53-0605 JEESUKSEN SUOSION ALKU
(The Beginning Of Jesus’ Fame)
Connersville Indiana, USA, 5.6.1953

¹       Jäisimmekö vielä hetkeksi seisomaan painaessamme päämme rukoukseen? Taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua tästä suurenmoisesta, mahtavasta ilosta ja kuuniasta saada kokoontua vielä kerran tänä iltana palvelemaan sinua; ilmaisemaan rakkaudentunteemme ja laulamaan ylistystä sinulle, meidän suurenmoinen Tekijämme ja Luojamme.

Me kiitämme sinua jokaisesta sielusta, joka on täällä ja me rukoilemme, ettei yksikään heistä joutuisi kadotukseen, ei yksikään tuona suurena päivänä; tulkoot he kaikki pelastetuiksi. Ja, Isä, me rukoilemme tänä iltana, että Pyhä Henki ottaisi kokouksen haltuunsa, ja ilmaisisi itsensä, voimansa tälle yleisölle. Parantukoot sairaat tänä iltana, Herra, siitä syystä, että he katsovat Golgataan ja näkevät, tuon suuren kaikkiriittävän uhrauksen, joka heidän edestään annettiin siellä: Jumala ilmaisi rakkautta maailmalle, Hänen tunteensa sairaita kohtaan. Jumala, älkäämme torjuko sitä tänä iltana; katsokaamme siihen ja uskokaamme; sillä me pyydämme sitä Jeesuksen, sinun Poikasi nimessä; aamen.

²       [Nauhassa tyhjä kohta] välitän rakkauteni ja arvostukseni Jeesusta kohtaan teille rukouksessa, että tämä ilta tulisi merkitsemään paljon meille jokaiselle, että Jumalan rakkaus kohtaisi meitä kaikkia.

Siis, eilisiltana, minä puhuin – tai toin esiin todistuksen; siis, minun suureksi onnettomuudekseni, veli Baxter lähtee täältä tänä iltana [tyhjä kohta nauhassa]

…Sanan… Jumala siunaisi Sanansa. Hän tulee siunaamaan Sanansa. Siis, nyt, Matteuksen 4. luku, 23. jae, kun Jeesuksen suosio on alkamassa, me luemme näin:

 Jeesus kulki kaikkialla Galileassa. Hän opetti synagogissa, julisti valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikenlaisia tauteja ja vaivoja, joita kansassa oli. Hänen maineensa levisi koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat – monenlaisten tautien ja kipujen vaivaamat, pahojen henkien riivaamat, kuunvaihetautiset ja halvaantuneet – ja hän paransi heidät

³                                   Ja, totta kai, niin kuin minun teemani aina on ollut, että Jeesus Kristus on sama, eilen, tänään ja ikuisesti. Hänen tämänpäiväinen asenteensa ei ole muuttunut siitä, mitä se oli silloin. Siis, kuten tänne meidän kokouksiimme tulee joka ilta ihmisiä, joilla on… kenties ensikertalaisia. Ja kokouksen alkuosassa, meillä oli vähän jotakin… Meidän piti – illat ovat viileitä ja niin edelleen niin, että meidän piti vähän istua aloillemme ja selittää parhaan taitomme mukaan, miten jumalallinen parantaminen toimii. Niinpä minä toin esiin näinä joinakin iltoina todistukseksi asioista, joita on tapahtunut.

Jos minä yrittäisin kertoa sadasta niistä asioista, joita on tapahtunut, pelkäänpä, että me saisimme todella pitkän kokouksen. Sen käymiseen läpi, mitä meidän Herramme on tehnyt menisi viikkoja ja kuukausia. Eipä siis ihme, että Hän sanoi: ”…myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin…” Ne eivät ole suurempia laadullisesti, vaan suurempia määrällisesti. Koska kukaan ei kykene tekemään laadullisesti suurempia kuin Hän teki. Hän pysäytti luonnon, herätti kuolleita, mutta Hän tekee sitä yhä. Ja Hän on aivan samanlainen tänään kuin on aina ollut.

⁴       Yhtenä iltana, jos Herra suo, minä haluaisin tuoda teille, todistuksen pikkupojasta, joka herätettiin kuolleista Ruotsissa – siis Suomessa – pikemminkin, eräs ihmeellisimmistä tapahtumista, mitä minä palvelustehtäväni aikana olen nähnyt. Se tapahtui, luonnollisesti, näyn kautta.

Eilen illalla, minä kerroin teille rouva Georgie Carterista, Indianan Milltownista, joka parani tuberkuloosista. Samoihin aikoihin minun ensimmäisissä herätyskokouksissani Milltownin baptistiseurakunnassa, pastori, herra Hall, joka oli ennen ollut Nazarene Church [seurakunnan] jäsen ja oli luopunut uskosta. Ja hänestä oli tullut tosi katkera ja kylmä kaikkea kristillisyyttä kohtaan. Ja hän kääntyi erään minun kokouksistani aikana, ja hän on nyt paimenena siellä. Palattuaan Kaliforniasta, kun herra Upshaw parani…

Ja jos, te haluatte kirjoittaa rouva Carterille, hänestä olisi hienoa lähettää teille hänen – ja hänen lääkäristään, ja niin edelleen, että te voisitte puhua hänen kanssaan. Kaikki todistuksen, joita kirjoissa on esitetty, ne – ne ovat kaikki luotettavan lääkärin lausuntoja. Niinpä te – varmaan haluatte käydä ne läpi; monet… Kriitikot ovat käyneet niitä läpi, mutta joka kerran, Jumala on osoittanut olevansa sama, joka Hän on aina ollut.

⁵       Ja tuossa kirjassa – ehkä teistä jotkut ovatkin lukeneet siitä illasta, kun se raivohullu ryntäsi lavalle Oregonissa – ja oli aikeissa viedä minun henkeni. Joku sanoi: ”Veli Branham, pelkäsitkö sinä?”

Minä sanoin: ”En herra, en yhtään.” Niin kauan kuin Jeesus on paikalla, niin kauan kuin Hän on käskenyt minun tehdä sitä, ja minä olen Hänen tahdossaan, mitään pelättävää ei ole. Näettekö? Niin kauan, kun sinä teet sitä, mitä hän käskee tehdä, ja sinä tiedät olevasi välittömässä johdatuksessa, no, silloin mitään pelättävää ei ole. Täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalassa ei ole pelkoa. Rakkaus poistaa pelon.

Ja minä tiedän tänä iltana – minä uskon jumalalliseen parantamiseen. Minä uskon, että jumalallinen parantaminen – että jonakin päivänä suuret seurakunnat siis, jotka torjuvat nämä Jumalan suuret teot, tulevan jonakin päivänä näkemään, että Jumalan sairaita parantava voima on sama, kuin mitä se on ollut kautta aikojen. Näettekö? Kyse on siitä, että ihmisiä on opetettu toisella lailla. Siitä syystä he eivät usko jumalalliseen parantamiseen. Heille on opetettu, että ne asiat ovat ohi.

⁶       Minun afrikkalaiset ystäväni täällä, miten ihmeellistä olikaan, kun me pääsimme Afrikkaan ottamaan asioista selvää; monet olivat olleet siellä ja jakaneet traktaatteja ja sen sellaista, puhuivat ihmisille Jeesuksesta, mutta mitä parantamiseen tulee, he sanoivat, että ne asiat olivat mennyttä; sellaista ei enää tehdä. Ja kun, jopa autiomaan rummut soittivat voittoa, kun ihmiset kuulivat, että Jeesus olisikin parantaja, ja siitä syystä meillä saimme 30000 käännynnäistä yhdessä päivässä, koska he olivat nähneet Jumalan voiman, jota he halusivat palvella, mutta heidän lähetyssaarnaajansa olivat kertoneet, että Hänen voimansa oli lopussa, se ei tehnyt sen enempää kuin vain pelasti heidät. Jumalallista parantamista ei ollut olemassa, mutta kun ihmiset näkivät Hänen suoristavan rammat, tekevän sokeasta näkevän, saavan mykän puhumaan, he lankesivat kasvoilleen ja ylistivät Jumalaa.

Minä sain Durbanista sanomalehden, jossa sanottiin, että välittömästi kokouksen jälkeen, että siellä oli tullut niin paljon aitoja kääntymyksiä, että sieltä oli kerätty seitsemän autokuormallista tuliaseita ja rannekelloja ja semmoisia, joita alkuasukkaat olivat varastaneet… yksi heimo palautti; siis seitsemän autokuormallista, jotka tuotiin ja annettiin takaisin; he eivät enää halunneet tehdä sellaista.

⁷       Seisoessani eräässä konferenssissa, tai minun oman seurakuntani saarnaajien kokouksessa, kun olin palannut, jotkut teologian tohtorit sanoivat:” Veli Branham, me haluaisimme sinun puhuvan tänä iltana.” Oi, mitä se sai minut tuntemaan, kun seisoin ja sanoin: ”Veljet, (se pastori, joka vihki minut, oli läsnä) minä sanoin: ”Te sanoitte, että minä näin painajaisunta…”, sanoin: ”Me olemme lähettäneet lähetyssaarnaajia Afrikkaan viimeiset sata vuotta; ja kun he pääsevät sinne, minä löydän ihmiset sieltä kantamassa saviepäjumalia, ja he kutsuvat itseänsä kristityiksi. Se, mitä te nimitätte fanatismiksi [kiihkoiluksi], mitä te nimitätte perkeleen töiksi, voitti viidessä minuutissa enemmän sieluja Kristukselle, kun kaikki lähetyssaarnaajat, joita me olimme lähettäneet 100 vuoden aikana, ja käyttäneet siihen miljoonia dollareita”, minä sanoin.

Veljet ja sisaret, seurakunnan pitää päästä mukaan Jumalan suunnitelmaan, niin sitten seurakunta liikkuu oikealla tavalla; kuten illalliset ja päivälliset ja niin edelleen rahankeräyksen takia – se ei ole Jumalan tapa toimia. Maksakaa kymmenyksenne – se on sitä, mitä Jumala haluaa teidän tekevän. Näettekö? Pysykää Jumalan suunnitelmassa, niin Hän siunaa antajaa ja niin edelleen; Hän lupasi sen.

Siis, jos me otamme tilalle jotakin korvaavaa, kuten me olemme korvanneet Pyhän Hengen kasteen teologialla, siitä ei ikinä tule mitään. Ei voi. Me olemme korvanneet voiman ihmismäärällä; se ei voi ikinä ottaa voiman paikkaa. Jumala on voima; Hän on kaikkivoipa Jumala. Jumala on kaikkien voimien voima.

⁸       Tämä baptistisaarnaaja, josta minä puhuin, herra Hall, pastori William H. Hall, Milltownista, Indianasta, Milltown Baptist seurakunnasta; hän on vuosia ollut minun läheinen ystäväni, käännyttyään kokouksissani – hän on ollut todellinen jumalalliseen parantamiseen uskova; ja ollessani Kaliforniassa, jossa minä puhuin eilisiltana kansanedustaja Upshaw’n ja monien parantumisesta – tulin kotiin, ja vaimoni, joka on täällä tänään, sanoi minulle, että minä – että veli Hall makasi kuolemaisillaan syöpään. No, te voitte vain kuvitella, miltä minusta tuntui nähdä tuon mahtavan, jalon Jumalan soturin olevan kuolemaisillaan. Minä sanoin [Medalle] :”Siis, kultaseni, kuka hänen lääkärinsä on?”

Hän sanoi: ”herra Dillman, luulisin. No, tohtori Dillman on minun sydänystäväni, ja minä pidän hänestä tosi kovasti. Ja niin, minä ajattelin soittaa tri. Dillmanille ennen tuloa – menoani katsomaan hra. Hallia, mutta hän ei ollut toimistossaan. Niinpä… Hän on kotoisin Corydonista, Indianasta.

⁹       Niinpä minä lähdin katsomaan herra Hallia. Ja siellä hän makasi; oli menettänyt yli 30 kg painostaan neljän – viiden viimeisen viikon sairastelunsa aikana, ja hän oli keltainen kuin kurpitsa. Ja minä kysyin, mikä häntä vaivasi; hän sanoi: ”Veli Branham, minulla on syöpä; se on maksassa. Minä luulen, että olen mennyttä, ellei Jumala auta minua”, hän sanoi. No se… Minä rakastan sitä miestä, niinpä minä polvistuin, ja rukoilin hänen kanssaan. Minä pyysin kaikesta sydämestäni Jumalaa parantamaan hänet; (mutta) nousin ylös ja lähdin kotiin; ja hänen tilansa huononi koko ajan. Niinpä hänestä sanottiin – minä olen unohtanut sen spesialistin nimen New Albanysta, joka oli ottanut ne röntgenkuvat Saint Edward’s Hospitalissa New Albanyssa, Indianassa. Se… hän oli se röntgenkuvien ottaja. Ja niin, seuraavana päivänä, minä tavoitin tri. Dillmanin ja kysyin häneltä herra Hallista. Hän sanoi: ”Siis, veli Branham…” – tri. McCully oli hänen nimensä –. Hän sanoi: ”Me veimme hänet sinne ja otimme röntgenkuvia; hänellä on syöpä maksassa emmekä me voi tehdä asialle mitään”, hän sanoi. ”Häntä on myöhäistä leikata; me emme voi tehdä asialle nyt mitään. Se mies kuolee”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Raivostuttavaa kuulla, tohtori Dillman.”

Hän sanoi: ”Niin, hän oli hieno mies, veli Branham.”

¹⁰   No sitten, siis, minä lähdin katsomaan herra Hallia samana päivänä, ja hän oli tosi, tosi heikko. Minä rukoilin taas hänen puolestaan. Minun vaimoni odotti saavansa nähdä häntä, ja minun anoppini, ja sihteerini, veli Cox – hän halusi myös tavata hänet. Me jokainen edustimme jotain, menimme sinne sinä iltana tapaamaan häntä, sillä me tiesimme, ettei hän eläisi enää kuin hetken. Ja hän ei enää melkein kyennyt puhumaan meille; silti me kokoonnuimme sinne ja rukoilimme; lauloimme virren, rukoilimme; lähdimme pois. Ja matkalla ulos, neiti Hall sanoi: ”Veli Branham, eikö ole mitään, mitä me voisimme tehdä?”

Minä sanoi: ”Sisar, kaikki, mitä minä voin tehdä on rukoilla, ihan niin kuin sinäkin teet.” Ja hän on tosi hieno nainen. He ovat ehkä täällä tänä viikonloppuna; minä haluaisin kuulla kun hän todistaa; ja hän sanoi: ”Eikö ole mitään, siis? Eikö ole muuta lääkäriä?”

Minä sanoin:”Siis, lääkärit ovat aivan kuten muutkin; sinun pitää luottaa lääkäriisi. Jos et, ei kannata kutsua häntä.”

Sisar sanoi: ”Suosittelisitko sinä jotakuta toista?”

Minä sanoin: ”Totta kai, ystävä, eräs ystäväni täällä kaupungissa, on kaveri, jonka kanssa minä kävin koulua: tohtori Sam Adair; minusta, yksi tämän maan parhaista spesialisteista. Ja me olemme todella sydänystäviä – olleet jo 25 – 30 vuotta. Hän kirjoitti kirjeen tässä eräänä päivänä Louisvillen lääketieteelliselle yhdistykselle minun kokouksistani. Jos minä itse tai joku minun – kukaan pastoreistani, ei olisi kyenneet tekemään sitä hienommin ja paremmin ja lähettämään sitä Louisvillen lääketieteelliselle yhdistykselle. Niitä lähetetään tuhansia. [Suomentajalle hämärä kohta.]

¹¹   Sitten minä sanoin: ”Minä haluaisin, että hän kävisi katsomassa häntä.” Hän sanoi…

Sisar sanoi: ”Selvä juttu.”

Ja minä soitin tri. Adairille, ja hän sanoi: ”Siis, veli Branham, ainoa, mitä me voimme tehdä, on lähettää mies sairaalaan, ja ottaa röntgenkuvia. Siinä kaikki, mihin minä pystyn; jos lääkäri on jo ottanut röntgenkuvat siellä sairaalassa, minun pitää katsoa ne kuvat. Minä kerron sitten, kun tulen takaisin pitääkö se paikkansa”, hän sanoi.

No, minä sanoin: ”Siis, se auttaa ehkä vähän.”

Ja niin hän meni ja tulkitsi nuo röntgenkuvat ja palasi takaisin, ja sanoi: ”Niin…”  Me tunnemme toisemme, minä kutsun häntä Samiksi ja hän kutsuu minua Billyksi – hän sanoi: ”Billy, tämä mies tulee kuolemaan. Hänellä on syöpä maksassa. Siinä kaikki.”

Ja niin minä sanoin: ”Onko mitään, mitä sinä voit tehdä auttaaksesi jollain lailla, tai joku muu lääkäri?” Louisvillessä on spesialisti, luulisin, että tohtori Able on hänen nimensä; hänellä on klinikka – ja niin [Adair] sanoi: ”Minä voin lähettää hänet sinne, mutta hän todella… Hän voi ainoastaan ottaa röntgenkuvia; ja sinun pitäisi saada hänet ylös sieltä sängystä… hänen yhtä hyvin antaa olla, koska hän on sitä, mitä on”, hän sanoi.

¹²   No, minä menin kysymään asiaa rouva Hallilta; hän sanoi: ”No, jos jotain voi tehdä, niin vie vain hänet, veli Branham.” Niinpä, siis, sinne lähetettiin ambulanssi, ja hänet otettiin kyytiin ja vietiin sinne lääkärin luo Louisvilleen, ja tuotiin takaisin, He eivät tietenkään kertoneet rouva Hallille; he kertoivat lääkärille, ja niin lääkäri soitti tri, Sam Adairille ja sanoi: ”Mies on mennyttä; siinä kaikki. Sinä et voi tehdä hänen hyväkseen mitään”, hän sanoi.

Ja niin, tri. Adair soitti minulle ja sanoi: ”Billy, sinun pastoriystäväsi Hall tulee…”, tällä lailla hän asian ilmaisi ja sanoi: ”Hän tulee hyppäämään yli laidan neljän päivän sisällä; hän lähtee neljän päivän sisällä; hän ei voi kestää pitempään. Siinä ne uutiset olivat”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Voi, tohtori Adair, olipa ikävä kuulla”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Niin meistä varmasti kaikista.”

Minä sanoin: ”Eikö siis ole mitään lääketieteellistä, mitä voi tehdä?”

Hän sanoi: ”Ei mitään, Billy. Hänen maksaansa ei voi ottaa pois niin, että hän pysyisi hengissä. Mitään ei voi tehdä. Hän sanoi: ”[Mutta], jos hän on sananpalvelija, niin hän varmaankin on valmis lähtemään, vai mitä?”

Minä sanoin: ”Kyllä, mutta hän on vasta 54 tai 55-vuotias”, ja minä sanoin: ”Hän voisi vielä saarnata evankeliumia ja hän voisi tehdä niin monia asioita; minusta on niin kauhea nähdä hänen lähtevän noin nuorena; vaikka minä uskon, että hän lähtee tästä elämästä toiseen, koska hän on aito kristitty”, minä sanoin.

¹³   Ja, tunteeko kukaan täällä Will Hallin, Milltownista, Indianasta? Pastori Will Hall… Nostaisitteko kätenne? Toki, täällä istuu ihmisiä, jotka tuntevat hänet. Näettekö? – ja hän on tosi hieno mies; sitten, minä sanoin: ”Siis, sanotko sinä, että hän kuolee?”

Hän sanoi: ”Ehdottomasti, Billy. Hän tulee kuolemaan neljän päivän sisällä”, hän sanoi. Hän sanoi, että syöpä oli levinnyt; näytti siltä, kuin iso hämähäkki olisi istunut hänen maksassaan – se oli levinnyt sillä lailla. Se on jo kuluttanut hänet puhki.

Minä sanoin: ”No, selvä; kiitos, tohtori Adair.” Ja minä menin soittamaan rouva Hallille; sanoin: ”Sisar Hall, ikävä kertoa tämä sinulle, mutta tohtori Adair, Louisvillestä sanoi, että hän tulisi kuolemaan neljän päivän sisällä”; ja hän alkoi itkeä – nojasi minun… hän oli sellainen äidillinen… ja minä sanoin: ”Ikävä kertoa tätä sinulle…”

”Veli Branham eikö ole mitään, mitä sinä…”

Minä sanoin: ”Sisar Hall, minä olen tehnyt kaiken, mitä osaan. Vain rukoilla – siinä kaikki, mitä minä pystyn tekemään. Lääkäri on tehnyt kaiken, mitä voi; niinpä, jos miehen aika on lähteä, veljemme tulee ilman muuta menemään verhon läpi suoraan kirkkauteen. Siinä kaikki, mitä me voimme tehdä”, minä sanoin.

No, hän oli tosi surullinen; minä menin perheeni kanssa katsomaan häntä taas illalla. Hän tuskin pystyi puhumaan minulle. –

¹⁴   Ja – minä synnyin Kentuckyn osavaltiossa, ja onko täällä ketään, joka uskoo oravanmetsästykseen; näyttäisittekö kätenne? No, selvä se. Minä vain halusin tietää, olenko kotona. Minusta on hienoa käydä joskus oravametsällä. Minä näin, että teillä on täällä sopivia metsiä.

Niinpä, minä ajattelin seuraavana aamuna, että minun oli lähdettävä Erieen, Penssylvaniaan, ja sitten, palattuamme, me lähtisimme ulkomaille. Minun piti lähteä – veli Baxter, minä ja ryhmäni, noin kuudeksi viikoksi.

Siis, monet ihmiset ovat niin jumittuneet ahtaisiin koteihinsa ja niin edelleen; minä olin lähes loppuunajettu, olin palannut juuri Californiasta, ja veli Baxter oli ollut mukana ja vei perheensä Vancouveriin, ja oli lähdössä minun kanssani, Toledoon, Ohioon, ja sitten menisimme Erieen; ja täällä tänä iltana on ehkä ihmisiä, jotka olivat siellä kokouksessa; ja sitten siellä oli…

Ja minä lähdin, ja kerroin – seuraavana aamuna, minä sanoin siis, vaimolleni: ”Rakas, minun on lähdettävä ulos metsälle; epäilen, ettei siitä ehkä tule kunnon oravien metsästystä, koska olen niin väsyksissä.” Talo oli tyhjä noin 12 tai puoli yhden maissa: minä lähdin vanhan kunnon 22-kaliberiseni kanssa ja istuuduin ja vanhat haalarini, – ja käärin ne, talon kulmalla niin, että… Minä olin pannut kelloni herättämään kello kolme niin, että pääsen ylös ja lähden oravajahtiin; pääsen ulos metsään – ehkä, että – päivän päästä voisin saada unta ja levätä vähän, ennen kuin lähtisin seuraavaan kokoukseen.

¹⁵   Ja kolmen maissa, kello soi ja minä heräsin ja panin sen pois päältä. Vaimoparka oli niin unessa, ettei ääni saanut häntä liikahtamaankaan. Minä nousin ja vedin haalarit päälleni ja menin työhuoneeseeni, katsoin ulos ikkunasta – siellä ei ollut ketään. Minä ajattelin: ”No, kaikki on kunnossa niin, että minä saatan hyvin lähteä.” Otin vanhan kunnon luodikkoni ja lähdin huoneen poikki kohti kylpyhuonetta, ja samalla näin, että seinällä roikkui pikkuinen omena, suunnilleen tämän kokoinen, siinä kaikki (tehän tiedätte millainen ryhmyomena – joksi me kaikki indianalaiset täällä sitä nimitämme) aivan madonsyömä, pilaantuneen näköinen, tällainen pikkuinen, tällainen kaveri, ruma – roikkui siinä. Ja minä sanoin: ”No, mitä – mitä Meda…” – hän on vaimoni – minä sanoin: ”Minkä takia hän tuollaisen on ripustanut seinälle?” Minä ajattelin: ”No siis, minä en tajunnut, miksi hän olisi pannut sellaisen vanhan ryhmyisen omenan seinälle.” No, olin…

¹⁶   Sitten; eteisestä tuli sen verran valoa, että minä näin sen roikkuvan siinä; ja minä ajattelin: ”Siis, mitä?” Ja minä satuin vilkaisemaan, eikä se enää roikkunut seinällä; se roikkui ihan ilmassa. No, silloin minä tiesin, ettei se ollut peräisin kodistani; ja niin sujautin kiväärini nurkkaan, heitin hattuni nurkkaan ja polvistuin; sanoin: ”Mitä sinä haluat palvelijasi tietävän, Herra?” Ja minä huomasin, että toinenkin sellainen pieni tuli ihan samanlainen, ja toinen ja toinen niin että niitä riippui siinä viisi. Ja sitten alas tuli valtavan suuri omena, suunnilleen tämän kokoinen ympärysmitaltaan; se oli keltainen ja siinä oli punaisia viiruja, kaunis, terve omena. Ja se kouraisi tällä tavalla voimakkaasti, näin, ja nielaisi yhden niistä, sitten toisen, sitten kolmannen sitten neljännen, sitten viidennen, ja sitten omena lähti, ja aivan sen yläpuolella, juuri siinä, missä omena oli roikkunut, roikkui tämä; se teki näin: ”Fiuh!” Minä olin aivan hiljaa; sanoin: ”Mitä sinä halua palvelijasi tekevän, Herra?”

Ja Hän sanoi: ”Nouse, ja mene sanomaan veli Hallille, että näin sanoo Herra, hän ei tule kuolemaan, vaan jää henkiin.” Sinä päivänä ei sitten ollut oravanmetsästystä.

Minä kiskoin haalarit päältäni, menin herättämään vaimoni – hän istuu nyt täällä jossakin – minä sanoin: ”Kulta, minä näin juuri näyn; veli Hall jää henkiin.”

Ja vaimo sanoi: ”Jääkö?”

Minä sanoin: ”Hän jää henkiin; hän on…?… mikään ei voi estää sitä.

¹⁷   Minä puin toiset vaatteet päälleni ja lähdin; ja siellä ihmiset hieroivat hänen käsiään ja hän itki ja – ja kaikkea; ja minä sanoin: ”Siis…”

Menin sisään ja rouva Hall sanoi: ”Voi, veli Branham, hän on lähdössä… me olemme odottaneet hänen lähtöään koko yön”, hän sanoi.

Ja minä sanoin: ”Luuletko, että hän tunnistaa minut?”

Hän sanoi: ”Oi, luulen että tunnistaa.”

Ja menin ja sanoin: ”Kootkaa ihmiset tuolta pihalta”, missä he olivat koolla hänen takiaan; sanoin: ”Tuokaa heidät sisään, sillä minulla on ”näin sanoo Herra.”

Rouva sanoi: ”Onko se hyvää?”

Minä sanoin: ”Kyllä”, ja tuo vanha kunnon ihmisparka alkoi kirkua ja putosi polvilleen. Minä sanoin: ”Tulkaa nyt ja seiskää ihan lähellä.” Minä sanoin: ”Veli Hall, kuuletko sinä minua?”

Ja hän toisti: ”Mattie, Mattie” – se on hänen vaimonsa.

Ja rouva sanoi: ”Tässä on veli Bill, hän puhuisi sinulle.”

Ja niin minä sanoin: ”Veli Hall, kuuletko sinä minua?” Minä ravistelin häntä.

Hän käänsi väsyneitä silmiään; hän sanoi: ”Voi, veli Bill, minä luulin, että olin jo siirtynyt tuonpuoleiseen.” Hän sanoi: ”Enkö minä olekaan vielä kuollut?”

Ja minä sanoin: ”Etkä ole lähdössäkään, veli Hall, siis: ”Minä näin näyn hetki sitten, olin lähdössä metsälle…” Ja minä kertasin näyn hänelle; sanoin: ”Veli Hall, kuinka kauan sinä olet ollut sairas?”

Hän sanoi: ”Mattie, kuinka kauan minä olenkaan ollut sairaana?”

Rouva vastasi:”Siis, katsotaanpa; sinä sairastuit tiettynä kuukautena; siitä on tasan viisi kuukautta.”

Minä sanoin: ”Niin minä ajattelinkin; nuo viisi pikkuista pahkuraista omenaa… mutta: ”näin sanoo Jumalan Pyhä Henki:’Sinä selviät.’”

¹⁸   Ja niin kaupungin tuomari – siis entinen tuomari, hänen sisarensa oli nainut, herra Hallin veljen – nainen oli paikalla, ja hän sanoi: ”Kuinka tuo mies voi selvitä noin pahasta syövästä?”

Minä sanoin: ”Minä en tiedä, mutta Jumala sanoi, että hän tulee selviämään ja se riittää; kun Hän sanoo niin, sillä lailla se tulee menemään.”

Hän sanoi: ”Tarkoitatko, että hän tulee selviämään?”

Minä sanoin: ”Kyllä rouva.” Ja minä käännyin, ja lähdin ulos todella iloisena, veli Cox ja me kaikki, ja me lähdimme ulos ja menimme autoon ja veli Hall parka oli juuri – voimattomin käsin, ja hän piti niitä koholla; hän sanoi: ”Kiitos rakas Jeesus; minä tulen saarnaamaan niin kauan kuin sinä pidät minut hengissä”, ja ylisti Jumalaa ennen kuin se oli vielä tapahtunutkaan, ennen kuin mitään oli tapahtunut. Mutta Jumala oli sanonut niin.

¹⁹   Ja niinpä, minä lähdin kotiin ja soitin lääkärille; sanoin: ”Tohtori Sam…” …te voitte soittaa hänelle, jos haluatte, hän on tri. Sam Adair, Jeffersonvillessä. Hänellä… on siellä iso klinikka; näettekö?

Minä sanoin: ”Tohtori Sam…”

Hän sanoi: ”Niin?”

Minä sanoin: ”Tehän tunnette pastori, herra Hallin, jonka te sanoitte tulevan hyppäämään yli laidan neljän päivän sisällä.”

Hän sanoi: ”Kyllä hän tulee.”

Minä sanoin: ”Ei, ei tule. Hän selviää”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Voi, Billy, miten hän voi selvitä syöpä maksassaan?”

Minä sanoin: ”Minä en tiedä, mutta Jumala näytti minulle juuri näyn; tohtori Adair, kuinka monta kertaa te olette nähnyt sen”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”No, Billy; minä en halua epäillä sinun sanojasi, poika, mutta katsos, kun vanhan tohtorin on nähtävä se.”

Minä sanoin: ”No, ennen kuin sinä kuolet vanhuuteen, sinä tulet näkemään sen.”

Ja hän sanoi: ”No, milloin se tulee tapahtumaan?”

Minä sanoin: ”En tiedä.”

Onko hän jo parantunut?”

Minä sanoin: ”En tiedä, mutta Jumala sanoi, että hän ei tulisi kuolemaan siihen syöpään; eikä hän tule kuolemaan.”

Hän sanoi: ”Se minun pitää nähdä.”

Minä sanoin: ”Tulet näkemään.”

Hän sanoi: ”Milloin sinä lähdet?”

Sanoin: ”Huomenna.”

²⁰   Olin poissa kuusi viikkoa; kun tulin takaisin, meille oli varattu yksi ilta lukion voimistelusalissa, Jeffersonvillessä. No, sinne mahtuu sisään noin 4000 ja 4000 ulkopuolelle; ja seuraavana päivänä minä olin menossa New Yorkiin lähteäkseni Afrikkaan; ja juuri, kun pääsin lavalle, suunnilleen näihin aikoihin; minä pääsin sinne myöhään iltapäivällä. Menin suoraan kokoukseen. Ja minun poikani ja muut saattoivat minut sisälle; pääsin lavalle. Ja kaikki olivat paikalla, heidän oli kiirehdittävä ja jaettava rukouskorttimme, kun jo olimme kokouksessa, koska me vasta pääsimme kokoukseen. Ihmisiä oli ahtautunut tungokseen asti kaduille.

Ja minä satuin vilkaisemaan – ja lehterillä istui tohtori Dillman Corydonista. Minä sanoin: ”Mukava nähdä teitä, tohtori Dillman.” Hän painoi päänsä. [nyökkäsi?]

Ja minä satuin näkemään, kun tohtori Balden, Jeffersonvillestä istui siellä. Hänen vaimonsa oli vastikään parantunut astmasta istuessaan meillä kotona. Hän halasi minua ja vain itki siellä kotonani; ja sanoi: ”Billy, hän on niin normaali kuin normaali voi olla.”

Minä sanoin: ”Ilo nähdä sinua, tri. Balden.” Hän nyökkäsi päätään. Ja sitten satuin näkemään kun siellä aivan takana seisoi Sam Adair: hän ei päässyt sisälle; hän seisoi ovensuussa. Ja minä sanoin: ”Ilo nähdä sinua, tri Adair”, ja hän… ja satuin näkemään, kun veli Hall istui siellä. Ja minä sanoin: ”Tohtori Dillman, muistatteko te potilaanne, herra Hallin?”

”Kyllä vain.”

Ja minä sanoin: ”Tohtori Adair, muistatko sinä, kun kerroin sinulle, että hän tulisi selviämään?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Sinä sanoit, että se sinun pitää nähdä, etkö sanonutkin?”

”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Haluaisitko sinä todistaa, veli Hall?”

Hän sanoi: ”Voi, kiitos Jumalalle – todistaako? Minä olen lihonut 35 paunaa [lb ≈ 0,45 kg] Hän seisoi siellä, ja kuulkaa, se sai asiat alkamaan rullata juuri sillä hetkellä. Ja se…”

Ihmiset ja lääkäri veivät miehen sairaalaan ja hänet pantiin röntgenkuvaukseen, ja sitä yritettiin kaikin mahdollisin tavoin… eikä syövästä löytynyt häivääkään. Hän painaa [nyt] 185 paunaa [n. 85 kg]. Se tapahtui kaksi vuotta sitten, ja hänen terveytensä on erinomainen; hän asuu Milltownissa, Indianassa; tänä iltana. Soittakaa hänelle – minä maksan. Georgie Carterin kanssa…

²¹   Muuten, lääkäristä puheen ollen… Jos te satutte soittamaan hänelle, kysykää tästä. Jokunen päivä sitten… en tiedä, haluaako hän, että minä kerron tästä yleisölle, mutta hän on hieno kaveri. Ja muistakaapa: te, jotka arvostelette lääkäreitä, olkaa varovaisia sen suhteen, mitä olette tekemässä. Monet heistä ovat hyviä uskovia kristittyjä ihmisiä [/miehiä].

Kun minä menin Afrikkaan, olin ollut siellä yhden illan, niin lääketieteellisestä yhdistyksestä soitettiin seuraavana aamuna, ja sieltä ojennettiin minulle ystävyyden kättä, ja sanottiin: ”Kaikki Etelä-Afrikan sairaalat ovat avoinna teille. Tuo on todellista jumalallista parantamista, ja me uskomme siihen samalla tavalla”, sanottiin.

Minä sanoin: ”Kiitoksia.” Pitää paikkansa; ja ihmiset tulivat ja nauttivat aamiaista – halusivat nauttia aamiaista. Koska, minä – joissakin noissa raskaissa kokouksissa, minä en syö – odotan vain Herran Henkeä.

²²   Lääkäri käveli kotiini, ja hän sanoi… minun vaimoni tuli ja sanoi: ”Tohtori Adair on tuolla kuistilla, ja haluaa tavata sinut.” Ja minulla oli huoneessani eräs ryhmä ihmisiä; minä sanoin: ”Pane hänet työhuoneeseeni.” Minä tiesin, että nyt kyse oli jostakin. Menin sinne; ja sanoin: ”Mikä on, tohtori?”

Hän kertoi minulle; ja hän oli aikeissa ostaa… hän sanoi: ”Billy, tuntuuko sinusta siltä, että tässä kaupungissa tarvitaan klinikkaa?”

Minä sanoin: ”Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla klinikka [poliklinikka].”

Hän sanoi: ”Ja pitäisikö siellä olla hyvä lääkäri?”

Sanoin: ”Joka kaupungissa.”

Hän sanoi: ”Luuletko sinä, että minut laskettaisiin sen arvoiseksi lääkäriksi?”

Minä sanoin: ”Minä en voi nähdä, että kukaan voisi olla arvokkaampi. Sinä olet myötätuntoinen [/hyväsydäminen]”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Useimmat minun asiakkaistani ovat köyhiä, Billy; minä en käy kokouksissa niin paljon kuin minun pitäisi. Ihmiset tulevat, kun tarvitsevat leikkausta, minä teen sen heille enkä edes laskuta heitä siitä – sinä tiedät sen”, hän sanoi: ”Sillä tavalla minä palvelen Jumalaa”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”No, se ei ole täsmällinen tapa tehdä sitä, mutta se on hyvä; se on hyvä.” Ja minä sanoin: ”Se, mitä sinun pitää tehdä palvellaksesi Jumalaa, on syntyä uudesti.”

²³   Ja hän sanoi: ”Siis, minä tulin kysymään sinulta; minä luin Raamatusta, kun ihmiset tulivat paikalle kysyäkseen eri asioita, jos he tarvitsivat neuvoa”, hän sanoi. Minulla on pulma…” Ja hän kertoi siitä, mihin paikkaan hän halusi panna pystyyn klinikan, mutta hän ei sitä paikkaa hän ei voinut saada, eräs nainen ei millään suostunut antamaan hänelle sitä.

Minä sanoin: ”Rukoillaanpa yhdessä.” Ja niin me polvistuimme ja rukoilimme.

Hän sanoi: ”Kaupungissa on myös toinenkin paikka, johon minä voin perustaa sen”, ja se oli erittäin pahaa aluetta. Minä en – näytti siltä, ettei se voinut olla siellä. Rukoillessani, minä näin toisen paikan ”Wall and Marketissa.” Minä näin näyssä punatiilisen klinikan seisovan siellä. Ja niin rukouksen jälkeen, sanoin: ”Tohtori Adair, unohda se toinen paikka. Tämä iso tontti siellä, Wallin ja Maplen [Marketin?] luona, on kaupungin aivan parhaita paikkoja. Herra antaa sen sinulle.”

Hän sanoi: ”Billy, poika”, hän sanoi, ”olen tavoitellut sitä oikeusistuimen kautta viimeiset kuusi viikkoa; siihen ei voi kajota 25:en vuoteen”, hän sanoi. ”Se on sidottu johonkin perinnönsaajaan Bostonissa tai jossakin siellä pohjoisessa; siihen ei voi kajota 25:en vuoteen”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Tohtori Adair, Hän juuri sanoi minulle, että se on sinun; ’ja sinä tulet samaan punatiilisen klinikan, joka seisoo siellä.’”

Hän sanoi: ”Poika, minä en ymmärrä, miten se voisi tapahtua”, hän sanoi.

Ja minä sanoin: ”No, Hän sanoi niin.”

”Siis, minä tulin juuri sitä käsittelevästä oikeusjutusta, kaksi päivää sitten, siihen ei voi kajota; ei kannata edes yrittää”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”No, älä minun kanssani väittele; mene ja usko, mitä minä sanoin sinulle, koska Herra on antanut sen sinulle.”

²⁴   Seuraavana aamuna puhelin pirahti, ja hän soitti minulle.  Hän sanoi: ”Minä olen jäätymäisilläni kuoliaaksi.”

Minä sanoin: ”Mikä sinua vaivaa?”

Hän sanoi: ”Minun lävitseni menee kylmiä väreitä; eilisiltana Bostonissa oli kokous, ja tontti pantiin myyntiin, ja minä jo ostin sen tänä aamuna”, hän sanoi. Ja siitä tulee tänä iltana suunnilleen kahdeksan kuukautta, tuossa samaisessa paikassa seisoo nyt hieno tiilistä rakennettu sairaala aivan, kuten Herra sen näytti.

Eilen, kun olin lähtenyt, tai toissa päivänä, kun olin lähtenyt täältä, minä keskustelin hänen kanssaan, ja me kertasimme, mitä tapahtui, hän sanoi: ”Billy, minä olen kertonut siitä tuhansille ihmisille, jotka ovat menneet ja tulleet tätä kautta” – siitä, mitä Herra teki hänen hyväkseen sinä iltana.

²⁵   Tulkaa Jumalan luo vilpittömästi; älkää epäilkö mitään; uskokaa Jumalaan. Siis, kun Jumala näyttää, niin Jumala tekee. Se, mitä Jumala sanoo, velvoittaa Jumalaa – omaa Sanaansa kohtaan. Siis, kristityt ystävät, tämä on ykkönen – tämä on Jumalan Sana. Millainen palvelustehtävä, joka on rakennettu minkään muun varaan, on virhe. Tämä on Jumala Sana; ensisijaisesti ensimmäinen; olennainen.

Mutta sitten, Jumala voi puhua palvelijansa kautta lahjoissa. Uskotteko te sen? Silloin, se, mitä Hän puhuu sen kautta, jolla minä todistin asioiden tapahtuneen, on Jumalan toissijaista Sanaa. Ja jos, Jumala käskisi teidän tehdä jonkin tietyn asian, niin te teette sen. Jos te laiminlyötte sen, silloin se on sama kuin te olisitte laiminlyöneet Hänen Sanansa. Hän sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”, ja te jätätte tulematta, miksi te… se Sana ei hyödyttänyt teitä yhtään. Hän esittää teille kutsun, kutsui teidät, ettekä te tulleet ja niin se ei hyödyttänyt mitenkään.

Niinpä, kun Pyhä Henki liikkuu keskellämme, minäpä pyydän teitä Herran Jeesuksen, meidän Herramme nimessä uskomaan Häneen tänä iltana koko sydämestänne. Jos Hän olisi täällä tänä iltana, Hän tekisi samoja asioita, joita Hän teki Galileanjärven rannoilla, ja Jerusalemissa, Kapernaumissa ja kaikkialla Galileassa. Hän… Juudeassa – Hän tekisi samoja asioita. Ja tällä tavalla Hän sanoi.

²⁶   Siis, joillekin ensikertalaisille, jotka ovat ensimmäistä kertaa täällä, minä siteeraan sitä uudelleen; Jeesus ei väittänyt olevansa jumalallinen parantaja; eikä yksikään ihminen tämän maan kamaralla voi väittää, ja olla oikeassa – väittää olevansa jumalallinen parantaja, koska jumalallisia parantajia ei ole. Jumala yksin on parantaja. Jeesus sanoi: ”Poika ei voi mitään; Isä, joka hänessä asuu, tekee ne teot.” Pitääkö paikkansa? Hän tekee teot. Jeesus sanoi, siis, jos…

Jeesus meni raajarikkojen, sokeiden, rampojen, kieroselkäisten, ontuvien ohi, eikä parantanut heitä. Raamattu sanoo, että niin Hän teki; käveli Betesdan lammikolla, jonne valtavat joukot raajarikkoja, sokeita, ontuvia, näivetystautisia, monta, monta, monta kertaa enemmän kuin täällä, tänä iltana, oli odottamassa veden liikuttamista, eikä parantanut heistä ketään: hän meni erään viltin päällä makaavan miehen luo, ja paransi hänet, ja jatkoi matkaansa. Miten, vaikka Hän oli mitä myötätuntoisin – niin Hän vain meni noiden raajarikkoisten ihmisten ohi? Koska Hän sanoi: ”Minä en voi tehdä mitään, ellei Isä näytä minulle; Joh. 5:19; ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan [”itsestään” RK38] vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika.

Jos te luette Kirjoitukset tarkasti läpi, niin on ollut kaikkina aikoina; ihmeitä ei ole tehty ihmisen tahdosta, vaan Jumalan tahdosta. Jumala näyttää näkyjä, asettaa ihmisiä ja käskee heitä… Gideon ja kaikki kautta aikojen, kuten Elia…

[kerran] Eräs mies tuli ja sanoi: ”Siis, me tarvitsemme niin…”

²⁷   Kerran, se sattui olemaan yksi meidän toimitsijoistamme, ei veli Baxter, vaan se oli eräs mies, joka oli meidän kanssamme, yksi kokousten järjestäjistä. Ja eräs lehti oli esittänyt todella kriittisen väitteen, joka oli täysin perätön. Minä voin kyllä odottaa saavani ystävällistä kritiikkiä, mutta tuo kritiikki ei ollut asiallista, koska se ei pitänyt paikkaansa. Kunhan kritiikki on totta – ei siinä mitään, mutta se ei ollut totta. Ja tämä toimitsija sanoi: ”Mikset sinä mene ja polvistu, ja pyydä Jumalaa polttamaan tuon paikan poroksi?”

Minä sanoin: ”Voi, veli, minusta…”

Hän sanoi: ”Se, mitä me tarvitsemme tänään, on vähän lisää Eliaita; Elia kutsuisi tulen taivaasta. Hän näyttäisi miten hoitaa juttu” [?], hän sanoi. No, se veli oli todella ymmärtänyt väärin. Näettekö? Elia kutsui tulen taivaasta vain, kun Jumala näytti sen hänelle.

Mies sanoi: ”No, veli Branham, Elia vain astui esiin ja esitti rohkeasti haasteen; aloita taistelu, ja osoita, kuka Jumala on!” hän sanoi.

Minä sanoin: ”Ei todellakaan” – Jumala näytti sen ensin hänelle.

”No, eihän hän mitään näkyä nähnyt”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä näki.” Minä sanoin: ”Kun hän sanoi… kun hän asetti tuon hiehon, ja niin edelleen, alttarille, ja oli kaatanut vettä sen päälle, hän lähti pois ja sanoi: ’Jumala, minä olen tehnyt tämän sinun käskystäsi…” Pitääkö paikkansa? Silloin tuli alkoi langeta – sen jälkeen kun hän oli tehnyt kaiken valmiiksi. Näettekö? Se piti näyttää edeltä ensin.

²⁸   Ensinnäkin, Jumalan Sana sanoo, että Jeesus Kristus paransi sinut Golgatalla, kun Hän kuoli 1900 vuotta sitten; niin Jumalan Sana opettaa. Pitääkö se paikkansa? Selvä. Aivan kuten ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden…

[Nauhassa tyhjä kohta.]

Haluatteko te väitellä minun kanssani? Tuo mies on tuolla – minä en näe häntä; minun on mahdotonta nähdä häntä; miten? Minulla on toinenkin aisti ja se on tunto [/tunne]. Ja minun tuntoni on yhtä tarkka kuin näköni. Pitääkö paikkansa? No siis, minä en näe häntä; minä en kykene näkemään häntä, mutta hän on siellä, koska minä tunsin sen.

Siis, minun on mahdotonta tuntea häntä; hän on ulottumattomissa, mutta minä tiedän, että hän on siellä näköni perusteella. Siis, kuinka moni aisti ohjaa inhimillistä kehoa? Viisi: näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Pitääkö paikkansa? Siis, minä näen hänet nyt. Minun näköaistini sanoo, että hän on siellä, mutta minun tuntoaistini ei ole aktiivinen. Nyt minä tiedän, että hän on siellä tuntoaistini perusteella ja minun näköaistini on passiivinen. Paljon kiitoksia.

Painaisitteko te, herra, jotakin siellä pianon ääressä? [Mies soittaa muutamia sointuja.] Aivan… kuinka moni kuuli sen? Kuinka moni näki sen? Ei, te ette nähneet sitä ollenkaan; sitä ei voi nähdä. No, miten te tiedätte, että se oli sävel? Miten te tiedätte, että se oli tuo piano? Näittekö te sen tulevan ilmaa pitkin? Maistoitteko? Tunsitteko? Maistoitteko? Mutta, te tiedätte, että se oli olemassa, ettekö tienneetkin? Te kuulitte sen; pitääkö paikkansa?

²⁹   Siis, kuunnelkaa; Mitä usko on? Usko on kuudes aisti. Viisi aistia ohjaa tätä ihmistä. Jumala asetti viisi aistia kommunikoimaan tämän maallisen majan kanssa. Jumalan kanssa ei kommunikoida näiden viiden aistin avulla; Jumala tunnetaan uskon avulla, joka on kuudes aisti, joka on… Sielulla on kaksi aistia: usko ja epäusko. Ja jos, sinä olet uskon hallussa, usko on yhtä todellista – yhtä paljon todellisuutta kuin näkö.

Jos sinä uskot, että tuo paita on valkoinen tänä iltana, jos sinä näet, ja luotat näköösi, ja sinä sanot, että tuo paita on valkoinen… Jos sinä uskot, että Jeesus Kristus paransi sinut Golgatalla aivan – ja sinun uskosi tekee asian yhtä selväksi kuin sinun näköaistisi tekee, sinä olet nyt parantunut. Se on ohi. Usko on sen tulemista todeksi, mitä toivotaan; varmuus siitä, mikä ei näy, maistu, tunnu, haise, eikä kuulu. Sinä uskot sen. Jos sanot: ”Siis, ei tunnu yhtään erilaiselta.” Ei sinusta pidäkään tuntua mitenkään erilaiselta; sinun pitää uskoa. Onko niin? Herra teitä siunatkoon; uskokaa Jumalaan.

³⁰   Siis, älkää näytelkö sitä, että teillä on uskoa. Uskokaa. Ja minä kiitän taivaallista Isää tänä iltana koko sydämestäni siitä, että Hän julistaa kansalleen Sanansa, voimansa, lahjojensa kautta osoittaakseen kansalleen tänä päivänä, jona me elämme, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Painaisimmeko päämme? Olen pahoillani, että olen vienyt niin paljon teidän aikaanne.

Taivaallinen Isä; lähetä Pyhä Henki alas suuressa voimassa tänä iltana. Vahvista Sanasi totuudeksi joka puolella. Voikoon jokainen sairas ihminen tässä talossa, lähteä pois kävellen, loikkien, ylistäen Jumalaa. Olkoot he huomenna kaupungissa todistamassa. Kokous on lähestymässä nyt loppuaan; ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä tekisit jotakin, joka käynnistäisi vanhanaikaisen herätyksen täällä kaupungissa ja kaikkialla maassa. Suo se, Herra. Me tiedämme, että Jeesus on tulossa. Me emme tiedä, milloin, mutta me uskomme, että se tapahtuu pian; ja minä rukoilen, että Sinä valmistaisit ihmiset. Jos täällä on tänä iltana syntisiä, ennen kaikkia sairaitten parantamisia suo, että syntisistä tulisi uskovia tänä iltana, ja he ottaisivat Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana. Suo se, Herra. Kuule meitä, ja vastaa rukoukseen.

Ja tulkoon tuo rakastettava Jeesus, sinun rakas Poikasi, meidän Pelastajamme, tulkoon Hän tänä iltana ja viipyköön kansansa keskellä, ja tehköön ihmeitä ja merkkejä heidän edessään kuten Hän teki, ollessaan täällä liharuumiissaan. Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne; vieläpä teissä, maailman loppuun asti.” [Joh. 14:19] Suo se tänä iltana, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.

³¹   [Nauhassa tyhjä kohta.] …kuin voitte. Rukoilkaa; uskokaa Jumalaan. …meillä on teidän nimenne ja osoitteenne täällä, me haluamme kirjoittaa teille, kun se on ohi, ja katsotaan mitä on tapahtunut, nähdään, mitä – miten te pärjäätte. Siis, Jumala on ainut, joka voi auttaa teitä; me olemme kaikki tietoisia siitä; ja nyt, olkaa todella kunnioittavia, ja hyräilläänpä kerran, kun minä olen puhunut niin pitkään, ja minä – odotan Hänen läsnäoloaan – hyräillään vähän ”Only believe.” Siis, aloitetaan yhdessä aika hitaasti kuin…

Usko ainoastaan…
kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.
Usko ainoastaan…

³²   [Nauhassa tyhjä kohta] …arvostelijoita. Siellä on pieni lapsi, jolla on epilepsia. Heillä on pyykkipojan ympäri kiedottu riepu. Hän sai lavalla kohtauksen; ja minä pyysin taivaalliselta Isältä; minä sanoin: ”Painaisitteko te kaikki päänne?” ja kuitenkin jotkin vähän närkästyivät; sen pystyi aistimaan kaukaa, ehkä, melkein tämän rakennuksen mitan päästä: Siellä oli 28000 ihmistä, niin että heitä oli melkein – kaukana pihalla asti, joka oli osa sitä paikkaa; ja närkästystä tuli aina vain; ja minä näin, se oli eräs pastori ja 8, tai 10 hänen väkeään. Ja minä sanoin ovimiehelle; sanoin: ”Mene ja koeta saada tuo pastori painamaan päänsä.”

Ovimies palasi hetken päästä; hän sanoi miehen sanoneen: ”Tämä on julkinen paikka, jossa palvotaan” – hänen ei tarvitse tehdä sitä.

Minä sanoin: ”Herra, ettekö te halua painaa päätänne?” Hän sanoi… hän istui siinä, pää pystyssä. Minä sanoin: ”No, selvä. Te – se on teidän oikeutenne amerikkalaisena, mutta muistakaa; minä en sitten ole vastuussa.”

Ja tuo pikkulapsi sai rajun kohtauksen; minä sanoin: ”Taivaallinen Isä, älä anna tuon viattoman kärsiä syyllisyyden takia. Minä pyydän parantamaan tämän pienen vauvan sinun Poikasi, Jeesuksen nimessä.” Kouristus lähti tuosta pienestä lapsesta; ja niin minä sanoin: ”Siis, me olemme kiitollisia.” Ja se pikkulapsi lähti; ja minä kuulin meteliä ja siinä samassa siihen koko ryhmään iski epilepsia.

³³   Siis, kirjoittakaa tuolle Richard T. Reedille, Jonesboboon, Arkansasiin, ”Blessed Bible Hour Tabernacleen” [Siunatun raamattuhetken tabernaakkeli] niin näette. Sillä koko ryhmällä on epilepsia ja he saavat vieläkin epilepsiakohtauksia. Minä voin todistaa nämä – jotkut näistä väittämistäni, joita minä sanon täällä – valtion tilastojen perusteella – tai valtion [/hallituksen] muistiinpanojen -, FBI:n agenttien, jotka kävivät kokouksessa ja seurasivat ja tarkkailivat sitä ja kirjoittivat siitä selonteon. Me emme leiki seurakuntaa, ystävät. Siis, olkaa kunnioittavia. Ymmärrättekö? Olkaa kunnioittavia.

³⁴   Nyt on… [Nauhassa tyhjä kohta.] kuunnella. Jotkut… [Nauhassa tyhjä kohta.] uskotteko te tänä iltana, että Herra Jeesus on täällä, tässä rakennuksessa ja voi parantaa teidät? Uskotteko? Te… uskotteko te näihin asioihin, joita te näette ja kuulette… Onko tämä ensimmäinen kokous, jossa te olette ollut? Te olette ollut muissa kokouksissa; ai, te olette olleet Flintissä, Michiganissa, kokouksessa. Selvä. Siis… ymmärrän. Siis, ainoastaan Jumala yksin voi auttaa teitä. Siis, te juuri kerroitte, että teillä on sydänsairaus. Pitää paikkansa. Te olette… ehkä sitten, koska te kerroitte minulle, mikä teillä on, ehkä Jumala kertoo teille jotakin muuta niin, että tiedän uskoanne koeteltaisiin. Ymmärrättekö? Siis, uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa? Te uskotte. Minä sanon sen nöyränä, näettehän? Ainoastaan… sillä Hän sanoi näin: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi, ja olet vilpitön rukoillessasi, silloin se tulee tapahtumaan.”

Te olette myös sananpalvelija; pitääkö paikkansa? Kyllä vain; ja ettekö te olekin juuri tullut jonkin veden yli, jonkin meren? Jumala teitä siunatkoon. Siis, uskotteko te nyt? Menkää, teidän sydänvaivanne paranee nyt. Herra teitä siunatkoon. Kyllä. Jumala olkoon teidän kanssanne nyt ja te tulette paranemaan, ja Jumala teitä siunatkoon. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!”

³⁵   Näettekö? Kun vähän keskustelee. Siis, minä haluan teidän olevan todella kunnioittavia siellä ulkona nyt ja uskovan kaikesta sydämestänne… [Nauhassa tyhjä kohta.]

Uskotteko te, että se oli totta? Te… te ajattelette jotakuta toista, ettekö ajattelekin? Te olette huolissanne jostakusta; se on teidän vauvanne. Pitääkö paikkansa? Pieni poika on makaamassa. Uskokaa Jumalaan. Jumala pystyy tekemään sen, jos te vain uskotte.

Selvä, tuokaa se lapsi. Päivää, sisar. Uskotteko te koko sydämestänne? Minä todella uskon sen. Minä uskon, että te olette uskova. Jokainen, jolla on tuollainen asenne, voi koskettaa Jumalan sydäntä. Te – te olette sairas ja teidän veressänne on jotakin vialla: anemia. Pitääkö paikkansa? Teillä on myös astma. Eikö se pidäkin paikkansa? Ja te olette ollut – jokin lääkärin tapainen. Ei, lääkäri on katsonut tätä lasta; pitääkö paikkansa? Tämä lapsi on myös sairas. Oi, lapsi on huonommassa kunnossa kuin te. Lapsella on myös anemia, ja hänellä on tyrä; pitääkö se paikkansa? – ja minä näen lääkärin pudistavan päätään. Se on – lääkäri ei voi tehdä mitään tuon lapsen hyväksi. Se on… pitääkö paikkansa? Jos pitää, nostakaa kätenne. Voiko Jumala parantaa teidän molemmat? Otatteko te vastaan parantumisen teidän molempien puolesta?

Siis, lääkäri on tehnyt kaiken voitavansa; hän on suora sen suhteen, mutta Jumala voi auttaa teitä nyt. Uskotteko te sen? Herra Jeesus, minä rukoilen armoa tälle rakkaalle lapselle ja äidille. Voikoot he molemmat mennä kotiin tänä iltana ja tulkoot terveiksi sinun haavojesi kautta. Olkoon saatana kyvytön koskemaan heihin. Tule ulos heistä, Saatana, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Minä siunaan sinua sisareni ja minä siunaan tätä lasta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, joka tuntee sinun elämäsi, ja lapsen myös. Siis, uskotko sinä tulevasi terveeksi? Se annetaan sinulle. Jumala sinua siunatkoon. Mene.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos olkoon Herran Jeesuksen Kristuksen.” Aamen.

³⁶   Jokaisen ihmisen täällä pitäisi nyt uskoa. Herran enkeli, jonka kuva on tässä paperilla [/sanomalehdessä], joka tunnetaan tällä hetkellä tieteellisesti kautta koko maailman, hän on täällä tässä yleisössä juuri nyt. Hän seisoo muutaman jalan päässä tästä, missä minä olen. Kerran vielä, tuomion päivänä, te tulette näkemään, että minä olen puhunut teille totta, että hän on täällä nyt, ja parantaa kenet tahansa, joka uskoo Häneen; uskoo Jeesukseen Kristukseen, että Hän on parantanut sinut. Uskokaa Jumalaan. Jumala tietää kaiken, eikö tiedäkin? Uskokaa Häneen.

Missä on se rouva, joka juuri par… parani juuri äsken sen lapsen kanssa? [Nauhassa tyhjä kohta.] Minä ajattelin niin. Minä näin teidän seisovan hänen edellään, katveessa. Ja minä katselin ympäriinsä, ja ajattelin: ”No, siinä hän seisoo, aivan täällä.” Sitten, minä näin teidät yhdessä; podette sydänsairautta, ettekö podekin? Menkää takaisin paikallenne. Juuri niin; Jumala teitä siunatkoon; teidän on otettava vastaan Herra Jeesus; uskokaa; kaikki on mahdollista, jos te uskotte.

³⁷   Tervehdys. Teillä on vatsavaiva, eikö olekin? Kyllä. Kyllä vain. Kyse on jostakin loisesta; se pääsee teidän mahaanne, aiheuttaa paljon hankaluuksia. Minä tiedän, mitä ne ovat; minulla on ollut niitä itsellänikin; kyllä vain. No, poika, Herra Jeesus paransi minut – hän voi – sinutkin. Ohoh, sinä olet myös tullut kaukaa tänne, etkä olekin? Sinä olet liftannut, tai jotakin muuta, päästäksesi tänne. Minä näen sinut tien päällä kulkemassa… pitääkö se paikkansa? Etkö sinä tulekin sellaiselta seudulta, jossa on paljon tasankoja tai joitain sellaisia; minä sanoisin, että jostakin päin länttä? Pitääkö paikkansa? Siis, lähde kotiin, sinä tulet paranemaan ja olemaan taas normaali ihminen [/mies]. Sinun uskosi on pelastanut sinut, poika. Jumala siunatkoon sinua, Herran nimessä. Kyllä vain. Selvä; Jatka vain eteenpäin. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!”

Uskokaa Herraan Jeesukseen. Kuinka moni uskoo, että Jeesus nousi kuolleista? Uskotteko te, että Hän on täällä tänä iltana; joka on tuo sama Herra Jeesus, joka nousi kuolleista, ja toimii ihmisten keskellä? Siis, uskokaa Häneen, niin Hän suo sen.

³⁸   Tuo sama Herra Jeesus on noussut kuolleista… Siis, kuunnelkaa, kun Hän oli noussut kuolleista, Hän kulki Emmauksen tietä, jotkut ihmiset… Minä haluan puhua hetkisen. Kun voitelu tulee kovin syväksi, minä en oikein pysy pitämään itseäni kasassa; mutta kuunnelkaa nyt tarkasti.

Emmauksen tiellä, Hän kohtasi muutaman opetuslapsista, ja he keskustelivat Hänen kanssaan koko päivän. Ja kun he pääsivät perille sinä iltana, Hän teki erään tietyn asian, aivan tietyllä tavalla, josta he tiesivät, että se oli Hän. Pitääkö paikkansa? Siis, Hän on ollut teidän kanssanne koko päivän; Hän on ollut monien teistä kanssa vuosia – pitääkö paikkansa? Siis, kuunnelkaa miten Hän tekee asioita. Se on… Oletko sinä tajunnut Hänen olevan elämässäsi siitä, miten Hän on tehnyt asioita? Kun Hän pelasti sinut siitä onnettomuudesta; kun Hän pelasti sinut siitä sairauskohtauksesta; kun sinä olit – sinulla ei ollut rahaa ja joku osti sinulle ruokaa; tiedäthän sinä, mitä tarkoitan, etkö tiedäkin? Juuri sillä tavalla Hän tekee asioita, näettekö? Hän on kanssamme; Hän on noussut kuolleista; Hän on täällä tänä iltana. Aamen.

³⁹   No niin; tule nuori mies. Usko Jumalaan; usko Häneen. Jumala suo kaiken. Siis, minä haluan puhua sinun kanssasi hetken. Uskotko sinä siihen, että se mitä sinä näet, on totta? Siis uskot? Siis, pikaisesti, kun minun henkeni kohtaa sinun -, jotain on vialla…?… Sinä olet sairas; diabeetikko. Pitääkö se paikkansa? Ja sinä tarvitset Jeesus Kristuksen Pelastajaksesi. Syntisenä, sinä tarvitset, Jeesus Kristuksen Pelastajaksesi; pitääkö se paikkansa? Haluatko sinä verensiirron sekä ruumiille, että sielulle tänä iltana, muori mies? Otatko sinä Hänet vastaan Pelastajanasi juuri nyt, uskotko sinä seisovasi Hänen edessään [/läsnäolossaan] Siis uskot? Jos sinä otat Hänet vastaan, ja todistat tälle väelle täällä, että sinä otat nyt vastaan Kristuksen Pelastajaksesi anoen armoa, nosta kätesi ja käänny ihmisiin päin. Tule tänne; Herra Jeesus, anna hänelle anteeksi jokainen rikkomus, jokainen synti; Jumala, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän Pojan, ja voikoon hän lähteä täältä ja elää normaalia elämää, ja olla täysin terve. Anna anteeksi jokainen synti ja ota hänet valtakuntaasi tänä iltana – Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon, nuori mies. Lähde, riemuiten. Tuntuuko sinusta siltä, että Jumala on pelastanut sinut nyt – sinun syntisi ovat poissa? Aiotko sinä liittyä johonkin hyvään seurakuntaan, ja elää Kristukselle? Sinä tulet paranemaan, veli. Jumala sinua siunatkoon.

Jonkun sananpalvelijan pitää keskustella tämän pojan kanssa välittömästi seurakuntaan tulemisesta, ja kasteen ottamisesta. Sanotaan yhdessä: ”Me kiitämme sinua Herra; me kiitämme Sinua, Herra.”  Jumala olkoon armollinen on meidän vilpitön rukouksemme teidän kunkin puolesta.

⁴⁰   Selvä. Tuokaa se rouva. Siis, teidän pitää uskoa kaikesta sydämestänne ja koko sielustanne ja mielestänne tullaksenne parannetuksi; Ja teettekö te niin, rouva? Kyllä. Uskotteko te, että te seisotte – ette veljenne, siis, vaan, Hänen edessään [/läsnäolossaan], Yliluonnollisen, jonka kuva on tässä paperissa täällä? Kyllä vain. Uskotte? Oletteko naimisissa? – Voisinko minä puhua toisaalle, hetkinen vain? Yleisö, voisitteko laulaa: ”Usko ainoastaan” Tulkaa tänne. [Ihmiset laulavat samalla, kun veli Branham puhuu tämän naisen kanssa.]

Jotain sen tapaista… [Nauhassa tyhjä kohta.]… ei voi sanoa yleisön edessä. Se oli… Vain Jumala itse tietää tuon asian. Pitääkö se paikkansa, neiti? Niin se on. Ja siis, sitä ei voi sanoa yleisön edessä. Näky tuli, ja kun se häipyi, minä kävelin hänen luokseen puhumaan siitä ja hän kohotti kätensä siksi, että se oli totta; eikä kukaan, paitsi hän itse ja Jumala voineet olla siellä paikalla. Niin se on. Siis, tulkaa lähemmäksi. Uskotteko te, että jos minä pyydän siunausta, Jumala vastaa minun rukoukseeni?

Meidän taivaallinen Isämme, kun tämä nainen tässä ei tiedä, mikä tämä ongelma tarkalleen on, Herra, minä rukoilen hänelle armoa; ja tulkoon hän terveeksi. Sinä olet paikalla, Isä, ja pystyt parantamaan hänet. Ja kun muistamme sinun Poikasi, Jeesuksen viimeiset sanat, jotka Hänen siunatuilta huuliltaan lankesivat, kun Hän nousi taivaaseen, ja lupasi palata ja olla kanssamme aikojen loppuun asti: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaitten päälle, he tulevat terveeksi.” Ja toisaalla, Herra, sinä yönä, kun Herran enkeli tuli ja sanoi: ”Lähde, ja ole vilpitön ja saa ihmiset uskomaan itseäsi; ja rukoile vilpittömästi, niin mikään ei voi estää rukoustasi.” Sinä olet yhä Jumala; sinä olet yhä olemassa; sinä olet täällä; ja minä pyydän hänen parantumistaan, Herra; säästä hänen nuori elämänsä; minä pyydän Kristuksen nimessä, aamen. Minä uskon, että te tulette olemaan kunnossa. Herra Jeesus teitä siunatkoon nyt, kun te lähdette. Aamen.

⁴¹   Sanotaan yhdessä: ”Kiitos meidän Herrallemme!” Uskokaa. Haluatteko te päästä siitä selkävaivastanne – tulla terveeksi? Uskotteko te, että Hän…?… Uskotteko te, että jos minä pyydän Häneltä niin, Hän tekisi sen, ja parantaisi teidät? Selvä. Tulkaapa tänne hetkeksi. Isä, minä pyydän sinua olemaan armollinen. Paranna tämä nainen, Herra; minä pyydän sinun kunniaksesi. Suo, Herra, että sama voima, joka nosti Kristuksen kuolleista, vahvistaisi tätä naista nyt, ja ota tuo kuristava henki pois hänestä; ja voikoon hän lähteä ja parantua Jeesuksen Kristuksen nimessä; aamen.

Uskotteko te nyt? Uskotteko, että se lähtee teistä? Kuinka kauan se on vaivannut teitä? Ahaa. Todella, pikkuhiljaa tukehduttaa – näkymättömästi. Näettekö? Se on… sitä ei näe ulkopuolelta, tietenkään, näettekö, vaan se – se ei ole vain sitä, vaan kyse on kasvaimista siellä. Teillä on kasvaimia sekä struuma. Pitääkö se paikkansa? Näettekö? Juuri siten, että Hän – että te tietäisitte, että minä käsitän, mistä minä puhun. Nyt, menkää, älkääkä epäilkö yhtään. Näettekö? Lähtekää ja kiittäkää Jumalaa; ja nyt 72 tunnin kuluessa, jos meidän rukoukseemme vastataan, te tulette todella kipeäksi kolmen päivän ja yön ajaksi; näettekö? Te tulette sairaaksi; päänsärkyä, pahoinvointia. Älkää huolestuko, siitä syystä… se tapahtuu silloin, kun te – te kiitätte Jumalaa, niin silloin se on lähtenyt. Jumala teitä siunatkoon, ja Jumala olkoon teidän kanssanne. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle, joka antaa meille voiton.”

⁴²   Tule, rakas sisar. Uskotko sinä kaikesta sydämestäsi? Uskotko, että Jumala parantaa sinut? Kyse on sinun äidistäsi; eikö olekin? Niin minä ajattelinkin. Sinä rukoilet; sinulla on vakava juttu, eikö olekin – poika? Teissä on jokin vialla; te unohtelette helposti; te ette muista asioita. Eikö se olekin totta? Pitääkö se paikkansa? Kyllä. Äiti, siellä – hänellä on sydänvaiva, se johtuu jännittämisestä. Pitääkö se paikkansa? Se on teidän äitinne; pitääkö paikkansa? Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Näettekö? Myös tällä naisella on myös sydänsairaus. Nämä riivaajat vetävät toinen toistaan puoleensa. Jumala teitä molempia siunatkoon. Siis, lähtekää ja tulkaa terveiksi, te molemmat, Herran Jeesuksen nimessä. Jumala teitä siunatkoon, nuori mies, ja suokoon teille sen saman. Jumala olkoon teidän kanssanne. Herra teitä siunatkoon. Sanotaanpa yhdessä se: ” Kiitos olkoon Jumalan”, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

No niin; tulkaa nyt, uskoen. Uskotko sinä, että Hän parantaa sinut, sisar – kaikesta sydämestänne – maksaa sinulle takaisin – kärsimykset, ja tekee sinusta taas terveen tytön? Palveletko sinä Häntä loppuelämäsi, jos Hän parantaa sinut? Meidän taivaallinen Isämme, minä pyydän armoa ja hyvyyttä meidän sisarellemme; ja lähteköön paha hänestä; minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä, että se lähtisi hänestä. Aamen. Siis, sinä olet terve. Uskotko sinä sen? Kuuletko sinä minua kunnolla? Ymmärrätkö sinä minua kunnolla? Miten kauan sinä olet ollut sellainen? Pikkulapsesta asti…?…   Ymmärrätkö sinä ihan hyvin nyt? Selvä; sinä olet parantunut; se on lähtenyt sinusta. Kuuro henki lähti sinusta; sinä voit lähteä kotiin ja riemuita nyt. Jumala sinua siunatkoon. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!”

⁴³   Tulkaa, pikkuneiti. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Mitä, jos Herra Jeesus vain – todella sanoo, mikä sinua vaivaa, uskotko sinä veli Branhamia? Siis, uskot? Onko sinusta mukava käydä pyhäkoulua?  Sinä olet valtavan suloinen pieni tyttö, suloinen pikkutyttö; ja minä –  sinä… ja niin kuin pikkutytöt nykyään ovat – palveletko sinä Jeesusta, jos Hän parantaa sinut? Sinulla on ollut munuaissairaus, kultaseni, vuosia ja vuosia; näetkö?  Pitääkö se paikkansa? Jumala sinua siunatkoon. Tulisitko tänne hetkeksi? Herra Jeesus, tämä tyttökulta, minä rukoilen, että sinä auttaisit häntä nyt. Kun minä näen tämän sairauden, lähteköön tuo paha henki tästä lapsesta; ja minä siunaan tätä lasta, että hän paranisi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Siis, se yritti kyllä kovasti, mutta sinä tulet paranemaan nyt. Siis, älä pelkää. Jatka vain, ja rakasta Jeesusta, niin Jumala parantaa sinut. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle – meidän Herrallemme!”

Siis, sisar, uskotko sinä siellä istuessasi siinä tuolissa – kaikesta sydämestäsi? Haluatko päästä tuosta naistenvaivasta, joka sinulla on ollut tuon… Selvä, jatka vain ja usko Herraan Jeesuksen juuri nyt ja sinä tulet paranemaan täysin siitä. Jumala sinua siunatkoon. Aamen.

Tulkaa tänne. Minä haluan koskettaa teidän kättänne ennen lähtöänne. Jumala, ole hänelle armollinen. Minä rukoilen Jeesuksen nimessä; aamen. Aamen. Herra sinua siunatkoon sisar. Sanotaan yhdessä: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme …?…”

⁴⁴   Jos sinä uskot nyt, niin älä epäile. Siis, tulkaa rouva. Eikö ollut vähän kummallista, kun minä mainitsin hänelle tuosta naistenvaivasta? Teillä on sama juttu. Siis, jatkakaa vain ja ainoastaan kiittäkää Jumalaa; sanokaa: ”Kiitos Herra paranemisestani.” Sanotaan yhdessä: ”Herra Jeesus olkoon ylistetty.”

No niin; tulisitteko, pikkurouva. Mitä te ajattelette? Siis, se – sen ei ollut tarkoitus loukata teitä, rakas sisar. Se on se asia, joka parantaa teidät. Älkää olko peloissanne. Ymmärrättekö? Se ei ole mitään, mikä vahingoittaisi teitä. Katsokaa hetki tänne minuun päin. Uskotko sinä minun olevan Jumalan palvelija, sisar – kaikesta sydämestäsi? Minä näen, että sinä olet kristitty. Siis, minä haluan kysyä sinulta jotakin. Sinulla on pelottava tauti – maailman kolmanneksi pahin tappaja: tb [tuberkuloosi]. Tiesittekö te sen? Tb on se, mikä teitä vaivaa. Siis, Herra Jeesus voi parantaa joka hitusen teistä. Älä pelkää, äiti. Kaikki järjestyy. Meidän taivaallinen Isämme; minä rukoilen tämän nuoren, murrosikäisen naisen puolesta; minä pyydän armoa. Tulkoon tämä paha, joka on ollut lääkäreiltä piilossa… he ovat yrittäneet, mutta siitä ei ole ollut hyötyä, mutta se kykene piiloutumaan sinulta, Jumala. Sinä tiedät täsmälleen, missä se on. Tulkoon se ulos tästä tytöstä Jeesuksen Kristuksen nimessä; ja minä siunaan teitä, sisareni, sinun parantumiseksesi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon, sisar. Älä epäile. Lähde nyt riemuiten, iloisena; sinä tulet paranemaan. Ymmärrätkö? Usko.

⁴⁵   Selvä. Siis, äiti, sinulla on tappaja numero yksi – sydänvaiva. Se… se vie ihmisen yleensä todella nopeasti. Pitää paikkansa, eikö pidäkin? Pitää paikkansa. Se kytee sinun sydämessäsi, ja kun sinä menet pitkäksesi, se pahenee, ja sinä saat tykytyskohtauksia ja tulee tajuttomuuskohtauksia, ja semmoisia, sen kanssa. Näetkö? Sinun elämäsi ei voi olla piilossa. Sinun elämässäsi on kovasti ongelmia; paljon surua ja leikkauksia ja sellaista. Pitääkö se paikkansa? Näetkö? Minä en lue sinun ajatuksiasi, vaan minä tiedän, mistä on… pitääkö paikkansa? Siis, tule tänne hetkeksi. Herra, Jumala, että tämä nainen uskoisi, kun sinun palvelijasi voimat ovat nopeasti hupenemassa, minä rukoilen, Jumala, että sinä olisit armollinen hänelle, ja voikoon hän lähteä täältä tänä iltana ja olla terve – Jeesuksen nimen kautta, minä rukoilen, Aamen. Jumala sinua siunatkoon, sisar. Lähde riemuiten ja kiittäen Jumalaa, ja tule terveeksi. Oi, miten ihmeellistä. Miten me voisimme – jos te uskotte Häneen, uskokaa Häneen…

Minulla ei todella ole tarvetta sanoa, mitä tällä hetkellä on tapahtunut. Sitä voi olla vaikea uskoa; minä tuskin näen edes yleisöä siellä takana… tämä on aivan jotakin… Minun ei kannata edes yrittää selittää tätä. Ainoastaan – olkaa vain kunnioittavia.

⁴⁶   No niin. Tulkaa, herra, ja uskokaa Jumalaan. Selvä. Olkaa niin kunnioittavia kuin nyt vain kykenette. Hyvää päivää, herra. Uskotteko te, herra – kaikesta sydämestänne? [Nauhassa tyhjä kohta.] … seinä. Juuri siinä.

Te olette molemmat saarnaajia; pitääkö paikkansa? Teillä on vatsavaiva, ja teillä on tyrä. Pitääkö paikkansa? Herra Jumala, siunaa palvelijaasi. Voikoon hän lähteä kotiin ja olla terve, ja voikoon myöskin hän, joka istuu tuolla, Herra. Minä rukoilen Kristuksen Jeesuksen nimessä, aamen. Jumala teitä siunatkoon, veli. Lähde, ja syö, mitä haluat nyt. Kyse on hermostuneisuudesta, joka johtuu sinun tehtävästäsi ja kaikesta siinä, joka saa sinut tolaltasi. Kaikki tulee kuntoon, älä pelkää. Hapoista johtuva vatsahaava saa sen aikaan. Usko ainoastaan ja pidä usko Jumalaan kaikesta sydämestäsi.

⁴⁷   Entä sinun laitasi, sisar? Uskotko sinäkin? Tuo sappikivivaiva ja se, mitä sinulla… Sinä tarvitset Häntä, etkö tarvitsekin? Eikö se, joka istuu siinä sinun vieressäsi, olekin aviomiehesi? Pitääkö se paikkansa? Siitä minä ajattelinkin olevan kyse. Otatko sinä parantumisesi nyt vastaan? Nosta kätesi, sano: ”Kristus, minä otan sen vastaan”, te molemmat sitten. Jumala teitä siunatkoon.

Aivan siinä hänen kätensä toisella puolella, istuu rouva, jolla myös on naistenvaiva. Pitääkö se paikkansa, rouva, siinä toisena…? Pitääkö paikkansa? Nouskaa, ja ottakaa parantuminen vastaan. Uskotteko te?  Nouskaa seisomaan; sanokaa: ”Minä otan paranemiseni vastaan.” Jumala teitä siunatkoon. Uskotteko te? Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät?

Siellä on joku… en pysty sanomaan… aivan siellä tämän – tämän osaston takana, tässä suunnassa, minä näen pienen lapsen, jolla on munuaisvaiva, mutta minä en pysty paikantamaan, missä hän on. Jumala sinua siunatkoon. Kyllä. Mitä? Ja siellä seisoo pieni tyttö miehen vieressä, jolla on kouristuksia; onko hän teidän? Jumala teitä siunatkoon. Pankaa kätenne tytön, ja sen pienen lapsen, pojan, päälle.

⁴⁸   Nouskaa herra, te olette parantunut. Kaikkivoipa Jumala; elämän Luoja ja kaikkien hyvien lahjojen antaja, lähetä siunauksesi tämän ylle, sinun kansasi, tänä iltana, Herra. Paranna ihmisiä täällä, tässä yleisössä tällä hetkellä, Jeesuksen Kristuksen nimen kautta.

Siinä seistessänne, tai siis istuessanne pää painettuna, minä ajattelin esittää teille kysymyksen. Minä haluan teidän olevan rehellisiä minulle. Onko täällä ketään syntistä, tänä iltana, joka sanoisi: ”Minä haluan ottaa Kristuksen vastaan omana Pelastajanani, ja minä uskon, että Hän on noussut kuolleista; minä olen jo kauan halunnut olla kristitty”?  Jumala teitä siunatkoon, rouva. Jumala sinua siunatkoon. Nostaisiko joku muu kätensä ja sanoisi: ”Veli Branham, minä…” Jumala teitä siunatkoon, herra, joka seisoo siinä päässä. Jumala teitä, herra, siunatkoon. Jumala teitä, herra, siunatkoon. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Siinä käytävien takana, vasemmalla puolellani: Jumala sinua siunatkoon. Kaikki siellä, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Minä haluan ottaa Kristuksen vastaan.” Nousisitteko seisomaan, te, jotka haluavat ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana juuri nyt? Oletteko vakuuttuneita siitä, että Hän on täällä? Ja jos, Hän kuulee minun rukoukseni, paljastaakseen niitä asioita, joita Pyhä Henki sanoi minulle… Minä aloin kutsua toista henkilöä, rouva joka istuu täällä, jolla on silmävaiva, istuu siellä, parantui juuri. Minä aloin jo kutsua häntä, ja Pyhä Henki sanoi: ”Tee alttarikutsu.” Minun piti olla kuuliainen.

⁴⁹   Te, jotka haluatte ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana, ja uskotte, että Hän kuulee minun rukoukseni juuri nyt, nouskaa seisomaan; kaikkialla rakennuksessa, kaikkialla, joka paikassa, nousisitteko seisomaan kaikkialta? Nouskaa; juuri nyt on aika ottaa Hänet vastaan. Viitsisikö vielä joku nousta seisomaan tällä hetkellä? Jumala teitä, nuoripari siunatkoon! Jumala teitä, herra siunatkoon. Jumala sinua, sisar, siunatkoon; jääkää vain seisomaan jokainen; nousisitteko? Jumala sinua, nuori mies, siunatkoon; sanooko joku muu: ”Minä haluan ottaa Kristuksen vastaan juuri nyt; minä uskon, että Hän on täällä”? Rakas veljeni ja sisareni, Jumalan edessä, minä en valehtele; Jumalan enkeli, josta tämä kuva on otettu – on täällä tällä lavalla tänä iltana, aivan tässä nyt, ja ohjaa minua tekemään tätä alttarikutsua. Se on ehkä jonkun viimeinen mahdollisuus – en tiedä. Ehkä jotakin on tapahtumassa, mutta hän käski minua tekemään tämän alttarikutsun juuri nyt. Minä en ole koskaan ennen eläissäni tehnyt sitä tällä tavalla.

Nousisitteko? Onko joku syntinen vielä täällä, joka haluaisi ottaa Kristuksen Pelastajakseen, nousisitko? Jumala sinua siunatkoon; oikein; kaikkialta, nyt jääkää vielä hetkeksi seisomaan.

Isä, minä en tiedä, miksi sinä olet tehnyt tämän. Jokin kumma on iskenyt minuun, mutta, minä rukoilen, Jumala, että sinä antaisit anteeksi jokaiselle näistä, jotka nyt seisovat. Olkoot heidän syntinsä veren alla. Minä uskon tähän alttarikutsuun; nyt on sen hetki.

Herran enkeli, levittäköön suuret siipensä yli tämän rakennuksen juuri nyt, ja tipahdelkoot tislatut armon kastepisarat jokaisen sielun ylle. Suo se, Herra; kääntäköön Pyhä Henki valtavalla, muuttavalla voimallaan näiden ihmisten sydämet epäilemisestä uskoon, ja olkoot ihmisten todistus mahtava ja saakoot he myös Pyhän Hengen kasteen Jeesuksen Kristuksen nimen kautta.

⁵⁰   Siis, teille, jotka seisotte ja uskotte, että Jumala antaa teidän syntinne anteeksi, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Minä otan Hänet vastaan nyt henkilökohtaisena Pelastajanani [/Vapahtajanani]” Te, jota seisotte… sinä uskot sen, sisar. Jumala sinua siunatkoon; jättäkää ne pienet lapset sinne käytävälle. Kuinka moni haluaa Pyhän Hengen kasteen juuri nyt? Haluaisitte saada Pyhän Hengen kasteen, ettekä vielä ole saanut sitä, ja haluatte saada sen, nouskaa seisomaan.

Siis, niiden jotka… Kaikki te, jotka haluatte Pyhä Hengen – Pyhän Hengen kasteen… Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi… [Veli Branham pysähtyy, kun joku puhuu kielillä, sitten jatkaa puhetta kielilläpuhumisen päälle.] Nuo etsijät kulkekaa suoraan telttaan nyt; tulkaa juuri nyt telttaan [Nauhassa tyhjä kohta] …?… Astukaa esiin juuri nyt; mennään yhdessä telttaan. Tulkaa tänne, kunnioittaen; te muut, painaisitteko päänne vielä hetkeksi rukoukseen. Selvä.