53-0608E SINUN SANASI MUKAISESTI
(At Thy Word)
Connersville, Indiana, USA, 8.6.1953

¹      Hyvää iltaa, kristityt ystävät. On suuri etuoikeus olla täällä jälleen tänä iltana aloittamassa uutta viikon mittaista jumalanpalvelusta… Veli on kai kertonut teille, että saamme pitää paikan viikon ajan. Ja olemme siitä kiitollisia. Haluamme kiittää täällä olevia miehiä, yhteistyöhön osallistuvia pastoreita ja niitä, jotka lähtivät eteenpäin hakemaan sitä. Haluamme kiittää jokaista teistä siitä, että annoitte meille kutsun, että jäisimme tänne. Ennen kaikkea me tietenkin kiitämme Jumalaa lupauksesta. Haluamme kiittää tämän kaupungin pormestaria ja kaupungin virkamiehiä siitä, että saamme käyttää tätä paikkaa. Siunatkoon Herra heitäkin runsaasti.

Ja me yritämme Jumalan avulla ja parhaamme mukaan palvella tällä viikolla sairaita ja hädänalaisia, jotka tarvitsevat pelastusta ja myös heidän ruumiinsa puolesta, Herramme Nimessä, parhaamme mukaan.

²      Se on tavallaan uusi asia, jota yritämme nyt. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt parhaani mukaan hoitaa kokouksia itse ja – siis ilman manageriani ja heitä. Täällä ei ole ketään muuta kuin minä ja pieni poikani, seitsemäntoistavuotias poika. Minun on siis pidettävä saarnat ja niin edelleen. Ja olen aina ajatellut, että ehkä Herra auttaisi minua tekemään sen joskus, ja minä yritän sitä. Joten olkaa kärsivällisiä kanssani hetken aikaa.

Ja yleensä jään kotiin, en syö, tulen kokouksiin, paastoan, rukoilen, tulen suoraan puhujakorokkeelle ja aloitan heti sieltä, rukoilen sairaiden puolesta. Tietysti se tekee kokouksesta paremman, tiedän sen. Koska olette jo voitelun alla. Mutta nyt haluaisin lukea tekstin, puhua Sanasta jonkin aikaa ja sitten rukoilla sairaiden puolesta. Niin vetäjät yleensä tekevät.

Nyt, Herra siunatkoon teitä. Kiitämme teitä hienosta yhteistyöstänne kaikkialla.

³      Ja nyt – ja eilen illalla, tai pikemminkin eilen iltapäivällä, tai pikemminkin eilisiltana, he ottivat tässä kokouksessa rakkaudenuhrin minun puolestani. Haluan kiittää teitä. En ole sen arvoinen, että annatte sen minulle. En ajatellut sitä ennen kuin eilen illalla, kun he toivat sen minulle ja sanoivat: ”Tässä on rakkausuhri sinulle.” No, olin todella iloinen siitä.

Ja vakuutan sinulle tämän, kristitty ystävä, että jokaisen sentin siitä, jonka tiedän, mitä sen kanssa tehdä, teen sen Jumalan kunniaksi. Kuka tahansa on tervetullut, niin tervetullut kuin vain voi olla, tutkimaan, miten käytän rahan. Jokainen penni, jota en tarvitse perhettäni varten, ja se, mitä minun täytyy käyttää menoihini ja muihin asioihin, menee suoraan lähetystyöhön. Ja vien itse Evankeliumia muualle maailmaan, joten tiedän sitten, millaista se on.

⁴      En ole koskaan elämässäni kerännyt uhria. En ole koskaan pystynyt siihen. Muistan erään kerran… Jotkut ystävistäni ovat tulleet tänne seurakunnasta. Ja muistan, että vähän aikaa sitten jouduin tilanteeseen, jossa he… Onko teillä koskaan ollut tilannetta, jossa ette ole saaneet tulojanne riittämään? Minä saarnasin siellä Tabernaakkelissani kaksitoista vuotta ilman penniäkään palkkaa. Olin Indianan osavaltion riistanvartijana tässä piirikunnassa useita vuosia. Tarkistin korkeajännitelinjoja ja niin edelleen, ja tein töitä, ansaitakseni elantoni. Minun ei tarvinnut… Ajattelin aina: ”Jos joku, jos kerran olin nuori ja pystyin tekemään töitä, miksi en tekisi töitä.” Ja sitten saarnasin siinä ohessa.

⁵      Melkein joka ilta viikon aikana, kävelin pitkin korkeajännitelinjoja pitkin univormu päällä. Ja löysin jonkun, joka teki parannuksen, ja vein hänet purolle, kastoin hänet ja palasin takaisin märät vaatteet päällä. Juuri niin. Maanviljelijät ja kaikki muutkin pellolla puhuivat Herrasta ja he alkoivat itkeä ja antoivat sydämensä Jumalalle, minä otin heidät, otin olkihattuni pois ja menimme purolle ja hoidimme asian siellä, ja jatkoimme matkaa riemuiten. Olen tehnyt niin, kun minun piti rikkoa jäätä. Menin suoraan sinne, ja vaatteet jäätyivät kiinni minuun, enkä koskaan elämässäni vilustunut sen takia.

Niinpä muistan yhden kerran… Nyt, vaimoni on paikalla myös, joten kuulen tästä varmaan kokouksen jälkeen. Jouduimme tilanteeseen, jossa emme pystyneet tulemaan toimeen, joten sanoin hänelle: ”Aion kerätä uhrilahjan.”

Hän sanoi: ”Minä tulen sinne seuraamaan sinua.”

Menin Tabernaakkeliin ja sanoin: ”Luuletko, etten pystyisi siihen?”.

⁶      Nyt, ei siksi, etteivätkö he haluaisi, nuo rakkaat ihmiset olisivat valmiita leikkaamaan kätensä irti minun vuokseni. Mutta en vain halunnut heidän tekevän sitä. Tiedän aina, että se on yksi sananpalvelijoiden heikkouksista, joka yleensä vie heidät pois Jumalan valjaista: raha. ”Rakkaus rahaan on kaiken pahan alku ja juuri.” Niinpä tulimme tänne, ja kaikki Branhamit olivat kulkureita ja niin köyhiä kuin vain voivat olla. Haluan olla samanlainen kuin muutkin.

Jokin aika sitten eräs kaveri Kaliforniasta halusi antaa minulle Cadillac-auton. Hänen vaimonsa oli parantunut syövästä, ja hän sanoi: ”No, Veli Branham, me annoimme Avakille Cadillacin.” Hän sanoi: ”Me menemme ja ostamme sinulle sellaisen.”

Sanoin: ”Kiitos, veli. Vanha kuorma-autoni Chevrolet on vielä aika hyvässä kunnossa”, sanoin.

He antoivat minulle Pontiacin, ja minä vain vaihdoin sen joka kerta takaisin, ja niin he… Hän sanoi: ”Minä… Me haluamme, että saat Cadillacin.”

⁷      Sanoin: ”Ei näyttäisi hyvältä, jos tulisin nyt Arkansasin halki, isolla Cadillac-autolla, ja tässä minun väkeni tulisi luokseni, ja pienet vanhat naiset tuolla ulkona, puolikuolleina, selkävaivoista kärsivinä, naisvaivoista kärsivinä, vetäen puuvillasäkkiä pellon halki tuolla tavalla; vetäen noin 25, 50 kiloa puuvillaa perässään; ehkä heillä oli rasvaista pekonia ja maissileipää aamiaiseksi, ja he sanoisivat: ”Oi, tuolla menee veli Branham Cadillacissa?” Se ei minusta näyttäisi oikealta.

Nyt, jos teillä on Cadillac, se on ihan ok, ymmärrättehän, mutta minä puhun vain itsestäni.

Muistan, kun menin erääseen kokoukseen, yhteen ”Parantumisen ääni” -konferenssiin. Ajoin paikalle. Siellä oli eräs kaveri, jolla oli suuri, mittatilaustyönä rakennettu Packard. Toisella oli Lincoln, ja minulla oli vanha 35-vuoden Chevrolet. Se jos mikään näytti vähäpätöiseltä noiden isojen autojen välissä. Mutta se vei minut sinne yhtä hyvin kuin heidänkin autonsa. Pääsin perille ihan samalla tavalla.

Niinpä muistan aikovani kerätä tämän uhrin. Menin sinne, ja vanha veli Wiseheart, siunattu olkoon hänen sielunsa, hän on tänä iltana kirkkaudessa, vanha diakoni oli siellä, iäkäs mies, sanoin: ”Aion kerätä uhrin. Haluan, että sinä teet. Minulla on jotain…”

⁸      Ja kaikki alkoivat katsella minua. Ja vanha veli Wiseheart, monet teistä täällä Tabernaakkelissa muistavat hänet. Ja niin hän meni… Sanoin: ”Ota hattuni, haluan laittaa sen kiertämään, tämä on jotain…”. Ja kaikki tietysti menivät… Siellä edessä istui pieni vanha nainen, takana vuosia, vaikeita aikoja. Hän työnsi kätensä pieneen taskuun, jota pidetään esiliinan alla, tiedättehän, ja tuo tasku on esiliinan alla. Hän otti esiin pienen lompakon, jossa oli pieni suljin päällä. Hän avasi sen ja alkoi poimia kolikoita. Voi ei, en voisi ottaa sen raukan rahoja. Tunsin, että se painoi sydäntäni, ja kun tulin tuon kokoiseksi, sanoin: ”Oi, minä vain pilailin, nähdäkseni, mitä sanoisitte.” Oi, istuen tuolla tavalla. Sanoin: ”En tarkoittanut sitä.”

⁹      Veli Ryan, vanha mies; luulen, että hän istuu täällä jossain. Yleensä hänet näkee istumassa täällä. Hänellä on pitkät hiukset ja pitkä parta. Hän on kotoisin Michiganista. Hän oli ajanut vanhalla polkupyörällä sinne ja antanut sen minulle. Hän ei voinut viedä sitä takaisin, koska hän kaatui sen kanssa. Joten korjasin sitä hieman ja maalasin sen. Otin sen ja myin sen viidellä dollarilla, eikä minun tarvinnut kerätä uhria. Joten minä… Herra tekee tien, eikö niin? Niinpä Hän tekee tien. Ja kiitän teitä todella paljon, ystävät, sydämeni vilpittömyydestä. Ja lämpimällä kristillisellä rakkaudella kiitän teitä. Ja Jumalan armosta, kun tapaamme siellä tuona suurena päivänä, tulette huomaamaan, että olen tehnyt parhaani. Herra siunatkoon teitä.

Nyt, haluan lukea pikaisesti muutamia raamatunkohtia ja puhua hieman Jumalan Sanasta. Ja sitten aloitamme rukousjonon. Muistakaa, että kokoukset jatkuvat sunnuntai-iltaan asti, jos Herra suo. Joten haluamme varata joitakin iltoja vain – vain, ehkä joinakin iltoina tällä viikolla haluaisin nähdä, voisimmeko aloittaa rukousjonon ja rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka ovat läsnä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹⁰   …ehkä, mutta jos olette kristittyjä, ainoa asia on uskon puute, uskotte sen juuri siinä. Ja vain siksi, että teille sanottiin, no, sitten te vain – jos ette vieläkään suostu korjaamaan sitä, lopettamaan ilkeyttänne ja sitä, mitä teette, siitä ei ole teille mitään hyötyä. Ymmärrättekö? Niinpä parantumisessa on kyse vain uskostanne Kristukseen, aina.

Nyt, Luukkaan evankeliumin 5. luvussa luen nämä sanat.

Ja kun kansa tungeksi hänen luoksensa kuullakseen Jumalan sanaa… (Pidän siitä) …, hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,

Ja hän näki kaksi venettä seisovan järven rannalla; kalastajat olivat lähteneet niistä ja pesivät verkkojaan.

Ja hän astui toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä, että hän työntäisi sen vähän irti maasta. Ja hän istuutui ja opetti ihmisiä veneestä käsin.

Ja kun hän oli lopettanut puhumisen, hän sanoi Simonille: ”Menkää syvään veteen ja laskekaa – laskekaa verkko vetääksenne sen.

Simon vastasi ja sanoi hänelle: ”Mestari, me olemme raataneet koko yön emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun sanasi mukaisesti minä lasken kuitenkin verkon alas”.

Ja kun hän oli sen tehnyt, hän sai siihen mukaansa suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.

Silloin he huusivat kumppaneilleen, jotka olivat heidän kanssaan veneessä, että he tulisivat auttamaan heitä. Ja kun he tulivat ja täyttivät molemmat veneet, niin että ne alkoivat upota.

Kun Simon Pietari näki… hän lankesi polvilleen Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, sillä minä olen syntinen ihminen, Herra”.

Sillä hän oli hämmästynyt, ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, siitä kalojen määrästä, jonka he olivat saaneet:

Ja niin olivat myöskin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen poika, jotka olivat Simonin kumppaneita. Ja Jeesus sanoi Simonille: ”Älä pelkää, tästä lähtien sinä saat saaliiksi ihmisiä”.

Ja kun hän oli tuonut heidän veneensä maihin, jättivät he kaiken ja seurasivat häntä.

¹¹   Nyt, kumartakaamme päämme hetkeksi rukousta varten. Taivaallinen Isämme, uuden viikon alku, uusia asioita edessä… Yksi viikko historiassa, monia merkkejä, ihmeitä, joita Sinä teit meille. Me olemme kiitollisia. Rukoilen, Isä, nyt, että autat meitä tämän tulevan viikon läpi. Ja olkoon se vielä paljon ja monta kertaa suurempi, vain Jumalan kunniaksi. Suo se, Isä.

Parantukoot monet sairaat, palautukoot luopiot, syntiset syntykööt Jumalan valtakuntaan. Tulkoon vanhanaikainen herätys koko maahan, Herra, joka saa tuhannet sielut tulemaan, tarvitsevien tullessa Kristuksen luokse sielunsa pelastamiseksi, sairaiden ruumiidensa parantamiseksi. Sillä me pyydämme sitä rakkaan Lapsesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nyt, jos haluaisin ottaa, mitä kutsuisin tekstiksi, muutaman hetken ajaksi, olisi: Sinun sanasi mukaisesti. Pidän Sanan lukemisesta. Se on inspiraatio. Raamattu sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Jumalan Sanan kautta.” Se on totta. Kun kuulemme Jumalan Sanan, silloin usko tulee esiin.

¹²   Haluaisin tarkastella tätä tänä iltana, niin kuin näkisin sen – ehkä maanantaina. Maanantaina, kun kaikki olivat ehkä kuulleet suuren saarnan sunnuntaina ja saarnan, ja Hän lähti matkaan, eikä Hänellä ollut mitään varattuja paikkoja, vaan Hän kokoontui alhaalla meren rannalla. Tavallisesti Hänen oli pysyttävä kaukana rikkaista ja ihmisistä, joilla oli paljon maallista omaisuutta, joten Hän meni alas kalastajien, talonpoikien, alhaisina pidettyjen ihmisten joukkoon; ihmisten, joilla ei ollut paljoa tämän maailman tavaroita, mutta jotka olivat rikkaita uskossa. Haluaisin mieluummin olla sellainen.

Siellä hän siis löysi Hänet, missä ihmiset uskoivat Häneen. Ja sieltä te löydätte Hänet tänä iltana. Siellä ihmiset uskovat Häneen. Siellä Hän tulee olemaan. Hän on aina siellä, missä Hän on – ja tekin olette yleensä siellä, minne olette tervetulleita.

Nyt, sitten ajattelemme Häntä, kun Hänen kanssaan oltiin kokoontuneina tuolla alhaalla; näen Hänen tulevan ja muutamien miesten seuraavan Häntä. Ja Hän pysähtyi rannalle… rantaan. Minulla on kuva juuri siitä, missä Hän – Hän piti tämän saarnan, sellaisena kuin se on nykyään. Siellä on yhä pieniä venesatamia, joihin veneet vedetään sisään. Ja toivon voivani pitää siellä parantumisjumalanpalveluksen lähiviikkoina, jos Herra suo.

¹³   Nyt, kun Hän alkoi puhua, ja voin nähdä naisia ylhäällä kukkulanrinteellä ja miehiä pellolla härän kanssa kyntämässä ja niin edelleen. He kuulivat, että tuo kuuluisa Saarnaaja, joka oli juuri tullut maailman tietoisuuteen, oli tuolla alhaalla meren rannalla saarnaamassa. Voin nähdä, kuinka he jättivät pyykkinsä ja lähtivät, pysäyttivät härät ja sitoivat ne, menivät alas kuulemaan Jumalan Sanaa. Oi, minä olisin varmasti halunnut kuulla Hänen saarnaavan, ettekö tekin? Jos mistä, niin pidän hyvän saarnan kuuntelemisesta, kuulla miehen saarnaavan. Uskon kuitenkin, että kaikista saarnoista, joita olen koskaan elämässäni kuullut, olisin halunnut elää kuullakseni, kun Hän seisoi siellä ja sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, minä annan teille levon.” Ettekö olisi halunneet kuulla sitä? Luulen, ettemme koskaan tule kuulemaan sitä. Mutta yhden asian kuulemme, jos olemme uskollisia: ”Mene Herran iloon, sinä siunattu, joka on valmistettu sinulle maailman perustamisesta asti.” Olet ollut uskollinen muutamassa asiassa, Jumala on tekevä meistä monien asioiden hallitsijoita.

¹⁴   Kuinka ihanaa onkaan ajatella, että sinä iltana, kun kaikki taistelut ovat ohi ja me istumme tuolla suurella hääillallisella, eikö se tulekin olemaan ihanaa? Katson pöydän toiselle puolelle ja näen sattumalta veli Willetsin istumassa pöydän toisella puolella. ”No, he olivat Connersvillen kokouksessa.” ”He olivat Connersvillen kokouksessa.” Tiedättekö, minä… minä jotenkin uskon, että meidän täytyy hieman itkeä, eikö niin? Kun kurkotan pöydän yli ja näen sen, kaikki nuo vanhat taistelun runtelemat veteraanit, kumartuneina pöydän yli, pitäen toisiaan kädestä kiinni, itkien ilosta. Eikö se tulekin olemaan ihanaa? Ja kuulen hopeisen kuulutuksen, pasuunoiden soiton, ja Kuningas saapuu kauneudessaan, majesteettiset vaatteet yllään. Hän kulkee pöydän vieressä, tarttuu käsillään ja pyyhkii kyyneleet silmistämme ja sanoo: ”Älkää itkekö nyt, kaikki on ohi”. Aamen. Sitä päivää varten minä elän. Siksi painostan ja kerjään ja rukoilen kadotettujen sielujen puolesta ja teen kaikkeni saadakseni heidät Herran Jeesuksen luo. Sitten haluan asettua Hänen jalkojensa juureen ja kuunnella Häntä, kuten nämä ihmiset tekivät.

Hän alkoi saarnata. Ja ihmiset alkoivat uskoa, ja väkijoukkoja alkoi tulla kukkuloiden yli. Tämä uusi Kaveri, joka teki ihmeitä, teki merkkejä ja ihmeitä, näytti tietävän asioita ennen kuin ne tapahtuivat… Millainen ilmiö, ja kaikki he tulivat alas kuuntelemaan Häntä, alkoivat painautua Häntä kohti, tulivat lähelle Häntä.

¹⁵   Nyt, muutetaan kameraa hetkeksi mielessämme. Katsokaa, kuinka Pietari ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, istuvat siellä kannon tai vanhan pölkyn päällä meren rannalla; näen Pietarin istuvan siellä, ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, istuvat siellä, he olivat kalastaneet koko yön, he olivat pettyneitä. Kuka tahansa teistä kalastajista tietää, millaista on kalastaa koko yön eikä saa mitään saaliiksi. Se on todella masentavaa.

Niinpä he olivat pesseet verkkonsa ja ripustaneet ne kuivumaan, ja siinä he istuivat kannon päällä. Ja jotkut heistä sanoivat: ”No, tuolta tulee se tyyppi, se saarnaaja; katsotaanpa, mitä hän aikoo puhua.”

Näen vanhan apostolin ottavan pölkyn ja istuvan alas. Hetken kuluttua hän alkoi kuunnella ja sanoi: ”Tuossa kaverissa on jotain erilaista.” Hän sanoi: ”Tuossa kaverissa on jotain erilaista.” Siirtää pölkkyänsä hieman lähemmäs. Hetken päästä hän seisoi aivan Häntä vastapäätä. Hänessä oli jotain, joka veti ihmisiä puoleensa. Hänellä on yhä tuo sama voima. ”Jos minut korotetaan, niin minä vedän kaikki ihmiset luokseni.”

¹⁶   Ei ole väliä kuinka yksinkertainen Evankeliumi on, jos Kristus on siinä, se vetää ihmisiä puoleensa. Hän on suurin magneetti, kuten puhuimme tänä iltapäivänä, jonka maailma on koskaan tuntenut: ”Vedän kaikki ihmiset luokseni.”

Sitten kun väkijoukko kasvoi suureksi, näen Hänen katsovan ympärilleen – uskon, että Hän tiesi, että vene oli siellä. Niinpä Hän astui veneeseen ja sanoi: ”Pietari, työnnä vähän ulos; haluan saarnata hetken aikaa.” Ja kun Hän seisoi siinä ja alkoi saarnata ihmisille, no, sitten kun Hän oli lopettanut, Hän lainasi Simonin venettä, eikä Hän koskaan lainaa mitään, ellei Hän maksa siitä. Ja Hän sanoi: ”Simon, haluan, että menet syvään veteen, laskeaksesi.”

Oi, jos puhuisin siitä hetken aikaa: ”Laskeaksesi.” Siinä on ihmisten uskon ongelma tänä iltana: te pelkäätte päästää sitä irti. Monilla teistä on uskoa, mutta ette uskalla päästää sitä irti. Uskonne ilman tekoja on kuollut, aivan kuten ruumis ilman henkeä on kuollut. Näettekö? Jos teillä on uskoa, osoittakaa se minulle teoillanne.

¹⁷   Nyt, näettekö, Paavali vanhurskautti Aabrahamin uskon kautta. Jaakob vanhurskautti hänet tekojen kautta. Paavali sanoi, että Aabraham vanhurskautettiin, Room. 4, uskon kautta. Ja sitten Jaakob tulee ja sanoo, että hän oli vanhurskautettu tekojen kautta. Molemmat vahvistivat toisensa. Paavali puhui siitä, mitä Jumala näki: hänen uskonsa. Jaakob puhuu siitä, mitä ihminen näkee: tekonsa. Ja jos sanotte: ”Minulla on usko Jumalaan” ja pelkäätte panna uskoanne käytäntöön, niin siitä ei ole teille mitään hyötyä.

Juuri niin on tämän maailman nykyisten ihmisten laita, monilla heistä on uskoa, mutta he pelkäävät lähteä liikkeelle sen kanssa. Te ette vain rohkene uskaltautua edes vähän. Vain sanoa: ”No, minä voin. Kaikki minä voin tehdä Kristuksen avulla, joka vahvistaa minua.” Aamen.

Katsokaa Häntä, Hän sanoi: ”Menkää syvälle ja laskekaa alas verkot.”

¹⁸   Toisin sanoen voin kuulla Pietarin sanovan: ”No, Herra, me olemme kalastajia. Me synnyimme ja kasvoimme tällä järvellä. Me tiedämme, milloin kuu on oikeassa ja milloin kaikki merkit ovat oikeassa. Tuolla vedessä ei ole edes kalaa. Me raadoimme koko yön. Ja me tiedämme, milloin merkit ovat oikeat, emmekä koskaan saaneet yhtään kalaa. Emme saaneet mitään. Ja sitten sinä tulet ja käsket minua palaamaan samoille vesille, joissa olen vetänyt nuottaa?

Ja laskea alas ja saada kokonainen vene täyteen niitä? Eihän se voi olla mahdollista.” Jos hän olisi sanonut niin, hän ei olisi saanut niitä.

Mutta hän sanoi: ”Herra, olen raatanut koko yön, enkä ole saanut mitään, mutta Sinun Sanasi mukaisesti lasken kuitenkin verkon alas.” Siinä te olette. Siinä on salaisuus: Toimia Jumalan Sanan mukaisesti.

Jos siellä ei olisi kaloja, Jumala pystyy laittamaan sinne kaloja. Hän teki sen. Se sama verkko, joka oli vedessä koko yön eikä saanut mitään, mutta katso, kun Jumala sanoi: ”Laita se sinne.”

¹⁹   No, ehkä tänä iltana olette ehkä käyneet läpi jokaisen maamme lääkärin vastaanoton. Ehkä olette käyneet parantumiskokouksissa ja teidät on voideltu monta kertaa. Mutta tänä iltana: ”Sinun sanasi mukaisesti, Herra, minä tulen.” Sillä tavalla se tapahtuu. ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, minä lasken verkon alas, koska Sinä sanoit minulle, että jos pyydän mitä tahansa Sinun Nimessäsi, Sinä teet sen.” Tämä ei ole totta. Ja uskon, että se on totuus, ja lasken verkon alas juuri nyt Sinun käskystäsi.”

Älkää pelätkö; pyytäkää paljon. Teillä ei ole, koska ette pyydä. Ette pyydä, koska ette usko. Näin on. ”Pyytäkää, niin saatte; etsikää, niin löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” Se on Jumalan Sana.

Nyt, laskemme alas verkon vetämistä varten. Näen tuon vanhan apostolin vetämässä tuota isoa nuottaa tuolla vedessä, valmistautumassa. Ja kun hän alkoi vetää verkkoa, hän veti pari kertaa, eikä siellä ollut mitään. Jonkin ajan kuluttua jokin alkoi kiskoa, alkoi tarttua kiinni. Laskekaa vain kerran alas ja kokeilkaa. Pienellä ponnistuksella ette ehkä tunne paljoa. Toisella pienellä ponnistuksella et ehkä tunne. Voi mennä useita yrityksiä. Mutta hetken kuluttua te tunnette vetoa. Jokin on tarttunut kiinni. Jokin on linjan toisessa päässä.

²⁰   Kuten pikkupoika, joka sai sähkön pulloon. Hän sanoi: ”Minä sain sen, minä sain sen.” Hän ei tiennyt, mitä hänellä oli, mutta hänellä oli jotain. Uskokaa Jumalaan; ottakaa Hänen Sanansa todesta. ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, minä lasken verkon alas.” Ja niin hän teki, ja hän sai suuren määrän kaloja.

Epäusko, ensimmäinen asia, tiedättehän, olisi tarttunut siihen, kun hän sanoi: ”Laskekaa verkko ja vetäkää se”, siinä missä he olivat kalastaneet. Kuinka typerää se onkaan lihalliselle mielelle. ”No”, he sanoivat, ”siellä ei ole kaloja.”

Mutta Jumala oli laittanut sinne kaloja Sanansa tähden, koska Hän oli jo puhunut: ”Laskekaa verkko alas vetämistä varten”, ja jos… jos siellä ei ole mitään vedettävää, Jumala laittaa sinne jotain vedettävää, jos Hän niin sanoo. Jos uskotte Häntä, tehkää Hänen Sanansa mukaisesti.

²¹   Ja nyt vielä yksi asia: he olivat koko yön vetäneet nuottaa eivätkä olleet saaneet mitään. Mutta yhden kerran, kun he uskoivat Jumalan Sanan siitä, he saivat kaikki kalat ja ne saivat jopa heidän veneensä uppoamaan. Ihmisten äärimmäinen tilanne on Jumalan tilaisuus. Kun olet mennyt niin pitkälle kuin voit, kun lääkäri on tehnyt kaikkensa, mitä hän voi tehdä puolestasi, se on – se on aika, jolloin Jumala voi alkaa puhumaan sinulle. Mutta kun sinulla on jotain, mihin voit nojata Jumalan lisäksi, sinä tukeudut siihen. Ja kun tulee viimeinen hetki, silloin – silloin voitte puhua ihmiselle hänen sielustaan.

Tunnen erään miehen jokin aika sitten; en pystynyt puhumaan hänelle lainkaan. Yritin sanoa – hän teki pilkkaa kokouksesta. Hän sanoi: ”Voi, Billyllä on sekaisin päästään.” Jatkoi ja sanoi kaikenlaista. Hän oli myös lääkäri, harjoittelija sairaalassa.

²²   Ja eräänä iltana, noin muutama viikko sitten, olin siellä hätäpuhelun vuoksi. Hän kutsui minut huoneeseen ja sanoi: ”Veli Branham”, vähän eri tavalla silloin; hän sanoi: ”He aikovat irrottaa käteni”. Hän sanoi: ”Minulla on viisi lasta”, ja kysyi: ”Mitä minä teen?”.

”No”, sanoin, ”en tiedä.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, tunnen yhden sairaanhoitajattaremme täällä; hoidimme häntä noin kolme vuotta jalkavaivojen takia.” Ja sanoi: ”Nyt, hän meni sinne kerran, hänen puolestaan rukoiltiin, ja hän on normaali ja voi hyvin.”

Sanoin: ”Minä tunnen hänet, Margie Morgan.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, luuletko, että Jumala auttaisi minua?” Hän sanoi: ”Veli Branham, luuletko, että Jumala auttaa minua?” Sanoin: ”Jos muutat asenteesi ja uskot Häneen.”

²³   Ja muutama päivä ennen kuin tulin tänne, minulle kerrottiin, että lääkäri sanoi: ”Ei ole edes tarvetta leikata tuon miehen kättä.” Jumala oli parantanut hänet. Jumala on kykenevä ja pitää Sanansa, kun tehdään Jumalan sanan mukaisesti. Salaisuus on, että teette Hänen Sanansa mukaisesti, jos uskotte sen. Jokainen ihminen, joka on koskaan saavuttanut jotain, on ollut ihminen, joka on tehnyt Jumalan Sanansa mukaisesti. Uskotteko te sen?

Kuinka Mooses olisi voinut mennä ja hyökätä Egyptiin? Siellä hän seisoi autiomaassa ja sanoi: ”Herra, minä olen hidaspuheinen mies.” Hänellä oli puhevamma. Hän sanoi: ”En osaa puhua.” Hän alkoi keksiä kaikenlaisia tekosyitä. Mutta kun Jumala oli puhunut hänelle ja näyttänyt hänelle kirkkautensa, Jumalan Sanan mukaisesti, hän lähti Egyptiin.

²⁴   Voitteko kuvitella – eikö se ollutkin hassun näköinen näky sinä päivänä? Mies, joka teki Jumalan Sanan mukaisesti, vanha mies, kahdeksankymmenen vuoden ikäinen… Nyt, tässä on jotain epäilijöille. Tuo mies oli kahdeksankymmentä vuotta vanha, valkoinen parta roikkui alaspäin, pitkät valkoiset hiukset roikkuivat pitkin hänen selkäänsä, pieni vanha laiha ruumis, kahdeksankymmenvuotias mies. Ja tässä hän tulee aavikon poikki kädessään kiero keppi ja vaimo istuu pienen vanhan muulin selässä lapsi kummallakin lanteella: ”Minne olet menossa, Mooses?”

”Egyptiin valloittamaan sen.”

Yhden miehen invaasio, menossa alas… Miksi? Hän oli päättänyt tehdä Jumalan sanan mukaisesti. Näin on. ”Mistä tiedät, Mooses, että aiot ottaa vallan?”

”Jumala on sanonut niin, ja minä menen sinne ottamaan vallan.”

²⁵   No, nuo mekaaniset yksiköt, joita heillä oli Egyptissä, joka oli tuohon aikaan maailman suurin kaupunki, tai suurin kansakunta, heillä oli koko maailman käsissään, vaunut ja ratsumiehet. Ja tässä meni vanha mies, joka johti muulia vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa, ja hänellä oli pitkä valkoinen parta ja keppi kädessään, ja hän lähti alas ottamaan kaiken haltuunsa. Ja hän teki sen. Aamen.

Kun Jumala sanoo mitä tahansa, Hän tarkoittaa sitä. ”Mistä tiedät, että teet sen, Mooses?”

”Jumala sanoi niin, se ratkaisee asian.” Aamen. Pidän siitä: miehistä, jotka ottavat Jumalan sanan.

²⁶   Kerran eräs pikkupoika, jolla oli voileipä kädessään, muutama pieni kalapala. Ympärillä oli noin viisituhatta ihmistä. Jeesus istui kalliolla ja puhui ihmisille. Ehkä pikkupoika oli pinnaillut, tiedän vain, että me kutsumme sitä Indianassa pinnaamiseksi, lintsaamiseksi, miksi ikinä haluatte sitä kutsua. Hän oli ehkä lähtenyt kalaan ja nähnyt tuon Miehen; Hänessä oli jotain; hän halusi kuulla Hänen puhuvan. Pikkuinen kaveri tuli paikalle pieni lounas kainalossaan, ja ihmiset olivat niin nälkäisiä, että meinasivat pyörtyä. Hän kysyi: ”Onko teillä mitään syötävää?”

Hän sanoi: ”Täällä on pieni poika, jolla on viisi pientä voileipää.” Hän sanoi: ”Tuokaa hänet tänne.”

²⁷   Oi, voin kuvitella näkeväni tuon, vain draaman keinoin voin piirtää sen mieleeni. Voin nähdä pienen kaverin… Niin kauan kuin pienellä pojalla oli, se mitä hänellä oli, ei ollut kovin paljon, hän tuskin pystyi ruokkimaan itsensä sillä. Mutta kun hän kerran antoi sen, mitä hänellä oli, Jeesukselle, Jeesus ruokki viisituhatta.

Teillä ei ehkä ole kovin paljon, mutta antakaa se kerran pois; antakaa Hänelle se, mitä teillä on. Jos sinulla on noin paljon uskoa, anna se Hänelle. Päästä se irti ja katso, mitä se saa aikaan. Niin kauan kuin se oli hänen kädessään, se ei ollut paljon, mutta kun se joutui tänne, Jeesuksen käteen, se merkitsi jotain. Se ruokkii vain hänet tässä, se tuskin teki sitä. Mutta se ruokki viisituhatta ihmistä, ja sen jälkeen kerättiin täydet korit. Halleluja. Kun ajattelen sitä, sieluni tärisee ja vapisee. Jumalaa Sanansa mukaisesti…

Hän sanoi: ”Antakaa heidän kaikkien asettua maahan.”

Näen Hänen katsovan alas pieneen poikaan ja sanovan: ”Uskotko, että pystyn siihen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, Jeesus, seison aivan vierelläsi. Uskon, että pystyt siihen.”

²⁸   Sen Hän yrittää löytää tänä iltana: jonkun, jolla on lapsenomainen usko, joka seisoo vierellä ja sanoo: ”Jeesus, uskon, että Sinä voit tehdä sen.” Jos Hän saa jonkun tekemään sen, Hän tekee sen. Mutta jos peräännyt ja sanot: ”En tiedä, minä vain pelkään; tiedän, että uskon Sinuun, mutta en usko…”.

Voi, Hän ei voi käyttää teitä. Jos jotain, joka on avuton, niin selkärangaton ihminen, joka väittää olevansa kristitty ja pelkää seisoa vakaumuksensa takana. Jumala ei halua tuollaisia pelkureita; Hän ei voi käyttää heitä.

Kuten vanha Buddy Robinson, josta pidin – luin hänen kirjaansa; hän oli melkoinen mies; hän sanoi: ”Herra, anna minulle sahatukin kokoinen selkäranka ja anna minulle paljon tietoa sieluni harjakorkeuteen saakka, ja anna minun taistella paholaista vastaan niin kauan kuin minulla on hammas suussani, ja sitten jauhan häntä kunnes kuolen”.

Juuri sellaista uskoa ja päättäväisyyttä me tarvitsemme: jonkun, joka tekee jotain. ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra.” Varmasti. Sanasi mukaisesti, sanoen: ”Sanasi mukaisesti, Herra.”

”Mitä ikinä te pyydätte Minun Nimessäni, sen Minä teen.” Sitten: ”Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, tässä minä tulen.”

²⁹   Sitten voin huomata eräänä päivänä, kuten puhuimme eilen. Oli mies, joka oli kuollut; hän mätäni haudassa, Lasarus, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Näen Martan ja Marian seisovan siinä, tai Martta , joka sanoi: ”Veljeni on kuollut; hän jopa haisee tällä hetkellä. Mutta Sinun Sanasi mukaisesti, Herra, Sinä vain pyydät sitä, Sinä sanot sen, ja niin tapahtuu.”

Niin se on: Tehkää Jumalan Sanan mukaisesti. Mitä Jumala sanoo, sen Jumala pystyy toteuttamaan. Jumala kautta aikojen… Voin nähdä heprealaiset lapset sinä yönä, kun he tulivat tulisen pätsin luo. He olivat Babyloniassa. Millainen tilanne, millainen aika, siellä Babyloniassa. Nuo pojat olivat päättäneet, että heitä ei voitettaisi. He aikoivat uskoa Jumalan Sanan mukaisesti. Tarvitsemme lisää heidän kaltaisiaan tänä iltana: Sadrakkeja, Mesakkeja ja Abednegoja.

³⁰   Kuningas antoi ilmoituksen, julistuksen, ja hän sanoi: ”Jokainen, joka ei kumarra tätä kuvaa, heitetään tuliseen pätsiin”.

He sanoivat: ”Jumalamme pystyy pelastamaan meidät tästä tulisesta pätsistä, mutta jos Hän ei sitä tee, emme kuitenkaan tule kumartamaan sinua.” Pidän siitä, tuosta päättäväisyydestä.

Kuningas sanoi: ”Poltan sitten heistä pois vähän sitä pyhien kieriskelijöiden uskontoa.”

Niinpä he saivat vanhan pätsin kuumaksi, seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin se oli koskaan ollut. Näin heidän sitovan heidän kätensä taakseen. He pitivät koko yön rukouskokouksen. Seuraavana päivänä kuoleman marssi tuli, lankku, kävelivät tänne ylös, tie, mikä se olikaan, kivitie, pätsiin, ja he putosivat pätsiin. Voin nähdä, kuinka suuret vahvat miehet, kuningas, nousivat pystyyn ja sanoivat: ”Nyt näemme, kuinka hyvä tämä uskonto on, kuinka paljon, pitääkö Hän Sanansa vai ei.”

³¹   Mutta he olivat saaneet Jumalalta käskyn olla kumartamatta kuvia. Toimikaa Jumalan Sanan mukaisesti. Näen heidän aloittavan kuolemanmarssin; vanha taivas roihuaa punaisena tulesta. Hän sanoi: ”Haluatteko perua sen?”

He sanoivat: ”Ei, herra, meidän Jumalamme pystyy vapauttamaan meidät tästä, mutta emme kumarra kuvaanne.”

Niinpä he lähtivät nousemaan ylös. Kun he tulivat lähemmäs… Älkää olko huolissanne; jos toimitte Jumalan Sanan mukaisesti, niin paholainen tulee kääntämään kuumuuden teitä vastaan. Älkää luulko, ettei hän tekisi niin.

He jatkoivat matkaa ylöspäin. Kun he pääsivät pidemmälle, yhä kuumemmaksi, kuumemmaksi, kuumemmaksi, se alkoi käydä, voin kuulla Sadrakin sanovan Meesakille: ”Oletko varma, että rukoilit läpi?”

”Kyllä, kaikki on kunnossa.” ”Mennään sitten.”

³²   Eteenpäin, suoraan ylöspäin, alkavat horjua sieltä tulevan voimakkaan kuumuuden vuoksi, lähestyvät. Vielä yksi askel ja he menevät sinne sisälle. Näyttää mustalta kuvalta uskovalle, eikö vain?

Kääntäkäämme kameraa. Koko ajan jotain tapahtuu täällä alhaalla, jotain tapahtuu myös tuolla ylhäällä. Katsokaamme tuonne ylös ja katsokaamme, mitä siellä tapahtuu. Näen Hänen istuvan upeissa pappisvaatteissaan, jotka ovat Hänen päällään, ja katselevan tuolta ylhäältä alas. Näen tämän suuren arkkienkeli Gabrielin tulevan ylös, vetävän miekkansa, vetävän esiin miekkansa ja seisovan ja sanovan: ”Mestari, oletko katsellut alas Babyloniin? Siellä on miehiä, kolme ihmistä, jotka ovat ottaneet Sanasi ja seisovat sen varassa. Ja he aikovat polttaa heidät tänä aamuna.”

Voin kuulla Hänen sanovan: ”Kyllä, Gabriel, minä tarkkailen heitä”.

Kuulen Hänen sanovan: ”Katso, olen seissyt vierelläsi; anna minun mennä sinne alas; minä muutan näkymän tänä aamuna.” Uskon, että hän olisi voinut tehdä sen.

Kuulen Hänen sanovan: ”Gabriel, olet ollut hyvä enkeli; olet tehnyt juuri sen, mitä olen käskenyt sinun tehdä siitä lähtien, kun loin sinut. Mutta työnnä se miekka takaisin.”

³³   Työntäen sen takaisin sinne, Gabriel otti paikkansa Hänen rinnallaan. Sieltä tulee toinen Enkeli, joka välähtää nopeasti, hänen nimensä on Wormwood; hän hallitsee vesiä. Kuulen hänen sanovan: ”Mestari, katso alas Babyloniaan. Mitä ajattelet Babylonista? Niin”, hän sanoi, ”anna minun mennä sinne. Vedepaisumuksen tuhon aikana annoit minulle vallan hallita vesiä. Minä puhkaisin lähteet ja toin ilmakehät alas. Minä huuhtelin koko maan. Anna minun mennä sinne tänä aamuna. Minä huuhdon Babylonin pois maan päältä.” Uskon, että hän olisi voinut tehdä sen. Varmasti. Hän sanoi: ”Mitä olet mieltä sinä olet heistä?”

Sanoi: ”Kyllä, olen tarkkaillut heitä koko yön.” Aamen.

³⁴   Hän pitää silmällä varpusta, ja minä tiedän, että hän pitää silmällä minua. Laulan, koska olen onnellinen. Hän valvoo joka hetki. Hän tietää kaiken, mitä teet. Kyllä. Hän sanoi: ”Olen tarkkaillut heitä koko yön. Ja te enkelit olette mahtavia miehiä ja olette tehneet, mitä olen käskenyt teidän tehdä, mutta en voi antaa teidän mennä tänä aamuna, koska aion mennä itse, kyse on Miehen kokoisesta työstä.” Aamen. Hän sanoi: ”Katsokaa, heillä on vain yksi askel jäljellä. He ovat menossa suoraan sisään.”

Joskus Jumala on paikallaan ja antaa asian mennä aivan viime hetkeen. Vain sinulla on kiire, ei Jumalalla. Hän tietää, mitä Hän aikoo tehdä. Te vain uskokaa Häntä; Hän on – Hänellä on se, joka vastaa.

³⁵   Voin nähdä Hänen kävelevän alas. Näen Hänen nousevan valtaistuimeltaan, Hänen pappisvaatteensa tipahtavat Hänen ympäriltään noin, suuri Majesteettikuningas, aivan kuin kaikki tottelisi Häntä. Näen suuren ukkospilven roikkuvan tuolla pohjoisessa; kuulen Hänen sanovan: ”Itätuuli, etelätuuli, pohjoinen ja länsi, tulkaa tänne!”. Kaikki tottelevat Häntä, kaikki paitsi ihminen. Ihminen tietää siitä enemmän kuin Hän, tai luulee tietävänsä.

Voin kuulla Hänen sanovan: ”Mene tuon ukkospilven päälle ja tuo se tänne nopeasti; minulla on sinulle tehtävä.” Tuulet ja aallot tottelevat Häntä. Kaikki muu tottelee Häntä. Näen tuon suuren ukkospilven vyöryvän sinne, Hän astuu sen päälle kuin vaunuun. Oi, Hän kurottaa ylös ja tarttuu kiinni siksak-sak-salamaan, sinkoaa sen taivaalle antaakseen heidän tietää, että Hän on se, joka kuulee… Halleluja! ”Minä tarkkailen sinua, minä tiedän, missä olet.” Tuon salaman halkeaminen…

³⁶   Kun hän meni sisään, kuulen Sadrakin sanovan: ”Kaikki järjestyy. Älkää olko huolissanne.”

Juuri silloin näen Hänen kulkevan Elämänmeren ohi ja poimivan palmun Elämänmerestä. Ja suunnilleen silloin, kun Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat tuliseen pätsiin, heidän vierellään seisoi Joku, joka tuuletti tulen pois. Tunti toisensa jälkeen he viihtyivät siellä, ja kuningas sanoi: ”Avatkaa ovet ja katsokaa, ovatko he siellä.” Hän sanoi: ”Luulin, että laitoit sinne kolme; minä näen neljä, ja yksi näyttää Jumalan Pojalta.” Miksi? Joku toimi Jumalan Sanan mukaisesti.

Helluntaipäivänä sata kaksikymmentä ihmistä meni yläsaliin ja toimivat Jumalan Sanan mukaisesti. ”No, miten se nyt menikään? Mikä on Pyhä Henki? Mitä tarkoitetaan Isän lupauksella?”

”En tiedä, miten Se on tuleva; en tiedä, mitä Se tekee tullessaan; mutta minä toimin Jumalan Sanan mukaisesti.” Aamen.

³⁷   Yrittäkää vetää heidät pois Jerusalemista, te ette voi tehdä sitä. Heillä oli käsky pysyä siellä, kunnes Pyhä Henki tulisi. Halleluja. He toimivat Jumalan Sanan mukaisesti. ”Miten se tulee tapahtumaan?”

 ”Siitä ei ole kysymys. Tarkoitus on tarkoitus siellä pysyä, kunnes Se tulee.” Aamen. ”Kuinka kauan?”

”Kunnes Se tulee, pysykää siellä.”

Ja kun Pyhä Henki tuli kuin raivoisa, voimakas tuuli, Jumalan Sana tuli vahvistetuksi, ja he lähtivät kaduille, kaikkialle.

Jumalan kansan on aika tehdä Jumalan Sanan mukaisesti. Markuksen 16. luvussa sanotaan: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Toimikaa Jumalan Sanan mukaisesti. ”Pankaa kätenne sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Jumala siunatkoon teitä. Uskotteko te sen? Kumartakaamme päämme.

³⁸   Herra Jeesus, ajattelen miehiä ja naisia, jotka ovat tehneet Sinun Sanasi mukaisesti. Sinä et milloinkaan jätä tai hylkää, olet aina ajoissa. Tule tänä iltana, Herra Jeesus, ilmesty tänne tänä iltana, ja ehkä täällä on monia sairaita ihmisiä, jotka ovat yrittäneet, ja lääkärit ovat yrittäneet parhaansa auttaakseen heitä, mutta eivät ole pystyneet siihen. Ehkä elämänsä menneisyydessä on jotakin. Ja tuota käärmeenpuremaa ei voi parantaa, ennen kuin se on korjattu.

Mutta voikoot he tänä iltana laittaa kaiken syrjään ja sanoa: ”Jumala, kyseessä on Sinun Sanasi, tässä minä tulen; minä tulen toimimaan Sinun Sanasi mukaisesti. Olen nähnyt ihmisten parantuvan; olen kuullut siitä. Olen katsellut muita; olen nähnyt heitä naapurustossani, jotka olivat halvaantuneita ja nyt kävelevät, sokeita, nyt näkeviä. Syöpään sairastuneita, lääkärit olivat luopuneet heistä, ja nyt he elävät ja voivat hyvin ja ovat terveitä. Ja nyt, Herra, Sinun Sanasi mukaisesti, minäkin tulen tänä iltana.” Suo se, Herra. Ja olkoon Henkesi täällä vastaamassa takaisin. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

Hyvä on, jos haluatte. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Noin kolmekymmentä minuuttia pidempään, voisin lämmetä ja puhua Herrasta. Hyvä on. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?…

Uskomattoman, joka istuu ihmisten keskellä, jotka ovat uskovia, kun demonit… Puhuimme siitä tänä iltapäivänä: ne ovat itse asiassa olentoja, joita pääsee irti ihmisten keskelle. Täällä jokin aika sitten Calgaryssa, Kanadassa, se tuli ilmi. Monta kertaa nähdessäni niitä, ne näyttävät joskus isolta hämähäkiltä, isolta mustalta varjolta. Joskus se… Näin kerran yhden, erään epileptikon kohdalla, se näytti kilpikonnalta, jolla oli pitkät jalat ja joka laskeutui alas ja kieppui ja leijui ympäriinsä.

Siellä Kanadan Calgaryssa, jossa oli noin kaksikymmentä tuhatta ihmistä, ja jokainen heistä katsoi sitä. Olisitte voineet pudottaa nuppineulan minne tahansa ja kuulla sen, kuinka se suuri musta varjo liikkui ihmisten yllä ja kaikki katsoivat siihen päin. Ja se kiersi ympäri ja lähti ulos rakennuksesta. Me emme nyt leiki seurakuntaa, ystävät. Joten olkaa kunnioittavia.

Jokin aika sitten joukko poikia halusi tehdä minulle tempun. Oletko kuullut näistä hypnotisoijista? He menevät armeijan leireille ja saavat jonkun haukkumaan kuin koira ja niin edelleen. Yksi heistä tuli kokoukseen. Hän vain yritti esiintyä fiksusti. Siellä oli useita tuhansia ihmisiä, ja tunsin oudon hengen. Katselin ympärilleni, kunnes huomasin, kuka se oli. Sanoin: ”Miksi paholainen on pannut sydämesi, että teet tuollaista? Sanoin: ”Jumala tulee maksamaan sinulle palkan siitä.”

Hän sanoi: ”Minussa ei ole mitään vikaa.”

Sanoin: ”Sinä olet hypnotisoija.” Ja he alkoivat näyttää… Sanoin: ”Kyllä, sinä olet, ja Jumala tulee maksamaan sinulle palkan.” Ja he kantoivat hänet ulos sieltä, ja hän on tänä iltana halvaantunut. Älkää tehkö sitä. Olkaa kunnioittavia tai älkää jääkö. Nyt, se on teistä itsestänne kiinni.

Hyvä on. X, sata… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …hyväksykää se siellä. Se-mikä se sitten on? Se on Jumalan, joka todistaa, että totuus on kerrottu. Nyt, haluan teidän uskovan sen koko sydämestänne. Ja Jumala tulee parantamaan. Kuinka monta ihmistä on parantunut tässä kokouksessa sen jälkeen, kun kokous on ollut käynnissä? Nostakaa kätenne ylös, kuka tahansa on parantunut? Katsokaa tuonne. Näettekö? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …katsoivat sen Raamatusta, tutkivat sitä, totesivat sen olevan totuus; asettivat luottamuksensa Jumalaan, Jumala paransi heidät. Onko se oikein, kuka tahansa, joka on parantunut? Onko se oikein, miten te teitte sen? Te toimitte Jumalan Sanan mukaisesti ja Hän teki sen. Se on ainoa tapa, miten me voimme tehdä sen: toimia Jumala Sanan mukaisesti.

Nyt, luulen, että meillä on tänään noin kaksikymmentä tässä rukousjonossa, luulisin. Ja haluamme nähdä, onko joku, jolla ei ole korttia, ehkä kuuro tai jotain? Onko sinulla ne kaikki, Billy? Luuletko, että he kaikki ovat siinä? Kaikki? Hyvä on. Onko tämä ensimmäinen potilaasi, poika?

Hyvä on, tulkaa, rouva. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Näettekö?