53-0905 USKO ILMAN TEKOJA ON KUOLLUT (Faith Without Works Is Dead), Chicago, Illinois, USA, 5.9.1953

53-0905 USKO ILMAN TEKOJA ON KUOLLUT
(Faith Without Works Is Dead)
Chicago, Illinois, USA, 5.9.1953

 

1           Jääkää vielä hetkeksi seisomaan, kun painamme päämme rukoukseen.

Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua siitä, että usko haastaa meidät tänä iltana. ”Nyt minä uskon.” Tämä vanha laulu on jylissyt kautta maailman, ”kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.” Me muistamme sen, kun meidän Mestarimme tuli alas vuorelta voimattomien opetuslastensa luo, ja joku tuli sinne epileptisen pojan kanssa ja sanoi: ”Minä toin hänet Sinun opetuslapsiesi tykö, eivätkä he kyenneet parantamaan häntä”, hän sanoi: ”Voitko Sinä tehdä hänelle mitään?”

Hän vastasi: ”Minä voin, jos sinä vain uskot, sillä kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat.”

2           Oi, Jumala, auta meitä tänä iltana niin kuin tuota isää, joka huusi epätoivoissaan: ”Herra, minä uskon, auta epäuskoani.” Ja tulkoon tästä suuri ilta Jumalan valtakunnalle. Anna meidän nähdä, kun [uskoa] annetaan todella ylenpalttisesti jokaiselle uskovalle täällä, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen. Istukaa vain.

Jumala …?… siunatkoon, olkoon jokaisen teidän kanssa.

Harvoinpa minä pääsen tällaiseen kokoukseen, että– saan kuulla veli Baxterin virkistäviä sanomia. Ja minä tulin vähän liian aikaisin ja se eräs poika seisoi tuolla ulkona kadun varressa. Ja me tulimme sisään ja istuuduimme tuonne, ja minä sain kuulla sen. Se oli uskomaton sanoma: Samgar tappamassa filistealaisia häränpistimensä kanssa… Sen pitäisi nyt mennä syvälle teidän sydämiinne.

3           Huomenna iltapäivällä, jos Herra tahtoo, minä haluaisin puhua täällä tabernaakkelissa. Te olette kaikki tervetulleita. Minä uskon, että huominen tuo tullessaan sen, mitä minä rukoilen Jumalaa tekemään, parantamaan jokaisen, millä tahansa lailla sairaan henkilön, joka tässä rakennuksessa on; siis huomenna iltapäivällä. Siis, ei vain huomisiltapäivänä, minä toivon, että kaikki täällä tänä iltana saavat sen, ja huomenna iltapäivällä uusi ryhmä, tai mitä sitten onkin tulossa, saisi saman asian. Nyt on mukavan viileää, ja minusta me voimme saada pienen sanoman, jos Herra tahtoo.

Minun osuuteni lankesi huomiselle, jos Jumala antaa luvan puhua vähäsen, saarnata, ja minä luotan siihen, että Jumala siunaa meitä. Huomisiltana sitten, on parantamiskampanjan toinenkin kokous, ja maanantai-iltapäivänä, luulisin… En tiedä, miten ihmiset ovat töissä maanantaina, mutta tiedän, että maanantaina iltapäivällä tullaan taas puhumaan, ja maanantai-iltana kokoukset päättyvät. Me toivomme, että te olisitte kaikki täällä ja Jumalan siunaus olisi teidän kaikkien yllä.

4           Nyt minä haluaisin lukea hieman Raamattua, [paikka] löytyy täältä Jaakobin kirjeestä, ja me menemme siihen suoraan. Vain 10 minuuttia aikaa, kun täytyy aloittaa rukousjono ja me… Olen pahoillani eilisillan takia, kun en sanonut, mitä minä aioin–aioin sanoa.

Rakkaat kristityt ystävät, en ole kertaakaan, kun meillä on ollut näitä kokouksia täällä, että yksikään henkilö, joka on tullut lavalle, tänne, jonka kanssa olisin puhunut, joka ei olisi parantunut. Näettekö? En ole vielä nähnyt yhtäkään. Siis, sehän on uskomatonta. Jotkut ovat olleet kuuroja, jotkut mykkiä, jotkut… siis, aivan… jotkut rammat istuvat tuoleissa ja joitakin paareja ja telttasänkyjä, ja mitä sitten onkin…

5           Siis, kuten yritinkin selittää eilisiltana (Näettekö?), Jumala saa sen aikaan. Ymmärrättekö? Hän on jo tehnyt sen. Teidän pitää ottaa se vastaan. Monet kuoleman kielissä olleet ovat parantuneet. Nyt, Jumala teitä jokaista siunatkoon, on minun rukoukseni.

On… Ennen kuin me aloitamme kokouksen, mahtaako ystäväni, herra Osborn, veli Osborn olla talossa? Jos on, haluaisin, että hän tulisi tänne ylös tänä iltana, jos se käy, ja olisi täällä lavalla, kun me rukoilemme sairaitten puolesta, ja valmistaudumme aloittamaan rukousjonon. Kiitos, veli Osborn.

Ja, minä… Veli Osborn on minulle hyvin rakas ystävä, nuori, mainio kristitty mies, jota Jumala on usein käyttänyt voimallisiin tekoihin kaikkialla, kautta maan, rukoilemaan sairaitten puolesta. Hän on poika, josta voin sanoa, ei siksi, että hän on täällä lavalla, vaan poika, jota voin sanoa… Jumala sinua siunatkoon, veli Osborn. Minä voin sanoa, että hänessä ei ole minkäänlaisia fanaattisuuden piirteitä. Hän on tosiaan Jumalan mies. Hän ei valita mistään, vaan ainoastaan… Hän tuntee Raamatun ja tietää, mitä Jumala sanoo. Ja Jumala on varustanut hänet– Raamatuntuntemuksella, joka sitoo Kirjoituksilla saatanan paikkaan, josta hän ei kykene enää liikkumaan.

6           Hän on yksi niistä, jolla ei tarvitse olla edes rukousjonoa. Hän vain on paikalla Kirjoitukset mukanaan ja selittää ne sellaisella tavalla, että ihmisten on pakko ymmärtää ne. Siinä kaikki.

Ja, kuunnelkaapa, sillä tavalla jumalallinen parantaminen alun perin tapahtui. Tiesittekö te sitä? Jumalan Sana voittaa saatanan missä tahansa, milloin tahansa, missä tahansa olosuhteissa. Pitääkö tämä paikkansa? Kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hänellä todella oli mukanaan kaikki taivaan suurenmoiset lahjat mitä on olemassa.

Se, mitä Isä oli, sitä Hänkin oli, sillä Hän oli Jumala, täällä maan päällä. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Uskotteko te sen? Mutta, kun Hän kohtasi saatanan, hän ei koskaan käyttänyt noita voimia. Hän vain otti Isän Sanan. Saatana sanoi: ”Mitäs jos…?” Hän asetti Jumalan Sanaan kysymysmerkin –jälleen. ”Jos sinä olet Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.”

7           Hän [Jeesus] sanoi: ”On kirjoitettu: ihminen ei elä ainoastaan leivästä.” Hän oli linjassa Sanan kanssa… Saatana vei Hänet sinne ylös ja sitten koetti saada Sanan näyttämään paremmalta; yritti saada sen joksikin muuksi.

Hän [saatana] sanoi: ”On kirjoitettu, että Hän antaa enkeleille käskyn sinusta; ettet sinä loukkaisi jalkaasi kiveen.”

Ja Hän sanoi: ”On myös kirjoitettu…” – Näettekö? – Hän käytti jälleen Isä Sanaa, ei yhtään voimaansa, käytti vain Sanaa, ja osoitti, että heikoinkin Kristitty voi voittaa saatanana NÄIN SANOO HERRA:lla, ja ottaa Jumalaa kiinni Hänen Sanasataan. Pitääkö tämä paikkansa?

8           Niin että– niin että veli Osborn– ja hän tekee todella hyvää työtä. Minä voisin suositella häntä kelle tahansa saarnaajalle missä– kaikkialla. Kun minä olin Afrikassa, mihin tahansa minä meninkin, minä puhuin aina hyvää veli Osbornista, sillä hän on minun veljeni ja maanmieheni Jumalan valtakunnassa.

Minä tiesin, että hän on täällä, koska minä– tai pitäisi olla täällä; hän olisi täällä kaupungissa. Minä halusin, että hän istuisi täällä rinnallani, kun aioin rukoilla niin monien puolesta. Että miksikö minä teen tämän? Minä tiedän, että tuo poika tuntee saatanan haasteen – näettekö? – ja hän tuntee Jumalan haasteet.

Siis, kun sairaat tulevat lavan poikki, haluaisin, että veli Osborn istuu ja pysyy rukouksessa niin, että me molemmat yhdessä, veli Bozen kanssa, monet muut täällä jotka ovat kristittyjä uskovia, tässä lähellä; silloin te tunnette varmuuden siitä, että Pyhä Henki on paikalla ja tekee työn.

9           Yleensä se tapahtuu sydänten tutkimisen kautta. Minä en koskaan yritä ajaa ulos henkeä, ellen minä ensin ole perillä siitä, mitä olen tekemässä, koska se on vaarallinen juttu. Tiesittekö te sitä? Se on todella vaarallista, ellette te tajua, mitä olette tekemässä. Mikäli olette huomanneet, sen jälkeen, kun voitelu on tullut lavalla, te ette koskaan kuule minun haastavan jotakin henkeä, ellen minä ensin näe, onko Jumalan tahto tehdä se.

Nyt te sanotte: ”Siis, onko se Jumalan tahto?” No, joskus lavalle tulee ihmisiä, jotka eivät ole kristittyjä, ja he– he haluavat parantua sairauksista, ja he ovat ehkä olleet kristittyjä, ja tehneet jotakin elämässään, tai kieltäytyneet tekemästä jotakin, ja se on syynä siihen, miksi he eivät voi parantua. Niinpä ajatusten erottamisen kautta, kun profeetallinen sana tulee, ja se kertoo teille täsmälleen, mikä kiikastaa. Se– se… sitten se pitää saada ensin pois tieltä. Silloin Jumalan täytyy parantaa teidät.

10       Jokin aika sitten täällä– jos annatte minulle anteeksi; suotteko minulle aikaa pienelle todistukselle, ihan pikkuiselle, haluaisitteko? Minusta tuntui, etten sano mitään, mutta tämä tulikin mieleeni.

Joitakin kuukausia sitten, pidin kokousta ja,– ja olin palaamassa kotiin. Ja New Albanyssa on eräs metodistisaarnaaja, todella hieno mies. Se kaupunki on aivan meidän alapuolellamme Indianassa, ja hän on– hänellä on tosi elävä seurakunta.

Hän vetää sellaista ohjelmaa, jota nimitetään ”voimanhetkeksi”, ja se… Voi se on loistava ohjelma. Ja tässä ohjelmassa, hän ottaa eri sananpalvelijoita, ja hän sanoi: ”Veli Branham, tuntuisi niin hyvältä, jos sinä tulisit saarnaamaan yhdeksi illaksi minun puolestani.” Hän sanoi: ”Minä en pyydä sinua rukoilemaan ollenkaan sairaitten ihmisten puolesta.”

Minä koetin kotona rentoutua ja pitää sen poissa mielestäni, sillä heti, kun menee juttelemaan jonkun kanssa, se tulee taas mieleen. Ymmärrättekö te? Niinpä, minä vain koetin vähän hellittää asiasta. Hän sanoi: ”Jospa sinä tulisit ainoastaan saarnaamaan meille…”

11       Minä sanoin: ”No, selvä, veli Johnson, minäpä teen sen.” Ja me molemmat olemme kasvaneet jossain päin Kentuckya, ihan siinä saman laakson vastakkaisilla puolilla. Siis, hän oli metodisti ja minä olin baptisti ja meillä oli tapana vierailla jatkuvasti toinen toistemme luona, tiedättehän, vaikka [olimme] eri kirkkokuntien seurakuntia.

Ja niinpä minä menin sinä iltana… Ja meillä oli jumalanpalvelus, ja Herra siunasi, ja sinne oli tulossa iso joukko ihmisiä ulkoa, kadulta, johon oli muodostunut jonoja, ja ihmiset pitivät toisiaan kädestä ja ottivat Kristuksen vastaan Pelastajanaan.

12       Ja he kulkivat takaovelle, josta piti mennä läpi, koska pohjakerros ja kaikki oli aivan täynnä ja… No, me aloitimme takapuolelta. Hän sanoi: ”Veli Branham, minä lupasin sinulle, etten pyydä rukoilemaan kenenkään puolesta, mutta” hän sanoi, ”meillä on täällä pyhäkoulunopettaja.” Hän sanoi: ”Hän on ihana pikkunainen, hän on neurootikko. Minä– minä haluaisin, että sinä rukoilisit hänen puolestaan, veli Branham. Ainoastaan panisit kätesi hänen päälleen ja sanoisit. ’Jumala sinua siunatkoon’, tai jotakin sellaista. Hän on halunnut sinun rukoilevan puolestaan jo kauan. Hän on ollut kaikkialla, missä… Kaikki, jotka tulevan seudun kautta ja rukoilevat sairaitten puolesta, me olemme vieneet hänet joka paikkaan, Hän on käynyt psykiatrilla Louisvillessä viimeiset 10 vuotta, ja hän on aivan kamalassa kunnossa.”

Minä sanoin: ”Selvä on.”

13       No, siitä tavasta, jolla hän selitti naisen tilan, minä odotin näkeväni jonkun pakkopaidassa, mutta kun pääsin niiden portaiden yläpäähän, siellä seisoi ihana, hieno nainen, noin 28– 30–vuotias, ehkä vähän vanhempikin. Hän sanoi: ”Hyvää päivää, veli Branham.”

Minä sanoin: ”Päivää.”

Ja hän sanoi… minä siis sanoin: ”Oletteko te se potilas?”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Sanoin: ”No, ettehän te näytä sairaalta.”

Hän sanoi: ”No, en minä ole oikeastaan sairas, mutta” hän sanoi: ”Minä en tiedä, mikä minua vaivaa, veli Branham, minä en vain tule toimeen itseni kanssa.”

14       Ja minä sanoin: ”No, minä rukoilen.” Ja minä vain rukoilin ja panin käteni hänen päälleen, ja kävelin pois. Kahden päivän päästä, minä ja vaimoni menimme New Albanyyn ja me tapasimme hänet kadulla. Vaimoni, joka on nyt täällä läsnä, hän oli… Me menimme yli kadun ja näimme tuon pikku naisen.

Me kysyimme häneltä, hän sanoi: ”Siis, minä en kykene lähtemään kaupungista.” Hän sanoi: ”En vain kykene lähtemään.” Hän sanoi: ”Minulle tapahtuu jotakin, jos lähden.”

Näin, ettei se ollut auttanut. Ja niin minä sanoin: ”Astukaahan tänne; me rukoilemme uudestaan,” ja minä pyysin taas rukouksessa hänen puolestaan. Aloitin ja sanoin: ”Jumala, ole armollinen tälle pikkuolennolle,” Sanoin: ”Rouva, oletteko te kristitty?”

15       Hän sanoi: ”Kyllä vain, olen pyhitetty metodisti, siis.” Hän sanoi: ”Olen todella syntynyt uudesti.”

Minä sanoin: ”No, sehän on todella hyvä.” ja minä rukoilin hänen puolestaan ja jatkoin matkaani; suloinen pieni henkilö. Minä lähdin ulkomaille ja sitten palasin takaisin ja paluumatkalla, no, mutta, olin todella väsynyt ja se oli…

Meda, minun vaimoni, sanoi minulle: ”Jos Jumalan enkeli joskus ilmestyisi taas täällä kotona– kun Hän on läsnä, Bill, tuo pikku naisparka, jonka psyyke tuskin kestää tulla kokoukseen, hän on nyt… Hän yrittää päästä siihen kuntoon, että hänet voi tuoda kokoukseen. Hän pelkäsi niin kovasti lähteä kaupungista. Perkele oli sanonut hänelle, että jos hän lähtee kaupungista, hän tulee kuolemaan ennen kuin pääsee takaisin. Nii– niinpä hän pelkäsi lähteä kaupungista.

Ja minä sanoin: ”Siis, jos Hän ylipäätään ilmestyy.”

16       Ja yhtenä aamuna Hän saapui… Minulla ei ole aikaa kertoa, mitä tapahtui, mutta, voi, se oli niin hienoa. Hän tuli huoneeseen. Se oli se aamu, kun Hän sanoi minulle; tässä on aivan kirjoitettuna se näky Intiasta ja Afrikasta, kirjoitettuna tänne Raamattuni lisälehdelle ja jokainen, joka haluaa siitä kopion voi varmasti saada sen. Ja pankaa se ylös ja katsokaa, tuleeko se toteutumaan sanasta sanaan.

Katsokaa, etteikö Intiasta tulekin 350000 ihmistä Jumalan tykö, kun me pääsemme sinne. Katsokaa, tuleeko se pitämään paikkansa. Katsokaa, etteikö se ilmestyisi lehtiin ja kaikkiin juuri sillä tavalla. Aivan, kuten tuo pikkupoika Suomessa ja niin edelleen. Kyse on Jumalasta, joka kertoo edeltä asioista, jotka tulevat tapahtumaan.

17       Siis, sinä aamuna minä–minä sanoin Medalle; sanoin: ”Herran enkeli on nyt talossa. Hän tuli ollakseen meidän kanssamme ehkä päivän, tai tunnin. En tiedä kuinka kauan hän viipyy.”

Ja Meda sanoi: ”Voinko minä kutsua tuon pikkunaisen New Albanysta?”

Minä sanoin: ”No, jos he pääsevät tänne asti.”

Ja niin samaan aikaan… Siis, yhtenä yönä eräs mies, joka oli kotoisin Louisvillesta, Kentuckysta, ison louisvilleläisen, Wall Street Baptistiseurakunnan jäsen istui täällä, ja oli kuolemassa syöpään. Hän istui aivan tässä eräänä iltana, aivan täällä, ja parantui tuossa kadunpuoleisessa huoneessa sinä aamuna.

18       Tuo pikkunainen tuli tänne ja hänet tuotiin minun työhuoneeseeni. Ja minä sanoin: ”Nyt, Meda, jätä hänet minun seuraani.”

Ja minä menin sinne. Sanoin: ”Hyvää päivää, rouva.”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää, veli Branham. Minulla oli tänä aamuna paha kohtaus.”

Minä sanoin: ”Aivan, rouva.” Ja minä jatkoin keskustelua hänen kanssaan. Sanoin: ”Siis, te sanoitte, että olette käynyt psykiatrilla 10…

”Kyllä vain.”

Saadakseni otteen hänen mielestään niin, ettei hän ajattelisi… Muutaman minuutin päästä, minä huomasin, että edestäni ryntäsi jotakin, ja minä näin pienen, mustan, kaksipaikkaisen auton ajavan. Ja minä sanoin: ”Oletteko koskaan ollut auto-onnettomuudessa?”

Hän sanoi: ”En, herra.”

Minä sanoin: ”No, jos… Te olette… No, minä näen auton”, ja kun minä aloitin, niin silloin auto siirtyi suoraan näkyyn ja siinä se oli.”

19       Nainen oli… Kun hän oli mennyt naimisiin, hänen miehensä oli lähtenyt ulkomaille ja nainen lähti ulos erään miehen kanssa, jolla oli vaalea tukka, ja nainen kävi ulkona ja oli uskoton aviolupaukselleen hänen miehensä ollessa ulkomailla. Nainen palasi ja paluumatkalla tiellä, juna melkein törmäsi häneen, joka olisi vienyt heiltä molemmilta hengen. Hän väisti junana juuri ja juuri. Ja kun minä… Näky häipyi, ja nainen vaipui lattialle noin vain, pyörtyi. ja alkoi kiljua.

Vaimoni tuli sisään. Minä nostin naisen ylös, ja hän sanoi… Minä sanoin: ”Rouva, ja vielä pyhäkoulunopettaja.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, minä olen tunnustanut sen Jumalalle kauan sitten.”

Minä sanoin: ”Katsokaapa. Kukaan muu kuin te ei tiedä tästä ja tuo mies, joka oli teidän kanssanne, ja kaikkivaltias Jumala.”

Hän sanoi: ”Pitää paikkansa.”

20       Minä sanoin: ”Yksikään psykiatri ei voi kiskoa sitä ulos teistä. Ei. Sen pitää tulla Jumalalta. Nyt teidän pitää mennä miehenne luo ja panna asia kuntoon.”

Hän sanoi: ”Enhän minä voi, veli Branham. Minulla on kolme lasta. Sehän särkisi minun kotini.”

Minä sanoin: ”No, se särkee sen joka tapauksessa, koska te ette voi elää sillä lailla. Te tulette sekoamaan täysin. Sanoin: ”Te ette voi pitää sitä sisällänne. Se on jossakin siellä sielunne sopukoissa.”

Hän sanoi: ”No, minähän olen tunnustanut sen Jumalalle.”

Minä sanoin: ”Ette te Jumalaa vastaan ole tehnyt syntiä; vaan aviomiestänne vastaan. Jos te olisitte pysytellyt naimattomana tilanne olisi toinen, mutta nyt te olette tehnyt synnin avioliittolupaustanne vastaan.” Ja minä sanoin: ”Se saattaa…”

Hän sanoi: ”Siis, veli se ja se sanoi minulle.”

21       Minä sanoin: ”Sisar, sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.” Tuo tunnustamaton synti; teidän päällenne voidaan kaataa vaikka gallona öljyä. Ihmiset voivat tömistellä ja potkia ja korskua ja juoksennella ympäri lavaa ja huutaa ja parkua; se… Tuo riivaaja tulee pysymään paikallaan. Sillä on siihen oikeus niin kauan, kuin sillä on oikeus pysyä siellä, se tulee pitämään pintansa.” Ja minä sanoin: ”Te ette tule koskaan…” Sanoin: ”Minä olen tehnyt kaikkeni.”

Hän sanoi: ”Minä en kykene tekemään sitä.” Hän sanoi: ”Se rikkoo minun kotini.”

Minä sanoin: ”No, selvä. Minä olen vain Jumalan palvelija, Olen tehnyt sen, mitä Jumala käski minun tehdä.”

Nainen alkoi itkeä. Minä katsoin hänen elämäänsä taaksepäin ja näin hänet seisomassa jonkin oven vieressä, ja näin pitkän miehen –näky, siis– sinisen varjon, seisomassa, ja hänen mustat laineikkaat hiuksensa oli kammattu sivulle. Minä sanoin: ”Teidän aviomiehenne on mustatukkainen, pitkä ja laiha.”

Nainen sanoi: ”Kyllä, herra. Hän on…”

Ja minä sanoin: ”Ja hän on työssä Chevroletin tehtailla.”

Nainen: ”Kyllä on.”

Ja minä sanoin: ”Hänellä on sama juttu tunnustettavana teille, sama juttu.”

Nainen sanoi: ”Ei minun mieheni; hänhän on seurakunnan diakoni.”

22       Minä sanoin: ”Minä en piittaa siitä, mikä hän on,” sanoin, ”hänellä on sama asia tunnustettavanaan. Kun hän oli saapunut Englantiin, hän teki saman jutun.” Ja minä kerroin naiselle, missä hän sen teki. Sanoin: ”Eikä siitä ole kolmeakaan päivää, eräs nainen, vaaleanpunaisessa mekossaan ja mustissa hiuksissaan; he olivat vihreässä Chevrolet-autossa, ja hänkin työskentelee Chevrolet-yhtiössä, jossa mieskin työskentelee. Minulla on neljä puhelinta. Menkää soittamaan. Hakekaa hänet, ja te pankaa tuo asian kuntoon Jumalan kanssa noiden lasten takia.”

Ja minä vain kävelin rukoilemaan sen miehen puolesta, jolla oli syöpä. Nainen soitti miehelle[en]. Hetken päästä he tulivat takaisin, kyyneleet valuivat pitkin poskia. Nainen oli soittanut hänelle ja he– he kohtasivat toisensa tiellä omissa autoissaan. Ja kaiken päätteeksi he ajoivat pois ja minä jätin heidät yhdessä samaan autoon. Nainen sanoi– nainen tunnusti väärintekemisensä ensin. Ja hän… Mies sanoi: ”Ja että… oletko pitänyt sen sydämelläsi koko tämän ajan?”

23       Nainen sanoi: ”Kyllä.” Ja hän sanoi: ”Eräs henkilö kertoi minulle siitä hetki sitten, kertoi minulle siitä että– toissapäivänä, sinä olit jonkun naisen (jonka tuo nainen tunsi) kanssa, ja missä te olitte ja kaiken…”

Nainen sanoi: ”Missä sinä olit?” Ja he kertoivat… Nainen kertoi… kertoi… Ja mies sanoi: ”Rakas, se on täsmälleen totta.” Nuo ihmiset saattavat istua täällä kokouksessa tänä iltana. Moni voi todistaa siitä. Mies sanoi: ”Se on täsmälleen totta. Jos sinä annat minulle anteeksi, minä annan sinulle anteeksi ja me pyydämme Jumalalta anteeksiantamusta meille molemmille. Me haemme lapsemme ja elämme niin kuin miesten ja naisten pitää; niin kuin seurakunnan pyhäkoulunopettajan ja diakonin pitäisi elää.”

24       Ja he tunnustivat syntinsä. He palasivat kädet toistensa ympärillä, ilmestyivät siihen. Minun vaimoni sanoi –muistatko kultaseni? – sanoi: ” ”Palaavatko he enää koskaan?”

Minä sanoin: ”Varmasti. He tulevat takaisin. Siinä on tuon naisen ainoa toivo parantua.” Ja he palasivat kädet kiedottuina toistensa ympärille ja tulivat sinne sisään. Minä sanoin: ”Nyt, nyt, tilanne on aivan toinen. Nyt, Jumalan armosta, ja Jumalan Sanan valtuutuksella, saatanan pitää lähteä sinusta.” Näin asia on.

Ja se lähti siinä paikassa, ja nainen on onnellisin pikku nainen New Albanyssa, Indianassa. Hän todistaa kaikkialla. Hän ja hänen miehensä molemmat elävät voittoisaa elämää.

25       Nyt, tuon naisen päälle ei olisi voinut kaataa tarpeeksi öljyä; voidella öljyllä. Ei olisi voinut polkea jalkaa tai parkua, tai… perkele ei piittaa siitä, miten kovaa te huudatte. Hän ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Näin asia on, mutta hän tunnistaa uskon. Kyllä vain. Hänen on saatava tietää, missä totuus on, ja hän tunnistaa totuuden ja hän tunnistaa uskon. Ja– ja jos teillä on jotakin… Siitä syystä minun on oltava todella valppaana.

Nyt, näissä jonoissa, joita meillä on tänä iltana, me vain rukoilemme ihmisten puolesta ja panemme kätemme heidän päälleen ja niin edelleen. Sillä tavalla… Se tulee olemaan nyt kiinni teistä. Niinpä, tunnustakaa syntinne, ennen kuin te tulette lavalle ja sanokaa: ”Herra,” jos teidän elämässänne on jotakin, pankaa se kuntoon ennen kuin tulette. Sillä teille tullaan tekemään selväksi, että tuo asia tulee roikkumaan teidän päällänne niin kauan, kun teillä on tunnustamatonta syntiä.

26       Tai elämässänne on jotakin, joka teidän olisi pitänyt tehdä, jota te ette ole tehnyt. Ehkä jotakin mitä sinä– sinä olet tehnyt, jotakin mitä ei olisi pitänyt tehdä– mutta mitä tahansa tuollaisista asioista, tunnusta se. Pane se kuntoon. Usko Jumalaa, hyväksy se, mene eteenpäin. Aamen. Selvä.

Älkääkä unohtako huomista iltapäivää ja tätä iltaa. Tulkaa rukoillen. Kuinka moni haluaa sanoa huomenna: ”Minä aion käyttää vähintään puoli tuntia rukoukseen tämän ja huomisen iltapäivän välillä, jotta saamme kokouksessa täydellisen voiton? Teettekö sen minun kanssani? Puoli tuntia rukousta… Täydellinen voitto huomisiltapäivänä. Se on täydellistä, jokainen syntinen pelastuu, jokainen täyttyy Pyhällä Hengellä, jokainen rampa ihminen, jokainen sairas ihminen paranee. Eikö se olisi ihanaa?

27       Siis, luen Raamattua, sitten rukousjono: Jaakobin kirje 2. luku 21 jae.

Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;

ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.

Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.

(Kuunnelkaapa.)

Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?

Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

28       kuinka monella on usko? Nostakaapa kätenne todistukseksi Jumalalle. Siis, teidän uskonne ilman tekoja on kuollut. Yhtä hyvin te voitte olla uskomatta, jos te ette halua panna uskoa käytäntöön.

Siis, kun Pyhä Henki tulee tähän rakennukseen tänä iltana, niin ryhtykäämme silloin tositoimeen. Uskotaan silloin koko sydämestämme. Katsotaanpa, saammeko me tänä iltana rukoiltua lähestulkoon jokaisen puolesta tässä rakennuksessa. Ja ensiksi, koetetaan saada kokous toimimaan kitkattomasti. Kun Pyhä Henki alkaa tulla kokoukseen, ja sitten Hän esittää haasteen ja koettakaamme siirtyä yliluonnolliselle tasolle, niin uskotaan Jumalaan koko sydämestämme.

29       Ja eräs suloisimmista asioista nykyään; ja jälleen haluan sanoa, eilen illalla ja tänä iltana ja molempina edellisinä iltoina, kun vaimoni ja minä olimme syömässä eräässä pikkuisessa ravintolassa, joku maksoi meidän laskumme, tai meidän– ruokalaskumme. Me arvostamme sitä todella. Me emme tiedä, kuka sinä olit. Minä sain veli Bozelta tänään kaksi pientä rakkaudenosoitusta joltakulta– uhrina. Jumala teitä siunatkoon. Minä arvostan sitä. En halua unohtaa sitä.

Ja sitten tänään iltapäivällä, tapahtui eräs ihana juttu. Pieni sokea tyttö istui täällä rakennuksessa eilisiltana, ja kun kokous oli meneillään, valo tunkeutui hänen silmiinsä, ja tänään hän antoi ravintolassa minulle pienen kuvan Kristuksesta, sellaisen kehystetyn kuvan, muistoksi.

30       Jumala, oi Isä, suo se jälleen, pyydän. Anna sen toistua tänä iltana. Minun vilpitön rukoukseni, sieluni syvyyksistä: että Jumala siunaisi, kun me taas vain kuiskaamme Hänelle rukouksen sanan.

Herra Jeesus. Sinä olet Jumalan Poika ja täällä on tänä iltana kuolevia miehiä ja naisia, eivätkä he voi tulla terveeksi ilman Sinua. He makaavat niin kuin nuo spitaaliset siellä portilla. Tuo spitaalinen sanoi: ”Miksi me makaisimme täällä siihen asti, kunnes kuolemme? Jos me menemme kaupunkiin, me kuolemme varmasti. Ihmiset näkevät siellä nälkää. Me näemme nälkää, jos me istumme tässä, mutta, jos me lähdemme Israeliin– syyrialaisten leiriin; jos he tappavat meidät, mitä sitten? Me kuolemme joka tapauksessa, mutta jos he jättävät meidät henkiin, me elämme.”

Heidän ainoa mahdollisuutensa oli, että he lähtisivät uskossa ottamaan tilanteen haltuun. Jumala, minkä palkkion Sinä annoitkaan heille! He eivät ainoastaan pelastaneet omaa henkeään, he pelastivat koko Samarian elämän.

31       Oi, Jeesus, tänä iltana, me rukoilemme, että Sinä antaisit ihmisten tietää, ettei heidän tarvitse pelata mitään uhkapeliä. Heidän ei tarvitse lähteä vihollisleiriin. He voivat tulla rakastavan Isän jalkojen juureen, Jumalan valtaistuimen luo, johon heitä odotetaan tänä iltana uhraamaan kiitoksen paranemisestaan ja pelastumisestaan, ja tulevan pelastetuiksi ja parantuvan tänä iltana. Suo se, Herra.

Ja nyt, lähetä tänä iltana, Herra, Sinun Henkesi jokaisen ihmisen päälle. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä vetäisit syrjään jokaisen varjon, jokaisen silmän edestä, niin kuin silloin, ettei se näkisi mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna. Kyetkööt he kaikki näkemään tuon ylivertaisen uhrauksen. Uskon silmin me katselemme sinne ja näemme sen, että siellä velkamme maksettiin. Oi, Jumala, saata meidät häpeämään itseämme, jotka vakuutamme, että meillä on usko ja [kuitenkin] pelkäämme yhdistää siihen tekoja. Jumala, anna meille teot.

32       Voikoot miehet ja naiset nousta tänä iltana kaikista paikoista ja tulla parannetuiksi kaikista sairauksista, kaikkialla. Paetkoot riivaajat. Tulkoon Sinun Henkesi ja ottakoon vallan ja ajakoon pois kaikki epäilykset ja antakoot täydellisen voiton jokaisessa sydämessä.

Herra, kun me tulemme tänne tänä iltana, jospa voisimme sanoa niin kuin entisaikojen ihmiset: ”Eikö meidän sydämemme palanut meissä Hänen Läsnäolonsa takia”, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

Selvä. Meillä on paljon rukouskortteja täällä. ensin me järjestämme jonoon ihmiset, joilla on rukouskortti, sikäli kuin vain pystymme. Ja sitten me järjestämme rukousjonon ja sitten me vain jatkamme. Sitten, kun saamme rukoiltua sen ryhmän puolesta, me järjestämme seuraavan jonon ja jatkamme korttien jakoa ja niin edelleen.

Jos minä väsähdän, minulla on muutamia apulaisia täällä niin, että me voimme jatkaa ja rukoilla sairaitten puolesta, kunnes lupaus– tai mitä sitten Jumala saattaakin tapahtumaan. Me luovutamme asian Jumalalle.

33       Nyt, minä uskon, että aloitimme rukouskorteista D. Onko täällä ketään, jolla on rukouskortti D täällä? Nostaisitko kätesi. Onko kellään D-rukouskorttia? Kyllä, sepä hyvä. Selvä, me… Kellä on rukouskortti D1? D, numero 1? Onko talossa sellaista? Aloitanko minä liian kaukaa? D-, numero 1. Sitä ei ole täällä. Olenko minä liian kaukana? Ai, kyllä niitä on. D1, D2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10. Katsotaanpa kuinka monta saadaan nousemaan ylös. Me haluamme tehdä jonon– järjestää ihmiset jonoon tuohon seinän vierelle, tai johonkin– tähän suuntaan, niin että me saamme koko jonon tänne asti, ja sitten me aloitamme toisen rukouskorttinipun.

34       D1:stä 10:een. Tässä on minusta se, mistä me aloitimme. Selvä. D1-10, nopeasti nyt, nouskaapa ylös. Katsokaa sinne korttinne takapuolelle. Katsokoon jokainen toiselle puolelle. Ovimiehet, tulkaapa paikoillenne, voisitteko, aivan heti. No niin. D10-20, muodostakaa jono. D-rukouskortti, D10-20 tehkää jono.

Onko sinulla hänen korttinsa? Onko sillä miehellä rukouskortti? Kyllä …?… Selvä. 20-30, D20-30. Juuri noin. 30-40, tulkaa heti, D30:stä 40:en; 40-50. D40:stä 50:een. Se… Katselkaapa siinä naapurinne korttia nyt; Ihmiset näkevät.  Me otamme kaikki, jotka vain voimme saada jonoon, sitten me… D40:stä 50:een; 50-60.

Auttakaa joku sitä rouvaa siellä, jos viitsitte…?… Jos te olette pahasti rampoja ja teidän numeronne sanotaan, no, pysykää paikallanne, me– me saamme jonkun auttamaan teitä.

35       Mikä se olikaan 50-60, minä… 60, 60? 60:stä 70:een. Tulisitteko sitten tätä kautta, kun te tulette. Se jono menee tästä kautta ja niin se on… 60-70. Ovimiehet sijoittavat teidät paikallenne. Koskaan ei tiedä… Syy, miksi me teemme näin, että koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Ymmärrättekö? Pyhä Henki saattaa tehdä jotakin– ymmärrättekö? –, ja Hän saattaa pysäyttää jonon hetkeksi. Hän saattaa… Meillä on tästä paljon kokemusta näiden 8 vuoden ajalta.

70:stä 80:en, D70-80. Hyvä. Tulkaa tänne päin, kaikki. Tehkää tähän jono, te, joilla on rukouskortti. 70:stä 80:en, 80:stä 90:en, 80:stä 90:en. Kyllä

36        [Nauhassa on tyhjä kohta. Veli Branham puhuu jollekulle–toim.] …Veli Osborn tulee puhumaan sanasen tällä kertaa. [Veli Osborn selittää, millä tavalla voi tulla terveeksi.]

Kiito, veli Osborn. Tuo on aitoa. Se on Kirjoitusten mukaista. Kukaan ei voi sanoa, etteikö se olisi totuus. Se on totta. Näettekö? Te pelkäätte panna uskonne täytäntöön. Näettekö?

Jos te sanotte ”minulla on usko”, eikä teillä ole tekoja, yhtä hyvin te voisitte olla ilman uskoa. Näettekö? Teidän pitää uskoa. Teidän pitää… Siis, kaikki te rukousjonossa, 100 ihmistä ja luultavasti… Kuinka moni siellä yleisössä haluaisi rukousta puolestaan? Näyttäkääpä kätenne; kaikkialla. Ai, siellä on luultavasti toinen tuhat siellä, jotka haluaisivat rukousta puolestaan. Te voitta kaikki tulla terveeksi, jokainen teistä. Näettekö? Uskokaa vain Jumalaan.

37       Nyt, veli Osborn, hän kykenee selittämään Sanaa ja tuoda sen esiin niin, että te ette voi olla uskomatta siihen. Se on lahja. Minulla on profetian sana ja siinä kaikki, aivan samoin kuin on olemassa silmät ja korvat ja niin edelleen; kaikki ne muodostavat ruumiin, joka toimii yhteen. Ja kun, te näette Jumalan ruumiin sillä tavalla liikkuvan yhdessä, niin senhän pitäisi saada teidät todella iloisiksi, niin että te vain… Ja tietäen, että tämä kestää päiviä, ja että Jumala on tehnyt meille näitä ihmeellisiä asioita, teidän pitäisi joka tapauksessa olla niin iloisia, että menisitte ympäri tätä taloa ja vain huutaisitte. Eikö teistä tunnu siltä? Varmasti.

No niin. Tuokaa se rouva. Siis, hetkinen vain, kun rukousjono alkaa tulla… Siis, minä haluan varmistua siitä, että Herran enkeli on täällä. Ymmärrättekö? Minä en ehkä, vain– vain rukoilen yksinkertaisesti ihmisten puolesta, kun he kulkevat ohi, koska jos koko jono menee ajatusten tutkimisen läpi jokaisen kohdalla, ja kokous tulee kestämään kenties 4-5 päivää, näille sadoille. Jos Jumala voi paljastaa yhden asian, Hän voi paljastaa kaikki asiat eikö voikin? Vain sen verran, että te tietäisitte, että Jeesus Kristus, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, on täällä meidän kanssamme. Ettekö te uskokin sen?

38       Nyt, uskotteko te, rouva, siinä tullessanne? Siis, vain… Antaisitteko sen musiikin vain jatkua, missä te sitten olettekin. Oikein hyvä. Oikein hienoa. Nyt, ovatko kaikki, yksimielisiä, nyt, onko mielenne keskittynyt Jeesukseen Kristukseen? Mitä, jos Hän olisi täällä maan päällä tänä iltana, ja käyttäisi tätä takkia, jonka Hän antoi minulle? Siinä tapauksessa, Hän tulisi tänne.

Tässä seisoo eräs rouva; no, minä en ole eläessäni tavannut tätä naista. Nyt, Jeesus, mitähän Hän tekisi, Hän– Hän ei kykenisi parantamaan häntä. Kuinka moni tietää, että tämä on totta? Jeesus ei kykenisi parantamaan häntä. Hän ei voi tehdä sitä, minkä Hän on jo tehnyt. Näettekö? Ei Hän voisi. Hän ei voisi sanoa: ”Hei, hetkinen. Minäpä tulen alas ja kuolen pelastaakseni sinut, koska sinä olet syntinen ja alttarin luona. Ei. Hän on jo kuollut pelastaakseen sinut, ja Hän istuu Isän oikealla puolella rukoillakseen sinun tunnustuksesi mukaisesti (ei tuntemuksiesi mukaan), sen mukaan, mikä sinä tunnustat olevasi. Näettekö?

39       Kun sinä sanoisit: ”Minä pelastuin 10 vuotta sitten.” Ei, sinut pelastettiin 1900 vuotta sitten. Sinä otit sen vastaan 10 vuotta sitten. Näettekö, näettekö? Sinut parannettiin 1900 vuotta sitten. Haluatko sinä ottaa sen vastaan tänä iltana? Se on ainoa tapa… Näettekö, ei Hän pystyisi tätä rouvaa parantamaan. Siis, ainoa asia, mitä Hän tekisi, aivan niin kuin ollessaan täällä maan päällä– Hän sanoi: ”Minä en tee mitään, ellei Isä näytä sitä minulle.”

Se, että yleisöstä osa on uusia, uutta yleisöä tänä iltana, ehkä teidän ensimmäinen kertanne. Kuinka moni täällä olevista eikä koskaan ole ollut yhdessäkään minun kokouksistani ennen? Nostaisitteko kätenne. Voi tavaton, sata tai kaksi-, ehkä joitakin satoja jonossa, ajatusten erottamista varten … Näettekö? Mihin Herra sitten johdattaakin…

40       Nyt, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, kun Hän oli täällä maan päällä, mitä Hän tekikään? Hän ei väittänyt olevansa parantaja, eihän väittänyt? Hän vakuutti tekevänsä vain sen, minkä Isä näytti Hänelle näyn kautta, mitä pitää tehdä. Kuinka moni tietää, että Sana sanoo niin? Joh. 5:19, Hän sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään.”

Hänen ohitseen oli mennyt iso joukko rampoja ihmisiä, eikä Hän parantanut heistä ketään, Betesdan lammikolla. Ja Hän paransi sen miehen sen kuormalavan päällä, sillä Isä oli näyttänyt sen Hänelle. Hän sanoi, että mies oli siellä makaamassa, eikä Hän siten tiennyt, mitä tehdä.

Ihmiset sanoivat: ”No, mikset Sinä…” Toisin sanoen: ”Mikset Sinä parantanut heitä kaikkia?” Arvostelijoita eli myös noina aikoina. Kerran he kietoivat rievun Hänen silmiensä päälle ja löivät Häntä päähän ja sanoivat: ”Jos sinä olet profeetta, sano meille, kuka sinua löi.” Muistatteko te sen? Ristiinnaulitsemisen. ”Jos sinä olet profeetta, kerro meille, kuka sinua löi.” Hän ei edes aukaissut suutaan.

41       Hän ei ollut… Kyse ei ollut lavaesityksestä. Kyse ei ollut klovneriasta. Kyse oli ehdottomasti vilpittömyydestä Isän edessä; siitä, että Hän teki vain sen, mitä Isä käski Hänen tehdä. Ehkei Hän tiennyt, kuka Häntä silloin löi. Isä tiesi. Hän erotti heidän ajatuksensa.

Nainen siellä kaivolla; Hän jutteli hänen kanssaan hetken, ja siinä samassa kertoi naiselle, mikä häntä vaivasi. Hän sanoi: ”Mene, ja hae miehesi.” Pitääkö tämä paikkansa?”

Filippus, kun hän tuli Jeesuksen tykö Natanaelin kanssa, Natanael arvosteli häntä: ”Nasaretista ei tule mitään hyvää.”

Hän sanoi: ”Tule ja katso.” Niinpä, kun Jeesus [Hän] näki hänen tulevan, Hän sanoi: ”Siinäpä israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

No mutta, hän hämmästyi. Hän sanoi: ”Mistä Sinä minut tunsit, Rabbi. – tai pastori tai opettaja?”

Hän, [Jeesus] sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit puun alla, minä näin sinut.”

42       Siis, jos tuo Jeesus Kristus on noussut kuolleista ja elää seurakunnassaan tänä iltana, Hän voi saada aikaan samoja asioita, sillä Hän sanoi: ”Niitä tekoja, jollaisia minä teen, tulette tekin tekemään.” Pitääkö tämä paikkansa? ”Katso, minä olen teidän kanssanne aina maailman loppuun asti.”

Seurakunta on unohtanut nämä asiat. Seurakunnan teologia on ampunut koko asian yli, mutta Jeesus Kristus pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti; Hän liikkuu yhä. Jehova Jumala julkituotuna yhtenä aikana Tulipatsaassa, seuraavan kerran Pojassa, Jeesuksen ruumiissa ja sillä kertaa Hän ilmaisi itsensä muuttumalla Tulipatsaasta neitseestä syntyneeksi ihmisruumiiksi, ja nyt Hän on tullut syntisiin ihmisiin, jotka ovat syntyneet uudesti. Jumala tulessa, Jumala Pojassaan, Jumala kansassaan: sama Jumala, koko matkan sama. Uskokaa Jumalaan. Selvä.

43       Nyt,  jokainen niin kunnioittavana kuin vain voi. Tulkaa tänne, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika on täällä tänä iltana. Haluan, että te katsotte minuun. Niin kuin… Siis siinä, tarkoitan, sitä, kun te katsotte tänne… Kun Pietari ja Johannes kulkivat niin sanotun Kauniinportin kautta ja sanoivat: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole…” tiedättehän. He sanoivat: ”Katso meihin.” Sanoivat, ja he… Hän katsoi ja luuli saavansa jotakin.

Se, mihin he pyrkivät, oli nähdä, millainen usko miehellä oli. He olivat myös profeettoja. Kun Elia tuli… Kun mentiin taistelemaan assyrialaisten kanssa, ja Elia– hän oli nähnyt Aahabin pojan siellä, hän sanoi: ”Mikset sinä mennyt oman jumalasi luo; mikset sinä mennyt äitisi jumalan luo?”, hän sanoi: ”Miksi sinä minun luokseni tulit?”

44       Hän vähän niin kuin hämmensi sitä asiaa. Hän sanoi: ”No mutta, jos minä en kunnioittaisi Joosafatin läsnäoloa, minä en edes katsahtaisi sinuun.” Näettekö? Siis, tuo profeetta sanoi, että ”minä en edes katsahtaisi sinuun”, mutta sanoi: ”soittakaa silti vähän musiikkia.” Ja, kun hän alkoi soittaa, Herran käsi tuli profeetan päälle; hän näki, mitä tulisi tapahtumaan.

Siis, tänä iltana Hän on yhä sama Jumala. Uskotteko te siihen? Oletan, että me emme tunne toisiamme, emmehän tunne? En ole koskaan elämässäni tavannut, te olette vain nainen täältä yleisöstä; teillä on rukouskortti ja te olette tullut lavalle.

Mutta nyt, jos Jeesus on noussut kuolleista, Hän kykenee kertomaan minulle mistä syystä te olette täällä. Hän kykenee kertomaan minulle, missä te olette ollut, mikä te olette nyt, mitä te tulette olemaan. Pitääkö tämä paikkansa? Varmasti. Mikään ei pysy Häneltä salassa.

45       Oletteko te koskaan lukenut pientä kirjaa, minun pientä kirjaani nimeltä, minusta se on: ”Profeetta vierailee Afrikassa”, tai jotakin sinne päin tai– oletteko te nähnyt koskaan kuvaa siitä enkelistä? Oletteko nähnyt kuvaa siitä? Minä yritän puhua teille– niin kuin Hän teki sille naiselle kaivolla.

Te olette mennyt jonkin vaivan läpi. Teidät on juuri leikattu. Se johtuu selästä, tai jostakin tältä puolelta, kyljen alta– veitsi. Ai, se oli sappirakko, sappirakkoleikkaus.

Huoneessa oli kaksi lääkäriä, jotka ottivat pois sappirakon. Sen koommin te ette ole enää ollut terve; sairaana koko ajan. Sitä operaatiota ei tehty ollenkaan oikein. Jeesus Kristus voi tehdä sen. Uskotteko te sen? Menkää. Se on nyt tapahtunut. Jumala teitä siunatkoon.

Sisar, otatko sinä vastaan silmiesi paranemisen tänä iltana?  Jeesuksen Kristuksen nimessä, ota se vastaan. Mene, ja Jumalan rauha olkoon kanssasi.

46       Tulkaa, rouva. Otatteko te vastaan parantumisenne, tänä iltana? Uskotteko te, että Jeesus Kristus kuoli teidän puolestanne? Ja uskotteko te, että tuo naistenvaiva lähtee teistä tänä iltana? Uskotteko te, että se on lähtenyt? Sitten se on. Niin kuin te olette uskonut, asia on sillä lailla teille. Jumala teitä siunatkoon Jeesuksen Nimessä.

No niin. Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko, että Jeesus Kristus on täällä? Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät tuosta sydänvaivasta? Silloin Hän tekee sen. Menkää Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hän on [tehnyt sen]. Jumala teitä siunatkoon.

Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko, että Jumalan Poika on täällä parantaakseen teidät? Uskotteko te, että Hän on parantanut teidät? Mikä teidän ongelmanne– jokin tumma roikkuu koko ajan ympärillänne. Se on vainoamisen tunne. Hermosairaus. Se johtuu siitä vaiheesta elämässänne, jota te elätte.

47       Perkele on sanonut teille, että te tulette menettämään järkenne. Hän on valehtelija. Te olette parantunut. Lähetkää lavalta…?…

Selvä, tulkaa, rouva. Teilläkin on… Jumala teitä siunatkoon. Nouskaa nyt, ja ottakaa vastaan näkönne, ja menköön Jeesus Kristus ja tehköön teidät terveeksi. Jumala teitä siunatkoon.

Nyt, sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”]

Uskotteko te, rouva? Koko sydämestänne? Uskotteko että te olette Hänen edessään? Siis uskotte? Selvä. Teillä on… Se ei ole sairaus. Teidän nenänne iho on ohut, mikä aiheuttaa teille heinänuhan. Pitääkö tämä paikkansa? Otatteko te vastaan parantumisenne Jeesukselta Kristukselta? Aamen. Menkää ja todistakaa siitä ylistäen Jumalaa.

Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Haluaisitteko te päästä tuosta munuaisvaivasta? Se on aiheuttanut teille kovasti selkävaivoja. Se… Te tulette– te tulette pääsemään siitä, jos uskotte Jeesukseen Kristukseen; otatte Hänet vastaan Parantajananne. Siis otatte? Jumala teitä siunatkoon. Menkää ja Herra Jeesus…?… Kyllä vain. Kyllä… Menkää ja pankaa kätenne naisen päälle ja uskokaa, että hän tulee terveeksi ja te saatte, mitä olette pyytänyt.

48       Uskotko sinä, veljeni koko sydämestäsi? Herra Jeesus, minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänet terveeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Mene, iloiten. Jatka onnellisena eteenpäin.

Tule, sisar. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Jos minä en sanoisi sanaakaan… Mitä, jos minä sanoisin sinulle, että se hermoheikkous on lähtenyt sinusta, kun sinä istuit tuolla paikallasi, uskoisitko sinä sen? Jatka sitten, ja sinä pidä se. Jumala sinua siunatkoon.

No niin. Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko? Tuo surkea astmaattinen yskä, menkää, uskokaa, että Jeesus Kristus parantaa teidät, niin te saatte sen Herran nimessä.

49       Selvä. Tulkaa rouva. Teillä on useita asioita vialla. Yksi on hermostuneisuus ja toinen juttu on että teidän sydämenne vaivaa teitä, ja saa sydämenne läpättämään. Uskotteko te, että se on lähtenyt teistä? Menkää ja uskokaa koko sydämestänne niin te saatte sen. Jumala teitä siunatkoon.

Uskotko sinä, veli, koko sydämestäsi, että Jumala on parantanut sinut? Aamen. Jatka vain eteenpäin uskoen koko sydämestäsi.

Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne. Siis, katsokaa. Minäpä puhun teidän kanssanne hetken. Uskotteko te, että Jumala näyttää minulle jotakin teidän elämästänne, jos minä juttelen kanssanne hetken, ja kertoo,  mikä teissä on vialla?

50       Selvä. Teillä on niveltulehdus. Te yritätte päästä ylös sängystä. Vähän aikaa sitten täällä, te yrititte astua jalkakäytävältä alas, sivuttain– jalat sivuttain, luiskahditte alas jalkakäytävältä. Pitääkö tämä paikkansa? Te seisoitte valopylvään vieressä ja joku tönäisi teitä ja te melkein kaaduitte. Menkää nyt. Te voitte hyppiä jaloillanne. Te olette parantunut. Menkää uskoen koko sydämestänne. Se on lähtenyt teistä. Ottaa Jeesus Kristus vastaan… Uskotteko te minua koko sydämestänne? Herra Jeesus, paranna tämä nainen. Voikoon hän lähteä ja olla terve Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

No niin. Uskotteko, Rouva? Koko sydämestänne?

Ihmiset, mikä hätänä? Ms istumme kuin halvaantuneet kristityt. Kaikkivaltias Jumala, äärettömässä voimassaan…

Halutako päästä tuosta heinänuhasta?  Anna mennä. Jumala sinua siunatkoon. Selvä. Uskokaa nyt. Uskokaa koko sydämestänne.

51       Kuinka ihmiset, jotka ovat suudelleet siunausten maljaa, ja elävät Jumalan kultaisten siunausten alla…? Oi, Jumalan rauhaa [Veli Branham sanoo sen suomeksi(!)] Jumalan armoa ihmisille. Uskokaa Jumalaan. Nämä ihmiset, riippumatta siitä, mitä heille sanotaan tai tehdään, he paranevat joka tapauksessa. Ei yksikään ihminen… Katsokaapa tuota ilmettä heidän kasvoillaan, kun he kulkevat ohi.

Kaikkivaltias Jumala, joka lähetti enkelinsä siihen huoneeseen sinä iltana… Sinä sanot [veli Branham puhuu ihmisille]: ”Tuo on fanatismia.” No, veli, koko maailma tietää tästä ja tietää sen olevan totta.  Tiedemaailma tietää sen olevan totta. Minä tulen ja puhun Hänen, Jeesus Kristus- nimessään, ja Hän vahvistaa ne sanat, jotka sanotaan, todeksi. Halleluja. Näin asia on. Varmasti. Mennessäni ihmisten ohi, minä yritän saada heidät ottamaan Kristuksen vastaan negatiivisen– Jeesuksen Kristuksen ehdottoman varman Sanan perusteella uskomaan, sanomatta mitään.

Hyvää päivää, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja kuoli teidän puolestanne, että te voisitte parantua? Uskotteko te, että Hän on jo tehnyt sen? Uskotteko? Te olette ollut leikkauksessa, ettekö olekin? Teiltä on poistettu kasvain tai… Ja te siis uskotte, että Jeesus Kristus on tehnyt nyt teidät terveeksi? Selvä. Jumala teitä siunatkoon. Te voitte parantua…?…

52       No niin. Tulkaa. Uskotteko te rouva? Selvä. Vanha naistenvaiva…?… Teillä on ollut hermot kireällä. Teille on ollut vaikea kuulla korvillanne, ja lisäksi, teillä on heinänuha. Kaikkivaltias Jumala, elämän Luoja, kaikkien hyvien lahjojen Antaja, siunaa tätä naista. Minä kiroan tämän sairauden, tämän kuuron hengen. Lähde hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä. No niin. Kuuletteko te minua? Siis, mitä teille onkaan tapahtunut. Tässä on se teidän juttunne. Te ette tarvitse sitä. Kuunnelkaa. Nyt, kuuletteko te minua? No, Aamen? Sanokaa: minä rakastan Herraa. Ylistäkää Herraa. Te olette parantunut. Jumala teitä siunatkoon…?…

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle.]

Koska minä näen, että olette hypännyt mukaan, rouva; jokin teissä on jossakin vialla. Teillä on niveltulehdus. Heittäkää koko juttu pois. Vastaanottakaa Jeesus Kristus sydämeenne ja sanokaa: ”Ulos täältä saatana, ja häivy täältä. ”Kävelkää alas lavalta terveenä ja hyvinvoivana. Uskotteko se siihen? Otatteko te sen vastaan. Toimitteko te sen mukaisesti? Polkekaa jalkaa lattiaan, kävelkää ympäri lavaa. Noin sitä pitää. Jatkakaa vain eteenpäin täältä, kiittäkää Jumalaa. Ylistäkää Jumalaa. Pitäkää kätenne ylhäällä, huutakaa ja ylistäkää Jumalaa.

Haluatko sinä, veli tehdä saman asian? Nouse ja tee se Herran Jeesuksen nimessä.

53       Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”] Uskokaa Jumalaan. Selvä. Tulkaa, uskossa.

Uskotteko te koko sydämestänne? Haluaisitteko te syödä oikein ison hampurilaisen– näin paksun tänä iltana? Menkää, tehkää se sitten, ja vatsa… Siis, mikä on saanut sen aikaan; te hermoilette, näettekö? Ei mikään ole vialla. Teille on sanottu teillä olevan vatsahaava, mutta se ei pidä paikkaansa. Kyse ei ole mistään muusta kuin happovaivasta mahassa. Te tiedätte nuo hapot; ja se saa aikaan koko tuon ongelman ja polttelut. Siis, nyt se on lähtenyt teistä. Jatkakaa; syökää, mitä haluatte.

Rouva, teillä on yksi ainoa toivo, ja se on Jeesus Kristus. Tuon sairauden kanssa, joka teillä on nyt, syöpä, se tappaa teidät, ellette te ota Jeesusta Kristusta vastaan. Uskotteko te, että– että Hän parantaa teidät? Jumala teitä siunatkoon. Menkää Herran Jeesuksen nimessä; tulkaa terveeksi. Aamen.

54       Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko te, että tuo hermostuneisuus tulee lähtemään teistä? Jumala teitä siunatkoon. Lähtekää huutaen ja ylistäen Jumalaa siitä. Aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”]

Voi, kuinka ihmeellinen meidän Vapahtajamme on. Olkaa kunnioittavia…?… Antakaa vain kiitos Hänelle.

Hetkinen vain. Kuuro henki… Painakaa päänne joka puolella nyt. Kaikkivaltias Jumala, elämän Luoja, lähetä siunauksesi parantamaan [hänet] tämä nainen. Saatana poistu hänestä Jeesuksen nimessä. Ole hyvä. Kuuletko sinä kunnolla nyt? Kuuletko minua? Jumala sinua siunatkoon. Lähde ja ylistä Jumalaa. Sinä olet parantunut. Sanotaan yhdessä…

Rouva, joka istutte siellä, uskotteko te, että se sydänvaiva on lähtenyt teistä? Oikein. Jatkakaa vain eteenpäin, iloitkaa ja sanokaa: ”Ylistys Jumalalle.”

55       Tulkaa, rouva. Voi. Uskotteko te koko sydämestänne? Haluatteko te päästä tuosta niveltulehduksesta? Otatteko te Jeesuksen vastaan? Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa eteenpäin ja…?… Herran Jeesuksen nimessä.

Tulkaa uskossa. Haluatko sinä parantua, sisar? Nosta kätesi, sano: ”Minä otan Jeesuksen vastaan parantajanani.” Jumala sinua siunatkoon. Jatka vain. Sinun ei tarvitse ollenkaan mennä tuohon leikkaukseen. Sinä tulet paranemaan. Lähdetään; uskoen koko sydämestäsi. Jumala sinua siunatkoon.

Uskotteko te, rouva? …?… tehän otitte sen juuri vastaan tuolla, ettekö ottanutkin? Munuaiskivet ovat tehneet…?… Jumala teitä siunatkoon.

56       No niin. Tulkaa, rouva. Totta kai vähän hermona, se tulee iän mukana, mutta, te kärsitte myös niveltulehduksesta. Pitääkö tämä paikkansa? Jatkakaa eteenpäin; ottakaa parantumisenne vastaan; sanokaa: ”Jeesus, paranna minut.” Aamen. Halleluja.

Kaikkivaltias Jumala, elämän Luoja, lähetä rauhasi tämän miehen päälle, aja ulos tämä kuuro henki ja tee hänestä kuuleva ja normaali Jeesuksen Kristuksen nimessä. Saatana, tule ulos hänestä. Kuuletteko te? Selvä. Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa nyt vain. Te olette parantunut. Jatkakaa tietänne iloiten.

Sama juttu: voi, sinä riivaaja, tule ulos tästä naisesta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Lähde hänestä. Kuuletteko te? Sanokaa: ”Aamen.” Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa eteenpäin ja tulkaa terveeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

57       Tulkaa, herra. Haluaisitteko te mennä ja syödä ruokanne? Antaa mennä, Herran Jeesuksen nimessä. Vatsavaiva lähtee teistä.

Tulkaa uskoen koko sydämestänne…?… päästä tuosta hermoheikkoudesta, olkaa…menkää ja tulkaa terveeksi. Menkää ja ottakaa parantumisenne vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Haluatko sinä tulla terveeksi, veli? Otatko sinä vastaan parantumisesi? Jeesuksen nimessä, ota se vastaan. Aamen,

Älkää ajatelko, että minä olen suunniltani. Jumala meidän veljeämme siunatkoon ja parantakoot hänet Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Hetkinen vain. Jumalan enkeli lähti täältä ja meni tähän suuntaan… yleisössä. Aamen. Haluatteko te päästä tuosta hermostuneisuudesta, rouva? Jatkakaa ja ottakaa parantumisenne vastaan ja sanokaa: ”Kiitos Jeesus siitä, että paransit minut.” Selvä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän rakasti ensin minua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla

58       Jumala teitä siunatkoon. Uskotteko te, että Kristus parantaa teidät? Kyllä vain. Hän teki sen. Teillä on ollut vähän kuumetta, joka on vaivannut pitkän aikaa. Se alkoi ennen kuin I maailmansota alkoi. Minä näen sotilaita marssimassa pinssit hatuissa, kiedottuine kangas-säärystimineen. Ja te olette… Ja te olitte jossakin maassa, jossa oli tummaihoista kansaa, tummaihoisia. Luulisin, että se oli Meksiko; meksikolaisia.

Ja te saitte jonkinlaisen turvotustaudin, jokin teissä. Ja teille tuli selkärankaan jokin vamma, kaksi tai kolme sellaista. Ja te olette Fred Bosworthin ystävä. Minä näen hänen seisovan edessäni… ja paksu, tukeva kaveri, tukka kamm… Se on Paul Rader. Pitääkö paikkansa? Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa…?… ja Jumala olkoon kanssanne ja parantakoon teidät.

59       Tulkaa. Uskotteko te koko sydämestänne? Te näytätte siltä, että silmänne ovat kunnossa, mutta ne eivät ole.  Niitä vaivaa hajataitto. Te olette tosi hermona ja pois tolaltanne. Se kuuluu tuohon ikään, mutta uskotteko te, että Jeesus Kristus parantaa teidät ja palauttaa…?… nyt? Jumala teitä…?…siunatkoon.

Pikkurouva, te olette kasvainleikkauksen edessä, mutta Jumala voi parantaa teidät. Uskotteko te sen? Siinä tapauksessa ottakaa se vastaan Herran Jeesuksen nimessä.

Hyvää päivää, herra. Haluatteko te päästä tuosta munuaisvaivasta…?…? Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Teillä on tyrä. Te olette ollut aivan poissa tolaltanne, koska teillä on eturauhasvaiva. Pitääkö paikkansa? Te rukoilitte yhtenä päivänä sen takia. Matkalla tänne, te teitte sitä samaa. Ettekö te pysähtynytkin jonkin puun viereen? Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa nyt eteenpäin. Te olette parantunut Herran Jeesuksen nimessä.

60       Tulkaa rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Teillä on naistenvaiva, joka on vaivannut teitä jo vuosia. Se on munasarjasairaus. Onko tämä totta? Menkää Herran Jeesuksen nimessä ja tulkaa terveeksi.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle.”

Rouva, uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko siihen? Ottakaa se siis vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Menkää ja tulkaa terveeksi.

Tulkaa rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Haluatteko te päästä tuosta astmaattisuudesta? Menkää ja kiittäkää ja ylistäkää Jumalaa…?… paranemisestanne.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.”

Tulkaa rouva. Te haluatte parantua tuosta hermoheikkoudesta. Selvä. Jumala teitä siunatkoon. Menkää ja parantukaa Herran Jeesuksen nimessä.

Tulkaa rouva. Haluatteko te parantua tuosta hermoheikkoudesta? Selvä. Jumala teitä siunatkoon. Menkää ja tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä.

Uskotteko te rouva koko sydämestänne? Koko sydämestänne? Kyllä. Se on niveltulehdus. Minä en tiennyt, miksi te seisotte tässä; näin teidät sellaisessa tilanteessa, kun te yrititte nousta pystyyn. Selvä. Menkää nyt, eikä teillä tule olemaan sitä enää. Jumala teitä siunatkoon. Lähtekää riemuiten.

61       Tulkaa rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Vaikka minä en sanoisi sanaakaan teille, te uskoisitte silti, eikö vain? Uskoisitteko? Minun ja teidän välissänne on pöytä. Siinä on ruokaa, ja te kävelette sen luota pois. Haluatteko te mennä istumaan ja syödä ja tulla terveeksi? Uskotteko te, että Jeesus Kristus parantaa teidän juuri nyt tuosta vatsasairaudesta? Uskotteko? Jumala teitä siunatkoon…?… Menkää. Herra teitä siunatkoon, sisareni.

No niin, rouva. Voi. Tuo voi aiheuttaa aika kauheita ongelmia, eikö voikin, tuo teidän selkänne? Mutta Jeesus Kristus parantaa teidät. Uskotteko te sen? Otatteko sen nyt vastaan? Jumala teitä siunatkoon. Menkää ja tulkaa…?…

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”]

Haluatteko te päästä tuosta niveltulehduksesta? Te haluatte… Uskotteko, että se on nyt ohi? Selvä. Siinä tapauksessa asia on sillä tavalla kuin te olette uskonut. Menkää ja …?… Jumala teitä siunatkoon.

62       Tulkaa, rouva. Aamen. haluatteko te päästä tuosta kasvaimesta ilman leikkausta? Uskotteko te, että Jumalan voima on täällä ja saattaa tuon riivaajan lähtemään teistä ja nuo solut irtoavat ja lähtevät tiehensä? Uskotteko te sen? Siinä tapauksessa ottakaa Hänet vastaan Parantajananne tässä paikassa…?… saman jutun. Selvä.

63       Tulkaa rouva. Halleluja. Pyhä Henki alkaa nyt tulla hallitsevaksi. Jokainen riivaaja talossa on alamainen Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Aamen. Tällä hetkellä mitä tahansa voi tapahtua. Jokainen, joka uskoo tällä hetkellä, tulee saamaan. Voi, meidän ei pitäisi– meidän ei tarvitsisi tuoda toista rukousjonoa. [tai: tuoda toista rukousjonoon–suom.] Jumala parantaa juuri nyt jokaisen henkilön täällä täysin teidän uskonne mukaisesti.

Rouva! Jatkakaa eteenpäin ja syökää, mitä tahdotte. Teidän uskonne on parantanut teidät. Jumala teitä siunatkoon. Selvä.

Tulkaa rouva. Nyt, rouva, uskotteko te koko sydämestänne? Te täällä? Minä… niin, että ihmiset näkevät, etten minä lue teidän ajatuksianne, pankaa kätenne minun olalleni. Jos Jumala voi näyttää minulle täällä näyn kautta, mikä ongelmanne on, otatteko te vastaan parantumisenne Jeesus Kristukselta? Kyllä, rouva. Teidän lantionne on vähän jäykkä. Se on niveltulehdus. Pitääkö se paikkansa? Jos, niin nostaisitteko kätenne pois olkapäältäni. Nyt se on lähtenyt teistä. Lähtekää lavalta riemuiten, sanokaa: ”Kiitos…?…”, uskokaa.

64       No niin. Hyvää päivää, rouva. Uskotteko te koko… että Jumala parantaa teidät…? Teitä ahdistaa. Se on jotakin, joka kalvaa mieltänne; hermoheikkous. Pitääkö tämä paikkansa? Te olette parantunut. Menkää. Jumala teitä siunatkoon.

No niin. Tulkaa, rouva. Pankaa kätenne tähän minun olkapäälleni ja sanokaa: ”Minä uskon koko sydämestäni, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Teettekö sen koko sydämestänne? Kyllä. No niin; kävelkää vain pois lavalta ja sanokaa: ”Kiitos Jeesus, että paransit minut tuosta [hermo]heikkoudesta.” Aamen.

Tulkaa, herra. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko te, että Jumala on täällä parantaakseen teidät? On tiukka paikka, kun tuon ikäisellä miehellä on Hermot kireällä, mutta te voitte parantua siitä nyt. Uskotteko te siihen? Selvä. Se johtuu eturauhasvaivasta. Lähtekää lavalta ja sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus Sinulle.” Aamen. Ja Jumala…?…

65       Tulkaa. Uskotteko te koko sydämestänne? Minä haluan nähdä, kuinka moni ihminen paranee tässä ympärillä yleisössä samasta asiasta, joka tapahtuu täällä lavalla. No niin. Teidän sydänvaivanne on lähtenyt, rouva. Jatkakaa vain eteenpäin.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Kiitos Jumalalle.”] Voi, kuinka minä rakastankaan Jeesusta, koska Hän rakasti minua ensin. Osti pelastukseni kylmällä, pimeällä Golgatalla. Uskokaa.

Otatteko te vastaan parantumisenne, rouva? Menkää ja sanokaa: ”Kiitos Jeesus, että paransit minut.”

Tulkaa, rouva. Haluatteko te päästä tuosta selkävaivasta; munuaisvaivasta? Menkää ja sanokaa: ”Kiitos Jeesus, että paransit minut.” Uskokaa koko sydämestänne.

Tulkaa rouva. Hermostunut, tykyttävä– sydänvaiva. Menkää, ottakaa vastaan parantumisenne Herran Jeesuksen nimessä ja tulkaa terveeksi.

66       No niin. Tulkaa, rouva. Niin ikään sydänvaivoja. Teillä on hirveä heinänuha, joka ahdistaa teitä. Pitääkö tämä paikkansa? Menkää ja ottakaa vastaan parantumisenne Herran Jeesuksen nimessä.

Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Haluatteko te päästä tuosta vanhasta naistenvaivastanne, joka on kiusannut teitä kaikki nämä vuodet lapsesta asti? Sanokaa: ”Kiitos, Herra Jeesus, että paransit minut.” Ja lähtekää täältä kun…

Ei. Te juuri ajattelitte, että ne olivat… Ne paranivat tuossa paikassa. Näettekö? Kuuletteko te minua?  Minä sanoin sinulle, että sinä olet parantunut, sisar. Älä epäile minua. Näetkö, että sinä olet saanut minut… sinä et… Nyt – näettekö? sinä olet parantunut, etkö olekin? Ymmärrätkö, että sinä kuulet. Selvä. Sinun naistenvaivasi on myös poissa. Hermojen kireys on lähtenyt sinusta. Kuulosi…?… et ole kuullut vuosiin. Aamen. Sano: ”Kiitos Jumalalle.” [Nainen sanoo: ”Kiitos Jumalalle.] No niin. Lähde lavalta ja huuda. Älä epäile. Jos sinä epäilet, se tulee taas takaisin. Sitä älä tee. Usko. Usko Jumalaan. Aamen.

Uskotko, sisar? Sano: ”Minä kiitän Sinua Jeesus siitä, että paransit minut.” Mene ja sano: ”Kiitos Jumalalle.”

67       No niin. Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko, että Jeesus Kristus on täällä parantaakseen teidät? Sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus, että paransit minut niveltulehduksesta. Minulla ei ole sitä enää.” Jatkakaa eteenpäin. ”Kiitos, Herra Jeesus.”

Uskotteko te, rouva? Jumala parantakoot tämän pikku naisparan, ja tehköön hänet terveeksi Jeesuksen nimessä. Aamen. Menkää. Jumala teitä siunatkoon, äiti. Siunatkoon Jumala teidät.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

Nyt, olkaa kunnioittavia. Olkaa nyt kunnioittavia. Seuratkaa, miten Pyhä Henki liikkuu, vain liikkuu. Kun joku paranee täällä, te– teille tulee tuo sama juttu. Ottakaa se vastaan uskon kautta. Uskokaa koko sydämestänne. Jumala tulee tekemään niin. Aamen.

68       No niin. Tulkaa, herra. Uskotteko te koko sydämestänne?  Uskotteko te kaikki tämän miehen kanssa, joka on tällä telttasängyllä, paareilla? Uskotteko te? Uskotteko te? Selvä. Pitäkää usko. Jatkakaa rukousta. Te siellä kaukana takana, uskokaa.

Te, joka juuri nostitte päänne siellä takana, herra, joka uskoo; valkoisessa takissa, takana, sillä puolella. Voi, se koskee sitä siellä istuvaa rouvaa… Se olette te. Kyllä, herra. Kyse on siitä rouvasta, joka istuu teidän vieressänne. Voi, hän on– hän haluaa saada lapsen, vauvan. Minä näen hänen liikkuvan. Pitääkö tämä paikkansa, nuori nainen? Halutko sinä saada sen? Uskotko sinä? Nosta sitten kätesi. Jumala sinua siunatkoon. Nouse ylös. Herra Jeesus, tulkoon hän hedelmälliseksi, ja synnyttäköön sen, mitä hän haluaa. Minä rukoilen Jeesuksen nimessä. aamen. Jumala sinua siunatkoon, sisareni. Mene, ja Jumala rauha olkoon kanssasi. Halleluja. Uskokaa Jumalaan.

69       Sinä olet aito uskova. Koko sydämestäsi, koko sydämestäsi. Sinä–sinulla on rinnassa jotakin vialla, ja sinulla on, uskoisin, jotakin silmissäsi, harmaakaihi, poskiontelot ovat vetäytyneet tällä tavalla. Onko tämä totta? Etkö sinä olekin vierailemassa täällä? Sinä olet Kanadasta. Oi, sinun vaimosi on sairaana, ja tämä mies täällä rukoili hänen puolestaan, ja nainen parani. Niin sinäkin. Jumala sinua siunatkoon…?… Niinpä, siis, seisoessani tuolla, Tommy…?… Usko Jumalaan.

Tulkaa. Uskotteko? Jeesuksen Kristuksen nimessä, ota vastaan paraneminen. Lähde, uskoen, huutaen ylistystä Jumalalle. Aamen. Herra Jeesus, siunaa häntä ja palauta se hänelle Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Kuuletteko te minua kunnolla? Te olette parantunut. Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa ja Jumala olkoon yllänne nyt.

70       Hyvää päivää, sisar. Tule. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Jäykistynyt niveltulehduksen takia, ja hermostunut ja huolissaab, sanokaa: ”Kiitos Jeesus, että paransit minut.” Nyt, lähde lavalta iloiten, ja sano: ”Ylistys Jumalalle,” ja tule terveeksi.

Uskotteko te koko sydämestänne? Haluatteko te päästä tuosta heinänuhasta? Jatkakaa kulkuanne ylistäen Jumalaa, sanokaa: ”Kiitos Jeesus. Kiitos Sinulle.”

Selvä. Uskokaa koko sydämestänne. Uskotteko te? Jeesuksen Kristuksen nimessä, tulkoon hän terveeksi. Kohota kätesi ja sano: ”Kiitos Jeesus.” Kas noin. Kiitos Jumalalle.

Selvä. Tulkaa, herra. Pääskää tuosta sydänvaivasta. Nosta vain kätesi ja sano: ”Kiitos Herra, että paransit minut,” Aamen.

71       Tulkaa, herra. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko te, että tuo vanha hermoheikkous on lähtenyt teistä? Herran Jeesuksen nimessä, ottakaa parantuminen vastaan.

Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.”

Uskotko sinä sisar, koko sydämestäsi? Jeesuksen Kristuksen nimessä, tule terveeksi. Aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

Onko tämä teidän poikanne? Uskotteko te, että Jumala paljastaa minulle, mikä tätä lasta vaivaa? Koko sydämestänne? Ja jos paljastetaan, Jumalan avulla, tuon lapsen ongelman teille, Jumalan Hengen kautta, uskotteko te sitten, että Jumala on seurakunnassaan ja tekee samoja asioita kuin Hän teki ennen. Lapsi on hermostunut. Pitääkö se paikkansa? Pankaa kätenne hänen päänsä päälle, sanokaa: ”Jumala, minä otan vastaan hänen parantumisensa ja…?… tälle pojalle, Isä. Saatana, tule ulos hänestä. Se on poissa sinusta, poika. Lähtekää lavalta. Sinä tulet paranemaan.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Kiitos Jumalalle.]

72       No niin. Tuokaa se rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko, että Jeesus Kristus parantaa teidät juuri nyt? Menkää, kiittäen Jumalaa ja sanokaa: ”Ylistys Sinulle Herra. Kiitos Sinulle.” Todistuksenne ei saa ikinä olla kielteinen; todistakaa ehdottomalla varmuudella. ”Jeesus on parantanut minut ja minä olen terve.” Menkää ja ottakaa vastaan paranemisenne.

Sanotaan: ”Ylistys Jumalalle.”

Selvä. Tule, nuori mies. Mitä sinä ajattelet tästä? Uskotko tähän? Uskotko, että tuo hermostuneisuus lähtee sinusta? Uskotko, että se on lähtenyt? Sinä uskot, että Jeesus Kristus on ottanut sen pois sinusta. Siinä tapauksessa Hän on. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Mene ja…?…

73       No niin, rouva. Haluatteko te, että se kaihi otetaan silmistänne? Haluatteko? Ottakaa Jeesus vastaan Parantajananne. Uskotteko te, että tuo juttu on kuollut juuri nyt ja…?… tuosta silmästä? Sinä saat sen. Menkää ja kiittäkää Jumalaa. Sen, mitä te uskotte, sen te saatte.

Tulkaa, rouva, ja voittakaa tuo heikkohermoisuuden ja järkytyksen tila. Jeesuksen Kristuksen nimessä, lähtekää ja tulkaa terveeksi. Lähtekää, kiittäen Jumalaa. Ylistäkää Häntä…?… koko sydämestänne.

Veli, sinä sait sen istuessasi tuolla. Jatka …?…

Selvä. Tule, sisar. Uskotko te koko sydämestäsi? Oi, kuinka…?… Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä…?… Suokoon Jumala sen sinulle. Mene ja syö sitä, mitä tahdot, nyt. Vatsavaiva on lähtenyt sinusta.

74       Mitä te ajattelette, pikkurouva? Uskotteko te koko sydämestänne? Teitä on koskettanut nyt jokin, jollainen ei ole koskaan ennen elämässänne osunut teihin. Te huomasitte, että te olette Jonkin läsnäolossa. Pitääkö paikkansa? Pitää paikkansa. Te olette ollut aina hermostunut, häiriintynyt lapsi, koko kouluajan ja kaikkea. Pitääkö tämä paikkansa? Uskotteko te, että se on lähtenyt teistä nyt? Se on. Nyt, lähtekää ja sanokaa: ”Kiitos Jumalalle”, ja kiittäkää Jumalaa.

No niin, herra. Uskotteko te, että teidän silmänne paranevat? Suo se, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Menkää kiittäen Jumalaa siitä.

Uskotteko te, herra, että te paranette? Jeesuksen Kristuksen nimessä, paranna hänet, Herra. Minä rukoilen Jeesuksen nimessä. Menkää kiittäen Häntä, sanokaa: ”Ylistys Jumalalle.”

75       Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Menkää kotiin ja pankaa kätenne sen sairaan lapsenne päälle. Teidän astmanne lähtee nyt teistä. Menkää vain. Kiittäkää Jumalaa. antakaa Hänelle kiitos ja ylistys. Te saatte sen.

Oi, siunattu olkoon tuo side, joka sitoo sydämemme kristilliseen rakkauteen.
Sukulaissielujen yhteyteen, samanlaiseen kuin taivaasta tuleva.

Jumala teitä, sisar, siunatkoon. Jos te uskotte koko sydämestänne, te ette tule ollenkaan sokeaksi. Uskotteko te siihen? Jumala teitä siunatkoon. Menkää, ja ottakaa se vastaan.

Tulkaa, rouva. Aamen, Oi, mikä ilta. Millainen hetki. Mikä ilo ja kunnia istua yhdessä taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa: Kristuksessa Jeesuksessa.

Tulkaa, rouva. Haluatteko te päästä tuosta selkävaivasta? Menkää ja ottakaa Jeesus Kristus vastaan parantajananne ja sanokaa: ”Kiitos, Herra Jeesus.” Te saatte sen.

76       Tulkaa, rouva. Uskotteko? Koko sydämestänne? Jos minä en sanoisi sanakaan siitä, mikä teidän vaivanne on, uskoisitteko silti, että te olette parantunut? Onko tuo totta? Siinä tapauksessa, menkää ja syökää mitä haluatte. Teidän vatsavaivanne on lähtenyt. Jumala teitä siunatkoon.

Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” …?…

Uskotteko, että Jumala parantaa sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä siunaan tämän lapsen hänen parantumisekseen ja äidin myös. Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa tietänne iloiten nyt, kiittäen Jumalaa.

77       Näyttää siltä, että jokainen voi nähdä [Sen] seisomassa täällä– ettekö te näekin tuon tulipyörteen, Tulipatsaan, joka riippuu tuolla? Näettekö? Näettekö, kuinka Se riuhtaisee itsensä tuon naisen luo. Hän on tummahko iholtaan ja häneltä on leikattu kasvain rinnasta. Hänellä on… Hän on… pöytä liikkuu hänen edessään… Hänellä on vatsavaiva,

Se nainen istuu tuolla, pieniä sulkia hatussaan tai jotakin. Juuri te, rouva. Te, joka katsoitte oman… Juuri te. Nouskaa jaloillenne. Eikö teillä olekin ollut leikkaus, aivan hiljattain? Pitääkö se paikkansa? Selvä. Te olette parantunut. Nyt, menkää kotiin. Jumala on parantanut teidät. Aamen.

Kaikkien pitäisi [nyt] uskoa. Kuunnelkaa, ihanat kristityt ystäväni. Minä en kykene parantamaan ihmisiä. Minä en ole parantaja. Jeesus Kristus on parantanut teidän. Hän on jo tehnyt sen.

78       Te, joka istutte siellä, herra, ja katsotte minua tosi vilpittömästi– siellä takana toisessa rivissä. Teillä on jotakin mielessänne, mies, jolla on sinisen tapainen paita, kaulus auki. Te pohditte jotakuta. Se on veli, joka on sokea ja teillä on äiti. Hänellä on sydänongelma. Pitääkö se paikkansa? Ovatko he nuo, jotka istuvat teidän vieressänne? Ja, näyssä, kun minä näin teidät talonne luona, ennen lähtöänne, eikö se olekin teidän vaimonne, joka istuu siellä vieressänne? Pitääkö se paikkansa? Tekisittekö te tuolla määrällä uskoa– tiedättekö te, mitä minä tekisin teidän sijassanne? Minä luopuisin tuosta tavasta polttaa tupakkaa ja ottaisin vastaan noiden ihmisten parantumisen. Teettekö te sen? Jumala teitä siunatkoon. Aamen.

79       Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Kiitos Jumalalle.”] haluan, että nousette…?… veli Tommy.

Uskotteko te Häneen? Haluatteko te päästä siitä heinänuhasta? Menkää, ottakaa paranemisenne vastaan Herran Jeesuksen nimessä.

Tulkaa, herra. Uskotteko te Häneen koko sydämestänne? Siis uskotte? Te olette tullut hyvästä syystä. Te elätte väärin. Teillä on tapa, jonka te haluaisitte jättää taaksenne. Uskotteko te, että Jumala ottaa sen pois teiltä tänä iltana? Uskotteko te, että Jumala tekee teistä terveen? Siis uskotte? Selvä. Olkoon tuo riivaaja kirottu, joka tätä miestä sitoo. Sinä alkoholin demoni, tule ulos tästä miehestä. Menkää älkääkä enää juoko niin kauan kuin elätte. Antakaa elämänne Jeesus Kristukselle ja tulkaa terveeksi.

Hetkinen vain. Siis, hetkinen vain. Uskokaa Jumalaan.

80       Missä on se rampa mies… joku, täällä? Täällä, se on tämä mies täällä paareilla. Uskotteko te, että minä olen Jumalan palvelija? Katsokaa hetki tänne päin.

Nuori mies, minä en kykenisi sinua parantamaan. Minä en tiedä sinusta mitään. Jumala tietää sen, mutta sinä– sinun elämäsi on Jumalan käsissä. Uskotko sinä minun olevan Jumalan palvelija? Sinun vaimosi, hän istuu siellä sinun vieressäsi; tai ei hän olekaan sinun vaimosi, hän on rakkaasi, ja sinulla on leukemia, syöpä verenkierrossa. Sinä tulet kuolemaan, jos [vain] makaat siellä, eikä lääkäri voi tehdä enää mitään sinun hyväksesi. Sinulla on vain yksi mahdollisuus, ja se on tuo siunattu Herran Jeesuksen Kristuksen lupaus.

81       Ihmiset ovat tuoneet sinut tänne, tähän paikkaan tänä iltana; tuotuaan sinut tänne sisälle, ja pantuaan sinut tänne; he toivat sinut tänne varta vasten; että makaisit täällä, ja he pyysivät sinua uskomaan; ja jos sinä uskoisit, että Jumalan Henki vetäisi minut sinun luoksesi– onko tämä totta? Selvä. Uskotko sinä, että minä olen Hänen palvelijansa? Otatko sinä Jeesuksen Kristuksen vastaan parantajanasi? Otat siis nyt? Unohdatko kaiken ja otat Hänet vastaan parantajanasi? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä nouse ylös…?… Jeesuksen Kristuksen nimessä. Halleluja. Tule, veli Osborn.

53-0904 PARANTUMINEN (mitä syöpä on) (HEALING What Cancer is), Chicago Illinois, USA 4.9.1953

53-0904 PARANTUMINEN (mitä syöpä on)
(HEALING What Cancer is)
Chicago Illinois, USA 4.9.1953

 

1         …Herra, minä uskon  
         kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon.

Painaisimmeko päämme. Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua siitä etuoikeudesta, että saamme jälleen kokoontua palvomaan Kristusta Jeesusta, Sinun rakasta Poikaasi. Hän merkitsee meille niin paljon. Hän on elämämme. Kaiken sen, mitä me olemme, me olemme Hänelle velkaa, ja me ajattelemme, että kerran, me olimme vieraantuneet Jumalasta, kaukana Jumalasta ilman toivoa, maailmassa ilman Kristusta, pakanoina irti leikattuina, ja Kristus kuoli meidän sijastamme, sovitti meidät ja toi meidät Jumalalle; niin että nyt me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä loppujen lopuksi tulee, mutta me tiedämme, että meillä tulee olemaan Hänen kaltaisensa kirkastettu ruumis, sillä me tulemme näkemään Hänet sellaisena kuin Hän on. Kuinka meidän sydämemme väräjää sen takia, sillä me tiedämme sen olevan totta, koska Jumala on sen luvannut.

Ja nyt, Isä, kaikki, joilla on tämä toivo tänä iltana, iloitkoot he suuresti. Niille, jolla ei ole toivoa, tulkoot heidän sydämensä täyteen surua ja tulkoot he Sinun luoksesi ja löytäkööt tämän ihanan voivon tänä iltana. Suo se, Herra, ja saa kunnia tästä jumalanpalveluksesta ja auta kelvotonta palvelijaasi, sillä minä pyydän sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

2              Herra siunatkoon teitä jokaista. Olen varma, että meillä tulee olemaan ihanaa tänä iltana, kun kuulemme eri ihmisten todistavan ja intialaisen veljemme todistavan Jumalan kunniasta.

Ja minä olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, mitä Hän on tehnyt näinä viimeisinä päivinä, kuinka hän on vetänyt miehiä kaikkialta palvelemaan Häntä. Ja tämä suurenmoinen vetävä voima… Se on suurinta vetävää voimaa, mitä maailma on koskaan kokenut.

Jeesus sanoi: ”Kun minut korotetaan maasta, niin minä vedän kaikki luokseni.” Ja jos, me vedämme tällä yksinkertaisella evankeliumilla– nostamme Jeesuksen Kristuksen ihmisten eteen, Hän pitää siitä vetämisestä huolen. Se on suurin magneetti, jonka maailma on koskaan tuntenut.

Jokin aika sitten, täällä; se oli Garyssa Indianassa, tiellä sinne päin, ja minulle näytettiin erästä tehdasta siellä, jossa leikeltiin tätä– tehtiin terästä, ja siellä oli iso kasa metallilastuja, jotka– jotka lakaistiin sen käytävän keskelle. Ja se mies näytti minulle, näytti minulle, kuinka se toimi ja kuinka nuo lastut poimittiin, ja minä ihmettelin, miksi niitä lakaistiin keskelle käytävää enkä minä tiennyt mitä he olivat tekemässä.

3              Hän sanoi: ”Siis, hetkinen vain niin saat tietää.” Ja, kun joka mies oli lakaissut kaikki lastut käytävän keskelle, mies painoi nappulaa. Kuulin kuinka jokin tule ja piti semmoista jyrinää ja ihmettelin, mistähän se mahtoi olla.

Ja kiskoa pitkin korkealla, tuli iso magneetti ja se kulki siitä lattian yli ja kaikki nuo metallilastut vain pomppasivat magneettiin, ja se meni suoraan kupukattoiseen huoneeseen sulatettavaksi jälleen ja uudistettavaksi.
Minä sanoin: ”Kiitos Jumalalle!”

Hän sanoi: ”Mitä sinä sanoit?”

Ja minä sanoin: ”Kiitos Jumalalle!”

Hän sanoi: ”Minkä takia sinä noin sanoit?”

Sanoin: ”Haluan esittää sinulle kysymyksen ennen kuin vastaan.”

Hän sanoi: ”Mikäs siinä, herra.”

Minä sanoin: ”Miksi nuo [toiset] lastut eivät lähteneet?”

Hän vastasi: ”Herra, jotkut noista ovat alumiinia. Ne eivät tule magneettisiksi tuolle magneetille.”

Minä sanoin: ”Kiitos Jumalalle!” Sanoin: ”Miksi tuo rauta tuossa ei lähde mukaan?”

Hän sanoi: ”Se on pultattu lattiaan.”

Sanoin: ”Kiitos Jumalalle!”

Hän sanoi: ”Mitä sinulla on mielessäsi?”

4              Minä sanoin: ”Minä ajattelen suurta Magneettia tuolla taivaassa, Kaikkivaltiaan Jumalan oikealla puolella. Ja jonakin päivänä, Jumala antaa Hänen tulla ja kaikki ne, jotka ovat magneettisia Hänen Hengelleen lähtevät yläilmoihin kohtaamaan Häntä, ollakseen… ja kaikki vanhat ruumiit, tulevat siellä luoduiksi uudelleen Jumalan tyyliin.”

Miten ihana hetki se tuleekaan olemaan, kun meidät tehdään Hänen kuvikseen ja kaltaisikseen. Jeesus tulee jonakin päivänä. Me tulemme olemaan iloisia tuon päivän takia, emmekö tulekin?

Evankeliumi on tänä iltana julistettu. Minä haluan lukea vähän Sanaa.

Ensiksi, minä haluan kiittää sitä rouvaa, joka lähetti uhrin minulle minun poikani kautta, kymmenen dollarin uhrin pienessä kirjekuoressa.  Kiitos oikein paljon, sisar, ja hän sanoi, ettei hän voisi olla täällä antaakseen rakkaudenlahjan ja niinpä hän halusi antaa sen minulle. Meidän tarkoituksemme ei ole pyytää kokouksissa rahaa; sillä lailla. Me emme toimi niin.

5              Eräs toinen rouva vielä lähetti uhrin veli Baxterin kautta. Minä uskon, että se on tarkoitettu puoleksi hänelle ja puoleksi minulle rakkaudenlahjaksi. Minä tiedän, että herra Baxter arvostaa sitä suuresti; ja niin minäkin, ja minä– minä arvostan sitä todella ja rukoilen senkin puolesta, että Jumala siunaisi teitä ja auttaisi teitä.

Ja nyt, minä ilmoitan huomisillasta. Huomisiltana me aiomme, jos Herran tahto on… On niin monia ihmisiä, joilta saan kirjeitä, että Amerikassa, piispa, minulla on…

Minä olen mennyt Amerikan läpi niin monesti; ihmiset ovat nähneet sen tämän suuren innoituksen havaittavissa olevan puolen, ja profetaaliset puheet niin, että monet ihmiset– monet ihmiset– ihmiset uskovat sen. Näettekö, se on ainoastaan merkki, että ihmiset uskoisivat. Jos te luette sen kirjan oikealla tavalla, te huomaatte, että kyse oli… Hän sanoi, että minä asetan kykyni kyseenalaisiksi, ja Hän sanoi: ”sinulle tullaan antamaan merkkejä siitä, että minut on lähetetty rukoilemaan sairaitten ihmisten puolesta.”

6              No siis, minun piti tehdä nuo merkit jokaiselle sairaalle ihmiselle. Kun Moosekselle annettiin nuo merkit ja hänet lähetettiin Egyptiin, niin joka kerta kohdatessaan heprealaisen, hän ei sanonut: ”Katsohan. Minut parannettiin spitaalista. Katsopas, tämä keppi, minä– minä muutan sen käärmeeksi.” Hän teki sen kerran. Siinä se oli. Se selvitti asian.

Sitten… Mutta tänään, minä saan niin monia kirjeitä, että ihmiset tulevat kokouksiin eivätkä pääse sinne rukoiltavaksi. Sanotaan, että hyvin harva pääsee jonoon ja yleensä, joskus, jos me tarkkailemme jokaista ja keskustelemme niin kauan, että Taivaallinen Isä näyttää jotakin, joka koskee heitä, silloin se on– niin etten minä kerkeä ottamaan kovin monia.

Riippuu siitä, millainen usko vallitsee lavalla ja sitten meidän pitää järjestää ihmiset jonoon rukouskorttien kanssa, koska täällä on monia ihmisiä, joiden puolesta pitäisi rukoilla, satoja, emmekä me voi sanoa kuka olisi ensimmäinen, kuka viimeinen. Me vain annamme rukouskortteja ja kutsumme ihmiset lavalle; annamme heidän mennä jonoon.

7              Siis, on totta, että monet ihmiset uskovat, että– että jos heidän puolestaan ei päästä rukoilemaan, rukoilemaan heidän puolestaan henkilökohtaisesti, parantaminen ei koskisi heitä.

Ei ystävä. Rukous on sitä, mitä Jumala käski meidän tehdä. Näin asia on. Mutta veli Osborn, paraneminen on Golgatalla, eikö olekin veli Osborn? Veli Tommy Osborn, täällä meidän kanssamme yleisön joukossa, on ollut eräs menestyneimmistä miehistä kentällä. Minä en sano tätä hänelle seisten täällä yläpuolella, tehän tiedätte sen. Hän on ollut minun rakas veljeni, koska hän on pitänyt evankeliumin puhtaana ja laimentamattomana. Jokaisen meistä pitäisi arvostaa sitä, eikä mitään kiihkoilua, ei mitään taka-ajatuksia. Vain puhdasta laimentamatonta evankeliumia.

Hän sanoi minulle jokin aika sitten; minä kysyin, onko Hän väsynyt. Hän sanoi: ”En.” Ainoa, mitä hän tekee, on, että hän saarnaa evankeliumia ja laskee sen niin lähelle ihmisiä, että saatana ei kykene liikkumaan ja ihmiset yksinkertaisesti vain ylettyvät siihen ja ottavat parantumisensa vastaan, nousevat ylös, ja kävelevät pois. Sitä se vain on. Näettekö? Nyt, se on–sillä lailla meidän pitäisikin tehdä, mutta jos me epäilemme evankeliumia, Jumala lähettää ihmeitä ja merkkejä ihmisten keskelle evankeliumin takia.

8       Siis, Afrikassa… Nämä eivät ole minun sanojani. Minä siteeraan herra Bosworthia. Hän arvioi noin 20 ja jotakin -tuhannen ihmisen parantuneen kerralla eräässä Afrikan kokouksista. Ajatelkaapa sitä: 20 ja jotakin -tuhatta ihmistä parani yhdellä rukouksella. Puhujanlavalle tulossa; siinä oli rukousjono ja Pyhä Henki paljasti siellä…

Minä en edes osannut puhua ihmisten kieltä, ja tulkin piti vielä sanoa, minkälaisen näyn minä näin; ja siellä oli ihmisiä muistakin kansoista, siis. Ihmisiä vain kutsuttiin tulemaan esiin. Minä näin, mitä tapahtui, mutten osannut puhua heidän kieltään. Niinpä sitten… Ja tulkki seisoo siinä ja kääntää, mitä oli tapahtumassa… mitä minä– mitä näin ja se meni kohdalleen niin täydellisesti kuin miten se meni siinä [näyssä].

Mistä siinä oli kyse? Kyse oli Jeesuksesta Kristuksesta itsestään ihmisten sydämissä ja sitten, kun ihmiset olivat menneet puhujanlavan läpi ja he olivat nähneet Jumalan kirkkauden ja voiman…

9       Eräs nainen seisoi siellä ja oli tulossa lavalle; aivan terveen näköinen nainen, kerroin, missä hän oli ollut ja mitä oli tapahtunut ja ainoa, mikä hänellä oli vialla, oli kysta munanjohtimessa. Ja ihmiset sanoivat: ”Hän…” Valmistaudu kuolemaan, [tai] sinä et elä enää kuin vain vähän aikaa.

Hän tuli siihen, ja istuutui miehensä kanssa ja ajatteli: ”Miten se olisi mahdollista?”, ja kuoli siihen paikkaan. Näettekö? Siinä se. Tipahti kuolleena. Näettekö? Nähkääs, Hän [Jumala]–Hän voi sanoa ainoastaan… Siis, jos minä olisin parantaja, minä olisin parantanut tuon naisen. Mutta, minä otin vain vastaan sanoman siitä, mitä Jumala sanoi. Jumala sanoi, että naisen aika oli tullut, ja niin vain tapahtui.

Nainen lähti ja sanoi: ”En minä edes voi uskoa sitä.” Mutta hän oli kuollut muutama hetki sen jälkeen. Hän oli aivan täysin terve ja normaali ja käveli siitä vain pieni kysta munanjohtimessa; minä kerroin, että hän oli käynyt lääkärissä ja sanoin, kuka tuo lääkäri oli ja miltä hän näytti ja mitä hän oli naiselle sanonut. Nainen sanoi: ”Se on totta.”

Ja minä sanoin: ”Sinä olit miehesi kanssa. Hän istuu täällä hallissa.”

”Se on totta. Aivan totta.”

Minä sanoin: ”Valmistaudu kuolemaan, sillä se on sinun lähelläsi.” Näettekö? –sillä minä olin nähnyt hautajaisten tulevan ja tiesin, että hän tulisi lähtemään. Näettekö?

10   Siis, joskus minä näen lavalla ihmisiä, joista Hän ei sano mitään. Tulee vain pimeää. No, minä tiedän, että se merkitsee kuolemaa. Siis, nyt, minä en koskaan ilmoita kuolemasta, ellen näe jotakin joka on jo tapahtunut, koska, jos et– jos et– jos sen tekee; rukous voi muuttaa Jumalan mielipiteen kuolemasta. Tiesittekö te sitä? Näin asia on. Ymmärrättekö? Näin se on.

Hiskia itki kerran, eikö itkenytkin? Hän todella… Hän anoi Herralta, sillä Hän oli jo asettanut profeetan kuoleman, ja profeetta käski häntä toimittamaan talonsa, mutta Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja itki katkerasti. Silloin profeetta tuli takaisiin ja sanoi hänelle, että Jumala oli kuullut hänen rukouksensa. Ja niinpä hän muutti… Rukous muuttaa asioita, eikö muutakin? Näin on. Varmasti, ja me uskomme siihen tänä iltana.

Mutta nyt, muistakaa. Kasvaimet ja sellaiset kuin syövät ja sen semmoiset… Siis, monesti kun kuuntelee, mitä Henki sanoo. Jos on vähänkään epävarmuutta tai minkäänlaista sekaannusta, poimikaa asia esiin nauhurilta. Te ymmärrätte täsmälleen, mitä siinä sanotaan. Ja juuri niin, kuin siinä sanotaan, juuri niin asia tulee menemään (näettekö?), riippumatta siitä, kuinka kauan siihen menee.

11   Minä olen kertonut teille monta kertaa, ihmisten todistuksissa, miten joskus se– Jumalan enkeli ilmoittaa siitä. Eräässä tapauksessa täällä, minä olin… En tiedä kerroinko minä siitä taannoin teille. Eräällä naisella oli vatsavaiva, toisella kasvain niskassa, ja Herran Henki kertoi heille, että he tulisivat paranemaan, käski häntä lähtemään kotiin ja syödä.

No mutta, nainen ei kyennytkään syömään. Hän yritti kuusi viikkoa, melkein, ja se sai hänet todella sairaaksi, mutta hän vain jatkoi yrittämistä. Ja yhtenä aamuna, aamiaisella, tiskit oli tiskattu, hän tunsi jonkin viileän pyyhkäisevän ylitseen. Hänelle selvisi, että hän kykeni syömään. Hän ryntäsi naapuriin kertomaan asiasta ja hän löysi naapurinsa kiljumasta ja huutamasta. Se kasvain joka oli hänen niskassaan, oli lähtenyt.

Mistä siinä oli kyse? Jumalan enkeli, kuuden viikon päästä, meni tuon seudun läpi ja vahvisti Jumalan Sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Näettekö? Hänen täytyy tehdä se.

Kuinka moni tietää, että Daniel rukoili kerran, eikä enkeli päässyt hänen luokseen vielä 21 päivään. Muistatteko sitä? Näettekö? Me palvelemme yhä samaa Jumalaa. Samat enkelit ovat yhä olemassa, kuten me tiedämme.

Siis, monta kertaa syövästä… Jotkut teistä eivät ehkä pääse tänne saadakseen neuvoja, mutta syöpä… Tutkitaanpa hetkinen sitä, mitä syöpä on. Näen, että minulla on viisi minuuttia aikaa. Minäpä otan tämän.

12   Syöpä on… No, sitä voi kutsua biologisesti miksi tahansa. Siis, minä opiskelin ensimmäiseksi Jumalaa, puiden ja kasvien ja niin edelleen kautta ja minä, jos Jumala tahtoo, haluan saarnata sunnuntaina aiheesta ”Jumala luomakunnassaan, Jumala Pojassaan, Jumala Sanassaan, Jumala kansassaan”, ja todella osoittaa teille, kuinka lähellä Jumala meitä on. Hän on kaiken aikaa aivan tässä meidän ympärillämme. Hän on kanssamme, vieläpä meissä maailman loppuun asti ja Hänen voidaan nähdä toimivan luonnon kautta, aurinkokunnan kautta, kaiken kautta, kautta… Hän yksinkertaisesti– Hän yksinkertaisesti on Jumala– maailmankaikkeudessa; siinä kaikki.

Ja nyt; otetaanpa, esimerkiksi luonnollinen ja hengellinen täällä. Se tuli mieleeni juuri. Minä katsoin kelloa ja näin, että oli 5 minuuttia aikaa aloittaa rukousjono. Minä yritän ottaa tämän, jos vain voin.

Siis, syöpä; se on toiseksi merkittävin vihollinen, mitä maailmalla on. Sydänvaivat ovat vakuutusyhtiöiden mukaan ensimmäinen, sitten syöpä ja tuberkuloosi. Siis, syöpää pitäisi nimittää sen luonteen mukaisesti raadonsyöjäksi tai korppikotkaksi; joksikin, joka syö kuolleita asioita. Syöpä yleensä alkaa jostakin ruhjeesta. Ruhje, tulee isku ja se– solu rikkoutuu, ja toisin sanoen, lankeavat ja sitten niihin asettuu toinen elämä.

13   Esimerkiksi, sinä, itse, sinä olit… Kerran sinä et ollut mitään, missään, mutta koskaan enää ei tule aikaa, että et tulisi olemaan jotakin, jossain. Siis, ensin sinä oli pikkuinen itu. Miessukupuoli tuottaa elämän idun. Nainen on ainoastaan hautomakone. Siis, me olemme sekalaista seurakuntaa, mutta minä haluan, että te kuuntelette minua. Te kuuntelette lääkäriänne, siis, minä olen teidän veljenne. Ymmärrättekö?

Siis, katsokaapa. Miespuolisen siitepöly naaraspuoliseen on pieni itu, niin pieni, ettei silmä saata nähdä sitä. Sen näkee silmälasien läpi, ja ensiksi se näyttää pieneltä muhkuralta, joka on sidottu siihen pieneen soluun, ja sitten se alkaa selkärangasta ja alkaa kehittää soluja ja jokainen siemen lajinsa mukaan: koira koiran mukaan, ihminen ihmisen mukaan, lintu linnun mukaan ja niin edelleen, uros- ja naaraspuolen mukaan.

Siis, mikäli huomasitte, tuo pieni itu alkaa paisua ja saada muotoa, ja se kerran olit sinä, se alkaa puskea esiin soluja niin, että siitä tulee ih– yhdeksän kuukauden iässä, se syntyy. Sitten siitä tulee aikuinen nainen tai mies ja täällä sinä olet tänään, pienestä, idusta, kehittyvistä soluista kasvaneena, solu solun päällä. Onko näin?

14   Siis, nyt esimerkiksi, syöpä… Siis, syöpä saa alkunsa vammasta, ja se on–ja se on myös kasvustoa. Tuumori [kasvain] samoin, kaihi ja voi, me voisimme käyttää tunteja siihen, mitä se on.

Siis nuo… Otetaanpa syöpä. Nyt, ensiksi, se on vain pienenpieni solu ja se alkaa kehittää soluja. Sillä ei ole lainkaan muotoa. Se vain menee kaikkiin suuntiin, levittää varsia ja jotkut niistä ovat kietoutuvia, ja jotkut, kuten huokoinen syöpä ja eri… Punainen syöpä ja musta syöpä ja sarkooma [tukikudossyöpä] ja sen eri variaatiot, mutta ne eivät–ne eivät–ne eivät ole tietyn tyylisiä, koska ne ovat henkiä eikä hengellä ole mitään muotoa.

Sinä sanot: ”Ettäkö syöpä olisi henki?”

Kyllä vain. Minä voin todistaa sen teille, että kyse on elämästä ja paholaisesta. Siis, se on vanhanaikaista, tai siis näyttää olevan, mutta maailmassa ei ole sairautta, joka ei olisi paholaisen aiheuttama. Sairaus tulee perkeleeltä. Sairaus on– se on suora tai epäsuora seuraus synnistä– ehkä ei sinun synnistäsi, mutta se on jotakin, jonka olet perinyt. Ennen kuin oli yhtään syntiä, ei ollut sairautta. Sitten, kun synti tuli– sairaus on synnin tunnusmerkki.

15   Nyt… Mutta tarkkailkaapa tätä syöpää. Siis, sanotaan, että minulla on se kädessäni. Nyt, tässä ei ole mitään. Mutta voi olla jonakin päivänä. No, siinä se sitten on, jos se on kasvain, se tulee tähän käteen, tai syöpä missä se sitten onkin, se on toisenlaista elämää. Se kehittää kuitenkin toisenlaisia soluja, vaikka se onkin solu, mutta se saa alkunsa elämästä.

Aivan kuten sinä sait alkusi ensin, ennen tuota pientä itua, sen pitemmällä sinun ruumistasi ei voi repiä kuin tuohon yksittäiseen soluun, ja tuo pieni alkio on pienen pieni solu, mutta sen solun takana on henki, koska sillä on elämä.

No, se elämä tuli Jumalalta sinuun, mutta mistä tuo kuoleman elämä tuli sinun ruumiiseesi, jota nimitetään syöväksi. Mikä se sinne toi? Perkele. Siis, Jeesus kutsui sitä perkeleeksi ja sananpalvelijana minä luotan tuohon termiin. Se, mitä Raamattu sanoo, on oikein.

16   Tänään, me näemme ihmisen joka on kuuro ja mykkä, sanotaan… Lääkärit sanovat: ”Siis, hänen äänihuulensa ovat kuolleet. Hänen kuulonsa tärykalvojen kautta– hermot ovat kuolleet.

”Mikä sen aiheutti, tohtori?”

”No, en tiedä. Ne vain kuolivat, joku kuume tai jokin aiheutti sen.”

No, miksi hermot eivät kuolleet joka puolelta? Näittekö? Ne kuolivat vain sieltä. Siis, Jeesus sanoi, että se oli kuuro henki. Onko asia näin? Sitten kun tuo kuuro ja mykkä henki lähti tuosta miehestä, hän kykeni puhumaan ja kuulemaan.

Nyt, se on niin kuin kädessäni olisi läpinäkyvä panta, joka katkaisee verenkierron. Selvä. Te huomasitte kuinka nämä ihmiset, jotka olivat kuuroja ja mykkiä tulivat tänne lavalle, ja kävelivät pois puhuen ja kuulevina. Näettekö?

Siis, mitä tapahtui? Siis, ihminen tulee tänne; hän on kuuro. Te olette nähneet sen ilta illan perään. Hän ei kuule; nainen katselee ympärilleen. Siis, korvissa… Siis, jos siellä on mitään, jota lääkäri pystyy liikuttamaan, jokin joka vähän nipistää sitä hermoa, niin hyvä. Se on hänen tehtävänsä. Sitä varten Jumala on hänet asettanut tekemään. Mutta ehkä hän ei kykene löytämään mitään.

17   Silloin kyse on näkymättömästä voimasta. Aivan kuten se näkymätön panta käteni ympärillä. Siis, riippumatta siitä, kuinka paljon salvaa sinä laitat tähän sormen päähän, verenkierto on poikki eikä sitä voi parantaa ennen kuin tuo panta on poistettu.

Siis, nyt, se panta, jos siis siinä tapauksessa, että puhun kuuroudesta, se on henki, henkilö, jota ei näe. Ja, kun tuo olento ajetaan pois, siitä tulee luonnon toiminnalle aikamoinen haaste, ja sitten ihmiset alkavat kuulla.

Se on… Siis, syövästä, se alkaa kehittyä ruumiissa, tulee suuremmaksi, suuremmaksi, eikä sillä ole vaihtoehtoja; se vie elämäsi. Siis, kaikki luonnollinen on hengellistä kuten sanoin. Uskotteko te sen; uskotte?

18   Täällä, antakaas, kun näytän teille jotakin Kirjoituksista niin, etten vie teidän aikaanne. Minulla ei ole aikaa opettaa, mutta, katsokaapa, esimerkiksi; kun lapsi syntyy tähän maailmaan… Lapsi syntyy luonnollisen syntymän kautta, mitkä kolme elementtiä ovat, jotka tulevat ruumiista? Ensin vesi. Onko näin? Veri. Onko näin? Sitten elämä, henki. Onko totta? Vesi, veri ja henki muodostavat kokonaisen syntymän.

Kun ihminen syntyy Jumalan hengestä, Jeesuksen Kristuksen ruumiista tulee kolme perustekijää, joiden läpi meidän pitää mennä syntyäksemme uudesti Jumalan hengestä: vesi, veri ja henki. Onko asia näin? Hänen lävistetystä kyljestään: vesi ja veri ja henki. Ne kolme ovat yhtä. Ne ovat ne perustekijät, joiden läpi me olemme tulleet: vanhurskautus, pyhitys, Pyhän Hengen kaste Kristuksen ruumiiseen, nämä kolme.

Siis, jos te näette kaiken luonnollisen, sen, mistä luonnollinen syntymä koostuu. Siitä koostuu hengellinen syntymä. Nyt, me näemme, että kaikki luonnollinen on hengellisen kaltaista.

19   Siis, syöpä tulee tähän kipeään paikkaan tai tähän vahingoittuneeseen paikkaan, ja ottaa ruumiin ja alkaa imeä vertanne, yhdestä syystä: viedäkseen henkenne. Lääkäri voi leikata sen pois; jos sitä on yhtään jäljellä, se alkaa oitis kasvaa uudelleen. Näettekö?

Siis, tuo asia tapahtuu tavalla, joka… Jos lääkäri kykenee leikkaamaan ja saamaan sen pois, se on hyvä juttu. Se on hyvä. Hän ottaa sen pois. Siis, lääkärin tapa tuhota minun ruumiini tai sinun ruumiisi, jos sinä olisit syöpä, se kutsuu sinun elämäsi sinusta ulos.

20   Siis, siinä sinun ruumiisi sitten lepää. Siis, sinun ruumiisi on yhtä normaali kuin se olisi, kun siinä ei olisi ollenkaan elämää. Siinä se vain makaa kaikkine ominaisuuksineen ja kaikkineen.

Siis, monet ihmiset eivät ymmärrä jumalallista parantamista ja se on syynä, etteivät he ikinä saakaan jumalallista parantumista. Ymmärrättekö? Nyt, huomatkaa, otetaanpa joku henkilö; te olette nähneet monta kertaa kokouksissa. Ihmiset tulevat tänne sokeana. Sokeuden henki ajetaan ulos.

Minulla on ollut monia sokeita ihmisiä, jotka lukevat tätä Raamattua oltuaan vuosia sokeita, ja minulla on ollut monia, joilla on kaihi, jotka kävelevät täältä lavalta ja lukevat tätä Raamattua riemuiten, ja kolmessa päivässä he tulevat yhtä sokeiksi kuin he alun perin olivat. No, heidän on oltava. Se on vain luonnollinen prosessi.

21   Eräs nainen, jolla oli syöpä, tuli tänne, ja siinä samassa jokin iski häneen; hän sanoi: ”Oi, minä näen sen.” Pyhä Henki paljastaa sen, mikä hänessä oli vikana, kertoo hänelle, mitä hän on tehnyt, mitä hänen pitäisi tehdä päästäkseen siitä eroon ja kaikkea, ja sitten julistaa Jumalan siunauksen hänen yllensä, ja ei muuta kuin pois vain. Oi, hän uskoo koko sydämestään; hänestä tuntuu hyvältä.

Hän menee kotiinsa; hän alkaa syödä ja sanoo: ”Voin erinomaisesti.”

Joidenkin päivien kuluttua hän alkaa tulla sairaaksi ja lääkäri sanoo: ”Enkö minä käskenyt sinua pysymään erossa siitä hullujen porukasta.” Näettekö? Ja sehän on maailman paras merkki siitä, että tuo nainen oli parantunut.

22   Siis, kun jokin kuolee– kuinka monta metsästäjää täällä on? Näyttäkääpä kätenne metsästäjät. Selvä. Minulla on joitain veljiä täällä. Jokainen, joka on tappanut eläimen tai teurastanut. Otetaanpa hauturi, kaikkihan tietävät, että kun ruumis kuolee ja elämä lähtee siitä, se kutistuu.

Esimerkiksi, hautausurakoitsija täällä, he ottavat tekosilmän pois tai tekohampaat pois hetkeksi, koska ruumis kutistuu noin 72 tuntia; se kutistuu.

Sitten hampaat pannaan takaisin suuhun ja niin edelleen, jälkeenpäin, kun se on saatu balsamoitua ja pantua kuntoon– sen vain annetaan olla paikallaan ja se alkaa kutistua.

23   Jokin pikkueläin, oletteko koskaan nähneet, kun maantiellä sellaisen päältä on ajettu? Siis, se on pikkuinen ruumis… Jos te kaadatte kauriin, panette sen vaakaan kaadon jälkeen ja punnitsette sen ja kerrotte pojille mitä se painoi. Aamulla olkaa varovaisia– se painaa useita paunoja vähemmän. Kuinka moni tietää, että tämä on totta?  Varmasti. Se kutistuu, pienenee. Selvä.

Sitten, antaa sen kauriin maata siinä jokin päivä. Anna sen pikkukoiran maata siinä tiellä muutama päivä. Ensimmäiseksi, tehän tiedätte, että se alkaa– sen ruumis pilaantuu ja alkaa turvota ja solut alkavat työntyä ulos.

Sitten, ensimmäiseksi siis, tuo pikkukoira on painavampi ja isompi kuin koskaan ennen. Onko näin? Niinpä, ihmisruumis tulee… se turpoaa. Siis, syöpä tekee juuri sillä lailla. Kaihi tekee juuri sen. Kasvain tekee juuri sen.

Jos tuo elämä… Jeesuksen Kristuksen voima, Hänen kuolemansa kautta, kun Hän kärsi sijaisena Golgatalla, se ottaa sen elämän pois sieltä, koska Jumala sanoi: ”Minun nimessäni he ajavat pois riivaajia.” Näin on. Hän ei olisi voinut olla Jumala ja valehdella. Hänen on oltava Jumala ja Hänen tulee olla totuudellinen. Ja Hän sanoo: ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia.” Ketkä? Uskovaiset.

24   Nyt, uskovaiset, tämä teillä on vinossa. Te pelkäätte ottaa aloitteen käsiinne. Te pelkäätte nousta seisomaan ja vaatia Jumalan antamia oikeuksia. Näettekö? Ja perkele lähtee oikeasti, ja kun se lähtee, teistä tuntuu paremmalta joitakin päiviä ja sitten, hetken päästä te sanotte: ”Nyt minä tulen kipeäksi.” Noin 72 tunnin, todellisessa tapauksessa… ellei kyse ole ihmeestä, todella jumalallinen…

Ihmeiden tekemisen lahjan ja parantamisen lahjan välillä on ero. Tiesikö kukaan tätä? Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Siis, parantaminen, kun se menee normaalin proseduurin mukaan, henkilö voi oikein hyvin jokusen päivän, sitten tulee todella kipeäksi. Mistä on kyse? Tuo iso syöpämöykky siellä on kuollutta solukkoa; siinä ei ole elämää enää. Se alkaa turvota– turvota ja voi te tulette todella sairaaksi.

Kuinka niin? Sinun sydämesi sykkii verta sinun lävitsesi, ja se puhdistaa ruumiisi. Joka kerran, kun se lyö, veri kulkee läpi. Sinulle tulee kuumetta. Sinulle tulee paiseita hampaisiin ja siitä tulee kuumetta. Ja minkälainen tahansa tulehdus saa aikaan kuumeen.

25   No, mitä, kun ruumiisi sisällä on– kuollut lihamöykky? No, sinä saat kokea siinä melkein kuoleman. Se juuri on hetki, jolloin pitää kestää ja antaa Jumalalle kiitos. Näin asia on. Kyllä vain. Älä horju uskossasi. Totuus on, että sinä olet parantunut. Näettekö?

Siis, kun tuo… Siis, jos me säilyttäisimme kaikki ne syövät, jotka ovat menneet ihmisten läpi… Yhtenä vuotena, luulisin, se oli– meillä olisi niin monta kannua ja pulloa, ettei niitä voisi panna lavalle, että näytettäisiin ihmisille, että ne ovat lähteneet; ja lääkärien nimet vielä kirjoitettuna niihin. Näin on.

Jos kasvain on lähtenyt, se kuolee, lähtee irti ja kiinnikkeet ja jutut, jotka sitä pitivät kiinni, ne lähtevät sinusta, jos se vain voi. Jos se ei voi, silloin sinä tulet sairaaksi, koska se pysyy vielä paikallaan.

26   Yksinkertaisin sanoin, jotka yksinkertaisinkin lapsi ymmärtää, ja ainut, miten minä osaan sanoa sen: se mätänee. Ja se vain vielä on siellä sinun ruumiissasi ja mätänee. Ja kun niin tapahtuu, sinun sydänkiertosi– sinun verenkiertosi puhdistuu sydämesi avulla, ja se vie sen pois ja se saa aikaan pahoinvointia ja päänsärkyjä ja voi, sitä tuskin kykenee edes kestämään.

Ja, tuo henkilö, potilas, heikkouskoinen sanoo: ”Minä menetin parantumiseni.” No mutta, Jumala ei ole sellainen isä. Sinä et voi kadottaa parantumistasi. Jeesus osti sen. Se on sinun. Kun Jeesus rukoili Pietarin puolesta, Hän sanoi: ”Minä olen rukoillut, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään”, ei hänen moraalinsa, koska ne jo raukesivat, vaan: ”Ettei sinun uskosi raukeaisi…” Näettekö?

Nyt, siis, kun te menette… Siis, minäpä näytän teille, mitä siinä tapahtuu. Antakaa anteeksi, kun sanoin: ”Minäpä näytän teille.” En tarkoittanut sitä. Minä en tarkoita sitä. Minä en pysty näyttämään teille yhtään mitään, mutta minä kerron teille parhaani mukaan sen, mitä minä sen [syövän] piirissä olen nähnyt.

27   Se, että syöpä lähtee, kun se ajetaan ulos, ja te näette kaikki nuo todisteet, että siinä oli kyse Jumalan Pojasta omassa… kansansa johdossa, ja tekemässä työtään ja näyttämässä merkkejä ja ihmeitä, ja sen, että tuo riivaaja on julistettu hävinneeksi ja sinä tunnet, että se on lähtenyt, ja sitten kahdessa tai kolmessa päivässä sinä alat taas epäillä; tuo usko, joka juuri oli ottanut sen pois, epäusko tuo sen jälleen takaisin.

Ja Raamattu sanoo: ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kävelee kuivissa paikoissa ja kun se palaa, se tuo mukanaan seitsemän muuta henkeä, pahempia kuin se itse oli.” Onko asia näin? Ja tämän ihmisen viimeinen tila on seitsemän kertaa pahempi. Silloin sinä tulet kuolemaan.

28   Muistatteko, mitä minä sanon teille joka ilta? ”Menkää, ja…”, mitä ei enää? Ja mitä synti on? Epäusko, on oikea vastaus. Näettekö? ”Menkää, älkääkä enää olko uskomatta, tai jotakin vielä pahempaa tapahtuu teille.” Ymmärrättekö te? [Joh. 5:14]

Johanneksen evankeliumin 3. luvun Jae 23.

Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.

Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.

Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa.

Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. [Joh. 5:33-35]

29   Ja jokainen, joka tuntee Sanaa, tietää, että teot, mitä lunastukseen tulee, tehtiin täydelliseksi Golgatalla, Jeesus Kristuksessa, mutta Hän antoi opetuslapsille tehtäväksi viedä sanoma kaikkeen maailmaan. Onko niin? Niinpä, ne teot, jotka Isä antoi Pojalle tehtäväksi, julistetaan jälleen seurakunnassa läpi Koko seurakuntajakson. Jumala auttakoon meitä uskomaan, kun painamme päämme.

30   Taivaallinen Isä. Me kiitämme Sinua, että Sinä et ole jättänyt meitä pimeyteen. Oi, jospa maailma sotkiessaan Kirjoituksia omalla teologiallaan– jos se olisi kaikki, mihin me luotamme tänä iltana, se olisi surkeaa. Mutta, minä olen sydämeni syvyyksissä iloinen sitä, että Sinä sanoit, että kaikki on mahdollista, ja minä rukoilen tänä iltana, Isä, että Sinä tekisit jokaisesta ihmisestä tässä rakennuksessa sellaisen uskovaisen.

Ja nyt, Sinä auta minua, oi Jumala. Minä rukoilen, että Taivaan Pyhä Henki tulisi lavalle ja toisi julki ja tuottaisi jälleen Jeesus Kristuksen elämää tässä seurakunnassa, tämän lauman, jonka puolesta Jeesus kuoli, sananpalvelijoiden ja uskovaisten keskuudessa. Tulkoon tuo Paimen ja johdattakoon meidät virvoittavien vetten äärelle, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään, Hänen kunniakseen. Aamen.

31   Anteeksi, minä viivyin tämän äärellä aika pitkään. Antakaa minulle anteeksi. Täällä on tänä iltana aika [mukavan] viileää, niin sitä ei huomannut. Uskon, ettei. Nyt,

Billy, mikä numero sinulla on siellä korteissa…? C:t. Minä luulen, että hän sanoi sen minulle, kun tulimme tänne, mutta minä unohdin sen jo. Selvä, C:stä sataan. Me… Kuka oli rukouskortti 51? Katsotaanpa. C51. Katsokaa korttianne. Rukouskortti C51. Selvä. Onko se talossa? Nouse ylös kellä sitten onkin rukouskortti C51, jos sitä on. Oletko se sinä, sisar? Kellä on rukouskortti C52? Nouse ylös. 53, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60. Otetaan 10 ensimmäistä niin vikkelästi kuin voi.

Jos halutaan, soittaisitteko ”Herra luoksein jää”, veljeni ja sisareni, voisitko, sisar? Kyllä. No niin, järjestysmiehet, auttaisitteko heitä nyt. Siis, haluan, että te kuuntelette, kun minä kutsun. Joku, joka istuu vieressänne, katsokaa hänen rukouskorttiaan; jos ihminen saattaa olla kuuro ja katsokaa, joku, ehkä joku ei pääse ylös; istuu eikä pääse ylös.

32   Jos tuo henkilö on… heiluttaisitteko kättänne tai– tai jotakin. Meillä on järjestysmiehiä tuomassa teitä ylös, ja muistakaa, kun tulette: minä en kykene parantamaan teitä. Minä voin rukoilla puolestanne. Näettekö? Selvä, selvä. Siellä näyttää olevan kymmenen. Selvä. 50:stä 60:een. Nyt 60-70; C60:stä 70:een. C61, 62, 63, 64, 65, aina 70:een; nouskaa nyt ylös. Selvä.

Selvä, 70-80; C70:stä 80:een, nouskaa. 80:stä 90:een;  C80:stä 90:een. C80:stä 90:een. Selvä. 90:stä sataan. C91, tai C90:stä sataan, nouskaa. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Ihmeinen armo on ihmeellistä, eikö olekin?

Siis, kun jonoja muodostetaan tuolla, voisimmeko me painaa päämme hiljaiseen rukoukseen; Herra Jeesus auttaisi meitä ja tekisi meistä sitä, mitä meidän pitäisi olla. Kunnioittaen nyt; lähestytään Kaikkivaltiasta Jumalaa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää. Ja minä aion rukoilla näiden nenäliinojen puolesta.

33   Rakas taivaallinen Isä. Me tuomme Sinulle nämä nenäliinat tänä iltana. Ne ovat sairaita ja kurjia varten, ja rakas Jumala, me tiedämme, että Sinä tiedät näiden kaikkien ihmisten tarpeet. Ja nyt, kun Sinä katsot alas meihin, etsit, nähdäksesi paljonko uskoa Sinä voit löytää… Me kuulemme Jeesuksen sanovan, että kun Hän palaa, löytääkö Hän uskoa. Hän ei kysynyt löytääkö hän seurakuntia tai vanhurskautta tai opettajia, vaan Hän sanoi: ”Löytänenkö minä uskoa?” Oi, Jumala; miten arvokas asia.

Nyt, monet lähettävät näitä nenäliinoja, Isä ja Sinä tiedät heidän tilansa. Tuo vanha isäparka istuu tuossa pikkupaikassa, rakennuksessa, tänä iltana, sokeana. Hän istuu siellä sängyn vierellä; vaimo makaa sängyssä rampana; millainen tilanne. Ja täällä on tyttö, joka lähettää rakkaalleen yhden näistä nenäliinoista. Tuo vesipäinen pieni vauva, oi Jumala, Sinä näet heidät kaikki, olen varma, ja minä rukoilen heidän jokaisen puolesta.

Siis, me tiedämme, että Sinä kutsuit Israelin pois Egyptistä, sinun poikasi, ja hän kulki Herran enkelin johtamana Egyptistä koko pitkän matkan Palestiinaan. Omituista, miten hän juuttui heti kohta Punaisenmeren rantaan.

Mutta, yksi kirjoittajista sanoi, että Jumala katsoi vihaisin silmin alas tulipatsaasta ja meri pelästyi ja vieri syrjään. Halleluja.

Me kiitämme Sinua, Herra. Sinä olet yhä Jumala. Meri perääntyi, koska Sinun polkusi kulki sen läpi. Ja Jumala, veriviiru kulkee läpi jokaisen sairashuoneen tänä iltana. Halleluja.

Tullessamme nyt Sinun tykösi, Jumala, minä asetan käteni näiden nenäliinojen päälle ja pyydän, että Jumalan enkeli katsoisi jälleen alas tuosta tulipatsaasta tänä iltana, ja pelästykööt jokainen sairaus, kun nämä nenäliinat pannaan niiden päälle. Väistykööt, ja pääskööt tuo uskovainen lupauksen maahan, hyvän terveyden lupauksen -, niin kuin Sinä olet sanonut Sanassa: ”Minä toivon [ennen kaikkea KJV.], että menestyt kaikessa ja pysyt terveenä.” Suo se, Herra.

Tämä on peräisin Paavalilta, ja me tiedämme, ettemme ole apostoli Paavali, mutta ihmiset veivät hikiliinoja hänen iholtaan ja paransivat sairaita, vaan Sinä olet yhä Jeesus, ja Sinä olet se, joka sai sen silloin aikaan. Ja, Jumala, ole meille armollinen, ja minä rukoilen, että Sinä parantaisit näistä jokaisen, sillä minä pyydän tätä siunausta Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen kunniakseen. Aamen.

34   Veli Baxter… No niin, veli Mattson, sinä… ympäröi itsesi uskolla, ja usko koko sydämestäsi. Kuinka moni aikoo uskoa koko sydämestään? Jumala teitä siunatkoon. Nyt, minun vilpitön rukoukseni on: ”Jumala, olkoon Jumala kanssanne, Auttakoon teitä. Tee jokaisesta uskova.”

Ennen kuin me edes aloitamme rukousjonon, minä näen Pyhän Hengen tai Enkelin leijailevan tuolla, aivan tuolla, aivan tämän yleisön yläpuolella tuolla, ennen kuin me olemme vielä edes aloittaneet rukousjonoa; uskotteko te koko sydämestänne? Jos Pyhä Henki kurkottaa yleisön puoleen ja näyttää yleisölle merkin taivaasta, uskotteko te koko sydämestänne?

Eräs rouva istuu siellä, joku, jolla on pieni tytär, jolla on sydänvika. Hänellä on hyvin vakava tilanne. Hän ei pääse edes pois sängystä. Pitääkö tämä paikkansa, sisar?  Nouse ylös. Tyttö on noin 12 vuotias, uskoisin. Menikö se suunnilleen oikein? Sinulla ei ole rukouskorttia, eihän ole, sisar? Ei, sinulla ei ole rukouskorttia. Sinua ei olisi kutsuttu jonoon silloin, nouse ylös siellä, missä sinä olet. Tuo lapsi on kuihtumassa siellä aivan silmiesi edessä.

35   Kaikkivaltias Jumala, ole armollinen. Minä muistan Jairuksen pienen tyttären, noin 12 vuotiaan, se oli heidän ainoa lapsensa. Ja tämä nainen, varmasti, on tullut tänä iltana pyytämään armoa, ja hänen sydämensä vuotaa verta tuon lapsen takia, joka makaa tuolla.

Jumala, suo, että tuo pikkuinen olento paranisi. Tulkoon tuo sama enkeli, joka tuli vankilaan ja vapautti Pietarin, tuo suuri loistava valo, kun ihmiset olivat rukoilemassa Markuksen talossa, menköön hän tuohon kotiin tänä iltana ja vapauttakoon tuon pienen tytön tuosta sydänviasta. Lähetä hänet matkaan. Minä rukoilen tätä siunausta hänelle Jeesuksen Kristuksen nimessä, kun hänen äitinsä pyytää tätä itkien, Jumalan kunniaksi. Aamen.

Jumala sinua siunatkoon, sisar. Heti, kun sinä pääset tuon lapsen luokse, ota vasen kätesi ja pane se hänen sydämensä päälle, nosta oikea kätesi Jumalaa kohti ja kiitä Häntä siitä, mitä Hän on tehnyt Golgatalla lastasi kohtaan. Aamen. Usko Jumalaan.

No niin. Rouva, tulisitteko vähän lähemmäksi, tulisitteko? Uskotko sinä koko sydämestäsi? Sinä uskot. Sinä uskot, että Sanan todistus Jeesuksesta Kristuksesta on totta? Totta kai, minä näen, että sinulla siellä on jokin möykky nenässäsi; yhdessä kohdassa nenääsi. Jokainen voi nähdä sen, ja tietää, että sinä haluaisit, että se otettaisiin pois.

36   Jumala voi sen tehdä, mutta yksi pääasioista on, että sinä olet todella jännittynyt, poissa tolaltasi; sinulla on myös niveltulehdus. Pitääkö tämä paikkansa? Ja sinä– sinulla on ollut leikkaus, peräsuolen leikkaus kasvaimen takia. Sen koomin sinä et ole ollut terve. Pitääkö tämä paikkansa? Sinä siis haluaisit olla terve? Minä sanon, haluatko sinä olla nyt terve? Nostaisitko kätesi ja ottaisitko vastaan Jeesuksen Kristuksen parantajanasi? Teetkö sen? Siinä tapauksessa, mene Jeesuksen Kristuksen nimessä ja tule terveeksi. Aamen. Nyt, mene, riemuiten. Kyllä.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Kiitos Jumalalle.]

Sisar, uskotko sinä koko sydämestäsi? Sinä haluat… Sinä et todellakaan halua tulla sokeaksi. Sinun silmäsi tulevat koko ajan huonommiksi. Se on… Silmämunat ovat vähän niin kuin litistymässä, ja se lähestulkoon tuhoaa sinun silmäsi. Sinä haluaisit parantua, etkö haluakin? Tulisitko tänne hetkiseksi.

Jumala, joka loi näön silmiin, voi antaa sinulle näön. Herra, paranna tämä nainen. Minä rukoilen, että tämä sairaus lähtisi hänestä Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Mene nyt. Otatko sen vastaan, otatko, sisar? Mene, Lähde ja sano: ”Kiitos rakas Herra, että paransit minut.”

37   No niin. Tulkaa, rouva. Sinä tiedät, että jos Jumala ei auta sinua nyt, sinä et tule olemaan täällä kauaa. Sinulla on syöpä. Onko tämä totta? Mutta, kun sinä tulit tänne noita portaita, jokin alkoi puhua sinulle. Pitääkö tämä paikkansa? Usko silloin Häntä. Sinä olet päässyt siitä. Jumala sinua siunatkoon. Mene, ja olkoon Jumala rauha kanssasi. Aamen.

Rakas sisareni, useita tämän elämämme vihollisia, sydänvaiva, mutta Jumala voi parantaa sinut siitä. Uskotko sinä sen? Otatko sinä sen vastaan nyt? Uskotko? Hetkinen, rouva. Mikä sinua vaivasikaan? Mikä vaiva sinulla oli? Voiko… oi, se… sinun oli se sydänvaiva, eikö ollut? Sydänvaiva. Myös sinulla on sydänvaiva. Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Uskotteko? Nouskaa jaloillenne. Siis, te molemmat saatatte parantua. Menkää kotiin. Jumala teitä siunatkoon.

Ymmärrättehän, riivaajat kirkuvat toisillensa. Ne yrittävät saada apua toinen toisiltaan. Jumala ainoastaan on se. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Tuo on Jumalan silmissä nöyrää. Sinulla on naistenvaiva, eikö olekin, sisar? Jos minä kertoisin sinulle, että Jeesus Kristus paransi sinut 1900 vuotta sitten, hyväksyisitkö sinä sen? Mene silloin Herran Jeesuksen nimessä ja Hän parantaa sinut.

Uskotko sinä, että Hän parantaa sinut tuosta syövästä ja ottaa sen pois sinusta?  Herra Jeesus, soisitko Sinä sen, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Lähteköön tuo mies, ja parantukoot. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Mene, äläkä epäile mitään. Minä haluan, että sinä osoitat meille tuota uskoa muutaman päivän. Selvä.

38   Hyvää päivää, herra. Haluatko sinä päästä eroon tuosta sairaudesta; että sinun niveltulehduksesi parannettaisiin, ja sinä lähtisit kotiin? No, kuinka kauan sinulla on se ollutkin, jos sinä uskot juuri nyt, että Jeesus Kristus parantaa sinut täysin, vapauttaa sinut, otatko–otatko sinä sen vastaan? Nosta kätesi tällä tavalla, sano: ”Minä uskon sen.” Lyö kätesi yhteen näin, sano: ”Herra, minä uskon.” Nosta ja laske jalkasi tällä tavalla; sano: ”Herra, minä uskon.” Nyt, jatka matkaasi. Sinä olet vapaa. Jumala sinua siunatkoon. Mene, ja tule terveeksi. Kyllä vain, kyllä vain.

Voi, te– te, kyllä. Sinä, totta kai, kuulet minua nyt. Ymmärrätkö? Sinun kuuroutesi ja kaikki, sinulla on eturauhasongelma, joka on saanut sinut– myös saa sinut levottomaksi. Ja se, se… Hän ei paranna sinua ainoastaan yhdestä asiasta, Hän parantaa sinut kaikesta, veli, vieläpä hajataittoisuudesta ja kaikesta. Näetkö, sinun korvasi on ollut vuosia kuuro. Kyllä vain. Siis, kuuletko sinä siitä huolimatta nyt, etkö kuulekin? Sano: ”Aamen.” Sinä et ole enää kuuro, veli. Kun Hän parantaa sinut, Hän parantaa sinut täysin. Ymmärrätkö?

Selvä. Tule, sisar. Sinä haluat parantua; sinä myös haluat tulla terveeksi. Herra Jeesus, minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet. Ja lähtekööt hän lavalta iloiten Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Ota tuo pumpulituppo pois ja jatka eteenpäin nyt. Sinulla on kaikki kunnossa. Selvä. Sano… Okei.

Tule, veli. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Herra, paranna tämä mies. Minä rukoilen, että Sinun Henkesi olisi hänen päällään nyt, ja hän lähtisi täältä riemuiten, iloisena ja terveenä Jeesuksen nimessä. Aamen. Nyt, lähde kiittäen Jumalaa. Se on lähtenyt sinusta eikä enää palaa.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle Jeesukselle.” Uskotteko te tähän? Onko teillä uskoa?

39   Tiedättekö, se nainen siellä sinun vieressäsi? Tunnetteko te sen naisen siellä? Tämä, täällä… Hän meni ihan niin kuin shokkiin, kun hän näki teidän paranevan siinä vieressä… Siis, katsokaa. Teidän suonissanne on tukoksia (Ymmärrätkö?), ja Jumala parantaa teidät. Jos te uskotte… Tämä rouva… Uskotteko te, että hän… Sinä olet parantunut. Jumala sinua siunatkoon, sisar. Ainoa, mitä teidän pitää tehdä, on uskoa Jumalaan, niin Jumala parantaa teidät molemmat. Uskotteko te sen? Uskotteko te yhdessä, että teidät parannettiin juuri nyt? Jumala teitä siunatkoon sitten, ottakaa se vastaan. Aamen.

No niin, sisar. Mitä sinä tästä kaikesta ajattelet? Uskotko sinä se olevan Jumalasta? Sinä. Uskotko sinä, että Hän on sinun Pelastajasi? Ja uskotko sinä, että Hän tulee jonakin päivänä ottamaan sinut vastaan?  Uskot siis sen? Uskotko, että Hän on järjestänyt asiat niin, että sinä voit elää onnellisena siihen hetkeen asti? Hän on.

Voi, [olet] tosi jännittynyt, etkö olekin ollut? Sinulla on ollut– heikkouskohtauksia. Sinä kykenet tuskin edes seisomaan kovin kauaa. Onko tämä totta? Se johtuu leikkauksesta, joka sinulle on tehty. Toinen sinun keuhkoistasi on poistettu. Pitääkö paikkansa? Uskotko sinä, että Jumala on sinun voimasi nyt? Siinä tapauksessa, mene ja kiitä Häntä koko sydämestäsi, eikä sinun enää tarvitse palata sänkyyn. Jumala sinua siunatkoon.

Sanotaan kaikki yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” [Seurakunta vastaa.]

40   Oi, kuinka mielellään Hän parantaisikaan… Tulkaa, herra. Kuinka mielellään Hän parantaisikaan jokaisen ihmisen täällä, jos te vain uskoisitte tällä hetkellä. Kenenkään ei tarvitsisi mennä rukousjonon kautta. Jokainen tulisi terveeksi.

Herra, emmehän me tunne toisiamme? Me emme tunne toisiamme. Vain Jumala tuntee meidät molemmat. Se on… En tiedä. Te ette tunne minua. Mutta, te tunnette, että me seisomme Hänen läsnäolossaan. Teillä on vatsavaiva, herra, vatsahaava, ja te olette saarnaaja. Pitääkö paikkansa? Mene ja saarnaa jumalallista parantamista tästä lähtien. Syö sitä, mitä mielesi tekee ja Jumala sinua siunatkoon, ystäväni.

Tulkaa, rouva. Uskotko sinä, sisar? Sinä olet ollut jo vuosia levoton, mutta Jeesus Kristus, joka tyynnytti meren vedet silloin sinä yönä, tyynnyttää sinun hermosi. Jumala sinua siunatkoon. Siis, mene ja usko koko sydämestäsi, sinä tulet… sinä… Jumalan siunausta sinulle.

Tulkaa, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne, sielustanne ja ruumiistanne? Kyllä. Te olette hyvin tietoinen siitä, että teille tapahtui jotakin. Nyt, jos te uskotte sen, niin kuin te nyt teettekin, teidän sydänvaivanne tulee lähtemään teistä koko loppuelämäksenne. Se tapahtuu nyt, jos te voitte jatkaa uskomista sillä tavalla kuin te uskotte nyt. Se tulee pysymään poissa koko loppuelämänne. Jumala teitä siunatkoon.

Sanotaan kaikki yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

41   Tulkaa, rouva. Hyvää päivää. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko te, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on täällä, joka kykenee ymmärtämään ihmisten ajatukset, niin kuin Hän noina aikoina, joka voi hajottaa elämänne palasiin ja näyttää juuri tässä, mikä teissä on vikana ja niin edelleen? Aivan, kuten Hän kertoi tuolle naiselle siellä kaivolla hänen aviomiehistään. Mutta teidän vaivanne ei ole aviomies, mikä se on; se on teidän selkänne.  Te olette parantunut. Jatkakaa vain. Jumala teitä siunatkoon.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” Uskotaan kaikki yhdessä Jumalaan.

Tulkaa, rouva. Meidän Herramme, Jeesus Kristus ei koskaan häviä. Hän ei voi hävitä. Ymmärrättehän, kristityt, että Jeesus ei koskaan täällä maan päällä väittänyt olevansa mikään parantaja. Hän väitti ainoastaan tekevänsä sen, minkä Isä Hänelle näyttää. Hän sanoi: ”Poika ei voi itsestään mitään vaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän.”

Ihmiset paranivat siellä, totta kai, vaikka Hän ei edes nähnyt heitä. Eräs nainen kosketti Hänen viittansa helmaa. Hän sanoi: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

42   Ja eräänä päivänä, kaksi sokeaa miestä… Minä vain levähdän nyt hetken. Kaksi sokeaa miestä kulki pitkin katuja ja huusi armoa, ja Hän ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota, koska Isä ei ollut näyttänyt Hänelle mitään. Ja sitten mentiin erääseen taloon ja nuo sokeat tuotiin heidän luokseen ja he huusivat armoa, ja Hän kosketti heidän silmiään sanoen: ”Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.” Pitääkö tämä paikkansa?

Se nainen, tuolle syyrofoinikialaiselle naiselle… [Hän] sanoi: ”Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Näettekö? Mutta nyt, kun Isä näytti Hänelle jotakin, Hän julisti sen.

Katsokaa, kun Hän on kulkemassa läpi… Kuinka moni uskoo, että Hän on rakastava ja täynnä sääliä ja rakasti ihmisiä? Se ei kovin paljoa siltä näyttänyt, kun Hän meni Betesdan lammen kautta, jonka ääressä suuri joukko kansaa oli makaamassa sairaana; raajarikkoja, vammaisia, sokeita, odottamassa että vettä liikutettaisiin.

43   Ja Jeesus tuli kaikkien ohi eikä koskenut lainkaan yhteenkään heistä. Täynnä rakkautta, täynnä sääliä, Hän oli enemmän kuin sitä; Hän oli Jumala. Hän oli Jumala, sijoitettuna… Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Uskotteko te tämän? Ja Hän oli… Hän vain kulki sinne, tuo suuri Immanuel, aivan noiden rampojen ja vaivattujen välitse eikä todellakaan koskettanut heitä.

Mutta, Hän tiesi, missä tuo mies makasi, laverin päällä, ja hän oli ollut heikkouden hengen vallassa 38 vuotta. Pitääkö tämä paikkansa?  Voitteko te kuvitella, Hänen ohittavan pienen vesipäisen pojan, vanhan niveltulehduksen vaivaaman isäparan, sokean äidin jolla oli iso lapsikatras kotona, ja Hän vain meni ohi? Ja Hän paransi tuon laverilla olevan miehen. Hän ei ollut kuolemassa tuohon sairauteen. Hänellä oli ollut se 38 vuotta, mutta Isä oli näyttänyt Hänelle [Jeesukselle] missä tuo yksi ihminen oli.

44   Ja Hän paransi tuon yhden; meni noiden muiden ohi ja lähti omiin hommiinsa. Juutalaiset kysyivät Häneltä tätä. Jakeessa 19, samassa luvussa, Hän sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsessään tehdä mitään, van ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika tekee. Isä tekee yhäti työtä ja minä myös teen työtä.”

Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Nyt, Hän on noussut kuolleista. Hän sanoi, että ”niitä töitä mitä minä teen, te tulette myös tekemään.” Pitääkö paikkansa? Siis, Hän kykeni ymmärtämään ihmisten ajatukset, käsittämään, mitä ihmiset ajattelivat, ja niin edelleen.

Siis, nyt, Hän on noussut kuolleista. ja elää seurakunnassaan, ei ainoastaan täällä. Minä olen vain yksi Hänen jäsenistään. Te olette Hänen seurakuntansa. Me olemme yhdessä yksi Hänen uskoviensa työryhmistä.

Sinä sanot: ”Siis, veli Branham, minähän olen metodisti, mutta–mutta minä olen syntynyt uudesti. Minulla on Pyhä Henki.” Sinä olet uskova. Sinä olet yksi heistä. Sanot: ”Olen presbyteeri, baptisti tai mikä…” Sillä ei ole väliä. Kunhan vain sinulla on Pyhä Henki, veli ja sisar, sinä olet minun veljeni tai sisareni. Sinä olet Jumalan poika ja tytär. Näettekö?

45   Ja Henki voi kulkea meidän kauttamme. Siis, nämä meidän opettajiemme jutut ovat vain opettaneet meidät pois niistä. [”töistä”] Meidän pitäisi olla paljon edempänä tällä tiellä. Miten me todellakaan voisimme päästä ylöstempaukseen… Uskotteko te, että seurakunta tullaan tempaamaan ylös jonakin päivänä?

”Me, jotka olemme elossa, emme ehdi ennen ehdi poisnukkuneiden edelle. Jumalan pasuunan kuuluu; Kristuksessa kuolleet nousevat ensin.” Miten meillä voisi olla ylös tempaavaa uskoa, kun meillä ei ole edes parantavaa uskoa? Kuulkaa minua.

Vielä tulee hetki, jolloin Jeesuksen seurakunta nousee kauneudessaan, ihmeet ja merkit lankeavat kaikkialla, ja minä uskon, että tuo hetki on nyt käsillä. Aamen.

Hyvää päivää rouva. Minä olen teille vieras, rouva. Te olette minulle vieras; minä en tiedä teistä mitään. Jumala tuntee teidät, mutta tässä on taas kertakaikkinen tapaus siitä, kuinka meidän Mestarimme puhuu samarialaiselle naiselle. Kyse oli erirotuisesta naisesta. Samarialaiset olivat eri rotua kuin juutalaiset. Aivan kuten mekin olemme kahta eri rotua. Minä olen valkoinen mies. Te olette värillinen nainen.

46   Siis, kun Jeesus puhui hänelle… Miksi–miksi, sinä sanot; ”veli Branham, miksi sinä juttelet ihmisten kanssa niin paljon. Mikä saa sinut tekemään niin?” No, mitä enemmän minä puhun ihmisten kanssa, sitä enemmän Hän paljastaa.

Siis, jos Jumala on noussut kuolleista ja elää seurakunnassaan ja on luvannut näitä asioita, joita Hänkin teki, tulisimme me myös… Ymmärrättekö te, mihin minä pyrin, seurakunta? Minä haluan, että ihmiset tietävät, ettei tämä ole mitään hölynpölyä. Tämä on todella Raamatussa: NÄIN SANOO HERRA.

Sitä vain ei ollut saarnattu. Ihmisten olisi pitänyt tuntea Jeesus silloin, kun Hän tuli, mutta Häntä kutsuttiin Beelsebuliksi, suureksi ennustelijaksi. Hän oli Jumala. Ja tänään ne ihmiset, jotka uskovat Jumalan ihmeitätekevään voimaan, pidetään kiihkoilijana, mutta Hän sanoi: ”Jos talon Isäntää kutsutaan Beelsebuliksi, kuinka paljon enemmän Hänen opetuslapsiaan?”

Ja heti, kun Jeesus oli puhunut tuon naisen kanssa ja päässyt sille kanavalle, jossa hänen henkensä oli, Hän ymmärsi, mikä hänessä oli vialla. Hän eli haureudessa ja Jeesus sanoi sen hänelle. Hänellä oli viisi aviomiestä.

No siis, Jeesus on noussut kuolleista ja elää meidän keskuudessamme tänä iltana. Nyt, Hän ei ehkä, mutta Hän kyllä pystyy, ja nuo samat ihmeet voivat jälleen toistua aivan täällä. Pitääkö tämä paikkansa? Uskotteko te sen?

47   Mutta teidän vaivanne… Ja Jeesus Kristus on täällä. Teidän vaivanne on naistenvaiva. Se on ollut teillä jo jonkin aikaa. Se johtui synnytyksestä. Pitääkö tämä paikkansa? Lapsen syntymä… Teillä on poika, pikkupoika, suunnilleen kolmevuotias, pikkuinen taapero. Minä näen, kuinka hän juoksentelee ympäriinsä. Pitääkö tämä paikkansa?

Ja toinen paha juttu, joka teissä on; teillä on ollut verenvuotojaksoja, verta vuotaa. Sitä tapahtuu kaksi tai kolme kuukautta kerrallaan. Pitääkö tämä paikkansa? Uskotteko, että se nainen, joka kosketti Hänen viittansa helmaa, parani? Uskotteko, että teidän uskonne koskettaa Häntä juuri nyt? Jumala teitä siunatkoon. Siispä menkää, ja verenvuoto lakkaa. Sitten, Jumalan siunausta teille.

Sanomatta teille, rouva sanaakaan… Näyt ovat minulle raskaita. Te varmaan ymmärrätte. Uskotteko te, että Hän parantaa teidät, jos minä pyydän Häntä? Tulkaa tänne. Isä, Sinun Poikasi, Jeesuksen nimessä, paranna tämä nainen. Minä rukoilen Jeesuksen nimessä, että Sinä soisit sen. Nyt, menkää kiittäen Jumalaa ja sano: ”Kiitos rakas Jumala.” Tulkaa terveeksi.

48   Uskossa. No niin, sisar, jos minä en sanoisi sanaakaan sinulle, uskoisitko sinä, että sinä… Silti, sinä olet hyvin sairas, rouva. Sinulla on syöpä ja se… kukaan ei voi mitään, paitsi Jumala. Ja sinä uskot… uskotko sinä nyt? Sinä otat nyt vastaan Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja Hänen haavansa Golgatalla. Uskotko sinä, että Hän parantaa sinut juuri nyt.

Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä nuhtelen tuota syövän riivaajaa; jättäköön se sinut. Kaikkivaltias Jumala, joka sanoit, että he panisivat kätensä sairasten päälle ja he tulisivat terveeksi; suo se tälle naiselle Sinun Poikasi, Jeesuksen nimessä.

Mene sisar iloiten. Kieltäydy tunnustamasta tuota syöpää. Älä ole sen kanssa enää missään tekemisissä. Ainoastaan usko Jumalaa koko sydämestäsi.

Te haluatte samaa asiaa, samasta syystä. Menkää juuri nyt. Jumala teitä siunatkoon. Tulkaa terveeksi.

Sanotaan kaikki yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” Aamen.

49   Nyt, olkaa uskollisia. Uskokaa Jumalaan. Nyt, kunnioittaen, niin kunnioittavina kuin vain voi, sillä Jumalan Henki on hyvin arka. Kaikki tietävät sen. Joskus jos te kuljeskelette ympäriinsä, se häiritsee. Ymmärrättekö? Te voitte– Te olette siitä tietoisia. Te kaikki teistä– jokainen teistä itsessään on yliluonnollinen olento. Tiesittekö te sitä?

Sinä sanot: ”Veli Branham, tuo on psykologiaa.” Ei ole. Jos on, niin Jeesus Kristus käytti sitä. No, Hän poimi ihmisiä kansanjoukosta, otti– johdatti sen miehen kaupungin ulkopuolelle pystyäkseen antamaan hänelle hänen näkönsä takaisin. Pitääkö tämä paikkansa?

Ja, kun Hän meni Jairuksen taloon herättämään– tyttärensä; hänen pienen tyttönsä oli sairas ja kuoli. Kaikki ihmiset alkoivat valituksen ja jatkoivat ja Hän sanoi: ”Ei hän ole kuollut. Hän nukkuu.” No mutta, ihmiset ilkkuivat ja pitivät Häntä pilkkanaan. Tiedättekö, mitä Hän teki? Lähetti heidät kaikki ulos talosta. Pitääkö tämä paikkansa? Ja sitten, Hän herätti tytön. Onko tämä totta?

50   Kun Pietari tuli, kun he olivat tulossa Joppesta, Pietari lähetti rukoilemaan Dorkaksen puolesta… kuinka moni tuntee tarinan? Ja kaikki lesket seisoivat vierellä itkemässä ja valittamassa, koska he olivat menettäneet Dorkaksen. Tiedättekö, mitä Pietari teki? Kaikessa epäuskossaan, hän pani kaikki ulos talosta, polvistui, ja rukoili. Pitääkö paikkansa? Meni ja toi Dorkaksen pois.

Katsokaapa tuota suunemilaista naista, kun hänen lapsensa oli kuollut, ja otti muulin ja ratsasti tapamaan Eliaa; ja Elia… Minä luulen, että juuri silloin Paavali aikoi panna nenäliinoja sairaitten päälle. Elialla oli sauva kädessään. Hän tiesi, että kaikki, mihin hän koski, oli siunattu. Hän tiesi sen, jos hän vain saisi tuon naisen uskomaan.

Ja hän sanoi Geehasille, sanoi: ”Ota minun sauvani ja mene äläkä puhu kellekään, vaan pane sauva sen lapsen päälle.” Mutta tuon naisen usko ei ollut siinä sauvassa. Se oli profeetassa. Nainen sanoi: ”Minä en jätä sinua, niin totta kuin sinun sielusi elää eikä koskaan kuole,” hän sanoi: ”Minä en sinua jätä.”

51   Ja niinpä Elia vyötti lanteensa, otti ison vanhan nahankappaleensa ja kietoi sen ympärilleen ja niin sitä mentiin. Kun hän pääsi sinne talolle siellä, piha oli täynnä, huutavia ja itkeviä, mutta se nainen otti lapsen ja pani sen profeetan sänkyyn, oikein hyvä paikka panna hänet- näin on, pieneen kamariin, jonka nainen oli rakentanut hänelle suosionosoituksena. Ja toisin sanoen, hän antoi tälle uhrin ja pystytti sellaisen paikan, jossa oli pieni lamppu ja penkki ja sänky ja niin edelleen, ja nainen pani lapsen sinne profeetan kamariin.

52   Ja sitten Elia, sisään kävellessään, hän käveli edestakaisin lattialla, eikä ottanut todellakaan ketään mukaansa. Hän meni yksinään. Hän rukoili ja rukoili ja sitten hän meni ja pani kasvonsa lapsen kasvojen päälle ja lapsi aivasti seitsemän kertaa ja heräsi henkiin. Pitääkö tämä paikkansa? Varmasti.

Ei mitään psykologiaa, ystävät, vaan yksin Jumalan voimaa. Jeesus sanoi: ”Kun te rukoilette, älkää olko niin kuin nuo silmänpalvojat– seisovat pitämässä kauniita, suureellisia, opetettuja rukouksia.” Hän sanoi: ”Menkää huoneeseenne, sulkekaa ovi ja rukoilkaa Isäänne, joka näkee salassa.” Asia menee aina sillä lailla. Uskokaa Jumalaan.

No niin, tuokaa… Anteeksi sisar. En halua sinun ajattelevan… minä… Joskus näyt valtaavat minut. Sinä– sinä– Kaikki hyvin. Ymmärräthän sinä.

Nyt, esimerkiksi, te itse, jos minä en sanoisi sanaakaan sinulle, minä– uskoisin, että sinä uskoisit joka tapauksessa. Selvä. Silloin sinun silmäsi paranisivat, eivätkö paranisikin? Se juuri on sinun vaivasi. Seuraava juttu on sinun vatsasi ja sinun jaloissasi on jotakin vialla. Pitääkö tämä paikkansa?

53   Hei, etkö sinä olekin opettaja, tai jonkinlainen filosofianopiskelija? Pitääkö se paikkansa? Mene ja toimi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan mukaan, ja sano Hänelle, että sinä uskot Häneen koko sydämestäsi, niin sinä tulet terveeksi. Jumala sinua siunatkoon. Aamen.

Sanotaanpa kaikki yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

Kuunnelkaa. Voi, älkää väsykö. Älkää… Huutakaa todella kovasti. Jeesus sanoi: ”Jos nämä olisivat hiljaa, kivet huutaisivat.” Mene ja usko, sisar, niin Jumala siunaa sinua ja parantaa sinut, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Usko koko sydämestäsi. Uskotko sinä tämän?

Hyvää päivää, sisar. Sinä et ole hermostunut – enää. Sinä paranit istuessasi tuolla penkillä. Jatka eteenpäin. Jumala sinua siunatkoon. Anna Jumalalle kiitos.

54   Tulkaa, uskoen. Selvä. Tulkaa, herra. Te voitte syödä, jos haluatte. Haluatteko te? No, sitten vatsahaava on poissa. Jatkakaa eteenpäin. Jumala teitä siunatkoon ja tulkaa… Ole terve. Selvä.

Teidän ei tarvitse kinkata ympäriinsä ja yrittää ylös sängystä sillä lailla kuin sinä teitte tänä aamuna ja melkein kaaduitte; niveltulehdus on lähtenyt teistä, jos te uskotte. Uskotteko te? No, menkää iloiten ja sanokaa: ”Kiitos Jumalalle.” Aamen.

55   Uskotteko te koko sydämestänne? Halleluja! Olkaa kunnioittavia. Nyt, muistakaahan, ystävät, kun riivaajat lähtevät näistä ihmisistä, ja ne ovat vapaina tässä rakennuksessa, jos te huomaatte muutaman päivän sisällä vähän jotakin sairautta, muistakaa, ettei se ole minun vikani, sillä teidän pitää tehdä niin kuin minä käsken teidän tehdä. Kaikki henget tässä talossa ovat juuri nyt alamaisia. Ja riivaajat yrittävät heti, kun ne tulevat ulos, löytää jonkin paikan, minne mennä.

Muistakaa, ne halusivat mennä niihin sikoihin silloin kerran. Pitäkää tämä paikkansa? Niinpä, olkaa kunnioittavia. Uskokaa pois, että minä tiedän, mistä puhun. Ymmärrättekö? Noista tuntemuksista; minä tunnen, kun ne vieläkin painostavat, liikkuvat täällä rakennuksessa noin vain, ja aivan yhtäkkiä, ovet ovat kiinni, ne ovat poissa. Minä en tiedä minne ne lähtivät. Minä en tiedä. Jos sinä et usko ja olet tottelematon, sinä olet varsin herkkä niille. Näin asia on. Niinpä, muistakaa: tämä on totta.

Päivää, rouva. Te olette potilas, ettekö olekin? Tulkaa. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskotteko te minun olevan Jumalan palvelija? Te tulitte poikanne takia. Teidän poikanne on mielisairas. Pitääkö paikkansa?  Menkää, ottakaa vastaan Pyhän Hengen kaste, rouva, ja pankaa sitten kätenne pojan päälle ja Jumala teitä siunatkoon. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, ottakaa se vastaan. Aamen.

Tulkaa, herra. Sinä haluat päästä tuosta anemiasta. No, menkää sitten, sanokaa: ”Kiitos Jumalalle”, ja ottakaa se vastaan ja parantukaa.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle”, jokainen.

56   Tulkaa. Uskotteko te koko sydämestänne, rouva? Uskotteko, että te paranette? Minä ajattelin ensin, että te olette rampa, mutta te olettekin todella hermostunut. Siitä on kyse. Se on ollut sellaista jo pitkään… Menkää, iloitkaa ja sanokaa: ”Ylistys Jumalalle”, koko sydämestänne ja tulkaa terveeksi. Menkää ja uskokaa se nyt. Älkää epäilkö yhtään mitään. Viskatkaa kätenne ylös ja uskokaa.

Uskotteko te, herra? Tehän myös haluatte päästä tuosta niveltulehduksesta eroon, eikö? Menkää riemuiten. Jumala teitä siunatkoon, aamen, sanokaa ”Ylistys Jumalalle.”

Selvä. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.” Voi, miten me rakastammekaan Herraa Jeesusta.

Tehän olette uskovainen, rouva? Minä uskon teitä. Uskon niin. Voi, että. Teillähän on niveltulehdus? Näin asia on. Niin on ja teillä on– teillä on myös munuaisvaiva. Näin on, ja teillä on myös kasvain oikeassa käsivarressanne. Menkää, ja parantakoot Herra Jeesus teidät.

Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.”

57   Tulkaa, rouva, ja uskokaa koko sydämestänne. Uskotteko te, että se munuaisvaiva lähti teistä, teidän istuessanne siellä? Te… Siis, jatkakaa sitten eteenpäin. Jumala teitä siunatkoon. Te voitte saada sen.

Sanotaanpa yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

Jokainen täällä voi tulla terveeksi täällä, jos haluaa. Tulkaa, rouva. Riivaajat huutavat, liikkuvat…

Täällä on vatsavaiva, eikö olekin, rouva? Te voitte tulla terveeksi.

Te, herra, joka istutte siellä, te ajattelette teidän– vaimoanne, joka ei ole täällä, mutta te haluaisitte hänen paranevan tuosta kasvaimesta mahassa, ettekö haluaisikin? Jos te uskotte koko sydämestänne, kaikesta sielustanne, kaikesta voimastanne… Uskotteko te sillä tavalla? Jokainenko? Te voitte tulla terveeksi. Jumala teitä siunatkoon nyt. Menkää, syökää, mitä haluatte. Aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

Teidän ei tarvitse kulkea sokeana. jos te uskotte Jeesukseen Kristukseen. Uskotteko te? Siinä tapauksessa menkää ja uskokaa Häneen. Jumala teitä siunatkoon. Tulkaa terveeksi.

58   Haluatko parantua, sisar? Sano: ”Minä otan Jeesuksen vastaan parantajanani.” Nyt, mene ja sano niin. Sano vain kaikille, sano: ”Olen parantunut. Kiitos, Herra, että paransit minut”, niin sinä tulet terveeksi.

Tulkaa rouva. Uskotteko te koko sydämestänne? Teillä on sydänvaiva. Teillä on niveltulehdus. Uskotteko te, että se on lähtenyt teistä? Jumalalla on… Aamen. Noin juuri se pitää tehdä. Aamen.

Tulkaa. Hetkinen vain. Painakaa päänne joka paikassa. Hetkinen vain.

Sinä kuuro henki, minä vannotan sinua Jeesuksen, Jumala Pojan kautta tulemaan ulos siitä naisesta. Kuuletteko te minua? Kuuletteko te minua nyt? Te olette parantunut. Se kuurouden henki on lähtenyt teistä. Menkää. Aamen.

Haluatko sinä selvitä diabeteksesta? Mene iloiten pois lavalta ja sano: ”Kiitos Herra Jeesus”, ja toivu siitä. Uskotteko te kaikesta sydämestänne – te kaikki? Uskokaa Jumalaan. Aamen.

Jos uskot, kaikki on mahdollista. Onko sinulla… sydämesi. Jumalan siunausta sinulle. Täällä.

59   Täällä on toinenkin kuuro henki. Painakaa päänne. Sinä kuurouden henki, lähde tästä naisesta. Minä vannotan sinua Jeesuksen, Jumalan Pojan kautta, tule ulos hänestä. Kuuletteko te minua? Kuuletteko te nyt minua? Sanokaa: ”Ylis-…” Kuuletteko te minua nyt? Antakaa meidän kuulla, kun te sanotte: ”Aamen.” Sanokaa: ”Minä rakastan Herraa. Minä rakastan Herraa.” Aamen. Nyt, te olette parantunut. Jatkakaa vain pois lavalta iloiten ja ylistäen Jumalaa.

60   No niin, rouva, te rukoilitte eräänä päivänä huoneessanne, polvistuitte pienen sängyn viereen, tuoli oli laitettu siihen teidän oikealla puolellenne. Te sanoitte Herralle: ”Jos minä pääsen veli Branhamin rukousjonoon, minä paranen tästä heikkohermoisuudesta.” Pitääkö tämä paikkansa? Te olette [parantunut–suom.] Menkää. Herra teitä siunatkoon.

Sanotaanpa kaikki yhdessä: ”Ylistys Herralle.”

(Alan tulla heikoksi; älkää lähtekö; pysykää oikein lähellä.)

Selvä. Uskotteko te, jolla on selkävaiva, että Jumala parantaa teidät?

Jatkakaa. Jumala teitä siunatkoon. Aamen.

Tulkaa. Painakaa päänne: kuuro henkilö. [Nainen sanoo: ”Kuuro molemmista korvista.”]

Herra ole armollinen. Paranna tämä nainen Jeesuksen nimessä. Minä vaadin tätä henkeä tulemaan ulos hänestä.

Nyt {Veli Branham lyö kätensä yhteen.] jatkakaa eteenpäin. Te olette parantunut ja terve. Te voitta kuulla molemmilla korvillanne. Nyt, kaikki on kunnossa. Jatkakaa eteenpäin ja olkaa iloinen.

Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.”

61   Tulkaa. Värillinen nainen, joka istuu siellä, jolla on sydänvaiva. Haluatteko te parantua, te joka istutte kätenne ylhäällä tällä tavalla? Haluatteko te toipua siitä sydänvaivastanne? Selvä. Nouskaa pystyyn. Jeesus Kristus parantaa teidät. Teidät molemmat.

Sillä toisellakin naisella, joka istuu teidän takananne ruskeassa takissa, ja pyyhkii juuri silmiään. Te olette molemmat parantuneet yhtä aikaa. Ja niin tekin, veli. Lähtekää vain lavalta iloiten ja sanokaa: ”Kiitos Jumala.” Myös teillä oli sydänvaiva. Tuo koko riivaaja lähti kerralla.

Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.”

No niin, rouva. Se teidän munuaisvaivanne on lähtenyt teistä. Jatkakaa tietänne iloiten. Halleluja. Jokaisen riivaajan tässä rakennuksessa on alistuttava Jeesuksen Kristuksen edessä. Uskotteko te sen?

62   Uskotteko? Jeesus Kristus, Jumalan Poika on täällä ottamassa pois jokaisen– kaiken, mitä te tarvitsette, ja Hän on luvannut tyydyttää jokaisen teidän tarpeenne– teidän syntymästänne lähtien, elämänne loppuun saakka. Teidän pitää uskoa sen verran, teillä pitää olla juuri nyt usko Häneen ja pyytää Häneltä, niin te saatte.

No niin. Tuokaa seuraava… Oletteko te se rouva? Uskotteko te koko sydämestänne? Te uskotte, siis että minä olen Jumalan palvelija. Teitä vaivaavat jonkinlaiset pääkivut, ja ne johtuvat vatsavaivasta; ja te hermoilette, mikä saa tuon koko jutun aikaan; se aiheuttaa vatsahaavan. Pitääkö tämä paikkansa?

63   Hei, tehän olette lähetyssaarnaaja, tullut Intiasta. Pitääkö se paikkansa? Ja te– te olette jostakin, siinä on vähän jotakin Kanadasta– joka liittyy siihen. Minä näen kanadalaisen… Pitääkö se paikkansa? Selvä. Te olette parantunut. Palatkaa Intiaan, mistä sitten olettekin ja ylistäkää Herraa.

Otetaan– otetaanpa kaikki yhdessä Jeesus Kristus vastaan. Haluaako jokainen ottaa Hänet vastaan parantajanaan? Jos haluatte, nouskaa ylös. Sillä NÄIN SANOO HERRA, joka ihminen, joka seisoo ja uskoo että Hän on Jumalan Poika ja Parantaja tänä iltana, paranee.

Kaikkivaltias Jumala, elämän Luoja. Minä pyydän, että jokainen riivaajavalta murtuisi tässä rakennuksessa tänä iltana, ja sairaat ihmiset vapautuisivat; Jeesuksen Kristuksen nimessä, olkoon niin.

53-0729 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA 1. ENSIMMÄISESTÄ MOOSEKSEN KIRJASTA (Questions And Answers On Genesis), Jeffersonville, Indiana, 29.7.1953

53-0729 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA 1. ENSIMMÄISESTÄ MOOSEKSEN KIRJASTA
(Questions And Answers On Genesis)
Jeffersonville, Indiana, 29.7.1953

 

1       Siis, jos jollakulla on kysymyksiä, joita he haluavat antaa, niin, pankaa ne heti eteenpäin, antakaa jonkun lapsen tuoda ne, tai kuinka vain haluatte. Tai, ehkä, jos saamme käytyä läpi… Minä– Minulla on tässä kuusi yhdellä sivulla, ja sitten tässä, sitten on kaksi tuolla.

2       Siis, me– me haluamme ottaa selvää. Syy, miksi me teemme tämän, on selvittää, mitä ihmisillä on mielessään, mitä he ajattelevat. Ymmärrättekö? Ja juuri sillä lailla seurakunnasta tulee hyvä ja vahva. Teillä on oltava hetkiä– aivan kuten teidän on raivattava tieltänne sappiruohoja, tiedättehän, ja saada kaikki asiat pois tieltä, jotta voisitte kulkea kompastumatta. Siis, nyt, tämä on syy miksi meillä silloin tällöin on kysymysilta, on että saamme asioista selvän.

3       Siis, jos teillä on kysymyksiä jotka… Siis, tällä kertaa tavallaan avasin– aivan avoimesti. Ja sanoin…  Siis, ennen sanoin: ”Jos nyt jollakin… jotakin juuri Sanaa– koskevaan vastausta. Kysykää sitä”. (Kiitoksia, veli.) Ja sanoin: ”jotakin juuri jotain Sananpaikkaa– koskevaan; vastausta.” Nähkääs, ja me vastaamme siihen. Mutta tänä iltana sanon…

4       Katsokaas, sitten ympärilläni tungeksitaan, ihmiset sanovat: ”veli Bill,” he kysyvät: ”mitäs ajattelet, jos– jos– jos se-ja-se tekisi sitä-ja-sitä, olisiko se kristillistä?”

5       No, se on vähän niin kuin, että painostetaan jotakuta. Mutta sanoin: ”Annetaanpa ihmisille sellainen tänä iltana.” Katsokaas, ei siinä mitään. Silloin me saamme selville, onko jotain painostusta ollut.

6       Minusta– minusta– minusta tuntuu todella hyvältä tänä iltana. Olen leikannut ruohoa koko iltapäivän, ja tuntuu tosi hyvältä– kuumassa auringonpaisteessa.

7       Meillä on kokous nyt hyvin pian, älkää unohtako. Elokuun 23:sta, Stadiumilla, Chicagossa, 5. päivään syyskuuta. Odotamme, että saamme viettää siellä suurenmoisia hetkiä Herrassa. Ja sitä on nyt mainostettu kaikkialla, ja se on kaikissa eri lehdissä. Ja odotamme suurenmoisia hetkiä.

8       Siis, minulla on yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, luullakseni, täällä samalla paperilla. Ja jollakin tavalla nämä viittaavat samaan asiaan, I Mooseksen kirjaan.

9       Siis, ensiksi on 1. Moos. 1:26, tai 1:26 28 asti, on jossa, henkilö jolla… kysyvät mitähän se voisi olla. Mikä– tämä kysymys… tarkoitan, esitti kysymyksen, suokaa anteeksi minulle. Ja haluamme lukea sen ensiksi. Siis, se on kirjoitettuna täällä. On ihan hyvä, jos haluatte seurata sitä samalla. Sanoo: ”Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.” Ymmärsittekö? Ja seuraavaksi hänellä on 1. Moos. tai miehellä tai naisella, yhden, I Moos. 2:7, ”Hän teki maan tomusta ihmisen.” Tämä on toinen paikka. Minä luen ne kaikki, niin että saamme ne tässä yhteen, että voitte ymmärtää. Nyt ensimmäinen jakso tästä on, sanoo:

1. ”Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Loi mieheksi ja naiseksi.” Siis, mielestäni, tämä on ensimmäinen osa. Nyt I Moos. 2:7 sanotaan, ”Hän teki (alleviivattu) ”mutta ensiksi Hän loi.” Sitten hän on… hän on alleviivannut sen. ”Ja Hän teki” (alleviivattu) ”ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa” ja niin edelleen. Siis, mikä on erona, tai missä on näiden mainittujen Sananpaikkojen yhteys?

10   Siis, tämä on… Siis, onkohan teillä se jo kirjoitettuna ylös, I Moos. 1:26 – 28, ja I Moos. 2:7. Siis, tämä on tosi arka asia, ja minä– minä en… Minulla on siitä oma käsitykseni, niinpä tuon sen teille sellaisena, miltä se tuntuu minusta. Jos olette eri mieltä, niin, ei se mitään.

11   Haluan onnitella veli Nevilleä hänen antamistaan hyvistä vastauksista näihin kysymyksiin, ne ovat hyviä.

12   Siis, tässä, I Moos. 1:26, Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen. Ja jos huomasitte, me saamme sen niin, että voitte lukea sen, ja 26… haluaisitteko lukea sen kanssamme, olisimme siitä hyvillämme– jos tekisitte sen? Kuunnelkaapa.

Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; vallitkoot he meren kalat… ja taivaan linnut… ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.”

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.”

13   Siis, se on… olen kuullut tästä keskusteltavan monia kertoja ja ympäri maailmaa, siitä syntyy keskusteluja. Nyt I Moos. 2:7, katsokaapa mitä Hän teki tässä. Hyvä, tässä se on:

Ja… Jumala teki ihmisen maan tomusta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen; ja ihmisestä tuli elävä sielu…

14   Siis, minkälaisesta muovaamisesta on… Kysyjä haluaa kysyä:

Mikä yhteys tällä I Moos. 1:26 on I Moos. 2:7 kanssa? Jumala loi kaksi ihmistä. Ja mikä tuo mies oli, ja mikä…  Mikä yhteys siinä on? Mikä…  miten se yhdistyy Kirjoituksissa?

15   Tuota, nyt, pankaapa tarkoin merkille, I Mooseksen kirjassa 1:26, otetaanpa ensimmäinen osa ensinnä. Jumala sanoi: ”Tehkääm -me,” –me on… ”Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme.” Me, tietysti ymmärrämme, että Hän puhuu jollekulle, Hän puhui toiselle olennolle. ”Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet. ”

16   Huomaatteko, luomisessa, ensimmäinen asia, joka luotiin, oli tietysti valo. Jatkaessamme luomisen läpi, viimeiseksi luotu asia oli mikä? Ihminen. Ja nainen tehtiin miehen jälkeen. Hyvä, ensimmäinen… viimeinen, mikä luotiin Jumalan luomisessa, on ihmissuku.

17   Mutta, kun, Jumala teki ensimmäisen ihmisensä, huomasitteko, Hän teki hänet kaltaisekseen, hänet tehtiin Jumalan kuvaksi. Ja mikä Jumala on? Jos nyt saamme selville, mikä Jumala on, meille voi selvitä, minkä kaltaisen ihmisen Hän teki.

18   Siis, Johanneksen evankeliumissa 4. luku, ja minä… lukekaa se, Jeesus puhuu naiselle… kääntäisittekö sen esiin. Minä… ei ole kovasti aikaa, en vain oikein kirjoittanut niitä ylös, minun täytyy ottaa ne muistini mukaan. Ja tarkistakaa te ne sieltä, löytäisinköhän sen oikein nopeasti. Siis, aloitetaan 4. kappaleesta ja 14. jae:

mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa… vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Nainen sanoi: Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun… tulisi jano, eikä minun tarvitsisi käydä täällä vettä hakemassa.

Jeesus sanoi… Mene, kutsu miehesi…

Nainen vastasi…

19   Uskoisin, että meidän pitää päästä hieman tämän yläpuolelle, selvittääksemme– selvittääksemme mitä– mitä haluan teidän näkevän täällä. Ehkä en, ehkä löydän sen täältä, ja mitä haluan nähdä. Mitä minä sanoin? 23. ja 24. jae. Hyvä. [Joh. 4:23-24]

Te palvotte… (se se on)… Te palvotte sitä, mitä ette tunne; me palvomme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. (ja näin se on, näettekö)

Mutta tulee aika… Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat (juutalainen tai pakana) rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.

20   Siis, seuraava jae on, jossa haluan:

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

21   Siis, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen, millaisen ihmisen Hän loi? Henki-ihmisen. Siis, huomaatteko, sen jälkeen, kun Hän oli kaiken luomisensa luonut, ja loi henki– ihmisen, nyt lukemalla tämän tarkasti (sille, joka esitti kysymyksen) meille selviää se, että Jumala antoi karjaeläinten, kalojen ja kaiken herruuden ihmiselle. Mutta, tässä kokoonpanossaan, Hän teki ihmisestä oman kuvansa hallitsemaan karjaa, johtamaan metsän eläimiä, aivan, kuten Pyhä Henki johtaa uskovaa tänään. Ymmärrättekö?

22   Hän oli, toisin sanoen, Aadam, ensimmäinen ihminen Jumalan alempiarvoisten luomusten joukossa. Ensimmäinen luomus oli Jumala itse; sitten Jumalasta lähti Logos, Joka oli Jumalan Poika; sitten Logoksesta, joka oli Sana, (”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi, ja asui meidän keskellämme.”), Logoksesta tuli esiin ihminen.

23   Oi, mielessäni on nyt kaunis kuva siitä, jos voitte lähteä kanssani pienelle matkalle. Uskon puhuneeni siitä kyllä jo aikaisemmin, mutta yritän saada tämän sellaiseksi, että te varmasti näette sen. Siis, tehdäänpä pieni retki, ja otetaan vähän taaksepäin. Siis, älkää miettikö sitä, miten kuuma on, koetetaan saada mielemme juuri siihen, mistä aiomme puhua ja ajatelkaa nyt.

24   Mennäänpä sata miljoona vuotta taaksepäin, ennen kuin oli yhtäkään tähteä, kuuta, tai mitään muutakaan maailmassa. Siis, oli aika, kun täällä ei ollut mitään, kaikki mitä oli, oli vain ikuinen ja iäisyys. Ja kaikki, ikuisessa iäisyydessä oli Jumala, Hän oli alussa.

25   Siis, lähdetäänpä pois täältä kaiteen äärestä, ja tarkastellaan ja ymmärretään miten nämä asiat menevät.

26   Siis, ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.” Yksikään ihminen ei voi nähdä Jumalaa ruumiillisessa muodossa, koska Jumala ei ole ruumiillisessa muodossa, Jumala on Henki. Ymmärrättekö? Hyvä. ” Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” I…  Johannes, ymmärrättekö.

27   Siis, mutta huomatkaapa nyt, olemassa ei ole mitään, on vain avaruus. Ei ole valoa, ei ole pimeyttä, mitään ei ole, vaikuttaa siltä, kuin ei olisi olemassa mitään. Mutta siellä onkin suuri yliluonnollinen Olento. Jehova Jumala, joka on täyttänyt kaiken tilan, kaikissa paikoissa, kaikkina aikoina. Hän oli iankaikkisesta iankaikkiseen. Hän on luomakunnan alku. Sellainen Jumala on. Mitään ei näy, ei kuulu mitään, ei mitään, ei ilmaa, ei mitään, mutta silti Jumala oli.  Se oli Jumala. (Siis, katsotaanpa muutama hetki, ja kohta… ) Yksikään ihminen ei ole nähnyt sitä, nyt, tämä on Isä. Tämä on Jumala, Isä.

28   Nyt huomatkaa. Sitten, hetken kuluttua alan nähdä pienen pyhän Valon alkavan muodostua; kuin pieni halo tai jokin sen voi nähdä vain hengellisillä silmillä.

29   Mutta katsokaa nyt, kun tarkastelemme koko seurakuntaa nyt. Seisomme suuren kaiteen äärellä katsomassa mitä Jumala tekee. Ja päädymme suoraan tähän kysymykseen tässä, ja näette miten Hän tuo sen esiin.

30   Nythän, kukaan ei ole nähnyt Jumalaa. Ja nyt, seuraava asia, jonka alamme nähdä, yliluonnollisen näön silmillä, näemme pienen valkoisen Valon muodostuvan siellä. Mikä se on? Raamatun lukijat kutsuvat sitä nimellä ”Logos” tai ”Voideltu” tai ”voitelu” tai… kuten olin sanomassa, osa Jumalaa alkaa kehittyä joksikin, josta inhimillinen olento saa jonkinlaisen kuvan, mitä Se oli.  Oli pieni halo… tai pieni Valo, liikkuu. Hän… Se oli Jumalan Sana.

31   Siis, Jumala itse synnytti Poikansa, joka oli olemassa, ennen kuin oli yhtäkään atomia… tai ilmaa, josta tehdä atomi. Se oli… Ymmärrättekö, Jeesus sanoi: ”Kirkasta minut Isä, kirkkaudella, joka Meillä oli ennen maailman perustamista. ”Näettekö, matka muinaisuuteen.

32   Nyt Joh. I, Hän sanoi: ”Alussa oli Sana.” Ja ensimmäinen… ”Ja Sana Oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Jumala paljastaa itsensä inhimilliselle olennolle. Nyt katsokaapa, miten Hän teki sen.

33   Siis, takaisin sinne, sitten, kun tämä pieni halo ilmestyy. Emme vielä voi nähdä mitään, mutta vain silmillä, ainoastaan yliluonnollisilla silmillä näemme halon seisovan siellä. Siis, se on Jumalan Poika, Logos. Siis, voin nähdä Hänet leikkimässä ympäriinsä kuin pieni lapsi Isänsä oven edessä, ja koko ikuisuuden. Näettekö? Ja nyt, Hän alkaa miettiä, mitä asioita Hänen kuvitellussa kokoonpanossaan tulisi olemaan, ja voin kuulla Hänen sanovan: ”Tulkoon valo.”

34   Ja tehtyään näin, yksi atomi halkesi ja aurinko syntyi. Se kieppui satoja miljoonia vuosia muodostaen vulkaanista kuonaa, palaen ja muotoutuen sellaiseksi, kuin se on tänään; yhä leimuten ja halkaisten atomeja. Ja jos atomipommi koskaan pääsee valloilleen, atomi ketju tulee… tämä maapallo tulee olemaan kuin aurinko, tuolla, repeillee ja räjähtelee. Jos voisimme seistä toisella mantereella ja katsoisimme tätä, se näyttäisi toiselta auringolta, josta, jos ketju pääsee koskaan valloilleen, atomit kärventäisivät tätä maata, ja se alkaa pyöriä, kieppuen näin. Nämä suuret liekit, jotka lähtevät tästä auringosta, joissa on miljardien asteiden lämpötila, ulottuvat miljoonien ja miljoonien mailien päähän.

35   No, katsokaapa tätä. Kaunista! Siis, Hän teki auringon. Ja sitten ensimmäinen asia katsokaas, suuri kappale laavaa irtosi siitä, joka painaa noin…  ehkä tämän maapallon verran, lähtee ”Roiskis!” Sitten tämä Logos, nyt tässä, Jumalan Poika, katselee sitä, Hän antaa sen pudota sadan miljoonan vuoden verran ja sitten pysäyttää sen. Sitten toinen lähtee irti ja Hän antaa sen (lähteä) pudota miljoonia vuosia ja sitten pysäyttää sen. Seisomme nyt katselemassa sen syntymistä.

36   Hänellä on jotakin mielessään, ja mitä Hän tekeekään? Hän kirjoittaa ensimmäistä Raamattuansa. Ensimmäinen Raamattu, mitä ihminen koskaan katseli, oli tähdet, eläinrata. Ja se on täydellinen… juuri… ja se liittyy yhteen tämän Raamatun kanssa tässä. Se aloittaa, eläinradan ensimmäinen on neitsyt. Onko näin? Eläinradan viimeinen on mikä? Leo, leijona. Tämä on Jeesuksen ensimmäinen tuleminen, hän tuli neitsyen kautta; toinen tuleminen, Hän tulee Juudan Leijonana. Ymmärsittekö? Pani kaiken esille, ravun aika, ja kaikki läpikotaisin. Siis, Hän pani tuon kaiken taivaalle ja sijoitteli paikalleen. Kaikki nuo meteorit, maan kappaleet, tai aurinko leijuvat täällä.

37   Siis, kun tiede menee tutkimaan näitä putoavia kappaleita, se ei kumoa Jumalan olemassaoloa, vaan todistaa sen minulle. Ymmärrättekö, tämä tekee siitä vain todellisemman. Siis, nyt huomatkaa, kaikki nuo ohjukset, jotka ovat ripustettu tänne kauaksi tuosta kuumasta auringosta tullakseen esiin ilmojen halki, tietysti ne ovat koottu. Ja ensimmäisenä, tiedättehän, se kaikki alkoi jäävuoresta.

38   No, tässä oli tämän maan synty, vain suuri vanha kekäleen pala irtosi lentäen kauas pois. Aivan sen alapuolella ei nyt ole mitään muuta kuin pyörivä liekehtivä tulivuori, täysin, purkaukset tulevat joka paikasta, tuliperäisinä. Ja tiede väittää–  että tämä maailma, jonka pinnan kamaralla me elämme, on kuin kuorisi omenaa. Ja kaikki…  Siis, ympärysmitta on kaksikymmentäviisi tuhatta mailia, se on ehkä kahdeksan mailia paksu. Ja ajatelkaapa vain, siellä sisällä, se on hehkuva tulivuori.

39   Ja kaksi kolmasosaa maasta, enemmän, kuin kaksi kolmasosaa siitä, on vettä; ja yksi kolmasosa siitä on maata, noin kolmasosa. Ja tämä pikku kuori, jolla me elämme, se on täynnä vaarallisia räjähdysaineita, kaasua, bensiiniä, öljyä, kaikkea. Onko näin? Ja kaksi kolmasosaa siitä, enemmän, kuin kaksi kolmasosaa siitä, vettä. Mikä on veden koostumus? Kaksi osaa typpeä ja yksi happea, räjähdysaineita.

40   Jokaisessa huoneessa on tarpeeksi sähköä erottamaan lämmön kylmästä, ja sillä saadaan aikaan tarpeeksi sähköä huoneen räjäyttämiseen. Voit panna Golfpalloon atomeja ja se riittää räjäyttämään New Yorkin maan pinnalta. Ja sitten ihminen, paukuttaa rintaansa, istuen helvetin kattilan päällä, ja uhmaa Jumalan Sanaa, ja sanoo: ”Sellaista paikkaa kuin helvetti, ei ole olemassa.” (Sain sitä ylös tänne vähäsen, ja tulemme kohta siihen, katsokaas) Istut sen suuren kattilan päällä joka päivä. Ja kun olette täällä, istutte suoraan sen päällä ja helvetti on juuri alapuolellanne.

41   Ja nyt, huomatkaapa, mutta nyt, kun tämä perustettiin aluksi, kun Jeesus…   siis, katsokaa tuota pientä haloa tuolla. Nyt voin nähdä Sen lähtevän ulos tätä maapalloa kohti ja pääsevän sen pinnalle ja alkavan liikkua tänne lähelle aurinkoa. Se ei ole muuta, kuin suuri jääpallo. Ja kun se rupeaa sulamaan, suuri jäätikkö pohjoisessa lohkeaa ja osa alkaa tulla alas. Ja tällä tavalla se lohkaisi esiin Kansasin ja Texasin ja kaikki nämä paikat tuolla, ja jatkoi menoaan Meksikon lahteen. Ja ensin tiedättekö, koko juttu oli veden peittämä.

42   Sitten, nyt me pääsemme I Mooseksen kirjaan, me pääsemme Raamattuun nyt, ja ulos Raamatun kuvastamme. I Mooseksen kirja 1, ”Maa oli muotoa vailla, ja tyhjä; ja vesi oli syvyyden päällä.” Onko näin? ”Ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” No, Hän erotti veden, nosti esiin kukkulat ja maat ja niin edelleen; kuivatti sen. Kasvillisuuden ja kaiken, Hän teki sen. Ja Hän teki kuun. Ja asetti meren rajat, niin, ettei niitä voinut ylittää.

43   Hän keräsi kaikki nuo asiat yhteen, teki…?…  Teki kaikki muutkin asiat, kaiken eläinten elämän, linnut, mehiläiset, apinat, ja mitä hyvänsä se olikin, pani kaiken sen tänne maapallolle. Ja sitten Hän kysyi tämän kysymyksen. ”Tehkäämme” (Kuka? Isä ja Poika) ”ihminen Omaksi Kuvaksemme.”

44   Jos ihminen tehtiin joksikin sen kaltaiseksi, kuin tuo pyhä Valo tuolla, tai jotakin sen kaltaista, sitä ei voinut nähdä (joka on hengellinen Olento). Hän ilmaisi tai paljasti itseään hieman enemmän, tekemällä itsestään kolmiyhteisen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ja tässä oli Jumala, paljastaneena nyt itsensä alas saakka, ”tehkäämme ihminen,” joka oli Hänen poikansa, Hänen jälkeläisensä, ”ihminen Omaksi kuvaksemme,” hän oli yliluonnollinen olento. ”vallitkoot he karjaeläimet” ja niin edelleen.

45   Siis, ihminen johti ihmistä…  johti karjaa ja kaikkea, aivan kuten Pyhä Henki johtaa todellista, oikeata uskovaa tänään. Jumalan Ääni tuolla…  Ihmisen ääni, pikemminkin, saattoi puhua ja sanoa…  kutsu karjaa tällä tavalla, kutsu lampaat tälle laitumelle, kutsu kalat tähän veteen. Näettekö, hänellä oli valta, kaikki totteli häntä.

46   No, mutta sitten ei ollut ihmistä viljelemässä maata, I Moos. 2, ei ollut ihmistä viljelemässä maata. ”Ja sitten Jumala teki ihmisen” (I Moos. 2:7) ”maan tomusta.” Nyt Hän seurasi…  Hän teki maan tomusta ihmisen ja pani tämän yliluonnollisen Hengen…

47   Siis, Hän asetti sinne. Minulla on siitä monta kuvaa. Näen Aadamin seisomassa…  Otetaanpa se näin: näen hänet seisomassa kuin puu. Jumala oli tehnyt hänet. Hän oli niin kuollut kuin vain voi olla; hänen varpaansa, kuin juuret, työntyvät maan sisään. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon,” tai puhalsi häneen elämän hengen, ja hän hätkähti, tuli omaksi itsekseen. Hän oli…  Puhalsi häneen elämän hengen, hänestä tuli elävä sielu. Niin, ja hän alkoi liikkua, liikkua.

48   Ja sitten Jumala otti hänen kyljestään palasen häntä, kylkiluun, ja teki naisen. Niin, mistä Hän sai tuon hengen, naisen? Näettekö? Kun Hän…  I Moos 1:26, Hän sanoi: ”Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, kaltaiseksemme, Hän heidät (ihmisen) loi mieheksi ja naiseksi.” Hän loi jämerän hengen miehelle; hän loi herkän, pienen, hienon, naisellisen hengen naiselle.

49   Ja jos näette naisen käyttäytyvän kuin mies, hän on pois paikaltaan, näettehän jo alun pitäen. Näettekö? Hyvä. Hänen olisi tarkoitus…  Minusta on häpeä, että naiset ovat kadottaneet siron, naisellisen asemansa. Se on häpeäpilkku. Kuulkaa, näin on. Se… siis, minä nyt sanon tämän… siis, en puhu naiset teistä täällä. Mutta, totta kai, jos se satuttaa, niin satuttaa. Mutta, siis, sallikaa minun kysyä jotain teiltä. Naiset olivat ennen niin naisellisia, että kun miehet menivät puhumaan heille, he punastuivat. Eikö? Mitä punastuminen ylipäätään on? Minä en ole nähnyt sitä niin pitkään aikaan, etten kyllä tietäisi mistä on kyse, jos joku nainen punastuisi. Minkäänlaista arvokkuutta ei enää ole, sellaista hienoa naisellista henkeä. He vain… He voivat… Käyttävät vaatteita kuin miehet, leikkaava tukkansa kuin mies, tupakoivat kuin mies, juovat kuin mies, kiroilevat kuin mies, äänestävät kuin mies, niin, heistä on tullut kovia, vantteria. Voi että!  Tämä osoittaa mihin ollaan tultu. Näin, täsmälleen.

50   Tuota pikkuista ladylikeä, häntäpä ei enää paljoa tapaa, hänenlaistaan on vaikea löytää. Eikö ole näin? Kyllä, tämä on totuus.  Naisen ei ole tarkoitus nousta esiin ja käyttäytyä, kuin mies, suuri ja lihaksikas, sillä hän [nainen -suom.] on naisellinen. Jumala loi hänet siksi. Voin todistaa sen Kirjoituksilla. Kyllä vain. Näin on. Ja…

51   Mutta, tietysti me jätämme tämän kysymyksen, mutta en halua kovin monen jättävän tätä kysymystä. Mutta, näettekö, tässä on kohta, missä Hän loi ensimmäisen ihmisensä, omaksi kuvakseen.

52   Ja sitten, Jumala, ennen, kuin oli yhtäkään tähteä tiesi, että tämä maailma tulisi olemaan olemassa. Ja Hän tiesi, että tulisin olemaan William Branham, joka saarnaa evankeliumia puhujanpöntöstä ja sinä tulisit olemaan Matti Meikäläinen istumassa ja kuuntelemassa sitä, ennen kuin maailma edes oli alkanut. Halleluja!

53   Siis, tässä juuri ihmiset joskus, legalistit ja kalvinistit sekoavat. Näettekö? He sanovat: ”Miksi kukaan olisi määrätty kadotukseen?” Jumala ei halua kenenkään hukkuvan, mutta silti, Jumalana, Hän tietää, että on niitä, jotka eivät ota sitä vastaan. Ymmärrättekö? Hänellä… Jumalana, Hänen oli tiedettävä loppu alusta asti. Eikö ollutkin?

54   Niinpä Hän tiesi saavansa muutamia naisia, niin Hän loi heidän henkensä juuri silloin. Raamattu sanoi, että Hän loi, I Moos. 1:26, ”Hän loi hän hänet mieheksi,” ja ennalta nähden, ”mieheksi ja naiseksi.” Aamen. Näettekö? Ja ennalta nähden, hän loi miehen ja naisen ennen, kuin heitä edes oli tehty maan tomusta.

55   Ja sitten Jumala loi ihmisen, ei omaksi kuvakseen. Tämä ruumis ei ole Jumalan kuvana, tämä ruumis on petojen kuvana.

56   Voinko ottaa takkini pois? Täällä ylhäällä alkaa tulla kuuma. Minulla on revennyt paita päällä, mutta ettehän huomaa sitä? Vaimo kertoi minulle, ettei Jesse tullut viemään pyykkejä, niinpä… Mutta katsokaapas meillä, on täällä asia, joka merkitsee enemmän, kuin revennyt paita puhujanpöntössä. Eikö olekin? Se merkitsee ikuista elämää.

57   Siis, katsokaapa miestä. Jumala tiesi alussa, että hänellä tulisi olemaan mies ja nainen, ja Hän tiesi, että Vapahtaja tulisi olemaan täällä, ja Hänen oli tuotava Jeesus, ja Hänet tultaisiin ristiinnaulitsemaan. Ja Jeesus kertoi opetuslapsille, ollessaan maan päällä, että Hän ”tunsi heidät jo ennen maailman perustamista,” ennen, kuin maailmaa edes vielä oli luotu.

58   Ja Jumala sanoi, myös, tai Paavali puhuu, Galatalaiskirjeessä, sanoi, että: ”Hän määräsi meidät ja kutsui meidät Hänessä ennen kuin maailmaa oli edes tehty.” Ajatelkaa sitä! Että Jumala… Joka haluaa kuulla, mitä Kirjoitus sanoo siitä, nostakaa kätenne. Se menee aivan tämän kysymyksen rinnalla. Ottakaa kanssani Galatalaiskirje, I luku. Katsokaapas tätä. Enpäs tarkoitakaan Galatalaiskirjeessä, vaan Efesolaiskirjeessä. Kuunnelkaapa tarkasti, mitä Jumala sanoi, Efesolaiskirje 1:

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

59   Siis, tässä se on, huomatkaa:

 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan… (wau!)

60   Tämä on aika hyvä. Eikö ole? Se ei ole aika hyvä vaan tosi hyvä! Ennen maailman perustamista, Jumala tunsi Orman Nevillen ja tiesi että hän saarnaisi evankeliumia. Eikö ole hämmästyttävää? ”Oli valinnut…” No, hän on seurakunnan jäsen, ja Jumala tiesi, että hänellä tulee olemaan se seurakunta. Ja hän sanoi, Paavali puhuu Efeson seurakunnalle, sanoo: ”Hän on valinnut meidät Hänessä.” Nyt me olemme kaikki Kristuksen Ruumiin jäseniä. Onko näin? Ja Jumala, ennen kuin maailmaa oli vielä tehty, valitsi sinut ja minut Hänessä, ennen kuin maailmaa oli vielä tehty. Wau*! Että! Eikö ole ihmeellistä? [*vihellys]

61   Siis, ensimmäinen ihminen, nyt, Hän teki ensimmäisen ihmisen omaksi kuvakseen, ja me palaamme takaisin tuohon kuvaan, näin on, meidän ensiksi luotuun kuvaamme.

62   Kun Jumala loi minut, William Branhamin, olin olemassa ennen maailman perustamista, hän teki olemukseni, henkeni. En ollut tietoinen mistään, sikäli, kun tiedän, mutta… En ollut olemassa. Voi, minä– minä uskoisin, että te ette nyt ymmärtäneet tätä. Mutta, nyt, hetkinen, Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että hän ”tunsi heidät ennen, kuin maailma perustettiin,” ja Paavali sanoi tässä, että ”Hän valitsi meidät ennen kuin maailma alkoi.” Nythän, jokin osa minusta oli, Orman Neville, ja te kaikki muut täällä, se on Kristuksessa Jeesuksessa ennen, kuin maailma edes oli alkanut. Ja tässä on minun analyysini siitä. Minusta nykyiset ihmiset, joilla on tämä Henki, tai henki, osa enkeliolennoista, jotka kiersivät Jumalan ympärillä, jotka eivät langenneet alussa, ja vastustivat taivaassa paholaisen valhetta.

63   Ja kaksi kolmasosaa enkeleistä potkaistiin ulos. Ja nämä demonihenget tulivat ihmisiin ja asettuivat asumaan heidän ruumiiseensa. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Ne ovat demoneja, jotka kerran… ne olivat aikoinaan olemassa ja tulivat ihmisiin ja antoivat näille ominaisuuksia. Jeesus ajoi Maria Magdalenasta seitsemän niitä ulos. Ylpeys, kerskailu, (suuret ihmiset – tiedättehän), epäpuhtaus, saastaisuus, rivous, jäljittely, riita, kaikki tällaiset asiat, nähkääs.

64   Ne olivat henkiä, jotka tehtiin toisaalla ennen kuin Jumala alkoi tehdä ihmistä Omaksi kuvakseen. Loi nämä yliluonnolliset olennot, nämä henget.

65   Ja sitten Hän pani ihmisen maan tomuun, joka oli ensimmäinen ihminen, Aadam. Ja tuo ihminen tehtiin kuvaksi, tämä inhimillinen ihminen tässä, on tehty eläimen kuvaksi. Nämä inhimilliset ruumiit on tehty eläinten kuvaksi.

66   Meillä on käsi aivan kuin apinalla ja– ja jalka kuin karhulla. Ottakaapa pieni karhun pentu, nylkekää se, vetäkää nahka siltä pois ja pitäkää sitä pienen tyttölapsen päällä ja katsokaa, eroaako. Onko? Sinun takuulla täytyy katsoa tarkasti veli. Pallea, rakenne, on melkein sama, se, miten se on tehty ja sen muoto, ja kaikki aivan täsmälleen. Se tehtiin eläimen elämän kuvaksi, sillä hänet valmistettiin eläimen mallin mukaan, koska hänen tehtävänään oli johtaa eläimiä.

67   Ja otapa Pyhä Henki pois miehestä, hänestä tulee eläintä alhaisempi, hän on eläintäkin pahempi. Rankasti sanottu. Mutta otapa mies, jonka mieli ei ole uudistunut, ilman että Pyhä Henki johtaa hänen ajatuksiaan, ja– ja sellaista, hän paiskaa lapsen maahan äitinsä käsivarsilta ja raiskaa naisen eläimellisessä himossaan. Täsmälleen näin.

68   Ja kelvoton nainen. Ottakaa vanha äiti sika tai vanha koira, meillä on sille kaikenlaisia nimityksiä…  Mutta sen moraali, on vain sen pennut, ja sialla porsaat, mutta nainen, häijy, kelvoton on kuin… pelkää saastaa päivät päästään. Näin on. Siis muistakaa, että olette… ilman Kristusta, moraalinne on… voi valahtaa alemmas koiraa. Näin on.

69   Koiran ei tarvitse käyttää vaatteita peittääkseen itsensä, eikä muidenkaan eläinten. Ihminen oli se, joka lankesi, ei eläimen elämä. Mutta eläimen elämä ihmisen (inhimillisen elämän) alla, oli alamainen sille, koska ihminen oli sen opas ja sen korkein johtaja. Ja kaikki kedon eläimet pelkäävät ihmistä.

70   Joku kysyi minulta joskus metsästyksestä: ”Pelkäätkö?” No mutta, jokainen koskaan luotu eläin pelkää ihmistä, koska niin on pitänyt olla alusta lähtien tänne asti. Eikö? Tietysti on. Sinä juokset pakoon, ja se juoksee perässä, näin on, mutta koira tai mikä sitten onkin. Hyvä.

71   71 Mutta nyt, huomatkaa nyt, että mies, joka tulee tänne… Katsokaas nyt, tänne… Sinä sanot: ”No, mitäs nyt sanot, veli Branham?”

72   No, nyt ymmärsitte Jumalan aivan täsmälleen, ja asia saa kohdalleen jossakin ykseyden ja kolminaisuuden välissä. Katsokaas nyt! Kun Jumala pudotti, toi itsensä julki, paljasti itsensä niin täysin, että Hän tuli alas tämän ihmisen tykö. Ihminen ei tehnyt syntiä hengessään, vaan ruumiissaan; himo, kiihko. Kun hän teki syntiä, hän erotti itsensä Tekijästään. Ja sitten Jumala, Logos, juuri hänen Luojansa, tuli alas ja tehtiin ihmisen kuvaksi. Ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, ja sitten hänet tehtiin eläimen kuvaksi, ja hän lankesi. Ja Jumala tuli ihmisen kuvaksi, Ihminen Kristus Jeesuksessa, kärsiäkseen kipua. Jumala ei voinut kokea tuskaa Henkenä. Kuinka Hän olisi voinut kärsiä fyysistä tuskaa Henkenä? Ei Hän voinutkaan. Niinpä Jumala paljasti itsensä ja tuli luoduksi ihmisen kuvaksi pelastaakseen ihmisen, joka oli kadotettu. Ymmärsittekö?

73   Ja sitten Jumala kärsi lihassa. I Tim. 3:16 ”Kiistatta,” [”tunnetusti” – KR38.] siinä todiste, ”suuri on Jumalaisuuden salaisuus Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanoil-… uskottu maailmassa, otettu ylös Isän oikealle puolelle” Onko näin? Jumala itse tuli alas ja eli ihmisruumiissa ja kärsi kiusauksen. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” Näettekö mitä rakkaus on? Jumalan rakkaus!

74   Siis, nyt, luulen, siitä seuraa se, että mies ja nainen. Siis, nainen on… Antakaas, kun saan tämä osumaan oikein kohdalleen, että voitte tajuta sen, nähkääs. Nainen on alamainen miehelleen. Ja Raamattu sanoo että ”Miehen tulee hallita vaimoaan.” Mutta kuinka se onkaan muutettu! Nainen hallitsee miestänsä, ”Nyt pysyt kyllä kotona John, sinä et mene John!” Ja siinä se: ”kyllä kultaseni.” Ymmärsittekö?

75   Mutta kuuntelehan jotakin, herra. Sinä tulet olemaan vastuussa vaimostasi, mutta vaimosi ei koskaan joudu vastuuseen sinusta. Sinä olet vaimon pää, ja Jumala on miehen pää. Siksi Hän sanoi: ”Mies leikatkoon hiuksensa Kristuksen tähden. Ja olkoon vaimolla hiukset, sillä jos hän leikkaa tukkansa hän häpäisee miehensä.” Ymmärretty? Ymmärrättekö mitä tarkoitan siitä, mitä Kirjoitukset sanovat?

76   Minulla on tästä yksi tuore juttu, eräänä päivänä Shreveportissa. Puhuttiin naisista; pitikö naisen pitää pitkiä hiuksia. Ja minä sanoin: ”Miehellä, jonka vaimo, on typistänyt tukkansa, on oikeus erota hänestä.” Näin on. Näin Raamattu sanoo siitä. Se on täsmälleen näin. Voi, että! Pyhän Hengen naiset istumassa sellaisina, kuin se on heille opetettu, siinä kaikki. Kyllä, onpa lähtenyt käsistä.

77   Hän sanoi: ”Jos he leikkaavat ne, [tai] jos jotakin vääryyttä ilmenee, heidän on leikattava hiuksensa,” sanotaan, ”ottakoon partaveitsen ja ajakoon sen kokonaan pois”, ja ajelkoon päänsä aivan sileäksi, niin, että se lähtee hänen päästään.” Näin on. Kirjoitukset sanovat näin. Ja Se sanoo: ”Jos Hän leikkaa hiuksensa, hän häpäisee aviomiehensä. On laillista panna pois ja erota naisesta, joka on epäkunnioittava.” Mutta hän [mies] ei voi avioitua uudelleen, siis. Mutta hän– mutta hän voi panna pois naisen avioerossa. Pitää paikkansa. Se lukee Kirjoituksissa. Oi veli, me tarvitsemme todella näitä kysymysiltoja! Näin on. I Korinttolaiskirje 14. luku, haluaisitteko lukea sen. Hyvä. Siis, että– että… Nyt tämä nainen…

78   Jumala loi ihmisen, miespuolisen ja naispuolisen. Näettehän mitä Hän teki? Hän teki ihmisen. Hän teki… Siis, tämä oli se ensimmäinen kysymys, ”Loi heidät,” ja niin edelleen, I Moos. 1:26. I Moos. 2:7, ”Hän teki heidät maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen.”

Mikä näiden Kirjoitusten ero, tai– tai yhteys? Mitä yhteys ensimmäisellä ihmisellä on toisen ihmisen kanssa?

79   Ensimmäinen ihminen tuotiin julki toisessa viiden aistin ihmisessä. Ymmärsittekö? Juuri nyt te ette– ette voi koskettaa Jumalaa käsillänne tällä tavalla, ette näe Jumalaa silmillänne. Hän ei tarkoittanut, että tekisitte sen sillä tavalla. Te olette…

80   Oletteko koskaan kuullut, kun eräs vanha pyhä on kuolemaisillaan, kun sanotaan: ”Tuolla on äiti, en ole nähnyt häntä vuosiin”? Oletteko koskaan kuullut, kun ihmiset…? Näettekö, mitä se on, nämä silmät ovat himmenemässä ja yliluonnolliset silmät ovat tulossa tilalle. Ymmärrättekö? Ja sitten, jos me joskus, jos Jumala niin tekee, me näemme näkyjä, joissa luonnollinen silmä häipyy. Aivan edessämme, me katsomme suoraan eteen, ja näky on aivan edessämme tuoden esiin Jumalan yliluonnollisia asioita. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

81   No sitten, katsokaa, ”Kun tämä maallinen majamme täällä… ” Siis, jotkut teistä naisista ja miehistä täällä, vanhenette.  Katsokaapa. ”Kun tämä maallinen…” Ajattelen tuota vanhaa 92-vuotiasta isää.  ”Kun tämä maallinen majamme on hajotettu, meillä on hengellinen ihminen, hengellinen ruumis odottamassa, joka ei voi hävitä.” Kohtaan sinut siellä. Käyn yli…

82   En voi koskettaa veli Nevilleä tuolla ylhäällä; Johannes tietysti näki heidät, he olivat alttarin alla olevia sieluja, huutaen: ”Kuinka kauan, Herra, kuinka kauan?” Tiedätte kyllä miksi, me menimme Ilmestyskirjan lävitse. Ja kuinka he toivoivat voivansa palata ja tulla puetuksi kuolevaisiin ruumiisiinsa. He huusivat: ”Kuinka kauan Herra?”

83   Siis, he tunsivat toisensa, mutteivät voineet puhua ja kätellä, tai, kuvittelisin, että he kykenivät puhumaan, mutteivät voineet kätellä ja niin edelleen. Tässä esimerkki todisteeksi. Kun Een-Doorin noita kutsui esiin Samuelin hengen, ja Saul katsoi häntä ja tunsi Samueliksi. Ja Samuel tunsi Saulin ja sanoi: ” Miksi kutsuit minut kesken leponi näkemään, että sinusta on tullut Jumalan vihollinen ja Jumala on jättänyt sinut?” Onko näin? Ja siinä vanha Samuel seisoi profeetan viitassaan ja katsoi häntä. Hänellä oli puku päällään.

84   Noita näki hänet ja vajosi maahan sanoen: ”Näen jumal’ olennon nousevan maasta.”

Hän sanoi: ”Miksi häiritsit minua?”

Ja hän sanoi: ”No, haluan tietää kuinka taistelussa käy.”

85   Sanoi: ”Huomenna sinä kuolet taistelussa” ja hänen poikansa ”ja näihin aikoihin ensi yönä, sinä olet kanssani.” Ymmärsittekö? Siis, hän oli tajuissaan, ja katsoi siinä seisovaa noitaa, aivan kuten ollessaan maan päällä, katsoi häntä ja Saulia.

86   Pankaapa merkille. Usein… Entä isä ja äiti, kun he olivat kuolemaisillaan ja näkivät rakkaittensa seisovan ympärillään? He tunnistivat heidät. Mutta yliluonnollisessa ruumiissaan.

87   Mutta nyt tulee se ihana puoli. Kun Jeesus palaa ylösnousemuksessa, me emme tule olemaan tuossa ruumiissa. Silloin tuo ruumis, tuo yliluonnollinen olemus, jonka Jumala loi alussa, tulee palaamaan maan päälle saamaan uuden ruumiin, ei vaimosta syntyneen, vaan Jumalan luoman (Halleluja!) ei enää vanhenemaan, ei saamaan ryppyjä, ei saamaan harmaita hiuksia päähänsä, vaan olemaan täydellinen, ikuisesti! Halleluja! Voi veli, tämä saa minut huutamaan tänä kuumana iltana! Näin on! Oi, pudotan tämän lihaviitan yltäni, nousen, ja tartun ikuiseen palkintooni! Mistä maailmassa meidän täytyisi murehtia?

88   Koko tuo suunnitelma on laadittuna ja olemassa, kuinka Jumala loi minut alussa. Minä tulin tänne alas maan päälle, otin paikkani Evankeliumin julistajana, tai sinä, pelastettuna miehenä tai naisena, sitten elämme elämämme Jumalan armon varassa. Halleluja! Ja tuo sama henki, joka oli alussa, lähtee täältä. Minä palaan takaisin tietoisena siitä, että olin ollut täällä, (Halleluja!) ja sitten odottelen alttarin alla, ikuisesti siunattuna, levossa. Ja sitten kun palaan, otan mukaani ruumiini, joka oli parhaassa huippukunnossaan ennen kuin kuolema iski siihen.

89   Kuolema iskee teihin noin kaksikymmentäkaksi tai kaksikymmentäkolme vuotiaina, te alatte heiketä. Ette enää ole sellainen mies, joka olitte ennen, tai nainen, jollainen olitte; kun täytitte kaksikymmentäviisi vuotta, jokin alkoi. Silmienne alle alkaa tulla ryppyjä. Ette kestä peseytymistä niin kuin ennen. Kolmissakymmenissä huomaatte koko joukon lisää. Odottakaas, kun tulette neljäänkymmeneenneljään, kuten minä ja sitten te vasta havaitsettekin. Mutta voi veli! Odotas, kun täytän 80, ja 90 ja seison tällä lailla kepin kanssa. Mitä se on? Jumala vain pani minut juoksemaan kilpaa. Se on sitä, että kuolema astuu kuvaan. Mutta eräänä ihanana päivänä…

90   Kerran olin hartiat suorassa, mustahiuksinen (ja pää täynnä niitä), ei ryppyjä silmien alla; ja katsokaa minua nyt, minä kutistun, hartiat painuvat kumaraan, lihon, ja silmien alla ryppyjä, kalju pää. Kas vain, katsokaa mitä kuolema on tehnyt minulle viimeisten, noin kahdenkymmenen vuoden aikana. Kuolema saa sen aikaan. Odottakaas, kun tulen kahdeksankymppiseksi, jos Jumala sallii minun elää, ja katsokaa miltä näytän, seison näin kepin kanssa, vapisen näin jossakin. Mutta, halleluja, jonakin ihanana päivänä, kuolema vaatii täyden veronsa. Sitten, kun nousen ylösnousemuksessa, olen mitä olin, millaiseksi Jumala teki minut täällä maan päällä parhaimmillani ruumiissa, jota ei tehnyt rouva Branham ja herra Branham, vaan Jumala loi itse; vapaana kiusauksesta, vapaana synnistä, vapaana kaikesta muustakin, ei enää koskaan sairautta, sydänsuruja. Oi että!

91   Sitten otan vaimoani kädestä kiinni ja kävelen Jumalan paratiisin läpi tällä lailla, vielä kerran. Sinä teet samoin. Et enää johdata ympäriinsä tuota harmaapäistä naista, jota kutsut vaimoksi, vaan hän on yhtä kaunis, kuin silloin, sinä päivänä, jolloin menit hänen kanssaan naimisiin alttarilla. Halleluja! Wau! Se kyllä riittää saamaan kaverin huutamaan. Eikö vain? Näettekö?

92   No niin, tässä on se linkki; Jumala on määrännyt. Kun Jumala päättää tehdä jotakin, niin sen täytyy tapahtua. Saatana tärveli seksuaalisella halulla tämän kuvan, vaimon kautta, synnyttämään lapsia. Hän pilasi sen. Mutta menkää eteenpäin ja tehkää se, oikein hyvä. Tämä asumus, on näiden [ominaisuuksien] keräämistä varten: sillä ainoa asia, mitä teille tapahtuu tässä elämässä on, että te saatte kasaan hahmonne ja kuvanne– sen, mitä te olette. Jos olette punatukkainen nyt, olette punatukkainen silloin. Jos olette mustatukkainen nyt, olette mustatukkainen silloin. Siis, se millainen olitte parhaimmillanne. Ja jos te… Saatana peitti sen kuvan, te ette edes saaneet… Sitä mitä Jumala halusi teidän olevan, sellainen te tulette olemaan. Oi kuinka suurenmoista! Tässä on ihmisenne.

93   Nyt I Moos. 2. Sanoo, – minun täytyy kiirehtiä. Kyllä minä otan ne. (Saitko jotakin, saitko? Saatko yhtään? Saitko ne vastattavaksi?) Selvä. I Moos. 2:18-21

  1. Jumala teki Eevan Aadamin kylkiluusta, I Moos. 2:18-21. Loiko Jumala miehen ja naisen, ja loi sitten Aadamin ja Eevan– Eevan?
  2. Ottiko Kain vaimon itselleen naisen ja miehen oikeasta [vanhurskaasta] luomisesta?

94   Siis, yritetäänpä nyt… En… Tämä henkilö ehkä on läsnä, joka kirjoitti tämän. Siis, kun Jumala… ensimmäisessä kysymyksessä tässä:

Loiko Jumala miehen ja naisen I Moos. 2:18-21?

95   Ei. Minä– minä… kuten– kuten näette tässä täällä, 2:18-21 nyt, huomatkaapa:

Ja Herra Jumala sanoi… ihmisen hyvä olla yksinänsä; Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja Herra Jumala teki maasta… kaikki metsän eläimet… ja niin edelleen.

96   Nythän, Jumala loi Eevan Aadamin kyljestä. Naisella on nykyään anatomiassaan ja rakenteessaan yksi kylkiluu enemmän, kuin miehellä, koska kylkiluu otettiin Aadamin ruumiista. Aadam oli jo luotu, ja eli ja oli yksinäinen, ja sitten Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä, että ihmisen pitäisi elää yksin.”

97   Niinpä nämä papit, ja niin edelleen, jotka kieltävät oikeuden vaimoon. Siis, että, Rooman kirkko voi tehdä mitä tahansa… Kyse on heistä, he joutuvat vielä vastaamaan siitä– en minä.

98   Niin, eräs– eräs mies kysyi minulta hiljattain, hän sanoi: ”Mitä mieltä olet?”  Pappi, hän sanoi: ”Mitä mieltä olet tämän kaupungin nuoresta papista, joka otti tuon naisen, tuon tytön, jeffersonvilleläisen tytön, otti ja meni hänen kanssaan naimisiin?” Irlantilaisessa kirkossa, muistattehan. Unohdin, mikä hänen nimensä oli.

99   Sanoin: ”Hänellä on yhtä suuri oikeus mennä naimisiin, kuin minulla. Täsmälleen näin minä ajattelen siitä.” Sanoin: ”Ainut, mitä pidän… mitä hän minusta teki väärin, oli. Että hänen olisi pitänyt mennä seurakuntaan ja erota virastaan, ja sitten vasta naida tyttö, eikä livistää tuolla tavalla.”

100   Siis, muistattehan kun se oli tapahtunut täällä Jeffissä, irlantilainen katolilaispappi täällä. Hän on nuori kaveri, ja hänellä oli aikomus… oli rakastettu täällä. Ja kun hän… hänelle annettiin suuri rakkaudenlahja, ja hänen alueensa aiottiin vaihtaa, ja lähettää hänet jonnekin Indianapolisissa. Ja hän vain otti rakkaudenlahjan, tytön ja kaiken, lähti, ja meni naimisiin, eikä hänestä ole kuultu sen koommin. Niin, hänellä oli oikeus avioitua, mutta hänellä ei ollut oikeutta tehdä noin. Hänen ei olisi pitänyt tehdä sitä. Hänen olisi pitänyt mennä seurakuntaan ja sanoa: ”Tässä olen, eroan papinvirastani. Aion mennä naimisiin, ja sillä selvä.”

101   Mutta, nyt, Jumala teki Eevan, ja– ja Aadamin samalla kertaa, ainut, minkä Hän teki, oli yliluonnollinen, henki Aadam ja henki Eeva, mies ja nainen. Sitten kun Hän teki… pani Aadamin tänne. Se ei ollut hyvä… Ymmärrättekö, tämä on Jumalan kuvan paljastamista koko ajan. Kaikki tällainen, on juuri– on juuri tulossa esiin, paljastumassa kokonaan, tulossa näkyviin läpi tuonpuoleisen tuhatvuotisen valtakunnan ja suoraan ikuisuuteen. Yksinkertaisesti, Jumalan kuva on paljastumassa, Jumala on tuomassa itsensä julki.

102   Täällä, Jumala ilmaisi itsensä Kristuksessa Jeesuksessa näyttääkseen mikä Hän on. Mikä Jeesus oli? Kipujen mies, sairauden tuttava; rakastavasti prostituoidulle: ”Missä ovat syyttäjäsi?”

”Niitä ei ole yhtään, Herra.”

”En minäkään sinua tuomitse; mene äläkä tästedes syntiä tee.”

103   Väsyneenä ja uupuneena käveltyään sinä päivänä noin kolmekymmentä mailia, erämaan hiekan ja muun läpi; nainen Nainista tulee esiin; hänen ainoa poikansa, kuolleena, makaa siinä. Hän pysäytti hautajaissaattueen, pani kätensä hänen päälleen, Hän sanoi: ”Nouse! ”Ja poika, joka oli kuollut, nousi jälleen ylös. Tämä– tämä on meidän Herramme Jeesus. (Kiitoksia, Teddy, poika.) Hän ei ollut koskaan liian väsynyt, liian uuvuksissa tehdäkseen jotakin hyvää. Selvä.

Tässä on toinen juttu:

Ottiko Kain vaimon itselleen naisen ja miehen oikeasta luomisesta?

104   Siis, tämähän on kamalan kiperä kysymys, kuunnelkaapa nyt todella tarkasti. Siis, oi, Olen… olette nähneet, kun ihmiset ovat panneet paperille: ”Mistä Kain sai vaimonsa?” Voi, olen sanonut sen.

105   Enkä koskaan opettanut, että on palava helvetti vasta kuin noin neljä vuotta kääntymykseni jälkeen. Halusin nähdä sen Kirjoituksista. Jos en tiedä, en sano siitä mitään. Ymmärrättekö?

106   Mutta, nyt, ”Mistä Kain sai vaimonsa?” Tämä on nyt analyysi tästä kysymyksestä nyt. ”Ottiko Kain vaimon itselleen naisen ja miehen oikeudenmukaisesta luomisesta?” Ymmärrättekö? Siis, nyt, yksi ensimmäisistä…

107   Tämä rouva De Ark, olette kaikki kuulleet hänen parantumisestaan eräänä iltana, kuinka Jumala siunasi häntä ja kaikkea. Hän makasi, kuolevana, ja ihmiset tulivat hänen ympärilleen kahden aikaan aamulla.

108   Ja niin, nyt, ja näin minä tulin… Hänen poikansa, George, poika oli keskimmäinen, Ed mukana. He olivat kaupassa, ja minä kuulin keskustelun silloin siellä, mistä ensimmäiset… mistä Kain sai vaimonsa. Noh, sillä, jolla oli puheenvuoro, näytti olevan paras perustelu, hän sanoi: ”Minäpä sanon, mistä Kain sai vaimonsa,” hän sanoi: ”Kain meni ja otti ja nai suuren naarasapinan.” Ja hän sanoi: ”Siitä apinasta syntyi värillinen rotu.” Hän sanoi: ”Näettehän tekin, värillisen ihmisen pään on tällä tavalla tavallaan suippo niin– niin kuin apinan pää on.”

109   Noh, minä seisoin siinä, olin vain noin kaksi kuukautta vanhana Evankeliumissa. Sanoin: ”En halua olla eri mieltä kanssanne herra, koska en ole tutkija, pelastuin vasta hiljattain. Mutta.” Sanoin ”jos näin olisi, värillinen rotu olisi jo lakannut olemasta olemassa, kun vedenpaisumusta edeltävä hävitys, kun maa hävitettiin vedellä, koska Nooa ja hänen perheensä olivat ainoat arkissa. He olivat ainoat arkissa. Värillinen rotu olisi lakannut olemasta.” Sanoin: ”jos näin olisi.” Sanoin: ”Ei herra! Värillinen rotu ei todellakaan syntynyt siten. Ei herra. Värillinen rotu on peräisin samasta puusta, josta me olemme, ja jokainen inhimillinen olento siitä samasta. Ei ole mitään eroa. Täsmälleen. Olemme kaikki juuri… yksi voi olla keltainen, toinen ruskea, yksi musta, ja toinen valkoinen, ja yksi kalpea, ja toinen punainen, ja sillä lailla, mutta te olette peräisin samasta puusta. Tässä on sen fyysinen puoli. Näin on. Olette inhimillisiä olentoja yhtä kaikki, Jumalan täällä luomia.

110   Ja nyt, huomatkaapa, jokin aika sitten täällä, seisoin tässä, sekä joitakin tohtoreita Louisvillestä, puhuin, kuinka Afrikassa, kuinka nuo ihmisparat, kannibaalityyppiset, vallankin, kuinka, nainen siellä, otti pienen lapsen, olivat löytäneet pienen lapsen, ja– ja hän [nainen -suom.] oli hakannut ja sitonut pensaaseen ja antoi sen mädäntyä joitakin päiviä, tiedättehän, kunnes se oli pilaantunut, ennen kuin se syötiin, tiedättehän. Jotain sellaista, sen annettiin mädäntyä vähäsen, tulisi pehmeäksi.

111   Älkää nyt ajatelko, että aikamoisia ne kannibaalit ovat. Englannissa tehdään samoin, fasaanit tapetaan ja ne ripustetaan puuhun, sitten kun sulat putoavat pois niistä, ne syödään. Sellainen on anglosaksisen kansan alkurotu, Englannissa, näin on. Älkää ajatelko… Ei teidän tarvitse mennä Englantiin asti, menkääpä vain täällä etelävaltioihin, niin löydätte saman jutun. Varmasti. Joka mies pystyy syömään etanan tai– tai kalkkarokäärmeen, ja voi syödä mitä muuta tahansa. Niin… kyllä.

112   Huomatkaapa, nyt, antakaas– antakaas kun kerron. Mutta näin tapahtui. Värillinen… värillisellä rodulla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Kain…

113   Siis, haluan että te kuuntelette. Sanottiin että ”hän meni Noodin maahan.” Siis, Kain oli Eedenissä. Ja Eeden, Eedenin puutarha, oli Eedenistä itään. Onko näin? Eedenin puutarha oli idässä, Eedenissä, Eedenin itäosassa. Ja Kerubit asetettiin, ja Elämän Puu oli Eedenin itäportilla, ja minusta juuri siellä Kain ja Aabel uhrasivat. Ja se on se paikka, josta Kerubit leimuavan miekan kanssa eivät päästäneet enää tulemaan sisälle, portin itäpuolelle!

114   Panitteko merkille, että Jeesus tulee palaamaan idästä. Valo nousee idästä. Kaikki tulee… Sivistys alkoi idässä ja menee länteen, kunnes se kiertää ympäri ja saavuttaa itsensä jälleen. Me olemme läntinen pallonpuolisko. Se on itäinen; itäinen on vanhin kulttuuri. Kiina on vanhin nykyhistorioitsijoiden tuntema kulttuuri maailmassa. Itä!

115   Voi, kuinka voisimme viipyä tunteja yhden näistä kysymyksistä äärellä, mutta se ei olisi oikein niitä muita kohtaan. Mutta huomatkaapa, täällä… Kuinka moni haluaisi tietää, mitä ajattelemme Kainista, missä ja kuka Kainin vaimo oli? Katsotaan. Hyvä. Kerronpa teille mitä Kain teki, ja se on ainoa järjellinen vastaus, jonka voi keksiä: Kain nai oman sisarensa. Hänen oli pakko, koska silloin maan päällä ei ollut kuin yksi ainoa naisihminen; Raamattu kertoo, että vain kolme oli syntynyt, Haam, Seem… tai ei… anteeksi, oli Kain Aabel ja Seet. Mutta oliko yhtään… Raamatussa kirjataan harvoin tytön syntymä. Sen te tiedätte.

116   Siis, olen varmasti moittinut naisia tänä iltana. Mutta, nähkääs, maailma palvoo naisia, mutta naiset olivat perkeleen työkalu alussa. Ja väärintekijä on hänen paras mahdollinen instrumenttinsa nykyään[kin]. Hän [nainen] saa lähetetyksi enemmän saarnaajia helvettiin, kuin kaikki salakapakat yhteensä maailmassa. Annetaanpa pikku hempukan, tupakka suupielessä, tukka tällättynä aivan pystyyn tällä lailla, suuret pitkät silmäripset räpsyttäen ylös alas, veli vähän… hyvännäköinen vartaloltaan, katsokaa, mitä hän saakaan aikaan.

117   Saarnaaja, sinun on parasta olla täysin Jeesuksen Kristuksen veren suojassa. Näin on. Äläkä yritä kertoa minulle, että olethan sinä mies! Olen nähnyt aivan riittävästi sitä. Katsokaapa tänne. Parasta, mitä voit tehdä, on pitää mielesi keskittyneenä Jeesukseen Kristukseen ja pitää ajatuksesi puhtaina.

118   Kuten Paavali sanoi jossain, hän sanoi: ”On… Ja tiedämme, että meillä on oikeus kuljettaa muassamme uskonsisarta, vaimoa, minulla on oikeus tehdä se, mutta” hän sanoi: ”En tee sitä.” Näettekö, hän ei tee sitä. Hän sanoi ”Tiedän, että papiston on elettävä omine– omine… Älä sido puivan härän suuta.”

119   Tiedättehän, joskus ajattelemme, koska olemme saarnaajia…  (En minä ja sinä, en sano sitä, veljeni) Mutta saarnaajat ajattelevat, että koska ovat saarnaajia, he ovat vähän suurempia kuin joku seurakunnan maallikkojäsenistä. Et ole suurempi, etkä ole Jumalan silmissä sen enemmän kuin tuo tunti sitten kääntynyt juoppo.

120   On yksi asia, miksi uskonpuhdistus ei koskaan puhdistunut, oli nämä asiat. Tiedän, että allekirjoitan nimeeni ”Pastori.” Näin täsmälleen on; se on vain nykypäivän tapa, mutta sitä ei pitäisi tehdä. ”Pastori” ja ”piispa” ja tohtori ja kaikki nuo jutut ovat ihmistekoisia titteleitä, ja ovat hölynpölyä! Raamatussa he olivat ”Pietari,” ”Jaakob,” ”Johannes,” ja he kaikki muutkin.

121   Paavali sanoi: ”Siis, tässä, tiedän että saarnaan Evankeliumia, se– se on tehtäväni.” Minä olen saarnaaja ja hän on saarnaaja, veli Neville on saarnaaja mutta se… Se on tehtävämme– olla saarnaaja. No, se on sitä, mitä meidän oletetaan tekevän. ”Mutta antakaa minun tehdä jotain”, Paavali sanoi ”joka on enemmän kuin se. Nythän minulla on oikeus ottaa vastaan rahaa, ” Paavali sanoi, ”mutta aion tehdä telttoja näyttääkseni teille, että voin– uhrata.” Hän sanoi: ”On kunnioitettavaa, avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, aviovuode saastuttamatonna. Miehen on hyvä mennä naimisiin.” Hän sanoi: ”Minulla on oikeus mennä naimisiin. Siis, minä– minä voisin mennä naimisiin, minulla on laillinen oikeus mennä naimisiin. Mutta en vain halua mennä naimisiin, haluan antaa vielä yhden uhrin Herralle.” Näettekö? Sitten hän sanoi: ”Joka mies tuntee kutsunsa. Antakaa hänen… Joku on eunukki Jumalan Sanan takia, ja niin edelleen.”

122   Me haluamme tehdä jotakin enemmän, kuin velvollisuutemme. Ja jos olet todella syntynyt Jumalan Hengestä ja sanot: ”No, velvollisuuteni on mennä seurakuntaan– minunhan on mentävä.” Hyvä tavaton! No, haluan tehdä enemmän, kuin vain sen, haluan voittaa sieluja Kristukselle. Haluan tehdä jotakin! Haluan käydä jonkun sairaan luona, tai tehdä jotakin hänen hyväkseen. Minun tehtäväni on saarnata hautajaisissa, tehtäväni on saarnata Evankeliumia, velvollisuuteni on rukoilla sairaiden puolesta. Antakaa minun tehdä vielä jotain, antakaa minun mennä ulos tekemään jotakin, jonka takia Jumala pitää minua arvossa.

123   Ja, takaisin Kainiin. [Tyhjä kohta nauhassa. toim.] Eevahan oli ainoa Jumalan luoma naispuolinen, ja jos hänellä ei olisi ollut yhtään tytärtä, kun viimeinenkin nainen, ainut nainen, kuoli, ihmisrotu olisi lakannut olemasta. Onko näin? Ei olisi ollut enää yhtään naista. Niinpä hänellä täytyi olla tyttäriä. Ja Kain nai oman sisarensa, koska hänen täytyi, [Kainin] ei ollut mitään muuta paikkaa mistä naiset olisivat tulleet.

124   Ja se oli laillista ja lainmukaista noina aikoina jopa Aabrahamille ja aina Iisakiin asti. Iisak nai oman veriserkkunsa. Ja Aabraham nai oman sisarensa, verisisarensa. Hänen isänsä… Heillä on eri äidit, mutta sama isä. Siemen tulee miessukupuolelta. Saara, joka synnytti ihanan Iisakin. Onko näin? Maapallolla ei ollut silloin ketään.

125   Tuo kaikki oli esikuvaa ja näytti että… tässä se on, veli! Iisak… Rebekka on esikuva seurakunnasta, ja Iisak on morsiamen [yljän?] esikuva, Kristus. Onko näin? Heidän täytyy olla verisukulaisia. Aamen! Verisukulaisuus!

126   Niinpä Kain nai sisarensa, ja se… Sitten ha menivät sinne Noodin maahan. Siis, tulemme syvälliseen aiheeseen, jos menemme hieman pitemmälle, ja olenpa iloinen, ettette kysyneet siitä eteenpäin, (niin kuin: ”Mistä nuo jättiläiset ovat peräisin, joita maassa oli noina aikoina) Josefus ja muut ovat esittäneet siitä monia väittämiä.) Hyvä.

  1. Selittäisitkö sen, että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja lauantai seitsemäs? Kristityt menevät viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina kirkkoon. Eikö heidän olisi mentävä lauantaina, viikon seitsemäntenä päivänä?

127   No niin, rakas ystävä, kuka sitten kysyitkin tätä, tämä on oikein hyvä kysymys. Se on vanha kysymys, josta on väitelty tuhansien tutkijoiden kesken nykyään, mutta voisinko, mutta antakaapa minun esittää tänä iltana oma versioni. Katsokaas, siinä on kaikki, mitä minä voin. Ja jos en ole oikeassa, no, rukoilisitteko kanssani; ja Jumala antakoon minulle anteeksi (ymmärrätkö), jos se menee minulta väärin.

128   No, sikäli kun laki… Tämä on ehkä seitsemännen päivän adventistin [kysymys], joka istuu täällä. Ensimmäinen tutkimukseni koski seitsemännen päivän adventtia. Näin on. Olen tutkinut seitsemännen päivän adventismia ensimmäiseksi. Ja kun minulle tultiin kertomaan, että ”lauantai oli seitsemäs päivä,” veli se meni juutalaisen kalenterin mukaan. Eikä roomalainen kalenteri muuttanut sitä, ja lauantain todella piti olla sunnuntain paikalla. Niinpä, minut saatiin vakuuttuneeksi jostakin sellaisesta, minkä uskoin olevan oikein. Ja niin kauan, kuin luin heidän kirjallisuuttaan olin sen puolella sataprosenttisesti, mutta eräänä päivänä, kun sain otteen Raamatusta ja näin, että se oli siinä sitten eri lailla. Ymmärrättekö?

129   Nythän lauantai on sapatti, viikon kierron mukaan. Nyt me emme tiedä siitä. Se on muutettu, ja sitä on muutettu niin monta kertaa, ettemme enää tiedä mikä se niistä oli. Ymmärrättekö? Koska me… Nythän juutalaiset väittävät, että me olemme vain noin… nyt on noin 1970 jotakin, heidän kiertonsa mukaan, heidän kalenterinsa. Roomalaisen kalenterin mukaan 1953. Oli myös eri kalenteri, jonka mukaan se on jotain muuta. Mutta näin siitä tulee osoitus kristillisyydestä, se perustuu viittaukseen Kristuksen syntymästä. Ymmärrättehän, siitä me laskemme sen.

130   Siis, mutta nyt seitsemännestä päivästä; on paljon helluntailaisia, jotka ovat sapatti– sapatti sapatinpitäjiä, pitävät lauantain sapattina. Siis, he sanovat: ”Jumalan Sanassa ei ole sanaakaan lauan-… sunnuntain pitämisestä päivänä.” Siis, minä sanon saman sapatista Uudessa Testamentissa. Ymmärrättekö? Nythän, lauantai oli sapatti, joka annettiin juutalaisille. Se annettiin ainoastaan yhdessä ajanjaksossa.

131   Tästähän saattaa nousta uusi kysymys, joka ampuu takaisin. Mutta huomatkaapa nyt. Silloin kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, ei seitsemättä päivää noudatettu niin– niin kuin minä ymmärrän Kirjoitusten mukaiseksi, vasta, kuin melkein tuhannen viidensadan vuoden päästä. Ja erämaassa, Jumala antoi Israelille seitsemännen päivän merkiksi Jumalan ja… välille.

132   Ja Jumala lepäsi seitsemännen päivän, Hänen muistolepopäivänsä.  Minä sanon tämän tällä tavalla mahdollisen seitsemännen päivän adventistin, veljen tai sisaren hyväksi, nähkääs, heillä on ihana kirkko. Ja nyt, huomatkaapa, minä olisin heidän kanssaan hieman eri mieltä tästä kysymyksestä.

133   Siis, Jumala pyhitti seitsemännen päivän. Kuusi päivää oli ihmistä. Seitsemäs oli Jumalan lepopäivä, joka oli esikuva, esikuva tuhatvuotisesta valtakunnasta. Siis, nyt huomatkaa tämä, kuinka– kuinka nämä sulautuvat yhteen. Kun nyt Jeesus tuli maan päälle, syy, miksi hänet naulittiin ristiin oli, ettei Hän pitänyt sapattia; ainoat kaksi syytettä, jotka Jeesusta vastaan esitettiin, oli että ”Hän rikkoi sapatin, ja teki itsestään Jumalan.” Ja Hän sanoi olevansa sapatin Herra. Hänellä oli… Hän oli myös Jumalan sapatti, ja Hän oli Jumala. Niinpä heillä ei ollut mitään, millä syyttää Häntä.

134   Antakaas, kun selvitän tämän teille ja näytän, mikä päivä meidän pitää pitää. Onko siitä Sananpaikkaa? Kysyn tämän teidän etunne vuoksi:

Onko olemassa Kirjoitusta, veli Branham, joka käskee ja velvoittaa meitä pitämään sunnuntain, kuten juutalaiset pitivät lauantain?

135   Ei, varmasti, sellaista ei ole. Sellaista Kirjoitusta, joka käskisi pitää lauantain tai sunnuntain, ei ole Raamatussa, Uudessa Testamentissa.  Mutta sunnuntai on ylösnousemuksen muistopäivä, se on syy, miksi me pidämme sen. Mikään…

136   Nyt sinä aiot sanoa: ”roomalaiskatoliset saivat sen aikaan.” Heitä kyllä syytetään siitä, mutta jos he tekivät sen, silloin Paavali oli roomalaiskatolinen, sekä Pietari, ja Johannes ja Jaakob ja kaikki muutkin, koska he kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä jumalanpalvelukseensa. Ja historioitsijoiden mukaan, ainoa tapa erottaa kristitty juutalainen ja ortodoksijuutalainen (he kävivät molemmat synagogassa), että lauantaina kävi toinen (joka kielsi Jeesuksen ylösnousemuksen), ja toinen kävi sunnuntaina (joka uskoi, että Jeesus nousi kuolleista). Se oli merkkinä. Ja se tulee olemaankin, se on jo merkki, ja se saattaa tulla esiin pedon merkkinä.

137   Siis, tiedän että meidän rakkaat seitsemännen päivän adventistimme veljet ajattelevat, että se on Jumalan sinetti. He sanovat: ”Pitämällä sapatin, te olette sinetöidyt.” Raamatussa ei ole yhtään Kirjoitusta, joka sanoo niin.

138   Ja tässä on Raamatun sanapaikka, joka sanoo että– että olette sinetöidyt, Efesolaiskirje 4:30 sanoo: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka”– Pyhän Hengen kaste.

139   Nyt todistan teille, että Jumalan sinetti on Pyhän Hengen kaste. Ymmärrättekö? On kyse Henkikasteesta, se on Jumalan Sinetti. Siis, Jesaja 28, hän sanoo: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!” [Jes 28:10; 13]

140   Katsohan rakas ystävä. Siis, ihmiset, jotka lakkaavat tekemästä työtä… Katsokaas, ihmiset yrittävät löytää jotakin pelastaakseen itsensä. Ei ole yhtäkään asiaa, mitä voisi tehdä sen eteen. Sinä olet pelastettu armosta. Jumala kutsuu ja Jumala pelastaa. Sinä ainoastaan seuraat Jumalan jalanjäljissä, siinä kaikki. Ei pysty. Sellainen ihmisen luonto on. Yritetään lopettaa lihansyönti, yritetään pitää sapattipäivät, yritetään… ”Jos lopetat tämän tekemisen.” Se… Sinä et ole pelastettu lihan syömättömyyden kautta. Et ole pelastettu sen tai tämän tai jonkin muun kauttaOlet pelastettu armosta! Ja Jumala, antaa armostaan sinulle uuden, ikuisen elämän. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Ja ikuinen elämä on Pyhän Hengen kaste.

141   Antakaapa, kun näytän teille. Mitä sana sapatti tarkoittaa? Tietääkö kukaan, nostaisitko kätesi? Sapatti? [Joku sisarista sanoo: ”Lepo”] Lepo. Täsmälleen. S-a-p-a-t-t-i, sapatinpäivä tarkoittaa ”l-e-p-o.” Ottakaapa Raamattunne marginaalista paikka ja katsokaa: ”Lepopäivä.” Mennäänpä Hebrealaiskirjeeseen 4. luku, aivan pikaisesti nyt. Ja me…

142   Tämä– tämä on viimeinen kysymykseni tässä. Ja veli, katsopas, onko veli Neville saanut ne sinne. Tiedän, että jotkut niistä ovat aivan lyhyitä, niinpä emme pidättele teitä enää kovin pitkään. Siis, odottakaas hetkinen, kun otan ne.

143   Siis, kun näette täällä sanan: lepo, te tiedätte, että se tarkoittaa ”sapatti.”

144   Tässä on nyt Uusi testamentti. Matteuksen evankeliumissa, Hän alkaa Matteuksen evankeliumin 5. kappaleesta, ja Hän aloittaa: ”Olette kuulleet sanotuksi, sanotuksi vanhoille: ’Älä tee huorin.’” Tämä, mitä tämä tarkoittaa? Laki, käskyt. ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Hän muutti sen eikö muuttanutkin? ”Olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ‘Älä tapa,’ mutta Minä sanon teille!” Hän muutti sen eikö muuttanutkin? (Minusta Hän ei muuttanutkaan lakia?) Hyvä. Hän sanoi: ”Mutta Minä sanon teille, että jokainen, joka suuttuu veljellensä syyttä, on jo tappanut.” Tätä ei ollut vielä Vanhassa Testamentissa, tämä on Uutta testamenttia. Hän todella pyyhälsi reilusti sen yli. Hän jatkoi eteenpäin ja toi julki käskynsä, mutta Hän jätti, Hän ohitti neljännen käskyn, joka koski seitsemättä päivää. Siis, 7. luvussa, jossa Hän…

145   Hän sanoi tällä tavalla autuaaksijulistuksissaan: [Matt. 5.] ”Olette kuulleet sanotuksi, sanotuksi vanhoille: ‘Teidän pitää, ja älä’, mutta minä sanon teille eri lailla. Olette kuulleet sanotuksi: ‘Silmä silmästä ja hammas hampaasta,’ mutta Minä sanon teille! Olette kuulleet sanotuksi eri lailla, mutta Minä sanon teille!”

146   Tämän kaiken lopuksi, Hän jätti pois 4. käskyn. Se oli: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Nyt Hän sanoo:

Tulkaa Minun luokseni työtätekeväiset ja… raskautetut, niin Minä annan teille levon. [Matt. 11:28]

147   Siis, katsokaapa, ”Joka tekee huorin, on kivitettävä,” heidät piti saada kiinni juuri itse huorinteossa Onko näin? Ja se oli tehtävä fyysisesti. ”Se, joka tappaa,” hänen piti olla murhaaja. [hänen piti murhata]

148   Mutta Jeesus sanoi: ”Joka katsoo naista,” hänen [mies -suom.] sielunsa, henkensä, ei mitään ruumiillista nyt. Hänen sielunsa on pelastunut, vaan ei ollut silloin; se oli kasvattaja, laki oli sitä. Nyt Hän sanoi: ”Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Nyt Hän sanoi: ”Olette kuullut sanotuksi: ‘Älä tapa,’ mutta Minä sanon: joka on vihainen veljelleen ilman syytä, on jo tappanut.”

149   Nyt Hän sanoi, toisin sanoin sapatista, Hän sanoi:

”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin Minä annan rauhan sielullenne,” sapatin sielullenne. Ei siis fyysiselle ruumiillenne, sielullenne.

150   Siis, kuunnelkaapa– kuunnelkaapa Paavalia nyt. Jos vain voitte… Minä tiedän, että on kuuma ja kaikkea, kuuma on täällä ylhäälläkin. Mutta otetaanpa tämä nyt vähän perusteellisemmin, niin voimme olla varmoja, että se tulee kuntoon. Nyt Paavali kirjoittaessaan heprealaisille. Ketkäs olivatkaan heprealaiset? Sanokaa vain. Juutalaiset. Onko näin? He olivat näitä sapatinpitäjiä, lainnoudattajia. Onko näin? Onko näin, veli, saarnaaja? He olivat sapatinpitäjiä, he olivat lainnoudattajia. Selvä.

151   Siis, Paavali esittää juutalaiset varjojen ja esikuvien kautta, tuoden esiin, mitä laki esitti: ”Laissa on tulevien hyvien asioiden varjo,” ja jatkaa ja kuvaa sen eräässä paikassa aurinkona ja kuuna. Kuten kuu on vain varjo auringosta, joka paistaa jossakin toisessa maassa tai toisessa maailmassa, ja vain heijastelee tänne päin. Siis, mutta nyt, eikä se voi… Hebrealaiskirje 9.

152   Siis, huomatkaapa Hebrealaiskirje 4, hän tulee sapattiasiaan. Katsokaas nyt:

Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana… [Hebr. 4:1]

153   Siis, Paavali puhuessaan sapatti-ihmisille, ihmisille, jotka pitivät sapatinpäivän. ”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen sapatinpäiväänsä,” toisin sanoen. Tai mikäli huomasitte marginaalissa, ”tai sapatin pitäminen.” Se on ”j” minulla, Scofield Raamatussa, ”tai sapatin pitäminen.” Näettekö? Hyvä.

1. Varokaamme… siis koska lupaus päästä hänen lepoonsa… ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.

 2. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; (lain alla silloin) mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

154   Siis, mentiin takaisin lain alle. Ihmisillä ei ollut uskoa, koska ei ollut mitään, mihin se olisi perustunut. Ymmärsittekö? Hyvä:

Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niin kuin Hän on sanonut…

155   Siis, ”Hänen” leponsa. Siis, ”Hänen” on Kristuksen Lepo. Hyvä, Hänen leponsa, Hänen ”sapattinsa.” Ja aina kun käytän sanaa ”lepo”, kun se lukee siellä, käytän sanaa ”sapatti” niin, että ymmärrätte olevan kyse tietyn päivän pitämisestä. Ymmärsittekö?

3. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut… ”Ja niin minä vihassani vannoin: (hebrealaisille) ‘He eivät pääse minun lepooni,’” vaikka…  (Siis, seuratkaapa Paavali ottaa ja tekee siitä pyhitetyn päivän)… hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.

4. Sillä hän on jossakin paikassa sanonut seitsemännestä päivästä levosta (tai sapatista…  Onko näin? Siihen minä nähkääs, aion sen panna.)

Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin (laissa): ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa.”

156   Tässä on seitsemäs päivänne. Siis, Paavali myöntää, että Jumala antoi sen heille, se oli se seitsemäs päivä. Ja Jumala lepäsi seitsemännen päivän, Hän siunasi sapatinpäivän; Hän pyhitti sen, ja teki siitä päivän jolloin levätä. Jumala teki niin, kaikista teoistaan.

  ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”. (Jeesus sanoo)

157   Siis, on siis toinen sapatti jossakin. Missä? Niin, muistakaa tämä tässä: ”Jumalan lepo,” seitsemäs päivä. Paavali sanoo: ”Se oli tietyssä paikassa.” Mutta nyt taasen hän sanoo: ”he eivät pääse Minun lepooni,” viitaten Jeesukseen Matteuksessa varmasti.

6. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen epäuskon [”tottelemattomuuden”KR38]  tähden:

niin taas…

158   Kuunnelkaa nyt tarkasti! Jokainen, joka kuuntelee, sanoo: ”Aamen!” [seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Kuunnelkaas:

niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, …

159   Hän määrää tässä päivän. Mikä se oli? Sanokaas jokainen yhtä aikaa. Sapatti! Eikö olekin? Hän määräsi viikon seitsemännen päivän sapatiksi tässä paikassa.

  1. niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän ”sanomalla Daavidin kautta(psalmeissa)niin pitkän ajan jälkeen, (kunnes Jeesus tulee, ymmärrättehän. ensimmäiseen kerran)… niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te… kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”.

(toinen lepo on tulossa; ei fyysinen, vaan hengellinen)

160   Siis, katsokaapas. Voi, sanot sinä: ”Siispä me myös pidämme seitsemännen päivän.” No, odotas hetki. Luetaanpa seuraava jae, katsotaanpa, eikä oteta liian nopeasti. Selvä:

8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät… Sillä jos– jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, lepopäivään, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.

161   Kun Hän muutti lain, laista armoon, olisiko Hän antanut päivän, jona levätä, lepopäivän, tietyn päivän? Mutta Hän ei sanonut mitään sapatista. Hän ei maininnut mitään sunnuntaista. Hän ei sanonut sanaakaan lauantaista. Mutta tässä on se, mitä Hän sanoi, Paavali sanoo. Kuunnelkaas: ”Niinpä… ” 19… tai 9. jae:

9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. (Se on nyt!) … tuleva… sapatinlepo Jumalan kansalle.

10. Sillä joka(sinä tai minä)on päässyt hänen lepoonsa,(Jeesuksen rauha: ”Tulkaa Minun luokseni työtätekevät ja raskautetut, niin Minä annan teille rauhan.”)on saanut levon teoistaan, hänkin,(sinä tai minä) niinkuin Jumala omista teoistansaalussa.

162   Aamen! Tässä on se sapattinne. Onko näin?

11. Ahkeroikaamme siis…  (sanoo Paavali) … päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa epäuskon esimerkkiä. (koskien päiviä ja niin edelleen, ymmärsittekö).

12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse… kunnes se erottaa sielun ja hengen… ja on sydämen… (katsotaanpa)… ajatusten… (hetkinen)… erottaa sielun ja hengen, ja… nivelet ja ytimen ja… ja aivoitusten tuomitsija;

eikä mikään luotu… ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

163   Katsokaapa, Jumala lepäsi seitsemännen päivän, loi seitsemännen päivän, antoi sen juutalaisille muistoksiPuhun nyt Paavalista, nähkääs, tässä. Siis, luuletteko, että hän antoi sen? Luuletteko, että hänellä oli oikeus? Mitä hän nyt sanoikaan Galatalaiskirjeen 1:8? ”Vaikka enkeli taivaasta tulisi ja opettaisi teille erilaista Evankeliumia, mitä minä olen sanonut, hän olkoon kirottu.”

164   No, veli Branham, mitähän minä tekisin, uskonko vain Jeesukseen Kristukseen?” Ei. Se ei ole se Lepo.

165   Siis, jos haluatte tietää mitä… Kuinka moni haluaisi tietää mitä kristityn Lepo on, sanokoon: ”Aamen.” [seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Voitte nyt merkitä sen, jos haluatte, Jesaja 28. Hän sanoo: ”Käsky käskyn päälle, käsky,” sanoen. ” Käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä, ja pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää!” Profeetta puhuu tulevasta ajasta koskien lepoa, sapattia. Lukekaapa koko kappale, katsokaas, hän sanoo: ”Tuo aika, jolloin sapatti otetaan pois,” ja he myyvät kenkiä lauantaisin samalla tapaa, kuin tekivät maanantainakin, tai mitä tahansa. Ymmärrättekö? Hän sanoo: ”Milloin tämä aika tulee?” Hän sanoo:

… käsky käskyn päälle… läksy läksyn päälle; milloin siellä, milloin täällä: pitäkää se, mikä hyvää on.

Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle.

… Ja tämä on se sapatti, lepo, josta olen sanonut, että siihen heidän tulisi astua.  Ja vielä lisäksi he kovettivat sydämensä ja nyökyttivät päätään ja hylkäsivät sen. (Juuri sama, mitä tehtiin helluntaina, kun Pyhä Henki lankesi ihmisten päälle, ja Pyhä Henki annettiin ensimmäisen kerran noille ihmisille silloin helluntaipäivänä. Se on Lepo, Jumalan kansan sapatti.)

166   Niinpä ainut syy, miksi me vietämme sunnuntaita, jonka meidän muinaiset Raamatun isämme Paavali, Johannes, Matteus, Markus, Luukas aloittivat, ja he kaikki kulkivat talosta taloon, ottivat ehtoollista viikon ensimmäisenä päivänä, jolloin opetuslapset kokoontuivat, ja sitä kutsuttiin, ei sapatiksi, vaan Herran päiväksi.

167   Johannes sanoi Patmoksen saarella, jolloin se oli jo virallisesti vakiinnutettu seurakunnassa, ”Olin Hengessä Herran päivänä.” Näin se on. Ymmärsittekö? Ja sitten hän näki…

168   Ja– ja, nyt, Herran päivä on– on päivä, jolloin Herra nousi. Ja menkää ja ottakaa historioitsija Josefuksen, Actibus [Epävarma kirjoitustapa – kääntäjä.] ja moni noista toisista. Tai ei Actibus, no, en… joku muinaisista kirjoittajista, ja te löydätte sen kyllä sieltä. Kuka tahansa kirkon historioitsija, Foxe:n Marttyyrien kirja, ja moni muu, ja löydätte sen niistä, että ainoana erona… He olivat ryhmä juutalaisia. Yhtä niistä kutsuttiin ”kannibaaleiksi” se tarkoitti kristittyjä. Ihmiset sanoivat: ”oli eräs mies, jonka Pontius Pilatus tappoi ja hänen opetuslapsensa tulivat ja varastivat Hänen ruumiinsa. Sitten se piilotettiin, ja jokaisena– jokaisena sunnuntaina ihmiset syövät osan siitä. He nauttivat nähkääs ehtoollista. Eivätkä ihmiset tienneet mistä oli kyse, ja sitten sanottiin: ”Kannibaaleja he olivat.” Ihmiset sanoivat: ”He menevät syömään viikon ensimmäisenä päivänä, kokoontuvat ja syövät tämän miehen ruumista.”

169   Ja ainoa tapa, millä voitiin sanoa, olivatko ihmiset lainnoudattajia, jotka katkerasti kielsivät ylösnousemuksen, vai olivatko he kristittyjä, jotka uskoivat ylösnousemukseen: toinen meni seurakuntaan lauantaina ja toinen meni seurakuntaan sunnuntaina, mikä oli erona heillä.

170   Aika vahvaa, eikö olekin? Selvä. Toivon tämä teki sen. Pyhä Henki on…

171   No, saitko tästä mitään veliseni? Haluaisit… Haluatko– haluatko mennä ylös vastaamaan. Katsotaanpa täältä. Kyllä vain.

  1. Onko juutalaisilla vielä mahdollisuus pelastua sen jälkeen, kun pakanoiden ajat päättyvät?

172   Voi, eikö tämä olekin loistava! Meillä ei ole aikaa käydä sitä läpi kunnollisesti, mutta antakaas, kun kerron. Ja luottakaa minun sanaani, minäpä näytän teille. Jos viette minun sanani (niin kuin selitin sen) Jumalan eteen, tarkistakaa se sitten, niin voitte selvittää sen. Koska luulen… en näe kelloa, mutta luulen, että se on yli… Mitä kello on? Mitä? Puoli kymmenen. Minun olisi jo mentävä sairaalaan, ja mentävä New Albanyyn, ja meidän on noustava ylös kaksikymmentä yli kolme aamulla. Niinpä… Enkä ole päässyt sänkyyn ennen kahta tai kolmea yhtenäkään iltana tällä viikolla.

173   Katsokaapa nyt tänne, pikaisesti nyt, että saatte tämän. Kyllä, rakas kristitty ystäväni, pakanoiden aika on päättynyt, päättymässä näinä hetkinä. Ja Jumala palaa juutalaisten tykö. Ja sallikaa minun sanoa tämä tälle pienelle seurakunnalle, että rukoilen lakkaamatta. Ja tätä koskevia profetioita virtaa eri puolilta maata. Uskon, että juutalaiset… Olkaas nyt kärsivällisiä hetkisen.

174   Juutalaiset eivät ole kyenneet ymmärtämään tätä yhtä asiaa, joka koskee kristillistä seurakuntaa. Juutalaiset ovat sanoneet minulle monta kertaa: ”Veli, et voi pilkkoa Jumalaa kolmeen osaan, ja tarjota minulle.” Juutalaisilla on yksi Jumala, ja se on Jehova.

175   Pakanat ovat tulkinneet tämän väärin; ja sen tietämyksen pohjalta, sitä on opetettu tähän asti. Luulisin, että siitä on kyllä mielikuva, ettei ole kolmea jumalaa. On vain yksi Jumala, kolmessa ilmenemismuodossa. Kolme persoonallisuutta yhdessä persoonassa. Ja kun voitte ymmärtää viestin– sanoin Hyman Appelmanille… Monet teistä tuntevatkin hänet. Hän sanoi: ”Jos veisit tuon sanoman Palestiinaan ihmeiden ja merkkien kanssa,” hän sanoi, ”miljoonat juutalaisen tulevat ottamaan Jeesus Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan.” Näettekö, näin on. Siis, sanoin…

176   Tässä on meidän Sanomamme täällä. Jeesus oli Jehova, ”kätkettynä ihmisruumiiseen” tuli alas kätkettynä. Siis, Jumala (Isä Poika ja Pyhä Henki) ei ole niin kuin teidän sormenne, kuten monet ajattelevat. Koko juttu on kuin… Ei, Jumala on… minä juuri selvitin sen teille hetki sitten, näettekö, että on kolminaisuus tuossa Ainoassa [/Eräässä/ Yhdessä].

177   Minä olen kolmiyhteinen. Olen sielu, ruumis ja henki samassa ihmisessä. Onko näin? Varmasti. Minut on pantu kasaan soluista, verestä ja hermoista, ja silti olen yksi olento. Näettekö? Kaikki mitä katsotte, on [ilmaistu] kolminaisuutena ja kolminaisuus on [ilmaistu] yhtenä.

178   Arkki oli kolmiyhteinen. Pohjakerros, matelijat, toinen kerros siivekkäät, lentävät olennot, ja kolmas kerros Nooalle ja hänen perheelleen. Kaikki!

179   Pyhäkköteltassa. Oli seurakunta, pyhä, ja kaikkein pyhin. Ymmärrättekö?

180   Ja sitten on ollut kolme tointa [/ajanjaksoa]. Isyyden, Poikuuden, ja Pyhän Hengen virka [/ajanjakso]. Ymmärrättehän, mitä tarkoitan? Mutta ne kaikki kolme… Emme sano: ”Jumalat.” Se on pakanuutta, ja Juutalainen tietää sen. Mutta, kun saat tuotua esiin hänelle, että Jeesus on Jehova Jumala, ei toinen persoona, tai kolmas persoona, vaan sama Persoona kaiken aikaa, ja tuo itsensä julki. Näettekö? Ja sitten todistetaan merkeillä ja ihmeillä, että Jeesus on noussut kuolleista.

181   Sitten tämä tohtori Reidhead…

182   Veli tuolla, erään seurakunnan opettaja, opettaja tuolla, koulun opettaja, täällä seurakunnassa tänä iltana. Ja näin hänet ja kättelin hänen vaimoansa ja lastansa siellä. Hän oli ollut kuuntelemassa, kun hän [Reidhead] saarnasi eräänä iltana. Luulen, että he ovat täällä, jos eivät ole vielä lähteneet, uskoisin, että hän on luokanopettajana Louisvillessä. Joka tapauksessa, ihmiset menivät kuuntelemaan sinne.

183   Merkittävää oli, kun tuo mies tuli meille, hän ja eräs toinen (ja eräs juutalainen), muutama kuukausi sitten. Ja hän sanoi: ”Veli Branham, minulla on niin monta tutkintoa Bob Jones [yliopisto] Olen valmistunut Wheatonista [korkeakoulu] Kaikki sivistys, mitä olla saattaa, oli kasautunut häneen! Hän sanoi: ”Olen uskonut Jumalaan pikkupojasta lähtien.” Ja hän sanoi: ”Silti elämäni on tyhjää.” Hän sanoi: ”Ovatko opettajat olleet väärässä?”

184   Ja tässä on käsitykseni. Oliko kukaan Open Doorissa [eräs seurakunta] eräänä iltana, kun meitä oli joitakin saarnamassa yhdessä? Hän sanoi: ”Kun saan minun lupani… ” Kuunnelkaa nyt pieni tabernaakkeli, rukouksianne ja asioita, jotka ovat auttaneet, kuunnelkaas tätä. Hän kertoi minulle sen aikaisemmin täällä meillä.

185   Hän tuli kotiini, hän sanoi: ”Veli Branham,” ja sanoi: ”Olen ollut aivan mykistynyt.” Hän sanoi: ”Onko olemassa mitään suurempaa kuin tämä, minkä olen uskonut ja ottanut Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanani? Ja minä uskon, että olen syntynyt uudesti Hengestä, mutta minulla ei ole siitä minkäänlaista todistetta.”

186   Minä sanoin: ”Veli, vaikka kuinka inhoan sanoa sitä, mutta opettajasi ovat petkuttaneet sinua– sinun koulutuksesi.”

187   Katsokaapa, minä sanoisin sen niin että, en usko, että voit selailla tietäsi taivaaseen: ”Uskotteko te tähän?”[kysytään] seurakunnissanne, ”Siis, tässä, antakaas, kun selaan tämän läpi, Raamattu sanoo näin, uskotko sinä sen?” Perkelekin uskoo ja vapisee! Kyse ei ole siitä, mitä sinä uskot. Sinun henkesi pitää todistaa yhdessä Hänen Henkensä kanssa, että olette Jumalan poikia ja tyttäriä uudestisyntymän kautta ja olette saaneet Pyhän Hengen kasteen.

188   Hän kysyi: ”Veli Branham, mitä ajattelet helluntailaisista?”

189   Minä vastasin: ”Se on se syy, miksi olen heidän kanssaan.  Siksi juuri hulluttelen heidän kanssaan, heillä on jotakin, mitä teillä ei ole.” Sanoin: ”Fanaattisuutensa ja kaiken muun lisäksi, heillä on totuus, josta te ette tiedä mitään.” Minä puhuin sillä hetkellä siis yhdelle Amerikan suurimmista miehistä. Kyllä vain. Hän on Sudanin lähetyksen johtaja, joka on maailman suurin, [ja joka on] läpikotaisin fundamentaalinen. Hän tunsi Kirjoitukset, ja kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen, ja saarnasi sitä tosi voimakkaasti. Saatana on niin fundamentaalinen*, kuin olla voi. [*Raamatun sanatarkkaan erehtymättömyyteen uskova.]

190   Mutta veljeni, Jeesus Kristus sanoi: ”Jos ihminen ei synny Jumalan Hengestä, hän ei näe Jumalan Valtakuntaa.”

191   Ei, koska sanot: ”Kyllä, uskon sen. Juu, uskon, että niin se on. Uskon sen. Kyllä.” Tuo ei ole sitä. Täytyy olla todellinen uuden syntymän kokemus. Jotakin täytyy tapahtua sinun ja Jumalan välillä, että tiedät olevasi siirtynyt kuolemasta elämään.

192   Hän sanoi: ”Veli Branham, voisinko minä saada Pyhän Hengen?”

193   Minä sanoin: ”Panin juuri tuolla käteni Hyman Appelmanin päälle, ja hän vastaanotti Pyhän Hengen.”

194   Tämä toinen juutalainen alkoi itkeä, ja rikkoi pienen kahvipöydän päällä olevan lasin, siellä, ja kyynelehti suuren lätäkön. Molemmat sanoivat: ”Veli Branham, miten me saisimme Pyhän Hengen?” Opettajat! Terävimmät, älykkäät! Tämän maan parhaat.

195   Ja minä sanoin: ”Apostolinen tapa saada Pyhä Henki, on että kädet pannaan ihmisten päälle.” Näin on.

196   Kätten päälle paneminen.” Ananias tuli ja pani kätensä Paavalin päälle, jotta hän saisi näkönsä takaisin ja tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä.

197   Filippus lähti pois kaupungista ja saarnasi siellä, ja kastoi siellä aikamoisen porukan Jeesuksen Kristuksen nimeen. Pyhä Henki ei vielä ollut tullut keneenkään, koska avaimet olivat Pietarilla. Sitten hän tuli, ja pani kätensä heidän päälleen ja he saivat Pyhän Hengen. Eikö totta?

198   Apostolien teot 19, Paavali tuli takaisin [Efesoon -suom.] mentyään ensin sen ohi. Apolloksella, joka oli sikäläinen Billy Graham – tyyppi, oli valtavan suuri herätys ja mahtavia hetkiä siellä. Hän sanoi: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?”– joukolle baptisteja.

199   He vastasivat: ”Me olemme Johanneksen opetuslapsia. Me kyllä tiedämme. Apollos on meidän Saarnaajamme, hän on kääntynyt lakimies, koko maan fiksuin mies.”

200   Hän sanoi: ”Mutta oletteko saaneet Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?”

He sanoivat: ”Emme tienneet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.”

Hän sanoi: ”Miten teidät on kastettu?”

He sanoivat: ”Johanneksen kasteella.”

201   Hän sanoi: ”Hän kastoi parannuksen kasteella, kehottaen uskomaan Häneen, joka oli tuleva, Jeesukseen Kristukseen.” Ja kun he kuulivat tämän, heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja Paavali pani kätensä heidän päälleen ja he saivat Pyhän Hengen, ja alkoivat puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Se on yhtä yksinkertaista, kuin että minä tiedän, mitä Kirjoituksissa sanotaan.

202   Katsopa nyt ystävä! Mielipiteesi saattaa erota tästä jonkin verran, koska olemme sekoittaneet kaikenlaista. Mutta jätetään se, älä yritä mitään omaa selitystä. Sano, mitä Raamattu sanoo, lue se vain sillä tavalla.

203   Sitten sanoin: ”Ainut, minkä tiedän, veljet, on panna kädet niiden päälle, jotka havittelevat Pyhää Henkeä.”

204   Hän sanoi: ”Panisitko kätesi ja– ja pyytäisit Jumalaa siunaamaan meitä ja antamaan meille Pyhän Hengen.”

205   Sanoin: ”Kyllä.” Sitten me polvistuimme lattialle, ja minä rukoilin ja panin käteni heidän päälleen. Ja noin muutaman viikon kuluttua, he molemmat saivat Pyhän Hengen kasteen. Ja kun tämä tohtori Reidhead sai Pyhän Hengen kasteen, seurasi myös kielillä puhuminen. Kyllä vain.

206   Ja Sudan Missions ilmoitti: ”Meillä ei ole paikkaa miehelle, joka puhuu kielillä.”

207   Ja hän tuli luokseni ja sanoi: ”–sille, joka puhuu kielillä?” No mutta, mutta…”

208   Ja minä sanoin: ”heillä ei ole paikkaa Jeesus Kristukselle, koska Jeesus Kristus puhui tuntemattomilla kielillä; ja kuoli puhuen tuntematonta kieltä.”

209   Ihmiset eivät voineet hyväksyä Paavalin opetusta. Paavali puhui kielillä enemmän, kuin kaikki muut yhteensä.

210   Joku sanoi minulle eilispäivänä, hän sanoi: ”Puhuisin mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa.”

211   Mutta Paavalin opetus puhuu: ”Halutkaa profetointia, älkääkä kieltäkö puhumasta kielillä.” Ja joiltakin on kielilläpuhuminen kielletty!

212   Kielilläpuhuminen on Jumalan jumalallinen lahja, joka kuuluu seurakunnalle nykyään aivan samoin, kuin se kuului alussa. Tämä on ehdoton totuus. Kyllä, tosiaankin! Näin Raamattu opettaa. Se on jumalallinen lahja, ja jos kiellät sen, se on sama kuin sinä– sinä kieltäisit syntymisen uudesti, kiellät kaiken, mitä Jeesus opetti, jos yrität jättää sen pois.

213   Siis, meno voi mennä villiksi sen kanssa, kuten usein on tapahtunutkin. Mutta minä sanon: ”Sillä on paikkansa.” Se on kuin kenkäpari; kun ostatte parin kenkiä, niissäkin on kieli. Ja niin tulee olla. Kun olette Kristuksen Ruumiissa, Jumala huolehtii koko kattauksesta. Hänellä on rakkaus, Hänellä on ilo.

214   Jos tulisin pöytäänne ja istuutuisin ja te sanoisitte: ”Saarnaaja, tule aterioimaan kanssani,” luulen, että rakastatte minua. Teillä olisi papuja ja perunoita ja porkkanoita ja paistettua kanaa ja kurpitsaa ja jäätelöä kaikenlaista katettuna. Miksi, luulenpa, että voisin ottaa yhtä vapaasti perunoita kuin papujakin. Ainut asia, uskoisin, saisin ottaa kanaa yhtä hyvin, kuin piirakkaakin. Pöydässä on tarjona kaikkea. Ainut asia mitä minun pitäisi tehdä, olisi ainoastaan pyytää: ”Antaisitko hieman piirakkaa?” Ja uskon hyvästä, vapaasta [täydestä] sydämestäni että rakastat minua, ja sanoisit: ”Totta kai, veliseni, ota oikein iso pala.” Onko näin? Jos sanoisin: ”Antaisitko perunoita?” Miksei, totta kai veljeni, kas tässä.”

215   Ja jokainen pelastava siunaus, jonka tähden Jeesus kuoli ja hankki sovituksellaan Golgatalla, joka on pöydässä, ja jokainen uskova istuu sen ääressä. Halleluja! Jos tarvitsen parantumista, sanon: ”Isä ojentaisitko minulle hieman parantumista”, ja minä otan sitä lautaselleni ja syön ison… Jos haluat kuolla nälkään, niin anna mennä. Kyllä vain. Ja profetointi, kielilläpuhuminen…

216   Ja– ja sitten eräs mies kirjoitti tänne, hän ei tiennyt, että puhun… olin puhunut kielillä itsekin. Ja hän kirjoittaa tämän kirjan, te tulette huomaamaan, että se tulee hajottamaan kansakuntia. Ja sen lisäksi, tällä miehellä on 25 merkittävää sananpalvelijaa Moody Bible Instituutissa, jotka tavoittelevat kielilläpuhumisen lahjaa. Fundamentalistiset ihmiset menevät aivan sekaisin. Tämän kuun ”The Christian Life”, katsokaapa tämän– tämän kuun Christian Life lehteä, sivulla 19, katsokaa tätä suurta jumaluustieteen tohtoria, joka sanoo: ”Hyväksymmekö tämän? Olemmeko kadottaneet jotakin?”

217   Kuulen runsaiden sateitten tulevan! Olette nähneet ihmisten vääntävän sen päälaelleen, mutta me olemme tulossa paikkaan, jossa Jumala ravistelee pakanamaailmaa Pyhän Hengen kasteella, ja vuodattaa sen koko täyteydessään ja voimassaan ihmeineen ja merkkeineen. Syy, miksi pidän… helluntaita on tuputettu joka nurkkaan ja eri asioiden kanssa ollaan menty tolkuttomuuksiin; aika ei ole ollut vielä kypsä. Siitä syystä meillä on ollut kaikkea tätä hurmahenkisyyttä. Mutta siitä on Jumalan jumalallinen lupaus, ja Jumalan jumalallinen Sana, ja niin tulee tapahtumaan, koska Jumala on sen sanonut. Ja minä uskon, että juuri ennen pakanoiden ajan loppua tulee Jumalan vuodatus fundamentalistien* päälle. [*Raamattuun uskovien…]

218   Tämän kuun Valituista Paloista voitte lukea, elokuun numerossa: menkää katsomaan siitä, kuinka tuo metodistisaarnaaja, saarnatuolissa, rukoilee sairaalasängyssä makaavan kuolevan miehen puolesta, ja Pyhän Hengen todiste ilmestyy ja mies on parantunut samassa hetkessä. Halleluja! Varmasti. Jumalan jumalallinen parantuminen on tullut ja katettu pöytään! Hän on kattanut profetoinnin tähän! Hänellä on kielilläpuhuminen tässä kohdassa. Hänellä on yhdeksän hengellistä lahjaa tässä Ruumiissa, ja voitte ottaa niistä mitä tahansa. Halleluja! Kyllä vain; perillä ollaan.

Palautetaanko… pakanoiden ajan päätyttyä, palautetaanko juutalaiset?

219   Kyllä vain! Monet Kirjoitukset, sisko, veli, kuka oletkin; Jooel on yksi niistä: ”Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi tuhosirkka…” ja niin edelleen, tuosta puusta. Ja Jeesus sanoi itse, kuinka heidät tultaisiin käännyttämään takaisin, ja kaikkea. Oi, koko Sana, Danielissa ja kaikkialla, puhuu siitä. Kyllä Jeesus sanoi: ”Kun näette viikunapuun tekevän nuppuja, tiedätte, että aika on lähellä.” [/puhkeavan lehteen Luuk. 21:29-20 ]

Luulen, että tämä toinenkin liittyy siihen:

  1. Uskotko, että juuta… juutalaisten paluu Palestiinaan on Raamatun ennustuksen täyttymys? Kuulimme, että olisit menossa Palestiinaan, onko se totta?

220   Kyllä. Kyllä vain. Antakaas kun kerron, yksi suurimmista… Jos haluatte tietää mikä vuodenaika on, katsokaa kalenterista. Jos haluatte tietää, mikä hetki yöstä on, katsokaa kellosta. Jos haluatte tietää missä ajassa me elämme, katsokaa, missä juutalaiset ovat. He ovat Jumalan aikarauta.

221   Katsokaa! Juuri sinä samana yönä, juuri samana päivänä, Jumalan enkeli tuli tapaamaan minua. 1946, toukokuun seitsemäntenä, Green’s Millissä Indianassa, samana päivänä kuin juutalaisten rauhansopimus allekirjoitettiin, ja valtio perustettiin ensimmäisen kerran kahteentuhanteen viiteensataan vuoteen. Halleluja!

222   Ja tänä iltana, maailman vanhin lippu, kuusisakarainen Daavidin tähti, liehuu Jerusalemin yllä ensimmäistä kertaa kahteentuhanteen viiteensataan vuoteen, Babyloniin viemisen jälkeen. Jeesus sanoi: ”Kun näette puhkeavan lehteen.” Ja siinä se on! Hän sanoi silloin: ”Oppikaa vertauksesta. Te sanotte: ‘Kesä on lähellä.’ Kun näette tämän, tietäkää, että lopun aika on ovella.” Me olemme todella ajan lopussa.

223   Katsokaa kuinka Danielin ”iljetys,” [Dan. 11:31; 12:11] ja niin edespäin, tehän tiedätte, kun Jeesus sanoi: ”Kun tuo mahtava Ruhtinas tulee, Hän profetoi tuhat ja kaksisataa ja kuusikymmentä päivää,” joka tekee kolme vuotta kuusi kuukautta. Juuri näin Jeesus saarnasi. Hän tulisi ainoastaan juutalaisille, sitten Hänet otetaan pois uhriksi ihmisten edestä. ”Ja tuo hävityksen kauhistus*,” muhamettilaiset pystyttivät Omarin Moskeijan sinne. ”Ja Jerusalemin muurit revitään kunnes” fiuh! [vihellys] Kunnes, mitä? ”pakanoiden aika täyttyy.” Ja sitten Hän palaa taas Juutalaisten keskuuteen ja se tapahtuu silloin, kun Harmageddonin taistelu käy… Sitten hän kutsui pakanoita, ottaakseen heistä kansan omalle nimelleen, Hänen morsiamensa. Huomatkaa.   Kyllä vain. Ne sata ja neljäkymmentäneljä tuhatta ovat kaikki pelastettuja juutalaisia, joiden tulee vielä seistä siellä. Kaikki nämä… [*turmion iljetys KR92]

224   Sitten, kun seurakunta tulee otetuksi ylös, Mooses ja Elia ilmestyvät, Ilmestyskirja 11, ja saarnaavat Jeesus Kristusta heille. Ja Pyhä Henki tulee otetuksi pois pakanoilta, ja ylöstempaus tapahtuu ja seurakunta otetaan ylös. Ja niille juutalaisille, jotka ovat jäljellä saarnataan kolme ja puoli vuotta, koska Hän sanoi: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty kansallesi, ja Voideltu otetaan pois siinä välissä.” Kun Hänet otetaan pois, pakanoille annetaan paikka, ja sitten he saavat vielä kolme ja puoli vuotta, jotta heille voidaan saarnata Jeesus Kristusta.

225   Varmasti juutalaiset tulevat. Ja minä luulen, veli, että kun me pääsemme silloin Palestiinaan tällä kertaa… Oi rukoilkaa! He lukevat tätä Raamattua.

226   Vielä yksi asia, sen jälkeen minulla on pieni, lyhyt kysymys täällä, ja siinä ne kaikki sitten olivatkin. Tämä tässä on uskoakseni rukous.

227   Katsokaas tätä! Tohtori Reidhead sanoi, seisoessaan keskustelemassa erään fiksun muslimin kanssa…

228   Höristäkääpä nyt todella korvianne. Tämä muslimi, minulla oli Afrikassa noin kaksikymmentätuhatta heikäläistä, jotka tulivat Herran Jeesuksen tykö nähtyään ihmeet ja merkit. Tämä… tai, ei, ei 20000, 30000 kaiken kaikkiaan. Arvatenkin 10000 heistä tuli, koska suuri enemmistö heistä oli– oli muslimeja. Ja kun he seisoivat siellä, ja minä sanoin: ”mikä teidän temppelinne profeetoista voi parantaa tämän miehen?” Sanoin: ”Mikä jumalistanne, alkuasukkaat, kykenee parantamaan tämän miehen?” ”Ei yksikään!” sanoin. Yksikään epäjumala ei voi tehdä sitä. Enkä voi minäkään. Mutta taivaan Jumala on nostanut ylös Poikansa Jeesus Kristuksen, Joka elää ihmisten keskellä nyt, joka on parantanut hänet täydellisesti, niin kuin näette hänen seisovan.” Erään miehen piti taluttaa häntä kuin koiraa, ketju kaulassa. Yhdessä hetkessä hän seisoi jaloillaan terveenä ja normaalina.

229   Ja tohtori Reidhead kertoi minulle eräänä iltana, kun istuimme autossa, hän sanoi: ”Voi, että!” ajatellessaan sitä. Hän sanoi, että tämä muslimi tuli hänen luoksensa, ja kertoi puhuneensa tälle muslimille, erittäin oppinut mies. Hän sanoi: ”No, herra, miksi ette luovu vanhasta kuolleesta profeetastanne Muhammedista?”

230   Muistakaa nyt, muslimit uskovat Jumalaan. Kaukana Afrikassa, suuri ”gong-gongi”, roikkuu siellä ylhäältä tällä lailla. Sitten otetaan suuri kumivasara ja lyödään sitä näin, ja se kuuluu koko maahan. Ja jokainen muslimi pysähtyy ja pappi tulee ulos temppelin harjalle, ja sanoo: ”On yksi todellinen elävä Jumala ja Mohammed on Hänen profeettansa.”

231   He ovat Ismaelin lapsia. Katsokaas, Haagar, he ovat Aabrahamin lapsia. He uskovat totiseen Jehova Jumalaan, mutta heistä Jeesus…  (Se oli… Hän on meidän pakanoille lähetetty Vapahtajamme, vapaasta naisesta syntynyt; Iisak, nähkääs, ja Saaran kautta). Ja nyt, he olivat Haagarista, Ismael ja heistä tuli muslimeja.

232   Ja Mohammedin hauta, teidän pitäisi nähdä se, se on vaikuttava, Kaksituhatta vuotta siellä on seissyt satuloitu hevonen. Mohammed lupasi nousevansa kuolleista jonakin päivänä ja hyppäävänsä tuon hevosen selkään ja valloittavansa maailman. Ja joka – joka hetki hevonen vaihdetaan toiseen; ja he odottavat uskollisesti vartiossa, seisaallaan, odottaen että Mohammed nousee kuolleista. Jo kaksi tuhatta vuotta on kulunut siitä.

233   He uskovat Jeesukseen, he sanovat, että Jeesus oli profeetta. Jerusalemin muurissa on rakennettuna suuri pyhäkkö, jonne Mohammedin pitäisi tulla. Ja tänne on tehty pikku, pikku pyhäkkö, se on Jeesukselle. He sanovat: ”Jeesusta ei naulittu ristiin, se on väärinkäsitys.” He sanovat: ”Hän otti hevosen ja ratsasti tiehensä.” Ymmärrättekö? Siis, he– he uskovat niin.

234   Heillä on punainen täplä silmiensä välissä. Ihmiset, jotka ovat menossa Intiaan, huomaatte kyllä. Voi, heitä on tuhansittain siellä.

235   Ja tohtori Reidhead kertoi seisseensä siellä ja hän sanoi: ”Miksette te luovu tuosta vanhasta kuolleesta profeetastanne ja ota vastaan Häntä, Joka nousi kuolleista, elävää Kristusta?” Hän oli oppinut ja tiesi miten asettaa sanansa.

236   Hän sanoi, että tämä muslimi katsoi häntä (fiksu, oppinut, juuri täällä Amerikassa, hän oli opiskellut täällä) hän sanoi: ”herra, hyvä herra, mitä teidän ylösnoussut Jeesuksenne voi minun hyväkseni tehdä, kuin mitä minun kuollut profeettani on jo tehnyt?” Hän sanoi: ”Minun kuollut profeettani lupasi minulle Elämän kuoleman jälkeen. Näin teidän Jeesuksennekin teki. ”Hänellä oli jotakin. Hän sanoi: ”Siis, he molemmat kirjoittivat kirjan. Te uskotte siihen, jonka Jeesus kirjoitti, minä siihen, jonka Mohammed kirjoitti. He molemmat lupasivat Elämän. ”Hän sanoi: ”Mitä siis teidän Jeesuksenne voi sen enempää tehdä minun hyväkseni, mitä minun Mohammedini voi?” No, tuo mies, yksinkertaisilla tosiasioilla… se on totta. Hän sanoi: ”Minun Mohammedini ei koskaan luvannut sellaisia niin kuin teidän Jeesuksenne teki. Teidän Jeesuksenne lupasi… sanotaan, että ‘Hän nousi ylös’ ja tuli olemaan kanssanne koko ajan, maailman loppuun saakka; ja samoja merkkejä ja ihmeitä, joita Hän teki, te myös tekisitte aivan maailman loppuun asti. Te parantaisitte sairaat, nostaisitte ylös kuolleet ja puhdistaisitte spitaaliset, ja ajaisitte ulos riivaajat.” Hän sanoi: ”Tutkin kristinuskon läpikotaisin.” Hän sanoi: ”Näyttäkää minulle, kun opettajanne hankkivat paikalle Jeesuksen, niin minä uskon Hänen nousseen kuolleista. Mutta sen lisäksi… Mohammed ei koskaan luvannut sellaisia asioita, hän lupasi täsmälleen Elämän kuoleman jälkeen. Ja juuri sitä samaa te opetatte, ja ohitatte tuon toisen [lupauksen].” Mies oli oikeassa, muslimi oli täsmälleen oikeassa.

237   Tohtori Reidhead sanoi vain seisseensä ja itkeneensä. Hän sanoi: ”Veli Branham, ajattelin sinua.” Ja hän ryntäsi tänne ja meni tuonne sisälle, ja minä panin käteni hänen päällensä ja Pyhän Hengen kaste tuli hänen päällensä. Ja nyt hän jopa näkee näkyjä ja kaikkea. Annetaanpa tuon muslimin tavata hänet nyt! Hän on eri mies!

238   Minä sanon, että Jeesus nousi kuolleista, Hän elää tänään. Ja Hän tekee samoja asioita kuin Hän teki silloin kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Ja te fundamentalisti-ihmiset istutte joka puolella yrittämässä selittää sen tyhjiin, ja menetätte olennaisen osan Raamattua. Täsmälleen näin on. Jeesus Kristus, ylösnoussut Jumalan Poika, voi puhua toisilla kielillä kauttanne, Hän voi profetoida kauttanne, Hän voi selittää tuntemattomia kieliä kauttanne. Ja kaikki tuo on osa Häntä.

239   Ja ottaessanne tämän osan Hänestä ja jättäessänne tämän pois Hänestä, on kuin halkaisisitte minut kahteen osaan, ja ottaisitte lonkkani ja jalkani ja sanoisitte, että teillä on minut, kun taas tätä osaa te ette ota vastaan.

240   Teidän on otettava minut kokonaan… Ja siinä syy, miksi olen täyden Evankeliumin saarnaaja, joka uskoo, että kaikki, mitä Jumala sanoi, on Totuus. Aamen! Kunnia! Tunnen itseni hihhuliksi juuri nyt. Kyllä vain. Minä uskon Sen!

  1. Matteus 24:29 sanoo: ”Aurinko pimenee eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät.” Tapahtuuko tämä ennen vai jälkeen ylöstempauksen vai juuri ennen, kuin Jeesus tulee h-i… hallitsemaan maan päälle?

241   Vaatimattoman uskoni mukaan nyt, en… En tiedä, luulen, että hän puhuu Matteus 24:stä, tässä. Siis, Jeesus puhuu tähtien ja muiden putoamisesta, luulisin, että se tapahtuu juuri ennen ahdistuksen aika, lankeaa maan päälle.

242   Siis, minulla on tosi hassu ajatus, josta monet teistä tulevat olemaan kanssani eri mieltä, miksi, luulen, että monet vanhat tekijät ovat kuulleet opetusta, että me menisimme sen läpi. Nähkääs, enpä usko, että seurakunta menee ahdistuksen ajan läpi. Uskon, että seurakunta… Katsokaas, minä… Ainoa tapa, jolla opetan Uutta testamenttia on, että se on Vanhan Testamentin varjo, juuri samoin kuin täällä, että Pyhä Henki on sapatin päivä, ja niin edelleen. Jokainen asia siellä on varjo.

243   Siis, ajatelkaa Vanhaa Testamenttia. Kun näette vitsausten lankeavan, oltiin Egyptissä. Eikö oltukin? Ja Jumala toi kansansa ulos Luvattuun Maahan. Onko näin? Eikä yksikään vitsaus koskettanut Israelia. Aivan kuten vitsaukset… ennen kuin se meni, he menivät Gooseniin. Onko näin? Eikä aurinko pimentynyt, hyttyset eivät tulleet, ei ollut sammakoita, täitä ei ollut, myrskyjä ei ollut, salamoita ei ollut, tappamista karjan keskellä ei ollut, ja heidät varjeltiin Goosenissa kaikelta, mitä se sitten olikin. Pitääkö paikkansa? Se on esikuva seurakunnasta, joka lähtee juuri ennen ahdistuksen aikaa. Jeesus sanoi: ”kun nämä alkavat tapahtua, nostakaa päänne, vapautuksenne on lähellä.” Näettekö?

244   Uskon, että kuu ja aurinko, ja tähdet… Sitten ihmiset sanovat että… Mene eteenpäin ja lue se, sanovat: ”Ihmiset juoksevat ja menevät piiloon ja… kaatui heidän päälleen… yrittivät tappaa itsensä, eivätkä kyenneet, ja kaikkea.” Uskon, että tämä tapahtuu juuri ennen ahdistuksen aikaa.

245   Siis, katsokaa, ahdistus tulee. Kun ahdistus iskee, seurakunta nousee ylös. Siis, muistakaa, vain tavallinen seurakunta, ilman Pyhää Henkeä menee ahdistuksen ajan läpi. Vain valitut sivuuttavat sen.

246   Oi, voisin tässä hinkata tätä vähän perusteellisemmin, vain hetken verran. Antaisitteko minulle kolme minuuttia lisää. Miksi ylös temmattuja ihmisiä kutsutaan– jäännökseksikö? Onko näin? Hyvä… Minä– minä tarkoitan se– se on morsian. Siis, jätettiin jäännös.

247   Siis, kun nainen leikkaa kaavan hametta varten, puhutaan siitä. Hän ottaa levittää kankaan esille, palan kangasta. Ja hän laittaa kaavansa tämän päälle. Hän merkkaa mistä kangas leikataan. Eikö?

248   Voi veli, tämä tekee sinulle tosi hyvää! Kuka tekee valinnan? Jumala tekee valinnan! Onko näin? Minä en sano sitä, Hän on se, joka sen sanoo. Ja hän laittaa kaavan kenen päälle haluaa. Onko näin?

249   Siis, oli kymmenen neitsyttä, jotka menivät ylkää vastaan. Onko näin?

250   Mikä on neitsyt? Neitsyt tarkoittaa: ”puhdas pyhä.” Onko näin? Mikä neitseellinen tyttö on? Tyttö, johon ei ole koskettu koskaan. Hän on neitsyt. Mikä on puhtaampaa kuin neitsytoliiviöljy? Se tarkoittaa, että se on puhdistettu, kunnes se on täydessä neitseellisyydessään. Mitä on neitsytkulta? Sitä se on, kun kaikki kuona… se on käynyt läpi kuumuuden ja kaiken ja kaikki kuona on kiehunut pois. Onko näin? Kaikki rauta ja katinkulta, ja kaikki muukin, on kiehunut pois, ja siinä se on kaikessa neitseellisyydessään.

251   Siis, heitä oli kymmenen, jotka menivät Ylkää vastaan. Niin Jeesus sanoi. Onko näin? Kuinka moni on samaa mieltä, sanokoon: ”Aamen.” [seurakunta vastaa: ”Aamen!” toim.] Kymmenen meni Häntä vastaan. Siis, katsokaas, he kaikki olivat pyhiä. Niin, jotta voi olla ”pyhä” heidän oli täytynyt ”pyhittyä,” koska Jumalan ainoa puhdistava, pyhä virta on pyhitys. Onko näin?

252   Kannelkaas nyt. Kaikki nuo kymmenen olivat pyhitettyjä, mutta viidellä ei ollut yhtään öljyä lampussaan. Onko näin? Mitäs Öljy kuvaa? Siis, ei puhtautta, ei neitseellisyyttä. Öljy kuvaa ”Pyhää Henkeä.”

253   Siis, jos– jos sanon tämän… ja se koskee hieman, en tarkoita sitä sillä tavalla. Siis, antakaa minulle anteeksi, älkääkä jääkö pois seurakunnasta. Minä olen puhujanpöntössä ainoastaan yrittääkseni auttaa teitä. Ymmärrättekö? Antakaas, kun näytän teille.

254   Maan päällä ei ole seurakuntaa, joka eläisi opillisesti puhtaammin, kuin nasarealaiset, Pilgrim holiness [Pyhyyden pyhiinvaeltajat], ja muut. Onko näin? He uskovat ehdottomasti pyhityksen puhtauteen, ei… jopa naisilleen käyttää sormuksia, eikä mitään. Puhtaus ja pyhitys, kaikin tavoin, he uskovat siihen. Pyhyys – organisaatiot, kaikki legalistit, heidän oppinsa on sellainen, he uskovat sen. Pyhä! Naisilla on pitkät hiukset ja pitkä hame. Miehet eivät saisi kääriä edes hihojaan ylös, monet eivät. Kaikkea, eivät edes koske… polta, juo, yhtään… Mitään näistä. Pyhä! Ette voisi elää puhtaammin.

255   Mutta tuo sama nasarealaiskirkko, jos joku puhuisi kielillä seurakunnassa, hänet suljettaisiin oven ulkopuolelle. Ja he sanovat, etteivät edes istu sellaisen kanssa. Siis, tämä on totta. Jos, ette usko, yrittäkääpä kerta, niin huomaatte kyllä. Koettakaa kerta.  He vihaavat pelkää ajatustakin. He sanovat: ”Se on paholainen!”

256   Heistä viisi… Kymmenen heistä oli neitsyitä. Viisi oli viisasta, joilla oli Öljyä lampussaan, ja muut viisi olivat puhtaita ja pyhiä, mutta heillä ei ollut Öljyä (he olivat pyhitettyjä, vailla Pyhää Henkeä).

257   ”On kolme, jotka pitävät yhtä maan päällä: vesi, veri ja Henki.” Johannes 5:7, pikemminkin, sanotaan: ”On kolme, jotka pitävät yhtä taivaassa: Isä, Poika ja Pyhä Henki, nämä kolme ovat Yksi. Mutta on kolme, jotka pitävät yhtä maan päällä: vesi, veri ja Henki, ne eivät ole yksi mutta pitävät yhtä.”

258   Siis, teillä ei voi olla Isää ilman että teillä on Poika. Teillä ei voi olla Pyhää Henkeä ilman, että teillä on Isä, Poika ja Pyhä Henki. He ovat Yksi. Te… Ne ovat erottamattomat.

259   Mutta, te voitte olla vanhurskautettuja ilman että teidät on pyhitetty. Ja voitte olla pyhitettyjä ilman, että teillä on Pyhä Henki; olla puhdistettuja, elää puhdasta elämää, ja teillä voi olla jumalisuuden muoto, ja kiellätte parantavan Voiman ja puhumisen kielillä ja Jumalan suurenmoiset lahjat (ja jokaisen niistä tuolla.)

260   Tässä ovat teidän viisi viisasta neitsyttänne, joilla oli Öljyä lampuissaan, ylöstempaava usko, usko kaikkiin ihmeisiin, merkkeihin, profetioihin ja kaikkeen. Ja nuo viisi, jotka leikattiin ulos jäännöksestä, otettiin pois.

261   Ja nuo toiset olivat kuitenkin neitsyitä eivätkä joudu kadotukseen, mutta menevät ahdistuksen ajan läpi. Jeesus sanoi: ”On oleva… ”

262   Ja he sanoivat– he sanoivat: ”Antakaa meillekin vähän öljyä, me haluaisimme nyt Pyhän Hengen.”

263   Siis, tietääkö kukaan, että Pyhä Henki, Sakaria 4, ja, oi, Jaakob 5:14, kaikkihan tietävät että– että se kuvaa Pyhää Henkeä. Siis, sanotaan… Tästä syystä me voitelemme öljyllä, edustaa Pyhää Henkeä; siis: ”Hengen Öljy,” sanoo Raamattu.

264   Siis, noilla oli Pyhä Henki; ja nämä oli pyhitetty. Nämä oli pyhitetty plus Pyhä Henki, he uskoivat kaikkiin ilmiöihin ja kaikkeen Jumalan Voimaan. Kaikki, mitä Jumala puhui Täältä, he saivat sen, koska uskoivat. Heidät otettiin mukaan.

265   Ja nämä sanoivat: ”Antakaa meille, meille, nyt.”

266   He sanoivat: ”Meillä on vain sen verran, että pääsemme itse sisään,” ja he menivät pois ylöstempauksessa.

267   On sanottu: ”Menkää ostamaan niiltä, jotka myyvät sinulle,” Jeesus sanoi. Ja sitten he menivät yrittämään rukoilla asian valmiiksi saadakseen Pyhän Hengen, mutta pakanoiden aika oli jo loppu ja vainot alkoivat. Ja Hän sanoi: ”Heidät heitettiin ulos pimeyteen, jossa oli itku ja hammasten kiristys.” Mutta he tulevat olemaan toisessa ylösnousemuksessa, jossa vuohet erotetaan lampaista, eivät koskaan morsiamessa, eivätkä valituissa. Kyse on vaimon siemenen jäännöksestä.

268   Mikä jäännös on? Pala, joka leikatusta jäi jäljelle. Eräänlainen kangas. Onko näin? Sinä leikkaat itsellesi kalikopuvun, levität eteesi kunnon palan kalikoa ja leikkaat sen siitä. Kyse on Jumalan hommasta, jossa Hän asettaa kaavan, Hän leikkaa hänet [morsiamen] puvuksi. Onko näin? Ja, nyt tämä jäännöspala kalikoa, joka on jätetty tänne, on aivan yhtä hyvää kalikoa, kuin puvussakin. Onko näin? Mutta kyse on Jumalan valinnasta. Jumala valitsee seurakuntansa, Jumala määrää ennalta seurakuntansa; Jumala sääsi sen ennakolta, järjesti seurakuntansa ennalta, ja ottaa tuon seurakunnan pois! Ja jäännöspala jätetään menemään ahdistuksen ajan läpi.

269   Ja juuri tässä moni raamatuntutkija menee vikaan, ja ajattelee, että morsian menee ahdistukseen. Eräs kaveri sanoi minulle: ”En voinut kertoa sinulle, veli Branham.” Hän sanoi: ”Olen nähnyt morsiamen taivaassa. Ja lohikäärme syöksi vettä suustaan ja kävi sotaa morsianta vastaan. Ja nuo 144000, joka on morsian, seisovat Siinain vuorella.”

270   Minä sanoin: ”No ei. Ei. Ei. Ei. Olet sotkenut kaiken. Morsian oli taivaassa.” Ja vaimon siemenen jäännös, ei hän… ei kaava, jäännös oli täällä, ja vaino…  (Rooman valtakunta) lujittuu ja voimat yhdistyvät yhdeksi Suureksi kirkoksi.

271   No, se ymmärrettiin oikein… Se oli jonakin iltana televisiossa. Metodistikirkko yrittää yhdistää metodistit, baptistit ja Kristuksen täydet seurakunnat pyrkivät yhdistymään katolilaisuuden kanssa ja seistä pelkästään yhden alttarin ääressä. Mitä se piispa nyt sanoikaan, yhtenä iltana, kun hänet haastettiin silloin siellä oikeuteen, että hän on kommunisti? Minä seisoin katsomassa sitä televisiosta itse; ja oli joukoittain muita! Ja kun se aika tulee, vaino tulee nousemaan, ja Pyhä Henki lankeaa ja Metodistit ja Baptistit ja kaikki tulevat puhumaan kielillä, ylistämään Jumalaa ja parantamaan sairaita ja profetoimaan, ja kaikki ihmeet ja merkit tulevat. Valitut lähtevät ylös ja jäännös jätetään tänne menemään ahdistuksen ajan läpi. Ja lopussa, ajan lopussa, kun ihmiset havaitsevat mitä on tapahtunut, heidän täytyy käydä marttyyriuteen.

272   Sitten katsokaapa. Te sanotte: ”Noh, nyt veli Branham, meinaatko sinä kertoa minulle, että tulee olemaan… että– että on ihmisiä, jotka tulevat olemaan Valkoisen Valtaistuimen edessä tuomiolla?” He… morsian ei koskaan joudu tuomiolle. Ei varmasti. Hän on Kristuksessa. Miten sinä pääset Kristukseen? ”Yhdessä Hengessä kastetut yhteen Ruumiiseen.” Onko asia näin?

273   Siis, katsokaas, katsokaas tätä. Raamattu sanoo: ”Oikeus istui tuomiolle ja Kirjat avattiin.” Onko näin? Syntisten kirja. ”Ja toinen kirja avattiin,” joka on elämän kirja, ja jokainen ihminen tuli näin tuomituksi. Onko näin? Ja kuka suoritti tuomitsemisen?  Jeesus ja pyhät. Hän sanoi: ”Hän tuli palvelemaan, joka on meidän Vanhaikäisemme, jonka hiukset olivat kuin villa.” Ja Hän sanoi: ”Kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta tuli Hänen kanssaan ja he palvelivat Häntä tuomiolla.” Täällä Jeesus palaa Kuninkaana ja kuningattarena, häät ovat ohi, ja Hän on naimisissa. Tässä Kuningas ja kuningatar ovat seisomassa. Ja tuolla seisoo pyhitetty joukko, Jumala sanoi: ”Seisokaa tässä oikealla puolellani”. siinä kohdassa kirja avattiin– olivat syntisiä, ”Menkää vasemmalle puolelleni.” Tässä ovat ne, joiden nimi on Karitsan elämän kirjassa.

274   Te sanotte: ”Veli Branham, minun nimeni on kirjoitettuna siellä, minä menen!” Odottakaas hetkinen! Juudas Iskariot oli pyhitetty. Fiuh! Veli, herääpä nyt, nipistä itseäsi, että tajuat tämän, ymmärrätkö?

275   Juudas Iskariot, hänen henkensä on nykypäivän antikristus. Tiedätkö, Jeesus oli Jumalan Poika, tuli Jumalasta ja palasi Jumalaan; Juudas oli kadotuksen lapsi, tuli helvetistä ja palasi helvettiin. Jeesus otti katuvan syntisen mukaansa; Juudas otti katumattoman mukaansa: ”Jos olet! Jos! Jos! Jos sinä olet jumalallinen parantaja tee tämä. Jos sinä olet Tämä, tee tämä.” (Näetkö kysymysmerkin vedettynä Jumalan Sanan yli.) ”Ihmeiden päivät ovat ohi. Jos on niin, näytä minulle tämä. Jos! Jos! Jos!” Ymmärrättekö?

”Se on kokonaan totta,” Jumala sanoi.

276   Katsokaas nyt. Juudas Iskariot oli vanhurskautettu uskon kautta ja uskoi Jeesus Kristukseen ja oli kastettu. Raamattu sanoi: ”Jeesus– Jeesus kastoi opetuslapsen, opetuslapsensa.” Hyvä.

277   Johanneksen Evankeliumi 17:17, ennen kuin Hän voi lähettää heidät matkaan, Hän sanoi: ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Ja Hän oli Sana jo ennen, kuin sovitus suoritettiin. Toisin sanoen: ”Kuin esimakuna, Isä, vuodatetusta verestäni, minä pyhitän nämä.”

278   Hän antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan, ja he lähtivät matkaan ja ajoivat ulos riivaajia. Onko näin? Ja he paransivat sairaita. Onko näin? Ja he palasivat, pyhitettyinä, iloiten, hyppien, huutaen ja ylistäen Jumalaa. Onko näin? Ja he sanoivat: ”Jopa riivaajat olivat meille alamaisia.”

279   Ja Jeesus sanoi: ”Älkää siitä iloitko, että riivaajat ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaan Kirjassa.” Onko näin? Ja Juudas Iskariot oli heidän kanssaan, yksi heistä, kutsuttu, pyhitetty, ja hänen nimensä oli kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjaan. Lukekaa Matteus 10 ja katsokaa eikö näin ole. Hän kutsui jokaisen heistä, Juudaksenkin ja jokaisen heistä aivan juuri siellä. Hän lähetti heidät ja antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan.

280   Katsokaa nyt! Pukekaapa järkytyksenestoliivi yllenne. Mutta kun Juudas nousi esiin tuon seurakunnan keskuudesta, seurakunnan taloudenhoitajaksi, ja hän työskenteli pastorin kanssa… Jeesus. Mutta, kun tultiin helluntaihin, hän näytti värinsä. Hän osoitti mitä, hän oli. Ja– ja kauniisti sanottuna, hän tuhosi itsensä ja hirttäytyi sykomoripuuhun, jotta profetia täyttyisi. Ja tuo Juudaksen henki todella ilmestyy ja uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen. Aivan, kuten Jeesus sanoi: ”Riivaajat uskovat sen, ja vapisevat.” Hän kyllä ilmestyy ja opettaa pyhitystä, todella niin puhdasta elämää, kuin vain olla voi; mutta kun saavutaan Pyhän Hengen kasteeseen ja Hengen lahjoihin, hän kieltää ne! Hän näyttää värinsä joka kerta. Näin se henki lii…

281   Ja Jeesus sanoi: ”Kavahtakaa!” Matteus 24 jälleen. ”Nuo kaksi henkeä tulevat olemaan niin lähellä toisiansa, että ne tulevat pettämään valitutkin… ” Onko näin? Kun tuo malli on asetettu… Veli, parasta uskoa vanhanaikaisiin Pyhän Hengen saarnaajiin täällä ja panna asiansa Jumalan kanssa kuntoon. Näin on. Älä ota jumalisuuden ulkokuorta, ja kiellä sen Voimaa. Aamen! Onko kaikilla hyvä olla? [Seurakunta vastaa: ”Aamen! – toim.]

Kun me kaikki pääsemme taivaaseen,
Mikä riemujuhla silloin onkaan!
Kun me kaikki näemme Jeesuksen,
Laulamme ja huudamme voittoa.
Kun me kaikki olemme taivaassa,
Mikä riemujuhla silloin onkaan!
Kun me kaikki näemme Jeesuksen,
Me laulamme ja huudamme voittoa.

282   Halleluja! Noustaanpa seisomaan hetkeksi. Kuinka moni rakastaa Häntä koko sydämestään? Nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Ylistys Jumalalle!” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle!”– Toim.] ”Herra, minä uskon koko Evankeliumin.” [Seurakunta sanoo: ”Herra, minä uskon koko Evankeliumin.”– Toim.] ”Auta minua olemaan Sinun palvelijasi.” [Seurakunta sanoo: ”Auta minua olemaan Sinun palvelijasi.”– Toim.] Halleluja! Halleluja! Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen!”– Toim.] Raamatussa he…

283   Eräs nainen sanoi minulle eräänä… eräs poika, hän saattaa kuunnella tänä iltana, hän asuu aivan kadun toisella puolella. Hän tulee sieltä. Ja Lula-sisar, joka käy täällä seurakunnassa, hän huusi tuolla takana. Minä saarnasin, Veli Neville, ja tuo poika sanoi minulle… Siis, hän oli pyhäkoulun opettaja täällä Ensimmäisessä Baptistiseurakunnassa. Hän sanoi: ”Billy, pidin saarnastasi siihen asti, kun se nainen alkoi huutaa ja parkua: ‘Kiitos Jeesus! Ylistys Jumalalle!’ Ja aina välistä” hän sanoi ”joku mies sanoi: ” (Veli Seward) parkui: ‘Ylistys Jumalalle! Aamen!” Ja minä saarnasin Menetätte esikoisoikeutenne, Eesau myi esikoisoikeutensa. Ja olin jatkamassa, ja he jatkoivat huuteluaan. Ja sanoivat: ”Ooooo,” hän [poika– suom.] sanoi: ”se– se saa suorastaan kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä.” Hän sanoi: ”En voi ymmärtää sellaista!”

284   Minä sanoin: ”Veli, jos koskaan pääset taivaaseen, jäädyt kuoliaaksi.” Sanoin: ”Taivaassa on varmasti huutoa öin ja päivin.” Ja näin se on veli. Voi kyllä todella!

Oi haluan nähdä Hänet, katsoa kasvoista kasvoihin,
Laulaa siellä ikuisesti Hänen pelastavasta armostaan;
Antakaa minun korottaa ääneni ylistyksen kaduilla;
Huolet ovat takana, viimein kotona, iloitaksemme ikuisesti.
Oi haluan nähdä Hänet, katsoa kasvoista kasvoihin,
Laulaa siellä ikuisesti Hänen pelastavasta armostaan;
Antakaa minun korottaa ääneni ylistyksen kaduilla;
Huolet ovat takana, viimein kotona, iloitaksemme ikuisesti.

285   Aamen! Selvä, Veli Neville, Jumala siunatkoon sinua. Mene vain ylös ja päätä kokous.

53-0608E SINUN SANASI MUKAISESTI (At Thy Word), Connersville, Indiana, USA, 8.6.1953

53-0608E SINUN SANASI MUKAISESTI
(At Thy Word)
Connersville, Indiana, USA, 8.6.1953

 

1      Hyvää iltaa, kristityt ystävät. On suuri etuoikeus olla täällä jälleen tänä iltana aloittamassa uutta viikon mittaista jumalanpalvelusta… Veli on kai kertonut teille, että saamme pitää paikan viikon ajan. Ja olemme siitä kiitollisia. Haluamme kiittää täällä olevia miehiä, yhteistyöhön osallistuvia pastoreita ja niitä, jotka lähtivät eteenpäin hakemaan sitä. Haluamme kiittää jokaista teistä siitä, että annoitte meille kutsun, että jäisimme tänne. Ennen kaikkea me tietenkin kiitämme Jumalaa lupauksesta. Haluamme kiittää tämän kaupungin pormestaria ja kaupungin virkamiehiä siitä, että saamme käyttää tätä paikkaa. Siunatkoon Herra heitäkin runsaasti.

Ja me yritämme Jumalan avulla ja parhaamme mukaan palvella tällä viikolla sairaita ja hädänalaisia, jotka tarvitsevat pelastusta ja myös heidän ruumiinsa puolesta, Herramme Nimessä, parhaamme mukaan.

2      Se on tavallaan uusi asia, jota yritämme nyt. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt parhaani mukaan hoitaa kokouksia itse ja – siis ilman manageriani ja heitä. Täällä ei ole ketään muuta kuin minä ja pieni poikani, seitsemäntoistavuotias poika. Minun on siis pidettävä saarnat ja niin edelleen. Ja olen aina ajatellut, että ehkä Herra auttaisi minua tekemään sen joskus, ja minä yritän sitä. Joten olkaa kärsivällisiä kanssani hetken aikaa.

Ja yleensä jään kotiin, en syö, tulen kokouksiin, paastoan, rukoilen, tulen suoraan puhujakorokkeelle ja aloitan heti sieltä, rukoilen sairaiden puolesta. Tietysti se tekee kokouksesta paremman, tiedän sen. Koska olette jo voitelun alla. Mutta nyt haluaisin lukea tekstin, puhua Sanasta jonkin aikaa ja sitten rukoilla sairaiden puolesta. Niin vetäjät yleensä tekevät.

Nyt, Herra siunatkoon teitä. Kiitämme teitä hienosta yhteistyöstänne kaikkialla.

3      Ja nyt – ja eilen illalla, tai pikemminkin eilen iltapäivällä, tai pikemminkin eilisiltana, he ottivat tässä kokouksessa rakkaudenuhrin minun puolestani. Haluan kiittää teitä. En ole sen arvoinen, että annatte sen minulle. En ajatellut sitä ennen kuin eilen illalla, kun he toivat sen minulle ja sanoivat: ”Tässä on rakkausuhri sinulle.” No, olin todella iloinen siitä.

Ja vakuutan sinulle tämän, kristitty ystävä, että jokaisen sentin siitä, jonka tiedän, mitä sen kanssa tehdä, teen sen Jumalan kunniaksi. Kuka tahansa on tervetullut, niin tervetullut kuin vain voi olla, tutkimaan, miten käytän rahan. Jokainen penni, jota en tarvitse perhettäni varten, ja se, mitä minun täytyy käyttää menoihini ja muihin asioihin, menee suoraan lähetystyöhön. Ja vien itse Evankeliumia muualle maailmaan, joten tiedän sitten, millaista se on.

4      En ole koskaan elämässäni kerännyt uhria. En ole koskaan pystynyt siihen. Muistan erään kerran… Jotkut ystävistäni ovat tulleet tänne seurakunnasta. Ja muistan, että vähän aikaa sitten jouduin tilanteeseen, jossa he… Onko teillä koskaan ollut tilannetta, jossa ette ole saaneet tulojanne riittämään? Minä saarnasin siellä Tabernaakkelissani kaksitoista vuotta ilman penniäkään palkkaa. Olin Indianan osavaltion riistanvartijana tässä piirikunnassa useita vuosia. Tarkistin korkeajännitelinjoja ja niin edelleen, ja tein töitä, ansaitakseni elantoni. Minun ei tarvinnut… Ajattelin aina: ”Jos joku, jos kerran olin nuori ja pystyin tekemään töitä, miksi en tekisi töitä.” Ja sitten saarnasin siinä ohessa.

5      Melkein joka ilta viikon aikana, kävelin pitkin korkeajännitelinjoja pitkin univormu päällä. Ja löysin jonkun, joka teki parannuksen, ja vein hänet purolle, kastoin hänet ja palasin takaisin märät vaatteet päällä. Juuri niin. Maanviljelijät ja kaikki muutkin pellolla puhuivat Herrasta ja he alkoivat itkeä ja antoivat sydämensä Jumalalle, minä otin heidät, otin olkihattuni pois ja menimme purolle ja hoidimme asian siellä, ja jatkoimme matkaa riemuiten. Olen tehnyt niin, kun minun piti rikkoa jäätä. Menin suoraan sinne, ja vaatteet jäätyivät kiinni minuun, enkä koskaan elämässäni vilustunut sen takia.

Niinpä muistan yhden kerran… Nyt, vaimoni on paikalla myös, joten kuulen tästä varmaan kokouksen jälkeen. Jouduimme tilanteeseen, jossa emme pystyneet tulemaan toimeen, joten sanoin hänelle: ”Aion kerätä uhrilahjan.”

Hän sanoi: ”Minä tulen sinne seuraamaan sinua.”

Menin Tabernaakkeliin ja sanoin: ”Luuletko, etten pystyisi siihen?”.

6      Nyt, ei siksi, etteivätkö he haluaisi, nuo rakkaat ihmiset olisivat valmiita leikkaamaan kätensä irti minun vuokseni. Mutta en vain halunnut heidän tekevän sitä. Tiedän aina, että se on yksi sananpalvelijoiden heikkouksista, joka yleensä vie heidät pois Jumalan valjaista: raha. ”Rakkaus rahaan on kaiken pahan alku ja juuri.” Niinpä tulimme tänne, ja kaikki Branhamit olivat kulkureita ja niin köyhiä kuin vain voivat olla. Haluan olla samanlainen kuin muutkin.

Jokin aika sitten eräs kaveri Kaliforniasta halusi antaa minulle Cadillac-auton. Hänen vaimonsa oli parantunut syövästä, ja hän sanoi: ”No, Veli Branham, me annoimme Avakille Cadillacin.” Hän sanoi: ”Me menemme ja ostamme sinulle sellaisen.”

Sanoin: ”Kiitos, veli. Vanha kuorma-autoni Chevrolet on vielä aika hyvässä kunnossa”, sanoin.

He antoivat minulle Pontiacin, ja minä vain vaihdoin sen joka kerta takaisin, ja niin he… Hän sanoi: ”Minä… Me haluamme, että saat Cadillacin.”

7      Sanoin: ”Ei näyttäisi hyvältä, jos tulisin nyt Arkansasin halki, isolla Cadillac-autolla, ja tässä minun väkeni tulisi luokseni, ja pienet vanhat naiset tuolla ulkona, puolikuolleina, selkävaivoista kärsivinä, naisvaivoista kärsivinä, vetäen puuvillasäkkiä pellon halki tuolla tavalla; vetäen noin 25, 50 kiloa puuvillaa perässään; ehkä heillä oli rasvaista pekonia ja maissileipää aamiaiseksi, ja he sanoisivat: ”Oi, tuolla menee veli Branham Cadillacissa?” Se ei minusta näyttäisi oikealta.

Nyt, jos teillä on Cadillac, se on ihan ok, ymmärrättehän, mutta minä puhun vain itsestäni.

Muistan, kun menin erääseen kokoukseen, yhteen ”Parantumisen ääni” -konferenssiin. Ajoin paikalle. Siellä oli eräs kaveri, jolla oli suuri, mittatilaustyönä rakennettu Packard. Toisella oli Lincoln, ja minulla oli vanha 35-vuoden Chevrolet. Se jos mikään näytti vähäpätöiseltä noiden isojen autojen välissä. Mutta se vei minut sinne yhtä hyvin kuin heidänkin autonsa. Pääsin perille ihan samalla tavalla.

Niinpä muistan aikovani kerätä tämän uhrin. Menin sinne, ja vanha veli Wiseheart, siunattu olkoon hänen sielunsa, hän on tänä iltana kirkkaudessa, vanha diakoni oli siellä, iäkäs mies, sanoin: ”Aion kerätä uhrin. Haluan, että sinä teet. Minulla on jotain…”

8      Ja kaikki alkoivat katsella minua. Ja vanha veli Wiseheart, monet teistä täällä Tabernaakkelissa muistavat hänet. Ja niin hän meni… Sanoin: ”Ota hattuni, haluan laittaa sen kiertämään, tämä on jotain…”. Ja kaikki tietysti menivät… Siellä edessä istui pieni vanha nainen, takana vuosia, vaikeita aikoja. Hän työnsi kätensä pieneen taskuun, jota pidetään esiliinan alla, tiedättehän, ja tuo tasku on esiliinan alla. Hän otti esiin pienen lompakon, jossa oli pieni suljin päällä. Hän avasi sen ja alkoi poimia kolikoita. Voi ei, en voisi ottaa sen raukan rahoja. Tunsin, että se painoi sydäntäni, ja kun tulin tuon kokoiseksi, sanoin: ”Oi, minä vain pilailin, nähdäkseni, mitä sanoisitte.” Oi, istuen tuolla tavalla. Sanoin: ”En tarkoittanut sitä.”

9      Veli Ryan, vanha mies; luulen, että hän istuu täällä jossain. Yleensä hänet näkee istumassa täällä. Hänellä on pitkät hiukset ja pitkä parta. Hän on kotoisin Michiganista. Hän oli ajanut vanhalla polkupyörällä sinne ja antanut sen minulle. Hän ei voinut viedä sitä takaisin, koska hän kaatui sen kanssa. Joten korjasin sitä hieman ja maalasin sen. Otin sen ja myin sen viidellä dollarilla, eikä minun tarvinnut kerätä uhria. Joten minä… Herra tekee tien, eikö niin? Niinpä Hän tekee tien. Ja kiitän teitä todella paljon, ystävät, sydämeni vilpittömyydestä. Ja lämpimällä kristillisellä rakkaudella kiitän teitä. Ja Jumalan armosta, kun tapaamme siellä tuona suurena päivänä, tulette huomaamaan, että olen tehnyt parhaani. Herra siunatkoon teitä.

Nyt, haluan lukea pikaisesti muutamia raamatunkohtia ja puhua hieman Jumalan Sanasta. Ja sitten aloitamme rukousjonon. Muistakaa, että kokoukset jatkuvat sunnuntai-iltaan asti, jos Herra suo. Joten haluamme varata joitakin iltoja vain – vain, ehkä joinakin iltoina tällä viikolla haluaisin nähdä, voisimmeko aloittaa rukousjonon ja rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka ovat läsnä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

10   …ehkä, mutta jos olette kristittyjä, ainoa asia on uskon puute, uskotte sen juuri siinä. Ja vain siksi, että teille sanottiin, no, sitten te vain – jos ette vieläkään suostu korjaamaan sitä, lopettamaan ilkeyttänne ja sitä, mitä teette, siitä ei ole teille mitään hyötyä. Ymmärrättekö? Niinpä parantumisessa on kyse vain uskostanne Kristukseen, aina.

Nyt, Luukkaan evankeliumin 5. luvussa luen nämä sanat.

Ja kun kansa tungeksi hänen luoksensa kuullakseen Jumalan sanaa… (Pidän siitä) …, hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,

Ja hän näki kaksi venettä seisovan järven rannalla; kalastajat olivat lähteneet niistä ja pesivät verkkojaan.

Ja hän astui toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä, että hän työntäisi sen vähän irti maasta. Ja hän istuutui ja opetti ihmisiä veneestä käsin.

Ja kun hän oli lopettanut puhumisen, hän sanoi Simonille: ”Menkää syvään veteen ja laskekaa – laskekaa verkko vetääksenne sen.

Simon vastasi ja sanoi hänelle: ”Mestari, me olemme raataneet koko yön emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun sanasi mukaisesti minä lasken kuitenkin verkon alas”.

Ja kun hän oli sen tehnyt, hän sai siihen mukaansa suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.

Silloin he huusivat kumppaneilleen, jotka olivat heidän kanssaan veneessä, että he tulisivat auttamaan heitä. Ja kun he tulivat ja täyttivät molemmat veneet, niin että ne alkoivat upota.

Kun Simon Pietari näki… hän lankesi polvilleen Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, sillä minä olen syntinen ihminen, Herra”.

Sillä hän oli hämmästynyt, ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, siitä kalojen määrästä, jonka he olivat saaneet:

Ja niin olivat myöskin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen poika, jotka olivat Simonin kumppaneita. Ja Jeesus sanoi Simonille: ”Älä pelkää, tästä lähtien sinä saat saaliiksi ihmisiä”.

Ja kun hän oli tuonut heidän veneensä maihin, jättivät he kaiken ja seurasivat häntä.

11   Nyt, kumartakaamme päämme hetkeksi rukousta varten. Taivaallinen Isämme, uuden viikon alku, uusia asioita edessä… Yksi viikko historiassa, monia merkkejä, ihmeitä, joita Sinä teit meille. Me olemme kiitollisia. Rukoilen, Isä, nyt, että autat meitä tämän tulevan viikon läpi. Ja olkoon se vielä paljon ja monta kertaa suurempi, vain Jumalan kunniaksi. Suo se, Isä.

Parantukoot monet sairaat, palautukoot luopiot, syntiset syntykööt Jumalan valtakuntaan. Tulkoon vanhanaikainen herätys koko maahan, Herra, joka saa tuhannet sielut tulemaan, tarvitsevien tullessa Kristuksen luokse sielunsa pelastamiseksi, sairaiden ruumiidensa parantamiseksi. Sillä me pyydämme sitä rakkaan Lapsesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nyt, jos haluaisin ottaa, mitä kutsuisin tekstiksi, muutaman hetken ajaksi, olisi: Sinun sanasi mukaisesti. Pidän Sanan lukemisesta. Se on inspiraatio. Raamattu sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Jumalan Sanan kautta.” Se on totta. Kun kuulemme Jumalan Sanan, silloin usko tulee esiin.

12   Haluaisin tarkastella tätä tänä iltana, niin kuin näkisin sen – ehkä maanantaina. Maanantaina, kun kaikki olivat ehkä kuulleet suuren saarnan sunnuntaina ja saarnan, ja Hän lähti matkaan, eikä Hänellä ollut mitään varattuja paikkoja, vaan Hän kokoontui alhaalla meren rannalla. Tavallisesti Hänen oli pysyttävä kaukana rikkaista ja ihmisistä, joilla oli paljon maallista omaisuutta, joten Hän meni alas kalastajien, talonpoikien, alhaisina pidettyjen ihmisten joukkoon; ihmisten, joilla ei ollut paljoa tämän maailman tavaroita, mutta jotka olivat rikkaita uskossa. Haluaisin mieluummin olla sellainen.

Siellä hän siis löysi Hänet, missä ihmiset uskoivat Häneen. Ja sieltä te löydätte Hänet tänä iltana. Siellä ihmiset uskovat Häneen. Siellä Hän tulee olemaan. Hän on aina siellä, missä Hän on – ja tekin olette yleensä siellä, minne olette tervetulleita.

Nyt, sitten ajattelemme Häntä, kun Hänen kanssaan oltiin kokoontuneina tuolla alhaalla; näen Hänen tulevan ja muutamien miesten seuraavan Häntä. Ja Hän pysähtyi rannalle… rantaan. Minulla on kuva juuri siitä, missä Hän – Hän piti tämän saarnan, sellaisena kuin se on nykyään. Siellä on yhä pieniä venesatamia, joihin veneet vedetään sisään. Ja toivon voivani pitää siellä parantumisjumalanpalveluksen lähiviikkoina, jos Herra suo.

13   Nyt, kun Hän alkoi puhua, ja voin nähdä naisia ylhäällä kukkulanrinteellä ja miehiä pellolla härän kanssa kyntämässä ja niin edelleen. He kuulivat, että tuo kuuluisa Saarnaaja, joka oli juuri tullut maailman tietoisuuteen, oli tuolla alhaalla meren rannalla saarnaamassa. Voin nähdä, kuinka he jättivät pyykkinsä ja lähtivät, pysäyttivät härät ja sitoivat ne, menivät alas kuulemaan Jumalan Sanaa. Oi, minä olisin varmasti halunnut kuulla Hänen saarnaavan, ettekö tekin? Jos mistä, niin pidän hyvän saarnan kuuntelemisesta, kuulla miehen saarnaavan. Uskon kuitenkin, että kaikista saarnoista, joita olen koskaan elämässäni kuullut, olisin halunnut elää kuullakseni, kun Hän seisoi siellä ja sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, minä annan teille levon.” Ettekö olisi halunneet kuulla sitä? Luulen, ettemme koskaan tule kuulemaan sitä. Mutta yhden asian kuulemme, jos olemme uskollisia: ”Mene Herran iloon, sinä siunattu, joka on valmistettu sinulle maailman perustamisesta asti.” Olet ollut uskollinen muutamassa asiassa, Jumala on tekevä meistä monien asioiden hallitsijoita.

14   Kuinka ihanaa onkaan ajatella, että sinä iltana, kun kaikki taistelut ovat ohi ja me istumme tuolla suurella hääillallisella, eikö se tulekin olemaan ihanaa? Katson pöydän toiselle puolelle ja näen sattumalta veli Willetsin istumassa pöydän toisella puolella. ”No, he olivat Connersvillen kokouksessa.” ”He olivat Connersvillen kokouksessa.” Tiedättekö, minä… minä jotenkin uskon, että meidän täytyy hieman itkeä, eikö niin? Kun kurkotan pöydän yli ja näen sen, kaikki nuo vanhat taistelun runtelemat veteraanit, kumartuneina pöydän yli, pitäen toisiaan kädestä kiinni, itkien ilosta. Eikö se tulekin olemaan ihanaa? Ja kuulen hopeisen kuulutuksen, pasuunoiden soiton, ja Kuningas saapuu kauneudessaan, majesteettiset vaatteet yllään. Hän kulkee pöydän vieressä, tarttuu käsillään ja pyyhkii kyyneleet silmistämme ja sanoo: ”Älkää itkekö nyt, kaikki on ohi”. Aamen. Sitä päivää varten minä elän. Siksi painostan ja kerjään ja rukoilen kadotettujen sielujen puolesta ja teen kaikkeni saadakseni heidät Herran Jeesuksen luo. Sitten haluan asettua Hänen jalkojensa juureen ja kuunnella Häntä, kuten nämä ihmiset tekivät.

Hän alkoi saarnata. Ja ihmiset alkoivat uskoa, ja väkijoukkoja alkoi tulla kukkuloiden yli. Tämä uusi Kaveri, joka teki ihmeitä, teki merkkejä ja ihmeitä, näytti tietävän asioita ennen kuin ne tapahtuivat… Millainen ilmiö, ja kaikki he tulivat alas kuuntelemaan Häntä, alkoivat painautua Häntä kohti, tulivat lähelle Häntä.

15   Nyt, muutetaan kameraa hetkeksi mielessämme. Katsokaa, kuinka Pietari ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, istuvat siellä kannon tai vanhan pölkyn päällä meren rannalla; näen Pietarin istuvan siellä, ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, istuvat siellä, he olivat kalastaneet koko yön, he olivat pettyneitä. Kuka tahansa teistä kalastajista tietää, millaista on kalastaa koko yön eikä saa mitään saaliiksi. Se on todella masentavaa.

Niinpä he olivat pesseet verkkonsa ja ripustaneet ne kuivumaan, ja siinä he istuivat kannon päällä. Ja jotkut heistä sanoivat: ”No, tuolta tulee se tyyppi, se saarnaaja; katsotaanpa, mitä hän aikoo puhua.”

Näen vanhan apostolin ottavan pölkyn ja istuvan alas. Hetken kuluttua hän alkoi kuunnella ja sanoi: ”Tuossa kaverissa on jotain erilaista.” Hän sanoi: ”Tuossa kaverissa on jotain erilaista.” Siirtää pölkkyänsä hieman lähemmäs. Hetken päästä hän seisoi aivan Häntä vastapäätä. Hänessä oli jotain, joka veti ihmisiä puoleensa. Hänellä on yhä tuo sama voima. ”Jos minut korotetaan, niin minä vedän kaikki ihmiset luokseni.”

16   Ei ole väliä kuinka yksinkertainen Evankeliumi on, jos Kristus on siinä, se vetää ihmisiä puoleensa. Hän on suurin magneetti, kuten puhuimme tänä iltapäivänä, jonka maailma on koskaan tuntenut: ”Vedän kaikki ihmiset luokseni.”

Sitten kun väkijoukko kasvoi suureksi, näen Hänen katsovan ympärilleen – uskon, että Hän tiesi, että vene oli siellä. Niinpä Hän astui veneeseen ja sanoi: ”Pietari, työnnä vähän ulos; haluan saarnata hetken aikaa.” Ja kun Hän seisoi siinä ja alkoi saarnata ihmisille, no, sitten kun Hän oli lopettanut, Hän lainasi Simonin venettä, eikä Hän koskaan lainaa mitään, ellei Hän maksa siitä. Ja Hän sanoi: ”Simon, haluan, että menet syvään veteen, laskeaksesi.”

Oi, jos puhuisin siitä hetken aikaa: ”Laskeaksesi.” Siinä on ihmisten uskon ongelma tänä iltana: te pelkäätte päästää sitä irti. Monilla teistä on uskoa, mutta ette uskalla päästää sitä irti. Uskonne ilman tekoja on kuollut, aivan kuten ruumis ilman henkeä on kuollut. Näettekö? Jos teillä on uskoa, osoittakaa se minulle teoillanne.

17   Nyt, näettekö, Paavali vanhurskautti Aabrahamin uskon kautta. Jaakob vanhurskautti hänet tekojen kautta. Paavali sanoi, että Aabraham vanhurskautettiin, Room. 4, uskon kautta. Ja sitten Jaakob tulee ja sanoo, että hän oli vanhurskautettu tekojen kautta. Molemmat vahvistivat toisensa. Paavali puhui siitä, mitä Jumala näki: hänen uskonsa. Jaakob puhuu siitä, mitä ihminen näkee: tekonsa. Ja jos sanotte: ”Minulla on usko Jumalaan” ja pelkäätte panna uskoanne käytäntöön, niin siitä ei ole teille mitään hyötyä.

Juuri niin on tämän maailman nykyisten ihmisten laita, monilla heistä on uskoa, mutta he pelkäävät lähteä liikkeelle sen kanssa. Te ette vain rohkene uskaltautua edes vähän. Vain sanoa: ”No, minä voin. Kaikki minä voin tehdä Kristuksen avulla, joka vahvistaa minua.” Aamen.

Katsokaa Häntä, Hän sanoi: ”Menkää syvälle ja laskekaa alas verkot.”

18   Toisin sanoen voin kuulla Pietarin sanovan: ”No, Herra, me olemme kalastajia. Me synnyimme ja kasvoimme tällä järvellä. Me tiedämme, milloin kuu on oikeassa ja milloin kaikki merkit ovat oikeassa. Tuolla vedessä ei ole edes kalaa. Me raadoimme koko yön. Ja me tiedämme, milloin merkit ovat oikeat, emmekä koskaan saaneet yhtään kalaa. Emme saaneet mitään. Ja sitten sinä tulet ja käsket minua palaamaan samoille vesille, joissa olen vetänyt nuottaa?

Ja laskea alas ja saada kokonainen vene täyteen niitä? Eihän se voi olla mahdollista.” Jos hän olisi sanonut niin, hän ei olisi saanut niitä.

Mutta hän sanoi: ”Herra, olen raatanut koko yön, enkä ole saanut mitään, mutta Sinun Sanasi mukaisesti lasken kuitenkin verkon alas.” Siinä te olette. Siinä on salaisuus: Toimia Jumalan Sanan mukaisesti.

Jos siellä ei olisi kaloja, Jumala pystyy laittamaan sinne kaloja. Hän teki sen. Se sama verkko, joka oli vedessä koko yön eikä saanut mitään, mutta katso, kun Jumala sanoi: ”Laita se sinne.”

19   No, ehkä tänä iltana olette ehkä käyneet läpi jokaisen maamme lääkärin vastaanoton. Ehkä olette käyneet parantumiskokouksissa ja teidät on voideltu monta kertaa. Mutta tänä iltana: ”Sinun sanasi mukaisesti, Herra, minä tulen.” Sillä tavalla se tapahtuu. ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, minä lasken verkon alas, koska Sinä sanoit minulle, että jos pyydän mitä tahansa Sinun Nimessäsi, Sinä teet sen.” Tämä ei ole totta. Ja uskon, että se on totuus, ja lasken verkon alas juuri nyt Sinun käskystäsi.”

Älkää pelätkö; pyytäkää paljon. Teillä ei ole, koska ette pyydä. Ette pyydä, koska ette usko. Näin on. ”Pyytäkää, niin saatte; etsikää, niin löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” Se on Jumalan Sana.

Nyt, laskemme alas verkon vetämistä varten. Näen tuon vanhan apostolin vetämässä tuota isoa nuottaa tuolla vedessä, valmistautumassa. Ja kun hän alkoi vetää verkkoa, hän veti pari kertaa, eikä siellä ollut mitään. Jonkin ajan kuluttua jokin alkoi kiskoa, alkoi tarttua kiinni. Laskekaa vain kerran alas ja kokeilkaa. Pienellä ponnistuksella ette ehkä tunne paljoa. Toisella pienellä ponnistuksella et ehkä tunne. Voi mennä useita yrityksiä. Mutta hetken kuluttua te tunnette vetoa. Jokin on tarttunut kiinni. Jokin on linjan toisessa päässä.

20   Kuten pikkupoika, joka sai sähkön pulloon. Hän sanoi: ”Minä sain sen, minä sain sen.” Hän ei tiennyt, mitä hänellä oli, mutta hänellä oli jotain. Uskokaa Jumalaan; ottakaa Hänen Sanansa todesta. ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, minä lasken verkon alas.” Ja niin hän teki, ja hän sai suuren määrän kaloja.

Epäusko, ensimmäinen asia, tiedättehän, olisi tarttunut siihen, kun hän sanoi: ”Laskekaa verkko ja vetäkää se”, siinä missä he olivat kalastaneet. Kuinka typerää se onkaan lihalliselle mielelle. ”No”, he sanoivat, ”siellä ei ole kaloja.”

Mutta Jumala oli laittanut sinne kaloja Sanansa tähden, koska Hän oli jo puhunut: ”Laskekaa verkko alas vetämistä varten”, ja jos… jos siellä ei ole mitään vedettävää, Jumala laittaa sinne jotain vedettävää, jos Hän niin sanoo. Jos uskotte Häntä, tehkää Hänen Sanansa mukaisesti.

21   Ja nyt vielä yksi asia: he olivat koko yön vetäneet nuottaa eivätkä olleet saaneet mitään. Mutta yhden kerran, kun he uskoivat Jumalan Sanan siitä, he saivat kaikki kalat ja ne saivat jopa heidän veneensä uppoamaan. Ihmisten äärimmäinen tilanne on Jumalan tilaisuus. Kun olet mennyt niin pitkälle kuin voit, kun lääkäri on tehnyt kaikkensa, mitä hän voi tehdä puolestasi, se on – se on aika, jolloin Jumala voi alkaa puhumaan sinulle. Mutta kun sinulla on jotain, mihin voit nojata Jumalan lisäksi, sinä tukeudut siihen. Ja kun tulee viimeinen hetki, silloin – silloin voitte puhua ihmiselle hänen sielustaan.

Tunnen erään miehen jokin aika sitten; en pystynyt puhumaan hänelle lainkaan. Yritin sanoa – hän teki pilkkaa kokouksesta. Hän sanoi: ”Voi, Billyllä on sekaisin päästään.” Jatkoi ja sanoi kaikenlaista. Hän oli myös lääkäri, harjoittelija sairaalassa.

22   Ja eräänä iltana, noin muutama viikko sitten, olin siellä hätäpuhelun vuoksi. Hän kutsui minut huoneeseen ja sanoi: ”Veli Branham”, vähän eri tavalla silloin; hän sanoi: ”He aikovat irrottaa käteni”. Hän sanoi: ”Minulla on viisi lasta”, ja kysyi: ”Mitä minä teen?”.

”No”, sanoin, ”en tiedä.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, tunnen yhden sairaanhoitajattaremme täällä; hoidimme häntä noin kolme vuotta jalkavaivojen takia.” Ja sanoi: ”Nyt, hän meni sinne kerran, hänen puolestaan rukoiltiin, ja hän on normaali ja voi hyvin.”

Sanoin: ”Minä tunnen hänet, Margie Morgan.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, luuletko, että Jumala auttaisi minua?” Hän sanoi: ”Veli Branham, luuletko, että Jumala auttaa minua?” Sanoin: ”Jos muutat asenteesi ja uskot Häneen.”

23   Ja muutama päivä ennen kuin tulin tänne, minulle kerrottiin, että lääkäri sanoi: ”Ei ole edes tarvetta leikata tuon miehen kättä.” Jumala oli parantanut hänet. Jumala on kykenevä ja pitää Sanansa, kun tehdään Jumalan sanan mukaisesti. Salaisuus on, että teette Hänen Sanansa mukaisesti, jos uskotte sen. Jokainen ihminen, joka on koskaan saavuttanut jotain, on ollut ihminen, joka on tehnyt Jumalan Sanansa mukaisesti. Uskotteko te sen?

Kuinka Mooses olisi voinut mennä ja hyökätä Egyptiin? Siellä hän seisoi autiomaassa ja sanoi: ”Herra, minä olen hidaspuheinen mies.” Hänellä oli puhevamma. Hän sanoi: ”En osaa puhua.” Hän alkoi keksiä kaikenlaisia tekosyitä. Mutta kun Jumala oli puhunut hänelle ja näyttänyt hänelle kirkkautensa, Jumalan Sanan mukaisesti, hän lähti Egyptiin.

24   Voitteko kuvitella – eikö se ollutkin hassun näköinen näky sinä päivänä? Mies, joka teki Jumalan Sanan mukaisesti, vanha mies, kahdeksankymmenen vuoden ikäinen… Nyt, tässä on jotain epäilijöille. Tuo mies oli kahdeksankymmentä vuotta vanha, valkoinen parta roikkui alaspäin, pitkät valkoiset hiukset roikkuivat pitkin hänen selkäänsä, pieni vanha laiha ruumis, kahdeksankymmenvuotias mies. Ja tässä hän tulee aavikon poikki kädessään kiero keppi ja vaimo istuu pienen vanhan muulin selässä lapsi kummallakin lanteella: ”Minne olet menossa, Mooses?”

”Egyptiin valloittamaan sen.”

Yhden miehen invaasio, menossa alas… Miksi? Hän oli päättänyt tehdä Jumalan sanan mukaisesti. Näin on. ”Mistä tiedät, Mooses, että aiot ottaa vallan?”

”Jumala on sanonut niin, ja minä menen sinne ottamaan vallan.”

25   No, nuo mekaaniset yksiköt, joita heillä oli Egyptissä, joka oli tuohon aikaan maailman suurin kaupunki, tai suurin kansakunta, heillä oli koko maailman käsissään, vaunut ja ratsumiehet. Ja tässä meni vanha mies, joka johti muulia vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa, ja hänellä oli pitkä valkoinen parta ja keppi kädessään, ja hän lähti alas ottamaan kaiken haltuunsa. Ja hän teki sen. Aamen.

Kun Jumala sanoo mitä tahansa, Hän tarkoittaa sitä. ”Mistä tiedät, että teet sen, Mooses?”

”Jumala sanoi niin, se ratkaisee asian.” Aamen. Pidän siitä: miehistä, jotka ottavat Jumalan sanan.

26   Kerran eräs pikkupoika, jolla oli voileipä kädessään, muutama pieni kalapala. Ympärillä oli noin viisituhatta ihmistä. Jeesus istui kalliolla ja puhui ihmisille. Ehkä pikkupoika oli pinnaillut, tiedän vain, että me kutsumme sitä Indianassa pinnaamiseksi, lintsaamiseksi, miksi ikinä haluatte sitä kutsua. Hän oli ehkä lähtenyt kalaan ja nähnyt tuon Miehen; Hänessä oli jotain; hän halusi kuulla Hänen puhuvan. Pikkuinen kaveri tuli paikalle pieni lounas kainalossaan, ja ihmiset olivat niin nälkäisiä, että meinasivat pyörtyä. Hän kysyi: ”Onko teillä mitään syötävää?”

Hän sanoi: ”Täällä on pieni poika, jolla on viisi pientä voileipää.” Hän sanoi: ”Tuokaa hänet tänne.”

27   Oi, voin kuvitella näkeväni tuon, vain draaman keinoin voin piirtää sen mieleeni. Voin nähdä pienen kaverin… Niin kauan kuin pienellä pojalla oli, se mitä hänellä oli, ei ollut kovin paljon, hän tuskin pystyi ruokkimaan itsensä sillä. Mutta kun hän kerran antoi sen, mitä hänellä oli, Jeesukselle, Jeesus ruokki viisituhatta.

Teillä ei ehkä ole kovin paljon, mutta antakaa se kerran pois; antakaa Hänelle se, mitä teillä on. Jos sinulla on noin paljon uskoa, anna se Hänelle. Päästä se irti ja katso, mitä se saa aikaan. Niin kauan kuin se oli hänen kädessään, se ei ollut paljon, mutta kun se joutui tänne, Jeesuksen käteen, se merkitsi jotain. Se ruokkii vain hänet tässä, se tuskin teki sitä. Mutta se ruokki viisituhatta ihmistä, ja sen jälkeen kerättiin täydet korit. Halleluja. Kun ajattelen sitä, sieluni tärisee ja vapisee. Jumalaa Sanansa mukaisesti…

Hän sanoi: ”Antakaa heidän kaikkien asettua maahan.”

Näen Hänen katsovan alas pieneen poikaan ja sanovan: ”Uskotko, että pystyn siihen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, Jeesus, seison aivan vierelläsi. Uskon, että pystyt siihen.”

28   Sen Hän yrittää löytää tänä iltana: jonkun, jolla on lapsenomainen usko, joka seisoo vierellä ja sanoo: ”Jeesus, uskon, että Sinä voit tehdä sen.” Jos Hän saa jonkun tekemään sen, Hän tekee sen. Mutta jos peräännyt ja sanot: ”En tiedä, minä vain pelkään; tiedän, että uskon Sinuun, mutta en usko…”.

Voi, Hän ei voi käyttää teitä. Jos jotain, joka on avuton, niin selkärangaton ihminen, joka väittää olevansa kristitty ja pelkää seisoa vakaumuksensa takana. Jumala ei halua tuollaisia pelkureita; Hän ei voi käyttää heitä.

Kuten vanha Buddy Robinson, josta pidin – luin hänen kirjaansa; hän oli melkoinen mies; hän sanoi: ”Herra, anna minulle sahatukin kokoinen selkäranka ja anna minulle paljon tietoa sieluni harjakorkeuteen saakka, ja anna minun taistella paholaista vastaan niin kauan kuin minulla on hammas suussani, ja sitten jauhan häntä kunnes kuolen”.

Juuri sellaista uskoa ja päättäväisyyttä me tarvitsemme: jonkun, joka tekee jotain. ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra.” Varmasti. Sanasi mukaisesti, sanoen: ”Sanasi mukaisesti, Herra.”

”Mitä ikinä te pyydätte Minun Nimessäni, sen Minä teen.” Sitten: ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, tässä minä tulen.”

29   Sitten voin huomata eräänä päivänä, kuten puhuimme eilen. Oli mies, joka oli kuollut; hän mätäni haudassa, Lasarus, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Näen Martan ja Marian seisovan siinä, tai Martta , joka sanoi: ”Veljeni on kuollut; hän jopa haisee tällä hetkellä. Mutta Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, Sinä vain pyydät sitä, Sinä sanot sen, ja niin tapahtuu.”

Niin se on: Tehkää Jumalan Sanan mukaisesti. Mitä Jumala sanoo, sen Jumala pystyy toteuttamaan. Jumala kautta aikojen… Voin nähdä heprealaiset lapset sinä yönä, kun he tulivat tulisen pätsin luo. He olivat Babyloniassa. Millainen tilanne, millainen aika, siellä Babyloniassa. Nuo pojat olivat päättäneet, että heitä ei voitettaisi. He aikoivat uskoa Jumalan Sanan mukaisesti. Tarvitsemme lisää heidän kaltaisiaan tänä iltana: Sadrakkeja, Mesakkeja ja Abednegoja.

30   Kuningas antoi ilmoituksen, julistuksen, ja hän sanoi: ”Jokainen, joka ei kumarra tätä kuvaa, heitetään tuliseen pätsiin”.

He sanoivat: ”Jumalamme pystyy pelastamaan meidät tästä tulisesta pätsistä, mutta jos Hän ei sitä tee, emme kuitenkaan tule kumartamaan sinua.” Pidän siitä, tuosta päättäväisyydestä.

Kuningas sanoi: ”Poltan sitten heistä pois vähän sitä pyhien kieriskelijöiden uskontoa.”

Niinpä he saivat vanhan pätsin kuumaksi, seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin se oli koskaan ollut. Näin heidän sitovan heidän kätensä taakseen. He pitivät koko yön rukouskokouksen. Seuraavana päivänä kuoleman marssi tuli, lankku, kävelivät tänne ylös, tie, mikä se olikaan, kivitie, pätsiin, ja he putosivat pätsiin. Voin nähdä, kuinka suuret vahvat miehet, kuningas, nousivat pystyyn ja sanoivat: ”Nyt näemme, kuinka hyvä tämä uskonto on, kuinka paljon, pitääkö Hän Sanansa vai ei.”

31   Mutta he olivat saaneet Jumalalta käskyn olla kumartamatta kuvia. Toimikaa Jumalan Sanan mukaisesti. Näen heidän aloittavan kuolemanmarssin; vanha taivas roihuaa punaisena tulesta. Hän sanoi: ”Haluatteko perua sen?”

He sanoivat: ”Ei, herra, meidän Jumalamme pystyy vapauttamaan meidät tästä, mutta emme kumarra kuvaanne.”

Niinpä he lähtivät nousemaan ylös. Kun he tulivat lähemmäs… Älkää olko huolissanne; jos toimitte Jumalan Sanan mukaisesti, niin paholainen tulee kääntämään kuumuuden teitä vastaan. Älkää luulko, ettei hän tekisi niin.

He jatkoivat matkaa ylöspäin. Kun he pääsivät pidemmälle, yhä kuumemmaksi, kuumemmaksi, kuumemmaksi, se alkoi käydä, voin kuulla Sadrakin sanovan Meesakille: ”Oletko varma, että rukoilit läpi?”

”Kyllä, kaikki on kunnossa.” ”Mennään sitten.”

32   Eteenpäin, suoraan ylöspäin, alkavat horjua sieltä tulevan voimakkaan kuumuuden vuoksi, lähestyvät. Vielä yksi askel ja he menevät sinne sisälle. Näyttää mustalta kuvalta uskovalle, eikö vain?

Kääntäkäämme kameraa. Koko ajan jotain tapahtuu täällä alhaalla, jotain tapahtuu myös tuolla ylhäällä. Katsokaamme tuonne ylös ja katsokaamme, mitä siellä tapahtuu. Näen Hänen istuvan upeissa pappisvaatteissaan, jotka ovat Hänen päällään, ja katselevan tuolta ylhäältä alas. Näen tämän suuren arkkienkeli Gabrielin tulevan ylös, vetävän miekkansa, vetävän esiin miekkansa ja seisovan ja sanovan: ”Mestari, oletko katsellut alas Babyloniin? Siellä on miehiä, kolme ihmistä, jotka ovat ottaneet Sanasi ja seisovat sen varassa. Ja he aikovat polttaa heidät tänä aamuna.”

Voin kuulla Hänen sanovan: ”Kyllä, Gabriel, minä tarkkailen heitä”.

Kuulen Hänen sanovan: ”Katso, olen seissyt vierelläsi; anna minun mennä sinne alas; minä muutan näkymän tänä aamuna.” Uskon, että hän olisi voinut tehdä sen.

Kuulen Hänen sanovan: ”Gabriel, olet ollut hyvä enkeli; olet tehnyt juuri sen, mitä olen käskenyt sinun tehdä siitä lähtien, kun loin sinut. Mutta työnnä se miekka takaisin.”

33   Työntäen sen takaisin sinne, Gabriel otti paikkansa Hänen rinnallaan. Sieltä tulee toinen Enkeli, joka välähtää nopeasti, hänen nimensä on Wormwood; hän hallitsee vesiä. Kuulen hänen sanovan: ”Mestari, katso alas Babyloniaan. Mitä ajattelet Babylonista? Niin”, hän sanoi, ”anna minun mennä sinne. Vedepaisumuksen tuhon aikana annoit minulle vallan hallita vesiä. Minä puhkaisin lähteet ja toin ilmakehät alas. Minä huuhtelin koko maan. Anna minun mennä sinne tänä aamuna. Minä huuhdon Babylonin pois maan päältä.” Uskon, että hän olisi voinut tehdä sen. Varmasti. Hän sanoi: ”Mitä olet mieltä sinä olet heistä?”

Sanoi: ”Kyllä, olen tarkkaillut heitä koko yön.” Aamen.

34   Hän pitää silmällä varpusta, ja minä tiedän, että hän pitää silmällä minua. Laulan, koska olen onnellinen. Hän valvoo joka hetki. Hän tietää kaiken, mitä teet. Kyllä. Hän sanoi: ”Olen tarkkaillut heitä koko yön. Ja te enkelit olette mahtavia miehiä ja olette tehneet, mitä olen käskenyt teidän tehdä, mutta en voi antaa teidän mennä tänä aamuna, koska aion mennä itse, kyse on Miehen kokoisesta työstä.” Aamen. Hän sanoi: ”Katsokaa, heillä on vain yksi askel jäljellä. He ovat menossa suoraan sisään.”

Joskus Jumala on paikallaan ja antaa asian mennä aivan viime hetkeen. Vain sinulla on kiire, ei Jumalalla. Hän tietää, mitä Hän aikoo tehdä. Te vain uskokaa Häntä; Hän on – Hänellä on se, joka vastaa.

35   Voin nähdä Hänen kävelevän alas. Näen Hänen nousevan valtaistuimeltaan, Hänen pappisvaatteensa tipahtavat Hänen ympäriltään noin, suuri Majesteettikuningas, aivan kuin kaikki tottelisi Häntä. Näen suuren ukkospilven roikkuvan tuolla pohjoisessa; kuulen Hänen sanovan: ”Itätuuli, etelätuuli, pohjoinen ja länsi, tulkaa tänne!”. Kaikki tottelevat Häntä, kaikki paitsi ihminen. Ihminen tietää siitä enemmän kuin Hän, tai luulee tietävänsä.

Voin kuulla Hänen sanovan: ”Mene tuon ukkospilven päälle ja tuo se tänne nopeasti; minulla on sinulle tehtävä.” Tuulet ja aallot tottelevat Häntä. Kaikki muu tottelee Häntä. Näen tuon suuren ukkospilven vyöryvän sinne, Hän astuu sen päälle kuin vaunuun. Oi, Hän kurottaa ylös ja tarttuu kiinni siksak-sak-salamaan, sinkoaa sen taivaalle antaakseen heidän tietää, että Hän on se, joka kuulee… Halleluja! ”Minä tarkkailen sinua, minä tiedän, missä olet.” Tuon salaman halkeaminen…

36   Kun hän meni sisään, kuulen Sadrakin sanovan: ”Kaikki järjestyy. Älkää olko huolissanne.”

Juuri silloin näen Hänen kulkevan Elämänmeren ohi ja poimivan palmun Elämänmerestä. Ja suunnilleen silloin, kun Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat tuliseen pätsiin, heidän vierellään seisoi Joku, joka tuuletti tulen pois. Tunti toisensa jälkeen he viihtyivät siellä, ja kuningas sanoi: ”Avatkaa ovet ja katsokaa, ovatko he siellä.” Hän sanoi: ”Luulin, että laitoit sinne kolme; minä näen neljä, ja yksi näyttää Jumalan Pojalta.” Miksi? Joku toimi Jumalan Sanan mukaisesti.

Helluntaipäivänä sata kaksikymmentä ihmistä meni yläsaliin ja toimivat Jumalan Sanan mukaisesti. ”No, miten se nyt menikään? Mikä on Pyhä Henki? Mitä tarkoitetaan Isän lupauksella?”

”En tiedä, miten Se on tuleva; en tiedä, mitä Se tekee tullessaan; mutta minä toimin Jumalan Sanan mukaisesti.” Aamen.

37   Yrittäkää vetää heidät pois Jerusalemista, te ette voi tehdä sitä. Heillä oli käsky pysyä siellä, kunnes Pyhä Henki tulisi. Halleluja. He toimivat Jumalan Sanan mukaisesti. ”Miten se tulee tapahtumaan?”

 ”Siitä ei ole kysymys. Tarkoitus on tarkoitus siellä pysyä, kunnes Se tulee.” Aamen. ”Kuinka kauan?”

”Kunnes Se tulee, pysykää siellä.”

Ja kun Pyhä Henki tuli kuin raivoisa, voimakas tuuli, Jumalan Sana tuli vahvistetuksi, ja he lähtivät kaduille, kaikkialle.

Jumalan kansan on aika tehdä Jumalan Sanan mukaisesti. Markuksen 16. luvussa sanotaan: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Toimikaa Jumalan Sanan mukaisesti. ”Pankaa kätenne sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Jumala siunatkoon teitä. Uskotteko te sen? Kumartakaamme päämme.

38   Herra Jeesus, ajattelen miehiä ja naisia, jotka ovat tehneet Sinun Sanasi mukaisesti. Sinä et milloinkaan jätä tai hylkää, olet aina ajoissa. Tule tänä iltana, Herra Jeesus, ilmesty tänne tänä iltana, ja ehkä täällä on monia sairaita ihmisiä, jotka ovat yrittäneet, ja lääkärit ovat yrittäneet parhaansa auttaakseen heitä, mutta eivät ole pystyneet siihen. Ehkä elämänsä menneisyydessä on jotakin. Ja tuota käärmeenpuremaa ei voi parantaa, ennen kuin se on korjattu.

Mutta voikoot he tänä iltana laittaa kaiken syrjään ja sanoa: ”Jumala, kyseessä on Sinun Sanasi, tässä minä tulen; minä tulen toimimaan Sinun Sanasi mukaisesti. Olen nähnyt ihmisten parantuvan; olen kuullut siitä. Olen katsellut muita; olen nähnyt heitä naapurustossani, jotka olivat halvaantuneita ja nyt kävelevät, sokeita, nyt näkeviä. Syöpään sairastuneita, lääkärit olivat luopuneet heistä, ja nyt he elävät ja voivat hyvin ja ovat terveitä. Ja nyt, Herra, Sinun Sanasi mukaisesti, minäkin tulen tänä iltana.” Suo se, Herra. Ja olkoon Henkesi täällä vastaamassa takaisin. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

Hyvä on, jos haluatte. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Noin kolmekymmentä minuuttia pidempään, voisin lämmetä ja puhua Herrasta. Hyvä on. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?…

Uskomattoman, joka istuu ihmisten keskellä, jotka ovat uskovia, kun demonit… Puhuimme siitä tänä iltapäivänä: ne ovat itse asiassa olentoja, joita pääsee irti ihmisten keskelle. Täällä jokin aika sitten Calgaryssa, Kanadassa, se tuli ilmi. Monta kertaa nähdessäni niitä, ne näyttävät joskus isolta hämähäkiltä, isolta mustalta varjolta. Joskus se… Näin kerran yhden, erään epileptikon kohdalla, se näytti kilpikonnalta, jolla oli pitkät jalat ja joka laskeutui alas ja kieppui ja leijui ympäriinsä.

Siellä Kanadan Calgaryssa, jossa oli noin kaksikymmentä tuhatta ihmistä, ja jokainen heistä katsoi sitä. Olisitte voineet pudottaa nuppineulan minne tahansa ja kuulla sen, kuinka se suuri musta varjo liikkui ihmisten yllä ja kaikki katsoivat siihen päin. Ja se kiersi ympäri ja lähti ulos rakennuksesta. Me emme nyt leiki seurakuntaa, ystävät. Joten olkaa kunnioittavia.

Jokin aika sitten joukko poikia halusi tehdä minulle tempun. Oletko kuullut näistä hypnotisoijista? He menevät armeijan leireille ja saavat jonkun haukkumaan kuin koira ja niin edelleen. Yksi heistä tuli kokoukseen. Hän vain yritti esiintyä fiksusti. Siellä oli useita tuhansia ihmisiä, ja tunsin oudon hengen. Katselin ympärilleni, kunnes huomasin, kuka se oli. Sanoin: ”Miksi paholainen on pannut sydämesi, että teet tuollaista? Sanoin: ”Jumala tulee maksamaan sinulle palkan siitä.”

Hän sanoi: ”Minussa ei ole mitään vikaa.”

Sanoin: ”Sinä olet hypnotisoija.” Ja he alkoivat näyttää… Sanoin: ”Kyllä, sinä olet, ja Jumala tulee maksamaan sinulle palkan.” Ja he kantoivat hänet ulos sieltä, ja hän on tänä iltana halvaantunut. Älkää tehkö sitä. Olkaa kunnioittavia tai älkää jääkö. Nyt, se on teistä itsestänne kiinni.

Hyvä on. X, sata… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …hyväksykää se siellä. Se-mikä se sitten on? Se on Jumalan, joka todistaa, että totuus on kerrottu. Nyt, haluan teidän uskovan sen koko sydämestänne. Ja Jumala tulee parantamaan. Kuinka monta ihmistä on parantunut tässä kokouksessa sen jälkeen, kun kokous on ollut käynnissä? Nostakaa kätenne ylös, kuka tahansa on parantunut? Katsokaa tuonne. Näettekö? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …katsoivat sen Raamatusta, tutkivat sitä, totesivat sen olevan totuus; asettivat luottamuksensa Jumalaan, Jumala paransi heidät. Onko se oikein, kuka tahansa, joka on parantunut? Onko se oikein, miten te teitte sen? Te toimitte Jumalan Sanan mukaisesti ja Hän teki sen. Se on ainoa tapa, miten me voimme tehdä sen: toimia Jumala Sanan mukaisesti.

Nyt, luulen, että meillä on tänään noin kaksikymmentä tässä rukousjonossa, luulisin. Ja haluamme nähdä, onko joku, jolla ei ole korttia, ehkä kuuro tai jotain? Onko sinulla ne kaikki, Billy? Luuletko, että he kaikki ovat siinä? Kaikki? Hyvä on. Onko tämä ensimmäinen potilaasi, poika?

Hyvä on, tulkaa, rouva. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Näettekö?

53-0605 JEESUKSEN SUOSION ALKU (The Beginning Of Jesus’ Fame), Connersville Indiana, USA, 5.6.1953

53-0605 JEESUKSEN SUOSION ALKU
(The Beginning Of Jesus’ Fame)
Connersville Indiana, USA, 5.6.1953

 

1       Jäisimmekö vielä hetkeksi seisomaan painaessamme päämme rukoukseen? Taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua tästä suurenmoisesta, mahtavasta ilosta ja kuuniasta saada kokoontua vielä kerran tänä iltana palvelemaan sinua; ilmaisemaan rakkaudentunteemme ja laulamaan ylistystä sinulle, meidän suurenmoinen Tekijämme ja Luojamme.

Me kiitämme sinua jokaisesta sielusta, joka on täällä ja me rukoilemme, ettei yksikään heistä joutuisi kadotukseen, ei yksikään tuona suurena päivänä; tulkoot he kaikki pelastetuiksi. Ja, Isä, me rukoilemme tänä iltana, että Pyhä Henki ottaisi kokouksen haltuunsa, ja ilmaisisi itsensä, voimansa tälle yleisölle. Parantukoot sairaat tänä iltana, Herra, siitä syystä, että he katsovat Golgataan ja näkevät, tuon suuren kaikkiriittävän uhrauksen, joka heidän edestään annettiin siellä: Jumala ilmaisi rakkautta maailmalle, Hänen tunteensa sairaita kohtaan. Jumala, älkäämme torjuko sitä tänä iltana; katsokaamme siihen ja uskokaamme; sillä me pyydämme sitä Jeesuksen, sinun Poikasi nimessä; aamen.

2       [Nauhassa tyhjä kohta] välitän rakkauteni ja arvostukseni Jeesusta kohtaan teille rukouksessa, että tämä ilta tulisi merkitsemään paljon meille jokaiselle, että Jumalan rakkaus kohtaisi meitä kaikkia.

Siis, eilisiltana, minä puhuin – tai toin esiin todistuksen; siis, minun suureksi onnettomuudekseni, veli Baxter lähtee täältä tänä iltana [tyhjä kohta nauhassa]

…Sanan… Jumala siunaisi Sanansa. Hän tulee siunaamaan Sanansa. Siis, nyt, Matteuksen 4. luku, 23. jae, kun Jeesuksen suosio on alkamassa, me luemme näin:

 Jeesus kulki kaikkialla Galileassa. Hän opetti synagogissa, julisti valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikenlaisia tauteja ja vaivoja, joita kansassa oli. Hänen maineensa levisi koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat – monenlaisten tautien ja kipujen vaivaamat, pahojen henkien riivaamat, kuunvaihetautiset ja halvaantuneet – ja hän paransi heidät

3                                   Ja, totta kai, niin kuin minun teemani aina on ollut, että Jeesus Kristus on sama, eilen, tänään ja ikuisesti. Hänen tämänpäiväinen asenteensa ei ole muuttunut siitä, mitä se oli silloin. Siis, kuten tänne meidän kokouksiimme tulee joka ilta ihmisiä, joilla on… kenties ensikertalaisia. Ja kokouksen alkuosassa, meillä oli vähän jotakin… Meidän piti – illat ovat viileitä ja niin edelleen niin, että meidän piti vähän istua aloillemme ja selittää parhaan taitomme mukaan, miten jumalallinen parantaminen toimii. Niinpä minä toin esiin näinä joinakin iltoina todistukseksi asioista, joita on tapahtunut.

Jos minä yrittäisin kertoa sadasta niistä asioista, joita on tapahtunut, pelkäänpä, että me saisimme todella pitkän kokouksen. Sen käymiseen läpi, mitä meidän Herramme on tehnyt menisi viikkoja ja kuukausia. Eipä siis ihme, että Hän sanoi: ”…myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin…” Ne eivät ole suurempia laadullisesti, vaan suurempia määrällisesti. Koska kukaan ei kykene tekemään laadullisesti suurempia kuin Hän teki. Hän pysäytti luonnon, herätti kuolleita, mutta Hän tekee sitä yhä. Ja Hän on aivan samanlainen tänään kuin on aina ollut.

4       Yhtenä iltana, jos Herra suo, minä haluaisin tuoda teille, todistuksen pikkupojasta, joka herätettiin kuolleista Ruotsissa – siis Suomessa – pikemminkin, eräs ihmeellisimmistä tapahtumista, mitä minä palvelustehtäväni aikana olen nähnyt. Se tapahtui, luonnollisesti, näyn kautta.

Eilen illalla, minä kerroin teille rouva Georgie Carterista, Indianan Milltownista, joka parani tuberkuloosista. Samoihin aikoihin minun ensimmäisissä herätyskokouksissani Milltownin baptistiseurakunnassa, pastori, herra Hall, joka oli ennen ollut Nazarene Church [seurakunnan] jäsen ja oli luopunut uskosta. Ja hänestä oli tullut tosi katkera ja kylmä kaikkea kristillisyyttä kohtaan. Ja hän kääntyi erään minun kokouksistani aikana, ja hän on nyt paimenena siellä. Palattuaan Kaliforniasta, kun herra Upshaw parani…

Ja jos, te haluatte kirjoittaa rouva Carterille, hänestä olisi hienoa lähettää teille hänen – ja hänen lääkäristään, ja niin edelleen, että te voisitte puhua hänen kanssaan. Kaikki todistuksen, joita kirjoissa on esitetty, ne – ne ovat kaikki luotettavan lääkärin lausuntoja. Niinpä te – varmaan haluatte käydä ne läpi; monet… Kriitikot ovat käyneet niitä läpi, mutta joka kerran, Jumala on osoittanut olevansa sama, joka Hän on aina ollut.

5       Ja tuossa kirjassa – ehkä teistä jotkut ovatkin lukeneet siitä illasta, kun se raivohullu ryntäsi lavalle Oregonissa – ja oli aikeissa viedä minun henkeni. Joku sanoi: ”Veli Branham, pelkäsitkö sinä?”

Minä sanoin: ”En herra, en yhtään.” Niin kauan kuin Jeesus on paikalla, niin kauan kuin Hän on käskenyt minun tehdä sitä, ja minä olen Hänen tahdossaan, mitään pelättävää ei ole. Näettekö? Niin kauan, kun sinä teet sitä, mitä hän käskee tehdä, ja sinä tiedät olevasi välittömässä johdatuksessa, no, silloin mitään pelättävää ei ole. Täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalassa ei ole pelkoa. Rakkaus poistaa pelon.

Ja minä tiedän tänä iltana – minä uskon jumalalliseen parantamiseen. Minä uskon, että jumalallinen parantaminen – että jonakin päivänä suuret seurakunnat siis, jotka torjuvat nämä Jumalan suuret teot, tulevan jonakin päivänä näkemään, että Jumalan sairaita parantava voima on sama, kuin mitä se on ollut kautta aikojen. Näettekö? Kyse on siitä, että ihmisiä on opetettu toisella lailla. Siitä syystä he eivät usko jumalalliseen parantamiseen. Heille on opetettu, että ne asiat ovat ohi.

6       Minun afrikkalaiset ystäväni täällä, miten ihmeellistä olikaan, kun me pääsimme Afrikkaan ottamaan asioista selvää; monet olivat olleet siellä ja jakaneet traktaatteja ja sen sellaista, puhuivat ihmisille Jeesuksesta, mutta mitä parantamiseen tulee, he sanoivat, että ne asiat olivat mennyttä; sellaista ei enää tehdä. Ja kun, jopa autiomaan rummut soittivat voittoa, kun ihmiset kuulivat, että Jeesus olisikin parantaja, ja siitä syystä meillä saimme 30000 käännynnäistä yhdessä päivässä, koska he olivat nähneet Jumalan voiman, jota he halusivat palvella, mutta heidän lähetyssaarnaajansa olivat kertoneet, että Hänen voimansa oli lopussa, se ei tehnyt sen enempää kuin vain pelasti heidät. Jumalallista parantamista ei ollut olemassa, mutta kun ihmiset näkivät Hänen suoristavan rammat, tekevän sokeasta näkevän, saavan mykän puhumaan, he lankesivat kasvoilleen ja ylistivät Jumalaa.

Minä sain Durbanista sanomalehden, jossa sanottiin, että välittömästi kokouksen jälkeen, että siellä oli tullut niin paljon aitoja kääntymyksiä, että sieltä oli kerätty seitsemän autokuormallista tuliaseita ja rannekelloja ja semmoisia, joita alkuasukkaat olivat varastaneet… yksi heimo palautti; siis seitsemän autokuormallista, jotka tuotiin ja annettiin takaisin; he eivät enää halunneet tehdä sellaista.

7       Seisoessani eräässä konferenssissa, tai minun oman seurakuntani saarnaajien kokouksessa, kun olin palannut, jotkut teologian tohtorit sanoivat:” Veli Branham, me haluaisimme sinun puhuvan tänä iltana.” Oi, mitä se sai minut tuntemaan, kun seisoin ja sanoin: ”Veljet, (se pastori, joka vihki minut, oli läsnä) minä sanoin: ”Te sanoitte, että minä näin painajaisunta…”, sanoin: ”Me olemme lähettäneet lähetyssaarnaajia Afrikkaan viimeiset sata vuotta; ja kun he pääsevät sinne, minä löydän ihmiset sieltä kantamassa saviepäjumalia, ja he kutsuvat itseänsä kristityiksi. Se, mitä te nimitätte fanatismiksi [kiihkoiluksi], mitä te nimitätte perkeleen töiksi, voitti viidessä minuutissa enemmän sieluja Kristukselle, kun kaikki lähetyssaarnaajat, joita me olimme lähettäneet 100 vuoden aikana, ja käyttäneet siihen miljoonia dollareita”, minä sanoin.

Veljet ja sisaret, seurakunnan pitää päästä mukaan Jumalan suunnitelmaan, niin sitten seurakunta liikkuu oikealla tavalla; kuten illalliset ja päivälliset ja niin edelleen rahankeräyksen takia – se ei ole Jumalan tapa toimia. Maksakaa kymmenyksenne – se on sitä, mitä Jumala haluaa teidän tekevän. Näettekö? Pysykää Jumalan suunnitelmassa, niin Hän siunaa antajaa ja niin edelleen; Hän lupasi sen.

Siis, jos me otamme tilalle jotakin korvaavaa, kuten me olemme korvanneet Pyhän Hengen kasteen teologialla, siitä ei ikinä tule mitään. Ei voi. Me olemme korvanneet voiman ihmismäärällä; se ei voi ikinä ottaa voiman paikkaa. Jumala on voima; Hän on kaikkivoipa Jumala. Jumala on kaikkien voimien voima.

8       Tämä baptistisaarnaaja, josta minä puhuin, herra Hall, pastori William H. Hall, Milltownista, Indianasta, Milltown Baptist seurakunnasta; hän on vuosia ollut minun läheinen ystäväni, käännyttyään kokouksissani – hän on ollut todellinen jumalalliseen parantamiseen uskova; ja ollessani Kaliforniassa, jossa minä puhuin eilisiltana kansanedustaja Upshaw’n ja monien parantumisesta – tulin kotiin, ja vaimoni, joka on täällä tänään, sanoi minulle, että minä – että veli Hall makasi kuolemaisillaan syöpään. No, te voitte vain kuvitella, miltä minusta tuntui nähdä tuon mahtavan, jalon Jumalan soturin olevan kuolemaisillaan. Minä sanoin [Medalle] :”Siis, kultaseni, kuka hänen lääkärinsä on?”

Hän sanoi: ”herra Dillman, luulisin. No, tohtori Dillman on minun sydänystäväni, ja minä pidän hänestä tosi kovasti. Ja niin, minä ajattelin soittaa tri. Dillmanille ennen tuloa – menoani katsomaan hra. Hallia, mutta hän ei ollut toimistossaan. Niinpä… Hän on kotoisin Corydonista, Indianasta.

9       Niinpä minä lähdin katsomaan herra Hallia. Ja siellä hän makasi; oli menettänyt yli 30 kg painostaan neljän – viiden viimeisen viikon sairastelunsa aikana, ja hän oli keltainen kuin kurpitsa. Ja minä kysyin, mikä häntä vaivasi; hän sanoi: ”Veli Branham, minulla on syöpä; se on maksassa. Minä luulen, että olen mennyttä, ellei Jumala auta minua”, hän sanoi. No se… Minä rakastan sitä miestä, niinpä minä polvistuin, ja rukoilin hänen kanssaan. Minä pyysin kaikesta sydämestäni Jumalaa parantamaan hänet; (mutta) nousin ylös ja lähdin kotiin; ja hänen tilansa huononi koko ajan. Niinpä hänestä sanottiin – minä olen unohtanut sen spesialistin nimen New Albanysta, joka oli ottanut ne röntgenkuvat Saint Edward’s Hospitalissa New Albanyssa, Indianassa. Se… hän oli se röntgenkuvien ottaja. Ja niin, seuraavana päivänä, minä tavoitin tri. Dillmanin ja kysyin häneltä herra Hallista. Hän sanoi: ”Siis, veli Branham…” – tri. McCully oli hänen nimensä –. Hän sanoi: ”Me veimme hänet sinne ja otimme röntgenkuvia; hänellä on syöpä maksassa emmekä me voi tehdä asialle mitään”, hän sanoi. ”Häntä on myöhäistä leikata; me emme voi tehdä asialle nyt mitään. Se mies kuolee”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Raivostuttavaa kuulla, tohtori Dillman.”

Hän sanoi: ”Niin, hän oli hieno mies, veli Branham.”

10   No sitten, siis, minä lähdin katsomaan herra Hallia samana päivänä, ja hän oli tosi, tosi heikko. Minä rukoilin taas hänen puolestaan. Minun vaimoni odotti saavansa nähdä häntä, ja minun anoppini, ja sihteerini, veli Cox – hän halusi myös tavata hänet. Me jokainen edustimme jotain, menimme sinne sinä iltana tapaamaan häntä, sillä me tiesimme, ettei hän eläisi enää kuin hetken. Ja hän ei enää melkein kyennyt puhumaan meille; silti me kokoonnuimme sinne ja rukoilimme; lauloimme virren, rukoilimme; lähdimme pois. Ja matkalla ulos, neiti Hall sanoi: ”Veli Branham, eikö ole mitään, mitä me voisimme tehdä?”

Minä sanoi: ”Sisar, kaikki, mitä minä voin tehdä on rukoilla, ihan niin kuin sinäkin teet.” Ja hän on tosi hieno nainen. He ovat ehkä täällä tänä viikonloppuna; minä haluaisin kuulla kun hän todistaa; ja hän sanoi: ”Eikö ole mitään, siis? Eikö ole muuta lääkäriä?”

Minä sanoin:”Siis, lääkärit ovat aivan kuten muutkin; sinun pitää luottaa lääkäriisi. Jos et, ei kannata kutsua häntä.”

Sisar sanoi: ”Suosittelisitko sinä jotakuta toista?”

Minä sanoin: ”Totta kai, ystävä, eräs ystäväni täällä kaupungissa, on kaveri, jonka kanssa minä kävin koulua: tohtori Sam Adair; minusta, yksi tämän maan parhaista spesialisteista. Ja me olemme todella sydänystäviä – olleet jo 25 – 30 vuotta. Hän kirjoitti kirjeen tässä eräänä päivänä Louisvillen lääketieteelliselle yhdistykselle minun kokouksistani. Jos minä itse tai joku minun – kukaan pastoreistani, ei olisi kyenneet tekemään sitä hienommin ja paremmin ja lähettämään sitä Louisvillen lääketieteelliselle yhdistykselle. Niitä lähetetään tuhansia. [Suomentajalle hämärä kohta.]

11   Sitten minä sanoin: ”Minä haluaisin, että hän kävisi katsomassa häntä.” Hän sanoi…

Sisar sanoi: ”Selvä juttu.”

Ja minä soitin tri. Adairille, ja hän sanoi: ”Siis, veli Branham, ainoa, mitä me voimme tehdä, on lähettää mies sairaalaan, ja ottaa röntgenkuvia. Siinä kaikki, mihin minä pystyn; jos lääkäri on jo ottanut röntgenkuvat siellä sairaalassa, minun pitää katsoa ne kuvat. Minä kerron sitten, kun tulen takaisin pitääkö se paikkansa”, hän sanoi.

No, minä sanoin: ”Siis, se auttaa ehkä vähän.”

Ja niin hän meni ja tulkitsi nuo röntgenkuvat ja palasi takaisin, ja sanoi: ”Niin…”  Me tunnemme toisemme, minä kutsun häntä Samiksi ja hän kutsuu minua Billyksi – hän sanoi: ”Billy, tämä mies tulee kuolemaan. Hänellä on syöpä maksassa. Siinä kaikki.”

Ja niin minä sanoin: ”Onko mitään, mitä sinä voit tehdä auttaaksesi jollain lailla, tai joku muu lääkäri?” Louisvillessä on spesialisti, luulisin, että tohtori Able on hänen nimensä; hänellä on klinikka – ja niin [Adair] sanoi: ”Minä voin lähettää hänet sinne, mutta hän todella… Hän voi ainoastaan ottaa röntgenkuvia; ja sinun pitäisi saada hänet ylös sieltä sängystä… hänen yhtä hyvin antaa olla, koska hän on sitä, mitä on”, hän sanoi.

12   No, minä menin kysymään asiaa rouva Hallilta; hän sanoi: ”No, jos jotain voi tehdä, niin vie vain hänet, veli Branham.” Niinpä, siis, sinne lähetettiin ambulanssi, ja hänet otettiin kyytiin ja vietiin sinne lääkärin luo Louisvilleen, ja tuotiin takaisin, He eivät tietenkään kertoneet rouva Hallille; he kertoivat lääkärille, ja niin lääkäri soitti tri, Sam Adairille ja sanoi: ”Mies on mennyttä; siinä kaikki. Sinä et voi tehdä hänen hyväkseen mitään”, hän sanoi.

Ja niin, tri. Adair soitti minulle ja sanoi: ”Billy, sinun pastoriystäväsi Hall tulee…”, tällä lailla hän asian ilmaisi ja sanoi: ”Hän tulee hyppäämään yli laidan neljän päivän sisällä; hän lähtee neljän päivän sisällä; hän ei voi kestää pitempään. Siinä ne uutiset olivat”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Voi, tohtori Adair, olipa ikävä kuulla”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Niin meistä varmasti kaikista.”

Minä sanoin: ”Eikö siis ole mitään lääketieteellistä, mitä voi tehdä?”

Hän sanoi: ”Ei mitään, Billy. Hänen maksaansa ei voi ottaa pois niin, että hän pysyisi hengissä. Mitään ei voi tehdä. Hän sanoi: ”[Mutta], jos hän on sananpalvelija, niin hän varmaankin on valmis lähtemään, vai mitä?”

Minä sanoin: ”Kyllä, mutta hän on vasta 54 tai 55-vuotias”, ja minä sanoin: ”Hän voisi vielä saarnata evankeliumia ja hän voisi tehdä niin monia asioita; minusta on niin kauhea nähdä hänen lähtevän noin nuorena; vaikka minä uskon, että hän lähtee tästä elämästä toiseen, koska hän on aito kristitty”, minä sanoin.

13   Ja, tunteeko kukaan täällä Will Hallin, Milltownista, Indianasta? Pastori Will Hall… Nostaisitteko kätenne? Toki, täällä istuu ihmisiä, jotka tuntevat hänet. Näettekö? – ja hän on tosi hieno mies; sitten, minä sanoin: ”Siis, sanotko sinä, että hän kuolee?”

Hän sanoi: ”Ehdottomasti, Billy. Hän tulee kuolemaan neljän päivän sisällä”, hän sanoi. Hän sanoi, että syöpä oli levinnyt; näytti siltä, kuin iso hämähäkki olisi istunut hänen maksassaan – se oli levinnyt sillä lailla. Se on jo kuluttanut hänet puhki.

Minä sanoin: ”No, selvä; kiitos, tohtori Adair.” Ja minä menin soittamaan rouva Hallille; sanoin: ”Sisar Hall, ikävä kertoa tämä sinulle, mutta tohtori Adair, Louisvillestä sanoi, että hän tulisi kuolemaan neljän päivän sisällä”; ja hän alkoi itkeä – nojasi minun… hän oli sellainen äidillinen… ja minä sanoin: ”Ikävä kertoa tätä sinulle…”

”Veli Branham eikö ole mitään, mitä sinä…”

Minä sanoin: ”Sisar Hall, minä olen tehnyt kaiken, mitä osaan. Vain rukoilla – siinä kaikki, mitä minä pystyn tekemään. Lääkäri on tehnyt kaiken, mitä voi; niinpä, jos miehen aika on lähteä, veljemme tulee ilman muuta menemään verhon läpi suoraan kirkkauteen. Siinä kaikki, mitä me voimme tehdä”, minä sanoin.

No, hän oli tosi surullinen; minä menin perheeni kanssa katsomaan häntä taas illalla. Hän tuskin pystyi puhumaan minulle. –

14   Ja – minä synnyin Kentuckyn osavaltiossa, ja onko täällä ketään, joka uskoo oravanmetsästykseen; näyttäisittekö kätenne? No, selvä se. Minä vain halusin tietää, olenko kotona. Minusta on hienoa käydä joskus oravametsällä. Minä näin, että teillä on täällä sopivia metsiä.

Niinpä, minä ajattelin seuraavana aamuna, että minun oli lähdettävä Erieen, Penssylvaniaan, ja sitten, palattuamme, me lähtisimme ulkomaille. Minun piti lähteä – veli Baxter, minä ja ryhmäni, noin kuudeksi viikoksi.

Siis, monet ihmiset ovat niin jumittuneet ahtaisiin koteihinsa ja niin edelleen; minä olin lähes loppuunajettu, olin palannut juuri Californiasta, ja veli Baxter oli ollut mukana ja vei perheensä Vancouveriin, ja oli lähdössä minun kanssani, Toledoon, Ohioon, ja sitten menisimme Erieen; ja täällä tänä iltana on ehkä ihmisiä, jotka olivat siellä kokouksessa; ja sitten siellä oli…

Ja minä lähdin, ja kerroin – seuraavana aamuna, minä sanoin siis, vaimolleni: ”Rakas, minun on lähdettävä ulos metsälle; epäilen, ettei siitä ehkä tule kunnon oravien metsästystä, koska olen niin väsyksissä.” Talo oli tyhjä noin 12 tai puoli yhden maissa: minä lähdin vanhan kunnon 22-kaliberiseni kanssa ja istuuduin ja vanhat haalarini, – ja käärin ne, talon kulmalla niin, että… Minä olin pannut kelloni herättämään kello kolme niin, että pääsen ylös ja lähden oravajahtiin; pääsen ulos metsään – ehkä, että – päivän päästä voisin saada unta ja levätä vähän, ennen kuin lähtisin seuraavaan kokoukseen.

15   Ja kolmen maissa, kello soi ja minä heräsin ja panin sen pois päältä. Vaimoparka oli niin unessa, ettei ääni saanut häntä liikahtamaankaan. Minä nousin ja vedin haalarit päälleni ja menin työhuoneeseeni, katsoin ulos ikkunasta – siellä ei ollut ketään. Minä ajattelin: ”No, kaikki on kunnossa niin, että minä saatan hyvin lähteä.” Otin vanhan kunnon luodikkoni ja lähdin huoneen poikki kohti kylpyhuonetta, ja samalla näin, että seinällä roikkui pikkuinen omena, suunnilleen tämän kokoinen, siinä kaikki (tehän tiedätte millainen ryhmyomena – joksi me kaikki indianalaiset täällä sitä nimitämme) aivan madonsyömä, pilaantuneen näköinen, tällainen pikkuinen, tällainen kaveri, ruma – roikkui siinä. Ja minä sanoin: ”No, mitä – mitä Meda…” – hän on vaimoni – minä sanoin: ”Minkä takia hän tuollaisen on ripustanut seinälle?” Minä ajattelin: ”No siis, minä en tajunnut, miksi hän olisi pannut sellaisen vanhan ryhmyisen omenan seinälle.” No, olin…

16   Sitten; eteisestä tuli sen verran valoa, että minä näin sen roikkuvan siinä; ja minä ajattelin: ”Siis, mitä?” Ja minä satuin vilkaisemaan, eikä se enää roikkunut seinällä; se roikkui ihan ilmassa. No, silloin minä tiesin, ettei se ollut peräisin kodistani; ja niin sujautin kiväärini nurkkaan, heitin hattuni nurkkaan ja polvistuin; sanoin: ”Mitä sinä haluat palvelijasi tietävän, Herra?” Ja minä huomasin, että toinenkin sellainen pieni tuli ihan samanlainen, ja toinen ja toinen niin että niitä riippui siinä viisi. Ja sitten alas tuli valtavan suuri omena, suunnilleen tämän kokoinen ympärysmitaltaan; se oli keltainen ja siinä oli punaisia viiruja, kaunis, terve omena. Ja se kouraisi tällä tavalla voimakkaasti, näin, ja nielaisi yhden niistä, sitten toisen, sitten kolmannen sitten neljännen, sitten viidennen, ja sitten omena lähti, ja aivan sen yläpuolella, juuri siinä, missä omena oli roikkunut, roikkui tämä; se teki näin: ”Fiuh!” Minä olin aivan hiljaa; sanoin: ”Mitä sinä halua palvelijasi tekevän, Herra?”

Ja Hän sanoi: ”Nouse, ja mene sanomaan veli Hallille, että näin sanoo Herra, hän ei tule kuolemaan, vaan jää henkiin.” Sinä päivänä ei sitten ollut oravanmetsästystä.

Minä kiskoin haalarit päältäni, menin herättämään vaimoni – hän istuu nyt täällä jossakin – minä sanoin: ”Kulta, minä näin juuri näyn; veli Hall jää henkiin.”

Ja vaimo sanoi: ”Jääkö?”

Minä sanoin: ”Hän jää henkiin; hän on…?… mikään ei voi estää sitä.

17   Minä puin toiset vaatteet päälleni ja lähdin; ja siellä ihmiset hieroivat hänen käsiään ja hän itki ja – ja kaikkea; ja minä sanoin: ”Siis…”

Menin sisään ja rouva Hall sanoi: ”Voi, veli Branham, hän on lähdössä… me olemme odottaneet hänen lähtöään koko yön”, hän sanoi.

Ja minä sanoin: ”Luuletko, että hän tunnistaa minut?”

Hän sanoi: ”Oi, luulen että tunnistaa.”

Ja menin ja sanoin: ”Kootkaa ihmiset tuolta pihalta”, missä he olivat koolla hänen takiaan; sanoin: ”Tuokaa heidät sisään, sillä minulla on ”näin sanoo Herra.”

Rouva sanoi: ”Onko se hyvää?”

Minä sanoin: ”Kyllä”, ja tuo vanha kunnon ihmisparka alkoi kirkua ja putosi polvilleen. Minä sanoin: ”Tulkaa nyt ja seiskää ihan lähellä.” Minä sanoin: ”Veli Hall, kuuletko sinä minua?”

Ja hän toisti: ”Mattie, Mattie” – se on hänen vaimonsa.

Ja rouva sanoi: ”Tässä on veli Bill, hän puhuisi sinulle.”

Ja niin minä sanoin: ”Veli Hall, kuuletko sinä minua?” Minä ravistelin häntä.

Hän käänsi väsyneitä silmiään; hän sanoi: ”Voi, veli Bill, minä luulin, että olin jo siirtynyt tuonpuoleiseen.” Hän sanoi: ”Enkö minä olekaan vielä kuollut?”

Ja minä sanoin: ”Etkä ole lähdössäkään, veli Hall, siis: ”Minä näin näyn hetki sitten, olin lähdössä metsälle…” Ja minä kertasin näyn hänelle; sanoin: ”Veli Hall, kuinka kauan sinä olet ollut sairas?”

Hän sanoi: ”Mattie, kuinka kauan minä olenkaan ollut sairaana?”

Rouva vastasi:”Siis, katsotaanpa; sinä sairastuit tiettynä kuukautena; siitä on tasan viisi kuukautta.”

Minä sanoin: ”Niin minä ajattelinkin; nuo viisi pikkuista pahkuraista omenaa… mutta: ”näin sanoo Jumalan Pyhä Henki:’Sinä selviät.’”

18   Ja niin kaupungin tuomari – siis entinen tuomari, hänen sisarensa oli nainut, herra Hallin veljen – nainen oli paikalla, ja hän sanoi: ”Kuinka tuo mies voi selvitä noin pahasta syövästä?”

Minä sanoin: ”Minä en tiedä, mutta Jumala sanoi, että hän tulee selviämään ja se riittää; kun Hän sanoo niin, sillä lailla se tulee menemään.”

Hän sanoi: ”Tarkoitatko, että hän tulee selviämään?”

Minä sanoin: ”Kyllä rouva.” Ja minä käännyin, ja lähdin ulos todella iloisena, veli Cox ja me kaikki, ja me lähdimme ulos ja menimme autoon ja veli Hall parka oli juuri – voimattomin käsin, ja hän piti niitä koholla; hän sanoi: ”Kiitos rakas Jeesus; minä tulen saarnaamaan niin kauan kuin sinä pidät minut hengissä”, ja ylisti Jumalaa ennen kuin se oli vielä tapahtunutkaan, ennen kuin mitään oli tapahtunut. Mutta Jumala oli sanonut niin.

19   Ja niinpä, minä lähdin kotiin ja soitin lääkärille; sanoin: ”Tohtori Sam…” …te voitte soittaa hänelle, jos haluatte, hän on tri. Sam Adair, Jeffersonvillessä. Hänellä… on siellä iso klinikka; näettekö?

Minä sanoin: ”Tohtori Sam…”

Hän sanoi: ”Niin?”

Minä sanoin: ”Tehän tunnette pastori, herra Hallin, jonka te sanoitte tulevan hyppäämään yli laidan neljän päivän sisällä.”

Hän sanoi: ”Kyllä hän tulee.”

Minä sanoin: ”Ei, ei tule. Hän selviää”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Voi, Billy, miten hän voi selvitä syöpä maksassaan?”

Minä sanoin: ”Minä en tiedä, mutta Jumala näytti minulle juuri näyn; tohtori Adair, kuinka monta kertaa te olette nähnyt sen”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”No, Billy; minä en halua epäillä sinun sanojasi, poika, mutta katsos, kun vanhan tohtorin on nähtävä se.”

Minä sanoin: ”No, ennen kuin sinä kuolet vanhuuteen, sinä tulet näkemään sen.”

Ja hän sanoi: ”No, milloin se tulee tapahtumaan?”

Minä sanoin: ”En tiedä.”

Onko hän jo parantunut?”

Minä sanoin: ”En tiedä, mutta Jumala sanoi, että hän ei tulisi kuolemaan siihen syöpään; eikä hän tule kuolemaan.”

Hän sanoi: ”Se minun pitää nähdä.”

Minä sanoin: ”Tulet näkemään.”

Hän sanoi: ”Milloin sinä lähdet?”

Sanoin: ”Huomenna.”

20   Olin poissa kuusi viikkoa; kun tulin takaisin, meille oli varattu yksi ilta lukion voimistelusalissa, Jeffersonvillessä. No, sinne mahtuu sisään noin 4000 ja 4000 ulkopuolelle; ja seuraavana päivänä minä olin menossa New Yorkiin lähteäkseni Afrikkaan; ja juuri, kun pääsin lavalle, suunnilleen näihin aikoihin; minä pääsin sinne myöhään iltapäivällä. Menin suoraan kokoukseen. Ja minun poikani ja muut saattoivat minut sisälle; pääsin lavalle. Ja kaikki olivat paikalla, heidän oli kiirehdittävä ja jaettava rukouskorttimme, kun jo olimme kokouksessa, koska me vasta pääsimme kokoukseen. Ihmisiä oli ahtautunut tungokseen asti kaduille.

Ja minä satuin vilkaisemaan – ja lehterillä istui tohtori Dillman Corydonista. Minä sanoin: ”Mukava nähdä teitä, tohtori Dillman.” Hän painoi päänsä. [nyökkäsi?]

Ja minä satuin näkemään, kun tohtori Balden, Jeffersonvillestä istui siellä. Hänen vaimonsa oli vastikään parantunut astmasta istuessaan meillä kotona. Hän halasi minua ja vain itki siellä kotonani; ja sanoi: ”Billy, hän on niin normaali kuin normaali voi olla.”

Minä sanoin: ”Ilo nähdä sinua, tri. Balden.” Hän nyökkäsi päätään. Ja sitten satuin näkemään kun siellä aivan takana seisoi Sam Adair: hän ei päässyt sisälle; hän seisoi ovensuussa. Ja minä sanoin: ”Ilo nähdä sinua, tri Adair”, ja hän… ja satuin näkemään, kun veli Hall istui siellä. Ja minä sanoin: ”Tohtori Dillman, muistatteko te potilaanne, herra Hallin?”

”Kyllä vain.”

Ja minä sanoin: ”Tohtori Adair, muistatko sinä, kun kerroin sinulle, että hän tulisi selviämään?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Sinä sanoit, että se sinun pitää nähdä, etkö sanonutkin?”

”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Haluaisitko sinä todistaa, veli Hall?”

Hän sanoi: ”Voi, kiitos Jumalalle – todistaako? Minä olen lihonut 35 paunaa [lb ≈ 0,45 kg] Hän seisoi siellä, ja kuulkaa, se sai asiat alkamaan rullata juuri sillä hetkellä. Ja se…”

Ihmiset ja lääkäri veivät miehen sairaalaan ja hänet pantiin röntgenkuvaukseen, ja sitä yritettiin kaikin mahdollisin tavoin… eikä syövästä löytynyt häivääkään. Hän painaa [nyt] 185 paunaa [n. 85 kg]. Se tapahtui kaksi vuotta sitten, ja hänen terveytensä on erinomainen; hän asuu Milltownissa, Indianassa; tänä iltana. Soittakaa hänelle – minä maksan. Georgie Carterin kanssa…

21   Muuten, lääkäristä puheen ollen… Jos te satutte soittamaan hänelle, kysykää tästä. Jokunen päivä sitten… en tiedä, haluaako hän, että minä kerron tästä yleisölle, mutta hän on hieno kaveri. Ja muistakaapa: te, jotka arvostelette lääkäreitä, olkaa varovaisia sen suhteen, mitä olette tekemässä. Monet heistä ovat hyviä uskovia kristittyjä ihmisiä [/miehiä].

Kun minä menin Afrikkaan, olin ollut siellä yhden illan, niin lääketieteellisestä yhdistyksestä soitettiin seuraavana aamuna, ja sieltä ojennettiin minulle ystävyyden kättä, ja sanottiin: ”Kaikki Etelä-Afrikan sairaalat ovat avoinna teille. Tuo on todellista jumalallista parantamista, ja me uskomme siihen samalla tavalla”, sanottiin.

Minä sanoin: ”Kiitoksia.” Pitää paikkansa; ja ihmiset tulivat ja nauttivat aamiaista – halusivat nauttia aamiaista. Koska, minä – joissakin noissa raskaissa kokouksissa, minä en syö – odotan vain Herran Henkeä.

22   Lääkäri käveli kotiini, ja hän sanoi… minun vaimoni tuli ja sanoi: ”Tohtori Adair on tuolla kuistilla, ja haluaa tavata sinut.” Ja minulla oli huoneessani eräs ryhmä ihmisiä; minä sanoin: ”Pane hänet työhuoneeseeni.” Minä tiesin, että nyt kyse oli jostakin. Menin sinne; ja sanoin: ”Mikä on, tohtori?”

Hän kertoi minulle; ja hän oli aikeissa ostaa… hän sanoi: ”Billy, tuntuuko sinusta siltä, että tässä kaupungissa tarvitaan klinikkaa?”

Minä sanoin: ”Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla klinikka [poliklinikka].”

Hän sanoi: ”Ja pitäisikö siellä olla hyvä lääkäri?”

Sanoin: ”Joka kaupungissa.”

Hän sanoi: ”Luuletko sinä, että minut laskettaisiin sen arvoiseksi lääkäriksi?”

Minä sanoin: ”Minä en voi nähdä, että kukaan voisi olla arvokkaampi. Sinä olet myötätuntoinen [/hyväsydäminen]”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Useimmat minun asiakkaistani ovat köyhiä, Billy; minä en käy kokouksissa niin paljon kuin minun pitäisi. Ihmiset tulevat, kun tarvitsevat leikkausta, minä teen sen heille enkä edes laskuta heitä siitä – sinä tiedät sen”, hän sanoi: ”Sillä tavalla minä palvelen Jumalaa”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”No, se ei ole täsmällinen tapa tehdä sitä, mutta se on hyvä; se on hyvä.” Ja minä sanoin: ”Se, mitä sinun pitää tehdä palvellaksesi Jumalaa, on syntyä uudesti.”

23   Ja hän sanoi: ”Siis, minä tulin kysymään sinulta; minä luin Raamatusta, kun ihmiset tulivat paikalle kysyäkseen eri asioita, jos he tarvitsivat neuvoa”, hän sanoi. Minulla on pulma…” Ja hän kertoi siitä, mihin paikkaan hän halusi panna pystyyn klinikan, mutta hän ei sitä paikkaa hän ei voinut saada, eräs nainen ei millään suostunut antamaan hänelle sitä.

Minä sanoin: ”Rukoillaanpa yhdessä.” Ja niin me polvistuimme ja rukoilimme.

Hän sanoi: ”Kaupungissa on myös toinenkin paikka, johon minä voin perustaa sen”, ja se oli erittäin pahaa aluetta. Minä en – näytti siltä, ettei se voinut olla siellä. Rukoillessani, minä näin toisen paikan ”Wall and Marketissa.” Minä näin näyssä punatiilisen klinikan seisovan siellä. Ja niin rukouksen jälkeen, sanoin: ”Tohtori Adair, unohda se toinen paikka. Tämä iso tontti siellä, Wallin ja Maplen [Marketin?] luona, on kaupungin aivan parhaita paikkoja. Herra antaa sen sinulle.”

Hän sanoi: ”Billy, poika”, hän sanoi, ”olen tavoitellut sitä oikeusistuimen kautta viimeiset kuusi viikkoa; siihen ei voi kajota 25:en vuoteen”, hän sanoi. ”Se on sidottu johonkin perinnönsaajaan Bostonissa tai jossakin siellä pohjoisessa; siihen ei voi kajota 25:en vuoteen”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Tohtori Adair, Hän juuri sanoi minulle, että se on sinun; ’ja sinä tulet samaan punatiilisen klinikan, joka seisoo siellä.’”

Hän sanoi: ”Poika, minä en ymmärrä, miten se voisi tapahtua”, hän sanoi.

Ja minä sanoin: ”No, Hän sanoi niin.”

”Siis, minä tulin juuri sitä käsittelevästä oikeusjutusta, kaksi päivää sitten, siihen ei voi kajota; ei kannata edes yrittää”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”No, älä minun kanssani väittele; mene ja usko, mitä minä sanoin sinulle, koska Herra on antanut sen sinulle.”

24   Seuraavana aamuna puhelin pirahti, ja hän soitti minulle.  Hän sanoi: ”Minä olen jäätymäisilläni kuoliaaksi.”

Minä sanoin: ”Mikä sinua vaivaa?”

Hän sanoi: ”Minun lävitseni menee kylmiä väreitä; eilisiltana Bostonissa oli kokous, ja tontti pantiin myyntiin, ja minä jo ostin sen tänä aamuna”, hän sanoi. Ja siitä tulee tänä iltana suunnilleen kahdeksan kuukautta, tuossa samaisessa paikassa seisoo nyt hieno tiilistä rakennettu sairaala aivan, kuten Herra sen näytti.

Eilen, kun olin lähtenyt, tai toissa päivänä, kun olin lähtenyt täältä, minä keskustelin hänen kanssaan, ja me kertasimme, mitä tapahtui, hän sanoi: ”Billy, minä olen kertonut siitä tuhansille ihmisille, jotka ovat menneet ja tulleet tätä kautta” – siitä, mitä Herra teki hänen hyväkseen sinä iltana.

25   Tulkaa Jumalan luo vilpittömästi; älkää epäilkö mitään; uskokaa Jumalaan. Siis, kun Jumala näyttää, niin Jumala tekee. Se, mitä Jumala sanoo, velvoittaa Jumalaa – omaa Sanaansa kohtaan. Siis, kristityt ystävät, tämä on ykkönen – tämä on Jumalan Sana. Millainen palvelustehtävä, joka on rakennettu minkään muun varaan, on virhe. Tämä on Jumala Sana; ensisijaisesti ensimmäinen; olennainen.

Mutta sitten, Jumala voi puhua palvelijansa kautta lahjoissa. Uskotteko te sen? Silloin, se, mitä Hän puhuu sen kautta, jolla minä todistin asioiden tapahtuneen, on Jumalan toissijaista Sanaa. Ja jos, Jumala käskisi teidän tehdä jonkin tietyn asian, niin te teette sen. Jos te laiminlyötte sen, silloin se on sama kuin te olisitte laiminlyöneet Hänen Sanansa. Hän sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”, ja te jätätte tulematta, miksi te… se Sana ei hyödyttänyt teitä yhtään. Hän esittää teille kutsun, kutsui teidät, ettekä te tulleet ja niin se ei hyödyttänyt mitenkään.

Niinpä, kun Pyhä Henki liikkuu keskellämme, minäpä pyydän teitä Herran Jeesuksen, meidän Herramme nimessä uskomaan Häneen tänä iltana koko sydämestänne. Jos Hän olisi täällä tänä iltana, Hän tekisi samoja asioita, joita Hän teki Galileanjärven rannoilla, ja Jerusalemissa, Kapernaumissa ja kaikkialla Galileassa. Hän… Juudeassa – Hän tekisi samoja asioita. Ja tällä tavalla Hän sanoi.

26   Siis, joillekin ensikertalaisille, jotka ovat ensimmäistä kertaa täällä, minä siteeraan sitä uudelleen; Jeesus ei väittänyt olevansa jumalallinen parantaja; eikä yksikään ihminen tämän maan kamaralla voi väittää, ja olla oikeassa – väittää olevansa jumalallinen parantaja, koska jumalallisia parantajia ei ole. Jumala yksin on parantaja. Jeesus sanoi: ”Poika ei voi mitään; Isä, joka hänessä asuu, tekee ne teot.” Pitääkö paikkansa? Hän tekee teot. Jeesus sanoi, siis, jos…

Jeesus meni raajarikkojen, sokeiden, rampojen, kieroselkäisten, ontuvien ohi, eikä parantanut heitä. Raamattu sanoo, että niin Hän teki; käveli Betesdan lammikolla, jonne valtavat joukot raajarikkoja, sokeita, ontuvia, näivetystautisia, monta, monta, monta kertaa enemmän kuin täällä, tänä iltana, oli odottamassa veden liikuttamista, eikä parantanut heistä ketään: hän meni erään viltin päällä makaavan miehen luo, ja paransi hänet, ja jatkoi matkaansa. Miten, vaikka Hän oli mitä myötätuntoisin – niin Hän vain meni noiden raajarikkoisten ihmisten ohi? Koska Hän sanoi: ”Minä en voi tehdä mitään, ellei Isä näytä minulle; Joh. 5:19; ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan [”itsestään” RK38] vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika.

Jos te luette Kirjoitukset tarkasti läpi, niin on ollut kaikkina aikoina; ihmeitä ei ole tehty ihmisen tahdosta, vaan Jumalan tahdosta. Jumala näyttää näkyjä, asettaa ihmisiä ja käskee heitä… Gideon ja kaikki kautta aikojen, kuten Elia…

[kerran] Eräs mies tuli ja sanoi: ”Siis, me tarvitsemme niin…”

27   Kerran, se sattui olemaan yksi meidän toimitsijoistamme, ei veli Baxter, vaan se oli eräs mies, joka oli meidän kanssamme, yksi kokousten järjestäjistä. Ja eräs lehti oli esittänyt todella kriittisen väitteen, joka oli täysin perätön. Minä voin kyllä odottaa saavani ystävällistä kritiikkiä, mutta tuo kritiikki ei ollut asiallista, koska se ei pitänyt paikkaansa. Kunhan kritiikki on totta – ei siinä mitään, mutta se ei ollut totta. Ja tämä toimitsija sanoi: ”Mikset sinä mene ja polvistu, ja pyydä Jumalaa polttamaan tuon paikan poroksi?”

Minä sanoin: ”Voi, veli, minusta…”

Hän sanoi: ”Se, mitä me tarvitsemme tänään, on vähän lisää Eliaita; Elia kutsuisi tulen taivaasta. Hän näyttäisi miten hoitaa juttu” [?], hän sanoi. No, se veli oli todella ymmärtänyt väärin. Näettekö? Elia kutsui tulen taivaasta vain, kun Jumala näytti sen hänelle.

Mies sanoi: ”No, veli Branham, Elia vain astui esiin ja esitti rohkeasti haasteen; aloita taistelu, ja osoita, kuka Jumala on!” hän sanoi.

Minä sanoin: ”Ei todellakaan” – Jumala näytti sen ensin hänelle.

”No, eihän hän mitään näkyä nähnyt”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä näki.” Minä sanoin: ”Kun hän sanoi… kun hän asetti tuon hiehon, ja niin edelleen, alttarille, ja oli kaatanut vettä sen päälle, hän lähti pois ja sanoi: ’Jumala, minä olen tehnyt tämän sinun käskystäsi…” Pitääkö paikkansa? Silloin tuli alkoi langeta – sen jälkeen kun hän oli tehnyt kaiken valmiiksi. Näettekö? Se piti näyttää edeltä ensin.

28   Ensinnäkin, Jumalan Sana sanoo, että Jeesus Kristus paransi sinut Golgatalla, kun Hän kuoli 1900 vuotta sitten; niin Jumalan Sana opettaa. Pitääkö se paikkansa? Selvä. Aivan kuten ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden…

[Nauhassa tyhjä kohta.]

Haluatteko te väitellä minun kanssani? Tuo mies on tuolla – minä en näe häntä; minun on mahdotonta nähdä häntä; miten? Minulla on toinenkin aisti ja se on tunto [/tunne]. Ja minun tuntoni on yhtä tarkka kuin näköni. Pitääkö paikkansa? No siis, minä en näe häntä; minä en kykene näkemään häntä, mutta hän on siellä, koska minä tunsin sen.

Siis, minun on mahdotonta tuntea häntä; hän on ulottumattomissa, mutta minä tiedän, että hän on siellä näköni perusteella. Siis, kuinka moni aisti ohjaa inhimillistä kehoa? Viisi: näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Pitääkö paikkansa? Siis, minä näen hänet nyt. Minun näköaistini sanoo, että hän on siellä, mutta minun tuntoaistini ei ole aktiivinen. Nyt minä tiedän, että hän on siellä tuntoaistini perusteella ja minun näköaistini on passiivinen. Paljon kiitoksia.

Painaisitteko te, herra, jotakin siellä pianon ääressä? [Mies soittaa muutamia sointuja.] Aivan… kuinka moni kuuli sen? Kuinka moni näki sen? Ei, te ette nähneet sitä ollenkaan; sitä ei voi nähdä. No, miten te tiedätte, että se oli sävel? Miten te tiedätte, että se oli tuo piano? Näittekö te sen tulevan ilmaa pitkin? Maistoitteko? Tunsitteko? Maistoitteko? Mutta, te tiedätte, että se oli olemassa, ettekö tienneetkin? Te kuulitte sen; pitääkö paikkansa?

29   Siis, kuunnelkaa; Mitä usko on? Usko on kuudes aisti. Viisi aistia ohjaa tätä ihmistä. Jumala asetti viisi aistia kommunikoimaan tämän maallisen majan kanssa. Jumalan kanssa ei kommunikoida näiden viiden aistin avulla; Jumala tunnetaan uskon avulla, joka on kuudes aisti, joka on… Sielulla on kaksi aistia: usko ja epäusko. Ja jos, sinä olet uskon hallussa, usko on yhtä todellista – yhtä paljon todellisuutta kuin näkö.

Jos sinä uskot, että tuo paita on valkoinen tänä iltana, jos sinä näet, ja luotat näköösi, ja sinä sanot, että tuo paita on valkoinen… Jos sinä uskot, että Jeesus Kristus paransi sinut Golgatalla aivan – ja sinun uskosi tekee asian yhtä selväksi kuin sinun näköaistisi tekee, sinä olet nyt parantunut. Se on ohi. Usko on sen tulemista todeksi, mitä toivotaan; varmuus siitä, mikä ei näy, maistu, tunnu, haise, eikä kuulu. Sinä uskot sen. Jos sanot: ”Siis, ei tunnu yhtään erilaiselta.” Ei sinusta pidäkään tuntua mitenkään erilaiselta; sinun pitää uskoa. Onko niin? Herra teitä siunatkoon; uskokaa Jumalaan.

30   Siis, älkää näytelkö sitä, että teillä on uskoa. Uskokaa. Ja minä kiitän taivaallista Isää tänä iltana koko sydämestäni siitä, että Hän julistaa kansalleen Sanansa, voimansa, lahjojensa kautta osoittaakseen kansalleen tänä päivänä, jona me elämme, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Painaisimmeko päämme? Olen pahoillani, että olen vienyt niin paljon teidän aikaanne.

Taivaallinen Isä; lähetä Pyhä Henki alas suuressa voimassa tänä iltana. Vahvista Sanasi totuudeksi joka puolella. Voikoon jokainen sairas ihminen tässä talossa, lähteä pois kävellen, loikkien, ylistäen Jumalaa. Olkoot he huomenna kaupungissa todistamassa. Kokous on lähestymässä nyt loppuaan; ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä tekisit jotakin, joka käynnistäisi vanhanaikaisen herätyksen täällä kaupungissa ja kaikkialla maassa. Suo se, Herra. Me tiedämme, että Jeesus on tulossa. Me emme tiedä, milloin, mutta me uskomme, että se tapahtuu pian; ja minä rukoilen, että Sinä valmistaisit ihmiset. Jos täällä on tänä iltana syntisiä, ennen kaikkia sairaitten parantamisia suo, että syntisistä tulisi uskovia tänä iltana, ja he ottaisivat Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana. Suo se, Herra. Kuule meitä, ja vastaa rukoukseen.

Ja tulkoon tuo rakastettava Jeesus, sinun rakas Poikasi, meidän Pelastajamme, tulkoon Hän tänä iltana ja viipyköön kansansa keskellä, ja tehköön ihmeitä ja merkkejä heidän edessään kuten Hän teki, ollessaan täällä liharuumiissaan. Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne; vieläpä teissä, maailman loppuun asti.” [Joh. 14:19] Suo se tänä iltana, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.

31   [Nauhassa tyhjä kohta.] …kuin voitte. Rukoilkaa; uskokaa Jumalaan. …meillä on teidän nimenne ja osoitteenne täällä, me haluamme kirjoittaa teille, kun se on ohi, ja katsotaan mitä on tapahtunut, nähdään, mitä – miten te pärjäätte. Siis, Jumala on ainut, joka voi auttaa teitä; me olemme kaikki tietoisia siitä; ja nyt, olkaa todella kunnioittavia, ja hyräilläänpä kerran, kun minä olen puhunut niin pitkään, ja minä – odotan Hänen läsnäoloaan – hyräillään vähän ”Only believe.” Siis, aloitetaan yhdessä aika hitaasti kuin…

Usko ainoastaan…
kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.
Usko ainoastaan…

32   [Nauhassa tyhjä kohta] …arvostelijoita. Siellä on pieni lapsi, jolla on epilepsia. Heillä on pyykkipojan ympäri kiedottu riepu. Hän sai lavalla kohtauksen; ja minä pyysin taivaalliselta Isältä; minä sanoin: ”Painaisitteko te kaikki päänne?” ja kuitenkin jotkin vähän närkästyivät; sen pystyi aistimaan kaukaa, ehkä, melkein tämän rakennuksen mitan päästä: Siellä oli 28000 ihmistä, niin että heitä oli melkein – kaukana pihalla asti, joka oli osa sitä paikkaa; ja närkästystä tuli aina vain; ja minä näin, se oli eräs pastori ja 8, tai 10 hänen väkeään. Ja minä sanoin ovimiehelle; sanoin: ”Mene ja koeta saada tuo pastori painamaan päänsä.”

Ovimies palasi hetken päästä; hän sanoi miehen sanoneen: ”Tämä on julkinen paikka, jossa palvotaan” – hänen ei tarvitse tehdä sitä.

Minä sanoin: ”Herra, ettekö te halua painaa päätänne?” Hän sanoi… hän istui siinä, pää pystyssä. Minä sanoin: ”No, selvä. Te – se on teidän oikeutenne amerikkalaisena, mutta muistakaa; minä en sitten ole vastuussa.”

Ja tuo pikkulapsi sai rajun kohtauksen; minä sanoin: ”Taivaallinen Isä, älä anna tuon viattoman kärsiä syyllisyyden takia. Minä pyydän parantamaan tämän pienen vauvan sinun Poikasi, Jeesuksen nimessä.” Kouristus lähti tuosta pienestä lapsesta; ja niin minä sanoin: ”Siis, me olemme kiitollisia.” Ja se pikkulapsi lähti; ja minä kuulin meteliä ja siinä samassa siihen koko ryhmään iski epilepsia.

33   Siis, kirjoittakaa tuolle Richard T. Reedille, Jonesboboon, Arkansasiin, ”Blessed Bible Hour Tabernacleen” [Siunatun raamattuhetken tabernaakkeli] niin näette. Sillä koko ryhmällä on epilepsia ja he saavat vieläkin epilepsiakohtauksia. Minä voin todistaa nämä – jotkut näistä väittämistäni, joita minä sanon täällä – valtion tilastojen perusteella – tai valtion [/hallituksen] muistiinpanojen -, FBI:n agenttien, jotka kävivät kokouksessa ja seurasivat ja tarkkailivat sitä ja kirjoittivat siitä selonteon. Me emme leiki seurakuntaa, ystävät. Siis, olkaa kunnioittavia. Ymmärrättekö? Olkaa kunnioittavia.

34   Nyt on… [Nauhassa tyhjä kohta.] kuunnella. Jotkut… [Nauhassa tyhjä kohta.] uskotteko te tänä iltana, että Herra Jeesus on täällä, tässä rakennuksessa ja voi parantaa teidät? Uskotteko? Te… uskotteko te näihin asioihin, joita te näette ja kuulette… Onko tämä ensimmäinen kokous, jossa te olette ollut? Te olette ollut muissa kokouksissa; ai, te olette olleet Flintissä, Michiganissa, kokouksessa. Selvä. Siis… ymmärrän. Siis, ainoastaan Jumala yksin voi auttaa teitä. Siis, te juuri kerroitte, että teillä on sydänsairaus. Pitää paikkansa. Te olette… ehkä sitten, koska te kerroitte minulle, mikä teillä on, ehkä Jumala kertoo teille jotakin muuta niin, että tiedän uskoanne koeteltaisiin. Ymmärrättekö? Siis, uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa? Te uskotte. Minä sanon sen nöyränä, näettehän? Ainoastaan… sillä Hän sanoi näin: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi, ja olet vilpitön rukoillessasi, silloin se tulee tapahtumaan.”

Te olette myös sananpalvelija; pitääkö paikkansa? Kyllä vain; ja ettekö te olekin juuri tullut jonkin veden yli, jonkin meren? Jumala teitä siunatkoon. Siis, uskotteko te nyt? Menkää, teidän sydänvaivanne paranee nyt. Herra teitä siunatkoon. Kyllä. Jumala olkoon teidän kanssanne nyt ja te tulette paranemaan, ja Jumala teitä siunatkoon. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!”

35   Näettekö? Kun vähän keskustelee. Siis, minä haluan teidän olevan todella kunnioittavia siellä ulkona nyt ja uskovan kaikesta sydämestänne… [Nauhassa tyhjä kohta.]

Uskotteko te, että se oli totta? Te… te ajattelette jotakuta toista, ettekö ajattelekin? Te olette huolissanne jostakusta; se on teidän vauvanne. Pitääkö paikkansa? Pieni poika on makaamassa. Uskokaa Jumalaan. Jumala pystyy tekemään sen, jos te vain uskotte.

Selvä, tuokaa se lapsi. Päivää, sisar. Uskotteko te koko sydämestänne? Minä todella uskon sen. Minä uskon, että te olette uskova. Jokainen, jolla on tuollainen asenne, voi koskettaa Jumalan sydäntä. Te – te olette sairas ja teidän veressänne on jotakin vialla: anemia. Pitääkö paikkansa? Teillä on myös astma. Eikö se pidäkin paikkansa? Ja te olette ollut – jokin lääkärin tapainen. Ei, lääkäri on katsonut tätä lasta; pitääkö paikkansa? Tämä lapsi on myös sairas. Oi, lapsi on huonommassa kunnossa kuin te. Lapsella on myös anemia, ja hänellä on tyrä; pitääkö se paikkansa? – ja minä näen lääkärin pudistavan päätään. Se on – lääkäri ei voi tehdä mitään tuon lapsen hyväksi. Se on… pitääkö paikkansa? Jos pitää, nostakaa kätenne. Voiko Jumala parantaa teidän molemmat? Otatteko te vastaan parantumisen teidän molempien puolesta?

Siis, lääkäri on tehnyt kaiken voitavansa; hän on suora sen suhteen, mutta Jumala voi auttaa teitä nyt. Uskotteko te sen? Herra Jeesus, minä rukoilen armoa tälle rakkaalle lapselle ja äidille. Voikoot he molemmat mennä kotiin tänä iltana ja tulkoot terveiksi sinun haavojesi kautta. Olkoon saatana kyvytön koskemaan heihin. Tule ulos heistä, Saatana, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Minä siunaan sinua sisareni ja minä siunaan tätä lasta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, joka tuntee sinun elämäsi, ja lapsen myös. Siis, uskotko sinä tulevasi terveeksi? Se annetaan sinulle. Jumala sinua siunatkoon. Mene.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos olkoon Herran Jeesuksen Kristuksen.” Aamen.

36   Jokaisen ihmisen täällä pitäisi nyt uskoa. Herran enkeli, jonka kuva on tässä paperilla [/sanomalehdessä], joka tunnetaan tällä hetkellä tieteellisesti kautta koko maailman, hän on täällä tässä yleisössä juuri nyt. Hän seisoo muutaman jalan päässä tästä, missä minä olen. Kerran vielä, tuomion päivänä, te tulette näkemään, että minä olen puhunut teille totta, että hän on täällä nyt, ja parantaa kenet tahansa, joka uskoo Häneen; uskoo Jeesukseen Kristukseen, että Hän on parantanut sinut. Uskokaa Jumalaan. Jumala tietää kaiken, eikö tiedäkin? Uskokaa Häneen.

Missä on se rouva, joka juuri par… parani juuri äsken sen lapsen kanssa? [Nauhassa tyhjä kohta.] Minä ajattelin niin. Minä näin teidän seisovan hänen edellään, katveessa. Ja minä katselin ympäriinsä, ja ajattelin: ”No, siinä hän seisoo, aivan täällä.” Sitten, minä näin teidät yhdessä; podette sydänsairautta, ettekö podekin? Menkää takaisin paikallenne. Juuri niin; Jumala teitä siunatkoon; teidän on otettava vastaan Herra Jeesus; uskokaa; kaikki on mahdollista, jos te uskotte.

37   Tervehdys. Teillä on vatsavaiva, eikö olekin? Kyllä. Kyllä vain. Kyse on jostakin loisesta; se pääsee teidän mahaanne, aiheuttaa paljon hankaluuksia. Minä tiedän, mitä ne ovat; minulla on ollut niitä itsellänikin; kyllä vain. No, poika, Herra Jeesus paransi minut – hän voi – sinutkin. Ohoh, sinä olet myös tullut kaukaa tänne, etkä olekin? Sinä olet liftannut, tai jotakin muuta, päästäksesi tänne. Minä näen sinut tien päällä kulkemassa… pitääkö se paikkansa? Etkö sinä tulekin sellaiselta seudulta, jossa on paljon tasankoja tai joitain sellaisia; minä sanoisin, että jostakin päin länttä? Pitääkö paikkansa? Siis, lähde kotiin, sinä tulet paranemaan ja olemaan taas normaali ihminen [/mies]. Sinun uskosi on pelastanut sinut, poika. Jumala siunatkoon sinua, Herran nimessä. Kyllä vain. Selvä; Jatka vain eteenpäin. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!”

Uskokaa Herraan Jeesukseen. Kuinka moni uskoo, että Jeesus nousi kuolleista? Uskotteko te, että Hän on täällä tänä iltana; joka on tuo sama Herra Jeesus, joka nousi kuolleista, ja toimii ihmisten keskellä? Siis, uskokaa Häneen, niin Hän suo sen.

38   Tuo sama Herra Jeesus on noussut kuolleista… Siis, kuunnelkaa, kun Hän oli noussut kuolleista, Hän kulki Emmauksen tietä, jotkut ihmiset… Minä haluan puhua hetkisen. Kun voitelu tulee kovin syväksi, minä en oikein pysy pitämään itseäni kasassa; mutta kuunnelkaa nyt tarkasti.

Emmauksen tiellä, Hän kohtasi muutaman opetuslapsista, ja he keskustelivat Hänen kanssaan koko päivän. Ja kun he pääsivät perille sinä iltana, Hän teki erään tietyn asian, aivan tietyllä tavalla, josta he tiesivät, että se oli Hän. Pitääkö paikkansa? Siis, Hän on ollut teidän kanssanne koko päivän; Hän on ollut monien teistä kanssa vuosia – pitääkö paikkansa? Siis, kuunnelkaa miten Hän tekee asioita. Se on… Oletko sinä tajunnut Hänen olevan elämässäsi siitä, miten Hän on tehnyt asioita? Kun Hän pelasti sinut siitä onnettomuudesta; kun Hän pelasti sinut siitä sairauskohtauksesta; kun sinä olit – sinulla ei ollut rahaa ja joku osti sinulle ruokaa; tiedäthän sinä, mitä tarkoitan, etkö tiedäkin? Juuri sillä tavalla Hän tekee asioita, näettekö? Hän on kanssamme; Hän on noussut kuolleista; Hän on täällä tänä iltana. Aamen.

39   No niin; tule nuori mies. Usko Jumalaan; usko Häneen. Jumala suo kaiken. Siis, minä haluan puhua sinun kanssasi hetken. Uskotko sinä siihen, että se mitä sinä näet, on totta? Siis uskot? Siis, pikaisesti, kun minun henkeni kohtaa sinun -, jotain on vialla…?… Sinä olet sairas; diabeetikko. Pitääkö se paikkansa? Ja sinä tarvitset Jeesus Kristuksen Pelastajaksesi. Syntisenä, sinä tarvitset, Jeesus Kristuksen Pelastajaksesi; pitääkö se paikkansa? Haluatko sinä verensiirron sekä ruumiille, että sielulle tänä iltana, muori mies? Otatko sinä Hänet vastaan Pelastajanasi juuri nyt, uskotko sinä seisovasi Hänen edessään [/läsnäolossaan] Siis uskot? Jos sinä otat Hänet vastaan, ja todistat tälle väelle täällä, että sinä otat nyt vastaan Kristuksen Pelastajaksesi anoen armoa, nosta kätesi ja käänny ihmisiin päin. Tule tänne; Herra Jeesus, anna hänelle anteeksi jokainen rikkomus, jokainen synti; Jumala, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän Pojan, ja voikoon hän lähteä täältä ja elää normaalia elämää, ja olla täysin terve. Anna anteeksi jokainen synti ja ota hänet valtakuntaasi tänä iltana – Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon, nuori mies. Lähde, riemuiten. Tuntuuko sinusta siltä, että Jumala on pelastanut sinut nyt – sinun syntisi ovat poissa? Aiotko sinä liittyä johonkin hyvään seurakuntaan, ja elää Kristukselle? Sinä tulet paranemaan, veli. Jumala sinua siunatkoon.

Jonkun sananpalvelijan pitää keskustella tämän pojan kanssa välittömästi seurakuntaan tulemisesta, ja kasteen ottamisesta. Sanotaan yhdessä: ”Me kiitämme sinua Herra; me kiitämme Sinua, Herra.”  Jumala olkoon armollinen on meidän vilpitön rukouksemme teidän kunkin puolesta.

40   Selvä. Tuokaa se rouva. Siis, teidän pitää uskoa kaikesta sydämestänne ja koko sielustanne ja mielestänne tullaksenne parannetuksi; Ja teettekö te niin, rouva? Kyllä. Uskotteko te, että te seisotte – ette veljenne, siis, vaan, Hänen edessään [/läsnäolossaan], Yliluonnollisen, jonka kuva on tässä paperissa täällä? Kyllä vain. Uskotte? Oletteko naimisissa? – Voisinko minä puhua toisaalle, hetkinen vain? Yleisö, voisitteko laulaa: ”Usko ainoastaan” Tulkaa tänne. [Ihmiset laulavat samalla, kun veli Branham puhuu tämän naisen kanssa.]

Jotain sen tapaista… [Nauhassa tyhjä kohta.]… ei voi sanoa yleisön edessä. Se oli… Vain Jumala itse tietää tuon asian. Pitääkö se paikkansa, neiti? Niin se on. Ja siis, sitä ei voi sanoa yleisön edessä. Näky tuli, ja kun se häipyi, minä kävelin hänen luokseen puhumaan siitä ja hän kohotti kätensä siksi, että se oli totta; eikä kukaan, paitsi hän itse ja Jumala voineet olla siellä paikalla. Niin se on. Siis, tulkaa lähemmäksi. Uskotteko te, että jos minä pyydän siunausta, Jumala vastaa minun rukoukseeni?

Meidän taivaallinen Isämme, kun tämä nainen tässä ei tiedä, mikä tämä ongelma tarkalleen on, Herra, minä rukoilen hänelle armoa; ja tulkoon hän terveeksi. Sinä olet paikalla, Isä, ja pystyt parantamaan hänet. Ja kun muistamme sinun Poikasi, Jeesuksen viimeiset sanat, jotka Hänen siunatuilta huuliltaan lankesivat, kun Hän nousi taivaaseen, ja lupasi palata ja olla kanssamme aikojen loppuun asti: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaitten päälle, he tulevat terveeksi.” Ja toisaalla, Herra, sinä yönä, kun Herran enkeli tuli ja sanoi: ”Lähde, ja ole vilpitön ja saa ihmiset uskomaan itseäsi; ja rukoile vilpittömästi, niin mikään ei voi estää rukoustasi.” Sinä olet yhä Jumala; sinä olet yhä olemassa; sinä olet täällä; ja minä pyydän hänen parantumistaan, Herra; säästä hänen nuori elämänsä; minä pyydän Kristuksen nimessä, aamen. Minä uskon, että te tulette olemaan kunnossa. Herra Jeesus teitä siunatkoon nyt, kun te lähdette. Aamen.

41   Sanotaan yhdessä: ”Kiitos meidän Herrallemme!” Uskokaa. Haluatteko te päästä siitä selkävaivastanne – tulla terveeksi? Uskotteko te, että Hän…?… Uskotteko te, että jos minä pyydän Häneltä niin, Hän tekisi sen, ja parantaisi teidät? Selvä. Tulkaapa tänne hetkeksi. Isä, minä pyydän sinua olemaan armollinen. Paranna tämä nainen, Herra; minä pyydän sinun kunniaksesi. Suo, Herra, että sama voima, joka nosti Kristuksen kuolleista, vahvistaisi tätä naista nyt, ja ota tuo kuristava henki pois hänestä; ja voikoon hän lähteä ja parantua Jeesuksen Kristuksen nimessä; aamen.

Uskotteko te nyt? Uskotteko, että se lähtee teistä? Kuinka kauan se on vaivannut teitä? Ahaa. Todella, pikkuhiljaa tukehduttaa – näkymättömästi. Näettekö? Se on… sitä ei näe ulkopuolelta, tietenkään, näettekö, vaan se – se ei ole vain sitä, vaan kyse on kasvaimista siellä. Teillä on kasvaimia sekä struuma. Pitääkö se paikkansa? Näettekö? Juuri siten, että Hän – että te tietäisitte, että minä käsitän, mistä minä puhun. Nyt, menkää, älkääkä epäilkö yhtään. Näettekö? Lähtekää ja kiittäkää Jumalaa; ja nyt 72 tunnin kuluessa, jos meidän rukoukseemme vastataan, te tulette todella kipeäksi kolmen päivän ja yön ajaksi; näettekö? Te tulette sairaaksi; päänsärkyä, pahoinvointia. Älkää huolestuko, siitä syystä… se tapahtuu silloin, kun te – te kiitätte Jumalaa, niin silloin se on lähtenyt. Jumala teitä siunatkoon, ja Jumala olkoon teidän kanssanne. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle, joka antaa meille voiton.”

42   Tule, rakas sisar. Uskotko sinä kaikesta sydämestäsi? Uskotko, että Jumala parantaa sinut? Kyse on sinun äidistäsi; eikö olekin? Niin minä ajattelinkin. Sinä rukoilet; sinulla on vakava juttu, eikö olekin – poika? Teissä on jokin vialla; te unohtelette helposti; te ette muista asioita. Eikö se olekin totta? Pitääkö se paikkansa? Kyllä. Äiti, siellä – hänellä on sydänvaiva, se johtuu jännittämisestä. Pitääkö se paikkansa? Se on teidän äitinne; pitääkö paikkansa? Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Näettekö? Myös tällä naisella on myös sydänsairaus. Nämä riivaajat vetävät toinen toistaan puoleensa. Jumala teitä molempia siunatkoon. Siis, lähtekää ja tulkaa terveiksi, te molemmat, Herran Jeesuksen nimessä. Jumala teitä siunatkoon, nuori mies, ja suokoon teille sen saman. Jumala olkoon teidän kanssanne. Herra teitä siunatkoon. Sanotaanpa yhdessä se: ” Kiitos olkoon Jumalan”, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

No niin; tulkaa nyt, uskoen. Uskotko sinä, että Hän parantaa sinut, sisar – kaikesta sydämestänne – maksaa sinulle takaisin – kärsimykset, ja tekee sinusta taas terveen tytön? Palveletko sinä Häntä loppuelämäsi, jos Hän parantaa sinut? Meidän taivaallinen Isämme, minä pyydän armoa ja hyvyyttä meidän sisarellemme; ja lähteköön paha hänestä; minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä, että se lähtisi hänestä. Aamen. Siis, sinä olet terve. Uskotko sinä sen? Kuuletko sinä minua kunnolla? Ymmärrätkö sinä minua kunnolla? Miten kauan sinä olet ollut sellainen? Pikkulapsesta asti…?…   Ymmärrätkö sinä ihan hyvin nyt? Selvä; sinä olet parantunut; se on lähtenyt sinusta. Kuuro henki lähti sinusta; sinä voit lähteä kotiin ja riemuita nyt. Jumala sinua siunatkoon. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!”

43   Tulkaa, pikkuneiti. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Mitä, jos Herra Jeesus vain – todella sanoo, mikä sinua vaivaa, uskotko sinä veli Branhamia? Siis, uskot? Onko sinusta mukava käydä pyhäkoulua?  Sinä olet valtavan suloinen pieni tyttö, suloinen pikkutyttö; ja minä –  sinä… ja niin kuin pikkutytöt nykyään ovat – palveletko sinä Jeesusta, jos Hän parantaa sinut? Sinulla on ollut munuaissairaus, kultaseni, vuosia ja vuosia; näetkö?  Pitääkö se paikkansa? Jumala sinua siunatkoon. Tulisitko tänne hetkeksi? Herra Jeesus, tämä tyttökulta, minä rukoilen, että sinä auttaisit häntä nyt. Kun minä näen tämän sairauden, lähteköön tuo paha henki tästä lapsesta; ja minä siunaan tätä lasta, että hän paranisi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Siis, se yritti kyllä kovasti, mutta sinä tulet paranemaan nyt. Siis, älä pelkää. Jatka vain, ja rakasta Jeesusta, niin Jumala parantaa sinut. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle – meidän Herrallemme!”

Siis, sisar, uskotko sinä siellä istuessasi siinä tuolissa – kaikesta sydämestäsi? Haluatko päästä tuosta naistenvaivasta, joka sinulla on ollut tuon… Selvä, jatka vain ja usko Herraan Jeesuksen juuri nyt ja sinä tulet paranemaan täysin siitä. Jumala sinua siunatkoon. Aamen.

Tulkaa tänne. Minä haluan koskettaa teidän kättänne ennen lähtöänne. Jumala, ole hänelle armollinen. Minä rukoilen Jeesuksen nimessä; aamen. Aamen. Herra sinua siunatkoon sisar. Sanotaan yhdessä: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme …?…”

44   Jos sinä uskot nyt, niin älä epäile. Siis, tulkaa rouva. Eikö ollut vähän kummallista, kun minä mainitsin hänelle tuosta naistenvaivasta? Teillä on sama juttu. Siis, jatkakaa vain ja ainoastaan kiittäkää Jumalaa; sanokaa: ”Kiitos Herra paranemisestani.” Sanotaan yhdessä: ”Herra Jeesus olkoon ylistetty.”

No niin; tulisitteko, pikkurouva. Mitä te ajattelette? Siis, se – sen ei ollut tarkoitus loukata teitä, rakas sisar. Se on se asia, joka parantaa teidät. Älkää olko peloissanne. Ymmärrättekö? Se ei ole mitään, mikä vahingoittaisi teitä. Katsokaa hetki tänne minuun päin. Uskotko sinä minun olevan Jumalan palvelija, sisar – kaikesta sydämestäsi? Minä näen, että sinä olet kristitty. Siis, minä haluan kysyä sinulta jotakin. Sinulla on pelottava tauti – maailman kolmanneksi pahin tappaja: tb [tuberkuloosi]. Tiesittekö te sen? Tb on se, mikä teitä vaivaa. Siis, Herra Jeesus voi parantaa joka hitusen teistä. Älä pelkää, äiti. Kaikki järjestyy. Meidän taivaallinen Isämme; minä rukoilen tämän nuoren, murrosikäisen naisen puolesta; minä pyydän armoa. Tulkoon tämä paha, joka on ollut lääkäreiltä piilossa… he ovat yrittäneet, mutta siitä ei ole ollut hyötyä, mutta se kykene piiloutumaan sinulta, Jumala. Sinä tiedät täsmälleen, missä se on. Tulkoon se ulos tästä tytöstä Jeesuksen Kristuksen nimessä; ja minä siunaan teitä, sisareni, sinun parantumiseksesi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon, sisar. Älä epäile. Lähde nyt riemuiten, iloisena; sinä tulet paranemaan. Ymmärrätkö? Usko.

45   Selvä. Siis, äiti, sinulla on tappaja numero yksi – sydänvaiva. Se… se vie ihmisen yleensä todella nopeasti. Pitää paikkansa, eikö pidäkin? Pitää paikkansa. Se kytee sinun sydämessäsi, ja kun sinä menet pitkäksesi, se pahenee, ja sinä saat tykytyskohtauksia ja tulee tajuttomuuskohtauksia, ja semmoisia, sen kanssa. Näetkö? Sinun elämäsi ei voi olla piilossa. Sinun elämässäsi on kovasti ongelmia; paljon surua ja leikkauksia ja sellaista. Pitääkö se paikkansa? Näetkö? Minä en lue sinun ajatuksiasi, vaan minä tiedän, mistä on… pitääkö paikkansa? Siis, tule tänne hetkeksi. Herra, Jumala, että tämä nainen uskoisi, kun sinun palvelijasi voimat ovat nopeasti hupenemassa, minä rukoilen, Jumala, että sinä olisit armollinen hänelle, ja voikoon hän lähteä täältä tänä iltana ja olla terve – Jeesuksen nimen kautta, minä rukoilen, Aamen. Jumala sinua siunatkoon, sisar. Lähde riemuiten ja kiittäen Jumalaa, ja tule terveeksi. Oi, miten ihmeellistä. Miten me voisimme – jos te uskotte Häneen, uskokaa Häneen…

Minulla ei todella ole tarvetta sanoa, mitä tällä hetkellä on tapahtunut. Sitä voi olla vaikea uskoa; minä tuskin näen edes yleisöä siellä takana… tämä on aivan jotakin… Minun ei kannata edes yrittää selittää tätä. Ainoastaan – olkaa vain kunnioittavia.

46   No niin. Tulkaa, herra, ja uskokaa Jumalaan. Selvä. Olkaa niin kunnioittavia kuin nyt vain kykenette. Hyvää päivää, herra. Uskotteko te, herra – kaikesta sydämestänne? [Nauhassa tyhjä kohta.] … seinä. Juuri siinä.

Te olette molemmat saarnaajia; pitääkö paikkansa? Teillä on vatsavaiva, ja teillä on tyrä. Pitääkö paikkansa? Herra Jumala, siunaa palvelijaasi. Voikoon hän lähteä kotiin ja olla terve, ja voikoon myöskin hän, joka istuu tuolla, Herra. Minä rukoilen Kristuksen Jeesuksen nimessä, aamen. Jumala teitä siunatkoon, veli. Lähde, ja syö, mitä haluat nyt. Kyse on hermostuneisuudesta, joka johtuu sinun tehtävästäsi ja kaikesta siinä, joka saa sinut tolaltasi. Kaikki tulee kuntoon, älä pelkää. Hapoista johtuva vatsahaava saa sen aikaan. Usko ainoastaan ja pidä usko Jumalaan kaikesta sydämestäsi.

47   Entä sinun laitasi, sisar? Uskotko sinäkin? Tuo sappikivivaiva ja se, mitä sinulla… Sinä tarvitset Häntä, etkö tarvitsekin? Eikö se, joka istuu siinä sinun vieressäsi, olekin aviomiehesi? Pitääkö se paikkansa? Siitä minä ajattelinkin olevan kyse. Otatko sinä parantumisesi nyt vastaan? Nosta kätesi, sano: ”Kristus, minä otan sen vastaan”, te molemmat sitten. Jumala teitä siunatkoon.

Aivan siinä hänen kätensä toisella puolella, istuu rouva, jolla myös on naistenvaiva. Pitääkö se paikkansa, rouva, siinä toisena…? Pitääkö paikkansa? Nouskaa, ja ottakaa parantuminen vastaan. Uskotteko te?  Nouskaa seisomaan; sanokaa: ”Minä otan paranemiseni vastaan.” Jumala teitä siunatkoon. Uskotteko te? Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät?

Siellä on joku… en pysty sanomaan… aivan siellä tämän – tämän osaston takana, tässä suunnassa, minä näen pienen lapsen, jolla on munuaisvaiva, mutta minä en pysty paikantamaan, missä hän on. Jumala sinua siunatkoon. Kyllä. Mitä? Ja siellä seisoo pieni tyttö miehen vieressä, jolla on kouristuksia; onko hän teidän? Jumala teitä siunatkoon. Pankaa kätenne tytön, ja sen pienen lapsen, pojan, päälle.

48   Nouskaa herra, te olette parantunut. Kaikkivoipa Jumala; elämän Luoja ja kaikkien hyvien lahjojen antaja, lähetä siunauksesi tämän ylle, sinun kansasi, tänä iltana, Herra. Paranna ihmisiä täällä, tässä yleisössä tällä hetkellä, Jeesuksen Kristuksen nimen kautta.

Siinä seistessänne, tai siis istuessanne pää painettuna, minä ajattelin esittää teille kysymyksen. Minä haluan teidän olevan rehellisiä minulle. Onko täällä ketään syntistä, tänä iltana, joka sanoisi: ”Minä haluan ottaa Kristuksen vastaan omana Pelastajanani, ja minä uskon, että Hän on noussut kuolleista; minä olen jo kauan halunnut olla kristitty”?  Jumala teitä siunatkoon, rouva. Jumala sinua siunatkoon. Nostaisiko joku muu kätensä ja sanoisi: ”Veli Branham, minä…” Jumala teitä siunatkoon, herra, joka seisoo siinä päässä. Jumala teitä, herra, siunatkoon. Jumala teitä, herra, siunatkoon. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Siinä käytävien takana, vasemmalla puolellani: Jumala sinua siunatkoon. Kaikki siellä, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Minä haluan ottaa Kristuksen vastaan.” Nousisitteko seisomaan, te, jotka haluavat ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana juuri nyt? Oletteko vakuuttuneita siitä, että Hän on täällä? Ja jos, Hän kuulee minun rukoukseni, paljastaakseen niitä asioita, joita Pyhä Henki sanoi minulle… Minä aloin kutsua toista henkilöä, rouva joka istuu täällä, jolla on silmävaiva, istuu siellä, parantui juuri. Minä aloin jo kutsua häntä, ja Pyhä Henki sanoi: ”Tee alttarikutsu.” Minun piti olla kuuliainen.

49   Te, jotka haluatte ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana, ja uskotte, että Hän kuulee minun rukoukseni juuri nyt, nouskaa seisomaan; kaikkialla rakennuksessa, kaikkialla, joka paikassa, nousisitteko seisomaan kaikkialta? Nouskaa; juuri nyt on aika ottaa Hänet vastaan. Viitsisikö vielä joku nousta seisomaan tällä hetkellä? Jumala teitä, nuoripari siunatkoon! Jumala teitä, herra siunatkoon. Jumala sinua, sisar, siunatkoon; jääkää vain seisomaan jokainen; nousisitteko? Jumala sinua, nuori mies, siunatkoon; sanooko joku muu: ”Minä haluan ottaa Kristuksen vastaan juuri nyt; minä uskon, että Hän on täällä”? Rakas veljeni ja sisareni, Jumalan edessä, minä en valehtele; Jumalan enkeli, josta tämä kuva on otettu – on täällä tällä lavalla tänä iltana, aivan tässä nyt, ja ohjaa minua tekemään tätä alttarikutsua. Se on ehkä jonkun viimeinen mahdollisuus – en tiedä. Ehkä jotakin on tapahtumassa, mutta hän käski minua tekemään tämän alttarikutsun juuri nyt. Minä en ole koskaan ennen eläissäni tehnyt sitä tällä tavalla.

Nousisitteko? Onko joku syntinen vielä täällä, joka haluaisi ottaa Kristuksen Pelastajakseen, nousisitko? Jumala sinua siunatkoon; oikein; kaikkialta, nyt jääkää vielä hetkeksi seisomaan.

Isä, minä en tiedä, miksi sinä olet tehnyt tämän. Jokin kumma on iskenyt minuun, mutta, minä rukoilen, Jumala, että sinä antaisit anteeksi jokaiselle näistä, jotka nyt seisovat. Olkoot heidän syntinsä veren alla. Minä uskon tähän alttarikutsuun; nyt on sen hetki.

Herran enkeli, levittäköön suuret siipensä yli tämän rakennuksen juuri nyt, ja tipahdelkoot tislatut armon kastepisarat jokaisen sielun ylle. Suo se, Herra; kääntäköön Pyhä Henki valtavalla, muuttavalla voimallaan näiden ihmisten sydämet epäilemisestä uskoon, ja olkoot ihmisten todistus mahtava ja saakoot he myös Pyhän Hengen kasteen Jeesuksen Kristuksen nimen kautta.

50   Siis, teille, jotka seisotte ja uskotte, että Jumala antaa teidän syntinne anteeksi, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Minä otan Hänet vastaan nyt henkilökohtaisena Pelastajanani [/Vapahtajanani]” Te, jota seisotte… sinä uskot sen, sisar. Jumala sinua siunatkoon; jättäkää ne pienet lapset sinne käytävälle. Kuinka moni haluaa Pyhän Hengen kasteen juuri nyt? Haluaisitte saada Pyhän Hengen kasteen, ettekä vielä ole saanut sitä, ja haluatte saada sen, nouskaa seisomaan.

Siis, niiden jotka… Kaikki te, jotka haluatte Pyhä Hengen – Pyhän Hengen kasteen… Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi… [Veli Branham pysähtyy, kun joku puhuu kielillä, sitten jatkaa puhetta kielilläpuhumisen päälle.] Nuo etsijät kulkekaa suoraan telttaan nyt; tulkaa juuri nyt telttaan [Nauhassa tyhjä kohta] …?… Astukaa esiin juuri nyt; mennään yhdessä telttaan. Tulkaa tänne, kunnioittaen; te muut, painaisitteko päänne vielä hetkeksi rukoukseen. Selvä.

53-0602 SANAN AUKTORITEETTI (The Authority Of The Word), Connersville, Indiana, USA, 2.6.1953

53-0602 – SANAN AUKTORITEETTI
(The Authority Of The Word)
Connersville, Indiana, USA, 2.6.1953

 

1      …Kristuksen Nimessä. Aamen. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Jos ihmiset vain voisivat uskoa, uskoa kaikkiin asioihin…

Tänään, kaukana valtatiellä monta mailia täältä alaspäin, melkein Jeffersonvilleen, oli… Pysähdyin pieneen paikkaan syömään voileivän… Vein lapseni ja vaimoni kotiin… Ja olin syömässä, kun puhelin soi. Ja kaukaa toiselta alueelta, siellä oli… Joku oli nähnyt auton, jossa oli kylttejä, kulkevan tietä pitkin, ja olin pysähtynyt ravintolaan ollessani menossa rukoilemaan erään naisen puolesta, joka oli lähellä kuolemaa. Ja kun olin palvelemassa naista, mikä sääli, ajattelin… Että hän oli niin lähellä parantumista, ja kuitenkin tuo pieni kallisarvoinen uskon osa oli lukossa, eikä hän päässyt siitä yli. Voi, jos hän olisi vain voinut nähdä, hän olisi ollut täällä tänään. Pyhä Henki siellä, täydellisesti halukkaana, haluten tehdä sen, oli jo tehnyt sen… Kaikki, mitä voidaan tehdä, on jo hankittu jokaista varten. Pelastuksenne on jo täydellinen: Kristus kuoli Golgatalla. Se ratkaisi asian. Parantumisenne saatiin päätökseen samana päivänä, kun pelastuksenne saatiin päätökseen, jos vain voitte uskoa siihen.

Arvostin tuossa naisessa yhtä asiaa: hän oli vilpitön. Hän ei sanonut uskovansa, kun tiesi, ettei uskonut. Hän oli rehellinen sen suhteen. Hän sanoi: ”En vain tunnu saavan kiinni uskosta”.

2      Nyt, näettekö, usko ei katso mihinkään – mihinkään oireisiin. Usko ei näe muuta kuin voiton. Usko on jo ottanut sen omakseen, eikä mitään muuta tarvitse tehdä. Ei ole väliä, vaikka makaisit kuolemaisillasi ja puoli tusinaa lääkäriä seisoisi ympärillä ja sanoisi: ”Heidän verenpaineensa laskee. Heidän sydämensä on pettämässä ja…” Se ei häiritsisi sinua yhtään. Jos uskotte, että aiotte elää, uskoisitte silti siihen, mitä tahansa sitten tapahtuukin. Näettekö? Sellaista on usko. Jos vain pääsette siihen… Tuollaista uskoa tarvitsette tänä iltana.

3      Nyt, tämä sadanpäämies… Sadanpäämies oli mies, joka hallitsi yli, luulen, että oikea sana olisi, yli sata miestä, mikä tarkoittaisi sataa miestä. Ja hän oli… hän asettui taka-alalle.

Nyt, haluan teidän tekevän niin: pitäkää itsenne taka-alalla. Älkää koskaan olko joku, jota ette ole. Olen usein miettinyt, kun vehnä kasvaa pellolla, näette pienen vehnän, joka nousee ylös ja tuntee olevansa sellainen – alemmuuskompleksi. Sellaisessa tähkässä ei ole mitään: raskas tähkä taipuu, täysi tähkä taipuu. Täysi sydän kumartuu. ”Herra… (Näetkö?) en ole sen arvoinen…”

Mutta tämä mies ajatteli olevansa arvoton: Hän sanoi: ”En ole sen arvoinen, että Sinä tulisit minun kattoni alle.” Hän sanoi: ”Enkä pitänyt itseäni sen arvoisena, että menisin Sinun luoksesi, joten lähetin jonkun toisen.” Mutta hän sanoi: ”Herra, minä olen auktoriteetin alainen mies, ja minä sanon tälle miehelle, että mene, ja hän menee. Ja tälle miehelle tule, ja hän tulee.” Sillä hänellä oli auktoriteettia. Hän… Toisin sanoen, jos hän käski tuon miehen mennä, hänen täytyi mennä, koska hän oli hänen yläpuolellaan. Hän oli häntä ylempiarvoinen, ja hänen oli toteltava isäntäänsä.

4      Nyt, huomatkaa. Omassa työssään hän näki, kuka Jeesus oli. Hän sanoi: ”Minä tiedän, että jos minä sanon tälle miehelle, että mene, niin hän menee; jos minä sanon tälle miehelle, että tule, niin hän tulee”. Herra, minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, mutta puhu vain sana.” Nyt, Herra, minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, mutta sano vain sana.” Siinä se on: auktoriteetti. Hän tiesi, että Jeesuksella oli kaikki valta kaiken sairauden ja kaikkien tautien yli; kuoleman ja helvetin yli; ja hän tiesi, että Jeesuksen täytyi vain sanoa sana. Se ratkaisee asian.

Nyt, Jeesus oli halukas tulemaan sisälle ja laskemaan kätensä pojan päälle, nuhdellakseen kuumetta. Se oli niin hämmästyttävää Hänelle. Hän sanoi: ”En ole nähnyt tällaista uskoa – niin paljon uskoa – en Israelissa.” Sellaisia olivat uskovat. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista uskoa heidän keskuudessaan. Vain tietääkseen, että Hänen Sanansa, Se oli testamentin voima, Hänen auktoriteettinsa voima. Ja kristitty ystävä, tänä iltana Hänen Sanansa on auktoriteetin Voima. Se, mitä Hän sanoo, tulee tapahtumaan, riippumatta siitä, mitä sinä tai minä ajattelemme. Se tulee tapahtumaan silti.

5      Hän puhui, että nämä päivät tulisivat. Joku sanoi: ”Rukoiletko sinä tämän tai tuon puolesta? Mitä aiomme tehdä kaikelle maailman moraalittomuudelle?”

Sanoin: ”Niin on pakko olla. Sille ei voi tehdä mitään. Jumala sanoi, että se tulisi olemaan tällä tavalla.” Aivan kuten Sodomassa ja Gomorrassa, niin tulisi olemaan. Joten en voi tehdä asialle mitään. Voitte vain saarnata Evankeliumia ja antaa niiden tulla, jotka haluavat. Eikä kukaan voi tulla, ellei Jumala vedä häntä puoleensa, joten kaikki kuuluu Jumalalle. Ja jos Jumala on kutsunut teidät ja antanut teille kutsun tulla Hänen luokseen, teidän pitäisi olla hyvin, hyvin onnellisia.

6      Nyt, se on Jumalan Sana. Tämä on aina ensimmäinen. Kaikenlaisia uskonnollisia oppeja, jotka eivät perustu Jumalan Sanaan, läpi koko Jumalan Sanan, minä pelkään niitä. Voit saada Sanan sanomaan mitä tahansa vääntämällä sitä, mutta sen on todistettava olevan totuus. Ja nyt, kun… Jos tulisin ja kertoisin teille, että voisin parantaa teidät, tekisin jotain vastoin Sanaa, sillä Sana ei opeta siitä sillä tavalla. En voi tehdä mitään sellaista, jonka Jeesus on jo tehnyt. Hän paransi teidät, kun Hän kuoli puolestanne. Näin on Kirjoituksessa: ”Hänet on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden; hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.”

Ja niin kuin Mooses nosti vaskikäärmeen ylös erämaassa, niin pitää myös Ihmisen Poika nostettaman ylös. Mooses nosti vaskikäärmeen ylös kahdesta syystä: parantumista ja syntien anteeksiantamusta varten. Lapset olivat nurisseet Jumalaa ja Moosesta vastaan, ja käärmeet olivat purreet heitä. Niinpä se paransi heidän sairautensa ja antoi heidän syntinsä anteeksi. Ja aivan kuten vaskikäärme nostettiin ylös, Ihmisen Poika on nostettava ylös samasta syystä. Siinä te olette.

7      Niinpä sitä, mitä hän on tehnyt, en minä voi tehdä, eikä kukaan muukaan. Mutta nyt, jos voitte omistaa uskon, uskoa siihen, että Hän on tehnyt tämän ja se on teitä varten, yksilöllisesti teitä varten, silloin parantuminen tapahtuu. Se ei tule epäonnistumaan. Joten uskokaa Jumalaan.

Jumala on asettanut saarnaajia seurakuntaan. Näillä pastoreilla täällä, kaikkialla maissa, ihanilla Jumalan miehillä, Jumalan voidelluilla, heillä on aivan yhtä suuri oikeus rukoilla sairaiden puolesta kuin minulla tai kenellä tahansa muulla. Eikä vain pastorilla, vaan jokaisella seurakunnan jäsenellä on oikeus rukoilla sairaiden puolesta. Parantamisen lahja toimii seurakunnassa, koko seurakunnassa, ei vain pastorilla. Sanotaan: ”Tunnustakaa virheenne toinen toisellenne ja rukoilkaa toinen toisenne puolesta, että te paranisitte; sillä vanhurskaan ihmisen voimakas ja harras rukous vaikuttaa paljon.” Minä uskon Häneen.

Haluan, että teette tämän puolestani tänä iltana: uskokaa Häneen. Sitten sen jälkeen, Hän lähetti seurakuntaan lahjoja, kuten profetioita ja kaikkia muita lahjoja, opettajia ja pastoreita ja niin edelleen, jotka Hän on asettanut kaiken seurakuntaan seurakunnan täydellistämiseksi, jotta ihmiset uskoisivat Hänen Golgatalla tehtyyn työhönsä.

8      Voisimmeko jälleen kumartaa päämme. Herra, jonka puoleen me mielellämme käännymme. Sydämemme sulavat rakkaudesta, kun ajattelemme suurta armoasi, jota Sinulla on ollut Aadamin langennutta sukua kohtaan: kuinka Isä antoi Poikansa lunnaiksi siellä Golgatalla, ottaakseen pois maailman synnin ja parantaakseen sairaat ja kärsivät. Ja kuinka kautta aikojen, aina kun seurakunnassa on ollut suuri liikehdintä, on tapahtunut parantumisia, ihmeitä ja merkkejä. Kuinka kautta kaikkien aikojen siellä, minne Sinä tulit, on tapahtunut ihmeitä ja merkkejä ja ihmetekoja.

Me kiitämme Sinua ihmisistä, jotka vielä tänään uskovat. Sinun oma rakas Poikasi esitti kysymyksen: eikö silloin, kun Hän tulisi maan päälle, olisi olemassa pyhää kansaa? Olisiko siellä vanhurskaita ihmisiä? Mutta Hän sanoi: ”Löydänkö minä uskoa?” Kuinka arvokasta tuo usko onkaan tänään. Jumala, auta nyt meidän epäuskoamme ja siunaa tänä iltana sairaita ja tarvitsevia; ja syntiset miehet ja naiset, löytäkööt he armon sydämiinsä; Kristuksen Nimen kautta me pyydämme sitä. Aamen.

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

9      Joten minä… Huomisiltana yritän kertoa tuon tarinan Herran Enkelistä, ja meillä on siitä kuva täällä. Näettekö? Kutsutaanpa nyt… Katsotaanpa… Kutsutaan noin 85:stä. Aloitetaan 85:stä ja mennään 100:aan, ja katsotaan, saammeko heidät jonoon ja… että heidän saamisensa tänne, on vain sitä varten, että voimme saada voitelun alkamaan ihmisten kohdalla, että te voisitte…

Muistakaa, ystävät, tämä ei ole lavashow. Olemme tekemisissä Jumalan suvereenin armon alaisuudessa. Haluan teidän tietävän, ettei sillä ole mitään muuta tarkoitusta. Jumala, joka on juhlallinen tuomarini, tietää, että se on Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen Kristuksen ylistyksen tähden. Ja nämä asiat tehdään, jotta kävisi toteen se, mitä Herramme on sanonut: ”Niitä asioita, joita minä teen, tulette myös tekin tekemään.”

Kenellä on rukouskortti… Mihin me jäimme? 85. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Tuo ei näytä. Onko tuo… katsokaa, onko meillä… Onko kaikki ne…? Laskekaa te ne. Jos ei ole, niin sitten he… Joskus joku on ulkona, ja jos he ovat ulkona, en tiedä mitä tehdä. Ymmärrättekö?

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

10   …?… Jumala, rukoilen Jumalallista johdatusta tänä iltana. Ja nyt, kun Jeesus Nasaretilainen, rakas Lapsesi, oli täällä maan päällä, Hän puhui suuria asioita ihmisille. Hän ei koskaan väittänyt parantavansa heitä. Hän sanoi: ”Minä teen vain sen, mitä Isä näyttää minulle.” Ja sitten, Herra, jotta se täyttyisi, Hänen kallisarvoinen Sanansa, tänä päivänä, jota elämme, suurina pimeinä vaikeuksien hetkinä, rukoilen, Jumala, että Sinä olisit armollinen ja parantaisit kaikki, jotka tarvitsevat apua täällä tänä iltana; sekä täällä puhujalavalla, että yleisön joukossa tai missä tahansa, jopa tässä kaupungissa, paikoissa, parantoloissa tai sairaaloissa tai missä tahansa. Monet ihmiset kärsivät. Sydämemme on heidän puolellaan. Osoittaisitko armoasi heille tänä iltana. Jumala, suo se.

Auta meitä nyt. Anna meille suuri kokous, suuri herätys kaupungissa. Olkoon herätyksen vuoksi jokainen seurakunta herätyksen loputtua täynnä ihmisiä, jotka tulevat ja ottavat paikkansa seurakunnissa. Suo se, Herra, sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä. Aamen.

11   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… on alitajuntanne? Onko näin? Meille on opetettu niin. Nyt, katsotaanpa asiaa tästä suunnasta. Tässä on ensimmäinen tietoisuutenne. Tässä on toinen tietoisuutenne. Nyt, kuinka moni näki unta kauan sitten ja yhä muistaa sen? Näyttäkääpä kätenne. Nyt, missä olitte? Mikä osa teistä oli missäkin? Muistatteko, mitä teitte toisessa paikassa, kun makasitte sängyllä nukkuen? Näetkö? Kyse on alitajunnastanne.

Kun tämä tietoisuus muuttuu passiiviseksi, tämä tietoisuus aktivoituu. Hyvä on. Sitten kun tästä tietoisuudesta tulee aktiivinen, kun tämä ei ole aktiivinen, näette unta asioista, joita teitte täällä ollessanne tässä tietoisuudessa. Ja sitten kun heräätte, muistatte tässä tietoisuudessa, mitä näitte unta tässä tietoisuudessa. Näettekö?

12   Nyt, huomatkaa. Nyt, mies… Jotkut teistä täällä, monet teistä, ette nostaneet käsiänne ylös – mikä on… se on… se on… te ette nostaneet.

On monia ihmisiä, jotka eivät näe unia lainkaan. Olen nähnyt tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole nähneet unia. No, miksi? Havainnollistetaanpa tätä. Nyt, katsokaa tarkkaan.

Tässä on ensimmäinen tietoisuus. Tässä on normaali ihminen… Normaalisti ihmisillä, jotka ovat enemmistönä, heidän alitajuntansa on niin kaukana heistä, noin, mikä on vain vertauskuva. No sitten, mies, joka ei näe unia lainkaan, hänen alitajuntansa olisi tuon pilarin tienoilla, tai työssä. Kun hän menee nukkumaan, hän nukkuu todella hyvin. Mies, joka näkee unta, ei nuku kunnolla. Unesi on vain sekunnin mittainen. Mutta se on vain… Ette pääse takaisin siihen. Nyt, hän ei voi sille mitään.

13   Nyt, entä jos minä sanoisin teille: ”Uneksikaa minulle uni, te ihmiset, jotka näette unia.” Ette pystyisi siihen. Mikä ikinä saakaan teidät näkemään unta, ei voisi saada sitä aikaan, mutta te ette voi tehdä sitä. Katsokaa nyt. Tuo mies tuolla takana ei voi auttaa, koska hän ei näe unia. Tämä mies ei voi auttaa, koska hän näkee unia.

Nyt, näkijä tai profeetta, hänen alitajuntansa ei ole siellä eikä täällä. Se on juuri tässä. Hän ei nukahda. Hän vain siirtyy ulottuvuudesta toiseen. Näettekö? Ja hän näkee asioita seisoessaan silmät auki. Hän ei voi sille mitään, sille ei voi tehdä mitään. Se on Jumalan tehtävä.

Kuinka moni uskoo, että lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannusta? Raamattu sanoo niin. Jeesus Kristus oli Jumalan Poika alusta asti: Eedenin puutarhasta lähtien Hän oli naisen siemen (Onko näin?), jonka tuli murskata käärmeen pää.

14   Kun Mooses syntyi, hän syntyi kunnon lapsena. Jumala toi hänet tänne. Mooseksella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Onko näin? Johannes Kastaja, tuhat seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin hän syntyi, hän oli ääni, joka huutaa erämaassa. Jeremia, Jeremia 1:4, Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin sinut edes muodostettiin äitisi kohdussa, minä tunsin sinut ja pyhitin sinut ja määräsin sinut kansakuntien profeetaksi. Miten hän saattoi tehdä sille mitään? Näettekö? Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta. Olette sellaisia, koska Jumala teki teidät sellaisiksi. ”Kuka voi lisätä pituuttaan yhden kyynärää?” Miksi yrittäisit matkia jotain, kun teet vain… teet vain jotain, mikä ei ole oikein. Näettekö? Jos sinulla olisi ruskeat silmät, et koskaan saisi sinisiä; ne ovat ruskeat. Et voi muuttaa pituuttasi tuumaakaan suuremmaksi tai pienemmäksi.

15   Nyt tässä te ymmärrätte, että jos nämä ihmiset seisovat tässä ja heidän kanssaan puhutaan, täytyy olla jotakin, mitä täällä tapahtuu, joka vie minut tämän henkilöön – tai mitä ikinä siellä onkaan – heidän elämäänsä ja avaa heidän elämänsä. Mitä enemmän heidän kanssaan puhuu, sitä enemmän Hän alkaa tulla mukaan. Alatte nähdä enemmän, puhua enemmän, ja se avautuu enemmän. Nyt, silloin te melkein tunkeudutte siihen. Ottakaa vertaus, sanat: Kukaan ei tiedä, paitsi Jumala ja minä yksin. Näettekö? Ja se menee tuohon ulottuvuuteen.

Nyt, olkaa rukouksessa. Rukoilkaa puolestani, niin minä rukoilen puolestanne.

16   Hyvää päivää, rouva. Nyt, oletan, että olemme toisillemme tuntemattomia. En tunne sinua. Enkä ole täällä tehdäkseni sinusta julkista esimerkkiä ihmisten edessä. Ja jos olet sairas tai sinussa on jotain vikaa, Jumala paljastaa sen. Jos ei ole, Jumala paljastaa sen. Ja luotan siihen, että olet tullut vilpittömästi, ja uskon, että olet.

Tässä, jokin aika sitten, eräs mies tuli puhujalavalle. Hän kuvitteli, että kyseessä oli mentaalinen telepatia. Hän sanoi – kirjoitti rukouskortteihinsa; sanoi: ”Sain sen ja sen, ja sen ja sen”. Kun se tuli, se oli valhe. Ja Jumala kutsui hänet esiin. Ja asiat, jotka hän oli kirjoittanut rukouskorttiin, tulivat hänen päälleen juuri siinä puhujalavalla: ja hän tekee kuolemaa sen kanssa tänään. Älkää leikkikö Jumalan kanssa, kyse ei ole leikistä. Ja hän oli myös sananpalvelija. Se on uskovia varten.

17   Nyt, sisareni, haluan vain puhua kanssasi, jotta saisin elämäsi ja erotettua sinut muusta tästä kaikesta, mitä täällä on. Jotta niin voitaisiin tehdä, niin kuin Herramme Jeesus, Hän… Kyse on Hänestä. Se en olisi minä. Ja minä olen vain… mies, jolla ei ole edes yläasteen koulutusta, vain seitsemäs luokka. En siis tiedä mitään mistään heidän suurista sanoistaan ja siitä, mistä he puhuvat. Tiedän vain yhden asian: Rakastan Herraa Jeesusta ja Hän rakastaa minua. Ja se on… se on… En tiedä paljoakaan edes Kirjasta, mutta tunnen Kirjoittajan. Se on parasta …?… Näin on. Tunnen mieluummin Tekijän kuin Hänen kirjoituksensa. Näin on.

Mutta nyt, keskustellessani kanssanne, huomaan, että olet kristitty nainen. Olet nainen, jolla on suuri usko. Ja nyt alat vähitellen mennä pois luotani. Eikä se tunne, joka nyt on päälläsi, vahingoita sinua millään tavalla. Olet tietoinen siitä, että olet Jonkin Läsnäolossa. Eikö se olekin totta? Se on totta, kyllä, rouva. Mutta se on Herran Enkeli. Huomaatteko aina rukoillessanne, että käännyn tähän suuntaan, koska Hän tulee aina oikealta puolelta: aina. Hän ei ole koskaan jättänyt tulematta siitä suunnasta. Ja tuon ihmiset tätä kautta, jotta Hänen Läsnäolonsa voi olla heidän kanssaan, kun he tulevat luokseni.

18   Nyt, juuri hetki sitten aloit häipyä, ja sitten tulit takaisin. Tiesin, että olet kristitty, koska näin sinun rukoilevan. Sinä polvistuit ja rukoilit jossain. Rukoilit tämän kokouksen puolesta. Ja sanoit, että jos joskus pääsisit tänne puhujalavalle, pyysit rukouksessasi, että voisit tulla terveeksi. Onko se sinun rukouksesi? …?… erittäin hieno. Kiitos. Nyt, näetkö, Jumala voi paljastaa rukouksesi. Kärsit… Se on kasvain. Sinulla on kasvain. Ja kasvain on vatsassa. Onko näin? Se aiheuttaa… Niin.

Sitten sinulla on myös jonkinlainen kohtaus, luulisin, että se on sappirakko tai jotain sellaista. Sinä sairastut vakavasti. Ymmärrän. Eikö niin? Kyllä. Onko se totta? Aivan. Olet ihminen, joka vastustaa lääkinnällistä apua. Ette kai te huijaa lääkäreitä? Luotatte vain Jumalaan… Eikö niin? Näen, että olet… Olen nähnyt, että …?…

Nyt, oletko vakuuttunut siitä, että Jeesus Kristus on – nousi kuolleista ja on täällä tänä iltana, tehden itsensä näkyväksi tehdäkseen sinut terveeksi? Uskotko sinä sen? Ei tarvitse sanoa mitään muuta, vaan vain kysyä Häneltä nyt, ja sinä uskot? Onko näin? Uskooko yleisö sen? Nyt, juuri nyt en tiedä, mitä sanoin naiselle, mitä hänelle sanottiin. Se oli näky. Mutta minä… He kertovat minulle jumalanpalveluksen jälkeen, mitä tapahtui. Ymmärrättekö? Mutta tiedän, että jotain tapahtui. Nyt, mitä kuulit, kuulit ääneni, mutta se en ollut minä, joka puhui, koska olin jossain muualla, ja mitä tahansa olikin, olin jossain toisessa paikassa. Mutta se… Oliko se totta? Jos jokainen… Oliko se totuus? Jos se oli, nostakaa… Niin. Näettekö? Hyvä on. Hyvä on. Sitten Hän sanoi: ”Mitä minä teen, sitä tekin tulette tekemään.” Ja niin Hän teki.

19   Nyt, jokin yliluonnollisessa ulottuvuudessa on puhunut sinulle tänä iltana kuolevaisten huulten kautta (onko näin?), paljastaen sinulle elämäsi, mitä ikinä se olikin, ja mikä oli väärin. Uskotko nyt, että Herra Jeesus on lähettänyt minut rukoilemaan puolestasi? Tule tänne.

Taivaallinen Isämme, kun kumarrumme Läsnäolossasi nöyrästi miehinä ja naisina, sydämemme tuntee syvää myötätuntoa sairaita ja apua tarvitsevia kohtaan. Ja, Jumala, kritiikin ja kaiken muun keskellä Sinä olet vienyt meidät jokaisen myrskyn läpi, Herra. Ja sinä suurena päivänä, kun seisomme siellä, haluamme näyttää taistelun arvet, sen, että olemme olleet taistelukentällä.

Nyt sisaremme seisoo tässä avuntarpeessa. Sinä tunnet hänen tilansa. Sinä tiedät, mikä häntä vaivaa, Herra. Me emme tiedä. Sinä tiedät, ja Sinä olet paljastanut hänelle hänen elämänsä asiat. Ja minä rukoilen, että Sinä parannat hänet.

Nyt, tämä on Sinun Sanasi. Sinä sanoit: ”He laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Ja: ”Vanhurskaan miehen harras ja voimakas rukous vaikuttaa paljon.” Me emme ole vanhurskaita siinä mielessä, että olisimme synnittömiä; mutta vanhurskas ihminen on sellainen, joka tunnustaa syntinsä vanhurskaalle ja pyhälle Jumalalle ja uskoo uskon kautta. Pyydän hänen parantumistaan Lapsesi Jeesuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Nyt katsohan. Jos Jumala pystyi paljastamaan sinulle, mitä elämässäsi oli, Hän voi paljastaa, mitä elämässäsi tulee olemaan. Onko näin? Sinä tulet parantumaan. Voit siis mennä nyt ja uskoa sen. Hyvä on.

20   Hyvää päivää, rouva. Luulen, ettemme tunne toisiamme. Se… Kyllä, rouva. En ole koskaan nähnyt sinua, ja haluan vain puhua kanssasi hetken, koska olen veljesi. Epäilemättä olet hädässä, muuten et olisi täällä. Ja jos olet täällä, luotan siihen, että Jumala parantaa sinut. Teen kaikkeni. Voin rukoilla puolestasi, mutta uskon, että kun Herramme Jeesus puhui minulle monta vuotta sitten, noin seitsemän vuotta sitten, ja käski minua lähtemään ja rukoilemaan sairaiden puolesta ja saamaan heidät uskomaan, että mikään ei kestäisi rukouksen edessä… No, se on vahvistettu ympäri maailmaa monta kertaa: tieteellisesti ja kaikin tavoin. Oi… Minä… Siinä on pieni ero. Teillä on ollut joitakin ongelmia tai olet juuri käynyt lääkärissä tai jotain. Minä näen sinut… sinä… sinä olet saanut jonkinlaista hoitoa tai jotain… Se on… se tulee neulan kanssa; se on injektio. Eikö niin? Ja olet ottanut niitä useita. Luulen, että se on SR penisilliiniä. Onko se oikein? Kuulin, kun hän sanoi sen. Ja se on jonkinlaista munuaistulehdusta varten. Eikö niin? Näen sen munuaisissa. Eikö teillä ole myös naisten vaivoja, ongelmia? Eikö niin? Ja mies haluaa… Hän on valmis leikkaukseen sen takia. Onko se totta? Onko se totta? Uskotko, että jos me pyydämme Herraa Jeesusta, minä ja kaikki nämä uskovat kristityt tänä iltana, Jumala antaa sinun parantua, sisar? Hyvä on. Tule tänne hetkeksi.

Herramme, me tulemme luoksesi Herran Jeesuksen Nimessä tämän köyhän pienen naisen puolesta, joka seisoo tässä tarvitsevana. Sinä voit tehdä hänet terveeksi, ja vain Sinä yksin voit tehdä sen. Me emme pysty siihen, Herra. Ainoa asia, jonka voimme tehdä, on tuoda Evankeliumi. Ja Evankeliumi on Sana plus voima: Evankeliumi tuli voimassa ja Pyhän Hengen osoittamisessa. Herra, taivaan Jumala, kaiken hyvän Luoja, rukoilen siunaustasi tälle naiselle. Ja kun lasken käteni hänen ylleen uskovana merkiksi siitä, että uskon hänen olevan niiden siunausten arvoinen, joita pyydän; rukoilen, että hänen uskonsa vahvistuu ja että hän voi tulla terveeksi. Tulkoon hän terveeksi ja eläköön hyvän ja pitkän elämän Sinun kunniaksesi; pyydän Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene nyt, ja olkoon Herra Jeesus kanssasi ja parantakoon sinut. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

21   …?… En tunne sinua. Uskon, että olemme toisillemme vieraita. Olemme vieraita, kyllä, rouva. No sitten, elämänne on [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… nainen? Oi, nämä täällä istuvat ihmiset, nuo naiset… Se on tässä. Rakastatteko Herraa? Ettekö tekin tarvitse rukousta? Eikö teidän ruumiinne turpoaa toisinaan…? Eikö se olekin oikein, tai jotain? Se on kuin vesipöhö, eikö olekin? Sydänsairaus, eikö niin? Haluatko hyväksyä parantumisesi? Uskotko, että Jeesus parantaa sinut? Uskotko sinä? Nouse hetkeksi jaloillesi. Nouse seisomaan… Kumartakaamme päämme.

Isä, rukoilen, että autat häntä. Kun näen Herran Hengen liikkuvan tällä tavalla tämän naisparan kohdalla, ehkä hän on enemmän hädässä kuin luulemmekaan, ja minä rukoilen, että Sinä armahtaisit häntä ja parantaisit hänet. Rukoilen Jeesuksen nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

22   Tunsin vain jotenkin myötätuntoa naista kohtaan. Kyllä. On hienoa, että teet niin, että Herra siunaa sinua. On vielä jonkinlainen yhteys tähän naiseen ja tuohon naiseen, joka juuri istuutui tuonne. Tässä seisoo… Anna minun puhua kanssasi, vain hetkinen, jos sopii. [Nainen puhuu veli Branhamille – toim.] Kyllä. Uskotko, että se, mitä näet tapahtuvan, tulee Jumalalta? Sen täytyy, eikö niin? Oi, kyllä. Sinulla on myös tulehdus. Onko se totta? Uh-huh Oliko tuo nainen… Oliko sinulla tulehdus tai jotain? Siellä se oli. Näetkö? Nainen parani, ja demoni, joka teki sen, huusi (näetkö?) armoa. Tämä tässä huusi samoin. Näetkö?

Teillä on vain oltava yhteistyöhaluinen usko. Jeesus ajoi ulos ihmiset, jotka eivät uskoneet. Missä epäusko on, siellä ei voi tehdä mitään: ei voi edes julistaa Evankeliumia. Ette voi edes puhua siellä, missä on epäuskoa, tuskin. Siihen tarvitaan uskoa. Ja he yrittävät liittoutua ja kutsua toinen toistaan. Ja siitä tässä on kyse.

Sinulla on myös ollut suuri hermostollinen tila, eikö olekin? Eikö teillä ole ollut hermoromahdus tai jotain muuta sellaista, hermoromahdus – romahdus? Huomaan, että olette ollut hyvin… Ettekö te olekin jonkinlainen… Olet jonkinlainen saarnaaja, eikö niin? Eräänlainen… Kyllä, olet. Ja eikö se ole… Eikö se ole jotain Pelastusarmeijan tai jonkin sen kaltaista? Eikö se ole totta? On. Se on… Ja miehellänne on siellä jonkinlainen asema, jonkinlainen… häntä kunnioitetaan, jonkinlainen upseeri… Onko se totta? Herra siunatkoon sinua. Tule tänne.

23   Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, joka lähetit Poikasi Jeesuksen maan päälle ja olet herättänyt hänet kuolleista, kun maailman julmat synnit olivat ristiinnaulinneet hänet, ja Hän ilmestyy tänä iltana tänne luoksemme samanlaisessa ilmestyksessä, jollaisena Hän on aina ollut. Isä näyttää Hänet. Hän tekee työtä, ja Hän tekee työtä tähän asti. ”Vähän aikaa”, Hän sanoi, ”ja maailma ei enää näe Minua, mutta te tulette näkemään Minut.” Oi Jumala, tee minusta yksi ”teistä”. ”Te tulette näkemään Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” Siunaa tätä naista, jota siunaan Sinun Poikasi Nimessä. Menköön hän kotiin ja olkoon terve ja onnellinen ja palvelkoon vielä monta päivää valtakunnassa; Jeesuksen Kristuksen tähden pyydän sitä Hänen Nimessään. Aamen.

Sisar, nyt, Hän… en muista, mikä sinun tapauksesi oli, mutta rukouksessa huomasin, että sinä tulet paranemaan. Nyt, jatka vain… Tee niin kuin sanoin, niin kaikki on hyvin. Lähde täältä tänä iltana pois niin onnellisena kuin voit olla. Ja ole vain onnellinen ja anna todistuksesi. Ymmärrättekö? Hän on tunnustuksenne Ylipappi. Hän haluaa, että uskot sen; ota parantumisesi vastaan nyt. Hyväksytkö sen? Ja mene sitten ja todista ja sano: ”Kiitos Herralle paranemisestani.” Jatka vain, niin se vain häviää sinusta, ja se tulee poistumaan. Näetkö? Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Mitä… Aamen. Sen takia uskosi on tehnyt sen. Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Auttakoon Hän sinua ja siunatkoon sinua nyt. Mene vain niin kuin sinussa ei olisi koskaan ollut mitään vikaa. Siunaa vain Jumalaa ja ole kiitollinen.

24   Hyvää päivää, herra? Uskotko, että Herra Jeesus on täällä parantamassa sinut ja tekemässä sinut terveeksi? Minä uskon sen. Jos uskot siihen koko sydämestäsi, diabetes jättää sinut. Uskotko sinä sen? Jumala siunatkoon sinua.

Ja Herra Jeesus, lähteköön hän tänä iltana, ja poistukoon tämä – tämä diabeteksen aiheuttama sairaus hänen ruumiistaan, ja olkoon hän terve mies uskonsa tähden. Pyydän Jeesuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Mene, ole onnellinen, iloitse nyt. Ja kiitos Jumalalle Hänen suurista siunauksistaan. Hyvä on, herra. Uskotko sinä? Sitten pidä usko Jumalaan.

25   Hyvää päivää, herra? Me olemme toisillemme aivan vieraita, vai mitä, herra? Uskotko, että Herran teot tulevat ilmi kaikkina aikoina? Että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? Että hän todella nousi kuolleista ja elää ihmisten keskellä tänä iltana? Uskotko sen? Sitten se… Ennen kuin maailma muodostettiin, Hän määräsi erilaisia asioita tapahtuviksi. Ja joitakin niistä näet tapahtuvan tänä iltana? Onko se totta, herra? Uskotko sen? Olette hyvin rikkinäinen, terveytenne on romahtanut. Moni asia on vialla. Näen sinut, veljeni, näyttää siltä, että yskit paljon, jotain vikaa, kuin se olisi kurkussa… Ei, se on astmaattinen tila. Onko se totta? Eikö teillä olekin monta lasta? Näen heidät teidän… Viisi tai kuusi pientä kaveria, onko…? Kuusi. Ja vaimonne on sairas nainen, eikö olekin? Hänellä on munuaisvaivoja, jokin on vialla munuaisissa. Huomasin sen. Onko se totta? Katso. Uskotko sinä, että olen Jumalan palvelija?

Nyt, tässä on ongelmasi, veli. Sinulla oli tapana käydä seurakunnassa, olit kristitty mies, ja nyt olet luopunut siitä, etkö olekin? Onko se totta? Olet jättänyt Jumalan. Jos Hän parantaa sinut ja perheesi, lupaatko, että palvelet Häntä ja palaat takaisin seurakuntaan? Tule tänne luokseni.

Isä, rukoilen armoa tälle veljellemme, joka on avun tarpeessa. Pyydän Sinua olemaan armollinen hänelle, parantamaan hänen ruumiinsa, tekemään hänet terveeksi, lähettämään hänet tielle iloiten. Nyt, palvelijanasi, lasken käteni hänen ylleen Herramme Sanan muistona. Viimeiset sanat, jotka putosivat Hänen pyhiltä huuliltaan, kun Hän lähti maailmasta, Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he tulevat ajamaan ulos perkeleitä, puhumaan uusilla kielillä, ottamaan käärmeitä tai juomaan kuolettavia aineita, eikä se vahingoita heitä. Ja jos he panevat kätensä sairaiden päälle, he paranevat.” Jumala, suo se veljellemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala olkoon kanssasi, veli. Mene iloiten ja onnellisena. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

26   Uskotko sinä? No, siunattu olkoon pikku sydämesi. Pidätkö pyhäkoulusta? Uh-huh. Uh-huh. Se on hienoa. Sinulla on ollut ongelmia, eikö niin, kulta? Eikö se olekin päässäsi? Jonkinlainen aivosairaus. Onko lapsen vanhempi lähellä? Ymmärrättekö, mistä puhun, rouva? Se on totuus, eikö olekin? No, ymmärrättehän, että tiedän, ja olette käyneet lääkärissä, ja joitakin asioita on tapahtunut. Ja lapsi tarvitsee Jumalalta Jumalallista apua. Lääkäri tekee kaiken, mitä hän osaa tehdä, ja Jumala siunatkoon häntä siitä, mitä hän on tehnyt, ja siitä, minkä hän tietää, mitä hän voi tehdä; mutta sen on nyt tultava suuremmalta voimalta kuin hänen tietonsa. Mutta uskokaa. Uskon, että lapsi tulee parantumaan. Tule tänne, kultaseni.

Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, kun pidän rintaani vasten tätä rakasta lasta, jolle saatana on päättänyt tehdä tämän pahan, kuule palvelijasi rukous. Herra, tämä lapsi on vielä nuori. Hänen uskonsa on vielä pieni. Tietysti, nyt se on lapsi, mutta, Isä, auta minua, rakas Jumala, tässä olevien palvelijoittesi uskon kanssa, että minulla olisi valta tämän pahan yli.

Ja, Saatana, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä lapsi. Olet ehkä voinut piiloutua lääkäriltä, mutta et voi piiloutua Jumalalta. Hän tietää, missä olet. Ja jätä lapsi ja tule ulos hänestä. Minä vaadin sinua Jeesuksen, elävän Jumalan Pojan, kautta, että sinä lähdet lapsesta. Siunaan sinua, pieni sisareni. Herran Jeesuksen palvelijana siunaan sinua Hänen Nimessään, että tulet terveeksi ja palvelet Jumalaa koko elämäsi ajan.

Haluan kysyä sinulta jotakin, kulta. Uskotko nyt, että tulet parantumaan? Sinä uskot. Jumala siunatkoon sinua. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

27   …oli jotain. Oi, kyllä. Nyt se, miksi olet täällä, on vain uskon nostaminen. Näetkö? Nyt, sinun tilasi on hermostuneisuus, ja sinä hajoat ja vajoat alas koko ajan. Ja pyysin Häntä, jos en erehdy… Olit täällä muutama ilta sitten ja sinun puolestasi rukoiltiin. [Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Hyvä on. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Veljesi tavoin sinäkin olet äiti, etkö olekin? Nyt minä… Sinä tulit tänne kaukaa, jotta sinun puolestasi rukoiltaisiin. Ja minä… ainoa asia, minkä voin tehdä, on pyytää. Nyt, haluan sinun tekevän tämän. Kuolet varmasti, jos jatkat nykyisessä tilassasi. Et voi elää kuin hetken aikaa. Ja nyt, se tiedetään. Jopa lääkärisi tietää sen. Nyt, sinun on tehtävä tämä, rouva. Sinun on noustava sen yläpuolelle. Näettekö? Ajattelutapasi… Näetkö? Olet täällä alhaalla ja ajattelet, että olet menossa… Mutta sinun on noustava tänne ylös, jonne ajattelet jääväsi. Näetkö? Sinun on noustava sen yläpuolelle. ”Niin kuin ihminen ajattelee sydämessään, sellainen hän on.” Se ei ole – jos sinä – voit kutsua sitä psykologiaksi, mutta miksi tahansa sitä haluat sanoa, se on totuus. Mutta asia on niin, että ette pääse tänne ylös, ellei sinulla ole uskoa johonkin, joka nostaisi sinut tänne ylös. Näin on.

28   Nyt katso. Niin kuin ne spitaaliset, jotka makasivat portilla, sanoivat: ”Miksi me istumme täällä, kunnes kuolemme?” Jos menemme kaupunkiin, me kuolemme. Jos jäämme tänne, kuolemme. Mutta jos menemme alas samarialaisten luo, jos he… jos he tappavat meidät, kuolemme joka tapauksessa, joten jos pelastamme meidät, jäämme henkiin.” Niinpä he nousivat ylös ja menivät tuohon leiriin, ja Jumala palkitsi heidän uskonsa. Onko näin? Eivätkä he pelastaneet vain itseään, vaan koko Samarian kaupungin, eikö niin? Tänä iltana sinua ei ole kutsuttu menemään vihollisen leiriin, vaan sinut on kutsuttu tulemaan Isän taloon, jossa Hän odottaa sinua? Uskotko sinä? Tässä. Rouva, kyse on elämästäsi. Näetkö? Voin vain… Hänen profeettanaan voin kertoa sinulle, mikä sen aloitti. Mutta en voi… Se muuttuu vain mustaksi edessäni… Näettekö? Se riippuu uskostasi. Minulla ei voi olla uskoa sinun puolestasi enempää kuin vain niin kauan kuin lahjani kannattelee sitä, mistä puhun. Mutta se… se vaatii sinun yksilöllistä uskoasi, niin kuin kenen tahansa muunkin. Sinun uskosi pelastavaan armoon, mihin tahansa… Mutta sinä voit parantua, jos vain heität kaiken syrjään ja menet siihen. Uskotko sinä? Uskotko, että jos pyydän Jumalaa saamaan tuon pahan lähtemään sinusta, että se lähtee sinusta? Ja että pääset kotiin ja paranet, ja että sinä – se nousee vahvana? No, olen nähnyt ihmisiä, joista sinä näytät isolta vahvalta ja terveeltä naiselta, heidän kokoonsa nähden, ja he ovat olleet syövän syömiä ja elävät nyt, koska heillä oli usko Jumalaan.

29   Nyt, kumartakaa päänne, jos haluatte. Kyse on henkisestä hermostuneisuudesta. [Nainen kysyy: ”Pitäisikö minun uskoa, kun minusta tuntuu, että olen koko ajan kuolemassa?” – toim.] Se on… Näetkö? Se on… Sinun on uskottava kaikesta riippumatta. Näetkö? Et koskaan toimi tunteidesi mukaan, vaan uskosi mukaan. Näetkö? Se sinulta puuttuu, sisareni. Haluan, että tulet terveeksi. Näetkö? Mutta näetkö? Sinä olet… Se on… se on… se on… se on henkinen häiriö koko ajan. Sinun täytyy vain sanoa: ”Kiitos, Herra, parantumisestani”. Kiitos, Herra.”

”Kuinka voit?”

”Hienosti. Kiitos Jumalalle paranemisestani”, ja jatka vain sillä tavalla, niin tulet paranemaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Siinä on se kohta, jossa nouset tuon aallonharjan yli. Kyseessä on taistelu. Sinun on taisteltava, ennen kuin voitat. Ymmärrätkö?

Herra Jeesus, siunaa tätä naista, jonka ylle lasken käteni ja sanon tälle pahalle hengelle: ” Sinut on paljastettu. Jumala nuhdelkoon sinua Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, Nimessä. Jätä nainen. Tule ulos hänestä ja lähteköön hän ja olkoon terve. Jumala taivaassa, suo tämä siunaus Kristuksen Jeesuksen Nimen kautta. Aamen.

Katso. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Nosta jalkaasi nyt ja sano: ”Kiitos, Herra.” Nostakaa käsiäni ylös ja sano: ”Kiitos, Herra. Nyt tunnen oloni hyväksi.” Näetkö? Se on vain… Hyvä on. Lähde pois puhujanlavalta. Kävele itseksesi pois. Mene …?… seiso tässä… Annetaan… [Tyhjä kohta nauhalla] …?… Jumalalle.

Joskus pahat henget haluavat pitää kiinni, mutta jos te… Minä… Se jää ihmisten uskon varaan. Niiden on lähdettävä ollessaan Läsnäolossa. Se on totta. Mutta kun ne poistuvat, ne palaavat. Ymmärrättekö? Jos potilaalla on tarpeeksi uskoa ottaa se, itse asia pois, sitä parempi. Hyvä on.

30   Haluatko päästä eroon anemiasta? Sano: ”Minä kiitän sinua, Herra.” Nyt voit mennä pois puhujalavalta riemuiten ja sanoa: ”Ylistys Jumalalle.”

Rouva, haluatko päästä eroon sydänvaivoista? Sano: ”Kiitos, Herra.” Se on nyt oikea tapa. Hetkinen vain. Tuolla naisella, joka istui tuossa, oli myös sydänvaivoja, hän istui tuossa tuon kanssa… Hänellä oli sydänvaivoja ja vatsavaivoja sen kanssa. Eikö niin, rouva? Kyllä. Onko se oikein? Sinä paranit samalla hetkellä kuin hän. Te molemmat, se johtui vatsavaivoista. Se ei oikeastaan ole sydänvaiva. Kyse on kaasusta vatsassa. Kun menette makuulle, se on pahempaa kuin koskaan. Onko näin? Värisee ja jatkuu. Teillä molemmilla, eikö niin? Se johtuu vatsavaivoista, molemmilla teistä. Ja tuo paholainen huusi armoa.

Naisella, joka istuu aivan vieressänne, on myös poskiontelovaivoja, eikö niin, rouva? Haluatteko päästä siitä eroon? Jumala siunatkoon sinua.

Näen, että hänen takanaan istuu nainen, joka pitää rinnastaan kiinni. Hänen rintaansa sattuu ja polttaa. Eikö niin, rouva? Siinä yrittää demoni tulla sisään. Hyväksytkö parantumisesi nyt? Nosta kätesi ylös ja sano: ”Hyväksyn parantumiseni.” Juuri niin. Jumala siunatkoon sinua. Mene sitten kotiin ja ole terve. Aamen.

31   Haluatteko päästä eroon tuosta niveltulehduksesta, joka istut tuolla tuota pylvästä vasten, rouva? Uskotko, että Jumala parantaa sinut niveltulehduksesta? Jos uskot, voit parantua, jos haluat hyväksyä sen. Jos teet sen, Jumala tekee sinut terveeksi.

Tuossa on eräs nainen, jolla on sappirakon vaiva? Haluatko päästä eroon sappirakon kohtauksista, rouva, joka istut tuossa rivin päässä? Haluatko sinä? Hyvä on, voit saada sen. Jumala siunatkoon sinua. Se liikkuu nyt ympäri rakennusta, kaikkialla. Huh? Näettekö?

Tuo nainen, joka istuu vieressäsi, on hermostunut. Onko se oikein? Vastaanota se. Sillä tavalla parannutaan – sinä olet parantunut. Jumala siunatkoon sinua. Uskokaa.

Tule, rouva. Haluatko päästä eroon tuosta hermosto-ongelmasta, samanlaisesta, joka hänellä oli tuolla äsken? Sinut parannettiin, kun hän istui tuossa tuolissa. Jatka vain, tule terveeksi. Ylistäkää Herraa. Kiittäkää Herraa.

32   Tule tänne, rouva. Tule tänne luokseni, vain hetkeksi. Haluat päästä eroon niveltulehduksesta ja tulla terveeksi. Tömistelkää jalkojanne ylös ja alas. Juuri noin. Menkää suoraan pois lattialta…

Miksi ette ota parantumista vastaan nyt? Sitä on kaikkialla rakennuksessa, valmiina teitä varten. Koko asia on… Elävän Jumalan Henki liikkuu.

Pyytäkää heitä tuomaan nainen tänne. Tule, rouva…? Jos haluat… Sinäkin haluat päästä eroon niveltulehduksestasi. Naisten vaivat ja niveltulehdus. Hyvä on. Heiluttele jalkojasi ylös ja alas ja sano: ”Kiitos, Herra Jeesus, paranemisestani.” Nyt, lähde puhujanlavalta iloiten ja onnellisena ja sano: ”Ylistys Jumalalle.”

33   Haluat päästä eroon sairauksistasi, pyydä vain Jumalalta, ja Jumala tulee antamaan sen sinulle juuri nyt. Katso tänne, nuori nainen. Haluat päästä eroon vatsavaivoista. Jos haluat, niin sano: ”Minä…”. Mene kotiin ja syö, mitä haluat. Olet nyt parantunut. Mene vain; usko Jumalaan. Sanotaan: ”Kiitos Jumalalle.”

Haluatko päästä eroon sydänvaivoista? Mene vain ja sano: ”Kiitos, Herra, parantumisestani.”

Haluatteko te kaikki parantua? Jumala on täällä tehdäkseen teidät kaikki terveiksi. Uskotteko sen? Nouskaa seisomaan.

Kaikkivaltias Jumala, lähetä siunauksesi tämän kansan ylle. Paranna heidät kaikki. Ajan pois tämän rakennuksen pahan hengen, pois näiden ihmisten luota. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tule ulos, Saatana. Nostakaa kätenne ylös nyt. Ylistäkää Häntä. Kiittäkää Häntä parantumisestanne. Tule tänne, saarnaaja.

53-0510 TODISTUS (Testimony), Jonesboro, Arkansas, USA, 10.5.1953

53-0510 TODISTUS
(Testimony)
Jonesboro, Arkansas, USA, 10.5.1953

 

1       Hyvää iltaa, ystävät! On suuri ilo ja kunnia olla täällä taas tänä iltana. Kurkkuni on vähän käheä. En ole saarnannut pitkään aikaan, ja viimeisten kolmen tai neljän illan aikana, olen saarnannut tosi kovasti niin, että se on vähän rasittanut ääntäni hieman. Yleensä kokouksissani, manageri ja muut hoitavat puhumisen; minä vain rukoilen sairaitten puolesta. Niinpä saarnaaminen on vähän uutta, minkä te voitte erottaa siitä, miten minä hoidan sen, että se on minulle uutta.  Mutta minä rakastan Herraa koko sydämestäni. Minä luotan siihen, tänä iltana, että Hän tulee liikkumaan tässä pienessä ihmisryhmässä, että se tulee olemaan suuri siunaus teille kaikille. Uskotteko te, että Hän tekee sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Kyllä, Hän tekee sen. Ja nyt, Hän tuntee teistä jokaisen. Minä en oikeastaan näe edessäni ketään, jonka tuntisin, jollei siellä ole veli ja sisar Glover, ja heidän tyttärensä istumassa– he ovat ainoat, jotka muistan kasvojen perusteella. Mutta, Jumala tuntee teistä jokaisen. Hän on tuntenut teidät syntymästänne saakka. Kaiken ruuan, jonka olette koskaan syöneet, ilman, jota hengitätte, ne Jumala on antanut teille– se kaikki tulee Jumalalta.

2       Olin ajatellut puhua tietystä aiheesta tänä iltana, mutta huomisiltana, jos Herra suo, minä haluan aloittaa sarjasta aiheista I Mooseksen kirjasta.

Ja niinpä minä ajattelin antaa tänä iltana pienen todistuksen, ja sitten käynnistän rukousjonon. Niinpä, me luotamme siihen, että Herra siunaa. Olen ollut kovasti rukouksessa tänään iltapäivällä niin, ettei minun juuri nyt tarvitse saada voitelua sairaita varten. Haluan lukea vähän Kirjoituksia. Se [paikka] on Joh. 4: 46. jakeesta alkaen.

46 Niin hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti.

47 Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan.

48 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko”.

49 Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: ”Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee”.

50 Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, sinun poikasi elää”. Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.

51 Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli.

52 Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: ”Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä”.

53 Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: ”Sinun poikasi elää”. Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.

54 Tämä oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan.

3       Voisimmeko painaa päämme hetkeksi? Isä, me olemme iloisia tänä iltana kokoontuessamme Sinun huoneeseesi. Istuessani tuolla takana kuuntelemassa Sinun palvelijasi puhuvan ihanista asioista, joita Sinä olet tehnyt. Meidän sydämemme on enemmän kuin riemuissaan ajatellessamme sitä armoa, jonka Sinä olet tarjonnut meille, Sinun kelvottomille palvelijoillesi tietoisina siitä, että Sinä olet antanut meille etuoikeuden ottaa vastaan ikuisen elämän ja tulla siunatuiksi siinä maassa, joka on paljon tämän nyt elämämme elämän yläpuolella. Ja on kirjoitettu, että ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmissydämeen noussut ja minkä, Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat.” [1. Kor. 2:9]

Me rukoilemme tänä iltana, että Sinä siunaisit tätä kansaa. Palvelijasi kurkku on hieman käheä, ääni rasittunut… me rukoilemme nyt, että Sinä siunaisit– ehkä, että sinä käyttäisit suurimman osan siitä [siunauksesta] parantamiskokoukseen. Luottaen siihen, että Sinä siunaat jokaista täällä niin, että kun me lähdemme täältä tänä iltana, me voisimme sanoa kuten nuo, jotka tuona päivänä olivat tulossa Emmauksesta ja olivat kävelleet ja keskustelleet Jeesuksen kanssa, vaikka eivät huomanneet sitä, ennen kuin Hän teki jotakin, joka sai heidät tajuamaan sen… He sanoivat: ”Sydämemme paloi meissä kuunnellessamme Häntä.” Tehköön Jeesus jotakin tänä iltana sellaisella tavalla, että jokainen tajuaa, että ylösnoussut Jeesus on tänä kevään juhla-aikana [yule season] elävänä täällä meidän kanssamme, palanneena kuolleiden keskuudesta ja ikuisesti elävänä, elääkseen ja asuakseen ihmisten keskellä siihen asti, kunnes Hän ilmaisee itsensä ylöstempauksen päivänä hakemalla seurakuntansa kotiin, jolloin me saamme Hänen kaltaisensa kuolemattoman ruumiin. Suo tämä siunaus; me pyydämme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

[Veli Branham palaa raamatuntekstiinsä] Minä ajattelin juuri hetken verran tätä miestä; ahdinkoa. Ehkä hän oli ollut mukana joukossa, joka ei niin kovin piitannut Jeesuksesta. Mutta tuli hetki, jolloin hän oli tarpeessa, hänen oli tultava; ja niinpä hän tuli tapaamaan Jeesusta, sillä hänen poikansa makasi kuoleman kielissä. Hänen oli tehtävä jotakin

Jeesus sanoi hänelle: ”Ellette te näe ihmeitä, te ette usko.”

Mutta tuo mies ei vastannut Jeesukselle. Hän sanoi: ”Herra, tule, ennen kuin minun poikani kuolee.

4       Siis, tuo mies… Minä haluaisin teidän panevan jotakin merkille; ymmärtäkää tämä näkökohta. Tuo mies halusi Jeesuksen tulevan kotiinsa ja parantavan hänen poikansa; mutta Jeesus ei vastannut hänen pyyntöönsä niin kuin hän olisi halunnut. Joskus Hän ei toimi sillä tavalla meidän hyväksemme. Voit sanoa: ”Jos pääsen rukousjonoon… jos Jumala tekee tämän tietyn asian sinulle…

Mutta Jeesus sanoi: ”Sinun poikasi elää”, ja tuo mies uskoi Hänen sanansa. Siis, mitäpä, jos mies ei olisi uskonutkaan Hänen sanaansa?  Se olisi mennyt toisin. Poika olisi kuollut. Aivan samoin tänään; jos sinä et usko Hänen Sanaansa, kuolet. Tämä on Hänen Sanansa: ”Joka tahtoo, tulkoon.”  Mutta, jos et usko sitä, sinä kuolet synteihisi. Jos et voi uskoa parantumiseksesi, sinä todennäköisesti kuolet sairaana; menehdyt sairauteesi, nuorena. Mutta jos uskot sen sanan Jonka Hän sanoi, sinä tulet saamaan sen, mitä pyysit, ja minkä Hän on luvannut.

5       Puhuin tänä aamuna teille, ihmiset, ehkä [tälle] samalle ryhmälle. Me pyysimme ihmisiä menemään omaan seurakuntaansa tänä iltana. Minä en tullut viedäkseni ketään pois omasta seurakunnastaan, enkä odota, että he tulisivat taas huomisiltana. Me haluamme jokaisen olevan omalla palveluspaikallaan, omassa seurakunnassaan. Veli Reedin tarkoitus ei ole ottaa ketään mukaansa pois jonkun toisen seurakunnasta. Hän haluaa ainoastaan, että syntiset, jotka eivät käy seurakunnassa, tulisivat hänen seurakuntaansa. Ne, jotka jo ovat, joilla jo on kotiseurakunta… Minä tunnen veli Reedin, olen tuntenut jo pitkän aikaa. Minä tiedän, että hänen sydämensä on Jumalan puolella. Olen istunut samassa pöydässä häntä vastapäätä; olen työskennellyt hänen kanssaan rinta rinnan, tiennyt, kun Jumalan voitelu on päällä, tiennyt, että olen saanut T, Richard Reedistä aidon ystävän. Jos en olisi, minä en olisi, olisin kyllä tiennyt sen; ja minä arvostan häntä.

6       Ja niinpä, tänä aamuna minä kerroin hänelle tapahtumasta, joka sattui Suomessa. Minä olin saanut näyn täällä Amerikassa. Kuinka moni oli täällä tänä aamuna? Näyttäkääpä kätenne. Silloin te muistatte sen– näyn pienestä pojasta, joka herätettiin kuolleista– mitenkä se oli Suomen valtion– minulla on Suomen valtion leimat siitä, että pieni poika oli ollut 30 minuuttia kuolleena, yliajettu, murskana, makasi tiellä hirveässä kunnossa. Jumala oli, noin kahta vuotta aiemmin, näyttänyt näyn, mitä tulisi tapahtumaan. Tuo pikkupoika herätettäisiin kuolleista.

7       Muutama päivä sitten, olin istumassa erään managereistani kanssa, paroni von Blombergin, Saksalaisen paronin kanssa St. Petersburgissa, Floridassa…?… Ja hänellä oli ollut pieni saksalaispoika, jonka hän oli tuonut venäläisten linjojen läpi, läheltä Amerikan vyöhykettä, jossa se on yhteydessä Venäjän vyöhykkeeseen. Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarta; ja venäläiset sotilaat olivat rynnänneet sisään ja raiskanneet nuo tytöt lattialla. Isä oli rynnännyt sisään keskeyttämään; he ampuivat isän. Tytöt ja poika vietiin leirille ja pantiin hiilikaivokseen. Tytöt pantiin lykkimään päivisin hiiltä ulos [kaivoksesta] ja riisuutumaan ja tanssimaan iltaisin sotilaiden edessä alasti. Toinen menetti järkensä, toinen unohti mitä oli tapahtunut– hän kuoli. Tämä pikkupoika onnistui eräänä päivänä pakenemaan; kykeni jollakin tapaa piiloutumaan jonkin jutun sisään ja pääsi rajan läheisyyteen, livahti pois sieltä kuormasta ja pääsi Amerikan vyöhykkeelle. Siitä on suunnilleen 8 tai 10 kuukautta, kun hän tuli. Hän osasi puhua aika hyvin englantia.

Hän sanoi: ”Veli Branham, [kertomus] tuon pojan herääminen kuolleista Suomessa, kulkee yli koko Venäjän. He tietävät siitä kaiken.”

8       Se toinen pikkupoika, jonka jätin pois tämän aamun kertomuksestani– auto törmäsi toiseen heistä, ajoi hänen päältään ja murskasi hänen kehonsa; hän oli maannut kuolleena maantiellä… joka siis herätettiin kuolleista. Pikkupoika vietiin sairaalaan. Seuraavana yönä, se pikkutyttö parani, jolla oli ollut se tuki ympärillään, ja niin edelleen… Ihmiset olivat hyvin riemuissaan ja halusivat nähdä… minä en edes osannut puhua heidän kieltään. Ja Pyhä Henki nousi yleisöstä ja sanoi: ”Se henkilö, joka istuu siellä: NÄIN SANOO PYHÄ HENKI, tulee tapahtumaan niin; he ovat tehneet tietyn asian; heillä on tietty sairaus.” Tulkin piti sanoa se. Se meni aivan täysin kohdalleen. Koskaan se ei ole kertaakaan mennyt vikaan, ei ole koskaan, eikä tule. Ei voi mennä. Kyse on Jumalasta.

9       Silloin, minä muistin sinä yönä kotimatkalla; minua yritettiin saada lähtemään tuon toisen pikkulapsen luo, joka ei ollut vielä kuollut, luo. Se tapahtui kolmantena päivänä. Lasta ei ollut ollenkaan pesty. Auto iski häntä leukaan, runttasi pojan puun kylkeen, runnoi hänen, pienen päänsä; hän sai aivotärähdyksen: tehän tiedätte mitä siellä tapahtui; hän oli kauheassa kunnossa. Ja tämän kaiken keskellä, pikkuäiti, ja isä olivat aivan riekaleina [henkisesti], niin että he makasivat hotellin oven edessä; ja kun lähdettiin, minut piti vetää heidän ylitseen. Parantamiskampanjan säännöt sanovat, ettei saa ottaa vastaan kutsuja, koska jos te menette toisen luo, se loukkaa toista. Siitä syystä kaikki pannaan samalle tasolle; kaikki tulevat kokoukseen.

10   Niinpä, seuraavana päivänä tämä pikkunainen, ihmisparka, hän oli siellä ulkona. Tulkki, joka oli nainen, sanoi; ”Veli”, hän sanoi, ”minä toivoisin niin, että sinä menisit sanomaan edes sanasen siitä, sanoisit sanan noille rakkaille isä- ja äitiparalle. Heidän pikkuinen poikansa ei ole vielä tullut tajuihinsa; hän makaa vielä siellä.”

Minä sanoin: ”Tuokaa heidät ylös.” Sitten heidät tuotiin ylempään kerrokseen; ja niin minä menin sinne, tietenkin heidän piti puhua tulkin välityksellä; ja siinä syy, miksi minä en voi puhua nopeasti kokouksissa.

Afrikassa meillä oli 15 eri tulkkia. Minä sanoin yhden sanan, niin kuin: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika”, minä vetäydyin taakse ja istuuduin, otin juotavaa ja lepäsin hetken ennen kuin kaikki tulkit oli saatu käydyksi läpi. Joku sanoi; ääntä, piti ääntä, se meni: ”Blu, blu, blu, blu, blu, blu, blu.” Se tarkoitti ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Toinen sanoi: ”Muh, muh, muh, muh” – se oli ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ja sitten seuraava heimo ja seuraava heimo ja seuraava heimo niin, että päästiin läpi ne noin 15 eri heimoa.

11   Ja niinpä minä menin ottamaan kulauksen vettä, ja keskustelin samalla veli Baxterin kanssa. Oli aika sanoa: ”Ja Hän tuli maailmaan pelastamaan syntisiä.” Sitten menin takaisin, istuuduin ja keskustelin taas. Ymmärrättekö? Ei voinut puhua kovin paljoa. Vei pitkän ajan käydä se läpi; mikä tahansa, muutaman minuutin sanoma, jonka puhuisin 10:ssä, 15:ssä minuutissa vei puoli tuntia, melkein, viedä se läpi.

Ja niin, kun olimme palaamassa [Suomessa], tämä pikkunainen tuli ulkona meitä vastaan, hän ja hänen miehensä, ja nainen tuupertui lattialle. Hän alkoi puhua jotakin suomalaisella murteella. Ja rouva Isaacson sanoi: ”Hän pyytää sinua tulemaan parantamaan hänen pienen poikansa.” Lääkärit olivat sanoneet, ettei hänellä ollut mitään ajallista toivoa.

12   Minä sanoin: ”Siis, minä en kykene parantamaan hänen pientä poikaansa.” Ja niin tulkki kertoi sen hänelle.

Sitten hän sanoi: ”Te herätitte sen toisen pikkupojan kuolleista, eikä minun pieni poikani ole vielä kuollut.”

Minä sanon, että olen nähnyt kolme kertaa, kun lääkärien kuolleeksi julistama kuollut herää henkiin.

Eräs heistä todisti täältä saarnatuolista silloin, kun olin täällä ensimmäistä kertaa– toista kertaa täällä. Rouva Hattie Waldrop. Muistatteko?  Phoenixissa, Arizonassa. Hän kuoli sydämen- paksusuolensyöpään. Seuraava oli rouva, tai siis mies omassa kaupungissani– Lij Perry-niminen, joka kuoli onnettomuudessa, vietiin lääkäriin; kuoli.

13   Hattie herätettiin kuolleista, ja hän elää tänään; hän työskenteli Pennsylvania Railroadille. [rautatieyhtiö] Ja seuraava oli tämä vauva, joka on täällä. Tämä rouva täällä Kennettistä, Missourista.

Minä tiedän monia, joita on luultu kuolleeksi; hän ehkä oli. Se pieni sokea värillinen pikkutyttö parani täällä paikan takana: muistatteko sen…?… kun olin täällä edellisellä kerralla? Siis, hän olisi saattanut kuolla; en tiedä. Minusta hän oli koomassa. Hän tuli paikalle todistamaan paranemisestaan syövästä– suoraan Kaliforniasta. Hän ehkä istuu täällä tänä iltana, sikäli, kun minä tiedän. Niinpä; mutta minä en voi tietää oliko hän kuollut vai ei; en osaa sanoa.

14   Mutta, joka tapauksessa, tunnen noiden kolmen lääkärin lausunnot siitä, että he olivat kuolleita. Sitten, tämä pikkupoika, hän– hän ei tietenkään vielä ollut kuollut, mutta hän oli tajuton; ei ollut tullut tajuihinsa. Se oli kolmas päivä, joten ne ihmiset tulivat ja sanoivat: ”Tulkaa sairaalaan.”

No, minä sanoin: ”Lähteminen täältä ja meneminen sairaalaan on kyllä vastoin minulle annettuja sääntöjä. Minä rukoilen poikanne puolesta.” ”Muuten, oletteko te kaikki kristittyjä?” minä sanoin.

”Emme.”

”No mutta”, minä sanoin, jos tuo pieni poika… jos te haluatte palveluksen minulta, tehkää ensin minulle mieliksi.” Sanoin: ”Jos… Teistä pitäisi tulla kristittyjä, Ehkä Jumala olisi teidän pojallenne armollinen ja säästää hänen elämänsä. Mutta, jos teistä tulee kristittyjä, te ehkä saatte armon Jumalan silmissä, ja vaikka Jumala ottaisi teidän poikanne pois– hänhän on vain poikanen– hän on vasta kuusivuotias. Sanoin: ”Hän pääsee taivaaseen; siellä ei ole onnettomuuksia, ja minä sanoin: ”Jos te kuolette syntisinä, te ette mitenkään pääse taivaaseen, ettekä te näe häntä enää koskaan. Mutta, jos te… jos hän kuolee, ja Jumala vie hänet, ja te olette kristittyjä, te tulette jonakin päivänä nousemaan ylös, ja elämään hänen kanssaan siellä, missä ei ole onnettomuuksia.” Mutta minä sanoin: ”Silloin, jos ette silloin–- ja jos… Jumala ehkä tulee säästämään hänen henkensä”, minä sanoin. Ja niin he ymmärsivät, että silloin he eivät menettäisi häntä missään tapauksessa, ja niinpä he halusivat tulla kristityiksi. Me polvistuimme ja rukoilimme. He antoivat sydämensä Kristukselle; me nousimme, ja kun he pääsivät ylös, silloin tuo pieni äitiparka– hän oli noin 22 vuotias, arvelisin, 23, hän sanoi; tuli luokseni ja mutisi jotakin minulle ja tulkki sanoi: ”Näin hän sanoi: ’Hän sanoo, että menkää nyt parantamaan minun poikani.’”

15   No, minä sanoin: ”Tuo on kyllä hirveän ystävällistä teiltä, sisar, mutta minä en kykene parantamaan poikaa.” Minä sanoin: ”Herran Jeesuksen on annettava minulle ensin näky siitä, mitä tulee tapahtumaan, sitten minä kerron teille.”

Nainen sanoi: ”Menkää, nähkää näky.”

Minä sanoin: ”Tuo on kyllä ystävällistä, mutta minä en voi tehdä sitä. Jumalan pitää antaa se minulle itse.”

Hän sanoi: ”Siis, tehän olette nähnyt näyn tuon toisen pojan puolesta.”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, pitää paikkansa, mutta minä en pyytänyt sitä. En silloin edes tiennyt, että olin tulossa tänne. Jumala vain antoi sen minulle. Se oli Jumalan itsenäinen tahto. Siis, minä en voi tehdä sitä”, minä sanoin.

Ja hän sanoi: ”No, tulkaa sairaalaan.”

16   Minä sanoin: ”Ei, minä… Sellainen rikkoisi sääntöjä. Minä lähden huoneeseeni rukoilemaan. Jumala voi kuulla minua siellä aivan yhtä hyvin kuin sairaalassa.”

Ja niinpä minä lähdin, aloin… Nainen sanoi: ”No, menkää huoneeseenne, minä odotan siihen asti, kun te saatte näyn.” Se oli valtavan suloista, mutta…

Minä sanoin: ”Hän ei ehkä anna minulle näkyä. Hän ei ehkä edes puhu minulle mitään. Minä en voi pakottaa Häntä. Niin tapahtuu vain, jos Hän haluaa.”

Niinpä rouva Isaacson sai heidät lopulta lähtemään sairaalaan. Niinpä he… sen sijaan että olisivat lähteneet sairaalaan, he menivät kotiin. Noin kymmenessä minuutissa puhelin soi; ja teidän pitäisi nähdä nuo Suomalaiset puhelimet. Siinä on sellainen pitkä tikku, tällä tavalla; te panette sen korvanne taakse ja kierrätte kampea tällä tavalla. Niinpä he soittivat, ja sanoivat: ”Oletteko jo nähnyt näyn?”

”En.”

Ja kymmenen minuutin päästä, nainen soitti jälleen: ”Näittekö jo näyn?”

17   ”Ei.” Rouva Isaacson sanoi: ”Ehkä sellaista ei tulla edes näkemään. Jatkakaa te vain ja palvelkaa Jumalaa ja olkaa kiitollisia ja uskokaa, että teidän pieni poikanne tulee paranemaan.”

No, siellä, täsmälleen kokouksen alkamiseen saakka, he soittivat joka 15. – 20. minuutti ja kysyivät, olinko minä jo nähnyt näyn; miten tulisi käymään. Minä sanoin: ”Hän saattaa; Jumala saattaa kertoa minulle, että aikoo ottaa pojan pois.” Sanoin: ”Jos Hän aikoo ottaa hänet pois, no, vain sen me voimme sanoa. ’Tapahtukoon Sinun tahtosi.’”

18   Niinpä hän sanoi… No, me lähdimme rukoushuoneelle. Ja se oli se ilta, jolloin se pieni tyttö parani, josta kerroin tänä aamuna. Matkalla kotiin sinä iltana, me menimme ylös, yläkertaan. Rouva Isaacson meni omaan huoneeseensa. Veli Jack Moore ja veli Lindsay olivat yhdessä huoneessa. Veli Baxter ja Howard, minun veljeni, olivat yhdessä. Minä olin omassa huoneessani yksin sen näyn takia. Ja niin minä astuin sisään ja toivoin, että jos minulla olisi joitain kanadalaisia ystäviä täällä, ettette te loukkaannu minuun.

Kanadassa, Howard oli antanut minulle vähän karamellia, sellaisia joita Kanadassa on eikä niissä oli kovin paljon sokeria, ja niinpä ne maistuvat hirveältä. Niinpä hän sanoi minulle tullessaan sisään sinä iltana: ”Bill, muistatko nuo kanadalaiset karamellit?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä.”

19   Hän sanoi: ”Sinun pitäisi maistaa näitä suomalaisia.” Kaksi pientä nelikulmaista palaa karamellia. Minä vain otin ne käteeni, joka oli kiinni Raamatussani ja lähdin huoneeseeni. Siellä on sellaisia tosi suuria marmoripöytiä; hyvin vanhanaikaisia. Ja minä laskin noin vain Raamattuni pöydälle; kävelin ulos. Kello oli noin 12 yöllä. Oli vain hämärää; pimeä ei tullut ollenkaan; se oli huhtikuuta, päivä oli jo melkein noussut. Siellä on päivä vuodessa (ymmärrättehän?) kuusi kuukautta pimeää; kuusi kuukautta aurinko on taivaalla; ja se on keskiyön auringon maa.

20   Tuhannet lappilaiset tulevat etelään Lapista ja ajavat karibuja [poroja] ja ajavat sellaisilla pienillä reen tapaisilla. Karibu, melkein ”kieli vyön välissä”, ja niin sitä tullaan ja ajetaan täällä tavalla [ollaan] aivan sen takana. Sinne kokoonnutaan kaikkialta. Messuhallissa oli 25000. Ja tuona iltana, kun minä menin rakennukseen suunnilleen kolmen aikoihin, yhtenäinen ihmisjono ulottui kuuden korttelin päähän; Messuhalli, 25000 ihmisen täyttämänä. He rakastivat Herraa. Seuraavaksi eniten-, arkansasilaiset, minä sanoin tänä aamuna, rakastavat Herraa; tulevat minkä tahansa läpi päästäkseen palvelemaan Herraa.

21   Sitten, kun nousin ylös, laitoin Raamatun pois, kävelin ikkunaan ja saatoin nähdä, kun ihmiset tulivat puistojen poikki ja juttelivat ja juttelivat siitä, mitä oli tapahtunut. Ja he olivat niin iloisia, ja he jatkoivat juttelua keskenään. Ja naiset, suurissa saappaissaan, nuoret tytöt ja kaikki; ja heillä oli isot paksut hameet, niitä heidän piti käyttää yhtä hyvin kesällä kuin talvellakin. Ja sieltä sitä tultiin sinne taukoamatta. Ja hetken päästä minä nostin käteni; sanoin: ”Oi, suuri Jehova Jumala, miten ihmeellistä. Sinä olet niin hyvä Jumala, ja näytit tuon näyn, että piti herättää se pikkupoika kuolleista– tänä iltana paransit tuon pikkutytön.”

22   Ja vähän ennen sitä, en vielä kertonut siitä tänä aamuna, yksi se kaupungin päämiehistä, se oli vähän jonkinlainen virkamies, hänen pieni tyttärensä oli ollut rampa kymmenisen vuotta; jostakin lähtien, kuume oli iskenyt hänen selkärankaansa. Hän käveli vähän tähän tyyliin. Ja siinä samassa kokouksessa, Jumala paransi hänet. Hän käveli aivan normaalisti. Ja voi, se oli ihana ilta!

Herra Manninen ja… Kuinka moni on saanut ”Voice of Healing” – lehden ja on nähnyt sen kuvan niistä asioista siellä? Kainalosauvoja on kasattu ja semmoisia, joilla ihmiset olivat kävelleet, näin iso nippu ettei sitä voinut tällä tavalla edes pitää– yhden illan kokouksesta. Ja heti, kun ihmiset olivat nähneet yhden yliluonnollisen asian tapahtuvan, heidän puolestaan ei tarvinnut edes rukoilla; he ainoastaan nousivat pystyyn ja kävelivät vain pois. He uskoivat joka tapauksessa. Ei tarvinnut… Sillä lailla se on muualla, paitsi Amerikassa. Jostakin syystä, meillä asia ei ole näin. Kurja juttu, mutta niin se on. Tiedättekö te mistä kiikastaa? Meihin on pumpattu aivan liikaa oppia. Meidän pitää mennä kysymään tohtori siltä ja siltä, pitääkö asia paikkansa. Hän sanoo: ”No, kyse on teologiasta.”

Toinen sanoo: ”No mutta, sehän on ajatustenlukemista.”

Toinen sanoo: ”Sehän on paholainen.”

Tri. se ja se sanoo: ”Roskaa.”

Toinen tohtori sanoo: ”Se on perkeleestä.”

23   Voi tavatonta– ihmekös tuo, jos kukaan ei kykene uskomaan. Ihmekös tuo, jos sinä et kykene uskomaan. Lopeta kyseleminen tohtori siltä ja siltä; tartu siihen, mitä Jeesus sanoi. Anna sen ratkaista. Hän on sama eilen tänään ja ikuisesti.

Sehän oli fariseusten ja muiden tapa, heidän piti mennä kysymään papilta, oliko oikein tehdä niin tai niin. Siitä syystä he eivät kyenneet näkemään Jeesusta ja tajuamaan kuka Hän oli. Samalla tavalla ihmiset eivät pysty näkemään Pyhää Henkeä– sama juttu! Kristityt ystävät, kuunnelkaa: Ihmisillä on seurakuntia ja meillä on kaikkea, mutta ihmiset eivät kykene näkemään tuota Elämän Jyvästä, Pyhää Henkeä, joka tekee ihmeitä ja merkkejä joita Hän lupasi tehdä omiensa keskuudessa. Hän sanoi tulevansa olemaan meidän kanssamme, jopa meissä, maailman loppuun asti.

24   Minä seisoin siinä ylistämässä Herraa Hänen hyvyydestään, katsoin ulos tuosta suuresta ikkunasta; oli vähän hämärää; sanomalehteä pystyi silti vielä lukemaan kadulla; olin vielä jalkeilla; kello oli noin 23:30 tai 24. Ja muut olivat menneet huoneisiinsa. Minä seisoin katselemassa ikkunasta tällä lailla ylistäen, kädet kohotettuina Jumalaa kohti noita setrivuoria. Minä ylistin Häntä. Minulle tuli outo tunne. Se näytti minusta vähän niin kuin tulelta siinä ympärillä, missä minä seisoin.

25   Vilkaisin sivulleni siinä seistessäni, ja siinä seisoi Hän, käsivarret puuskassa, katsoi minua… ja asettuneena eteeni; Hän ei ollut siinä aikaisemmin; siinä oli sellainen pitkulainen purkki– tätä korkea. Ja siinä oli kaksi pääsiäiskukkaa – joksi minä niitä nimitän, en tiedä miksi niitä sanotaan. Pikkuisia kukkia, jotka nousevat– siinä on semmoisia pieniä kellon muotoisia… Keltaisia ja jotkut ovat valkoisia, nousevat pääsiäisen aikoihin… niiksi me nimitämme; luulisin, että niitä nimitetään narsisseiksi [/pääsiäislilja] se on niiden oikea nimi, mutta niitä ei kasva edes joka maassa. Mutta sellaisia oli siinä purkissa. Minä ajattelin: ”Siis, mitähän tämä on?” Ja minä huomasin, että toinen niistä oli pohjoiseen päin, makasi pitkällään pöydällä, taipunut sen purkin yli, makasi näin, ja se toinen oli taipunut alas.

26   Ja minä katsoin Häneen; siinä Hän seisoi, kuten aina. Hän oli pitkä mies, tumma hartioille ulottuva tukka, oliivin värinen iho, paljaat jalat, pitkä valkea viitta päällä, käsivarret ristissä; painoi noin 200 paunaa [~90 kg]. Hän on aina sen Valon alla. Ja Hän seisoi siinä; Hän katsoi minuun. Ja minä sanoin…?… suunnilleen; aloin polvistua; Hän sanoi: ”Mitä sinun veljesi antoi sinulle?”

Ja minä sanoin: ”Kaksi karamellin palaa; ja minä laskin ne tuohon toiselle… tuolla pöydälle.”

Ja Hän sanoi: ”Syö ne.” No, minä kurotin ja otin ne kaksi karamellin palaa ja panin ne suuhuni; aloin pureskella sitä. Olin ajatellut syödä ne sinä iltana, mutten ollut tehnyt sitä, laskin ne vain käsistäni ja kävelin sinne ylistämään Herraa. Ja minä aloin pureskella sitä karamellinpalaa; se maistui hyvältä; nielaisin sen. Ja kun, minä nielin sitä, se pääsiäiskukka, joka oli siinä pöydällä, teki näin: ”Fiuh!” ja suoristui noin vain.  Ja minä katsoin siihen; enkä käsittänyt sitä.

27   Minä katsoin taas Häneen. Hän sanoi: ”Syö se toinenkin pala.” Ja minä panin sen suuhuni ja voi, sepä olikin kamalaa; ja silti se oli samanlaista karamellia; semmoisia pieniä suklaalevyjä. Ja minä panin sen suuhuni. Se maistui; voisin kuvitella miltä tärkki voisi maistua. Ja vain… minä otin sen suustani näin, ja huomasin, että se toinen pääsiäiskukka roikkui puoleksi alhaalla, ja se alkoi painua alaspäin, alas, alas, alas. Minä otin karamellin heti pois; Hän sanoi: ”Jos et pysty syömään sitä, niin se toinenkin poika kuolee.” Panin sen takaisin suuhuni ja aloin pureskella tosi vikkelästi ja nielaisin sen tosi vikkelästi. Ja niin tehtyäni, se toinen etelään päin kallistunut kukka teki: ”Fiuh!”

28   Se meni aivan juuri sillä tavalla kuinka ne pojat kaatuivat, kun se auto osui heihin. Toinen pohjoiseen, toinen etelään päin. Ja siinä ne molemmat olivat pystyssä. Ja minä katsoin Häneen; sanoin: ”Herrani, minä en ymmärrä. Mitä tämä tarkoittaa?”

Hän sanoi: ”Mene soittamaan sille naiselle ja sano: ’Näin sanoo Herra: sinun poikasi elää eikä kuole.’”

Voi tavaton. [Sitten] Hän lähti luotani. Siinä minä seisoin. Olin aivan turtana; niin kuin olin tänä aamunakin sängyssäni. Aloin pureskella sormiani ja koetella käsiäni. Ajattelin: ”Oi, jospa vain saisin puhuttua–saisin puhuttua.” Ja minä ajattelin… minun huuleni tuntuivat tosi paksuilta, ja minä katselin Raamattuani ja ryntäsin sinne aulaan, ja päästin kovan huudon. Tehän kaikki tunnette veli Mooren ja muut; te voitte kysyä heiltä. Päästin kovan huudon; ensimmäiseksi ovet alkoivat aukeilla; ihmiset katselivat ulos.

29   Sanoin: ”Tulkaa, veli Moore, kaikki, ja sisar Isaacson.” He kaikki tulivat ulos. Minä sanoin: ”Sisar Isaacson, menkää soittamaan sille pikkuäidille ja sanokaa hänelle: ”’Näin sanoo Herra, hänen poikansa elää eikä kuole.’”

Sisar lähti sinne vanhaan puhelimen ääreen, sinne missä hissin oli, tai elevaattorin, joksi me sitä nimitämme täällä. Siellä sitä nimitetään hissiksi; se juttu, joka vie teidät ylös. Ja sisar soitti sillä pienellä puhelimella; hän soitti äidille kotiin ja he olivat saaneet tiedon, että poika oli kuolemaisillaan.

Siis, äiti oli jättänyt pienemmän lapsen lapsenvahdin hoiteisiin, ja lähti sairaalaan. Sairaala oli vain sellainen talo– aivan tavallinen talo, johon sairaat laitettiin. Ja niinpä sisar soitti sairaalaan, ja sai äidin puhelimeen; siellä sanottiin, että poika teki kuolemaa. Äiti saatiin puhelimeen; sisar Isaacson sanoi: ”Veli Branham näki juuri näyn,” hän sanoi, ”ja käski sanomaan teille: ’Näin sanoo Herra…’” Se pikkuäiti oli huutanut; hän sanoi ”Älkää pelätkö, poika ei tule kuolemaan!”

30   Ja, kun tuo herttainen äiti toipui sellaiseen kuntoon, hän sai sanottua: ”Kuinka hyvin minä sen tiesinkään.” Me seisoimme hänen vierellään kumartuneita hetki sitten, ja hän nousi ylös sängyssä. Me saimme hänet pestyksi; hänellä oli– hän sai kulauksen vettä; me viemme hänet kotiin aamulla.”

Jumala oli vastannut naisen rukoukseen. Ystävät, minä en lainkaan koskenut poikaa, eikä kukaan meistä– häntä ei koskenut todellakaan kukaan. Se oli Jumala, vastauksena ihmisten rukoukseen– se sen sai aikaan. Hän ainoastaan näytti minulle ja sanoi: ”Mene kertomaan tämä. Mene sanomaan näin.” Näettekö sen? Niinpä, älkää tehkö minusta jumalallista parantajaa. Minulla ei ole asian kanssa todellakaan mitään tekemistä.

31   Jos minä nyt sanoisin veli Reedille täällä: ”Mene kertomaan tietylle miehelle, tietty asia”, minä olisin sanoman lähettäjä, ja jotkut meistä ovat syntyneet, ystävät, olemaan saarnaajia: veli Reed, monet muut. Joku meistä on syntynyt olemaan muusikko. Minä huomasin tuon nuoren naisen tänä iltana, joka naputteli noita juttuja tuolla, ksylofonia; [joku] soittaa urkuja, pianoa. No, minähän en ymmärrä sellaisesta mitään. No siis, minä en tiedä edes onko se vireessä vai epävireessä; minä en osaa sanoa sitä. Jumala ei lähettänyt minua soittamaan musiikkia; vaan minä synnyin näkijäksi.

Siis, he soittavat musiikkia Jumalan kunniaksi. Se on eräs tapa saarnata evankeliumia. Joku mies saarnaa sitä sanan kautta. Ja minun tapani on [tehdä se] näyn kautta. Uskotteko te, kaikkia näitä todisteita, jotka Jumala on lähettänyt teille? Etkö tiedä, että Jumala on noissa lauluissa, kun sinä laulat niitä, tuo Jokin, joka siunaa sieluasi? Eikö täällä ole ketään– kun saarnaaja saarnaa, se todella vahvistaa todeksi kaiken sinulle? Eikö pidäkin paikkansa?

Siis, Hänellä on muitakin lahjoja. Ensinnä apostolit, toiseksi profeetat, parantamisen lahja, ihmeiden tekeminen, opettajat– niin edelleen. Pitääkö paikkansa? Kaikki seurakunnan saattamiseksi täydelliseksi. Eikö tämä ole totta?

Siis, ei epäuskoa! Uskokaa Jumalaan. Jumala saa sen tapahtumaan. Uskotteko sen? Painetaanpa yhdessä päämme. Sisar Reed…

32   Olen niin kiitollinen siitä, ettei ole ollut ketään, joka olisi tullut pyörätuolilla, paareilla tai kainalosauvoilla, jotka eivät olisi lähteneet ulos– sikäli, kun minä tiedän. Siellä eräs rouva istuu tänä iltana; näyttää siltä, että häneltä on raaja murtunut– jotakin. Pyhä Henki voi paljastaa hänelle, mistä tässä kaikessa on kyse. Hän on kaikkien meidän sairauksiemme; kärsimystemme parantaja.

Oi Herra, kun minun mieleni ajelehtii menneeseen, näiden muutamien vuosien aikaan, satoihin tuhansiin ihmisiin. Siis, me olemme nyt todella yhtä päivää lähempänä kotia. Tämä päivä on kääntämässä sivua. Siitä tulee uusi päivä historiaan, päivä, jona meidän pitää kohdata toisemme joskus tuomiolla. Yksi jumalanpalveluksen osa vielä– rukoileminen sairaitten puolesta– alttarikutsu…

33   Siunaa palvelijoitasi joka puolella tänä iltana, uljaita, uskon sanapalvelijoita, jotka seisovat lavalla julistaen pelotta evankeliumia. Siunaa heitä kautta koko maailman, Herra, kautta kaikkien kansakuntien. Lähetä Jeesus, Sinun Poikasi. Tämä vanha maailma likoaa kristillisessä veressä, alttarit kylpevät kyynelissä huutaen: ”Tule, Herra Jeesus!” Jonakin päivänä Hän tulee. Me tulemme näkemään Hänet.

Ja nyt, Isä, tänä iltana minun osani on rukoilla sairaitten puolesta. Kun tämä pieni joukko on tullut koolle läpi tämän rajuilman. Jotkut heistä ovat ajaneet monia maileja rakkaudesta Sinuun. Varmasti täällä istuu joitakuita, jotka ovat hyvin sairaita. Joitakuita, jotka istuvat täällä ja kummastelevat. Jumala, voikoon jokainen lähteä tänä iltana iloisena, riemuiten, ja parantuneena. Kääntyköön syntiset, pelastukoon luopiot. Tulkoon tästä loistava ilta. Saa Sinä kunnia tästä kokouksesta.

34   Ja nyt, kaikkivaltias Jumala, tuo jälleen meidän Herramme Jeesus Kristus kuolleista, lähetä Hänen enkelinsä olemaan palveleva henki, joka ohjaa Sinun palvelijaasi tämän elämän läpi; seisköön hän minun rinnallani tänä iltana täällä ja tuokoon Jeesuksen julki tälle yleisölle; sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

[Nauhassa tyhjä kohta.]… sillä minä olin heikko; kaikkialle maailmaan. Yhtenä päivänä, minä sain kirjeen Saksasta. Eräs rouva oli ollut vuosia rampa ja tuolissa niveltulehduksen takia. Hän oli lukenut minun pikku kirjani: ”Man Sent From God” [Jumalan lähettämä mies], joka oli käännetty saksaksi, suomeksi, afrikaansiksi, voi– en edes tiedä.

Hän oli saanut nenäliinan; hän noudatti ohjeita ja kiinnitti sen alusvaatteisiinsa, pani kätensä sen päälle. Hän sanoi: ”Nyt perkele, sinä lähdet täältä!” Pomppasi ylös tuolista ja lähti kävelemään pitkin taloa itsekseen [ilman apua].

35   [Tyhjä paikka nauhassa.]… Ja se lapsi oli saanut auringonpistoksen, luulisin, koska noin yhdentoista aikoihin; hän oli ollut elopellolla isäntä kanssa, alkoi valittaa: ”Pääni.” Hänet lähetettiin pois ja hän makasi äitinsä sylissä ja hän kuoli noin päivällisen aikaan.

Elialla oli pikkuinen huone. Nainen oli rakennuttanut Elialle pienen huoneen –viereen, mistä hän kulki ohi: siellä oli vuode ja jakkara ja vesikannu. Nainen otti pojan ja pani hänet profeetan sänkyyn, Eikö ollutkin hyvä paikka mihin panna hänet? Näin on.

Naisen aviomies tuli. Hän sanoi: ”Satuloikaa muuli. Mene edellä nyt; äläkä pysähdy.”

Hän sanoi: ”Älä mene Karmel-vuorelle, koskei ole sapatti eikä uusikuu. Profeetta ei ole siellä vuorella.” Hänellä oli siellä luola, jossa hän oleskeli.

Nainen sanoi: ”Kyllä se sopii.”

36   Mies sanoi palvelijalle: ”Satuloi tämä muuli ja lähde liikkeelle, äläkä pysähtele ennen kuin minä käsken sinua.” niin sitä pitää– ”Lähde liikkeelle, äläkä pysähtele.” Ei ollut vaihtoehtoja.

Niinpä, kun profeetta tuli ulos, näki naisen tulevan, hän sanoi Geehasille– palvelijalleen; hän sanoi: ”Sieltä tulee se suunemilainen. Hänellä on suru sydämessään. Minä en tiedä, mikä hänellä on. Jumala ei ole ollenkaan paljastanut sitä minulle”, hän sanoi.

Näettekö, Jumala ei kerro profeetoilleen kaikkea. Hän sanoi: ”Jumala on salannut sen minulta. Hän kysyi: ”Onko kaikki hyvin? Onko aviomiehesi asiat hyvin? Onko lapsella kaikki kunnossa?”

37   Nainen sanoi: ”Minulla on kaikki hyvin. Aviomiehelläni on kaikki hyvin; ja lapsella kaikki on kunnossa.” Tällaista minä rakastan. Hänen lapsensa makasi vainaana, mutta: ”Kaikki hyvin.”

Nainen tiesi, että siinä oli Jumalan profeetta, ja hän tiesi, että hän oli tuon ajan Jumalan mies. Ja hän tiesi, että Jumala oli profeettansa kanssa. Hän tiesi sen. Ja jos hän vain voisi päästä tuon profeetan luo, hän saisi selville, miksi Jumala oli ottanut hänen lapsensa pois.

Niin sitä pitää. Minusta Martta käytti tuota samaa silloin, kun hän kohtasi Jeesuksen.

Ja niin profeetta loi katseensa häneen, ja niinpä hän… Nainen lankesi hänen jalkojensa juureen. Geehasi nyki hänet ylös, mestarinsa edessä. Sitten nainen alkoi paljastaa, mitä oli tapahtunut.

Siis, kuunnelkaapa, hän sanoi: ”Geehasi, ota minun sauvani ja lähde liikkeelle. Älä tervehdi ketään; älä puhu kenellekään; jos joku puhuu sinulle, älä sinä kumminkaan puhu heille; ja mene ja pane tämä sauva lapsen päälle.”

38   Nyt, Elia tiesi, että kaikki, mihin hän koski, oli siunattu. Mutta nyt, jos hän saisi naisen uskomaan sen. Luulisin, että juuri sillä tavalla Paavali sai nuo nenäliinat [hikiliinat KR38] Ymmärrättekö? Hän tiesi, että Jumala oli hänessä, ja Elia tiesi, mitä hän siunasi– mihin hän pani kätensä, oli siunattu. Siitä syystä meillä on tuo käsky panna kädet sairaiden päälle– mitä sinä kosket, on siunattu. Siitä syystä Paavalin iholta vietiin hikiliinoja ja esivaatteita. Siitä syystä Pietarin varjo kulki yleisön päältä, ja se tunnistettiin…

Päästetäänpä tämä suunemilainen nainen vähän edemmäksi. Minä rakastan tätä tapausta. Katsokaa. Mutta naisella ei ollut uskoa tuohon keppiin. Hän sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää ja sinun sielusi elää, minä en jätä sinua.” Päättäväinen– tästä minä pidän. Ettekö tekin? Nainen sanoi: ”Minä aion pysyä visusti sinun kanssasi.”

39   Ja niin hän vyötti kupeensa ja lähti liikkeelle; Pääsi kotiin ja siellä kaikki itkivät ja parkuivat ja hälisivät. Elia parka ei tiennyt, mitä tehdä. Siis, kuunnelkaa: hän meni sisään huoneeseen, jossa kuollut lapsi makasi. Ja Elia käveli edestakaisin lattialla, ees ja taas, ees ja taas; ei rukousta nyt; käveli edestakaisin lattialla. Sitten, hän meni ja asetti kehonsa lapsen ruumiin päälle; huulensa lapsen huulille, nenänsä lapsen nenälle, päänsä lapsen päälle; ja hän makasi siinä.

40   Jumala hänessä… Lapsen keho alkoi lämmetä. Hän [Elia] nousi, käveli edestakaisin, edes ja taas jälleen lattialla; palasi, paneutui lapsen päälle jälleen, huulet lapsen huulille, nenänsä lapsen nenälle, kätensä lapsen käsien päälle, ja lapsi aivasti seitsemän kertaa – kunpa minulla olisi aikaa käydä läpi tämä numero 7 tässä, muttei ole–, aivasti seitsemän kertaa ja heräsi henkiin.

Jumala oli tuossa profeetassa, ja tuo nainen tiesi, että jos hän saisi tuon profeetan tulemaan sisälle… Jumala oli profeetassaan ja jos nainen pääsisi kosketuksiin Jumalan profeetan kanssa, hän saisi selville jotakin lapsestaan. Ja hänen lapsensa palautettiin hänelle jälleen elävänä, koska hän kunnioitti Jumalaa ja Hänen palvelijaansa. Pitääkö tämä paikkansa?

41   Siitä syystä ihmiset paranivat Paavalin lähettämillä hikiliinoilla; ihmiset tiesivät, että Jumala oli tuossa apostolissa. He tiesivät, ettei hän ollut vain apostoli, hän oli profeetta. Ja hänen iholtaan otettiin hikiliinoja ja esiliinoja ja ne pantiin sairaitten päälle ja pahat henget lähtivät heistä ja he paranivat. Pitääkö paikkansa?

Painetaanpa päämme. Herra Jeesus, tässä minun edessäni on nenäliinoja. Joku kallis vanha, ehkä sokea isä, istuu tänä iltana jossakin pienessä mökissä puuvillaverhon takana; pienen hellan takana odottamassa, että tämä nenäliina tulisi… Ehkä joku äiti tuolla jossakin miettii, pienen kärsivän vauvansa kanssa, milloinhan se nenäliina tulisi takaisin, kun hän kylvettää vauvaa pannakseen sen nukkumaan. Jumala, katso näitä tilanteita!

42   Eräs kirjoittajista opetti meille, että Israel tuli ulos Egyptistä ja noudatti Jumalan käskyä; saapui Punaiselle merelle– vuoret toisella puolella, autiomaa toisella puolella; faaraon armeija oli tulossa ja Punainen meri oli saanut heidät [israelilaiset] satimeen. [Kirjoittaja] sanoi: ”Jumala katsoi alas Tulipatsaasta vihaisin silmin, ja meri pelästyi ja vyöryi takaisin, ja Israel pääsi yli.”

Herra, suo tänä iltana, kun minä panen käteni näiden nenäliinojen päälle, että kun ne koskettavat noita sairaita ihmisiä, katsokoon Jumala alas Tulipatsaasta, jälleen vihaisin silmin, ja lähteköön sairaus ihmisistä, ja pääskööt he yli luvattuun hyvän terveyden ja voiman maahan. Suo se, Herra. Siunaa näitä nenäliinoja Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä sitä tarkoitusta varten. Aamen.

43   No niin, Billy; Mistä alkaen? 50:stä sataan. Mikä oli se…?… se ensimmäinen osuus? Yhdestä viiteenkymmeneenkö? Kutsutaanpa sitten toinen osuus, sen viimeinen osuus. Kutsutaanpa se. Kutsutaan rukouskortit; T, jotka annettiin tänään iltapäivällä. Kutsun 85:stä sataan. Me yleensä otamme noin– noin 15 on suunnilleen se määrä jonka me voimme ottaa lavalle. Ja sitten, me otamme yleisöstä.

Kellä on T85? Ai, 85, 90, 95 – aivan oikein. Anteeksi; selvä: 86, 87, 88, 89, 90, sataan asti, järjestäkää jono ensin. Te muut, katsokaa tännepäin, minuun hetkinen. Kuinka moni täällä haluaa parantua tänä iltana? Nostaisitteko kätenne, sanokaa: ”Minä haluan parantua, veli Branham.”

Kuinka moni täällä sanoo: ”Minulla ei ole rukouskorttia, mutta minä haluan siitä huolimatta parantua, veli Branham”? Nostakaapa kätenne. Katsokaa tätä suurta joukkoa, kaikkialla pitkin näitä rivejä; joka puolella.

44   Kristitty ystäväni, varmaankin Jumala on todistanut riittävästi sinulle kertoakseen, että minä puhun sinulle totta. Jos katsot tännepäin ja rukoilet, ja uskot tämän kertomuksen, jonka minä kerron sinulle, olevan totta– hyväksy vain se; sano: ”Se on totta.” Kaikella… Raamatun ansioilla, tieteen todeksi osoittamisen kautta, sen kautta, mitä sinä itse näet…

Raamattu sanoo: ”Tulkoon jokainen sana todistetuksi kahden tai kolmen todistajan suulla.” Pitääkö se paikkansa? Kuinka moni sanoo, että Raamattu sanoo niin, sanokoon: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

45   Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö se paikkansa?

Hän [Jeesus] sanoi, ettei Hän tee mitään muuta kuin sen, minkä Isä näyttää Hänelle. Pitääkö paikkansa? Hän sanoi: ”Sitä, mitä minä teen, tulette tekin tekemään.” Pitääkö paikkansa? Se osoittaa Raamatun oikeaksi.

Selvä. Tässä on tieteellinen todiste, tämän päivän, samasta Tulipatsaasta. Teillä on oikeus, täysi oikeus kysyä George J. Lacylta. Teillä on täysi oikeus katsoa tätä. Minä pyydän teitä tekemään sen. Tässä kirjassa, osoitteet, kaikki. Mistä tahansa näistä todistuksista, mitä tahansa näistä asioista, ne kaikki ovat autenttisia. Kysykää niistä ja tutkikaa. Soittakaa sinne. Jos te vähän epäilette, minä maksan kyllä teidän puhelunne.

No niin, sitten täällä Pyhä Henki tekee joka ilta samoja asioita kuin Jeesus Kristus teki, kun Hän oli täällä maan päällä. Pitääkö paikkansa? Niinpä, siis on kolme todistajaa: Raamattu, tiede ja Pyhä Henki ovat nyt läsnä tehdäkseen sen. Pitääkö tämä paikkansa?

46   Teille on synti olla nyt uskomatta, koska epäusko on synti. Se on ainoa synti, mitä on olemassa. Enpä usko, että pääsen siihen tällä viikolla– sillä aikaa, kun minun poikani järjestää jonoa tuolla. Auttaisiko joku ovimiehistä häntä? Tai onko… Saitko jo ne kaikki viisitoista? Selvä. Minä haluan, että katsotte kortteja; siellä saattaa olla joku, joka on kuuro, eikä pysty nousemaan – ymmärrättehän? – heillä ei ole ketään näyttämässä heille…

Siis, minä haluan teidän olevan rukouksessa. Haluan, että te uskotte koko sydämestänne. Tässä on yksi asia– joka saa minut vähän miettimään, ystävät. Hetkeksi– mietitäänpä yhdessä, kuinka tuo… onko siinä ensimmäinen potilas? Tuokaa vain heidän tänne.

Mikä– mikä sai minut levottomaksi, on se, että Pyhän Hengen kansan keskuudessa, joka on opetettu uskomaan yliluonnolliseen, ja sitten kun te näette Jumalan todellisessa voimassaan; ja tulevan todistetuksi ilman epäilyksen häivääkään, minusta tuntuu siltä, että jokaisen pitäisi [sen johdosta] lennähtää melkein taivaan kotiin!

47   Mutta, tiedättekö mitä? Me sanomme joskus: ”No, oikein kiva. Kyllä Herra. Me kyllä arvostamme tuota, Isä”, ja menemme kotiin niin, kuin kyse olisi vain jostakin päivittäisistä rutiineista. Miksi? Veli, sisar; jos oltaisiin Afrikassa, ja Pyhä Henki kulkisi siellä yleisön seassa, ja kutsuisi jonkun, ja kertoisi, mitä hänessä on vikana, jossakin siellä, synti hänen elämässään, tai jostakin, mitä hän on tehnyt, te kuulisitte neljä tuntia kiljahduksia; ette saisi ihmisiä hiljenemään. Kaikki lankeaisivat polvilleen ja antaisivat sydämensä Kristukselle siinä paikassa. Mikä on… ei– ei ole yhtään vaikeaa kutsua ihmisiä Jumalan luo siellä, antaa– annetaan heidän nähdä jotakin yliluonnollisena; vain sen he haluavat tuntea. He ovat lukeneet siitä Raamatusta ja kun he näkevät sen, he uskovat siihen. Mutta, tänään, me keksimme sille selityksen, tiedättehän– kyse on jostakin muusta. Se on syynä siihen, ettemme me pääse mihinkään. Siitä syystä meillä Amerikassa ei ole minkäänlaista herätystä.

Minä kuulin Billy Grahamin sanovan muutama päivä sitten; hän sanoi: ”Minä kävin kaikkialla, joka puolella maata, mutta me emme saaneet aikaan minkäänlaista herätystä.”

48   Minä ajattelin: ”Billy, tuo on totta.” Seuraavan kerran, kun pääsen puhumaan hänen kanssaan; aion kertoa, miksi. Näin on. Jos hän olisi tehnyt niin kuin George Jeffreys käski hänen toimia siellä Lontoossa, Englannissa: ”Opeta Pyhän Hengen kastetta, ja pysy omalla paikallasi”, niin hän olisi pysynyt [herätyksessä?]. Näin on.

Kun hän seisoi Lewi Petrusin vieressä ja istui aivan minun vieressäni, hän sanoi: ”Aion lähteä Englantiin ja saada itse Pyhän Hengen kasteen.” No niin. Jos hän olisi saanut sen aloitettua, ennen kuin ihmiset saivat hänet jähmettymään kuoliaaksi. Minä olen hänen pahoillani hänen puolestaan. Tuo iso saarnaajajoukko yrittää pitää hänet maahan painettuna; uskon, että se poika pääsisi todella ulos, mutta hänet on sidottu. Hän kyllä tietää, mikä on totuus. Tähän asti Jumala… Rukoilkaa noiden poikien puolesta. Rukoilkaa kaikkien puolesta.

Yksi pojista, Hyman Appelman; minä haluan, että sinä varmasti rukoilet hänen puolestaan; minun pitäisi tavata hänet muutaman päivän päästä. Jumala antoi minulle häntä koskevan näyn. No niin, valmiina.

49   No niin, rouva; siis haluaisin, että te tulisitte tänne hetkeksi, sisareni. Siis kun te ihmiset tulette, minä en halua, että te tulette ikään kuin koskettamaan jotakin toteemipaalua tai jotakin. Se ei toimi. Täällä ei ole mitään; minä olen vain teidän veljenne; en sen enempää Jumalan silmissä kuin mikään muukaan, tai tämä mikrofo…  Siis, minä en ole sen enempää kuin tämä mikrofoni, tietenkään, koska me olemme inhimillisiä olentoja, Jumalan tyttäriä ja poikia. Mutta, kun te tulette, minä haluan, että te uskotte, että olette tulleet Hänen eteensä. Ja minä haluan, että tulette kunnioittavin, puhtain sydämin, uskoen kaikesta sydämestänne, että Jumala tulee tekemään jotakin teidän hyväksenne. Pyytäkää silloin Jumalalta, niin te saatte sen, mitä te olette pyytäneet. Tulkaa kunnioittaen. Tulkaa kuten Martta tuli, kun hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen. Hän sanoi: ”Herra, jos Sinä et olisi ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut, vaan, mitä sitten Sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala tekee sen.”

Siinä se. Sellainen te olette.

50   Nyt, rouva, te olette ensimmäinen potilas tänä iltana, ehkä, otetaanpa vähän draamaa, te ja minä; ja jutellaan hetkinen… Jos minä… Jos me eläisimme silloin Raamatun aikoihin, ja nyt, te olisitte kävellyt kadulla, ja olisitte nähnyt Jeesus Nasaretilaisen; Hän olisi käyttänyt tätä pukua, tätä paitaa ja solmioita, te kävelisitte Hänen luokseen ja sanoisitte: ”Herra, ole minulle armollinen.”

Siis, minä en tiedä, mikä teitä vaivaa; saattaa olla, ettei teissä ole mitään vikaa. Jos ei ole, olkaa varma, että Hän kyllä sanoo siitä. Näettekö? Jos te olette täällä vain huiputtamassa, te tulette kyllä näkemään, mitä tapahtuu muutamassa hetkessä. No niin.

51   Niinpä, jos te olette syvästi vilpitön, mitä uskon teidän olevan, jos te puhuisitte Hänen kanssaan, Hän puhuisi teidän kanssanne niin kuin minä puhun. Hän sanoisi: ”Siis, nainen”, tai jotakin muuta, hän pitäisi yllä pientä keskustelua kanssanne niin kuin Hän teki tuon naisen kanssa kaivolla. Sitten Hän menisi suoraan siihen, mikä teidän ongelmanne on ja kertoisi teille. Hän sanoisi: ”Siis, te– te elätte synnissä”, tai te… te olette tehnyt jonkin tietyn jutun, tai teillä on kasvain tai teillä on tubi tai–tai mitä se nyt sitten olisikaan. Hän kertoisi teille, mikä teitä vaivaa. Sitten Hän sanoisi…

Te sanoisitte: ”Herra, tahtoisitko Sinä auttaa minua?”

Hän sanoisi: ”Voin, jos sinä uskot.”

Te sanoisitte: ”Herra, minä uskon.”

Hän sanoisi: ”Siis, sinun uskosi mukaan, tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.”

Pitääkö tämä paikkansa? Tällä– tällä tavalla Hän toimi. Siinä kaikki.

52   Niinpä, jos Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, Hän liikkuu palvelijoissaan ja toimii samalla tavalla. Kyse on samasta Jeesuksesta. Voisitteko tulla vähän tännepäin, – soittaisitteko vähän kovempaa sitä. Näin on hyvä.

Tuossa laulussa on jotakin, mitä Jumalan enkeli rakastaa. Minä olen katsonut tätä naista kolme– neljä kertaa; ei minkäänlaista vastakaikua. Hänen [Herran] voitelunsa ei ole vielä läsnä. Nyt, puhutaan vielä hetki– te ja minä; ja sitten, ehkä, Hän puhuu meille.

53   Uskotteko te– uskotteko te, että– että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti? Ja uskotteko te, että Jumala voi antaa minun tuntea teidän elämänne? Uskotteko te sen? Siis, te tiedätte, etten minä tiedä sitä; sillä luulisin, etten ole eläissäni tavannut teitä. Me emme tunne toisiamme, mutta jos Jumala antaa minun tietää siitä– ja jos Hän tekee sen, tekisikö se teidät onnelliseksi? Tekisi… vahvistaisiko… jos minä olen kertonut… Siis, katsokaapa tänne, minä haluan, että yleisö ymmärtää tämän. Tämä nainen on vieras, minä olen vieras, siis, jos te vain saisitte tämän, tämä yksi nainen tässä saisi koko illan menemään kohdalleen, jos Jumala tekee sen. Hän ei ehkä [aina] puhu kaikille. Minä en tiedä; se on Hänen asiansa. Mutta, jos Hän ja tämä nainen… Kääntykääpä tännepäin, rouva; minä en tiedä teistä mitään, enhän? Minä olen täysin vieras hänelle; minä olen vieras kaikille teillä siellä. Minä en tiedä teistä mitään, mutta jos Pyhä Henki paljastaa edes yhden asian, se saisi tämän yleisön sanomaan: ”Kiitos, Herra Jeesus; minä uskon Sinuun.”

54   Siis, tämä… Henkilön ei tarvitse olla täällä lavalla. [Nauhassa tyhjä kohta.] Te ihmiset siellä, te, joilla ei ole nyt rukouskorttia, katsokaa tännepäin; uskokaa koko sydämestänne ja ruvetkaa vain rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala auttaa teitä; antaa teille uskoa.

Jumalan enkeli tulee lavalle ennen kuin me edes aloitamme. Ystävät, minä olen sanonut teille Raamatun totuuden. Tiedän, että yleisössä on uskoa, Pitää vain odottaa siihen asti, kun näen jotakin ilmestyvän… Täällä on vain ”kotiväkeä,” koska rukoushuone ei edes ole täysi tänä iltana, (näettekö?) Me vain istumme täällä odottamassa.

55   Siis, minä haluan nyt jonkun rukoilevan, jolla ei ole rukouskorttia niin, että nähdään, ettei teillä tarvitse edes olla rukouskorttia, että Herra puhuisi teille.

Mitä te siitä ajattelette, rouva? Te, uskotteko te? Siis, se rouva siinä sitten teidän vieressänne rukoilee; minä puhun hänelle. Te rukoilette, ettekö rukoilekin, rouva, se pikkurouva siellä sinisessä leningissä, Kyllä, Minä yritin ottaa sen naisen siellä, mutta minä… Onko teillä rukouskortti? Teillä ei ole rukouskorttia. Uskotteko te, että minä olen Jumalan profeetta? Siis, uskotte. Teissä ei ole mikään vialla, vaan te ajattelette jotakuta toista, joka on kaukana täältä. Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Eikö se olekin, jolla on komplikaatioita, koko lailla; hän on rauhaton, sekaisin, ja lannistunut? Pitääkö paikkansa? Jos se on totta, nostakaa kätenne. Suunnilleen keski-ikäinen nainen… Selvä. Nouskaa seisomaan. Jos tämä on totta, heiluttakaa kättänne ihmisille. Nyt, menkää kotiin ja pankaa tuo sama käsi sen naisen päälle, niin hän tulee paranemaan. Selvä. Jumala teitä siunatkoon.

56   Nyt. Uskotteko te? Siis, Pyhä Henki on täällä. Siis, katsokaa tännepäin, rouva. Uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa? Kyllä. Minä tiedän, mikä teitä vaivaa. Teillä on syöpä. Eikö pidäkin paikkansa? Syöpä on paha. Ja tuo syöpä on rinnassa. Pitääkö paikkansa? Se on rinnassa; pitääkö paikkansa? Selvä. Menkää ja tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä…

Uskokaa. Nyt, Herran enkeli on teidän keskuudessanne. Uskokaa.

Hyvää päivää, rouva. Uskotteko te, että minä olen Jumalan profeetta? Uskotteko te, että se, mitä minä sanoin tuosta enkelistä on totta? Te– te mietitte myös jotakuta toista. Se on teidän poikanne. Ja poikanne on sananpalvelija. Pitääkö se paikkansa? Hän on sairaalassa; tai hoitolaitoksessa. Pitääkö se paikkansa? Te olette hänestä huolissanne. Jumala teitä siunatkoon.

Meidän taivaallinen isämme; me rukoilemme, että Sinä siunaisit sitä poikaa. Tuo hänet sieltä ulos. Paranna hänet. Siunaa tätä rakasta kunnon äitiä…?…

Uskokaa Jumalaan.

57   No niin, rouva, uskotteko te? [Kyllä.] Uskotteko te Jumalaan? [Kyllä.] Uskotteko, että Kristus oli Jumalan Poika? [Kyllä.] Uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa? [Kyllä.] Te– teillä on kasvain. Pitääkö se paikkansa? Ja kasvain sijaitsee korvassanne, vasemman korvanne takana. Pitääkö se paikkansa? Se ei näy tähän, mutta se on… Olkaa hyvä. Selvä. Siis, lähtekää ja tulkaa…?…

Uskokaa. Älkää epäilkö. Uskokaa.

58   Mitä te tästä ajattelette, te, herra, joka istutte siellä hihat käärittynä. Uskotteko te minun olevan Jumalan profeetta? Te istutte siellä ja itkette, koska te olette huonossa kunnossa. Teillä on korkea verenpaine. Pitääkö se paikkansa? Jos te ette parane, te tulette kuolemaan [sydän/ halvaus]kohtaukseen hyvin pian. Te tiedätte sen, ettekö tiedäkin? Miksi ette siinä tapauksessa nousisi ylös ja ottaisi vastaan parantumistanne? Jos Jumala täällä, vetää teidät esiin yleisöstä sanoakseen… Nyt, Jumala teitä siunatkoon. Jumala kanssanne!

No niin. Ja te tiedostatte olevanne lähellä kuolemaa ettekö tiedostakin? Te olette lähes niin huonossa kunnossa kuin tuon sairautenne kanssa vain voi tulla. Teillä on diabetes– pahin mahdollinen tyyppi. Pitääkö se paikkansa? Mikään muu kuin Jumala ei voi auttaa teitä. Otatteko te Jumalan vastaan pelastajananne ja parantajananne tänä iltana? Tarkoitan, pikemminkin siis parantajananne, te olette ottanut Hänet jo vastaan sinä toisena. Uskotteko te, että Hän on teidän parantajanne nyt? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä, tulkaa terveeksi; ja menkää…?…

Älkää epäilkö. Uskokaa. Siis, kasvattakaa uskoanne te siellä ylhäällä, veli; selvittäkää asianne ja menkää ja toimikaa niin kuin te olisitte normaali ja terve. Halleluja!

59   Uskotteko te Häneen? Teillä on tyrä, eikö olekin, herra, te joka istutte siellä …?… päässä. Älkää pelätkö sisar, minä näen, että te olette rukoillut hänen puolestaan. Minä en tunne teitä; en ole milloinkaan tavannut teitä, mutta tämä on totuus. Näin on. Se pikkukaveri siellä teidän takananne, hän pelkää kovasti; eikä tiedä; hän on todella jännittynyt ja poissa tolaltaan. Hänellä on eturauhasvaiva. Te tiedätte, että se on totta. Haluatteko tekin ottaa parantumisenne vastaan? Selvä, herra; Herra teitä siunatkoon. Jumala siunatkoon teitä. Jumala teitä siunatkoon.

60   Tulkaa, herra. Uskotteko te? Uskon, että minä havaitsin, teillä olevan vilpitön sydän. Uskotteko te minun olevan Jumalan profeetta? En ole nähnyt, enkä kuullut teistä mitään eläissäni; mutta tässä ei ole kyse teistä. Kyse on teidän lapsestanne. Pitääkö se paikkansa? Vauvalle on tehty jokin kirurginen toimenpide; kasvainleikkaus. Sillä on toinenkin; ja kasvain on sen suussa, leuassa. Pitääkö se paikkansa? Ja, ettekö te olekin ollut kirjeenvaihdossa jonkun kanssa… Pitääkö se paikkansa? Pitää paikkansa. Kyllä vain. Ja teitä on neuvottu tulemaan tänne ja saada selville jotakin tuon lapsen operaatiosta. Minä en lue teidän ajatuksianne, vaan Jumalan Henki on täällä.

Herra, Jumala; taivaan ja maan Luoja. Siunaa tätä lasta ja tätä miestä…?… onnistukoot tuo leikkaus; tulkoon tuo lapsi normaaliksi, Jeesuksen Kristuksen nimessä…?…

Uskokaa Jumalaan. Jokaisen teistä pitäisi uskoa juuri nyt. Uskokaa Jumalaan; älkää epäilkö.

61   Uskokaa ja tulkaa rouva. Haluatteko te päästä tuosta vatsavaivasta? Lähtekää siinä tapauksessa ja syökää mitä haluatte. Uskotteko te siihen? Selvä, menkää ja tehkää se sitten.

Jossakin siellä oikealla, siellä on pieni tyttö jonkin… Näen– näen koko ajan pari pientä tyttöä seisomassa edessäni täällä jossakin, joilla on jotakin vialla kurkussaan, nielurisoissa tai jotakin. Se on– se on täällä minun edessäni, mutta minä en pysty sanomaan, missä nuo lapset ovat. Heidän täytyy olla jonkun huostassa. Siinähän he ovat; näin on. Tässä ne kaksi lasta ovat– menkää; älkää, pelätkö äiti.

Pyhä Henki on täällä…?… teidän vatsavaivanne; menkää ja syökää Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä…?… Haluatteko parantua? Nostakaa kätenne; ottakaa parantumisenne vastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Korottakaa äänenne…?…

62   Niin sitä pitää. Tuo on vanhaa helluntaikokousta! Nouskaa ylös siellä, herra; Jumala parantaa teidät tuosta sappivaivasta; se joka istutte siellä takana. Haluatteko te päästä tuosta sappivaivasta, te, joka istutte siellä rivin päässä? Jos haluatte, nouskaa seisomaan ja ottakaa parantumisenne vastaan. Jeesus Kristus parantaa teidät.

Mitä te siihen sanotte? Kuinka moni haluaa parantua nyt?

53-0218 KAIKKI ON MAHDOLLISTA NIILLE, JOTKA USKOVAT, (All Things Are Possible To Them That Believe), Tallahassee, Florida, USA, 18.2.1953

FIN/ENG

53-0218 KAIKKI ON MAHDOLLISTA NIILLE, JOTKA USKOVAT
(All Things Are Possible To Them That Believe)
Tallahassee, Florida, USA, 18.2.1953

1             Veli Baxter, Billy haluaa, että autat häntä, tai jotkut teistä täällä. Hyvä on. Hyvä on. J-35:sta 50:een. Kokeillaan sitä ensin. Nyt kääntäkää jokainen korttinne ympäri; katsokaa korttinne toiselle puolelle. Katsokaa nyt naapurinne korttia; hän saattaa olla kuuro eikä kuule, eikä voi nousta ylös, jos hän on kuuro. He eivät kuule omaa numeroaan. Ja me haluamme, että te… Tai jos joku ei pysty liikkumaan, jos… kun he kutsuvat numeroa, nostakaa vain kätenne. Se käy hyvin. Nostakaa vain kätenne ja me huolehdimme siitä, että joku tuo teidät ylös, jotta voimme pidellä teistä kiinni. Lauletaan yhdessä, samalla kun yleisöä kootaan jonoon. Nyt, se ei vie kovin kauaa. Jatkamme vain rukoilemista. Hyvä on, hyvä on, hyvä on.

Usko se vaan…
…mahdollista, usko se vaan,
Usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, usko se vaan.

2             Kuvitellaanpa, että lämpimänä huhtikuun aamuna kukkulaa alas tuli ihastuttava Ihminen, jolla oli viitta ympärillään ja jonka hiukset hulmusivat sivulla. Hänen mukanaan kävelee kolme miestä. Ja sieltä tulee isä lapsensa kanssa, jolla oli epilepsia. Ja hän sanoi: ”Herra, armahda lastani, sillä hän on monin tavoin paholaisen kiusaama. Joskus hän kaatuu veteen, joskus tuleen, paholainen yrittää tuhota hänet.”

Hän sanoi: ”Minä voin, jos sinä uskot. Sillä kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat. (Onko näin?) Kaikki on mahdollista.”

Te sanotte: ”Kaikki on mahdollista Jumalalle.” Kaikki on mahdollista teille… ”niille, jotka uskovat.” Uskotteko te sen? Hyvä on. Laulakaamme vielä uudestaan.

Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, usko se vaan.
Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, usko se vaan.

3             Nyt, kristityt ystävät, pyydän teiltä yhtä asiaa, jos teette sen minun vuokseni, juuri nyt. Haluan olla todella kunnioittava. Jos Herramme tekee jotakin, ylistäkää Häntä. Mutta niin kuin… Näettekö, se on… se on vaikeaa. Veli Baxter tietää. Onko se totta, veli, että hyvin harvoin on tällaista? Että joka puolella on henkiä, kaikkialla. Siellä on sairaita ihmisiä. Ja ihmisinä, ja jokainen ihminen on hengen vallassa. Ja nuo henget, yksi liikkuu tännepäin ja toinen tuonnepäin, tarkkailkaa sitä. Se menee kohtaamaan häntä, palaa takaisin tänne ja kaikkialle ja kutsuu ihmisiä, kertoen heille, mikä on vialla (Näettekö?) heidän tilassaan.

Nyt, jos Jeesus olisi täällä, voisiko Hän parantaa sinua epäuskossasi? Voitaisiinko sinun parantamisesi eteen tehdä mitään muuta kuin se, mikä on jo tehty? Ei mitään. Minussa ei ole mitään, mikä voisi parantaa sinut. Ei ole mitään. Veli Jackson, huolimatta siitä, kuinka paljon hänkin on rukoillut sairaiden puolesta, ei ole mitään, mikä voisi parantaa, vai mitä, veli Jackson? Ei mikään. Kukaan teistä sananpalvelijoista, jotka rukoilette sairaiden puolesta, ei mikään… Ainoa asia, jonka voitte tehdä, on ohjata heidät Jeesuksen luo, missä Hän on jo parantanut heidät. Näettekö? Hän on parantanut heidät.

Nyt, kukaan… mitä… Kukaan näistä sananpalvelijoista täällä ei voi sanoa, että he voisivat pelastaa teidät. He eivät voi pelastaa teitä, mutta he voivat ohjata teidät sinne, missä pelastuksenne ostettiin 1900 vuotta sitten Golgatalla. Te vain hyväksytte sen. Jeesus sopi Isän kanssa pelastuksen, kun Hän kuoli Golgatalla. Onko näin? Se ratkaisi asian. Koko maailma on saanut synnit anteeksi, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, ennen kuin hyväksyt sen tänä iltana. Ja jos jokainen ihminen parantuisi, mutta se ei auta sinua, ennen kuin otat sen vastaan. Sitten me sananpalvelijoina saarnaamme sanaa. Ja usko tulee kuulemisesta, ja minkä kuulemisesta? Jumalan sanan. Ja sitten, kaiken sen jälkeen, sen pitäisi riittää, eikö niin? Mutta kaiken tämän jälkeen Jumala tuli alas ja asetti seurakuntaan lahjoja.

4             Sanotaan esimerkiksi tänä iltana, että tuolla alhaalla istuva nainen saattaa puhua kielillä, ja tämä mies antaa tulkinnan, joka kertoo, että pyörätuolissa istuva nainen on tehnyt tietyn asian, joka on aiheuttanut tuon sairauden tai mikä tahansa vika hänessä tai tässä miehessä, kuka se sitten onkin. Ja se olisi juuri sillä tavalla, kertoisi hänelle, mitä tulisi tapahtumaan. Uskon, että se on Jumalan lahja, ettekö tekin? Aivan niin.

Sitten Hän lähetti takaisin, sitten Hän lähetti, Hän lähetti profeettoja. Uskotteko te sen? Hän lähetti viisauden, tiedon, kielilläpuhumisen lahjat, kielten tulkitsemisen lahjat. Kaikki nämä asiat ovat, ne ovat kaikki ruumiissa, kaikki ruumiissa.

Nyt, jos Hän… Hänen Sanansa jälkeen, niin katsokaa, kuinka huomaavaisesti Hän tuli tänne alas ja otti jotakin muuta ja toi sen esiin, tietäen, että vielä olisi epäuskoa Sanaan, kysymysmerkki, että… Eikö Hän olekin ihana? Oi, kuinka ihana Hän onkaan.

5             Nyt, jos Hän olisi täällä, Hän voisi kertoa teille, mikä teissä on vialla, kertoa teille teidän tilanteenne, miten toimia, mutta Hän ei voisi parantaa teitä. Jos Hän itse seisoisi tässä tämä puku päällään, Hän ei voisi parantaa teitä, koska Hän on jo tehnyt sen. No, Hän ei voi tehdä sitä toista kertaa. Hän voisi sanoa: ”Minä olen Kristus ja lunastin pelastuksenne takaisin. Uskotteko tämän?”

Jos te sanoisitte: ”Kyllä, Herra, minä uskon sen”, se olisi ohi. No, tämä on Hänen Sanansa, joka sanoo saman asian, eikä Hän ole yhtään parempi kuin Hänen Sanansa. Onko näin? Hyvä on.

6             Oi, meillä on pieni tyttö… No, se on hyvin suloista. Hyvä on, laskekaa hänet tähän. Näettekö, hän on selin. Kyllä. Voitte asettaa sen tähän. Seiso hänen vieressään, jos haluat, veli. Mene vain…?…Vauva? No, se on hienoa. Mikä sinun nimesi on? …?… Oi, hauska tutustua, veljeni. Sinä olet lapsen isä, vai mitä? Hyvä on, herra. Nyt, ehkä puhun sitten teille lapsen sijasta, koska hän on vasta vauva. Uskon, että tapaamme nyt ensimmäistä kertaa. En ole koskaan nähnyt teitä, sikäli kuin tiedän. Tämä on ensimmäinen tapaamisemme. Minun täytyy puhua kanssasi hetki, jotta… Näettekö? Katsokaa ympärillenne kaikkialle: henkiä kaikkialla. Näettekö? Ihmisolentoja. Mutta nyt, sen täytyy olla näky, yksilöity.

Muistakaa, että joskus Herramme Jeesus vei ihmisiä sivuun, puhui heille, vei heidät sinne, ja sen tarkoituksena oli saada yhteys henkeen. Oletteko koskaan kuulleet tarinaa siitä Herran Enkelistä, joka tuli ja kertoi minulle nuo asiat, mitä minun täytyy tehdä? Uskotko, että se on totta? No, jos Hän sanoi minulle, jos saisin teidät uskomaan minua, olemaan vilpittömiä, kun rukoilisin, että se tapahtuisi. Nyt tiedätte, etten voisi parantaa pientä tyttöä. Minulla ei ole mitään, millä parantaa hänet. Minä olen… en ole edes lääkäri. Jos olisin lääkäri, en voisi parantaa häntä. Voisin ehkä auttaa jollain tavalla luontoa, mutta en voisi… Jumalan täytyy parantaa. Ja Hän on jo tehnyt parantamisen, tarvitaan vain meidän uskoamme, jotta voimme uskoa sen (Näettekö?) aivan oikein.

7             Mutta nyt, jos Herramme olisi täällä, ja niin kuin minusta tuntuu, että tuo pieni tyttö on sairas, kun näen tuollaisen pienen, suloisen pikkuisen sairaana, minulla on kotona yksi, joka on suunnilleen samanlainen. Ja tiedättehän, miten sydäntäni särkisi se. Mutta jos Hän olisi täällä, Hän seisoisi ja puhuisi teille ehkä näin. Hän kertoisi teille… ”No, lapsenne sairasti tiettyä kuumetta tiettynä aikana tai mitä se sitten olikin, ja – ja – ja hän on ollut sairas kauan, tai jotain sellaista.” Se saisi teidät vain sanomaan: ”Kyllä, tiedän, että se on Hän, koska juuri se on lapsen ongelmana”. Ja sitten Hän saattaisi kertoa teille jotakin itsestänne, mitä olitte tehnyt tai mitä tapahtui, mikä aiheutti tuon kuumeen tai aiheutti tämän sairauden lapselle. Jos sitten sanoisitte: ”Se on Hän”, niin…

No, Hän sanoisi… Hän laskisi kätensä lapsen päälle ja sanoisi: ”Uskotko sinä?”.

Sinä sanoisit: ”Kyllä, herra.” Kun Hän lähtisi pois, uskoisit, että vauva paranisi, vai mitä? No nyt Hän meni ja on Isän oikealla puolella. Mutta Hän lähetti lahjansa takaisin. Ja Hänen lahjansa on Pyhä Henki. Ja Pyhällä Hengellä on lahjoja, joita ihmiset saavat.

Ja nyt, jos Hän on täällä ja olen puhunut totta todistaessani näistä asioista, silloin Hän tulee ilmaisemaan itsensä samalla tavalla täällä, että Hän on – palvelijansa kautta, kuten Hän tekisi oman lihansa kautta, jos Hän olisi täällä. Onko näin?

8             Herra, uskon, että olette vilpittömästi uskovainen. Ette ole itsekään täysin kunnossa. Tiedätte sen. Kyllä, herra. Ja… Mutta vauvanne ei ole kuumeessa. Vauvalle on sattunut onnettomuus. Niinkö? Onko lapsella ollut kaatuminen? Jonkinlainen kaatuminen? Ja se on… On mennyt jotain – jotain peräsuoleen? Onko näin? Onko se totta? Ja sillä on usein kaikenlaisia oireita, siitä tulee vuotoa. Onko se totta? Ja teillä on eturauhasvaivoja. Onko se totta, veljeni?

Kumarretaan hetkeksi päämme. Taivaallinen Isämme, joka herätit Herran Jeesuksen kuolleista. Sinun Henkesi on täällä. Tämä pieni lävistetty ja söpö pieni lapsi tässä, jota on kohdannut onnettomuus, joka puhkaisi sen pienen ruumiin. Mutta Sinä olet Jumala. Sinä olet se, joka voit parantaa sen. Nyt sen mukaisesti, mitä Sinä sanoit palveluksen kautta, mitä on määrä julistaa, rukoilen, että Sinä parantaisit lapsen, kun lasken kädet sen päälle, ja pyydän, että Sinä parantaisit sen, Herra. Menköön se tästä eteenpäin ja olkoon terve lapsi. Minä, palvelijasi nyt, Isä. Otan nyt tuomiovallan kaikkien paholaisen henkien yli. Jumalan palvelijana, lasken käteni Herrani nimessä ja pyydän Hänen Nimessään, että tämä lapsi vapautuisi tästä vaivasta ilman mitään vahinkoa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua…?…

9             Nyt jatkakaa.  Katsokaa tänne hetkinen. Nyt, se on… se on… se on oikein. Hyvä on, joskus lapselle tapahtuu jotain, mutta en muista, mitä se oli, mutta se on totuus, mitä se sitten sanoikin? Jokainen pala totuutta. Jokainen pala totuutta. Nyt, jotta – Hän sanoi: ”Jos saat ihmiset uskomaan sinua, olet vilpitön, niin mikään ei tule kestämään rukouksesi edessä. Hän sanoi… Minä sanoin: ”He eivät usko minua, koska olen kouluttamaton.”

Hän sanoi: ”Niin kuin profeetta Moosekselle annettiin kaksi merkkiä, jotka vahvistivat (Näetkö?), että hänet oli lähetetty tätä tarkoitusta varten”, hän sanoi, ”niin tulet sinäkin.” Ja kertoi minulle tämän asian: ”Sinä tulisit tuntemaan sydämen salaisuudet ja kertoisit ihmisille heidän murheistaan aivan kuten Henki menneinä aikoina.” Minun oli vaikea nähdä sitä, mutta nyt ymmärrän. Älkää nyt pelätkö, vauvanne tulee olemaan kunnossa. Jumala tulee…?…Älä pelkää.

Nyt, jos taivaan Jumala antaa minun nähdä, mitä elämässä oli aiemmin, ja se on totuus ja sinä tiedät, että se on totuus, ja jos minä sanon sinulle, että vauva tulee olemaan kunnossa, jatka vain samalla tavalla kuin ennenkin. Sen täytyy olla yhtä totta kuin mitä sekin oli, eikö totta? Jumala siunatkoon sinua, ota sitten vauva.

Olet ollut kauhean hermostunut, etkö olekin? Näin hänet, kun yritit pidellä häntä, ja hän huusi ja jatkoi tuolla tavalla. Nyt, älä ole huolissasi, se tulee nyt katoamaan sinusta. Mene vain, kiitä Jumalaa ja usko. Ja sivumennen sanottuna, sinunkin ongelmasi on poissa. Sanokaamme: ”Kiitos Jumalalle.” Nyt, paransinko minä vauvan? En, herra. Tuon miehen usko Jumalaan paransi vauvan. Näettekö? Jos Jumala julistaa siunauksensa, se tulee olemaan juuri tuolla tavalla. Näettekö? Näettekö?

10         Nyt, nuori neiti, uskotko nyt koko sydämestäsi? Nyt, nyt, olet tietoinen siitä, että jotain on tekeillä. Ymmärrätkö? Se oli ensimmäinen potilas. Se vain antaa voitelun.

Oletko koskaan nähnyt sitä Herran Enkelin kuvaa, joka otettiin Houstonissa, Texasissa? Et ole koskaan nähnyt sitä. Se tulee tänne parin illan kuluttua…?… enemmän. Mutta se on…?…. tunnet nyt. Se on Hänen Läsnäolonsa. Hetkinen. Ennen kuin…?…rouva, te kärsitte jonkinlaisesta kouristuksesta, johon joudutte: se on epilepsiaa. Onko se totta? Se on kauhea asia. Näin tuon mustan olion tulevan väliimme ja tiedän, että se on sitä. No niin, kumartakaa päänne kaikkialle ja katsokaamme …?… peili. Tämä on yksi asia, joka todella vaivaa: epilepsia.

11         Nyt, olkaa hyvät, naiset, kaikki, pitäkää lapsianne lähellä, ja olkaa kaikki uskossa. Nyt, rouva, sisareni, en voi auttaa teitä, en voi muuta kuin rukoilla puolestanne. Haluan, että uskotte minua. Herra Jeesus, auta naista. Rukoilen, että Sinä annat sen. Saakoon hän lähteä täältä tänä iltana parantuakseen. Suo se, Herra. Lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja pyydän hänen parantumistaan. Oi, ikuinen Jumala, elämän tekijä, kuule palvelijasi rukous. Ja kuuliaisena Sinun käskyllesi lasken käteni hänen päälleen ja pyydän, että epilepsian demoni poistuu. Suo se. Lähteköön hän tänä iltana rauhassa, ja suokoon se, että se poistuu, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Nyt vain hetki, olkaa hyvä. Haluan puhua kanssanne vain hetken. Haluan, että katsot minuun, vain hetken, jos voit. Nyt, siitä on jo kauan aikaa, eikö olekin? Haluan katsoa sinua hetken, vain puhuakseni kanssasi. En lue ajatuksiasi. Jumala tietää sen. Mutta kutsuittepa sitä miksi tahansa (Näettekö?), on olemassa… Paholaisella on väärennös kaikelle, mitä Jumalalla on. Uskotteko te sen? Hän on laittanut nämä pienet vanhat meedionlukijat kadulla arvaamaan tai jotain. Se on paholainen. Mutta Jeesus Kristus ymmärsi heidän ajatuksensa. Onko näin? Kyllä. Onko Hän… Kaikki mitä Jumalalla on, hänellä on siitä väärennös. Hänellä on aito Pyhä Henki; paholaisella on jotakin, joka näyttää siltä. Mutta tässä, Se vain kertoi, mikä teissä oli vialla. Mutta on jotain muutakin. Tunnet elämässäsi, ja olet tuntenut jo pitkään, että sinulla on kutsumus Kristuksen palvelukseen. Onko se totta? Ja tämä asia on estänyt sinua. Onko se totta? Puhut siitä ihmisille.

Tietääkö kukaan tässä rakennuksessa, että se on totta? Jos on, nostakaa kätenne. Mene nyt, ja Herra siunatkoon sinua. Niin kuin sinä uskot, niin sinulle käy. Jumala siunatkoon sinua.

12         Hyvää päivää, rouva. En tietenkään tunne teitä. En ole koskaan nähnyt teitä. Mutta Jumala tuntee sinut, eikö niin? Uskotko, että Hän on ja palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä? Uskotko, että Hän voi tehdä sinut vapaaksi? Jos Hän tekee sen, aiotko etsiä Häntä koko sydämestäsi, antaa elämäsi Hänelle ja- ja elää Hänelle niin hyvin kuin osaat loppuelämäsi ajan? Sinun on tehtävä se tuolla ehdolla; tiedät, ettet voi elää pitkään tuolla tavalla. Jos se muuttuu syöväksi, niin sitten olet mennyttä. Sinut leikattiin joka tapauksessa sen takia. Eikö niin? Sinulla on nyt kasvain. Se on… Aivan oikein, rinnassa. Nyt, uskotko, että Hän parantaa sinut ja tekee sinut terveeksi. Ja sinä annat elämäsi Hänelle nyt. Luovutat elämäsi juuri nyt Hänelle ja Hänen siunattuun tahtoonsa? Sanotko, että hyväksyt Hänet heti Vapahtajaksi ja Herraksi ja Parantajaksi? Teetkö sen juuri nyt? Kohota kätesi ylös todistukseksi. Tule nyt tänne.

Kaikkivaltias Jumala, elämän Tekijä, jokaisen hyvän lahjan Antaja, lähetä todellakin siunaukset. Anna anteeksi naiselle, Herra. Ota hänet nyt ja paranna hänen ruumiinsa, sillä hän tietää olevansa vakavassa tilassa. Lähteköön hän täältä tänä iltana iloiten ja onnellisena, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pyydän, että hän paranee ja pelastuu ja täyttyy Sinun Hengelläsi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Hyväksytkö nyt Hänet henkilökohtaisena, yksilöllisenä parantajanasi ja pelastajanasi? Jumala siunatkoon sinua. Mene ja ota vastaan Pyhä Henki ja parane…?….Hyvä on.

13         Sinä uskot, rouva. Hyvä on. Jos uskot koko sydämestäsi, Jumala on täällä parantaakseen sinut ja tehdäkseen sinut terveeksi. Uskotko sinä siihen? Hyvä on. Pidä usko Häneen. Älä epäile. Entä te kaikki siellä? Uskotteko te koko sydämestänne? Uskokaa Jumalaan. Jumala toteuttaa sen, mitä ikinä pyydättekin.

Nyt, ei vain nämä ihmiset täällä lavalla, vaan te siellä yleisössä, missä ikinä olettekin, sanon tämän teille tänä iltana, te, joilla on… Te, jotka ette ole rukousjonossa, te, jotka olette siellä ilman rukouskortteja, ilman mitään, jotka olette siellä eikä teillä ole mitään mahdollisuutta päästä jonoon, alkakaa uskoa Jumalaan ja uskokaa koko sydämestänne ja rukoilkaa Jumalaa ja vain ottakaa Hänet vastaan. Hyväksykää vain Hänet. Sanokaa: ”Herra, minä uskon nyt. Minä uskon nyt. Minä uskon ensinnäkin, koska Sinun Sanasi sanoi niin. Toiseksi uskon sen, koska Sinä ehdottomasti vahvistat itsesi täällä tänä iltana. Sellainen kuin Sinä olit menneinä päivinä, niin sellainen Sinä olet täällä tänä iltana. Ja minä uskon sen koko sydämestäni. Ja, ystävät, katsokaa. Kyse ei ole vain Tallahasseesta, vaan tämä on levinnyt ympäri maailmaa. Näettekö?

Kaikkialla, kirjaimellisesti kymmeniä tuhansia ja tuhansia ja tuhansia ja tuhansia kertoja tuhansia ihmisiä on parantunut ja pelastunut ja täyttynyt Pyhällä Hengellä ja…?….Näettekö? Tässä ei ole kyse mistään olemattomasta. Sitä on koeteltu kaikissa tulisissa koettelemuksissa, uskon, että sitä voidaan koetella, ja kaikessa sellaisessa. Tässä on managerini? Onko näin, veli Baxter? Kaiken lävitse. Ja aina Jumala on voittanut, Hän ei ole koskaan epäonnistunut kertaakaan, eikä voi epäonnistua, koska kyseessä on Jumala.

Nyt jos se olisin minä, olisi jo ollut… Olen alun alkaenkin epäonnistuja. Näettekö? Mutta Hän ei koskaan epäonnistu.

14         Hetkinen vain. Enkö minä rukoillut epileptikon puolesta muutama hetki sitten? Oliko se nainen vai mies? Missä se nainen on, epileptikko, jonka puolesta rukoiltiin? Oi tuollako? Se ei ole se. Se iski taas tähän yleisöön. Tässä se asettuu juuri tähän. Haluatko hyväksyä sen, sisar, parantumisesi?

Kaikkivaltias Jumala, rukoilen, että olisit nyt armollinen ja parantaisit hänet, ja olkoon hän terve tästä hetkestä lähtien. Saatana, jätä nainen, Jumalan Pojan Jeesuksen Nimessä, tule ulos hänestä. Jumala siunatkoon sinua. Olkoon se…?…Pidä usko. Usko Jumalaan; Jumala tulee toteuttamaan sen. Näettekö? Tuo henki hiiviskelee ympäriinsä, yrittäen …?…

15         Nyt…?…Onko se oikein?  En ole koskaan nähnyt sinua elämässäni, onko se oikein? Sinulla on ollut surullinen elämä…?…hyvin paljon pettymyksiä…?…ongelmia pienen tytön kanssa. Sinulla… Sinulla oli yksi, kun olit pieni lapsi, tyttö. Näettekö? Onko se totta? …?… Onko se totta? Hänellä on yllään pieni ruudullinen mekko …?… Onko se totta? Ja nyt sinulla on kasvain. Se on selässä. Onko se totta? Nyt onko nuo asiat totta? Jokainen sana on totta. Nyt, se en ollut minä, joka puhui. Joku muu puhui. Näettekö? En koskaan… Mistä minä tietäisin, mitä teitte, kun olitte pieni tyttö, miten pukeuduitte koulussa ja mitä tapahtui? En ole koskaan tiennyt siitä mitään, mutta se on totuus. Ja kaikki sanottu oli täysin totta. Onko se totta? Se on Herran Enkeli, joka seisoo tässä, ja joka puhuu. Minä vain… en voinut hallita sitä, mitä aioin sanoa. Nyt, tuletko paranemaan? Hyväksytkö Hänet Parantajaksesi?

Kaikkivaltias Jumala, joka toit Jeesuksen Kristuksen kuolleista, lasken käteni sisaremme päälle ja pyydän, että hän lähtee täältä ja tulee terveeksi naiseksi, Poikasi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Aamen. Kirottu olkoon tämän naisen ruumiin sairaus, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hyvä on, nyt voitte mennä. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Nyt katso, mene ja ole rohkealla mielellä. Mene huutaen, riemuiten ja ylistäen Jumalaa parantumisestasi. Uskoen Jumalaan sen suhteen.

16         Hyvää päivää, sisar. Uskotko koko sydämestäsi? Aamulla, kun nouset sängystä, sinä tuskin pystyt siihen. Tuo selkä on niin jumissa, onko näin? Astut alas jalkakäytävältä, kävelet kevyesti, kun kävelet jalkakäytävällä. Onko se oikein? Mene Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sanokaamme: ”Ylistetty olkoon Jumala.”

Uskotko sinä, sisar? Kun katsoo sinua, voisi luulla, että olet hyvin terve nainen, mutta et ole. Sinulla on sydänvaivoja. Onko näin? Toinen asia, olet hyvin henkisesti…?….vaihdevuodet, elämän ajankohta. Olet ahdistunut…?….Onko se oikein.  Sinulla on myös naistenvaiva …?… menet sen läpi, kun sen aika on, siihen aikaan …?… jonkinlaista kipua pääasiassa vasemmalla puolella. Näen sinun pitävän itseäsi alhaalla…?…Onko se totta, joka sana? Mikä se sitten oli, joka meni noiden salaisten paikkojen läpi, joista kukaan maailmassa ei tiedä mitään, paitsi Jumala yksin, ja paljasti sen sinulle, mitä olet tehnyt elämässäsi. Onko se totta? Uskotko sinä nyt, että olen Jumalan profeetta? Herra Jeesus on nyt parantanut sinut. Lähde iloiten eteenpäin matkallasi. Sanokaamme: ”Kiitos Jumalalle.”

17         Tulkaa, rouva. Hyvää päivää, pikku neiti. Uskotko, että olen Jumalan profeetta, Hänen palvelijansa, joka on voideltu Pyhällä Hengellä ja on… Jos tämä Henki on Jeesuksesta Kristuksesta, se tulee todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta. Onko näin? Minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, olen vain kuin tuo valo tuolla. Kyse ei ole tuosta valosta, vaan virrasta, joka on valossa. Onko näin? Aivan oikein. Sitten kun Jeesus puhui naisen kanssa kaivolla, Hän meni suoraan naisen vaikeuksiin ja kertoi hänelle, mistä se johtui. Onko näin? Sitten nainen uskoi, meni ja sanoi: ” Tulkaa, katsokaa Miestä, joka kertoi minulle, mitä olen tehnyt.” Onko se oikein? Hän ei koskaan kertonut hänelle kaikkea, mitä hän oli tehnyt. Hän kertoi hänelle, missä hänen ongelmansa oli.

Jos Jumala nyt paljastaa minulle ongelmasi, otatko Hänet vastaan Vapahtajaksesi ja Parantajaksesi, tarkoitan Parantajaksesi. Sinä olet kristitty. Hyväksytkö sen? Hyväksyt? Sinulla on naistenvaiva, onko näin? Niin on. Mene nyt ja tee niin kuin olet sanonut, niin pääset siitä juuri nyt yli. Se on paise …?… Jumala siunatkoon sinua. Mene ja Herra siunatkoon sinua. Tulkaa, rouva.

18         Uskotko koko sydämestäsi, uskotko nyt – ei veljesi, tässä… minä olen veljesi. Minä olen vain veljesi, mutta Jumala on sinun Vapahtajasi. Uskotko, että olet Hänen Läsnäolossaan? Uskotko sinä? En siksi, että olen täällä, vaan siksi, että edustan Häntä. Onko näin? Se tulee meidän välillemme, kyllä, sinulla on vatsavaivoja, ehdottomasti. Ja uskotko nyt, että Hän parantaa sinut siitä? Hyväksytkö sen nyt? Kaikkivaltias Jumala, rukoilen, että parannat naisen ja että hän voi lähteä täältä terveenä Jeesuksen Nimen kautta. Aamen. Tuo hermostuneisuus aiheuttaa… Se aiheuttaa mahahaavan, happamuuden sisällä… Aivan oikein. Mene nyt ja hanki, ole… usko… Jos Hän tiesi, mikä sinussa oli vialla ja mitä olet tehnyt, Hän tietää, mikä lopputulos tulee olemaan nyt. Ajatteletko, että Hän kertoo minulle totuuden? Jos Hän ei kertoisi, miten Hän antaisi minun tietää, mikä oli …?… näetkö? Onko se oikein?

19         Sinä tunsit tuon naisen. Sinä tunsit hänen elämänsä. Ja oliko se täysin totta? Jokainen sana siitä? Pienenä lapsena, tuli alas? Onko se totta? Hän ei ehkä koskaan edes kertonut sinulle joitakin niistä asioista, ja sinä tiesit hänet oikeaksi naiseksi? Kuten oli hänen kohdallaan, niin on myös sinun kohdallasi nyt. Mene, ja Herra olkoon kanssasi. Olkaa onnellisia, iloitkaa. Ymmärrättekö? Olet… olet saanut itsesi tilaan. Sinun puolestasi on rukoiltu ennenkin ja monta kertaa. Näetkö? Näin on. Kokoukset. Mutta… Yrität saada kiinni jostain… Se on juuri sinun päälläsi, se on nyt. Se on…? …Kun olet täällä ylhäällä (Näettekö?), sitten tipahdat tänne alas. Ja kun olet täällä alhaalla, olet alakuloinen ja alamaissa ja hermostunut ja järkyttynyt. Sinulla on tosi järkyttäviä jaksoja, tiedäthän, mielenterveysongelmia. Tiedättekö, mikä saa sinut tuntemaan olosi tuollaiseksi… No, aivan hermostuneeksi. Nyt, katsohan, ja sinä – ja sinä – saat… Ensin ajattelet: ”Olen parantunut.” Sitten putoatte tänne ja sanotte: ”Oi, menetin sen.” Varmasti, koska annat itsesi pudota tänne alas. Näetkö? Pysy täällä ylhäällä. Pysykää juuri tässä. Laita rengas tuon ympärille. Mene nyt, Jumala siunatkoon sinua Herran Jeesuksen Nimessä.

20         Tule, rakas sisar. Hyvää päivää. Herra siunatkoon sinua. Uskotko, että nämä asiat, joita näet ja kuulet, tulevat Herralta Jeesukselta Kristukselta? Kyllä. Tietysti on yksi asia, kun näen sinun vapisevan, äiti, ilman näkyä tai ilman mitään, tiedän, että sinulla on halvaus, kun näen sinun vapisevan, se on hermostollinen tila. No niin, jutellaanpa hetki… Ja ehkä Herra Jeesus voisi näyttää minulle jotakin muuta sinussa… Ja tietysti sinulla on silmälasit. Tietysti silmässäsi voi olla jotain vikaa. Kuka tahansa voi nähdä sen. Näetkö? Mutta ehkä sinulla on… Kyllä. Meidän välillämme tippuu verta. Ja se on anemiaa. Onko se oikein? Jos se on oikein, kohota kätesi ylös. Hyvä on. Jumala siunatkoon sinua, sisareni, ja Herra Jeesus Kristus parantaakoon sinut Jeesuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene nyt ja usko koko sydämestäsi.

21         Tulkaa, rouva. Hyvää päivää, rouva. Tule tänne hetkeksi. Ei, äiti. Haluan, että nouset ylös. Nostakaa hänet ylös. Älkää jääkö makaamaan. Katso minuun. Uskotko, että olen Jumalan profeetta? Uskotko, että se, mitä kuulet, on totuus? Sinä alat olla kauhean sairas, etkö olekin? Siksi teet noin. Se on… Saatana yrittää ryöstää sinut. Jos uskot, että olen Hänen palvelijansa, saat tänä iltana vapautuksen. Olet tullut pitkän matkan tänne, etkö olekin? Aivan oikein.

Ja etkö kärsi jostain niveltulehduksesta tai jostain, joka on todellista… Se on selässäsi ja ylhäällä ja alhaalla. Eikö niin? Tämäkin nainen kärsii selästään. Eikö niin, rouva? Nyt se on munuaisissa, tässä, mutta teillä on niveltulehdus. Onko se… Haluatko… Sinulla oli myös tuberkuloosi. En tiedä, tiesitkö sen. Tiesit sen? Tiesitkö sinä sen? Äiti… Laita kätesi hänen ympärilleen, isä. Kaikkivaltias Jumala, katso tuota vanhaa pariskuntaa, Herra, kuin vanha isä ja äiti. Raukka on sairas, kärsii. Saatana, tule ulos hänestä. Sinut on paljastettu, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä nainen. Tule ulos hänestä.

Jumala siunatkoon sinua, rouva. Uskotko, että munuaisvaivasi on poissa? Uskotko? Eikö teillä ole halu palvella Jumalaa (näettekö?) lähempänä kuin se, miten olette kävelleet. Eikö niin? Olette rukoilleet sitä viime päivinä. Eikö niin? Ja kun seisoitte tuolla alhaalla jonossa, pelkäsitte, että sanoisin teille sen, kun tulisitte tänne ylös, kun tulisitte tänne. Mene nyt vain ja usko koko sydämestäsi. Onko se totta? Se on totuus. Mistä minä tietäisin, mitä rukoilette ja mitä teette sydämessänne? Jos uskot koko sydämestäsi, sinusta tulee terve ihminen. Usko koko sydämestäsi.

22         Sinulla oli sama asia kuin hänelläkin, munuaisissa. Voit mennä pois lavalta; teidät molemmat parannettiin samaan aikaan. Sanokaamme: ”Ylistetty olkoon Jumala.” Uskokaa.

Herra Jeesus, rukoilen, että teet hänet terveeksi ja parannat hänet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Uskotteko te?

Sinulla on syöpä, eikö olekin? Haluatko päästä sen yli? Sinun täytyy uskoa Jumalaan nyt tai et pääse koskaan sen yli. Uskot, että Hän tekee sinut terveeksi. Nouse jaloillesi ja ota sitten vastaan parantumisesi Herran Jeesuksen Nimessä. Mene …?…. usko Häneen koko sydämestäsi. Usko Jumalaan. Jumala tulee toteuttamaan sen.

Hyvää päivää, herra. Sinä et tunne minua? Minä en tunne sinua. Uskotko, että olen Hänen profeettansa? Tarkoitan Herran Jeesuksen Kristuksen profeettaa, jonka Hän sanoi asettavansa seurakuntaan? Uskotko siihen? Etkö haluaisi mennä kotiin ja syödä niin kuin ennenkin, syödä kunnon aterian? Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jos uskotte tämän, mene ja syö, mitä haluat. Uskokaa Jumalaan.

23         Uskotko sinä Jumalaan? Uskotko, että Hän on täällä tehdäkseen sinut terveeksi? Hyvä on. Jos uskot siihen, jos Jumala auttaa, ja uskosi nousee juuri nyt sellaiselle tasolle, että sydänvaivat lähtevät sinusta. Haluaisitko päästä sen yli? Kohota kätesi. Sano: ”Minä hyväksyn sen, Herra Jeesus.” Jumala siunatkoon sinua ja mene Herran Jeesuksen Nimessä ja tule terveeksi. Halleluja. Ylistäkää Herraa. Uskotteko te yleisön keskellä? Uskotteko te?

Joku täällä, katsokaa ja uskokaa. Entä te, rouva, joka istutte tuolla… Tietysti huomasin, että teillä on silmät ristissä. Uskotteko te koko sydämestänne? Katsokaahan taas tännepäin. Enemmänkin. En tiedä, tiedätkö sitä vai et, mutta sinäkin kärsit syövästä. Tiesitkö sen? Jos tiesit sen, nouse seisomaan jaloillesi ja ota vastaan parantumisesi Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tule terveeksi.

24         Mitä teette siellä yleisössä?   Uskotteko te? Rukoilkaa. Uskokaa.

Mitä te rouva, teidän… iäkäs rouva, jonka käsi on kohotettu ylös. Uskotko, että olen Jumalan profeetta? Kyllä. Uskotko koko sydämestäsi. Jos Jumala, tässä, juuri tässä, paljastaa minulle, mikä sinua vaivaa, hyväksytkö sen? Siinä, sinun astmaattinen tilasi… Onko se oikein? Onko se oikein? Kohota kätesi ja sano… Hyvä on. Nouse ylös ja parane sitten Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hyväksykää parantumisenne. Kuinka moni täällä haluaa hyväksyä parantumisensa juuri nyt ja sanoa: ”Haluan hyväksyä parantumiseni.”…?…veli ja sisar…?…ei haluasi hyväksyä parantumistaan, nouskaa seisomaan… Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Nimessä pyydän jokaista paholaisen epäilevää henkeä tässä huoneessa olemaan kirottu ja tulla lähetetyksi pois. Jeesuksen Nimessä. Nouskaa seisomaan, ottakaa vastaan parantumisenne. Parantukaa. Halleluja. Nouskaa seisomaan…?…

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.