai mitä halusin olla. Mutta kohtasin Melkisedekin, ja Hän antoi minulle ehtoollisen, ja silloin se ratkaistiin ikiajoiksi. Halleluja! Olen mennyt Hänen puolelleen. Olen iloinnut matkalla. Ja kun tien pää tulee, ja kuolema tuijottaa minua kasvoihin, niin sen mukaan, miltä minusta nyt tuntuu, en ole koskaan pelkäävä sitä. Haluan vastaanottaa sen tietoisena siitä, että tunnen Hänet, joka antoi lupauksen, oikein, että tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Kun Hän kutsuu kuolleiden joukosta, olen tuleva esiin heidän joukostaan. Kyllä, tuntien Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Mitä eroa sillä on, että olenko vanha tai nuori? Olenko pieni tai suuri? Olenko kylläinen tai olenko nälkäinen? Onko minulla paikkaa tai ei, minne laskea päätäni?

113“Linnuilla on pesänsä, ja ketuilla on luolansa, mutta ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, minne päänsä laskea”, mutta Hän oli Kirkkauden Kuningas!

114Me olemme kuninkaita ja pappeja tänä iltana. Mitä eroa on sillä, onko meillä omaisuutta tai ei? Niin kauan kuin meillä on Jumala, me olemme enemmänkin kuin voittajia! Me istumme Jumalan Läsnäolossa, Pyhän Hengen yhteydessä, ottaen Hengellistä ehtoollista Hänen käsistään, joka todisti: “Minä olen Hän, joka oli kuollut ja jälleen elossa, ja Minä elän aina ja iankaikkisesti.” Istuen yhdessä Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa! Oi, siunattu olkoon Hänen pyhä Nimensä! Mitä merkitystä sillä kaikella on?

Teltta tai huvila, miksi olisin huolissani?
He rakentavat palatsia minulle siellä;
Rubiineista ja timanteista, ja hopeasta ja kullasta.
Joita Hänen arkkunsa ovat täynnä, Hänellä on sanomattomat rikkaudet.

115Kohtasin Hänet yhtenä päivänä tullessani taistelusta ja laskin alas voitonmerkkini. En ole taistellut yhtään taistelua siitä lähtien. Hän taistelee ne puolestani. Minä vain lepään Hänen lupauksensa varassa, tietäen sen, että tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Se on kaikki, millä on jotakin merkitystä. Mikä muu mitään merkitsisi?

116Mitä me voisimme tehdä? “Kuka murehtimisellaan voisi lisätä kyynäränkään mittaansa?”

Miksi huolehtia siitä, ovatko hiuksenne kiharat, tai onko teillä ollenkaan hiuksia tai ei? Mitä väliä sillä on? Jos olette vanha, jos olette harmaantunut, jos olette kumaraharteinen, mitä väliä sillä on? Aamen! Tämä täällä on vain lyhytaikaista, mutta Se siellä on aina ja iankaikkisesti. Ja aikojen vaihtuessa, te ette tule koskaan muuttumaan, te olette samanlaisia kautta loputtoman Iankaikkisuuden. Mitä merkitystä tällä täällä on?

117Olen niin iloinen, että kohtasin Hänet. Olen niin iloinen, että Hän antoi minulle ehtoollista yhtenä päivänä, tuo sama Melkisedek, joka kohtasi Abrahamin, tämän ollessa palaamassa teurastamasta kuninkaita. Varmasti! “Taivaan Jumala”, tuo El Elyon; tuo suuri MINÄ OLEN, ei Minä olin, vaan MINÄ OLEN, nykymuodossa. “Ja Hän siunasi hänet.”

118Kuunnelkaapa hieman pidemmälle tätä, niin että saamme paremman yhteenvedon opetuksesta. Otamme nyt 4. jakeen.

Nyt harkitkaa, kuinka suuri tämä mies oli…

Minä myös harkitsen sitä. “Harkitkaa, kuinka suuri mies tämä oli.” Hän oli enemmän kuin Jumalan Poika. Jumalan Pojalla oli isä ja äiti, Hänellä ei. Jumalan Pojalla oli ajan alku ja ajan loppu, Hänellä ei. Kuka se oli? Se oli Pojan Isä. Se Hän oli.

Nyt harkitkaa, kuinka suuri tämä mies oli, jolle jopa patriarkka Abraham antoi kymmenykset saaliista.

119Nyt kuunnelkaa tarkasti.

Ja totisesti heillä, jotka ovat Leevin pojista, jotka saavat pappeuden viran, on käsky ottaa kymmenykset kansalta lain mukaan, se on, veljiltänsä, vaikka he tulevatkin Abrahamin kupeista.

120Tarkatkaa nyt tätä, jos haluatte nähdä jotakin.

Mutta hän, jonka polveutumista ei lasketa heistä, otti vastaan kymmenykset Abrahamilta, ja siunasi hänet, jolla oli lupaukset.

121Abrahamilla oli lupaus, ja tämä Mies siunasi Abrahamin, jolla oli lupaus. Kuka tämä Mies oli? Heidän veljensä maksoivat kymmenykset Leevin pojille. Heillä oli käsky Herralta ottaa veljiltään kymmenykset kaikesta siitä, mitä he ansaitsivat elannokseen, koska heillä oli pappeus. No niin, juuri siinä jätetään ulkopuolelle Melkisedekin pappeus, niin kuin te sitä kutsutte. Oikein. Mutta tämä Mies… Jopa hän, jolla oli lupaus, suurin mies maan päällä, Abraham, kohdatessaan tämän Miehen maksoi kymmenykset Hänelle. [Tyhjä kohta nauhassa.] Hänen täytyi olla suurempi.

122Kuunnelkaa.

Ja ilman vastaväitettä vähäisempi on paremman siunaama.

Tietenkin! Tarkatkaa kuka Hän on!

Ja täällä miehet, jotka kuolevat vastaanottavat kymmenykset;

Se on pappeus pappien ja saarnaajat järjestyksestä, ja niin edelleen. Miehet, jotka vastaanottavat kymmenyksiä, kuolevat. Näettekö?

…mutta siellä hän vastaanotti ne, josta on todistettu, että hän elää.

123Miksi joku mies ottaisi kymmenyksiä, jos hän ei koskaan ollut syntynyt, eikä koskaan tule kuolemaan, ja oli alusta loppuun, eikä hänellä ollut mitään isää eikä äitiä, eikä polveutumista, vaan omisti kokonaan Taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on, miksi hän ottaisi kymmenyksiä? Miksi hän pyytäisi Abrahamia maksamaan kymmenyksiä? Näettekö miten tarkka asia on maksaa kymmenykset? Kymmenysten maksaminen on oikein. Jokainen kristitty on velvoitettu maksamaan kymmenykset. Oikein. Sitä ei ole koskaan muutettu!

124Nyt.

Ja niin kuin voisin sanoa: Leevi myös, joka ottaa vastaan kymmenyksiä, maksoi kymmenykset Abrahamissa.

125Nyt, oi, tässä on jotakin.

Sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek kohtasi hänet.

126Mitä? Leevikö? Abraham oli Leevin iso-isoisä. Ja Raamattu sanoo täällä, että “Leevi maksoi kymmenykset ollessaan Abrahamin kupeissa.” Neljä sukupolvea ennen kuin hän edes tuli maan päälle, hän maksoi kymmenykset Melkisedekille. Siunattu olkoon Herran Nimi!

127Katsokaa silloin sitä, te, jotka ette voi uskoa ennalta määräämiseen; täällä, neljä sukupolvea ennen kuin Leevi edes tuli Abrahamin kupeista, hän maksoi kymmenyksiä Melkisedekille. Toivoisin, että meillä olisi aikaa seurata tätä kautta Kirjoituksen.

128Jos esimerkiksi katsotte sitä Jeremia 1:24:ssa, Jumala sanoi: “Minä tunsin sinut ennen kuin edes muodostuit äitisi kohdussa. Ja Minä pyhitin sinut ja määräsin sinut profeetaksi kansoille.” Silloin, mitä te voitte sanoa tehneenne? Mitä minä voin sanoa tehneeni? Se on Jumala, joka osoittaa laupeutta, Jumala tunsi meidät ennen maailman perustamista.

129Hän ei tahdo, että kukaan kuolisi. Varmasti ei. Mutta, jos Hän on Jumala, tiesi Hän kuka tulisi olemaan pelastunut ja kuka ei, tai sitten Hän ei tiennyt mitään. Jos Hän ei tiennyt, kuka tulisi olemaan Ylöstempauksessa, ennen kuin maailmaa oli edes muodostettu, ei Hän ole Jumala. Jos Hän on ääretön, Hän tiesi jokaisen kirpun, jokaisen kärpäsen, jokaisen lutikan, jokaisen itikan, mitä koskaan tulisi olemaan maan päällä, ennen kuin maata oli edes tehty. Kyllä. Hän tiesi kaikki asiat. Ennen maailman perustamista, Hän tunsi meidät. Raamattu sanoo, että Hän tunsi meidät ja ennalta määräsi meidät!

130Selvittäkäämme tämä heti. Menkäämme Efesolaiskirjeen 1. lukuun, hetkeksi. Haluan lukea täältä hetken, niin että voitte todella ymmärtää, ettei se ole vain jotakin, mitä minä yritän sanoa teille, vaan se on jotakin, jota Jumala yrittää sanoa teille Näettekö? Kuunnelkaa tätä nyt tarkasti, Efesolaiskirje 1. luku.

Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon mukaan,

Tuo sama mies, joka kirjoitti Hebrealaiskirjeen, kirjoittaa tämänkin kirjeen.

... pyhille…

Tämä ei ole uskomattomille, vaan pyhille, pyhitetyille.

…jotka ovat Efesossa ja uskollisille Kristuksessa Jeesuksessa:

Armo teille, ja rauha, Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Siunattu olkoon Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on siunannut meitä kaikilla hengellisillä siunauksilla taivaallisissa paikoissa Kristuksessa:

“Sen mukaisesti kuin Hän…” Kuunnelkaa nyt tarkasti, 4. jae.

Sen mukaisesti kuin hän on valinnut meidät hänessä, että me olisimme pyhät ja nuhteettomat hänen edessänsä rakkaudessa:

Keitä ovat nämä “me” siellä? Seurakunta.

...Sen mukaisesti kuin hän on valinnut meidät hänessä ennen maailman perustamista, että me olisimme pyhät ja nuhteettomat hänen edessänsä rakkaudessa:

Ollen ennalta määrännyt meidät lapsiksi adoptoitaviksi Jeesuksen Kristuksen kautta itsellensä, hänen tahtonsa hyvän halun [mielihyvän] mukaan,

131Kuka sen teki? Jumala teki sen. Jumala tiesi alusta alkaen, kuka tulisi pelastumaan ja kuka ei. Tietenkään Hän ei tahtonut, että kukaan kuolisi, mutta Hän ei lähettänyt Jeesusta tänne vain nähdäkseen sanoisitteko te: “Voi, voi, Jeesus parkaa, minä olen surullinen Hänen puolestaan, ehkä minun on parasta tulla pelastetuksi ja osoittaa hyväksyntäni sille.” Ei koskaan.

132Jumala tiesi alussa, kuka haluaisi ja kuka ei. Niinpä sen vuoksi, että Hän tiesi joidenkin haluavan, Hän lähetti Jeesuksen tekemään sovituksen niiden puolesta, jotka Hän ennalta tunsi. Sillä ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on kutsunut; ja ne, jotka Hän on kutsunut, Hän on vanhurskauttanut; ja ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on (mennyt aikamuoto) kirkastanut. Siinä se on teille.

133Niinpä te ette itse pidä itseänne, vaan Jumalan armo pitää teidät. Te ette pelastaneet itseänne, ettekä te ole tehneet mitään ansaitaksenne olla pelastettu, vaan Jumalan armo pelasti teidät. Jumalan armo kutsui teidät. Jumalan ennalta tietäminen tunsi teidät. Jos Hän on ääretön, tiesi Hän ennen maailman perustamista, että te olisitte tässä kirkossa tänä iltana. Jos Hän ei ole ääretön, Hän ei ole Jumala. Jos Hän tiesi kaikki asiat, Hän oli Jumala; jos Hän ei tiennyt kaikkia asioita, Hän ei ollut Jumala. Jos Hän on Kaikkivaltias Jumala, voi Hän tehdä kaikki asiat; jos Hän ei voi tehdä kaikkia asioita, ei Hän ole Kaikkivaltias Jumala. Siinä se on teille.

134Niinpä kuinka te voitte sanoa sen olevan jotakin, mitä te voitte tehdä? Ei ole mitään, mitä te voitte tehdä. On Jumalan rakkaus ja armo teitä kohtaan, että edes olette täällä. Te ette voineet tehdä mitään, Jumala armostaan kutsui teitä: te kuuntelitte, kuulitte ja otitte vastaan.

135“Hyvä on”, te sanotte, “veli Branham, se tekee sen kauhean vapaaksi.” Tietenkin tekee. Te olette vapaa: “Mutta voiko ihminen sitten tehdä mitä haluaa?” Ehdottomasti! Minä teen aina, mitä haluan tehdä, mutta jos olette kristittyjä, te ette halua tehdä väärin.

136Siellä takana istuu eräs pieni tyttö tänä iltana, vaimoni, minä rakastan häntä kaikella, mitä minussa on. Ja jos tietäisin voivani juosta ympäri toisen naisen kanssa ja selviytyä siitä, ja sitten menisin kertomaan sen hänelle, sanoen: “Meda, minä tein väärin”, niin luuletteko, että tekisin sitä? Jos rakastan häntä oikein, en tee sitä.

137No niin, mitä, jos sanoisin: “Oh, en voi tehdä sitä, koska, jos sen teen, ottaa hän minusta eron, ja minulla on… olen saarnaaja. Näettekö, mitä se tulisi aiheuttamaan? Se tulisi ottamaan minut pois saarnastuolista, jos hän eroaisi minusta; olisin eronnut mies. Ja oi, minulla on kolme lasta, en voisi ajatellakaan sitä. Mutta pojat, minä…” No niin, jos se on sillä tavalla, te olette yhä lain alla. En mennyt lain perusteella naimisiin hänen kanssaan. Eikä se, mikä saa minut elämään uskollisena hänelle, perustu lakiin. Vaan koska rakastan häntä! Minun ei tarvitse tehdä mitään, teen sen omasta tahdostani, koska kysymys on rakkaudesta. Ja jos te rakastatte vaimoanne, te teette samoin.

138Ja jos te rakastatte vaimoanne sillä tavalla phileo rakkaudella, niin miten teidän tulisikaan tuntea Kristusta kohtaan agapao rakkaudella, joka on miljoona kertaa voimakkaampi! Jos te todella rakastatte Jumalaa! Jos tietäisin tänä iltana voivani mennä ulos ja ottaa humalan, jos tietäisin tänä iltana voivani juoksennella ympäri ja olla moraaliton, jos tietäisin… Jos edes sydämessäni olisi tehdä niin ja menisin ja tekisin sen, tietäen, että Hän tulisi antamaan minulle anteeksi, niin en kuitenkaan haluaisi tehdä sitä! Ajattelen Hänestä liian paljon! Minä rakastan Häntä. Varmasti! Tietenkin!

139Siksi en myy kokemustani millekään kirkkokunnalle, ei koskaan, ei Assemblies of Godille, ei Church of Godille, ei Pyhyyden Pyhiinvaeltajille, ei metodisteille, baptisteille, presbyteereille, katolilaisille. Minä en ottaisi mitään siitä, mitä voitaisiin tarjota tästä kokemuksesta; koska se ei koskaan tullut ihmisiltä, vaan se tuli Jumalalta. Ei, minä en myisi esikoisoikeuttani mistään Elvis Presleyn rock‘n’rollista, tai hänen Cadillac -laivueestaan, tai hänen miljoonista dollareistaan, mitä hän saa joka kuukausi, ja niin edelleen. Ei koskaan. Minä rakastan Häntä. Ja niin kauan kuin rakastan Häntä sillä tavalla, olen pysyvä uskollisena Hänelle. Ja jos Jumala kutsui minut ja valitsi minut, on Hän asettanut minuun jotakin; ja minä rakastan Häntä.

140Muistan herra Islerin. Te kaikki tunnette hänet, suurin osa teistä. Hän oli tullut tänne, Indianan valtion senaattori, tuli tänne soittamaan kitaraansa. Kun lapseni oli kuollut, ja vaimoni oli kuollut ja he makasivat täällä hautausmaalla. Ja minä olin menossa tietä ylös, kädet selkäni takana, itkien. Hän hyppäsi ulos autostaan, tuli ja pani kätensä ympärilleni ja sanoi: “Billy, haluan kysyä sinulta erään kysymyksen.” Hän sanoi: “Olen kuullut sinun saarnaavan, kunnes melkein putosit saarnastuolista. Olen kuullut sinun kadunkulmissa, ja kaikkialla, huutavan Kristuksen puolesta.” Hän sanoi: “Nyt Hän otti isäsi, Hän otti veljesi. Hän sieppasi heidät molemmat, ja he kuolivat käsivarsillasi. Vaimosi kuoli, pitäen kiinni käsistäsi. Ja lapsesi kuoli, sinun pyytäessäsi Häntä auttamaan itseäsi. Ja Hän käänsi selkänsä sinulle. Mitä sinä ajattelet Hänestä?”

141Minä sanoin. “Minä rakastan Häntä kaikella sillä, mitä minussa on. Jos Hän lähettää minut helvettiin, tulen yhä rakastamaan Häntä.” Hän on oikeudenmukainen! Minä en sano sitä; kaksikymmentäkuusi vuotta ovat todistaneet sen. Se on oikein.

142Jos te rakastatte Häntä! Ei velvollisuutena, niin että “minä en voi tehdä tätä, ja minä en voi tehdä tuota.” Vaan te rakastatte Häntä liian paljon tehdäksenne sitä, koska Hän on valinnut teidät. Te ette koskaan valinneet Häntä. Hän valitsi teidät.

143Te sanotte: “Minä etsin Herraa, ja etsin Herraa.”

Kukaan ihminen ei etsi Jumalaa! Se on Jumala, joka etsii ihmistä. Te saatatte etsiä Häneltä jotakin suosionosoitusta, mutta Jumalan täytyy muuttaa teidän luonteenne, ennen kuin te edes voitte etsiä Häntä, koska te olette syntinen, te olette sika. Niin se on.

144Ja jotkut teistä ihmisistä menette kirkkoon ja elätte vain jäsenyytenne mukaan, menette tänne ulos ja teette kaikenlaista, mikä on maailmasta, ja sitten yhä menette takaisin ja sanotte: “Kyllä, minä kuulun kirkkoon.” Mutta se on kaukana Jumalalle kuulumisesta. Tietenkin. Mutta katsokaahan, te näette ihmisten tekevän niin. Oh, he ovat kyllä hyviä seurakunnan jäseniä. Se on totta, te voitte yhä olla seurakunnan jäsen tehdessänne noita asioita, mutta te ette voi olla kristitty ja tehdä niitä.

145Kuten tänä aamuna sanoin: “Jos koskaan on ollut jotakin tekopyhää, niin se on tuo vanha varis.” Kyllä, se oli kyyhkysen kanssa samassa arkissa ja istui samalla orrella. Ja tuo varis oli tyydytetty, päästyään vapauteen, kun se pääsi ulos tuosta Seurakunnasta, niin että se voi istua siellä kuolleella raadolla raakkumassa, syödä siitä, ja syödä hevosesta, ja syödä lehmästä, ja mitä tahansa se olikin, se oli tyytyväinen. Mutta, kun Nooa päästi kyyhkysen lentoon, ei se voinut löytää lepopaikkaa jaloilleen. Sillä oli aivan yhtä hyvä oikeus istua kuolleen eläimen päällä, kuin variksellakin, mutta ne olivat kaksi erilaista luonnetta. Yksi niistä oli alusta alkaen kyyhkynen ja toinen oli alusta alkaen varis.

146Mutta, jos panette merkille, tuo vanha varis voi istua täällä kuolleella raadolla syömässä puoli päivää. Ja kyyhkynen voi istua vehnäpellolla syömässä puoli päivää. Ja tuo varis voi lentää sinne ja syödä kyyhkysen ruokaa niin paljon kuin haluaa. Se voi syödä yhtä paljon vehnää kuin kyyhkynenkin. Tuo varis voi syödä kyyhkysen ruokaa, mutta kyyhkynen ei voi syödä variksen ruokaa.

147Niin myös joku vanha tekopyhä voi tulla seurakuntaan ja iloita ja huutaa ja ylistää Herraa ja tehdä kaikkea sitä, ja sitten mennä takaisin ja nauttia maailman asioista. Mutta uudestisyntynyt kristitty ei voi tehdä sitä, koska Jumalan rakkaus pakottaa hänet sille paikalle, ettei hän voi tehdä sitä.

148Niinpä, jos te olette kristitty vain seurakuntaan liittymisellä, ja lakkaamalla tekemästä sitä ja tätä, ja tuo sama halu on teissä, silloin te tarvitsette toisen upotuksen. Niin se on täsmälleen.

149Ja te naiset, jotka voitte pukeutua noihin pieniin vanhoihin shortseihin ja olla niissä täällä kadulla, ja sitten kutsutte itseänne “uskovaiseksi”. Te olette ehkä uskovainen, mutta te olette kehno esimerkki sellaisesta. Jos teillä todella on Kristus sydämessänne, ei teidän tarvitse edes ajatella sen kaltaisia asioita. Enkä välitä siitä, mitä muut naiset tekevät, ja mitä toiset tytöt tekevät, te olette erilainen: koska te rakastatte Kristusta liian paljon.

150Puhuin eräälle naiselle kerran, hänen kotonaan, ja hän kohotti kätensä ylös tällä tavalla ja sanoi: “Pastori Branham, minä olen melkein alasti täällä kotonani, kulkien ympäri.”

151Minä ajattelin: “Häpeä sinulle.” Omassa kodissanne, minä en välitä, missä te olette. Oikein. Pukeutukaa ja toimikaa niin kuin nainen, niin kuin hienon naisen tulee. Häpeä teille. Mutta te jatkuvasti… Ja Raamattu sanoo: “Jos te rakastatte noita asioita, ja maailman asioita, ei Kristuksen rakkaus edes ole teissä.” Ja jos te rakastatte Herraa kaikella sydämellänne, kaikella sielullanne ja kaikella mielellänne, tulette te pitämään nuo pienet vanhat likaiset, ilkeät asiat poissa itsestänne. Niin on.

152Ja te diakonit ja te toiset täällä, jotka juoksette täällä ulkona kadulla, ja käännätte kaulaanne ja katsotte joka ainoaa noista naisista. Häpeä teille! Ja kutsutte itseänne “Jumalan pojiksi”. Tiedän sen olevan polttavaa, mutta teidän on parempi olla vähän kärventyneitä kuin palaa ikuisesti siellä. Jos teette noita asioita… No niin, te ette voi auttaa sitä, jos joku nainen kävelee alas katua, puoliksi pukeutuneena. Jos te katsotte, te näette hänet, mutta te voitte kääntää päänne. Raamattu sanoo: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”

153Salli minun sanoa sinulle jotakin, kallis sisar: “Sinä tulet vastaamaan siitä.” En välitä, vaikka olisit niin puhdas kuin lilja. Et ehkä koskaan tee sen tyyppistä syntiä todellisuudessa, et koko elämäsi aikana tee moraalitonta syntiä. Mutta, jos pukeudut sillä tavalla, tulet vastaamaan tuomiolla aviorikoksesta jokaisen miehen kanssa, joka katsoi sinua. Sitä Raamattu sanoo. Ja kulkiessanne sitten kadulla, kuka on syyllinen? Tuo mieskö? Ei koskaan. Sinä olet syyllinen! Sinä esitit itsesi sillä tavalla.

154Naisella on suuri asema, se on pyhä, hieno, ihmeellinen asema. Mutta hänen täytyy pitää itsensä sillä tavalla, pitää asemansa niin kuin hänen tulee, äitinä, naisena ja naisellisena. Kun naisellisuus on murrettu, silloin minkä tahansa kansakunnan selkäranka on murrettu. Ja siksi kansakuntamme tänä päivänä on pilattu, se johtuu naistemme moraalittomuudesta. Se on täsmälleen oikein. Varmasti. Se on tuo mädännäisyys keskuudessamme, joka murtaa sen.

155Se mitä te tarvitsette, on kerran kohdata tämä Melkisedek! Aamen. Ja antakaa Hänen siunata itsenne ja antaa teille viiniä ja leipää. Iankaikkinen Elämä. Silloin tulette näkemään asiat eri tavalla. Silloin on oleva erilaista, te ette enää halua poikien viheltävän teille tällä sudenvihellyksellä, tai miksi te sitä kutsutte; varmasti ette. Te tulette olemaan erilainen.

156Ja tarkoitatteko sanoa minulle, että te pukeudutte sillä tavalla ja menette tänne ulos jotakin toista tarkoitusta varten? Te sanotte: “Mutta, on viileämpää.” Te puhutte satuja. Se ei ole viileämpää. Tiede todistaa, ettei se ole viileämpää. Se on himo, joka on tullut yllesi, sisar. Sinä et käsitä sitä. En yritä loukata sinua, vaan yritän varoittaa sinua. Monet moraaliset naiset, niin puhtaat kuin vain nainen voi olla, mukavat pikku naiset, he kävelevät sellaiset yllään ulkona kadulla, tietämättöminä siitä, mitä ovat tekemässä; koska joku luopiosaarnaaja pelkää, ettei aviomiehenne enää maksaisi kymmenyksiään seurakunnalle. Jos hän vain joskus kohtaisi Melkisedekin, ei hän ajattelisi sellaisia asioita, vaan saarnaisi Evankeliumin. Vaikka se polttaisi nahan heidän selästään, saarnaisi hän Sen joka tapauksessa. Niin se on.

157Te teette sen, ja te teette sen siksi, että tuo himon henki on yllänne. Ja te miehet, jotka annatte vaimojenne tehdä tuon kaltaisia asioita, minulla ei ole paljoakaan toivoa teistä miehinä. Niin se on. Kyllä. Sitä ei tarvitse pyytää anteeksi, koska se on totta. Kuka tahansa mies, joka antaa vaimonsa mennä ulos kadulle ja toimia sillä tavalla, veli, sinun tulisi käyttää hänen vaatteitaan. Niin se on. Sinä… Voi hyvänen aika!

158En sano, että vaimoni tulisi tekemään sitä. Mutta minun täytyy olla muuttunut ja vääristelty siitä, mitä nyt olen, jos koskaan eläisin hänen kanssaan hänen tehdessään niin. Se on täsmälleen oikein. Tyttäreni, he voivat tehdä niin tultuaan naisiksi, en sano, etteivät he tulisi tekemään. En tiedä. Se riippuu Jumalan laupeudesta. Toivon, etteivät he tee. Jos he tekevät sen, tulevat he polkemaan jalkoihinsa vanhurskaan isän rukoukset. He polkevat jalkoihinsa jonkun elämän, joka yritti elää oikein, jos he koskaan tekevät sen. Niin on. Mutta, minä haluan elää oikein, opettaa oikein, olla oikein, ja neuvoa heitä oikein. Jos he tekevät sen, he taistelevat tiensä helvettiin ylitse minun saarnaamiseni, ja yli Kristukseni, ja yli varoitukseni; niin se on, jos he koskaan tekevät sen. Tietenkin, se on oikein.

159Häpeä teille. Jos koskaan kohtaatte Kristuksen kasvoista kasvoihin, ja Hän siunaa teidät ja panee tuon hyväksynnän suudelman sydämellenne, eivät kaikki perkeleet helvetissä saa teitä pukemaan niitä yllenne uudestaan. Oikein. Te olette muuttuneet kuolemasta Elämään, ja teidän kiintymyksenne ovat ylhäällä oleviin asioihin, eivätkä maallisiin asioihin. Aamen. Minun on parasta jättää tuo aihe, se on vähän arka. Hyvä on, mutta se on Totuus.

160Hyvä on, menkäämme nyt hieman pidemmälle, ja sitten lopetamme.

Ja totisesti heillä, jotka ovat Leevin pojista, jotka saavat pappeuden viran, on käsky ottaa kymmenykset kansalta lain mukaan, se on, veljiltänsä, vaikka he tulevatkin Abrahamin kupeista:

Mutta hän, jonka polveutumista ei lasketa heistä, otti vastaan kymmenykset Abrahamilta, ja siunasi hänet jolla oli lupaukset.

Ja ilman vastaväitettä vähäisempi on paremman siunaama.

Ja täällä miehet, jotka kuolevat vastaanottavat kymmenykset; mutta siellä hän vastaanotti ne, josta on todistettu, että hän elää.

Ja niin kuin voisin sanoa, Leevi myös, joka ottaa vastaan kymmenyksiä, maksoi kymmenykset Abrahamissa.

Sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek kohtasi hänet.

161Teidän asenteellanne Kristusta kohtaa tulee olemaan suuri vaikutus siihen, mitä lapsenne tulevat olemaan. Teidän elämänne, jonka te elätte perheenne edessä, tulee vaikuttamaan siihen, mitä lapsenne tulevat olemaan. Koska Raamattu sanoo, että “Hän on antava vanhempien vääryyksien kohdata lapsia kolmanteen ja neljänteen polveen asti.”

162Nyt vain jokunen hetki, ennen kuin lopetamme.

Jos sen vuoksi täydellisyys oli leeviläisen pappeuden kautta, (sillä sen alaisena kansa otti vastaan lain,) niin mitä lisätarvetta oli, että toisen papin pitäisi nousta Melkisedekin järjestyksen mukaan, eikä olla nimitetty Aaronin järjestyksen mukaan?

163Tuo laki, laillisuus, näettehän: “Ah, sinun täytyy tehdä tämä. Jos et tee tätä, et ole kristitty. Ja jos et pidä sapattia. Tai jos syöt lihaa. Jos teet näitä asioita.” Kaikki nämä lakiperäiset ideat. “Ja sinun täytyy käydä kirkossa.’ Jos et, maksat siitä rangaistukseksi. Sinun täytyy lausua “novena” [katolilainen rukous]. Tuo asia on hölynpölyä! Te olette pelastunut Jumalan armosta, Jumalan ennalta tietämisen mukaan. Hänen ennnalta määräämisellään. Jumala kutsui Abrahamin ennalta määräämisellä, ennalta tietämisen mukaan. Hän vihasi Eesauta ja rakasti Jaakobia ennen kuin kumpainenkaan oli syntynyt. Se on totta, se on Jumalan ennalta tietäminen, joka tietää nämä asiat.

164Sitten te sanotte: “Mitä hyötyä on saarnata Evankeliumia?”

165No niin, haluaisin sanoa teille tämän: Jeesus sanoi: “Taivaan Valtakunta on miehen kaltainen, joka meni järvelle ja heitti verkon. Veti sen ylös. Ja hän oli saanut sieltä kilpikonnia, käärmeitä, liskoja, ja hän oli saanut sammakoita, hämähäkkejä, ja hän oli saanut myös kalaa.” No niin, tuo mies vain veti verkkoa.

166Sen kaltainen on Evankeliumi. Tässä se on nyt, minä saarnaan Evankeliumia. Minä vain heitän verkon ja vedän sen ylös, sanoen: “Kaikki, jotka tahtovat, kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.” Ja jotkut tulevat alttarille. He kaikki ovat alttarin ympärillä ja he rukoilevat ja he itkevät. Minä en erota toista toisesta, se ei ole minun asiani, minua ei lähetetty tuomitsemaan.

167Mutta jotkut siellä ovat sammakoita. Jotkut ovat liskoja, Jotkut ovat käärmeitä. Jotkut ovat kilpikonnia. Ja siellä on joitakin, jotka ovat kaloja. Ei ole minun asiani tuomita. Minä vain sanon: “Isä, tässä on se, mitä vedin ylös.”

168Mutta sammakko oli sammakko alusta alkaen.

169Vanha hämähäkki tulee istumaan siellä hetken, katsellen ympärilleen; levittää suuret silmänsä, katsoo ympärilleen ja sanoo: “Tiedättekö mitä? Olen saanut Tästä tarpeekseni, niin paljon kuin voin kestää.” Plop, plop, plop, plop, he menevät pois.

170Vanha Rouva Käärme nostaa päänsä ja sanoo: “Tiedättekö mitä? Jos he tulevat saarnaamaan tuolla tavalla shortsien käyttöä ja muita asioita vastaan, niin se riittää minulle, minä lähden pois tuosta pyhien kieriskelijöiden joukosta. Se on kaikki, mitä sen täytyy olla.” Te olitte käärme alusta alkaen. Täsmälleen. Kyllä.

171Ja tässä istuu tuo vanha Herra Sammakko, valtavan suuri sikari suussaan, näyttäen katkaistusarviselta teksasilaiselta hieholta; hän seisoo siellä katsellen ympärilleen ja sanoo: “Mutta, tupakoiminen ei koskaan tuominnut minua. Minä jätän tämän asian, juuri nyt.” Hyvä on, sinä vanha sammakko, sinä olit sitä alusta alkaen. Täsmälleen oikein. Niin se on.

172Teidän luonteenne todistaa sen, mitä te olette. Teidän elämänne osoittaa, heijastaa, mitä te olette, alusta alkaen. Ei ole vaikeata minun nähdä sitä eikä ole vaikeata teidän nähdä sitä.

173Jos menisin Roy Slaughterin luo, farmarin, joka istuu siellä, ja näkisin sian lantaläjässä syömässä lantaa, en ajattelisi sitä miksikään pahaksi, sehän on sika. Mutta, jos näkisin karitsan siellä lantaläjän päällä tekemässä sitä, niin ihmettelisin. Kyllä. Näettekö? Älkää surko, te ette tule näkemään sitä siellä, se ei voi sietää sitä.

174Ja joka on syntynyt Jumalan Hengestä, vihaa maailman asioita. Kyllä vaan. “Sillä, jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus edes ole teissä.”

175Jos juoksisin ympäri naisten kanssa joka päivä, ja sitten tulisin ja sanoisin vaimolleni rakastavani häntä, tietäisi hän, että olin valehtelija. Minun tekoni puhuisivat äänekkäämmin kuin sanani; tietenkin. Todistaisin hänelle, etten rakastanut häntä, koska en ollut uskollinen hänelle.

176Jos hän sanoisi rakastavansa minua, ja joka kerta, kun olisin poissa, hän menisi jonkun muun kanssa, se todistaisi, ettei hän rakastanut minua. Kyllä, hänen tekonsa todistaisi sen. Ei väliä sillä, kuinka paljon hän yrittäisi sanoa minulle: “Bill, minä rakastan sinua, enkä ketään muuta maailmassa kuin sinua”, tietäisin, että hän oli valehtelija.

177Ja kun te yritätte sanoa: “Herra, minä rakastan Sinua”, ja teette maailman asioita, tietää Jumala, että te olette alusta alkaen valehtelija. Niinpä, mitä hyötyä on vastaanottaa jotakin puolinaista kokemusta, tai jotakin sen kaltaista, kun Taivaan taivaat ovat täynnä todellista? Miksi te haluaisitte olla joku viheliäinen, tunnustava, puolinainen, puolikypsä. niin kutsuttu kristitty, kun voitte olla todellinen uudestisyntynyt Jumalan lapsi, Taivaan ilokellojen soidessa sydämessänne, iloiten, ylistäen Jumalaa, ja eläen voitokasta elämää Jeesuksen Kristuksen kautta.

178Ei yrittämällä tehdä sitä itse, koska te olette epäonnistuneet alusta alkaen, vaan ottakaa Hänet. Se on Hänen Sanansa! Ja levätkää sen päällä, minkä Hän sanoo olevan Totuus. Ja uskokaa Häntä, rakastakaa Häntä, ja Hän panee kaiken toimimaan oikein teitä varten. Siinä se on. Se on siinä ajatuksena.

179Herra siunatkoon teitä. En halua torua teitä, mutta veli, on parasta saada vähän torumista. Te olette minun lapsiani, näettehän. Ja jokainen isä, joka rakastaa lapsiaan, tulee varmasti oikaisemaan heitä, tai hän ei ole oikean kaltainen isä. Eikö niin? Niin se on. Ja isällä on vain yksi sääntö, ja se on kodin sääntö. Ja Jumalalla on vain yksi sääntö, ja se on Hänen Sanansa.

180Jos me uskomme Hänen Sanansa, silloin me elämme Hänen Sanansa mukaan. Se on meidän velvollisuutemme, jos koskaan olemme kohdanneet Jumalan. Ei siksi, että te sanotte: “Minä käyn kirkossa ja minun täytyy tehdä näin.” Te olette viheliäinen. Älkää tehkö sitä. Minkä tähden te haluaisitte olla joku viheliäinen, vanhuudenheikko, jumalaton varis, kun voitte olla kyyhkynen? Tietenkin. Teidän vain täytyy saada luonteenne muutetuksi. Ja luonteenne muuttuu, ja te tulette Jumalan pojaksi ja tyttäreksi; olette rauhassa Jumalan kanssa.

181“Sen tähden Jeesus myös, voidakseen pyhittää kansan omalla Verellään, kärsi portin ulkopuolella”, Hebrealaiskirje 13:12 ja 13. Roomalaiskirje 5:1: “Sen vuoksi ollen vanhurskautetut uskon kautta, ei käden puristuksella, ei vesikasteella, ei kätten päälle laskemisella, ei kielilläpuhumisella, eikä millään aistimuksella, vaan ollen vanhurskautetut uskon kautta, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Me olemme siirtyneet kuolemasta Elämään, ja tulleet uusiksi luomuksiksi, koska olemme uskoneet ainutsyntyiseen Jumalan Poikaan ja vastaanottaneet Hänet henkilökohtaisena Pelastajanamme. Ja Hänen Verensä toimii tänä iltana sovituksena meidän syntiemme puolesta, seisten meidän paikallamme.

182Vanhassa Testamentissa oli ainoastaan yksi paikka olla yhteydessä: se oli veren alla. Jokaisen uskovaisen täytyi tulla veren alle. Kun tuo punainen hieho tapettiin, se tehtiin syntiuhriksi. Sen täytyi olla punainen. Ja te löydätte sen 2. Mooseksen kirja 19, jos haluatte lukea sen. Ja se täytyi polttaa sorkkineen ja kaikkineen. Ja sitten se tehtiin erottamisen vedeksi. Se asetettiin porttien ulkopuolelle. Se täytyi käsitellä puhtain käsin. Tämän hiehon veri meni ensin… seurakunnalle, ja siveltiin seitsemän kertaa oven päälle. Ja nyt jokaisen saastuneen henkilön, tullessaan, täytyi ensin tunnistaa ja nähdä tuo veri, ja käsittää, että ainoa yhteys oli tuon veren alla. Se oli ainoa paikka, jossa palvoja voi itse asiassa palvoa virallisesti, veren alla.

183Sitten, ensimmäinen asia, joka hänen täytyi tehdä, ennen kuin hän voi tulla veren alle, siellä täytyi tämä erottamisen vesi olla pirskotettu hänen ylleen, ja sitten epäpuhdas oli tehty puhtaaksi.

184Ja he ottivat erottamisen veden ja pirskottelivat sen kulkijan ylle, ja erottivat hänet hänen synnistään. Ja sitten hän vaelsi näiden seitsemän verijuovan alla, ja hänellä oli yhteys muiden uskovaisten kanssa Jumalan läsnäolossa.

185On ainoastaan yksi tapa tehdä se! Ei kättä puristamalla, ei liittymällä seurakuntaan, ei kasteilla, ei mielenliikutuksilla, vaan astumalla erottavien vesien luo, ja laskemalla kätenne, uskon kautta, Jeesuksen pään päälle ja sanomalla: “Minä olen syntinen, ja Sinä kuolit minun puolestani. Ja jokin minussa sanoo minulle, että ‘Sinä annat anteeksi minun syntini’, ja minä vastaanotan Sinut henkilökohtaisena Pelastajanani nyt.” Vaeltakaa Veren alla ja olkaa yhteydessä Jumalan lasten kanssa. Siinä se on. Syökää leipää ja juokaa viinia ja olkaa yhteydessä seurakunnan kanssa.

186Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Eikö Hän olekin hyvä? Tämä saattaa nyt näyttää sinusta oudolta, ystävä. Minkä tähden minä seison täällä ja sanon nämä asiat? Sanoisinko ne yrittääkseni tehdä itseni erilaiseksi kuin joku muu? Jos niin on, silloin minun tulee tehdä parannus. Sanon Sen, koska Jumala sanoo Sen, koska Se on Jumalan Sana. Ja kuunnelkaa! On tulossa aika, ja nyt on, kun ihmiset tulevat idästä ja lännestä, yrittäen löytää Jumalan Sanaa, eivätkä voi löytää Sitä.

187Kun menette kokoukseen, niin ensimmäinen asia, mitä teette, te menette sinne ja teillä on joukko kielilläpuhumisia ja tulkintoja, ja joku nousee ylös ja profetoi ja siteeraa Kirjoitusta; ja se on lihallista. Ehdottomasti! Jumala käski meitä “olemaan käyttämättä turhia toistoja”, kuinka sitten Hän tekisi niin? Jos Hän kirjoitti Sen kerran, te uskotte Sen. Hänen ei tarvitse sanoa sitä uudestaan. Kielet ja tulkinnat on oikein, mutta sen tulee olla suora sanoma seurakunnalle ja jollekin henkilölle, eikä vain lihallista ja sen kaltaista. Ja sitten te pääsette eteenpäin kaikissa näissä muissakin asioissa.

188Tässä yhtenä päivänä, kaksi miestä vaimoineen, kaksi nuorta paria, kävelivät sisälle erääseen paikkaan, mennäkseen Afrikkaan lähetyssaarnaajiksi. Joku nousi ylös ja antoi profetian, kielillä ja tulkintana, että “heillä oli toinen toisensa vaimo”, että “sen ei pitäisi olla sillä tavalla, he olivat naimisissa väärän henkilön kanssa.” Ja nuo kaksi paria erosivat ja menivät uudestaan naimisiin. Toinen otti toisen miehen vaimon ja toinen toisen. Johtavassa helluntaikirkkokunnassa! Ja he menivät Afrikkaan lähetyssaarnaajiksi.

189Veli, kun vannot valasi, olet sidottu tuohon lupaukseesi, kunnes kuolema sinut vapauttaa. Se on tarkalleen oikein. Tietenkin, kun te vannotte valan, se on sitova.

190Kaikki nuo hölynpölyt! Ja se on tullut sille paikalle, että mennessänne seurakuntiin, se on joko… Niin kylmää ja muodollista, että hengellinen lämpömittari laskee viisikymmentä astetta nollan alapuolelle. Ihmiset vain istuvat kuin syylä etikkakastikkeessa, juuri niin happamina ja välinpitämättöminä ja otsat rypyssä. Ja jos joku siellä takana, jostakin kulmasta saattaa murahtaa pienen “aamenen” silloin tällöin, niin näyttää aivan kuin se loukkaisi heitä; kaikki kurkottavat kaulojaan kuin hanhet ja katsovat ympärilleen nähdäkseen, mitä tapahtui. Te tiedätte, että se on totuus. Minä en sano sitä vitsinä, tämä ei ole mikään paikka vitsailulle, se on Totuus. Oikein! Minä sanon sen, koska se on Evankeliumin Totuus.

191Ja toisella puolella teillä on joukko hölynpölyä, lihallisen mielenliikutuksen aiheuttamaan innostumista, ja todellista Jumalan Sanaa te tuskin koskaan kuulette: tuota vanhaa keskitien Evankeliumia, Valoa polulleni, halleluja, Karitsan Veren, Jumalan rakkauden erottaessa meidät maailman asioista.

192“Oletko puhunut kielillä, veli? Sinulla ei ole Sitä. Huusitko, kun kylmä tunne nousi ylös selkärankaasi? Näitkö sinä tulipalloja?” Oh, mieletöntä! Ei sen kaltaista asiaa!

193Oletteko uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen ja vastaanottaneet Hänet henkilökohtaisena Pelastajananne? Ja Jumalan Hengen todistaessa teidän henkenne kanssa, että olette Jumalan poikia ja tyttäriä, ja teidän elämänne kantaa rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, hyvyyden, nöyryyden ja lempeyden hedelmää, silloin te olette kristitty. Jos niin ei ole, niin en välitä siitä, mitä te teette. Paavali sanoi: “Voisin antaa ruumiini poltettavaksi uhrina. Ja vaikka tietäisin kaikki Jumalan salaisuudet ja voisin uskollani siirtää vuoria. Ja vaikka puhuisin kielillä kuin ihmiset ja Enkelit, en minä ‘ole mitään”. Mitä te siihen sanotte? 1. Kor. 13. Nähkää onko se oikein tai ei.

194Katsokaa onko se niin… Uskon, että se on 2. Kor. 13, se on joko 1. tai 2. Korinttolaiskirje. 1. Kor. 13, se on oikein. “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja Enkelien kielillä, sekä niillä, jotka voidaan tulkita, että niillä, joita ei voida tulkita, en minä ole mitään!” Niinpä, mitä hyötyä sitten on hullutella sen kanssa?

195“Vaikka ymmärtäisin kaikki Jumalan salaisuudet.” Miksi te menette seminaareihin ja yritätte oppia niin paljon siitä? Teidän on parasta ensin oikaista asianne Jumalan kanssa. Tietenkin. “Vaikka minä: ‘Oi, siunattu halleluja!’”

196Te olette tulleet sellaisiksi, ettei teillä voi olla edes seurakuntaa, ellei teillä ole parantamiskampanjaa, tai jonkinlaisia ihmeitä meneillään, “heikko ja avionrikkoja sukupolvi etsii sen kaltaisia.” Mitä te halaatte sillä saada aikaan?

197Paavali sanoi, että hän voi tehdä kaiken kaltaisia asioita, jopa siirtää vuoria, ja yhä hän ei ole mitään! “Missä on kieliä, se on lakkaava. Missä on tieto, se on häviävä pois. Missä profetiat, ne pettävät. Mutta, kun se, mikä on Täydellinen, on tullut, Se on kestävä iäti; ja Rakkaus on Täydellisyys! “Jumala niin rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen Poikansa.” Että: “Kukaan, joka värisee, kukaan, joka vapisee, kukaan, joka puhuu kielillä, kukaan joka?” “Kukaan, joka uskoo Häneen, kuolisi, vaan hänellä olisi Iankaikkinen Elämä.” Uskokaa se, lapset.

198He yrittävät tehdä sen niin monimutkaiseksi, näitä asioita ja noita asioita, vaikka kysymys on vain yhdestä asiasta: teidän henkilökohtaisesta uskostanne Jumalaan. Siinä se on. Se sanoo sen. “Sillä uskon kautta”, ei tunteilla, “uskon kautta”, ei mielen liikutuksella, “uskon kautta”, ei aistimuksella, “vaan uskon kautta te olette pelastetut; ja se on koska…” Koska te etsitte Herraa, koska te olitte hyvä henkilö? Koska: “Jumala, armosta, ennalta tunsi teidät ja määräsi teidät Iankaikkiseen Elämään.”

199Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Minun Isäni ensin vedä häntä. Ja kaikille, jotka tulevat, Minä annan Iankaikkisen Elämän. Kukaan ei voi temmata heitä Minun kädestäni, he ovat Minun. He ovat iäti pelastuneita, Minulla on heidät. Kukaan ei voi temmata heitä Minun Isäni kädestä, ja Hän on Se, joka antoi heidät Minulle. He ovat Minun rakkauden lahjani.”

200“Ja kaikki, jotka Hän ennalta tunsi, Hän kutsui.” Hän ei kutsu ketään ellei Hän ennalta tuntenut häntä. “Kaikki, jotka Hän kutsui, Hän vanhurskautti; kaikki, jotka Hän vanhurskautti, Hän kirkasti.” Niinpä te näette, että me olemme täydellisessä Levossa.

201No niin, tiedän, että täällä on paljon lakiin perustavia, yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia teistä. Mutta katsokaahan, jos te vain ottaisitte Tämän ja käsittäisitte, että en yritä sanoa teille jotakin mitä…

202Te sanotte: “Mutta veli Branham, minä aina ajattelin, että minun täytyisi tehdä sitä ja täytyisi tehdä tätä.” Siinä on niin valtava ero, veljeni, mitä sinun täytyy tehdä ja mitä sinä haluat tehdä. Sinä olet pelastunut, et siksi, että sinulla olisi ollut jotakin tekemistä sen kanssa, vaan koska Jumala pelasti sinut ennen maailman piirustamista.

203Kuunnelkaa! Kuulkaa tätä! Raamattu sanoo, Ilmestyskirjassa… Vien teidät nyt ensimmäisestä viimeiseen. Raamattu sanoo Ilmestyskirjassa, että kun tuo eläin [peto] tuli, hän petti kaikki maan päällä asuvaiset. Tuo eläin [peto] teki sen. “Hän petti kaikki maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät olleet kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa…” Siitä asti, kun herätys alkoi; kuulostaako se oikealta? Siitä asti, kun joku saarnaaja saarnasi mahtavan saarnan; siitä asti, kun joku parantui. “… maailman perustamisesta asti!”

204Missä Jeesus teurastettiin? Golgatallako? Ei koskaan! Jeesus teurastettiin ennen maailman perustamista: “Katso, Jumalan Karitsa, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista!” Jumala alussa, kun Hän näki synnin, Hän näki mitä tulisi tapahtumaan, Hän puhui Sanan ja Jeesus teurastettiin ennen maailman perustamista. Ja jokainen henkilö oli pelastettu, oli pelastettu, Raamatun mukaan, kun Karitsa teurastettiin Jumalan mielessä, ennen maailman perustamista; te olitte sisällytetyt pelastukseen silloin. Niinpä mitä te aiotte tehdä Sen kanssa?

205Se on Jumala! Siunattu olkoon Herran Nimi! “Se on Jumala, joka tekee; ei hän, joka juoksee, tai hän, joka tahtoo, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta.” Jeesus oli teurastettu ennen maailman perustamista, ja siihen kului neljätuhatta vuotta ennen kuin se itse asiassa tapahtui. Mutta Jumala oli puhunut sen siellä alussa, ja jokainen Jumalan Sana on järkkymätön. Se on muuttumaton, Se ei voi pettää. Kun Jumala teurasti Pojan ennen maailman perustamista, Hän oli aivan yhtä paljon teurastettu silloin, kuin mitä Hän oli Golgatalla. Se on loppuun saatettu asia, kun Jumala sanoo niin. Ja muistakaa, kun Karitsa oli teurastettu, sisältyi teidän pelastuksenne uhriin, koska Raamattu sanoo, että teidän nimenne oli “kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa ennen maailman perustamista.” Mitä te siihen sanotte? Mitä te nyt tulette tekemään? Jumala osoitti laupeutta! Jumala kutsui sinut. Jumala valitsi sinut Kristuksessa ennen maailman perustamista. Jeesus sanoi: “Ette te valinneet Minua, vaan Minä valistin teidät. Ja Minä tunsin teidät ennen maailman perustamista.” Siinä se on teille.

206Niinpä, katsokaahan, se poistaa teiltä kaiken pelon. “Oi, ihmettelenpä voinko riippua kiinni? Minä tulen selviytymään siitä, Siunattu Jumala, jos vain jatkuvasti pidän kiinni.” Se ei riipu siitä, pidänkö minä kiinni tai en, vaan josko Hän pitää tai ei. Sen Hän on tehnyt. Ei mitä minä olen tehnyt, Hän sen teki.

Onko se lunastuksen lain alla? Tässä on eräs pieni asia, jonka haluan sanoa ennen lopettamista.

207Mitä jos joku vanha tamma synnyttäisi pienen muulin, ja tuon pienen muulin molemmat korvat olisivat rikkinäiset ja se olisi kierosilmäinen ja pattipolvinen, vääräsäärinen ja sen häntä sojottaisi suoraan ilmaan? Mikä kauhistuttavan näköinen eläin… Jos tuo pieni muuli voisi ajatella ja sanoisi: “Hetkinen nyt! Kun he tulevat ulos talosta tänä aamuna, sanon sinulle äiti, tulen varmasti kolautetuksi päähän, koska he eivät halua ruokkia minua, katso miten hirvittävän näköinen minä olen. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta.”

208No niin, se on totta, teillä ei ole mitään mahdollisuutta. “Mutta minä synnyin tähän maailmaan ja katso kuinka hirvittävän näköinen minä olen. Niinpä minulla ei koskaan ole mitään mahdollisuutta. En tule selviytymään siitä. En voi selvitä siitä.” Näettekö?

209Mutta mitä, jos sen äiti olisi todella hyvä lain tuntija? Se sanoisi: “Poikaseni, se on totta. Sinä olet aivan muodoton, etkä edes sovellu syömään ruokaa maasta. Sinä olet soveltumaton siihen. Mutta poikani, tavalla tai toisella, sinä olet minun ensimmäiseni. Ja tiedätkö, sinulla on esikoisoikeus; eikä pappi tule koskaan katsomaan sinua, vaan sinun nimelläsi täytyy olla viaton karitsa, ilman tahraa, ja sen täytyy kuolla sinun puolestasi, niin että sinä voit elää.”

210No niin, silloin tuo pieni muuli voi potkaista kantapäänsä ilmaan ja pitää hauskaa. Ei ole mitään merkitystä sillä minkälainen se on, koska tuomari, pappi, ei tule koskaan näkemään sitä, se on tuo karitsa, jota pappi katsoo. Ei muulia; karitsaa!

211Se on Kristus, johon Jumala katsoo, ette te. Se on Kristus! Niinpä, jos Hänessä ei ole mitään virhettä, niin kuinka vikaa voisi olla? Kuinka Hän voisi löytää mitään vikaa, kun te olette kuollut ja teidän elämänne on kätketty Kristuksessa Jumalan kautta, sinetöitynä Pyhällä Hengellä? “Joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä, sillä hän ei voi tehdä syntiä.” Kuinka hän voi tehdä syntiä, kun täydellinen uhri on ottanut hänen paikkansa? Jumala ei koskaan katso minuun, Hän katsoo Kristukseen; koska me olemme Kristuksessa.

212Nyt, jos minä rakastan Kristusta, tulen elämään Hänen kanssaan. Hän ei olisi koskaan tuonut minua sisälle, ellei Hän tiennyt sitä. Jos Jumala pelastaisi minut tänään, tietäen, että tulisi menettämään minut kuuden viikon kuluttua, Hän kumoaisi oman tarkoituksensa. Oikein. Hän ei edes tietäisi tulevaisuutta silloin, jos Hän pelastaisi minut tietoisena… Minkä tähden Hän haluaisi pelastaa minut, jos Hän tietäisi menettävänsä minut? Jumala ei tee asioita ja sitten peru sitä kahden viikon kuluttua pitääkseen lupauksensa. Kun Hän pelasti teidät, se on aina ja Iankaikkisesti.

213Te voitte nyt olla kiihottuneita ja sanoa: “Oi kyllä, siunattu Jumala! Halleluja! Minä puhuin kielillä. Minä huusin. Minulla on Se. Halleluja!” Se ei merkitse, että sinulla on Se. Mutta, veli, kun jotakin tulee tänne sisimpään, ja te ankkuroidutte Kristukseen, silloin Hengen hedelmät seuraavat teitä. Ja meidän henkemme todistaa Hänen Henkensä kanssa, että olemme jumalan Poikia ja tyttäriä. Olkaa hyvät ja ottakaa Se, ystävät.

214Voisin pitää teidät täällä koko yön, puhuakseni siitä. Minä rakastan Sitä. Minä rakastan teitä. Tulen takaisin tähän pieneen Tabernaakkeliin, kerta toisensa perästä, jos Jumala säästää elämäni. Haluan nähdä teidät juurtuneina ja perustuneina tuossa pyhässä Uskossa. En halua nähdä teitä jokaisen ohitse menevän opintuulen heiteltävänä, kun he vapisevat ja hälisevät ja heillä on vähän verta käsissään, tai vähän huurretta kasvoillaan, tai jotakin muuta, ja näkevät jonkinlaisia valoja edessään, ja on jonkinlaisia itsekkäitä asioita, niin kuin Raamattu sanoo: “Ylpistyneenä sydämessään, eikä ole nähnyt mitään.” Ja niin se on. Minä haluan teidän olevan tukevasti Sanassa. Jos se on NÄIN SANOO HERRA, pysykää Siinä ja eläkää Sen mukaan, Se on tämän päivän Uurim ja Tummim, ja Jumala haluaa teidän elävän Sen mukaan. Jos sitä ei ole Sanassa, silloin unohtakaa se, ja eläkää Jumalalle, eläkää Kristukselle.

215Ja jos sydämenne alkaa mennä harhaan, te tiedätte, että jotakin on tapahtunut, menkää takaisin alttarille ja sanokaa: “Kristus, uusi minulle pelastukseni ilo. Anna minulle se rakkaus, joka minulla kerran oli, se vuotaa ulos, Herra. On jotakin, mitä olen tehnyt; tee minut jälleen pyhäksi.” Sanokaa: “Oi Herra, en ole voinut tehdä mitään, en voi lakata tästä ja lakata tuosta. Haluan, että Sinä otat sen pois minusta. Herra, minä rakastan Sinua.”

216Ja lähtekää sitten pois siltä alttarilta uutena henkilönä Kristuksessa Jeesuksessa. Silloin teidän ei tarvitse olla riippuvainen seurakunnastanne, riippuvainen papistanne, riippuvainen pastoristanne. Te luotatte Herran Jeesuksen vuodatettuun Vereen. “Armosta te olette pelastetut.” Rukoilkaamme.

217Herra, niin väkevää opetusta. On aika tämän pienen seurakunnan saada vahvaa ruokaa, eikä enää Sanan maitoa. Me olemme olleet liian paljon nyt maidolla, antaen lapselle hänen maitopulloaan. Mutta nyt meillä täytyy olla vahvaa ruokaa, sillä tuo päivä on tulossa lähelle. Suuret hengenvaaralliset ajat ovat käsillä ja vaikeudet odottavat tiellä. Ja me tiedämme, ettei koskaan tule olemaan parempia aikoja. Me tiedämme olevamme lopussa, ja ajat tulevat jatkuvasti pahemmiksi ja pahemmiksi, siihen asti kunnes Jeesus tulee, Kirjoitusten mukaisesti.

218Me emme voi luvata heille mitään tässä elämässä. Mutta tulevassa elämässä me voimme luvata heille Iankaikkisen Elämän Sinun Sanasi kautta, jos he uskovat Jumalan Poikaan ja vastaanottavat Hänet sovituksenaan, joka seisoi heidän tilallaan ja otti heidän syntinsä. Suo se nyt.

219Voikoon uskomattomat tulla uskovaisiksi. Voikoot kirkolliset tunnustajat, täällä tänä iltana, jotka ovat tunnustaneet uskontoa ja vain eläneet kirkossa, voikoot he saada kokemuksen Jumalan kanssa; että sellainen rakkaus tulee heidän sydämiinsä, että he itkevät syntiensä puolesta, ja kuolevat itselleen ja syntyvät uudestaan Pyhästä Hengessä, ja ovat nöyriä, lempeitä, rakastavaisia ja täynnä iloa ja siunauksia. Eläen senkaltaista elämää, että ovat suolaisia, ja saavat ympärillään olevat ihmiset janoamaan olla heidän kaltaisiaan. Suo se, Herra, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Ja päidemme ollessa kumarrettuina.

220Haluaisin tietää olisiko täällä joku tänä iltana, joka sanoisi: “Veli Branham, jos minut tällä hetkellä punnittaisiin Jumalan vaa’alla, niin en koskaan, en koskaan kykenisi täyttämään niitä tarvittavia edellytyksiä, joista sinä puhut tänä iltana. Haluan, että muistat minua rukouksessa, että muuttaisin tapani, ja Jumala tulisi sisälle ja ottaisi tämän mielettömyyden ulos minusta ja tekisi minut todelliseksi kristityksi.” Kohottaisitteko kätenne rukousta varten? Tahtoisitteko? Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, siellä takana. Ja Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua, isoveli. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Pyhä, pyhä, pyhä, Herra joukkojen Jumala,
Taivas ja maa ovat täynnä Sinua,
Taivas ja maa ylistävät Sinua,
Oi Herra Kaikkein Korkein.

221Kun nyt ajattelette, rukoillen, tuntiessanne vakuuttuvanne, että olette olleet väärässä, ja haluaisitte olla oikeassa, niin kohottaisitteko kätenne? Sanoen: “Jumala, tee minut siksi, mikä minun tulee olla.” Jumala siunatkoon sinua, pikku nainen. “Jumala, tee minut siksi, mikä minun tulee olla.” Jumala siunatkoon sinua, veli, sisar, sinua, sinua; sinua, täällä. Päivä on kuolemassa, tiedän, että se on kovaa, ystävät, mutta parempi on nyt tietää Totuus.

222Nyt hiljaisesti rukoillen.

Pyhä, pyhä, pyhä, Herra…

Hän yksin on pyhä.

Taivas ja maa ovat täynnä Sinua,
Taivas ja maa ylistävät Sinua,
Oi Herra Kaikkein Korkein.

223Taivaallinen Isä, auringon laskiessa illalla, punarintasatakielten kokoontuessa puissa yhteen rakkaittensa kanssa, kaikkien lintujen mennessä pesiinsä: kyyhkyset lentävät ylös puhelinlangoille, niin, etteivät käärmeet ahdista niitä yön aikana, ne istuvat siellä ja kujertavat toisilleen, kunnes vaipuvat uneen. Auringon lopulta laskiessa.

224Jonakin päivänä me tulemme tuohon hetkeen, on tapahtuva auringonlasku. Minä en tiedä koska, Herra. Mutta täällä on ihmisiä tänä iltana, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ovat olleet väärässä, ja he tahtovat tulla tuolle paikalle. Niin kuin Lincoln kuollessaan sanoi: “Kääntäkää kasvoni auringonlaskua kohden.” Ja hän alkoi: “Isämme, joka olet Taivaassa…”

225Niin kuin Moody ennen sanoi: “Onko tämä kuolema? Tämä on minun kruunauspäiväni.”

226Oi, Iankaikkinen, vastaanota heidät juuri nyt; uskon kautta, kun he istuvat siellä paikoillaan. Sinä kolkutit heidän sydämilleen, siellä istuimillaan, se on heidän alttarinsa. Tämä on aika Sinun vastaanottaa heidät, juuri nyt. Sinä sanoit: “Häntä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä pois.”

227Ja jonakin päivänä auringon laskiessa, vaimon tai aviomiehen seistessä vuoteen ääressä; lääkärin kävellessä pois. Oi, Pyhä, Pyhä, tuo kaunis, suloinen vaikeneminen, juuri ennen kuin aurinko laskee. Kun voimme nousta ylös ja sanoa:

Auringonlasku ja Ilta Tähti,
Ja yksi selvä kutsu minulle;
Ja älköön laiturilla olko yhtään valitusta,
Kun työnnän veneeni vesille.

228Oi Jumala, suo se heille tällä hetkellä; heidän odottaessaan, odottaessaan Jumalan siunausten tulevan ylleen. Ota kaikki kiukkuisuus, kaikki maailma pois heistä, ja luo heissä uusi sydän. Sinä sanoit: “Minä tulen ottamaan vanhan kivisydämen pois ja panemaan tilalle lihasydämen. Ja tulen panemaan Henkeni tuohon sydämeen, niin että he vaeltavat Minun asetusteni mukaan ja pitävät Minun käskyni, koska sen määrää rakkaus eikä velvollisuus. Se on rakkaudesta, rakkaus pakottaa meidät tekemään sen. Se on Rakkauden velvoitus. joka pakottaa meitä. Meidän velvollisuutemme on seurata Rakkautta. Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä antaisit sen jokaisen sydämeen, joka kohotti kätensä tänä iltana.’

229Ja ne, jotka eivät kohottaneet kättään, voikoot he nyt armosta kohottaa kätensä ja vastaanottaa Sinut, ja olla täytetyt Sinun Hengelläsi, tällä nöyrällä, lempeällä vaiteliaalla tavalla; ja olla täynnä armoa, lähteäkseen täältä muuttuneena henkilönä. Kuinka linnut tulevatkaan laulamaan eri tavalla, ja kuinka jokainen tulee olemaan erilainen, tästä hetkestä alkaen. Oi, Herra, Kaikkein Korkein.

Pyhä, pyhä, pyhä, Herra joukkojen Jumala,
Taivas ja maa ovat täynnä Sinua,
Taivas ja maa ylistävät Sinua,
Oi Herra Kaikkein Korkein.

230Nyt te päänne kumarrettuina, te, jotka kohotitte kätenne tullaksenne muistetuksi rukouksessa, tuntuuko teistä siltä, että Jumala on puhunut teille nyt sellaisella tavalla. Ei mielenliikutuksella, vaan jokin syvällä sisimmässänne. Tuntuuko teistä siltä, että Jumala on antanut teille Iankaikkisen Elämän? Tuntuuko teistä siltä, että lähdette täältä tänä iltana erilaisena henkilönä? Kohottaisitteko jälleen kätenne tänä iltana? Jumala siunatkoon sinua, poikani. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Oikein. “Minä tulen lähtemään täältä kirkosta tänä iltana uutena henkilönä.” Vastasyntyneet lapset Jumalan Valtakuntaan.

231Mitä on tapahtunut? Tiedän, että on sääntönä tulla alttarille, tarkoitan, että se on metodistien sääntö. Se aloitettiin metodistikirkossa John Wesleyn päivinä. Mutta sitä ei ollut Raamatun päivinä: “Niin monet kuin uskoivat, tulivat lisätyksi seurakuntaan.” Te voitte uskoa, missä tahansa olettekin, ulkona pellolla, ulkona kaduilla, kaikkialla. Sillä ei ole merkitystä, kunhan vain vastaanotatte Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajananne. Se on Pyhän Hengen teko, joka tulee sydämeenne. Kun te uskotte Häneen ja vastaanotatte Hänet, te olette siirtyneet kuolemasta Elämään ja tulleet uusiksi luomuksiksi Kristuksessa Jeesuksessa.

Älä mene ohitseni, oi, suloinen Vapahtaja.

Nyt, nouskaa seisomaan.

…on nöyrä pyyntöni.
Kun toisia kutsut,
Älä ohitse kulje.

232Nyt haluan tuon nuoren miehen ja naisen, jonka ymmärrän olevan hänen vaimonsa, jotka kohotitte kätenne, haluan teidän kohottavan jälleen kätenne; poikani, punaisessa päällystakissa, ja vaimosi, että olette vastaanottaneet Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajananne. Nuori mies täällä pyörätuolissa vastaanotti Kristuksen Pelastajanaan ja tunsi, että Jumala oli pelastanut hänet. Ja muut siellä takana, jotka kohotitte kätenne, kohottakaa ne uudestaan, niin että ihmiset voivat nähdä ne, ollakseen yhteydessä kanssanne.

233Puristakaa heidän kättään, joku heidän lähellään seisovista, ja sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua. Tervetuloa Jumalan Valtakuntaa, veljeni, sisareni.” Yhdessäolo, sitä me haluamme. Jumala siunatkoon… Puristakaa kättä tämän nuoren miehen kanssa täällä pyörätuolissa. Herra olkoon hänen kanssaan. Kyllä, me toivotamme teidät tervetulleiksi Pyhän Hengen yhteyteen.

234Jos teitä ei vielä koskaan ole kastettu, ja haluaisitte tulla kastetuiksi, tulkaa tänne eteen kertomaan siitä pastorille. Täällä kastealtaassa on vettä tänä iltana, jos haluatte tulla kastetuksi. Kaikki on valmiina. (Oliko sinulla kastetilaisuus muutenkin?…?…) Mutta kasteallas on valmiina, jos joku haluaa tulla kastetuksi. Raamattu sanoo: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalanne kutsuu.”

235Rakastatteko te Häntä? kohottakaa kätenne. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Nautitteko te tästä Hebrealaiskirjeestä? Rakastatteko te Sitä? [“Aamen.”] Kyllä, hienoa. No niin, Se on oikaisevaa. Oi, Se on ankaraa ja Se on suoraa. Mutta me rakastamme sitä, ja sillä tavalla me haluamme Sen, me emme haluaisi sitä millään toisella tavalla.

236Uskotteko te, että Paavalilla oli valtuus saarnata Se sillä tavalla? Paavali sanoi: “Jos, vaikka Enkeli tulisi ja saarnaisi mitään toista Evankeliumia, olkoon hän kirottu.” Onko se oikein? Niinpä me rakastamme Häntä kaikesta sydämestämme.

237    Nyt tulen pyytämään pastoria, kallista veljeämme, veli Nevilleä tulemaan hetkeksi tänne, ja hänellä tulee olemaan jotakin sanottavaa teille. Ja nyt, jos Herra suo, me tulemme näkemään teidät keskiviikkoiltana ja sovimme menemisestä veli Graham Snellingin kokoukseen seurakuntana jonakin iltana. Ja sitten saarnaaminen tulee jatkumaan täällä 7:stä ja 8:sta luvusta, tulevana keskiviikkona, illalla. Veli Neville.

57-0915M HEBREALAISKIRJE 6. LUKU, OSA III (Hebrews Chapter Six And Seven), Jeffersonville, Indiana, USA, 15.9.1957

57-0915M HEBREALAISKIRJE 6. LUKU, OSA III
(Hebrews Chapter Six And Seven)
Jeffersonville, Indiana, USA, 15.9.1957

505    Hyvää huomenta, ystävät, on etuoikeus olla täällä. Ja olla tämän meidän pastorimme suuren esittelyn mittainen, siihen tarvitaan varmasti todellinen elämä, eikö niin? Niinpä me ylistämme Herraa Hänen suuresta parantavasta voimastaan ja laupeudestaan, jota Hän on osoittanut meille kautta vuosien.

505a Nyt minulla on muutama ilmoitus tehtävänä. Ensiksi, me, veli Wood ja veli Roberson… Ja me haluamme kiittää teitä kaikkia rukouksistanne, turvallisen matkan puolesta. Meillä oli ihmeellistä aikaa; uskon, että olimme poissa neljä ja puoli päivää, ja palasimme takaisin turvallisesti. Herra todella siunasi meitä.

506    Nyt, haluamme ilmoittaa, että veli Graham Snellingin herätys jatkuu täällä kaupungissa, Bighamin Avenuen päässä. Ja tulevana keskiviikkoiltana… Haluan lähteä pois huomenna, hautajaisten jälkeen, josta tulen ilmoittamaan hetken kuluttua. Me annamme teidän tietää keskiviikkoiltana, me haluamme kaikki mennä lähetystönä käymään veli Grahamin luona, ennen kuin hän lopettaa kokouksensa siellä. Ja me yritämme saada koko seurakunnan yhteen, jos vain voimme, ja mennä lähetystönä… Ollaksemme veli Grahamin kanssa, yhdessä hänen kokouksistaan.

507    Ja nyt, tänään iltapäivällä, siellä hautaustoimistossa Charlestownissa on rouva Colvin, joka kerran kävi tässä seurakunnassa täällä, monia vuosia sitten, hän jätti tämän elämän eilen, seitsemänkymmentäneljävuotiaana, ja meni ollakseen Herran Jeesuksen kanssa. Ja hänen hautajaisissaan tulee maanantaina saarnaamaan pastori, herra McKinny, hän oli aikaisemmin metodistikirkon pastorina, Port Fultonissa, monia vuosia sitten, ja oli heidän henkilökohtainen ystävänsä. Ja minä tulen auttamaan häntä, maanantaina… Uskon, että se on kello puoli kaksi, Charlestownin kappelissa, Indianassa. Ja kaikki te Colvin perheen ystävät… Uskon, että he tulevat arvostamaan pientä rohkaisua, tai pientä kädenpuristusta. Sillä me kaikki tiedämme, mitä se on; me, jotka itse olemme kulkeneet noiden laaksojen halki ja tiedämme, mitä merkitsee menettää ystävä. Ja niinpä me… Hän makaa nyt siellä kappelissa, Charlestownissa, Indianassa. Jos menette tänään iltapäivällä, niin uskon Colvinin perheen arvostavan sitä, olen varma siitä. Monet heidän sukulaisistaan käyvät täällä Tabernaakkelissa yhä. Olen vihkinyt, haudannut ja kastanut lähes koko heidän perheensä. Ja herra Grayson, joka kerran oli naapurinamme täällä, on siellä hautausurakoitsijana.

508    Ja sitten, tänä iltana, jos Herra suo, me yritämme jatkaa tätä suurta tutkisteluamme, jota teemme nyt. Ja uskon, että siinä olivat kaikki ilmoitukset, niin pitkälle kuin tiedän. Ja tulevana keskiviikkoiltana, me tulemme ilmoittamaan tänä iltana menemisestä, ollaksemme veli Grahamin kanssa.

509    Ja me toivotamme kaikki vieraat tervetulleiksi porteissamme. Ja olemme iloiset täällä olostanne tänä aamuna ja rukoilemme, että Jumala tulisi ylenpalttisen runsaasti siunaamaan teitä tänään kokoonnuttuanne tänne.

510    Veli Cox juuri kertoi minulle, etteivät kovaääniset ole toimineet kovin hyvin, tällä hetkellä. Ja luultavasti se johtuu ilmasta, on paljon kosteutta kovaäänisissä. Eivätkä ne alun pitäenkään ole olleet kovin hyviä, joten se voi olla syynä.

511    Näen erään sisaren istumassa täällä, jonka tunnen, sisar Arganbrightin. Tämä ei ole oikein mukavaa ja etiketin mukaista kysyä tätä, mutta oletko kuullut veli Arganbrightista sen jälkeen, kun hän on ollut meren takana? Olen hyvin kiinnostunut kuulemaan häneltä niin pian kuin voin. Hän on Sveitsissä ja Saksassa, siellä kokouksissa, veli Tommy Hicksin ja Paul Cainin kanssa. Jos saat kuulla jotakin, sisar Ruth, niin anna minun tietää heti, niin nopeasti kuin voit.

512    Nyt, pikku Tabernaakkelissamme ei ole mitään jäsenyyttä, vaan me olemme yhteys. Meillä ei ole mitään muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu. Se on ainoa Kirja, josta tiedämme ja ainoa asia, jonka tunnemme. Ja koska Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät kaikista synneistä, on meillä yhteys toistemme kanssa, jokaisen kanssa.

513    Huomasin tänä aamuna, ja jotkut teistä nuorista ehkä kuulitte veljen rukoilevan, veljen, joka oli katolilainen… Aikaisemmin katolilainen, ja meillä on kaikenlaisia erityyppisiä ihmisiä, jotka tulevat tänne. Minulla juuri muutama hetki sitten oli etuoikeus puristaa kättä erään mennoniitti veljen kanssa, joka istuu täällä. Ja mennoniiteista, metodisteista, baptisteista, katolilaisista, ketkä tahansa tahtovat, he voivat tulla. Ja me seurustelemme yhdessä Jumalan Sanan siunausten ympärillä. Täällä istuu läsnä Jehovan todistajia, ja erityyppisiä ihmisiä, erilaisista kirkkokunnista.

514    Minulla oli tapana rakastaa Länttä (ja teen niin yhä). Rakastan hevosia ja karjaa. Kasvoin farmilla ja rakastan sitä. Ja tavallisesti, kun meillä oli karjan kokoaminen, menin heidän kanssaan, ja meillä oli siellä ajoaita. En tiedä tiedättekö te Idän ihmiset, mikä se on. Kun he panevat karjan metsiin, se on tarkoitettu estämään niitä ajautumasta, niin kuin he sitä kutsuvat, takaisin alas karjatiloille, jolloin ne söisivät sen ruohon, jota he kasvattavat talven varalle. Ja sitten siellä ylhäällä vuorilla heillä myös on ajoaitoja, joilla he erottelevat niin-ja-niin monia naaraita ja niin monia uroksia ja niin edelleen, ja sitä kutsutaan “ajoaidaksi.” Mutta pääaita on se, jolla metsänvartija seisoo, kun karjaa ajetaan lävitse.

515    Ja minä istuin siellä monia päiviä satulassani, katsellen karjan läpikulkua. Niitä meni sinne kaikilla erilaisilla polttomerkeillä varustettuna. Joitakin niistä kutsuttiin “Diamond”, joitakin “Bar X” ja meidän omamme oli “Tripod”, joka näyttää aivan poikapartiolaisten tunnukselta. Naapurilla sen alapuolella oli “kalkkunan jälki” hevosensa kupeessa. Ja heillä oli kaikkia erilaisia polttomerkkejä, tunteakseen oman karjansa, kun he ajoivat ne sieltä ulos.

516    No niin, tuo metsänvartija ei ollut kovinkaan kiinnostunut siitä polttomerkistä, mikä niillä oli, mutta se, mitä hän tarkkasi, oli tuo merkki korvassa. Ei ollut väliä sillä, mikä polttomerkki oli, jokaisen sisään menevän eläimen täytyi olla puhdasverinen hereford. Se ei voinut päästä sinne sisälle, ellei se ollut puhdasverinen hereford; sen täytyi olla rekisteröityä karjaa, tai se ei voinut päästä lävitse.

517    Minä uskon, että tuona päivänä, kun Herra tulee, Hän ei tule kiinnittämään mitään huomiota meidän polttomerkkiimme, vaan siihen olemmeko me kaikki uudestisyntyneitä kristittyjä. Kyllä. Se on Kristuksen karjaa. Tuo verikoe on todistava puolestamme, että olemme kaikki kristittyjä. Ja jos me kaikki tulemme olemaan sillä tavalla siellä, niin me voimme aivan yhtä hyvin olla sillä tavalla täällä. Eikö teidänkin mielestänne ole niin? Sillä tavalla me arvostamme yhdessäoloa eri kirkoista olevien kanssa.

518    Nyt me olemme tutkimassa tätä siunattua Hebrealaiskirjettä. Yksi veljistä on nauttinut siitä niin paljon, että hän on ottanut ääninauhat, ja on tekemässä luentokirjaa tästä.

519     Nyt me olemme pian tuleva 11. lukuun, ja odotamme käyttävämme koko talven siihen. Jokaisen noiden henkilöiden kohdalla me haluamme mennä takaisinpäin Kirjan lävitse ja sitoa koko Kirjoituksen yhteen. Aioin tehdä sen… Teen sen osittain joissakin näistä aikaisemmista luvuista, saadaksenne koko Kirjan sidotuksi yhteen. Sillä, katsokaahan, Kirjoituksen täytyy todistaa Kirjoitus.

520    Sen vuoksi, jos siellä on yhtään ristiriitaisuutta, niin että joku voisi ajatella, että Kirjoitukset ovat ristiriidassa keskenään, niin se on erehdys. Mikään Kirjoitus ei ole ristiriidassa toisen Kirjoituksen kanssa. Ristiriita on siinä, että Se ehkä on vastoin meidän tapaamme katsoa Sitä, mutta Se ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Olen ollut palveluksessa, nyt on meneillään kahdeskymmeneskuudes vuosi, enkä ole koskaan kertaakaan löytänyt yhtään asiaa Raamatussa, joka olisi ristiriidassa minkään muun kirjoitetun asian kanssa Raamatussa, ja tiedän, ettei sitä ole siellä.

521    Ja tänään me tutkimme yhtä kaikkein siunatuimmista Hebrealaiskirjeen luvuista, 7:ttä lukua. Ja jos jollakin ei ole Raamattua ja haluaisi seurata lukemista, niin olemme iloiset voidessamme tuoda teille Raamatun, jos kohotatte kätenne merkiksi. Tulisiko joku vanhimmista… Jotkut ovat kohottaneet kätensä siellä takana ja… Kiitoksia, veli. Ja jos haluatte Raamatun, kohottakaa vain kätenne, ja he tuovat sen teille.

522    Nyt, ainoa tapa miten seurakunta voidaan rakentaa… Ainoa tapa, miten jollakin voi olla usko, ei ole hänen kirkkokuntansa mukaan, eikä hänen jäsenyytensä mukaan. Eikä hänen uskonsa ei lepää joidenkin miesten ideoiden ja teologian varassa, koska se enemmän täi vähemmän on kokonaisuudessaan ihmisestä, vaan ainoa tapa uskon löytää luja lepopaikka, on järkähtämättömällä, muuttumattomalla Jumalan Sanalla. “Usko tulee kuulemisen kautta, kuulemalla Sanan.” Siten se tulee. Ja kun usko on kuultu ja vastaanotettu, on se selvitetty ikuisiksi ajoiksi. Mikään ei enää voi liikuttaa sitä, ei väliä, mitä tulee tai menee. Mikään ei voi koskaan muuttaa tuota uskoa. Ajatelkaa sitä! Te olette ankkuroidut iankaikkisiksi ajoiksi, ettekä te enää muutu. Te olette iäti ankkuroidut: “Sillä Jumala, yhdellä uhrilla, on täydellistyttänyt ikuisiksi ajoiksi ne, jotka ovat pyhitetyt, tai kutsutut.”

523    Ja uskolla on niin suuri paikka kristityn, uskovaisen elämässä, että se voi seistä haudan reunalla, arkun yli, jossa lepää kallis lapsonen tai rakas, joka on siirtynyt tästä elämästä tuonpuoleiseen, ja kotkan silmin tiukasti katsoa Häneen, joka sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja Elämä.” Ja he unohtavat asiat, jotka ovat menneisyydessä ja ponnistelevat korkean kutsumuksensa päämäärää kohden.

524    Olen niin iloinen, että Jumala on varannut sellaisen, ja on tehnyt sen ilmaiseksi lahjaksi kaikille. Sellaisia seurakuntien tulee olla. Seurakunnat eivät merkitse kirkkokuntia ja organisaatioita, vaan ne merkitsevät ihmisten, uskovaisten ryhmiä, jotka ovat kokoontuneet yhteen, yhdessäoloon Sanan alla.

525    Ja taustaksi tälle opetukselle, Pyhä Paavali on aikaisemmissa luvuissa erikoisesti käsitellyt Herran Jeesuksen ylintä Jumaluutta, ja sitä, kuka Hän oli. Kristus oli Jumala tehtynä sellaiseksi, että ihmiset voivat koskettaa Häntä ja seurustella Hänen kanssaan. Herra Jeesus oli ruumis, jossa Jumala asui: “Jumala oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” 1. Tim. 3:16: “Ilman kiistelyä suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala oli ilmaistu lihassa.”

526    Suuri Jehova tuli alas ja oli tehty käsin kosketeltavaksi, elämällä oman Poikansa ruumiissa, ja sovittaen maailman itsen kanssa. Kristus ei ollut mitään vähempää kuin Jumala, ja Jumala ei ollut mitään vähempää kuin Kristus. Nuo kaksi yhdessä muodostivat Jumaluuden ruumiillisesti, tehtynä hieman Enkeleitä alhaisemmaksi, niin että Hän voi kärsiä. Enkelit eivät voi kärsiä. Jeesus oli se Tabernaakkeli [maja], jossa Jumala asui.

527    Ja Raamatussa, Apostolien tekojen 7. luvussa sanotaan, että “uhria ja polttouhreja Sinä et halunnut, mutta ruumiin Sinä Minulle valmistit. Kuitenkaan Kaikkein Korkein ei asu käsintehdyissä tabernaakkeleissa [majoissa], vaan ruumiin Sinä olet Minulle valmistanut”, niin että siinä asuen voisi seurustella ihmisten kanssa.

528    Jos Jumala sallii, niin pian kuin olemme käyneet tämän Kirjan lävitse, me haluamme mennä taaksepäin ja ottaa Ruutin kirjan ja näyttää sieltä, kuinka Jumala tuli sukulaiseksemme, sovittaakseen kadonneet takaisin itsensä kanssa, olemalla yhteydessä ja tulemalla yhdeksi meistä. Lunastajan täytyy olla sukulainen, ja ainoa tapa Jumalan tulla sukulaiseksemme, oli tulla yhdeksi meistä. Niinpä Hän ei voinut tulla Enkeliksi ja olla sukulainen ihmiselle.

529    Eilen illalla puhuessani tuolle pojalle, jolla oli murtunut sydän, kumppanilleni, hänen äidistään, joka juuri oli siirtynyt rajan yli, hän sanoi: “Oi, veli Bill, arvaan, että hän on enkeli tänä iltana.”

530    Minä sanoin: “Ei, Earl, hän ei koskaan tule olemaan enkeli. Hän on nainen tänä iltana, ja on aina oleva, aivan sellainen kuin, miksi Jumala on hänet tehnyt, eikä hän koskaan olemaan enkeli.” Jumala teki enkelit. Hän ei koskaan valmistanut ihmisiä tulemaan enkeleiksi. Hän teki enkelit ja ihmisen. Niinpä ihmiset eivät koskaan tule olemaan enkeleitä, eivätkä enkelit koskaan tule olemaan ihmisiä. Jumala teki ne erilaisiksi.

531    No niin, Kristus tuli lihaksi lunastamaan ihmisen tuolta suuresta tuonpuoleisesta, johon hän oli langennut synnin tähden, ja Jumala tuli alas ottaen ihmisen muodon ja tuli sukulaiseksemme, voidakseen kantaa meidän syntimme ja kuolemamme.

532    Ja yhdessä antamassamme kuvauksessa, aikaisemmilla oppitunneilla; vain vähän taustaksi, niin että uudet tulokkaat voivat ymmärtää, Jumalan ollessa matkalla Golgatalle, surisi kuoleman mehiläinen Hänen yllään, ja lopulta pisti Häntä, kunnes Hän kuoli. Hänen kuollessaan lakkasi aurinko paistamasta, eivätkä kuu ja tähdet antaneet valoaan.

533    Hänen täytyi tehdä se ankkuroidakseen kuoleman pistimen lihaansa. Jos Hän olisi ollut kuolematon henkilö, jos Hän olisi ollut theophanyssa, tai olisi ollut hengessä, ei kuolema olisi hallinnut sitä. Hänen täytyi tulla lihaksi, voidakseen ottaa kuolemalta pistimen. Mutta, kun mehiläinen on kerran pistänyt syvälle, ei se enää koskaan tule pistämään. Se jättää pistimensä lihaan. Ja sellaiseksi Jumala tuli ja asui Kristuksen lihassa, että Hän voisi ankkuroida omaan lihaansa kuoleman pistimen. Ja kun kuolema vetäytyi pois Hänen luotaan ristillä, jätti se pistimensä, eikä se enää voi pistää uskovaista. Se voi saada aikaan huminaa ja surinaa ja saattoi uhata, mutta ei kyennyt pistämään. Sillä ei ole pistintä.

534    Suuri Pyhä Paavali, marssiessaan kuolemaansa, huusi ja sanoi: “Oi, kuolema, missä on sinun pistimesi? Ja hauta, missä on sinun voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka on antanut meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä sekä kuolema, että hauta ovat kadottaneet valtansa.”

535    Sitten viime sunnuntaina käsittelimme 6:tta lukua, josta luimme: “Jättäen Kristuksen opin alkeet jatkakaamme täydellisyyteen.” Ja me totesimme, että ihmiset tänään monissa seurakunnissa, Branham Tabernaakkeli mukaan luettuna, me panemme liian paljon painoa Kristuksen opin alkeiden opiskelulle: “Hän oli Abrahamin Poika, Hän oli sen-ja-sen poika”, ja menemme takaisin sukuluetteloihin. Mutta Raamattu sanoo: “Laskekaamme nuo asiat syrjään, ja jatkakaamme täydellisyyteen.”

536    Ensimmäiseksi teidän täytyy tuntea oppi, ja sitten teidän täytyy tuntea kaikki nämä asiat; sitten laskekaamme ne syrjään, kaikki nuo Jumalan artikkelit; kuolleiden ylös nousemisen, kasteet ja kaikki muut. Niissä ei vielä ole Elämää itsessään. Mutta seurakunta tänään menee noihin asioihin: “Oh, me uskomme Kristuksen Jumaluuteen.” Kyllä, varmasti. “Me uskomme vesikasteeseen.” Kyllä, varmasti. “Kätten päälle laskemiseen. “

537    Paavali sanoi: “Me teemme kaiken tämän, jos Jumala sallii. Mutta kaiken sen edessä, laskekaamme se nyt syrjään ja jatkakaamme täydellisyyteen.”

538    No niin, seurakunta ei voi olla täydellistytetty organisaatioiden kautta. Se vain menee kauemmaksi Jumalasta koko ajan, tai kauemmaksi toinen toisistaan. Me vedämme rajalinjoja ja erotamme itsemme, näyttäen, ettei meillä ole Uskoa. Mutta sitten, kun me jätämme nuo opin alkeet, jos me menemme eteenpäin täydellisyyteen, silloin noilla pienillä asioilla ei ole paljon käyttöä.

539    Me tulemme sukulaissuhteeseen, ja näemme, että ainoa tapa, miten me voimme olla täydellistytetyt, on olla Kristuksessa. Ja sitten Raamatun opetuksen mukaan me näemme, kuinka me pääsemme Kristukseen. Ei vesikasteen kautta, ei kätten päälle laskemisen kautta, ei opettamisen kautta, “vaan yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhteen Ruumiiseen ja tulemme täydellisiksi Hänen kärsimystensä kautta.” Silloin me näytämme erilaisilta, me ajattelemme ja me toimimme ja me elämme eri tavalla. Ei siksi, että se olisi velvollisuutemme, tai että kuulumme johonkin seurakuntaan, vaan koska “Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta”, tehden meidät Jumalan Valtakunnan kansalaisiksi, eikä siellä ole minkäänlaisia kirkkokuntia tai esteitä. Me olemme kaikki yksi suuri Ruumis.

540    Nyt olemme valmiit menemään tämän aamuiseen opetukseen muutamassa minuutissa. Yksi asia lisää, jonka haluaisin ottaa tässä, on se, että Paavalin puhuessa 6:ssa luvussa, me näemme, että me olemme tehdyt täydellisiksi Kristuksessa. Sitten 6. luvun, 13. jakeessa, vain pieneksi taustaksi.

Sillä, kun Jumala teki lupauksen Abrahamille, niin koska hän ei voinut vannoa minkään suuremman kautta, hän vannoi itsensä kautta.

Jumala vannoi itsensä kautta, koska Hän ei voinut vannoa minkään suuremman kautta.

541    Nyt haluamme mennä takaisin Galatalaiskirjeeseen hetkeksi. Menkäämme Galatalaiskirjeeseen, ottakaamme Galatalaiskirje 3:16. Ja me tulemme lukemaan täältä hetken siitä, minkä mukaan Hän vannoi.

Nyt Abrahamille ja hänen siemenellensä oli lupaukset tehty. Hän ei sano: Ja siemenille, niin kuin monesta; vaan niin kuin yhdestä, Ja sinun siemenellesi, joka on Kristus.

542    Jos nyt haluatte huomioida sen hyvin tarkasti lukiessanne:

…Abrahamille ja hänen siemenellensä (yksikkömuoto) oli lupaukset (monikkomuoto) tehty.

543    “Abrahamille ja hänen Siemenellensä.” No niin, Abrahamin Siemen oli yksi, joka oli Kristus, esikuvana Iisak.

Mutta Abrahamilla oli monta lasta. Hänellä oli yksi ennen kuin hän sai Iisakin, joka osoitti Saaran luisuneen epäuskoon, ja ajatellen itse olevansa liian vanha hän halusi Haagarin synnyttävän tuon lapsen, ohittaen Jumalan ja tehden jonkun toisen tavan sen tavan sijaan, miten Jumala oli luvannut tehdä sen.

544    Mutta Jumala pitää Lupauksensa. Ei väliä, kuinka epäjohdonmukaiselta se voi näyttää, Jumala on velvoitettu lupaukselleen. Ja Saara ajatteli, että hän voisi saada palvelijattarensa Haagarin synnyttämään tuon lapsen Abrahamille, ja sitten hän ottaisi sen. Ja siitä tuli Ismael, joka on ollut piikki lihassa näihin päiviin asti, ja niin on yhä, sillä siitä tulivat arabialaiset, jotka ovat aina olleet sitä.

545    Nyt koska tahansa te epäilette selvää Jumalan Sanaa ja omaksutte jonkun muun tavan, se tulee olemaan piikki lihassanne siitä eteenpäin. Ottakaa vain se, mitä Jumala on sanonut! Jos Hän sanoi sen, tarkoitti Hän juuri sitä. Oi, siunattu olkoon Hänen Nimensä. Ottakaa vain Hänen Sanansa.

546    Ei väliä sillä, mikä yrittää ohittaa Sitä, kun he sanovat: “Mutta Se ei todella tarkoita sitä.” Se merkitsee juuri sitä, mitä Se sanoo, kun Jumala tekee lupauksen.

547    Nyt jos panemme tarkoin merkille:

…Abrahamille ja hänen siemenellensä oli lupaukset…

Yksi oli Siemen, yksikössä, ja toinen oli lupaukset, monikossa, on olemassa enemmän kuin yksi lupaus, ja on enemmän kuin yksi henkilö sisällytettynä Abrahamin Siemeneen. Näettekö, on yksi Siemen, mutta monia ihmisiä tässä Siemenessä. Katsokaahan, ne eivät olleet yksi Abrahamille, tai yksin Iisakille, vaan ne olivat koko Abrahamin Siemenelle. Nuo lupaukset oli tehty jokaiselle tuon Siemenen yksilölliselle siemenelle. Käsitättekö sen?

548    Sen vuoksi, ollen kuolleita Kristuksessa, me Kirjoitusten mukaan otamme yllemme Abrahamin Siemenen ja olemme perillisiä lupauksen mukaan, ei kirkkoon liittymisellä eikä kuolleilla muodollisilla artikkeleilla, ja niin edelleen, vaan olemalla uudestisyntyneitä Kristuksen Hengestä, me olemme Abrahamin Siemen ja olemme kanssaperillisiä Hänen kanssaan Valtakunnassa.

549    Sitten, lukekaamme nyt vähän edemmäksi. Jumala vannoo valan. Nyt 6. luvun 17. jae:

Joten Jumala, tahtoen runsaammin osoittaa lupauksen perillisille neuvonsa muuttumattomuuden, vahvisti sen valalla:

550    Oi, levätkäämme nyt siinä muutama minuutti: “Jumala oli enemmän kuin halukas!” Ei niin, että Hänen olisi täytynyt, vaan tehdäkseen tämän asian varmaksi.

551    No niin, me olemme jo todenneet, että Jumala tuli lihaksi, asuen keskuudessamme, ja kuinka Hän julkitoi itsensä maailmalle. Kun tuo aviorikoksesta kiinnisaatu nainen tuotiin Hänen tykönsä, Hän sanoi: “Minä en tuomitse sinua, mene ja älä enää tee syntiä.” Kun Hän kohtasi sairaan, Hän toimi aivan sillä tavalla kuin Hänen täytyi toimia, sillä Hän oli Jumala, ja Hän paransi sairaan. Hän nosti ylös kuolleen. Hän antoi anteeksi synnit, huolimatta siitä, kuinka suuret ja monet synnit olivat. Hän antoi ne anteeksi joka tapauksessa, jos he olivat halukkaat tulemaan ja pyytämään.

552    Huomatkaa nyt! Jos Jumala kerran toimi tietyllä tavalla tietyissä olosuhteissa, täytyy Hänen samoissa olosuhteissa toimia samalla tavalla toisellakin kerralla, tai Hän on epäoikeudenmukainen. Näettekö? Ei ole väliä sillä, kuinka pahasti te olette synnissä, kuinka alas te olette vajonneet, Hänen täytyy toimia teitä kohtaan samoin kuin Hän teki tuolle langenneelle naiselle, tai sitten Hän toimi väärin silloin.

553    Jumalan käytös on Hänen Persoonansa, ja se miten Hän käyttäytyy, ilmaisee Hänen Persoonansa. Ja sillä tavalla te olette; se miten te käyttäydytte elämässä, kertoo, mitä te olette. Niin kuin kävimme sen lävitse pari oppituntia aikaisemmin, kuinka metodistit tahtovat julistaa: “Kun te huudatte, teillä on Se”; helluntailaiset sanovat: “Kun te puhutte kielillä, teillä on Se”; vapisijat sanovat: “Kun te vapisette, teillä on Se”, niin sanovat nuo Pennsylvanian vapisijat. Ja me näemme, että he ovat kaikki väärässä. Teidän, elämänne ilmoittaa Sen! Teidän persoonanne ilmaisee, mitä te olette; ihminen tunnetaan teoistaan. Ja mitä tahansa teidän elämänne on…

554    Te olette kuulleet tuon vanhan sanonnan: “Teidän elämänne puhuu niin äänekkäästi, etten voi kuulla teidän sanojanne.” Niinpä mitä tahansa te olette, sitä te olette. Se elämä, jota te elätte, osoittaa minkä kaltainen henki teissä on.

555    Ja sitten te voitte jäljitellä oikeata asiaa. Te voitte jäljitellä kristittyä. Mutta ajanoloon on tuleva aika, jolloin olette stressin alla. Ja silloin te tulette osoittamaan, mitä te olette. Ketju ei ole sen vahvempi kuin sen heikoin lenkki on.

556    Kun Kristus, Jumalan Poika, oli pantu koetukselle, se osoitti, mitä Hän oli. Varmasti! Kun teidät on pantu koetukselle, se tulee osoittamaan, mitä te olette. Teidän elämänne aina heijastaa sitä, mitä sisäpuolellanne on. Ajanoloon… Mutta olkaa varmat, että syntinne eivät seuraa teitä. Ja sitä me yritämme sanoa.

557    Jeesus sanoi, Joh. 5:24: “Hän, joka kuulee…”, ei hän, joka vapisee, tai hän, joka puhuu kielillä. “Hän, joka kuulee minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

558    Se on teidän uskonne. Ja teidän uskonne on huultenne tunnustuksella tuotu julki ihmisille, jotka voivat kuulla, mutta teidän elämänne on avoinna kaikkien edessä. Niinpä ei ole väliä, kuinka paljon te yritätte tehdä sitä ja tehdä tätä, sillä ei koskaan tule olemaan merkitystä. Sen täytyy olla sisäisesti teissä. Se on koko asian ydin. Te henkilökohtaisesti uskotte ylösnousseeseen Kristukseen, Pelastajananne, ja että Hän on Jumalan oikealla kädellä toimien teidän puolestanne, niin kuin te toimitte Hänen puolestaan täällä alhaalla todistajana. Todistaminen on toimia jonkun asemesta, seistä teidän puolestanne todistamassa. Ja niin kuin teidän elämänne heijastaa sitä, mitä elämänne on Kristuksessa, heijastaa se sitä siellä, samoin kuin täällä. Ja Hän on siellä ylhäällä – heijastaen sitä, mitä Hän on teidän puolestanne sekä siellä että täällä. Niinpä te olette… Uskollanne te olette pelastetut, ja yksin sillä. Niinpä, mielenliikutuksilla, aistimuksilla, tunteilla ja kaikella muulla, ei ole Siinä mitään sijaa.

559    No niin, minä en… Älkää nyt ajatelko väärin, etten minä uskoisi näihin mielenliikutuksiin. Tietenkin uskon! Mutta se, mistä me nyt puhumme, me yritämme saada selväksi näille tämän päivän ihmisille, ei ole mielenliikutusta. Perkele on ottanut nuo asiat ja villinnyt ihmiset niiden kanssa, antaen heidän perustaa iankaikkisen määränpäänsä jollekin mielenliikutukselle. Huutamisella, kielillä puhumisella, käymällä kirkossa joka sunnuntaina, toimimalla kuin kristitty, sitä ei tulla huomioimaan tuona päivänä. “Ellei ihminen ole syntynyt uudestaan!” Ja teidän elämänne heijastaa sitä, mitä te olette sisäpuolelta, näettekö, eivät teidän mielenliikutuksenne.

560    Teillä voi olla verta käsissänne, te voitte puhua kielillä, te voitte parantaa sairaita, te voitte siirtää vuoria uskollanne, ettekä te kuitenkaan vielä ole mitään! 1. Kor. 15, näettekö? Jotakin on täytynyt tapahtua syntymän kautta, joka tulee Jumalalta, ja Jumala tuo uuden syntymän sisällisesti teihin, ja antaa teille osan itsestään. Silloin nuo asiat ovat! Te olette uusi luomus: “Minä annan heille Iankaikkisen.”

561    Me tutkimme tuota sanaa Iankaikkinen. Ikuinen on “jakso aikaa”. Iankaikkinen on aina ja iankaikkisesti, ja on vain yksi iankaikkinen; ja me totesimme, että kun te saatte Iankaikkisen Elämän, on se “Jumalan oma Elämä”, jota tuo kreikkalainen sana zoe merkitsee. Ja te saatte osan Jumalan Elämästä, joka tekee teidät hengelliseksi Jumalan pojaksi, ja te olette aivan yhtä iankaikkinen kuin Jumalakin. Teillä ei ole loppua, ei paikkaa, mihin pysähtyä, koska teillä ei ollut alkua. Kaikella, millä on alku, on loppu, ja sillä, mikä on ilman alkua, ei ole loppua.

562    Kuinka me rakastammekaan tätä kallista Sanaa! Kuinka kristittyjen pitäisikään olla vakiintuneet siinä Uskossa, joka kerran pyhille annettiin, eikä olla heiteltävinä paikasta toiseen, ja liittyen eri seurakuntiin. Ei ole väliä, mihin kirkkoon haluatte kuulua, niin kauan kuin olette kristitty; mutta pankaa ensimmäinen asia ensimmäiseksi, joka on tuo syntymä, joka tekee teistä Jumalan sukulaisen, niin kuin Jumala tuli sukulaiseksi teidän kanssanne.

563    Hän tuli sukulaiseksenne voidakseen nostaa teidät ylös. Ennen kuin Hän voi nostaa teidät ylös, täytyy Hänen antaa teille Iankaikkinen Elämä. Sitten Jumalan täytyi tulla sukulaiseksi ottaakseen kuoleman ja nostaakseen teidät ylös. Sitten teidän täytyy tulla sukulaisiksi Hänelle, voidaksenne olla ylösnousemuksessa. Näettekö mitä se on? Se on vain vaihtokauppa. Jumala tuli teiksi, että te voisitte tulla Jumalaksi. Näettekö? Jumala tuli osaksi teistä, lihaksi, että te Hänen armostaan voisitte tulla osaksi Hänestä, siinä kaikki, saadaksenne Iankaikkisen Elämän. Mikä kaunis kuva! Ja kuinka me rakastammekaan sitä!

564    Nyt:

…Jumala, tahtoen runsaammin…

Hänen ei tarvinnut, mutta Hän oli halukas tekemään sen.

565    Olen niin iloinen siitä, ettekö tekin, että meidän Jumalamme on halukas. Kuulkaahan, mitä jos Hän ei olisi pitkämielinen? Mitä on Hengen hedelmä? Rakkaus, ilo, usko, rauha, pitkämielisyys. Se on se osa Jumalasta, joka on teissä. Kärsivällisyys, kantaen toistenne taakkoja. Antaen anteeksi toisillenne, niin kuin Jumala Kristuksen tähden on anteeksiantanut teille. Jumalan Henki teissä tekee teidät sellaisiksi. Ja sitten, kun Jumala oli täällä maan päällä ja tuli teiksi, tuli synniksi, että Hän voisi ottaa teidän syntinne ja kantaa sen teidän puolestanne ja maksaa teidän syntienne rangaistuksen. Jumala on pitkämielinen, kärsien meidän taakkojamme.

566    Ja sitten, Hän on hyvä Jumala. Jos te haluatte joitakin tiettyjä asioita omalla tavallanne, niin te tiedätte, että Jumala on niin hyvä, että tekee sen. Hän rakastaa tehdä teidät onnellisiksi. Hän haluaa… Hän on Rakkaus, ja Hänen suuri rakkautensa pakottaa Hänet jopa astumaan alas joskus antaakseen teille ne asiat, joita te haluatte.

567    Katsokaa Tuomasta, ylösnousemuksen jälkeen. Tuomas ei halunnut uskoa sitä. Oi, Tuomaalla on monia lapsia tänä päivänä. Mutta Tuomas sanoi: “Ei! Ei! Minulla täytyy olla joku todiste. Minun täytyy saada panna käteni Hänen kylkeensä, sormeni Hänen käsiinsä, ennen kuin uskon Sitä. Minä en välitä siitä, mitä te sanotte.” Näettekö, hän oli kokonaan poissa Kirjoituksen järjestyksestä, juuri silloin. Teidän oletetaan uskovan Se! Niinpä hän sanoi: “Minulla täytyy olla jonkun sorttinen todiste, todistamaan Se.”

568    Ja Jeesus ilmestyi hänelle. Hän on hyvä: “Tulehan nyt Tuomas, jos sitä haluat, niin ole hyvä. Voit saada sen.”

569    Sillä tavalla me olemme. Me sanomme: “Herra, minun täytyy puhua kielillä. Minun täytyy huutaa. Minun täytyy…”

570    “Oh, hyvä on, Minä annan sen sinulle.” Hän on hyvä.

571    Niin hän työnsi kätensä Hänen kylkeensä ja sitten hän sanoi: “Minun Herrani ja minun Jumalani.”

572    Hän sanoi: “No niin, Tuomas, sinä uskot koska olet nähnyt, mutta kuinka paljon suurempi onkaan heidän palkkansa, joilla ei ole mitään todistetta, ja kuitenkin uskovat Sen!” Siinä se on teille. Siihen meidän täytyy tulla. “Kuinka paljon suurempi onkaan heidän palkkionsa, jotka eivät ole nähneet mitään, mutta kuitenkin uskovat Sen!” Se on uskon teko, että me vastaanotamme Sen.

573    No niin, minä uskon merkkien seuraavan uskovia, mutta pankaamme ensimmäiset asiat ensimmäisiksi. Teillä voi olla merkit ilman Tätä. Paavali sanoi, että teillä voi olla. Hän sanoi: “Vaikka minä puhuisin kielillä niin kuin ihmiset tai Enkelit, en minä ole mitään. Minä voin siirtää vuoria uskollani, enkä minä ole mitään. Voin ymmärtää Raamatun sellaisella tavalla, että voin tuntea kaikki Jumalan salaisuudet, enkä minä ole mitään.” Näettekö, ne ovat Pyhän Hengen lahjoja, ilman Pyhää Henkeä.

574    Pyhä Henki on Jumala, ja Jumala on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, lempeys, kärsivällisyys. Se on Jumalan Henki. Sitä Jumala nostaa ylös viimeisissä päivissä, tuon Hengen kautta.

575    Nyt:

Joten Jumala, tahtoen runsaammin osoittaa lupauksen perillisille…

Ketkä ovat perilliset? “Me ollen kuolleita Kristuksessa, otamme yllemme Abrahamin Siemenen ja olemme perillisiä.” Oh, imeytyykö se sisälle? Me olemme Jumalan Valtakunnan perillisiä vannotun lupauksen kautta! Jumalan ei olisi tarvinnut vannoa, Hänen Sanansa on täydellinen. Mutta Hän myös vannoi, itsensä kautta, koska ei ole olemassa mitään suurempaa.

576    Kuunnelkaa, kun luemme eteenpäin hetken:

…lupauksen perillisille neuvonsa muuttumattomuuden, vahvisti sen valalla.

577     “Muuttumattomuuden”, että se on muuttumaton. Jumala ei voi muuttua, Hänen täytyy pysyä samana. Ja, jos Jumala joskus paransi yhden henkilön, ei Hän voi muuttaa asennettaan. Jos Jumala antoi anteeksi yhdelle syntiselle, yhdelle prostituoidulle, Hän ei voi koskaan muuttaa asennettaan. Se on muuttumaton. Jumalan Sanan muuttumattomuus. Jos Jumala sanoi yhdessä paikassa: “Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun sairautesi”, täytyy Hänen pysyä Sen kanssa, sillä Hän on ääretön, Hän tiesi lopun alusta.

578    No niin, minä voin sanoa: “Minä tulen tekemään tämän”, ja Raamattu sanoo, että meidän tulisi sanoa: “Jos Herra tahtoo”, koska olen kuolevainen, enkä tiedä asiaa. Joskus minun täytyy ottaa sanani takaisin, mutta Jumala ei voi ottaa Sanaansa takaisin. Hän on Jumala!

579    Ja Hän vain pyysi yhtä asiaa: “Jos sinä voit uskoa!” Oi! “Jos voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia. Jos sinä voit uskoa.” Se on kaikki, mitä teidän tulee tehdä… Jos te vain voitte! Siinä onkin kysymys. Mutta se ei pane Jumalan Sanaa kyseenalaiseksi. Hänen muuttumattomuutensa vuoksi, Hän ei voi muuttua. Kuinka ihmeellistä!

580    Kuunnelkaa nyt, kun luemme eteenpäin:

Että kahden muuttumattoman asian mukaan, joissa oli mahdotonta Jumalan valehdella…

Mahdoton, mahdottomuus, muuttumattomuus, ne ovat käytännöllisesti katsoen sama sana: ei voi liikkua, ei voi muuttua, Sen täytyy pysyä samana ikuisesti. Ei voida muuttaa: muuttumattomuus ja mahdottomuus.

Että kahden muuttumattoman asian mukaan, joissa oli mahdotonta Jumalan valehdella…

Onko meillä kaksi asiaa? Kyllä! Ensiksikin, Hänen Sanansa sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Ja toinen oli Hänen vannomansa vala siitä, että Hän tekisi sen.

581    Oi! Minkä tyyppisiä ihmisiä meidän pitäisi olla? Miksi meidän pitäisi olla heiteltävänä ja juosta ympäri ja ottaa maailman asioita ja toimia niin kuin tämän vuoden 1957 malliset virtaviivaiset kristityt? Me haluamme olla vanhanaikaisia, ja ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan, ja kutsua niitä asioita, joita ei ole, niin kuin ne olisivat: “Jos Jumala on sanonut niin, Se selvittää sen!”

582    Abraham, jolle lupaus annettiin, hänelle ja hänen Siemenellensä, hän kutsui niitä asioita, joita ei ollut, niin kuin ne olisivat, sillä Se oli Jumalan lupaus ja hän tiesi, ettei Jumala voinut valehdella. Jumala lupasi hänelle, ja hän uskoi Sen. Ja vuosien vieriessä, luonnollisesta silmästä näytti kuin tuo lupaus olisi tullut etäisemmäksi, mutta Abrahamille Se tuli läheisemmäksi.

583    Sen sijaan, että olette heikko ja sanotte: “Hyvä on, ehkä ei sellaista asiaa olekaan kuin jumalallinen parantaminen. Ehkä ymmärsin sen väärin. Ehkä sellaista asiaa ei olekaan. Ehkä olen ollut väärässä kaikissa käsitteissäni.” Silloin se osoittaa yhden asian: te ette ole uudestisyntynyt.

584    “Sillä se on mahdotonta…” Me kävimme sen lävitse viime sunnuntaina, tämän luvun alussa, kuinka “ on mahdotonta ihmisen, joka kerran on maistanut taivaallisia lahjoja ja asioita, jälleen langettuaan, uudistaa itseään katumukseen”, ehdottomasti, täysin mahdotonta. “Sillä hän, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee, eikä kykene tekemään syntiä. Sillä Jumalan Siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä”, ja Jumalan Siemen on Jumalan Sana. “Usko tulee kuulemisen kautta, kuulemalla Sanan. “Uhri annettiin, se on kaikki ohitse!”

585    No niin, jos te teette väärin, on Jumala paneva teidät maksamaan siitä. Mutta, jos te teette väärin, te ette tee sitä tahallanne. Uskoisin, että se on 10. luvun 26. jae: “Sillä, jos me teemme syntiä tahallamme, sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon Totuudesta.” Mutta, kun te olette kerran uudestisyntyneet, silloin teillä on Totuus, ei vain tietoa Siitä, vaan te olette vastaanottaneet Totuuden, ja Se on tullut todellisuudeksi, ja te olette Jumalan lapsi ikuisiksi ajoiksi. Jumala vannoi, että Hän tulisi tekemään sen!

586    Jeesus sanoi: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä, ja Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä; hän ei ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Nyt sen kaltaisella valalla… Jumala tahtoi, että me vastaanottaisimme Sen.

587    Tarkatkaa nyt mitä hän sanoo täällä, Paavali puhuen Seurakunnalle:

…mahdotonta Jumalan valehdella, meillä voisi olla voimallinen lohdutus,…

Ei niin, että sanomme: “Jos baptistit eivät kohtele minua oikein, minä liityn metodisteihin.” Näettekö?

…meillä voisi olla voimallinen lohdutus, meille, jotka olemme paenneet saadaksemme pakopaikan ottamalla kiinni toivosta, joka on asetettu eteemme.

588    Nyt sitten, lukekaamme loppu:

Joka toivo meillä on niin kuin sielun ankkuri…

Tuo toivo, (Jumalan vannoma vala), varma ja järkkymätön, ja, joka ulottuu tuon esiripun sisäpuolelle.

589    Puhukaamme hetken tuosta “esiripusta”. Me emme saaneet sitä riittävän hyvin selväksi viime sunnuntaina.

590    “Esiripun sisällä!” Tuo esirippu on liha. Tuo verho on se, joka estää meidät näkemästä Jumalaa kasvoista kasvoihin tässä seurakunnassa. Tuo esirippu on se, joka estää meitä näkemästä Enkeleitä paikoillaan tänä aamuna, istuinten vierellä. Tuo verho estää meitä näkemästä. Me olemme kätkössä verhon takana, ja tuo verho on liha. Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, me olemme Jumalan Läsnäolossa: “Jumalan Enkelit leiriytyvät niiden ympärille, jotka pelkäävät Häntä.” Me olemme Jumalan Läsnäolossa koko ajan: “Minä en koskaan jätä sinua, enkä hylkää sinua. Minä tulen olemaan kanssasi aina, jopa maailman loppuun asti.” Mutta tuo verho on liha, ja se on se, mikä pitää meidät ulkona Hänen Läsnäolostansa. Mutta sielussamme, Hengen kautta, me uskomme mukaan tiedämme, että Hän vartioi meitä. Hän on seisomassa vierellämme. Hän on täällä nyt!

591    Alhaalla Dootanissa, tuo vanha profeetta oli armeijan ympäröimänä, yhtenä aamuna. Hänen palvelijansa meni ulos ja sanoi: “Oi, isä, koko seutu on vieraiden saartama.”

592    Ja Elia nousi ylös ja sanoi: “Mutta poikani, meidän kanssamme on enemmän kuin siellä heidän kanssaan.”

593    Poika räpytteli silmiään ja katseli ympärilleen, hän ei voinut nähdä mitään.

594    Elia sanoi: “Jumala, haluaisin, että avaisit hänen silmänsä, ota pois tuo verho.” Ja esiripun tipahdettua pois hänen silmiltään, oli tuon vanhan profeetan ympärillä tulisia vaunuja, ja vuoret olivat tulessa Enkeleistä ja vaunuista. Siinä se on teille.

595    Ooohhh! Silloin Gehasi saattoi sanoa: “Nyt minä ymmärrän.” Näettekö, esirippu tipahti pois. Se estää meitä näkemästä.

596    Tässä se on, se on tuo verho, joka estää meitä elämästä sillä tavalla kuin meidän pitäisi! Se on tuo esirippu, joka estää meitä tekemästä niitä asioita, joita me todella haluaisimme tehdä. Ja Jumala tuli verhottuna lihalla, ja tuo esirippu revittiin kahtia. Ja Jumala tuli Jumalaksi jälleen, ja Hän nosti ylös tuon verhon, jossa Hän oli ollut kätkeytyneenä. Se tapahtui Herran Jeesuksen ylösnousemuksessa, todistukseksi meille, että tämä verho, joka nyt kätkee meidät… Uskon kautta me vastaanotamme ja uskomme Sen. Ja, kun tämä esirippu on revitty kahtia, tulen menemään Hänen Läsnäoloonsa tämän varmuuden kanssa, tietäen, että “tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa”. Herran Jeesuksen tulemuksessa tämä verho tulee jälleen nostetuksi ylös, niin täydellisellä tavalla, että tulen kävelemään ja keskustelemaan Hänen kanssaan Pelastajanani ja Jumalanani, kun Hän ottaa Daavidin valtaistuimen. Ja me tulemme elämään ikuisesti tässä verhossa, sen jälkeen, kun se on täydellistetty, mutta tässä verhossa, jossa nyt olemme, on synti itsessänsä. Älkää ajatelko saavanne tuota täydellistä kirkastettua ruumista tässä maassa. Tämän ruumiin täytyy kuolla, samoin kuin teidän sielunnekin täytyy kuolla, syntyäkseen uudestaan. Täydellisyydessä…

597    Erilaisten ruokien syöminen ja määrättyjen asioiden tekeminen ruumiin täydellistyttämiseksi, niin teillä ei tule koskaan sitä olemaan. Ja teidän täytyy lakata tekemästä tätä, ja tehdä tämä, ja tehdä näin, ja tehdä näin. Se on laki. Se on lakiperäistä. Me emme usko laillisiin pelastuksen muotoihin. Me uskomme, että armosta me olemme pelastetut. Ettekä se ole te, joka tekee sen. Teillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se on Jumalan valinta, joka tekee sen. “Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä vedä.” Kyllä. Ja kaikki, mitä Jeesus tuli tekemään, oli ottaa nämä, jotka Isä oli ennalta tuntenut ja ennalta määrännyt heidät ennen maailman perustamista, tulemaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Aamen. “Ei hän, joka juoksee, tai hän, joka tahtoo, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta.” Se on Jumala, joka tekee sen! Teillä ei ole mitään kerskattavaa. Te ette ole tehneet yhtään mitään; Jumala, armosta, pelasti teidät; ette te itse; jos voitte tehdä sen, silloin teillä on, mistä kerskua. Mutta teillä ei ole mitään kerskattavaa. Kaikki ylistys kuuluu Hänelle. Se on Hän. Sitten Hän on antanut teille tämän varman toivon, vannoen valalla, että on mahdotonta Hänen lastensa koskaan tulla kadotetuiksi.

598    He kyllä saavat selkäsaunan väärin tekemisestä; sen te saatte, te niitätte mitä kylvätte. Älkää nyt luulko voivanne mennä, ja tehdä syntiä, ja selviytyä siitä ilman mitään. Jos te teette niin, siinä mielessä, osoittaa se, että te ette koskaan ole syntyneet uudestaan. Tajuatteko sen? Jos teissä itsessänne on yhä halu tehdä väärin, silloin te olette yhä väärässä. Näettekö? Sillä Hän on täydellistyttänyt ikuisiksi ajoiksi ne jotka… Ja nuo eläimet, joita Vanhan Testamentin lain alla jatkuvasti vuosittain uhrattiin, eivät koskaan voineet ottaa pois syntiä. Mutta kun me laskemme kätemme Hänen päänsä päälle, ja tunnustamme syntimme ja olemme syntyneet uudestaan Jumalan Hengestä, ei meillä enää ole halua syntiin. Synti on jättänyt teidät, se on poissa aina ja Iankaikkisesti.

599    Te tulette tekemään virheitä, te tulette lankeamaan, te tulette tahallanne tekemään väärin, te tulette menemään ja tekemään joitakin asioita: mutta se ei merkitse, että te olette kadotettu, vaan se merkitsee, että te tulette saamaan oikaisua.

600    Minun pieni poikani, monta kertaa… Minun lapseni tekevät asioita, samoin kuin teidänkin lapsenne, joiden he tietävät olevan vastoin teidän sääntöjänne. Ja he tietävät, mitä odottaa, kun he tekevät sen: he tulevat saamaan selkäsaunan siitä, joskus oikein hyvinkin. Mutta hän on yhä teidän lapsenne! Tietenkin!

601    On mahdotonta hänen, joka kerran on syntynyt Iankaikkiseen Elämään, koskaan tulla uudelleen kadotetuksi. Jumala ei tee niin. “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään. Ja Minä nostan hänet ylös viimeisissä päivissä.” Se on Jumalan lupaus.

602    Jos te nyt menette ja sanotte. “Oh, hyvä on, silloinhan voin tehdä aivan niin kuin haluan…” Minä teen aina sitä, mitä haluan tehdä. Mutta, jos te olette kristitty, te ette halua tehdä mitään, mikä on väärin, koska itse tuo perustus, itse Elämä, on teissä. Jos te haluatte tehdä väärin, se osoittaa sisimmässänne olevan väärän asian. Kuinka voisi karvasta ja makeaa vettä tulla samasta lähteestä?

603    Niinpä, jos te olette kokonaan sekaisin jonkin kaltaisella mielenliikutuksella tai jollakin tarunomaisella asialla, tai jollakin aistimuksella, niin unohtakaa se! Menkää takaisin alttarille ja sanokaa: “Jumala, ota minun vanha syntinen elämäni pois ja pane minut siihen tilaan, että koko minun haluni on…”

“Hän, joka on Jumalasta syntynyt ei tee syntiä.” Oikein, hänellä ei ole halua tehdä niin.

604    Tietenkin Perkele on saava hänet ansaan siellä ja täällä, mutta ei tahallisesti. Raamattu sanoo niin. Katsokaahan, Perkele tulee pyydystämään häntä ansaan aika ajoin. Varmasti tulee. Hän yritti saada ansaan meidän Herraamme Jeesusta. Hän teki niin Moosekselle, ja saikin hänet. Hän teki niin Pietarille ja sai hänet. Hän teki monille… Pietari jopa kielsi Hänet, mutta sitten hän meni ja itki katkerasti, sillä hänen sisimmässään oli jotakin.

605    Kun kyyhkynen lähetettiin ulos arkista… Kun varis lähti ulos, se raakkui ympärillä. Sen ollessa arkissa kaikki oli hyvin, mutta kun se meni ulos, sen luonne oli erilainen. Se voi syödä kaikkia kuolleita raatoja mitä vain halusi ja oli tyytyväinen. Miksi? Se oli alusta alkaen varis, se oli raadonsyöjä, mihinkään kelpaamaton. Se oli tekopyhä ja istui orrella kyyhkysen kanssa, ollen aivan yhtä suuri kuin kyyhkynenkin. Se voi lentää minne tahansa kyyhkynenkin voi lentää. Mutta se voi syödä hyvää ruokaa aivan niin kuin kyyhkynenkin, ja sitten se voi syödä mädännyttä ruokaa, mitä kyyhkynen ei voinut syödä. Sillä kyyhkynen on erilainen lintu, se on rakenteeltaan erilainen, se on kyyhkynen. Eikä kyyhkynen voi sulattaa mädännyttä ruokaa, koska, sillä ei ole mitään sappea.

606    Ja ihminen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, tulee Jumalan kyyhkyseksi, luonteeltaan ja rakenteeltaan. Kyllä. Jos te panette kyyhkysen hengen varikseen, ei se enää koskaan istu kuolleella raadolla. Jos se sattuu erehdyksessä laskeutumaan sellaiselle, se on varmasti lähtevä pois nopeasti, se ei voisi sietää sitä. Ja mies, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, ei ole suvaitsevainen. Hän voi pysähtyä joskus johonkin kapakkaan, mutta hän on lähtevä sieltä ulos nopeasti. Joku nainen voi houkutella häntä, saada hänet kääntymään ympäri, mutta hän on kääntävä päänsä uudestaan. Hän lähtee sieltä, pois nopeasti. Miksi? Hän on kyyhkynen. Oikein. Te ette voi petkuttaa häntä, sillä hän tietää! “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni, ja vierasta ne eivät tule seuraamaan.” Hän on alusta alkaen kyyhkynen. Siitä minä puhun, tuosta todellisesta jostakin, joka on ankkuroituna siellä sisimmässä.

607    Tarkatkaa nyt, Jumala vannoi:

Joka toivo meillä on niin kuin sielun ankkuri, varma ja järkkymätön, joka meni sisälle siihen mikä on verho.

608     “Tuo esirippu [verho].” Jumala tuli alas verhottuna lihassa. Tekemään mitä? Näyttämään itsensä. Hänen täytyi kätkeytyä, koska me emme voineet nähdä Häntä. Ja Hän oli kätkössä verhon takana. Ja tuo verho oli kuka? Jeesus. “En se ole Minä, joka tekee tekoja, vaan Minun Isäni”, sanoi Jeesus. “Minun Isäni asuu Minussa. Minun Isäni tekee työtä, ja Minä myös työskentelen.” Tässä Hän on verhottuna, vaeltaen lihassa, Jumala Immanuel, Jumala kanssamme. “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman itsensä kanssa.” Tässä Hän on kävelemässä ympäriinsä.

609    Hän tuli alas ja suoritti sovituksen, niin että Hänen kuolemansa uhrin kautta synnin hinta maksettiin, jotta Hän voisi tulla takaisin ja asua meissä. Sitten se usko, joka meillä on, on verhottuna, henkilössä, ja sen vuoksi me emme katso asioita, joita meillä on tässä verhossa. Tämä verho on koulutettu ja se tekee ja puhuu asioita. Se on tieteellinen asia. Mutta Elävän Jumalan Henki, joka siellä asuu, kutsuu niitä asioita, joita ei ole, niin kuin ne olisivat, jos Jumala on sanonut niin. Siinä on teidän esirippunne. Me olemme verhon sisällä.

610    No niin, jonakin päivänä Hän tulee nostamaan tämän verhon ylös, ei syntyneenä naisesta, miehen ja naisen sukupuolisen halun kautta, vaan Jumalan tahdosta, Hän tulee puhumaan, ja se on tapahtuva. [Veli Branham napsauttaa sormiaan.] Silloin meillä tulee olemaan Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltainen ruumis. Me tulemme olemaan verhotut voidaksemme puhua toistemme kanssa ja puristaa toistemme käsiä.

611    Nyt, kun me lähdemme täältä, on siellä tabernaakkeli [maja] theophany, aivan ihmisen kuvan kaltaisuudessa, joka ei syö, eikä juo, eikä nuku, joka on hereillä ikuisesti. Siihen me menemme. Mutta he ovat odottamassa alttarin alla huutaen: “Herra, kuinka kauan? Kuinka kauan?” Tullakseen takaisin alas, koska he tahtovat puristaa kättä toistensa kanssa, he tahtovat istuutua syömään ja keskustelemaan toistensa kanssa. He ovat inhimillisiä olentoja. Siunattu olkoon Herran Nimi.

612    Kun Jumala teki miehen oman kuvansa kaltaiseksi alussa, Hän teki hänet täten. Me seurustelemme toistemme kanssa, koska me tunnemme toisemme. Me pidämme niistä asioista, joita varten Jumala meidät teki, koska meidät on tehty täten. Ja Hänen suuressa tulemuksessansa ne, jotka ovat valmiit, tulevat olemaan täten ikuisesti, kuolemattomina, me tulemme olemaan Hänen kaltaisuudessaan. Oi siunattu olkoon Kristuksen Nimi!

613    Ja nyt meillä on pelastuksemme käsiraha, kun olemme vastaanottaneet Hänet henkilökohtaisena Pelastajanamme, Parantajanamme. Kaikki nämä muut korvaukset ovat osinkoja, jotka maksetaan vakuutuksestamme. Aamen. Te tiedätte, mikä vakuutus on. Te voitte saada siitä osinkoa sen perusarvoon asti. Tietenkin, te saatte osinkoa, ja me saamme osinkoja nyt. Vain sillä erolla, että vedettyämme ulos osinkoa, kasvaa pääomamme entiselleen jälleen.

614    Eräs vakuutusasiamies sanoi minulle kerran: “Billy, minä haluaisin myydä sinulle vakuutuksen.”

Minä sanoin: “Minulla on jonkinlainen.” Vaimoni kääntyi ympäri katsomaan minua.

615    Minulla ei nyt ole mitään vakuutusta vastaan. Mutta jotkut ihmiset vain…

616    Vaimoni katsoi minua oudosti, sanoen: “Onko sinulla vakuutus?”

617    Minä sanoin: “Varmasti.” No niin, hän ei tiennyt siitä mitään.

618    Tämä mies sanoi: “Hyvä on Billy, minkä kaltainen vakuutus sinulla on?”

619    Minä sanoin;

Siunattu vakuutus, Jeesus on mun!
Oi mikä ensimaku jumalallisesta kirkkaudesta!
Pelastuksen perillinen, Jumalan ostama,
Hänen Hengestään syntynyt, pesty Hänen Veressänsä.

620    Hän sanoi: “Se on hienoa, Billy, mutta sillä ei saada sinua haudatuksi.”

621    Minä sanoin: “Se tulee ottamaan minut pois haudasta, ja se on pääasia.” Minä en ole huolissani hautaan pääsemisestä, vaan sieltä pois pääsemisestä.

622    Ja koska minulla on vakuutus, Iankaikkisuuden Jumalan vannoma, että Hän tulee nostamaan minut jälleen ylös Hänen Poikansa kaltaisuudessa viimeisenä päivänä, minä vaellan rohkeasti ja minulla on lohdutus ja sielun ankkuri, niin että ollessani tässä verhossa, siellä jossakin on tuo Jokin näkymätön, joka on ankkuroinut minut Ikiaikoien Kalliota vasten. Vesien kuohuessa ympärillä, se ei merkitse mitään. Kuolema, vaarat, eikä mikään muukaan voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Minun ankkurini kestää esiripun sisäpuolella! Antaa tulvien tulla, antaa veneen heittelehtiä, antaa jumalankieltäjien tulla, uudestisyntyneellä uskovalla on ankkuri. Te ette vielä voi nähdä tämän esiripun lävitse. Mutta tiedän ankkurini pitävän, koska se on kiinnitettynä Ikiaikojen Kallioon, joka on valalla vahvistettu lupaus, että Hän tulee nostamaan minut ylös viimeisenä päivänä

623    Ei ihme, että te voitte katsoa kuolemaa kasvoihin ja sanoa: “Missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Me olemme Edelläjuoksijassa. Oi, me emme pääse opetukseemme. Meillä oli Edelläjuoksija meidän puolestamme.

624    Edelläjuoksija. Panitteko koskaan merkille, kuinka vanhoina Lännen päivinä, heillä monta kertaa oli edelläjuoksija, tunnustelija? Kun vankkurikaravaani oli kuolemassa veden puutteeseen, juoksi tunnustelija edellä, ja nähdessään intiaaneja hän ohitti ne, ja löydettyään vesilähteen hän ryntäsi takaisin kertomaan vankkurikaravaanin johtajalle: “Kiirehtikää hevosia, olkoon jokainen rohkealla mielellä, sillä aivan tuon vuoren takana on suuri vesilähde.” Hän oli edelläjuoksija.

625    Ja tässä, tuo Edelläjuoksija… Ihminen oli kerran Perkeleen pikatulen kohteena, mutta Joku valtasi konekivääri pesäkkeen. Se oli Jeesus, Edelläjuoksija on mennyt edellänne. Ja Saatana seisoi siellä konekiväärin kanssa, pitäen meitä matalana, ainaisessa kahleessa ja kuoleman pelossa, hän oli vartioimassa tuota Lähdettä; varmasti hän oli, se oli annettu hänen tehtäväkseen, koska me olimme tehneet syntiä ja meidät oli ajettu pois Sen luota. Mutta Edelläjuoksija, Kristus, tuli ja valtasi tuon pesäkkeen.

626    Oletteko kuulleet tuota vanhaa laulua Pitäkää, linnake, sillä minä olen tulossa? Ei mitään linnakkeen pitämistä. Vallatkaamme se. Me emme halua enää pitää sitä pidempään. Kristus on vallannut linnakkeen! Halleluja! Ovi on avattu. Siellä on Lähde avattu Jumalan huoneessa, Daavidin kaupungissa, puhdistuaksenne epäpuhtaudesta. Meidän Edelläjuoksijamme on jo mennyt sisälle puolestamme.

627    Tuo Edelläjuoksija, Hän sanoo meille: “Siellä on paikka, aivan toisella puolella, jossa te ette enää koskaan vanhene.” Missä ei enää ole mitään ryppyjä, missä teidän ei enää tarvitse käyttää Max Factoria tekemään teitä sievän näköiseksi aviomiehellenne. Edelläjuoksija on mennyt edeltä. Siellä te ette koskaan tule vanhaksi, uupuneeksi ja vapisevaksi. Siellä on paikka, jossa te ette koskaan tule olemaan sairaita. Jossa teidän hampaanne eivät koskaan vaihdu tekohampaisiin. Halleluja! Oi siunattu olkoon Hänen Nimensä! Hän astui sisälle, ja kuolemattomina me jonakin päivänä olemme seisova Hänen kaltaisuudessansa siellä toisella puolella, jättääksemme loistossa jälkeen tähdet ja auringon. Varmasti, Edelläjuoksija on mennyt edellämme.

Jonne edelläjuoksija on meidän puolestamme mennyt, Jeesus, tehtynä yli papiksi ikuisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan.

628    Tämä suuri Edelläjuoksija on mennyt edellämme, valmistaen tien. Hän tuli tuosta suuresta Jumalan sateenkaaren lähteestä, jolla ei ollut alkua eikä loppua. Hän oli, iäti. Siitä lähti tämä valonsäde, ja se oli rakkauden säde, sateenkaaren pääväri, punainen. Seuraavaksi seurasi sininen, uskollisuuden väri. Sitten seurasivat muut värit, nuo seitsemän täydellistä väriä, jotka ovat Jumalan seitsemän henkeä, jotka lähtivät tuosta suuresta Lähteestä, tai tuosta suuresta Timantista, josta Jeesus puhui. Tuo suuri Timantti, joka on hiottu, heijastaa näitä värejä. Jumala oli tehty lihaksi, ja asui keskuudessamme, että Hän voisi heijastaa keskuudessamme hyvyyttään ja laupeuttaan, lahjoin ja merkein ja ihmein. Tuo koko suuri sateenkaari oli tehty miehen kuvan kaltaiseksi, theophanyksi. Kuitenkaan Hän ei ollut mies, Hänellä ei vielä ollut lihaa, Hän oli theophany.

629    Mooses sanoi: “Minä haluan nähdä Sinut”, ja Jumala kätki hänet kallion halkeanaan.

630    Ja kun Hän kulki ohitse, Hän käänsi selkänsä ja Mooses sanoi: “Se näytti miehen selältä.”

631    Sitten mitä tapahtui? Yhtenä päivänä Abrahamin ollessa istumassa teltassaan… Me tulemme siihen tänä iltana. Kun Abraham oli istumassa teltassaan, tuli Jumala hänen luokseen lihan ruumiissa.

632    “Mutta”, te sanotte, “veli Branham, hän oli…” Me tulemme näkemään, kuinka Hän kohtasi Abrahamin sitä ennen Melkisedekin muodossa; lihan ruumiissa, joka oli Jumala. Varmasti oli, Hän oli Jumala lihassa.

633    Te sanotte: “Silloin, veli Branham, miksi Hän olisi tullut uudestaan syntymällä?” Hän ei silloin ollut syntynyt, se oli vain luotu ruumis, jossa Hän asui.

634    Melkisedek oli Saalemin Kuningas, joka on Jerusalemin Kuningas, joka on rauhan Kuningas, jolla ei ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua, eikä elämän loppua. Jeesuksella oli sekä isä että äiti, ja Hänellä oli päivien alku ja elämän loppu. Mutta Hänet oli tehty Melkisedekin järjestyksen mukaan, jolla ei ollut päivien alkua eikä elämän loppua.

635    Melkisedek oli Jumala itse. Melkisedek oli Jehova Jumala, sama, joka tuli Abrahamin luo vuosia myöhemmin hänen istuessaan telttansa edessä. Hänen selkänsä oli käännettynä telttaan päin ja Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi?” Kyllä. Hän se oli, joka seisoi siellä katsellen kohden Sodomaa. Abraham tunsi Hänet, koska hänen esirippunsa sisäpuolella oli ankkuri pitämässä kiinni tuosta lupauksesta, Ei koska hänellä oli joitakin aistimuksia, vaan Jumala oli antanut hänelle lupauksen. Ja kun hän tuli kosketukseen tuon suuren magneetin kanssa, hän tiesi, että Se oli tuossa lihassa.

636    Hän käveli sinne ulos Abrahamin kanssa pienen matkaa. Hän sanoi Abrahamille: “Salaisinko Minä näitä asioita Abrahamilta, koska onhan hän maailman perillinen; sitä Minä en tee. Niinpä, Abraham, kerron sinulle, mitä olen matkalla tekemään”, me tulemme ottamaan sen huomenillalla, “siellä alhaalla Sodomassa.” Ja mitä he kaikki tulisivat tekemään. Ja niin pian, kun Hän oli siunannut Abrahamin, häipyi Hän takaisin avaruuteen. Tuo mies, joka seisoi siellä, ja jolla oli tomua vaatteissaan, mies eikä vain sitä, vaan Hän söi Abrahamin tappaman vasikan lihaa, ja joi lehmän maitoa, ja söi leipää, jolle oli levitetty voita. Täsmälleen. Ja sitten Hän muuttui takaisin jälleen theophanyksi.

637    Mitä se oli? Miksi Hän ei ottanut sitä silloin? Hän ei vielä ollut syntynyt niin kuin te ja minä, mutta Hänen täytyi syntyä lihaan, niin että Hän voisi pitää sen pistimen. Se oli luotu ruumis. Se oli ruumis, jota varten Hän vain oli ottanut kalsiumia ja kaliumkarbonaattia maasta ja [Veli Branham puhaltaa.] ja astui siihen. Se oli sama asia kuin Melkisedek oli. Hän astui häneen, tuohon ruumiiseen, voidakseen kävellä Abrahamin eteen verhottuna, itsensä luomassa verhossa; ei naisesta luodussa verhossa, naisen kohdun kautta, mutta Hän loi tämän ja astui siihen ja puhui Melkisedekinä.

638    Kuka on tämä Melkisedek?

Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas (joka on Jerusalem), kaikkein korkeimman Jumalan pappi, joka kohtasi Abrahamin hänen palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja siunasi hänet;

Jolle myös Abraham antoi kymmenennen osan kaikesta; ensiksi ollen tulkinnan mukaan vanhurskauden Kuningas, ja sen jälkeen myös Saalemin Kuningas, joka on, rauhan Kuningas; (tuo suuri Rakkaus, tuo suuri Henki alussa)

Ilman isää, ilman äitiä, ilman polveutumista, jolla ei ole päivien alkua, eikä elämän loppua;

639    Kuka se oli? Hän ei koskaan ollut syntynyt, Hän ei koskaan tule kuolemaan. Kuka se on? Se oli Jumala, varmasti oli, Herran Jeesuksen esikuvana. Tietenkin Hän oli. Mutta Hänen täytyi tulla naisen kautta, samoin kuin te tulette naisen kautta, ja Hänen täytyi tulla teidän tavallanne, voidakseen tuoda teidät takaisin Hänelle. Halleluja!

Hämmästyttävä armo! kuinka suloiselta se kuulostaa,
Joka pelasti kurjan, sokean ja viheliäisen niin kuin minä!
Minä kerran olin kadotettu, mutta nyt olen löytynyt, 
(Hänen armostaan)

Olin sokea, mutta nyt minä näen.

640    Minä ymmärrän, mitä Hänen täytyi tehdä. Jumala tuli minuksi, että minä armosta voisin tulla Häneksi. Hän on ottanut minun syntini, jotta Hänen vanhurskautensa kautta minulla voisi olla iankaikkinen Elämä. Minä en voinut itse valita, minun luontoni oli syntinen, minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Olin maailmasta syntynyt, muodostunut vääryydessä ja tullut maailmaan puhuen valheita. Ilman minkäänlaista mahdollisuutta, ei mitään, ei edes halua.

641    Voitteko te sanoa sialle, että hän on väärässä syödessään läiskytellen? Katsokaa tuleeko hän kuuntelemaan teitä! Sanokaapa varikselle, että hän on väärässä, syödessään kuollutta raatoa, ja katsokaa, mitä hän tulee sanomaan teille. Jos se voisi puhua, se sanoisi: “Pidä huoli omista asioistasi.” Varmasti.

642    Mutta, oi, Jumalan armo muutti tämän luonteeni ja antoi minulle tilaisuuden kiihkeästi haluta ja janota. “Sinun rakkautesi, hyvyytesi, se on minulle parempi kuin elämä. Oi, Jumala, minun sydämeni kaipaa Sinua.”

643    Daavid sanoi: “Niin kuin peura läähättää vesipuroille, niin minun sieluni janoaa Sinua, oi, Jumala.”

644    Jumala antoi ihmiselle janon palvoa Häntä, rakastaa ja tavoitella Häntä. Mutta mies on vääristellyt sen, Perkeleen mukaan, ja menee ja himoitsee naisia ja nautintoja ja maailman asioita, yrittäen maailman asioilla tyydyttää sitä pyhää janoa, jonka Jumala on pannut häneen. Mutta veli, kun tuo vesisäiliö kaikkine eliöineen on puhdistettu ja sterilisoitu, ja puhdas Jumalan Sana on pantu sinne, ei synti voi koskaan koskettaa Sitä, Aamen!

Oi kuinka minä rakastan Häntä, kuinka minä palvon Häntä!
Minun elämäni, auringonpaisteeni, kaikkeni kaikessa!
Suuri Luoja tuli Pelastajakseni,
Ja koko Jumalan täyteys asui Hänessä.
Alas kirkkaudestansa, ikuisesti elävä kertomus,
Minun Jumalani ja Pelastajani tuli, ja Jeesus oli Hänen Nimensä.
Syntyneenä seimessä, omillensa vieraana,
Murheen kyynelten ja tuskan Jumala.
Oi, kuinka minä rakastan Häntä! Kuinka minä palvon Häntä!
Hengitykseni, auringonpaisteeni, kaikkeni kaikessa!

645    Oi, Jumala! Kuinka Hän voi tehdä sen? Miehet ovat yrittäneet kirjoittaa sitä. Yksi sanoi:

Jos meillä valtameri olisi täynnä mustetta,
Ja jokainen olki maan päällä olisi sulkakynä;
Kaikki taivaat olisivat pergamentiksi tehdyt,
Ja jokainen mies ammatiltaan kirjuri;
Kirjoittaa Jumalan rakkaudesta.

Kuinka tuo suuri Taivaan Jumala tuli lihaksi ja otti pois syntini!

Kirjoittaa Jumalan rakkaudesta,
Ammentaisi valtameren kuivaksi;
Eikä kirjakäärö voisi sisältää sitä kaikkea,
Vaikka olisi levitetty taivaasta taivaaseen.

646    Ja antaakseen tämän pelastuksen perillisille varman toivon, Hän vannoi itsensä kautta, että Hän nostaisi meidät ylös viimeisessä päivässä ja antaisi meille Iankaikkisen Elämän: “Eikä kukaan voi poimia heitä Minun kädestäni.” Aamen!

Rukoilkaamme:

647    Oletteko syyllistyneet halveksimaan Hänen rakkauttaan? Oletteko väitelleet Hänen siunattua Olemustaan, tätä suurta Yhtä, joka teki teidät siksi, mitä te olette? Ja täällä te nyt olette tänä aamuna, näin pitkällä elämässänne, ja se antaa teille tilaisuuden. Haluatteko jatkaa elämistä? On vain yksi tapa elää: uskoa Herraan Jeesukseen. Jos te sydämestänne uskotte, että Hän on Jumalan Poika, ja vastaanotatte Hänet pelastajananne, ja uskotte, että Jumala nosti Hänet ylös meidän vanhurskauttamiseksemme, jos te haluatte vastaanottaa sen siltä perustalta, on se teidän nyt.

648    Kohottaisitteko kätenne? Joku katumaton sielu, joka haluaisi katua tänä aamuna ja sanoa: “Muista minua, veli, saarnaaja, mennessämme rukoukseen. Minä myös olen epäonnistunut. Olen liittynyt kirkkoon, mutta minulla ei koskaan ole ollut sitä, mistä sinä puhut. En ole koskaan syntynyt tuosta Hengestä, veli Branham. Minulla yksinkertaisesti ei ole Sitä, siinä kaikki. Haluan sinun rukoilevan puolestani, että Jumala antaisi Sen minulle tänä aamuna.” Jumala siunatkoon sinua, veli. Olisiko vielä toinen? Sanokaa: “Jumala tee minut siksi, mitä Sinä haluat minun olevan. Minä haluan olla niin kuin Sinä haluat minun olevan. Minä olen hylännyt Sinun rakkautesi.” Jumala siunatkoon sinua, poikani.

649    Vain hetki nyt:

Jos meillä valtameri olisi täynnä mustetta,
Ja taivas olisi pergamentiksi tehty;
Ja jokainen olki maan päällä sulkakynä,
Ja jokainen mies ammatiltaan kirjuri;
Kirjoittaa Jumalan rakkaudesta,
Ammentaisi valtameren tyhjäksi;
Tai voisiko kirjakäärö sisältää sitä kaikkea,
Vaikka olisi levitetty taivaasta taivaaseen.
Oi, Jumalan rakkaus, kuinka rikas ja puhdas!
Kuinka mittaamaton ja voimallinen!
Se on aina ja ikuisesti kestävä.
Pyhien ja enkelten laulu.

650    Rakas Jumala, totisesti tuo runoilija, joka kirjoitti nuo sanat, oli aivan niin kuin muutkin Sinuun uskovista, etsien ja yrittäen löytää sanoja ilmaista sitä. Ja on kirjoitettuna Raamatussa: “Sen lisäksi, koska saarnaaja oli viisas, hän etsi ja asetti järjestykseen monia sanoja.” Oi, kuinka me haluaisimmekaan, että meillä olisi kieli ja sanavarasto, niin että voisimme selittää ihmisille, mitä se todella on, mutta sitä ei voisi löytää kuolevaisen huulilta. Koko Iankaikkisuus, on epävarmaa tuleeko se koskaan paljastamaan, kuinka Taivaan Jumala voi koskaan tulla maan päälle pelastamaan kurjat, kadotetut, viheliäiset syntiset.

651    Minä rukoilen Sinua, Isä, että näiden muutamien katkonaisten sanojen kautta joku tänä aamuna olisi löytänyt rauhan ja tyydytyksen ja voimallisen lohdutuksen, ja on paennut löytääkseen pakopaikan. Ja voikoon heidän sielunsa ankkuroitua tuohon lupaukseen, jonka Jumala vannoi, että Hän nostaisi heidät ylös viimeisessä päivässä. Useita käsiä kohosi täällä tässä Tabernaakkelissa. Jumala, anna heille järkkymätön toivo, juuri nyt. Ankkuroikoot he Ikiaikojen Kalliota vasten. Ei väliä sillä, kuinka hurjasti meri vaahtoaa, ja kuinka heidän veneensä hyppelehtii, heillä on ankkuri: Jumalan lupaus. Siinä he pysyvät: “Jumala sanoi Sen, Hän ei voi valehdella.”

652    “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani”, jota olen yrittänyt saarnata tänä aamuna, “ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, Jehovaan, on iankaikkinen Elämä; eikä hän ole tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

653    Oi, Iankaikkinen, siunaa heitä tänään, ja voikoon jokainen henkilö täällä tänään, joka ei ole Veren alla, joiden sielut eivät koskaan ole kääntyneet, voikoon se tapahtua juuri nyt, Herra. Sinä työskentelet salassa, se on kaikki Sinun, se on jätetty Sinulle. Minä rukoilen, että Sinä antaisit heille Iankaikkisen Elämän. Voikaamme me jonakin päivänä, siellä toisella rannalla, kun me yksi kerrallaan kuljemme laakson lävitse, voikaamme me tavata toisemme siellä, missä emme enää koskaan tule sanomaan “hyvästiä”.

Ja jonakin päivänä me tulemme virralle ajan lopulla,
Kun viimeiset murheen ajatukset ovat poissa;
Siellä on joku odottava, joka on näyttävä meille tien,
Eikä minun tarvitse ylittää Jordania yksin.
Siellä tulee olemaan Yksi, joku odottamassa näyttääkseen minulle tien,
Eikä minun tarvitse ylittää Jordania….

654    Kaikki, joilla on se toivo, kohottakaa nyt kätenne kohottaessanne päänne.

Minun ei tarvitse…

Vain palvokaa Häntä nyt, sanoma on ohitse. Ettekö olekin onnellisia? Jumala vannoi, että Hän tulisi kohtaamaan teidät siellä.

Jeesus kuoli kaikki syntini sovittaakseen;
Kun pimeyden…

Mitä te sanotte? Pistin on poissa.

Hän on odottava minua
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.

Usein olen hylätty ja uupunut…

Vain palvokaa Häntä nyt.

Näyttää kuin ystäväni olisivat kaikki menneet.

Oletteko koskaan tulleet sille paikalle?

Mutta on yksi ajatus, joka lohduttaa minua…

Mikä oli tuo lupaus?

Tehden sydämeni iloiseksi,
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.

655    No niin, lupauksen lapset, vain palvokaa Häntä sen tekemisestä.

Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin,
Jeesus kuoli kaikki syntini sovittaakseen;

Mitä tapahtuu nyt?

Kun pimeyden näen, Hän on odottava minua.
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.

“Kun tulen virralle…” Jokainen teistä on tulossa. Siellä on suuri, tumma varjo teidän edessänne. Se on suuri ovi. Te menette siitä sisälle yhtenä näistä päivistä, ehkä ennen kuin tämä päivä on ohitse, ehkä ennen kokouksen loppua tänä aamuna. Te menette sinne sisälle. Joka kerta, kun sydän lyö, te olette askeleen lähempänä.

Mutta, kun pimeyden näen, Hän on odottava siellä..

Hän sanoi sen! Hän vannoi sen.

Silloin minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.

656    Oi, siunattu Herra, sydämemme ovat täynnä tänä aamuna, ylitsevuotavasti.

657    Ajatella sitä, kuinka pulssin lakatessa, sairaanhoitajan asettaessa tyynyn päänne alle. Kätenne eivät enää voi liikkua, ne ovat muuttuneet jääkylmiksi. Teidän lapsenne, äitinne, rakkaanne itkevät ja huutavat. Tuo suuri ovi avautuu, tuntemattomaan, ja Hän on oleva odottamassa!

658    Daavid sanoi: “Jos valmistan vuoteeni helvetissä, Hän tulee olemaan siellä.” Minun ei tarvitse ylittää sitä yksin. Ja virran pärskeiden alkaessa roiskua kasvoihimme, on Jumala ottava pelastusveneen, ja opastava sen suoraan sen yli. Hän lupasi tehdä sen. Daavid, tuo profeetta sanoi: “Kyllä, vaikka kulkisin kuoleman varjon laakson halki, en minä pelkäisi mitään pahaa; Sinä olet minun kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua.”

659    Herra, me olemme niin onnellisia tänään, että meidät on luettu lupauksen perillisiksi. Tänä päivänä meillä on sisimmässänne Iankaikkinen Elämä, koska me rakastamme Herraa Jeesusta ja olemme uskoneet Häneen, ja vastaanottaneet Hänen Sanansa ja Hänen opetuksensa. Ja Hän on antanut meille, meidän uskomme sinetiksi, Pyhän Hengen, Pyhän Hengen sinetin; meidän uskomme sisimmässämme on ankkuroitu. Ja vaikka me monasti vaellammekin tummien varjojen lävitse, ja monasti me kompastelemme tiellä, niin meidän ankkurimme yhä pitää. Siellä on jotakin, siellä toisella puolella, joka näyttää opastavan eteenpäin sanoen: “Liiku eteenpäin. Me jatkamme edelleen.”

660    Jumala, siunaa meitä. Me tarvitsemme Sinua. Pidä meidät aina uskollisina ja todellisina. Siihen aikaan asti kunnes Sinä tulet noutamaan meitä, ja me tulemme ylistämään Sinua kautta loppumattomien aikojen. Ja tuona päivänä, kun me seisomme maan päällä… Hänen siunatut jalkansa eivät koskaan vielä ole koskettaneet maata. Ja kun Hän seisoo siellä ilmassa, ja pyhät ja lunastetut kaikista ajanjaksoista, kaikista vartioista, ensimmäisestä, toisesta, kolmannesta, neljännestä, viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä, kaikki seisovat siellä vaatetettuna Hänen vanhurskaudellaan, ja me kruunaamme Hänet Kuningasten Kuninkaaksi ja Herrain Herraksi, ja laulamme noita lunastus kertomuksia, kun me sydän parka vavisten katsomme Häneen, joka rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme. Kun me vielä olimme vähemmän rakastettavia ja syntisiä, kuoli Kristus, jotta me voisimme olla pelastettuja. Me kiitämme Sinua siitä, Isä, Kristuksen Nimessä. Aamen.

661    Rakastatteko te Häntä? Oi, kuinka todellinen Hän onkaan. Eikö teistä tunnukin aivan kuin te jotenkin haluaisitte panna kätenne Hänen ympärilleen? Ettekö te yksinkertaisesti haluaisikin ryömiä Hänen tykönsä ja koskettaa Hänen jalkojaan, tiedättehän?

662    Tiedättekö, siellä Phoenixissa, Arizonassa, oli joitakin ihmisiä, jotka kerran tulivat kokouksiini ja sanoivat: “Minä haluan keskustella siitä Hänen kanssaan. Haluaisin sanoa: ‘Herra, Sinä rakastit minua, kun polkuni tuli niin himmeäksi.’” Minä haluan selvittää sen Hänen kanssaan, ennen kuin menen ylitse. Minä haluan nähdä Hänet.. Minä vain haluan nähdä Hänet. Ajatella vain miltä minusta tulee tuntumaan! Minun sydän parkanihan on vapiseva, kun näen Hänet seisomassa siellä.

663    Olen usein ajatellut: “Toivoisinpa, että olisin voinut kuulla tuon Äänen sanovan: ‘Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskaasti kuormitetut, niin Minä annan teille levon.’”

664    Minä en luultavasti koskaan kuule sitä kirjaimellisesti, niin kuin Hän puhui sen silloin, mutta haluan kuulla Hänen sanovan: “Tämä on viimeinen päivä. Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani, mene nyt Herrasi iloihin, jotka ovat valmistetut sinua varten.” Kuinka kauan sitten?

665    “Siitäkö alkaen, kun pelastuit?”

666    Ei, veli. “Maailman perustamisesta alkaen, kun Minä näin sinut ja ennalta tunsin sinut ja määräsin sinut Iankaikkiseen Elämään.” Teidät siunattiin silloin. “Kaikki, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on kutsunut.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Kaikki, jotka Hän on kutsunut, Hän on vanhurskauttanut. Ja ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on jo kirkastanut.” Siinä se on teille. Hän ennalta tunsi meidät, kutsui meidät, vanhurskautti meidät, ja me olemme jo kirkastetut Hänen kanssaan maailman lopulla, kun menemme palkintoomme. Ettekö olekin onnellisia? [“Aamen.”] Varmasti, sen pitäisi saada teidät rakastamaan Häntä. Kun te ette voineet auttaa itseänne, niin tässä Hän tuli ja teki sen teidän puolestanne.

667    Siunattu olkoon side, joka sitoo, sisar Gertie. “Sydämemme yhteen kristillisessä rakkaudessa”, palvoessamme nyt täällä yhdessä, ja sitten tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta. Jumala siunatkoon teitä, jotka kohotitte kätenne Kristukselle tänä aamuna, löytäkää itsellenne paikka, jossa palvoa; palvelkaa Häntä.

668    No niin, vain palvokaamme Häntä nyt, seurakuntana, kaikki te metodistit, Church of God, Assemblies of God, presbyteerit, luterilaiset, katoliset. Kaikki yhdessä, laulakaamme nyt:

Siunattu olkoon side, joka sitoo
Sydämemme yhteen kristillisessä rakkaudessa;
Sukulaismielten yhteys
On tuon ylhäällä olevan kaltainen.
Isämme valtaistuimen edessä
Me vuodatamme tuliset rukouksemme;
Pelkomme, toivomme, tavoitteemme, ovat yksi
Lohtumme ja huolenpitomme.
Kun me toisistamme eroamme,
Se antaa meille sisäistä tuskaa;
Mutta me yhä olemme yhteen liitetyt sydämessä.

Kaikki metodistit, baptistit ja kaikki.

Ja toivomme tapaavamme uudestaan.

669    Eikö se teekin teille hyvää? Kääntykäämme nyt ympäri ja puristakaamme toistemme käsiä, kun laulamme uudestaan.

Isämme valtaistuimen edessä…

Puristakaa kättä jonkun takananne, edessänne tai sivullanne olevan kanssa.

Me vuodatamme tuliset rukouksemme;
Pelkomme, toivomme, tavoitteemme, ovat yksi
Lohtumme ja huolenpitomme.
Kun me toisistamme eroamme,

Me rakastamme toisiamme.

Se antaa…

Toivoisitteko kokouksen voivan jatkua?

…tuskaa;
Mutta me yhä olemme yhteen liitetyt sydämessä.
Ja toivomme tapaavamme uudestaan.

Ja, jos ei enää täällä, niin tuona suurena päivänä.

670    Nyt, Isä, vastaanota palvontamme tänä aamuna, ota Sana ja istuta Se uskovaisen sydämeen. Älkööt he olko heiteltävinä, ylhäällä tänään ja alhaalla huomenna. Vaan voikoot nämä Sanat löytää lepopaikan jokaisen uskovaisen sydämessä, niin että he tietävät sen, että “Jumala on vannonut valalla, ja kahdella muuttumattomalla asialla.” Jumalan muuttumattomuus; se on, että Hänen on mahdotonta valehdella. Että tämän pelastuksen perillisillä voisi olla tämä luja toivo, järkkymätön ja varma, sielun ankkurina. Tietää sen, että Jumala on vannonut meille valalla. Hän, joka ei voi valehdella; Hänen vannomansa vala sen lisäksi, että Hän on nostava meidät ylös viimeisenä päivänä ja on antanut meille Iankaikkisen Elämän. Tietäen, että sen jälkeen, kun olemme kutsutut, Hän on sanonut, että Hän “tunsi meidät ennen maailman perustamista ja ennalta määräsi meidät lapsiksi adoptoitaviksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja Hän ennalta tunsi meidät, Hän kutsui meidät. Ja, kun Hän oli kutsunut meidät, Hän vanhurskautti meidät. Me emme voi vanhurskauttaa itseämme, joten Hän vanhurskautti meidät oman Poikansa kuolemalla. Ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on jo kirkastanut. Sana on jo puhuttu, ja me vain olemme matkallamme; kulkien iloiten tiellämme Kirkkauteen.

671    Anna ihmisille usko, ja voikoot ne pikku tavat ja tottumukset, jotka riippuvat kiinni ihmisissä, voikoot he ravistautua niistä irti tänä aamuna, tämän Jumalan Sanan kanssa, joka on sielun ankkuri, järkkymätön ja varma. Ravistautukoot he irti tavoistaan ja pienistä oikuistaan ja asioista, jotka ovat olleet… Niin kuin Paavali sanoi edempänä sanomassa muutaman päivän kuluttua: “Laskekaamme syrjään jokainen paino, ja synti, joka niin helposti ahdistaa meitä, että voisimme juosta kärsivällisyydellä sen kilpajuoksun, joka on asetettu eteemme, katsoen uskomme alkajaan ja päättäjään, Jeesukseen Kristukseen, joka oli kiusattu kaikilla tavoin niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” Hänen sallittiin olla kiusattu, mutta Hän ei kuunnellut kiusauksia. Ja meillä on kiusaus tehdä syntiä, mutta me emme koskaan kuuntele sitä. Koska se Elämä, joka on sisimmässämme, on Iankaikkisen määränpäämme ankkuri, ja me pidämme sen pyhänä sydämissämme.

672    Nyt, siellä on monia, jotka ovat sairaita ja vaivojen vaivaamia. Me valmistaudumme rukoilemaan heidän puolestaan, Isä. Voikoot he, heidän kulkiessaan ohitse Jumalan Sanan alla tänään… Tuon kalliin Sanan, joka on saarnattu, Raamatun todistaessa, että Jumalan Enkelit seisovat lähellä, ja että suuri Pyhä Henki ennen kaikkea, on täällä antaakseen todistuksen Sanalle. Nyt, Isä, heidän kulkiessaan ohi lupauksen Sanan alla, tänä aamuna, voikoot he lähteä täältä terveinä. Niin että he voivat riisua tukisidoksensa ja jättää pyörätuolinsa ja telttavuoteensa, joilla he makaavat, ja olla tehty terveiksi. Suo se, Herra. Voikoot he palata seuraavaan kokoukseen, jos heidän sallitaan tulla, tai mennä omiin seurakuntiinsa, iloiten, näyttäen, mitä suuria asioita Kristus on tehnyt heille. Tämän palveluksen me teemme Sinun kunniaksesi, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

673    Minun täytyy pyytää anteeksi antamaani lupausta, että tänä aamuna olisimme käsitelleet 7:ttä lukua, mutta en päässyt siihen. Ja meidän täytyy varata vähän aikaa tätä rukousjonoa varten. Ja tänä iltana, jos Herra suo, me tulemme ottamaan 7. luvun, ja tulemme näkemään, kuka tämä Melkisedek oli. Kuinka moni haluaisi tietää sen? Oi, me tulemme kaivautumaan suoraan Häneen, nähdäksemme tarkalleen, kuka Hän on. Ja Kirjoitus kertoo, kuka Hän on, näettehän.

674    Ja Scofield sanoi: “Se oli pappeus.” Kuinka se olisi voinut olla joku pappeus, ilman alkua tai loppua? Näettekö, se ei ollut mikään pappeus. Se oli Mies, Melkisedek on nimi, Persoona. Kuten…

675    Ei arvostamatta ketään, mutta Kristillinen tiede sanoo, että Pyhä Henki on vain ‘ajatus’. Ja Raamattu sanoo: “Hän, Pyhä Henki.” Ja “Hän” on persoonapronomini, Se on Persoona. Ei mikään ajatus, Se on Persoona. Ehdottomasti!

676    Ja Melkisedek on Mies. Mies jolla ei ollut päivien alkua eikä vuosien loppua. Hänellä ei ollut isää eikä äitiä, eikä polveutumista. Ja me tulemme näkemään, kuka Hän on, jos Herra suo, tänä iltana, Sanan mukaan. Rakastatteko te Sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Oi, Sinun Sanasi on lamppu minun polulleni ja minun jaloilleni.” Oi!

677    Nyt te sanotte: “Veli Branham, minä en ymmärrä sitä kaikkea.” En minäkään.

678    Mutta kerran, ollessani saarnaamassa Kentuckyssa… Ja jos täällä on joitakin uusia tulokkaita ja katolilaisia ja erilaisia muita, jotka eivät ehkä ymmärrä näitä Kirjoituksen syviä ja rikkaita asioita, niin olin saarnannut Jumalallisesta parantamisesta. Eräs pieni paljasjalkainen tyttö toi… Hän ei ollut kuin viisitoistavuotias ja hänellä oli pieni vauva, jolla oli halvaus. Ja minä kysyin: “Mikä on vikana lapsellasi, sisar?”

679    Hän sanoi: “Sillä on nykimistä.” Hän ei tiennyt sitä halvaukseksi, hän ei tiennyt miksi kutsua sitä.

680    Tuolla pienellä naisella ei luultavasti koskaan elämässään ollut kenkiä jaloissaan. Jonkun miehen rakastettu, pitkä tukka riippuen alhaalla. Ja minä kysyin: “Uskotko sinä?”

681    Ja nuo pienet, teräksenharmaat silmät katsoivat minuun, kun hän sanoi: “Kyllä, herra, minä uskon.”

682    Otin tuon pienen vauvan. Ja rukoillessani sen puolesta, se lakkasi nykimästä. Uh-huh, ja se meni pois, lähti ulos.

683    Seuraavana päivänä, ollessani oravia metsästämässä siellä vuoren kupeella, kuulin kuinka jotkut miehet istuivat ja juttelivat siellä. Ja minä painuin matalaksi, olin metsästänyt oravia. He olivat puhelleet minusta, ja istuivat siellä pureskellen tupakkaa ja syljeskellen, lehtien lentäessä sillä tavalla. Ja he keskustelivat edellisen illan kokouksesta. Ja yksi heistä sanoi: “Näin tuon lapsen, kuljin sieltä ohitse, tänä aamuna. Sillä ei enää ollut tuota nykinää.” Näettekö? Hän sanoi: “Se oli todellista.” Ja hän sylki…

684    Ja heillä oli kiväärit nojaamassa siellä puuta vasten, joten ajattelin, että minun oli parasta ilmaista itseni. Tiedättehän, heillä on siellä ollut noita sukuvainoja. Niinpä kävelin heidän luokseen ja sanoin: “Hyvää huomenta, veljet.”

685    Ja tuo suurempi mies näytti olevan puhumassa, hänellä oli purutupakkaa suussansa sillä tavalla, poski pullollaan, ja kaula pitkänä. Ja hänellä oli valtavan suuri hattu päässään, vedettynä kasvojensa yli. Hän kääntyi katsomaan ja näki minut. Ja hän ojentautui ja otti tuon hattunsa, nykäisi sen pois, ja [Veli Branham nielaisee.] nielaisi tuon purutupakan ja sanoi: “Hyvää huomenta, saarnaaja.” Näettekö? Kyllä vaan. Osoittaen kunnioitusta! Ja se on oikein. Kuinka hän koskaan selvisi siitä elävänä, en tiedä. Mutta hän teki sen.

686    Niinpä seuraavana iltana, takaisin tultuani, siellä oli eräs mies, joka halusi väitellä hieman kanssani. Hän kävi eräässä kirkossa, joka ei usko Jumalalliseen parantamiseen. Ja me olimme eräässä metodistikirkossa, White Hillissa, Kentuckyssa. Niinpä hän seisoi siellä ulkopuolella ja hänellä oli kädessään myrskylyhty, ja hän sanoi: “Minä haluan sanoa jotakin, saarnaaja. Minä en voi hyväksyä Sitä, koska en voi nähdä sitä.”

687    Minä sanoin: “Etkö voi nähdä sitä?”

688    Hän sanoi: “En!” Hän sanoi: “Minä itsekin olen sairas mies, mutta en yksinkertaisesti voi nähdä Sitä.”

Minä kysyin: “Missä sinä asut?”

Hän sanoi: “Tuon Big Renox kukkulan takana.”

Minä sanoin: “Hyvä on, kuinka sinä nyt aiot päästä kotiin?”

Hän sanoi: “Tulen kävelemään kotiin.”

Minä kysyin: “Voitko nähdä kotiasi?”

Hän sanoi: “En voi.”

Minä sanoin: “On kauhean pimeä yö, on pilvistä.”

Hän sanoi: “Niin on.”

Minä kysyin: “Kuinka aiot mennä kotiin?”

Hän sanoi: “Tämän myrskylyhdyn kanssa.”

Minä sanoin: “Tuo lyhty ei näytä valoa koko matkaa taloosi asti. Kuinka aiot päästä perille?”

Hän sanoi: “Minä kävelen lyhdyn kanssa.”

689    Minä sanoin: “Siinä se on. Sinun täytyy sytyttää lyhty nyt ja joka kerta, kun otat askeleen tähän suuntaan, tulee valo näyttämään tietä edessäsi. Jos vain jatkat kävelyäsi, on valo kulkeva mukanasi.”

690    Ja tehkää se tänä aamuna, te haluatte Kristuksen, suuren Ylipapin, sairauksienne, tautienne ja sielujenne Välimieheksi. Te ette ehkä saata ymmärtää Sitä, me emme ymmärrä, mutta meidän on käsketty “vaeltamaan Valossa, niin kuin Hän on Valossa.” Te otatte yhden askeleen Valossa, ja kun teillä on Valo mukananne, tulee Valo loistamaan täyteen päivään asti, se on näyttävä polun edessänne;

Ja me vaellamme ylös tätä suurenmoista, vanhaa valtatietä,
Kertoen kaikkialla minne menen;
Olen mieluummin vanhanaikainen kristitty, Herra,
Kuin mitään mitä tiedän.

Oletteko koskaan kuulleet tuota vanhaa laulua?

Ei ole mitään vanhanajan kristityn kaltaista,
Osoittamaan kristillistä rakkautta;
Me vaellamme suurenmoisella, vanhalla valtatiellä,
Ja kerromme kaikkialla minne menemme,
Olen mieluummin vanhanaikainen kristitty, Herra,
Kuin mitään mitä tiedän.

691    Minä yksinkertaisesti rakastan sitä. Hyvä on, nyt tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta. Me emme väitä voivamme parantaa sairaita. Jos tekisimme niin, sanoisimme väärin. Jokainen sairas henkilö täällä on jo parannettu, sitä Kirjoitus sanoo: “Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Onko se oikein?

692    Jokainen täällä ehkä oleva syntinen, sinä olet ollut pelastettu siitä lähtien, kun Jeesus kuoli. Mutta älä milloinkaan kuole täällä, missä tilaisuus on asetettu eteesi, mennäksesi Hänen Läsnäoloonsa, ja sitten yrittää siellä vastaanottaa Sitä. Se on valmistettu tätä hetkeä varten. Juuri nyt sinun täytyy vastaanottaa Se. Jos ohitat Veren et ole… Sinä olet jo tuomittu suhtautumisellasi Herran Jeesuksen Kristuksen Sovitukseen. Näettekö, te tuomitsette itse itsenne siinä.

693    Niinpä: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Niinpä minulla ei voisi olla mitään parantamaan teitä. Seurakunnalla ei voisi olla mitään parantamaan teitä. Ainoa asia, minkä puolesta voimme rukoilla, on se, että teidän uskonne ei pettäisi, ja että te tulisitte alttarille tänä aamuna vastaanottaaksenne Kristuksen Parantajananne, niin kuin te vastaanotitte Hänet Pelastajananne. Ja ilman mitään… Jumala tekee ihmeitä, Hän näyttää suuria merkkejä. Sokeat, kuurot, mykät, kaikenlaiset ovat parantuneet juuri täällä Tabernaakkelissa. Mutta oliko se sitten tai ei, me hyväksymme sen joka tapauksessa. Monta kertaa nuo asiat ovat näkyjen kautta.

694    Kuinka monet olivat täällä noin kolme tai neljä sunnuntaita sitten, kun tuo mies tuli tänne sekä sokeana että halvaantuneena, ja ilman tasapainohermoja, istuen pyörätuolissa. Ja ennen kuin lähdin kotoa, näin hänet näyssä, että “siellä olisi mies, jolla tummat hiukset olivat muuttumassa harmaiksi. Hänen vaimonsa on miellyttävän näköinen nainen, noin kuusikymmentävuotias. Hän tulisi ja itkisi ja hän pyytäisi minua tulemaan ja rukoilemaan hänen aviomiehensä puolesta.” Hän istui siellä.

695    Ja tultuani tänne sanoin joillekin veljistäni täällä: “Tarkatkaa tätä.”

696    Ja kun me menimme alas alttarille, muut olivat rukoilleet. Kun menin rukoilemaan, kävelin heti pois ja tulin takaisin tänne. Ja hänen vaimonsa nousi ylös ja tuli aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Herra oli sanonut sen tulevan olemaan. Ihmisten tarkatessa, josko se tapahtuisi sillä tavalla. Se ei ole koskaan pettänyt, ja niinpä, kun tuo mies käveli…

697    Tulimme tietämään, että eräs mies, tohtori Ackerman, Birdseyesta, Indianasta, oli se, joka oli lähettänyt hänet tänne; joka on katolilainen, ja jonka poika on pappina siellä Saint Meinradin luostarissa. Ja tohtori Ackerman on minun metsästyskumppanini, ja hän lähetti tuon miehen tänne. Ja Herra näytti minulle tummatukkaisen miehen, joka lähettäisi hänet, mutta en tiennyt, kuka se oli.

698    Ja minä kysyin: “Oliko se tohtori Ackerman?”

699    Hän sanoi: “Oli.” Näettekö? Ja sitten tuo mies…

700    Minä sanoin: “Se on NÄIN SANOO HERRA.” Kävelin alas ja sanoin: “Herra, nouse ylös.” Hän oli sekä sokea, eikä voinut… Tasapainohermo oli poissa, eikä hän voinut pitää itseään pystyssä. Hän oli ollut sillä tavalla vuosia, oli ollut Mayos klinikalla ja kaikkialla. Ja vain rukoilin rukouksen hänen puolestaan ja nostin hänet ylös. Siellä hän meni, kävellen alas halki…

701    Ensin hän sanoi: “En voi nähdä sinua.” Sitten hän huusi: “Kyllä! voin nähdä!” Hänen silmänsä avautuivat sillä hetkellä; hän oli ollut ortodoksi, ja hänen vaimonsa presbyteeri.

702    Jotkut ihmiset ajattelevat, että presbyteerit ja ortodoksit eivät huuda. Teidän olisi pitänyt kuulla heitä. Varmasti. He kirkuivat ja halasivat toisiaan. Sitten hän tuli takaisin ja otti pyörätuolinsa ja käveli ulos ja alas portaita aivan kuin kuka tahansa toinenkin mies, voiden nähdä, puhua ja niin edelleen.

703    Sain häneltä kirjeen, tai puhelun muutama päivä sitten. Uskon veli Coxin menneen hänen luokseen. Ja hän sanoi, että “hänen silmissään oli polttava tunne.” Tietenkin. Se johtuu hermoista, näköhermot ovat kasvamassa ja tulossa takaisin elämään, tiedättehän, ja ottavat paikkansa. Kirous oli otettu pois.

704    Jos annatte luonnon tehdä tehtävänsä, jos mikään ei estä luontoa, se ottaa täyden vallan. Jos käsivartenne ympärillä on side, joka pysäyttää verenkierron, tulee kätenne lopulta kuolemaan. Koska luonnollisella tavalla se on kunnossa, jos vain jätätte sen rauhaan. Mutta jokin on häiritsemässä luontoa. Sitten, jos ette voi nähdä sitä, ei ole mitään tapaa lääkärin tajuta sitä. Ainoa asia, minkä mukaan hän voi toimia, on mitä hän voi nähdä ja mitä hän voi tuntea. Se on ainoa asia, minkä mukaan hän voi toimia: mitä hän näkee ja mitä hän tuntee.

705    Jos hän ei voi nähdä sitä, silloin sen täytyy olla hengellistä. Ja ainoa mikä voi… Vain yksi asia voi tapahtua; me rukoilemme, ja Kristus ottaa pois kirouksen, lähettää pois perkeleen, ja se alkaa tulla jälleen normaaliksi, terveeksi. Se paranee ja siinä kaikki. “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet.” Onko se oikein? Se on lupaus Seurakunnalle. Se on lupaus voimasta… Se on Hänen läsnäolonsa meidän kanssamme. Nyt se mikä estää meitä olemasta täydellisiä tänä aamuna, tekemään noita asioita aivan niin kuin Hän sen teki, on siksi, että me yhä olemme tässä verhossa [esiripussa]. Näettekö? Mutta meillä on siellä jokin tunne, joka sanoo meille: “Oi, kyllä.” Näettekö?

706    Ja kun te vastaanotatte parantumisenne… Ei väliä sillä, mitä tämä esirippu sanoo, sitä Sana sanoo. Katsokaahan, siinä se on. Sitä se on. Sanalla on aina ensimmäinen sija yli kaiken; Jumalan Iankaikkisella Sanalla.

707    Katsokaa Saaraa, kohtunsa kuollut, yhdeksänkymmentävuotias, elänyt miehensä kanssa siitä asti, kun oli kuusitoista- tai seitsemäntoistavuotias, ei lapsia; Abraham, satavuotias, ja Jumala kääntyi suoraan ympäri ja antoi heille lapsen. Näettekö, koska he uskoivat, he kutsuivat niitä asioita, joita ei ollut, niin kuin ne olisivat. Tule sillä tavalla tänä aamuna, ystävä.

708    Ja tänä iltana me odotamme… Te kaikki, jotka olette vierainamme, me olemme iloiset täällä olostanne tänä aamuna. Ja Jumala olkoon kanssanne. Ja jos olette kaupungissa iltaan asti, me olemme iloiset, jos voitte tulla tänä iltana jatkamaan tätä kokousta Melkisedekistä. Ja sitten, jos ette pääse tulemaan ja teillä on oma kirkkonne, niin menkää omaan kirkkoonne. Se on teidän paikkanne ja velvollisuutenne. Jos kuulutte johonkin kirkkoon, menkää sinne. Tämä on vain pieni tabernaakkeli, jossa me kokoonnumme ollaksemme yhdessä toistemme kanssa. No niin, Herra siunatkoon teitä.

709    Tahtoisiko sisar Gertie nyt soittaa meille Suuri Lääkäri nyt on lähellä? Ja onko täällä ketään, joka haluaa puolestaan rukoiltavan? Kohottakaa kätenne, ne, jotka tahtovat tulla rukousjonoon, pannaksenne uskonne Kristukseen. Hyvä on, tahtoisitteko muodostaa jonon tälle puolelle. Ja jos he vetäisivät istuimia vähän syrjään, veli, saadaksemme sinne vähän tilaa ja tuodaksemme ihmiset lävitse. Tulkaa tälle puolelle.

710    Ja me tulemme nyt rukoilemaan, Sillä aikaa, kun laulamme. Ja aion pyytää vanhimpia tulemaan tänne, huolimatta mistä kirkkokunnasta tai kirkosta hän on, jos uskotte Jumalalliseen parantamiseen, niin tahtoisitteko seistä täällä korokkeella kanssani rukoilemassa sairaiden puolesta? Me olisimme iloiset siitä. Mistä kirkkokunnasta tahansa ja mitä olettekin, me olisimme iloiset siitä. Tahtoisitteko tulla nyt, rukousta varten, ja veli Neville, tulisitko öljyn kanssa.

57-0908M HEBREALAISKIRJE 5. JA 6. LUKU (Hebrews Chapter Five And Six), Jeffersonville, Indiana, USA, 8.9.1957

57-0908M HEBREALAISKIRJE 5. JA 6. LUKU
(Hebrews Chapter Five And Six)
Jeffersonville, Indiana, USA, 8.9.1957

1          …Hebrealaiskirjeestä. Sitten me tulemme 7. lukuun ja Melkisedekin pappeuteen. Ja sitten Melkisedekin pappeudesta, tuohon suureen sovituksen päivään ja erottamiseen, sovituksen jakamiseen. Sitten tuohon suureen uskon lukuun, 11. lukuun. Ja 12. Luku: “Laskien syrjään jokaisen painon.” Ja 13. luku: “Se Iankaikkinen koti, joka ei ole ihmiskäsin rakennettu; vaan Jumala yksin on valmistanut tämän suuren kodin.” Kuinka ihmeellistä.

2          Olen iloinen nähdessäni sisaremme siellä takana, joka juuri tuli sisälle kokoukseen. Näen hänet ja hänen miehensä. Eilen olimme matkalla erään paikan halki… Ajattelin tuntevani jokaisen kolon ja nurkan, oltuani riistanvartijana täällä Indianassa, ja oltuani partioimassa useita vuosia; tunsin joka paikan. Mutta eilen olisin voinut eksyä siellä ylhäällä, noilla kukkuloilla, uudella tiellä.

3          Ja tuolla naisella oli syöpä keuhkoissa, ja Herra paransi tuon naisen. Me otimme… Ja kuinka se kaikki tapahtui, meidän istuessamme siellä. Veli Roberson, hän on luultavasti täällä tänään, näen hänen vaimonsa, ja veli Wood, joka on täällä. Ja me olimme siellä vanhalla kuorma-autolla, veli Roberson, minä ja veli Wood. Ja me nousimme tähän kuorma-autoon ja menimme sinne, mäen harjalle. Ja siellä Herra näytti tuon syövän ehdottomasti. Ja sitten me seisoimme siellä ja katselimme, kun se jätti tuon naisen. Omin silmin me seisoimme katselemassa, kun se jätti tuon naisen. Ja hän soitti veli Woodin vaimolle ja käski kertomaan minulle, että hän oli sylkemässä ulos tuota todella mustaa ainetta. Ja täällä hän on tänä aamuna istuen jälleen seurakunnassa, hän ja hänen rakastettu miehensä, iloiten Herrassa. Eikö Hän olekin ihmeellinen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

4          Enkä minä tiennyt, että täällä… Tavallisesti, ympärillä oleville ihmisille, täällä tuskin koskaan tapahtuu näkyjä. Tämä on minun kotini. Ja… Tarkoitan täällä seurakunnassa oleville.

5          Sunnuntaina, viikko sitten, me… Kuinka moni oli täällä ja näki tuon miehen pyörätuolissa? Sokea, rampa, tasapainoton, tasapainohermot menneet, ja Mayo -klinikka oli luopunut hänestä. Ja joku katolilainen ystäväni lähetti hänet tänne. Ja ennen kokoukseen tuloa, Herra antoi näyn tuosta miehestä. Te kaikki tiedätte sen. Ja siellä tuo mies parantui NÄIN SANOO HERRA mukaisesti. Näettekö? Ja hän nousi ylös, käveli ulos ja vei pyörätuolin mukanaan, nähden aivan yhtä hyvin kuin te tai minä voimme nähdä. Ja hän käveli ulos rakennuksesta, työntäen pyörätuoliaan, täysin normaalisti. Ja tasapainohermo… Tiedättehän, te ette voi pitää itseänne pystyssä. Näettekö, te ette yksinkertaisesti voi. Ja se oli ollut niin vuosia.

6          Ja eilen, kun tulin sinne, tuolla naisella oli ollut uni, jossa hän oli nähnyt minun tulevan sinne tarkalleen kello kahdelta ja määrittelevän, että “hänellä oli syöpä”, ja sitten: “NÄIN SANOO HERRA, ‘hän oli parantunut’”; ja hän heräsi, ja se oli aivan tarkalleen kello kaksi. Ja Herran Henki tuli alas, ja siellä… Tuo uni, joka hänellä oli… Ja Herra antoi tulkinnan. Ja hän parantui juuri siinä hetkessä, juuri siinä meidän katsellessamme. Kuinka ihmeellistä!

7          En voi muistaa hänen nimeään. Mikä se on? Mikä on nimesi, sisar? Walton, sisar Walton, hän istuu siellä takana. Tahtoisitko nousta seisomaan, sisar Walton? Haluan kysyä sinulta kuinka voit. [Sisar Walton sanoo: “Oikein hyvin.”] Aamen, se on hyvä, hienoa. Hän on niin hyvä siunatessaan meitä sillä tavalla. Niinpä me odotamme ylenpalttisesti, Jumalan suuren mitan runsaudella.

8          Eräs lääkäri oli salannut sen häneltä, hän kertoi hänelle, että “hän hengitti vain toisella keuhkolla”. Se johtui siitä, että syöpä oli kasvanut ja sulkenut hengityksen toisen puolen keuhkosta, näettehän. Te ette voi nähdä syöpää röntgenkuvassa, koska syöpä itse on solu, ja se on elämä ja te vain… Ja te vain katsotte suoraan tuon syövän lävitse röntgensäteellä. Te ette näe sitä.

9          Mutta Herra todella… Me seisoimme siellä katselemassa sitä itse, omin silmin. Katselimme sen liikkuvan, ja näimme sen lähtevän, omin silmin. Niinpä me olemme niin kiitolliset siitä.

10     Ja nyt… Rukoilkaa nyt puolestamme tällä viikolla, poissa ollessamme. Ja veli Neville tulee luultavasti jatkamaan keskiviikkoiltana siitä, mihin minä jään. Älkää nyt jääkö pois tästä suuresta Ilmestyskirjan ketjusta.

11     No niin, tiedän, että paljon rukouksia on rukoiltu, ja me tiedämme, että Jumala kuulee rukouksen. Mutta me… Tänä aamuna me haluamme rukoilla pienen rukouksen, ennen kuin luemme Kirjasta. Nyt, kuka tahansa, joka kykenee, voi lukea Kirjaa tällä tavalla, tai voi avata sen tällä tavalla. Mutta tarvitaan Jumala, yksin, avaamaan ymmärryksen, sillä Hän on ainoa, joka voi tehdä sen.

Niinpä kumartakaamme päämme hetkeksi.

12     Nyt, Isä, Sinun rakkaan Poikasi, Herran Jeesuksen Nimessä, me mitä nöyrimmin tulemme nyt, alistaaksemme itsemme Sinun palvelijoinasi, että Sinä tulisit puhumaan meille. Ympärileikkaa huulet, jotka puhuvat, ja korvat, jotka kuulevat, että Sana voi olla Jumalan puhuma ja Hengessä kuultu, ihmisissä. Suo se, Isä. Ottakoon Hän Jumalan Sanan ja palvelkoon meille, sen mukaan kuin meillä on tarve, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä ja Hänen kirkkaudekseen. Aamen.

13     Nyt luemme tänä aamuna… Me tutkimme, me emme nyt saarnaa, me vain tutkimme tätä Hebrealaiskirjettä. Kuinka moni nauttii siitä? Oi, meillä on ihmeellistä aikaa. Ja nyt me vain tutkimme tarkoin, Kirjoitus Kirjoituksen päälle, se täytyy… Koko Raamattu kokonaisuudessaan nivoutuu yhteen. Siellä ei ole yhtään Sanaa poissa paikaltaan, jos Pyhä Henki asettaa Sen yhteen.

14     Nyt ihmiset ovat sanoneet: “Raamattu on ristiriidassa itsensä kanssa.” Sen minä haluaisin nähdä. Olen pyytänyt kaksikymmentäviisi vuotta sitä, mutta kukaan ei ole vielä koskaan kyennyt näyttämään sitä. Raamattu ei ole ristiriidassa. Jos se tekee sen, se ei ole Raamattu. Suuri ääretön Jehova ei voisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, joten Raamatussa ei ole minkäänlaista ristiriitaisuutta. On vain ihmisten väärinymmärtämistä.

15     Nyt pieneksi taustaksi… Hebrealaiskirjeen kirjoitti Pyhä Paavali heprealaisille. Hän kirjoitti efesolaisille, se oli ihmisille Efesossa, tuolle kristilliselle Seurakunnalle; hän kirjoitti roomalaisille Roomassa, ja yhden galatalaisille ja yhden heprealaisille.

16     No niin, me totesimme Paavalin alusta alkaen olleen Raamatun opettaja. Me opimme sen, että hän oli istunut yhden tuon päivän suurimman opettajan, Gamalielin, alaisuudessa. Ja hän oli hyvin perehtynyt Vanhaan Testamenttiin, hän tunsi sen hyvin. Mutta hänestä tuli sen tien vainooja, joka oli Kristuksen Tie, koska hänet oli harjoitettu Vanhan Testamentin opettajien alaisuudessa. Mutta opettajat ovat tavallisesti lihallisia… Toivon, etten sano mitään väärin.

17     Mutta tavallisesti, jos mies saa opetuksen vain kouluista, on se tavallisesti ihmistekoista. Näettekö, se ei ole innoitettua, koska se tulee koulun opiksi. Meillä on se tänään: presbyteereillä, luterilaisilla, helluntailaisilla, kaikilla näillä kouluilla on teoriansa, ja he vain vääntävät Kirjoitukset siihen sopiviksi.

18     Ja samoin oli Vanhassa Testamentissa. Paavali oli hyvin koulutettu ja tunsi Kirjoitukset sanan mukaan… Mutta, katsokaahan, Kirjoitukset. Ei väliä sillä, kuinka hyvin te tunnette ne, jos Henki ei tee niitä eläväksi. Silloin kirjain tappaa, Henki antaa elämän. Näettekö, se täytyy olla eläväksi tehty Hengellä. Jos Henki ei tee Sanaa eläväksi ja tee sitä teille todellisuudeksi, silloin kirjain on vain järkiperäistä. Siksi meillä on niin monia tunnustuksellisia kristittyjä tänään, se on tuo älyllinen käsitys Kristuksesta.

19     Sitten me menemme pois… Me sanomme: “Hänen täytyy tuntea jotakin, ja hänen täytyy tehdä jotakin, ja…” Oh, me tulemme menemään siihen jonkin ajan kuluttua. Yhden täytyi huutaa, metodistien tavallisesti täytyi huutaa, ennen kuin heillä oli se. Helluntailaisten täytyi puhua kielillä, ennen kuin heillä oli se. Ja joidenkin heistä, noiden Vapisijoiden, heidän täytyi vapista. Sitten Pyhä Henki tuli heidän ylleen ja ravisti heitä, ja heillä oli se. Mutta se oli kaikki vain mielikuvitusta, mikään niistä ei ole totuus.

20     Jumala elää Sanassansa. “Usko tulee kuulemisen kautta, kuulemalla Sanan. Uskosta te olette pelastetut, armon kautta.” Ei millään… Josko te vapisette, tai puhutte kielillä, tai mitä tahansa tapahtuukin, sillä ei ole ensinkään mitään tekemistä sen kanssa. Jeesus sanoi: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä. Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo, se on eläväksi tehty hänelle, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Siinä se on. Ei ole väliä sillä, mitä pikku asioita te teette.

21     Minä en nyt ole vastaan vapisemista, tai kielilläpuhumista, tai huutamista. Niitä kyllä voi olla. Se on hienoa, mutta ne ovat vain ominaisuuksia. Näettekö? Minä voisin antaa teille omenan puusta, eikä teillä silti olisi tuota puuta. Näettekö, ne ovat sen aiheuttamia.

22     Valehteleminen, varastaminen, tupakoiminen, uhkapeli, aviorikos, se ei ole synti, ne ovat epäuskon aiheuttamia. Näettekö… Te teette sen, koska te olette syntinen. Näettekö? Ensiksi te olette syntinen. Se saa teidät tekemään sen, koska te ette usko. Ja, jos te uskotte, silloin te ette tee sitä. Silloin teillä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, lempeys, nöyryys, usko, kärsivällisyys; ne ovat Hengen hedelmät. Näettekö?

23     Niin meillä sitten on pieniä asioita, tuollaisia pieniä aistimuksia, ja se johtuu siitä, että ihmiset ovat menneet pois vanhalta, kuljetulta Sanan polulta. Se on Sana! “Usko tulee kuulemisen kautta.”

24     Niinpä, kun Paavali… Jumala valitsi Paavalin. Miehet valitsivat Mattiaan. He heittivät arpaa, ja se lankesi hänelle, mutta hän ei koskaan tehnyt mitään. Se osoittaa sitten, minkälainen valta seurakunnalla on, tehdä joku valinta, valita diakoninsa, ja lähettää saarnaajiaan eri paikkoihin. Monta kertaa se on lihallista.

25     Antakaa miehen mennä, minne Jumala johtaa häntä menemään. Siitä minä pidän. Jos ihmiset jossakin neuvottelussa vain sanovat: “Täällä on mukava kirkko. Tämä veli on rakentanut mukavan kirkon”, ja sitten heillä on joku pikku lemmikki, jonka he tulevat lähettämään tälle seurakunnalle, niin he eivät käsitä, että he tappavat itsensä. Näettekö? Ensinnäkin, jos tuo mies menee sinne, ei hän voi täyttää tuon toisen miehen paikkaa, joka sen rakensi. Ja silloin he vain heikentävät seurakunnan, yrittäessään osoittaa suosiotaan jollekin lemmikilleen. Se on aina ollut sillä tavalla.

26     Mutta, minä uskon, että paikallisella seurakunnaalla on ylin arvovalta. Kyllä, olkoon jokainen seurakunta oma itsensä, ja valitkoon itse omat pastorinsa ja omat diakoninsa, tai mitä se onkin. Ja silloin tuolla miehellä siellä ei ole mitään piispaa yläpuolellansa. Pyhän Hengen halutessa puhua jotakin tuolle seurakunnalle, heidän ei tarvitse kysyä keneltäkään mitä tehdä. Yksilö on kosketuksessa Pyhän Hengen kanssa. Osoittakaa minulle Raamatusta, mikä Raamatussa on paikalliselle seurakunnalle suurempi kuin paikallinen vanhin? Kyllä, paikallisen seurakunnan itsenäisyys, jokainen seurakunta on itsessään seurakunta. Sitten, veljeys, se on hienoa. Kaikkien seurakuntien tulisi olla sen kaltaisessa veljeydessä, yhdessä. Mutta paikallisen seurakunnan suvereenisuus [itsenäisyys]!

27     Huomatkaa nyt, kuinka Paavali, ollen mestariopettaja, hyvin harjoitettu, oli matkallaan Damaskoon yhtenä päivänä, vangitsemaan niitä, jotka olivat tällä uudella Tiellä. No niin, hän oli vilpitön, mutta Jumala ei arvostele teitä vilpittömyytenne mukaan. Minä en ole koskaan nähnyt vilpittömämpiä ihmisiä kuin pakanat. Monet heistä jopa tappavat omia lapsiaan uhriksi epäjumalalle. Kysymys ei ole vilpittömyydestä. Mies voisi juoda hiilihappoa, vilpittömästi, ajatellen juovansa jotakin muuta. Vilpittömyys ei pelasta teitä. “Siellä on tie, joka näyttää oikealta miehestä, mutta sen loppu on kuolema.”

Paavali oli vilpitön, kun hän oli todistamassa Stefanuksen kivittämistä, omalla arvovallallaan. Myöhempinä vuosina, minä pidän tuosta Paavalin anteeksipyynnöstä, kun hän sanoi: “Minä en ole arvollinen ollakseni kutsuttu apostoliksi, koska minä vainosin Seurakuntaa jopa kuolemaan asti.” Vilpittömyydessään!

28     Ja ollessaan matkalla hän kohtasi kokemuksen. Pyhä Henki tuli suuressa Tulipatsaassa ja Se sokaisi hänet. Me olemme nyt menneet sen lävitse, että tuo Tulipatsas oli Kristus. Ja Hän on sama Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia erämaan halki. Kristus oli Jumala, ja Jumala oli Kristus. Jumala oli tehty lihaksi ja asui Herran Jeesuksen ruumiissa. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa, osoittaen sen, mitä Hän oli.

29     Raamatussa, täällä edellisissä jakeissa, me olemme lukeneet, että “Hän teki itsensä alemmaksi kuin Enkelit. Ottaen ylleen, ei Enkelien muotoa, vaan lihan muodon.” Enkelit eivät olleet langenneet, he eivät tarvitse mitään lunastusta. Niinpä, vanhan lain mukaan, miehen ollakseen lunastaja, täytyi ensimmäiseksi olla sukulainen; tuo suuri Ruutin kirja, me kävimme sen lävitse täällä jokin aika sitten. Ja kuinka Jumala, ollen Henki, oli tehty sukulaiseksemme, tulemalla yhdeksi meistä, voidakseen lunastaa meidät ja antaa meille Iankaikkisen Elämän. Hänen täytyi tulla meidän kaltaiseksemme, että me Hänen armonsa kautta voisimme tulla sellaisiksi kuin Hän.

30     Ja me näemme, että tuo Tulipatsas johti Israelin lapsia. Ja, kun Se oli tehty lihaksi täällä maan päällä, me kuulemme Hänen puhuvan yhtenä päivänä, ja väittävän, että Hän oli tuo Tulipatsas. He sanoivat: “Sanotko Sinä olevasi suurempi kuin meidän isämme Abraham?”

31     Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Kuka oli tuo MINÄ OLEN? Tuo Tulipatsas palavassa pensaassa, alituinen muistomerkki kautta jokaisen sukupolven; ei vain tuossa sukupolvessa, vaan tässä sukupolvessa, tuo sama tulipatsas. Ja me olemme kiitollisia tänä aamuna, että meillä on jopa valokuva Siitä, että Hän ei ole muuttunut. Hän on Kuolematon, Iankaikkinen, Siunattu! Hän tekee samoja asioita nyt, joita Hän teki silloin, ja kuinka onnelliseksi se saakaan meidät tuntemaan itsemme.

32     Mutta ennen kuin Paavali voi hyväksyä tätä kokemustaan… Tietäen, että Herran Enkeli oli Tulipatsas, joka oli Kristus… No niin, Hän oli tuo Liiton Enkeli, joka oli Kristus. Mooses siellä valitsi kärsiä vaivaa Kristuksen ihmisten kanssa ja olla Kristuksen johtama, kuin että hänellä olisi ollut kaikki Egyptin aarteet. Hän seurasi Kristusta, joka oli Tulipatsaan muodossa.

33     Sitten Kristus sanoi: “Minä tulin Jumalasta”, kun Hän oli täällä maan päällä, “ja Minä menen takaisin Jumalaan.” Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, tuon kirkastetun ruumiin istuessa siellä Majesteetin oikealla kädellä suorittamassa esirukousta, näki Paavali Hänet jälleen Tulipatsaana. Se oli Valo, joka melkein sokaisi hänen silmänsä, lyöden hänet sokeaksi.

34     Pietari näki Hänen tulevan sisälle vankilaan Valona, ja avaavan ovet hänen edellään, kun hän meni ulos. Me näemme, että Hän oli Alpha ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen.

35     Ja täällä Hän on meidän kanssamme tänään, tehden samoja asioita, joita Hän teki silloin, tehden itsensä taas näkyväksi meille, osoittaen sen tieteelliselle maailmalle.

36     Oi, tässä suuressa pimeyden ja sekasorron hetkessä, joka on yli maan, meidän pitäisi olla onnellisimmat ihmiset maan päällä. Meidän tulisi iloita, tietää… Koko ajan, kun ihmisiin on istutettu kaikenlaisia oppeja ja kaiken kaltaisia ismejä ja asioita on maan päällä… Kuitenkin, tänään, todellinen elävä Jumala, Sanansa mukaan, ja näkyvän todisteensa mukaan, osoittaa meille, että Hän on täällä kanssamme. Työskennelle, liikkuen, eläen ja toimien aivan tarkalleen niin kuin Hän on aina tehnyt. Mitä etuoikeutettuja ihmisiä me olemmekaan, kun meillä on tämä. Meidän tulisi… Raamattu sanoi sitten 2:ssa luvussa: “Meidän tulee pitää tiukasti kiinni näistä asioista. Sillä, kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme senkaltaisen suuren pelastuksen?”

37     Nyt me eteenpäin mennessämme näemme, että ennen kuin Paavali saattoi hyväksyä tuon kokemuksen… Me olemme nyt painottamassa, että ei ole väliä, minkälainen kokemus teillä seurakunta on ollut, minä haluan kysyä teiltä jotakin. Ei ole väliä, kuinka hyvältä se näyttää, kuinka todelliselta se näyttää, se täytyy ensin olla koeteltu Raamatulla. Aina Sanalla! Älkää koskaan jättäkö sitä minkään kaltaisen kokemuksen tähden.

38     Ja Paavali, ennen kuin hän voi hyväksyä sen, meni Arabiaa, ja siellä hän pysyi kolme vuotta testaten tätä kokemustaan Sanalla. Ja, kun hän tuli takaisin, hän oli varma. Mikään ei voinut järkyttää häntä, sillä hän oli lujasti Sanalla, järkähtämättä. Ja tässä hän nyt näyttää noille heprealaisille ne suuret asiat, joista oli puhuttu Vanhassa Testamentissa, ja jotka olivat julkituodut Jeesuksessa Kristuksessa. Mikä kirkkaus!

39     Nyt viime sunnuntaina, tai viime keskiviikkona, veli Neville täällä kosketteli 5:nen luvun kohokohtia, koska se on hieno luku. Ja viime sunnuntaina käsittelimme 4:ttä lukua, koskien Sapattia, Sapatin viettoa. Oletteko varmat tänä aamuna, että te tiedätte, mitä Sapatin vietto on? Jos niin on, sanokaa, “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

40     Sapatti on “Lepo”, johon me menemme sisälle, ei päivien mukaan, ei lain mukaan, vaan menemällä sisälle Kristukseen, joka on meidän Sapattimme. Hän on meidän Sapattimme. Me seurasimme sitä kautta Vanhan Testamentin ja osoitimme, että tulisi aika, jolloin Sana tulisi olemaan “rivi rivin päälle, ohje ohjeen päälle.” Ja Hän todisti, että me menimme sisälle Hänen Lepoonsa Helluntaipäivänä: “Sillä tämä saisi uupuneen lepäämään, lakkaamaan teoistansa.”

41     Ja me totesimme, että Jumala rajoitti erään päivän Daavidissa, koskien seitsemättä päivää.” Ja “Jumala lepäsi seitsemännen päivän.” Antoi sen Israelin lapsille erämaassa. Ja uudestaan, Hän rajoitti tietyn päivän. Mikä päivä se oli? Joku määrätty viikonpäiväkö? “Sinä päivänä, jona kuulette Hänen Äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” Se on tuo päivä, jona hän tulee sisälle, antamaan teille iankaikkisen rauhan, iankaikkisen sapatin.

42     Te ette silloin mene kirkkoon sunnuntaina tullaksenne uskonnolliseksi. Kun te olette syntyneet Jumalan Hengestä, te menette sisälle iäiseen Lepoon; ei enää mitään sapatinpäivän viettoa. Te olette sisällä Sapatissa jatkuvasti, aina ja Iankaikkisesti. “Teidän maailmalliset tekonne ovat lopussa”, sanoo Raamattu, “ja te olette menneet sisälle tähän siunattuun rauhaan.”

43     Nämä viisi ensimmäistä lukua asettavat Jeesuksen asemaansa Ylipappina. “Jumala erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui heidän isilleen profeettojen kautta, mutta tässä viimeisessä päivässä Poikansa Jeesuksen kautta.” 1. luku, 1. jae.

44     Sitten myöhemmin, 5:nen luvun lopulla, me näemme Hänet esitettynä Melkisedekissä, jolla ei ollut päivien alkua eikä Elämän loppua, vaan pysyy pappina ikuisesti. Ajatelkaa sitä. Kuka oli tämä suuri Mies? Me tulemme siihen parin luvun päästä. Hänen koko elämäänsä me tulemme tutkimaan. Tämä suuri Mies, joka kohtasi Abrahamin, jolla ei koskaan ollut mitään isää eikä äitiä, Hänellä ei ollut mitään aikaa, jolloin Hänen elämänsä olisi alkanut, eikä Hänellä koskaan tule olemaan aikaa, jolloin Hänen elämänsä tulisi päättymään. Ja Hän kohtasi Abrahamin, joka oli tulossa kuninkaiden teurastuksesta.

45     Pankaa merkille, että tämä suuri Persoona, kuka Hän sitten olikin, on yhä elossa. Hänellä ei ollut Elämän loppua. Se oli Kristus, jonka hän kohtasi. Me tulemme tutkimaan sitä syvällisesti, muutamassa päivässä.

46     Nyt me haluamme aloittaa täältä 5:nestä luvusta pieneksi taustaksi, ennen kuin tulemme 6:teen, sillä siinä on todella jotakin huomattavaa. Tarkatkaa nyt, kun aloitamme tämän luvun 6:sta jakeesta:

Niin kuin hän sanoi myös toisessa paikassa: Sinä olet pappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Joka lihansa päivissä, kun hän oli uhrannut rukouksia ja anomuksia voimakkaan huudon ja kyynelten kanssa hänelle, joka oli kykenevä pelastamaan hänet kuolemasta, ja tullut kuulluksi siinä, että hän pelkäsi;

Vaikka hän oli Poika, kuitenkin oppi hän kuuliaisuuden niistä asioista joita hän kärsi;

47     Nyt tässä on se, mihin haluan tulla, tämä 9. jae. Kuunnelkaa! Arvaan veli Nevillen kosketelleenkin sitä keskiviikkona, kun en ollut täällä. No niin, kuunnelkaa:

Ja ollen tehty täydelliseksi, hän tuli iankaikkisen pelastuksen alkuunpanijaksi kaikille niille, jotka tottelevat häntä;

Jonka Jumala nimitti ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Josta meillä on paljon asioita sanottavana…

48     Me jätämme sen siihen, koska tulemme ottamaan Melkisedekin muutaman illan jälkeen.

49     Nyt, kun aloitamme tästä, säännöllisen tutkimisemme. Toivoisin voivani lukea tästä lopun, 11:sta jakeesta alkaen:

Josta meillä on monia asioita sanottavana, ja joita on vaikea ilmaista, koska te olette hitaat kuulemaan.

Sillä, kun on aika, että teidän tulisi olla opettajia, teillä on tarve, että joku opettaa teille uudestaan, mitkä ovat Jumalan sanojen ensimmäiset alkeet; ja olette tulleet sellaisiksi, joilla on tarve maidosta, eikä vahvasta ruuasta.

Sillä jokainen, joka käyttää maitoa, on taitamaton vanhurskauden sanassa: sillä hän on pieni lapsi.

Oh, toivon Pyhän Hengen panevan sen nyt syvälle sisimpäänne.

Sillä jokainen, joka käyttää maitoa, on taitamaton vanhurskauden sanassa: sillä hän on pieni lapsi.

50     Antakaa pienelle lapselle vahvaa ruokaa, niin te tapatte sen. Siitä syystä niin monet ihmiset sanovat: “Ah, minä en usko sitä”, ja kävelevät pois. He ovat yhä pieniä lapsia! He yksinkertaisesti eivät voi ymmärtää. He eivät voi tajuta, että se on Totuus. Se tappaa heidät. Seurakunnan tulisi olla tietoinen tänä päivänä suurista ja mahtavista asioista, mutta te ette voisi opettaa Sitä. He kompastuvat Siihen. He eivät tiedä, mitä tehdä Sen kanssa.

51     Paavali, puhuen tälle heprealaisryhmälle… Kuitenkin hän on nyt puhumassa oppineille, hyvin oppineille. Me näemme muutaman hetken kuluttua, että he ovat hyvin oppineita, mutta syvälliselle hengelliselle Salaisuudelle, sille seurakunta on yhä sokaistu. Hän sanoi: “Kun teidän tulisi olla toisten opettajia, te yhä olette pieniä lapsia.”

52     Minä tiedän, että on monia, jotka nousevat ylös ja lähtevät ulos, sanoen: “Oi, minun ei enää tarvitse käydä seurakunnassa. Ylistys Jumalalle, Pyhä Henki on tullut, hän on opettaja.” Kun te saatte sen ajatuksen, te olette väärässä. Sillä, miksi sitten Pyhä Henki asetti opettajat seurakuntaan, jos Hän itse tulisi olemaan opettaja? Näettekö? Siellä olivat ensin apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat ja pastorit. Pyhä henki asetti opettajat seurakuntaan, niin että Hän voisi opettaa tuon opettajan kautta. Ja, jos se ei ole Jumalan Sanan mukaisesti, eikä Jumala vahvista sitä, silloin, se ei ole oikean kaltaista opetusta. Sen täytyy olla sopusoinnussa koko Raamatun kanssa ja aivan yhtä elävä tänään kuin Se oli silloin, kun vertaamme sitä Raamattuun, silloin on todellinen asia julkituotu.

53     Huomatkaa nyt:

Mutta vahva ruoka kuuluu niille, jotka ovat täysi-ikäisiä, niille, joiden aistit kokemuksesta ovat harjoitetut erottamaan sekä hyvän että pahan.

Tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin, erottamisella.

54     Pankaa se merkille, kun aloitamme opetuksemme. Tämän suuren taustan jälkeen nyt, menkäämme 1. jakeeseen:

Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet…

Mitä hän on sanomassa? Että kaikki nämä viisi ensimmäistä lukua puhuivat Kristuksesta, osoittamaan kuka hän on. Nyt me jätämme nuo Kristuksen opin alkeet.

55     Minkä me totesimme Hänen olevan? Me totesimme Hänen olevan suuren Jehova Jumalan julkituotuna lihassa. Me totesimme, että Hän ei ollut vain profeetta, vaan Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Hän oli Jehova lihaksi tehtynä. Ja tuo ruumis, Jeesus, se vain majoitti Hänet. Jumala asuen miehessä! Jumala ollen sovitettu miehen kanssa, miehen kautta, Hänen oman Poikansa neitseellisen syntymän kautta. Ja Jehova, tuo Henki, asui Hänessä.

56     Kuinka moni muistaa tuon opetuksen koskien Jumaluutta? Kuinka me menimme takaisinpäin, ja näimme Jumalan kuin suurena sateenkaarena, kaikkien eri henkien kanssa, kuinka se oli. Ja sitten Jumalasta lähti Logos, joka tuli theophanyksi, ja se oli miehen muodossa. Ja Mooses näki Sen kulkevan kallionhalkeaman ohitse. Ja sitten tuo theophany oli tehty inhimilliseksi lihaksi, Kristukseksi! Ja kuinka me näimme, että meillä Hänen armonsa kautta on Iankaikkinen Elämä. Nyt tuo sana ikuinen merkitsee “jonkun ajan pituutta”. Raamatussa sanotaan: “Ikuisesti ja ikuisesti”, sidesanan kanssa. Mutta ikuinen merkitsee ainoastaan “jotakin aikaa”. Mutta Iankaikkinen merkitsee iankaikkisesti. Ja kaikella, millä oli alku, on loppu. Mutta niillä asioilla, joilla ei ole mitään alkua, ei ole loppua. Niinpä Jumalalla ei ollut mitään alkua, eikä Hänellä ole mitään loppua.

57     Ja sen vuoksi, Melkisedekillä, tuolla suurella Papilla, joka oli kuin mies, Hänellä ei ollut mitään alkua, eikä Hänellä ole mitään loppua. Ja, kun me, tuon theopanyn kautta, joka… Meidät oli tehty Jumalan kuvaksi, ennen kuin maailmaa oli edes tehty. Kun tuo theophany oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, silloin Hänen kuolemansa kautta me itse saamme Hänen Henkensä, eikä meillä silloin ole loppua, vaan Iankaikkinen Elämä; emmekä me ole Enkeleitä, vaan miehiä ja naisia. Oi, voisinpa vain jotenkin saada sen sanotuksi sillä tavalla, että kuulijakuntani käsittäisi sen. Me emme koskaan tule olemaan Enkeleitä. Jumala teki Enkelit, mutta Jumala teki myös ihmisen. Ja se, mitä Jumala tekee, on Jumalasta, ja on yhtä Iankaikkinen kuin Jumala on. Ja ihminen on aivan yhtä Iankaikkinen kuin Luojansa, koska hänet oli tehty Iankaikkisuudesta.

58     Mutta synnillä on loppu, kärsimyksellä on loppu. Sen vuoksi ei voi olla Iankaikkista helvettiä. On helvetti, joka on tulta ja tulikiveä, me tiedämme sen, mutta ei ole mitään Iankaikkista helvettiä. On vain yhden tyyppinen Iankaikkinen Elämä, ja se kuuluu Jumalalle. Jos teidän täytyy kärsiä iankaikkisesti, silloin teillä on Iankaikkinen Elämä. Helvetillä on loppu, se voi olla miljardeja vuosia, mutta lopulta se tulee loppuun.

59     Raamattu ei sano missään, että he tulisivat kärsimään Iankaikkisesti, vaan “Ikuisesti ja ikuisesti”. Joona myös ajatteli olleensa valaan vatsassa “ikuisesti”. Ikuinen on rajoitettu aika, mutta Iankaikkinen pysyy alati. Sillä ei ole alkua tai loppua. Se on kuin ympyrä, jota me kierämme ympäri Jumalan suurten vaikuttimien mukaan.

60     Jumalan vaikuttimena tehdessään miehen kuvaksensa, oli, että me seurustelisimme Hänen kanssaan. Ja Hän teki hänet kouriintuntuvaksi olennoksi. Nyt synti on tuonut meidät turmeluksen tilaan, mutta se ei koskaan pysäyttänyt Jumalan ohjelmaa. Ja syntinen ystävä, tänään, jos et ole syntynyt uudestaan Jumalan Hengestä, sinulla on loppu jossakin. Ja sinun loppusi on kaaos, sekasorto, perikato, kärsimys ja kurjuus. Mutta te, jotka olette uskoneet Herraan Jeesukseen, ja vastaanottaneet Hänet henkilökohtaisena Pelastajananne, te olette aivan yhtä Iankaikkinen kuin Jumala on Iankaikkinen. Teillä ei ole mitään loppua, “Minä annan heille iankaikkisen Zoe:n, Jumalan oman Elämän, eivätkä he koskaan tule tuhoutumaan, tai tulemaan edes tuomiolle, vaan he ovat siirtyneet kuolemasta Elämään.” Sitä Hän oli. Sitä varten Hän tuli.

61     Nyt Jeesus Tulemuksessansa, Pappeuteensa, ei tullut vain jonkinlaisen myötätunnon tähden. Monet ihmiset opettavat sitä sillä tavalla, että Hän tuli sanoen: “Hyvä on, ehkäpä, jos Minä kärsin, niin tulen olemaan niin säälittävä näky, että ihmiset ovat varmasti tuleva Minun tyköni.” Se on erehdys, sen puolesta ei ole olemassa mitään Kirjoitusta. silla jokaisen henkilön, joka koskaan tulee olemaan pelastunut, Jumala tunsi heidät ennen kuin maailmaa oli edes tehty. Raamattu sanoo niin. Jumala ei nyt kuitenkaan halua, että kukaan kuolisi, Hän haluaa heidän kaikkien tulevan parannukseen. Mutta ollen Jumala, Hän ennalta tietämisen kautta tiesi sen.

62     Katsokaa Roomalaiskirjeen 8:tta lukua. Paavali siellä sanoo koskien Jumalan valintaa, että Eesau ja Jaakob, ennen kuin he olivat edes syntyneet tai tehneet mitään, Jumala sanoi tunteneensa heidät, ja Hän vihasi Eesauta ja rakasti Jaakobia; ennen kuin kummallakaan pojalla oli tilaisuutta ilmaista kiitollisuuttaan, sillä Hän oli Jumala. Hän on ääretön. Jos Hän on ääretön, tiesi Hän jokaisen kirpun, jokaisen kärpäsen, jokaisen hyttysen, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä. Hän tiesi sen! Hän on ääretön! Iankaikkinen, kuolematon, siunattu Jumala, kaikkivaltias, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä. Ei ole mitään, mitä Hän ei tietäisi, ja siitä syystä Hän voi kertoa, mikä loppu tulee olemaan. Hän tiesi lopun jo alusta.

63     Mitä on profetia, se on vain Hänen tietämisensä. Hän on pääasianajaja. Hän on tuomari. Ja Hän vain puhuu lakimiehelle jotakin viisaudestaan. Ja sitä profetia on, että Hän voi ennalta kertoa sen, koska Hän tietää, mitä tulee olemaan. No niin, siinä on Jumala, jota me palvelemme. Ei jotakin historian jumalaa, ei mitään sen kaltaista kuin buddhalaiset ja muhamettilaiset ja niin edelleen, vaan Jumalaa, joka on kaikkialla läsnä oleva, juuri nyt, täällä tänä aamuna tässä Tabernaakkelissa, juuri nyt; suuri Jehova, MINÄ OLEN, joka muodosti itsensä nöyryydessä, ottaakseen synnillisen lihan muodon. Täällä Hän on. Hän, joka lunasti teidät. Ei voi olla ketään toista, missään, joka koskaan voisi tehdä sitä.

64     Jumalalla ei ollut mitään kolmea henkilöä siellä ylhäällä, joista Hän sitten lähetti yhden, Poikansa. Se oli Jumala itse, joka tuli Pojan muodossa, Pojalla on alku, ja Pojalla oli alku. Jotkut teistä kalliista katolisista, minulla on teidän kirjanne Meidän uskomme tosiasiat, ja siellä sanotaan: “Jumalan Iankaikkinen poikuus.” Kuinka te voisitte ilmaista tuon sanan? Miten te saisitte siihen mitään järkeä? Kuinka se voi olla Iankaikkinen? Se ei ole Raamattu, se on teidän kirjanne. Iankaikkinen poikuus, he eivät… Tuo sana ei ole oikein, sillä jokaisella pojalla on alku, ja Iankaikkisella ei ole mitään alkua. Niinpä se ei ole Iankaikkinen poikuus, Kristus tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, Hänellä oli alku. Se ei ollut mikään Iankaikkinen poikuus, se on Iankaikkinen Jumaluus, ei poikuus. Nyt Hän tuli lunastamaan meidät, ja Hän lunasti meidät.

65     Nyt se, mitä Paavali yrittää sanoa siellä, olen varma, että te menneiden oppituntien aikana olette ymmärtäneet sen. Me kertaamme sen uudestaan joskus toiste, jos Herra suo, jae jakeelta.

Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet, menkäämme täydellisyyteen…

66     Tuo saa heidän kompastumaan. Eikö saakin? Tehkäämme mitä?

…menkäämme täydellisyyteen; laskematta uudestaan perustusta…

67     Tarkatkaa tätä. Ottakaamme tämä sana “täydellisyys”. Tiedättekö, että on vain yksi tapa teidän seistä Jumalan Läsnäolossa? Se on olla täydellinen! Jumala ei voi sietää epäpyhiä asioita.

68     Ja te lakiin perustuvat: kuinka te koskaan voisitte olla täydelliset itsessänne, kun teillä ei ole yhtään mitään, millä tehdä itsenne täydelliseksi? Te olette syntyneet synnissä. Itse teidän siittämisenne oli synnissä. Jo se halu teidän olemiseenne täällä oli synti: “Te olette syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan puhuen valheita.” Minkä varassa te nyt aiotte seistä?

69     Olitko sinä, syntinen, joka sanoi: “Minä lakkaan polttamasta ja tulen menemään Taivaaseen”? Olitko sinä, penseä, sammaloitunut, hän kutsuttu kristitty, joka kulkee täällä ympäri naama pitkänä ja sanoo: “Mutta, minä kuulun kirkkoon.” Sinä olet syntinen! Kyllä vaan. Ellette ole syntyneet Jumalan Hengestä, te olette kadotettu. Se on totta.

70     Kuinka te aiotte mennä Taivaaseen? Te sanotte: “Minä en ole koskaan elämässäni valehdellut. Olin tuollainen pikku kulta. Vain Enkeli alusta alkaen.” Se on valhe.

En väliä sillä, kuinka hyvä olet, sinä olet syntinen. Eikä sinulla ole mitään; ei ole mitään pappia, mitään piispaa, ei kardinaalia, ei paavia, eikä mitään muuta, joka voisi pelastaa sinua, koska hän on aivan samassa veneessä kuin sinäkin. Me tulemme siihen muutaman minuutin kuluttua. Aivan samassa tilassa… Rooman paavi oli syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä ja tuli maailmaan puhuen valheita, syntyneenä miehen ja naisen sukupuolisen halun kautta. Mistä te siitä aiotte saada vanhurskauden?

71     “Mutta, hänen isänsä ja äitinsä syntyivät samalla tavalla, ja hänen isoäitinsä ja isoisänsä syntyivät samalla tavalla, ja niin edelleen taaksepäin.” Se on alusta alkaen synti!

72     Niinpä kuka voi sanoa, että tämä on pyhä, tai tuo on pyhä? On vain yksi Pyhä asia, se on Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, joka on tehty täydelliseksi. Ja meiltä vaaditaan, että me olemme täydelliset. Kuinka me nyt tulemme olemaan sitä? Itse yrittämälläkö? Minä en yrittäisi päästä Taivaaseen sen ansiosta, että “synnyin viisi minuuttia sitten ja nyt minä lähden pois maailmasta.” Minä olisin kadotettu! Jos minulla koskaan elämässäni ei ole ollut pahaa ajatusta, jos koskaan elämässäni en ole sanonut yhtään pahaa sanaa, jos en koskaan ole katsonut mitään pahaa, tai ajatellut mitään pahaa, tai mitään sellaista, olen yhtä eltaantunut ja musta kuin helvetin nokiset seinät. Minä olen syntinen.

73     Voisin tulla läpi elämän ja pysyä lukittuna jossakin huoneessa, niin kuin jotkut näistä karmeliitta-sisarista, en koskaan näkisi maailmaa, vaan pysyisin siellä ja rukoilisin koko elämäni ajan, tekisin hyvää, olisin syntynyt multimiljonäärinä ja antaisin köyhille kaiken, mitä minulla on, niin minä yhä olisin syntinen ja tulisin menemään helvettiin. Kyllä.

74     Voin liittyä luterilaiseen kirkkoon, baptisteihin, helluntailaisiin, presbyteereihin, ollessani aivan lapsena pyhäkoulussa, ja elää uskollisena tuolle seurakunnalle, niin että, jos elämääni katsottaisiin, ei kukaan voisi osoittaa sormellaan minua, vaan he sanoisivat: “Hänellä ei koskaan ollut edes pahaa ajatusta”, menisin minä helvettiin aivan yhtä varmasti kuin seison täällä.

75     Minä olen syntinen. Se on oikein. Minulla ei ole mitään, en voisi löytää minkäänlaista tapaa maksaa hintaa. Jumala vaati kuolemaa, ja jos minä antaisin oman elämäni, niin kuinka minä silloin voisin tehdä parannusta, koska teidän täytyy maksaa velkanne ensin. Ja Jumala oli ainoa, joka voi antaa Elämänsä ja ottaa Sen jälleen. Niinpä Hän voi tulla synniksi ja antaa Elämänsä ja ottaa Sen jälleen ja kutsua sitä “vanhurskaudeksi”, ja silloin velka on maksettu. Siinä se on teille.

76     Menkäämme nyt Matteuksen 8. lukuun, uskon, että se on 7. tai 8. luku. Katsokaamme mitä Jeesus sanoo täällä. Hyvä on, se on Matteus 5, ja Jeesus on saarnaamassa siunauksellisuuksista, 47. jae:

Ja, jos te osoitatte ystävällisyyttä vain veljillenne, mitä te silloin teette enemmän kuin muut? Eivätkö publikaanitkin tee niin? (Tarkatkaa!)

Olkaa te sen vuoksi täydelliset… (Mitä?)

Olkaa te sen vuoksi täydelliset, niin kuin teidän Isänne, joka on taivaassa, on täydellinen.

Se oli Jeesuksen käsky. “Olkaa te…”

77     He sanovat: “Kukaan ei voi olla täydellinen. Raamattu sanoo: ‘Ei ole yhtään täydellistä’, siinä on sinun ristiriitaisuutesi.” Onko se? Hyvä on.

78     Te ette voi olla täydellinen itsessänne. Jos te luotatte siihen, mitä olette tehneet, te olette kadotettu. Niinpä olkaa te täydelliset, aivan yhtä täydelliset kuin Jumala on täydellinen. Nyt:

Olkaa te sen vuoksi täydelliset, niin kuin teidän Isänne, joka on taivaassa, on täydellinen.

79     “Sen vuoksi…” Nyt Hebrealaiskirjeen 5. luku, Hebrealaiskirjeen 6. luku:

Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet, jatkakaamme täydellisyyteen…

80     Nyt te Branham Tabernaakkeli: oi, minä tiedän, sanotaan: “Meillä on parantumisia.” Se on ihmeellistä. “Meillä on näkyjä.” Oi, se on hienoa. Ja teillä on hengellisiä unia, ja joskus ne eivät ole hengellisiä unia. Ja joskus te… Me yritämme auttaa köyhiä. Me teemme mitä voimme. Oi, se kyllä on hienoa, mutta se ei ole sitä, mistä minä nyt puhun. Me olemme menossa toiseen vaiheeseen.

…jättäen Kristuksen opin….

81     “Oi, kyllä meillä on Kristuksen oppi, me uskomme, että Hän oli Jumalan Poika, neitseestä syntynyt. Me uskomme sen, kaikkien näiden muiden asioiden kanssa.” Se on hienoa.

82     Mutta: “Jättäen sen, menkäämme täydellisyyteen.” Oi, toivoisin, että minulla nyt olisi arkkienkelin ääni, voidakseni sanoa tämän niin, että voisitte nähdä sen. Nyt hän sanoo: “…jättäen koko Kristuksen opin”, kaikki teologit ja kaiken tuntemamme teologian, kaiken koskien Kristuksen Jumaluutta, kuinka Hän oli Jumala lihaksi tehtynä, kaikki nämä muut asiat.

83     Paavali alkaa selittää sitä kaikkea tässä hetken kuluttua. Lukekaamme siitä hieman ennen kuin menemme siihen:

…laskematta uudestaan perustusta parannuksesta kuolleista töistä…

Me uskomme nyt sen.

…ja uskosta Jumalaa kohtaan,

Me uskomme sen.

…opin kasteista,

Kuinka teidän pitää olla kastettu, me uskomme sen.

… ja kätten päälle laskemisesta…

Me uskomme kätten päälle laskemiseen, emmekö uskokin? Näettekö, me uskomme kaiken sen. Varmasti.

…ja kuolleiden ylösnousemuksesta…

Me uskomme sen.

84     Tarkatkaa nyt, te näette täällä, tuomiosta on käytetty sanaa “Iankaikkinen”. Se on ikuisiksi ajoiksi. Kun Jumala on puhunut tuomion, on se iäti. Silloin ei enää voi olla mitään sovitusta, sen jälkeen, kun tuomio on langetettu. Nyt te voitte ymmärtää sen, miksi Jumalan täytyi, niin kuin me sitä kutsumme, nauttia omaa lääkettään. Kun Hän tuomitsi miehen synnistä, Hänellä oli vain yksi tie sovittaa se, ja se oli ottamalla itse tuon miehen paikan. Se on ainoa tapa, miten ihminen voi olla sovitettu, tai mikä voi sovittaa meidät, se oli ottamalla meidän paikkamme ja tulemalla syntiseksi. Jumala, Jehova, tuli syntiseksi, ja Hän antoi Elämänsä.

85     Ja te voitte antaa elämänne, syntisenä, kuollaksenne asian puolesta. Paavali sanoi: “Vaikka minä antaisin ruumiini uhrina poltettavaksi, minä en kuitenkaan ole mitään”, koska siitä ei ole hyötyä. Näettekö, kun te kuolette, te olette mennyt; kun te kuolette syntisenä, te olette kadotettu.

86     Mutta Jumala tuli alas lihassa, ja tuomitsi synnin lihassa, ollen tehtynä syntiseksi lihaksi, koska      Hän oli Iankaikkinen Jumala, ja Hän nosti oman ruumiinsa ylös. Niinpä Hän on vanhurskauttaja. Nyt: “Jättäkäämme kaikki nämä asiat, jatkakaamme täydellisyyteen”, sanoi Paavali.

87     Tarkatkaa nyt:

..ja iankaikkisesta tuomiosta.

Ja tämän me tulemme tekemään, jos Jumala sallii. (3. jae.)

88     Nyt: “Menkäämme eteenpäin täydellisyyteen.” Jeesus sanoi: “Olkaa te sen vuoksi täydelliset, niin kuin teidän Isänne Taivaassa on täydellinen.” Ja me olemme joka ainoa, tuomittuja. Ei ole väliä sillä, mitä me koskaan teemme, me olemme tuomitut. Me synnyimme tuomittuina. Teidän isänne ja äitinne syntyivät tuomittuina. Kaikki teidän esi-isänne olivat syntyneet synnissä ja muodostuneet vääryydessä. Niinpä, kuinka te koskaan voisitte tulla siihen? Kuinka te aiotte olla täydellinen? Jos ette koskaan ole tehneet mitään pahaa, ette varastaneet, ette valehdelleet, ettekä tehneet mitään elämässänne, te olette silti tuomittu. Ennen kuin te veditte ensimmäisen henkäyksenne, te olitte jo tuomittu. Se on oikein. Jumala oli jo tuominnut teidät ennen kuin veditte ensimmäistä henkäystänne. Sillä te olitte tuomittu isänne ja äitinne sukupuolisella halulla, jotka tekonsa kautta toivat teidät tänne maan päälle, ja Jumala tuomitsi sen alussa. Ja te olette alusta alkaen tuomittu. Niinpä kuinka te… Ja jokainen henkilö maan päällä oli tuomittu kanssanne. Mistä te nyt saisitte täydellisyyden?

89     Tarkatkaa! Menkäämme hetkeksi Hebrealaiskirjeen 10. lukuun. Kuunnelkaa tarkasti. Haluan ensin lukea hieman 9. luvusta, 11. jakeen:

Mutta Kristus tultuaan tulevien hyvien asioiden ylipapiksi, suuremman ja täydellisemmän majan kautta, Hänen oman majansa, Hänen lihansa…

90     Näettekö, tuo vanha tabernaakkeli [maja]… Huomasitteko, että tuossa vanhassa tabernaakkelissa oli esirippu, joka kätki arkin, jossa Jumala eli? Kuinka moni tietää sen? Varmasti. No niin, tuo vanha ihmistekoinen tabernaakkeli täällä, sen verhot, jotka olivat värjätyistä vuohennahoista ja niin edelleen, ne oli valmistettu tabernaakkeliin kätkemään Jumalan Läsnäolon. Kuinka moni tietää, että vain yksi mies voi mennä sinne sisälle kerran vuodessa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tietenkin, ja se oli Aaron, joka meni sisälle kerran vuodessa, ja hänen täytyi olla voideltu. Ja, oi, nuo vaatimukset! Ja hänellä täytyi olla tuli kädessänsä; ja jos hän meni ilman sitä, hän kuoli niin pian kuin hän siirsi tuota esirippua syrjään. Hän olisi tipahtanut kuolleena maahan. Hänen täytyi mennä sinne, sytyttää nämä lamput ja pirskotella armoistuin kuolleen sijaisuhrin verellä, joka Kristuksen täytyi tulla täyttämään.

91     No niin, mutta sitten Jumala tuli toisen tyyppisessä tabernaakkelissa. Ja tuo tabernaakkeli oli kuka? Jeesus. Ja Jumala oli Jeesuksen sisäpuolella, ja Hän oli kätkössä, mutta Hän oli sovittamassa maailmaa itsensä kanssa ilmauksillaan. Kristus paljasti Jumalan, Hän sanoi: “Se en ole Minä, joka tekee teot, se on Isäni, joka asuu Minussa. Minä en tee mitään itsestäni, vaan vain sen, mitä näen Isän tekevän. Isä Minussa näyttää Minulle nämä näyt, ja sitten Minä menen ja teen aivan niin kuin Isä on käskenyt Minun tehdä.” Käsitättekö sitä? Jumala oli inhimillisen ruumiin sisäpuolella, ei värjättyjen vuohennahkojen takana, vaan eläen, liikkuen. Jumalalla oli kädet, Jumalalla oli jalat, Jumalalla oli kieli, Jumalalla oli silmät, ja se oli Kristus! Siellä Hän oli.

92     Nyt, Hän meni pois, ja Henki tuli, että Hänen kuolemansa kautta, Hän voisi täydellistää Seurakunnan ja tuoda Seurakunnan alamaiseksi itselleen. Ja sitten, tuo sama Henki, joka oli Kristuksessa, on Seurakunnassa, tehden samoja tekoja, joita Kristus teki: “Pieni hetki, eikä maailma enää tule Minua näkemään, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.”

93     Kuunnelkaa nyt tätä:

Mutta Kristus tultuaan tulevien hyvien asioiden ylipapiksi, suuremman ja täydellisemmän majan [tabernaakkelin] kautta, joka ei ole käsin tehty, se on niin sanoaksemme, ei tästä rakennuksesta;

Hän ei ollut käsintehty. Kuinka Hän syntyi? Neitseellisen syntymän kautta.

Eikä vuohien ja vasikoiden veren kautta, vaan oman verensä kautta…

94     Te tiedätte, että veri tulee miespuolisesta. Ja sitten joku sanoi: “Jeesus oli juutalainen.” Hän ei ollut mikään juutalainen. “Me olemme pelastettuja juutalaisella verellä.” Ei, emme ole. Jos meidät on pelastettu juutalaisella verellä, me olemme yhä kadotettuja. Jeesus ei ollut juutalainen eikä pakana. Hän oli Jumala: Jumala Isä, Henki, tuo näkymätön: “Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt, mutta ainoa Isästä siinnyt on ilmoittanut Hänet.” Hän julkitoi Jumalan, mitä Jumala oli.

95     Nyt Hänen Seurakuntansa oletetaan julki tuovan Jumalan, osoittavan sen, mitä Jumala on. Näettekö? Mitä me teemme? Organisoimme itsemme, ja “minulla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan, he ovat metodisteja, he ovat presbyteerejä. Minä en halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan, minä olen baptisti, minä olen helluntailainen. Sen kaltaisten vaikuttimien kanssa te olette kadotettu. Oikein!

96     Kuka voi kerskata? Kuka voi sanoa mitään? Katsokaa häväistystä, jonka presbyteerit ovat tuoneet. Katsokaa häväistystä, jonka baptistit ovat tuoneet. Katsokaa häväistystä, jonka katoliset ovat tuoneet. Katsokaa helluntailaisten, nasarealaisten, Pyhyyden pyhiinvaeltajien tuomaa häväistystä. Mutta annan teille haasteen osoittaa sormellanne Hänen kasvojaan sanoen niin. Aamen. Osoittaa sormellanne, kun Kaikkivaltias Jumala sanoi: “Tämä on Minun rakas poikani, jossa olen mielistynyt asumaan, kuulkaa Häntä.” Siinä Hän on, tuo Yksi, joka on Täydellinen.

97     Lukekaamme nyt hieman pidemmälle:

Eikä vuohien ja vasikoiden veren kautta Hän meni sisälle kerran pyhään paikkaan, saatuaan aikaan iankaikkisen lunastuksen… (Käsitättekö te sitä?) …iankaikkisen lunastuksen meitä varten.

98     Ei niin, että olisimme lunastetut tänään, ja sitten seuraavalla viikolla, kun herätys alkaa, olisimme jälleen lunastetut, ja sitten tulisimme luopioksi ja sitten jälleen lunastetuksi. Te olette lunastetut kerralla, ikuisiksi ajoiksi. Se on oikein. Ei enää lunastamista, lunastamista, lunastamista. Se on Iankaikkinen lunastus! “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt, mennyt aikamuoto, siirtynyt kuolemasta Elämään.” Siksikö, että hän on vavissut? Että hänet on kastettu tietyllä tavalla? Koska hänellä on ollut verta käsissään? “Koska hän on uskonut ainosyntyiseen Jumalan Poikaani.” Siten meillä on Iankaikkinen lunastus.

99     Kuunnelkaa nyt:

Sillä, jos härkien ja vuohien veri, ja hiehon tuhka pirskotettuna epäpuhtaan päälle, pyhitti lihan puhdistamiseen.

Kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä tahrattomana Jumalalle, puhdistava teidän omantuntonne kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa?

100“Siirryttyänne kuolemasta Elämään.” Mitä te välittäisitte siitä, mitä maailma ajattelee? Mitä te välittäisitte siitä, mitä naapuri ajattelee? Meidän omatuntomme on kuollut ja me olemme uudesti synnytetyt, ja syntyneet uudestaan Jumalan Hengestä, palvelemaan todellista ja elävää Jumalaa. Siinä se on teille.

101Menkäämme nyt 10:een lukuun seuraavalla sivulla:

Sillä lailla on vain tulevien hyvien asioiden varjo, eikä itse asian olemusta, eikä se voi koskaan noilla uhreilla joita he uhrasivat vuodesta vuoteen jatkuvasti tehdä tulijoita t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-k-s-i.

T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n , siinä on tuo “Täydellinen”.

…jättäen Kristuksen opin alkeet, jatkakaamme täydellisyyteen…

Olkaa te sen vuoksi täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaassa on täydellinen.

102Laki oli vain tulevien hyvien asioiden varjo, kaikki säädökset ja kasteet ja kaikki muut asiat, joita heillä oli, eivät koskaan voineet tehdä palvojaa täydelliseksi. Ja kuitenkin, Jumala vaatii Täydellisyyttä.

103Liittymisenne nasarealaiskirkkoon ei koskaan tee teitä täydelliseksi. Jos te liitytte baptistikirkkoon, helluntailaisiin, mitä tahansa se onkin, se ei tule koskaan tekemään teitä täydelliseksi. Se, että olette hyvä, uskollinen mies, ei koskaan tule tekemään teistä täydellistä. Te ette voi ansaita yhtään asiaa. Ei ole mitään, mikä olisi teidän ansiotanne, te olette kadotettu! Te sanotte: “Mutta, minä pidin lain, minä pidin sapatin. Minä pidin kaikki Jumalan säädökset. Minä teen tämän.”

104Paavali sanoi: “Laskekaamme nyt syrjään kaikki nuo asiat.”

105“Se on kaikki oikein hyvä, kun me teemme tämän. Me tulemme kastamaan ihmisiä ja laskemaan kädet heidän päälleen heidän parantumisekseen ja niin edelleen.

106Me voisimme ottaa jae jakeelta kaikki nuo asiat. Kaste, me uskomme sen: “On yksi toivo, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Me uskomme kasteeseen. Me uskomme kuolleiden ylösnousemukseen. Ehdottomasti! Me uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi ylös jälleen. Me uskomme sen. Kätten sairaitten päälle paneminen, sitä sanottiin: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveeksi.” Me uskomme sen. Mutta mitä se on? Paavali sanoi: “Se on kaikki kuolleita töitä!” Se on jotakin, jota te teette. Mutta menkäämme nyt täydellisyyteen. Oi!

107Me tulemme sisälle Tabernaakkeliin, emme perustukselle, Tabernaakkeliin. Tuohon Tabernaakkeliin, itseensä. Tuo on perustus: laki, vanhurskaus, kirkkoon liittyminen ja olla kastettu, ja kätten päälle laskeminen. Ne ovat kaikki seurakunnan sääntöjä, mutta nyt menkäämme täydellisyyteen. Ja on ainoastaan yksi, joka on täydellinen: se on Jeesus.

108Kuinka me tulemme Häneen? “Metodistien kauttako?” Ei! “Helluntailaistenko?” Ei! “Baptistienko?” Ei! “Jonkun seurakunnan kauttako?” Ei! “Katolistenko?” Ei!

109Kuinka me pääsemme Siihen sisälle? Roomalaiskirje 8:1:

“Sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa, jotka eivät vaella tämän maailman asioiden mukaan, lihan mukaan, vaan Hengen asioiden mukaan. Jotka eivät kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä maailmalla on sanottavana.

110Jopa, jos te olette sairas ja lääkäri sanoo, että “te tulette kuolemaan”, te ette kiinnitä siihen mitään huomiota, se ei vaivaa teitä hitustakaan.

111Jos he sanovat: “Teidän täytyy tulla katoliseksi ennen kuin olette pelastunut, tai presbyteeriksi, tai teidän täytyy tehdä näin”, te ette kiinnitä siihen mitään huomiota. Sen vuoksi, koska ei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, jotka eivät vaella lihan mukaan, niiden asioiden mukaan, joita he näkevät. Kaikki asiat, joita te näette silmillänne, ovat maallisia.

112Mutta se on ne asiat, joita te näette hengessänne, Sanan kautta, Sana on Jumalan peili, joka heijastaa, mitä Hän on, ja mitä te olette. Halleluja! Oi! Se kertoo teille… Tämä on ainoa kirja maailmassa, joka kertoo teille, mistä te tulette, kuka te olette, ja minne menette. Näyttäkää minulle mikä sivu kirjallisuudesta mistä tahansa… Kaikki tiede ja kaikki muu, jokainen hyvä kirja, mitä on kirjoitettu, mikään niistä ei voi kertoa teille sitä. Tämä on Jumalan peili, joka näyttää, mitä Hän on, ja mitä te olette. Ja sitten siellä välillä on verilinja, joka osoittaa, mitä te voitte olla, jos haluatte tehdä ratkaisun. Siinä se on teille: “Yhden Hengen kautta.”

113Nyt, 1. Kor.12. Kuinka me pääsemme sisälle tuohon Ruumiiseen? “Kädenpuristuksellako?” Ei koskaan! “Liittymälläkö seurakuntaan?” Ei koskaan! “Tulemallako kastetuksi taaksepäin tai eteenpäin? Isän, Pojan, Pyhän Hengen niimessäkö? Jeesuksen Kristuksen Nimessäkö? Saaronin Ruusun, Laakson Liljan, Aamu Tähden nimessäkö? Miten vain haluatteko?” Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se on vain hyvän omantunnon pyytämistä Jumalaa kohtaan. Ja kuitenkin me riitelemme siitä ja väittelemme ja jakaudumme ja teemme eroja. Niin on, mutta kaikki nuo ovat kuolleita töitä! Me menemme täydellisyyteen.

114Ne ovat asioita, joita minä olen tehnyt. Joku sananpalvelija kastoi teidät. Josko hän kastoi teidät kasvot eteenpäin tai takaperin, kolme kertaa tai neljä kertaa tai yhden kerran, tai kuinka hän teki sen, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Te olette kuitenkin kastettu vain tuon seurakunnan yhteyteen, todistukseksi tuolle seurakunnalle, että “te uskotte Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemiseen.” Kätten päälle laskeminen sairaan parantumiseksi, se on hienoa. Mutta se on kaikki luonnollista, ja tuo ruumis tulee kerran kuitenkin kuolemaan, aivan yhtä varmasti kuin te elätte. Se on kuoleva. Nyt pankaamme syrjään kaikki nuo asiat ja menkäämme täydellisyyteen.

115Kuinka me pääsemme täydellisyyteen? Sen me haluamme tietää.

…Kristus on täydellistytetty…

“Jumala laski Hänen ylleen kaikkien meidän vääryytemme. Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän vääryyksiemme tähden, meidän rauhamme rangaistus oli Hänen yllään, ja Hänen haavojensa kanssa meidät parannettiin.” Se on tuo Ruumis, johon me haluamme päästä. Se on tuo Ruumis. Miksi? Jos te olette tuossa Ruumiissa, ette te koskaan tule näkemään tuomiota, ettekä te koskaan tule maistamaan kuolemaa. Te olette vapaa kaikesta kuolemasta, tuomiosta, synnistä ja kaikesta muusta, kun te olette tuossa Ruumiissa.

116“Kuinka Siihen päästään, saarnaaja? Liittymälläkö tähän tabernaakkeliin?” Silloin te yhä olette kadotettu. Te ette kuitenkaan voisi liittyä tähän, koska meillä ei ole mitään jäsenkirjaa. “Kuinka me pääsemme Siihen? Liittymälläkö johonkin seurakuntaan?” Ei koskaan! “Kuinka te pääsette Siihen?” Te synnytte Siihen.

1171. Korinttolaiskirje 12:

Sillä yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen ruumiiseen…

118Pyhän Hengen kasteella, me olemme kastetut tuohon Ruumiiseen ja olemme vapaat synnistä. Jumala ei enää näe teitä, Hän näkee vain Kristuksen. Ja kun te olette tuossa Ruumiissa, ei Jumala voi tuomita tuota Ruumista. Hän on jo tuominnut Sen. Hän otti meidän tuomiomme ja kutsui meidät sisälle. Ja uskosta, armon kautta me vaellamme ja vastaanotamme armahduksemme. Ja Pyhä Henki tuo meidät tähän yhteyteen Hänen kanssaan. Emmekä me enää vaella tämän maailman asioiden mukaan, vaan me vaellamme Hengessä. Eläväksi tehtyinä, Sana tuli meille. Hän kuoli minun sijastani. Minä olen tehty eläväksi. Täällä olen minä eläväksi tehty, joka kerran olin kuollut synnissä ja rikkomuksissa. Koko minun haluani on palvella Häntä. Kaikki minun rakkauteni on Hänelle. Kaikki vaellukseni haluan olevan Hänen Nimessänsä. Tai minne tahansa menenkin, mitä teenkin, minä kirkastan Häntä. Jos olen metsästämässä, kalastamassa, pelaamassa palloa, mitä tahansa olenkin tekemässä, minun täytyy olla “Kristus minussa”, eläen sellaista elämää, että se saa ihmiset kaipaamaan olla sillä tavalla; ei juoruilua, panettelua, kiistelyä seurakunnistanne. Käsitättekö sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]  

“Yhden Hengen kautta me olemme kastetut sisälle tuohon Ruumiiseen.” “Ja kun Minä näen veren, tulen Minä kulkemaan teidän ohitsenne.”

119Kuunnelkaa. Lukekaamme hieman pidemmälle tästä.

…jotka eivät voi koskaan tehdä tulijoita täydelliseksi. Sillä…

2. jae, 10. luku.

… Sillä eikö niitä silloin olisi lakattu uhraamasta?

120Jos se voisi tehdä henkilön täydelliseksi, ja Jumala vaatii täydellisyyttä… Jos lakien pitäminen ja kaikkien käskyjen täyttäminen tekisi teidät täydelliseksi, silloin ei tarvita mitään muuta, teidät jo olisi tehty täydelliseksi. Koska, kun te olette täydellinen, te olette Iankaikkinen; koska Jumala on ainoa Iankaikkinen ja Jumala on ainoa Täydellinen. Ja ainoa tapa, miten te voitte olla Iankaikkinen, on tulemalla osaksi Jumalasta.

…koska palvojilla kerran puhdistettuina ei olisi pitänyt olla enää syntien tuntoa…

Jos kirjoitatte tuon sanan oikean käännöksen, se on “halua”.

… palvojalla kerran puhdistettuna…

…ei ole enää halua syntiin.

121Jos palvoja oli kerran puhdistettu… Sitten te sanotte: “Oi, halleluja, minä pelastuin eilen illalla, mutta minä… Hyvä on, siunattu Jumala, hän sai minut luopumaan, mutta, halleluja, jonakin päivänä tulen jälleen pelastetuksi.” Sinä kurja. Silla tavalla se ei ole. “Palvojalla kerran puhdistettuna ei ole enää synnin tuntoa.”

122Raamattu sanoi… Kuunnelkaahan, kun luemme eteenpäin hetken:

Mutta noissa uhreisssa on annettu jälleen muistutus synneistä, joka vuosi.

123Meidän täytyy nyt hypätä 8:een jakeeseen, johon haluan päästä, säästääksemme aikaa:

Kun hän yllä sanoi: Uhria ja antia ja polttouhreja ja uhraamista synnin puolesta sinä et tahtonut, etkä ollut mieltynyt niihin; jotka on uhrattu lain mukaan;

1249. jae:

Sitten sanoi hän: Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi, oi, Jumala. Hän ottaa pois ensimmäisen, (lain), voidakseen perustaa toisen.

125Toivoisin, että meillä olisi aikaa viipyä siinä. Niin kauan kuin te olette presbyteeri, tai helluntailainen, tai baptisti, tai metodisti, ei Hän voi koskaan tehdä mitään teidän kanssanne. Hänen täytyy ottaa se kaikki pois ensin. Näettekö, voidakseen perustaa toisen. Niin kauan kuin te sanotte: “Mutta, minä olen metodisti.” Minulla ei ole mitään metodisteja vastaan, tai baptisteja tai helluntailaisia vastaan. Mutta veli, se ei sitä sano. Sinun täytyy mennä täydellisyyteen, se on Kristukseen.

126Tarkatkaa nyt tätä hetken:

Jolla tahdolla me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisen kautta kerralla kokonaan.

127Huh. Lukekaamme hieman pidemmälle. Ja pitäkää mielessänne tuo “kerralla kokonaan” ja antakaa sen imeytyä sisälle, sillä aikaa, kun luemme:

Ja jokainen pappi seisoi päivittäin palvellen ja uhraten useita kertoja samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi ottaa pois syntejä:

Mutta tämä mies…

Oletteko valmiit? Ovatko liivinne nyt avatut, niin, ettei se pysähdy, vaan menee suoraan sydämeen?

Mutta tämä mies…

Mikä mies? ei Rooman paavi, eikä metodistikirkon tai minkään muunkaan kirkon piispa.

Mutta tämä mies, (Kristus), sen jälkeen, kun hän oli uhrannut yhden uhrin syntien puolesta ainiaaksi, istuutui Jumalan oikealle kädelle;

Tästä lähtien odottaen kunnes hänen vihollisensa on tehty hänen jalkajakkarakseen.

Tarkatkaa! tässä se tulee:

Sillä yhdellä uhrilla hän on t-ä-y-d-e-1-l-i-s-t-y-t-t-ä-n-y-t… hän on täydellistyttänyt…

Seuraavaan herätykseenkö asti? Mitä siinä sanottiin?

…hän on täydellistyttänyt ainiaaksi ne, jotka ovat pyhitetyt,

Käsitättekö te sitä? “Jatkakaamme täydellisyyteen!”

128Nyt te pyhitys ihmiset sanotte: “Oi, kyllä, me uskomme pyhitykseen. Halleluja, me uskomme pyhittämiseen.” Mutta te otatte omanne. Te vain lakkaatte tästä ja lakkaatte tuosta, koska tiedätte, ettei teidän pitäisi tehdä sitä. Ellei Kristus ole avannut ovea ja tehnyt sitä eläväksi teidän sydämellenne, ja te olette tulleet sille paikalle, että synti ja halu syntiin on kuollut. Se on kaikki mennyt. Silloin Hän ottaa pois teidän oman omavanhurskautenne, voidakseen vakiinnuttaa itsensä teissä. Ja se on Kristus, Jumalan Poika teissä, Kirkkauden toivo.

…jatkakaamme täydellisyyteen.

129Kuinka me voimme olla täydelliset? Kristuksen kuoleman kautta; ei kirkkoon liittymisen kautta, hyvien tekojen kautta joita me teemme, se on kaikki oikein, ei koska me olemme kastetut tällä tavalla tai tuolla tavalla, ei koska me olemme parantuneet kätten päälle panemisella, eikä minkään näiden muiden asioiden tähden, kuten “me uskomme kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen.”

130Paavali sanoi: “Minä voin puhua kielillä kuin ihmiset ja Enkelit”, se on sekä tunnetuilla, että tuntemattomilla kielillä, jotka täytyy tulkita, “enkä minä ole mitään. Vaikka minulla olisi tiedon lahja ja ymmärtäisin kaiken Jumalan viisauden”, selittää Raamattu kannesta, sitoa se yhteen, “en minä ole mitään.” Silloin ei ole paljoakaan hyötyä mennä kouluun, eihän, oppimaan Raamattua. “Vaikka minulla olisi usko niin, että voisin siirtää vuoria…” Silloin eivät parantamiskampanjat merkitse paljoakaan, vai mitä? “Minä en ole mitään, vaikka antaisin ruumiini uhrina poltettavaksi.”

131“Oh”, he sanovat, “tuo mies on uskonnollinen.”

132“Mutta hän ei ole mitään”, sanoo Paavali, “eikä koskaan tule miksikään.”

133“Sillä missä on kieliä, ne lakkaavat; missä on profetioita, ne loppuvat. Mutta, kun se, mikä on täydellinen, on tullut, niin se, mikä on osittaista, tullaan poistamaan.” Näettekö, tuo täydellinen. Mikä on täydellinen? Rakkaus! Mikä on rakkaus? Jumala! Pankaamme syrjään kaikki nämä pienet kuolleet teot ja säädökset, ja jatkakaamme täydellisyyteen. Näettekö sitä? Me olemme täydellistytetyt Kristuksen kautta. Kuinka me tulemme Siihen? Pyhän Hengen kasteen kautta!

134Hyvä on, mitä tapahtuu? Te olette siirtyneet kuolemasta Elämään.

135“Mutta, tulenko minä vapisemaan? Hyppäämään? Tai tekeekö se…?” Teidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Te olette jo tehneet sen. Jumala toi teidät kuolemasta Elämään, ja te olette elossa. Sitten teidän elämänne hedelmät osoittavat sen.

136Monet teistä metodisteistä ja nasarealaisista huusitte juuri niin lujaa kuin osasitte huutaa, ja varastitte maissia toisen pellolta. Kyllä, ja teitte mitä vain saatoitte tehdä.

137Monet teistä helluntailaisista puhuitte kielille niin kuin olisi kaatanut herneitä lehmännahalle, varmasti, ja lähditte suoraan ulos ja juoksitte ympäri toisen miehen vaimon kanssa, tehden kaiken kaltaisia asioita.

138Älkää yrittäkö saada mitään aistimuksia tai mitään ottamaan Pyhän Hengen paikkaa. Kun uusi syntymä on tullut, te olette muuttuneet. Teidän ei tarvitse tehdä mitään todistaaksenne sen, teidän elämänne todistaa sen. Te vaellatte rakkaudessa, rauhassa, pitkämielisyydessä, lempeydessä, nöyryydessä, kärsivällisyydessä, koska sitä te olette. Ja koko maailma näkee Jeesuksen Kristuksen heijastuksen teissä.

139Nyt, kielilläpuhuminen, huutaminen, huutaminen, ne ovat vain ominaisuuksia, jotka seuraavat tämän kaltaista elämää. Ja te voitte ottaa ja jäljitellä näitä ominaisuuksia, eikä teillä koskaan ole tuota Elämää. Me näemme sen. Kuinka moni tietää, että se on totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti, tietenkin te näette sitä. Te näette sitä kaikkialla ympärillänne.

140Niinpä ei ole mitään, minkä te voisitte sanoa olevan todisteen Pyhästä Hengestä, ellei se ole teidän elämänne, jota te elätte. Jos te nyt haluatte puhua kielillä, niin se kyllä täydellisesti sopii, jos te elätte elämän, joka vahvistaa sen. Oikein. Ja jos te haluatte huutaa, niin hienoa, se on hyvä. Minä myös huudan, tulen joskus niin onnelliseksi, että voin tuskin pysyä kengissäni, haluaisin hypätä ulos niistä. Ja se on hienoa. Minä uskon sen.

141Ja minä olen nähnyt näkyjä, nähnyt sairaiden parantuvan ja kuolleita herätettävän. Kun he ovat maanneet siellä, ja lääkärit ovat kävelleet pois sanoen: “He ovat lopussa, poissa”, maanneet siellä pari tuntia; ja olen nähnyt Pyhän Hengen tulevan alas ja näyttävän näyn, menevän sinne ja nostavan tuon henkilön ylös. Olen nähnyt kuurojen, mykkien ja sokeiden parantuvan, ja rampojen kävelevän. Ne eivät… Ne ovat ominaisuuksia.

142Veli, pitkän aikaa sitten, ennen kuin maailman perustuksia oli laskettu, Jumala, Iankaikkisen armonsa kautta katsoi alas, ja ennalta tietämällä Hän näki teidät ja minut. Hän tiesi, missä ajanjaksossa me tulisimme elämään, Hän tiesi, mitä me tulisimme olemaan. Sen vuoksi, ennalta valitsemisen kautta, Hän valitsi meidät ennen maailman perustamista, olemaan Hänen kanssaan tahrattomat.

143Nyt, jos Hän valitsi meidät ennen maailman perustamista olemaan Hänen kanssaan tahrattomat, ja sitten me olemme syntyneet kokonaan tarhattuina, eikä mikään voi puhdistaa meitä, niin kuinka me voisimme olla ilman tahraa? “Hän lähetti ainosyntyisen Pojan, niin, ettei kukaan, joka Häneen uskoo, kuolisi, vaan hänellä olisi Iankaikkinen Elämä; ei koskaan kuole, vaan hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Sitten, kun me tulemme Häneen… Uskolla, armon kautta me olemme pelastetut, Pyhän Hengen kutsuessa meidät.

144Ennen kuin te olitte tämän maan päällä, teidän ruumiinne olivat täällä. Se on tehty kalsiumista, kaliumkarbonaattista, kosteudesta, kosmisesta valosta, vuoriöljystä ja niin edespäin, kuudestatoista alkuaineesta. Ja Pyhä Henki alkoi hautoa maan yllä. Ja kun Se teki sen, tuli ensin esiin pieni Pääsisäislilja. Sitten Hän hautoi esiin ruohoa, linnut, ja jonkun ajan kuluttua tuli esiin mies.

145Nyt, Hän ei koskaan tehnyt naista maan tomusta. Hän oli jo miehessä alusta, ja mies ja nainen ovat yksi. Niinpä Hän otti Adamin kyljestä kylkiluun ja teki siitä naisen, avun hänelle, ja sitten synti tuli sisälle.

146Sitten synnin tultua sisälle… Jumala on voittamaton, ei väliä sillä, mitä tapahtuu. Hän ei koskaan tule olemaan voitettu. Sitten naiset alkoivat tuoda ihmisiä maan päälle. Ja Jumala, Iankaikkisen armon kautta, näki kuka tulisi olemaan pelastunut, ja Hän kutsui teidät: “Kukaan ei voi tulla Minulle, ellei Minun Isäni häntä ensin kutsu. Ei se ole hän, joka tahtoo, tai hän, joka juoksee, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta.”

147Te sanotte: “Mutta, minä etsin Jumalaa! Minä etsin Jumalaa! Ei, sitä te ette koskaan tehneet! Jumala etsi teitä. Sillä tavalla se oli alussa.

148Ei se ollut Adam, joka sanoi: “Oi Isä, Isä, minä olen tehnyt syntiä. Missä Sinä olet?”

149Se oli Isä, joka sanoi: “Oi, Adam, Adam, missä sinä olet?” Se on ihmisen luonne. Se on inhimillinen piirre. Siten hänet on tehty.

150“Ja kukaan ei voi tulla Minun luo, ellei Isä häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle…” Halleluja! “Kaikille, jotka tulevat, Minä annan Iankaikkisen Elämän, ja Minä tulen nostamaan hänet ylös viimeisenä päivänä.” Mikä siunattu lupaus Taivaan Jumalalta. Tänä iltana me tulemme siihen, missä Hän vannoi itsensä kautta, kun ei ole ketään suurempaa. Te vannotte jonkun suuremman kautta kuin mitä te olette. Ja koska ei ole mitään suurempaa, vannoi Jumala itsensä kautta. Me tulemme siihen: kuinka Hän teki sen ja milloin Hän teki sen, vannoi itsensä kautta, että Hän tulisi nostamaan meidät ylös ja tekisi meidät omaksi perintöosakseen.

151Oi, kuinka täydellisesti ja lujasti me voimmekaan seistä tänä aamuna. Kuinka te voitte, kuolema kasvojenne edessä, sanoa niin kuin Paavali: “Kuolema, missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Siinä se on teille.

152Miksi? “Oh, sinä teit niin-ja-niin.”

153“Minä tiedän sen, mutta minä olen peitetty Hänen Verellänsä!” Halleluja!

154“Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen.” Te metodistit, baptistit, presbyteerit, mitä olettekin, me olemme kastetut yhteen Ruumiiseen. Ja meillä on yhteys keskenämme ja me olemme Jumalan Valtakunnan kansalaisia, tunnustaen, että “me emme ole tästä maailmasta”.

155Pieni tyttöni tuli yhtenä päivänä ja sanoi: “Isä, tämä pieni tyttö teki niin-ja-niin, ja he tekivät niin-ja-niin, ja me menimme hänen kotiinsa ja he tekivät niin-ja-niin.” Hän sanoi: “Miksi me emme tee niin?”

156Minä sanoin: “Kultaseni, me emme ole siitä maailmasta. He elävät omassa maailmassaan. “

157Hän sanoi: “Emmekö me kaikki kävele saman maan päällä?”

158Minä sanoin: “Ovat maailmasta, kultaseni. Me emme ole tuota joukkoa.”

159Raamattu sanoo: “Tulkaa ulos heistä, olkaa erotetut.” sanoo Jumala. Näettekö, te ette ole siitä. Ja, kun tuo uusi luonne tulee teihin, ei teitä tarvitse vetää ulos, te ette halua mennä takaisin niin kuin Lootin vaimo. Te yksinkertaisesti olette syntyneet siitä ulos. Ja te olette toisessa ulottuvaisuudessa, Se kaikki näyttää roskalta teistä. Ja tämä suuri, tarunomainen Amerikka, jossa me elämme, on tullut yhdeksi suureksi sekasorroksi siitä. Kaikki on himoa ja naisia. Ja millä tavalla naiset pukeutuvat, ja tapa, miten miehet toimivat, ja ne asiat, joita he tekevät, ja sitten he kutsuvat itseään “kristityiksi”.

160Esimerkiksi, tämä Elvis Presley, menee ja liittyy nyt helluntaiseurakuntaan, tietenkin siitä… Juudas sai kolmekymmentä hopearahaa, Elvis sai laivueen Cadillaceja ja muutaman miljoonan dollareita esikoisoikeutensa myymisestä. Arthur Godfrey! Katsokaa sitä!

161Katsokaa Jimmy Osbornea täällä Louisvillessä, siellä ulkona kaiken tuon vanhan buugie-woogien, rock’n’rollin ja muun vanhan saastaisen roskan kanssa. Ja sunnuntaiaamuna hän ottaa Raamatun, seisoo puhujanlavalla ja saarnaa. Mikä häpeä! Ei ihme, että Raamattu sanoo: “Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta.”

162Me elämme kauhistuttavassa ajassa. Ja sitten ihmiset sanovat: “Oh, he ovat hyvin uskonnollisia.” Oh! Ettekö te tiedä, että Perkele on uskonnollinen? Ettekö te tiedä, että Kain oli aivan yhtä uskonnollinen kuin Aabelkin? Mutta hänellä ei ollut ilmestystä. Siinä se on, hänellä ei ollut ilmestystä. Kyllä, me kaikki käymme kirkossa. Mutta siellä on joitakin joilla on elämä. Niitä ovat ne, joilla on Jeesuksen Kristuksen ilmestys sydämessänsä. Ei vapisemalla, hyppimällä tai liittymällä kirkkoon, vaan ilmestyksen kautta. Jumala on paljastanut Hänet.

163Katsokaa mitä sanottiin: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan olevan?”

164“Jotkut sanovat: ‘Sinä olet profeetta.’ Ja jotkut sanovat: ‘Sinä olet Elia.’ Ja jotkut…”

Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte Minun olevan?”

165Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.” Se ei ollut hänen huuliltaan.

166Hän sanoi: “Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä liha ja veri ei ole paljastanut tätä. Sinä et oppinut tätä jostakin Raamatun etiikasta, tai teologisesta seminaarista. Siunattuja olette te, sillä liha ja veri ei ole paljastanut tätä teille, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa on paljastanut sen. Ja tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.”

167Jos olet kristitty tänä aamuna, koska kuulut kirkkoon, olet kadotettu. Jos olette kristitty, koska olette siirtyneet kuolemasta Elämään, te olette vapaat tuomiosta; tullessanne Kristukseen, te tulette täydellisyyteen koko ajan. Jumala ei voi nähdä yhtään asiaa… Te sanotte: “Tulenko koskaan tekemään virhettä?” Varmasti, mutta te ette tee sitä tahallanne.

168Nyt me olemme tulossa siihen muutaman minuutin kuluttua, että “Häntä varten, joka tekee syntiä tahallaan, sen jälkeen, kun on saanut tiedon Totuudesta, ei enää ole uhria synnin puolesta.” Me menemme siihen tänä iltana, koska nyt on tulossa vähän myöhä.

169Lukekaamme tästä pari jaetta lisää, niin että meistä tuntuisi paremmalta, päästessämme tässä hieman pidemmälle. Hyvä on, miksi emme aloittaisi juuri siitä tänä iltana? 4. jae, kuunnelkaa tätä:

Sillä on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut, ja ovat maistaneet taivaallisesta lahjasta, ja olivat tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä,

Ja ovat maistaneet hyvää Jumalan sanaa, ja tulevan maailman voimia,

Jos he lankeavat pois, uudistaa heitä jälleen katumukseen [parannukseen]

Näettekö, me viemme sen Hebrealaiskirjeen 10. lukuun, edes takaisin, ja näytämme, mitä tämä on.

170Ystävät, jatkakaamme täydellisyyteen. Me olemme ilman minkäänlaista puolustusta tänään. Meillä ei ole minkäänlaista puolustusta. Taivaan Jumala on ilmestynyt näissä viimeisissä päivissä, ja on tekemässä aivan! Samoja asioita, joita Hän teki silloin, kun Hän oli täällä aikaisemmin, kun Hän oli maan päällä. Hän on todistanut sen. Käydessämme tätä Raamattua lävitse, te olette… Te luokka, te tiedätte tämän; että me olemme ottaneet ihme ihmeeltä ja merkki merkiltä ja ihmeteko ihmeteolta, jotka Hän teki Israelin lasten kanssa erämaassa, nuo asiat ja merkit, joita Hän teki. Ne asiat, joita Hän teki, kun Hän oli täällä maan päällä, julkituotuna lihassa, ja aivan samoja asioita tapahtuu tänä päivänä, aivan täällä keskuudessamme. Tässä on Sana vahvistamaan sen. Tässä on asia, joka sanoo, että se on oikein, tekee sen oikeaksi. Täällä on Jumalan Henki tehden, tuon saman asian, niinpä me olemme ilman puolustusta.

Rukoilkaamme:

171Taivaallinen Isä, nähdessämme, että olemme sellaisen todistaja pilven ympäröimät, pankaamme syrjään jokainen sana, jokainen asia, jokainen väärä asia, jokainen paha sana, jokainen pahoin puhuttu sana, jokainen ajatus, ja juoskaamme kärsivällisyydellä se kilpajuoksu, joka on asetettu eteemme, katsoen uskomme alkajaan ja päättäjään, Herraan Jeesukseen Kristukseen. Oi, siunattu olkoon Hänen kaikkein vertaansa vailla oleva ja pyhä Nimensä. Kuinka Hän tuli maan päälle lunastamaan langenneen ihmisen, ja tuomaan heidät takaisin Herran Jumalan yhteyteen. Ja me kiitämme Sinua tästä. Ja nyt Hänen armostansa… Me emme valinneet Häntä, vaan Hän valitsi meidät. Hän sanoi: “Te ette valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät.” Milloin? “Ennen maailman perustamista.”

172Ja rakas Jumala, jos täällä istuu tänä aamuna joku, joka on ehkä siirtänyt tätä vuosia ja vuosia, mutta jatkuvasti siellä on ollut pieni kolkutus sydämellä. Ehkä he liittyivät johonkin kirkkoon ajatellen: “Nyt on kaikki hyvin.” Isä, varmasti Kirjoitukset ovat selittäneet sen tänä aamuna: että te ette voi kätkeytyä jonkun seurakunnan taakse ja olla vanhurskas; ettekä te voi olla vanhurskas olemalla hyvä ja olemalla varastamatta ja valehtelematta ja tekemättä mitään pahaa.

173On vain yksi vanhurskaus, joka meillä on, eikä se ole meidän omamme, vaan Hänen vanhurskautensa. Hän on täydellistyttänyt meidän pelastuksemme. Sen vuoksi, ollen Hänessä, ei Jumala näe meidän virheitämme. Kun me teemme jotakin väärin, on meissä Henki, joka huutaa: “Oi, Isä, anna minulle anteeksi!” Silloin Jumala ei näe sitä. Ja se on… Meidät on tuotu yhteyteen ja armoon Hänen kanssaan. Suo se, Herra, lopettaessamme tämän kokouksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

174Vain hetkinen nyt, haluaisin kysyä teiltä… Ei ole väliä sillä, mitä te teette, te olette kadotettu. Kuunnelkaa tätä. Jokin aika sitten… Olen voinut kertoa sen aikaisemmin.

Tässä on pieni esimerkki siitä, mitä tapahtui minulle:

175Olin ylhäällä Toledossa, Ohiossa. Olin pitämässä herätystä ja minulla oli siellä kokous ja niin paljon ihmisiä. He tiesivät hotellien olevan täynnä; niinpä he olivat vieneet minut maaseudulle. Ja olin majoitettuna siellä pienessä motellissa.

176Me olimme syöneet eräässä pienessä Dunkard ravintolassa, se oli mukava paikka. Nuo pienet naiset siellä olivat aivan kuin kristityt, niin pyhältä näyttäviä kuin vain voi olla, se oli puhdas ja todella mukava paikka. Tuli sunnuntai ja minun tuli nälkä. Olin paastonnut vähän, ja halusin mennä sinne tien toisella puolella olevaan paikkaan syömään, se oli aivan tavanomainen amerikkalainen paikka. Se oli eräs tällainen pikku kahvila, joka on avoinna koko yön. Kävelin sinne tuona sunnuntaina noin kello kahdelta iltapäivällä, ennen kuin menin saarnaamaan tuona iltapäivänä.

177Olin niin ällistynyt, etten tiennyt mitä tehdä. Kävelin sisään ja ensimmäiseksi huomasin erään nuoren naisen, noin kuusitoista-, kahdeksantoistavuotiaan, jonkun papan ja jonkun mamman kulta, seisomassa siellä takaosassa jonkun pojan kanssa, kädet lanteiden ympärillä. Joukko teini-ikäisiä oli istumassa baaritiskin ääressä.

178Kuulin raha-automaatin äänen, katsoin sinnepäin, ja siellä seisoi joku poliisi käsivartensa jonkun naisen ympärillä, suunnilleen tässä vyötärön kohdalla ja pelaten tuolla automaatilla. No niin, tehän tiedätte, että uhkapeli raha-automaateilla on laitonta Ohiossa, te Buceyesta olevat ihmiset täällä. Ja te tiedätte, että se on laitonta. Ja tässä itse laki oli pelaamassa automaatilla; minun ikäiseni mies, luultavasti naimisissa ja joukko lapsia ja ehkä isoisä. Poliisi, ollen partiossa, pelaamassa raha-automaatilla. Siellä oli tuo nuori… Mitä teini-ikäiset ovat tehneet? Mitä tämä on tehnyt?

179Seisoin siellä. Eikä kukaan huomannut minun sisälle tuloani, heillä oli liiaksi kiire, puolet heistä humalassa. Niinpä seisoin katselemassa heitä. Kuulin jonkun sanovan: “Luuletko, että sade tulee vahingoittamaan raparpereja?” Käännyin katsomaan ja siellä istui eräs nainen, vanha nainen. Hän oli kuudenkymmenenviiden, seitsemänkymmenen, ainakin lähellä sitä. Ja tuo naisparka… Minä en syytä ketään siitä, että yrittävät näyttää parastaan, mutta kun hän… Hän oli niin laittanut itsensä… Hän oli tehnyt hiuksensa sinisiksi, todella siniseksi, ja leikannut sen kaikki pois päältä ja tehnyt sen tosi siniseksi. Ja hänellä oli päällään paksu kerros ehostusainetta, tai miksi te tuota ainetta kutsutte, jota hänellä oli kasvoillaan, ja suuret läikät. Ja hänellä oli yllään pienen pienet shortsit, ja tuo naisparka oli niin ryppyinen ja lihat roikkuivat sillä tavalla jaloissa. Ja hän oli humalassa. Hän oli istumassa siellä erään vanhan miehen kanssa, oli kesäaika ja tuolla miehellä oli yllään yksi tällainen vanha oliivinvärinen armeijan päällystakki. Se riippui hänen yllään sillä tavalla, ja huivi kaulansa ympärillä. Juovuksissa, heitä oli kaksi, ja he olivat siellä tämän vanhan naisraukan kanssa.

180Seisoin siellä ja katselin ympärilleni. Minä sanoin: “Jumala, kuinka Sinä voit sietää sitä? Kuinka Sinä voit katsella sen kaltaista? Kun se saa minut, armosta pelastetun syntisen, ajattelemaan niin, niin kuinka Sinä voit katsella sitä? Sehän näyttää kuin Sinä voisit räjäyttää sen. Täytyykö minun pienen Rebekkani ja Saarani kasvaa tuon kaltaisen vaikutuksen alla? Täytyykö minun kahden pienen tyttöni kohdata tämä suosittuna tunnettu maailma sellaisena kuin se on tänään, kun ihmiset toimivat tuolla tavalla?” Tietenkin se on Hänen armonsa. Jos heidät on määrätty Iankaikkiseen Elämään, ovat he tuleva siihen; jos eivät, he eivät tule. Minä en tiedä. Se riippuu Jumalasta. Minä tulen tekemään oman osani.

181Minä ajattelin: “Kuinka Sinä voit sietää sitä, Jumala? Näyttää, että Sinä olisit niin pyhä, että yksinkertaisesti pyyhkäisisit tuon pois maan päältä.” Minä sanoin: “Katso tuota isoäiti raukkaa istumassa siellä. Katso tuota nuorta tyttöä siellä. Ja tässä seisoo nainen, luultavasti kaksikymmentäviisivuotias, tuon poliisin käsivarsi ympärillään, pelaamassa raha-automaatilla. Ja siinä on laki, kansakunta on mennyttä. Siellä on äitiys mennyttä, tässä vanhempi mennyttä. Ja siellä takana tuo nuori tyttö, hän on mennyttä. Katso noita poikia, vaikka heidän pitäisi olla kirkossa tai jossakin.”

182Ja minä ajattelin: “Oi, Jumala, mitä minä voin tehdä? Täällä minä olen tässä kaupungissa, huutaen koko sydämestäni, ja he jättävät sen huomiotta ja kävelevät kuin, jos he olisivat…” Ja minä ajattelin: “No niin, Jumala…”

183Sitten tuli eräs ajatus: “Jos Minä en ole kutsunut heitä, niin kuinka he voisivat tulla? Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva. ‘Teillä on silmät, mutta ette voi nähdä, ja korvat, ettekä voi kuulla.’”

184Minä ajattelin: “No niin, jos presidentti tulisi kaupunkiin herätyksen sijasta, olisi jokainen ulkona. Aivan varmasti, se on maailmallista.”

185Sitten aloin ajatella: “Hyvä on, Jumala, miksi et Sinä yksinkertaisesti… Tule ja lähetä Jeesus, niin että se on kaikki loppu. Miksi Sinä et yksinkertaisesti mene ja hävitä sitä kaikkea ja anna sen mennä?”

186Sitten aloin nähdä jotakin liikkuvan edessäni. Näytti kuin pieni pyörre olisi mennyt ympäri tällä tavalla. Jatkoin sen tarkkaamista ja näin maailman pyörivän ympäri ja ympäri. Tarkkasin sitä, kunnes se ruiskutettiin jollakin. Ja katsoin, ja se oli punainen suihku, verenpunainen; joka ympäröi maailman; mennen kuin pyörre ympäri, aivan kuin joku komeetta, ja se pyöri ympäri tällä tavalla. Ja minä katsoin tätä pyörrettä, ja aivan sen yläpuolella, minä näin Jeesuksen näyssä. Hän katsoi alas. Ja minä näin itseni seisomassa täällä alhaalla maan päällä tekemässä asioita, joita minun ei pitäisi tehdä. Ja joka kerta, kun tein syntiä, olisi Jumala tappanut minut: “Koska sinä päivänä jona te siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.” Ja Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaativat, että teidän täytyisi kuolla. Ja sitten katsoin sinne, ja hieroin silmiäni, minä sanoin: “Minä en… En ole nukahtanut. Minä olen… Se on näky. Olen varma, että tämä on näky.”

187Jatkoin tarkkaamista, seistessäni oven takana. Ja minä näin omien syntieni tulevan ylös. Ja joka kerta, kun ne olivat osumaisillaan Valtaistuimeen, toimi Hänen Verensä kuin puskuri autossa. Se osui Siihen, ja näin sen vavahtavan, ja Veri juoksi alas Hänen kasvojaan. Ja minä näin Hänen kohottavan kätensä ja sanovan: “Isä, anna hänelle anteeksi, hän ei tiedä, mitä hän tekee.”

188Näin itseni tekevän jotakin muuta, ja se iski Häneen jälleen jysähtäen. Jumala olisi tappanut minut juuri silloin, mutta Hänen Verensä suojeli minua. Se pidätti minun syntini. Ajattelin: “Oi Jumala, teinkö minä sen? Varmastikaan se en ollut minä.” Mutta se olin minä!

189Sitten aloin kävellä tällä tavalla, aivan kuin olisin mennyt tuon huoneen halki, ja minä kävelin lähelle Häntä. Näin siellä kirjan ja minun nimeni oli sen päällä, ja kaiken kaltaisia mustia kirjaimia oli kirjoitettu sen yli. Minä sanoin: “Herra, olen pahoillani, että tein tämän. Saivatko minun syntini Sinun tekemään niin? Minäkö laitoin Sinun Veresi kiertämään maailman ympäri? Teinkö minä tämän Sinulle, Herra? Olen niin pahoillani, että tein sen.” Ja Hän ojensi kätensä. Minä sanoin: “Tahdotko Sinä antaa minulle anteeksi? Minä en tarkoittanut tehdä sitä. Sinun armostasi… Minä tulen yrittämään ollakseni parempi poika, jos Sinä vain tulet auttamaan minua.”

190Hän taputti kädellään kylkeään, ojensi sormensa ja kirjoitti “armahdettu” minun kirjani päälle ja heitti sen selkänsä taakse, Unohduksen Mereen. Katselin sitä hetken. Ja Hän sanoi: “Minä annan sinulle nyt anteeksi, mutta sinä haluat tuomita tuon naisen.” Näettekö? Hän sanoi: “Sinulle on annettu anteeksi, mutta miten on hänen kanssaan. Sinä et halunnut hänen elävän.”

191Minä ajattelin: “Oi, Jumala, anna minulle anteeksi. En tarkoittanut ajatella sitä. En halunnut tehdä sitä. Minä en halunnut tehdä sitä.”

192“Sinulle on annettu anteeksi, tunnet olosi mukavaksi. Mutta miten on hänen kanssaan? Hän myös tarvitsee sitä. Tuo nainen tarvitsee sitä.”

193“Oh”, minä ajattelin, “Jumala, kuinka minä tietäisin, kenet Sinä olet kutsunut, ja ketä Sinä et ole kutsunut?” Minun asiani on vain puhua jokaiselle.

194Niinpä, kun tuo näky jätti minut, minä kävelin hänen luokseen ja sanoin: “Mitä kuuluu, rouva?” Ja nuo kaksi miestä olivat menneet toilettiin. Ja hän istui siellä nikotellen, tiedättehän, naureskellen. Pullo whiskyä oli pöydällä, tai se oli olutta, alkoholia, jota he olivat juoneet. Kävelin hänen luokseen ja sanoin: “Mitä kuuluu?”

Ja hän sanoi: “Oh, hei.” Ja minä sanoin: “Voisinko minä istuutua?” Hän sanoi: “Oh, minulla on seuraa.”

Minä sanoin: “Minä en tarkoittanut sitä sillä tavalla, sisar.”

Hän katsoi minuun, kun olin kutsunut häntä “sisareksi”. Hän sanoi: “Mitä sinä haluat?”

Ja minä kysyin: “Voisinko istuutua minuutiksi.”

Hän sanoi: “Ota tuoli.” Ja minä istuuduin.

Kun olin kertonut hänelle, mitä oli tapahtunut, hän sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Ja minä sanoin: “Branham.”

Hän sanoi: “Oletko sinä tuo mies, joka on täällä areenalla?”

Minä sanoin: “Kyllä, rouva.”

195Hän sanoi: “Olen halunnut tulla sinne.” Hän sanoi: “Herra Branham, minä kasvoin kristityssä perheessä.” Hän sanoi: “Minulla on kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat kristittyjä.” Mutta eräitä tiettyjä asioita tapahtui, ja hän joutui väärälle tielle.

196Minä sanoin: “Mutta sisar, minä en välitä, Veri yhä ympäröi sinua. Tämä maailma on peitetty kauttaaltaan Verellä.” Jos se ei olisi, tulisi Jumala tappamaan meistä joka ainoan. Kun tuo Veri otetaan pois, silloin voitte odottaa tuomiota. Mutta nyt, jos te kuolette ilman tuota verta, te menette tuon paikan ohitse, eikä siellä silloin ole mitään, mikä toimisi teidän puolestanne. Minä sanoin: “Rouva, varmasti, tuo Veri yhä suojelee sinua. Niin kauan kuin sinulla on henkäys ruumiissasi, peittää tuo Veri sinut. Mutta jonakin päivänä, kun hengityksesi lakkaa, sielun mennessä ulos, sinä tulen menemään tuon Veren ohitse, ja siellä ei ole mitään muuta kuin tuomio. Kun sinulla vielä on tilaisuus armahdukseen…”

197Ja minä otin häntä kädestä ja hän alkoi itkeä, sanoen: “Herra Branham, minä ryyppään.”

198Minä sanoin: “Se ei vahingoita. Jokin on varoittanut minua tulemaan ja kertomaan sinulle.” Minä sanoin: “Jumala, ennen maailman perustamista, kutsui sinut, sisar. Ja sinä olet tekemässä väärin ja teet asian vain pahemmaksi.”

199Hän sanoi: “Uskotko, että Hän haluaisi minut?”

200Minä sanoin: “Ehdottomasti, Hän haluaisi sinut.”

201Ja siellä hän polvillaan… Me menimme polvillemme keskellä tuota lattiaa ja meillä oli vanhanaikainen rukouskokous. Ja tuo poliisi otti pois hattunsa ja polvistui yhdelle polvelle. Siellä meillä oli rukouskokous tuossa paikassa. Miksi? Jumala on yksinvaltias… “Laskien syrjään nämä kuolleet teot, jatkakaamme täydellisyyteen.” Menkäämme tuolle alueelle, jossa on…

202“Minä kuulun kirkkoon. Ja minä kuulun…” Se on kaikki lopussa. Menkäämme täydellisyyteen.

203Syntinen ystäväni, jos sinä olet ilman Verta tänään, ilman pelastusta, ilman armoa, ilman Jeesuksen Kristuksen Verta pitämässä sinua. Te sanotte: “Mutta, minä olen selvinnyt koko tämän ajan.” Mutta yhtenä päivänä olette menevä paikkaan, jossa silloin ei ole mitään jäljellä teitä varten.

Rukoilkaamme nyt, kumartaessamme päämme:

204Olisiko täällä tänään joku, joka haluaisi sanoa: “Jumala ole minulle armollinen, minä käsitän, että olen tehnyt väärin”? Ehkä te liityitte seurakuntaan. Se on hyvä. Mutta, jos ette ole vastaanottaneet Kristuksen armoa, kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Rukoile minun puolestani, veli Branham.” Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Se on oikein. Jumala siunatkoon sinua, mies siellä takana. Jumala siunatkoon sinua, ja sinua. Kohottakaa kätenne. Se on oikein. Kohottakaa vain kätenne ja sanokaa: “Jumala ole laupias minulle.”

205Te sanotte: “Minä kuulun kirkkoon, veli Branham. Kyllä, olen yrittänyt olla hyvä. Mutta en oikein tiedä… Näyttää kuin en voisi tehdä sitä.” Oi, pyhiinvaeltaja raukka, vanhuudenheikko ystävä raukka, sinä et silloin ole vielä koskaan nähnyt tuota näkyä.

206Te sanotte: “Veli Branham, minä huusin. Minä olen puhunut kielillä. Minä olen tehnyt kaikkea tätä.” Se voi olla myös totta. Se on hyvä, ei mitään sanottavaa sitä vastaan. Mutta kallis kadotettu ystävä. Mutta puhua kielillä, vapista, puristaa kättä, tai olla kastettu, se on hyvä, mutta tuntea Hänet, on tuntea Persoona. Tuntea Hänet, on Elämä.

207Te sanotte: “Minä tunne Raamatun, todella hyvin.” Mutta, tuntea Raamattu ei ole Elämä. Mutta tuntea Hänet, persoona pronomini, tuntea Hänet, Kristus! Että te tiedätte Hänen antaneen teille anteeksi. Tahtoisitteko kohottaa kätenne, uudestaan. Joku muu vielä? Jumala siunatkoon sinua, rouva, Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua siellä, veli. Jumala siunatkoon sinua siellä takana, nuori mies. Jumala siunatkoon sinua tässä, sisar. Jumala siunatkoon sinua siellä aivan takana. Se on oikein, tuntea Hänet on Elämä. “Veli Branham, muista minua. Minä juuri nyt, juuri täällä missä istun, tulen vastaanottamaan Kristuksen.”

208Sanotaan: “Tule minun sydämeeni, Herra Jeesus, ja anna minulle tuo rauha ja tuo hyvänolon tunne.” Menette seurakuntaan, soitatte musiikkia niin lujaa kuin osaatte, tanssitte ylös ja alas, juoksette käytävien läpi, menette kotiin uuvuksissa, ja sitten touhuatte kaikenlaista turhaa, se ei ole Kristus. Te menette kirkkoon, istutte ja kuuntelette jotakin saarnaa jostakin sillasta, joka tullaan maalaamaan, tai jotakin muuta sen kaltaista, ettekä te koskaan kuule Sanaa. Sana tuo Elämän. Se on Siemen. Ettekö te halua rauhaa?

209Oletteko huolissanne kuolemisesta? Jos teillä olisi sydänkohtaus tänään, huolestuttaisiko se teitä? Tai iloitsisitteko te sanoen: “Minä menen ollakseni Herran Jeesuksen kanssa tämän tien päässä.” Tunnetteko te Hänet? Jos ette, kohottakaa kätenne ja me tulemme rukoilemaan puolestanne. Kyllä, veli, sinä myös.

210Hyvä on, nyt sydämissänne:

Aivan niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Kuin, että Sinun Veresi vuodatettiin 
(Kenen puolesta?) …
minun puolestani,
Koska minä lupaan, että tulen uskomaan,
Oi Karitsa, Jumalan Karitsa, minä tulen! minä tulen, hellästi, armollisesti.
Aivan niin kuin…

Menkää suoraan Hänen luokseen, uskon kautta. Uskokaa, että Hän on seisomassa siellä sivullanne. Hän on.

Vapauttamaan sieluni… (Oi kuinka paljosta?) …yhdestä  (Kiukusta, ilkeydestä)
Hänelle, jonka Veri voi puhdistaa jokaisen tahran,
Oi Karitsa…

211 “Uskon kautta kävelen ristin juurelle tänä aamuna ja lasken taakkani alas. Minä tulen.” Jumala siunatkoon sinua siellä takana, minä näen sen. [Veli Branham hyräilee laulua Juur niin kuin olen.] Älkää nyt olko välinpitämättömät. Lämpimästi, suloisesti, kävelkää suoraan ristin luo.

212Vanhassa Testamentissa he toivat karitsan. He tiesivät tehneensä syntiä, he tiesivät sen käskyjen mukaan. Te tiedätte sen nyt, koska Jumala puhui sydämellenne. He katsoivat käskyihin: “Sinun ei tule tehdä aviorikosta. Sinun ei tule tehdä niin-ja-niin He ottivat karitsan, laskivat kätensä karitsan päälle, ja pappi katkaisi sen kurkun. Tuo pieni karitsa potki, vuotaen verta ja määkien kuollessaan. Hänen kätensä olivat kokonaan veren peitossa. Tuo karitsa kuoli hänen asemestaan, mutta hän lähti sieltä saman halun kanssa tehdä se uudestaan.

213Mutta tässä paikassa, me tulemme uskoen armon kautta, Jumala on kutsunut meidät. Me laskemme omat kätemme Jumalan Karitsan pään päälle. Me kuulemme tuon vasaroinnin. Me kuulemme tuon Äänen: “Minun on jano, antakaa Minulle juoda. Isä, älä lue tätä heille synniksi, he eivät tiedä mitä tekevät.” Näettekö, uskon kautta, me tunnemme kuinka Hän siellä kuolee meidän sijastamme. Syvälle sydämiimme tulee syvä rauha, kun tuo Ääni sanoo: “Sinä olet nyt armahdettu, mene äläkä enää tee syntiä.” Sitten me armon kautta lähdemme pois ilman tuota samaa halua, vaan haluamme, että emme koskaan enää tekisi syntiä, tai tekisi mitään mikä on väärin. Tuo rauha, joka käy yli ymmärryksen, on tullut sydämiimme. Voikoon olla niin, että te vastaanotatte sen nyt, kun rukoilemme kaikki yhdessä;

214Taivaallinen Isä, he tulevat uskolla, armon kautta. Noin tusinan verran käsiä kohosi ylös, sanoman hedelminä. He tulevat Sinun tykösi. He uskovat. Minä myös heidän mukanaan uskon, Herra. Uskon, että totisesti, Pyhä Henki puhui heille. Ja uskolla he nyt tulevat ylös Jaakobin tikkaita, suoraan ylös ristin juurelle, laskien sinne kaikki syntinsä ja sanoen: “Herra, se on liian paljon minulle. Minä en enää jaksa kantaa sitä pidempään. Tahtoisitko Sinä ottaa pois syntikuormani, ja ottaa pois sydämestäni halun tehdä sitä? Salli minun uskon kautta, tänä päivänä, vastaanottaa Sinut henkilökohtaisena Pelastajanani. Ja tästedes, tulen seuraamaan Sinua jokaisen mailin tiestä, matkan loppuun asti. Ja saada välähdyksen siitä, mitä se merkitsee “mennä täydellisyyteen’, ei mennä johonkin kirkkoon ja kuolleiden töiden juuriin, kuten kasteisiin ja niin edelleen. Vaan minä haluan mennä eteenpäin, kunnes minua ei enää ole, ja Kristus voi elää minussa.”

215Oi, Jeesus, suo tämä jokaiselle katuvalle sielulle tänä aamuna. Saakoon jokainen, joka kohotti kätensä, Iankaikkisen Elämän, koska Sinä lupasit sen. He ovat tehneet julkisen tunnustuksen. He kohottivat kätensä, rikkoen kaikki painovoima lait. He saivat tieteen häpeämään itseään, koska tiede sanoo, että teidän käsivarsienne täytyy riippua alhaalla. Kaikki tiede todistaa, että sen täytyy pysyä maahan sidottuna, painovoiman pitäessä sitä alhaalla. Mutta heissä oli henki, joka teki ratkaisun, ja he uhmasivat painovoima lakeja ja kohottivat kätensä. Sinä näit sen, Herra. Sinä kirjoitit Kirjaan, jossa heidän nimensä on: “Armahdettu!” Vanhat kirjat on nyt heitetty selän taakse, Unohduksen Mereen, eikä niitä enää koskaan muisteta. Menkööt he eteenpäin tänään rakastavina, lempeinä kristittyinä, palvellakseen Sinua. Ja ehkä siellä oli monia, jotka eivät kohottaneet käsiään, suo se myös heille.

216    Vaeltakoot Pyhät nyt hieman lähempänä, Herra, sillä me olemme päivää lähempänä Kotia kuin mitä me olimme eilen. Ole Sinä kanssamme. Herra, sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä, ja Hänen kirkkaudekseen. Aamen.

57-0908E HEBREALAISKIRJE 6. LUKU, OSA II (Hebrews Chapter Six, #2), Jeffersonville, Indiana, USA, 8.9.1957

57-0908E HEBREALAISKIRJE 6. LUKU, OSA II
(Hebrews Chapter Six, #2)
Jeffersonville, Indiana, USA, 8.9.1957

217    …tutkiaksemme Hänen kallista Sanaansa.

218    Tullessani sisälle hetki sitten, toin mukanani kaksi Raamattua, ja minulla oli pieni haastattelu erään naisen kanssa siellä takana, ja sanoin hänelle, että jos saarnaisin niistä molemmista, tulisi meillä olemaan melkoisen hyvä teksti. Mutta tämä on kreikankielen sanakirja, niinpä vain jotakin… Haluan lukea tästä tänä iltana, se on sanasta sanaan käännetty alkuperäisestä kreikasta englanniksi. Ja se on ollut suureksi avuksi minulle matkan varrella. Haluan vain lukea jotakin siitä, koska tutkiessamme tätä Hebrealaiskirjettä, me olemme juuri nyt tulossa todella syvällisiin merkityksiin.

219    Ja sanoin veli Nevillelle juuri muutama hetki sitten: “Me olemme tulossa siihen osaan, jossa ihmiset raapivat päätään ja sanovat: ‘Minä en usko tuota.’” Näettekö? Sellaiseen me nyt menemme. Siitä me pidämme.

220    Eräs saarnaaja sanoi minulle: “No niin, arvelen, että päätä tullaan raapimaan paljon.”

221    Minä sanoin: “Sen me haluamme tehdä.”

222    Katsokaahan, Raamatulla voi olla vain yksi merkitys, Sillä ei voi olla kahta merkitystä. Ja jos yksi osa Raamatusta sanoo yhden asian, ja toinen osa Raamatusta sanoo jotakin muuta, silloin jokin on vialla. Näettekö, Sen täytyy sanoa sama asia kautta linjan. Mutta muistakaa, Raamattua tutkittaessa: “Se on kätketty viisaiden ja harkitsevien silmiltä, ja paljastettu pienille lapsille”, koska se on hengellinen Kirja.

223    Eikä Se ole mikään länsimainen kirja, se on itämainen Kirja. Ja on vain Yksi, joka voi tulkita Sen, ja se on Pyhä Henki. Ja tiedän, että jokainen meistä haluaa sanoa, että “Pyhä Henki sanoo meille sen, mitä me uskomme Siinä.” No, nyt, jos jokainen Kirjoitus on tarkalleen samassa linjassa, silloin se on Pyhä Henki. Jos se ei ole linjassa, vaan siinä on aukko siellä ja aukko täällä, silloin meidän uskossamme on jotakin väärin. Ja, oi, Se on hämmästyttävä Kirja.

224    No niin, haluan teidän tekevän tämän tutkiessamme… Ja meidän täytyy nyt lähteä aamuvarhaisella Wyomingiin, jos Herra suo. Rukoilkaa puolestamme. Ja tällä tulevalla viikolla veli Graham Snelling täällä… Hän on läsnä, kuulin hänen hetki sitten tekevän siitä ilmoituksen. Ja tämä seurakunta on täydessä yhteistyössä hänen herätyksensä kanssa, ja me rukoilemme Jumalaa antamaan hänelle ylenpalttisen runsaan ja suuren herätyksen. Veli Graham piti herätystä täällä Charlestownissa, veli Junior Cashin seurakunnassa, ja uskoisin, että siellä oli lähes sata käännynnäistä. [Joku sanoo: “Kahdeksankymmentäneljä.”] Kahdeksankymmentäneljä käännynnäistä. Niinpä me ylistämme Jumalaa siitä. Ja me luotamme siihen, että tulee olemaan viisisataakahdeksankymmentäneljä täällä, tässä paikassa.

225    Veli Graham tapasi minut tänään, ja hän sanoi: “Veli Branham, olen varma, että sinä ymmärrät, etten ole täällä aloittaakseni mitään toista työtä vastakohtana Tabernaakkelille, koska minä olen osa Tabernaakkelista.” Hän on täällä vain… Hänellä on sydämellään tunne, että hän haluaa pitää herätyksen, ja että Herra johtaa häntä tekemään sen. Ja hän kutsuu käännynnäisiä ja hänellä on seurakunta, jonne osoittaa heidät: “Tässä on seurakunta koti, jos tulette sisään, käännynnäiseksi.”

226    Ja meidän velvollisuutemme kristittyinä on tukea häntä kaikella millä voimme. Ja Herra siunatkoon veli Grahamia. Ja teidät on kaikki sydämellisesti kutsuttu veli Grahamin kokouksiin täällä, täydellä luvalla tästä seurakunnasta; täydessä yhteistyössä auttaaksemme häntä kaikin tavoin, mitä vain voimme, kadotettujen sielujen ja Jumalan Valtakunnan puolesta.

227    Herra siunatkoon sinua veli Graham, ja antakoon sinulle suuret kokoukset. Hän ei tiedä, koska hän tulee lopettamaan, hän vain aloittaa. Ja veli Grahamilla on ollut, niin kuin minulla itsellänikin, monia ylä- ja alamäkiä. Sellainen on elämän kulku, ja se saa teidät arvostamaan kukkuloita, kun olette käyneet laaksojen lävitse. Jos mies kaatuu ja jää siihen makaamaan, on hän pelkuri. Minä luotan mieheen, joka nousee ylös ja yrittää uudestaan. Kyllä. Ja olen varma, että te osaatte tulkita tarkoitukseni. No niin, älkää unohtako sitä, tällä tulevalla viikolla.

228    Nyt, tässä Hebrealaiskirjeessä… Tänä iltana me emme tule ottamaan sen taustoja.

229    Sitten, ensi sunnuntaina, jos Herra suo, veli Neville tulee ilmoittamaan siitä… Veli Cox täällä, tai joku heistä, tulee antamaan sen hänelle tiedoksi, jos me pääsemme tulemaan takaisin ajoissa ensi sunnuntain kokousta varten. Hän tulee ilmoittamaan siitä radiossa. Ja kuunnelkaa te kaikki nyt hänen radio-ohjelmaansa, ja kutsukaa kaikki naapurinnekin kuuntelemaan. Minä todella iloitsen kuunnellessani hänen saarnaamistaan ja tuon Neville -kvartetin laulamista. En sano sitä siksi, että hän istuu täällä. Jos sanoisin sen siksi, enkä tarkoittaisi sitä sydämessäni, olisin tekopyhä. Se on totta, ja minun täytyisi tehdä parannus. Ja mieluummin minä ojennan hänelle ruusunnupun nyt, kuin kokonaisen seppeleen sen jälkeen, kun hän on mennyt.

230    Kerran kävellessäni ulos ovesta, tuli eräs rouva ohitse ja sanoi: “Veli Branham, oi, kuinka minä nautinkaan tuosta sanomasta.”

231    Minä sanoin: “Kiitoksia.” Se sai minusta tuntumaan hyvältä.

232    Sitten joku toinen tuli ulos ja sanoi: “Veli Branham, minä nautin tuosta sanomasta.”

233    Minä sanoin: “Kiitoksia.”

234    Siellä oli eräs saarnaaja täältä osavaltion pohjoisosasta, ja hän sanoi: “Siunattu olkoon Jumala, minä en halua ihmisten kerskaavan minusta tuolla tavalla.”

235    Minä sanoin: “Minä haluan.” Ja minä sanoin: “On vain yksi ero minun ja sinun välilläsi: minä olen sen kanssa rehellinen.” Kyllä. Me kaikki haluamme kuulla mukavia sanoja sanottavan itsestämme. Ja jos te haluatte jonkun sanovan mukavia sanoja itsestänne, niin sanokaa te mukavia sanoja jostakin muusta. Sillä tavalla se tehdään, silloin te tulette aina sanomaan kaikkein mukavimpia asioita, mitä vain osaatte jokaisesta. Ja se saa pyörän pyörimään paremmin.

236    Nyt ensi sunnuntaina, jos Herra suo… Minun mielipiteeni mukaan me olemme menossa syvemmälle ja syvemmälle näihin suuriin Jumalan salaisuuksiin. Me tulemme menemään Melkisedekiin: kuka Hän oli, mistä Hän tuli, minne Hän meni, mitä tapahtui Hänelle, ja kaikkeen koskien Melkisedekiä.

237    Ja nyt, viime keskiviikkoiltana, veli Neville käsitteli meidän Herramme Jeesuksen ylintä Jumaluutta ja pappeutta päättävää lukua, joka alkaa: “Jumala, erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui isille profeettojen kautta, ja on tässä viimeisessä päivässä puhunut meille Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.”

238    Sitten hän jatkaa, alkaen kertoa ja osoittamaan kuka Hän oli, tuoden Hänet viidenteen lukuun ja sen loppuun.

239    Sitten alkaen 6:sta luvusta, meillä on tämä oppituntimme tänä aamuna:

“Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet, jatkakaamme täydellisyyteen;…”

240    Kuinka monet nauttivat tuosta sanomasta koskien täydellisyyttä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Jatkakaamme täydellisyyteen”, josta puhuimme tänä aamuna, puhuessamme Hebrealaiskirjeen 6. luvusta.

241    No niin, me olemme juuri tulossa paikkaan, jossa me alamme päästä todelliseen asiaan. Oi, me kaikki voimme olla samaa mieltä näistä asioista kuten: Kristuksen Jumaluudesta, ja että Hän on Jumalan Poika, ja kuinka Hän oli Jumalan kanssa, ja Jumala Hänen kanssaan, ja että Hän oli Jumalassa ja Jumala Hänessä, ja niin edespäin. Mutta nyt tästä eteenpäin, en tiedä kuinka tulemme olemaan samaa mieltä. Niinpä, mitä tahansa se onkin, me tulemme muutamana iltana antamaan teille mahdollisuuden kirjoittaa minulle ja kertoa minulle, mitä te siitä ajattelette.

242    Sitten minun täytyy vastata kysymyksiin. Ja jos en kykene saamaan niitä selväksi, tulen sanomaan: “Veli Neville, mitä sinä siitä ajattelet?” Tulen sanomaan: “Antaa hänen vastata siihen.” [Veli Neville sanoo: “Silloin kun minä luen kreikkaa.”] Kun hän tulee lukemaan sanakirjasta, ottamaan sen kreikankielestä. Uskon, että on aika myös minun tehdä se.

243    Mutta nyt, jos tahdomme olla todella vilpittömät, ja todella tulla vain yhtä tarkoitusta varten: tulla oppimaan. Minä myös haluan oppia. Ja Raamattuun on kirjoitettu: “Kirjoitukset eivät ole yksityisesti tulkittavissa.” Se merkitsee, että Kirjoituksen täytyy tulkita Kirjoitus. Katsokaahan, kunkin Kirjoituksen täytyy tulkita toinen Kirjoitus, koko matkan kautta Raamatun, tehdäkseen sen yhdeksi suureksi asiaksi, koska Jumala ei voi muuttua, sillä Hän on muuttumaton Jumala.

244    Nyt: “Jättäen…”

Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet, jatkakaamme täydellisyyteen;…

245    Pidän siitä, miten Paavali sanoo nuo asiat. Paavali ei ollut henkilö, joka olisi halunnut pysytellä liian pitkään yhdessä paikassa, hän halusi jatkaa syvemmälle. Kerran hän sanoi Kirjoituksessa: “…unohtaen nuo asiat, jotka ovat menneisyydessä, minä ponnistelen kohti korkean kutsumukseni määränpäätä.” Näettekö, hän jatkaa ponnistelua edelleen.

246    Tässä hän sanoi:

Nyt unohtaen Kristuksen opin alkeet, (kuka Hän oli ja mikä Hän oli), jatkakaamme täydellisyyteen;…

247    Nyt ensimmäiseksi, me haluamme tietää: “Voimmeko me olla täydelliset?” Ja me löysimme Kirjoituksista tänä aamuna, kuinka Jeesus Matteus 5:28 sanoi, että “meidän täytyi olla aivan yhtä täydelliset kuin Jumalakin, tai me emme tulisi menemään sisälle.”

248    Sitten me tulimme näkemään, että me kaikki joka ainoa, olimme “syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan puhuen valheita.” Eikä meissä ole yhtään hyvää asiaa. Niinpä kuinka me koskaan voisimme olla täydelliset?

249    Nyt tässä on se, mitä me sitten tulimme näkemään, ottaen Kirjoituksen Kirjoituksen kanssa, että Jeesus, yhdellä uhrilla täydellistytti Seurakunnan ikuisiksi ajoiksi, Hänen Seurakuntansa. Me olemme silloin täydelliset Kristuksen kautta. Ja me olemme vapaat tuomiosta Kristuksen kautta. Me emme ole koskaan kuoleva, Kristuksen kautta. Me olemme kadottaneet kuoleman ja löytäneet Elämän, Kristuksen kautta; ei minkään seurakunnan kautta, ei minkään kirkkokunnan kautta, ei minkään mielikuvituksen kautta, ei kielilläpuhumisen kautta, ei huutamisen kautta, ei vapisemisen kautta, ei Hengessä tanssimisen kautta, vaan armosta!

250    Jumala kutsuu kenet Hän tahtoo. Ja se on kaikki valinnan mukaan, niin kuin me ymmärrämme. Me näemme, että “se ei ole hän, joka tahtoo olla pelastunut, ei hän, joka tahtoo, tai hän, joka juoksee, vaan se on Jumala, joka osoittaa laupeutta. Eikä kukaan voi tulla Jeesuksen luo, ellei Jumala häntä ensin vedä.” Niinpä mitä teillä oikeastaan on tekemistä sen kanssa? Teillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa! Te olette kokonaan poissa kuvasta.

251    Me totesimme, ettei ihminen koskaan etsi Jumalaa, vaan se on Jumala etsimässä ihmistä. Ja sitten me näimme, että Jumala on ainoa Iankaikkisen Elämän alkulähde. Me näimme, ettei millään Iankaikkisella ole alkua eikä loppua. Sen vuoksi me voimme nähdä, että helvetillä oli alku ja sillä on myös loppu. Kukaan ei voi sanoa, että helvetti olisi Iankaikkinen, Ikuinen kylläkin! Ikuinen, mutta ei Iankaikkinen.

252    Ikuinen on “ajanjakso”. Raamattu sanoo: “Ikuisesti ja ikuisesti.” Ja katsokaapa sitä, niin tulette näkemään, että ikuinen merkitsee “ajan mittaa”. Joona sanoi, että hän oli valaan vatsassa “ikuisesti”. Ja monet muut Kirjoitukset osoittavat, että ikuinen merkitsee vain “ajan pituutta”.

253    Mutta Iankaikkinen: se on aina, iäti ja iäti ja iäti ja ikuisesti ja ikuisesti, Se on Iankaikkinen! Ja me näemme, ettei helvetti ole Iankaikkinen, vaan se on ikuinen.

Ja syy… Teidän täytyy nyt tarkata noita sanoja. Jos ette tee sitä, te menette sekaisin. Muistakaa nyt, vain niillä asioilla, joilla ei ollut mitään alkua, niillä ei tule olemaan mitään loppua. Sen vuoksi Jeesus sanoi: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on ikuinen elämä.” Kuulostaako se oikealta? Ei! “Hänellä on iankaikkinen Elämä” Ja tuo sana Iankaikkinen merkitsee “Jumalaa”. Tuo sana täällä kreikankielen sanakirjassa on Zoe, Jumalan oma Elämä teissä. Ja te olette aivan yhtä Iankaikkinen kuin Jumala on Iankaikkinen, koska teillä on Jumala itsessänne.

254    Teidän vanha luonteenne kuolee, tuo luonne, joka on maailmasta, ja te tulette uudeksi luomukseksi. Ja teidän halunne, tuo vanha elämä, jolla oli alku, kun Jumala hengitti hengityksen teidän sieraimiinne, kun te synnyitte, tuo lihallisen luonteen elämä kuoli. Ja sillä oli alku ja sillä oli loppu, ja se kuoli ja hävisi pois, koska se oli ikuinen, tuo vanha luonne. Ja Jumala tuli sisälle uuden luonteen kanssa. Silloin rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, lempeys, pitkämielisyys ja nöyryys ja hyväntahtoisuus, se kaikki tuli sisälle ja otti ilkeyden, kiukun, vihan, kilpailun taistelun ja kaikkien noiden asioiden paikan. Se tuli niiden sijalle, kun te siirryitte kuolemasta Elämään. Käsitättekö sen nyt todella tarkoin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

255    Niinpä, kuunnelkaa! On vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto. Löytäkää se! Se on, Jumalalla yksin on Iankaikkinen Elämä. Raamattu sanoo niin. Jumalalla yksin on Iankaikkinen Elämä. Ja jos ihmisen tulee kärsiä helvetissä Iankaikkisesti, täytyy hänellä olla Jumala, joka on Iankaikkinen. Mutta minä sanon, ettei ole…

256    Muistakaa nyt, minä en sano, ettei ole mitään palavaa helvettiä. On olemassa palava helvetti, joka on tulta ja tulikiveä: “Jossa tuli ei sammu eivätkä heidän matonsa kuole”, joka on tulta ja tulikiveä. Rangaistus: se voi kestää satoja miljardeja vuosia, mutta sillä täytyy olla loppu, sillä helvetti luotiin Perkelettä ja hänen enkeleitään varten. Ja kaikki on tullut Jumalalta itseltään, joka oli alussa. Kun itse henki…

257    Ottakaamme Rakkauden Henki, joka oli tuo suuri Jumalan lähde, puhdas ja väärentämätön. Siitä se tuli vääristellyksi rakkaudeksi. Sitten se tuli inhimilliseksi rakkaudeksi. Sitten se tuli sukupuoliseksi rakkaudeksi. Sitten siitä tuli toisenlainen rakkaus: erilainen ja erilainen rakkaus, ja vain jatkuvasti kieroutuen, kunnes siitä on tullut vain saastaa. Mutta kaikilla näillä asioilla oli alku. Ja jonakin päivänä se kaikki on jälleen päätyvä suoraan takaisin alkuperäiseen, joka on Iankaikkinen: kun himon ja inhimillisen rakkauden ja intohimoisen rakkauden, kaikkien noiden rakkauksien täytyy lakata olemasta.

258    Kaikkien näiden tekouskoisten uskojen täytyy lakata olemasta. On olemassa vain yksi todellinen Usko, ja kaikkien muiden täytyy lakata olemasta. Ne olivat vääristelyjä tästä alkuperäisestä todellisesta Lähteestä.

259    Sen vuoksi helvetti, kärsiminen… Kärsiminen ei ole Iankaikkista. Synnin tähden on tullut kärsiminen, synti toi mukanaan kärsimisen. Ja, kun synti on lopussa, täytyy myös kärsimysten loppua. Ja tulee olemaan aika, jolloin syntiset, jotka eivät koskaan vastaanottaneet Kristusta, sen jälkeen, kun heitä on rangaistu ehkä satoja miljardeja vuosia… Minä en tiedä, ehkä tuhannen miljoonaa miljardia vuotta, en osaa sanoa. Mutta joskus sen on loputtava, koska se ei ole iankaikkinen.

260    Nyt me tulemme ponnistelemaan eteenpäin kohti täydellisyyttä. Kuunnelkaa nyt, kun menemme sisälle sanomaan:

…laskematta uudestaan perustusta parannuksesta kuolleista töistä, ja uskosta Jumalaa kohtaan, kasteiden opista, ja kätten päälle laskemisesta, ja kuolleiden ylösnousemuksesta, ja iankaikkisesta tuomiosta.

261    Nyt kuunnelkaa! Meillä on kaksi… Meillä on tässä nyt kuva… Juuri tässä on se, mistä meillä tulee olemaan suurta erimielisyyttä. Nyt teidän täytyy nähdä, millainen tuo kuva on. Paavali yrittää tässä erottaa lakia armosta. Meillä on kaksi kuvaa: yksi on lihallinen, yksi on Hengellinen. Ja Paavali yrittää erottaa noita kahta toisistaan ja näyttää sitä juutalaisille. Tämä kirje on heprealaisille. Ja koko Hebrealaiskirje yrittää osoittaa Vanhan Testamentin olevan esikuva Uudesta. Niinpä teillä on tässä huomioonotettavana kaksi kuvaa. Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun luemme.

262    No niin, hän sanoi:

…jättäen Kristuksen opin alkeet, jatkakaamme täydellisyyteen;…

263    No niin, meillä oli se tänä aamuna, kuinka me olemme tehty täydellisiksi. Tehty täydellisiksi, me olemme ehdottomasti tahrattomat ja nuhteettomat! Yllämme ei ole yhtään syntiä! Oletteko te kiusausten yläpuolella? Ei koskaan! Teettekö te syntiä joka päivä? Kyllä vaan! Mutta kuitenkin, me olemme tehty täydellisiksi, koska olemme Hänessä. Eikä Jumala voi enää mitenkään tuomita meitä, ja olla vanhurskas, sillä Hän on jo tuominnut meidät Hänessä. Kun Hän tuomitsi Kristuksen, Hän tuomitsi minut, Hän tuomitsi teidät. Eikä Hän voi tuomita minua uudestaan, koska Hän otti minun tuomioni, jos minut on lunastettu.

264    Ja jos minulla on näyttää kuitti, että olen lunastanut kelloni panttilainaamosta, niin kuinka joku voisin yrittää ottaa sitä takaisin panttilainaamoon? Minä olen lunastanut sen. Ja jos Perkele yrittäisi panna rangaistusta minun päälleni, on minulla näyttää Kuitti, että olen lunastettu. Kyllä! Ei enää mitään tuomiota: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Se on minun Kuittini! Hän antoi lupauksen.

265    No niin, nyt tuo kuva tässä:

…laskematta uudestaan perustusta parannuksesta kuolleista töistä, ja uskosta Jumalaa kohtaan,

…kasteiden opista, ja kätten päälle laskemisesta, ja kuolleiden ylösnousemuksesta, ja iankaikkisesta tuomiosta.

266    No niin, muistakaa… Huomasitteko tuota sanaa käytettävän jälleen? Me käytimme sitä tänä aamuna: Iankaikkinen tuomio. Kun Jumala kerran puhuu, se on Iankaikkista. Sitä ei voida muuttaa hitustakaan. Niinpä tuomio on Iankaikkinen, se on aina tuomio. Eikä ole väliä, missä sukupolvessa me elämme, me kaikki elämme jonkin määrätyn ajan, mutta Jumalan tuomio on Iankaikkinen yhä, Hänen täytyy pitää se, koska Hän puhui Sanan. Kun Jumala puhuu Sanan, täytyy Sen olla Iankaikkinen. Oikein.

267    No niin, sallikaa minun nyt lukea se kreikankielestä teille. Kuunnelkaa kuinka siinä lukee:

Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet, tuon Sovitetun, meidän pitää tunkeutua kohden…

Nyt en voi lukea sitä, se meni hämäräksi. “Ja laskematta uudestaan…” Tässä se on.

…laskematta uudestaan uudistuksen muotoa teoista, jotka aiheuttavat kuoleman.

268    No niin, tämä sanakirja ei ehdottomasti ole mikään käännös, se vain sisältää kreikankieliset sanat sille, mitä se englanniksi on. Ja se sanoi: “Nyt me emme halua…” Kuunnelkaa tätä.

…laskematta uudistuksen perustuksia kuoleman aiheuttavista teoista.

269    Nyt, jos painatte sen mieleenne, mitä hän puhuu täällä, että “uudistusten muodot aiheuttavat kuoleman”. Paavali sanoi: “Jättäen alkeet, menkää täydellisyyteen, laskematta uudestaan perustusta parannuksesta kuolleista töistä, ja uskosta Jumalaa kohtaan: kasteiden opista, kätten päälle laskemisesta, kuolleiden ylösnousemuksesta ja Iankaikkisesta tuomiosta. Uudistuksen muodot aiheuttavat kuoleman”, olivat sille oikeat sanat. Se on itse asiassa se, mitä Paavali kirjoitti. Näettekö, mitä hän yrittää tehdä?

270    Nyt, kaikki nämä asiat kuten kasteet: yksi kastaa taaksepäin, yksi eteenpäin, yksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, yksi sillä tavalla ja toinen tuolla tavalla, ja kaikki nämä erilaiset pienet kastetta koskevat asiat.

271    Ja kätten päälle laskeminen: “Siunattu Jumala, minulla on kätten päälle laskemisen lahja. Halleluja! Sinä voit saada Sen tällä tavalla. Ja halleluja…”

272    Laskien kaiken sen syrjään, koska ne ovat kuolleita töitä, nämä uudistukset, uudistamiset. Näettekö, hän puhuu toisesta luokasta. Nyt hän sanoi: “Jättäkäämme se ja jatkakaamme täydellisyyteen.” Käsitättekö sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

273    Ja seurakunta yhä viivyttelee noissa asioissa; sitä he yrittivät tehdä. Tuo alkuheprealainen seurakunta yritti sanoa: “Minut kastettiin upottamalla, ja minä olin… Ja minulla on tämä, ja tämä, ja kaikki nämä asiat.”

274    Hän sanoi: “Laskekaa nyt se kaikki syrjään, jättäen sen taaksenne.” Mutta sanoiko hän, ettei meidän pitäisi tehdä sitä? Kuunnelkaa nyt, mitä hän sanoi siitä:

Ja tämän me tulemme tekemään, jos Jumala sallii.

275    Ja alkuperäinen sanoo saman asian:

Tämän me teemme, jos Jumala meidän sallii, näettekö

Tämän me teemme, jos Jumala meidän sallii.

276    Kastamiset, kätten päälle laskemiset ja muut asiat, mutta se ei ole täydellinen. Se on ainoastaan lihallista uudistusta. Ja siihen seurakunnat jäävät tänään, lihalliseen uudistukseen. Yksi niistä sanoo: “Mutta vesi, tuo sana ‘kaste’, se merkitsee sitä, ja se merkitsee tätä.”

277    Ja he perustavat organisaatioita: ja yksi pirskottelee, toinen valelee, yksi kastaa kasvot eteenpäin, toinen taaksepäin, ja kaikki nuo asiat; jotkut niistä laskevat kädet sairaiden päälle, ja jotkut tekevät apostoleja ja jotkut tekevät profeettoja ja niin edelleen laskemalla kädet heidän päälleen; ja he saarnaavat ylösnousemusta kuolleista, mikä on oikein, ja Kristuksen ylintä Jumaluutta, mikä on oikein, mutta Paavali sanoi: “Kaikki nämä ovat muodollisia uudistuksia. Tähän asti me olemme vain uudistaneet, mutta menkäämme nyt täydellisyyteen.” Saatteko kuvan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

278    Tarkatkaa nyt, tässä on se, missä asian syvällinen puoli tulee esiin:

Sillä se on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut, ja ovat maistaneet taivaallisesta lahjasta, ja olivat tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä,

Ja ovat maistaneet hyvää Jumalan sanaa, ja tulevan maailman voimia,

Jos he lankeavat pois, uudistaa heitä jälleen katumukseen; koska he ristiinnaulitsevat itsellensä Jumalan Pojan uudestaan, ja panevat hänet avoimeen häpeään [tai alttiiksi häpeälle].

279    No niin, minä tiedän, mitä teillä lakiin perustuvilla on mielessänne juuri nyt, mutta te olette väärässä. Ymmärrättekö? Hyvä on. Minä seison tällä, ja Raamattu vahvistaa sen, että “jos Jumala koskaan on pelastanut jonkun, on hän pelastunut Iankaikkisiksi ajoiksi.” Te ette voi saada Raamattua sanomaan mitään muuta.

280    Joku fundamentalisti tuli luokseni äskettäin ja sanoi: “Sain sinut kiinni yhdestä asiasta, saarnaaja Branham, sain sinut kiinni yhdestä. Sinä sanoit: ‘Jos ihminen on pelastunut, ei hän voi koskaan olla kadotettu.’”

281    Minä sanoin: “Sen on Jumala sanonut.”

282    Hän sanoi: “Haluan kysyä sinulta jotakin. Saul oli profeetta, hän profetoi. Ja sinä tiedät, että hän oli Jumalan voideltu. Raamattu sanoo, että hän oli. Ja hän teki itsemurhan, ja oli kadotettu.”

283    Minä sanoin: “Oliko hän?” Minä sanoin: “Raamattu ilmoittaa, että hän oli ‘pelastunut’. Sen jälkeenkin, kun hänestä oli tullut Jumalan vihollinen, hän oli yhä pelastunut. Raamattu sanoo, että hän oli. Ja loppujen lopuksi, hän ei tehnyt itsemurhaa. Eräs filistealainen tappoi hänet, ja Daavid tappoi hänet sen vuoksi. Hän lankesi miekkaansa, mutta se ei tappanut häntä. Eräs filistealainen tappoi hänet. Ja sitten kun Saul meni tuon noidan luo, joka kutsui esiin Samuelin hengen, koska hän ei vielä ollut mennyt sisälle Kirkkauteen, vaan oli paratiisissa härkien ja vuohien vuodatetun veren alla, joka ei voinut ottaa pois syntiä. Mutta hänellä täytyi olla odotuspaikka, jota kutsuttiin paratiisiksi, siihen asti kunnes hän meni sisälle.

284    Siinä katolilaiset menivät sekaisin. Näettekö? Nyt, ei ole enää paratiisia. Me menemme suoraan Jumalan Läsnäoloon.

285    Ja, kun Endorin noita oli kutsunut ylös Samuelin hengen, ja tämä seisoi siellä, lankesi tuo nainen kasvoilleen ja sanoi: “Miksi sinä petit minua?”

286    Eikä Samuel ainoastaan seissyt siellä profeetan viitassaan, vaan hän oli yhä profeetta. Hän sanoi: “Miksi sinä kutsuit minut levostani, kun näen, että sinusta on tullut Jumalan vihollinen?”

287    Hän sanoi: “Koska Uurim ei enää puhu minulle, profeetta ei enää voi profetoida minulle, enkä voi nähdä unta.”

288    Samuel sanoi: “Sinä olet tullut Jumalan viholliseksi, mutta huomisessa taistelussa on käyvä toisin, ja sinä tulet kuolemaan huomenna. Ja tähän aikaan huomenillalla sinä tulet olemaan minun kanssani.” Jos Saul oli kadotettu, silloin oli myös Samuel, koska he olivat molemmat yhdessä paikassa. Tietenkin! Raamattu sanoo niin.

289    Nyt, te voitte olla kokonaan tunneperäisesti kiihottunut puhumalla kielillä, huutaen, nytkähdellen, vavisten ja juoksemalla ylös ja alas käytävällä. Ei mitään sitä vastaan, mutta te voitte saada itsenne uskomaan, että olette pelastunut, vaikka ette ole. Te ette ole pelastunut, teidän elämänne todistaa, että ette ole. Jeesus sanoi, että niin olisi: “Heidän hedelmistään te olette tunteva heidät.” Teidän elämänne tulee todistamaan, oletteko pelastunut tai ette, vaikka ette koskaan avaisi suutanne. Se todistaa mitä te olette.

290    Ja kaikki tämä kiihtyminen ja mielenliikutus ja seurakuntaan liittyminen: “Minä olen kastettu Jeesuksen nimessä, halleluja, tiedän, että minulla on Se”, se ei merkitse mitään.

291    “Minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, kasvot edellä, kolme kertaa. Minulla on Se.” Se ei merkitse mitään.

292    Paavali sanoi: “Jatkakaamme nyt täydellisyyteen.” Me puhumme täydellistetyistä, ja mennessämme eteenpäin tämän kanssa, te tulette näkemään, että täydelliseksi tehty on Valittu. Tulen todistamaan sen teille muutamassa minuutissa Raamatulla. Se on Valittu, jonka Jumala ennen maailman perustamista näki, jokaisen heistä). Ja Hän lähetti Jeesuksen lunastamaan vain nuo ihmiset, ei koko maailmaa, vaikka Hän sitä halusikin, mutta Hänen täytyi valmistaa tie noita varten. Ja ainoa tapa, miten Hän voi sen tehdä, oli lähettää Kristus; että Hän voisi tulla meidän syntiemme sovitukseksi, että ne, jotka ovat valitut, Hän voisi tuoda Hänelle Kirkkaudessa.

293    Voitteko te kuvitella Jumalaa toimittamassa virkaansa niin huolimattomasti, että sanoisi: “Hyvä on, ehkäpä joku tulee olemaan surullinen puolestani, ja ehkä he tulevat ja pelastuvat.” Jumalan ei tarvitse kerjätä teitä tekemään yhtään mitään. Kaikki kerjääminen; teidän tarvitsee anoa, ei Jumalan.

294    Ja sitten, Kristus kuoli pelastaakseen ne, jotka Jumala, ennalta tietämisellä, valitsi kohtaamaan Hänet siellä ilman tahraa tai ryppyä. Ennen maailman perustamista, Hän näki teidät Kirkkaudessa. Sen Raamattu sanoo, Efesolaiskirje 1. luku 5. jae. Jumala ennalta määräsi ennalta tietämisellä.

295    Nyt, jos Jumala teki sen, ennalta määräsi meidät ennen maailman perustamista ja valitsi meidät Iankaikkiseen Elämään, ja lähetti Jeesuksen Kristuksen lunastamaan meidät, että kuusituhatta vuotta sitten Hän näki meidät, niin että me voisimme ilmestyä Hänen ylistyksekseen Kirkkaudessa, niin kuinka te koskaan voisitte olla kadotettu?

296    Jos te nyt olette pelastunut, te olette pelastunut! Jos Jumala pelastaa teidät tänä iltana, tietäen, että tulee kadottamaan teidät kymmenen vuoden kuluttua tästä päivästä lukien, silloin Hän kumoaa oman tarkoituksensa, eikä ääretön, Kaikkivaltias, Iankaikkinen, iankaikkinen viisaus, Jumala ei silloin tiedä tarpeeksi tietääkseen sitä, että tuletteko te kestämään loppuun asti vai ette. Silloin, jos Hän pelastaa teidät, te sanotte: “Hyvä on, minä annan Hänelle tilaisuuden nähdäkseni, mitä Hän tulee tekemään”, silloin Hän ei tiedä loppua alusta. Jumala tietää mitä Hän tekee, älkää koskaan olko huolissanne siitä. Se olette te ja minä, jotka kompastelemme mukana. Jumala tietää mitä Hän tekee. Hän tietää tulemmeko me kestämään, tai mitä me tulemme tekemään.

297    Raamatussa sanotaan, että ennen kuin Eesau ja Jaakob olivat edes syntyneet, Jumala sanoi: “Minä rakastan yhtä ja vihaan toista”, ennen kuin he olivat vetäneet ensimmäistä henkäisyään, jotta Hänen valintansa voisi pysyä varmana.

298    Kuka oli Abraham? Me tulemme häneen muutamassa minuutissa täällä myöhemmin. Kuka oli hän, jotta Jumala hänet kutsuisi? Pelasti hänet ilman mitään. Jumala tekee liiton; ihminen rikkoo Hänen liittonsa. Mutta Jumala teki tämän Liiton itsensä kanssa, ja vannoi sen itsensä kautta. Ihmisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se on Jumalan oma ennalta tietäminen. Hän on tehnyt sen joka tapauksessa.

299    Nyt te sanotte: “Veli Branham, silloin, jos minä tulen kristityksi. voinko tehdä mitä tahansa haluan tehdä?” Ehdottomasti. Jos olette kristitty, tehkää mitä tahansa haluatte tehdä, ja minä takaan, ettei teillä ole mitään halua tehdä väärin. Tehkää mitä haluatte… Minä olen aina tehnyt juuri niin kuin olen halunnut. Ja jos minä palvelen Herraa, koska pelkään meneväni helvettiin, silloin en palvele Häntä oikein. Jos elän uskollisena vaimolleni, koska pelkään hänen eroavan minusta, niin silloin en ole kovin hyvä aviomies. Mutta minä en loukkaisi häntä mistään hinnasta, sillä minä rakastan häntä.

300    Näin on Kristuksen kanssa, kun ihminen on syntynyt Jumalan Hengestä. Ei siksi, että hän huusi, puhui kielillä, tai hänellä oli jokin mielenliikutus, vaan hänen sydämeensä tulee rakkaus, joka ottaa maailman paikan. Sanoisin, että hän rakastaa ja vaeltaa Hänen rinnallaan joka päivä. Teidän ei tarvitse sanoa hänelle: “On väärin tehdä näin tai noin.” Hän tietää, että se on väärin. Ja hän vaeltaa… Hän on Jumalan ylimmän armon säädetty tuote. Täsmälleen!

Sillä on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut ja tehdyt osallisiksi taivaallisesta kutsumuksesta…

No niin, me olemme joskus uskoneet, että tuossa on kysymys miehestä, joka oli kerran valistettu ja lankesi jälleen pois, mutta Raamatussa ei lue sillä tavalla. “On ehdottomasti mahdotonta hänelle” hän sanoo täällä, “joka on vastaanottanut Pyhän Hengen, koskaan langeta pois.” Lukekaa ja nähkää onko se oikein. Tarkatkaa tässä, ottakaa koko asian sisältö.

301    No niin, hän alkaa nyt puhumaan, mistä? “Jatkakaamme täydellisyyteen!” Hän sanoi: “Laskematta jälleen lihallisia perustuksia, kasteista ja uudistuksista ja niin edelleen. Älkäämme tehkö sitä, vaan jatkakaamme täydellisyyteen. Aiheena on täydellisyys, ja täydellisyys tulee Kristuksen kautta. Ja kuinka me tulimme Kristukseen? Liittymälläkö seurakuntaan? Yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhteen Ruumiiseen! Ei yhden kielilläpuhumisen kautta; ei yhden kädenpuristuksen kautta; ei yhden vesikasteen kautta; vaan yhden Hengen kautta me olemme kastetut yhteen Ruumiiseen. Ymmärrättekö sen? Se on tuo täydellisyys.

302    Ja kun te tulette siihen, silloin te olette sisällä Kristuksessa, ja maailma on teille kuollut. Ja te vaellatte Karitsan kanssa joka päivä ja teidän askeleenne ovat Jumalan säätämät, niin kuin sekin, mitä tehdä. Oi, ne koettelemukset ja testit, joiden lävitse me menemme. Te sanotte: “Onko koettelemuksia?” Varmasti on.

303    Armo on se, mitä Jumala teki minulle, teot ovat se, mitä minä teen Jumalalle. Nyt he tekevät siitä opin, luullen, että teot luetaan teille ansioksi. Jos niin on, silloin se ei ole ilmainen lahja. Armo on se, mitä Jumala teki teille, armosta te olette pelastetut. Ja teot ovat se mitä te teette kiitollisuuden osoituksena armosta, jota Hän on osoittanut teitä kohtaan. Ja jos te rakastatte Häntä, te rakastatte tehdä Herran tekoja, tietenkin, koska silloin te osoitatte rakastavanne Häntä.

304    Hyväksyen Meda Broyn vaimokseni, oli se, mitä rakkaus teki hänelle. Mitä hän tekee kiitollisuuden osoituksena siitä: hän on mukava nainen, pysyy kotona, huolehtii lapsista ja elää hyvää uskollista elämää. Se ei tapahdu siksi, että olemme naimisissa, vaikka olemmekin naimisissa, vaan hän tekee sen kiitollisuudesta ja arvostuksesta. Jos hän juoksisi ympäri kaupunkia joka päivä ja kiertäisi kaikki rihkamakaupat, eikä koskaan pesisi tiskejä eikä tekisi mitään muutakaan, olemme me yhä naimisissa! Ehdottomasti! Kun annoin avioliittolupauksen, se selvitti sen. Hän on minun vaimoni, niin kauan kuin meissä on elämää, hän on minun vaimoni. Se on hänen lupauksensa. Mutta miten hän arvostaa sitä: hän pysyy kotona ja huolehtii lapsista ja yrittää olla todellinen vaimo.

305    Minä voisin juosta ulkona ja olla poissa koko ajan, vain kulkien ympäri maata, ja antaen hänen ja lasten olla puolikuolleena nälästä, ilman ruokaa, niin me yhä olemme naimisissa! Jos Hän jopa eroaa minusta, olen minä yhä naimisissa, niin kauan kuin elämää on minun ruumiissani. Minä annoin tuon lupauksen: “Kunnes kuolema meidät erottaa.” Niin se on, me olemme yhä naimisissa. Mutta kuitenkin, silloin minä olisin kehno aviomies. Ja samoin hän olisi kehno vaimo. Niinpä, jos me rakastamme toisiamme, me pysymme yhdessä, ja vedämme kuormaa yhdessä.

306    Sillä tavalla on Jumala ja Hänen Seurakuntansa, kun te olette syntyneet Jumalan Valtakuntaan. Teillä on kukkulanne ja laaksonne, se on totta, mutta te olette yhä kristitty, te olette yhä Hengestä syntynyt! Jumalan Hengestä syntynyt! Jumalan vain ehkä täytyy ottaa teidät pois maan päältä aikaisemmin.

On mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut, ja ovat maistaneet taivaallista lahjaa,

…koskaan langeta pois, uudistaa itseään jälleen katumukseen..

307    No niin, tiedän, mitä te ajattelette siitä, seurakunta. Sallikaa minun vielä ottaa yksi hieman voimakkaampi asia, niin että lakiin perustuva puoli voi olla kokonaan suljettu ulos. Menkäämme Hebrealaiskirjeen 10. lukuun, ja kuunnelkaapa tätä hieman.

308    10. luku, 26. jae:

Sillä, jos me teemme syntiä tahallamme, sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon totuudesta, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä,

Vaan varma pelokas tuomion ja tulisen suuttumuksen odotus, joka on kuluttava vastustajat.

Hän, joka halveksi Mooseksen lakia, kuoli ilman armoa kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla.

Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen te ajattelette hänen ansainneen, joka on polkenut jalkansa alle Jumalan Pojan, ja on pitänyt liiton verta, jolla hänet oli pyhitetty, epäpyhänä asiana, ja on halveksinut armon Henkeä?

309    Nyt te sanotte: “Mitä siitä, veli Branham? Miltä se näyttää?” Minulla oli tapana lukiessani sen ajatella: “Kirjoitus ei sano sitä.” Se ei puhu kristitystä. Se puhuu ihmisestä, joka on kuullut Sanan ja kääntynyt Siitä pois. Näettekö?

Sillä, jos me teemme syntiä… (Mitä on synti? Epäusko!) … jos me olemme tahallamme uskomatta, sen jälkeen, kun Evankeliumi on saarnattu meille, ei ole enää uhria synnin puolesta,

310    Mikä on synti? Epäusko! Lukekaa Johanneksen 4. luku, Jeesus sanoi: “Joka ei usko, on jo tuomittu.” Synti ei ole tupakoiminen, ryyppääminen, aviorikoksen tekeminen. Te teette niin, koska olette uskomaton. Ne ovat vain synnin ominaisuuksia, ja te teette niin, koska olette uskomaton. Vain lakata tupakoimasta ja ryyppäämästä ja niin edelleen, se ei merkitse, että olette kristitty; ne ovat vain teidän kääntymyksenne tuntomerkkejä. Mutta, te voitte, voitte tehdä kumman puolen tahdotte, ja silti olematta.

311    Huomatkaa nyt:

…joka on tahallaan uskomatta sen jälkeen, kun hän on…

312    Ei: “sen jälkeen, kun hän on vastaanottanut Kristuksen sydämeensä”, Raamattu ei sano sitä. Sanotaan:

Jos me teemme syntiä tahallamme… (olemme tahallamme uskomatta) …sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon totuudesta…

Käsitättekö sen? Siinä ei ollenkaan puhuttu kristitylle!

313    Eräs nainen tuli luokseni äskettäin ja sanoi: “Veli Branham, minä olen kristitty, mutta minä pilkkasin Pyhää Henkeä.”

314    Minä sanoin: “Se on mahdotonta.” Kristitty ei voisi pilkata Pyhää Henkeä. Te ette voi tehdä sitä. Kristityn henki todistaa Kristuksen Hengellä. Näettekö? Ja te tulette kutsumaan kaikkea, mikä on Jumalasta, Jumalasta olevaksi.

315    Mutta, jos olette lihallinen, te tulette tekemään pilaa ja nauramaan Pyhää Henkeä. En välitä, kuinka paljon käytte kirkossa, te olette yhä syntinen ja pilkkaatte Pyhää Henkeä. Kun he näkivät Jeesuksen erottavan heidän ajatuksensa, he sanoivat, että Hän oli “ennustelija”.

316    Jeesus sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki on tullut, ja te puhutte yhdenkin sanan sitä vastaan, sitä ei tulla koskaan antamaan teille anteeksi.” Koska he sanoivat, että “Hänessä oli saastainen henki”. Kutsuen Jumalan Henkeä “saastaiseksi asiaksi”. Kristitty ei voi tehdä sitä. Kristitty tulee aina kutsumaan Jumalan Henkeä “Vanhurskaudeksi”. Näettekö? Kristitty ei voi pilkata Pyhää Henkeä. Ulkopuolella olevat ovat ne, jotka pilkkaavat.

317    Ulkopuolella olevat eivät olleet kristittyjä. He olivat uskonnollisia ihmisiä, nuo ortodoksiset juutalaiset, jumaluusopin tohtoreita ja niin edelleen, jotka tekivät pilaa Hänestä ja Hänen teoistaan. Sanoen Jumalan teoista, että “se oli saastainen henki, joka teki sen.”

318    Ja kuinka monien te luulette pilkkaavan Pyhää Henkeä tänä päivänä, niistä joiden nimien perässä on D.D.D., PhD.? Kuinka monet jäykät ortodoksit, katoliset ja protestantit kävelevät kadulla ja tekevät pilaa Pyhän Hengen toiminnasta, kuin kiillotettuja oppineita, ja liukkaita kuin napit. Kyllä, mutta he tekevät pilaa Pyhästä Hengestä ja sen vuoksi he pilkkaavat Sitä. Mutta uudestisyntynyt kristitty ei voi tehdä sitä, hän tulee sanomaan: “Se on minun veljeni. Se on Elävän Jumalan Henki.” Kyllä. Kristitty ei voi pilkata Pyhää Henkeä.

319    Syntinen pilkkaa Pyhää Henkeä: uskomaton, syntinen on “uskomaton”. On olemassa vain kaksi asiaa: uskovainen ja uskomaton.

320    Huomatkaa, tässä, saadaksemme tämän selväksi. Minulla oli eräs näky, joka aina vaivasi minua. Vuosia sitten, katsoessani tuota asiaa, minä sanoin: “Oi, jos joku on kerran saanut Pyhän Hengen ja sitten hänestä tulee luopio, tulee hän olemaan ikuisesti kadotettu.” Minä en saanut tätä toista asiaa sopimaan yhteen sen kanssa.

321    Minä sanoin: “Miksi sitten Raamattu sanoo, että “joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään. Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni, eikä yksikään heistä tule kadotetuksi, vaan Minä nostan heidät ylös viimeisissä päivissä. Kukaan ei voi temmata heitä Minun kädestäni.” Kuinka se sopii yhteen tämän kanssa? En yksinkertaisesti voinut ymmärtää sitä, että “ on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut.” Minä ajattelin: “Siinä on jokin vialla, en yksinkertaisesti käsitä sitä.”

322    Ja menin erääseen helluntailaiskokoukseen vuosia sitten, ja täällä seurakunnassa on tänä iltana ainakin yksi henkilö läsnä, joka muistaa sen. Luulisin, että veli Graham siellä takana, tai joku muu. Se oli suunnilleen siihen aikaan, kun tämä Tabernaakkeli rakennettiin. En tiedä, olitko täällä silloin, mutta uskon veli Syn ja veli Mahoneyn olleen. Kyllä, se oli juuri ennen naimisiinmenoani.

323    Tuo lahja oli toiminnassa, ja minä olin peloissani. He sanoivat minulle, että se oli Perkele. Enkä tiennyt, mitä se oli, ennen kuin Herran Enkeli kertoi sen minulle.

324    Menin Mishawakaan, ja istuin tuossa kokouksessa, enkä ole koskaan kuullut niin paljon huutamista, itkua ja Jumalan ylistystä. Minä ajattelin: “Veljet, tämä on taivas.” Ja, oi, kuinka he hyppivätkään ylös ja alas.

325    Heidän täytyi pitää se Pohjoisvaltiossa, rotuerottelun tähden. Värilliset ja valkoiset olivat siellä yhdessä. Nuo kaksi helluntailiikettä, P.A. of W. ja P.H.A.C. olivat liittyneet yhteen ja muodostaneet Yhdistetyn helluntailiikkeen. Mutta mikä herätys heillä olikaan meneillään siellä veli Rowen tabernaakkelissa, Mishawakassa. Ja minä, vähän uteliaana, olin istumassa siellä takapenkillä, tarkkaamassa kaikkea tätä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tämän kaltaisia asioita.

326    Siellä oli istumassa eräs mies… En ole koskaan kertonut tätä julkisesti aikaisemmin. Siellä istui eräs mies yhdellä sivulla ja toinen mies toisella sivulla, ja yksi puhui kielillä, ja toinen tulkitsi sen. Ja he kertoivat erilaisia asioita, jotka tulisivat tapahtumaan. Sitten tämä toinen puhui kielillä, ja toinen tulkitsi. Minä ajattelin: “Pojat, eikö tämä olekin ihmeellistä.” Minä ajattelin: “Kuinka hienoa! Heidän täytyy olla Enkeleitä, jotka ovat tulleet ja ottaneet ihmisen muodon.”

327    Sitten, minulla oli vain dollari ja seitsemänkymmentäviisi centtiä rahaa, tulla kotiin, joka oli juuri tarpeeksi tankilliseen bensiiniä. Nukuin eräässä maissipellossa tuon yön. Minulla on osa siitä kirjassa, mutta ei kaikkea siitä, koska en halunnut loukata heidän tunteitaan. Ja niinpä, tuona iltana he sanoivat: “Tulkoot kaikki saarnaajat tänne korokkeelle.” Olin siellä korokkeella ja olin nuorin siellä olevista saarnaajista.

328    Sitten seuraavana aamuna he pyysivät minua saarnaamaan. Yritin piilotella, tiedättehän, mutta sitten eräs värillinen mies sanoi: “Täällä hän on”, paljastaen sen, että olin istumassa siellä, niin kuin te muistatte tuon kertomuksen siitä.

329    Ja sitten saarnattuani tuona päivänä, kävelin siellä ympäri ajatellen: “Jospa vain voisin päästä noiden kahden miehen luo!” He johtivat tuota kokousta. Heistä toinen nousi seisomaan ja muuttui valkoiseksi kasvoiltaa ja puhui kielillä, ja toinen tulkitsi sen, sanoen: “Näin sanoo Herra: ‘Täällä on sellainen-ja-sellainen henkilö, nimeltä se-ja-se, jonka pitäisi tehdä sillä-ja-sillä tavalla.’” Veli, se oli totuus. Ja sitten toinen heistä nousi ylös ja puhui kielillä, ja toinen antoi tulkinnan.

330    Minä ajattelin: “Hyvänen aika, tämähän on ihmeellistä!” Sitten tuona päivänä menin ulos rukoilemaan. Ja minä ajattelin: “Herra, tee se minulle uudestaan.” En tiennyt, miksi kutsua sitä, noita näkyjä.

331    Menin ulos ja rukoilin ja pyysin Herraa auttamaan minua. Sitten kiersin ympäri rakennuksen ja satuin tulemaan vastakkain toisen kanssa heistä. Nyt, Herra on antanut minulle tavan tietää asioita. Puristin hänen kättään ja sanoin: “Mitä kuuluu?”

Hän sanoi: “Mitä kuuluu! Mikä sinun nimesi on?”

Ja minä sanoin: “Branham.”

“Oi”, hän sanoi, “sinä olet tuo nuori mies, joka saarnasi tänä aamuna.”

Minä sanoin: “Kyllä.”

332    Ja aloitin keskustelun hänen kanssaan ja tavoitin hänen henkensä. Hän oli aito kristitty, vain puhdas, kristitty veli. Tarkoitan, hän oli uskovainen. Minä ajattelin: “Oi, tämähän on ihmeellistä!”

333    Ja noin tuntia myöhemmin, siellä lähellä autoa, joka näytti hyvin suurelta hienolta autolta, jonka takaosaan oli kirjoitettu “Jeesus Yksin”, siellä seisoi tuo toinen mies. Ja minä menin hänen luokseen ja sanoin: “Hyvää päivää?”

334    Hän sanoi: “Hyvää päivää!” Ja hän sanoi: “Sinähän olet veli Branham, joka puhui tänä aamuna.”

335    Minä sanoin: “Kyllä olen.” Ja sanoin: “Hei, minä nautin noista suurista Jumalan lahjoista, jotka toimivat teissä kahdessa veljessä.”

336    Hän sanoi: “Kiitos, herra Branham.” Ja aloin tuntea hänen henkensä, ja tuli näky. Ja jos koskaan olen puhunut jollekin teeskentelijälle, niin siinä oli yksi sellainen. Hänen vaimonsa oli tummatukkainen nainen. Ja hän eli vaaleatukkaisen naisen kanssa, josta hänellä oli kaksi lasta. Hän ei ollut sen enempää kristitty kuin mikään maailmassa.

337    Sitten sanoin: “Mihin oikein olen joutunut? Ajattelin olevani Enkeleiden seurassa, ja nyt minun täytyy olla demonien joukossa. Jotakin on tapahtunut! Yksi heistä oli aito kristitty; ja sama Henki, joka lankesi tämän miehen päälle, lankeaa tämänkin miehen päälle.” Sanoin: “Nyt olen kokonaan ymmälläni.” Enkä tiennyt, mitä tehdä. Huusin ja anoin Herralta. En tiennyt, mitä hyväksyä.

338    He olivat saamaisillaan minut… He kysyivät minulta “olinko saanut Pyhän Hengen.” Ja minä sanoin: “En, en sillä tavalla, kuin te olette sen saaneet.”

Hän sanoi: “Oletko koskaan puhunut kielillä?”

Sanoin: “En ole.”

Hän sanoi: “Silloin sinulla ei ole Sitä.”

339    Minä sanoin: “Sinä olet luultavasti oikeassa, veljeni; ehkä minulle ei ole Sitä, koska minulla ei ole sitä, mitä sinulla on.” Ja jonkin ajan kuluttua olin iloinen, ettei minulla ollut sitä.

340    Niinpä sitten tarkkasin sitä ja näin, millä tavalla se liikkui.

341    Sitten yhtenä päivänä olin täällä ulkona rukoilemassa, pitkän aikaa sitten. Kerron teille, miksi… Olin rukoilemassa Roy Davisin puolesta. Ja olin täällä ulkona rukoilemassa, koska hän oli kutsunut minua “sätkynukeksi”, ja olin rukoilemassa, että Jumala antaisi sen hänelle anteeksi. Ja hänellä oli siellä takanaan paino, jossa hän julkaisi erästä lehteä. Ja tuo paino syttyi tuleen ja paloi maahan, pari iltaa sen jälkeen, heidän ollessa painamassa.

342    Ja niinpä seisoin siellä luolan takaosassa, Green’s Millin takana. Tulin sieltä ulos, olin rukoillut siellä kaksi päivää, ja laskin Raamattuni erään vanhan puunrungon päälle, jonka näytin veli Woodille äskettäin, laskin Raamattuni alas ja istuin hajareisin tuolle rungolle. Ja tuuli puhalsi, ja minä ajattelin lukea vähän, oltuani niin pitkään siellä luolassa. Niinpä otin Raamatun käteeni ja aloin lukea, ja tämä oli se luku, josta se oli auki. Niinpä aloin lukea, ja sitten aloin ihmetellä, näettekö:

Sillä on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut… tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä,

Ja ovat maistaneet hyvää Jumalan sanaa, ja tulevan maailman voimia,

Jos he lankeavat pois, uudistaa itseään katumukseen, koska he ristiinnaulitsevat itsellensä Jumalan Pojan uudestaan, ja panevat hänet julkiseen häpeään.

343    Minä ajattelin: “Siinä on tuo Kirjoitus.” Mutta jokin ei jättänyt minua. Silloin aloin ajatella: “Tästä hän puhui, täällä aluksi, ettei lasketa uudestaan kuollutta perustusta parannuksesta, ja tässä hän sanoo: “Uudistaa itseään parannukseen. Mutta menkäämme täydellisyyteen, laskien nämä asiat taaksemme.’” Sitten aloin lukea ja luin seuraavan jakeen:

Sillä maa, joka juo sisään sateen, joka tulee usein sen ylle, ja tuottaa yrttejä ruuaksi niille, jotka sitä viljelevät, saa siunauksen Jumalalta.

Mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on hylätty, ja on lähellä kirousta; jonka loppu on olla poltettu.

344    Ja kun luin sen, jokin aivan kuin ravisti minua. Ja minä ajattelin: “Herra, sillä ei ole mitään tekemistä Roy Davisin kanssa. Miksi Sinä teet sen?”

345    Ja aloin kääntää sivua, ja minun täytyi mennä takaisin siihen uudestaan: “On mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut.”

Jokin sanoi: “Lue se lävitse uudestaan!”

346    Sitten ajattelin: “Herra, mitä se on? Mitä Sinä tarkoitat, Herra?”

347    Ja käännyin ja menin takaisin luolaani ja rukoilin sen puolesta. Ja tehdessäni sen, näin maailman kääntyvän, pyörivän ympäri. Se oli kokonaan äestetty, koko maailma. Ja minä näin miehen valkoisissa, kulkemassa ympäri, ja hänellä oli kädessään pussi. Ja hän kylvi siemeniä mennessään, ja häipyi maan kaarevuuden taakse. Ja niin pian kuin hän oli hävinnyt näkyvistä, tässä tuli toinen kaveri puettuna todella mustiin vaatteisiin, liukkaannäköinen mies, hiiviskellen tällä tavalla, kyräillen. Ja hänellä oli siemenpussi ja hän heitteli jotakin jälkeensä mennessään maan ympäri; tarkaten jokaista ja heitellen siementä. Minä seisoin ja katselin tuota näkyä.

348    Hänen mentyään, maailma kääntyi ympäri, ja siellä kasvoi suuri sato, ja se oli vehnää. Ja siellä oli rikkaruohoja, takiaisia ja kaikkea muuta vehnän seassa.

349    Sitten tuli kuivuus. Ja, oi, kuinka tuo pieni vehnä riiputtikaan päätään ja janosi vettä. Myös pienellä takiaisella oli päänsä riipuksissa ja se janosi vettä. Jokainen rukoili sadetta. Ja jonkin ajan kuluttu nousi suuri pilvi ja kasteli koko maan. Ja tuo pieni takiainen hyppäsi pystyyn alkaen huutaa: “Kunnia Jumalalle! Halleluja! Ylistys Herralle!”

350    Ja pieni vehnä hyppäsi pystyyn ja alkoi huutaa: “Kunnia Jumalalle! Ylistys Herralle!”

351    Ja silloin minulle tuli eräs Kirjoitus, joka löytyy Matteuksen 5. luvusta ja 45. jakeesta. Ja kuunnelkaa, mitä Jeesus sanoi Matteus 5:45. Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun luemme. Matteuksen 5. luku ja 45., 46. jae; aloittakaamme 44. jakeesta:

Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä pahansuopaisesti käyttävät hyväkseen ja vainoavat teitä;

Että voisitte olla Isänne lapsia, joka on taivaassa: sillä hän panee aurinkonsa nousemaan pahoille ja hyville, ja lähettää sateen vanhurskaille ja epävanhurskai1le..

352    Niinpä te näette, että se sama sade, joka saa vehnän kasvamaan, saa myös takiaiset kasvamaan. Sen vuoksi, tässä minulla on siitä kuva. Siinä on teidän lihallinen tunnustajanne, joka on aivan seurakunnan keskellä, mutta hänen hedelmistään… Hän voi huutaa, hyppiä, tanssia ja puhua kielillä, mutta hänen hedelmänsä osoittavat hänet takiaiseksi. Ja sitten on toinen, jolla on tuo sama Henki; Pyhä Henki voi laskeutua ihmisjoukon ylle, ja joku teeskentelijä, Pyhä Henki voi saada hänet huutamaan, aivan samoin kuin takiainen voi elää samasta sateesta, joka on lähetetty. Siitä Paavali puhuu täällä. Mutta on mahdotonta takiaisen tulla vehnäksi, tai vehnän takiaiseksi! Käsitättekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Sillä on mahdotonta niille, jotka kerran ovat valistetut ja olivat tehdyt osallisiksi Pyhän Hengen lahjasta, ja ovat maistaneet hyvää Jumalan Sanaa ja tulevan maailman voimaa, langettuaan uudistaa itseänsä jälleen.

Kuunnelkaa mitä Hän sanoo.

Sillä sade tulee usein maan päälle kastelemaan sitä ja valmistamaan sitä, mutta se, mikä tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on lähellä tulla hylätyksi. Nyt, sen vuoksi, jättäen Kristuksen opin alkeet, jatkakaamme täydellisyyteen: laskematta uudestaan perustusta katumuksesta ja kuolleista teoista, ja uskosta Jumalaa kohtaan ja niin edespäin, ja kasteiden opeista ja kätten päälle laskemisesta ja muista asioista.

353    Näettekö, lihallinen uskova noina päivinä, aivan niin kuin tänäänkin, haluaa sanoa: “Mutta minähän kuulun seurakuntaan, olen tehnyt parannuksen. Olen tehnyt tunnustuksen. Minut on kastettu.” Näettekö, he jäävät noihin lihallisiin uudistuksiin. Ja mitä se tuottaa? Se tuottaa takiaisia!

354    Mitä täydellisyys tuottaa? Vehnää! Vehnä on Jumalan Sana. Hän käyttää sitä Sananansa. Se on Siemen. Se tuottaa itseään.

355    Riippuu siitä, mikä siemen on kylvetty sydämeenne. Jos tulette kirkkoon vain, koska pelkäätte helvettiä; jos liitytte seurakuntaan vain siksi, että ette halua mennä helvettiin, olette yhä takiainen. Jos liitytte seurakuntaan vain ollaksenne suosittu, te olette yhä takiainen. Jos olette tehneet kaikki nämä muodolliset asiat, jotka tulee tehdä, ja se on kaikki mitä teillä on, te olette yhä takiainen.

356    Mutta todellinen, aito kristitty ponnistelee kohti täydellisyyttä, kunnes maailma on kuollut ja te olette tulleet uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Silloin tuon miehen on mahdotonta koskaan langeta. Sitä Raamattu sanoo. Näettekö kuinka se on yhtäpitävä muun Kirjoituksen kanssa? Näettekö, kuinka Se asettaa sen suoraan omalle paikalleen?

357    Kuinka se voi sanoa täällä, että “ihminen kerran pelastettuna ei voi koskaan olla kadotettu”, ja sitten täällä sanotaan, että “jos te pilkkaatte, on mahdotonta pelastua.” Tietenkin, jos te olette pilkkaaja, silloin te ette voi olla kristitty.

358    “Ei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, kutsu Jeesusta kirotuksi. Joh. 4, tai 1. Joh. 4. Ei kukaan, joka puhuu Kristuksen Hengen mukaan, kutsu Jeesusta “kirotuksi”. Jokainen henki Jumalasta, joka on kristillisessä Seurakunnassa, on samaa mieltä joka asian kanssa siitä, mitä Jumala on sanonut.

359    Lukiessamme täältä ja sanoessamme: “Hänet oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”

360    Vanha lihallinen mieli sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Minä olen tohtori Jones!” Näettekö? “Ei ole mitään sellaista asiaa kuin jumalallinen parantaminen. Ei ole mitään sellaista asiaa kuin sydämen uskonto. Te olette vain joukko kiihottuneita… Te olette mielenliikutuksen vallassa. Katsokaahan, ei se ole mitään sen kummempaa. Me olemme presbyteerejä, me olemme luterilaisia”, tai mitä se onkin, “me tiedämme missä seisomme.”

361    Mutta mitä Jumalan Henki sanoo? Jeesus Kristus on sama täällä! “Aamen”, sanoo Jumalan Henki. Se on nopeasti samaa mieltä Sanan kanssa. Kyllä. Näettekö nyt, mitä tarkoitan?

362    “Nämä lihalliset uudistukset aiheuttavat kuoleman”, sanoo Paavali.

363    Mutta, kun Elämä on tullut, tämä täydellisyys, niin “joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään. Minä annan hänelle iankaikkisen Elämän ja nostan hänet ylös viimeisissä päivissä. Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni, eikä yksikään heistä ole kadotettu!” Ei voi olla!

364    Niinpä, tässä on se, mitä se tekee. Mitä se tekee… Ihmiset ajattelevat, että se tekee ihmisistä vapaita. Veli, te ette palvele Jumalaa käärmeen vihaisen katseen alaisuudessa. Jumala ei ole yksi näistä kavereista, jotka käärmepiiskalla ajavat teitä ympäri. Hän on Isä. Hän on Rakkaus. Jumala on Rakkaus. Ja Raamattu sanoo Johanneksen kirjeessä: “Joka rakastaa, on Jumalasta.”

365    Te rakastatte Jumala. Minä en rakastaisi Häntä, jos menisin ulos ja ottaisin humalan tänä iltana. En ole koskaan elämässäni ryypännyt. Mutta, jos menisin ulos ja ottaisin humalan, en pelkäisi saavani selkäsaunaa. Se ei ole syy, miksi minä en mene ja tee sitä. Syy, miksi en tee sitä, on se, että rakastan Häntä. Hän rakastaa minua. Se ei ole lain teko, ja se ei ole jotakin, mitä minun täytyy tehdä, vaan se on siksi, että Hän on jo tehnyt jotakin minun puolestani, ja minä rakastan Häntä sen vuoksi. Siinä se on teille.

366    Niinpä tuolla luvatulla Hengellä: “Minä annan hänelle iankaikkisen Elämän, eivätkä he koskaan tule kuolemaan.” Valehteliko Hän vai kertoiko Hän Totuuden? Hän kertoi Totuuden! Niinpä näettekö, kuinka tämä tulkitsee itsensä? On mahdottomuus ihmisen langeta sen jälkeen, kun hän kerran on armossa. Hän ei voi! Hänellä voi olla lankeemus, varmasti, mutta ei takaisin katumukseen, takaisin tuolle paikalle, että tekee vanhat teot uudestaan.

367    Niinpä, kun te kaikki juoksette herätyksestä herätykseen, yhdestä paikasta toiseen, niin ettekö te näe, että te ette ole vakaantunut. Te ette ole vakiintuneita. Ja varmasti… Te sanotte: “Veli Branham, minä en tiedä josko sinä…” Varmasti Jumala ei antaisi minulle sellaista palvelustehtävää, jonka Hän on minulle antanut, ja antaisi minun olla erehtynyt. Ja jos Kirjoitus ei todistaisi sitä, silloin se olisi erehdys, mutta tässä on Kirjoitus tukemaan sitä.

368    Seurakuntaa ei koskaan ole tarkoitettu… Ihmiset menevät ja liittyvät seurakuntaan ja riitelevät ja tappelevat ja puhuvat pahaa ja kaikenlaista ja elävät minkälaista lihallista elämää tahansa ja sanovat: “Oi, kyllä, minä olen kristitty.”

369    Kuulin tänään erään pienen naisen tunnustuksen, joka kertoi minulle, että hänen aviomiehensä juoksi ympäri erään miehen kanssa. Hän oli saanut heidät kiinni paikasta toisensa jälkeen ja tuo nainen sanoi: “Minä annan sinun tietää: ‘Minä olen kristitty.’”

370    Katsokaa Jimmy Osbornea täällä, hän on täällä saarnaamassa sunnuntaiaamuna; ja viikon aikana se on boogie-woogia, rock‘n’rollia ja kaikkea muuta.

371    Katsokaa Elvis Presleytä, vuoden 1947 versiota Juudas Iskariotista, kuinka hän liittyy Assemblies of Godiin, on helluntailainen, puhuen kielillä Pyhän Hengellä; ja lähettää enemmän sieluja vaivaan kuin kaikki pirtutrokarit, joita viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana on ollut. Se on kierouttanut pienten teini-ikäisten lasten mielet kaikkialla ympäri maailman, niin että pienet tytöt riisuvat alusvaatteensa ja heittävät ne korokkeelle, niin että hän omakätisesti kirjoittaisi niihin nimensä. Se on niin karkeata, etteivät he edes televisiossa näytä häntä lanteilta alaspäin, millä tavalla hänen ruumiinsa. Pyhä Henki, puhuen kielillä, todisteeksi? Oi veli, jos Pyhä Henki olisi siellä, Se ei toimisi sillä tavalla. Te tiedätte sen paremmin! Tietenkään ei. Jumala rakastaa puhtautta ja pyhyyttä.

372    Minä en toimi puhtaasti ja pyhästi tehdäkseni itsestäni kristityn, vaan Kristus minussa elää sen minussa. Ja minä rakastan Häntä. Ja jos teen mitä tahansa väärää, se tuomitsee minut, ja minä heti sanon: “Jumala anna minulle anteeksi.” Joka päivä minun täytyy pyytää anteeksiantoa. Joka päivä… Ja te myös teette niin. Tietenkin te teette.

373    Mutta, jos te nyt vain olette lihallinen, te vain odotatte ja sanotte: “Ah, mitäpä siitä, minähän kuulun seurakuntaan.” Näettekö? Ja sitten, kun te pilkkaatte, johtuu se siitä, ettei teillä ole sitä Uskoa, joka kerran pyhille annettiin. Silloin te teette Siitä pilaa ja kutsutte sitä “pahaksi hengeksi”. Kun te sanotte: “Se on joukko pyhiä kieriskelijöitä”, silloin te erotatte itsenne armosta tuomioon ja silloin te olette lopussa ikuisiksi ajoiksi.

374    Jeesus sanoi: “Yksi sana sitä vastaan, eikä sitä koskaan tulla anteeksi antamaan tässä maailmassa, eikä tulevassa maailmassa.” Ja kristitty, joka on Hengestä syntynyt, ei voi sanoa mitään pahaa Siitä, koska hän on samaa mieltä Sen kanssa. Niin se on.

375    Siksi ihmiset yrittävät sanoa minulle, että tuo Tulipatsas siellä, joka ilmestyy täällä meidän kanssamme, he yrittävät sanoa, että “se oli Perkele”, että “se oli vain mielikuvitusta”, ja kaikkea muuta. Mutta kamera todisti, ettei se ollut. Ja teot ovat tarkalleen Raamatun mukaiset. Tuo sama Tulipatsas, joka kohtasi Paavalin tiellä Damaskoon, kaikki nämä asiat, joita Hän teki siellä aikaisemmin, Hän tekee ne aivan tarkalleen samalla tavalla Raamatun mukaan. Hän on Kristus, Jumalan Poika!

376    Ja, kun me olemme syntyneet uudestaan, meillä on iankaikkinen Elämä, emmekä voi kuolla. Olisi mahdotonta ihmisen langeta pois. Sen Raamattu on sanonut.

377    Kuunnelkaa nyt, tarkatkaa, mitä Paavali sanoo. Luen nyt lopun siitä ja katsokaa kuulostaako se oikealta. Jatkakaamme edelleen minuutin verran. 8. jae:

Mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita on hylätty, ja on lähellä kirousta; jonka loppu on olla poltettu. (Se on uskomaton.)

378    No niin, tarkatkaa Paavalia: “Mutta, rakkaat…” Nyt hän on puhumassa heistä, jotka yrittävät päästä takaisin lain alle, tiedättehän, jotka yrittävät tehdä kaikkia lain tekoja. Kyllä, ja vain niin rituaalisesti kuin vain voivat olla, heillä oli kasteet ja kätten päälle laskemiset ja kaikki nämä asiat.

Mutta, rakkaat, teidän kohdallanne me olemme vakuuttuneet paremmista asioista…

Siinä se on teille, kuunnelkaa häntä nyt.

…ja asioista, jotka seuraavat pelastuksen mukana, vaikka täten puhummekin.

Sillä Jumala ei ole epävanhurskas unohtaakseen teidän työskentelynne ja rakkauden työnne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, siinä, että olette palvelleet pyhiä, ja vielä palvelette.

379    Näettekö, mistä hän on puhumassa? Hän ei ole puhumassa siitä, että kristitty lankeaisi pois, ja että olisi mahdotonta tulla takaisin. Hän on puhumassa lihallisesta uskovasta, joka käy muodollisen uudistuksen lävitse. Mutta hän sanoi: “Te rakkaat, jotka olette uudestisyntyneitä, teidän kohdallanne me olemme vakuuttuneet paremmista asioista. Te ette sano noita asioita. Te ette elä tuon tyyppistä elämää. Te olette turvassa Kristuksen kanssa.” Mitä hän sanoi juuri tässä? Menkäämme nyt Hebrealaiskirjeen 10. lukuun uudestaan, jossa olimme tänä aamuna. [Tyhjä kohta nauhassa.]

380    Ottakaamme nyt sitten Efesolaiskirje 4:30. Tarkatkaa nyt, mitä tämä sanoo tämän asian tueksi, ja pankaa Kirjoitus vahvistamaan Kirjoituksen. Katsokaamme nyt, Efesolaiskirje 4:30. Lukekaamme ja nähkäämme, mitä se sanoo. Kuunnelkaa:

Ja älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä…

Aha? Kuinka me olemme kastetut Ruumiiseen? Yhdellä Hengellä!

…älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään asti.

Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te olette sinetöidyt Kristuksen Ruumiiseen Pyhän Hengen kasteella, ei herätyksestä toiseen, vaan teidän ruumiinne lunastuksen päivään asti. Sitä te olette.

381    Niinpä ei ole mitään tapaa teidän olla kadotettu. Te olette peloissanne, ja syynä on se, että pelko seuraa epäilystä. Rakkaus seuraa uskoa. Minä rakastan Isääni. Minä en pelkää Häntä, koska rakastan Häntä. Hän ei vahingoittaisi minua. Hän tekee minulle hyvää. Jos pelkäisin Häntä, sanoisin: “Ooohh, en tiedä tuleeko Hän tekemään sitä tai ei.”

382    Näettekö, mutta jos rakastan Häntä, sanon: “Kyllä Isä, minä rakastan Sinua. Ja tiedän, että Sinä olet minun Isäni ja Sinä rakastat minua, enkä minä pelkää, vaan uskon, että Sinä tulet pitämään Sanasi. Se on Sinun lupauksesi minulle.” Sillä tavalla Jumalan Henki tekee.

383    “Mutta, oi, jos minä tekisin tämän, jos minä tekisin tuon.” Näettekö, siinä te jälleen tulette lakihenkiselle puolelle. Älkää koskaan menkö lakihenkiselle puolelle, se on negatiivinen. Positiivinen puoli on se, mitä te haluatte.

384    Se on jo päätetty työ. Kristus kuoli, ja synti tapettiin, kun Hän kuoli. Ja jos Jumala on ennalta määrännyt teidät Iankaikkiseen Elämään, niin “kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni.” Siinä se on teille, te ette voi olla kadotettu. Te olette turvassa ikuisiksi ajoiksi. “Sillä yhden Hengen kautta, me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen, ja yhdellä uhrilla Hän on täydellistyttänyt meidät ikiajoiksi.” Siinä se on teille. Ei ole mitään tapaa meidän hävitä. Oikein! Eikö se nyt saakin teistä tuntumaan hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

385    No niin, kuinka te tiedätte olevanne kristitty? Kun teidän henkenne todistaa Hänen Henkensä kanssa, kun Jumalan rakkaus on teidän sydämessänne, kun teillä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, lempeys, kärsivällisyys, hyvyys, nöyryys. Se on kuinka te tiedätte… Hengen hedelmät seuraavat elämäänne.

386    Ei koska te tanssitte Hengessä tämän nykyaikaisen rytmin mukaan, kiihdytte pianon mukana, niin kuin täällä tapahtuu paljon tanssittaessa Hengessä. Nuo asiat kyllä voivat olla, mutta he veivät koko asian lakihenkiselle puolelle. Näettekö? Ja sen vuoksi, he jättivät Jumalan Hengen taakseen.

387    Siitä syystä, kun Jumala alkoi julkituoda itseänsä, he sanoivat: “Hölynpölyä! Me emme halua olla missään tekemisissä sen kanssa.” He eivät tunne Jumalaa. He eivät ole koskaan nähneet Sitä. He eivät voi ymmärtää Sitä, koska siellä on erilainen elämä. Rikkaruoho ei tiedä, mitä vehnä on tekemässä. Hänessä on erilainen elämä.

388    Niin on kristityn kanssa, verrattuna lihalliseen uskovaan, tunnustajaan, joka tunnustaa: “Oi kyllä, minä olen kristitty”, joka suuri sikari suussaan näyttää aivan katkaistusarviselta teksasilaiselta hieholta.

389    Joku nainen, yllään shortsit, voi sanoa: “Oi, kyllä, minä olen seurakunnan jäsen. Varmasti olen.” Teidän hedelmänne todistaa, että ette ole mitään muuta kuin lihallinen! Oikein. Tietenkin se on niin. On vain yksi asia, joka sallii sen, ja se on joko mielen vajavaisuutta, tai sitten himon henki on teidän yllänne. Oikein.

390    Jos te haluatte toimia maailman tavalla, niin Raamattu sanoo: “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus edes ole teissä.” Niinpä siinä se on teille.

391    Nyt te sanotte: “Oi, Raamattu sanoo, että minun täytyy tehdä se.” Ei, sitä se ei ole. Viipykää täällä, kunnes Kristus on tehnyt jotakin teille, ottaakseen sen ulos teistä. Silloin olette syntyneet Jumalan Hengestä. Ei se ole, mitä te teette, Hän on tehnyt sen teidän puolestanne. Viipykää kunnes olette saaneet rakkauden ja olette siirtyneet kuolemasta Elämään. Ja sitten tarkatkaa elämäänne, onko se sen mukaista. Ei siksi, että te yritätte tehdä elämänne sen mukaiseksi, vaan koska Jumala tuo teidät alamaiseksi Hänen Hengelleen. Se ette ole te, joka johdatte itseänne Jumalan tiellä, vaan se on Jumala johtamassa teitä omalla tiellään. Te ette tee johtamista, vaan Jumala tekee johtamisen.

392    Tarkatkaa nyt tätä, lähestyessämme loppua. 11. jae:

Ja me haluamme, että jokainen teistä osoittaa samaa ahkeruutta täyteen toivon varmuuteen loppuun asti.

Että ette ole laiskoja, vaan niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät lupaukset.

393    Nyt, tässä vain yksi lisähuomautus:

Sillä, kun Jumala teki lupauksen Abrahamille, niin, koska hän ei voinut vannoa minkään suuremman kautta, hän vannoi itsensä kautta,

Sanoen: Varmasti siunaten minä tulen siunaamaan sinut, ja lisäämällä minä tulen lisäämään sinut.

394    Kun Jumala kohtasi Abrahamin. No niin, Abraham sai liiton ilman minkäänlaisia ansioita. Liitto tehtiin Abrahamin kanssa. Se oli ehdottomasti armo, kerta kaikkiaan! Abraham ei ollut mikään parempi mies, hän ei ollut mikään pyhyyden mies, hän oli vain aivan tavallinen mies. Ja Jumala, valinnan mukaan, valitsi Abrahamin, Jumala valitsi hänet. Ei siksi, että Abraham halusi sitä, tai koska Abraham teki näin, koska hän oli hyvä mies, tai koska hänellä olisi ollut jotakin ansiota, vaan se oli Jumalan valinta! Jumala otti Abrahamin.

395    Tänään, niin kuin uskon sanoneeni, että valitsemme omat saarnaajamme. Me kuljemme ympäri sanoen: “Nyt yksi diakoneista on eronnut, yrittäkäämme löytää paras mies täältä rakennuksesta ottamaan hänen paikkansa.” “Pastori lopettaa, katsokaamme saammeko parhaan.” Joskus se ei ole oikein.

396    Kun he valitsivat erään miehen ottamaan Juudaksen paikan, saivat he väärän miehen. He saivat jonkun herrasmiehen, Mattiaan, jonkun suuren kirjanoppineen tai oppineen diplomaatin. He sanoivat: “Hän todella näyttää sopivan sille paikalle.” Mutta se ei ollut Jumalan valinta. He valitsivat tämän miehen, joka ei koskaan tehnyt mitään Jumalalle.

397    Mutta Jumala valitsi pienen äkkipikaisen, kyömynenäisen juutalaisen, joka oli menossa siellä kasvot vihaisina: “Minä menen ja vangitsen heidät kaikki!”

398    Jumala sanoi: “Hänessä Minä näen jotakin. Minä tulen käyttämään häntä.”

399    Ja, kun Jumalan Henki oli hänen edessänsä, tuo suuri Valo siellä, hän sanoi: “Kuka Sinä olet, Herra?”

400    Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, ja vaikea on sinun potkia tutkainta vastaan. Miksi sinä vainoat Minua?” Ja sillä tavalla Jumala otti tuon miehen ja teki hänet yhdeksi suurimmista miehistä, mitä koskaan on ollut maan päällä Jeesuksen Kristuksen jälkeen. Se oli Jumalan valinta.

401    Tänä päivänä, me, yritämme tehdä valinnan. Te kirkot, te lähetätte tämän miehen tänne ja tuon miehen tuonne. Sitä ei oleteta tehtävän sillä tavalla. Jumala tekee johtamisen. Se on Jumala kaikessa, kaiken kautta ja yli kaiken, yli kaiken. Ei mitä jonkun kirkon asiakirja siitä sanoo. Vain sillä on merkitystä, mitä Jumala siitä sanoo.

402    Huomatkaa! Jumala teki lupauksen Abrahamille ehdoitta. Abrahamin ei tarvinnut tehdä yhtään asiaa. Jumala sanoi: “Minä olen jo tehnyt sen.”

403    Jumala antoi lupauksen Adamille, sanoen: “Adam, jos sinä et koske tähän, te tulette elämään ikuisesti. Mutta sinä päivänä jona te siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.”

404    Adam sanoi: “Ihmettelenpä mitä se kaikki oikeastaan on?” Hän menee ja syö sen omavaltaisesti.

405    Joka kerta, kun joku mies tekee liiton Jumalan kanssa, tai Jumala miehen kanssa, niin se on mies, joka rikkoo oman osansa. Niinpä Jumalan täytyi tehdä jotakin, kun Hän näki, minkälainen ihminen oli. Ja he olivat ennalta määrätyt, he olivat valitut, joten Jumalan täytyi tehdä jotakin. Niinpä Jumala tuli alas ja teki oman liittonsa Abrahamin kanssa, ilman ehtoja. Jos se ei olisi ollut ehdoitta, olisi Abraham ollut kadotettu pitkän aikaa.

406    Katsokaa häntä siellä Gerarissa, luopiona, valehdellen. Ja antaen vaimonsa toiselle miehelle pelastaakseen oman nahkansa. Mikä mies! Istumassa siellä, ja luopiotilassa! Jumala oli sanonut hänelle: “Älä yritä lähteä sinne. Pysy täällä.” Mutta nälänhätä ajoi hänet liikkeelle. Hän harhaili sinne, missä kaikki oli helpompaa. Te tiedätte, mitä tapahtuu miehelle, kun hän valitsee helpomman tien!

407    Hän vaelsi sinne, missä ruoho oli vihreämpää. Ja tultuaan sinne hän kertoi tuolle kuninkaalle, että hänen vaimonsa oli hänen “sisarensa” pelastaakseen oman nahkansa. Se oli valhe. Ja kuka tahansa mies, joka voi antaa oman vaimonsa jollekin toiselle miehelle, pelastaakseen oman nahkansa… Siellä hän oli istumassa pienessä teltassa, luopiona, valehdellen, ja kokonaan irtileikattuna lupauksesta ja kaikesta, mutta hän oli yhä Jumalan profeetta.

408    Ja siellä oli Abimelek, joka oli hyvä ja pyhä mies. Varmasti, lausui rukouksia joka ilta. Ja hän löysi tämän lähes satavuotiaan isoäidin tulevan sinne kauniina ja nuorena jälleen. Hän sanoi: “Siinä on tyttö, jota olen odottanut, niinpä minä otan hänet vaimokseni.”

409    Abraham sanoi: “Voit saada hänet, hän on sisareni.” Tämä sanoi: “Hän on veljeni.”

410    Niinpä hän vie hänet sinne ja antaa naisten kylvettää hänet ja pukea hienoihin vaatteisiin aivan kuin prinsessan. Sitten hän lausuu rukouksensa ja oikaisee itsensä vuoteelle ja sanoo: “ Huomenna tulen menemään naimisiin tuon kauniin heprealaistytön kanssa, joka on tuon pojan sisar. Oi, se tulee olemaan ihmeellistä. Oi Herra, Sinä tiedät kuinka minä rakastan Sinua. Kyllä, se tulee olemaan ihmeellistä.”

411    Ja Jumala sanoi: “Sinä olet aivan yhtä hyvä kuin kuollut.” Uh-huh! [Veli Branham yskäisee.] Suokaa anteeksi. Abra…

412    Siellä istui Abraham, valehdellen, luopiona. Ja tässä oli tämä toinen, rehellinen mies. Hän sanoi: “Mutta Herra, Sinä tunnet minun sydämeni rehellisyyden. Eikö hän sanonut minulle, että se oli hänen ‘sisarensa’?”

413    Jumala sanoi: “Minä tunnen sinun sydämesi rehellisyyden ja siksi estin sinut tekemästä syntiä Minua vastaan. Se on totta. Minä tunnen sinun sydämesi rehellisyyden, mutta hänen aviomiehensä on Minun profeettani.” Halleluja! Oi, jos se ei ole armoa, niin mitä se on? “Hän on luopio ja valehtelija, ja istuu nyt siellä ulkona, mutta hän on yhä Minun profeettani! Ota mukaasi uhri ja mene hänen luokseen ja vie hänen vaimonsa takaisin, tai olet kuollut mies. Minä en enää kuule sinun rukouksiasi, anna hänen rukoilla puolestasi.” Aamen! Siinä se on teille: “Se on Minun profeettani!”

414    Nyt te sanotte: “Oi, toivonpa, että olisin ollut Abraham.” Jos me olemme kuolleita Kristuksessa, me olemme Abrahamin Siemen ja perillisiä lupauksen mukaan. Kyllä, sitä Raamattu sanoo. Tahdotteko lukea sen? Raamattu sanoo, ettei lupaus ollut vain Abrahamille ja hänen siemenillensä… Abrahamilla oli monia siemeniä, varmasti, paljon lapsia. Ismael oli hänen lapsensa. Hänellä oli seitsemän tai kahdeksan lasta Saaran kuoleman jälkeen, eräästä toisesta naisesta, Keturasta, mutta katsokaahan, tuo siemen oli tuo luvattu, joka oli Iisak ja Iisakin kautta tuli Kristus, ja Kristuksen kautta tulimme me. Lupaus on ilman ehtoja!

415    Mitä te nyt sanotte Abrahamista? Olisi ollut aivan mahdotonta hänen koskaan päästä takaisin. Varmasti olisi ollut mahdotonta Saulille koskaan päästä takaisin, jos te olisitte lukeneet Kirjoituksen sillä tavalla. Näettekö? Mutta asia ei ollut niin! Jumalan lupaus pysyy iäti!

416    Lukekaamme täältä jotakin. Haluan teidän lukevan sen. Haluan, että otatte esiin Galatalaiskirje 3:16 ja luette tämän ja näette, mikä lupaus on, ja näette, olemmeko me Hänen lupauksensa tai emme; 3:16. Kuunnelkaa tätä! Hyvä on, tulen lukemaan myös 15:sta.

Veljet, minä puhun ihmisten tavalla; vaikka se ei ole kuin ihmisen liitto, kuitenkin, jos se on vahvistettu, ei kukaan kumoa sitä, tai lisää siihen.

Nyt Abrahamille ja hänen siemenellensä oli lupaukset tehty.

“Abrahamille ja hänen Siemenellensä.” Tarkatkaa nyt!

Hän ei sano, Ja siemenille, niin kuin monesta (monikossa); vaan niin kuin yhdestä, Ja sinun siemenellesi, joka on Kristus.

417    Silloin Kristus oli Abrahamin Siemen, ja me ollen kuolleita Kristuksessa ja kastetut Hänen Ruumiiseensa, olemme Abrahamin Siemen ja olemme lupauksen perilliset. Silloin, kuinka se on… Kuinka te koskaan lankeaisitte pois, jos Jumala on tehnyt lupauksen teille? Kuinka te koskaan tulisitte luopioksi, niin että menisitte pois ja teidän täytyisi mennä helvettiin sen vuoksi?

418    Nyt te sanotte: “Emmekö me sitten voi luisua taaksepäin?” Ehdottomasti! Ja kun te tulette luopiotilaan, te voitte odottaa kuritusta, älkää lainkaan murehtiko sitä. Abraham sai sitä, ja muut heistä saivat sitä, ja myös te tulette saamaan sitä. Älkää ajatelko, että se antaa teille luvan tehdä syntiä; sitä se ei anna. Te tulette maksamaan kaikesta, mitä teette. Te tulette niittämään sitä, mitä te kylvätte. Tehkää yksi pieni synti ja te tulette niittämään tynnyrintäydeltä. Niin se on. Mutta veli, se ei tarkoita sanoa, että te olette kadotettu. Se on tarkalleen oikein. Abraham niitti tarkalleen sitä, mitä hän kylvi. Kyllä. Mutta kuitenkin hän oli pelastunut.

419    Tuo liitto, jonka Jumala teki Israelin kanssa; he kadottivat perintönsä, he kadottivat luvatun maan, ja menivät alas Egyptiin, mutta he eivät olleet kadottaneet liittoaan. Jumala sanoi: “Muistan lupaukseni Abrahamille. Olen muistanut sen ja olen tullut alas vapauttamaan kansani. Mene sinne Mooses ja sano faaraolle Minun sanoneen: ‘Anna Minun kansani mennä.’ Minä muistan Abrahamille ja hänen siemenelleen tekemäni lupauksen.”

420    Se on samoin meidän kanssamme. Niinpä, jos te olette kuollut ja elämänne on kätkettynä Kristuksen kautta Jumalassa, ei mikään maailmassa voi koskettaa teitä. Te voitte nyt mennä ja tehdä jotakin mikä on väärin, mutta jos te todella olette totinen Jumalan lapsi, ja näette tehneenne virheen, te tulette nousemaan ja yrittämään uudestaan. Se on totta, ettekä te jää makaamaan sinne.

421    Mutta, jos olette pelkuri, jos olette rikkaruoho, jos teissä ei ole “ylös nousua” itsessänne, te tulette sanomaan: “No niin, ei Siinä kuitenkaan mitään ollut.”

422    Jumalan Valtakunta on verrattavissa mieheen, joka otti verkon ja meni meren rantaan ja heitti verkon veteen. Kun hän veti sen ylös, oli hän saanut kilpikonnia, sammakoita, käärmeitä, liskoja, hämähäkkejä ja kaloja. Sellainen on Evankeliumi, kun Se on saarnattu.

423    Kuten Herran käskiessä jotakin saarnaajaa, kuten veli Grahamia täällä: “Mene tälle kulmalle ja saarnaa jonkin aikaa, veli Graham.” Hyvä on, hän ottaa verkkonsa ja menee sinne ja alkaa laulaa.

“Minne olet menossa, veli Bill?”

“Minä menen jonnekin muualle ja heitän verkon tälle kulmalle.”

424    Minä vedän verkon ylös ja sanon: “Siinä he ovat Herra, Sinä tiedät mitä he ovat.” Vedän verkon uudestaan: “Hyvä on, tässä he ovat, Herra.”

425    Nyt, kilpikonna oli kilpikonna alusta alkaen. Hän vain joutui verkkoon. Ja sillä tavalla ihmiset joutuvat mielenliikutuksen valtaan. “Oi, Halleluja! Halleluja! Ylistys Herralle! Kunnia Jumalalle! Halleluja!” He olivat vain joutuneet verkkoon, siinä kaikki.

426    Jos tuo vanha kilpikonnan henki on heissä, ei kestä pitkään, kun he sanovat: “No niin, voin sanoa sinulle….” Ja tässä hän menee, madellen takaisin.

427    Ja joku vanha jokirapu-rouva tulee sanomaan: “Mutta minä en yksinkertaisesti voi ymmärtää Tuota.” Näettekö?

428    Neiti hämähäkki istuu siellä hetken, ja “plop, plop, plop”, menee suoraan takaisin sanoen: “Ei Siinä kumminkaan mitään ollut.”

429    Neiti käärme tulee sanomaan: “Oi, he ovat vain joukko pyhiä kieriskelijöitä. Siinä kaikki, mitä Se on. Minä menen jonnekin, missä heillä on enemmän järkeä.” Te olette vain käärme alusta alkaen. Te vain jouduitte Evankeliumin verkkoon, siinä kaikki.

430    Mutta kala viedään Mestarin pöytään. Hän oli kala alusta alkaen. Tuo Siemen hänessä oli kala. Hän alkoi kalana. ja Jumala tunsi kalansa maailman perustamisesta lähtien. Halleluja!

431    Muistakaa, että he kaikki hengittävät samoja mutaisia vesiä siellä ulkona. He kaikki hengittävät samasta joesta. Oikein. Meidät on kaikki pantu juomaan samasta hengellisestä Kalliosta. Kaikki söivät mannaa erämaassa, Kaaleb ja Joosua söivät samaa mannaa kuin muutkin heistä, ja he kaikki kaatuivat erämaassa. Mutta siellä oli kaksi valittua menemään ylitse, ja he menivät yli. Kyllä.

432    Meidät on kaikki pantu juomaan samasta Lähteestä. Mutta eivät kaikki ole pelastuneita, jotka juovat. Meidät on kaikki pantu huutamaan yhdessä, meidät on kaikki pantu iloitsemaan yhdessä, mutta Valitut ovat pelastettuja. Huomasitteko Sen sanovan, että nuo kaksi henkeä, viimeisissä päivissä, olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista? Jos se olisi mahdollista! Näettekö? Se on todellinen Jumalan Henki, valittu Iankaikkiseen Elämään.

433    Nyt me lopetamme. Sitten veli Neville tulee jatkamaan siitä, mihin minä jään. Hyvä on:

Ja tämän minä sanon, että sitä liittoa, jonka Jumala aikaisemmin vahvisti Kristuksessa, ei laki, joka oli neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhemmin, voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.

Se on tuo lupaus, jonka Jumala antoi Abrahamille, ennen kuin lakia edes oli olemassa.

Sillä, jos perintö olisi laista, ei se enää olisi lupauksesta: mutta Jumala antoi sen Abrahamille lupauksen kautta,

Ei jollakin, mitä te teette, ei minkään lakien mukaan, ei minkään teidän kirkkojenne lakien mukaan, ei seurakuntaan liittymällä, tai minkään muun lain mukaan; vaan se on ehdottomasti Jumalan armon teko, teille. Siinä se on teille.

434    Tarkatkaa:

Minkä vuoksi sitten palveli laki? Se oli lisätty rikkomusten tähden, kunnes se siemen tulisi jolle lupaus oli tehty;...

Eikö se olekin niin selvää kuin nenä kasvoillani? Se oli lisätty palvelemaan siihen asti kunnes Siemen tuli, joka oli Kristus, jolle lupaus oli tehty.

...ja se oli enkelien säätämä välimiehen kädessä.

Nyt välittäjä ei ole yhden välittäjä, mutta Jumala on yksi.

435    Nyt jätän sen juuri tähän, niin että veli Neville voi alkaa tästä ensi keskiviikkona.

436    Ymmärrättekö te nyt mitä olemme sanoneet? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Että “on ehdottomasti mahdotonta uudestisyntyneen kristityn”, enkä tarkoita sellaista, joka kutsuu itseään uudestisyntyneeksi, vaan tarkoitan todellista uudestisyntynyttä kristittyä, “koskaan langeta pois armosta”. Hän voi langeta, se on totta, mutta hän ei voi milloinkaan päästä eroon tuosta armosta. Abraham lankesi armosta, aivan varmasti, Jumala käski häntä “pysy siellä”, ja hän jätti sen, mutta hän ei koskaan kadottanut liittoaan. Hän oli yhä Jumalan valittu. Hän oli aina sitä. Ja hän tulee aina olemaan Jumalan.

437    Nyt huomatkaa, Raamattu sanoo, että “koko Israel tulee olemaan pelastunut.” Kuinka moni tietää sen? Raamattu sanoo: “Koko Israel tulee olemaan pelastunut.” Nyt tuo Israel ei ole se Israel, joka on lihasta, vaan Hengestä oleva Israel, sillä “lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä.” Eikö Raamattu sano sen? Hyvä on, koko Israel tulee olemaan pelastunut. Joka ainoa heistä on pelastettu. Kuinka me tulemme Israeliksi? Ollen kuolleet Kristuksessa, ottamalla yllemme Abrahamin Siemenen, ja me olemme perillisiä lupauksen mukaan.

438    Paavali sanoi: “Se, joka on ulkonaisesti on juutalainen, ei ole juutalainen, vaan se, joka sisäisesti on juutalainen; nuo, joilla on lupaus.” Ja me olemme Abrahamin Siemen, lupauksen kautta, Kristuksen kautta, vastaanottamalla Hänet henkilökohtaisena pelastajanamme.

439    Oi, toivon teidän näkevän sen. Toivon teidän käsittävän sen, jos voitte viipyä Sen kanssa hetken. Me nyt päätämme tähän ja sitten aloitamme Melkisedekistä, joka tuo meidät jälleen suoraan takaisin tähän. Tuo koko asia on niin ihmeellinen. Mutta nyt me alamme päästä kermaan käsiksi.

440    No niin, te näette, jos te otatte tämän täällä ja luette sen vain niin kuin joku todella ehdoton kolminaisuuteen uskova, joka uskoo, että on kolme jumalaa… Niin kuin eräs heistä kerran sanoi minulle, että “Matteus 3, se ehdottomasti ilmaisee, että siellä oli kolme, kolme yksilöllistä persoonaa Jumaluudessa.”

441    Minä sanoin: “Se minun täytyy nähdä.”

442    Hän sanoi: “Tarkkaahan!” Seisten suoraan tässä saarnastuolissa, hän sanoi: “Kuulehan, Matteus 3:ssa, kohta, kun Jeesus lähti vedestä, niin katso, taivaat avautuivat Hänelle. Ja Hän näki Jumalan Hengen kuin kyyhkysen. Ja Ääni taivaista sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt.’ Ja siellä oli heitä kolme: Poika, joen rannalla; Pyhä Henki siinä välillä; ja Isä yläpuolella.”

Minä sanoin: “Veli, Kirjoitus ei sano sitä.” “Oi, kyllä se sanoo!”

443    Nyt, tässä on Hänen kuvansa: tässä on Jumala, Poika; siellä on Jumala, Isä; täällä on Jumala, Pyhä Henki, kuin kyyhkynen. Tarkatkaa nyt! Raamattu sanoi, kun Jeesus oli kastettu: “Poika lähti heti pois vedestä, ja katso, taivaat Hänen yläpuolellaan avautuivat, Äänen sanoessa… Hän näki Jumalan Hengen kuin kyyhkysen.” Siellä ylhäällä ei ollut mitään toista henkilöä, vaan tämä Jumalan Henki oli kyyhkynen, joka oli Hänen yläpuolellaan. Ja Ääni tuli sanoen: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa olen mielistynyt asumaan.” Lukekaa nyt Matteus 3, ja katsokaa sanooko Se niin. Näettekö, ei kolmea persoonaa; ei ollenkaan.

444    Ja se on miksi… Tämä ei sano, että ihmisen olisi mahdotonta koskaan tulla takaisin luovuttuaan. Se ei sano sitä. Se sanoo: “On mahdotonta ihmiselle koskaan tulla takaisin uudistaakseen itsensä, sen jälkeen, kun hän on kerran ollut siellä.” Hän ei voi tehdä sitä.

445    Raamattu sanoo: “Hän, joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä, sillä hän ei voi tehdä syntiä. Sillä Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä.” Kuinka minua voidaan kutsua syntiseksi, kun siellä lepää uhri ottamaan minun paikkani? Kuinka minä voisin kuolla, kun kuolemanrangaistus on maksettu minun puolestani? Kuinka voin kuolla, kun minulla on Iankaikkinen Elämä? Kuinka voin tehdä sen? Te ette voi tehdä sitä!

446    Jos minulla olisi kirjallinen lupa tämän kaupungin pormestarilta ajaa tämän kaupungin halki kuudenkymmenen mailin tuntinopeudella, niin kuinka joku virkamies voisi pidättää minua kuudenkymmenen mailin tuntinopeudella ajamisesta? Kuinka voisitte tehdä sen? Minulla on kaupunginjohtajalta lupa, jossa sanotaan, että voin tehdä sen. Hän ei voi pidättää minua. Voin jättää kokonaan huomioon ottamatta hänen pidätyksensä ja pilliin viheltämisensä ja kaiken muun. Sillä ei ole mitään merkitystä, minulla on lupa,

447    Kuinka voin silloin minä, sen jälkeen, kun Kristus on kuollut minun puolestani, ja olen Hänen armostansa ja rakkaudestaan tullut Hänen vanhurskaudeksensa, niin kuinka minä voin tehdä syntiä, kun siellä on jotakin minun ja Jumalan välillä, siellä lepää uhri? Minä en voi tehdä syntiä, en voi tehdä sitä. Jumala ei koskaan näe minua. Hän näkee Kristuksen. Hän seisoo minun paikallani, ja kun minä teen jotakin väärin. Kristus ottaa minun paikkani. Olen tunnustanut: “Minä olen väärässä. Hän on oikeassa. Herra. Sinä tunnet minun sydämeni. Sinä tiedät, tarkoitinko sitä tai en. Ja minä olen väärässä, anna minulle anteeksi.” Jumala ei koskaan näe sitä, olen Jeesuksen Veren peitossa koko ajan. Kuinka silloin Jumala voisi koskaan nähdä minua? Kuinka syntiä voitaisiin lukea minulle, kun Hän ei voi tehdä sitä? Juuri niin pian kuin teen sen, se on anteeksi annettu. [Veli Branham napsauttaa sormiaan.] Ja niin se on.

448    Se on aivan kuin ottaisi pipetin, pienen pipetin, ja täyttäisi sen musteella, ja pitäisin sitä ammeen yllä, joka on täynnä valkaisuainetta, ja sitten puristaisi siitä sinne tipan, niin yrittäkääpä löytää sitä uudestaan. Tuo muste on muuttunut valkaisuaineeksi. Ja siten on teidän tunnustetut syntinne… Jos olette Kristuksessa, on teidän ja Jumalan välillä kokonainen allas valkaisuainetta, ja teidän syntinne tulevat vanhurskaudeksi, koska vanhurskas Uhri on siellä odottamassa teidän puolestanne.

Kun tulen tuolle virralle päivän lopulla,
Ja viimeiset murheen tuulet ovat puhaltaneet;
On yksi ajatus, joka rohkaisee minua ja tekee sydämeni iloiseksi,
Minun ei tarvitse ylittää Jordania yksin.

449    On ainakin yksi hyvä asia, että minun ei tarvitse ylittää sitä… Yhtenä näistä päivistä me tulemme tien päähän, kun aurinko kieltäytyy paistamasta, ja silloin Jumala tulee kutsumaan.

450    Adam tulee ravistamaan Eevaa, ja sanomaan: “Kulta, tässä sitä ollaan, on aika herätä.”

451    Eeva tulee ojentamaan kätensä ja tarttuu Aabeliin ja sanoo: “Tulehan esiin, kultaseni, on aika herätä.” Aabel tarttuu Seetiin, ja Seet tulee ravistamaan Nooaa, ja Nooa… Oi, edelleen ja edelleen, Abrahamiin ja siitä yhä edelleen. Tulee olemaan suuri ravistelu ja herääminen, kun Jumalan Poika tulee. Me tulemme seisomaan Hänen kaltaisuudessaan tuona päivänä.

452    No niin, jos te teette syntiä täällä, te tulette maksamaan siitä.

453    Se vain jatkuvasti tulee mieleeni, niin että minun täytyy sanoa se. Olen yrittänyt tukahduttaa sitä, neljä tai viisi kertaa. Minun täytyy sanoa se. Kuinka monet muistavat tämän veljen, pastorin, joka oli aikanaan täällä Church of Godin seurakunnassa? Veli… Mikä hänen nimensä olikaan? Hän työskenteli siellä Vorgangilla. Oi, te kaikki… Tuo Ensimmäinen Jumalan seurakunta, aivan täällä kulmassa. Tai, hänellä oli tapana myydä Rawleighin tuotteita lamakauden aikana. Todella jumalinen, pyhitetty mies. Veli Smith otti hänen paikkansa siellä. Tulen muistamaan hänen nimensä muutamassa minuutissa. Hän oli Jumalan pelastama mies.

454    Muistakaa, jos te ette tottele oikaisua, ja jos te teette jotakin väärää kristittynä, tulee Jumala varottamaan teitä, ja jos te sitten ette ota vaarin tuosta varoituksesta, tulee Hän ottamaan teidät pois maan päältä. Sitä Hän teki.

455    Te muistatte, Raamatussa? Katsokaa Korinttolaiskirjeen seurakuntaa. Hän kertoi heille, mitä he olivat, asemassaan, Kristuksessa, mutta hän varoitti heitä siitä, mitä tulisi tapahtumaan, jos he eivät oikaisisi itseään ja selvittäisi välejään Jumalan kanssa

456    Ja tämä veli, hän oli mukava pikku veli, ja uskon, että hän oli Jumalan pelastama mies. Ja hän hankki itselleen työtä täältä Vorgangilta. Ja jos joitakin hänen perheväestään istuu täällä, niin toivon, että ette ajattele minun… En tunne teitä, jos olette täällä. Mutta hänen nimensä oli Ramsey, veli Ramsey. Kuinka monet muistavat veli Ramseyn, täältä Church of Godista? Tietenkin te muistatte, mukava pikku mies. Ja hänellä oli tapana tulla luokseni, ja me puhuimme yhdessä ja istuimme siellä itkien, pitäen toisiamme käsistä; todellinen kristitty!

457    Yhtenä päivänä menin sinne autoverstaalle, olin juuri tullut meren takaa kokouksista, ja vein autoni tarkastettavaksi. Veli Ramsey sanoi: “Miten voin auttaa, Billy?”

458    Minä sanoin: “Tarkistaisitko autoni, veli Ramsey, ja vaihda öljyt.”

459    “Selvä”, hän sanoi, “hienoa.” Hän sanoi: “Oliko sinulla mukavat kokoukset?”

460    Minä sanoin, Oi, veli Ramsey, se oli ihmeellistä.” Sanoin: “Toivoisin, että voisit lähteä mukanani joskus. Miksi et lähde mukaani?”

Hän sanoi: “Minä en enää palvele Herraa, Billy.” Käännyin ympäri ja sanoin: “Mitä sinä sanoit?”

461    Hän sanoi vain jotakin sellaista kuin: “Minä en enää palvele Häntä”, ja käveli pois.

462    Minä ajattelin: “Oi, hän vain puhuu mitä puhuu”, ja menin jonnekin muualle.

463    Tulin takaisin ja noudin autoni. Tultuani kotiin aloin ajatella sitä mitä hän sanoi: “Minä en enää palvele Herraa.”

464    Herra laski sydämelleni mennä takaisin ja kysyä sitä häneltä uudestaan. Niinpä sanoin: “Meda, huolehdi asioista poissa ollessani.”

465    Menin autooni, ajoin sinne ja menin sisälle Vorgangin paikkaan. Minä sanoin: “Veli Ramsey, haluan kysyä sinulta erään kysymyksen.”

Hän sanoi: “Hyvä on, Billy, mikä se on?”

Minä sanoin: “Sinä sanoit hetki sitten, että et enää palvellut Herraa. Sinähän vain kiusasit minua, eikö niin?”

Hän sanoi: “En.”

Minä sanoin: “Veli Ramsey, ethän sinä sitä tarkoita.”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Minä sanoin: “Etkö sinä rakasta Häntä?”

Hän sanoi: “Jos minä rakastaisin Häntä, minä palvelisin Häntä. Enkö palvelisikin, Billy”, ja hän käveli pois.

Minä ajattelin: “Kuulehan, veli Ramsey.”

Hän sanoi: “Minä en halua puhua siitä enempää.”

466    Menin kotiin ja menin sisälle huoneeseen ja suljin oven. Ja, oi, tehän tiedätte kuinka teistä joskus tuntuu todella raskaalta, aivan kuin olisitte ottaneet leivoksen pois pieneltä lapselta, tai jotakin sellaista, tiedättehän. Minä ajattelin: “Mitä? Se ei voi olla. Varmasti jotakin on tapahtunut veli Ramseylle.”

467    Ja eräs pieni värillinen poika, nimeltä Jimmy, hän käy täällä seurakunnassa; hänellä on toinen jalka… Tiedättehän, hän jotenkin ontuu. Olen unohtanut hänen nimensä, mutta hän työskentelee siellä Vorgangilla, hoitaa hajotuspuolta. Hän tapasi minut ja sanoi: “En oikein tiedä tästä tohtori Ramseysta täällä, pastori Branham.” Hän sanoi: “Sanoin hänelle yhtenä päivänä: ‘Me kaikki täällä pelkäämme avata edes suutamme, sinähän olit jumalinen mies.’” Mutta hän sanoi: “Hän otti saarnaajan korttinsa, meni paperikorin luo, repi sen palasiksi ja heitti sinne sanoen: ’Minä en enää halua olla missään tekemisissä sen kanssa.’”

Hän sanoi: “Mutta herra, sinun ei olisi tullut tehdä sitä.”

Hän vastasi, “Oi, Jim, minä olen lakannut palvelemasta Herraa.”

Ja hän sanoi: “Ethän sinä sitä tarkoita.”

468    Ja hän sanoi: “Sitten hän sanoi, että tulisi hiomaan autonsa venttiileitä Vapunpäivänä”, uskon, että se oli niin, “ja hän sanoi: ‘Haluan, että tulet auttamaan minua, Jim.’”

469    Hän sanoi: “Tulen auttamaan sinua sen jälkeen, kun tulen kirkosta, mutta ensin minä menen kirkkoon.”

470    Hän sanoi menneensä kirkon jälkeen verstaalle, ja herra Ramsey oli hiomassa autonsa venttiileitä, ja hän sanoi: “Jimmy, livahdahan joen ylitse, saluunat tällä puolella ovat suljettuna, mene ja nouda minulle korillinen olutta.”

471    Hän sanoi: “Herra Ramsey, olen syyllistynyt moniin asioihin, mutta en koskaan siihen, että noutaisin Herran palvelijalle olutkorin.” Hän sanoi: “Ei, en tule koskaan tekemään sitä.”

472    Ja hän vain sanoi: “Mutta menehän nyt noutamaan se, Jim.”

473    Hän sanoi: “Herra Ramsey, minä hion venttiilisi. Mutta, jos haluat olutta, on sinun noudettava se itse.” Hän sanoi: “Minä en tule koskaan noutamaan Herran palvelijalle mitään sen kaltaista.”

474    Niin Ramsey itse hyppäsi Jimmyn autoon ja ajoi joen yli, tuli takaisin, puoliksi humalassa olutkorin kanssa, juoden sitä.

475    Hän alkoi mennä alaspäin. Hän sairastui. Näettekö? Jumala ei voinut puhua hänelle. Minä varoitin häntä, tein kaiken mitä voin. Veli Smith meni hänen luokseen ja varoitti häntä. Jokainen yritti tehdä, mitä vain voi hänen puolestaan. Yhä hän vain ravisti päätään. Mitä tapahtui? Hän sairastui ja kuoli. Se osoitti, että hän oli pelastunut mies. Jos Jumala ei voinut saada häntä tottelemaan, Hänen täytyi ottaa hänet pois maan päältä ja tuoda hänet Kotiin. Se on tarkalleen se, mitä Raamattu sanoo. Sitä Raamattu lupaa. Jos te ette halua korjausta, teidän täytyy mennä kotiin.

476    Niinpä Jumala ei kadota teitä sen jälkeen, kun Hän on pelastanut teidät, mutta Hän voi lyhentää teidän päiviänne täällä ja panna teidät maksamaan jokaisesta synnistä, mitä olette tehneet. Niinpä, jos te teette syntiä, täytyy teidän maksaa siitä, mitä olette tehneet. Muistakaa vain se.

477    No niin, olkoon Herra nyt kanssanne. Uskon tänä iltana, että veli Ramsey oli pelastunut. Ehdottomasti, minä uskon sen. Mutta hän vain ei halunnut totella Jumalaa, ja kun hän ei halunnut totella Jumalaa, täytyi Jumalan tuoda hänet Kotiin. Se on ainoa asia, mitä on tehtävissä, koska sitä se oli? “Hän olisi tuottanut häpeää sille Verelle, jolla hänet oli pyhitetty.” Onko se oikein? “Ja pitänyt liittoa epäpyhänä asiana”, jos se ei olekin tarkalleen se, mitä Hebrealaiskirjeessä sanotaan. Näettekö? Hänen olisi mahdotonta olla kadotettu, mutta hän olisi tuottanut häpeää, joten Jumalan täytyi ottaa hänet pois maan päältä ja tuoda hänet Kotiin. Se on tarkalleen se, mitä tapahtui.

Nyt Herra siunatkoon, kumartaessamme päämme hetkeksi rukoukseen:

478    Kaikkein pyhin ja armollisin Isä, me olemme todella kiitolliset Sinulle antamastasi lupauksesta, että Sinä et tule koskaan jättämään meitä tai hylkäämään meitä. Sinä olet luvannut kulkea kanssamme halki elämän, ja kuolemassa olla lähellä meitä. Sinä olet luvannut meille, että meillä on Iankaikkinen Elämä, Sinä olet Sen vapaasti antanut meille. Me emme voi koskaan kadottaa Sitä: “Kaikilla, jotka tulevat Minun luokseni, on Iankaikkinen Elämä.” Ja jos se on Iankaikkinen Elämä, sillä ei ole loppua, ja Sinä lupasit nostaa meidät ylös viimeisessä päivässä. Siitä me olemme hyvin kiitollisia. Me olemme kiitollisia, että Sinun Sanasi opettaa meille niin. Se antaa meille varman toivon. Se saa meidät tietämään, että meidän Isämme on Rakkaus. Hän rakastaa meitä, Hän valitsi meidät. Sinä sanoit: “Te ette ole valinneet Minua, vaan Minä valitsin ja ennalta määräsin teidät.” Ja minä kiitän Sinua, Isä, että Sinä olet tehnyt niin. Ja täällä istuu monia tänä iltana, jotka ovat säädetyt Iankaikkiseen Elämään, ja ovat vastaanottaneet Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanaan, ja Hengen hedelmät seuraavat heidän elämäänsä: lempeys, nöyryys, rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys. Me kiitämme Sinua heistä.

479    Ja me rukoilemme, Isä, että jos täällä on joitakin tänä iltana, joilla ei ole noita hedelmiä, vaan he lepäävät jonkin mielikuvituksen varassa, koska he ovat kiihottuneet jonakin päivänä, koska he ovat joutuneet mielenliikutuksen valtaan, heistä on tuntunut hyvältä, he ovat huutaneet, ja he ovat saattaneet tehdä monia asioita. Mutta Isä, jos heillä ei ole Hengen hedelmää, joka pitää heidät päivästä päivään jatkuvasti rakkaudessa, anteeksi antaen vihollisilleen, oikaisten vääryytensä, ja eläen rauhassa ja rakastavina ja suloisina ja lempeinä toisiaan kohtaan ja innokkaana Seurakunnan puolesta, rakastaen Kristusta ja Hänen lapsiaan, oi, Iankaikkinen Jumala, anna heille anteeksi. Vaikka he ovatkin seurakunnan jäseniä, maallisen ruumiin jäseniä, voikoot he nyt laskea nuo lihalliset, kuolleet teot syrjään, ja ponnistella edelleen täydellisyyteen. Suo se, Herra. Voikoot he tulla tuon Täydellisen luo, ja vastaanottaa Hänet omana sovituksenaan syntiensä puolesta, niin että Hän voi seistä täydellisenä uhrina syyllisen miehen ja syyllisen naisen puolesta. Anna heille rakkauden ja rauhan armo, kunnes he tulevat Jumalan läsnäoloon elääkseen iäti. Suo se, Isä.

Ja päidemme ollessa kumarretut:

480    Jos täällä on joku, joka haluaa vaihtaa lihallisen elämän säännöistä, kasteista, aistimuksista ja pienistä sen kaltaisista lihallisista asioista, todelliseen sydämeen, joka on täynnä todellista rakkautta, niin että voitte mennä katkerimman vihamiehenne tykö ja panna käsivartenne hänen ympärilleen ja sanoa: “Veli, minä rukoilen puolestasi. Minä rakastan sinua.” Jos te haluatte vaihtaa tuon lihallisten asioiden kokemuksen kokeaksenne todellisen rakkauden, niin haluaisitteko kohottaa kätenne Jumalalle ja sanoa: “Jumala, ota minut tänä iltana ja tee minut siksi, mikä minun pitäisi olla.” Minä tulen juuri nyt täältä saarnastuolista rukoilemaan puolestanne. Haluaisitteko te rukousta? Kohottakaa kätenne.

481    Jumala siunatkoon sinua mies, siellä takana. Jumala siunatkoon sinua veli. Joku muu vielä? Jumala siunatkoon sinua. “Olen ollut seurakunnassa vuosia.” Jumala siunatkoon sinua, ja sinua veli täällä. Jumala siunatkoon sinua siellä takana, pikku rouva. “Minä tulen pyytämään Jumalaa tekemään minut rauhalliseksi.” Oletteko joskus todella raivoissanne? Oletteko poissa tolaltanne? Epäiletkö? Heittelehditkö paikasta toiseen? Ihmetteletkö, onko Se todella oikein tai ei? Kun tulette Kristukselle, tuletteko täydellä varmuudella? Sydän täynnä rakkautta? Tuletteko Hänen eteensä ilman pelon häivääkään, sanoen: “Minä tiedän, että Hän on minun Isäni”?

482    Ja siellä ei ole mitään tuomiota, te olette siirtyneet kuolemasta Elämään. Te tiedätte sen, ja huomaatte olevanne elämässänne rakastavainen, anteeksiantavainen, lempeä, rauhaisa, nöyrä, ja kaikki nämä Hengen hedelmät seuraavat elämäänne päivästä päivään. Ja niin pian kuin teette jotakin väärää: “Hyvänen aika.” Ja niin pian kuin mieleenne tulee: “Olette tehneet jotakin väärää”, nopeasti te oikaisette sen, juuri, sillä hetkellä. Älkää odottako toista minuuttia, menkää juuri silloin ja oikaiskaa asia. Jos ette, no niin, silloin teillä ei ole Kristuksen Henkeä. Te voitte olla hyvä nainen, te voitte olla hyvä mies, teistä voidaan ajatella hyvää seurakunnassa ja naapurienne keskuudessa, mutta oletteko jatkaneet tuohon täydellisyyteen? Tuolle paikalle, jossa te täysin luotatte Kristukseen? Ja tämän kautta, antaen teille sinetin. Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja Jumala antoi hänelle vahvistukseksi ympärileikkauksen sinetin.

483    Nyt te sanotte: “Minä uskon Jumalaa, minä tein tunnustuksen.” Mutta antoiko Jumala teille sen jälkeen Pyhän Hengen sinetin elämäänne? Rakkauden ja ilon ja Hengen hedelmien todistaessa, että olette pelastunut? Jos Hän ei ole tehnyt sitä, silloin Hän ei vielä ole tunnustanut teidän uskoanne. Te vain teitte tunnustuksen, eikä Hän vastaanottanut sitä, silloin siellä on jokin vialla. Haluaisitteko sitten vastaanottaa Hänet? Kohottakaa kätenne, jos siellä vielä on joku muu, ennen kuin rukoilemme.

484    Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Jumala siunatkoon myös sinua siellä takana. Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on, joku muu vielä, ennen kuin rukoilemme? Hyvä on, Jumala siunatkoon sinua siellä takana sisar. Jumala siunatkoon sinua veli. Jumala siunatkoon sinua veljeni. Se on oikein. Noin kymmenen, viisitoista kättä on kohonnut

Rukoilkaamme nyt:

485    Siunattu Herra, istuimillaan he löytävät alttarin. Siellä,  missä he nyt istuvat, missä Sinä puhuit heidän sydämilleen, että he ovat “väärässä”. Siellä, missä he istuvat, missä Sinä panit heidän sydämiinsä halun , niin että he “kaipaavat olla enemmän Jeesuksen kaltaisia”.

486    He tahtovat elämänsä muuttuvan: he tahtovat olla alhaisia ja nöyriä, he tahtovat olla lempeitä ja täynnä kärsivällisyyttä, he tahtovat olla pitkämielisiä, kestäviä. He tahtovat olla sellaisia kristittyjä, niin Kristuksen kaltaisia, että maailma sanoo heidän kulkiessaan kadulla: “Tuo mies on todella kristitty. Tuo nainen on todella kristitty. Oi, he ovat mitä nöyrimpiä, suloisempia ja mukavimpia ihmisiä.”

487    Suo se, Herra, että he saavat tuon kokemuksen tänä iltana. Ja älkööt he koskaan levätkö seurakuntansa kyvykkyyden varassa, kuulumisellaan mihinkään seurakuntaan tai kirkkokuntaan; tai jonkin mielenliikutuksen varassa, jonkin kuvitellun varassa, tai jonkin varassa, mitä on tapahtunut, kuten he ehkä ovat voineet huutaa, puhua kielillä tai tehdä jotakin muuta.

488    Oi, Iankaikkinen Jumala, älkööt he yrittäkö luottaa pääsevänsä Taivaaseen sen perusteella, sillä me olemme nähneet sen niin monta kertaa viheliäisesti pettävän. Ja Sinä sanoit, että se tulisi pettämään: “Jos on kieliä, ne lakkaavat; missä on profetia, se tulee katoamaan pois; missä tieto, se tulee katoamaan. Kaikki nuo asiat, jopa lahjat ja parantamisen ihmeet, ne tulleen kaikki panemaan pois. Vain tuo jumalallinen rakkaus on pysyvä.”

489    Jumala, luo se heidän sydämissänsä, ja anna heidän tulla tietämään, että se on Henki, joka tuottaa hedelmät. Tee se juuri nyt, Herra, odottaessamme Sinua, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

490    [Tyhjä kohta nauhassa.] Nähdä tulipallojen lentävän ja nähdä kyyhkysten lentelevän edes takaisin rakennuksen lävitse, nähdä Kristuksen tulevan naulanarvet käsissään ja Hänen… Oi, tiesittekö, että se on antikristuksen asetelma? Hän sanoi: “Kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, silloin katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on tulossa lähelle.” Sen vuoksi haluan joka hetki painottaa sitä seurakunnalle ja saada teidät lujiksi. Veli Neville ei ehkä tule aina olemaan kanssamme. Uskon veli Nevillen olevan hyvä, terve Evankeliumin opettaja. Me emme tiedä, mikä tulee löytämään tiensä tähän saarnatuoliin, ja milloin se tulee tänne: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni.” Pysykää tuon Sanan kanssa! Älkää milloinkaan jättäkö tuota Sanaa. Pysykää tarkasti Sen kanssa. Pysykää lujina siinä vapaudessa, johon Kristus on teidät vapauttanut. Älkää kietoutuko kaikkiin näihin ikeisiin ja kahleisiin ja niin edelleen, pysykää lujina ja pysykää vapaina. Jumala tulee siunaamaan teitä. Meillä ei ole mitään maailmassa pelättävänä.

491    Te aina kummastelette… Panen merkille, kuinka ihmiset tulevat rukoiltaviksi, kuinka he tulevat rukousjonoon. Seuraavan kerran, kun he näkevät jonkun parantumiskampanjan, he tulevat menemään tähän jonoon ja sitten taas tähän jonoon. Minä en tuomitse heitä. He yrittävät löytää helpotusta, mutta he tekevät sen väärällä tavalla. Te teette sen aivan päinvastoin, kuin mitä Jumala käski olla tekemättä. Kun te tulette rohkeasti Armon Valtaistuimelle, ja uskotte, että “mitä te olette pyytäneet, sen te olette saava”, niin pysykää Sen kanssa! Sillä tavalla se tehdään, eikä vain juoksemalla lähetyksestä lähetykseen, kirkosta kirkkoon ja kampanjasta kampanjaan.

492    Hehän ovat tehneet nämä parantumiskampanjat kuin jonkinlaiseksi mielettömyydeksi. Varmasti he ovat tehneet sen. Se on tullut sille paikalle, että järkevät ihmiset katselevat ympärilleen ja ihmettelevät, että mitä se kaikki oikein on. Jumala ei halua noita asioita. Parantaminen ei tarvitse mitään kampanjoita. Parantamisen pitäisi olla jokaisessa paikallisseurakunnassa, kaikkien näiden lahjojen pitäisi olla toiminnassa, mutta älkää perustako sitä noille lahjoille. Älkää kiinnittäkö mitään huomiota lahjaan. Jos Jumala haluaa käyttää teitä johonkin, Hän tulee tekemään sen. Vaan tavoitelkaa lahjan Antajaa.

493    Kerran, sen jälkeen, kun Martin Luther oli puhunut kielillä, häneltä kysyttiin, miksi hän ei saarnaa sitä, hän vastasi: “Jos saarnaisin sitä, seurakuntalaiseni tulisivat tavoittelemaan lahjaa Antajan asemesta.” Niin se on.

494    Moody, kerran saarnatessaan niin innoituksen valtaamana, että puhui kielillä, hän sanoi: “Jumala anna minulle anteeksi, että mutisen typeriä sanoja.” Tietenkin. Katsokaahan, heillä oli nuo asiat. Me uskomme noihin asioihin, mutta ne täytyy panna omille paikoilleen, eikä niistä saa tehdä mitään todisteita.

495    Raamatussa ei ole mitään todistetta Pyhästä Hengestä, ainoastaan Hengen hedelmät. Yrittäkää löytää joku paikka, missä Jeesus olisi sanonut niin. Kyllä vaan, Pyhän Hengen todiste on teidän henkenne hedelmä. Jeesus sanoi niin: “Heidän hedelmistään te olette tunteva heidät.” Ja Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, usko, lempeys, nöyryys. Ja vihollisen hedelmä on: kateus, viha, ilkeys, taistelut ja niin edelleen; ne ovat vihollisen hedelmiä. Niinpä te voitte tuomita sen siitä tavasta, miten te elätte, missä asemassa olette Jumalan kanssa. Jos teidän koko sydämenne rakastaa Häntä, te rakastatte Häntä ja olette lempeä ja elätte Hänen kanssaan päivittäin, silloin te tiedätte siirtyneenne kuolemasta Elämään. Jos niin ei ole, silloin asia on päinvastoin, ja te vain jäljittelette kristittyä. Oikein. Ja kaikki lihalliset jäljittelyt tulevat varmasti paljastetuiksi; ne tiedämme sen.

496    Niinpä, älkää eläkö sen kaltaista elämää, teidän ei tarvitse tehdä sitä. Miksi te vastaanottaisitte jotakin korviketta, kun koko taivaat ovat täynnä hyvää ja todellista? Varmasti. Sallikaa minun ottaa Jumala, sitä minä haluan. Aamen.

497    No niin, onko joku tullut rukoiltavaksi? Jos niin on, kohota kätesi. Meillä oli parantamiskokous tänä aamuna. Oletan sitten että… Tämä nainenko täällä? Hyvä on sisar, tulisitko sitten tänne eteen? Ja veljemme, vanhin täällä, tule voidellaksesi öljyllä. [Tyhjä kohta nauhassa.]

…Loista ylleni,
Loista ylleni, Herra, loista ylleni,
Loistakoon Valo majakasta ylleni.

498    Eikö Hän olekin ihmeellinen? Kumartakaamme nyt päämme, todella tyynesti nyt, laulakaamme uudestaan Loista ylleni. Kaikki mukaan nyt: “Loista…” Vain palvokaa Häntä sielussanne nyt. Hiljentykää, parantamiskokous alkaa. Sanoma on ohitse, palvokaamme.

Loistakoon Valo majakasta ylleni,
Oi, loista ylleni, Herra, loista ylleni,
Loistakoon Valo majakasta ylleni.
Vain olla Jeesuksen kaltainen, olla kuten Jeesus, 
(aina)

Maan päällä kaipaan olla kuten Hän;
Koko elämän matkan maanpäältä kirkkauteen,
Minä ainoastaan pyydän olla niin kuin Hän.
Me vaellamme Valossa, niin kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
kaikki te Valon pyhät julistakaa,
Jeesus on maailman Valo,
Silloin Taivaan kellot soivat
Jeesus on maailman Valo…

Vastaanota meidät, Herra, kun me palvomme Sinua.

Me vaellamme Valossa, kauniissa Valossa
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja oin,
Jeesus maailman Valo.

499    Ettekö te yksinkertaisesti rakasta tuota puhtaaksi hankaamista? Tuntuuko teistä hyvältä? Kohottakaa kätenne. Sanokaa… Niissä on jotakin, noissa vanhanaikaisissa lauluissa, minä mieluummin otan ne kuin kaikki nämä maailmalliset uudet laulut, joita on kristillisissä seurakunnissa. Minä pidän tuosta vanhanaikaisesta:

Jeesus, pidä minut lähellä ristiä, (Oi!)
Siellä on kallis lähde.
Vapaasti kaikille, parantava virta,
Tulvii Golgatan vuorelta.
Ristissä, ristissä,
Olkoon ylpeilyni aina,
Kunnes ylöstemmattu sieluni löytää
Levon virran takana.

500    Voisin lähteä maailmasta hyvinkin helposti, kun sitä lauletaan. Ettekö tekin? Se on hienoa. Onko kaikki selvää? Tiedättehän, olen iloinen, että olen selvittänyt sen kaiken. Ettekö tekin? Vanha lasku on maksettu, pitkän aikaa sitten. Sanoin Hänelle: “Herra, en halua mitään vaikeuksia tullessani virralle, haluan olla varma nyt.” Minä haluan tuntea Hänet. Minä haluan tuntea Hänet.

501    Siellä on suuri, pimeä kuilu jokaisen meidän edessämme. Me olemme menossa siihen suuntaan. Joka kerta, kun sydämemme lyö, me olemme lähempänä ja lähempänä. Mutta, kun tulen sinne, minä en halua kiemurrella kuin jokin pelkuri, minä haluan kietoa itseni Hänen vanhurskautensa viittaan ja mennä sisälle, tietäen sen: että tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa, niin että, kun Hän kutsuu, olen tuleva esiin kuolleiden joukosta.

502    Uskoni katsoo ylös Sinuun, laulakaamme se nyt.

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
jumalallinen Pelastaja!
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä
Sinun viereltäsi pois.

503    Sinä suuri Opettaja, Sinä olet opettanut meitä mitä ihmeellisimmässä Sanassasi, meidän sydämemme yksinkertaisesti vapisevat ylöstempausarmosta tietäessämme, että olemme siirtyneet kuolemasta Elämään. Se on kaikki meidän Herramme Jeesuksen hyvyyden kautta, joka on kutsunut meidät, ja pessyt meidät Veressänsä, ja on asettanut meidät Jumalan Valtaistuimen eteen, nuhteettomina ja ilman vikaa, sillä Hän otti meidän syntimme. Meillä ei ole mitään syntiä. Jumala laski kaikkien meidän vääryytemme Hänen ylleen ja Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Oi, kuinka me rakastammekaan Häntä, tuota suurta Jumalan Karitsaa.

504    Ja me rukoilemme, Isä, sanat ilmaista, voidaksemme kertoa toisille; niin, että he myös voisivat tuntea Hänet, ja rakastaa Häntä, sillä Hän rakastaa heitä. Anna meille tämä armo.

Ja kiitos Sinulle, Isä, noista vastasyntyneistä lapsista, jotka juuri tulivat Jumalan Valtakuntaan. Voikoot he löytää hyvän seurakuntakodin jostakin, ja siellä palvella Sinua, kunnes kuolema vapauttaa heidät tästä vanhasta mädänneestä, kipujen ja tuskien ruumiista. Ja aseta heidät Hänen eteensä ilman vikaa, nuhteettomina, tulevassa ajassa, Iankaikkisen Elämän kanssa. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään. Aamen.

57-0901E HEBREALAISKIRJE 4. LUKU (Hebrews Chapter Four), Jeffersonville, Indiana, USA, 1.9.1957

57-0901E HEBREALAISKIRJE 4. LUKU
(Hebrews Chapter Four)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.9.1957

1          …on tietää enemmän siunatusta Herrastamme. Ja se on tarkoituksemme kokoontumiseemme täällä, sitä tarkoitusta varten se on, nyt, ja rukoilla Jumalan sairaiden lasten puolesta. Ja tänä aamuna meillä oli ihmeellinen siunaus Kirjoituksista.

2          Me yritämme ottaa jokaisena kokouskertana osan… Opetan Hebrealaiskirjeestä ja olen nyt tehnyt niin viimeiset pari viikkoa. Ja nyt, jos Herra tahtoo, me tulemme jatkamaan keskiviikkoiltana, ja sitten sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana, ja edelleen niin kauan kuin olen täällä tällä kerralla. Ei herätys, vaan se on herätys, kokous säännöllisinä iltoinamme. Ja me olemme iloiset tästä ajasta tavata hyviä ystäviämme täältä ympäristömme kaupungeista, täältä Falls Citiesin ympäristöstä. Ja jos meillä sattuu tapahtumaan peruutus tai jotakin sellaista, niin voi olla, että Herra saattaa johtaa meidät hyvin pian… Ehkä meillä voi olla muutamia iltoja täällä voimistelusalissa tai jossakin; jonkin ajan kuluttua, jos Herra näyttää johtavan siihen suuntaan, paikkaan, jossa voimme saada ihmiset yhteen.

Ja me olemme tullessamme nähneet ihmisten olevan menossa pois sanoen: “Ei ollut tilaa päästä sisälle.” Tietenkin Tabernaakkeli on kauhean pieni. Siellä on istuinpaikat vain hyvin, hyvin harvoille ihmisille, ja me olemme niin iloiset, että te olette halukkaat tulemaan ja istumaan täällä kuumassa kuullaksenne Herran Sanaa. Ja me rukoilemme, että Jumala tulisi ylenpalttisesti siunaamaan teitä ja auttamaan teitä.

3          Ja tänä iltana me haluamme aloittaa 4. luvusta. Kuinka monet olivat täällä tänä aamuna? Antakaapa meidän nähdä kätenne. Se on hienoa, käytännöllisesti katsoen jokainen teistä. Ja nyt me olemme aloittamassa Hebrealaiskirjeen 4. lukua. Ja mikä ihmeellinen Kirja se onkaan. Nautitteko te siitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja se on Kirjoituksen vertaamista Kirjoitukseen.

4          Ja Paavali, ennen kuin hän kykeni antamaan todistusta kokemuksestaan, hänen täytyi ensin mennä alas Arabiaan ja nähdä Sanan mukaan oliko se Totuus. Minä pidän siitä. Ja tämän aamuisessa opetuksessamme me tulimme näkemään, että Kristus oli sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ja Paavali näki, että sama Tulipatsas, joka oli johtanut Israelin lapsia, oli kohdannut hänet matkalla Damaskoon. Me totesimme, että tuo sama Tulipatsas, joka johti Israelin lapset erämaasta luvattuun maahan, kohtasi Paavalin tiellä Damaskoon ja kutsui itseänsä “Jeesukseksi.”

5          Sitten me näemme todella Jeesuksen Kristuksen ylimmän Jumaluuden. Tämä koko Kirja tässä on vain Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Ja me näemme, että “eri aikoina ja erilaisilla tavoilla, Jumala puhui isille profeettojen kautta; näissä viimeisissä päivissä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Hän on paljastanut itsensä. Ja 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, ei ole mitään muuta kuin yhtä jatkuvaa, alituista Herran Jeesuksen paljastamista.

6          Ja me näemme, että Hän oli Se, joka oli palavassa pensaassa. Me näemme, että Hän on Se, joka oli Jumalan kanssa ennen maailman perustamista. Ja me näemme, että Uudessa Testamentissa, Hän oli Jumala ja mies yhdessä. Ja sitten kun Hän jätti Uuden Testamentin mennäkseen Taivaaseen, Hän sanoi: “Minä tulin Jumalasta ja Minä palaan takaisin Jumalaan”.

7          Ja sitten kun Paavali kohtasi Hänet, Hän oli samassa muodossa kuin Hän oli johtaessaan Israelia Tulipatsaana. Ja Paavali katsoi Häntä suoraan kasvoihin, ollen kääntymätön, ja Se aiheutti hänelle silmävian lopuksi elämäänsä. Hän sokaistui, eikä useisiin päiviin voinut nähdä yhtään mitään. Ja hänet täytyi taluttaa Suora -nimiselle kadulle.

8          Ja Jumalalla oli siellä eräs profeetta, jolle Hän puhui, nimeltä Ananias, joka tuli näyn mukaan ja laski kätensä Paavalin päälle ja sanoi: “Veli Saul, saa näkösi.”

9          Ja me näemme sitten, että se oli tuo sama Pyhä Henki, tuo sama Herra Jeesus, joka tuli Pietarin luo Valon muodossa ja vapautti hänet vankilasta.

10     Ja me näemme, että tuo sama Herra Jeesus, näissä päivissä, on yhä tuossa Tulipatsaassa (Valossa), joka johtaa Hänen ihmisiänsä (Hänen Seurakuntaansa), tehden saman asian, antaen näkyjä; ja kädet lasketaan ihmisten päälle, näyn mukaan. Herra Jeesus, joka kohtasi minut viime sunnuntaiaamuna kotona ja sanoi, että “eräs mies olisi tulossa, mustapäinen, harmaantuva. Hän on kreikkalainen. Hänen vaimonsa on keski-ikäinen ja tulisi itkemään alttarilla.”

11     Jotkut heistä olivat kertoneet siitä, ja tiesivät, että se oli tapahtumassa. Hän oli rampa, tasapainohermo hänen päässään oli mennyt, hän ei voinut edes hallita jalkojaan, tai raajojaan, ja hän oli myös sokea. Ja varmistaaksemme sen kaksinkertaisesti: minulla oli eräs pieni nainen, joka tulisi ensin rukoilemaan sairaiden puolesta, sitten käännyin ympäri ja pyysin veli Tomsia tulemaan ja rukoilemaan; ja me istuimme täällä tarkaten sen kehittymistä. Ja sitten minä menin ja rukoilin sairaiden puolesta ja kävelin takaisin paikalleni. Ja tuo nainen tuli, aivan tarkalleen näyn mukaisesti, otti minua käsivarresta ja alkoi itkeä ja sanoi, että tohtori Ackerman oli lähettänyt heidät tänne. Tohtori Ackerman on hyvä ystäväni, katolilainen. Hänen poikansa on pappina luostarissa, Saint Meinradissa, ja Indianassa. Ja tämä mies oli Jasperista. Ja Herra paransi hänet pois tuosta tuolista, hän nousi ylös ja käveli. Hän voi nähdä aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin ja hän käveli ulos rakennuksesta, normaalina ja terveenä. Kaikki näyn mukaan!

12     “Veli Saul, Herra Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, on lähettänyt minut, että voisin laskea käteni sinun päällesi, voidaksesi saada näkösi jälleen ja olla täytetty Pyhällä Hengellä.” Ihmeellistä.

13      “Sitten me näemme, että kun meillä on tämä suuri pelastus, me emme voi paeta Jumalan rangaistuksia ja vihaa, jos me laiminlyömme sen kaltaisen suuren pelastuksen.”

14     Nyt me aloitamme lukemisen tänä iltana Hebrealaiskirjeen 4. luvusta. Jos joku haluaa seurata mukana, meillä on täällä Raamattuja. Jos joku tahtoo Raamatun, paikannäyttäjät tuovat sen teille, jos kohotatte kätenne. Jos yksi veljistä täällä veisi… Siellä on kaksi Raamattua, uskoisin.

15     Ja nyt tulemme kiirehtimään, koska meillä on ehtoollinen jonkin ajan kuluttua. Ja siitä mihin jäämme tänä iltana, tulemme jälleen aloittamaan keskiviikkoiltana. Uskon, että me tänä aamuna aloitimme lukemisen 15. jakeesta.

16     Joku, joka ei ehkä tiedä… Käytän laseja lukemiseen. Minä olen tulossa vanhaksi. Ja voin yhä lukea, mutta voin tehdä sen nopeammin, erikoisesti lukiessani tätä pientä tekstiä.

17     Ja minä menin tutkituttamaan silmäni, nähdäkseni olinko todella menettämässä näköni. Silmäni olivat 10 / 10. Hän sanoi: “Mutta sinä olet yli neljänkymmenen, poikani.” Hänellä oli siellä tuo taulu, josta minun tuli lukea ja hän sanoi: “Aloitahan lukemaan siitä.” Ja minä luin sen. Ja sitten sen pienetessä se tuli hitaammaksi ja hitaammaksi. Ja kun se tuli tämän kokoiseksi, minä pysähdyin. Sitten hän pani sinne 10 / 10 ja voin lukea sen mistä tahansa. Mutta hän sanoi: “Se on sitä, että olet yli neljänkymmenen, sinun silmämunasi litistyvät.”

18     Voin kyllä pinnistämällä silmiäni lukea sen näin läheltä, mutta silloin te katsotte kieroon. Niinpä hän valmisti minulle silmälasit. Niinpä, kun se on hyvin lähellä, voin nähdä sen, mistä tahansa, mutta kauempaa en voi nähdä näillä mitään. Niinpä käytän niitä lukemiseen.

19     Nyt tänä aamuna meillä oli 3. luvun loppuosa, Hebrealaiskirjeestä. Ja oi, miten runsaasti me löysimmekään jyväsiä siitä. Kuunnelkaa nyt, haluan lukea sen uudestaan, niin että voimme saada taustan, en nyt puhuakseni siitä, vaan vain hieman käydä sitä läpi.

Kun sanotaan: Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne niin kuin suututuksessa.

Sillä jotkut, kun he olivat kuulleet, suututtivat; kuitenkaan eivät kaikki, jotka tulivat ulos Egyptistä Mooseksen kautta.

20     Nyt me totesimme siinä tänä aamuna, että Hän sanoi: “Älkää paaduttako sydämiänne nyt, niin kuin suututtamisen päivissä.” Kun he suututtivat Jumalan vihaan, vaikka Hän oli antanut heille Mooseksen, profeettansa, ja merkin, joka oli Mooseksen kanssa. Kuinka monet luokassa tänä iltana tietävät, mikä tuo merkki oli? Tulipatsas, Hebrealaiskirje 13.

21     No niin, me emme tiedä, näkikö seurakunta tuota merkkiä vai ei. Mutta Mooses näki sen, sillä Mooses kohtasi Hänet ensin palavassa pensaassa. Hän oli tuo Tuli. Ja Israelin lapset tottelivat Moosesta ja lähtivät Egyptistä. Ja niin pian kuin he olivat tulleet ulos Egyptistä, me näemme, että Jumala johti heidät suoraan ansaan. Kun faaraon armeija oli heidän takanaan ja Punainen meri kummallakin puolella, ja Jumala pani heidät koetukselle; ja he pelästyivät. Ja se suututti Jumalan, Hän sanoi: “Miksi sinä huudat Minulle?” Hän sanoi: “Vain puhu, ja mene eteenpäin.” Siitä minä pidän.

22     No niin, he seurasivat Moosesta, niin kuin Mooses seurasi Tuli- ja Pilvenpatsasta, ja he olivat matkallaan Luvattuun Maahan. Kaunis kuva Seurakunnasta tänä iltana, ollessamme matkallamme Luvattuun Maahan, saman Hengen johtamina, samoin merkein ja ihmein niin kuin Jumala puhui siitä.

23     Huomatkaa sitten, he tulivat Siinain Erämaahan. Vesi oli katkeran makuista, Marah:ssa. Miksi Jumala johti heidät karvaiden vetten luo? Näyttää kuin Hänen olisi pitänyt johtaa heidät hyvän veden luo. Mutta Hän johti heidät karvaiden vetten luo voidakseen koetella heidän uskonsa. Hän pitää sen tekemisestä. Hän haluaa antaa ahdistusten tulla yllenne, voidakseen osoittaa teille rakkautensa ja voimansa. Kuinka voivat ihmiset tänään uskoa, jotka eivät usko ihmeitä tekevään Jumalaan… Kun ahdistus tulee, he luovuttavat ja menevät edelleen niin kuin ennenkin. Mutta me uskomme, että “Jumala tekee ihmeitä”. Jumalalla on…

24     Kuulkaapa tätä: jos Jumala ei toimi samoin, samoissa olosuhteissa, silloin Jumala syyllistyy puolueellisuuteen ihmisiä kohtaan. Jumalan suvereenisuus vaatii Häntä toimimaan jokaisessa tapauksessa niin kuin Hän teki ensimmäisellä kerralla, tai Hän oli väärässä tehdessään sen ensimmäisellä kerralla. Jos Jumala ei toimi samalla tavalla kuin Hän teki ensimmäisessä tapauksessa, jos Hän toisessa tapauksessa toimii eri tavalla, silloin Hän toimi väärin toimiessaan ensimmäisellä kerralla. Jos Jumala paransi sairaan Vanhassa Testamentissa, täytyy Hänen tehdä se Uudessa Testamentissa, ja tänään tai Hän teki väärin parantaessaan heitä siellä aikaisemmin. Hänen täytyy toimia samoin joka kerta, ja Hän tulee tekemään sen, kun sama usko täyttää vaatimuksen. Vika on meissä, ei Jumalassa. Sillä me näemme Hänen joskus… Ja monet tekevät suuria huomattavia ihmeitä. Me tiedämme sen. Arvostelijat eivät voi sanoa, ettei niin ole. Sillä me näemme Sen todistavan sen, ja niin on.

25     Heillä oli tapana sanoa: “Näytä minulle joku ihme!” He eivät enää voi sanoa sitä. Tiede ei enää voi sanoa sitä. Me voimme ehdottomasti todistaa tieteelliselle maailmalle… Ja tieteellinen maailma on todistanut, että tuo yliluonnollinen Olento, Tulipatsaan muodossa, on meidän kanssamme. Täällä on Hänen valokuvansa, ja yksi riippuu Washington D.C.:ssä tänä iltana. Se on sama Kristus!

26     Sen vuoksi, kun saarnaaja veljilläni oli tapana sanoa minulle: “Oi, veli Branham, se on Perkele. Älä sinä hulluttele sen kanssa”, sai se minut hetkeksi pelkäämään.

27     Enkä minä saarnannut sitä ennen kuin Jumala tuli ja paljasti sen, että “Hän on sama Jeesus, tuo sama Yksi.” Yrittäkääpä sitten ravistella sitä ulos minusta! Sitä ei voida tehdä! Sillä se on Kirjoitus. Se on Jumalan Sana. Se ei ole vain jokin irtonainen kokemus. Se on Jumalan Sana ja Jumalan Iankaikkisen siunatun lupauksen tukema kokemus.

28     Nyt me sitten huomaamme tässä, että Hän sanoi:

Sillä jotkut, kun he olivat kuulleet, suututtivat:…

Tietenkin! He väsyivät joka kerta, kun ratkaisun hetki tuli. Mitä he sitten tekivät? He hermostuivat ja väsyivät ja halusivat kääntyä takaisin, sanoen: “Miksi tämä tapahtuu minulle?”

29     Outo asia, tänä aamuna, saarnattuani sen niin voimakkaasti kuin osasin, tulivat monet alttarille ja kysyivät Sitä: “Miksi tämä tapahtuu minulle?” Näettekö miten Se menee? Se menee ihmisten päiden ylitse. Se on vain samat ihmiset.

30     Jeesus sanoi: “Teillä on silmät, mutta ette voi nähdä.” Hän sanoi sen opetuslapsille.

31     He sanoivat: “Katso, nyt Sinä puhut selvästi, nyt me uskomme. Kenenkään ei tarvitse sanoa Sinulle mitään, koska Jumala näyttää sen Sinulle.”

32     Hän sanoi: “No, nytkö te uskotte? Kaiken tämän ajan jälkeen?” Näettekö?

33     Teidän ei tule kysellä mitään Jumalalta, sillä “vanhurskaan askeleet ovat Herran määräämät.” Ja jokainen koettelemus on pantu yllenne koettelemaan teitä. Ja Raamattu sanoo: “Ne ovat kalliimpia kuin kulta.” Niinpä, jos Jumala sallii muutaman kevyen ahdistuksen tapahtua teille, niin muistakaa, se on teidän oikaisemiseksenne. “Jokainen poika, joka tulee Jumalan luo, täytyy ensin olla Jumalan kurittama ja koettelema”, se on lapsenkasvatusta! Ei ole mitään poikkeusta, vaan “jokainen poika, joka tulee!” Ja nämä ahdistukset on annettu, jotta nähtäisiin, minkä asenteen te otatte. Näettekö, se on Jumala, tällä koettelemisen maaperällä. Se on koko maa, joka on koettelemusten maaperää, ja missä Hän yrittää koetella teidät.

34     Kuunnelkaa nyt, mennessämme eteenpäin, kun haluan päästä viimeiseen osaan siitä:

Ja keille hän vannoi, etteivät he menisi sisään hänen lepoonsa…

Siinä on nyt se mihin olemme tulossa tänä iltana.

…hänen lepoonsa, eikö niille, jotka eivät uskoneet?

Niin me näemme, että he eivät voineet mennä sisälle epäuskon tähden.

35     No niin, mikä on synti? Epäusko! Jumala oli tullut heille Tulipatsaassa; lähettänyt profeettansa, ja voidellut hänet ja antanut hänelle merkit tehtäväksi ihmisten edessä; ja sitten Tulipatsas, profeetan mukaan, johti heidät ulos. Jokaisessa olosuhteessa, johon he tulivat, he alkoivat napista, ja sanoa jokaisesta pikku viasta, jonka he löysivät Mooseksesta, alkaen napista Häntä vastaan. Ja Jumala oli tyytymätön, koska Hän sanoi: “He tekevät syntiä.”

36     Heidän olisi tullut kuunnella. Mutta sen sijaan he kuuntelivat järkeilyä. “Kuinka se voi olla? Kuinka nämä asiat voivat olla?” Jos Hän on Jumala, silloin kaikki on mahdollista! Ja Hän panee kaikki asiat työskentelemään yhdessä niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat.

37     Nyt me olemme menossa tässä suureen opiskeluun, koskien “Lepoa”, sapattia. No niin, he olivat pyhiinvaeltajia matkallaan. Näettekö, he olivat olleet Egyptissä neljäsataa vuotta ja orjuudessa. Ja nyt heitä oltiin tuomassa ulos Jumalan ihmeillä, Hänen lupauksensa mukaisesti. Ja he olivat matkalla luvattuun maahan. Ja täällä ilmestyy tuo yliluonnollinen Valo, heidän keskuudessaan, ja alkaa johtaa heitä.

38     Nyt jotkut heistä saattoivat sanoa:

“Kuulkaahan nyt, kuka on tämä Mooses?”

“Kuka teki sinut hallitsijaksi meidän ylitsemme?”

“Etkö sinä ole yksi meistä?”

“Kuka pani sinut tänne meidän pomoksemme?”

“Luuletko sinä tietäväsi enemmän kuin meidän pastorimme?”

“Luuletko sinä tietäväsi enemmän kuin pappi?”

“Luuletko sinä olevasi älykkäämpi kuin meidän tämän päivän uskonnolliset miehemme’?’

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se oli Jumala Tulipatsaassa vahvistaen, että Hän oli tuossa liikkeessä. Ei ollut mitään merkitystä sillä kuka oli älykäs ja kuka ei. Ideana oli sen seuraaminen, minkä Jumala pani heidän eteensä.

39     Mooses, fyysisesti ajatellen, teki typerän asian, kun hän yritti vapauttaa Israelin lapsia Jumalan Sanan mukaan; vieden tuon ihmisjoukon ulos erämaahan, vaikka hän oli sen kaiken perillinen, mitä heillä siellä oli. Hän oli lyönyt jokaisen armeijan, mitä maailmassa oli, ja siellä hän oli, suuri sotakenraali. Ja seuraavaksi hänestä tulisi Egyptin faarao. Hänhän olisi vain voinut nousta valtaistuimelle ja sanoa: “Hyvä on, lapset, menkää nyt takaisin kotiinne.” Ja se olisi selvittänyt sen, jos hän olisi ollut faarao.

40     Mutta Mooses… Oi, tässä se on! Mooses, uskon kautta, näki Jumalan lupauksen. Ja Herran Enkeli tuli hänen luokseen, ja viidessä minuutissa hän tiesi enemmän Jumalasta, tuon Enkelin Läsnäolossa, kuin mitä hän oli oppinut neljässäkymmenessä vuodessa Egyptin opettajilta. Hän tiesi, että Hän oli. Hän oli nähnyt yliluonnollisen tapahtuvan.

41     Hän sanoi: “Minä tulen olemaan sinun kanssasi, Mooses. Minä tulen kulkemaan sinun edelläsi.” Ja he ymmärsivät. Ja Hän antoi hänelle merkit tehtäväksi.

42     No niin, he olivat matkallaan levon maahan. Jumalalla oli heille lepo, paikka, jossa ei olisi mitään orjapiiskureita ajamassa heitä ja panemassa heitä tekemään asioita.

43     Mikä kaunis kuva se on tänään, kun me katsomme Seurakuntaa ja näemme Seurakunnan sen tilassa, jokainen mies, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, halveksii maailmaa. “Ja jos te rakastatte maailmaa, tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus edes ole teissä.” Sen Raamattu sanoo. Ja jokainen todellinen pyhiinvaeltaja, matkallansa, yksinkertaisesti vihaa maailman asioita. Hän vihaa nähdä ihmisten ryyppäävän. Hän vihaa nähdä miesten tupakoivan. Hän vihaa nähdä naiset kadulla yllään nuo pienet likaiset vaatteet. Hän vihaa nähdä bingo- ja korttiseuroja.

44     Ja eilen, kun veli Wood ja minä olimme tulossa katua pitkin… Siellä oli eräs pieni nainen, joka oli tulossa katua alas, mukavan näköinen pikku nainen, yllään hirvittävät vaatteet: vain hieman ylös lantiolta, ja pienet nauhat sidottuna lanteilleen, kuomallakin puolella, ja pienen pieni kangaspalanen, pyöreä kangas edessään sidottuna nauhoilla takaa; kävellen alas katua; kauhistuttavalla tavalla. Ja jokainen mies kadulla katsoi häntä. Minä sanoin: “Hän ei käsitä, että hän on Jumalan silmissä syyllinen aviorikoksen harjoittamiseen jokaisen miehen kanssa, joka katsoo häntä tuolla tavalla. Ja hän on vastaava tuomion päivänä aviorikoksesta noiden miesten kanssa.”

45     Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Se on totta.

46     Niinpä veli Wood sanoi minulle, “Mitä mieltä sinä tuosta olet, veli Branham?”

47     Minä sanoin: “Se on joko järjen vajavuutta tai perkeleen riivaama.” On vain kaksi asiaa, jotka tekevät sen mahdolliseksi. Säädyllinen, puhdas nainen ei käytä tuonkaltaisia, ellei hän ole perkeleen riivaama. Se on täsmälleen Totuus.

48     Pyhiinvaeltaja, joka on tiellään Taivaaseen, hän elää erilaisessa ilmapiirissä. Teidän ei tarvitse murehtia hänen kaltaisensa miehen katsovan sen kaltaisen naisen perään. Hän tulee kääntämään päänsä, jos hänellä on Jumala sydämessänsä, sillä hän elää ilmapiirissä, joka on miljoonien mailien päässä noista asioista. Kyllä. Te ette halua olla syyllinen sen kaltaiseen asiaan tuomiolla. Niinpä hän kääntää päänsä ja sanoo: “Jumala, ole laupeudellinen tuolle naiselle”, ja jatkaa matkaansa edelleen. Herra olemme matkalla, matkallamme Kanaanin maahan. Me olemme matkalla tuohon Iankaikkiseen ja siunattuun Lepoon, jonka Jumala on antanut meille. Ja matkalla, me olemme koetellut. Me olemme monenlaisten asioiden kiusaamat, mutta kuitenkin kiusatut tekemättä syntiä.

49     Huomatkaa nyt, mennessämme 4. lukuun: “Pelätkäämme sen vuoksi…”

Pelätkäämme sen vuoksi, ettei, lupaus, joka on jätetty meille mennä sisälle Hänen lepoonsa…

50     Haluan teidän muistavan, että siihen asti kunnes Jumala on paljastanut sen meille… Ei ole väliä kuinka paljon käymme kirkossa, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jumalan täytyy tulla ilmestyksen kautta ja paljastaa itsensä meille, ja se ottaa kaikki maailman asiat ulos.

51     Aloittakaamme nyt 4. luku:

Pelätkäämme sen vuoksi, ettei, lupaus, joka on jätetty meille mennä sisälle hänen lepoonsa…

52     Muistakaa nyt, kun he olivat matkalla lepoon, Tulipatsas johti heitä. Ja nyt me haluamme saada tietää: “Mikä on tämä lepo?”

Pelätkäämme sen vuoksi, ettei, lupaus, joka on jätetty meille mennä sisälle hänen lepoonsa, näyttäisi keneltäkään teistä jäävän saavuttamatta.

53     No niin, tässä on lupaus. Tässä on se, mitä meidän tulee pelätä: jos siellä ei ole lupausta jätetty meille. Mutta siellä on lupaus! Ja sitten seuraava asia: älkää jääkö saavuttamatta sitä.

54     Nyt, ajatus on, jos me olemme matkallamme lepoon, mikä on tuo lepo? Missä se on? Onko se liittyminen seurakuntaan? Onko se olla kastettu jollakin määrätyllä tavalla? Onko se tulla jäseneksi kaupungin suurimpaan seurakuntaan? Käyttää parempia vaatteita? Onko se koulutus? Onko se raha? Niin, että me voimme lakata työskentelemästä ja vain “levätä lopun elämäämme”, niin kuin me sitä kutsumme? Sitä Se ei ole!

55     Kuunnelkaa, mitä Raamattu sanoo sen olevan, ja kuinka me saamme sen:

Pelätkäämme sen vuoksi, ettei, lupaus, joka on jätetty meille mennä sisälle hänen lepoonsa, näyttäisi keneltäkään teistä jäävän saavuttamatta.

Sillä meille… (tuona päivänä silloin) …evankeliumi saarnattiin, yhtä hyvin kuin heillekin:

Mikä on Evankeliumi? Hyvä uutinen! Hyvä uutinen tuli heille Egyptissä, että “Jumala on lähettänyt vapauttajan, ja on tuova meidät ulos ja vievä luvattuun maahan.”

56     Hyvä uutinen on meille nyt, “että Jumala on lähettänyt Vapauttajan, Pyhän Hengen, ja me olemme matkalla Luvattuun Maahan.” Nyt ihmiset ovat tehneet uskontunnustuksia ja kirkkokuntia, mutta Jumala yhä muistuttaa, että meidän Lepomme on Pyhä Henki!

57     Huomatkaa:

…evankeliumi saarnattiin heille yhtä hyvin kuin meillekin, mutta saarnattu sana ei hyödyttänyt heitä…

Muistakaa:

…saarnattu sana ei hyödyttänyt heitä, ollen sekoittumatta uskon kanssa heissä, jotka kuulivat sen.

58     Oi, veljeni, pysähtykäämme tässä hetkeksi. Ei väliä sillä, kuinka paljon sanaa on saarnattu, ja kuinka paljon te pidätte siitä tavasta, jolla se on saarnattu, ellette te itse. Ole osallinen siitä, ei se tee teille hitustakaan hyvää.

…ollen sekoittumatta uskon kanssa heissä, jotka kuulivat sen.

59     Nähtyään Mooseksen ihmeet, he sanoivat: “Sehän on hienoa.” Ja he tulivat katsomaan ja näkivät hänen tekevän ihmeitä. Ja he ehkä näkivät Tulipatsaan, tai kuulivat heidän puhuvan Siitä: “Oi, hieno juttu.”

60     Mutta se ei ollut sekoittunut henkilökohtaisen uskon kanssa. Sillä, niin pian kuin he tulivat erämaahan, he, joka ainoa, alkoivat napista. Ja Jumala sanoi, että koska he epäilivät: “Se oli synti.” Älkää epäilkö mitään. Uskokaa! Älkää epäilkö, ei väliä kuinka vaikea tapaus on. Uskokaa se.

61     Nyt he alkoivat napista, ja Jumala tuhosi heidät. Ja sitten Hän vannoi, vihassansa, että “he eivät koskaan menisi sisälle Hänen Lepoonsa.” Ja Raamattu sanoo täällä, uskon, että se on 3. luvussa, että “heidän ruumiinsa kaatuivat erämaassa”.

62     3. luku ja 17. jae:

Mutta ketkä murehduttivat häntä neljäkymmentä vuotta? Eivätkö ne, jotka olivat tehneet syntiä, joiden ruumiit kaatuivat erämaassa?

63     Ja kaikista niistä, jotka tulivat ulos Egyptistä, vain kaksi meni luvattuun maahan. Koko vedenpaisumusta edeltävästä maailmasta, menneinä päivinä, siellä pelastui vain kahdeksan sielua miljardeista. “Ahdas on portti ja kaita on tie, ja siellä on oleva vain muutamia, jotka tulevat löytämään sen.”

64     Jotkut ihmiset sanovat sitten, “Veli Branham, miten on näiden tuhansien kanssa, jotka tulevat ilmestymään sinne?” Muistakaa vain kuinka monta kristittyä on kuollut jokaisessa sukupolvessa kautta ajan. He tulevat kaikki nousemaan ylös ja muodostamaan Ruumiin. Te odotatte, että tästä Amerikasta tai tästä maailmasta tänään, tulisi olemaan sata miljardia. Voi olla, ettei edes ole viittäkymmentä. Mutta suuri lunastettu Seurakunta lepää tomussa, odottaen. He ovat Jumalan jalokiviä, jotka lepäävät tomussa, mutta heidän sielunsa ovat Jumalan Alttarin alla. He eivät ole oikeassa tilassansa. He kylläkin ovat ruumiissa, mutta theophanyssa, ja he huutavat Jumalalle: “Kuinka kauan?” He voivat nähdä toisensa, mutta eivät voi puristaa toistensa käsiä, se on senkaltainen ruumis.

65     Jos tapaisitte äitinne Kirkkaudessa tänä iltana, jos sattuisitte kuolemaan, niin te ette voisi puristaa hänen kättään, koska hänellä ei ole sen kaltaista kättä. Te ette voisi tuntea sitä niin kuin tunnette nyt. Koska tässä ruumiissa on viisi aistia, jotka hallitsevat sitä. Hänen läsnäolonsa tunnettaisiin toisenlaisessa ilmapiirissä.

66     Se on niin kuin mies ja vaimo. Taivaassa ei ole mitään avioliittoa tai avioeroa. Miksi? Koska siellä on toisen kaltainen rakkaus, siellä ei ole mitään sukupuolista halua. Kaikki nuo asiat ovat kadonneet pois, te olette puhdistettuja ja puhtaita. Mutta te ette koskaan eläneet tuossa tilassa, sen vuoksi teitä ei luotu tuota tilaa varten. Te vain odotatte siellä. Mutta te kaipaatte tulla takaisin siksi, miksi teidät luotiin, miehiksi ja naisiksi, ja Jumala on nostava ylös tuon ruumiin maan tomusta, ja kirkastava sen. Silloin te tulette näkemään, maistamaan, tuntemaan, haistamaan ja kuulemaan, ja seurustelemaan. Me emme koskaan voisi nauttia Enkelin elämästä. Meitä ei luotu Enkeleiksi. Mutta Hän loi teidät ja minut miehiksi ja naisiksi. Se on tila, jossa me tulemme olemaan ikuisesti, Hänen siunatussa tulemuksessansa.

67     Te näette nyt, että se jäi heiltä saavuttamatta, koska he tekivät syntiä ja jäivät vaille kirkkautta. Jumala näytti heille Tulipatsaan. Hän näytti heille merkit ja ihmeet. Hän johti heidät ulos. Hän toi heidät kiusauksiin, koetellakseen heitä.

68     No niin, eikö teillä olekin ollut paljon kiusauksia? Älkää valittako niistä. Iloitkaa! Jumala on kanssanne. Hän yrittää koetella teidän uskoanne. Katsokaa Jobia Vanhassa Testamentissa, kun Hän sanoi: “Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia, vanhurskas, täydellinen mies? Ei ole ketään hänen kaltaistaan maan päällä.”

69     “Oi”, saatana sanoi, “sinä olet suojannut hänet: hänellä ei ole mitään vaikeuksia, hänellä ei ole mitään huolia. Hänellä ei ole mitään rahallisia vaikeuksia, kaikki on hienosti. Hänellä ei ole mitään sairauksia, ei mitään kipuja. Anna minun saada hänet! Minä panen hänet kiroamaan Sinua vasten kasvojasi.”

70     Hän sanoi: “Hän on sinun kädessäsi, mutta älä ota hänen elämäänsä.”

71     Oi! Hän teki kaiken muun, mutta ei ottanut hänen elämäänsä, mutta hän ei voinut liikuttaa Jobia. Job tiesi seisovansa Sanalla. Kyllä. Eivätkä kaikki helvetin perkeleet voineet liikuttaa häntä, sillä hän tiesi uhranneensa tuon uhrin. Hän oli vanhurskas. Ja he syyttivät häntä sanoen: “Sinä olet tehnyt syntiä, Job, ja Jumala rankaisee sinua.” Hän tiesi, ettei hän ollut tehnyt syntiä Jumalan edessä. Hän tiesi olevansa vanhurskas. Ei siksi, että hän olisi ollut hyvä mies, vaan koska Jumala oli vastaanottanut polttouhrin hänen sijastaan.

72     Ja tänä iltana me tiedämme, että hänen elämänsä todisti, että hän oli vanhurskas. Ja, kun te… Älkää yrittäkö päästä kotiin Kirkkauteen, koska te yritätte auttaa naapurianne; se on hyvä. Ettekä te pääse siksi, että liitytte seurakuntaan; se on hyvä. Vaan te menette kotiin Kirkkauteen koska olette vastaanottaneet Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden, eikä mitään, mitä olette itse tehneet.

73     No niin, lukiessamme eteenpäin:

Sillä meille evankeliumi saarnattiin… (toinen jae) …yhtä hyvin kuin heillekin: mutta saarnattu sana ei hyödyttänyt heitä, ollen sekoittumatta uskon kanssa heissä, jotka kuulivat sen.

Usko ei ollut heissä, jotka kuulivat Sanan.

74     Vain ajatelkaa sitä tänään, siinä pienessä nöyrässä palvelustehtävässä, jonka Herra on antanut minulle, olisi neljänkymmenen miljoonan amerikkalaisen pitänyt olla pelastunut tänä iltana. Mutta tiedättekö, mitä he sanovat? Se on telepatiaa. Hän on ajatusten lukija. Mitään sellaista ei olekaan! Eihän hän kuulu meidän seurakuntaamme.” Näettekö? Ei ole väliä, kuinka paljon te perustatte sen Sanalle ja todistatte, että se on Jumalan Sana, että se on Jumalan lupaus, tai kuinka paljon tiede voi todistaa, että se on totta, eivät he kuitenkaan voi uskoa. Raamattu sanoo, etteivät he voisi.

75     Sanotaan: “Mitä hyötyä sitten on saarnata Sitä?” Jumalalla täytyy olla todistaja tuomitsemaan heidät tuona päivänä. Sana oli saarnattu ja todistettu oikeaksi heidän keskuudessaan, ja he yhä tietämättöminä menivät pois. Ei ole mitään muuta jäljellä kuin tuomio. Jumala ei voisi oikeudenmukaisesti tuomita kansakuntaa, ellei sillä ole ollut laupeutta ennen tuomiota. Hän on Jumala, Hän ei voisi tehdä sitä.

76     Mitä me nyt sanomme?

Sillä me, jotka olemme uskoneet, menemme sisälle lepoon, niin kuin hän sanoi: Niin kuin minä olen vannonut vihassani, jos he menevät sisälle minun lepooni, vaikka teot olivat päätetyt maailman perustamisesta.

Sillä hän puhui eräässä paikassa seitsemännestä päivästä tällä tavalla…

77     No niin, minä en halua loukata ihmisten tunteita heidän uskontoaan vastaan, se ei ole tarkoitukseni. Ulkona kentillä minä saarnaan vain säännöllistä suurta evankelistista perusoppia. Mutta Tabernaakkelissa, täällä lasteni keskuudessa, tunnen, että minulla on oikeus saarnata sitä, minkä ajattelen olevan Opin ja Totuuden. Näettekö? Minä uskon, että Se on oikein.

78     No niin, minulla on tuhansia hyviä sapatinviettäjä ystäviä, ihmisiä, jotka ovat Seitsemännen päivän adventisteja. Jotkut kalleimmista ystävistäni joita minulla on, ovat Seitsemänen päivän adventisteja. Vaikkakin tuo suuri liike, jota te kutsutte nimellä Profetian ääni, on lujasti minua vastaan. He sanovat minun sanoneen saarnatuolissa, että “minä olin Jumala, ja että tämä Valo, joka seurasi, oli Enkeli, ja minä olin Jumala. Ja että minä tulin maailmaan tekemään suuria asioita ja todistamaan ihmisille, että olin Jumala.” No niin, sitä Profetian ääni sanoi minusta Kaliforniassa. Ja kuka tahansa sen sanoikin, te tiedätte hänen sanoneen jotakin, mikä ei ole ollut niin.

79     Mutta ensinnäkin, en tuodakseni esiin ajatusta Seitsemännen päivän adventistien kirkkoa vastaan, tai mitään toista sapattikirkkoa vastaan, vaan vain Evankeliumin tähden. Jonkun ajan kuluttua me tulemme menemään myös helluntailaisiin. Kyllä, todellakin, baptisteihin ja niin edelleen, ja osoitamme, että Jumala ei suosi mitään kirkkokuntaa. Se on totta. Hän suosii vain yksilöä. Eikä Hän toimi minkään kirkkokunnan kanssa, Hän ei ole koskaan tehnyt, eikä koskaan tule tekemään sitä, Sanansa mukaan. Mutta Hän toimii yksilöiden kohdalla jokaisessa kirkkokunnassa. Kyllä, yksilöiden kanssa Jumala toimii.

80     Kuunnelkaa tätä nyt todella selvästi, ja jos koskaan tuo kysymys tulee teille esiin, on se selvitetty. Voikoon Herra nyt auttaa meitä.

81     Kuunnelkaa nyt tarkasti: “Sillä…” 4. Jae.

Sillä Hän puhui eräässä paikassa seitsemännestä päivästä tällä tavalla…

82     Tarkatkaa nyt, Hän on puhumassa sapatista. Kuinka moni tietää, että tuo sana sabbath [sapatti] on heprealainen sana, joka merkitsee “lepo”? Kuinka moni tietää, että se on sitä englanniksi? Varmasti. Eikö sana sabbath kuulostakin hassunkuriselta sanalta? Se on sitä.

83     Eikö sanctify [pyhittää] kuulostakin hassunkuriselta sanalta? Sanctify, on kreikkalainen sana, joka merkitsee “olla tehty pyhäksi”. Hepreaksi tuon kreikkalaisen sanan, pyhittää, merkitys on “tehdä pyhäksi”. Englanniksi sen merkitys on “tehdä puhtaaksi”.

84     Sabbath merkitsee “levon päivä”. Sitä tuo vanha sapatti oli, levon päivä. Kun te näette sanan lepo, se merkitsee “sapatti.” Katsokaa alkuperäisestä käsikirjoituksesta, jos teillä sattuu olemaan kreikkalainen Raamattu. Katsokaa alaviitteestänne sanaa “lepo” ja nähkää tuoko se teidät takaisin sapattiin. Sapatti merkitsee “lepo”. Hyvä on.

85     Tarkatkaa nyt:

Pelätkäämme sen vuoksi, ettei lupaus, joka on jätetty meille mennä sisälle hänen sapattiinsa, lepoonsa…

86     Nyt monet ihmiset pitävät päiviä, kuten sapattia lauantaina. Toiset tekevät sunnuntain epäjumalankuvaksi, palvonnan päiväksi. Ja Jumalan armosta ja Jumalan Sanan mukaan, Jumalan auttaessa minua tänä iltana, minä voin todistaa teille, että ne ovat molemmat väärin. Sekä sunnuntaipäivän palvoja että sapatin viettäjä. He ovat ehdottomasti molemmat väärässä, Sanan mukaan. Ja loppujen lopuksi, se on Sana, jonka mukaan meidän täytyy mennä, eikä sen mukaan, mitä adventistit sanovat, tai sen mukaan mitä protestantit sanovat, tai mitä katolilaiset sanovat. Se on sen mukaan, mitä Raamattu sanoo!

87     No niin, tarkatkaa nyt?

Sillä hän puhui eräässä paikassa seitsemännestä päivästä tällä tavalla…

Nyt me panemme tänne jotakin, kuten tämän, ja kutsumme tätä “Jumalan lepo”, seitsemäs päivä.

88     Tarkatkaa nyt:

…Ja Jumala lepäsi seitsemännen päivän kaikista teoistansa.

Jumalalla oli Sapatti, ja tuo seitsemäs päivä oli tuhannen vuoden pituinen, esikuva Tuhatvuotisvaltakunnasta.

Sillä hän puhui eräässä paikassa seitsemännestä päivästä tällä tavalla, Ja Jumala lepäsi seitsemännen päivän kaikista [Hänen] teoistansa.

Se on persoona pronomini, kaikista Hänen teoistansa. Hän, se oli Jumala, lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Ja tässä paikassa uudestaan… (lain alla) Jos he menevät sisälle minun lepooni.

89     Jumala lepäsi fyysisesti. Sillä Hän oli tehnyt taivaat ja maan kuudessa päivässä, ja seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi kaikista teoistansa. Hän lepäsi tuhannen vuotta. Sillä Raamatussa sanotaan, että “yksi päivä maan päällä on tuhannen vuotta Taivaassa, ja tuhat vuotta Taivaassa on yksi päivä maan päällä.” Kuinka monet tietävät Kirjoituksen sanovan sen 2. Pietarin kirjeessä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja Hän puhui tällä tavalla eräässä paikassa.

90     Kuunnelkaa nyt tarkasti:

Sillä hän puhui eräässä paikassa seitsemännestä päivästä tällä tavalla: Ja Jumala lepäsi seitsemännen päivän kaikista teoistansa.

Ja tässä paikassa uudestaan… (laissa) Jos he menevät sisälle minun lepooni.

Hän antoi juutalaisille, heidän ollessaan matkalla Egyptistä luvattuun maahan, seitsemännen päivän sapatin.

91     Kuunnelkaa nyt:

Koska sen vuoksi se pysyy, että joidenkin täytyy mennä sisälle siihen, ja he, joille se oli ensin saarnattu…

Tuo lepo, Jumala antoi heille lain, ja sapatti oli neljäs käsky.

…eivät menneet sisälle epäuskon tähden:

92     Tarkatkaa nyt, hän on puhumassa laista. Kuinka he eivät menneet sisälle… Kuinka Sana ei ollut sekoittunut uskon kanssa heissä, he eivät pitäneet sitä. He pitivät sapatin muistoksi, että olivat menossa sapatin maahan, saadakseen ikuisen levon kaikista vaikeuksistaan ja kaikista huolistaan, ei enää orjapiiskureita, ei enää levottomia öitä. He olivat matkallaan luvattuun levon maahan. Se virtasi maitoa ja hunajaa. Viinirypäleet olivat niin suuria, että kahden miehen täytyi kantaa terttua olkapäillään. Oi, mikä siunatun levon maa! Mutta he eivät saaneet sitä, tultuaan sinne, heidän epäuskonsa tähden. Heidät käännytettiin pois neljänkymmenen mailin päässä luvatusta maasta, lähdettyään Egyptistä. Ja epäuskonsa tähden heiltä kesti neljäkymmentä vuotta päästä sinne. Jumala antoi heille heidän profeettansa, antoi heille Merkkinsä, antoi heille Tulipatsaan, näytti merkkejä ja ihmeitä ja saarnasi Evankeliumin heille. Ja he kulkivat kalojen ja leipien perässä, ja kaatuivat erämaassa, ja heidän ruumiinsa mätänivät erämaassa.

93     Jeesus, siellä lähteellä, Hän sanoi –

Hänelle sanottiin: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta.”

94     Hän sanoi: “MINÄ OLEN se Elämän Leipä, joka tuli Jumalalta Taivaasta. Minä olen Elämän Leipä. Mooses ei antanut teille tuota Leipää. Minun Isäni antoi tuon Leivän. Ja Minä olen Leipä, joka tulee Jumalalta Taivaasta. Jos joku Tästä syö, ei hän tule koskaan kuolemaan.” Siinä on ero.

95     Tarkatkaa nyt. He sanoivat juoneensa Kalliosta, joka oli erämaassa, niin ja niin monen vuoden ajan.

96     Hän sanoi. “Minä olen Tuo Kallio!” Siunattu olkoon Hänen pyhä Nimensä. “MINÄ OLEN tuo Kallio!” Kuinka Hän voi olla tuo Kallio? Tuo Kallio oli hengellinen Kallio, Se seurasi Israelin lapsia. Ja Mooseksella oli keppi kädessänsä, joka oli Jumalan tuomion sauva. Ja Jumala käski häntä lyömään kalliota, ja hän löi Kalliota. Ja, kun hän teki sen, tulivat vedet Kalliosta. Ja Kristus oli tuo Kallio, ja Jumalan tuomion synnin rangaistus oli pantu Hänen ylleen. Jumala laski Hänen ylleen meidän kaikkien vääryytemme, ja tuo vääryys mursi Hänen sydämensä, ja Hänen sydämestään vuoti Pyhä Henki kuin vesivirrat nääntymässä oleville, kuoleville ihmisille. “Minä olen tuo Kallio, joka oli erämaassa.”

97     Hän sanoi: “Abraham oli se, joka sanoi teille, että hän kaipasi nähdä Minun päiväni. Ja hän näkikin sen osittain.”

98     He sanoivat: “Tarkoitatko sinä kertoa meille, että olet suurempi kuin Abraham? Että olet nähnyt Abrahamin? Ja Abraham on ollut kuolleena satoja vuosia.” He sanoivat: “Nyt me tiedämme, että sinussa on perkele”, toisin sanoen “hullu”. “Nyt me tiedämme, että sinä olet hullu.”

99     Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN. Minä olin tuo suuri MINÄ OLEN, joka oli palavassa pensaassa. Minä olen tuo Enkeli, joka kulki heidän edellään. Ja Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja menen takaisin Jumalaan.” Ja Hän tuli Jumalasta, tehtynä lihaksi, asui keskuudessamme, ja meni takaisin tuohon sanaan Tulipatsaaseen. Ja täällä Hän on tänä iltana, kahdentuhannen vuoden jälkeen, samana eilen, tänään ja ikuisesti, tehden saman asian, johtaen siunattuja lapsiansa.

100Ja monet eivät tule sisälle epäuskon tähden. Nyt, Hän sanoi: “Hän rajoitti päivän”, päivän, jolloin Jumala päätti työnsä. Sitten Hän rajoitti “toisen päivän”, ja tällä tavalla, että jos he kuulevat, jos he tulevat ja pitävät sapatit ja uudet kuut ja niin edelleen… Siihen adventistiveljet yrittävät viedä teidät takaisin.

101Lukekaamme edelleen. Huomatkaa:

Koska sen vuoksi siis se pysyy, että joidenkin täytyy mennä sisälle siihen, ja he, joille se oli ensin saarnattu, eivät menneet sisälle epäuskon tähden.

102Nyt, tuo 7. jae, voi pojat, sanon, että Kirjoitus on matemaattisesti innoitettu. Sanon, että Kirjoitus on sitä, ja on joka tavalla innoitettu. Raamatun matemaattisuus on täydellinen.

103Oletteko huomanneet, että nämä Yhdysvallat ovat numero 13 kaikessa, mitä se tekee? Tiedättekö, että se perustettiin kolmenatoista siirtokuntana? Tiedättekö, että lipussa oli ensin kolmetoista tähteä? Tiedättekö, että kaikki, mitä Yhdysvallat tekee, on numero kolmetoista? Tiedättekö, että se ilmestyy Raamatussa Ilmestyskirjan kolmannessatoista luvussa? Varmasti ilmestyy! Tuo pieni eläin, karitsa, joka tuli esiin, ei vesistä, jotka ovat väenpaljouksia, vaan maasta, jossa ei ole mitään. Sillä oli kaksi pientä sarvea: poliittinen ja kirkollinen valta. Ja se oli karitsa: uskonnonvapaus. Ja jonkin ajan kuluttua he menivät yhteen, ja se puhui kuin lohikäärme, ja käytti kaikkea valtaa jota Rooma oli käyttänyt ennen sitä. Se on tuleva meidän kansakunnallemme. Merkitkää se muistiin. Tarkatkaa kirkkojen liiton ja katolilaisten yhteenliittymistä, ja tarkatkaa mitä tapahtuu.

104Ihmisillä, jotka seuraavat Tulipatsasta tulee varmasti olemaan vaikea aika. Mutta he ovat valmiit muutetuiksi tulemista varten tuona aikana. Kyllä, valmiina menemään pois. “Sillä Karitsa on voittanut heidät”, sanoo Raamattu. Ja niitä, jotka seurasivat Häntä, kutsuttiin… Heitä kutsuttiin Valituiksi ja uskollisiksi, Jumalan Valitut.” Pitää välttää menemästä tuohon profetiaan nyt, niin että voimme mennä eteenpäin tämän kanssa.

105Kuunnelkaa nyt tarkasti, seitsemäs luku… tarkoitan 4. luku, 7. jae. Seitsemän on täydellistyttämisen luku. Kolme on Elämän luku. Seitsemän on täydellistyttämisen luku, ja tämä antaa täydellisen sapatin.

“Ja uudestaan…”, muistakaa, Hän, Jumala, puhui tällä tavalla. Sitten hän puhui “laista” tällä tavalla. Ja sitten, uudestaan: “Hän rajoitti päivän”, kolmannen päivän, kolmannen kerran.

Uudestaan, hän rajoitti tietyn päivän, sanoen Daavidin kautta: Tänä päivänä, niin pitkän ajan jälkeen; niin kuin on sanottu: Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.

Tarkatkaa, sillä, jos Jeesus [Joosua] olisi antanut heille levon… (Sapatin) …silloin, ei hän jälkeenpäin olisi puhunut toisesta päivästä.

Ajanjakso muuttui Jeesuksessa Kristuksessa: laista armoon, teoista armoon, jostakin mitä te teette, johonkin mitä Jumala teki. Se on Hänen ansiotaan; se muuttui.

106Kun Mooses tuli erämaassa lain kanssa, hän sanoi: “Sinun ei tule tehdä aviorikosta. Sinun ei tule varastaa. Sinun ei tule tappaa. Pidä sapatinpäivä pyhänä.” Kun Mooses tuli alas, kiusasi Perkele häntä, ja hän kuunteli sitä, niin pian kuin Perkele kiusasi häntä. Mooseksella oli eräs heikkous. Kuinka monet tietävät, mikä se oli? Malttinsa menettäminen, kiukustuminen. Niin pian kuin hän näki heidän palvovan kultaista vasikkaa, hän heitti maahan käskyjen taulut ja särki ne, osoittaen teille, että pappeus tulisi rikotuksi. Ja Jumala antoi ne hänelle uudestaan.

107Mutta, kun Jeesus tuli erämaasta, paastottuaan neljäkymmentä päivää, oli Hän nälkäinen, ja se oli Hänen ainoa heikko paikkansa. Ja Perkele tuli Hänen luokseen ja sanoi: “Jos Sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi. Tee tässä ihme. Anna minun nähdä sinun tekevän sen ja minä tulen uskomaan sinua.”

108Jeesus sanoi: “On kirjoitettu: ‘Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Perkele tiesi, ettei hän silloin kohdannut Moosesta, sillä Hän meni Sanaan!

109Hän vei Hänet temppelin harjalle ja sanoi: “Jos Sinä olet Jumalan Poika, heittäydy alas.” Ja hän ei lainannut Kirjoitusta, vaan hän päällysti Kirjoituksen. Hän sanoi: “On kirjoitettu: ‘Hän antaa Enkeleille käskyn koskien sitä… ettet jalkaasi kiveä vasten murskaisi. Hän tulee kantamaan Sinua.’”

110Ja Jeesus meni suoraan Sanaan ja nuhteli häntä!

111Sitten Perkele vei Hänet vuorelle ja näytti Hänelle Yhdysvallat, Saksan, Sveitsin ja kaikki maailman kansakunnat, jotka koskaan tulisivat olemaan, sanoen: “Ne ovat kaikki minun. Minä teen niiden kanssa mitä tahdon.” Ei ihme, että meillä on sotia ja vaikeuksia. Hän sanoi: “Minä teen niiden kanssa… Ei ihme, että naiset pukeutuvat sillä tavalla ja selviävät siitä lain mukaan, koska Perkele hallitsee niitä kaikkia; näin Raamattu sanoo. Saatana sanoi: “Ne ovat minun. Minä teen niiden kanssa mitä tahdon.” Hän sanoi: “Jos palvot minua, minä teen Sinusta kuninkaan niin kuin minäkin olen.”

112Jeesus sanoi: “On kirjoitettu: “Sinun tulee palvoa Herraa sinun Jumalaasi ja yksin Häntä sinun tulee palvella.’ Painu taakseni, Saatana!” Miksi? Jeesus tiesi, että Hän perisi ne tässä suuressa Tuhatvuotisvaltakunnassa, kun Hänen Kuningaskuntansa tulisi. “Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niin kuin se on Taivaassa.” Siellä ei enää käytetä shortseja. Siellä ei enää ole ryyppäämistä. Siellä ei enää ole himoa. Siellä ei enää ole aviorikosta. Siellä ei enää ole kuolemaa. Siellä ei enää ole murhetta. Hän on perivä jokaisen kansakunnan. Ne ovat Hänen. Kyllä. Ne ovat Hänen, ja Hän on perivä ne, mutta Saatanalla on ne määräajaksi, ajaksi jolloin me elämme.

113 “Mutta, uudestaan Hän rajoitti tietyn päivän. Tänä päivänä, niin pitkän ajan jälkeen. Ja sanoi:‘Älkää paaduttako sydämiänne.’”

Sillä, jos Jeesus olisi antanut heille levon… ei hän jälkeenpäin olisi puhunut toisesta päivästä.

114Minun adventistiveljeni, katsokaa sitä. Paavali tässä sanoi… Ja Paavali sanoi Galatalaiskirje 1:8, jos otatte muistiin Kirjoituksia, Gal. 1:8: “Jos Enkeli Taivaasta tulee ja saarnaa mitään toista evankeliumia Tämän lisäksi, jonka minä olen saarnannut, olkoon hän kirottu.” Paavali sanoi: “Jos Jeesus olisi antanut heille lepopäivän…”

115Kuulkaahan nyt, kun Hän tuli alas sieltä vuorelta, silloin Hän oli voittanut Perkeleen. Hän oli voideltu, valmis palvelustehtäväänsä varten. Hän sanoi: “Te olette kuulleet heidän sanovan, heidän vanhaan aikaan: ‘Sinun ei tule tappaa’, mutta Minä sanon teille, että kuka tahansa on vihainen veljelleen ilman aihetta, on jo tappanut. Te olette kuulleet heidän sanovan, heidän vanhaan aikaan”, tänä päivänä, sapatin viettäjät, “te olette kuulleet heidän sanovan, noiden silloin vanhoina aikoina: ‘Me olemme lain alla, sinun ei tule tehdä aviorikosta’, täytyi olla teko, ollakseen syyllinen. Mutta Minä sanon teille, että kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessänsä.” Hän muutti sen erilaiseksi. Mutta Hän meni suoraan neljännen käskyn ohitse. Mutta antoiko Hän heille Levon?

116Katsokaamme mitä Hän sanoi: Daavid sanoi: “Niin pitkän ajan jälkeen olisi täydellinen Lepo tuleva.” Jumala lepäsi teoistansa seitsemännen päivän. Jumala siunasi sapatin päivän ja antoi sen juutalaisille erämaassa tällä tavalla. Eivätkä he menneet sisälle epäuskon tähden, koska Sana ei sekoittunut uskon kanssa… Ja… Uudestaan, hän rajoitti tietyn päivän, sanoen Daavidin kautta: “Niin pitkän ajan jälkeen”, satoja vuosia Daavidin kuoleman jälkeen, “nousisi esiin Daavidin Poika”, joka oli Jeesus, “ja jos he kuulevat Minun Ääneni, älkää paaduttako sydämiänne.” Jumala tulisi puhumaan sydämille.

117Tarkatkaa nyt. Te, jotka luette, 9. jae: “Jos Jeesus olisi antanut heille levon…”, 8. jae, “… olisi hän olisi puhunut toisesta päivästä.”

118Jos tuli olla sapatti, jos tuli viettää sunnuntaita, silloin Hän olisi puhunut siitä. Jos Hän olisi tarkoittanut: “Nyt ei enää ole sapattia, ei enää seitsemännen päivän viettämistä, vaan Minä haluan teidän viettävän sunnuntaita”, olisi Hän sanonut sen, sanoo Paavali tässä. Hän olisi sanonut: “Teidän pitää nyt kaikkien palvoa sunnuntaina, se tulee olemaan lepo.” Ja jos Hän olisi halunnut heidän pitävän sapattia, olisi Hän sanonut: “Jatkakaa vain seitsemännen päivän viettämistä. Mutta nyt Minä haluan teidän viettävän sitä sunnuntaina, kahdeksantena päivänä.” Ei! Hän ei koskaan sanonut sitä.

119Hän sanoi: “Jos Jeesus olisi antanut heille jonkun päivän, niin eikö Hän olisi puhunut siitä?”

120Nyt 9. jae, olkaa nyt valmiit:

Sen vuoksi pysyy [on jäljellä] lepo Jumalan kansalle, sapatin vietto, Jumalan kansalle.

Sillä hän, joka on mennyt sisälle hänen (Kristuksen) lepoonsa, hän myös on lakannut omista teoistansa, niin kuin Jumala omista teoistansa, sapattina.

121Näettekö sen? Ottakaamme nyt joitakin Kirjoituksia tämän tueksi. Hyvä on, kun Jumala teki maailman kuudessa päivässä, Hän lepäsi seitsemäntenä, eikä enää työskennellyt.

Siunattu olkoon Herran Nimi. Hän rakensi maailman, pani luomakunnan siihen, ja meni lepäämään, eikä enää tullut takaisin uudestaan rakentaakseen mitään muuta maailmaa. Hän päätti työt ja meni lepoon. Nyt sen jälkeen, tuhat vuotta myöhemmin tuli synti sisälle. Sitten Kristus oli edustettuna karitsassa. Nyt, juutalaisille annettiin tämä esikuvana seitsemännen päivän Levosta.

Nyt Hän rajoitti toisen päivän, sanoen Daavidin kautta: “Niin pitkän ajan jälkeen”, tulisi toinen Lepo.

122No niin, mikä on tuo lepo? Menkää kanssani Matteuksen 11. lukuun, ja sen loppuosaan. Se on, kun Jeesus päätti saarnansa vuorella, ja te tulette näkemään, mitä Hän sanoi.

123Hän sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista, himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessänsä. Kuka tahansa vihastuu veljeensä, ilman aihetta, on tappanut veljen.” Kaikki nämä asiat, eikä Hän koskaan koskettanut tuota sapattikäskyä. Nyt Hän on päättämässä saarnaansa, ja sapatti on tuo suuri Jumalan Lupaus. Se on Lepo.

124Tarkatkaa nyt tässä, mitä Hän sanoo 11. luvun 27:ssä jakeessa, opetettuaan siunauksellisista asioista 5:ssä luvussa:

Kaikki asiat on annettu minulle Isältäni, ja kukaan ei tunne Poikaa, paitsi Isä; eikä tunne kukaan ihminen Isää, paitsi Poika,

Näettekö, te ette voi tuntea yhtä tuntematta toista, koska Hän oli Isä julkituotuna lihassa.

Ja hän kenelle tahansa Poika tahtoo paljastaa hänet,

125Näyttää kuin ihmisten pitäisi voida nähdä se, eikä riidellä. Jumala ei ole kolme persoonaa. Jos Hän on kolme jumalaa, silloin me olemme pakanoita. Mikä niistä olisi Jumala? Ne ovat, kaikki kolme, yksi Jumala. Se on saman Jumalan kolme virkaa. Hän oli Isä, Pyhän Hengen muodossa tuossa Tulipatsaassa erämaassa. Hän oli Poika, kun Hän tuli Pojan tehtävään. “Pieni hetki eikä maailma enää Minua näe. Minä tulen menemään pois ja olen tuleva uudestaan, ja olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Näettekö? Hän on Isänä, Poikana, ja myös Pyhänä Henkenä. Se on kaikki sama Jumala toimien kolmessa eri tehtävässä: Isänä, Poikana, Pyhänä Henkenä. Ei koskaan…

 1.Joh. 5:7 sanotaan: “On kolme, jotka todistavat Taivaassa, Isä, Poika, Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat Yksi.”

126Tuomas sanoi Hänelle: “Herra, näytä meille Isä”, ja se tulisi tyydyttämään hänet.

127Hän sanoi: “Minä olen ollut niin kauan teidän kanssanne, ettekö te tunne Minua?” Hän sanoi: “Kun te näette Minut, te olette nähneet Isän. Ja miksi sinä sanot: ‘Näytä meille Isä.”

128Nyt Ykseysoppi otti sen, ykseyden ryhmän ihmiset, ja yrittää tehdä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, vain yhdeksi viraksi, ja vain yhdessä paikassa, niin kuin teidän sormenne on yksi. Se on väärin. Jeesus ei olisi voinut olla oma Isänsä. Jos Hän oli, silloin Hän oli… Mutta kuinka Hän olisi voinut olla itsensä isä?

129Ja jos Jumala on jotakin erillään Pyhästä Hengestä, silloin Hänellä oli kaksi isää. Sillä Raamattu sanoo, että Pyhä Henki varjosi Marian, ja hän tuli raskaaksi, ja Raamattu sanoo Matteus 1:18, että “se mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.” Silloin kumpi on Hänen Isänsä, Pyhä Henki tai Jumala? Molemmat ovat sama Henki, tai sitten Hänellä oli avioton syntymä, kahdesta hengestä. Se on katolinen opinkappale, eikä se ole koskaan ollut Raamatun opetus. Ja Martin Luther toi sen mukanaan sieltä, paljon muun katolisuuden kanssa, mitä luterilaisessa kirkossa on. Wesley seurasi edelleen sen kanssa, ja se yhä menee eteenpäin, mutta se on erehdys. Se ei ole Totuus, se ei ole koskaan ollut. Koskaan sitä ei ole ollut Raamatun opissa. Koskaan ei Raamatussa käsketty opettamaan kolmea jumalaa. On yksi Jumala. Jeesus sanoi: “Kuule, oi Israel, Minä olen Herra sinun Jumalasi.” Yksi Jumala, ei kolmea jumalaa.

130Afrikassa he kastavat kerran Isälle, kerran Pojalle, kerran Pyhälle Hengelle. Ja sitten joku juutalaisparka tulee ja kysyy: “Mikä niistä on teidän jumalanne?” “Mikä niistä? Isäkö, Poikako, tai Pyhä Henki?” Ne ovat kaikki kolme Yksi. Raamattu sanoo, että ne ovat Yksi.

131Jeesus oli asumus, jossa Jumala eli, Raamattu sanoo sen, 1. Timoteus 3:16: “Ilman väittelyä”, se on kiistaa, “suuri on jumalisuuden salaisuus. Sillä Jumala oli ilmaistu lihassa, nähty enkeleiltä, saarnattu… uskottu, ja otettu ylös Kirkkauteen.” Jumala oli! Raamattu sanoo: “Hänen Nimensä tulee olla kutsuttu Immanuel, joka tulkinnan mukaan on: “Jumala meidän kanssamme”. Raamattu sanoo, että “Jeesuksessa, Hänessä asui Jumaluuden täyteys ruumiillisesti.”

132Niin kuin meillä oli se aiheena aikaisempana iltana, kuinka Jumala alussa oli Henki. Ja sitten, Jumalasta lähti Logos, tai theophany, joka oli miehen muodossa, ja jota kutsuttiin Jumalan Pojaksi ennalta hahmoteltuna. Hän tuli maan päälle lihan ruumiissa, jopa ennen kuin Hän tuli Jeesuksessa Kristuksessa. Yritähän nyt kerran niellä sitä, veli. Minä tulen todistamaan sen teille.

133Kun Mooses näki Hänet, hän sanoi: “Anna minun nähdä muotosi, Herra.” Ja Jumala kätki hänet kallionhalkeamaan. Ja kun Hän kulki ohitse, Mooses sanoi: “Se oli kuin miehen selkäpuoli.” Se oli tuo theophany. Täsmälleen. Sitten tuo theophanyn täytyi olla tehty lihaksi. Ei jonkun toisen Persoonan, vaan tuon saman Persoonan täytyi tulla lihaksi, ottamaan pistimen pois kuolemalta. Niin kuin mehiläinen pistäessään jättää pistimensä. Hän voi pistää ihmislihaa, koska se on syntinen. Mutta veli, kun hän pisti tuota Immanuelin lihaa, kadotti hän pistimensä. Kyllä vaan! Hän voi surista, mutta hänellä ei enää ole pistintä.

134Ei ihme, että heidän aikoessaan katkaista häneltä pään, Paavali sanoi: “Oi, kuolema, missä on sinun pistimesi? Sinä voit surista ja hurista niin paljon kuin tahdot. Hauta, missä on sinun voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta.” Siinä se on teille. Tarvittiin Jumala itse tekemään se. Hän tuli ja oli julkituotu lihassa. Hän palasi takaisin Hengessä.

135Te sanotte: “Veli Branham, sinä et ole vielä kertonut meille, milloin Jumala oli tehty lihaksi, ennen kuin Hän tuli Kristuksessa.” Kun Abraham istui telttansa edessä yhtenä päivänä, siellä tuli kävellen kaksi Enkeliä ja Jumala hänen luokseen ihmislihassa. Heillä oli tomua vaatteissaan ja he olivat uupuneita ja he istuivat alas. Ja Abraham meni ja otti vasikan pois lehmältä ja tappoi sen, ja valmisti joitakin lampaanpaloja. Pani Saaran siivilöimään jauhoja ja valmistamaan joitakin kakkuja. Ja otti voita ja vähän piimää ja vei sen sinne ja asetti sen Hänen eteensä. Ja Jumala söi sitä! Halleluja!

136Siksi: “Minun uskoni katsoo ylös Sinuun, Sinä Golgatan Karitsa.”

137Luuletteko te, että se olisi vaikeata Jumalalle? Jumala, joka valmisti kaiken kaliumkarbonaatin ja kalsiumin ja kaiken maailmassa, Hän tuli alas vierailemaan Abrahamin luona. Hän sanoi: “Luuletko, että salaisin sen sinulta, koska sinähän olet maailman perillinen?” Aamen. “Minä en salaa sitä sinulta.”

138Jumala vain… Meidät on tehty kuudestatoista alkuaineesta. Hän vain otti vähän kaliumkarbonaattia, vähän, kalsiumia, hieman vuoriöljyä ja kosmista valoa ja… [Veli Branham puhaltaa.] “Astu siihen, Gabriel.” Se oli ruumis!

139[Veli Branham puhaltaa.] “Astu siihen, Wormwood”, ja Hän astui siihen. Kaksi Enkeliä Taivaasta.

140Jumala ojensi kätensä ja otti sitä kourallisen ja [Veli Branham puhaltaa.] astui siihen itse. Tuli alas ja oli nälkäinen. Siunattu olkoon… Mitä te siitä sanotte, te adventistiveljet, jotka ette halua syödä lihaa? Me tulemme siihen jonkin ajan kuluttua. Jumala, Kaikkivaltias Jehova! Nähkää onko tuo sama Nimi käännettynä Sama, joka oli palavassa pensaassa. Halleluja! Ja kun Hän oli maan päällä, Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN, tuo Sama, joka oli palavassa pensaassa.” Kyllä, Elohim! Katsokaa eikö se olekin sama. Hän oli Se, joka oli palavassa pensaassa.

141Hän oli Se, joka Abrahamin kanssa söi vasikanlihaa ja joi lehmän maitoa, ja söi voita ja leipää. Siunattu olkoon Jumalan Pyhä Nimi. Ja Hän oli siellä selkänsä käännettynä telttaan päin. Hän sanoi: “Abraham, Minä tulen vierailemaan luonasi, ja sinä olet saava lapsen. Sinä olet nyt satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen.” Ja Saara siellä teltassa naurahti itsekseen. Hän sanoi: “Mikä sai Saaran nauramaan?” Hänen takanaan! Tuo teltta heidän välillään!

142Abraham sanoi: “Nauroitko sinä Saara?”

143“Ei, en nauranut.”

144Hän sanoi: “Kyllä sinä nauroit!” Minkä kaltaista telepatiaa se on? Minkälaista ajatustenlukua se oli? Hän tekee saman tänään! Hän on Jehova-jireh, Jehovah-rapha, sana eilen, tänään ja ikuisesti. Hän ei koskaan petä.

145Katsokaa Häntä, siellä Hän seisoi, tuli ja puhui Abrahamille ja hävisi hänen näkyvistään. Ja tuo suuri kantaisä Abraham sanoi, että hän keskusteli kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa. Elohim, tuo sama Jumala. Käsitättekö te sitä? Ei mitään kolmea persoonaa, veli. Vaan kolme saman Persoonan virkaa, tehtävää.

146Alussa oli Sama. Hän oli tuo suuri Henki, Lähde, jossa kaikki totuudellisuus, kaikki rakkaus, kaikki rauha, kaikki mikä oli puhdasta, oli tässä Lähteessä. Se alkoi muodostaa ruumista theophanya, sen kaltaista ruumista, johon me menemme. Ei kirkastettua ruumista, vaan enkeliruumiin kaltaisessa muodossa.

147Joka kerta, kun näen puun, minä ajattelen: “Tuo puu on negatiivi, ja positiivi on jossakin.” Tuo puu oli tehty jonkin mukaan, jokin älykkyys valmisti sen. Ja kaikki tässä maassa tapahtuva heijastaa Taivaallista. Raamattu sanoo niin. Ja jos täällä on puu, jonka täytyy kuolla, niin Kirkkaudessa on puu, joka ei tule kuolemaan.

148Kun näen jonkun mukavan nuorenparin: miehen ja hänen vaimonsa kävelemässä alas katua, rakastuneena toisiinsa. Mitä se heijastaa? Siunattu olkoon Herran Nimi. Siellä on yksi Taivaassa, joka ei tule koskaan kuolemaan. Jos tämä maallinen maja puretaan, meillä on jo toinen odottamassa, tuo theophany.

149Silloin te saatte kolminaisuuden: tuon suuren Hengen asuessa Pojassa, Jeesuksessa, ja Jeesuksen asuessa Seurakunnassa. “Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä, ja te Minussa.” Siinä on Ruumis.

150Se on vikana seurakunnan kanssa. Heille on opetettu jotakin pientä vanhaa, akkamaista, jonkin sorttista vanhojen naisten oppia. Juostaan ympäri, ja on päivällisiä ja korttiseuroja. Ei ihme, että meillä on sellainen sekasotku kuin meillä on. Me emme tarvitse lasten ohjelmia ja pieniä soppapäivällisiä. Se mitä me tarvitsemme, on rosoisen vanhan Evankeliumin, ja uskon miehiä miekat esillä antamassa haastetta. Sitä me tarvitsemme tänään, ei jotakin pientä teologiaa, tai jotakin ihmistekoista teoriaa, vaan me tarvitsemme rosoista Evankeliumia saarnattuna Pyhän Hengen Valossa ja Voimassa ja esiintuomisessa.

151Huomatkaa tässä nyt:

Ja Hän sanoi, Hän rajoitti toisen päivän, sanoen Daavidin kautta… …jos Jeesus olisi antanut heille levon… ei hän olisi puhunut toisesta päivästä.

Mutta on jäljellä… lepo Jumalan kansalle.

Sillä hän, joka on mennyt sisälle Hänen lepoonsa, on lakannut omista teoistaan, niin kuin Jumala lakkasi omista teoistansa.

152Mistä meidän nyt pitikään lukea? Matteuksen 11:sta luku, 27. jae:

Kaikki asiat on annettu minulle Isältäni: eikä kukaan ihminen tunne Poikaa, paitsi Isä; eikä tunne kukaan ihminen Isää, paitsi Poika, ja hän kenelle tahansa Poika tahtoo paljastaa hänet.

153Näettekö, se ei riipu siitä kuinka paljon te opitte, ja kuinka paljon joku piispa haluaa teidän tietävän, vaan kuinka paljon Jumala haluaa teidän tietävän. Jos et voi nähdä tätä ilmestystä, niin älä kysy sitä joltakin piispalta, vaan kysy Jumalalta. Älä kysy pastoriltasi, kysy Jumalalta. Poika paljastaa Hänet, “Hänet”, persoona pronomini.

154Kuunnelkaa! Tämä tulee järkyttämään teitä. Tässä on tuo käsky. Paavali sanoi: “Jos Hän olisi jättänyt jonkun toisen päivän, olisi Hän puhunut siitä.” Mutta tässä on se, mitä Hän sanoi:

Tulkaa minun tyköni, kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskaasti kuormitetut, ja minä annan teille, sapatin, levon.

Ottakaa minun ikeeni päällenne, ja oppikaa minusta; sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä; ja te löydätte, sapatin, levon sieluillenne.

Sillä minun ikeeni on helppo, ja minun kuormani on kevyt.

155Tarkatkaa mitä Paavali sanoi:

Jos Jeesus olisi antanut heille levon, ei hän olisi Hän puhunut toisesta päivästä.

Mutta Hän rajoitti tietyn päivän, sanoen Daavidin kautta… niin pitkän ajan jälkeen …kun te kuulette Hänen Äänensä, älkää paaduttako sydäntänne

“Sen vuoksi on jäljellä…” Kuunnelkaa nyt yhdeksättä jaetta:

Sen vuoksi on jäljellä lepo, sapatti, Jumalan kansalle.

Sillä hän, mies tai nainen, joka on mennyt sisälle Hänen lepoonsa,

“Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskaasti kuormitetut, Minä tulen antamaan teille levon.”

On myös lakannut omista teoistansa, niin kuin Jumala omista teoistansa.

156Te voitte olla kaksikymmentävuotias, te voitte olla kolmekymmentävuotias, te voitte olla viisikymmentävuotias, mutta sillä hetkellä, kun te kuulette Jumalan Äänen kolkuttavan sydämellenne, älkää paaduttako sitä. Sitten menkää sisälle: “Joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.

157“Sanohan, veli Branham, mitä tapahtuu?” Te saatte Pyhän Hengen, Kristus tulee teihin. “Onko se niin?”

158Menkää kanssani Jesajan 28. lukuun, ja lukekaamme. Jesaja, 28. luku, katsotaan, mitä profeetta sanoo siitä. Jesaja 28, alkaen 28. Jakeesta. Tässä on viimeisten päivien ennustus. Meidän täytyy lopettaa hetken kuluttua.

Sillä kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta ja saastaisuutta, niin, ettei ole puhdasta paikkaa.

159Sallikaa minun pysähtyä hetkeksi. Niin kuin Ernie Fandler, tämä veli täällä, joka on Sveitsistä, hän sanoi: “Pysähdyin ja annoin sen imeytyä sisälle.”

160Haluan tämän imeytyvän sisälle:

Ei ole mitään puhdasta paikkaa…

Sillä kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta…

Ja niin kuin koira palaa oksennukselleen ja sika mudassa kieriskelyynsä, niin palaavat ihmiset takaisin.

161Mikä on vikana teillä metodisteilla? Teillä oli Valo. Mitä tapahtui? Jumala otti Sen teiltä pois ja antoi nasarealaisille. Mitä tapahtui teille nasarealaiset? Teillä oli kerran Valo. Jumala otti Sen pois teiltä ja antoi Sen helluntailaisille. Oikein. Te Jumalan kirkko ja muut pyhyyden ihmiset, koska te hylkäsitte Valon, teitte itsestänne kirkkokunnan ja sanoitte: “Me emme usko yhtään enempää kuin tämän.” Jumala kulki suoraan edelleen ja osoitti teille, että Hänellä oli ihmisiä, jotka seuraisivat Häntä.

162Mitä tapahtui teille helluntailaiset? Teillä oli Valo. Jumala otti Sen pois teiltä. Tulipatsas kulkee edelleen. Joka kerta, kun Tulipatsas liikkui, Seurakunta liikkui Sen mukana. Ja kun Luther, joka tuli ulos katolisesta kirkosta, organisoi oman kirkkonsa, Tulipatsas siirtyi pois ja Wesley kulki Sen kanssa. Kun Wesley organisoitui ja muodosti kirkkokuntansa, kulki Tulipatsas edelleen ja nasarealaiset kulkivat Sen kanssa. Nasarealaiset organisoituivat ja Jumalan kirkko kulki Sen kanssa. Ja he sanoivat, etteivät he olleet kirkkokunta, mutta he olivat. Mitä sitten tapahtui?

163Seuraavaksi tapahtui, että helluntailaiset näkivät Tulen ja lähtivät liikkeelle Sen kanssa. Ja mitä te teitte? Muodostitte opin kielilläpuhumisesta ja organisoitte sen, niin että jokaisen täytyi puhua kielillä ennen kuin heillä oli Pyhä Henki, ja sitten Jumala kulki suoraan edelleen, ja jätti teidät istumaan sinne missä olette.

164Mitä tapahtui teille Ykseyden ihmisille? Te löysitte kasteen Jeesuksen Nimessä. Te teitte siitä opin ja erotitte itsenne lopusta Siitä, ja Jumala siirtyi pois ja jätti teidät istumaan sinne. Oikein.

165Mitä tapahtui teille Assembly of Godin helluntailaisille? Te teitte organisaation omastanne, ja Jumala siirtyi suoraan pois ja jätti teidät istumaan sinne, ja nyt te ette ole mitään muuta kuin kylmä, muodollinen joukko, niin kuin loputkin heistä.

Ja Tulipatsas kulkee eteenpäin! Halleluja!

… ja kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta.

166Katsokaa Herran Ehtoollista. He jopa ottavat sen tilalle tavallisen leivän. Ja tuon leivän pitäisi olla happamaton leipä. Ja he antavat sitä syntisille, tupakoitsijoille, prostituoiduille, portoille, niin kauan kuin heidän nimensä vain on kirjassa.

167Ja te baptistit jopa kutsutte sitä “suljetuksi ehtoolliseksi”. No niin, te baptistit pöyhkeilette vähän, ja Jumala tulee ottamaan teidän sarvenne pois. Se on totta, te ette tule olemaan kykenevät toitottamaan sillä. Suljettu ehtoollinen, te erotatte itsenne, näyttääksenne pyhemmiltä kuin muut. Muistakaa, tämä on baptistitabernaakkeli. Ja sitä saatte, te organisoitte itsenne. “Oi”, te sanotte, “me emme ole mikään organisaatio.” Kyllä te olette! Tietenkin te olette! Te sanotte: “Me olemme uskovien yhteys.” Kyllä, niin kauan kuin joku tulee ja opettaa aivan sillä tavalla kuin te uskotte, silloin se sopii teille. Mutta joku toinen… Te ette potkaise häntä ulos, mutta te erotatte hänet veljesyhteydestänne. Se on tarkalleen totuus. Oi, teillä on tapa tehdä se. Niin on myös Jumalalla tapa tehdä se. Mutta Jumalan Seurakunta liikkuu edelleen. Tulipatsas ei tule sietämään sitä.

…kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta.

168Kuunnelkaa nyt. Tämä tulee järkyttämään teitä hetken. Kuunnelkaa, kun luen Sanaa. Kuka tämä oli? Profeetta Jesaja:

Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, niin, ettei ole puhdasta paikkaa, vain armotonta kilpailua.

169Tullaan seurakuntaan: naiset leikkaavat hiuksensa pois, käyttävät shortseja ja menevät ulos leikkaamaan nurmikkoa, kun näkevät kulkevan kadulla; pienet tytöt tahtovat kuulla jonkun viheltävän teille, tuollaisella suden vihellyksellä, tai mitä se onkin, tiedättehän [Veli Branham viheltää.] Oi, te ajattelette olevanne nokkelia, eikö niin?

170Ja te miehet kävelette kadulla sikari suussanne ja olette diakonina seurakunnassa. Te näytätte kuin teksasilaiselta katkaistusarviselta hieholta. Ja sitten te ajattelette olevanne joku. Se on totta. Ei ihme, että kaikki pöydät ovat… Tulette ottamaan ehtoollista ja toimitte kuin olisitte joku, ja petätte ja varastatte ja valehtelette viikon aikana. Mikä teillä on vikana?

…kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta.

171“Oi, minä käyn Herran Ehtoollisella. Varmasti, me teemme sen seurakunnassamme. Jeesus sanoi, että Hän nostaisi meidät ylös viimeisenä päivänä, jos me otamme Herran Ehtoollisen.”

172“Mutta hän, joka syö ja juo arvottomasti, syö ja juo tuomioksensa, ollen erottamatta Herran Ruumista. Sillä tästä syystä monet ovat sairaita ja heikkoja teidän keskuudessanne, ja monet ovat kuolleita”, te olette vanhoja, kuolleita, muodollisia seurakuntia, Jumalan Henki on lähtenyt ulos teistä, eikä siellä enää ole Tulipatsasta. Te kiellätte Jumalallisen parantamisen. Te kiellätte ylösnousemuksen.

173“Oi”, te sanotte, “Hän nousi kuolleista historiallisesti.” Mutta miten on sen kanssa, että Hän olisi sama tänään, jos Hän nousi kuolleista? Te sanotte: “Aah, ei se ole niin.” No niin, siinä se on teille! Teillä on Hänen ylösnousemuksensa sillä tavalla kuin te haluatte sen, ja Jumalalla on se sillä tavalla kuin Hän haluaa sen.

174Mutta kysymys on siitä, mitä Raamattu on sanonut, ja minkä me tiedämme Totuudeksi, että Hän tulee vahvistamaan Sanansa, ja “näitä asioita, joita Minä teen, olette te myös tekevä samoin, ja Minä tulen olemaan teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti. Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Sitä Sana sanoo.

175Mikä nyt on tuo sapatti?

…kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta ja… ei yhtään puhdasta.

Keille hän on opettava tietoa?

Ei maailmallista tietoa, vaan hengellistä tietoa.

Keille hän on opettava tietoa? Ja ketkä hän on saava ymmärtämään opin?

176“Oi, siunattu olkoon Jumala, meidän organisaatiomme ei usko tätä. He eivät sietäisi sitä.” Minä en välitä, mitä teidän organisaationne uskoo. Mitä Jumalan Sana sanoo siitä. “Oi, mutta meidän pastorimme, tiedättehän, he ovat koulutettuja.” Oi, varmasti. Tietenkin, heillä on niin paljon koulutusta, että he jättivät Jumalan pois siitä. Totisesti, sillä te voitte kertoa heille Sanan, ja he tulevat sanomaan: “Mutta minä en usko sitä juuri sillä tavalla.” Oi, sinä akkamainen… Salli minun sanoa sinulle…

177Kuulkaahan:

…ketkä hän on saava ymmärtämään opin? Heidät, jotka ovat maidolta vieroitetut, ja rinnoilta vedetyt.

178Eräänä päivänä eräs naapurini tuli ja hän sanoi: “Billy, eräs tietty pastori täällä kaupungissa, kaikkein mukavin henkilö mitä koskaan olet nähnyt…” Hän sanoi: “Vaimoni ja minä olimme istumassa pyjamat yllämme noin keskiyöllä, kun tämä pieni pastori juoksi sisälle ja hän joi vähän kahvia kanssamme ja lähti naapuritaloon ja puristi käsiä heidän kanssaan. Heillä oli meneillään korttipeli, ja hän istui ja pelasi korttia heidän kanssaan.” Hän sanoi: “Oi, hän oli mitä seurallisin pikku mies, mitä koskaan olet nähnyt.” Hän sanoi: “Oi, me rakastamme häntä. Me emme haluaisi hänen jättävän meitä mistään hinnasta.”

179Seisoin siellä hetken ja ajattelin: “Niinkö?”

180Hän sanoi: “Oi, etkö sinäkin ajattele, että jokainen seurakunta tarvitsee sen kaltaisen miehen?” Huh, minä en voinut vastata siihen. Hän sanoi: “Eräässä toisessa pienessä paikassa”, hän sanoi, “heillä oli niin mukava paikka. Tämä saarnaaja ja hänen vaimonsa, mukavia ihmisiä, he menivät ja toimivat lasten kanssa niin paljon, kunnes heillä oli raamattukoulu.” Ja hän sanoi: “Heillä oli heitä niin paljon, aivan tulvimalla pieniä lapsia.” Hän sanoi: “Kuinka hän osaakaan kertoa kaiken kaltaisia pikku kertomuksia pienille lapsille.”

181Minä sanoin: “Se on hienoa. Se on oikein mukavaa.”

182Menin sisälle. Tulin juuri Kanadasta. Ja minä ajattelin: “Tässä minä olen… ihmiset… Mikä on vikana minun kanssani? Minä en tee sellaista.” Menin pesemään autoani. Minä ajattelin: “Jumala, minä olen tulossa vanhaksi mieheksi, ja täällä minä olen… Ja olen opettanut ja huutanut ja kerjännyt, ja kaikki mitä saan, on suurta pilkkaa.”

183Kaikenlaista, joku sanoo jotakin pahaa teistä: “Oi, tuo vanha pyhä kieriskelijä”, tai jotakin sen kaltaista.

184Ja ajatellessani sitä, tuli Ääni minulle, sanoen: “Se on hyvä, jos tuo mies tekee niin, mutta Minä en koskaan kutsunut sinua tekemään niin. Minä kutsuin sinut ottamaan Miekan ja seisomaan ja antamaan haasteen kuin Joosua. Ei leikkimään joidenkin seurapiirien tai jonkun kirkko-organisaation kanssa, vaan antamaan haasteen Perkeleelle. Seiso etulinjassa, tee oikea oikeaksi ja väärä vääräksi. Saarnaa Sanaa ja katso kenellä on usko uskoa Se. Julista se ihmisille.”

185Autonpesuni alkoi sujua nopeammin. Minä sanoin: “Kiitos Sinulle, Herra. Kiitos Sinulle, Herra.” Silloin minusta tuntui hyvältä. “Kyllä se sopii, Herra, tulen ottamaan Siitä vähän tiukemman otteen ja haluan kuolla Se kädessäni.”

…pöydät ovat täynnä oksennusta…

…keille minä voin opettaa oppia?… (Kuunnelkaa)

…heidät, jotka ovat maidolta vieroitetut, ja rinnoilta vedetyt.

Tarkatkaa nyt.

Sillä ohje täytyy olla ohjeen päälle, ohje ohjeen päälle; rivi rivin päälle, rivi rivin päälle; täällä vähän, ja siellä vähän.

Sillä änkyttävin huulin ja toisella kielellä tulee hän puhumaan tälle kansalle.

Jolle hän sanoi: Tämä on lepo, sapatti, jossa te voitte saada väsyneen lepäämään; ja tämä on virvoitus: kuitenkaan he eivät tahtoneet kuulla.

Mutta Herran sana oli heille, joku saarnasi Sen heille, ohje ohjeen päälle, ohje ohjeen päälle; rivi rivin päälle, rivi rivin päälle; täällä vähän, ja siellä vähän; että he voisivat mennä, ja kaatua taaksepäin, ja olla hajotetut, ja pyydystetyt, ja otetut.

186Mikä on tuo Lepo? Milloin tuo Lepo tuli? Kun ihmiset puhuivat toisilla kielillä ja heillä oli änkyttävät huulet. Änkyttävin huulin, he eivät puhuneet mitään, he änkyttivät. Milloin se tapahtui? Helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki tuli! Se on Lepo: Pyhä Henki. Jeesus sanoi: “Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka olette uupuneet ja raskaasti kuormitetut, ja Minä tulen antamaan teille Levon. Minä tulen antamaan teille Elämän, Iankaikkisen Elämän, Zoe:n, Jumalan oman Elämän. Jumala tulee teihin ja on osa teistä. Hän antaa teille syntymän ja tekee teistä pojan ja tyttären.

187Tarkatkaa nyt, mikä oli tuo kolmas lepo, jonka Hän antoi. Ensimmäinen: Jumala sai sen, leväten omista teoistaan. Toinen: Israel sai sen, laissa. Kolmas: Seurakunta sai sen, osana Jumalasta.

188Kolme on elämän luku. Kuinka moni tietää sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Joka kerta, kun te näette kolme, se on elämä. Huomatkaa, kun Jumala loi maan, niin kolmantena päivänä oli elämä. Kuinka moni tietää sen? [“Aamen.”] Kolmantena päivänä tuli elämä, luomisen kolmantena päivänä. Kolminaisuus: Isä oli ihmisten yläpuolella Tulipatsaassa; Poika oli mies, joka puhui ihmisille ja sai heidät valmiiksi; Pyhä Henki oli kolmas askel, joka oli Pyhä Henki, Jumala ihmisissä. Elämä! Isä, Poika…

Jumalan lepo, Israelin lepo, ja Seurakunnan Lepo. Sapatinvietto!

189Niinpä, jos te ette vielä ole vastaanottaneet Pyhää Henkeä, te ette ole menneet sisälle Jumalan Lepoon. Teidän ei tarvitse sanoa: “Oi, minä en voisi, minä haluan tupakoida. Minä en yksinkertaisesti voisi tehdä sitä, minä olen kristitty. Minä en todella halua juoda, koska minä olen kristitty. Mutta minä en voi… En halua juoda, mutta kuitenkin minä pidän siitä.”

190Jos te himoitsette naisia, jos te teette kaikkia näitä jumalattomia asioita, te ette ole vielä päässeet tuohon Lepoon. Te ette vielä ole menneet sisälle Lepoonne.

191Ja kun te menette sisälle tähän Lepoon, te lakkaatte omista maailmallisista teoistanne niin kuin Jumala omistansa. Miksi? Te olette osa Jumalasta, te lepäätte Iankaikkisesti. Siinä se on teille. Se on Sapatti: “Tulkaa Minun tyköni, kaikki te, jotka teette työtä.”

Tänä päivänä Hän rajoitti tietyn päivän, niin pitkän ajan jälkeen, Daavidin kautta, kun te kuulette Hänen Äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.

192Vain sana tai kaksi lisää tässä, kuunnelkaa tarkasti:

Sillä hän, joka on mennyt sisälle Kristuksen lepoon

Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskaasti kuormitetut.

Te olette lakanneet omista teoistanne, niin kuin Jumala omistansa seitsemäntenä päivänä.

Teidän kohdallanne se on saattanut olla kolmas-, neljäs-, tai viideskymmenes vuosi, mikä se sitten olikin, kun te lakkasitte omista teoistanne, niin kuin Jumala omistansa, Iankaikkisesti. Te ette enää halua maailman asioita, maailma on kuollut teille.

193Nyt 11. jae, kuunnelkaa tarkoin:

Työskennelkäämme sen vuoksi mennäksemme sisälle tuohon lepoon, (ei tähän, eikä tähän, vaan tähän), ettei kukaan lankeaisi saman epäuskon esimerkin jäljessä.

194Mitä se on? Tulipatsas on täällä. Herran Enkeli on kanssamme. Hän tekee aivan samoja asioita, joita Hän sanoi tulevansa tekemään. Ja ihmiset kompastelevat ympäri ja sanovat: “Ah, kyllä kai se on oikein. Se on melko hyvää.” Ole varovainen, ettet lankea samaan epäuskon ansaan. Ottakaa Se vastaan koko sydämellänne!

195Tarkatkaa:

Sillä Jumalan Sana (ei jonkun seurakunnan oppi) …on elävä, ja voimallinen, ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka… (kuunnelkaa) … lävistäen ja jopa jakaen erilleen sielun ja hengen, ja nivelet ja ytimen… (ja kuunnelkaa) … ja on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.

Mikä se oli? Pyhä Henki voi tulla ja sanoa: “Sinä olet tehnyt erään tietyn asian, ja sinä teit tämän, ja teit tuon, ja sinulla on tämän kaltainen tauti; jos sinä korjaat tämän, tulet tekemään tämän.” Näettekö? Ajatusten erottaja.

196Ja ihmiset sanovat: “Mitä se on? Sehän on ajatusten lukua. Hänhän on ennustelija.” Näettekö mitä tarkoitan? Se on paha ja avionrikkoja maailma, joka ei tunne Jumalaa.

197Se on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, ja erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset. Mikä nyt on se, joka tietää sydämen aikomukset? Jumala! “Mutta”, te sanotte, “Raamattu sanoo ‘Jumalan Sana’.” Jumalan Sana on Jumala!

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.

Ja Sana tehtiin lihaksi, ja asui keskuudessamme…

198Jumala erottaa ajatukset. Jumalalla oli selkänsä käännettynä telttaan päin, ja Saara nauroi. Ja Jumala kääntyi ympäri ja sanoi: “Mikä sai Saaran nauramaan?” Sydämen ajatusten erottaja! Haluan sen imeytyvän sisälle hieman.

199Sitten, kun sen kaltainen palvelustehtävä nousee esiin, jonka Jumala lupasi viimeisissä päivissä, niin mitä tapahtuu? Sanotaan: “Ajatusten lukua.”

200Eivätkö he kutsuneet itse Herraa “Belsebuliksi”? Hän sanoi: “Jos he ovat kutsuneet talon Isäntää ‘Belsebuliksi’, niin kuinka paljon enemmän he tulevat kutsumaan Hänen opetuslapsiaan?”

201Minä rakastan teitä. Ja se, että teillä ei tarvitse olla ilmastoitua huonetta, tullaksenne kuulemaan Evankeliumia, osoittaa, että te olette tarpeeksi kiinnostuneita. Te olette tarpeeksi nälkäisiä tulemaan tämän kaltaiseen paikkaan. Jumala ei antanut meidän rakentaa mitään muuta kuin tämän. Me rakastamme sitä tällä tavalla, se on vain pieni vanha hökkeli, mutta sillä tavalla me rakastamme sitä. Jumala ei elä loistossa. Jumala asuu nöyryydessä. Me rakastamme sitä tällä tavalla. Me olemme onnelliset, voidessamme tulla, samoin kuin tekin, istuaksemme tämän kaltaisessa paikassa. Ei väliä, kuinka kuuma on, kuinka paljon te hikoilette uudessa puvussanne, tai uudessa leningissänne, sillä ei ole mitään merkitystä, te kuuntelette Iankaikkista Elämää, Jumalan Sanaa, joka tietää teidän sydämenne ajatukset. Tulipatsas, joka riippui Israelin lasten yllä, riippuu täällä tänä iltana. Voisin antaa haasteen: ei ole yhtään henkilöä, joka voisi seistä täällä Pyhän Hengen voiman alla, ilman, ettei Jumala paljastaisi häntä ja kertoisi hänelle, mikä hän on. Oikein! Siinä se on teille.

202Mikä Se on? Mikä Se on? Se on sama Henki, joka oli johtamassa Israelin lapsia heidän lepoonsa, ja he lankesivat epäuskon tähden. Älkää te langetko. Tämä on viimeinen mahdollisuus. Isä, Poika ja Pyhä Henki, Elämä tulee sitä kautta.

203Vanhurskauttaminen, Martin Luther, yhä uskonnollinen muoto. Pyhittäminen, John Wesley. Pyhän Hengen kaste. Elämä. Vanhurskauttaminen on uskominen. Pyhittäminen on puhdistaminen. Pyhä Henki on täyttäminen. Elämä! Ei Lutherin ajanjaksossa, heillä oli Se eräässä muodossa. Ei Wesleyn ajanjaksossa, heillä oli Se eräässä muodossa. Mutta tämä on ajanjakso, jossa itse Pyhä Henki tulee.

204Ja jos te ette ole vastaanottaneet Sitä, niin kuinka te voisitte uskoa ihmeisiin? Siihen tarvitaan Jumala teissä uskomaan. Te toimitte kuin Jumala. Te tunnette kuin Jumala. Te ajattelette kuin Jumala. Raamattu sanoo, että “te olette pieniä amatööri jumalia”. Jeesus sanoi niin! Sillä te olette osa Jumalasta. Aivan niin kuin minä olen Branham, tai te olette kuka olette, koska teidän vanhemmillanne oli se nimi. Se luonne, joka teillä on, on siksi, että vanhempanne olivat sillä tavalla, ja koska te synnyitte heistä. Ja syy, miksi te uskotte Jumalaa ja uskotte ihmeisiin ja merkkeihin, on siksi, että te olette Jumalan poikia ja tyttäriä. Te vastaanotatte Elämän. Elämä tulee kolmantena.

205Hyvä on, Jeesus meni vuorelle, minne tahansa Hän meni, Hän vei sinne Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kolme todistajaa. Kolme on Elämän luku. Ymmärrättekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Rakkaus, ilo, rauha.

206Menkäämme nopeasti nyt luvun loppuun, niin nopeasti kuin luemme:

“Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin kaksiteräinen miekka erottaen jopa sydämen aikomukset.

Eikä ole mitään luotua, mikä ei ole ilmeinen hänen silmissänsä: vaan kaikki on alasti ja avoinna hänen silmillensä, jolle meidän on tehtävä tili.

207Veli, ei edes kärpänen voi laskeutua tuohon pylvääseen Hänen tietämättään. “Kaikki on avointa.” Veli, Hän tietää kaiken, mitä koskaan olet tehnyt, ajatukset, mitä koskaan olet ajatellut. Sellainen Hän on. Me uskomme Häneen sillä tavalla. Ja kun Jumala tulee meihin ja panee meidät Seurakuntaan, Hän panee lahjat ja asiat Seurakunnassa vaikuttamaan Hänen olemustaan. Jos Jumala on ääretön Jumala, silloin Hän Parantaa sairaat, Hän voi nostaa ylös kuolleen. Hän voi puhdistaa pitaaliset ja antaa sokealle näön. Hän voi antaa näkyjä, Hän voi tehdä kaikkia näitä asioita, työskennellen Seurakuntansa kautta, koska Se on Jumala teissä, Siinä on Seurakunta.

208Kuinka seurakunnasta tulee Seurakunta? Liittymälläkö Siihen? Ei koskaan! Puristamalla käsiäkö? Ei koskaan! Vesikasteellako? Ei koskaan! Jäsenyydelläkö? Ei koskaan! Kuinka te pääsette Siihen? “Sillä yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen.” Siinä se on teille.

209Roomalaiskirje 8:1:

Sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota...

Ei maailmallista tuomiota, he eivät voi syyttää teitä mistään.

Sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.

210Siinä se on teille. Siten te tuomitsette kristillisyytenne. Siitä te tiedätte, että olette menneet sisälle tuohon Lepoon, maailma ei enää teitä vaivaa. Tietenkään ei! Te näette sen, ja kävelette pois siitä. Teillä on jotakin parempaa ajateltavaa. Siinä se on teille. “Ei tuomiota!” Siten te tulette tuohon Ruumiiseen.

211Ja te olette turvatut ikuisiksi ajoiksi. Raamattu sanoo niin! Katsokaa kuinka Hän täällä Hebrealaiskirjeen 10. luvussa sanoo:

Siellä uhrattiin härkiä, joka vuosi synnin puolesta…

Mutta tämä mies, uhrattuaan yhden uhrin syntien puolesta…

Siunattu olkoon Hänen pyhä Nimensä.

Sillä yhdellä uhrilla hän on täydellistyttänyt ainiaaksi…

212Halleluja! Ei seuraavaan herätykseen, vaan ainiaaksi. “Vanhat asiat ovat kuolleet pois ja kaikki asiat ovat tulleet uusiksi.” Me vaellamme Valossa, kauniissa Valossa. Linnut laulavat eri tavalla.

213Täällä istuu… Katselen tätä pientä Rosellaa, joka oli alkoholisti noin viisi vuotta sitten, luulisin. Sameasilmäinen juoppo, kävellen Chicagon kaduilla, humalassa, ja ollen kaikkea, mitä vain voi olla, mennen kaiken kaltaiseen syntiin, mitä vain on. Ja yhtenä iltana, Pyhä Henki, joka on elävämpi ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka, sanoi: “Nainen, sinä olet alkoholisti.” Halleluja. Jos se ei olekin sama Jumala, joka siellä aikaisemmin tiesi Saaran nauravan selkänsä takana, niin silloin en tiedä, mikä Hän on.

214Siellä kuulijakunnassa eräs toinen pieni nainen. Hän [Rosella] toi hänet sinne. Sanottiin: “Sinä olet huumausaineiden käyttäjä.” Kuinka Hän erottaakaan sydämen ajatukset!

215Ja eräs suuri aristokraattinen saarnaaja oli istumassa siellä, jolla on maailmanlaajuista evankeliuminsaarnaamista, he istuivat kädet ristissä rinnalla, t-paidoissa, ajatellen, että me emme tunteneet heitä, luullen voivansa istua tuon kaltaisessa kokouksessa, niin ettei Jumala paljastaisi keitä he olivat. He istuivat siellä näyttäen erilaisilta, aivan kuin olisivat joitakin muita. Pyhä Henki tiesi, keitä he olivat. Ja he istuivat siellä ajatellen sydämissään, että Se oli henkistä telepatiaa. Tietämättä Jumalasta enempää kuin hottentotti egyptiläisestä ritarista. Se on totta. He tuntevat Sen kirjaimen mukaan, mutta eivät Hengen mukaan. Kirjain tappaa, mutta Henki antaa Elämän. Siinä se on, se on siinä ideana. “Elävämpi, voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka, sydämen ajatusten erottaja.”

216Kuunnelkaa! Tarkatkaa:

Eikä ole mitään luotua, mikä ei ole ilmeinen hänen silmissänsä: vaan kaikki on alasti ja avoinna hänen silmillensä, jolle meidän on tehtävä tili.

Koska meillä siis on suuri yli pappi… (kuunnelkaa nyt, tämä on sairaille) … joka on siirtynyt taivaisiin, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme lujasti kiinni tunnustuksestamme.

217“Pitäkää lujasti kiinni”; eikä se merkitse vain todistamista. Jos te ette elä sen mukaista elämää, te ette pidä lujasti kiinni. Te elätte tekopyhästi. Silloin voitte aivan yhtä hyvin olla ulkona ja sanoa olevanne syntinen ja unohtaa koko asia. Älkää tunnustautuko kristityksi ja sitten eläkö jotakin muuta, koska silloin te olette suurin kompastuskivi, mitä maailmalla koskaan on ollut. Jos olet syntinen, myönnä se, ja mene eteenpäin ja selvitä välisi Jumalan kanssa. Jos olet kristitty, pidä lujasti kiinni tunnustuksestasi, pysy siinä.

218Ja tarkatkaa tätä nyt, haluan saada tämän sanotuksi ennen kuin lähdemme:

Sillä meillä ei ole sellainen yli pappi, jota ei voida koskettaa heikkouksiemme tunnolla; vaan, joka oli kaikissa kohdin kiusattu niin kuin me olemme, kuitenkin ilman syntiä.

Kuunnelkaa.

Tulkaamme sen vuoksi rohkeasti armon valtaistuimelle, että voisimme saada laupeuden, ja löytää armon auttamaan puutteen ajassa [tarpeen ajassa]

Siunattu olkoon Herran Nimi.

219Kuulkaahan, baptistit, presbyteerit, luterilaiset! Te tulette kysymään minulta tämän kysymyksen: “Eikö Abraham uskonut Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi?” Tiedän, että se on paikka, mihin te aina menette. Se on totta: “Mitä muuta voi kukaan tehdä kuin uskoa Jumalaa?” Se on täsmälleen oikein, se on kaikki, mitä hän voi tehdä. Mutta, kun Jumala tunnustaa tuon uskon, Hän antaa teille Pyhän Hengen.

220“Mitä minä nyt sitten teen, veli Branham? Huudanko minä?” Ei välttämättä. Puhunko minä kielillä?” Ei välttämättä. Te voitte sekä huutaa, että puhua kielillä, ja yhä elää kuin pakana, te yhä himoitsette naisia, te voitte yhä tupakoida ja ryypätä ja tehdä kaikkea muuta. Olen nähnyt ihmisten puhuvan kielillä ja sitten menevän ja tekevän mitä likaisimpia ja kieroimpia kauppoja mitä koskaan olen nähnyt. Olen nähnyt heidän itkevän ja vuodattavan krokotiilin kyyneleitä ja sitten varastavan kaiken minkä saavat käsiinsä. Olen nähnyt heidän lähtevän ulos, ja kääntyvän katsomaan jokaista tyttöä joka kävelee kadulla. Uhuh, se on yksi hyvä merkki siitä, ettei teillä ole Sitä. Niin on.

221Mutta, veli, kun te olette siirtyneet kuolemasta Elämään, silloin kaikki nuo asiat kuolevat, ja te olette uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Jos näette jotakin väärää, te tulette rukoilemaan sen puolesta: “Jumala ole laupias.” Ja jos te näette vaikeuksia, niin sen sijaan, että menisitte juoruamaan ja yrittäisitte saada sen pahemmaksi, te yritätte päästä tuon henkilön luo ja oikaista sitä, saadaksenne juorut vaikenemaan nopeasti. Se on Jumalan Henki teissä.

222Jos te teette virheen? Te olette alttiita niille. Jos te teette virheen, te oikaisette sen nopeasti. “Älkää antako auringon laskea vihanne ylle.” Siten te tiedätte siirtyneenne kuolemasta Elämään, kun teillä on rakkaus, rauha, ilo, pitkämielisyys, hyvyys, lempeys, kärsivällisyys. Meillä on Ylipappi istumassa Taivaassa, valmiina suorittamaan esirukousta tunnustuksemme pohjalta. Mitä se on? Se on, kun Jeesus meni takaisin Logokseen, Tulipatsaaksi, joka johti Israelin lapsia, istuen noiden suurten lähteiden läsnäolossa; Valon sateenkaari, joka tuli ulos, seitsemän täydellistä henkeä, täydellinen Rakkauden Henki.

223Tarkatkaa nyt. Ensimmäinen oli täydellinen rakkaus, se on Jumalan Rakkaus, puhdas ja väärentämätön. Seuraavana on phileo rakkaus, se on rakkaus, joka teillä on vaimoanne ja lapsianne kohtaan. Seuraavaksi se sen jälkeen tipahtaa alas himolliseen rakkauteen. Seuraavana on jumalaton rakkaus. Ja mennen alaspäin, kunnes se on vain saastaa, vain jatkuvasti kieroutuen ja kieroutuen.

224Ja kaikella, millä on alku, on loppu, ja se kaikki tullaan ottamaan kokonaisuudessaan pois, eikä sitä enää koskaan muisteta, kun se jonakin päivänä tulee takaisin tuohon Täydelliseen. Ja ainoa tapa… Te ette voi pysähtyä tänne puoliväliin, ja päästä tunne ylös. Teidän täytyy olla sisällä koko matkan, luottaen ja leväten täydellisesti siinä pelastuksessa, jonka Jeesus Kristus antaa teille, uskon kautta.

225Siellä on rehellisyyden henki, joka tulee Jumalalta, se on tuo Lähde. Jumalan Lähde, se on Rehellisyys. Seuraavana on mies, joka tekee jonkun hyvän teon naapurillensa. Seuraavana on tuo kaveri, jota “teidän täytyy pitää silmällä”. Seuraavana on kaveri, joka on varas. Seuraavana on kaveri, joka on murhaaja, tekee ryöstöjä. Näettekö kuinka se kieroutuu edelleen koko ajan? Mutta kaikki nuo asiat puhuvat Todellisesta.

226Sitä sanon joka kerta, kun näen jonkun pariskunnan kävelemässä kadulla, rakastuneina, ehkä kahdeksankymmentä vuotiaina. Se puhuu vain siitä, että Taivaassa on nuori pari, joka edustaa heitä. Jos tämä maallinen maja puretaan, meillä on yksi Siellä.

227Jos näette miehen, joka pettää, varastaa, valehtelee, niin muistakaa vain, että hänen osansa on odottamassa helvetissä häntä; omassa paikassansa, jossa häntä tullaan vaivaamaan Jumalan ja pyhien Enkelien Läsnäolossa, tulella ja tulikivellä. Hän tulee olemaan vaivassa siellä. Iäisesti ei merkitse Iankaikkisesti, häntä voidaan iäisesti, mutta ei Iankaikkisesti. Iankaikkisella ei ole alkua tai loppua. Mutta iäinen on ajanjakso. Raamattu sanoo “iäisesti ja”, konjunktio, “iäisesti”. Joonasta sanottiin, että hän oli valaan vatsassa “iäisesti”. Se on ajan mitta.

228Mutta katsokaahan, on vain yksi Iankaikkinen Elämä, ja se on Jumala. Ja jos teitä tullaan vaivaamaan aina ja iankaikkisesti, ette te koskaan voi kuolla, vaan teillä on Iankaikkinen Elämä. Teitä voidaan vaivata sata miljoonaa vuotta Jumalan ja pyhien Enkelien Läsnäolossa, tulella ja tulikivellä, minä en tiedä, kuinka kauan Hän sanoo sen olevan. Mutta lopulta sen on loputtava, koska, sillä oli alku. Ja Jumalalla yksin on Iankaikkinen Elämä. “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä ei ole ikuista elämää, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Se on Elämä, joka alkoi… Ei täällä, vaan koko matkan siellä ylhäällä, Iankaikkinen Elämä, Zoe, Jumalan oma Elämä tulee alas ja asuu ihmisessä, ja hän on Iankaikkinen Jumalan kanssa, eikä voi kuolla. Sitä Sana sanoo.

229Vain ajatelkaa sitä. Onko olemassa kahta Iankaikkista Elämää? Te ette voisi vastata siihen, vai voisitteko? On yksi Iankaikkinen Elämä, ja se on Jumalan Elämä. Tämä toisen kaltainen elämä, ei väliä, mitä se on, sillä on loppu. Ja kaikella, millä on alku, on loppu. Mutta kaikella, millä ei ole alkua, sillä ei ole loppua. Ja Jumala sanoi, että Hän antaisi meille Iankaikkisen Elämän “ilman alkua”. Me olimme tehdyt osaksi Hänestä. Ja itse asiassa, sitä Elämää, joka meissä on, ei tuotu tänne inhimillisen luonteen mukaisesti. Luonto antoi meille hengen, mutta tuo henki kuoli, ja meillä on Jumalan Henki. Kunnia Jumalalle.

230Oliko Jumala mies? varmasti! “Tehkäämme mies omaksi kuvaksemme.” Mikä Jumala oli? Tuo theophany, Ruumis! Ja siellä mies oli tehty kuten se, ja pantu hallitsemaan puutarhaa, mutta kuitenkaan ei vielä ollut miestä maata viljelemässä, näissä aisteissa. Sitten Hän valmisti miehen maan tomusta osaksi eläinkuntaa, ja tuo mies viljeli maata. Ja tuo mies lankesi rikkomuksen kautta. Oikein. Ja Jumala, tuo theophany, tuli alas ja oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme lunastaakseen miehen.

231Niinpä ei ole mitään, mitä te voisitte tehdä. Te olette alusta alkaen syntinen. Te olette muodostuneet vääryydessä. Te olette syntyneet synnissä, tulleet maailmaan puhuen valheita. Te synnyitte tänne tähän maailmaan isänne ja äitinne sukupuolisen halun kautta, ja olette niin helvettiin matkalla kuin vain voitte olla, eikä ole väliä, mitä te teette. Voi olla, että ette koskaan valehtele, varasta, pidätte jokaisen käskyn ja kaikki muun ja silti te tulette menemään helvettiin. Mutta ainoa tapa teidän koskaan elää uudestaan, on vastaanottaa Pyhä Henki, Jumalan Iankaikkinen Elämä.

232Mikä teki teidät siksi mitä olette? Alussa, kun Pyhä Henki oli hautomassa maan yllä, ei siellä ollut mitään muuta kuin vulkaanisia purkauksia, ja sitten pieni pääsiäiskukka tuli esiin. Jumala sanoi: “Se näyttää sievältä, jatka vain hautomista.” Kukat tulivat esiin. Ruoho tuli esiin. Puut tulivat esiin. Linnut lensivät esiin tomusta. Eläimet tulivat esiin. Mies tuli esiin.

233Kuinka se nyt oli tehty? Pyhän Hengen hautoessa nämä aineet yhteen: kaliumkarbonaattin, kalsiumin, tehden kukat, tehden eläimet, tehden teidät.

234Ja nyt, teillä on vapaa valinta, Jumala hautoo teidät takaisin ja sanoo: “Kuuletko Minun Ääntäni? Älä paaduta sydäntäsi niin kuin kiihotuksen päivissä.” Täällä Hän tulee alas ja saarnaa Sanan. Evankeliumi saarnattiin heille, mutta heillä ei ollut uskoa Siihen, joten Siitä ei ollut heille mitään hyötyä. He kuulivat Sen, mutta eivät uskoneet Sitä.

235Jumala tuli alas ja Hän näytti heille Tulipatsaan; näytti profeettansa kautta merkkejä ja ihmeitä, osoitukseksi, että Hän oli hänen kanssaan. He eivät uskoneet Sillä. Oi, he rakastivat nähdä ihmeitä. He rakastivat kuulla tuota profeettaa. Mutta niin pitkälle, että olisivat uskoneet Sen, sitä he eivät tehneet. Heidän elämänsä todistaa, etteivät he tehneet sitä.

236Nyt Hän sanoi: “Älkää te langetko tuon saman epäuskon esimerkin mukaan!” Sillä tässä viimeisessä päivässä, pakana seurakunnalle, Jumala on ilmestynyt uudestaan: samat merkit, samat ihmeet, sama Tulipatsas, vahvistettuna, oikeaksi todistettuna. Älkäämme me paaduttako sydämiämme, ja langetko tuohon epäuskon kiusaukseen niin kuin he siellä, sillä silloin me tulemme mätänemään maahan ja siinä kaikki.

237Ja kun Pyhä Henki kolkuttaa sydämellenne: “Niin pitkän ajan jälkeen, kun kuulet Minun Ääneni, älä paaduta sydäntäsi”, ja sanoo: “Lapseni, tämä on Totuus”, silloin älkää katsoko sanansaattajaan, vaan kuunnelkaa Sanomaa. Uskokaa Se. Älkää paaduttako sydämiänne niin kuin kiihotuksen päivissä.

238Kun kuulet Hänen Äänensä, älä paaduta sydäntäsi. Sano silloin: “Kyllä Herra, minä uskon.” Sitten sinä menet sisälle Elämään, Pyhä Henki tulee sisälle sinuun. Sinun vanha henkesi kuolee, ja se saa kaiken vihan, himon, ilkeyden ja kateuden ja kaikki nuo asiat kuolemaan pois. Ja te tulette täyteen rakkautta, iloa ja rauhaa. Te lepäätte! Ei väliä, kuinka tuulet puhaltavat, kaikki on hyvin.

Ankkurini pitää esiripun sisäpuolella,
Läpi jokaisen suuren ja hirmuisen myrskyn,
Ankkurini pitää esiripun sisäpuolella.
Sillä Kristuksella, lujalla Kalliolla minä seison;
kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

239Siinä se on teille. Eddie Pruitt kirjoitti tuon kuuluisan laulun. Kaikki muut perustukset: kaikki kirkkokunnat, kaikki uskontunnustukset, kaikki opit häipyvät pois. Jää vain Kristus!

Te sanotte: “No, minä tunnen Raamatun.” Sinulla ei ole Elämää tuntemalla Raamattuasi.

“Minä tunnen katkismuksen.” Sinulla ei ole Elämää tuntemalla katkismustasi. “No niin, minä olen kristitty.” Sinulla ei ole Elämää tunnustamalla kristillisyyttä.

240Sinulla on Elämä tuntemalla Hänet. Tuntien Hänet, teillä on Elämä. Te menette sisälle Hänen Lepoonsa, te lakkaatte omista teoistanne, niin kuin Jumala omistansa. Teidät on tehty Jumalan Pojaksi, osalliseksi Jumalasta. Ja jos Pyhä Henki kosiskelee sinua, kosiskele sinä takaisin, ja sano: “Kyllä, Herra.”

241Kun Se kosiskelee: “Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskaasti kuormitetut, niin Minä tulen antamaan teille Levon.”

242Ja te sanotte: “Ah, minä olen nuori. Minulla on… Minun pastorini ei… Kaikki mitä minun täytyy tehdä…” Näettekö? Silloin te ette tule koskaan löytämään Sitä.

243Mutta, kun te sanotte: “Kyllä, Herrani, minä kuulen Sinun Äänesi. Minä en paaduta sydäntäni. Minä en välitä mistään, Herra, Se on Sinun Sanasi ja minä uskon Sinua. Ota minut Jeesus.” “Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta. Mutta Sinun Veresi vuodatettiin minun puolestani, ja minä lupaan, että tulen uskomaan. Oi, Jumalan Karitsa, minä tulen!” Laskekaa kätenne Hänen kuolevan päänsä päälle ja sanokaa: “Herra, minä olen syntinen ja Sinä kutsuit minua.”

244“Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni ja Minä tulen nostamaan hänet ylös viimeisissä päivissä.”

245“Kyllä, Herra, minä tulen. Minä en paaduta sydäntäni, niin kuin he tekivät siellä kiihotuksessa, minä totisesti uskon.”

246Mitä Hän sitten tekee? Hän antaa teille Hänen Elämänsä, Zoen, Iankaikkisen Elämän. Ja, jos Jumala voi nostaa meidät ylös maan tomusta, josta me tulemme. Tulimmeko me maan tomusta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kaikki, mitä te näette, tulee maan tomusta. Ja jos Jumala voi tehdä minut siksi, mikä olen tänään, ilman, että minulla oli mitään sanomista siihen, vain siksi, että Hänen halunsa oli tehdä minut ja antaa minulle tilaisuuden kohdata Golgata ja tehdä ratkaisuni, ja minä tein ratkaisuni ja uskoin Häneen, niin kuinka paljon enemmän Hän tulee nostamaan minut ylös kuolleista. Jos Hän teki minut siksi, joka minä olen ilman valinnan mahdollisuutta, sitten minä valitsin ja otin Hänet vastaan. Ja Hän itse kohotti kätensä ja vannoi itsensä kautta, että Hän nostaisi minut ylös viimeisessä päivässä.

247Minä lepään varmuudessa, minulla on Lepo. Ei siksi, että palvon sunnuntaina, eikä siksi, että palvon sapattina, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Minä palvon siksi, että olen mennyt sisälle Hänen rauhaansa ja Lepoonsa ja minulla on rauha, lepo, rakkaus ja ilo. Antaa myrskyn pauhata, minun ankkurini pitää.

248Onko sinulla tuo kokemus tänä iltana, ystäväni, joka istut täällä tässä kuumassa tabernaakkelissa? Sinä et tule kuulemaan minua. Ei, sinä tulet kuulemaan Sanaa. Kuuntele, ystäväni.

249Jos sinulla ei nyt ole tuota Lepoa, sinä voit löytää Sen juuri nyt. Sinun ei tarvitse tulla tänne alttarille, istu juuri siellä missä olet. Ole vilpitön ja sano: “Kristus, vain puhu minun sydämelleni. Minä tiedän, että on kuuma. Minä aivan vaahtoan hikeä, tunnen oloni kurjaksi. Mutta Herra, minä voin totisesti hiota tuskasta, pahemmasta kuin tämä, ennen aamua.”

Ja joku lääkäri voi pudistaa päätään ja sanoa: “Se oli sydänkohtaus. Hän on mennyt.” Niin mitä sitten?

250Mitä sitten? Kun tuo suuri Kirja on avattu, mitä sitten? Te olette kuulleet tuon laulun Mitä sitten? Kun häneltä, joka on hylännyt Sanoman, tullaan kysymään syytä siihen, niin mitä sitten? Mitä sitten? Ajatelkaa sitä nyt, todella syvällisesti.

251Kumartaessamme päämme, ajatelkaa sitä:

Kun hänen, joka hylkää tämän Sanoman tänä iltana,
Pyydetään antamaan syy siihen, mitä sitten?
Mitä sitten? Mitä sitten?
Kun suuri Kirja on avattu, mitä sitten?
Kun niiltä, jotka hylkäävät tämän Sanoman tänä iltana,
Teiltä tullaan kysymään syytä siihen, mitä sitten?

252Taivaallinen Isämme, tämä on nyt kaikki Sinun käsissäsi. Tässä on nyt todellinen Sapatti asetettuna ihmisten eteen. Täällä on Jumalan Enkeli, viimeisten muutaman vuoden aikana se on räjähdysmäisesti mennyt ympäri maailman. Arvostelijat ja kaikki muut ovat yrittäneet tuomita Sitä, mutta joka kerta Sinä olet todistanut itsesi Jumalaksi.

253Tieteellinen maailma, kirkollinen maailma… Ovatko he sokeita, Herra? Ehkä täällä on tänä iltana joku, joka haluaisi saada näkönsä vaeltaakseen eteenpäin, eikä kiusaisi Jumalaa niin kuin kiihotuksen päivissä; niin, ettei hän yrittäisi kiusata Häntä olemalla hyvä sunnuntaisin, tai pitämällä jonkun määrätyn päivän, tai jonkun tietyn uskontunnustuksen, tai kuulumalla johonkin tiettyyn kirkkoon; vaan, joka haluaisi tulla ulos ja olla sydämeltä ympärileikattu ja vastaanottaa Pyhän Hengen, ja haluaa Hänet. Uskossa he nyt yrittävät vastaanottaa Häntä sydämiinsä. He yrittävät löytää armon Sinun edessäsi, Herra.

254Oi, he ovat voineet puhua kielillä, he ovat voineet huutaa. Mutta heillä yhä on sama vanha kiukkuinen luonne. Heillä yhä on sama vanha ilkeys. He yhä juoruavat ja puhuvat ja tekevät asioita, joita heidän ei pitäisi tehdä. He eivät halua sitä, Herra. Mitä sitten, kun tuo suuri Kirja on avattu? Kun on sanottu: “Sellaiset eivät mene sisälle Valtakuntaan. Olkaa sen vuoksi täydelliset, niin kuin teidän Isänne Taivaassa on täydellinen.” Mikään vähempi siitä ei tule menemään sisälle. Luottavatko he täysin tänä iltana ristiinnaulittuun? Jos eivät, Herra, voikoot he sanoa tuon Iankaikkisen “kyllä” juuri nyt.

255Sanoa: “Herra, se ei ole mielenliikutusta, vaan minä vain tunnen jotakin syvällä sydämessäni… Tuo jokin sanoo minulle, että ‘minä voin tehdä sen juuri nyt, Sinun armostasi’, minä hylkään kaikki maailman asiat, ja haluan mennä sisälle Sinun Lepoosi, ja minä uskon, että teen sen juuri nyt. Minä uskon, että Pyhä Henki on tuomassa minua juuri tuohon paikkaan.”

256Jokaisen pään ollessa kumarrettuna, tunteeko kukaan sillä tavalla juuri nyt? Kohottakaa kätenne. “Pyhä Henki on nyt tuomassa minua sille paikalle, että en enää tule juoruamaan.” Jumala siunatkoon sinua. “Minä en tule tekemään näitä asioita… Äkkipikaisuuteni on mennyt. Minä voin elää ilossa ja rauhassa ja pitkämielisyydessä tästä eteenpäin. Uskon, että Jumala on puhumassa minulle juuri nyt, että voin tehdä sen tästä hetkestä alkaen, Hänen armostaan.” Kohottaisitteko kätenne? Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua nuori nainen. Joku muu? “Nyt minä uskon.”

257Älkää kiusatko Häntä niin kuin kiihotuksen päivänä. Älkää ajatelko, että koska me käymme kirkossa sunnuntaisin tai pidämme sapatin… Paavali sanoi: “Te, jotka otatte vaarin päivistä ja täysistä kuista ja niin edespäin, minä pelkään teidän puolestanne.” Laki oli tulevien hyvien asioiden varjo, eikä itse asia, eikä voi koskaan tehdä palvojaa täydelliseksi. Mutta Kristus tekee teidät täydelliseksi, täydelliseksi Jumalan silmissä. Hän ottaa pois teidän syntinne, ottaa pois tuomion teiltä ja antaa teille Hänen rakkautensa ja ilonsa.

258Haluaisitteko mennä sisälle Lepoon nyt? Kohottaisiko joku muu kätensä ja sanoisi: “Minä olen tehnyt sen.” Jumala siunatkoon sinua nuori nainen täällä vasemmalla. Jumala siunatkoon miestä siellä oikealla puolellani. Mennä sisälle Hänen Lepoonsa, ajatelkaa sitä juuri nyt.

259Rukoilkaa: “Juuri niin kuin olen. Herra, ilman yhtäkään puolustusta. Minä olen paha. Mitään en voi tarjota Sinulle, kuin vain “vanhan, kuluneen, synnillisen elämäni. Vastaanotatko minut? Puhdistatko minut? Vapautatko minut? Koska lupasin, että tulen uskomaan. Oi, Jumalan Karitsa, minä tulen. Minä tulen nyt uskoen, että nyt olen siirtynyt kuolemasta Elämään. Koska juuri tässä istuessani olen vastaanottanut Sinut Pelastajanani ja tunnen rauhan sydämessäni.”

260Viisi on nostanut kätensä. Tuntisiko vielä yksi sillä tavalla? Kohota kätesi. Jos et ole kristitty, vastaanota Hänet juuri nyt.

261Jos tunnustaudut kristityksi, etkä ole ollut sellainen, sinä olet yhä syntinen, ei väliä sillä, mitä olet elämässäsi tehnyt, tai minkälaiseksi yrität itseäsi tehdä. Mitä te teette, ei tule hyväksytyksi. Sitä Hän on tehnyt. Teidän omaa vanhurskauttanne ei hyväksytä. Jos lakkasitte tupakoimasta vain siksi, että sanoitte: “Minun on parasta lopettaa tupakoiminen, koska tunnustaudun kristityksi.” Jumala ei hyväksy sitä. Jos lakkaatte himoitsemasta naisia vain, koska panette itsenne tekemään sen, ei Jumala hyväksy sitä. Se on jotakin, mitä te itse teette, ne ovat tekoja. Se on armo, joka pelastaa teidät. Onko Jumala tullut teihin ja ottanut tuon koko asian ulos teistä? Se on seuraava asia.

262Te sanotte: “Minä liityin seurakuntaan, joten minun täytyy lakata tekemästä näitä asioita.” Jumala ei hyväksy sitä, ei mitään, mitä te voitte tarjota.. Hän hyväksyy vain sen, mitä Kristus antoi. Hän antaa teille Iankaikkisen Elämän, ja ottaa nuo asiat pois teiltä. Tahdotteko vastaanottaa Sen?

…ulkona villisti myrskyävällä merellä,
Tule, ankkuroi sielusi Levon satamaan
Olen ankkuroinut sieluni…

Hyvä on, te, jotka kohotitte kätenne. Sanoma on ohi nyt. Palvokaamme nyt.

Minun rakkaani on minun.
En enää purjehdi rajuja meriä;
Myrsky voi pyyhkäistä yli rajusti myrskyävän syvyyden,
Jeesuksessa olen turvassa ainiaa.

263Jokainen nyt, palvoen:

Olen ankkuroinut sieluni Levon satamassa (Sapatti)
En enää purjehdi rajuja meriä;
Myrsky voi pyyhkäistä yli rajusti myrskyävän syvyyden,
Jeesuksessa olen turvassa ainiaan
Loista ylleni…

Vain vapautukaa, sulkekaa silmänne. Tunnetteko tuon suloisen Hengen? Se on palvontaa. Sanoma on ohitse, tämä on palvontaa.

Valo majakasta loistakoon ylleni,
Oi, loista ylleni, Oi, Herra, loista ylleni,
Anna Valon majakasta loistaa ylleni.

264Kuinka monesta tuntuu hyvältä? Kohottakaa kätenne. Tuo suloinen nöyrä Henki, se on se.

Olla Jeesuksen kaltainen, vain olla kuin Jeesus
Maan päällä kaipaan olla Hänen kaltaisensa;
Koko elämän matkan, maasta Kirkkauteen,
Minä vain pyydän olla Hänen kaltaisensa.

Vain palvokaa!

57-0901M Hebrealaiskirje 3. luku (Hebrews Chapter Three), Jeffersonville, Indiana, USA, 1.9.1957

57-0901M Hebrealaiskirje 3. luku
(Hebrews Chapter Three)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.9.1957

1      Hyvää huomenta, ystävät. On etuoikeus olla täällä tänä aamuna Herran palveluksessa. Ja me toivomme ja luotamme siihen, että meillä tulee olemaan hieno hetki.

2       Olin juuri palannut… mitä kutsuimme ennen diakonien toimistoksi, jossa äänityslaitteet ovat nyt, ja juttelin juuri erään nuoren naisen ja hänen äitinsä kanssa, joka oli kotoisin Jolietista, Illinoisista. Ajattelin vain, millainen Jumalan armon tulos tuo tyttö onkaan. Useimmat meistä täällä tuntevat hänet. Hän on alkoholisti, yksi pahimman luokan alkoholisteista. Enkä ole ymmärtänyt tarinaa ennen kuin tänä aamuna, kun hän poistui lavalta. Herra oli paljastanut hänelle kaiken, mikä oli vialla ja mitä oli tapahtumassa. Ja hän lähti lavalta itkien ja riemuiten, koska Jumala oli pelastanut hänet juomarin haudasta. Ja hän… Eräs nainen käveli hänen luokseen ja alkoi itkeä, koska hänen tyttärensä oli, muistaakseni, narkomaani. Ja tiedättekö, Jumalan armosta tuo tyttö kutsuttiin (muistaakseni seuraavana iltana kutsuttiin Rosella?), ja tyttö parantui huumeista. Ja hän ja hänen miehensä saarnaavat evankeliumia. Ja-ja-ja-ja nähdä Rosellan kaltainen ihana pieni nainen, ja vasta päässyt vauhtiin! Ja nyt hän, hyvin kunnioitettava, hänellä on… tuntee kutsun sydämessään. Mutta kun hän tietää mitä Raamattu sanoo naissaarnaajista, hän tietää, että se on jotain muuta. Ja Jumala johdattaa häntä vankiloihin ja muihin paikkoihin todistamaan.

3       On ihanaa tietää, etsiä Jumalan tahtoa. Joskus meillä on tunne, mutta haluamme toteuttaa sitä tunnetta; jos ette ole varuillanne, paholainen ottaa tuon tunteen ja vääristää sen joksikin. Mutta niin kauan kuin pysymme Raamatussa, olemme oikeassa, näetkö, liikumme Herran tahdon mukaisesti.

4       Ja niinpä uskon, että Rosella päätyy lopulta jonnekin lähetyskentille, koska Amerikka ei halua evankeliumia.

Te tiedätte sen. Voimme yhtä hyvin myöntää, että tämä anglosaksinen kansa on mennyttä. Siinä kaikki. Amerikka ei tule enää vastaanottamaan evankeliumia. Oi, silloin tällöin tulee muutamia harhailevia. Mutta, mitä tulee evankeliumiin, se on ohi. Ja heille ei voi edes saarnata, heille ei voi puhua. He eivät usko mitään. Näettekö? Heillä on vain omat kovapäiset ajatuksensa, ja he ovat tyytyväisiä.

Ja seuraava asia tälle kansakunnalle on tuomio. Hän tulee myös saamaan sen. Se voi tapahtua laman kautta. Se voi tapahtua atomipommin kautta. Se voi tapahtua suuren vitsauksen, taudin tai jonkin muun kautta, mutta se on valmiina. Se on tulossa. Tuhansia ja taas tuhansia tulee kaatumaan.

5       Me, veli Zabel ja minä, ja veli Wood, menimme eilen ohi… ja veli Wood, kun olimme tulossa Kentuckysta, jossa olimme olleet kolme päivää, ja me ohitimme asuinalueen. Veli Zabel sanoi: ”Siellä ei ole…” En muista. ”Tuskin yksikään noista ihmisistä kyseisessä kerrostalossa edes käy missään seurakunnassa.”

6      Kysyisitte heiltä siitä. ”No, meillä on televisio. Sillä tavoin löydämme lohtua.” Näettekö? Se on amerikkalainen asenne. Näettekö? ”Meillä on televisio. Meillä on paljon rahaa. Meillä on hienoja autoja, hienoja koteja. Mitä me tarvitsemme Herralta? Emme tarvitse Sitä.” Sellainen on asenne.

7       Ainoa uskonto ja pelastus, jota meillä on ja jota rakastamme, on todellisten jumalallisten ihmisten keskuudessa. Tiedättekö, Raamattu sanoi, että niin tulisi tapahtumaan. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Uh-huh. Te Raamatun lukijat, kuulin teidän huutavan ”Aamen”, ja te saarnaaja tuolla takana. Se, se on oikein. Rakkaus olisi niin kaukana viimeisinä päivinä; ainoaa rakkautta olisi jäljellä vain Jumalan kansan valittujen kesken. ”Isä olisi äitiä vastaan, ja äiti isää vastaan, ja lapset vanhempia vastaan, ja toiset toisiaan vastaan.” Ja ainoaa rakkautta olisi jäljellä, olisi vain tuo Valittu, vain Valitut. Sana ”Valittu” tulee tuossa sanasta ”Valitut”, Jumalan valitsema kansa.

8       Ja kun Rosella kertoi tarinan minulle huoneessa jokin aika sitten, ajattelin vain, että sinä iltana hän sanoi, että jotakin tapahtui. Ja miten hän sanoi, että koko elämänsä ajan, kun hän oli ollut täysin alkoholisoitunut, ei pystynyt, ei Anonyymit Alkoholistit, neljä lääkäriä oli luopuneet hänestä, mitään ei voitu tehdä, ja kuinka juuri siitä hetkestä lähtien jotakin tapahtui.

9       Nyt hän ei ole enää tuollainen sekopää. Hän on ihastuttava, kaunis nuori nainen, kolmekymmentäkolme vuotta vanha, ja hänestä voisi luulla, että hän on noin kaksikymmentäkaksi; kuinka Jumala tekikään hänelle sen, mitä Hän teki, ja kuinka hän näyttää erilaiselta. Ja, mutta minä sanoin: ”Rosella, ennen maailman perustamista Jumala oli määrännyt tuon hetken.” Kyllä. Näettekö? Aivan. Ja kun pieni vanha Billy Paul tuolla takana, missä hän on, jakoi rukouskortteja ihmisille sinä iltana, kuinka vähän hän tiesikään, kenelle hän antoi rukouskortin.

Eikö se olekin ihanaa, Rosella?

[Sisar Rosella Griffith sanoo: ”Veli Branham, mietin, voisiko seurakunta rukoilla, että Jumala opettaisi meille, miten Hän oli vahva.”]

Aamen. Herra siunatkoon sinua, Rosella. Olen varma, että teemme sen. Hän haluaa seurakunnan rukoilevan, että Jumala johdattaisi häntä. Se tarkoittaa, että seuraa Hänen muuttumatonta kättään. Oi, se on niin hienoa.

10    Minulle esitettiin tänä aamuna kauhea ehdotus. Kyse on jostain moninkertaisesta moninkertaisesta multimiljonääristä, joka haluaa tuottaa tänne Louisvilleen, Kentuckyyn, ja rakentaa minulle viiden miljoonan dollarin tabernaakkelin. Mutta jokin sydämessäni sanoi: ”Hetkinen, sinä et ole pastori.” Näettekö? Joten sitten viisi miljoonaa dollaria rahaa, jotka olisi varattu. Nyt sen pitäisi mennä hallitukselle, kustantamaan viskiä ja muuta sellaista, mutta haluaa laittaa sen tabernaakkeliin Herralle. Mutta toivon, että se menisi jollekin Jumalan palvelijalle, joka… ja johonkin Jumalan palvelukseen. Mutta, nyt on varattu viisi miljoonaa dollaria. Ajatelkaa, millainen tabernaakkeli siitä tulisi.

Näetkö, miten kauniilta tuo näyttää, Rosella? Mutta täällä alhaalla on jotain, joka sanoo toisin. Näetkö? Näetkö? Jokin täällä alhaalla.

11    Me tulemme tähän pieneen, vanhaan tabernaakkeliimme, te muukalaiset. No, tämä voisi olla loistelias paikka tässä kulmassa, te ette ymmärrä sitä, että ihmiset ovat halunneet rakentaa tämän paikan ja tehdä sen. Mutta tällä tavalla me pidämme tästä. Näettekö, tällä tavalla me pidämme siitä. Vanhat istuimet, joiden päällä istuimme, nuo vanhat alkuperäiset istuimet, jotka olivat peräisin tabernaakkelista, menivät tulvan läpi ja kelluivat pinnalla.

12    Raamattuni lepäsi auki tuolla tavalla saarnastuolissa. Se juuttui kattoa vasten ja tuli takaisin alas, ja sen kohdalla oli sana: ”Minä, Herra, olen sen istuttanut”. Minä kastelen sitä yötä päivää, ettei joku riistäisi sitä minun kädestäni.” Miten me soudimme sen huipun yli veneellä, tässä. Ja se tuli heti takaisin alas, istuimet siirtyivät takaisin paikoilleen. Heidän piti vain jynssätä se ja jatkaa eteenpäin. Näettekö? Näettekö? Tämä on siis juuri sellaisena kuin me sen haluamme, jossa on tavallista kansaa, tavallinen paikka, ja ihana Herra. Aamen.

13    Nyt, tänään, meillä on hieman, olemme juuri alkaneet siirtyä kerman puolelle, kun maito on otettu pois, ja vain kerma on jäljellä. Ja muistakaa, että tarvitaan maitoa, jotta saadaan kermaa. Kerma muodostuu maidon sisällöstä.

14    Niinpä olemme olleet ensimmäisessä, toisessa, ja olemme päätymässä kolmanteen, ja aloitamme Heprealaiskirjeen neljännen luvun. Ja, oi, tämän Kirjan opetukset! Voisimme pysyä sen kanssa, yhden jakeen parissa, kolme kuukautta, ja osoittaa, että koko Raamattu nivoutuu yhteen Raamatun jokaisen jakeen kanssa. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Ei ole yhtään jaetta, johon voitte laittaa sormenne, joka kuitenkin Pyhän Hengen armon ja avun avulla voidaan sitoa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka suoraan Siihen.

15    Ei ole olemassa toista kirjallista teosta, joka pystyisi siihen. Ja matemaattisesti, ja maantieteellisesti, kaikin tavoin, ei ole mitään Kirjaa Raamatussa, joka olisi kirjoitettu niin kuin Raamattu… Tarkoitan, ettei maailmassa ole mitään kirjaa, joka olisi kirjoitettu niin kuin Raamattu. Ei ole yhtäkään. Raamatun numerologia on täydellisessä harmoniassa; jopa luvut ja välimerkit ja kaikki on täydellistä. Ei ole toista kirjaa; ette voisi lukea siitä yhtään lukua ilman, että se viittaisi takaisin itseensä. Mutta koko Raamatussa ei ole yhtään ristivetoa. Ja sen ovat kirjoittaneet monet, monet, monet ihmiset; ja sadat, satoja ja satoja vuosia erossa toisistaan, tietämättä yhtään kohtaa… Yksi kirjoitti Sen tänne, ja yksi kirjoitti Sen tänne, ja yksi kirjoitti Sen tuonne. Kun se kaikki yhdistettiin, siitä tuli Jumalan Raamattu. Eikä yksikään ole ristiriidassa toisen kanssa, eikä, ei, ei matematiikassa, maantieteessä. Kaikki muu Raamatussa, kaikki, numeerisesti, kaikki sopii täydellisesti yhteen. Jos se ei ole inspiraatiota, en tiedä, mitä te kutsutte inspiraatioksi? Olen niin iloinen siunatusta, vanhasta Raamatusta.

16    Jotkut heistä sanoivat: ”Oletko katolilainen? Protestantti?”

Sanoin: ”En kumpaakaan. Minä uskon Raamattuun.” Aivan oikein. Uskon Raamattuun, ja olen iloinen, että meillä on yhä vapaus saarnata Sitä tässä maassa. Oi, se on ihanaa.

17   Nyt me aiomme opiskella siitä. Ja nyt siirrymme Heprealaiskirjeeseen ja aloitamme kolmannesta luvusta. Ja jätimme sen 15. jakeeseen. Ja nyt te kaikki…

18    Näin jonkun panevan sen merkille jokin aika sitten, kun nostin lukulasini. Ei ole kyse siitä, että silmäni olisivat huonot, mutta olen yli neljänkymmenen vuoden ikäinen. Pystyn lukemaan sitä, tässä, ihan tavallisesti, mutta voin lukea sitä paremmin silmälasien kanssa. Ja minulle tehtiin lukulasit, joita haluan käyttää, koska voin lukea sitä paremmin ja nopeammin. Ja sitä varten hankin ne. Nyt…

19    Ensinnäkin haluamme vähän taustatietoa, koska joukossamme saattaa olla vieraita, jotka eivät ole saaneet käsiinsä Heprealaiskirjeen ensimmäistä osaa.

20    Oletteko te rouva Cox, joka istuu tuossa päädyssä? Olen iloinen nähdessäni hänet. Juuri ennen kuin aloitan, todistuksena Jumalan armosta, – Täällä oli nainen, jonka kasvot olivat syövän syömät. Hän on sisar Woodin äiti. Olin Michiganissa Genen ja Leon kanssa ja tein heidän kanssaan nauhoituksia. Kotimatkalla vaimo soitti minulle, tai minä soitin hänelle. Hän sanoi: ”Rukoile heti rouva Coxin, rouva Woodin äidin puolesta, sillä syöpä kalvaa hänen kasvojaan.” Se oli mennyt silmäkulmaan ja luuhun asti, valunut hänen kasvojensa sivulle, ja se oli vain levinnyt hajalle. Joku lääkäri oli tehnyt sille jotakin muuta, pahentanut sitä ja saanut sen vain leviämään, laittanut siihen jotain lääkettä.

21    Ja he toivat hänet Campbellsvillestä, Kentuckysta, ylös… tai muistaakseni Actonista, Kentuckysta, ylös Louisvilleen, hoitoa varten.

22    Ja niin rouva Wood, kun näin hänet ensimmäistä kertaa, hän oli aivan poikki. Koska, tietysti, kyseessä oli hänen äitinsä, ja hän oli varmasti järkyttynyt. Menin huoneeseen ja rukoilin hänen puolestaan luottaen siihen, että Jumala sanoi vastaavansa rukoukseen. Muutaman päivän päästä hän pääsi ulos. Ja siinä hän nyt istuu. Ihmeellistä armoa, mitä Hän on tehnyt hänen hyväkseen.

23    Nousisitko ylös? En halua tehdä sinusta julkista… Missä, missä syöpä sijaitsi? Kasvojen sivulla, näette tuolla, tuolla puolella hänen kasvojaan, tässä, poskiluun kohdalla, silmän ympärillä. Ja Jumala paransi hänet. Eikö Hän olekin ihmeellinen?

24    Kuinka moni oli täällä viime sunnuntaina näkemässä, mitä Herra teki näyn kautta? Mies, rampa ja sokea, istui pyörätuolissa. Ja jokin kosketti minua, kun tuo vanha mies sanoi: ”Veli Branham…”. Uskon, että se oli tämä veli tässä. Hän sanoi: ”Tee samoin vaimolleni.” Hänellä on rampa vaimo. Sydämeni suli. Toivon… antaisin mitä tahansa maailmassa, jos voisin, mutta se ei ole… ei ole minun vallassani. Mutta on minun ja teidän vallassanne rukoilla, että Jumala tekisi sen. Hänellä on rampa vaimo, käsi halvaantunut, jalka halvaantunut, näyttää siltä. Ja tämä mies oli paljon huonommassa kunnossa kuin vaimo, koska hän pystyi seisomaan ja kävelemään vähän, mutta tämä mies ei pystynyt edes siihen. Ja hän… Aivot, tärkein tasapainohermo oli tuhoutunut. Mayos ja monet muut olivat luopuneet hänestä. Katolinen lääkäri lähetti hänet tänne, ja hänen poikansa on pappi Saint Meinradin kirkossa Indianan Jasperissa. Mutta se laskee perustan sille herätykselle, joka on tulossa, siellä alhaalla.

25    Ja kun hän nousi ylös, hän sanoi: ”Mutta minä en voi…”. Hän katsoi ja sanoi: ”Kyllä voin.” Hän luuli, ettei hän nähnyt, tiedäthän. Ja hän katsoi ylös ja vain sattui nostamaan päänsä ylös, ja siellä hän pystyi kävelemään ja näkemään; käveli käytävää pitkin, omatoimisesti. Ja he olivat presbyteerejä. Hän oli ortodoksi. Ja puhu… Jos luulette, että vain helluntailaiset tai pyhitysihmiset voivat huutaa, olette väärässä. He osaavat tosiaan huutaa, kun he näkevät jotain sellaista tapahtuvan; he halasivat toisiaan ja huusivat. Hän käveli suoraan ulos ja alas portaita, työntäen pyörätuoliaan; käveli, ja tasapainohermot olivat kadonneina hänen päästään. Ajatelkaa sitä. Hän käveli niin kuin sinä tai minä kävelisimme. Oi, Hän on ihmeellinen.

26    Nyt, Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen. Ja tässä Heprealaiskirjeen kirjoituksessa, hän kirjoitti Sen. Ja ennen kuin hän kirjoitti nämä kirjat, saamme selville… Nytyt me menemme… Tämä on pyhäkoululuokka, ja yritän tarkata, ettemme vie liian kauan aikaa. Ja sitten meillä on jumalanpalvelus, jatkamme siitä tänä iltana, jos Herra suo. Heprealaiskirjeessä ja muissa Paavalin kirjeissä…

27    Kuka Paavali oli? Hän oli vankkumaton heprealainen, oppinut ja suuri Vanhan testamentin opettaja. Ja häntä oli opettanut yksi aikansa parhaista miehistä. Kertokaa joku, mikä hänen nimensä oli. Gamaliel, yksi aikansa suurimmista opettajista. Ja Paavali oli istunut Gamalielin jalkojen juurella.

28    On jotain, mikä liittyy… siihen, missä käydään, missä seurakunnassa käydään ja millainen opettaja teitä opettaa. Tiesittekö sen? Siinä on merkitystä. Siksi meidän pitäisi etsiä parasta, mitä voimme löytää, jotta saisimme parasta; ei siksi, että se on seurallista ja niin edelleen, vaan todellista Raamatun opetusta.

29    Katsokaa, kerran kun Israel oli lähtenyt erämaahan armeijansa kanssa, ja heillä oli seitsemän päivän pituinen kierros, ja heiltä loppui vesi. Ja he olivat menehtymässä, ja he sanoivat: ”Oi, jospa olisi profeetta lähistöllä!”

30    Ja eräs heistä sanoi: ”Meillä on täällä alhaalla Elisa. Hän kaatoi vettä Elian käsille.” Näetkö hänen avustajansa? Toisin sanoen: ”Tässä on Elisa, jolla on ollut yhteys Elian kanssa. Herran sana on hänen kanssaan.” Ymmärrättekö? Häntä oli opetettu oikein. Ja hän sanoi: ”Hän on täällä. Mennään alas ja kysytään häneltä neuvoa, sillä hänen opettajansa oli Elia, ja hänellä on Elian opetus hallussaan.” Näettekö, millainen ero siinä on? Varmasti. Me haluamme tulla opetetuiksi.

31    Niinpä Paavalilla oli Gamalielin opetus. Ja Gamaliel oli se suuri mies, joka teki päätöksen, koska hän oli itsekin oppinut, että kun kaikki tämä alkuseurakunnassa tapahtunut alkoi, hän sanoi: ”Älkäämme koskeko siihen, veljet. Jos se ei ole Jumalasta, siitä ei tule kuitenkaan mitään. Mutta jos se on Jumalasta ja me taistelemme sitä vastaan, huomaamme taistelevamme Jumalaa vastaan.” Näettekö, hän oli saanut hyvää opetusta.

32    Paavali oli kasvanut tämän miehen alaisuudessa, ja hän tiesi, että Paavali oli suuri opettaja. Niinpä eräänä päivänä, rehellisenä sydämeltään, vainoten seurakuntaa, hän meni pidättämään heitä.

33    Nyt otamme vielä yhden pienen vaiheen Paavalista, kun saamme taustatietomme.

34    Kun Juudas lankesi rikkomuksen, rahan rakkauden ja elämän ylpeyden tähden, hän lankesi armosta ja meni omaan paikkaansa. Ja opetuslapset sanoivat: ”Täytyy olla kaksitoista.” Ja seurakunta, kaikesta arvokkuudestaan huolimatta, osoittaakseni teille, millainen seurakunta on; kaikesta arvokkuudestaan ja kaikesta voimastaan huolimatta se on yhä miljoonia kilometrejä vajaa, parhaimmillaankin. He sanoivat: ”Meidän on etsittävä keskuudestamme joku, joka ottaa sen paikan.” Ja he valitsivat arpomalla Matiaksen. Matthian, uskoakseni, tai Matiaksen. Luulen, että se oli Mattias. Ja kun he valitsivat hänet ja panivat hänet niiden kahdentoista joukkoon, niiden yhdentoista joukkoon, jotka muodostivat ne kaksitoista, hän ei tehnyt yhtään mitään. Se on ainoa kerta, kun hänen nimensä mainitaan Raamatussa. Se oli seurakunnan tekemä valinta.

35    Nyt, he ajattelivat, ”Hän on herrasmies.” Epäilemättä. ”Hän on ihana mies. Hän on oppinut. Hän on fiksu. Hän on koulutettu. Hän on hieno ihminen. Hän tulisi Juudaksen tilalle ja olisi yksi meistä.”

36    Mutta tiedättehän, että Jumala tekee toisinaan joitakin… meidän mielestämme kaikkein typerimpiä valintoja. Jumala näki pienen koukkunokkaisen juutalaisen, joka oli juuri niin kiivas kuin vain saattoi olla, suu vinossa: ”Minä menen alas ja pidätän jokaisen heistä. Heitän heidät vankilaan. Minä teen tämän.” Se oli Jumalan valinta.

Muut ottivat oppineen ja diplomaatin. Se on seurakunnan valinta.

37    Näettekö, te ette tiedä, kuka siellä alttarilla on. Ette tiedä, kuka se on, jota todistaa, vankilassa tai missä tahansa se onkin. Se saattaa näyttää nyrkkeilijältä, hänen korvansa ovat rikki, silmänsä ovat rähjäiset, ja, mutta ette tiedä, kuka hän on. Te vain heitätte arpanne, siinä kaikki, ja annatte hänelle Sana. Jumala tekee valinnan.

38    Ja Jumala valitsi tämän pienen kiukkuisen juutalaisen, tai pikemminkin valitsi hänet. Hän oli matkalla alas ja sanoi: ”Minä menen alas ja haen heidät. Näytän heille, mitä voin tehdä tuolla tavalla”, ja Jumala vain tyrmäsi hänet.

Jumala sanoi: ”Se on minun valintani, juuri siinä.”

39    Eikö se olisikin typerää, seurakunnan kannalta? ”Miksi, hän vainoaa seurakuntaa. Hän on lihallinen mies.” Mutta Jumala tiesi, mitä ihmisen sisällä oli. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

40    Niinpä Paavali sai kokemuksen. Kuinka moni uskoo, että kokemus tulee kääntymyksen kautta? Varmasti. Jos näin ei ole, epäilisin kääntymystä. Kääntymys saa aikaan kokemuksen. Eikä sitä voi nyt arpoa mitenkään. Joskus se saattaa olla huutamista. Joskus se voi olla kielillä puhumista. Joskus se voi olla itkemistä. Joskus se voi olla huokailua. Ette tiedä, mitä se on, joten älkää yrittäkö arvailla sitä. Koska jokainen teistä on osoittautunut olevan väärässä sen suhteen, te metodistit, te baptistit, te nasaretilaiset ja helluntailaiset.

41    Olen nähnyt ihmisten huutavan niin kovaa kuin he pystyivät huutamaan ja olisivat varastaneet kullan hampaistanne, jos olisivat voineet. Kyllä, herra. Olen nähnyt ihmisten puhuvan kielillä, kuin herneitä olisi kaadettu kuivalle lehmännahalle, ja – ja rehellisesti sanottuna, purutupakkaa suun toisella puolella, ja leikkaavan kurkkusi auki, jos vain pystyisivät siihen. Aivan oikein. Niitä asioita ei siis ole… Ei ole olemassa mitään todisteita, joilla sen voisi todistaa, ainoastaan sen elämän perusteella, jota ihminen elää. ”Hedelmistään te tunnette heidät.”

42    Joten kaikki riippuu Jumalasta. Hän tekee valinnan. Hän tuo asiat yhteen, ja niin se vain on. Jos siis elämäsi pitää yhtä Raamatun hedelmien kanssa, sinulla on aika hyvä käsitys. Jos henkenne todistaa Hänen Henkensä kanssa, että olette Jumalan poikia ja tyttäriä, olette… Kaikki vanha paha on tippunut pois ja kaikki on tullut uudeksi ja elätte rakkaudessa ja teillä on rauha ja armo ja niin edelleen, silloin te olette aika lähellä Valtakuntaa. Koska Elämä, joka on teissä, tuottaa sellaista elämää. Näettekö?

43    Jos sanotte: ”Oi, halleluja, minä puhuin kielillä. Halleluja!” Se ei tarkoita yhtään mitään. Se ei merkitse yhtään enempää kuin jos olisit tullut tänne ja soittanut kitaralla tai jotain. Se ei merkitse yhtään mitään. Vaikka puhuisitte kielillä, vaikka huutaisitte ja juoksisitte käytävää pitkin ja itkisitte kyyneleitä kuin olisitte kuorineet sipuleita, se ei merkitse mitään, ei yhtään mitään, ellei tuo jokapäiväinen elämä tue sitä aivan tarkalleen, pysyen sen mukana.

44    Nyt, jos teette noita asioita, ja lisäksi elätte elämää, ”aamen”, se on hienoa. Se on hyvä. Mutta voitte tehdä noita asioita ilman, että teillä on tuo elämä.

45    Niinpä siis, ei huutaminen, ei mikään tuollainen ole todiste. Jeesus sanoi: ”Heidän hedelmistään te tulette tuntemaan heidät.” Ja Hengen hedelmä ei ole kielillä puhuminen. Se ei ole Hengen hedelmää. Huutaminen ei ole Hengen hedelmää. Itkeminen ei ole tätä Hengen hedelmää. Mutta rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, lempeys, usko, sävyisyys, maltillisuus, se on Hengen hedelmiä. Näettekö? Niitä Hengen hedelmät ovat. Hyvä on.

46    Nyt syy siihen, miksi meillä on näitä asioita, on se, että ihmiset haluavat muodostaa organisaatioita. ”No, me tulemme saamaan sen. Kiitos Jumalalle, kaikki uskovat niin kuin me uskomme, me menemme tätä tietä. Kaikki uskovat kuten me, menemme tähän suuntaan.” Mutta Jumala haluaa, että kaikki menevät Tähän suuntaan, suoraan ylöspäin.

47    Nyt, kun Paavali oli saanut tämän kokemuksen, hän ajatteli, että se oli ihana kokemus. Nyt, miten… siteerataanpa tuota kokemusta hieman. Paavali oli matkalla Damaskokseen pidättääkseen siellä joitakin ihmisiä, koska Evankeliumi oli levinnyt sinne. Evankeliumi tarkoittaa ”hyviä uutisia” . Ja niin ne hajaantuivat sinne, ja monet ihmiset nousivat esiin täynnä rakkautta ja iloa ja rakastivat Herraa Jeesusta. Ja se oli levinnyt sinnepäin. Niinpä Paavali sai joitakin kirjeitä ylipapilta. Hän sanoi: ”Minä menen sinne ja pidättelen heidät kaikki.”

48    Niinpä hän otti mukaansa pienen joukon vartijoita, temppelivartijoita, sotilaita, ja hän lähti matkaan. Kun he marssivat tietä pitkin, ja hän vain tiesi, mitä hän aikoi tehdä, yhtäkkiä jotain tapahtui. Yhtäkkiä hänen edessään näkyi suuri valo, suuri valo. Nyt, se loisti kuin aurinko. Se on outo tapahtuma. Valo loisti niin voimakkaasti, että hänen silmänsä melkein pimenivät. Ja kaatui maahan. Hän makasi maassa ja katsoi ylös.

49    Hänen mukanaan oli luultavasti kymmenen tai viisitoista miestä. Näkikö kukaan heistä sitä valoa? Ei, herra. Paavali näki sen. Miesten ei ollut tarkoitus nähdä sitä. Niinpä jotkut ihmiset näkevät asioita, kun taas toiset eivät näe. Näettekö? Niinpä Paavali näki tuon valon niin, että se jopa sokaisi hänet. Hän ei pystynyt näkemään useisiin päiviin, koska se oli hänelle niin todellista. Eikä hän voinut nähdä moneen…

Myöhemmin, kun hän kirjoitti kirjeitä, hänen silmiään vaivasi se niin pahasti, että hän kirjoitti isoilla kirjaimilla. Hän sanoi: ”Näettekö, että olen kirjoittanut teille suurilla kirjaimilla?”. Hän tuskin pystyi näkemään.

50    Hän oli vankilassa ja pyysi Herraa parantamaan hänet siitä. Ja hän kääntyi hänen puoleensa kolme kertaa. Mutta mitä Herra sanoi? ”Minun armossani on kylliksi, Paavali.”

51    Paavali sanoi: ”Silloin minä kerskaan heikkoudestani.” Koska hän sanoi: ”Etten kerskaisi ilmestysten runsauden johdosta, minulle annettiin perkeleen sanansaattaja, piikki lihassa, joka rusikoi minua.” Hän parani hetkellisesti, ja sitten ne taas palasivat.

Rusikoida tarkoittaa ”isku iskun jälkeen”. Kuin laiva merellä, aallot paiskaavat sitä, isku iskun jälkeen.

Ja hän parani ja sai sen sitten uudestaan, parani ja sai sen uudestaan. Hän sanoi: ”Herra, mikä on vialla, etkö ota tätä pois minulta?”

52    Hän sanoi: ”Minun armosani on kylliksi, Paavali. Jatka vain.” Se jatkuisi…

53    Hän sanoi: ”Nyt, jos olisin täydellinen ja kaikki olisi täydellistä”, hän sanoi, ”sitten kun menisin eteenpäin, niin minä paisuisin ja sanoisin: ’Näetkö, minussa ei ole mitään vikaa. Herra pitää minusta huolta, veli. Halleluja!'” Silloin teistä tulee omahyväinen.

54    Jumalan täytyy antaa teille silloin tällöin jotakin, jotta voitte vähän nöyrtyä, tiedättehän. Aivan oikein. Saadakseen teidät ymmärtämään, että Hän on Pomo. Eikö Hän olekin ihana? Kyllä, herra, aivan loistava!

55    Joten hän, Paavali, miksi sitten, saatuaan tämän suuren kokemuksen…

56    Nyt, jos se olisi ollut joku tänä päivänä, he olisivat sanoneet: ”Oi, siunattu olkoon Jumala, halleluja. Voi pojat, Herra on tehnyt jotain minulle! Kunnia Jumalalle!” Mutta ei Paavali; hän oli Raamatun tutkija.

57    Tuon kokemuksen on vastattava Jumalan Sanaa. Kyllä, herra. Jos se ei ole täysin sidottu Raamattuun… Ei vain katsoa tänne ja sanoa: ”Oi, kyllä, tässä se on juuri tässä. Kiitos Jumalalle, minä sain sen.” Huh-uh. Jumala ei anna sitä sillä tavalla.

58    Sen täytyy olla koko Raamattu, kaikki siitä. Koska voitte… Vääräuskoiset käyttävät tätä Raamattua väittelynsä perustana. Mutta he ottavat pienen raamatunkohdan täältä, kääntyvät tänne ja ottavat toisen pienen kohdan täältä, yrittävät saada ne yhdistettyä, ja ne ovat kaksi eri aihetta, kokonaan. Niinpä teidän on saatava Kirjoitukset vastaamaan toisia Kirjoituksia.

59    Kuten Jesaja sanoi 28. luvussa: ”Sen on oltava rivi riviltä, rivi riviltä; vähän tänne, vähän sinne.” ”Pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” Näettekö, sillä tavalla se tulee: rivi rivin perään, sana sanan perään, Kirjoitukset Kirjoitusten perään. Kaiken on liityttävä yhteen. Siksi uskon, että näillä oppitunneilla, joita meillä nyt on, se on suuri asia seurakunnalle, koska se tuo heidät paikkaan, jossa kaikki Kirjoitukset liittyvät toisiinsa. Ja meidän kokemuksemme täytyy liittyä tuohon Kirjoitukseen. Oi, tässä se on! Jos se ei liity, silloin se on väärin.

60    Ja kuinka kävelin vuosia tietämättä, mikä oli se Valo, joka löi Paavalin maahan. Kun ulkopuolinen maailma, Kirjoitukset… Ihmiset, saarnaajat yrittivät sanoa minulle: ”Se on paholaisesta. Sinusta tulee vielä ennustaja. Sinusta tulee spiritisti. Älä pelleile sen kanssa, Billy. Siinä on jotain vikaa. Älä tee sitä, poika. Se on väärin. Se on paholainen. No, poika, sinusta tulee tavallinen meedio. Sinusta tulee spiritisti, jos teet noin.

Oi, kaikki se on paholaisen työtä. Se ei ole oikein.” Mutta kun… En halunnut saarnata siitä.

61    Mutta kuten Damaskon tiellä, Paavali ei halunnut saarnata siitä, ennen kuin hän sai selville, oliko se oikein vai ei. Niinpä hän lähti kolmeksi vuodeksi Arabiaan ja tutki Kirjoituksia. Ah! Kun hän tuli ulos, hän sanoi: ”Nyt ravistelkaa se minusta ulos.”

62    Hän tiesi joutuvansa kohtaamaan fariseukset. Hänen oli kohdattava saddukeukset. Hänen oli kohdattava maailma ja pakanamaailma. Ja niinpä Paavali, tämä Raamattu on kirjoitettu, tämä Heprealaiskirje, on kirjoitettu tätä tarkoitusta varten. Hän ravistelee näitä heprealaisia ja ottaa Vanhan testamentin ja näyttää sen täällä Uudessa testamentissa. ”Tämä on Jumala”, hän sanoi, ”tässä se on, kaikissa profeetoissa ja kaikessa”. Se alkaa tuolla alussa, ensimmäisessä luvussa, jossa sanotaan: ”Sillä Jumala on puhunut isille eri aikoina, kauan sitten, eri tavoin, profeettojen kautta.” Näin Jumala toi sanomansa, testaten Urim-Tummimin avulla. ”Mutta tänä päivänä hän on puhunut meille Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta”, testattuna Hänen Raamatullaan. Siinä se nyt on.

63    Niinpä nämä kokemukset, joista maailma sanoo: ”Oi, se on henkistä. Miksi, kukaan ei…” Kun tuo enkeli ilmestyi, tuo Valo täällä joen varrella, kun saarnasin ensimmäisessä herätyskokouksessani täällä kulmassa, kastoimme kaikki nuo ihmiset… Uskon, veli Fleeman, että olit ehkä siinä… En tiedä, olitko silloin täällä vai et. Kuinka moni oli täällä, kun Valo ilmestyi joella? Onko täällä ketään vanhoista? Kyllä, jotkut heistä. Kun Se ilmestyi täällä joella.

64    Ja he sanoivat: ”Se oli vain optinen harha.” Monet meistä seisoi ja katseli sitä, ja sitten se tuli alas. Ja sitten vuosia myöhemmin Jumala todisti sen kameran mekaanisen silmän avulla. Se on totta.

65    ”No, onko se – onko se jotain kuviteltua, onko se jotain, joka – joka…?” Ei, herra. Me otamme sen suoraan Raamatusta ja näytämme sen teille. Se on sama Herra Jeesus. Hän tekee saman asian. Hänen toimintansa on sama. Hänen voimansa on sama.

66    Katsokaa, viime sunnuntaina, tässä. Tuolla, makasin sängyssäni, enkä ole koskaan nähnyt miestä elämässäni. Se tuli ulos ja sanoi: ”Tabernaakkelissa on mies, ja hän on harmaa, mustapäinen, harmaantunut. Hän on sokea, eikä pysty kävelemään. Hän on pyörätuolissa. Mustapäinen mies lähetti hänet ylös; lääkäri, tohtori Ackerman, mustapäinen mies, katolilainen mies. Lähetti miehen, asettaen sinne. Ja NÄIN SANOO HERRA”, nousi ylös, käveli ulos näkevänä ja kaikki. Mikä sen aiheutti? Tässä on tuo sama enkeli. Sama, joka löi Paavalin maahan Damaskoon menevällä tiellä, eläen seurakunnassaan ja kansassaan tänään. Siinä Kirjoitusta vastaa Kirjoitusta. Niin sen täytyy olla.

Oi, meillä on haaleat. Pääsemme siihen hetken kuluttua.

67    Oi, meillä on edessämme syvällinen asia, jos vain pääsemme siihen sisälle, tänään ja tänä iltana. Nyt vain aletaan päästä syviin vesiin.

Olitteko te…

68    Tiedäthän, kun olin pieni poika, minulla oli pieni lampi talon takana, ja menin sinne. Ja kaikki me pikkulapset menimme sinne alasti, pienet, noin kuusi- tai seitsenvuotiaat. Vesi on suunnilleen noin syvää… Se ei ollut muuta kuin sikolammikko. Minulla oli siellä saippualaatikko. Näytin, että osaan sukeltaa, pidin nenääni kiinni ja loiskaus, menin tuolla tavalla. Ja pieni vatsani osui mutaan, ja sitä lensi joka suuntaan. Sanoin isälle, että osaan uida.

69    Hän vei minut takaisin sinne eräänä päivänä. Hän sanoi: ”Haluan nähdä sinun uivan.” Hyppäsin siellä, riisuuduin vaatteistani, pienessä johanneksenleipäpensaassa, ja juoksin alas ja menin veteen. Aloin roiskia, ja mutaa lensi joka suuntaan. Isä seisoi rännin päällä. Hän istui siinä ja katseli minua muutaman hetken. Hän sanoi: ”Tule pois tuosta vesikuopasta, käy kylvyssä ja mene kotiin.” Näettekö?

70    No, suunnilleen näin jotkut meistä, jotka kutsuvat itseämme kristityiksi. Me ryömimme mudassa. Aivan oikein. Niin kauan kuin olette ankkuroituneet, ”Olen metodisti. Olen helluntailainen. Olen presbyteeri. Minulla on todiste; minulla on se.” Te ryömitte mudassa.

71    Eräänä päivänä olin setäni kanssa. Kerroin hänelle… Hän oli noin viisitoista, kuusitoista vuotta vanha. Olimme joella. Sanoin: ”Lark-setä, osaan uida.” Istuin veneen perällä, ja tunsin oloni hyväksi ja turvalliseksi. Hän vain otti airon ja työnsi minut ulos, noin metrin syvyiseen veteen. Se oli erilaista silloin; kaikki se roiskuminen, huutaminen, mitä olet koskaan elämässäsi kuullut.

72    Jos joku päivä sinut työnnetään ulos, sinun on parasta tietää, missä seisot. Kyllä, herra. Jos tunnet Hänet, sinun on… Parempi todella tuntea Hänet. Aivan oikein.

Mutta nyt olemme menossa syvään veteen, syvään veteen, jossa se saa teidät hukkumaan, jos ette ole hyvä, lihava kristitty.

73    Huomaa Sana. Paavali löysi sen ensin. Hän palasi Vanhaan testamenttiin ja löysi tämän. Hän näki tuon kokemuksensa, ehdottomasti. ”Nyt, mikä se oli, joka löi minut alas?”

74    Se oli Valo, suuri Valo, joka seisoi siinä, loisti kuin aurinko ja seisoi hänen kasvojensa edessä. Hän sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”

75    Hän sanoi: ”Herra, kuka Sinä olet, jota minä vainoan?”

76    Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus.”

77    ”Luulin, että Hän oli – mies, jolla oli arpinen käsi, jonka väitetään ilmestyvän kokouksissa nyt, ja jolla on naulojen arvet käsissään ja päässään.” Ei, ei; ei siinä ruumiissa, ei siinä ruumiissa. Näettekö? Hän on nyt Valo. Saul…

78    Kun hän oli täällä maan päällä, hän sanoi: ”Minä tulen Jumalasta. Minä palaan Jumalan luo.”

79    Hän oli Enkeli, joka johti israelilaisia tässä Valossa erämaan läpi. Tässä hän palasi takaisin tuoksi samaksi Valoksi. Ja Paavali näki sen, Vanhasta testamentista. Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus, Liiton Enkeli”.

80    Ja hän tuli lihaksi lunastaakseen meidät. ”Hän ei ottanut enkelien muotoa”, huomaamme aiemmista luvuista, joita tutkimme. ”Hän ei koskaan ottanut enkelien luonnetta, vaan oli Aabrahamin Siemen”, jotta Hän tulisi tunnetuksi, jotta ihmiset voisivat nähdä Jumalan. Aamen.

Nyt Hän sanoo: ”Minä palaan takaisin Tuohon.”

81    Ja kun Paavali näki sen, hän sanoi: ”Totta kai se oli Hän. Se oli Hän.”

82    Pietarilla oli eräänä yönä kokemus, kun hän rukoili. Tuo sama Valo tuli rakennukseen, avasi ovet hänen edessään ja meni ulos kaduille. Pietari luuli näkevänsä unta; hän oli niin voideltu. Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi: ”Olenko juuri herännyt? Mutta minä olen täällä kadulla.”

83    Ja hän meni alas Johannes Markuksen taloon. Ja pieni tyttö avasi oven, joku pieni nainen siellä, joka oli ollut rukouskokouksessa. Joku koputti oveen. Hän avasi oven. ”Oi”, hän sanoi, ”Pietari on täällä juuri nyt”. Te rukoilette, että hän pääsisi vankilasta. Herra on vapauttanut hänet.”

84   ”Oi”, he sanoivat, ”älä viitsi.”

” Oi Herra, vapauta hänet!”

85    ”Miksi”, hän sanoi, ”hänhän seisoo ovella ja koputtaa.”

Pietari vain jyskytti: ”Päästäkää minut sisään.”

86    ”Oi”, hän sanoi, ”se on Pietari.” Niinä päivinä, heillä on yhä se, pieni vetotanko. Pieni kansi tässä, nostat sitä taaksepäin ja katsot ulos, katso. Ennen kuin päästät vieraan sisään, sinun on tiedettävä, kuka koputtaa oveen. Koska siellä oli rosvoja; jos avaisit oven, he tappaisivat sinut.

87    Niinpä he avasivat oven. Hän sanoi: ”Se on Pietari.”

88    He sanoivat: ”Oi! Voi sentään, hän on kuollut. Tuo on hänen enkelinsä, joka seisoo siinä. Näettekö? Hän on saanut kirkastetun ruumiinsa, tiedättehän, tuon teofanian.”

89    Muistatteko, miten otimme sen, suuren Timantin, kuinka se heijasti valoa, kuinka se palasi takaisin sinne? ”Tämä maallinen maja hajotetaan, meillä on jo toinen odottamassa.”

Ja he luulivat, että Pietari oli kuollut, tämä vanha ruumis oli kuollut, ja he hautaisivat sen muutamassa päivässä, hän oli astunut enkeliinsä tai kirkastettuun ruumiiseensa… Ei kirkastettuun ruumiiseensa, vaan teofaniaansa, ruumiiseen, joka oli jo valmis. Se ei voinut kätellä teitä. Sillä ei ole käsiä, joita se voisi kätellä, tuolla tavalla, mutta se on ihmisen hahmossa. ”Tuli alas, ja koputti ovella.”

90    Hän sanoi: ”Ei, se on Pietari. Hän seisoo siellä.” Hän avasi oven ja käveli sisään. Siinä hän oli. Nyt, Pietari oli vapautettu tämän Valon avulla.

91    Nyt, samalla tavalla kuin varhaiskirkko näki Jumalan valon, joka loisti Paavalissa, sama Asia on tullut alas. Nyt, ihmiset voivat sanoa mitä tahansa, se ei tee siitä oikeaa. Mutta kun Jumala todistaa jotain, sen toiminta todistaa Sen. Sitten kamera todistaa Sen. Ja kaikki, mitä me… mitä Herra on tehnyt, on ehdottomasti, erehtymättömästi todistettu, että Se on Jumala, Kirjoitusten, sen toiminnan ja kokemuksen kautta. Mutta he eivät kuuntele.

92    Katsokaa tätä tabernaakkelia. Nyt, muistakaa, te tiedätte tämän. Me emme kaipaa väkijoukkoja. Meillä ei ole mitään paikkaa, minne voisimme edes laittaa heidät. Mutta katsokaa. Tällaisen kokouksen, jossa kokoonnumme yhteen tämän vuoksi, olisi syytä houkuttaa Falls Citiesin asukkaita. Mutta he ovat kuolleita. He ovat täysin kuolleita. Heillä on silmät, mutta he eivät pysty näkemään.

Te sanotte: ”Miksi, Veli Branham, eivätkö he mene lääkäriin ja korjauta silmiään?”. Hän ei voi korjata tuonlaista näkemistä.

93    Jeesus sanoi: ”Jos olisitte tunteneet Minut, olisitte tunteneet Minun päiväni.” Hän sanoi: ”Te sokeat fariseukset. Te osaatte erottaa taivaan muodon, mutta ajan merkkejä te ette osaa erottaa.”

94    Meneekö se päänne yli? Kuunnelkaa. Katsokaa merkkejä, joissa elämme täällä. Nyt, se ei vain ole mitään… Minä itse, olen vain mies, en ole edes saarnaaja, että voisin siitä puhua. Minulla ei ole mitään koulutusta, jota maailman ihmiset kutsuisivat ”saarnaajaksi”. Ja me olemme vain köyhiä ihmisiä. Katsokaa rakennusta, jossa olemme. Katsokaa katedraaleja tänä aamuna. Mutta katsokaa, missä Jumala on. Siitä on kyse.

95    Niin myös Mooab seisoi siellä kaikessa loistossaan ja kauneudessaan, mutta Israel oli siellä telttamajoissa. Mutta missä Jumala oli? Siellä alhaalla oli joukko pieniä pyhiä kieriskelijöitä, jotka tekivät kaikkea väärää. Mutta Bileam, heidän piispansa, ei nähnyt tuota lyötyä Kalliota, tuota Vaskikäärmettä, tuota Tulipatsasta. Hänen silmänsä olivat sokeat. Hän ei voinut nähdä Sitä. Hän sanoi: ”He vain kuvittelevat Sen.” Mutta Hän oli siellä.

96    Kiitos Jumalalle, oi, Hän on täällä! Jumala on täällä, ja Hän tekee samoja asioita, joita Hän on tehnyt. Ja Hän tahtoo… Me vertaamme Kirjoituksia Kirjoituksiin. Jumala ei ole koskaan kuvannut itseään joksikin suureksi joksikin, maan päällä, vaan Hän on aina asunut tavallisten ja nöyrien ihmisten keskellä. Ja tässä Hän on tänä aamuna tekemässä saman asian. Kirjoitukset vahvistavat sen. Kamera todistaa Sen. Nyt, se, miksi viittaan tuohon kuvaan, ei johdu siitä, että minä olen siellä. Olen vain syntinen, joka on pelastettu armosta, kuten tekin. Mutta yritän sanoa, että kyseessä on Hänen läsnäolonsa kanssamme. Se on tärkein asia. Jos Hän tekisi minusta ruumiillistuneen Elisan, siitä ei olisi mitään hyötyä, jos ette uskoisi siihen.

”Hän tuli omiensa luo, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.”

97    Se on syy, tässä kaupungissa tänään. Voisin aloittaa herätyksen täällä, jossain suuressa rakennuksessa tai jossain muussa, mutta ette saisi montaakaan ihmistä uskomaan siihen. He eivät vain uskoisi. He eivät voi. Heidän päivänsä on ohi.

98    Tämä sama oppitunti tänä aamuna Afrikassa tuottaisi luultavasti ainakin kymmenen tuhatta, kymmenen tuhatta sielua Kristukselle, kun täällä saattaisi olla yksi syntinen, joka istuisi täällä tänä aamuna, tai jotain, joku luopio. Suurin osa heistä on vain käyty läpi ja läpi, kunnes se on vain loppunut. Siinä kaikki.

99    Mutta se mitä me yritämme sanoa, on, että Kirjoituksia verrataan Kirjoituksiin. Ei ole väliä, kuinka hieno kokemus on, ellei sitä voi verrata Kirjoitukseen, se on väärin.

Urim ja Tummim, olipa profeetta kuinka hyvä tahansa, jos hän puhui eikä Urim ja Tummim välähtäneet, se oli väärin. Vaikka uni olisi ollut kuinka hyvä, jos se ei välähtänyt Urim Tummimissa, se oli väärin.

Kun tuo pappeus päättyi, Jumala pani Raamattunsa esille. Paavali sanoi: ”Jos enkeli taivaasta tulisi”, Gal. 1:8, ”ja saarnaisi jotain muuta evankeliumia kuin sitä, mikä teille on jo saarnattu, hän olkoon kirottu”.”

100   Enkeli taivaasta, joka oli itse Jumala, sanoi Ilmestyskirjan Johannekselle: ”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan tai näyttämään nämä asiat.” Hän sanoi: ”Jos joku lisää Siihen yhdenkin sanan tai ottaa Siitä yhdenkin sanan pois, niin se otetaan häneltä pois Elämäkirjasta.” Tämä on Se, Raamattu.

101   Sen tähden, nämä kokemukset ja asiat, joita meidän kanssamme täällä tapahtuu, jos ne eivät olisi Jumalan Sanan vahvistamia, ne olisivat väärin; en välitä siitä, mitä tapahtuisi, se olisi väärin. Joten se on Kirjoitusten mukaiseti ehdottomasti Totuus. Olen niin onnellinen, että olen Kristuksen suuren Ruumiin jäsen.

102    Nyt, jatketaan eteenpäin, olemme pääsemässä oppitunnin pariin. Nyt, päädyimme tuonne, missä hän sanoi: ”Koska meidät on ympäröity…” ei… Anteeksi. Lainasin 12. lukua. Olen lukenut sitä, mutta en ole tutkinut sitä. Minä…

103    Veli Norman oleskelee kotonani siellä, ja hän tietää, että tulin juuri eilen, ja veljet tietävät, että tulin juuri. Ainoa kerta, kun sain lukea Kirjoituksia, oli juuri täällä, muutama hetki sitten. Aivan oikein. En opiskele sitä, odotan vain, että Pyhä Henki antaa sen juuri niin kuin Hän haluaa. Hän tietää, missä se henkilö on, jonka on saatava se. Joten jos olen keksinyt mielessäni jotain, mitä aion sanoa, niin se on väärin. Mutta jos vain annan Hänen tehdä sen, Hän vie sen suoraan sinne, minne Se kuuluu. Näettekö? ”Älkää miettikö, mitä sanotte, sillä se ette ole te, joka puhuu, vaan teidän Isänne, joka asuu teissä. Hän hoitaa puhumisen.”

104    Nyt, viimeisessä luvussa, edellisessä luvussa, me kuulimme tämän, että ”Kuinka me voisimme paeta, jos me laiminlyömme tämän suuren pelastuksen, jonka Herra Jeesus meille ensin saarnasi, ja hän ja ne, jotka Häntä kuulivat?”.” Samat asiat, joita Jeesus teki, osoittaakseen, niitä samoja asioita kuin tapahtuu täällä: sama Jumalan Enkeli, samat teot, samat todisteet, kaikki samat, kaikki yhdessä, sama Evankeliumi, täsmälleen Sanan kanssa. ”Jos Herra opetti sen, sitten sen vahvistivat Hänen opetuslapsensa, minkä me olemme kuulleet”, Paavali on samanlainen, ”miten me voisimme paeta, jos me laiminlyömme niin suuren pelastuksen?”

105    Nyt, Paavali sanoi tämän heprealaiselle kuulijakunnalleen. Heillä ei ollut nauhureita, kuten meillä on täällä. Mutta heillä oli kirjanoppineita, jotka istuivat siellä ja kirjoittivat sen ylös juuri niin kuin Paavali saarnasi Sen.

Ja sitähän Se on juuri tässä. Me saamme Sen nauhureilla, ja nämä nauhat kulkevat ympäri maailmaa, näettehän, osoittamaan, että Se on Totuus. Uskontomme ei ole turhaa, se on ehdottomasti ylösnoussut Jeesus Kristus, sama asia. Nyt, emme saa laiminlyödä Sitä.

106   Älkää nyt vain lähtekö tänään pois seurakunnasta ja sanoko: ”No, minä tavallaan nautin siitä, että käyn siellä. Pidän laulamisesta, ja ihmiset ovat ystävällisiä tuossa pienessä vanhassa seurakunnassa. ”Älkää tehkö niin.

107    Veli, anna sydämesi syttyä liekkiin ja sano: ”Minun on tehtävä jotain tälle asialle. Minun on mentävä ulos ja katsottava, voinko saada jonkun pelastumaan.”

108    Ja älkääkä lähtekö ja sanoko: ”Kiitetty olkoon Jumala, jos ette tee parannusta, te hukutte.” Ei.

Toimikaa hellävaraisesti. ”Ole viisas kuin käärme, viaton kuin kyyhkynen.” Näetkö, niin pitää toimia. Lähestykää ihmistä, jos hän kasvattaa kanoja, puhukaa hänelle kanoista jonkin aikaa. Ymmärrättekö? Ja sitten, ihan huomaamatta, puhutte Herrasta. Jos hän on maanviljelijä, keskustele hänen maatilastaan.

109    Jos hän myy autoja, puhu hetken aikaa hänen autoistaan: ”Onpa sinulla hienoja autoja” ja niin edelleen. Ymmärrättekö?

110    Kunnes saatte kiinni Hengestä, kun Isä sanoo: ”Nyt on aika lähestyä häntä hänen sielunsa suhteen.”

111    Voit kääntää lasin alas ja todeta: ”Onpa hieno auto. Nykyään liikkumisesta on tullut hienoa. Oi, kuinka kansakunnat on tuotu lähelle toisiaan, ja kansakuntiemme kaupungit lähelle toisiaan. Ystävät ja äidit voivat vierailla toistensa luona. On hienoa, että meillä on sellaisia autoja kuin sinä myyt.”

112    ”Kyllä, herra. Niin on. Uh-huh.” Tiedäthän, tupruttaen sikariaan, tai mitä se onkaan. ”Joo, ne ovat hyviä autoja.”

113    ”Oletko koskaan ajatellut, mitä entisaikojen ihmiset olisivat ajatelleet, jos he olisivat nähneet jotain tuollaista?” Jatkakaa vain tuolla tavalla, tiedättehän.

Hetken kuluttua hän vastaa: ”Jep, kyllä, varmasti on.”

114    ”Tiedätkö, toinen asia mitä se saa aikaan, on se tuo mukanaan, kuten meillä on, herätyskokouksia. Ihmiset voivat tulla ympäri maata, nopeasti, herätyskokouksiin.” Näettekö, te avaatte tietä, koko ajan, tiedättehän.

115    Jos tunnet, että Jokin on esteenä, pysähdy heti ja siirry eteenpäin. Kuten eräs lääkäri sanoi Phoenixissa: ”Herra, täytä suuni hyvillä sanoilla ja tönäise minua sitten, kun olen sanonut tarpeeksi. ”Näettekö? Niin. ”Tönäise minua, kun olen sanonut tarpeeksi.”

116    Nyt, huomioikaa, aloitamme alkaen 15. luvusta, tai 3. luvun 15. jakeesta, tarkasti nyt.

Kun sanotaan: ”Tänään, jos te… kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin kiusauksessa”.

117    Nyt, katsokaa, kun Paavali puhuu tässä. Nyt sanotaan: ”Tänään, niin pitkän ajan jälkeen.” Menemme siihen hetken kuluttua, että ”tänään, niin pitkän ajan kuluttua”. Se siirtyy seuraavaan lukuun: ”Niin pitkän ajan kuluttua.”

… on sanottu: Tänään, jos te… kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin kiusauksen päivänä, kun he kiusasivat Jumalaa.

118    Nyt, luetaan seuraava jae.

Sillä muutamat, kun he sen kuulivat, kiusasivat:…

Mistä hän nyt puhuu? Evankeliumista.

…joskaan eivät kaikki ne, jotka lähtivät Egyptistä Mooseksen johdolla.

Mutta keitä kohtaan hän oli murheellinen neljäkymmentä vuotta, eikö niitä kohtaan, jotka olivat tehneet syntiä ja joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?

119    Pysähdytään tähän hetkeksi. Kiusaus, ”kun he kiusasivat”. Nyt mitä Jumala teki? Nyt Paavali yrittää puhua. Mitä oli Se, joka johti heidät pois Egyptistä? Oliko se Mooses? Ei. Mooses oli lihallinen välikappale.

120    Nyt meillä on tässä taustatietoa. Haluamme nyt selvittää asian. Kun pääsemme tähän kohtaan, muutaman hetken kuluttua, näette sen.

121    Nyt, Jumalalla oli kansansa rauhaton lepo. He olivat Egyptissä. He olivat poissa oikeasta asemastaan. He olivat poissa kotimaastaan. He olivat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia, ja Jumala aikoi viedä heidät tuosta majapaikasta, Egyptistä, ylös kotimaahan.

122    Esikuva nykypäivästä; olemme levottomia. Täällä se ei kestä kauan. Pieniä pulleakätisiä poikia, jotka leikkivät marmorikuulilla, pikkutyttöjä, jotka leikkivät nukkejen kanssa, ja yhtäkkiä on harmaita hiuksia ja ryppyjä. Tässä on jotain vialla. Tämä ei ole koti. Olemme väärässä paikassa. Siksi sanomme olevamme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Jotain on tapahtunut.

123    Eräs pieni nainen sanoi tänä aamuna huoneessa, kuinka ihmiset nauravat hänelle joskus. Sanoin: ”Mutta sisar, kultaseni, sinä et kuulu noihin ihmisiin.” Me olemme erilaista kansaa.

124    Pikkutyttöni sanoi: ”Isä, jotkut tytöt tekivät tiettyjä asioita, joita he tekivät.”

125    Sanoin: ”Mutta katsohan, kultaseni”, heillä oli näitä Elvis Presleyn levyjä, ja sanoin: ”En haluaisi niitä kotiini.”

126    Hän sanoi: ”Mutta isä, he ovat mukavia pikkutyttöjä”.

127    Sanoin: ”He saattavat olla. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta on yksi asia, me olemme erilaisia. Me olemme erilaisia. Ei niin, että haluaisimme olla erilaisia, vaan Henki, joka on sisällämme, on tullut pois tuollaisesta. Te olette toisesta maailmasta.”

128    Kun menen Afrikkaan, en pysty sopeutumaan heidän – heidän – heidän elämäntapoihinsa. He eivät käytä vaatteita. He ovat alasti. Ja he poimivat jotain mädäntynyttä, jossa on toukkia, ja syövät sen, eikä sillä ole mitään väliä. Näettekö?

129    Ja Tämä on erilaista. Tiedättekö, ennen olimme kaikki samanlaisia, mutta sivilisaatio on tuonut ja tehnyt meistä erilaisia.

Ja kääntyminen on tuplannut sen miljoonalla. Me emme halua enää maailman mädäntyneitä asioita. Kristus on tehnyt meistä kristittyjä, kuten sivistys on tehnyt meistä puhtaita. Ja huomatkaa, ei vain sitä, vaan me tunnustamme olevamme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Me emme ole maailmasta. Sitten ette halua olla missään tekemisissä maailman kanssa. Ja nuo asiat ovat lakanneet olemasta.

130    Nyt, Israel oli alhaalla Egyptissä. He eivät olleet egyptiläisiä. Egyptiläiset, egyptiläiselle oli häpeä koskea lampaaseen. Israelilaiset olivat lampaiden paimenia. Ja miten sen on täytynyt vaivata Moosesta, kaiken sen häpeällisyyden vuoksi, kun hän oli ollut egyptiläinen, ollen karjankasvattajia.

Huomasitteko, mitä farao oli sanonut Joosefille ja niin edelleen? ”Se on kauhistus.” Hän sanoi: ”Sinun kansasi on lammaspaimenia.” Eikä egyptiläinen voinut edes koskettaa lammaspaimentajaa. Hän oli erilaista kansaa.

131    Ja näin on kristityn laita nykyään, kun hän on uudestisyntynyt. Se ei ole… Hänestä on likaista olla yhdessä siellä, missä ihmiset juovat ja kertovat rumia vitsejä ja naiset ovat alasti. Ja kaikki… Se on saastaista. Oi, siunattu olkoon Herra! Me olemme pyhiinvaeltajia täällä. Olemme muukalaisia täällä. Henki on muuttunut, ja me etsimme Kaupunkia, jossa naiset eivät käytä shortseja. Etsimme Kaupunkia, jossa ei ole olutkapakoita. Etsimme Kaupunkia, jossa asuu vanhurskaus. Niinpä, me olemme pyhiinvaeltajia.

132    Niinpä Jumala laskeutui alas suuressa tulikimpussa, kuin Sädekehä, syöksyi alas pensaaseen ja alkoi ensin paljastamaan itseään Moosekselle. Mooses sanoi…

Tiedättehän, miten meillä oli oppitunti yhtenä iltana, kuinka kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi: ”No, ennen kuin Mooses oli, MINÄ OLEN.” Se oli Jeesus palavassa pensaassa, Tulipatsaassa.

Se on Jeesus, tänään, sama.

Ja Hän ilmoitti itsensä Tulipatsaassa, ja Mooseksella oli kokemus. Hän menee alas Egyptiin. Hän saarnaa Evankeliumia, hyviä uutisia, ja merkit ja ihmeet seurasivat häntä. Ymmärrätkö? Sama asia on tänäänkin.

133    Eikä vain sitä, vaan kun heprealaiset tulivat ulos ja vaelsivat Valossa, heitä johti tuo sama Tulipatsas. Ja Raamattu sanoi: ”Älkää kiihottako Jumalaa.”

134   Katsokaa tätä. Antakaa minun lukea se.

Vaikka sanotaan, tänään, jos te… kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, (Hänen Äänensä puhuu sydämellenne.) kuten kiusauksessa. (Kun he kiusasivat Häntä.)

Kuunnelkaa.

Sillä muutamat, kun he sen kuulivat, kiusasivat…

135    Kuinka moni tietää, että israelilaiset kiusasivat Jumalaa epäuskollaan? He nurisivat, he, täydellisesti. Jumala käveli suoraan sinne. Ja kun he joutuivat… Ensimmäiseksi he joutuivat vaikeuksiin.

136   Tässä oli tämä Tulipatsas heidän yläpuolellaan. En tiedä, näkivätkö he kaikki Sen vai eivät. Ainakin Mooses näki Sen. Se oli heidän yläpuolellaan, ja he katselivat Sitä. Ja kun he tulivat alas… Sanotaan, että jos he eivät nähneet Sitä, en tiedä, näkivätkö he vai eivät. Se kulki heidän edellään. Raamattu sanoo, että Se oli siellä.

137    Sanotaan: ”Tähti kulki viisaiden miesten edellä.” Sitä eivät nähneet muut kuin tietäjät. Se kulki jokaisen observatorion yli. He mittasivat aikaa tähtien mukaan. Vain viisaat näkivät sen. Heidän oli määrä nähdä Se, ja viisaat miehet olivat ne, joita varten Tähti oli lähetetty.

 Ja Tulipatsas lähetettiin Mooseksen luo, ja Mooses lähetettiin israelilaisten luo. Ja heidän oli määrä seurata Moosesta. He näkivät Mooseksen, ja Mooses näki Valon.

Siinä he menivät. Sitten he olivat lähdössä. Ja kun he lähtivät, he tulivat Punaisen meren rannalle. Ja, oi, he – he olivat nähneet kaikki nuo ihmetekojen merkit ja asiat, jotka tapahtuivat, kun he olivat vielä alhaalla – vanhassa Egyptin maassa, mutta kun he pääsivät matkaan, he olivat juuri kääntyneet ja heidät oli tuotu ulos. Sitten, ensimmäiseksi, he joutuivat vaikeuksiin.

138    Jumala rakastaa tuoda teidät vaikeuksiin. Hän rakastaa asettaa teidät vaikeuksiin ja nähdä, mitä teette asialle. Niinpä Hän vain laittoi Punaisen meren tukkeeksi, ja heti aluksi hän marssitti heidät suoraan tähän paikkaan ja lähetti faraon heidän peräänsä. Näettekö, miten Jumala haluaa tehdä sen? Hän rakastaa näyttää voimaansa ja rakkauttaan. Hän on Jumala, ja Hän rakastaa näyttää teille, kuka Hän on. Aamen.

Ja ongelmana siinä on se, että nykyään ihmiset sanovat: ”Voi, ne ajat ovat ohi.” Ei. Miten Jumala voi ilmaista itsensä, kun teille opetetaan tuonkaltaisia asioita? Mutta Jumala rakastaa ilmaista itseään.

139    Täältä tulevat Israelin lapset, vaeltaen Valossa. Mooses kulkee heidän edellään. Siinä he olivat. ”Tulkaa. Tässä on tie. Jumala kutsuu. Me olemme menossa ulos. Menemme luvattuun maahan.”

” Oi, halleluja!” Kaikki huusivat ja hyppivät ja pitivät hauskaa, tiedättehän. Ja sitten ensimmäinen asia, jonka tiedätte, on se, että he katsoivat taaksepäin ja sanoivat: ”Oi, mitä tuo pöly on?”.

140    Yksi heistä kiipesi kukkulalle ja sanoi: ”Oi, oi, voi, voi! Se on faraon armeija.”

141    Jumala sanoi: ”Mitä te niin pelkäätte? Ettekö uskoneet, mitä minä tein siellä alhaalla? Miksi olette niin huolissanne? Miksi suututatte Minut?”

142    Kun he saapuivat sinne, Mooses meni ulos ja rukoili Jumalaa. Jumala avasi Punaisen meren, ja he kävelivät sen halki; vihollinen suljettiin sisään. Sillä tavalla Jumala tekee sen. Älkää pelästykö. Älkää kiihtykö. Älkää hermostuko. Te provosoitte Jumalaa.

143    Mitä Hän sitten teki? Hän sanoi: ”No, meillä oli yksi suuri koettelemus, Jumalalle kiitos, selvisimme siitä. Meillä ei ole enää niitä. Olemme matkalla kohti luvattua maata.” Ja Hän johdatti heidät suoraan autiomaahan, jossa ei ole vettä. Voitteko kuvitella? Jumala johti heidät, pyhitetyn, pyhän kansan, suoraan tähän ansaan; sitten hän sai heidät ulos siitä ansasta ja johti heidät suoraan tänne, missä ei ole vettä. Kun Hän olisi voinut viedä heidät jonnekin, missä olisi ollut vettä. Hän olisi voinut tehdä joen, koko matkalle, jos Hän olisi halunnut. Hän olisi voinut halutessaan murtaa jokaisen vuoren iloksi, joka olisi suihkuttanut vettä 15 metriä ilmaan. Totta kai Hän olisi voinut. Mutta jos Hän olisi tehnyt niin, se olisi ollut liian helppoa. Oi, minä pidän siitä! Siunattu olkoon Herran nimi.

144    ”Miksi Jumala antoi tämän tapahtua, veli Branham?” Miksi Jumala…?”

Jumala tekee sen. Antakaa Hänen olla rauhassa. Kävelkää vain eteenpäin. Se on Jumalan asia. ”Vanhurskaan jalanjäljet ovat Herran määräämät.” Kyllä, herra. Mitä väliä sillä on?

145    ”Menetin kaikki rahani, veli Branham.” No, siunaa Jumalaa joka tapauksessa.

146    ”Oi, tein näin, ja näin tapahtui, myrsky pyyhkäisi taloni pois.”

147    Kiittäkää joka tapauksessa Jumalaa. ”Herra antoi, Herra otti, siunattu olkoon Herran nimi.” Jatkakaa vain eteenpäin. Se kaikki on Jumalan kunniaksi. Jumala tietää, mitä Hän tekee.

Jotkut läpi veden, jotkut läpi tulvan,
Jotkut syvän koettelemuksen kautta, mutta kaikki Veren kautta.

148    Sillä tavalla Hän johtaa heitä. Aivan oikein. Oi, voi sentään! Minusta tuntuu, että voisin pysähtyä ja huutaa. Sillä tavalla Hän johtaa rakkaita lapsiaan. Oi, voitko vain tuntea…? Nyt, en ole psykologi, mutta tunnetteko sen ihastuttavan Hengen, joka on nyt tämän rakennuksen yllä? Mitä jos silmämme avautuisivat juuri nyt ja katsoisimme, mitä näiden seinien vierustoilla ja pitkin käytäviä seisoo?

149    Vanha Elisa sanoi eräänä aamuna, kun poika oli niin sokea kuin vain saattoi olla, että hän sanoi: ”Katso noita syyrialaisia tuolla alhaalla.”

Hän sanoi: ”Mutta meidän kanssamme on enemmän.”

Hän sanoi: ”En näe ketään.”

Hän sanoi: ”Herra, avaa tuon pojan silmät.”

150    Hän katsoi ympärilleen tuon vanhan profeetan ympärillä, ja kaikki vuoret ympärillä olivat tulessa, ja siellä oli tulihevosia ja tulivaunuja. Hän tuli silloin vakuuttuneeksi.

151    Hän sanoi: ”Me vain menemme ulos ja lyömme heidät sokeiksi.” Heidän näkönsä oli yhtä erinomainen kuin aina ennenkin, mutta he olivat sokeita hänelle. Hän sanoi: ”Etsittekö te kaikki Eliaa?” He sanoivat: ”Kyllä.”

152    Hän sanoi: ”Tulkaa, näytän teille, missä hän on.” Ja se oli hän, joka johti heitä. He eivät tienneet sitä.

153    Näin se on nykyisinkin. Kristus on täällä. Pyhä Henki on täällä ja tekee samoja asioita, joita Hän on aina tehnyt, ja maailma on sille sokea. He eivät tiedä Sitä. ”Oi, minä en tiedä siitä mitään. Pastorini…” Voi, raukat ihmiset! Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? He ovat sokeita Sille. He eivät tunne Sitä. Jumala johtaa.

154    Nyt, kun he tulivat ylös, synnin erämaan läpi, siellä ei ollut vettä. Jumala oli vain huolehtinut kaikesta. He löysivät vesilätäkön ja sanoivat: ”Tässä se on.” Eivätkä he voineet edes maistaa sitä. Voi, se oli kauheaa. Se on pahempaa kuin sata prosenttinen rikki. Aivan kuin mädät kananmunat, tiedättehän. ”Voi ei! Se on kamalaa.” Se oli myrkkyä. Sitä sanotaan synnin erämaaksi. Siellä kasvaa useita palmuja, ja lähde, missä nuo palmut kasvoivat. Sitten Mooses sanoi: ”Älkää…”

155    Jumala sanoi: ”Miksi he tekevät niin? Miksi he tekevät? Miksi he kiusaavat minua? No, jos minä tein sen tuolla, enkö voisi tehdä jotain tälle tilanteelle?”

156    Jos Hän toi sinut pois yhdestä sairaudesta, eikö Hän voi tuoda sinut ulos toisesta? Jos Hän sai sinut pois yhdestä ongelmasta, eikö Hän voi saada sinut pois toisesta? Siunattu olkoon Jumala! Jos Hän sai minut pois synnistä, Hän voi ottaa minut pois haudasta. Hän on Jumala. Mitä eroa sillä on? Jatkakaa vain, pitäkää silmänne Hänessä.

157    Hän sanoi: ”Jos minä suljin Punaisen meren ja hukutin egyptiläiset, enkö voi tehdä jotain tälle vedelle?” Mikä saa minut vihaiseksi? Voi, teidän epäuskonne! Te nostatte Minut vihaan, epäuskon vuoksi.”

158    Nyt, tässä käytetään sanaa ”synti”, ärsytetty. Tehty… Syy, miksi he tekivät sen, oli siinä, että he eivät uskoneet. He eivät koskaan menneet ulos ja ryhtyneet pelaamaan noppapeliä ja muuta sellaista. He eivät koskaan juosseet jonkun toisen vaimon kanssa, eivätkä menneet ulos ja kertoneet valheita. Sellaista he eivät tehneet. Mutta se ei Nyt, tässä käytetään sanaa ”synti”, ärsytetty. Tehty… Syy, miksi he tekivät sen, oli siinä, että he eivät uskoneet. He eivät koskaan menneet ulos ja ryhtyneet pelaamaan noppapeliä ja muuta sellaista. He eivät koskaan juosseet jonkun toisen vaimon kanssa, eivätkä menneet ulos ja kertoneet valheita. Sellaista he eivät tehneet. Mutta tuosta ei alun alkaenkaan ole kyse synnissä.

159    Aviorikoksessa eläminen ei ole syntiä. Tupakointi, pureskelu, juominen, uhkapeli, kiroilu ja niin edelleen, se ei ole syntiä. Se on epäuskon ominaisuuksia. Teette niin, koska olette epäuskoinen. Jos olette uskovainen, ette tee niin. Siksi Jeesus sanoi: ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen Elämä.” Ei vain sano uskovansa, vaan todella uskoo! Siinä se on. Se vie kaikki alkuperäisen todisteen pois. Näettekö? Nyt, siinä te olette.

Ei: ”Joka kuulee Sanani ja huutaa.” Ei: ”Se, joka kuulee Sanani ja puhuu kielillä.” Ei: ”Joka kuulee Sanani ja jolla on verta kädessään tai kasvoillaan” tai mitä tahansa muuta. Se ei ole se.

”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen Elämä, eikä hän koskaan joudu tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

160    Mitä on synti? Epäuskoa. Pieni asia voi nousta esiin, sen sijaan että menisitte suoraan Kirjoitukseen ja ottaisitte selvää, onko se totta vai ei: ”Voi”, sanotte: ”Minä… Ei!”. Katsokaahan, siinä, jatkakaa vain. Jatkan vain presbyteerinä, kuten nytkin olen, tiedäthän.” Menkää vain, sokeina, ja te kiihotatte Jumalaa.

161    Kun Jumala tekee jotakin, Hän odottaa, että kansa tarttuisi siihen. Mutta sen sijaan: ”Tiedäthän, no, minä en tiedä Siitä”. Näettekö? Hän odottaa, että kansa tarttuisi siihen. Jos olette tarpeeksi huolestuneita, asettukaa Kirjoituksen ääreen. Käykää sitä läpi ja tutkikaa sitä edestakaisin ja katsokaa, tapahtuiko se, toteutuiko se, mikä on ennustettu, ja niin edelleen. Sitten saatte Sen. Aamen.

162    Nyt huomatkaa.

Vaikka se on… Tänään, jos te… kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin silloin, kun he kiusasivat Jumalaa, näettehän.

Sillä muutamiin, kun he kuulivat, kuulivat evankeliumin, jota Mooses julisti, kiusasivat; eivät kuitenkaan kaikki, jotka lähtivät Egyptistä Mooseksen johdolla.

163    Kuinka moni tietää, kuinka monta ihmistä pelastui tuosta alkuperäisestä joukosta, joka tuli ulos? Kuinka moni? [Joku sanoo: ”Kaksi.”] Kaksi, se on oikein. Kuinka moni tietää heidän nimensä? [Kaleb ja Joosua.] Aivan oikein. Kaaleb ja Joosua, ainoat kaksi, kahden miljoonan ihmisen joukosta.

164    Kuunnelkaa tätä. ”Mutta hän…” Nyt 17. jae.

Mutta joita Hän joutui kärsimään neljäkymmentä vuotta epäuskon tähden. Eivätkö ne, jotka olivat tehneet syntiä, olleet epäuskoisia…?

165    Ottakaa sanakirja ja ottakaa selvää, mitä synti tarkoittaa. Ottakaa Raamatun sanakirja. Se tarkoittaa epäuskoa. Epäusko on ”synti”. ”Joka ei usko, se on jo tuomittu”, Pyhän Johanneksen evankeliumi 4, näettekö, ”on jo tuomittu”.

…joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?

Ja kenelle hän vannoi, että he eivät pääsisi hänen lepoonsa,…

166    Teidän epäuskoisuutenne! Oi, en ikinä pääse kappaleeseeni. Mutta katsokaa, se on tämän kansakunnan ongelma tänä päivänä. Merkit ja ihmeet ovat menneet tämän kansakunnan läpi. Mitä he tekevät? Kääntävät jatkuvasti selkänsä sille. Ja Hän sanoi: ”Minä vannon, etten anna heidän tulla siihen maahan, jonne he ovat lähteneet.”

167    Mikä näitä suuria kirkkoja nykyään vaivaa? Heidän epäuskonsa on suututtanut Jumalan. Halleluja! Hän kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille. Hän yritti tarjota heille Evankeliumia, ja he paaduttivat sydämensä. He tekivät itselleen kultin, ja he muodostivat pieniä kirkkokuntia: ”Ja me uskomme tähän emmekä mihinkään muuhun”, eikä Jumala voinut liikkua. Missä he ovat tänään? Sivuraiteella.

168    Jumalan pieni, uskollinen ryhmä etenee eteenpäin merkkien ja ihmeiden kanssa. Hän asettaa heidät koetteelle. ”Jokainen poika, joka tulee Jumalan luo, on ensin koeteltava ja tutkittava”, kasvatettava lapsena.

169    Ensimmäinen pikku juttu tapahtui: ”No, ehkä siinä ei sittenkään ole mitään perää.” Olette avioton lapsi, ettekä Jumalan lapsi.

170    Sillä Jumalan lapsi on Aabrahamin Siemen, joka kutsuu asioita, joita ei ole, ikään kuin ne olisivat, ”Jumala sanoi niin”, ja jatkaa vain eteenpäin. Aamen. Ei ole väliä, mitä sanotaan tai mitä tahansa muuta, he jatkavat joka tapauksessa eteenpäin. ”Jumala sanoi niin.”

171    Kaksikymmentäviisi vuotta hän odotti tuota lasta, huolimatta siitä, kuinka ristiriitaista se oli. Ja hän erotti itsensä uskottomista, aamen, jotta hän voisi uskoa. Oi, voi sentään! Tunnen itseni uskonnolliseksi.

Ajatelkaa sitä. Teidän on erotettava itsenne siitä maailman dogmasta: ”Oi, ihmeiden päivät ovat ohi. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Se on fanaattisuutta.” Erottakaa itsenne.

172    Raamattu sanoi: ”Tulkaa ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa, sanoo Herra, niin minä otan teidät vastaan.” Kuinka ihmeellistä! ”Minä otan teidät vastaan” sen jälkeen, kun olette erottautuneet. ”Teistä tulee Minun lapsiani, minä olen oleva teidän Jumalanne.” Erottakaa itsenne, älkää liittoutuko uskottomien kanssa. Näin on.

173    Nuori mies menee naimisiin, menee naimisiin jonkun tytön kanssa, joka ei usko; tai joku nuori tyttö menee naimisiin pojan kanssa, joka ei usko. Älkää tehkö niin. En välitä siitä, kuinka söpö poika on, ja-ja, tai kuinka söpö tyttö on, ja kuinka suuret silmät hänellä on; ne kaikki katoavat jonain päivänä. Mutta, veli, sinun sielusi elää ikuisesti. Ole varovainen siinä, mitä teet. Hän ei ole oikea uskovainen, eikä mies ole oikea uskovainen, älä ryhdy tuollaiseen. Pysy kaukana sellaisista. Se aiheuttaa sinulle ongelmia myöhemmin.

174    Nyt kuunnelkaa, 17. jae.

Mutta… keitä hän… kärsi neljäkymmentä vuotta? eikö niihin, jotka olivat tehneet syntiä, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?

…joille hän vannoi, etteivät he pääsisi lepoon,…

175    He lähtivät liikkeelle, mutta, he näkivät ihmeitä, mutta he eivät koskaan päässeet luvattuun maahan. Vain valittu määrä, kaksi, pääsi luvattuun maahan.

176    Mitä Paavali nyt tekee? Hän puhuu nyt kristityille: ”Älkää antako tämän saman Evankeliumin, jota saarnattiin tuolla äsken, merkkien ja ihmeiden kanssa, ja Tulipatsas johti heitä; kun nämä asiat alkavat jälleen tapahtua, älkää joutuko epäuskon vuoksi tien sivuun ja alkako epäilemään, sillä heidän ruumiinsa kaatui erämaahan.”

177    Nyt olemme pääsemässä asiaan, nopeasti nyt. Katsokaa tarkkaan.

…mutta niille, jotka eivät eläneet?

Näemme siis, että he eivät pääsisi sisään epäuskon vuoksi.

Hän kutsuu sitä kerran synniksi, seuraavalla kerralla hän kutsuu sitä epäuskoksi. Epäusko on ”syntiä”. ”He eivät päässeet sisään epäuskonsa tähden.”

178    He näkivät tuon profeetan, Mooseksen. He näkivät, mitä hän teki ja mitä hän sanoi. Se oli Totuus, joka kerta, se liikkui suoraan eteenpäin, Totuus. Tämä Tulipatsas ilmestyisi heidän eteensä. He katselivat Sitä. He näkivät Sen.

179    Paavali, joka yritti saada, myöhemmin, päästä tänne alas, se kokemus, joka hänellä oli. Näettekö? Hän yritti suhteuttaa kokemuksensa Vanhaan testamenttiin. Hän sanoi: ”Nyt olemme tulleet uuteen asiaan, tähän uuteen aikakauteen, Jeesuksen Kristuksen kautta. Vanhoina aikoina Herra ilmestyi heille profeettojen kautta, mutta nyt Hän on ilmestynyt Poikansa Jeesuksen kautta.” Näettekö? Ja hän alkoi kuvata kokemuksia ja näyttää heille, mitä tapahtui, kuinka merkit ja ihmeet ja kaikki, ja mitä on kirjoitettu.

180    Nyt hän sanoi: ”He eivät päässeet sisään, koska he olivat epäuskoisia.” He eivät uskoneet.

181    ”Mutta nyt, me, me siirrymme erääseen ajanjaksoon, ja älkää paaduttako sydäntänne. Älkää käyttäytykö niin kuin he tekivät kiusaamisen päivinä, kun he kiusasivat Jumalaa.” Miten he tekivät sen? Eivät elämällä moraalittomasti. Antakaa minun jauhaa tämä teille.

182    Sanotte: ”Veli Branham, minä käyn kirkossa.” Ei siinä mitään. ”En ole koskaan elämässäni valehdellut.” Ei se haittaa. ”En ole koskaan varastanut. En ole koskaan tehnyt sitä, tätä tai tätä.” Se on oikein hienoa. Se on hyvä. Mutta se ei silti ole synti.

183    Synti on se, että kun Jumala näyttää itsensä ja te ette usko Sitä, ette kuuntele Sitä.

184    ”Oi”, sanotte, ”minun kirkossani ei opeteta niin.” Niin kauan kuin Raamattu opettaa Sitä ja Jumala todistaa Sen, siitä on kyse.

Nyt katsokaa hetki. Nyt aloitamme jostain todella, todella syvällisestä. Nyt, laita itsetuntosi liivin taskuun, kunnes pääset ulos.

185    Nyt katsokaa tarkkaan.

Pelätkäämme siis, ettemme, kun meille on annettu lupaus päästä hänen….

Hänen, hänen, persoonapronominit nyt. Mihin?

…jos joku teistä näyttää jäävän siitä vaille.

186    Nyt, Paavali yrittää kertoa heille edellisessä luvussa kaikista näistä asioista. Mutta nyt hän yrittää kertoa heille, mikä Se on.

Oi, onko meillä aikaa? Minä… Ehkä on parempi odottaa iltaan. Alkaa olla myöhä, ja meillä on rukouspalvelus. Ehkä meidän on parempi mennä siihen tänä iltana, koska tämä on todella täynnä vitamiineja, hengellisiä vitamiineja. Minulla on paljon tekemistä, ja olen kiireinen iltapäivällä. ”Antakaa meidän…”

Pelätkäämme siis, ettei lupaus…

187    Nyt, oliko heillä lupaus luvatusta maasta, alhaalla Egyptissä? Ja kun Jumala tuli alas tekemään lupauksesta totta. No, Jumala kertoi Aabrahamille satoja ja taas satoja vuosia aikaisemmin, että Hän aikoi tehdä sen. Se oli Raamatun mukaista.

188    Joosef sanoi: ”Älkää siirtäkö luitani täältä, ennen kuin menette siihen luvattuun maahan ja hautaatte minut sinne muiden isieni joukkoon.” Koska hän tiesi, että ylösnousemus oli tulossa, kun Jeesus nousi kuolleista, koska hän tiesi, mitä Job sanoi. Näettekö?

189    Jokainen näistä profeetoista tiesi, mitä toinen profeetta oli sanonut, ja tiesi, että heidän Henkensä oli sama. Ja he tarkkailivat. Oi, veli! Tuon pitäisi ravistella meidät pois maallisesta tilastamme. He eivät tarkkailleet sitä, mitä ihmiset sanoivat, vaan sitä, mitä profeetat sanoivat. Jokainen heistä tarkkaili.

190    Aabraham sanoi: ”Haudatkaa minut tänne, minne Job haudattiin.” Hän sanoi: ”Saara, aion ostaa palan maata. Meidät haudataan juuri tähän.”

191    Iisak oli profeetta isänsä jälkeen. Hän sanoi: ”Kuunnelkaa. Älkää haudatko minua minnekään muualle, älkää tänne Egyptiin, vaan viekää minut suoraan takaisin luvattuun maahan. Haudatkaa minut tänne.”

192    Jaakob kuoli poissa luvatusta maasta, mutta sanoi pojalleen, joka oli profeetta, että hän sanoi: ”Tiedätkö, eräänä yönä enkeli kosketti minua kylkeeni. Olen ontunut siitä lähtien. Tule, laita kätesi…” Oi, armoa! ”Profeettapoikani, olen vanha ja sokea. Mutta laita pyhä kätesi, koska olet itsekin profeetta, laita se siihen kohtaan, jossa enkelin käsi oli, ja vanno taivaan Jumalalle, ettet hautaa minua tänne alas.”

193    Siunattu olkoon… Näettekö Sanan hengellisen ilmestyksen? Puoletkaan heistä, lähes yhdeksänkymmentä prosenttia, eivät tienneet, mistä hän puhui. Mutta hän tiesi, mistä hän puhui. ”Laita profeettakätesi tähän paikkaan, johon enkeli laski kätensä. Olin kerran iso, jykevä mies, vankka pelkuri. Mutta Hän kosketti minua, ja siitä lähtien olen ollut ontuva mies. Mutta olen ollut prinssi siitä lähtien, kun aloin ontua. Siitä lähtien kun kävelemisentapani muuttui, olen ollut prinssi.” Kyllä. ”Laita kätesi tähän. Vanno taivaan Jumalan kautta, ettet hautaa minua tänne.” Miksi? Kukaan ei tiennyt, mistä hän puhui. Joosef tiesi. Hän sanoi: ”Vie minut sinne ja hautaa minut luvattuun maahan.” Sinne missä se oli. Varmasti.

194   Kun Joosef vuosia myöhemmin kuoli, hän sanoi: ”Älkää haudatko minua tänne alas. Mutta pitäkää huolta luistani, kun kuljette ohi, sillä jonain päivänä te lähdette täältä. Ja kun lähdette, ottakaa luuni mukaanne.”

195    Siinä te olette. Antakaa maailman sanoa, mitä he haluavat, ja tehdä, mitä he haluavat. Siunattu olkoon Herran nimi. Pitäkää minut Kristuksessa, jos minua sanotaan joksikin, fanaatikoksi tai pyhäksi kieriskelijäksi. Jonain päivänä Hän on tuleva, ja ne, jotka ovat Kristuksessa, Jumala tuo mukanaan, kun Hän tulee. Se kaikki on hengellistä, ilmoitettu Totuus, joka on juuri siinä, ja tarvitaan hengellistä mieli ymmärtämään se. Levätkää siinä koko päivän ajan. Ajatelkaa sitä. Vaikka jättäisitte ilman päivällistä, ajatelkaa sitä.

196    Ja tänä iltana me tulemme menemään Hänen lepoonsa, joka oli jäljellä, ja katsomaan, mikä tämä lupaus on tänä päivänä. Millainen tämä asia on tänään? Jos Jumalalla ei ole sitä täällä Raamatussa, ja todista Sitä, että Se on tässä juuri nyt, silloin olen väärä profeetta. Se on aivan oikein. Mutta Se on täällä. Mikä tämä Lepo on?

197    Hän sanoi:

Nyt, pelätkäämme, ettemme, vaikka meille on annettu lupaus päästä sisään niin kuin he tekivät,…

198    Ja on oltava sama lupaus. On oltava sama lepo. On oltava sama Jumala. On oltava samat merkit. On oltava sama asia. Mutta antakaa meidän levätä. Nyt, mikä se on? Antakoon Herra sen meille tänä iltana.

Kun me kumarramme päämme.

199    Siunattu Herra, vain iankaikkisuus tulee paljastamaan ne suuret asiat, joita me nyt jaamme yhdessä. Vähän…

On monia, jotka on määrätty tuomioon. Kuten Sinä olet sanonut Juudaksen kirjassa, että ”ihmiset, jotka ovat vanhastaan määrätty tuomioon, ottavat meidän Jumalamme armon ja muuttavat sen irstailuksi”. Ja monet tänä päivänä saarnaavat Evankeliumia, Jumalan armoa, muuttavat sen rahan hankkimiseksi, heillä on suuri suuri seurakunta ja eniten pyhäkoulussa, ottaen Jumalan armon ja muuttaen sen irstailuksi. Ja maailma on sokea ja vaeltaa kuin sokeat siat. He eivät ymmärrä.

200    Oi Jumala, avaa meidät ymmärtämään. Älä anna meidän ymmärryksemme olla tämän maailman lasten kaltainen. Sillä Sinä olet sanonut Sanassasi, että ”tämän maailman lapset ovat viisaampia kuin Valon lapset”. Alussa oli näin, ”Kainin lapsista” tuli suuria oppimestareita. Heistä tulee suuria kouluttajia. Heistä tuli materiaalien valmistajia. He edistyivät edelleen, olivat hyvin uskonnollisia, mutta heidät tuomittiin ja hukutettiin tuomiossa. Ja heidän ruumiinsa kelluivat vedessä, ja heidän sielunsa menivät helvettiin.

201    Ja Jeesus meni ja puhui heille, kun hän kuoli. ”Ja Hän meni helvettiin ja saarnasi sieluille, jotka olivat vankeudessa, jotka eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden aikana, Nooan päivinä”, sanotaan Kirjoituksessa. Ja Jumala, kun Hän seisoi maan päällä, Hän sanoi: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa.”

202    Mutta me huomaamme, että ”Seetin suku”, nöyrät miehet, todelliset Jumalan miehet, eivät tienneet kovinkaan paljon maailman asioista, eivät välittäneet mistään maailman asioista, vaan olivat jättäneet syrjään kaiken painolastin ja uskoneet Jumalaan, ja heistä tuli profeettoja ja suuria miehiä valtakunnassa. Kun taas muut, muu uskonnollinen maailma, nauroi heille, pilkkasi heitä. Mutta tuli hetki, jolloin tulvat ja tuomio tulivat.

203    Niin oli myös Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kuinka he nauroivat ja pilkkasivat Häntä, samalla kun heillä oli omat uskontonsa ja suuret kirkkonsa. Mutta he pilkkasivat Aamutähteä ja nauroivat Hänelle. Mutta silti he tulivat tuomiolle. Ja kun he pakenivat ja menivät Jerusalemiin, siellä he söivät omat lapsensa nälkäänsä, ja heidän verensä valui ulos kadun porteista, kun he polttivat kaupungin ja temppelin, ja heidän sielunsa joutuivat helvettiin.

204    Herra, tässä me taas olemme, kolmannessa. Tämä on elinaika. Kolme on elämän numero. Ja tässä me olemme, valmiina Ylöstempaukseen.

Seurakunta menee eteenpäin; suuri tiedemiesmaailma; kirkot ovat nykyään täynnä epäilijä-uskovaisia. Kymmeniä tuhansia, joilla on nimensä kirjassa, kyllä, miljoonia, ja he nauraisivat evankeliumille ja sanoisivat: ”He ovat kouluttamattomia. He eivät tiedä.”

Ehkä näin on, Herra, mutta sen, mitä meiltä puuttuu koulutuksessa, Sinä korvaat armossa lähettämällä Valon Enkelisi, ilmaisemalla Hänen voimansa, vahvistamalla Sanat niille, jotka ovat köyhiä ja lukutaidottomia kuten me. Mutta me rakastamme Sinua tämän takia, koska Jumalan armo on tehnyt sen, ja me tiedämme, että olemme syntyneet. Emmekä me ole ollenkaan ihania. Me olemme hyvin rakkaudettomia. Mutta Sinä olet armon kautta ojentanut armollisen kätesi ja avannut silmämme, niin kuin Jeesus rukoili puolestamme; niin kuin Elia teki Gehasille, kun hän katsoi ympärilleen. Ja tänään meidän silmämme ovat auki, ja me näemme Jumalan asiat ja tiedämme, että kuljemme lopun ajassa; kun pakanakansojen päivät ovat päättymässä, ja Hän ottaa kansan Nimelleen. Anna meidän olla mukana siellä, Herra, nöyrästi rukoilemme. Rukoilemme, että annat sen meille.

205    Siunaa meitä. Siunaa tätä pientä yleisöä tänä aamuna. He koostuvat kaikenlaisista uskonnoista ja uskomuksista, mutta jätä ne syrjään tänään, Jumala. Katsokoot he suoraan kohti Golgataa ja sanokoot: ”Jumala, muovaa minua ja valmista minua. Olen kuin…” Profeetta sanoi, että hän meni alas savenvalajan huoneeseen, jotta hänet rikottaisiin ja muotoiltaisiin uudelleen. Muotoile meidät ja tee meistä sellaisia kuin Jumala haluaa meidän olevan. Riippumatta siitä, onko meidän oltava lattiamatto Herran huoneessa. Mieluummin olen kynnysmatto kuin asun teltassa jumalattomien kanssa. Ja suo se, Herra. Siunaa meitä nyt ja pidä meidät nöyrinä. Anna sydämemme olla avoimia ja mielemme kirkas Jumalan asioille, sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä.

206    Päämme ollessa kumartuneina mietin, haluaisikohan joku tulla muistetuksi rukouksessa, sielunne pelastuksen puolesta? Nostaisitko kätesi, ja vain syntinen? Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Joku muu? Jumala siunatkoon sinua, tuolla takana, herra. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Haluaako joku muu, että teitä muistetaan rukouksessa sielunne puolesta? Jumala siunatkoon sinua, herra, jonka käsi on ylhäällä. Jumala siunatkoon sinua ja sinua täällä. Hienoa. Olisiko vielä yksi ennen lopettamista? Minusta tuntuu, että vielä olisi. Jumala siunatkoon sinua, siellä takana, herra, takana.

207    Haluan kysyä teiltä jotain. En halua teidän ajattelevan lainkaan, että kyseessä on tämä pieni tabernaakkeli. En halua teidän ajattelevan, että se johtuu siitä, että kyseessä on nämä ihmiset. Ja armollinen Jumala, älkää ajatelko, että se johtuu siitä, että Herran enkeli otti kuvan minusta, ja minä… ja… ja jotain sellaista, tekemään niin. Oi Jumala! Jos minusta tuntuisi siltä, niin, veli, minun pitäisi olla alttarilla sen sijaan, että kysyisin sinulta. Mutta sanon tämän vain, sanon tämän vain Kirjoitusten perusteella, jotta näkisitte, että tämä on Totuus. Jos minä sanoisin sen, ja siinä olisi kaikki, jatkaisin kuin kuka tahansa muu saarnaaja tai joku muu, tai mikä tahansa muu, no, silloin se olisi eri asia. Mutta huomaattehan, että Jumala tulee takaisin ja todistaa, että se on Totuus. Näettekö? Se tekee Siitä todellisen, kun Jumala todistaa Sen. Eikä vain se, vaan Hänen Sanansa sanoo, että Hän tulee tekemään sen. Tässä Hän tekee sen.

208    Ny,t jos et ole oikeassa, sydämesi ei ole oikeassa tilassa Jumalan kanssa, voisitko vain nostaa kätesi? Sano: ”Rukoile puolestani.” Hyvä on, siinä missä olet. Noin kahdeksan tai kymmenen kättä on noussut ylös, haluten armoa sielunsa puolesta. Kun päänne on kumartuneena, rukoilkaa nyt. Muistakaa, että te olette se, joka tekee parannuksen. Pyydän vain teidän puolestanne, että Jumala olisi armollinen. Mutta se on alttari, Jumala on tuonut teidät sellaiseen paikkaan mielessänne, se on alttari. Me uskomme alttarille tulemiseen, totta kai, mutta se ei… se ei… Se on ihan hyvä. Mutta todellinen alttarinne on siellä, missä Jumala on kohdannut teidät. Ja Hän on kohdannut teidät juuri siellä, missä olette. Siinä on teidän alttarinne.

209    Nyt sano: ”Jumala, ole armollinen minulle, syntiselle. Ja tästä päivästä lähtien, jos Sinä autat minua, minä elän Sinulle. Palvelen Sinua. En välitä, mitä muut sanovat, mutta tänä aamuna astun esiin. Rukoilen tässä, ja Sinä otat tämän vanhan röyhkeän hengen pois minusta. Ota tämä äkkipikainen luonne pois minusta. Tiedän, etten voi käyttäytyä noin ja olla Jumalan kanssa sovussa. Ja minulla on vihaa sydämessäni. Olen kateellinen. Minulla on pahansuopuutta. Minulla on sitä ja tätä. Ota se pois, Jumala. En halua olla sellainen. Tee minusta suloinen, nöyrä ja lempeä. Tee minusta hellä. Tee minusta sellainen ihminen, että voisin voittaa muita luoksesi. Anna minun tehdä jotakin Sinulle osoittaakseni arvostustani elämässäni.” Tällaisesti rukoilkaa nyt, kun rukoilemme yhdessä.

210    Taivaallinen Isä, he ovat Sinun. He ovat tämän aamun Sanoman hedelmiä. He nostivat kätensä. Jokin sai heidät tekemään sen. He uhmasivat painovoiman lakeja nostaessaan kätensä. Heissä oli henki, joka teki päätöksen. He nostivat kätensä ylös, että he hyväksyivät Luojan, joka loi heidät.

211    Nyt, Taivaallinen Isä, rukoilen, että siunaat heitä ja annat heille Iankaikkisen Elämän, juuri nyt. En voi tehdä mitään; kutsua heitä alttarin ympärille, laittaa heidät ylimääräiseen huoneeseen, tehdä kaikki työt… Tarvitaan Sinua tekemään se, Herra. Me emme voi tehdä muuta kuin saarnata Sanaa. Sinä sanoit: ”Usko tulee kuulemisesta, Sanan kuulemisesta, Jumalan Sanan kuulemisesta.” Me olemme saarnanneet Sanaa, ja he ovat nostaneet kätensä ylös, että he uskovat Sen. Anna heille nyt Iankaikkinen Elämä, sillä Sinä lupasit tehdä sen. Jos he vilpittömästi nostivat kätensä, he lähtevät tänä aamuna ulos tästä rakennuksesta suloisina, nöyrinä ja vaatimattomina kristittyinä, koska Sinä lupasit sen. Ja Sinun Sanasi eivät voi pettää. Pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nyt katselen, odotan ja kaipaan
sitä kirkasta kaupunkia, jonka Johannes näki tulevan alas.
Tuossa kirkkaassa kaupungissa…

 Palvokaa nyt.

… helmivalkoinen kaupunki,
Minulla on kartano, harppu ja kruunu;
Nyt katselen, odotan ja kaipaan
sitä kirkasta kaupunkia, jonka Johannes näki tulevan alas.

212    Ettekö te vain rakasta Häntä? Sanoma on nyt ohi. Tämä on palvomista. Emme tule seurakuntaan vain kuulemaan sanomaa. Me tulemme palvomaan. Unohda viereinen henkilö. Palvokaa vain Häntä. Oi, kuinka kaunista! Kuinka ihanaa! Sano Hänelle vain… Sinun ei tarvitse sanoa sitä ääneen. Sano vain sydämessäsi: ”Rakastan sinua, Herra. Anna minulle syntini anteeksi.” Oi sentään!

… helmivalkoinen kaupunki,
Minulla on kartano, harppu ja kruunu;
Nyt katselen, odotan ja kaipaan
sitä kirkasta kaupunkia, jonka Johannes näki tulevan alas.

213    Isä Jumalamme, ota meidät vastaan. Me odotamme, kun kuuntelemme Sanaa, kaipaamme. ”Sydämemme janoavat Sinua, niin kuin peura halajaa vesipurolle. Sielumme janoaa Sinua, Jumala.” Kaipaamme ja odotamme, odotamme sitä hetkeä, jolloin Jeesus tulee, odotamme sitä aikaa, jolloin meidät kutsutaan taivaalle. Ei seisomaan Tuomarin edessä tuomiolla; se on jo ohi. Me olemme kuolleet maailman asioille, ja olemme astuneet Kristukseen, ja Hän otti meidän tuomiomme. Hän on nyt asianajajamme oikeuden istuimella. Siunattu Asianajajamme, joka tunnustuksemme johdosta puolustaa asiaamme, kun tiedämme olevamme kelvottomia. Kuten eräs rakas vanha sisar tänä aamuna sanoi todistuksessaan ja pannessaan pennosensa sisään: ”Tultuani tänne olen oppinut, että kyse ei ole minun pyhyydestäni, vaan Jumalan pyhyydestä.”

214    Totisesti, Herra, me opetamme ihmisille, ettei ihmisessä ole mitään hyvää, ei yhtään mitään. ”Mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat?” Mutta Jumalan armo on ilmestynyt meille. Ja me luotamme vain Hänen ansioihinsa, emme omiin. Ja me palvomme Sinua, Pyhin Jumala, hyvyytesi vuoksi, että otat meidät mukaan suureen Valtakuntaasi, suuriin suunnitelmiisi. Me vastaanotamme Sinut sydämiimme uskon kautta. Ja armosta uskomme, että Sinä olet antanut sen meille Jumalan kunniaksi, Jumalan palvelemiseen.

215    Nyt, Herra, paranna sairaat, kun he tulevat tänä aamuna rukoiltaviksi. Anna heille se ilo, jota he kaipaavat tullakseen terveiksi. Anna heidän tietää, että tämä pieni, kevyt kärsimys, joka heille on asetettu, on vain pieni koettelemus. Jumala tietää kaiken siitä. Hän teki sen nähdäkseen, mitä me teemme sen suhteen. Kuinka Jumala… Astukoot he suoraan tuonne ja vaatikoot tuota valmista työtä! Voisitko… Älkööt he kiusatko Sinua juoksentelemalla sinne ja tänne ja sanomalla: ”No, minä en tiedä sitä ja tätä.”

216    Herra, voikootko he ottaa selkeän kannan ja sanoa: ”Herra, Sinä olit se, joka pelastit minut. Sinä olit se, joka teki nämä asiat puolestani. Minä uskon Sinuun ja luotan Sinuun tänään.” Ja rukoilen, että suot tämän ihmisille, Kristuksen Nimessä. Aamen.

57-0828 HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA III (Hebrews Chapter 2, #III), Jeffersonville, Indiana, USA, 28.8.1957

57-0828 HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA III
(Hebrews Chapter 2, #III)
Jeffersonville, Indiana, USA, 28.8.1957

217    Seitsemäs, kahdeksas, yhdeksäs, ja kymmenes luku, siitä eteenpäin, oi. Pitäkää kynät ja paperit ja kaikki valmiina, sillä uskon, että Herra tulee antamaan meille suuren ajan.

218    Nyt me olemme puhuneet siitä, kuinka Paavali korottaa ja asettaa asemaansa Herran Jeesuksen. No niin, jos me pääsemme tämän lävitse tänä iltana, niin sunnuntaiaamuna… Tämä kaikki tulee sulautumaan yhteen sunnuntaiaamun sanoman kanssa, koska se erottaa Sapatin. Se on suuri kysymys sapatin kannattajien keskuudessa tänään. Ja annan teille kaikille kutsun tulla sunnuntaiaamuna. Saadaksenne tietää kumpi on oikein: palvoako lauantaina tai sunnuntaina? Mitä Raamattu sanoo siitä? Niinpä sitten, tämä Kirja erottelee lain ja armon ja asettaa kunkin niistä omalle paikalleen. Heprealaiset oli kasvatettu lain mukaan, ja Paavali kertoi heille, mitä osaa armo näytteli lain kanssa.

219    No niin, ottakaamme hieman taustaa nyt. Me menemme taaksepäin aloittaaksemme…

220    Asiasta toiseen, minulla on lukulasit. Jos tarvitsen niitä tänä iltana, niin minulla on ne. Tiedättekö olen vain kaksi vuotta vajaa viidestäkymmenestä, enkä näe niin kuin minulla oli tapana, en voi lukea läheltä. Kun aloin huomata lukiessani sanojen hämärtyvän, ajattelin tulevani sokeaksi. Menin silmätarkastukseen, ja lääkäri sanoi: “Ei, sinä olet vain yli neljänkymmenen, poikaseni.” Ja hän sanoi, että jos eläisin tarpeeksi vanhaksi, voisi näköni ehkä tulla takaisin uudestaan, ja voisin jälleen lukea läheltä. Hän sanoi: “Sinähän voit lukea Raamattuasi nyt vain työntämällä sen etäämmälle itsestäsi?”

221    Minä sanoin: “Kyllä.”

222    Hän sanoi: “Jonkun ajan kuluttua käsivartesi ei tule riittämään.”

223    Ja niinpä minä nyt toivon, että tässä tutkistelussa… Tässä pienessä Collins Raamatussa on hyvänkokoinen teksti. Voin nähdä sen melko hyvin. Mutta, kun tulemme suurempiin ja syvällisempiin asioihin, joissa meidän täytyy ottaa sekä Uusi, että Vanha Testamentti, ja sekoittaa ne yhteen, niin sitä varten minulla on pieni Scofield Raamattu. Ja minä olen tottunut Scofield Raamattuun; sen merkintöihin. En kuitenkaan lue Scofieldin merkintöjä, koska en ole samaa mieltä Scofieldin kanssa monista hänen teorioistaan. Mutta pidän sen tekstin asettelusta, koska olen lukenut sitä niin paljon. Ja minulla on ollut se niin kauan aikaa, jollakin tavalla tiedän kuinka löytää aiheeni.

224    Tämä on kaikki uutta minulle, tämä opettaminen, enkä ole mikään erikoinen opettaja. Mutta kärsikää minua vähän aikaa, ja tulen kertomaan teille Totuuden, ainakin niin pitkälle kuin tiedän Sen.

225    Nyt, tämä Hebrealaiskirje on… Paavali, muistattehan, minkä me totesimme hänen olleen? Hän oli alusta pitäen suuri opettaja, suuri oppinut. Ja hänet oli koulutettu Vanhaan Testamentiin. Voiko kukaan nyt sanoa minulle, kenen me totesimme olleen hänen opettajansa? [Seurakunta sanoo: “Gamaliel.”] Gamalielin, yhden tuon päivän merkittävimmistä opettajista.

226    Sitten Paavali, me näemme, että yhtenä päivänä häntä kutsuttiin… Voiko kukaan sanoa mikä hänen nimensä oli? [Seurakunta sanoo: “Saul.”] Saul. Ja hänellä oli suuret valtuudet Jerusalemissa; uskonnolliset valtuudet. Ja hän oli kasvanut todella koulutettuna, uskonnollisena miehenä. Hän osasi puhua neljää tai viittä eri kieltä ja hän oli hyvin terävä-älyinen mies. Mutta auttoiko hänen koulutuksensa ja älykkyytensä häntä? Ei. Hän sanoi, että hänen täytyi unohtaa kaikki mitä hän tiesi, voidakseen oppia tuntemaan Kristuksen.

227    Niinpä me sitten näemme, että siihen ei tarvita älykästä tai koulutettua miestä. Siihen tarvitaan mies, joka on halukas nöyryyttämään itsensä Jumalan edessä, huolimatta siitä kuinka…

228    Tiesittekö, että Dwight Moody oli niin kouluttamaton, ja hänen kirjoituksensa niin kehnoa, että heidän täytyi korjailla hänen sanomisiaan koko ajan. Hän oli niin huono kirjoittamaan, niin kouluttamaton.

229    Tiesittekö, että Pietari ja Johannes Raamatussa olivat niin kouluttamattomia, etteivät osanneet kirjoittaa edes omaa nimeään; eivätkä olisi tunteneet sitä, vaikka se olisi ollut heidän silmiensä edessä? Apostoli Pietari, jolla oli Valtakunnan avaimet, ei tuntenut nimeään, vaikka se olisi ollut kirjoitettuna hänen edessään. Ajatelkaa sitä. Raamattu sanoo, että hän oli tietämätön ja oppimaton. Niinpä se antaa minulle mahdollisuuden. Aamen. Kyllä vaan, tekee niin hyvää nähdä, että Jumala voi tehdä sen jollekin miehelle.

230    Nyt, ja me näemme, että niin pian kuin Paavalilla oli suuri kokemus… Haluan kysyä teiltä: Onko kokemus tulla Kristuksen luo? Onko jokaisella kokemus? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Kyllä! Kyllä vaan, se on syntymä. Se on kokemus.

231    Ja sitten me olimme täällä Luther Collegessa äskettäin. Ja minulla oli etuoikeus syödä päivällistä tänään Tom Hairen kanssa. Minun piti olla siellä kello kaksitoista päivällisellä, mutta olin myöhässä. Kuinka moni on kuullut hänestä, tuosta kuuluisasta, irlantilaisesta rukoussoturista? Ja hän on ollut tämän veli Eppin kanssa hänen ohjelmissaan, ja on esiintynyt monissa paikoissa täällä Amerikassa. Ja minä söin päivällistä hänen kanssaan tänään. Ja me olimme… Olin vain noin kolme tuntia myöhässä; se oli noin puoli neljä, viisitoista vaille neljä, kun me sen söimme. Mutta ei sillä väliä. Ja me keskustelimme näistä asioista, kuinka Jeesus Kristus on kaikkien asioiden Pää.

232    Nyt, kun Paavalilla oli tämä kokemus. Ja sitten ennen kuin hän saattoi hyväksyä tämän kokemuksen, hänen täytyi viedä se takaisin Raamattuun. Ja me näemme, että hän lähti ja meni toiseen maahan, ja viipyi siellä kolme vuotta, tutkien tarkoin Kirjoitusta, nähdäkseen oliko hänen kokemuksensa oikein.

233    Me käsitämme, että hänellä oli suuri asia edessään. Hänen täytyi tulla takaisin ja kertoa seurakunnalleen ja kaikille ihmisille, että juuri ne asiat, joita hän oli vainonnut, olivat oikein.

234    Täytyikö teidän tehdä jotakin sen kaltaista? Tietenkin, lähes kaikki meistä ovat tehneet niin; meidän on täytynyt mennä takaisin ja sanoa: “Olen tullut näkemään, että nuo ihmiset joita kutsutaan pyhiksi kieriskelijöiksi, olivat oikeassa.” Näettekö? Siinä se on. Meidän täytyi kääntyä ympäri. Ja niitä asioita, joita me kerran vihasimme, me nyt rakastamme. Se on kääntymys; outo asia.

235    Ah! Sanoin äsken pyhä kieriskelijä. Mitään sen kaltaista asiaa ei ole. Mutta he vain kutsuvat ihmisiä siten, pyhitys-ihmisiä. Mutta ei ole olemassa mitään pyhiä kieriskelijöitä. Mitään sellaista ei ole. Ei ole mitään tilastotietoa, että mitään seurakuntaa olisi koskaan rekisteröity sillä tavalla, vaikka onkin yli 960 erilaista kirkkokuntaa. Ei ole mitään sellaista kirkkokuntaa kuin pyhät kieriskelijät. Se on vain nimi, jonka Perkele on kiinnittänyt seurakuntaan.

236    Mutta noina päivinä he kutsuivat heitä… Kuinka moni tietää, miksi he kutsuivat heitä Paavalin aikana? Harhaoppiseksi. Tiedättekö, mitä harhaoppinen merkitsee? “Hullu.” Se merkitsi hulluja ihmisiä. Niinpä minua voidaan aivan yhtä hyvin kutsua pyhäksi kieriskelijäksi kuin harhaoppiseksi. Eikö teitäkin? Niinpä, jos heitä kutsuttiin siksi ja he iloitsivat… Mitä Jeesus käski meitä tekemään siinä tapauksessa? Hän sanoi: “Riemuitkaa, ja olkaa ylenpalttisen iloiset, sillä suuri on teidän palkkanne Taivaassa, sillä niin he vainosivat profeettoja ennen teitä.” He tekivät sen.

237    Hän sanoi: “Olkaa ylenpalttisen iloiset. Kaikki ylenpalttinen on “kohotettu ylen korkealle”, todella onnellisia. Ja nuo opetuslapset, kun heidät oli katsottu arvollisiksi kantamaan Jeesuksen Nimen häväistystä, he iloitsivat suuresti siitä, että saattoivat kantaa Hänen Nimensä häpeää.

238    Ja monet ihmiset tänään, jos he sattuvat kutsumaan heitä pyhiksi kieriskelijöiksi, he lannistuvat: “Voi, ehkä minä olin alusta alkaen väärässä.”

 Mutta he olivat iloisia siitä: “Oi, kantaa tuota Nimeä!”

239    Sitten, toisella vuosisadalla, he kutsuivat heitä “ristiseliksi”. Ja se johtui siitä, että kristityillä oli tapana kantaa ristiä selässään, osoittaakseen, että he olivat ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa. He kutsuivat heitä ristiselkäisiksi. No niin, minä tiedän katolisten kutsuvan itseään siksi, mutta se ei ollut mikään katolinen kirkko. Se oli protestanttinen kirkko ennen kuin sitä kutsuttiin protestanttiseksi kirkoksi. Se ei protestoinut mitään muuta kuin syntiä vastaan. Syy, miksi sitä kutsutaan protestanttiseksi kirkoksi tänään, on se, että se protestoi katolisia opinkappaleita vastaan. Mutta se ei vielä siihen aikaan ollut mikään uskonlahko, kun heitä kutsuttiin ristiselkäisiksi.

240    Ottakaa vain Josephuksen ja muiden kirjoittajien historiankirjoja, Hislopin kaksi Babylonia, ja niin edelleen, ja tulette näkemään sen olevan oikein; he eivät olleet mikään kirkko. Ensimmäinen milloinkaan organisoitunut kirkko oli katolinen kirkko, noin kolmesataa vuotta viimeisistä apostoleista. Noin kolmesataa vuotta myöhemmin organisoitiin katolinen kirkko. Ja vainoaminen alkoi, ihmisiä pakotettiin katoliseen kirkkoon, ja sitten he yhdistivät kirkon ja valtion.

241    Se oli sen jälkeen, mitä kutsuttiin Konstantinuksen kääntymyksestä pakanuudesta katolisuuteen. Mutta, jos joku koskaan on lukenut historiaa hänestä; osoittavat ne asiat, joita hän teki, että hän ei ollut käännytetty. Hyvänen aika! Ainoa uskonnollinen asia, mitä hän koskaan teki, oli se, että hän pani ristin Pyhän Sofian kirkkoon. Se oli ainoa hänen koskaan tekemänsä uskonnollisuuteen viittaava teko. Hän oli kelpaamaton. Mutta he kutsuvat sitä “hänen kääntymyksekseen”. Se on suunnilleen verrattavissa joidenkin näiden niin kutsuttujen kääntymysten kanssa tänä päivänä.

242    Mutta me näemme, kun Paavali käännytettiin, ja hänellä oli tämä suuri kokemus, oli hänet ehdottomasti käännetty ympäri. Ja te tiedätte, että kääntymys merkitsee olla “käännetty ympäri”. Te olette menossa tähän suuntaan ja te käännytte ja alatte mennä takaisin tähän suuntaan. Kyllä, se on kääntyminen ympäri; täyskäännös.

243    Ja Paavali, niin pian kuin hänet oli käännytetty, ennen kuin hän sattoi koskaan puhua kokemuksestaan… No niin, hänellä oli ihmeellinen kokemus. Minä uskon, että kun te vastaanotatte Kristuksen omana henkilökohtaisena Pelastajananne, niin se on kokemus.

Minä uskon, että ilo siitä, että syntinne ovat anteeksiannetut, yksinkertaisesti kiihottaa sydäntänne koko ajan.

244    Mutta sitten, kun siunattu Pyhä Henki tulee alas, se on kokemus, tuo uusi syntymä, jota te ette tule koskaan unohtamaan. Te tulette Jumalan Lapseksi. Ja tässä on se, mikä tekee sen.

“Kuinka sinä sen tiedät, veli Branham?”

245    No niin, nämä ovat opetustunteja. Monet ihmiset… Metodistit yrittävät sanoa: “He huusivat, kun he saivat Sen.” No niin, se kyllä sopii. Jos teillä on Se, ja te huusitte, niin hyvä on! Mutta se, että te huusitte, ei ollut merkki, että teillä oli Se, koska monet huusivat, eikä heillä ollut Sitä.

246    Helluntailaiset sanoivat: “Kun he puhuivat kielillä, heillä oli Se.” Se kyllä sopii. Jos te puhuitte kielillä, ja saitte Sen, niin hyvä on. Mutta te voitte puhua kielillä, eikä teillä silti ole Sitä.

247    Niinpä te näette, että loppujen lopuksi se on kokemus siirtymisestä kuolemasta Elämään; kun kaikki vanhat asiat kuolevat, ja kaikki asiat tulevat uusiksi; Kristus tulee todelliseksi, vanhat asiat tippuvat pois. Kaikki vanhat lihallisuuden juuret… Tiedättekö kuinka juuret kaivetaan ulos? Meillä oli tapana ottaa puutarhakuokka ja kaivaa, kunnes siitä ei ollut jäljellä mitään. Ja he sanoivat: “Jos teissä versoaa esiin mitään katkeruuden juuria, kaivakaa ne ulos!” Ja se on totta. Sitä Pyhä Henki tekee, kaivaa ulos kaikki juuret. Kaivakaa ne ulos; kootkaa ne kasaan; polttakaa ne; hävittäkää ne. Te saatte silloin hyvän sadon, jos me teemme sen.

248    No niin, Paavali tiesi, että jotakin oli tapahtunut, joten hän meni alas Arabiaan, ja siellä hän tutki kolme vuotta kaikkia Vanhan Testamentin profeettoja, kuinka he olivat profetoineet. Ja hän tuli toteamaan, että se oli ehdottomasti Totuus.

249    Verratkaa sitä nyt tämän päivän kanssa, tähän kokemukseen, joka meillä oli täällä tässä pienessä seurakunnassa; Aamutähden ilmestymisestä siellä; tuon suuren Valon, joka tulee alas ja kertoo ennalta ja näyttää tulevat tapahtumat. Tiedättekö, se oli ihmeellistä, mutta minun saarnaajaveljeni kertoi minulle, että se oli Perkele. Ja minä en voinut ymmärtää sitä.

250    Niinpä, minä en sanonut siitä mitään, kunnes sitten yhtenä yönä siellä ylhäällä Green’s Millillä tapahtui tuo kokemus; kun Herran Enkeli käveli yli lattian ja seisoi siellä, ja todisti sen Kirjoituksella. Silloin se sytytti tulen. Silloin se alkoi mennä.

251    Ei sen pidemmällä kuin viime sunnuntaina, me näimme erehtymättömät Jeesuksen Kristuksen merkit, joka kykenee ottamaan miehen, joka ei ollut kävellyt, ja joka ei edes… Hänen tasapainohermonsa olivat menneet, kun Mayon parhaat lääkärit sanoivat: “Se on lopussa ikuisiksi ajoiksi; ja siellä hän istui sokeana. Me näimme hänen nousevan ylös ja kävelevän ulos rakennuksesta työntäen pyörätuoliansa alas portaita; kyeten kävelemään ja näkemään aivan niin kuin kuka tahansa muukin. Se osoittaa, että se on ylösnousseen Herran Jeesuksen Voima. Siinä se on: Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

252    Niinpä emmekö me ole onnellinen ryhmä tänä iltana, tietäessämme, että Jumala on vahvistanut tämän suuren kokemuksen, joka meillä on, olevan verrattavissa Hänen Raamattunsa ja lupaustensa kanssa? Sen vuoksi meidän tulisi olla ylenpalttisen iloisia. Ja me käsitämme sitten 2. luvusta, että “meidän ei pitäisi antaa näiden asioiden… Meidän ei pitäisi laiminlyödä näitä asioita.” Meidän täytyy pitää lujasti kiinni noista asioista.

Ja kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme senkaltaisen suuren Pelastuksen?

253    Mitä me tulemme tekemään Jumalan Sanan valossa, kun seisomme tuomiolla? Te ette voi sanoa: “Minä en tiennyt sitä.” Oi, kyllä te tiesitte! “Mutta veli Branham olisi voinut olla väärässä.” Se on totta. Mutta Jumala ei ole väärässä. Hänen Sanansa ei ole väärässä. Ja ajatelkaa vain, että tuo sama asia Raamatussa, joka kerran eli apostoleissa, elää jälleen. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi.

254    Kun ajattelen, että olen 48-vuotias, lähes viidenkymmenen, ja nuoruuteni päivät ovat menneet ja niin edelleen; ja tietää pienestä pojasta alkaen, että minulla oli tämä siunattu Lupaus; ja olen julistanut Sen veljilleni ja sisarilleni; ja nähdä kirjaimellisesti tuhansia niitä, jotka ovat tulleet ulos pimeydestä; tietää, että olemme menossa Iankaikkiseen Kotiimme, Siunatun luo. Ja, jos tämä maallinen maja hajotetaan ennen kuin olen lopettanut saarnaamistani, niin siellä on jo yksi odottamassa. Halleluja! Tietää, että täällä istuu tusinoittain ihmisiä, jotka ennen kuin he voivat saada heidän ruumiitaan hautausurakoitsijalle, ovat tuossa ihmeellisessä ruumiissa siellä toisella puolella, riemuiten niiden Jumalan Pyhien kanssa, jotka jo ovat Jumalan läsnäolossa, elääkseen ikuisesti Täydellisen kanssa. Ehdoton vahvistus, että se on niin. Aamen.

255    Oi, se saisi presbyteerin huutamaan. Se sai viime sunnuntaina, eikö saanutkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nuo ihmiset olivat presbyteerejä. Tietenkin se sai ajattelemaan. Oi, ei ihme, että ihmiset tulevat tunteellisiksi. Tulevathan he tunteellisiksi palloa lyötäessä tai koriin heitettäessäkin, kuinka paljon enemmän se tekee teidät tunteellisiksi tietäessänne, että olette siirtyneet kuolemasta Elämään; että olette uusi luomus Kristuksessa. Te tiedätte sen siitä tavasta, kuinka teidän henkenne johtaa teitä pois ilkeydestä, vilpistä, vihollisuudesta, ja kaikista maailman asioista; ja teidän sydämenne on keskitettynä Kristukseen. Se on teidän vaikuttimenne. Se on kaikki, mitä te ajattelette mielessänne, sydämessänne, koko päivän ja yön. Kun te menette vuoteeseen illalla ja panette kätenne niskan taakse tällä tavalla, ja vain makaatte siellä ja ylistätte Häntä, kunnes nukahdatte. Te heräätte aamulla, yhä ylistäen Häntä. Aamen. Oi!

256    Olen yrittänyt ylistää Häntä… Joka aamu me olemme nousseet kello neljä, veli Woods ja minä, ja menneet ulos varhain aamulla mennäksemme metsästämään oravia. Minä ylistän Häntä jokaisen puun alla, uskoisin, jonka luo tulen. En voi nähdä puuta ylistämättä Häntä; ajatellessani, että Hän kasvatti tuon puun. Nähdessäni pienen heinäsirkan hyppäävän ilmaan; Hän tuntee tuon heinäsirkan. “Oi”, te sanotte, “hölynpölyä, veli Bill.” Oi, ei. Sitä se ei ole! Hän tietää, missä jokainen orava on. Hän tietää, missä jokainen lintu lentää.

257    Kerrankin Hän tarvitsi vähän rahaa, ja Hän sanoi Pietarille: “Pietari, siellä on eräs kala, joka hetki sitten nieli kolikon, juuri tarpeeksi siihen mitä me tarvitsemme. Mene ja heitä onki järveen. Minä lähetän sen sinne. Ota tuo kolikko sen suusta, koska se itse ei voi käyttää sitä. Mene ja maksa miehelle meidän kymmenyksemme ja veromme.” Aamen!

258    Ja muutamia viikkoja sitten näin pienen kalan makaamassa tapettuna vedessä. Te kaikki olette kuulleet kertomuksen siitä. Siellä ovat veli Wood ja hänen veljensä, ja he siellä todistamassa siitä. Ja tuo pieni kala oli maannut kuolleena siellä vedessä puoli tuntia, sisälmykset suusta ulos vedettyinä. Ja suuri Pyhä Henki pyyhkäisi alas sen jälkeen, kun Hän päivää aikaisemmin oli sanonut: “Sinä tulet näkemään pienen eläimen ylösnousemuksen. Ja seuraavana aamuna, suunnilleen vähän auringonnousun jälkeen, me näimme tuon pienen kalan, joka ei ollut tätä pidempi, kun Herran Henki tuli alas ja sanoi: “Pieni kala, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi!” Ja tuo kuollut kala, joka oli kellunut veden pinnalla melkein puoli tuntia, tuli elämään ja ui pois niin lujaa kuin osasi. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi! Kuinka ihmeellinen Hän onkaan.

259    Ei ihme, että Paavali saattoi sanoa, että “Hän oli Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Hän oli Melkisedek. Melkisedekillä ei ollut päivien alkua. Hänellä ei ollut vuosien loppua. Hänellä ei ollut elämän alkua tai elämän loppua. Hänellä ei ollut isää eikä äitiä. Niinpä Hän ei olisi voinut olla kukaan muu. Kuka hän sitten olikin, Hän on elossa tänä iltana. Niinpä Hän oli vain Iankaikkisen Elämän esikuva, ja se kuuluu Jumalalle.

260    Eilen illalla keskustellessamme, eräs veli ei voinut ymmärtää Jumalan kolminaisuutta, niin kuin me siitä puhumme. Sitä kuinka Jeesus seisoi siellä noin 30-vuotiaana miehenä ja…

He sanoivat: “Oi, mutta meidän isämme söivät mannaa erämaassa.”

261    Hän sanoi: “Ja he ovat joka ainoa kuolleita.” Mutta Hän sanoi: “Minä olen se Elämän Leipä, joka tulee Jumalan luota Taivaasta, jota ihminen syö eikä kuole.”

262    “Ohoh”, he sanoivat, “meidän isämme joivat kalliosta erämaassa.”

263    Hän sanoi: “Minä olen Se Kallio.” 30-vuotias mies. Hän sanoi: “Abraham iloitsi nähdessään Minun päiväni.”

264    “Mitä”, he sanoivat, “tarkoitatko kertoa meille, että olet yhtä vanha kuin Abraham, vaikka et ole vielä viittäkymmentä, ja tarkoitatko sanoa, että olet nähnyt Abrahamin, joka on ollut kuolleena 800 vuotta? Nyt me tiedämme, että sinussa on perkele. Sinä olet hullu!” Sitä perkele merkitsee, “hullu henkilö”. He sanoivat: “Sinussa on perkele ja sinä olet hullu.”

265    Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.”

266    Se Hän oli. Hän ei ollut vain joku mies, eikä Hän ollut vain profeetta. Hän oli Jumala; Jumala asuen maan päällä lihan ruumiissa, jota kutsuttiin nimellä “Jeesus”, ruumiillistunut Jumalan Poika. Se tarkalleen Hän oli.

267    Nyt me näemme Hänet täällä 2. luvun loppuosassa, johon halusin tulla; alkaen 16. jakeesta… tai 15. jakeesta:

Ja vapauttaa ne, jotka kuoleman pelon kautta olivat koko elämänsä ajan orjuuden alaisia.

Sitä hän sanoi Jeesuksen tehneen; että Hän tuli vapauttamaan orjuudesta heidät, jotka olivat pelänneet kuolemaa koko elämänsä ajan.

268    No niin, ei ole mitään tarvetta pelätä kuolemaa. Nyt tietenkin me teemme niin… me… Kukaan meistä ei halua, niin kuin me sitä kutsumme, kuolla. Mutta tiedättekö, että jos henkilö on uudestisyntynyt, niin hän ei voi kuolla? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka meillä voisi olla Iankaikkinen Elämä ja sitten me kuolisimme? Hän ei voi tehdä sitä. Ainoa asia, mitä kuolema… Tuo sana kuolema merkitsee “eroamista”. Hän voi nyt erota meidän näkyvistämme, mutta hän on aina Jumalan Läsnäolossa, ja tulee aina olemaan. Niinpä kuolema ei ole mikään vaikea asia. Kuolema on ihana asia. Kuolema on se, joka vie meidät Jumalan Läsnäoloon.

269    Mutta nyt tietenkin me, ollen ihmisolentoja, jotka vaellamme näissä pimeissä elementeissä täällä, me emme ymmärrä sitä niin kuin meidän tulisi. Ja tietenkin, kun tukahduttavat kuoleman kivut tulevat, saa se kaikkein pyhimmänkin meistä pelkäämään ja arastelemaan. Se sai Jumalan Pojan sanomaan: “Voisiko tämä malja mennä ohitseni?” Se on kauhistuttava asia, älkää käsittäkö sitä väärin, koska me… Se on synnin palkka, kuolema, ja sen täytyy olla kauhistuttava.

Mutta, jos me vain voimme katsoa esiripun taakse, sinne se siirtyy. Siunattu olkoon Herra! Vain esiripun taakse. Sinne ihminen haluaa katsoa tänä iltana. Pienellä Anna Mae Snellingillä ja heillä muilla oli tapana laulaa erästä laulua täällä: “Herra, salli minun katsoa ohi ajan esiripun”. Jokainen haluaa nähdä sen.

270    No niin, nyt me olemme täällä 16. jakeessa:

Sillä totisesti hän ei ottanut ylleen enkelien kaltaisuutta; vaan hän otti yllensä Abrahamin siemenen.

271    Oi, me haluamme pysähtyä siihen nyt uudestaan. Me olemme nyt tulossa tähän kolmanteen lukuun, jonka loppuosa sulautuu yhteen sen kanssa, mikä on Tuo päivä Sapattia varten, josta puhumme tänä tulevana sunnuntaina.

272    Tarkatkaa nyt:

…hän ei ottanut ylleen enkelien kaltaisuutta…

Kuka on nyt tämä “hän”, josta hän on puhumassa? Kristus. Kuka on Kristus? Jumala! Jumalan Logos.

273    No niin, sallikaa minun selittää tämä uudestaan, niin että voitte olla varmoja. Jumala ei ole kolme Jumalaa. Jumalan kolminaisuus on Yksi. Isä, Poika, Pyhä Henki, se ei merkitse, että olisi kolmea eri Jumalaa. Jos niin on, niin me olisimme pakanoita. Se on syynä miksi juutalaiset eivät voi ymmärtää. Sitä ei milloinkaan opetettu Raamatussa. Sitä on nyt opetettu katolisessa kirkossa, niin se on; siitä tuo kolminainen kaste on tullut.

274    Afrikassa he kastavat teidät kolme kertaa kasvot eteenpäin: kerran Isä Jumalalle; kerran Poika Jumalalle; ja kerran Pyhä Henki Jumalalle. Se on nyt erehdys. Mitään sellaista opetusta ei ole Raamatussa. Näettekö?

275    Ja nyt, sitä katolinen kirkko opetti. Se tuli Lutherin kautta Wesleyhin ja muihin ajanjaksoihin ajan vieriessä eteenpäin. Mutta se ei koskaan ollut Raamatun opetus. Se on aina ollut erhe, siitä asti, kun se alkoi.

276    Nyt, no niin, Jumala oli alussa. Ennen kuin oli mitään valoa, ennen kuin oli edes atomia, ennen kuin oli yhtään tähteä, ennen kuin oli olemassa mitään näkyvää asiaa, täytti Jumala koko avaruuden. Ja siinä ei ollut mitään muuta kuin puhtautta: puhdasta rakkautta, puhdasta pyhyyttä, puhdasta vanhurskautta. Se oli Henki. Hän täytti koko avaruuden Iankaikkisuudesta, jota me emme voi mitata. Se menee ohi kaiken sen, mitä me voimme kuvitella.

277    Kuten kaukoputken lävitse me voimme nähdä noin sadan miljoonan valovuoden päähän. Ajatelkaa sitä! Sata miljoonaa valovuotta. Ja valo kulkee noin 8 000 mailia sekunnissa. Ja kun valo kulkee sata miljoonaa vuotta… Vain ajatelkaa, kuinka monia miljoonia maileja se olisi. Teillä ei riittäisi edes numeroita siihen. Te voisitte panna yhdeksikköjä jonoon, joka ulottuisi läpi Jeffersonvillen, ettekä te vielä olisi saaneet selville, kuinka paljon maileja se on. Ajatelkaa sitä! Ja sen takana on yhä tähtiä ja planeettoja. Ja Jumala, ennen kuin yksikään niistä oli, Hän oli! Näettekö?

278    Ja nyt tuo Logos, joka lähti Jumalasta, joka oli Logos, kaikki tämä alkoi muodostua ruumiin muotoon. Ja oppineet opettajat ovat kutsuneet tätä ruumis-muotoa nimellä “Logos”. Logos, joka lähti Jumalasta. Toisin sanoen, parempi sana sille olisi se, mitä me kutsumme theophanyksi. Theophany on ihmisruumis, joka on kirkastettu. Ei kuitenkaan lihan ja veren kanssa, niin kuin se tulee olemaan kirkastetussa tilassansa, vaan se on ihmisruumiin muodossa, joka ei syö eikä juo, mutta se on ruumis. Se on se ruumis, joka odottaa meitä niin pian kuin jätämme tämän, ja me menemme tuohon ruumiiseen. Ja se on senkaltainen ruumis, joka Jumala oli. Sillä Hän sanoi: “Tehkäämme mies omaksi kuvaksemme ja kaltaiseksemme.”

279    Nyt, kun mies tuli tuohon ruumiiseen, hänellä oli valta kaikkien kalojen, lintujen ja kedon eläinten ylitse. Ja sitten siellä ei ollut mitään miestä maata viljelemään, l. Mooseksen kirja 2. Hän oli tehnyt miespuolisen ja naispuolisen, mutta siellä ei ollut miestä viljelemään maata.

Sitten Jumala teki miehen maan tomusta. Hän antoi hänelle kädet kuin simpanssilla. Hän antoi hänelle jalat kuin karhulla. Hän teki hänet, niin kuin tämä maallinen ruumis on, eläimellisen elämän kuvana, ja se on valmistettu samankaltaisista materiaaleista. Teidän ruumiinne on tehty aivan samankaltaisista materiaaleista kuin hevosen, tai koiran, tai jonkin sellaisen. Se on tehty kalsiumista, kalsiumkarbonaatista, vuoriöljystä, kosmisesta valosta. Kaikki liha ei kuitenkaan ole samaa lihaa, se on eri lihaa, mutta se on tehty maan tomusta, mistä se tuli.

Mutta ero ihmisen ja eläimen välillä on se, että Jumala pani ihmiseen sielun, eikä Hän pannut sitä eläimeen, koska se sielu, joka oli tuossa miehessä, on tuo theophany.

Oi, minä en pääse koskaan tähän opetukseen, mutta minun täytyy ottaa tämä asia.

280    Katsokaahan! Ettekö te muista sitä, kun Pietari oli vankilassa, ja Herran Enkeli tuli ja avasi ovet?

281    Me kuljimme täällä tavaratalossa yhtenä päivänä, ja kun ovi avautui itsestään edessämme, minä sanoin: “Tiedätkö, se tapahtui Raamatussa ensin.” Näettekö?

282    Nyt, tuo ovi avautui itsestänsä. Ja kun Pietari tuli ulos, kävellen näiden vartijaan ohitse, olivat he sokaistut hänelle. Hän ohitti sisimmät vartijat, uloimmat vartijat, tuli ulos pihalle ja kulki muurien läpi kadulle. Kukaan heistä ei tiennyt, kuka hän oli, he ajattelivat hänen olevan vain jonkun toisen vartijan tai jotakin sellaista. Hän vain kulki heidän ohitseen, ja ovet avautuivat itsestään hänen edessään ja sulkeutuivat hänen takanaan. Ja kun hän tuli sinne ulos, ajatteli hän, että hänellä oli ollut uni. Ja hän meni Johannes Markuksen taloon, jossa heillä oli rukouskokous, ja hän kolkutti… [Veli Branham koputtaa saarnastuolia. Tyhjä paikka nauhassa.] …ollakseen heidän kanssaan.

283    Oi, Hän on niin ihmeellinen; Hän on ihmeellinen.

Nyt, oi, Häntä ei tehty Enkelin muotoon, vaan Hän otti ylleen Abrahamin Siemenen. Jumala tuli Abrahamin Siemeneksi.

284    Jos meillä nyt olisi aikaa mennä takaisinpäin ja osoittaa, kuinka Hän teki sen Liitossa, niin kuin te olette kuulleet minun saarnaavan siitä monta kertaa: kuinka hän otti nuo eläimet ja halkaisi ne, ja lisäksi nuo kyyhkyset. Sitten hän katsoi ja huomasi pienen mustan kauhistuksen savun, kuoleman. Seuraavaksi, palava pätsi, helvetti. Mutta sen takana liikkui pieni valkoinen valo. Ja tuo pieni valkoinen liikkui noiden uhripalasten välissä, osoittaen, mitä Hän tulisi tekemään. Ja tehdessään sen, Hän vannoi valan, ja Hän kirjoitti Liiton osoittaen, mitä Hän tekisi.

285    Ja Hän, Jeesus Kristus, tuli maan päälle; Jumala, Immanuel, Jumala lihassa. Ja Golgatalla Hänet revittiin palasiksi. Ja Hänen Henkensä tuli takaisin Seurakunnan ylle. Ja Hänen Ruumiinsa nostettiin ylös ja asetettiin Jumalan Valtaistuimelle.

Jumalan Valtaistuimelleko? Yksi, joka on Valtaistuimella, on Tuomari. Me tiedämme sen. No niin, missä on tuomio? Isä on antanut… Hän ei tuomitse ketään, vaan Isä on jättänyt kaiken tuomiovallan Pojalle. Niinpä Hän on… Ja Hänen Elämänsä on Ylipappi; istuen siellä oman ruumiinsa kanssa, uhrina, ajaakseen meidän asiaamme, tunnustettuamme syyllisyytemme. Aamen! Veli, se panee teihin Jotakin.

286    Huomatkaa, Hän otti ylleen Abrahamin Siemenen. Hän tuli mieheksi. Jumala oli tehty lihaksi keskuudessamme lunastamaan meidät. Toisin sanoen, Jumala tuli synniksi, että me syntiset voisimme tulla osallisiksi Hänestä. Ja kun me olemme osalliset Hänestä, me olemme osalliset Hänen… Me olemme ajallisia ihmisiä, meidän aikamme on kuusikymmentä ja kymmenen vuotta. Ja Jumala tuli alas ja tuli yhdeksi meistä, kuudestakymmenestä ja kymmenestä, Hänen määräämästään ajasta, että me voisimme olla osalliset Hänen Iankaikkisesta Elämästään. Ja kun me olemme syntyneet uudestaan, me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja meillä on Iankaikkinen Elämä emmekä tule koskaan kuolemaan.

Oi, mikä siunattu Pelastaja! Oi, ei ole mitään tapaa kirjoittaa sitä! Ei ole mitään tapaa selittää sitä. Se on selittämättömissä. Kukaan ei voi selittää, kuinka suuri Se on. Ja tuo Kuinka suuri Sinä olet! Kuinka suuri Sinä olet!, on oikein!

 Sen vuoksi kaikissa asioissa oli soveliasta hänen olla tehty veljiensä kaltaiseksi, (ajatelkaa sitä) …että hän voisi olla laupias ja uskollinen ylipappi Jumalalle kuuluvissa asioissa… (kuunnelkaa tätä) …tehdäkseen sovituksen kansan syntien puolesta.

Sovittaakseen, nyt, Jumala, tuntien oikeuden, täytyi tulla epävanhurskaudeksi, tunteakseen, mitä oli olla syntinen, mennäkseen takaisin sovittamaan ja sovituksen kautta ollakseen laupias ihmisille.

287    Seuraava jae; kuunnelkaa sitä tässä:

 Sillä siksi, että hän itse oli kärsinyt…

288    Jumala ei voinut kärsiä Hengessä, Hänen täytyi tulla lihaksi tunteakseen sairauden kivun, tunteakseen himon kiusauksen, tunteakseen halun kiusauksen, tunteakseen nälän kiusauksen, tunteakseen kuoleman voiman. Että Hän voisi ottaa sen yllensä seistäkseen Suuren Hengen Läsnäolossa, Jehovan Läsnäolossa, Hengen, ei ihmisen, Hengen, suorittaakseen esirukousta tämän elämän puolesta. Ja Jeesus otti sen yllensä suorittaakseen esirukousta meidän puolestamme, sillä Hän tietää, miltä se tuntuu. Kun te sairastutte, Hän tietää, miltä teistä tuntuu. Kun te olette kiusattuja, Hän tietää, miltä teistä tuntuu.

289    Oletteko te koskaan panneet merkille, että kun me äänestämme presidenttiä, niin jokainen maanviljelijä äänestää presidenttiä, joka on ollut maanviljelijä; sillä hän tuntee vaikeimman osan maanviljelijän elämästä. Näettekö? Hän haluaa sinne miehen, joka ymmärtää.

290    Ja ennen kuin Jumala voi koskaan ymmärtää, Hän ollen Tuo Suuri Pyhyys. Kuinka Hän koskaan voi ymmärtää sitä, sen jälkeen, kun Hän oli tuominnut miehen. Pyhyytensä mukaan, Hän tuomitsi miehen. Ja ainoa tie Hänen koskaan tietää, kuinka vanhurskauttaa ihminen, on tulla ihmiseksi.

291    Ja Jumala varjosi neitsyen, ja tämä synnytti ruumiin, joka ei ollut juutalaista verta, eikä pakanan verta, vaan Hänen omaa Vertansa: Jumala loi tuon Veren, ilman, että siinä oli mitään sukupuolista; ei sukupuolista halua. Ja tästä Verisolusta, joka luotiin tämän naisen kohtuun, syntyi Poika. Ja, kun Johannes Kastaja oli kastanut Hänet, Johannes sanoi: “Minä todistan nähneeni Jumalan Hengen tulevan alas kuin kyyhkysen, ja jäävän Hänen ylleen.”

292    Ei ihme, että Jeesus voi sanoa, että “kaikki voimat Taivaassa ja maassa on annettu Minun käteeni.” Jumala ja mies tulivat Yhdeksi. Taivaat ja maa syleilivät toisiansa, ja Hän oli Se, joka voi antaa sovituksen meidän syntiemme puolesta. Siksi Hänen Nimessänsä tapahtuu parantuminen. Hän tuntee teidän kipunne.

293    Oletteko koskaan kuulleet tätä pientä vanhaa laulua?

 Jeesus tietää kivun, jonka tunnette, Hän voi pelastaa ja Hän voi parantaa,
Viekää taakkanne Herralle ja jättäkää se sinne.

Kyllä. Hän tietää.

 Kun ruumiimme on kivun piinaama, ja terveyttämme emme voi saada takaisin,
Muistakaa vain, että Jumala Taivaassa vastaa rukoukseen;
 Jeesus tietää kivun, jonka tunnette. Hän voi pelastaa ja Hän voi parantaa,
Vain viekää taakkanne Herralle ja jättäkää se sinne.

294    Se on kaikki mitä Hän pyytää. “Vain jättäkää se sinne.” Miksi? Hän on meidän Ylipappimme, joka seisoo täällä ja tietää, miltä teistä tuntuu. Ja Hän tietää, kuinka sovittaa teidät takaisin armoon, ja kuinka tuoda teidät takaisin terveyteenne. Hän tietää kaiken siitä; Hän kärsi. Kun teillä ei ole paikkaa, minne laskea päätänne, Hänellä oli samoin. Kun teillä on vain yksi vaatekerta, Hänellä oli samoin. Kun teistä tehdään pilaa, teitä vainotaan,; Hänellä oli samoin.

295    Kuunnelkaa nyt viimeistä jaetta. Hyvä on:

…hän on kykenevä auttamaan niitä, jotka ovat kiusattuja.

Tai toisin sanoen: Hän on kykenevä turvaamaan ne; auttamaan niitä; Hän voi tuntea myötätuntoa heitä kohtaan, koska Jumala itse tuli mieheksi tunteakseen sen.

296    Muistatteko kuinka me toisena iltana opetimme siitä? Kuinka kuolemalla oli pistin, jota he pelkäsivät. “Ja heidän päivänsä olivat tämän kuoleman orjuuttamat.” Ja sitten Jeesus tuli, voidakseen ottaa tuon kuoleman pistimen pois.

Ja te muistatte, kuinka me kuvailimme sitä, kuinka Hän oli menossa vuorta ylös? Kuinka nuo pienet punaiset pisteet Hänen vaatteissaan lopulta kaikki tulivat yhdeksi suureksi pisteeksi, ja Veri roiskui Hänen ympärillään. “Hänen pieni, hento ruumiinsa; Hän ei voinut mennä enää pidemmälle ja Hän kaatui ja Simon Kyreneläinen auttoi Häntä kantamaan ristiä ylös mäkeä.

 Ja he naulasivat Hänet ristiin, ja Hän huusi vettä. Kuka tahansa, joka vuotaa verta, tarvitsee vettä.

297    Muistatteko, kuinka minä yhtenä iltana saarnasin aiheesta “Niin kuin peura janoaa vesipuroille, niin minun sieluni läähättää Sinun perääsi, oi, Jumala.” Kuinka peura haavoitettuna ja eläen, menettäen verta, kuinka sen täytyy päästä veden ääreen, tai se tulee kuolemaan.

298    Minua ammuttiin siellä pellolla, ollessani 14-vuotias. Ja minä makasin siellä, jalkani olivat ammutut hajalle kuin hampurilaiset, kaksitoista kaliiberisella haulikolla. Ja minä huusin vettä; “Oi, anna minulle juotavaa!” Olin tunnoton; huuleni olivat tunnottomat.

299    Toverini juoksi eräälle vanhalle lammikolle; suolävelle, jossa oli kaikenlaisia eliöitä. Minä en välittänyt, mitä se oli. Hän otti lakkinsa täyteen vettä, ja minä pidin suutani auki, ja hän puristi vettä lakkinsa läpi suuhuni sillä tavalla. Teidän täytyi saada vettä!

300    Hän vuoti verta. Hän sanoi: “Antakaa Minulle juotavaa!” Ja he antoivat Hänelle etikkaa sienessä, ja Hän eväsi sen ja kieltäytyi siitä. Hän oli Jumalan Karitsa, joka kuoli meidän sijastamme tuodakseen sovituksen ihmisolennolle. Mikä se oli? Taivaan Jumala!

301    Billy Sunday sanoi kerran, että “jokaisessa pensaassa istui Enkeli, sanoen: ‘Vain vedä kätesi irti ja osoita sormellasi, ja me tulemme muuttamaan tilanteen.’”

302    Tuo uskonnollisten fanaatikkojen joukko, joita kutsuttiin suuriksi koulutetuiksi oppineiksi, D.D., Ph.D., kävelivät Hänen ohitseen ja sanoivat: “Jos sinä nyt olet Jumalan Poika! Sinä pelastit muita. Itseäsi et voi pelastaa. Tule alas ristiltä, ja me tulemme uskomaan sinuun.”

303    He eivät tienneet lausuneensa Hänelle kohteliaisuuden. Hän olisi voinut pelastaa itsensä. Mutta, jos Hän pelasti itsensä, Hän ei olisi voinut pelastaa muita. Niinpä Hän antoi itsensä. Siunattu olkoon Hänen Nimensä! Hän antoi itsensä, jotta minä ja te voisimme pelastua. Oi, mikä vertaamaton rakkaus!

304    Hänen ei tarvinnut olla sairas; tuon kalliin neitseestäsyntyneen ruumiin ei tarvinnut olla sairas. Mutta Hän tuli sairaaksi, että Hän voisi tietää, kuinka olla välittäjänä minun puolestani, kun minä olin sairas.

305    Hänen ei tarvinnut väsyä, mutta hän väsyi. Luin siitä kerran pienen historian, enkä tiedä voiko siihen luottaa tai ei. “Kun Hän oli herättänyt tuon pojan kuolleista, Nainin kaupungista, Hän istui kivelle ja voihki päänsärkyä”; koska Hänen täytyi kantaa meidän sairautemme.

306    Hänen täytyi kantaa meidän syntimme, ja siellä Hän kuoli. Ja kun tuo kuoleman mehiläinen siellä Golgatalla ankkuroi pistimensä, ja jokainen tietää, että kun mehiläinen ankkuroi pistimensä, ei se enää voi pistää. Kun mehiläinen lentää pois, tai mikä tahansa hyönteinen, joka pistää, siltä jää pistin. Se on yhä mehiläinen, mutta sillä ei ole pistintä. Ainoa asia, mitä se voi tehdä, on surista ja aikaansaada paljon melua.

307    Se on ainoa asia, mitä kuolema voi tehdä uskovalle, aikaansaada paljon melua. Mutta halleluja, siunattu olkoon Herran Nimi, Hän ankkuroi tuon kuoleman pistimen omaan lihaansa. Immanuel teki sen. Ja Hän nousi ylös jälleen kolmantena päivänä, ravisti tuon pistimen pois, ja on Kuolematon tänä iltana. Ja Hänen Henkensä on tässä rakennuksessa. Ja Hän todistaa itsensä elävän keskuudessamme. Se on meidän Messiaamme. Se on meidän siunattu Pelastajamme.

57-0825E HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA II (Hebrews Chapter 2, #II), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.8.1957

57-0825E HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA II
(Hebrews Chapter 2, #II)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.8.1957

94         …tutki ensin Kirjoituksia, joten hän saattoi verrata sitä ja nähdä oliko se Totuus tai ei. Hän otti sen Totuutena Vanhan Testamentin mukaan. Paavali oli Vanhan Testamentin oppinut. Kuinka moni tietää sen? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Hänet oli opetettu erään hänen päivänsä parhaan oppineen alaisuudessa, Gamalielin; hän oli huomattava oppinut. Ja Paavali tunsi Vanhan Testamentin. Ja uskon hänen ensimmäisen ravistelunsa olleen, niin kuin sanoin tänä aamuna, silloin, kun hän oli todistajana Stefanuksen kivittämisessä. Jonkin on täytynyt saada ote Paavalista, koska kautta kaikkien kirjoitustensa, hän jatkuvasti viittasi siihen sanoen: “Minä en ole arvollinen, koska vainosin Seurakuntaa kuolemaan asti. Minä olen vähäisin heidän joukossaan.”

95    Oi, mutta Jumalalla oli erilainen ajatus siitä. Hän oli yksi tuon päivän mahtavimmista miehistä.

Nähdä Pyhä Paavali
Kirkkaassa ja kauniissa viitassansa 
(runoilija sanoo)

Oi, siellä on varmasti oleva huutoa
Kun me kaikki kohtaamme siellä.

Tuona suurena päivänä, kun näen hänen saavan marttyyrin kruunun, marttyyrin palkan.

96    Seisoin pienen kynän kanssa täällä äskettäin; jolla hän kirjoitti nämä Kirjeet. Ja sitten he hakkasivat hänen päänsä pois. Ja heittivät hänet viemäriin, pestäkseen tuon likaviemärin. Ja tämä pieni juutalainen siellä, hän sanoi: “Minä kannan ruumiissani Jeesuksen Kristuksen merkkejä. Minä olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mutta olen taistellut hyvän taistelun. Olen juoksuni päättänyt. Olen säilyttänyt Uskon. Tästedes siellä odottaa minua vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas Tuomari, tulee antamaan minulle tuona päivänä. Ja ei vain minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat Hänen ilmestymistään.” Kuinka rakastankaan sitä. Oi, haluan olla luettu niiden joukkoon. Meillä oli tapana laulaa erästä laulua:

Oi, haluatko olla luettu yhdeksi Hänen tarhastaan?
Haluatko olla luettu yhdeksi Hänen tarhastaan?
Ole tahraton sisältä,
Valvo ja odota tuota näkemisen arvoista näkyä,
Kun Hän tulee uudestaan.

97    Minä haluan olla yksi heistä. Nyt Paavali jatkaa ja sanoo:

 Sen vuoksi meidän tulee mitä vakavimmin ottaa vaari asioista, jotka olemme kuulleet, ettemme koskaan antaisi niiden livahtaa.

98    Niin kuin opetimme tänä aamuna. Toinen jae käsittelee:

Sillä, jos enkelien puhuma sana…

99    Mitä me totesimme enkelien olevan? Profeettoja. “Jumala puhui erilaisina aikoina…” Nyt, te ette saa ottaa omaa ideaanne, vaan Raamatun. Nyt ensimmäisen luvun ensimmäinen jae:

 Jumala, joka erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui isille profeettojen kautta,

100    Nyt hän menee tänne ja sanoo uudestaan:

 Sillä, jos enkelien puhuma sana oli järkkymätön…

Ja mitä enkeli merkitsee? “Sanansaattaja.” Jos Jumalan voitelema sanansaattaja… Ja sitten, jos me olemme voideltuja, me olemme Jumalan sanansaattajia. Me olemme sanansaattajia maailmalle, Taivaan lähettiläitä, tunnustaen, että olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Me emme ole tästä maailmasta. Mutta me etsimme tulevaa Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala. Me emme kokoa aarteita tämän maan päälle, missä varkaat murtautuvat sisään; ja koit ja ruoste turmelevat; sillä meidän aarteemme on Taivaassa, missä Jeesus istuu Majesteetin oikealla kädellä. Oi, miten loistava ja ihmeellinen asia tietää, että:

Toivomme ei ole rakennettu millekään vähemmälle  
Kuin Jeesuksen Verelle ja vanhurskaudelle;
Kun kaikki sieluni ympärillä vajoaa,  
Silloin Hän on kaikki toivoni ja siksi jää.
Kristuksella, lujalla Kalliolla, minä seison;  
kaikki muu maa on vajoavaa hiekkaa,  
kaikki muu maa on vajoavaa hiekkaa

101    Kuinka Eddie Pruitt kirjoittikaan tuon laulun vainon aikoina.

 No niin… jos enkelien puhuma sana oli järkkymätön… (Kun Jumalan sanansaattaja puhui Sanan, Se pysyi.) …ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa;

 Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me emme kuule Kristusta, joka puhuu Taivaasta.

Tarkatkaa nyt.

 Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme niin suuren pelastuksen… (ajatelkaa sitä) ..,.jota Herra ensin alkoi puhua…

102    Kristus alkoi työnsä. Mitä Hän teki? Me tarkkaamme Häntä, kuinka Hän… nöyrästi, alhaisesti, kuinka Hän ei ollut mikään huomattava mies, niin kuin joku teologi, vaan Hän oli nöyrä, alhainen ja lempeä. Hän ei ollut mikään mahtava saarnaaja. Hänen ääntänsä ei kuultu kadulla.

Mutta Johannes astui esiin kuin karjuva leijona; hän oli saarnaaja.

103    Jeesus tuli esiin, ei niin kuin joku karjuva leijona, vaan Jumala toimi Hänen kanssaan vahvistaen Sanan. Jumala oli Kristuksen kanssa. Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Te Israelin miehet ja te, jotka asutte Juudeassa… Jeesus Nasaretista, mies, jonka Jumala hyväksyi keskuudessanne merkein ja ihmein ja ihmeteoin, jotka Jumala teki Hänen kauttaan keskellänne, jonka todistajia te kaikki olette.” Tarkatkaa, kuinka hän ahdisti heidät nurkkaan: “Teidän olisi pitänyt tuntea Hänet.”

104    Jeesus sanoi: “Te tekopyhät.” Hän sanoi: “Te menette ulos ja katsotte aurinkoa, ja te… taivas punertaa ja on synkkä, ja te sanotte: ‘Tulee ruma ilma.’ Ja jos on kirkasta ja aurinkoista ja niin edespäin, te sanotte, tulee kaunis ilma.’” Hän sanoi: “Te voitte erottaa taivaan merkit, mutta ajan merkkejä te ette erota. Sillä, jos te olisitte tunteneet Minut, te olisitte tunteneet Minun päiväni.”

105    Oi, mitä Hän huutaisikaan tänä iltana! Kuinka Hänen Henkensä huutaisikaan Hänen saarnaajiensa kautta: “Hetki on käsillä.”

Me erotamme, me tarkkaamme atomipommeja; me tiedämme, kuka tulee ottamaan Clark Gablen paikan, ja kuka tulee tekemään tätä ja tuota ja jotakin muuta; tai kuka tulee olemaan varapresidentti. Me olemme kiinnostuneet siitä, mutta me emme kykene erottamaan ajan merkkejä. Me olemme lopussa.

106    Mitä se on? Me olemme niin kiinnostuneet siitä, mitä on seuraava ohjelma televisiossa. “Mitä Susie tulee tekemään?” Tai mikä tuon naisen nimi onkaan; ja mitä Arthur Godfry tulee tekemään. “Minkä kaltaisen vitsin hän tulee veistämään ensi kerralla?” Me kristittyinä ahdamme mielemme täyteen sellaista hölynpölyä, vaikka meidän tulisi olla rukouksessa jossakin ja tutkia Raamattua tunteaksemme ajan merkit, jossa me elämme.

107    Se, mikä sen saa aikaan meidän aikanamme, on heikot saarnatuolit, näin on, jotka eivät saarnaa Evankeliumin totuutta. Meidän täytyy vastata siitä tulevina päivinä. Me emme saa laiminlyödä mitään. Ja ihmiset, kun me täällä Branham Tabernaakkelissa näemme merkit ja ihmeet ja Kristuksen ylösnousemuksen voiman; ja sitten käytämme aikamme muihin asioihin, ja laiminlyömme kuulla Herran Jeesuksen Ääntä: “Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme niin suuren pelastuksen?”

108    3. Jae, tai 4. jae. Tämä on se, mihin jäimme tänä aamuna:

Jumala myös todistaen heidät… (Oi!)

Jumala… todistaen heidät…

Kuunnelkaa Sanaa.

…sekä merkeillä ja ihmeillä, ja moninaisilla ihmeteoilla…

Mitä ovat moninaiset ihmeteot? Mitä merkitsee moninaiset? Moninaiset merkitsee “monia”. Monilla ihmeillä Jumala todisti. Oi, Jumala! Luotan siihen, että se tulee imeytymään sydämiinne. Kuulkaa!

109    Minä olen yksi pastoreistanne veli Nevillen kanssa täällä. Haluan teidät Sen todistajiksi. Raamattu sanoo: “Jos teidän keskuudessanne nousee esiin joku ja sanoo sellaista-ja-sellaista, eikä se tapahdu, älkää kuulko sitä; sillä Minä en ole sitä puhunut. Mutta, jos hän puhuu Minun Nimessäni, ja se, mitä hän sanoo, tapahtuu, silloin kuulkaa Sitä.” Aamen. “Sillä Minä olen tuon profeetan kanssa, tai saarnaajan kanssa, tai mikä se onkin. Jos se, mitä hän sanoo, tapahtuu, silloin kuulkaa häntä.”

110    Nyt ystävät, kuulkaamme Häntä; Pyhä Henki puhuu keskellämme. näyttäen erilaisia ihmeitä ja merkkejä. Älkäämme vain kulkeko Sen ohitse niin kuin olisivat vain tavallisia tapahtumia. Muistakaamme, että Se on Jeesus Kristus; sama eilen, tänään ja ikuisesti; vahvistaen Sanansa. Meidän täytyy tehdä se. Oi, olkaa hyvä ja tehkää se. Ottakaa vaari! Olkoon kaikki muut asiat toisarvoisia. Jopa teidän kotinne. Teidän aviomiehenne. Teidän vaimonne. Teidän lapsenne; mitä se voikin olla. Pankaa se toiseksi. Asettakaa Jumala ensimmäiseksi! Te sanotte: “Beli Branham, ohi lasteniko?” Ohi kaiken; asettakaa Jumala ensimmäiseksi. Antakaa hänen olla ensimmäinen.

111    Elia tuli pois vuorelta yhtenä päivänä; hän oli enkeli, sanansaattaja, Jumalan voideltu sanansaattaja. Ja hän löysi erään leskivaimon nostamassa ylös kahta keppiä. Hän sanoi: “Mene, leivo minulle pieni kakku ja tuo minulle vähän vettä.”

112    Ja tämä sanoi: “Niin kuin sinun sielusi elää, minulla on vain tarpeeksi jauhoja valmistaakseni taikinan yhtä pientä pannukakkua varten. Ja vain juuri sen verran öljyä, mitä siihen tarvitaan. Ja minä olen noutamassa kahta keppiä.” Se oli vanhanaikainen tapa aivan niin kuin intiaaneillakin, panna kaksi keppiä ristiin ja polttaa niitä keskeltä, ja sitten jatkuvasti työntää niitä sisäänpäin. Olen valmistanut monta sen kaltaista leiritulta. Hän sanoi: “Nyt menen leipomaan tuon pienen kakun itselleni ja pojalleni, lapselleni. Ja me tulemme syömään sen ja kuolemaan.” Siellä oli ollut kuivuus kolme vuotta ja kuusi kuukautta, ei vettä missään.

113    Tuo ankara, vanha profeetta, katsoi tuota naista kasvoihin ja sanoi: “Mene ja leivo minulle kakku ensin.” Mikä käsky, miehen sanoa leskivaimolle, joka oli kuolemassa nälkään, ruokkia hänet ensin. Mitä hän sanoi? “Sillä NÄIN SANOO HERRA, tynnyri ei tyhjene eikä ruukku kuivu, kunnes Jumala lähettää sateen maan päälle.” Ensin Jumala! Tuo nainen meni ja leipoi pienen kakun ja antoi sen tuolle profeetalle. Ja meni suoraan takaisin ja leipoi toisen, ja toisen, ja toisen. Eikä tynnyri koskaan tyhjentynyt, eikä öljy kuivunut, ennen kuin Jumala lähetti sateen maan päälle. Hän pani Jumalan lapsensa edelle. Hän pani Jumalan kaiken muun edelle. Hän asetti Jumalan Valtakunnan ensimmäiseksi.

114    Jumalalla täytyy olla ensimmäinen sija teidän sydämessänne. Ensimmäinen sija teidän elämässänne. Ensimmäinen sija kaikessa siinä, mitä te teette tai mitä te olette. Jumalan täytyy olla ensimmäinen. Hän ei halua toista sijaa. Hän ei ansaitse toista sijaa. Hän ansaitsee parhaan ja ensimmäisen ja kaiken, mitä meillä on. Hän ansaitsee sen! Siunattu olkoon Hänen Pyhä Nimensä.

Sillä Jumalan myös todistaessa… (Hän antoi todistuksen) ...sekä merkeillä ja ihmeillä, moninaisilla ihmeteoilla, ja Pyhän Hengen lahjoilla, Hänen oman tahtonsa mukaan…

115    Ei mitä ihmiset sanovat, mitä seurakunta sanoi, vaan mikä oli Jumalan tahto. Oi. Meidän tarvitsee etsiä Jumalan tahtoa. Ei naapurinne suosiota. Ei lastenne suosiota. Ei miehenne tai vaimonne suosiota, vaan etsikää Jumalan tahtoa. Tehkää se ensin. Sitten kaikki muu, vaimon tahto, lasten tahto, ne sulautuvat yhteen sen kanssa. Mutta asettakaa Jumala ensimmäiseksi.

116    Tarkatkaa nyt:

Sillä hän ei alistanut enkeleille tulevaa maailmaa, josta me puhumme.

117    Toisin sanoen, nuo suuret Enkelit, jotka palvelevat Taivaissa: Gabriel, Miikael, Woodworm, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta Taivaan Enkeliä; tai satoja profeettoja, joita on ollut maan päällä, jokainen heistä… Hän ei koskaan pannut heitä hallitsemaan tulevaa maailmaa, josta me puhumme; ei yhtäkään heistä! Hän ei koskaan sanonut: “Jesaja, sinä tulet hallitsemaan maailmaa.” Koskaan Hän ei alistanut maata Elialle. Ei myöskään Gabrielille tai yhdellekään enkelille, yhdellekään palvelevalle hengelle.

118    Tarkatkaa mitä hän sanoi. Paavali yhä korottaa Kristusta, josta me puhumme:

Vaan joku eräässä määrätyssä paikassa todisti, sanoen: Mikä on mies, että sinä olet häntä muistava? Tai ihmisen poika, että sinä vierailisit hänen luonaan?

Sinä teit hänet vähän alemmaksi kuin enkelit; sinä kruunasit hänet kirkkaudella ja kunnialla, ja asetit hänet yli kättesi tekojen.

119    Nyt, jos haluatte lukea sen, se on Psalmi 8:4 ja 6; Daavid puhuu. Miksi Hän nyt kutsui Daavidia tässä? Se selvittää sen, juuri siinä, oliko se profeetta koskeva asia oikein tänä aamuna.

120    Hän sanoi: “Sillä yksi enkeleistä sanoi eräässä määrätyssä paikassa.” Daavid, Jumalan sanansaattaja, oli Jumalan enkeli; sillä hän oli Jumalan sanansaattaja. Enkeli sanoi, Daavid sanoi, Psalmeissa: “Sinä teit Hänet vähän alemmaksi kuin Taivaan Enkelit.” Enkeli sanoi, että Jumala teki hänet enkeliä alemmaksi, että Hän voisi kruunata hänet; ja että hän voisi kärsiä ja maistaa kuolemaa, tullakseen jälleen korotetuksi. Niin että Hän voisi tehdä hänet kaikkien maailman asioiden perilliseksi. [Tyhjä kohta nauhassa.]

121    Nyt, Matteus 28:18, me luemme tästä. Sen jälkeen, kun Hän oli ristiinnaulittu ja noussut ylös kolmantena päivänä, Hän oli opetuslastensa kanssa ja antoi heille tehtäväksi mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata Evankeliumi jokaiselle luodulle. Hän sanoi: “Kaikki voimat Taivaassa ja maan päällä on annettu Minun käsiini.” Mitä se oli? Mies ja Jumala olivat yhdistetyt! Logos oli tehty lihaksi ja tapettu, ja nousi jälleen ylös meidän vanhurskauttamiseksemme; ja oli sitten voideltu Immanuel aina ja ikuisesti. Jumala muutti asuinpaikkansa sieltä valtaistuimeltaan avaruuksista, Poikansa Jeesuksen Kristuksen sydämeen, elääkseen ja hallitakseen ikuisesti. Jumala oli Kristuksessa; Hän on Hengen lopullinen lepopaikka.

122    Tuo Henki pysyi telttamajassa yhtenä päivänä, niin kuin tiedätte, telttakankaan alla. Ja Salomo rakensi Hänelle huoneen. “Mutta kuitenkaan, Kaikkein Korkein ei asunut käsintehdyissä huoneissa; vaan ruumiin Sinä Minulle valmistit.”

123    Apostolien tekojen 7. luvussa hän sanoo: “Kaikki heistä ennalta näkivät Sen. Mutta Mooses rakensi Hänelle teltan, ja heillä oli teltta ja he panivat arkin sinne. Sillä Jumala oli Armoistuimella. Hän ei asunut siellä.” Hyvä on.

124    Sitten: “Ruumiin sinä Minulle valmistit.” Herran Jeesuksen Kristuksen Ruumiin, tehtynä Enkeleitä alemmaksi maistamaan kuolemaa; eikä Hän ollut mitään muuta kuin korkeimmista Korkein, Kristus: Rauhanruhtinas, Kuningasten Kuningas, Herrain Herra, jokaisen tähden ja maailmankaikkeuden Luoja.

125    Oi Jumala… Hän tuli luomakuntansa Herraksi, voidakseen lunastaa ihmisen, (kodittoman, avuttoman ihmisen), ja antoi heille kodin Taivaassa. Hän jätti Taivaan kirkkauden. Hän jätti korkeimman Nimen, jota voidaan nimetä. Ja kun Hän oli maan päällä, antoivat ihmiset Hänelle alhaisimman nimen, mitä antaa voidaan, sanoen, että Hän oli avioton lapsi alusta alkaen. Syntyneenä seimessä, kiedottuna riepuihin, jotka oli otettu härän selästä. Ei paikkaa, ei kotia minne mennä. Ja Häntä kutsuttiin Belsebuliksi, perkeleiden päämieheksi. Hän oli väärinkohdeltu. Häntä syljettiin, Hänestä tehtiin pilaa. Hän oli hylätty. Hän meni alhaisimpiin syvyyksiin ja kumartui kehnoimpien prostituoitujen puoleen. Sitä ihmiset tekivät Hänelle.

126    Mutta Jumala nosti Hänet niin korkealle, että Hänen täytyi katsoa alaspäin, nähdäkseen Taivaan. Ihmiset antoivat Hänelle alhaisimman istuimen, huonoimman paikan, alhaisimman nimen. Jumala nosti Hänet ylös ja antoi Hänelle ylimmän Istuimen, ja korkeimman Nimen. Se on erona siinä, mitä ihmiset tekivät Jumalan Pojalle, ja mitä Jumala teki Jumalan Pojalle.

127    Hän kumartui voidakseen tulla nostetuksi ylös. Hän tuli meiksi, että me Hänen armonsa kautta voisimme tulla Häneksi. Hän tuli kodittomien luo, Hän tuli itse kodittomaksi, että meillä voisi olla koti. Hän tuli sairaiden luo, Hän tuli itse sairaaksi, että ne voisimme parantua. Hän tuli syntisten luo, ja Hänet itsensä tehtiin synniksi, että me voisimme pelastua.

128    Ei ihme, että Hänet korotettiin! Ei ihme, että Hän on se, mikä Hän on tänä iltana! Jumala on korottanut Hänet. Ja kaikki Taivaiden ja maan voimat on annettu Hänelle.

129    Kun Hänen maallinen työnsä oli päättynyt täällä maan päällä… Hän tuli maan päälle, ja niin pian kuin Hän sen teki, julisti Aamutähti Hänet Jumalan Pojaksi. Hän ravisti jokaista perkelettä, jonka kanssa Hän joutui kosketuksiin. Siunattu olkoon Herran Nimi! Perkeleet vapisivat ja kerjäsivät armoa Hänen läsnäolossansa. Kyllä! Ja helvetti tiesi, kuka Hän oli.

130    Hän vaelsi nöyrästi. Hänellä ei ollut paikkaa, minne laskea päätään sateisena yönä. Jopa eläimillä, jotka Hän oli luonut; linnuilla oli pesänsä ja ketuilla luolansa, mutta ihmisen Pojalla ei ollut paikkaa, minne laskea siunattu päänsä.

131    Hän tuli synniksi, tuli alhaiseksi ja hylätyksi. Mutta perkeleet tiesivät, kuka Hän oli. He anoivat armoa, ne sanoivat: “Miksi Sinä tulet kiusaamaan meitä ennen aikaamme?” Ja saarnaajien kutsuessa Häntä Belsebuliksi, ennustelijaksi, perkeleet kutsuivat Häntä Elävän Jumalan Pojaksi, ja kerjäsivät armoa.

132    Oh, kuinka voisimmekaan pysähtyä hetkeksi. Kuka te oikeastaan olette? Mitä merkitystä on teidän työllänne? Tai mitä merkitystä on, sillä pienellä talolla, jonka me omistamme? Tai mitä merkitsee omistamamme auto?

133    Sievä pieni tyttö, mitä merkitsee se ulkonäkö mitä sinulla on nyt? Sinä nuori mies, kiiltävin, silein hiuksin, suorin olkapäin; sinä tulet painumaan kumaraan jonakin päivänä, iän painamana.

134    Mutta siunattu olkoon Herra! Sinulla on sielu, joka on syntynyt uudestaan, sinä tulet elämään aina ja ikuisesti, koska Hän tuli sinuksi, niin että sinä Hänen armonsa kautta voisit tulla Häneksi; valmistaakseen paikan sinua varten.

135    Oi, me, jotka ajattelemme, että se on jotakin, kun meillä on varaa vaihtaa vaatteita, ja meillä on jonkun verran ruokatavaraa talossa; mitä me olemme? Jumala voisi ottaa sen pois sekunnissa. Itse teidän hengityksennekin on Hänen kädessänsä. Ja täällä Hän on keskellämme parantaen sairaita, julistaen ja ennustaen; ja joka kerta täydellisesti. Ja on jopa tarpeeksi kiinnostunut meistä tuodakseen pienen kalan takaisin elämään keskellämme. Jehova kanssamme. Jehova meissä. Tuo suuri ja mahtava MINÄ OLEN.

136    Kun Hän kuoli, he ajattelivat saaneensa Hänet. Hän laskeutui helvettiin. Kun Hän jätti maan tuona päivänä, kun Hänet oli ristiinnaulittu, Hän meni kadotettujen valtakuntaan. Raamattu sanoo: “Hän meni ja saarnasi sieluille, jotka olivat vankeudessa, jotka eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden päivinä Nooan aikana.” Kun Hän kuoli ja Hänen Henkensä jätti Hänet, Hänestä tuli Logos uudestaan. Hän sanoi: “Minä tulin Jumalasta. Minä menen takaisin Jumalaan.”

137    Ja Jumala oli tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia erämaassa. Ja kun Hän oli täällä maan päällä… Ja kun Hän kuoli, Hän muuttui takaisin Valoksi. Kun Paavali näki Hänet, Hän oli Valo. Loput heistä eivät nähneet Häntä. He näkivät Paavalin kaatuvan maahan. Jokin oli osunut häneen, ja se oli tuo Valo. Paavali sanoi: “Kuka on Se, jota minä vainoan?”

138    Kun Hän sanoi: “Saul, Saul, miksi sinä vainoat Minua?”

Hän kysyi: “Kuka Se on?”

139    Ja Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Ja vaikea on sinun potkia tutkainta vastaan.”

140    Sitten Hän meni ja tutki tuota Valoa. Paavali meni takaisin Raamattuun nähdäkseen, mikä tuo Valo oli. Ja hän kirjoitti tämän Kirjeen. Hän on sama Jehova. Tuo sama Valo oli erämaassa Israelin lasten kanssa. Ja kun Pietari oli vankilassa, oli Hän Valo, joka tuli sisälle ja avasi ovet.

141    Ja Hänen armostaan, niinpä kenelläkään ei ole mitään puolustusta… Oi, jos he vain voisivat unohtaa lukutaidottoman sanansaattajan ja muistaa: kysymys ei ole sanansaattajasta, vaan Se on Sanoma! Hän on tullut alas jälleen ja on kanssamme Valopatsaan muodossa. Ja Hän liikkuu samoin ihmein ja merkein: ottamatta mitään Raamatun ulkopuolelta, pysyen suoraan Raamatun kanssa, pitäen sen alamaisena, tuoden esiin kirkkautensa, ja osoittaen voimansa. Siunattu olkoon Hänen pyhä Nimensä!

142    Tiedän, että teidän täytyy ajatella, että minä olen hullu; mutta, oi, tuo, siunattu Iankaikkinen Lepo, joka on sielussani. Vaikka myrskyt myllertävät, minun ankkurini pysyy kiinni esiripun sisäpuolella.

143    Ja nähdä Hänet, kun Hän kuoli, kunnes kuu sai hermoromahduksen. Aurinko laski keskellä päivää. Ja kun Hän meni kadotettujen alueille [Veli Branham kolkuttaa pöytään neljä kertaa.], kolkutti ovelle, ja ovi avautui. Raamattu sanoo: “Hän saarnasi sieluille, jotka olivat vankeudessa, jotka eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden päivinä Nooan aikana”, sen jälkeen, kun Hän oli kuollut tämän maan päällä. Ja veljeni ja sisareni, kun Hän kuoli, Hänen maallinen työnsä oli tehty. Mutta Hän yhä työskenteli. Ja Hän on yhä työssä tänä iltana. Aamen.

144    Hän kolkutti siellä kadotettujen oville ja Hän todisti: “Minä olen naisen Siemen. Minä olen se, josta Adam puhui. Minä olen tuo Yksi, jonka Eenok sanoi tulevan kymmenien tuhansien pyhiensä kanssa. Minä olen elävän Jumalan Poika. Ja te olette syntiä tehden menettäneet armon päivänne. Mutta tuo enkeli Eenok profetoi teille, samoin Nooa, että Minun täytyy tulla täyttämään jokainen Jumalan Raamatun Sana. Ja minä olen täällä todistajana, tässä kadotettujen maassa.” Ja Hän saarnasi heille.

 Ja alas helvettiin Hän meni, suoraan helvetin oville. Kolkutti ovelle, ja Perkele avasi oven ja sanoi: “Nyt minä sain Sinut.”

145    Mutta Hän nykäisi nuo avaimet hänen vyöltänsä, sanoen: “Sinä Perkele! Sinä olet hämännyt tarpeeksi pitkään.” Täällä se on Raamatussa. Me tulemme menemään siihen hetken kuluttua. “Sinun bluffisi on jatkunut pitkän aikaa, mutta Minä tulin ottamaan vallan.” Kahmaisi nuo avaimet ja potkaisi hänet takaisin sisälle, ja sulki oven.

Tuli Paratiisin kautta ja nosti ylös Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin. Kolmantena päivänä Hän nousi ylös, ja nuo, jotka nukkuivat haudassa, nousivat hänen kanssaan. Oi, Halleluja! Ei ihme, että runoilija sanoi:

Eläen, Hän rakasti minua;  
Kuollen, Hän pelasti minut;  
Haudattuna, Hän kuljetti syntini kauas pois;  
Ylösnousten, Hän vanhurskautti ikuisiksi ajoiksi:  
Jonakin päivänä Hän tulee, oi, mikä ihana päivä!

146    Siunattu olkoon side, joka sitoo sydämemme kristillisellä yhdessäololla. Jumalan rakkaudella. Kun Hän nousi ylös, ei Hänen työnsä vielä ollut päättynyt. Hänellä oli vähän lisää työtä tehtävänä.

147    Raamattu sanoo: “Hän nousi korkeuteen ja antoi lahjoja ihmisille.” Maan yllä oli pimeyden, synkkyyden ja kuoleman rasittava ilmapiiri. Rukoukset eivät voineet kohota ylös, koska sovitusta ei saatu aikaan, mutta Hän murtautui tuon verhon lävitse. Hän avasi tien. Hän mursi sairauden verhon. Hän mursi synnin verhon. Hän mursi uupumuksen verhon. Hän mursi alakuloisuuden verhon. Hän mursi jokaisen verhon, ja valmisti valtatien matkustajille, jotka kulkevat Kuninkaan valtatietä. Oi, ja Hän ohitti kuun ja tähdet; mennen edelleen ja edelleen.

148    Seuraten Hänen takanaan tulivat Vanhan Testamentin pyhät, Abraham, Iisak ja Jaakob. He menivät suoraan taivaitten Taivaaseen. Ja kun he olivat vielä etäällä tuosta Kaupungista, voin nähdä heidän nostavan silmänsä ja kuulla Abrahamin sanovan: “Siinä on se Kaupunki, jota kaipasin nähdä. Oi, tulehan tänne Iisak. Tulehan tänne Jaakob. Oi, me olimme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia maassa, mutta siinä on nyt tuo Kaupunki. Siinä on se, jota me odotimme.”

149    Ja Raamattu sanoo heidän huutaneen: “Nostakaa ylös te iankaikkiset portit, ja olkaa nostetut ylös, sillä Kirkkauden Kuningas on tulossa sisälle.”

150    Ja Enkelit porttien takaa huusivat takaisin näille enkeleille täällä ja sanoivat: “Kuka on Kirkkauden Kuningas?”

151    Ja nämä enkelit täällä, nämä profeetat, he sanoivat: “Sotajoukkojen Herra, mahtava taistelussa.”

152    Ja he painoivat nappeja ja suuret ovet avautuivat. Ja suoraan keskellä katua Hän tuli, Voittaja, voitokkaasti, Vanhan Testamentin pyhien kävellessä Hänen takanaan. Istuutui valtaistuimelle ja sanoi: “Isä, tässä he ovat. He ovat Sinun.”

153    Ja Hän sanoi: “Kiipeä tänne ylös ja istuudu, kunnes Minä olen tehnyt kaikki Sinun vihollisesi sinun jalkajakkaraksesi.” Niin kuin me lukiessamme näemme sen täällä Kirjoituksessa.

154    Hyvä on, kuunnelkaa! Nyt, kun olemme puhumassa näistä, 8. jae:

Sinä olet pannut kaikki asiat alamaisuudessa hänen jalkojensa alle. Sillä siinä, että hän pani kaikki hänen alaisuuteensa, hän ei jättänyt mitään siitä, mitä ei ole pantu hänen alleen. Mutta nyt me emme näe vielä kaikkia asioita alistetuksi hänelle.

Se on kuolema. Me emme näe, että kuolema vielä olisi, koska me yhä kuolemme. Me näemme kuoleman.

Mutta, 9. jae: “Mutta me näemme Jeesuksen!” Aamen! Kuunnelkaa!

…me näemme Jeesuksen, joka oli tehty vähän alemmaksi kuin enkelit kärsiäkseen kuoleman, kruunattuna kirkkaudella ja kunnialla; että hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta.

Miksi oli Hänet tehty alemmaksi kuin Enkelit? Niin että Hän voisi maistaa kuolemaa. Hänen täytyi kuolla. Hänen täytyi tulla, kuollakseen.

155    Kuulkaahan ystävät. Älkää koskaan unohtako tätä. Kun Jeesus siellä käveli mäkeä ylös; kuolema surisi Hänen päänsä ympärillä.

156    Katsokaamme Jerusalemia kaksituhatta vuotta sitten. Kuinka te voitte hylätä sen? Voin kuulla ääntä kadulta. Mitä se on? Se on jonkinlaista töminää. Se on vanha rosoinen risti tulossa ulos porteista, tömähdellen mukulakiviin, noihin suuriin mukulakiviin, jotka ovat yhä siellä. Tömähdellen näiden suurten mukulakivien ylitse, jumps, jumps. Näen verta tippuvan kadulle. Mitä se on? Se on eräs mies, joka ei tehnyt kenellekään mitään pahaa; ei muutu kuin hyvää. Nuo ihmiset olivat sokeita. He eivät tunteneet Häntä. He eivät tunnistaneet Häntä.

Te sanotte: “Sokeitako? Eivätkö he voineet nähdä?”

157    Teillä voi olla näkönne ja silti te voitte olla sokeita. Uskotteko te sitä? Raamattu sanoo niin. Muistatteko Elisaa Dootanissa? Hän meni, löi ihmiset sokeiksi, ja sanoi: “Nyt seuratkaa minua.” He olivat sokeita hänelle.

158    Ja ihmiset ovat sokeita tänä iltana. Mies eräästä kirkosta, joka ei usko Jumalalliseen parantamiseen, tuli kerran luokseni ja sanoi: “Lyö minut sokeaksi! Lyö minut sokeaksi!” Se oli veli Wrightin kotona. Hän sanoi: “Lyö minut sokeaksi.” Hän sanoi: “Paavali löi erään miehen sokeaksi kerran”, hän sanoi, “lyö minut sokeaksi.”

159    Minä sanoin: “Ystävä, Perkele on jo tehnyt sen. Sinä olet jo sokea, varmasti olet.”

160    Hän sanoi: “Paranna tämä pieni tyttö, ja minä tulen uskomaan sinua.”

161    Minä sanoin: “Pelasta sinä tuo syntinen, ja minä tulen uskomaan sinua.” Tietenkin!

162    “Oi”, hän sanoi, “hänen täytyy uskoa.”

163    Minä sanoin: “Sama asia tässä, sen täytyy tulla Jumalan ylimmästä armosta.”

164    Perkele, tämän maailman jumala, on sokaissut ihmisten silmät. “Heillä on silmät, mutta he eivät voi nähdä”, sanoo Raamattu.

165    Tässä Hän kulki ylös katua laahaten ristiä, jättäen veriset jalanjäljet kadulle. Kuoleman mehiläinen surisi Hänen ympärillään valmiina pistämään, “Vain pieni hetki ja olen saanut Sinut.” Hän oli tulossa heikoksi, janoten vettä.

166    Minua ammuttiin kerran. Maatessani siellä pellolla, veren vuotaessa minusta; minä huusin vettä. Ja kumppanini juoksi, otti lakkinsa ja täytti sen vedellä; seisovalla vedellä, jossa oli kaikenlaisia eliöitä. Tuli luokseni, ja minä pidin suutani auki, ja hän puristi sitä lakin lävitse; koska verta vuosi kuin suihkukaivosta, kun minua oli ammuttu. Olin janoinen!

167    Sitten minä tiedän, miltä Herrastani on täytynyt tuntua, vuodettuaan verta koko tuon aamun, kello yhdeksästä kello kolmeen iltapäivällä; menettäen kaiken tuon Veren. Ja nuo veritahrat alkoivat tulla suuremmiksi ja lähemmäksi toisiaan, muodostaen yhden suuren verisen uran, osuen Hänen jalkoihinsa Hänen kävellessään. Se oli Immanuelin Veri! Maa ei ollut Sen arvoinen.

168    Mutta Hänen kulkiessaan, tämä mehiläinen surisi Hänen ympärillään. Mitä se teki? Se lopulta pisti Häntä.

Mutta veli, jokainen tietää, että kun mehiläinen on kerran pistänyt teitä, se päättää sen pistämiset. Se ei enää voi pistää, koska sen pistettyä kerran, se on kadottanut pistimensä.

Siksi Jumalan täytyi olla tehty lihaksi. Hän otti kuoleman pistimen omaan lihaansa, ja Hän veti irti kuoleman pistimen. Siunattu olkoon Herran Nimi!

169    Kuolema voi surista ja pistää, mutta ei voi vahingoittaa teitä. Oi, kun Paavali tunsi tuon mehiläisen surisevan ympärillään, kuoleman tullessa, hän sanoi: “Oi kuolema, missä on sinun pistimesi?” Hän voi osoittaa Golgatalle, minne se oli jäänyt Immanuelin lihaan. “Missä on sinun voittosi? Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

170    Kyllä, me emme vielä näe kaikkia asioita alistetuksi:

Mutta me näemme Jeesuksen, joka oli tehty vähän alemmaksi kuin enkelit kärsiäkseen kuoleman.

Sillä oli sopivaa hänen, jota varten kaikki asiat ovat, ja josta kaikki asiat ovat, tuomalla monia poikia kirkkauteen, tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi kärsimysten kautta.

Ainoa tapa, miten Hän voi tulla meidän Pelastuksemme Päämieheksi, oli, että Hänen täytyi kärsiä.

171    Kuunnelkaa näitä kauniita Sanoja nyt tässä. Kuunnelkaa nyt:

Sillä sekä hän, joka pyhittää ja ne, jotka ovat pyhitetyt, ovat kaikki yhdestä.

Oi, ettekö te näe siellä Viinipuuta ja Oksia? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Kaikki Yksi!

…josta syystä hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,

Näettekö? Miksi? Kuunnelkaapa seuraavaa jaetta.

Sanoen: Minä tulen julistamaan sinun nimesi veljilleni, seurakunnan keskellä tulen minä laulamaan ylistystä sinulle.

Ja taas: Minä tulen panemaan luottamukseni häneen. Ja taas: Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on antanut minulle.

Sillä niin paljon kuin lapset ovat osalliset lihasta ja verestä, hän myös itse samoin otti osan samasta; että kuoleman kautta hän voisi hävittää hänet, jolla oli kuoleman valta, se on, perkeleen;

Ja vapauttaa ne, jotka kuoleman pelon kautta olivat koko elämänsä ajan orjuuden alaisia.

172    Ihmiset ovat aina pelänneet kuolemaa. Kristus tuli synniksi, alemmaksi tehtynä, ottaakseen kuoleman itsensä ylle. Eikä Hän häpeä olla kutsuttu “meidän Veljeksemme”, sillä Hän oli kiusattu aivan kuten mekin. Ja Hän voi olla oikean kaltainen esirukoilija, koska Hän kesti samankaltaiset kiusaukset kuin tekin. Ja Hän otti teidän paikkanne, tietäen, että te itse ette voisi sitä ottaa.

173    Niinpä etkö sinä näe, veli, sisar, koko asia on armo. Kaikki siitä on armoa. Se ei ole se, mitä te teette. Sen Hän on jo tehnyt teidän puolestanne. Te ette voi tehdä mitään ansaitaksenne pelastustanne. Teidän pelastuksenne on lahja. Kristus tuli synniksi, että te voisitte tulla vanhurskaaksi. Ja Hän on oikean kaltainen pelastuksemme Päämies, koska Hän kärsi niin kuin mekin. Hän oli kiusattu, niin kuin mekin olemme. Ja Hän ei häpeä olla kutsuttu “meidän Veljeksemme”, koska Hän tietää, minkä lävitse me menemme. Oi, siunattu olkoon Hänen Nimensä.

 Sillä totisesti hän ei ottanut ylleen enkelien kaltaisuutta [muotoa]; vaan hän otti yllensä Abrahamin siemenen.

174    Oi! Hän ei tullut miksikään Enkeliksi. Hän tuli Abrahamin Siemeneksi. Ja me, ollen kuolleita Kristuksessa, otamme yllemme Abrahamin Siemenen, ja olemme perillisiä lupauksen mukaisesti. Näettekö, Hän ei ottanut ylleen mitään Enkelin muotoa. Hän ei koskaan tullut miksikään Enkeliksi. Hän tuli mieheksi! Hän tuli Abrahamin Siemeneksi, ja otti kuoleman pistimen omaan lihaansa, sovittaen meidät takaisin Jumalalle, ja nyt Hän istuu siellä Esirukoilijana. Oi, kuinka me voisimme hylätä Sitä, ystävät?

175    Kuunnelkaa:

Sen vuoksi kaikissa asioissa oli soveliasta hänen olla tehty veljiensä kaltaiseksi, että hän voisi olla laupias ja uskollinen ylipappi Jumalalle kuuluvissa asioissa, tehdäkseen sovituksen kansan syntien puolesta.

176    Että Hän voisi olla Sovittaja. Näettekö, siellä oli vihollisuus Jumalan ja ihmisen välillä. Eikä kukaan ihminen…

Enkeleitä lähettiin, he eivät voineet ottaa teidän paikkaanne, koska heidän täytyi rukoilla itsensä puolesta. He eivät voineet ottaa tuota paikkaa.

177    Sitten Hän lähetti lain. Laki oli poliisi, joka pani meidät vankilaan. Se ei voinut tuoda meitä ulos.

Hän lähetti lain. Hän lähetti profeetat. Hän lähetti vanhurskaat. Mikään ei voinut tehdä sovitusta. Mutta sitten Hän tuli alas ja tuli yhdeksi meistä. Oi!

178    Toivoisin, että meillä nyt olisi enemmän aikaa, niin haluaisin viedä teidät tuohon lunastamislakiin; mutta meillä ei ole aikaa. Mutta vain hetkeksi. Siitä on kaunis kuva Ruutissa ja Naomissa. Jos voitte nähdä siinä sovituksen, kuinka sen miehen, jonka tuli lunastaa kadotettu omaisuus, täytyi olla tuon henkilön sukulainen, joka oli kadottanut omaisuuden. Booas oli Naomin sukulainen, ja saadakseen Ruutin hänen täytyi olla arvollinen ja hänen täytyi olla kykenevä tekemään sen, lunastamaan kadotetun. Ja Booas siellä portilla antoi julkisen todistuksen potkaisemalla pois kenkänsä, että hän oli lunastanut Naomin ja kaiken hänen hallussaan olevan. Ja hänen täytyi olla sukulainen.

179    Ja siksi Kristuksen, Jumalan, täytyi tulla meidän sukulaiseksemme. Ja Hän tuli alas ja oli mies. Häntä naurettiin ja Hänestä tehtiin pilaa, Häntä vainottiin ja Hänet jätettiin huomiotta, ja Häntä kutsuttiin Belsebuliksi, ja Häntä pilkattiin, ja Hän kärsi kuoleman rangaistuksen. Näettekö, Hänen täytyi olla meidän sukulaisemme. Hänen täytyi olla väärin syytetty, koska teitä syytetään väärin. Hänen täytyi kantaa sairaus, koska te olette sairas. Hänen täytyi kantaa synnit, teidän syntinne. Ja Hänen täytyi tulla sukulaiseksi. Ja ainoa tapa Hänen lunastaa meidät, oli olla meidän sukulaisemme. Ja se, kuinka Hän tuli sukulaiseksemme, oli ottaa ylleen syntisen lihan muoto ja tulla yhdeksi meistä. Ja siinä Hän maksoi hinnan ja lunasti meidät takaisin Isän yhteyteen. Oi, mikä Pelastaja! Sanat eivät voisi ilmaista sitä.

 Sillä siksi, että hän itse oli kärsinyt ollen kiusattu, hän on kykenevä auttamaan niitä, jotka ovat kiusattuja.

180    Auttaa merkitsee “tuntea myötätuntoa”. Siitä syystä Hän tuli ihmiseksi, että Hän voisi olla myötämielinen teidän kanssanne, joilla on myötä- ja vastoinkäymisenne, ja joille kiusaukset tulevat niin suuriksi, että voitte tuskin kestää sitä. Hän tietää kuinka tuntea myötätuntoa teitä kohtaan. Hän istuu siellä suorittaakseen esirukousta. Hän istuu siellä rakasten teitä. Ja, vaikka te eksytte, Hän ei hylkää teitä. Hän tulee yhä peräänne ja kolkuttaa sydämellenne. Rakennuksessa ei ole yhtään luopiota, joka ei tietäisi, että Jumala kolkuttaa hänen sydämelleen päivittäin. Ja Hän tulee tekemään sen, niin kauan kuin te olette kuolevaisina tämän maan päällä, sillä Hän on rakastanut teitä. Hän lunasti teidät.

181    Runoilijat ovat yrittäneet. Kirjailijat ovat yrittäneet. Ihmiset ovat yrittäneet ilmaista rakkausaihetta, eikä sitä löydy inhimillisissä ilmaisuissa. Yksi sanoi:

Jumalan rakkaus, kuinka rikas ja puhdas!  
Kuinka mittaamaton ja voimakas!  
Se on aina ja iäti kestävä.
Pyhien ja enkelten laulu.
Jos me musteella valtameren täytämme,  
Ja, jos taivaat on pergamentiksi tehty;  
Jokainen varsi maan päällä on sulkakynä,  
Ja jokainen mies ammatiltaan kirjuri;  
Kirjoittaa Jumalan rakkaus ylhäältä  
Ammentaisi valtameren kuivaksi;  
Tai voisivatko kirjakääröt sisältää kaikkea,  
Vaikka ulottuisivatkin taivaasta taivaaseen.

182    Te ette tule koskaan ymmärtämään sitä. Ei ole mitään tapaa meidän ymmärtää tuota suurta uhria, jonka Hän teki, tullen alas ja sovittaen meidät takaisin Jumalalle. Sitten, mennessään pois, Hän sanoi: “Minä en nyt tule jättämään teitä lohdutuksetta. Minä tulen uudestaan ja olen teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.”

183    Ja täällä me olemme tänään, eläen lopun ajassa, saman Jeesuksen kanssa, sama asia, sama merkki, samat ihmeet, sama Pelastus, sama Henki tehden samoja asioita, sama Evankeliumi, sama Sana, samoin kuvin, samoin julkitulemisin, kaikki samoin! Ei ole soveliasta meidän laiminlyödä tätä suurta pelastusta, sillä jonakin päivänä meidän on tehtävä tili siitä, mitä me teemme Jumalan Pojan kanssa.

184    Hän on sinun käsissäsi tänä iltana, syntinen, luopio. Mitä aiot tehdä Hänen kanssaan? Sinä sanot: “No niin, minä siirrän sitä.” Mutta muista, älä tee sitä, sillä ei ole minkäänlaista tapaa, jos olet syntinen, sinun jättää tätä rakennusta ja olla sama. Sinä et voi tehdä sitä.

185    Pilatus yritti kerran tehdä sitä. Hän pyysi tuomaan vettä ja pesi kätensä. Hän sanoi: “Minulla ei ole mitään tekemistä Sen kanssa. Se on aivan sama kuin, jos koskaan en olisi nähnyt Sitä. En ole koskaan kuullut Evankeliumia. Minä en halua olla missään tekemisissä Sen kanssa.” Saattoiko hän pestä Sen pois käsistänsä? Hän ei voinut!

186    Tiedättekö, mitä lopulta tapahtui Pilatukselle? Hän kadotti järkensä. Ja siellä ylhäällä Sveitsissä, missä olin viime vuonna saarnaamassa Evankeliumia. Siellä on nyt vanha legenda, joka sanoo, että siellä on eräs vesiallas, jota ihmiset tulevat katsomaan ympäri maailman, joka vuosi ristiinnaulitsemisen aikaan. Pilatus teki itsemurhan hyppäämällä tähän veteen ja hukuttamalla itsensä. Ja joka vuosi tuona samana päivänä tuo sininen vesi kiehuu ulos tuosta lammikosta, osoittaen, että Jumala on hylännyt tuon veden. Vesi ei voi koskaan pestä Jeesuksen Verta pois käsistäsi tai sielustasi. On vain yksi tapa tehdä se. Se on vastaanottaa Se omana henkilökohtaisena armahduksena ja olla sovitettu Jumalalle.

 Rukoilkaamme:

187    Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tänä iltana Sanasta: “Sillä usko tulee kuulemalla, ja kuuleminen Sanan kautta.” Me kiitämme Sinua Jeesuksesta. Ja kun me näemme tämän suuren päivän, jossa me elämme, merkkeineen ja ihmeineen, kuinka me annamme näiden asioiden livahtaa ohitse. Jumala, avaa ihmisten silmät tässä Tabernaakkelissa tänä iltana, niin että he voivat nähdä ja ymmärtää, että me olemme viimeisissä hetkissä. Aika lentää. Meillä ei ole aikaa kovin paljon pidempään olla täällä, ja meidän täytyy nähdä Jeesus. Ja meidät täytyy lukea pettureiksi, sillä ei ole mitään puolustusta tänä aamuna. Kun Sinä annoit tuon suuren mahtavan näyn tuon miehen tulemisesta tänne sieltä kaukaa maan sydämestä; ja nähdä hänen, ilman epäilyksen varjoakaan, nousevan tuosta pyörätuolista ja saavan näkönsä; hänen jalkojensa tullessa vahvoiksi, juosten läpi rakennuksen, iloiten ja ylistäen Jumalaa. Se osoittaa, että Jumala on yhä kykenevä näistä kivistä herättämään lapset Abrahamille. Nähdä näkyjä, kuten Jeesus sanoi: “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä näyttää Minulle. Minä en voi tehdä mitään.”

188    Sokeat miehet seurasivat Häntä ja sanoivat: “Ole meille armollinen.”

189    Hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: “Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.”

190    Nyt Herra, me näemme Jeesuksen. Me emme vielä näe kaikkia asioita. Me yhä hautaamme pyhiämme, ja kävelemme toistenne hautojen yli. Mutta me näemme Jeesuksen, joka antoi lupauksen. Me näemme Hänet kanssamme. Emme Jeesusta haudassa, emme Jeesusta kaksituhatta vuotta sitten; vaan Jeesuksen, joka tänä iltana on kanssanne. Me näemme Hänet julkituotuna kaikessa voimassansa, merkein ja ihmein.

191    Jumala, älä salli meidän koskaan laiminlyödä tätä suurta Pelastusta: vaan voikaamme syleillä sitä ja vastaanottaa Se ja olla kunnioittavia, ja elää Sen mukaan siihen päivään asti, kunnes Jeesus tulee ottamaan meidät kotiin. Suo se Herra. Me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä.

192    Ja päidemme ollessa kumarrettuina, olisiko täällä rakennuksessa tänä iltana ketään, joka Pyhän Hengen Jumalallisen Läsnäolon alaisuudessa haluaisi sanoa: “Veli Branham, minä olen vakuuttunut, että olen väärässä. Minä olen vakuuttunut, että olen väärässä. Jumala on paljastanut minulle syntini. Ja minä tiedän olevani väärässä. Minä kohotan käteni Hänelle ja pyydän laupeutta tänä iltana. Jumala, ole minulle armollinen, minä olen väärässä.” Tahtoisitko tehdä sen?

193    Sillä aikaa, kun odotamme hetken, olisiko täällä joku, joka haluaisi, kastetilaisuus alkaa muutaman hetken kuluttua. Jos olet syntinen, niin minä haluaisin sinuna tehdä parannuksen. Kuinka voit hylätä Hänen vertaansa vailla olevan rakkautensa, joka kuoli? Taivaan pyhä Jumala tuli synnilliseksi mieheksi, ei siksi, että Hän olisi tehnyt syntiä, vaan koska Hänellä oli teidän syntinne kannettavana Golgatalle, ettekä te halua vastaanottaa Hänen armahdustaan. Etkö tekisi sitä tänä iltana? Päidemme ollessa kumarrettuina, sanoisiko joku: “Muista minua, veli Branham, minä kohotan käteni Kristukselle ja sanon: ‘Ole minulle armollinen, minä olen väärässä ja haluan olla sovitettu Jumalalle.’” Tahtoisitko kohottaa kätesi?

 Hyvä on, jos jokainen sitten on kristitty, niin rukoilkaamme:

194    Isä, me kiitämme Sinua tänä iltana, että jokainen täällä on kristitty, ja pysymällä hiljaa he ovat todistaneet, että heidän syntinsä ovat kaikki Veren alla; ja minä olen siitä niin kiitollinen. Siunaa heitä, Herra. Oi, olen niin iloinen, että he ovat löytäneet sovituksen Veren uhraamisen kautta, kuulemalla Sanan. Vedellä pesten, Sanalla. Se puhdistaa meidät, se tuo meidän sille paikalle, että syntinen alhaisessa pimeydessään on tehty valkoiseksi kuin lumi. Synnin punaiset tahrat on pesty pois, ja me olemme uusia luomuksia Kristuksessa. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä. Nyt, kun kastepalvelu alkaa, ymmärrän, että tämä nuori nainen tulee kastetuksi täällä Herransa Nimessä.

195    Oi taivaallinen Isä, me rukoilemme, että Sinä siunaisit tätä nuorta naista. Kuinka mielessäni voin mennä taaksepäin vain muutamia päiviä, kun Henryvilleen tullessani näin tuon suloisen pienen tytön kävelevän alas katua. Ja tänä iltana hän on äiti, nainen, joka on vastaanottanut Sinut henkilökohtaisena Pelastajanaan. Elämä on ollut kovaa tuolle lapselle, Herra, oi, Jumala, mutta Taivas on varmasti häntä varten. Me kiitämme Sinua siitä. Me rukoilemme Jumala, että Sinä siunaisit tätä nuorta naista nyt, kun hän tulee kastettavaksi vedessä, täytä hänet Jumalan Pyhällä Hengellä. Suo se, Herra. Ja voikoon se olla hänen sielullensa jännittävä eläymys. Suo se Sinun kirkkaudeksesi. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

[Tyhjä kohta nauhassa.]

196    Haluan lukea Apt. 2. luvusta: Pietari puhuu Helluntaipäivänä; ensimmäinen kastaminen, joka koskaan suoritettiin kristillisessä Seurakunnassa; Pietari nuhtelee fariseuksia ja sokeita ihmisiä siitä, etteivät tunteneet Jumalan Poikaa; puhuen siitä, kuinka Jumala on nostanut Hänet ylös, ja vahvistanut Hänen tekonsa suurin merkein ja ihmein. Kuunnelkaapa tätä, kuinka hän puhuessaan korotti Jeesusta.

197    Jokaisen kristityn henki korottaa Jeesusta, ei vain teidän huulillanne, vaan teidän elämällänne. Teidän huulenne voivat sanoa yhden asian, ja teidän elämänne tehdä toisin. Jos teette sen, niin tiedättekö mitä se on? Se on tekopyhyyttä. Ja minä mieluummin kohtaan Taivaan kasvoista kasvoihin jumalankieltävänä kuin teeskentelijänä. Uskon, että minulla olisi parempi mahdollisuus Taivaaseen jumalankieltäjänä kuin tekopyhänä. Jos te todistatte Jeesuksen puolesta ja sanotte: “Hän on Pelastaja”, silloin te elätte sillä tavalla, koska ihmiset odottavat sitä teiltä. Se on totta. Te elätte niin kuin kristityn tulee elää. Me menimme sen läpi tänä aamuna.

198    Nyt, jos Herra suo, huomen illalla, tai keskiviikkoiltana, me otamme tämän kolmannen luvun, joka on ihmeellinen luku. Ja nyt, olkaa varmat, että yritätte tulla keskiviikkoiltana. Kuinka moni nauttii tämän Kirjan pyhäkoulu opetuksesta? Kiitoksia, se on hienoa.

199    Nyt haluan lukea Apt. 2. luvusta, alkaen jakeesta 32:

Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, josta me kaikki olemme todistajia. (He tiesivät sen.)

Sen vuoksi ollen Jumalan oikealla kädellä korotettu, ja saatuaan Isältä Pyhän Hengen lupauksen, hän on vuodattanut tämän, jonka te nyt näette ja kuulette.

200    Kuunnelkaa, kun hän nyt puhuu Daavidista, joka oli yksi enkeleistä:

Sillä Daavid ei ole astunut ylös taivaisiin: vaan hän sanoo itse, HERRA sanoi minun Herralleni: Istu sinä minun oikealle kädelleni,

 Kunnes minä teen sinun vihollisesi sinun jalkajakkaraksesi.

Daavid ei voinut mennä ylös; hän oli hiehojen ja vuohien ja lampaiden vuodatetun veren alla. Mutta nyt hän voi nousta; hän on Herran Jeesuksen Veren alla. Sillä he vain odottivat tuota Verta, koska Se tulisi voimaan, koska Kristuksen Veri tulisi voimaan, ja kaikki ne, jotka kuolivat hyvässä suosiossa, nousivat ylös. Kyllä, ja nousivat Kirkkauteen.

201    No niin, kuunnelkaahan:

Sen vuoksi tietäköön koko Israelin huone varmuudella… (Kuunnelkaapa tätä) …että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te olette ristiinnaulinneet, sekä Herraksi, että Kristukseksi.

Mitä te siihen sanotte? Onko Hän kolminaisuuden kolmas persoona; tai onko Hän koko kolminaisuus? Hän on koko Jumaluuden täyteys, ruumiillisesti.

202    Ei ole mitään sellaista asiaa kuin kolme Jumalaa: Jumala Isä; Jumala Poika; ja Jumala Pyhä Henki. Sitä ei ole edes Kirjoituksissa, ei missään, missään sitä ei ole. Missään meitä ei ole koskaan käsketty kastamaan: nimessä Isän; ja nimessä Pojan; ja nimessä Pyhän Hengen; ei missään Kirjoituksissa. Se on katolinen uskontunnustus, eikä se ole protestanttiseurakuntaa varten. Pyydän ketä tahansa näyttämään minulle yhdenkin Kirjoituksen, missä joku henkilö olisi koskaan kastettu millään toisella tavalla kuin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tulkaa ja näyttäkää se minulle, ja minä ripustan selkääni kyltin: “Tekopyhä, ja väärä profeetta, ja väärä opettaja”, ja kuljen läpi katujen. Siellä ei ole mitään sellaista asiaa. Koskaan ei ketään kastettu sillä tavalla! Se on katolinen uskontunnustus, eikä protestanttinen oppi.

203    Matt. 28:19, te sanotte: “Jeesus sanoi: ‘Menkää sen vuoksi kaikkeen maailmaan ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.’” Oikein.

Mutta ei nimessä Isän; nimessä Pojan; ja nimessä Pyhän Hengen. Nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Nimessä, ei nimissä. Isä ei ole mikään “nimi”. Kuinka moni tietää sen? Kuinka monta isää täällä on? Kohottakaa kätenne. Kuinka monta poikaa täällä on? Kohottakaa kätenne. Hyvä on. Mikä nyt on teidän nimenne? Ei isä, poika tai ihminen.

204    Eräs tarkka kolminaisuusopin nainen sanoi minulle kerran: “Veli Branham, mutta Pyhä Henki on nimi.”

205    Minä sanoin: “Pyhä Henki ei ole mikään nimi. Pyhä Henki on se, mitä Se on. Se on Pyhä Henki, eikä nimi.” Se on se, mikä Se on. Minä olen ihminen, mutta minun nimeni ei ole ihminen. Minun nimeni on William Branham. Niinpä, jos Hän sanoi: “Menkää sen vuoksi ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät nimessä Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen.”

206    Niin Pietari sitten kymmenen päivää myöhemmin sanoi: “Tehkää parannus…” Kuunnelkaapa nyt tätä:

Ja, kun he kuulivat tämän, tunsivat he piston sydämissänsä, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet ja veljet, mitä meidän tulee tehdä?

Sitten Pietari sanoi heille: Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te olette saava Pyhän Hengen lahjan.

207    Tekikö Pietari silloin jotakin, mitä Jeesus ei ollut käskenyt häntä tehdä? Hän ei ollut hämmingissä! Me olemme niitä, jotka ovat hämmingissä.

208    Apt. 2:38, juutalaiset kastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, upottamalla.

Apt. 8, kahdeksannessa luvussa, me näemme kuinka Filippus meni ja saarnasi samarialaisille ja kastoi heidät Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä; samarialaiset.

Apt. 10:49:ssä, Pietari käski kastaa pakanat Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

209    Paavali, Apt. 10:5, kuljettuaan Efeson ylärannikon kautta löysi sieltä opetuslapsia. He olivat baptisti-opetuslapsia. He olivat joka ainoa, baptisteja. Heidät oli käännyttänyt eräs baptistisaarnaaja nimeltä Apollos. Hän oli baptistisaarnaaja ja todisti Raamatulla, että Jeesus oli Kristus. Ja Paavali sanoi heille: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulitte uskoon?”

210    He sanoivat: “Me emme tiedä onko mitään Pyhää Henkeä olemassakaan.”

211    Hän sanoi: “Miten teidät sitten kastettiin?”

212    He sanoivat: “Meidät kastoi sama mies, joka kastoi Jeesuksen siellä vesilammikolla, ja se riittää.”

213    Paavali sanoi: “Se ei toimi nyt. Teidät täytyy kastaa uudestaan.” Ja Paavali käski heidät kastettaviksi uudestaan Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Laski kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän yllensä. Oikein. Kyllä vaan.

Se on oleva valoisaa ehtoo ajassa,
Polun kirkkauteen olette varmasti löytävä.
Veden tiessä, se on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesuksen nimessä.
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne.
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle.
Ehtoovalo on tullut,
Se on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

214    Sitä Raamattu sanoo. Se on oikein. Se on tuo hetki: on aika, että meidän pitää tehdä parannus.

215    Sanokaa, huutakaa, kun olette saaneet kastealtaan valmiiksi. Ja me tulemme… [Veli sanoo: “Me olemme valmiit.”] Oletteko valmiit? Hyvä on, voitte vetää verhot syrjään.

216    Herra siunatkoon nyt teitä, kun veli suorittaa kastepalvelun. Voitteko te kaikki nähdä tämän? [Veli Orman Neville kastaa uskovia.]

57-0825M HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA I (Hebrews Chapter 2, #I), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.8.1957

57-0825M HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA I
(Hebrews Chapter 2, #I)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.8.1957

1          Hän oli täällä luokassa ja nautti… [Tyhjä kohta nauhassa.] Ja nyt Hebrealaiskirjeen 1. luvussa, Paavali, tai niin me uskomme. Teologit ovat lopussa; he eivät tiedä tarkalleen, kuka Sen kirjoitti. Mutta uskon, että kuka tahansa vähäisellä hengellisellä erottamisella varustettu voisi nähdä, että se oli Paavali. Useimmat kirjoittajat uskovat sen olleen Paavalin. Ja kuinka hän…

2          Ja me totesimme, että ensimmäisessä luvussa hän korotti Herraa Jeesusta. Oi, kuinka hän tuokaan sen esiin kokemuksen perusteella, joka hänellä oli tiellä Damaskoon. Nyt Paavali, aloittaaksemme, oli todellinen teologi. Paavali oli opetettu Gamalielin alaisuudessa, joka oli yksi parhaista opettajista tuona aikana. Ja hän oli hieno ja älykäs, ja hän oli todella terävä Raamatun oppinut.

3          Ja huomaisin tämän, kun hän oli matkallaan Damaskoon, taskussaan valtuudet vangita kaikki nuo, jotka olivat vanhalla siunatulla Evankeliumin tiellä, ja tuo mies oli vilpitön. Mutta olen aina uskonut, että siitä asti, kun Paavali näki Stefanuksen kuolevan, uskon, että sen on täytynyt tehdä vaikutus häneen. Kun hän antoi suostumuksensa Stefanuksen kuolemalle ja vartioi niiden vaatteita, jotka kivittivät hänet, silloin Paavali oli syyllinen Stefanuksen vereen. Ja Hän tunnusti, ja sanoi: “Minä en ole edes arvollinen”, hän sanoi, “koska vuodatin Hänen marttyyrinsa Stefanuksen veren.” Koska hän oli todistajana sille.

4          Ja jos te olette todistajana mille tahansa, te olette aivan yhtä syyllinen kuin, jos olisitte osallinen siihen. Niinpä, jos me todistamme sanoen: “Oi, kyllä, heidän olisi tullut tehdä näin; tämä se-ja-se.” Olkaa varovaisia sen kanssa mitä sanotte, koska te olette syylliset sen mukaan kuinka tuomitsette. Jos ette osaa ratkaista, älkää sanoko mitään, vain jättäkää se silleen. Sitten, kun te todistatte olevanne kristitty, silloin te olette syyllinen. Olemalla kristitty, teidän täytyy elää sen mukaisesti. Ja kun Jumala antaa jonkun lupauksen Raamatussa… Näen erään miehen täällä pyörätuolissa. Kun Jumala antaa jonkun lupauksen, on Jumala syyllinen tuohon lupaukseen, ellei Hän saa sitä tapahtumaan. Ja Kirjoitukset ovat syylliset, kunnes ne ovat täyttyneet. Näettekö? Ne ovat suoraan siellä Jumalan antamana lausuntona. Ja Sen täytyy täyttyä, tai Jumala on syyllinen. Näettekö?

5          Niinpä Paavali ollen opettaja ja tulossa tiellään Damaskoon tuona päivänä, oletan. Oli noin keskipäivä, kun siellä tuo suuri Valo loisti Taivaista, ja Se sokaisi hänet, ja hän kaatui maahan. Ja hän sanoi halunneensa tietää, kuka Se oli. Hän sanoi äänen puhuneen ja sanoneen: “Saul, Saul, miksi sinä vainoat Minua?” Uskon, että se on Apt. 8. luku.

 Hän kysyi: “Ketä minä vainoan?”

6          Ja tuo Ääni puhui uudestaan, sanoen: “Minä olen Jeesus, ja vaikeata on sinun potkia tutkainta vastaan.” Ja mitä Jeesus silloin oli? Jeesus, Hän oli tuo Valo, suuri kirkkaasti loistava Valo.

7          Nyt rohkaisuksi meille ja saadaksemme perustan tälle; kuinka Hän oli Valo, kun Hän oli mies? Nyt, kukaan muu ei…

Siellä oli joukko sotilaita, temppelin vartijoita, Paavalin mukana menossa vangitsemaan heitä. Paavali oli heidän päällikkönsä. He olivat menossa vangitsemaan noita ihmisiä, heidän kampanjansa tähden, ja, ja niin edelleen, heidän uskontonsa toivon tähden, joka oli heidän sisimmässään.

8          Mutta nyt tässä oli Jeesus suurena Valona. Nyt, jos muistatte niin alussa, Jeesus oli Valo. Jeesus oli Logos, joka lähti Jumalasta. Ja Hän oli Liiton Enkeli, joka johti Israelin lapsia erämaan halki. Hän oli tuo Tulipatsas, jota he katsoivat. Ja Hän oli… Ja kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulin Jumalasta, ja Minä menen takaisin Jumalan luo.” Niinpä, jos Hän tuli Tulipatsaasta mieheksi, ja meni takaisin sinne, missä oli ollut, Hän meni jälleen takaisin tuohon Valoon.

9          Ja siellä, kun Paavali näki Hänet, Hän oli Valo. Ja kaikki nuo sotilaat, jotka olivat Paavalin kanssa, he eivät nähneet tuota Valoa. Eikö silloin ole mahdollista, että yksi voi nähdä Sen, ja toiset eivät näe Sitä? Tietenkin! Hyvä on, hän, Paavali näki Sen, mutta loput heistä eivät nähneet tuota Valoa.

10     Nyt kun Pietari oli vankilassa, me näemme tämän Valon tulevan vankilaan ja avaavan ovet, ja tuo Valo sokaisi vartijat, ja he kävelivät ulos. Kun Pietari tuli ovelle, avautui se itsestään äänettömästi, sulkeutuen hänen takanaan. Sisimmästä vankilasta hän meni ulompaan. Toinen ovi, se avautui itsestään ja sulkeutui hiljaa. Ja sitten tultuaan ulos kadulle, hän hieroi silmiään ja sanoi: “Näinkö minä unta?” Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Mutta se oli Herran Enkeli, sama Enkeli, joka oli tuo Tulipatsas, joka johti Mooseksen merelle, ja Punainen Meri oli seinänä molemmilla puolilla Israelin kulkiessa ylitse.

11     Ja kun he tulivat tulvivalle Jordanille, ei Hän tehnyt itseään näkyväksi siellä. Mutta Hän oli siellä, koska Hän avasi sen. Ja he kulkivat ylitse huhtikuussa, jolloin nuo tasangot olivat veden peitossa. Ja Hän pysäytti purot ja Hän pysäytti lumien sulamisen, koska tuo vesimuuri ei tullut korkeammaksi ja korkeammaksi, se vain pysähtyi. Se on meidän Jehovamme. Se on meidän Herramme Jeesus! Vesi vain pysähtyi; ja he kävelivät yli kuivaa myöden.

12     No niin, Jumala oli luvannut, että Hän huolehtisi heistä, joten Hän oli velvollinen Lupaustansa kohtaan. Nyt Paavali, tietoisena näistä asioista ja tuntien ne, hän oli etuoikeutettu, koska Jumala puhui suoraan Paavalille. Hän ei puhunut hänen kanssaan oleville sotilaille. Hän puhui ainoastaan Paavalille.

13     Nyt kun Herran Enkeli tuli alas tähden muodossa; ja nuo tähtien-tuijottajat, viisaat miehet Intiassa, näkivät tuon Tähden ja seurasivat sitä satoja maileja. Ja Se kulki jokaisen havaintoaseman ylitse, koska he tuohon aikaan mittasivat ajan tähtien mukaan. Eikä yksikään niistä nähnyt tuota Tähteä, paitsi nuo viisaat miehet. Oi! Eikö se sävähdytäkin teitä? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”]

14     Silloin te näette, että Jumala ei toimi organisaatioiden kanssa. Hän ei toimi ihmisryhmien kanssa. Hän toimii yksilöiden kanssa. Hän paljastaa itsensä yksilöille. Ja nyt, sanoessani tämän, tämä ei… Jumala tuntee sydämeni. Enkä sano tätä omaksi henkilökohtaiseksi kiitokseksi, ei mitään sellaista. Mutta tiesittekö, että tuo sama Jumala, tuo sama Jeesus on kanssamme tänä aamuna? Tiedättekö, että jokaisella teistä on juuri nyt pieni yksilöllinen todiste siitä, että Hän on täällä? Hän on tehnyt meille jotakin tänä päivänä, jota Hän ei ole tehnyt minään muina päivinä. Hän antoi ottaa valokuvan itsestään näinä päivinä. Meillä on Se riippumassa siellä. Näettehän. Tuo Tulipatsas, sama Herra Jeesus.

15     Tarkatkaa, kuinka Hän toimii nyt. Jos Hän on sama Herra Jeesus, tulee Hän tekemään saman asian. Sillä Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

16     Nyt ennen kuin Paavali ilmoittaisi tästä mitään, että olisiko tämä oikein tai väärin, hän ensin meni Egyptiin ja käytti kolme vuotta saadakseen tietää, oliko se Kirjoituksen mukaista tai ei. Tiesittekö sitä? Paavalin kääntymyksen jälkeen, hän meni Egyptiin kolmeksi vuodeksi. Siellä hän oleskeli, ja siellä hän oppi tämän suuren viisauden.

17     Nyt ei minkäänlaisena vertauksena, vaan minä vain näytän teille, kuinka Pyhä Henki yhä pysyy samana. Nyt minun seurakuntani täällä muistaa, kuinka tämä Enkeli ilmestyi vuosia sitten ja näytti asioita, ja minä olin hieman epäileväinen siitä. Kaikki te vanhemmat tiedätte sen. Jos se on oikein, kohottakaa kätenne. Kun te kuulitte siitä… Katsokaa, kuinka paljon seurakunnassa vielä on vanhoja. Näettekö? Minä epäilin, koska saarnaajat sanoivat minulle, että se oli Perkeleestä. Ja minä jotenkin uskoin sen, mutta minä odotin. En halunnut sanoa mitään siitä.

18     Mutta, oi, siunattu olkoon Herran Nimi! Siellä yhtenä yönä Hän tuli alas, Enkeli, ja paljasti Sen Kirjoituksissa, että Hän oli… Ja kun olin nähnyt Sen Kirjoituksissa, silloin menin ympäri maailman Sen kanssa, Sanoma.

19     Siitä on lähtenyt Oral Roberts, A.A.Allen, Tommy Osborne, Tommy Hicks, ja ketkä kaikki. Näettekö? Se on Sanoma ihmisille.

20     Ja Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se on kirjoituksenmukaista, Hän on sama. Hän tekee samoin. Hän on Sama. Ja Hän työskentelee samoin. Hän julkituo itsensä samoin. Hän on täällä tänä aamuna samana. Nyt me voimme nähdä Hänet, tai voi olla, että emme näe. Miten se onkin, meillä on todistus juuri nyt, että Hän on täällä.

21     Nyt me näemme, että Paavali tämän kokemuksen perusteella… Ja hän kirjoittaa nämä kirjeet, useimmat niistä, vankilasta. Hän oli verrannut Vanhaa ja Uutta Testamenttia. Muistakaa nyt, viimeinen tämän Raamatun innoitettu kirjoittaja, Jumala tuli alas ja sanoi hänelle: “Jos joku lisää mitään Siihen tai ottaa mitään pois Siitä; se sama tullaan ottamaan hänen osaltaan pois Elämän Kirjasta.” Niinpä me emme uskaltaisi lisätä yhtään asiaa Siihen. Oi, Sen täytyy pysyä niin kuin Se on, Siihen ei tule olla lisätty mitään. Ja meidän täytyy taistella kaiken puolesta, mitä Siinä on. Minä en halua yhtään enempää, ja minä en halua yhtään vähempää. Minä haluan juuri sen, mitä Se sanoo.

22     Nyt, tämä Hebrealaiskirje, syy miksi valitsin Sen; yksi tarkoitus, yksi asia; tämä kirje: “Kallis veli Branham”, ja niin edelleen. Ja minä — me haluamme pysyä Sanan kanssa.

23     Nyt, ensimmäinen luku oli Jeesuksen korottamista. Niinpä Hän on pääasia. Ja Paavali antoi meidän tietää aikaisempana iltana, että Hän oli siellä suuressa alussa. Ja me totesimme, että Hän ei ollut mitään vähempää kuin Melkisedek, Saalemin Kuningas, tuo 7. luvun Suuri.

24     Ja nyt, tänä aamuna, me lähestymme Häntä toisesta lähtöpisteestä, toisesta luvusta. Ja sen jälkeen, kun Paavali antoi meille tämän suuren ja ihmeellisen Jeesusta korottavan Sanoman: “Ja jopa pani Enkelit palvomaan Häntä.” Ja hän käyttää vanhaa esikuvaa; “ja Hän tulee käärimään sen kokoon kuin vaatteen, ja ne tuhoutuvat, mutta Sinä pysyt.”

25     Ja uskon, että se oli toinen jae, missä sanotaan, että Hän on näinä päivinä puhunut meille Poikansa kautta. Ja katsokaahan, erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla Hän puhui profeettojen kautta. Me menimme sen lävitse ja näimme, mitä profeetat olivat, ja kuinka Jumala toi Sanomansa profeettojen kautta. Mutta näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut Poikansa Jeesuksen kautta, Pyhän Hengen kautta. Hän puhui profeettojen kautta, silloin. Sitten menimme taaksepäin ja totesimme, että kaikilla noilla profeetoilla oli Kristuksen Henki heissä itsessänsä.

26     Me menimme takaisinpäin Joosefiin ja totesimme, että hän oli täydellinen esikuva Kristuksesta. Me menimme Moosekseen ja totesimme, että hän oli täydellinen esikuva Kristuksesta. Sitten me tulimme edelleen Daavidiin. Ja kun Daavid oli hylätty Jerusalemissa, hän tietämättä miksi, kulki ylös Oliivivuorelle ja katsoi taakseen ja itki Jerusalemia, koska hänet oli hylätty. Kahdeksansataa vuotta myöhemmin Daavidin Poika oli hylätty Kuninkaana Jerusalemissa, ja Hän istui tuolla samalla mäellä ja itki. Oi, Kristuksen Henki, toimien yksilöiden kanssa.

27     Nyt Paavali aloittaa sanoen:

Sen vuoksi meidän tulee mitä vakavimmin ottaa vaari asioista, jotka olemme kuulleet…

28     Toinen luku, nyt me aloitamme:

Sen vuoksi meidän tulee mitä vakavimmin ottaa vaari asioista, jotka olemme kuulleet, ettemme koskaan antaisi niiden livahtaa.

29     Oi, voikoon Jumala painaa sen mieliimme tässä tabernaakkelissa tänä aamuna. Minä rukoilen, että Pyhä Henki upottaisi sen niin syvälle teidän sydämiinne. “Meidän tulee mitä vakavimmin ottaa vaari asioista, jotka olemme kuulleet.” Minkä tyyppisiä ihmisiä meidän tulisi olla, kun me näemme suuren Jehovan tulevan alas ja tekevän asioita, joita Hän tekee, ja näemme niiden olevan verrattavissa Kirjoituksesta Kirjoitukseen, että ne ovat Totuus. Ja joskus me vain istumme kuin pahkat tukissa, niin välinpitämättöminä. Heidän tulisi olla kiireisiä, joka minuutti, yrittäen saada ihmisiä Kristuksen luo. Meidän tulisi olla eläviä kiviä. Meidän ei koskaan tulisi olla laiskoja niin kuin me olemme. Me menemme kirkkoon ja näemme Herran Jeesuksen tekevän jotakin, tai siunaavan meitä erikoisella tavalla, ja sitten me vain menemme takaisin ja sanomme: “Oikein mukava kokous.”

30     Nyt, Sanan saarnaaminen, me nautimme siitä. Mutta se ei ole pääasia. Se ei ole… Meidän ei tulisi palvoa Herraa vain sen jälkeen, kun olemme lopettaneet Sanan saarnaamisen niin kuin me tavallisesti teemme; vain palvomme Häntä. Se on hienoa. Mutta meidän pitäisi palvoa häntä jokaisena elämämme tuntina. Kun olemme työssä, meidän pitäisi palvoa Häntä. Joka kerta, kun tilaisuus tulee, palvokaa Herraa todistamalla Hänestä.

 Jos te näette, jotkut teistä naisista näette väärässä olevan naisen, palvokaa Herraa, ottamalla hänet ja sanomalla: “Sisar, on parempikin elämä kuin tämä.”

31     Te miehet työssä, kun te kuulette jonkun miehen käyttävän Herran Nimeä turhaan, etsikää tilaisuus saada hänet syrjään ja ottakaa häntä kädestä ja sanokaa: “On parempikin elämä kuin tämä. Sinun ei pitäisi käyttää noita sanoja.” Ja sanokaa se hänelle nöyryydessä, lempeällä tavalla. Kaikki nuo asiat ovat palvontaa. Ja kun me näemme jonkun sairaan, ja lääkäri sanoo: “Mitään enempää ei voida tehdä.” Silloin meidän tulisi palvoa Herraa sanomalla hänelle: “On Taivaan Jumala, joka vastaa rukoukseen.”

32     Ja sitten, kun me näemme noiden asioiden tapahtuvan, joita näemme tapahtuvan aivan tarpeeksi, meidän ei koskaan pitäisi antaa näiden asioiden livahtaa. Me vain annamme sen mennä sormiemme välitse. Se on vikana suurella helluntaiseurakunnalla tänään. He ovat antaneet kaikkein parhaimman livahtaa sormiensa lävitse, vaikka se oli heidän käsissänsä. Mutta katsokaa, mitä he ovat tehneet. He ovat tehneet niin kuin muut seurakunnat. “He ovat menneet Kainin tietä ja tuhoutuneet Kooran niskoittelussa.”

33     He ovat organisoituneet. Sen sijaan, että olisi veljeys, jossa me kaikki voisimme olla yksi, he ovat organisoineet itsensä. Muodostaneet pieniä organisaatioita, pieniä oppeja on noussut sieltä esiin ja rikkonut veljeyden. Ja jos te ette ole tarkkaavaisia, tulevat baptistit ja presbyteerit ottamaan Sen, koska Jumala on kykenevä näistä kivistä nostamaan lapsia Abrahamille. Ja me olemme antaneet sen livahtaa pois käsistämme, kun emme ole yhdistyneitä.

34     Kuinka intiaanit menettivät tämän maan valkoiselle miehelle? Koska he eivät olleet yhdistyneitä. Jos he olisivat muodostaneet yhden suuren rintaman… Mutta heillä oli taisteluja keskuudessaan. He olisivat pitäneet maansa, jos he kaikki olisivat tulleet yhteen.

35     Kuinka me tulemme menettämään sen? Koska emme ole yhdistyneitä. Kuinka me menetämme kokemuksemme Jumalan kanssa? Koska emme ole yhdistyneitä. Me pystytämme yhden ja kutsumme sitä metodisteiksi, ja tätä baptisteiksi, ja tätä helluntailaisiksi, ja tätä Ykseyden kannattajiksi, ja tätä joksikin muuksi, Jumalan seurakunnaksi, nasarealaisiksi, Pyhyyden Pyhiinvaeltajiksi. Me hajotamme Kristuksen Ruumiin. Meidän ei koskaan pitäisi olla jakaantuneita. Me saatamme olla eri mieltä ideoissa; mutta olkaamme sydämissämme veljiä. Jumala haluaa meidän olevan. Hän kuoli koko Jumalan Seurakunnan puolesta. Ja me emme halua olla jakaantuneita.

 Nyt meidän tulee mitä vakavimmin ottaa vaari, ettemme koskaan antaisi niiden livahtaa.

Sillä, jos enkelien puhuma sana oli järkkymätön…

36     Kuuletteko te Sitä? “Jos enkelien puhuma sana.” Nyt enkeli on sanansaattaja. Tuo sana enkeli merkitsee “sanansaattaja”. Me menimme sen lävitse juuri täällä ensimmäisessä luvussa, kuinka “Jumala erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui isille profeettojen kautta”, jotka olivat Jumalan sanansaattajia. Ja he olivat Jumalan sanansaattajia, he olivat Jumalan enkeleitä. Sanansaattaja on enkeli… tai mieluumminkin enkeli on sanansaattaja.

37     Sanansaattaja! Te olette sanansaattaja tänä aamuna. Te olette hyvien uutisten sanansaattaja tai huonojen uutisten sanansaattaja. Oi, eikö olekin hienoa tietää, että me olemme lähettiläitä, että me olemme enkeleitä, ylösnousemuksen sanansaattajia. Ja me olemme Jumalan sanansaattajia syntiselle maailmalle, että Kristus elää; meidän sydämissämme Hän elää, meidän hengissämme Hän elää. Ja Hän tuo meidät alhaisesta synnin elämästä ja korottaa meidät ja antaa meille “hallelujan” sieluihimme ja tekee meidät uusiksi luomuksiksi. Me olemme sanansaattajia, Liiton enkeleitä! Kuinka ihmeellistä!

38     Ja nyt, Vanhassa Testamentissa: “Jos enkelien puhumat sanat olivat järkkymättömät”, sillä tavalla sen täytyi olla oikein. Vanhassa Testamentissa, ennen kuin profeetan sana voitiin julkituoda, se täytyi tutkia ja koetella. He eivät olleet niin huolimattomia sen kanssa, kuten me olemme tänään.

39     Vain mennään, ja olkoon minkä kaltainen aistimus tahansa, tai mitä tahansa muuta, ja sanotaan: “Oi, kunnia Jumalalle, sinä se on.” Te olette erehtyneet.

Raamattu sanoo, että “viimeisissä päivissä Perkele tulee jäljittelemään kristillisyyttä niin läheltä, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Niin se on. Niinpä meidän täytyy koetella se!

40     Ja kuinka he koettelivat sen päivinänsä? He veivät sen Uurimin ja Tummimin luo! Se oli Aaronin rintalevy, jossa olivat nuo kivet, jasper, timantti, rubiini, safiiri ja niin edelleen. Kaikki nuo kivet, jotka edustivat näiden kahdentoista patriarkan syntymää, olivat Aaronin rintakilvessä. Ja kun profeetta profetoi, ja tuo pyhä Valo välähti sen yli, sanoi Jumala: “Se on Totuus.”

41     Mutta se… Ei väliä, kuinka todelliselta se näytti, jos se ei välähtänyt siinä, se ei ollut Totuus. Niinpä tuo Uurim ja Tummim meni tuon pappeuden mukana. Mutta tämä Raamattu on Jumalan Uurim ja Tummim tänään. Ja kun joku profeetta profetoi, sen täytyy ehdottomasti välähtää Raamatun mukaan. Sitten Jumala tulee alas ja todistaa Sen.

42     Ja, oi, kuinka minä voin kirkastaa Jumalaa tänään. Kun ajattelen taaksepäin erästä toista tämän kaltaista sunnuntaiaamua, kun olin lähdössä Tabernaakkelista. Ja te ihmiset itkitte ja pyysitte minua olemaan menemättä. Ja kun saarnasin Daavidista ja Goljatista… Ja kuinka te tulisitte kohtaamaan tuon kylmän ja välinpitämättömän maailman, joka sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

43     Minä sanoin: “Siellä on yksi suuri jättiläinen, ja niin pian kuin me olemme tappaneet hänet, saavat muut rohkeutta.” Ja Herra soi sen tapahtua, ja sitten siellä oli Oral Roberts ja Jaggers ja niin edelleen, jotka vetivät esiin Miekan ja taistelivat vihollista vastaan ja ajoivat hänet maasta; sulkien heidän suunsa. He eivät voi sanoa, ettei ihmeitä tapahdu, koska niitä on täällä. Varmasti, Jumalan Sana on Iankaikkinen. Se välähti Uurimissa. Välähti Sanassa, joka on Hänen Uuriminsa ja Tummiminsa. Ja, kun se välähti, siinä oli se oikein.

Ja kenelle tahansa, joka on tarpeessa, jos olet syntinen ja haluat tietää kuinka pelastua: “Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen.”

44     Tänään meillä on niin monia asioita, joita teidän täytyy tehdä, täytyy kääntää uusia sivuja; teidän täytyy tehdä sitä, ja tehdä tätä, voidaksenne pelastua.

Minä ajattelen tuota vanginvartijaa Filipissä, kun hän kysyi Paavalilta: “Mitä minun täytyy tehdä pelastuakseni?”

Jos se olisi ollut joku teistä tai minä, me olisimme kertoneet hänelle niitä asioita, joita hänen ei tulisi tehdä, kuten, sinun tulisi lopettaa ryyppääminen, sinun tulisi lopettaa uhkapelisi, sinun tulisi lopettaa tämä ja tulisi lopettaa tuo.

Paavali ei koskaan sanonut hänelle mitään sellaista. Hän vain kertoi hänelle, mitä hänen tulisi tehdä. “Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja sinä pelastut.”

45     “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka Minut lähetti, on ikuinen Elämä.” Se on Uurimin ja Tummimin välähdys, Joh. 5:24. “Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun tautisi.” Jaakob 5:14: “Kutsukaa vanhimmat voitelemaan öljyllä, ja uskon rukous on pelastava sairaan.” Se on Uurimin välähdys. Se on Jumalan Iankaikkinen Sana.

46     Minä en välitä kuinka monia ateisteja, jumalankieltäjä, agnostikkoja, epäilijöitä nousee esiin. Jumala tulee seisomaan Sanansa takana. Hän lupasi tehdä sen.

47      “Ja meidän tulisi mitä vakavimmin ottaa vaari näistä asioista, jotka olemme kuulleet, ettemme vain koskaan anna niiden livahtaa. Sillä, jos enkelien (profeettojen) puhumat sanat olivat järkähtämättömät… Olivatko ne? Me voisimme käyttää viikon tähän.

48     Oliko se järkähtämätön, kun Mooses puhui? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Varmasti se oli.

Miten oli Elian istuessa siellä vuorella? Jumala käski häntä: “Mene sinne ylös Elia. Minä tulen olemaan siellä kanssasi; haluan hieman seuraa.” Jumala haluaa seurustella omiensa kanssa. Mutta me emme pysy paikallamme tarpeeksi pitkään, jotta Hän voisi seurustella kanssamme. Me olemme niin kiireisiä hypäten paikasta toiseen, ja niin paljon… “Istu hiljaa, Elia!” Hän halusi seurustella kolme vuotta ja kuusi kuukautta. Me tuskin voimme antaa Hänelle kolmea minuuttia. Kolme vuotta ja kuusi kuukautta jatkuvaa seurustelua. Oi, minä rakastan sitä. Hän sanoi: “Älä ole huolissasi ruuan valmistuksesta, meillä on se jo valmiina. Korpit tulevat ruokkimaan sinua, ja kaikki tulee olemaan kunnossa. Minä vain haluan vähän seurustelua.” Tämä vanha profeetta, Elia, istuen siellä ylhäällä. “Sinun täytyy pysyä siellä vuorella,”

 Hänen seurustellessaan Jumalan kanssa, eräs kapteeni sanoi: “Uskonpa, että menen noutamaan hänet sieltä.” Älkää te koskaan yrittäkö rikkoa tuota seurustelua!

49     Niinpä tuo kapteeni tuli suuren viisikymmenmiehisen sotajoukkonsa kanssa ja sanoi: “Minä tulin noutamaan sinua, Elia.”

50     Ja Elia nousi seisomaan. Varokaa! Tässä on Herran profeetta. Hän sanoi: “Jos minä olen Herran palvelija, tulkoon tuli Taivaasta ja kuluttakoon sinut.” Ja tuli lankesi.

51     Ja kuningas sanoi: “Se oli luultavasti salama, joka iski heihin, minä lähetän toiset viisikymmentä.”

52     Elia nousi seisomaan. Yksi enkeleistä. Hänen sanansa oli järkkymätön. Hänen täytyi olla oikeudenmukainen palkkio kaikesta, mitä oli tehty väärin. Hän sanoi: “Jos minä olen Herran palvelija, tulkoon tuli.” Ja toiset viisikymmentä paloivat. Hyvä on. Kaikella on palkkansa.

 Sillä, jos enkelien puhuma sana oli järkkymätön, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa;

53     Tässä on nyt suuri asia, seuraavassa jakeessa:

Kuinka me pääsisimme pakoon…

54     “Kuinka me pääsisimme pakoon?” Jos Elian ääni toi hävityksen, koska hän oli Herran enkeli, niin kuinka me tulisimme pääsemään pakoon, kun myös Kristuksen Ääni puhuu. Tai kuinka me voisimme epäonnistua, kun teidän puolestanne on rukoiltu, jos Se on Kristuksen Ääni? Jos Kristus määräsi Seurakuntansa rukoilemaan sairaiden puolesta, ja Seurakunta tekee, mitä Hän on sanonut, mitä Hän käski heidän tehdä, niin kuinka Se silloin voisi koskaan epäonnistua? Te voitte epäonnistua, mutta Se ei voi! Se ei voi! Ja niin kauan kuin te pidätte Sen, tulee Se viemään teidät lävitse.

55     Jos te epäonnistutte, te epäonnistutte itsessänne. Te yksinkertaisesti menette pois Sanasta. Mutta niin kauan kuin te pysytte Sanan kanssa, Se ei voi pettää. Sillä, kun profeettojen sana teki niin-ja-niin, kuinka paljon enemmän tulee Kristuksen Sana olemaan?

 Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme niin suuren pelastuksen; jota Herra ensin alkoi puhua, ja jonka ne vahvistivat meille, jotka kuulivat häntä;

56     Ajatelkaa Sitä, Herran puhuma! Kuinka monia kertoja voisimme mennä taaksepäin? Mihin voisimme pysähtyä? Juuri tähän tunniksi. Kun Jeesus tuli… Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

57     Muistakaa nyt, Siitä ensin alkoi puhua Jeesus itse, ja sitten Sen vahvistivat ne, jotka kuulivat Häntä. No niin, kuunnelkaa Häntä.

58     Kun Hän tuli maan päälle, Hän ei väittänyt olevansa parantaja. Hän sanoi: “Se en ole Minä, joka tekee teot, se on Minun Isäni, joka asuu Minussa. Hän tekee teot. Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, vaan vain sen, mitä Hän näkee Isän tekevän,” Joh. 5:19.

59     Tarkatkaa, kun Filippus tuli Hänen luokseen. Natanael… Filippuksen kääntymisen jälkeen, hän meni noutamaan Natanaelia, sanoen: “Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet: Jeesuksen Nasaretista, Joosefin Pojan.”

60     Ja hän sanoi. “Voisiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

61     Hän sanoi: “Tule ja katso.” Se on tapa vakuuttua, koetella Se. Tulkaa ja nähkää! Oi. se on parasta, mitä olen koskaan kuullut. Tulkaa, ja ottakaa itse selvää! Älkää seiskö syrjässä arvostelemassa, vaan koetelkaa kaikki asiat ja pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää. Tulkaa ja nähkää!

62     He kulkivat tietä keskustellen. Ja kun hän käveli Herran Jeesuksen läsnäoloon, Hän sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

63     Se lähes nylki häneltä nahan. Hän katsoi ympärilleen, sanoen: “Mutta Rabbi, milloin Sinä olet minut tuntenut? Sinä et ole koskaan nähnyt minua. Kuinka Sinä tunnet minut?”

64     Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, eilen, kun olit viikunapuun alla, Minä näin sinut.” Aamen.

65     Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas. “

66     Eräs nainen tuli Hänen läsnäoloonsa, ja Hän sanoi: “Mene ja nouda aviomiehesi.”

Hän sanoi: “Ei minulla ole miestä.”

67     Hän sanoi: “Se on totta. Sinulla on viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun. Sinä kerroit totuuden.” Ajatelkaa sitä!

68     Hän sanoi: “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän tulee kertomaan meille kaikki asiat.”

69     Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.”

70     Ja nainen juoksi kertomaan kaupungin miehille: “Tulkaa katsomaan miestä, joka on kertonut minulle kaikki, mitä olen tehnyt. Eikö tämä ole Messias?” Herra oli puhunut Sen.

71     Mitä tapahtui? Jeesus sanoi ennen lähtöänsä: “Niitä asioita, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Asioita, joita Minä teen, olette te myös tekevä, jopa enemmänkin kuin tämä, sillä Minä menen Isän tykö.” Oi, voin nähdä, kuinka he lähtivät kaikkialle, Markus 16, saarnaten kaikkialla, Herran työskennellessä heidän kanssaan, vahvistaen Sanan.

Ja tässä Paavali puhuu samasta asiasta. Hän sanoi, että Jeesus alkoi Evankeliumin saarnaamisen, ja sen vahvistivat meille ne, jotka kuulivat Häntä. Se on Peruskivi. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi! Se on Peruskivi.

72     Ja ajatella, että kaksituhatta vuotta on kulunut. Ateisteja, jumalankieltäjiä, arvostelijoita ja agnostikkoja on noussut esiin. Mutta tänään tuo sama Jeesus vahvistaa Sanansa samalla tavalla niille, jotka kuulevat Häntä. “Kuulla Häntä” ei merkitse vain kuulla saarnaa. Se merkitsee, kuulla Häntä.

73     Kyllä, kuinka me pääsisimme pakoon? Missä on meidän pakotiemme? Oi, te sanotte: “Siunattu Jumala, minä kuulun metodistikirkkoon. Minä olen presbyteeri. Minä olen helluntailainen.” Sillä ei ole mitään tekemistä Sen kanssa. Ja sitten te menette sivulle ja haluatte kutsua sitä spiritismiksi, tai telepatiaksi, tai joksikin perkeleeksi, tai joksikin. Hävetkää!

74     “Jos jokainen enkelien puhuma sana oli järkkymätön…” Jeesus sanoi: “Pieni hetki, eikä maailma enää Minua näe. Kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, ajanjakson loppuun asti.” Ja kun me näemme Hänen tulevan alas ja jatkavan Sanansa vahvistamista… Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me olemme imeväisiä jollekin kirkolle, tai jollekin organisaatiolle tai kirkkokunnalle, tai jollekin pienelle omalle lempiteoriallemme? Teidän on parasta päästää siitä irti. “Sillä jokainen synti sai oikeudenmukaisen palkkansa enkelten alaisuudessa. Kuinka paljon enemmän, kun Jumalan Poika puhuu taivaista tuodakseen julki sanansa, kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme niin suuren pelastuksen?” Hyvänen aika!

4. jae

 Jumalan myös todistaessa heidät…

75     Tarkatkaa tätä. Herra antoi todistuksen. Oi, olen niin onnellinen siitä. Herra antoi todistuksen.

76     Katsokaapa! Kun Elia istui siellä mäellä, hän sanoi: “Jos minä olen Jumalan mies, langetkoon tuli taivaasta ja kuluttakoon teidät.” Jumala todisti, että hän oli Jumalan mies.

 Jumala antaa aina todistuksen. Teidän elämänne todistaa. Minä en tiedä, mikä teidän todistuksenne on, mutta teidän elämänne puhuu niin äänekkäästi, ettei teidän ääntänne voi kuulla. Teidän elämänne, teidän jokapäiväinen elämänne, tulee todistamaan, mitä te olette. Jumala todistaa. Kyllä. Pyhä Henki on sinetti, ja sinetti ottaa molemmat puolet paperista. He näkevät teidän seisovan täällä ja näkevät, kun te menette pois. Ei vain seurakunnassa, vaan jokapäiväisessä työssä. Te olette sinetöidyt molemmilta puolilta, sisäpuolelta ja ulkopuolelta. Sisäpuolelta ilolla, joka teillä on, ja ulkopuolelta elämällä, jota te elätte. Mutta te tiedätte olevanne pelastunut, ja maailma tietää, että te olette pelastunut siitä elämästä, jota te elätte, sillä Jumala antaa todistuksen. Siunattu olkoon Hänen Pyhä Nimensä! Oi, minusta tuntuu uskonnolliselta!

77     Ajatelkaa sitä, veljet. Oi! “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni ja vierasta he eivät tule seuraamaan.” Oi, kuinka meidän nimemme ovatkaan piirretyt Hänen kämmeniinsä! Se on Hänen edessään päivin ja öin. Hänen Sanansa on aina Hänen edessänsä, Hänen Lupauksensa. Hän ei voi unohtua sitä. Ja Hän rakastaa teitä.

78     Hän tulee nyt todistamaan omastansa. Jos te ette avaa suutanne ettekä sano sanaakaan, tulee maailma tietämään, että jotakin on tapahtunut teille.

…todistaen, sekä merkeillä ja ihmeillä, ja moninaisilla ihmeteoilla, ja Pyhän Hengen lahjoilla, hänen oman tahtonsa mukaan?

79     Ottakaamme vain yksi Kirjoitus nyt, ennen kuin lopetamme. Helluntaipäivänä, kun he saivat Pyhän Hengen. Noin neljä päivää myöhemmin, Pietari kulki Kauniin portin lävitse; hän ja Johannes. He sanoivat: “Katso meitä!”, tuolle miehelle. Ja hän sanoi: “Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta, mitä minulla on, minä tulen antamaan sinulle. Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen Nimessä, nouse ja kävele.” Ja tuo mies katsoi eikä koskaan kysellyt mitään siitä. Hän vain nousi ylös ja alkoi kävellä. He olivat kouluakäymättömiä ja oppimattomia miehiä. Mutta Raamattu sanoo: “He tiesivät, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa.”

80     Veli, kun maailma tietää, että te olette olleet Jeesuksen kanssa, kun te voitte elää niin väärentämätöntä elämää tässä nykyisessä maailmassa ja tässä pimeydessä, että maailma tietää ja voi nähdä, että te olette olleet Jeesuksen kanssa; kun jostakin karkeasta prostituoidusta kadulta voi tulla hieno nainen, pestynä Karitsan. Veressä, Jumalan todistaessa, että Hän elää.

81     Ottakaa joku juoppo; hän on niin alhainen, että hän voi pettää vaimoaan, että hän kohtelee väärin lapsiansa, ja ottaa ruuan pöydältä ja tuhlaa sen johonkin prostituoituun. Mutta antakaa hänen kerran päästä olemaan Jeesuksen kanssa. Te tulette näkemään hänen palaavan lastensa ja vaimonsa, rakkaittensa luo, niin kuin tuo legioonan riivaaman miehen, joka sen jälkeen oli järjissään ja vaatetettuna. Aivan varmasti!

82     Jokin aika sitten, noin neljäkymmentä vuotta sitten, kun maailman uskonnot kohtasivat, ja eri edustajat nousivat ylös ja puhuivat. Ja muhamettilainen puhui Muhammedin uskonnon puolesta. Jains puhui Jainsien puolesta; buddhalainen Buddhan puolesta. Ja eräs tohtori… en nyt muista, mikä hänen sukunimensä oli. Tiesin hänen nimensä, mutta olen unohtanut sen. Hän puhui edustaen kristillisyyttä. Ja hän kertoi kertomuksen Lady Maccabeesta, Oklahomasta, Amerikassa.

Hän oli niin alhainen, etteivät he halunneet edes koskettaa häneen käsillään, kun he menivät tappamaan häntä, hän oli niin karkea ja inhottava. Ja hänen vangitsemisensa syy oli: savukkeen polttaminen ja vaunujen ajaminen; hän rikkoi lakeja Oklahomassa, kun hän kulki katujen läpi ajaen neljän hevosen vetämiä vaunuja. Ja hän oli niin inhottava ja likainen, ettei yhteiskunta halunnut edes tulla sinne, missä hän oli; niin paljon, että kun teloittajat tulivat teloittamaan häntä, he eivät halunneet hirttää häntä. He vain kaatoivat hänen päälleen tervaa ja höyheniä tappaakseen hänet.

Ja tämä pieni saarnaaja kertoi hänestä sellaisella tavalla, että se sai ihmiset istumaan tuoliensa reunalla, kuullakseen mitä tulisi seuraavaksi. Kun hän tuli siihen, kuinka inhottava, likainen ja alhainen hän oli, ettei edes laki halunnut koskea häneen, itse Perkelekin helvetissä eväisi sellaisen henkilön, lähes ainakin, sen mukaan, miten hän kertoi tuon kertomuksen. Sitten hän sanoi: “Hyvät herrat, voisiko teidän uskontonne tai joku muu maailman uskonnoista omata mitään, mikä voisi puhdistaa tämän Lady Maccabeen kädet?”

83     Jokainen istui hiljaa. Sitten hän löi kätensä yhteen, hyppäsi ilmaan ja sanoi: “Kunnia Jumalalle! Jeesuksen Kristuksen Veri ei ainoastaan puhdista hänen käsiään, vaan Se puhdistaa hänen sydämensäkin ja tekee hänestä Hänen Morsiamen.”  Sanon teille:

Ihmeellinen armo! kuinka suloinen sen sointu,
Joka pelasti minun kaltaiseni kurjan!
Minä kerran olin kadonnut, mutta nyt olen löytynyt,
Minä olin sokea, mutta nyt minä näen.
Se oli armo, joka opetti sydämeni pelkoon.
Se oli armo, joka pelkoni lievitti:
Kuinka kalliilta tuo armo näyttikään,
Hetkellä jona ensin uskoin!

84     Varmasti! “Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme senkaltaisen asian?” Jos te laiminlyötte kääntyä mutkassa; te joudutte kolariin. Jos laiminlyötte lypsää lehmän; tulee se kuivumaan. Jos laiminlyötte hampaanne; teidän täytyy antaa vetää ne pois. Varmasti! Te maksatte laiminlyönneistänne.

85     Oi, Branham Tabernaakkeli, ja te vierailijat. Sallikaa minun sanoa teille nyt jotakin, kun te laiminlyötte todistaa Jumalan kirkkaudesta; laiminlyötte antaa Jumalalle ylistyksen ja kunnian: te tulette löytämään itsenne kylmässä, muodollisessa, luopuneessa tilassa yhtenä näistä päivistä. Antakaa ylistys Jumalalle! “Kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme niin suuren pelastuksen?”

86     On tulossa myöhä; ja minä satuin juuri huomaamaan veli Tomsin kävelevän sisälle siellä takana. Me tulemme lopettamaan ja jatkamme tänä iltana, jos Herra suo.

 Rukoilkaamme hetki.

87     Taivaallinen Isämme. Sinulle olkoon siunaukset, ylistykset, kunnia ja kirkkaus ja viisaus ja mahtavuus ja voima aina ja iankaikkisesti. Oi, tuolle Karitsalle, joka istui valtaistuimella, Hänen käteensä annettiin herraudet ja kuningaskunnat ja kaikki. Kun Hän nousi kuolleista meidän vanhurskauttamiseksemme, Hän huusi maailmalle: “Kaikki valta Taivaassa ja maassa on annettu Minun käteeni. Menkää sen vuoksi kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi.”

Oi, kallis kuoleva Karitsa, Sinun kallis Veresi.
Ei ole koskaan menettävä voimaansa
Ennen kuin koko lunastettu Jumalan seurakunta
On pelastettu, tekemästä enää syntiä.

88     Auta meitä sananpalvelijoita näkemään, että me vaadimme niin paljon: kuinka meillä täytyy olla seurakunta, kuinka meillä täytyy olla tätä, ja meillä täytyy olla kaikenlaista.

89     Meidän naisemme, ennekuin menevät kirkkoon, ja yhä kutsuvat itseänsä kristityiksi, heillä täytyy olla määrätyn kaltaiset puvut ja ovat pukeutuneet niin huonosti. Ja saarnaajien täytyy saada niin-ja-niin paljon rahaa, ennen kuin he tulevat, ja kaiken täytyy olla niin-ja-niin.

90     Oi, Kristus, kun luen sieltä, kuinka he harhailivat ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, eläen luolissa ja maakuopissa. He harhailivat ympäri vainottuina ja kuitenkin saivat Uskon enkelten palvelustehtävän alla. Kuinka me pääsisimme pakoon, kun Herra Jeesus on antanut meille hienot kodit, ja autot, ja vaatteet, ja ruuan? Ja me valitamme; me istumme aloillamme, me olemme laiskoja. Me emme koskaan mene ja yritä tehdä jotakin sille. Kuinka me pääsisimme pakoon, Jumala?

91     Oi, minä rukoilen, että Sinä polttaisit vanhanaikaisen vakaumuksen jokaiseen sydämeen tänä aamuna, Herra, että ihmiset voisivat tehdä sen. Työskennelkäämme päivänvalon paistaessa, koska aurinko on nopeasti laskemassa. Ja sivilisaatio on menossa, eikä aikaa tule enää olemaan. Ja se tulee sulautumaan Iankaikkisuuteen.

92     Oi, Jumala, suo, että me tänään lähdemme täältä tuoreen näyn kanssa; viisauden ja ymmärryksen kanssa, tietää kuinka lähestyä syntisiä ja tuoda heidät Kristukselle. Kuule Sinun palvelijasi rukous, Herra.

93    Pyydän, että jos siellä on joitakin, jotka eivät tunne Kristusta pelastajanaan, että he kohottaisivat kätensä ja sanoisivat: “Muista minua, veli Branham.” Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitteko: “Muista minua. Minä haluan olla kristitty. Minä en halua laiminlyödä sitä pidempään.” Jumala siunatkoon sinua siellä takana, herra. Sanoisiko joku vielä: “Minä haluan kohottaa käteni, veli Branham. Ja haluan vastaanottaa Kristuksen Pelastajanani, olen laiminlyönyt sen koko ajan. Oi, minä käyn kirkossa, varmasti, minä kuulun seurakuntaan.”

57-0821 HEBREALAISKIRJE 1. LUKU (Hebrews Chapter One), Jeffersonville, Indiana, USA, 21.8.1957

57-0821 HEBREALAISKIRJE 1. LUKU
(Hebrews Chapter One)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.8.1957

 

1          Mielestäni, minulle, ei ole olemassa mitään parempaa kuin pelkästään Sana. “Usko tulee kuulemisesta, ja Jumalan Sanan kuulemisesta.”

2          On keskiviikkoina, ja sitten ehkä yhtenä sunnuntaina, yhtenä sunnuntaikokouksista, antaaksemme pastorille pienen levon, jonka hän on hyvin ansainnut, ajattelin, että ottaisimme yhden kirjan Raamatusta. Meillä oli tapana tehdä se, ja joskus viivyimme siinä kokonaisen vuoden.

3          Muistan yhden vuoden, kun pysyimme kokonaisen vuoden Ilmestyskirjassa. Ja, oi, mitä kaikkea me opimmekaan, ja kuinka ihmeellistä se oli. Ja sitten menimme taaksepäin ja otimme Danielin kirjan tai 1. Mooseksen kirjan tai 2. Mooseksen kirjan; ja kävimme sen lävitse luku luvulta, ja se sitoi koko Raamatun yhteen. Oi, minä yksinkertaisesti rakastan sitä.

4          Hieman myöhemmin, meidän täytyy… Jos Herra jatkaa siunaamista, ja me jatkamme eteenpäin, me olemme menevä joihinkin todella syvällisiin asioihin täällä, todella syvällisiin. Ja me tulemme menemään paikasta toiseen läpi Kirjoituksen sen kanssa.

5          Ja haluan saada Kirjoituksen vahvistamaan Kirjoituksen. Sillä tavoin sen täytyy olla. Se on vain yksi suuri kaunis kuva, maalaus. Ja nyt tässä Kirjassa, jota me nyt tutkimme, me tulemme menemään… Oi, pelastukseen, Jumalalliseen parantamiseen, ihmeisiin ja armeliaisuuteen, ja… Oi, kaikki tulee esiin tässä.

6          Ja ehkä, kun minun täytyy mennä kokouksiin… En koskaan tiedä, milloin minut kutsutaan johonkin kokoukseen, koska minulla ei ole mitään sovittuna, kunnes tunnen johdatusta tehdä jonkun määrätyn asian. Ja voi olla, että ennen aamua voin lentää Kaliforniaan, ylös Maineen tai jonnekin, vain sinne, minne Hän kutsuu minut. Siksi en sovi suurista, pitkistä matkasuunnitelmista, koska en voi tehdä sitä. Minun palvelustehtävääni ei kuulu sellainen, se on erilainen.

7          Ja nyt, olen tullut kotiin vain pientä lepoa varten. Menetin viime kokouksissa painoa noin kymmenen kiloa, ja veli Mercier ja veli Goad jokin aika sitten sanoivat: “Veli Branham, minä huomaan, että mitä sinä teet, sinä panet koko sydämesi siihen.”

8          Minä sanoin: “Se on ainoa tapa teidän tehdä oikean kaltaista palvelusta Herralle, se on panna kaikki, mitä teillä on, eturintamaan Kristuksen puolesta; koko voimanne, koko sielunne, koko sydämenne, koko mielenne, kaikki mitä teillä on.” Kun teette mitä tahansa, tehkää se oikein, tai älkää tehkö sitä ollenkaan, vaan jättäkää se rauhaan. Jos olette kristitty, pankaa kaikki, mitä teillä on, Kristukselle. Se on teidän aikanne, teidän lahjakkuutenne, teidän kaikkenne.

9          Huomasin juuri tämän nuoren miehen tässä. Se on sinun vaimosi, veli Burns, eikö olekin? Tuo nuori pari, joka soittaa ja laulaa siellä, se ei ole piano eikä urut, vaan se on jonkin kaltainen instrumentti, jota he näppäilevät, ja tekevät jotakin Herralle. Jos te voitte tehdä sitä ja laulaa, voittaaksenne sieluja. Vain tehkää jotakin. Todistakaa tai tehkää jotakin Jumalan Valtakunnan puolesta. Mitä tahansa teillä on, pankaa se käyttöön Jumalan palveluksessa.

10     No niin, me yritämme olla viipymättä liian pitkään, koska tiedän teidän työskentelevän, ja teidän täytyy nousta ylös varhain. Ja minä menen metsästämään oravia joka aamu. Kerron teille totuuden; sitä minä teen. Sitä varten tulin kotiin, levätäkseni hieman. Ja niin minä nousen noin kello neljä ja menen ulos metsiin, ja sitten metsästän hieman ja alan nukkua. Ja olen jo saanut jonkun verran tuosta painosta takaisin, joten jonkin ajan kuluttua olen levännyt tarpeeksi, jos Herra suo. Ja kaikki on hienosti.

11     Hyvä on nyt, tulemme nyt menemään Raamattuihinne. Haluan teidän tuovan Raamattunne joka ilta, kun vain voitte. Jos jollakin ei ole Raamattua ja haluaa seurata mukana lukemista, niin meillä on täällä joitakin, ja paikannäyttäjät voivat jakaa niitä heille. Haluaako joku Raamatun? Kohottakaa vain kätenne.

12     Voisikohan veli… Doc, tule ottamaan täältä nämä Raamatut. Sinä olet tässä lähellä, ja veli Burns. Onko se oikein: Burns? Kuulin hänen sanovan… [Veli sanoo: “Conrad.”] Mitä? [“Conrad.”] Conrad. Minä kutsuin häntä… Olen ehkä tulossa jotenkin huonokuuloiseksi, veli Neville. Mistä minä oikein sain tuon nimen Burns? Tunnen tuon miehen kasvot, mutta en voinut muistaa hänen nimeään.

13     Ja tiedättekö, tullessanne vähän vanhemmaksi, olen tullut huomaamaan yhden asian, minun on vaikeampaa lukea tätä Raamattua. Ja vihaan ajatusta silmälasien käyttämisestä lukeakseni Raamattua.

14     Mutta täällä, ei kovin pitkää aikaa sitten, ajattelin tulevani sokeaksi. Ja menin tapaamaan Samia. Ja Sam sanoi: “Bill, minä en tiedä. Minä järjestän sinut jonkun spesialistin vastaanotolle.”

15     Ja minä meni Louisvilleen. Ja sen on täytynyt olla Herran tahto; eräs kuuluisa spesialisti, olen nyt unohtanut hänen nimensä. Mutta hän oli lukenut minun kirjani, ja hän sanoi: “Jos koskaan menet takaisin Afrikkaan, minä haluan tulla mukanasi.” Ja hän sanoi: “Ja, jos sinä… Nuo Afrikan ihmiset rakastavat sinua.” Ja hän sanoi: “He ovat hyvin taikauskoisia, erikoisesti veistä kohtaan, mennäkseen leikattavaksi ja niin edelleen. Ja haluaisin antaa kuusi kuukautta elämästäni, suorittaakseni kaihileikkauksia ja muita lähetyskentällä.” Ja hän sanoi: “Jos me voisimme mennä yhdessä, ja sinä voisit voittaa heidän suosionsa sillä tavalla…” Hän sanoi: “Sitten, jos heillä on kaiheja ja silmiä, jotka tarvitsevat hoitoa, minä haluaisin antaa ilmaiseksi kuusi kuukautta sitä varten.” Ja olen unohtanut kuinka kauan teidän täytyy odottaa päästäksenne hänen vastaanotolleen.

16     Ja me istuimme eräässä pienessä huoneessa, ja siellä syttyi pieni punainen valo, siellä pimeässä huoneessa. Ja minä kykenin lukemaan nuo kirjaimet. Hän sanoi 20/20. Kykenin lukemaan sen molempiin suuntiin. Hän käänsi sen 15/15, ja minä kykenin lukemaan sen. Hän pani sen 10/10, ja minä kykenin lukemaan sen. Hän sanoi: “Ei sinun silmissäsi mitään vikaa ole.”

17     Sitten hänellä oli pieni teleskooppi [kaukoputki]. Hän asetti tuon laitteen sinne, tuon pienen… Tehän tiedätte nuo vanhat teleskoopit? Kuinka moni muistaa ne? Meillä oli tapana katsoa niiden lävitse kuvia. Se oli aivan sen kaltainen. Ja hän sanoi: “Voitko lukea sen?”

Sanoin: “Kyllä.”

Hän sanoi: “Lue se minulle.”

18     Ja siinä oli kokonainen kappale ja minä aloin lukea sitä, ja hän alkoi vetää sitä ylöspäin. Ja lukemiseni alkoi hidastua ja hidastua ja sitten pysähdyin. Hän sanoi: “Voin sanoa sinulle yhden asian, sinä olet yli neljänkymmenen.”

Minä sanoin: “Jep, se on totta, ja pitkästi ohi sen.”

19     Hän sanoi: “Kuinka sinä olet tehnyt sen? Ja hän sanoi: “Ihmissilmä, kun tullaan neljäkymmentävuotiaaksi, niin aivan yhtä luonnollisesti kuin hiukset alkavat harmaantua ja niin edelleen, silmämunat tulevat litteiksi.” Hän sanoi: “Nyt, jos elät tarpeeksi pitkään, on se tuleva takaisin uudestaan. He kutsuvat sitä toiseksi näöksi.” Mutta hän sanoi: “Kun ihmiset tulevat noin neljäkymmentävuotiaiksi, he tulevat itse asiassa… Se ei merkitse, että heidän silmissään olisi mitään vikaa.”

20     Minä voin nähdä hiuksen, jos se on lattialla. Mutta, jos se on lähempänä minua… Ja hän sanoi: “Kun sinä nyt luet Raamattuasi, sinä työnnät sen poispäin itsestäsi. Mutta jonkin ajan kuluttua kätesi ei tule olemaan tarpeeksi pitkä, et voi saada pidetyksi sitä tarpeeksi kaukana.”

21     Ja niinpä hän valmisti minulle silmälasit, joiden alaosat ovat lukemista varten. Hän sanoi: “Nyt, saarnastuolissasi…” Hän ajatteli minun olevan yhden näistä arvokkaista saarnaajista täällä, tiedättehän. Ja niinpä niiden yläosa on vain tavallista lasia. Ja alaosassa on jonkinlainen hionta, niin että voin lukea sen läheltä, tiedättehän sillä tavalla. Niinpä minä yksinkertaisesti vihaan käyttää niitä.

22     Ja nyt Raamatun opetuksessa… Minulla on Uusi Testamentti tänä iltana. Minulla on Collinsin Uusi Testamentti, ja siinä on isokokoiset kirjaimet. Mutta nyt, kun menen toiseen takaisin, minun ehkä täytyy käyttää niitä, lukeakseni niiden lävitse. Mutta mitä se sitten onkin, olen iloinen, että minulla on jotakin, voidakseni yhä lukea. Ja mitä tahansa minulla onkin, minä tulen antamaan, tulen antamaan kaiken, minkä voin Jumalan kirkkaudeksi, toivoen, että Hän ottaisi tuon iän merkin pois. En voi pyytää Häntä ottamaan pois ikääni, minä… Tiedättehän, se on yksi niistä asioista, joita meidän kaikkien täytyy tehdä, meidän täytyy mennä sen lävitse. Ja minä tiedän, etten ole mikään pieni poika niin kuin minulla oli tapana olla, seisomassa täällä korokkeella. Olen neljäkymmentäkahdeksanvuotias. Ja ajatella, että kaksi vuotta lisää ja olen viisikymmentävuotias, veli Mike.

23     Voin tuskin uskoa sitä. En koskaan tiennyt olevani yli kahdenkymmenen, ennen kuin vasta noin kaksi vuotta sitten. Kyllä, se on totta! Minä yksinkertaisesti, minä en voinut uskoa sitä. Ja vieläkin minun on vaikea uskoa sitä, ennen kuin katson peiliin, ja silloin tiedän sen olevan niin. Mutta tunnen olevani aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin koskaan elämässäni ja olen myös siitä kiitollinen. Oi, ylistys Jumalalle!

24     No niin, me olemme tutkimassa Heprealaiskirjettä. Se on yksi kaikkein syvällisimmistä, rikkaimmista Raamatun kirjoista. Sanon teille, että se on kirja, joka todella tulee… Jos Jumala sallii, ja me tulemme menemään tähän sisälle, niin uskon, että me tulemme löytämään kultakimpaleita, kunnes me yksinkertaisesti vain huudamme ylistystä Jumalalle. Ja nyt…

25     Hebrealaiskirje, mitä se todellisuudessa on, sen oletetaan olevan Pyhän Paavalin kirjoittama. Hän oli suurin Raamatun selittäjä, arvelisin, mitä maailmalla koskaan on ollut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen lisäksi. Ja Paavali oli se, joka erotteli… Paavali oli todellinen Raamatun opettaja; siis Vanhan Testamentin. Se oli ainoa silloin kirjoitettu kirja, jota kutsuttiin Raamatuksi. Ja hän yritti osoittaa heprealaisille, erottaen Vanhan Testamentin ja osoittaen, että Vanha Testamentti oli varjo tai esikuva Uudesta.

26     Juuri siinä on ajatus, jossa voisimme pysyä kolme kuukautta. Mennä taaksepäin ja… Jos me nyt voisimme mennä Raamattuihimme, ja tietenkin me olemme Hebrealaiskirjeen 1:ssä luvussa. Mutta, jos me menisimme Ilmestyskirjan 12. lukuun, te näkisitte sen täydellisesti uudestaan, kuinka varjot. Jos.. Jos te, joilla on kynät, ja tulette kirjoittamaan muistiin Kirjoituksia. Hebr…

27     Ilmestyskirja 11:ssa Johannes Patmos-saarella näki naisen seisomassa taivaalla, ja hänellä oli päänsä päällä aurinko ja kuu jalkojensa alla. Ja tuo nainen oli synnytystuskissa synnyttääkseen, ja hän synnytti poikalapsen. Punainen lohikäärme seisoi nielläkseen lapsen niin pian kuin se oli syntynyt, ja tuo lapsi otettiin Taivaaseen, ja tuo nainen pakeni erämaahan, jossa häntä ravittiin ajat, aika ja puoli aikaa.

28     No niin, tuo nainen edusti Seurakuntaa, ja tuo Lapsi, jonka hän synnytti, oli Kristus. Kuu Hänen jalkojensa alla oli laki, ja aurinko Hänen päänsä päällä oli armo. Kaksitoista tähteä Hänen kruunussansa olivat kaksitoista apostolia. Nuo kaksitoista apostolia olivat Uuden Testamentin kruunaaminen. Näettekö? “Sillä mitään muuta perustusta ei voida laskea, kuin se, mikä jo on laskettu.” Näettekö? Se on tuo Perustus, Uusi Testamentti, apostolit, apostolien oppi, ja niin edespäin, on Uuden Testamentin peruskruunu.

29     Ja sitten, kuu on auringon varjo, josta aurinko heijastaa valonsa sen ollessa maan takana. Ja kuu antaa valoa vaeltaa yöllä. Ja mikä kaunis kuva meillä onkaan tässä, toinen kaunis kuva. Aurinko edustaa Kristusta, kuu edustaa Seurakuntaa. Ne ovat aivan kuin mies ja vaimo. Ja Kristuksen poissa ollessa heijastaa Seurakunta vähäisempää valoa, Evankeliumia, ja se on valo, jossa vaeltaa, kunnes Poika jälleen nousee. Silloin Seurakunta ja Poika, kuu ja aurinko, sulautuvat yhteen. Näettekö? Kuu on osa auringosta, ja Seurakunta on osa Kristuksesta. Ja Kristuksen poissa ollessa Seurakunta heijastaa Hänen Valoansa. Ja aivan yhtä varmasti kuin voimme nähdä kuun loistavan, me tiedämme, että aurinko paistaa jossakin. Ja niin kauan kuin Seurakunta heijastaa Kristuksen valoa, on Kristus elossa jossakin. Aamen! Ajatelkaa sitä.

30     No niin, laki oli esikuva armosta, mutta lailla ei ollut pelastavaa voimaa itsessänsä. Laki oli vain poliisimies. Poliisi panee teidät vankilaan, mutta katsokaahan, tarvitaan armo saamaan teidät ulos vankilasta. Näettekö?

31     Niin Kristuksen Veri, Evankeliumi, vapauttaa meidät synnistä. Laki ainoastaan tekee meistä syntisiä. Laki sanoo vain: “Sinä olet syntinen. Sinun ei tule varastaa! Sinun ei tule tehdä aviorikosta! Sinun ei tule antaa väärää todistusta!” Näettekö? Se on poliisi, joka sanoo, että te olette väärässä, te olette syyllinen. Mutta Evankeliumi on Hyviä Uutisia. Kristus kuoli pelastaakseen meidät kaikista meidän lain rikkomuksistamme. Kristus kuoli ottaakseen meidät ulos vankilasta.

32     Nyt Paavali, niin pian kuin hänet oli käännytetty, hän ei koskaan neuvotellut minkään seminaarin kanssa, eikä hän myöskään kysynyt neuvoa keneltäkään saarnaajalta. Vaan panitteko merkille, hän meni Arabiaan ja viipyi siellä kolme vuotta.

33     Nyt, tämä minun mielestäni… Meidän täytyy nyt saada tausta tälle, niin että tiedämme kuinka oleellinen se on. Ja ensimmäisellä oppitunnilla tänä iltana, me otamme taustamme.

34     Paavali oli suuri Raamatun opettaja, koska hänet oli koulutettu tuon suuren, kaikkien aikojen kuuluisan Gamalielin alaisuudessa. Ja hän oli yksi parhaista tuona päivänä, tuo suuri Lain ja profeettojen opettaja. Ja niinpä Paavali oli hyvin oppinut noissa asioissa.

35     Ja sitten minä pidän hänestä tällä tavalla. Tämä suuri ilmestys, ollen rehellinen sydämessänsä, murhaaja, hän oli antanut suostumuksensa Stefanuksen kuolemalle, ja oli silminnäkijänä todistamassa, kuinka hän kuoli kivitettynä kuoliaaksi. Ja uskon, että sen on täytynyt koskettaa Paavalia, kun hän näki Stefanuksen kohottavan kätensä Taivasta kohden, ja sanovan: “Minä näen Taivaat avattuna, ja minä näen Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla kädellä.” Ja hän sanoi: “Isä, älä lue tätä synniksi heitä vastaan.” Ja sitten hän nukahti.

36     Panitteko merkille, ettei hän koskaan kuollut? Hän nukahti. En usko hänen koskaan edes tunteneen kiven osumista. Aivan niin kuin pieni vauva äitinsä rinnalla nukahtaa, Stefanus nukkui Jumalan käsivarsilla.

37     Siinä oli jotakin, joka kosketti Paavalia. Sitten hän, niin kuin kuka tahansa mies vakaumuksensa mukaan yrittää taistella sitä vastaan. Hän menee ylipapin luo ja pyytää suosituskirjeitä; sanoen: “Minä tulen vangitsemaan kaikki nuo ihmiset, jotka saavat aikaan kaiken tuon melun, ja nämä harhaoppiset”, jota pidettiin jonakin sellaisena, mitä me tänään kutsuisimme ‘’radikaaliseksi fanaatikoksi’ tai joksikin sellaiseksi, kun he pitävät niin paljon melua ja aiheuttavat häiriötä. “Minä tulen menemään sinne ja selvitän sen.”

38     Ja ollessaan matkalla tiellä, joka ei ollut mikään suuri valtatie, joita me matkustamme… Nuo tiet Palestiinassa olivat vain pieniä polkuja, kuten lehmäpolku metsässä, missä on karjaa, ja lampaat, hevoset, aasit ja kamelit kulkivat niitä myöden mäkien yli.

39     Ja Paavali, ollessaan matkalla Damaskoon, noin puolipäivän aikaan, suuri Valo loisti alas ja iski hänet maahan. Kukaan muu ei nähnyt sitä kuin Paavali. Haluan teidän huomaavan sen. Ja juuri tässä, tämä ei nyt ole mitään henkilökohtaista, mutta päästäksemme tähän asian taustaan, että te voisitte tietää, että tuo sama Jeesus…

40     No niin, kun Hän oli täällä maan päällä Hän sanoi: “Minä tulin Jumalasta, ja Minä menen takaisin Jumalaan.”

41     Nyt, kun Hän johti Israelin lapsia, Hän oli Tulipatsas, ja sitten Hänet oli tehty lihaksi; sitten Hän palasi takaisin tuohon samaan Tulipatsaaseen. Ja, kun Hän kohtasi Paavalin tiellä Damaskoon, oli Hän tuo Tulipatsas, tuo Valo. Näettekö? Suuri Valo. Ja Paavali sanoi: “Kuka on Se, jota minä vainoan?”

42     Ja Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat,” tuo Valo. Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

43     Ja täällä Hän on tänä iltana, juuri täällä meidän kanssamme. Hän antoi valokuvata itsensä siellä. Tuo sama Asia. Näettekö? Tulipatsas! Valo! Aivan sama kuin Hän oli; sama eilen, tänään ja ikuisesti.

44     Nyt, nuo miehet, jotka olivat hänen kanssaan, eivät nähneet tuota Valoa. Mutta Se oli siellä kaikesta huolimatta.

45     Tulokset ovat nyt samat. Onko mahdollista, että joku voi nähdä Kristuksen täällä tässä rakennuksessa, eikä kukaan muu näe Häntä? Varmasti! Se tapahtui siellä.

46     Se tapahtui myöskin yhtenä yönä, kun Pietari oli vankilassa. Ja tuo Valo tuli sisälle vankilaan ja kosketti Pietaria, ja hän käveli suoraan sisäpuolisen vartioston ohitse, ulkopuolisen vartioston ohitse, ovesta ulos, portista ulos ja kaupungin portista ulos. Pietari sanoi: “Minun on täytynyt uneksia.” Ja hän katsoi ympärilleen, mutta tuo Valo oli poissa; Kristus, tuo Iankaikkinen, iankaikkinen Valo. Siinä Hän on. Näettekö?

47     Nyt, tiellä Damaskoon… Ja katsokaahan, eräs toinen asia tänään, josta voisimme puhua, joka juuri tuli mieleeni. Nuo viisaat miehet, jotka seurasivat tuota tähteä, koko matkan Intiasta asti, kulkien halki laaksojen ja erämaiden, joka kulki yli havaintoasemien. Ja tuohon aikaan he pitivät ajan yöllä tähtien mukaan. Eikä yksikään historioitsija tai kukaan muu ole koskaan maininnut nähneensä tuota tähteä, kuin vain nuo viisaat miehet. Se oli tarkoitettu vain heidän nähtäväkseen.

48     Niinpä te voitte nähdä asioita, joita muut eivät ehkä näe. Teille; Se on todellisuutta. Heille; he eivät ymmärrä. Aivan niin kuin on kääntymyksessä; te voitte olla käännytetty ja nauttia Jumalan siunauksia, yksinkertaisesti imien sisälle Jumalan siunauksia, nähdessänne Sen. Ja vieressänne istuva voi sanoa: “Minä en näe mitään!” Näettekö sitä? Siinä se on. “Minä en yksinkertaisesti käsitä sitä. En voi nähdä, mitä se kaikki oikein on.” No niin, hän ei yksinkertaisesti saa Sitä; siinä kaikki, niin kuin te.

49     Huomatkaa nyt, Paavali ollessaan matkalla, ja niin pian kuin tämä suuri kokemus oli tapahtunut hänelle… Hän ei ollut tyytyväinen… Se juuri tekee Paavalin niin hyväksi.

50     Meidän opetuksemme tänä iltana ei ole syvällistä, se on pintapuolista, mutta, oi, me tulemme menemään syvälliseen jonkin ajan kuluttua. Tämä on hyvin pintapuolinen, mutta se on vain aluksi. Ja mitä se on, se on yksi asia, se on korottaa Jeesusta Kristusta.

51     Ja aluksi, ennen kuin hän voi tehdä sen, Paavali oli Raamatun oppinut. Eikä Raamatun oppinut tule koskaan antamaan oppinsa levätä kokemuksilla! Ei koskaan! He eivät koskaan anna oppinsa levätä kokemuksella. Teillä voi olla minkä kaltainen kokemus tahansa. Mutta sen täytyy olla NÄIN SANOO HERRA. Kyllä.

52     Nyt Vanhassa Testamentissa heillä oli kolme erilaista tapaa, miten he voivat saada tietää sanoman. Ensimmäiseksi laki, se oli vain laki. Sitten heillä oli profeetta, unennäkijä, ja heillä oli Uurim ja Tummim. Se voi nyt olla vähän syvällistä.

53     Tuo Urim ja Tummim oli rintalevy, jota Aaron käytti rinnassaan. Ja siinä oli kaksitoista kiveä: jaspis, karneoli ja niin edespäin. Heillä oli kaikki kaksitoista kiveä tuossa rintalevyssä, osoittamassa, että hän oli jokaisen Israelin kahdentoista sukukunnan ylipappi. Tämä rintalevy riippui siellä pylväässä temppelissä, ja kun joku profeetta profetoi, ja he halusivat olla varmat siitä oliko se oikein tai ei, täytyi profeettojen tai unennäkijöiden seistä tämän Uurimin ja Tummimin edessä ja kertoa unensa tai näkynsä, mitä hän sitten olikin nähnyt. Ja jos tuo pyhä Valo… Oi, näettekö te sitä? Jumala on aina asunut yliluonnollisella alueella. Ja nuo valot pysyivät aivan normaaleina, kunnes tämä ääni kuului. Ja kun ääni osui noihin kiviin, jos se ei ollut yliluonnollista. pysyivät ne muuttumattomina. Mutta, jos yliluonnollista, yliluonnollista, nuo Valot kaikki yhdessä heijastivat sateenkaaren värit. Aamen. Silloin se oli Jumala, joka puhui: “Tämä, on Minun profeettani. Tuo uni tuli Minulta.” Urim ja Tummimin mukaan he tuomitsivat sen.

54     Muistatteko Saulia, kun hän tuli luopioksi? Hän sanoi, ettei hän voinut saada unta. Ja tuo profeetta Samuel oli kuollut, eikä ollut mitään tapaa, hän sanoi: “Ei edes Uurim puhu minulle.” Ei mikään! Saul seisoi siellä Uurimin edessä ja hänen sanansa pysyivät kuolleina. Näettekö? Jumala yksinkertaisesti kieltäytyi kuulemasta häntä. Ja tuo Uurim ja Tummim, se vahvisti Aaronin pappeuden. Sen jälkeen, kun Aaron oli poissa, tuo levy riippui siellä pylväässä temppelissä.

55     Nyt Aaronin mukainen pappeus lakkasi olemasta, kun Jeesus kuoli. Ja nyt, kun laki on erotettu armosta, meillä yhä on Uurim ja Tummim. Ja Paavali käytti Sitä. Näettekö?

Tuo Uurim ja Tummim tänään on Jumalan Kuolematon, Iankaikkinen, iätikestävä Sana. Näettekö?

56     Sillä kuka tahansa ottaa mitään pois tästä Kirjasta tai lisää mitään Siihen. “Minä en halua mitään Sen ulkopuolelta, vaan minä haluan kaiken mitä Siinä on”, sanoo Seurakunta. Ja kaikki asiat täytyy koetella Sanalla.

57     Siksi äskettäin putosin pois helluntailaisten suosiosta, koska sanoin: “Minä en voi ymmärtää kuinka käsistänne juokseva öljy tai kasvoillanne oleva veri olisi merkki siitä, että teillä on Pyhä Henki.” Se ei ole Kirjoituksenmukaista. Ja minä en voinut ottaa sitä. Minulle sen täytyy tulla Sanasta.

58     Sitten Paavali, hän rakasti Sanaa. Niinpä ennen kuin hän voi edes antaa todistusta tästä suuresta kokemuksesta, joka hänellä oli, hän meni alas Egyptiin kolmeksi vuodeksi; uskoisin, että se oli kolme vuotta, hän oli kolme vuotta Egyptissä. Ja tiedättekö, mitä uskon hänen tehneen? Uskon, että hän otti Vanhan Testamentin, ja tutki tarkoin Vanhan Testamentin, ja tuli näkemään, että Se todella oli ehdottomasti Messias. Hänen täytyi koetella kokemuksensa Raamatulla. Aamen.

59     Katsokaa häntä, kun hän oli vankilassa. Te huomaatte, että Paavalin elämässä oli ajanjakso, jolloin hän oli siellä vankilassa, pitkän aikaa. Hän kirjoitti Efesolaiskirjeen. Hän kirjoitti tämän Hebrealaiskirjeen. Näettekö? Hänellä oli aikaa. Jumala pani hänet sinne vankilaan, ja hän kirjoitti nämä kirjeet seurakunnille. Yhden Efeson seurakunnalle. Hän kirjoitti yhden helluntaiseurakunnalle ja hänellä oli paljon vaikeuksia heidän kanssaan. Helluntaiseurakunnan kanssa hänellä oli enemmän vaikeuksia kuin minkään muun kanssa. Yhä on niin. Mutta hän oli kiitollinen heistä. Ja ainoa asia, jota hän voi opettaa heille… Heidän tullessaan yhteen: yhdellä oli kielet, yhdellä oli psalmi, yhdellä oli aistimus, yhdellä oli jokin tunne. Hän ei voinut puhua heille “iankaikkisesta varmuudesta”. Hän ei voinut puhua heille “ennalta määräämisestä”. Hän ei voinut puhua heille, he olivat pieniä vauvoja. Heidän kaikkien täytyi tuntea jotakin, tai nähdä jotakin, tai heillä täytyi olla jonkinlaisia omituisia tunteita, tai jotakin ympärillään, jonkinlaisia todisteita.

60     Mutta minä uskon, että kun hän puhui efesolaisille, hän voi puhua sellaisista asioista kuin: “Jumala on ennalta määrännyt meidät pojiksi ja tyttäriksi, ja adoptoinut meidät lapsiksi Jeesuksessa Kristuksessa ennen maailman perustamista.” Katsokaa sitä.

61     Tarkatkaa häntä täällä Roomalaiskirjeessä ja niin edelleen. He olivat täysikasvuisia. Oi, he kyllä puhuivat kielillä. Varmasti! Ja heillä oli muita Pyhän Hengen merkkejä keskuudessaan. Mutta he eivät tehneet oppeja aistimuksista ja pienistä värinöistä ja omituisista tunteista.

62     Paavali sanoi: “Te menette äärimmäisyyksiin siinä. Kun teitä tulisi opettaa, te olette yhä pieniä vauvoja ja teidän täytyy saada maitoa.”

63     Ja sitä olen aina yrittänyt taistella vastaan, ettei tämä tabernaakkeli olisi mikään pikkuvauvojen joukko. Olkaamme täysikasvuisa. Pysykää tiellä. Oi! Siinä se on teille.

64     Niinpä Paavali meni sinne alas Egyptiin ensin, nähdäkseen oliko hänen kokemuksensa yhtäpitävä Jumalan Raamatun kanssa.

65     Oi, eikö se olisi hienoa, jos ihmiset vain tänään tekisivät sen uudestaan? Jos me panisimme kokemuksemme sopimaan yhteen Jumalan Raamatun kanssa. Jos se ei ole sitä, silloin meidän kokemuksemme on väärin; se ei välähdä Uurimissa ja Tummimissa. Mutta, jos se välähtää siellä, niin Aamen! Meillä on Se. Mutta, jos ei… En välitä, kuinka hyvältä se näyttää, kuinka todellisesti se näyttää siltä kuin se olisi oikein; jos nuo valot eivät välähdä Uurimissa ja Tummimissa, se oli väärin!

66     Ja ei ole väliä, kuinka paljon kokemuksia teillä on ollut. Kuinka todellista se näyttää olevan, kuinka edustavaa se on, kuinka koulutuksellista se on, mikä suuri työkalu se on voittamaan sieluja; jos se ei välähdä sanassa, se on väärin. Kyllä. Sen täytyy olla linjassa sanan kanssa.

67     No niin, minä uskon, että siellä on olemassa keskitie. Tuo tie, monta kertaa… Minulla oli tapana käydä nasarealaisseurakunnassa, Herra siunatkoon noita kalliita ihmisiä, vanhanaikaisia, he ovat pyhitettyjä metodisteja; Jumalan seurakunta, nasarealaiset, Pyhyyden pyhiinvaeltajat ja monet noista hyvistä vanhoista pyhyyden seurakunnista. Ja heillä oli tapana laulaa tuota laulua:

Minä vaellan tuolla suurella vanhalla valtatiellä,
Kertoen kaikkialla minne menen,
Minä mieluummin olen vanhanaikainen kristitty, Herra,
Kuin mitään mitä tiedän.

68     Hyvä. Hienoa. Ja sitten heillä oli tapana puhua “pyhyyden valtatiestä”. Nyt, jos haluatte lukea sen… He ottavat sen Jesajan 35. luvusta. Ja, jos panette merkille, siellä sanotaan: “Siellä on oleva valtatie, ja tie.”

69     No niin, “ja” on yhdyssana. Näettekö? Valtatie… Se ei ollut pyhyyden valtatie. “Siellä on oleva valtatie ja tie, ja sitä kutsutaan pyhyyden tieksi.” Ei pyhyyden valtatie, vaan pyhyyden tie. Ja valtatien keskellä on tie. Se on rakennettu tällä tavalla, niin että vedet pesevät pois kaiken roskan molemmilta puolilta, pitäen tien puhtaana. Jos te ette rakenna tietä sillä tavalla, teillä on lammikoita tiellä koko ajan; jos sitä ei ole rakennettu oikein. Tuo tie on keskellä tietä.

70     Nyt tällä puolella, kun ihmiset tulevat käännytetyiksi heidän mielensä on keskitetty suoraan Kristukseen. Ja, jos he ovat vain vähänkin oppineita, eivätkä pysy rukouksessa, tulevat he todella kylmiksi ja jäykiksi ja kankeiksi ja välinpitämättömiksi. Ja sitten, jos he ovat vain hiemankin hermostuneita, jos ette ole tarkkaavaisia, he tulevat radikaaleiksi ja villeiksi, tällä toisella puolella; näettekö, he menevät aistimuksiin ja kaikkeen muuhun.

71     Nyt, mutta todellinen Seurakunta on todella selväjärkinen Evankeliumi. Suoraan keskitiellä. Se ei ole kylmä ja kankea; ei myöskään fanaattisuutta. Se on todella hyvä, vanha Evankeliumi, sydämenrakkaus Jumalaan; kulkien suoraan keskitiellä, kutsuen molemmilta puolilta. Se on oikein. Ja kuinka te tulette saamaan tuon seurakunnan? Suoraan Sanasta, joka on Uurim ja Tummim.

72     Nyt Paavali halusi saada tämän seurakunnan suoraan keskitielle. Niin hän meni ja opiskeli kolme vuotta Kirjoituksia, jotka hän tunsi. Sen vuoksi Paavali kirjoitti suurimman osan tästä Uudesta Testamentista. Jumala pani hänet tekemään sen, koska oli tulossa pakanain aika. Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, nuo neljä evankeliumia, he olivat juutalaisia. Mutta Paavali kirjoitti suurimman osan kirjeistä.

73     Huomatkaa nyt, me alamme nyt saamaan tämän taustan valmiiksi; että hän kirjoitti sen vankilasta. Ja hänellä oli kaikki tämä kokemus. Mutta ensimmäiseksi, tämä kokemus oli ensin koeteltu, ja tämä on hänen avainkirjeensä siihen. Tämä on hänen avainkirjeensä. Roomalaisille ja efesolaisilla, ja niin edelleen, oli omat paikkansa, mutta tämä on avainkirje.

74     Nyt, koko ensimmäinen luku korottaa Jeesusta, ja erottaa Hänet olemasta profeetta. Se on nyt koko asian aihe. Ja minä yritän päästä siihen niin nopeasti kuin voin, ettemme viipyisi liian pitkään. Koko aiheena on erottaa… Ensimmäinen luku erottaa Jeesuksen jokaisesta profeetasta, tai laista ja niin edelleen, ja näyttää kuka Jeesus on. Katsokaahan nyt: “Jumala.” Me aloitamme tuosta ensimmäisestä sanasta: Jumala.

Jumala, joka erilaisina aikoina…

Erilaisina aikoina merkitsee kauan sitten, aikaisemmin.

...ja eriävillä tavoilla puhui menneisyydessä isille profeettojen kautta.

75     Katsokaahan nyt: “Jumala erilaisina aikoina, kauan sitten, Hän puhui isille profeettojen kautta.” Siten Hänen täytyi antaa Sanomansa, profeettojensa kautta.

76     Jumala lähetti profeettansa, kuten Elian, Jeremian, Jesajan. Ja jos panette merkille, niin ei koskaan koko maailman historian aikana ole seurakunta tuottanut mitään profeettaa. Tutkikaa sitä Vanhasta tai Uudesta Testamentista, tai tässä päivässä viimeisenä päivänä. Osoittakaa minulle yksikin profeetta, joka koskaan olisi nostettu esiin seurakunnasta viimeisissä päivissä. Näyttäkää minulle yksi, joka koskaan on tullut siitä. Ja näyttäkää minulle yksikin kerta, jolloin maailman kirkollinen järjestelmä ei olisi tuominnut profeettaa, todellista Jumalan palvelijaa.

77     Vain ajatelkaa sitä. Jeremia, Jesaja, kaikki heistä kautta Vanhan Testamentin, he tuomitsivat heidät. Jeesus sanoi: “Te kaunistatte profeettojen hautoja ja valkaisette niitä, ja te panitte heidät sinne.” Se on totta!

78     Kirkko jatkaa sen tekemistä. Katsokaa Pyhää Patrickia. Te katoliset esitätte vaatimuksenne häneen. Hän ei ole sen enempää katolinen kuin minäkään. Mutta te väitätte häntä katoliseksi.

79     Katsokaa Pyhää Franciscus Assisilaista. Te esitätte vaatimuksen häneen! Hän ei ole sen enempää katolilainen kuin minäkään.

80     Katsokaa Joan of Arcia. Te poltitte hänet paalussa noitana, koska hän näki näkyjä ja oli hengellinen. He polttivat hänet paalussa! Ja tuon naisen huutaessa armoa, he polttivat hänet paalussa. Noin sata vuotta myöhemmin he totesivat, että hän olikin profetissa. Hän oli Jumalan palvelija. Tietenkin he antoivat suuren rangaistuksen. He kaivoivat ylös noiden pappien ruumiit ja heittivät ne virtaan.

81     “Te kaunistatte profeettojen hautoja, ja te panette heidät sinne.” Kyllä. Milloinkaan ei kirkollinen järjestelmä ole koskaan tuottanut Jumalan miestä; ei koskaan, se ei ole tehnyt niin tänään, eikä tule koskaan tekemään. Organisoitunut uskonto ei ole koskaan ollut Jumalan teemana.

82     Vanhin organisoitunut kirkko maailmassa on katolinen kirkko; Luther toinen; sitten tuli Zwingli; Zwinglin jälkeen tuli Calvin; ja Calvin jatkui anglikaaneihin; Anglosaksien tullessa tuli anglikaaninen kirkko; ja kuningas Henry VIII, ja he protestoivat ja niin edelleen, ja tulivat Wesleyn metodisteihin; ja nasarealaisiin; Pyhyyden pyhiinvaeltajiin; ja niin edelleen, kunnes viimeinen on helluntailiike. Kaikki organisoituivat! Ja Raamattu selvästi opettaa, että Katolinen kirkko on pahamaineinen nainen, ja protestantti kirkot ja heidän organisaationsa ovat hänen tyttäriään, Ilmestyskirja 17. Se on tarkalleen oikein.

83     Niinpä heillä on… Eivät nyt ihmiset, siellä on hyviä, pyhitettyjä, pelastettuja ihmisiä kaikissa noista kirkoista. Mutta Jumala ei nimitä kansaansa jonkun organisaation mukaan, eikä Hän kutsu heitä organisaationa. Hän kutsuu heidät yksilöinä. Jumala toimii yksilöiden kanssa, olitte te sitten metodisti, baptisti, protestantti tai katolilainen, tai mitä olettekin, Jumala ennen maailman perustamista tunsi teidät, ja ennalta määräsi teidät iankaikkiseen Elämään; tai sitten teidät ennalta määrättiin iankaikkisesti kadotetuksi.

84     Hän ei halunnut, että te tuhoutuisitte, mutta Hän ollen ääretön, Hänen täytyi tietää loppu jo alusta, tai Hän ei ole Jumala. Niinpä Jeesus ei tullut maan päälle vain sanoakseen: “Katsonpa olisiko joku niin laupias… Jos minä toimin ja kuolen kovalla tavalla, niin he luultavasti… Se tulee taivuttamaan heidän sydämensä ja he tulevat…” Jumala ei hoida asioitaan sillä tavalla.

85     Jeesus tuli yhtä määrättyä tarkoitusta varten: pelastamaan ne, joiden Jumala jo ennen maailman perustamista tiesi tulevan pelastumaan. Hän sanoi niin! Se on oikein. Niinpä te olette… “Ei ole kyse hänestä, joka tahtoo, tai hänestä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka osoittaa laupeutta.” Paavali sanoi sen, sama mies, joka kirjoitti tämän.

86     Hän sanoi: “Siksi Jumala voi sanoa ennen kuin Eesau ja Jaakob olivat syntyneetkään… Hän sanoi: ‘Minä rakastan yhtä ja vihaan toista.” Ennen kuin kumpainenkaan poika oli syntynyt, Jumala tiesi, että Eesau oli konna, ja Hän tiesi, että Jaakob oli se, joka rakasti esikoisoikeutta. Niinpä Hän tiesi siitä ennen kuin maailmaa oli edes muodostettu. Ja hetken kuluttua me tulemme näkemään, kuka oli se, joka tiesi sen. Se on tässä luvussa.

Jumala, joka erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui menneisyydessä isille profeettojen kautta.

On näissä viimeisissä päivissä puhunut meille Poikansa kautta…

On tehnyt mitä? On puhunut meille näissä viimeisissä päivissä Poikansa kautta.

87     Kuinka te ajattelisitte silloin että… Tulisiko olemaan profeettaa? Olisiko meillä silloin profeettaa tänä päivänä? Ehdottomasti! Puhuisiko Hän profeetan kautta? Varmasti! Mutta… Entisaikojen profeetat olivat Jeesuksen Kristuksen Henki.

88     Selvittäkäämme se nyt, koska en usko sen imeytyvän sisälle oikein. Tämä on nyt kuin pyhäkoulussa, joten me haluamme saada tämän selväksi. Ymmärrättekö?

89     Huomatkaa. Ottakaamme Jumalan Henki, joka oli Mooseksessa. Täydellinen varjokuva Jeesuksesta Kristuksesta. Kaikki Vanhan Testamentin henkilöhahmot ennakoivat ristiä. Mooses: syntyi sopivana lapsena, kätkettiin kaislikkoon, otettiin pois vanhemmiltansa ja niin edelleen, ja hän oli johtaja, lainantaja, välimies, pappi. Kaikki mitä hän oli, oli varjokuva Kristuksesta.

90     Katsokaa Joosefia: isänsä rakastama, veljiensä vihaama, ja myytiin melkein kolmestakymmenestä hopearahasta. Heitettiin kuoppaan; oletettiin kuolleeksi; otettiin ylös. Ollessaan ahdistuksessa, viininlaskija pelastui, leipuri tuli kadotetuksi, kaksi ryöväriä ristillä. Ja tultuaan sieltä ulos hän istui faaraon oikealle kädelle, kansassa, joka oli voittanut muun maailman. Eikä kukaan voinut tulla faaraon luo muuten kuin Joosefin kautta, samoin on Jeesus istumassa Jumalan oikealla kädellä, eikä kukaan voi tulla Jumalan luo paitsi Kristuksen kautta. Ja kun Joosef lähti valtaistuimelta, kulkivat miehet hänen edellään huutaen ja puhaltaen pasuunoihin, he puhalsivat pasuunoihin sanoen: “Kumartakaa polvenne, Joosef on tulossa.”

91     Ja, kun Jeesus tulee, pasuuna soi, ja jokainen polvi notkistuu, ja jokainen kieli tekee tunnustuksen. Kyllä vaan! Siellä Hän oli.

92     Ja kun Joosef kuoli, hän jätti muistutuksen heille, jotka odottivat vapautusta.

93     Laskin käteni tuon vanhan arkun päälle täällä äskettäin, se oli tehty lyijystä. Ja hänen ruumiinsa piti… Hänen luunsa… Hän sanoi: “Älkää haudatko minua tänne, sillä jonakin päivänä Jumala on vieraileva luonanne.” Ja hän sanoi: “Kun te menette luvattuun maahan, ottakaa minun luuni mukaanne.”

94     Siellä joku vanha heprealainen, selkänsä verille hakattuna, voi katsoa tuohon arkkuun ja sanoa: “Jonakin päivänä me tulemme lähtemään.”

95     Myös Jeesus jätti meille muiston: tyhjän haudan. Jonakin päivänä, kun menemme hautaan, ja rakkaamme kuulevat multapaakkujen putoamisen arkulle, kun sanotaan: “Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman.” Niin veli, me voimme katsoa siellä meren takana olevaa tyhjää hautaa. Jonakin päivänä me lähdemme täältä, me menemme kotiin. Hän tulee. Kaikki on esikuvaa.

96     Katsokaa Daavidia: omiensa hylkäämä, oman kansansa vallasta syöksemä. Ollen Jerusalemin kuningas, hänen oma kansansa ajoi hänet ulos Jerusalemista. Ja kulkiessaan Oliivivuorta ylös, hän katsoi taakseen ja itki. Hänet oli hylätty.

97     Kahdeksansataa vuotta myöhemmin, Daavidin Poika, Jerusalemin Kuningas, istui samalla kukkulalla ja itki, koska Hänet oli hylätty.

98     Se oli Kristuksen Henki Daavidissa. Kaikki ennakoi ristiä. Nuo profeetat siellä aikaisemmin puhuivat Hänen Nimessänsä. He elivät Hänen Nimessänsä. He toimivat Hänen Nimessänsä. Varmasti! “Jumala eri aikoina ja erilaisilla tavoilla puhui isille profeettojen kautta, mutta tässä viimeisessä päivässä Poikansa kautta.”

99     Niinpä profeetat ja hengelliset miehet tässä päivässä ovat vain Kristuksen heijastus. Siellä lain kautta he seisoivat, katsoen eteenpäin. Täällä he seisovat katsoen taaksepäin toiseen suuntaan armon kautta.

100Kuinka Hebrealaiskirjeen 11. luvussa, aivan sen loppuosassa, kun hän puhuu Abrahamista. Tuo suuri uskoa käsittelevä luku, ja aivan sen lopussa hän sanoo: “He harhailivat ympäri vuohennahoissa ja lampaannahoissa ja olivat puutteenalaisia ja rikkisahattuja. He harhailivat ympäri, ilman paikkaa minne mennä, vihattuina, halveksittuina ja vainottuina; jonka kaltaisten ihmisten arvoinen tämä maailma ei ole.”

101Sitten Paavali sanoo: “Mutta ilman meitä he eivät ole täydellisiä.” Sillä he vain katsoivat ristiä kohden, ja me katsomme ristin lävitse. Meillä on Kristuksen Henki sen jälkeen, kun Se tuli inhimilliseksi lihaksi ja asui keskuudessamme. Me tulemme täällä Pyhän Hengen mukaan, joka on paljon parempi suunnitelma.

102Ja joskus ihmettelen, mitä kristillisyys odottaa tänä päivänä. Jollakin saarnaajalla, joka kulkee teltan kanssa, täytyy olla… Tai joku uusi seurakunta, tai joku, joka kutsuu itseään profeetaksi, menee ja sanoo: “Hyvä on, jos he antavat minulle niin ja niin paljon rahaa. Jos voin saada parhaan auton. Jos he korottavat palkkaani, joka kuudes kuukausi.”

103Meillä täytyy olla parasta. Meillä täytyy olla parhaat kodit. Meillä täytyy olla parhaat vaatteet. Mitä me tulemme tekemään, kun seisomme noiden miesten läsnäolossa, jotka vaeltelivat vuohennahoissa ja lampaannahoissa, ilman paikkaa minne laskea päätään; harhaillen erämaissa. Ja jonkun tehdessä meistä pilaa, me olemme valmiit lopettamaan seurakunnassa käymisen, emmekä halua enää mennä sinne takaisin. Mitkä ovat kristillisyyden vaatimukset tänään? Meidän tulisi hävetä itseämme.

Oi Jumala, ole meille laupias.

104Tuona päivänä Hän puhui profeettojen kautta, mutta tänä päivänä Poikansa kautta. Se oli profeetan sana siellä, ja tämä on Pojan Sana tänään. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi.

105Toisin sanoen, jos te katsotte varjoa, negatiivia, te voitte tehdä virheen; mutta tämä on kehitetty, positiivi. Kuva on selvä. Se oli profeettojen kautta; tämä on Hänen Poikansa kautta. Se oli negatiivi; tämä on positiivi. Aamen. Näettekö sitä? Ei ole mitään mahdollisuutta hävitä. Se on positiivinen asia, tänä päivänä Hänen Poikansa kautta. Oi, kuinka ihmeellistä!

… jonka hän on määrännyt kaikkien asioiden perilliseksi…

106Mitä se oli? Se oli nimittäminen [määrääminen]. Oi, kuulkaahan! Hän, Kristus, oli nimitetty kaikkien asioiden perilliseksi. Oi, Perkele tiesi sen Eedenin Puutarhasta alkaen. Näettehän, kun perkele kuuli tuon sanan siellä tuona päivänä, kun nuo ihmiset tuomittiin, sanottiin: “Koska sinä tulet tomusta, olet sinä palaava tomuun; ja naisen Siemen on murskaava käärmeen pään.” Siemen luvattiin.

107Saatana jatkuvasti tarkkasi tuota Siementä. Kun Abel oli syntynyt, hän sanoi: “Siinä se on, siinä on tuo siemen.” Ja hän tappoi Abelin. Hänen poikansa Kain tappoi Abelin. Ja niin pian kuin Abel kuoli, hän sanoi: “ Minä sain tuon siemenen.” Hän surmasi sen. Hän sanoi: “Sain sen tapetuksi.” Mutta Abelin kuolema… Seetin syntyminen oli sen ylösnouseminen uudestaan. Tarkatkaa, kuinka ne menevät eteenpäin.

108Tuo Seetin linja: he olivat nöyriä, vanhurskaita miehiä Nooaan asti, vedenpaisumukseen asti.

109Katsokaa Kainin linjaa: heistä tuli älykkäitä ihmisiä, koulutettuja, tieteellisiä. Eikö Raamattu sanokin… Eikö Jeesus sanonutkin, että “tämän maailman lapset ovat viisaampia kuin Valtakunnan lapset.” Katsokaa Kainin puolta vielä tänäänkin: älykkäitä, koulutettuja, epäileviä ja hyvin uskonnollisia. Näettekö? Hyvin uskonnollisia, mutta tiedemiehiä, rakentajia ja suuria miehiä.

110Ottakaa joku suuri mies, katsokaa Thomas Edisonia. Monia suuria miehiä, katsokaa Einsteinia; maailman aivoja, niin kutsuttuja maailman aivoja tänään. Mutta me emme yritä käyttää aivoja. Me annamme sen mielen, joka oli Kristuksessa, olla meissä, ja katsomme tähän Sanaan ja sanomme, että Se on niin!

111Lääkärit, vaikka me kiitollisina otammekin vastaan kaiken, mitä meillä on, mutta useimmat niistä ovat skeptikkoja, epäileviä kristillistä totuutta kohtaan, tai agnostikkoja, jotka pitävät kiinni teoriasta, että mikään ei ole Jumalan tiedossa, vaan kaikki perustuu materiaaliselle ilmiölle. Katsokaa älykkäitä, järkiperäisiä ihmisiä tänään. He ovat, sillä puolella, Kainin puolella.

112Mutta katsokaa nöyriä. Siinä on jälleen teidän ylösnousemuksenne. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi. Siinä se on teille. Huomatkaa:

Hän teki Hänet kaikkien asioiden perilliseksi… jonka kautta myös hän teki maailmat;

Kuka teki maailmat? Kristus. Kristusko teki maailmat? Kyllä! Menkäämme hieman pidemmälle:

Joka ollen hänen kirkkautensa säteily, ja hänen persoonansa nimenomainen kuva…

Kenen kirkkauden säteily? Jumalan kirkkauden. Kenen persoonan nimenomainen kuva? Jumalan. Oi, minä rakastan tätä.

 … hänen persoonansa nimenomainen kuva, kannattaen kaikki asiat voimansa sanalla…

Siinä se on teille! Sana, joka kannatta kaikki asiat. Jeesus sanoi Matteuksen 24. luvussa: “Taivas ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani ei koskaan katoa pois.” Hän kannattaa kaikki asiat.

113Tiede yrittää vähätellä sitä ja sanoo: “Se on vain vanha kirja, jota on käännetty toiselta kieleltä toiselle.”

114Jopa Roomalaiskatolinen kirkko, piispa Sheen sanoi: “Ei siinä ole paljon mitään, sitä on käännetty neljä tai viisi eri kertaa. Te ette voisi elää sen mukaan, vaikka teidän täytyisi.” Mutta Hän ylläpitää kaikki asiat Sanallansa. Aamen. Sitä minä ajattelen Siitä. Minä uskon Raamatun.

…voimansa sanalla… (Sanassa on Voima.) …kun hän oli itse puhdistanut meidän syntimme… (Kuulkaahan.) ...istuutunut Majesteetin oikealle kädelle korkeudessa;

115Mitä Paavali yrittää tehdä? Hän yrittää osoittaa, että Jumala tarkoitti kaikki asiat Kristuksessa, ja Kristus oli nimenomainen Jumalan kuva. Koko loppuluku käsittelee sitä, kuinka Hän oli korkeampi kuin Enkelit, korkeampi kaikkia voimia ja Enkelit palvoivat Häntä. Paavali yritti korottaa Häntä.

116Nyt, minä haluan yrittää… jos en pääse pidemmälle kuin tämä, loppu siitä vain korottaa Kristusta. Mitä Paavali sanookin täällä, kuten yhdennessätoista luvussa, ja puhuessaan kaikkea maailmasta, hän sanoo: “Kenelle Enkelille Hän sanoi: ‘Sinä olet Minun Poikani, tänä päivänä Minä olen synnyttänyt Sinut.’” Näettekö?

117Maailman lopussa… Ne tuhoutuvat, maailma tuhoutuu ja kaikki maailman asiat tuhoutuvat. Hän käärii ne kokoon kuin vaipan. Ne vanhenevat ja muuttuvat ja katoavat pois. “Mutta Sinä pysyt; Sinä pysyt ikuisesti. Sinä olet Minun Poikani, tänä päivänä Minä olen synnyttänyt sinut, etkä tule koskaan tuhoutumaan.” Istuen Majesteetin oikealla kädellä. Mitä oikea käsi merkitsee? Ei niin, että Jumalalla olisi oikea käsi, ja joku istuisi sillä. Oikea käsi merkitsee “voimaa ja arvovaltaa”. Hänellä on kaikki valtuudet Taivaassa ja maassa. Ja kaikki Taivaat ja maa olivat Hänen tekemiään.

118No niin, kuka tämä suuri kaveri on? Tämä suuri mies, Kristus? Tässä se on: Jumala Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä ei ole mikään kolminaisuus… Se ei ole mikään persoonien kolminaisuus. Se on yhden Jumalan virkojen [tehtävien] kolminaisuus.

119Hän oli Isä johtaessaan Israelin lapsia. Se oli Hänen virkansa, olla Suuri Jehova Isä. Ja asuessaan maan päällä Häntä kutsuttiin Pojaksi. Ja nyt Hän asuu Seurakunnassansa, kutsuttuna Pyhäksi Hengeksi. Ei kolme Jumalaa, vaan yksi Jumala kolmessa tehtävässä, virassa. Isä, Poika ja Pyhä Henki! Jumala isä… Siksi juutalaiset… Te ette voi koskaan antaa sitä juutalaiselle. Ei, hän ei voi koskaan ottaa sitä, hänellä on käsky, että “Minä olen Yksi Jumala.” On vain yksi Jumala.

120Afrikassa he kastavat kolminaisella tavalla. He kastavat kerran Isälle, kerran Pojalle ja kerran Pyhälle Hengelle. Apostolisen uskon lähetyksessä, he kastavat kolme kertaa kasvot eteenpäin, Hänen kuolemaansa. Ja ne, joita kutsutaan Täydeksi Evankeliumiksi Itärannikolla, he kastavat kolme kertaa taaksepäin; niin kuin he sanovat: “Hänen hautaamiseensa.” Ja toinen sanoi: “Kun Hän kuoli, Hän kaatui eteenpäin.”

121Toinen taas sanoo, Ei, te hautaatte miehen selälleen.” Ne ovat vain pieniä teknillisiä asioita, ja ne ovat molemmat väärin; molemmat ovat väärässä Kirjoituksen mukaan. Tämä on Uurim ja Tummim. Se selvittää sen.

122Kuvatkaamme sitä nyt ja nähkäämme, miltä se näyttää tänä iltana. Tässä se on, jos haluatte nähdä sen. Kaikkina kahtenakymmenenäviitenä vuotena, jotka olen ollut sananpalvelijana, olen tutkinut sitä ja usein ihmetellyt josko lahjat seurakunnassa… Mitä ovat nuo lahjat: profetoiminen, kielilläpuhuminen, kielten tulkinta. Jumalallinen ilmestys, ja niin edelleenkö? Se kaikki tulee Kristuksen kautta..

123Katsokaahan nyt, Kristus on kaikkien asioiden Pää. Ja Hän on Seurakunnan Pää. Ja oletteko te koskaan nähneet suurta timanttia? Kun suuri timantti on lohkottu oikein, on siitä lyöty irti palasia. Se tekee siitä oikeanlaatuisen timantin. Mitä varten nuo palaset ovat? Kun todellinen timantti tulee esiin, on se runneltu. Todellinen timantti, kun se…

Olin Kimberlyssä. Monet teistä olette kuulleet, että te siellä voitte nostaa timantteja ylös kadulta, ja se on totta. Billy, minä ja Herra Bosworth. Kimberlyn timanttikaivosten presidentti… Hän oli järjestysmiehenäni siellä kokouksessa. Ja he veivät meidät sinne… He kaivavat niitä noin 1700 jalkaa maan alla. Ne tulevat sieltä sinisessä kivessä. Senkaltaisessa sinisessä kivessä mitä teillä on täällä. Ja nuo alkuasukkaat, he panevat heidät kaivamaan niitä 1700 jalkaa maan alta pitääkseen hinnan ylhäällä. Jos menette sinne virralle, heillä on siellä vartijat satojen mailien alalla. Hän sanoi: “Ota kaksi kymmenen gallonan ämpäriä ja täytä ne sieltä hiekalla, ja jos pääset kotiin sen kanssa tulet olemaan multimiljonääri”, niissä tulisi olemaan niin paljon timantteja. Mutta heidän täytyy työskennellä ja kaivaa niitä pitääkseen niiden hinnan ylhäällä.

124Nyt, tuo timantti, kun se tulee esiin, on se vain aivan kuin suuri sileä, pyöreä palanen lasia. Siellä on sininen timantti, musta timantti, smaragdi, ja kirkas timantti, valkoinen timantti. Mutta, kun se tulee esiin… Sitten, kun se on valmis ja pantu käyttöön, osa tuosta timantin koosta täytyy menettää. Siitä täytyy irrottaa pieniä siruja, lyödä irti pieniä siruja, sillä kun se on leikattu oikein ja tulee suoraan valoon, saa se sen kimaltamaan, sillä tavoin se on leikattu. Kun se on leikattu, se saa sen sädehtimään, yksi säteilee vihreätä valoa, toinen säde on sininen, toinen ehkä punainen, ja se säteilee eri sateenkaaren väreissä. He kutsuvat sitä tuleksi timantissa.

125Nyt jokainen noista valosäteistä edustaa lahjoja. Mutta vain Kristus on tuo Timantti. Ja Hän oli se Yksi, joka tuli, ja oli runneltu ja haavoitettu ja leikattu, voidakseen heijastaa itsensä takaisin Valona maailmalle. Hän on tuo Mestaritimantti.

126Voitteko kuvitella aikaa ennen kuin maata edes oli, ennen kuin oli valoa, ennekuin oli tähtiä, ennen kuin oli mitään? Siellä tuli Hengestä esiin Suuri Lähde, ja tästä Lähteestä tuli mitä puhtain rakkaus, koska sieltä ei voinut tulla mitään muuta kuin rakkaus. Se, mitä me kutsumme rakkaudeksi tänään, on vääristeltyä rakkautta. Mutta, kun me vain saamme hiukankin tuota rakkautta itseemme, se muuttaa koko meidän mielipiteemme.

127Sitten sieltä, tästä Päälähteestä, Timantista, tuli esiin toinen virta, ja sitä, kutsuttiin nimellä vanhurskaus; ehdoton vanhurskaus. Nyt, siksi meillä täytyi olla laki. Siksi lailla täytyy olla tuomio. Jos tuomio ei seuraa lakia, ei laista ole mitään hyötyä. Ja kun laki oli antanut tuomion, toi se kuoleman… Eikä ollut ketään, joka olisi voinut maksaa rangaistusta, kuin Jumala Itse. Ja Hän maksoi meidän kuolemamme rangaistuksen ja otti meidän syntimme Hänen päälleen, että me voisimme olla Jumalan vanhurskaus Hänen kauttansa.

128Nyt, kun nämä suuret Valot lähtivät esiin, tai nämä suuret Hengen säteet: rakkaus, rauha… Se oli kaikki, mitä siellä oli. Siellä ei ollut mitään kärsimystä, ei vihaa, ei ilkeyttä. Sitä ei voinut tulla tästä Lähteestä. Se oli Jehova! Se oli Jehova Jumala. Ja nyt, niin kuin teologit sitä kutsuvat, Siitä lähti theophany, henkiruumis, jota Kirjoituksessa kutsuttiin nimellä “Logos”, tuo Logos lähti Jumalasta. Sitä on vaikeata selittää, mutta Se oli osa Jumalasta.

129Nyt tässä on se mitä tapahtui. Oi, suokaa anteeksi, tämä niin valloittaa minut, minä rakastan sitä. Näettekö? Tuo Logos, ja tämä Suuri Lähde; tämä suuri Hengen Lähde, jolla ei ole alkua eikä loppua. Tämä Suuri Henki alkoi muodostua luomakunnassa, ja Logos, joka lähti Siitä, oli Jumalan Poika. Se oli ainoa näkyvä muoto, joka tuolla Hengellä oli. Ja se oli theophany, joka merkitsee ruumista, ja tuo ruumis oli miehen kaltainen.

130Mooses näki Sen, kun Se kulki hänen ohitseen kalliolla, ja hän sanoi: “Se näytti kuin miehen selältä.”

Se on samantyyppinen ruumis, jonka me saamme, kun me kuolemme täällä. “Jos tämä tabernaakkeli hajotetaan, meillä on jo toinen odottamassa.” Se oli Se. Ja se oli theophany, joka oli Jumalan Poika. Tuo Logos, tuo Poika tuli lihaksi, koska meidät oli pantu lihaan. Ja tuo theophany, tuo Logos tuli lihaksi tänne meidän keskuuteemme. Eikä se ollut mikään muu kuin asuinpaikka tuolle koko Lähteelle, joka asui Hänessä. Oi, näettekö te sitä? Siinä Hän on! Se oli tuo Yksi, joka…

131Kuulkaahan, menkäämme nyt nopeasti Hebrealaiskirjeen 7. lukuun. Vain hetkeksi, jos Jumala suo. Katsokaamme, miltä se näyttää täällä. Abraham…

Kuinka paljon meillä on aikaa? Meillä on kymmenen minuuttia. Hyvä on, me otamme tämän ja sitten päätämme sen ensi sunnuntaina, jos Herra suo.

132Abraham oli palaamassa kuninkaiden teurastuksesta.

Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas…

Kuinka moni tietää, minkä minä sanoin Saalemin olleen? Se oli Jerusalem.

… Saalemin kuningas, kaikkein korkeimman Jumalan pappi, joka kohtasi Abrahamin tämän palatessa kuninkaiden teurastuksesta, ja siunasi hänet;

Kuunnelkaa.

Jolle myös Abraham antoi kymmenennen osan kaikesta; joka ensiksi on tulkinnan mukaan vanhurskauden Kuningas, ja sen jälkeen myös Saalemin Kuningas, joka on, rauhan Kuningas;

Ilman isää, ilman äitiä, ilman polveutumista, jolla ei ole päivien alkua, eikä elämän loppua;

133Kuningas tuli alas Saalemista ja kohtasi Abrahamin, joka oli tulossa kuninkaita teurastamasta. Eikä tällä Kuninkaalla ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua tai Elämän loppua. Kenet Abraham kohtasi? Ajatelkaa nyt: Hänellä ei ollut isää, Hänellä ei ollut äitiä, Hänellä ei ollut mitään aikaa, jolloin Hän alkoi, eikä Hänellä ole koskaan aikaa, jolloin Hän tulisi loppumaan. Niinpä tuon saman Saalemin Kuninkaan täytyy elää tänäkin päivänä. Näettekö te sitä? Se oli tuo theophany, henkiruumis, joka oli Jumalan Poika! Mistä Saalemista? Siitä Jerusalemista, joka on ylhäällä! Abraham, ollen siunattu pyörivällä tulella… Hän yritti löytää Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala. Hän vaelteli lampaannahoissa ja vuohennahoissa, kaikkialla. Puutteenalaisena, harhaillen, ja etsien Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä oli Jumala. Ja takaisin tullessaan hän kohtasi Saalemin kuninkaan, ja hän maksoi Hänelle kymmenennen osan kaikesta saaliista. Aamen! Se selvitti sen. Oi, veli Graham, se oli Hän. Se oli Hän!

Abraham näki Hänet uudestaan. Yhtenä päivänä istuessaan teltassa, hän katsoi ja näki kolmen miehen olevan tulossa.

134Tiedättekö, kristityssä on jotakin, niin että hän tuntee Hengen, kun hän näkee Sen. Kun hän… Hän vain tuntee Sen. Siinä vain on jotakin hengellistä. Hengelliset asiat ovat hengellisesti erotettuja. Kyllä, hän voi erottaa sen. Jos hän on todella syntynyt: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni.”

135Ja hän vain tiesi, että siinä oli jotakin. Hän juoksi ulos ja sanoi: “Tule sisälle, minun Herrani. Istuudu. Pysähdy hetkeksi. Minä noudan leivänpalan ja panen sen Sinun käteesi. Minä pesen Sinun jalkasi. Lepuuta itseäsi ja jatka sitten matkaasi, sillä Sinä olet tullut vierailemaan luokseni.” Siellä hän eleli hedelmättömässä maassa, valiten vaikeamman tien, tien muutamien Herran halveksittujen kanssa. Kun taas Loot, hänen veljenpoikansa, eli siellä alhaalla rikkauksissa; mutta hän eli synnissä. Se on synti, minkä useimmissa tapauksissa rikkaus tuottaa.

136Niinpä Abraham toi heidät sisään ja otti vähän vettä ja pesi heidän jalkansa. Hän juoksi ulos ja valitsi lihavan vasikan laumasta ja tappoi sen, antoi sen palvelijalle valmistettavaksi. Ja sanoi Saaralle: “Valmista taikina.” Tiedättekö miten se tapahtui? Äidilläni oli tapana säilyttää jauhoja tynnyrissä. Oletteko koskaan nähneet sellaista seulan kanssa? Ja siellä oli pieni kiila jolla te levititte jauhoja ja te haravoitte sen seulan lävitse tällä tavalla. Olen nähnyt äidin monasti tekevän niin tuon kiilan kanssa. Pieni pyöreä siivilä, johon hän pani jauhoja ja seuloi niitä sillä tavalla. Taputellen sitä edes takaisin sillä tavalla, ja sitten hän otti tuon kiilan ja haravoi sitä ympäri sillä tavalla, saadakseen sen kaiken menemään lävitse. Ja se oli, kun meidän täytyi jauhattaa jauhomme vanhalla myllyllä; siitä tuli todellista maissileipää. Sen voimalla te voitte sahata tukkeja koko päivän.

137Niinpä hän sanoi: “Seulo vähän jauhoja nopeasti ja valmista pieniä kakkuja, nopeasti nyt.” Ja he lypsivät lehmän ja saivat vähän maitoa, josta he kirnusivat vähän voita. Sitten he menivät ja tappoivat vasikan, josta he saivat lihaa, jonka he paistoivat. Hän otti piimää, maissileipää ja he ottivat hieman voita ja levittivät sen noille leiville. Ah, se on todella hyvää!. Ja hän vei sen ulos ja asetti näiden kolmen miehen eteen.

138Ja syödessään he jatkuvasti katselivat Sodomaa kohden. Ja jonkin ajan kuluttua he nousivat ja lähtivät kävelemään pois. Ja Abraham sanoi: “Ethän jätä kertomatta sitä minulle.”

139“En voi salata sitä sinulta, mitä tulen tekemään. Minä olen menossa sinne alas. Sodoman synnit ovat tulleet korviini.” Kuka oli tuo mies? Vaatteet tomuisina, istumassa siellä syöden vasikanlihaa ja juoden maitoa ja syöden maissileipää ja vähän voita. Kuka on tämä outo mies? Kolme heitä istui siellä. Vaatteet tomuisina. Oi, kyllä: “Me olemme kaukaisesta maasta.” Kyllä, hyvin kaukaa! Keitä he olivat?

140Ja Hän sanoi: “Minä en voi salata sitä Abrahamilta, koska hän on maan perillinen.” Aamen. “Minä paljastan salaisuuteni….”, toisin sanoen, “…niille, jotka ovat maan isiä.” Siinä Seurakunnan tulisi olla tänään. Kyllä, saada Jumalan Salaisuudet ja tietää kuinka käyttäytyä ja toimia, ja mitä tehdä ja kuinka vaeltaa ja kuinka elää. Me olemme maan perillisiä. Se on totta. Hän paljastaa Sen teille, koska Hän ei halua salata mitään. Siksi me näemme näiden asioiden tapahtuvan. Ja maailma sanoo: “Se on fanaattisuutta.” Mutta, antaa heidän sanoa niin. Maan perillinen tietää nämä asiat. [Tyhjä kohta nauhassa.]

… heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.

Siunattuja ovat nöyrät: sillä he perivät maan.

Hän tekee salaisuutensa tunnetuksi heille, paljastaa sen heille; osoittaen heille mitä tehdä, kuinka elää, ja kuinka hylätä maailman asiat: kuinka vaeltaa jumalisesti ja elää jumalisesti tässä nykyisessä maailmassa. Vaeltaen eteenpäin Hänen kanssaan! Sanokoon maailma mitä tahtoo.

141Niin Hän sanoi: “En voi pitää tätä salaisuutta Abrahamilta, koska hän on maan perillinen.” Hän sanoi: “Minä menen alas hävittämään Sodoman.”

142“Mitä sinä tulet tekemään, hyvä herra? Mistä sinä olet kotoisin? Mitä se kaikki on?” Tulkaa ottamaan selvää.

143Hän sanoi: “Ja eräs toinen asia, Abraham, sinä olet odottanut kaksikymmentäviisi vuotta tätä Lupausta, jonka Minä sinulle annoin. Sinulla on kaikki helistimet ja pinnit valmiina tätä lasta varten, olet pitänyt ne valmiina kaksikymmentäviisi vuotta. Ja yhä sinä odotat Minua. Nyt Minä tulen vierailemaan luonasi, suunnilleen elämänajan mukaisesti; elämänajan mukaisesti, ensi kuussa, Minä tulen olemaan sinun kanssasi.”

144Ja Saara, siellä takana teltassa. Tuolla Miehellä oli selkä käännettynä telttaan päin puhuessaan Abrahamille tällä tavalla. Ja Saara meni: “Huh.”

145Hän sanoi: “Mikä sai Saaran nauramaan?” Mitä te siihen sanotte? Se oli melkoista telepatiaa, eikö ollutkin? “Mikä sai Saaran nauramaan?”

Saara sanoi: “Oi, en minä nauranut.”

146Hän sanoi: “Kyllä vaan, sinä nauroit!” Saara oli peloissaan. Hän vapisi. Kuka oli Tämä, joka voi tietää, mitä hän teki siellä takana teltassa. Se on tuo sama Jumala, joka on kanssamme tänään. Aivan sama! Hän tietää kaiken siitä. Näettehän? Hän vain paljastaa sen sitä mukaan, kun teillä on tarve. “Näettekö?

147“Mitä sinä naurat?” Näettekö, Hänen selkänsä oli käännettynä. Raamattu sanoo, että “Hänen selkänsä oli käännettynä telttaan päin”, mutta Hän tiesi sen. Hän tiesi, mitä hän siellä takana oli tekemässä, näettekö?

Niin Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.”

148Kuka on tämä outo Mies? Tiedättekö mitä tapahtui? Hän käveli sinne ulos ja katosi näkyvistä. Ja Raamattu sanoo, että Se oli Kaikkivaltias Jumala, Jehova, tuo Suuri Lähde, tuo theophany, tuo Logos.

149Joku saarnaaja sanoi minulle jokin aika sitten, hän sanoi: “Veli Branham, ethän sinä itse asiassa ajattele, että se olisi ollut Jumala, ethän?”

150Minä sanoin: “Raamattu sanoo: ‘Se oli Jumala, Elohim”’, joka Hän oli, Kaikkivaltias Jumala, El Shaddai, kyllä, Voimanantaja, Tyydyttäjä. Aamen! Oi, minusta tuntuu uskonnolliselta. Ajatelkaa sitä!

151Tässä Hän on, nyt. Tulen osoittamaan, kuka Hän on täällä, ja silloin te tulette näkemään, kuka Poika on. Se oli Jeesus, ennen kuin hänellä oli inhimillistä nimeä “Jeesus”.

152Hän seisoi siellä lähteellä tuona päivänä. He olivat kaikki juomassa ja puhuivat siitä vedestä, joka oli erämaassa ja muista sen kaltaisista asioista. Joku sanoi: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta.”

153Hän sanoi: “Ja he ovat kaikki kuolleita.” Hän sanoi: “Minä olen Elämän Leipä, joka tuli Jumalalta alas Taivaasta. Joka syö tästä Leivästä, ei koskaan kuole.”

154He sanoivat: “Mutta, meidän isämme joivat hengellisestä Kalliosta, joka oli erämaassa, joka seurasi heitä.”

155Hän sanoi: “Minä olen tuo Kallio.” Kunnia! Johanneksen 6. luku. He sanoivat: “Mitä?” “Kyllä, se on totta.”

156He sanoivat: “Ethän sinä ole edes viisikymmentävuotias.” Tietenkin Hänen työnsä sai Hänet näyttämään vanhemmalta, mutta Hän oli vain kolmenkymmenen. He sanoivat: “Sinähän et ole vielä yli viidenkymmenen ja sanot nähneesi Abrahamin, joka on ollut kuolleena kahdeksan- tai yhdeksänsataa vuotta. Nyt me tiedämme, että sinä olet perkele.”

157Hän sanoi. “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Siellä Hän oli. Kuka oli tuo MINÄ OLEN? Jatkuva Nimi kaikille sukupolville. Se oli tuo Tulipatsas palavassa pensaassa. “MINÄ OLEN, joka MINÄ OLEN.” Siellä Hän oli, tuo theophany lihaksi tehtynä täällä, kutsuttuna Jumalan Pojaksi; tuo MINÄ OLEN! Tuo Jehova!

158Tuomas sanoi: “Herra, näytä meille Isä ja se tulee tyydyttämään meidät.”

159Hän sanoi: “Minä olen ollut niin kauan teidän kanssanne, ja ettekö te tunne Minua? Kun te näette Minut, te näette Isän. Ja miksi sanoa: ‘Näytä Sinä meille Isä.’ Minä ja Isä olemme Yksi. Minun Isäni asuu Minussa. Minä olen vain Tabernaakkeli, jota kutsutaan Pojaksi. Isä asuu Minussa. En se ole Minä, joka tekee tekoja; se on Minun Isäni, joka asuu Minussa. Hän tekee teot; en Minä.”

160Nyt seistessään siellä kalliolla, näki Mooses Hänet jälleen, Hänen selkäpuolensa, ja hän sanoi: “Se näytti kuin miehen selältä.” Tuo Logos, joka lähti Jumalasta.

161Sitten mitä tapahtui? Tämä oli Jumala, ja syy, miksi Hän tuli Logoksesta lihaksi… Kuinka se tapahtui? Viisi minuuttia ennen sitä Hän oli Logos. Mutta mitä Hän teki? Hän vain ojensi kätensä…

162Meidän ruumiimme koostuvat kuudestatoista eri alkuaineesta. Me tiedämme sen. Se on tehty kaliumkarbonaattista, siinä on vähän kalkkia, vuoriöljyä ja kosmista valoa ja atomeja ja niin edelleen; ne kaikki yhdessä muodostavat tämän ruumiin. Se tulee maan tomusta. Te syötte ruokaa, joka muuttuu maaksi ja se tuli maasta ja vain palaa siihen takaisin, se vain jatkaa kiertokulkua. Niin pitkälle kuin teidän lihastanne on kysymys, ei se ole sen kummempaa kuin hevosen tai lehmän tai jonkin muun liha. Se on yhä vain lihaa.

163Ja pojat, kuinka te huolehdittekaan tuosta lihasta. Mutta tuolla hengellä siellä on sielu, veljeni. Se on totta. Mutta teidän lihanne on vain maata niin kuin eläintenkin. Ja teidän lihanne ei ole sen enempää kuin jonkun eläimen. Ja, jos te himoitsette lihan perään ja niiden asioiden perään joita te näette, himoitsette naisten perään ja himoitsette kaikkia näitä eri asioitu, se on yhä kaikki eläin. Kyllä vaan. Kyllä.

Teidän ei tule tehdä sitä. Jumalan Henki tulee johtamaan teitä eteenpäin ja panemaan teidät korkeammalle tasolle kuin se. Tarkalleen oikein.

164Ja nyt tässä… Tämä suuri theophany siellä… Tuo suuri Jehova Jumala, tiedättekö, mitä Hän sanoi? Hän vain ojensi kätensä ja otti kourallisen atomeja ja hieman valoa ja vuodatti sen yhteen tällä tavalla ja… [Veli Branham puhaltaa.] Ruumis!

Ja Hän vain astui siihen ja siinä kaikki.

165Hän sanoi: “Tulehan tänne Gabriel!”, tuo suuri Arkkienkeli, ja Hän… [Veli Branham puhaltaa.] “Astuhan siihen!”

166“Tule tänne Miikael!” Tuo Enkeli, joka on Hänen oikealla puolellansa. [Veli Branham puhaltaa.] “Astu sinä tuohon!”

167Jumala, ja kaksi Enkeliä käveli sinne ihmislihassa, ja joivat lehmänmaitoa ja söivät maidosta kirnuttua voita ja maissileipää ja vasikanlihaa. Kaksi Enkeliä ja Jumala! Raamattu sanoo niin. Se oli Melkisedek, jonka Abraham kohtasi tullessaan teurastamasta kuninkaita. Se oli Jumalan Poika.

168Menkää hieman eteenpäin täällä Hebrealaiskirjeen 7. luvussa, jossa sanotaan: “Mutta tehtynä Jumalan Pojan kaltaisuudessa.” Siinä Hän on. Hän teki kaikki asiat Hänen kauttansa. Lähtiessään sieltä Hän vain muutti tuon tomun tomuksi jälleen ja astui suoraan takaisin Kirkkauteen.

169Ja nuo Enkelit, niin pian kuin he olivat tuoneet Lootin ulos, ja rouva Loot, joka katseli taakseen, vaikka heitä oli kielletty tekemästä sitä… He vain astuivat suoraan takaisin Jumalan Läsnäoloon.

170No niin, mikä suuri toivo meillä onkaan, tässä suuressa Uskossa, jota me palvelemme tänä iltana. Elävä Jumala, Jehova, Tulipatsas on meidän kanssamme! Näyttäen itsensä voimassa ja toiminnassa ja antoi heidän ottaa Hänen Valokuvansa, tuo sama Jehova! Jumalan Poika, joka tuli Jumalasta ja meni takaisin Jumalaan, ja asuu Seurakunnassansa aina ja iankaikkisesti! Siinä Hän on!

171Hänellä on meidän nimemme Kirjassansa, itsensä kautta vannotulla valalla, sillä ei ole ketään suurempaa, jonka kautta Hän voisi vannoa, että Hän tulee nostamaan meidät ylös viimeisessä päivässä. “Joka syö Minun Lihani ja juo Minun Vereni, hänellä on ikuinen Elämä. Ja Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä. Joka Minun luokseni tulee, häntä Minä en heitä pois. Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

172Tuo Sama voi ojentaa kätensä ja ottaa kourallisen kalkkia ja kaliumkarbonaattia ja… [Veli Branham puhaltaa.]  Ja siinä te olette uudestaan. Ja minun nimeni on Hänen Kirjassansa. Mitä minä murehtisin kuinka kumaraiseksi hartiani tulevat tai kuinka vanhaksi tulen. Tietenkään en! Se ei huolestuta minua hiukkaakaan!

173Veli Mike, yhtenä näistä päivistä… Siunatkoon sydäntäsi, veljeni… Kun tuo suuri pasuuna tulee, ja tuo ääni, että Joosef tulee astumaan esiin. Halleluja! Hän tulee sanomaan: “Lapset!”… [Veli Branham puhaltaa.] Siellä te tulette olemaan, tehtynä Hänen kaltaisikseen. Ikuisesti nuorena, vanhuus on poissa. Sairaudet, vaikeudet, murheet ovat hävinneet. Kunnia olkoon elävälle Jumalalle!

174Hänelle Hän puhuu tänään, Hänen Poikansa! “Entisinä aikoina ja erilaisilla tavoilla Hän puhui profeettojen kautta, mutta viimeisenä päivänä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Hän puhuu jokaisen ihmisen sydämelle, jonka Hän on kutsunut. Jos koskaan tunnette Hänen kutsuaan, kun Hän kolkuttaa sydämellenne, olkaa hyvä, älkää kääntäkö sitä pois. Rukoilkaamme;

175Taivaallinen Isä. tänä iltana, me olemme niin iloiset tietäessämme sen, että avatessaan tämän Hebrealaiskirjeen, Paavali meni suoraan takaisin Evankeliumeihin. Hän ei halunnut ottaa sitä vain jonkun kuulopuheen tai kokemuksen pohjalta. Hän halusi meidän tietävän, mikä oli Totuus. Ja hän meni suoraan takaisin Evankeliumeihin ja takaisin Vanhaan Testamenttiin, siihen Evankeliumiin, joka oli saarnattu heille. Ja hän sai sieltä Vanhasta Testamentista kaikki varjot ja esikuvat. Siksi meillä on tämä suuri Hebrealaiskirje tänä iltana. Ja me näemme Sen, Herra, ja me rakastamme Sitä. Ja kautta aikojen sitä on yritetty polttaa, sitä on yritetty hajottaa, sitä on yritetty hävittää, mutta Se kulkee eteenpäin kaikesta huolimatta. Sillä niin kuin Sinä olet sanonut: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät.”

176Sitten joku arvostelija voi sanoa: “Mutta, sinähän sanoit, että Paavali kirjoitti tämän.” Ei Paavali, vaan Jumala, joka oli Paavalissa; tuo Luova Olento, joka oli Paavalin sisäpuolella.

177Aivan niin kuin Hän oli Daavidissa, kun tämä sanoi: “Minä en salli Pyhäni nähdä turmeltumista, enkä tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin.” Ja Jumalan Poika otti nuo Sanat tuolta profeetalta ja meni suoraan helvetin sydämeen. Ja Hän sanoi: “Repikää alas tämä Tabernaakkeli, ja Minä tulen nostamaan Sen ylös kolmessa päivässä.” Ja Hän teki sen, koska Jumalan Sana ei voi pettää hitustakaan. Se ei voi pettää. Kuinka me kiitämmekään Jumalaa tästä, tästä suuresta Uurimista ja Tummimista. Ja kun me tiedämme, että kokemuksemme tänä iltana, Herra, välähtävät suoraan tästä Raamatusta täällä. Me olemme syntyneet uudestaan, meillä on Pyhä Henki.

178Rakas Jumala, jos täällä on joku mies tai nainen tänä iltana, poika tai tyttö, joka ei ole koskaan todistanut tätä. Kuinka he voisivat nousta ylös, jos heillä ei ole Elämää itsessänsä? Oi, he sanovat: “Minulla on Elämä.”

179Mutta Raamattu sanoo: “Nainen, joka elää nautinnossa, on kuollut eläessään.” Te sanotte, että teillä on Elämä, mutta te olette kuolleita. “Te väitätte”, sanoo Raamattu, “että teillä on Elämä, mutta te olette kuolleita. Sinä olet rikas eikä sinulla ole tarvetta mistään; mutta et tiedä, että olet viheliäinen, kurja, köyhä, alaston ja sokea. ja etkä tiedä sitä.” Ja se on seurakuntien tila tänä iltana, Herra. Kuinka he kadottavatkaan nämä suuret, arvokkaat asiat.

Tietää, että suuri Jehova Jumala, joka voi tuottaa vain… Hän sanoi: “Tuokaa Minulle nuo pienet kalat.” Hänen täytyi ottaa kala, tehdäkseen jotakin sen kanssa. Osoittaen, että ylösnousemuksessa täytyy olla jotakin, jonka kanssa voi tehdä jotakin. Hän ei valmistanut ainoastaan kalaa, vaan paistettua kalaa ja paistettua leipää. Ja Hän ruokki viisituhatta viidellä pienellä leivällä ja kahdella kalalla. Oi Herra, se oli Hänen käsissänsä, ja Hän oli Luoja. Mutta Hänellä täytyi olla jotakin käsissänsä.

Jumala, voikaamme me laskea itsemme Hänen käsiinsä tänä iltana, ja sanoa: “Oi, Jumala, ota minut niin kuin olen. Ja kun elämäni loppu täällä tulee, salli minun mennä tämän toivon kanssa, joka on sisimmässäni, tietäen olevani uudestisyntynyt, ja Sinun Henkesi todistaa minun kanssani ja minun henkeni kanssa. että minä olen Sinun Poikasi ja Sinun Tyttäresi.” Ja tuona viimeisenä päivänä Sinä tulet nostamaan heidät ylös. Suo se, Isä.

180Ja päidemme ollessa kumarrettuina, olisiko siellä yksi, joka kohottaisi kätensä ja sanoisi: “Muista minua rukouksessa, veli Branham. Haluan Jumalan tuntevan minut kun… Ennen kuin jätän tämän maan, että Hän tuntee minut niin hyvin, että Hän kutsuu minua nimeltä. Ja minä tulen vastaamaan.” Herra siunatkoon sinua, poikani. Jumala siunatkoon sinua ja sinua; ja sinua, rouva. Olisiko vielä joku muu? Kohota vain kätesi. Sano: “Rukoile minun puolestani, veli Branham.” Sitä me tulemme tekemään. Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Se on hyvä.

181Nyt päidenne ollessa kumarrettuina rukouksessa, minä tulen laulamaan säkeen tästä laulusta:

Älkää himoitko tämän maailman turhia rikkauksia.
Jotka niin nopeasti rappeutuvat,
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Ne eivät tule koskaan katoamaan pois.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

182Sillä aikaa, kun hän soittaa ja päänne ovat kumarretut, tahtoisitteko ojentaa kätenne ylös ja sanoa: “Kyllä Herra, tässä on käteni”? Mitä se tulee tekemään? Se osoittaa, että henkenne teissä on tehnyt ratkaisun. “Minä haluan Sinun kätesi. Herra.” Jumala siunatkoon sinua, pieni tyttönen. “Minä haluan kohottaa käteni.” Jumala siunatkoon sinua, pieni tyttö, tässä edessä. Se on hienoa, kulta. Tiedätkö, Jumala on iloinen nähdessään sinun tekevän sen. “Sallikaa pienten lasten tulla Minun tyköni.”

183“Minä haluan Jumala, että Sinä pidät minua kädestä; niin että kutsuessasi, minä olen tuleva esiin.” Näettekö, se on niin kuin Lasarus oli. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Kun matkamme on saatettu päätökseen,
Jos Jumalalle olet ollut uskollinen.
Kaunista ja kirkasta kotianne Kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielunne on katseleva!

Mitä te nyt sitten teette?

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

184Taivaallinen Isä, useita käsiä kohosi tässä pienessä kokouksessa tänä iltana, että he haluavat ottaa kiinni Sinun muuttumattomasta, Iankaikkisesta kädestäsi. Tietäen, että kun se on jätetty Sinulla… Sinä sanoit: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle. Eikä yksikään heistä tule olemaan kadotettu. Ja Minä nostan heidät ylös viimeisenä päivänä.” He eivät voi kaskaan kuolla, eivätkä voi koskaan tulla tuomiolle, vaan heillä on Iankaikkinen Elämä.” Ja on vain yksi Iankaikkinen Elämä, ja se tulee yksin Jumalalta. Se on Jumala! Ja me tulemme osaksi Jumalasta, niin paljon, että olemme Jumalan Poikia ja Tyttäriä. Kun meillä on Jumalan Henki itsessämme, me ajattelemme kuin Jumala. Meidän ajatuksemme ovat vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ja me yritämme elää miellyttääksemme Häntä.

185Suo Herra, että sen tyyppinen Elämä tulisi jokaiseen henkilöön, joka kohotti kätensä, ja niihin, jotka eivät, minä rukoilen, että Sinä olisit heidän kanssaan. Suo se, Isä. Ja kun matka on loppunut, elämä päättynyt, voikaamme me mennä rauhaan tuona päivänä Hänen kanssaan, jossa me emme koskaan ole vanhoja, emme koskaan sairaita, eikä koskaan ole vaikeuksia. Siihen asti, pidä meidät iloisina ja onnellisina, ylistäen Häntä; sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

186Kaikki te uskovaiset… Kohottakaamme kätemme ja laulakaamme tuo kuoro Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

 Hyräilkäämme se nyt. [Veli Branham alkaa hyräilemään laulua Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!]

187Tehdessänne hiin, sanokaa naapurillenne: “Jumala siunatkoon sinua, naapuri.” Puristakaa kättä jonkun vieressänne istuvan kanssa. “Jumala siunatkoon sinua.” Puristakaa kättä molemmilla puolillanne nyt. Molemmilla puolilla, puristakaa käsiä. “Jumala siunatkoon sinua, naapuri. Jumala olkoon kanssasi.” Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille.

Kun tämä matka on saatettu päätökseen,

Se on tapahtuva yhtenä näistä päivistä.

Jos Jumalalle olemme olleet uskollisia

Me tulemme näkemään veli Sewardin siellä.

Kaunista ja kirkasta kotiamme Kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielunne on katseleva!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Minä pidän palvonnasta, sanoman jälkeen.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Aika on täynnä nopeata muuttumista,
Mikään maassa ei liikuttamatta pysy,
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille
Pitäkää…

Nähkäämme vilaus Hänestä, tuosta näkymättömästä keskellämme nyt. Ja vain palvokaa Häntä nyt, kun laulamme.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rauha! Rauha! ihmeellinen rauha,

Vain palvokaa Häntä nyt.

Tulee alas…

Sanoma on ohitse, palvokaa.

Pyyhkäise yli henkemme aina, minä rukoilen,
Mittaamattomissa rakkauden vaahtopäissä.

Vain kylpekää Hänessä.

Rauha! Rauha! ihmeellinen rauha
Tulee alas…

Tuosta, suuresta avoimesta Lähteestä.

…ylhäältä;
Pyyhkäise yli henkemme aina, minä rukoilen.
Mittaamattomissa rakkauden vaahtopäissä.

Eikö se teekin jotakin?

Rauha! Rauha! ihmeellinen rauha,
Tulee alas Isältämme ylhäältä;
Pyyhkäise yli henkemme aina, minä rukoilen,
Mittaamattomissa rakkauden vaahtopäissä.

Eikö siinä olekin jotakin rikasta ja suloista?

188Ihmettelenpä, olisiko siellä joku sairas henkilö, joka haluaisi tulle voidelluksi ja haluaisi, että puolestanne rukoiltaisiin. Jos on, niin ottakaa vain paikkanne. Tämä nainenko siellä pyörätuolissa? Olkoon vain siellä, minä tulen rukoilemaan hänen puolestaan, hänen ei tarvitse nousta ylös tuolista. Olisiko joku muu? Oi, ettekö te rakastakin tätä osaa kokouksesta? Kuinka moni tuntee, tietää, että Jumalan Läsnäolo on täällä? Siitä minä puhun. Tuo sama… Tuntuuko teistä Siltä? Kuinka monesta tuntuu, että tahtoisitte vain huutaa. Tuntuu kuin jokin teissä vain haluaisi huutaa. Näettekö?

Rauha! Rauha! ihmeellinen rauha,
Tulee alas Isältämme ylhäältä;
Pyyhkäise yli henkemme aina, minä rukoilen,
Mittaamattomissa rakkauden vaahtopäissä.
Loista päälleni.

189Palvoessamme nyt, me tulemme voitelemaan sairaat ja rukoilemaan heidän puolestaan. Tahtoisitteko tulla tänne, rouva?

   190 Mitä tämä merkitsee: “Uskon rukous on parantava sairaan.” Hyräilköön nyt jokainen tuota laulua. Ajatelkaa Jeesus parantamassa sairaita. Voidellaan hänet öljyllä.

57-0613E ELÄMÄNJANO (Thirsting For Life), Indianapolis, Indiana, USA, 13.6.1957

57-0613E ELÄMÄNJANO
(
Thirsting For Life)
Indianapolis, Indiana, USA, 13.6.1957

 

…usko ainoastaan
Kaikki on mahdollista, usko ainoastaan
usko ainoastaan, usko ainoastaan
Kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.

1       Rukoillaan hetki. Taivaallinen Isä, me olemme kiitollisia Sinulle siitä, että meillä on ilo ja kunnia kutsua Sinua isäksi. Ja me rukoilemme tänä iltana, että sinä siunaisit meitä, Sinun rakkaita nälkäisiä, janoisia lapsiasi.

Ja jos olisi mitään mahdollisuutta, että joitakuita, tänä iltana, jotka eivät vielä tunne Sinua Pelastajanaan, olkoon tämä se hetki, jolloin he sanovat Sinulle tuon suuren, ikuisen sanan: ”Kyllä.” Suo se Herra.

Paranna sairaat ja vaivatut. Käytä meitä Sinun lapsinasi vetämään toisia Sinun luoksesi; sillä me pyydämme tätä Sinun rakkaan Poikasi nimessä. Aamen. Istukaa vain.

2       Ääneni on vähän käheytymässä paljon puhumisen takia, ja minä olen jo puhunut täällä auditoriossa tänään iltapäivällä. Ja monia yksityisiä tapaamisia, tapauksia, joihin ei ehkä voisi päästä käsiksi vain uskon ja vastaanottamisen kautta.

Ja sitten Pyhä Henki paljasti asioita, monien näkyjen kautta siellä huoneessa- ja sai tapahtumaan asioita; ja toi ihmisten sydämelle asioita, joiden kautta ihmiset saivat hyvän käsityksen siitä, mitä he tarvitsevat, jotta voivat tuntea Herran… Me olemme niin iloisia siitä, että Jumala on niin hyvä, että hän teki sen meille.

3              Minä haluaisin pyytää, tänä iltana, jos Herra suo, jos minä en saa tehdyksi kaikkea sitä, mihin pystyn… Minä haluaisin puhua hetken, Ja sitten huomisiltana, minä yritän saada otetuksi sen lopun joukon. Mutta, ehkä niin moni ei onnistu pääsemään tänne, koska täällä on suunnilleen 1500 ihmistä, joiden puolesta pitäisi rukoilla, ja heidän palvelemisensa– yksi kerrallaan, tekee aika tiukkaa…

Mutta, jos te näette minun poikaani huomenna iltapäivällä, kun hän on jakamassa rukouskortteja, jos kyse on hätätapauksesta  jotakin, jonka takia te tunnette ettette yksinkertaisesti voi lähteä pois, ettekä te saa rukouskorttia, minä tulen pyytämään, että saisin jonkin huoneen hätätapauksille, johon voisin tulla puolta tuntia ennen kokouksia, ja palvella niitä, jotka eivät voi olla rukousjonossa, ja kenties eivät voi ottaa palvelua vastaan siellä, missä sen pitäisi tapahtua.

4       Minä arvostan teidän vilpittömyyttänne uskoa siihen, että minä rukoilen teidän puolestanne. Mutta minun rukoukseni ei ole se, mikä tekee työn. Teidän uskonne Jumalaan tekee työn. Ja se on… Totta kai, minä tajuan, että meidän pitää rukoilla toinen toistemme puolesta, ja sillä on suuri merkitys, mutta minun rukoukseni on aivan saman veroinen kuin kenen muun tahansa rukous teidän puolestanne.

Mutta, se, mitä Jumala haluaa kansansa tekevän on, että he uskovan Häneen, Hänen Sanansa perusteella. Hänen Sanansa riittää, koska se kertoo, että meidän parantumisemme ja pelastumisemme on imperfekti; että Jumala on jo tehnyt sen puolestamme.

5       Sinä ja minä; jos joku ei uskoisi meidän sanaamme, sillä ei olisi merkitystä. Mutta näin ei ole Jumalan suhteen. Hän ei jätä yhtäkään kiveä koskematta, ei Hän ei jätä yhtäkään kiveä vierittämästä pois tieltä järjestääkseen siunatuille lapsilleen tilaisuuden tai jonkin keinon saada siunatut lapsensa uskomaan Häneen.

Hän lähettää meillä opettajia, paimenia, evankelistoja, profeettoja, seurakuntaan lahjoja, kaikkea mahdollista, niin että suuren Jehovan mieli saisi sinut uskomaan Hänen Poikansa jo tehtyihin tekoihin Golgatalla.

6       On hankalaa, etenkin tässä minun tyyppisessäni palvelustehtävässä Amerikassa– meille on opetettu niin monia erilaisia asioita, niin monia erilaisia lähestymistapoja, ja ne ovat niin syvälle taottu ihmisten päähän.

Afrikassa… Täällä paikalla on nyt eräs mies; hän on täällä lavalla, tai oli yleisössä. Samojen asioiden kautta, joita te näette tehtävän aivan täällä– kun ylösnousseen Kristuksen voima tekee sitä, mitä te näette joka ilta, ja näytetään yleisölle, niin Durbanissa, Etelä-Afrikassa, se sai 30000 [ihmistä] yhdellä kertaa ottamaan Kristuksen vastaan henkilökohtaisena pelastajanaan.

Ja minä rukoilin jonkin takia… Siis, minä… ei ole mitään tapaa; minä en ole hyvä arvioimaan ihmisten määrää, mutta useita, useita tuhansia oli kokoontuneena ja levittäytyneenä usean korttelin alueelle, joka puolelle; ja vain yksi rukous tuon koko joukon puolesta…

Tohtori F.F. Bosworth, mitä Cadle Tabernacle ei unohda koskaan… Kuinka moni tuntee veli Bosworthin? Niin. Suurenmoinen persoona. Hän oli minun kanssani– managerinani. Ja kun, minä lähdin sieltä paikasta, väitettiin, että sieltä vietiin seitsemän autolastillista kainalosauvoja ja [pyörä]tuoleja ja kävelykeppejä ja keppejä, joiden avulla ihmiset olivat tulleet paikalle. Kun veli Bosworth laski 25000 varmaa parantumista yhden rukouksen kautta. Ajatelkaapa sitä.

7       Ja Intiassa, se ylittyi moninkertaisesti, koska siellä oli vielä enemmän ihmisiä. Mutta Amerikassa asia on jollakin tapaa aivan toisin. Minä en tunnu saavan ihmisiä ymmär… Minä en nyt tarkoita teitä, mutta ihmisiä– kaiken kaikkiaan– ihmiset eivät voi käsittää tätä, koska heissä on niin monia asioita, jotka panevat vastaan; yksi sanoo: ”No, tätä se on; ja sitä.” Ja ihmisparat eivät tiedä, mitä uskoa. Se tekee asiasta vaikean.

Minä tiedän olevani oppimaton henkilö, enkä yritä käyttää tätä keppihevosena puolustellakseni oppimattomuuttani, mutta minä uskon, että sivistys [oppineisuus/ koulutus] on ollut yksi kaikkein merkittävimmistä kirouksista, mitä Jumalan valtakunnassa on ollut(!) Näin asia on. Jos te vain unohtaisitte sen, mitä te tiedätte ja katsoisitte Kristukseen, Hän hoitaisi asiat. Minä olen sen nähnyt.

Siis, muistakaa se hätätapausten huone huomeniltana. Siis, minä haluaisin lukea kappaleen Hänen siunatusta Sanastaan. Koetan pitää kelloani silmällä, etten ylitä aikaani. Eilen illalla, minulla meni pitkäksi, enkä saanut… en kyennyt ottamaan tavanomaista rukousjonoa. Mutta tänä iltana, yritän olla vetämättä sitä linjaa; rukoilen vain sairaitten puolesta.

8       Nyt, haluan teidän koko huomionne, kun me puhumme Sanasta. Sillä, jos me annamme enemmän aikaa Jumalan Sanalle kuin mitä yleensä– niin kuin me annamme muille asioille, seurakunta saa parempaa opetusta. Me luemme Psalmista 63 [Suomal. KR33: Ps. 62] seuraavat sanat:

(63:2)…Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

2 (63:3) Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

3 (63:4) Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

Ja, suokoon Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

9       Kun minä luin tätä sanapaikkaa joitain viikkoja sitten, en kyennyt ymmärtämään psalmistia, koska hän, profeettana, sanoi: ”Sillä armosi on parempi kuin elämä.” Kaikkein kallisarvoisin asia, mitä koko maailmassa on, on elämä.

Ja sen lukemisen jälkeen, minä löysin tutkittuani, että olemassa on kahden tyyppistä elämää. Ja psalmisti puhuu niistä molemmista elämän tyypeistä. Ja huolimatta siitä, mitä meille voidaan tarjota, meillä ei ole mitään suurempaa, tai voi olla suurempaa, kuin että tarjotaan elämä. Ja on vain yksi ikuinen elämä ja se elämä on Kristuksessa, Jumalan Elämä, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.

10   Ja voin ajatella kuusituhatta vuotta taaksepäin, kun maan päällä ei ollut hitustakaan minkäänlaista elämää, vain pelkkä karu autiomaa, ei mitään elämää ollenkaan. Ja Raamatussa meille opetetaan, että me olemme maan tomua. Jumala teki meidän tomusta. Sinä sanot: ”Hän teki alkuperäisen ihmisen, Aadamin tomusta”, mutta Hän teki sinut[kin] tomusta.

Sinä saatat pysyä hengissä ainoastaan siksi, että jokin kuolee. Joka päivä, jonkin pitää kuolla niin, että sinä voit elää fyysisesti. Jos syöt naudanlihaa, lehmän piti kuolla. Jos syöt possua, sian piti kuolla. Jos syöt kalaa, kalan piti kuolla. Jos syöt perunaa, perunan piti kuolla. Jos syöt leipää, vehnän piti kuolla. Sinä elät kuolleesta aineesta.

Siksi, jos meidän fyysisen elämämme ylläpitoon tarvitaan kuollutta ainetta, kuinka paljon enemmän tarvitaan kuolemaa, jotta me voimme elää hengellisesti, ikuisesti? Jonkin piti kuolla. Niinpä, siksi me voimme ajatella niistä, jotka uskovat, että vesikaste pelastaa– että se on mahdotonta. Me voimme ajatella niistä, jotka uskovat hyvien tekojen tai lain pelastavan, että se on mahdotonta. Tarvitaan kuolema, että sinä voit elää. Kristus kuoli, ja Raamattu sanoo, että Hänen tuntemisensa on Elämä, ei että tietää Hänestä, vaan että tuntee Hänet– tuon Henkilön, on Elämä.

11   Tehdäänpä tästä muutama hetki vähän pientä mielikuvaa, ja katsotaan, miten täydellistä tämä on. Minä olin puhumassa Kiwanis [nimisessä paikassa] jokin aika sitten, ja siellä eräs lääkäri oli vähän epäilevällä kannalla. Ja hän sanoi: ”Koko juttu on mielessäni aika sekava, pastori Branham. Minä vähän epäilen tuota neitseestäsyntymistä. Epäilen hieman, oliko Kristus todellakin Jumalan Poika.”

Ja niinpä minä esitin hänelle kysymyksen. Sanoin: ”Tohtori, onko se totta, että joka kerta, kun minä syön, minun elämäni uudistuu?”

Hän sanoi: ”Se pitää paikkansa, siitä tulee verisoluja.”

Minä sanoin: ”Silloin, haluan kysyä jotakin, koska olette myös tiedemies. Miten on, kun minä olin 16-vuotias, söin samaa ruokaa kuin nyt, leipää, perunaa ja niin edelleen. Ja joka kerran, kun minä syön, tulen vahvemmaksi ja suuremmaksi. Ja kun olen ohittanut suunnilleen 25 vuotta; minä syön samaa ruokaa nyt ja vahvistumisen ja kasvamisen sijasta, minä tulen vanhemmaksi ja heikommaksi.”

12   Siis, jos te kaadatte lasiin vettä tankista, ja lasi täyttyy, ja sitten tullaan pisteeseen, että sinä kaadat nopeammin ja enemmän ja se vain alenee jatkuvasti, vaikka ei ole mitään paikkaa, mistä se vuotaa. Sitä ei voi selittää tieteellisesti, mutta sen voi selittää Raamatulla, sillä siinä on kyse Jumalan sopimuksesta; ja se on ainoa tapa, jolla se voidaan selittää.

 Mutta meillä on siunattu toivo siitä, että tiedämme: että Jumala tuo meidät tiettyyn ikään, ottaa siitä kuvan, ja sitten kuolema astuu näyttämölle, mutta ylösnousemuksessa ei tule olemaan vilaustakaan kuolemasta. Ja vanhuus ja sellaiset on hävinnyt ikuisiksi ajoiksi. Kaikki, mitä perkele teki ja kuolema teki, on poissa ja koko muistokin siitä. Se tulee olemaan mennyttä ikuisiksi ajoiksi.

13   Esimerkiksi, suunnilleen vuosi sitten täällä, minä kampasin näitä harvoja hiuksiani. Ja minun vaimoni sanoi minulle; hän sanoi: ”Billy, sinusta on tulossa kalju.”

Minä sanoin: ”Mutta en minä ole menettänyt niistä ainuttakaan.”

Hän sanoi: ”Missä ne sitten ovat?”

Ja minä sanoin: ”Sano sinä minulle, missä ne olivat ennen kuin minä ne sain, niin minä sanon sinulle, missä ne odottavat minun tulevan luokseen.” Ja niin se on. [Ensin] niitä ei ollut; sitten ne olivat, ja nyt niitä ei taas ei ole. Jostakin ne tulevat.

Siis, alussa, jos me olemme maan tomusta peräisin– meidän ruumiimme oli tämän maan päällä alussa.

14   Ja otetaanpa tästä tällainen pikku kuva: Jumala, kaiken elämän lähde, ja Logos, joka lähti Jumalan luota, joka hautoi maan päällä, ja Hän oli hautomassa… tai siis se sana tarkoittaa ”olla äitinä; /hoivata” tai ”kujertaa.”

Ensimmäiseksi, kun Hän ”hautoi”, vähäinen kosteus alkoi kasaantua, ja pieni kukka nousi esiin. Jumala sanoi: ”Hyvä tuli. Jatketaan ’hautomista.’” Ja seuraava asia, ruoho ja kasvillisuus nousee esiin. Onpa kaunista. Jatketaan ”hautomista.” Sitten esiin nousee puu. ”Onpa kaunis”, Jumala sanoo, ”jatketaan hautomista.”

Linnut lehahtivat lentoon tomusta. ”Ihanaa, jatketaan ’hautomista.’” Eläimet tulevat tomusta; ”Jatketaan hautomista.” Ja sitten ihminen nousee tomusta. Jumala nostatti ihmisen maan tomusta. Sanotaan, että meidät on luotu 16:sta maan ainesosasta, potaskasta, kalsiumista, raakaöljystä, kosmisesta valosta ja niin edelleen.

15   Ja jos, meidän on tuotu tähän paikkaan Jumalan armosta, ja meillä on vapaa tahto tehdä valinta, ja joka Pyhä Henki, joka ”hautoi” meidät maasta [mullasta] ja alkaa ”hautoa” meidän sydämeemme, ja me hyväksymme Hänet, ja me kujerramme takaisin, kuinka paljon enemmän Hän kykenee nostamaan meidät kuolleista viimeisinä päivinä, kun meillä on [nyt] mahdollisuus tehdä valinta.

Sillä tavalla elämä syntyy: Pyhän Hengen kautta. Se voi tapahtua ainoastaan Pyhän Hengen ”hautomisen” kautta. Siitä sinä voit saada elämän ainoastaan Pyhän Hengen kautta. Siksi Jeesus sanoi: ”Jos ihminen ei synny uudesti ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” [KR92/ KR33; Joh. 3:3]

16   Ja psalmisti sanoi: ”…Sinun armosi on parempi kuin elämä.” Silloin, minä aloin ajatella ”Minkähän kaltaisesta elämästä hän puhuu sanoessaan Isän armon* olevan parempi kuin elämä?” Sitten mieleeni tuli, että on olemassa konsti, joka näyttää elämältä: se on turmeltunut elämä. [*Suom. ”armo” = KJV: lovinkindness = rakkaudesta nouseva hyvyys.]

Siis, perkele ei kykene luomaan yhtään mitään. Jumala on ainoa luoja, mitä on olemassa. Ja mitä on vääryys [epävanhurskaus]? Se on turmeltunutta/ vääristeltyä vanhurskautta. Silloin me ymmärrämme, että vääristelty vanhurskaus saa aikaan vääryyden. Se ei ole alkuperäistä. Eikä se ole– eikä se ole aito. Alkuperäinen on aito.

Sen vuoksi; Jumalalla ei ole alkua eikä Hänellä ole loppua. Ja jos, meistä tulee osa Jumalaa me emme voi kuolla yhtään enempää kuin Jumala voi kuolla, koska meissä on Hänen elämänsä itsessämme uuden syntymän kautta. Ja me olemme yhtä ikuisia kuin Jumala on ikuinen. Me emme voi kuolla. Jeesus sanoi: ”Sillä, joka kuulee minun sanani, uskoo Häneen, joka lähetti minut, on ikuinen elämä, eikä hän tule koskaan tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

17   Siis, huomatkaa tämä: joitakin viikkoja sitten, olin eräässä suuressa kaupungissa; ei ehkä tämän suuruisessa. Se tapahtui Kanadassa. Ja paluumatkalla upeasta kokouksesta, jossa olin nähnyt meidän siunatun Herramme pelastavan syntisten miesten ja naisten kadotettuja sieluja, ja vapauttavan heidät heidän heikkouksistaan, heidän oman uskonsa kautta Hänen loppuun saatettuun työhönsä, minä menin erääseen suureen hotelliin.

Siellä oli ryhmä Amerikan kansalaisia. He pitivät jonkin sortin klubikokousta, juhlaa, kokousta, konferenssin tapaista. Ja kun minä menin hissillä ylös, nousin pois, aloin kävellä hallissa, päälleni vyöryi aivan hirveä meteli. Ja minä peräännyin vähän nähdäkseni mitä se oli.

Ja yllätyksekseni, pari nuorta naista, vähän kahdenkymmenen paremmalla puolella, tuli halliin alusvaatteisillaan, pullo kädessään ja kulkivat ovelta ovelle ja miehet yrittivät kiskoa heitä sisään. Ja minä ajattelin: ”Voi, Jumala, ehkä aviomies ja pieni lapsi odottavat jossakin, mutta heidän mielestään se oli vain viatonta hupia.” Sellaista ei ole olemassa. Juuri se vaivaa nykyään meidän maailmaamme: on liikaa syntiä, jota kutsutaan viattomaksi huvitteluksi.

18   Ja minä vetäydyin vähän syrjään siitä, he olivat liian juovuksissa huomatakseen, että minä seisoin siinä; he menivät ohi, viehättävän näköisiä naisia, ja miehet kiskoivat heitä huoneisiin, ja toiset miehet hääräsivät siinä heidän ympärillään. Huomasin erään naisista menevän ohi, hän pysähtyi ja otti pitkä ryypyn pullosta ja ojensi sen toiselle ja he heittelivät kaikenlaisia ruokottomuuksia; ja nainen sanoi: ”Jippii, tämä on elämää.”

Minä ajattelin: ”Miten te erehdyttekään leidit. Tuo on kuolemaa.” Raamattu sanoo: ”Hekumoitseva nainen on jo eläessään kuollut.” [I Tim. 5:6] Kuinka perkele on saanut ihmiset uskomaan, että tuollainen olisi elämää. Jotkut ihmiset ajattelevat, että tupakointi, uhkapeli, juopottelu, rellestäminen on elämää. Se on kuolemaa; vääristeltyä elämää. Ei se ole elämää. Se ei voi olla elämää. Tuosta elämästä tulee [lopulta] niin surkeaa, että usein sitten otetaan ase tai jotakin ja hankkiudutaan eroon siitä elämästä. Siis, se ei voi olla sen kaltaista elämää, josta psalmisti puhui. Se ei ole elämää.

19   Ja minä ajattelin: ”Mikä saa ihmiset tekemään noin? Miksi miehet ja naiset tekevät noita asioita?” Sitten ajattelin näin: ”Jumala loi ihmisen janoamaan elämää.” Tuo jano, joka sinussa on, on Jumala luomus. Ja oikea ja väärä on asetettu sinun eteesi niin kuin elämän ja kuoleman puu, Eedenin puutarhassa. Ja Jumala loi sinut janoamaan. Ja kuinka sinä rohkenet ottaa suon siunatun janon, jonka Jumala on pannut sinuun janoamaan Häntä, ja yrittää sammuttaa sitä noilla maailman asioilla?

Perkele yrittää saada miehet ja naiset juoksemaan yökerhoissa ja kocktailkutsuilla, ja elämään moraalittomasti, koska heillä on jano ja tuo jano, joka sinussa on, on Jumalalta; eikä se tule tyydyttymään ennen kuin Kristus, tuo Ikuisen elämän lähde, täyttää sielusi. Se on täysin mahdotonta. Perkele saa sinut uskomaan, että sinä elät, mutta sinä olet kuollut syntiin ja rikkomuksiin. Miten sinä saatat ottaa tuon pyhän janon…?…

20   Kun minä näen kadulla nuorten naisten… Eilisiltana, kun olimme menossa hotelliin, vaimoni ja minä, huomasin pari kaunista nuorta naista kävelevän sisään, näpsäkästi pukeutuneita, kauniita nuoria tyttöjä, tosi tyylikkäästi pukeutuneita, jonkun sydänkäpyjä, joidenkin isän ja äidin-, ehkä vanha isä oli hikoillut rankasti ruokkiakseen heidät. He astelivat sisään, ja minä huomasin, miten ihanan siistin näköisiä leidejä he olivat kävellessään meidän ohitsemme.

Ja, kun he menivät ovesta, he astelivat suoraan pimeään, likaiseen, tupakansavuiseen baariin, josta viskintuoksu lemahti ulos. Minä ajattelin: ”Voi, te kävelette suoraan helvetin kitaan, kuoleman kitaan.” Te voitte olla kanssani eri mieltä; voitte sanoa: ”Sinä olet pelkkä vanha hölmö.” Mutta, ystäväni, tämän elämän lopussa, tulet huomaamaan, että se on totta. Se on kuolema.

Sinä yrität tyydyttää nälkää. Sinä yrität tyydyttää janoa maailman asioilla, ja tuota janoa ei annettu sinulle, että sammuttaisit sen maailman asioilla, vaan Kristuksella, ehtymättömällä elämän lähteellä.

21   Kun sinä yrität tyydyttää sitä tuolla vääristyneellä tavalla, heräät huomenna päänsärkyyn– sydänsuruun. Ja kun sinä elät paheellisesti; sinussa on arpi, koko loppuelämäsi ja joudut kohtaamaan maailman sellaisena. Sinä saat ainoastaan kuoleman tehdessäsi niin.

Vaan, antakaa minun kutsua teidät tänä iltana lähteen luo, joka on avoinna Jumalan talossa, tuon lyödyn kallion, tuon ”geisirin,” josta vesi ryöppyää ylös, ja se kutsu on: jokainen, joka haluaa, tulkoon ja sammuttakoon sen janon, jonka Jumala on häneen asettanut. Oi, se on paljon helpompaa. On paljon helpompaa tehdä oikein kuin tehdä väärin. Varmasti on.

Sitten, perkeleellä on toinenkin tie saada sinut sammuttamaan tuon janon, sillä joka tapauksessa kyse on uskonnollisesta janosta– Jumalan janosta. Sitten perkele sanoo sinulle: ”Kunhan vain käyt seurakunnassa; siinä kaikki, mitä sinun pitää tehdä.” Se on melkein yhtä tekopyhää tai pahempaa, kuin käydä baarissa sammuttamassa janoaan. ”Ellei ihminen synny uudesti…”

22   Antakaa minun kutsua teidät tänä iltana, kuten Jeesus teki sille naiselle kaivolla, joka tuli sinne vesiastian kanssa ottamaa vettä Jaakobin lähteestä.  Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juotavaa.”

Nainen sanoi: ”Kaivo on syvä eikä Sinulla ole mitään, millä ammentaa.”

Jeesus sanoi: ”Mutta, jos sinä tietäisit, kenen kanssa sinä puhut, ja kuka se on, joka sinulta kysyi, sinä pyytäisit minulta juotavaa; ja minä antaisin sinulle vettä, jota sinä et tullut täältä Jaakobin lähteeltä hakemaan.”

”Missä sitä vettä on?” nainen sanoi.

Jeesus sanoi: ”Se on juoksevaa [kumpuavaa– KR38] vettä, se kumpuaa iankaikkiseen elämään.”

Jano, jonka nainen siitä sai, kun hän tunnisti Jeesuksen [Hänet], ja tunnusti, että Hän oli Messias, Jeesus sanoi naiselle, missä tämä asui ja että hän eli aviottomasti; nainen sanoi: ”Sinun on oltava profeetta; ja me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän tulee kertomaan meille näitä asioita.”

Jeesus sanoi: ”Minä olen Se, joka sinun kanssasi puhuu.”

Nainen pudotti iänikuisen vesiastiansa; hän oli maistanut jotakin, joka oli paljon parempaa. Hän ryntäsi kaupunkiin, tämä sanoma sydämessään: ”Tulkaa katsomaan, miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt.” Se oli erilaista.

23   Jos sinä et ole maistanut koskaan mitään muuta kuin Jaakobin lähteen vettä, kaavamaista [/muodollista/ virallista] vettä, tule kerrankin Messiaan luo, tuon elämän Lähteen luo. Elämä tulee olemaan erilaista sen jälkeen. Se on Elämää. Se antaa sinulle toivon, jota mikään muu ei voi antaa. Se on ainoa tapaa elää.

Daavidin on pitänyt ajatella [juuri] sitä. Daavid oli metsästäjä; lammaspaimen. Hän puhui niin usein vihreistä niityistä ja tyynistä [virvoittavista] vesistä. Oi, jos sinä voisit kerrankin päästä metsiin ja kuunnella suurien puiden huojuntaa, kuunnella vesien solinaa, Jumala puhuisi sinulle.

24   Ylhäällä vuorilla, jossa minä käyn jonkin verran metsästämässä, on tietty vanha lähde, jonka sivuitse minä oikein mielelläni kuljen. Se näyttää niin iloiselta; kylmää vettä; aina tuoretta. Joskus, kun istuksin tuon lähteen ääressä, sanoin: ”Pikku lähde. Mikä saa sinut niin iloiseksi? Oletko sinä iloinen siksi, että eläimet juovat sinusta?”

Jos se olisi kyennyt vastaamaan, se olisi sanonut: ”Ei, veli Branham, se ei saa minua iloiseksi ja kuplimaan.”

Minä sanoin: ”Sitten, pikku lähde. Johtuuko se, että olet iloinen ja kuplit siitä, että minä juon sinusta joka vuosi?”

Jos se olisi kyennyt puhumaan, se olisi sanonut: ”Ei, veli Branham. Ei se saa minua iloiseksi ja kuplimaan.”

Minä sanoin: ”No mikä sinut saa niin iloiseksi?”

Se olisi sanonut näin: ”Katsos, minä kuplin siksi, koska takanani on jokin, mikä työntää minua. Sisälläni on jotakin, joka kuplii. Minä en pysty pidättelemään sitä. Sen vain täytyy pulputa ulos.”

Ja jokaisella ihmisellä, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, on sammuttamaton Kristuksen lähde sisällään, joka pulppuilee ulos, jokin joka ei anna olla hiljaa.”

25   Daavid puhui vesistä. Raamattu sanoo: ”Jumalan huoneessa on avoin lähde sielun puhdistamiseksi.”

Ja sitten taas; Daavid, joka oli sinut metsien kanssa, ja hän tiesi paljon eräelämästä. Ja eräässä Psalmissa, hän huudahti: ”Niin kuin peura (joka tarkoittaa: kauris), niin kuin peura halajaa vesipurolle, niin minun sieluni janoaa Sinua oi, Jumalani!”

Minä olen usein ajatellut, mistä Daavid tässä kirjoitti, kunnes sain tietää jotakin kauriista. Ja palatakseni tuolle seudulle, ja muihin maihin, siellä on susia ja villikoiria. Ja ne käyvät kauriiden kimppuun, koska ne ovat niille helppoja saaliita.

26   Ja ne [sudet] ovat oiva kuva perkeleestä. Otetaanpa joku kaunis nainen tai komea nuori mies; ne juuri ovat tämän maailman syntien saaliita. Perkeleelle 16, tai 17-vuotias viaton pieni poika on herkkupala, tai pieni tyttö on perkeleelle oiva saalis jolla herkutella .

Villikoirat asettuvat väijytykseen; olen nähnyt sen Afrikassa. Olen nähnyt sen muissakin maissa; ja ne käyvät kauriin kimppuun. Ensimmäinen, mitä ne tekevät on, että ne yrittävät katkaista niiden säärten takana olevan jänteen; sitten ne eivät kykene pakenemaan. Me nimitämme sitä, metsästäjien kielellä, että ne lamaannuttavat ne.

Ja sitten, jos se ei pääse käsiksi sinne, se tarttuu sitä kurkusta ja repii irti kaulasuonen. Se vuotaa hetkessä kuiviin. Ja kauriilla on kuve [takajalan edessä] ja se  iskee ja iskee hampaansa siihen. Ja jos koira on iso ja raskas, ja kauris pieni, se pystyy heittämään kauriin nurin siitä kupeesta. Sillä on ote kauriin keskivartalosta ja se paiskaa sen nurin. Kun se ottaa kiinni siitä ja heittäytyy sen päälle se saa kauriin maahan. Ja sitten ne tulevat ja repivät oitis pikkukaverin kappaleiksi.

27   Monta kertaa sen ote lipsahtaa kupeesta ja kauris on niin vikkelä ja pystyy liikkumaan niin vikkelästi, niin se voi joskus päästä sillä lailla karkuun. Kun koirat pyörivät maassa; ennen kuin ne pääsevät pystyyn, kauris saattaa päästä pakoon.

Mutta, jos täällä on yhtään metsästäjää, te tiedätte, että haavoittuneen kauriin pitää löytää vettä siinä paikassa. Ja minä voin vain kuvitella, kuinka verta vuotava pikkukauris; se etsii; se huohottaa; se etsii vesipuroa. Jos kauris pääsee veteen, se jää eloon.

Olen jäljittänyt niitä monesti. Kun ne pääsevät joelle ja juovat, ja juoksevat pienen matkaa jokea pitkin, pyrähtävät ylös mäelle, palaavat takaisin ja ottavat vähän lisää vettä; se voi jatkaa juoksemista, kunhan se vain saa vettä. Mutta, jos se ei saa vettä, se menehtyy.

28   Näin juuri Daavid sanoi: ”Minun sieluni janoaa Sinua kuin peura. Minun on saatava Sinut, Jumala, tai minä menehdyn.”

Ja tänä iltana, tälle syntiselle maailmalle, jota helvetin hullut koirat ovat purreet, kaikilla näillä moderneilla jazzmusiikeilla ja halpamaisilla TV-ohjelmien huulenheitoilla ja sen semmoisilla; olet hullun koiran purema. Sinä yrität sammuttaa tuon janon perkeleen seisovalla vedellä. Tulkoon sinun sydämesi niin janoiseksi, että sinä joko löydät Kristuksen tai kuolet.

”Niin kuin peura janoaa vesipurolle, niin minun sieluni janoaa Sinua Jumalani.” Ota kulaus siitä. Silloin sinun ei tarvitse kuunnella yhtäkään moraalisaarnaa; miten pukeutua ja miten toimia ja miten käyttäytyä.

29   Jokin aika sitten, etelässä, eräs orjakauppias oli ohikulkumatkalla. Silloin orjia oli tapana ostella, niin kuin me autoja– inhimillisiä olentoja; heitä myytiin. Ja eräs mies, välittäjä, tuli paikalle. Hän osti niin monta orjia tältä mieheltä ja niin monta tältä -, ja hänellä oli tarkoitus ottaa ne ja myydä; tehdä voittoa.

Kerran, hän tuli eräälle suurelle plantaasille ja orjia oli tulossa Afrikasta, heidän kotimaastaan. He olivat väsyksissä. Ja he– heitä piti ruoskia, jotta heidät saatiin töihin. Ja tämä välittäjä huomasi tällä plantaasilla erään nuoren miehen, joka kulki pää pystyssä, rinta pystyssä, eikä häntä tarvinnut ruoskia. Hän oli aina valmiina toimimaan.

Välittäjä sanoi omistajalle: ”Anna minun ostaa tuo orja.”

Omistaja sanoi: ”Hän ei ole myynnissä.”

No, mies sanoi: ”Mikäs hänestä tekee niin erilaisen kuin nuo muut orjat? Onko hän jokin pomo?”

Omistaja sanoi: ”Ei, hän ei ole pomo. Hän on vain orja.”

Välittäjä sanoi: ”Ruokitko sinä häntä jotenkin vähän eri lailla kuin noita muita orjia.”

Omistaja: ”En. Hän syö samassa katoksessa kuin muutkin.”

Ja välittäjä sanoi sitten: ”Mikä sitten tekee hänestä niin erilaisen kuin muut orjat?”

Ja omistaja sanoi: ”Minä ihmettelin sitä samaa alussa, kunnes sain sen selville.” Hän sanoi: ”Sain selville, että kotimaassa Afrikassa, tuo poika oli kuninkaan poika. Vaikka hän onkin muukalainen, hän käyttäytyy niin kuin kuninkaanpoika. Hän kohottaa noiden muiden orjien moraalia koska hän tietää, että vaikka hän on kaukana kotoaan, hän on kuninkaan poika ja hän käyttäytyy kuin kuninkaanpoika.”

30   Oi veli, ”minun Isälläni on runsaasti taloja ja maata. Hänellä on tämän maailman hyvinvointi käsissään. Rubiineja, timantteja ja hopeaa ja kultaa ovat hänen arkkunsa täynnään. Hänellä on sanoinkuvaamattomia rikkauksia.”

Jos se, että musta afrikkalainen tietää, että hänen isänsä on kuningas, saa hänet, vaikka on orja, nostamaan rintansa pystyyn, mitä sen pitäisi saada aikaan uudestisyntyneessä miehessä tai naisessa? Sen pitäisi saada käyttäytymään kuten Jumalan tytär tai Jumalan poika.

Ja jos, sinä olet koskaan maistanut, ja tullut Jumalan lapseksi, olen varma, että sinäkin teet niin. Te käyttäydytte kuin Kuninkaan pojat ja tyttäret. Ajatelkaa sitä, samalla, kun me rukoilemme. Painetaan päämme hetkeksi.

31   ”Olen Kuninkaan lapsi, Kuninkaan lapsi; Jeesuksen, Pelastajani kanssa, olen Kuninkaan lapsi.” Tunnetko itsesi syylliseksi tänä iltana? Sinä, nainen, joka olet käyttäytynyt maailman tavoin; vaikka pitäisi olla kristitty, pukeudut maailman tavalla, puhut maailman tavalla. Te miehet, tupakoitte, otatte pieniä ryyppyjä ystävien kanssa, käyttäydyt niin kuin käyttäydyt. Ymmärsitkö, että sinä olet Taivaan Kuninkaan poika? Sinun pitäisi käyttäytyä sen mukaisesti.

Jos tunnet syyllisyyttä, pyydä Häntä antamaan sinulle anteeksi. Hän ottaa sinut takaisin; saa sinussa aikaan janon, niin ette voi kulkea yhtään pitemmälle ilman, että löydät tuon Puron. Oletko sinä haavoittunut tänä iltana? Ovatko ihmisten suosion koirat; ovatko helvetin koirat laukanneet kannoillasi ja purreet sinua ja turmelleet sinut, ja sinun sielusi todella janoaa nyt tulla pelastetuksi? Jos, niin nyt Lähde on auki täällä seurakunnassa tänä iltana; ylösnoussut Jumalan Poika, joka antaa sinulle ikuisen elämän, kun pyydät.

32   Siis, siunattu Herra. Sinä olet pannut sydämelleni tämän pienen sanoman, ja minä olen antanut sen tälle pienelle seurakunnalle. Ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit sen upota syvälle sydämiin. Ja saakoon se aikaan sellaisen janon, että ihmiset tajuaisivat, että heidän on löydettävä Kristus välittömästi, tai kuolla.

Mistä me voimme tietää, että kun he risteilevät ja vetelehtivät synnissä, että jonakin hetkenä vihollinen saa heistä voiton, ja se tulee olemaan heidän viimeinen hetkensä. Suo tänä iltana, Herra, että ennen kuin heidät otetaan kiinni ja viedään pois tässä viimeisten, sovinnaisten, jumalattoman elämän päivien järjettömässä hälinässä, kun ihmiset nimittävät itseään kristityiksi…

Sinä sanoit, että ihmiset tulisivat olemaan häikäilemättömiä, ylpeitä, enemmän nautintoa kuin Jumalaa rakastavia, leppymättömiä, väärän valan vannojia, panettelijoita, hillittömiä, hyvän vihamiehiä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman. [2. Tim. 3: 2-3 YLT; KR38/92]

Ennen kuin heidät on saatu siihen ansaan, Herra, he tulkoot tuolle lähteelle, joka on täynnä Immanuelin suonista otettua verta, jonka alle sukellettuaan, syntinen pääsee eroon kaikista syyllisyytensä tahroista. Olkoon se vakava paikka jokaiselle henkilölle Jumalallisessa läsnäolossa, Jeesuksen nimessä.

33   Ja kun päämme ovat painettuna, minä pyydän teiltä hyvin merkittävää asiaa. Oletko sinä yksi niistä, jotka maailman asiat ovat sokaisseet, etkä sinä ole koskaan ottanut vastaan Kristusta? Oletko sinä yksi niistä, jotka yrittävät sammuttaa tuota ainussa olevaa janoa juopottelemalla, polttamalla, varastamalla, valehtelemalla? Vai oletko sinä mennyt niin pitkälle, että olet pannut nimesi kirkonkirjaan, helluntaiseurakunnan, presbyteerikirkon, baptistien, mitä se sitten onkin, ja yrittänyt sammuttaa tuota janoa, etkä ole koskaan maistanut nähdäksesi, kuinka Herra on hyvä?

Voi, sanot: ”Luulen niin.” Mutta jos sinä silti vielä teet niitä asioita, joita teit ennenkin, ja kaipaat vielä niitä, jotakin on vielä vialla. Etkö haluaisi luovuttaa elämääsi tänä iltana, ja antaa Hänelle sydämesi? Jos haluaisit sitä, nostaisitko kätesi ja sanoisit: ”Veli Branham, rukoile puolestani.”

34   Jumala sinua, poika, siunatkoon. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala siunatkoon sinua, sisar, sinua, sinua, ja sinua. Takanani vasemmalla, tässä suunnassa; Siunatkoon teitä, rouva. Jumala siunatkoon sinua. Nostaisiko joku muukin kätensä: ”Nyt minä uskon.” Jumala siunatkoon sinua, sisar siellä takana. Jumala sinua siunatkoon.

Oikealla puolellani, joku sanoi: ”Veli Branham. Rukoile puolestani.” Jumala teitä siunatkoon, rouva.”  Minä kyllä näen kätenne. ”On verilähde… (Jumala sinua, veljeni, siunatkoon. Jumala sinua, veljeni, siunatkoon) ”…sydämen avattu Jeesuksen, ja siinä pesty syntinen, saa uuden sydämen. [Sananmuk: ” On verilähde, joka on täynnä Immanuelin suonista otettua verta. Kun syntiset sukeltavat tuon tulvan alle, he vapautuvat syyllisyyden tahroistaan.”]

35   Tuo harras toive… ”Palvoja, joka on kerran tullut puhtaaksi, ei ole tuntoa synnistä, sillä yhdellä ainoalle uhrilla, Hän on ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” [KR92 ”syntejä tunnollaan”; Hepr. 10:2 & 10:14] Oletko vielä koskaan tullut tuolle lähteelle päästäksesi syyllisyydestäsi, ja halustasi tehdä syntiä? Oletko koskaan vielä yrittänyt sammuttaa tuota janoa ojentamalla kätesi kohti taivasta ja sanonut: ”Jumala, täyty minun janoinen sydämeni!” Jos et ole, nostaisitko kätesi? Tee se erityisesti Kristuksen tähden tänä iltana.

Jos olet jonkin seurakunnan jäsen, jos olet luopio, jos olet synnintekijä, etkä vielä koskaan tullut Kristuksen tykö, nosta kätesi, nostaisitko? Jumala teitä, herra siellä takana, siunatkoon. Jumala siunatkoon myös teitä. Jumala sinua siunatkoon siellä, poikaseni. Jumala teitä, herra siunatkoon, te raidallisessa paidassa. Vielä muita? Jumala sinua siunatkoon, sisareni, siellä takana.

36   Nyt, kun päämme ovat painettuna, toivoisin, että me voisimme käyttää vähän enemmän aikaa tähän alttarikutsuun. Haluaisin kysyä sinulta jotakin. Sinä sanot: ”Veli Branham, minä tiedän, että minun pitäisi kohottaa käteni, mutta en tiedä, miksen tee sitä.” Voi, rakas veljeni, älä anna perkeleen yrittää sammuttaa taas sitä tänä iltana. Sinä tiedät kaipaavasi Jumalaa!

Täällä on paljon teitä helluntailaisia. Te kaipaatte Jumalaa. Te olette ehkä vähän tanssinut ja on ollut tunnekuohuja ja pieniä todisteita [Hengestä] ja joitakin juttuja; mutta se ei ole se asia, mistä minä puhun.

Luterilaiset uskovat, että se on siinä, kunhan he vain elävät uskosta. Metodistit sanovat, että kun he huutavat, se on siinä, mutta kävi ilmi, ettei ollutkaan. Helluntailaiset sanovat, että kun he puhuivat kielillä, he saivat sen. Kävi ilmi, etteivät saaneet.

Veli, älä ota korviketta. Nämä asiat, huutaminen ja puhuminen kielillä ovat ihan hyviä. Mutta, ne ovat tuntomerkkejä [/ominaisuuksia]. Onko sinulla Kristus? Siitä on kyse! Kristus sydämessä, veli, on jotakin, joka tuottaa Kristuksen hedelmää: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, sävyisyys. [Gal. 5:22]

37   Olen nähnyt, kun ihmiset huutavat ja tanssivat Hengessä ja puhuvat kielillä, ja silti heillä riittää kiukkua taistelemaan vaikka moottorisahaa vastaan, ja he elävät päivittäin jumalattomasti ja pukeutuvat vain puoleksi, ja tekevät hämäriä bisneksiä ja kaikkea sellaista. Veli, ne eivät ole Hengen hedelmiä.

Palatkaa takaisin Raamatun ääreen. Tulkaa takaisin lähteelle. Tulkaa takaisin ja ottajaa Kristus vastaan. Nämä muut pikkujutut pitävät sitten huolen itse itsestään. Heti, kun sinä otat Kristuksen vastaan ja elämä alkaa kulkea sen mukaisesti, nämä muut asiat virtaavat sitten vapaasti. Mutta älä yritä saada näitä muita ennen kuin saat Kristuksen. Hän on elämän Lähde– ainoa lähde. Ja Hän on tuo ehtymätön elämä Lähde. Sinä et voi kuluttaa loppuun Hänen hyvyyttään; Hänen armoaan.

38   Onko vielä joku, ennen kuin rukoilemme, yksi vielä, joka ei ole nostanut kättään? Nostaisitko kätesi nyt? Minä tiedän, että tämä on ollut melkoinen konferenssi; tämä on raskasta, koska suurin osa ihmisistä on kristittyjä– Jumala teitä, rouva, siunatkoon. Se oli todellinen teko! Jumala siunatkoon sinua, pieni poika. Jumala teitä, rouva, siunatkoon, taas siellä takana. Oikein, ainoastaan… Jumala teitä, herra siunatkoon, siellä takana. Jumala siunatkoon teitä, aivan takana. Jumala siunatkoon teitä, rouva, siellä takana.

Sinä sanot: ”Veli Branham, merkitseekö tuo nyt mitään, kun he kohottivat kätensä?” – Eroa kuoleman ja elämän välillä. Sitä se merkitsee. Jumala teitä, rouva, siunatkoon. Näin kyllä teidät, joka istutte siellä. Te sanoitte: ”Nostaisinko käteni?” Kyllä vain.

Kun te nostatte kätenne, te rikotte kaikki painovoiman lait. No sehän osoittaa, että teissä on jotakin yliluonnollista. Ja tuo teissä oleva yliluonnollinen olento on rikkonut painovoiman lait, ja uhmannut tiedettä, ja nostanut tuon käden kohti Kaikkivaltiasta Jumalaa, sinun Luojaasi, [merkiksi] että sinä palvelet Jeesusta Kristusta. Takuulla se merkitsee eroa kuoleman ja elämän välillä, jos sinä tarkoitit sitä. Jos sinä et tarkoittanut sitä, se ei merkitse mitään. Mutta jos tarkoitat sitä…

39   No niin; kerta vielä: onko siellä vielä joku, joka ei ole nostanut kättään, juuri ennen kuin rukoilemme? ”Onko sillä rukouksella mitään merkitystä?” Rukous muuttaa asioita. Rukous muutti Hiskian kuolemasta elämään. Rukous muutti William Branhamin kuolemasta elämään. Rukous muuttaa jokaisen syntisen täällä kuolemasta elämään. Varmasti muuttaa. Rukous saa sen aikaan. Nyt, rukoillaan yhdessä.

Siunattu, taivaallinen Isä; seurauksena siitä, että Sinut on esitelty täällä Sinun Sanasti kautta, ja suuren profeetta Daavidin, joka kirjoitti vuosia sitten nuo innoitetut laulut; Sanan kuulemisen kautta vielä pari- tai kolmisenkymmentä kättä nousi tänä iltana merkiksi, että ihmiset ottivat Sinun rakastetun Poikasi vastaan, henkilökohtaisena vapahtajanaan.

Ehkä tuo henkilö ei juurikaan ymmärrä sitä, että Se, joka kolkutti hänen sydäntään, ei ole kukaan muu kuin suuri Jehova Jumala, sillä meidän siunattu Herramme sanoi, että: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni ensin vedä häntä.” Ja sitten, Isä antaa tuon rakkaan [henkilön] Herralle Jeesukselle rakkauden lahjaksi.

40   Ja minä rukoilen, Herra Jeesus, että Sinä kastaisit heidät juuri nyt, rakkauden ja rauhan ja ilon Pyhässä Hengessä. Aseta heihin tuo Jokin, joka ottaa paikkansa, ja tyydyttää. Ei viiniä, joka puree kuin kyy, pistää kuin käärme, vaan tuo tyydytystä tuottava osa, jonka Herra Jeesus on antanut meille: Pyhän Hengen kaste. Tulkoon se kaikille heille juuri nyt.

Eläkööt he, tästä illasta lähtien, tuosta lähteestä juoden, ja eläen tuolla vuorella juhlakokemus sydämessään; voittakoot he toisia ja kutsukoon heitä tuolle lähteelle. Suo se, kuolematon ja ikuinen Isä Jumala; Herran Jeesuksen, Sinun Poikasi nimessä; me pyydämme sitä. Aamen. Lauletaanpa vain yhden kerran, todella hiljaa:

On verilähde, joka on täynnä Immanuelin suonista otettua verta. Kun syntiset sukeltavat tuon tulvan alle, he vapautuvat syyllisyyden tahroistaan.
On verilähde, joka on täynnä Immanuelin suonista otettua verta. Kun syntiset sukeltavat tuon tulvan alle, he vapautuvat syyllisyyden tahroistaan.
Vapautuvat syyllisyyden tahroistaan; vapautuvat syyllisyyden tahroistaan,
Kun syntiset sukeltavat tuon tulvan alle, he vapautuvat syyllisyyden tahroistaan.

41   Nyt, jos te olette pelastuneet, nostetaanpa kätemme ja lauletaan näin:

Siitä lähtien, kun näin tuon virran, jotka Sinun haavasi tuottivat; pelastava rakkaus on ollut aiheeni, ja tulee olemaankin siihen asti, kunnes kuolen.

Tuntuuko teistä todella hyvältä? Sanokaa: ”Aamen.” Tuntuuko teistä siltä, että teidät on harjattu peripohjin puhtaaksi? Minusta tuntuu, kun tiedän, että Pyhän Hengen läsnäolo on täällä. Selvä.

Siitä lähtien, kun näin tuon virran, jotka Sinun haavasi tuottivat; pelastava rakkaus on ollut aiheeni, ja tulee olemaan siihen asti, kunnes kuolen. Ja tulee olemaan siihen asti, kunnes kuolen; ja tulee olemaan siihen asti, kunnes kuolen.

42   Kuunnelkaapa. Minä haluan sanoa tämän tässä ohessa. Tällaisia lauluja minä rakastan. Minä haluaisin ennemmin niitä, kuin näitä mitättömiä, pätkittyjä boogie-woogie-juttuja, joita seurakuntaan yritetään pistää ja ottaa noiden vanhanaikaisten virsien [hymnien/ laulujen] paikka. Se ei ikinä onnistu. Pyhä Henki rakastaa vanhanaikaisia lauluja.

Minä yksinkertaisesti rakastan sitä. Se vain menee syvälle minuun. Ehkä se on… Ai, uskon, että te myös. Varmasti rakastatte. Te rakastatte näitä vanhanaikaisia lauluja. Minä olen yksi niistä vanhanaikaisista kristityistä. Pelastuin vanhanaikaisella tavalla, uskon vanhanaikaiseen pelastukseen; vanhanaikaiseen pelastavaan armoon. Sellaisena minä siitä pidän. Aamen. Se ei pärjää näille uudenaikaisille hyppimisille ja säntäilyille ja konstailuille. Minä rakastan vanhanaikaista tyyliä.

43   Nyt on aika rukoilla sairaitten puolesta. Toivoisin, että meidän sisaremme pystyisivät; veljemme, ketkä sitten soittavatkin, jos he voisivat soittaa hetken ”On läsnä suuri Lääkäri, tuo myötätuntoinen Jeesus. Hän saa riutuneen sydämen iloitsemaan, puhumalla. Ei muuta nimeä kuin Jeesus.”

Ja minä haluaisin teidän koko huomionne hetkiseksi. Tänä iltana, jos Herra suo, minä yritän tehdä toisessa kokouksessani siten, miten näin tehtävän ilmestyksessä, joka toimi niin loistavasti Kanadassa joitakin viikkoja sitten. Perusajatus on– tapa, jolla rukoilen sairaitten puolesta, mikä on siis toissijaista, mutta mikä tuottaa uskoa yleisölle niin, että ihmiset voivat nähdä suoria todisteita Kristuksen ylösnousemisesta.

44   Meille, Amerikan kansalla on opetettu, että pitää panna kädet ihmisten päälle. Pannaan kädet päälle… Siis, tiedättehän… Se on juutalainen käsitys. Se ei ole pakanoiden oppi Raamatun mukaan. Tehän muistatte, kun Jairus sanoi: ”Tule panemaan kätesi tyttäreni päälle, niin hän elää.”

Mutta roomalainen senturio sanoi: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kotiini; sano vain sana.”

Jeesus sanoi: ”Tuo on suurinta uskoa. En ole milloinkaan nähnyt tuota Israelissa. Sillä tavalla…” Mutta Amerikassa me emme näytä pystyvän tajuamaan sitä.

45   Siis, sikäli, kun minä tiedän, jokainen ihminen täällä, on minulle ehdottomasti täysin vieras. Olen nähnyt pienen… Luulisin, että se on Rosella-sisar. Istutko sinä siellä, Rosella? Oletko koskaan todistanut näiden kokouksien tiimoilla?

Hammondissa– luulisin, että se oli, Indianassa, yhtenä iltana jossakin parvella tai jossakin (en muista missä se oli) Fred Astaire tuo tanssija oli juuri paljastettu yleisölle. Ja jostakin tuli sellainen nainen, levottomana, ja vapisi ja Pyhä Henki puhui hänelle, ja sanoi hänelle, että hän on alkoholisti ja matkalla kadotukseen ja mitä kaikkea hänelle kerrottiin, en tiedä.

Mutta, lääkärit olivat jo luopuneet toivosta tuon tytön suhteen; Anonyymit Alkoholistit ja kaikkea. Ja Jeesus Kristus armossaan, otti tuon alkoholihaudan pois tuolta tytöltä ja hän on tänä iltana yksi Jumalan pyhistä; sillä viimeiset 3 – 4 vuotta, hän on käynyt alkoholistien paikoissa todistamassa Jumalan armosta.

46   [Nauhassa tyhjä kohta] …istumassa tänä iltana täällä, Jumalan armosta pelastettuna, ja muuttunut rakastavaksi kristityksi; nuoreksi, kauniiksi naiseksi. Voisitko nousta seisomaan, Rosella? En haluaisi tehdä tästä mitään numeroa; se on vain sitä, mitä Jumalan armo voi tehdä. On tosiaankin.

Hän on ainoa, jonka minä tästä yleisöstä tunnen, paitsi poikani, jotka nauhottavat ja veli Beeler, joka istuu täällä. Mutta Pyhä Henki tuntee jokaisen teistä. Hän tietää keitä te olette; mitä te haluatte.

Jeesus tunsi ihmisten ajatukset. Pitääkö paikkansa? He koskettivat Hänen viittaansa ja paranivat. Raamattu väittää, että Hän on sama eilen, tänään ka ikuisesti. Pitääkö se paikkansa? Ylipappi, jota meidän heikkoutemme tunto koskettaa. [Hepr. KR38 4:15: Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme,]

Hänet naulittiin ristiin, Hän kuoli, haudattiin, nousi ylös kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, istuu Majesteetin oikealla puolella; rukoilee meidän puolestamme meidän tunnustuksemme perusteella; Ylipappi, jota meidän heikkoutemme tunto koskettaa.

47   Siis, jos Häntä koskettaa meidän heikkoutemme tunto, Jeesus on täällä tänä iltana Pyhän Hengen muodossa. Kuinka moni tietää, että Jeesus on Pyhän Hengen muodossa? Hän sanoi: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat.” Pitääkö tämä paikkansa?

Siis, viinipuu ei tee hedelmää. Oksat tekevät hedelmää; ja Pyhä Henki joka on tuo viinipuu, on täällä tänä iltana puhdistamassa tuota viinipuuta. No, millaista hedelmää tuo Viinipuu tuottaa? Raamatullisia hedelmiä– tosiaankin.

Siis, jos sinä kosketat Häntä; Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti; Häntä voi koskettaa aivan niin kuin silloinkin. Ja nyt, jos Jumala armossaan, jumalallisen lahjan kautta… Jos meillä on täällä ensikertalaisia… Niinpä minä siteeraan muutamia sananpaikkoja, jotta te ymmärtäisitte.

Jeesus ei väittänyt olevansa parantaja. Hän sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja; Isä, joka on minussa, suorittaa parantamisen.” Jeesus sanoi: ”Minä en tee mitään, ennen kuin Isä ensin näyttää minulle, mitä tehdä.” Mitä minä näen Isän tekevän, minä menen tekemään sen mukaisesti, mitä Hän näytti minulle.” Kuinka moni tietää, että se on–se on Joh. 5:19? Varmasti on. Hän ei tehnyt mitään, ennen kuin Isä näytti Hänelle, mitä tehdä.

48   Siis, mitä sitten Isä Hänelle näytti? Katsotaanpa vähän sitä ensikertalaisten takia; joitakin asioita, joita Isä näytti Hänelle. Eräänä päivänä Simon Pietari tuli Jeesuksen tykö, Hän ei ollut milloinkaan tavannut häntä. Hän sanoi: ”Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Johanneksen poika; siispä minä annan sinulle nimen Pietari.” Kuinka moni tietää tämän? [Hän] tiesi hänen nimensä.

Hän tiesi, missä se kala oli, jolla oli tuo kolikko suussaan ja sai Pietarin menemään pyydystämään sen. Kuinka moni tietää sen? Hän tiesi, mihin nuo muulit oli sidottuna– missä nuo kaksi tietä kohtaavat. Kuinka moni tietää sen?

Kun Filippus meni ja löysi Natanaelin rukoilemasta tuon puun alta, toi hänet takaisin Jeesuksen luo; Jeesus sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei vilppiä ole.”

Hän sanoi: ”Rabbi, mistä Sinä minut tunsit?”

Hän [Natanael] sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, Israelin Kuningas!”

49   Nainen kaivolla; minä siteerasin sitä hetki sitten; Jeesus pyysi häneltä juotavaa päästäkseen keskustelemaan hänen kanssaan. Ja nainen sanoi Hänelle, että kaivo on syvä; hetken päästä Jeesus sai selville, mikä naisen ongelma oli; Hän sanoi: ”Mene ja hae miehesi.”

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Pitää paikkansa. Viisi sinulla on ollut ja se, joka sinulla on nyt, ei ole sinun miehesi; ja oikein Sinä sanoit.”

Katsokaapa tätä samarialaista. Hän sanoi: ”Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta. Mutta, me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän kertoo meille näitä asioita.” Mutta nainen ei voinut käsittää, kuka Jeesus oli. Hän sanoi: ”Minä olen Hän.” Ja nainen uskoi sen; ja hän ryntäsi kertomaan ihmisille ja sai aikaan herätyksen, joka iski kaupunkiin.”

Mutta juutalaiset sanoivat: ”Hän on Beelsebuli; paholainen; ennustaja.” Jeesus sanoi heille, että Hän antaisi heille sen anteeksi, mutta Hän sanoi, että kun Pyhä Henki tulisi ja tekisi samoja asioita; sanakin Häntä vastaan, sitä ei annettaisi milloinkaan anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.

50   Ja sitten Kristus lupasi, Joh. 14:ssä seurakunnalleen: ”Joka uskoo minuun, tulee tekemään niitä samoja tekoja joita minä teen.” Pitääkö se paikkansa? Samanlaisia tekoja… ”Enemmänkin kuin tämä, he tulevat tekemään, sillä minä menen Isäni tykö.” Kirjoitusten täytyy täyttyä. Hän saattaa kutsua jonkun silloin tällöin yleisöstä, mutta Hän sanoi: ”Te tulette tekemään enemmän kuin tämä, sillä minä menen Isäni tykö.” Hän puhdisti lahjat ja asetti ne seurakuntaan; Hän nousi ylös, antoi lahjoja ihmisille.

Hän sanoi: ”Vähän aikaa…” Kuunnelkaapa tätä häkellyttävää lausuntoa: ”Vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe.” Tuo ”maailma” tässä tarkoittaa ”maailmanjärjestys.” Siis, Hänen ajastaan siihen asti, kun Hän tulee, tulee olemaan kymmeniätuhansia ihmisiä, huolimatta siitä, mitä sitten tapahtuukaan, he eivät tule näkemään. Näin asia on. Jeesus sanoi: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko minua. Mutta jos teen Isäni tekoja, uskokaa niihin tekoihini.” Näettekö?

51   Siis, jos Kristus elää… Uskotteko te, että Hän on noussut kuolleista? Sanooko Raamattu Hepr. 13:8 että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? Silloin Hän on sama voimassa. Hän on seurakunnassaan ja tekee niitä tekoja. Silloin, ne ovat Kristuksen ominaisuuksia, joka on kastanut seurakuntansa Pyhällä Hengellä.

Siis, huolimatta siitä, mitä lahja tekee täällä, jos ei ole uskoa jolla ottaa se vastaan, se ei ikinä tule toimimaan. Kuinka moni tietää tämän? Niinpä, ihminen, olipa hän kuinka lahjakas tahansa, jos yleisö ei usko, siitä ei ikinä toimi.

Jeesus meni omaan kaupunkiinsa, ja ihmiset sanoivat: ”Siis, Sinä olet tehnyt sitä Kapernaumissa, Sinä teit tätä täällä. Siis, näytäpä, kun teet täällä jotakin.” Eikä Jeesus voinut tehdä siellä yhtään voimallista tekoa; ja Hän ihmetteli ihmisten epäuskoa. Pitääkö se paikkansa? Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

52   Siis, ollaanpa aloillaan vielä hetki. Minä haluan kysyä jotakin; täältä puhujanpöntöstä: jos Kristus on Jumalan Poika, ja arvostaa ja siunaa meitä tulemalla tänne alas, ja liikkuu keskuudessamme ja tekee samoja tekoja, kuin Hän teki silloin; tekee samoja tekoja kuin Hän teki ennen naulitsemistaan ristiin ja ylösnousemustaan, uskotteko te, että Hän on täällä ja vahvistaa todeksi Sanansa; täyttääkseen Sanansa? Hän lupasi tehdä sen. Hänen ei tarvitsisi tehdä sitä, mutta Hän lupasi tehdä sen. Hän paransi silloin täyttääkseen sen, mitä Hänestä oli luvattu.

Kuinka moni sanoo: ”Veli Branham, Jos Jumala tekee sen, niin, ettei kukaan [ulkopuolinen] tule sinne [auttamaan], minä panen uskoni Jumalaan; ja jos Jumala vastaa, ja kertoo minulle ja auttaa minua, samalla tavalla kuin Hän teki ennen; niin kuin tuota naista, jolla oli verenvuoto, minä lupaan Jumalan edessä uskoa Häneen.” Minä… Tätä ei ole ennen tehty, kuin vain kerran– pari; nostaisitteko kätenne Häntä kohti niin, että Hän voi… Jumala sinua siunatkoon.

53   Nyt, taivaallinen Isä, loppu on Sinun. Minä luovutan itseni ja tämän seurakunnan Sinun käsiisi. Suo siunatun Pyhän Hengen liikkua nyt niin, ettei tämä väki voi tuomiopäivänä sanoa: ”Minä en ymmärtänyt. En tiennyt. Sinun ei Sanasi toteutunut.”

Mutta tämä joukko ei voi sanoa sitä tämän illan jälkeen, sillä minä rukoilen, että Sinä toteuttaisit Sanasi, ja ilmaisisit itsesi Jeesuksen Kristuksen nimessä kuten minä Sinun vaatimattomana palvelijanasi, ja nämä muut palvelijat alistuisimme Sinulle niin, että Sinun suuri Pyhä Henkesi työskentelisi meidän kauttamme. Aamen.

54   Siis, olkaa todella kunnioittavia. Voisitteko ystävällisesti jatkaa laulua ”On läsnä suuri Lääkäri”, hiljakseen, hiljaisesti? Nyt, minä haluaisin jokaisen uskovan… Kuinka moni täällä on sairas; nostaisitteko kätenne– sairaat ihmiset tai mitä sitten olettekin. Siis, ei ole mitenkään mahdollista määrittää… Niitä on kaikkialla rakennuksessa.

Siis, katsokaapa tännepäin ja uskokaa ainoastaan koko sydämestänne. Sanokaa näin sydämessänne: ”Jumala, minä uskon Jumalaan Kaikkivaltiaaseen Isään. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Poikaan. Minä uskon, että Jeesus Kristus on tässä rukoushuoneessa tänä iltana Pyhän Hengen kautta. Minä uskon, että se on Hänen lupauksensa. Puhu minulle, Herrani, ja anna kaipuu minun sydämeeni ja vahvista se vastaamalla minulle veli Branhamin kautta. Käytä todella häntä tänä iltana, Herra ja vastaa minulle, ja kerro minulle jotakin kautta; ja minä rukoilen, ja minä otan Sinut vastaan ja uskon Sinuun koko sydämestäni.” Rukoilkaa vain tällä tavalla. Jatkakaa vain katsomista tänne ja pysykää rukouksessa.

55   Siis, minä en voi… Minä en voi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Minä haluan joitakuita hetkeksi ihan vain sieltä täältä yleisön keskuudesta, sitten haluan kutsua kokoon rukousjonon. Sillä lailla minä saan tätä vähäsen pois itsestäni. ”Mistä on kyse, veli Branham?” Kyse on antautumisesta. Jos te vain tietäisitte, miten antautua, se, mitä teissä on alkaisi toimia. Mutta sen salaisuus on… Ei se ole salaisuus, se on yksinkertainen Raamatun totuus; antautua Pyhälle Hengelle.

Kun te nostitte kätenne hetki sitten, Pyhä Henki sanoi: ”Nosta kätesi; nosta kätesi!”

[Veli Branham koputtaa koroketta.] Sanoit: Mitä tämä on; mitä tämä on? Siis, Herra, tässä minä olen.” Se on antautumista. Jumala pelasti sinut tuolla perusteella. Nyt, sillä tavalla mikä tahansa asia on. Lahjat– sinä antaudut niille [/annat tietä niille].

56   Saarnaajat tulevat puhujanpönttöön; tarkoitan voideltua sananpalvelijaa. Jumala lähettää jotkut saarnaamaan, jotkut evankelistoiksi, opettajiksi, profeetoiksi. Minä en ole saarnaaja. En väitä olevani saarnaaja, koska minä en kykene… minä olen vain… voi, minulla ei ole saarnaajan koulutusta. Minun lahjani on nähdä näkyjä– näkijä. Eikä se– minä– eikä se ole– ei ole…

Toivoisin osaavani puhua niin kuin jotkut näistä sananpalvelijoista, jotka kykenevät seisomaan siinä, ottamaan evankeliumitekstin ja sitoa yhteen sen, jakaa sen yleisölle noin vain ja sielut vain itkevät; juoksevat alttarille. Antaisin mitä vain, jos voisin tehdä sen.

Toivoisin, että minulla olisi Jumalan rakkaus sydämessäni sellaisella tavalla– sitä minä haluaisin– esitellä evankeliumin ihmisille sellaisella tavalla, että he vain kaatuisivat ja ottaisivat Kristuksen vastaan. Mieluummin ottaisin sen kuin kaikki parantamisen lahjat ja kaiken muun, mitä Raamatussa on. Antakaa minulle rakkaus ja ottakaa te kaikki muu! Antakaa minun rakastaa Häntä. Sitä minä haluan tehdä– rakastaa Häntä. Olen kiitollinen tästä pienestä osuudesta.

57   Mutta, antautukaa nyt vain Hänelle, ja katsokaa, mitä Hän sanoo. Minä luovutan itseni. Te luovutatte itsenne. Antaa Pyhän Hengen liikkua. Olkaa ihan hiljaa. Niin kuin Raamattu sanoo: ”Lakatkaa huolehtimasta! [Ps. 46:10 ”Heretkää” KR33] Tietäkää, että minä olen Jumala.” Niin Jumalan Raamattu sanoo.

Nyt, te sanotte: ”Mitä sinä odotat, veli Branham?” Minä tarkkailen ja odotan Pyhää Henkeä. Kuinka moni on nähnyt Siitä kuvan? Näyttäkääpä kätenne. Varmasti; luulisin, että te kaikki olette. Hän [Se] on täällä jossakin. Tulipatsas, American Photographer Association [USA:n valokuvaajaliitto] otti siitä kuvan. Se tekijänoikeudet ovat Washington DC:ssä; ainoa yliluonnollinen olento, joka koskaan, koko maailmanhistorian aikana on valokuvattu tieteellisesti. Tutkikaa Washingtonissa pitääkö se paikkansa. Sen on tutkinut George J. Lacy, FBI:n sormenjälki- ja todistuskappale[osaston] johtaja. Se on totta.

58   Jos lähden kotiin tänä iltana, seurakunta kyllä tietää, että olen puhunut totta. Tiedemaailma tietää, että minä olen puhunut totta, koska se on tieteellisesti todistettu. George J. Lacy sanoi, että tämän kameran mekaaninen silmä ei ota vastaan psykologiaa. Linssiin osui Valo. Se oli totta. Siis, olkaa rukouksessa.

Minä näen erään herttaisen naisen istuvan juuri täällä minun edessäni rukoillen, pää painettuna. Hän sattui olemaan tässä aivan lähellä. Minä ehkä saatan puhua hänen kanssaan hetken, se voi aloittaa Pyhän Hengen liikkeen yleisössä. Rakas sisareni, jos Jumala antaa minun tietää, mitä sinä rukoilet, hyväksytkö sinä sen?

59   Sinulla on haavaumien, eikä olekin? Rukoilet haavaumien takia… jos se pitää paikkansa, nostaisitko vain kätesi siellä Jumalalle, siis tämä pikkunainen täällä; aivan täällä. Sinulla on haavaumia. Sinun aviomiehesi istuu aivan siinä takanasi. Te myös rukoilette, herra, jonkin takia. Silmienne. Niin on.

Teidän nimenne on Edna, Way. Te asutte Indianapolisissa. Te asutte Kenwood Avenue- nimisellä kadulla. Teidän numeronne on 36-3726 Kenwood Avenue. Teidän aviomiehenne nimi on Frank, eikö olekin? Minä en ole tavannut teitä koskaan elämässäni. Pitääkö se paikkansa?

Te kosketitte. Onko se totta? Jos on, nousisitteko seisomaan hetkeksi? Selvä. Te ja teidän miehenne voitte lähteä kotiin. Te olette saaneet sen, mitä pyysitte. Te olette koskettaneet Herraa Jeesusta, tunnustuksenne ylipappia. Aamen.

60   Uskokaa Jumalaan! Älkää epäilkö. Uskokaa koko sydämestänne. Nyt, olkaa todella kunnioittavia. Älkää häliskö. Olkaa todella kunnioittavia, koska Pyhä Henki valvoo kaikkia henkiä täällä. Miten ihmeellistä.

Minä näen sen Valon seisovan tuossa suunnassa täällä. Se on erään pikkunaisen päällä, joka istuu takana siellä päässä. Hänellä on munuaisvaiva; vikaa myös silmissään. Hän ei ole tästä kaupungista; hän… Minä en pysty osoittamaan teille, missä hän on. Mutta hän on Richmondista, Iindianasta. Hänen nimensä on Bessie Rush. Nouskaa seisomaan neiti Rush ja ottakaa parantumisenne vastaan. Kristus parantaa teidät. Aamen.

Rouva, seisoisitteko vielä hetken? Nouskaa vielä seisomaan, se rouva, kuka sitten olettekin. Minä en tunne teitä, enhän, rouva? En ole eläissäni tavannut teitä, sikäli kun minä tiedän. Ne asiat, joita Hän sanoi, ovatko ne totta? Nostakaapa kätenne, onko se totta vai ei. Selvä. Jumala teitä siunatkoon.

61   Uskotteko te? Jos voit uskoa… En te tässä osassa?

Täällä on eräs rouva; Valo on hänen päällään. Hän on painanut päänsä. Hän istuu aivan täällä. Hän rukoilee jonkun toisen puolesta, ei itsensä. Hän rukoilee äitinsä puolesta. Hänen äidillään on sydänvaiva. Jos te uskotte koko sydämestänne, teidän äitinne paranee. Aamen. Uskokaa Jumalaan.

Mitäpä tässä osassa täällä? Uskotteko te koko sydämestänne?

Täällä on pikkurouva aivan täällä takana; hän katsoo minua. Hänellä on ongelmaa rinnassa. Se on totta. Rouvalla, hänen vieressään on ongelmaa jalkojensa kanssa; kipuja jaloissa. Täällä hänen aviomiehellänsä, joka istuu toisella puolella, on ongelmia maksansa kanssa; siinä sen naisen toisella puolella. Pitää paikkansa. Ehkä te tiesittekin tämän,

Te ette ole tästä osavaltiosta [maasta]. Ette ole. Te olette jostain täältä pohjoiseen. Te olette New Castlesta, Indianasta. Näin on. Nostakaa kätenne. Selvä. Voitte lähteä kotiin ja ottaa vastaan parantumisenne nyt, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

62   Uskotteko te? Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö. Rouvalla täällä on niveltulehdus; pikkurouva… hän rukoilee myös sisarensa puolesta, jolla on sydänvaiva. Rouva on sananpalvelija. Hänen nimensä on rouva Drake, rouva Marilyn Drake. Nouskaapa ylös ja ottakaa vastaan parantumisenne; Jeesuksen Kristuksen nimessä. Uskokaa Jumalaan. Uskotteko te?

Entä te, herra siellä takana; joka istutte siellä tolpan vieressä? Teillä on sydänvaiva. Te olette Columbuksesta, Ohiosta. Teidän nimenne on herra Fitch. Nouskaa ylös, herra Fitch ja ottakaa parantumisenne vastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Uskotteko te? Rukoillaanpa yhdessä hetki.

63   Siunattu, taivaallinen Isä. Raamattu sanoo: ”Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.” Ja tämä yleisö, tänä iltana, alkaa olla odotuksen vallassa tietäessään, että vain muutama hetki, vain enää yksi kokous ja tämä päättyy. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä saisit otteen, tavalla jollakin tapaa jokaisesta sydämestä täällä juuri nyt, ja antaisit heidän nähdä, että Jeesus Kristus yhä elää ja hallitsee.

Ja minä rukoilen, että jokainen, joka kulkee läpi tämän jonon, tai menee sisään tai ulos näistä ovista tänä iltana, paranisi tai mikä heidän sairautensa sitten onkin. Minä luovutan heidät sinulle; ja siunaa heitä nyt, Isä, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

64   Billy, missä kohdassa sinun rukouskorttisi ovat? H, ykkösestä sataan? Viidestätoista sataan; H– viidestätoista sataan. Kellä on H numero 1?  Nostakaa kätenne– tai siis: H50, nostakaa kätenne. Menikö oikein? 50:stä–100:an? H50, nostaisitteko kätenne. Rukouskortti, jossa on H ja 50. Kellä se on? Voisitteko nostaa kätenne olkaa hyvä?

Oletko varma, että sinulla on oikea numero; oikeasta kohdasta [Billy]? H50– eikö ole paikalla? H50, H51, selvä, rouva; 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60; 60:sta 70:en; nouskaa seisomaan tänne oikealla puolelle, olisitteko hyvät? Jos ette kykene nousemaan, jotkut ovimiehistä auttavat teitä. Me alamme rukoilla sairaitten puolesta nyt.

Te sanotte: ”Veli Branham, miksi sinä teet tämän tällä tavalla”? Siis, minä yritän saada tehtyä tämän niin, että ehdin tavoittaa jokaisen ihmisen ja rukoilla hänen puolestaan ilman että… että; erottamisen Henki. Kyllä; hätätapauksille on huone, huomisiltana: eräs poika kysyi siitä.

60–70, 79–80, 80–90, 90–100, nouskaa ylös ja tulkaa tälle puolelle täällä. Ottakaa vain paikkanne. H:sta sataan. H… Jokainen, jonka rukouskortissa on H, tulkaa tänne ja tehkää jono numerojärjestyksessä niin näemme, saammeko vedetytyä ne läpi. Sitten ehkä me voimme ottaa vähän lisää; vähän lisää.

Ja samalla, kun me odottelemme, tässä on nenäliinoja joiden puolesta pitäisi rukoilla. Painaisitteko, kristityt ihmiset päänne hetkeksi samalla, kun me rukoilemme näiden nenäliinojen puolesta?

65   Nyt, meidän taivaallinen Isä; me tuomme Sinulle nämä nenäliinat ja pienet kääröt. Meille opetetaan Raamatussa, että Paavalin iholta vietiin nenäliinoja [”hikiliinoja” KR38] ja esivaatteita; ja saastaiset henget ja sairaudet lähtivät ihmisistä. Me ymmärrämme, ettemme me ole Paavali, mutta Sinä olet sama Jeesus; ja nämä ihmiset täällä käyttävät tänään uskoansa, niin kuin ihmiset silloin.

Ja minä pyydän, rakas Jumala, että sinä siunaisit nämä nenäliinat siihen, mihin ne on tarkoitettu. Ja kuka sitten saakin nämä, lähteköön sairaus heidän ruumiistaan; tuo äitiparka odottaa sitä lapsensa takia, hänen, joka on sairaalan huoneessa; toipilaskodissa, missä sitten hän onkin, Herra, kunnioita ja hyväksy seurakuntasi rukousta tänä iltana, ja paranna sairaat; sillä me jätämme heidät Sinun haltuusi, Sinun rakkaan Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

66   Te voitte tulla hakemaan niitä. Jos te unohditte tuoda omanne tänne ylös, kirjoittakaa minulle toimistooni Jeffersonvilleen, Indianaan, postitoimisto, lokero 325:een, tai vain: Jeffersonville, Indiana, niin ne lähetetään teille ilmaiseksi, pieni kangassuikale, jonka päällä minä olen rukoillut niin, että te– ja kyse on siis teidän uskostanne. Se on vain kosketuspiste, ihan niin kuin mikä muukin, jonka puolesta me rukoilemme sairaitten ja vaivattujen puolesta.

Siis, täällä on iso jono ihmisiä; pitkä rivi ihmisiä. Nyt, minä haluan puhua teille hiukan. Se tapa, jolla minä yritin ennen tehdä sen; yritin [joskus]  rukoilla neljän tai viiden puolesta… annoin Pyhän Hengen puhua heille. Sitten huomattiin, että kun tehdään näin, minä en saa irrotettua itseäni siitä; seuraava tarttuu kiinni, seuraava tarttuu kiinni…

En koskaan ajatellut, että Hän käyttäisi näkemistä sillä tavalla, että sitten ihmiset tuodaan ylös [lavalle] ja heidän puolestaan rukoillaan. Se on eri juttu. Kun otetaan ihmiset yksi kerrallaan; tuollainen jono kestäisi tästä hetkestä huomisaamuun asti, että minä saisin käytyä sellaisen läpi. Mutta me voimme rukoilla heidän puolestaan seuraavien muutaman minuutin aikana. En halua vain rynniä läpi niin kuin karjalauma. Tarkoitukseni on rukoilla ihmisten puolesta. Raamattu sanoo: ”Uskon rukous parantaa sairaan; Jumala nostaa heidät jälleen.” [Jaak. 5:15]

67   En ainoastaan minä aio rukoilla ihmisten puolesta, vaan ihmiset odottavat, että heidän puolestaan ruokoillaan. Teillä on yhtä paljon tämän kanssa tekemistä, ja te olette yhtä paljon vastuussa Jumalan edessä kuin minä itse olen. Teidän rukouksenne… Mitäs jos teidän äitinne olisi täällä? Jos minun äitini seisoisi siellä, minä varmasti arvostaisin sitä, että te rukoilisitte hänen puolestaan. Jos minun vaimoni olisi jonossa, tai lapseni, minä arvostaisin teidän rukouksianne.

Eikä kyse ole vain yhden miehen rukouksista; kyse on meidän kaikkien rukouksista. Jokainen, joka rukoilee, merkitsee juuri sen verran enemmän. [/lisää rukoilijoita yhdellä– suom.]. Enkä vain minä aio rukoilla ihmisten puolesta; teidän myös pitää rukoilla heidän puolestaan. Kuinka moni aikoo tehdä sen? Sanokaa: ”Minä teen sen itse. Minä rukoilen, veli Branham. Minä pysyn täällä ja pidän kiinni Jumalasta ja rukoilen.” Sepä… Me emme tiedä, mitä Jumala tulee tekemään. On vaikea sanoa, mitä Hän tulee tekemään.

68   Viime viikolla tai vii… joitakin viikkoja sitten, herra Sothmann täällä (minä en juuri nyt saa häntä silmiini)… Saskatoonissa, Saskatchewanissa, minä näin siunatun Herramme ihmisten uskossa, ja siellä se ihana kanadalaisryhmä istui– yksimielisenä: anglikaaneja, baptisteja, presbyteerejä– rukoilivat yksimielisesti, ja minä näin meidän Herramme Jeesuksen tekevän kaikkea vastauksena ihmisten rukouksiin. Varmasti.

Ainoa, mitä minun piti tehdä, oli puhua heille vähän, panna käteni ihmisten päälle ja seurakunta alkoi rukoilla; Jumala teki todella suuria asioita aivan meidän silmiemme edessä: ihmeitä. Todellakin, teidän pitää uskoa siihen ja rukoilla.

Ja juuri sen me voimme tehdä näiden rakkaitten ihmisten puolesta. Juuri sen takia Jumala on koonnut meidät yhteen tänä iltana: puhdistamaan sydämemme ensin synnistä niin, että ihmiset voivat mennä eteenpäin Jumalan kanssa. Ja sen me haluamme tehdä. Ja jokainen teistä on syyllinen Jumalan edessä, jos te ette rukoile sairaitten puolesta.

69   Siis, minä luulisin, että jonoa on saatu tuolla alhaalla valmiiksi, jokainen oalla paikallaan. Minä käytän vähän aikaa niin, että voin tuntea itseni taas normaaliksi. Ja me pyydämme nyt rukoilemaan. Kuinka moni uskoo rukoilemiseen sairaitten puolesta? Voi tavaton. Tämäpä hienoa! Ja me tiedämme, että Hän tulee tekemään sen, koska Jumala on luvannut tehdä sen. Ja Jumala on uskollinen lupauksilleen.

Ja me uskomme tänä iltana näkevämme elävän Jumalan käsivarren liikkuvan keskuudessamme. Eikö se olekin jotain, mitä kertoa ihmisille huomenna– että Jumala tuli alas keskellemme? Siis, alkuperäinen tapa, jonka Jumala minulle sanoi: Hän sanoi: ”Kun nämä merkit tehdään ihmisten edessä, se saa heidät uskomaan, sillä he ymmärtävät, ettei ihminen voi tehdä sitä.”

Minä puhuin (lukekaapa minun kirjani) ja sanoin: ”Minä olen oppimaton. En minä saa ihmisiä uskomaan.”

Hän sanoi: ”Sinulle annetaan nämä merkit tätä tarkoitusta varten.” Ei, että ihmiset alkavat uskoa minuun vaan Häneen. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Minäkin tulen sairaaksi ja minun on rukoiltava armoa. Nyt, minä pyydän teitä rukoilemaan minun puolestani, kun olen sairas. Sitten minä rukoilen teidän puolestanne.

70   Emmekä me ole sen enempää– me emme ole toinen toistamme suurempia. Me olemme kaikki samanlaisia. Me olemme vain… Jos ihminen ei ole mitään muuta kuin vain vähäpätöinen kotirouva, hän on yhtä paljon Jumalan valtakunnassa, kuin apostoli tai profeetta tai mikä mies sitten onkin. Nainen on Jumalan lapsi. Eikä meidän välillämme ole eroja. Jumala panee jonkun tekemään jotakin, toisen toista. Se ei nosta ketään toisen yläpuolelle– Jumala valitsi meidät.

Siitä syystä, minä olen katolisten kanssa eri mieltä pyhien tai neitsyt Marian esirukoilemisesta. Neitsyt Maria on ihana nainen– varmasti. Hän saattoi Herran Jeesuksen maailmaan Jumalan käskystä. Mutta, Jumala olisi voinut käyttää ketä tahansa muuta, jos olisi halunnut. Maria ei ole Jumala eikä jumalatar. Hän on vain nainen. Hän on kirkkaudessa; varmasti on. Mutta hänellä ei ole mitään mahdollisuutta rukoilla puolestamme. Raamatussa ei sellaisesta ole yhtään sananpaikkaa.

Jumalan ja ihmisen välillä on yksi esirukoilija ja tuo ihminen on Kristus Jeesus, ei kukaan muu. Kaikki mikä poikkeaa siitä, mikään mikä suorittaisi esirukousta sinun puolestasi, mikään pyhimys, mikään henkilö sen lisäksi, on ainoastaan spiritualismin jalostunut muoto. Kuolleet ovat poistuneet. He ovat Jumalan edessä eivätkä pysty rukoilemaan puolestamme. Näin täsmälleen on. Spiritualistit uskovat sellaiseen; mutta Raamatun opetus ei usko siihen.

71   Ei mitään katolisia ihmisiä vastaan. Minun kotiväkeni on katolista. Olen irlantilainen. Äitini ja isäni ovat molemmat katolista väkeä, syntyisin katolisista suvuista. Mutta minä… minä, minä olen– rakastan Herraa Jeesusta ja olen syntynyt uudesti. Minä olen nasarealainen, helluntailainen, baptisti, katolinen– uudesti syntynyt kristitty. Aamen. Ja minä rakastan teitä kaikkia.

Katolisuus ei tarkoita… Katolinen mies tai nainen on samanlainen Jumalan silmissä kuin kuka muu tahansa. Takuulla. Minä olen eri mieltä heidän opistaan. En minä vastusta katolista väkeä. Minä vastustan katolista oppia. Vastustan monia protestanttisia oppejakin. Näin on. Minä uskon siihen, että mitä Raamattu sanoo, on totuus. Minä uskon, että Jumala on Sanassaan, ja siinä ainoastaan. Se on ainoa pyhä asia mitä meillä maan päällä on jäljellä, mikä osoittaa Pyyhän Hengen todeksi– tai siis, Pyhä Henki osoittaa Sanan todeksi. Pitäytykää Sanassa. Siitä syystä minä olen vakaasti uskovainen.

72   Oi, menivätkö ihmiset väärään ryhmään? Suunnilleen 80 – 70 puuttuu. Monia puuttuu. Oletko varma, että katsoit jokaisen rukouskorttia? Jos olet, no, selvä juttu. Ehkäpä ihmiset ajattelivat, ettei meillä ole rukouskokousta ja rukouskortit jaettiin niin paljon aikaisemmin, että ihmiset ovat menneet kotiin. No niin. Me rukoilemme sitten niiden puolesta, jotka ovat täällä. Selvä.  Jumala siunatkoon nyt.

Minä toivoisin, jos voisitte, rouva, kun tulette, siis ensimmäiset kaksi, kolme, tulkaa tänne, ainoastaan kertokaa minulle, mitä te haluatte. Ymmärrättekö? Niin, etten minä vielä voi aloittaa ajatusten erottamista. Kertokaa minulle vain, mistä syystä te olette täällä.

Selvä. Tämä sisar haluaa oman ruumiinsa parantuvan, eikä tiedä, mikä on vialla; hänellä on rukousliina parantumistansa varten. Painaisimmeko päämme, kun rukoilemme sisaremme puolesta? Nyt, rakas sisar. Minä olisin toivonut, että olisi ollut jotakin muuta, miten olisin voinut auttaa sinua. Ainoa, mitä minä voin tehdä, on rukoilla puolestanne. Uskotko sinä, että Jumala parantaa sinut?

73   Taivaallinen Isämme; tänä iltana, kun tämä joukko pyhiä, ulos kutsutut, jotka on erotettu maailmasta, jotka istuvat täällä, ovat täällä sydämestään. Minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän rakkaan naisen, ja tämän rukousliinan, jota hän pitelee, joka on menossa jollekin toiselle. Tee niin, että tämä liina tulisi siunatuksi Sinun kansasi rukouksen ansiosta. Ja lähteköön tämä nainen täältä, tänä iltana iloisena, riemuiten ja parantuneena, ja tulkoon myös hänen rakkaansa terveeksi. Jeesuksen nimessä me pyydämme tätä. Aamen.

Siis, hetkinen vain. Te ette voi nähdä fyysisesti sitä, mitä tälle naiselle tapahtui, mutta minä uskon todellakin, että tämä nainen tuli parannetuksi. Uskotteko se siihen? Minä uskon siihen koko sydämestäni. Nyt, lähde riemuiten, sisar, ja ole iloinen.

74   No niin, veli. [veljellä on tyttölapsi mukanaan] Silmä on kipeä; hänen silmänsä ovat huononemassa. Onko hän sinun lapsesi? Selvä. Pieni tyttö, uskotko sinä, että Jeesus parantaa sinut? Minäkin uskon. Minusta sinä olet kauhean sievä, pieni tyttönen. Minulla on kotona suunnilleen sinun kokoisesi pieni Rebekah.

Haluaisin, että sinä katsot tänne, kultaseni, ihmisiin, jotka rukoilevat sinun puolestasi, että silmäsi tulisivat terveiksi. Katsopa ihmisiin päin. Ja sitten, Jeesus on täällä ja kuulemassa jokaista rukousta. Etkö sinäkin usko, että Hän parantaa sinut? Varmasti.

Siis, näittekö hetki sitten, kuinka Jeesus liikkui ihmisten keskellä ja kertoi, mitä pitää tehdä, ja kaiken tästä? Nyt, Jeesus on juuri tässä parantaakseen sinut. Uskotko sinä sen? Selvä. Painahan pikku pääsi; ja te kaikki muut, rukoilkaa nyt.

75   Siunattu Herra, me tuomme tämän pienen lapsen, jolla on kipeät silmät Sinun eteesi. Sinä olet meidän sairauksiemme ja vaivojemme Parantaja. Me emme tiedä, mitä Sinä tulet tekemään. Me emme pyydä Sinulta ihmettä, sillä Sinä olet sanonut, että ”paha, avionrikkojasukupolvi” etsii sellaista. Mutta, me haluamme, ettei meitä lueta kuuluvaksi sellaisiin, että näkisimme… että meidän pitäisi nähdä ihme, että uskoisimme. Vaan me pyydämme, Sinulta, Herra, armoa. Ja tämä ihana, kaunis pieni tyttö nojaa minun rintaani tänä iltana, ja nämä sadat ihmiset rukoilevat, ja minä pyydän, että sinä parantaisit hänet. Anna hänelle takaisin hänen terve näkönsä. Minä pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Nyt, kulta pieni, minä en tiedä, mitä tapahtui, mutta minä uskon, että… Otetaanpa ne silmälasit pois. Se ei satu. Minä haluan vain katsoa. Näetkö minut kunnolla nyt? Voisitko kertoa minulle… minä… Näetkö sinä… näetkö sinä… minun ei tarvitsisi kysyä sinulta, näetkö nyt paremmin kuin sinä näit ennen, kuin sinun puolestasi rukoiltiin?

76   Katsoisitko tuonne yleisöön niin katsotaan, näetkö hyvin. Näetkö sinä hyvin nyt? Katsotaanpa tähän suuntaan. Näetkö sinä minun käteni? Kuinka monta sormea minulla on pystyssä? Viisi. Kuinka monta nyt? Yksi. Siis, onpa ihanaa. Siis, voitko nähdä– näetkö sinä paremmin, kuin ennen kuin sinun puolestasi rukoiltiin? No, sitten Jumala on parantanut sinut tässä aivan meidän edessämme. Siis, nostetaanpa kätemme ja sanotaan: ”Kiitos Jeesus!”

Isä, Jumala, me annamme Sinulle kiitoksen tämän tytön parantamisen takia tänä iltana. Tulkoon hän kasvatetuksi kristityssä kodissa, jossa annetaan kiitos ja kunnia Sinulle. Jeesuksen nimessä me kiitämme Sinua. Aamen.

Jumala sinua, kultaseni, siunatkoon. Sinä olet tavattoman rakas pieni tyttö. Veli, anna minun sitten kuulla hänestä.

Nyt, jatkakaa rukousta. Näettekö, mitä rukous saa aikaan?

77   Mitä te haluaisitte, että Jeesus tekisi? Hienoa. Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Vatsahaava, sappikivivaiva ja anemia, ja olette hirveän jännittynyt. Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Minä näen, että teillä on myös jokin halvaus, vapinaa. Mutta, antakaa minun panna käteni teidän päällenne hetkeksi. Nyt, te ihmiset, rukoilkaa. Tässä on epäilemättä jonkun äiti.

Nyt, siunattu Herra, me pyydämme Sinun seurakuntanasi; elävän Jumalan seurakuntana, täällä Sinun kansanasi, jota kutsutaan sinun nimelläsi; Sinä sanoit: ”Jos he kokoontuvat ja rukoilevat silloin, kuule heitä taivaasta.” Minä rukoilen tämän kalliin naisen puolesta. Minä pyydän Sinua parantamaan hänet, ja tekemään hänet terveeksi ja lopettamaan tämän halvaantumisen ja ottamaan pois tämä sappikivivaiva ja hänen muutkin vaivansa. Me, Jumalan seurakuntana pyydämme tätä siunausta Jeesuksen nimessä. Aamen.

Nyt, tämä, ei ole ihmeen pyytämistä. Vaan minä haluan teidän laskevan kätenne nyt. Haluan teidän seisovan aivan hiljaa. Haluan, että te nostatte sitten kätenne. Siis, sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” Hänen halvauksensa on lakannut. Minä uskon, että sinä olet täysin terve, etkö sinäkin? Aamen. Jatka tietäsi iloiten. Nyt sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle”, siis tämän naisen parantumisen johdosta.

78   Ja sinun vaivasi, rakas sisar? Kyllä, aivan. Uskotko sinä, että Herra Jeesus parantaa sinut? Selvä, Painetaan päämme hetkeksi, kun me rukoilemme sisaren puolesta.

Meidän taivaallinen Isämme, kun tämä laiha nainen seisoo täällä, minä rukoilen, että Sinä parannat hänet. Laske parantava armosi hänen päälleen, niin että hänen uskonsa katsoisi Sinuun, ja tee hänet terveeksi. Kun ymmärrämme, Isä, että ainoastaan uskon rukous voi parantaa sairaan. Ja tämä suuri Jumalan seurakunta rukoilee yksimielisenä tänä iltana, että Sinä säästäisit tämän naisen elämän, ja antaisit hänen elää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Ei tietenkään mitään fyysistä, jonka voisi osoittaa, mutta minä uskon, että sinä olet parantunut. Uskotko sinä siihen? Kuten sinä uskot, sitä sinä myös olet. ”Sitä, mitä mies sydämessään ajattelee, hän on sitä.” Mene riemuiten ja iloisena ja kiitä Herraa.

79   Nyt, kuinka… Mitä te haluatte Jeesuksen… ai, minä näenkin sen, kyllä. Oi, minä näen. Kyllä-kyllä. Uskotteko te, että Jeesus parantaa teidät? Veressä on mätää ja sokeria. Uskotteko te, että Herra Jeesus parantaa teidät? Äiti, voisitteko katsoa tännepäin hetken? Katsokaa niitä Jumalan pyhiä, jotka aikovat rukoilla teidän puolestanne.

Voi, kuinka moni aikoo rukoilla hänen puolestaan, nostakaapa vain kätenne? Katsokaa tuonne. Jumala on velvollinen kuulemaan sen, eikö olekin? Me rakastamme Häntä. Siis, ainoastaan uskokaa nyt. Ja tuo pieni kasvain tai syöpä lähtee ja häipyy juuri nyt, jos te uskotte sen, ja Jumala parantaa teidät.

Siis, siunattu Isä, kun tämän rakkaan naisen puolesta rukoillaan, ja kun minä pidän häntä hänen ryppyisestä kädestään, vain Sinä, Herra tiedät ne päivien työt, jotka ovat kulkeneet näiden käsien läpi. Eikä ole yhtäkään asiaa, mitä sinä et olisi nähnyt niiden tekevän.

Ja me, elävän Jumalan seurakuntana, pyydämme armoa rakkaalle sisarellemme tänä iltana: että Sinä parantaisit hänet ja ottaisit tuon kasvaimen pois hänen suustaan, otat mädän pois hänen verestään ja sokerin, mikä sitten onkin vikana, sillä me siunaamme häntä nyt; Jeesuksen Kristuksen, ylösnousseen Jumalan Pojan nimessä. Aamen.

Jumala teitä siunatkoon. Minä uskon, että te olette parantunut juuri tällä hetkellä. Uskotteko te sen? Aamen. Jatkakaa tietänne, Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle!” Su möykky lähti hänen suustaan. Näettehän te sen.

80   Mitä sinä haluaisit, että Jumala tekisi, sisar? Sisar? Missä sinussa, sisar? Ai, sinä olet… selvä. Nyt, hän haluaa rukousta kotinsa puolesta ja jonkin, joka vaivaa hänen päätään.

Siis, siunattu Herra, kuten nämä sananpalvelijat, työtoverit, maallikot, keitä tällä onkin tänä iltana; me rukoilemme yksimielisesti näiden ihmisten puolesta. Anna Pyhän Hengen liikkua tällä hetkellä ja paranna tämä rakas nainen, ja tee hänestä täysin terve. Me pyydämme tätä siunausta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Nyt, sisar, oletko koskaan lukenut sitä kirjaa, jonka minä kirjoitin– todistukseni Herran enkelin tulosta? Kuinka moni on lukenut tuon pikku kirjasen?  Mitä Herran tuo enkeli sanoi? ”Sinut on lähetetty rukoilemaan sairaitten ihmisten puolesta. Jos sinä olet vilpitön [/rehellinen] ja saat ihmiset uskomaan sen, mikään ei tule kestämään sinun rukouksiesi edessä.” Kuinka moni tietää tämän? Selvä.

Hän uskoo sen. Asioita on tapahtunut siksi, että hän [tämä nainen] vakuuttuisi. Jumala vahvisti sen, että se on totta. Minä uskon, että sinä olet parantunut, sisar. Eihän sinun pääsi kiusaa sinua tällä hetkellä? Tämä rouva sanoi, että hänen päävaivansa on lähtenyt aivan täällä lavalla. Me annamme Jumalalle kiitoksen. Jatka matkaasi, sisar, ja ole iloinen ja kiitollinen.

81   Hyvää päivää, sisar. Sinun ongelmasi on… hyvin arvokas asia. Hänellä on poikaystävä, joka on jättänyt Jumalan. Hän haluaa hänet takaisin. Hän haluaa isänsä paranevan. Ja kuka muu oli? Sinun silmäsi. Hän haluaa silmänsä paranevan. Jumala sinua siunatkoon, nuori nainen. Rukoilisimmeko yhdessä tämän neidin puolesta?

Taivaallinen Isämme, me tuomme tämän, vielä lapsen, Sinulle. Ja me tiedämme, mikä hänen ongelmansa on– [hän on] nuori nainen, tämän kansakunnan tulevaisuus, jos se tulee pysymään pystyssä. Ja hän rakastaa ja kaipaa tuota poikaa. Ja jotenkin, Herra, missä poika sitten onkin, tuo hänet takaisin Jumalan luo tänä iltana. Puhu hänen sydämelleen. Paranna tytön vanha isä, joka on ehkä tehnyt kovasti töitä kasvattaakseen hänet. Ja palauta hänen silmiensä näkökyky. Me pyydämme tätä elävän Jumalan seurakuntana; Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Mitään fyysistä ei tietenkään näy, mutta minä uskon, että Hän tekee sen. Otatko sinä sen vastaan? Jumala sinua siunatkoon. Sinä saat sen, mitä pyysit.

82   No niin, veli. Mitä sinä haluat, että Jumala tekisi sinulle? …sinun silmillesi…ai kyllä. Selvä. Hänen silmiinsä on tulossa kaihi– hän sano. Hän haluaa, että Jumala parantaa hänet.

Isä, me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että nämä kaihit eivät tulisi ikinä peittämään hänen silmiään ja tekemään hänestä sokeaa. Kuolkoon se elämä, joka noissa kaihissa on tänä iltana, ja lähteköön noista kasvaimista, ja tulkoon tämä mies terveeksi. Minä pyydän tätä Jeesuksen nimessä, tämän rukoilevan ihmisryhmän kanssa. Aamen.

Jumala sinua, veli, siunatkoon. Emme tietenkään voi sanoa, että mitään fyysistä, mutta lähde uskoen nyt ja tulet saamaan sen, mitä sinä pyysit.

83   Eturauhanen, sokeritauti ja huono näkö. Nyt, rukoilkaa kaikki. Muistakaa, että teillä on nyt velvollisuus rukoilla.

Siis, Isä, ei siksi, että olisimme velvoitettuja, vaan kyse on rakkaudesta, jota me tunnemme näitä sairaita ihmisparkoja kohtaan. Ja Sinä olet ollut niin hyvä, että olet parantanut meitä. Ja me esittelemme ihmiset Sinulle. Ja minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän miehen ja tekisit hänestä täysin terveen Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

Jumala teitä siunatkoon nyt. Menkää, ja iloitkaa ja uskokaa koko sydämestänne.

84   Koskeeko tämä lastanne, sisar? Kasvain, kyllä, ai, kyllä. Pieni lapsi, jolla on laajentunut sydän, sen jalassa on kasvain ja hän on hyvin sairas. Rukoillaan yhdessä tuon pikkuisen puolesta.

Oi siunattu Jeesus, minä rukoilen, että Sinä tekisit lopun tämän vauvan sairaudesta, ja parantaisit sen. Ja me kiitämme siitä, että Sinä teet sen, Jeesuksen nimessä. Me kiitämme Sinua. Aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle!” Lapsi lakkasi parkumasta, ääntelemästä. Kuuletteko sen? Sanotaan: ”Ylistys Jumalalle”, kaikki. Annetaan Jumalalle kiitos. No niin. Minä uskon, että tuo kasvain lähtee hänestä, äiti. Selvä.

85   Mikä sinun ongelmasi on, veli? Niveltulehdus, ja silmät. Rukoillaan.

Isä Jumala, me tuomme tämän ison, vantteran, voimakkaan miehen Sinun eteesi tänä iltana, ja pyydämme, että Sinä ottaisit Jeesuksen nimessä tuon niveltulehduksen pois hänestä ja parantaisit hänen silmänsä; kuten tämä seurakunta yksimielisesti rukoilee, Jeesuksen Kristuksen siunatussa nimessä. Aamen.

Jumala sinua, veli, siunatkoon. Mene uskossa, ja ole terve. Selvä.

Sisar– totta kai; minä katsoin sinua silmiin, ymmärräthän? Sinä tiedät, että sinulla on vain yksi toivo; se on Kristus. Tuo syöpä tappaa sinut vuorenvarmasti, mutta Jumala voi parantaa sinut siitä. Sinä uskot sen, etkö uskokin?

Oi, siunattu Herra, tämä nainen… tuo syvä kuoleman varjo huokuu hänestä, minä en voi muuta kuin kutsua sitä: minä tuomitsen tämän vihollisen Jeesuksen Kristuksen vuodatetun veren ja tämän pyhitetyn seurakunnan yksimielisen rukouksen perusteella: lähetköön perkele ja kuolema tästä naisesta ja tulkoon hän terveeksi; Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Katso tänne sisar. Sinä olit kuolemassa, mutta minä uskon, että sinä tulet jäämään henkiin. Lähde riemuiten ja ole onnellinen ja kiitä Jumalaa parantumisestasi. Aamen.

86   Multippeli skleroosi [MS-tauti]… Te uskotte, että Jumala parantaa myös teidät ja hänet. Siis, rukoillaan yhdessä sisaremme täällä puolesta.

Oi, Jumala, hänellä on ylipainoa ja hänellä on huono näkö ja hänen veljentyttärellään on MS-tauti, monia sairauksia, mutta Sinä olet Herra, joka parantaa meidän sairautemme; ja minä rukoilen vilpittömästi, että Sinä parantaisit tämän naisen sekä sen toisen, jonka puolesta hän pyysi. Me pyydämme tätä siunausta hänelle Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

Nyt, katso sisar, ei tietenkään tässä ole mitään fyysistä, jonka me voisimme nähdä; me emme sitä pyytäneetkään, mutta uskotko sinä, että olet parantunut? Uskotko sinä, että tuo skleroosi… sehän on veli Sothmann…

87   Yhtenä iltana Kanadassa, pieni lapsi, jolla oli multippeli skleroosi, tuotiin lavalle. Tarvittiin kaksi miestä pitelemään, tällä tavalla tuota lasta. Ja minä sanoin: ”Rukoilkaa jokainen seurakunnassa.” Ja me menimme rukoukseen ja panin käteni tuon pikkukaverin päälle, ja kun olin rukoilemassa, hän sanoi: ”Päästäkää minut, minä olen parantunut.”

Ja ne miehet katsoivat minuun ja minä sanoin: ”Päästäkää hänet.” Ja kun hänet päästettiin vapaaksi, hän… he… hän ei pystynyt pitämään edes jalkojaan pystyssä; ja hän alkoi tehdä näin ja lähti alas ja taputti käsiään ja ylisti Jumalaa, täysin normaalina ja terveenä. Multippeli skleroosi… Jumala sinua siunatkoon, usko.

88   Hyvää iltaa sisar. Haluatko, että Herra Jeesus parantaa sinut? Mistä sinä haluat Hänen parantavan sinut? Uskotko sinä, että Jumala ottaa pois tuon syövän ja kaiken, tänä iltana? Rukoillaan yhdessä sisaren puolesta.

Rakas taivaallinen Isä, kuolema on hyvin lähellä tätä naista, ja niin on elämäkin. Jeesus Kristus, Jumalan Poika seisoo täällä; sillä Sinä olet sanonut: ”Missä kaksi tai useampi on koolla minun nimessäni, minä olen heidän keskellään”, ja näiden satojen keskellä, jotka ovat kokoontuneet tänne auditorioon tämä iltana; Sinä olet täällä, Herra.

Ja minä panen käteni hänen päälleen tämän seurakunnan ja pyydän tätä syöpää ja sairauksia lähtemään, ja tulkoon hän terveeksi. Me langetamme tuomion tuolle syövälle ja hänen ruumiinsa sairaudelle, Herramme Jeesuksen sijaiskärsimyksen perusteella, Hänen, joka voitti Golgatalla saatanan ja kaikki hänen sairautensa. Me vaadimme sitä lähtemään Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

89   Nyt, rakas sisar, totta kai syöpä on tappaja; ja… mutta se… Kristus on Elämän Antaja. Mutta nyt, sinä et katso enää siihen suuntaan– siis tuon syövän suuntaan. En edes usko, että sinä tulet kuolemaan. Lääkärit ovat antaneet periksi sinun suhteesi; vain sen he voivat tehdä. Se on… He tekivät, mitä voivat.

Mutta, Jumala ei ole antanut periksi. Minä näen varjon ihmisistä, jotka on parannettu täydellisesti. Lähde ulos, todella iloisena ja riemuiten ja sano: ”Kiitos Herra. Tuo lupaus on minulle.” Ota se vastaan Sanan ja Kristuksen ylösnousemuksen perusteella. Sinä tulet jäämään henkiin. Tule. [sisar puhuu] Aamen. Palaa takaisin ja sitten kerro ihmisille, mitä Herra on tehnyt sinulle. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Oikein hienoa.

90   Mitähän Herra… mitä sinä haluaisit Herran tekevän sinun hyväksesi, sisar? Sinä haluat parantua anemiasta. Selvä. Hän ei oikein kuule, ja anemia. Siis, painetaan päämme rukoukseen.

Siis, siunattu Jumala; tässä on nainen, jolla on anemia, ja verisolut– valkoiset syövät punaisia. Hän ei kuule kunnolla, mutta Sinä, Herra, voit parantaa hänet ja tehdä hänet terveeksi. Minä rukoilen, että Sinä soisit sen.

Ja kuten minä, tänä iltana, tämän Jumalan seurakunnan kanssa, panen käteni hänen päälleen, ja Herra, nyt me emme pyydä ihmeitä, vaan me kaipaamme palavasti, Herra, Sinua niin, että niitä rohkaistaisiin, jotka odottavat, että Sinä palauttaisit tämän naisen kuulon hänelle täydellisesti niin, että hän kykenisi kuulemaan ja että Sinä antaisit hänelle uskon uskoa enemmän tuon aneemisen tilansa takia.

Ja nyt, olkoon niin, että kun me rukoilemme Jumalan seurakuntana tämän uskon rukouksen Sinun puoleesi ja pyytäen kauniisti Sinun sanomallasi tavalla: ”Pyytäkää Isältä mitä tahansa minun nimessäni, niin minä teen sen.” Me pyydämme Jumalaa, Jeesuksen nimessä parantamaan tämän naisen. Aamen.

91   Siis, kumpi korva se oli, jolla sinä et oikein kuule? Kyllä. Kuuletko sinä minua nyt? Kuuletko minua nyt? Kuuletko minua nyt? Siis, nyt hän kuulee täysin. Hän sanoi; nämä ovat hänen sanansa: hän kuuli kyllä, mutta kaikki oli yhtä sotkua. Hän ei kuullut.

Siis, seuratkaapa häntä nyt. Kuuletko minua nyt? [Sisar vastaa: ”Kyllä kuulen.”] Vain että nähdään: kuuletko minua nyt? [Kyllä kuulen.”] Ylistys Jumalalle. [”Ylistys Jumalalle.”] Aamen. Se oli kuiskaus. Nyt, minusta meidän pitäisi kiittää meidän Herraamme siitä. Eikö teistäkin?

Oi, Herra, me kiitämme Sinua hyvyydestäsi ja armostasi, jota olet osoittanut. Sinä vastaat lastesi rukouksiin tänä iltana ja me olemme näistä asioista tosi iloisia. Ja me uskomme, että sisaremme anemiakin paranee; Jeesuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

92   Selvä, veli, mitä sinä haluaisit Jeesuksen tekevän? Silmäsi. Uskotko… Onko niissä heikko näkö, vai jotakin mitä sinä niille haluaisit…? Heikko näkö. Ai, niitä ei voi kohdistaa. Selvä. Siis, silloin, kun sinulla ei ole noita laseja. Selvä.

Siis, me emme pyydä taivaalliselta Isältämme ihmeitä. Kuinka moni ymmärtää sen?  Me ainoastaan rukoilemme sairaitten puolesta. Vain sen me voimme tehdä. Jumala on ainoa, joka voi tehdä ihmeitä. Minä en voi tehdä ihmeitä. En usko, että kukaan muukaan voi. Minä uskon, että se tulee Jumalalta; ja ainoa, mitä me voimme tehdä, on pyytää nöyrästi Isältämme.

Mutta jos Jumala ei kohdista hänen silmiään, me pyydämme hänen parantumistaan siitä huolimatta. Näin on. Mutta mies saattaa pystyä tekemään sen. En tiedä. Mutta rukoilkaa minun kanssani, että Jumala tekisi sen tälle nuorelle miehelle. Se saattaa tapahtua täällä. Minä en tiedä. Rukoillaan ja pyydetään Jumalalta.

93   Nyt, rakas veljeni, usko nyt. Aivan hiljaa, nöyränä, kunnioituksella, uskoen yhtä vahvasti siihen, että Jumala tekee sen, kuin uskot, että sinä voit kävellä täältä lavalta pois.

Siunattu taivaallinen Isä, minä tuon Sinun eteesi tämän minun veljeni, nuoren miehen, jonka pitää käyttää silmiään… tai pitää käyttää vahvoja laseja; niin että se panisi kohdistuskyvyn takaisin kuntoon. Me olemme iloisia siitä, että joku pystyy hiomaan lasin niin, että se auttaa meitä, mutta Isä Jumala, Sinä olet näiden huonojen silmien parantaja, niiden kierouden, mikä saa ne kohdistumaan väärin.

Mutta, me emme pyydä ihmettä, vaan olisitko Sinä niin kiltti, Herra, että jos se näyttää hyvältä Sinun silmissäsi tänä iltana, että ihmiset tietäisivät, että Sinä olet läsnä, ja uskoisivat Sinuun, että ihmiset joilla myös on huonot silmät… Me olemme nähneet Sinun antavan tuolla pikkutytölle hetki sitten. Nyt tuo se kohdistus takaisin normaaliksi, Isä. Minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

94   Nyt, minä haluan sinun ottavan nuo lasit pois ja katselemaan sillä tavalla niin nähdään kohdistuvatko sinun silmäsi. Näetkö sinä? Siis, hän sanoi, etteivät ne vielä kohdistu. Ehkä me voimme pyytää sitä uudestaan. Pidä vain lasit poissa tällä kertaa. Nyt, painakaa jokainen päänne.

Siis, minä uskon, ettemme me houkuttele nyt Jumalaa tekemään ihmettä. Ymmärrättekö? Siis, veli, siis usko. Muista, että me yritämme uskoa sinun kanssasi. Ymmärrätkö? Mutta tämä tulee menemään sinun uskosi mukaan. Siis, usko koko sydämestäsi, että Jumala tekee sen.

Nyt, Herra, me olemme nähneet Raamatusta monia kertoja, että Jeesus rukoili erään miehen puolesta ja hän nosti silmänsä ja näki ihmiset puina. Jeesus rukoili jälleen, ja niin tehdessään, mies pystyi ihan hyvin. Siis, jos jotakin on vialla, jonka takia Sinä haluat hänen olevan tässä tilassa; jos on tottelemattomuutta tai jotakin, me rukoilemme, että Sinä antaisit anteeksi, että me pyydämme tätä.

Ja me rukoilemme, että Sinä ottaisit pois hänen syntinsä, mitä se sitten olisikin, jos on jotakin sen tyylistä, joka aiheuttaa sen. Ja jos se on Sinulle mieleen tänä iltana, Herra, löytää usko, joka katsoo Sinuun, suoristaisitko Sinä tämän kerran nämä tämän pojan silmät, Jeesuksen Kristuksen nimessä?

95   Minä pyydän teitä jokaista pitämään päänne painettuna vielä hetken, ja silmänne suljettuina ja jatkamaan rukousta. Siis, minä haluan teidän pitävän myös sinun silmäsi suljettuina, poika. Nyt, minä haluan sinun kääntyvän minuun päin ja katsomaan minun sormeani ja uskomaan. Näetkö sinä yhden sormen? Kohdistuuko sormeeni? Kykenetkö näkemään nyt?

Selvä; nostakaa päänne. Nyt hänen silmänsä on korjattu. Hän pystyy… minä… montako sormea minulla on pystyssä?  [Poika sanoo: ”Vain yksi.”] Yksi sormi. Nyt ne kohdistuvat normaalisti. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle”, tämän takia. Siis, Jumala sinua, poika, siunatkoon. Jatka eteenpäin tietäsi iloiten ja ole onnellinen.

96   No niin, tulisiko, poika? Mitä sinä haluaisit, että Jumala tekisi sinulle, herra? Hermot… Hän on menettänyt 30% kuulosta, ja on todella hermostunut. Painaisitteko päänne ja me rukoilemme.

Siunattu Herra, Sinä voit antaa hänelle hänen kuulonsa ja Sinä voit ottaa tuon rauhattomuuden pois hänestä. Jos Sinä eräänä iltana kykenit pysäyttämään rauhattoman meren; Sinä sanoit: ”Vaikene, ole hiljaa”, tuuli ja aallot tottelivat Sinua. Jumala, suo, että tuo rauhattomuus jättää tämän miehen ruumiin ja että hänen kuulonsa palautuu normaaliksi. Minä pyydän tätä siunausta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Nyt, 30%, se on aika paljon, melkein puolet sinun kuulostasi on hävinnyt. Nyt, minä haluan kuiskata sinulle. Kuuletko minua? Kuuletko minua nyt? Jos kuulet, sano: ”Aamen.” Tuo on täysi kuulo.

Minun on saatava hänet mikrofonin ääreen, koska sinä et kuullut minua ollenkaan. Kuuntele tätä. Kuuletko sinä nyt? [Mies sanoo: ”Kyllä.”] Sano: ”Aamen.” [Aamen.] Minä rakastan Häntä. [”Minä rakastan häntä.”] Se oli pelkkä kuiskaus. Jumala on parantanut hänet.

Nyt, katsokaa. Minä haluan sanoa teille jotakin. Kun minä rukoilin, ja seurakunta rukoili, sinä tunsit, että sinut rauhoitettiin, etkö tuntenutkin? [”Pitää paikkansa.”] Sinun rauhattomuutesi on pois. Se on kunnossa. Sinä olet nyt parantunut. Jumala sinua siunatkoon. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle!”

[Joku veljistä lukee tiedotuksen.]

97   Mitä sinä haluaisit, että Jumala tekisi sinulle? Tulehdus ja sinun veljelläsi syöpä korvassa. Uskotko sinä, että Jumala parantaa hänet nyt? Nyt… Ai, luulin, että olin lähempänä mikrofonia. Hänellä on tulehdus. Hänen veljellään on ongelma korvassa, joka voi olla syöpä. Rukoilemme nyt heidän puolestaan.

Rakas Jumala, niin kuin tämä nuori nainen on täällä veljensä puolesta ja itsensä– vuosia sitten, kun pikkupojat ja -tytöt juoksentelivat talon ympäri ja roikkuivat äidin esiliinassa, mutta he ovat kasvaneet jo isoiksi. Jumala, minä rukoilen, että Sinä parantaisit heidät. Suo se. Kunnioita seurakunnan rukouksia, kun me rukoilemme; minä pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Ja nyt, sisko, koska minä en näe nyt muuta kuin tämän nenäliinan, pane se veljesi päälle; Jumala sinua siunatkoon. Älä epäile, vaan usko. Selvä.

98   Mitä te haluaisitte, että Jeesus tekisi teille? Selvä. Uskotteko te, että Jumala ottaa sen pois, parantaa teidät tuosta tapaturmasta ja tekee teidät terveeksi? Tällä rouvalla on ollut tapaturma, ja hänellä on kasvain otsassaan, jonka hän haluaisi Kristuksen parantavan. Rukoillaan nyt, kaikki yhdessä, nyt.

Rakas Jeesus, minä rukoilen, että Sinä parantaisit, tämän naisen ja tekisit hänet jokaista hippusta myöten terveeksi. Oi, hän seisoo täällä. Hän on odottanut kauan jonossa. Nyt on tämän suuren seurakunnan aika rukoilla hänen puolestaan. Minä rukoilen, että Sinä soisit sen Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

Uskotko sinä äiti? Selvä. Minäkin uskon– koko sydämestäni sinun puolestasi. No niin.

99   Mitä sinä haluaisit, että Jeesus tekisi sinulle, sisar? Sinun sappikivesi. Selvä. No niin. Ja uskotko sinä, että Hän tekee sen sinulle? Nyt painakaa päänne. Te kuulitte mikä häntä vaivaa, ja me rukoilemme.

Siunattu Isä, kun tämä nainen seisoo täällä, hän saattaa tulla toimeen vuosia, mutta niin tuli Saarakin, mutta Sinä annoit hänelle lupauksen. Ja hän uskoi sen ja Sinä ilmoitit sen hänelle. Ja me rukoilemme tämän suuren seurakunnan kanssa tänä iltana, että Sinä osoittaisit selvästi siunauksesi tälle naiselle, ja tulkoon hän terveeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

”Uskon rukous parantaa sairaan.” Otatko sinä sen vastaan? Siinä tapauksessa, lähde riemuiten ja iloisena. Selvä.

100   No niin, sisar. Ai? Kyllä. Uskotko sinä, että Jumala parantaa sinut? Hän sanoo, että hänellä on sydänvaiva, ödeema ja muita sairauksia, joista hän uskoo Jumalan parantavan hänet. Siis, painetaan päämme ja rukoillaan tämän rouvan puolesta.

Siunattu, Herra, kun tämä pikkurouva seisoo tässä tänä iltana rukoiltavana, minä panen käteni hänen päälleen ja koko tämä suuri uskon kautta lunastettu seurakunta panee uskon kautta kätensä hänen päälleen. Ja me uskomme, että uskon rukous pelastaa sairaan. Ja oi suuri enkeli, joka tulit sinne huoneeseen ja sanoi: ”Ole vilpitön. Saa ihmiset uskomaan…” Kaikella sillä vilpittömyydellä, jolla minä vain saatan rukoilla näiden ihmisten puolesta, minä pyydän, että Sinä kuulisit häntä [naista] Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Ei, rouva, minä en… ei, ei. Jatka tietäsi riemuiten. Jumala sinun sydäntäsi siunatkoon. Aamen. Oi, se… minä rakastan todella tätä. Ettekö te kaikki rakastakin vanhoja ihmisiä? Minä rakastan heitä todella. He ovat todella ”kakkoslapsia” Minä rakastan pikkulapsia ja vanhoja ihmisiä. Minä rakastan kaikkia, mutta minä… minusta he näyttävät siltä kuin he olisivat– aivan kuin pieniä lapsia, vähän niin kuin avuttomia.

101   Mitä sinä haluaisit, että Jeesus tekisi sinulle, sisar? Ai, sinä olet täällä miehesi puolesta. Se on oikein kristillistä. Kristus edusti meitä kaikkia. Sinä edustat aviomiestäsi, rakkainpaasi. Minä rukoilen, että Jumala parantaisi hänet. Me kaikki rukoilemme hänen aviomiehensä puolesta.

Siunattu Herra, kun tämä kallis nainen seisoo täällä aviomiehensä asemesta, minä rukoilen, rakas Jumala, että se mies, joka on nainut hänet, että kun nainen menee kotiinsa, tai mikä se paikka sitten onkin missä hän on, löytäköön hän miehen terveenä. Suo se, Herra. Me lähetämme hänet löytämään sen. Ja Sinä olet sanonut, ”Niin kuin sinä uskot, nii se on.” Ja me rukoilemme, että vaimo tapaa hänet sieltä terveenä; Jeesuksen nimessä me rukoilemme. Aamen.

Jumala sinua, sisar siunatkoon. Älä epäile. Usko, että hän paranee niin sinä voit saada sen.

102   Mitä Jeesus… Mitä sinä haluaisit, että Jeesus tekisi sinulle? Varmasti, veli. Nyt me painamme päämme kun rukoilemme:

Taivaallinen Isä, me rukoilemme tämän miehen puolesta, ja hänen sydänvaivansa ja muidenkin hänen ongelmiensa takia. Ja me pyydämme, lunastettuna, Jumalan seurakuntana, että Sinä parantaisit hänet. Lähteköön tuo sydänvaiva hänestä, ja eläköön hän vielä monia vuosia ja nauttikoon hyvästä terveydestä Jumalan kunniaksi. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala sinua, veli, siunatkoon. Minä sanon tämän, seurakunta, en usko, että on olemassa yhtään henkilöä… Siis, te tiedätte sen, että minä otan ihmisistä kiinni, kun he menevät tästä. En usko, että on yhtäkään ihmistä, joka menee tästä läpi, jota Jumala ei olisi parantanut. Näin on. Niin minä uskon.

103   No niin, herra. Mitä te haluaisitte, että Jeesus tekisi teille? No, Jumala siunatkoon sydäntänne. Tässä on arvokas henkilö. Hän on saanut kranaattikammon; 75% kranaattikammon asepalveluksesta. [traumaperäinen stressihäiriö]. Kun tämä poika on tässä kunnossa tarkoittaa sitä, että lipuu liehuu vielä tämän vapauden maan ja pelottomien kodin yllä*. Jumala hänen uljasta sieluaan siunatkoon. *[Land of the Free & Home of the Brave = USA:n kansallislaulu]

Oi, Ikuinen ja siunattu Jumala; silloin kun hän laskeutui juoksuhautaan siksi, että tämä olisi Amerikka niin, että me voimme saarnata evankeliumia, Sinä riipuit ristillä parantaaksesi hänet. Me tuomme hänet Sinun eteesi tänä iltana, ja pyydämme, että hänen jokainen hermonsa rauhoitettaisiin. Lähteköön hän täältä tänä iltana ja olkoon terve. Minä pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Syy, miksi minä rukoilin lyhyesti, veli, minä, koko sydämestäni, minä uskon, että sinä olet parantunut. Kyllä vain. Jumala sinua siunatkoon. Jatka tietäsi riemuiten, poika. Jumala sinua siunatkoon.

104   Veli Kidd, sinut minä tunnen. Kuinka kauan sinä olet saarnannut evankeliumia? Minä haluan rukoilla… Tässä on sisar Kidd. Tulkaa tänne. Tämä vanha pariskunta, vain noin 85…  [Sisar Kidd sanoo: ”75.”] 75… 76 ja seitsemän–… Kaksi saarnaajaa; ovat saarnanneet vuosia ja vuosia ja taas vuosia. Jos te haluatte todella nähdä pienen herttaisen avioparin, tässä sellainen on.

He ovat joskus soittaneet minulle yön pimeimpinä hetkinä, myrskyn keskeltä, milloin loukattuaan itsensä, milloin ajaneet kolarin, mistä sitten onkin ollut kyse; ja [heidän kanssaan] minä olen epäonnistunut ensimmäistä kertaa saamaan Jumalalta vastausta aivan heti, kun, minä rukoilin heidän puolesta puhelimessa– kaukopuheluiden kautta.

105   Mitä sanoit? Hän haluaa todistaa kaikille. Jumala hänen sydäntään siunatkoon. Tämä nainen on ollut evankeliumikentillä ennen kuin minä synnyin: 50 vuotta. [Sisar Kidd todistaa useita minuutteja] Aamen! Aamen. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle”, tästä. Aamen. Eron hetkiä on takanamme, jalanjälkiä ajan hiekassa.

Muistan, kun olin… Ennen kuin olin edes vielä syntynyt– saarnasivat evankeliumia. Jumala heidän suloisia sydämiään siunatkoon. Oi–voi. Nuoret, tässä on esimerkki siitä, mitä Jumala voi tehdä, kun te palvelette Häntä. Rukoillaan.

Siunattu Jumala, nämä kaksi pientä herttaista ihmistä seisovat täällä, olemme kuulleet heidän todistuksensa siitä, kuinka heille tuli nälkä ja kuinka he ovat vaeltaneet pakkasissa, kaupunkien ulkopuolella ja seisoneet kadunkulmissa ja saarnanneet evankeliumia, ja he ovat täällä tänä iltana, elävinä täällä Cadle Tabernaakkelissa todistamassa Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi täällä suurenmoisessa Jumalan pyhäkössä.

Minä rukoilen, että Sinä siunaisit heitä. Vahvistaisit heidän heikkoja kehojaan ja antaisit heille vielä monia onnellisia vuosia palvella Sinua. Minä siunaan veli ja sisar Kiddiä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala teitä siunatkoon, veli ja sisar Kidd! Olkoon Hän aina kanssanne. Aamen. Aamen. Jumala sinua siunatkoon, äiti. Kullanmuru, minä toivon, että jos me elämme riittävän kauan, että meistä tulisi tuollaisia, missä me sitten olemmekin, ettekö tekin toivo? Varmasti. No niin.

106   Mitä sinä, sisar, haluaisit, että Jeesus tekisi sinulle? Tässä on eräs äiti. Hän haluaa uskoa siihen, että hänen vauvansa paranisi. Antaisiko sen sinun nenäliinasi. Lääkäri on sanonut, ettei siitä ole eläjäksi. Äiti rukoilee uskoa.

Oi, siunattu Herra Jumala; Sinä annoit ainoan Poikasi, että tämä lapsi saisi elää. Suo se, Herra kun tämä äiti seisoo täällä sydän verta vuotaen. Lääkäri on tehnyt kaikkensa ja silti kuolema roikkuu lapsen yllä. Me rukoilemme, Herra, Jumalan seurakuntana, että sinä löisit takaisin kuoleman ja tekisit tämän lapsen terveeksi. Ja me siunaamme tämän nenäliinan ja lähetämme sen äitinsä mukana tuolle lapselle Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Älä epäile, äiti. Minä uskon, että sinun lapsesi tulee jäämään henkiin. Kuinka moni uskoo; että tässä naisessa tapahtuu ”uskon teko”? Jumala sinua sisareni siunatkoon. Selvä.

107   Kuuletteko te minua? Nyt me rukoilemme: Rakas Jeesus, anna armosi tälle miehelle, joka tarvitsee sitä niin epätoivoisesti. Sinä loit ihmisen korvat ja Sinä loit ihmisen koko kehon. Ja minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän miehen tänä iltana ja tekisit hänet terveeksi. Koskettakoon siunattu Herra Jeesus tänä iltana koko parantavalla voimallaan häntä, kun hän katsoo uskoen ylös; tehköön hänestä täysin terveen; minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Siis, nyt kun päämme ovat vielä hetken painettuna– kuinka kauan sinulla on ollut tuo? Kuuletko sinä minua nyt? Voitko… Aamen. Kaksi vuotta. Kyllä. Kuuletko? Kyllä. Aamen. Hän kuulee nyt. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle!” Jumala sinua siunatkoon nyt. Jatka tietäsi riemuiten ja ole onnellinen. Aamen.

108   [Eräs rouva sanoo: ”Veli Branham, veli Branham.”] Niin? [Tämä rouva sanoo: ”Hän ei ole kuuro, hänellä on valtimokovettuma; hän ei kykene puhumaan.”] Ei voi puhua? No, hän tulee nyt onnistumaan siinä. [Rouva sanoo: ”On monia sanoja, joita hän ei kykene sanomaan. Hän pystyy sanomaan joitakin sanoja, muttei voi sanoa kaikkia sanoja.”] Hän on… Tutkitaanpa häntä hetkinen. [Rouva sanoo: ”Hän ei kykene sanomaan kaikkia sanoja.”] Minä luulin, että kyse hänen kuulostaan; kyse onkin puheesta. Sano: ”Minä.” [Mies sanoo: ”Minä.”] Rakkaus. [Mies sanoo: ”Rikkaus.”] ”Rakkaus.” [Mies sanoo: ”Rakkaus.”] Jeesus. [Mies sanoo: ”Jeesus.”] Kyllä sinä pystyt sanomaan sen. Sano: ”Kiitos.” [Mies sanoo: ”Kiitos.”] Selvä. Nyt se on ohi. Sinä voit lähteä iloiten. No niin. Uskotteko te koko sydämestänne?

109   Mitä te haluaisitte, että Jeesus tekisi teille? Voi tavaton. Lääkäri sanoo, että on ihme, jos vauva jää henkiin. Rukoillaan yhdessä tämän rouvan puolesta:

Siunattu Herra, niin kuin vain äidin sydän voi haluta lapsensa puolesta, minä rukoilen, oi Jumala, Sinua, joka olet luonut, että tämä pikkuinen jää henkiin ja syntyy normaalina. Suo se, Herra. Ja me siunaamme tätä pikkunaista: tänä hirveänä syntisenä aikana, jona me elämme suo, että Jumalan siunaus lepäisi hänen päällään ja hän paranisi ja tuo lapsi syntyisi normaalina. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Siis, usko koko sydämestäsi.

110   Hetkinen vain. Joku antaa ohjeita tälle naiselle täällä, joka makaa paareilla. Luulisin, ettei teillä ole mahdollisuutta tulla rukousjonoon, koska te… Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Siis uskotte? Jumala, loppumattomassa armossaan, rouva… minä näen tumman varjon. Te olette kuolemassa.

Jos, Jumala loppumattomassa armossaan, paljastaa minulle Pyhän Hengen lahjan kautta, mikä teitä vaivaa, otatteko te sen vastaan uskotte sen ja otatte Jeesuksen vastaan?

Te makaatte niin kuin ne spitaaliset siellä Samarian portissa. He sanoivat: ”Miksi me täällä makaamme? Jos me makaamme täällä, me kuolemme. Jos me menemme kaupunkiin, me kuolemme. Jos me lähdemme syyrialaisten luo, he ehkä säästävät meidät.” Mutta he tulisivat varmasti kuolemaan makaamalla siellä.

Te olette samassa tilassa, koska teillä on syöpä. Niin on. Teillä on tumma varjo. En voinut olla näkemättä sitä. Se on aivan teidän päällänne; se liikkuu. Mutta minä sanon myös toisen asian. Pyhä Henki myös on teidän päällänne. Tehkää valintanne.

Uskotteko te? Uskotteko te, että te olette parantunut? Uskotteko te, että te olette terve? Totteletteko te minua Hänen profeettanaan? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä, nouskaa ylös sieltä. Ottakaa paarinne ja menkää kotiin. Siinä hän  nyt on! Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle!”

Kaikki te muutkin, jotka haluatte parantua, nouskaa seisomaan!

Oi, Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä, me rukoilemme, että sinä parannat ne, jotka seisovat… [Kokous jatkuu, mutta nauha loppuu tähän.]

57-0421E JA HEIDÄN SILMÄNSÄ AUKENIVAT, JA HE TUNSIVAT HÄNET (And Their Eyes Were Opened And They Knew Him), Jeffersonville, Indiana, USA, 21.4.1957

57-0421E JA HEIDÄN SILMÄNSÄ AUKENIVAT, JA HE TUNSIVAT HÄNET
(And Their Eyes Were Opened And They Knew Him)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.4.1957

 

1          Luukkaan Evankeliumissa ja 24. luvun alussa ja 30–31 jae, tai sanotaan 30 jae 24. luvussa.

Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.

Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.

Ja he sanoivat toisillensa: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?”

2          Ja tuokoon Jumala siunauksensa. Minun tekstini olisi, jos vaikka antaisin sille nimen: Ja heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat Hänet.

Siis, on kuuma, mutta toivon, että kestätte niin kärsivällisesti kuin vain voitte muutaman hetken, ja minä yritän pitää kiirettä. Mutta nyt, me haluamme tutkia Sanaa vakavasti. Jumalan ihmeellistä Sanaa. Ja me rukoilemme, että Jumala, jollakin tavalla avaisi meidän silmämme tänä iltana.

3          Jos pääsiäinen on vain historiallinen tapahtuman juhlimista ja vain sitä, silloin meillä on syytä vähän epäillä. Meillä on syytä vähän kysellä, koska olisi se on jäänyt juhlallisena ajatuksena, että otetaan vain sanoja. Ja jos Kristus ei olisi luvannut, sitä, mitä lupasi, silloin meillä ei olisi niitä todisteita, joita meillä on.

4          Mutta, meidän siunattu Herramme sanoi ollessaan maan päällä: “Vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua.” Siis, tuo sana “maailma” siinä, on peräisin tästä: ”maailmanjärjestys, maailman kansat.” “Maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut, sillä minä ole teidän kanssanne, vieläpä teissä maailman loppuun asti.” Siis, nämä sanat ovat yhtä totta kuin mitkä muutkin sanat, joita me olemme sanoneet tällä viikolla Raamatusta. Aivan yhtä tosia kuin mitkä tahansa sanat Raamatussa. “Vähän aikaa, ja maailma ei enää näe minua.” Ihmisten silmät eivät todellakaan auenneet. He olivat ihmisiä, jotka olivat syntyneet maailmaan, eivät Jumalan tahdon kautta, vaan oman itsekkään valintansa olla uskomatta Häneen vaikka Hän seisoisi juuri täällä puhumassa teille tänä iltana. Ikävä sanoa, mutta Raamattu sanoo että: “He ovat syntyneet tässä maailmassa tähän tuomioon”, Juuda, 3. jakeen paikkeilla.

5          Siis, mutta tänä iltana, kuka tänne esiin ja seisoisi täällä huoneessa ja ahtautuisi yhteen tällä tavalla. Te ette tulisi vain tullaksenne nähdyksi. Te tulette jostakin syystä. Ja minun mielestäni, te olette tulleet sydämenne vilpittömyydellä päästäksenne kulkemaan lähempänä Jumalaa, lähteäksenne täältä tänä iltana parempana ihmisenä, kuin mitä olitte tänne tullessanne. Sitä juuri minä rukoilin, kun tulin ovesta sisään tänä iltana: “Herra, tee minusta parempi ihminen, kun lähden pois täältä tänä iltana, kuin olen tullessani sisään.”

6          Siis, kun Hän…Ennen poismenoaan, Hän antoi tällaisia lausuntoja. Hän sanoi: “Joka uskoo minuun…” Joh. 14. luku, 7. jae. [Joh. 14: 12.–suom.] Joka uskoo minuun, tekoja, joita minä teen, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen ja suurempiakin, sillä minä menen Isän tykö. Minä lähden ja tulen taas takaisin.”

7          Siis, me huomaamme teoissa, joita Hän teki. Teoissa, joita Hän teki, Hän ei väittänyt olevansa mikään suuri henkilö. Hän oli vain vaatimaton mies. Hänellä ei käyttänyt mitään ylevää sanastoa. Hän puhui kuin aivan tavallinen mies. Hän asui köyhien keskuudessa. Ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Hänellä ei ollut paikkaa, mihin päätään kallistaa.

8          Hänellä oli vain yksi vaateparsi, joka oli annettu Hänelle. Se oli kudottu ilman mitään saumoja. Sen takia siitä heitettiin arpaa. Mistä oli kyse? Vanhan Testamentin profetian piti käydä toteen. “He jakoivat vaatteeni, heittivät niistä arpaa.” Niinpä niitä ei voitu jakaa saumoista. Siitä piti heittää arpaa ja se täytti Vanhan Testamentin profetian.

9          Mutta, me huomaamme, muutamassa hetkessä, mitä Hän tekikään? Ja minä uskon tänä iltana, että jokaisen meistä, vähäisimmästä vanhimpaan sydämessä, on nälkä nähdä Jeesus Kristus. Se on minun sydämeni toive. Mistä se johtuu? Jos me vaadimme, kirjoitusten perusteella…

10     Radiot huutavat sitä nykyään, televisiot syytävät ohjelmia, näytelmissä sanotaan: “Hän ei ole täällä, vaan Hän on noussut ylös.”

11     No, jos Hän on noussut, Raamattu sanoo Hebr. 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Siis, tässä se juuri on, ihmiset. Se joko on totta, tai se ei ole totta. Silloin, jos se ei ole totta, niin Raamattu on perätön ja silloin sanat ovat perättömiä, ja me olemme kadotettuja. Silloin ei ole kuolleiden ylösnousemusta ja me teeskentelemme uskoa. Mutta, jos se on totta, silloin sen on osoitettava itsensä todeksi.

12     Jos sanot tämän veden olevan märkää, en minä ole nähnyt vettä aikaisemmin. Sinä kaadat sitä päälleni eikä se olekaan märkää, silloin sinun sanasi ovat epätosia. Mutta, jos sinä kaadat sitä päälleni ja se on märkää, silloin sanasi ovat totta.

13     Jos Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, silloin Raamattu on totta. Jos Hän ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, silloin se ei ole totta. Jos Jumalan Sanat eivät ole totta, silloin Kristuskaan ei ole todellinen. Silloin, jos Jumalan Sanat eivät ole totta, Jumalakaan ei ole totta. Mutta, sitten, jos Jumalan Sana on totta, silloin Raamattu on totta, Jumala on totta, Kristus on todellinen ja meidän pitäisi olla uskollisia tuolle asialle. Totta.

14     Nyt, kun Hän oli maan päällä, Hän ei väittänyt olevansa mikään suuri parantaja. Kuinka moni tietää, että Jumalan Poika ei koskaan väittänyt olevansa parantaja? Täsmälleen näin. Hän sanoi: “En voi itsestäni mitään, vaan sen mitä näen Isän tekevän. Minä en ole se, joka tekee näitä tekoja.” Minkälaisia tekoja Hän sitten teki?

15     Me huomaamme Raamatussa, jossa kaveri, nimeltä Filippus, pelastui. Ja hän lähti ja löysi ystävänsä Natanaelin, kaukana 30 mailin päästä, vuorta ympäri. Hän palasi Jeesuksen luo hänen kanssaan. Ja, kun Hän löysi hänet, hän oli puun alla rukoilemassa. Ja hän sanoi: “Tule, katsomaan, mitä me löysimme: Jeesus Nasaretilaisen, Joosefin pojan.”

16     Hän sanoi: “Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Hän vastasi: “Tule ja katso.”

Siinä paras todiste, mitä minä tiedän. Älä usko kenenkään toisen sanomisiin. Tule ja katso itse. Hän sanoi: “Tule ja katso.”

17     Ja, kun hän tuli, Jeesus seisoi jonossa, ehkä rukoilemassa ihmisten puolesta. Ja, kun Filippus tuli sinne Natanaelin kanssa, Jeesus sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei vilppiä ole.”

18     Hän sanoi: “Mistä minut tunnet?” Se hämmästytti hänet. “Mistä minut tunnet?”

19     Hän vastasi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinut, minä näin sinut, kun sinä olit sen puun alla.” Kolmenkymmenen mailin päässä, vuoren läpi, vieläpä, “minä näin sinut.”

20     Se osoitti, kuka Hän oli. Hän oli kaikkialla läsnä oleva Jumala, ei ainoastaan profeetta, vaan Jumala itse, lihassa julkituotuna. Siitä syystä, Hän pystyi antamaan elämänsä pois ja ottamaan sen takaisin.

21     Pikkuinen nainen tuli hakemaan vettä, eräänä päivänä. Ja Hän puhui hänelle ja sanoi: “Nainen, tuo minulle juotavaa.”

22     Nainen sanoi: “Eihän juutalaisten ole tapana pyytää meiltä samarialaisilta sellaista. Emmehän me ole tekemisissä toistemme kanssa.”

23     Jeesus sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit, kelle puhut, sinä pyytäisit minulta juotavaa. Minä antaisin sinulle vettä, jota sinä et tullut täältä noutamaan.”

24     Ja nainen sanoi: “Kaivo on syvä, herra, eikä sinulla ole mitään millä ammentaa, ja millä sinä saisit tätä vettä.”

25     Mitä Jeesus teki? Otti yhteyden hänen henkeensä. Ja, kun Hän sai selville, mikä naisessa oli vialla… Hänen vikansa oli se, että hän eli aviorikoksessa. Naisella oli viisi miestä ja hän asui kuudennen kanssa.”

26     Ja Jeesus sanoi hänelle: “Hae miehesi ja tule tänne.”

Ja nainen sanoi: “Ei minulla ole miestä.”

Hän sanoi: “Ei. Viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa elät nyt, ei ole sinun. Niinpä, oikein sanoit.”

27     Kuunnelkaa nyt. Juutalainen. Kun Jeesus teki tuon ihmeen hänelle, tuo tosi vankkumaton juutalainen sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika, Israelin kuningas.” Hän tunsi nuo merkit, joiden piti seurata Messiasta.

28     Ja tässä oli samarialainen. Kun tuo ihme tapahtui naiselle, hän sanoi: “Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän kertoo meille tällaisia asioita. Mutta kuka sinä olet?”

Hän sanoi: “Minä olen se, minä joka puhun sinulle.”

29     Nainen jätti vesiastiansa ja ryntäsi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle asioita, joita minä olen tehnyt. Ettei vain tämä olisi Messias?” Todella.

30     Läpi kirjoitusten, me voimme ottaa, kuinka Hän teki ne asiat, jotka Isä Hänelle näytti. Raamattu sanoo Johanneksessa, kun Häneltä kysyttiin siitä, miksi Hän ei parantanut noita rampoja ihmisiä ja Hän sanoi: “Totisesti, totisesti minä sanon teille.” Joh 5:19: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestään tehdä mitään, vaan ainoastaan sen, minä Hän näkee Isän tekevän, Poika tekee samoin.”

31     Nyt, jos Kristus on noussut kuolleista ja on keskuudessamme tänään ja on luvannut noita samoja asioita, joita Hän teki, joita mekin teemme, se joko on totta tai se ei ole totta. Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

32     Ja, ystävät, olen todella iloinen tietäessäni, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hänet siitettiin ja Hän syntyi tahrattoman syntymän. Hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana, kuoli, haudattiin, nousi ylös jälleen kolmantena päivänä ja nousi taivaaseen ja istuu Hänen Majesteettinsa oikealla puolella. Ja Pyhä Henki täällä tekee samaa työtä, jota Hänkin teki, kun Hän oli täällä maan päällä. Miten kaunis ajatus.

33     Miten kaunis aamu, tuo ensimmäinen ylösnousemuksen aamu. Ensimmäinen pääsiäinen, joka koskaan avautui maan päälle. Huomasitteko, että tämä pääsiäinen, jota me vietämme, Hänen ylösnousemustaan, se vain viittaa suureen Pääsiäiseen, joka on tulossa sillä hetkellä kun Hän tulee taivaasta? Kaikki, jotka ovat kuolleet Kristuksessa nousevat ja lähtevät Hänen mukaansa. Me vain odotamme tuota suurta lohdutusta. Mikä todiste meillä onkaan, kun Raamattu julistaa sitä, kun Hänen läsnäolonsa kaikkialla julistaa sitä, kun Hänen parantava voimansa julistaa sitä, Hänen seurakuntansa julistaa sitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja on tuleva jälleen. Ja Hän on sama nyt, eilen ja iankaikkisesti.

34     Siis, huomatkaapa. Sinä kauniina pääsiäisaamuna, huhuja oli ollut kovasti. Jotkut naiset olivat palanneet haudalta ja sanoivat nähneensä enkelinäyn. Ja he luulivat sen olevan puutarhuri. Maria, äiti, sillä hän oli kuullut äänen puhuvan takanaan ja sanovan: “Mitä etsit?” Ja kun hän kääntyi…

35     Hän kääntyi ja sanoi: ”Minun Herrani on otettu pois, enkä tiedä, mihin Hänet on pantu. Jos sinä tiedät, kerro minulle, missä Hän on, niin minä menen hakemaan Hänet.”

Mies kääntyi ja sanoi: “Maria.”

36     Ja hän katsoi Häntä ja sanoi: “Rabbuuni”, joka tarkoittaa: “opettaja.”

37     Jeesus sanoi: “Älä koske minuun, sillä minä en ole vielä noussut Isäni tykö. Mutta, minä nousen vielä sinun Isäsi tykö ja minun Isäni tykö, minun Jumalani ja sinun Jumalasi luo. Mutta, mene ja kerro opetuslapsilleni, että olen Galileassa heitä vastassa.”

38     Kuinka se näytti olevan pelkkä joutava tarina tästä miehestä, jonka he olivat nähneet palsamoituna, ja kuoli ja haudattiin ja se oli jo neljäs päivä siitä, tai kolmas, kun Hän kuoli. Pietari oli lannistettu ja halusi lähteä kalaan. Kaksi heistä sanoi, toinen, Kleopas nimeltään, sanoi: “Mehän lähdemme takaisin kotiin, Jerusalemiin.” Ja matkalla, kävellessään sinä aamuna, kun Pietari otti onkensa ja häipyi kalaan, nämä kaksi miestä olivat tiellä, surun murtamina. Ja kulkiessaan pitkin tietä, sanoen: “Ei elämä liene enää elämisen arvoista. Kuinka me uskoimmekaan, että Hän oli Messias. Miten tuo mies, joka nosti ylös kuolleita, voi vain seistä ja antaa ylipapin tehdä Hänestä pilaa? Kuinka tuo mies, joka näki näkyjä näkyjen perään voi todella antaa roomalaisen sotilaan panna rätin Hänen silmilleen ja lyödä Häntä päähän ja sanoa: ‘Jos sinä olet profeetta, kerro, kuka sinua löi.’ Kuinka Hän voi huutaa armoa ristillä, ja nähdä, että Hän voisi herättää kuolleita?” Voi, se oli masentava hetki.

39     Ja noita masentavia hetkiä tulee jokaiselle uskovalle koettelemaan sinua, jotta nähdään uskotko sinä todella. “Jokaisen pojan, joka tulee Jumalan tykö, pitää ensin koetella, harjaannuttaa lapsena.”

40     Täällä on joitakin ihmisiä tänä iltana, epäilemättä, jotka menevät saman testin läpi. Jos me kutsuisimme rukousjonon, minulla ei olisi aavistustakaan, ketkä saisivat rukouskortin, eikä kukaan muukaan tietäisi. Ne vain sekoitettaisiin ja jaettaisiin teille. Minä kutsuisin vain jostakin paikasta, mikä sitten olisikin mielessäni. Me emme voi ottaa useampia kuin vain muutamia kerrallaan. Joitakin kymmeniä, ehkä, voi mennä rukousjonon läpi. Kaikki haluavat tulla. Voit ehkä luulla, että Hän on mennyt sinun ohitsesi, muttei olekaan. Hän vain testaa sinua nähdäkseen, uskotko sinä Häneen todella. Näky ei paranna. Näky ainoastaan osoittaa Hänen olevan paikalla.

41     Minä ainoastaan seison täällä ja tarkkailen yleisöä. Ja näen–ystäväni, rouva Coxin Kentuckystä. Hänellä oli iso syöpä kasvoissaan, joitakin viikkoja sitten, oli tuhonnut ihan melkein koko hänen silmänsä. Hän oli kuolemaisillaan. Rouva Wood, hyvä ystäväni, soitti minulle ja itki ja sanoi: “Luulen, että se tuhoaa äidin silmän muutamassa päivässä.” Lääkärin piti hillitä sitä jollakin aineella ja levitti sitä kaikkialle. Hän oli todella pulassa. Menin sisään ja uhrasin uskoon ankkuroidun, pikku rukouksen, että se tapahtuisi ja täällä hän istuu tänä iltana täysin normaalina ja terveenä, eikä läiskääkään siitä ole jäljellä ja se parani kokonaan hänen naamastaan. Hän istuu täällä todella meidän edessämme. Ympärillään muita, joilla on sama juttu… Miksi? Koska Jeesus Kristus nousi kuolleista ja Hän elää.

42     Ja tuo sama, joka pystyi koskettamaan spitaalista ja sanoi: “Minä tahdon: puhdistu”, voi koskettaa syöpää ja sanoa: “Minä tahdon. puhdistu”, jos Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, eilen, tänään ja iankaikkisesti.

43     Ja kun Kleopas ja he astelivat tietä, lannistettuina. Heillä oli vähän sellainen apea aamu, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen. Ja yhtäkkiä, joku astuu esiin, tai, tulee heidän taakseen, kävelee rinnalle ja saa heidät kiinni. Ja vähänpä he ymmärsivät sitä, että siinä oli Herra Jeesus. Hän oli elossa, ja moni ihminen, joka rakasti Häntä, ei sitä tiennyt.

44     Ja asia on samalla tavalla tänään. On monia ihmisiä, jotka rakastavat Herraa, jotka eivät tajua. Sinä voit kertoa heille siitä, eivätkä he kykene näkemään sitä, että Hän on elossa ikuisesti, tänä iltana, että Hän on täällä tässä rukoushuoneessa tänä iltana, että Hän on keskellämme ja tulee olemaan siihen asti kunnes Hän tulee fyysisesti, liharuumiissa. “Minä en ikinä jätä sinua enkä sinua hylkää.”

45     Ja siinä kulkiessaan tietä pitkin ja jutellessaan tiellä… Jeesus, haluan, että panette merkille, että ensi töikseen Jeesus teki, Hän meni suoraan Kirjoituksiin. Hän sanoi: “Voi teitä ymmärtämättömät sydämeltä uskomaan kaikkea, minkä profeetat ovat puhuneet?” Sillä Hän oli juuri kysynyt heiltä: “Miksi olette niin surullisia?”

46     Ja he sanoivat: “Oletko sinä pelkkä muukalainen? Etkö tiedä, että Jeesus Nasaretilainen, jonka me ajattelimme olevan Messias, Israelin vapauttaja, etkö sinä tiedä, että tämä on jo kolmas päivä siitä, kun Hänet naulittiin ristiin? Ja Hän oli voimallinen Sanassa. Hän on voimallinen profeetta, monien niiden ihmeiden ja asioiden takia, joita Jumala teki Hänen kauttaan. Ja tämä on Hänen kolmas päivänsä, ja nyt Hänet on tapettu ja haudattu ja Hän oli haudassa. Ja eräät naiset tulivat luoksemme ja kertoivat meille, että Hän on noussut kuolleista. Ja me tiesimme, että se oli vain keksitty, typerä tarina, ja niinpä me olemme paluumatkalla.”

47     Ja sitten Hän alkoi avata heille Sanaa. Oi, miten minä rakastankaan Jumalan iankaikkista Sanaa. Hän alkoi mennä kirjoituksiin, ja alkoi Mooseksesta. Eikä Hän jättänyt mitään paljastamatta. Hän meni suoraan Sanaan.

48     Jokainen Jumalan lähettämä mies, välittämättä siitä, kuka hän on, hän pitäytyy Jumalan Sanassa. Jos hän ei pitäydy, hän ei ole todellinen Jumalan palvelija.

49     Hän meni heti Sanaan. Ja Hän osoitti, Sanalla, että Kristuksen piti kuolla, nousta taas, ja mennä kirkkauteensa. Siis, voi, kuinka heidän on täytynytkään jutella.

50     Minä olisin halunnut olla mukana tuossa muutaman tunnin keskustelussa Hänen kanssaan (ettekö tekin?) tuolla tiellä. Sanot: “Veli Branham, varmasti haluaisin. Kunpa olisin voinut.” No, me voimme tehdä sen juuri nyt. Hän puhuu juuri nyt sinun sydämellesi. Sinä et vain tunnista sitä.

51     Siis, pankaas merkille, kun he lähestyivät kaupunkia, ilta oli tulossa, Hän oli aikovinaan jatkaa sen ohi.

52     Hän voi tehdä saman sinulle. Hän saattaa saada sinut ajattelemaan, että Hän on menossa ohitse, mutta Hän ei tee sitä. Hän ei mene ohitse. Hän haluaa sinun kutsuvan Hänet sisään.

53     Ja he sanoivat Hänelle: “Päivä on jo pitkälle kulunut. Siis, älä jatka eteenpäin, tulisitko sisään ja viipyisitkö hetken kanssamme.” Esitä Hänelle tuon kaltainen kutsu ja ota selvää, mitä tapahtuu. He sanoivat: “Päivä on pitkälle kulunut nyt, tule ja jää tänne meidän luoksemme. Ilta joutuu.” Silloin, Hän kääntyi ja he menivät pieneen ravintolaan pikkuiseen majataloon.

Euroopassa niitä on yhä. Siellä voi syödä ja nukkua ja kaikki maksetaan samassa laskussa, teidän hotellinne.

54     Ja kun Hän meni sisään heidän kanssaan, tässä tulee nyt se ihana puoli. Ja tuona päivänä, kun he juttelivat Hänen kanssaan, Hän ei sanonut vielä sanaakaan. Silti, he kävelivät Hänen kanssaan, juttelivat Hänen kanssaan, mutteivat tunnistaneet Häntä.

55     Kuka varjeli sinut tuolta onnettomuudelta silloin yhtenä päivänä? Kuka antoi tuon vauvan parantua? Kuka maksoikaan sen sinun kauppalaskusi? Se oli Hän, mutta sinä et vain tunnistanut sitä. Kuka antoi sinulle terveyden tulla kokoukseen tänä iltana? Se oli Hän, mutta sinä et tunnistanut sitä. Voi, voisimmepa me tehdä samoin kuin he. Vain pyytää Häntä tulemaan sisälle.

56     Ja, kun Hän tulee sisään, pääsee sisään, sulkee ovet, silloin Hän on tehnyt jotakin, mitä kukaan muu ihminen ei voi tehdä samalla tavalla. Hän oli se ainoa, joka pystyi tekemään sen sillä tavalla, sillä he olivat olleet Hänen kanssaan ennen Hänen naulitsemistaan ristiin. Ja Hän otti tuon leivän, ja juuri sillä tavalla kuin Hän teki sen, se oli Hänen oma tapansa tehdä se. Ja opetuslasten silmät avautuivat ja he tajusivat, että se voi olla ainoastaan Hän. Hän ei viipynyt heidän kanssaan kovin pitkään. [Veli Branham napsauttaa sormiaan–toim.] Hän katosi heidän silmistään, aivan silmänräpäyksessä.

57     Ja matkalla, he palasivat niin kovaa kuin ikinä pystyivät, paljasjaloin, huutaen voittoa, kertomaan ihmisille, että “Herra on todellakin noussut ylös.” He eivät palanneet väittelemään uskonnostansa. He eivät palanneet nostaakseen meteliä asioista. Vaan he tiesivät todella, että Hän oli noussut kuolleista.

58     Nyt, ystävä. Jos Jeesus Kristus, elävä Jumalan Poika, 1900 vuotta sitten, jos Raamattu on totta, Hän sanoi: “Minä elän iankaikkisesti.” Hän on aivan yhtä elävä tässä talossa tänä iltana kuin Hän oli ylösnousemuksensa päivänä. Hän on todella ruumiissa.

59     Jotkut olivat kokoontuneina yhteen. Ja Hän tuli läpi seinien, ilmestyi aivan heidän keskelleen ja sanoi: “Tässä, koskekaa minua. Katsokaa näitä arpia käsissäni. Onko hengellä lihaa ja verta niin kuin minulla?” Hän sanoi: “Antakaa minulle jotakin syötävää.” Ja Hänelle annettiin kalaa ja leipää. Ja Hän oli siellä ja söi ne heidän edessään, sanoen: “Henki ei syö, niin kuin te näette minun syövän.”

60     Mikä Hän on? Hän on suuri elävä Jehova, Jumala, joka on keskellämme tänä iltana. Hän on heidän keskuudessaan, missä kaksi tai kolme on kokoontuneena: “Minä olen heidän keskellään.”

61     Ja nyt, tällä tavalla minä ajattelen. Jos Kristus tulee tämän ihmisyleisön luo, kun te hikoilette, odotatte ja osoitatte tänä pääsiäisenä, että Hän elää ja seisoo tässä talossa tänä iltana, silloin teillä on oikeus pyytää kaikkea, jonka takia Hän kuoli ja uskoa, että te saatte sen. Uskotteko te, että se on totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”-toim.] Varmasti on.

62     Siis, voisin puhua pitkäänkin, mutta yksikin sana Kristukselta merkitsee enemmän kuin kaikki sanat, joita minä voin puhua, väsyneellä, rasittuneella äänellä, ja lopen uupuneena, niin kuin ääneni on.

63     Ja sitten toinen juttu puhumisesta. Minulla on kotonani vaikeaa pitää onnistunutta kokousta Hengen voitelussa jotenkin. Miksi? Koska tämä on kotini. Jeesus sanoi, että profeetta, omassa kodissaan, omassa maassaan, jopa omassa maassaan… Sillä tavalla se vain käy.

64     Silloin sanottiin, että kun Hän meni omaan kotiinsa, sanottiin: “Eikös tämä ole sen timpurin poika? Eikös Maria, hänen äitinsä, eläkin täällä meidän kanssamme? Eivätkö kaikki hänen veljensä ja sisarensa ole täällä? Emmekö me tunnekin heidät? Mistä koulusta Hän on kotoisin? Mistä seminaarista Hän on valmistunut? Millaiset valtuudet Hänellä on?” Eikä hän tullut minkään koulun tai seminaarin tai instanssin kautta, vaan Hän tuli Jumalan kautta. Mutta ihmiset eivät nähneet sitä. He sanoivat: “Mistä Hän on tuon viisautensa saanut?”

65     Ja kun Hänen havaittiin näkevän noiden ihmisten ajatukset… Kun Pietari tuli Hänen luoksensa, Hän sanoi: “Sinun nimesi on Simon. Isäsi nimi on Joonas”, se sai hänet tyrmistymään. Miten Hän sen tiesi?

66     Fariseukset seisoivat vieressä ja sanoivat: “Beelsebuli Hän on. Oikea pääennustelija. Paholainenhan hän on.”

67     Ja Jeesus sanoi: “Te sanotte tuon minua, Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee ja tekee näitä samoja asioita, ja te sanotte sanankin sitä vastaan, sitä ei anneta koskaan anteeksi, ei tässä maailmassa, eikä tulevassa. Niinpä se on vaarallinen juttu. Mistä Hän sen tiesi? Miksi Hän sen sanoi? Hän tiesi, että nuo merkit taukoaisivat näihin viimeisiin aikoihin asti.

68     Ja näinä viimeisinä aikoina, Hän ei olisi vanhurskas, jos vuodattaisi vihansa vanhurskaiden ihmisten päälle. He ovat… meidät on punnittu vaa’assa ja havaittu köykäisiksi. Ja me ajattelemme ainoastaan suuria aikoja, radio-ohjelmia, sensuroimattomana, Elvis Presley, Arthur Godfrey, saastaisia vitsejä, radio-, ja televisiojulkkiksia. Me jäämme kotiin keskiviikkoillan rukouskokouksesta nähdäksemme sellaista roskaa, ja kutsumme itseämme kristityksi.

69     Sitten, kun Jumala vuodattaa Henkensä alas, ja tuo esiin merkkejä ylösnousemuksestaan, me tuomitsemme sen ja hylkäämme sen. Ja on anteeksiantamaton synti tehdä niin. Jeesus sanoi: “Sanokaa yksikin sana sitä vastaan, eikä sitä anneta anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa.” Niin, että, Hengen on tultava näinä viimeisinä aikoina osoittamaan, että Jumalan sana on totta.

70     Ja minä sanon, Jumalan Sanan arvovallalla, ja oman sieluni tunteen mukaan: tuo sama Pyhä Henki on juuri täällä nyt tämän kansan keskellä. Siis, minä väitän, että Hän on noussut kuolleista. Väitän, että Hän elää, elää ikuisesti. Minä väittäisin, että hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuo sama, periaatteessa, sama voimassa, sama kaikessa, ei sen enempää kuin Hänen ruumiillinen ruumiinsa, joka istuu Jumalan oikealla puolella kirkkautensa valtasuuruudessa. Mutta Pyhä Henki työskentelee täällä, liikkuu, toimii, ja tekee täsmälleen kuten Jeesus Kristus teki, sillä se on todiste Hänen ylösnousemuksestaan. Kuinka ihana hetki.

71     Siis, luulisin, että te näette, missä minä seison. Siis, ei vain tämän pienen, noin sadan ihmisen, tai kahden sadan ihmisen täällä, tässä pienessä rakennuksessa, ahtautuneena tänne tänä iltana, mutta minä olen antanut tämän lausunnon tuhansien ja tuhansien ja satojen tuhansien edessä täällä–tässä pikkurakennuksessa, pitänyt Raamattua toisessa kädessä ja Koraania toisessa ja sanonut: “Toinen on oikeassa ja toinen väärässä”, ja haastanut joka muhamettilaisen papin tulemaan todistamaan tai kenet tahansa, buddhalaisen tai mikä sitten olikin, Koraania vastaan, noiden uskontoa vastaan. Mutta jokainen pysyi hiljaa.

72     Mutta veljet, syy, miksi minä teen niin, on, että minä tiedän Lunastajani elävän. Ja Hän on totuus. Jeesus Kristus elää. Hän on täällä.

73     Itsessäni minä en voi tehdä mitään. Kyse on Jumalan lahjasta. “Miten sinä sen teet?” Kyse on siitä, että luovuttaa itsensä.

74     Todella tässä rakennuksessa on monia, monia enkeleitä. Sanot: “Onko se Kirjoitusten mukaista?” Niin Raamattu sanoo. Minä näytän teille. Kuinka monta kristittyä täällä on. Nostakaapa kätenne. Selvä. Voitte laskea ne. Raamattu sanoo, että Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka Häntä pelkäävät. Silloin täällä on enkeleitä.

75     Silloin, Kristus sanoo: “Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, minä olen heidän keskellään.” Silloin, Hän on täällä. Ainoa juttu on, että te ette näe Häntä, mutta me uskomme siihen uskon kautta.

76     Minä voin osoittaa teille, että radio myös menee tästä läpi, äänet. Minä voin todistaa teille, että kuvia menee tästä läpi. Ne eivät osu tähän putkeen tässä, eivät tähän, tähän kiteeseen tässä, tässä mikissä. Eivätkä ne tule tähän aineeseen, koska niitä ei ole tehty sitä varten. Mutta on olemassa ainetta, joka toistaa sen kuvan.

77     Ja Jumala asetti joitakin seurakuntaan, ensin apostoleiksi, sitten profeettoja, opettajia, evankelistoja ja paimenia, kaikki tekemään seurakuntaa täydelliseksi. Miten me voisimme jättää jonkin pois ja sanoa, että toinen ei ole sitä? Jumala tekee sen itse. Kyse ei ole mistään muusta kuin itsensä luovuttamisesta Pyhälle Hengelle. Ja Pyhä Henki ottaa ohjat siitä paikasta ettekä te tiedä, mitä Hän tekee. Se on Pyhän Hengen itsenäistä työtä.

78     Nyt, ystävät, kotikaupunkini… Ja minä haluan sanoa tämän nyt, ennen kuin lopetan tämän herätyskokouksen. Jonakin päivänä, Jeffersonvillestä ei tule olemaan jäljellä tuhkaakaan. Charlestownista ei tule olemaan tuhkaakaan. Louisvillestä ei tuhkaakaan. Tämä maailma on kypsä tuomiolle. Venäjällä on nyt vetypommi, joka voidaan laukaista Moskovasta. Jos se putoaa 4. Kadulle ja ottaa ja upottaa kaikki nämä pulveritehtaat täälläpäin ja upottaa sen 23 metrin syvyyteen maan alle, yhdellä pommilla: yksi pommi, 15 neliömailia, se menee 35 metriä maahan. Käsi on liipaisimella. Kello on tikittämässä viimeisiään. On myöhäisempi kuin ajatteletkaan. Miksi odottaa siihen asti?

79     Muistakaa, jos tämä maallinen majamme hajotetaan, meillä on toinen odottamassa. Älkää pelätkö vetypommeja tai muitakaan asioita, kunhan vain sinulla on Kristus sydämessä, se on paras pommisuoja minkä tiedän. Se on tehty sulista: Hänen siipiensä alla me asumme. Niinpä älkää murehtiko näitä juttuja, jos sinä olet kristitty.

80     Mutta, jos et ole kristitty, sinä olet hirvittävässä tilanteessa. Sinä et tiedä, millä hetkellä sydämesi lakkaa sykkimästä. Raamattu sanoo, että miehet kuolevat viimeisinä päivinä sydänvaivoihin: “Miesten sydämet pettävät, pelosta, hämmentäviä aikoja, ahdistus kansoilla.” Katsokaapa kuinka paljon enemmän, kymmenen kertaa enemmän miehiä kuolee kuin naisia. Raamattu ei sanonut, että naisten sydämet pettävät, se sanoo: “Miesten sydämet pettävät.” Kerta kaikkiaan, täysin.

81     Yhtenä päivänä Oaklandissa, vaimo ja minä olimme siellä–San Franciscon lähellä. Iso maanjäristys ravisteli. Ja maa alkoi röyhtäillä ja nikotella siellä niin, että rakennukset alkoivat huojua, ja savupiiput sortuivat. Isoja palloja ilmaa, joissa oli savua sisällä, tai nokea, tai mitä se olikin, nousi ylös, niistä paikoista. Ja ihmiset ryntäilivät kaduille huutaen. Ajattelin: “Minkähän laista tulee olemaan silloin, kun Herra todella ilmestyy?” Ja kapakat vain jatkoivat, panivat viinansa takaisin hyllyyn ja jatkoivat niiden myyntiä. Ja ihmiset tulivat ostamaan. Eihän se mies niitä olisi voinut myydä, ellei joku olisi ostanut. Näin se on.

82     On… Me olemme syyllisiä. Minäpä kerron, veli. Olen amerikkalainen ja rakastan maatani. Mutta tämä vanha valtio on punnittu vaa’assa ja köykäiseksi havaittu. Se on uppoamaisillaan, niin varmasti kuin minä olen sananpalvelija täällä lavan takana tänä iltana. Siis, minä en sano tätä saadakseni suosiota Jumalalta. Minä sanon sen, koska Jumala panee sen sydämelleni, jotta sanoisin sen. Ja parasta, mitä sinä voit tehdä, on valmistautua Herran tuloon.

83     Siis, usko Häneen. Pidä usko Häneen. Siis kaikki sanat, jotka kykenen sanomaan, sanon jälleen, eivät merkitse mitään siihen verraten, mitä Jeesus sanoisi. Mutta, panitteko merkille, missä minä seison? Tämän ihmisjoukon kanssa tänä iltana, minä olen joko keskeyttänyt–joko ymmärtänyt väärin jotakin tai kertonut totuuden. Siis, jos Jeesus Kristus on noussut kuolleista ja luvannut meidän myös tekevän samoja asioita, joita Hän teki… Ja minä olen vakuuttanut, pikku, poikavauvasta saakka…

84     En ollut kuin 18 kuukauden ikäinen, arvelisin, mutta en ainakaan yli kahta vuotta, kun näin ensimmäisen näkyni. Sitä on ollut koko elämäni ajan. Ihmiset täällä tabernaakkelissa tietävät sen. Eikä niin kauan kuin olen täällä ollut, se ei ole kertaakaan pettänyt. Eikä tule koskaan pettämäänkään, koska kyse on Jumalasta. Ympäri maailman on menty ja suuria herätyksiä on syttynyt. Ja nyt, Jumalan armon avulla, olen toisessa miljoonassa sielussa, aivan vain omissa kokouksissani, voittanut sieluja Herralle Jeesukselle: toisessa miljoonassani. Näin on. Ja miettikääpä niitä muiden miljoonia, jotka ovat levinneet, Oral Roberts ja kaikki nämä, kipinät, jotka ovat syttyneet tästä asiasta ja jatkaneet eteenpäin, tuhat kertaa tuhannet, niin että ympäri maailmaa on yksi suuri Jumalan voiman herätys meneillään. Ja perkele on laskenut liikkeelle kaikenlaisia valheellisia juttuja tehdäkseen sen tehottomaksi. Mutta, aito, tosi Jumalan Sana tulee menemään aivan loppuun asti. Se ei tule milloinkaan pettämään. “Minä, Herra olen sen istuttanut. Minä kastelen sitä yöt päivät, ettei kukaan poimi sitä pois kädestäni.”

85     Siis, tänä iltana, minä vakuutan, että Kristus nousi kuolleista. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Nyt, Herra teitä siunatkoon. Jos Hän tekee sen, silloin te olette… Jos te sen uskotte, Jumala teitä siunatkoon. Anokaa Häneltä sitten, kun Hän ilmestyy näyttämölle. Jos Kristus ilmestyy juuri tänne lavalle… Tämä on haaste. Jos Kristus ilmestyy juuri tänne lavalle ja tekee samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä, uskotteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”–toim.]

86     Katsokaapa Häntä, Emmauksen tiellä, miten nuo pojat, mursivat… Kun Hän mursi tuon leivän, Hän teki jotakin, mitä kukaan muu ei kyennyt tekemään. Se oli jotakin jonka vain Kristus kykeni tekemään. Ja he tunnistivat sen.

87     Siis, jos Hän tekee saman täällä, minkä vain Kristus yksin voi tehdä, ei mitään valejuttua vaan aivan samaa, mitä Hän teki, te uskotte Häntä, otatte Hänet vastaan, pidätte uskon Häneen, rakastatte Häntä, palvelette Häntä.

88     Kuunnelkaapa. Älkää pelkästään liittykö seurakuntaan nyt. Se ei toimi. Teidän pitää syntyä uudesti, ei mitään tunteitten nostattamista, ei jotain pientä jotakin, josta sanotte: “Siis, minähän huusin. Puhuin kielillä. Tein tätä.” Se ei ole sitä. Kun sinä, syvimmällä sydämessäsi, jokin tulee ja muuttaa sinut ja sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Sinä otat vastaan henkilön, Kristus Jeesuksen, kun vanhat jutut kuolevat pois ja uudet asiat syntyvät uudesti. Sinä teet oikealla tavalla niitä asioita, joita teit väärin. Sinä rakastat vihollisiasi. Sinä rukoilet niiden puolesta, jotka kohtelevat sinua väärin. Silloin sinä olet kristitty. Puu tunnetaan kantamistaan hedelmistä.

89     Siunatkoon Herra teitä nyt, kun painamme päämme. Pyydän sisarta menemään pianon ääreen, soittamaan hitaasti: “On läsnä suuri lääkäri, tuo myötätuntoinen Jeesus.” Ja te siellä ulkopuolella nyt, joilla on rukouskortti, siirtykää sisälle lähelle ovea, me aloitamme hetkisen kuluttua. Rukoillaan.

90     Siunattu taivaallinen Isämme, voi ääniparkaani, neljä kuukautta puhumista. Ääneni on aivan väsyksissä. Mutta, minä rukoilen, että sinä auttaisit minua juuri nyt. Tämä on taas yksi virstanpylväs Branham tabernaakkelissa. Tästä tulee uusi viimeisten aikojen todistaja, joka nousee todistamaan tuomiopäivänä. Monia on seisomassa sisällä ja ulkona tänä iltana. Monet ovat uteliaita tietämään, monet ajattelevat: “Onkohan tämä aitoa vai eikö se ole aitoa?”

91     Oi, ikuinen ja siunattu Isä. Me rukoilemme, että sinä osoittaisit rakkautesi ilmestymällä täällä ja tekisit Sanastasi totta. Minä olen puhunut sinun Sanasi, kuten sinä itse Kleopaalle ja hänen ystävälleen, Emmauksen tiellä. Ja meidän tiellämme, matkustaessamme, Herra, puhu sinä meille Sanasi kautta. Ja tule nyt keskuuteemme. Oi suuri Kristus, tule keskuuteemme. Osoita sanasi olevan totta ja tuo julki olemuksesi täällä, tänä iltana, kun me surkeat, arvottomat luontokappaleet tunnustamme, että me olemme syntisiä, emmekä ole näiden asioiden arvoisia, mutta me uskomme siihen, Herra. Ja armosta me otamme sen vastaan, uskon kautta, että me olemme pelastettuja ja sinun lapsiasi. Siunaa meitä nyt, Herra.

92     Minä tiedän, että sinun Sanasi on totta, kun sinä puhuit profeetasta omassa kaupungissaan, oman kansansa keskuudessa. Mutta, Herra, minä rukoilen juuri tämän illan takia, että sinä katsoisit alas kansaasi, ja toisit itsesi julki taas kerran tässä kaupungissa, Pyhän Hengen liikkumisen kautta. Oi, ikuinen Jumala. Siunaa meitä nyt, kun me odotamme sinua. Ja tee niitä asioita, joita teit ennen naulitsemistasi ristiin, eikä Jeffersonvillellä ole yhtäkään asiaa, josta valittaa. Mutta, me tiedämme, etteivät ihmiset voi puolustella itseään sinä päivänä, ettet sinä olisi ilmaissut itsesi. Jeesuksen nimessä, minä rukoilen. Aamen.

93     [Tyhjä kohta nauhassa–toim.] …ei, minkä puolesta nainen haluaisi minun rukoilevan. Ei. Se ei ole tuo syöpä, sillä hän on parantunut siitä. Vaan hän haluaisi minun rukoilevan selkävaivansa puolesta, joka hänellä on. Näin on. Se on selkävaiva. Onko näin? Siis, uskotko sinä, että Hän on noussut kuolleista? Nyt, tarkatkaapa. Jos minä puhun hänen kanssaan vähän pitempään, ehkä sanotaan jotakin muutakin. En tiedä. Siis, minulla ei ole aavistustakaan, mikä sinua vaivaa. Minä en nyt tiedä, mikä se on. Näettekö? Mutta nauhurit ovat ottaneet sen. Te saatte kyllä selville, mitä Hän sanoi.

94     Puhutaanpa pieni hetki pitempään ja katsotaan, kertooko Hän vielä jotakin muuta. Näen naisen, ja hän rukoilee hänen puolestaan. Ja nainen on jonkinlaisessa laitoksessa tai sairaalassa. Se on vähän… Se on psyykkinen paikka. Se on Madison, Indianassa. Se on–se on–sisar, jonka puolesta haluat rukousta, joka on mielisairaalassa. Ja jos, sinä uskot koko sydämestäsi ja kaikella, mitä sinussa on, Jumala vapauttaa hänet ja parantaa sinun selkäsi ja tekee sinusta terveen. Uskotko sinä sen nyt? Selvä. Tule tänne.

95     Rakas taivaallinen Isä. Me rukoilemme, että Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä parantaisit tämän naisen ja tekisit hänet terveeksi. Ja suo tämä siunaus hänelle. Ja minä rukoilen, että Jumala armo lepäisi hänen päällään ja parantaisi hänet ja toisi sinulle itsellesi kunniaa. Rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

96     Voisin sanoa tämän. Tuolta tulee värinää, aivan täältä takaa. Hetkinen vain. Seisokaapa siellä hetki. Totesin, että valo jätti sinut. Täällä on liian monia ahtautuneena tänne ympärilleni. Jokainen vetää. Mutta näen sen liikkuvan sinua kohti. Sinulla on joku, jolla on tulossa jokin naisten operaatio. Näin on. Näen kahden tai kolmen ihmisen ilmestyvän ja valo virtaa juuri sinne taakse ja osuu tuohon henkilöön, joka seisoo juuri siellä takana. He rukoilevat tuon asian puolesta. Näettekö? Näin on. Ja sinulla on; kyse on sen naisen sairaudesta, jolla on se naisten leikkaus. Näin on. Siis, mene ja ota vastaan parantumisesi ja Herra Jumala parantaa sinut. Aamen.

97     Tulisitteko te? Se rouva, uskotko te Herraan Jeesukseen? Uskotko sinä, että Hän on noussut kuolleista? Siis, että tunnenko teidät, en tunne. Olen ehkä nähnyt teidät jossain täälläpäin. En tiedä. Ihmiset tulevat ja menevät. Minä en liiku täällä tabernaakkelin liepeillä niin paljoa, että tietäisin. Mutta, te–oletteko täältä kaupungista? Te olette täältä kaupungista. Selvä sitten, mutta minä en tunne teitä. Mutta Kristus tuntee teidät. Mutta, jos Hän paljastaa minulle, seisot täällä, mitä varten te olette täällä, uskotko sinä sen ja otat sen vastaan? Ja sinä tiedät, etten minä tiedä, miksi sinä olet täällä. Ei aavistustakaan. Ainoa juttu, sinä olet saattanut nähdä minut kaupungilla, tai jotain, tai–tai jotain, en tiedä. On Jumalan asia tietää se.

98     Juuri siellä takana, haluatko päästä siitä suolistovaivasta, joka sinulla on? Uskotko että Herra Jeesus parantaa sinut? Jos sinä uskot sen, sinä voit saada sen.

99     Ja toinen, jolla on huono verenkuva. Istuu siellä takana. Näin että sitä otettiin. Uskotko, että Herra parantaa sinut? Selvä. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Silloin voit saada parantumisesi. Jumala paransi aivan juuri. Sinä kosketit Häntä. Et sinä todellakaan minua koskettanut, olet 30 jalan päässä minusta. Aamen.

100Siis, uskotko sinä, että Hän on noussut kuolleista? Ainoastaan katso ja elä nyt, kun jono liikkuu. Voi, täällä Jeffersonvillessä on hankalaa. Näettekö? Ja tällainen joukko ympärillä, kaikki… Kerran Jeesus otti sitä miestä kädestä ja johdatti ulos kaupungista.

101Nyt, katsoisitko tännepäin, sisar. Hetkinen vain. Usko, että Herra Jeesus on läsnä auttaakseen sinua. Te podette vaivaa, joka on peräsuolessa ja lääkäri on tutkinut teidät. Ja hän sanoi sinulle, että kyse on pukamista. Näen myös teidät yrittämässä kulkea jonkin talon halki ja te liikutte tosi hitaasti. Teillä on niveltulehdus. Se on: näin sanoo Herra. Lääkäri sanoi, että teidät pitää leikata. Täsmälleen näin on. Ja minä näen hänen allekirjoittavan pikku kortin toimistossaan: Rebekah Baker, 509 Graham Street. Ehdottomasti tämä on totta. Tämä tapahtui hänen toimistossaan tiettävästi. Näin on. Uskotko sinä? Silloin voit saada paranemisesi.

Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, saakoon tämä nainen paranemisensa. Aamen. Jumala siunatkoon teitä, rouva. Menkää, uskoen nyt. Pitäkää usko Jumalaan.

Jospa vain voisitte käsittää, että Jumala on läsnä…

102Nyt, tämä rouva seisoo tässä, että voisitte… Minä en tunne teitä, sikäli, kuin tiedän. Te ette tunne minua enkä minä tunne teitä. Onko asia näin? Selvä. Silloin tässä on joku, joka ei tunne minua enkä minä tunne heitä. En tuntenut tuota toistakaan ladyä. Mutta tämä lady on täysin vieras sikäli, kuin tiedän. Jos asia on näin, nostaisitteko kätenne, rouva.

103Ensimmäinen kerta, kun koskaan olemme tavanneet. Tässä on nainen ja mies. Todella hieno kuva Joh. 4, jossa nainen ja mies tapasivat. Ja tuo nainen oli samarialainen, Jeesus oli juutalainen. Ja he alkoivat keskustella keskenään ja Jeesus paljasti hänen sydämensä salaisuudet ja kertoi, missä hänen ongelmansa oli. Siis, jos Hän on sama Jeesus tänään, Hän voi tehdä samaa työtä tänään.

104Jos tämä nainen kohottaisi kätensä Jumalan puoleen, ei vannoakseen (koska me emme usko sellaiseen), nostaisitteko vain kätenne rehellisesti, käsieni kanssa, että me emme ole tavanneet toisiamme koskaan ennen, emmekä tiedä toisistamme mitään. Nostaisitteko kätenne, rouva? Siinä se on. Hän ei ole koskaan tavannut minua, enkä minä ole tavannut häntä ja hän on täysin vieras minulle. Siis, jos on…

105Herra Jeesus on täällä läsnä. Jos tämä nainen on sairas, minä en voi parantaa häntä. Hän on jo parantunut. Kristus on parantanut hänet, kun Hän kuoli hänen puolestaan. Uskotko sinä sen? Mutta, jos Hän seisoisi täällä nyt–siinä, missä minä seison, ja Hän olisi–kykeni paljastamaan naiselle, tai saamaan hänen uskonsa saavuttamaan… Nyt, tämä nainen saattaa olla täällä talousongelmien takia. Hän saattaa olla kotiongelmien takia. Hän saattaa olla täällä syöpään kuolemaisillaan. Hän saattaa olla täällä tuberkuloosin takia. En tiedä. En voi sanoa sitä teille.

106Ja nyt, jos sinä haluat tulla minun paikalleni, tule ja ota paikkani. Olet tervetullut. Todellakin. En minäkään tiedä, enkä minäkään tekisi sitä, mutta taivaan Jumala tietää. Ymmärrättekö te nyt?

107Ja, jos Kristus tekee saman jutun täällä, erehtymättömän todisteen, niin kuin Hän nousi kuolleista ja todisti olevansa sama Jeesus, joka puhui tuolle naiselle kaivolla, kuinka moni täällä sanoo: “Minä otan Hänet vastaan parantajanani tai mikä tarve minulla sitten onkin”? Nostakaa kätenne, sanokaa: ”Minä otan Hänet vastaan, jos Hän sen tekee.”

108Tämä nainen, käsi ylhäällä, emme ole koskaan tavanneet. Herra suokoon sen, on rukoukseni. Siis, tämä rouva näyttää loittonevan minusta, jos yleisö kuulee minun ääneni. Näen jonkun seisovan. Se ei tapahdu hänen itsensä takia, niinkään. Hän rukoilee jonkun toisen puolesta ja hän on vanhempi rouva. Hän rukoilee äitinsä puolesta. Se on totta. Hänellä on pieniä sydänkohtauksia, pientä lepatusta, niin kuin. Hän ei pysty nukkumaan yöllä. Onko näin? Nostaisiko kätesi jos se on totta. Ja tämä nainen ei ole tältä seudulta. Tämä nainen on kaukaa täältä. Tämä rouva on Georgiasta. Ja sinä haluat rukousta silmiesi takia, myös. Sinun silmäsi ovat sokeutumassa. Ja se on totta. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Jos se on totta, nosta kätesi. Selvä.

109Siis, uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”–toim.] Nyt, pitäkää usko Jumalaan. Kun minä rukoilen hänen puolestaan, rukoilkaa itsenne puolesta te siellä ja uskokaa Jumalaa. Hän on täällä, kaikkialla läsnä.

110Tule tänne, sisar. Siunattu Vapahtaja, minä rukoilen, Kristuksen nimessä, että sinä soisit tälle naiselle sen, mitä hän haluaa. Levätköön kaikkivoivan Jumalan voima hänen yllään ja parantukoon hän ja saakoon todella, mitä hän pyysi. Minä pyydän tätä siunausta Jeesuksen nimessä. Aamen.

111Nyt lähde, iloiten ja tyytyväisenä ja usko, sisar ja tule terveeksi. Selvä.

112En ole varma, mutta luulisin tuntevani tämän naisen. Luulisin, että olet Georgetownista, koska olen… Oletko sinä veli Arganbrightin sukulainen? Koska nyt, tämä voitelu, se–se on erilaista. Havaitsitko, että se on erilainen nyt. Sinä tunsit todella miellyttävän tunteen. Se on Pyhä Henki. Sinä et ole täällä itsesi takia. Olet täällä jonkun toisen takia, ja se on pieni tyttö, noin viiden vuoden ikäinen. Hänellä on munuaissairaus ja hän asuu pohjoisessa Indianassa. Se on totta. Se, mikä sinulla on kädessäsi, lähetä se hänelle, ja hän paranee. Usko koko sydämestäsi nyt ja ota vastaan se, mitä pyysit, Kristuksen nimessä.

“Jos uskot, kaikki on mahdollista.”

113Tässä on rouva, joka on minulle tuntematon. Minä en tunne teitä, en eläessäni ole nähnyt teitä. Me olemme vieraita toisillemme, vuosien ikäero välillämme, ehkä useita–syntyneet useiden mailien päässä toisistamme. En tunne teitä, ole ikinä nähnyt teitä, mutta Jeesus Kristus tuntee teidät.

114Yleisössä tapahtui jotakin. Eräs mies ilmestyi viereeni. Täällä hän istuu, juuri täällä, napatyrä. Uskotko sinä, herra? Silloin Kristus parantaa sinut ja tekee sinusta terveen. Aamen.

115Tällä tavalla se pitää tehdä, uskoa. Mitä hän kosketti? En ole koskaan nähnyt tuota miestä, mutta hän parani siinä paikassa. Hän kosketti Herraa Jeesusta, joka on täällä läsnä, ottaa sinusta epäuskon pois. Unohda, että minä olen William Branham. Katsokaa Jeesus Kristusta. Hän on Se, joka täällä on. Minä haastaan teidän uskonne, Kristuksen nimessä, unohtamaan minut ja uskomaan, että tämä täällä on Jeesus Kristus ja katsomaan mitä tapahtuu. En välitä, missä te täällä rakennuksessa olette.

116Nyt, tässä on pikku nainen. En koskaan ole nähnyt häntä. Hän on minua vanhempi. Hän… Minä en tiedä, kuka hän on, mistä hän on kotoisin, en mitään hänestä. Minä olen hänelle täysin vieras, mutta Kristus tuntee hänet.

117Jos Hän paljastaa minulle, miksi sinä olet täällä, otatko sinä sen vastaan ja uskot sen? Sinulla oli hassu tunne hetki sitten, kun minä puhuin jotakin, eikö ollutkin? Kyse on sinun sisarestasi, joka on mielisairaalassa Madisonissa, Indianassa, näin on, toiselle naiselle, joka seisoi täällä, ja sinä seisot siellä ja katsoit suoraan tähän suuntaan. Ja se näky, sinä uskoit, kun tulit tänne. Näin ehdottomasti on. Se juuri sai sen aikaan.  Ja syy siihen, miksi sinä olet täällä tänä iltana, on se, että sinulla on sydänvaiva. Sinulla on juuri ollut sydänkohtaus. Juuri näin. Ja minä näen nyt, kun katson näkyä, polveilevaa maastoa. Sinä olet jostakin muualta täältä eteläisestä Indianasta. Olet läheltä Corydonia. Sieltä sinä olet kotoisin. Palaa kotiisi. Sinä olet terve. Jeesus Kristus parantaa sinut. Se on: näin sanoo Pyhä Henki.

118Pidä usko ja usko. Älä epäile. Usko ainoastaan. Havaitsetteko te Herran Jeesuksen läsnäolon kaikkialla? Miten ihanaa. Mikä on vialla?

119Tuolla nurkassa, minä näen näyn. Lääkäri ei tiedä onko se syöpä vain tuberkuloosi. Näin on. Mutta jos sinä uskot, sinä olet parantunut joka tapauksessa. Sinun uskosi on pelastanut sinut. Jatka vain.

120Siinä se on: elävän Jumalan läsnäolo kaikkialla. Minä haastan teidän uskonne. “Jos sinä uskot…” Nyt, Hän on noussut kuolleista. Hän on täällä meidän kanssamme. Se on Hän. Juuri näitä asioita Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Kaksituhatta vuotta on kulunut. Hän on yhä elossa ja Hän on elossa ikuisesti. Uskokaa ainoastaan. Pitäkää usko.

121Minä en tunne teitä, lady. En ole eläissäni nähnyt teitä. En tiedä teistä mitään. Tämä on totta, eikö olekin? Jeesus Kristus tuntee teidät. Jos Jumala paljastaa minulle, miksi te olette täällä, uskotteko te Häneen ja uskotte, että minä olen Hänen profeettansa? Jos Hän sen tekee, te tiedätte että jokin on voidellut minut. Teidän pitää saada tietää, että siitä on kyse. Siis, jos sanoisin: “Minä aion nyt panna käteni teidän päällenne, tulkaa terveeksi”, teillä olisi oikeus asettaa se kyseenalaiseksi. Mutta, jos Jumala sanoo minulle jotakin, jonka te tiedätte olevan totta, silloin te tiedätte, onko tämä totta vai ei. Onko näin? Kyse on naistenvaivasta. Leikattu, minä näen teidän tulevan leikkauspöydältä jotakin valkoista kasvoillanne, mutta se ei onnistunut. Näin on. Mutta, tuo riivaaja oli piilossa lääkäriltä, muttei voi piilotella Jumalalta. Menkää kotiin ja olkaa terve, rouva. Jeesus Kristus on parantanut teidät ja tehnyt teidät terveeksi ja…?…

Jos uskot.

122Minä olen teille vieras, rouva. Uskotteko te, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika on täällä? Uskotteko te, että Hän parantaa teidät? Diabeteksen parantaminen ei ole Jumalalle juttu eikä mikään. Uskotteko te, että Hän parantaa teidät? Silloin, menkää kotiin ja ottakaa vastaan parantuminen Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä. Aamen.

123Tulkaa pikkurouva. Uskotteko te?

Siis, lopettakaa te sen ajatteleminen siellä takana. Ei tämä ole telepatiaa. Te ette nyt pääse tästä. Minäpä näytän teille.

124Minä en tunne tätä naista. Pankaa kätenne käteeni, rouva. Jos Jumala paljastaa minulle mikä teitä vaivaa… Minä katson tähän suuntaan, siis, minä en lue teidän ajatuksianne. Jos Jumala paljastaa sen, mikä teitä vaivaa, uskotteko te, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja minä olen Hänen palvelijansa? Jos uskotte, nostakaa kätenne. Teillä on naistenvaiva, naistentauti. Näin on. Teillä oli se. Nyt ei ole. Te olette parantunut. Jatkakaa vain tietänne riemuiten ja olkaa iloinen.

125Tulkaa, herra. Tuo vanha munuaisvika ja juttu vaivaa sinua. Uskotko, että Jumala tekee sinut terveeksi ja parantaa sinut siitä? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä, ota vastaan parantumisesi ja jatka tietäsi eteenpäin iloiten. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, veli.

Usko.

126Hyvää päivää, rouva. Haluaisitteko te syödä oikein hyvän aterian taas, niin kuin ennen? Tehän olette ollut jännittynyt, ettekö olekin? Se on aiheuttanut mahahaavan vatsaanne. Menkää, ostakaa hampurilainen ja syökää se. Jeesus Kristus on parantanut teidät. Jatkakaa tietänne, riemuiten.

127“Jos uskot.” Uskokaa Jumalaan Uskotteko te? Elävä ja kaikkivoipa Kristus on läsnä täällä nyt parantamassa jokaisen ihmisen täällä.

128Hetkinen. Aivan tuolla rivin päässä, istuu aivan täällä, istuu nuori mies. Sinun uskosi on suurempi kuin uskotkaan olevan, poika. Sinulla on sydänvaiva, eikö olekin? Jos se on totta, nousisitko seisomaan. Jeesus Kristus on parantanut sinut, poika, Olet terve. Jatka eteenpäin tietäsi ja ole terve.

129Uskotteko te Häneen? Uskokaa Jumalaan.

130Tässä on mies, jota en tunne. Me olemme toisillemme vieraita. Luulisin, että tämä mies kastettiin tänä aamuna. Mutta, minä en tunne sinua. Minulla ei ole sinusta mitään käsitystä. Onko se totta? Jos Jeesus Kristus paljastaa minulle, miksi sinä olet täällä, otatko sinä sen vastaan?

131Kuinka moni yleisössä ottaa tämän vastaan juuri nyt? “Jos sinä uskot.” Ainoastaan uskokaa. Älkää epäilkö.

132Tällä miehellä on ihosairaus. Näin on. Ja näen, että sinulle on tulossa…  Se on eturauhasvaiva, myös. Näin on. Jos näin on, heiluttaisiko kättäsi? Näen jotakin tummaa sinun ja jonkun naisen välillä. Se on sinun vaimosi. Sinä rukoilet hänen puolestaan. Hän on syntinen ja sinä haluaisit hänestä tulevan kristitty. Se on näin sanoo Herra. Näin on. Mene. Pane kätesi hänen päälleen ja rukoile hänen puolestaan. Jumala taivaassa paljastaa ja yhdistelee näitä asioita, jotka ovat todellisia.

133Uskotko sinä? Uskotko sinä, että Jumala tekee sen? “Jos uskot…” Minä haastan sinun uskosi. Aivan siellä takana, missä olettekin, katso ja elä. Uskokaa Jumalaan, missä sitten olettekin. “Jos sinä uskot, kaikki on mahdollista.” Jos uskot… Katso. Katso tännepäin. Rukoile.

Sinä sanot: “Mitä sinä katsot, veli Branham?”

134Rebekah, tule tännepäin, pikku kulta. Pysähdy hetkeksi sinne, missä sinä olet. Siellä on minun pikku tyttäreni, joka myös tulee jonakin päivänä olemaan naisprofeetta. Se rouva, joka seisoo siinä sinun vieressäsi, kulta, valkoinen hattu päässään. Hän kärsii poskiontelovaivasta. Nosta kätesi, tai nouse pystyyn, rouva. Te rukoilette, että Jumala kutsuisi, antaisi minun kutsua teitä. Onko näin? Antakaa pikku tyttäreni panna kätensä teidän päällenne siellä. Oi, ikuinen Jumala. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä nuhtelen tuota riivaajaa, joka vaivaa tuota naista. Tulkoon se otetuksi pois, Kristuksen nimessä. Aamen.

135Oi, olkoon Herran nimi siunattu. Ilmoittakoon Herra Jeesus itsensä… Uskotteko te, että Hän on täällä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”–toim.] No sitten, minä sanon teille: jokainen teistä tällä, juuri nyt, jos sinä uskot sen, Jeesus Kristus parantaa teistä jokaisen, juuri nyt. Jos minun sanani ovat olleet totta täällä, se on totta siellä. Jos te teette sen, mitä minä käsken teidän tehdä, te voitte tulla terveeksi juuri nyt. Uskotteko te sen? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”–toim.] Silloin, pankaa kätenne toinen toistenne päälle. Laskekaa kätenne toinen toisenne päälle, sisällä tai ulkona. Älkää epäilkö. Kuulin kuuron hengen lähtevän. Hän on täällä. Ylösnoussut Kristus.

136Oi, ikuinen siunattu Jumala. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä haastan jokaisen saastaisen hengen, Jeesuksen Kristuksen nimessä, Herran, että se tulee lähtemään tästä paikasta. Tule ulos näistä ihmisistä. Ja tulkoon suuri Pyhä Henki kastamaan jokaisen täällä tuolla suurella uskolla, uskomaan.

137Oi, saatana. Sinä riivaaja. Sinä olet riittävän kauan jo huiputtanut. Kristus on noussut. Hän on täällä ja kuoleman ja helvetin avaimet riippuvat Hänellä. Paranemisen voima on jo maksettu. Ja me velvoitamme sinut, Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan nimen kautta, että sinä lähdet näistä ihmisistä. Tule ulos heistä saatana, että he voivat lähteä ja tulla terveiksi.

138Jos sinä uskot koko sydämestäsi, että Jeesus Kristus paransi sinut, nouse jaloillesi ja ota vastaan Kaikkivaltiaan Jumalan jumalallinen, parantava voima. Siinä se. Kiitos Jumalalle. Olkoon Jumala siunattu. Jokainen teistä on tullut terveeksi. Nouskaa seisomaan ja antakaa Hänelle kiitoksenne kun me nostamme kätemme ja kiitämme Häntä. Siunattu olkoon elävän Jumalan Poika. Aamen. 

57-0421S SUURI JA MAHTAVA VALLOITTAJA (The Great And Mighty Conqueror), Jeffersonville, Indiana, USA, 21.4.1957

FIN/ENG

57-0421S SUURI JA MAHTAVA VALLOITTAJA
(The Great And Mighty Conqueror)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.4.1957

1      Hyvää huomenta. Oikein hyvää pääsiäistä jokaiselle teistä! Tämä on yksi suurimmista päivistä, kun muistetaan Herramme ylösnousemusta. Se on yksi maailmanhistorian suurimmista päivistä. Kyse on ylösnousemuksesta. Ja olemme niin iloisia, että saamme olla täällä tänä aamuna, tänä suurena päivänä. Ja nähdä auringon nousevan ja kukkien nousevan maasta, kaikki puhuu pääsiäisestä.

Ja nyt kumartakaamme hetkeksi päämme.

2      Isä Jumala, sinun Läsnäoloosi me tulemme. Ja me odotamme, että Sinä annat meille tänä aamuna vain pienen ylimääräisen siunauksen Taivaasta, pienen kosketuksen pääsiäisestä omassa sielussamme, niin että kun lähdemme täältä, voisimme sanoa, kuten ne, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eikö sydämemme palanut sisällämme Hänen Läsnäolostaan?”. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

3      Tuolta viimeisestä kirjasta, pyhän Matteuksen evankeliumin 28. luvusta ja 7. jakeesta, haluan lukea tekstiksi, kun aloitamme tämän jumalanpalveluksen.

Ja menkää nopeasti ja kertokaa hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista; ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte nähdä hänet; katso, minä olen sanonut teille.

4      Ihmisille ja tämän maan kansoille on annettu monia suuria toimeksiantoja. Mutta koskaan ei ole annettu niin tärkeää toimeksiantoa kuin tämä: ”Menkää ja kertokaa hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista.” Se on suuri toimeksianto. Ja ainoa tapa, miten tämä voitiin antaa, oli se, että ensin piti tapahtua suuri valloitus.

5      Meidän päivinämme ja menneinä aikoina ja tämän maailman suuressa historiassa, sen suurilla, laajoilla taistelukentillä, on ollut monia suuria valloittajia, monia suuria asioita, joita on tehty ihmiskunnan hyväksi.

6      Ajattelen esimerkiksi, kun tulin alas tänä aamuna, kun heräsin aikaisin enkä ehtinyt tutkia kovinkaan paljon. Koska en tiennyt, eilen illalla, millainen osuus meillä olisi tänään, pastorin ja minun välillä, jumalanpalveluksissa. Mutta matkalla tänne alas satuin miettimään, mikä tänä aamuna olisi parasta, minkä tiedän sanoa Hänen kansalleen, jotta voisin ottaa sen sanomaksi. Ajattelin tätä: ”Menkää kertomaan Hänen opetuslapsilleen”. Hänen opetuslapsensa ovat Hänen ”seuraajiaan”. Opetuslapsi on ”se, joka seuraa”. Ja ajattelin tällaista aihetta: Suuri ja mahtava Valloittaja.

7      Ja ajatellen sitä, kuinka monta suurta valloittajaa meillä on ollut tässä maailmassa ja kuinka suuria asioita he ovat tehneet edistääkseen ja parantaakseen ihmisten elämäntapaa. Ajattelin suurta Napoleonia aikoinaan, kuinka hän ei ollut varsinaisesti ranskalainen, mutta hänellä oli jotain mielessään. Ensinnäkin hän halveksi Ranskaa, hän ei pitänyt siitä. Hän oli kotoisin saarilta. Mutta hänellä oli mielessään ajatus, että jonain päivänä hän valloittaisi. Ja syy siihen, että hänellä oli nämä mielessä, oli se, että hänellä piti olla jotain, minkä eteen työskennellä.

8      Jokaisella ihmisellä, ennen kuin voit tehdä työtä, sinulla täytyy olla jokin motiivi, jokin vaihtoehto, jotain, jonka eteen työskentelet, jokin työskentelytarkoitus, jokin, jonka mukaisesti työskennellä.

9      Ja kuten me kaikki tiedämme, Hitlerin historian perusteella… tai, ei Hitlerin, vaan Napoleonin, että hän kulki kuun ja tähtien vaihtelun mukaan. Hän toimi sillä tavalla, ja odottaen; koska kerran hän teki niin, ja hän voitti. Hän tuli Ranskaan ja hänestä tuli suuri soturi. Hän tappoi useita miehiä, koska he eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Ja hän puhdisti koko maansa kaikesta, mikä oli häntä vastaan. Hän pyyhkäisi sen kokonaan pois, koska hänen oli pakko tehdä niin. Jos hän ei olisi tehnyt niin, jotakin olisi ollut koko ajan häntä ja hänen suurta suunnitelmaansa vastaan, joka hänellä oli mielessään. Hänen oma henkensä olisi vaakalaudalla, joten hänen oli saatava koko valtakuntansa juuri niin täydelliseksi kuin hän saattoi saada sen.

10   Ajattelen nyt, kun seuraatte minua tässä asiassa, suuresta Valloittajasta, jota ajattelen. Kaiken Hänen valtakunnassaan on oltava Häntä varten. Sydämen, sielun ja ruumiin on oltava Häntä varten. Mikään ei voi olla Häntä vastaan. Kaikki, mikä oli Häntä vastaan, Hänen täytyisi hylätä se. Hänen on saatava ehdottomasti kaikki olemaan Häntä varten. Ja kun…

11   Napoleon tarttui aseisiin, tykkeihin, pyssyihin, musketteihin, miekkoihin. Ja hän lähti liikkeelle tämän yhden ajatuksen kanssa, että hän tulisi valloittamaan maailman. Ja hän käytännössä teki sen kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä. Nuorena miehenä hän oli kieltolain kannattaja. Ja hänen suuri maineensa teki hänestä niin itseriittoisen, ja se kävi hänen hermoilleen, kunnes hän kuoli kolmenkymmenen kolmen vuoden ikäisenä alkoholistina. Hän ei kestänyt suosiotaan. Ajattelen miestä, joka tällä tavoin kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä valloitti maailman ja kuoli alkoholistina maineensa vuoksi ja menetti juuri tuon periaatteen, jonka puolesta hän taisteli. Hän oli – hän oli eräänlainen malli, tai en sanoisi, että hän oli malli, vaan hän oli paholaisen väline. Hän yritti taistella maailmaa vastaan, ja hän epäonnistui kolmekymmentäkolmevuotiaana.

12   Mutta, oi, tämä suuri, mahtava soturi, josta puhun, voitti kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä kaiken, mitä oli maan päällä ja helvetissä. Kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä suuri ja mahtava Valloittaja!

13   Ajattelen niitä suuria taisteluita, jotka on käyty kentällä. Tiedämme, että Napoleon sai loppunsa Waterloossa. Minulla oli etuoikeus vähän aikaa sitten katsella jäljitelmiä, jotka oli tehty hänen vaunujensa jäänteistä, ratsumiehistä ja miehistä, siitä, miten he olivat taistelukentällä. Ja vaunut oli kasattu yhteen, pyörät rikki, kerätty tasangoille, missä tämä suuri näytös oli tehty.

14   Ja millainen kontrasti se onkaan: havaita tuo mies kolmenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä ja sellainen häpeä, joka makasi siellä hänen suuren taistelunsa ja valloituksensa muistomerkkinä, ja sitten mennä Jerusalemiin ja katsoa tyhjää hautaa suuren ja mahtavan Valloittajan muistomerkkinä.

15   Jotenkin toisaalta, valloittamisessa on jotain. Jos meillä on jotakin, jonka puolesta taistelemme, jos ruumiissamme on sairaus ja taistelemme kuoleman ja elämän välillä, millainen voitto se onkaan, kun näemme, että se on voitettu. Jos taistelemme jotain suurta tapaa tai jotain suurta asiaa vastaan, joka ahdistaa meitä, kun lopultakin suuret liput liehuvat ja olemme voittaneet sen, millaisen tunteen se antaakaan meille, sisällämme, koska silloin voimme olla valloittaja.

16   Nyt ajattelen viimeisintä sotaa ja sitä, miten Hitler oli valloittanut Varsovan. Ja saksalaiset ajattelivat, että se oli yksi suurimmista voitoista, mitä voi olla, koska heidän suuri pääkapteeninsa, Adolf Hitler, oli kerralla upottanut kaiken Varsovassa, repinyt sillat alas, ja suuri silta romahti. Lehdissä oli upeita kuvia sillan romahtamisesta. Saksalaiset marssivat kaduilla, ja he hakkasivat rumpuja ja puhalsivat pillejä, ja tuhannet lentokoneet lensivät hänen ohitseen, kun hän saavutti ensimmäisen suuren voittonsa. Hän lähti kuin Aleksanteri Suuri tai Napoleon valloittamaan maailmaa, mutta mihin hän päätyi? Häpeään. Varmasti, niin hänelle kävi.

17   Voin muistaa, kun he rakensivat suuren Burman solan. Siellä täytyy olla… jos he ylittivät vuoren. Ehkä jotkut pojista istuvat täällä tänä aamuna, jotka menivät tämän suuren solan yli. Millainen tehtävä se olikaan! Kuinka paljon työtä se vaatikaan, ja kuinka hyvää työtä he tekivätkään! Ja kuinka paljon rahaa Burman solan rakentaminen maksoi, miljoonia dollareita! Pojat, jotka menettivät henkensä sitä tehdessään! Mutta lopulta, ja jonkin ajan kuluttua, kun viimeinenkin maili oli kuljettu ja kun sola oli saatu valmiiksi, kuinka voitonhuudot nousivat ihmisten suusta! Heillä oli sola, jonka avulla he saattoivat ylittää vuoret ja saavuttaa voiton.

18   Ajattelen erästä toista läpimenoa, joka maksoi eräänä päivänä siunatun Herramme hengen. Se ei ollut vain tie maan päällä, vaan se oli valtatie, jota kutsuttiin nimellä ”pyhyyden valtatie”, jonka läpi ei saa kulkea saastaiset, vaan ainoastaan ne, jotka on merkitty. Vain ne, jotka ovat sillä puolella, jolla Hän on, saavat kulkea tätä valtatietä.

19   Suuria voittoja on voitettu. Monet meistä nykyään muistavat hyvin ensimmäisen maailmansodan. Muistan, kun olin aivan pieni poika, saatoin kuulla pillien soivan, ja jopa maanviljelijät pysäyttivät hevosensa pellolla ja heiluttivat hattujaan. He kiljuivat. He huusivat. Mitä oli tapahtunut? Sota oli ohi. Voitto oli saavutettu. Suuri talous, jonka puolesta taistelimme, lopultakin olimme voittaneet.

20   Ajattelen tätä viimeistä maailmansotaa. Asuin kadun toisella puolella. Ja kun pillit alkoivat soida, ihmiset juoksivat pihoille; naiset, joilla oli esiliinat päällä, ottivat ne pois ja heiluttivat niitä ilmassa. Luodit lensivät puiden läpi. Pillit puhalsivat. Autot kaahasivat kaduilla. Ihmiset lankesivat polvilleen ja nostivat kätensä ylös. He huusivat. He itkivät. Miksi? Koska sota oli ohi. Ja siunatut, rakkaat pojat, jotka olivat meren takana, purjehtisivat pian takaisin kotiin heidän luokseen. Millainen voitto! Millainen aika, ja millainen jännitys jokaisen sydämelle! Millainen riemuvuosi! Sinä iltana kaikki olivat niin hyvällä tuulella, että olisit voinut mennä ravintolaan syömään ja lähteä sieltä maksamatta, ja se olisi sopinut. Olisit voinut käyttää naapurin autoa, ja se olisi sopinut. Olisit voinut pyytää, mitä halusit, ja olisit luultavasti saanut sen. Minkä tähden? Voitto oli saatu. Pojat olivat tulossa kotiin. Kaikki oli ohi.

21   Ja minä ajattelen, veljeni, on sääli, että tuollaiset tunteet eivät voi jatkua koko ajan. Mutta, kristittyjen kohdalla, tänä aamuna, voitto on saatu. Ilokellot soivat. Sota on ohi, Jumalan ja ihmisen välillä. Voitto on saatu.

22   Ennen kuin mitään voittoa voidaan saavuttaa, on maksettava suuri hinta. Oi, millaisia hintoja! Ja joskus ne ovat hyvin syviä, ja ne tekevät suuria arpia, repivät alas. Mutta, saadaksemme vuoren, meidän on saatava laakso. Ennen kuin meillä voi olla auringonpaistetta, meillä täytyy olla sadetta. Ennen kuin meillä voi olla valoa, meillä on oltava yö. Ennen kuin meillä voi olla oikeaa, on oltava väärää, tai ette olisi koskaan tienneet, mitä väärä oli.

23   Mutta voidakseen voittaa ja voittaakseen suurimman taistelun, joka on koskaan voitettu, Eräs astui ulos Kirkkaudesta, monta vuotta sitten. Eikä Hän ottanut itselleen enkelin muotoa. Hän ei tullut jonain suurena henkilönä. Mutta Hän oli tulossa osoittamaan, ettei sodan voittamiseen tarvita musketteja ja luoteja eikä atomipommeja. Hän pukeutui nöyryyteen, kuin pieni vauva, ja syntyi seimeen. Ei ollut edes paikkaa, mihin Hän olisi voinut syntyä, kun Hän tuli. Haluan, että katsotte erilaisia sodankäynnin materiaaleja, joita Hän käytti.

24   Nyt, Aadamin suku oli kokonaan orjuudessa. Siellä he olivat ilman toivoa, ilman Jumalaa, ilman mahdollisuuksia, ilman armoa, ilman mitään, mikä voisi auttaa heitä. Suuret viholliset, alempien alueiden kadotetut, olivat sulkeneet heidät pimeyteen. Sieltä ei ollut ulospääsyä. Kukaan ei voinut auttaa. Mitään ei voitu tehdä. Se näytti totaaliselta, täydelliseltä tappiolta.

25   Mutta meidän Sankarimme, joka laskeutui alas Kirkkauden portaaleista, alentuen alas!

26   Sillä ei ollut ketään ihmistä maan päällä, joka olisi voinut tehdä tämän työn. He olivat kaikki, maallisesta näkökulmasta katsottuna, samassa veneessä. Me olimme kaikki ”syntyneet synnissä, muotoutuneet vääryydessä, tulleet maailmaan valheita puhuen”. Eikä kukaan meistä voinut auttaa toisiamme. Seisoimme avuttomina, lyötyinä, joka puolella kaaos, kaikki epäyhtenäisinä. Emme pystyneet noudattamaan lakeja ja seremonioita, löytäen niiden heikkoudet ja niin edelleen, emme pystyneet siihen. Ja näytti siltä, että koko ihmiskunta oli tuhoutunut.

27   Ja sitten Hän tuli, Hän tuli alas. Koska ”Hän oli alussa”, Raamattu sanoo, ”Hän oli Sana”. Hän oli Logos, joka lähti Jumalasta. Ja Logos, alussa, oli Sana. Ja Hänestä tuli Sana. Sitten kun Hän nousi ylös tuona loistavana Pääsiäispäivänä, Hänestä ei tullut vain Sana, vaan Hänestä tuli oman Sanansa Ylimmäinen Pappi. Oi, kuinka suurenmoinen asia, veli Neville! Ajatelkaa vain! Hän ei ole vain Sana, vaan Hän on oman Sanansa Ylimmäinen Pappi. Kuinka voisimme epäillä sitä? Miten voisimme kävellä Hänen luokseen emmekä uskoisi, että saamme sen, mitä pyydämme? Sillä Hän on Sana ja Sanan Esirukoilija! Logos tuli Sanaksi, ja Sana tuli lihaksi; ja sama liha, joka oli Sana, otettiin ylös Kirkkauteen, ja nyt hän on Ylimmäinen Pappi, joka esirukoilee, itsensä kautta, Sanansa puolesta.

28   Sitä se vaatii! Se on se materiaali, joka Seurakunnalla on. Millainen ase! Sellaista ei ole koskaan ollut. Hän oli Sana. Ja kun Hän tuli, Hän syntyi seimeen. Hän tuli käyttämään r-a-k-k-a-u-d-e-n asetta, rakkauden, valloittaakseen maailman; ei armeijan luodeilla, ei konekivääreillä ja panssarivaunuilla. Mutta Hän tuli toisella tavalla. Hän tuli rakkauden muodossa. Hän oli Jumalan rakkaus.

29   Kerran, pienenä poikana, ajattelin, että Kristus rakasti minua ja Jumala vihasi minua, koska Kristus kuoli puolestani, mutta Jumalalla oli jotain minua vastaan. Mutta olen tullut huomaamaan, että Kristus on Jumalan sydän. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

30   Nyt Hän on tullut, ensinnäkin, valloittamaan. Ja se asia, jonka paholainen oli laittanut maailmaan, oli viha. Ja Hän tuli voittamaan vihan.

Kun me voitamme taistelujamme ja niin edelleen, maailman taisteluissa, se jättää jälkeensä aina jatkuvasti vihaa, koska tuonkaltaiset taistelut ovat vihollisen taisteluita. Mutta Kristus tuli rakkauden kanssa voittamaan vihan, rakastamaan niitä, jotka eivät olleet rakastettavia. Hän tuli toisenlaisen aseen kanssa. Ja Hän nöyrtyi, ” tehtiin vähän alemmaksi kuin enkelit”, kärsiäkseen kuoleman ja antaakseen esimerkin. Ja kun Hän oli täällä maan päällä, Hän käveli ihmisten keskellä.

31   Hän todisti sota-aseensa, kun hän paransi sairaita. Kun hän otti viisi pientä keksiä ja kaksi kalanpalaa ja ruokki viisituhatta ihmistä, hän osoitti, että hänellä oli valta jokaisen atomin yli, joka oli olemassa. Hän ei ainoastaan kasvattanut kaloja, vaan Hän kasvatti myös keitettyjä kaloja. Hän ei ainoastaan tuottanut vehnää noihin kekseihin, vaan Hän tuotti myös keitetyn vehnän noihin kekseihin. Se osoitti, että Hän oli tuo suuri ja mahtava Valloittaja! Hän ei ainoastaan saanut vettä kaivosta, vaan Hän teki tuosta kaivon vedestä viiniä. Hän osoitti, että Hänellä oli Voima valloittaa. Ja Hän rakasti, ja Hänen aseensa oli rakkaus. Nyt huomatkaa.

32   Sitten, kun hän teki sen, kun hän eräänä päivänä seisoi Lasaruksen haudan vieressä, ja siellä oli mies, joka oli kuollut ja ollut haudattuna neljä päivää. Jopa ne, jotka olivat vieressä, sanoivat: ” Hän jo nyt haisee.” Hänen nenänsä oli painunut sisään, ihomadot olivat ryömineet hänen lävitseen. Ja Jeesus seisoi siinä, mahtavana Valloittajana, kun Hän sanoi Martalle ja Marialle, kun Hän seisoi siinä: ”Enkö minä sanonut teille: ’Jos te vain uskoisitte, niin näkisitte Jumalan kirkkauden’?”. Hän oli juuri lopettanut sanomisen (kun he sanoivat: ”Meidän veljemme on kuollut” ja niin edelleen), Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä!”. Joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Ja joka elää ja uskoo Minuun, ei ikinä kuole. Enkö ole juuri kertonut teille, että tuo Iankaikkinen, siunattu Voima asuu minussa?” Hän ei koskaan vain antanut lausuntoa, Hän pystyi toteuttamaan kaiken, mitä Hän sanoi, sillä Hän oli mahtava Valloittaja.

33   Hänessä asui, pidättyneenä, verhoutuneena ihmislihaan, ihmisenä, mutta Hänen sisällään ei asunut kukaan muu kuin Kaikkivaltias Jumala, tuo suuri ja mahtava. Hän saattoi luoda uudelleen. Hän pystyi luomaan uutta. Hän pystyi puhumaan, ja se, mitä hän pyysi, annettaisiin sillä sekunnilla. Mutta Hän nöyrtyi, Hän pysyi matalana. Hän halusi antaa esimerkin. Hän halusi olla oikeanlainen Valloittaja, ja hän olikin sellainen. Nyt Hän osoitti olevansa sellainen.

34   Kuten olen usein sanonut kokouksissani, ehkä se todistaisi tänä aamuna, tässä ihmisryhmässä, tänä kauniina Pääsiäisaamuna. Eräs nainen, joka kuuluu tiettyyn kirkkoon, joka ei usko Herran Jeesuksen Veren vastaanottamiseen. ”Ilman veren vuodattamista ei ole syntien anteeksiantoa.” Hän sanoi minulle, että Mies oli vain profeetta, ihmeellinen Mies, ja minä tein Hänestä Jumaluuden. Sanoin: ”Hän oli Jumaluus. Hän oli Jumala.”

Hän sanoi: ” Sinä yrität tehdä Hänestä liian suuren.”

35   Minä sanoin: ”Ei ole sanoja, jotka voisivat kuvata Hänen suuruuttaan!” Ihmiskieli ei ole koskaan löytänyt sellaista ilmaisua!

36   Puhuin hiljattain erään miehen kanssa, joka oli diplomaatti Washington DC:stä, ja hän sanoi pienen todistuksen yhteydessä aamiaisella, jossa olimme yhdessä, hän sanoi: ”Veli Branham, olen ollut luterilainen koko ikäni. Mutta”, hän sanoi, ”eräänä päivänä osallistuessani vanhanaikaiseen herätyskokoukseen”, hän sanoi, ”polvistuin alttarin ääreen ja halusin saada kokemuksen Jumalan kanssa.” Hän sanoi: ”Ja kun olin siellä polvillani…” Tämä on washingtonilainen diplomaatti, joka palveli jopa presidentti Cooledgen alaisuudessa. Ja kun hän ”katsoi ylös”, hän sanoi: ”Näin näyn Jeesuksesta.” Hän sanoi: ”Pystyn puhumaan yhdeksää eri kieltä sujuvasti.” Hän sanoi: ”Mutta en löytänyt yhtään sanaa, mitä sanoa, kaikista noista yhdeksästä kielestä.” Hän sanoi: ”Niinpä nostin vain käteni ylös, ja Hän antoi minulle uuden, jolla puhua.” Hän sanoi: ”Olen juuri nähnyt Hänen kasvojensa Kirkkauden.”

37   Tämä nainen sanoi minulle: ”Veli Branham, Jeesus ei ollut muuta kuin ihminen, vain profeetta”.

Minä sanoin: ”Hän oli Jumala, sisareni.”

38   Hän sanoi: ” Sinä teet Hänestä Jumaluuden, mutta Hän ei ole sellainen”. Niinpä hän sanoi: ”Matkalla alas, rullalle… makasi, Lasaruksen haudalle, Raamattu sanoo: ’Hän itki.'”

39   Varmasti, Hän oli Jumalan todellinen sydän. Hän kärsi niin kuin me kärsimme. Hän oli lihaa niin kuin me olemme lihaa. Hän kantoi ruumiissaan samoja haluja ja asioita kuin me. Silti tullakseen täydelliseksi uhriksi Hänen täytyi tehdä niin. Hän teki sen. Mutta minä sanoin…

Hän sanoi: ”Hän itki laskeutuessaan Lasaruksen haudalle.”

40   Minä sanoin: ”Mutta, oi, rouva, se on aivan oikein. Hän oli ihminen, kun Hän itki. Mutta kun Hän seisoi siinä haudan vieressä, jossa makasi äänetön kuollut, jossa makasi mädäntynyt ruumis, joka oli peitetty liinalla, kun Hän sanoi: ’Ottakaa kivi pois’. Hän veti pienen kehonsa kasaan ja sanoi: ’Lasarus, tule esiin!’ Ja mies, joka oli ollut kuollut, neljä päivää, nousi jaloilleen.””

41   Mistä oli kyse? Turmeltuneisuus tunsi Luojansa. Sielu tunsi Mestarinsa. Ja tuo suuri ja mahtava Valloittaja osoitti siellä, että Hänellä on Valta yli kuoleman, helvetin ja haudan.

42   Varmasti, se sykähdyttää sydäntämme! Puhutte tiskipannujen hakkaamisesta ja torvien puhaltamisesta? Maailman pitäisi olla tänä aamuna riemujuhlassa, jollaisessa se ei ole koskaan ollut, Hänen kansansa huutojen ja kiljahdusten keskellä, koska tämä on muistopäivä siitä, kun Hän voitti viimeisen vihollisen ja vapautti meidät vangitut.

43   Kyllä, hän oli ihminen. Aivan oikein. Hän osoitti olevansa ihminen ja Hän osoitti olevansa Jumala.

44   Eräänä yönä, kun suuri, raivoava meri, joka on vaatinut tuhansia ihmishenkiä… Ehkä jotkut teistä äideistä täällä tänä aamuna, teidän poikanne kuolivat tuolla raivoavalla merellä, he ovat ehkä uponnet aaltojen alle tämän maailman laajoilla taistelukentillä. Joku rakkaistanne makaa tuolla, ehkä meren alla.

45   Mutta eräänä yönä, kun hän makasi pienessä veneessä, ja aallot pomppivat merellä kuin pullonkorkki. Hän nousi ylös ja laittoi jalkansa veneen laidalle. Hän katsoi ylös taivasta kohti ja sanoi: ”Rauha.” Ja aalloille hän sanoi: ”Olkaa hiljaa!” Ja tuo mahtava meri rauhoittui, kunnes siinä ei ollut pienintäkään ryppyä. Varmasti, Hän oli!

46   On totta, että hänellä oli nälkä kuten miehellä on. Kun Hän tuli alas vuorelta ja Hän oli nälkäinen, Hän etsi puusta jotain syötävää, Hän oli Ihminen. Mutta kun Hän otti ne viisi keksiä ja muutaman kalan ja ruokki viisituhatta, Hän oli enemmän kuin ihminen.

47   Kun Hän kuoli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, toissa päivänä, roikkuen ristillä ja huutaen armoa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Hän kuoli kuin ihminen. Mutta tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, tänä aamuna, Hän osoitti, kuka Hän oli! Hän antoi viimeisen sinetin messiaanisuudestaan, kun Hän katkaisi kuoleman ja helvetin siteet ja nousi haudasta, voitonriemuisesti: ”Minä elän iankaikkisesti!”. Ja koska minä elän, niin myös te elätte!”

48   Siinä on Valloittaja! Puhutteko te esiliinojen nykimisestä ja heiluttamisesta? Ihmiset sanovat, että olemme hulluja, koska huudamme ja juoksemme, kiljumme ja huudamme. He eivät ole koskaan tunteneet Taivaan voittoisaa värähtelyä, että ”Taistelu on ohi!”. Suuri, mahtava Valloittajamme on voittanut jokaisen voiton! Hän seisoo tänä aamuna yksin, koskemattomana!

49   Kun hän tuli maan päälle, he antoivat hänelle alhaisimman mahdollisen nimen: ”fanaatikko”. He kutsuivat Häntä Beelsebubiksi, ”paholaisten ruhtinaaksi”. Aivan oikein. Hän meni maan alimpaan kaupunkiin, Jerikoon, ja kaupungin pienimmän miehen täytyi katsoa alaspäin nähdäkseen Hänet. Mutta kun Jumala tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten nosti Hänet ylös! Näin ihminen teki Hänelle. Mutta rakkauden aseella Hän voitti jokaisen paholaisen.

50   Ja Jumala nosti Hänet niin korkealle ja antoi Hänelle Nimen, joka on suurempi kaikkia nimiä, joita taivaissa ja maan päällä on annettu. Jokainen nimi taivaassa kumartaa Jeesuksen Nimelle! Jokainen enkeli, jokainen hallitsija, kaikki kumartavat ”Jeesuksen” Nimelle! Jokainen kieli tunnustaa Hänet, jokainen polvi on kumartava Hänen edessään. Ja Hän on noussut niin korkealle, että Hänen on jopa katsottava alaspäin nähdäkseen Taivaat. Sellainen on mahtava Valloittaja! Hän on se, joka teki sen! Kun Hän lähti maan päältä, sen jälkeen, kun meillä oli ollut viimeinen yö, Hänellä oli kuoleman ja helvetin avaimet sivullaan, aamen, ”Älkää pelätkö, Minä olen Hän, joka oli kuollut ja joka on elossa iankaikkisesti”. Ja” (ja on yhdyssana) ”Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet, jotka roikkuvat tässä.” Siinäpä vasta Valloittaja! ”Ja koska Minä valloitin, Minä vain tein teille valtatien kulkemista varten.”

51   Taivaasta torjuttiin ihminen, valtatiet suljettiin. Valtateitä ei ollut. Mutta sinne, missä ei ollut valtateitä, Hän tuli tekemään sellaisen. Oi, sentään! Ensimmäinen linja oli epäilyksen demonit, seuraava oli ennakkoluulot, seuraava oli itsekkyys; tämä maa oli peitetty demonivoimien linjoilla; sitten tulivat sairaudet, taudit. Mutta kun Hän alkoi nousta ylös Taivaaseen! Eilisiltana näimme Hänen tulevan ulos helvetistä, kuoleman ja helvetin avaimet Hänen sivullaan. Tänä aamuna me otamme Hänet ylös. Halleluja! Kun Hän nousi ylös, Hänellä oli… Hän oli voitonriemu. Ja kun Hän nousi ylös, Hän murskasi jokaisen paholaisen vallan, joka hallitsee ihmistä. Hän nousi korkeuksiin ja antoi ihmisille lahjoja, Pyhän Hengen lahjoja. Mahtava Valloittaja! Hän seisoo yksin tänä aamuna! Hänen ja jokaisen uskovan välissä on pyhyyden siunattu vanha valtatie, jota vanhurskaat saavat kulkea. Ei ole olemassa pakotietä. On vain yksi linja, joka on leikattu alas kirkkaudesta. Hän jätti veriset jalanjäljet kävellessään demonivoimien käytävien läpi ja teki meille valtatien, koko matkan loppuun asti. Hän istuu korkealla, tänä aamuna, mahtavana Valloittajana!

52   Hänen kansansa viettää riemuvuotta. Kymmenet tuhannet heistä ympäri maailmaa huutavat voittoa.

53   Olen tarkkaillut tätä vanhaa, kylmää ja muodollista seurakuntaan liittymistä. Voin kuvitella jonkun sanovan: … Näytän teille sen hylkäämisen.

54   Tässä, heti kun Ensimmäinen Maailmansota oli ohi, viesti tuli tätä tietä pitkin, se tuli Greyhound bussin luo. Sanottiin: ”Mitä tämä meteli on? Mistä on kyse?”

55   Eräs heistä sanoi: ” Katsokaa, tässä on lehti. Sota on juuri päättynyt.” Ja kaikki itkivät ja huusivat.

56   Mutta eräs nainen sanoi: ” Oi sentään, miksi sen piti päättyä juuri näin?”. Hän sanoi: ”Jos se olisi kestänyt vain muutaman päivän pidempään”, ja sanoi: ”Johnilla ja minulla olisi ollut hyvät olot.” Hän sanoi: ”Meillä olisi ollut.”

57   Eräs mies seisoi bussin takapenkillä; hän tarttui tuohon naiseen ja melkein heitti hänet ovesta ulos. Ja kun poliisi pidätti miehen, hän sanoi: ”Syy, miksi tein sen”, hän sanoi, ”sillä naisella ei ollut siellä ketään, josta hän olisi ollut huolissaan”. Mutta minulla on siellä kaksi poikaa.” Hän sanoi: ”En pystynyt hillitsemään tunteitani.”

58   Oi, veli! Minulla on isä toisella puolella. Minulla on rakkaita toisella puolella. Minulle se merkitsee jotain, kun Jeesus voitti. Minulla on vaimo. Minulla on lapsi. Minulla on rakkaita. Tuo suuri, mahtava Valloittaja! Voitte kutsua minua ” pyhäksi kieriskelijäksi” tai ”uskonnolliseksi fanaatikoksi” , miksi haluatte. Mutta kun ajattelen, että suuri sota on ratkaistu, hinta on maksettu, voitto on saavutettu. Jeesus nousi kuolleista, lopullinen sinetti Hänen messiaanisuudelleen, että kaikki on ohi. Hän on elossa, tänä aamuna, ja hänellä on kuoleman ja helvetin avaimet. Minulla on rakkaita, jotka ovat tuolla rajan toisella puolella. Olen tällä vanhalla suurella valtatiellä kävelemässä ylös tapaamaan heitä. Älkää pitäkö minua hulluna. Oi, mutta olen niin onnellinen, että kaikki on selvitetty! Kyseessä on valmis työ.

Elävänä hän rakasti minua,
kuollessaan hän pelasti minut,
haudattuna hän kantoi syntini kauas,
noustessaan hän vanhurskautti minut iankaikkisesti,
jonain päivänä hän tulee, oi suurenmoinen päivä!

59   Tämä siunattu vanha Pyhän Hengen kaste, joka opastaa meitä tätä ihmeellistä vanhaa tietä pitkin, oi, kuinka ihana se onkaan! Kuinka voisin koskaan hävetä sitä? Seison tänä aamuna pyhän Paavalin kanssa sanomassa näin: ”En häpeä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi.” Se on Voima sairauksien yli. Se on voima kuoleman yli. Se on voima haudan yli.

60   Kun tuo vanha, ankara apostoli tuli tiensä päähän, ja hänen hautaansa kaivettiin siellä, ja kuolema kohtasi hänet kasvoista kasvoihin, hän nauroi suoraan päin naamaa. Hän sanoi: ”Kuolema, missä on pistimesi? Hauta, missä on voittosi?” Sitten hän huusi Jumalan ylistystä: ”Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!”

61   Mahtavin Valloittaja, joka on koskaan elänyt, mahtavin Valloittaja, joka on koskaan kuollut, sillä Hän oli Ainoa, joka pystyi voittamaan, kuolemaan ja voittamaan itse kuoleman ja nousemaan voitokkaana ylös!”. Hän osoitti, kuka Hän oli. Se oli Hänen messiaanisuutensa viimeinen sinetti.

62   Ja nyt, jos tässä rakennuksessa olisi tänä aamuna sattumalta joku, joka on haalea seurakunnan jäsen eikä tunne iloa siitä, että taistelu on ohi. Ihmiset huutavat, ihmiset iloitsevat, ihmiset itkevät! Sinä sanot: ”Mikä heitä vaivaa?” He tietävät, että se on päättynyt. Kaikki on ohi! Se on ohi! Me [Veli Branham taputtaa käsiään – toim.] lyömme tahtia. Me huudatamme pasuunoita, ja evankeliumi on lähdössä ulos. Jumalan kirkkaus ja voima on tullut tunnetuksi. Ja se on valmis työ, sopimus on allekirjoitettu; kunnia Jumalalle, Kristus allekirjoitti sen omalla Verellään! Taistelu on ohi. Voitto on saavutettu. Minä en koskaan voittanut sitä; Hän voitti sen! Olen vain iloinen siitä. Oi sentään!

63   Kun jotkut noista pojista tulivat takaisin merten takaa, he kertoivat minulle, että kun laiva tuli New Yorkiin, juuri kun se tuli satamaan, he vilkaisivat tuonne ja näkivät Vapaudenpatsaan. Se oli ensimmäinen asia, jonka te näette kohoavan. He nousivat, jotkut heistä rampoja veteraaneja, laivan kannelle, jotta he pystyivät näkemään sen. Ja kun he alkoivat näkemään Vapaudenpatsaan, he alkoivat kyynelehtiä. He itkivät. He eivät voineet sille mitään. Suuri iso mies seisoi siellä, iso karkeakätinen mies, täristen ja vapisten. He eivät voineet pidätellä tunteitaan. Miksi? Se oli vapauden merkki. Juuri tuon Vapaudenpatsaan takana olivat isä, äiti, läheiset, rakas, vaimo, vaimo, vauva, kaikki, mikä oli heille rakasta, olivat sen takana. Ja juuri ennen kuin he tulivat sisään, he tunnistivat, että se oli vapaiden maa ja rohkeiden koti. Varmasti se ravisteli tunteita, kun vanha lippu liehui. Ajatelkaa sitä, kun taistelujen runtelema veteraani saapuu satamaan! Varmasti, se oli ihanaa aikaa.

64   Mutta, oi veli, jonain aamuna, kun vanha Siionin laiva puhaltaa ja näen tuon tunnusmerkin seisovan siellä, vanhan karun Ristin! Kun tuulet heiluttavat sen vanhoja harmaita lippuja, kun se kulkee kuoleman sumun läpi. Millainen voitto se onkaan! Ei ihme, ettemme voi hillitä tunteitamme! Jotain on tapahtunut; meistä on tullut kanssakansalaisia. Asia on loppuun käsitelty.

65   Kun he tekivät suuren sillan Pohjois- ja Etelä-Australian ja – ja Etelä-Australian välillä, Sidneystä Etelä-Sidneyhin. Kuinka jokainen mies otti… He kiersivät ympäri maata yrittäen löytää miehiä, jotka voisivat tehdä sen. Se työ oli niin suuri, että he sanoivat, ettei kukaan suostuisi siihen. Lopulta eräs mies Englannista sanoi: ”Minä teen sen työn.” Ja kun hän tuli sinne tekemään sen työn, hän testasi jokaisen pultin, joka laitettiin siltaan. Hänen maineensa oli vaakalaudalla. Hän testasi kaiken mudan ja kaiken, mikä meni alas. Hän hankki ympärilleen parhaat mahdolliset mekaanikot, parhaat mahdolliset kemistit ja kaiken mahdollisen, minkä hän pystyi löytämään. Ja lopulta, kun silta oli valmis ja koitti päivä, jolloin se piti testata.

66   Kriitikot seisoivat sivulla ja sanoivat: ”Se ei tule kestämään. Se tulee sortumaan. Siellä alhaalla on liikaa hiekkaa.”

67   Mutta hän kaivoi syvälle, syvälle, syvälle, syvälle. Hänellä oli luottamusta. Hän tiesi, että kaikki oli testattu. Ja hän sanoi: ”Teen itse ensimmäisen matkan yli.” Ja kun hän käveli sillan yli, pormestarin edessä, sen takana tuolla tavalla; ja isot junat, noin kuusi rinnakkain, tulivat sillan yli, tärisyttäen siltaa. Tuo suuri mies, joka sen teki, käveli tämän kulkueen edellä, näin: ”Jos se sortuu, minä menen sen mukana.” Mutta hänellä oli luottamusta.

68   Sillä tavoin meidän siunattu Herramme teki, kun Hän perusti seurakuntansa! Hän testaa jokaisen pultin, kaiken, mikä siihen laitetaan, sillä sen on oltava Verellä pesty! Ja eräs kriitikoista seisoi sivussa ja sanoi: ”Tuo joukko pyhiä kieriskelijöitä, he eivät tule onnistumaan.” Mutta jonain näistä loistavista päivistä! Tämä suuri, mahtava Valloittaja kulkee edellämme tänään, voittosaatossa!

Antakaa sen värähdellä, tehköön mitä haluaa, Hän… Siellä ei tule olemaan yhtään lipsahdusta, ei missään, sillä Hän on tehnyt tien ja saattanut sen päätökseen. Varmasti!

69   Me ajattelemme tänään ihmisten ehdoilla, saamme mielemme maailman asioihin. Mutta anna minun kertoa sinulle jotain, veli, älä koskaan anna minun hävetä Evankeliumia! Oi, veli, minä olen vain vanhanaikainen, uudestisyntynyt, Pyhästä Hengestä syntynyt, Jumalan Hengestä. Synnyin sellaiseksi, siinä kaikki, mitä olen, ja kaikki, mitä minä koskaan haluan olla.

70   Erään kerran, vähän aikaa sitten, eräs tyttö oli lähtenyt opiskelemaan. Ja hän oli ihana, pieni tyttö. Ja kun hän palasi kotiin, hän toi mukanaan joitakin ajatuksiaan yliopistosta.

71   Ja ehkä tänä aamuna joillakin teistä oli mukanaan joitakin ulkopuolisia ajatuksia. Ehkä te olette tuoneet seurakuntaan mukananne paljon ideoitanne. No, hankkiutukaa niistä eroon, on paras asia, jonka tiedän tehdä.

72   Sitten tämä tyttö, kun juna pysähtyi edustalle. Hän toi mukanaan pikkutytön, sellaisen pienen ilkikurisen, tiedättehän, sellaisen kuten Elvis Presley. Ja kun hän seisoi junassa, hänen äitinsä oli ulkopuolella, vanha nainen, joka seisoi siinä, kasvoiltaan arpisena, pienet, kyyristyneet hartiat, pieni caliko-mekko päällänsä, pieni huivi olkapäillä. Ja tämä pieni ilkikurinen, joka oli hänen kanssaan, tämä toinen tyttö, katsoi alas ja sanoi: ”No, kukahan on tuo kurja, ruman näköinen vanha raukka?”.

73   No, tiedättekö, se nolotti tyttöä niin paljon, että hän sanoi: ”En tiedä”, koska hän oli niin hienosteleva ja hänellä oli niin paljon maallisia ajatuksia päässään. Ja se oli hänen oma äitinsä.

74   Kun tyttö nousi junasta, pieni vanha äiti juoksi hänen luokseen ja heitti kätensä hänen ympärilleen. Hän sanoi: ”Oi, kultaseni, Jumala siunatkoon pikku sydäntäsi.” Sitten tyttö käänsi selkänsä ja lähti kävelemään pois, aivan kuin hän ei olisi tuntenut häntä. Häntä nolotti, koska hänen äitinsä oli niin ruma.

75   Ja sattumalta junan konduktööri tiesi tarinan. Hän käveli sinne ja laittoi kätensä tytön olkapäälle, käänsi hänet ympäri yleisön edessä ja sanoi: ”Häpeäisit! Häpeäisit!” Hän sanoi: ”Olen nähnyt sen ajan, kun äitisi oli kymmenen kertaa niin kaunis kuin sinä olet.” Hän sanoi: ”Hän oli… Asuin naapurustossa.” Ja hän sanoi: ”Olit pieni vauva ja olit yläkerrassa pinnasängyssäsi. Ja äitisi ripusti vaatteita takapihalla.” Ja hän sanoi: ”Yhtäkkiä uuni syttyi tuleen, ja koko talo oli ilmiliekeissä. Ja kun pikku äitisi juoksi paikalle ja tiesi, että sinä olit yläkerrassa, tuolla ylhäällä.” Hän sanoi: ”He huusivat ja yrittivät tarttua häneen. Mutta hän irrotti kaiken, mitä hänellä oli, ja juoksi niiden liekkien läpi yläkertaan, ja veti vaatteensa pois ja kääri sinut niihin. Ja tässä hän tuli takaisin liekkimeren läpi, kantaen sinua. Ja hän pyörtyi pihalla, sinä sylissään.” Ja sanoi: ”Hän otti sen, mikä olisi suojellut häntä, ja suojasi sinua.” Ja hän sanoi: ” Sen takia sinä olet kaunis tänään, sen takia hän on ruma. Ja aiotko kertoa minulle, että sinä häpeät noita arpia äidissäsi?”

Ajattelen tänään:

Jos Jeesus yksin kantoi ristin
ja koko maailma pääsi vapaaksi?
Jokaiselle on oma ristinsä,
ja minulle on oma ristini.

76   Jos tämä maailma piti Jeesusta ”Beelsebubina”, Hänelle naurettiin ja Häntä pilkattiin, Hänet ripustettiin ristille, Hänet tehtiin häpeäksi minun tähteni, olen enemmän kuin mielelläni valmis kantamaan Hänen pyhyytensä häpeän. Kyllä, herra. Kutsukaa, ”Pyhäksi kieriskelijäksi!” Kutsukaa, miksi haluatte kutsua, millaisen huomautuksen tahansa haluatte tehdä. Se ei tule pysäyttämään sitä vähääkään. Olen tänä aamuna vain iloinen siitä, että sydämessäni asuu ja hallitsee ylösnoussut Kristus. Olen yksi Hänen alamaisistaan. Luotan siihen, että tekin olette.

77   Meidän aikamme on nyt ohi. Kello on tasan seitsemän, kun me sanoimme, että lähtisimme. Seuraavat kokoukset alkavat noin kahden tunnin kuluttua, nyt, puoli kymmeneltä.

Kumartakaamme hetkeksi päämme rukoukseen.

78   Siunattu Taivaallinen Isä, neljäkymmentäviisi minuuttia on kulunut, Sana on julistettu. Sydämemme ovat onnellisia. Riemuvuosi on alkanut; ei vain yhden päivän riemuvuosi, vaan Ikuisuuden riemuvuosi! Enkelit laulavat kirkkaudessa. Oi Jumala, Seurakunta, riemuvoitto, se laulaa. Ilokellot soivat. Sielut, jotka kerran olivat tuomittuja kuolemaan, ja kuolemaan ja menemään paholaisen hautaan; paholainen on voitettu! Kuolema on voitettu. Hauta on voitettu. Sairaus on voitettu. Taikausko on voitettu. Ilkeys on voitettu. Viha on voitettu. Välinpitämättömyys on voitettu. Jäykkyys on voitettu. Itsekeskeisyys on voitettu. Kaikki on voitettu. Kristus on suuri Valloittaja!

Katso, katsokaa mahtavaa Valloittajaa, (sanoi runoilija)
katsokaa, katsokaa Häntä avoimesti,
Sillä Hän on mahtava Valloittaja,
sillä Hän repi verhon kahtia.

79   Hän repi sen verhon, joka kätki ihmisen Jumalalta, ja nyt Jumala asuu ihmisten keskellä. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalaa parantamasta. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalaa antamasta siunausta. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalan ilon. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalan rauhan. Nyt verho on revennyt kahtia. Oman Verensä turvin Hän käveli Valloittajana! Taistelu on ohi, hän todisti sen meille ylösnousemuksellaan. Ja nyt Pyhä Henki on todistaja, joka on lähetetty ohjaamaan meitä.

80   Oi iankaikkinen Jumala, jos täällä on tänä aamuna joku, joka on vain kulkenut pitkin valtatietä, sisään ja ulos, jäänyt tien varrelle; eikä ole koskaan pystynyt kävelemään suoraan keskellä, suurten sankareiden kanssa, suurten sankareiden kanssa, jotka ovat kulkeneet keskellä valtatietä; me rukoilemme tänä aamuna, että he luovuttaisivat kaiken Sinulle ja tulisivat ulos nauttimaan tästä suuresta voitosta, jonka on voittanut ylösnoussut Herramme. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä.

81   Ja sillä aikaa, kun meidän päämme ovat kumartuneina. Mietin tässä hetkessä, että jos nostaisitte kätenne Kristuksen puoleen ja sanoisitte: ”Kristus, minä arvostan, en enää koskaan häpeä Sinua. Olen vain ollut hiukan arka.” Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua. Oi, käsiä kaikkialla! ”Olen ollut hiukan arka. Olen ollut jotenkin häpeissäni. Ja nyt ymmärrän asemani. Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä. Minun olisi pitänyt nousta esiin ja antaa todistukseni! Minun pitäisi olla juuri sellainen. Minun pitäisi kertoa kaikille: ”Olen uudestisyntynyt. Minun pitäisi kertoa kaikille: ”Olen saanut Pyhän Hengen. En häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan Voima pelastukseksi. Haluan olla todellinen eteenpäin menevä kristitty. En ole ollut. Mutta Jumalan avulla tästä Pääsiäisaamusta lähtien tulen olemaan. Minä tulen olemaan.” Nostaisiko joku muu nyt kätensä ylös, ennen kuin rukoilemme? Jumala siunatkoon sinua, sinua, sinua.

82   Oi, katsokaa näitä päätöksiä! Ainakin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä, jotka istuvat tässä pienessä ihmisryhmässä tänä aamuna, on tehnyt päätöksen. Tästä suuresta riemuvoiton aamusta lähtien he tulevat Jumalan armosta astumaan esiin eivätkä tule häpeämään Evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi.

83   Oi Jumala, kun nämä kädet ovat nousseet ylös, ja musiikki kaikuu suloisesti takaisin tiellä, kun olemme siirtyneet kuolemasta Elämään, sillä Sinä olet sanonut: ”Joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” He ovat siirtyneet kuolemasta Elämään, koska Sinä tulit kuolemaksi, jotta heistä voisi tulla Elämä Sinun ylösnousemuksesi kautta. Sinut tehtiin enkeleitä alhaisemmaksi, tulit alas ihmiseksi, tulit tuonpuoleisesta tuolta suuresta Teofaniasta, joka tuli lihaksi ja jossa oli Veri, ja vuodatit tuon Veren, jotta voisit tehdä meille kaikille pakotien. Sitten et ainoastaan tehnyt sitä (luemme sen Raamatusta), vaan Sinä todistit sen erehtymättömästi nousemalla kuolleista ja herättämällä kuolleet, kun olit täällä maan päällä; et ainoastaan tehnyt sitä, vaan annoit, annoit siitä kaksinkertaisen todisteen, kuten teit Aabrahamille; nyt sen lisäksi lähetit Pyhän Hengen takaisin todistajaksi. Ja meidän kanssamme ja meissä on Hänen siunattu Läsnäolonsa, joka opastaa meitä ja johdattaa meidät kaikkeen Totuuteen ja Valoon.

84   Me kiitämme Sinua näistä monista käsistä, jotka tänä aamuna nousivat ylös ja sanoivat: ”Minä vastaanotan nyt Kristuksen omakseni.” Oi Jumala, jos heitä ei ole koskaan kastettu vedessä, joka kuvaa heidän siunatun Herransa suurta kuolemaa, hautaamista ja ylösnousemusta, tulkoot he tänä aamuna kokoukseen, tuokoot vaatteensa mukanaan ja olkoot valmiita laskeutumaan tähän jäiseen altaaseen. Suo se, Isä.

85   Siunaa meitä. Anna meille syntimme anteeksi. Me annamme Sinulle ylistyksen, kautta tulevien aikojen. Kun taistelu on ohi, kun savu on kadonnut ja ilo on loppunut, näistä maallisista huulista, joilla ylistämme Sinua kaikella, mitä meillä on, meidän on saatava uudet äänet, uudet olemukset, ylistääksemme Sinua. Voikaamme silloin astua sisään iloisin mielin. Sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä. Aamen!

86   Nouskaamme nyt seisomaan …?… Älkää unohtako kokouksia, puoli kymmeneltä. Menkää kotiin, syökää aamiaisenne. Tulkaa takaisin, odotamme teitä nyt. Ja sitten tänä iltana, muistakaa. Minun on päästävä pois iltapäivällä, opiskelemaan ja rukoilemaan.

87   Sillä minä sanon teille: Kristus elää, Hän ei ole kuollut. Ja uskon koko sydämestäni, että Hän on tänä iltana juuri tässä rakennuksessa näyttääkseen, että Hän on elossa, tehdäkseen samoja asioita, joita Hän teki tuona ensimmäisenä Pääsiäisaamuna ja koko elämänsä matkan ajan. Jos näin ei ole, olen ollut väärä profeetta. Olen niin iloinen tietäessäni, että tänä suurena pimeänä hetkenä, jota nyt elämme, kun kaikki toivo on näennäisesti kadonnut; Kristus, tuo luja kallio, jolla voimme seistä, kaikki muut perustukset ovat uppoavaa hiekkaa. Hyvä on.

88   Pieni, läksiäislaulumme: Jeesus Nimi ota myötäs. Kaikki yhdessä nyt.

Jeesus nimi ota myötäs, surun ja murheen lapsi;
Se tuo iloa ja…

89   Kääntykää ympäri, kätelkää ja sanokaa: ” Ylistys Herralle”, jonkun vieressänne olevan kanssa. No, ylistys Herralle…??…

Maan toivo ja taivaan ilo;
kallisarvoinen nimi, oi kuinka suloinen!
Maan toivo ja taivaan ilo.

90   Nyt kaikki katsokaa tännepäin? Ylistetään Häntä. Nostakaamme kädet ylös ja sanokaamme: ”Kiitos, Herra, että pelastit sieluni.” Hyvä on, kaikki!

Kiitos, Herra, että pelastit sieluni.
Kiitos, Herra, että teit minusta kokonaisen.
Kiitos, Herra, että annoit minulle,
Sinun suuren pelastuksesi, joka on niin täysi ja ilmainen.

91   Kuinka siunattu asia! Rakastatteko Häntä? Sanokaa: ”Aamen.” Oi… Kaikki on nyt valmista, lapset. Kaikki on ohi, ei ole enää taistelua, ei ole enää sodankäyntiä, teidän ei tarvitse tehdä mitään, se on jo tehty. Me vain iloitsemme! Oi, sentään! Me olemme täydellisiä Hänessä!

…nojaten,
Turvassa ja suojassa kaikelta vaaralta; nojaten, nojaten,
Ikuiseen käsivarteen nojaten.
Oi, kuinka ihanaa on kulkea tätä pyhiinvaellustietä,
nojaten ikuiseen Käsivarteen;
Oi, kuinka kirkas polku kasvaa päivä päivältä,
nojaten ikuiseen Käsivarteen.
Nojaten, nojaten,
turvassa kaikelta vaaralta; nojaten, nojaten,
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

Sinä, jolla on nenäliina, ota se esiin.

… oi, nojaten,
turvassa kaikelta vaaralta, nojaten, nojaten
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

Nyt Raamattunne!

Nojaten, nojaten,
Turvassa kaikelta vaaralta, nojaten, nojaten
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

92   Mikä se on? Turvassa ja suojassa, kaikki on ohi, kaikki on ohi, taistelu on ohi, viimeinen sinetti on murrettu, Hän on noussut ylös. Halleluja!

Nojaten, nojaten,
Turvassa kaikelta vaaralta, nojaten,
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

93   Nyt kumartakaamme päämme kohti tomua, mistä Jumala otti meidät, josta me jonakin päivänä tulemme nousemaan ylös maan tomusta. Sillä meidän Herramme, joka tuotiin tomusta, meni tomuun antaakseen meille kuolemattoman Henkensä, Hän nousi tomusta, ja kaikki ne, jotka ovat Hänessä, tulevat jonakin päivänä nousemaan Hänen kanssaan siunattujen paikkoihin.

94   Kun meidän päämme on kumartuneena. Näen, että veli Smith on keskuudessamme tänä aamuna, Jumalan kirkon pastori; hän kävi luonani eilen illalla. Veli Smith, voisitko astua esiin? Mietin nyt, että jos veli Smith päästäisi meidät pois rukouksen sanalla. Kun te sitten kiiruhdatte koteihinne ja nautitte aamiaisenne. Tulkaa takaisin pyhäkoulun jumalanpalvelukseen ja kastejumalanpalvelukseen, joka alkaa heti puoli kymmeneltä. Kumartakaamme päämme, kun veli Smith päästää meidät pois rukouksella.

57-0420 HAUTAUS (The Entombment), Jeffersonville, Indiana, USA, 20.4.1957

57-0420 HAUTAUS 
(The Entombment)
Jeffersonville, Indiana, USA, 20.4.1957

 

1       Siunattu taivaallinen Isä, kun Pyhä Henki on jo täällä läsnä, me lähestymme Sinun Pyhää Sanaasi. Ja vaikka ääni on käheänä ja yritän vähän hillitä, ja puhua sanani niin hiljaa kuin vain voin, minä pyydän, että Sinun jumalallinen johdatuksesi ja Pyhän Hengen voitelusi liikkuisi täällä meidän keskuudessamme tänä iltana. Ja voikoon Hän, joka on kaikkialla läsnäoleva, ottakoon Hän Jumalan Sanan ja antakoon sitä jokaiseen sydämeen, juuri sen mukaan, kuin meillä on tarvis. Ruokkikoon Hän meidät tänä iltana Jumalan hyvillä asioilla.

2       Ja tänä iltana, sillä aikaa, kun me puhumme Sanasta, olkoon meidän sydämemme mailien päässä Golgatalla, missä Jeesus maksoi tuon kaikkiriittävän hinnan, joka vaadittiin Jumalan suuren tuomion takia, Eedenin puutarhasta lähtien. Ja tänään, voikaamme ymmärtää, että meidät on vapaaehtoisesti vanhurskautettu Hänen ylösnousemisensa kautta– ja Hänen kuolemansa, hautauksensa ja ylösnousemuksensa kautta.

3       Ja, tänä iltana, me emme ole enää maailmassa, sillä meidät on ostettu Jumalan Pojan kalliilla verellä. Ja voikaamme kääntyä Sinun puoleesi, kiitollisin sydämin, koko mielellämme ja voimallamme ja kaikella mitä meissä on, ja palvella Sinua puhtain, saastumattomin sydämin.

4       Suo, Isä, tänä iltana, jos täällä on joku, joka ei tunne Sinua, että antaisit heille heidän syntinsä anteeksi, ja tulkoot he tänä iltana nöyränä ristin luo ja tunnustakoot syntinsä vanhurskaalle Jumalalle, että ne annettaisiin anteeksi. Ja olkoon tämä suuri ilta meille kaikille. Me pyydämme tätä Sinun Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

5       Siis, me tajuamme, ettei maan päällä ole yhtäkään, joka on riittävän kyvykäs ottamaan Jumalan Sanan ja paljastamaan sen, koska Sana on kirjoitettu innoituksen kautta. Pyhä Henki on Sanan kirjoittaja.

6       Ja kun, yhtä etsittiin, taivaassa, ottamaan tuon Kirjan ja avaamaan sinetit, taivaasta ei löytynyt ketään, eikä maan päältä, eikä maan alta, joka olisi ollut arvollinen avaamaan sinetit, tai edes katsahtamaan tuohon Kirjaan. Ja, siellä oli Karitsa, joka oli ollut teurastettuna maailman perustamisesta saakka, ja Hän tuli ja otti Kirjan Hänen, joka istui valtaistuimella, kädestä ja avasi sinetit ja avasi Sanan.

7       Me luotamme ja uskomme Häneen tänä iltana, että Hän avaa Sanan meille, ja nyt, kun minä luen 2. lukua Apostolien teoista…

8       Ja niin kuin sanoin, ensimmäisenä iltana oli ”Toinen tulemus” ja… siis, Herran Jeesuksen, se oli keskiviikkona. Ja torstai-iltana oli ”Kaikkiriittävä uhri.” ´Ja perjantai-iltana oli ”Kaikkiriittävä lunastus.” ”Täydellisyys”. Kuulitteko sen eilisiltana? Täydellisyys, miten me voimme olla viattomia ja täydellisiä Jumalan silmissä! Ja tänä iltana on ”Hautaus.” Ja huomenna: ”Ylösnousemus.” Ja sitä mukaa, kuin päiviä riittää.

9       Siis, minä olen valinnut tänä iltana Raamatunpaikaksi Apostolien teoista, 2. luvun ja 25. 26. ja 27. jae mukaan lukien. Ja niin kuin tässä lukee, Pietari puhuu:

Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.

26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;

27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.

10   Mikä ihana teksti tänä iltana taustaksi sille, kun Hän oli haudassa.

11   Ensimmäinen asia, johon minä haluan teidän kiinnittävän huomionne, on Jumalan Sanan erehtymättömyys. Jumala pitää Sanansa kirjaimelleen. Ja tänä iltana me haluamme kiinnittää ajatuksemme siihen, että Jumala pitää Sanansa. Me voimme panna luottamuksemme sen varaan, että mitä Jumala on sanonut Sanassaan, on totuus. Eikä usko lepää minkään ihmisajatusten juoksuhiekan, tai teologian varassa, vaan sillä on lopullinen lepopaikkansa Jumalan ikuisen, järkähtämättömän Sanan varassa.

12   Sana! Jos Jumala on sanonut jotakin, se on ikuisesti totuus. Hän ei voi koskaan perua sitä ja sanoa: ”En minä sitä tarkoittanut.” Minä voin sanoa asioita ja sinä voit sanoa asioita, ja sitten meillä on taipumus perua ne, koska me sanoimme sen mukaan, mitä me tiedämme, ja parhaan kykymme mukaan. Mutta sitten, Jumala on niin erilainen kuin me. Hän on ääretön, ja siksi Hän ei sano yhtäkään asiaa, jos se ei ole ehdottoman varmaa. Hänen ei ikinä tarvitse perua mitään, ei koskaan tarvitse pyytää anteeksi sitä, mitä Hän on sanonut. Se on aina voimassa– totuus.

13   Sillä, Jeesus– tuo suuri päivä, jota me vietämme, kun Jumala todellekin surmasi Poikansa maailman syntien tähden, se tapahtui kenties tuhansia vuosia ennen kuin maailman perustuksia oli edes laskettu.  Jumala sanoo Sanan, ja tuote oli valmis taivaassa. Kun Jumala vain sanoo sen. Se on jo valmis. Voi, jospa me vain voisimme käsittää, mitä se tarkoittaa, miten erilaisia ihmisiä meistä tuleekaan! Nähdä Hänen kirjoistaan nuo tuomiot, jotka on asetettu tänne tottelemattomien takia. Sen pitäisi saada ihmisen tutkimaan itseään, tunti tunnilta, ja se saa vanhurskaan riemuitsemaan, hetki hetkeltä lukiessaan siunauksista, joita Jumala on uskollisille luvannut. Ja me voimme olla varmoja siitä, että jokainen Sana tulee täyttymään, ja ankkuroimme vain sielumme siihen. Sillä lailla se on aina ollut.

14   Kun Jumala puhui Nooalle, kauan sitten, vedenpaisumusta edeltävässä maailmassa; ehkäpä ennen kuin Raamattua oli kirjoitettu, tai tätä Raamattua, joka tapauksessa, oli vielä edes kirjoitettu; Jumala sanoi Nooalle, että oli tulossa myrsky, ja vedet tulisivat peittämään maan. Ja ilman, että oli hitustakaan todisteita siitä, että niin tulisi tapahtumaan, pikemmin päinvastoin, Nooa lähti liikkeelle peläten, ja rakensi arkin, valmisti sen. Siksi, että hänen huonekuntansa säästyisi ja hän itse. Jumala ei todellakaan jättänyt häntä pulaan, koska kyse oli Hänen omasta Sanastaan. Sen oli toteuduttava, kun Jumala oli sanonut, että niin tulisi tapahtumaan.

15   Byt, kun Job, Raamatun vanhimmassa kirjassa, mikä on kirjoitettu– se on kirjoitettu ehkä ennen kuin I Mooseksen kirja kirjoitettiin, ja se sisällytettiin Raamattuun. Ja Mooses, kirjoitti I Mooseksen kirjan. Jos, siis kirjassaan, hän luotti pyhästi lupaukseen, jonka Jumala oli antanut hänelle. Ja hän luotti polttouhriinsa, vailla minkäänlaista pelkoa sydämessään ja tiesi, että mitä Jumala oli sanonut, hän kykeni myös toteuttamaan. Ja kun kaikki näytti menevän päinvastoin, Job pysyi lujana, koska Jumalan lupaus oli luja. Jumala oli luvannut Jobille ja Job luotti tuohon lupaukseen.

16   Voi, jospa seurakunta voisi joskus todella tulle sellaiseen tilaan, jossa se voisi pyhästi luottaa siihen, että Jumalan ikuinen Sana on totuus! Mikä muutos tulisikaan, minkälainen ojennus siitä tulisikaan, millaista karsimista tulisi, mikä ilo siitä tulisi, mikä siitä voima tulisi, kun miehet ja naiset ottaisivat Jumalan täydestä, sen mikä on totuus. Väliäkö sillä, miltä olosuhteet näyttävät, sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Jumala sanoi niin; se ratkaisee asian.

17   Ja Job, kun hänellä oli tuo mitä koettelevin hetki kaikista hänen kokemuksistaan; kun hänet todettiin Jumalan edessä vanhurskaaksi mieheksi. Jopa Jumala sanoi, että hän oli täydellinen. Maan päällä ei ollut ketään hänen veroistaan. Ja saatana sai oikeuden koetella häntä, ja sanoi: ”Minä saan hänet kiroamaan Sinua vasten kasvojasi.”

18   Ja hän melkein vei Jobilta hengen, ja olisikin tehnyt sen, mutta Jumala veti rajalinjan ja sanoi: ”Sinä saat tehdä mitä tahansa hänelle, muttet viedä hänen henkeään.”

19   Sitten, kun Jobilla oli kiusaustensa kriittisin hetki, hän sanoi: ”Minä tiedän Lunastajani elävän ja hän tulee seisomaan viimeisinä päivinä maan päällä. Ja sitten kun tämä nahka on raastettu yltäni, ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.” Huolimatta siitä kuinka synkältä tilanne näytti ja kuinka epärealistiselta se näytti, oli jotakin, johon Job ankkuroi sielunsa: Jumalan ikuinen lupaus. Voi, voisimmepa me tehdä niin! Siis, hän luotti tuohon lupaukseen: ”Minä tiedän Lunastajani elävän.”

20   Ja minä haluan teidän panevan merkille, tulevaisuutta koskevat sanat, jotka haluan mainita: Job määritti hautapaikkansa. ja siten hänet haudattiinkin.

21   Oli toinenkin mies, jonka nimi oli Aabraham, joka otti Jumalaa Hänen Sanastaan. Ja hän uskoi Jumalaa. Ja hän nimitti sellaisia asioita, jotka olivat vastoin Jumalan lupausta, niin kuin niitä ei olisi edes olemassa. Hän otti kiinni Jumalaa Hänen Sanastaan. Ja kun päivät kuluivat, ja viikot ja kuukaudet ja vielä vuodetkin kuluivat, se ei hämmentänyt Aabrahamia hiukkakaan. Raamattu sanoo: ”mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, …”

22   Kun kaikki näytti siltä, joka päivä, että asiat tulivat vaikeammiksi, joka päivä; mutta sen sijaan, että olisi heikentynyt, Job tuli vahvemmaksi joka päivä. Voi, mikä siunattu varmuus meillä onkaan! Kun vaikeudet tuntuvat nousevan tekemään sen mahdottomaksi, mitä Jumala on luvannut; sen sijaan, että pakenisimme takaisin maailmaan, meidän pitäisi vain seistä vakaammin, kuin koskaan, NÄIN SANOO HERRA:ssa. Sen pitäisi ratkaista asia; kun Jumala sanoo jotakin.

23   Ja Aabraham puhui noista asioista, joita oli, niin kuin niitä ei olisi ollut olemassakaan, koska ne olivat Sanaa vastaan. Ja kun, Aabraham menetti rakkaansa ja vaimonsa, Saaran, monen vuoden yhteiselon jälkeen, hän osti palan maata sen paikan läheltä, johon Job oli haudattu, ja hautasi Saaran. Miksihän? He olivat profeettoja! He näkivät! He olivat yhteydessä Jumalaan! Ja nyt, kun Aabraham kuoli, hänet haudattiin yhteen Saaran kanssa.

24   Nyt, hän ei halunnut niitten kaverien antavan hänelle tuota maapalaa. Hän osti sen, todistajien edessä. Mikä ihana esikuva kasteesta. Hän osti sen, todistajien edessä, että se oli hänen omaisuuttaan. Voi, sillä tavalla juuri todellisen uskovan pitäisi tulla. ei livahtaa johonkin nurkkaan, vaan seistä todistajien edessä: ”Minä olen Herran Jeesuksen todistaja ja Pyhän Hengen, ja Hänen suurien tekojensa,” ja vielä enemmän, kun me näemme tämän pahan päivän lähestyvän.

25   Ja sitten, kun Aabrahamin poika, joka oli Iisak, tuo lupaus piti antaa hänelle. Ja kun Iisak kuoli, hänet haudattiin yhteen Aabrahamin kanssa. Ja Iisak sai Jaakobin.

26   Ja, kun Jaakob kuoli, kaukana Egyptissä… siis huomatkaapa, ennen kuin hän kuoli, hän sanoi profeettapojalleen Joosefille: ”Tule tänne, poika, ja pane kätesi tänne minun rammalle lantiolleni”– muistattehan, miten se vammautui, kun Jumalan enkeli satutti hänen lantiotaan, ja hän ontui siitä päivästä lähtien, hän sanoi: ”ja vanno minulle, meidän isiemme Jumalan kautta, ettet hautaa minua tänne Egyptiin.” Miksi? Voi, heillä oli Sana. Heillä oli ilmestys!

27   Ja pysähdynpä nyt tähän sanoakseni, että elävän Jumalan seurakunta on perustettu ilmestykselle. Ei kirkkokunnan varaan, organisaation varaan ei uskontunnustuksen, tai oppien varaan, vaan hengellisesti paljastetulle, elävän Jumalan totuudelle.

28   Aabelilla oli se, Eedenin puutarhassa, kun seurakunta sai alkunsa. Miten hän olisi tiennyt tuoda karitsan? Miksen hän tuonut hedelmiä, niin kuin Kain teki? Se olikin paljastettu hänelle!

29   Jeesus puhui kerran ja sanoi: ”Miksi ihmiset sanovat minun, Ihmisen Pojan olevan?” ”Jotkut sanovat, että olet Mooses, ja Elia ja niin edelleen.”

Hän sanoi: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?”

30   Näettehän, ei asia riipu siitä, mitä joku muu ajattelee. Kyse on siitä, minkä sinä tiedät olevan totuus. ”Mitä te sanotte?” Tuo kysymys tulee kohtaamaan meitä jokaista tänä iltana: ”Mitä sinä sanot?”

31   Ja Pietari sanoi välittömästi epäröimättä yhtään: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

32   Ja Jeesus, joka tunsi kaikkien sydänten salaisuudet, sillä hän ei ollut kukaan muu kuin lihaksi tullut Jehova, ja Hän sanoi: ”Siunattu olet sinä Simon, Joonaan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet sitä sinulle, vaan minun Isäni, joka on taivaassa, on tehnyt sen. Ja tälle kalliolle, minä rakennan seurakuntani, eivätkä helvetin portit voita sitä.”

33   Ja me ihmiset, kun me jatkamme, me luterilaiset haluamme vaeltaa uskoen, me metodistit haluamme huutaa saadaksemme Sen, te helluntailaiset haluatte puhua kielillä saadaksenne Sen, mutta te olette miljoonan mailin päässä itse Asiasta.

34   Kyse on jumalallisesta ilmestyksestä Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, tuosta Hänen olemuksensa persoonasta, joka on tullut ilmi sisällä, sydämessä: ”Tällä kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit voita sitä.” Se käy täydellisesti yksiin Matteus… 24, 5:24 tai Johannes 5:24 kanssa, ”Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on lähettänyt minut, on iankaikkinen elämä, eikä hän tule koskaan tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Ei siksi, että vähän liikutuit tai että vähän tuntui joltakin, vaan, koska sinulla on ollut etuoikeus saada taivaasta ilmestys Kristuksesta: ”Tälle kalliolle, minä rakennan seurakuntani.”

35   Ja Jaakob, kun hän kuoli, hänen poikansa vei hänen ruumiinsa ja hänet haudattiin Aabrahamin, Iisakin ja Saaran viereen, ja Jobin, Pyhään Maahan, Palestiinaan.

36   Sitten, Joosef oli profeetta. Hän menestyi Egyptissä. Hän tunsi Jumalan. Jumala oli ilmestynyt hänelle. Ja, kun hän kuoli, hän sanoi: ”Älkää haudatko minun luitani tänne, vaan pankaa… kun… jonakin päivänä Jumala tulee vierailemaan luonasi!” Miten? Hän luotti tosissaan Jumalan Sanaan Moosekselle: ”He tulevat palvelemaan tätä kansakuntaa 400 vuotta, mutta siten heidät viedään pois.” Hän luotti vakaasti Sanaan.

37   Ja mikä ihana kuva se onkaan, mikäli panitte sen merkille. Jokainen heprealainen, joka kulki ohi, selkä hakattuna muhkuroille, orjanajajien toimesta. Ja, kun hän katsoi noita profeettansa Joosefin luita, hän tiesi, että jonakin päivänä he pääsisivät pois. Sillä, nuo luut oli jätetty sinne muistutukseksi siitä, että jonakin päivänä, he pääsisivät pois.

38   Siitä on nyt 15 tai 18 vuotta, kun Billy Paul, pikkupoikana, noin 5 vuotiaana, tai tuskin edes sitä… Me olimme viemässä pikkuista kukkasta hänen äitinsä haudalle, päivän koittaessa eräänä aamuna, pääsiäisenä, juuri, kun aurinko oli pilkistämäisillään; tai juuri ennen päivänkoittoa, ja sitten olimme menossa kokoukseen. Ja me kävelimme haudalle. Pikkukaveri otti hatun pois, kun me menimme siihen, mihin hänen pikkusisarensa ja äitinsä oli haudattu. Ja hän alkoi nyyhkyttää ja itkeä ja hän sanoi: ”Isi, onko äiti tuolla kuopassa?”

39   Minä sanoin: ”Ei, poika. Ei hän ole tuolla kuopassa. Hän on jossakin miljoona kertaa paremmassa paikassa, kuin missä sinä ja minä olemme.”

Hän sanoi: ”Näemmekö me äidin vielä?”

40   Minä sanoin: ”Jumalan armosta, jos sinä toivot sitä, sinä näet hänet vielä.”

Hän sanoi: ”Nouseeko hänen ruumiinsa joskus ylös tästä haudasta?”

Hän sanoi: ”Näemmekö me äidin vielä?”

40 Minä sanoin: ”Jumalan armosta, jos sinä toivot sitä, sinä näet hänet vielä.”

Hän sanoi: ”Nouseeko hänen ruumiinsa joskus ylös tästä haudasta?”

41   Minä sanoin: ”Rakas, sulje silmäsi niin minä kerron sinulle pienen tarinan. Monia satoja vuosia sitten, tänä aamuna eräs hauta oli tyhjä.” Sanoin: ”Se on muistutus; Kristus tuo tullessaan ne, jotka nukkuvat Jumalassa.” Ilman epäilyksen häivääkään, minä luotan Jumalan Ikuiseen lupaukseen!

42   Ja niin kuin vanha Job, kun hän kuuli tuon: ”Maasta olet sinä tullut ja maaksi sinun pitää tuleman”, se muistuttaa minua Longfellowsta, joka sanoi:

Älä toistele jatkuvasti minulle,
että elämä on vain tyhjä kuvitelma.
Ja sielu, joka lepää, on kuollut,
eivätkä asiat ole sitä, miltä näyttävät.

Hän sanoi:

Kyllä, elämä on oikeaa; elämä on todellista,
eikä hauta ole sen lopputulos.
Sillä: ”sinä olet tomua, ja tomuksi palaat”,
ei sanottu sielusta.

43   Sitä kutsutaan teofaniaksi, sitä, että kun me lähdemme täältä, me menemme jonnekin muualle. Mitä se sitten onkin, minä otan esiin apostoli sanat, kun hän sanoi: ”Vaikka tämä maallinen majamme, tai olinpaikkamme hajotetaankin, meillä on toinen odottamassa, että muutamme tästä siihen.”

44   Aabraham, Iisak, Jaakob, Job, kaikki profeetat, he luottivat ja uskoivat siihen, että ylösnousemus tulee joskus, että Lunastaja on tulossa. He profetoivat Hänestä. Eenok profetoi Hänestä: hän luotti lujasti siihen, ja sinetöi todistuksensa sillä. Iisak, Jaakob, Daniel, Jeremia, Hesekiel, he luottivat vakaasti siihen hetkeen, kun Messias tulisi.

45   Ja he kuolivat ja heidän sielunsa lähti paratiisiin. He eivät voineet mennä Jumalan eteen, koska (me otimme tämän eilisiltana) härkien ja vuohien veri ei voinut antaa syntejä anteeksi; ne vain peittävät synnit, ja puhuvat päivästä, jolloin täydellinen Uhri… sillä eläimen veri ei voinut tulla tuohon palvojaan, sillä silloinhan hänen olisi pitänyt lakata uhraamasta sellaisia uhreja.

46   Mutta, kun Jumalan Poika kuoli, se elämä, joka Hänessä oli ei ollut enempää eikä vähempää kuin Jumala, joka tulee takaisin ja hyväksyy meidät Jumalan perheeseen. Ja nyt me olemme Jumalan lapsia, elämä [joka on peräisin] Hänen verestään.

47   Tarkkailkaapa pikaisesti niitä, nyt kun me jatkamme; niitä, jotka Vanhassa testamentissa uskoivat ja palvoivat ja kuolivat uskossa, ja odottivat tuota aikaa. Syy siihen, miksi nuo profeetat tekivät niin, ja halusivat tulla haudatuksi Palestiinaan, he tiesivät, että ylösnousemus ei tulisi tapahtumaan Egyptissä. Se tulisi tapahtumaan ainoastaan Palestiinassa.

48   Sitä juuri minä olen sanomassa tänä iltana. Minulle on annettu, jos jonkinlaisia nimityksiä; en piittaa siitä miksi ihmiset minua nimittelevät, sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Ainut, mitä minä haluan tehdä, on tietää tämä: että minä olen kuollut ja minun elämäni on kätketty Kristukseen, Jumalan kautta, ja sinetöity Pyhällä Hengellä; että kun Hän kutsuu kuolleiden joukosta, minä tulen vastaamaan tuona päivänä. Haudatkaa minut Kristukseen, sillä Jumala tulee tuomaan ne, jotka ovat Kristuksessa, Hänen mukanaan tuona päivänä.

49   Miten me pääsemme Kristukseen? I Kor. 12:13: ”Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen ruumiiseen ja tulleet maanmiehiksi Jumalan valtakunnassa.” Me tunnustaudumme vieraiksi ja muukalaisiksi, me emme enää etsi maailmallisia asioita vaan odotamme siunatun Kuninkaan tulemista valloittamaan valtakuntansa, mereltä, aina äärettömälle merelle asti, kun Hän tulee kunniassaan. Varmasti me odotamme hänen tuloaan.

50   Ja sitten en epäile ollenkaan sitä, että Jeesuksella oli mielessään Jumalan ikuisen Sanan erehtymättömyys, kun Hän oli täällä maan päällä. Sillä, me tiedämme, että Hänessä asui jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Hänessä oli koko jumaluus. Hän oli sekä Isä, Poika että Pyhä Henki, joka eli inhimillisessä muodossa; Jumalan teofania, suuri Jumalan kuva, joksi Hän ihmisen teki, ja sitten asetti hänet maan päälle. Hänellä oli ruumis. Jumala ei ole vailla ruumista. Jumalalla on ruumis ja se näyttää ihmiseltä. Mooses näki sen; muutkin näkivät sen ja se näytti ihmiseltä.

51   Ja kyse on todella mielikuvasta, siis tämä on, mitä se on. Ja kaikki maan päällä, kauneus, suloisuus, maapallon kauneus, ei ole mitään muuta, kuin vastine sille, paljon paremmalle, joka meitä on odottamassa, kun me jätämme tämän maan. Sillä, kaikki maapallolla on vain malli siitä, mikä on taivaassa. Kaikki, mikä on hyvää, kaikki, mikä on vanhurskasta, kaikki mikä on kaunista, puut, linnut, kaikki on vain näytekappale siitä, mitä on taivaassa.

52   Meidän oma elämämme on vain malli. Se on vain varjo eikä itse asia.  Se on se negatiivipuoli. Tarvitaan kuolema kehittämään itse kuva, asettamaan meidät takaisin teofaniaan, josta me olemme tulleet. Sitten ylösnousemuksessa meistä tulee Hänen kaltaisiaan, ylösnousut ruumis. Mikä kaunis, ei vain kaunis, vaan se on todellisuutta, Jumalan ikuisen Sanan pyhä totuus, että meistä tulee Hänen kaltaisiaan.

53   Huomatkaa nyt, Jeesus oli varustettu kaikella Jumalan voimalla, mutta, kun Hän kohtasi saatanan, hän ei käyttänyt ollenkaan voimiaan. Hän ainoastaan viittasi Sanaan! Sen Hän teki. Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka tulee Jumalan suusta.'”

54   Niin, miten sinä voit silloin sanoa, että voit muka jäädä kotiin ja olla yhtä hyvä kristitty, kuin jos lähtisit kokoukseen? [kirjaimellisesti: seurakuntaan]. Et voi. Lue Sanaa! Pyhä Henkeä ruokitaan Sanalla. Raamattu on Jumalan tarjoama hengellinen ruokavalio omalle seurakunnalleen. Ja Pyhä Henki on Hän, joka tuo sen sinulle ja asettaa sen sydämeen ja sinä kastelet sitä kiitoksen kera. Ja jokainen jumalallinen lupaus tuottaa täsmälleen sitä, mitä Jumalan on sanonut sen tekevän. Sen on pakko.  Se on Hänen Sanansa ja se on elämä.

55   Siis, minä unohdin, että minun piti pitää puoli tuntia. Minulta vie niin kauan ottaa se, mitä haluan sanoa.

56   Mutta, tarkkailkaapa Jeesusta Hänen viimeisenä tuntinaan, tai elämänsä kahden viimeisen tunnin-. Monet, monet profetiat täyttyivät.

57   Joku sanoi minulle: ”Veli Branham, tämän pitäisi tapahtua, ja tämän pitäisi tapahtua.”

Minä sanoin: ”Se voi tapahtua yhdessä hetkessä [tunnissa].”

58   Jos luette Psalmin 22, ja sitten katsotte, kuinka Hän kuoli ristillä, minä unohdin, kuinka moni merkittävä profetia siinä täyttyi noiden Hänen viimeisten kahden, tai kolmen tunnin aikana! Todellakin: ”He lävistivät jalkani ja käteni. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” ja niin edelleen, niin kuin Daavid sen huusi.

59   Ja toinen juttu, jonka haluaisin teidän huomaavan: totuuden; erehtymättömän puolen Jumalan Sanasta. Raamattu sanoo: ”Hän varjelee kaikki Hänen luunsa, ettei yksikään niistä murru.” Sillä tuossa esikuvassa– pääsiäislammas oli sen esikuva. Karitsan piti olla tahraton, eikä karitsassa saanut olla yhtään murtunutta luuta. Ja sillä hetkellä, kun Hän oli… Hän oli kuollut, Hänen luunsa aiottiin murtaa, vasaralla. Ja juuri ennen… Katsokaa tuota todella ratkaisevaa hetkeä! Tuo mies sen vasaran kanssa, valmiina iskemään Häntä sääreen, vaan Jumalan Sana sanoi: ”Ei yksikään Hänen ruumiinsa luistaan murru.”

Miten se tapahtui? Meille tulee kiire.

60   Jumalan Sana on ikuinen! Kun [alkup: jos] Jumalan Sana on niin täydellinen, ne jotka ovat Kristuksessa tulevat nousemaan ylös yhtä varmasti kuin ylösnousemus on olemassa. Jumala on Sanansa mukaan aivan yhtä velvoitettu parantamaan sinut kuin pelastamaan sinut. Sillä, Hän– Sana lupasi sen. Se on Jumalan Sana eikä meillä ole oikeutta ottaa siitä mitään pois. Sanokaa vain: ”Se on totuus.” Uskokaa se! Huolimatta siitä, mitä tapahtuu, uskokaa siihen joka tapauksessa. Sillä tavalla muidenkin pitää se uskoa, eikä meitä jätetä sen ulkopuolelle. Jumala antoi Palestiinan Israelilaisille, mutta heidän tuli taistelle joka tuumasta maata, joka heille annettiin. Lupaus on sinun, mutta sinun pitää taistella jokaisesta tuumasta, jonka sinä vaadit; perkele tulee pitämään siitä huolen, pitää todellakin.

61   Mutta, huomatkaapa, kun Hänen luitaan oltiin murtamassa– jos tuo vasara olisi iskenyt sääreen ja murtanut sen, Jumala olisi osoittautunut vääräksi. Mutta pimeyden piinassa ei ollut tarpeeksi riivaajia päästämään tuo vasara lyömään tuota kallisarvoista Ruumista. Sillä, Daavid sanoi 800 vuotta sitä ennen: ”Ei yksikään Hänen ruumiinsa luista tule murtumaan.” Jumalan Sanan pitää pitää yhtä totuuden kanssa.

62   Mutta, mitä sitten tehtiin? Miehet ottivat keihään ja tyrkkäsivät sen Hänen kylkeensä ja siitä tule verta ja vettä, jotta se, mitä Raamattu sanoo toteutuisi: ”He lävistivät käteni ja kylkeni.” Sana oli täytetty.

63   Siis, kun Hän oli kuolemaisillaan, voi, miten hirvittävä hetki! Muistan tuon laulun, ja todellakin, se tuntuu minusta hirveältä, kun ajattelen tuota laulua, jonka eräs runoilija kirjoitti vuosia sitten.

Keskellä halkeavien kallioiden ja pimenevien taivaiden,
minun Vapahtajani painoi päänsä ja kuoli.
Se avasi verhon ja paljasti tien
taivaan riemuihin ja päättymättömiin päiviin.

64   Ja kun Hän riippui siellä, verta valuen ja kuolemaisillaan, kun Hän painoi päänsä, aurinko häpesi itseään niin –katsoa alas kuolevaisia luontokappaleita, jotka Jumala oli tehnyt omaksi kuvakseen; Hänen oli maksettava niin valtava hinta, lunastukseksi, että aurinko häpesi katsoa alas maan päälle tuona hetkenä. Kuu oli niin hämillään, että vetäytyi paikaltaan, ja tähdet käänsivät selkänsä maapallolle. Mikä hirvittävä asia synnin täytyykään olla, miten Jumalan piti hoitaa se!

65   Ja nähdä kuinka nuo papit pilkkasivat; ja sylki vain valui pitkin Hänen kasvojaan; ja yksi mies iski Häntä päähän ruokokepillä ja sanoi: ”Jos sinä olet profeetta, kerro sitten, kuka sinua löi.” Joku miehistä repi Hänen partansa ja läimäytti päin kasvoja ja yritti saada Hänet puolustamaan itseään.

66   Hän sanoi: ”Jos, minun valtakuntani olisi tästä maailmastan minä kutsuisin välittömästi Isäni, Hän lähettäisi minulle kaksitoista legioonaa enkeleitä.”

67   Tilanne olisi voitu muuttaa, mutta olisiko Hän voinut tehdä niin? Hän ei olisi voinut, sillä Hänen omat lapsensa huusivat Hänen vertaan. Voisitteko te kuvitella isiä, isää, kun hänen omat lapsensa vaatisivat (pimeydessä) oman isänsä verta? Siitä syystä, Hän ei voinut muuta kuin kuolla. Jos Hän ei olisi, se olisi ollut Hänen lastensa tuomio, tuomio luoduille. Mutta, Hänen piti kuolla pelastaakseen oman kansansa.

68   Ja niin tehdessään, kun Hän painoi päänsä, kylmät väreet menivät pitkin tämä vanha maapallon selkäpiitä. Sen on täytynyt olla sille hermoromahdus, sillä Raamattu sanoo, että kuudennesta – yhdeksänteen hetkeen asti, koko maa oli pimeä, se lepäsi koko maan piirin yllä. Ja maa vavahteli ja kalliot halkeilivat. Ja temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti; uhraamispaikat tulivat näkyviin. Elävän Jumalan Poika kuoli. Hän oli niin kuollut, että aurinkokin tunnisti sen. Hän oli niin kuollut, että kuu tunsi sen. Hän oli niin kuollut, että tähdetkin tunnustivat sen. Hän oli niin kuollut, että maapallo tunnusti sen. Hän oli niin kuollut, että alkuaineetkin tunnustivat sen, ilmakehä tunnusti sen. Kaiken piti tietää, että siinä oli Jumalan Poika! Sillä Jumalan Sana ei voi raueta tyhjiin. Hän oli luvannut sen Eedenin puutarhasta lähtien: ”Siemen tulee polkemaan rikki käärmeen pään.”

69   No mitä Hänelle sitten tapahtui? Mihin Hän meni lähtiessään ristiltä– menikö Hän Joosef Arimatialaisen hautaan?

70   Hän oli niin köyhä, ettei Hänellä ollut edes paikkaa, johon päänsä kallistaa. Hän syntyi seimeen, synkkä nimitys perässään: ”avioton lapsi.” Hänelle naurettiin, – nälvittiin, hänestä tehtiin pilaa, maan päällä. Hänen kustannuksellaan pilailtiin ja Hänet torjuttiin. Ja, kun Hän kuoli, Hänen piti kuolla kuolemanrangaistuksen kautta, kahden rosvon välissä. Eikä Hänellä ollut edes hautapaikkaa ja Hänet haudattiin toisen ihmisen hautaan. Ja todellinen taivaan Jumala oli tullut maan päälle! Mitä me kuvittelemme olevamme me, joiden pitää vähän kärsimystä? Mitä Hän tekikään meidän puolestamme! Ajattele sitä, ystävä, tutkipa sitä.

71   Roomalainen sotilas sanoi: ”Todellakin, tämä on Jumalan Poika.” Syntisenkin oli tunnustettava se. Juudas sanoi: ”Minä olen kavaltanut viattoman veren.” Hänenkin oli tunnustettava se. Koko maailma tunnisti ja tunnusti sen.

72   Mihin Hän sitten meni? Kun ihminen kuolee, loppuuko kaikki siihen? Ei todella. Hänen pitää kuolla sillä tavalla, koska Raamattu sanoo, että Hän tulisi kuolemaan niin. Ja Hän luotti Jumalan Sanaan. Siksi Hän pystyi sanomaan, eläessään: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä rakennan sen kolmessa päivässä.

73   Sillä, Daavid sanoi jossakin paikassa, ihan Raamatussa, innoitettuna, kun Daavid, Jumalan mies, profeetta oli voideltu Jumalan Sanalla, sanoi: ”En anna palvelijani nähdä mätänemistä, enkä jätä hänen sieluansa tuonelaan.”

74   Jeesus sanoi: ”Hajottakaa tämä ruumis niin minä rakennan sen taas kolmessa päivässä.” Hän tiesi, että Jumalan Sana ei voi pettää. Voi että!

75   Jos Hän kykeni luottamaan täysin siihen, ettei Jumalan Sana voi pettää, miten vielä paljon enemmän me voimme luottaa siihen, että me olemme syntyneet uudesti Pyhästä Hengestä, ja Hän on todistajana sydämessämme juuri nyt siitä, että meidän Lunastajamme elää, ja tulee takaisin jonakin päivänä. Nojata täysin siihen, että Jumalan tuo Hänen kanssaan ne, jotka ovat Kristuksessa! Pankaapa se merkille.

76   Ja siinä Hän nyt oli. Hän tiesi, ettei yksikään solu Hänen ruumiissaan tulisi mätänemään. 72:ssa tunnissa alkaa mätäneminen. Siitä syystä Hän ei viipynyt kolmea päivää. Hän kuoli perjantai-iltapäivänä, ja nousi sunnuntaiaamuna. Mutta, se tapahtui noiden kolmen päivän sisällä. Noiden kolmen päivän sisällä Hän tulisi nousemaan ylös, koska Hän luotti Jumalan Sanaan.

77   Ja siinä sitä mennään! Mitä Hän jätti taakseen lähtiessään? Raamattu sanoo: ”Hän nousi ylös. Hän meni ja saarnasi sieluille, jotka olivat vankilassa, jotka eivät tehneet parannusta Jumalan pitkämielisyyden aikana Nooan päivinä.” Hänen sielunsa, Hänen Henkensä, Hänen oman olemuksensa teofania meni sinne. Seurataanpa Häntä. Haluaisitteko te seurata Häntä muutaman minuutin? Katsotaanpa, mihin Hän meni.

78   Aivan kuolevaisten olentojen alla sijaitsee demonisten voimien alue; sen alapuolella…  väärien sielut ovat aivan sen yläpuolella; sen alapuolella on Saatanan valtakunta, manala. Sitten, aivan meidän yläpuolellamme on Pyhä Henki; sitten vanhurskaiden ihmisten sielut ovat alttarin alla; ja seuraavana on Jumala itse. Toinen lähtee alas, toinen lähtee ylös. Nuo kaksi henkeä ovat täällä maan päällä ja vaikuttavat tämän maapallon ihmisiin.

79   Ja kun, Jeesus kuoli, Hän nousi ylös, ja lähti alas. Näen Hänet tuona perjantai-iltapäivänä, kuolemansa jälkeen [veli Branham koputtaa] koputtamassa kadotettujen valtakunnan ovea. Seurataanpa Häntä hetki. Ovi aukeaa. Siellä on naisia; siellä on miehiä, siellä on nuoria leidejä, on vanhoja, kaikki yhdessä noissa kammottavissa paikoissa, joita nimitetään sielujen vankilaksi.

80   Jos minulla olisi aikaa, haluaisin kertoa teille. Ja se saattaa olla vain mielikuva, Mutta kerran minä kävin tuossa, paikassa ja huusin armoa, kun olin vielä syntinen ja menossa erääseen leikkaukseen. Kun pääsin pois, minä seisoin lännessä, kädet kohti taivasta, ja risti loisti minun ylleni.

81   Mutta Jeesus käveli tuon surullisen paikan ovelle. Kaiken piti todistaa siitä, että hän oli Jumalan Poika, koska noille ihmisille oli saarnattu Nooan aikana, kun Jumalan pitkämielisyys odotti. Hän koputtaa oveen, ja sanoo: ”Minä olen Hän, josta Eenok puhui. Minä olen se Vaimon Siemen, joka oli tuleva murskaamaan käärmeen pään. Jokainen Jumalan Sana on täyttynyt; minä kuolin juuri Golgatalla ja olen ostanut oman Seurakuntani. Ja tuo Hän, josta Eenok puhui, minä olen Hän.” Eikä ihmisillä ollut enää armoa, enää toivoa, koska he olivat rikkoneet [lakia]. Ja ovi oli suljettu heidän nenänsä edessä.

82   Ja eteenpäin vain demonien valtakuntaan! Ja eteenpäin tuonelan porteille! Hän koputtaa oveen. [Veli Branham koputtaa.]

83   Tämä tapahtui silloin, kun Hän oli haudassa, Hänen ruumiinsa on, odottamassa ylösnousemusta. Hän käy paikoissa, mihin vanhurskaat ja väärät menevät; mihin sinä menet jonakin päivänä, joko toiseen -, tai toiseen paikkaan.

84   Ja Hän koputtaa [Veli Branham koputtaa.] tuonelan ovea. Kun Hän teki sen, perkele tulee ulos, ja minä saatan kuulla, kuinka hän sanoo: ”No vihdoinkin sinä tulit. Minä jo ajattelin, että sain sinut, kun tapoin Aabelin.”

85   Ymmärrättehän, siitä lähtien, kun tuo Siemen luvattiin Eedenin puutarhassa, perkele oli jatkuvasti yrittänyt tappaa suon Siemenen. Ja Aabelin kuolema ja Seetin tulo oli todella Kristuksen kuolema, hautaus ja ylösnousemus. Tuon Siemenen on jatkettava. Ja hän [perkele]yritti tappaa sen.

86   Hän sanoi: ”Minä ajattelin jo saaneeni Sinut, kun tapoin Aabelin. Ajattelin, että sanin Sinut, kun tapoin nuo profeetat. Olin ehdottoman varma, että sain Sinut, kun hakkautin Johanneksen pään poikki. Mutta nyt, lopultakin, sinä tulit. Nyt minä Sinut sain.” Hyvä tavaton!

87   Saatan kuulla, kun Hän sanoo: ”Saatana, tule tänne!” Hän on nyt pomo. Hän ojentaa kätensä ja sieppaa tuon kuoleman ja tuonelan avaimen ja panee sen omalle kupeelleen. ”Minä haluan antaa sinulle virallisen varoituksen. Sinä olet hämännyt jo riittävän kauan. Minä olen se neitseestä syntynyt elävän Jumalan Poika. Ristillä minun vereni on vielä kosteaa ja täysi hinta on maksettu! Sinulla ei ole enää mitään oikeuksia. Sinut on riisuttu. Anna minulle ne avaimet!” Näin on. Kääntyy ja antaa hänelle kunnon tervehdyttävän potkun, ja paiskaa oven kiinni ja sanoo: ”Pysy siellä! Tästedes minä olen Pomo.”

88   Siis, Hänellä ei ollut valtakunnan avaimia, koska Hän oli antanut ne Pietarille; vesikasteessa–mehän otimme sen jo tänä aamuna. Mutta Hänelle oli kuoleman ja tuonelan avaimet ja Hän otti ne. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän sanoi: ”Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Pietarilla oli valtakunnan avaimet. Saatanalla oli kuoleman ja tuonelan, mutta nyt ne olivat Jeesuksella. Hän on Pomo.

89   Tästä Hän aloitti. Pääsiäinen on tulossa; aika kuluu nopeasti. Mutta on toinenkin ryhmä. Missä Job on? Missä on Aabraham? Missä he sitten ovat? Missä ovat ne kaverit, jotka luottivat Jumalan Sanaan? Onko Hän unohtanut heidät? Kukistiko kuolema heidät? Oliko koko juttu siinä? Ei ikinä, ei todellakaan; Jumalan on pidettävä Sanansa.

90   Minä voin nähdä Hänet. Kurkistetaanpa vähän Paratiisiin, ja tarkastellaanpa sitä. Ja näen Saaran ja Aabrahamin kävelemässä siellä, ja hetken päästä: [Veli Branham koputtaa.] ovella on jotakin. Aabraham menee aukaisemaan oven ja sanoo: ”Kultaseni, tule tänne. Katsohan tätä! Katso, tämähän on se sama, joka seisoi minun kanssani siellä tammen alla sinä päivänä.” Hän on Aabrahamin Jumala.

91   Juuri silloin voin nähdä, kun Daniel katsahtaa olkansa yli ja sanoo: ” Yhtä varmasti, kuin minä seison tässä, tämä on se Kivi, joka hakattiin vuoresta,”

92   Näen, kuinka Job nousee ja sanoo: ”Siinä on minun Lunastajani, jonka minä sanoin tietäväni elävän, ja jonakin päivänä seisovan maan päällä. Minun ruumiini ei ole kuin vain pieni lusikallinen tuhkaa, mutta viidessätoista minuutissa, minä tulen olemaan taas sen sisässä. Se on Hän.”

93   Hesekiel katsoo ylös ja sanoo: ”Minä näen saman Henkilön, kuin tuo pyörä pyörän keskellä, pyörimässä, ylhäällä ilmassa.” Voi että!

94   Sitten esiin tulee Eenok. Eenok sanoo: ”Minä näen Hänen tulevan tuhannen tuhansine pyhineen, panemaan tuomion täytäntöön.”

95   Siellä Vanhan testamentin pyhät odottivat, varmasti odottivat, veren sovituksen alla. He eivät voineet mennä Jumalan eteen, taivaan Jumalan, koska vuohien ja lampaitten veri ei voinut poistaa syntiä.

96   Mutta Hän sanoo: ”Veljeni, minä olen Hän, jonka te ajattelette minun olevan. Minä olen tuo Vaimon Siemen. Minä olen Daavidin Poika. Minä olen Jumalan Poika. Minä olen tuo Neitseestä syntynyt. Minun vereni on saanut aikaan sovituksen. Te odotitte lampaiden ja vuohien veren alla, mutta nyt minun vereni sovittaa, ja te olette vapaita. Lähdetäänpä ylös, on melkein pääsiäinen.” Ajatelkaapa, siitä on tänä iltana 1900 ja jotakin vuotta.

97   Voin kuulla, kuinka Aabraham sanoo: ”Herra, kun me nousemme jälleen ylös ruumiissamme… haittaako, jos me piipahdamme, vähän niin kuin, siellä sinun maantielläsi, me pidimme siitä niin kovasti?”

98   Voin kuulla, kuinka Hän sanoo: ”No mutta, ei varmasti. Minä aion pysytellä opetuslasteni luona nelisenkymmentä päivää. Katselkaa vain ympärillenne, miltä kaikki näyttää!”

99   Tuona upeana pääsiäisaamuna (jonka me otamme aamulla, jos Jumala tahtoo) kun Hän nousi kuolleista, Raamattu sanoo Matteuksen evankeliumin 27 mukaan, että: ”Monet maan tomussa nukkuneet nousivat ja lähtivät pois haudasta.” Keitä he olivat? Aabraham, Iisak, Jaakob, Job, nuo, jotka tiesivät, hengellisen ilmestyksen kautta, että Lunastaja tulisi seisomaan maan päällä vielä jonakin päivänä. Heistä oli kyse, poisnukkuneiden ensihedelmistä. He kävelivät kaupungissa. Voin nähdä Saaran ja Aabrahamin nuorina ja täynnä… ja komeina, ja–ja täynnä elämää, eivätkä he koskaan enää tulisi vanhoiksi, eivät koskaan sairaiksi, eivät enää nälkäisiksi, kävelemässä ympäriinsä ruumissaan.

100   Kaifas seisoo siellä ja sanoo: ”Tiedättekö mitä? Jotakin tapahtui tässä eräänä päivänä, katsokaa tätä sotkua, mikä temppelissä on! Siellä on… Meidän täytyy saada joku ompelemaan tuo esirippu. Katsokaa nyt noita, uhriarkku kaatunut. Mitä on tapahtunut? Oliko tuo kaveri joku astrologi? Oliko hän joku noita, vai miten tämä tapahtui?  Tule tänne Josefus, mikä nuoripari oikein on, joka seisoo tuolla?”

Aabraham sanoo: ”Saara, meidät on havaittu. Parasta lähteä ulos.”

101   ”Ilmestyivät monille!” Eikä siinä kaikki. Lopettaessamme– katsokaa. Eräänä päivänä, hänen vierailunsa; heidän vierailunsa jälkeen, Aabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki he olivat vierailleet kotimaassa. Kun Jeesus nousi taivaaseen…

102   Sanot: ”Veli Branham, eikö tuo ole keksittyä?” Ei todellakaan! Minä osoitan sen teille Kirjoituksista, hetki vain.

103   Kun Hän [Jeesus] alkoi nousta, ihmiset näkivät ainoastaan Hänet, mutta Vanhan testamentin pyhät lähtivät Hänen kanssaan, sillä Raamattu sanoo, että: ”Hän otti vankeja saaliikseen ja antoi lahjoja ihmisille.” Ja minä voin nähdä Hänet, kun Hän nousee ja liittyy seurakuntansa joukkoon.

104   Kaksi sen orkesterin enkeliä, jotka olivat soittaneet musiikkia, palasi sinne ja sanoo: ”Te, Galilean miehet, miksi te seisotte ja katsotte ylös? Sillä tämä sama Jeesus, joka otetiin ylös on tuleva takaisin.” Todellakin! He kiiruhtivat takaisin liittyäkseen kulkueeseen.

105   Ja sitten vain läpi taivaitten Jeesus ja Vanhan testamentin pyhät kulkevat. He ohittavat kuun, he ohittavat auringon, he ohittavat tähdet. Ja kun he saivat näkyviinsä kauniin valkoisen Taivaan, Vanhan testamentin pyhät huudahtavat: ”Nostakaa päänne te ikuiset portit, nostakaa päänne! Nostakaa päänne te ikuiset portit, ja antakaa Kunnian Kuninkaan tulla sisälle!”

106   Ja enkelit kerääntyvät taivaan porraskaiteiden ääreen ja sanovat: ”Kuka on tuo kunnian kuningas?”

107   Ja Vanhan testamentin pyhät vastaavat: ”Herra Sebaot, voimallinen sodassa! Hän on Voittaja!”

108   Ja enkeli painaa suurta nappulaa, ja helmiportit pyörähtävät auki.

109   Ja tuo suuri ja mahtava Voittaja tuo nuo Vanhan testamentin pyhät Jerusalemin kaupungin läpi; ja noiden enkelien huutaessa, enkeliorkesteri soittaa. Hän on mahtava Voittaja! Kuoleman ja tuonelan avaimet roikkuvat Hänen kupeellaan; Hän kulkee läpi kirkkauden palatsien, kunnes päätyy valtaistuimen luo. Ja Hän sanoo: ”Isä, tässä he ovat. He uskoivat luottaen Sinun Sanaasi, että Sinä tulisit jonakin päivänä. Minä olen valloittanut sekä kuoleman että tuonelan.” Mitä tuo sitten tarkoittaa, veli? Hänellä on arvet käsissään, jotta voi näyttää olleensa taistelussa. Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Hän on tuo mahtava Voittaja! ”Tässä he, Isä, ovat: Aabraham, Iisak ja Jaakob.”

110   Minä saatan kuulla, kun Hän sanoo: ”Poika, kiipeä tänne ylös minun viereeni ja istuudu tähän siihen asti, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun astinlaudaksesi.” Veli, jonakin päivänä Hän tulee takaisin ja mikä päivä se tuleekaan olemaan!

111   Hän ei ollut toimettomana silloin, kun oli haudassa. Me ajattelemme, että Hän vain makasi siellä kuolleena, mutta Hän jatkoi valloittamista. Hän laskeutui alas ja otti nuo avaimet pois saatanalta. Hänellä on sekä kuoleman, että tuonelan avaimet tänä iltana. Hän sanoi: ”Koska minä elän, tekin saatte elää.”

112   Mahdatkohan sinä, rakas veli, sisar, olla ajatellut asiaa todella? Oletko ajatellut, että sinä elät vain siitä syystä, että Hän elää? Oletko sinä todella ymmärtänyt sen niin hyvin, että voisit uhrata itsesi ja sanoa: ”Jumala, tässä minä olen, synnintekijä, ole minulle armollinen”? Oletko sinä todella ottanut vastaan tuon kaikkiriittävän Uhrin? Oletko koskaan kertonut Hänelle, että rakastat Häntä? Tuleeko sinulle paha mieli siitä, että teet jotakin väärää? Jos sinä et ole koskaan päässyt kokemaan sitä, tässä hautauksessa… kun, meidän aikamme haihtuu pois, kun tuntuu hyvältä… Mutta minä ajattelen, että jos sinä et ole todella ottanut vastaan Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanasi, niin mahtaisitko sinä tehdä sen nyt, kun me painamme päämme hetkeksi rukoukseen?

57-0419 TÄYDELLISYYS (The Perfection), Jeffersonville, Indiana, USA, 19.4.1957

FIN/ENG

57-0419 TÄYDELLISYYS
(The Perfection)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19.4.1957

 

1          On ilo olla täällä palvomassa yhdessä teidän kanssanne. Ja nyt juuri ennen sanomaa, minulla on tänä iltana hyvä ystäväni täällä puhujalavalla, tohtori Lee Vayle, Ensimmäisestä Baptisti seurakunnasta, Limasta, Ohiosta, joka oli yksi sponsoreistani Liman kokouksissa. Kysyin häneltä hänen ollessaan tulossa tänne tänä iltana, puhuisiko hän muutaman sanan seurakunnalle, ehkä koskien Liman kokouksia, muutaman seuraavan minuutin ajan. Ja olen iloinen… onnellinen esitellessäni teille tänä iltana tohtori Lee Vaylen, toisen baptistin jolla on Pyhä Henki.

 [Veli Lee Vayle puhuu neljätoista minuuttia, todistaen monien ihmisten parantumisesta–Toim.]

2           Aamen. Jumala siunatkoon teitä, veli Vaylea myöskin.

3          Tämä kaikki oli aika vahvaa baptisti pastorilta, eikö ollutkin? Me olemme onnellisia siitä että meillä on veli Vayle kanssamme. Ja ovet ovat varmasti avoimet hänelle tulla takaisin ja vierailla luonamme koska tahansa hän vain voi. Ja nyt, tänä iltana… Huomenillalla on aiheenamme Herran Jeesuksen Kristuksen ”Hautaaminen.”

4           Sunnuntaiaamuna on auringonnousu kokous kello kuudelta. Ja uskon, että tämä veli on ilmoittanut kokousten jatkumisesta. No niin, rukoilkaamme hetkinen.

5           Siunattu Herra, Sinun Sanasi on Totuus, ja me olemme kiitollisia miehistä, jotka käsittelevät Sitä pelottomasti jakaessaan Sen ihmisille. Ja kun avaamme Raamattumme tänä iltana tai käännämme Sen sivuja, voikoon siunattu Pyhä Henki tulla ja avata Sanan meidän ymmärryksellemme. Jeesuksen Kristuksen kautta me pyydämme sitä. Aamen.

6          Tänä suurena iltana, kun me vietämme siunatun Herramme ristiinnaulitsemispäivää, haluaisin lukea tänä iltana Hänen Omilta kalliilta huuliltaan tulleita Sanoja, jotka Hän on kirjoituttanut Kirjaansa. Matteuksen evankeliumin 4. luvussa ja sen 47. ja 48. jakeessa, me luemme näin:

Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

7          Ja tänä iltana paljastimme että aiomme puhua aiheesta ”Täydellisyys.” No niin, me… Se näyttää hyvin oudolta valinnalta tekstiksi meidän Herramme ristiinnaulitsemisen yönä. Mutta ehkäpä te tänään olette kuunnelleet radiota ja kuulleet monia sanomia ja saarnaajia, kuinka he esittivät tuon suuren hirvittävän päivän, kun meidän Herramme kuoli maailman syntien puolesta. Niinpä olen valinnut vähän erilaisen tavan tänä iltana päästäkseni siihen, jotta se olisi hieman erilaista ja voisi virkistää teitä. Voikoon siunattu Pyhä Henki innoittaa Sanan nyt, kun yritämme tuoda Sen esille.

8           Jumala vaatii täydellisyyttä. Haluamme pitää sen mielessämme, ettei ole mitään puolinaista, mikä voisi mennä Jumalan Läsnäoloon. Kaiken täytyy olla täydellistä, meidän palvontamme niin kuin kaiken muunkin.

9           No niin, Eedenin puutarhassa… Jumalalla oli Aadam ja Eeva puutarhassa ja he tekivät syntiä ja rikkoivat Jumalan lakia tekemällä syntiä, olemalla tottelemattomia. Ja kun tuo rikkomus tulee, tottelemattomuus on lain rikkomus. Jumalalla joka on Pyhä, väärentämätön pyhyys, on laki. Tuon lain vuoksi mikään epäpyhä ei voi koskaan seistä Hänen Läsnäolossaan. Niinpä jos synti tuli maailmaan rikkomuksen kautta, silloin synti täytyy käsitellä, ennen kuin syntinen voi koskaan seistä Jumalan Läsnäolossa.

10     Nyt jos ei ole mitään lakia, silloin ei ole mitään oikeudenmukaisuuttakaan. Mutta laki vaatii… Tai oikeudenmukaisuus vaatii lain. Ja laki, kun siitä haetaan ratkaisua, tuo esiin oikeudenmukaisuuden.

11      Lain kautta ei mikään liha voi pelastua. Laki ei voi pelastaa meitä. Laki on vain asia joka laittoi meidät vankilaan, mutta siinä ei ole pelastavaa voimaa. Laki vain osoitti meille että me olimme syntisiä ja se tuomitsi meidät. Se on lain tehtävä. Sen tehtävänä on tuoda tuomio tai osoittaa teille missä teidän virheenne on. Niinpä laki itsessään ei voinut pelastaa. Se pystyi ainoastaan syyttämään.

12      Ja Jumalalla, ollakseen Pyhä ja oikeudenmukainen, täytyi myös olla syytös. Hänen täytyi syyttää syntistä, koska tuo syntinen oli astunut armon rajojen ylitse ja tullut lainrikkojaksi. Sitten tuo asia täytyi käsitellä hänen kanssaan.

13      Jokaisessa laissa on rangaistus ja Jumalan lain rikkomisen rangaistus on kuolema. Sen täytyi osoittaa kuolema ihmiskunnalle, ja koko ihmiskunta on tämän lain rangaistuksen alainen.

14     Nyt kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä, ei ollut mitään tietä, ei muuta parannuskeinoa siihen, että he koskaan voisivat seistä Jumalan Läsnäolossa, kuin käsitellä tuo synti. Ja kukaan ihminen ei voi tehdä minkään tyyppistä syntiä, olipa se sitten kuinka pieni tai kuinka suuri, mutta tuo yksittäinen synti täytyy käsitellä, ennen kuin tuo joka teki sen, voi koskaan seistä Pyhän Jumalan Läsnäolossa.

15      Niinpä sen vuoksi, kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä ja rikkoneet lain, he olivat kuoleman alaisia. Ja laki täytyi panna täytäntöön; sen vuoksi koko ihmiskunta on asetettu kuolemanrangaistuksen alaiseksi. No niin, jos me nyt vain voimme keskittyä ajatuksissamme muutamaksi hetkeksi ja katsoa tätä suurta kuvaa ja muistaa, että jokainen ihminen täällä on sisällytetty tähän. Jokainen mies, nainen ja lapsi, on sisällytetty kuoleman rangaistukseen ihmiskunnan pään, Aadamin rikkomuksen tähden. Hänen rikkomuksensa vuoksi jokainen meistä sortui synnin uhriksi.

16      Ja synti täytyy käsitellä. Niinpä Jumala, suuressa äärettömyydessään ja rakkaudessaan… Lain tehtävä oli erottaa syntinen Luojastaan; sitten hän tulisi tuhotuksi ja täysin hävitetyksi, hänellä ei olisi mitään tapaa tulla takaisin, ellei tuota syntiä käsiteltäisi. Ja silloin on todella helppoa uskoa syntisen täydelliseen tuhoamiseen lopussa, sillä hän on täydellisesti, ikuisiksi ajoiksi erotettu Jumalan Läsnäolosta.

17     No niin, pankaa merkille tämä synti. Ja kuinka Jumala, ollen oikeudenmukainen, eikä Hän voi olla mitään muuta kuin oikeudenmukainen, sillä Hän on kaiken oikeudenmukaisuuden lähde. Siksi Jumalalla ei ollut mitään muuta tehtävänä, kuin asettaa rangaistus tälle rikkomukselle. Ja tuo rangaistus oli kuolema, sillä Hän oli sanonut: ”Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” No niin, se on synkkä kuva, joka meillä on tässä.

18      Mutta sitten jos me menemme taaksepäin hiukan pidemmälle, me löydämme Jumalan ominaisuudet. Raamattu kertoo selvästi meille, että Jumala on rakkaus. Mutta kuitenkin, ollen rakkaus, Hänen täytyy myös olla oikeudenmukainen. Niinpä rakkaus ei tarkoita vain asiaa, jota voidaan pitää lemmikkinä ja jonka kanssa voidaan leikkiä. Rakkaus on Jumalan oikeudenmukaisuus.

19      No niin, kun Jumala näki, että Hänen lapsensa olivat rikkoneet Hänen lakinsa ja että heidän täytyi kuolemalla kuolla, silloin ylin rakkaus astui esiin tehdäkseen tien. Sillä Jumala näki, että nuo lapset tulisivat kerta kaikkiaan täydellisesti pois pyyhkäistyiksi Hänen Läsnäolostaan. Mitään muuta ei ollut tehtävänä, sillä he olivat rikkoneet Hänen lakiaan, ja Hänen lakinsa rangaistus oli kuolema.

20     Ja silloin Jumalan rakkaus tuli julki Hänen alamaisiaan kohtaan. Ja kun Jumalallinen rakkaus on julkituotu, silloin ylin armo vaikuttaa rakkauden kohteeseen. Ja Jumala ennaltatietämisensä kautta, kun Hän rakasti ihmiskuntaa niin paljon; rangaistuksen alaisenakin, sai aikaan sijaiskuoleman Eedenin puutarhassa. Se oli, että Hän otti korvikkeeksi viattoman olennon, pienen karitsan, joka ei tuntenut syntiä, ja se toimi sijaisena kuollakseen syyllisen syntisen puolesta. Se oli teurastettu karitsa, ylläpitämään Hänen alamaisten elämää.

21      Kautta koko Vanhan Testamentin he uhrasivat karitsojen ja vuohien, lampaiden, härkien ja hiehojen verta, sijaiskuolemana. Mutta koko Jumalan suuressa taloudessa, Hänen mielensä taustalla oli todellinen Uhri, joka oli tulossa. Nuo olivat vain varjoja todellisesta kohteesta ja todellinen kohde oli Hänen ainosyntyinen Poikansa. Kaikki nuo karitsat jotka kuolivat, olivat vain varjoja. Ja varjo on ainoastaan kohteen negatiivinen puoli. Kaikki ne vain puhuivat tulossa olevasta Golgatasta.

22      Nyt saadaksemme kuvan tästä kääntäkäämme Raamattumme Heprealaiskirjeeseen ja katsokaamme sieltä, mitä Paavali, suuri apostoli sanoo, yrittäessään erotella nämä asiat meille. Heprealaiskirjeen 10. luvussa me luemme näin…

23      Ja minä yksinkertaisesti rakastan Sanaa. Sana on Totuus. Haluan lukea Sitä seurakuntani edessä, koska tiedän, että tulen seisomaan tuomiolla heidän kanssaan. Ja minun on tehtävä tili. Niinpä jos tuon Sen Sanasta, silloin en tule olemaan syyllinen; koska Se on Sana, ja Jumala on vastuussa Sanastaan.

24     Me näemme tänä päivänä niin paljon evankelistoja ja niin edelleen, rakentamista persoonallisuuksien ympärille. Oi, se on häpeällinen asia. Me huomaamme sen käydessämme seurakunnissa. Kun me menemme johonkin seurakuntaan, me löydämme tietyn pastorin jolla on itsessään joku pieni omituinen tapa, hieman pientä mielenliikutusta. Jos panette merkille, niin koko seurakunta ottaa tuon hengen. Jos hän on vähän tunteellinen, tai heilauttaa päätään, tai hänellä on jokin muu outo pieni asia niin koko seurakunta ottaa tuon asian itselleen. Ja meillä on tämän päivän moderneissa seurakunnissamme tunnekuohua ja pieniä senkaltaisia asioita; ja se on tullut sellaiseen sekaannukseen. Mutta oi, rakkaat veljeni, jos koskaan on ollut aika jolloin meidän pitäisi olla Sanassa, se on tänään!

25      Näettekö, vihaisin seistä tuomiolla ja tietää, että minulla oli jokin häilyväinen ajatus jostain oudosta pienestä ilmestyksestä jolla johdin ihmisiä harhaan. En halua, että heillä on minun henkeni ja minun tekoni, vaan haluan, että heillä on Jumalan Henki Jumalan Sanasta; se tuottaa Totuuden.

26     Niinpä tässä suuressa tilaisuudessa tänä iltana haluan lukea Jumalan iankaikkisesta Sanasta. No niin, me ymmärrämme, että laki oli ollut olemassa monia vuosia, mutta laki ei voinut koskaan ottaa pois syntiä. Kuten sanoin aiemmin, se oli vain vankila. Se oli tuo suuri salapoliisi, joka kertoi, mitä sinä olit tehnyt, mutta sillä ei ollut mitään keinoa vapauttaa sinua. Se laittoi sinut panttilainaamoon, mutta siellä ei ollut ketään Lunastajaa viedäkseen sinua ulos. Se vain vangitsi sinut antaen sinun tietää, että olit syntinen. Mutta huomatkaapa nyt Heprealaiskirjeen 10. luvussa, kun me luemme.

 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…

27      Muistakaa, se oli vain tulevan asian varjo. Varjo vain kertoo, että on olemassa jokin asia, joka aikaansaa varjon:

 … tulevan varjo, ei itse asiain olemusta… (Huomatkaapa.)… asioiden… itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.

28     No niin, alussa Jumala vaati täydellisyyttä. Jeesus, kun Hän tuli maan päälle, sanoi: ”Olkaa täydellisiä, kuten Jumala taivaassa on täydellinen.” Ja laki, ollen tulevien asioiden varjo, ei koskaan voinut tehdä palvojaa täydelliseksi. Käsitättekö tuon kuvan? Menkäämme siihen uudelleen voidaksemme olla varmoja, ettette menettäneet sitä. Jumala vaatii täydellistä pyhyyttä. Kukaan ei voi olla Hänen kaltaisensa pienenkään syntitahran kanssa. Jeesus todisti saman asian ja sanoi: ”Olkaa täydelliset, aivan kuten Jumala taivaassa on täydellinen.”

29      Ja Raamattu sanoo, että laki uhreineen ei voinut koskaan tehdä uhrin tuojaa täydelliseksi. Se oli vain osoitin. Jokavuotiset uhrit eivät koskaan voineet tehdä palvojaa täydelliseksi. Sen vuoksi ei kukaan lain tai varjojen alla, tai pitämällä lait, voinut olla täydellinen.

 Sillä… (2. Jae) …Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta?

30     Jos olisi jotakin mitä minä voisin tehdä, tehdäkseni itsestäni täydellisen Jumalan Läsnäolossa, silloin Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla minun puolestani. Jos on yksikin asia, jonka te voitte tehdä, joka luettaisiin minkäänlaiseksi ansioksi Jumalan Läsnäolossa, silloin Kristus kuoli turhaan. Ei lain pitäminen, ei mitkään teidän lakiperäiset ajatuksenne, ei mikään teidän oma pyhyytenne, eivät ne asiat joita te lakkaatte tekemästä; lakkaatte valehtelemasta, lakkaatte varastamasta, lakkaatte tupakoimasta, lakkaatte käymästä elokuvissa , mikään ei voi tehdä sitä. Te olette yhä kadotettu. Seurakuntiin liittyminen, rituaalit, jumalanpalvelusmenot, kasteet, seurakunnan säännöt, uskontunnustusten lukeminen, rukousten lausumiset, kaikki nuo asiat eivät merkitse mitään. Te olette yhä kadotettuja. Te ette voi tehdä yhtäkään asiaa itsessänne, sillä te olette tuomion alla oleva syntinen. Eikä ole mitään tapaa teillä itsessänne, tai mitään oppia, tai mitään asiaa mitä te voisitte tehdä tai ajatella itse, mikä voitaisiin lukea ansioksi Jumalan Läsnäolossa, koska te olette syntinen alusta asti.

31      Ja Raamattu julistaa, että me olemme kaikki syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan puhuen valheita. Eikä Jumala voinut ottaa yhtä ihmistä kuolemaan toisen puolesta, koska toinen on aivan yhtä syyllinen kuin toinenkin. Tähän maailmaan syntynyt arkkipiispa on Jumalan Läsnäolossa aivan yhtä syyllinen, kuin kaupungin alhaisin kapakassakävijä. Yksi ei voi tehdä sovitusta toisen puolesta.

32     Sen vuoksi Hän otti eläimen, pienen karitsan viattoman elämän. Ja Vanhan Testamentin aikana laki oli, että kun ihminen teki syntiä, toi hän karitsan alttarille. Sanokaamme, että jos hän rikkoi mitä tahansa käskyistä, niin hän toi karitsan ja asetti sen alttarille. Hän asetti kätensä karitsan päälle ja tunnusti syntinsä, että hän oli väärässä ja tiesi olevansa syyllinen. Laki vaati kuoleman. Ja hän toi karitsan itsensä sijasta. Ja kun hän… Tuon pienen eläimen kurkku leikattiin ja se alkoi potkia pienillä sorkillaan ja määkiä. Jos olette koskaan nähneet karitsaa teurastettavan niin millainen säälittävä huuto se onkaan. Tuo pieni kaveri yrittää määkiä kun sen kaulavaltimo on viilletty. Se potkii ja vavahtelee, sitten se oikaisee itsensä, tärisee jälleen ja määkii taas. Veri pulppuaa, tahrien sen villan ja palvojan kädet.

33     Ja kun palvoja käsitti tehneensä aviorikoksen, valehdelleensa, varastaneensa, olipa hän syyllinen mihin tahansa, jopa pahan ajattelemiseen tai mihin tahansa pieninpäänkin asiaan, hän oli syyllinen, koska se oli hänen luonteensa. Hän oli syyllinen ihminen, ei ehkä omasta halustaan, mutta luonteeltaan hän oli syyllinen. Ja hänen täytyi ymmärtää, että tämä pieni viaton karitsa kuoli hänen sijastaan ja hän oli pahoillaan tämän pienen olennon puolesta.

34      Mutta lopulta kun karitsa oli kuollut, tuo sama ihminen karitsan verta käsissään käveli pois tuosta rakennuksesta sama halu sydämessään, joka hänellä oli alussakin. Miksi? Koska elämä, joka oli tuossa pienessä karitsassa… Elämä on veressä. Teidän elämänne on teidän veressänne. Me tiedämme sen. Ja tuo elämä karitsan veressä oli eläimen elämä. Sen vuoksi, kun sen verisolut oli rikottu ja elämä lähtenyt tuosta eläimestä, se ei voinut tulla takaisin palvojaan, koska tuo palvoja oli ihminen.

35     Veri muodosti peitteen, mutta se ei voinut sovittaa täydellisesti; sillä ihminen lähti rakennuksesta tuon saman halun kanssa syntiin joka hänellä oli alun alkaenkin. Mutta tehdessään tämän hän katsoi eteenpäin aikaan, jolloin täydellinen Karitsa tulisi. Ja hän teki sen polttouhrilla, koska se oli ainoa tapa jonka hän tiesi.

36      Niinpä te näette, että kun tuo veri virtasi ja elämä lähti eläimestä, tuo elämä ei voinut palata takaisin ihmiseen; sillä yksi oli eläin ja toinen oli ihminen; viaton eläin syyllistä ihmistä varten.

37     Mutta oi, eräänä päivänä noin kaksi tuhatta vuotta sitten, Jumalan Karitsa syntyi pieneen seimeen Betlehemissä ja Hänet johdettiin teurastettavaksi kuin lammas. Noin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten tänä iltapäivänä kello kolmelta, Hän kuoli. Tahraton, viaton Jumalan Karitsa riippui Golgatan ristillä ja kuoli jokaisen syntisen puolesta. Kun palvoja nyt tulee tämän Karitsan luokse uskon kautta… Ja tämä on erilainen Karitsa. Se ei ole sellainen Karitsa kuin tuo toinen oli.

38      Yksikään ihminen ei voi tulla tämän Karitsan luokse, ellei Jumala häntä ensin vedä. Näettekö Jumalan ylimmän vallan? Oi, toivon, että tämä uppoaa nyt syvälle. Katsokaapa. Jumala tiesi, että Hänellä olisi lampaita tässä maailmassa. Hän tiesi, että Hänellä tulisi olemaan ihmisiä jotka Hän pelastaisi ja Hänen rakkautensa katsoi alas ja näki ne, jotka tulisivat pelastumaan. Sen vuoksi, ennalta tietämisen kautta Hän ennalta määräsi Seurakunnan ilman tahraa tai ryppyä kohtaamaan Hänet siellä toisella puolella. Ja jos Jumalan vaatimus oli Seurakunta, joka olisi ilman tahraa tai ryppyä, Hänellä täytyi olla jotain tehdäkseen se sellaiseksi. Hän ei voinut vaatia Omaa oikeudenmukaisuuttaan… Hänen lakinsa ei antanut Hänen vaatia sellaista asiaa, jos ei ollut mitään tapaa tehdä sitä sellaiseksi.

39     Ja ihminen ei voi tehdä sitä itsessään. Hän on täydellisesti epäonnistunut. Jumala antoi meidän nähdä sen lain kautta, tuomareiden kautta ja kautta koko Vanhan Testamentin. Hän lähetti profeettoja, Hän lähetti vanhurskaita miehiä ja me näimme jokaisen heistä epäonnistuneen.

40      Niinpä Jumala ylimmän armonsa kautta lähetti kirkkauden porteilta ainokaisen Poikansa ottamaan meidän paikkamme.

41      Muistakaa, jos Hän olisi käskenyt Rooman paavia ottamaan tuon paikan, hän ei olisi voinut tehdä sitä. Jos Hän olisi käskenyt Canterburyn arkkipiispaa ottamaan tuon paikan, hän ei olisi voinut tehdä sitä. Jos Hän olisi kutsunut maailman pyhimmän saarnaajan tai piispan, hän ei olisi voinut tehdä sitä. Hän olisi ollut aivan yhtä kauaksi hyljätty kuin Juudas Iskariot. Hän ei olisi voinut tehdä sitä, koska hän oli syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä, tullut maailmaan puhuen valheita ja tarvitsi itse sovitusta. Halleluja.

42     Mutta kirkkauden porteilta tuli Eräs; ei kukaan muu ihminen, ei hyvä mies, ei juutalainen eikä pakana. Hän ei ollut mitään vähempää kuin Kaikkivaltias Jumala itse kätkeytyneenä ihmislihaan. Hän tuli itse uhratakseen Oman Verensä, joka ei tullut seksin kautta. Seksillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Mutta Hän varjosi neitsyen ja tuosta Verisolusta jonka Hän toi esille, loi Hän itselleen tuon viattoman.

43      Silloin minun pelastukseni tai teidän pelastuksenne ei tänä iltana riipu meidän omista ansioistamme. Se riippuu Kaikkivaltiaan Jumalan ylimmässä, varmassa armossa joka on valinnut meidät osalliseksi Hänestä. Varmasti. Minä en koskaan voisi olla täydellinen, ettekä tekään voisi koskaan olla täydellisiä. Ja me emme väitä olevamme täydellisiä. Mutta meillä on tämä yksi lohdutus; että meidän uskomme lepää täydellisessä Uhrissa, joka on jo vastaanotettu.

44     Kuinka me sitten tiedämme että saamme sen? Kun palvoja uskon kautta laittaa kätensä Herran Jeesuksen ruumiin päälle ja tuntee synnin kyyneleet, pilkallisen syljen omissa kasvoissaan, tuntee Getsemanen voihkaisut, Golgatan tuskat ja tietää että hän on syyllinen ja tunnustaa syntinsä oikein: ”Oi siunattu Herra, minä olen syyllinen. Eikä minulla ole mitään muuta keinoa kuin että Sinä autat minua. Ja uskon kautta… Sinä kutsut, Pyhä Henki on tullut ja kutsuu minua tulemaan. Ja nyt minä uskon kautta vastaanotan Jeesuksen henkilökohtaisena Pelastajanani”. Silloin tuo Elämä jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, joka tuli Hänestä Golgatalla, ollen kätkettynä Herran Jeesuksen verisoluihin, palaa palvojaan ja kastaa hänet Pyhällä Hengellä Kristuksen ruumiiseen.

45     Ja Hänet on jo tuomittu. Teidän ei tarvitse murehtia tuomiosta. Kun käännyn ja katson tuota pientä krusifiksia, ymmärrän, että se on–se esittää Hänen ruumistaan. Ja nyt tuo ruumis on jo tuomittu. Jumala ei voi enää oikeudenmukaisesti tuomita sitä, koska se on jo tuomittu. Jumala iski kuoleman tuomiot tuohon ruumiiseen. Ja niin kauan kuin voin löytää keinon kätkeytyä tuohon ruumiiseen… Hänen tuomionsa lyötiin minua ja sinua varten. Me olemme vapaat! Roomalaiskirje 8:1 sanoo: ”Sillä ei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.” Siinä se on; ei mitään tuomiota. En välitä siitä mitä tulee tapahtumaan, te olette kätkettyjä Veren alle.

46      Jälleen, kuinka me pääsemme tuohon Ruumiiseen? 1. Korinttolaiskirje 12:13 sanoo että ”yhden Hengen kautta”… Kuinka tuo Henki tulee? Uhrin kautta. Missä tuo Henki oli? Veressä. Miksi eläimen henki ei voinut palata? Se oli eläin. Eläimen henki ei voinut tulla ihmisen henkeen ja tehdä mitään sille, koska ihmisen henki oli korkeampi elämän muoto kuin eläimen. Mutta ei myöskään minkään muun ihmisen henki voinut tulla takaisin. Jos teillä on jonkun esi-isän henki, niin se on spiritismiä. Mutta Jumala itse tuli, jotta Hänen Oma Henkensä, joka on korkein olemassa oleva Henki, voi tulla takaisin Pyhän Hengen kasteen kautta palvojaan, Kristuksen veren kautta ja ottaa hänet tuohon Ruumiiseen. Hän on turvassa.

47     Tarkatkaapa. Härkien ja vuohien veri ei toiminut, näemme että se oli heikko. No niin, aloitetaan lukemaan 12. jakeesta. Hyvä on. Härkien ja vuohien veri ei voinut toimia, eikä se voinut sovittaa. Tarkatkaapa.

 Mutta tämä mies… (Mikä Mies? Piispa? Ei. Paavi? Ei.) …Mutta tämä mies, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä ainiaaksi, on istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.

48     Oletteko valmiita? Oletteko valmiita Sanalle? Kuunnelkaapa tätä, sitten haluan sen uppoavan syvälle teihin. Kuunnelkaa tarkasti.

 Sillä yhdellä ainoalla uhrilla… (ei vuosi vuodelta, ei herätyksestä herätykseen, ei kokouksesta kokoukseen, ei päivästä päivään) …vaan yhdellä ainoalla uhrilla Hän on tehnyt t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-k-si… (He ovat? Hän on!) …Yhdellä ainoalla uhrilla Hän on tehnyt täydelliseksi… (se on Jumalan vaatimus) …ainiaaksi ne, jotka ovat pyhitetyt.

49     Siinä se on. Se on vastaus Kristuksen kuolemalle. Se on vastaus Golgatalle. Hän kertakaikkisesti, Omalla Verellään, osti meidän syntimme ja teki täydelliseksi Hänen uskovaisensa. Sen vuoksi me seisomme syyttöminä Kristuksessa, täydelliseksi tehtyinä Kaikkivaltiaan Jumalan Läsnäolossa. Me olemme huono-osaisia meidän omien oppiemme kanssa; me olemme…meitä on opetettu, että meidän täytyy tulla tietylle paikalle, että meidän täytyy tehdä joku tietty asia. Ei veljeni, kyse ei ole siitä mitä sinä olet tehnyt. Kyse on siitä mitä Jumala teki sinun puolestasi. Nyt me olemme, jos olemme uskosta vanhurskautettuja, tehty ainiaaksi täydellisiksi Jumalan Läsnäolossa.

50      Sitten Jeesus sanoi: ”Olkaa sen tähden täydelliset.” Silloin se oli tehty täydelliseksi ainiaaksi. Jumala, Kristuksen kuoleman kautta tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten tästä päivästä, teki täydelliseksi uskovaisen, jonka Hän näki ennalta ennen maailman perustamista. Ja ne, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut. Ne, jotka Hän ennalta tiesi , ne Hän on kutsunut. Ne, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut. Ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on jo kirkastanut. Hän on tehnyt täydelliseksi uskovaisensa.

51     No niin, tarkatkaapa, mennään nyt takaisin 1. jakeeseen.

 … Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.

52      Tarkatkaapa. Täydellisyys on se mistä olemme puhumassa.

 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta? Koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä.

53     Mitä tuo tarkoittaa? Sana ”tunto” siellä, sen oikea tulkinta on ”halu.” Ja jos ihminen, palvoja, tulee oikealla tavalla Kristuksen eteen, näkee Hänet kärsimässä ja uhraa itsensä Kristukselle sanoen: ”Oi Herra Jumala, minussa ei ole mitään mikä voisi sovittaa, vaan minä riipun täysin Sinussa”, silloin tuo Pyhä Henki tulee ihmissydämeen ja syntikysymys on selvitetty ainiaaksi, sillä jokainen synnintekemisen halu on otettu pois teistä. Sillä jos laki olisi voinut tehdä sen, tuon uhraamisen ei olisi tarvinnut loppua. Mutta koska se ei voinut tehdä sitä, niin Kristuksen täytyi kuolla tehdäkseen meidät täydelliseksi.

54      Ystävät, on niin monia asioita joita me voisimme sanoa tänä iltana koskien täydellisyyttä. Me yritämme aina kaivaa silmät pois jonkun muun päästä, tehdäksemme itsestämme hieman pyhempiä kuin he ovat. Mutta jos me vain katsomme tuota kuvaa, niin se on ainoastaan Jumalan armoa, että olemme sitä mitä me olemme.

55     Jokin aika sitten täällä Ohiossa, opin erään läksyn kantapään kautta. Minulla oli kokoukset siellä Ohiossa ja majailin maaseudulla. Ihmisjoukkojen vuoksi en voinut jäädä kaupunkiin.

56      Me olimme syöneet pienessä Dunkard-ravintolassa. Siellä oli ihastuttavat pienet tarjoilijat jotka tarjoilivat meille, säädyllisesti pukeutuneina, hyvin naisellisia ja niin puhtaina kuin vain olla voi. Se oli pala taivasta syödä sellaisessa paikassa. Heidän keittiönsä oli putipuhdas. Ja sunnuntaisin he sulkivat ravintolan ja menivät seurakuntaansa. Tulin sitten nälkäiseksi; aioin saarnata sunnuntai iltapäivänä.

57      Niinpä menin erääseen tavalliseen pieneen, amerikkalaiseen ravintolaan syödäkseni jotain. Ja kun kävelin ovesta sisään niin mitä muuta kuulinkaan kuin peliautomaatin kilinää. Siellä seisoi ikäiseni mies, joka ehkäpä oli naimisissa, kätensä erään naisen ympärillä pelatessaan peliautomaattia. Meidän lakimme, meidän oikeudenmukaisuutemme puolustaja, meidän hyveidemme puolustaja, seisoi siellä rikkoen juuri sitä asiaa, mitä hänen olisi tullut suojella. Koska Ohiossa on laitonta pelata uhkapelejä peliautomaatilla.

58     Käännyin katsomaan rakennuksen takaosaan. Siellä oli joukko teini-ikäisiä poikia jotka soittivat vanhoja rock’n roll kappaleita levyautomaatista. Siellä oli eräs nuori noin kahdeksantoistavuotias nainen, hyvin sievä ja naisellinen ruumiinrakenteeltaan. Mutta hän seisoi siellä mekossa joka roikkui edestä alhaalla ja yhdellä noista pojista oli kädet tytön ympärillä siellä, missä niiden ei kuulunut olla. Ja he tupakoivat ja joivat… Ja minä ajattelin: ”Oi Jumala, kuinka voit sietää sitä?”

59      Ja kun kuulin jonkun päästävän voihkaisun, katsoin oikealle puolelleni Ja siellä istui iäkäs nainen, luultavasti kuusikymmentä tai seitsemänkymmentävuotias. Hänellä oli yllään tuollaiset pienet hävyttömät vaatteet, noin puoliväliin hänen raajojaan, ja hänen vanha ryppyinen ihonsa oli niin veltto kuin vain voi olla. Hänellä oli huulet ja posket violetin väriseksi maalattuina; pari pieniä kenkiä jaloissaan, sandaalit ja maalatut violetin väriset varpaankynnet, maalatut violetin väriset sormenkynnet. Hänen hiuksensa oli leikattu todella lyhyiksi, käherretty ja värjätty siniseksi. Ja minä katsoin häntä.

60     Pöydän toisella puolella istui kaksi miestä juopuneena. Yhdellä heistä (silloin oli kesä) oli suuri vanha armeijan ulkotakki yllään, harmaa kaulahuivi kiedottuna kaulansa ympärille, koko kasvojensa kokoiset viikset, röyhtäillen ja niin edelleen. Nuo miehet lähtivät hetkeksi pois pöydästä tuon naisen luota, kävelemään tällä tapaa kohti vessoja.

61      Seisoin siellä. Ja minä sanoin: ”Jumala, miksi et tuhoa tätä koko paikkaa? Miksi et vain upota tätä maan sisään?” Sanoin: ”Täytyykö minun pienen Sarahini ja Rebekkani kasvaa tuollaisten asioiden alaisuudessa? Kuinka Sinä, Jumala, suuressa Pyhyydessäsi voit sietää katsella tuollaista asiaa etkä lähetä maanjäristystä upottamaan sitä?”

62      Ja seisoessani siellä tuomitsemassa tuota naista, niin kuin tein, astuin takaisin oven taakse, sillä tunsin Jumalan Hengen tulevan luokseni ja astuin oven taakse.

63     Ja näin jonkin kieppuvan. Se oli maapallo joka pyöri ympäri ja ympäri tuossa näyssä. Ja huomasin maapallon ympärillä olevan purppuranpunaisen juovan, ympäri maan. Ja kun tulin tuohon maailmaan, näin itseni siellä pienenä poikana, tekemässä asioita, joita minun ei olisi pitänyt tehdä… ei ehkä sillä tavalla, mutta kuitenkin se oli syntiä. Ja joka kerta kun tein jotain, näin suuren mustan varjon menevän kohti taivasta, mistä Jumala olisi voinut tappaa minut tuolla hetkellä.

64      Sitten näin itseni ja Jumalan välissä seisovan tuon täydellisen Uhrin. Näin Hänet seisomassa siellä piikkikruunu päässään ja sylkeä roikkumassa Hänen kasvoiltaan. Ja joka kerta kun syntini lähti kohti Jumalaa, Hän kurottautui ja torjui sen, aivan kuin auton puskuri. Hän suojeli minua kuolemalta. Joka kerta kun tein jotain väärää, Jumala olisi tappanut minut. Varmastikin, Hänen pyhyytensä vaati sitä. Hänen lakinsa vaati sitä. Ja joka kerta kun minä teen jotain, tai te teette jotain, Jeesuksen Kristuksen Veri toimii niin kuin puskuri. Ja näin tuon purppuranpunaisen juovan tarkoittavan, että tuo Veri yhä vieläkin pitää maailmaa pystyssä.

65     Seisoessani siellä katselemassa ja huomattuani Hänet, menin hiukan lähemmäksi Häntä. Ja pystyin kuulemaan kun Hän sanoi: ”Isä, anna hänelle anteeksi sillä hän ei tiedä mitä hän tekee.” Katsoin alas ja siellä oli kirja. Ja siellä oli kirjuri Enkeli seisomassa Hänen rinnallaan. Ja joka kerta tehdessäni syntiä, se kirjattiin ylös tuohon kirjaan. Ja minun nimeni oli siinä. Käsitin että jonakin päivänä, minä…tuo suojaava verijuova nostettaisiin ylös ja minun täytyisi seistä Jumalan Läsnäolossa syntisen elämäni kanssa. Mutta näin Hänen armonsa pidättelevän tuomiotani.

66      Menin nöyrästi Hänen luoksensa. Lankesin polvilleni ja sanoin: ”Oi Jeesus, Sinä Jumalan Poika, olen arvoton tulemaan Sinun Läsnäoloosi. Mutta olisitko niin hyvä että antaisit minulle anteeksi sen, mitä olen tehnyt?”

67      Hän kosketti kylkeään kämmenellään, otti tuon vanhan kirjan ja kirjoitti siihen ”armahdettu”, heitti sen taakseen, ja minun syntini olivat poissa! Sitten Hän katsoi minua ankara ilme kasvoillaan. Hän sanoi: ”Nyt Minä olen antanut sinulle anteeksi, mutta sinä haluat tuomita tämän naisen.” Silloin näin mitä Hän tarkoitti.

68     Kun tulin ulos tuosta näystä, kävelin tuon naisen luokse. Sanoin: ”Mitä kuuluu?”

69      Hän oli juomassa. Hän katsoi ylös minuun ja sanoi: ”Oi, hei.”

 Sanoin: ”Voisinko istuutua alas?”

 Hän sanoi: ”Minulla on jo seuraa.”

 Sanoin: ”En tarkoita sitä sillä tavalla, hyvä rouva. Haluan vain puhua kanssasi hetken.”

 Hän sanoi: ”Istuuduhan.”

70      Minä sanoin: ”Rouva, vain muutama minuutti sitten seistessäni tuolla oven takana…” Aloin kertoa hänelle. Ja kun katselin häntä, kyyneleet alkoivat virrata alas hänen poskiaan. Ja hän kertoi minulle… Sanoin: ”Rouva, sinä et tarkoita tehdä noita asioita. Jeesus kuoli, ja Hänen verensä pidättelee Jumalan tuomiota. Sinä et tarkoita tehdä tätä.”

71      Ja hän sanoi: ”En, herra.” Hän sanoi: ”Isäni oli diakoni seurakunnassa. Kasvoin kristityssä kodissa. Aviomieheni ja minä olimme perustajajäseniä ja elimme kristillistä elämää.” Hän alkoi kertoa minulle kuinka miehensä kuoleman jälkeen… Hänellä oli kaksi nuorta tyttöä ja sitten hän meni harhaan. Nyt nuo tytöt olivat jättäneet hänet ja hän itse oli heittänyt elämänsä hukkaan. Hän ajatteli että hänellä ei ollut enää mitään toivoa.

72      Mutta minä sanoin: ”Jumala, ole armollinen. Ne, jotka Hän ennalta tiesi, Hän on myös kutsunut.” Hän sanoi: ”Oletko sinä saarnaaja Branham, niiltä kulmilta?”

73      Minä sanoin: ”Kyllä olen.”

74     Hän sanoi: ”Minä häpeän itseäni istuessani täällä tällä tavalla.” Hän sanoi: ”Luuletko, että minulla voisi vielä olla mahdollisuus?”

75      Minä sanoin: ”Jeesus on ojentanut käsivartensa, odottaen, että sinä tulet, rouva.” Muut ihmiset ympärillämme alkoivat kiinnittää huomiota meihin. Minä sanoin: ”Tulisitko tänne keskemmälle lattiaa kanssani?” Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

76      Otin häntä kädestä kiinni sanoen: ”Sinä olet melkein äitini ikäinen. Polvistuisitko kanssani lattialle?” Ja siinä lattialla tuona iltapäivänä me muutimme tuon paikan vanhanaikaiseksi herätyskokoukseksi. Ja Jumala Armostaan pelasti tuon naisen. Hän puki itsensä ja tuli kokoukseen. Niin pitkälti kuin minä tiedän, hän elää kristittyä elämää tänä iltana.

77     Mitä se on? Oi, Jumala vaatii täydellisyyttä! Hän vaatii teidän katumustanne. Hän vaatii teidän uskollisuuttanne Häntä kohtaan. Hän katselee tänä iltana. Huolimatta siitä minkä verran te olette tehneet syntiä, kuinka vähän tai kuinka paljon, te olette silti syntinen ettekä voi päästä sisälle mitenkään muuten, kuin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan kaikkiriittävän uhrin kautta. Hänessä te olette ainiaaksi tehdyt täydelliseksi. Ajatelkaapa sitä.

 Kyse ei ole mistään mitä te teette. Kyse ei ole uusista sivuista joita te käännätte. Kyse ei ole uudesta elämästä, jonka te aloitatte. Kyse on teidän väärien tekojenne tunnustamisesta ja Jumalan armosta teitä kohtaan. Se tuo teidät täydellisyyteen ja silloin te olette täydelliseksi tehdyt Jeesuksessa Kristuksessa.

78     Ystäväni, luotan tänä iltana… kun me olemme tässä suuressa ratkaisevassa hetkessä jossa päätökset täytyy tehdä. Kuultuanne tämän tarinan, jota ette ehkä koskaan ennen ole kuulleet. Mutta te ette voi mennä ulos noista ovista samana henkilönä, kuin olitte tänne sisälle tullessanne. Teidän täytyy mennä ulos parempana tai pahempana.

79      Ja kun me kumarramme päämme hetkeksi, haluan teidän todella ajattelevan tätä. Miten on teidän sielunne laita tänä iltana? Jeesus Kristus kuoli teidän puolestanne.

80     Te sanotte: ”Veli Branham, sitten kun voin lopettaa tupakoimisen, sitten kun voin lopettaa juomisen, sitten kun voin selvittää tämän asian, niin teen sen.” Oi, se ei koskaan tule tehdyksi oikein. Sinä et koskaan pysty tekemään sitä. Miksi et vain tule sellaisena kuin olet? Ja uskon kautta menet tuolle virralle, joka virtaa Hänen haavoistaan, silloin lunastava rakkaus tulee olemaan sinun puheenaiheesi siihen asti kunnes kuolet.

81      Miksi ottaa jokin korvike? Miksi yrittää tulla sisälle seurakunnan kautta? Miksi yrittää tulla sisälle lopettamalla juomisen tai valehtelemisen? Tulkaa täydellisyyden tietä. ”Yhden Uhrin kautta Hän on ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne jotka ovat pyhitetyt.”

82      ”Kuinka tulen pyhitetyksi?” Tunnustakaa syntinne Jeesuksen Veren Läsnäolossa; ja silloin tuo Elämä, joka tuli tuosta Verestä, palaa takaisin palvojaan ja pyhittää Hänet kaikilta maailman haluilta. Sillä tuon kaikkiriittävän Uhrin kautta Hän on pyhittänyt meidät; yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen. ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, niille jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.” Jos te yritätte vaeltaa Hengen mukaan ja yhä vielä himoitsette lihaa, silloin Uhria ei ole käytetty tarpeeksi teihin. Mutta palvojalla, kerran puhdistettuna, ei ole enää halua syntiin.

83     Tämä oli Golgata. Se ei ole paikka missä myydään kukkia, tai pieni paikka tehdä sitä tai tätä. Se oli paikka, missä Jumalan ja ihmisen välillä tehtiin sovinto. Se oli paikka, missä rauha ja täydellinen turva annettiin ihmiskunnalle. Syntinen ystäväni, voitko mennä kanssani tänä iltana Golgatalle ja uskon kautta käyttää tuota Verta omaan sieluusi ja antaa Pyhän Hengen tulla ja pyhittää sinut Hänen suuren Uhrinsa kautta?

84      Ennen kuin me rukoilemme, kohottaisitko kätesi Jumalalle sanoen: ”Ole minulle armollinen, Jumala. Minä tunnustan nyt kaikki syntini tänä pitkäperjantain iltana. Minä ymmärrän tuon suuren kärsimyksen, joka Kristuksella oli minun vuokseni. Luovutan nyt oman tahtoni, omat motiivini ja kaiken muun, seuratakseni Sinua tästä päivästä eteenpäin.” Kohottaisitko kätesi, sanoen: ”Muista minua rukouksessa, veli Branham. Se on minun sydämeni päätös?”

 Onko täällä ketään tänä iltana, kun me vielä odotamme hetken?

Oikealla puolellani, varmastikin siellä on yksi. Häpeätkö syntejäsi? Häpeätkö sitä, mitä olet tehnyt?

85     Maailma etsii sankareita tänä päivänä, ja sillä on sankareita, fyysisesti puhuen.

86      Eräänä päivänä Sveitsissä, kun Sveitsin itsenäisyys oli vaakalaudalla, oli siellä pieni sveitsiläisten ryhmä kokoontuneena pellolle puolustamaan – puolustamaan kotejansa. Tulossa oleva suuri armeija oli liian vahva heille. Viholliset olivat kaikki koulutettuja, heillä oli suuret keihäät ja kilvet. Sveitsiläiset eivät voineet tehdä muuta kuin antautua. He olivat loukussa vuorta vasten. Silloin siellä astui esiin eräs sankari. Jonkun täytyi kuolla. Jos he häviäisivät taistelun…

87     Heillä ei ollut mitään muuta kuin vanhoja sirppien teriä, kiviä ja keppejä, joilla taistella, kun taas tulossa oleva armeija näytti kuin rautamuurilta. Jos he häviäisivät, heidän suloiset pienet vaimonsa raiskattaisiin, heidän nuoret tyttärensä raiskattaisiin, heidän vauvansa tapettaisiin, heidän päänsä murskattaisiin. Heidän kotinsa olisivat mennyttä, kaikki olisi menetetty.

88      Silloin siellä oli mies, jonka nimi unohdetaan liian nopeasti, Arnold von Winkelried. Hän astui esiin ja sanoi: ”Sveitsin miehet, tänä päivänä minä annan henkeni Sveitsin puolesta. Tuolla vuoren toisella puolella on pieni valkoinen koti. Minulla on siellä vaimo ja kolme lasta odottamassa minua. Mutta he eivät enää koskaan tule näkemään minua, sillä tänä päivänä minä annan henkeni Sveitsin puolesta.”

89      He sanoivat: ”Mitä sinä aiot tehdä, Arnold von Winkelried?”

 Hän sanoi: ”Seuratkaa minua ja tehkää parhaanne sillä, mitä teillä on mukananne.”

90     Ja hän katsoi yli tuon armeijan, kunnes löysi tiheimmässä olevat keihäät. Sitten hän kohotti kätensä ilmaan ja juoksi kohti tuota keihäsmuuria huutaen: ”Tehkää tietä vapaudelle! Tehkää tietä vapaudelle!” Sata keihästä kääntyi pysäyttämään hänen hyökkäyksensä; hän levitti kätensä ja kasasi ne rintaansa missä ne lävistivät hänet, ja hän kuoli noiden keihäiden kärkiin. Nuo sveitsiläiset seurasivat häntä nuijien ja keppien kanssa. Tuo suuri sankaruuden osoitus ajoi tuon armeijan pakoon ja sveitsiläiset löivät heidät ulos maasta. Eikä heillä ole koskaan ollut sotaa tuon päivän jälkeen.

91      Nouskaapa seisomaan Sveitsissä ja mainitkaa Arnold von Winkelriedin nimi, niin te näette kyyneleiden valuvan alas heidän poskiltaan. Miksi? Hän pelasti heidän maansa. Se oli suuri sankariteko. Se on harvinaista tänä päivänä, eikä sitä ole koskaan ylitetty tässä maailmassa.

92      Mutta oi, se oli pieni asia verrattuna siihen, mitä tapahtui eräänä päivänä! Kun Aadamin suku seisoi ja riivaajat olivat marssimassa sisään joka puolelta; profeetat olivat epäonnistuneet; laki oli epäonnistunut; härät ja uhrikaritsat olivat epäonnistuneet; ihmisen luonne oli epäonnistunut, niin kuin kaikki muukin. Ja Aadamin pieni suku seisoi lyötynä, riivaajia oli enemmän kuin heitä, oli taikauskoisuutta, sairautta ja tauteja. Silloin taivaasta astui Eräs joka sanoi: ”Tänä päivänä Minä kuolen Aadamin suvun puolesta.” Hän tuli alas maahan ja tuli lihaksi. Hän katsoi suoraan sinne, missä keihäitä oli sakeimmillaan. Koko ihmiskunnan synkin pelko oli kuolema, ja Hän otti kuoleman Rintaansa. Golgatalla Hän maksoi uhrin ja huusi: ”Tehkää tietä Vapaudelle!”

93     Ja Hän huutaa Seurakunnallensa: ”Ottakaa tämä, minkä olen jättänyt teille, Minun Vereni ja Minun Henkeni, ja taistelkaa kaikella, mitä teillä on.” Me voimme voittaa tänä iltana Tämän kautta, ystävä. Te voitte ajaa saatanan ulos itsestänne. Jokainen vanha vihollinen joka on elämässänne, voidaan ajaa ulos Kristuksen Verellä ja Hengellä. Te voitte seistä täydellisinä Hänen Läsnäolossaan sillä Kristus valmisti tien.

94      Voisitko tehdä sen verran, että kohottaisit kätesi Hänelle ja sanoisit: ”Anna minulle anteeksi”? Jumala siunatkoon sinua, veli. Onko joku muu? ”Ole minulle armollinen, Jumala. Minä tunnustan nyt väärät tekoni?”

95      Onko täällä joitakin penseitä seurakuntalaisia, jotka ehkä käyvät seurakunnassa joka päivä, ja yrittävät olla niin hurskaita kuin vain voivat, mutta kuitenkin te tiedätte, että tuo huonotuulisuus ja välinpitämättömyys, itsekkyys ja huonot tavat vievät teidät alas, niin ettei teillä ole voittoa? Haluaisitteko tulla tänä iltana Verellä puhdistetuiksi siitä kaikesta? ”Sillä palvojalla, joka on kerran puhdistettu, ei ole enää tuntoa…” Haluaisitko nostaa kätesi, sinä seurakuntalainen? Jumala siunatkoon sinua, rouva. Kohottakaa kätenne ja sanokaa: ”Veli Branham, muista minua rukouksessa.” Jumala siunatkoon sinua, rouva. Aivan. Se on todellinen… Se on todellista. Jumala siunatkoon sinua siellä takana, herra.

96     Kohottaisiko joku muu kätensä, sanoen: ”Ole minulle armollinen, Jumala. Tiedän että tunnustan kristillisyyttä, mutta en elä sitä. Tiedän, etten elä sitä. Ja sydämessäni en ole todella oikeassa suhteessa Sinun kanssasi. Haluan olla yksi Jumalan valituista. Tunnen sydämessäni, että olen, mutta en ole koskaan asettanut syrjään niitä painoja jotka niin helposti kietovat minua. Haluan asettaa ne syrjään tänä iltana ja Jumalan armosta minä teen niin. Rukoile puolestani.” Kohottaisitko kätesi? Jumala siunatkoon sinua, rouva. Joku muu. Vain…?… me odotamme.

97      Kun me nyt odotamme hiljaa, jokainen päänne kumarrettuina rukouksessa, hyräilkäämme tätä nyt pehmeästi.

On Lähde täytetty Verellä,
Immanuelin suonista,
Ja syntiset, jotka upottautuvat Hänen…
Pääsevät eroon kaikista syyllisyyden tahroista, pääsevät…

98     Ettekö ajattelisi sitä juuri nyt? Älkää yrittäkö itse pestä sitä pois. Kristus on käsissänne. Pilatus yritti sitä, tänä aamuna, noin kello kuudelta; mutta hänen kätensä ovat yhä veriset, veriset syyllisyydestä. Te tiedätte mitä hänelle tapahtui. Hän meni sinne Sveitsiin monta vuotta myöhemmin, menetti järkensä ja hukutti itsensä vesialtaaseen. Tänä aamuna Sveitsissä, sadat ihmiset tulevat katsomaan tuota näytelmää; sininen vesi pulppuaa ylös tuosta suuresta vesilammikosta. He tekevät sen joka vuosi. Se on vanha legenda, he sanovat että Jumala kielsi vettä puhdistamasta hänen käsiään.

99     Veli, huolimatta siitä, kuinka monta kertaa sinut on kastettu, mitä tahansa sinä yritätkään tehdä, mikään muu ei tule puhdistamaan sinun käsiäsi kuin Kristuksen Veri. Jumala kielsi sitä. Ja tuo sininen vesi, näiden kahden tuhannen vuoden jälkeen yhä vieläkin pulppuaa. Jumala kieltää sitä. Sinun oma vanhurskautesi ei voi puhdistaa syntejäsi. Ei mikään muu kuin Jeesuksen Veri. Ajatelkaapa sitä nyt. Me tulemme rukoilemaan aivan hetkisen päästä.

100 Voisinkohan kysyä teiltä jotain tänä iltana? Kun Hän seisoi siellä Pilatuksen tuomiosalissa tänä aamuna ja sanoi: ”Jos Valtakuntani olisi tästä maailmasta, voisin puhua Isälleni ja heti Hän lähettäisi Minulle kaksitoista legioonaa Enkeleitä (kun yksikin niistä voisi tuhota maailman). Minä vain puhuisin Hänelle ja kaksitoista legioonaa Enkeleitä olisi aivan Minun käytettävissäni.” Hän olisi voinut tehdä sen. Mutta Hän seisoi siellä, lempeänä ja nöyränä, ottaakseen sinun kuolemasi ja sinun syntisi.

101Olisitteko tarpeeksi kiitollisia tuosta Uhrista tänä iltana, te jotka tarvitsette sitä ja jotka tarvitsette Jumalan siunauksia, nousisitteko seisomaan tätä rukousta varten? Nouskaa vain seisomaan, te jotka haluatte tulla muistetuksi tässä rukouksessa, sanoen: ”Jumala, ole minulle armollinen. Olen syyllinen; olen tehnyt asioita väärin ja haluan nyt vastaanottaa armahdukseni Kristuksen Jeesuksen kautta.” Nousisitteko seisomaan tänä hetkenä? Jumala siunatkoon sinua, nuori rouva. Se on rohkeutta. Jääkää vain seisomaan sinne.

102 Tarkoitatteko kertoa minulle, että te kohotitte kätenne, ettekä kuitenkaan ole tarpeeksi vilpittömiä noustaksenne seisomaan? Mitä hyötyä Evankeliumista on koskaan ollut teille? Oi, sellaista seurakunnan kanssa leikkimistä, Jumalan kanssa leikkimistä. Hetki on pian käsillä, eräänä näistä päivistä atomipommi on iskevä jonnekin tänne yhteen näistä suurista ruutitehtaista. Silloin ei tule olemaan yhtä sekunnin murto-osaa aikaa ajatella tätä lävitse. Silloin tulee olemaan liian myöhäistä ja ehkä se on jo ennen seuraavaa Pääsiäistä, tai jopa tänä Pääsiäisenä. Ettekö nousisi seisomaan nyt, sanoen: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Vastaanotan nyt Kristuksen Hänen Oman uhrinsa kautta, sovituksena minun synneistäni. Ja Hänen armostaan, ja yksin Hänen armostaan, minä… [Tyhjä kohta nauhalla–Toim.] …pysyä Jumalan Läsnäolossa.” Tunnustatteko väärät tekonne? Hän joka kätkee syntinsä, ei tule menestymään. Hänet, joka tunnustaa syntinsä, armahdetaan. Se on teistä kiinni; Hän on katselemassa nyt.

103Nyt meidän siunattu Herramme, tänä iltana on seisomassa sopiva luku, kolme katuvaa sielua, yksi mies ja kaksi naista.

104 Herra, kun ajattelen Golgataa, kuinka tuo yksi oikealla puolellasi sanoi: ”Herra, muista minua kun tulet Valtakuntaasi”; toinen sanoi: ”Jos Sinä olet Se, anna meidän nähdä ihme, päästä meidät ristiltä ja pelasta Itsesi.” Ja toinen sanoi: ”Jumala, ole minulle armollinen.” Ja Sinun pääsi kääntyi oikealle puolellesi ja Sinä sanoit: ”Tänä päivänä sinä tulet olemaan Minun kanssani paratiisissa.” Mutta Sinä olit hiljaa toiselle, koska siellä ei ollut katumusta.

105 Ja Isä Jumala, rukoilen että nämä… uskon että ehkä nämä ovat ainoat kolme tässä rakennuksessa, joista tuntuu, että heidän täytyy tunnustaa väärintekonsa. Mutta he ovat tulleet kaikkiriittävää tietä, ristin tietä. Anna heille anteeksi, Herra ja siunaa heitä. He seisovat täällä tänä iltana kuten Sinä seisoit heidän puolestaan Pilatuksen tuomiosalissa. Niinkuin Sinä seisoit heidän puolestaan Taivaan ja maan välissä, kun aurinko laski eikä kuu antanut valoaan, ja temppelin esirippu revittiin ylhäältä alas. Rukoilen, Jumala, että Sinä siunaat heitä ja annat heille Sinun armostasi ja puhdistat heidät Sinun Verelläsi. Kasta heidät Sinun pyhittävällä voimallasi Oman Poikasi, Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen. Silloin he ovat varjeltuja ajassa ja iankaikkisuudessa.

106 Siunaa myös muita, joista tuntuu että heillä on asiat kunnossa, että he ovat jo täyttäneet tämän ja tehneet niin. Rukoilen tätä siunausta heille Kristuksen Nimessä. Aamen.

107Jumala siunatkoon teitä. Ja te jotka seisotte lähellä näitä, jotka nousivat ylös, ojentakaa kätenne ja kätelkää jotakuta heistä ja sanokaa: ”Herra siunatkoon sinua.” Sillä tavalla, yhteyden merkkinä.

108 Me olemme nyt vähän myöhässä kokouksessamme. Kuinka moni rakastaa Herraa Jeesusta, kohottakaa kätenne? Mietin nyt hiljaisuudessa, tai vain niin hiljaa kuin voimme, muistaessamme Häntä, Joka on kaikkialla läsnäoleva, joka on täällä tänä iltana. Jos me voisimme laulaa pehmeästi.

Siellä ristillä, missä Pelastajani kuoli,
Siellä puhdistusta synnistä huusin;
Siellä sydämeeni 
(kun te täytitte vaatimuksen, laitoitte kätenne Sen ylle), siellä sydämeeni Veri siveltiin.
Oi Kunnia Hänen Nimelleen!

 Laulakaamme nyt pehmeästi, kun me kumarramme päämme Hänelle.

Siellä ristillä missä Pelastajani kuoli,
Siellä puhdistusta synnistä huusin;
 Siellä sydämeeni Veri siveltiin;
Kunnia Hänen Nimelleen!
Kunnia Hänen Nimelleen, (kallis Nimi!)
Kunnia Hänen kalliille Nimelleen!
Siellä sydämeeni Veri siveltiin;
Kunnia Hänen Nimelleen!

109Nyt hiljaisesti, päänne kumarrettuina. Te jotka olette pelastuneet, sanokaa: ”Oi…” Kohottakaa nyt kätenne.

Oi, kallis Lähde, joka pelastaa synnistä!
Olen niin iloinen, että olen tullut sisälle;
Siellä Jeesus pelastaa minut ja pitää minut puhtaana;
Kunnia Hänen nimelleen!
Kunnia Hänen kalliille nimelleen!
Kunnia Hänen kalliille nimelleen!
Siellä sydämeeni Veri siveltiin;
Kunnia Hänen Nimelleen!

110 Nyt laskien kätenne, päänne kumarrettuina. Ajattelin juuri kuinka joku soitti hetki sitten ja sanoi joidenkin haluavan tulla muistetuksi tänä iltana rukouksessa heidän ruumiidensa tarpeiden puolesta. He eivät pääse tulemaan takaisin sunnuntai-illan suureen parantamiskokoukseen. Nousisitteko seisomaan, te jotka myös haluatte tulla muistetuksi tässä rukouksessa juuri nyt.

… sydämeeni Veri…
Kunnia Hänen Nimelleen!
Kunnia…

111No niin, päänne kumarrettuina. ”Hän oli haavoitettu teidän rikkomustenne tähden, runneltu teidän pahojen tekojenne tähden; rangaistus oli Hänen päällänsä, että teillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut.”

Kunnia Hänen Nimelleen!

112 Siunattu Isä, kun me juuri nyt lähestymme nöyrästi ristiä, missä armo ja laupeus löysi minut, sieltä Kirkas Aamutähti säteilee Valonsäteitään ympärillemme. Nämä sairaat seisovat Sinun Läsnäolossasi. He uskovat juuri nyt että he uskon kautta katselevat tuota haavoitettua selkää siellä. ”Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Kaikkein Pyhin Isä, me tulemme tunnustaen uskomme, uskoen että Sinä parannat meidän sairaat ruumiimme, Herran Jeesuksen suuren sijaiskärsimisen kautta. Me rukoilemme uskonrukouksen näiden ihmisten puolesta jotka seisovat täällä, uskoen että Sinä lupasit parantaa sairaat. Ja me teemme sen yhdessä, Sinun uskovaistesi joukkona tänä iltana. Sinä sanoit: ”Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla, siellä Minä tulen olemaan heidän keskellänsä.” Ja me pyydämme armoa heille, että Sinun armosi voi nyt koskettaa heidän sielujensa syvyyttä, että jokin tulee ankkuroitumaan syvälle sinne, että he tulevat tietämään, että Kristus on täällä ja on puhunut heille sanoen: ”Lapseni, Minä kannoin sinun sairautesi Golgatalla. Heitä nyt vain kaikki huolesi Minun päälleni, sillä Minä pidän sinusta huolen.” Ja voikoot he kaikki olla täysin parannettuja, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

113Ja kun he nyt istuutuvat alas, laskekoon joku lähellä oleva kätensä heidän päälleen, joku joka rukoili heidän puolestaan. Raamattu sanoo: ”He laskevat kätensä sairasten päälle ja he tulevat terveeksi.” Herra siunatkoon teitä.

114 Jos en ole erehtynyt, enkö näekin miehen joka parantui täällä pari päivää sitten, tai pari sunnuntaita sitten, joka oli kuuro tai jotain vikaa korvissa? Näen sinun nauttivan kokouksesta tänä iltana. Kuuletko minua nyt hyvin? Se on hienoa. Ihmeellistä. Nousehan vain seisomaan hetkeksi. Kuinka moni muistaa hänen olleen täällä? Hän kulki rukousjonon lävitse, hänet tuotiin takaisin puhujalavalle ja Herra paransi hänet ja teki hänet terveeksi. Siunattu olkoon Herra! Kiitos todistuksestasi, veli. Se voisi tulla tusinalta ihmisiä. Mutta eikö Hän olekin ihmeellinen?

115No niin, haluamme nähdä teidät aikaisin huomen iltana. Ja sitten varhain sunnuntaiaamuna, sunnuntaina iltapäivällä ja jos voitte tulla vielä takaisin sunnuntai-illan parantamiskokoukseen. Kunnes jälleen kohtaamme, voimmeko nousta ylös ja laulaa loppulaulumme: ”Jeesus Nimi ota myötäs”.

Jeesus Nimi ota myötäs,
Murheen ja surun lapsi;
Se on tuova iloa ja lohdutusta… 
(Kääntykää nyt ympäri ja kätelkää jokaista.)
Vie se kaikkialle, minne menetkin.
Kallis Nimi, 
(Kääntykää ympäri ja kätelkää.), Oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja Taivaan ilo;
Kallis Nimi, (kallis Nimi,) Oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja Taivaan ilo.

 No niin, katsokaa tänne.

Jeesuksen Nimen edessä polvistuen,
Langeten Hänen jalkojensa juureen,
Kuninkaiden Kuninkaaksi me kruunaamme Hänet,
Kun meidän matkamme on kuljettu.
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen! (Oi kuinka suloinen!)
Maailman toivo ja Taivaan ilo;
Kallis Nimi, (Kuinka suloinen!)
Maailman toivo ja Taivaan ilo.

116 Muistakaa nyt, Nevillen kvartetti-kuoron lähetys on radiossa aamulla, WLRP kanavalla, kello yhdeksältä. Ja veli Strickerin ohjelma tulee kello yhdeksän neljäkymmentäviisi sunnuntaiaamuna. Nauhoitin juuri ääninauhan hänelle tänä iltapäivänä koskien ylösnousemusta.

  117 Ja nyt, kunnes me jälleen kohtaamme, Herran siunaukset olkoon teidän kanssanne, kun me kumarramme päämme. Ja aion pyytää hyvää ystävääni ja veljeäni, veli Palmeria, Maconista Georgiasta, jos hän tulisi päästämään tämän kuulijakunnan pois rukouksella, kun me rukoilemme. Veli Palmer.

57-0414 KORINTTOLAISKIRJE, OJENNUKSEN KIRJA (Corinthians Book Of Correction), Jeffersonville, Indiana, USA, 14.4.1957

57-0414 KORINTTOLAISKIRJE, OJENNUKSEN KIRJA
(Corinthians Book Of Correction)
Jeffersonville, Indiana, USA, 14.4.1957

 

1       Aamua, ystävät! Minä kerroin veli Nevillelle, että kurkkuni on hieman käheä tänä aamuna, ja näistä tulevista herätyskokouksista. Minä en yritä nyt saarnata teille tänä aamuna, koska kurkkuni on liian käheä. Mutta meitä on täällä paikalla vain pieni joukko. Minä pidän pikkuisen pyhäkoulutunnin, sitten annan hänen saarnata vähäsen. Niinpä, me… minulla on tässä pikkuinen, täältä Raamatusta otettu oppitunti, jostakin, mistä voimme puhua ehkä 15 – 20 minuuttia. Ja ehkä Herra antaa meille jotakin siitä. Siis, Hän on ollut meille hirveän hyvä; hirveän hyvä.

2       Ja niin, me olemme väsyneitä. Minä valvoin vähän viime yönä. Olen… kun olin, tuli paljon puheluita siitä asti, kun olin tullut kotiin. Ja – ja satuin huomaamaan, että minun pienellä pojallani oli käden täydeltä lasihelmiä, ja hän oli juuri pureskelemassa niitä, ja syömässä niitä, lasia, ja – ja nielemässä niitä – oli lasia. Ja niin meidän piti huuhtoa hänen pikku suunsa tyhjäksi. Ja me valvoimme hänen kanssaan ison osan yötä niin että, minä olen sitten vähän väsyksissä tänä aamuna.

3       Ja minun pitää, heti välittömästi kello 11, lähteä Kentuckyyn, ja mennä Kentuckyyn erääseen tapaamiseen siellä. Ja, sitten tällä tulevalla viikolla ovat meidän kokouksemme.

4       Ja minä koetan yrittää, jokusen illan, vain puhua, jos vain pystyn. Minä… En ole vilustunut; minä olen vain saarnannut niin paljon, että ääneni on mennyt. Nähkääs, nämä neljä kuukautta, yhtä mittaa, siis. Ja sitten, sen jälkeen, sitten lähden Kanadaan, ja sitten takaisin meidän säännöllisiin kokouksiimme ja ulkomaille.

5       Siis, kun minä istuin tuolla, juttelemassa Leon ja Genen kanssa, vain hetki sitten, minä ajattelin sananpaikkaa täällä, jota me ehkä käytämme tänä aamuna. Jos… Siis, ensin, minä ajattelin vain istua hetken tuolla, olin niin uuvuksissa; ja ajattelin: ”Ei näytä oikealta, että minä vain istun tuolla takana huoneessa, ja seurakunta istuu täällä. No, Herra ei ehkä tule tänne taakse. Minä haluan sinne, missä Hän olisi.”

6       Niinpä, minä näin yhden syyn, joka toi minut tänne tänä aamuna – veli Littlefield on täällä. Kyllä. Hän halusi tavata minua hetken kokouksen jälkeen; ja veli Littlefield on tuolta Tennesseestä, sieltä, missä meillä oli iso – iso kokous siellä, hiljattain erään lukion jumppasalissa. Minä en nyt muista sen kaupungin nimeä. Missä – sinä – veli Littlefield? [Veli Littlefield sanoo: ”Clevelandissa.”] Clevelandissa. [”Tennesseessä.”] Clevelandissa, Tennesseessä.

7       Meillä on ollut siellä mahtavaa. Ja hän on… oli tulossa tervehtimään minua, ja minä pyysin häntä olemaan täällä, tänä aamuna. Me olemme menossa myös jonnekin muualle tänä aamuna, tapaamaan joitakin ystäviä, jotka minä haluan tavata – en saarnaamaan, aivan vain tapaamaan, koska minä lupasin sen heille. Ja sitten, veli Littlefield olikin täällä, ja tohtori Beeland ja muita. Ja niin minä halusin vain mennä vierailulle tänä aamuna, siksi minä pistäydyin.

8       No, siis, Korinttolaiskirjeessä, suunnilleen 10:nnessä luvussa, ja ensimmäisissä neljässä ja viidessä jakeessa. Mietitäänpä sitä ihan muutama hetki, niin meidän veljemme saa aikaa saarnata.

Painetaan päämme Hänen edessään.

9       Siunattu taivaallinen Isä; me kumarramme kiitolliset sydämemme Sinun edessäsi, kiittääksemme Sinua elämän hyvistä asioita. Ja tietäen, että elämä itsessään on todella valtava taistelu. Jos meillä ei olisi sitä jollakin tasolla, meillä on sitä jollakin toisella, mutta jonakin ihanana päivänä, taistelu on ohi; ja me näemme Jeesuksen, jonka tapaamista me olemme odottaneet kiihkeästi niin kauan, kuin me olemme rakastaneet Häntä.

10   Siis, tänään, kun me nousimme sen vanhan tammen alta, joka oli meidän lohtunamme; kuten Aabraham, joka istui siellä, ja Jumala ja kaksi enkeliä tuli puhuttelemaan häntä; ja me todella odotamme, että Sinä tulisit luoksemme tänä aamuna ja puhuisit meidän sydämillemme Sanasi kautta, Herra, kun me seurustelemme sen kanssa.

11   Siunaa meidän rakasta paimentamme; Herra, me rukoilemme, että Sinä antaisit hänelle voimaa ja rohkeutta. Me rukoilemme, että Sinä siunaisit tätä pientä seurakuntaa, ja sen diakoneja ja kaikkia asianosaisia, Herra, ja kaikkia, jotka käyvät täällä, eikä vain täällä, vaan muissakin paikoissa; sinun maailmanlaajuisessa seurakunnassasi.

12   Siunaa meidän vierailevia veljiämme, jotka ovat täällä kanssamme tänä aamuna, tässä kokouksessa. Me rukoilemme, että Sinä olisit heidän kanssaan, ja tukisit heitä. Anna anteeksi meidän syntimme ja puhu meille Sanasi kautta. Me pyydämme sitä Kristuksen nimessä. Aamen.

13   Ellen erehdy, veli Coats istuu täällä, tänä aamuna. Hän oli… minä rukoilin hänen puolestaan, tässä eräänä iltana, Veteraanisairaalassa – syöpä. Ja on ilo nähdä teidät täällä, tänä aamuna, veli ja sisar Coats.

14   Siis, Korinttolaiskirjeessä, 10:nnessä luvussa – tämä Korinttolaiskirje, on ojennuksen kirja. Meidän pitäisi hyväksyä [/käsittää, sietää ym.] Korinttolaiskirje. Se on ainoa seurakunta koko Uudessa testamentissa, jonka kanssa, mitä ilmeisimmin, johtajilla oli ongelmia. Mutta, Korinttolaisilla oli aina ongelmia. Paavalilla, käydessään siellä – yhdellä oli kieliä, toisella laulu [/psalmi], jollakin tuntemuksia ja elämyksiä; ja hänelle oli aina näiden korinttolaisten kanssa ongelmia pannessaan heidän asioitaan järjestykseen.

15   Mikäli huomasimme, hän ei voinut opettaa korinttolaisille [Nyk: Korintti]. He olivat ainoastaan lasten tasolla. He – he… hän ei pystynyt viemään heille syvällisiä sanomia, mitä hän teki efesolaisille ja mitä hän teki roomalaisille, ja opetti heille syvällisiä asioita, koska he eivät kyenneet ottamaan niitä vastaan. He luottivat aivan liikaa näihin pikkuisiin tunne-elämyksiin ja näihin pieniin juttuihin. Vain: ”Siis, me ylistämme Sinua Herra, minä sain sen! Minä sain ilmestyksen. Minulla on laulu.  Minulla on profetia.”

16   Ja Paavali sanoi: ”kaikki nämä asiat tulisivat katoamaan.” Näettekö? Ne kaikki; niihin ei vain saa luottaa liikaa. Ja niinpä – se, minkä hän yrittää antaa seurakunnalle, oli ankkuri, josta me – meillä on Kristuksessa ankkuri, ja siksi me emme turvaa aistihavaintoihin [/tuntemuksiin]. Me emme rakenna ilmestysten varaan. Me emme turvaa näihin asioihin. Me turvaamme Kristukseen. Se mikä meitä liikuttaa, on usko. Ainoastaan…

17   Me huomaamme, että Paavali pystyi opettamaan efesolaisille sitä, miten heidät oli määrätty ennalta, tulemaan otetuiksi Jumalan pojiksi. Siis, hän… korinttolaiset eivät tietäneet sellaisesta mitään. He vain… heillä piti olla vähän jokin tunne, tai jotakin; pikku tuntemus, jollakulla tällainen, sitä ja tätä. Ja he luottivat siihen. Hän ei voinut opettaa heille vaikeatajuisia asioita.

18   Siis, minusta, on iso asia… Kun ihmiset saadaan sellaisiksi, heille voi opettaa syvällisiä asioita, ja Pyhä Henki voi kietoa nämä merkittävät totuudet, ja ankkuroida ne – ihmisten sydämeen niin, että he tietävät, minkä varassa seisovat. Tunne tai ei tunnetta, profetia tai ei profetiaa, tai mitä se sitten onkin, mitä vain – silloin me emme… Siis, muistakaapa, me emme… Minä en tässä pyri sanomaan, että Jumala ei toimisi profetian ja sen sellaisten kautta, mutta me emme ole sen varassa. Meillä on tukevampi kiinnekohta kuin se, nähkääs. Sillä, hän sanoi: ”mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielilläpuhuminen lakkaa. ja…”

19   Ja kaikki nämä tunnejutut ja ne, mitä korinttolaisilla oli, mitkään niistä eivät olleet todiste siitä, että ihmiset olivat pelastuneita. Ei… Vaikka sinä pystyt huutamaan, vaikka sinä kykenet profetoimaan, vaikka sinä pystyisit parantamaan sairaita, vaikka voit puhua kielillä, vaikka pystyt tulkitsemaan kieliä, vaikka sinulla olisi viisautta ja sinulla olisi tietoa, mikään niistä ei merkitse sitä, että sinä olisit pelastunut; ei mikään niistä. Sinulla voi olla ne kaikki, Paavali sanoi 1. Kor, 13:ssa, ja [silti] olet kadotettu. ”En olisi mitään”, näettehän.

20   Mutta, kun sinulla on rakkaus – ankkuri! Tänä aamuna, suunnilleen tunti ennen kuin vaimoni heräsi, minä olin hereillä. Ja Herra paljasti minulle jotakin suurta siitä, miten Jumala yhdistää seurakuntansa rakkauden sitein, ja miten asioiden pitäisi olla. Syntyminen uudesti on ainoa tapa, millä ihminen voi pelastua; ilman sitä se ei onnistu. Jos Jumala suo, minä haluaisin saarnata siitä tällä tulevalla viikolla; ja se alkaa saada sydämessäni hahmoa. Ehkä Jumalan antaa minulle siitä sanoman.

21   Siis, tämä tämänaamuinen sanoma, niin kuin se tuli minun sydämelleni, on sanoma – varoitus. Ja minä ajattelin, ehkä, että me voisimme viedä tämän varoituksen ihmisille, kuten Paavali varoitti näitä korinttolaisia. Jospa me saisimme annetuksi tämän varoituksen ihmisille tietoisena siitä, että me olemme herätyksen kynnyksellä, ja on tutkinnon aika, kun meidät tutkitaan. Siis, Paavali sanoi:

Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla, ja kulkivat kaikki meren läpi. Ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä… [1. Kor. 10: 1-2]

22   Siis, hän selitti ihmisille, että kun Jumala vei Israelin erämaasta – siis erämaahan, palvelemaan Häntä, ja viedäkseen heidät luvattuun maahan. He… Hän oli siellä esimerkkinä, että, kuten meidätkin on tuotu ulos kaikista materiaalisista asioista – kaikista – rituaaleista ja käskyistä – he olivat samassa asemassa. Ja me saamme selville vähän tuonnempana tässä meidän oppitunnissamme, että monet noista ihmisistä hylättiin; koska he kyllä kykenivät suorittamaan kaikki nuo rituaalit ja kaiken, mitä Jumala vaati, ja silti, heidän sydämensä ei suhtautunut Jumalaan oikein.

23   Siis, me voimme tehdä monia asioita. Me voimme nauttia ehtoollista. Meidän voidaan kastaa. Me – me saatamme käydä kokouksissa [/tulla seurakuntaan], nimi voi olla kirjoissa, tai kunnioittaa ja olla niin kunnioittavia kuin mahdollista ja olla silti kadotettuja. Tämä on vakava varoitus. Me voimme olla kuin… iloita, kun Henki lankeaa ja kokouksessa, kun Sanaa saarnataan ja meidän sielumme riemuitsee Sanan mukana, ja olla silti kadotettuja.

24   ”Sade lankeaa niin väärille, kuin vanhurskaillekin.” Tuo sama sade, joka saa vehnän kasvamaan, saa myös rikkaruohon kasvamaan. Riippuu tuotteen luonteen peruslaadusta, nähkääs. Luonto [/luonteenlaatu] kertoo sen, mitä me olemme. Siksi, meidän sisällämme oleva luonne kertoo sen, mitä me olemme. Ei…

25   Me voimme olla niin uskonnollisia, että me emme edes liikauttaisi kättämme sunnuntaisin tehdäksemme mitään. Me emme ompelisi tikkiäkään vaatteisiimme sunnuntaina. Meistä saattaa tuntua epähurskaalta ostaa sunnuntaina ruokaa; ja me voimme olla todella uskonnollisia ja hurskaita! Mutta, silti, jos me emme ole kirjaimellisesti syntyneet uudesti Jumalan Hengestä, me palvomme turhaan.

26   Siis, nyt, tämä on todella tiukkaa, ja me haluamme todella löytää ja tietää totuuden; sillä, muistakaa, me emme tule saamaan toista mahdollisuutta tässä asiassa. On vain tämä yksi kerta, niinpä teidän on parasta olla vakuuttuneita.

Siis, huomatkaa tämä: ”Minä en halua teidän olevan tietämättömiä, veljet…”

27   Siis, nämä korinttolaiset, mitä minä sanoinkaan alussa? He perustivat iäisen toivonsa tunteisiin [/aistimuksiin]. Paavali sanoi, juuri… siinä – hän sanoi: ”Kun minä tulen keskuuteenne, yhdellä on sitä, toisella on tätä; ja yksi – yksi…” Hän sanoi, siis, kaikki… Se on kaikki hyvää; meillä ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se ei ole sitä, mistä me puhumme; ymmärrättekö? Siitä ei ole kyse.

28   Muistan, kun olin juuri kääntynyt; ja aloin nähdä Hengen toimintaa ja kuinka jotkut kykenivät imitoimaan aitoa Pyhää Henkeä, ja vielä sellaisella tavalla, että se olisi… No, oli mahdotonta sanoa, mikä oli oikeaa ja väärää; melkeinpä.

29   Ja, olen nähnyt erään miehen, jonka tunsin, ja… minä – erottamisen lahjan avulla, minä tiesin, että tuo mies eli toisen miehen vaimon kanssa. Ja siinä hän vain seisoi ja puhui kielillä ja tulkitsi ja kaikkea ja toi esiin sanomia. Ja se… minä sain tilaisuuden jutella hetken, sen toisen kaverin kanssa ja: oikea, aito kristitty.

30   Ja minä ajattelin: ”Miten tuo henki voi olla sama henki, jonka minä… ” Se oli silloin, kun tapasin ensi kertaa helluntailaisia. Ja se tapahtui Mishawakassa, Indianassa; ja kuulkaapa, se todellakin… minä ajattelin ensimmäisten tuntien aikana, kun olin siellä, että olin enkeleiden seurassa; ja seuraavien tuntien aikana, minä ajattelin olevani riivaajien keskellä, kun olin nähnyt sen – nähnyt nuo kaksi miestä: toinen puhui sanoman, toinen tulkitsi.

31   En ollut milloinkaan kuullut kielilläpuhumista, enkä sellaisia asioita aikaisemmin. Minä tarkkailin noita henkiä, miten ne liikkuivat; ajattelin: ”Voi tavaton! Siis, suurenmoinen tuhatvuotinen valtakunta on alkanut.” Ja sitten, kun sain tilaisuuden, ulkona, keskustella toisen heistä kanssa, ja pystyin sanomaan mistä hän oli kotoisin – toinen oli niin paha kuin vain voi olla.

32   Ja – ja sinä iltana, minä tarkkailin heitä uudelleen ja ajattelin: ”Voi, vie minut pois täältä; minä en voi käsittää mitä tämä on.” Ja minä olin kyllä nähnyt, että näitä asioita on Raamatussa; mutta tässä eräs tekee sitä, jolla ei ole Jumalan Henkeä; ja toinen tekee sitä ja hänellä on Jumalan Henki. Silloin minä olin aivan hämmennyksissä; ja annoin koko jutun olla.

33   Ja vuosien päästä, kun [Ohio joen] tulva oli mennyt, olin menossa, kävelemässä Green’s Millille; herra Isler, senaattori, tulee rukoushuoneelle. Hän kohtasi minut kadulla ja halasi minua; ja sanoi: ”Billy, mitä Kristus sinulle merkitsee?” Minun isäni oli kuollut, minun veljeni oli kuollut ja minun vaimoni oli kuollut, minun lapseni oli kuollut, ja minä…

Hän sanoi: ”Mitä Hän merkitsee?”

34   Minä sanoin: ”Herra Isler, Hän merkitsee minulle enemmän kuin elämäni.” Sanoin: ”Minussa on tapahtunut jotakin. Jokunen vuosi sitten, Kristus tuli sydämeeni, ja minä – minä… siitä tuli minulle suurempaa, kuin olen itse itselleni. Se on jotakin, mitä on tapahtunut, eikä se johdu siitä, että minä olisin uskonnollinen – ei ollut. Kyse on jostakin, mitä Jumala, armonsa kautta, teki minulle.” Ja minä sanoin: ”Vaikka Hän tappaisi minut, minä luottaisin Häneen yhtä paljon; ja jos minä olisin helvetissä, ja siellä olisi sellainen asia kuin rakkaus, minä rakastaisin Häntä yhä.” Siinä kaikki. Se on jotakin, joka on täällä. Hän on oikeassa; minä ansaitsin kaikki rangaistukset, joita olin saanut – te myös. Mutta, jos minulla on tuo ankkuri, tuo jokin, tuo Jumalan rakkauden ankkuri, joka pysyy ihmisen sydämessä; muut asiat muuttuvat toisarvoisiksi.

35   Minä istuin siellä ylhäällä, ja rukoilin jonkin muun asian vuoksi. Ja minun Raamattuni avautui, ja minä luin… Heprealaiskirjeen 6:tta lukua. Minä luin siitä, kuinka: ”Mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, ja nähdä kuinka he lankeavat pois – uudistaa parannukseen; sillä maan päälle tuleva sade kastelee sen, ja kantaa kasvun niille, joita varten sitä viljelläänkin – mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on lähellä kirousta, ja se poltetaan.

[Hebr. 6: 4-6 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tullee ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.  Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.]

36   Ja Pyhä Henki vain jatkoi puhumista minulle siitä. ”Mitä tämä on?” Minä luin sen uudelleen, ja sitten tuli näky; ja minä näin maailman pyörimässä edessäni. Se oli jyrätty ja niin kuin kynnetty valmiiksi kylvöä varten. Ja siinä menee mies, valkoisiin puettuna, ja kylvi siementä. Ja kun hän oli kiertänyt ja kadonnut maapallon horisontin taa, tuli toinen mies, mustissaan, ja kylvi siementä hänen taakseen; ja kun ne siemenet, jotka tuo hyvä mies oli kylvänyt, nousivat oraalle, tuli vehnää. Ja kun ne pahat, jotka musta mies kylvi, nousivat, siitä tuli rikkaruohoa. Ja voi, ne olivat toistensa vastakohtia.

37   Ja näyssä tuli paha kuivuus. Ja pikku vehnä riiputti päätään se janosi kovasti juotavaa. Ja – rikkaruoho riiputti päätään; se janosi niin kovin juotavaa. Sitten, tuli iso pilvi ja alkoi sataa, ja pikkuinen vehnä nousi ja alkoi kirkua: ”Kiitos Jumalalle; ylistys Jumalalle!” Se oli niin iloinen, kun sai sitä vettä. Ja pikkuinen rikkaruoho nousi ja alkoi huutaa: ”Kiitos Jumalalle; ylistys Jumalalle!” sen saman veden takia.

38   Silloin minä tajusin. Näettekö? Siinä se on. Pyhä Henki kyllä lankeaa, mutta: ”Heidät tunnetaan hedelmistään”, Herra Jeesus sanoi. Näettekö? Näettekö? Ei Hengen vaikutuksesta, kun he parantavat sairaita tai jos he puhuvat kielillä tai jos he laulavat hengessä, tai iloitsevat sillä tai tällä tavalla. He voivat tehdä kaikkea sitä, mutta ovat silti kadotettuja. Kyse on elämästä sinun sisälläsi – uudestisyntymisen kokemus.

39   Siis, tämän Paavali yritti saada Korinttolaiset tajuamaan. ”Minä…”

Sillä, minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä… isämme olivat kaikki pilven alla, ja… kulkivat kaikki meren läpi… ja saivat kasteen Moosekseen… [1. Kor. 10:1-2]

40   Jokainen heistä lähti erämaahan. Jeesus sanoi: ”Eivät kaikki, jotka sanovat: ’Herra, Herra’, pääse sisään, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni, joka on taivaassa, tahdon.” Kyse ei ole siitä, mitä te sanotte. Te voitte saarnata evankeliumia, ja olla silti kadotettuja. Todellakin.

41   Tämä ei ole mitään lastenjuttua. Tämä on täysin… se on voimakasta, ja kristinusko ei olekaan pientä, kevyttä, tarunomaista asiaa, kuten: ”Siis, minä mene tästä seurakuntaan; ja minä tiedän, että olen velvollinen menemään.” Se ei ole kristillisyyttä, veli; kristinusko ei ole…

42   Se on jotakin, minkä Jumala on tehnyt. Jumala on valinnut sinut, Kristuksessa, ja antaa sinut rakkauden lahjana Kristukselle. Ja jos… Jumala kutsuu – valinta! Ja jos, meillä on mahdollisuus tulla sen tyyppiseksi henkilöksi, niin hylkäämmekö me sen joidenkin pienten maailman asioiden takia? Siis, kuunnelkaapa, kun me jatkamme.

ja söivät samaa hengellistä mannaa [KR38: ”ruokaa”]

43   Kuulitteko te sen?

ja söivät samaa hengellistä mannaa;

44   Mistä hän puhuu? Seurakunnan rituaaleista [/seremonioista]. Ihmiset tulevat seurakuntaan ja sanovat, että ovat tehneet parannuksen [/katuneet] ja tulleet kastetuksi Herran Jeesuksen nimeen; ja niin tehtiin myös erämaassa”, Paavali sanoi. Niin juuri korinttolaiset olivat tehneet. He tulivat ja heidät kastettiin Kristukseen; ottivat Kristuksen päälleen – ulkoisesti. Tunnustuksellisesti, he olivat ottaneet Hänet päälleen; ottaneet Hänet vastaan älyllisesti.

45   Mutta, veli, kyse on paljon enemmästä kuin älystä. Tämä on paljon sen yläpuolella. Tämä menee luonnollisen syntymisen tapaan; kyse ei ole vain mielikuvasta tai tunneperäisestä toiminnasta, vaan syntymästä – kokemuksesta, jostakin, mikä menee suoraan syvälle sydämeen ja muuttaa sisäisen olemuksen, toisin sanoen: joka saa sinut tekemään asioita, joita sinä et ole [ennen] tehnyt. Se saa sinut rakastamaan niitä, jotka eivät ole rakastettavia. Se panee sinut käyttäytymään eri tavalla kuin olisit ikinä luullut käyttäytyväsi.

46   Ja kun tulee tilanteita, se on sinun ankkurisi. Sinun ei tarvitse pohtia: ”Teenkö minä sen?” Voi ei. Ei se mene niin, että teenkö minä sen; se on jo valmistettu minulle. Kristus minussa on tehnyt sen itse, ja minä vain luotan yksistään Hänen ankkuriinsa. Miten suurenmoista!

47   Pankaa merkille, että he kaikki nauttivat ehtoollista. Valo oli… Me tiedämme, että siinä on kyse luonnollisesta prosessista, koska se oli jotakin huurteen tapaista, jota oli satanut taivaasta, pikkuisia hunajalla päällystettyjä keksejä [/öylättejä]. Se… Öylätti oli sellainen pieni ”keksi”, pikkuleipä, ja siinä oli hunajaa päällä. Ja ihmiset olivat kaikki osallisia siitä. Jokainen käveli Punaisen meren läpi ja tuli kastetuksi pilvessä, ja meressä, Moosekseen. Noudattaessaan hänen – Jumalan palvelijan käskyjä, he tulivat kastetuiksi häneen. He olivat kaikki seuraajia, kuten me, tänään, joita Pyhä Henki johtaa, tuo suuri kristillisen seurakunnan Opettaja. Meidät on johdatettu vesikasteen kautta.

Ja hän sanoi: ”He söivät kaikki samaa hengellistä mannaa.”

48   Mitä se sai aikaan? Manna laskeutui Kooralle ja hänen joukolleen, aivan samalla tavalla, kuin se laskeutui Moosekselle, Kaalebille ja Joosualle. He olivat kaikki sikin sokin; kaikki saivat osansa kasteesta; kaikki osallisia jäsenyydestä; kaikki osallisia samasta tunnustuksesta.

49   Siis, kaikki osallisia ehtoollisesta. Ymmärsittekö? Katsokaa tätä vakavaa varoitusta; ja te tabernaakkelilaiset, ottakaa se syvälle sisimpäänne. Muistakaa, kyse on teidän iäisestä määränpäästänne; se on juuri tässä. Älkää ohittako sitä, niin kuin jotakin pikkuista tulvaa tai jotakin. Tämä on jotakin, mitä meidän pitää lähestyä kunnioittaen. Se on jotakin, mikä merkitsee sitä, elämmekö me tämän jälkeen vai emme.

50   Kaikki heidät oli kastettu Moosekseen, Punaisessa Meressä. He seurasivat tuota samaa hengellistä Olentoa; pilveä ja tulipatsasta. Heitä kaikki johti sama Enkeli; he kaikki lähtivät ulos saman paimenen johtamina; heidät kaikki kastettiin meressä; he kaikki söivät samaa hengellistä mannaa, ja tuo manna oli Kristus. Kristus laskeutui – manna laskeutui joka yö taivaasta, ja ”kuoli” täällä ravitakseen ihmiset heidän matkallaan.

51   Ja Kristus tuli taivaasta, ja antoi elämänsä että: ”ei yksikään, joka uskoo Häneen huku, vaan hänellä on iankaikkinen elämä.” Kristus laskeutui [/tuli alas] ja Hänestä tuli meille manna syödäksemme näitä samoja hengellisiä siunauksia.

52   Siksi, Pyhä Henki voi laskeutua aivan ihmisten keskelle, ja sekä kristityt että haaleat ja puoliuskovat ja rajatapaukset syövät sitä samaa; mutta se ei vielä tarkoita mitään. Voi, minä toivoisin, että minulla olisi sanat, joilla saisin tämän perille ja kiinnittää sen jokaisen ihmisen sydämeen täällä. Ja katsokaa, miten vakava asia tämä on. Sen kanssa ei leikitä. Kyse ei ole siitä, että vain käydään seurakunnassa.

53   Siis, kuunnelkaa; he söivät kaikki hengellistä mannaa. Ajatelkaapa sitä: hengellistä mannaa!

54   ”Oi”, sinä sanot, ”minä tiedän, että olen pelastettu, halleluja! Olen huutanut hengessä; minä tunnen näin.” Sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Näettekö, miten me perustamme ikuisen määränpäämme tunteiden varaan? Näettekö te, ajan, jossa me nyt elämme, miten ihmiset perustavat ikuisen määränpäänsä vain jonkin mitättömän tuntemuksen varaan? ”Oi”, sanot, ”Minä tiedän, että minulla on Se [Henki] koska tunsin, että minun lävitseni kulki voimaa. Minä tein näin…” Se voi olla aivan totta, mutta silti sinä olet kadotettu.”

55   Voi kunpa meillä olisi hetki aikaa. Käännetäänpä esiin 1. Kor. 13, täällä, vain hetkiseksi, ja kuunnellaanpa, mitä Paavalilla on sanottavaa asiasta – juuri tässä. [1. Kor. 13: 1-2]

 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

56   Kuunnelkaapa kuinka tämä ankara, vanha kunnon apostoli esittää asian tälle tunteilevalle seurakunnalle, joka perustaa toivonsa tunteiden varaan. Siis, tämä on pyhäkoulua; tämä on ojennuksen paikka; tämä on opetuksen paikka, ja voi sitä ihmistä, joka seisoo puhujankorokkeella ja vie harhaan. Veli, nyt on se aika, kun meidän pitää verrata sananpaikkaa sananpaikkaan. Aivan niin.

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

57   Näettekö, millään teidän hyvillä teoillanne, millään hyvillä töillänne, millään teidän lahjoillanne, millään teidän tuntemuksillanne, teidän ilollanne, teidän rauhallanne, ei ole tekemistä koko asian kanssa ollenkaan… [Nauhassa tyhjä kohta.]

58   Ajatellaanpa sitä hetkinen; ja ajatellaan nykyisiä seurakuntia, meidän suuria seurakuntiamme: presbyteerejä, metodisteja, baptisteja – kirkkokuntiamme, heidän mielestään, kun he sanovat: ”Minä uskon”, astutaan sisään ja pannaan nimet kirjaan, ja asia on sillä selvä. Miten kaukana he ovatkaan!

59   Meidän helluntaikansamme ajattelee, että no, heillä kun on näitä tunteenpurkauksia, heistä tuntuu hyvältä, he puhuvat kielillä, heillä on verta käsisään, hiukan öljyä kasvoillaan tai jotakin: ”Tässä se on!” Voi, kymmenenmiljoonaa mailia ohi maalin! Ymmärsittekö? Katsokaa, miten perkele, tämän maailman jumalana, on sokaissut näiden ihmisten silmät, ja he vain jatkavat elämistä sillä lailla. Kuunnelkaapa:

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta… minä en ole mitään.

60   Katsokaapa näitä kaikkia lahjoja, kaikkia näitä hyviä asioita. ”Minä ruokin köyhiä; ajattelen itsestäni hyvää; minä teen tätä; minä teen sitä; minä käyn seurakunnassa; minä puhun kielillä; minä profetoin; minä parannan sairaita; minä saarnaan evankeliumia; minä teen näitä asioita.” Paavali sanoo: ”En silti olisi mitään.” Kaikkia näitä asioita voidaan matkia lihallisesti. Mitä Sana sanoo?

Rakkaus on pitkämielinen… on lempeä, ei kadehdi; rakkaus ei kerskaa, ei pöyhkeile

ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa (ajatelkaapa sitä!) ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa…

61   Rakkaus; rakkaus. Mitä rakkaus on? Jumala. Miten Jumala tulee teihin? Syntymisen kautta. Näettekö?

62   Ihmiset oli kaikki kastettu Moosekseen; he nauttivat kaikki ehtoollista; heillä oli samaa hengellistä mannaa, joka oli tullut Jumalalta. He kaikki söivät sitä samaa.

63   Ja tänään, me kaikki olemme paikalla ja kuulemme Sanaa ja iloitsemme siitä ja otamme mannaa ja syömme sitä ja sanomme: ”Voi halleluja! Onpa hyvää; voi minä arvostan sitä; kyllä, minut kastettiin rukoushuoneella; minä tunnustan uskoni, panen nimeni kirjoihin; olen perustajajäseniä.” Ja se on niin turhaa, jos siinä ei ole mitään, minkä Jumala on tehnyt. Jos kyse on vain… asioista, joita sinä itse olet tehnyt. Ne ovat asioita, joita sinun uskosi on saanut aikaan.

64   Mutta, jos Jumala ei ole tehnyt mitään sinulle… syntyäksesi uudesti – hetkinen, siis; nyt 4. jae:

ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.

65   He joivat kaikki siitä lähteestä; he iloitsivat. Mitä se tarkoittaa? Vehnä ja rikkaruoho iloitsivat saadessaan hengellistä tuota vettä. Me käymme kokouksissa. Me taputamme muiden mukana; me huudamme muiden mukana, me hyppelemme sinne tänne muiden kanssa; me ylistämme Jumalaa muiden kanssa; me profetoimme muiden kanssa; me puhumme kielillä muiden kanssa; me rukoilemme sairaitten puolesta muiden kanssa; mutta hän sanoi… kuunnelkaapa, kun me menemme vähän eteenpäin.

66   Siis… minäpä pysähdyn vähän hetkeksi, oi, tähän: ”Se kallio oli Kristus.” Kallio oli Kristus. Silloin se oli kirjaimellisessa muodossa, kun se on tänään hengellisessä muodossa. Manna – ruoka, joka on Sana, joka tulee Jumalalta taivaasta. Kristus on Jumalan Sana, ja me syömme Sanaa. Näettekö? Me ikään kuin istumme Sanomassa tänä aamuna; me kuuntelemme. Meidän sielumme tavoittelee ja ottaa kiinni siitä Sanasta. Me elämme Sanan mukaan. Hän [Paavali] sanoi: ”He kaikki söivät samaa hengellistä mannaa ja he kaikki joivat; kaikki joivat tuosta samasta hengellisestä kalliosta, joka oli Kristus.” Ajatelkaa sitä!

67   Mihin Paavali pyrkii? Hän lopettaa tähän. Hän varoittaa noita korinttolaisia: ”Olkaa tarkkana tekemistenne kanssa. Kun minä tulin teidän luoksenne, yhdellä oli psalmi, toisella kieli, yhdellä sitä toisella tätä; yhdellä profetia, toisella ilmestys, yksi tekee sitä, toinen tätä.” Pitäkää varanne. Älkää rakentako uskoanne sen varaan, nuo asiat ovat kyllä hyviä. Niillä on paikkansa seurakunnassa, mutta älkää perustako pelastustanne sen varaan. Jos teidän elämänne ei pidä yhtä Jumalan Sanan kanssa, niin silloin on aika panna asiat kuntoon Jumalan kanssa.

68   Kuunnelkaa nyt. Ja tämä Kallio, oli se kallio, joka oli erämaassa.

69   Ja minä haluan teidän kiinnittävän huomionne siihen, kun Jumala kutsui Mooseksen, ja lähetti hänet Egyptiin vapauttamaan Israelin Faaraon ikeestä. Hän sanoi: ”Mitä sinulla on kädessäsi?”

Ja hän sanoi: ”Se on sauva.”

70   Ja hän otti kepin ja heitti sen maahan, ja siitä tuli käärme. Ja hän – Mooses, pakeni sitä. Sitten hän poimi sen ylös, ja siitä tuli taas sauva, joka oli hänen kädessään.

71   Ja tuo sauva, kun hän meni Egyptiin, hän ojensi sen Egyptin ylle, niin ilmestyi kärpäsiä. Hän ojensi sen, niin vitsaukset tulivat. Se oli Jumalan tuomio; tuossa sauvan ojentamisessa oli Jumalan tuomio.

72   Ja sitten, huomatkaa, ennen kuin tuota sauvaa pystyttiin käsittelemään oikein, Mooses pani kätensä poveensa, ja siihen tuli spitaali.

73   Niin kuin jokainen ihminen on, alun perin, luonnostaan syntinen. Sen yli ei voi päästä mitenkään. Te olette syntyneet synnissä, muotoiltu laittomuudessa ja tulleet maailmaan puhuen valetta. Teidät on saatettu siunata alttarilla äitinne seurakunnassa; teidät on saatettu vihmoa vedellä; teille on saatettu tehdä sitä ja tätä, mutta te olette silti syntinen; läpikotaisin.

74   Sitten, tässä on vielä yksi; Jumala sanoi: ”Pane kätesi poveesi.” Sydämen päälle; hän pani kätensä jälleen – Jumalan käskystä, poveensa, jossa me olemme syntyneet. Ensin, hänen kätensä oli spitaalinen. Jumala synnytti teidät, ensin syntisenä; ei että valitsimme sen, vaan luonnostamme; sitten te menitte takaisin; ja kun se tuli takaisin, käsi oli puhdas ja virheetön, joka osoitti, että tuo käsi, ennen kuin Jumala se saattoi heiluttaa, se käsi piti puhdistaa – ennen kuin se saattoi heiluttaa… Ja jokainen sananpalvelija, jokainen opettaja…

75   Minä kuulin tänä aamuna jotakin pantuani radion päälle, juuri ennen tänne tuloani, joka sai vereni kiehumaan. Ei siis pahalla; ja jos, täällä on joku, joka on tämän henkilön kanssa tekemisissä, minun tarkoitukseni ei ole loukata. Mutta nyt on aika… Ja Jumala auttakoon minua olemaan aina sen verran kristitty, että voin sanoa mustaa mustaksi ja valkoista valkoiseksi – rehellisesti sanottuna.

76   Kuulin, kun joku lauloi, ja sanoi: ”Minulla on testamentti.” Ja otti ja luki sananpaikan, ja saarnasi ensimmäisestä Psalmista: ”Siunattu se mies, joka ei istu, kussa pilkkaajat istuvat, eikä astu syntisten tietä.” Tiedättekö, kuka se oli? Se oli tuo rokkari Jimmy Osborne, joka saarnasi radiossa evankeliumia.

77   Voi veljet, onko ikinä ollut mitään häpeällisempää! Sellaisella ihmisellä ei ole mitään asiaa lähestyä elävän Jumalan Sanaa. Ja te näette saman kaverin Renfro Valleyssa latotansseissa, pirskeissä taputtamassa käsiä ja juhlimassa läpi yön kestävissä kemuissa. Ja sitten seuraavana aamuna, hän muuttaa äänensä, ja puhuu kuin kristitty, ja; se on hävytöntä ja saastaista Jumalan silmissä.

78   Käsi, joka heiluttaa tätä tuomion sauvaa, pitää puhdistaa Kristuksen voimalla ja ylösnousemuksella; miehellä ei ole mitään asiaa käsitellä Jumalan Sanaa. Monet saarnamiehet yrittävät puolustella tätä Elvis Presleytä, joka ei ole mitään muuta kuin nykyajan Juudas Iskariot. Juudas sai 30 hopearahaa; Elviksellä on miljoona dollaria, ja armada Cadillaceja. Mutta, hän myi itsensä. Hän oli uskova helluntailainen ja myi esikoisoikeutensa tullakseen rokkariksi, ja on perkeleen innoittama. Enkä minä aio säästellä sanojani, en todella. Nykyajan Juudas Iskariot.

79   Ja sitten, jopa saarnaajat yrittävät rakentaa sellaista; ja Elvis Presley sanoo: ”Joo, minä jätän menestymiseni Jumalan huomaan.” Miten elävä, pyhä Jumala antaisi tuonkaltaisen törkeyden ja perkeleen menestyä; riivatun jutun?

80   Yksi tämän maan ehdottomasti suurimmista vahingon aiheuttajista on ollut Elvis Presleyn kaltainen kaveri, joka on lähettänyt miljoonia sieluja helvettiin, halpamaisella, viheliäisellä, siivottomalla rock-jutullaan. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää – olenkaan. Jos te voitte uskoa minun olevan Jumalan profeetta, muistakaa: on olemassa ruumiillistunut perkele. Varmasti.

81   Ja Jimmy Osbornella ja muilla ei ole mitään tekemistä Jumalan Sanan kanssa. Eikä yhdelläkään ihmisellä, joka lausuu Herran nimeä turhaan kemuissa ja rock’n rolltansseissa ja semmoisissa ala-arvoisissa jutuissa, ole asiaa tulla puhujankorokkeelle ja yrittää tarttua Jumalan Sanaan.

82   Se on vikana monissa näistä seurakunnista nykyään, viekää pois tämä härski boogie-woogie pois näistä paikoista. Pikkutyttö, joka käy huvittelemassa ja tekee kaikkea tätä rock’n rollia yhtenä iltana; ja hän tulee toisena iltana alttarille, ja seuraavana iltana hän nousee laulamaan hengellisen laulun seurakunnassa. Jotkut teistä kavereista ottavat näitä kitaristeja tuolta yökerhoista, ja panevat heidät puhujanpönttöön saarnaamaan kahdeksi viikoksi.

83   Veli, kuulehan, hänen ei ikinä pitäisi tehdä sitä. Ei todellakaan, Hänet pitää tutkia, ja osoittauduttava Jumalan mieheksi; on otettava selvää. Me emme usko tällaiseen suit-sait hyppelyyn joka puolelle. Juuri se on saattanut seurakunnan tähän tilaan, missä se on tänään.

84   Me tarvitsemme totuutta. Sana on totuus. Juuri niin. Käden, joka heiluttaa tätä tuomion sauvaa, pitää olla puhdas käsi. Ehdottomasti.

85   Se Mooseksen tuomion käsi oli puhdistettu ja sitten se sauva pantiin siihen. Ja se sauva laskeutui ja toi tuomiot Israelin päälle.

86   Ja sitten, erämaassa –tuo ihana esikuva; ja minun pitää lopetella – tämä ihana esikuva siitä Kalliosta: ”se kallio oli Kristus.”

87   Ja menehtyvä kansa oli kuolemassa, veden [-puutteen] takia, ja he ansaitsivat kuolla, koska he olivat napisseet; he olivat purnanneet; he eivät olleet uskovaisia, alun pitäenkään. He olivat ainoastaan älyperäisiä uskovaisia [/heidän uskonsa perustui järkeen]. He… Oli tapahtunut yliluonnollisia, ja sekalainen kansa oli lähtenyt liikkeelle; he eivät olleet kääntyneet sydämestään.

88   Oli vain kolmea eri joukkoa sikäli, kun me tiedämme: Mooses, Aaron, Kaaleb, Miriam.

89   Ja Miriam osoitti petollisuutensa, myös, kun hän naureskeli Moosesta, koska Mooses oli nainut tämän mustan naisen, ja sanoi: ”Eikö olisi ollut muita tyttöjä, joiden kanssa avioitua, ja niin edelleen? Hän olisi kyllä voinut sen tehdä”; eikä Jumala ollut siitä yhtään mielissään, ja löi Miriamia spitaalilla.

90   Ja hänen oma veljensä parkaisi: ”Annatko sinä oman sisaresi kuolla tuohon tilaan?”

91   Ja Jumala käski Mooseksen tulla eteensä; ja hän meni, ja rukoili asian edestä – Miriamin. Hän ei elänyt kovin pitkään sen jälkeen.

92   Ei, veli. Se, mitä Jumala tekee, on täydellistä. Meillä ei ole oikeutta lisätä mielemme mukaan mitään siihen. Antakaa sen olla sellaisenaan. Jumala teki; Jumala sanoi; sillä selvä. Ainoastaan hyväksykää se. Minä en tiedä, miten… Jos minä kykenisin selittämään sitä, niin olisin yhdenvertainen Jumalan kanssa. Minä en kykene selittämään sitä, minä vain uskon sen. Siinä kaikki, mitä minulta edellytetään. Ketään ei ole pyydetty selittämään sitä, koska se on meidän käsityskykymme yläpuolella. Jumala tekee sen, niinpä sitä ei kyetä selittämään. Ainoastaan, ottakaa se vastaan uskon avulla ja sanokaa: ”Se on minun henkilökohtaista omaisuuttani, ja minä uskon sen.” Minä en pysty selittämään sitä.

93   Miten se kallio sijaitsikaan juuri siinä! Jumalalla oli kallio, joka oli varastoitu täyteen vettä, ehkä se oli pikkuinen kivi, ehkei tätä koroketta isompi, mutta kun Mooses löi tuota kiveä, siitä saatiin kylliksi vettä juottamaan pari miljoonaa ihmistä. Eikä vain sitä, vaan siellä oli karjaa ja lampaita ja sellaisia, mitä ihmisillä oli mukanaan.

94   Voi, kun olen nähnyt joidenkin taiteilijoiden, jotka maalaavat kuvia – että pikkuinen – pikkutippa valuu tuosta kivestä, ja joku napero seisoo siinä mitätön ämpäri kädessään! Se ei todellakaan tullut sillä tavalla!

95   Siitä pulppusi vesipatsaita yltäkyllin. Siitä juotettiin yli 2 miljoonaa ihmistä, ja sen lisäksi heidän kamelinsa ja kaikki heidän eläimensä; ”ja tuo kallio oli Kristus Jeesus.” Ihana vastine Joh. 3:16:lle, ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

96   Ja katsokaa, mitä tapahtui. Ainoa keino, millä tuosta kalliosta voitiin saada vettä: tuomion sauvan piti iskeä kalliota. Ja Mooses löi kalliota, ja Jumalan tuomio iski kallioon, ja kun niin tapahtui, kallio luovutti vetensä.

97   Kansa oli aivan… Jumala oli antamaisillaan ihmisten kuolla, koska he eivät olleet uskoneet Häntä; eivät kunnioittaneet. Kelvottomia. He eivät olleet elämisen arvoisia. Jopa… Mooses nimitti heitä kapinallisiksi – kapinoivat Jumalaa vastaan, ja he ansaitsivat kuoleman.

98   Ja me kaikki ansaitsisimme kuoleman, koska me olemme kapinassa Jumalaa vastaan. Vali… Ymmärtäkää: me ansaitsemme kaikki kuoleman. Mutta, Jumala on niin armollinen! Hänen ei olisi tarvinnut lainkaan ajatella meitä. Mutta, Hän on niin armelias, että Hän otti jokaisen synnit, ja räväytti ne oman rakkaan Poikansa, Kristuksen päälle, ettemme me hukkuisi, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä. Kuinka me voisimme juoda tuosta Kaliosta, ja emmekä sitten olisikaan totuudellisia sydämessämme?

99   Mutta, veli, heitä on miljoonia tänä aamuna, jotka tekevät sitä. Se pitää ehdottomasti paikkansa. Ihmiset ovat luottavaisia, koska ovat baptistela tai metodisteja tai helluntailaisia, he ovat luottavaisia koska heillä oli jokin erikoinen tunne, koska he puhuivat kielillä, koska heiltä pääsi huuto, koska he alkoivat tanssia, koska heillä oli parantamiskokous, ja Jumala paransi sairaita, tai jotakin, mihin he luottavat – koska he saivat ilmestyksen (ja se oli totta) – koska he tekivät näin. Nuo asiat ovat kyllä hyviä, ei mitään sanottavaa niitä vastaan, mutta niillä ei ole mitään tekemistä teidän pelastuksenne kanssa – ei mitään. Sinä voit vuodattaa käsistäsi niin paljon öljyä, että sitä kertyy gallona [3,8 l], tai kasvoilla voi olla verta, eikä se silti tarkoita mitään. Näin asia on.

100   Paavali sanoo: ”Minä voisin puhua ihmisten ja enkelien kieltä, ja olla silti kadotettu.” Minulla voi olla viisautta ja tietoa ja voin selittää tuon Raamatun, ja saada sen näyttämään… [veli Branham napsauttaa sormiansa useita kertoja] ja saada sen osat sopimaan toisiinsa; sillä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.

101   Veli: ”he kaikki joivat samasta kalliosta: se kallio oli Kristus.”

102   Kristuksen päällä oli tuomio niin, että sinulla olisi oikeus tulla juomaan. Jumalan hyvyyttä sinua kohtaan on, että sinä voit tulla juomaan. Jumalan hyvyyttä sinua kohtaan on, että sinä saat syödä Sanasta. On Jumalan hyvyyttä sinua kohtaan, että hän on antanut sinulle luvan tulla kastetuksi; Jumalan hyvyyttä sinua kohtaan on tehdä sinusta [taivaan] kansalainen, antaa sinulle terveyttä, asettaa sinut rukoushuoneeseen tänä aamuna. Se on Jumalan hyvyyttä; se kaikki on Jumalan hyvyyttä.

103   Mutta, miten on sinun hyvyytesi laita Jumalaa kohtaan? Haluatko sinä jättää kaiken, jokaisen ajatuksen, jokaisen teon, kaiken Hänelle? Sitä juuri – juuri sen Jumala on tehnyt sinulle. Mitä sinä aiot tehdä Hänelle?

104   Huomatkaa – luetaanpa pari jaetta lisää; ja minä lopetan niin, että pastori pääsee omaan sanaansa. Siis, katsokaa: ”Ja tuo sama kallio oli Kristus.” Nyt, 5. jae.

Mutta, useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt…

105   Näettekö? Hän antoi heidän tulla kastetuiksi; Hän antoi heidän syödä Sanaa ja uskoa siihen. Hän antoi heidän saada hengellisen siunauksen; Hän antoi heidän juoda hengellisestä kalliosta. Kaiken sen, Jumala teki armostaan, mutta silti, Jumala ei ollut heihin mielistynyt. Katsokaa:

…koskapa he hukkuivat erämaassa.

106   Kaikkien näiden kokemusten jälkeenkään, kaikkien näiden meidän näkemiemme parantamiskokoustemme jälkeen – suurten ihmeiden, joita me olemme nähneet tehtävän, näiden suurenmoisten tuntemusten, joita meillä on ollut huutaessamme [/riemusta] ja ylistäessämme Jumalaa juotuamme tuosta Kalliosta; ja kaikkien näiden hyvien kokousten jälkeen, joista me olemme nauttineet, ja silti ”he hukkuivat erämaassa.” Loppu! ”Menkää pois minun tyköäni te vääryyden tekijät. Minä en edes tunne teitä.”

107    Tehkää tarkistus! On tulossa herätys; minä tiedän, että tämä on kovaa, mutta veljet, isä, joka ei ojenna lapsiaan, ei on hyvä isä. Niin se on. ”Hukkuivat.”

Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi…

108   Paavali puhuu. Uskotteko te siihen? [Seurakunta: ”Aamen.”] Se oli esimerkki. Selvä.

…että me emme pahaa himoitsisi, niin kuin he himoitsivat.

109   Voitteko te kuvitella jonkun miehen seisomassa – tiskijukan, soittamassa levyjä ja jotain iänikuista saastaista rock’n rollia ja: ”Jotakin tapahtui, ja aloin täristä täysin”, ja näitä tämän tyyppisiä surkeita kappaleita, joita Elvis Presley ja nämä muut heput soittavat, ja sitten tullaan takaisin ja imitoidaan evankeliumin saarnaamista? Ajatelkaa sitä!

110   Voitteko te kuvitella miehen ja naisen ulkosalla, ja – nainen makaa takapihalla ja noissa siivottomissa puolivaatteissaan, heittäytyy miesten katseltavaksi ja sitten tulee takaisin ja juo tästä hengellisestä Kalliosta, ja huutaa riemusta, ja riehuu?

111   Helluntailaisten keskuudessa on ”erinomainen” oppi naisten vapauttamisesta. Siellä käytetään isoja, pitkiä korvakoruja ja käyttävät kaikenlaisia vaatteita.

112   Ja eräs nuori kaveri istui minun taloni edustalla, jokunen päivä sitten, kuorma-autossa, itki, että hänen vaimonsa… Helluntailainen, puhuu kielillä, profetoi; toki. Ja hän sanoi: ”Koko seurakunta käyttää shortseja.” Ja hän… ”Vaimo kulkee kadulla kahdeksan – yhdeksän aikaan illalla, ja poimii tupakantumppeja, joita muut ovat heitelleet pois, ja polttaa niitä. Ja hän silti ylistää huutaen Jumalaa ja profetoi.”

113   Olin eräänä päivänä eräässä seurakunnassa, jossa suuri Jumalan mies, jota kohtaan minä tunnen suurta kunnioitusta… ja hän paljasti minulle tämän, sen jälkeen, kun yksi miehistä, joka oli eräs sen johtajista, lähti ulos; ja – ja heillä oli siellä tätä, että verta tuli heidän käsistään ja sen sellaista. Ja minun ääneni oli käheytynyt – minä yritin tuomita tuon asian ”idästä ja lännestä” [joka taholta] Raamatun perusteella, kun se ei ole Jumalasta…

114   Kaikki veri, joka tulisi Kristuksesta, olisi ruumiillista verta; silloin Hänen maallinen ruumiinsa olisi paikalla, niinpä toinen tulemus olisi siis ohi. Jeesus sanoo: ”Älkää uskoko, kun ihmiset sanovat, ’Katso, hän on erämaassa.’ Älkää uskoko sitä, kun: ’Hän on täällä.’ Älkää uskoko; sillä vääriä kristuksia nousee, vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä niin, että eksyttävät jopa valitutkin.” Ja minä olen kiljunut sitä idästä länteen.

115   Ja lopulta, länsirannikolla, eräs iäkäs tohtori Canada, joka on sydänystäväni, alkoi vastustaa sitä. Eräs toinen mies, joka oli erään toisen miehen manageri, aloitti tämän – yhden näistä suuntauksista, ilmestyi ja todisti väkevästi… hän sanoi: ”Puhdasta öljyä ja pyhää verta; tämä meidän veremme tulee ilmestymään tänään.” Ja se paikka tuli tupaten täyteen. Ja hän esitti, kuinka hänellä oli pari neulaa vyönsä alla törröttämässä.

116   Jokainenhan tietää, että tätä sormea voi nyppiä, eikä se vuoda verta, ellet sinä lypsä sitä tai purista sitä. Siihen voi pistää reiän, eikä sitä tule, koska suonet ovat niin kaukana siitä. Ja kun hän teki niin ja näytti, miten se tehtiin.

117   Hänellä oli öljyä jossakin täällä, ja hän pani kätensä siihen; sitten hän astui esiin ja sanoi: ”Katsokaa minun kättäni, se on täysin normaali.” Sitten hän sanoi: ”Ylistys Jumalalle! Halleluja!” Ja hän lypsi käsiänsä tällä tavalla. Varmasti, hänen sormistaan pusertui verta; kaikkien huutaessa, hän pyyhkäisi päätänsä, ja siihen tuli risti. Kun tuo mies, joka oli tämän miehen kanssa, joka teki sitä, niin siinä se sitten oli; hänet paljastettiin siinä paikassa yleisön edessä ja… meni hänen taskuilleen ja näytti öljyt ja muut.

118   Eräskin pani sydämen seinälle ja sanoi: ”Tämä seinä hengittää Jeesuksen verta. Tämä on Jeesuksen sydän.” Eräs iso teksasilainen käveli paikalle – eikä pelännyt.  Mies sanoi: ”Jos joku koskisi tuota, hän kuolisi.” Siellä oli köysiä. Siitä on kaikilla kuvia ja kaikkea, siitä, missä tämä seinä vuotaa verta ja hengittää verta tuosta sydämestä. Ja tämä teksasilainen käveli paikalle – livahti rukoushuoneeseen, hän ja hänen vaimonsa, pesi tuon maalin pois seinästä, ja istuutui ja jäi odottamaan. Miehet tulivat sisään; pastori sanoo: ”Siis, tiedättekö, Jeesus on ollut täällä ja ottanut sen pois.”

119   Teksasilainen sanoi: ”Jeesuksella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Minä tein sen itse.” Pitää paikkansa.

120   Miksi näin tapahtui? Koska ihmiset ovat epävarmoja elävän Jumalan Sanan suhteen. Eikö Raamattu sanokin: ”Ihmiset tulevat idästä, lännestä, pohjoisesta, ja etelästä. Tulee nälänhätä, ei leivän ja veden, vaan Jumalan Sanan kuulemisen nälkä.” Millaista aikaa me elämmekään!

121   Ja me näemme, kuinka kaikki nämä suuret kirkkokunnalliset seurakunnat ovat liittymässä yhteen, ja ollaan tultu tilanteeseen, että teidän on kuuluttava tähän seurakuntien liittoon ennen kuin voi tehdä radio-ohjelmia. Radiointi on mahdotonta. Voi, pojat, älkää ollenkaan olko siitä huolissanne. Ja kaiken muunkin suhteen on samoin, ja televisioon pätee sama. Teidän on kuuluttava tähän seurakuntien liittoon ennen kuin se onnistuu. Ja sitten, kun niin tapahtuu, kyse ei ole yksinkertaisesti mistään muusta kuin Raamatun pedon merkin muodostamisesta. Siinä sitä ollaan. Näettekö, kuinka kaikki ovat liittoutumassa?

122   Voi, kiitos Jumalalle, elävä Jumala on todella olemassa! Herra on todella olemassa. On todellakin olemassa Sana. Parantaminen on olemassa; kaikki nämä asiat ovat olemassa, mutta veli, älä perusta uskoasi näihin pikku tuntemuksiin, seurakuntajärjestykseen, ehtoollisen nauttimiseen, syömiseen hengellisestä Kalliosta.

123   Sinä sanot: ”Minä kyllä tiedän tämän, veli. Olen maistanut Jumalaa.” Se voi pitää toki paikkansa, mutta minkähän laiseen maaperään se on tipahtanut? Siinä on se toinen juttu – minkälaiseen vesisankoon se tuli? ”Vanhurskaille ja väärille.” Siis, kuunnelkaapa;

Siis, tämä… tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.

124   Siis, mitä he himoitsivat? Siis, kuunnelkaapa. Minä haluan mennä vähän pitemmälle, jos sallitte.

Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi…

125   Voi, sinä sanot: ”Kiitos Jumalalle, minä en ole epäjumalanpalvoja.” Hetkinen vain; tutkitaanpa se Sanan avulla. Sinä sanot: ”Minä en palvoisi mitään epäjumalankuvaa.” Se ei tarkoita ollenkaan, ettet sinä palvoisi epäjumalia. Ei sinun tarvitse olla kuin toimeton; että et tee mitään; käyt kokouksissa [/seurakunnassa]: ”Kyllä, ihan ’okei’”! Lähdet kotiin, etkä tee mitään.

126   Veli, todellinen uudestisyntynyt mies tai nainen ei voi pysyä paikoillaan. Heissä on sisällä jotakin. Heidän on todistettava; heidän on tehtävä jotakin; heidän on pakko tehdä jotakin; he eivät voi pysyä hiljaa. Kuunnelkaa:

Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: ”Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään”.

127   Mistähän Paavali tässä puhuu? Esimerkeistä. Heidän oli kastettu seurakuntaan; heidät oli kastettu täsmälleen oikein; ensin, yhden kerran eteenpäin, taaksepäin – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen; tai Jeesuksen, miten sitten olikin. Heillä oli oikeanlainen kaste. Heidät oli kastettu oikein. Me vouhotamme ja känisemme, ja väittelemme näistä tällaisista pikkuseikoista. Mitä se hyödyttää? Te jätätte huomioimatta pääperiaatteen!

Meidän seurakuntamme ovat irrottautuneet toisistaan kasteen perusteella. Varmasti.

128   Sitten sinä sanot: ”Halleluja! Noilla ei ole näitä samoja hengellisiä siunauksia, mitä meillä on. Nuo ovat kylmiä ja muodollisia, kiitos Jumalalle, minä syön todellista Jumalan mannaa. Minä tiedän, että se on totuus!” Sehän on tarkalleen totuus, mutta mitä merkitystä sillä on? Sinä sanot: ”Veli, minä… kyllä Pyhä Henki todella tulee meidän päällemme seurakunnassamme.” Se on hyvä, mutta mitä merkitystä sillä on, jos sinä et ole oikeanlainen astia, johon se tulee? Muista se.

129   No, sinä sanot: ”Minä olen vilpitön.” Niinhän hekin [Israel] olivat. He jättivät kotinsa ja lähtivät, panivat henkensä alttiiksi seuratakseen. He tekivät enemmän kuin mitä meidän pitää tehdä. Sillä ei ollut mitään tekemistä itse asian kanssa. Ajatelkaapa sitä.

130   Raamattu sanoo: ”Turhaan he palvovat minua; turhaan he palvovat minua.” [Matt. 15:9] Ehdottoman todellista palvontaa – turhaan. Missä se alkoi? Aivan Eedenin puutarhassa – Kain. Hän palvoi Jumalaa aivan kuten Aabelkin teki, mutta hän palvoi Häntä turhaan. Kyllä vain. ”Miehen mielestä on oikea monikin tie…” [San. 14:12]

131   Sinä sanot: ”No, miten niin? Minähän olen tehnyt parannuksen. Miten niin minun asiani eivät ole kunnossa? Minusta, minä olen ihan yhtä hyvä, kuin kaikki muutkin. Minä käyn kokouksissa, minut on kastettu, minä saan [myös] näitä Jumalan siunauksia, minä rakastan hyviä saarnoja, minä rakastan Jumalan Sanaa – minä pidän kovasti sen lukemisesta; minä myös saan näitä hengellisiä siunauksia, ja halleluja, minä osaa profetoida, osaan puhua kielillä, minä olen tehnyt kaikki näitä asioita, et kai sinä halua väittää, että se olisi turhaa’?”

132   Siis, minä en sano, että se olisi turhaa, mutta on mahdollista, että se on turhaa. Pitää paikkansa. Riippuu siitä, mitä sinä olet – täältä [sisältä] – aivan niin – miten sinä otat tämän vastaan. Jos, sinä et ole syntynyt uudesti, jos sinussa ei todella ole jotakin, se on turhaa. Näillä kaikilla siunauksilla, joita on, ei ole merkitystä. Siis, yksi vielä:

Älkäämme harjoittako haureutta, niin kuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta.

133   ”Harjoittako haureutta”, tarkoittaa hengellistä haureutta. Jos meillä olisi aikaa… (Pyhäkoulu on loppunut.) Hengellinen haureus!

Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.

134   Napina, himoitseminen, maailman sotkeminen uskonnon kanssa, meneminen ulos… Jumala rakastaa puhtautta, todella puhdasta.

135   Tänä aamuna minä puhuin… ajattelin: ”Mitä…” Siis – lopettelen, ajattelin näin: ”Mikä on miehen elämässä suloisempaa – mikä on suloisempaa, kuin että, hänen tullessaan kotiin, sanko kourassa, väsyneenä ja uupuneena, raadettuaan koko päivän, tai kynnettyään, tai mitä sitten onkaan tehnyt, kävellä sisään ja kohdata ovella ihana vaimo? Hän istuu miehen sylissä hetken ja vähän hipaisee hänen kulmakarvojaan, ja suutelee poskelle, ja kietoo kätensä hänen ympärilleen ja sanoo: ’Rakas, minä tiedän, että olet väsynyt, olet tehnyt töitä todella kovasti’, ja lohduttaa häntä.”

136   Kuinka hän tietääkään, että tuo käsivarsi, joka on hänen ympärillään, on täysin hänen. Se on hänen. Se ei ole koskaan kenenkään muun miehen ympärillä, eikä haluakaan muita. Suudelma hänen poskellaan, on peräisin puhtaasta pyhästä sydämestä, joka rakastaa häntä, ja vain häntä. Miten se saakaan… Minä tiedän, että se saa röyhistämään rintaa ja sanomaan: ”No, en minä nyt oikeastaan niin kovin väsyksissä ole.” Näettekö? Siinä se. Se saa teissä jotakin aikaan.

137   Minä haluan sanoa teille jotakin; mutta, mitä, jos hän saa sen suudelman, mutta hänellä ei ole luottamusta? Sehän olisi saattanut olla jonkun toisen miehen poski. Mitä, jos nuo käsivarret, olisivatkin syleilleet kaikkia, ja haluaisivat vieläkin tehdä sitä samaa? Se ei merkitsisi kovinkaan paljoa. Siinä ei olisi paljoakaan pelissä. Miksi?

138   Siis, alussa ihmiset olivat yhtä. Jumala, kun Hän loi ihmisen, Hän teki hänestä ”kaksoisihmisen”, miehen ja naisen. Hän erotti heidät, lihallisesti.

Hän asetti ihmisen tänne maan päälle, lihallisena, ja naisellinen puoli oli vielä henkenä.

139   Katsokaa, ystävät Jumala oli niin huolellinen. Voi, miten tämä… Älkää päästäkö tätä käsistänne. Jumala ei todellakaan ottanut kourallista tomua, ja luonut Eevaa; hän oli eri luomus. Eikä hän ole luomus. Hän on oheistuote. Ja Jumala meni Aadamin sydämelle, tähän kylkiluuhun, ja osa Aadamin hengestä oli naisessa ja he kaksi olivat yhtä; sielu, ruumis, henki – ne ovat yhtä. Ne ovat täydellisesti yhtä. Ja todellinen nainen… ja todellinen aviomies, todellinen aviovaimo, he ovat yhtä [/yksi], yhdessä.

140   Mistä se on esikuva? Kristuksesta – Hänen sydämestään! Ei mikään oheistuote – ei metodisti tai baptisti, tai helluntailainen ”keksintö.” Ei todella. Vaan Hänen omasta sydämestään Hän otti rakkaansa, joka on niin puhdas ja uskollinen kuin olla saattaa. Hän on uskollinen kuin lilja. Katsokaapa…

141   Katsokaa, kuinka Salomo puhuu: ”Tule rakkani, käykäämme granaattiomenapuu[lehtoon]. Tule, nauttikaamme lemmestä.” [Laul. l. 7:12, San. 7:18] Ja kun todellinen uskova syleilee puhtain sydämin ja pitää kiinni Kristuksesta, hänen tunteensa, joka rakastaa Kristusta, menee Kristuksen syliin. Siinä on Hänen vaimonsa – aivan kuten aviomies tekee oikealle vaimolle.

142   Millaisia ihmisiä meidän sitten pitäisi olla? Pitäisikö meidän toimia prostituoituna – Kristuksen kanssa? Olemmeko me riippuvaisia jostakin mitättömästä ja juoksemme maailman perässä ja maailman asioiden, maailmanmielisinä, emmekä todella niin rakastuneita ja omistautuneita kuin meidän pitäisi olla? Voitteko kuvitella? Tavaton!

143   Voitko, veli, kuvitella vaimosi tulevan istumaan syliisi säädyttömissä röyhelöissään ja alusvaatteissaan ja pitsijutuissaan ja tukka laitettuna ja pystyssä, ja kaikkea sellaista? Kietoo kätensä ympärillesi ja sanoo: ”Oi, John, minä rakastan sinua todella.” [Veli Branham tekee moiskauksia suullaan.] ”Minä rakastan sinua.” Ja sinä tiedät siinä paikassa, että jokin on nyt pielessä. Sinä et luota häneen riippumatta siitä, kuinka suloiselta hän näyttää ja kuinka hienoksi hän on laittautunut. Sinä, jos sinä et luota häneen täysin, jokin on vialla. Se ei tyydytä – tyydytä sitä kaipuuta, joka miehellä on vaimoonsa.

144   Ja nyt, kuvittele itseäsi pelleilemässä maailman kanssa ja sekaantumassa maailman asioihin, ja sitten polvistumassa ja sanomassa: ”Oi, Jeesus, minä rakastan sinua.” Se on polttava Juudaksen teeskennelty suudelma. Pitää paikkansa. Ajatelkaa näitä asioita. Herätys on tulossa; näettekö?

145   Sinä saatat käyttää vihkisormusta, kyllä vain, mutta sinä et ole aviovaimo. Sinä saatat olla nainen; sinä saatat olla talon emäntä, mutta sinä et ole aviovaimo, jos sinä käyttäydyt sillä tavalla.

146   Etkä sinä ole todellinen kristitty, sinä et ole Kristukselle tarkoitettu tuote, jos sinä et rakasta Häntä kaikella sillä, mitä sinussa on.

147   Sillä, näytätkö sinä kauniilta vai et, ei ole väliä, sinä rakastat Häntä, ja sinä ilmaiset sen. Sitä se on, kun te tulette yhdeksi; kun Kristus ja Hänen seurakuntansa –. Ei seurakunnan [/kirkkokunnan] kautta, ei kasteen kautta, ei tunteiden kautta, ei minkään muun, kuin todellisen rakkauden kautta sinut on otettu Jumalan rinnasta silloin, kun Hänet haavoitettiin ja Hän osti sinut. Ja sinun rakkautesi ja sinun luotettavuutesi ja uskollisuutesi osoittavat, mitä sinä olet. Näettekö te, mitä minä tarkoitan? Vaikka sinä olisit täynnä pisamia, tai olisit…

148   Minulle on sama kampaako minun vaimoni hiuksiansa koskaan, käyttääkö hän kauniita vaatteita, tai ei ikinä… Siinä – hän olisi minun rakkaani. Minä ihailen häntä hänen uskollisuutensa takia, hänen siveytensä –. Se, mitä hän on, hän on sitä.

149   Kristittyinä miehinä ja naisina – sellaisina Jumala meidät näkee. Ei se johdu siitä, että me voimme käydä parhaassa seurakunnassa, tai pukeutua parhaiten, tai pääsemme sille ja sille kulmakunnalle, tai osaamme tehdä tätä, tai ajaa sillä, tai tehdä sitä tai tätä. Sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Kyse on meidän ominaisuudestamme, uskollisuudesta ja rakkaudestamme Kristusta kohtaan; Kyse on syntymästä. Se siitä seuraa.

150   ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, en olisi mitään. Vaikka minä syöttäisin köyhiä, vaikka antaisin omaisuuteni pois, vaikka tekisin sitä ja tekisin tätä, en olisi mitään.” Mitä Kristus välittää siitä, mitä sinä kykenet tekemään, ja mitä kaikkea te pystytte tekemään noin vain, jos tuota todellista, aitoa rakkautta ja uskollisuutta ei ole? Ajatelkaa sitä; voisitteko?

151   Tämä on pyhäkoulu, ja muistakaa, se on oppitunti teille. Olkaa sydämessänne – antakaa Kristuksen ottaa ensimmäinen paikka, kuten todellinen nainen tekee miehelleen. Kenenkään muun kädet eivät saa koskettaa häntä, mihinkään. Ei kukaan suutele, huolimatta siitä, miten hurmaavalta joku näyttää, hän kääntää päänsä pois. Hänellä on yksi rakkaus, ja se on tarkoitettu hänen aviomiehelleen. Juuri niin. Sillä, miten komea joku mies on, ja kuinka tyylikkäältä, ja silotelluilta hänen hiuksensa näyttävät, ja kuinka hyvin hän käyttäytyy, se ei merkitse mitään. Ei todella. Ei yhtään. Hän rakastaa aviomiestänsä ja häntä yksin hän rakastaa. Hän säästää kaikki hyveensä ja kaikki suudelmansa – ja rakkautensa ja kaiken aviomiehelleen ja yksin hänelle. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

152   Ja te luovutte kaikesta maailman asioista huolimatta siitä, miten hyvältä ne näyttävät, miten kauniilta ne näyttävät ja miten ihastuttavalta ne näyttävät. Sinun hyveesi [/siveytesi] on se, millä on merkitystä.

153   Sitten sinä sanot: “Halleluja minä sain sen, koska minä tein tätä. Halleluja!” Sinulla on silti vielä pahaa sisua riittävästi taistella moottorisahaa vastaan. Kuulehan veli, Kristuksen arvostuksen saamiseen tarvitset luonnetta.

154   ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, vaikka vuodattaisin verta molemmista käsistäni, vaikka huutaisin ja tanssisin Hengessä, vaikka söisin Jumalan Sanaa ja rakastaisin sitä, vaikka joisin siitä samasta hengellisestä Kalliosta kuin kaikki muutkin, vaikka taputtaisin käsiäni yhtä kovaa, kuin muutkin. Vaikka voin itkeä krokotiilinkyyneliä, vaikka voin tehdä kaikkea tätä, mutta jos minulla ei ole aitoa, todellista kristillistä siveyttä Kristusta kohtaan, sinä olisit vain helisevä vaski ja kilisevä symbaali.” Paavali varoitti seurakuntaansa tästä – Korinton seurakuntaa, joka oli sotkeutunut kaikenlaisiin mielikuvitusjuttuihin.

155   Minä varoitan teitä, hyvät ystävät. Muistakaa, minun on vastattava teistä tuomiopäivänä, ja teidän verenne ei tule olemaan minun päälläni. Sillä, kuinka uskollisia te olette jotakin muuta kohtaan ei ole merkitystä, olkaa uskollisia Kristukselle! Muistakaa se, kun me rukoilemme.

156   Siunattu taivaallinen Isä, tässä asemassa, me tulemme nyt ja tunnustamme kaikki vääryytemme. Oi, ole Sinä armollinen, armollinen Jumala. Ja me rukoilemme, että Sinä katsoisit meidän sydämiemme puoleen. Ja tänä hetkenä, meidän odottaessamme, kun päämme ovat painetut kohti maan tomua, katso vanhojen miesten sydämeen, vanhempien naisten puoleen, keski-ikäisten sydämeen, ja nuorien, vieläpä pienten lasten -. Ja tutkikaamme itseämme.

157   Me olemme lähestymässä tuota pyhää viikkoa, jolloin me vietämme pitkäperjantaita ja pääsiäistä – ylösnousemusta. Vaikka me olisimme olleet uskollisia seurakunnalle tämän vuoden, vaikka olisimme nauttineet ehtoollista, vaikka olisimme huudahdelleet – me olemme saattaneet tehdä monia asioita, mutta, oi Jumala, katso minun sydämeeni. Minä puhun itseni takia. Katso täällä, tänä aamuna minun sydämeeni ja näiden ihmisten sydämeen ja tutki meitä, Herra. Jos on jotakin, mikä ottaa Kristuksen paikan, oi Jumala, ota se pois. Jos se on laiskuutta, tai vain riittämättömyyttä, vaikka se olisi mitä, minä en tiedä, mutta Jumala, ota se meistä pois. Oi, me emme halua tulla karkotetuksi juuri nyt, tänä taistelujen aikana – Jumalan hylkäämänä ja tulla Hänen vihollisikseen.

158   Oi, Jumala, katso meidän sydämeenne. Tutki meidät Pyhällä Hengelläsi, ja suo meidän nähdä, tänä aamuna, onko meissä jotakin pahaa. Jos on, ota se pois, Isä. Me jätämme sen nyt alttarille, kävelemme pois, ja jätämme asian alttarille. Jos kyse on joutilaisuudesta, jos kiukusta, jos se on välinpitämättömyyttä, jos se on laiminlyömistä, mitä sitten onkin; jos kyse on vihasta, jos se on ilkeyttä, jos se on riidanhalu, vaikka se olisi mitä, oi Jumala ota se pois meistä tänään.

159   Ja näinä tulevina herätyskokouksina, suo, että me olisimme niin täynnä Sinun viehätysvoimaasi, niin että monet pelastuisivat – tässä pikkuisessa yhteisössä täällä, jossa me olemme ponnistelleet niin kovasti. Ensimmäinen herätyskokous, jonka olen pitänyt kymmeneen vuoteen. Siis, minä rukoilen, että Sinä antaisit meille tuon todellisen, aidon hengen meidän sydämeemme.

160   Ja ankkuroitukoot se sinne iäisyyteen saakka. Suo se, Herra. Pane meidät tutkimaan itsemme, meidät aviossa olevat ihmiset, siinä, miten me kohtelemme vaimoamme, kuinka uskollisia me olemme tai kuinka uskollisia meidän vaimomme ovat meille. Anna meidän saada sydämeemme, tänä aamuna se että, mitä me ajattelisimme, jos jotakin sellaista tapahtuisi meille meidän kodissamme; ja kääntäkäämme silloin kiintymyksemme Sinuun ja sanokaamme: ”Oi Herra, ole minulle armollinen.”

161   Voi, jos meidän vaimomme, vain ehkä kerran kuukaudessa, tulisi, ja panisi kätensä käteemme ja sanoisi: ”Kulta, minä rakastan sinua”, ja vain kävelisi pois, voi, kuinka se tuntuisikaan siltä, että hän laiminlyö minua, miten se tuntuisikaan siltä, että jotakin on vinossa. Ja, Jumala, kun, ehkä, kerran kuussa, tai ehkä kerran, kun me tulemme kokoukseen, me uhraamme pikkurukouksen. Voi, Sinä haluat meidän rakkautemme, kanssakäymistä meidän kanssamme kaiken aikaa, ja meidän suunnitelmamme ja meidän sydämemme ajatukset ja aivoitukset pysyisivät Sinussa. Suo se, Herra.

162   Voi, pidä meidän sydämemme niin kiinnittyneenä Sinuun, että maailman asiat näyttäisivät silmänlumeelta, ja täysin yhdentekeviltä. Suo se, Herra. Kuule meitä nyt ja siunaa meitä näiden kokousten seuraavassa osassa. Me pyydämme Kristuksen nimessä. Aamen.

163   Siis, Herra siunatkoon teitä oikein kunnolla. Ja, minä… anteeksi, olen käyttänyt vähän lisäminuutteja pyhäkoulun päättymisen jälkeen. Ja minä rukoilen, että Jumala siunaisi teitä. Minä en sano näitä asioita – nämä on otettu Jumalan Sanasta. Ne olivat meille esimerkeiksi. Ja nyt, katsohan, ystävä:

164   Miltä sinusta tuntuisi, jos tietäisit, että sinun vaimosi suudelma olikin petturin sellainen? Ajattele sitä. Tutki asiaa hetki. Mitä ajattelisitte?

165   Siis, kun te tulette Jumala tykö, petturinako? Älkää sitä tehkö. Ollaanpa realisteja. Sinun ei tarvitse ottaa vastaan tunnekuohuja; sinun ei tarvitse hyväksyä mitään muunlaista, kun koko taivas on täynnä aitoa todellista Jumalan rakkautta. Miksi ottaa korvike, kun voit saada aidon? Se on teitä varten. Nyt, siunatkoon Jumala teitä, kun minä luovutan kokouksen paimenellemme.

166   Älkääkä unohtako tätä viikkoa; siis, nämä herätyskokoukset ovat tälle yhdyskunnalle ja kaupunkien piirille täällä. Menkää puhelimeen ja soittakaa jollekulle, pyytäkää ihmisiä tulemaan. Me tulemme tekemään alttarikutsuja ja odotamme hyviä hetkiä, tällä viikolla, Herrassa.

167   Herra teitä kaikkia siunatkoon siihen asti, kunnes minä tapaan teidät ensi keskiviikkoiltana.

57-0324 MIKSI JOTKUT IHMISET EIVÄT PYSTY PITÄMÄÄN KIINNI VOITOSTA (Why Some People Can’t Keep The Victory), Oakland, California, USA, 24.3.1957

57-0324 MIKSI JOTKUT IHMISET EIVÄT PYSTY PITÄMÄÄN KIINNI VOITOSTA
(Why Some People Can’t Keep The Victory)
Oakland, California, USA, 24.3.1957

 

1       …ja me keskustelimme siitä, että lähtisimme joko tiistai-iltana tai keskiviikkoaamuna aloittaaksemme Wichitasta, Kansasista perjantaina. Minä kerroin heille, etten päässyt pohjoiseen lumen takia. Ja me ajattelimme kuulevamme tuon laulun, joka alkaa: ”Usko ainoastaan.” Minä katsoin kaveria ja sanoin: ”Valtakunta valtakunnan jälkeen, kansat ovat eri kielillä kutsuneet minut lavalle viimeisten kymmenen, tai useamman vuoden aikana.” Ja minä sanoin: ”Kun… jos minä kuolen, ennen kuin Herra Jeesus tulee, on päätetty, että kun minut pannaan maahan, ihmiset seisovat ja laulavat: ”Usko ainoastaan”, kun minä olen menossa maan poveen. Minä sanoin: ”Toivon, että kun, jos minä pääsen taivaaseen, että me laulaisimme sitä, kun me pääsemme sinne, poisnukkuneiden kanssa.” Sillä se, mihin minä todella uskon, on Jeesus Kristus.

2       Siis, olemme… Nenäliinat ja sellaiset, joiden puolesta rukoillaan… Se on suurenmoinen uskon osoitus; on niin monia asioita, jotka minä voisin mainita, jotka olisivat… Isompi osa minun palvelustehtävästäni, melkein, on näiden nenäliinojen ja muiden lähettämistä, koska minä tapaan monia ihmisiä; ja minulla on… Se on tullut sanotuksi monia kertoja: ”Veli Branham, veli Roberts, tai veli Allen, tai joku noista muista miehistä rukoilevat 500:n puolesta, kun sinä otat kolme – neljä.” No, sehän on ehkä totta; mutta siis, he tekevät sitä, mitä Jumala käskee heidän tehdä, ja minä teen sitä, mitä Jumala käskee minun tehdä. Niinpä minä… Minun palvelustehtäväni on vähän erilainen. Mutta, minä saan kontaktin moniin ihmisiin näiden nenäliinojen, ja liinojen ja pienien kangaspalojen kautta. Ja voitte kernaasti lähettää niitä kotiini milloin vain, jos haluatte, vain: ”Jeffersonville, Indiana, Post Office Box 325; mutta jos laitatte vain Jeffersonville, se tulee kyllä minulle. Ja sitten… Meille on ilo… ja me lähetämme – oi tuhansia niitä viikoittain, ja kaikkialle maailmaan. Ja on ollut menestys, saada ihmiset uskomaan ja uskomaan Jumalaan, jotta he parantuisivat.

3       Ja nyt, me rukoilemme näiden päällä ennen kun lähdemme pois, tänä iltapäivänä, niin te voitte saada ne. Mutta, jos te ette sattuneet panemaan sellaista tänne, kirjoittakaa minulle kotiin. Sellainen lähetetään teille täysin veloituksetta. Ei tule – mistään, mitä meillä on ei tule maksua, ei mistään. Meillä on joitain kirjoja; kaverit kertoivat minulle muutama hetki sitten, että suunnilleen puolikas laatikollinen jäi maanantaille… Me emme myy niitä sunnuntaisin. Ja on kuvia – niitä on joitakin jäljellä maanantaille ja tiistaille; ja sitten… Me ostamme niitä niiltä, jotka painavat niitä; ja me annamme ne 40 senttiä halvemmalla kuin ostamme. Tuokaa ne… Ihmisillä ei ole rahaa, ja he haluavat niitä silti; me annamme niitä heille joka tapauksessa. Jumala hyvittää sen jollakin tavalla. Siis, hintaa ei ole, eikä mitään. Pyytäkää kirjeitse mitä vain, tai mitä vain, millä me voimme auttaa teitä tekemään elämästänne vähän parempaa, tekemään koetuksista vähän helpompia. Sitä minä olen täällä tekemässä. Minä olen täällä tekemässä sitä.

4       Minä toivoisin voivani lähteä jokaisen teistä kanssa kotiin, ja keskustella hetkisen. Sen minä haluaisin tehdä, mutta minä en voi tehdä niin. En vain voi, mutta olen varma, että te ymmärrätte sen. Niinpä on yksi asia, jonka te voitte kaikki tehdä minun hyväkseni; se on: rukoilla puolestani, koska se on asia, jota minä tarvitsen enemmän kuin mitään mitä tiedän – rukous.

    Ääneni on tosi käheä, ja olen ollut reisussa niin kauan, kuten sanoin, neljä kuukautta nyt tuskin yhtäkään vapaailtaa, menossa koko ajan, saarnannut, rukoillut sairaitten puolesta. Ja se on… Sitten voi todella puhua, millaista on, kun on saarnannut niin kauan. Te voitte kuvitella, ja sitten parantamiskokoukset ovat minulle kaksi kertaa niin raskaita, kuin mitä saarnaaminen on.

5       Niinpä, tänä iltapäivänä jos Herra suo, me olemme valinneet pikku aiheen vain jutellaksemme ihmisten kanssa hetken. Ja sitten, parantamiskokoukset alkavat taas huomenna ja sitä rataa. Me emme tiedä, mitä meidän Herramme tulee tekemään. Hän saattaa ehkä tulla tänä iltapäivänä ja pitää mahtavimman parantamiskokouksen, mitä meillä on koskaan ollut. Sitä ei tiedä. Hän vain – Hän toimii omalla tavallaan; me vain yritämme seurata Hänen johdatustaan.

6       Ja nyt, ennen kuin avaamme Hänen siunatun Sanansa niin, että asetamme…?… lukeaksemme, puhukaamme, Hänelle hetki rukoillen, kun painamme päämme. Meidän siunattu taivaallinen Isämme; me kiitämme sinua tästä etuoikeudesta saada tulla tälle ihanalle, suurelle areenalle, tänä iltapäivänä; katos päämme päällä, ja kokoontua sinun Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä. Ja tietoisina siitä, että näinä pimeinä ja pelottavina aikoina, joita me elämme; aikakauden lopussa, että on yhä tuhansia ihmisiä, jotka uskovat sinuun, ja odottavat pikaista tuloasi. Je meistä tuntuu tänään, täällä on valittuja, Oaklandin ja sen ympäristön parhaimmistoa, jotka ovat kokoontuneet kaikkialta yhteen tänne, tänä iltapäivänä. He ovat tulleet yhtä ainoaa tarkoitusta varten: kuulemaan Jumalan Sanaa, ja olemaan keskinäisessä yhteydessä sen äärellä.

7       Ja me rukoilemme nöyrästi, Isämme, että ottaisit omiin käsiisi tämän kokouksen, hallintaasi, ja saisit kunnian itsellesi. Pyhitä tämä ääni, jonka pitää puhua; se on todella kokonaan sinun; siinä kaikki, mitä minulla on, mutta minä annan sen sinulle; ja pyhitä ne korvat, jotka kuulevat, ja ottakoot jokainen sydän vastaan; ja ettei sitä ajateltaisi ihmisen sanomana, vaan Jumalalta tulevana; sillä me kuuntelemme ja odotamme kuulevamme kaiken, mitä vain voimme opastukseksi, että me voisimme seistä sinun edessäsi pyhinä ja tahrattomina sillä hetkellä, joka lähestyy kovaa vauhtia. Me pyydämme tätä siunausta Kristuksen nimessä. Aamen.       

8       Hesekielin kirjassa, 36. luvussa ja 26:ssa jakeessa, minä luen… pätkän [jokin profetia tuodaan esiin.] Aamen. Kiitos Jumalalle tästä sanasta. Ja se saa meidät aina rohkaistumaan. Nyt, me lauloimme ennen tätä laulua: ”Rohkaistukaamme kaikki, sillä meitä ei ole jätetty yksin.” Niin se on. Herra on täällä. Me uskomme siihen.

 Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle. Hesekiel 36. luku, ja 26. ja 27. jakeet.

Nyt, me haluaisimme puhua tänä iltapäivänä tästä mahtavasta profeetasta Hesekielistä ja hänen profetiastaan. Ja nyt, tehän tiedätte, että Raamatun profeettoja pidettiin Jumalan kotkina.

9       Ja siis, kun tutkitaan luontoa se – minä näen, missä Jumalan suuri viisaus ilmeni, oi siinä, miten Hän antoi minun ymmärtää luonnollisia asioita, ja niinpä, ilman koulutusta, minä kykenin ehkä ymmärtämään yliluonnollisuutta. Sillä kaikki asiat yliluonnollisuudessa – siis luonnossa, ovat esikuvia yliluonnollisista. Minä en tiedä, ymmärsittekö te sen vai ette, mutta se on totta. Kaikki maan päällä on tehty jostakin yläpuolelta tulevasta. Ja esikuvat ja sen semmoiset, ovat varjoja. Meidän oma varjomme täällä maan päällä on… Se, mitä me olemme nyt, on vain esikuva siitä, mitä me tulemme olemaan siinä mahtavassa ylösnousemuksessa, kun kaikki synti ja sairaus ja surut ja kuolema ovat mennyttä.

10   Ja kotka oli profeetan esikuva. Siis, kotka on mahtava lintu. Yksi surullisimmista näyistä, mitä minä olen nähnyt, oli Cincinnatin eläintarhassa. Minun poikani sanoin minulle hetki sitten, että täällä on sellainen, tuolla järven toisella puolella, ja jonkinlainen pieni paikka, jossa on eläimiä, niin kuin pikku eläintarha. Enkä minä edes halunnut nähdä sitä. Jos mitä minä vihaan nähdä, on jokin, mikä on suljettu häkkiin; ja minä vihaan nähdä häkkiin suljettuna kristittyjä. Jos sinä anna kanarialinnullesi kaikkea niin oikeaoppista ruokaa kuin vain pystyt, ja pidät sen häkissä, mitä hyötyä siitä sille on – annat sille hyvää ruokaa, luot sille vahvat siivet, ellet anna sille tilaa lentää? Siis, juuri sillä tavalla minusta kristityt on vangittu. Meidän pitäisi olla vapaita. Jos me tutkimme Sanaa, ja uskomme Sanaa, se suo meille tilaa. Varmasti. Lähdetään ulos, ja aletaan liikkua; harjoitetaan uskoamme.

11   Sitten, minä kiinnitin huomioni, tähän suureen, mahtavaan lintuun, kotkaan, ja kuinka se lähti isoille siivilleen ja hakkasi itseään häkkiä vasten, ja se tipahti alas ja katsoi taivasta; ja se hakkasi taas niin, että kaikki siipien sulat olivat lähteneet ja sen pää oli aivan mukiloitu, ja se makasi selällään. Kun se osui noihin paksuihin kaltereihin ja lennähti taaksepäin, se katsoi ylöspäin; sen silmät, aivan uuvuksissa, katsoi kohti taivasta, koska se on taivaallinen lintu. Se kykenee lentämään korkeammalle kuin mikään muu olemassa oleva lintu. Siis, haukka ei vedä sille vertoja mitenkään. Mikään lintu maan päällä, ei kykene lentämään kotkan mukana; se kulkee korkealla ilmassa; mikään muu lintu ei kestä siellä; sitä ei ole rakennettu tuollaisia korkeuksia varten; se kuolisi jos se menisi niin ylös. Ilma on siellä niin ohutta – se ei pysty hengittämään sitä; se kuolisi ja tipahtaisi maahan. Mutta, kotka on luotu kohoamaan taivaan korkeuksiin.

12   Siis, jos te ymmärrätte, mitä minä tarkoitan tänä iltapäivänä, minä haluan tämän olevan oppitunti ihmisille, siten kuin Herra antaa minun puhua. Nähkääs, ”lahjoja on ilman parannuksentekoa” [Room. 11:29]. Me tarvitsemme matkijalintuja; me tarvitsemme peukaloisia; me tarvitsemme kaikkia lintuja ja kotkia. Mutta kotka ei voi itselleen mitään, koska se on kotka; Jumala teki siitä kotkan; eikä millään muulla linnulla ole tarvetta lähteä sen mukaan, koska vain se kykenee menemään niin korkealle; eikä kotka taas pysty olemaan niin vikkelä ja taitava kuin kolibri. Mutta, kaikella on paikkansa. Kaikilla lahjoilla on seurakunnassa paikkansa; juuri, koska yksi on kotka, ja toinen on jotakin muuta, ja joku jotakin muuta – Jumalan suurenmoisessa taloudessa, kaikki toimii yhteiseksi parhaaksi – kaikki. Mutt siis, jos kolibri yrittäisi olla kotka, se tuhoaisi itsensä, ja jos kotka yrittäisi olla kolibri, se tuhoaisi itsensä; näettekö? Ja jos kyyhkynen yrittäisi olla varis, se kuolisi; näettekö? Ja varis ei voi olla kyyhkynen. Siinä se on. Me olemme erilaisia, ja Jumala on luonut meidät siten.

13   Mutta kotka… Me puhumme siitä nyt. Jumala vertasi profeettojaan kotkiin. Siis, syy siihen, että vertasi, on se, että mitä korkeammalle mennään, sitä kauemmaksi näkee. Jos te pääsisitte riittävän korkealla maan yläpuolelle, te näkisitte maapallon pyöreyden. Ja mitä korkeammalle mennään, sitä pitemmälle näkee. Ja Jumalalla oli omat profeettansa Vanhassa testamentissa, jotka: ”Jumala puhui monesti, ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja minä… Ja kuten Vanhan testamentin profeetat nousivat korkeuksiin Hengen kautta, todella korkealle, he kykenivät katsomaan kaukaisuuteen ja näkemään asioita, jotka olivat tulossa. Jumala nosti heidät ylös.

Ja siis, jos kotka voi nousta niin korkealle, ja sen silmät eivät olisi sen lentokyvyn tasolla, niin silloin siitä ei olisi sille mitään hyötyä – jos se päästyään sinne ylös, olisikin sokea. Mutta sen silmät on tehty vastaamaan sen muuta ruumista. Ja kun, se pääsee ylös, se näkee, ja se pystyy katsomaan todella kauas.

14   Ja Vanhan testamentin profeetta nousi Hengessä ja nousi korkealle ilmaan, ja näki asioita, jotka tulisivat tapahtumaan. Ja Hesekiel oli yksi Jumalan kotkista – Hänen profeetoistaan. Ja se pääsi korkealle ja pystyi näkemään kauas, ja pystyi  näkemään jopa meidän aikaamme saakka. Suunnilleen 2500 vuoden päähän, hän pystyi näkemään noustuaan ylös Jumalan Hengessä. Ja hän näki tämän ajan, jossa me nyt elämme, ja siksi hän pystyi kirjoittamaan siitä; ja me voimme seurata sitä, mitä tapahtuu. Siitä, mitä Raamatun profeetat sanoivat, tulee joka sana toteutumaan. Joskus me… Joskus meidän on vaikea uskoa sitä, mutta Jumala toteuttaa sen joka tapauksessa, koska kyse on Hänen Sanastaan. Ja Hän on kaikki viisaus; Hän on ääretön; Hän ymmärtää – Hän tietää, mitä on ollut, ja mitä tulee olemaan. Siksi, Hän kykeni määräämään edeltä saadakseen kaiken toimimaan Hänen hyväkseen.

15   Siis, ihmisellä on moraalinen toimintavapaus [/vapaa tahto] eikä hän voi… Jumala ei voi vain ottaa ihmistä ja sanoa: ”Siis, minä panen sinut tekemään tämän. Minä teen sinusta kadotetun ihmisen; minä teen sinusta pelastetun ihmisen.” Se ei olisi Jumalan luonteelle ominaista. Ei. Hän ei halua, että yksikään joutuu kadotukseen, vaan Hän haluaa, että kaikki kääntyisivät.” [2. Piet. 3:9] Mutta, jos Hän olisi… Kun Hän on ääretön, Hän tiesi kaiken alusta alkaen, kuka joutuisi kadotukseen, ja kuka ei joutuisi kadotukseen, koska Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Siis, Hän ei haluaisi, että asiat olisivat sillä lailla; Hän haluaisi, että kaikki palaisivat Hänen luoksensa, mutta Hän tietää, kuka palaa, kuka ei. Niinpä, siksi, Hän kykeni, ennalta tietämisen kautta; Hän kykenee saamaan kaiken toimimaan täydellisesti Hänen suunnitelmansa mukaisesti. Oi, ettekö te olekin iloisia sellaisesta Isästä?

16   Ajatelkaapa, jokainen teistä täällä, tänään, jonka nimi on Karitsan elämänkirjassa – te ette ole panneet sitä sinne, eikä teidän seurakuntanne ole pannut sitä sinne, vaan Jumala on pannut sen sinne. Ja milloin Jumala teki sen? Se on kirjoitettuna Karitsan verellä. Kuinka moni uskoo sen? Maailmassa ei ole riittävästi musteenpoistoainetta, tai mitä se onkin, poistamaan sitä sieltä. Katsokaa; Jumala pani teidän nimenne Elämän kirjaan ennen maailman perustamista, sanoo Raamattu. Me emme ole todellakaan mitään. Sinulla ei ole ollut koskaan mitään tekemistä koko asian kanssa; Jumala itse teki sen, kun maailma perustettiin, kun Hän teurasti Karitsan. Hän tiesi edeltätietämisen kautta, että Kristus tulisi olemaan täällä ja Häntä nimitettiin Jumalan Karitsaksi, joka oli teurastettu maailman perustamisesta asti. Ja peto tulee petkuttamaan kaikkia, jotka ovat maan päällä, joiden nimi ei ole ollut kirjoitettuna Karitsan elämän kirjassa maailman perustamisesta lähtien.

17   Minä toivoisin, että te helluntailaiset tajuaisitte sen. Se on yksi asia, joka teiltä puuttuu. Se juuri aiheuttaa teille pelkoa ja ongelmia. Oi, te sanotte: ”Veli Branham; ikävä kyllä sinähän menet liian pitkälle tuon ikuisen varmuuden ja kaiken kanssa.” Voi ei, sitä teidän ei tarvitse pelätä, jos te pidätte sydämenne Raamatussa, niin ei tapahdu. Näin on. Kyse on Jumalan Sanasta.

Ja eräs mies sanoi: ”Siis, minä olen pelastettu. Minä teen sitä, mitä… ” Minäkin teen aina sitä, mitä haluan; ja jos minä tiedän motiivini olevan väärä, silloin on parasta palata alttarille. Koska Jumala on minussa, minä haluan tehdä ainoastaan niitä asioita, jotka miellyttävät Jumalaa. Ihmisen mielenlaatu on se, mikä saa hänet tekemään sitä, mitä hän tekee. Sitä on mielenlaatu [/luonto].

18   Ja Jumala tunsi alussa jokaisen henkilön, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä. Hän tunsi jokaisen kärpäsen, jokaisen kirpun, kaiken, mikä koskaan tulisi olemaan olemassa. Hän on ääretön ja Hän tiesi kaiken. Ja niinpä, se ajankohta, jolloin meidän nimemme oli Karitsan elämän kirjassa; ne pantiin siihen ennen maailman perustamista.

Ja evankeliumi, jota saarnataan, ei ole itse asiassa mitään muuta kuin, kaikkien kalojen nuottaamista järvestä, kuten Jeesus sanoi. ”Taivasten valtakunta on… ” Sinä sanot: ”No mitä järkeä saarnaamisessa sitten on?” Saarnaajalla on oma osuutensa. Hänellä on… ”taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka heitettiin mereen ja joka vedettiin takaisin.” Siis, siinä järvessä on niin monia kaloja, ja kun viimeinen on tullut esiin, juttu on ohi. Siis, saarnaaja – hän vain heittää verkon; hän vetää… tuossa suuressa verkossa – Raamattu opettaa – se tuo kaikenlaista; se tuo vesihämähäkkejä, sammakoita, käärmeitä, liskoja, kilpikonnia, nuijapäitä ja kaloja. Siis, minun asiani ei ole määrätä tai tuomita, sanoa, mitkä ovat kaloja ja mitkä nuijapäitä; mutta jos te tarkkailette niitä, jos tarkkailette niitä, niiden luonto osoittaa, mitä ne ovat. Näin asia on. Näin asia ehdottomasti on.

19   Tarkkailkaa miten evankeliumi etenee; monia kerääntyy alttarin ympärille; toki, verkko tuo heitä; ja hetki vain, niin heistä on tullut ”veli Kilpikonna” joka pistää päänsä esiin ja sanoo: ”En minä alun perinkään uskonut.” Hän oli kilpikonna jo alun perin; siinä kaikki.

Ja käärme sanoo: ”Siis, tuossa hihhulimeiningissä on kyllä jotain, mitä minä en kestä.” Käärme – alun alkaenkin. Näin on. Ja tuo ”vanha” vesihämähäkki aloittaa: ”plop, plop, plop, klunk, klunk, klunk, ja lähtee takaisin – se oli sitä, jo alun pitäen. Kun verkko tuli niiden päälle, ne olivat sitä; se pitää ehdottomasti paikkansa; mutta, kala oli kala, kun verkko tuli senkin päälle. Me nuottaamme kalaa; Jumala on se, joka päättää [/ratkaisee].

20   Ja se on… Jos tämä – tämä kristillinen uskonto aikoo tukeutua tiukasti järkiperäisiin kykyihin, niin silloin me emme tarvitse Pyhää Henkeä. Pitää paikkansa; jos kristillinen usko perustuisi koulutuksellisiin ohjelmiin, kirkkokuntiin ja niin edelleen, ja suurien rakennusten rakentamiseen ja mitä meillä nykyään onkin, niin me emme silloin tarvitse Pyhää Henkeä pyörittämään seurakuntaa. Juuri niin. Se on siinä tapauksessa paras ohjelma, mitä me voimme toteuttaa. Otetaan jokainen ihminen, joka vain pystyy perustamaan kirkkokunnan – tehdään sitten niin. Pannaan pystyyn niin suuria rukoushuoneita, kuin vain voimme; hankitaan mahdollisimman fiksuja saarnaajia; hankitaan miehiä, joilla on korkeimmat oppiarvot; savustetaan köyhät kadulle ja sitä rataa, ja otetaan tilalle niin hyvin pukeutuneita ja parhaassa henkisessä vireessä olevaa väkeä kuin mahdollista – parhaita, mitä älyllisyyteen tulee, mikäli se on sitä, millä seurakuntaa pyöritetään: älyllisyydellä.

21   Mutta, veli, tämä suurenmoinen, uusi Henki, josta me puhumme, tätä suurta uutta seurakuntaa, jonka Hesekiel näki täällä, ei tultaisi pyörittämään älyllisyydellä. Sitä tulisi vetämään Pyhä Henki; ja sitten, jos Pyhä Henki pyörittäisi seurakuntaa, me emme tarvitsisi niin paljon vouhottamista kirkkokunnista, ja älyköistä, jotka sanovan: ”Aamen”, ja jotka ovat kauneimpia ja pukeutuvat parhaiten. Sitä me emme tarvitse.

Siis, tehkäämme niin kuin Jeesus käski meidän tehdä. Mennään kaduille ja syrjäkujille, ja annetaan raajarikkoisten, ontuvien, sokeiden, köyhien ja jos minkä, ja otetaan heidät mukaan. Sillä suuri illallinen tullaan valmistamaan lähitulevaisuudessa; me tarvitsemme sitä. Sen tyyppistä uskontoa me tarvitsemme; sitten me ihmettelemme, miten me saavutamme sen.

22   Siis, meidän ei koskaan käsketty tuottamaan hedelmää; eihän toki; Jumala ei ole todellakaan sanonut, että tuottaisimme hedelmää. Me kannamme hedelmää; ja tuottamisella ja kantamisella on aikamoinen ero. Siis, me tuotamme sivistystä; me tuotamme psykologiaa; me tuotamme älyllisyyttä ulkokohtaisessa muodossa. Mutta kantaa hedelmää – sen pitää tulla sisäpuolelta ulos. Me yritämme sutata ulkopuolta, mutta Jumalan seurakuntaa ei rakenneta sillä tavalla; se tapahtuu sisältä ulospäin. Omena ei tule ulkoapäin puuhun; se tulee sisältä ulos. Puun elämä osoittaa, mikä se on; ja niistä hedelmistä, joita se kantaa, se tunnetaan.

Ja seurakunta tunnetaan nykyään… Se on saanut ulkoisia älyllisiä seminaarikokemuksia; hiotuimpia oppineita, mitä meillä koskaan on ollut. Ja saarnastuolit ovat voimattomampia kuin minään muuna aikana. Näin asia on. Se johtuu siitä, että seurakuntaa yritetään hallita älyllisesti. Jumalan ohjelma ei ole sellainen; ei Jumala niin sitä tarkoittanut.

Siis, kuunnelkaapa; te sanotte: ”Mitä me voimme tehdä, veli Branham? Miten se tehdään?” Minä sanoin tänään iltapäivällä, että tulisin puhumaan aiheesta: ”Miksi jotkut eivät pysty säilyttämään voittoa.”

23   Siis, huomatkaa; siis, seurakunta ei tarvitse kiillottamista. Se ei tarvitse kasvojenkohotusta. Se tarvitsee syntymän. Se tarvitsee kääntymistä. Jotakin pitää tapahtua; ei, että vahvistetaan rajojamme, ei, että hankitaan uusia jäseniä: herätys ei ole uusien jäsenien hankkimista. Herätys on sen herättämistä, mitä meillä jo on. Juuri sitä me niin kipeästi tarvitsemme.

24   Jokin aika sitten, Chicagossa, minä seisoin tuon kuuluisan suuren, Michiganjärven rannalla. Ja minä näin, kuinka nuo aallot hyppivät ja pomppivat; ja minä ajattelin: ”Voi tavaton, tuolla järvellä on tänään herätys.” Ja minä seisoin siinä; ja minun kanssani seisoi joitakuita.

He sanoivat: ”Anteeksi, veli Branham?”

Minä sanoin: ”Tuolla järvellä on herätys.”

”No mutta, mitä sinä herätyksellä tarkoitat”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Katsokaa, kuinka se hyppelee ja pomppii ja hakkaa aaltojaan sinne tänne ja iskee niitä toisiaan vasten – todella ilakoi.

Ja hän sanoi: ”Siis, mitä tarkoitat – että herätyskö?”

Minä sanoin: ”Sillä on riemun aika; mutta muistakaa, siinä ei ole pisaraakaan enempää vettä kun se pomppii, kuin silloin, kun se on aloillaan”, minä sanoin. Niin se on.

Siis, meidän hyppimisemme ja huutamisemme ja Jumalan ylistys on hienoa, jos meillä on sama määrä vettä jäljellä, kun me tulemme takaisin maan pinnalle. Näin on. Seurakunta ei rakennu riemuitsemisen ja kuplatanssin varaan, vaan se on rakennettu Pyhän Hengen kasteen varaan; Jumalan rakkauden.

25   ”No”, sinä sanot, ”mitä hyvää herätys sitten saa aikaan?” Mikäli huomasitte, joka kerran, kun meressä on herätys – tai siis järvessä, se kirnuaa edes takaisin – se tekee sen heittääkseen roskat pois. Kun herätyksestä on selvitty, kaikki roska lepää rantapenkalla. Se puhdistaa itsensä herätyksessä; ja Jumala tietää, että elävän Jumalan seurakunta tarvitsee herätystä, mutta iso osa sen hölynpölystä pitää tulla myllätyksi pois. Näin asia on.

Mikä herätyksen saa aikaan? Mikä saa järven myllertämään? Se, että alkaa tuulla. Pitää paikkansa. Taivaasta tulee tuuli ja saa herätyksen aikaan; se saa aikaan seurakunnan. Kun ”väkevä tuulispää” tuli kerran taivaasta helluntain herätys syttyi. Sitä me tarvitsemme tänään – lisää väkevää tuulispäätä helluntaiseurakuntaan, että se pääsee eroon näistä mitättömistä ismeistä ja erimielisyyksistä niin, että Jumalan rakkaus saa oikeuden kulkea. Kaikki roska heitetään pois rantapenkoille ja puhdistetaan se perusteellisesti ja aloitetaan alusta.

26   Raamatun aikoina, kun kullan hakkaaja oli… Kulta, ennen kuin oli sulattoja, niin hakkaaja hakkasi sitä, käänsi ympäri, hakkasi niin että kuona saatiin siitä pois. Ja se, mistä hän tiesi, että siitä oli tullut hyvää kultaa, että kaikki pyriitti ja katinkulta ja niin edelleen oli tullut hakatuksi pois, hakkaaja näki oman peilikuvansa siinä. Silloin hän tiesi sen olevan puhdasta. Kuunnelkaapa rakkaat ystäväni, tänään, kun Pyhä Henki – joka on se hakkaaja, hakkaa seurakuntaa evankeliumilla niin kauan, että se näkee Jeesuksen Kristuksen peilikuvan siitä; silloin se on jälleen puhdas. Pitää paikkansa; mutta meissä on vielä aivan liikaa pyriittiä ja kuparia ja muita aineita. Se pitää ottaa pois ja ainoastaan Hakkaaja voi tehdä sen. Herätys on sitä, mitä me tarvitsemme.

27   Siis, tästä upouudesta Pyhän Hengen kasteesta ei voi viedä viestiä kuivalle, muodolliselle uskontunnustukselliselle seurakunnalle. Ei yksinkertaisesti vain voi. Ja nyt… Siis, muistakaa, minä rakastan teitä koko sydämestäni ja toivon, että Jumala tekee asian teille tiettäväksi; mutta, minulla on kotona pieni poika, joka täyttää pian kaksi vuotta. Jos minä näen hänen tekevän jotakin väärää, enkä oikaisisi häntä, minä en rakastaisi häntä. Niin se on. Te, teidän lastanne…

Ja minä haluan sanoa tämän; että tämä meidän seurakuntamme mahtava liike on jakautunut kahteen ryhmäkuntaan; toisesta on tulossa jäykkä ja muodollinen ja älyllinen; toinen on menossa päistikkaa toisen ääripään syvyyksiin. Se on täsmälleen totuus, veli. Näin on. Menee päistikkaa fanaattiselle puolelle… Keskitietä ei ole.

28   Minä sanoin tästä hiljattain, ja eräs minun hyvä ystäväni, Roy Weed, Indianan osavaltion Assemblies of Godin vanhin [/presbyteeri], hän sanoi: ”Siis, tuohan ei ole eettisesti oikein; mies, joka kulkee keskitietä, tulee yliajetuksi.” Minä vastasin hänelle: ”Mutta, kuuntelehan, rakas veli, sinä ajattelet niin kovasti maailman asioita, että sinä voit ainoastaan arvostella asioita sen perusteella, miltä ne näyttävät.”

Tämä on yksisuuntainen katu. Kukaan ei tule takaisinpäin; sinä joko menet eteenpäin tai menet hunningolle. Niin se on. Joko toiseen tai toiseen suuntaan, joko sinusta tulee jäykkä, muodollinen, menet toiseen äärilaitaan, tai sitten jatkat Kristuksen kanssa. Sinä et voi kääntyä ja palata takaisin; paluuta ei ole. Sinä liikut joka tapauksessa; paluuta kummastakaan ei ole.

29   Siis, katsohan, ystävä, me tarvitsemme uuden, todella vihkiytyneiden ihmisten porukan; sitä me tarvitsemme. Siis, tämän päivän sanoma, jos me voisimme… Jos presidentti tulisi tähän kaupunkiin, hän saattaisi sanoa viitisen sanaa jostakin; ”Teidän pitää repiä tämä järvi täältä pois”, tai jotakin sen tapaista, ja ihmiset alkaisivat valuttaa vettä järvestä siitä syystä, että presidentti sanoi niin. ”Tänne pitää tehdä alikulkutunneli”, tai jotakin sen tapaista. Ihmisten pitäisi tehdä niin, ainoastaan siksi, että presidentti sanoi niin.

Mutta, veljet, me luemme tänään kirjaa, joka on mahtavampi kuin minkään presidentin sana. Se on… Se, että presidenttimme huolehtii… Minä rakastan meidän presidenttiämme, minusta hän on hieno mies. Hän tekee sen kaltaisia asioita, vaan – siis kansallisia juttuja. Mutta se, mistä minä puhun; minä en puhu kaupungin virkamiehille kaupungin asioista huolehtimisesta, minä puhun Jumalan seurakunnalle, Jumalan Sanan kautta. Tähän me tarvitsemme muutoksen.

30   Siis, sanoma tuskin menee perille edes vanhanmallisille uskoville. Jeesus puhui siitä kauan sitten Raamatussa; Hän sanoi: ”Uutta viiniä ei voi panna vanhoihin leileihin.” Minä olen usein miettinyt, mitä Hän tarkoitti; mitä meidän Herramme tarkoitti, kun sanoi: ”Pantaisiinko uutta viiniä vanhoihin leileihin [pulloihin]?” No, minä ajattelin, että mitä merkitystä sillä on; koska nykyään meillä on vain lasisia ”leilejä”; ja sillä, onko se uusi vai vanha, ei ole mitään merkitystä. Mutta, kun kävin itämailla – orientissa, huomasin, että sen ajan pullot oli tehty eläinten nahasta; ja sitten, kun eläimen nahka oli tuoretta, ja uusi nahka oli… tai kun se vanheni ja kuivui ja kovettui, ja jos otettiin uutta, vähänkäynyttä viiniä, jossa vielä oli ”elämän itu” ja pantiin sitä niihin; ja kun se alkoi käydä, no, vanhat pullothan ovat niin kovia ja jäykkiä, tapahtui purkaus. Se ei kyennyt pitämään sitä sisällään, ja se repesi. Ja te… Viini tuhoutui ja pullo tuhoutui.

31   Siis, sillä tavalla asiat ovat tänään. Tätä uutta taivaassa syntynyttä, helluntailaista viiniä ei voi ottaa, ja sekoittaa noiden vanhanaikaisten kaikenlaisten kaavoihinsa kangistuneiden piintyneiden uskomusten kanssa. No, jos sen tekee ja menee saarnaamaan Pyhän Hengen kastetta, jumalallista parantamista, ja ihmeitä ja merkkejä, tuo vanha nahka yrittää venyä, ja sitten hajoaa: ”Ihmeiden aika on ohi; minä en kestä tätä enää yhtään; en edes tätä saarnaa loppuun.” ”Bäng” ja ulos ovesta. Niin se on. Ei sitä voi tehdä. Mutta, uutta helluntaiviiniä varten täytyy olla uusia pulloja; näin, ja uusi leili on uutta nahkaa – siinä on vielä eläimen rasvaa, ja se uusi nahka venyy. Ja kun, alkaa saarnata Pyhän Hengen kastetta, Jumalan rakkautta, jumalallista parantumista, ihmeitä ja merkkejä, uusi nahka… Kun Raamattu sanoo: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”, uusi nahka sanoo: ”Aamen!” Pitää paikkansa. Se venyy.

Vanha nahka sanoo: ”Tohtori Jones ei – ei opeta tuolla tavalla.” Näettekö? Siinä sitä ollaan. Eroa on. Me tarvitsemme tänään todellakin uusia helluntailaisia vuotia. Juuri niin. Saarnataksensa helluntain sanomaa…

32   Siis, helluntai ei ole teidän seurakuntanne, siis, helluntai on kokemus. Se ei ole kirkkokunta; helluntai on jotakin, mitä te otatte vastaan [/saatte]. Pitää paikkansa. Se on yhtä hyvin metodisteja, baptisteja, luterilaisia kuin helluntailaisia varten, ja joskus vielä enemmänkin kuin niille, jotka nimittävät itseään helluntailaisiksi. Juuri niin. Kyse on kokemuksesta, silloin, kun te pystytte ottamaan sen vastaan. Oi, kun tuo uusi elämä alkaa toimia, ja te luette Raamattua, joka sanoo: ”Minä olen Herra, joka parannan sinun sairautesi.”

Silloin uusi nahka, kun elämä alkaa astua sisään, venyy ja sanoo: ”Aamen, minä uskon, Herra!”

33   Mutta, siis, jos teidän mieliinne on iskostunut kaikki tämä palsamointiaine, jota teihin on pumpattu, niin ensimmäinen asia, siis, no… Siis, minä olen aina ollut pahoillani kuolleen ihmisen puolesta. Minä käyn joskus ruumishuoneilla ja katselen; minusta ihminen on kuollut, kun hänet viedään sinne, ja sitten häneen ruiskutetaan nestettä, että hän varmasti pysyy kuolleena. Ja sillä tavalla asiat ovat joissakin näistä ympäri Amerikkaa olevissa seurakunnissa. Ne ovat alun perinkin kuolleita, ja kun, te menette sinne, teidät pumpataan täyteen jotakin heidän surkeaa älyllistä palsamointiainettaan, ja varmistetaan, että te pysytte samanlaisena.

Se, mitä me tarvitsemme tänään, on vanhanaikainen Pyhän Hengen helluntailainen voima. Näin asia on. Meidän pitää saada kasvavaa tuskaa, minkä takia meidän on kurotettava kohti Herraa. Siis, minä en halua pitää kouristuksenomaisesti kiinni sellaisesta paikasta jossa, ei edes ”Aamen” voi sanoa, tai te: ”Öhöm, öhöm! [yskäisy] Se käy minun hermoilleni.

34   Jokin aika sitten Kentuckyssa, oli metodistiseurakunta, jolla todella oli Henki… Ja eräs nuori aviopari siirsi kirjansa Louisvilleen ja heidät pantiin suureen keskikaupungin seurakuntaan, jossa ihmiset olivat (siis, en tiedä) todella muodollisia ja seremoniallisia.

Ja eräänä päivänä tuo kentuckylainen äiti tuli käymään poikansa ja miniänsä luona. Ja totta kai, he kävivät seurakunnassa vain silloin tällöin.  He pysyttelivät kotosalla ja katselivat televisiota kuten muutkin, eivätkä käyneet rukouskokouksissa, ihan niin kuin liian monet tavalliset, Amerikan nimelliset kristityt tekevät tänään – metodistit, baptistit, helluntailaiset ja kaikki muut. Se on totta; pitää ehdottomasti paikkansa. Me jäämme kotiin katsoaksemme ”tätä” ja tehdäksemme ”sitä” tai lähdemme ajelulle – on liian kuuma mennä kokoukseen, tai jotakin sen tapaista. Se ei todella tunnu minusta hyvältä. Jonakin päivänä teistä tuntuu paljon pahemmalta, kun teidät tuomitaan tuomioistuimessa. Näin on.

35   Ja siellä… Tämä pikkuäiti, siis, hän halusi käydä kokouksessa. Hän sanoi: ”Siis, rakas, missä te käytte kokouksissa?”

No, he sanoivat: ”Me käymme suuressa Trinity Metodistiseurakunnassa, tuolla kadunkulmassa.”

”Ai”, hän sanoi, ”minun on päästävä kokoukseen aamulla – on sapatti, ja minun on päästävä”, hän sanoi.

Ja sitten, kun sunnuntaiaamu tuli, pikkuäiti vietiin sinne, ja hänellä oli kokomekko kaulaan asti ja pitkät hihat. Ja kun, hän käveli sisään, ovimiehet ottivat vähän taaksepäin kuin sanoakseen: ”Siis, mistähän tämä on tipahtanut? Mistähän antiikkikaupasta hänet on tuotu?” Ja hän käveli sisään; tukka kammattuna taakse ja kasvot sileinä kuin sipuli; ja hän kävelee paikalleen.

36   Sananpalvelija nousi ylös hännystakissaan, siis, ja myllynkivikauluksessaan. Ja hän pääsi ylös, ja sanoo: ”Nyt, rakas seurakuntani, meidän on nyt siirryttävä palvontaan”, hän sanoo.

Ja tuo pikkurouva sanoo: ”Hienoa, ylistys!” Jokainen katsoo ympärilleen; kurottavat kaulaansa niin kuin kanadanhanhiparvi ja katsoo ympärilleen, mitä oikein tapahtui; ihmiset ihmettelevät, mitä tapahtui.

Ja saarnaaja sanoo… [veli B. Selvittää kurkkuaan] Hän sanoo: ”Minä otan uudestaan.” Ja hän sanoo: ”Siis, nyt, naiset ja herrat, me uskomme tänään, että Jeesus Kristus on suuri ykseys, joka on keskellämme.”

Nainen sanoo: ”No, kunnia Jumalalle. Aamen!” Ja hänen poikansa istuu pää painettuna, ja tyttö pää alas painettuna. He eivät ymmärrä, mitä oikein tapahtui.

Ja hän sanoo… Vahtimestari tulee paikalle ja sanoo: ”Madame, te häiritsette saarnaajaa. Hän ei pysty saarnaamaan.”

37   Hänessä ja minussa on vissi ero. Jos ihmiset eivät huuda ”aamen”, minä en pysty saarnaamaan. Se on ainoa, mistä minä tiedän; minä en tiedä, mihin perustan tämän; minusta minä pidän ”aamenen” kuulemisesta; se tarkoittaa: ”Niin se on.” Sana saa otteen ja menee sydämeen; ja tiedättekö, minä mietin… Naisella ei ehkä ollut… Hänen nimensä ei ehkä ollut niin merkittävä, että se olisi ollut ”Kuka kukin on” – kirjassa, mutta minä uskoisin, että se on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. Minä haluan sen mieluummin sinne, kuin kaikkiin maailman ”Kuka kukin on” – kirjoihin. Aivan. Kyllä. Minä haluan sen mieluummin Karitsan elämänkirjaan. Kyllä. Sinne se pitää saada.

38   Olin jokin aika sitten pohjoisessa Brittiläisessä Kolumbiassa ja siellä silmieni eteen tuli näky, joka sai minut haltioihini. Ensiksi, olin jahdannut ratsain vanhaa harmaakarhua. Ja se vanha veikko oli päättänyt, etten minä tulisi saamaan siitä valokuvaa. Mutta, minä ajattelin, että saisin. Mutta, minä en päässyt kyllin lähelle sitä. Ja pienen, oi, kolmivuotiaan hevoseni selässä, joka oli vastikään kesytetty, se teki kaikkensa heittääkseen minut selästään; ja niin sitä mentiin rotkojen yli, minä yritin tukkia sen vanhan karhun tien; ja minun piti kääntyä ympäri; luulin, etten pystyisi, mutta pystyinkin.

Niinpä minä käännyin ympäri ja siten yö pääsi yllättämään minut; ja minä nousin korkealle mäelle, ja aloin tähystää ympärilleni, ja ajattelin: ”Mitähän tietä minä tulin?”Siis, tiedättehän, siellä ylhäällä ei todellakaan halua joutua kääntymään takaisin, koska joutuu kulkemaan ilman tietä tai mitään; niinpä minä sanoin: ”Mitähän tietä mahdoin… ” Ja oli aika pilvistä; ja oli vähän sumua, ja siksi minun oli päästävä aivan lähelle sitä vanhaa kaveria saadakseni siitä kuvan, ja – minä katselin ympärilleni; ajattelin: ”No, olen varma, että tämä on oikea suunta.” Ratsastin hetken, ja sumu hälveni ja kuu tuli esiin; ja minä ajattelin: ”No, minä näen ratsastaa ihan hyvin. Jos menee oikein huonosti, minä teen tulet ja yövyn sitten.

39   Sitten, kuljettuani hetkisen, ja minun pikkuhevoseni oli aivan vaahdossa. Minä sidoin sen kiinni, ja tulin tuulenkaadon luo – se oli pikemminkin metsäpalon kaatama. Ja olihan se myös tuulenkaato, koska puut kaatuvat, kun ne ovat palaneet – elämä on lähtenyt niistä; monet niistä vain keikahtavat toinen toisensa päälle, kun tuuli puhaltaa. Sitten, minä pysähdyin siihen ja annoin [hevo]sen levätä – jätin sen ja istuuduin hetkiseksi, ja – taivas, kuin kirnupiimää, suuria valkeita palleropilviä, ja kuu paistoi niiden läpi kun ne liikkuivat.

Ja minä ajattelin: ”Tässäpä paikka, mihin pysähtyä. Ja tuuli puhalsi, ja oli puhaltanut sumun pois. Ja, minä rupesin kuulemaan valittavinta ääntä, mitä koskaan olen kuullut – ja minä ajattelin: ”Mikä tuo ääni on?” Ja hetken päästä, minä kuulin sen taas. ”Hmmm!” Miten aavemainen paikka.” Ja juuri silloin, kuu tuli esiin, ja siinä oli valtavia, vanhoja kuolleita mäntyjä ja ne olivat haalistuneet aivan valkoisiksi: ja se kuu paistoi niihin ja ne näyttivät aivan hautakiviltä – ja se oli väsähtänein ääni, mitä koskaan olen kuullut – ja minä ajattelin: ”Onpa tämä pysähdyspaikka!” Siis, minä ajattelin: ”Herra, haluatko sinä, että minä jään tähän?”

40   Hevoseni oli sidottu kiinni, ja minä istuin ja aloin miettiä; ajattelin: ”Siis, mikä saa nuo vanhat puut noin valittamaan, se saa tästä läpi kulkevan ihmisen niin alakuloiseksi? Voi, jokainen tästä kulkeva matkamies alkaa pelätä”, minä ajattelin. Ja minä istuin siinä hetken ja katselin meneillään olevaa näytelmää. Ja hetken päästä, minä huomasin, että taas ryöpsähti tuulenpuuska, ja nuo vanhat puut vain valittivat ja voihkivat. Minä ajattelin: ”Mitähän tämä nyt tarkoittaa?” Ja lyhyt sananpaikka Jooelin kirjasta tuli mieleeni: ”Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi tuhosirkka; mitä tuhosirkalta jäi, sen söi heinäsirkka”, ja kaikki nämä hyönteiset. Minä ajattelin sitä, että jokainen noista hyönteisistä, ovat sama hyönteinen; ne ovat vain eri vaiheessa. Se lähtee jonakin, ja palaa toisenlaisena. Kalvajasirkka, tuhosirkka, ja heinäsirkka, ovat sama hyönteinen, ja siten sama hyönteinen eri elämänvaiheessa.

41   Ja minä ajattelin: ”Kyllä; niin se on. No, siis, [nyt] minä ymmärrän, miksi Herra pysäytti minut tänne.” Nämä valtavat, vanhat puut olivat kerran oikeita puita; ja se tuo minulle mieleen nuo jotkut suuret, muodolliset seurakunnat – tiedättehän. Ne kohoavat korkeuksiin niin kuin ei mitään; voi tavaton, kuinka niiden tornit rakennetaan niin, että ne pistävät silmään mistä tahansa kaupunkia katsottuna ja voi; lähes yhtä kuolleina kuin nuo puut olivat. Oi, olivathan ne joskus puita – varmasti; ne olivat kerran täytetty Pyhällä Hengellä kauan sitten luterilaisten ja metodistien ja niin edelleen, aikakautena . Mutta mitä luterilaisilta jäi, sen söivät metodistit; mitä metodisteilta jäi, sen saivat baptistit, ja mitä baptisteilta jäi, sen saivat helluntailaiset; ja voi, koko puuparka oli syöty kokonaan. Siinä se lähestulkoon oli.

42   Alussa, tuo puu, Jumalalta peritty, joka ammoin oli Hänen viinipuunsa – se oli uusi seurakunta; ihmisillä oli keskinäinen yhteys ja rakkaus. Heidän oppinsa oli Raamattu. Heillä kaikki oli kohdallaan; ja sitten tuli jokin hyönteinen ja söi tämän pois ja toinen tuli ja söi tuon pois, niin että jäljellä oli vain jättimäinen, tyhjä, aavemainen paikka. Se on jokseenkin näin.

Ja, joka kerta, kun tuuli puhaltaa, ne valittavat. Ja minä sanoin: ”Näin on. Joka kerta, kun Jumala toistaa helluntaikokemuksen, ainoa, mitä nuo suuret, vanhat ruumishuoneet kykenevät tekemään, on vain seistä ja sanoa: ’Mmmm –  ihmeiden aika on ohi. Mmmm – ei sellaista ole olemassa’” juuri niin aavemaisesti, kuin voi ajaakseen ihmiset pois sellaisesta.

43   Minä ajattelin: ”No, silloin, miksi sinä lähetät sen tuulen, Herra? Miksi sinä lähetät sen ylipäätään?” Ne ovat lopussa; ne ovat mennyttä; ne eivät tule ikinä ottamaan sitä vastaan. Niin kuin nuo entiset lehmännahkat olivat kuivia ja kovia; ei ole mitään keinoa sanoa niille enää mitään, koska ne eivät tule ikinä uskomaan. Ne ovat kovettuneita, ja känsäisiä, rutikuivia, ja siinä kaikki. Mutta, minä ajattelin: ”Miksi sinä sitten lähetät sen tuulen?”

Mutta, muistakaa, mitä Job – mitä Jooel sanoi: ”Mutta, minä korvaan, sanoo Herra; minä hyvitän teille ne vuodet, jotka tuhosirkka söi, ja heinäsirkka söi.”

Minä ajattelin: ”Missä se tulee tapahtumaan, Herra?” Ja minä huomasin, niiden puiden alapuolella oli nousemassa tukku aluskasvillisuutta; pikkuinen pehko puita. Ne olivat vihreitä; se oli totta; seurakunta saattaa toimia kuin pieni ja vihreä [kokematon], mutta veli, se taipuu Jumalan tuulissa sen puhaltaessa. Aina, kun tuuli puhaltaa, nuo pienet puut vain nauravat ja hyppivät ja iloitsevat. Voi pojat, minä sanoin: ”Jos tuo ei ole vanhanaikaista helluntaiherätystä, niin minä en ole ikinä sellaista nähnytkään.” Pitää paikkansa; todella; varmasti.

44   Oi, nuo pikkupuut, kun tuulee, ne ovat joustavia.

Ne [vanhat] sanovat: ”Minä en siihen kokoukseen mene; minä olen presbyteriaani; minä kuulun Assembliesiin; minä… Siis, minä en tee yhteistyötä ollenkaan tuollaisen kanssa.” Te vanhat, kangistuneet, muodolliset, puolikuolleet… Mikä on vikana? Se, mitä me tänään Jumalan seurakunnissa tarvitsemme, on alkuperäinen, murtava kokemus. Minä ajattelin: ”Herra tekisitkö sinä sen?”

Olen nähnyt että tuon pikkuisen jälkijättöisen porukan – joksi meitä nimitetään, siis, vaan…?… tai valuvikaisten… mutta… Te sanotte: ”Ne ovat aivan vihreitä [kokemattomia].” Saattavat olla vihreitä, mutta ne taipuvat tuulen mukaan.  Ne saattavat antaa periksi, mutta niissä on siitä huolimatta runsaasti elämää. Se on yksi hyvä juttu.

Minä ajattelin: ”Mistä syystä niitä ravistellaan niin kovasti?” Joka kerta, kun puuta ravistellaan, se irrottaa juuriaan niin, että se voi kasvaa syvemmälle ja saada paremman otteen. Ja joka kerta, kun me avaamme sydämemme, ja annamme Pyhän Hengen tulla itsemme, se vain ravistelee juuriamme irti niin, että me voimme kasvaa alaspäin ja saada paremman otteen Kristuksesta.

Ankkuroitu kallioon, joka ei anna periksi,
perustuneet viimein turvallisesti Vapahtajan rakkauteen.

45   Seurakunta tarvitsee tänään avautumista ja vihreäksi tulemista. Älkää yrittäkö olla… ”Olen filosofian tohtori; minun paimeneni on…” Mitä sillä ylipäätään on merkitystä? ”TT [teol. Tri.] Te sanotte: ”TT” Raamatussa TT merkitsee: ”Turhuuksien Turhuus”, ja minä luulen, ettei se ole sen koommin kovinkaan paljoa muuttunut. Juuri niin. Veli, mitä – me emme tarvitse TT:tä. Elävän Jumalan seurakunnassa, me tarvitsemme Pyhän Hengen kokemuksen. Te tiedätte, että se on totta; meidän pitää tulla kokemattomiksi, sitten mennä eteenpäin ja saavuttaa Elämä. Juuri niin.

Pelastusköyttä ei ole katkaistu. Tuhosirkka [toukka] ei ole syönyt; oi, veli, tässä jonakin päivänä, Jumala tulee alas hyönteismyrkkyineen; hän ruiskuttaa tuon vanhan kannon ja se alkaa kasvaa vuorenvarmasti; sen se tulee tekemään. Kyllä vain; ja Jumala hyvittää kaikki ne vuodet, jotka heinäsirkka ja sen toukat söivät.

46   Siis, helluntaipäivänä, oli 120 uutta lampaannahkaista leiliä koolla. Näin on. Ei vuohennahkaista, vaan lampaannahkaista – siitä tulee parasta. Kyllä vain. Ja 120 kokematonta oli asetettu yläsaliin, ja jokainen venyi ja jokainen sai kasvukipuja; heidän sydämensä olivat avoinna ottamaan vastaan kaiken, mitä Jumala vuodattaisi. Kyllä vain. Me sanomme tänään: ”Minä menen kyllä sinne, mutta kuulkaa, minä en usko. Minä en välitä siitä, miten paljon hän tuo asioita esiin Raamatusta, minä en todellakaan usko siihen.” No, sinä vanha lehmännahka ja vuohennahka! Mikä sinua oikein vaivaa?

47   Me tarvitsemme jotakin, mitä työstää [/jotakin tekemistä]. Ennen kuin Pyhä Henki voi ollenkaan alkaa työskennellä, Hänellä pitää olla jotakin, jonka kanssa tehdä työtä. Te tiedätte, että se on totta. Voi tätä farisealaista aikaa, jossa me elämme: ”Kuulkaa, tuollainen pölkkypää ei minua ala opettaa. Minä olen sieltä ja sieltä kotoisin; minä olen saanut korkeakoulussa oppini.” Mutta, sinulla ei ehkä ole riittävästi kykyä hallita sitä. Se tarkoittaisi aika lailla jotakin muuta, veli. Kuulehan, Paavali oli myös saanut oppia, mutta hän sanoi, että unohtaisi kaiken, mitä oli koskaan tiennyt, löytääkseen Kristuksen. Siinä on ongelma – seurakunta tarvitsee tänään –  meidän on heitettävä pois koko lailla tavaraa, että me voisimme täyttyä uudelleen.

Tässä istuivat ne 120 kokematonta leiliä. Ja yhtäkkiä taivaasta tuli uutta viiniä kuin väkevä tuulispää; se täytti nuo pikkuiset kokemattomat leilit niin, että niille tuli kasvukipuja ja ne ponnahtivat siitä kaikkialle maahan ja sanoivat: ”Tämä on sitä!” Veli, jos tämä ei ole sitä, niin minä pidän tästä kiinni niin kauan, kun Sitä tulee. Se on varma juttu.

48   Tämä ihmeellinen mahtava Jeesuksen Kristuksen, ylösnousemuksen Pyhän Hengen kokemus; Hänen persoonansa ja olemuksensa tekee työtään meissä, meidän kauttamme, kaikkialla – millainen asia; miten suurenmoinen asia se on; siinä itsessään on Elämä. Elävän Jumalan seurakunta on täynnä elämää; se on käymätöntä viiniä. Se on silti täynnä ”bakteerien” ituja, jotka kasvavat siinä, ja työntää sitä ja tuo sitä esiin. Sitä juuri Jumala tekee. Kristuksen kokemus…

49   Riistanvartijana, minä tapasin kävellä erääseen rakkaaseen paikkaan, jossa minusta oli iloisin lähde, jonka olen elämässäni nähnyt. Tuo vanha kunnon lähde vain pulputteli ja hyppeli kaiken aikaa. Ja niin eräänä päivänä kun olin kävelemässä siitä, minä istuuduin. Minä sanoin: ”Pikkulähde, mikä saa sinut noin iloiseksi? Miksi sinä jatkuvasti pulputat? Johtuuko se siitä, että kauriit juovat sinusta”, minä sanoin.

Jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut: ”Ei, veli Branham, ehei.”

Minä sanoin: ”Ehkä se, että karhut juovat sinusta saa sinut iloiseksi.”

Se sanoi: ”Ei, veli Branham, se ei johdu siitä.”

Minä sanoin: ”No, ehkä sitten siitä, että minä juon sinusta.”

Se olisi sanonut: ”Ei. Se ei johdu siitä.”

”No, mikä sitten saa sinut pulputtamaan?”

Jos se olisi voinut puhua, se olisi sanonut: ”Veli Branham, minä en ole se, joka pulputtaa; se on jokin minun takanani, mikä työntää minua ja saa minut pulputtamaan.” Ja niin on jokaisen uudestisyntyneen Jumalan pojan ja tyttären laita. Kyse ei ole sinun tunteistasi; kyse on jostakin, mikä työntää sinussa, ja aiheuttaa kuplimisen. Juuri. Totta.

50   Kyllä. Sitä juuri me tarvitsemme tänään – uuden syntymän kokemuksen. Siis, minä haluan, että te tarkkailette tapaa, jolla Hesekiel toi sen esiin. Hän sanoi: ”Minä annan teille uuden sydämen ja minä annan teille uuden hengen, ja minä panen teihin minun Henkeni.” Minä haluan, että te huomaisitte sen; siinä on luku kolme. Uusi sydän. ”Minä otan sen kivisydämen pois.” Se on se teidän vanha, erilainen sydämenne. ”Ja minä annan teille uuden hengen.” Siis, monta kertaa – ja se on ollut hirveä virhe; ihmiset ovat joskus ajatelleet, että tuo ”uusi henki” on Pyhä Henki. Mutta se ei ole. Se on uusi henki. Jumala antaa teille… No siis, te ette tulleet toimeen edes itsenne kanssa sen vanhan hengen kanssa; miten te voisitte tulla toimeen Pyhän Hengen kanssa? Jumalan on annettava teille uusi henki niin, että te tulette toimeen Hänen Henkensä kanssa. Ja joskus ihmiset… ”Uuden sydämen, lihasydämen, niin te saatte sen; sitten uusi henki, tuossa sydämessä, ja sitten minä panen minun Henkeni siihen.” Ymmärsittekö? Uusi sydän, uusi henki, ja ”Henkeni”, kolme asiaa, josta Hän puhui.

51   Siis, monta kertaa me yritämme tehdä sen asian tarkoittamaan… No, heti, kun te saatte tuon uuden hengen, te lakkaatte varastamasta, lakkaatte valehtelemasta, tekemästä sellaisia asioita. Te sanotte: ”Halleluja, minä sain sen.” Ja huomaatte, että kun ensimmäisen kerran joku asettuu vähän poikkiteloin teidän tiellenne, Herra armahda, mikä muutos. Varmasti. Te räjähdätte kuin haulipatruunan syönyt sammakko. Kuule veli: siinä on se syy, miksi sinä et koskaan saa Jumalan Henkeä. Totta. ”No”, sinä sanot, ”hän astui minun varpailleni; enhän minä nyt sellaista siedä.” Selvä. Siitä näkee, mitä sinun sisälläsi on. Niin se on. ”Minä panen teihin uuden hengen, ja sitten minä panen teihin oman Henkeni.”

Siis, sydän on inhimillisen olennon tunteiden keskus. Sinun sydämesi on sinun keskelläsi. Se on täsmälleen niin. Sitten Jumala panee vanhan ihmisen keskelle uuden sydämen, sitten Hän panee uuden hengen, uuden hengen… ei kun uuden sydämen keskelle, ja sitten panee Hänen Henkensä uuden hengen keskelle.

52   Siis, kyse on ikään kuin sen erään tunnetun rannekellon vetojousesta. Ymmärrättekö? Siinä toimii sellainen pikku tikittäjä – pieni tikitys toimii tässä. Siinä pyörii pieniä pyöriä, mutta vetojousi hallitsee sitä. Siis, teillä voi olla…

Tämän päivän ongelma on se, että me olemme jättäneet tuon vetojousen pois, veli. Me olemme yrittäneet tehdä itsestämme metodisteja, baptisteja, presbyteriaaneja – rakentaneet suuria rukoushuoneita ja sanomme: ”Katsokaapa, miten hieno kello minulla on. Katsokaa, miten hieno vetonuppi siinä on. Katsokaa sen kellotaulua; kas, siinä on rubiineja; siinä on jalokiviä.” Se ei ole minkään arvoinen, jos se ei pysy ajassa. Aivan.

Se juuri on vialla tänään. Me yritämme muodostaa metodisteja, ja baptisteja ja presbyteriaaneja ja helluntailaisia; ja me yritämme hankkia kauneimman rukoushuoneen, parhaan paimenen, fiksuimman miehen ja kaikkea sellaista, ja meidän seurakuntamme ei pysy Jumalan Raamatun ajassa. Siitä kiikastaa. Näettekö? Hänen henkensä on jätetty pois.

53   Eikö Jeesus sanonutkin: ”Oletteko te kuulleet, että siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi”? Todellakin: vetojousi…

Siis, kun kellossa on vetojousi, ja tämä kello ei ole itsevetävä – se on Jumalan vetämä kello. Ja ainoa, mitä teidän pitää tehdä itsevetävälle kellolle, ainoa, mitä te teette, on, että tiedän tunteenne vetävät sen. Ja se, mitä te tunnette Jumalan Sanaa kohtaan, on se, mikä vetää sen Pyhän Hengen avulla, mikäli te otatte Jumalan Sanan vastaan. Siinä se on, se uusi kello.

54   Siis, Hesekiel näki sen. Ja hän, tämä sama profeetta, näki tämän ilmassa pyörivänä pyöränä, pyörän keskellä, Siis se pyörä… Ensiksi, on kehys; rengas, ja sitten kehys, sitten pienat ja sitten napa [/keskiö].

Siis, kun Luther aloitti – ”vanhurskas on elävä uskosta”, vanhurskautuksesta, hän pani renkaan sen ympärille. Kyllä. No niin; se ei ollut vielä pyörä. Selvä; sitten tulevat metodistit pyhityksineen, pantiin rengas sen päälle – vanne sen päälle; sitten tuli helluntailaisuus. Ja he opettivat pyhitystä – Luther, tai siis, metodistit. Luther opetti vanhurskautusta, joka oli rengas siinä ulkopuolella; ja vanne olivat metodistit pyhityksineen. Ja sitten mukaan tulivat helluntailaiset, ja he asettivat pienan siihen: puhumisen kielillä.

55   No, kuulkaa veljet, se ei koostu vain niistä. Siitä syystä me kompuroimme ja törmäilemme pitkin matkaa juuri niin kuin nyt tapahtuu. Meillä ei ole siinä pienaa, vaan meillä on siinä seurakunnassa yhdeksän hengellistä lahjaa – ei vain yksi! Kaikki ne ovat hyviä. Rengas on hyvä, vanne on hyvä; pienat on hyvä, mutta niin kuin värillinen ihminen syö vesimelonia: ”Sitä on enemmän.” Ja sitä minä tänään ajan takaa: sitä on enemmän. Tässä pyörässä on yhdeksän hengellistä pienaa. Ja sitä pyörittää pyörä pyörän keskellä, ja kaikki ovat kytketty napaan – oi miten minusta tuntuu uskonnolliselta; todellakin tuntuu.

Kyllä, veli: hyvä juttu, riippumatta siitä, mitä me teemme, miten te sen teette, te huidotte ilmaan, koska Jumala sanoi: ”Minä hyvitän, sanoo Herra.” Sen on tultava.

Siis napa on se, mistä käsin se kaikki pyörii. Ja vetojousi on se, mistä koko kellon toiminta on peräisin. [nauhassa on tyhjä paikka] Vetojousi, se saa sen tikittämään, huolehtii jokaisesta siunauksen täysin kohdalleen.

56   Siis, nämä lahjat… Teidän kielien lahjanne – hienoa; vanhurskaus uskon kautta – loistavaa, pyhitys – loistavaa; kielilläpuhuminen – suurenmoista, tulkinta – hienoa; viestit Jumalalta – suurenmoista; profetointi – hyvä… Veli, jos teillä ei ole keskiötä, mitä se tulee näyttämään? Teidän viisarinne menevät ristiin. Ne menevät ristiin, sotkeutuvat, tappelevat, eristäytyvät ja purevat ja syövät toinen toistansa. Se on vikana.

Me tarvitsemme Vetojousta. Mitä hyötyä on, jos meillä on pikkiriikkisiä jousia, ja pikkiriikkisiä vehkeitä täällä, ja jousia, ja hälyttimiä, ja kellotauluja ja isot viisarit ja kaikkia tällaisia asioita, jos siinä ei ole mitään, mikä saa sen toimimaan?

57   Minä uskon, että helluntaiseurakunta on saanut Pyhän Hengen kasteen. Minä uskon, että teillä muillakin on, jotka väitätte niin. Minä uskon, että teidän kielilläpuhumisenne on oikeaa. Minä uskon, että teidän profetointinne on oikeaa. Minä hyväksyn teidän …?… olla baptisteja; minä uskon siihen; varmasti uskon, mutta on eräs juttu, veli: kyse on siitä, että se ei näytä oikeaa aikaa. Sitä minä yritän tässä sanoa. Se vaatii sen, että Pyhän Hengen kaste tulee ihmissydämeen, että se saadaan käymään oikeaa aikaa.

Jumalan rakkaus – Jumala on rakkaus, ja ellei jokaista näistä lahjoista ole pantu aivan rakkauden keskipisteeseen, niitä käytetään itsekkäästi ja välinpitämättömästi, ja ne irrotetaan itse asiasta, ja saavat aikaan eristäytymistä, ja ristiriitoja ja sekaannusta ja sotkua. Mutta, kun ne on ankkuroitu juuri rakkauden keskipisteeseen, ne saavat aikaan yhteyden kaikkialla. Ja niin se on. Sitä juuri me tarvitsemme. Seurakunta tarvitsee kuollakseen rakkautta, veli.

58   Meidän lahjamme ovat hyviä; seurakuntamme ovat hyviä – ei mitään niitä vastaan, mutta me keskitämme toivomme seurakuntaamme [/kirkkokuntaamme]. Te keskitätte kaiken toivonne lahjoihin; kuten Jeesus sanoi: ”Monet tulevat luokseni sinä päivänä ja sanovat: ’Herra, emmekö me sinun nimesi kautta profetoineet, ajaneet ulos riivaajia sinun nimessäsi, tehneet suuria tekoja?’”

Hän sanoo: ”Menkää pois luotani te laittomuuden tekijät. Minä en ole koskaan tuntenut teitä.”

Paavali sanoo: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä eikä minulla olisi rakkautta, en olisi mitään.” Vaikka minä ymmärtäisin Raamattua ja minulla olisi filosofian tohtorin tutkinto; lakitieteen tuplatohtorintutkinto; minä tietäisin kaikki Jumalan salaisuudet, enkä olisi kiinnittynyt siihen rakkauden keskiöön [kellossa] se ei pysy ajassa. Se…?… Näettekö? Ei vain pysy.

59   Siis, tohtori, minulla ei ole mitään… Minä toivoisin, että minulla olisi tohtorintutkinto  –  joku halusi antaa minulle sellaisen tässä yhtenä päivänä; minä sanoin, ”Minä olen liian fiksu siihen.” Pitää paikkansa. Sanoin: ”Olen vain – minusta on kasvanut liian fiksu ollakseni tohtori. Minun kelpo kentuckylainen, etelän maalaispuhetapani: [kääntäjä ei valitettavasti pysty suomentamaan näitä ilmaisuja] ja niin edelleen…” Ihmiset ovat liian älyllisiä. Minä en halua olla ulkokultainen. Olisin iloinen, jos minulla olisi yksi [tutkinto], mutta en ota sellaista niillä ehdoilla. Minä olen mieluummin sitä, mitä olen ja palvelen Jumalaa, varmasti, todellakin, ja olen rehellinen ihmisille ja Jumalalle. Jos te ette ole rehellinen ihmisille, te ette voi olla rehellinen Jumalalle.

60   Me tarvitsemme Jumalan rakkautta. Se hallitsee koko vehjettä. Siis, teidän kellonne on kunnossa; vetojousi ja muut jouset ovat kunnossa; pikku sekuntiviisarinne on kunnossa; teidän pienet lahjanne ja kaikki ovat kunnossa, mutta veli, pannaanpa Vetojousi siihen takaisin. Voi tavaton, se juuri saa kaikki nuo pienet asiat…

Siis, katsokaa, kuinka vetojousi toimii, kun rakkaus alkaa tehdä työtä. Tiedättekö, mitä tapahtuu? Metodistit sanovat: ”Antaa tulla baptistit; heilutaan yhdessä.” No niin. ”Antaa tulla presbyteriaanit, te helluntailaiset, liitytään yhteen ja pidetään koko kaupunginlaajuiset herätyskokoukset!” Siinä se. Jousi on alkanut vaikuttaa; Pyhä Henki on alkanut liikkua. Silloin baptistit eivät valita teidän kielilläpuhumisestanne, eikä se ryöstäydy myöskään teidän käsistänne; ja presbyteriaanit, metodistit, baptistit, luterilaiset, kaikki toimivat yhdessä, yhtenä suurena elävän Jumalan seurakunnan yksikkönä. Ja se pysyy täsmälleen Raamatun kanssa ajassa.

Oi, ajan merkit; me elämme viimeistä päivää. Seurakunnan [sen] on pysyttävä Raamatun kanssa ajassa. Tämä on… Ja siis, silloin tällöin, jos se puhe alkaa käydä vähän kuivaksi, Jumala antaa teille öljypisaran taivaasta. Ja Hän öljyää sen perusteellisesti, ja niin se tulee käymään oikein hyvin sen jälkeen. Kyllä vain; jos se kelpaa teille.

61   Siis, huomatkaa, uusi sydän, uusi henki, ja sitten, ”minä panen minun Henkeni teihin. Siis, ja te pidätte kaikki minun käskyni ja noudatatte minun oikeuksiani.” Kun vetojousi alkaa tikittää, kun kivi, joka hyljättiin, kun Jumalan rakkaus tuodaan takaisin Jumalan kansan keskuuteen, niin silloin te rupeatte näkemään Jumalan seurakunnan ja olla yhtä kaikkien kanssa ilman mitään kitkaa.

Siis, muistakaahan, kun palvelijat, Raamatussa, sanoivat: ”Herramme tulo viipyy”, he alkoivat purra ja syödä toinen toistaan ja hälistä ja kiukutella. Ja Herra tuli ja tapasi heidät siinä tilassa; heillä oli kyllä lamput, muttei öljyä niissä. Näettekö? Ja sen käytöksen takia, heidät heitettiin ulos pimeyteen.

Veli, miksi ottaa korvike, kun täällä on aitoa tarjona? Miksi ottaisitte jotakin muuta, kun todellista on täällä tarjona?

Silloin, kun tuo Vetojousi alkaa tehdä työtä teissä, Kristus, Jumalan rakkaus – sydämessänne, työskentelee teissä, silloin se alkaa tuoda esiin tällaista tikitystä: ”Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, sävyisyys, ystävällisyys, kärsivällisyys, usko, armo, voi tavaton! Se tikittää näitä.

62   Siis, tiedättekö mitä?  Se ies, jota te kannatte yhdessä Kristuksen kanssa, ei hankaa niskaanne enää; se ei ole raskas kantaa. Silloin te vain menette… Siinä on höyheniä; se on kevyt; taakkoja on vähän; ja te tiedätte, miten käsitellä niitä. Kun joku on kääntyy ja sanoo: ”Hei, olitko sinä siinä hihhulikokouksessa? Minusta, minä näin sinut siellä.” No, hmm, kuule…” Näettekö? Se hiertää teitä vähän, koska vetojousi ei toimi. Juuri niin. Mutta, kun Vetojousi alkaa toimia… Kun se henkilö sanoo: ”Minä kuulin Liddy, että sinusta on tullut hihhuli; sinä et varmaan enää tule meidän tupakkijuhliimme.”

Siis, jos teillä ei ole Vetojousta te [vain] sanotte: ”Kuule, John, minä heitin pois ne kaikki vanhat tupakit. Minä tiesin sen; kuulin radiosta, että…”

63   Minä tässä eräänä päivään, että Amerikassa kuoli kurkkusyöpään tupakanpolton takia tänä vuonna enemmän ihmisiä, kuin kuoli neljän vuoden aikana viime maailmansodan aikana. Useampi kuolee Yhdysvalloissa kuin [silloin] kummallakin puolella. Kuulitteko sen radiolähetyksen eilen, joka kertoi syövästä? Se, että tupakanpoltto aiheuttaa syöpää, on ehdottomasti todistettu. Eikä enää… Miksei sitä estetä? Mikä siinä kiikastaa? Televisio ja kaikki muukin on täynnä tuota katkua ja kaikenlaista sellaista sotkua – saastaa. Se johtuu siitä, että korppikotkat haluavat sitä. Se pitää täysin paikkansa. Aivan täysin. Ei korppikotkille voi puhua minkään kuolemisesta, koska sitä juuri se syö. Pitää paikkansa; muuttakaa sen luonto kerran, niin se tulee pysymään siitä erossa. Ehdottomasti.

Oi, te ajattelette, että minä olen kova; minä en ole tarkoituksella kova; minä rakastan teitä, mutta veli, sinut pitää murskata, ennen kuin sinut voidaan valaa uudelleen. Se pitää täsmälleen paikkansa. Meidän pitää saada tietää totuus. Minä siteeraan teille Sanaa. Todellakin.

64   Jumala, silloin… Silloin tuo vanha ies, jota te kannoitte Kristuksen kanssa – jos tuo Vetojousi toimii, Jumalan rakkaus virtaa teidän sydämestänne, ja joku sanoo: ”Hei, minä olen kuullut, että sinä olet hihhuli – et enää juo; et enää polta.”

”Pitää, sisar, paikkansa. Minä olen löytänyt aarteen. Se tekee niin hyvää minun sydämelleni. Kunpa minä voisin kertoa sinulle siitä.” Voi, se peittää ristin kokonaan höyhenillä. Se todella saa sen…

Tiedättekö te mitä tehdä? Nuo taakat, jotka on sälytetty teidän päällenne, te kannatte ne kaikki… Se on kuin Simson noiden Gazan vaskiporttien kanssa. Siis, hän vei ne erään tietyn mäen päälle ja laski maahan. Ja kun, te saatte tuon Vetojousen toimimaan sydämessänne, ja Jumalan rakkaus virtaa ulos, niin ihmiset voivat nimitellä teitä miksi tahansa, niin he eivät saa sanomisestaan mitään iloa. Te viette ne eräälle tietylle, Golgata-nimiselle mäelle, ja siellä te laskette ne maahan ja rukoilette tuon ihmisen puolesta. Niin se on. Te ette jää rähisemään ja  känisemään semmoisista ja tämmöisistä asioista.

65   No, jos teistä tulee todellinen Jumalan lapsi, siis, vanhat asiat ovat mennyttä. Teidät on iestetty, ja voi millainen nautinto onkaan kantaa Kristuksen iestä Hänen kanssaan tietäen, että teidät on iestetty yhteen taivaan valtakunnan kansalaisten kanssa, ja te olette Hänen kanssaperillisiään taivaassa. Se on helppoa.

Siis, mitä me teemme, kun se tulee meihin – kun tämä rakkaus tulee meihin? Minä uskon, että saarnasin täällä tässä yhtenä iltana, miten tuo rakkaus heijastetaan, miten nuo taakat tuntuvat keveiltä, miten tuo rakkaus karkottaa pelon. Te ette pelkää, jos tuo rakkaus on teissä. Ja – ja Raamattu sanoo, että te voitte parantua jos te otatte Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan. Te ette välitä enää mistään kunhan vain rakkaus on teissä, ja saa kaikki nämä asiat liikkumaan. Jos asiat eivät mene kohdalleen, sillä ei ole merkitystä; teillä on silti rakkaus. Se pitää teitä hallussaan.

66   Apostoli halusi osoittaa meille voiman, joka tulee tämän rakkauden kautta, tämän Vetojousen. Katsokaa Jeesukseen; Hän vei meidät hautaan. Katsokaa Jeesusta, joka makaa siellä; kasvot arvilla, kuolemankalpeana; kaikki veri on vuotanut pois Hänen ruumiistaan; kädet naulojen lävistämät ja repimät, jalat revityt. Siinä Hän makaa siellä, kylmänä, kuolleena kolme päivää. Sitten, katsokaa – yhtäkkiä, minä näen kuinka sotilasjoukko ryntäilee vauhkona toinen toisensa yli. Mistä on kyse? Sitten minä näen kuinka Hänen huulensa alkavat saada väriä. Mitä Jumala tekee? Hän näyttää tuon rakkauden voimaa; Hän nostaa hänet kuolleista; tässä Hän seisoo haudalla ja laulaa: ”Kaikki ylistys, ja valta!”

Katsokaa, kun Hän lähtee liikkeelle. Muutaman päivän päästä, kun Hän on koonnut opetuslapsensa joen penkalle, Hän saarnaa heille. Ja viimeiseksi työkseen, Hänen kauniit huulensa tuovat esiin sanoja, ja ne lankeavat: ”Menkää kaikkeen maailmaan; saarnatkaa evankeliumia jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat…”

67   Ja kun Hän alkaa puhua, minä rupean näkemään, kun päivänvaloa alkaa tulla Hänen jalkojensa alta. Mistä on kyse? Jumala osoittaa voimaansa; Hän alkaa nousta ylös – mitä Hän… Hän uhmaa kaikkia painovoiman lakeja; Hänet nostetaan ylös; miksi? Hän on painovoiman luoja. Ja tässä Hän on; Hän nousee ylös, kunnes saavuttaa korkeuden; ja Hän istuutuu rauhallisesti Hänen Majesteettinsa jalkojen juureen. Ylistys Jumalalle. Siinä Hän on, kaikki taivaan ja maan voima käsissään. Ei edes valtameren pieni laine voi liikkua ilman Hänen lupaansa. Siinä Hänen voimansa on. [Nauhassa on tyhjä kohta.]

Halleluja! Ja tuo sama voima toimii meissä ja tekee meistä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa… Voi veljet, siitä se voima tulee, kun meidän uskomme saa sen tulemaan alas – meidän uskomme, joka on rakkaus – se karkottaa kaiken pelon, siitä, ettei Jumala pitäisi Sanaansa. Kun, minä näen että Kristus on armo ja rakkaus, se tuo Hänet ihan alas meille. Tuo mahtava Jumalan voima alkaa tunkeutua seurakuntaan – voittava rakkaus; kuulkaapa, rakkaus on maailman kaikkein voimakkain asia. Mikään ei ole sen vertainen: rakkaus.

68   Jokin aika sitten, eräs pikkutyttö lähti lukioon ja hän palasi ja toi mukanaan toisen pienen tytön, pikkuisen ”rakkikoiran.” Ja kun, hän tuli perille, hän oli nousemassa junasta ja hänen vanha äitinsä oli seisomassa siellä. Ulkona. Ja se pikkutyttö, joka hänellä oli mukanaan sanoi: ”Kukas tuo vanha surkeannäköinen ressukka on?

Ja tyttö oli häpeissään: ”Ai”, hän sanoi, ”en minä tiedä.”

Ja kun, hän pääsi alas junasta, tuo suloinen, kunnon äiti ryntäsi hänen luokseen ja sanoi: ”Kultaseni, onpa ihana nähdä…” sanoi … hän käänsi selkänsä.

Ja konduktööri, joka seisoi siinä, sanoi: ”Mary, minä kysyn sinulta, miten sinä voit olla noin piittaamaton kun olet ollut siellä opinahjossasi? Tuollaistako sinä siellä ”intellektuaallissasi” opit?” hän sanoi.

69   Ja ikävä kyllä, sellaista me olemme oppineet, ja korvanneet rakkauden älyllä. Juuri. Mies sanoi: ”Mary, se on totta.” Minäkin olen vanha mies; minä tiedän, miksi sinun äitisi on tänään ruma. Syy, että äitisi on ruma on, että kerran sinä olit yläkerrassa, ja äiti oli panemassa pyykkiä kuivumaan takapihalla. Kun hän ripusti siellä vaatteita, talossa syttyi tulipalo, ja joku juoksi kertomaan siitä hänelle. Sinä olit liekkien saartamana siellä pienessä huoneessa. Kaikki huusivat: ’Älä mene sinne!’ mutta hän ei halunnut. Hän nykäisi esiliinan päältään ja suoraan läpi liekkien, ja nappasi sinut ja kietoi vaatteisiinsa, ja hän pääsi läpi ja hän paloi ja sai nuo arvet, ja siksi hän on nyt niin ruma”, mies sanoi. ”Ja sinä olet kaunis siksi, että hän on ruma; hänestä tuli ruma, että sinä voisit olla kaunis; ja tarkoitatko sinä sanoa, että sinä häpeät omaa äitiäsi”, mies sanoi.

70   Ja minä ajattelen tänään, veli, että vaadittiin yksi asia, ei älyperäisyyttä, vaan tarvittiin Jumalan rakkautta lähettämään Kristus ristille ja kuolemaan kunniattomuudessa ja häpeässä. Ja tarkoitatteko te, helluntaiseurakunta, tai mikä muu seurakunta tahansa, kertoa minulle, että te torjutte todellisen Jumalan rakkauden? ”Minä en häpeä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Se on Jumalan voima, pelastukseksi…” Jos te mieluummin sanotte: ”Hihhuli”, niin toimikaamme niin kuin sellainen niin kauan, kuin Jumalan rakkaus on minun sydämessäni. Sillä on todellakin väliä.

Voi, veli, Jumala antoi Pyhän Hengen, että Jumalan rakkaus, hallitsisi [/johtaisi, /ohjaisi] seurakuntaa; ei fiksut ja älykkäät, vaan rakkaus. Seurakuntaan tulevat myös lahjat, mutta ne eivät hallitse seurakuntaa. Rakkaus hallitsee seurakuntaa. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa…” Hänen rakkautensa pakotti Hänet tekemään sen. Ja kun, rakkaus on pakottavaa, ylin, kuninkaallinen armo heijastuu sen kohteeseen. Minäpä sanon sen uudelleen: kun jumalallinen rakkaus heijastuu, armo saa aikaan sen kohteen. Ja Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että ylin, ehdoton armo heijasti Vapahtajan maailmalle. Kyllä, todellakin. Ja kun, te rakastatte Jumalaa niin paljon, tuo ehdoton armo heijastaa teihin Pyhän Hengen kasteen, ja saa teidät elämään ja rakastamaan, ja olemaan todellinen kristitty.

71   Ja jonain päivänä… Vain eräs ajatus; monia tuhansia vuosia sitten, kun tämä vanha maapallo ei vielä ollut muuta kuin iso vulkaaninen purkaus, siinä ei ollut häivääkään elämästä; se ei vielä ollut ollut muuta kuin vulkaaninen purkaus. Jumala, tuo suuri Pyhä Henki, Logos, lähti Jumalasta. Me nimitämme sitä Pyhäksi Hengeksi. Ja lähdettyään Jumalasta, se tuli maan päälle.

Kuunnelkaa ja istukaa rauhassa hetki, se aika, voisitteko te, kun minä lopetan hetken päästä? Minä haluaisin teidän ajattelevan, avoimesti, vilpittömästi nyt. Älykö saa kaiken aikaan? Ajatelkaapa; saako teidän kirkkokuntanne kaiken aikaan; saako teidän luonteenne kaiken aikaan, vai saako Pyhä Henki kaiken aikaan?

72   Minä haluan kysyä teiltä jotakin. Kun täällä oli se suuri kaaos, täällä ei ollut mitään, ei mitään, paitsi pelkkiä kiviä, kun tämä vulkaanisuus oli jäähtynyt; ja siinä se vain lepäsi, ja Pyhä Henki ilmestyi kuin kana pesälleen, ja se alkoi hautoa maapalloa. Ja se alkoi hautoa, tai… suo sana ”hautoa” on se sana, tai ”kujertaa” tai ”pitää hyvänä”, kotkottaa niin kuin kana poikasilleen – poikueelleen. Ja sitten Hän alkoi puhua: ”Tulkoon… tulkoon… ja minä saatan nähdä, että vain meidän kehomme olivat maan päällä.

Meille on opetettu, että meidän ruumiimme tulivat maasta. Meidät on rakennettu 16:sta eri alkutekijästä. Se tarkoittaa: maaöljystä, kosmisesta valosta, ja no, kaliumista ja kalsiumista ja niin edelleen – 16:sta alkuaineesta. Sitä ruumis on. Miten meidät rakennetaan niistä? Me syömme ruokaa; joka päivä, kun me ammennamme jotakin sisäämme, jokin kuoli. Jos te tänään syötte, jonkin oli kuoltava siksi, että me voisimme elää. Joka kerta… Sen vuoksi, että sinä elät – jonkin on kuoltava että sinä eläisit. Jos sinä syöt nautaa, lehmän oli kuoltava; jos syöt lampaanlihaa, lampaan oli kuoltava; jos syöt kalaa, kalan oli kuoltava; jos sinä syöt leipää, vehnän oli kuoltava; jos syöt perunaa, perunoiden oli kuoltava; jos syöt papuja, papujen oli kuoltava. Mitä se sitten onkin, kyse on elämästä; ja me pysymme hengissä ainoastaan kuolleen aineen avulla.

73   Ja nyt, veljeni, minä haluan kysyä sinulta jotakin; jos jonkin on kuoltava, jotta saadaan aikaan elämää, kuinka paljon ennemmin jonkin pitää kuolla niin, että me heräämme henkiin, kuolemattomina? Miten paljon ennemmin sen on saatava sen aikaan? Ei niin kuin fiksu saarnaaja, katolinen pappi, ei rabbi – vaan tarvitaan Herran Jeesuksen elämä, jotta Hänen elämänsä niin kuin…?… Pyhän Hengen lähettämiseksi takaisin, että me voimme virota henkiin. Kristus sanoi: ”Koska minä elän, tekin saatte elää.” Minä haluan, että te ajattelette sitä.  Huomatkaa, jonkin piti kuolla että te elätte, päivittäin. Jonkin piti kuolla, jotta te voitte elää ikuisesti. Ei järjen perusteella, ei minkään, mitä te voitte asialle tehdä, vaan ottamalla vastaan se ikuinen elämä, jonka Jumala antoi.

74   Katsokaa nyt Pyhää Henkeä, kun se hautoo, tai, kujertaa kuin kyyhkynen. Tässä Hän nyt kujertaa maan yli. Ensimmäiseksi siis, minä saatan havaita, kun vähän maaöljyä alkaa muodostua. Mitä siinä tapahtuu? Katsotaanpa; maaöljy, vähän kalsiumia yhdistyy – rautaa; mitä tapahtuu? Kaunis pääsiäislilja nostaa itsensä maasta. Mitä se oli? Pyhä Henki hautoo; kujertaa: ”Kaikki te työtätekevät…” Tuo pikkuinen lilja, se…

Isä katsoo sitä ja sanoo: ”Onpa kaunista; jatka vain kujerrusta.” Ja hetken päästä ilmestyy ruohoa; hetken päästä tulee esiin puita; hetken päästä tomusta lennähtää lintuja; hetken päästä tomusta tulee esiin eläimiä. Mitä sitten tapahtuu? Ihminen ilmestyy. Mitä se on? Pyhän Hengen hautomista – ei seurakunnan – Pyhän Hengen.

Ja tässä ilmestyy ihminen. Jumala sanoo: ”Hän ei nyt näytä oikeanlaiselta.” Niinpä…  Nainen ei ollut alkuperäisessä luomisessa; hän on miehen oheistuote. Niinpä, Jumala laskee työvälineensä työpöydälle ja ottaa luun miehen kyljestä ja tekee hänelle pikku sydänkäpysen. Ja Eeva ja Aadam – käsivarret kiedottuina toinen toisensa ympärille; lähtevät kävelemään. Ja ensi töiksi, tulee voimakas tuulenpuuska; ja Eeva sanoo: ”Voi, rakkaani, tuo tuuli…”

Aadam sanoo: ”Vaikene!” Ja se tottelee häntä; hän oli Jumalan poika. Oi, halleluja!

75   Voi, minä ehkä käyttäydyn nyt järjettömästi; minusta, minä en kyllä ole sitä; mutta, katso, veli, minussa on jotakin, kun minä ajattelen näitä asioita… Voi tavaton! Kun minä ajattelen sitä, mitä väliä vanhuudella on? Mitä mikään nyt merkitsee tähän verrattuna?

Pankaa tämä merkille: hetken kuluttua alkaa valtava karjunta; Eeva ei ole peloissaan. Kukas se on? Leo leijona. Aadam sanoo: ”Tulehan tänne Leo”, ja hän taputtaa sitä kuin kissanpentua. Gepardi ilmestyy – tiikeri. He tuntevat kaiken… Voi, silloin se oli suurenmoinen paratiisi.

Hetken päästä Aadam sanoo: ”Nyt ei ole aika napsauttaa televisiota päälle, vaan rakkaani, aurinko on laskemassa; nyt on jumalanpalveluksen aika.” Oi, Jumala! ”Nyt meidän on aika käydä palvomaan Jumalaa.” Ei: ”Nyt me lähdemme kuuntelemaan tohtori Jonesia”, ja ”me lähdemme kuuntelemaan William Branhamia”, tai jotakuta muuta. Vaan: ”Me lähdemme palvomaan!” Ei mihinkään isolle spiraalinmuotoiselle paikalle, vaan he menivät puiden alle. Ja sitten laskeutuu todella pehmeä valo – Logos, Pyhä Henki – Kristus, voitelu laskeutuu. Ja sinä [Jumala] sanot: ”Lapset, oletteko nauttineet olostanne täällä maan päällä, johon Herra, teidän Jumalanne on teidät asettanut?”

”Kyllä, Isä; me annamme sinulle kunnian.” Ja Hän laskeutuu, ja suutelee heitä poskelle, ja Hän laittaa heidät makuulle, kun he ovat rukoilleet.

76   Te varmasti olette huomanneet, miten ihana on mennä illalla omaan makuuhuoneeseenne… Minä teen sitä omalle pienelle pojalleni, ja olen siellä pikku Josephini ja vaimoni kanssa, ja me suukottelemme häntä poskelta toiselle pannessamme häntä nukkumaan. Ja minä sanon: ”Äiti, hänellä on ihan samanlaiset silmät kuin sinulla.”

Ja hän sanoo: ”Kyllä, ja hänen suunsa muodosta tulee ihan sinä mieleen, ja niin edelleen.” Kyse on pyhän avioliiton kautta tulleesta yhdennäköisyydestä.

Ja kun, Jumala katsoi Aadamia ja Eevaa ja näki, että he muistuttivat Häntä, sillä heidät oli tehty Hänen kuvakseen, miten hän suutelikaan heitä ja mitä Hänen suuren sydämensä on täytynytkään tuntea.

77   Mitään harmeja ei voinut tulla. Tiikeri makasi aloillaan; Leo leijona makasi aloillaan; mikään ei voinut tuottaa vahinkoa. Sitten synti tuli kuvaan, veli. Se pilasi tuon kauniin kuvan. Eeva ei olisi ikinä tullut tarvitsemaan Max Factoria laittamaan hänen kosmeettisia kasvojaan. Ei todella; Jumala sai sen aikaan – tuo ikuisen elämän kaunis poskipuna teki hänestä kauniin. Hän ei olisi ikinä tullut tarvitsemaan ”manikyyriä” ja kaikkea sellaista, kuten nykyään tarvitaan. Synti sai teidät siihen tilaan.

Veljet, kuulkaa, kun kerron, kaikki miehet ja naiset… että kun me syömme, me uudistamme elämäämme. Ja sitten kun, me onnistumme saamaan… Minä kysyin eräältä lääkäriltä; sanoin: ”Tohtori, joka kerran, kun minä syön, niin uudistanko minä siten elämääni?”

Hän sanoi: ”Aivan oikein, veli Branham.”

Minä sanoin: ”Miksi se on niin sitten, että kun minä syön samaa, mitä söin 16-vuotiaana –  kun olin 16, kun minä söin, minusta tuli vahvempi aina vain; kun minä syön tuota samaa ruokaa nyt, niin minä vain vanhenen ja heikkenen koko ajan? Sano, miksi se on niin.” Minä sanoin: ”Minä kaadan vettä kannusta lasiin ja se täyttyy, ja aivan yhtäkkiä, mitä enemmän vettä minä kaadan, sitä tyhjemmäksi se tulee. Selitä se minulle tieteellisesti.”

Hän sanoi: ”Pastori Branham, ei sitä voi tehdä.”

Minä sanoin: ”Kyllä vain voi, tohtori. Anteeksi, mutta Raamattu sanoo niin. ’Ihmisen osa on…’, ja ihminen tulee saamaan sen osakseen.” Mutta, veljet, siunatussa ylösnousemuksessa, jokainen ryppy ja kaikki vanhuuden merkit tulevat poistumaan; ne ovat synnin jälkiä, ja kaikki nämä synnin…?…   tullaan poistamaan. Halleluja! Silloin me tulemme olemaan nuoria ikuisesti.

78   Minun vaimoni sanoi tässä eräänä päivänä minulle, kun minä olin kampaamassa niitä harvoja hiuksiani, joita on jäljellä; vaimo sanoi minulle: ”Billy, sinusta on tulossa kalju.”

Minä  sanoin: ”Rakkaani, minä en ole menettänyt niistä yhtäkään.”

Hän sanoi: ”Mitäs tuo on, rakas?”

Minä sanoin: ”En ole menettänyt niistä yhtäkään.”

Hän sanoi: ”Missä ne sitten ovat?”

Minä sanoin: ”Kultaseni, minäpä kysyn sinulta yhtä asiaa; vastaa minulle, niin minä vastaan sinulle.”

Hän sanoi: ”Selvä, rakas.”

Minä sanoin: ”Missä ne olivat ennen kuin minä sain ne? Jossain ne olivat. Missä ne sitten olivatkin ennen kuin minä sain ne, siellä ne ovat odottamassa minun ylösnousemustani.” Halleluja! Ainoastaan… Kyllä vain, veljet; kyllä veljet.

79   Siis, kuunnelkaapa; minä haluan kysyä teiltä jotakin. Jos tarvitaan Pyhä Henki hautomaan teidät pois maasta, ja siitä maasta, mistä te olette tulleet, ja täällä te nyt olette, ajattelevana olentona; ja nyt, ilman mitään valintaa, Pyhä Henki teki teistä sen, mitä te nyt olette tänään, niin miten paljon ennemmin Hän, joka toi teidät alun alkaen esiin maasta, voi nostaa teidät kuolleista viimeisinä päivinä, vaikka teidän ruumiinne olisi siroteltu idästä länteen?

Muistakaa, teidän kehonne olivat täällä, kun Pyhä Henki alkoi alussa hautoa. Jos ei -, mistä se sitten tuli? Te olette kalsiumia, potaskaa, ja kosmista valoa, ja maaöljyä – tämä elämä täällä maan päällä… Jumala yhdisti ne; eikä kukaan muu olisi voinut tehdä sitä. Sinä et pysty tekemään ihmistä yhdistämällä potaskaa ja kalsiumia. Jumalan elämän Hengen tarvitsee tulla ihmiseen tekemään hänestä se, mitä hän on.

80   Ystävät, älkää antako pettää itseänne; Jumala ei pyöritä seurakuntaansa järjellä; Pyhän Hengen tekee sen; Hän kysyy: ”Rakastatko sinä minua? Uskotko sinä minua?” Ja jos Hän sai minut sellaiseksi kuin olen, ilman, että minulla oli – mitään osuutta, miten paljon ennemmin Hän antaa minulle elämäni takaisin, ikuisen Elämän myötä. Jos sinä vastaat Hänen huolenpitoonsa, sano: ”Kyllä, Pyhä Henki, minä en välitä, mitä maailma sanoo, minä rakastan sinua; minä rakastan sinua, minä rakastan Sinua.” Miten paljon ennemmin Hän tulee pitämään silmällä tätä kalsiumia ja potaskaa tuona suurena päivänä. Hän puhuu, ja tämä ruumis palaa ajassa taaksepäin; jokainen hius päässä, jokainen voiman hippunenkin, joka oli minun ruumiissani, kun kuolematon Elämä jälleen ilmestyy. Kyllä, veli; Jumala antoi Pyhälle Hengelle työksi pitää huolta seurakunnasta.

81   Kuunnelkaapa; Raamattu sanoo: ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeksii autioilla paikoilla. Kun se palaa, se tapaa sen muuttuneena.” Tämä on se, mikä on vialla. Kun tuo saastainen henki palaa vanhaan paikkaansa…

Kuunnelkaapa, nyt; minä saatan nyt olla vähän pitkäpiimäinen, mutta onhan teillä vielä runsaasti aikaa. Kuunnelkaas, minä haluan kysyä teiltä jotakin. Te kävitte ennen tansseissa ja esityksissä ja istumassa yöt läpeensä. Kuunnelkaapa: tämä on ikuista elämää.

82   Syy siihen, että teillä on ylä – ja alamäkiä, kun saastainen henki lähtee; niin pitkälle te pääsette; te saatte uuden sydämen, tai jotakin. Te voitte näyttää kasvonne; te olette saaneet jotakin ulkoista, mitä näytellä. Ja kun henki tulee takaisin, se löytää sinut yhä elelemästä vanhalta törkyiseltä syrjäkujalta, äkkipikaisena, kuten ennen ja välinpitämättömänä ja kaikkea. Mutta, kun Pyhä Henki muuttaa sinne, Jumala lähettää puskutraktorinsa alas taivaasta sinne, ja kääntää koko paikan ylös-alaisin, kaapii kaiken pois, ja tekee siitä terassin. Ja, tiedättekö, koska Hän on paikalla, siellä ei ole enää säilykepurkkeja; siellä ei enää ole vihaa, siellä ei enää ole pahuutta. Ja se löytää suuren kartanon, jossa Pyhä Henki asuu; ja koska Hän on siellä, Hänen läsnäolonsa on paikalla, ja tuo kauniita kukkasia kaikkialle tuolle terassille – rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden ja sävyisyyden hyvyyden kukkasia. Se ei ole enää mikään sikolätti; se on paikka, jossa Pyhä henki asuu. Halleluja!

Voi, minun on lopetettava, veljet, minusta tuntuu, että olen vasta pääsemässä saarnaamaan; minusta tuntuu hyvältä. Juuri niin.

83   Veljet, minäpä kerron teille jotakin; tämä seurakunta tänään tarvitsee sitä, että palataan takaisin oikeaan jumalalliseen tilaan, jossa Pyhä Henki voi hallita rakkauden ja keskinäisen yhteyden syntymistä. Kuunnelkaapa; sitä maailma tarvitsee, sen minä vain sanon. Hetkinen vain, niin me lopetamme, jos Jumala suo.

84   Minä olen metsästäjä: siis, minä rakastan luontoa. Minulla oli vuosia sitten tapana käydä metsällä pohjoisen metsissä. Minä käyn siellä joskus vieläkin. Minä tapasin erään ystävän siellä, se mies saattaa istua täällä talossa tänään, Bert Call – mainio mies. Hän oli pätevä metsästäjä; minä pidin hänen kanssaan metsästämisestä, koska hän oli vahva ja vanttera. Me pystyimme kiipeämään vuorilla ja ylittämään eri paikkoja. Hänellä oli hyvä, tarkka katse, hän pystyi pitämään riistaa silmällä; ja minä nautin hänen kanssaan metsästämisestä. Häntä ei kovin helposti saanut eksymään; hän ei juuri joutunut kääntymään ympäri. Hän tunsi joka puun ja merkit ja jutut, ja minne piti mennä. Ja kerran, kun me olimme taas siellä, minä lähdin ylöspäin… hän oli hyvä mies – hyvä metsämies, mutta raaka ihminen sydämeltään. Voi, hän oli niin ilkeä sydämeltään. Ja hän saattoi tappaa pikkuisia kauriinvasoja ollakseen – ihan huvikseen, koska hän tiesi, että minä olin saarnamies. Minä sanoin: ”Bert: eikö sinua yhtään hävetä tehdä tuollaista?”

”No”, hän sanoi, ”älä nyt viitsi, saarnamies; varsinainen jänishousu.”

Minä sanoin: ”Bert, älä tee sitä.”

Siis, Herra – jos hän antaa sinulle luvan ottaa vasan, ei siinä mitään; se on sinun asiasi. Aabraham otti vasikan ja syötti sen Jumalalle. Juuri niin; eikä siinä mitään, mutta tappaa niitä joukoittain…

85   Ja hän oli tosi paha. Niinpä, yhtenä vuotena, kun me taas menimme sinne, hänellä oli sellainen pikkuinen pilli. Ja hän osasi töötätä sillä ja vinkua kuin pikku kauriin vasa. En ole eläissäni kuullut sellaista matkimista, tai imitoimista. Ja minä sanoin: ”Bert, et kai sinä aio käyttää sitä, ethän?”

Hän sanoi: ”Äh, älä nyt viitsi, saarnamies; teissä on se vika, että te olette niin jänishousuja”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Bert, saisit hävetä; et sinä sitä tee.”

Me lähdimme metsään, ja metsästimme käytännöllisesti katsottuna puoli päivää tai pitempään; emme nähneet jälkiä tai mitään. Ja me pysähdyimme; siinä oli pieni aukea; ja minä huomasin, että hän kurkotti kättään taskuunsa ja otti pikku pillinsä. Minä ajattelin: ”Voi ei, ethän sinä vain tee sitä.” Ja hän päästi pienen parahduksen, se kuulosti pikkuisen vasan äännähdykseltä; ja samassa, aukean toiselta puolelta iso, komea, kaunis vaadin – se on äitikauris – nousi. Se nousi pystyyn; minä näin nuo isot, viehättävät korvat, isot ruskeat silmät. Se ei ollut kuin 30 jaardin päässä minusta. Bert katsoi minuun ja hymyili; ja minä ajattelin: ”Voi, Bert, älä tee sitä; ethän sinä tee sitä.”

86   Minä näin sen kävelevän sieltä pää pystyssä, kaunis eläin. Mistä siinä oli kyse? Mikä sen sai kävelemään sieltä esille? Jokin siinä – äidinrakkaus; vauva oli itkenyt. Se käveli aukealle; se ei olisi tehnyt sitä mistään muusta syystä; mutta mitä se oli? Sille tuli paine.  Se oli äiti; se ei voinut sille mitään, ja lapsi itki, ja äidinvaisto ajoi sen esiin. Se yritti löytää tuon vauvan. Minä näin Bertin vetävän liikkuvat taakse, vetävän patruunan piippuun, suuntasi luodikkonsa; voi, hän oli todella tarkka. Minä ajattelin: ”Voi, Jumala, älä anna hänen tehdä sitä.” Oi, tuo äiti on siinä osoittamassa tuolla tavalla rakkauttaan – miten hän voi tehdä sen? Ja kun – kun vipu oli naksahtanut – pulttilukon vipu meni alas, minä näin hänen tähtäävän, kiikaritähtäimen hiusristikko aivan keskellä tuon äidin sydäntä. Minä tiesin, että sekunnissa hän pamauttaisi tuon sydämen sen rinnasta ulos.

Ja minä ajattelin: ”Miten hän saattaa tehdä sen? Oi, sitä minä en halua nähdä”, minä ajattelin.

87   Ja hetken päästä,  siinä samassa tuo kaurisemo äkkäsi metsästäjän. Se hätkähti; nosti ison. Päänsä. Entä, pakeniko se? Ei. Miksei? Jossain oli vauva pulassa. Sen täytyi löytää se vauva. Vaikka sen sydän oltaisiin paukauttamassa kappaleiksi, sen täytyi löytää tuo vauva – se oli pulassa. Miksi [sen täytyi löytää se]? Kyse ei ollut mistään, mitä se yritti esittää, kuten seurakunta yrittää tehdä. Se oli jotain sen sisällä. Se oli äiti. Sen täytyi löytää tuo vauva. Se alkoi kävellä kohti; katse tuossa metsästäjässä; ja minä näin aseen piipun laskevan, ja minä ajattelin: ”Oi, Jumala…” Minä käänsin vähän päätäni; en kuullut kiväärin pamahtavan. Ajattelin: ”Mikä nyt on?” Ihmettelin, mitä oli sattunut.” Käännyin katsoakseni ja niin minä näin kiväärin piipun menevän tällä lailla…

Bert kääntyi ja katsoi minuun; hän viskasi kiväärin maahan, tarrasi kiinni käteeni, ja sanoi: ”Billy, nyt minä sain tarpeekseni; en kestä enää. Billy, rukoile minun puolestani, että Jumala antaisi minulle sellaisen kristityn sydämen, joka sinulla on. Minä en halua olla tällainen”, hän sanoi. Ja aivan siinä paikassa, minä johdatin tuon kylmäsydämisen miehen rakastavan Jeesuksen Kristuksen Hengen tykö. Mitä tapahtui? Mitä tapahtui? Miksi? Siitä syystä, että se oli…?…  Hän oli nähnyt. Mitä tapahtui? Hän oli nähnyt osoituksen todellisesta rakkaudesta.

Ja, veljet ja sisaret, seurakunta tänään tarvitsee juuri osoitusta, ei teeskentelyä; ei älyllistä sivistystä, vaan osoitusta siitä, että Jumala rakkaus on sydämessämme.

88   Painetaanpa päämme hetkeksi, kun me ajattelemme toista…?… Mistä siinä on kyse? Ehkä sinä olet ollut jo pitkän aikaa seurakunnan jäsen, mutta onko sinulla todella… Sanotko sinä vain: ”Minä olen lopettanut sen? Minun pitää tehdä näin?” Juuri sillä tavallako sinä toimit? Se on järjen mukaista; mutta onko sinulla jotakin, oikea Jumalan rakkaus sydämessäsi? Jos ei ole, mikset sinä ottaisi sitä vastaan tänään? Miksi ottaisit vastan korvikkeen? Onko kaikki, mitä sinä haluat tietää kristittynä olemisesta, että sinä kuulut johonkin seurakuntaan?  Onko kaikki, mitä sinä haluat tietää kristittynä olemisesta sitä, että sinä olet huutanut?  Onko kaikki, mitä sinä haluat tietää kristittynä olemisesta, että sinä olet puhunut kielillä? Minä kyllä uskon kaikkiin näihin, mutta olen [myös] nähnyt noitien ja velhojen puhuvan kielillä. Onko kaikki, mihin sinun pitää uskoa… Ehkä sinun käsiisi tulee öljyä, tai kasvosi verisiksi tai jotakin sellaista, josta voi päätellä, että sinä olet kristitty. Onko siinä kaikki, mitä sinulla on? Veli, oletpa sinä surkuteltava. Kyllä. Mikset sinä ottaisi todellista… Miksi ottaa korviketta, kun helluntaitaivaat ovat pullollaan todellista?

89   ”Kielilläpuhuminen lakkaa; ihmeet katoavat; tieto katoaa; profetoiminen, se katoaa; tieto katoaa, mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, joka on rakkaus, tulee, se tulee kestämään.” Se on kestänyt ikuisuuksiin pyhien ja enkelien lauluissa. Runoilijat voivat kirjoittaa siitä. Ei ole mitään keinoa selittää sitä.

90   Siis, nyt, kun te harkitsette sitä, haluaisitteko te todellisen Jumalan rakkauden sydämeenne, eikä teillä ole sitä? Nyt, olkaa rehellisiä Jumalan edessä. Ja Jumalan palvelijana, minä tuon teidät Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikkivaltiaan Jumalan eteen [/läsnäoloon]. Ja jos, teissä on hitunenkaan vilpittömyyttä, minä rukoilen, että Jumala ilmaisisi asian teille tänä iltapäivänä. Tiedättekö te todella olevanne tuota kokemusta vailla? Nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen, ja sanoisitte: ”Jumala, Kristuksen nimessä, anna se minun sydämeeni.” Jumala teitä siunatkoon; hienoa, oi, aivan kaikkialla…”

”Minä haluan että tuo kristillinen rakkaus tulesi esiin kuten, tuo kauris osoitti äidinrakkautta. Minä haluan, että kristillinen rakkauteni tulisi esiin siten, että se voittaa puolelleen toisia – ei minun tunteeni, vaan kristillinen rakkaus.

Oi rakkaus, puhdas ja suur’
väkevä mittaamaton!
Se iankaiken kestää juur’
lauluni aihe on!

91   Haluatteko te sitä todella? Jos te uskotte minun olevan Jumalan palvelija, jos teillä on… Ei väliä oletteko te parvella tai missä olettekin, älä ajattele kelloa, veli; älä ajattele, että kello on jo neljä, tai vähän yli – älä sitä ajattele. Ajattele sitä, mitä ikuisuus on, Jos sinulla ei ole sitä, ja sinä uskot, että Jumala kuulee minun rukoukseni ja saa rammat kävelemään ja sokeat näkemään – se on vain rukous, siinä kaikki. Mutta, jos sinä uskot minun olevan… Auttaisiko se teitä uskomaan, että minä olen Jumalan palvelija, ja te haluaisitte tuollaisen kokemuksen… Varmaankin noin 200 tai enemmän käsiä nousi. Minä haluan, että te tulette aivan tänne ja olette täällä minun kanssani. Minä haluan puristaa teidän kättänne ja rukoilla teidän kanssanne. Tulkaa samalla, kun me laulamme; ”Juur niin kuin olen”, tulisitteko. Selvä.

Juuri sellaisena kuin olen (voi, juuri sillä tavalla) otat vastaan,
toivotat tervetulleeksi, annat anteeksi (tulkaa aivan sieltä parvelta…)
puhdistat, vapautat;
koska minä luotan lupaukseesi
oi Jumalan Karitsa, minä tulen, minä tulen!

Sinun lupauksesi takia, minä uskon,
oi Jumalan Karitsa, minä tulen, minä tulen.

Saadakseni sieluni vapaaksi tummasta tahrasta
sinun luoksesi, jonka veri voi puhdistaa jokaisen tahran…

57-0310A PESKÄÄ JEESUKSEN JALAT (Washing Jesus’ Feet), Phoenix, Arizona, USA, 10. 3. 1957

57-0310A PESKÄÄ JEESUKSEN JALAT
(Washing Jesus’ Feet)
Phoenix, Arizona, USA, 10. 3. 1957

 

1       Jäädäänpä seisomaan vielä hetkeksi rukoilemaan.

Kallis, rakas Isämme, me tulemme kiitollisin sydämin Herran Jeesuksen nimessä kiittämään Sinua kaikesta mitä Sinä olet tehnyt. Ja me rukoilemme, että Sinä siunaisit kokouksemme tänä iltapäivänä.

Me Kiitämme Sinua tästä veljemme uljaasta todistuksesta, kuinka Sinä olet tuonut hänet pimeydestä ihanaan valoon. Ja me rukoilemme rakkaan veljemme puolesta, että Sinä auttaisit häntä ja siunaisit häntä kaikin tavoin ja hänen pikku vaimoaan ja lastaan.

Ole meidän kanssamme tänä iltapäivänä Sanassa. Pelasta syntiset ja paranna sairaat, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

Istukaa, olkaa hyvät. Ja nyt, virkaveljeni, veli Moore ja Sananpaikka

[Veli Moore lukee Luukkaasta 7:36–50:

Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.”

Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle.” Hän virkkoi: ”Opettaja, sano.” –

”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?”

Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit.”

Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.

Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.”

Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.–toim.]

2       Jos en erehdy, eikö siellä istukin veli Outlaw? Herra siunatkoon sinua, veli. Hauska nähdä sinut täällä. Huomasin sinut juuri täältä lavalta. Kuulin äidistäsi, tai joku oli kovin sairas. Onko näin? Me rukoilemme hänen puolestaan, että hän paranisi.  Ja meille on ilo saada kaikki teidät muutkin tänne tänä iltapäivänä, tähän pikku kokoukseen.

Ja olen saanut kuulla useimmista minun…veljemme todistuksen, osan siitä, kun tulin sisään. Ja kuulkaapa, kun minä kuulin sen tänä aamuna veli Ballardin seurakunnassa, ja miten hänet johdatettiin hengellisesti tuohon seurakuntaan etsimään minua rukoilemaan puolestaan: miten Herra sen tekikään. Ja hän…kukaan ei tiennyt, että minä olin menossa sinne. Ei veli Ballardkaan itse. Ja me vain tunsimme johdatusta mennä sinne ja siellä Herra oli. Ja nuoresta katolisesta pojasta lavalla eilen illalla sanottiin, että hänellä olisi…olisi kasvain aivoissa ja oli–ja lääkäri oli sanonut, että hän kuolisi; ja kuinka hänen puolestaan oli rukoiltu lavalla. Hänet johdatettiin oudosti tuohon paikkaan tänä aamuna. Meillä oli ihana hetki.

Nyt, te, Täyden Evankeliumin ihmiset, monet teistä eivät saata ymmärtää…Oliko se tuo poika, joka nosti kätensä juuri silloin, se intiaanipoika? Kyllä, veli. Jumala siunatkoon sinua. Tuntuuko sinusta paremmalta? Tunnetko…Oikein hyvä. Tosi hienoa. Me kiitämme siitä Jumalaa. Ja me vain toivomme ja luotamme ja uskomme koko sydämestämme, että sinä ja sinun ihana pikku vaimosi ja lapsesi voitte mennä sinne ja todistaa Herran Jeesuksen voimasta, se on meidän vilpitön rukouksemme ja uskomme.

3       Me kuulimme juuri tämän baptistiveljen puhuvan siitä, minkä läpi hän oli käynyt…Teille Täyden Evankeliumin ihmiset, no, te kuulette jonkun antavan todistuksen; se ei taida kuulostaa liioittelulta; tehän arvostitte sitä. Mutta minä tiedän, missä tuo poika seisoo. Minä olen käynyt samojen koettelemusten läpi, ja minä tiedän, mitä tarkoittaa astua esiin tosi uskossa Pyhän Hengen kasteen kanssa. Muistan, mitä minulle sanottiin, kun minä menin kertomaan ihmisille, että olin saanut Pyhän Hengen.

Tohtori Davis sanoi minulle: ”Billy, sinä tarvitset lepoa. Mene kotiin. Sinua vaivaa nyt jokin.” Hän sanoi: ”Sinä olet nähnyt painajaista.”

Minä sanoin: ”Minä näin enkelin.” Kyllä vain.

Hän sanoi: ”Ja sinun ala-asteen opintojesiko kanssa sinä aiot lähteä saarnaamaan evankeliumia ympäri maailman?”

Minä sanoin: ”Niin Hän sanoi, ja niin minä tulen tekemään.” Ja niin tein Jumalan armosta.

Nyt, kuunnelkaapa. Tämä poika täällä, hän tarvitsee käsivartta ja auttavaa kättä, tehän tiedätte. Hän on…Anna siis sinä se hänelle, veli. Hän tarvitsee sitä todella, että joku ottaa hänet huostaansa. Hän–hän on tullut sieltä tänne tuodakseen esiin kantansa koko Jumalan asiaa kohtaan ja uskomaan Pyyhän Hengen kasteeseen, ja uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja ihmeisiin ja merkkeihin. Hän on tullut näyttämään olevansa veljemme. Siis, näytetäänpä hänelle, että olemme–olemme hänen veljiään kaikella kunnioituksella. Jumala siunatkoon häntä, on vilpitön rukoukseni.

Ja minä kuulin, että tämä pikku rouva on tulossa taas äidiksi aivan pian, ja tuo pois lähteminen on huolestuttanut poikaa ja saanut hänet levottomaksi–ja kaikkea. Ja hänellä on ollut hermo–, ja vatsavaivoja. Me rukoilimme tänä aamuna. Olen varma, että Jumala kuuli. Herra siunatkoon heitä, on vipitön rukoukseni. Ja tälle pikku rouvalle, hän myös on tullut koettelemusten keskeltä, oopperalaulajasta olemaan Jumalan palvelija. Minä olen siitä iloinen. Minä rukoilen, että Jumala siunaisi heitä runsain mitoin.

4       Luulisin, että pormestari on lähettänyt minulle avaimen tähän kaupunkiin. Gene, minä näin sen juuri tuolla. Veli Outlaw, ja ajattelin, että se saattaisi olla kaupungin avain. En tiedä. Ei se taidakaan olla. Mutta se, mitä minä tarvitsen, on avain Sanaan: Pyhä Henki.

5       Siis, me saamme tänään pienen draaman, jonka Jumala on pannut minun sydämelleni tässä iltapäivällä. Ja minä haluaisin teidän olevan hetken aivan hiljaa ja kuuntelevan.

Nyt, me haluamme päästä pois ajoissa, jos Herra tahtoo, niin että ne, jotka voivat palata tänä iltana…Ja minä ymmärrän, että jotkut odottavat tämän olevan päätöskokous. Monet tuntemattomat halusivat kokouksen myös illalla. Jos teidän paimenenne haluavat teidän olevan seurakunnassanne tänä iltana, jos sitä ei ole suljettu, teidän velvollisuutenne on olla–paikallanne tänä iltana. Näin se on. Kukaan ei ole poissa seurakunnastaan. Teillä on seurakuntanne…

Nyt, kun tämä kaikki on ohi, me haluamme, että palaatte seurakuntaanne. Menkää takaisin seurakuntaanne, josta olette kotoisin. Muuttukaa todella ja olkaa parempia kristittyjä, jos vain voitte olla. Ja kaikki käännynnäiset, jotka ovat olleet minun kokouksissani, tavoitelkaa niitä, jotka asuvat lähiseudulla. Käykää heidän luonaan ja viekää heidät seurakuntaanne ja olkaa ystäviä heille. Herätykset ovat sitä varten. Iloitkaa niiden kanssa, jotka ovat parantuneet. Ja siis, muistakaa aina minua rukouksessanne.

6       Siis, meidän kertomuksessamme, tänä iltapäivänä, näyttäisi olevan jotakin vialla. Kun me tarkastelemme sitä, ääni, joka siinä puhuu, ei tunnu olevan oikein oikeanlainen. Mitenkä nämä fariseukset muka rakastivat Jeesusta? Hehän vihasivat Häntä. No mutta, heillähän ei ollut mitään tekemistä tämän miehen kanssa, jota Jeesukseksi kutsuttiin. Siis, hehän halveksivat Häntä.

Ja miten tämä fariseus pystyi ollenkaan edes pyytämään Häntä kotiinsa päivällisille? Me yleensä kutsumme ihmisiä, jotka syövät kanssamme, näet, niin kuin joku, jota–jota te arvostatte. Yhdessä syömisessä on jotakin. Siitä syystä meillä on Herran ehtoollinen. Yhdessäolo Herran ehtoollisen parissa, tekee siitä meille niin suurenmoista.

Mutta, miten tuo fariseus saattoi kutsua Jeesuksen kotiinsa? Ja niin kuin vanha paha maailma tapaa sanoa: ”hänellä oli jotakin hihassaan”…Hänellä oli vähän niin kuin itsekäs motiivi.

7       Sana fariseus merkitsee ”näyttelijä.” Sana fariseus merkitsee todella ”näyttelijä.” Ja näyttelijä on matkija tai imitaattori. Ja miten hyvin se käy yksiin meidän nykyaikaisen sanamme ”teeskentelijä”, näyttelijä, imitaattori, joku, joka yrittää olla jotakin. Kansanedustaja Upshaw tapasi sanoa: ”Kun sinä yrität olla jotakin, mitä et ole.” Edesmennyt kansanedustaja, joka parani meidän kokouksessamme oltuaan pyörätuolissa 66 vuotta, hän tapasi sanoa: ”Älä ole mitään, mitä et ole.” Se on etelävaltiolaisuutta.

Mutta, tämä fariseus oli kutsunut Jeesuksen. Siis, ei heidän välillään ollut mitään ystävyyttä, ja niinpä siinä täytyi olla jokin itsekäs motiivi. Ei heillä ollut mitään yhteistä, mistä keskustella.

8       Tiedättehän, me keski-ikäiset miehet, meillä on yhteisiä asioita. Me haluamme tavata oman ikäisiämme ihmisiä ja keskustella.

Kun te näette pikkutytön, viiden vanhan, norkoilevan isoäidin ympärillä, jotakin on vialla. Isoäidillä on karkkipussi jossakin. Heillä on liian iso ikäero. Ei heillä voi olla yhteisiä asioita. He–he puhuvat toistensa kieltä nukeistaan ja hyrristään, ja pienet pojat. Raamattu sanoo Jesajassa: ”Pienet lapset leikkivät kadulla…” Heillä on yhteisiä asioita.

Nuoret naiset, heillä on yhteisiä asioita. He tapaavat mielellään ja juttelevat poikaystävistään, ja, tiedättehän, ja…Heillä on yhteisiä asioita. Ja muillakin naisilla, tiedättehän, on yhteisiä asioita. Ha haluavat tavata ja jutella ja tavata ja jutella. Heillä on yhteisiä asioita. Siis, miehillä on samoin.

Ja kaupungin Kiwanit, he tapaavat toisiaan mielellään, ja nauttivat vähän päivällistä ja juttelevat kaupungin asioista, miten köyhät ruokitaan ja mitä pientä pitäisi tehdä. Kiwaneilla on yhteisiä asioita, looseilla.

Ja kristityillä on yhteisiä asioita. Ja sitä me janoamme tänä iltapäivänä täällä. Meillä on yhteisiä asioita. Meillä on jotakin, josta me kaikki olemme kiinnostuneita. Jos niin ei olisi, me olisimme puistoissa tai tuolla maanteillä. Mutta, meillä on yhteisiä asioita. Me haluamme puhua Herrasta Jeesuksesta. Me emme tule ollenkaan tänne, että meidät nähtäisiin. Me tulemme tänne puhumaan Jeesuksesta. Ja me tulemme olemaan yhdessä Hänen Sanansa ääressä ja Hänen kansansa kanssa. Sitä varten me olemme täällä.

9       Mutta, miten tämä fariseus, oli ollenkaan kutsunut Jeesuksen, jota hän vihasi, tulemaan kylään ja nauttimaan illallista kanssaan? Ja sen on täytynyt tapahtua myöhään iltapäivällä, luulisin, juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, ja aurinko oli laskemassa.  Ja Jeesus oli väsyksissä. Hän oli saarnannut koko päivän ja Palestiinan auringon suora paiste poltteli Hänen kasvoissaan.

Ja, kun meidän tarinamme alkaa, näen nuoren miehen, aivan hiessä. Hänen jalkansa ovat hikiset ja hiekassa. Ja hän seisoo tuon suuren ihmisringin ulkopuolella, joka tungeksi kohti Häntä kuulemaan Sanaa.

10   Ja, tiedättehän, olen kuullut monia hyviä saarnaajia. Ja miten minä rakastankaan kuunnella hyvää saarnaamista. Minulla ei ole kovin hyviä mahdollisuuksia siihen.  Mutta minä kuuntelen todella mielelläni hyvää saarnaajaa, joka tuntee Sanan. Mutta, voi, millaista olisikaan kuulla Hänen sanovan jotakin. Vain yksi sana Häneltä, saisi meidän sydämemme sykähtämään enemmän kuin mikään muu ääni, jonka me olemme koskaan kuulleet.

 Ja nyt, ihmisten on täytynyt tungeksia Hänen lähelleen kuulemaan Sanaa. Ja katsellessamme toiselle puolelle, minä näen tämän nuoren miehen, väsyneenä, täristen kovan juoksun jälkeen, koko ruumis hikisenä ja seisovan varpaillaan, etsien. ”Voi”, hän sanoo, ”se on Hän. Se on Hän. Sillä en ole koskaan kuullut ihmisen puhuvan sillä tavalla.”

Ymmärrättehän, hän oli lähtenyt matkaan, ja hänen suuri, rikas paimenensa oli lähettänyt etsimään Jeesuksen käsiinsä. Sen on täytynyt olla helpotus, kun hän löysi Hänet. Hän oli käynyt yhdessä paikassa ja toisessa paikassa, ja totesi, ettei Hän ollut täällä, ja hän oli lähtenyt muualle.

11   Mutta, muutamaa päivää aiemmin, hänen rikas herransa, joka asui toisessa kaupungissa, hän oli suuri mies tuossa kaupungissa. Hänellä oli vaikutusvaltaa. Ja ihmiset kunnioittivat häntä kovasti. Minä voin nähdä hänen…
Nyt nämä fariseukset olivat kaukana köyhästä. Jotkut heistä olivat valtavan rikkaita. He saivat kymmenyksiä ja uhreja ja ottivat siivun uhreista. He olivat rikkaita ihmisiä. Ja heitä katsottiin ylöspäin. Ja heidän piti elää rehellistä elämää ja heitä pidettiin kaupungin papistona.
Mutta saanko sanoa tämän, että siinä kaikessa, mikä oli ihan oikein, mutta, jos sydämesi ei ole oikeassa suhteessa Jumalaan, sinä et vielä ole mitään Jumalan silmissä. Huolimatta siitä miten uskonnollinen sinä olet, miten arvostettu, miten hyvä nimi sinulla on, miten rehellinen sinä olet, se ei merkitse Jumalan silmissä yhtään mitään.

12   Me tarkkailemme nyt tätä fariseusta. Ja me näemme hänet kävelemässä edes-takaisin kotinsa suurilla käytävillä. ”Minä olen tohtori se ja se tässä kaupungissa. Tiedättehän, olen–olen–hyvin arvostettu kansalainen. Se, mitä minä sanon, on laki ja järjestys. Olen suuri mies.” Ja kun sinä alat ajatella sydämessäsi tähän tapaan, silloin sinä et ole ollenkaan sitä, mitä sinun pitäisi olla, sanoo Raamattu.
Kun ihminen ajattelee olevansa vähän parempi kuin joku toinen, sinä olet menossa metsään, veli. Näin se on. Me olemme kaikki samanarvoisia Jumalan silmissä; rikas, köyhä, ruskea, musta, valkoinen, keltainen, mitä sitten oletkin, me olemme kaikki samalla tasolla suhteessa Jumalaan.

Ja, kun tämä, itseriittoinen fariseus käveli edes-takaisin lattialla ja sanoi: ”Siis, minä uskon, että järjestän isot pidot täällä. Siis, jos vain saisin järjestettyä isot juhlat, niin että kaikki ihmiset puhuisivat siitä, se olisi, kenties, lehden seurapiiriosaston etusivulla (jos sellaista nyt oli).

13   Nyt, niin kuin me vähän kuvaamme tätä, me käytämme nimiä ja niin edelleen, joka saattaa tuntua vähän oudolta, mutta että saisimme periaatteen esiin, sanoman, jonka haluan teidän kuulevan.

Ja tämä fariseus käveli edes-takaisin talossaan, hän ajatteli: ”Jos minä vain pystyisin tekemään jotakin, mikä saisi ihmiset tajuamaan, että minä olen merkkihenkilö…”

Me näemme tuon saman asian nykyään. Ihmiset yrittävät panna pystyyn show’n niin, että ulkopuoliset katselisivat heitä, että joku ajattelisi, että he ovat suuria. Halutaan suurimman kokouksen tai suurimman tämän, tai…jotakin–että parhaiten puettu yleisö käy heidän seurakunnassaan, suurimmassa seurakunnassa, suurin kirkontorni, parhaat penkit, jotakin suurta. Me tarvitsemme enemmän Jumalaa, emmekä niin kovin paljoa maailmalta. ”Joka nöyryyttää itsensä, sen Jumala korottaa.” Mutta nöyryyden on tultava ensin.

14   Ja me näemme tämän fariseuksen, kun hän mittailee lattiaa edes takaisin ja hän yrittää ajatella: ”Voih, jospa vain voisin keksiä jonkin keinon, että saisin jostakusta keulakuvan. Jospa vain voisin keksiä jonkun tai jotakin, josta saisi kyhättyä ison show’n…”

Ja hetken päästä, näen, kun hän hieroo pikkuisia pulskia käsiään ja panee kätensä pienen ymmyrkäisen mahansa päälle, ja sanoo: ”Voi, miksen tullut tuota ajatelleeksi. Siinähän vasta idea onkin. Ei, että minusta ainoastaan tulisi tärkeä kaupunkilaisten silmissä, vaan minusta tulisi tärkeä muiden fariseusten keskuudessa, tämän kaupungin paimenten keskuudessa. Tiedättekö, mitä minä teen? Minä lähetän kutsumaan sen Nasaretilaisen, Jeesus-nimisen veikon, sen hihhulin, ja tuon hänet tänne ja paljastan sen kaverin. Koska fariseus Lavinsky kertoi minulle hiljattain, että hän tajusi, ettei Hän mikään profeetta ole. Ja mehän tiedämme, ettei Hän ole. Ja me tiedämme, että Hän ainoastaan pettää ihmisiä. Ja niinpä minä uskon, että lähetän kutsumaan Hänet käymään. Ja, kun minä saan kaikki muut fariseukset paikalle, silloin minä paljastan tuon kaverin. Tiedän, kun osavaltion vanhemmisto ja kaikki kokoontuvat, me niistämme Hänet. Jospa vain saisin Hänet tulemaan. Voi, jos Hän tulisi, se olisi loistojuttu.

”Tulehan, lähetti, tänne. Käy koko maa läpi, etsi tuo Galilealainen profeetta, niin sanottu, ja kutsu Hänet tulemaan käymään meille, minä teen tästä ison jutun täällä. Minä syötän Hänet hyvin. Eihän Hän kovin paljoa syö, varmaankaan. Mutta, syötän Hänet kunnolla, jos Hän tulee käymään. Sano Hänelle, että tulee käymään luonani.”

15   No, tehdäkseen sen, lähetti säntäilee pitkin maata, ja me näemme hänet tässä etsimässä. Ja hänen sydämensä täytyi varmasti olla tyytyväinen, sanoessaan: ”Tämän täytyy olla se mies.” Uskon, että kukaan joka näki Jeesuksen, ei olisi ymmärtänyt kuka Hän oli. Hän oli erilainen kuin muut ihmiset.

Ja, kun kuriiri, kun hän näki kaikkien parveilevan Jeesuksen ympärillä, kun ihmiset parveilivat Hänen ympärillään, ja oli auringonlaskun aika, hän raivasi tiensä väkijoukon läpi, ja hän tunkeutui Herran Jeesuksen ympärillä olevaan jonoon. Hän törmää johonkuhun ja alkaa murtautua jonon läpi. Meidän Mestarimme on juuri lopettanut puhumisen. Voi, onpa Hän väsynyt. Olen pahoillani, mutta me emme voi päästää teitä sisälle.” Kuka tämä kaveri oikein on? Se saattoi olla Filippus.

Eräs herrasmies pani kätensä hänen olalleen ja sanoi: ”Herra, te ette voi mennä jonoon. Mestarimme on juuri lopettanut puheensa. Voi, Hän on kovin väsynyt, emmekä me voi päästää teitä sisään.” Kuka tämä herrasmies oli? Se olisi voinut olla Filippus.
Ja sitten hän sanoi: ”Mutta kiltti herra, minulla on Hänelle tärkeä viesti. Minun pitää todella tavata Hänet, sillä minulla on tärkeä viesti isännältäni, jonka takia olen jahdannut Häntä Galilean läpi. Ja nyt, kun löysin missä Hän on, ja minun pitää tehdä se, herra. Olen uupunut ja väsyksissä, mutta minun–minun pitää sanoa sananen. Voitteko te auttaa minua pääsemään Hänen puheilleen?”

16   Voin kuulla Filippuksen sanovan: ”Varmasti. Pidän huolen siitä, että te pääsette sanomaan sananne.” Voin nähdä Filippuksen taluttavan hänet kädestä ja sanovan: ”Opettaja, tämä nuori mies sanoo, että hänellä on viesti Sinulle, hänen isännältään. Olisiko Sinulla hetki aikaa sanoa hänelle sananen?”

Voin nähdä Jeesuksen nyökkäävän: ”Kyllä.” Koskaan kukaan ei ole kysynyt Jeesukselta mitään, mihin ei olisi tullut vastausta. Hän haluaa aina vastata.
Ja lähetti, katsoessaan Jeesusta, tiesi olevansa Hänen läsnäolossaan, hän antoi kutsun ja sanoi Hänelle, että hänen isäntänsä, fariseus, haluaisi tavata Hänet.
Oi, voin nähdä ison Pietari-nimisen kaverin ryntäävän pystyyn: ”Ei, Herra, eihän toki, eihän Sinulla voi olla mitään tekemistä noiden ihmisten kanssa. Siinä on jotenkin nyt koira haudattuna. Heillä on jotakin hihassaan. Sinulla on aivan liian kiire. Sinun aikataulusi kutsuu siihen ja tähän, ja näihin ja näihin. Et sinä yksinkertaisesti voi lähteä tapaamaan tuota fariseusta. Sitä paitsi heillä ole Sinulle mitään käyttöä.  Näethän Sinä, kuinka he sinua kohtelevat. Et sinä voi lähteä semmoista ihmistä tapaamaan.”

17   Mutta, tiedättehän, Hän oli Jumalan Sana. ”Anokaa niin teille annetaan,” huolimatta siitä kuka sinä olet tai mikä sinun asemasi on. Voin nähdä, kun Jeesus sanoo tuolle nuorelle miehelle: ”Mene sanomaan isännällesi, että tulen sinne sinä ja sinä päivänä. Olen tulossa.”

”Etsikää niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Anokaa, niin teille annetaan, sillä jokainen, joka anoo, saa. Jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Jokainen, joka etsii, löytää.” Voi, voisimmepa me etsiä Häntä ja kolkuttaa Hänen ovelleen sellaisella uskolla, joka uskoo, että Hän kuulee ja vastaa…

Mutta sitten, kuriiri, heti, kun hän sai sanan–että Jeesus tulisi sinne, voi, hän oli niin tohkeissaan, että pyörähti kannoillaan, ja ryntäsi pois. Miten hän voikin tehdä sen? Miten hän voikin tehdä niin? Ajatelkaapa, kenen edessä hän seisoi. Voi, toivoisinpa voivani ottaa hänen paikkansa. Hän oli niin intoutunut tekemään isäntänsä hommia, että hän ei tajunnut olevansa Jumalan edessä.

18   Minusta se kertoo koko lailla meistä nykypäivän läheteistä, meistä saarnaajista. Me olemme niin innoissamme omista kirkkokunnistamme pikku ryhmistämme, niin että me emme huomaa milloin me olemme Jumalan edessä. Voi, voisinpa minä päästä Hänen luoksensa tuolla tavalla. Olisinpa minäkin voinut tulla Hänen luoksensa ja jutella Hänen kanssaan. Ennen kuin olisin esittänyt mitään maallisia tarpeitani, olisin langennut kasvoilleni ja sanonut: ”Jeesus, ole minulle armollinen.”

Vähänpä, ehkä, tuo lähetti tajusi, että jonakin päivänä siinä tulisi olemaan hänen tuomarinsa. Me teemme samalla tavalla. Me olemme niin innostuneita omista ryhmistämme ja pienistä, vähäpätöisistä ymmärtämiseen liittyvistä jutuista keskuudessamme, ja niin edelleen, niin että me emme huomaa, että Jumala on keskellämme. Niin juuri me teemme. Ikävä juttu, mutta niin me vain teemme.

Ja sitten, kiiruhtaessaan pois…En tiedä, miksi hän sen teki–koska hänellä oli muita asioita mielessään. Voi, hän ajatteli, että oli tehnyt jotakin suurta, koska oli löytänyt juuri hänet, jota hänen isäntänsä oli lähettänyt hänet etsimään, eikä ollenkaan tajunnut, että tuli tehneeksi pahimman jutun, mitä voi tehdä: oli ollut Kristuksen edessä eikä palvonut Häntä eikä pyytänyt armoa ja anteeksiantoa.

19   Huomatkaapa, hän kiiruhtaa takaisin ja kertoo isännälleen: ”Minä löysin Hänet, ja Hän lupasi tulla.” Voi, miten se miellyttikään tuota pientä lihavaa fariseusta.

Nyt, hän sanoi, siis: ” Nyt minä alan valmistella juhlia. Minä laitan–kaikki pöydät tänne verannalle; silloin tulee olemaan viinirypäleiden kypsymisaika.”

Ja jos olette olleet Idässä, tai itämailla, miten siellä osataan prameilla, niin kuin me sanomme. Ja siellä ei ole–siellä ei ole keskiluokkaisia ihmisiä. Siellä ollaan joko rikkaita tai köyhiä. Ja rikkailla on kaikki ja köyhillä ei ole mitään.

Ja miten hän aikoikaan kokata ja grillata karitsoita ja miten ulkopuoliset tulisivat vain seisomaan ympärillä ja lipoisivat kieltään ja kaikkea, eivätkä saisi siitä haukkupalaakaan…Ja…Mutta hän pystyisi toteuttamaan sen.  Hän oli rikas. Hän kyllä pystyisi järjestämään sellaisen.

20   Nyt, katsotaanpa nyt häntä, kun hän on oikein hyvällä tuulella. Hän saa kaiken valmiiksi tätä vierailua varten. Ja sen jälkeen, kun hän saa kaiken valmiiksi, tuo päivä vihdoin koittaa jolloin Jeesus ilmestyisi. Hän luotti täysin siihen, että Hän tulisi.

Hän sai lampaansa kaikki teurastetuksi, ja härkänsä, ja niin edelleen; kokkien parasta; ja voi, miten silloin kokattiinkaan. Karitsa grillattiin ja kuulkaa, se vasta oli herkkua: ulkona kypsennettiin noita isoja paisteja sellaisessa pyörivässä vartaassa, ja sepä tuoksui mailin päähän.

Ja, voi, kaikki saatiin valmiiksi ja tuo päivä koitti, vihdoin, ja voin nähdä sen, kun hän oli laittanut kaikki lattiat kiiltäviksi, ja paras puku päällä. Ja kaikki kutsut oli lähetetty kaikille papillisille kavereilleen, ja kaikkea, että tulisivat katselemaan. Ja isona vitsinä oli se, että Jeesus tulisi olemaan siellä. Se oli vitsi. He saisivat pitää hauskaa tämän kaverin kustannuksella sen jälkeen, kun oli syöty.

Sitten siellä oli…Näillä fariseukset käyttivät kovasti lakeijoita [tai orja–suom.]. Täällä niitä kutsuttaisiin palvelijoiksi. Jokaiselle asialle, mikä piti tehdä, oli oma lakeijansa; sille oli omalakeijansa. Tallit oli pantu kuntoon niille, jotka tulivat rattailla, että hevoset saatiin laitettua niihin. Kaikkea oli saatavilla tuota suurta juhlaa varten.

21   Sitten me näemme, hetkisen kuluttua, suuret vaunut ajavat paikalle. Ja kun hevoset ovat pysähtyneet, niin eräs orja…Ja sitten tämä fariseus tulee ulos ja saa tervetulotoivotuksensa; ja orja toivottaa portilla hänet tervetulleeksi. Portissa oli pieni paikka, ja ensimmäiseksi fariseus, tai kuka vierailija sitten olikin…Isännällä oli velvollisuus järjestää pieni paikka jalkojenpesulle.

Ja suurin osa ihmisistä Palestiinassa, he–he ovat…Se, miten he kyläilivät ja se, miten silloin kuljettiin, tapahtui noina aikoina jalan. Ja, kun käveltiin, he saivat…Palestiinan vaatteissa oli alusviitta ja sen päällä oli viitta. Ja palestiinalainen puku ulottui nilkkoihin asti. Ja kun käveltiin, niin viitta heilui tällä tavalla ja keräsi pölyä. Ja pöly, yhdessä raajojen hien kanssa sai sen pölyn liimautumaan. Ja ihmiset kävelivät hiekkateitä pitkin, joita eläimet kulkivat. Ja eläimiä oli pitkin tietä ja niiden jätöksiä oli siellä ja niin edelleen, ja sitä oli siinä hiekassa ja kun pöly nousi ja meni jaloille ja se jämähti sääriin ja siitä tuli kamala haju, niin kuin talli, ihmisten kävellessä. Ja sitten, kun piti tulla vieraaksi, ihmiset eivät olleet esittelykunnossa, koska he haisivat–siltä, mitä siellä tiellä oli.

22   Ja me olemme lukeneet Raamatusta jalkojenpesusta. Siis orjista kaikkein huonoiten palkattu orja oli tuo jalkoja pesevä orja, koska hänen piti pestä jalkoja. Ja, kun vieraat tulivat, hän istuutui, ja, ennen kuin hän astui sisälle, hän tuli pieneen halliin tai käytävään. Ja ihmiset käyttivät silloin sandaaleita. Orja otti sandaalit pois ja otti vähän vettä ja pesi hänen jalkateränsä ja säärensä todella hyvin, ja sai pois kaiken tien lemun. Ja sitä tehdessään, hän laittoi sandaalit takaisin ja kuivasi jalat [alkup: ”ne”–suom.] tosi hyvin. Ja sitten hän…Ja isännän kohteliaisuuteen kuului tuoda kangastossut, joita sisällä käytettiin. Ja niin hän sujauttaa tossut jalkaan. Siis, jalat on pesty ja nyt hänellä on kangassandaalit jalassaan.

Sitten hän menee sisään seuraavasta ovesta. Siinä seisoo mies, jolla on jotakin voidetta ja öljyä. Ja syy siihen, että niin tehdään, sekä miehille että naisille on, että Palestiinan auringon suorat säteet ovat polttaneet niskan, ruskettanut sen, ja kasvot. Se oli luullakseni pahempaa kuin Arizona on. Ja kun tultiin sisään, siinä seisoi mies, joka…Hän ojensi käsiään ja antoi vähän öljyä ja hän öljysi kätensä, ja laittoi sitä kasvoihin ja taakse niskaan ja sitten hän ojensi pyyhkeen ja öljy pyyhittiin pois.

23   Ja kun se pyyhittiin pois niskasta ja käsistä, niin se öljy oli hajustettua, ihana tuoksu, tosi hyvä tuoksu. Ja mitä se oli, se oli tehty tietystä pikkuisesta marjasta [alkup: omena–suom.], ruusun marjasta, joka oli ollut…Kun terälehdet ovat pudonneet, siitä jää pieni marja. Tätä marjaa on Arabiassa; tosi kallista. Tuo marja murskataan ja sillä tavalla siitä saadaan voidetta ja pannaan tähän öljyyn. Tämä öljy huonontuisi, jos sitä ei olisi tarkoitettu tuohon hajusteeseen jota on–jota pannaan tuohon öljyyn.

Nyt, minusta–Saban kuningatar toi paljon sitä, jota joskus kutsutaan frankinsensiksi [hyväntuoksuista pihkaa–suom.]. Ja ihmisille annetaan tuota öljyä ja he voitelevat itsensä sillä ja pyyhkivät sen pois ja niskan takana ja se haisee tosi hyvältä–tämän hajusteen takia.

Niin ihmisten jalat saatiin pestyä, ja saatiin pehmeät sandaalit Ja voi, ja lattioilla oli noita isoja Persiasta tuotuja mattoja. He olivat todella rikkaita. Ja kun te menette sisälle näihin…Te ette olisi tunteneet oloanne kotoisaksi likaisten, haisevien jalkojenne kanssa, ja sillä tavalla, jo olisitte menneet koteihin. Mutta–teidät pantiin kuntoon niin, että te tunsitte olonne kotoisaksi. Ja sitten, kun teidät voideltiin…

24   Ja sitten seuraavaksi tehtiin, oli että te olitte sitten valmiita tapaamaan isäntänne. Sitten käveltiin sisään–huoneeseen ja te…Tulisitko tänne, pikku veli. Minä näytän, miten se tapahtui. Kun ihmiset kohtasivat isännän, otettiin käsi, tällä tavalla ja suudeltiin tälle puolelle, otettiin kädet tällä tavalla, ja suudeltiin tälle puolelle. [Veli Branham esittää sen tuon veljen kanssa–toim.] Kiitos. Se on tervetuliaissuudelma. Muistatteko, kun Raamattu sanoo: ”Tervehtikää veljiä pyhällä suudelmalla”? Tällaista se on.  Ihmiset suutelivat toisiaan niskaan, molemmille puolille niskaa.

Sitten sinun jalkasi olivat pestyt…Siis, ethän sinä halunnut kohdata isäntää likaisena, yltympäri hikisenä, ja haisten maantieltä. Etkä sinä haluaisi istua hänen olohuoneessaan sellaisten jalkojen kanssa, ja aivan, melkein mutaisina ja eläinten jätöksissä ja niin edelleen, ja lantaa pitkin teitä, joka tarttuu vaatteisiisi. Sinä haisisit pahalta. Niinpä se pestiin pois ja annettiin voitelu ja sinä olit kauttaaltaan puhdas.

Ja kun, sinä menit kohtaamaan isäntää, niin hän suutelee sinua, ja se oli tervetuliaissuudelma. Sinä et mennyt hämillesi, kohdattuasi isännän. Sinä–sinä et–sinä et nolostunut, koska olet–olet–sinua ei halata koska olet–valmistautunut tapaamaan isännän.

25   Voi, olisipa meillä vähän aikaa palata puhua mitä se evankeliumin mukaan merkitsee, mutta meillä ei ole. Meidän on jatkettava tätä pientä tarinaamme. Miten Jumala valmistaa seurakuntansa kohtaamaan Häntä, mutta…Se on sen hengellinen merkitys.

Mutta, kun isäntä tulee sisään sitten, ja ottaa vastaan vierasta, hän suutelee tätä. Ja, jos isäntä suutelee, hän oli silloin veli. Kaikki, mitä talossa oli, kuului hänelle. Voi jatkaa ja mennä istumaan divaanille, ja mennä kylmäkaapille ja ottaa mitä mieli teki syödä. Veli, olet juuri…Se on sinun kotisi. Olet tervetullut, jos isäntä suutelee, mutta jos hän ei suutele, se ihminen, jonka hän on kutsunut, jos hän ei suutele häntä, hän ei ole tervetullut. Mutta, jos hän suutelee, se on tervetulotoivotus. Siitä syystä Raamattu opettaa meille: ”Tervehtikää veljiä pyhällä suudelmalla,” se tarkoittaa ystävyyden tervetulotoivotusta. Näettekö? Nykyään me puristamme kättä, silloin suudeltiin poskea tai niskaa.   

26   Ja kun kaikki oli tuotu sisään, voi, sitten pidettiin hauskaa. Ja koko kaupunki oli valmiustilassa. Juhlat olivat käynnissä; kokkaus oli käynnissä. Ja ulkopuolella…Vain idästä tulleet tietävät, miten ihmiset seisoivat ja mmmmmmm, [Veli Branham imitoi haistelua–toim.] eikö ole ihanaa!” Voi, tavaton. Mutta heidän ympärillään oli aita. Ihmisten pihoihin ei voinut mennä. Mutta, miten heitä haluttiinkaan katsella.
Ja sitten, ihmiset menivät sisälle. Ja minä voin nähdä ystävämme fariseuksen seisomassa ja kilistelemässä pikareita ja ottamassa pieniä viinimaljoja ja pitävän hauskaa. Ja juhlat ovat sujumassa juuri niin kuin pitää.

27   Nyt, minä satuin katsomaan tuonne nurkkaan, ja siellähän Jeesus istuu likaisin jaloin, voitelemattomine päineen eikä Häntä ole otettu ollenkaan huomioon eikä suudeltu tervetuliaisiksi. Mitenkä niin tapahtui? Mitä tuolle orjalle tapahtui siellä portilla? Miten Hän ylipäätään pääsi sisään? Voi, haluaisinpa minä olla tuo orja. Toivoisinpa, että olisin voinut pestä Hänen jalkansa. Toivoisinpa, että olisin voinut tehdä asialle jotakin. Miten se orja niin tekikään? Mutta siinä Jeesus vain istuu, pesemättömine jalkoineen, voitelemattomine päineen ilman tervetuliaissuudelmaa. Mutta voi, ihmiset pitivät hauskaa.

Sitä juuri maailma haluaa nykyään: että pidetään hauskaa. Raamattu sanoo: ”Suutele poikaa, ettei hän vihastuisi.” Veli, tämän maailman on parasta nöyryyttää vanha tärkätty sydämensä.

Jos presidentti tulisi tähän kaupunkiin (ja minä rakastan presidenttiämme), ja jos hän tulisi tähän kaupunkiin, kadut olisivat täynnä lippuja. Häntä vastassa olisi orkesteri. Jokaisessa talossa liehuisi viiri. Kaupungin pormestari toisi esiin parasta, mitä kaupungissa on toivottaakseen hänet tervetulleeksi; se varmasti tehtäisiin. Mutta hän on ihminen.

28    Mutta Jeesus voisi tulla kaupunkiimme ja häntä pidettäisiin hihhulina. Mitäpä odottaisitte lopun ajalta? Voi, kyllä. Sinä kyllä kutsuisitte Hänet. Varmasti. Mutta, kun sinä kutsuisit hänet, mihin sinä Hänet veisit? Pikkuiseen yläkerran huoneeseen, ullakolle, tai menisitte kellarikerrokseen ja sanoisit pari sanaa. Ja jos antaisit–tai nousisit ylös aamulla ja olisi rukouskokous, tänä aamuna, ja Susie soittaisi sinulle ja sanoisi: ”Eikö lähdetä shoppailemaan.” Jeesus vain istuisi sivustakatsojana.  Näin on.
Ja saarnaaja, sinä–sinä, joka kutsut seurakunnan koolle, rukoilemaan, metodisti, baptisti ja presbyteeri, ja odotat, että vanhanajan herätys puhkeaisi kaupungissasi, ja jotkut teistä helluntailaisistakin…Ja kun Jeesus tulee kaupunkiin, te leimaisitte Hänet fanaatikoksi ettekä tekisi mitään yhteistyötä Hänen kanssaan. Näin on. Te ette koskisi siihen sormellannekaan. Ette todellakaan. Miten te voitte edes olettaa Jumalan tekevän teidän hyväksenne mitään, kun te torjutte itse Elämän Ruhtinaan? Jumala, ole armollinen!

Se, mitä tämä kansakunta tarvitsee…Täällä on paljon sikoja rypemässä rapakossa. Se tarvitsee vanhanaikaista perusteellista pesua. Evankelistat ovat risteilleet pitkin maata, ja ihmiset ovat vain kovettaneet sydämensä niin, että evankeliumilla ei ole heihin enää mitään vaikutusta. Minä uskon, että tämän kansakunnan armonpäivät ovat ohi. Niin minä uskon. Saarnaa, maanittele, tuo evankeliumia esiin; se ei vedä ihmisiä puoleensa.  Pikkuinen pyhien joukko kokoontuisi, mutta maailma istuisi sivustakatsojana ja pitäisi pilkkanaan koko juttua. Sillä tavalla Häntä kohdeltaisiin. Eipä siis ihme, ettei Hän tule vierailulle. Jeesus tulee ainoastaan silloin, kun Hän on tervetullut.

29   Ja tässä Hän nyt on, kutsuttuna, Hän tuli, mutta te näette, miten ihmiset käyttäytyivät. Hän meni sinne; Hän…Te kutsutte Hänet käymään. Hän tulee seurakuntaanne synnyttämään herätyksen, ja heti, kun Hän tekee jotakin, te haluatte potkaista tuon ihmisen [,jonka kautta Hän toimii–suom.] ulos. Te haluatte ajaa Hänet ulos seurakunnastanne. Te ette Halua Häntä sinne.

Hän voisi tulla ja parantaa jonkun sairaan ja te sanotte: ”Eihän sellaista ole olemassa. Siis, hetkinen, tehän olette kaikki aivan poissa tolaltanne.”

Joku rakas, voi ilahtua ja nousta kyynelten virratessa poskille ja itkee Jumalan edessä, ja mitä sitten tapahtuu? ”Juu, juu, ovimies, huolehditko siitä, että nämä pääsevät ovelle.” Sinä omatekoinen fariseus. Näin on. [Seurakunta taputtaa–toim.]  Ja sitten sinä vielä kuvittelet, että Jumala ottaa sinut taivaan kotiin. Sillä lailla Jeesusta kohdellaan.

30   Ja nyt, joku voi tulla ja sanoa: ”Tuo porukka ei ole mitään muuta kuin hihhuliryhmä.” Ja sinä, saarnaajana, sinä olet hiljaa. Voi, veli, miten sinä voit tehdä niin? Ja tänään tuosta todellisesta asiasta, evankeliumista, Sanasta, Jumalan voimasta, kiertelemättömässä evankeliumin voimassa puhutaan ja siitä tehdään tässä kaupungissa pilaa ja annetaan Jeesuksen vain istua sivussa pesemättömin jaloin. Näin on. Uskonnolliset ihmiset, jotka nimittävät itseänsä uskonnollisiksi, antavat kohdella Herran evankeliumia sillä lailla eivätkä he sano mitään, vaan vain istuvat paikallaan. ”No juu, minä olen tohtori Jones, tiedättehän.” Sinä et ole mitään muuta kuin jumalaton fariseus. Sinä voit kyllä olla tohtori, vaan minä en pidä sitä minään. Mutta, näin se vain on.

Ajatelkaa, siinä sitä vain istuttiin kilistelemässä laseja: ”Voi, siis, kuulkaas, meidän suuri seurakuntamme vain kasvaa. Kuulkaa, me olemme ottaneet paljon uusia jäseniä; me teimme sitä, ja tätä, ja tuota,” ja Jeesus istuu siellä pesemättömin jaloin. Jumala, ole armollinen. Mitä ihmisille oikein tapahtuu? No, mutta, miehistä tulee sellaisia, etteivät he kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ja naiset–on vaikea löytää enää naista, joka olisi niin kaino, että osaisi punastua. Minä en ole nähnyt punastuvaa naista sitten lapsuuteni. Näin on. Mikä on vialla? Koko ajatus säädyllisyydestä on lähtenyt Amerikan kansasta. Te heitätte huulta ja pidätte ajatuksenne noissa sen päiväisissä TV-ohjelmissa. Eipä ihmekään, jos seurakunta on sellaisessa tilassa, jossa se on. Ja teidän omatekoisen tyylin paimenenne [Seurakunta taputtaa–toim.] joka sallii sellaisen. Ei osaa edes sellaista erottaa.

Jeesus haluaisi tulle teille kotiin. Hän haluaisi parantaa teidät. Hän haluaisi teidän rakastavan Häntä. Mutta te ette anna Hänen tehdä sitä. Hän haluaisi tulla teidän seurakuntaanne, mutta: ”Voi, sellainen on jotain aikansa elänyttä.” Te asetatte Hänet takanurkkaan. Ei Hän tule joka hetki, muistakaa se. Mutta Hän on niin hyvä.

31   Ja jotkut teistä ihmisistä, jotka ette käy seurakunnassa, mikä vahinko. Käytte seurakunnassa noin kerran vuodessa, pääsiäisenä näyttämään, miten sievä hattu…Näin on.

Mutta tiedättekö mitä? Te…Jumala ansaitsisi ensimmäisen sijan. Jeesuksen pitäisi olla jokaisen elämässä ensimmäisellä sijalla. Mutta me annamme hänelle ehkä neljännen sijan. Hän ansaitsee ensimmäisen sijan. No, sinä sanot: ”Minä rukoilen kerran päivässä.” No, ei siinä mitään. Hän saa sitten sen. Jos sinä haluat antaa Hänelle neljännen sijan, ei siinä mitään, Hän ottaa sitten sen. Sinä kävit kokouksessa tänä vuonna, ehkä, ja pidit uutta hattuasi ja kaikkea, eikä Hän sinua siitä ollenkaan tuomitse. Se juuri tekee Hänestä minulle Jumalan. Jos sinä haluat antaa Hänelle neljännen sijan tai viidennen sijan, Hän ottaa sen. Hän ottaa kaiken, mitä sinä Hänelle annat, mutta Hänellä pitäisi olla ensimmäinen sija. Hänen pitäisi saada parasta, mitä me voimme Hänelle antaa. Hänen pitäisi olla meille tärkein, parasta, mitä meillä on, meidän kaikkemme. Hän on sen arvoinen.

32   Katsokaapa nyt. Siinä Hän vain istui, seinäkukkasena. Minä sanon tämän kunnioittaen, en kritisoidakseni vaan, minä sanon sen tietäen, että jonakin päivänä minun on kohdattava Hänet tuomiolla. Jeesus Kristus ei ole enää muuta kuin seinäkukkanen monien teidän suurissa ruumishuoneissanne täällä. Näin on. Te vain…Ainoa, mihin Hänen nimeään käytetään. Ei Hän voi tulla sisään ja olla siunattu ja tulla pyhiensä palvomaksi. Te ette sallisi sitä. Teistä on tullut liian maailmallisia, siitä se kiikastaa. Te olette niin tohkeissanne tekemään jotakin muuta, aivan kuten tuo fariseus oli.

Te olette niin kiinni maailmallisissa asioissa. Teidän pitää jäädä katsomaan ”Kuka rakastaisi Susieta.” Teidän pitää nähdä Arthur Godfrey tai mennä ostamaan Elvis Presleyn levyjä ja soittaa niitä. Ja te nimitätte itseänne kristityiksi. Ja teidät on vaa’alla punnittu ja havaittu köykäisiksi havaittu. Ja, kun te käytte seurakunnassa, vain sivustakatsojina tai jotakin, te ette palvo; ”Turhaan he palvovat minua opettaen ihmisten käskyjä ja oppeja.” Turhaan–sellaisesta palvomisesta ei ole mitään hyötyä, jos te palvotte sillä tavalla. Jeesus sanoi, että se on turhaa.

33   Nyt, katsokaa, kun Hän istuu siinä. Kaikki suuret uskonnolliset ihmiset istuvat kipaten lasejaan ja seurustellen ja Jeesus istuu jossain nurkassa likaisin jaloin. Oi, Jumala, anna minulle anteeksi. Kun minä ajattelen sitä–Jeesusta likaisin jaloin, voi, tavatonta…

Siitä syystä minä hyppäsin pois baptistiseurakunnasta. Halleluja. Kyllä vain. Minä uskon, että minun Jumalaani pitää palvoa niin, että Pyhän Hengen voima tulee esiin. Kyllä vain. Minä en usko teidän kylmiin muodollisiin uskontunnustuksiinne. Hän haluaa tulla rakastetuksi. Katsokaa nyt Häntä, kun Hän istuu siellä eikä saa rakkautta. Hän ei saa rakkautta johtuen siitä, miten Häntä kohdellaan.

Ja asia on samalla tavalla nykyään. Te omatekoiset, seminaarien pelkuripaimenet. [kananpoika–suom.] Koettakaa kuoriutua munasta ja koettakaa ottaa tuo hihhulin nimi päällenne, kun palvotte Jeesusta. Eipä ihmekään, jos teidän seurakuntanne ei seiso yhtään ylväämpänä asianne puolesta. Se johtuu siitä, miten Häntä kohdellaan. Jos te saarnaisitte Raamattua Kristuksen ylösnousemuksen voimassa, pyhät huutaisivat jokaisessa seurakunnassa täällä Maricopa Valleyssa. [Seurakunta palvoo ja taputtaa–toim.] Ei se Jeesuksen syytä ole. Se on teidän vikanne.  Hän on täällä Phoenixissa tänään. ”Hihhuleita, fanatikkoporukka.” Jatka vain fariseus. Sinun aikasi tulee vielä.

34   Mutta kuunnelkaapa, kaupungissa asui eräs nuori nainen. Kuvitellaanpa häntä nyt, tässä ennen kuin lopetamme. Nyt, olkaa todella kunnioittavia ja hiljaa. Tämä nuori nainen oli valinnut väärän tien. Hän oli ”huono” nainen, ehkä vielä tyttönen, 18, 19 vuotias. Hän oli…No, siis, ei meidän tarvitse mennä yksityiskohtiin. Hänellä oli huono maine. Ja te haluaisitte osoittaa häntä sormella.

Mutta kuulehan, veli. Ei voi olla huonoa naista ilman, että joku huono mies on hänen kanssaan. Näin se on. Älä siis halveksu häntä noin vain. Joku äidin kulta…Uskon, että osoittelemisen sijaan ja…Jos te avaisitte seurakuntanne ja lähettäisitte jonkun tuomaan hänet sisälle, heitä ei olisi niin monia. Näin se on. Pikku lapsiparka, kukaan ei välittänyt hänestä. Yhteiskunta oli heittänyt hänet ulos, eikä kukaan kaivannut häntä. Siis, hänenkin piti elää ja hän oli tehnyt sen minkä voi, kenties. Hän oli paha.

En minä hänen syntiään puolusta. Enhän toki, mutta mitä–mitä minä ajan takaa, on se, että seurakunta ei avaa hänelle ovea. Te ette halua häntä seuraanne. Mikä sinä oikeastaan olet, fariseusko? Oikein. Et varmasti…Sinä olet monta kertaa pahempi kuin hän. ”Voi, mutta me emme siedä…Me emme voi ottaa häntä seurakunnan jäseneksi. Voi ei, ei.” Juuri siitä syystä hän on sitä, mitä on. Jonkun äidin rakas, varmasti on. Sielu, jonka puolesta Kristus kuoli.

Mutta te olette liian jäykkiä ja muodollisia, siis teidän yhteisönne. Jos minun seurakuntani olisi tuollainen yhteisö, minä potkaisisin sen ulos ovesta ja aloittaisin kaiken alusta porttojen kanssa. Varmasti aloittaisin. Omatekoisten, oppineiden idioottiporukka tässä maassa…Näin on. En minä sano tätä ilkeyksissäni, [Seurakunta taputtaa–toim.] mutta, ihmiset–ihmiset rakastavat enemmän ihmisten kiitosta kuin Jumalan kiitosta. Jeesus sanoi: ”Joka haluaa, tulkoon.” Mutta, te ette halua heitä. Varmasti. Viimeinen kutsuhuuto oli mennä kokoamaan sellaisia ihmisiä. Illalliskutsu.

35   Kuunnelkaa. Tämä pikku leidi oli, tai pikku nainen, pikemminkin…Moraalittomuutensa takia, hän ei voinut olla leidi. Leidi on jalompi nimitys. Mutta, hän oli vain katuprostituoitu. Hän haistoi ruuan. Voi, hänen pikkuinen nälkäinen vatsansa…Hän sanoo: ”Mitähän tuolla on meneillään?” Hän menee sinne ja katselee ja sanoo: ”No, katsotaanpa vähän tuon fariseuksen, paimenen, kotia. Tänään tuolla, tuon piispan kotona täytyy olla koolla iso porukka. Livahdetaanpa sisään ja katsotaan, mistä on kyse.” Ja niin hän menee sinne ja katselee vähän ympärilleen ja sanoo: ”Voi tavaton. Tuoksuupa hyvältä. Minä muistan, kun olin pikkuinen lapsi; äitini laittoi tuollaista ruokaa. Mutta, voi, siitä on pitkä aika, kun olen syönyt sillä lailla. Eikä nyt, kukaan ei rakasta minua. Minähän olen vain hylkiö. Valitsin väärän tien ja…Voi kuinka muistan, kun äiti kielsi tekemästä näin, mutta, voi, minä…Äiti kuoli ja isäni kuoli eikä minusta huolehtinut kukaan. Lähdin joidenkin tyttöjen matkaan ja se oli paha juttu. Tässä sitä ollaan.”

 Ja hän katselee ympärilleen ja hiippailee varpaillaan. Tarkkailee tilannetta. Katselee ympärilleen. Ja siinä kaikki paimenet kippailevat lasejaan ja, voi, juttelevat suurista asioista, joita on meneillään, ja uusista jäsenistään, ja niin edelleen. Ja tuon nais   en kallisarvoiset silmät katsovat kulman taakse. Hän pysähtyy.

36   Hän sanoo: ”Aivan kuin minä olisin nähnyt tuon miehen jossakin. Kukahan hän on? Voi, sehän on se Galilealainen profeetta. Voi, mutta miksihän ihmiset eivät kiinnitä Häneen mitään huomiota?”

Nyt, Hänen opetuslapsiaan ei ole kutsuttu. He ovat ulkopuolella. Vain Hänet kutsuttiin. Sinut pitää kutsua.

Ja nainen katselee ja kyyneleen alkavat virrata pitkin poskia. Hän kuivaa silmänsä, ja katsoo uudelleen. Hän sanoo: ”Se on Hän, ja katso, Hänen jalkansa ovat likaiset. Katso Hänen rohtuneita huuliaan ja Hänen hiuksensa ovat aivan pölyiset ja niskansa. Voi, eihän Häntä ole laitettu sellaista, jota voisi rakastaa.”

Oi, yhtäkkiä hänelle juolahtaa mieleen jotakin. Ja siitä suoraan kadulle; hän juoksee pitkin katua ja eräälle kujalle. Hän tulee huterien portaitten juurelle ja ylös vain, avaa oven ja menee sisälle.

”Voi”, hän sanoo, ”ei, enhän minä sellaista voi tehdä. Minä vain haaveilen.” Hän hieraisee silmiään uudelleen. ”En minä voi sitä tehdä. Voi…” Sitten hän kurottaa pieneen kaappiin ja ottaa sieltä pienen sukanvarren. Hän ottaa sen esiin, panee sen pöydälle, alkaa laskea.

37   Voi, mutta, enhän minä voi. En voi. Jos minä menisin Hänen eteensä, Hän tietäisi millainen minä olen ollut. Enkä minä voi ottaa tätä rahaa, jonka olen tienannut tällä tavalla. Hän tietäisi, miten olen saanut nämä rahat. Se ei ole sen takia otollista rahaa. Hän tietäisi sen, koska minä uskon, että Hän on Messias. Voi, minä tiedän, ettei Häntä kohdella oikein. Minä tiedän, että Hänet on vain viskattu syrjään ja tuolla Hän nyt istuu epämiellyttävänä. Mutta minä en voi ottaa näitä rahoja ja tehdä sitä. Mutta, minä…Hän on epämiellyttävä. Hän on pölyinen. Hänen jalkansa ovat likaiset, mutta tässä on kaikki, mitä minulla on.” Sitä juuri Jumala vaatii.

Sinä sanot: ”Enhän minä voi tulla sellaisen elämän kanssa, jota olen elänyt.” Voi, kyllä vain voit. Sinä sanot: ”Olen juopotellut. Olen varastanut. Olen tehnyt tätä. Olen valehdellut.” En minä välitä siitä, millainen sinä olet. Hän haluaa sinut sellaisena kuin olet. Siinä kaikki, mitä sinun pitää tehdä. Kyllä. Ja Hän näyttää…

Ja Hän sanoo: ”Siis, hetkinen. Siis, mitähän sitten tapahtuu? Mitä, jos Hän tuomitseekin minut? Mitä sitten tapahtuu?” Mutta jokin naisen sisällä antaa hänelle voimaa. ”Niin juuri sinun pitää tehdä”, jokin sanoo. ”Niin juuri pitää tehdä.” Todellakin, niin juuri pitää tehdä.

38   Hän ottaa pienen sukan, jossa hän pitää rahojaan. Hän sujauttaa sen vyötärönsä alle. Hän kietoo pienen huivin kasvoilleen ja taas kadulle.

Siis, on melkein kemikaalikaupan sulkemisaika. Kaikki ovat fariseuksen luona kylässä. Ja siellä yksi vanha pikku juutalainen istuu happamena. ”Bisnekset eivät suju tänään ollenkaan. En tiedä mistä nyt on kyse.” Ovi avautuu. Tämä kallis sielu kävelee ovesta sisään. ”Mitä, siis, kukahan nyt on tulossa puotiini? Siis, mitä te tahdotte?” Sillä tavallahan te kuulette joidenkin kauppiaiden kysyvän. ”Mitä te tahdotte?”

Nainen vastaa: ”Herra, tulin ostamaan vähän tuoksuöljyä [frankinsensiöljy–suom.].”

”Minkä te haluatte? ”Kymmenen sentin pullonko?”

”Ei, minä haluan parasta, mitä teillä on. Tämä on merkkitapaus.” Siinä se, todellinen merkkitapaus.

39   Voi, me jotka uhraamme yhden pikkurukouksen päivässä, kymmensenttisen. Hyvä tavaton. Sehän on harvinaislaatuinen ja erityinen tapaus kun me kohtaamme Jeesuksen. Hän ei halua teidän olevan seurakunnan jäsen. Hän haluaa parasta, mitä teillä on.

”No, onhan minulla sitä täällä, mutta haluan nähdä ensin rahat.”

No, varmasti. Hän oli juuri sitä tyyppiä, joka sanoo: ”Eihän Joosefia kannata hautaan jättää, ojaan jättää.” Tehdään sillä vähän rahaa, ihan mukavasti.” Veli, juuri tämä juttu on päässyt seurakuntaan. Jos vain voidaan tehdä vähän rahaa, niin hyvä. Ei se voi olla syy. Ei ja miljoona kertaa ei. Tiedän, että te ajattelette, että minä olen hullu; ehkä olenkin. Mutta, kun ajattelen sitä, miten ihmiset kohtelevat minun Herraani Jeesusta, se ei ole mitään muuta kuin sitä mikä tapahtui silloin. Eipä siis ihme, että Jeesus sanoi: ”Portot ja niin edelleen, tulevat ennen teitä, te omavanhurskaat.”

40   No, hän…Nainen kaataa rahat tiskille. Mies laskee ne. Jep. Tasan niin. Kolmekymmentä Rooman denaria. Ja niin mies nousee ja hän sanoo: ”Mihin sinä tätä aioit viedä?”

Nainen vastaa: ”Herra, eihän sillä ole väliä, eihän? Kunhan vain te saatte rahanne, mitä väliä sillä on? Mitä väliä sillä on, miten–mitä minä haluan tehdä, kunhan se ei vain häiritse teitä?”

Nainen saa rahansa–pienen hajusterasiansa. Hän työntää sen tänne alle, alabasteripullon, ja hän panee sen vaatteensa alle–pikkuisen huivinsa alle ja lähtee kadulle.

Ja kun hän lähtee menemään, perkele alkaa puhua hänelle: ”Siis, nythän sinä itsesi pulaan hoidat. Takuuvarmasti. He…Tuo fariseushan panee sinut vankilaan siitä.”

No mutta…”Sinut heitetään ulos talosta, jos sinä huudat. Sinut erotetaan.” Mitä te erottamisesta välitätte? Jeesuksen luo pääseminen on pääasia.

41   Hän saapuu paikalle. Katselee ympärilleen ja siellä Hän yhä istuu. Kyllä, Hänet on kutsuttu, Hän tuli, mutta kukaan ei kiinnitä Häneen mitään huomiota. Ihmiset olivat…Se oli suuren luokan tilaisuus, oli liian hauskaa.

Ja se Amerikkaa vaivaa nykyään. On niin kivaa, ettei Jeesukseen kiinnitetä mitään huomiota. Voi, kyllä. Ihmiset väheksyvät koko asiaa ja sanovat: ”Eihän sellaista jumalallista parantamista ole olemassakaan. Ja kielilläpuhuminen ja kaikki muu on pelkkää pelleilyä. Mehän olemme parempaa väkeä.” Olettekohan? Jos te haluatte nimittää tuota isoa näyttelijäkaartia, huijareita, jotka näyttelevät uskonnollisuutta…He eivät ymmärrä uskonnosta sen enempää kuin pässi tähdistä. Jos te haluatte olla osa tuollaista epäjumalanpalvontaa, niin antaa mennä vain. Mutta minä haluan olla sen porukan kanssa, joka haluaa Jeesuksen tykö. Se on pääasia. Päästä Hänen tykönsä.

42   Nainen pysähtyy. Hän katselee ympärilleen ja siellä seisoskelee joitakin noita omavanhurskaita tyyppejä osoittelemassa ja sanomassa: ”Hei katsokaapa, kuka sieltä nyt tuli juhliin. Katsokaa. Shhh. Näettekö? Katsokaas tuota. Siinä hän on.”

Kyllä. Näin se joidenkin korppikotkien kanssa menee tänään. He haluavat osoitella sormellaan jotakuta, näin, mutta eivät ikinä ojenna kättään auttaakseen heitä Kristuksen tykö. Te puhutte langenneista. Veli, Jeesus kuoli pelastaakseen langenneet. Totta.

Sitten, minä näen tuon pikkuisen ystävän seisovan siellä ja vilkuilevan ympärilleen.  Nainen ajattelee: ”Mitenhän minä pääsen Hänen luoksensa? Voi, katso miten Hän istuu tuolla. Eipä Hän kovin tervetullut ole.

Miten Hänen laitansa on tänään täällä Phoenixissa: ei ole tervetullut. Minä panin merkille tämän veljen seurakunnassa, tänä aamuna, kun tuo pikkukaveri seisoi siellä, tuo pikku paimen yritti ruokkia laumaansa, aivan tässä naapurissa, ja lapioi ja kaikkea muuta. Voi, hän…

Niin, esiin astelee nainen puolipukeissaan, tässä puistossa täällä. Toisilla oli päällystakki päällä, ja toinen vähissä vaatteissa, kuin nenäliina olisi kiedottu tähän ympärille. Jotkut vanhat, kurttuiset isoäidit, ja kaikkea sellaista. ”Voi kuinka uskonnollisia me olemmekaan.” Voi teitä te omatekoiset fariseukset. Minä en tiedä mikä minua vaivaa.

43   Kun minä huomasin tuon pikku ystävän…”Voi,” hän sanoi, ”jospa minä vain pääsisin Hänen luoksensa. Minä muuttaisin tämän tilanteen.” Hän alkaa tehdä tietä itselleen. Ja siinä hän tulee. Hän on päättänyt päästä Jeesuksen tykö.

Veli, tästä juuri minä tässä pidän. En välitä, mitä ulkopuolinen maailma sanoo. Lähdetään Jeesuksen luo, on pääasia.

Nainen tunkeutuu väen läpi tyrkkien oikealla ja vasemmalle. Hän ryntää suoraan Jeesuksen vierelle. Voi, kun hän seisoo Hänen vierellään…perkele alkaa sanoa: ”Nyt, Hän kyllä nuhtelee sinua.” Mutta, ei sanaakaan. Siis, se, miten silloin syötiin, vähän eri laista kuin nyt. Me istumme ja syömme. Silloin mentiin makuulle ja syötiin kyljittäin. Te lapset teitte oikein silloin alussa.

44    Ja niin mentiin makuulle ja syötiin. Ja nainen ryntää siihen sohvan päähän, jolla Jeesus makaa. Minä saatan nähdä tuon naisen, kun hän seisoo siinä ja katselee Häntä. Kaikki hänen syntinsä tulevat hänen eteensä. Veli, te ette koskaan voi katsoa Häntä kasvoihin ja tuntea itseänne syyttömäksi. Nainen näkee kaikki omat syntinsä, huonon elämänsä, huonon maineensa. Siinä ne kaikki ovat, aivan hänen silmiensä edessä ja hän alkaa itkeä. Hän katsoo Hänen likaisia jalkojaan; hän tietää, ettei sen pitäisi niin mennä. Ja hän alkaa itkeä niin kovin syntejään, että kyyneleet alkavat tipahdella Hän jaloilleen. Ja hän kohottaa Hänen jalkansa, tällä tavalla, ja alkaa pyyhkiä niitä.
Voi tavaton. Ja mitä se fariseus tekeekään? Hän röyhistää rintaansa. No, voi. Hän pullistuu kuin haulipanoksen syönyt sammakko katsahtaessaan sitä; joku on nyt pilannut juhlat.
No mutta, kuka nyt juhlista välittäisi? Kunhan pääsee Jeesuksen luokse, on yhdentekevää mitä tapahtuu. Nainen halusi Jeesuksen luo. Ja siinä, Hänen jalkainsa juuressa…Katsokaa, miten ihanaa on tuo vesi, jolla Jeesuksen jalat pestään. Miten ihanaa vettä: katuvan syntisen säkenöiviä kyyneleitä.

45   Minä uskon, että ensimmäisen kerran noissa juhlissa, Jeesus tunsi olonsa kotoisaksi. Jeesus viihtyy paremmin katuvan porton seurassa, kuin miten teidän suuressa hienossa, tyylikkäässä seurakunnassanne Häntä kohdellaan. Näin on.

Nainen katuu. Kyyneleet virtaavat pitkin poskia ja Jeesuksen jaloille. Nainen pesee Hänen jalkansa kyynelillään. Ja hän [Veli Branham tekee suudelman äänen–toim.] suutelee Hänen jalkojaan. Varmasti suuteli. Hän ei välitä siitä, mitä joku ajattelee. Hän oli Jeesuksen läsnäolossa. Mitäpä hän välittää siitä, mitä tekee? Hänen sydämensä pulppusi kuin katumuksen suihkulähde. Miten ihanaa vettä Hänen jaloilleen. Hän pesi ne.

Ja nainen oli niin hysteerinen…Minäkin oli. Minäkin olin silloin, kun pääsin Hänen eteensä. Tulin hysteeriseksi. Minä en piitannut siitä, mitä joku muu ajatteli. Minä tiesin, että minua sanottaisiin hihhuliksi, mutten välittänyt siitä. Minä olin Jeesuksen edessä. En välittänyt, vaikka minut olisi erotettu seurakunnasta. Nainen pesi Hänen jalkojaan. Ai että, olisin niin mielelläni ollut siellä, ettekö tekin?

46   Ja ihmiset seisoivat ja fariseus tönäisi toista ja sanoi: ”Nyt, jos Hän olisi profeetta, hän tietäisi, mikä suo nainen on. Siis, se tulee osoittamaan, ettei Hän tiedä, mistä puhuu. Mehän sanoimme sen sinulle. Hän tietäisi Hän tietäisi…Tarkkaillaanpa Häntä hetkinen.”

Ja kaiken aikaa, nainen vain suutelee Hänen jalkojaan [Veli Branham tekee suutelemisen ääntä–toim.] suutelee Hänen jalkojaan, koska hän katuu; kyyneleet vain virtaavat. Ja yhtäkkiä hänen hiuksensa, hän oli pitänyt niitä päänsä päällä, kutrit valahtavat alas hänen päälleen. Ja hän pysähtyy ja ottaa alabasteripullon ja hän [Veli Branham kuvaa pullon avaamista.] se ei aukea ja hän [Veli Branham kuvaa pullon avaamista.] koettaa uudestaan ja hän kaataa koko jutun Hänen päälleen; kaiken, mitä hänellä on. Ja hän pesee Hänen jalkansa öljyllä ja kyynelillä ja suutelee niin, että hänen suunsa on aivan rasvassa. Ja hänen hiuksensa valahtavat alas ja hän ottaa nostaa kiharansa, nostaa Jeesuksen jalat ja alkaa pyyhkiä niitä päänsä hiuksilla, ja vain suutelee Hänen jalkojaan, suutelee Hänen jalkojaan.

47   Voi, todellakin, merkkihenkilöt ovat paikalla. Ja kaupungin koko sosietee on paikalla. Nainen näyttää siltä kuin olisi mieltä vailla. Ehkä hän olikin, mutta hän oli Jeesuksen jalkojen juuressa. Halleluja! Ihmiset saattavat käyttäytyä kuin hullu, mutta mitä väliä sillä sitten on, jos sinä olet Jeesuksen jalkojen juuressa. Mitä minä ihmisten ajattelusta välitän. Nainen oli Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän suuteli niitä.

Ja fariseus oli räjähtämispisteessä. Silloin, Jeesus kääntyy ja katsoo häntä.  Oi, minä voin nähdä nuo silmät, kun Hän kääntää tuon pyhän päänsä. Hän tunsi fariseuksen ajatukset. Hän sanoo: ”Simon, minun pitää puhua sinulle jostakin.” (Voi, sinä fariseus, jonakin päivänä se kohtaa sinua.) ” ”Minun pitää puhua sinulle jostakin.” Sinä kutsuit minut tänne etkä ole antanut ollenkaan yhtään vettä jalkojeni pesuun. Etkä voidellut ollenkaan minun päätäni, kun tulin sisään etkä antanut tervetuliaissuudelmaa. Mutta, tämä syntisparka ei ole muuta tulostani lähtien muuta tehnytkään kuin pessyt jalkojani kyynelillään ja kuivannut päänsä hiuksilla, ja suudellut jalkojani.”

48   Oi, fariseus muuttuu hieman. Hän katselee ympärilleen. Nyt nainen pelästyy. ”Mitähän Hän aikoo sanoa? Tuomitseekohan Hän hänet? Vetäiseekö Hän jalkansa pois ja sanoo: ’Älä tee noin’?” Ei. Jeesus ei tee asioita sillä tavalla. ei, ei. Hän ei todellakaan vetäise jalkojaan pois. Voi ei, ollenkaan. Hän vain istuu ja katselee naista. Nainen oli tehnyt sen, mitä muiden olisi pitänyt tehdä.

Ja ole sinä tarkkana, kun nimittelet hihhuliksi ihmistä, joka tekee sitä, mitä sinun olisi pitänyt tehdä. Älä ajattele, että sinä olet parempi kuin nuo nyt ovat.

Siis, kuunnelkaapa. Fariseus oli paikalla, seurakunnan kaitsija, ja kaikki paimenet ja vanhemmisto seisoo ympärillä ja ajattelevat olevansa liian hyviä koskettaakseen tuollaista hihhulia. Mutta tämä pikkuinen naisparka seisoo siinä nyt ja mitähän hän tulee saamaan? Voi, hän tietää rakastavansa Häntä. Jotakin tapahtuu. Onko hän tehnyt väärin? Ei. Jeesus sanoi eräänä päivänä: ”Joka haluaa, hän tulkoon.” Muut eivät halunneet tehdä sitä ja niinpä nainen halusi tehdä sen.

Jos nuo suuret jäykkikset eivät halua palvoa Jumalaa, Jumala kaivaa esiin teidät, ihmisparat. Hän kutsuu synnintekijät ja portot ja–kadulta tekemään sen. Joku kyllä tulee palvomaan Jumalaa.

49   Ja niin, katsokaa tuota pikku naista. Hän on pelästynyt. Hänen isot ruskeat silmänsä, niin kauniin ruskeat kuin olivatkin, katsoivat ylös. Sitten hän kääntyy, katsahdettuaan fariseusta, kasvot aivan rasvassa; kyyneleet olivat valuneet pitkin kasvoja; tukka roikkui suortuvina; siinä sitä oltiin. Mitähän Jeesus tekee? Mitähän Hän tekee?

Ja sitten Hän sano: ”Simon, minä tulin sinun kutsustasi; sinä kutsuit minut. Sinä et edes pessyt jalkojani. Sinä et antanut minulle öljyä käsieni ja niskani voiteluun. Sinä et antanut minulle tervetuliaissuudelmaa. Mutta tämä kurja syntinen on suudellut taukoamatta jalkojani.”
Sitten Hän kääntyy ja katsahtaa tuohon pikkunaiseen. Hän sanoo: ”Ja totisesti, minä sanon sinulle…[Veli Branham itkee–toim.] totisesti sanon sinulle, naisen synnit, jotka ovat monet, on otettu pois.

Voi, veli, minä–minä–minä en ole mikään vauva, mutta, kun ajattelen…Minä haluaisin mieluummin, että Hän sanoisi tuon minulle kuin tekisi minusta arkkipiispan tai Rooman paavin. ”Sinun syntisi, jotka ovat monet, on pesty pois. Mene rauhassa.” Minä en kykene enää saarnaamaan. Painetaan päämme hetkeksi rukoukseen.

50   Oi, Herra Jeesus, voi, tämä häily maailma, omatekoinen, täynnä hohtoa, ja täällä Sinä olet näinä viimeisinä aikoina ja liikut ihmisten keskuudessa. Ja he vain naureskelevat ja kirjoittavat Sinusta hävyttömyyksiä lehdissään ja aikakauslehdissään, ja kaikkea muuta, kun niiden pitäisi pestä Sinun jalkojasi. Ole armollinen rakas Jumala. Kurittomat miehet ja naiset eivät tajua tänään, Jumala, eivät voi tajuta, että juuri tämä sama Jeesus katselee tällä hetkellä heitä.

Miten niin sanotut seurakunnan jäsenet, kaikessa prameudessaan ja itse–heitä istuu joka puolella kritisoimassa ja tekemässä pilaa, eivätkä he tiedä, että juuri sama Jeesus tulee tuomitsemaan heidät jonakin päivänä, he puhuvat Hänestä, pitävät Häntä pilkkanaan, nimittelevät rumasti. Jumala, suo miesten ja naisten tänään, tässä auditoriossa, jos täällä on joku itsetehty seurakunnan jäsen, tai ehkä jostakin kadulta, niin kuin tuo nainen, voikoot he tulla suloisesti ja nöyrinä Sinun jalkojesi juureen ja pesköön pois kaiken ylenkatseen omalla todistuksellaan kuulijoille: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Suo se Isä.

Kun päämme ovat painettuna ja silmämme kiinni, minä aion kysyä teiltä jotakin Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme nimessä. Hän on tullut tänne Phoenixiin vierailemaan teidän luoksenne, joka ilta ja parantaa sairaat, puhuu teille, sanoo teille, kuka olette, mitä te olette tehneet, aivan kuten Hän teki ennen vanhaan. Hän on aina halukas antamaan teille anteeksi ja rakastamaan teitä. Voi, olkoon Jumala armollinen.

51   Kuinka moni täällä tuntee syyllisyyttä siitä, että on laiminlyönyt Häntä, pannut Hänet vain johonkin nurkkaan, pikkuisella kahden minuutin päivittäisellä rukouksellaan, eikä ehkä lue Hänen Sanaansa kuin kerran viikossa, ja silti kuuluu seurakuntaan. Ja sinä sanot: ”Olen pahoillani, että olen kohdellut Jeesusta sillä tavalla. Minä haluan tehdä parannuksen siitä juuri nyt.” Nostaisitko kätesi, sanoisitko: ”Kristus, minä haluan tehdä parannuksen.” Voi, Jumala teitä siunatkoon. Ainakin sata kättä pystyssä. Te tunnette kohdelleenne Jeesusta kaltoin.

En välitä mihin seurakuntaan sinä kuulut. Sillä ei ole väliä. Se voi olla metodisti-, baptisti-, presbyteeri-, katolinen-, luterilainen-, ei sillä väliä. Oletko tajunnut, että olet kohdellut Häntä kaltoin? Ja tiedät olevasi syyllinen. Sinä et rukoile; sinä et palvo Häntä.

Kävelisitkö sinä tänne alttarille juuri nyt minun kanssani ja sanoisit: ”Herra, tästä päivästä lähtien, minä otan Sinut. Minä haluan palvella Sinua tästä päivästä lähtien vilpittömin ja kunnioittavin sydämin.” Minä odotan sinua. Nouse ja lähde istuimeltasi nyt. Kun teidän päänne on painuksissa, te muut. Antakaa ihmisille tilaa, kun he lähtevät kävelemään. Haluan kohdata täällä jokaisen, joka nosti kätensä ja ne, jotka tulivat vakuuttuneeksi siitä, että olette kohdelleet Häntä kaltoin.  Seisoisitteko hetken täällä rukoilemassa jokusen sanan, ja sitten palatkaa paikoillenne, ennen kuin me lopetamme.

52   Jumalan armosta, se oli nainen, joka lähti ensimmäisenä. Nyt miehet seuraavat. Jumalan siunausta sinulle. [Veli Branham rukoilee erään naisen kanssa–toim.] Pikku nainen, joka katuu täällä, sanoi: ”Minä haluan palvoa Häntä.” Oi, Jumala. Antakaa illallisenne mennä menojaan; mitä te siitä välitätte? Tule tänne. Sisar, veli, tämä on paljon enemmän kuin lähtö illalliselle. Tämä tarkoittaa lähtöä taivaaseen. Se merkitsee ikuista elämää. En välitä siitä oletko helluntailainen, baptisti mikä sitten oletkin, sillä ei ole väliä. Tulkaa tänne ylös. Tulkaa tänne. Te tiedätte kohdelleenne Häntä kaltoin. Tulkaa vain ylös.

Intiaaniystäväni täällä, Jumala teitä siunatkoon. Minä halusin tulla apassireservaattiin. Minä palaan vielä. Minä tulen kyllä sinne. Tulisitteko, jos ette pääse…Te siellä parvella. Älkää ajatelko olevanne liian kaukana. Te saatatte joutua oikopäätä helvettiin jonakin päivänä, ja silloin te vasta olette liian kaukana.  Te ette ole tänä iltapäivänä. Tulisitteko? Oikein. Siirtykää tänne ylös.

53   Miten…Kaksi kuuromykkää poikaa nousee tänne, pelkän viittomakielen kautta. Ja joillekin teistä, joille Jumala on ollut niin hyvä, että on antanut teille kuulon, ja sitten te istutte siellä syrjässä. Oi, Jumala. Sinä sanot: ”Kuule saarnaaja, minulla on Fil. tri:n tutkinto.” Minä en siitä välitä, mitä sinulla on. Sinulla on myös kivisydän.  Sinun olisi parasta palvoa Häntä vielä, kun voit. ”Anna Pojalle suuta, ettei Hän suutu.”  Minä haluan suudella Häntä sydämelläni.

Kaksi nuorta miestä nousee parvelta ja kävelee tänne, nuoria miehiä vielä. Ettekö tulisi? Me odotamme. Haluatteko te suudella Poikaa? Haluaisitteko te seistä täällä Hänen rinnallaan ja sanoa: ”Herra Jeesus, koko sydämestäni, minä olen pahoillani siitä, mitä olen tehnyt. Minä olen ollut seurakunnan jäsen. Kyllä, näin se on, mutta minä en koskaan ole kohdellut Sinua oikein. Minä haluan pestä Sinun jalkasi kyynelilläni. Todistuksellani, minä haluan tuoda haisevan tuoksun Sinulle. Minä haluan kertoa maailmalle, että rakastan Sinua. Minä olen pelännyt työpaikallani. Olen pelännyt naapuria. Olen rukoillut…Hän ei ehkä pidä minusta sen jälkeen. Mutta, Jeesus, minä en välitä kuka minusta pitää, kunhan Sinä pidät minusta.” Kaikki ovat kuolevaisia. Hän kuolee niin kuin sinäkin, mutta Kristus on kuolematon. Etkö tulisi?

Juuri sellaisena kuin olen, sinä otat vastaan,
toivotat tervetulleeksi, annat anteeksi ja lunastat,
koska lupasin, aion uskoa.
Oi, Jumalan Karitsa, minä tulen minä…

54   Nyt, kun maallikot seisovat täällä, minä kysyn, kuinka moni saarnaaja tulisi tänne ylös kanssani? Minä haluan nähdä mistä teidät on tehty. Minä menen täällä itsekin alttarille. Minä olen myös syyllinen. Minä tarvitsen Jumalan anteeksiantoa. Olen…Jumala teitä, miehet, siunatkoon, miehiä ja naisia.

Nyt, kuunnelkaapa saarnaajat, naiset ja miehet, molemmat. Yhteen asiaan minä tiedän teidän syyllistyvän täällä Phoenixissa. Te olette syypäitä siihen, ettei teillä ole täällä Phoenixissa oikeaa keskinäistä yhteyttä Eikö teitä hävetä? Eikö teitä hävetä se, miten te olette kohdelleet Häntä. Katsokaapa vain saarnaajia, sekä naisia että miehiä. Oi, Jumala. Oletteko te oikeasti sydämestänne pahoillanne? Kuinka moni teistä on pahoillaan siitä, miten te olette kohdelleet Jeesusta? Nostaisitteko kätenne. Jumalaa kohden kohotetuin käsin, minä häpeän itseäni. Minä häpeän omasta puolestani. Olisi ollut monia tilaisuuksia, jolloin olisin voinut mennä, mutten ole mennyt. On monia asioita, joita olisin voinut tehdä, mutten ole tehnyt. Olen ajatellut, että olen liian väsynyt. Mutta kun minä saarnasin tänään, jokin sanoi minulle: ”Miten on sinun laitasi?” Minä saarnasin suoraan itselleni.

55   Jeesus oli kutsuttu fariseuksen luo; Hän oli väsynyt ja uuvuksissa ja Hänen kurkkuunsa koski, mutta Hän meni joka tapauksessa, vaikka tiesi, ettei tulisi olemaan tervetullut. Hän meni, joka tapauksessa. Minä häpeän itseäni. Minä kadun. Minä kadun Jumalan edessä ja tämän yleisön.  Ja mikäli te, veljet ja sisaret, kadutte, koko sydämestänne, olen varma, että Kristus, joka seisoo täällä meidän keskellämme, antaa meille anteeksi. Ja meillä tulee olemaan täällä Phoenixissa kokous, joka on sellainen kuin helluntaipäivänä oli.
Kaikki teistä veljistä, murtakaa kaikki pikku esteet väliltänne nyt. Unohtakaa kaikki. Olittepa sitten Assembliesistä tai Church of Godista tai baptisteja tai presbyteerejä tai ykseysläisiä tai mitä? Kolminaisuulaisia tai mitä sitten olettekin, unohtakaa kaikki. Palvotaan yhdessä Herraa Jeesusta.

56   Nyt, te muut, jotka seisotte, kaikkialla rakennuksessa. Aiotteko te todella tehdä sen? Nostakaa kätenne Jumalalle. ”Minä teen sen. Jumalan armosta, minä teen sen.” Nyt, kun laskette kätenne, puristakaa jonkun kanssa kättä vieressänne, ja sanokaa: ”Jumalan siunausta sinulle, veli. Jumalan siunausta sinulle sisar.” Kävelkää ja puristakaa toinen toistenne kättä. Sanokaa: ”Jumalan siunausta sinulle, veli.” Kaikki, joka puolella. ”Olen pahoillani, kun kohtelin sinua sillä lailla kuin kohtelin.” Jos teillä on yhtään vihanpitoa, menkää tuon miehen luo ja oikaiskaa juttu. Jumalan siunausta sinulle, veli. Jumalan siunausta, sisar. Jumalan siunausta, veli. Jumalan siunausta, veli.

Oi, virta kallis tuo
lunta valkeemaks mut luo.
Yks ainoo lähteeni:
vain veri Jeesukseni.

Mikä voi synnin puhdistaa
Vain…(Pysykää täällä vielä hetki.) Jeesukseni
Mikä voi minut uudistaa?
Vain veri Jeesukseni.

Oi, virta kallis tuo
lunta valkeemaks mut luo.
Yks ainoo lähteeni:
vain veri Jeesukseni.

57   Kuinka monesta tuntuu hyvältä? Nostaisitteko kätenne. Palvotaanpa Herraa tällä tavalla. [Veli Branham ja seurakunta taputtaa käsiään–toim.] Kiitos Jumalalle. Moniko teistä saarnaajista nyt, naisista ja miehistä sanoo: ”Jumalan armosta, tästä päivästä lähtien, minä murran jokaisen kirkkokunnallisen esteen,” pysy sinä omassa seurakunnassasi, ”mutta, minä–minulle on ilo puristaa veljeni kättä, vaikka hän onkin erilainen kuin minä. Minä teen yhteistyötä. Minä teen kaikkeni edistääkseni Kristuksen asiaa.” Te…Teettekö sen? Nostakaa kätenne. Sanokaa: ”Minä teen sen. Minä teen sen, Jumalan armon avulla.” Minä uskon teitä.

Oi, virta kallis tuo
lunta valkeemaks mut luo
yks ainoo lähteeni
vain veri Jeesukseni.

58   Miten teidän laitanne täällä alttarin ympärillä, tuntuuko teistä hyvältä? Tuntuuko, että kaikki meidän syntimme ovat poispestyt? ”Mikä voi synnist’ puhdistaa? Vain veri Jeesukseni. Mikä voi minut uudistaa? Vain veri Jeesukseni,” ei liittyminen uuteen seurakuntaan, vaan Jeesuksen veri.

Palatkaa rauhassa koteihinne. Olkoon Jumala kanssanne, Menkää seurakuntaanne. Tukekaa sitä.  Seiskää paimenenne takana. Seisokaa Jumalan ohjelmien takana. Ja rukoilkaa paimenenne puolesta. Ja antakaamme kunnon, vanhanaikaisen herätyksen pyyhkäistä Phoenixin yli. Ei mene pitkääkään aikaa, kun veli Roberts ja veli Allen ja moni muu noista miehistä, jotka ovat täältä kotoisin, palaavat. Ja kun he tulevat, kaikki, yhdestä sydämestä, lähtekää liikkeelle ja tehkää yhteistyötä ja pitäkää oikein todella hauskaa. Älkää tehkö käännynnäisiä. Menkää omaan seurakuntaanne ja palvokaa Jumalaa. Kun kokous on ohi, kutsukaa kaikki seurakuntaanne. Jos kaveri ei pidä sanaansa, asia jää sitten Jumalan ja hänen välilleen. Pidä sinä sanasi Jumalalle: se on pääasia.

Mikä voi synnin puhdistaa
Vain veri Jeesukseni
Mikä voi minut uudistaa?
Vain veri Jeesukseni.

Oi, virta kallis tuo
lunta valkeemaks mut luo
yks ainoo lähteeni
vain veri Jeesukseni.

59   Yhtenä aamuna, aamiaisella minä sanoin: ”Jumalan perintö lähti kannosta. Joka kerta, kun se tapahtui, kalvajasirkka aloitti syömisen, tuhosirkka…” Sanoin: ”Jonakin päivänä Jumala tulee hyönteismyrkyn kanssa; Hän ruiskuttaa rakkautta kaikkialle tuohon puuhun niin, ettei yksikään tuhosirkka pääse siihen käsiksi.” Näin on. Uskon, että Hän tekee sitä juuri nyt, ettekö tekin usko? Kyllä vain. Mikä se sitten on? Koko Jeesuksen ruumis. Te kaikki metodistit, baptistit, presbyteerit, ykseysläiset, kakseuslaiset, mitä sitten olettekin, Jeesus Kristuksen rakkaus on kylvetty ympäriinsä sydämiimme Pyhän Hengen kautta, mikä tekee meistä veljiä ja sisaria. Meidän syntimme on pesty pois veren kautta. Miten ihanaa. Miten me kiitämmekään Jumalaa.

60   Veli Stadsklev, tuletko tänne hetkeksi. Käykö päinsä? [Joku vastaa: ”Aamen.”–toim.] Tämä mies, joka on ollut kanssani Afrikassa, on nähnyt kymmenientuhansien tulevan yhdellä kertaa Kristuksen tykö. Veli Julius Stadsklev, minä pyytäisin sinua uhraamaan rukouksen tämän yleisön puolesta. Sitten aivan hetken kuluttua me menemme kotiin.

Onko sinulla jotakin sanaa sanottavana, veli? Jotakin sanottavana, jotakin lisäksi? Kello 19:30 tänä iltana on kokous, Jos Jumala suo, me tulemme tänne. Rukouskortteja annetaan seuraavassa…Mitä kello on? 18:30. Tulkaa tänne. Minä toivon, että me tulemme saamaan suuren vuodatuksen, parantamista varten, tänä iltana. Ottakaa syntiset ystävänne mukaan. Minä saarnaan jälleen teille parin tunnin päästä, jos Herra suo. Pujahtakaa ulos ja nauttikaa pikku päivällinen ja palatkaa takaisin, kokoussarjan päätökseen.

61   Siis, jos teidän paimenenne on–paimenellanne on ovet auki tänä iltana, teidän on mentävä omaan seurakuntaanne. Siellä on teidän paikkanne. Jos kuulutte Assembliesiin, menkää Assembliesiin,. Jos kuulutte Unitediin, menkää Unitediin. Jos te…Mihin seurakuntaan sitten kuuluttekin, menkää paikallenne tänä iltana. Minä olen evankelista.  Näettekö? Ja, jos te olette…Jos seurakunta on kiinni tänä iltana, tulkaa tänne, olkaa kanssamme. Ja sitten, jos teillä ei ole täällä seurakuntaa, tulkaa käymään illalla. Mennessänne ravintolaan syömään, kutsukaa tarjoilija ja muut tänne tänä iltana. Me toivomme tapaavamme teidät.

Siihen asti, jos tunnen johdatusta: minun rakas ystäväni on ollut täällä kanssani monissa koetuksissa ja vaikeuksissa ja ylä-, ja alamäissä. Minä haluan hänen päättävän kokouksen muutamalla rukouksen sanalla. Jumalan siunausta sinulle, veli Julius. Painaessamme päämme…