CAB-10 LUKU 10 – SEURAKUNTAJAKSOJEN YHTEENVETO (Chapter 10 – A Resume of the Ages)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 10: Yhteenveto seurakuntajaksoista

 

Sentähden, että tutkistelumme on ollut Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntajakson jae jakeelta tapahtuvaa selitystä, emme ole muodostaneet yhtenäistä, historiallista kuvaa seurakunnasta siinä määrin kuin meidän olisi tullut tehdä. Sen vuoksi on tarkoituksemme nyt tässä luvussa, alkaen Efeson seurakuntajaksosta, seurata seurakuntaa ja sen historiaa kautta kaikkien seurakuntajaksojen sellaisena, kuin Jumalan Henki antoi sen Johannekselle. Emme niinkään lisää uutta aineistoa, vaan teemme yhteenvedon siitä, mitä olemme käsitelleet aikaisemmin.

Tutkistelumme perusteella olemme jo oppineet, että Ilmestyskirjasta on suuri osa täysin väärinymmärretty, koska emme ole aikaisemmin tienneet, että seurakunta, josta ja jolle tässä puhutaan, ei viittaa vain puhtaaseen, valittuun seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, morsiameen, vaan tässä puhutaan koko sille joukolle, jota kutsutaan kristityiksi; olkootpa he sitten todellisia kristittyjä tai pelkkiä nimikristittyjä. Kuten koko Israel EI OLE Israel, siten EIVÄT myöskään kaikki kristityt OLE kristittyjä. Siten me olemme oppineet, että seurakunta koostuu kahdesta viinipuusta, todellisesta ja väärästä. Nämä kaksi viinipuuta ovat kahden erilaisen hengen vaikuttamia. Yhdellä on Pyhä Henki, kun taas toinen on puettu antikristuksen hengellä. Molemmat väittävät tuntevansa Jumalan ja Jumalan tuntevan heidät. Molemmat ilmoittavat puhuvansa Jumalan puolesta. Molemmat uskovat tietyt, hyvin periaatteelliset totuudet ja ovat taas eri mieltä toisissa. Mutta koska molemmat kantavat Herran nimeä, ja heitä kutsutaan kristityiksi (Kristuksen mukaan), ja kantaen tällaista nimeä ilmeisesti väittävät olevansa Hänen sukulaistansa (Jumala kutsuu sitä avioliitoksi), Jumala nyt pitää molempia vastuullisena itselleen ja siksi puhuu kummallekin.

Edelleen olemme oppineet, että nämä kaksi viinipuuta kasvavat vieri vieressä seurakunta jaksojen loppuun asti, jolloin molemmat kypsyvät ja molemmat korjataan sadonkorjuussa. Väärä viinipuu ei tulisi voittamaan oikeata viinipuuta, mutta myöskään oikea viinipuu ei kykenisi tuomaan väärää viinipuuta pelastavaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Olemme oppineet sen mitä hämmästyttävimmän totuuden, että Pyhä Henki saattaa langeta ja lankeaakin uudestisyntymättömän, väärän viinipuun kristittyjen ylle ja tulla ilmi voimallisesti erilaisten ihmeiden ja merkkien kautta, aivan kuten Juudaksella oli määrätty palvelustehtävä Pyhässä Hengessä, vaikka hänestä itsestään sanottiin selväpiirteisesti, että hän oli perkele.

Nämä näkökohdat mielessä ryhdymme kuvaamaan seurakuntaa eri seurakuntajaksojen läpi.

Seurakunta syntyi helluntaina. Kuten ensimmäinen Aadam sai morsiamen puhtaana Jumalan kädestä ja oli tahrattomana lyhyen ajanjakson, samoin sai Kristuskin, viimeinen Aadam, morsiamen puhtaana ja raikkaana helluntaina; ja hän pysyi erottuneena ja tahrattomana jonkun aikaa. Ap.t. 5:13: ”Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.” ja Ap.t. 2:47: ”…kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Kuinka kauan tämä jatkui, me emme tiedä, mutta eräänä päivänä, aivan niinkuin saatana kiusasi Eevaa ja vietteli hänet, niin myöskin seurakunta tuli saastutetuksi, kun antikristuksen henki tuli siihen sisälle. 1. Joh. 4:3: ”…ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” Jeesus sanoi ensimmäisen seurakunta jakson morsiantaan tarkoittaen: Ilm. 2:4-5: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” Seurakunta oli jo tuossa ensimmäisessä jaksossa ”langennut nainen”. Kuten saatana oli saanut Eevan ennen Aadamia, niin nytkin saatana vietteli seurakunnan, Kristuksen morsiamen, ennen ”Karitsan hääateriaa”. Ja mikä sitten aiheutti lankeemuksen seurakunnan keskuudessa? Mikä muu kuin Ilm. 2:6, ”NIKOLAIIITAIN TEOT”. Jo ensimmäinen seurakuntajakso oli kääntynyt seuraamasta puhdasta Jumalan Sanaa. He kääntyivät pois siitä Jumalan vaatimuksesta, että seurakunnan tulee olla ehdottomasti Hänestä riippuvainen (riippuvainen kokonaan Jumalasta täyttääkseen Hänen Sanansa alusta loppuun ilman inhimillistä hallintoa) Nikolaiittain oppiin, joka organisoi inhimillisen hallinon seurakunnan sisällä, ja joka kaikkien muiden hallitusten lailla säätää lakeja ihmisille, He tekivät täsmälleen sen, mitä Israel teki. He ottivat inhimillisen hallituksen tuomat edut mieluummin kuin Sanan ja Hengen.

Kuolema oli astunut sisään. Kuinka tiedämme sen? Emmekö kuulekin Hengen äänen tuolla ensimmäisellä seurakuntajaksolla kutsuvan jokaista, joka haluaa kuulla: ”Hän, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Seurakunta oli jo siemaissut liian syvälti kuoleman puusta (tai kirkkokunnallisesti väärästä viinipuusta), jonka loppu on tulinen järvi. Mutta nyt ei ole keruubia leimuavan miekan kanssa vartioimassa elämän puuta. Jumala ei nyt poistu seurakunnan keskeltä kuten Hän poistui Eedenistä. Oi, ei , Hän tulee olemaan seurakuntansa keskellä koko ajan viimeiseen seurakuntajaksoon asti. Siihen asti Hän kutsuu kaikkia tulemaan.

Olkaamme nyt varovaisia tässä kohden. Tämä sanoma seurakunnalle, joka on Efesossa, ei ole sanoma varsinaiselle paikalliselle Efeson seurakunnalle; se on sanoma SEURAKUNTAJAKSOLLE. Ja tämä jakso piti sisällään totuuden siementä ja väärää siementä täsmälleen siten kuin on kuvattu vertauksessa vehnästä ja lusteesta. Seurakuntajaksot ovat pelto, ja siinä ovat vehnä ja valhevehnä eli luste. Väärä seurakunta organisoitui eli kirkollistui, inhimillisti seurakunnan johdon ja Sanan sekä taisteli todellisia kristittyjä vastaan.

Valhevehnä kukoistaa aina paremmin kuin vehnä tai mikään muu viljelyskasvi. Lusteseurakunta kasvoi nopeasti tämän ensimmäisen jakson aikana. Mutta vehnä-seurakunta kukoisti myöskin. Ensimmäisen jakson lopussa nikolaiittain teot kukoistivat paikallisissa väärän viinipuun seurakunnissa yrittäen yhä lisääntyvästi levittää vaikutustaan oman ruumiinsa ulkopuolelle. Sen vaikutus tuntui oikeassa seurakunnassa, sillä miehet, kuten Polycarpus kutsuivat itseään piispoiksi viitaten tuohon titteliin tavalla, joka ei ollut siihen luonnostaan kuuluva SANAN mukaan. Myöskin tuossa jaksossa oli oikea seurakunta kadottanut ensimmäisen rakkautensa. Tätä rakkautta luonnehdittiin morsiamen ja yljän rakkaudeksi hääaikana ja avioliiton alkuvuosina. Oli tullut tuon täydellisen rakkauden kylmentyminen seurakunnassa.

Mutta huomatkaapa, että Ilm. 2:1 kuvaa Herraa Jeesusta seurakuntansa keskellä ja pitämässä sanansaattajiaan oikeassa kädessään. Koska tämä morsian on langennut; koska seura kuntayhteisö on nyt oikean ja väärän sekoitus, ei Hän jätä sitä. Se on Hänen. Näin on Room. 14:7-9 mukaan. ”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.” Ristillä Hän osti KOKO maailman ihmiset. He ovat Hänen. Hän on elävien ja kuolleiden Herra (kysymys on omistuksesta, EI suhteesta). Ja Hän kulkee tuon ruumiin keskellä, jonka sisällä on sekä elämä että kuolema.

Mitä oli istutettu ensimmäisellä, Efeson seurakuntajaksolla, tulisi kehittymään toisessa ja muissa seurakuntajaksoissa, kunnes se kypsyisi elonkorjuun aikana (viimeisen seurakuntajakson aikana). Siten odotamme Smyrnan ajanjaksolla Pyhän Hengen ilmestyksen kautta tapahtuvaa seurakunnan historian valaisemista ja laajempaa selvitystä.

Tässä jaksossa väärän viinipuun viha lisääntyy. Katsokaahan, he (jae 9) ovat erottaneet itsensä totuuden yhteydestä. He lähtevät ulos heistä. He olivat valehtelijoita. He kutsuivat itseään sellaiseksi, mitä he eivät olleet. Mutta tuhosiko Jumala heidät? Ei. ”Antakaa, lusteen kasvaa yhdessä vehnän kanssa elonkorjuuseen asti.”

”Mutta, Herra, heidät pitäisi tuhota, sillä he tuhoavat Sinun kansasi. He tappavat heitä.”

”Ei, antakaa lusteen olla. Mutta morsiamelleni Minä sanon: ’Ole sinä uskollinen kuolemaan asti. Rakasta Minua vieläkin enemmän’.”

Opimme varmasti, että tämä väärä viinipuu on saatanan viinipuu. Heidän kokoontumisensa on hänestä (saatanasta). He kokoontuvat Jumalan nimessä ja valehtelevat, että ovat Kristuksen. He saarnaavat, opettavat, kastavat, palvovat, ottavat osaa erilaisiin hengellisiin jumalanpalvelustehtäviin, jotka Kristus on antanut seurakunnalle; kuitenkaan he eivät ole Jumalasta. Mutta koska he sanovat olevansa, Jumala pitää heitä vastuullisina ja kussakin seurakuntajaksossa puhuu heille ja heistä. He muistuttavat meitä tarkalleen Bileamista. Hänellä oli profeetallinen palvelustehtävä. Hän tunsi oikean tavan lähestyä Jumalaa; kuten näemme hänen uhratessaan puhtaita eläimiä. Kuitenkaan hän ei ollut todellinen SANAN PROFEETTA, sillä kun Jumala kielsi häntä kunnioittamasta Baalakia läsnäolollaan, hän kuitenkin etsi syytä lähteä, sillä hänen vaikuttimenaan oli hänen kullan ja vaikutusvallan himonsa. Niin siis Jumala antoi hänen mennä. Jumalan täydellinen tahto antoi tietä Jumalan sallivalle tahdolle Bileamin ”sydämen halun” tähden. Jumala itseasiassa sanoi: ”Jatka.” Muuttiko Jumala mielensä? Ei. Jumalalla oli tiensä riippumatta Bileamin menemisestä. Bileam ei tehnyt Jumalan tahtoa mitättömäksi. Jumalalla oli tiensä kaikesta huolimatta. Bileam oli häviäjä, sillä hän sivuutti Sanan. Ja tänä päivänä meillä on aivan sama tilanne. Naissaarnaajia, organisaatio, väärä oppi jne; ihmiset palvovat Jumalaa, tuovat ilmi Pyhän Hengen tekoja ja kulkevat aivan samaa tietä kuin Bileam, väittäen, että Jumala on puhunut heille jopa silloinkin, kun vastaanotettu tehtävä on vastakkainen ilmituodulle Sanalle. Minä en kiellä, etteikö Jumala puhuisi heille. Mutta on samoin kuin silloin, kun Hän puhui Bileamille tuolla toisella kerralla. Hän tiesi, että Bileam arvosti oman sydämensä halua enemmän kuin Sanaa ja asetti sen Sanan yläpuolelle ja Hän antoi sen tapahtua. Kuitenkin Hänellä oli koko ajan OMA tiensä ja Hänen tahtonsa tapahtui lopussa. Samoin tänä päivänä Jumala käskee ihmisten jatkaa oman sydämensä halujen mukaan, sillä he ovat hyljänneet Sanan. MUTTA JUMALAN TAHTO TULEE TAPAHTUMAAN TÄSTÄ HUOLIMATTA. Aamen. Toivon, että näette tämän. Se ei ainoastaan selvitä paljon sitä, mitä nähdään kaikissa seurakuntajaksoissa, vaan auttaa myös erityisesti tässä viimeisessä seurakuntajaksossa, jossa on niin paljon (Pyhän Hengen työn) ilmituomista ja ulkonaisia siunauksia, kun koko seurakuntajakso on niin Jumalan Sanan ilmaisevaa tahtoa vastaan.

Jos mikä, niin tämä (Efeson) aikakausi vastaanotti sanoman voimakkaana ja puhtaana. Se oli ja on tuo Vanhan ’Testamentin totuus: ” Orjattaren poika vainoaa vapaan vaimon poikaa, kunnes orjattaren poika ajetaan pois.” Se antaa meidän tietää, että saatanan viha ja herjaus todellista kristittyä vastaan tulee purkautumaan sen joukon kautta, joka koostuu nimellisistä, valheellisista kristityistä, ja että tämä tulee lisääntymään, kunnes Jumala repii juurineen ylös tuon väärän viinipuun Laodikean seurakuntajakson lopussa.

Kolmas seurakuntajakso paljasti profetian hengen kautta, että maailmallinen seurakunta tulisi vastaanottamaan nikolaismin oppina. Papiston erottaminen maallikoista kasvoi siitä raamatullisesta opista, jossa vanhimmat (paikallisen lauman paimenet) johtivat laumaa Sanan mukaan, ”Nikolaiittain opiksi”, jossa papisto asetti itsensä arvoasteisiin toinen toisensa yläpuolelle, ja tämä epäraamatullinen kaava sittemmin kehittyi pappeudeksi, joka asetti papiston Jumalan ja ihmisten väliin antaen papistolle tiettyjä oikeuksia samalla kieltäen maallikolta Jumalan tälle antamat oikeudet. Tämä oli anastus. Tässä seurakuntajaksossa siitä tuli oppi. Se otettiin kirkkoon Jumalan varmana Sanana, mitä se ei todellakaan ollut. Mutta papisto kutsui sitä Jumalan Sanaksi ja siksi oppi oli antikristillinen.

Koska inhimillinen hallinto on selvää ja yksinkertaista politiikkaa, tuli kirkko sekoitetuksi politiikkaan. Tämän kehityksen toivotti tervetulleeksi diktaattori-keisari, joka liitti kirkon politiikan valtion politiikkaan ja voiman avulla perusti väärän kirkon (saatanan valheuskonnon) oikeaksi uskonnoksi. Eri keisarien antamien julistusten kautta näemme väärän kirkon valtion mahdilla tuhoamassa oikeaa viinipuuta jopa vielä innokkaammin.

Surullista sanoa, että oikea viinipuu ei ollut täysin vastustuskykyinen tälle opille. Tällä en tarkoita sitä, että oikea viinipuu koskaan olisi tehnyt nikolaiittain opista oppijärjestelmää, kaukana siitä. Mutta tuo pieni kuoleman mato jatkoi imeytymistään oikeassa viinipuussa toivoen, että se kaatuisi. Jopa oikean seurakunnan sisällä miehet, jotka Jumala oli kutsunut johtajiksi, käyttivät tätä titteliä tarkoittamaan hiukan enemmänkuin vain paikallista vastuuta. Käsitys, joka vallitsi seurakunnassa Paavalin opetuksesta, ei ollut aivan puhdas tähän aikaan. Sillä Paavali oli sanonut: ”Ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni.” Mitä valtuuksia Paavalilla sitten olikaan, piti hän ihmisten katseet Jumalassa, jolta ovat kaikki valtuudet. Mutta papisto katsoi aina sekä jumalalliseen ETTÄ INHIMILLISEEN johtoon antaen siten kunnian sinne, minne kunnia ei kuulu. Me huomaamme, että oikea seurakunta oli tahrattu inhimillisyydellä. Kun Nikolaiittain oppi oli perustettu – apostolinen vallanperimys, ostetut sananpalvelijät, äänestetyt pastorit jne. – se oli vasta yksi väärän kirkon askel bileamismiin. Toinen askel saatanan syvyyksiin oli nyt kehittymässä.

Tämä toinen askel oli Bileamin oppi (kuvattu Ilm. 2:14), jossa Bileam opetti Baalakille, miten tämä voisi langettaa Israelin lapset ”yhteisellä kokouksella”. Siinä vieraat tekisivät kukin kaksi asiaa, jotka olisivat Jumalan Sanaa vastaan. Muistattehan, että Baalak tarvitsi apua säilyttääkseen kuningaskuntansa. Hän otti yhteyttä tuon ajan merkittävimpään hengelliseen hahmoon, Bileamiin. Bileam antoi neuvon, joka langetti ja tuhosi Israelin. Ensinnäkin se oli ehdotus, että he kaikki kokoontuisivat yhteen ja puhuisivat asiat selviksi; söisivät yhdessä ja saisivat asiat selvitetyiksi; loppujen lopuksi toinen toistensa ymmärtäminen auttaa jo pitkälle. Aluksi sinä teet sen, että menet sinne. Seuraava askel on yhteinen jumalanpalvelus, ja tietysti pieni painostus isännän taholta tavallisesti saa vieraat menemään pitemmälle kuin he aikoivatkaan. Nyt asia on niin, ettei tämä tapahtunut ainoastaan Vanhassa Testamentissa Jumalan seurakunnalle, vaan se tapahtui myös Uuden Testamentin seurakunnalle, sillä silloinkin oli keisari, joka tarvitsi apua kuten Baalak varmistaakseen kuningaskuntansa. Niinpä Konstantinus kutsui nimikristityt, Rooman ensimmäisen kristillisen kirkon, auttamaan häntä saamaan kristityt hänen taakseen, koska he olivat hyvin suuri ryhmä. Tuloksena oli Nikean kirkolliskokous vuonna 325. Siinä kristityt, sekä oikeat että väärät, tulivat yhteen Konstantinuksen kutsusta. Oikeilla kristityillä ei ollut mitään asiaa koko kokoukseen. Kaikesta siitä huolimatta, mitä Konstantinus teki yhdistääkseen heidät (sekä oikeat että väärät kristityt), tiesivät Oikeat kristityt, että ei tämä ollut oikea paikka heille ja lähtivät pois. Mutta niille, jotka jäivät, Konstantinus antoi valtion kassasta rahaa niinkuin myös poliittista ja fyysistä valtaa. Kansa totutettiin epäjumalanpalvelukseen ja spiritismiin, sillä ”patsaita, joissa oli pyhien nimiä asetettiin rakennuksiin ja ihmisiä opetettiin kanssakäymiseen kuolleiden kanssa eli rukoilemaan pyhiä, mikä ei ole mitään muuta kuin spiritismiä. Sillä ruuan sijasta, jota ihminen todella tarvitsee, nimittäin Jumalan Sanaa, heille annettiin uskontunnustuksia, uskonkappaleita ja rituaaleja, jotka annettiin väkisin valtion pakkovallalla ja ennen kaikkea muuta, heille annettiin kolme jumalaa yhden todellisen Jumalan nimeen kolminaisuudeksi liitettynä. Ja vesikaste Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen antoi tietä pakanalliselle kasteelle kolmeen ”titteliin”.

Todellisten uskovaisten ei olisi pitänyt mennä kokoukseen. He olivat jo kadottaneet paljolti totuutta, ja nyt he kadottaisivat myös Jumalan olemuksen ymmärtämisen ja kadottaisivat nimen titteleihin vesikasteessa.

Tarkastelkaapa tätä Bileamin oppia hyvin huolellisesti. Ennenkaikkea huomatkaa, että se on turmeltuneen papiston tarkoituksellista toimintaa, jonka välityksellä he sitovat ihmiset itseensä johtamalla tarkoituksellisesti epäuskon syntiin. Nikolaiittain oppi oli papiston turmeltuneisuutta, sillä he etsivät poliittista valtaa keskenään, kun taas bileamismi on ihmisten alistamista heidän uskonkappale- ja jumalanpalvelusjärjestelmiinsä tarkoituksella sitoa heidät. Tarkastelkaapa tätä nyt huolellisesti. Mikä oli se, mikä sitoi ihmiset nimelliseen kirkkoon ja siten tuhosi heidät? Se oli: uskonkappaleet ja -tunnustukset, jotka oli muovattu kirkon oppien mukaan. Se oli roomalaiskatolisen kirkon oppi. Heille ei annettu todellista ruokaa, Sanaa. Heille annettiin ruokaa, joka tuli epäjumalanpalveluksesta; Babylonin pakanuus yhdistettynä kristilliseen terminologiaan (nimistöön). Ja tämä aivan sama henki ja oppi on kaikkien protestanttien keskuudessa ja sitä kutsutaan KIRKKOKUNNAKSI. Nikolaismi on organisaatio, kirkon johdon inhimillistäminen ja siten Pyhän Hengen syrjäyttäminen. Bileamismi on kirkkokunnallisuutta, joka ottaa kirkon käsikirjan Raamatun sijasta. Ja aivan tähän hetkeen asti ovat monet Jumalan ihmiset kirkkokunnallisuuden ansassa ja Jumala huutaa heille: ”Tulkaa ulos siitä te Minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synneistään ja ettette joutuisi vastaanottamaan hänen vitsauksiansa.” Huomaatte, että he ovat tietämättömiä. Mutta jos ylöstempaaminen tapahtuisi tällä hetkellä, ei tietämättömyys riittäisi vapautukseksi Jumalan tuomiosta, koska on oltu väärissä riveissä.

Sillä papisto, joka organisoi itsensä siten, että he ovat arvoasteissa toinen toisensa yläpuolella, kunnes ovat lopulta esim. arkkipiispan johtamia; on antikristuksen hengen ilmituloa, tuon hengen osoitus, riippumatta siitä, kuinka ihmeellistä ja välttämätöntä se sitten näyttääkin olevan. Se ei ole mitään muuta kuin sitä, että inhimillinen järkeily ottaa Sanan paikan. Ja kuka tahansa, joka on organisoidussa kirkkokunnassa, on aivan antikristuksen järjestelmän keskellä. Nyt sallikaa minun sanoa se hyvin selvästi. MINÄ EN OLE IHMISIÄ VASTAAN. MINÄ OLEN JÄRJESTELMIÄ VASTAAN.

Kirkon ja valtion yhdistämisen kautta valmistettiin pohja ajanjaksoja varten. Ja todellakin, lähes tuhanneksi vuodeksi seurakunta (kirkko) meni pimeyteen: tuntien saatanan syvyydet. Kun mikä tahansa uskonnollinen joukko omaksuu sekä nikolaiittain opin että Bileamin opin, ja heillä on poliittinen, taloudellinen ja fyysinen voima takanaan heitä tukemassa, on vain yksi suunta, minne he voivat kulkea. Tämä suunta on suoraan Iisebelin oppiin. Miksi sanomme näin? Koska, kuten osoitimme neljännen seurakuntajakson tutkistelussa, Iisebel oli siidonilainen, Ethbalin tytär. Ethbal oli Astarten ylipappi. Hän oli murhaaja. Tämä nainen meni naimisiin Ahabin (Israelin kuninkaan) kanssa poliittisten etujen tähden. Sittemmin hän otti johtoonsa uskonnon kansalta ja murhasi leeviläiset ja teetti temppeleitä, joissa hän sai ihmiset palvelemaan Astartea (Venusta) ja Baalia (aurinkojumalaa). Hän muodosti opetuskaavat ja asetti omat pappinsa opettamaan niiden mukaan, ja papit puolestaan saivat kansan hyväksymään sen. Tässä voitte nähdä tarkalleen sen, missä muodollinen kirkko oli pimeinä seurakuntajaksoina. He jättivät Jumalan Sanan kokonaan, paitsi Jumalan ”titteleitä” (Isä, Poika, Pyhä Henki) ja nimiä sekä joitakin Raamatun periaatteita. Mitä he ottivat Raamatusta, sen he vääntelivät muuttamalla sen merkityksen. Heidän piispa-oppilaitoksensa kirjoittivat hyvin laajoja tutkielmia, heidän paavinsa julistivat itsensä erehtymättömiksi ja sanoivat, että he vastaanottivat ilmestyksen Jumalalta ja puhuvat kansalle kuin Jumala. Kaikki tämä opetettiin papeille, jotka pelon avulla saivat ihmiset uskomaan sen. Olla eri mieltä merkitsi kuolemaa tai yhteyksien katkeamista, joka saattoi olla pahempaa kuin kuolema. Kirkko otti nyt johdon varmalla äänellä, ja villinä vallasta he joivat marttyyrien verta, kunnes todelliset kristityt olivat lähes lopetetut ja Sanaa oli tuskin lainkaan jäljellä ja vain vähän Pyhän Hengen ilmituloa. Mutta oikea viinipuu kamppaili ja säilyi elossa. Jumala oli uskollinen pienelle laumalle ja huolimatta siitä, mitä Rooma saattoi tehdä heidän ruumiilleen, ei se voinut tappaa Henkeä heissä, ja Totuuden valo loisti heissä Pyhän Hengen ja voiman tukemana.

Tämä on sopiva paikka tehdä valaiseva havainto. Katsokaa. Nikolaiittain teot ja opit, Bileamin oppi, ja väärän naisprofeetan, Iisebelin, opetus eivät muodostu kolmesta hengestä tai muodosta kolmea hengellistä alkulähdettä. Nämä kolme ovat vain saman hengen eri ilmenemismuotoja, kun se menee syvyydestä syvyyteen. Mitä se kaikki on, on organisaation antikristillinen henki sen kolmessa erilaisessa vaiheessa. Sen jälkeen kun papisto erotti itsensä ja organisoi itsensä, se ahdisti ihmisiä johtamalla heidät organisaatioon. Tämä organisaatio perustui uskontunnustuksille ja uskonkappaleille, joita he opettivat ihmisille puhtaan Jumalan Sanan sijasta. Rituaali ja seremonia sai lisääntyvän osan jumalanpalveluksissa, ja pian tämä koko järjestelmä oli sotaisa ja pirullinen voima, joka teki parhaansa vallitakseen kaikkia saarnoilla, suostuttelulla tai kirjaimellisella voimalla. Se sai voimansa omilta valheellisilta profetioiltaan, eikä Jumalan Sanasta. Se oli nyt täysin antikristillinen, vaikka se kulkikin Kristuksen nimessä.

Loputtomalta näyttäneen ajan jälkeen, jolloin Totuuden luulisi jo varmasti kuolevan, alkoivat miehet vastustaa Rooman katolisen kirkon kelvottomuutta, koska ei edes mielikuvitustaan käyttämällä voinut ajatella, että Jumala olisi ollut sellaisessa opetuksessa ja johdossa. Nämä vastalauseet joko torjuttiin ja ne kuolivat, koska eivät onnistuneet kiinnittämään huomiota, tai sitten Rooma tukahdutti ne. Mutta sitten Jumala ehdottoman valtansa nojalla armossaan lähetti Martti Luther -nimisen sanansaattajan aloittamaan uskonpuhdistuksen. Hän työskenteli ilmapiirissä, jossa Rooman kirkolla oli ”annettu köyttä niin paljon, että se oli hirttäytyä” siihen. Kun siis Luther saarnasi vanhurskautta uskon kautta, alkoi oikea viinipuu ensimmäistä kertaa satoihin vuosiin kasvaa runsaalla tavalla. Kuten nimellinen kirkko oli käyttänyt valtion voimaa itseään tukeakseen, niin nyt valtion voima alkoi virrata sitä vastaan. Tässä Luther niinkuin todelliset uskovatkin tekivät erehdyksensä. He sallivat valtion tukea heitä. Niinpä tämä seurakuntajakso ei tunkeutunut kovin pitkälle Sanassa. Kiitos Jumalalle, että se meni niin pitkälle kuin se meni, mutta koska se nojasi suuressa määrin poliittiseen mahtiin, päättyi tämä seurakuntajakso organisoitumiseen, ja juuri tämä ryhmä, joka Lutherin sukupolven aikana oli murtautunut ulos väärästä viinipuusta, nyt kääntyi tullakseen takaisin porton tyttäreksi, sillä se meni suoraan takaisin nikolaismiin ja bileamismiin. Tämä aikakausi sisälsi monia riiteleviä lahkoja, ja voidakseen nähdä, kuinka kauas he menivät todellisesta siemenestä, tarvitsee vain lukea historiaa ja huomata, kuinka he vainosivat toisiaan; jopa kuolemaan asti joissakin tapauksissa. Mutta heidän keskuudessaan oli muutamia nimiä, kuten jokaisessa seurakuntajaksossa.

Me iloitsemme tässä seurakuntajaksossa yhdestä asiasta: uskonpuhdistus oli alkanut. Se ei ollut ylösnousemus, vaan uskonpuhdistus. Myöskään se ei ollut kaiken ennalleen asettaminen. Mutta vehnänjyvä, joka kuoli Nikeassa ja lahosi pimeinä seurakuntajaksoina, työnsi nyt ylös totuuden verson vahvistaen siten, että jonakin päivänä tulevaisuudessa, laodikean seurakuntajakson lopussa, juuri ennen Jeesuksen tuloa, seurakunta tulisi olemaan jälleen Vehnänsiemen-Morsian, kun taas valhevehnä koottaisiin ja poltettaisiin tulisessa järvessä.

Viides jakso oli tuonut mukanaan suuren Sanan kylvämisen painokoneen keksimisen kautta, ja kuudes seurakuntajakso käytti sitä nopeasti hyödykseen. Tämä jakso oli uudistuksen toinen vaihe ja kuten aikaisemmissa tutkisteluissa on todettu, tähkäpään kausi. Kasvatusta oli yltäkyllin. Jakso oli älykkäiden miesten aikaa, jotka rakastivat Jumalaa ja palvelivat Häntä, lähetyssaarnaajia oli runsaasti ja Sana levisi yli maapallon. Se oli veljellisen rakkauden jakso. Se oli avoimen oven jakso (Filadelfian aikakausi). Se oli viimeinen pitempi jakso, sillä sen jälkeen tulisi Laodikean seurakunta jakso, ja se tulisi olemaan lyhyt.

Oikea viinipuu kasvoi runsaasti, enemmän kuin minkään muun jakson aikana, jos ajatellaan lukuja USA:ssa ja muissa maissa. Tämä jakso toi pyhät miehet eturintamaan. Oikea viinipuu levittäytyi ja väärä viinipuu peräytyi. Kaikkialla, minne oikea viinipuu meni, Jumala antoi valoa, elämää ja onnea. Väärä viinipuu myös osoitettiin siksi, mikä se on ja oli: pimeys, viheliäisyys, köyhyys, tietämättömyys ja kuolema. Ja kuten väärä viinipuu ei voinut voimansa päivinä tappaa oikeaa viinipuuta, ei oikea viinipuukaan nyt voinut tuoda väärää viinipuuta Jeesuksen Kristuksen luo. Mutta väärä viinipuu kaivautui maahan jääden odottamaan viimeisen seurakuntajakson loppuhetkeä, jolloin se tulisi voittamaan kaikki takaisin itselleen lukuunottamatta tuota pientä laumaa, joka on: valitut, Jumalan todellinen viinipuu.

Mutta kuinka surulliseksi tämä aikakausi meidät tekeekään, kun ajattelemme, että jokainen suuri Jumalan antama herätys (ja niitä oli monta) laiminlöi Nikolaiittain opin pois heittämisen ja ne kaikki organisoituivat ja kuolivat. Sitten he tulivat kirkkokunniksi pitääkseen hengellisesti kuolleet ruuattomilla laitumilla. Vähän he siitä tiesivät, mutta jokainen ryhmä oli saman erehdyksen tahraama, ja kun herätyksen liekki paloi hiljaisemmin, otti organisaatio ylivallan ja ihmiset tulivat aidatuiksi kirkkokuntiin. He olivat ainoastaan nimikristittyjä, vaikkakin jokainen ryhmä julisti samalla varmuudella kuin katolinen kirkko, että he ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä. Tilanne oli nyt valmis tyttärien palaamiselle viimeisen seurakuntajakson aikana Rooman, äitikanan alle.

Ja niin me tulemme viimeiseen seurakunta jaksoon, Laodikean aikaan. Tämä on meidän aikamme. Tiedämme, että se on viimeinen jakso, koska juutalaiset ovat Palestiinassa. Ei ole väliä sillä, miten he sinne ovat joutuneet; pääasia on, että he ovat siellä. Ja tämä on sadonkorjuunaika. Mutta ennenkuin voi olla sadonkorjuuta, täytyy olla kypsyminen; molempien viinipuiden lopullinen kypsyminen.

Lutherin aika oli kevät. Wesleyn aika oli kasvun kesäaika. Laodikean aika on elonkorjuuaika; valhevehnän yhteenkerääminen niputtamista ja polttamista varten sekä vehnän kerääminen aittoihin Jumalaa varten.

Elonkorjuuaika. Oletteko huomanneet, että elonkorjuun aikana, vaikka tapahtuukin todellinen nopeutuminen kypsymisessä, niin vastaavasti tapahtuu myös hidastuminen kasvussa, kunnes kasvua ei ole lainkaan? Eikö se olekin täsmälleen sitä, mitä näemme? Valheviini menettää suuria joukkoja kommunismille ja erilaisille muille uskoille. Sen jäsenmäärät eivät lisäänny, kuten se haluaisi meidän ajattelevan. Sen ote ihmisiin ei ole sitä, mitä se oli aikaisemmin, ja niin monessa tapauksessa kirkossakäynti on vain näyttelyä. Entä oikea viinipuu? Mitä hänestä? Kasvaako se? Missä ovat ne valtavat ihmisjoukot, jotka tulevat esiin herätyksissä ja vastaavat alttarikutsuun? Eivätkö useimmat heistä olekin pelkästään inhimillisten tunteiden varassa tulleita, tai he haluavat jotakin fyysistä mieluummin kuin sitä, mikä on todella hengellistä? Eikö tämä päivä olekin kuten se päivä, jolloin Nooa astui arkkiin ja ovi suljettiin, mutta jolloin Jumala vielä viivytti tuomiota seitsemän päivää? Kirjaimellisesti ei kukaan kääntynyt Jumalan puoleen noina hiljaisina päivinä.

Ja kuitenkin on sadonkorjuun aika. Tänä aikakautena täytyy tulla esiin niiden, jotka saattavat vehnän ja valhevehnän (lusteen) kypsymään. Valhevehnä kypsyy hyvin nopeasti turmeltuneiden opettajiensa alaisena, jotka kääntävät ihmiset pois Sanasta. Mutta myös vehnän tulee kypsyä. Ja sille Jumala on lähettävä profeetta-sanansaattajan, jolla on Pyhän Hengen vahvistama palvelustehtävä, jotta valitut voisivat ottaa hänet vastaan. He tulevat kuulemaan häntä, kuten alkuseurakunta kuunteli Paavalia, ja morsian tulee pysymään Sanassa, kunnes hän tulee olemaan Sana-Morsian ja voimateot tullaan löytämään hänessä, sillä ne seuraavat aina puhdasta Sanaa ja uskoa.

Väärän kirkon ryhmittymät tulevat yhteen kirkkojen maailmanneuvostossa. Tämä kirkkojen maailmanneuvosto on ”KUVA, JOKA TEHTIIN PEDOLLE.” Ilm. 13:11-18: ”Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä vapaat, että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Nyt muistamme, että se oli keisarillinen, pakanallinen Rooma, joka kaatui miekkaan. Mutta se parantui kuolettavasta haavasta liittymällä Rooman nimikristittyyn kirkkoon ja yhdistämällä pakanuuden ja kristinuskon ja siten tulemalla ’Pyhäksi Rooman Keisarikunnaksi, mikä tulisi olemaan kestävä, kunnes Jeesus tulee ja tuhoaa sen. Mutta Rooma ei kulje tällä tiellä yksin. Sen tyttäret ovat aivan sen mukana ja se tulee ottamaan ehdottoman vallan Kirkkojen Maailmanneuvoston kautta. Joidenkin mielestä tämä voi näyttää kaukaa haetulta, mutta itse asiassa kaikki voivat nähdä sen aivan selvästi, koska juuri tällä hetkellä kirkot valvovat politiikkaa, ja sopivassa tilaisuudessa ne tulevat ilmaisemaan täsmälleen, kuinka suurta tämä valvonta on. Tämä ekumeeninen liike tulee päättymään siihen, että Rooma on sen johdossa, vaikkakaan ihmiset eivät sitä näin kaavailleet. Näin tapahtuu, koska Ilm. 17:3-6 sanoo, että portto, Babylonin salaisuus, istuu pedon selässä. Hän valvoo neljättä eli viimeistä keisarikuntaa. Tämä Rooman kirkko tekee sen. Maailman kirkkojärjestelmä alaisenaan Rooma tulee valvomaan, kontrolloimaan, ja tämä kuva (kirkkojärjestelmä) tulee tottelemaan Roomaa, koska Rooma valvoo maailman kultaa. Siten kaikkien ihmisten täytyy kuulua maailman kirkkojärjestelmään tai olla ilman elinmahdollisuuksia, sillä he eivät voi myydä eikä ostaa ilman pedon merkkiä kädessä tai otsassa. Tämä merkki päässä tarkoittaa, että heidän täytyy ottaa maailman kirkkojärjestelmän oppi, joka on kolminaisuus oppi jne., ja merkki kädessä tarkoittaa, että heidän täytyy tehdä maailman kirkkojen tahto. Tällä suurella vallalla kirkkojärjestelmä tulee vainoamaan todellista morsianta. Tämä kuva tulee yrittämään estää morsianta saarnaamasta ja opettamasta jne. Sananpalvelijoiden toiminta morsiamessa tullaan kieltämään niin, etteivät he saa antaa lohdutusta ja totuutta ihmisille, jotka tarvitsevat sitä. Mutta ennenkuin antikristus (henkilökohtaisesti) ottaa johtoonsa tämän täydellisen maailmankirkkojen järjestelmän, tullaan oikea seurakunta ottamaan pois tästä maailmasta olemaan Herran kanssa. Jumala sieppaa morsiamen Karitsan suurelle hääaterialle.

Nyt koska tämä loppuluku on siksi, että seurattaisiin kahta seurakuntaa ja kahta henkeä helluntaipäivästä niiden loppuun asti, otamme vielä aikaa osoittaaksemme tämän Laodikean seurakuntajaksossa.

Tämä jakso alkoi juuri kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteen jälkeen. Koska sen tuli olla se jakso, jona todellinen seurakunta tulisi olemaan jälleen se morsian, joka se oli helluntaipäivänä, täytyy välttämättä myös dynaamisen voiman palata seurakuntaan. Uskovat aistivat tämän hengessään ja alkoivat huutaa Jumalalta samanlaista vuodatusta kuin oli ensimmäisellä vuosisadalla. Kun monet alkoivat puhua kielillä ja ilmituoda Hengen lahjoja, näytti se vastaukselta. Uskottiin, että tämä oli se kauan odotettu ENNALLEENASETTAMINEN. Sitä se ei ollut, sillä myöhempi sade voi tulla vasta aikaisemman sateen jälkeen, joka on kevätsade tai OPETUKSEN sade. Sen jälkeen on syyssade, joka on ELONKORJUUSADE. Kuinka voisi tämä olla oikea asia, kun opettamisen sade ei ollut tullut? Profeetta-sanansaattaja, jonka oli määrä tulla OPETTAMAAN ihmisiä ja kääntämään lasten sydämet heidän helluntain aikaisten isiensä puoleen, ei ollut vielä tullut. Siten se, minkä oli ajateltu olevan ennalleenasettaminen ja lopullinen kypsyminen ylösottoa varten, ei ollut tullut. Siinä oli sekoitus epäoikeutettua osanottoa hengellisestä siunauksesta ja ilmaisusta, ilmituonnista Pyhässä Hengessä, kuten olemme jatkuvasti osoittaneet teille. Siinä oli myöskin perkeleen voima, sillä miehet olivat perkeleiden valvonnan, kontrollin alaisina, eikä kukaan näyttänyt tajuavan sitä. Tuoden sitten julki, että se ei ollut se TODELLINEN, nämä ihmiset (jopa ennen kuin toinen sukupolvi ehti ilmaantua; organisoituivat ja kirjoittivat epäraamatulliset oppinsa ja rakensivat omat aitauksensa niinkuin jokainen ryhmä ennen heitä oli tehnyt.

Muistakaa, että silloin kun Jeesus oli maan päällä, oli myös Juudas. Kumpikin tuli erilaisesta hengestä ja kuolemassa kumpikin meni omaan paikkansa. Kristuksen Henki sittemmin tuli takaisin todellisen seurakunnan ylle, ja Juudaksen henki tuli takaisin väärän kirkon ylle. Tämä on Kirjoituksissa. Ilm.6:1-8 ”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ’Tule!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: ’Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä.’ Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” Huomatkaa, kuinka Juudaksen henki tuli takaisin ratsastaen valkealla hevosella. Se oli valkea. Niin lähellä oikeata aivan kuten Juudas oli lähellä Jeesusta. Valkealla hevosella ratsastavalle annettiin kruunu. Kuinka? Tuo henki oli nyt nikolaiittain järjestelmän johtaja, ja hän oli kolmikruunuinen paavi, joka istui kuin Jumala temppelissään, kutsuen itseään Kristuksen sijaiseksi. Täten (koska Kristuksen sijainen on Pyhä Henki), paavi kutsui itseään Pyhäksi Hengeksi, eli syrjäytti Pyhän Hengen, toimien Hänen puolestaan. Juudaksen henki hänessä teki tämän. Katsokaa, kuinka hän valloitti, kulkien eteenpäin valloittaen ja valloittaen. Kristus ei tehnyt tätä. Ainoat, jotka tulivat Hänen luokseen, olivat Isän jo etukäteen valitsemia. Ja niin tuo Henki kulki eteenpäin ja eteenpäin, ja eräänä päivänä se tulee olemaan lihaan tulleena miehessä, joka tulee olemaan maailman kirkkojen johdossa; juuri niinkuin olemme jatkuvasti sanoneet. Ja kultansa avulla (muistakaa, että Juudaksella oli rahakukkaro) hän tulee valvomaan koko maailmaa, ja tuo antikristillinen järjestelmä tulee omistamaan kaiken ja yrittää valvoa jokaista. Mutta Jeesus on tuleva takaisin ja tuhoava heidät kaikki tulemisensa kirkkaudella. Ja heidän loppunsa tulee olemaan tulinen järvi.

Mutta kuinka on todellisen siemenen laita? Tulee tapahtumaan juuri niinkuin olemme sanoneet. Jumalan kansa tullaan valmistamaan Totuuden Sanan kautta, joka tulee tämän ajan sanansaattajalta. Jumalan kansassa tulee olemaan helluntain täyteys, sillä Henki tulee viemään ihmiset juuri siihen samaan, missä he olivat alussa. Tämä on ”Näin sanoo Herra.”

Se on ”Näin sanoo Herra”, sillä se on sitä, mitä Jooel 2:23-26 sanoo: ”Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään iankaikkisesti.” Nyt Jumala sanoo, että Hän saattaa ennalleen. Lutherin seurakuntajakso ei tehnyt sitä. Helluntailaisten seurakuntajakso ei sitä tehnyt. Mutta Jumalan täytyy suorittaa ennalleenpalauttaminen, sillä hän ei voi kieltää sanaansa. Tämä ei ole seurakunnan ylösnousemus, se on ”ennalleenasettaminen”. Jumala tulee viemään seurakunnan suoraan alkuajan helluntaihin. Nyt huomatkaa, että jae 25 kertoo, miksi me tarvitsemme ennalleenasettamista. Syöjä sirkat ym. ovat syöneet kaiken muun, paitsi juuren ja pienen osan runkoa. Nyt meille kerrotaan, että kaikki nuo hyönteiset ovat yksi ja sama hyönteinen erilaisissa vaiheissa. Tämä on totta. Ne ovat antikristillinen henki, joka on tullut ilmi organisaatioissa; kirkkokunnissa ja väärässä opissa kautta seurakuntajaksojen. Ja tämä poloinen pieni juuri ja varsi tullaan asettamaan ennalleen. Jumala ei aio istuttaa uutta seurakuntaa, vaan Hän tulee tuomaan alkuperäisen istutuksensa takaisin alkuperäiseen siemeneen. Hän tulee tekemään sen, kuten jakeessa 23 sanotaan, opettamisen eli kevätsateen kautta. Seuraavaksi tulee olemaan elonkorjuusade ja ylöstempaususko.

Siten me tällä hetkellä juuri olemme Matt. 24:24 täydellisessä täyttymyksessä: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Ja kuka on se, joka yrittää eksyttää jopa valitut? Oi, se on antikristuksen henki tämän viimeisen päivän ”väärissä voidelluissa”. Nämä väärät voidellut ovat jo tulleet ”Jeesuksen nimessä” väittäen, että Jumala on voidellut heidät tätä viimeistä päivää varten. He ovat vääriä messiaita (voideltuja). He väittävät olevansa profeettoja. Mutta ovatko he yhtä [yksi] Sanan kanssa? Eivät koskaan! He ovat lisänneet siihen tai ottaneet jotakin pois. Ei kukaan kiellä, että Jumalan Henki tulee ilmi Hengen lahjoissa, jotka ovat heidän yllään. Mutta Bileamin tavoin heillä kaikilla on ohjelmansa. He vetoavat saadakseen rahaa, käyttävät lahjoja, mutta kieltävät tai ohittavat Sanan pelosta, että erimielisyys saattaisi pienentää heidän mahdollisuuttaan suurempaan voittoon. Vieläpä he saarnaavat pelastusta ja vapautusta Jumalan voiman kautta; aivan kuten Juudas, jolla oli Kristuksen antama palvelustehtävä. Mutta koska he ovat väärästä siemenestä, on heillä vastaavasti väärä henki, joka vaikuttaa heissä. Uskonnollisia? Oi, he lyövät laudalta valitut yritteliäisyydessä ja palavassa innossa, mutta se on laodikealaista, ei Kristuksesta, sillä se etsii suuria joukkoja ja suuria ohjelmia ja hämmästyttäviä merkkejä keskeltään. He saarnaavat Kristuksen toista tulemusta, mutta kieltävät profeetta-sanansaattajan, vaikka mitä tulee voimaan ja merkkeihin ja todelliseen ilmestykseen, saattaa hän varjoon heidät kaikki. Oi niin, tämä väärä henki, joka viimeisenä päivänä on niin lähellä todellista, voidaan eroittaa ainoastaan sen Sanasta poikkeamisesta, ja milloin tahansa se todetaan Sanan vastaiseksi, peräytyy se aina samaan väitteeseen; jonka aikaisemmin olemme näyttäneet valheeksi: ”Meillä on tuloksia, eikö vain? Meidän täytyy olla Jumalasta.”

Nyt ennenkuin lopetamme, haluan esittää erään ajatuksen. Kaiken aikaa me olemme puhuneet haudatusta Vehnän Siemenestä, joka työnsi esiin kaksi pientä lehteä, sitten varren, sitten todellisen tähkän. Tämä saattaa saada jonkun ihmettelemään, että sanoimmeko, että ei luterilaisilla ollut Pyhää Henkeä sentähden, että he opettivat pääasiassa vanhurskauttamista. Se voi saada jonkun ihmettelemään metodisteista samaa. Ei, ystävä, me emme sano sitä. Me emme puhu yksilöistä tai ihmisistä, vaan SEURAKUNTAJAKSOSTA. Lutherilla oli Jumalan Henki, mutta hänen aikansa ei ollut täyden ennalleenasettamisen aika toisen samanlaisen vuodatuksen kautta kuin oli alussa. Samoin oli Wesleyn, Boothin, Knoxin, Whitefieldin, Brainardin, Jonathan Edwardsin, Müllerin jne. laita. Varmastikin he olivat täynnä Pyhää Henkeä. Kyllä, he varmasti olivat. Mutta se aika, jossa kukin heistä eli, ei ollut ennalleenasettamisen aika, niinkuin ei ollut mikään muukaan aika, paitsi tämä viimeinen, täydellisen pimennyksen ja luopumuksen aika. Tämä on luopumuksen aika, ja tämä on ennalleenasettamisen aika; tämä on päättyneen jakson aika. Tämän päätyttyä kaikki on ohi.

Niinpä me lopetamme ”Seitsemän seurakuntajaksoa”, sanomalla vain, mitä Henki sanoi kullekin seurakuntajaksolle: ”Kenellä on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

Minä uskon vilpittömästi, että Jumalan Henki on puhunut meille; ei ainoastaan opettaen meille seurakuntajaksojen totuutta, vaan Hän on uskollisesti vaikuttanut sydämissä niin, että ne voisivat kääntyä Hänen puoleensa. Tämä on saarnaamisen ja opettamisen tarkoitus, sillä Sanan saarnaamisen ja opettamisen kautta lampaat kuulevat Jumalan äänen ja seuraavat Häntä.

Tarkoituksenani ei ole ollenkaan julistaa sanomaa ihmisille sitä varten, että he seuraisivat minua, tai liittyisivät seurakuntaani tai perustaisivat jonkun yhteisön tai organisaation. Tätä en ole koskaan tehnyt enkä tee sitä nytkään. Minä en ole yhtään kiinnostunut tuollaisista asioista, vaan minä olen kiinnostunut Jumalan asioista ja ihmisistä, ja jos voin saada aikaan yhden asian, tulen olemaan tyytyväinen. Tämä yksi asia on nähdä todellinen hengellinen suhde Jumalan ja ihmisten välillä, jossa he tulevat uusiksi luomuksiksi Kristuksessa ja täytettyinä Hänen Hengellensä elävät Hänen Sanansa mukaisesti. Haluan kutsua, vedota ja varoittaa kaikkia kuulemaan Hänen äänensä tänä aikana, ja luovuttamaan elämänne täydellisesti Hänelle, kuten minä luotan sydämessäni, että olen antanut kaikkeni Hänelle. Jumala siunatkoon teitä ja saakoon Hänen tulemisensa teidän sydämenne iloitsemaan.

CAB-07 LUKU 7 – SARDEEN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 7 – The Sardisean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 7: Sardeen seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:1-6

Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.

Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

SARDEEN KAUPUNKI

Sardee oli muinaisen Lyydian pääkaupunki. Se joutui Lyydian hallitsijoiden käsistä persialaisille ja sitten Aleksanteri Suurelle. Sen jälkeen Antiokus Suuri ryösti sen. Tämän jälkeen Pergamon kuninkaat vallitsivat sitä kunnes roomalaiset ottivat sen heiltä. Tiberiuksen aikana maanjäristykset ja kulkutaudit hävittivät sen. Nykyään se on asumaton rauniokasa.

Tämä kaupunki oli kerran hyvin tärkeä kaupallisesti. Plinyn mukaan villan värjäys keksittiin siellä. Se oli villanvärjäyksen ja matonkudonnan keskus. Sen alueella oli runsaasti kultaa ja hopeaa, ja sanotaan, että kultakolikoita lyötiin ensimmäiseksi täällä. Siellä pidettiin myöskin orjamarkkinoita.

Tämän kaupungin uskonto oli jumalatar Cybelen saastainen palvonta. Temppelin mahtavat rauniot voidaan vieläkin nähdä.

Palauttakaapa mieliinne, että Pergamon seurakuntajaksolla mainitsin, että babylonialainen käsite ”äidistä ja pojasta”, joka tunnettiin nimellä Semiramis ja Ninus, tuli Aasian Cybeleksi ja Deoiukseksi. Näiden kahden tuntomerkit ovat hyvin valaisevia, kun tarkastelemme niitä vierekkäin.

Miespuolinen oli aurinkojumala; naispuolinen kuunjumalatar.

Miespuolinen oli taivaan herra; naispuolinen taivaan kuningatar.

Miespuolinen toi esiin hyvyyden ja totuuden; naispuolinen lempeyden ja armon.

Miespuolinen oli välittäjä; naispuolinen välittäjätär.

Miespuolisella oli avain, joka avaa ja sulkee näkymättömän maailman portit; naispuolisella oli samanlainen avain.

Miespuolinen on kuolleitten tuomari; naispuolinen seisomassa hänen vierellään.

Miespuolinen on tapettu, noussut ylös kuolleista ja noussut taivaaseen; naispuolinen on viety sinne ruumiillisesti pojan kautta.

Nyt Roomassa tälle samalle epäjumalalle annettiin meidän Herramme nimi: miespuolista kutsutaan Jumalan Pojaksi, kun taas naispuolista kutsutaan Jumalan äidiksi.

Tämä on sama, minkä huomasimme kahdessa aikaisemmassa seurakuntajaksossa, joissa käsite ”äiti ja poika” saavutti sellaiset valtavat mittasuhteet. Huomatkaa nyt, että samoinkuin Babylonissa, jossa pojan palvonta alkoi menettää suosiota äidin palvonnan tullessa sen sijaan, niin että hän kirjaimellisesti alkoi ottaa pojan paikan. Näemme tällä aikakaudella, että pakanallinen palvonta Sardeessa oli naisen palvontaa. Siellä oli Cybele yksin, ei Cybele ja Deoius. Äiti oli kirjaimellisesti ottanut pojan paikan, varustettuna jumaluuden ansioilla. Kaikki mitä meidän täytyy tehdä, on käydä lävitse hänen erilaiset nimityksensä ja palauttaa mieliin ne rakastettavat ominaisuudet, jotka Rooman kirkko on antanut Marialle. Tämä vain ymmärtääksemme, mistä tämän seurakuntajakson uskonto on tullut.

Kaksi asiaa todellakin vaikuttivat minuun voimakkaan iskun tavoin tutkiessani tätä Cybelen palvontaa. Yksi oli se, että hän oli Januksen tavoin varustettu avaimella, joka antoi hänelle saman vallan kuin Januksellakin (avain taivaaseen ja maahan ja salaisuuksiin), ja se, että palvojat ruoskivat itseään, kunnes verta vuotaa heidän ruumiistansa, kuten katoliset tekevät tänä päivänä, jolloin he tuntevat kärsivänsä niinkuin Herra.

Epäilemättä se, että tämä seurakuntajakso oli ensimmäinen todellinen murtuma paavillisen Rooman kirkossa, joka todella kukoisti tuohon aikaan, aiheutti naisprofeetta Iisebelin lujittamaan ja korostamaan oppiaan Mariasta, vastustaen päättäväisesti protestantteja, jotka kielsivät sen, että Marialla olisi ollut mitään osuutta pelastussuunnitelmassa erillään Jumalan suosiosta häntä kohtaan siinä, että tämä oli valinnut hänet kantamaan neitsyenä Jeesusta. Kuten Luther kiteytti opin vanhurskautumisesta uskon kautta, he pitäytyivät tekoihin, katumusharjoituksiin, rukouksiin ja muihin epäraamatullisiin keinoihin. Ja kun vapautetut kristityt kirkastivat Poikaa, roomalaiskatoliset lisäsivät Marian jumaloimistaan, kunnes kahdeskymmenes vuosisata näki (vastoin useimpia korkea-arvoisia Rooman teologeja) paavi Piuksen kirjaimellisesti nostavan Marian kunniaan ylösnousemusruumiissa. Tämä oppi on ehdottomasti tuo äsken mainittu babylonialainen oppi, jossa poika vie äidin ruumiillisesti taivaaseen.

Ei ihme, että tämä viides seurakuntajakso kulkee samaa tietä edellisten jaksojen kanssa ja tulee tekemään niin, kunnes se päättyy tulijärveen, missä portto ja hänen lapsensa tapetaan toisessa kuolemassa. Siinä se on, Marian palvonta, Cybelen palvonta. Tiesittekö muuten, että Cybele oli se Astarte, jonka papitar Iisebel oli ja joka sai Israelin kompastumaan irstailevilla rituaaleilla, joita hän johti? No niin, tämä on se, mikä hän oli Raamatussa.

SEURAKUNTAJAKSO

Sardeen tai viides seurakuntajakso kesti vuodesta 1520 vuoteen 1750. Sitä kutsutaan tavallisesti uudistuksen aikakaudeksi.

SANANSAATTAJA

Tämän jakson sanansaattaja on kaikkien seurakuntajaksojen sanansaattajista tunnetuin. Hän oli Martti Luther. Luther oli lahjakas opiskelija, jolla oli lempeä luonne. Hän oli opiskelemassa lakimieheksi, kun läheisen ystävän pitkäaikainen sairaus ja kuolema sai hänet pohtimaan vakavasti hengellistä tilaansa. Hän meni Augustinin luostariin Erfurtiin vuonna 1505. Siellä hän opiskeli filosofiaa ja myöskin Jumalan Sanaa. Hän eli elämää, johon kuuluivat kaikkein ankarimmat katumusharjoitukset, mutta kaikki nämä ulkonaiset teot eivät voineet karkoittaa hänen synnintuntoaan. Hän sanoi: ”Minä kidutin itseni melkein kuoliaaksi päästäkseni rauhaan Jumalan kanssa, mutta olin pimeydessä enkä löytänyt sitä.” Staupitz, piispan apulainen, auttoi häntä pääsemään selvään käsitykseen siitä, että pelastuksen tuli olla ennemminkin sisäinen kokemus kuin jokin rituaali. Näin rohkaistuna hän yhä edelleen etsi Jumalaa. Myöhemmin hänestä tuli pappi. Kuitenkaan hän ei vielä ollut pelastettu. Hänestä tuli innokas ja syvällinen Sanan ja jäljellä olevien suurten teologisten teosten opiskelija. Hän oli tavoiteltu opettajana ja saarnaajana syvällisen tietonsa ja suuren vilpittömyytensä tähden. Täyttääkseen luostarilupauksen, jonka hän oli tehnyt itselleen, hän meni Roomaan. Siellä hän näki niiden kirkon määräämien tekojen turhuuden, joiden tuli tuoda pelastus, ja tämä Jumalan Sana iskeytyi hänen sydämeensä: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Kotimatkallaan tämän Kirjoituksen evankelinen totuus tulvi hänen mieleensä, ja hän vapautui synnistä ja syntyi Jumalan valtakuntaan. Pian tämän jälkeen hänet ylennettiin jumaluusopin tohtoriksi ja hänelle annettiin tehtäväksi ”omistaa koko elämänsä opiskelemaan ja selittämään ja puolustamaan uskollisesti pyhiä Kirjoituksia. Tämän hän tekikin, vieläpä sellaisella vaikutuksella, että hänen sydämensä ja hänen ympärilläänkin olevien sydämet syvästi kiinnittyivät Sanan totuuteen. Sana joutui pian avoimeen ristiriitaan kirkon uskontunnustuksien ja oppien väärinkäytön kanssa.

Kun nyt Leo kymmenennestä tuli paavi ja John Tetzel tuli myymään synnin päästöjä, Lutherilla ei ollut valinnan varaa, vaan hänen täytyi nousta tätä epäraamatullista opetusta vastaan. Aluksi hän jyrisi saarnatuolista sitä vastaan ja sitten kirjoitti kuuluisat 95 teesiänsä, jotka hän lokakuun 31, 1517 naulasi linnankirkon oveen.

Pian Saksa oli ilmitulessa, ja uudistus oli käynnissä. Muistettakoon nyt, että Martti Luther ei ollut ainoa, joka oli protestoinut Rooman katolista kirkkoa vastaan. Hän oli vain yksi monista. Muut olivat kieltäneet paaveilta näiden itse myöntämänsä maallisen ja hengellisen vallan, ja jopa paavien keskuudessa oli esiintynyt pienempiä, väliaikaisia uudistuksia. Niin, oli monia, jotka olivat nousseet vastaan, mutta Lutherin tapauksessa Jumalan aika oli kypsä lopulliselle liikkeelle, joka olisi seurakunnan ennalleen asettaminen ja johtaisi Pyhän Hengen vuodatukseen paljon myöhemmin.

Martti Luther itse oli herkkä, Hengellä täytetty kristitty. Hän oli ehdottomasti Sanan mies, sillä hänellä ei ollut ainoastaan syvällistä mieltymystä tutkia sitä, vaan myöskin saattaa se muiden käsiin, jotta kaikki voisivat elää siitä. Hän käänsi Uuden Testamentin ja antoi sen ihmisille. Tämän raskaan työn hän teki itse, korjaten jotakin tekstin kohtaa jopa kaksikymmentä kertaa. Hän keräsi ympärilleen ryhmän heprealaisia oppineita, joiden joukossa oli juutalaisia, ja käänsi Vanhan Testamentin.

Tämä Lutherin valtava työ on vieläkin se, jolle myöhemmät Kirjoitusten käännökset Saksassa ovat perustuneet.

Hän oli voimallinen saarnaaja ja Sanan opettaja, ja erikoisesti ensimmäisinä julkisen esiintymisensä vuosina hän vaati, että Sana olisi ainoa perusta, jolla asiat voidaan arvostella. Siten hän oli sitä vastaan, että teoilla ansaittaisiin pelastus ja kasteella uudestisyntyminen. Hän opetti, että Kristuksen välitystyö tapahtui ihmisten teoista erillään, niinkuin alkuperäinen ja helluntain kaava oli. Hän oli mies, joka rukoili paljon, ja hän oli oppinut, että mitä enemmän työtä hänellä oli ja mitä enemmän ajanpuute ahdisti häntä, sitä enemmän hän antoi ajastaan Jumalalle rukouksessa varmistaakseen tyydyttävät tulokset. Hän tiesi, että taistelu oli Saatanaa vastaan, ja kerrotaan, että Saatana eräänä päivänä näkyvästi ilmestyi hänelle. Hän heitti sitä mustepullolla käskien sitä menemään tiehensä. Toisen kerran kaksi fanaatikkoa tuli hänen luokseen taivuttaakseen hänet liittymään heihin, karkoittaakseen kaikki papit ja Raamatut. Hän erotti heissä olevat henget ja lähetti heidät pois.

Sauersin Historian kolmannessa osassa, sivulla 406 on kirjoitettu tohtori Martti Lutherista, että hän oli ”profeetta, evankelista, kielilläpuhuja, tulkitsija, kaikki yhdessä persoonassa, joka oli varustettu yhdeksällä Hengen lahjalla.”

Se, mikä liikutti hänen sydäntään Pyhän Hengen kautta, ja mikä oli se pieni vihreä oras, joka merkitsi sitä, että totuus oli tulossa seurakuntaan takaisin sellaisena, kuin se tunnettiin helluntaina, oli oppi vanhurskauttamisesta: pelastus armon kautta, erillään teoista. Huomaan, ettei tohtori Luther uskonut ja saarnannut ainoastaan vanhurskauttamisesta, mutta tämä oli hänen pääasiallinen aiheensa, kuten sen todella, täytyikin olla, sillä tämä on Sanan totuuden perusoppi. Hänet tullaan ikuisesti tuntemaan sellaisena välineenä Jumalan kädessä, joka elvytti tämän totuuden. Hän oli viides sanansaattaja ja hänen sanomansa oli: ”VANHURSKAS ON ELÄVÄ USKOSTA”. Varmasti me tunnustamme sen, että hän tiesi ja opetti, että me elämme uskosta uskoon. Hänen valtava ymmärtämisensä kaikkivaltiudesta, valinnasta, edeltämääräämisestä ja muista totuuksista osoittavat hänen olleen suuri Sanan mies, mutta kuitenkin minä sanon uudelleen, kuten historioitsijat, että Jumala käytti häntä tuomaan ihmisille esiin Jumalan käyttämän normin, joka ei perustu tekoihin. ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, tätä jaksoa ovat historijoitsijat kutsuneet uudistuksen ajaksi. Se on aivan oikein. Täytyikin olla niin, että Martti Luther oli uudistaja, eikä profeetta. Tiedän, että historian kirjat kutsuvat häntä profeetaksi, mutta se ei merkitse sitä, että ne ovat oikeassa, sillä Martti Lutherista ei ole tietoja, jotka kelpuuttaisivat hänet Jumalan todelliseksi profeetaksi tuon sanan raamatullisessa mielessä. Hän oli hyvä opettaja, jonka elämässä tuli ilmi muutamia Hengen lahjoja, ja me ylistämme Jumalaa siitä. Hän ei siis kyennyt johtamaan seurakuntaa takaisin koko totuuteen, kuten teki esim. Paavali, joka oli sekä apostoli että profeetta.

Kun aika kului, huomaamme suuren muutoksen tavassa, jolla hän johti niitä asioita, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Aluksi hän oli ollut lempeä, peloton, niin kärsivällinen, jatkuvasti odottaen Jumalaa selvittämään ongelmat. Mutta sitten suuret numerot alkoivat tulla hänelle tärkeimmiksi. Niiden tarkoitus ei ollut todellisesti hengellinen. Paremminkin niillä oli poliittiset tarkoitusperät. He halusivat rikkoa paavin kahleen. He eivät halunneet lähettää rahaa Roomaan. Fanaatikot nousivat esiin. Hänet vedettiin mukaan poliittisiin asioihin ja päätöksen tekoihin, jotka itse asiassa ovat seurakunnan asioiden ulkopuolella. Rukouksen, saarnaamisen ja käyttäytymisen olisi tullut opettaa normi, joka tuli ottaa huomioon. Nämä poliittiset ongelmat kasvoivat, kunnes hänet pakotettiin kestämättömään asemaan välittäjäksi herrojen ja talonpoikien välillä. Hänen päätöksensä olivat niin vääriä, että seurasi yleisiä levottomuuksia ja tuhansia tapettiin. Hän tarkoitti hyvää, mutta annettuaan johtaa itsensä jälleen kirkkovaltioevankeliumiin, hänen täytyi kärsiä seurauksista.

Mutta kaikesta tästä huolimatta Jumala käytti Martti Lutheria. Älköön sanottako, että hänen aikomuksensa olivat väärät. Sanottakoon ainoastaan, että hänen arvionsa oli väärä. Todellakin, jos luterilaiset voisivat päästä takaisin hänen opetuksiinsa ja Jumalan palvelemiseensa, kuten tämä rakastettava veli palveli Häntä, silloin ihmiset varmastikin olisivat kunniaksi ja ylistykseksi suurelle Jumalalle ja Pelastajalle Jeesukselle Kristukselle.

TERVEHDYS

Ilm. 3:1: ”’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä.'”

Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin neljässä jaksossa, Henki tuo ilmi armollista Herraamme asettamalla eteemme Hänen ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Tällä kertaa, kun Hän seisoo seurakunnan keskellä, näemme Hänet sinä, jolla on seitsemän Jumalan Henkeä ja seitsemän tähteä. Me tiedämme, ketkä nuo seitsemän tähteä ovat, mutta meidän täytyy saada selville, mihin nuo seitsemän henkeä viittaavat.

Tämä sama lause esiintyy neljä kertaa Ilmestyskirjassa. Ilm. 1:4: ”Ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä.'”’ Ilm. 3:1: ”Näin sanoo ”hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä.” Ilm. 4:5: ”Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.” Ilm. 5:6: ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ”ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat he seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.”

Ensinnäkin me tiedämme varmasti, että nämä jakeet eivät opeta meille uutta ja sellaista oppia, joka olisi vastoin Joh. 4:24: ”Jumala on (yksi) Henki.” Mutta tämä on kuten 1. Kor. 12:8-11 jakeet, jossa löydämme YHDEN Hengen ilmaisevan itseään YHDEKSÄLLÄ tavalla. Täten me tiedämme, että nämä Jumalan seitsemän Henkeä merkitsevät sitä, että yksi ja sama Henki esiintyy seitsemällä eri tavalla. Ilm. 4:5 nämä samat seitsemän Henkeä esiintyvät seitsemänä palavana soihtuna Herran edessä. Koska Johannes käytti aina Vanhan Testamentin symboleja Ilmestyskirjassa, me menemme Vanhaan Testamenttiin ja löydämme San. 20:27, että ”ihmisen henki on Herran lamppu.” Huomaamme näiden seitsemän hengen olevan yhteydessä ihmisen kanssa. Johannes Kastajaa kutsutaan Joh. 5:35 ’palavaksi lampuksi’. Jälleen Ilm. 5:6 seitsemän Henkeä samaistetaan seitsemään silmään. Sak. 4:10: ”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?'” On hyvin todennäköistä, että sana ”he” viittaa ihmisiin. Näemme siis, että Herran silmät tässä yhteydessä merkitsevät ihmisiä – tietysti he tulevat olemaan voideltuja miehiä, täynnä Pyhää Henkeä, sillä Jumalan palvelustehtävät eivät ole ihmisten vaan Pyhän Hengen voimassa. Kun asetamme nämä Kirjoitusten kohdat yhteen, on ilmeistä, että nuo Jumalan seitsemän Henkeä viittaavat saman Pyhän Hengen jatkuvaan palvelustehtävään niiden seitsemän miehen elämässä, joiden kanssa Jumala samaistaa itsensä hyvin läheisesti. He ovat Hänen silmänsä ja he ovat Hänen lamppunsa. Keitä nämä seitsemän miestä ovat, voidaan helposti nähdä, koska seuraava lause kutsuu heitä seitsemäksi tähdeksi, joiden me jo tiedämme olevan seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurakuntajaksolle. Kuinka kaunista tuo onkaan. Näettehän, tähden tarkoitus on heijastaa valoa yöllä, sillä aurinko on laskenut. Samoin jokaisen seurakuntajakson sanansaattajan (jota tähti edustaa) tehtävänä oli heijastaa Pojan valoa. He kaikki tekivät tämän Pyhän Hengen avulla.

Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja, ja hän sanoi Gal. 1:8, että jos enkeli, sanansaattaja, kirkkoherra, kuka tahansa hän olikaan – jos hän saarnaisi jotakin muuta evankeliumia kuin mitä Paavali oli saarnannut, hän olkoon kirottu. Paavali tiesi, että hänen lähtönsä jälkeen raatelevat sudet tulisivat seurakuntaan. Hän tiesi, että itse Saatana voisi ilmestyä valon enkelinä, kuinka paljoa ennemmin sitten hänen palvelijansa. Sentähden hän varoittaa, että tämän evankeliumin tulee aina olla sama. Nyt Paavali oli kastanut Jeesuksen nimeen ja kastanut uudelleen siellä, missä ihmisiä ei oltu näin upottamalla kastettu. Hän asetti seurakunnan järjestykseen ja opetti Hengen lahjojen oikeaa käyttöä ja vahvisti, että niiden tuli säilyä seurakunnassa, kunnes Jeesus tulisi. Samoin seuraavat sanansaattajat, kaikki jäljellä olevat kuusi, tulisivat saman Pyhän Hengen kautta palamaan samasta tulesta ja välittämään samaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valoa, ja merkit tulisivat seuraamaan heitä. Täyttikö Irenaeus nämä ehdot? Kyllä. Täyttikö Martin? Kyllä. Täyttikö Golumba? Kyllä. Täyttikö Martti Luther? Aivan varmasti. Täyttikö Wesley? Kyllä, hänellä oli suuri palvelustehtävä ja hän jopa rukoili hevosensa puolesta, että se tulisi terveeksi ja se tuli. Siinä me olemme. Seitsemän seurakuntajaksoa ja seitsemän sanansaattajaa, jotka ovat kaikki samanlaisia, ja Paavali julisti kirouksen jokaiselle, joka sanoo olevansa sanansaattaja, mutta jolla olisi erilainen evankeliumi ja joka eläisi erilaisessa valossa.

Täsmääkö tämä viimeinen lausuntoni muun Sanan kanssa? Kyllä. Sana sanoo, että jos kuka tahansa ihminen lisää tähän kirjaan tai ottaa siitä pois jotakin, Jumala tuomitsee hänet kadotukseen. Jumala sanoi: ”Minä olen paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan.” Ilm. 22:18.

Näemme siis, että nuo seitsemän Henkeä itse asiassa viittaavat yhteen Jumalan Henkeen, joka toteuttaa Jumalan tahdon ja Sanan eri sukupolvien aikana. Haluaisin valaista tätä Sanasta. Jumalan Henki oli voimallisesti Elian yllä. Sitten sama Henki tuli Elisan ylle kaksinkertaisena. Vuosisatoja myöhemmin sama Henki, jota me kutsumme Eliaan Hengeksi, kuvataksemme sen palvelustehtävää, tuli Johannes Kastajan ylle. Eräänä päivänä sama Henki, joka tunnistetaan samalla tavalla palvelustehtävän perusteella on tuleva miehen päälle pakanaseurakunnan ajan lopussa. Jälleen; Kirjoitukset sanovat, että Jumala voiteli Jeesus Nasaretilaisen Pyhällä Hengellä ja voimalla, ja Hän kulki ympäriinsä tehden hyvää, parantaen kaikki, jotka olivat Saatanan sitomia. Ennen poismenoaan Jeesus käski opetuslastensa odottaa helluntaihin asti, jolloin sama Henki, joka oli Hänen yllänsä, oli tuleva takaisin ja lankeava heidän päällensä ja täyttävä heidät. Sitten tämä ’uloskutsuttu’ ruumis (seurakunta) tulisi olemaan Hänen sijaisenaan maailmassa, ottaen Hänen paikkansa. Ja koska tuo sama Henki, joka oli Hänessä, tulisi heihin, he tulisivat tekemään aivan samoja tekoja. Ja kuka tahansa, joka on todella Jeesuksen Kristuksen ruumis, todellinen seurakunta, tulee tuomaan julki samoja tekoja, mitä Jeesus teki ja joita helluntain seurakunta teki, koska sama Henki tulee olemaan heissä. Mikä muu tahansa seurakunta, jolla ei ole Henkeä ja Hengen ilmaisemista, joutuu vastaamaan siitä Jumalalle.

Tässä sanotaan myös, että nuo seitsemän tähteä tai nuo seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurakuntajaksolle ovat Hänen kädessään. Hän pitää heitä kädessään. Tiedätte ilman muuta, että jos he ovat Hänen kädessään, he ovat yhteydessä Hänen voimaansa. Tätä tuo käsi merkitsee. Se ilmaisee Jumalan voimaa! Ja Jumalan valtuuksia. Ei ainoakaan heistä tullut omassa voimassaan ja valtuudessaan. Näin Paavali sanoi. Ei yksikään ihminen uskaltaisi tehdä sitä. Tarvitaan Jumalan valtuudet ja Pyhän Hengen voima. Evankeliumia saarnataan Jumalan valtuuttamana Hengen voimassa. Kaikki nämä miehet olivat varustettuja Pyhän Hengen voimalla. He kaikki seisoivat maailmaa vastaan. He saattoivat tehdä tämän. He olivat täynnä Jumalaa. Jumala oli LÄHETTÄNYT ja valtuuttanut heidät; EIVÄT he itse tai muut ihmiset.

Nyt heillä oli, mitä maailmalla ei voinut olla. Jeesus sanoi, että kun Hän menee pois, Hän lähettää Henkensä, jota maailma ei voi ottaa vastaan. Niin se on. Maailma, tai maailman järjestelmät eivät voi ottaa Häntä vastaan. Tämä on se, mitä organisaatio on – se on maailman järjestelmä. Näyttäkää minulle vaikkapa vain yksikin maailman järjestelmän mukainen seurakunta, joka on täynnä Pyhää Henkeä. Minä haluan nähdä sen. Jos voitte näyttää minulle sellaisen seurakunnan, silloin olette löytäneet virheen Sanasta. Ei ainoakaan näistä sanansaattajista ollut organisoitu. Heidät joko potkittiin ulos tai he itse lähtivät siitä, koska he vakuuttuivat organisaation synnistä. Kuinka Pyhä Henki saattaisi olla organisaatiossa, kun organisaatio ottaa Hengen paikan ja kirkkokunnat ottavat Sanan paikan? Muistakaa, ”organisaatio” on ”KUOLEMA”. Se ei voi olla toisin. Jos maailma ottaa johdon, Henki lähtee.

No niin, Henki ei ole seitsemän henkeä vaan YKSI. Hän tulee aina olemaan sama ja toimimaan samalla tavalla. Ja seitsemän sanansaattajaa omaavat saman Hengen ja opettavat samaa Sanaa ja heillä on sama voima. Ja jos seurakunta on todellinen seurakunta, sillä tulee olemaan aina Henki ja Sana ja samat voimateot kuin helluntain seurakunnalla. Se tulee olemaan helluntain seurakunta kokemusperäisesti; ja siinä tulee esiintymään kielilläpuhumista, selitystä ja profetoimista ja parantamista. Jumala tulee olemaan sen keskellä ja Jumala tulee ilmoittamaan itseään sen keskellä, niinkuin Hän on aina tehnyt. Halleluja! Ja seurakunta tulee olemaan organisoimaton. Älkää unohtako tätä.

Nyt voimme nähdä, että Jeesus Kristus ilmoittaa itseään läpi aikakausien Henkensä kautta, joka on sanansaattajissa. He ovat kuten Mooses oli Israelin lapsille. Ja hänellä oli ilmestys omaa aikaansa varten, samoin jokaisella sanansaattajalla oli Jumalan ilmestys ja palvelustehtävä tuota päivää varten. Kun me siis näemme, että nämä sanansaattajat ovat Hänen kädessänsä, näemme, että Herra samaistaa itsensä näiden miesten kanssa ja suo heille voimaansa. Ei ole tarpeeksi, että Hän samaistaa itsensä koko seurakunnan kanssa, jonka me näimme, kun Hän seisoi noiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Ei edes ole tarpeeksi, että me näemme viisinkertaisen palvelustehtävän Efesolaiskirjeen 4. luvussa (apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, paimenet). Sillä jokaisessa jaksossa seurakunta menee harhaan, ja näin ei tapahdu ainoastaan maallikkojen keskuudessa, vaan papiston ryhmässä – paimenet ovat yhtä väärässä kuin lampaatkin. Silloin Jumala tuo itsensä esiin Johtavana Paimenena näiden seitsemän miehen palvelutehtävissä johtaakseen kansansa takaisin totuuteen ja tuon totuuden runsaaseen voimaan. Jumala on omassa kansassaan – koko kansassaan, sillä jos jollakulla ei ole Kristuksen Henkeä, hänellä ei ole mitään osuutta Kristukseen. Ja Hän on Sana. Tämä tulee olemaan Sana, joka on tunnettu kansassa. Mutta Hän on asettanut erityisen johtajuuden näille miehille oman valintansa ja oman tahtonsa päättämän mukaisesti. He tulevat esiintymään kerran jokaisessa seurakuntajaksossa. Sama Henki tulee olemaan heissä jokaisessa. Miten etäinen tämä onkaan Rooman harhaoppisuudelle. Heillä on mies oman valintansa mukaan – yksi toisensa jälkeen – kenelläkään heistä ei ole Jumalan voimaa – yksikään heistä ei pitäydy Jumalan Sanaan – jokainen heistä eroaa edeltäjästään ja lisää mitä haluaa, aivan kuin hän olisi Jumala. Jumala ei ole mukana siinä. Mutta Hän on sanansaattajassaan, ja se, jolla on Jumalan täyteys, seuraa sanansaattajaa, kuten sanansaattaja seuraa Herraa Hänen Sanansa mukaisesti.

”Hän, jolla on ne seitsemän Jumalan henkeä ja ne seitsemän tähteä.” Ilm. 3:1. Kuten tämä sama Herra samaisti itsensä ihmisen kanssa tulemalla lihaksi, Hän jälleen samaistaa itsensä sen ihmisen kanssa, jossa on Hänen Henkensä. ”Nämä ovat minun”, sanoo Herra. Seitsemän Hengellä täytettyä sanansaattajaa ovat Jumalan. Ihmiset saattavat kieltäytyä tunnustamasta heitä. Heitä saatetaan epäillä. Todellakin, inhimillisesti ajatellen he eivät ehkä täytä vaatimuksiakaan – yhtä kaikki, he ovat oman aikansa sanansaattajia. Jumala käytti Aabrahamia (tämä valehteli), Hän käytti Moosesta (tämä kapinoi), Joonaa (hän oli tottelematon), Simsonia (hän teki syntiä), Daavidia (hän teki murhan). Hän käytti myös Joosuaa ja Joosefia. Ja niitä, joiden elämä oli virheellistä, on paljon enemmän kuin niitä, joiden menneisyys näyttää olevan täydellinen. KAIKKI OLIVAT JA OVAT HÄNEN. Kukaan ei uskalla kieltää sitä. Hän käytti heitä Pyhässä Hengessä ja Pyhän Hengen kautta, jolla Hän oli täyttänyt heidät. Omalle Herrallensa he seisoivat tai kaatuivat. Ja kaikissa heissä täytettiin kaikkivaltiaan Jumalan tahto. Yrittäköön ulkopuolinen historia kieltää tämän, se pysyy silti voimassa. Iankaikkinen Jumala vielä käyskentelee kultaisten lampunjalkojen keskellä ja lähettää sanansaattajiansa Henkensä kautta Sanan kanssa jokaisen seurakuntajakson ihmisille.

TUOMIO

Ilm. 3:1: ”Minä tiedän sinun tekosi; sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm. 3:2: ”Sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” Tässä me näemme hyvin omituisen seikan. Jokaisessa seurakuntajaksossa tähän asti Henki on ensinnäkin kiittänyt todellisia uskovia, ja sitten tuominnut väärän viinipuun. Mutta tässä jaksossa esiintyy selvästi niin kevytmielistä Herran ja Hänen Sanansa hylkäämistä, että koko sanoma tälle viidennelle jaksolle kuulostaa tuomiolta.

”Minä tiedän sinun tekosi.” Mitkä olivat nämä teot, jotka nousivat Herran eteen ja aiheuttivat Hänen tyytymättömyytensä? No niin, te tiedätte, että jokainen jakso sulautui seuraavaan, niinpä neljännen jakson teot jatkuivat viidenteen. Nämä teot, kuten hyvin tiedätte, ovat seuraavat:

1. Pyhän Hengen johto korvattiin inhimillisellä järjestelmällä.

2. Puhdas Jumalan Sana ja sen vapaa hyväksikäyttö kaikille ihmisille oli korvattu uskontunnustuksilla, opinkappaleilla, kirkon määräyksillä jne.

3. Jumalan palvonta Hengessä ja Hengen lahjat ja kaikki, mitä kuuluu todelliseen pyhien yhteyteen, oli pantu syrjään liturgian ja kirjaimellisen epäjumalanpalveluksen, pakanallisten juhlien, yms. tieltä.

4. Marian palvonta saavutti suurempaa sijaa kristittyjen jumalanpalveluksessa, kunnes Maria itse asiassa anasti Jumalan paikan, ja Poika tuotiin alas korkeasta asemastaan, jossa Hän oli kaikkien yläpuolella, asemaan, jossa Hän oli paaviksi kutsutun miehen alaisena, miehen, joka kutsui itseään Kristuksen sijaiseksi.

Ne, jotka taistelivat tätä kauheaa antikristillistä kirkkoa vastaan, tuhottiin. Ne, jotka olivat sen puolella, huomasivat olevansa kirkon pelinappuloita, olivatpa he sitten kuninkaita tai talonpoikia. Heidän elämänsä ei ollut heidän omansa, eikä heidän elämänsä myöskään ollut Kristuksen, vaan ne kuuluivat ruumiineen, sieluineen ja henkineen Rooman kirkolle. He puhuivat Kristuksen verestä, mutta silti he ostivat pelastuksensa rahalla, ja ostivat syntiensä anteeksiantamuksen jopa kullalla tai katumusharjoituksilla. Varakkaimmat heistä totesivat tilanteen miellyttäväksi, kun paavi Leo X salli heidän ostaa niiden syntien anteeksiannon, joita ei oltu vielä tehtykään, niin että he kevyellä omallatunnolla saattoivat suunnitella kauheita rikoksiansa, ja sitten edetä toteuttaakseen ne, tietäen, että paavi oli jo sovittanut heidän syntinsä. Jumalan Sana pidätettiin heiltä, kukapa siis olisi tiennyt totuuden! Koska totuus tulee ainoastaan Sanasta, ihmiset teljettiin Rooman kirkon tunkkaiseen vankihuoneeseen, odottaen kuolemaa ja kuoleman jälkeen tuomiota. Mutta suuri portto, juopuneena marttyyrien verestä ja ilman ajatustakaan tuomiosta, hoiperteli villisti eteenpäin tappaaksensa ihmiset sekä hengellisellä että fyysisellä kuolemalla.

Neljännen jakson loppupuolella, mikä voisi olla myös viidennen jakson alku, turkkilaisten suorittama Konstantinopolin valloitus lähetti idän oppineet kreikkalaisten käsikirjoitustensa kanssa länteen. Sanan puhtaus ja todellisten uskovien opetukset levisivät tällä tavoin. Eivätkä nämä hyvät opettajat ainoastaan olleet hyvin tärkeitä, vaan näihin aikoihin tehtiin myös keksintö, josta tuli meidän nykyaikaisten painokoneittemme edeltäjä, helpottaen kirjojen painamista. Näin huomaamme, että suureen Raamatun nälkään ja tarpeeseen voitiin vastata. Jumala nostatti monia voimallisia miehiä, joista Luther oli ainoastaan yksi. Calvin ja Zwingli olivat kaksi muuta loistavaa valoa, ja heidän lisäkseen oli monia, monia muita, jotka eivät ole niin hyvin tunnettuja. Vaikka kaikki tämä ei mennytkään hukkaan, Jumalan voimallinen työ tosiasiallisesti estyi juuri näiden miesten tähden. Esim., he EIVÄT vastustaneet kirkon ja valtion avioliittoa, joka solmittiin Nikean kirkolliskokouksessa, vaan itse asiassa edistivät tätä liittoa. Valtion suorittama evankeliumin puolustaminen toivotettiin tervetulleeksi, vaikka Jumalan Sana ei millään tavoin ollut sen takana. Ja vaikka me näemme ”ihmisen vihan ylistävän Jumalaa”, sellaisissa tapauksissa kuin Henry XIII, joka otti esille uudistuksen ja paavillisen vallan hylkäämisen, oli se vielä kaukana helluntain totuudesta ja kaikkivaltiaan Jumalan suojeluksesta.

Huolimatta Lutherin jatkuvasta opetuksesta ulkopuolisten paikallisseurakunnan asioihin puuttumista vastaan, hän ei kyennyt puhdistamaan ihmisten mieliä käsitteestä, jossa piispa ja arkkipiispa hallitsivat seurakuntaa. Täten siis seurakunta otti yhden askeleen oikeaan suuntaan, mutta pysyi silti kahlehdittuna, niin että lyhyen ajan kuluttua se oli jälleen vankina samassa tunkkaisessa vankilassa, mistä se oli yrittänyt paeta.

Kuitenkaan iljettävien tekojen malja ei ollut vielä täynnä. Ei vain Luther huonon arviointikykynsä kautta yllyttänyt taisteluun ja siten aiheuttanut lukemattomien ihmisten kuolemaa, vaan Zwinglin ryhmä tuomitsi vankilaan jumalallisen tohtori Hubmeyerin, ja vaikka se ei tuominnutkaan häntä polttoroviolle, se oli itse asiassa suuressa määrin vastuussa hänen lopulta polttoroviolla tapahtuneesta kuolemastaan. Ja Calvin ei tehnyt yhtään vähempää, sillä hän vaati Servetuksen pidättämistä, joka oli nähnyt ja opetti jumaluuden ykseyttä. Kirkko sitten kidutti tätä veljeä, ja Calvinin kauhuksi hänet poltettiin roviolla.

Jos koskaan oli kirkkokunnallista innostusta, niin tänä kohtalokkaana aikana sitä oli. Comeniuksen sanat kuvaavat paljon tätä aikakautta. Hän kirjoitti teoksen ”YKSI TARPEELLINEN ASIA”. Hän vertaa maailmaa labyrinttiin ja osoittaa, että tie ulos löydetään jättämällä kaikki, mikä on tarpeetonta, ja valitsemalla yksi asia, joka on tarpeellinen – Kristus. Opettajien suuri määrä, hän sanoo, on syy useiden uskonlahkojen paljouteen, joille ei kohta edes löydy nimiä. Jokainen kirkko luulee olevansa se ainoa totinen tai ainakin puhtain, todellisin osa siitä, samalla kun he keskenään tuomitsevat toinen toisiaan mitä katkerimmalla vihalla. Mitään sovintoa ei voida toivoa heidän välillensä; heidän välillään on sovittamaton vihamielisyys. Raamatusta he väärentävät itselleen erilaiset oppinsa; nämä ovat heidän linnoituksensa ja vallituksensa, joiden taakse he kaivautuvat ja torjuvat kaikki hyökkäykset. En halua sanoa, että nämä uskontunnustukset ovat pahoja sinänsä, vaikka useissa tapauksissa onkin syytä niin olettaa. Niin tehdessään he kuitenkin ruokkivat vihamielisyyden tulta; ainoastaan panemalla ne kokonaan pois saattaisi olla mahdollista asettua työskentelemään seurakunnan haavojen parantamiseksi. ”Tämä uskonlahkojen labyrintti ja erilaiset ryhmät joihin ihmiset kuuluvat, johtuu mieltymyksestä väittelyyn. Mitä sillä saavutetaan? Onko mitään kiistaa koskaan saatu ratkaistuksi siten? Ei koskaan. Ne ovat vain lisääntyneet. Saatana on suurin saivartelija; häntä ei ole koskaan voitettu sanakiistassa. Jumalanpalveluksessa ihmisten sanoja kuullaan tavallisesti enemmän kuin Jumalan Sanaa. Jokainen tarinoi niinkuin häntä huvittaa, tai tappaa aikaa opituilla tutkielmilla ja osoittaa vääräksi toisten näkökohtia. Uudesta syntymästä ja siitä, kuinka ihmisen tulee muuttua Kristuksen kaltaiseksi tullakseen osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet.1:4), sanotaan tuskin mitään. Avaimien voimasta kirkko on kadottanut melkein kokonaan voiman sitoa, ainoastaan voima päästää irti on säilynyt. Sakramentit, jotka on annettu ykseyden, rakkauden ja meidän elämämme Kristuksessa esikuviksi, on muutettu mitä katkerimmaksi epäsovuksi, keskinäisen vihan aiheeksi, lahkolaisuuden keskukseksi. Lyhyesti, kristillisyydestä on tullut labyrintti. Usko on silvottu tuhansiksi pieniksi palasiksi, ja ellet hyväksy yhtä niistä, sinusta tehdään harhaoppinen. Mikä voi auttaa? Yksi ainoa tarpeellinen asia, palaaminen Kristuksen luo, katsominen Kristukseen ainoana Johtajana ja kulkeminen Hänen jalanjäljissään, asettaen sivuun kaikki muut tiet, kunnes me kaikki saavutamme päämäärän, ja olemme tulleet uskon yhteyteen (Ef. 4:13). Koska taivaallinen Mestari rakensi kaiken Kirjoitusten perustalle, tulisi meidän jättää kaikki erikoiset uskontunnustuksemme ja tyytyä paljastettuun Jumalan Sanaan, joka kuuluu meille kaikille. Raamattu kädessämme meidän pitäisi huutaa: Minä uskon, mitä Jumala on ilmoittanut tässä Kirjassa; minä haluan tottelevaisesti pitää Hänen käskynsä; minä toivon sitä, mitä Hän on luvannut. Kristityt, kuunnelkaa! On ainoastaan yksi elämä, mutta kuolema tulee luoksemme tuhannessa eri muodossa. On ainoastaan yksi Kristus, mutta tuhat antikristusta. Tiedät siis, oi kristikunta, mikä on tuo ainoa tarpeellinen asia. Joko käännyt takaisin Kristuksen luo tai menet tuhoon antikristuksen lailla. Jos olet viisas ja haluat elää,seuraa Elämän Johtajaa.”

”Mutta te kristityt, iloitkaa siitä, että teidät temmataan ylös… kuule taivaallisen Johtajan sanat: ’Tulkaa minun tyköni’… Vastatkaa yhteen ääneen: ’Mestari, me tulemme’.”

Sanoin juuri, että tämä aikakausi kasvatti suunnattomasti kirkkokunnallista henkeä. Jos korinttolainen asenne ”minä olen Paavalin, minä Keefaan puolta” koskaan tuli esille, se tapahtui nyt. Oli luterilaisia, hussilaisia, Zwinglin puolta olevia jne. Sellainen ruumiin pirstoutuminen oli valitettavaa. Heillä oli nimi, että he elivät, mutta he olivat kuolleita. Varmasti he olivat kuolleita. He kuolivat sillä hetkellä, kun he organisoituivat. Suuret ryhmät organisoituivat ja sitoivat itsensä avioliittoon valtion kanssa. Siinä se oli. Heidän aikansa oli ohitse. Tässä olivat nuo luterilaiset, jotka olivat arvostelleet Rooman kirkkoa. He tiesivät poliittisten ja hengellisten liittojen vääryyden – silti Luther (kuten Pietari kääntyi juutalaisten puolelle) meni ja teki valtion uskonsuojelijaksi Jumalan sijasta. Tämä on ensimmäinen arvostettu kirkkokunta, joka tuli ulos portosta, mutta kun Luther kuoli, ei kestänyt kauan, kunnes heillä oli sama hierarkia, jota vastaan he olivat taistelleet. Tämä Jumalan synnyttämä liike, siihen aikaan kun toinen sukupolvi tuli esiin, oli palannut suoraan äitinsä siiven alle. Se oli palannut takaisin eikä edes tiennyt sitä. He olivat ottaneet oman nimensä Hänen nimensä yläpuolelle. He myöskin elivät omaa nimeään. Ja kaikki kirkkokunnat tekevät juuri tuota samaa tänä päivänäkin. He elävät omaa nimeään, eivätkä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. Tämä voidaan helposti nähdä, sillä jokainen kirkko tunnetaan sen jumalanpalvelustavasta, mutta ei ainoatakaan tunneta Jumalan voimasta. Tässä on teidän testinne. Ja haluan teidän huomaavan juuri tässä, että tällä aikakaudella heillä ei ollut keskuudessaan merkkejä eikä ihmeitä. He luopuivat Jumalan voimasta valtion voiman tähden. He takertuivat omaan nimeensä; he tekivät oman nimensä suuriksi. Se oli tuo sama vanha henki, joka halusi saada jokaisen helmaansa. Tänään baptistit haluavat metodistien tulevan baptistien luokse. Metodistit käännyttävät presbyteerejä. Ja helluntailaiset haluavat niiden kaikkien tulevan luokseen. Jokainen väittää tarjoavansa eniten ja omaavansa suurimman toivon – tavallaan oven taivaaseen, tai ainakin tien leveämpään sisäänkäyntiin. Kuinka kohtalokasta tämä kaikki onkaan.

Tämä kirkkokunnallinen henki on saanut kaikki kirkkokunnat kirjoittamaan käsikirjansa ja opettamaan opinkappaleitaan, perustamaan toimistojaan ja kirkkohallituksiaan ja sitten väittämään, että se, ja se yksin todella puhuu Jumalan puolesta ja että se on parhaiten tehtävään sopiva. Eikö tämä olekin täsmälleen sitä, mitä paavi ja Rooman kirkko tekevät! He ovat palanneet takaisin äitinsä, porton luokse, eivätkä tiedä sitä.

Päättäessämme ajatuksiamme tästä jakeesta: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” en voi liian voimakkaasti kiinnittää huomiotanne siihen, että tätä jaksoa, vaikka se toikin esiin uudistuksen, Jumala nuhteli mitä ankarimmin sen sijaan, että sitä olisi kiitetty, koska SE KYLVI SEN KIRKKOKUNNALLISEN SIEMENEN, JOKA ORGANISOITUI TAKAISIN PORTON LUOKSE, sen jälkeen kun Jumala oli avannut oven pakenemista varten. Kun muuttoliike katolisesta kirkosta tapahtui, se ei ollut todella kokonaan hengellinen, vaan enemmänkin poliittinen. Useimmat ihmiset liittyivät protestantismiin, koska, kuten olen sanonut, he vihasivat roomalaisen järjestelmän poliittista ja taloudellista orjuutta. Siten, sen sijaan, että se olisi ollut suuri hengellinen liike kaikkine Pyhän Hengen vaikutuksen tunnusmerkkeineen, niinkuin Jumala käytti puhtaasti hengellisiä keinoja täyttääkseen työnsä helluntaina, se todellakin oli TEKO, JOSSA IHMISEN VIHA YLISTI JUMALAA, ja tulokset ovat verrattavissa Israelin historiaan, kun se jätti Egyptin ja harhaili erämaassa, pääsemättä Kanaanin maahan. Paljon oli kuitenkin saatu aikaan sillä, että Rooman ies oli osaksi murrettu; ihmiset saattoivat nyt vastaanottaa Jumalan Sanan ja antautua Hengen vaikutukseen ilman sellaista suurta pelkoa kuin aikaisemmin. Tämä avasi oven suurelle lähetystyön aikakaudelle, joka nyt seurasi.

Tyatiran Iisebelillä ei ollut aikomustakaan päästää otettaan ihmisistä ja niinpä me näemme hänen tyttärensä Ataljan nostavan päätänsä Sardeen aikakaudella toivoen, että hän kykenisi tukahduttamaan todellisen siemenen organisaation järjestelmillään.

VAROITUS

Ilm. 3:2: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ”ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.”

Toivoisin, että Sardeen ajasta voitaisiin sanoa, että se oli ennalleen asettaminen uudistuksen sijasta. Minä en voi sanoa sitä. Sana ei kutsu sitä ennalleen asettamiseksi, vaan varmastikin uudistukseksi. Jos se olisi ollut ennalleen asettaminen, tuo aika olisi ollut toinen helluntain aika. Mutta se ei ollut. Paras, mitä siitä voitiin sanoa, oli tämä: ”Vahvista jäljellejääneitä, niitä jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” Jotakin puuttui. Tällä jaksolla oli vanhurskauttaminen mutta siltä puuttui pyhitys ja Pyhän Hengen kaste. Se oli Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Tämä heillä oli helluntaina. He olivat vanhurskautetut, pyhitetyt ja täytetyt Pyhällä Hengellä. Niin, kuunnelkaapa, vanhurskauttamisen ja pyhityksen syy on lopullisesti se, että voisit tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on olemassa seurakunta. Se on Jumalan temppeli, joka on täytetty Jumalalla, niin, Pyhällä Hengellä. Sama Henki, joka oli Jeesuksessa, kun Hän oli täällä maan päällä, saaden Hänet tekemään ne voimalliset teot, jotka Hän teki, tuo sama Henki palasi seurakunnan päälle helluntaina, niin että he tekivät samoja tekoja joita Hän teki. Tällä seurakuntajaksolla ei ollut noita tekoja. Heillä oli kirjoitettu Sana (mutta ei paljastettua Sanaa). Tämä oli uudistuksen aika. Mutta älä pelkää pieni lauma, Jumala sanoi: ”Minä olen asettava ennalleen”, ja tämä uudistus oli oleva sen alku. Hän oli (lupauksensa mukaan) ottava seurakuntansa takaisin Saatanan syvyyksistä pimeänä aikana Jumalan syvyyksiin, jossa he olivat helluntaina ja muutamina ensimmäisinä vuosina seurakunnan alkuaikoina.

Tarkatkaapa nyt huolellisesti ja huomatkaa tämä erässä lukemassani toisessa jakeessa sanotaan: ”Minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” Tiedättekö, mikä sanonnan ’ei täydellinen’ merkitys todella on? Se on ’täyttymätön’. Tämä oli täyttymätön jakso. Se oli ainoastaan takaisin palaamisen alku. Tämän vuoksi sanoin, että Raamattu kutsui sitä uudistukseksi – ei ennalleen asettamiseksi. Se alkoi vanhurskauttamisopilla, mikä merkitsi, että pelastus oli kokonaan Jumalasta. Oi, kuinka Luther saarnasikaan Jumalan kaikkivaltiutta ja valintaa. Hän tiesi, että se oli kaikki armosta. Hän eroitti seurakunnan papillisen järjestelmän alaisuudesta. Hän repi alas epäjumalankuvat. Hän heitti ulos ripitykset papeille. Hän tuomitsi paavin. Se oli ihmeellistä, tuo alku, mutta Jumala oli sanonut tuhat viisisataa vuotta aikaisemmin: ”Luther, sinä tulet aloittamaan asiat, mutta sinun aikakautesi tulee näkemään sen kaiken täyttymättömänä, minä jätän sen myöhemmäksi.”Halleluja, meidän Jumalamme hallitsee! Hän tietää lopun alusta alkaen. Niin, Luther oli Hänen sanansaattajansa. Se ei näyttänyt siltä, kun me tutkimme virheitä. Mutta oli mies nimeltä Joona, ja hänen elämässään oli myös virheitä. Hän oli profeetta, vaikka sinä ja minä emme ehkä tahtoisikaan sanoa niin sillä perusteella, miten hän toimi. Mutta Jumala tuntee omansa, ja Hänellä on omat tiensä, aivan niinkuin Joonankin suhteen. Hänellä oli oma tiensä Lutherin suhteen tässä jaksossa, ja Hänellä tulee olemaan omat tiensä kaiken päätökseen asti.

Tämä oli siis täyttymätön jakso. Se oli uudistuksen aika. Mutta Jumala halusi sen olevan näin. Haluaisin kuvata sen teille samalla tavalla, kuin tein sen eräälle loistavalle luterilaiselle veljelle, joka on erään oikein hyvän seminaarin johtaja lännessä. Minut oli kutsuttu hänen kotiinsa päivälliselle ja puhumaan hänelle Pyhästä Hengestä. Monet asiat askarruttivat häntä, ja hän sanoi minulle: ”Mitä meillä luterilaisilla on?”

Sanoin: ”Niin, teillä on Kristus.”

Hän sanoi: ”Me haluamme Pyhän Hengen. Luuletko, että me olemme saaneet sen?”

Minä sanoin: ”Osittaisesti, tehän uskotte siihen.”

Hän sanoi: ”Mitä tarkoitat, osittaisesti? Me olemme nälkäisiä Jumalan puoleen. Luimme kirjan helluntaista ja Hengen lahjoista ja niinpä muutamat meistä lensivät Kaliforniaan nähdäkseen kirjoittajan. Päästyämme sinne hän kertoi meille, että vaikka hän oli kirjoittanut kirjan, hänellä ei ollut lahjoja. Nyt kun me näimme lahjojen toimivan sinun palvelustehtävässäsi, me halusimme puhua sinun kanssasi, sillä sinun täytyy tietää jotakin niistä.”

Tämän veljen seminaari on maaseudulla ja sitä ympäröi monen eekkerin maa-alue, jolla oppilaat voivat työskennellä ja siten maksaa oleskelunsa seminaarissa. Hänellä on myöskin tehtaita, jotka työskentelevät farmin rinnalla antaakseen lisätyöpaikkoja. Niinpä käyttäen hänen peltojaan apunani kuvatakseni asiaa sanoin: ”Kerran oli mies, joka meni omalle maalleen viljelemään maatansa. Hän poisti kannot, puhdisti pellot kivistä, kynti ja äesti maan ja sitten kylvi siemenet. Joka aamu hän katseli peltoansa, mutta yhtenä aamuna sen sijaan, että siellä olisi ollut pelkkä maa näkyvissä, hän näki lukemattomia pieniä vihreitä lehtiä tulevan ylös maasta. Hän sanoi: ”Ylistys Jumalalle minun viljapellostani.” Sitten minä kysyin häneltä: ”Oliko tuolla miehellä viljaa?”

Hän vastasi: ”No niin, tavallaan hänellä oli.”

Minä sanoin: ”Osittaisesti kyllä; ja samalla tavalla teillä luterilaisilla on uudistus, ja te olette työntäneet esiin lehden, oraan. Ymmärrättekö? Vilja alkoi kasvaa. (Sen jälkeen kun se oli lahonnut maassa pimeänä aikana.) Useiden korren liitoskohtien jälkeen oli hieno korsi, ja eräänä päivänä silkkinen tähkäpää ilmaantui. Tämä tähkäpää katseli alaspäin lehtiä ja sanoi: ”Teillä muodollisilla luterilaisilla ei ole mitään. Katselkaa meihin, me olemme kasvattajia, suuria lähetyssaarnaajia. Meidän päivämme on lähetyksen aikakausi.” Tämä tähkäpään aika oli Wesleyn aika (Filadelfian seurakuntajakso). He olivat suuria lähetyssaarnaajia ja jopa ylittivät meidät tänä aikakautena. Mitä tuo aikakausi teki? Se hajaantui kuin siitepöly tuulenpuuskassa.

”Mikä onkaan nyt seuraava askel? Loogisesti ajatellen luulisimme, että se on jyvänmuotoutumisen ja sadonkorjuun aika – viljan täysi kierto. Mutta ei niin. On vielä toinenkin vaihe. Tämä on se vaihe, jolloin kuori tai akana muodostuu suojaamaan jyvää. Ja tämä on täsmälleen se, mitä tapahtui tässä hengellisessä kiertokulussa. Kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteessa, Laodikean seurakuntajakson alussa, esiintyi laajalle levinnyttä uskoa, että Pyhän Hengen vuodatusta tapahtui täsmälleen samalla tavalla kuin helluntaina. Ihmiset puhuivat kielillä ja väittivät tulleensa kastetuiksi Pyhällä Hengellä. Todisteena pidettiin kielillä puhumista. Mutta minä olen kävellyt viljapelloilla monta kertaa, ja siellä kävellessäni olen myöhään kesällä poiminut muutamia vehnän tähkiä ja hangannut niitä käsieni välissä saadakseni muutamia jyviä, mutta yllätyksekseni NOISSA KUORISSA EI OLLUT YHTÄÄN AINOATA VEHNÄNJYVÄÄ, VAIKKA TODELLAKIN NÄYTTI SILTÄ, ETTÄ SIELLÄ OLISI VEHNÄÄ. Tämä on ”’täydellinen kuva niinkutsutusta helluntailiikkeestä. Se, että tämä on tosiasia, voidaan osoittaa sillä, että nämä ihmiset ORGANISOITUIVAT OPIN PERUSTALLE, ja sitoivat itsensä jälleen aivan samoin kuin organisaatio heidän edellään, osoittaen näin, että sen sijaan, että he olisivat todellinen jyvä, he olivat akana tai suojeleva kuori vehnänjyvälle, joka oli tuleva. Tämä akanakausi oli se vaarallinen aika, josta Jeesus puhui Matt. 24:24: ”…eksyttäen, jos mahdollista, valitutkin.” Niin, ihmiset ajattelivat, että tämä kuori, niinkutsuttu helluntain aikakausi, oli todellinen siemen. Mutta se osoitti olevansa vain kantaja kantaakseen elämän seuraavaan aikakauteen, jossa todellinen ennalleen asettaminen tulee, ja jossa vehnänjyvä morsian tuodaan ilmi voimassa, josta puhutaan Hes. 47:2-5: ”Sitten hän toi minut ylös pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolitse ulkoportille, joka antoi itää kohden; ja katsoi vesi virtasi oikeapuoliselta sivuseinämältä päin. Mennessänsä itää kohti mies, mittanuora kädessään, mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli lanteisiin asti. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki.”

”Ja tapa, jolla tämä kaikki tapahtui, oli Jumalan täydellisen tahdon ja ohjauksen mukainen. Luterilaisilla oli Pyhä Henki osittaisesti vanhurskauttamisessa; metodisteilla se oli osittaisesti pyhityksessä, ja tänään Se on tuotu takaisin, ennalleen asettaminen – Pyhä Henki on täällä.”

”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” Nyt ajatukset, jotka on ilmaistu kahdessa sanassa ’heräjä valvomaan’ ja ’vahvista’, ovat nämä. Herätä valvomaan tarkoittaa ei ainoastaan valveilla olemista, vaan myös valppaana olemista. Oleminen muulla tavoin merkitsee vaaraa ja tappiota. Vahvistaa merkitsee enemmän kuin vain antaa voimaa, se merkitsee pysyvää asettamista ja perustamista. Nämä kaksi käskyä viittaavat siihen, mitä on jäljellä TOTUUDESTA, joka itsessään on valmis tai ”lähes” kuolemaisillaan. Tämä Hengen ilmaisu tuo eteeni kuvan. Ryhmä orjia, jotka ovat fyysisesti ja moraalisesti täysin sidottuja, ovat nousseet kapinaan ja paenneet orjuuttajiaan (todellakin tämä on sitä, mitä Sardee tarkoittaa: paenneet). He ovat takaa-ajettuja ja heidän suuret ja loistavat saavutuksensa ovat aivan menetettyjä. Heitä ei ole uudelleen otettu kiinni, mutta suunnilleen kaikki, mitä voidaan sanoa, on, että he ovat paenneet – eivät puhtaasti paenneet kuten jotkut olivat Sanan mukaisesti. He olivat kadottaneet paljon vapauksistaan. Nyt Herra sanoo: ”Te olette jälleen vankeudessa, vaikka se on vielä täyttymättä; katsokaa, ettette mene takaisin. Säilyäksenne joutumasta takaisin tulkaa valppaiksi ja pysykää aina valppaina niihin asioihin nähden, jotka koskevat teidän orjuuttanne, tai tulette jälleen menettämään kaiken. Vahvistakaa itseänne nyt siinä, mitä teillä on jäljellä, sellaisella tavalla, että pysyvästi vahvistatte sen, mitä teillä on, ja siten varmistatte sen, ettei tule uusia menetyksiä. Tämä on oleva teidän tilaisuutenne täyttää se, mitä ette ole täyttäneet.” Mutta tekivätkö he näin? Eivät. He eivät ottaneet huomioon Hengen ääntä, ja toinen seurakuntajakso meni takaisin orjuuteen, ja niin Jumala nosti esiin toisia, jotka toteuttaisivat Hänen tahtonsa. Jumala sivuutti luterilaisen kirkkokunnan, kuten Hän on sivuuttanut kaikki muutkin, ja he eivät koskaan tule tulemaan takaisin. Jumalan täytyy mennä eteenpäin, ja tuoda uudessa seurakuntajaksossa edelleen totuutta, ja vähän enemmän ennalleenasettamista.

TUOMIO

Ilm. 3:3: ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.”

Haluan lukea toisen käännöksen (Wuest) tästä jakeesta: ”Muista sentähden, millä tavalla sinä olet vastaanottanut (totuuden pysyvästi talletettavaksi) ja millä tavalla sinä kuulit (sen) ja varjele (sitä); ja tee mielenmuutos heti paikalla.” Tästä jakeesta tulee esille hyvin, että ilmeisesti Jumala on antanut heille totuuden pysyvästi talletettavaksi. Se oli vastaanotettu ja oli peruuttamattomasti heidän. Nyt jää nähtäväksi, mitä he tulisivat tekemään sillä, tulisivatko he välittämään siitä, vai eivät. Ja tämä on totta. Heille oli annettu koko evankeliumin perustotuus: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, ”Pelastus on Herrasta”. He olivat kuulleet Raamatun totuuden, joka hajoitti maahan Rooman opit ja teki tyhjäksi kaiken paavillisen vallan. He tiesivät totuuden, että kirkko ei pelasta. He ymmärsivät Herran ehtoollisen. Heillä oli valo vesikasteesta. He panivat epäjumalankuvat pois. Eikö tämä ole totta? Miksi ei koskaan ollut sellaista aikaa, jolloin olisi ollut enemmän miehiä, joilla oli niin paljon valoa jaettavana. Heillä oli tarpeeksi valoa korjatakseen täydellisesti vanha järjestelmä, tai aloittaa kokonaan uudestaan ja antaa Jumalan johtaa heitä rivi riviltä ja käsky käskyltä. He vastaanottivat totuuden. He halusivat sitä ja kuulivat sen. Mutta kysymys oli siitä, kuinka he kuulivat sen? Kuulivatko he sen perustaaksensa sen päälle jotakin vai kuulivatko he samalla mielialalla kuin monet kreikkalaiset – jotakin, mistä väitellä ja muodostella teorioita? Ilmeisesti rikas totuuden Sana oli kuultu ennemmin akateemisella tavalla kuin käytännön toimenpiteitä synnyttävänä, sillä Jumala vaati mielenmuutosta näiden asioiden suhteen. Jos tämä on Jumalan Sana, mikä se todellakin on, silloin sitä tulee totella. Tottelematta jättäminen toisi mukanaan tuomion. Kun Pyhän temppelin Vartijat löydettiin nukkumasta, heitä lyötiin ja heidän vaatteensa poltettiin. Mitä tulee Herra tekemään noille, jotka tuossa seurakuntajaksossa veltostuivat vartioidessaan?

”Minä tulen sinun päällesi niinkuin varas.” Rosvot ahdistivat jatkuvasti muinaista Sardeeta, ja he syöksyivät alas vuorenrinteitä ja ryöstivät ihmisiä. Siten he tiesivät liiankin hyvin, mitä Henki tarkoitti sanoessaan, että Herran tulo on kuin varas. Jotta oltaisiin valmiina Hänen tuloonsa, vain yöllinen valvonta ja valmistautuminen tulisivat riittämään. Nyt tiedämme, että tämä on sanoma väärälle viinipuulle, sillä Herran tulemus on oleva niinkuin oli Nooan päivinä. Nuo kahdeksan pelastunutta olivat hyvin tietoisia lähestyvästä tulvasta, ja ollen valppaina he olivat valmistautuneita ja pelastuivat, mutta jumalaton maailma pyyhkäistiin pois. Vaikka he olivat päivittäin yhteydessä vanhurskaisiin ja kuulivat totuuden, he työnsivät sen pois, kunnes oli liian myöhäistä. Nuo täysin lihalliset ihmiset tuona muinaisena aikakautena esittävät tämän päivän nimikristittyjä, joiden elämä on täynnä maallisia asioita, ja he iloitsevat niistä siinä määrin, että heillä ei ole mitään halua hengelliseen, eivätkä he ole ollenkaan tietoisia eivätkä valmistautuneita Hänen ilmestymistään varten.

KIITOSMAININTA

Ilm.3:4: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.”

Tietysti sana ’nimiä’ tarkoittaa tässä ’ihmisiä’. Mutta minun mielestäni se tarkoittaa paljon enemmänkin kuin vain ihmisiä; se tuo esiin sen totuuden, joka esiintyy jokaisessa seurakuntajaksossa, ja josta Herramme puhuu meille suuresti painottaen. Se on tämä. Näiden seurakuntajaksojen kirkkojärjestelmä on muodostunut kahdesta viinipuusta, oikeasta ja väärästä. Jumala on omalla kuninkaallisella tarkoituksellaan pannut ne kaikki yhteen kutsuen niitä seurakunnaksi. Katso, kuinka Hän tässä jaksossa nuhtelee heitä sanoen: ”Seurakunnalle, joka on” – ei ”seurakunnille, jotka ovat Sardeessa – vaan pannen ne yhteen – ”seurakunnalle, joka on”… ”Minä tiedän sinun tekosi… sinä olet kuollut… sinun tekosi eivät ole täydelliset…” Ja sitten Hän jatkaa – ”Sinulla (tällä seurakunnalla Sardeessa) on muutamia nimiä, jotka ovat oikeassa, eivätkä väärässä kuten enemmistö. Nämä kulkevat valkeissa vaatteissa ja ne ovat arvollisia minulle.” Nämä ihmiset, jotka olivat todellisia Jumalan pyhiä, kävelivät siellä ”tyydyttäen kaikessa Herran”, Heidän vaatteensa olivat puhtaat. Tiedäthän, että noiden aikojen vaatteet saattoivat pyyhkiä tietä ja kerätä pölyä ja saastaa. Nämä tarkkasivat kuinka he kulkivat, jotta he eivät olisi tulleet maailman saastuttamiksi. He olivat Hengessä ja vaelsivat Hengessä. He olivat pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään. Siten he täyttivät tarkoituksensa, sillä tämä on se, mitä Ef. 1:4 sanoo: ”Että me olisimme pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.”

Tästä jakeesta, joka osoittaa Jumalan valittujen olevan ”muutamia nimiä”, voit selvästi nähdä, mitä olemme opettaneet tästä seurakuntajaksosta. Se oli sekasortoinen. Se oli TÄYTTYMÄTÖN. Se oli jakautunut lukemattomilla tavoilla, ja Jumala nuhteli sitä melkein kokonaisuudessaan. Se oli heikko ja sairas ja kuolemaisillaan. Se ei ollut mikään loistava aikakausi, jollaiseksi lihallismieliset protestanttiset historijoitsijat ovat yrittäneet sen tehdä. Yhdellä nopealla silmäyksellä tuohon puuhun nähtiin, että se oli toukkainen ja tuhotautien vaivaama, lehtensä pudottanut puu ja hedelmätön, lukuunottamatta muutamia epämuodostuneita ja matoisia hedelmiä, jotka olivat aivan putoamaisillaan maahan. Mutta odotahan hetki! Katso tarkemmin. Tuolla latvassa, auringonvalossa, siellä oli muutamia ’ensimmäisiä hedelmiä’ – ’muutamia nimiä’ – täydellisiä Hänessä, sillä he olivat Hänestä syntyneitä, Hänellä täytettyjä ja kulkivat Hänen kanssaan Hänen Sanansa mukaisesti.

Kiitos Jumalalle noista ’muutamista nimistä’.

”Ja he saavat käyskennellä minun kanssani.” Tämän Jumala lahjoittaa heille tästä oikeamielisestä vaelluksesta. Tämä on osa perintöä, jonka Hän on varannut heille. Jos he olisivat halukkaita kulkemaan Hänen kanssaan läpi elämän vaarojen ja ansojen ja olemaan Hänelle kunniaksi, Hän olisi palkitseva heidät. Hän ei unohda meidän rakkaudentyötämme. Jumala tulee aina palkitsemaan meille meidän yrityksemme miellyttää Häntä.

Niin, he olivat kulkeneet maailman läpi eivätkä olleet tulleet siitä osallisiksi. He eivät olleet antaneet maailman järjestelmien voittaa itseänsä. Kun tuon ajan kuuluisat nimet olivat taipuneet valtion suostutteluun ja valinneet poliittisen mielen hengellisen mielen sijaan ja olivat matkalla takaisin maailmaan, nämä muutamat seisoivat Jumalan Sanan puolesta, ja niin kunnioittivat Herraa. Nyt Hän kunnioittaisi heitä vuorollaan. Sillä he tulisivat kävelemään Hänen kanssaan valkeissa vaatteissa. He olivat samaistaneet itsensä Hänen kanssaan maan päällä ja nyt Hän tulisi samaistamaan itsensä heidän kanssaan Uudessa Jerusalemissa. Ja kuinka ihmeellinen tuleekaan olemaan tuo samaistaminen! Hänen alentumisensa saa minut iloitsemaan ja silti se saa minut itkemään, sillä huomaatte, että Hän ei ole pukeutunut jonkin muun värisiin vaatteisiin kuin pyhät, niinkuin maalliset johtajat tekisivät. Ei, he ovat Hänen kaltaisiaan; Hän on heidän kaltaisensa. He ovat Hänen kaltaisiaan, niinkuin Johannes sanoi, sillä ”He näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on.”

”Sillä he ovat siihen arvolliset.” Tajuatteko, kuka sanoo tämän? Se on Jeesus, tuo Arvollinen, Hän itse. Tämä on se ainoa, joka on katsottu arvolliseksi ottamaan kirjan Hänen kädestään, joka istuu valtaistuimella. Ja nyt tämä Arvollinen sanoo pyhillensä: ”Te olette arvolliset.” Tässä on tämä Yksi ainoa, joka on arvollinen tuomitsemaan, (ja todellakin kaikki valta tuomita on annettu Hänelle) ja Hän sanoo: ”Te olette arvolliset”. Nämä sanat ovat hämmästyttäviä, niinkuin nuo sanat Room. 8:33: ”Jumala sanoo, että minä olen vanhurskas.” (Way’n käännös). Siellä Jumalan vanhurskauttamisen valkeassa valossa, kuulkaa Jeesuksen suloista ääntä, kun Hän sanoo: ”Nämä ovat minun. He ovat vanhurskaat. He ovat arvolliset. He tulevat kävelemään minun kanssani valkeissa vaatteissa.”

LUPAUS VOITTAJALLE

Ilm. 3:5: ”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”

”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin.” Tämä on itse asiassa neljännen jakeen toisto, missä on viitattu muutamiin, jotka eivät ole saastuttaneet vaatteitaan. Meillä oli vuosia sitten tavallisesti sanonta, että tästä jakeesta ei ole epäilystäkään. Se kuuluu: ”Pitäkää paitanne puhtaina.” Se tarkoitti: älkää sekaantuko kyseenalaisiin asioihin; toiset tulevat sekaantumaan ja te voitte joutua kiusaukseen sekaantua, tai joku saattaa jopa koettaa saada teidät sekaantumaan; mutta pysykää siitä erossa ohjaamalla kurssinne siitä poispäin. Nyt Jumala tulee palkitsemaan nuo, jotka seuraavat tätä ohjetta. Heidät tullaan pukemaan valkoisiin, niinkuin Hänkin on puettu valkoisiin. Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Hänet ilmestysvuorella ja Hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin valo. Tällä tavoin tullaan pyhät vaatettamaan. Heidän vaatteensa tulevat olemaan loistavat, tavattoman valkoiset.

Tiedätte, että me elämme lopun ajassa. Tällä ajanjaksolla tapahtuu kirkkojen yhteentuleminen. Ja kuten ne jo nyt kontrolloivat maailman politiikkaa, ne tulevat pian kontrolloimaan maailman rahavaroja. Ellette silloin kuulu maailman kirkkojen organisaatioon, ette saa ostaa ettekä myydä. Te tulette menettämään kaiken. Ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle ja pitävät vaatteensa puhtaina tämän ’maailmanjärjestelmän’ kirkkosäännösten saastutuksesta, tullaan jättämään fyysisesti turvattomiksi. Heille tullaan esittämään suuri kiusaus antaa periksi. Saarnaajat tulevat antamaan periksi sillä puolustuksella, että he palvelisivat Jumalaa antikristuksen petosysteemin sisäpuolella. He tulevat antamaan periksi hierarkian mairittelulle ja suostuttelulle. Ja ihmiset tulevat seuraamaan noita valheellisia paimenia suoraan teurastettaviksi. Mutta tuomiolla heidät kaikki tullaan havaitsemaan alastomiksi. Heille ei tulla antamaan noita valkeita vaatteita; eivätkä he myöskään tule kulkemaan Hänen kanssaan. Te ette voi kulkea maailman tahraisissa vaatteissa, pitäen kättänne perkeleen kädessä täällä, ja sitten olettaa olevanne Jumalan kanssa siellä. On aika herätä ja kuulla Jumalan äänen huutavan: ”Lähtekää siitä ulos (organisoidusta uskonnosta), te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Amen. Jumala puhuu. Karta tämän maailman uskontoja kuten kartat ruttoa. Lakkaa kulkemasta maailman kanssa ja valkaise vaatteesi katumuksen ja Karitsan veren kautta. Mutta tee se nyt, sillä huomenna saattaa olla liian myöhä.

”Enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta.” Jälleen kerran me tulemme mitä vaikeimpaan Sanan kohtaan. Tätä jaetta pintapuolisesti katsellen käyttävät sekä armenianistit että calvinistit omiin tarkoituksiinsa. Armenianistit julistavat, että tämä jae varmasti kumoaa raamatunpaikan, joka on kirjoitettu Joh. 6:37-44: ”’Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että, minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.’ Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: ’Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta’; ja he sanoivat: ’Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ”Minä olen tullut alas taivaasta”?’ Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.'” Armenianismi tekee Isän tahdosta ei itsevaltiaan tarkoituksen, vaan ainoastaan hyväntahtoisen toivomuksen, kun Hän seisoo taka-alalla nähdäkseen, mitä kaikki ihmiset tekevät Hänen hyvien ja armollisten lahjojensa kanssa, jopa iankaikkisen elämän kanssa.

Calvinistit eivät näe tätä. He näkevät tässä jakeessa voimakkaan lohdutuksen, joka on annettu kärsiville, taakkojen rasittamille pyhille, niin että kuinka paha lieneekään aika, kuinka kauhea vaino, voittaja on se, ”joka uskoo, että Jeesus on Kristus”, ja hänen nimeään ei pyyhitä pois tuosta kirjasta. Jotkut sanovat myös, että tämä ’Elämän kirja’ ei ole ’Karitsan elämänkirja’. Mutta kuten tavallista, jos katsellaan asiaa pintapuolisesti, ymmärretään asia pintapuolisesti.

Mahdollisuus nimen pyyhkimisestä Jumalan kirjoista ansaitsee enemmän kuin vain pintapuolista tutkimista, sillä tähän asti useimmat tutkijat ovat ainoastaan tehneet sen johtopäätöksen, että Jumala asettaa uudestisyntyneiden nimet Karitsan elämänkirjaan heidän uudestisyntymisensä hetkellä; ja jos jostain syystä nimi täytyy poistaa, tuo paikka kirjassa tulee olemaan yksinkertaisesti tyhjä, kuten se oli ennenkuin nimi oli asetettu siihen. Tämä on sataprosenttisesti päinvastaista sille, mitä Sana itse asiassa opettaa.

Tehtäköön heti tutkistelumme alussa selväksi, että EI YKSIKÄÄN Kirjoitus opeta, että Jumala nyt parhaillaan asettaisi nimiä kirjaan. Tämä kaikki tehtiin jo ennen maailman perustamista, kuten tulemme lyhyesti osoittamaan. Kysymys ei ole myöskään siitä, että me yksinkertaisesti sotkemme itsemme kahteen ryhmään ihmisiä, joilla molemmilla oli mahdollisuus vastaanottaa iankaikkinen elämä, joista toinen ryhmä vastaanotti sen ja heidän nimensä asetettiin elämän kirjaan, kun taas niiden nimiä, jotka kieltäytyivät, ei asetettu elämän kirjaan. Nyt me tulemme osoittamaan Kirjoituksista, että on joukko, joiden nimet on asetettu tuohon kirjaan ennen maailman perustamista, ja JOIDEN NIMIÄ EI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA VOIDA POISTAA TUOSTA KIRJASTA; mutta tulemme myös osoittamaan, että on toinen ryhmä, JOIDEN NIMET OLIVAT TUOSSA KIRJASSA ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA, JA JOIDEN NIMET TULLAAN PYYHKIMÄÄN SIITÄ POIS.

Aivan aluksi, ei ole mitään perustetta väitteelle, etteikö Karitsan elämänkirja ole sama kuin elämän kirja. Elämän kirjaa voidaan kutsua Karitsan elämänkirjaksi, tai Kristuksen elämänkirjaksi, tai vain kirjaksi ja elävien kirjaksi. Siihen on kirjoitettu ainoastaan nimiä. Ilm. 13:8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Ilm. 17:8: ”Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” Ilm. 20:12-15: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Voit huomata, että vaikka siellä mainitaan muita kirjoja, on siellä aina viittaus YHTEEN kirjaan, joka sisältää nimiä, Ilmestyskirjassa sitä kutsutaan ’Karitsan elämänkirjaksi’ tai ’elämän kirjaksi’.

Missä tämä kirja sijaitsee? Luuk. 10:17-24: ”Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ,ja sanoivat: ’Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden”. Silloin hän sanoi heille: ’Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso”, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.’ Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi:’ ’”Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.'” Elämän kirja sijaitsee ehdottomasti taivaassa, ja tulee ilmestymään suuren, valkean valtaistuimen edessä tuomiolla. Näissä jakeissa Jeesus sanoi, että heidän NIMENSÄ olivat kirjoitettuina taivaassa. Ne olivat elämän kirjassa, sillä sinne nimet on asetettu. Jeesus puhui seitsemällekymmenelle (jae 17), mutta Hän puhui myös kahdelletoista (jae 23). Nämä kaikki iloitsivat siitä, että riivaajat olivat alamaisia heille Jeesuksen nimen tähden. Kristuksen vastaus oli; ”Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa (elämän kirjassa),” Huomaatte tässä, että Juudas oli yksi noista, jotka ajoivat ulos riivaajia Jeesuksen nimessä, mutta me tiedämme, että hän oli perkele, kadotuksen poika. Joh. 6:70-71: ”Jeesus vastasi heille: ’Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele. Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.” Joh.17: 12: ”Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.'” Joh. 13:10,18: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. En minä puhu teistä kaikista; minä tiedän ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ”Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.'” Nyt jos kieli merkitsee mitään, meidän kaikkien täytyy myöntää, että Juudas oli Jeesuksen valitsema (Joh. 13:18), mutta silti hän ei ollut puhdas (Joh. 13:10,11). Isä oli antanut myös Juudaksen Jeesukselle. Joh. 17:12. (Huomattakoon tässä yhteydessä, että ”valitseminen” ja antaminen ovat tarkka vertauskuva, kuten kuvauksessa Mooseksesta ja faaraosta, Jaakobista ja Eesausta, sillä vaikka Eesau ja faarao olivat molemmat edeltätiedettyjä, he olivat edeltämäärättyjä vihaan, kun taas Mooseksen ja Jaakobin loppu oli kirkastus. 1. Piet. 2:8-9 tulevat esiin molemmat ryhmät, uskosta osattomat sekä valitut ”koska he eivät tottele Sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ’valittu suku.”) Juudas luettiin noiden kahdentoista joukkoon, ja itse asiassa hänellä oli palvelustehtävä heidän kanssaan ennen helluntaita. Ap.t. 1:16-17: ”’Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen. Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran.” Se osa, johon Juudas pääsi noiden kahdentoista keskuudessa ja sitten menetti sen, ei ollut vähempiarvoinen kuin muiden yhdentoista, eikä se myöskään ollut perkeleellinen, sinne kuulumaton palvelustehtävä, joka oli sujutettu muiden palvelustehtävien joukkoon. Ap.t. 1:25: ”Ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa’.” Juudas, perkele, menetti Jumalan antaman Pyhän Hengen palvelustehtävän, ja tappoi itsensä ja MENI OMAAN PAIKKAANSA. Hänen nimensä oli jopa elämän kirjassa. Mutta hänen nimensä pyyhittiin pois.

Nyt ennenkuin jatkamme tätä ajatusta Juudaksesta, menkäämme takaisin Vanhaan Testamenttiin ja katsokaamme, missä Jumala teki samalla tavalla. 1. Moos. 35:23-26 Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, ja heidän nimensä olivat seuraavat: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon; Joosef ja Benjamin; Daan ja Naftali; Gaad ja Asser. Näiden kahdentoista pojan jälkeläisistä tuli sitten Israelin kaksitoista heimoa sillä poikkeuksella, että Joosefilla ei ollut nimensä mukaan nimitettyä heimoa, sillä Jumalan kaitselmuksen mukaan tuli olla kolmetoista sukukuntaa, ja Joosefin kahdelle pojalle annettiin kunnia lisätä kahdestoista ja kolmastoista. Tietenkin te tiedätte, että tämä oli tarpeellista, koska Leevi oli erotettu Jumalalle pappistehtävää varten. Niinpä kun Israel jätti Egyptin ja Jumala antoi heille temppelin erämaassa, huomaamme Leevin sukukunnan palvelevan kahtatoista sukukuntaa, joiden nimet ovat Ruuben, Simeon, Isaskar, Juuda, Sebulon, Benjamin, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Efraim ja Manasse. Sotajoukon järjestyksessä heitä nimitetään siten. 4. Moos. 10:11-28. Siinä ei ole mitään mainintaa Joosefista tai Leevistä. Mutta kun katsomme Ilm. 7:4-8, jossa sanotaan ”sinetillä merkittyjen luku oli sata neljäkymmentäneljä tuhatta merkittyä KAIKISTA Israelin lasten sukukunnista”, heidät nimitetään seuraavasti: Juuda, Ruuben, Gaad, Asser, Naftali, Manasse, Simeon, Leevi, Isaskar, Sebulon, Joosef, Benjamin. Olemme siis takaisin kahdessatoista sukukunnassa Leevin ja Joosefin nimien ollessa heidän joukossaan, mutta Daanin ja Efraimin puuttuessa.

Nyt herää kysymys, minkä tähden nämä kaksi heimoa on pyyhitty pois? Vastaus löytyy 5. Moos. 29:16-20: ”Sillä te tiedätte, kuinka me asuimme Egyptin maassa ja kuinka me kuljimme niiden kansojen keskitse, joiden kautta te olette kulkeneet. Ja te näitte heidän iljetyksensä, ne puu-, kivi-, hopea- ja kultajumalat, jotka heillä on. Älköön siis teidän joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyisi pois Herrasta, meidän Jumalastamme mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia; älköön teidän keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa, niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa”. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean, että kuivan maan. Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan, silloin suitsuaa Herran viha ja kiivaus sitä miestä vastaan, ja kaikki se kirous, joka on kirjoitettu tähän kirjaan, laskeutuu hänen päällensä, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.” Tässä on julistettu kirous epäjumalanpalvelusta, tai hengellistä haureutta vastaan. Epäjumalanpalvelukseen kääntyneen sukukunnan nimi tultaisiin pyyhkimään pois. Ja näiden kahden sukukunnan historia, joiden nimet pyyhittiin pois epäjumalanpalveluksen takia, löytyy 1. Kun. 12:25-30: ”Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin, Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: ’Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.’ Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ’Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’ Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka.” Hoos. 4:17: ”Efraim on liitossa epäjumalain kanssa – anna hänen olla.”

Huomatkaa erityisesti, että rangaistus epäjumalanpalveluksesta oli se, että sukukunnan nimi tultaisiin pyyhkimään pois ’taivaan alta’. 5. Moos. 29:20. Siinä ei sanota, että se tultaisiin pyyhkimään ’taivaassa’, vaan taivaan alta. Ja asia on juuri näin, sillä nyt Israel on jälleen Palestiinassa, ja pian on Herra sinetöivä sataneljäkymmentäneljä tuhatta heistä. Mutta Daan ja Efraim puuttuvat tuosta luvusta.

Ilm. 7:4-8: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä KAIKISTA Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.” (Huomatkaa, että Daan ja Efraim puuttuvat) Nyt huomatkaa tämän yhteydessä Dan. 12:1, joka viittaa näihin sataan, neljäänkymmeneen neljään tuhanteen, jotka on sinetöity kuudennen sinetin ja suuren ahdistuksen, tai Jaakobin painin aikana. ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, JOTKA KIRJAAN KIRJOITETUT OVAT.”

Kuitenkin, tämän ahdistuksen ajan jälkeen (tuhatvuotisessa valtakunnassa), kuten näemme Hes. 48:1-8 ja 22-29, ovat heimot jälleen kerran takaisin jumalallisessa järjestyksessä. Mutta siitä lähtien, kun Efraim ja Daan liittoutuivat epäjumalien kanssa, he kuolivat, ja noita sukukuntia ei enää laskettu mukaan. Ymmärrän kyllä nyt, että Jerusalemin tuhon jälkeen kaikki muistiinpanot noista heimoista ovat kadonneet, niin ettei kukaan voi varmasti sanoa, mistä sukukunnasta hän on, MUTTA JUMALA TIETÄÄ. Tuo suuri Jumala, joka tuo Israelin takaisin Palestiinaan, tietää tarkalleen, mistä sukukunnasta kukin todellinen israelilainen on, ja kaikista näistä kokoontuneista sadasta neljästäkymmenestä neljästä tuhannesta Daan ja Efraim tulevat puuttumaan.

Tässä ovat Israelin heimot. Hes. 48:1-8 ja 22-29: ”Ja nämä ovat sukukuntien nimet: Pohjois-äärellä, pitkin Hetlonin tien vartta siihen asti, mistä mennään Hamatiin, ja siitä Hasar-Eenaniin – Damaskon alue jää pohjoiseen Hamatin sivulle -; tämä tulee hänelle idän puolelta lännen puolelle asti: Daan, yksi osa. Daanin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Asser, yksi osa. Asserin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Naftali, yksi osa. Naftalin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Manasse, yksi osa. Manassen alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Efraim, yksi osa. Efraimin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Ruuben, yksi osa. Ruubenin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Juuda, yksi osa. Juudan alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti, on oleva se antimaa, joka teidän on annettava, kahtakymmentäviittä tuhatta leveä ja niin pitkä kuin yksi sukukuntaosa idän puolelta lännen puolelle; ja pyhäkkö olkoon sen keskellä…” ”Leeviläisten perintömaasta ja kaupungin perintömaasta asti, jotka ovat ruhtinaalle tulevan maan keskellä, tulee RUHTINAALLE se, mikä on Juudan alueen ja Benjaminin alueen välissä. Sitten muut sukukunnat: Idän puolelta lännen puolelle asti: Benjamin, yksi osa. Benjaminin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Simeon, yksi osa. Simeonin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Isaskar, yksi osa. Isaskarin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Sebulon, yksi osa. Sebulonin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Gaad, yksi osa. Ja Gaadin alueen sivua, etelän puolella, ….”

Toinen kuvaus, minkä voisimme ottaa, on kertomus Israelin lähtemisestä Egyptistä Kanaanin maahan. Jumalan tarkoitus tuona aikana oli tuoda Israel ULOS ja tuoda heidät SISÄÄN, niin että he lopulta voisivat palvella Häntä. Sitten kun he jättivät Egyptin, he KAIKKI tulivat ulos uhrikaritsan veren alla; he KAIKKI menivät läpi Punaisen Meren vesikasteen; he KAIKKI kokivat voimallisia ihmeitä; KAIKKI söivät mannaa; KAIKKI joivat kalliosta; ja sikäli kuin ilmeiset ulkonaiset siunaukset ja Jumalan voiman ilmaantumiset olivat kysymyksessä, he KAIKKI olivat siitä osallisia samalla tavalla. Mutta kun he tulivat Mooabiin, kaikki ne, jotka liittyivät Baal-Peorin pitoihin, kuolivat. He kuolivat erämaassa, sillä siellä he kielsivät Jumalan Sanan ja kääntyivät siitä pois. Tämä on se, mistä Hebr. 6:1-9 puhuu, joka tuotiin niin varovaisesti esiin Pergamon seurakuntajakson aikana. Et voi elää ottamalla Sanasta vain osan, sinun täytyy ottaa KOKO Sana. On ihmisiä, jotka näyttävät olevan Jumalan asioiden kanssa tekemisissä lähes sataprosenttisesti. He ovat Juudaksen kaltaisia. Ainoastaan Jeesus tiesi täsmälleen, minkälainen henkilö Juudas oli. Niinpä tuli päivä, jona Juudas teki täsmälleen sen, mitä Israel teki Baal-Peorissa. Hän päätti haluavansa liittoutua väärän viinipuun voimien kanssa – liittyä taloudelliseen, poliittiseen, Sanan vastaiseen organisaatioon, antikristuksen uskontoon, ja hän teki niin, Hänet eksytettiin! Niitä yhtätoista ei eksytetty. Heitä ei voitu, sillä he olivat kaikki valittuja. Kun siis Juudas lähti ja petti Herran, hänen nimensä poistettiin elämän kirjasta (Ilm. 22:19).

Nyt olen varma, että olette huomanneet, että nuo, joiden nimet olivat elämän kirjassa, olivat osa tuon päivän uskonnollista järjestelmää, jonka keskipisteenä oli todellinen Jumala ja Hänen palvomisensa, vaikkakaan he eivät palvelleet Häntä totuuden (Sanan) mukaisesti. Juudaksen tavoin he eivät kulkeneet koko tietä. Katsokaa, kuinka Juudas oli Jumalan valitsema. Häntä ohjailtiin totuuteen. Hän oli osallisena salaisuuksien tietämisestä. Hänellä oli voiman palvelustehtävä ja hän paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia Jeesuksen nimessä. Mutta kun loppuratkaisu tuli, hän myi sen kullasta ja poliittisesta vallasta. Hän ei päässyt helluntaihin asti vastaanottaakseen Jumalan Henkeä. Hän oli vailla Henkeä. Älkää tehkö mitään virhettä tässä; henkilö, joka on todella kastettu Pyhällä Hengellä Kristuksen ruumiiseen vastaanottaen Hengen täyteyden, tulee olemaan SANASSA KOKO TIEN. Tämä on todiste Pyhän Hengen kasteesta. Juudas epäonnistui. Suuret joukot epäonnistuvat juuri tässä. Kun he eivät onnistu jatkamaan tuossa Sanassa, heidän nimensä otetaan pois elämän kirjasta.

Selvittääksemme vielä enemmän tätä nimen poistamista elämän kirjasta, meidän tulisi viedä ajatuksemme Israeliin Mooseksen päivinä. 2. Moos. 32:30-34: ”Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ’Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö – Jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne.’ Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: ’Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.’ Mutta Herra vastasi Moosekselle: ’Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa.'” On enemmän kuin todennäköistä, että nimiä on poistettu ja tullaan poistamaan elämän kirjasta, kunnes aikaa ei enää ole oleva. Se tapahtui tässä erityisessä paikassa epäjumalan palveluksen takia, aivan kuten Daan ja Efraim menettivät oikeutensa sukukuntina kultaisten vasikoiden palvelemisen takia. Kaikkien nimet, jotka palvelivat epäjumalia, poistettiin elämän kirjasta.

Kun Israel hylkäsi Jumalan johdon tulipatsaan muodossa ja kääntyi palvelemaan kultaisia vasikoita, heidän nimensä poistettiin elämän kirjasta. 2. Moos. 32:33 (Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.) Jos kääntyminen epäjumalien puoleen vaatii rangaistuksena nimien poistamisen elämän kirjasta, silloin aivan varmasti Israelin Jeesuksen Kristuksen hylkääminen Messiaana tulisi vaatimaan yhtä ankaran rangaistuksen. Se on täsmälleen näin. Psalmissa 69, joka asettaa meidän eteemme Jeesuksen nöyryytyksen, se sanoo jakeissa 21-29: ”Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lähteensä alati horjumaan. Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskasten lukuun he älkööt pääskö. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.” Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, Jumala kirjaimellisesti kääntyi pois heistä pakanoiden puoleen. Ap.t. 13:46-48: ”Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ’Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ”Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.”’ Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.”

Tällä en halua esittää sellaista, etteikö Israelin sukukunnista olisi enää enempää nimiä jäljellä elämän kirjassa, sillä monet näistä (mutta eivät suuret kansanjoukot) tulevat olemaan pakanain ajan seurakuntajaksossa valinnan periaatteen kautta ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen, osoittaen, että heidän nimensä todellakin pysyivät elämän kirjassa. Kuten tulemme osoittamaan, viidennen sinetin mukaan tulee Herra antamaan myös suurelle määrälle marttyyreina kuolleita juutalaisia valkoiset viitat ja iankaikkisen elämän. Myöskin nuo sata neljäkymmentä neljä tuhatta tullaan sinetöimään Hänen tulemuksessaan, todistaen, ettei heidän nimiään oltu pyyhitty pois. Psalmissa 69 on mitä tarkimmin tuotu esiin se, että pahat tai epävanhurskaat Kristuksen hylkääjät sekä Hänen kansansa tuhoajat ovat niitä, joiden nimet poistetaan elämän kirjasta.

Kuten Israelin (Jumalan valitun kansan) enemmistö menetti oikeutensa elämän kirjaan hylkäämällä Jeesuksen, samoin pakanaseurakunnan enemmistö tulee myös menemään kadotukseen ja seuraavana poistetaan heidän nimensä elämän kirjasta, koska he ovat hyljänneet Sanan ja sitä kautta astuneet maailman ekumeeniseen liikkeeseen, joka on se pedolle tehty kuva.

Tässä meillä on myös toinen kohta. Suuren, valkean valtaistuimen edessä tuomiolla, tulee myös tapahtumaan ihmisten erottelu. Elämän kirja avataan ja avataan toinen kirja. Matt. 25:31-46: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa, lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda: minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin hekin vastaavat sanoen ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Ilm. 20:11-15: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Tällä tuomiolla tulevat olemaan sekä vanhurskaat että syntiset. Siinä sanotaan näin. NÄMÄ VANHURSKAAT EIVÄT TULE OLEMAAN MORSIAN, SILLÄ MORSIAN ISTUU HÄNEN KANSSAAN TUOMIOLLA. 1. Kor. 6:2-3; ”Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?” Ilm.5:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” Katsokaa, morsian on Hänen kanssaan valtaistuimella. Koska morsian tulee tuomitsemaan maailman, hänen täytyy istua tuomiolla Hänen kanssaan. Tämä on täsmälleen se, minkä Daniel näki. Dan. 7:9-10: ”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.” Näettehän, se on sama tapahtumapaikka, sillä nuo tuhannen tuhatta, jotka palvelevat Häntä, ovat morsian, sillä kuka muu kuin vaimo palvelee aviomiestä?

Nyt herää kysymys, miksi nämä vanhurskaat ovat tuomiolla? Ei ole olemassa muuta paikkaa, jossa he voisivat tulla esiin, sillä on olemassa vain kaksi ylösnousemusta, ja koska he eivät kelvanneet ensimmäiseen, heidän täytyy nousta ylös toisessa, joka on tuomion ylösnousemus. Ne, jotka kelpuutetaan ensimmäiseen ylösnousemukseen (morsian) eivät ole tuomiolla. Joh. 5:24: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä (tämä tarkoittaa sitä, että uskova on jo iankaikkisen elämän vastaanottaja, joka on nyt hänen hallinnassaan) eikä hän joudu tuomittavaksi (ei tule tuomiolle, näin tässä itse asiassa sanotaan), vaan on siirtynyt (pysyvästi) kuolemasta elämään.” Mutta huomaapa tarkoin, Jeesuksella täytyy olla vielä toinen ryhmä mielessään, joka tietyssä ylösnousemuksessa tulee vastaanottamaan iankaikkisen elämän. He tulevat vastaanottamaan sen ylösnousemuksessa, EIVÄTKÄ OLE VASTAANOTTANEET SITÄ AIKAISEMMIN MORSIUSSEURAKUNNAN JÄSENINÄ. Joh. 5:28-29: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin KAIKKI, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Nyt me kaikki tiedämme, että Joh. 5:28-29 EI OLE YLÖSTEMPAAMINEN, sillä ainoastaan Kristuksessa kuolleet nousevat haudoista tuona aikana yhdessä silloin elävän morsiamen kanssa, joka vielä on maan päällä. 1. Tess. 4:16-17: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan” yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” Mutta Joh. 5:28-29 sanotaan, että KAIKKI nousevat ylös haudoista. Tämä on juuri tuo sama ylösnousemus, josta on puhuttu Ilm. 20:11-15, jossa KUOLLEET tuotiin Herran eteen ja tuomittiin tekojensa mukaan, ja kaikki, joiden nimet eivät ole kirjoitettuna elämän kirjassa, heitetään silloin tuliseen järveen.

Nyt me olemme kasvokkain sen kysymyksen kanssa, että miksi heille pitäisi antaa iankaikkinen elämä tuomiolla, kun apostolien kirjeet näyttävät niin johdonmukaisesti tuovan esiin sen, että ihmisellä täytyy olla Kristuksen Henki tai hän on kadotettu. Vaikka näyttää siltä, emme saa epäillä Jeesuksen sanoja, joka mitä selvimmin sanoo, että elämän kirjassa on joitakin, jotka tulevat vastaanottamaan iankaikkisen elämän joko ennen yleistä ylösnousemusta tai sen jälkeen. Paavali ei vältä tätä totuutta, sillä hän sanoo selvästi Fil. 3:11: ”Jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” Nyt tämä lausunto on mitä erikoisin. Me kaikki tiedämme, että me KAIKKI tulemme olemaan ylösnousemuksessa halusimmepa sitä tai emme. Kaikki tulevat nousemaan ylös. Tuskin siis Paavali voisi sanoa: ”Jos minä EHKÄ pääsen ylösnousemiseen kuolleista”. Totuus tästä asiasta on näin, hän ei sano sitä. Kirjaimellinen teksti kuuluu: ”Jos minä ehkä voisin päästä ’ulos-ylösnousemukseen’ kuolleitten joukosta.” Tämä ei ole toiseen tai yleiseen ylösnousemukseen osallistumista, vaan pääsemistä ensimmäiseen ylösnousemukseen, josta Ilm. 20:6 sanotaan: ’Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” Ensimmäisellä ylösnousemuksella ei ole mitään tekemistä toisen kuoleman kanssa. Tämä tapahtuu tuhannen vuoden lopussa, kun KAIKKI MUUT kuolleista elävät jälleen. Ja tuona päivänä tulee olemaan niitä, jotka tulevat esiin iankaikkiseen elämään ja niitä, jotka toinen kuolema tavoittaa. Nyt meidän ei tarvitse arvailla niistä, joille toisessa ylösnousemuksessa annetaan iankaikkinen elämä. Meille on kerrottu, että se annetaan heille sillä perusteella, että he ovat olleet ystävällisiä ja hyviä ”veljille”. Noita, jotka ovat nousseet ylös ja jotka on syösty tuliseen järveen, kohdellaan siten, koska he kohtelivat väärin ”veljiä”. Koska tämä on Jumalan Sana, me yksinkertaisesti hyväksymme sen. Tässä ei ole mitään järkeilyjä, vaan ainoastaan yksinkertainen asian toteaminen.

Selvittääksemme tätä edelleen, huomatkaa erityisesti sanat Matt. 25:31-46. Tässä ei sanota, että paimen kirjaimellisesti erottaa lampaat vuohista, vaan NIINKUIN paimen erottaa lampaat vuohista. Tässä erikoisessa ajankohdassa nämä eivät ole lampaita (valkean valtaistuimen tuomiolla). Lampaat ovat Hänen helmassaan, he kuulivat Hänen äänensä (Sanan) ja he seurasivat Häntä. HEILLÄ ON JO IANKAIKKINEN ELÄMÄ EIVÄTKÄ HE VOI TULLA TUOMIOLLE. Mutta näillä EI ole iankaikkista elämää, ja he ovat tuomiolla. Heidän sallitaan MENNÄ SISÄLLE iankaikkiseen elämään. Mutta millä perusteella he astuvat sisälle iankaikkiseen elämään? Varmasti eivät sillä perusteella, että heillä jo on Hänen elämänsä kuten morsiamella, vaan he vastaanottavat sen, koska he olivat ystävällisiä Hänen veljilleen. He eivät ole Hänen veljiään: se tekisi heistä kanssaperillisiä Jeesuksen kanssa. He EIVÄT ole perillisiä mihinkään muuhun paitsi elämään. He eivät jaa valtaistuinta, jne. Hänen kanssaan. HEIDÄN NIMENSÄ ON TÄYTYNYT OLLA ELÄMÄN KIRJASSA, EIKÄ NIITÄ OLE POISTETTU. Nyt heidät huomioidaan ja pelastetaan heidän rakkautensa tähden Jumalan lapsiin. Epäilyksettä nämä palvelivat ja auttoivat Jumalan lapsia. Ehkä kuten Nikodeemus ja Gamaliel he seisoivat Jumalan lasten puolesta ahdistuksen aikana.

Jos tämä näyttää lyövän korville ”ennalleen asettamista”, tarkatkaa varovasti nyt, sillä jumalattomia EI aseteta ennalleen, vaan syöstään tuliseen järveen. Noiden monien tuhottujen nimet olivat myöskin elämän kirjassa; mutta ne pyyhittiin pois, koska he eivät kunnioittaneet Jumalan kansaa, joka oli elävä, ilmoitettu Sana (eläviä kirjeitä) omalle ajallensa.

Tehkäämme tämä nyt hyvin selväksi tässä. Nämä eivät ole kansoja, joita tuomitaan, ja jotka menevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, koska he ovat antaneet turvapaikan ja auttaneet juutalaisia. Tämä on hyvin selvää seuraavista jakeista tehtävän johtopäätöksen perusteella: ”Ja nämä (jumalattomat) tulevat menemään iankaikkiseen rangaistukseen (tuliseen järveen), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Tässä ei ole mainittu KAHTA tuomiota, jossa jumalattomat heitetään tuliseen järveen. Vain peto ja väärä profeetta tuomitaan suuren ahdistuksen ajan lopussa. Ei, tämä on valkean valtaistuimen tuomio, ja heidät tuomitaan sen mukaan, mitä on kirjoitettu kirjoihin.

Toisessa ylösnousemuksessa ”alttarin alla olevat sielut”, kuten on kerrottu viidennessä sinetissä (Ilm. 6:9-11), saavat valkeat viitat ja tietysti iankaikkisen elämän, muussa tapauksessahan ei olisi mitään mieltä valkeissa viitoissa. ”Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?’ Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijoidensa, ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.” Huomatkaa nyt erityisesti, että ”ei ketään näistä alttarin alla olevista sieluista oltu tapettu Jeesuksen todistuksen tähden. He eivät olleet kuten Antipas, joka tapettiin, koska hän pitäytyi lujasti Hänen nimeensä. Nämä eivät ole uudestisyntyneitä, jotka omistavat iankaikkisen elämän. He tulevat esiin ylösnousemuksessa ja vastaanottavat elämän, koska he ovat pysyneet Sanassa. Ja huomatkaa kuinka nämä huutavat kostoa. He eivät voi olla morsianainesta. Morsian kääntää poskensa ja huutaa: ”Anna heille anteeksi, Isä, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” Nämä ovat juutalaisia. Heidän täytyy olla, koska he ovat viidennessä sinetissä, ja neljännen sinetin aikana tapahtui, että pakanamorsian on temmattu ylös. Niinpä nämä juutalaiset eivät ole syntyneet Hänen Hengestään. He eivät edes usko, että Jeesus on Messias. Mutta koska he ovat Jumalan sokaisemia pakanoiden tähden, Jumala antoi heille iankaikkisen elämän sillä perusteella, että vaikka he eivät voineet tulla Hänen luokseen, he olivat kuitenkin todella uskollisia kaikelle, mitä he tiesivät Sanasta ja heitä kuoli sen tähden suurin joukoin Hitlerin, Stalinin jne. aikana, ja tulee vielä kuolemaan.

Juuri toisessa ylösnousemuksessa viisi tyhmää neitsyttä nousevat ylös. Huomatkaa, että he olivat neitsyitä. Heillä ei ollut Pyhää Henkeä ja niin he eivät päässeet morsiameen, kun taas viisi viisasta neitsyttä, joilla oli öljyä, tulivat osaksi tuosta morsiamesta. Mutta nämä ihmisetovat erotettuja, Jumalaa rakastavia ihmisiä, ja yrittäen pitäytyä Sanaan, sen mukaan mitä he tiesivät siitä, ja ollen apuna Herran työssä, tulevat nousemaan ylös lopun ajalla. He eivät tule pääsemään tuhatvuotiseen valtakuntaan, jonka alatte nähdä näiden totuuksien mukaan olevan paljon tärkeämpää ja ihmeellisempää kuin me koskaan olemme ajatelleet tai uskoneet.

Kaikkien näiden nimet olivat elämän kirjassa, ja heidän nimensä pysyivät. Mutta keiden nimet eivät pysyneet? Noiden, jotka olivat maailmanjärjestelmän kirkossa, joka taisteli morsianta vastaan, heidän nimensä tullaan poistamaan. Nämä ovat niitä, jotka menettävät osansa. Heidät tullaan heittämään tuliseen järveen.

Menkäämme nyt eteenpäin toinen askel, mutta ennenkuin teemme näin, tarkastelkaamme tätä tapausta tähän asti. Ensiksi me tiedämme mitä varmimmin, että Jumalan tarkoitus toteutuu valinnan kautta. Se oli tarkoitettu Hänessä itsessään. Oli Jumalan tahto valmistaa Hänen kaltaisensa kansa, joka tulisi olemaan Sana morsian. Hän oli valittu ennen maailman perustamista HÄNESSÄ. Hän oli edeltätiedetty ja rakastettu ennenkuin hän edes tuli esiin ajanjaksojen aikana maan päällä. Hänet oli lunastettu Hänen verensä kautta, eikä hän KOSKAAN tule kadotukseen. Hän ei koskaan voi olla tuomiolla, koska syntiä ei lueta syyksi hänelle. Room. 4;8: ”Siunattu on se mies, jolle Herra ei lue syntiä”. Mutta todellakin hän tulee olemaan Hänen kanssaan Hänen tuomioistuimellansa, tuomiten maailman ja jopa enkeleitä. Hänen nimensä (jokaisen hänen jäsenensä) oli kirjoitettuna Karitsan elämänkirjan erityisessä osassa ennen maailman perustamista. Toiseksi, on olemassa toinen ryhmä. Heidän nimensä ovat myöskin elämän kirjassa, ja he tulevat ylös toisessa ylösnousemuksessa. Sellaisia ovat tyhmät neitsyet ja vanhurskaat niinkuin on sanottu Matt. 25. Tässä ryhmässä ovat myös ne, jotka eivät palvele petoa tai sekaannu antikristilliseen järjestelmään, vaan kuolevat uskonsa tähden, vaikka he eivät olekaan morsiamessa, eivätkä ole syntyneet uudesti. Mutta he tulevat esiin toisessa ylösnousemuksessa ja menevät sisälle iankaikkiseen elämään. Kolmanneksi on olemassa rajalinjan kristittyjen ryhmä, jollaisia me näimme Israelissa sen tullessa pois Egyptistä. Näiden nimet oli kirjoitettu elämän kirjaan ja heidän tekonsa olivat kirjoitettuina kirjoissa. Koska he eivät totelleet Jumalaa, ja olivat vailla Hänen Henkeään, vaikka jopa merkit ja ihmeet olivat heidän keskuudessaan, heidän nimensä tullaan poistamaan elämän kirjasta. Tässä ryhmässä ovat sellaiset kuin Juudas, jotka, vaikka ovat täysin vailla Hänen Henkeänsä, ovat uskonnollisia, ja heillä on tunnusmerkkejä elämässään, ja vaikka he ovat kirjoitettuina kirjoissa, he eivät silti ole valittuja HÄNESSÄ. Sellaiset kuin Bileam tulevat myös olemaan tuossa ryhmässä. Neljänneksi ja viimeiseksi ovat ne, joiden nimiä ei koskaan ole ja joiden nimiä ei koskaan tule olemaankaan kirjoitettuna kirjoissa. Sellaiset löydetään Ilm. 13:8 ja Ilm. 17:8. ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” ”Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” Jeesus sanoi, että tietty ryhmä tulisi hyväksymään sen, joka tulisi omassa nimessään. Tämä henkilö on antikristus. Ja tämä on täsmälleen se, mitä sanotaan Ilm. 13:8 ja 17:8. Nämä olivat Jumalan määräämiä, mutta eivät valintaan määrättyjä. Ja tämän ryhmän keskuudessa ovat sellaiset kuin faarao. Hänestä sanotaan: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin”, ja ”vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön”. Room. 9:17 ja 22. Ainoatakaan näistä ei tultaisi asettamaan elämän kirjoihin. En sano sitä, etteikö olisi olemassa mainintaa heistä. Epäilyksettä heistä on jonkinlainen maininta, MUTTA EI ELÄMÄN KIRJOISSA. Heidän olemassaolonsa tarkoitusta on jossain määrin käsitelty tämän kirjan loppuosassa, mutta voimme lisätä tässä kaksi muuta raamatunkohtaa. San. 16:4: ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.”

Koska tämä sananpaikka on inhimilliselle mielelle vaikea ymmärtää, se täytyy hyväksyä ja uskoa uskossa. Jotkut tulevat loukkaantumaan siitä, mitä minä olen puhunut, koska he eivät ymmärrä Jumalan kaikkivaltiutta, joka tuo esiin sen, että JUMALA ON JUMALA, ja koska Hän on Jumala, kukaan ei voi kumota Hänen ajatuksiaan tai tehdä tyhjäksi Hänen tahtoaan ja tarkoitustaan; vaan Hän, ollen kaikkivaltias, hallitsee KAIKKIA asioita ja tekee mitä tahansa Hän haluaa kaikkien luotujensa kanssa, koska kaikki on luotu Hänen suureksi iloksensa. Sentähden, kuten Paavali sanoo: ”Jos Jumala ottaa palan savea ja tekee tuosta samasta savesta yhden astian kunniaan ja toisen astian häpeään, kuka voi loukkaantua ja huutaa Häntä vastaan?” [engl. käännös] Me emme voi kieltää sitä, että Hänellä on oikeus tehdä tämä pelkästään luomisenkin perusteella. Menipä Hän vielä pidemmälle, sillä Room. 14: 7-9 mukaan meillä on kieltämätön todiste siitä, että Jeesus maksoi lunastushinnan koko maailmasta, ja sen tähden Hän voi tehdä niinkuin haluaa omansa kanssa. ”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi SEKÄ KUOLLEITTEN ETTÄ ELÄVIEN Herra.” (Tässä tarkoitetaan omistussuhdetta, EI sukulaisuhdetta). Tämä nähdään myös Joh. 17:2: ”Koska sinä olet antanut hänen valtaansa KAIKEN LIHAN, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.”

Nyt jos me myönnämme Jumalan kaikkitietäväksi, meidän täytyy myös hyväksyä se, että Hän on täydellinen viisaudessa ja vanhurskaudessa. Tämän valinnan ja kadotustuomion suunnitelma on Jumalan viisautta, joka on paljastettu yhtäläisesti kaikissa jaksoissa, kuten sanotaan Ef. 1:3-11: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi VIISAUDEKSI ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Siten jos Jumala on niin suunnitellut, että on niitä, joiden nimet on asetettu johonkin Karitsan elämänkirjan osaan, eikä niitä voida pyyhkiä pois, koska ne ovat Hänen morsiamensa nimiä, silloin meidän täytyy hyväksyä se. Jos se myöskin ilmaisee, että on niitä, joiden nimet on asetettu elämän kirjaan, mutta jotka Jumalan edeltätietämisen mukaan tulevat lankeamaan, jolloin heidän nimensä pyyhitään pois, täytyy meidän hyväksyä se. Ja jos on niitä, joiden nimiä ei KOSKAAN ole asetettu elämän kirjaan, meidän täytyy hyväksyä myöskin se. Ja jos on niitä, jotka tulevat astumaan sisälle iankaikkiseen elämään valkoisen valtaistuimen tuomion jälkeen pelkästään sillä perusteella, että he ovat olleet hyviä ja ystävällisiä ja oikeudenmukaisia Jumalan valittuja kohtaan, jotka ovat Hänen veljiään, silloin emme voi muuta kuin hyväksyä sen. SILLÄ KUKA TIETÄÄ HERRAN MIELEN, ETTÄ HÄN VOISI NEUVOA HÄNTÄ? Olkaamme mieluummin Hänelle uskossa alamaisia, joka on meidän Isämme ja elämämme.

Ymmärtääksemme tämän aiheen vieläkin selvemmin, olisi meidän nyt viisasta lähestyä sitä kaikkien aikojen seurakunnan näkökannalta. Tähän asti me olemme ajatelleet yksittäisten nimien poistamista. Nyt me haluamme käsitellä, ei yksittäisiä, vaan seurakunnassa edustettuja ryhmiä. Tehdäksemme niin vertaamme seurakuntaa läpi aikojen vehnäpeltoon. Vehnänjyvä kylvetään sillä seurauksella, että yksittäinen vehnänjyvä kasvaa jälleen ja lisääntyy tietyn prosessin kautta tietyn ajanjakson aikana. Tuo yksittäinen siemen tulee kuolemaan, mutta kuollessaan siinä ollut elämä tulee ylös kasviin, joka vuorostaan tulee olemaan siinä olevan elämän kantaja, elämän, joka on tuleva takaisin alkuperäisen kaltaiseksi moninkertaistuneena. Jeesus, suuri kuninkaallinen Siemen kuoli. Tuo vertaansa vailla oleva, joka on seurakunnan elämä, seisoo seurakunnan keskellä, sillä kaikki seitsemän seurakuntajaksoa antavat Hänen elämäänsä seurakunnalle (elämän kantajalle) sillä seurauksella, että Hänen itsensä elämä tulee olemaan uudelleen tuotettuna ruumiissa (monikko), jotka ovat ylösnousemuksessa Hänen ruumiinsa kaltaisia. Ylösnousemuksessa Kuninkaallinen Siemen tulee näkemään monia kuninkaallisia siemeniä, jotka ovat Hänen itsensä kaltaisia, ja he tulevat olemaan jopa sellaisia kuin Hän on, sillä Johannes sanoo: ”Me tulemme olemaan sellaisia kuin Hän on”. Tähän Johannes Kastaja viittasi, kun hän sanoi, että Jeesus tulisi kokoamaan vehnän aittoihin. Se oli ylösnousemus, jossa lunastetut, jotka on valittu iankaikkiseen elämään, tulivat sisään.

Nyt kertomus tästä vehnäkasvista, jonka loppu tulee olemaan alkuperäinen siemen moninkertaistuneena, on ELÄMÄN KIRJASSA. Toistan: Tämän vehnäkasvin historia tai kertomus on elämän kirja, josta kirjasta osa on IANKAIKKISEN ELÄMÄN KIRJA (elämän kirjan osa). Tämä nähdään vakuuttavasti tutkimalla vehnäkasvia. Paljas siemen kylvetään. Pian oras voidaan nähdä. Mutta tämä ei ole vielä vehnä. Sitten se kasvaa korreksi. Tämä ei ole vieläkään vehnä. Elämä on siinä, mutta ei vielä vehnää. Sitten korren päässä on pieni piikki, josta nousee tähkäpää. Vieläkin vehnäkasvi, mutta ei vielä vehnää. Sitten kasvi pölyttyy ja me näemme vehnänjyvän kuoren kasvavan. Tämä muistuttaa erittäin suuressa määrässä vehnää, mutta se ei ole vielä siemen. Sitten muotoutuu vehnä kuoren sisässä. Nyt se on jälleen sama, mitä se oli alunperin. Sitten kypsynyt vehnä korjataan talteen.

Jeesus Kristus kuoli. Hän antoi elämänsä. Tuo elämä oli tuleva takaisin seurakunnan päälle, ja valmistaa monia poikia Hänen kaltaisikseen ylösnousemuksen kirkkauteen. Mutta kuten vehnän siemenellä tuli olla kantaja tuodakseen esiin moninkertaisen vehnänjyvän, samoin täytyy olla seurakunta, joka olisi Kristuksen elämän kantaja. Kuten oras, korsi, tähkäpää ja akanat olivat siemenen kantajia, mutta EIVÄT itse siemen, samoin seurakuntajärjestelmä läpi aikojen on ollut todellisen SIEMENEN kantaja, vaikkakaan se ei ole ollut itse siemen. Tämän takia voimme sanoa, että elämän kirja on KOKO VEHNÄkasvi.

Kerratkaamme tämä vielä uudestaan. Tässä on tuo alkuperäinen siemen, joka kylvettiin. Se tuotti oraan. Se ei kuitenkaan ollut tämä. Se tuotti korren. Ei ollut vielä tämäkään. Tässä tulee esiin muutamia jyvän kuoria, joissa vehnä tulee muotoutumaan. Tämäkään ei ole se. Tähkäpää ilmestyy. SITTEN SIITEPÖLYÄ PUTOAA NOIHIN VEHNÄNKUKKIEN EMEIHIN. OSA TUOSTA KASVISTA KYPSYY. JOTAKIN TUOSTA ALKUPERÄISESTÄ SIEMENESTÄ, JOKA TULI YLÖS LÄPI KOKO KASVIN, MUUTTUU SIEMENEKSI. Miksi ei koko kasvi muuttunut siemeneksi? Koska se luotiin tällaiseksi. Vain osa tuosta kasvista voi tulla takaisin siemeneksi, koska vain osa tuosta VEHNÄKASVISTA ON IANKAIKKISEN ELÄMÄN VEHNÄÄ.

Teillä on tästä täydellinen esikuva Israelin jättäessä Egyptin. He tulivat ulos noin kahden miljoonan vahvuisena joukkona. KAIKKI pakenivat läpi pyhittävän veren. KAIKKI kastettiin Punaisessa Meressä; KAIKKI tulivat ylös vedestä nauttien Pyhän Hengen ilmoituksesta ja siunauksista; KAIKKI söivät enkelien ruokaa; KAIKKI joivat vettä heitä seuranneesta kalliosta. Kuitenkin muutamia harvoja lukuunottamatta he olivat vain kantajia lapsia varten, jotka seuraisivat heitä ja menisivät Kanaanin maahan. Kaikki Israel EI ole Israel. Pientä vähemmistöä lukuunottamatta heidän kaikkien nimet pyyhittiin pois elämän kirjasta.

Tämä sama oikeus on meillä tänä päivänä seurakunnassa. Nimiä tullaan pyyhkimään pois elämän kirjasta. Yhtään nimeä ei tulla pyyhkimään pois iankaikkisen elämän kirjasta, sillä tämä on toinen kirja, vaikkakin se sisältyy osana elämän kirjaan. On kirjoitettu: JUMALA ON ANTANUT MEILLE IANKAIKKISEN ELÄMÄN, JA TÄMÄ ELÄMÄ ON HÄNEN POJASSAAN. JOLLA ON POIKA, HÄNELLÄ ON MYÖS ELÄMÄ (IANKAIKKINEN) JA JOLLA EI OLE POIKAA, EI OLE ELÄMÄÄ (IANKAIKKISTA). Ja nuo, joilla on tuo Elämä, olivat HÄNESSÄ ennen maailman perustamista. HEIDÄT OLI VALITTU HÄNESSÄ ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA. Tuo SUURI KUNINKAALLINEN SIEMEN, Jeesus Kristus, kylvettiin (Hän kuoli) ja tuo elämä, joka oli Hänessä, tuli ylös läpi vehnäkasvin ja kasvattaa jälleen suuressa määrin vehnän siemeniä, joissa on sama elämä ja jotka ovat Alkuperäisen kaltaisia, sillä Hengen kautta he ovat alkuperäisiä.

Nyt voimme nähdä, miksi lunastetun, alkuperäisen omistajan takaisin ostaman morsiamen (hän oli Hänessä niinkuin Eeva oli Aadamissa) ’jäsennimiä’ ei voida koskaan poistaa tuosta kirjasta. Hän on osa Hänestä. Hän on valtaistuimella. Häntä ei voida koskaan tuomita. Jokainen jäsen morsiamessa on Hänen jäsenensä, eikä Hän kadota heistä ainoatakaan. Mutta tämä ei tarkoita ”kaikkia” elämän kirjassa. Sillä niiden joukossa ovat jopa nuo, kuten Juudas jne., joilla on osa tuossa kirjassa, mutta heidän nimensä pyyhitään pois. Me voimme nähdä nuo, jotka tulevat sisälle viimeisinä päivinä ja heidän tehtyään ihmeellisiä tekoja Jeesus on sanova, ettei ole koskaan tuntenut heitä. Se ei tarkoita, etteikö Hän olisi ollut tietoinen heistä. Hänen kaikkitietävyytensä poistaa tämän mahdollisuuden; mutta he eivät olleet edeltätiedettyjä morsiamessa; myöskään he eivät olleet edeltätiedettyjä vanhurskaiden joukossa toisessa ylösnousemuksessa. He eivät kantaneet hedelmää (koska he olivat Sanan ulkopuolella – eivät pitäytyneet siihen) ja sentähden heidät tuomitaan kuolemaan. Sitten, kuten olemme aikaisemmin osoittaneet, on niitä, jotka olivat morsiamen puolella ja avustivat ja lohduttivat häntä. Noiden nimet säilyvät elämän kirjassa ja he menevät iankaikkiseen elämään. Lopuksi on niitä, sellaisia kuin faarao, joiden nimet eivät ole koskaan olleet elämän kirjassa, ja nämä heitetään myös tuliseen järveen.

Täten vehnänjyvä, josta tuli kasvi elonkorjuuta varten, on seurakunnan historia. Ja kuten ei kaikki vehnäkasvi ole siementä, ja kuten ei koko kasvia käytetä elonkorjuussa, samoin on seurakunnan suhteen – koko seurakunta ei ole morsian, kaikille ei myöskään anneta iankaikkista elämää, mutta OSA kerätään aittoihin, ja OSA siitä säilytetään, niin että se voisi astua iankaikkiseen elämään toisessa ylösnousemuksessa, ja OSA siitä lasketaan akanoihin, jotka poltetaan tulijärvessä. Tämä on täsmälleen sitä, mitä Johannes Kastaja ja Jeesus sanoivat, sillä Johannes sanoi, että vehnä tultaisiin kokoamaan aittoihin ja akanat polttamaan. Jeesus sanoi: ”Sitokaa lusteet, ja sitten kootkaa vehnä.” Ekumeeninen liike tulee sitomaan lustekirkot yhteen, sillä lusteet tullaan sitomaan ENSIN, ja vaikka niiden loppu onkin polttaminen, heitä ei polteta sidottaessa, vaan se varataan myöhempään ajankohtaan, joka on tuhannen vuoden lopussa, tai toisessa ylösnousemuksessa. Mutta kerran kun lusteet on sidottu yhteen, ylöstempaaminen voi tapahtua ja tapahtuu johonkin aikaan sitomisen ja antikristuksen ilmestymisen välillä. Sitten on tuleva päivä, jolloin KAIKKI seisovat yhdessä, kuten nähdään Danielin kirjassa. Kuningas tulee olemaan siellä morsiamensa kanssa ja heidän edessään tulevat olemaan ne suunnattomat kansanjoukot, jotka tullaan tuomitsemaan. Niin. KAIKKI ovat siellä. Kaikki kirjat avataan. KAIKKIEN lopullinen sijoitus tehdään. Elonkorjuu on todellakin ohitse. Kirjat, jotka kerran avattiin, suljetaan.

Päättäessäni tätä aihetta tällä kertaa, sallikaa minun viitata lausuntooni, jonka tein alussa, jossa sanoin, että ei yksikään Kirjoitus puhu Herrasta TÄLLÄ HETKELLÄ keräämässä nimiluetteloa. Näin se todella on. Kuitenkin on olemassa Kirjoitus osoittaen nimien keräämistä tapahtuvan tulevaisuudessa. Se on Psalmissa 87. Tämä psalmi puhuu Herrasta, joka kirjoittaa ylös kaikkien nimet, jotka ovat syntyneet Siionissa. Missään tapauksessa ei voida olettaa, että Jumalan täytyy odottaa, kunnes kaikki aikakaudet tai Siionia käsittelevät ajanjaksot ovat kuluneet loppuun, tietääkseen, ketkä kaikki saattaisivat olla syntyneet Siionissa. Tämä tulisi jälleen kieltämään kaikkitietävyyden. Varmasti Hän tietää, ketkä kaikki kuuluvat tuohon lukuun. Mutta mitä se on? Eikö se ole yksinkertaisesti tarkistettu kirjakäärö, mihin Jumala yksinkertaisesti asettaa uuden merkinnän noista nimistä, jotka säilyivät toisen ylösnousemuksen jälkeen ja kuuluivat Siioniin? Varmasti se on näin.

”Ja minä olen tunnustava hänen nimensä minun Isäni ja hänen enkeliensä edessä.” Kutsu taivaassa! ”Jos mies kuolee, tuleeko hän elämään jälleen? Läpi kaikkien minulle määrättyjen päivien olen minä odottava, kunnes minä muutun. Sinä olet kutsuva ja minä olen vastaava Sinulle: Sinulla on oleva halu sinun kättesi työhön.” Suuri Paimen kutsuu lampaitaan nimeltä. Jumalan luova ääni kutsuu heitä esiin maan tomusta tai muuttaa heidän atominsa, vaikka he eivät olisi vielä nukkuneetkaan. Se on ylöstempaaminen. Se on Karitsan ja Hänen morsiamensa suuri hääateria.

Mutta ylöstempaaminen ei ole ainoa kutsu. Toisessa ylösnousemuksessa, suuren valkean valtaistuimen tuomiolla, tullaan tunnustamaan nimiä Isän ja Hänen enkeliensä edessä. Ne, jotka tietävät, ovat kertoneet minulle, että kaikkein kaunein ääni inhimilliselle korvalle on tuon henkilön nimen ääni. Kuinka ihmiset rakastavatkaan nähdä nimensä julkisuudessa. Kuinka ihmiset rakastavat suosionosoituksia. Mutta mikään maallinen ääni ei soinnu koskaan sinun korvaasi niin suloiselta, kuin Jumalan ääni, jos sinun nimesi on elämän kirjassa ja säilyy siellä tullakseen paljastetuksi pyhien enkelien edessä. Mikä päivä se tuleekaan olemaan, kun me kuulemme Jeesuksen sanovan: ”Isä, he tunnustivat minun nimeni ihmisten edessä, heidän maallisen pyhiinvaelluksensa päivinä. Nyt minä olen tunnustava heidän nimensä Sinun ja kaikkien taivaallisten enkelien edessä.”

”Jolla on korva, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jälleen kerran on Henki puhunut. Jälleen kerran me olemme tarkastelleet, mitä Henki sanoi yhdelle seurakuntajaksolle. Ja me havaitsimme tämän oikeaksi. Jälleen kerran yksi jakso oli mennyt, ja se täyttyi täsmälleen, niinkuin Hän sanoi sen täyttyvän. Mikä lohdutus se onkaan meille, jotka toivomme olevamme lopunajan morsiamessa, sillä se saattaa meidän sydämemme hypähtämään siitä ilosta, että Hän on uskollinen ja tulee täyttämään jokaisen lupauksensa. Jos Hän oli uskollinen ja totinen noille Sardeen seurakuntajakson aikana, silloin Hän on aivan yhtä totinen meidän seurakuntajaksomme aikana. Jos heidät vastaanotetaan ja Hän ylistää heitä armonsa ja voimansa kautta, silloin meille tulee tapahtumaan samoin. Menkäämme sentähden täydellisyyteen ja kohdatkaamme Herra pilvissä ja olkaamme iankaikkisesti Hänen kanssansa.

CAB-05 LUKU 5 – PERGAMON SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 5 – The Pergamean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 5: Pergamon seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:12-17:

Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:

Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.

Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.

Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.

Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.’

PERGAMO

Alkuperäiseltä nimeltään Pergamum, sijaitsi Mysiassa, alueella, jonka halki virtasi kolme jokea, joista yhden kautta oli yhteys merelle. Sitä on kuvailtu Aasian maineikkaampana kaupunkina. Se oli kulttuurikaupunki, jonka kirjasto oli toiseksi suurin Aleksandrian jälkeen. Se oli myöskin suurten syntien kaupunki, jota hallitsi hillittömät Aesculapiuksen palvontamenot, jota palvottiin elävän käärmeen muodossa, joka asui ja jota ruokittiin temppelissä. Tässä kauniissa keinokasteltujen lehtojen, yleisten kävelypaikkojen ja puistojen kaupungissa eli pieni pyhittäytyneiden uskovien ryhmä, joita pinnallinen kauneus ei ollut lumonnut, ja jotka kammoksuivat sitä saatanallista palvontaa, joka täytti tuon paikan.

AJANJAKSO

Pergamon seurakuntajakso kesti noin kolmesataa vuotta, vuodesta 312 vuoteen 606 jälkeen Kristuksen syntymän.

SANANSAATTAJA

Käyttäessämme Jumalan meille antamaa sääntöä sanansaattajan valitsemisessa jokaiselle ajalle, valitsemme sellaisen, jonka palvelustehtävä kaikkein eniten muistuttaa ensimmäisen sanansaattajan, Paavalin, palvelustehtävää, ja epäilyksettä me sanomme Pergamon sanansaattajan olevan Martinin. Martin syntyi vuonna 315 Unkarissa. Elämäntyönsä hän teki kuitenkin Ranskassa, missä hän työskenteli Toursissa ja sen ympäristössä piispana. Hän kuoli vuonna 399. Tämä suuri pyhä oli erään toisen suurenmoisen kristityn, St. Patrickin (Irlannissa) setä.

Martin kääntyi kristityksi ollessaan ammattimaisen sotilaan uralla. Hänen ollessaan vielä kiinnostunut tästä ammatistaan tapahtui erittäin huomattava ihme. Muistiinpanoissa mainitaan, että eräs kerjäläinen makasi sairaana sen kaupungin kadulla, missä Martin toimi sotilaana. Talvipakkaset olivat kovemmat kuin hän saattoi kestää, sillä hän oli huonosti puettu. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen tarpeisiinsa ennenkuin Martin kulki ohitse. Nähdessään tämän mies raukan ahdingon, ja kun hänellä ei ollut ylimääräistä vaatetta, otti hän päällystakkinsa ja leikkasi sen miekallaan kahtia, ja kietoi sen palelevan miehen ympärille. Martin piti hänestä niin hyvän huolen kuin saattoi ja jatkoi sitten matkaansa. Sinä yönä Herra Jeesus ilmestyi hänelle näyssä. Hän seisoi siinä kuten kerjäläinen kiedottuna Martinin vaatteen puolikkaaseen. Hän puhui Martinille ja sanoi: ”Martin, vaikka hän on ainoastaan katukumeeni, niin sinä olet pukenut minut tällä vaatteella.” Siitä hetkestä lähtien Martin koetti palvella Herraa koko sydämestään. Hänen elämästään tuli sarja ihmeitä, jotka julistavat Jumalan voimaa.

Jätettyään armeijan ja tultuaan seurakunnan Johtajaksi, hän otti hyvin sotaisan kannan epäjumalan palvelusta vastaan. Hän kaatoi maahan uhrilehdot, tuhosi epäjumalankuvat ja hajotti alttarit. Joutuessaan vastakkain pakanoiden kanssa tekojensa vuoksi hän haastoi heidät paljolti samalla tavoin kuin Elia Baalin profeetat. Hän tarjoitui sidottavaksi puun sille puolelle, jolle se kaadettaessa kaatuisi ja murskaisi hänet, jollei Jumala puuttuisi asiaan ja kääntäisi puuta toiseen suuntaan sen kaatuessa. Ovelat pakanat sitoivat hänet mäen rinteessä kasvavaan puuhun vakuuttuneina siitä, että maan luonnollinen vetovoima saisi puun kaatumaan niin, että se murskaisi hänet. Juuri puun alkaessa kaatua käänsi Jumala sen kaatumaan vastamäkeen vastoin kaikkia luonnon lakeja. Kaatuessaan puu murskasi useita pakenevista pakanoista.

Historioitsijat myöntävät Hänen ainakin kolmessa tapauksessa herättäneen kuolleen uskon kautta Jeesuksen nimeen. Eräässä tapauksessa hän rukoili kuolleen lapsen puolesta. Elisan tavoin hän kumartui lapsen päälle ja rukoili. Lapsi heräsi henkiin ja tuli terveeksi. Toisessa tapauksessa häntä kutsuttiin auttamaan erään veljen vapauttamisessa, jota vietiin surmattavaksi suuren vainon aikana. Hänen saapuessaan paikalle oli tämä mies raukka jo kuollut. Hänet oli hirtetty erääseen puuhun. Hänen ruumiinsa oli eloton ja hänen silmänsä olivat työntyneet ulos silmäkuopista. Mutta Martin otti hänet alas ja rukoiltuaan miehen puolesta tämä palasi takaisin elämään ja iloitsevan perheensä tykö.

Martin ei koskaan pelännyt vihollista, olipa se kuka tahansa. Niinpä hän meni henkilökohtaisesti tapaamaan jumalatonta keisaria, joka oli vastuussa monen hengellä täytetyn pyhän kuolemasta. Keisari ei suvainnut ottaa häntä vastaan, joten Martin meni tapaamaan erästä keisarin ystävää, Damasusta, julmaa Rooman piispaa. Mutta väärästä viinipuusta oleva nimiknistitty piispa ei halunnut tulla välittäjäksi. Martin meni takaisin palatsiin, mutta portit olivat nyt lukossa ja hänen ei sallittu tulla sisälle. Hän paneutui maahan; kasvoilleen Herran eteen ja rukoili, että hän voisi päästä palatsiin. Hän kuuli äänen käskevän Häntä nousemaan ylös. Näin tehdessään hän näki porttien avautuvan itsestään. Hän meni sisälle valtaistuinsaliin. Mutta ylpeä hallitsija ei kääntänyt päätään puhuakseen hänelle. Martin rukoili jälleen. Yhtäkkiä ilmestyi valtaistuimesta itsestään tuli ja onneton keisari pakeni nopeasti. Herra todellakin nöyryyttää ylpeät ja korottaa alhaiset.

Hänen intonsa palvella Herraa oli sellainen, että perkele nousi voimallisesti sitä vastaan. Totuuden viholliset palkkasivat salamurhaajia tappamaan Martinin. He tulivat varkain hänen kotiinsa ja juuri heidän ollessaan tappamaisillaan hänet, hän nousi pystyyn ja paljasti kurkkunsa miekalle. Heidän harpatessaan eteenpäin paiskasi Jumalan voima heidät yhtäkkiä huoneen toiselle puolelle. Niin tämän pyhän ja peljättävän ilmapiirin voittamia he olivat, että he ryömivät lattialla käsiensä ja polviensa varassa pyytäen anteeksiantamusta Martinin henkeen kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi.

Liian usein Herran erityisesti käyttämät miehet tulevat ylpeiksi. Mutta niin ei ollut Martinin laita. Hän pysyi aina nöyränä Jumalan palvelijana. Eräänä iltana hänen valmistautuessaan saarnaamaan, tuli sinne kerjäläinen, joka pyysi häneltä joitakin vaatteita. Martin neuvoi hänet johtavan diakoninsa tykö. Ylpeä diakoni käski häntä poistumaan. Sen takia hän meni takaisin nähdäkseen Martinin. Martin nousi ja antoi kerjäläiselle oman hienon viittansa ja pyysi diakonia tuomaan hänelle toisen, huonomman viitan. Sinä iltana Martinin saarnatessa Sanaa näkivät Jumalan lapset pehmeän valkoisen valonhohteen hänen ympärillään.

Hän oli todella suuri mies, tuon ajan todellinen sanansaattaja. Ainoana halunaan miellyttää Jumalaa hän eli mitä pyhitetymmän elämän. Koskaan ei häntä voitu taivuttaa saarnaamaan ennen kuin hän oli rukoillut ja oli sellaisessa hengellisessä tilassa, että hän saattoi tietää ja julistaa Jumalan täydellisen suunnitelman taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen kautta. Usein hän saattoi antaa ihmisten odottaa rukoillakseen täyttä varmuutta asiasta.

Jos tiedämme vain Martinista ja hänen valtavasta palvelustehtävästään, niin saatamme ajatella, että pyhien vainoaminen oli vähentynyt. Mutta niin ei ollut. Jumalattomat, joita saatana käytti aseenaan, tuhosivat kuitenkin yhä heitä. Heitä poltettiin roviolla. Heitä naulattiin pölkkyihin pää alaspäin ja villikoiria päästettiin heidän kimppuunsa, niin että ne repisivät pois lihan ja suolet jättäen uhrit kuolemaan kauheisiin kärsimyksiin. Lapset revittiin pois odottavien äitien vatsoista ja heitettiin karjujen eteen. Naisten rinnat, leikattiin pois ja heidät pakotettiin seisomaan pystyssä jokaisen sydämenlyönnin valuttaessa verta pois ruumiista, kunnes he kuolivat. Ja tämä murhenäytelmä on vielä suurempi, kun huomaamme ettei se ollut kokonaan pakanoiden työtä vaan usein siihen olivat syypäitä niinkutsutut kristityt, jotka tunsivat tekevänsä palveluksen Jumalalle hävittäessään näitä uskollisia ristin sotilaita, jotka puolustivat Sanaa ja tottelevaisuutta Pyhää Henkeä kohtaan. Joh. 16:2: ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” Matt. 24:9: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.”

Merkkien, ihmeiden ja Pyhän Hengen kautta Martin oli tämän ajan todellinen, vahvistettu sanansaattaja. Hänellä ei ollut lahjana ainoastaan suurta palvelustehtävää, vaan hän oli myös aina uskollinen Jumalan Sanalle. Hän taisteli järjestöjä vastaan. Hän vastusti syntiä myös ylhäisten keskuudessa. Hän puolusti totuutta sanoin ja teoin ja eli voitokkaan kristityn elämän.

Eräs elämänkerrankirjoittaja kirjoittaa hänestä: ”Kukaan ei nähnyt häntä milloinkaan vihaisena, tai rauhattomana, tai murheellisena, tai nauravana. Hän oli aina samanlainen, tavallaan hän näytti Jotenkin yli-inhimilliseltä kasvoillaan heijastus taivaallisesta ilosta. Hänen huulillaan ei koskaan ollut muuta kuin Kristus, hänen sydämessään oli ainoastaan Jumalan pelkoa, rauhaa ja sääliä. Usein hän itki jopa panettelijoidensa syntien takia, vaikka he hänen ollessaan hiljaa ja poissa hyökkäsivät häntä vastaan myrkyntäyteisin puhein. Monet vihasivat häntä niiden hyveiden vuoksi, jotka heiltä puuttuivat ja joita he eivät voineet jäljitellä; ja hänen katkerimmat ahdistajansa olivat piispoja.”

TERVEHDYS

Ilm. 2:12: ”Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka.”

Sanoma kolmannelle seurakuntajaksolle on tulossa esille. Kolmas näytös tästä esittämättömästä draamasta ”Kristus seurakuntansa keskellä” on lähellä paljastamistaan. Pasuunan kaltaisella äänellä Henki esittelee Hänet, jolla ei ole vertaistaan: ”Hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka!” Kuinka suunnattoman erilainen tämä onkaan kuin se esittely, jonka Pilatus suoritti esitellessään Jumalan Karitsan puettuna herjaavaan purppuraviittaan, lyötynä ja piikkien kruunaamana, sanoen: ”Katso, teidän kuninkaanne.” Nyt Hän, ylösnoussut Herra, ”Kristus, Jumalan voima” seisoo kuninkaallisesti vaatetettuna ja kirkkaudella kruunattuna.

Näissä sanoissa: ”Hän, jolla on se kaksiteräinen terävä miekka”, on toinen ilmestys Jumaluudesta. Efeson seurakuntajaksossa Hänet esitettiin muuttumattomana Jumalana, niinkuin muistanette. Smyrnan seurakuntajaksossa me näemme Hänet YHTENÄ TOSI Jumalana, jonka rinnalla ei ole ketään toista. Nyt tässä Pergamon seurakuntajaksossa on täydellisempi ilmestys Hänen jumaluudestaan, jossa Hänet esitellään yhdessä sen terävän, kaksiteräisen miekan kanssa, joka on Jumalan Sana. Hebr. 4:12: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Ef. 6:17: ”Ja ottakaa vastaan Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.” Ilm. 19: 13 ja 15: ”Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsuttiin, on Jumalan Sana. Ja Hänen suustaan lähtee terävä miekka.” Joh. 1:1-3: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän (Sana) oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttansa, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” 1. Joh. 5:7: ”Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa, Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme ovat YKSI.” [edellisen kirkkoraamatun mukaan]

Nyt me voimme nähdä Hänen yhteytensä Sanan kanssa. HÄN ON SANA. Juuri se Hän on. SANA ON HÄNEN NIMENSÄ.

Johanneksen evankeliumin 1:1 sanotaan: ”Alussa oli Sana.” ’Sana’ -sanan kantamuoto, mistä me saamme käännöksemme, on ’LOGOS’, joka merkitsee ’ajatusta tai käsitettä’. Sillä on kaksinainen merkitys: ’ajatus’ ja ’puhe’. ’Ilmaistu ajatus’ on ’sana’, tai ’sanoja’. Eikö tämä olekin ihmeellistä ja kaunista? Johannes sanoo, että Jumala ilmaistiin Jeesuksessa. Ja Paavali sanoo aivan saman asian Hebr. 1:1-3: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan (LOGOS) kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Jumala tuli ilmaistuksi Jeesuksen Kristuksen hahmossa. Jeesus oli ilmaistu kuva Jumalasta. Jälleen Johanneksen evankeliumin 1:14: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Jumala itse tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Suuri Henki-Jumala, jota kukaan ei voinut lähestyä, Jota kukaan ei ollut nähnyt tai voinut katsoa, asui nyt lihassa ja vaelsi ihmisten keskuudessa ilmaisten Jumalan täyteyden ihmisille. Joh. 1:18: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” Jumala, joka ajoittain ilmensi läsnäolonsa pilvessä tai tulipatsaassa, joka aiheutti pelkoa ihmisten sydämissä; tämä Jumala, jonka sydämen ominaisuudet profeetat tekivät tiettäviksi sanallisen ilmestyksen kautta, tuli nyt Immanueliksi (Jumala meidän kanssamme) ilmaisten itsensä. Englanninkielen sana ”ilmaista” on alunperin kreikkalainen ja käännetään usein sanalla ”selittää tekstiä”, joka tarkoittaa: selittää täydellisesti ja tehdä ymmärrettäväksi. Juuri näin Elävä SANA, Jeesus, teki. Hän toi Jumalan meille, sillä Hän oli Jumala. Hän ilmaisi Jumalan meille niin täydellisellä selvyydellä, että Johannes saattoi sanoa Hänestä 1. Joh. 1:1-3: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, (LOGOS merkitsee puhetta) minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.” Kun Jumala todella ilmaistiin, ilmoitettiin Hänet lihassa. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”

Hebr. 1:1-3 me huomasimme, että Jeesus oli ilmaistu kuva Jumalasta. Hän oli Jumala, joka ilmoitti itsensä ihmisenä ihmisille. Mutta meidän tulisi huomata jotakin muutakin näissä jakeissa, erikoisesti jakeissa yksi ja kaksi. ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Haluan teidän panevan merkille raamattunne marginaalissa erään korjauksen. (Eräissä raamatunpainoksissa on marginaalimerkintöjä, suomentajan huomautus). Sana ’kautta’ ei ole oikea käännös. Sen pitäisi olla ’profeetoissa’, eikä ’profeettain kautta’. Oikein käännettynä siinä tulisi lukea: ”Sittenkuin Jumala muinoin oli puhunut isille profeetoissa Sanan kautta.” 1. Sam. 3:21: ”Sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta.” Tämä tekee täysin ymmärrettäväksi 1. Joh. 5:7: ”Henki ja Sana ovat YKSI.” Jeesus ilmaisi Isän. Sana ilmaisi Isän. Jeesus oli elävä Sana. Ylistys Jumalalle, tänäänkin Hän on yhä tuo Elävä Sana.

Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi: ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” Joh. 14:10. Tässä on mitä selvimmin esitetty, että Jumalan täydellinen ilmoittaminen Pojassa tapahtui Pojassa asuvan Hengen kautta sanoin ja teoin. Juuri tätä me olemme koko ajan opettaneet. Kun morsian tulee jälleen olemaan Sana-Morsian, on hän tekevä samoja tekoja kuin Jeesuskin teki. Sana on Jumala. Henki on Jumala. He ovat kaikki YKSI. Yksi ei voi työskennellä erillään toisista. Jos jollakin todella on Jumalan Henki, niin hänellä on myös Jumalan Sana. Näin oli profeettainkin laita. Heissä asui Jumalan Henki ja Sana tuli heille. Näin oli Jeesuksenkin laita. Hänessä oli Henki rajoittamattomana ja Sana tuli Hänelle. (Jeesus alkoi tehdä ja OPETTAA. Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Ap.t.1:1 ja Joh. 7:16.)

Muistakaa, että Johannes Kastaja oli sekä profeetta, että oman aikansa sanansaattaja. Hän oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta alkaen. Kun hän oli Jordanilla kastamassa tuli Jumalan Sana (Jeesus) hänen tykönsä. Sana tulee aina todella Hengellä täytetylle. Tämä on | todiste Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Tämän Jeesus sanoi olevan todisteena. Hän sanoi: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan.” Me tiedämme, mikä on Totuus. ”Sinun Sanasi on Totuus.” Joh. 17:17. Johanneksen evankeliumin 8:43 sanotaan: ”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.” Huomasitteko, että Jeesus sanoi, ettei maailma voisi vastaanottaa Pyhää Henkeä. Tämän jakeen mukaan, jonka juuri luin, he eivät myöskään voi vastaanottaa Sanaa. Miksi? Koska Henki ja Sana ovat yksi, ja jos sinulla on Pyhä Henki niinkuin profeetoillakin, niin Sana tulee sinulle. Silloin sinä myöskin vastaanotat sen. Joh. 14:26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän OPETTAA teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Tässäkin me huomaamme Sanan tulevan meille Pyhän Hengen vuoksi. Joh. 16:13: ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki (SANA), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (Sinun Sanasi on Totuus). Sillä se mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkähän kuulee (Jumalan Sanan), sen hän puhuu (Sanan), ja tulevaiset hän teille julistaa.” (Henki julistaa profetian Sanaa) Haluan teidän erittäin huolellisesti panevan merkille, ettei Jeesus sanonut, että kielillä puhuminen, selittäminen, profetoiminen, huutaminen tai tanssiminen ollut todiste siitä, että olette Pyhällä Hengellä kastettu. Hän sanoi todisteen olevan, että te pysytte TOTUUDESSA, että te pysytte Jumalan Sanassa, joka on teidän ajallenne. Todiste on yhteydessä tuon Sanan vastaanottamisen kanssa.

1. Kor. 14:37: ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.” Huomatkaa tämä. Todiste siitä, että Henki asui ihmisessä, oli, että hän tunnusti ja SEURASI sitä, minkä Jumalan profeetta julisti ajalleen asettaessaan seurakuntaa järjestykseen. Paavalin oli sanottava niille, jotka väittivät heille olevan toisen ilmestyksen (jae 36): ”Teistäkö Jumalan Sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?” Todiste siitä, että olette Hengellä täytettyjä kristittyjä ja uskovaisia ei ole se, että teette totuutta (Sanaa), vaan että vastaanotatte totuuden (Sanan), ja uskotte ja tottelette sitä.

Oletteko huomanneet Ilm. 22:17:stä ”Ja Henki Ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!'” Huomatkaa, että morsian sanoo saman Sanan kuin Henkikin. Hän on Sana-Morsian todistaen täten, että hänellä on Pyhä Henki. Jokaisessa seurakuntajaksossa me kuulemme nämä sanat: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Henki antaa Sanan. Jos sinulla on Henki, niin sinä kuulet sen Sanan, joka on sinun ajallesi, kuten nuokin todelliset kristityt ottivat vastaan sen Sanan, joka oli heidän ajalleen.

Ymmärsittekö tämän viimeisen ajatuksen? Toistan vielä, että jokainen seurakuntajakso päättyy samanlaiseen kehoitukseen. ”Jolla on korva, se (on kysymys yksilöstä) kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Henki antaa Sanan. Hänellä on totuus jokaiselle ajanjaksolle. Jokaisella ajanjaksolla on ollut omat valittunsa, ja tuo valittujen ryhmä on aina ’kuullut sanan’ ja vastaanottanut sen osoittaen, että heillä on ollut Siemen itsessänsä. Joh. 8:47: ”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” He kielsivät Sanan (Jeesuksen) ja Hänen. Sanansa heidän ajalleen, mutta todellinen siemen vastaanotti Sanan, koska he olivat Jumalasta. ”Ja KAIKKI sinun lapsesi tulevat Jumalan (Pyhän Hengen) opettamiksi.” [engl. käännös Jes. 54:13] Jeesus sanoi saman asian Joh. 6:4-5:ssä. Se, että olette YHTÄ SANAN KANSSA, osoittaa oletteko Jumalasta ja Hengellä täytettyjä. Muuta tunnusmerkkiä ei ole.

Mutta mitä sitten on kielillä puhuminen ja selittäminen ja muut lahjat? Ne ovat Pyhän Hengen ilmenemismuotoja. Näin Sana opettaa. Lue siitä 1. Kor. ’12:7: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ILMOITUS yhteiseksi hyödyksi. Sitten Paavali nimeää nuo ilmenemismuodot.

Nyt seuraa tämä erittäin hyvä kysymys, jota tiedän teidän kaikkien olevan halukkaita kysymään. Minkä tähden Pyhän Hengen ilmenemismuodot eivät ole todiste Pyhän Hengen kasteen saamisesta, koska ette varmastikaan saa aikaan Pyhän Hengen ilmoitusta, jollette ole todella täytettyjä Hengellä? Toivoisin voivani sanoa, että näin on oikein, sillä en haluaisi loukata ketään tai tehdä tyhjäksi kenenkään oppia; mutta en olisi uskollinen Jumalan palvelija, jos en kertoisi teille koko Jumalan suunnitelmaa. Tämä on oikein, eikö vain. Vilkaiskaamme hieman Bileamia. Hän oli uskonnollinen ja palveli Jumalaa. Hän tiesi oikean tavan uhrata ja lähestyä Jumalaa, mutta hän ei ollut todellista Siementä oleva profeetta, sillä hän otti vastaan palkkaa jumalattomilta, ja mikä pahinta, hän johti Jumalan kansan haureuden ja epäjumalan palvelemisen synteihin. Kuitenkaan ei kukaan uskaltaisi kieltää, että Jumalan Henki vaikutti hänen kauttaan tuoden esiin ehdottoman tarkan ja erään kauneimmista profetian osista, mitä maailma koskaan on nähnyt? Mutta koskaan ei hänellä ollut Pyhää Henkeä. Mitä sitten ajattelette Kaifaasta, ylipapista? Raamattu sanoo hänen profetoineen millaisella kuolemalla Herran tulisi kuolla. Me kaikki tiedämme, ettei missään mainita hänen olleen Hengellä täytetty tai Hengen johtama kuten vanha rakas Simeon tai suloinen pyhä, nimeltään Hanna. Kuitenkin hänellä oli alkuperäinen Pyhän Hengen ilmoitus. Sitä me emme voi kieltää.’ Missä siis on Pyhän Hengen ilmoitusmuotoa käytetty todisteena? Ei missään. Jos te todella olette Jumalan Hengellä täytettyjä niin Sana on oleva todisteena teidän elämässänne.

Sallikaa minun osoittaa teille kuinka syvällisesti minä tunnen ja ymmärrän tämän totuuden Jumalan minulle antaman ilmestyksen kautta. Ennenkuin kerron sen teille, haluan sanoa seuraavaa. Monet teistä uskovat minun olevan profeetan. Minä en sano olevan! sitä. Te olette sanoneet niin. Mutta te tiedätte, etteivät Jumalan minulle antamat näyt ole KOSKAAN PETTÄNEET. EIVÄT KERTAAKAAN. Jos joku voi osoittaa näyn, joka ei ole pitänyt paikkaansa, niin haluaisin tietää siitä. Niille, jotka ovat yhtä mieltä tästä, haluan kertoa tarinani.

Monta vuotta sitten ollessani ensi kertaa tekemisissä helluntailaisten kanssa, olin mukana eräässä heidän telttakokouksessaan, missä esiintyi paljon kielillä puhumista ja kielten selittämistä sekä profetoimista. Erikoisesti sitä harrastivat kaksi saarnamiestä enemmän kuin muut veljet. Nautin todella niistä kokouksista ja olin hyvin kiinnostunut erilaisista Pyhän Hengen ilmenemismuodoista, sillä niissä oli todellisuuden tuntu. Vilpitön haluni oli oppia kaikki, mitä voisin, näistä lahjoista, niinpä päätin puhua niistä näille kahdelle miehelle. Minussa olevan Jumalan lahjan avulla koetin tunnistaa ensimmäisessä miehessä olevan hengen, tietääkseni oliko hän todella Jumalasta vai ei. Keskusteltuani hetken tämän suloisen, nöyrän veljen kanssa, tiesin, että hän oli alkuperäinen, vakaa kristitty. Hän oli todellinen kristitty. Toinen nuori mies ei ollut, lainkaan ensimmäisen kaltainen. Hän oli kerskaileva ja ylpeä, ja puhuessani hänen kanssaan alkoi näky, jossa näin hänen olevan naimisissa vaaleaverisen naisen kanssa, mutta hän asui yhdessä tummaverisen naisen kanssa, jonka kanssa hänellä oli myös kaksi lasta. Jos joku on tekopyhä, niin hän oli sellainen.

Voin kertoa teille olleeni järkyttynyt. Kuinka olisi voinut toisin ollakaan? Siinä oli kaksi miestä, toinen oli todellinen uskovainen ja toinen syntinen jäljittelijä. KUITENKIN MOLEMMISSA VAIKUTTIVAT HENGEN LAHJAT. Olin hämmentynyt tämän epäselvyyden vuoksi. Lähdin kokouksesta saadakseni Jumalalta vastauksen. Menin yksin salaiseen paikkaan ja rukoilin siellä Raamattuni äärellä odottaen, että Jumala vastaisi minulle. En tiennyt, mitä osaa minun tulisi lukea Raamatustani vaan sattumalta avasin Raamatun jostakin Matteuksen evankeliumin kohdalta. Luin hetken ja laitoin sitten Raamatun syrjään. Hetken kuluttua tuuli puhalsi huoneeseen ja käänsi Raamatustani esiin Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun. Luin sen lävitse ja erityisesti minuun vaikuttivat nuo oudot jakeet: Hebr. 6:4-9: ”Sillä mahdotonta on niitä, Jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.”

Suljin Raamatun, laitoin sen syrjään ja mietin hetkisen ja rukoilin. Kuitenkin olin yhä ilman vastausta. Avasin taas Raamatun päämäärättä, mutta en lukenut sitä. Yhtäkkiä puhalsi tuuli taas huoneeseen ja vielä kerran sivut kääntyivät auki Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun kohdalta ja jäivät siihen tuulenpuuskan mentyä ohitse. Luin jälleen nuo sanat ja niin tehdessäni Jumalan Henki tuli huoneeseen ja minä näin näyn. Näyssä näin miehen, joka oli pukeutunut puhtaimpaan valkoiseen, kulkevan juuri kynnetyllä pellolla kylvämässä siementä. Kylväminen tapahtui erään kirkkaan päivän aamuna. Mutta myöhään illalla, kun valkopukuinen kylväjä oli lähtenyt pois, tuli mustapukuinen mies ja kylvi salaa jotakin muuta siementä valkopukuisen miehen kylvämän siemenen sekaan. Päivät kuluivat – aurinko ja sade siunasivat maata; eräänä päivänä ilmestyivät oraat. Kuinka hienoa se olikaan. Mutta päivää myöhemmin tuli esiin luste.

Vehnä ja luste kasvoivat yhdessä. Ne saivat samaa ravintoa samasta maaperästä. Ne saivat samaa auringonpaistetta ja tulivat osallisiksi samasta sateesta.

Sitten eräänä päivänä taivas ei antanutkaan sadetta ja kaikki kasvit alkoivat nuokkua ja kuolla. Kuulin, kuinka vehnä nosti päänsä anoen Jumalalta sadetta. Myöskin luste kohotti äänensä ja rukoili sadetta. Silloin taivas tummeni ja sade tuli ja vehnä kohotti taas äänensä ja täynnä voimaa se huusi palvoen: ”Ylistys Herralle.” Ja ihmeekseni kuulin, että myöskin virkistynyt luste katsoi ylöspäin ja sanoi: ”Halleluja!”.

Silloin tiesin totuuden telttakokouksesta ja näystäni. Vertaus Kylväjästä ja Siemenestä, Hebrealaiskirjeen kuudes luku ja ilmeiset Hengen lahjojen ilmenemiset sekalaisen yleisön joukossa tuli silloin ihmeellisen selväksi. Valkopukuinen kylväjä oli Herra. Mustapukuinen kylväjä oli perkele. Pelto oli maailma. Siemenet olivat ihmiset, valitut ja kadotuksen lapset. Molemmat saivat samaa ravintoa ja vettä ja sama aurinko paistoi niille. Molemmat rukoilivat. Molemmat saivat avun Jumalalta, sillä Hän antaa auringon paistaa ja sateen langeta niin vanhurskaille kuin väärillekin. Ja vaikka heillä molemmilla oli samat ihmeelliset siunaukset ja molemmilla ilmeni samoja ihmeellisiä lahjoja, OLI KUITENKIN YKSI SUURI ERO; NE OLIVAT ERI SIEMENTÄ.

Tässä oli myös vastaus Matt. 7:21-23 sanoihin: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” Jeesus ei kiellä heidän tehneen valtavia tekoja, joita ainoastaan Pyhä Henki voi saada aikaan ihmisten kautta. Mutta Hän kielsi koskaan tunteneensa heitä. Nämä eivät olleet luopioita. Nämä olivat pahoja, uudestisyntymättömiä, kadotuksen lapsia. He olivat saatanan siementä.

Tässä se on. Te ETTE VOI väittää, että Pyhän Hengen ilmenemismuodot ovat todiste siitä, että olette Hengestä syntyneitä ja Hengellä täytettyjä. Ette todellakaan. Myönnän kyllä, että todellisten Hengen lahjojen ilmeneminen on todiste siitä, että Pyhä Henki tekee ne valtavat teot, mutta se EI ole todiste siitä, että te olette Hengellä täytettyjä, vaikka teillä olisi runsaastikin näitä lahjoja.

Todiste Pyhän Hengen vastaanottamisesta on tänä aikana aivan sama kuin se oli Herrammekin aikana. Se on sen ajan totuuden Sanan vastaanottaminen, jossa me elämme. Jeesus ei koskaan painottanut tekojen tärkeyttä niin kuin Hän painotti Sanan tärkeyttä. Hän tiesi, että jos ihmiset vastaanottavat SANAN, niin teot seuraisivat sitä. Näin sanoo Raamattu.

Jeesus tiesi, että Pergamon seurakuntajaksossa tulisi tapahtumaan hirvittävä ajautuminen pois Sanasta, vaikka siihen olikin vielä kaksisataa vuotta aikaa tuosta Patmos-näystä. Hän tiesi tuon ajautumisen saavan heidät liukumaan pimeään keskiaikaan. Hän tiesi, että tapa, jolla ihmiset alunperin joutuivat eroon Jumalasta, oli se, että he hylkäsivät ensin Sanan. Jos te hylkäätte tuon Sanan, niin te olette hyljänneet Jumalan. Näin Hän esittää itseään Pergamossa olevalle seurakunnalle ja tosiasiassa kaikille seurakunnille kaikkina aikoina: ”Minä olen Sana. Jos te haluatte jumaluuden olevan keskellänne, niin toivottakaa silloin Sana tervetulleeksi ja vastaanottakaa se. Älkää antako kenenkään tai minkään päästä tuon Sanan ja itsenne väliin. Tämä minkä minä annan teille (Sana), on ilmestys Minusta. MINÄ OLEN SANA. Muistakaa tämä!”

Ajattelen, onkohan Sana saanut riittävästi vaikuttaa meidän keskuudessamme. Sallikaa minun esittää tässä teille eräs ajatus. Kuinka me rukoilemme? Me rukoilemme Jeesuksen nimessä, eikö niin? Jokaisen rukouksen esitämme Jeesuksen nimessä, muutoin emme saa vastausta. Kuitenkin 1. Joh. 5:14 sanotaan: ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” Me voimme kysyä: ”Mikä sitten on Jumalan tahto?” On ainoastaan YKSI TAPA, jolla me voimme tuntea Jumalan tahdon ja se on JUMALAN SANA. Valitusvirret 3:37: ”Onko kukaan sanonut ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?” Näin se on. Jos se ei ole Sanan mukaista, niin te ette voi saada sitä. Me emme voi pyytää mitään ellei se ole Sanan mukaista ja jollemme rukoile tai pyydä sitä Hänen nimessään. Tässä se taas on. Jeesus (Nimi) on SANA (tahto). Te ette voi erottaa Jumalaa ja Sanaa. He ovat YKSI.

Siispä tämä Sana, jonka Hän on jättänyt jälkeensä painettuna tekstinä on osa Häntä, kun se uskon kautta saa sulautua Hengellä täytettyyn elämään. Joh.6:63. Hän sanoi Sanansa olevan Elämän. Juuri sitä Hän on: Joh.14:6: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Room. 8:9 ’Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Tässä se on; Hän on Henki ja Hän on Elämä. Juuri tätä on Sana; juuri tällainen Jeesus on. Hän on Sana. Siispä kun Hengestä syntynyt ja Hengellä täytetty ihminen uskossa vastaanottaa tuon Sanan sydämeensä ja julistaa sen suullaan, niin se on sama kuin jos Jumala puhuisi. Jokaisen vuoren on väistyttävä. Sellaista ihmistä ei saatana voi vastustaa.

Jos seurakunta tuon kolmannen seurakuntajakson aikana vain olisi pitänyt kiinni siitä elävän Sanan ilmestyksestä, joka oli heidän keskellään, niin Jumalan voima ei koskaan olisi häipynyt niinkuin se teki noina pimeinä aikoina. Ja tänäkin aikana, kun seurakunta palaa uskossa Sanaan, voimme epäilyksettä sanoa, että Jumalan kirkkaus ja Hänen ihmeelliset tekonsa tulevat jälleen olemaan sen keskellä.

Eräänä yönä etsiessäni Herraa, käski Pyhä Henki minun ottaa kynäni ja kirjoittaa. Tarttuessani kynään kirjoittaakseni antoi Hänen Henkensä minulle sanoman seurakuntaa varten. Haluan esittää sen teille. Se käsittelee Sanaa ja morsianta.

”Tätä minä olen yrittänyt teille sanoa. Lisääntymisen lain mukaan jokainen laji tuo esiin kaltaisiaan kuten 1. Moos. 1:11 sanookin: ”Ja Jumala sanoi: ’Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.’ Ja tapahtui niin. ”Millainen elämä siemenessä sitten olikin, tuli se esiin ensin kasvina ja sitten hedelmänä. Tämä sama laki koskee nykyajan seurakuntaakin. Se siemen, mistä seurakunta lähti kasvamaan on tuleva jälleen esiin ja oleva alkuperäisen siemenen kaltainen, koska se on samaa siementä. Näinä viimeisinä päivinä todellinen morsiusseurakunta (Kristuksen siemen) on kasvava huippukiveen asti, ja se on oleva yliluonnollinen seurakunta, yliluonnollinen rotu, lähestyessään Ylkäänsä. Morsiameen kuuluvat tulevat olemaan niin paljon Hänen kaltaisiaan, että he tulevat jopa olemaan Hänen kuviaan. Tämä tulee tapahtumaan, jotta he voisivat liittyä Häneen. He tulevat yhdeksi. He tulevat olemaan todellinen ilmentymä elävän Jumalan Sanasta. Kirkkokunnat (väärä siemen) ei voi tuottaa tätä. Ne tuottavat uskontunnustuksiaan ja opinkappaleitaan, joihin on sekoitettu Sanaa. Tämä sekoittaminen saa aikaan sekamuotoja.

Ensimmäinen poika (Aadam) oli Jumalan puhuttu siemen-Sana. Hänelle annettiin morsian, jotta hän lisääntyisi. Tässä on syy, miksi hänelle annettiin morsian – jotta hän tuottaisi toisia itsensä kaltaisia; tuottaakseen toisen Jumalan pojan. Mutta Eeva lankesi. Hän lankesi sekaristeytykseen. Hän toi kuoleman ihmiskuntaan.

Toiselle Pojalle (Jeesukselle), joka oli myöskin Jumalan puhuttua siemen-Sanaa, annettiin morsian kuten Aadamillekin. Mutta ennenkuin Hän ehti mennä naimisiin morsiamensa kanssa, lankesi tämäkin morsian. Hän, niin kuin Aadaminkin vaimo laitettiin koetukselle, uskoisiko hän Jumalan Sanan ja saisi elää, vai epäilisikö hän Sanaa ja kuolisi. Hän epäili ja jätti Sanan. Hän kuoli.

Tuon pienen joukon todellista Sanan siementä Jumala esittää Kristukselle rakastettuna Morsiamena. Hän on Jumalan Sanan mukainen neitsyt. Hän on neitsyt, koska hän ei tunne mitään ihmisten tekemiä uskontunnustuksia tai opinkappaleita. Morsiamen jäsenten välityksellä tulee täytetyksi kaikki, mitä Jumala on luvannut ilmoittaa neitsyessä.

Lupauksen sana tuli neitsyt Marialle. Mutta tämä lupauksen Sana oli Hän, Jumala itse, joka tulisi ilmoitetuksi. Jumala tuli lihaksi. Hän itse toimi sinä aikana ja täytti oman lupauksen Sanansa neitsyessä. Enkeli oli tuonut Marialle sanoman. Kuitenkin enkelin sanoma oli Jumalan Sana. Jes. 3:6. Tuona aikana Hän täytti kaiken, mitä Hänestä oli kirjoitettu, koska Maria hyväksyi Hänen Sanansa itselleen.

Neitsytmorsiamen jäsenet rakastavat Häntä, ja heillä on oleva Hänen työkykynsä, sillä Hän on heidän päänsä, ja kaikki voima kuuluu Hänelle. He ovat Hänelle alamaisia samoin kuin ruumiinjäsenemmekin ovat alamaisia päällemme.

Huomatkaa Isän ja Pojan välinen sopusointu. Jeesus ei koskaan tehnyt mitään ennenkuin Hän näki Isän tekevän niin. Joh. 5:19. Tämä sopusointu tulee nyt ilmenemään Yljän ja Hänen morsiamensa välillä. Ylkä on näyttävä morsiamelleen elämän Sanansa. Morsian ottaa sen vastaan. Hän ei koskaan tule epäilemään sitä. Sen vuoksi ei mikään voi vahingoittaa häntä, ei edes kuolema. Sillä jos siemen on kylvetty, niin vesi saa sen jälleen tulemaan esiin. Tässä on sen salaisuus. Sana on morsiamessa (niin kuin se oli Mariassa). Morsiamella on Kristuksen mieli, sillä hän tietää, mitä Ylkä haluaa Sanalleen tehtävän. Morsian panee täytäntöön Sanan määräykset Ylkänsä nimessä, koska hänellä on ”näin sanoo Herra”. Silloin Henki elävöittää Sanan ja se tulee tapahtumaan. Niinkuin siemen, joka on kylvetty ja jota on kasteltu, tulee se täyteen elonkorjuukypsyyteensä täyttäen tarkoituksensa.

Ne, jotka ovat morsiamessa, tekevät ainoastaan Hänen tahtonsa. Kukaan ei saa heitä tekemään toisin. Heillä on oltava ”näin sanoo Herra” tai muutoin he ovat hiljaa. He tietävät, että Jumalan täytyy olla heissä tekemässä teot, täyttämässä omaa Sanaansa. Hän ei suorittanut kaikkia töitään maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana joten Hän nyt työskentelee morsiamessa ja morsiamen kautta. Morsian tietää, että silloin Hänen ei ollut vielä aika tehdä tiettyjä tekoja, jotka Hänen nyt on tehtävä. Mutta nyt Hän on täyttävä morsiamensa kautta sen työn, jonka Hän jätti nimenomaan tätä aikaa varten.

Olkaamme siis niinkuin Joosua ja Kaaleb. Meidän luvattu maamme on tulossa näkyviin niinkuin heilläkin. Joosua tarkoittaa ”Jehova-Pelastaja” ja hän esittää sitä lopunaikaista johtajaa, joka on tuleva seurakunnalle niinkuin Paavalikin tuli ensimmäisenä johtajana. Kaaleb esittää niitä, jotka pysyivät uskollisina Joosuan kanssa. Muistakaa, Jumalan alkaessa johdattaa Israelia, oli se Hänen Sanansa mukainen neitsyt. Mutta sitten he halusivat jotakin muutakin. Niin teki lopunajan seurakuntakin. Huomatkaa, kuinka Jumala ei siirtänyt Israelia tai antanut sen mennä luvattuun maahan ennenkuin oli Hänen asettamansa aika. Ihmiset ovat saattaneet painostaa Joosuaa, johtajaa, ja sanoa: ”Maa on meidän, menkäämme ja ottakaamme se. Joosua, sinä olet aivan kelvoton, sinun on täytynyt menettää valtuutesi, sinulla ei ole enää sitä voimaa, joka sinulla yleensä ennen oli. Yleensä sinä kuulit Jumalan äänen ja tiesit Jumalan tahdon, ja toimit nopeasti. Sinussa on nyt jotakin vialla.” Mutta Joosua oli Jumalan lähettämä profeetta ja tiesi Jumalan lupaukset ja odotti niitä. Hän odotti selvää päätöstä Jumalalta ja kun tuli aika lähteä liikkeelle, asetti Jumala täyden johtajuuden Joosuan käsiin, koska hän oli pitänyt yhtä Sanan kanssa. Jumala saattoi luottaa Joosuaan, muttei muihin. Tämä on toistuva myös tänä lopun aikana. Samat ongelmat, sama painostus.

Tarkastelkaamme Mooseksen esimerkkiä. Tällä voimallisella, Jumalan voitelemalla profeetalla, oli erikoinen syntymä, sillä hän syntyi juuri oikeana aikana Aabrahamin siemenen vapauttamiseksi Egyptistä. Hän ei koskaan viipynyt Egyptissä kiistelläkseen heidän kanssaan Kirjoituksista tai kiusatakseen pappeja. Hän meni erämaahan siksi aikaa kunnes ihmiset olivat valmiita vastaanottamaan hänet. Jumala kutsui Mooseksen erämaahan. Odotus ei ollut Mooseksen takia, vaan niiden ihmisten vuoksi, jotka eivät olleet valmiita vastaanottamaan häntä. Mooses luuli ihmisten ymmärtävän, mutta sitä he eivät tehneet.

Sitten on myöskin Elija, jolle Herran Sana tuli. Saarnattuaan totuuden ja kun se ryhmä, joka on tämän Amerikan Iisebel-ryhmän edelläkävijä, ei vastaanottanut Sanaa, kutsui Jumala hänet pois kentältä ja antoi ahdistusten kohdata sitä sukupolvea profeetan ja Jumalan antaman sanoman hylkäämisen vuoksi. Jumala kutsui hänet erämaahan eikä hän tullut sieltä pois edes kuninkaan käskystä. Ne, jotka koettivat taivutella häntä niin tekemään, kuolivat. Mutta sitten Jumala puhui uskolliselle profeetalleen näyn kautta. Silloin hän tuli pois kätköpaikastaan ja toi Israelille jälleen Sanan.

Sitten tuli Johannes Kastaja, Kristuksen uskollinen edelläkävijä, voimallinen profeetta ajalleen. Hän ei mennyt isiensä kouluihin, eikä fariseusten kouluihin – hän ei mennyt mihinkään kirkkokuntaan, vaan Jumalan kutsumana erämaahan. Siellä hän viipyi kunnes Jumala lähetti hänet sanoman kanssa julistamaan: ”Messiaan tulo on käsillä.”

Tähän liittyy myöskin raamatullinen varoitus. Eikö se ollut Mooseksen päivinä, hänen, jonka Jumala oli voidellut, kun Koora nousi vastustamaan tätä voimallista profeettaa? Hän kiisteli Mooseksen kanssa ja väitti, että hän oli saanut Jumalalta yhtä paljon kuin Mooseskin johtaakseen ihmisiä ja että toisetkin ovat osallisia jumalallisesta ilmestyksestä niinkuin Mooseskin. Hän kielsi Mooseksen arvovallan. Nyt ne ihmiset siellä, jotka olivat kuulleet todellisen Sanan ja olivat hyvin perillä siitä tosiasiasta, että oli todellinen profeetta, joka oli Jumalan voitelema, niin kuitenkin nuo ihmiset ihastuivat Kooraan ja hänen vastaväitöksiinsä. Koora ei ollut raamatullinen profeetta, mutta suuret ihmisjoukot johtajineen menivät hänen puolelleen. Kuinka Kooran kaltaisia ovatkaan nykyajan evankelistat kultainen vasikka asetelmineen. Ihmisistä se tuntuu hyvältä samoin kuin Koorakin silloin. Heillä on verta otsallaan, öljyä käsissään ja tulipalloja puhujakorokkeilla. He sallivat naissaarnaajia, hyväksyvät sen, että naiset leikkaavat hiuksensa, pitävät pitkiä housuja ja shortseja, ja syrjäyttävät Jumalan Sanan omien uskontunnustustensa ja oppiensa hyväksi. Tämä osoittaa millainen siemen heissä on. Mutta eivät kaikki ihmiset kääntyneet Moosesta vastaan ja hyljänneet Jumalan Sanaa. Ei. Valitut pysyivat hänen kanssaan. Tämä tulee tapahtumaan uudelleen tänä aikana. Monet ovat jättämässä Sanan, mutta muutamat tulevat pysymään siinä. Mutta muistakaa vertaus vehnästä ja lusteesta. Luste tullaan keräämään yhteen polttamista varten. Nämä luopiokirkkokunnat tulevat sidotuiksi yhä tiukemmin ja tiukemmin yhteen, valmiiksi Jumalan tuomion tulta varten. Mutta vehnä kerätään Mestarin tykö.

Tahtoisin teidän olevan nyt erittäin tarkkaavaisia ja ymmärtävän tämän. Jumala on luvannut, että lopun aikana Malakian kirjan 4. luvun lupaukset tulevat täytetyiksi. Näin on tapahduttava, koska se on Hengen elävöittämää Jumalan Sanaa, jonka profeetta Malakia on puhunut. Jeesus viittasi siihen. Se tulee tapahtumaan juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Sinä aikana kun Jeesus tulee on kaikkien Kirjoitusten tultava täytetyiksi. Pakanain ajasta tulee silloin olemaan menossa viimeinen seurakuntajakso, kun tuo Malakian kirjan sanansaattaja tulee. Hän tulee pitämään yhtä Sanan kanssa. Hän tulee aloittamaan käärmeen siemenestä ja jatkamaan aina myöhemmän sateen sanansaattajaan asti. Mutta hän tulee olemaan kirkkokuntien hylkäämä.

Näin on oltava, sillä historia toistaa itseään Aahabin ajoista. Niinkuin tapahtui Israelin historiassa Aahabin aikana, tulee tapahtumaan täällä Amerikassa Malakian kirjan profeetan ilmestyessä. Kun Israel lähti Egyptistä palvellakseen Jumalaa vapaudessa, työnsi se syrjään kaikki alkuasukkaat ja kasvoi kansaksi, jolla oli suuria johtajia kuten Daavid jne. ja sitten tuli valtaistuimelle Aahab, jonka päätöksiä Iisebel ohjasi, näin me olemme tehneet myöskin täällä Amerikassa. Esi-isämme tulivat tähän maahan palvellakseen Jumalaa ja elääkseen vapaudessa. He valloittivat sen alkuasukkailta. Ilmestyi sellaisia mahtavia miehiä kuten Washington ja Lincoln, mutta hetken kuluttua tuli esiin sellaisia kelvottomia miehiä näiden arvollisten tilalle, että pian laitettiin Aahab presidentiksi ja Iisebel oli taustalla häntä määräämässä. Tällaisena aikana täytyy Malakian kirjan sanansaattajan tulla. Sitten myöhemmässä sateessa tulee tapahtumaan Karmel-vuoren näytös. Tarkkailkaa nyt tätä huolellisesti nähdäksenne sen Sanasta. Johannes oli se sanansaattaja, josta Malakian kirjan 3. luku kertoo. Johannes toi esiin aikaisemman sateen ja sen ajan järjestöt hylkäsivät hänet. Jeesus tuli ja hänellä oli Kirkastusvuori-kohtauksensa. Jeesuksen toisen tulemisen edeltäjä tuo esiin myöhemmän sateen. Jeesus tulee esittämään loppuratkaisun kirkkokuntien ja uskontunnustusten suhteen, sillä Hän tulee vahvistamaan Sanansa ja tempaamaan morsiamensa ylös. Ensimmäinen näytös tapahtui Karmel-vuorella, toinen Kirkastusvuorella, ja kolmas tulee tapahtumaan Siionin vuorella.

Monet ihmiset jäivät hämmentyneiksi Mooseksen, Elian ja Johanneksen oudon käytöksen vuoksi, heidän vetäytyessään yksinäisyyteen. He eivät tajunneet, että se tapahtui heidän sanomansa hylkäämisen vuoksi. Mutta siemen oli kylvetty, istutus oli ohitse. Seuraavana olisi tuomio. He olivat täyttäneet tehtävänsä toimien merkkinä ihmisille, joten seuraavana oli tuomio.

Uskon Ilm. 13:16 mukaan, että morsiamen on lopetettava saarnaaminen pedon vaatiessa merkkiä käteen tai otsaan siitä, että ihmisille annetaan lupa saarnata. Kirkkokunnat tulevat ottamaan merkin tai niiden on pakko lakata saarnaamasta. Sitten Karitsa tulee noutamaan morsiantaan ja tuomitsemaan tuon suuren porton.

Muistakaa, että Mooses syntyi tiettyä tarkoitusta varten, mutta hän ei voinut suorittaa tuota tehtävää ennenkuin hän oli vastaanottanut lahjat, jotka saivat hänet kykeneviksi tuon tehtävän suorittamiseen. Hänen oli mentävä erämaahan ja odotettava siellä sitä aikaa, jonka Jumala oli määrännyt. Silloin täytyi olla tietty faarao valtaistuimella, ja ihmisten täytyi huutaa elämän leivän nälässä, ennenkuin Jumala saattoi lähettää hänet takaisin. Tämä on totta meidänkin päivinämme.

Mutta mitä meillä onkaan tänä aikana? Monet esittävät merkkejä, niin että meillä on kokonainen sukupolvi ihmeiden etsijöitä, jotka tietävät vähän tai ei mitään Sanasta tai todellisesta Jumalan Hengen liikkeestä. Jos he näkevät verta, öljyä ja tulta, niin he ovat onnellisia; sillä mitä Sana sanoo, ei ole heille mitään merkitystä. He hyväksyvät jokaisen merkin, jopa epäraamatullisetkin. Mutta Jumala on varoittanut meitä siitä. Matt. 24. luvussa Hän sanoo, että viimeisinä päivinä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että ainoastaan valitut voivat erottaa ne toisistaan, sillä he ovat ainoat, jotka eivät tule eksytetyiksi.

Kuinka te voitte erottaa nämä henget? Laittakaa ne Sanan testiin. Jos ne eivät puhu tätä Sanaa, niin ne ovat pahasta. Niinkuin paholainen kerran eksytti kaksi ensimmäistä morsianta, niin hän tulee myöskin koettamaan eksyttää tätä lopunajan morsianta, koettaen saada häntä sekaantumaan uskontunnustuksiin, tai saada hänet yksinkertaisesti kääntymään pois Sanasta tunnusmerkkeihin, jotka ovat hänelle mieleisiä. Mutta Jumala ei koskaan asettanut merkkejä Sanan edelle. Merkit seuraavat Sanaa, aivan niinkuin Elia käski naista leipomaan hänelle ensin kaltiaisen, Jumalan Sanan mukaan. Kun sitten nainen teki niinkuin Sana sanoi, seurasi todellinen merkki. Tulkaa ensin Sanan tykö ja sitten odottakaa ihmeitä. Siemen-Sana on Hengen voimistuttamaa.

Kuinka voi kukaan Jumalan lähettämä sanansaattaja uskoa osan Sanasta ja kieltää toisen osan? Todellinen Jumalan profeetta tulee tänä lopun aikana julistamaan koko Sanan. Kirkkokunnat vihaavat häntä. Hänen sanansa saattavat olla yhtä karkeita kuin Johannes Kastajankin, joka kutsui heitä kyykäärmeiksi. Mutta valitut kuulevat häntä ja ovat valmiit ylöstempausta varten. Aabrahamin kuninkaallinen siemen, jolla on samanlainen usko kuin Aabrahamillakin tulee pysymään hänen kanssaan Sanassa, sillä heidät on edeltä käsin määrätty yhteen.

Tämä lopunajan sanansaattaja tulee ilmestymään Jumalan määräämänä aikana. Nyt on lopunaika, kuten me kaikki tiedämme, sillä Israel on kotimaassaan. Malakian mukaan hän voi nyt tulla milloin tahansa. Kun näemme hänet, on hän oleva omistautunut Sanalle. Hänestä on edeltä käsin kerrottu (Sana viittaa häneen Ilm. 10:7) ja Jumala tulee vahvistamaan hänen palvelustehtävänsä. Hän tulee saarnaamaan totuutta niinkuin Eliakin ja hän on valmis Siionin vuoren näytöstä varten.

Monet käsittävät hänet väärin, koska heille on opetettu Sanaa tietyllä tavalla, jonka he pitävät totuutena. Kun hän asettuu sitä vastaan, eivät he usko häntä. Jopa muutamat todelliset Jumalan palvelijat tulevat ymmärtämään väärin tämän sanansaattajan, koska eksyttäjät ovat kutsuneet niin monia asioita Jumalan totuudeksi.

Mutta tämä profeetta tulee, ja niinkuin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijä huusi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”, niin on myöskin hän epäilyksettä huutava: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa tulee kunniassaan!” Näin hän tulee tekemään, sillä niinkuin Johannes oli totuuden sanansaattaja valituille, niin tämä on oleva viimeinen sanansaattaja valituille ja Sanasta syntyneelle morsiamelle.

KRISTUS YLISTÄÄ SEURAKUNTAA

Ilm. 2:13: ”Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.” [engl. käännös]

”Minä tiedän sinun tekosi.” Nämä sanat on lausuttu samanlaisina kaikille seitsemälle sanansaattajalle annettaviksi Jumalan kansalle kussakin ajassa. Koska ne on puhuttu kahdelle viinipuulle (todelliselle ja väärälle) tuottavat ne iloa toisen ryhmän sydämissä, mutta niiden tulisi saada aikaan pelkoa toisten sydämissä. Vaikka me pelastumme armosta, ilman tekoja, niin kuitenkin todellinen pelastus saa aina aikaan tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa. 1. Joh. 3:7: ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin Hän on vanhurskas.” Jos tällä jakeella on jotakin merkitystä, niin se tarkoittaa, että mitä joku TEKEE, sellainen hän ON. Jaak. 3:11: ”Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Room. 6:2: ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” Matt. 12:33-35: ”Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” Jos nyt ihminen on syntynyt Sanasta (uudestisyntynyt, ei katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta. 1. Piet. 1:25) tulee hän tuottamaan Sanaa. Hänen elämänsä hedelmät tai teot tulevat olemaan sen siemenen tai elämän tuote, joka on hänessä. Sen vuoksi tulevat hänen tekonsa olemaan Pergamon seurakuntajaksoa vastaan. Siellä seisoo Hän, jonka vertaista ei ole, kädessään terävä, kaksiteräinen miekka, joka on Jumalan Sana. Tuo Sana on tuomitseva meidät viimeisenä päivänä. Tosiasiassa Sana tuomitsee jo nyt, sillä se on sydämen ajatusten ja aivoitusten erottaja. Se erottaa lihallisen hengellisestä. Se tekee meidät eläviksi kirjeiksi, jotka kaikki ihmiset lukevat ja tuntevat Jumalan kunniaksi.

”Minä tiedän sinun tekosi.” Jos joku pelkää, ettei hän miellytä Jumalaa, niin täyttäköön silloin Sanan. Jos joku ihmettelee, mahtaako hän saada kuulla nuo sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija”, niin täyttäköön hän silloin Jumalan Sanan elämässään, niin hän saa varmasti kuulla nuo kiitoksen sanat. Totuuden Sana oli silloin arvosteluperuste ja se on sitä nytkin. Ei ole toista suuntaviivaa; ei ole toista luotinuoraa. Jos maailma tullaan tuomitsemaan Jeesuksen Kristuksen kautta, niin silloin se tuomitaan Sanan kautta. Jos joku haluaa tietää, kuinka selviytyä, tehköön hän niinkuin Jaakob ehdotti: ”Katsokaa Jumalan Sanan peiliin.”

”Minä tiedän sinun tekosi.” Kun Hän seisoi siellä tarkastellen heidän elämäänsä sen suunnitelman valossa, jonka Hän oli heille antanut, on Hänen täytynyt olla erittäin tyytyväinen, sillä he, niinkuin toisetkin, jotka olivat eläneet ennen heitä, kärsivät jumalattomien vainon ja pysyivät silti iloisesti Herrassa. Vaikka ajoittain olikin vaikeata palvella Herraa, niin kuitenkin he palvelivat Häntä ja palvoivat Häntä Hengessä ja totuudessa. Mutta väärän viinipuun laita ei ollut näin. Voi, he olivat hyljänneet elämän, joka perustui Sanaan ja nyt he kulkivat yhä kauemmas pois totuudesta. Heidän tekonsa todistivat siitä syvyydestä, johon he olivat vajonneet.

SINÄ PIDÄT MINUN NIMESTÄNI KIINNI

”Kenen tykö me menisimme? Sinulla yksin on iankaikkisen elämän sanat!” He pitivät silloin lujasti kiinni, samoin tekevät he nytkin, mutta eivät sellaisella kohtalokkaalla tavalla kuin ne, jotka elävät hedelmättömän elämän. He pysyivät lujina Hänen voimassaan Hengen todistaessa, että he olivat yhtä Hänen kanssaan. Heillä oli varma tieto syntien anteeksisaamisesta ja he kantoivat ”kristityn” nimeä todistuksena siitä. He tunsivat ja rakastivat tuota Nimeä, joka oli kaikkien muiden nimien yläpuolella. He polvistuivat tuon Nimen edessä. Heidän kielensä tunnustivat sen. Mitä tahansa he tekivätkin, tapahtui se kaikki Herran Jeesuksen nimessä. He olivat tunnustautuneet tuohon Nimeen ja erottautuneet pahasta ja nyt otettuaan tämän kannan, he olivat valmistautuneet kuolemaan tuossa Nimessä vakuuttuneina paremmasta ylösnousemuksesta.

Jeesus-nimi ota myötäs’
Murheen laakson matkamies!
Tee sen turvissa sun työtäs’,
Ohjatkoon se kaikki ties!
Kallis oi, nimi soi;
Ilo taivaan, autuus maani

Jo toisella vuosisadalla nuo sanat ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” ovat monille merkinneet ”kolminaisuutta” ja monijumalainen ajatus kolmesta Jumalasta oli tullut opiksi väärässä seurakunnassa. Enää ei kestänyt kauan kun tuo Nimi otettiin pois, niinkuin tässä ajassa oli jo tapahtunut ja tuon NIMEN, Herra Jeesus Kristus korvasivat YHDEN SUUREN JUMALAN arvonimet. Monet luopuivat ja omaksuivat kolminaisuusopin ja kastoivat jumaluuden arvonimiä käyttäen, tuo pieni lauma kastoi kuitenkin Jeesuksen Kristuksen nimeen ja niin pysyi totuudessa.

Niin monien häpäistessä Jumalaa, muuttaen Hänet kolmeksi Jumalaksi ja vaihtaen Hänen suloisen nimensä arvonimiin, niin saattaa joku ihmetellä vieläkö merkit ja ihmeet, jotka seurasivat tuota suurta Nimeä, esiintyivät ihmisten keskuudessa. Todellakin noita ihmeitä tapahtui voimallisina ja ihmeellisinä, vaikkakaan ei väärän viinipuun parissa. Martinin kaltaiset miehet olivat suuressa käytössä ja Jumala todisti heidän kanssaan merkeillä, ihmeillä ja Pyhän Hengen lahjoilla. Tuo Nimi oli yhä voimallinen niinkuin se aina on ollut ja aina tulee olemaan siellä missä pyhät tulevat kunnioittamaan Häntä Sanassa ja uskossa.

SINÄ ET OLE KIELTÄNYT MINUN USKOANI

Kun Pietarilta kysyttiin kuinka tuo suuri ihme oli tapahtunut tuolle rammalle Kauniin portin luona, selitti hän sen tällä tavoin: ”Ja .uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä on hänen (Jeesuksen) nimensä vahvistanut tämän miehen (aikaisemmin ramman), ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.” Katsokaa, tässä se on. Jeesuksen nimi ja Jeesuksen usko saivat aikaan ihmeen. Pietari ei väittänyt, että hänen oma inhimillinen uskonsa sai sen aikaan sen paremmin kuin että se olisi ollut hänen oma nimensä. Hän sanoi, että Jeesuksen nimi, kun sitä käytettiin Jeesuksen antamassa uskossa, sai aikaan tuon suuren teon. Tästä uskosta Herra puhui Ilm. 2:13. Se oli HÄNEN uskonsa. Se ei ollut uskoa HÄNEEN, Mutta se oli HÄNEN OMA uskonsa, jonka Hän oli antanut uskoville. Room. 12:3: ”Sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (ensimmäisen jakeen mukaan sana ”kullekin” tarkoittaa VELJIÄ).” Ef. 2:8: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se (usko) on Jumalan lahja.” Ja myöskin Jaakobin kirjeessä sanotaan (Jaak. 2:1): ”Veljeni (huomatkaa, että tässäkin puhutaan veljille) älköön se meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, joka teillä on, olko sellainen, joka katsoo henkilöön (heillä oli Jeesuksen usko – ei usko Jeesukseen).” [engl. käännös]

Tässä Pergamon seurakuntajaksossa ihmiset olivat alkaneet inhimillistää pelastusta käännyttyään pois siitä totuudesta, että ”Pelastus on Herrasta” – he olivat hyljänneet opin valinnasta ja avanneet seurakunnan oven selko selälleen ja ottivat jäseniksi kenen tahansa, joka kannatti heidän opinkappaleitaan (Sanasta ei ollut väliä), mutta tämän nopean rappeutumisen aikana siellä kuitenkin oli vielä muutamia harvoja, joilla oli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, ja jotka eivät ainoastaan käyttäneet tätä uskoa voimatekoihin vaan sen kautta vastustivat niitä, jotka uskalsivat sanoa, että he olivat pelastettuja pelkästään seurakuntaan liittymisen perusteella. He tiesivät, ettei kukaan voinut todella uskoa iankaikkiseen elämään ja Jumalan vanhurskauteen ilman Jeesuksen Kristuksen uskoa. Niinkuin tämän ajan seurakunta on täynnä järkeisuskovia, jotka tunnustavat neitseestä syntymän, vuodatetun veren ja menevät kirkkoihin ja nauttivat ehtoollista olematta silti uudestisyntyneitä, sama ongelma oli tuossa kolmannessa seurakuntajaksossa. Inhimillinen usko ei silloin ollut riittävä, eikä se ole sitä nytkään. Tarvitaan todellista Jumalan Pojan uskoa ihmisen sydämessä, jotta hän voisi vastaanottaa kirkkauden Herran siihen temppeliin, joka ei ole käsillä tehty.

Tämä oli elävää uskoa. ”Minä elän Jumalan Pojan uskon kautta.” Paavali ei sanonut elävänsä uskon kautta Jumalan Poikaan [engl. käännös]. Jumalan Pojan usko oli antanut hänelle elämän ja sai hänet elämään kristityn voittoelämää.

He eivät olleet kieltäneet sitä, että pelastus oli yliluonnollinen alusta loppuun asti. He pitivät elossa totuutta Hänen Nimestään samoin kuin Hänen uskoaankin ja Herra siunasi heitä katsoen heidät itselleen arvollisiksi.

ANTIPAS, MINUN USKOLLINEN TODISTAJANI

Sanassa tai missään maallisessa historiassa ei löydy toista mainintaa tästä veljestä. Mutta varmasti ei tarvitse ollakaan. Siinä on yllin kyllin, että hän oli edeltä tiedetty ja Herran tuntema. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, kun näemme hänen uskollisuutensa Herraa kohtaan, mainittuna elävässä Sanassa. Hän oli kristitty. Hän piti kiinni Jeesuksen nimestä. Hänellä oli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, ja hän oli niiden joukossa, jotka elivät siitä. Hän eli sopusoinnussa Jaakobin sanojen kanssa: ”Älköön se meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, joka teillä on, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.” [engl. käännös Jaak. 2:1]Täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa niinkuin Stefanuskin, hän ei katsonut henkilöön eikä peljännyt ketään; ja kun kaikille niille, jotka ottaisivat tuon nimen ja vaeltaisivat Jeesuksen Kristuksen uskossa, julistettiin kuolemantuomio, teki hän ratkaisunsa yhdessä niiden kanssa, jotka eivät luopuisi. Tosin hän kuoli, mutta Aabelin tavoin hän sai todistuksen Jumalalta (Raamattu mainitsee hänen nimensä), ja kuolleenakin hän vielä puhuu Jumalan Sanan sivuilla. Jälleen oli yksi marttyyri päässyt lepoonsa. Mutta saatana ei saanut siinä mitään riemuvoittoa, sen paremmin kuin silloinkaan kun hän tappoi Rauhan Ruhtinaan, sillä saatana ryöstettiin ristiltä käsin, samoin tulee nyt Antipaan veri julistamaan sadoille muille, jotka ottavat ristinsä ja lähtevät seuraamaan Herraa.

SIELLÄ, MISSÄ SAATANAN VALTAISTUIN ON

Syy siihen, että tämä on osa Hengen ylistystä, on että nämä urhoolliset ristin sotilaat voittivat saatanan hänen oman valtaistuinhuoneensa keskellä. He kävivät voittavaa taistelua Jeesuksen nimessä ja uskossa pimeyden johtajien leirissä. Miten valtava kiitos. Kuten Daavidin voimakkaat miehet, jotka valtasivat vihollisen leirin tuodakseen Daavidille vettä, jotta hän voisi sammuttaa janonsa, samoin nämä uskon jättiläiset valtasivat saatanan maallisen valtakunnan saarnaamalla ja kehoittamalla toivat pelastuksen vettä niille, jotka elivät kuoleman varjossa.

Yhtä suuressa määrin kuin nämä sanat saatanan valtaistuimesta ja valtakunnasta ovat osa Jumalan ylistystä valituillensa, ovat ne tosiasiallisesti tuomion sanat sille pahalle, joka on saavuttanut valta-aseman seurakunnassa.

PERGAMO: Saatanan valtaistuin ja asuinpaikka. Monille nämä lauseet ovat olleet ennemminkin ainoastaan kuvaannollisia kuin todella historiallisia. Mutta ne ovat varmasti todellisia ja historia todistaa sen. Pergamo oli todella Saatanan valtaistuin ja asuinpaikka. Näin se tapahtui:

Pergamo ei ollut alunperin se paikka missä saatana asui (ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa). Babylon on aina ollut sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti hänen päämajansa. Saatanan palvonta alkoi Babylonin kaupungissa. 1. Moos. 10:8-10: ”Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on, sananparsi: ’Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod’. Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkadj a Kalne Sinearin maassa.” 1. Moos. 11:1-9: ”Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ’Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.’ Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.’ Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heillä ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä. ’ Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.”

Baabel oli Babylonin alkuperäinen nimi. Se tarkoittaa sekoitusta. Sen varsinainen perustaja oli Kuus, Haamin poika, mutta voimalliseksi ja loisteliaaksi kuningaskunnaksi sen saattoi Kuusin poika Nimrod, joka oli mahtava metsämies. 1. Mooseksen kirjan 11. luvun ja myös maallisten historioiden mukaan hän asetti itselleen kolme päämäärää. Hän halusi rakentaa voimakkaan kansakunnan, jonka hän tekikin. Hän halusi saada aikaan oman uskonnon, niinkuin hän tekikin. Hän halusi tehdä itsellensä (muistettavan) nimen, minkä hän toteuttikin. Hänen saavutuksensa olivat niin suunnattomat, että Babylonian kuningaskuntaa kutsuttiin kultaiseksi pääksi kaikkien maailman hallitusten joukossa. Sen, että hänen Uskontonsa saavutti huomattavan aseman, todistaa se tosiasia, että Raamattu samaistaa sen täydellisesti saatanan kanssa sekä Jesajan 14. luvussa että Ilmestyskirjan 17-18 luvuissa. Ja historian avulla me voimme osoittaa sen valloittaneen koko maailman ja olevan perustana jokaiselle maailman epäjumalanpalvelusjärjestelmälle, ja jumaluustaruille, vaikkakin jumalien nimet eroavat toisistaan eri puolilla maailmaa riippuen ihmisten kielestä. Se, että hän teki itselleen ja seuraajilleen mahtavan nimen, on ilman muuta selvää, sillä niin kauan kuin tämä nykyinen aika kestää (kunnes Jeesus ilmoittaa itsensä veljilleen) tullaan häntä palvomaan ja kunnioittamaan , tosin toisella nimellä kuin Nimrod, ja hiukan erilaisessa temppelissä kuin se, jossa häntä alunperin palvottiin.

Koska Raamattu ei yksityiskohtaisesti käsittele muiden maiden historiaa, meidän on välttämätöntä tutkia muinaisia maallisia historiankirjoja löytääksemme vastauksen siihen kuinka Pergamo tuli Babylonian saatanallisen uskonnon tyyssijaksi. Päätietolähteinä ovat muistiinpanot Egyptin ja Kreikan kulttuurista. Syy tähän on se, että Egypti sai kulttuurinsa ja matematiikkansa kaldealaisilta ja Kreikka sai ne puolestaan Egyptiltä. Koska papit olivat velvollisia opettamaan näitä tieteitä, ja koska tieteitä käytettiin uskonnon osana, meillä onkin jo avain siihen miten babylonialainen uskonto pääsi valtaan näissä kahdessa maassa. On myöskin totta, että kun jokin kansa pystyi voittamaan toisen kansan, niin jonkin ajan kuluttua voittajan uskonto tuli voitetun uskonnoksi. On hyvin tunnettu tosiasia, että kreikkalaisilla oli aivan samat tähtitaivaan eläinradan merkit kuin babylonialaisillakin; ja muinaisegyptiläisissä muistiinpanoissa kerrotaan kreikkalaisten saaneen egyptiläisiltä tietonsa monijumalaisuudesta. Täten Babylonian mysteerit levisivät kansakunnasta toiseen kunnes sitä esiintyi Roomassa, Kiinassa, Intiassa ja jopa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa pohjimmiltaan samanlaisena palvontana.

Muinaiset historiat ovat yhtä mieltä Raamatun kanssa siitä, että tämä babylonialainen uskonto ei varmastikaan ollut maan ensimmäisten ihmisten alkuperäinen uskonto. Se oli ensimmäinen siirtymä pois alkuperäisestä uskosta, mutta alkuperäinen uskonto se ei ollut. Sellaiset historijoitsijat kuten Wilkinson ja Mallet ovat johdonmukaisesti osoittaneet ikivanhoihin; todistuskappaleisiin nojautuen, että kerran kaikki maan ihmiset uskoivat YHTEEN JUMALAAN, Kaikkivaltiaaseen, iankaikkiseen, näkymättömään, joka suunsa sanalla loi kaiken, ja joka luonteeltaan oli rakastettava, hyvä ja oikeudenmukainen. Mutta kuten saatana aina haluaa turmella kaiken, mitä se vain voi, löydämme hänet turmelemasta ihmisten mieliä ja sydämiä niin, että he hylkäsivät totuuden. Niinkuin aina hän on yrittänyt tulla palvonnan kohteeksi niinkuin hän olisi Jumala eikä palvelija ja Jumalan luotu, käänsi hän palvonnan pois Jumalasta, jotta hän voisi sen lopulta kohdistaa itseensä ja tulla siten korotetuksi. Hän todellakin täytti halunsa levittää oma uskontonsa kautta koko maailman. Jumala on osoittanut sen oikeaksi Roomalaiskirjeessä: ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt niin, että he ovat omaksuneet turmeltuneen uskonnon siinä määrin, että he ovat alkaneet palvella luotua enemmän kuin Luojaa.” Muistakaa, saatana oli Jumalan luoma (Aamuruskon Poika). Täten me huomaamme, että siellä missä totuus oli kerran levinnyt kaikkien ihmisten joukkoon, ja missä kaikki pysyivät tuossa totuudessa, tuli lopulta aika jolloin suuri joukko kääntyi pois Jumalasta ja levitti saatanallisen palvontamuodon kaikkialle maailmaan. Historia todistaa, että Seemin sukukunnan jäsenet, jotka pysyivät muuttumattomassa totuudessa, tekivät lujaa vastarintaa haamilaisille, jotka kääntyivät pois totuudesta saatanan valheeseen. Meillä ei ole enempää aikaa keskustella tästä, olemme ainoastaan tutustuneet siihen niin, että huomaatte silloin olleen kaksi uskontoa, siis ainoastaan kaksi, ja siitä, joka oli paha, tuli maailmanlaaja.

Yksijumalaisuus muuttui monijumalaisuudeksi Babylonissa. Perkeleen valhe ja hänen salaisuutensa nousivat vastustamaan Jumalan totuutta ja Hänen salaisuuksiansa tuossa kaupungissa. Saatanasta tuli todellakin tämän maailman jumala ja hän vaati palvontaa niiltä, joita hän oli pettänyt, saaden heidät uskomaan siihen, että hän todella oli Herra.

Vihollisen monijumalainen uskonto alkoi opilla kolminaisuudesta. Jo siellä muinaisuudessa tuli esiin ajatus ”yksi Jumala, kolmessa persoonassa”. Miten outoa onkaan, etteivät meidän uudenaikaiset teologimme ole huomanneet tätä; mutta ilmeisesti saatanan pettäminä niinkuin esi-isänsäkin, he uskovat yhä jumaluuden kolmeen persoonaan. Näyttäkää meille edes yksi raamatunkohta, joka jotenkin tukee tätä oppia. Eikö ole outoa, että Haamin jälkeläisten jatkaessa saatanallista palvontaansa, joka sisälsi peruskäsitteet kolmijumalaisuudesta, ettei ole olemassa jälkeäkään siitä, että Seemin jälkeläiset olisivat uskoneet sellaiseen asiaan tai että heillä olisi ollut edes jonkinlainen seremoniallinen palvontameno, joka sisältäisi esikuvan siitä? Eikö ole outoa, että hebrealaiset uskoivat: ”Kuule, Israel, Herra sinun Jumalasi on YKSI JUMALA”, jos kerran jumaluus oli kolmipersoonainen? Aabraham, Seemin jälkeläinen, näki 1. Moos. 18. luvun mukaan ainoastaan YHDEN Jumalan kahden enkelin kanssa.

Kuinka tämä kolminaisuus sitten ilmaistiin? Se ilmaistiin tasasivuisella kolmiolla samoin kuin Roomassa tehdään tänä päivänäkin. Kummallista, ettei hebrealaisilla ollut sellaista käsitettä. Kuka sitten on oikeassa? Hebrealaiset vaiko babylonialaiset? Monijumalainen ajatus kolmesta jumalasta yhdessä esiintyi Aasiassa kuvana, jossa yhdessä ruumiissa oli kolme päätä. Hänet ilmaistiin kolmena älykkyytenä. Intiassa he ymmärsivät hänet niin, että hänet ilmaistiin yhtenä jumalana, jolla oli kolme muotoa. Tämä on todellakin hyvää, nykyaikaista jumaluusoppia. Japanissa on suuri Buddhan kuva, jolla on kolme päätä kuten edellä kuvatulla patsaallakin oli. Mutta kaikkein paljastavin niistä on se, joka esittää kolminaisuusopin mukaisen käsityksen Jumalasta kolmiyhteisessä muodossa: 1. Vanhan miehen pää joka kuvaa Isää Jumalaa, 2. Ympyrä, joka salaisuuksissa kuvaa ”Siementä”, joka puolestaan merkitsee Poikaa, 3. Linnun siivet ja pyrstö (kyyhkynen). Tässä oli oppi Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, jumaluuden kolmesta persoonasta; todellinen kolminaisuus. Saman asian voitte nähdä Roomassa. Sallikaa minun nyt taas kysyä, eikö olekin outoa, että saatana ja hänen palvelijansa tietävät todellisuudessa enemmän paljastettua totuutta kuin uskon isä Aabraham ja hänen jälkeläisensä? Eikö olekin outoa, että saatanan palvojat tiesivät Jumalasta enemmän kuin Jumalan lapset? Juuri tätä nykyaikaiset jumaluusoppineet koettavat kertoa meille puhuessaan,’ kolminaisuudesta. Tästälähin muistakaa tämä yksi asia: nämä historian tiedot ovat tosiasioita, ja tämä on tosiasia – saatana on valehtelija ja valheen isä, ja vaikka hän tuo esiin jotakin valoakin, niin se edelleen on valhetta. Hän on murhaaja. Ja hänen kolminaisuusoppinsa on tuhonnut suuria kansanjoukkoja ja tulee tuhoamaan edelleenkin siihen asti kunnes Jeesus tulee.

Historian mukaan ei kestänyt kauaa ennenkuin tähän käsitykseen Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä tuli muutos. Saatana vei heitä askel askeleelta pois totuudesta. Kehitelty käsitys jumaluudesta oli nyt seuraava: 1. Iankaikkinen Isä, 2. Jumalan Henki INHIMILLISEN äidin lihaan, tulleena (Eikö tämä saa teitä ajattelemaan?), 3. Jumalallinen Poika, joka oli tuon lihaantulemisen hedelmä (Naisen Siemen).

Mutta saatana ei ole tyytyväinen. Häntä itseään ei kuitenkaan vielä palvota muutoin kuin epäsuorasti. Niinpä hän vie ihmiset yhä kauemmas totuudesta. Salaisuuksien kautta hän paljastaa ihmisille, että koska suuri, näkymätön Isä Jumala ei puutu ihmisten asioihin, vaan pysyttelee hiljaisen välinpitämättömänä niiden suhteen, niin sen vuoksi voidaan häntä hyvin palvoa hiljaisuudessa. Todellisuudessa tämä merkitsee, että hänestä tulee välittää mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Tämä oppi levisi myöskin ympäri maailmaa, ja nykyään voitte nähdä Intiassa, että noita suurelle luojalle, hiljaiselle jumalalle, omistettuja temppeleitä on hämmästyttävän vähän.

Koska ei ollut tarpeellista palvoa luoja-isää, niin oli luonnollista, että palvonnan kohteiksi tulivat ”Äiti ja Lapsi”. Egyptissä oli sama äiti- ja poika-yhdistelmä nimeltään Isis ja Osiris. Intiassa niminä olivat Isi ja Iswara. (Huomatkaa jopa nimien samanlaisuus.) Aasiassa sitä kutsuttiin nimellä Cybele ja Deoius. Roomassa ja Kreikassa seurattiin samoja jälkiä samoin kuin Kiinassakin. Todellakin, kuvitelkaa niiden roomalaiskatolisten lähetyssaarnaajien hämmästystä heidän tullessaan Kiinaan, kun he näkivät siellä madonnan ja lapsen, jonka päästä lähti valonsäteitä. Kuva olisi aivan hyvin voitu vaihtaa johonkin Roomassa olevaan kuvaan paitsi kasvonpiirteiden eroavuuden vuoksi.

Meidän asiamme on nyt löytää alkuperäinen äiti ja lapsi. Alkuperäinen Babylonin jumalatar-äiti oli Semiramis, jota itämailla kutsuttiin Rheaksi. Käsissään hän piti poikaa, joka siitä huolimatta, että hän oli lapsi, kuvattiin kookkaaksi, vahvaksi, komeaksi ja erityisesti naisia kiehtovaksi. Hes. 8:14 häntä kutsuttiin Tammukseksi. Klassiset kirjoittajat kutsuivat häntä Bacchukseksi. Babylonialaiset tunsivat hänet nimellä Ninus. Syy siihen miksi häntä kuvattiin käsivarsilla olevana lapsena ja toisaalta suurena ja voimakkaana miehenä, on se, että hänet tunnettiin ”aviomies-poikana”. Eräs hänen arvonimistään oli ”Äidin aviomies”, ja Intiassa, missä nämä kaksi tunnettiin nimillä Iswara ja Isi, on aviomies esitetty lapsena oman vaimonsa rinnoilla.

Sen että tämä Ninus oli Raamatun Nimrod, voimme todistaa vertaamalla historiaa 1. Mooseksen kirjaan. Pompeius sanoi: ”Assyrian kuningas Ninus muutti muinaisajan maltillisen elämäntavan valloitushalullaan. HÄN OLI ENSIMMÄINEN, JOKA ALOITTI SODAN NAAPUREITAAN VASTAAN. Hän valloitti kaikki kansakunnat Assyriasta Libyaan saakka, koska nämä eivät tunteneet sotataitoa. Diodorus sanoi: ”Ninus oli maineikkain historian mainitsemista muinaisen Assyrian kuninkaista. Sotaisena luonteenlaadultaan hän harjoitti nuoria miehiä huolellisesti sotataidossa. Hän valloitti Babylonian siihen aikaan kun ei vielä ollut Babylonin kaupunkia. Täten huomaamme, että tästä Ninuksesta tuli suurmies Babylonissa ja hän rakensi Baabelin ja valloitti Assyriaan tullen sen kuninkaaksi, ja sitten hän ryhtyi valtaamaan toisia suuria alueita, joiden kansa oli taitamatonta sodankäynnissä ja eli vaatimattomalla tavalla kuten Pompeius sanoi. 1 .Moos. 10 puhuu Nimrodin kuningaskunnasta: ”Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad, ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assyriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin jne.” Tultuaan vahvaksi Nimrod (hän perusti kuningaskuntansa varustamalla maailman ensimmäisen armeijan, jota hän koulutti ankaralla harjoituksella ja metsästyksellä) meni voimakkaan armeijansa kanssa Sinearin maan ulkopuolelle valloittaen kansakuntia ja rakensi sellaisia kaupunkeja kuten Niinive, joka sai nimensä hänen mukaansa, ja vielä tänäkin päivänä tuon kaupungin raunioiden pääosaa kutsutaan nimellä Nimroud!

Nyt kun olemme saaneet selville kuka Ninus oli, on välttämätöntä saada selville, kuka oli hänen isänsä. Historian mukaan se oli Bel, Babylonin perustaja. (Huomattakoon, että Bel oli tämän koko liikkeen alullepanija ja siinä mielessä Babylonin perustaja, mutta hänen poikansa sai sen toteutettua ja oli sen ensimmäinen kuningas jne.) Mutta Raamatun mukaan Nimrodin isä oli Kuus: ”Ja Kuusille syntyi Nimrod.” Huomaamme myös, että Kuusin isä oli. Haam. Egyptiläisessä kulttuurissa Beliä kutsuttiin Hermekseksi, joka tarkoittaa: ”HAAMIN POIKA”. Historian mukaan Hermes oli suuri epäjumalain profeetta. Hän oli jumalien tulkki. Toiselta nimeltään häntä kutsuttiin Merkuriukseksi. (Lue Ap.t. 14:11-12)

Puhuessaan tästä jumalasta, jolla oli monta nimeä, kuten esimerkiksi Bel, Hermes ja Merkurius sanoo Hyginus: ”Pitkän aikaa ihmiset, elivät Joven hallituksen alaisina (ei roomalaisen Joven vaan heprealaisten Jehovan, joka edeltää roomalaista historiaa) ilman kaupunkeja ja lakeja kaikkien puhuessa samaa kieltä. Mutta sen jälkeen Merkurius (Bel, Kuus) tulkitsi ihmisten puheet (tämän vuoksi tulkkia on kutsuttu nimellä Hermeneut) ja jakoi kansakunnat. Silloin alkoi epäsopu.” Tästä näemme, että Bel tai Kuus, Nimrodin isä oli pääasiallinen johtaja, joka vei ihmiset kauas todellisesta Jumalasta ja rohkaisi ihmisiä ”jumalten tulkkina” hyväksymään toisen uskonnon. Hän rohkaisi heitä tornin rakentamiseen, jonka hänen poikansa varsinaisesti teki. Tämä rohkaisu sai aikaan sekaannusta ja ihmisten jakaantumisen, niinpä hän oli sekä ”tulkki että sekaannuksen aikaansaaja”.

Täten Kuus oli monijumalaisen järjestelmän luoja ja ihmisten korottaessa toisiaan jumaliksi tuli hänestä luonnollisesti jumalien isä. Nyt Kuusia alettiin kutsua Beliksi. Ja roomalaisessa jumalaistarustossa Bel oli Janus. Häntä kuvataan kaksikasvoisena ja hän kantoi nuijaa, jolla hän kirosi ja ”hajoitti” ihmiset. Ovid kirjoittaa Januksen sanoneen itsestään: ”Muinaiset ihmiset kutsuivat minua Kaaokseksi.” Täten huomaamme, että Raamatun Kuusia, alkuperäistä yksijumalaisuuden vihollista muinaisajan ihmiset kutsuivat nimillä Bel, Belus, Hermes, Janus, jne. Hän väitti tuovansa ilmestyksiä ja tulkintoja jumalilta ihmisille. Näin tehdessään hän sai Jumalan vihan hajoittamaan ihmiset aiheuttaen jakaantumista ja sekaannusta.

Tähän mennessä olemme saaneet selville, mistä polyteismi tai monien jumalien palvonta on peräisin. Mutta huomasitteko, että löysimme myöskin maininnan Kuus-nimisestä miehestä, jolle annettiin arvonimi ”jumalten isä”? Huomasitteko tässä muinaistarujen vanhan aiheen siitä, että jumalat samaistivat itsensä ihmisten kanssa? Tästä johtuu esi-isien palvonta. Niinpä meidän tarvitsee vain tutkia historiaa saadaksemme selvyyden esi-isien palvonnasta. Olemme saaneet selville, että Kuus pani alulle kolmen jumalan, isän, pojan ja hengen palvonnan. Nämä kolme jumalaa olivat kaikki yhdenvertaisia. Mutta Kuus tiesi tulevasta vaimon siemenestä, joten täytyisi olla nainen ja hänen siemenensä, jotka tulisivat kuvaan mukaan. Tämä tapahtui Nimrodin kuoltua. Hänen vaimonsa Semiramis korotti hänet jumalaksi ja teki siten itsensä pojan äidiksi ja samalla myöskin jumalten äidiksi. (Juuri samoin kuin roomalaiskatolinen kirkko on korottanut Marian jumalaksi. He väittävät hänen olleen synnitön ja että hän on Jumalan äiti.) Hän (Semiramis) kutsui Nimrodia nimellä ”Zeroasta”, joka tarkoittaa: ”naisen luvattu siemen”.

Mutta ei kestänyt kauaakaan kun nainen alkoi herättää enemmän huomiota kuin poika ja pian häntä alettiin kuvata sinä, joka polki käärmeen jalkainsa alle. He kutsuivat häntä ”taivaan kuningattareksi” ja tekivät hänestä jumalallisen. Kuinka samanlaista se onkaan kuin tänä aikana, kun Maria, Jeesuksen äiti, on korotettu kuolemattomaksi ja juuri nyt syyskuussa 1964 Vatikaanin kirkolliskokous on aikeissa antaa Marialle arvon, joka ei hänelle kuulu, sillä he haluaisivat kutsua häntä nimillä: ”Maria Välittäjä”, ”Maria, kaikkien uskovaisten äiti”, tai ”Seurakunnan äiti”. Jos koskaan uskontoon on kuulunut Babylonialaista esi-isien palvontaa, niin se on Rooman kirkon uskonto.

Esi-isien palvonnan lisäksi myöskin luonnon palvonta sai alkunsa Babylonissa. Juuri Babylonissa jumalat samaistettiin kuun ja auringon kanssa jne. Pääkohde luonnossa oli aurinko jolla oli valoa ja lämpöä antava ominaisuus ja ilmestyi ihmisille tulipallona taivaalla. Täten oli pääjumalana aurinkojumala, jota he kutsuivat Baaliksi. Usein aurinko kuvattiin liekkiympyränä ja pian ilmestyi käärme tuon liekin ympärille. Ei kestänyt kauaa kun käärmeestä tuli auringon symboli ja sitä niin muodoin myös palvottiin. Siten oli saatanan sydämen halu tullut täysin täytetyksi: häntä palvottiin jumalana. Hänen valtaistuimensa oli perustettu. Hänen orjansa kumarsivat häntä. Pergamossa häntä palvottiin elävän käärmeen muodossa. Hyvän ja pahan tiedon puu, jota nyt esitti elävä käärme ei ollut pettänyt ainoastaan Eevaa, vaan suurimman osan ihmisiä.

Mutta kuinka Pergamo tuli saatanan valtaistuinpaikaksi, jos Babylon jo oli sitä? Vastaus on jälleen historiassa. Kun Babylon joutui Meedo-Persian valtaan, pappikuningas Attalus pakeni Pergamoon pappiensa ja salattujen mysteeriensä kanssa. Sinne hän pystytti kuningaskuntansa Rooman keisarikunnan ulkopuolelle, ja se kukoisti saatanan huolenpidon alaisena.

Tämä on ollut erittäin lyhyt katsaus babylonilaisen uskonnon historiaan ja sen tuloon Pergamoon. Monia kysymyksiä on varmaan jäänyt vastausta vaille ja epäilemättä vielä enemmän olisi voitu sanoa tämän asian selvittämiseksi meille, mutta tämän ei ole tarkoitus olla mikään historian tutkimus, vaan tämä on tarkoitettu auttamaan meitä Sanan tutkimisessa.

TUOMIO

Ilm. 2:14-15: ”Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään, Israelin lapsille sen viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista, jota minä vihaan.”

Tässä Pergamon seurakuntajaksossa Herra tuomitsee kaksi oppia, joita Hän vihaa: 1. Bileamin oppi, joka sai langetetuksi Israelin epäjumalan palvelemiseen ja synnilliseen irstailuun Baal-Peorissa ja 2. nikolaiittain oppi,, joka oli vielä ollut ilman tekoja Efeson seurakuntajaksossa. Jos yhdistämme tämän tuomion sen tosiasian kanssa, että Hän korosti Pergamoa saatanan asuinsijana, niin on hyvin helppoa ja asianmukaista päätellä, että Babylonin uskonto jollakin tavoin oli sekoittunut kristinuskon kanssa.

Tämä ei ole vain olettamus vaan historiallinen tosiasia, jonka me näytämme toteen menemällä historiassa takaisin noin vuoteen 36 jKr. ja siitä edelleen vuoden 325 Nikean kirkolliskokoukseen. Kun kristityt (syntyperältään pääasiassa juutalaisia) hajoitettiin ulkomaille Jerusalemista, menivät he kaikkialle saarnaten evankeliumia, erityisesti synagoogissa. Täten kolmen vuoden kuluessa, eli noin vuonna 36 jKr. Junius ja Andronikus, jotka Room. 16:7 mukaan olivat apostoleja, olivat tuoneet evankeliumin Roomaan. Työ kukoisti siellä useita vuosia kunnes alituiset kiistelyt juutalaisten keskuudessa saivat keisari Klaudiuksen karkoittamaan heidät Roomasta. Juutalaisten Roomasta karkoittamisen takia tuon pienen seurakunnan selkä käytännöllisesti katsoen murtui. Ehkäpä seurakunnan vanhimmatkin olivat olleet juutalaisia ja joutuivat lähtemään. Lauma jäi yksin ja koska Sanaa ei vielä ollut kirjoitettu oppaaksi, niin tuon pienen lauman oli hyvin helppo ajautua harhaan tai tuon ajan filosofien ja pakanoiden tulvia siihen sisään. Raatelevien susien hiiviskellessä ja antikristuksen hengen vaikuttaessa, me löydämme historiasta, että tästä pienestä Rooman seurakunnasta tuli toivottomasti luopio, ja se alkoi ottaa käyttöön pakanallisia juhlamenoja kristillisillä nimillä varustettuina.

Karkoitusajan kestäessä 13 vuotta, perustajat, Junius ja Andronikus tulivat takaisin vasta vuonna 54 jKr. Kuvitelkaa heidän kauhuaan heidän löytäessään kristillistä nimeä kantavan seurakunnan, joka oli surkealla tavalla pakanallinen. Kirkossa oli alttareita, joille he asettivat suitsutusta ja viettivät pakanallisia seremonioita. Tuon seurakunnan vakiintuneita johtajia ei voitu lähestyä, joten niiden muutamien kanssa, jotka olivat yrittäneet pysyä uskollisina, he perustivat uuden seurakunnan, tai Toisen Rooman Seurakunnan. Jumala työskenteli armollisesti heidän keskuudessaan ihmeiden ja merkkien kautta niin että perustettiin kolmaskin seurakunta. Ja vaikka ensimmäistä seurakuntaa moitittiin siitä, että se oli pakanallinen EIKÄ kristillinen palvonnassaan, se ei luopunut nimestään vaan pysyi ja PYSYY EDELLEENKIN Ensimmäisenä Rooman Seurakuntana – Roomalaiskatolisena Kirkkona.

Useimmilla meistä on ollut se väärä käsitys, että jokainen itseään kristityksi kutsuva tuli perkeleen maalitauluksi ja siten hallituksen tyrannian voimakkaiden hyökkäysten kohteeksi. Mutta niin ei ollut. Tämä ensimmäinen kirkko oli alkanut kukoistaa ja lisääntyä siinä määrin, että keisarit ja hallituksen eri virkamiehet todellisuudessa suosivat tuota kirkkoa poliittisista syistä. Kun ensimmäisen Rooman kirkon johtajat huomasivat olevansa suosiossa, ottivat he tilaisuudesta vaarin kääntääkseen hallituksen todellisia uskovia vastaan ja vaatiakseen heidän vainoamistaan, jolleivät he tulisi heidän huostaansa. Eräs sellainen ensimmäisen Rooman kirkon piispa oli Anicetus, joka eli toisella vuosisadalla ja oli Polykarpuksen aikalainen. Kun kunnianarvoisa Polykarpus kuuli ensimmäisen Rooman kirkon sekaantuneen pakanallisiin seremonioihin ja turmelleen evankeliumin totuuden, meni hän sinne pyytäen hartaasti heitä muuttumaan. Hän näki heidän heittäytyvän maahan kuvien edessä, joille oli annettu nimet apostolien ja pyhien mukaan. Hän näki heidän sytyttävän kynttilöitä ja polttavan suitsutusta alttarilla. Hän näki heidän juhlivan juutalaisten Egyptistä lähdön muistoa pääsiäisen nimellä, jolloin he nauttivat pyöreätä, levymäistä leipää, joka oli osoituksena aurinkojumalan kunnioittamisesta , ja sen jälkeen he ottivat viinin juomauhrina jumalille. Mutta tämä ikääntynyt pyhä, joka oli matkustanut 1 500 mailia, ei voinut estää heidän syöksyään alaspäin. Jumala puhui hänen kauttaan juuri hänen lähtiessään sanoen: ”Efraim on naimisissa epäjumaliensa kanssa – anna hänen olla.” Hoos. 4:17. Polykarpus ei koskaan enää palannut .

Seuraava Anicetuksen kaltainen oli turmeltunut Rooman piispa nimeltään Victor. Hän toi ensimmäiseen kirkkoon vielä pakanallisempia juhlia ja palvelusmenoja ja ryhtyi parhaansa mukaan taivuttamaan todellisia kristittyjä seurakuntia omaksumaan samat ajatukset. He eivät kuitenkaan tehneet hänen tahtonsa mukaan ja niinpä hän taivutti hallituksen virkamiehet vainoamaan uskovia, raastaen heitä oikeuteen, heittäen vankeuteen ja jopa tappaen monia. Sellainenkin esimerkki hänen inhottavista teoistaan löydetään historiasta jossa Victorin ystävä, Callistus, suostutteli keisari Septimus Severuksen tappamaan Tessalonikassa 7 000 kristittyä, koska nämä todelliset uskovat viettivät pääsiäistä Herran Jeesuksen asettamalla tavalla, eikä Astartea palvoen.

Jo nyt alkoi väärän viinipuun viha elävää Jumalaa kohtaan päästä valloilleen heidän tappaessaan valittuja, niinkuin heidän esi-isänsä Kain tappoi Aabelin.

Todellinen seurakunta jatkoi yrityksiään saadakseen ensimmäisen kirkon tekemään parannuksen. Se ei kuitenkaan tehnyt sitä. Sen koko ja vaikutusvalta kasvoi. Se aloitti pysyvän kampanjan häpäistäkseen oikeata siementä. He väittivät, että he ja yksin he olivat Herran Jeesuksen Kristuksen todellisia edustajia, ja mahtailivat sillä tosiasialla, että he olivat alkuperäinen Rooman seurakunta, ja että yksin he olivat ensimmäinen kirkko. He todellakin olivat ensimmäinen kirkko ja HE TODELLA OVAT SITÄ YHÄ.

Siten meillä tässä kolmannessa seurakuntajaksossa on kaksi samaa nimeä kantavaa seurakuntaa, joilla kuitenkin on katkeria erimielisyyksiä. Toinen on hyljännyt totuuden ja on naimisissa epäjumalien kanssa eikä sillä ole elämää. Se on sekoittunut ja kuoleman (eikä elämän) merkit seuraavat hänen jäljessään. Se on voimakas monien jäsentensä vuoksi. Se on maailman suosima. Toinen on pieni vainottu ryhmä. Mutta se seuraa Sanaa ja merkit seuraavat sitä. Sairaat paranevat ja kuolleet heräävät. Se elää Jumalan Elämän ja Sanan kautta. Se ei rakasta elämäänsä, vaan pitää Hänen nimensä ja uskonsa jopa kuolemaan asti.

Näin virallisen Rooman hirvittävä vaino tuli todellisten uskovien osaksi kunnes tuli Konstantinus ja takasi uskonnonvapauden. Näyttää olleen kaksi syytä tämän vapauden myöntämiseen. Ensiksikin useat hyvät keisarit eivät olleet sallineet kristittyjen vainoja, mutta heidän jälkeensä tuli niitä, jotka tappoivat kristittyjä. Se oli niin järjetöntä, että yleisesti alettiin toivoa, että kristityt jätettäisiin rauhaan. Toinen ja kaikkein huomattavin syy on, että Konstantinuksella oli edessään hyvin vaikea taistelu hänen ottaessaan, keisarikuntaa hallintaansa. Eräänä yönä hän näki unessa valkoisen ristin ilmestyvän hänen eteensä. Hän tunsi, että tämä oli hänelle merkki siitä, että jos kristityt rukoilisivat hänelle voittoa, niin hän voittaisi taistelun. Hän lupasi heille vapauden siinä tapauksessa, että hän voittaisi. Hän voitti ja uskonnonvapaus suotiin Nantesin julistuksella vuonna 312 jKr.

Mutta tämä vapaus vainoista ja kuolemasta ei ollutkaan niin jalomielinen kuin miltä aluksi vaikutti. Konstantinus oli nyt suojelija. Suojelijana hänellä oli hieman enemmän mielenkiintoa asiaan kuin pelkällä tarkkailijalla, sillä hän päätti, että kirkko tarvitsi asioissaan hänen apuansa. Hän oli, nähnyt heidän erimielisyytensä monissa asioissa, kuten siinä joka koski Aleksandrian piispaa Ariusta, joka kannattajilleen opetti, ettei Jeesus todellisuudessa ollut Jumala vaan vähempiarvoinen olento, jonka Jumala oli luonut. Lännen kirkolla oli asiasta vastakkainen käsitys, sillä he uskoivat Jeesuksen olevan olennainen osa Jumalaa ja niinkuin he sanoivat ”yhdenvertainen Isän kanssa”. Näiden asioiden sekä pakanallisten juhlamenojen palvontaan tunkeutumisen takia, kutsui keisari vuonna 325 koolle Nikean kirkolliskokouksen ajatuksenaan saattaa kaikki ryhmät yhteen jolloin he voisivat tasoittaa erimielisyytensä ja päästä yhteisymmärrykseen sekä olla yhtä keskenään. Eikö olekin merkillistä, että vaikka tämä alkoi Konstantinuksesta, niin se ei kuollut, vaan on yhä erittäin elävä ”Kirkkojen Maailmanneuvostona”. Ja siinä missä hän epäonnistui sitä saavuttamaan, se tullaan tänä aikana ekumeenisen liikkeen avulla saavuttamaan.

Tällainen valtion puuttuminen seurakunnan asioihin on typerä asia, sillä maailma ei ymmärrä sen enempää Sanan totuutta kuin seurakunnan elämäntapaakaan. Tuon kirkolliskokouksen päätöksen siitä, että Arius oli väärässä, muutti keisari kaksi vuotta myöhemmin ja monien vuosien ajan väärä oppi eksytti ihmisiä.

Mutta Herra tiesi todellakin jo edeltäkäsin, että kirkko ja valtio tulisivat yhtymään. Itse nimi Pergamo tarkoittaa: ”auttamattomasti naimisissa”. Ja valtio ja kirkko olivat todellakin naimisissa; politiikka ja uskonto olivat yhtyneet. Tämän liiton jälkeläiset ovat järjestään olleet hirvittävimpiä sekasikiöitä mitä maailma koskaan on nähnyt. Totuus ei ole heissä, vaan kaikki Kainin (ensimmäisen sekasikiön) pahat tavat.

Eivät ainoastaan valtio ja kirkko yhtyneet tässä jaksossa, vaan babylonialainen uskonto liitettiin virallisesti ensimmäiseen kirkkoon. Saatanalla oli nyt pääsy Kristuksen nimeen ja hänet asetettiin palvonnassa Jumalaksi. Valtion avun turvin kirkot perivät kauniita rakennuksia, jotka oli sisustettu valkoisilla marmorialttareilla ja poisnukkuneiden pyhien kuvilla. Juuri tänä aikana Ilmestyskirjan 13:3 peto, joka oli kuoliaaksi haavoitettu (pakanallinen Rooman keisarikunta) heräsi henkiin ja tuli voimakkaaksi ”Pyhänä Rooman Keisarikuntana”. Rooma oli aineellisena kansakuntana kutistunut ja pian tulisi täydellisesti painumaan kokoon; mutta sillä ei nyt ollut merkitystä, sillä sen uskonnollinen keisarikunta voisi sisältä käsin pitää sen maailmanhallituksen johdossa, mitä se ei ulkokautta voisi tehdä.

Sallikaa minun näyttää teille tarkka raamatullinen totuus tästä asiasta, sillä minä en halua kenenkään ajattelevan, että tämä on minun oma ilmestykseni – sellainen, joka ei perustu Raamattuun. Dan. 2:31-45: ”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare – ei ihmiskäden voimasta – ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla; tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan. Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi, sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne. sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei ihmiskäden voimasta – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” Tässä on paljastettu tarkka kuvaus tulevaisuudesta, täyttymättömästä historiasta joka tulisi tapahtumaan maan päällä Danielin ajasta siihen aikaan mennessä, jolloin Jeesus tulisi ja hallitsisi Daavidin Poikana. Se tunnetaan ”Pakanain aikana”. Se sisältää neljä historiallista ajanjaksoa, jotka tunnetaan jokaisen ajanjakson hallitsevan valtakunnan mukaan: Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka, Rooma. Suurin ja täydellisin valtakunta oli Babylonia, jota kuvattiin kultaiseksi pääksi. Seuraava loistossa oli Meedo-Persia, josta historia kertoo, että se oli vähemmän loistelias ja jota kuvaa hopeiset käsivarret ja rinta. Sitten seurasi kreikkalainen aika, jonka kuningas oli kaikkien aikojen loistavin armeijan johtaja ja niinpä sitä sopivasti kuvataan vaskisena vatsana ja reisinä. Se ei ollut niin loistava kuin nuo kaksi sitä edeltänyttä valtakuntaa. Lopulta tuli viimeinen kuningaskunta, joka oli Rooman keisarikunta, jota kuvataan jalkoina ja varpaina. Mutta siinä missä aikaisempia valtakuntia kuvattiin puhtaina metalleina (puhtaana kultana, hopeana, vaskena) niin tässä viimeisessä keisarikunnassa oli puhdasta rautaa ainoastaan jaloissa, sillä varpaissa oli raudan ja saven sekoitusta, ja metalli ja multa eivät sekoitu keskenään eivätkä ole kestäviä ja voimakkaita. Tämän lisäksi kaikkein hämmästyttävin asia oli se, että tämä viimeinen valtakunta (roomalainen) tulisi kestämään tuossa merkillisessä ”sekoitetussa” tilassaan aina Jeesuksen tuloon asti.

Tämä rautainen Rooman keisarikunta (rauta kuvaa voimaa ja suurta vähemmistöön kohdistuvaa hävitysvoimaa) koostui kahdesta pääosasta. Ja se todella oli sitä, sillä tämä valtakunta jakaantui kirjaimellisesti kahtia – itään ja länteen. Molemmat olivat hyvin voimakkaita murskaten kaiken edessään.

Mutta niinkuin kaikkien valtakuntien loisto ja voima heikkeni, niin alkoi tämäkin valtakunta kukistua. Täten Rooma kukistui. Pakanallinen, keisarillinen Rooma ei ollut enää rautaa. Se murtui. Se oli kuolettavasti haavoittunut. Rooma ei voinut enää hallita. Kaikki oli ohitse. Näin maailma ajatteli. Mutta kuinka väärässä maailma olikaan, sillä tuo pää (Rooma) vaikka se olikin haavoittunut, ei ollut kuoliaaksi haavoitettu. (Wuestin käännös Ilm. 13:3:sta: ”Ja yksi sen päistä näytti olevan kuoliaaksi haavoitettu, sen kurkku oli auki viilletty. Ja sen kuolinhaava parani. Ja koko maa seurasi hämmästyksissään villiä petoa.”)

Ihmiset katsovat Roomaan. He katsovat Italian kansakuntaa. Ja katsellessaan he eivät tajua, että Rooma tiukkoine rajoineen, missä paavilla on tosiasiallisesti eräs alue omana valtapiirinään ja se on kirjaimellisesti valtio valtiossa, ja sillä on suurlähettiläitä ja se vastaanottaa niitä. PAAVILLINEN VALHEKRISTILLINEN ROOMA (sitä jopa kutsutaan ikuiseksi kaupungiksi – miten pilkkaavaa) HALLITSEE USKONNON AVULLA JOPA VIELÄ TAITAVAMMIN KUIN SILLOIN KUN PAKANALLINEN ROOMAN KEISARIKUNTA HALLITSI PUHTAAN RAUDAN VOIMALLA. Rooma sai uutta elinvoimaa Konstantinuksen liittäessä kirkon ja valtion toisiinsa tukien sitä sotavoimillaan. Henki, joka vaikutti pakanallisessa Roomassa, on sama, joka nyt vaikuttaa valhekristillisessä Roomassa. Voitte ymmärtää asian olevan näin, koska tiedätte, ettei neljäs keisarikunta koskaan hävinnyt; se vain muutti ulkomuotoaan.

Sen jälkeen kun Nikean Kirkolliskokous oli siirtänyt poliittisen Rooman vallan kirkolle, näytti ettei mikään voisi rajoittaa sitä mitä tämä ensimmäinen kristillinen kirkko voisi tehdä. Kristityn nimi, joka alunperin sai aikaan vainoa, muuttui nyt vainoajien nimeksi. Juuri tähän aikaan Augustinus Hippolainen (joka eli 354 – 430 jKr.) esitti määräyksen, että kirkon pitäisi ja TÄYTYY käyttää väkivaltaa, jos se on tarpeellista saattaakseen lapsensa takaisin huomaansa, ja että oli sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa tappaa harhaoppiset ja luopiot. Väitellessään Donatistien kanssa hän kirjoitti: ”On todellakin parempi, että ihmiset johdettaisiin opettamalla palvelemaan Jumalaa, kuin että heidät johdetaan siihen rangaistuksen pelon tai kivun avulla, mutta tämä ei merkitse sitä, että vaikka tuo ensimmäinen tapa tuottaa parempia tuloksia, että niihin jotka eivät alistu, suhtauduttaisiin välinpitämättömästi. Sillä on osoittautunut edulliseksi monien kohdalla (niinkuin olemme todistaneet ja päivittäin käytännössä todistamme), että heitä aluksi pakotetaan pelolla tai tuskilla, niin että he jälkeenpäin tulevat opetuksen vaikutuksen alaisiksi niin että he sitten saattavat käytännössä tehdä niinkuin he jo ovat Sanasta oppineet. Vaikka ne joita on rakkaudella ohjattu oikeaan ovat parempia, niin niiden lukumäärä, joita on pelon avulla ohjattu oikeaan, on varmasti paljon suurempi. Sillä kuka voi mahdollisesti rakastaa meitä enemmän kuin Kristus, joka antoi elämänsä lampaiden edestä? Kuitenkin kutsuttuaan Pietarin ja muut apostolit pelkästään Sanallaan, tullessaan kutsumaan Paavalia, ei hän pakottanut häntä ainoastaan äänellään, vaan paiskasi hänet maahan voimallaan; ja jotta Hän voisi pakolla saada sellaisen, joka riehuu epäuskon pimeydessä, tavoittelemaan sydämen valoa, iski Hän Paavalia ensiksi ruumiillisella sokeudella. Miksei kirkko sen vuoksi käyttäisi väkivaltaa pakottaakseen kadonneet poikansa palaamaan? Herra itse sanoi: ”Menkää teille ja aitovierille ja pakottakaa heitä tulemaan sisälle. ”Miksi ei sitä valtaa, jonka kirkko aikanaan on jumalallisen määräyksen mukaan kuninkaiden uskonnollisen luonteen ja uskon vaikutuksesta saanut, käytettäsi aseena, jolla teillä ja aitovierillä olevat – toisin sanoen harhaoppiset ja lahkolaiset – pakotettaisiin tulemaan sisälle, älkööt he sitten enää pitäkö pakottamista vääränä.

Veren jano oli nopeasti kasvamassa. Väärä viinipuu houkutteli nyt Espanjassa keisari Maximusta liittymään hyökkäykseen todellisia uskovia vastaan, joilla oli Sana ja ihmeet ja merkit keskuudessaan. Tämän vuoksi muutamia Priscillianisteja tuotiin Trevesiin piispa Ithacuksen toimesta (vuonna 385). Hän syytti heitä noituudesta ja moraalittomuudesta ja monia heistä teloitettiin. Toursin Martin ja Milanon Ambrose vastustivat sitä ja rukoilivat tuskaisina vainon loppumista. Vainon jatkuessa nämä kaksi piispaa kieltäytyivät yhteistyöstä piispa Hydatuksen ja toisten hänen kaltaistensa kanssa. Kuulostaa oudolta sanoa, että Trevesin kirkolliskokous hyväksyi murhat.

Tästä ajasta lähtien ja erikoisesti pimeällä keskiajalla me näemme lihan lasten vainoavan ja tuhoavan Hengen lapsia, vaikka molemmat väittivät olevansa saman Isän lapsia samoin kuin oli laita Ismaelin ja Iisakin tapauksessa. Hengellisen turmeltuneisuuden aiheuttama pimeys tulee yhä syvemmäksi ja todellinen Jumalan valo häipyy, kunnes se hädin tuskin enää loistaa. Silti Jumalan lupaus pysyy totena: ”Valo loistaa pimeydessä ja pimeys ei voi sille mitään.” [engl. käännös]

Vielä en ole esittänyt historiasta sitä, minkä lupasin, nimittäin Nimrodin uskonnon ja kristillisen uskon toisiinsa sekoittumista. Muistanette, että ylipappi Attalus pakeni Babylonista Pergamoon ja pystytti kuningaskuntansa Rooman valtakunnan ulkopuolelle. Se kukoisti vuosien kuluessa tämän maailman jumalan hoidossa. Sarja pappikuninkaita seurasi Attalusta kunnes Attalus III: n aikana, syistä, jotka ainoastaan Kaikkivaltias Jumala tietää, hän testamenttasi kuningaskuntansa Roomalle. Silloin Julius Caesar otti haltuunsa sekä maallisen ja hengellisen kuningaskunnan, sillä hänestä tuli babylonialaisen uskonnon Pontiff Maximus ja siten pappikuningas. Tämä arvonimi siirtyi häntä seuraaville keisareille, kunnes Maximus III kieltäytyi siitä. Stevenin historian mukaan paavi otti silloin tuon keisarin hylkäämän johtoaseman ja niin on vielä tänäkin aikana tässä maailmassa pontiff, ylipappi, ja hän on todellakin ylimmäinen pappi, Pontiff Maximus. Hän kantaa kolmoiskruunua ja asuu Roomassa. Ja Ilmestyskirjan 17. luvussa Jumala ei enää viittaa Pergamoon saatanan hallituspaikkana, eikä sano saatanan asuvan siellä. Ei, valtaistuinsali ei enää ole Pergamo, vaan se on SALATTU Babylon. Se ei ole Babylonissa, vaan SALATUSSA Babylonissa. Se on seitsemän kukkulan kaupungissa. Sen pää on antikristus, sillä hän on anastanut itselleen Kristuksen aseman, Hänen, joka yksin on välimies ja joka yksin voi antaa synnit anteeksi. Todellakin, Ylimmäinen Pappi, Pontifex Maximus, on kanssamme tänäänkin.

NIKOLAIITTAIN OPPI

Ilm. 2:15: ”Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista, jota minä vihaan.”

Sana nikolaiitta tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta: nikoa, joka merkitsee hallita, ja lao, joka merkitsee maallikkokansa. Nikolaiitta merkitsee ”maallikkokansan hallitseminen”. Minkätähden tämä sitten on jotain hirveää? Koska Jumala ei ole koskaan asettanut seurakuntaansa sellaisten johtajien käsiin, joilla on poliittinen mieli. Hän on asettanut kutsumiansa, Hengellä täytettyjä miehiä huolehtimaan seurakunnastaan, sellaisia, jotka elävät Sanasta ja johtavat seurakuntalaisia ruokkimalla heitä Sanalla. Hän ei ole jakanut kansaansa eri luokkiin, niin että pyhän papiston tulisi johtaa joukkoja. Tosin johtaminen olkoon pyhä asia, mutta silloin olkoon myös koko seurakunta pyhä. Sitäpaitsi ei missään Sanassa lue, että papit ja saarnaajat olisivat välittäjiä Jumalan ja kansan välillä. Eikä siinä lue, että heidän tulisi olla erillään jumalanpalveluksensa aikana. Jumala tahtoo, että kaikki yhdessä rakastaisivat ja palvelisivat Häntä. Nikolaiittain oppi on näitä säännöksiä vastaan, sillä se erottaa saarnaajat kansasta ja tekee johtajista yliherroja eikä palvelijoita. Tämä oppi alkoi tekona ensimmäisenä seurakunta-aikana. Näyttää siltä, että ongelma kätkeytyy kahteen sanaan: vanhimmat ja kaitsijat. Vaikka itse Raamattu osoittaa, että joka seurakunnassa on monta vanhinta, alkoi joku opettaa, että yhdellä piispalla on korkeampi virka kuin toisilla ja arvovaltaa ja määräämisvaltaa vanhimpien yli. Totuus on se, että sana ’vanhin’ osoittaa, kuka ko. henkilö on, jota vastoin sana ’kaitsija’ merkitsee saman miehen virkaa eli tehtävää. Vanhin on mies, ja hänen virkansa on kaitsija. ’Vanhin’ merkitsee hyvin yksinkertaisesti miehen ikää Herrassa. Hän on vanhin, ei sentähden, että hänet olisi valittu äänestämällä tai asetettu siihen tehtävään, vaan koska hän on vanhempi. Hän on kypsempi, harjaantuneempi – ei vasta-alkaja. Hän on luotettava kokemuksen perusteella ja hänessä on todistettavasti kristityn ominaisuuksia. Mutta ei, piispat eivät pysyneet Paavalin kirjeiden opissa, vaan väärensivät hänen sanansa ihan sitä kokemusta vastaan, josta Paavali kertoi Efeson vanhimmille Miletossa (Ap.t. 20:18-36). Jakeessa 17 luemme, että vanhimmat kutsuttiin paikalle, ja jakeessa 18 heitä nimitetään kaitsijoiksi. Ja nämä piispat, joilla epäilemättä oli poliittinen mieli ja vallanhimoa väittivät, että Paavali olisi tarkoittanut sellaista, että kaitsijat olivat jotain enemmän kuin paikalliset vanhimmat, joiden virallinen tehtävä koski ainoastaan omaa seurakuntaa. Heille ’piispa’ tuli merkitsemään miestä, jolla oli laajennettu arvovalta paikallisten johtajien yli. Tällainen käsite ei ole raamatullinen eikä historiallinen, kuitenkin sellainen mies kuin Polykarpuskin, piti kiinni sellaisesta järjestöstä. Se, mikä näin ollen alkuaikana alkoi tekona, muodostui kirjaimellisesti opiksi, ja näin on tänäkin päivänä. Piispat jatkuvasti vaativat valtaa toisten yli saadaksensa heidät toimimaan omien toivomustensa mukaisesti. Tämä kieltää Pyhän Hengen johtajuuden. Pyhä Henki sanoi esim. (Ap.t. 13:2): ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Matt. 20:25-28 luemme: ”Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ’Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Ja edelleen Matt. 23:8-9: ”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.”

Valaistakseni tätä asiaa vielä enemmän sallittakoon minun antaa seuraava selitys. Muistatte, että Ilmestyskirjassa 13:3 lukee: ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” Tiedämme, että haavoitettu pää oli pakanallinen Rooman valtakunta, suuri poliittinen maailmanvalta. Tämä pää nousi uudestaan roomalais-katolisena maailmanvaltana. Huomioikaa tämä tarkoin mitä poliittinen pakanallinen Rooma teki? Mikä oli sen menestymisen perusta? Se hajoitti ja hallitsi. Rooman tapana oli hajoittaa ja hallita. Sen rautaiset hampaat repivät ja tuhosivat, ja se, jonka Rooma tuhosi, ei pystynyt enää nousemaan, minkä myös Kartagon tuho todistaa. Tämä sama rautainen luonne jatkui, kun se nousi valheellisena kirkkona, ja sen politiikka on jatkuvasti ollut sama: hajoittaa ja hallita. Se on nikolaiittain oppi, ja sitä Jumala vihaa.

On tunnettu historiallinen tosiasia, että kun tämä harhaoppi pesiytyi seurakuntaan, muutamat rupesivat tavoittelemaan piispan virkoja sillä tuloksella, että nämä virat annettiin poliittismielisille miehille, joilla oli enemmän koulutusta ja aineellista menestystä kuin muilla. Inhimillinen tieto ja ihmisten laatimat ohjelmat ottivat sen paikan, joka oli kuulunut jumalalliselle viisaudelle, ja Pyhä Henki ei saanut enää pitää valvontaa. Tämä oli todella järkyttävää ja pahaa. Piispat rupesivat väittämään, että näkyvä kristityn vaellus ei ollut tarpeellinen Sanan palveluksessa tai kirkon menoissa, sillä juhlamenot ja ulkomuodot olivat ne, jotka jotain merkitsivät. Näin pääsivät pahat miehet turmelemaan laumaa.

Tämän ihmisten laatiman opin mukana, joka merkitsi sitä, että piispat korotettiin sellaiseen arvoon, jota Raamattu ei anna heille, tuli seuraava askel: niiden tittelien jakaminen arvoasteisiin, jotka rakentuivat uskonnollisen pappisvallan perustalle. Sillä pian saatiin arkkipiispoja piispojen yli, ja kardinaaleja arkkipiispojen yli, ja Bonifatius III:n aikana saatiin paavi, pontifex, joka hallitsi heitä kaikkia.

Kun nikolaiittain oppi sai vallan ja kristinusko sekoittui babylonismiin, tuloksen täytyi olla sellainen kuin Hesekiel sen näki (Hes. 8:10) ”Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.” Ja Ilmestyskirjasta luemme (Ilm. 18:2): ”Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ’Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaijain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet. ”

Tämä nikolaiittain oppi, tämä periaate, jota kirkko seurasi, ei miellyttänyt suurta osaa kansasta, sillä he saattoivat lukea apostolien kirjeitä ja Jumalaa pelkääväisten miesten Sanan selityksiä. Mitä kirkko silloin teki? Se julisti pannaan vanhurskaat opettajat ja poltti kirjarullat. He sanoivat, että erikoinen koulutus oli välttämätön Sanan lukemiselle ja ymmärtämiselle, ja he olivat sitä mieltä, että sentähden Pietari oli sanonut, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista. Kun he olivat ottaneet kansalta pois Sanan, täytyi kansan pian kuunnella vain sitä, mitä pappi sanoi ja tehdä niinkuin hän käski. Tätä he kutsuivat Jumalan järjestykseksi ja Hänen pyhäksi Sanakseen. He vangitsivat kansan mielen ja elämän ja tekivät kansasta hirmuvaltaisen papistonsa palvelijan.

Jos vaadit todistuksia siitä, että katolinen kirkko vaati itselleen ihmisten mielen ja elämän voit lukea Theosidus X:n ensimmäisen julistuksen.

Tämä julistus annettiin tiettäväksi välittömästi sen jälkeen kuin hänet oli kastettu ensimmäiseen roomalaiseen kirkkoon: ”Me kolme keisaria toivomme, että alamaisemme lujasti pysyvät siinä uskonnossa, jonka Pyhä Pietari opetti roomalaisille, joka on uskollisesti säilytetty perinteen kautta ja jonka nyt tunnustavat Pontifeks Damasus Roomasta ja Pietari, Aleksandrian piispa, mies, joka omistaa apostolista pyhyyttä apostolien järjestyksen ja evankeliumin opetuksen mukaan. Uskokaamme yhteen jumaluuteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki, jossa pyhässä kolmiyhteydessä on sama majesteetti. Me annamme käskyn, että kaikki tämän uskon kannattajat nimitetään katolilaisiksi kristityiksi. Me leimaamme kaikki turhat toisten uskontojen kannattajat häpeällisiksi kerettiläisiksi ja kiellämme heidän hartauskokouksensa ottamasta kirkon nimeä. Sitäpaitsi he voivat ottaa huomioon, että saavat kärsiä niitä suuria rangaistuksia, joita viranomaisemme jumalallisen oikeuden kautta ja oikeasta syystä, taivaallisen viisauden johtamina, katsovat hyväksi määrätä heille…”

Ne viisitoista rikoslakia, jotka tämä keisari julisti monen vuoden aikana, riistivät evankelisilta uskovilta kaikki oikeudet harjoittaa uskoaan, erottivat heidät maallisista viroista ja rankaisivat heitä sakoilla, takavarikoimisella, maasta karkoituksella ja monissa tapauksissa jopa kuolemalla.

Tiedättekö, että meitä tänä päivänä johdetaan ihan samaa tietä?

Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu itseään äitikirkoksi. Se kutsuu itseään ensimmäiseksi ja alkuperäiseksi kirkoksi. Tämä on ihan oikein. Alkuperäinen ensimmäinen roomalainen kirkko oli se, joka lankesi ja teki syntiä. Se oli ensimmäinen, joka järjestäytyi. Siellä nikolaiittain oppi ja teot olivat löydettävissä. Kukaan ei kiellä tämän kirkon olevan äiti. Se on äiti, joka on saanut tyttäriä. Tytär on naisen synnyttämä. Helakanpunaan puettu nainen istuu seitsemällä vuorella Roomassa. Hän on portto, ja hän on synnyttänyt tyttäriä, ja nämä tyttäret ovat protestanttiset kirkot, jotka erosivat hänestä ja sen jälkeen palasivat suoraan takaisin järjestyneisyyteen ja nikolaiittain oppiin. Tätä tytärkirkkojen äitiä kutsutaan portoksi. Hän on nainen, joka uskottomuudessa on rikkonut aviolupauksensa. Hän oli antanut aviolupauksensa. Hän oli antanut aviolupauksen Jumalalle ja lähti sitten pois tehden huorin paholaisen kanssa, ja tässä huoruudentilassaan hän on synnyttänyt tyttäriä, jotka ovat hänen kaltaisiaan. Tämä äidin ja tyttärien välinen yhteys on Sanaa vastaan ja Henkeä vastaan, siis antikristus. Niin, ANTIKRISTUS.

Katson tärkeäksi mainita, että ensimmäiset piispat katsoivat olevansa Sanan yläpuolella. He kertoivat ihmisille, että he saattoivat antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi sen edestä, että he tunnustivat syntinsä. Tämä ei milloinkaan ollut totta. Toisella vuosisadalla he rupesivat kastattamaan pieniä lapsia. He tekivät näin ja kutsuivat sen uudestisynnyttäväksi kasteeksi. Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tänään niin hämmentyneitä. Jos he olivat silloin jo hämmentyneitä, – niin lähellä ensimmäistä helluntaipäivää – niin he ovat tänä päivänä äärettömän hämmentyneessä tilassa.

Oi, Jumalan seurakunta, on olemassa vain yksi toivo. Palatkaa takaisin Sanaan ja pysykää siinä.

BILEAMIN OPPI

Ilm. 2:14: ”Sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat .”

Te ette voi omata tätä nikolaiittain oppia ja samalla estää tämän toisen opin tuloa seurakuntaan. Ymmärrättehän, että jos otatte pois Jumalan Sanan ja Hengen vaikutuksen palvonnan välineenä (niiden, jotka palvelevat Minua, tulee palvella Minua Hengessä ja totuudessa), niin silloin teidän täytyy antaa ihmisille toinen palvonnan muoto vastikkeeksi, ja vastiketta kutsutaan Bileamin opiksi.

Jos aiomme ymmärtää, mitä Bileamin oppi on Uuden Testamentin seurakunnassa, niin meidän on paras palata Vanhan Testamentin seurakunnan aikaan ja katsoa, mitä se siellä oli, ja sovittaa se tähän kolmanteen ajanjaksoon ja sitten esittää sen kulku aina nykypäiviin asti.

Kertomus löytyy 4. Mooseksen kirjan luvuista 22-25. Me tiedämme, että Israel oli Jumalan valittu kansa. He olivat aikansa helluntailaisia. He olivat paenneet veren alle, ja heidät kaikki oli kastettu Punaisessa Meressä ja he astuivat pois vedestä laulaen Hengessä ja tanssien Pyhän Hengen voiman alla, naisprofeetta Mirjamin soittaessa vaskirumpua. Jonkin aikaa kuljettuaan nämä Israelin lapset tulivat Mooabiin asti. Muistanette kuka Mooab oli. Hän oli Lootin poika, jonka tämä oli saanut toisen tyttärensä kanssa, ja Loot puolestaan oli Aabrahamin veljenpoika, joten Israel ja Mooab olivat sukulaisia. Haluan teidän tietävän tämän. Mooabilaiset tunsivat totuuden elivätpä he sitten sen mukaan tai eivät.

Niin Israel tuli Mooabin rajoille lähettäen sanansaattajia kuninkaan luokse sanomaan: ”Me olemme veljiä. Salli meidän kulkea maasi läpi. Jos me tai meidän eläimemme syövät tai juovat jotakin, niin mielihyvin me maksamme siitä.” Mutta kuningas Baalak tuli hyvin jännittyneeksi. Tuon nikolaiittain joukon johtaja ei aikonut sallia seurakunnan kulkea maan halki ihmeineen ja merkkeineen sekä Pyhän Hengen ilmoituksineen, kasvot Jumalan kirkkautta loistaen. Se oli aivan liian vaarallista, sillä hän saattaisi menettää joitakin laumastaan. Niinpä Baalak kieltäytyi päästämästä Israelia kulkemasta siitä. Tosiasiassa hän pelkäsi heitä siinä määrin, että hän meni Bileam-nimisen palkkaprofeetan tykö ja pyysi häntä välittämään itsensä ja Jumalan välillä ja pyytämään, että Kaikkivaltias kiroaisi Israelin ja tekisi heidät voimattomiksi. Ja Bileam, joka oli innokas ottamaan osaa poliittisiin asioihin ja’ tulemaan suurmieheksi, oli erittäin iloinen saadessaan tehdä niin. Mutta koska hän tiesi, että hänen oli lähestyttävä Jumalaa ja päästävä Hänen puheilleen, saadakseen ihmiset kirotuiksi, sillä itsestään hän ei sitä voinut tehdä, meni hän pyytämään Jumalalta, antaisiko tämä hänelle luvan mennä. Eivätkö meidänkin aikamme nikolaiitat tee juuri näin? He kiroavat jokaisen, joka ei tahdo vaeltaa heidän tietään.

Kun Bileam pyysi Jumalalta lupaa mennä, kielsi Jumala sen häneltä. Mahtoi se kirvellä! Mutta Baalak pysyi vaatimuksessaan ja lupasi hänelle jopa suurempia palkkioita ja kunniaa. Niinpä Bileam meni takaisin Jumalan eteen. Sen olisi pitänyt riittää, että Jumala oli kerran vastannut siihen asiaan. Mutta se ei riittänyt itsepäiselle Bileamille. Kun Jumala näki hänen turmeltuneisuutensa, käski Hän Bileamin nousta ylös ja mennä. Nopeasti hän satuloi aasin ja lähti matkaan. Hänen olisi pitänyt tajuta, että tämä oli yksinkertaisesti Jumalan salliva tahto ja ettei hän kykenisi kiroamaan heitä vaikka hän menisi kaksikymmentä kertaa ja yrittäisi sitä kaksikymmentä kertaa. Kuinka Bileamin kaltaisia ovatkaan tämän päivän ihmiset! He uskovat kolmeen jumalaan, heidät kastetaan kolmeen arvonimeen, sen sijaan että heidät kastettaisiin NIMEEN, ja kuitenkin Jumala lähettää Henkensä heidän päälleen niinkuin Hän teki Bileamillekin, ja he jatkavat eteenpäin uskoen olevansa täysin oikeassa, ja todellisuudessa he ovat täydellisiä bileamilaisia. Huomatkaa Bileamin oppi. Tehkää niinkuin tahdotte. Tehkää se omalla tavallanne. Sitten he sanovat: ”Niin, Jumala on siunannut meitä. Tämän täytyy olla oikein.” Minä tiedän, että Hän on siunannut teitä. Minä en kiellä sitä. Mutta te kuljette samaa järjestöllistä tietä, jonka Bileamkin valitsi. Se on Jumalan Sanan vastustamista. Se on väärää opetusta.

Bileam meni hurjasti tietä eteenpäin kunnes Jumalan enkeli seisahtui hänen tielleen. Mutta tuo profeetta (piispa, kardinaali, puheenjohtaja, presidentti tai yleinen esimies) oli niin sokea hengellisille asioille, ajatellessaan kunniaa, mainetta ja rahaa, ettei hän voinut nähdä paljastetun miekan kanssa seisovaa enkeliä. Siinä hän seisoi tukkiakseen hullun profeetan tien. Pieni aasi näki hänet ja puikkelehti edestakaisin kunnes se lopulta rutisti Bileamin jalan kiviaitaa vasten. Aasi pysähtyi eikä suostunut lähtemään liikkeelle. Se ei voinut. Niin Bileam hyppäsi pois sen selästä ja alkoi lyödä sitä. Silloin aasi alkoi puhua Bileamille. Jumala antoi tuon aasin puhua kielillä. Tuo aasi ei ollut mikään sekasikiö; se oli alkuperäistä siementä. Se sanoi sokaistulle profeetalle: ”Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikaa tähän päivään asti? Onko minun ollut tapana tehdä sinulle näin?” Bileam vastasi: ”Kyllä, kyllä, sinä olet minun aasini ja olet kantanut minua tähän asti uskollisesti; ja jos minä en saa sinua kulkemaan, niin minä tapan sinut … hei! mitäs tämä on, minähän puhun aasille? Tämäpä hassua, olin kuulevinani aasin puhuvan ja minä vastasin sille.”

Jumala on aina puhunut kielillä. Hän puhui Belsassarin pidoissa ja sitten helluntaina. Samoin Hän tekee nytkin. Se on varoitus lähestyvästä tuomiosta.

Sitten enkeli tuli Bileamille näkyväksi. Hän kertoi Bileamille, että ilman aasia hän nyt olisi kuollut, sen takia, että hän oli kiusannut Jumalaa. Mutta kun Bileam lupasi mennä takaisin, lähetettiin hänet eteenpäin ja käskettiin puhua ainoastaan se, mitä Jumala hänelle antoi .

Niin Bileam meni sinne ja rakensi seitsemän alttaria puhtaita eläinuhreja varten. Hän tappoi oinaan esikuvana Messiaan tulosta. Hän tiesi miten tulisi lähestyä Jumalaa. Hänellä oli oikea tekniikka, muttei voimaa; samoin on nytkin. Ettekö te nikolaiitat voi nähdä tätä. Israel oli siellä laaksossa ja uhrasi samoja uhreja ja teki samoja tekoja, mutta ainoastaan toista seurasivat merkit. Ainoastaan toisella oli Jumala keskuudessaan. Muoto ei hyödytä mitään. Se ei voi ottaa Hengen ilmoitusten paikkaa. Näin kuitenkin tapahtui Nikeassa. He asettivat Bileamin opin Jumalan opin yläpuolelle. Ja he kompastuivat; niin, he kaatuivat. Heistä tuli kuolleita.

Uhrattuaan oli Bileam valmis profetoimaan. Mutta Jumala sitoi hänen kielensä niin ettei hän voinut kirota heitä. Hän siunasi heidät.

Baalak oli hyvin vihainen, mutta Bileam ei voinut tehdä mitään profetian suhteen. Pyhä Henki oli puhunut sen. Sitten Baalak käski Bileamin mennä alas laaksoon ja katsella Israelin kansan reuna-alueita nähdäkseen olisiko jokin toinen mahdollisuus kirota heidät. He käyttävät samaa taktiikkaa myös tänä päivänä kuin Baalak. Suuret kirkkokunnat katsovat alas pikkuryhmiä, ja kaiken mitä he löytävät heidän keskuudestaan, josta voi saada aikaan skandaalin, he tuovat esiin ja julistavat suurella äänellä. Jos nämä nykyaikaiset seurakuntalaiset elävät synnissä, ei kukaan puhu siitä mitään; mutta jos joku valituista joutuu vaikeuksiin niin jokainen sanomalehti kaiuttaa sitä ympäri maan. Kyllä, Israelilla oli reuna-alueensa (lihallinen). Heillä oli puolensa, jotka eivät olleet ylistettäviä; mutta huolimatta heidän epätäydellisyydestään Jumalan aivoituksen kautta, joka vaikuttaa valinnan mukaan, armosta eikä töiden vuoksi, HEILLÄ OLI PILVI PÄIVÄLLÄ JA TULIPATSAS YÖLLÄ, HEILLÄ OLI LYÖTY KALLIO, VASKIKÄÄRME JA IHMEET JA MERKIT. He olivat vahvistettuja – eivät itsessään vaan Jumalassa.

Jumala ei kunnioittanut noita nikolaiittoja millään tavalla filosofian, lakitieteen ja jumaluusopin tohtorin arvoineen sekä kaikkine hienoine organisaatioineen sen paremmin kuin sen parhaankaan mukaan, mitä ihminen voi saada aikaan; mutta Hän kunnioitti Israelia, sillä heillä oli keskuudessaan vahvistettu Sana. Varmastikaan ei Israel näyttänyt kovin hienostuneelta paettuaan kiireisesti Egyptistä, mutta se oli kuitenkin siunattu kansa. Yli kolmesataa vuotta sen ainoana työnä oli ollut karjalaumojen paimentaminen, peltotyöt ja orjuus kuolemanpelossa egyptiläisten alaisina. Mutta nyt se oli vapaa. Jumalan kaikkivaltiuden kautta se oli siunattu kansa. Varmasti Mooab katseli sitä. Kaikki muutkin kansat tekivät niin. Järjestöt tarkkaavat aina järjestäytymättömiä ja he tulevat päättäväisesti tuomaan heidät mukaan järjestöön tai tuhoamaan heidät, jos he eivät tule mukaan.

Nyt joku saattaa kysyä minulta: ”Veli Branham, mikä saa sinut ajattelemaan, että Mooab oli järjestäytynyt kun taas Israel ei ollut? Mistä sinä sellaisen ajatuksen saat?” Minä saan sen täältä Raamatusta. Se kaikki on kirjoitettu tänne. Kaikki mitä on kirjoitettu Vanhassa Testamentissa kertomuksen muodossa, on kirjoitettu meille opetukseksi, niin että voimme oppia siitä. Täällä se on, 4. Mooseksen kirjan 23. luku, jae 9: ”Minä näen sen kallioiden huipulta, minä katselen sitä kukkuloilta: katso, se on ERILLÄÄN asuva kansa, SE EI LUKEUDU PAKANAKANSOJEN JOUKKOON.” Tässä se on. Jumala katselee alas kallioiden huipulta, eikä mistään laaksosta etsien heidän huonoja puoliaan ja tuomiten heitä. Jumala näki heidät sillä tavoin kuin Hän halusi nähdä heidät – rakkauden ja armon korkeudesta. He asuivat ERILLÄÄN eivätkä olleet järjestäytyneet. Heillä ei ollut kuningasta. Heillä oli profeetta, ja Jumala oli profeetassa Hengen kautta; ja Jumalan Sana tuli profeetalle ja siten ihmisille. He eivät kuuluneet Yhdistyneisiin Kansakuntiin. He eivät kuuluneet Kirkkojen Maailmanneuvostoon, baptisteihin, presbyteereihin, helluntailaisiin tai mihinkään muuhun ryhmään. Heidän ei tarvinnut kuulua. He olivat liittyneet Jumalaan. He eivät tarvinneet neuvoja miltään neuvostoilta – heidän keskuudessaan oli ”Näin sanoo Herra”. Halleluja!

Vaikka Bileam tiesi oikean tavan lähestyä Jumalaa ja saattoi saada ilmestyksen Herralta erityisen voimavarustuksen kautta, oli hän siitä huolimatta valhejoukon piispa. Sillä mitä hän nyt teki voittaakseen Baalakin suosion? Hän muodosti suunnitelman, jonka avulla Jumala saataisiin rankaisemaan Israelia kuolemalla. Niinkuin saatanakin tiesi, että jos hän voisi vietellä Eevan (saada hänet lankeamaan lihalliseen syntiin) saisi hän siten Jumalan lausumaan Eevalle edeltä tiettäväksi tehdyn kuolemanrangaistuksen syntiä vastaan, samoin Bileamkin tiesi, että jos hän saisi Israelin tekemään syntiä, täytyisi Jumalan rangaista heitä kuolemalla. Niinpä hän suunnitteli, miten saisi israelilaiset tulemaan heidän luokseen ja tekemään syntiä yhdessä heidän kanssaan. Hän lähetti kutsut tulla Baal-Peorin juhliin (tulkaa tänne ja palvokaa meidän kanssamme). Epäilemättä Israel oli nähnyt egyptiläisten juhlia, joten he eivät pitäneet sitä erityisemmän vääränä, jos he menisivät vain katsomaan ja ehkä söisivät heidän kanssaan. (Mitä väärää on ystävyyssuhteissa? Meidän odotetaan rakastavan heitä, eikö vain, vai kuinka sitten voimme voittaa heidät?) Ystävällisyys ei ainakaan tuota vahinkoa – tai niin he ajattelivat. Mutta kun nuo seksikkäät mooabilaiset naiset alkoivat tanssia ja riisuutua samalla kun he pyörivät ympäriinsä twistaten ja tanssien rock-and-roll -tanssejaan, heräsi israelilaisissa himo ja he harjoittivat haureutta ja vihassaan Jumala surmasi heitä 24 000.

Samoin tekivät Konstantinus ja hänen seuraajansa Nikeassa ja sen jälkeen. He kutsuivat Jumalan kansan neuvotteluun. Ja kun seurakunta istui syömään ja alkoi leikkiä (ottaen osaa seurakuntajärjestelmään, seremonioihin ja pakanallisiin juhliin, jotka oli nimetty kristillisten jumalanpalvelusmenojen mukaan) se meni ansaan; se oli harjoittanut haureutta. Ja Jumala poistui sen keskeltä.

Jos joku kääntyy pois Jumalan Sanasta ja liittyy seurakuntaan Pyhän Hengen vastaanottamisen sijasta, niin hän kuolee. Kuollut! Sitä hän silloin on. Älä liity kirkkoon. Älä liity järjestöihin ja tule uskonkappaleilla perinnäissäännöillä kiedotuksi sen paremmin kuin millään muullakaan, mikä ottaa Jumalan Sanan ja Hengen paikan, tai sinä kuolet. Silloin on kaikki ohitse. Sinä olet kuollut. Iankaikkisesti Jumalasta eroitettu.

Näin on tapahtunut jokaisessa ajanjaksossa sen jälkeen. Jumala vapauttaa ihmiset. He tulevat vapaiksi veren kautta, Sanalla pyhitettyinä, tulevat kastetuiksi vedellä ja täyttyvät Hengellä; mutta hetken kuluttua ensimmäinen rakkaus kylmenee ja joku saa ajatuksen, että heidän tulisi järjestäytyä säilyäkseen ja saadakseen itselleen nimen ja he järjestäytyvät sitten toisessa sukupolvessa ja joskus ennen sitäkin. Heillä ei enää ole Jumalan Henkeä, ainoastaan palvontamuoto. He ovat kuolleita. He ovat sekoittuneet uskonkappaleiden ja muodollisuuksien kanssa, eikä heissä enää ole elämää.

Näin sai Bileam Israelin harjoittamaan haureutta. Tiesittekö, että ruumiillisen haureuden aiheuttaa sama henki, joka on järjestäytyneessä uskonnossa? Sanoin, että haureuden henki on järjestöjen henki. Ja kaikkien haureuden harjoittajien paikka on tulijärvessä. Näin Jumala ajattelee järjestöistä. Kyllä, portto ja hänen tyttärensä tulevat olemaan tulijärvessä.

Kirkkokunnat eivät ole Jumalasta. Ne eivät ole koskaan olleet eivätkä koskaan tule olemaankaan. Väärä henki erottaa Jumalan kansan pappissäätyyn ja maallikoihin; siksi se on väärä henki, koska se erottaa ihmiset toisistaan. Näin järjestöt ja kirkkokunnat tekevät. Järjestäytyessään he erottavat itsensä Jumalan Sanasta ja alkavat harjoittaa siten hengellistä haureutta.

Huomatkaa nyt, että Konstantinus antoi ihmisille erilaisia juhlia vietettäviksi. Ne olivat vanhoja pakanallisia juhlia, joille oli annettu uudet, seurakunnalta otetut nimet, tai joissakin tapauksissa ne olivat kristillisiä palvelusmenoja, jotka otettiin mukaan ja joita väärinkäytettiin pakanallisissa seremonioissa. Hän otti aurinkojumalan palvonnan ja muutti sen Jumalan Pojan palvonnaksi. Sen sijaan, että he olisivat juhlineet joulukuun 21. päivää, jolloin heillä oli tapana viettää aurinkojumalan juhlaa, muuttivat he sen joulukuun 25. päiväksi ja nimittivät sen Jumalan Pojan syntymäpäiväksi. Mutta me tiedämme Hänen syntyneen huhtikuussa, jolloin elämä tulee maassa esiin, eikä joulukuussa. Ja he ottivat Astarten juhlan ja kutsuivat sitä pääsiäisjuhlaksi, jolloin kristittyjen oletetaan juhlivan Herran kuolemaa ja ylösnousemusta. Tosiasiassa se oli pakanallinen Astarten juhla.

He sijoittivat alttareita kirkkoon. He sijoittivat sinne kuvia. He antoivat ihmisille sen, mitä he kutsuivat apostoliseksi uskontunnustukseksi, vaikka ette voi löytää sitä Raamatusta. He opettivat ihmisille esi-isien palvonnan, tehden siten roomalaiskatolisen kirkon maailman suurimmaksi spiritistiseksi kirkoksi. Kaikki saastaiset linnut olivat siinä häkissä. Ja protestantit järjestöineen tekevät samoin.

He söivät epäjumalille uhrattua. En sano, että tämä todella tarkoittaa, että he olisivat syöneet sellaista lihaa, joka oli uhrattu epäjumalille. Sillä vaikka Jerusalemin kokous oli vastustanut sitä, Paavali ei kuitenkaan välittänyt siitä paljoa, sillä hän sanoi, etteivät epäjumalat olleet mitään. Se oli omantunnon asia, paitsi silloin jos se loukkasi heikompaa veljeä ja silloin se ei ollut sallittua. Sitäpaitsi tämä ilmestys koskee pakanoita eikä juutalaisia, sillä nämä olivat pakanaseurakuntia. Minä ymmärrän tämän samalla tavoin kuin ymmärrän seuraavat Herran sanatkin: ”Ellette syö minun lihaani ja juo minun vertani, ei teillä ole elämää itsessänne. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Voitte nähdä, että tosiasiallisesti syöminen on hengellisessä mielessä osallistumista johonkin. Niinpä kun nämä ihmiset kumarsivat kuvia, sytyttivät kynttilöitä, viettäen pakanallisia juhlapäiviä, ja tunnustivat syntinsä ihmisille (mikä kaikki kuuluu perkeleen uskontoon) olivat he osallisia perkeleeseen eivätkä Herraan. He olivat epäjumalanpalvelijoita, myönsivätpä he sen tai eivät. He voivat puhua vaikka kuinka paljon siitä, että alttarit ja suitsutus ovat ainoastaan muistuttamassa heitä Herran rukouksista tai mitä he sitten ajattelevatkin sen tarkoittavan; ja he voivat sanoa, että kun he rukoilevat kuvien edessä, tapahtuu se ainoastaan asian korostamiseksi; ja että kun he tekevät synnintunnustuksia papille, niin he todellisuudessa tekevät sen Jumalalle sydämissään, ja kun he sanovat papin antavan ne heille anteeksi, se tapahtuu vain siksi, että pappi tekee niin Herran nimessä; he voivat sanoa mitä tahansa, mutta he ovat osallisia hyvin tunnetusta babylonialaisesta, saatanallisesta uskonnosta ja ovat yhtyneet epäjumaliin ja harjoittaneet hengellistä haureutta, joka merkitsee kuolemaa. He ovat kuolleita.

Näin kirkko ja valtio avioituivat. Kirkko yhtyi epäjumaliin. Valtion voiman ollessa heidän tukenaan, heistä tuntui, että ”Jumalan valtakunta on tullut ja Hänen tahtonsa on tapahtunut maan päällä.” Ei ole mikään ihme, ettei roomalaiskatolinen kirkko odota Herran Jeesuksen tuloa. He eivät usko tuhatvuotiseen valtakuntaan. Heidän tuhatvuotinen valtakuntansa on nyt täällä. Paavi hallitsee juuri nyt ja Jumala hallitsee hänen kauttaan. Kun Hän sitten heidän mukaansa ilmestyy, täytyy sen tapahtua silloin kun uudet taivaat ja uusi maa valmistetaan. Mutta he ovat väärässä. Paavi on valheseurakunnan pää, ja tuhatvuotinen valtakunta on oleva, mutta sen tapahtuessa hän ei tule olemaan siellä. Hän on oleva Jossakin muualla.

VAROITUS

Ilm. 2:16: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.”

Mitä muuta Hän voi sanoa? Voiko Jumala katsoa läpi sormiensa niiden synnin, jotka ovat maininneet Hänen nimensä turhaan. On ainoastaan yksi tapa saada osakseen armo synnin hetkellä, se on KATUMINEN. Tunnusta, että olet väärässä. Tule Jumalan luo saadaksesi anteeksiannon ja Jumalan Hengen. Tämä on Jumalan käsky. Sen tottelematta jättäminen merkitsee kuolemaa, sillä Hän sanoo: ”Minä sodin sinua vastaan suuni miekalla.” Peto aloitti sodan pyhiä vastaan, mutta Jumala alkoi sotia petoa vastaan. Ne, jotka taistelivat Sanaa vastaan, tulevat huomaamaan eräänä päivänä Sanan sotivan heitä vastaan. On vakava asia ottaa pois tai lisätä jotakin Jumalan Sanaan. Mikä muu tulee olemaan niiden kohtalo, jotka muuttivat sen ja tekivät sille niinkuin heitä miellytti, kuin kuolema ja turmio? Mutta vielä Jumala armossaan huutaa: ”Katukaa!” Oi, kuinka suloiset ovat katumuksen ajatukset. Tulen tyhjin käsin ja tartun yksinkertaisesti ristiisi. Tuon Sinulle sukuni. Kadun sitä, että olen sellainen kuin olen sekä sitä, mitä olen tehnyt. Nyt turvanamme on veri, ei mitään muuta kuin Jeesuksen veri. Kumpi on meidän osamme? Katumus vaiko kuoleman miekka? Se riippuu sinusta.

PALKINTO

Ilm. 2:17: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.”

Jokaisessa sanomassa, kunakin aikana on kannustus uskovalle, rohkaisten häntä olemaan voittaja ja sen kautta tulemaan Herran palkitsemaksi. Tässä jaksossa Henki lupaa salattua mannaa ja valkoiseen kiveen kirjoitetun uuden nimen.

Koska jokainen näistä sanomista on osoitettu ”enkelille” – (inhimilliselle sanansaattajalle) on hänen osanaan erittäin suuri vastuu samoin kuin ihmeellinen etuoikeus. Näille miehille Jumala antaa erityiset lupaukset, kuten kahdentoista apostolin tapauksessa oli, niin että he tulevat istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa. Sitten, muistakaa, että Paavalille annettiin erikoinen lupaus, että hän saisi esittää aikansa morsiuskansan Jeesukselle, 2. Kor. 11:2: ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” Näin tulee olemaan jokaisen sanansaattajan laita, joka on ollut uskollinen oman hetkensä ja aikakautensa Sanalle. Näin tulee olemaan viimeisenäkin aikana. Tulee olemaan sama erityinen palkinto, joka annettiin Paavalille. Luulen, että useimmat teistä muistavat minun sanoneen, että olen aina pelännyt kuolla ja kohdata Herran, jos Hän ei olisikaan tyytyväinen minuun, koska niin monta kertaa olen pettänyt Herran. Ajattelin sitä eräänä aamuna ollessani vuoteessa, ja yhtäkkiä näin mitä erikoisemman näyn. Sanon, että se oli erikoinen, sillä minulla on ollut tuhansia näkyjä, mutta ainoassakaan niistä en ole näyttänyt jättävän ruumistani. Mutta siinä minut temmattiin ylös; ja katsoin taakseni nähdäkseni vaimoni ja näin ruumiini makaavan siinä hänen vieressään. Sitten huomasin olevani kauneimmassa paikassa mitä koskaan olen nähnyt. Se oli paratiisi. Näin joukoittain kauneimpia ja onnellisempia ihmisiä, mitä koskaan olen nähnyt. He kaikki näyttivät niin nuorilta – noin 18 – 21 vuoden ikäisiltä. Heidän joukossaan ei ollut harmaapäisiä, epämuodostuneita eikä yhtään ryppyistä. Nuorten naisten tukka ulottui heidän vyötäisilleen asti ja nuoret miehet olivat niin komeita ja voimakkaita. Oi, kuinka he toivottivat minut tervetulleeksi. He syleilivät minua ja kutsuivat minua rakkaaksi veljekseen ja kertoivat minulle kuinka iloisia he olivat nähdessään minut. Ihmetellessäni keitä nämä ihmiset olivat, joku minun vierelläni sanoi: ”He ovat sinun väkeäsi.”

Olin niin hämmästynyt, että kysyin: ”Ovatko nämä kaikki Branhameita?”

Hän sanoi: ”Ei, he ovat sinun käännyttämiäsi.” Sitten hän osoitti erästä naista ja sanoi: ”Katsopa tuota nuorta naista, jota hetki sitten ihaillen katselit. Hän oli 90 vuotta vanha, kun voitit hänet Herralle.”

Minä sanoin: ”Voi, ajatelkaa, että tätä minä pelkäsin.”

Sitten mies sanoi: ”Me lepäämme täällä odottaessamme Herran tuloa.”

Minä vastasin: ”Minä haluan nähdä Hänet.”

Hän sanoi: ”Sinä et voi nähdä Häntä juuri nyt, mutta Hän tulee pian, ja Hän tulee silloin ensiksi sinun tykösi, ja sinut tuomitaan julistamasi evankeliumin mukaan, ja me tulemme olemaan sinun alaisiasi.”

Minä sanoin: ”Tarkoitatko, että minä olen vastuussa näistä kaikista?”

Hän sanoi: ”Jokaisesta. Sinä synnyit johtajaksi.”

Minä kysyin häneltä: ”Tuleeko jokaisella olemaan sama vastuu? Kuinka on pyhän Paavalin laita?”

Hän vastasi minulle: ”Hän on vastuussa omasta ajastaan.”

”No”, minä sanoin, ”minä olen saarnannut samaa evankeliumia kuin Paavalikin.” Ja kansanjoukko huusi: ”Me luotamme siihen.”

Ymmärrän, että Jumala tulee antamaan erityisen palkkion sanansaattajilleen, jotka ovat uskollisesti suorittaneet velvollisuutensa, jotka Hän on antanut heille. Jos he ovat vastaanottaneet Sanan ilmestyksen omalle ajalleen ja saarnanneet sen uskollisesti aikanaan ja eläneet saarnaamansa mukaan, tulevat he saamaan suuren palkkion.

Ajatellessamme nyt tätä, katsokaamme taas tätä jaetta: ”Minä annan hänelle salattua mannaa.” Me kaikki tiedämme , että manna oli enkelien ruokaa, sitä Jumala lähetti alas maan päälle Israelille heidän vaelluksensa aikana. Se oli täydellistä ruokaa. Oli hämmästyttävää, kuinka tuo pieni ruokamäärä piti heidät täydellisesti terveinä. Kukaan ei sairastunut. Siinä oli kaikki, mitä he tarvitsivat. Kun liitonarkki valmistettiin, laittoivat he hieman tuota mannaa siihen. Sitten arkki pantiin esiripun taakse ja ainoastaan ylimmäinen pappi uskalsi lähestyä sitä ja silloin hänellä täytyi olla uhriverta mukanaan. Taivaan leipä, jota manna kuvasi, tuli eräänä päivänä alas ja tuli elämäksi kaikille, jotka uskoivat Häneen. Hän sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” Lähtiessään pois jätti Hän meille Sanansa: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

Hänen Sanansa oli leipä. Se oli täydellinen manna; jos joku sen mukaan elää, ei hän koskaan kuole. Mutta pian apostolien kuoleman jälkeen kukaan ei näyttänyt tuntevan tarkkaa totuutta ja lyhyessä ajassa tämä manna näytti tulleen kätketyksi ihmisiltä. Mutta tänä aikana Jumala alkoi ilmestyksen kautta antaa takaisin sitä, mikä oli Ilmestyskirjan 10:7 jakeen mukaan salattua tähän lopunaikaan asti, jolloin tulisi profeetta, joka paljastaisi kaikki nämä salaisuudet ja sen jälkeen Herra tulee. Sanon, että jokaisessa jaksossa sanansaattajat vastaanottivat salatun totuuden. Mutta he eivät saaneet sitä ainoastaan itselleen. Vaan oli niinkuin silloin kun opetuslapsia käskettiin ruokkimaan kansanjoukot leivillä ja kaloilla; Jeesus antoi heille murretun leivän, ja he antoivat sen vuorostaan ihmisille. Jumala antaa salattua mannaa voittajille. Toisin ei voi olla. Hän ei paljasta aarteitaan niille, jotka halveksivat sitä, mikä jo on paljastettu.

Se, mitä olen sanonut kunkin seurakuntajakson sanansaattajista ja siitä, että he vastaanottivat Jumalalta osan helluntain alkuperäisestä totuudesta, on kuvattu Vanhassa Testamentissa, jossa Moosesta käskettiin ottamaan goomermitallinen mannaa ja asettamaan se kultaisessa astiassa esiripun taakse kaikkeinpyhimpään. Jokaisen sukupolven ylipappi saattoi astua sinne uhriveden kanssa. Sitten hän saattoi ottaa pienen palan tuota mannaa (sillä se ei turmeltunut) joka oli osa alkuperäistä mannaa ja syödä sen. Nyt annettiin jokaisessa jaksossa Herran sanansaattajalle Jumalan ilmestys tuota erityistä ajanjaksoa varten. Kun sanansaattaja oli valaistu totuudella, saattoi hän julistaa tuon totuuden ihmisille. Ja ne, joiden korvat Henki oli avannut, kuulisivat tuon totuuden, uskoisivat sen ja eläisivät sen mukaan.

Sitten siihen sisältyy ajatus osallistumisesta salattuun mannaan tulevaisuudessa. Ajattelen, että se tulee olemaan ikuinen osallisuus Jeesuksen Kristuksen ilmestykseen, ikuisuudessa. Kuinka muutoin me alkaisimme tuntea Hänen olemuksensa tutkimattomia rikkauksia? Kaikki, mitä me olemme halunneet tietää, kaikki meidän vastauksettomat kysymyksemme, kaikki tämä tullaan paljastamaan. Me tulemme vastaanottamaan tämän Kristukselta, joka on meidän elämämme. Oi, joskus me ajattelemme tunteaksemme hieman Häntä ja Hänen Sanaansa täällä alhaalla, ja se on hyvä, se saa meidät iloitsemaan; mutta silloin kun ruumiimme muuttuu, tuo Sana ja Hän tulevat olemaan edessämme sellaisia, ettemme koskaan ole uneksineetkaan sellaista mahdolliseksi.

Tässä sanotaan myöskin, että Hän antaa voittajalle valkoisen kiven ja sen sisälle (ei sen päälle) kirjoitetun uuden nimen, jonka ainoastaan sen omistaja tietää. Ajatus uudesta nimestä on tuttu. Abramista tuli Aabraham, Saaraista Saara, Jaakobista tuli Israel, Simonista Pietari, ja Sauluksesta tuli Paavali. Nämä nimet joko toivat muutoksen tai ne annettiin tapahtuneen muutoksen takia. Vasta kun Herra oli antanut Abramille ja Saaraille uudet nimet olivat he valmiit vastaanottamaan tulevan pojan. Jaakobin tapauksessa, hänen oli ensin voitettava, ja sitten häntä kutsuttiin ruhtinaaksi. Simonin ja Sauluksen tapauksessa, heidän nimensä muutettiin, kun he olivat vastaanottaneet Herran. Ja tänäkin päivänä on jokaisen todellisen uskovaisen nimi muutettu. Me olemme kristittyjä. Se on meille kaikille yhteinen. Mutta eräänä päivänä tapahtuu vielä toinenkin muutos, tulemme aivan varmasti vastaanottamaan uuden nimen. Se voi hyvinkin olla meidän todellinen ja alkuperäinen nimemme, joka oli kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa maailman perustamisesta lähtien. Hän tietää tuon nimen, vaikka me emme tiedäkään. Kuitenkin eräänä päivänä Hänen hyvän mielisuosionsa mukaan tulemme mekin tietämään sen.

Valkoinen kivi. Kuinka kaunista. Tämä on toinen kuvaus pyhästä, joka Jumalan kädestä saa hyvityksen maan päällä häntä kohdanneista koettelemuksista. Tiedättehän, että Konstantinuksen jälkeen valheseurakunta saattoi ojentaa kätensä valtion aarteisiin ja siten aikaansaada kauniita rakennuksia, jotka olivat täynnä kauniita patsaita. Nämä valkoisesta marmorista tehdyt patsaat olivat todellisuudessa roomalaisia epäjumalankuvia, jotka oli nimetty uudestaan pyhien mukaan. Kirkot ja kalustus olivat poikkeuksellisen kauniita, kuten saatamme tänäkin päivänä havaita. Mutta Jumala ei ollut siellä. Missä Jumala oli? Hän oli pyhiensä kanssa jossakin pienessä kodissa tai luolassa, tai jollakin koskemattomalla vuoristoalueella, missä he piileskelivät valheseurakunnan jäseniä. Heillä ei ollut kauniita rakennuksia, viittapukuisia kuoroja, hienoja vaatteita, tai muuta maailmallista vetovoimaa. Mutta tässä erityisessä lupauksessaan kaikkien aikojen Jumala julistaa, että Hän antaa heille suuren ja kauniin palkinnon, joka kestää iankaikkisesti. Halveksikoot rikkaat köyhiä. Antakoot he suuria summia seurakunnille, että se puolestaan kunnioittaisi lahjoittajaa asettaen marmorilaatan tai jonkin kuvapatsaan yleisön nähtäväksi, jotta kaikki häntä kiittäisivät. Eräänä päivänä kaikkinäkevä ja kaikkitietävä Jumala on vielä kerran ylistävä leskeä, joka antoi kaikkensa, vaikka se olikin vain kaksi ropoa, ja Hän itse on palkitseva hänet taivaan aarteilla.

Niin, salattu manna ja valkoiseen kiveen kirjoitettu uusi nimi. Kuinka hyvä Herra onkaan meille palkitessaan meidät niin ihmeellisesti, vaikka me olemme niin ansiottomia. Oi, minä haluan olla joka hetki valmis tekemään Hänen tahtonsa ja keräämään aarteita taivaaseen.

CAB-08 LUKU 8 – FILADELFIAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 8 – The Philadelphian Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 8: Filadelfian seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:7-13

Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:

Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.

Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

FILADELFIAN KAUPUNKI

Filadelfia oli n. 120 km kaakkoon Sardeesta. Se oli Lyydian toiseksi suurin kaupunki. Se oli rakennettu useille kukkuloille kuuluisalla viiniä kasvavalla alueella. Sen kolikoissa oli Bacchuksen pään ja Baccanden (Bacchuksen papittaren) kuva. Kaupungin väestö käsitti juutalaisia, juutalaiskristittyjä ja kääntyneitä pakanoita. Kaupunki kärsi useista maanjäristyksistä, mutta silti sen kestoaika oli seitsemästä Ilmestyskirjassa kuvatuista kaupungeista pitkäaikaisin. Itse asiassa kaupunki vieläkin on olemassa turkkilaisella nimellä Alasehir, joka tarkoittaa Jumalan Kaupunki.

Painetuista kolikoista voi päätellä, että kaupungin jumala oli Bacchus. Bacchus on sama kuin Ninus tai Nimrod. Hän on surkuteltava, vaikka useimmat meistä ajattelevat häntä juominkien ja humaltumisen yhteydessä.

Minkä kuvan tämä tuokaan mieliimme. Tässä on kolikko, jonka toisella puolella on jumala ja toisella papitar tai naisprofeetta. Heitäpä nyt kolikko ilmaan. Onko sillä merkitystä, mikä puoli edellä se tulee alas? Ei varmasti, se on yhä sama kolikko. Sellainen on roomalainen uskonto Jeesuksesta ja Mariasta.

Mutta me emme ajattele ainoastaan Roomaa. Ei, ei ole olemassa ainoastaan suurta porttoa. Varmasti ei; sillä hän, haureutensa kautta, on tullut äidiksi. Hänen tyttärensä ovat nyt saman rahanlyönnin kolikkoja. Kolikon toiselle puolelle he ovat piirtäneet kuvan Jeesuksen palvonnasta ja toiselle puolelle heidän papittarensa tai myös naisprofeettansa kuvan. Ja hän kirjoittaa uskontunnustuksensa ja oppinsa ja myy ne ihmisille pelastuksen sijasta väittäen, että hänellä ja yksin hänellä on todellinen valo.

Kuinka merkittävää onkaan se, että kolikko luonnehtii tätä seurakuntajaksoa. Sillä äiti ja tyttäret ostavat taivaspaikkoja. Ei veri vaan raha on lunastushinta. Ei Henki vaan raha on se voima, joka kuljettaa heitä eteenpäin. Tämän maailman jumala (mammona) on sokaissut heidän silmänsä.

Mutta heidän kaupankäyntinsä on pian päättyvä, sillä tämä on se seurakuntajakso, jossa Henki huutaa: ”Katso, minä tulen pian.” Niinpä, tule pian, Herra Jeesus!

SEURAKUNTAJAKSO

Filadelfian seurakuntajakso kesti vuodesta 1750 noin vuoteen 1906. Tätä ajanjaksoa on kutsuttu kaupungin nimen mukaan veljellisen rakkauden ajanjaksoksi, kuten Filadelfia merkitsee: ”Veljesrakkaus”.

SANANSAATTAJA

Tämän ajanjakson sanansaattaja oli epäilyksettä John Wesley. Hän syntyi Epworthissa kesäkuun 17. päivänä 1703, ja oli yksi niistä yhdeksästätoista lapsesta, jotka syntyivät Samuel ja Susanna Wesleylle. Hänen isänsä oli Englannin kirkon kappalainen; mutta on enemmän kuin todennäköistä, että Johnin uskonnollinen mielenmuutos perustui enemmän hänen äitinsä esimerkilliseen elämään kuin hänen isänsä teologiaan. John oli lahjakas oppilas. Hänen ollessaan Oxfordissa hän ja Charles liittyivät erääseen ryhmään, joka oli hengellisesti harjoitettu palvelemaan Jumalaa, paremminkin kokemuksellisen totuuden elämisen perusteella kuin opin tekemisellä mittapuukseen. He kehittivät hengellisen ohjeen teoista, kuten esim. köyhien avustamisesta ja sairaiden ja vankien luona vierailemisesta. Tästä syystä heitä kutsuttiin metodisteiksi, ja muilla vastaavilla nimityksillä. Nyt John oli riittävän vakuuttunut näkynsä kautta siitä, että maailman kansat tarvitsivat uskontoa, niin että hän meni Amerikkaan (Georgia) lähetyssaarnaajaksi intiaanien keskuuteen. Matkallaan sinne hän havaitsi, että monet laivan matkustajista olivat moraviaaneja. Näiden sävyisyys, rauhallisuus ja rohkeus kaikissa olosuhteissa tekivät häneen syvän vaikutuksen. Huolimatta itsekieltäymyksistä ja kovasta työstä hänen työskentelynsä Georgiassa epäonnistui. Hän palasi Englantiin itkien: ”Minä menin Amerikkaan käännyttämään intiaaneja, mutta voi, kuka käännyttää minut?”

Lontoossa hän tapasi jälleen moraviaanit. Peter Boehler osoitti hänelle pelastuksen tien. Hän todella syntyi uudesti veljensä Charlesin kauhuksi ja ilmeiseksi ärtymykseksi, joka ei voinut ymmärtää, kuinka sellainen hengellinen mies kuin John saattoi sanoa, että hänen välinsä Jumalan kanssa eivät aikaisemmin olleet kunnossa. Ei kuitenkaan vienyt kauan, kun myös Charles pelastui Jumalan armosta.

Wesley alkoi nyt saarnata evankeliumia noissa saarnatuoleissa Lontoossa, joihin hänellä aikaisemmin oli pääsy, mutta pian hänet potkittiin niistä pois. Tähän aikaan hänen vanha ystävänsä, George Whitefield, tuli hänelle hyväksi avuksi, sillä hän kutsui Johnin auttamaan häntä saarnaamisessa kentillä, missä tuhannet kuuntelivat Sanaa. Aluksi Wesley suhtautui epäluuloisesti ajatukseen, että hänen tulisi saarnata ulkona jossakin rakennuksessa saarnaamisen sijasta, mutta kun hän näki väkijoukot ja evankeliumia saarnattavan Hengen voimassa, hän alkoi kokosydämisesti saarnata tällä tavoin.

Työ alkoi pian laajeta sellaisiin mittasuhteisiin, että hän alkoi lähettää useita maallikkoja saarnaamaan Sanaa. Tämä näytti samanlaiselta kuin helluntaina, jolloin Henki herätti miehiä voimalla saarnaamaan ja opettamaan Sanaa melkein yötä päivää.

Väkivaltainen vastustus kohdistui hänen työhönsä, mutta Jumala oli hänen kanssaan. Hengen vaikutus tuli mahtavalla tavalla esiin, ja usein sellainen vakuuttuneisuuden henki sai valtaansa ihmiset, niin että heiltä katosi voima ja he saattoivat kaatua maahan itkien syntejänsä suuressa hädässä.

Wesley oli huomattavan vahva mies. Hän sanoo itsestään, että ei voi muistaa, että hän olisi tuntenut heikkoutta edes neljännestuntia syntymänsä jälkeen. Hän ei nukkunut enempää kuin kuusi tuntia vuorokaudessa; koko palvelutehtävänsä ajan hän nousi ajoissa käytännöllisesti katsoen joka päivä kello viiden aikaan, ja hän saarnasi jopa neljä kertaa yhtenä päivänä, niin että hänellä vuoden kuluessa oli yli 800 saarnaa.

Hän matkusti useita tuhansia kilometrejä samoin kuin hänen avustajansa, jotka veivät evankeliumia lähelle ja kauas. Itse asiassa Wesley matkusti yli 7000 km vuodessa hevosella.

Hän oli uskovainen Jumalan voimassa, ja hän rukoili sairaitten puolesta suurella uskolla ja ihmeellisillä tuloksilla.

Monissa hänen kokouksissaan nähtiin hengellisten lahjojen ilmenevän.

Wesley ei suosinut organisaatiota. Hänen työtoverinsa muodostivat ”Yhdistyneen Seuran”, joka koostui ryhmästä miehiä, joilla oli muoto, ja jotka etsivät jumalallista voimaa, kokoontuneina yhteen rukoillakseen yhdessä, vastaanottaakseen kehoituksen Sanan ja tarkkaillakseen toinen toisiaan rakkaudessa, niin että he auttaisivat toinen toisiaan kasvamaan pelastukseen. ”Ainoa ehto niille, jotka tulivat mukaan oli se, että heidän tulisi olla niitä, joilla oli halu paeta tulevaista vihaa, ja pelastua synneistänsä.” Ajan kuluessa he kehittivät itselleen jyrkkiä sääntöjä, joita he käyttivät itsekuriin sielujensa parhaaksi. Wesley tajusi, että hänen kuolemansa jälkeen tämä liike saattaisi organisoitua, ja Jumalan Henki saattaisi jättää heidät kuolleeseen muotoon. Hän huomautti kerran, että hän ei pelännyt sitä, että metodisti-nimi tulisi häviämään, vaan sitä, että Henki saattaisi jättää heidät.

Elämänsä aikana hän olisi voinut saavuttaa paljon rikkautta; mutta sitä hän ei tehnyt. Hänen suosituin sanontansa raha-asioissa oli: ”Pidä kaikki, minkä voit, säästä kaikki, minkä voit ja anna kaikki, minkä voit.” Kuinka outoa Wesleylle olisikaan tulla takaisin ja nähdä tuo kirkkokunta, joka tänään kantaa metodistien nimeä. He ovat rikkaita – äärettömän rikkaita. Mutta John Wesleyn elämä ja voima puuttuvat.

Huomioitakoon myös, että Wesley ei koskaan halunnut rakentaa mitään kirkkokunnalliselle tai lahkolaisperustalle. Vaikka hän itse oli Armenialainen uskossaan, hän ei halunnut erottaa itseään veljistä opin perusteella. Hän oli Jaakobin hyvä oppilas: Hän perusti iankaikkisen elämänsä uskoon ja töihin, tai elämän elämiseen, mieluummin kuin yksinkertaisesti hyväksymällä uskontunnustuksen tai opillisen rakennelman.

John Wesley kuoli 88 vuoden ikäisenä, palveltuaan Jumalaa tavalla, jolla vain harvat edes uskaltaisivat ajatella palvelevansa Häntä.

TERVEHDYS

Ilm. 3:7: ”Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:”

Oi, kuinka kauniit nuo sanat ovatkaan. Kuinka majesteetillinen on jo niiden sointukin. Kuinka sävähdyttävää onkaan ajatella, että kaikki nuo kuvaukset voidaan soveltaa yhteen henkilöön. Kuka uskaltaisi sanoa itsestään sellaisia asioita paitsi Jeesus Kristus, kirkkauden Herra. Uskon, että avain noiden ihmeellisten, kuvaavien lauseiden tulkintaan löytyy jakeesta yhdeksän: ”Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.” Sanon, että tämä jae on avain, koska se käsittelee juutalaisia, jotka ovat aina kutsuneet itseään Jumalan lapsiksi siinä mielessä, että se sulkee pois kaikki muut. He ristiinnaulitsivat ja tappoivat Herran Jeesuksen Kristuksen. Heidän kauhea tekonsa tuotti heidän oman verensä heidän päänsä päälle vuosisatojen ajaksi. Kaikki tämä sen tähden, että he kielsivät Jeesuksen Messiaanaan, joka Hän todella oli. Heille Hän ei ollut se tuleva, Daavidin Poika; heille Hän oli Beelsebul, tai joku epävanhurskas, joka oli sopiva vain tuhoa varten. Mutta ei niin. Hän oli todella Immanuel, lihassa julkitullut Jumala. Hän on todellakin Messias. Varmasti Hän oli täsmälleen se, jonka Hän nyt sanoo itsensä olevan. Siinä Hän on, sama Jeesus – JEESUS KRISTUS, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuo Pyhä, joka seisoi lampunjalkojen keskellä on aivan sama Jeesus, joka käveli Galilean rannoilla, joka paransi sairaat, joka herätti kuolleet, ja joka huolimatta kiistämättömistä todisteista ristiinnaulittiin ja tapettiin. Mutta Hän nousi jälleen, ja istuu nyt Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa.

Juutalaiset eivät silloin kutsuneet Häntä pyhäksi. He eivät kutsu Häntä pyhäksi nyt. Mutta Hän on se PYHÄ. Psalmi 16:10: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.”

He etsivät vanhurskauttansa laista, ja epäonnistuivat surkeasti, sillä lain kautta ei mikään liha voi tulla vanhurskaaksi. Lain kautta ei kukaan ihminen voi tulla pyhäksi. Pyhyys on Herrasta. 1. Kor. 1:30: ”Mutta HÄNESTÄ on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.” 2. Kor. 5:21: ”Että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” Asetelma oli Kristus tai tuho, ja he tulivat tuhon omiksi, koska he kielsivät Hänet.

Ja tuon ajan kuten tämänkin päivän ihmiset ovat tekemässä saman erehdyksen. Kuten juutalaiset etsivät turvaa synagoogan palvelusmuodosta, niin Filadelfian seurakuntajakson aikana he etsivät turvapaikkaa seurakunnasta. Mutta seurakuntaan liittymisellä ei ole merkitystä. Elämä ei ole seurakunnassa. Elämä on Kristuksessa. 1. Joh. 5:11-12: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” Ihminen tulee pyhäksi Hengen kautta. Pyhyyden Henki, joka nosti Jeesuksen kuolleista, on se, joka asuu meissä, ja tekee pyhyydellään meidät pyhiksi.

Siinä Hän seisoo, tuo PYHÄ. Ja me tulemme seisomaan Hänen kanssaan puettuina Hänen vanhurskaudellaan, pyhinä Hänen pyhyydessään.

Tämä on kuudes seurakuntajakso. Jumalan silmissä aika on kulumassa loppuun. Pian Hän on tuleva takaisin. Pian kuuluu huuto, kun Hän tulee: ”Joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.

Oi, minä olen niin iloinen, että minun pyhyyteni ei ole minusta itsestäni. Olen iloinen, että minä olen Kristuksessa, ja että kaikki Hänen ihmeellisen vanhurskautensa ominaisuudet on suotu minulle, niin todellakin annettu minulle. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

”Näin sanoo Pyhä, Totinen.” Nyt tämä sana: ”Totinen”, on hyvin ihmeellinen sana. Se ei merkitse totuutta vastakohtana valheelle. Se ilmaisee täydellistä tajuamista vastakohtana osittaiselle tajuamiselle. Esimerkiksi muistutamme mieliin, mitä Jeesus sanoi Joh. 6:3: ”Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.” Joh.15:1″Minä olen totinen viinipuu.” Hebr. 9:24: ”Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.” 1. Joh. 2:8: ”Koska pimeys on jo kadonnut ja totinen valkeus loistaa.”

Koska tämä Sana todellakin ilmaisee täydellistä tajuamista vastakohtana osittaiselle tajuamiselle kuten näissä jakeissa kuvataan, me voimme nyt ymmärtää paremmin kuin milloinkaan ennen eron vertauskuvan ja todellisen välillä, todellisuuden ja varjon välillä. Otetaanpa esimerkiksi taivaallinen manna. Jumala lähetti enkelien leipää Israelille alas taivaasta. Mutta tuo leipä ei tyydyttänyt. Se oli hyvää vain yhden päivän ajan. Ne, jotka söivät, olivat taas nälkäisiä jo seuraavana päivänä. Jos sitä jätettiin jäljelle, se pilaantui. Mutta Jeesus on TOTINEN leipä taivaasta, josta manna oli vain esikuva. Ja jos joku syö sitä LEIPÄÄ, joka tuli alas taivaasta, hän ei enää koskaan ole nälkäinen. Hänen ei tarvitse tulla takaisin ja syödä uudestaan. Sillä hetkellä, kun hän tuli osalliseksi siitä, hänellä oli iankaikkinen elämä. Tässä todellakin oli TODELLISUUS. Enää ei tarvittu varjoa. Ei tarvittu osittaista pelastumista. Tässä se on KOKONAAN. Aivan niinkuin Jeesus ei ole osa Jumalasta; Hän ON Jumala.

Kukaan ei voi kieltää, että Israelilla oli valo. He olivat ainoa kansa, jolla oli valo kansakuntana. Oli kuin Egyptissä, silloin kun siellä oli niin pimeää, että sen saattoi tuntea. Mutta israelilaisten kodeissa oli valo. Mutta nyt totinen valo on tullut. Jeesus on maailman valo. Mooses ja profeetat toivat valon Kirjoitusten avulla, ja heitä voidaan verrata Messiaaseen. Näin Israelilla oli valo. Mutta nyt valon Täyttymys on tullut, ja itse Sana on nyt murtautunut esiin Jumalan kirkkaudessa ilmoitettuna Hänen kansansa keskellä. Kuten tulipatsas valaisi yöllä, ja se oli ihmeellistä, nyt valo ja elämä olivat ilmoitetut Jumaluuden täyteydessä ruumiillisesti.

Israelilaisilla oli tapana ottaa hieho ja uhrata se alttarilla syntien anteeksisaamiseksi. Vuoden ajaksi syyllisen synnit olivat peitetyt. Mutta tuo peite ei voinut ottaa pois halua syntiin. Se ei ollut täydellinen uhri. Se oli varjo, kunnes todellinen tuli esiin. Niin joka vuosi ihmisen piti uhrata ja tulla joka vuosi takaisin, koska hänellä yhä oli sama halu syntiin. Eläimen elämä hyvitti hänen syntinsä, mutta koska se oli eläimen veri, joka vuodatettiin ja eläimen elämä, joka annettiin, se ei voinut tulla takaisin ihmisen ylle. Jos se olisikin tullut takaisin, se ei kuitenkaan olisi hyödyttänyt. Mutta kun Kristus, täydellinen uhri, oli annettu, ja Hänen verensä oli vuodatettu, niin se elämä, joka oli Kristuksessa, tuli takaisin katuvan syntisen ylle ja koska tämä elämä oli Kristuksen täydellinen elämä, synnitön ja vanhurskas, silloin syyllinen saattoi olla vapaa, sillä hänellä ei ollut enää halua syntiin. Jeesuksen elämä oli tullut takaisin häneen. Tämä on se, mitä Room. 8:2 merkitsee: ”Elämän hengen laki Jeesuksessa Kristuksessa on tehnyt minut vapaaksi synnin ja kuoleman laista. ”

Mutta Jeesuksen aikaiset juutalaiset eivät halunneet hyväksyä tätä uhria. Härkien ja vuohien veri ei tehnyt ketään täydelliseksi. Se oli kerran Jumalan määräämä menettelytapa. Mutta nyt, kun Kristus ilmestyi lihassa, ja vuodatti oman verensä, on Hän poistanut synnin ja uhraamalla itsensä on tehnyt meidät täydellisiksi. Juutalaiset eivät ottaneet tätä vastaan. Mutta kuinka oli Filadelfian seurakuntajakson aikana, ja myöskin muina jaksoina? Hyväksyivätkö he todellakin tämän todellisuuden Kristuksessa? Eivät. Vaikka Luther toi esiin vanhurskauttamisen totuuden, Roomalaiskatolinen kirkko, ja sen itäinen kumppani, Ortodoksinen kirkko, silti pitäytyivät tekoihin. Teothan ovat hieno asia, mutta ne eivät pelasta. Ne eivät tee täydelliseksi. Asetelma on edelleen: Kristus tai tuho. Eikä se ole edes Kristus ja teot. Se on Kristus yksin. Tämä aika aloitti vuodet, jolloin ei uskota Kristukseen TODELLISUUTENA. Tämä aika ei laula: ”Ei mitään muuta kuin Veri”, sillä se laulaa: ”Ei mitään muuta kuin veri JA minun oma käytökseni (teot).” Minä uskon hyvään käytökseen (tekoihin). Jos olet pelastettu, sinä toimit vanhurskaasti. Me olemme jo menneet tämän ohitse. Mutta salli minun kertoa sinulle nyt: pelastus EI ole Jeesus PLUS jotakin. Se on Jeesus YKSIN. PELASTUS ON HERRASTA. Alusta loppuun se on kaikki JUMALASTA. Olkoon Hänen elämänsä minussa. Olkoon se Hänen verensä, joka puhdistaa minut. Olkoon se Hänen Henkensä, joka täyttää minut. Olkoon Hänen Sanansa minun sydämessäni ja suussani. Olkoot ne Hänen haavansa, jotka parantavat minut. Olkoon se Jeesus, ja yksin Jeesus. Eivät minun vanhurskaat tekoni. Ei. Kristus on minun elämäni. Aamen.

Minusta tuntuu siltä, että voisin vain jatkaa ja jatkaa näiden totuuksien kanssa, mutta annan sinulle vielä yhden ajatuksen. Se on eräästä ihmeellisestä laulusta, jonka A.B. Simpson on kirjoittanut:

Kerran oli siunaus,
Nyt on Herra.
Kerran oli tunne,
Nyt on Hänen Sanansa.
Kerran toivoin Hänen lahjaansa,
Nyt lahjan Antajaa.
Kerran etsin parantumista,
Nyt yksin Häntä.
Kaikki kaikessa ikuisesti;
Jeesuksesta laulan.
Kaikki Jeesuksessa,
Ja Jeesus kaikki on.

Tässä elämässä ei ole mitään, niin tyydyttävää kuin se saattaa ollakin, niin hyvää ja hienoa kuin se saattaa ollakin, mikä olisi täydellistä, mutta löydät koko täydellisyyden huipun Kristuksessa. Kaikki menettää merkityksensä Hänen rinnallaan.

”Hän, jolla on Daavidin avain.” Tämä kaunis lause seuraa ja johtuu edellisestä lauseesta: ”Hän, joka on totinen.” – Kristus, täydellinen tajuaminen osittaisen tajuamisen vastakohtana. Tässä se on. Mooses oli eräs Jumalan profeetta, mutta Jeesus (Mooseksen kaltainen) oli SE Jumalan Profeetta. Daavid (Jumalan oman sydämen mukainen mies) oli Israelin kuningas, mutta Jeesus, suurempi Daavid, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, itse Jumala. Nyt Daavid oli syntynyt Juudan heimosta, josta ei tullut pappeja, silti hän söi uhrileipää, joka oli varattu pappeja varten. Hän oli suuri soturi, joka voitti vihollisen, perustaen kansan; hän istui valtaistuimelle kuninkaana. Hän oli profeetta. Hän oli Kristuksen ihmeellinen esikuva. Jesaja 22:22 sanoo: ”Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.” Henki käyttää tätä Vanhan Testamentin viittausta, joka koskee Herraa Jeesusta Kristusta ja Hänen tehtäväänsä seurakunnassa. Se, mitä Daavidin avain tarkoitti tuona aikana, on pelkkä varjo, joka on nyt täyttynyt Jeesuksen seisoessa lampunjalkojen keskellä. Se käsittelee meidän Herraamme Hänen ylösnousemuksensa JÄLKEEN eikä Hänen maallisen vaelluksensa aikana. Mutta mitä tämä avain tarkoittaa? Vastaus löytyy avaimen ASEMASSA. Se EI ole Hänen kädessään. Se ei ole kiedottuna Hänen kaulansa ympärille. Sitä ei ole asetettu toisten ihmisten käsiin, tai muuten jae ei voisi sanoa, että HÄN YKSIN KÄYTTÄÄ TUOTA AVAINTA – SILLÄ HÄN YKSIN AVAA JA SULKEE, EIKÄ KENELLÄKÄÄN IHMISELLÄ ole tuota oikeutta paitsi Jeesuksella itsellään. Eikö tämä olekin oikein? Mutta missä tuo avain on? SE ON HÄNEN OLALLANSA. Mutta mitä tekemistä OLKAPÄÄLLÄ on tämän kanssa? Luepa Jesaja 9:5: ”Herraus on oleva Hänen hartioillaan.” Mutta mitä tämä tarkoittaa? Vastaus on tämä. Lause: ”Herraus Hänen harteillaan” johtuu idän hääseremonioista. Kun morsian on annettu yljän haltuun, hän ottaa pois huntunsa ja asettaa sen yljän hartioille, tarkoittaen tällä ei ainoastaan sitä, että hän on miehensä vallan alla – että hän on siirtänyt oikeutensa miehelleen – että mies on hänen päänsä – vaan myös, että yljällä on vastuu ja huolenpito ja että HÄN JA HÄN YKSIN – EI KUKAAN MUU – EI KUKAAN MUU MIES – EI MIKÄÄN MUU VOIMA – OMAA MITÄÄN OIKEUTTA JA VASTUUTA. Ja tämä, rakkaat ystävät, on Daavidin AVAIN. Koska Jumala on kaikkivaltias, Hän tiesi jumalallisella tarkkuudella täsmälleen, kenestä tulisi Hänen morsiamensa. Jumala valitsi hänet. Morsian ei valinnut Häntä. Hän kutsui hänet. Morsian ei tullut omine avuineen. Ylkä kuoli hänen puolestaan. Hän pesi morsiamen omalla verellään. Hän maksoi hinnan hänen puolestaan. Morsian kuuluu Hänelle ja Hänelle yksin. Morsian on annettu kokonaan Hänelle ja Hän hyväksyy tämän velvollisuuden. Ylkä on hänen päänsä, sillä Kristus on seurakuntansa pää. Niinkuin Saara kutsui Aabrahamia Herraksi, samoin myös morsian on onnellinen, että Hän on hänen Herransa. Hän puhuu ja morsian tottelee Häntä, sillä se on hänen ilonsa.

Mutta ovatko ihmiset ottaneet huomioon tämän totuuden? Ovatko he pitäneet arvossa Hänen Persoonansa, jolla yksin on täysi itsevaltius seurakuntaansa nähden? Minä sanon: ”EIVÄT”. Sillä jokaisena ajanjaksona seurakuntaa on hallinnut pappisvalta – papisto – apostolinen suksessio (seuraaminen) – sulkien armon oven siltä, jolle se kuuluisi, ja sen sijasta, että se olisi omaksunut rakkauden ja vastuun seurakunnasta, se on armottomalla kiihkolla saalistanut sitä ja tuhonnut sen. Papisto eli ylellisyydessä sillä aikaa kun taas köyhä seurakunta eli jätteistä. Eikä yksikään seurakuntajakso tehnyt toisin. Jokainen niistä sitoi itsensä organisaatioon ja antoi hallinnon ihmisille ja antoi seurakunnan tämän hallinnon alaiseksi. Jos ihmiset uskalsivat nousta tätä vastaan, heidät tukahdutettiin julmasti tai heitettiin ulos. Jokaisella kirkkokunnalla on sama henki. Jokainen kirkkokunta vannoo, että sillä on avain seurakunnan hallintoon. Jokainen kirkkokunta väittää, että se avaa oven. Mutta se ei ole totta. Se on Jeesus ja Jeesus yksin. Hän asettaa jäsenet ruumiiseen. Hän antaa heille heidän palvelustehtävänsä. Hän asettaa lahjat heidän käyttöönsä. Hän huolehtii heistä ja ohjaa heitä. Seurakunta on Hänen yksinomaisuuttaan eikä Hänellä ole ketään muuta kuin hän.

Miten kaukana todellisuudesta onkaan tämä seurakunta-aika, jossa me elämme. Ja pian lähitulevaisuudessa nämä miehet, jotka nyt väittävät puhuvansa seurakunnan puolesta, tulevat kokoontumaan yhteen ekumeniseen liikkeeseen ja asettavat elävän antikristuksen organisaationsa johtoon, mikä syrjäyttää Herran ja me tulemme löytämään Hänet (Kristuksen) seurakunnan ulkopuolelta sanomassa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20.

Mutta salli minun sanoa tämä: Meidän Herramme ei ole voitettu. Ihmiset väittävät avaavansa oven Jumalan luokse ja sulkevansa tuon oven, mutta he ovat valehtelijoita. Kaikki, minkä Isä on antanut Hänelle, tulee Hänen luoksensa, ja sitä, joka Hänen luoksensa tulee, Hän ei heitä ulos; Hän ei kadota heistä YHTÄKÄÄN. Joh. 6:37-39. Ja kun tuo viimeinen Kristuksen ruumiiseen valittu jäsen tulee sisälle, silloin meidän Herramme ilmestyy.

Daavidin avain. Eikö Daavid ollutkin Israelin kuningas – koko Israelin? Ja eikö Jeesus olekin Daavidin Poika sen tosiasian mukaan, että Hän on istuva Daavidin valtaistuimella tuhatvuotisessa valtakunnassa ja hallitseva perintöosaansa? Varmasti. Näin siis Daavidin avain merkitsee sitä, että juuri Jeesus on tuova tuhatvuotisen valtakunnan. Hän, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet on nostava omansa ylös, niin että he saavat olla osallisia Hänen vanhurskaaseen hallitukseensa maan päällä.

Kuinka ihmeellistä onkaan, että meidän Herrallamme on kaikki vastaukset. Hänessä totisesti ovat kaikki Jumalan lupaukset täytetyt. Todellakin olemalla HÄNESSÄ me olemme sen perilliset, mitä Hän on ansainnut meitä varten.

No niin, siinä Hän seisoo, Kirkkauden Herra. Kerran Isänä Hän eli enkelien, arkkienkelien, kerubien ja serafien, ja koko taivaan joukon ympäröimänä, jotka huusivat: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias.” Hänen pyhyytensä oli niin suuri, ettei yksikään ihminen voinut lähestyä Häntä. Mutta nyt me näemme Hänet seurakunnassa, Hänen jakaessansa oman pyhyytensä meidän kanssamme, kunnes me Hänessä tulemme Jumalan vanhurskaudeksi. No niin, ja siinä Hän seisoo, ”Jeesus, Koko Täydellisyys”, – Laakson Lilja, Kirkas Aamutähti, kymmentätuhatta jalompi, Alfa ja Omega, Daavidin Juurivesa, Isä, Poika ja Pyhä Henki – Kaikki Kaikissa. Jes. 9:5: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Hänessä on kaiken täyttymys (täydellisesti). Vaikka me emme kerran kunnioittaneet Häntä, nyt me rakastamme Häntä sanomattomalla ilolla ja täynnä ylistystä. Hän seisoo seurakunnan keskellä, ja me laulamme Hänen ylistystänsä, sillä Hän, Mahtava Valloittaja, on seurakunnan pää, seurakunnan, joka on Hänen morsiamensa. Hän osti tuon morsiamen. Hän omistaa hänet. Morsian on Hänen omansa ja Hänen yksin ja Hän pitää hänestä huolen. Hän on meidän kuninkaamme ja me olemme Hänen kuningaskuntansa, Hänen ikuinen omaisuutensa.

Nyt ehkä muistatte mainintani 7. jakeen alusta, kun sanoin, että jae 9 auttaisi meitä ymmärtämään sitä. Toivon, että näitte, mitä tarkoitin. Jeesus asetti itsensä eteemme pyhänä, totisena (tai ainoana todellisuutena) Daavidin avaimen haltijana, joka avaa ja sulkee. Ja se on täsmälleen totta. Nuo lauseet kuvaavat Häntä täydellisesti. Mutta Hänen päiviensä juutalaiset hylkäsivät Hänet ja kaiken, mitä Hän oli. He hylkäsivät Pelastajansa ja kaiken, mitä Hän merkitsi heille. Ja nyt nimikristityt ovat tehneet saman. He ovat tehneet tarkalleen sen, mitä juutalaiset tekivät. Juutalaiset ristiinnaulitsivat Hänet ja kääntyivät sitten todellisia uskovaisia vastaan. Nimikristityt ovat ristiinnaulinneet Hänet jälleen ja kääntyneet todellista seurakuntaa vastaan tuhotakseen sen. Mutta Jumala on totinen, ja Hän, joka on kaiken yläpuolella on vielä palaava, ja kun Hän palaa, on Hän näyttävä, kuka on ainoa Ruhtinas. Ja kun Hän osoittaa itsensä maailmalle, ja koko maailma polvistuu Hänen jalkojensa juureen, tuona aikana koko maailma tulee polvistumaan pyhien jalkojen juureen, todistaen, että nämä olivat oikeassa, kun he seisoivat Hänen kanssansa. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

AVOIMEN OVEN AIKA

Ilm. 3:8: ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.”

Tämän jakeen ensimmäinen lause: ”Minä tiedän sinun tekosi” eritellään jakeen loppuosassa, sillä heidän tekonsa ovat yhteydessä sanontojen: ’avoin ovi’, ’vähäinen voima’, ’sana ja nimi’ kanssa.

Ymmärtääksemme lauseen ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea”, merkityksen runsauden, meidän täytyy palauttaa mieliimme, mitä olemme sanoneet seurakuntajaksojen sulautumisesta toinen toisiinsa. Seurakuntajaksojen välillä tapahtuu sulautumista, tai häipymistä toinen toisiinsa, eikä jotain terävää alkua ja loppua. Erikoisesti tämä seurakuntajakso ulottuu seuraavaan eli viimeiseen seurakuntajaksoon. Eikä se ainoastaan ulotu seuraavaan jaksoon, vaan viimeinen jakso tulee monessa suhteessa yksinkertaisesti olemaan jatkoa tälle kuudennelle seurakuntajaksolle. Seitsemäs (hyvin lyhyt seurakuntajakso) kokoaa itseensä kaiken lyhyessä ajassa; jokaisen seurakuntajakson pahuuden, mutta myöskin koko helluntain todellisuuden. Kun Filadelfian seurakuntajakso on päättymäisillään, astuu Laodikean seurakuntajakso nopeasti esiin, kooten sekä lusteen että vehnän sadonkorjuuseen: ”Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani”. Matt. 13:30. Muistakaamme, että Sardeen seurakuntajakso aloitti uudistamisen, jonka täytyi jatkua, kunnes se jyvä, joka istutettiin helluntaina, kulkee täyden kiertokulun alkaen istuttamisesta, kastelemisesta, ravitsemisesta jne., kunnes se tulee takaisin täsmälleen samanlaisena, kuin alkuperäinen siemen. Sillä aikaa kun tämä tapahtuu, luste, joka myös oli kylvetty, tulee myöskin menemään oman kasvukautensa läpi ja tulee elonkorjuuseen samalla tavalla. Tämä on juuri sitä, mitä me näemme tapahtuvan. Ajatelkaamme vuodenaikoja, niin saamme oikein hyvän kuvan tästä. Kasvi, jonka näemme kasvavan täydessä voimassaan kesällä, alkaa äkkiä tehdä siementä. Emme voi aivan tarkasti sanoa, millä hetkellä kesä vaihtuu syksyyn – se vain yksinkertaisesti sulautuu siihen. Tällä tavoin myöskin seurakuntajaksoissa tapahtuu, ja erikoisesti näissä kahdessa viimeisessä.

Juuri tälle seurakuntajaksolle Jeesus sanoo: ”Minä tulen PIAN” jae 11. Tämä tekee viimeisestä jaksosta hyvin lyhyen. Laodikean jakso on nopean toiminnan jakso. Se tulee loppumaan lyhyeen.

Nyt me kiinnitämme erikoisesti huomiomme AVOIMEEN OVEEN, jota kukaan ei voi sulkea. Ensiksi haluan sanoa avoimen merkitsevän tuon ajan valtavaa lähetystyötä. Paavali kutsui uutta lähetystyö-yritystä avoimeksi oveksi. 2. Kor. 2:12: ”Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa.” Näin vertaamalla Kirjoituksiin näen, että tämä avoin ovi merkitsi evankeliumin suurinta leviämistä, mitä maailma koskaan on nähnyt.

Haluan teidän huomaavan jotakin tässä yhteydessä. Jumala toimii luvussa kolme, eikö vain? Kolmannen eli Pergamon seurakuntajakson aikana seurakunta avioitui valtion kanssa. Nikolaiittain teot olivat tulleet nikolaiittain opiksi. Tuo aika oli AVOIN OVI väärälle viinipuulle. Kun valtio kerran tuki sitä, tuli siitä tosiasiassa maailman järjestelmä, vaikka se kantoi kristillistä nimeä. Täten se levisi kuin kulovalkea. Mutta nyt, kolme seurakuntajaksoa myöhemmin, uskon pitkän ja kovan olemassaolon taistelun jälkeen tulee AVOIN OVI totuudelle. Nyt on Herran Sanan aika. Tietenkin viides seurakuntajakso asetti näyttämön tätä voimakasta liikettä varten, aivan kuten se pani alulle tutkimusmatkat, siirtomaiden asuttamisen, kirjojen painamisen jne.

Olisi ollut valtavaa, jos tämä ’avoin ovi’ olisi seurannut helluntain jumalallista esikuvaa, joka asetettiin Hebr. 2:1-4: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Nyt tiedätte, että tämä on tuo esikuva, sillä Jeesus itse sanoi niin. Mark. 16: 15-20: ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.’ Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.”

Hän ei koskaan käskenyt heidän mennä kaikkeen maailmaan, ja perustaa raamattukouluja; Hän ei myöskään käskenyt heidän jakaa kirjallisuutta. Nuo asiat ovat hyviä, mutta se, mitä Jeesus käski heidän tehdä oli SAARNATA EVANKELIUMIA – pitäytyä SANAAN – ja silloin merkit seuraisivat heitä. Aivan ensimmäinen suositus siitä, miten Jumalan Valtakuntaa tuli saarnata, annettiin silloin kun Jeesus lähetti nuo kaksitoista opetuslasta. Matt.10: 1-8 Hän antoi heille tehtävän ja ohjasi heitä tällä tavoin: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob, Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ’Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Tämä palvelustehtävä, jonka Hän heille antoi, merkitsi tosiasiassa Hänen oman palvelustehtävänsä jakamista heidän kanssaan, sillä Matt. 9:35-38 sanotaan: ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.'”

Monet ovat nykyään sitä mieltä, että vain apostoleilla oli tämä palvelustehtävä, jonka Herra Jeesus heille antoi, ja kun he kuolivat, tehtävä oli suoritettu. Näin ei kuitenkaan ole. Luuk. 10: 1-9 me huomaamme, että jo maallisen vaelluksensa päivinä Hän alkoi jakaa voimallisia palvelustehtäviä omilleen: ”Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. Ja hän sanoi heille: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’.”

Kukapa uskaltaisi kieltää Filippuksen voimallisen palvelustehtävän? Kukapa uskaltaisi kieltää Irenaeuksen, Martinin, Columban, Patrikin ja lukemattomien muiden voimalliset palvelustehtävät, joilla on ollut Jumalan voitelu yllään?

Kyllä. Raamatun tie on todellinen avoimen oven tie. Ja minä haluan lisätä oman todistukseni tähän. Syy, miksi minun täytyy tehdä näin, on se, että minä voin puhua varmuudella ainoastaan siitä, mitä Jumala on tehnyt minun omassa elämässäni. Jos siis sallitte minun sanoa henkilökohtaisen huomautukseni tässä yhteydessä, kerron teille, kuinka minä varmuudella tiedän, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja että Jumalan voima on vielä niiden käytettävissä, jotka uskovat ja vastaanottavat sen.

Lähetysmatkani aikana Etelä-Afrikassa Jumala siunasi niin, että kun tulin Durbaniin, ainoa paikka, mihin saatoin sijoittaa ihmisiä, oli valtava, maailman toiseksi suurin ravirata. Ihmisiä oli hyvinkin yli 100 000. Pitääkseen yllä lakia ja järjestystä heidän täytyi pystyttää aitoja erottaakseen eri heimot toisistaan. He sijoittivat satoja poliiseja pitääkseen väkijoukot aloillaan. Nuo nälkäiset sielut olivat tulleet monien kilometrien takaa. Sinne oli tullut eräs kuningatar Rodesiasta mukanaan 27 junavaunullista afrikkalaisia alkuasukkaita. He ponnistelivat yli peltojen ja kukkuloiden kantaen selässään monia monia kilometrejä jotakuta rakasta lähimmäistään, Joka tarvitsi apua. Koko maa oli liikkeellä voimallisten tekojen johdosta, jotka Pyhä Henki oli tuonut julki.

Eräänä iltapäivänä, kun aloin saarnata, yksi tuhansista muhamettilaisista tuli ylös korokkeelle. Kun hän seisoi edessäni, eräs muhamettilaisten keskuudessa ollut Lähetyssaarnaaja alkoi hiljaa rukoilla Herraa: ”Oi tuota rakasta sielua. Oi tuota rakasta sielua.” Hän oli ollut siellä monia vuosia, ja hänen oman todistuksensa mukaan hän oli nähnyt ainoastaan YHDEN muhamettilaisen ottaneen Jeesuksen Kristuksen vastaan Pelastajanaan. He olivat alun perin meedo-persialaisia, joiden lait eivät muutu. He ovat hyvin vaikeita voittaa. Näyttää siltä, että ”kerran muhamettilainen, aina muhamettilainen” on laki heidän keskuudessaan. No niin, kun hän seisoi edessäni, aloin puhua hänelle ja kaikille noille tuhansille tulkkien kautta. Sanoin: ”Eikö olekin niin, että lähetyssaarnaajat ovat kertoneet teille JEESUKSESTA, joka tuli pelastamaan teitä?” Teidän olisi pitänyt nähdä ihmisten katsovan toinen toisiinsa sanoessani tämän. Kun he olivat vastanneet, että asia on näin, jatkoin eteenpäin ja sanoin: ”Mutta lukivatko lähetyssaarnaajat teille tästä Kirjasta (pidin Raamattuani heidän nähtävissään), että tämä sama Jeesus oli voimallinen parantaja, ja että Hän tulisi elämään omissansa kautta aikojen, kunnes Hän tulee uudestaan ottamaan heidät luokseen? Kertoivatko he teille, että tuon saman Hengen kautta, joka oli Jeesuksessa, ja joka nyt oli heissä, he saattoivat tehdä voimallisia tekoja aivan niin kuin Jeesuskin teki? Kertoivatko he teille, että te voitte parantua, samalla tavalla kuin te voitte pelastua? Kuinka monet teistä haluaisivat nähdä tämän saman Jeesuksen tulevan alas meidän keskuuteemme, ja tekevän samoja tekoja, joita Hän teki kauan sitten ollessaan maan päällä?” He kaikki halusivat sitä. Tämä on yksi asia, josta he kaikki olivat varmasti yksimielisiä.

Sitten minä jatkoin: ”Jos Jeesus Henkensä kautta tekee sen, mitä Hän teki ollessaan maan päällä, uskotteko Hänen Sanansa silloin?” Ja siinä tuo muhamettilainen nainen seisoi minun edessäni. Henki alkoi liikehtiä minun lävitseni.

Sanoin hänelle: ”No niin, tiedät, että minä en tunne sinua. En osaa edes puhua sinun kieltäsi.” Hän myönsi tämän. Jatkoin: ”Ja mitä tulee sinun parantumiseesi, sinä tiedät, että minä en voi sitä tehdä. Mutta sinä kuulit sanoman tänä iltapäivänä ja ymmärsit minut.” Hänen intialainen tulkkinsa vastasi hänen puolestaan, että hän oli ymmärtänyt, sillä hän oli lukenut Uuden Testamentin.

Muhamettilaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä. He uskovat yhteen Jumalaan. Mutta he hylkäävät Jeesuksen Jumalan Poikana, ja sen sijaan he pitävät Muhammedia Jumalan profeettana. He sanovat, ettei Jeesus koskaan kuollut ja noussut uudestaan ylös. Heidän pappinsa ovat opettaneet tätä, ja he uskovat sen.

Sanoin: ”Mutta Jeesus kuoli ja nousi ylös haudasta. Hän lähetti Henkensä takaisin seurakuntaan. Tuo Henki, joka oli Hänessä, on nyt seurakunnassa, ja Se voi ja Se tulee tuottamaan samaa, mitä Jeesuskin. Hän sanoo Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” Nyt siis, jos Jeesus tulee ja näyttää minulle, mikä sinun vaivasi on tai minkä takia sinä olet täällä – jos Hän voi kertoa minulle, mikä sinun menneisyytesi on, varmasti silloin voit uskoa tulevaisuuteen?”

Hän sanoi tulkkinsa kautta: ”Kyllä, minä voin.”

Minä sanoin: ”Hyvä on, saakoon Hän tehdä sen.”

Nuo muhamettilaiset tarkkailivat häntä hyvin kiinteästi. He nojautuivat kaikki eteenpäin nähdäkseen, mitä tapahtuisi.

Sitten Pyhä Henki puhui: ”Sinun miehesi on lyhyt ja painavahko, ja hänellä on mustat viikset. Sinulla on kaksi lasta. Sinä olit lääkärien luona noin kolme päivää sitten ja tohtori suoritti sinulle tarkastuksen. Sinulla on kysta kohdussasi.”

Hän kumarsi päänsä ja sanoi: ”Se on totta.”

Kysyin häneltä: ”Kuinka sinä tulit minun, kristityn luokse? Minkä tähden et mennyt Muhammedin profeetan luokse?”

Hän sanoi: ”Ajattelen, että sinä voit auttaa minua.”

Minä sanoin: ”Minä en voi auttaa sinua, mutta jos vastaanotat Jeesuksen Kristuksen Pelastajanasi, Hänet, joka on täällä nyt ja tietää kaiken sinusta, niin Hän auttaa sinua.”

Hän vastasi: ”Minä hyväksyn Jeesuksen minun Pelastajanani.” Tämä teki sen. Hän parantui ja noin kymmenen tuhatta muhamettilaista tuli Kristuksen luokse tuona päivänä, koska evankeliumia saarnattiin sekä Sanalla että voimalla. Jumala ei ole koskaan käskenyt ihmisen työskennellä kolmeakymmentä vuotta ilman tuloksia. Hän antoi meille Sanan avoimen oven ja voiman, ja meidän odotetaan käyttävän näitä. Tämä antoi Paavalille hänen suuren ja vaikuttavan palvelutehtävänsä. 1 Kor. 2:4: ”Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.”

Kuunnelkaapa nyt minua. Samalla matkalla, josta äsken mainitsin, olin nousemassa lentokoneeseen New Salisburyssa Rodesiassa, kun näin neljän ihmisen ryhmän, joilla oli amerikkalaiset passit. Menin heidän luokseen ja sanoin: ”Hei siellä, näen, että teillä on amerikkalaiset passit. Matkustatteko jonnekin?”

Nuori mies vastasi minulle: ”Emme, me kaikki olemme lähetyssaarnaajina täällä.”

”Sehän mukavaa”, minä vastasin. ”Työskentelettekö te omaan laskuunne vai jonkin organisaation kanssa?”

”Me olemme metodisteja. Olemme Wilmoresta, Kentuckysta”, hän sanoi.

”Todellako, sehän on melkein minun takapihallani”, minä vastasin.

”Ette kai te vain ole tuo veli Branham, joka tulee tätä kautta?”

”Olen kyllä”, vastasin. Se hiljensi hänet. Hän ei sanonut enää sanaakaan – ja millä tavalla hän ja nuo kolme tyttöä katselivatkaan edestakaisin ja toinen toisiaan. Niinpä sanoin: ”Odottakaahan hetkinen, minä haluaisin puhua teille kaikille muutamista periaatteista, koska me kaikki olemme kristittyjä ja olemme täällä suuren asian takia. Sanoitte, että te kaikki neljä olette olleet täällä kahden vuoden ajan. Voitteko nyt sanoa Jeesuksen nimessä, että voitte osoittaa edes yhtä sielua, josta te tiedätte, että olette voittaneet hänet Herralle?” He eivät voineet tehdä sitä.

”En halua loukata tunteitanne, tytöt”, minä sanoin, ”mutta teidän kaikkien pitäisi olla kotona auttamassa äitejänne astioidenpesussa. Teillä ei ole mitään asiaa kentälle, ellette ole täyttyneet Pyhällä Hengellä ja saarnaa todellista evankeliumia Pyhän Hengen voimassa. Ellette näe tuloksia, joita Jeesus sanoi teidän tulevan näkemään, niin se johtuu siitä, että te ette saarnaa todellista evankeliumia.”

Menkäämme askel eteenpäin, ja katsokaamme, kuinka asiat saattavat olla lähetyskentällä. En sano, että se olisi näin kaikkialla, mutta pelkään, että liian monessa paikassa se on näin. Ollessani samalla matkalla kiertämässä Durbanin ympäri pormestarin kanssa, satuin näkemään alkuasukkaan, jolla oli lappu kaulansa ympärillä ja siinä hänellä oli epäjumalan kuva. Kysyin ystävältäni, mitä varten hän kantoi tuota nimilappua, ja hän sanoi, että kun alkuasukas ottaa kristinuskon vastaan, he panevat tuon lapun hänen kaulaansa. Se todellakin hämmästytti minua, sillä tässä oli mies, joka kutsui itseään kristityksi ja kantoi tuota epäjumalankuvaa. Minä kysyin: ”Kuinka se voi olla mahdollista?”

Hän sanoi: ”Minä osaan puhua hänen kieltään. Mennään kysymään häneltä.”

Niin me menimme hänen luokseen ja pormestari toimi minun tulkkinani. Minä kysyin alkuasukkaalta, oliko tämä kristitty. Hän vakuutti, että hän varmasti oli kristitty. Silloin kysyin häneltä, miksi hän kantoi epäjumalankuvaa jos hän kerran oli kristitty. Hän vastasi, että se oli epäjumalankuva, jota hänen isänsä oli kantanut ja sitten jättänyt hänelle. Kun kerroin hänelle, ettei yhdenkään kristityn pitäisi kantaa epäjumalia, hän vastasi, että tämä epäjumala oli ollut erittäin hyödyllinen hänen isälleen. Olin utelias tietämään, millä tavalla, ja hän sanoi, että eräänä päivänä kun hänen isänsä joutui leijonan väijymäksi, niin hän rakensi tulen ja puhui epäjumalalle poppamiesten opettamalla tavalla. Silloin leijona jätti hänet. Kerroin hänelle, että leijona pakeni tulta, niinkuin kaikki villieläimet. En koskaan unohda hänen vastaustaan. Hän sanoi: ”No niin, se on sillä tavalla, että jos Amoyah (henki) epäonnistuu, silloin tämä epäjumala ei epäonnistu.”

(Yksityiskohtainen selostus Afrikan kiertueelta on esitetty kirjassa: Profeetta vierailee Afrikassa.)

Tässä on suurin piirtein kaikki voima, joka suurilla määrillä kristittyjä on, koska Sanaa ei oltu tuotu heille helluntain alkuperäisen avoimen oven kautta.

Palaamme nyt takaisin Filadelfian seurakuntajakson avoimeen lähetystyöoveen. Sillä ei ollut avointa ovea voimaan, joka sillä olisi tullut olla. Huomatkaa, että tässä samassa jakeessa Hän mainitsee tämän avoimen oven. Hän sanoo: ”Sinun voimasi on vähäinen.” Se on totta. Hengen VOIMA puuttui tuona seurakuntajaksona. Sanaa kyllä saarnattiin. Se kykeni tekemään ihmisille selväksi pelastuksen tien. Mutta Jumalan suuri voima, joka toi esiin Hänen voimalliset tekonsa ja joka paljasti Hänen käsivartensa Hänen omiensa puolesta, puuttui muutamia hajanaisia ryhmiä lukuunottamatta. Kuitenkin, ylistetty olkoon Jumala, se kasvoi ja oli lisääntynyt siitä, mitä se oli ollut uskonpuhdistuksen (Lutherin) aikana.

Tämän seurakuntajakson aikana esiintyi mies, jota usein kutsutaan lähetystyön isäksi. William Carey, kyläsuutari, joka saarnasi eräässä baptistiseurakunnassa Moultonissa, Englannissa, herätti voimallisesti ihmisiä saarnaamalla: ”Jos apostoleille annettu käsky opettaa kaikkia kansoja oli kaikkia jälkeenpäin seuraavia sananpalvelijoita velvoittava maailman loppuun asti, niin oliko sitä seuraava lupaus yhtä suuressa määrin voimassa?” Häntä vastaan taistelivat calvinistit, jotka olivat menneet äärimmäisyyteen valintaopin suhteen uskoon, että kaikki, jotka on määrätty pelastumaan, TULEVAT pelastetuiksi, ja lähetystyö olisi näin ollen Hengen työtä vastaan. Mutta Andrey Fuller auttoi Careytä hänen saarnaamisessansa ja varojen hankkimisessa. Niin suuri oli heidän vaikutuksensa, että v. 1792 perustettiin yhdistys levittämään evankeliumia kaikille kansoille. Tämä seura lähetti lähetyskentälle Careyn, jota Jumala erityisesti siunasi sielujen voittamisessa Intiassa. Vuonna 1795 herännyt kristillisyys muodosti Lontoon Lähetysseuran, joka, kuten hyvin tiedämme, keräsi miljoonia puntia ja lähetti tuhansia lähetyssaarnaajia vuosien mittaan täyttämään Herran tahdon. Jumalan Henki liikkui, ja vilpittömien uskovien sydämen huuto kuului ”muidenkin lampaiden” puolesta.

”Minä olen avannut sinun eteesi oven.” Haluan katsella näitä sanoja uudestaan. Vaikka aikomukseni ei olekaan erottaa näitä sanoja lähetystyön yhteydestä, aion tällä kertaa tuoda teille ajatuksen, joka luotaa syvälle viimeiseen seurakuntajaksoon. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, tämä jakso sulautuu viimeiseen jaksoon. Juuri tässä jaksossa Jeesus sanoi: ”Minä tulen pian” (jae 11), ja viimeisessä seurakuntajaksossa Hän tulisi tekemään sen, mitä Room. 9:28 sanoo: ”Sillä Sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” Huomaa nyt, kuinka tämä Ilm. 3:8 kuuluu – ”Avoin ovi – vähäinen voima, Sana, Nimi.” Tällä avoimella ovella on tekemistä kaikkien näiden kolmen kanssa. Mitä ovi sitten merkitsee? Joh. 10:7: ”Niin Jeesus vielä sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: MINÄ OLEN LAMMASTEN OVI.” Näin se on: ’MINÄ OLEN’ ON lammasten ovi. Tämä ei ole vain hyvä vertaus. Tämä todellakin on sillä tavalla. Huomaa, että Joh. 10., kun Jeesus antaa tämän vertauksen, Hän kutsuu itseään lammasten paimeneksi. Sitten Hän kutsuu itseään oveksi. Hän on juuri se, mitä paimen on lampaille. Hän tosiaankin on heidän ovensa.

Ollessani Idässä huomasin, että illalla paimen kokosi kaikki lampaansa yhteen. Hän vei ne lammastarhaan. Sitten hän laski ne ja kun hän oli varma, että ne kaikki olivat sisällä, hän asettui makaamaan lammastarhan avoimeen oviaukkoon, ja tuli kirjaimellisesti lammastarhan oveksi. Ei kukaan voinut päästä sisään eikä ulos paitsi hänen kauttaan. Hän oli ovi. Seuraavana päivänä ollessani ajelulla jeepillä erään ystävän kanssa, huomasin, että eräs paimen alkoi johtaa laumaansa kaupunkiin. Aivan heti koko liikenne pysähtyi antaakseen lammaslauman kulkea lävitse. Idässä kaupungit eivät ole samanlaisia kuin täällä. Me pidämme kaikki tavarat kaupoissa sisällä;mutta siellä on kuin suuren farmarin pihalla: kaikki tavarat ovat ulkona jalkakäytävillä, niin että kaikki ohikulkijat voivat nähdä ja ostaa niitä. Minä ajattelin: ”Pian tässä syntyy meteli. Odotetaanpa, kun kaikki nuo lampaat näkevät tuon ruuan katukäytävillä.” Mutta kun paimen kulki edellä, nuo lampaat vain seurasivat tarkalleen paimenen joka askelta. Ne vilkuilivat kaikkia noita herkkuja, mutta ei yksikään lammas koskettanut niihin. Oi, jos vain olisin osannut heidän kieltään, olisin itse pysäyttänyt liikenteen ja saarnannut heille siitä, mitä juuri olin nähnyt.

Kun sinä olet lammas, joka kuuluu Suurelle Lammaspaimenelle, sinä seuraat tarkalleen Hänen jokaista askeltaan, aivan kuten nuo lampaat tekivät. Sinä et tunne kiusausta kääntyä syrjään jonkun suuren kirkon kukkasen takia, tai kuunnella jonkun teologian tai filosofian tohtorin ääntä, vaan sinä pysyt Lammaspaimenen kanssa. Raamattu sanoo, että lampaat tuntevat Hänen äänensä ja ne seuraavat HÄNTÄ, mutta muukalaisen ääni saa ne ainoastaan pakenemaan ja juoksemaan heidän todellisen Lammaspaimenensa luokse. Ylistys Jumalalle.

Mutta tässä ei ollut kaikki, mitä näin ja opin siellä. Eräänä päivänä sain ajattelemisen aihetta nähdessäni miehiä ulkona kaitsemassa erilaisia eläimiä. Joku kaitsi joitakin sikoja, toinen joitakin vuohia, kolmas kameleita, neljäs muuleja, jne. Niinpä minä kysyin eräältä ystävältä, joka asui siellä, miksi he kutsuivat noita miehiä. ”He ovat paimenia”, hän vastasi.

Minä en voinut hyväksyä tätä. Sanoin: ”Sinä et voi tarkoittaa, että he KAIKKI ovat paimenia. Paimenethan kaitsevat ainoastaan lampaita, eikö niin?” [englannin kielessä sana paimen johdetaan sanasta lammas – suomentajan huomautus]

”Ei”, hän sanoi, ”karjan kaitsija ja kasvattaja on paimen, siis kuka tahansa, joka kaitsee eläimiä, on paimen. ”

No niin, tämä todella yllätti minut. Mutta huomasin eron noiden karjan kaitsijoiden ja lampaiden kaitsijoiden välillä. Illan tullen kaikki muut, paitsi lammasten paimenet jättivät eläimensä pelloille ja menivät kotiinsa, lammaspaimen otti lampaat mukaansa ja pani ne lammastarhaan ja sitten meni makuulle ja tuli lampaitten oveksi. Oi, ylistys Jumalalle, meidän Lammaspaimenemme ei koskaan jätä eikä hylkää meitä. Kun yö tulee, minä haluan olla Hänen lammastarhassaan. Minä haluan olla Hänen huostassaan.

Nyt siis näemme, että JEESUS ON OVI. Hän on lammasten ovi. Ja huomaa, että Hän puhuu nyt avautuvasta ovesta. Mitä muuta tämä on, kuin ilmestys Hänestä itsestään. Ja tuo Ilmestys avautuu tuodakseen meille Voimaa, valaistakseen Sanaa, ja kirkastaakseen Hänen nimeään. Juuri näiden kahden seurakuntajakson keskellä Ilmestys Jeesuksen Kristuksen Jumaluudesta avautuu meidän eteemme. Niin, me tiesimme Hänen olevan Jumalan. Kuinka Hän muutoin Saattaisi olla meidän Pelastajamme? Mutta tieto siitä, että Hän oli AINOA JUMALA, TAI JUMALA YKSIN, että Hän oli Alfa ja Omega, että tämä Jeesus oli SEKÄ HERRA ETTÄ KRISTUS – TEHDEN HÄNESTÄ, HERRASTA JEESUKSESTA KRISTUKSESTA; ISÄSTÄ, POJASTA JA PYHÄSTÄ HENGESTÄ, KAIKISTA YHDEN PERSOONAN – tieto tästä oli kadonnut ensimmäisistä seurakuntajaksoista alkaen, mutta nyt me näemme sen jälleen. Ilmestys siitä, KUKA HÄN OLI, on tullut takaisin. Todellakaan jumaluus ei ole kolmesta persoonasta koostunut jumala, jolla on yksi persoonallisuus, sillä persoonan muodostamiseen tarvitaan persoonallisuus. Jos on YKSI persoonallisuus, silloin on ainoastaan yksi persoona. Mutta niillä, jotka uskovat kolmeen persoonaan, on kolmen jumalan jumaluus, ja he ovat syyllisiä ensimmäisen käskyn rikkomiseen.

Mutta ilmestys jumaluudesta on tullut takaisin. Nyt todellinen seurakunta voi jälleen kasvaa voimassa. Koko tämän ajan jälkeen hän lopultakin tietää, kuka hänen Herransa on. Jälleen kerran me KASTAMME HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMEEN juuri niinkuin helluntaina tehtiin.

Sallikaa minun kertoa teille Jumalan antamasta unesta, joka minulla oli kolmeen nimeen kastamisesta. Tämä ei ole näky, vaan uni. Tiedättekö, olen varma siitä, että yksi seurakunta-aikojen siunauksista oli unien vastaanottaminen Pyhän Hengen kautta, aivan samalla tavoin kuin voidaan vastaanottaa näkyjä. Näin sen noin klo 3 aamulla lauantaiaamuna. Olin juuri päässyt ylös antaakseni Joosefille juotavaa. Kun kävin jälleen vuoteeseen, vaivuin välittömästi uneen ja näin tämän unen. Näin miehen, jonka oletin olevan isäni. Hän oli suuri, lihaksikas mies. Näin myöskin naisen, jonka oletin olevan äitini, mutta hän ei näyttänyt äidiltäni, niinkuin ei myöskään mies näyttänyt minun isältäni. Tämä mies oli hyvin halpamainen vaimolleen. Hänellä oli suuri kolmikulmainen keppi. Tiedättehän, että kun otatte pölkyn, panette sen pystyyn ja lyötte sitä kirveellä, siitä tulee kolmikulmainen kiilamainen polttopuu. Tällainen tuo keppi oli. Tällä kepillä hän löi vaimoaan niin, että tämä kaatui maahan. Kun hän makasi siinä huutaen, mies käveli ympärinsä rinta pystyssä ja hänen kasvoillaan oli ylpeä, kerskaileva ilme, jolla hän näytti suurta ylpeyttään ja tyydytystään siitä, että hän hakkasi tuota heikkoa, pientä vaimoa. Joka kerta, kun tämä yritti nousta ylös, mies löi häntä. Minä en pitänyt siitä, mitä hän teki, mutta kun harkitsin hänen pysäyttämistään, ajattelin: ”En voi lyödä tuota miestä maahan – hän on liian suuri.” Ja hänenhän pitäisi olla minun isäni.” Mutta sisimmässäni minä tiesin, ettei hän ollut minun isäni, ja tiesin myöskin, ettei kenelläkään miehellä ollut oikeutta kohdella naista tuolla tavalla. Menin hänen luokseen ja tartuin häntä kauluksesta ja käänsin hänet ympäri ja sanoin: ”Sinulla ei ole mitään oikeutta lyödä häntä.” Ja kun sanoin sen, minun lihakseni kasvoivat ja minä näytin jättiläiseltä. Mies näki ne, ja hän pelkäsi minua. Sanoin: ”Jos lyöt häntä uudestaan, joudut tekemisiin minun kanssani.” Hän epäröi lyödä vaimoa uudelleen, ja sitten heräsin tuosta unesta.

Heräsin välittömästi tuon unen jälkeen. Ajattelin, kuinka omituista se oli. Ihmettelin, minkä tähden olin nähnyt unta tuosta naisesta, kun yhtäkkiä HÄN tuli, ja tunsin Jumalan läsnäolon ja unen tulkinta tuli Häneltä. (Te tiedätte, että en ole ainoastaan tulkinnut teidän unianne täsmällisesti, vaan olen monta, monta kertaa kertonut teille, mitä te olette uneksineet, niin ettei teidän ole tarvinnut kertoa niitä minulle.) Nainen edustaa tämän päivän maailmankirkkoa. Minä olin syntynyt suoraan tähän sekasotkuun – sotkuun, jossa seurakunta on. Naisen oletettiin olevan eräänlainen äiti (hän on porttojen äiti). Hänen aviomiehensä ovat kirkkokunnat, jotka hallitsevat häntä. Kolmikulmainen keppi on väärä kolmiyhteinen kaste kolminaisuuteen. Joka kerta, kun hän aloitti nousta siitä, (tämä tarkoittaa seurakuntaa, joka alkoi hyväksyä totuutta), tämä mies löi hänet aina uudelleen maahan tuolla väärällä opilla. Mies oli niin suuri, että minä aluksi pelkäsin häntä, mutta kun menin häntä vastaan, huomasin, että minulla oli suuret mahtavat lihakset. Ne olivat USKON LIHAKSET. Unen selitys oli tämä: ”Kun Jumala on minun kanssani ja voi antaa minulle sellaisen vahvuuden, niin minä nousen seurakunnan puolesta maailman kirkkokunnallista voimaa vastaan, ja saatan sen lopettamaan seurakunnan lyömisen.”

Minulla ei ole tarkoitusta rakentaa oppia unen perustalle. En myöskään yritä todistaa mitään oppia, jota puolustan, unen perusteella. Jumaluuden ykseys esiintyy Raamatussa ensimmäisestä jakeesta viimeiseen jakeeseen asti. Mutta ihmiset on sokaistu Kirjoitusten vastaisella opilla kolmiyhteisestä Jumalasta, ja tuo oppi on niin yleismaailmallisesti hyväksytty, että yritys nähdä jumaluudessa vain yksi persoona on lähes mahdoton. Elleivät ihmiset voi nähdä TOTUUTTA jumaluudesta, vaan taistelevat sitä vastaan, he eivät koskaan voi nähdä loppuosaakaan totuudesta, koska ILMESTYS ON JEESUS KRISTUS SEURAKUNNASSANSA JA HÄNEN TEOISTAAN SEURAKUNNAN KESKELLÄ SEITSEMÄN SEURAKUNTAJAKSON AIKANA. Ymmärsittekö tämän? Nyt olen varma, että te ymmärsitte.

”Sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun Sanastani, etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Jo aikaisemmin olemme maininneet, kuinka voima oli palaamassa. Se todella oli. Inkvisition valta oli häipynyt. Ihmiset olivat jättäneet kotimaansa ja vaatineet jumalanpalveluksen vapautta. Hierarkian valjaita rikottiin. Hallitukset tajusivat, ettei yhden osan ollut viisasta taistella toista vastaan. Itse asiassa hyvää tarkoittavat, mutta huonosti johdetut ihmiset, olivat halukkaita jopa sotaan puolustaakseen uskonnollisia oikeuksiaan. Kenties suurin uskonnollisen voiman näyttö tällä seurakuntajaksolla oli se, että vaikka Ranska joutui vallankumouksen pyörteisiin, wesleyläinen suuri herätys piti kumouksen poissa Isosta Britanniasta ja säästi sen olemaan aseena Jumalan kädessä monien loistavien vuosien ajan.

Sanan saarnaaminen ei koskaan ollut laajempaa. Samalla kun saatana nosti omaa vapaa-ajattelijoittensa laumaa, kun kommunismin perustajat aloittivat työnsä, kun vapaamieliset teologit levittivät saastaisia oppejaan, niin Jumala herätti uskonsotureita, ja kristillisen kirjallisuuden ja opetuksen ja saarnaamisen suurimmat työt tulivat esiin tällä aikakaudella. Ei koskaan ole tuon aikakauden saarnaajien ja opettajien tasoa saavutettu, eikä koskaan tulla saavuttamaan. Spurgeonit, Parkersit, McClarensit, Edwardsit, Bunyanit, Meullerit, Brainardit, Barnesit, Bishopit, kaikki nämä tulivat tältä aikakaudelta. He saarnasivat, opettivat ja kirjoittivat Sanaa. He kirkastivat Hänen nimeään.

VÄÄRIEN JUUTALAISTEN TUOMIO

Ilm. 3:9: ”Katso, minä annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.”

Tästä voimme välittömästi huomata, että tämä väärien juutalaisten tai väärien uskovien ongelma oli jo olemassa toisella seurakuntajaksolla. Nämä, jotka valheellisesti kutsuivat itseään juutalaisiksi, ilmestyivät kohta ensimmäisen seurakuntajakson Hengen vuodatuksen jälkeen ja nyt he ilmaantuvat uudelleen toisella seurakuntajaksolla uudistuksen jälkeen. Tämä tuskin on sattuma. Todellakaan, se ei ole sattuma. Se on Saatanan periaate. Tämä periaate on organisoida ja väittää olevansa alkuperäisyydessä ja tulla sillä perusteella oikeutetuksi erikoisiin oikeuksiin ja etuoikeuksiin. Näytän teille mitä tarkoitan. Jos palaamme takaisin Smyrnan aikakauteen, niin siellä nuo ihmiset valehtelivat ja sanoivat, että he todella olivat juutalaisia (tai uskovia), kun he ehdottomasti eivät olleet. He olivat saatanan synagooga. He olivat Saatanan organisoitu joukko, sillä juuri tällä aikakaudella me näemme ihmisten ottavan ilman valtuutusta johtavan aseman kanssapalvelijoihinsa nähden. (Piispoja asetettiin piirien kaitsijoiksi, vanhinten yläpuolelle.) Seuraavaksi huomaamme, että kolmannella seurakuntajaksolla oli epäilyksettä paikka, jota kutsuttiin ”Saatanan istuimeksi”. Tuolla aikakaudella tapahtui valtion ja kirkon avioliitto. Valtion voima taustatukenaan seurakunta oli nyt kirjaimellisesti fyysisesti voittamaton. Mutta Jumala rikkoi tuon tuen huolimatta valtion voimasta ja uudistus toi esiin suuren valon. Mutta mitä tapahtui? Luterilaiset organisoituivat ja yhdistyivät valtion kanssa ja jälleen me näemme Saatanan synagoogan esiin tuotuna tässä kuudennessa seurakuntajaksossa. Tietenkään tämä synagoogaryhmä ei myönnä, että he ovat Saatanasta. Eivätpä tietenkään. He sanovat, että he ovat Jumalasta. Mutta he valehtelevat. Sillä todellinen juutalainen (se, mitä he väittävät olevansa) on se, joka on juutalainen sisäisesti – Hengessä. Niinpä siis jos he ovat vääriä juutalaisia, merkitsee se, että he ovat kuten Juuda 19 sanoo: ”Heillä EI OLE henkeä.” Jumalan lapset ovat Hengestä syntyneitä. Näillä ei ole henkeä, ja siitä syystä he EIVÄT OLE Jumalan lapsia, riippumatta lainkaan siitä, kuinka tiukasti he protestoivat, ja kuinka pitkälle he menevät yrittäessään osoittaa olevansa Jumalan lapsia. He ovat KUOLLEITA. He ovat organisaation lapsia, ja todelliset hedelmät puuttuvat. ’He ovat rakentaneet omille uskontunnustuksilleen, opeilleen ja uskonkappaleilleen, ja totuus ei ole heissä, sillä he ovat asettaneet omat neuvostonsa Jumalan Sanan yläpuolelle.

Sallikaa minun näyttää teille, mitä olen koko ajan yrittänyt opettaa kahdesta viinipuusta, jotka kasvavat kahdesta eri hengestä. Ottakaamme esimerkiksi Jeesus ja Juudas tällä kertaa. Jeesus oli Jumalan Poika. Juudas oli kadotuksen poika. Jumala tuli Jeesukseen. Saatana tuli Juudakseen. Jeesuksella oli täydellinen Pyhän Hengen palvelustehtävä, sillä: ”te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.” Ap.t. 10:38. Sanotaan: ”Sillä hän Juudas) oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut päälleen tämän viran.” Ap.t. 1:17. Matt. 10:1: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.”

Tuo henki, joka oli Juudaksessa, oli mukana koko Jeesuksen maallisen palvelustehtävän ajan. Sitten he molemmat tulivat ristin luokse. Jeesus ripustettiin ristille ja antaen ilomielin oman elämänsä syntisten puolesta Hän luovutti Henkensä Jumalalle. Hänen Henkensä meni Jumalan luo, ja vuodatettiin helluntaina seurakuntaan. Mutta Juudas hirtti itsensä ja hänen henkensä meni takaisin Saatanan luo, mutta helluntain jälkeen tuo sama henki, joka oli Juudaksessa, tuli takaisin väärään viinipuuhun, joka kasvaa aivan rinnakkain oikean viinipuun kanssa. Mutta huomatkaa, Juudaksen henki ei koskaan saavuttanut helluntaita. Se ei koskaan vastaanottanut Pyhää Henkeä. Se ei voinut. Mutta mitä varten tämä Juudaksen henki meni? Se meni rahakukkaron takia. Kuinka se rakastikaan rahaa. Se rakastaa vieläkin rahaa. Jos se kulkee ympäriinsä Jeesuksen nimessä tehden voimallisia tekoja ja pitäen suuria kokouksia, se kokoaa vieläkin yhä enemmän rahaa ja rakennuksia, koulutusta ja kaikkea, mikä on aineellisen näkökannan mukaista. Tarkatkaapa vain tuota henkeä, joka on heidän yllänsä, älkääkä antako pettää itseänne. Juudas kulki noiden kahdentoista mukana, ja hän (myös teki ihmeitä. Mutta hänellä EI ollut Jumalan Henkeä itsessään. Hänellä oli kyllä palvelustehtävä. Hän ei koskaan päässyt helluntaihin, koska hän ei ollut oikeaa siementä. Hän ei ollut todellinen Jumalan lapsi. Ja juuri nyt on tilanne aivan sama Saatanan synagoogassa. Älä anna pettää itseäsi. Sinä et tule eksymään, jos kuulut valittuihin. Jeesus sanoi, että sinua ei voida eksyttää.

No niin, nämä ihmiset sanovat olevansa kristittyjä, mutta he eivät ole.

”Minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.” 1. Kor. 6:2: ”Ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?” Eivät ainoastaan kaksitoista apostolia kahdellatoista valtaistuimella tule tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa, vaan myöskin pyhät tulevat tuomitsemaan maailmaa. Tällöin ne, Jotka väittävät kuuluvansa Jumalalle ja että Jumala rakastaa heitä, tulevat tarkalleen huomaamaan, kuka on Jumalan lapsi, ja ketä Poika rakastaa. Niin, tuo päivä tulee, jolloin kaikki tuodaan julki. Nämä, jotka nyt hallitsevat maailmaa jossakin määrin, ja jotka viimeisen seurakuntajakson aikana tulevat pystyttämään pedolle kuvan, jonka kautta he tosiasiassa hallitsevat maailmaa, tulevat eräänä päivänä nöyryytetyiksi, kun Jeesus tulee pyhiensä kanssa tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Tämä on tarkalleen se, minkä me näimme Matt.25, kun ”kaikki” ne, jotka eivät päässeet ensimmäiseen ylösnousemukseen, tulevat seisomaan Tuomarin ja Hänen morsiamensa edessä.

KIITOSMAININTA JA LUPAUS

Ilm. 3:10: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.”

Mitä Hän tarkoittaa ”kärsivällisyytensä sanalla”? Hebr. 6:13-15: ”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: ’Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän’; ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.” Näette, että Henki puhuu Jumalan Sanasta, joka on annettu meille. Tämän Sanan täyttymisen odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, aivan kuin se vaati Aabrahaminkin tapauksessa. Hän kesti aivan kuin olisi nähnyt Hänet, joka on näkymätön. Hän oli kärsivällinen, ja näin Sana lopulta täyttyi. Tällä tavalla Jumala opettaa kansalleen kärsivällisyyttä. Jos Hän täyttäisi Sanansa fyysisesti ilmaisten juuri sillä hetkellä, kun te rukoilette, ette koskaan oppisi kärsivällisyyttä, vaan tulisitte jopa vielä kärsimättömämmiksi. Sallikaa minun näyttää teille tämä totuus vielä selvemmin. Hebr. 11:17: ”Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut.” Siinä se on: Aabrahamia koeteltiin SEN JÄLKEEN, kun hän oli vastaanottanut lupauksen sanan. Useimmat luulevat, että niin pian kuin me rukoilemme Jeesuksen nimessä Jumalan hyvien lupausten perusteella, ei enää voisi olla koettelemuksia. Mutta tässä sanotaan, että Aabrahamia koeteltiin sen jälkeen, kun hän vastaanotti lupauksen. Myöskin psalmista vahvistaa tämän viitatessaan Joosefiin. Psalmi 105:19: ”Siksi kunnes hänen sanansa tuli, Herran Sana koetteli hänet”. [engl. käännös]. Jumala antaa meille ylivuotavan suuret ja kallisarvoiset lupaukset. Hän on luvannut täyttää ne, ja hän tulee ne täyttämään. Mutta rukouksen ja rukouksen täyttymisen välillä meidän täytyy oppia kärsivällisyyttä sielussamme, sillä ainoastaan kärsivällisyydessä meillä on elämä. Auttakoon Jumala, että me oppisimme tämän läksyn, niinkuin tiedämme tämän kuudennen seurakuntajakson ihmisten oppineen kärsivällisyyttä. Me luemme historiasta noiden suurten kristittyjen elämästä; minkälaisen vastakohdan näemmekään heidän elämänsä ja oman elämämme välillä, sillä he olivat niin kärsivällisiä ja hiljaisia, ja tänään me olemme niin kärsimättömiä ja kiireisiä. Hän jatkaa sanoen heille: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Tässä me näemme jälleen kahden seurakuntajakson sulautuvan toisiinsa; sillä tämä lupaus käsittelee pakanain aikakauden loppujaksoa, joka saavuttaa huippunsa suuressa ahdistuksessa.

”Minä otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Tämä jae ei ole julistus siitä, että todellinen seurakunta tulisi astumaan ahdistukseen ja menemään sen kautta. Jos se tarkoittaisi tätä, se sanoisi sen. Mutta se sanoo: ”Minä pelastan sinut koetuksen hetkestä.” Tämä koetus on täsmälleen samanlainen kuin Eedenissä. Se tulee olemaan hyvin houkutteleva ehdotus, joka on aivan vastoin Jumalan antamaa Sanaa, ja silti inhimillisen järjen kannalta ajatellen se tulee olemaan niin oikea, niin valaiseva ja elämää antava, että se tulee pettämään maailman. Ainoastaan valittuja ei eksytetä. Koetus tulee seuraavalla tavalla: Ekumeeninen liike, joka on alkanut tavalla, joka näyttää niin kauniilta ja siunatulta periaatteelta (täyttäen Kristuksen rukouksen, että me kaikki olisimme yhtä), tulee niin voimakkaaksi poliittisesti, että se tulee painostamaan hallitusta saadakseen kaikki liittymään siihen joko suoraan tai pitäytymällä lakiin perustuviin periaatteisiin, ettei ketään hyväksyttäisi todelliseksi seurakunnaksi, elleivät ne ole tämän neuvoston joko suorassa tai epäsuorassa johdossa. Pienet ryhmät tulevat menettämään eri- ja etuoikeutensa jne., kunnes ne menettävät omaisuutensa ja hengelliset oikeutensa työskennellä ihmisten kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita, että jo nyt meillä Amerikassa useissa, ellei useimmissa kaupungeissa, on voimassa sääntö, ettei rakennusta voida vuokrata uskonnollisia tilaisuuksia varten, ellei paikallinen sananpalvelijoiden yhdistys ole sitä hyväksynyt. Tullakseen sananpalvelijaksi armeijan palveluksiin, sairaaloihin, jne., on miltei välttämätöntä olla tunnettu ekumeenisten kolminaisuusopin kannattajien hyväksymänä. Kun tämä paine kasvaa, ja se tulee kasvamaan, tulee yhä vaikeammaksi vastustaa sitä, sillä sen vastustaminen merkitsee etuoikeuksien menettämistä. Ja niin monet tulevat kiusatuiksi menemään tähän mukaan, sillä he ajattelevat, että on parempi palvella Jumalaa julkisesti tämän organisaation muodossa, kuin se, ettei palvele Jumalaa julkisesti ollenkaan. Mutta he erehtyvät. Saatanan valheen uskominen merkitsee Saatanan palvelemista, vaikka sitten haluaisit kutsua häntä Jehovaksi. Mutta valittuja ei eksytetä.

Edelleen, valitut eivät ainoastaan tule pelastetuiksi, vaan kun tästä liikkeestä tulee ”PEDON KUVA”, pyhät temmataan ylös pilviin. Tämä pieni ilahduttava, hellyttävä liike, joka alkoi Efesossa kaikessa toverillisuudessa, tulee Saatanan hirviöksi, joka häpäisee ja pettää koko maailman. Sillä Rooman katolinen kirkkosysteemi ja myös protestanttinen tulevat yhdessä kontrolloimaan koko maailman hyvinvointisysteemiä, ja pakottamman koko maan sen uskonnolliseen ansaan, tai se tulee tappamaan heidät kieltämällä heiltä elämiselle välttämättömät ostamisen ja myymisen oikeudet. Tämä yksinkertaisesti tulee toteutumaan, sillä porton tyttäret ovat jo lähes kaikki palanneet äitinsä helmaan. Tällä välin Rooma on hankkinut lähes kaikki kultavarastot haltuunsa. Juutalaisilla taas on obligaatiot ja kaikki muut arvopaperit. Sopivana ajankohtana portto tulee tuhoamaan nykyisen rahasysteemin vaatimalla itselleen kaiken arvopaperin ja kullan. Ilman kultaa systeemi kaatuu. Juutalaiset joutuvat ansaan ja menevät yhteistyöhön hänen kanssaan, ja porttokirkko ottaa yliotteen koko maailmasta.

LUPAUS HÄNEN OMILLEEN

Ilm. 3:11-12: ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.”

Meidän ei tarvitse kommentoida ajatusta, että Hän tulee pian. Tiedämme Hänen tulevan pian, sillä me olemme viimeisten päivien lopussa, eikö vain? Mutta Hän jatkaa sanoen: ”Pidä, mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.”

Jeesuksen tulemus tapahtuu suurten vaikeuksien keskellä. Ja Hänen tullessaan tapahtuu myös ylösnousemus. Monet tulevat esiin maan tomusta ja nousevat ylös niiden kanssa, jotka ovat elossa odottaen Hänen tuloaan. Ja näille tullaan antamaan kruunut. Miksi? Koska he ovat Jumalan Poikia. He ovat kuninkaita Hänen kanssaan. He hallitsevat Hänen kanssaan. Tätä kruunu ilmaisee – hallitsemista tuon suuren Kuninkaan kanssa. Tämä lupaus kuuluu kaikille, jotka kärsivät Hänen kanssaan maan päällä – kaikille noille, jotka kestivät kärsivällisesti tietäen, että Jumala, oikeamielinen Tuomari, tulee palkitsemaan heidät. Nuo, jotka luovuttivat kaikkensa Hänelle, tulevat istumaan Hänen valtaistuimellaan ja jakamaan Hänen ihanan kuningaskuntansa.

Oi, meille kaikille on tänä aikana sana. Se on: Pidä mitä sinulla on. Älä luovuta. Pue Jumalan koko sota-asu yllesi – käytä jokaista asetta, joka on annettu meidän käyttöömme ja katso eteenpäin ilolla, koska meidät tullaan kruunaamaan Hänen kanssansa, joka on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra.

Hän ei ainoastaan anna kruunua, vaan Hän sanoo, että nämä, jotka ovat morsiamessa, tullaan tekemään Jumalan temppelin pylväiksi. Mutta mikä on Jumalan temppeli? Jeesus puhui ruumiistaan sanoen sen olevan temppelin. Niin se olikin. Se oli Jumalan temppeli. Mutta nyt, kun me olemme Hänen ruumiinsa, todellinen seurakunta on Jumalan temppeli Pyhän Hengen kautta, joka on meissä. Nyt Hän tulee tekemään voittajista pylväitä tuohon temppeliin. Mutta mikä on pylväs? Pylväs on tosiasiassa osa perustuksesta, sillä se kannattaa ylempiä rakenteita. Ylistys Jumalalle, tämä asettaa voittajan aivan apostolien ja profeettojen rinnalle, sillä Ef. 2:19-22 sanotaan: ”Niin ette enää siis ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” No niin, jae sanoo, että meidät on rakennettu yhdessä heidän kanssaan. Jokainen meni OVEN (Jeesuksen) kautta, ja on osa tästä ruumiista eli temppelistä. Nyt kun Jumala asettaa ihmisen pylvääksi temppeliin ja tekee hänestä osan tuosta perustajaryhmästä, niin mitä Hän silloin tekee?Hän antaa hänelle ilmestyksen Sanasta ja Hänestä itsestään, koska tämä on täsmälleen sitä, mitä apostoleilla ja profeetoilla oli. Matt. 16:17- Hän on tuossa Sanassa. Siinä Hän seisoo. Ei kukaan voi saada häntä pois siitä.

Mietipä tuota sanaa: ”Voittaja”. Johannes tekee kysymyksen: ”Kuka on se, joka voittaa?” Ja vastaus tulee siinä samassa: ”Se, joka uskoo, että Jeesus on Kristus.” Hän ei sano, että voittaja on se, joka uskoo JOHONKIN Jeesukseen ja JOHONKIN Kristukseen, vaan joka uskoo siihen, että Jeesus on TUO KRISTUS – YKSI persoona – ei kahta. Hän on se, joka on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Tässä Jumala puhuu morsiamesta. Haluatteko nähdä toisen kuvan Hänestä? Se on Ilm. 7:4-17: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ’Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’ Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.'” Jeesus on tullut. Hän on sinetöinyt nuo sata neljäkymmentä neljä tuhatta. Hän otti kaksitoista tuhatta jokaisesta heimosta. Mutta on toinen ryhmä, joka ei kuulu tähän sataan neljäänkymmeneenneljään tuhanteen, joka on kuvattu jakeissa 9-18. Keitä he ovat? He ovat niitä, jotka ovat pakanoista kootussa morsiamessa. He ovat Hänen valtaistuimensa edessä päivät ja yöt. He palvelevat Häntä temppelissä. He ovat Herran erityisessä huolenpidossa. He ovat Hänen morsiamensa.

Morsian menee kaikkialle, missä Ylkä on. Ylkä ei tule koskaan jättämään häntä. Morsian ei tule koskaan väistymään Hänen viereltään. Hän tulee jakamaan valtaistuimen Hänen kanssaan. Morsian tullaan kruunaamaan Hänen kirkkaudellaan ja kunniallaan.

”Ja minä kirjoitan Häneen minun Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen.” Mikä on Jumalan nimi? Noniin, Hän oli Jumala meidän kanssamme, tai Immanuel, mutta tämä ei ollut tuo nimi, joka oli annettu Hänelle. ”Sinun pitää antaa Hänelle nimi Jeesus”. Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ottaneet minua vastaan.” Siksi Jumalan nimi on JEESUS, sillä tuossa nimessä Hän tuli maailmaan. Hän on HERRA JEESUS KRISTUS. Minkä nimen nainen saa, kun hän menee naimisiin? Hän saa miehensä nimen. Se tulee olemaan Hänen nimensä, joka annetaan morsiamelle, kun Hän ottaa hänet itselleen.

Ilm. 21: 1-4: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.'” Kuinka ihmeellistä! Kaikki Jumalan ihmeelliset lupaukset ovat täyttyneet. Kaikki on tapahtunut. Muutos on täydellinen. Karitsa ja Hänen morsiamensa ovat iankaikkisesti Jumalan täydellisyydessä. Voitko kuvata sen? Kuka kykenee tekemään sen? Ei kukaan. Ajatteletko sitä? Näetkö siitä unta? Luetko, mitä Sana sanoo siitä? Niin, me voimme tehdä kaiken tämän, ja silti me voimme tietää ainoastaan rajoitetun osan siitä, kunnes se muuttuu todellisuudeksi ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

”Ja minä kirjoitan häneen minun UUDEN nimeni.” [engl. käännös] Minun uuden nimeni. Kun KAIKKI tulee uudeksi, silloin Hän ottaa itselleen uuden nimen, ja tuo nimi tulee olemaan myöskin morsiamen nimi. Mikä tuo nimi on, sitä ei kukaan uskaltane arvailla. Se vaatisi Hengessä annetun ilmestyksen niin vakuuttavasti, ettei kukaan uskaltaisi kieltää sitä. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Hän jättäisi tätä ilmestystä siihen päivään, kun Hän haluaa antaa tämän nimen tiedoksi. Riittää, kun tiedämme, että se tulee olemaan ihmeellisempää, kuin me koskaan voisimme kuvitella.

LOPULLINEN KEHOTUS TÄLLE SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilm. 3:13: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jokainen seurakuntajakso päättyy tällä samalla varoituksella. Se on jatkuva vetoomus seurakunnille, että ne kuuntelisivat Herran ääntä. Tässä jaksossa vetoomus on jopa voimakkaampi kuin aikaisemmissa, sillä tässä jaksossa Herran tulemus on todella tullut lähelle. Ehkä nousee kysymys: ”Jos kerran vielä tämän jälkeen on yksi seurakuntajakso, miksi sitten kiirehtiä?” Vastaus on se, että tämä viimeinen jakso tulee olemaan hyvin lyhyt – kaiken nopea päättyminen. Eikä ainoastaan tästä syystä, vaan meidän tulee aina muistaa, että Jumalan silmissä aika kuluu niin nopeasti; niin, tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Ja jos Hän tulee muutaman tunnin kuluttua Hänen ajanlaskunsa mukaan, silloin Hänen varmasti täytyy varoittaa meitä kiireellisesti ja Hänen äänensä täytyy jatkuvasti kuulua meidän sydämissämme, että olisimme valmiit, kun Hän tulee.

Oi, maailmassa on niin monia ääniä – niin monia ongelmia ja tarpeita vaatien huomiota; mutta ei koskaan tule olemaan ääntä, joka olisi niin tärkeä ja huomion arvoinen kuin Hengen ääni. Siispä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

CAB-03 LUKU 3 – EFESON SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 3 – The Ephesian Church Age)

FIN

William Marrion Branham

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 3: Efeson seurakuntajakso

 

JOHDATUS SEURAKUNTAJAKSOIHIN

 

Jotta voisitte ymmärtää täysin Sanoman seurakuntajaksoista, haluaisin selittää erilaisia periaatteita, jotka sallivat minun päätyä sanansaattajien nimiin, seurakuntajaksojen pituuteen, ja muihin tähän liittyviin seikkoihin.

Koska tämä tutkistelu oli kaikkein vakavin, jonka tähän asti olin ottanut suorittaakseni, etsin Jumalaa monien päivien ajan saadakseni Pyhän Hengen innoituksen, Luin silloin ainoastaan Kirjoituksia seurakuntajaksoista ja tutkin perinpohjaisesti monia kaikkein ennakkoluulottomimpien historioitsijoiden kirjoittamia kirkkohistorioita, mitä saatoin löytää. Jumala ei jättänyt vastaamatta rukoukseeni, sillä lukiessani Sanaa ja historioita, saatoin Pyhän Hengen kautta nähdä paljastettuna kuvion, joka kulkee läpi vuosisatojen aina tähän nykyiseen, viimeiseen aikaan saakka.

Avain, jonka Herra antoi minulle voidakseni määritellä kunkin seurakuntajakson sanansaattajan, on mitä raamatullisin. Itse asiassa sitä voitaisiin kutsua Raamatun ytimeksi. Se on ilmestys siitä, ettei Jumala koskaan muutu, ja että Hänen tiensä ovat yhtä muuttumattomia kuin Hän itse on. Hebr. 13:8 sanotaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Saarn. 3:14-15: ”Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.” Tässä se on: Muuttumaton Jumala muuttumattomine teineen. Mitä Hän teki ALUSSA, sitä Hän tulee tekemään, kunnes se on tehty VIIMEISEN kerran. Siinä ei koskaan tule olemaan muutosta. Sitten tämä sovitetaan seurakuntajaksoihin. Sellainen mies, jonka Jumala valitsi ensimmäistä seurakuntajaksoa varten, ja kuinka Jumala ilmaisi itsensä tämän miehen palvelustehtävässä, tulisi olemaan esimerkki kaikkia muita seurakuntajaksoja varten. Mitä Jumala teki ensimmäisessä seurakuntajaksossa, sitä Hän haluaa tehdä kaikissa muissakin seurakuntajaksoissa.

Nyt me tiedämme täsmälleen Sanasta, joka on talletettu Pyhän Hengen kautta, kuinka ensimmäinen, alkuperäinen seurakunta perustettiin ja kuinka Jumala ilmaisi itsensä sen keskuudessa. Sana ei voi muuttua eikä sitä voida muuttaa, koska Sana on Jumala. Joh. 1:1: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Yhden Sanan muuttaminen, kuten Eeva teki, tuo synnin ja kuoleman, kuten sanotaan Ilm. 22:18-19: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Siten se, mitä seurakunta oli helluntaina, on esikuva. Se on esikuva, eikä ole muuta esikuvaa. Ei merkitse mitään, mitä oppineet sanovat, Jumala EI ole muuttanut tuota esikuvaa. Mitä Jumala teki helluntaina, sitä Hänen täytyy tehdä, kunnes seurakuntajaksot päättyvät.

Vaikka oppineet saattavat kertoa teille, että apostolinen aikakausi on ohitse, niin älkää uskoko sitä. Sellainen lausunto on väärä kahdella perusteella. Aivan aluksi on väärin olettaa, ettei ole enää apostoleja vain siksi, että alkuperäiset kaksitoista ovat kuolleet. Apostoli merkitsee ’lähetetty’; ja nykyäänkin on monia lähetettyjä, mutta heitä kutsutaan lähetyssaarnaajiksi. Niin kauan kuin miehiä kutsutaan ja lähetetään Elämän Sanan kanssa, jatkuu apostolinen aikakausi. Toiseksi he viittaavat ’julkituodun Pyhän Hengen voiman kauteen ikäänkuin se olisi ollut ohitse sen jälkeen, kun Raamattu oli kirjoitettu loppuun. Tämä ei ole totta. Ei ole ainoatakaan Kirjoitusten paikkaa, joka tukisi tätä, mutta sen sijaan on monia, jotka ratkaisevasti esittävät päinvastaista. Tässä on meidän todisteemme, että molemmat näistä syytöksistä ovat vääriä. Ap.t. 2:38-39: ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu’.” Voiman lupaus, joka annettiin apostoleille helluntaina on ”teille (juutalaisille) ja teidän lapsillenne (juutalaisille) ja kaikille, jotka kaukana ovat (pakanoille), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu (sekä juutalaiset että pakanat)”. Siihen asti, kun Hän lakkaa kutsumasta. Helluntain sanoma ja voima eivät tule lakkaamaan.

Mitä seurakunnalla oli helluntaina, on sen luovuttamaton oikeus. Alunperin sillä oli puhdas Jumalan Sana. Sillä oli Hengen voima, joka oli ilmaistu erilaisissa merkeissä ja ihmeissä ja Pyhän Hengen lahjoissa. Hebr. 2:1-4: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Tuo alkuperäinen seurakunta ei ollut ihmisten organisoima. Se oli Pyhän Hengen johtama. Se ei myöskään ollut kovin suuri. Se oli vihattu, halveksittu ja ahdistettu. Sitä vainottiin kuolemaan saakka. Mutta se oli uskollinen Jumalalle. Se pysyi alkuperäisen Sanan antamassa kaavassa.

Älkää menkö tässä harhaan. Kun sanoin, että Jumala ja Hänen tiensä eivät koskaan muutu, en sanonut, että seurakunta ja sen sanansaattajat eivät voisi muuttua. Seurakunta ei ole Jumala. Sentähden se voi muuttua. Sanon, että koska Jumala on muuttumaton ja Hänen tiensä ovat muuttumattomat, me voimme mennä takaisin alkuun ja nähdä ensimmäisen ja täydellisen Jumalan teon ja sen perusteella arvioida muita. Näin se on tehty. Todellinen seurakunta tulee aina kilvoittelemaan ollakseen helluntain alkuperäisen seurakunnan kaltainen. Nykyajan todellinen seurakunta koettaa olla tuon aivan ensimmäisen seurakunnan kaltainen. Ja seurakuntien sanansaattajat, joissa on sama Jumalan Henki, pyrkivät olemaan apostoli Paavalin kaltaisia. He eivät tule olemaan täysin hänen kaltaisiaan; mutta todelliset sanansaattajat tulevat muistuttamaan eniten Paavalia, joka oli vapaa kaikista ihmisistä, myyty Jumalalle, ja joka levitti ainoastaan Jumalan Sanaa, ja ilmaisi Pyhää Henkeä voimassa. Mikään muu ei tulisi kelpaamaan. Teidän täytyy toimia alkuperäisen pohjalta. Alkuperäisten tavalla, todellinen seurakunta tulee aina olemaan se, joka yrittää kulkea helluntain aikaisten perustajiensa jalanjäljissä, ja sen sanansaattajat tulevat seuraamaan apostoli Paavalia, ensimmäistä sanansaattajaa ensimmäiselle seurakuntajaksolle. Se on näin yksinkertaista ja näin ihmeellistä.

Tämän yksinkertaisen, mutta kuitenkin niin ihmeellisen avaimen avulla, minä kykenin Pyhän Hengen avulla lukemaan Ilmestyskirjaa ja historioita ja löytämään niistä jokaisen seurakuntajakson, jokaisen sanansaattajan, jokaisen seurakuntajakson keston ja sen osan, jota kukin esitti Jumalan tarkoituksessa helluntaista asti noiden seurakuntajaksojen päättymiseen asti.

Kun nyt ymmärrätte, kuinka me arvioimme, millainen todellinen seurakunta oli (millainen se oli helluntaina ja millainen se oli apostolisena aikakautena, kuten on esitetty Raamatussa apostolien teoissa), me voimme soveltaa samaa sääntöä nähdäksemme, kuinka seurakunta lankesi. Perusvirhe, tai virheet, jotka hiipivät ensimmäisen seurakunnan keskuuteen ja jotka on ilmoitettu apostolien teoissa ja Ilmestyskirjassa sekä myös Kirjeissä, tulevat yhä näkyvämmin julki toinen toistaan seuraavissa seurakuntajaksoissa, kunnes tulemme totuuden täydelliseen pimentymiseen viimeisessä, eli Laodikean seurakuntajaksossa.

Nyt tästä ensimmäisestä avaimesta, jonka olemme saaneet Herralta, seuraa toinen ja hiukan vähemmän ihmeellinen totuus. Mainitsin, että todellinen seurakunta pyrkisi aina olemaan senkaltainen kuin se oli Apostolien teoissa. Tämä on täsmälleen oikein. Mutta olemme huomanneet, että Sana opettaa myös väärän sisääntunkeutumisesta, kunnes tapahtuu totuuden täydellinen pimentyminen, juuri ennen Herran ilmestymistä. Nyt mielissämme herää kysymys; hylkääkö Jumala omansa ja antaa heidän langeta täydellisen eksytyksen valtaan? Ei missään tapauksessa, sillä Kirjoitukset sanovat hyvin selvästi, että valittuja EI VOIDA eksyttää, ”Sillä on nouseva vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja ja he tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä; jopa siinä määrin, että JOS SE OLISI MAHDOLLISTA he eksyttäisivät jopa valitutkin.” [engl. käännös] Mitä sitten? Vastaus on selvänä meidän edessämme. On olemassa sekä Oikea Seurakunta että väärä seurakunta. On olemassa Oikea Viinipuu ja väärä viinipuu. Mutta tietenkin tuo väärä seurakunta, väärä viinipuu koettaa aina anastaa oikean seurakunnan paikan ja väittää, että se eivätkä valitut, on oikea ja aito. Väärä koettaa tappaa oikean. Näin oli apostolien teoissa, näin on esitetty seitsemässä seurakuntajaksossa samoin kuin eri kirjeissäkin. Näin on ollut. Näin on nytkin, ja näin tulee olemaan. Toisin ei voi olla.

Olkaamme nyt hyvin huolellisia, ettemme hämmentyisi tässä vaiheessa. Tämän vuoksi me etsimme Sanasta vahvistusta tälle väitteelle. Menkäämme takaisin alun Kirjaan, ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Eedenin puutarhassa oli KAKSI PUUTA. Toinen oli hyvä; toinen oli paha. Toinen tuotti ELÄMÄÄ, toinen kuolemaa. Oli kaksi lasta, jotka alunpitäen uhrasivat Jumalalle. Sallikaa minun toistaa tämä; he MOLEMMAT uhrasivat Jumalalle. 1. Moos. 4:3-5: ”Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.” Mutta toinen (Kain) oli paha. Hän oli isästään (paholaisesta), kun taas Aabel oli vanhurskas Herran edessä. Jälleen oli kaksi lasta samojen vanhempien lihasta. He olivat Iisakin ja Rebekan kaksoset. Toinen oli Jumalan valittu ja toinen oli kirottu. Molemmat palvelivat Jumalaa. Jokaiseen yksittäiseen tapaukseen liittyi Jumalan palveleminen. Jokaisessa eri tapauksessa paha vihasi ja vainosi vanhurskasta. Joissakin tapauksissa paha tuhosi vanhurskaan. Mutta huomatkaa. Heidät istutettiin yhdessä. He elivät yhdessä. He molemmat esittivät pyyntöjä Jumalalle ja palvelivat Jumalaa.

Nämä esimerkit kuvaavat täydellisesti Herran Jeesuksen Kristuksen vertausta, kun Hän sanoi, että taivasten valtakunta oli miehen kaltainen, joka kylvi hyvän siemenen, ja sitten vihollinen tuli ja istutti lustetta hyvän siemenen joukkoon. Jumala ei istuttanut lustetta. Saatana istutti tuon lusteen aivan Jumalan hyvän siemenen joukkoon. Nuo kaksi eri kasvilajia (ihmiset), kahdesta eri siemenlajista, kasvoivat yhdessä. Molemmat saivat ravinnon samasta maasta, ne olivat osallisia samasta auringon paisteesta, sateesta ja kaikista muista eduista, ja molemmat leikattiin elonkorjuussa vuorollaan. Ymmärrättekö nyt sen? Älkää koskaan unohtako näitä totuuksia, tutkiessamme seurakuntajaksoja ja myöhemmin sinettejä. Ja ennen kaikkea älkää unohtako, että tässä viimeisessä seurakuntajaksossa, jolloin luste kerätään yhteen polttamista varten, ne tulevat tuomaan ulos vehnän, jonka Herra on korjaava aittaansa.

Haluan selvittää tämän ajatuksen läpikotaisin, siispä menkäämme askel pidemmälle. Oletteko koskaan tutkineet herätysten historiaa? Herätys merkitsee Jumalan liikkumista voimassa, ja joka kerta, kun Jumala liikkuu, on saatanakin siellä liikkuakseen. Näin tapahtuu aina. Suuren Walesin herätyksen aikana (ja useimmat ihmiset eivät tiedä tätä) mielisairaalat täyttyivät nopeasti, ja esiintyi suurta perkeleellisen voiman näytöstä, jonka tarkoituksena oli vetää huomio pois Jumalasta. On kirjoitettu muistiin, että Wesleyn aikana ihmiset tekivät mitä merkillisimpiä asioita, jotka ehdottomasti olivat saatanasta koettaen tehdä tyhjäksi Jumalan hyvyyden ja voiman. Lutherin päivistä sanotaan, että hänen palvelustehtävänsä ihme ei ollut siinä, että hän menestyksellisesti vastusti roomalaiskatolista kirkkoa, vaan on ihme, että hän saattoi pysyä lujana ja järkevänä fanaatikkojen keskellä, jotka usein olivat täytetyt väärillä hengillä, jotka johtivat heitä. Ja jos olette olleet tietoisia tästä viimeisen päivän palvelustehtävästä, olette huomanneet saman väärien ja pahojen henkien hyökkäyksen. Sen täytyy olla näin. Toivon ja uskon, että te olette kyllin hengellisiä ymmärtääksenne tämän ja käyttääksenne sitä hyväksenne .

Vahvistaaksemme tämän kohdan toisiinsa kietoutuneista oikeasta ja väärästä viinipuusta, ja osoittaaksemme todeksi kaksi henkeä, jotka työskentelevät, katsokaamme I Joh. 4:l-4 ja Juuda 3,4,5: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevat tulossa, ja se on JO NYT maailmassa. Lapsukaiset, te olette voittaneet heidät; (antikristuksen henki) sillä hän (Jumalan Henki), joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” Juuda 3, 4, 12: ”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on PYHILLE annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut ERÄITÄ IHMISIÄ (ei pyhiä), (nämä eivät ole tulleet OVEN kautta ja ovat sentähden ryöväreitä) joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, JUMALATTOMIA, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne (teidän KANSSANNE) julkeasti kemuilevat ja…” Näiden Kirjoitusten kohtien pohjalla ei voida kieltää sitä, että oikea ja väärä seurakunta ovat kietoutuneet yhteen, sillä ne on istutettu yhdessä, mutta ne ovat lähtöisin eri siemenestä.

On vielä jotakin, mitä teidän pitäisi tietää. Nämä seitsemän seurakuntaa, joille Johannes puhui, ovat kaikki Vähässä Aasiassa ja ne kaikki ovat pakanaseurakuntia. Hän ei puhu Jerusalemin seurakunnalle, joka oli pääasiassa juutalainen; ehkä joitakin pakanoita oli siinä. Syy siihen on se, että Jumala oli kääntynyt pois juutalaisista pakanoiden puoleen. Täten Jumala koko seurakunta- jaksojen ajan toimii pakanoiden kanssa kutsuen itselleen pakanamorsianta. Tämän mukaan ilmaisut ’seurakuntajaksot’ ja ’pakanoiden täysi luku’ merkitsevät yhtä ja samaa asiaa. Ap.t. 13:44-48: ”Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ’Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ”Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.”.’ Sen kuultuaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” Room. 11:1-8: ”Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni”? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.” Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet, niinkuin kirjoitettu on: ”Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti”.”

Room. 11:25-29: ”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ’Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.’ Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.”

Näillä seitsemällä Vähässä Aasiassa sijaitsevalla seura-kunnalla oli tuona muinaisena aikana tiettyjä ominais-piirteitä, jotka kypsyivät hedelmäksi myöhempinä aikoina. Se, mikä oli vain kylvetty siemen silloin, tuli myöhemmin esiin kypsänä satona, kuten Jeesus sanoi: ”Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?” Luuk. 23:31.

SANOMA EFESON SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilmestyskirja 2:1-7:

”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:

Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;

ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.

Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.’

SANANSAATTAJA

Efeson seurakunnan sanansaattaja (enkeli) oli apostoli Paavali. Sitä, että hän oli pakanain aikakauden ensimmäisen seurakuntajakson sanansaattaja, ei voida kieltää. Vaikka Pietarille annettiin valtuudet avata ovet pakanoille, oli Paavali kuitenkin heidän apostolinsa ja profeettansa. Hän oli profeetta-sanansaattaja pakanoille. Hänen profeetallinen virkansa, jonka kautta hän sai täyden ilmestyksen Sanasta pakanoita varten, todistaa hänet heidän apostoliseksi sanansaattajakseen. Tämän myönsivät toiset apostolit Jerusalemissa. Gal. 1:12-19: ”Enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä Julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta Ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.” Gal. 2:2: ”Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.” Gal. 2:6-9: ”Ja nuo, joita jonakin pidettiin – millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään, vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille – sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa – ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.” Room. 11:13: ”Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa.”

Paavali perusti Efeson seurakunnan suunnilleen ensimmäisen vuosisadan puolivälissä. Tämä antaa meille mahdollisuuden määritellä Efeson seurakuntajakson alun; noin 53 j.Kr.

Hänen palvelustapansa antoi esikuvan, johon kaikkien tulevien sanansaattajien oli pyrittävä, ja tosiasiallisesti se on esikuva jokaiselle todelliselle Jumalan palvelijalle, vaikkakaan nämä eivät tule saavuttamaan sellaisia profeetallisia korkeuksia, kuin Paavali. Paavalin palvelustehtävällä oli kolminainen olemus, joka oli seuraavanlainen:

Ensinnäkin Paavali oli ehdottoman uskollinen Sanalle. Hän ei koskaan poikennut siitä kustannuksista huolimatta. Gal. 1:8-9: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 2:11-14: ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ’Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?'”

1. Kor. 14:36-37: ”Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.”

Huomatkaa, että Paavali oli järjestäytymätön, mutta Hengen johtama, aivan kuten oli silloinkin kun Jumala toimi Mooseksen kautta johtaakseen Israelin ulos Egyptistä. Jerusalemin neuvosto ei koskaan lähettänyt Paavalia, eikä sillä ollut minkäänlaista valtaa häneen. Jumala, ja Jumala yksin, lähetti hänet ja johti häntä. Paavali ei ollut ihmisistä vaan Jumalasta. Gal. 1:1: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt.” Gal. 2:3-5: ”Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.”

Toiseksi, hänen palvelustehtävänsä tapahtui Hengen voimassa tuoden siten esiin puhuttua ja kirjoitettua Sanaa. 1. Kor. 2:1-5: ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” Ap.t. l4:8-10: ”Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: ’Nouse pystyyn jaloillesi’. Ja hän kavahti ylös ja käveli.” Ap.t. 20:9-12: ”Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ’Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki’. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.” Ap.t. 28:7-9: ”Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin.” 2. Kor. 12:12:”0nhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.”

Kolmanneksi, Jumalan hänelle antama palvelustehtävä tuotti silminnähtävää hedelmää. 2. Kor. 12:11: ”Olen joutunut mielettömyyksiin! ja te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.” l. Kor. 9:2: ”Jos en olekaan apostoli muille, olen ainakin teille; sillä te olette minun apostolinvirkani sinetti Herrassa.” 2. Kor. 11:2: ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” Paavalin kautta saatettiin suuret joukot pakanalampaita sisälle; hän ruokki heitä ja huolehti heistä, kunnes he tuottivat vanhurskauden hedelmää ja olivat osana pakanamorsianta valmiina kohtaamaan Herran.

Johanneksen ilmestyksen antamisen aikoihin, perintötiedon kertoman mukaan, Paavali oli jo kuollut marttyyrina, mutta Johannes jatkoi hänen tilallaan täsmälleen kuten Paavali oli tehnyt oman palvelustehtävänsä päivinä. Paavalin kuolema ennen Johanneksen ilmestyksen saamista ei lainkaan kumoa sitä seikkaa, että hän oli Efeson seurakuntajakson sanansaattaja, sillä jokaisen jakson sanansaattaja – riippumatta siitä, milloin hän ilmestyy tai poistuu – on se, joka vaikuttaa tuossa jaksossa Jumalan puolesta Sanan julkituovan palvelustehtävän kautta. Paavali oli tuo mies.

EFESON KAUPUNKI

Efeson kaupunki oli yksi Aasian kolmesta suurimmasta kaupungista. Sitä kutsuttiin usein kristillisen uskon kolmanneksi kaupungiksi Jerusalemin ollessa ensimmäinen ja Antiokian toinen. Se oli hyvin rikas kaupunki. Hallitus oli roomalainen, mutta kieli oli kreikka. Historioitsijat uskovat, että Johannes, Maria, Pietari, Andreas ja Filippus haudattiin kaikki tähän kauniiseen kaupunkiin. Paavali, joka laski perustuksen todelliselle uskolle tässä kaupungissa, saarnasi siellä vain noin kolmen vuoden ajan; mutta ollessaan poissa lauman luota hän jatkuvasti huolehti heistä rukoillen. Timoteus oli sen ensimmäinen paimen. 1. Tim. 1:1-3: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama, Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi.”

Itse nimellä Efeso on yhdistetty merkitys ’pyrkiä jonnekin’ ja ’rentoutua’. Nämä korkeat pyrkimykset tämän jakson aikana, joka oli alkanut. Hengen täyteyden, ”Jumalan syvyyksien” kautta, jonka avulla he pitivät päämääränään Jumalan korkeaa kutsumusta, alkoivat antaa tietä vähemmän tarkkaavaiselle mielialalle. Vähemmän palava Jeesuksen Kristuksen seuraaminen alkoi tuoda itseään esiin enteenä siitä, että tulevina aikoina fyysinen äänitorvi jota kutsutaan seurakunnaksi, tulisi vajoamaan ”saatanan syvyyksien” kauheuksiin. Se oli alkanut rentoutua ja liukua pois. Koko seurakuntajakso oli jo luopumassa. Se oli jättänyt ensimmäisen rakkautensa. Tuo Efeson seurakuntajakson aikana istutettu pieni taimi tulisi eräänä päivänä kasvamaan valheen hengessä, kunnes kaikki taivaan saastaiset linnut tulisivat lepäämään sen oksilla. Inhimillisen ajattelun mukaan tulisi tämä pieni kasvi näyttämään tuosta uudesta Eevasta (uudesta seurakunnasta) niin viattomalta, että hän jälleen tulisi saatanan pettämäksi. Efeson seurakuntajakso oli suonut hänelle tilaisuuden toimia Jumalan parhaaksi, ja hetkeksi hän pääsi voitolle, mutta sitten hän rentoutui, ja tuona varomattomuuden hetkenä saatana istutti täydellisen tuhon siemenen.

Efeson uskontokin kuvaa täydellisesti tätä ensimmäistä seurakuntajaksoa ja sanelee seuraavien seurakuntajaksojen suunnan. Ensinnäkin, suurenmoisen ja niin monia vuosia rakennetun Dianan temppelin pyhitetyissä saleissa oli kaikkein loistottomin ja vaatimattomin Dianan kuva, mitä kukaan voisi kuvitella. Se oli ehdottomasti erilainen kuin mikään muu hänen kuvistaan, jotka oli sijoitettu muihin hänelle pyhitettyihin temppeleihin. Se oli yksinkertaisesti melkein muodoton naisen kuva, joka lopulta yhtyi puupalaseen, josta se oli veistetty. Ja sen kaksi kättä oli yksinkertaisesti tehty kahdesta rautatangosta. Kuinka täydellisesti tämä kuvaakaan antikristuksen henkeä, joka pääsi vapaaksi tällä jaksolla. Siellä hän pääsi vapaaksi ihmisten keskellä, mutta ei vielä ottanut mitään muotoa, joka olisi saanut ihmiset varuilleen. Kuitenkin nuo kaksi rautatankokättä osoittivat, että hänen tarkoituksensa oli murskata Jumalan työ, kun hän valmisti itselleen sisäänpääsyä. Eikä kukaan näyttänyt huomaavan häntä tai sitä, mitä hän oli tekemässä. Mutta eräänä päivänä he tulisivat huomaamaan sen, kun noiden kahden rautakäden ’teot’ tulisivat ’opiksi’, ja hänen oppinsa tulisi keisarikunnan laiksi.

Temppelipalveluksen järjestys on myöskin hyvin paljastava. Ensiksikin siellä oli pappeja, jotka olivat eunukkeja. Tämä steriili pappeus ennakoi niiden ihmisten steriilisyyttä, jotka tulevat luopumaan Sanasta, sillä ihmiset, jotka väittävät tuntevansa Jumalan erillään Sanasta, ovat yhtä hedelmättömiä elämältään kuin steriili eunukki. Toiseksi, temppelillä oli rajojensa sisäpuolella neitsytpapitar, joka suoritti temppelin uskonnolliset toimet. Tämä osoitti edessäpäin olevia päiviä, jolloin seremonia ja muoto, rituaalit ja teot, tulisivat ottamaan Pyhän Hengen paikan eikä armolahjojen ilmeneminen enää tulisi täyttämään Jumalan temppeliä. Heidän yläpuolellaan oli ylimmäinen pappi, mies, jolla oli poliittista voimaa ja julkista vaikutusvaltaa, kuvaten sitä, mikä jo oli meneillään, vaikkakaan ei vielä liian näkyvästi, toisin sanoen, että seurakunta pian luovutettaisiin ihmisjohtoon ihmissuunnitelmineen ja ihmisen kunnianhimoineen ja ”näin sanoo Pyhä Henki” ei enää tulisi olemaan elävää todellisuutta. Ja heidän kaikkien alapuolella olivat temppeliorjat, joilla ei ollut muuta valinnanvaraa kuin tottelevaisuus uskonnollista pappisvaltaa kohtaan. Mitä muuta tämä merkitsee kuin sitä, että on tuleva päivä, jolloin vakiintunut papisto poliittisen keinottelun ja valtion avulla ja syrjäyttämällä Sanan ja Hengen uskonkappaleilla, opinkappaleilla ja inhimillisellä johtajuudella, tulisi orjuuttamaan maallikot samalla kun johtajat eläisivät väärin saadussa ylellisyydessä ja nautiskelisivat saastaisista huvituksistaan, ja kurjat ihmiset, joita Jumalan Sanan mukaan tulisi palvella, tulevat nyt palvelijoiksi.

JEESUS, HÄNEN SANANSAATTAJANSA JA SEURAKUNNAT

Ilm. 2:1: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä’.” Tämä on Hän, josta on sanottu: ”Tämä sama Jeesus on SEKÄ Herra että Kristus.” Siellä Hän on yksi ja ainoa Herra Jumala Kaikkivaltias, paitsi Häntä ei ole ketään muuta. Siellä Hän on, pelastaja (”…pelastus on Herrasta”, Joona 2:9), käyskennellen seurakuntien keskellä kautta seitsemän seurakuntajakson. Mitä Hän oli ensimmäisessä jaksossa, sitä Hän on kaikkina aikoina. Jokaiselle uskovalle Hän on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mitä Hän kerran teki, sitä Hän tekee vielä ja tulee tekemään edelleenkin.

Huomaatte nyt, että Jeesus käyskentelee yksin seurakuntansa keskellä. Ei ole ketään muuta Hänen kanssansa. Eikä siellä todella voi ollakaan, sillä Hän yksin toi pelastuksen, ja ostettuaan morsiamensa omalla verellään Hän omistaa hänet. Hän on hänen Herransa ja Mestarinsa. Morsian antaa Hänelle kaiken kunnian ja tuota kunniaa. Hän ei jaa kenenkään muun kanssa. Siellä ei ole paavia Hänen kanssaan. Siellä ei ole arkkipiispaa Hänen kanssaan. Maria, hänen maallisen ruumiinsa äiti, ei ole Hänen kanssansa. Hän ei puhu ja käänny Isän puoleen, sillä Hän on Isä. Hän ei käänny antaakseen määräyksiä Pyhälle Hengelle, sillä Hän on Jumala, iankaikkinen Henki, ja Hänen elämänsä virtaa ja sykkii seurakunnassa antaen sille Elämän, ja ilman Häntä siinä ei olisi Elämää. Pelastus on Herrasta.

Hänen kanssaan ei ollut ketään, kun Hän polki jalkoihinsa tulisen pätsin vihan kiivauden. Se ei ollut kukaan muu kuin HÄN, joka riippui ristillä ja antoi verensä. Hän on meidän uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä. Hän on meidän pelastuksemme Alfa ja Omega. Meidät on vihitty Hänelle, eikä kenellekään muulle. Me emme kuulu kirkolle. Me kuulumme Hänelle. Hänen Sanansa on laki. Opinkappaleet, uskonkappaleet, lait ja perustuslait eivät vaikuta meihin. Jeesus YKSIN käyskentelee seurakuntien keskellä. Se on Jumala Hänessä (morsiamessa), joka vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen Hänen oman hyvän tahtonsa mukaan. Älkää koskaan unohtako tätä. Teillä on ainoastaan yksi yhteys Jumalaan ja Jumalalla on ainoastaan yksi yhteys teihin – se on JEESUS, ja YKSIN JEESUS.

Siellä Hän on pitäen seitsemää tähteä oikeassa kädessään. Oikea käsi tai käsivarsi merkitsee Jumalan voimaa ja arvovaltaa. Ps. 44:4: ”Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.” Tässä voiman oikeassa kädessä ovat nuo seitsemän tähteä, jotka Ilm. 1:20 mukaan ovat seitsemän seurakunnan sanansaattajaa. Tämä ilmaisee sen, että Jumalan voima ja arvovalta ovat Hänen sanansaattajiensa tukena jokaisessa seurakuntajaksossa. He kulkevat eteenpäin Pyhän Hengen tulessa ja voimassa Sanan kanssa. He ovat tähtiä, koska he heijastavat valoa. Valo, jota he heijastavat, on Hänen valoaan. Heillä ei ole omaa valoa. He eivät pala omaa tultaan, jotta ihmiset voisivat kulkea heidän kipinöidensä valossa. Jes.50:11. On yö, sillä silloin tähdet tulevat esille. Se on synnin pimeyden yö, sillä kaikki (koko maailma) ovat syntiä tehneet ja ovat pysyvästi Jumalan kirkkautta vailla, Room. 3:23 [engl. käännös].

Nämä seitsemän sanansaattajaa tekevät Jumalan tunnetuksi ihmisille. Joka vastaanottaa heidät, ottaa vastaan Hänet, joka lähetti heidät, Joh. 13:20. He puhuvat ja toimivat Hänen valtuuttaminaan. Hän tukee heitä jumaluuden koko voimalla. Matt. 28:18-20: ”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulla on annettu KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, MINÄ OLEN TEIDÄN KANSSANNE JOKA PÄIVÄ maailman loppuun asti’.” [engl. käännös]: ”aikakausien loppuun asti”. Siellä he siis ovat, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, palaen Jumalan tulesta, tarjoten totuuden Sanaa, ja siellä Hän seisoo tukeakseen heitä. Ja ajatelkaapa sitä, ettei yhdenkään uskovan minkään jakson aikana tarvitse huutaa sydämessään: ”Oi, olisinpa minä ollut siellä ensimmäisessä seurakuntajaksossa, jolloin apostolit ensimmäisinä lähetettiin.” Ei ole MITÄÄN tarvetta katsella taaksepäin. KATSO YLÖS! Katso Häneen, joka nytkin käyskentelee seurakuntien keskellä kaikkina aikoina. Katso Häntä, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; ja jonka olemus ja tiet eivät koskaan muutu. Missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, siellä Hän on heidän keskuudessaan. Ei ainoastaan hyväntahtoisena katselijana heidän keskellään tai muistikirjaa pitävänä enkelinä, vaan siellä Hän seisoo ilmaisten täsmälleen, mitä Hän on – Elämä ja Ylläpitäjä ja kaikkien hyvien lahjojen Antaja seurakunnalle. Halleluja!

”Joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä.” Kuinka merkitykselliset ovatkaan nuo Sanat, kun niitä katsellaan Kirjoitusten valossa, jotka kuvaavat Hänet ”Kristuksena, joka on meidän Elämämme.” Sillä todellakin, Kristus on seurakunnan Elämä. Seurakunnalla ei ole muuta Elämää. Ilman Häntä se on yksinkertaisesti uskonnollinen yhdistys, kerho, tarkoitukseton joukkokokous. Kuten ruumis, joka on puettu ja jalokivin koristettu, on silti kuollut, samoin seurakuntakin, huolimatta siitä, mitä sen ohjelmat ja hyvät pyrkimykset voivat saada aikaan, on ilman Kristusta pelkkä ruumis. Mutta kun Hän on sen keskellä, vaikuttaen siinä, tulee se kaikkien ihmetyksen kohteeksi, ”Hänen ruumiinaan, Hänen täyteytenään, joka kaikki kaikissa täyttää.” Ja juuri tänä hetkenä Hän käyskentelee viimeisen jakson kultaisen lampunjalan kohdalla. Mitä Hän oli käyskennellessään siellä ensimmäisen jakson aikana, sitä Hän on nyt viimeisessä jaksossa. Jeesus Kristus SAMA EILEN, TÄNÄÄN ja IANKAIKKISESTI.

”Seitsemän kultaista lampunjalkaa.” 2. Moos. 25:31 sanotaan: ”Ja tee myös seitsenhaarainen lamppu PUHTAASTA kullasta. Tee lamppu jalkoineen ja varsineen KOHOTAKOISTA tekoa; sen kukkakuvut, nuput kukkalehtineen, olkoot samaa kappaletta kuin se.” Todellista Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa, morsianta, verrataan PUHTAASEEN kultaan. Morsiamen vanhurskaus on HÄNEN vanhurskauttaan. Morsiamen ominaisuudet ovat HÄNEN omia loistavia ominaisuuksiansa. Morsiamen tunnusmerkit löydetään Hänessä (Jeesuksessa). Mitä Jeesus on, sitä morsiamen tulee tuoda julki. Morsiamessa ei ole yhtään virhettä. Hän on kauttaaltaan loistava ja ihana. Alusta loppuun asti hän on Herransa työtä, ja kaikki Hänen työnsä ovat täydelliset. Itse asiassa morsiamessa yhdistyvät ja paljastetaan Jumalan iankaikkinen viisaus ja tarkoitus. Kuinka joku voisi luodata sitä? Kuinka joku voisi ymmärtää sitä? Vaikka me emme voi tehdä sitä, me voimme hyväksyä sen uskon kautta, sillä Jumala on puhunut sen.

Mutta kynttilänjalka ei ole ainoastaan kultaa, vaan se on TAOTTUA kultaa. Taotusta kullasta käsin kaiverrettuja, Hengen antamien piirustusten mukaan. Lukuunottamatta hänen Herraansa ja Mestariansa, Jeesusta Kristusta, onko koskaan löytynyt kansaa, joka olisi niin lyöty ja puhdistettu kuin Jeesuksen Kristuksen morsian? Aivan varmasti hän täyttää Kristuksen kärsimysten mitan, jonka Kristus jätti jälkeensä. Hänen tavaransa ovat ryöstetyt, hänen elämänsä on vaarassa. Häntä pidetään teuraslampaana. Häntä tapetaan kaiken päivää. Hän kärsii paljon, mutta ei maksa takaisin, eikä myöskään tuota toisille kärsimyksiä. Tämä ihana Kristuksen morsian on evankeliumin arvon mukainen. Ja niin kuin kulta on takomiskelpoista, vaikka messinki särkyykin siitä taottaessa, tämä Jumalan kulta kestää kärsimyksensä Herran tähden, ei alistettuna, ei särjettynä, ei hävitettynä, vaan muotoutuneena kauneuden ja ilon astiaksi, iankaikkisesti tämän elämän koettelemusten ja koetusten kautta.

KRISTUS YLISTÄÄ OMIAAN

Ilm. 2:2,3: ”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.”

Kuinka kauniisti Pelastaja kiittää ja ylistääkään lapsiansa. Hän ottaa täysin huomioon heidän hienot hengelliset asenteensa ja käyttäytymisensä. Hän tietää, että heidän keskuudessaan on heikkoutta, mutta vielä Hän ei huuda sitä vastaan. Eikö tämä ole juuri kuten Herra? Hän tietää, kuinka rohkaista meitä oikeissa asioissa ja kuinka estää meitä väärissä asioissa. Me voisimme kaikki oppia hyvän läksyn tässä siitä, kuinka hoitaa seurakuntaa ja perheitämme. Ja vielä enemmän, me voisimme oppia hyvän läksyn siitä, kuinka Jumala kohtelee jokaista meistä täsmälleen tällä tavalla. Älkää koskaan olko masentuneita, Jumalan pyhät, sillä Jumala ei ole epäkiitollinen unohtaen teidän rakkaudentyönne. Mitä tahansa me teemme, jopa siitäkin, että annamme kupin kylmää vettä jollekin, tulee palkinto ja siunaus Herralta.

”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi.” Kun Hän kulkee seurakuntansa keskellä, on Hän tietoinen kansansa kärsimyksestä ja Hän huolehtii heistä. Niinkuin oli Egyptin orjuuden päivinä, jolloin Hän kuuli heidän huutonsa, Hän, joka ei koskaan muutu, kuulee yhä ahdistettujen huudon, kulkiessaan heidän keskellänsä. Itse tämä sana ”kärsivällisyytesi” ilmaisee ahdistusten aikaansaamaa väsymystä. Jumalan kansa ei ainoastaan työskentele Hänelle rakkauden työssä, vaan he myös kärsivät Hänen kanssaan ilolla. He ovat kärsivällisiä kantaessaan iestään. Tämä ensimmäinen jakso kärsi suuresta vainosta. Sen täytyi työskennellä kovasti saarnatakseen evankeliumia ja levittääkseen totuutta. Heidän elämänsä korkeana kutsumuksena oli palvella Jumalaa, ja kun heidän toiveensa tässä elämässä tehtiin tyhjäksi, he olivat kärsivällisiä ja luovuttivat kaikki Hänelle, joka oli luvannut kestävän palkinnon taivaassa kaikesta, mistä he olivat luopuneet Hänen tähtensä maan päällä.

Uskon, että meidän tulisi pysähtyä tähän hetkeksi ja käsitellä ajatusta, että Jumalan ihmiset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan vainottuja. Te tiedätte, että 1. Mooseksen kirja on kirja kaiken alkamisesta, ja minkä näette alkaneen siellä, se tulee jatkumaan aina Ilmestyskirjan loppuun asti, eikä se koskaan tule muuttumaan. Siellä me näemme, että Kain vainosi Aabelia ja tappoi hänet, koska Aabel miellytti Jumalaa. Sitten me näemme täydellisen kuvan Aabrahamin lihan mukaan syntyneessä pojassa, Ismaelissa, joka kiusasi lupauksen poikaa Iisakia ja taisteli häntä vastaan. Ja oli myös Eesau, joka vihasi Jaakobia ja olisi tappanut hänet, ellei Jumala olisi puuttunut asiaan. Uudessa Testamentissa me löydämme Juudaksen pettämässä Jeesusta, ja ensimmäisen vuosisadan uskonnolliset määräykset koettivat hävittää sen aikaiset uskovat. Tämän maailman lapset, joita saatana hallitsee, vihaavat Jumalan lapsia, jotka ovat Hengen valvonnassa.

Ei ole väliä sillä, kuinka vanhurskas ja oikeamielinen kristitty on julkisuuden edessä, ja kuinka ystävällinen hän on lähimmäisilleen, tehden vain hyvää, todistakoonpa hän vain Kristuksesta pelastajanaan ja hyväksyköön Pyhän Hengen lahjojen toiminnan kielien, profetian, parantamisen ja ihmeiden kautta, niin hänet tullaan tuomitsemaan. Tämän maailman henki vihaa Jumalan Henkeä,ja koska se ei voi voittaa Jumalan Henkeä, se yrittää tuhota astian, jossa totuuden Henki asuu.

Vaino ja koetukset ovat luonnollinen, normaali osa kristityn elämää. On vain yksi asia, joka voidaan tehdä niiden suhteen. Luovuttakaa ne kaikki Jumalalle, älkää tuomitko, jättäkää heidän tekonsa ja lopullinen tuomio Hänelle.

”Sinä et voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” Nämä efesolaiset uskoivat, että Jumalan ihmisten tuli olla pyhiä. Tämän jakeen mukaan he ryhtyivät toimenpiteisiin pitääkseen seurakuntaruumiin puhtaana synnin hapatuksesta. Mitä todennäköisimmin luopumus oli jo alkanut. Synti oli astunut seurakuntaan. Mutta he olivat tottelevaisia Paavalin sanoille, kun hän käski poistaa pahat keskuudestaan. He olivat erotettu kansa. He olivat tulleet ulos maailmasta, eivätkä he nyt aikoneet antaa maailman astua heidän keskuuteensa. He eivät hyväksyneet syntiä seurakunnassansa. Pyhyys ei ollut vain sanonta tai puheenparsi heidän keskuudessaan, se oli elämäntapa.

”Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” No, tämäpä vasta suorasukainen lausunto on. ”Sinä olet koetellut niitä, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi.” Eikö tämä ole julkeaa? Mitä oikeutta on ihmisillä koetella niitä, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi? Ja kuinka he koettelivat heitä? Oi, minä rakastan tätä. Täällä se on Gal. 1:8: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” Juuri apostolit toivat alkuperäisen Sanan ihmisille. Tuo alkuperäinen Sana ei voinut muuttua. Ei edes pilkku tai viiva siitä. Paavali tiesi, että se oli Jumala, joka oli puhunut hänelle, ja niinpä hän sanoi: ”Vaikka jos minä tulisin, ja yrittäisin antaa teille toisen ilmestyksen, yrittäisin tehdä yhden pienen muutoksen siihen, minkä minä aluksi annoin, niin minä olisin kirottu.” Ymmärrättehän, että Paavali tiesi, että ensimmäinen ilmestys oli oikea. Jumala ei voi antaa ensimmäistä ilmestystä, sitten toisenlaista ilmestystä. Jos Hän tekisi näin, Hän muuttaisi mieltään. Hän voi antaa ilmestyksen ja sitten lisätä siihen, kuten Hän teki Eedenin puutarhassa, kun Hän lupasi vaimolle siemenen, ja sitten myöhemmin määräsi, että tuo siemen oli tuleva Aabrahamin kautta, ja sitten myöhemmin sanoi, että se tulisi saman suvun kautta Daavidissa. Mutta se oli sama ilmestys. Se ainoastaan antoi ihmisille enemmän tietoa auttaakseen heitä vastaanottamaan ja ymmärtämään sen. Mutta Jumalan Sana ei voi muuttua. Siemen tuli täsmälleen niinkuin oli ilmoitettu. Halleluja. Ja nähkää, mitä nuo väärät apostolit tekivät. He tulivat oman Sanansa kanssa. Efesolaiset tunsivat Sanan sellaisena, kuin Paavali oli opettanut sen. He olivat täynnä Pyhää Henkeä Paavalin kätten päällepanemisen kautta. He katsoivat noita vääriä apostoleja silmiin ja sanoivat: ”Te ette sano samaa mitä Paavali sanoi. Sentähden te olette vääriä.’ Oi, tämä saa minun sydämeni syttymään. Palatkaa takaisin Sanaani Te ette todellisuudessa koettele noita apostoleja, profeettoja ja opettajia, vaan SE ON SANA, JOKA KOETTELEE HEIDÄT. Näinä päivinä on tuleva profeetta Laodikean seurakuntajaksolle, ja te tulette tietämään, onko hän todellinen, Jumalan lähettämä vaiko ei. Niin tulee tapahtumaan, sillä jos hän on Jumalasta, TULEE HÄN OLEMAAN SANASSA TÄSMÄLLEEN SELLAISENA, KUIN JUMALA ANTOI SEN PAAVALILLE. HÄN EI TULE POIKKEAMAAN TUOSTA SANASTA HETKEKSIKÄÄN, EI EDES YHDEN PILKUN VERTAA. Tänä viimeisenä aikana, jolloin tulee ilmestymään monia vääriä profeettoja, tarkkailkaa ja nähkää, kuinka he kertovat teille, että ellette usko heitä ja mitä he sanovat, te tulette kadotetuksi; mutta kun tuo VIIMEISEN PÄIVÄN PROFEETTA tulee näköpiiriin, jos hän on todella se profeetta, hän huutaa: ”Palatkaa takaisin Sanaan tai olette kadotetut.” Hän ei tule rakentamaan yksityiselle ilmestykselle tai tulkinnalle, vaan Sanalle. Amen ja Amen!

Nämä väärät apostolit ovat julmia susia, joista Paavali puhui. Hän sanoi: ”Kun minä olen mennyt, he yrittävät tulla ja väittävät saaneensa yhtäläisen ilmestyksen; mutta heidän tarkoituksensa ei ole auttaa teitä, vaan tuhota teidät.” Ap.t. 20:27-32: ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat (omia sanojansa ja ajatuksiansa, eivät Jumalan), vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”

Johannes tiesi heistä myöskin, sillä hän sanoi 1. Joh.4: 1: ”…monta väärää profeettaa on (jo) lähtenyt maailmaan.” Tuo antikristuksen henki oli jo soluttautumassa seurakuntaan, ja se teki sen asettumalla Sanaa vastaan. Niin, täällä se kaikki alkoi. Aivan täällä ensimmäisessä seurakuntajaksossa. Jo tällöin he kielsivät Sanan, ja asettivat omia opinkappaleitaan ja filosofioitaan Sanan sijaan. Tämä on antikristus, sillä Jeesus on Sana. Olla anti-Sana merkitsee olla anti-Jeesus. Olla anti-Sana merkitsee olla antikristus, sillä Henki ja Sana ovat YKSI. Jos sinä olet anti-Sana, sinä tulet olemaan antikristus. JOS SE ALKOI ENSIMMÄISESSÄ SEURAKUNTAJAKSOSSA SE TULEE KASVAMAAN, KUNNES LOPUSSA SE OTTAA VALLAN. Ja tarkalleen tämän te tulette näkemään, kun me käymme näiden seurakuntajaksojen läpi. Se alkaa todella pienenä Efeson seurakuntajaksossa, ja kasvaa jokaisessa jaksossa, kunnes anti-Sana, antikristuksen järjestelmä ottaa kokonaan vallan ja väärän kirkon väärät apostolit kiistävät Sanan erehtymättömyyden.

Nyt on helppo saada väärä käsitys siitä, mitä me olemme puhuneet, koska olen ilmaissut sen niin voimakkaasti. Saattaa kuulostaa siltä, että tämä anti-Sana, antikristuksen henki kieltää kokonaan Sanan, kieltää Raamatun, tullen juuri tässä hylkäämisessä huippuunsa. Näin ei kuitenkaan ole. Mitä se sen sijaan on, ilmenee Ilm. 22: 18,19: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Se on vaikkapa vain YHDEN Sanan muuttamista ottamalla jotain pois tai lisäämällä siihen jotakin. Se on saatanan alkuperäinen temppu Eedenin puutarhassa. Hän vain lisäsi yhden pienen sanan siihen, mitä Jumala oli sanonut. Siinä se oli. Se toi kuoleman ja hävityksen. Ja aivan samoin oli Efesossa. Vain sana lisättiin, vain sana otettiin pois, ja niin anti-Sana, antikristuksen henki alkoi kukoistaa.

Käsitättekö tämän nyt? Siinä ovat jälleen nuo kaksoset. Siinä ovat nuo kaksi puuta jälleen, kasvaen kylki kyljessä samassa maassa, ollen osalliset samasta ravinnosta, juoden samasta sateesta, ja hyötyen samasta auringosta. Mutta ne tulevan ERI siemenestä. Yksi puu on Jumalan Sanan PUOLESTA, täsmälleen sellaisena kuin Jumala sen antoi ja se rakastaa ja tottelee sitä. Toinen puu on siemenestä, joka on vastakkainen Jumalan Sanalle ja muuttaa sitä, missä se vain haluaa. Se korvaa Jumalan elävän, todellisen Sanan omilla uskontunnustuksillaan ja opinkappaleillaan aivan kuten teki Kain, joka lopuksi tappoi Aabelin. Mutta älä pelkää pieni lauma. Pysy Sanassa. Pidä tuo Sana itsesi ja perkeleen välissä. Eeva ei tehnyt tätä ja hän epäonnistui. Ja kun seurakunta hellittää Sanasta, menee se saatanallisen pimeyden syvyyksiin.

”Ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon olet sinä saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” Tämä on melkein sama, mitä sanottiin jakeessa kaksi. Mutta Jakeessa kaksi työ, teot ja kärsivällisyys olivat heille annetun Pyhän Sanan vartioimisen vuoksi. Kuinka he pitivätkään viholliset loitolla! Mikä tunnustus he olivatkaan Paavalille. Mutta tässä jakeessa heidän vainonsa, koetuksensa ja kärsivällisyytensä ovat siunatun Jeesuksen nimen tähden.

Te tiedätte, että tämä ei ole lainkaan outoa, sillä se on Sana ja nimi, joka tuo vihollisen meidän peräämme niinkuin tulvan. Tuo voimallinen Sana, mikä tuotiin julki parantamisessa, merkeissä, ihmeissä ja muilla tavoin, sai fariseukset vaatimaan kuolemaa todellisille uskoville. Ja nyt tuo juutalaisten vihaama ja halveksima nimi on sivistyneiden pilkkaama, heidän nauraen ajatellessaan jokaista, joka voisi olla niin hölmö, että uskoisi mieheen, joka kuoli ja nousi ylös jälleen ja istuu nyt taivaassa. Tässä siis olivat uskonnolliset vainoojat, juutalaiset, kiroamassa tätä Jeesusta, joka heille oli väärä Messias; ja tässä olivat toiset nauramassa, ilakoimassa ja purevasti ivaamassa uuden Jumalan nimeä, joka heille ei ollut lainkaan Jumala.

On jotakin muutakin, joka alkoi tänä jaksona, ja tulee jatkumaan aivan läpi kaikkien jaksojen, muuttuen syvemmäksi ja pimeämmäksi. Toisin sanoen ihmiset kielsivät tuon nimen. Se ei ollut todellinen Efeson seurakunta, joka näin teki. Ei, ne olivat väärät apostolit. Ne olivat ulkopuoliset, jotka yrittivät päästä sisään ja saastuttaa uskovat. Efesolaiset tiesivät tuon nimen, ja rakastivat sitä. Muistakaamme Efeson seurakunnan alkuperää. Pieni ryhmä ihmisiä, jotka odottivat Messiasta, kuulivat, että profeetta, joka kutsui itseään Messiaan edelläkävijäksi, oli ilmaantunut Palestiinan erämaahan ja kastoi ihmisiä parannukseen synneistä. Silloin nämä kastettiin Johanneksen kasteella. Mutta kun Paavali tuli heidän luoksensa, osoitti hän heille, että profeetta oli kuollut, ja että Jeesus oli tullut ja täyttänyt elämänsä syntiuhrina, ja että NYT Pyhä Henki oli tullut ja täyttäisi kaikki todelliset uskovat Jeesuksessa, Messiaassa. Kun he kuulivat tämän, KASTETTIIN HEIDÄT HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMEEN, ja kun Paavali pani kätensä heidän päällensä, täytettiin heidät kaikki Pyhällä Hengellä. He tiesivät, mitä oli totella Sanaa, ja tulla kastetuksi Hänen nimessään (Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä) ja tällä tavoin he tiesivät, että he tulisivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Te ette voisi saada näitä ihmisiä muuttumaan. He tiesivät totuuden Ap.t. 19: 1-7.

He tiesivät tämän nimen vallan. He näkivät, että tämä nimi oli niin voimallinen, että jopa hikiliinat, joita otettiin Paavalin ruumiin päältä ja lähetettiin Jeesuksen nimessä kärsiville ihmisille, saattoivat vapauttaa sairaat kaikenlaisista sairauksista ja ajaa ulos pahat henget. Niin ihmeellisesti tämä nimi vaikutti, että turmeltuneet juutalaiset Efesossa yrittivät käyttää sitä ajaakseen ulos riivaajia. Ap.t. 19:11-17: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta. Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.”

He tiesivät sen vanhurskaan elämän, joka seurasi tämän Nimen mainitsemista, sillä kuka ikinä mainitsee Herran nimeä luopukoon hän synnistä. Olkaa pyhät te, jotka olette Pyhän Hengen astioita. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. Nämä efesolaiset olivat KRISTITTYJÄ. He kantoivat erästä nimeä, ja tuo nimi oli Kristus, joka oli Jumalan Henki heissä ja joka oli yksi osa heidän Herransa kolmiosaisesta nimestä.

”…ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” Nämä uskovat eivät tehneet työtä Paavalin tai järjestöjen hyväksi. He eivät olleet sitoutuneet ohjelmille tai laitoksille, joiden varaan he olisivat rakentaneet. He työskentelivät Herralle. He olivat Hänen palvelijoitaan, eivätkä järjestöjen pelinappuloita. He eivät menneet kirkkoon sunnuntaina ja puhuneet tuosta Nimestä ja sitten unohtaneet sitä loppuviikoksi. He eivät palvelleet tuota nimeä huulillaan. Ei, he antoivat elämänsä.

Kaikki, minkä he tekivät, he tekivät tuossa Nimessä. Tuossa Nimessä he toimivat, mutta jos he eivät voineet tehdä jotakin tuossa Nimessä, niin sitä he eivät tehneet lainkaan. Nämä olivat taivaallisiin paikkoihin asetettuja kristittyjä, joiden käytös oli Herran käytöksen kaltaista

Mutta tuo väärän viinipuun joukko, joka tahtoi saastuttaa tuon nimen, oli kuin hiiviskelevät sudet pimeässä, odottaen päästäkseen sisään ja repiäkseen kaiken maahan. Mutta pyhät kestivät koetuksen ja pitivät Sanan ja tuon Nimen.

JUMALAN SYYTE

Ilm. 2:4: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” Ymmärtääksenne tämän täytyy teidän tajuta, että henki ei puhu ainoastaan Efeson alkuperäisille pyhille. Tämä sanoma on koko seurakuntajaksolle, joka kesti noin 120 vuotta. Sen sanoma on siis kaikille tuon ajanjakson sukupolville. Historiahan toistaa itseään. Israelin sukupolvissa me näemme herätyksen yhdessä sukupolvessa, vain nähdäksemme tulen sammuvan seuraavassa. Kolmannessa sukupolvessa hiillos saattaa hehkua himmeästi mutta neljännessä ei ehkä löydy enää jälkeäkään tuosta alkuperäisestä tulesta. Silloin Jumala sytyttää tulen jälleen, ja sama tapahtumasarja toistuu. Tämä ilmoittaa yksinkertaisesti sen totuuden, että Jumalalla ei ole lastenlapsia. Pelastus ei siirry eteenpäin luonnollisen syntymän kautta sen enempää kuin on totta apostolisessa vallanperimysväitteessä. Se ei ole Sanassa. Te aloitatte todellisten, uudestisyntyneiden uskovien kanssa, ja kun seuraava sukupolvi tulee, he eivät ole enää pelkästään kristittyjä, vaan he ovat ottaneet kirkkokunnallisen nimen ja ovat nyt baptisteja, metodisteja jne. Tätä he juuri ovat. He eivät ole kristittyjä. Teidän täytyy syntyä Jumalan, eikä miehen tahdosta pelastuaksenne. Mutta nämä ihmiset ovat nyt tulossa yhteen miehen tahdosta. En sano, etteivätkö jotkut heistä olisi oikeassa suhteessa Jumalaan. En väitä hetkeäkään, että niin olisi, mutta alkuperäinen tuli on sammunut. He eivät enää ole samanlaisia.

Palava halu miellyttää Jumalaa, intohimo tuntea Hänen Sanansa, pyynnöt päästä lähemmäs Hengessä, kaikki tämä alkaa vaimentua ja sensijaan, että tuo seurakunta palaisi Jumalan tulesta, on se kylmentynyt ja tullut hiukan muodolliseksi. Juuri tämä oli tapahtumassa efesolaisille. He olivat tulossa hiukan muodolliseksi. Jumalalle jättäytyminen oli häviämässä pois, ja ihmiset eivät olleet niin tarkkaavaisia sen suhteen, mitä Jumala ajatteli heistä, alkaessaan huolehtia siitä, mitä maailma ajatteli heistä. Tämä toinen, kasvava sukupolvi, oli aivan kuten Israel. He vaativat kuningasta ollaksensa kuten toiset kansat. Näin tehdessään he hylkäsivät Jumalan. Mutta he tekivät niin joka tapauksessa. Tämä on kirkon historia. Kun se ajattelee enemmän maailman kuin Jumalan miellyttämistä, ei kestä kauan ennenkuin näette, että he lakkaavat tekemästä sitä, mitä heillä ennen oli tapana tehdä, ja alkavat tehdä sitä, mitä he ennen eivät olisi tehneet. He muuttavat pukeutumistyyliään, asennoitumistaan ja käytöstään. He tulevat leväperäisiksi. Tätä tarkoittaa sana Efeso: ”rentoutunut” – ”liukumassa oleva”.

Tämä heräämisen ja kuolemisen jaksoittelu ei ole koskaan muuttunut. Teidän tarvitsee ainoastaan palauttaa mieleenne tämä viimeinen Jumalan Hengen liike, jolloin miehet ja naiset pukeutuivat kuten kristityt, menivät kirkkoon ja rukoilivat kaiken yötä, menivät katujen kulmiin eivätkä olleet häpeissään Hengen ilmenemismuodoista. He jättivät vanhat kuolleet kirkkonsa ja palvoivat kodeissa ja vanhoissa varastorakennuksissa. Heillä oli todellisuus. Mutta ei kestänyt kauan, kun he alkoivat saada tarpeeksi rahaa rakentaaksensa uusia, hienoja kirkkoja. He valitsivat kuoron sensijaan, että olisivat itse laulaneet Jumalalle. He antoivat kuorolaisille viitat. He organisoivat liikkeen ja ohjasivat sitä ihmisen voimalla. Pian he alkoivat lukea kirjoja, jotka eivät olleet sopivia lukea. He avasivat veräjän ja vuohet tulivat sisään ja ottivat vallan. Ilohuuto oli hävinnyt. Hengen vapaus oli mennyt. Niin, he säilyttivät muodon; mutta tuli oli sammunut ja tuhkien mustuus on melkein kaikki, mitä on jäljellä.

Vähän aikaa sitten mainitsin, että Johannes ymmärsi, mitä oli rakastaa Jumalaa. Tuo suuri rakkauden apostoli saattoi varmasti nähdä, kun seurakunta alkoi kadottaa ensimmäistä rakkauttaan Jumalaan. l. Joh. 5:3 hän sanoo: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä (Hänen Sanansa).” Yksi pieni poikkeama tästä Sanasta oli askel poispäin Kristuksesta. Ihmiset sanovat rakastavansa Jumalaa, menevät kirkkoon, he jopa huutavat ja iloitsevat ja heillä on valtava tunteellinen tuokio. Mutta kun se kaikki on ohi, katsokaa, näettekö heidän olevan tuossa SANASSA, vaeltaen sen mukaan, eläen siinä. Jos he tekevät kaiken muun, mutteivät vaella tuossa Sanassa, he voivat sanoa rakastavansa Jumalaa, mutta heidän elämänsä kertoo toista. Ihmettelenpä, ellei Johannes nähnyt paljonkin tätä ennen kuolemaansa; ihmiset sanoivat rakastavansa Jumalaa, mutta eivät totelleet Hänen Sanaansa. Oi Efeson seurakunta, jotakin on tapahtumassa sinulle. Joku yrittää joko lisätä, tai ottaa pois tuosta Sanasta. Mutta he tekevät sen niin ovelasti, ettet sinä voi nähdä sitä. He eivät ole tehneet tuosta liikkeestä niin suurta, että voisit nähdä sen avoimesti. Se on peitteen alla, ja he tuovat sitä sisään järkeilemällä ja inhimillisellä ymmärryksellä ja se tulee ottamaan vallan, ellette torju sitä. Palatkaa takaisin helluntaihin, ennenkuin se on liian myöhäistä!

Mutta kuten tavallista, ihmiset eivät ota huomioon Jumalan varoitusta. Tuo herätyksen tuli, joka on rakennettu pyhitetyn Sanan päälle, on niin ihmeellistä ja Hengen ilmeneminen niin siunattua, että aavistuksenomainen pelko hiipii sisään ja sydämessä kuuluu kuiskaus: ”Kuinka me voimme suojella tätä totuutta, joka meillä on? Mitä me voimme tehdä, että tämä herätys jatkuisi?” Tämä tapahtuu silloin, kun ”antikristillinen henki” tulee sisään ja kuiskaa: ”Katsokaa, teillä on totuus nyt, pitäkää huoli siitä, ettei se tule häviämään. Organisoitukaa ja muodostakaa uskontunnustuksenne siitä, mitä te uskotte. Pankaa se kaikki kirkkokäsikirjaan.” Ja he tekevät sen ja organisoituvat. He lisäävät Sanaan. Ja he kuolevat aivan kuten Eeva ottaessaan vastaan yhden väärän sanan. Jumalan Sana antaa elämän. Eikä merkitse mitään, mitä me sanomme Sanasta, vaan mitä Jumala sanoo.

JUMALAN VAROITUS

Ilm. 2:5: ”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lamppusi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.”

Jumala käskee heitä MUISTAMAAN. Ilmeisesti jotakin on poistunut heidän mielestään. He ovat unohtaneet jotakin. Hän käski heidän kääntyä takaisin mielessään lähtökohtaansa. Ensimmäisen jakson alku oli helluntai. He olivat langenneet siitä pois. He olivat unohtaneet helluntain kirkkauden ja ihmeen. Oli aika palata takaisin ajatuksissa ja sitten todellisuudessa. Takaisin tilaan, jossa he voivat sanoa: ”Elämä on minulle Kristus.” Takaisin siihen puhtauteen, jolla Ananiasta tai Safiiraa kohdeltiin. Takaisin Kauniille Portille. Mikä syytös onkaan se, että on ajautunut erilleen Jumalasta ja hyväksynyt ne teot, jotka häpäisevät Hänen nimeänsä. Lakatkoot ne, jotka mainitsevat Hänen nimeään, synnistä ja pitäkööt itsensä puhtaana Jumalaa varten. Katso, mitä olit kerran sydämessäsi, mielessäsi ja elämässäsi ja palaa sitten takaisin siihen.

Ja mikä sitten on tie takaisin? Se tie on katumuksen tie. Jos syntisen täytyy tulla Jumalan luo katumuksen kautta, silloin penseän tai luopuneen on kaduttava sitä enemmän. Tehkää parannus! Tehkää parannuksen hedelmiä. Osoittakaa se elämällänne. ”Jos te ette tee parannusta”, sanoi Jumala, ”minä siirrän teidän lampunjalkanne paikaltaan.” Näin on. Tässä tilassa oleva seurakunta ei voi antaa valoa maailmalle. Sen valo on muuttunut pimeydeksi. Silloin Jumala ottaa pois sen uskollisen sanansaattajan ja sen uskolliset paimenet ja jättää heidät omaan varaansa, ja he kulkevat eteenpäin puhuen kristillisyydestä, vaikka heillä ei sitä ole.

Tee parannus pian! Älä epäröi! Ilmeisesti Efeso epäröi, sillä sen ajanjakso ei ollut kovin pitkä. Jumalan kirkkaus väheni nopeasti. Ei kestänyt kauan, ennenkuin kaupunki oli raunioina. Sen loistava temppeli tuli muodottomaksi massaksi. Maa muuttui vesilintujen asuttamaksi suoksi; asutus oli hävinnyt lukuunottamatta muutamia uskottomia eräässä surkeassa kylässä. Siellä ei ollut edes YHTÄ kristittyä jäljellä. Lamppu oli riistetty pois paikaltaan.

Tämä ei nyt merkitse sitä, että se ei olisi voinut tehdä parannusta. Se ei merkitse sitä, että me emme voi tehdä parannusta. Me voimme. Mutta sen täytyy tapahtua nopeasti. Sen täytyy olla todellinen murheinen sydämen huuto Jumalan puoleen ja silloin Jumala asettaa kaiken ennalleen. Kirkkaus tulee palaamaan.

NIKOLAIITTAIN OPIN SIEMEN

Ilm. 2:6: ”Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.”

On olemassa kaksi käsitystä siitä, mitä nikolaiitat olivat. Toiset sanovat, että he olivat luopioiden ryhmä, jonka perustaja oli Nikolaus, antiokialainen käännynnäinen, josta tuli yksi Jerusalemin seitsemästä diakonista. Heillä oli pakanallisia juhlia ja he olivat käytökseltään mitä epäsiveellisimpiä. He opettivat, että hallitakseen aistillisuuden kunkin täytyi ensin tuntea se kokemuksesta, laidasta laitaan. Luonnollisesti he antoivat periksi sellaiselle hillittömyydelle, että heidän rappeutumisensa oli täydellinen. Täten on heihin sovitettu kaksi vanhan Testamentin nimeä, jotka symbolisoivat sellaista mielettömyyttä: Bileam ja Iisebel. Koska Bileam turmeli ihmiset ja siten voitti heidät, sanottiin Nikolauksen tehneen samoin. Oletettavasti tämä ryhmä pakotettiin poistumaan Efesosta ja sen vakiintumispaikaksi tuli Pergamo.

Tämän käsityksen ongelmana on se, että se ei ole totta. Ei ole olemassa mitään historiaa, joka tukisi sitä. Parhaimmillaan se on perimätietoa. Tällaisen käsityksen hyväksyminen tekisi Efeson seurakuntajakson ehdottomasti historialliseksi, niin ettei sillä ole vaikutusta tähän aikaan. Tämä ei ole totta, sillä kaikki mikä alkoi alku- seurakunnassa , tulee jatkumaan jokaisessa jaksossa, kunnes Jumala siunaa ja korottaa sen lopullisesti tai se epäpuhtaana tuhotaan tulijärvessä. Havaitaksesi, että tämä perimätieto on tosiasiallisesti Kirjoituksia vastaan, pane merkille, että ilm. 2:2 mukaan Efeson seurakunta EI SIETÄNYT pahoja. Siten heidän täytyi panna heidät ulos, muutoin ei olisi ollut mitään järkeä sanoa, etteivät he voineet heitä sietää. Jos he eivät panneet heitä ulos, silloin he sietivät heitä. Kuitenkin jakeessa kuusi sanotaan, että he vihasivat heidän tekojansa. Niinpä tämä nikolaiittain ryhmä pysyi osana ensimmäistä seurakuntajaksoa tehden tekojaan. Heidän tekojansa vihattiin, mutta nämä ihmiset eivät kuitenkaan jääneet vaikutuksettomiksi. Täten me näemme siemenet Efesossa, jotka jatkavat eteenpäin ja joista tulee oppi, joka tulee menemään suoraan tulijärveen.

Mitä nämä nikolaiitat ovat? Sana tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta. Nikao, joka merkitsee ’voittaa’, laos, joka merkitsee ’maallikko’. Yksinkertaisesti sanottuna, joku oli tekemässä alkuseurakunnassa sellaista, mikä oli pääsemässä voitolle maallikoista. Jos maallikot voitettiin, silloin jonkin arvovaltaisen on täytynyt olla siellä tekemässä sitä.

Mitä sellaista tuossa seurakunnassa oli tapahtumassa, mitä Jumala vihasi? Se mitä oli tapahtumassa silloin, ja mikä jatkuu tänä päivänäkin, on täsmälleen sitä, mitä sana nikolaiitta tarkoittaa. Ihmisiä alistettiin jollakin tavalla, joka oli ehdottomasti Jumalan Sanan vastaista.

Saadaksemme nyt todellisen käsityksen siitä, mitä aiomme käsitellä, minun täytyy kehoittaa teitä pitämään mielessä, että uskonto (hengelliset asiat, jos pidätte siitä enemmän), on koostunut kahdesta osasta, jotka ovat kiertyneet toisiinsa, mutta jotka ovat yhtä vastakkaisia kuin musta ja valkoinen. Uskonto ja hengellinen maailma on peräisin noista kahdesta puusta, joiden juuret ovat Eedenissä. Sekä Elämän puu että hyvän- ja pahantiedon puu olivat puutarhan keskellä ja ilman epäilystäkään niiden oksat kietoutuivat toinen toisiinsa. Siten Efeson seurakunnassa on tämä sama paradoksi. Seurakunta koostuu hyvästä ja pahasta. Kaksi viinipuuta muodostavat seurakunnan. Ne ovat kuten vehnä ja luste, kasvaen vieri vieressä. Mutta yksi niistä on OIKEIN. Toinen on VÄÄRÄ. Nyt Jumala puhuu MOLEMMILLE ja Hän puhuu MOLEMMISTA. Hän kutsuu niitä seurakunnaksi. Ja ainoastaan valitut tietävät todella, mikä on oikea henki. Ainoastaan valittuja ei voida eksyttää. Matt. 24:24: ”Sillä nousee vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja ja he tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä; jopa siinä määrin, että jos se olisi mahdollista, he eksyttäisivät valitutkin.” [engl. käännös] Näin siis siellä alkuseurakunnassa (hyvin lyhyt ajanjakso helluntain jälkeen) väärä viinipuu kietoi itsensä oikean viinipuun ympärille, ja me löydämme nuo nikolaiittain teot. Ja tuo henki tulee taistelemaan oikeata viinipuuta vastaan, kunnes Jumala tuhoaa sen. Oletteko nyt ymmärtäneet tämän?

No niin. Mikä oli tuon seurakunnan hengellinen ilmapiiri? Se oli jättänyt ensimmäisen rakkautensa. Meille on ilmaistu, että lankeaminen ensimmäisestä rakkaudesta Jumalan Sanaan merkitsee poikkeamista alkuperäisestä, joka oli helluntai. Selvästi sanottuna tämä merkitsee, että tämä seurakunta oli vaarassa tulla otetuksi pois Pyhän Hengen johdosta, Hengen valvonnasta. Juuri samoin tapahtui silloin, kun Mooses johti Israelin ulos Egyptistä. Jumalan tie oli johtaa heitä pilvessä ja tulenpatsaassa, profeetallisessa sanomassa ja Jumalan antamissa ihmeissä ja merkeissä. Tämän tuli tapahtua ”Jumalan valitsemien” ja ”Jumalan määräämien” ja ”Jumalan varustamien” ja ”Jumalan lähettämien” miesten kautta, koko leirin ollessa Pyhän Hengen liikkeen hallitsema. He kapinoivat ja he halusivat sääntö- ja uskontunnustuskokoelman vaeltaakseen sen mukaan. Sitten he halusivat kuninkaan. Sitten he halusivat olla tarkalleen kuten maailma ja he menivät täydelliseen luopumukseen ja unohdukseen. Juuri näin ensimmäinen seurakuntajakso alkoi, ja se tulee menemään pahemmaksi ja pahemmaksi, kunnes Pyhä Henki on täydellisesti hyljätty ja Jumalan täytyy tuhota ihmiset.

Katsokaa, kuinka se alkoi alkuseurakunnassa. Sitä kutsuttiin teoiksi. Sitten se tuli opiksi. Se tuli mittapuuksi. Se tuli muuttumattomaksi tavaksi. Se otti lopulta vallan ja Jumala työnnettiin sivuun. Oi, se alkoi niin pienenä, hiljaisesti, niin viattomana. Se näytti niin hyvältä, ja niin moitteettomalta. Sitten se sai otteen ja python-käärmeen tavoin se kuristi hengityksen ja tappoi kaiken hengellisyyden, joka oli jäljellä seurakunnassa. Oi, tuo väärä viinipuu on niin ovela. Se on kuin valon enkeli, kunnes se saa otteen sinusta. Haluan sanoa, että uskon johtajuuteen. Mutta minä en usko ihmisten johtajuuteen. Minä uskon Pyhän Hengen johtajuuteen, joka tulee Sanan kautta. Uskon myöskin, että Jumala on asettanut seurakuntaan miehiä, joilla on Hengen lahjoja; ja he tulevat pitämään seurakunnan järjestyksessä. Minä uskon tämän. Minä uskon myös, että seurakuntaa johtavat miehet, jotka Jumala lähettää ottamaan vastuuta. Mutta tuo kaitseminen tapahtuu SANAN MUKAAN, joten ihminen ei todellisuudessa johda, vaan JUMALAN HENKI sillä Sana ja Henki ovat YKSI. Hebr. 13:7 ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.”

Mutta katsokaamme, mitä on tapahtumassa tuolla Efesossa. Tuo väärä viinipuu oli saamassa otetta, ja se opetti, että ihmisen johtajuus oli oikein. Se opetti, että seurakunnan täytyi olla hallittu. Se opetti ihmisten valvontaa, mutta sensijaan, että se olisi tehnyt sen Jumalan tavalla, he yksinkertaisesti ottivat valtuudet ja vakiinnuttivat kaiken hengellisen vallan omiin käsiinsä ja tuloksena oli pyhä papisto, joka seisoi Jumalan ja ihmisten välissä. He palasivat suoraan takaisin vanhaan Aaronin järjestelmään. He tulivat antikristilliseksi, sillä he panivat syrjään Hänen välittäjäasemansa ja panivat sijaan omansa. Jumala vihasi sitä. Efesolaiset vihasivat sitä myöskin ja jokainen todellinen uskova tekee samoin. Meidän täytyy olla umpisokeita, ellemme näe sitä samaa toiminnassa läpi kaikkien jaksojen ja juuri nyt se on kaikkein pahimmillaan. Se oli organisaatio, ja se erotti ihmiset. Jumalan kansan otaksutaan olevan yksi. YHDEN Hengen kautta heidät KAIKKI kastettiin yhteen ruumiiseen, ja JOKAINEN on Pyhän Hengen kuljettama, ja JOKAINEN ottaa osaa Jumalan palvontaan. Mutta miehet halusivat olla parempia ja niin he ottivat vallan ja piispat tulivat arkkipiispoiksi ja käyttämällä hyväkseen arvonimiä he sivuuttivat Jumalan Sanan ja opettivat omia oppejaan. He saivat ihmiset tottelemaan itseään, kunnes tuli aika, jolloin heidän jumalanpalvelustapansa ei millään tavalla muistuttanut alkuajan jumalanpalvelusta helluntain jälkeen. Nämä teot olivat apostolisen perimyksen alkua. Apostolisesta perimyksestä oli helppo ja lyhyt askel ”kirkon jäsenyyteen”, joka merkitsi pelastusta. Sana muutettiin uskontunnustukseksi. Antikristus hallitsi henkensä kautta seurakuntaa.

Katselkaapa sitä tänään. Jos luette Ap.t. 2:4- sillä tavalla kuin jotkut sen tekevät, voisitte lukea sen näin: ”Nyt kun helluntaipäivä oli täysin tullut, tuli pappi ehtoollisleivän kanssa ja sanoi: ’Pistä ulos kielesi’, ja hän pani vohvelikeksin sille ja joi itse hiukan viiniä: ’Nyt sinä olet vastaanottanut Pyhän Hengen’.” Uskomatonta? Juuri tähän on nikolaiittain oppi johtanut. He sanovat: ”Älkää välittäkö mitä Jumalan Sana sanoo. Te ette voi sitä ymmärtää. Meidän täytyy tulkita se teille. Sitäpaitsi Raamattu ei ole vielä päättynyt. Sen täytyy muuttua ajan kanssa ja me kerromme teille, mitä nuo muutokset ovat.” Kuinka vastakkaista tämä onkaan Jumalan Sanalle, joka nimenomaan sanoo: ”Olkoon Jumala totinen mutta jokainen ihminen valehtelija.” aina kun on ristiriitaa totuudesta. Taivas ja maa tulevat katoamaan, mutta EI AINOAKAAN Jumalan Sana tule katoamaan. Näin siis kansaa ohjaavat sellaiset ihmiset, jotka olettavat olevansa sellaista, mitä he eivät ole. He sanovat olevansa Kristuksen sijaisia, vaikka he tosiasiassa ovat antikristuksesta.

Tässä meillä on toinenkin surullinen kertomus. Se on kertomus vesikasteesta. Jeesuksen päivinä ja helluntain jälkeen ihmiset upotettiin veteen. Kukaan ei voi kieltää tätä. Oppineet miehet sanovat, että he ainoastaan kaatoivat vettä heidän päällensä, koska oli helppo löytää pieniä vesikuoppia monissa paikoissa. Ja kaataessaan vettä heidän päälleen he tekevät sen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aivan kuin nuo arvonimet olisivat todellisia nimiä, ja aivan kuin olisi kolme Jumalaa sensijaan, että on vain yksi. Mutta pysy tuossa organisaatiossa ja koetapa saarnata totuutta upottamisesta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen ja sinut heitetään ulos. Sinä et voi olla Jumalan johtama ja pysyä siellä. Se on mahdotonta.

Paavali oli Pyhän Hengen opettama profeetta. Jos Paavali kastoi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen ja sanoi, että kuka tahansa teki eri tavalla kuin hän saarnasi, oli kirottu, silloin on meidän aika herätä ja nähdä, että Pyhä Henki ei vallitse seurakuntaa, vaan se on nikolaiittain valvonnassa. Ap.t. 20:27-30: ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijaksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

Paavali näki sen tulevan. Mutta hän varoitti heitä tästä kavalasta pappeudesta, joka tulisi ja ottaisi ylivallan väärine oppeineen. Hän tiesi, että he saattaisivat voimaan jumalanpalvelustavan, joka erottaisi ihmiset kaikesta Pyhän Hengen toiminnasta. Ja jopa tänäkin aikana niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa vapaita ja täynnä Henkeä, ei maallikoilla ole kovinkaan paljon vapautta, ja parasta, mitä me voimme nähdä, ovat muutamat innoitetut saarnaajat saarnaamassa lauman vain istuessa ja koettaessa sulattaa sitä. Tämä on kaukana Paavalin antamasta esikuvasta, sillä hän sanoi, että kun he tulevat yhteen, ovat kaikki Hengen johdossa, ja ottavat osaa hengelliseen palvontaan.

Ja kirkkojärjestö ei ole koskaan oppinut tätä läksyä Kirjoituksista eikä historiastakaan. Joka kerta, kun Jumala vierailee Pyhän Henkensä kautta ja asettaa ihmiset vapaiksi, he hetken kuluttua sitovat itsensä takaisin juuri siihen samaan, mistä he ovat tulleet ulos. Kun Luther tuli ulos katolisuudesta, ihmiset pysyivät vapaina hetken aikaa. Mutta kun hän kuoli, ihmiset yksinkertaisesti organisoivat sen, mihin he ajattelivat hänen uskoneen ja asettivat omat uskontunnustuksensa ja ajatuksensa ja torjuivat jokaisen, joka sanoi jotakin vastoin sitä, mitä he olivat sanoneet. He menivät suoraan takaisin katolisuuteen, vain hiukan erilaisessa muodossa. Ja tänä päivänä monet luterilaiset ovat valmiita menemään kokonaan takaisin.

Aivan oikein: Ilmestyskirjan 17. luvussa sanotaan, että tuolla vanhalla portolla oli monia tyttäriä. Nämä tyttäret ovat aivan äitinsä kaltaisia. He asettavat Sanan syrjään, kieltävät Jumalan Hengen työn, alistavat maallikot valtaansa ja tekevät heille mahdottomaksi palvella Jumalaa, elleivät he tee sitä heidän kauttaan tai heidän tavallaan, joka ei ole mitään muuta kuin itsensä saatanan antama epäuskon rakennelma.

Missä me olemme hengellisesti? Me olemme pimeyden erämaassa. Kuinka kauaksi me olemmekaan vaeltaneet alkuseurakunnasta. Helluntaita ei ole missään näkyvissä eikä Sanaa voida löytää. Apostolista perimystä, jota tänään tavataan runsaasti, ei ole Sanassa. Se on ihmisten keksimä. Se panee laittomasti syrjään totuuden, että JUMALA, EIKÄ IHMINEN, asettaa johtajat seurakunnassa. Pietari ei edes ollut Roomassa. Kuitenkin he valehtelevat, että hän oli. Historia osoittaa, ettei hän ollut. On ihmisiä, jotka lukevat historiaa, mutta kohauttavat olkapäitään ja palaavat takaisin uskoen valheeseen. Mistä te voitte löytää ”Kristuksen sijaisen” Sanassa? Kukaan ei ota Hänen paikkaansa, kuitenkin se on tehty, ja ihmiset hyväksyvät sen. Mistä te voitte löytää, että ”lisätty ilmestys” on Jumalan hyväksymä, erikoisesti ilmestys, joka on ristiriidassa jo annetun ilmestyksen kanssa? Kuitenkin he hyväksyvät sen ja luottavat siihen. Mistä te voitte löytää ”kiirastulen”? Mistä te voitte löytää ”messun”? Mistä voitte löytää sen, että ”tulee maksaa rahaa päästäkseen pois helvetistä”? Se ei ole Sanassa, mutta ihmiset laittavat sen omiin kirjoihinsa ottaen sen avulla ihmiset valtaansa, halliten heitä pelon avulla. Mistä voitte löytää sen, että ”ihmisellä on voima antaa meille anteeksi, aivan kuin hän olisi Jumala”? ”Raatelevat sudet” on tuskin tarpeeksi voimakas sana heitä kuvaamaan. Nikolaiitat. Järjestö. Ihminen hallitsemaan ihmistä.

Palatkaa takaisin Jumalan luokse. Tehkää parannus ennenkuin on liian myöhäistä. Nähkää käden kirjoitus seinällä. Se kirjoittaa tuomiota. Samoin kuin silloin kun pyhitettyjen astioiden pyhyyttä loukattiin ja se sai Jumalan vihan lankeamaan (Dan. 5), on nyt loukattu pyhitettyä Sanaa ja Pyhä Henki saatettu murheelliseksi, ja tuomio on lähellä, aivan ovella. Tehkää parannus! Tehkää parannus! Palatkaa takaisin helluntaihin. Takaisin Pyhän Hengen johtoon. Takaisin Jumalan Sanaan, sillä miksi te kuolisitte?

HENGEN ÄÄNI

Ilm. 2:7: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Saattaa olla, että miljoonat kuulevat tai lukevat nämä sanat. Mutta kuinka monet ottavat vaarin niistä? Sitä me emme tiedä. Mutta se, joka kallistaa korvansa ja haluaa tietää totuuden sanat, tulee huomaamaan, että Jumalan Henki valaisee häntä. Jos sinun korvasi on avoin Sanalle, Jumalan Henki tekee Sanan todelliseksi sinulle. Tämä on Hengen työ. Minä voin opettaa sinulle totuuden, mutta ellet sinä avaa korvaasi kuulemaan ja sydäntäsi vastaanottamaan sitä, sinä et saa siitä ilmestystä.

Huomatkaa nyt, että jae sanoo Hengen puhuvan seurakunnille. Tämä on monikko, ei yksikkö. Henki ei käskenyt Johannesta kirjoittamaan tätä muistiin ainoastaan paikallista Efeson seurakuntaa varten, eikä ainoastaan ensimmäistä jaksoa varten. Se on kaikkia seurakuntajaksoja varten. Mutta kaikki alkoi tässä seurakunnassa. Täten se on samanlainen kuin Raamatun ensimmäinen kirja. Mikä alkoi Raamatun ensimmäisessä kirjassa, pysyy totena kautta koko Raamatun ja päättyy lopullisesti Ilmestyskirjassa. Täten Apostolien tekojen alkuseurakunta on Jumalan suunnitelma kaikille ajanjaksoille, kunnes ne päättyvät Laodikean jaksossa. Tarkkaa sitä huolellisesti. Ottakoon jokainen seurakuntajakso tästä vaarin, sillä se, mitä on meneillään täällä, on ainoastaan alku. Tuo pieni puu, joka istutettiin, tulee kasvamaan. Se tulee kasvamaan kautta kaikkien seurakuntajaksojen. Tämä on siis sanoma jokaiselle kristitylle jokaisena jaksona aina siihen asti, kunnes Jeesus tulee. Kyllä, näin se on. Sillä se on Henki, joka puhuu. Amen.

LUVATTU PALKINTO

Ilm. 2:7: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Tämä on kaikkien aikojen voittajille tuleva palkinto. Kun viimeinen taistelukutsu on kuulunut, kun haarniskamme on riisuttu, sen Jälkeen me lepäämme Jumalan paratiisissa ja Elämän Puu on oleva osamme iankaikkisesti.

”Elämän Puu.” Eikö olekin kaunis ilmaisu! Se mainitaan kolme kertaa ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja kolme kertaa Ilmestyskirjassa. Kaikissa kuudessa kohdassa se on sama puu ja symbolisoi aivan samaa asiaa.

Mutta mikä on Elämän Puu? Ensimmäiseksi meidän tulee tietää, mitä puu tässä merkitsee. 4.Moos. 24:6, missä Bileam kuvasi Israelia, hän sanoi heidän olevan ”niinkuin aloepuut, Herran istuttamat.” Kautta Kirjoitusten kuvataan ihmisiä, persoonia, puina. Tämän voimme nähdä esim. Psalmissa yksi. Siten elämän puun täytyy olla Elämän persoona; ja Hän on Jeesus.

Eedenin puutarhan keskellä oli kaksi puuta. Toinen oli Elämän Puu, toinen oli Hyvän ja Pahan Tiedon puu. Ihmisen tuli elää ELÄMÄN PUUSTA, mutta hän ei saanut koskea toiseen puuhun, sillä silloin hän kuolisi. Mutta ihminen otti tästä toisesta puusta ja sen johdosta kuolema saapui häneen hänen syntinsä tähden ja hänet erotettiin Jumalan yhteydestä.

Tuo puu Eedenissä, elämän lähde, oli Jeesus. Johanneksen evankeliumissa luvuissa kuudesta kahdeksaan Jeesus esittää itsensä iankaikkisen elämän lähteenä. Hän kutsui itseään taivaasta tulleeksi Leiväksi. Hän puhui itsensä antamisesta ja sanoi, että joka Häntä söisi, ei koskaan kuolisi. Hän sanoi tuntevansa Aabrahamin ja että HÄN OLI ennen Aabrahamia. Hän ennusti, että Hän itse antaisi heille elävää vettä, ja että joka sitä joisi, ei enää koskaan janoaisi, vaan eläisi iankaikkisesti. Hän osoitti olevansa ”SUURI MINÄ OLEN”. Hän on Elämän Leipä, Elämän Lähde, Iankaikkinen. Hän on Elämän Puu. Hän oli keskellä Eedenin puutarhaa niinkuin Hän tulee olemaan keskellä Jumalan paratiisia.

Jotkut ajattelevat niiden kahden puun paratiisin keskellä olleen aivan niinkuin muutkin puut, jotka Jumala oli sinne asettanut. Mutta tarkkaavaiset tutkijat tietävät, ettei niin ole. Kun Johannes Kastaja saarnasi, että kirves oli asetettu puiden juurelle, hän ei puhunut tavallisista luonnon puista, vaan hengellisistä periaatteista. 1. Joh. 5:11 sanotaan: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” Jeesus sanoi Joh. 5:40: ”…ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.” Tämä on todistus. Jumalan Sana toteaa yksinkertaisesti ja selvästi, että ELÄMÄ, IANKAIKKINEN ELÄMÄ, on Pojassa. Ei ole mitään muuta paikkaa, missä olisi elämää. l. Joh. 5:12: ”Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä EI ole elämää.” Koska tämä todistus ei voi muuttua, siitä ei voida ottaa mitään pois eikä lisätä siihen — ELÄMÄ ON POJASSA — siksi PUUN PARATIISISSA TÄYTYY OLLA JEESUS.

Hyvä on. Jos siis Elämän Puu on persoona, silloin myöskin Hyvän ja Pahan Tiedon Puu on persoona. Ei voi olla toisin. Siten Vanhurskas ja Väärä olivat vierekkäin keskellä Eedenin puutarhaa. Hes. 28:13: ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa sinä (saatana) olit.”

Tässä meillä on todellinen ilmestys ”Käärmeen siemenestä”. Näin todella tapahtui Eedenin puutarhassa. Sana sanoo, että käärme petti Eevan. Itse asiassa käärme vietteli hänet. 1. Moos. 3:1 sanotaan: ”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt.” Tämä eläin oli niin lähellä ihmisolemusta, vaikka olikin eläin, että hän kykeni ajattelemaan ja puhumaan. Hän oli pystyssä kävelevä luontokappale, joka oli jotakin simpanssin ja ihmisen väliltä, mutta lähempänä ihmistä. Hän oli niin lähellä ihmistä, että hänen siemenensä hedelmöitti naisen ja teki hänet raskaaksi. Kun tämä tapahtui, kirosi Jumala käärmeen. Hän muutti jokaisen luun käärmeen ruumiissa niin, että sen täytyi kiemurrella ja ryömiä. Tiede saa tehdä kaikkensa, mutta se ei tule löytämään puuttuvaa rengasta. Jumala on pitänyt siitä huolen. Ihminen on viisas ja hän näkee yhteyden ihmisen ja eläimen välillä ja hän yrittää todistaa sen kehityksen avulla. Mutta ei ole olemassa mitään kehitystä. Ihminen ja eläin sekoittuivat. Tämä on yksi Jumalan kätkettynä olleista salaisuuksista, mutta joka nyt on paljastettu. Se tapahtui keskellä Eedenin puutarhaa Eevan kääntyessä pois Elämästä vastaanottaakseen kuoleman.

Huomaa, mitä Jumala sanoi heille puutarhassa. l. Moos. 3:15: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Jos me uskomme Sanaa, kun se sanoo naisella olevan siemenen, täytyy silloin myöskin käärmeellä olla siemen. Jos naisen Siemen oli poikalapsi, joka syntyi ilman miestä, silloin myöskin käärmeen siemenen täytyy olla saman esikuvan mukainen. Siksi täytyy myöskin toisen poikalapsen syntyä ilman miehen vaikutusta. Ei ole ketään Raamattua tuntevaa, joka ei tietäisi, että naisen Siemen oli Kristus, joka syntyi Jumalan vaikutuksesta, Ilman inhimillistä yhdyntää. On myöskin tunnettu tosiasia, että käärmeen pään murskaaminen oli todellisuudessa profetia siitä, mitä Kristus tuli tekemään Saatanaa vastaan Golgatan ristillä. Siellä ristillä Kristus murskasi Saatanan pään, samalla kun Saatana pisti Herraa kantapäähän.

Tämä Kirjoitusten osa on ilmestys siitä, miten luonnollisella tavalla käärmeen siemen kylvettiin maan päälle. Aivan siten, kuin meillä on selostus (Luuk. 1:26-35), jossa ilmaistaan tarkoin, kuinka vaimon siemen tuli ja ilmestyi lihassa ilman miehen vaikutusta. ”Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: ’Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.’ Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: ’Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.’ Niin Maria sanoi enkelille: ’Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä? Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ’Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi’.” Kuten naisen Siemen oli itse asiassa Jumala, joka itse tuli lihaan, niin myöskin käärmeen siemen on se luonnollinen tie, jonka Saatana keksi avataksensa itsellensä oven ihmissukuun. Saatanalle oli mahdotonta tulla lihaan samalla tavalla kuin Jumala, sillä hän on vain luotu henkiolento. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa meille kerrotaan, kuinka hän sen teki. Siten alkoi hänen siemenensä ihmiskunnassa. Älkää myöskään unohtako, että Saatanaa kutsutaan usein käärmeeksi. Nyt me puhumme sen siemenestä ja sen tulosta ihmissukuun.

Ennenkuin Aadam oli yhtynyt Eevaan, oli käärme tehnyt sen ennen häntä. Ja se, joka tästä yhdynnästä syntyi, oli Kain. Kain oli pahasta (”paholaisesta”). l.Joh.3:12. Pyhä Henki Johanneksessa ei voinut toisessa kohden kutsua Aadamia ”pahaksi”, joka hän olisi ollut, jos hän olisi ollut Kainin isä, ja taas toisessa kohden Jumalan pojaksi. Sillä siksi hänet oli luotu (Luuk. 3:38). Kain osoittautui luonnoltaan isänsä kaltaiseksi, kuoleman tuottajaksi, murhaajaksi. Hänen tavaton uhmansa Jumalaa kohtaan, kun hän oli vastatusten Hänen kanssansa (1. Moos. 4:5,9,13-14) osoittaa hänen olleen täysin epäinhimillisen luonteeltaan, näyttäen jopa ylittävän kaikki Kirjoitusten kuvaukset Saatanan ja Jumalan vastakkainasettelusta. ”Mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin ja hänen hahmonsa synkistyi. Niin Herra sanoi Kainille: ’Missä on veljesi Aabel?’ Hän vastasi: ’En tiedä; olenko minä veljeni vartija?’ Ja Kain sanoi Herralle: ’Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin. Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut’.”

Huomatkaa, millaisella tarkkuudella Jumalan Sana esittää Kainin ja Aabelin ja Seetin syntymät. (l. Moos. 4:1-2): ”Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: ’Minä olen saanut pojan Herran avulla’. Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin.” l. Moos. 4:25: ”Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet…” Aadamin kahdesta yhdynnästä syntyi KOLME poikaa. Koska Raamattu on Jumalan tarkka ja täydellinen Sana, tämä ei ole virhe, vaan kertomus, joka antaa meille ymmärrystä. Koska Aadamin KAHDESTA yhdynnästä syntyi KOLME poikaa, silloin tiedätte ehdottomasti, että YKSI noista kolmesta EI voinut olla Aadamin poika. Jumala on antanut kertoa tämän näin tarkasti näyttääksensä meille jotakin. TOTUUS ON, ETTÄ EEVALLA OLI KOHDUSSAAN KAKSI POIKAA (KAKSOSET), JOTKA OLIVAT ERI YHDYNNÖISTÄ. Hän oli ensin yhteydessä käärmeen kanssa, jonka kautta hän tuli raskaaksi ja sitten hän oli toisen kerran yhteydessä Aadamin kanssa, josta myöskin hän tuli raskaaksi. Tässä teillä on kaksoset. Täydellinen esikuva kuten aina! Tulkoon sanotuksi niille, jotka ajattelevat, ettei tällainen ole mahdollista, että on kylliksi lääketieteellisiä kertomuksia, joista selviää, että nainen voi kantaa kaksosia, jotka ovat kahdesta eri yhdynnästä, jolloin munasolujen hedelmöittymisen välillä on useampi päivä. Eikä vain niin, vaan jotkin tiedoista osoittavat, että kaksoset ovat eri henkilöiden siittämät. Äskettäin kerrottiin maailmanlaajuisesti eräästä norjalaisesta äidistä, joka vaati mieheltään elatusapus itselleen ja kaksosilleen, joista toinen oli valkoinen ja toinen musta. Hän myönsi, että hänellä oli neekeri rakastaja. Hedelmöittymisillä oli pitkä aikaero. Beaumontissa, Teksasissa, vuonna 1963, kerrotaan olleen synnytyksen, jossa raskauksilla oli useiden päivien ero. Ero oli niin suuri, että nainen melkein kuoli toisen lapsen synnytykseen.

Mutta miksi näin piti tapahtua? Miksi käärmeen siemenen täytyi tulla tällä tavoin? Ihminen luotiin Jumalaa varten. Ihmisen tuli olla Jumalan temppeli. Ihmisen tuli olla paikka, jossa Jumala voi levätä (Pyhä Henki), temppeli. Ap.t. 7:4-6-51: ”Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa, sillä näin sanoo profeetta: ’Taivas on minun jalkaini astinlauta; minkä kaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?’ Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin.” Saatana tiesi tämän. Hän myöskin tahtoi asua ihmisessä niinkuin Jumalakin. Mutta Jumala on varannut tämän oikeuden itsellensä. Saatana ei voi tehdä sitä. Jumala yksin ilmestyi ihmisenä lihassa. Saatana ei voi tehdä sitä. Hänellä ei ole luovaa voimaa. Ainoa keino Saatanalle toteuttaa tahtonsa oli mennä käärmeeseen Eedenissä aivan samoin kuin hän meni pahoina henkinä sikoihin Gadarassa. Jumala ei koskaan mene eläimiin, mutta Saatana on aina valmis tekemään sen saavuttaaksensa tarkoitusperänsä. Hän ei voinut saada lasta suoraan Eevan kautta niinkuin Jumala Marian kautta, ja siksi hänen täytyi mennä käärmeeseen ja vietellä Eeva. Hän houkuttell hänet ja hänen kauttaan Saatana sai lapsen. Synnyttyään Kainilla oli Saatanan luonteenominaisuudet ja käärmeen eläimelliset (aistilliset, lihalliset) ominaisuudet. Ei ole mikään ihme, että Pyhä Henki sanoi Kainin olevan pahasta (paholaisesta). Sillä hän todellakin oli sitä.

Nyt tahdon esittää varman todisteen siitä, että on varma yhteys ihmisen ja eläimen välillä. Se on lääketieteellisen tutkimuksen tulos. Tiedättekö, että voitte ottaa alkiosoluja syntymättömästä eläimen sikiöstä ja liittää ne ihmiseen? Silloin nuo kilpirauhassolut kulkevat suoraan ihmisen kilpirauhaseen. Ymmärrättekö, kuinka hämmästyttävää se on? Jokin voima ohjaa nuo eläimen solut tarkalleen oikeaan paikkaan. Ihmisen ja eläimen välillä on yhteys. Ne eivät voi sekoittua tai lisääntyä keskenään. Se on kokeiltu. Mutta kerran Eedenin puutarhassa tapahtui tuo sekoittuminen ja kemialliset kokeet osoittavat sen. Eedenin puutarhassa käärme oli pystyssä kävelevä luontokappale. Hän muistutti hyvin paljon ihmistä; hän oli melkein ihminen. Saatana käytti hyväkseen käärmeen fyysisiä ominaisuuksia ja saattoi hänet viettelemään Eevan. Silloin Jumala tuhosi alkuperäisen käärmeen. Mikään muu eläin ei voi sekoittua ihmiseen. Mutta yhteys säilyy.

Nyt kun olemme tulleet näin pitkälle, niin sallikaa minun yrittää keskittää ajatuksenne tähän aiheeseen, niin että voisitte ymmärtää, miksi meidän on tärkeätä mennä tähän ”käärmeen siemen oppiin”. Lähtökohtana on se tosiasia, että puutarhan keskellä oli kaksi puuta. ELÄMÄN PUU OLI JEESUS. TOINEN PUU OLI SAATANA. Sen näemme niistä hedelmistä, joita puu kantoi. Tiedämme myöskin, että molemmilla puilla oli jonkinlainen yhteys ihmiseen, sillä muuten ne eivät olisi olleet siellä. Niiden täytyi olla osa Jumalan kaikkivaltiasta suunnitelmaa ja tarkoitusta. Niillä oli yhteys ihmiskuntaan ja Häneen itseensä, tai me emme koskaan voisi pitää Jumalaa kaikkitietävänä. Kaikki tämä on totta, eikö vain? Sana esittää mitä suurimmalla varmuudella, että Jumala jo ENNEN maailman luomista oli tehnyt suunnitelmansa antaa Iankaikkista Elämäänsä ihmisille. Ef. 1:4-11: ”…niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän on nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Ilm. 13:8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä (Saatanaa), jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Mutta tuota Elämää ei voinut, eikä voi saada muuta kuin sen kautta, että ”Jumala tuli lihaksi”. Tämä oli osa Hänen iankaikkista ja ennaltamäärättyä suunnitelmaansa. Sen tuli olla Hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi. Se oli pelastussuunnitelma. Kuunnelkaa nyt tarkoin. Jumalan, joka on Lunastaja, täytyi ennalta määrätä ihminen, joka tarvitsisi lunastusta, jotta tulisi vahvistetuksi, kuka Hän on. Tämä on sataprosenttisesti totta ja monet raamatunkohdat todistavat sen puolesta. Niin myöskin jae: Room. 11:36: ”Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on KAIKKI; hänelle KUNNIA iankaikkisesti! Aamen.” Ihminen ei voinut suoraan vain mennä ja ottaa tuosta Elämän Puusta, joka oli keskellä puutarhaa. Tuon Iankaikkisen Elämän täytyi ensin tulla lihaan. Mutta ennenkuin Jumala saattoi pelastaa syntisen, Hänellä täytyi olla syntinen, jonka pelastaisi. Ihmisen täytyi langeta. Ja jotta Saatana olisi voinut langettaa, hänellä täytyi olla liha, jonka kautta tuo lankeemus tulisi. Niin täytyi myöskin Saatanan tulla lihaksi. Mutta Saatana ei voinut tulla lihaksi samalla tapaa kuin Kristus tuli. Hän tuli nostaaksensa jälleen ylös langenneet. Mutta oli eräs eläin, käärme, joka oli niin ihmisen kaltainen, että Saatana saattoi mennä tuohon eläimeen ja siten tulla lihaan ja aiheuttaa lankeemuksen, sekä sen kautta päästä ihmissukuun niinkuin Jeesuskin eräänä päivänä tulisi ja liittyisi ihmissukuun. Hän tulisi asumaan ihmisiin ylösnousemukseen asti, jossa meillä tulisi olemaan Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit. Siten se, mitä Jumala antoi tapahtua Eedenin puutarhassa, oli Hänen ennaltamäärätty suunnitelmansa. Ja kun Saatana oli saanut aikaan sen, mikä oli välttämätöntä Jumalan tarkoitukselle, sen jälkeen ihminen ei enää voinut mennä Elämän Puulle puutarhassa. Ilman muuta ei. Ei ollut sen aika. Mutta eläin (eläin olisi aiheuttanut lankeemuksen, siksi eläimen veren tuli vuotaa) uhrattiin ja sen veri vuodatettiin, ja sitten oli jälleen yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Sillä oli tuleva päivä, jolloin Jumala ilmestyisi lihassa ja Hänen nöyryytyksensä kautta Hän uudistaisi langenneen ihmisen ja tekisi hänet osalliseksi tuosta Iankaikkisesta Elämästä. Jos voitte nähdä tämän oikein, voitte ymmärtää käärmeen siemenen ja tietää, että Eeva ei syönyt mitään omenaa. Ei, se oli ihmisyyden rappeutuminen siementen sekaantumisen johdosta.

Tiedän, että kun yhteen kysymykseen on vastattu, nousee heti esiin toinen kysymys. Ja nyt ihmiset kysyvät minulta: ”Jos kerran Eeva lankesi sellaisella tavalla, niin mitä sitten Aadam teki, sillä Jumala syyttää Aadamia samalla tapaa?” Asia on yksinkertainen. Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti vahvana taivaassa. Ennenkuin yksikään tomuhiukkanen luotiin, oli tuo Sana siellä TARKALLEEN SELLAISENA KUIN SE ON KIRJOITETTUNA RAAMATUSSAMME. Sana opettaa meille, että jos nainen jättää miehensä ja menee toisen miehen kanssa, on hän avionrikkoja eikä enää ole naimisissa, eikä mies enää saa ottaa häntä takaisin. Tuo sana oli totta Eedenissä niinkuin se oli totta silloin kun Mooses kirjoitti sen lakiin. Sana ei voi muuttua. Aadam otti hänet takaisin. Hän tiesi tarkoin mitä teki, mutta hän teki sen kuitenkin. Eeva oli osa häntä ja hän oli halukas ottamaan päällensä hänen vastuunsa. Hän ei antanut hänen mennä. Niinpä Eeva tuli raskaaksi hänestä. Aadam tiesi, että hän tulisi. Hän tiesi tarkoin,mitä tulisi tapahtumaan ihmissuvulle ja hän myi koko ihmissuvun synnille voidakseen pitää Eevan, sillä hän rakasti häntä .

Ja niin nuo kaksi poikaa syntyivät. Pojat, jotka tulivat olemaan juuri saastutetun ihmissuvun isät. Ja mitä Sana sanoo heistä? Lukekaapa Juuda 14: ”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut sanoen: ’Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä.'” l.Moos. 5:ssä on selvitetty Eenokin (Hanokin) sukuperä. Se antaa seuraavanlaisen järjestyksen: 1. Aadam, 2. Seet, 3. Enos, 4. Keenan, 5. Mahalael, 6. Jered, 7. Hanok. Huomatkaa se seikka, että Kainia ei mainita. Aadamin suku kulkee Seetin kautta. Jos Kain olisi Aadamin lapsi, lain mukaan Kainilla olisi esikoisena ollut oikeus päästä sukuluetteloon. Tulee siis tarkoin huomata, että 1. Moos.5:3 sanotaan, että ”kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” MISSÄÄN KOHDEN EI SANOTA, ETTÄ KAIN OLISI OLLUT AADAMIN KALTAINEN, mitä hänen olisi tullut olla, jos kerran oli hänen poikansa. Lisääntymisen laki vahvistaa sen, että jokainen tuottaa kaltaisiaan. Meidän tulee siis uskoa se tosiasia, että sekä 1. Mooseksen Kirjan että Luukkaan evankeliumin sukuluetteloista puuttuu Kain. Jos Kain olisi Aadamin poika, sanottaisiin hänestä jossakin: ”Kain joka oli Aadamin poika, joka oli Jumalan poika.” Sitä ei sanota, sillä sitä ei voi sanoa.

Tietenkin tutkijat ovat jo kauan esittäneet ihmiskunnan kahtena sukuhaarana; toinen on jumalallinen sukuhaara perustuen Seetiin ja toinen jumalaton perustuen Kainiin. Ja on outoa, mutta totta, että nämä samat tutkijat eivät ole koskaan kertoneet meille, miksi Kain oli sellainen henkilö kuin oli, kun taas Aabel ja Seet olivat hengellisiä. Itseasiassa Kainin olisi tullut olla hengellisempi kuin Aabel ja Seetin puolestaan taas vähemmän hengellinen ja niin edelleen, koskapa aina seuraavat sukupolvet ovat etääntyneet kauemmaksi Jumalasta. Mutta ei, Kain on pahempi kuin mitä ketään on koskaan kuvattu,sillä hän vastustaa kiihkeästi Jumalaa ja Sanaa.

Meidän tulee tietää, että Kirjoitukset eivät leiki sanoilla. Mitä niihin on talletettu, se on siellä voideltujen silmien nähtävänä. Se on siellä tiettyä tarkoitusta varten. Samassa Sanassa sanotaan 1. Moos. 3:20: ”Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.” Mutta missään kohden Raamattua ei sanota, että Aadam olisi kaiken elävän isä. Jos tätä sivumerkitystä ei voitaisi antaa l. Moos. 3:20:lle, niin miksi mainittaisiin, että Eeva on kaiken äiti, mutta ei sanaakaan Aadamista? Tosiasia on, että vaikka Eeva oli kaiken elävän äiti, AADAM EI OLLUT KAIKEN ELÄVÄN ISÄ.

1. Moos. 4:1 Eeva sanoi: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.” Hän ei usko Aadamia Kainin isäksi. Mutta 1. Moos. 4:25 hän sanoo: ”Jumala on määrännyt minulle TOISEN siemenen Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.” [engl. käännös] Hän ei sano, että Jumala olisi ANTANUT hänelle toisen siemenen – joka olisi ollut Kristus – sillä Hänet ANNETAAN. Tämä poika, Seet, MÄÄRÄTTIIN Aabelin sijaan. Hän tunnustaa poikansa, joka tuli Aadamin kautta; mutta hän ei tunnusta Kainia, sillä hän tuli käärmeen kautta. Kun hän sanoo TOINEN SIEMEN Aabelin sijaan, hän osoittaa sillä, että Kain ja Aabel olivat kaksi eri siementä, sillä jos he olisivat olleet samasta isästä, hänen olisi pitänyt sanoa: ”Olen saanut LISÄÄ SIEMENIÄ.”

Minä en usko kaikkeen, mitä luen, mutta on hyvin kummallista se, mitä ”LIFE”-lehden maaliskuun 1963 numero kertoo. Psykiatrit sanovat aivan samaa kuin mitä me täällä puhumme. Tiedän, etteivät kaikki psykiatrit ole yksimielisiä, mutta tämä on jotakin: käärmeen pelko ei ole tiedostettu, vaan tiedostamaton (alitajuinen). Jos se olisi luonnollinen pelko, seisoisivat ihmiset aivan yhtä lumoutuneina gorilla- tai leijonahäkin edessä. Heidän alitajuiset ajatuksensa pakottavat heidät tuijottamaan käärmeitä. Käärmeiden vetovoima on tiedostamattomasti seksuaalinen. Näin on ollut kautta aikojen ja sama on huomattu sukupolvesta toiseen. Käärmeet ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan vastenmielisiä ja kuitenkin puoleensavetäviä. Käärmeet symbolisoivat aina molempia, sekä hyvää että pahaa. Käärme on seksuaalisuuden symboli. Aivan kuten kuvaus Eedenin puutarhasta, samoin voimme nähdä käärmeen kiihkeän pahan ruumiillistumana.

Eri alkukantaisten heimojen parissa on yleistä, että käärme on yhdistetty seksiin ja että sitä myöskin palvotaan sen yhteydessä. Seksologian lähempi tutkistelu tuo tämän esiin monissa tapauksissa. Nyt haluaisin tietää, mistä nämä ihmiset ovat sen saaneet, sillä me tiedämme heidän olevan sivistymättömiä eivätkä he ole koskaan lukeneet Raamattua. Mutta aivan samoin kuin kertomus vedenpaisumuksesta on tunnettu kaikkialla maailmassa, samoin on myöskin totuus ihmisen lankeemuksesta. He tietävät, mitä Eedenin puutarhassa tapahtui.

Nyt joku esittää minulle kysymyksen: ”Oliko Jumala sanonut Eevalle, että hänen tulisi varoa käärmettä, ettei tämä viettelisi häntä. Jumalan ei tarvinnut sanoa mitään siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Meidän tulee vain nähdä tämän kertomuksen sisältö. Hän vain antoi Sanansa. Hän sanoi, etteivät he saa ottaa TIEDON puusta. ”Ottakaa ELÄMÄSTÄ. ELÄMÄ OLI JUMALAN SANA. KAIKKI, MIKÄ EI OLE JUMALAN SANAA, ON KUOLEMAA. Eeva salli vääristellä yhden Sanan ja jo silloin Saatana sai hänet. Jumala olisi voinut sanoa: ”Älkää ottako puista enemmän hedelmiä, kuin mitä jaksatte syödä.” Saatana olisi silloin voinut sanoa: ”Katsokaahan, se pitää kyllä paikkansa. Jos te poimitte liian paljon hedelmiä, pilaantuvat ne. Tässä on kuitenkin menetelmä, jolla voitte poimia niin paljon kuin haluatte. Te voitte tehdä niinkuin itse haluatte ja samalla voitte tehdä sen, mitä Jumala sanoi.” Myöskin tällä tavalla Saatana olisi saanut hänet heti. Joka rikkoo YHDEN lain kohdan, hän on rikkonut KOKO lain. Älkää leikkikö Sanan kanssa! Juuri näin tapahtui Efeson ajanjaksolla ennenkuin se päättyi vuonna 170 j.Kr.

Mitä tämä puu on tuottanut? Tiedon puu on tuottanut kuoleman. Kain tappoi veljensä Aabelin. Paha tappoi vanhurskaan. Siten vahvistui esikuva. Niin tulee olemaan siihen asti, kun kaikki asetetaan kohdallensa niinkuin profeetat ovat luvanneet.

Tiedon puu tuotti viisaita ihmisiä, kuuluisia, maineikkaita ihmisiä. Mutta heidän tiensä ovat kuoleman teitä. Jumalan kansa on yksinkertaista, mutta sillä on hengellinen mieli. He kääntyvät Jumalan Sanan ja luonnon puoleen. He viljelevät uskollisesti maata. Heille totuus merkitsee enemmän kuin rikkaus. ”Käärmeen siemen” on tuottanut uskomattoman kauppa- toiminnan-, ihmeellisiä keksintöjä, mutta kaiken sen mukana tuli kuolema. Heidän atomipomminsa tappavat sodassa ja rauhan aikana tappavat mekaaniset keksinnöt, kuten autot, jotka tappavat rauhan aikana enemmän kuin sotakeksinnöt sodan aikana. Kuolema ja tuho ovat heidän työnsä hedelmiä.

Mutta kuitenkin he ovat uskonnollisia. He uskovat Jumalaan. He ovat isänsä Perkeleen ja esi-isänsä Kainin kaltaisia. Molemmat heistä uskovat Jumalaan. He käyvät kirkossa. He ovat vanhurskaitten joukossa kuten rikkaruohot vehnän seassa. Siten he vaikuttavat ja tuovat nikolaiittain uskonnon. He levittävät myrkkyänsä kaikin mahdollisin tavoin tuhotaksensa Jumalan siemenen, niinkuin Kainkin teki Aabelille. Heidän silmäinsä edessä ei ole mitään jumalanpelkoa.

Kuitenkaan Jumala ei kadota yhtäkään omistansa. Hän pitää heistä huolen kuolemassakin. Hän on luvannut herättää heidät viimeisenä päivänä.

JOHTOPÄÄTÖS

”…sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Mikä ihana ajatus tämä onkaan. Elämän Puu Eedenin puutarhassa, jota ei voitu lähestyä Aadamin lankeamisen takia, annetaan nyt voittajalle. Vartioivan kerubin leimuava miekka on pantu tuppeen. Mutta sitä ei pantu tuppeen, ennenkuin sen terä oli verinen Karitsan verestä. Miettikäämme tätä totuutta hetken, tarkastellessamme miksi puu kiellettiin Aadamilta ja hänen jälkeläisiltään, mutta sallitaan nyt jälleen.

Jumalan tarkoitus luotuunsa, ihmiseen, nähden on ilmaista Hänen Sanansa. Luomiskertomuksessa Aadamille annettiin Sana, jonka mukaan hänen tulisi elää. Sanan mukainen elämä olisi Sana ilmaistuna. Tämä on totta, eikö olekin? Mutta elikö Aadam tuon Sanan mukaan? Ei, koska hänen tuli elää JOKAISEN Sanan mukaan, mutta hän ei onnistunut ottamaan vaarin jokaisesta Sanasta. Sitten nousi Mooses. Mikä suuri ja voimallinen mies hän olikaan. Kuitenkaan hänkään ei onnistunut elämään jokaisesta Sanasta, ja tuo profeetta, joka oli esikuva suuresta, tulevasta profeetasta, ei vihoissaan onnistunut tottelemaan Sanaa. Oli myöskin Daavid, Israelin suuri kuningas, Jumalan oman sydämen mukainen mies. Kiusauksessa ollessaan hän sortui aviorikokseen. Mutta lopulta ajan täyttyessä tuli Yksi, Pää, Jeesus, jonka myös täytyi tulla kiusatuksi, jotta nähtäisiin, voisiko Hän elää JOKAISESTA Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Silloin Saatana epäonnistui. Sillä tässä oli Hän, joka eli ”näin on kirjoitettu” mukaan ja tuo Jumalan mestarityö voitti heijastamalla Jumalan Sanaa. Sitten tämä ilmituotu Täydellinen naulittiin ristille, täydellisenä Jumalan Karitsana, täydelliseksi Uhriksi. Ja ristillä Hän sai kuolettavat haavat, että me Hänen kauttansa ja Hänen vuoksensa voisimme syödä Elämän Puusta ja että tuo ilmaiseksi annettu elämä tekisi meidät kykeneviksi voittamaan ja ilmaisemaan Jumalan Sanaa.

Ja nyt näille Jumalan pojille, jotka Hänen kauttaan voittavat, annetaan etuoikeus Jumalan paratiisiin, ja pysyvä yhteys Jeesukseen Kristukseen. He eivät tule enää koskaan eroamaan Hänestä. Minne Hän menee, sinne menee Hänen morsiamensa. Mitä Hän on, sen Hän jakaa rakkaimpansa kanssa yhteisellä perintösuhteella. Salaiset asiat tullaan paljastamaan. Pimeät asiat tehdään näkyviksi. Me tulemme tuntemaan, niinkuin meidät tunnetaan. Ja me tulemme olemaan kuten Hän. Tässä on sen voittajan perintö, joka on voittanut Karitsan veren ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen Sanan kautta.

Kuinka me kaipaammekaan tuota päivää, jolloin kaikki mutkaiset tiet suoristetaan ja me tulemme olemaan Hänen kanssaan loppumattomasti. Rientäköön tuo päivä ilmestyäkseen ja rientäkäämme me seuraamaan Hänen Sanaansa, ja siten todistaen arvollisuutemme Hänen kirkkautensa osuuteen.

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Kuinka traagista onkaan, ettei tämä ensimmäinen seurakuntajakso kuunnellut Henkeä. Sensijaan se kuunteli ihmistä. Mutta kiitos Jumalalle, että viimeisenä aikana on nouseva ryhmä, lopunajan Todellinen Morsian, ja hän kuuntelee Henkeä. Tuona suuren pimeyden aikana palaa valo takaisin puhtaan Sanan kautta ja me palaamme helluntain voimaan toivottaaksemme Herran Jeesuksen Kristuksen tervetulleeksi takaisin.

CAB-01 LUKU 1 – JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYS (Chapter 1 – The Revelation of Jesus Christ)

FIN

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

William Marrion Branham

Yksityiskohtainen esitys seitsemästä seurakuntajaksosta ja monista merkittävistä opeista, jotka esiintyvät Ilmestyskirjan luvuissa yhdestä kolmeen.

ESIPUHE

Vaikka käsittelemmekin tässä kirjassa myöskin pääoppeja, kuten Jumaluutta, kastetta jne., on kuitenkin pääaiheenamme tutkia Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua samoin kuin seitsemää seurakuntajaksoa. Tämä on välttämätöntä Ilmestyskirjan muiden lukujen ymmärtämiseksi, sillä seurakuntajaksoista lähtevät sinetit, sineteistä pasuunat ja pasuunoista vihan maljat. Toinen luo valoa toisellensa. Sen jälkeen kun seurakuntajaksot ovat tulleet paljastetuiksi meille jumalaisen ilmestyksen kautta, seuraa nyt selvyys selvyyden jälkeen, kunnes koko ilmestys avautuu meidän ihmettelevien silmiemme eteen ja tulemme puhdistetuiksi ja Hengen kautta valmistetuiksi Herramme ja Lunastajamme, TOTISEN JUMALAN, JEESUKSEN KRISTUKSEN kunniakasta ilmestymistä varten!

Esitys tapahtuu ensimmäisessä persoonassa, sillä se on sanoma sydämeltäni ihmisten sydämelle.

Erityistä vaivaa on nähty kirjoittaa isolla alkukirjaimella kaikki nimet ja tittelit, substantiivit ja pronominit jne., jotka liittyvät Jumaluuteen, ja myös sanat kuten Raamattu, Kirjoitukset, ja Sana, koska pidämme tätä ainoana oikeana tapana puhua Jumalan majesteettisuudesta ja persoonasta ja Hänen pyhästä Sanastansa.

Rukoilen Jumalan siunausta jokaiselle lukijalle. Voikoon jokainen aivan erikoisella tavalla tulla osalliseksi Pyhän Hengen valaisusta.

 William Marrion Branham

SISÄLLYSLUETTELO

Luku 1  Jeesuksen Kristuksen ilmestys
Luku 2  Patmosnäky
Luku 3  Efeson seurakuntajakso 
Luku 4  Smyrnan seurakuntajakso
Luku  5 Pergamon seurakuntajakso
Luku 6  Tyatiran seurakuntajakso
Luku 7  Sardeen seurakuntajakso
Luku 8  Filadelfian seurakuntajakso
Luku 9  Laodikean seurakuntajakso
Luku 10 Seurakuntajaksojen yhteenveto

 
 

Luku 1: Jeesuksen Kristuksen ilmestys

Johanneksen ilmestys, 1 luku:

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle,

 2. joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.

 3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

 4. Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

 5. ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

 6. ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

 7. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

 8. ”Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

 9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

 10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,

 11. joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.

 12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

 13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

 14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

 15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

 16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

 17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

 18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

 19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

 20. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

 

JOHDANTO ENSIMMÄISEN LUKUUN

Ilm. 1:1-3: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!”

Tämän kirjan kirjoittaja (ei tekijä) on Johannes. Historijoitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että hän eli elämänsä loppuosan Efesossa, vaikka hän tätä kirjaa kirjoittaessaan olikin Patmoksen saarella. Kysymyksessä ei ole Johanneksen elämäkerta, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen tulevina seurakuntajaksoina. Jakeessa kolme sitä kutsutaan profetiaksi, ja sitä se itseasiassa onkin.

Tätä kirjaa kutsutaan tavallisesti Johanneksen ilmestykseksi. Se ei kuitenkaan ole oikein. Se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, joka Johanneksen kautta annettiin kaikkien aikojen kristityille. Se on ainoa kirja koko Raamatussa, jonka Jeesus itse on kirjoittanut ilmestymällä henkilökohtaisesti kirjoittajalle.

Se on Raamatun viimeinen kirja, ja kuitenkin se kertoo evankeliumin leviämisen alusta loppuun.

”Ilmestystä” vastaava kreikankielinen sana on ”apocalypse” ja se merkitsee ”paljastamista”. Tämä paljastaminen tulee parhaiten esille sellaisessa esimerkissä, jossa kuvanveistäjä paljastaa valmiiksi tekemänsä patsaan katsojien katseltavaksi. Siinä tapahtuu peitteen poisottaminen ja sen paljastaminen, mikä aikaisemmin oli kätkettyä. Paljastaminen ei ole vain ilmestys Jeesuksen Kristuksen persoonasta, VAAN MYÖSKIN ILMESTY HÄNEN TULEVISTA TEOISTANSA SEURAAVIEN SEITSEMÄN SEURAKUNTAJAKSON AIKANA.

Hengen antaman ilmestyksen tärkeyttä todellisella uskovalle ei voida koskaan korostaa liikaa. Ilmestys merkitsee sinulle ehkä enemmän kuin ymmärrätkään. En puhu nyt tästä Ilmestyskirjasta ja teistä, vaan KAIKESTA ilmestyksestä, joka on suunnattoman tärkeä seurakunnalle. Muistatteko kysymyksen, jonka Jeesus esitti opetuslapsilleen (Matt.16): ”’Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?’ Niin he sanoivat: ’Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista’. Hän sanoi heille: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’ Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.'” Katolilaiset sanovat, että seurakunta on rakennettu Pietarin varaan. Se on todella inhimillistä. Kuinka Jumala voisi rakentaa seurakuntansa ihmisen varaan, joka oli niin horjuva, että hän kielsi Herran Jeesuksen ja kirosi niin tehdessään? Jumala ei voi koskaan rakentaa seurakuntaansa kenenkään synnissä syntyneen ihmisen varaan. Eikä sillä paikalla ollut jotakin kalliota, ikäänkuin Jumala olisi pyhittänyt maan tuolla kohtaa. Eikä se ole niinkään kuten protestantit sanovat, että Jeesus tarkoitti itseään ja että seurakunta on rakennettu Jeesuksen varaan. Se on ILMESTYS. Lue tuo kohta niinkuin se on kirjoitettu: ”Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ILMOITTANUT, VAAN MINUN ISÄNI, JOKA ON TAIVAISSA… JA TÄLLE KALLIOLLE (ILMESTYKSELLE) MINÄ RAKENNAN SEURAKUNTANI.” Seurakunta ON RAKENNETTU ilmestykselle: ”Näin sanoo Herra!”

Kuinka Aabel osasi uhrata oikean uhrin Jumalalle? Uskon kautta hän sai ilmestyksen verestä. Kain ei saanut sellaista ilmestystä (vaikka hänellä oli käsky) ja siksi hän ei voinut uhrata oikeaa uhria. Jumalalta tullut ilmestys teki eron näiden kahden välille ja antoi Aabelille iankaikkisen elämän. Sinä saatat hyväksyä sen, mitä joku saarnaaja sanoo tai mitä joku raamattukoulu opettaa ja vaikka se opetettaisiin sinulle kuinka taitavasti tahansa, et voi saada iankaikkista elämää, ennenkuin Jumala paljastaa sinulle, että Jeesus on Kristus ja että veri puhdistaa sinut ja että Jumala on sinun Vapahtajasi.

Sanoin jo aikaisemmin, että tämä Ilmestyskirja on Jeesuksen ilmestys ja kirja siitä, mitä Hän tekee seurakunnassa noiden seitsemän seurakuntajakson aikana. Se on ilmestys, koska opetuslapsetkaan eivät tunteneet näitä totuuksia. Sitä ei oltu aikaisemmin paljastettu heille. Muistatko, että he tulivat (Ap.t.1:6) Jeesuksen luo ja kysyivät Häneltä: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Ja Hän sanoi: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä.” Nämä miehet ajattelivat vieläkin, että Jeesus perustaisi maallisen valtakunnan. Mutta valtakunta, jonka Hän oli rakentava, oli hengellinen. Eikä Hän voinut sanoa omasta asemastaan siinä mitään, sillä Isä ei ollut paljastanut sitä vielä Hänelle. Mutta nyt, kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen, tänä erikoisena aikana, jolloin Hän palvelee välimiehenä, voi Hän tässä omassa ilmestymisessään Johannekselle paljastaa sen, mitä Hänen kirkkautensa ja läsnäolonsa seurakunnassa merkitsisi ja tulisi saamaan aikaan.

Tässä ilmestyksessä Hän kertoo, mikä tulon olemaan perkeleen loppu. Hän kertoo, että perkele heitetään tulijärveen. Hän paljastaa niiden jumalattomien lopun, jotka seuraavat saatanaa. Tätä kaikkea saatana vihaa.

Oletteko koskaan huomanneet, kuinka saatana vihaa kahta Raamatun kirjaa enemmän kuin muita? Hän hyökkää aina liberaaliteologien ja valhetieteilijöiden kautta ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja Ilmestyskirjaa vaataan. Näistä molemmista kirjoista löydämme saatanan alkuperän, hänen kauheat tiensä ja hänen tuhonsa. Siksi hän hyökkää niitä vastaan. Hän vihaa paljastetuksi tulemista, ja noissa kirjoissa hänet paljastetaan juuri siksi, mitä hän onkin. Jeesus sanoi saatanasta: ”Hänellä ei ole mitään osuutta minuun eikä minulla ole mitään osuutta häneen.” Saatana haluaisi osoittaa tuon asian toisenlaiseksi, mutta hän ei voi, ja niinpä hän tekee kaiken voitavansa hävittääkseen luottamuksen Sanaan. Mutta kun seurakunta ei usko saatanaa, vaan uskoo Hengen ilmoitukseen Jumalan Sanasta, eivät helvetin portit voi sitä voittaa.

Tässä yhteydessä haluaisin mainita jotakin omasta palvelutehtävästäni. Te kaikki tiedätte, että tämä lahja elämässäni on yliluonnollinen. Se on lahja, jonka kautta Pyhä Henki ilmaisee minulle sairauksia, ihmisten sydämen ajatuksia ja muita salattuja asioita, jotka vain Jumala voi tietää ja ilmaista minulle. Toivoisin, että voisitte olla vierelläni ja nähdä ihmisten kasvot, kun saatana tietää, että hänet tullaan paljastamaan. En puhu nyt ihmisistä, vaan saatanasta, joka on saanut otteen heidän elämästään synnin, välinpitämättömyyden ja sairauden kautta. Teidän pitäisi nähdä heidän kasvonsa. Saatana tietää, että hänet tullaan paljastamaan ja ihmisten ulkomuodossa tapahtuu eriskummallisia muutoksia. Saatana pelkää. Hän tietää, että Jumalan Henki tulee juuri paljastamaan hänen tekonsa ihmisille. Siksi hän vihaa näitä kokouksia niin kovasti. Saatana vihaa sitä, että nimet mainitaan ja sairaudet paljastetaan. Mitä tämä sitten on? Se ei ole ajatusten lukemista, ei telepatiaa eikä noituutta, vaan kyseessä on Pyhän Hengen antama ilmestys. Tämä on ainoa tapa, jolla minä voin tietää sen. Tietysti ihmisymmärrys selittää sen miksi muuksi tahansa, mutta ei Pyhän Hengen työksi.

Sallikaa minun osoittaa teille toinen syy, miksi saatana vihaa tätä kirjaa Jeesuksen Kristuksen ilmestyksestä seurakunnassa. Hän tietää, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja ettei Hän muutu. Saatana tietää sen paljon paremmin kuin 90     % teologeista. Hän tietää, että koska Jumala on olemukseltaan muuttumaton, niin Hän on muuttumaton myöskin toimintatavoissaan. Saatana tietää varmasti, että alkuseurakunta helluntaina Jumalan voimalla täytettynä (Mark. 16 toteutuneena) on se TODELLINEN SEURAKUNTA, jonka Jeesus esittää omakseen. Kaikki muu on väärää! Sen täytyy olla!

Muistakaa tämä. Kristus TODELLISESSA SEURAKUNNASSA on jatkoa apostolien teoille. Mutta Ilmestyskirja osoittaa meille, kuinka antikristuksen henki on tuleva seurakuntaan, turmeleva sen tekemällä sen haaleaksi (penseäksi), muodolliseksi ja voimattomaksi. Se tuo ilmi saatanan paljastamalla hänen tekonsa (hän yrittää tuhota Jumalan kansan ja luottamuksen Jumalan Sanaan) aina siihen asti, kunnes hänet heitetään tulijärveen. Hän taistelee tätä vastaan; hän ei voi sietää sitä. Hän tietää, että jos ihmiset saavat TODELLISEN ILMESTYKSEN TODELLISESTA SEURAKUNNASTA ja siitä, mitä se on ja mitä se edustaa ja että SE VOI TEHDÄ SUUREMPIA TEKOJA (Joh. 14-12), tulee se olemaan voittamaton armeija. Jos he saavat todellisen ilmestyksen kristillisessä seurakunnassa vaikuttavista kahdesta hengestä ja Jumalan Hengen avulla erottavat ja vastustavat antikristuksen henkeä, tulee saatana olemaan voimaton seurakunnan edessä. Hänen suunnitelmansa raukeavat tyhjiin, niinkuin silloin kun Kristus vastusti hänen jokaista yritystään saada Hänet valtaansa erämaassa. Niin, saatana vihaa ilmestystä, mutta me rakastamme sitä. Kun meillä on elämässämme todellinen ilmestys, eivät helvetin portit voi meitä voittaa, vaan me voitamme ne.

Kuten muistatte, mainitsin tämän sanoman alussa, että Kirja, jota tutkimme, on todellisuudessa Jeesuksen itsensä ilmestys seurakunnassa ja Hänen tekonsa tulevina aikakausina. Mainitsin myös, että tarvitsemme Pyhän Hengen antamaan meille ilmestyksen, tai muuten jäämme siitä osattomiksi. Kun yhdistämme nämä kaksi asiaa, huomaatte, ettei tämä Kirja voi tulla todelliseksi pelkän tavallisen tutkimisen ja ajattelun avulla, vaan siihen tarvitaan Pyhän Hengen toimintaa. Lisäksi se merkitsee sitä, että tämä Kirja ei voi tulla paljastetuksi kenellekään muulle, kuin erityiselle ihmisryhmälle. Tarvitaan henkilö, jolla on profeetallista näkökykyä ja kyky kuulla Jumalan ääntä. Tarvitaan yliluonnollista opetusta eikä pelkästään henkilöä, joka vertaa jaetta toiseen, vaikka sekin on hyvä. Salaisuuden selvittämiseen tarvitaan Pyhän Hengen opetusta tai se ei koskaan selviä. Kuinka paljon tarvitsemillekaan sitä, että kuulemme Jumalan äänen, avaamme Hänelle sydämemme ja alistumme Pyhän Hengen johtoon voidaksemme kuulla ja oppia.

Kuten jo sanoin, on tämä (ilmestys) Kirjoitusten päätös ja se on sijoitettu täsmälleen oikeaan paikkaan Kirjoitusten kanoonisessa järjestyksessä; loppuun. Nyt tiedätte, miksi on kirjoitettu, että jokainen, joka lukee tai vain kuulee sen, on siunattu. Jumalan ilmestys on se, mikä antaa teille vallan saatanan yli. Ja te voitte myöskin nähdä, miksi jokainen, joka panee siihen jotakin lisää tai ottaa pois siitä jotakin, on oleva kirottu. Niin täytyy olla, sillä kuka voi lisätä tai ottaa pois jotakin Jumalan täydellisestä ilmestyksestä ja sitten voittaa saatanan? Tämä on yksinkertaista, sillä ei ole mitään niin voittavaa voimaa, kuin Sanan ilmestys. Huomatkaa, että jakeessa kolme sanotaan autuaaksi niitä, jotka ottavat vaarin tästä kirjasta. Oletan, että tämä viittaa siihen vanhatestamentilliseen tapaan, kun papit lukivat Sanaa kansalle aamulla. Useat heistä eivät osanneet lukea, joten pappien oli luettava heille. Niin kauan kuin se oli Sanaa, oli siunaus siellä ja oli samantekevää kuultiinko sitä vai luettiinko.

”Aika on lähellä!” Aikaisemmin se ei ollut. Viisaudessaan ja suunnitelmansa mukaisesti Jumala ei antanut tätä valtavaa ilmestystä aikaisemmin, vaikka Hän itse tiesi sen täysin. Tästä opimme välittömästi periaatteen: Jumalan ilmestys jokaiselle aikakaudelle voi tulla vain tuona määrättynä aikakautena ja määrättyyn aikaan. Katso Israelin historiaa. Jumalan ilmestys Moosekselle tuli tiettyyn historian aikaan, sillä tähän aikaan ihmiset huusivat Jumalan puoleen. Jeesus itse tuli, kun aika oli täynnä ja Hän on täydellinen jumaluuden ilmestys. Ja tänä aikana (Laodikean) Jumalan ilmestys tulee sille määrättyyn aikaan. Se ei tule liian varhain, eikä se myöhästy. Ajattele tätä ja ota siitä vaarin, sillä me elämme tänään lopun ajassa.

TERVEHDYS

Ilm. 1:4-6: ”Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Vähä-Aasia on kooltaan pieni, suunnilleen Indianan osavaltion kokoinen. Nuo seitsemän seurakuntaa on poimittu kaikkien muiden joukosta niiden piirteiden vuoksi, jotka tulisivat ilmenemään myöhempinäkin vuosisatoina.

Seitsemän henkeä valtaistuimen edessä on henki, joka oli kussakin seitsemässä sanansaattajassa antaen heille heidän palvelutehtävänsä tuolle määrätylle ajalle, jossa kukin heistä eli.

Kaikki nämä ilmaukset: ’Hän, joka on’ ja ’Hän, joka oli’ ja ’tuleva on’ ja ’uskollinen todistaja’ ja ’kuolleitten esikoinen’ ja ’maan kuningasten hallitsija’ ja ’A ja O’ ja ’Kaikkivaltias’ ovat YHDEN JA SAMAN PERSOONAN, Jeesuksen Kristuksen nimiä ja kuvauksia, Hänen, joka päästi meidät synneistämme verellänsä.

Jumalan Henki Johanneksessa ilmaisee täten ja osoittaa korkeimman auktoriteetin, Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja paljastaa jumaluuden YHTENÄ JUMALANA. Nykyaika on erehtynyt suuresti, kun sanotaan, että YHDEN Jumalan sijasta on kolme. Tämä ilmestys, sellaisena kuin Jeesus itse antoi sen Johannekselle, korjaa tuon erehdyksen. Ei ole kolmea Jumalaa, vaan YKSI JUMALA, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. On YKSI Jumala, jolla on kolme arvonimeä, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Alkuseurakunnalla oli tämä valtava ilmoitus ja se täytyy saada palautetuksi takaisin tänä viimeisenä päivänä samoin kuin vesikaste oikeassa muodossaan.

Modernit teologit eivät ole yhtä mieltä kanssani. Eräs suuri kristillinen aikakauslehti kirjoitti: ”Oppi kolminaisuudesta on Vanhan Testamentin varsinainen sydän ja ydin. Samoin se on Uuden Testamentin sydän ja ydin. Uusi Testamentti on täsmälleen Vanhan Testamentin tavoin sitä ajatusta vastaan, että on enemmän kuin yksi Jumala. Kuitenkin Uusi Testamentti opettaa yhtä selvästi, että Isä on Jumala ja Poika on Jumala ja että Pyhä Henki on Jumala ja että nämä kolme EIVÄT ole saman persoonan kolme ilmaisumuotoa, vaan kolme persoonaa, jotka ovat todellisessa sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Tämä on tuo suuri oppi kolmesta persoonasta, mutta yhdestä Jumalasta.”

He toteavat edelleen: ”Raamatun mukaan Jumala ei ole vain yksi persoona, vaan Hän on kolme persoonaa yhdessä Jumalassa. Se on kolminaisuuden suuri mysteerio.”

Sitä se varmasti on. Kuinka voi kolme persoonaa olla yhdessä Jumalassa? Sitäpaitsi ettei sitä ole Raamatussa, osoittaa se myöskin järkevän ajattelukyvyn puuttumista. Kolme eri persoonaa, joskin olemukseltaan samanlaisia, merkitsee kolmea jumalaa, tai sitten kieli on menettänyt merkityksensä.

Kuuntelepa vielä uudelleen nämä sanat: ”Minä olen A ja 0, alku ja loppu, sanoo Herra, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Tässä on jumaluus eikä vain profeetta. Tässä on Jumala, eikä kolmen jumalan ilmestys, vaan YHDEN Jumalan, Kaikkivaltiaan.

Seurakunnan alkuaikana ei uskottu kolmeen jumalaan. Apostolien joukosta ei sellaista uskoa voi löytää. Tämä teoria tuli seurakuntaan apostolisen ajan jälkeen ja Nikean kirkolliskokouksessa siitä tuli pääopinkappale. Oppi jumaluudesta aiheutti kahtiajakautumisen Nikeassa ja tuosta jakautumasta syntyi kaksi äärimmäisyyttä. Toinen meni itseasiassa monijumalaisuuteen, uskoen kolmeen jumalaan ja toinen meni unitarismiin. Tämän kehittyminen kesti luonnollisesti jonkin aikaa, ja tällaisena se on tänäänkin keskuudessamme. Mutta Hengen antama ilmestys seurakunnille Johanneksen kautta oli: ”Minä olen Herra Jeesus Kristus, ja minä olen kaikki kaikissa. Ei ole muuta jumalaa.” Ja Hän pani sinettinsä tähän ilmestykseen.

Huomatkaa seuraava: Kuka oli Jeesuksen isä? Matt.1:18 sanoo: ”Hänen huomattiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä.” Mutta Jeesus itse sanoo, että Jumala oli Hänen Isänsä. Jumala Isä ja Jumala Pyhä Henki, kuten nämä käsitteet usein ilmaistaan, Isä ja Pyhä Henki ovat yksi. Todellakin he ovat yksi, muuten Jeesuksella olisi kaksi isää. Mutta huomatkaa, että Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä” [engl. käännöksen mukaan ”olemme yksi”] ei kaksi. Kaikki tämä merkitsee, että on YKSI Jumala.

Koska tämä historiallisesti ja Raamatun mukaan on totta, niin ihmiset ihmettelevät, mistä kolminaisuus on saatu. Siitä tuli perustavaa laatua oleva opinkappale Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 j.Kr. Kolminaisuus on ehdottomasti epäraamatullinen sana, ja se pohjautuu Rooman moniin jumaliin. Roomalaisilla oli monia jumalia, joita he rukoilivat. He rukoilivat myös esi-isiään välimiehinään. Siitä oli vain askel uusien nimien antamiseen vanhoille jumalille. Jotta kaikki olisi enemmän Raamatun mukaista, otettiin Jupiterin, Venuksen, Marsin jne. tilalle Paavali, Pietari, Fatima, Kristopher jne. jne. He eivät voineet saada pakanauskontoaan toimimaan vain yhdellä jumalalla, joten he jakoivat Hänet kolmeksi ja tekivät pyhimyksistä välimiehiä, niinkuin aikaisemmin esi-isistänsä.

Tuosta lähtien ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että on vain yksi Jumala, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. He tietävät, että Kirjoitusten mukaan on yksi Jumala, mutta he yrittävät tehdä teoriaa, että Jumala on kuin rypäleterttu; kolme persoonaa, jotka kukin ovat samalla tavalla osallisia jumaluudesta. Kuitenkin Ilmestyskirjassa selvästi sanotaan, että Jeesus on ’Hän, joka on’, ’Hän, joka oli’ ja ’Hän joka tuleva on’. Hän on ’A ja 0’, mikä merkitsee, että Hän on ’A:sta 0:hön’ eli KAIKKI KAIKISSA. Hän on kaikki – Kaikkivaltias. Hän on Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Kirkas Aamutähti, Vanhurskauden Vesa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on Jumala, kaikkivaltias Jumala. YKSI JUMALA.

1. Tim.3:16 sanotaan: ”Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” Näin Raamattu sanoo. Tässä ei sanota sanaakaan ensimmäisestä, toisesta tai kolmannesta persoonasta. Siinä sanotaan, että ’Jumala on ilmestynyt lihassa’. Yksi Jumala. Tämä YKSI JUMALA on ilmestynyt lihassa, – ja sen pitäisi tehdä asia selväksi. Jumala tuli ihmishahmoon. Se ei kuitenkaan tee Hänestä TOISTA JUMALAA. HÄN OLI JUMALA – SAMA JUMALA. Tämän asian ymmärtämiseen tarvittiin ilmestys silloin, ja sitä ilmestystä tarvitaan nytkin. YKSI JUMALA.

Menkäämme takaisin Raamattuun ja katsokaamme mitä Hän oli alussa sen ilmestyksen mukaan, jonka Hän antoi itsestään. Suuri Jehova ilmestyi Israelille tulipatsaassa. Liitonenkelinä Hän asui tuossa tulipatsaassa ja johti päivittäin Israelia. Temppelissä Hän ilmaisi suurella pilvellä tulonsa. Sitten tuli päivä, jolloin Hän ilmaisi itsensä neitseestä syntyneessä ruumiissa, joka oli Hänelle valmistettu. Jumala, joka asui Israelin telttojen yläpuolella, otti nyt asumuksekseen liharuumiin ja oli ihmisenä ihmisten keskellä. Mutta Hän oli SAMA JUMALA!

Raamattu opettaa, että JUMALA OLI KRISTUKSESSA (2. Kor. 9:15), RUUMIS oli Jeesus. ”Hänessä asui jumaluuden koko täyteys RUUMIILLISESTI (Kol. 2:9). Mikään ei ole selvempää kuin tämä. Salaisuus – kyllä! Mutta totuus – se ei voi olla yksinkertaisempi. Niinpä koska Hän ei silloin ollut kolme persoonaa, ei Hän voi sitä olla nytkään. YKSI JUMALA; ja tämä sama Jumala tuli lihaksi.

Jeesus sanoi: ”Minä olen lähtenyt Isästä… ja menen Isän tykö.” (Joh.16:28). Täsmälleen näin tapahtui. Hän jätti maailman kuolemansa, hautaamisensa, ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa kautta. Sitten Paavali tapasi Hänet Damaskon tiellä, ja Hän puhui Paavalille ja sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Paavali sanoi: ”Kuka olet, Herra?” Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus.” Hän oli tulipatsas, sokaiseva valo. Hän oli palannut takaisin täsmälleen niinkuin Hän oli sanonut – takaisin samaan hahmoon, joka Hän oli ennenkuin Hän asui ihmisruumiissa. Juuri tällaisena Johanneskin asian näki. ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18) Huomaa, missä Johannes sanoo Jeesuksen olevan! Hän on Isän helmassa.

Luukkaan evankeliumissa (2:11) sanotaan: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Hän syntyi Kristuksena ja kahdeksantena päivänä hänet ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi Jeesus, niinkuin enkeli oli käskenyt. Minä synnyin Branhamina ja minulle annettiin William -nimi. Hän oli KRISTUS, mutta täällä ihmisten keskuudessa Hänelle annettiin nimi. Ulkonaista olemusta, jonka ihmiset voivat nähdä, kutsuttiin Jeesukseksi. Hän oli kirkkauden Herra, Kaikkivaltias, lihassa ilmestynyt. Hän on Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on sitä kaikkea.

Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat vain arvonimiä. Ne eivät ole nimiä. Siksi me kastamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, sillä se on nimi eikä arvonimi. Se on noiden kolmen arvonimen nimi. Aivan kuten vastasyntyneelle lapselle, joka on poika, annetaan nimi. ”Lapsi” merkitsee sitä, mitä se on. Poika on arvonimi ja siksi annamme pojalle nimen John Henry Brown. Ette kasta ”Jeesuksen nimeen”, koska maailmassa on tuhansia Jeesus -nimisiä ja on ollut jo ennen Jeesuksen, meidän Vapahtajamme syntymää. Mutta on vain yksi, joka syntyi Kristuksena, ”Herra Jeesus Kristus”.

Ihmiset sanovat Jeesuksen olevan Jumalan iankaikkinen Poika. Eikö tämä ole ristiriitaista? Kuka on milloinkaan kuullut, että Poika on ikuinen? Pojilla on alku, mutta sillä, mikä on iankaikkista, ei ole koskaan ollut alkua. Hän on iankaikkinen Jumala (Jehova), joka ilmestyi lihassa.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Hän oli Isän iankaikkisen Sanan totinen ja uskollinen Todistaja. Hän oli profeetta ja saattoi sanoa sen, mitä Isä Hänen käski sanoa. Hän sanoi: ”Minun Isäni on minussa.”

Jumalalla on monta arvonimeä: ’Meidän vanhurskautemme’ ja ’aina läsnäoleva’ ja ’Isä’ ja ’Poika’ ja ’Pyhä Henki’, mutta Hänellä on vain yksi inhimillinen nimi, ja se nimi on Jeesus.

Älkää antako sen, että Hänellä on kolme erilaista virkaa, tai että Hän ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla, hämmentää mieliänne. Maan päällä Hän oli profeetta; taivaassa Hän on ylimmäinen pappi ja tullessaan takaisin maan päälle Hän on oleva ’Kuningasten Kuningas’. ’Hän joka oli’ – siinä on Jeesus, profeetta. ’Hän joka on’ – siinä on ylimmäinen pappi, joka rukoilee puolestamme – Hän, joka voi sääliä meidän heikkouksiamme. ’Joka tuleva on’ – siinä on Jeesus, tuleva Kuningas. Maan päällä Hän oli Sana – profeetta. Mooses sanoi Hänestä: ”Herra, teidän Jumalanne on herättävä profeetan, minun kaltaiseni ja on tapahtuva, että jos he eivät kuule tuon profeetan sanoja, heidät leikataan erilleen kansasta.”

Huomaa tämä Jeesuksesta. Maan päällä Hän oli profeetta, Karitsa ja Poika, mutta tämä ei tee Hänestä kolmea. Nämä kaikki ovat yhden persoonan, Jeesuksen tehtäviä, tai ilmestysmuotoja.

Kirjoituksissa on eräs kolminaisuuden kannattajien suosima kohta, joka heidän mielestään todistaa jumaluuteen kuuluvan enemmän kuin yhden todellisen Persoonan. Ilmestyskirjassa (5:6-8) sanotaan: ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset.” Nämä jakeet näyttäisivät todellakin todistavan heidän näkökantansa puolesta, ’jos ne otettaisiin erilleen yhteydestään. Huomaa, että sanoin: ”Nämä yhteydestään erilleen otetut jakeet”. Luen kuitenkin Ilm. 4:2-3 ja 9-11 ”Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.” ”Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ’Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan, ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut’.” Lukiessasi tarkkaan jaetta kaksi, huomaat, että siinä puhutaan YHDESTÄ (ei kahdesta tai kolmesta, vaan YHDESTÄ) valtaistuimella istujasta. Jakeessa kolme sanotaan: ”Ja ISTUJA (ei istujat) oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen.” Jakeessa yhdeksän sanotaan: ”HÄNELLE (EI heille), joka valtaistuimella istuu, olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen. ”Jakeessa kymmenen sanotaan: ”Ne kaksikymmentäneljä lankeavat HÄNEN (ei heidän) eteensä, joka valtaistuimella istuu.” Jakeessa yksitoista sanotaan, että he huusivat: ”Sinä, meidän HERRAMME (ei Herrat), olet arvollinen”. Ja vielä jakeessa yksitoista sanotaan, että tämä valtaistuimella ISTUJA oli ’Luoja’. Jeesus on sitä Joh. 1:3 mukaan ja Hän on Vanhan Testamentin Jehova – Jumala – Henki (1. Moos.1:1).

Mutta älkäämme pysähtykö vielä tähän. Lue Ilm. 3:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” Lue myös Hebr. 12:2: ”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Huomaa, että Jeesus, joka itse kirjoitti Ilmestyskirjan, sanoi, että Hän istuu Isänsä KANSSA valtaistuimella. Henki, joka oli Paavalissa (ja joka oli Kristuksen Henki), joka on myös profetian henki, jonka kautta Sana tulee, sanoi:     ”Hän istui Jumalan OIKEALLE puolelle.” Mutta kun Johannes katsoi, näki hän vain YHDEN valtaistuimella. Vasta Ilm. 5:6-8 (joka aikajärjestyksessä seuraa Ilmestyskirjan kohtaa 4:2-3) sanoo, että me näemme ’Karitsan’ ottavan kirjan HÄNELTÄ, joka istuu valtaistuimella. Ilm. 4:2-3 ja 9-10. Mitä tämä on? Se on salaisuus ’YHDESTÄ JUMALASTA’ . Hän (Jeesus) lähti Jumalasta, ilmoitettiin lihassa, kuoli ja nousi ylös ja palasi ’Isän helmaan’. Niinkuin Johannes sanoi: ”Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut” (Joh. 1:18).Nyt oli tullut Jumalan (Messiaan) aika tulla esittämään vaatimus morsiamesta ja sen jälkeen aika ilmaista itsensä Israelin kansalle. Näin näemme Jumalan astuvan uudelleen esiin fyysisessä sukulaisuussuhteessa ihmiseen, Daavidin Poikana, Kuninkaitten Kuninkaana, Herrain Herrana ja pakanamorsiamen Ylkänä. Ei ole kysymys kahdesta jumalasta, vaan yksinkertaisesti YHDESTÄ JUMALASTA, joka ilmaisee omaa valtavaa kolmiosaista virkaansa ja arvonimiään.

Ihmiset tiesivät, että Hän oli profeetta. He tiesivät Messiaan merkin, joka saattoi tulla ilmi vain profeetan kautta. Johanneksen evankeliumissa (1:44-51) sanotaan: ”Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista’. Natanael sanoi hänelle: ’Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?’ Filippus sanoi hänelle: ’Tule ja katso’. Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: ’Katso, oikea israelilainen, jossa, ei vilppiä ole!’ Natanael sanoi hänelle: ’Mistä minut tunnet?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla näin minä sinut’. Natanael vastasi ja sanoi hänelle: ’Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Sentähden, että minä sanoin sinulle: ”minä näin sinut viikunapuun alla”, sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat’. Ja hän sanoi hänelle: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.'” Kyky erottaa ihmisten ajatukset sai Jumalan valitut ymmärtämään, että tässä oli Messias, Jumalan Voideltu Sana. ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja se tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hebr. 4:12).

Kun nainen kaivolla kuuli Hänen erottavan hänen sydämensä ajatukset, kutsui hän Jeesusta profeetaksi sanoen, että Messiaan tuntomerkkinä piti olla tuo suuri kyky. Joh. 4:7-26: ”Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ’Anna minulle juoda’. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ’Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?’ Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ”Anna minulle juoda”, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.’ Nainen sanoi hänelle: ’Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’. Nainen sanoi hänelle: ’Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa’. Jeesus sanoi hänelle: ’Mene, kutsu miehesi ja tule tänne’. Nainen vastasi ja sanoi: ’Ei minulla ole miestä’. Jeesus sanoi hänelle: ’Oikein sinä sanoit: ”Ei minulla ole miestä”, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.’ Nainen sanoi hänelle: ’Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme;. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.’ Nainen sanoi hänelle: ’Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki’. Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi’.”

Ilm.15:3 sanotaan: ”Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan virttä ja Karitsan virttä, sanoen: ’Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.” Ymmärrätkö tämän? Karitsa, ylimmäinen pappi, joka toi verensä sovituksena syntiemme puolesta armoistuimelle on Herra Jumala Kaikkivaltias. Tämä on Hänen nykyinen tehtävänsä. Tätä Hän tekee nyt. Hänen verensä sovittaa syntimme. Mutta eräänä päivänä tuosta Karitsasta tulee Leijona Juudan sukukunnasta. Hän tulee esiin voimassa ja kunniassa ja on hallitseva arvovallassaan kuninkaana. Hän on tämän maan tuleva Kuningas. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että Hän ei olisi nyt Kuningas, sillä Hän on meidän Kuninkaamme, pyhien Kuningas. Juuri nyt tämä on hengellinen kuningaskunta. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän maailman järjestelmän kanssa, kuten mekään emme ole tästä maailmasta. Sentähden me myöskin toimimme eri lailla kuin tämä maailma. Meidän kansalaisuutemme on taivaassa. Me heijastamme uudestisyntymisemme maailman henkeä, maailman, jossa Jeesus on Kuninkaana. Sentähden naisemme eivät pukeudu miesten vaatteisiin tai leikkaa hiuksiansa tai käytä kaikkia noita kosmeettisia aineita ja muita sellaisia asioita, joista maailma niin kovin pitää. Sentähden miehemme eivät juo, polta eivätkä harjoita syntiä. Meidän valtamme on ylivaltaa synnistä ja se on voimassa sen voiman kautta, joka on Kristuksen Hengessä ja joka asuu meissä. Jokainen maan kuningaskunta tullaan repimään alas, mutta meidän tulee pysymään.

Nyt olemme puhuneet yhden todellisen Jumalan tehtävistä ja ilmestymismuodoista ja olemme tarkastelleet Hänen kunniaansa Kirjoitusten tutkimisessa. Mutta Häntä ei tulla tuntemaan älyllisesti, Hänet tunnetaan hengellisesti; hengellisen ilmestyksen kautta. Tämä sama YKSI, joka tunnettiin Jeesuksena lihan mukaan meni jälleen tulipatsaaseen. Mutta Hän lupasi, että Hän tulisi jälleen ja asuisi kansansa keskellä Hengen kautta. Ja helluntaipäivänä tämä tulipatsas tuli alas ja jakaantui tulisiksi kieliksi heidän jokaisen päälle. Mitä Jehova oli tekemässä? Hän jakoi itseänsä seurakunnassa, antaen kaikille noille miehille ja naisille osan itsestään. Hän jakoi itseänsä seurakuntansa keskellä juuri niinkuin Hän oli luvannut. Joh.14:16-23: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.’ Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: ’Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan’.” Hän sanoi, että Hän rukoilisi Isää, joka lähettäisi toisen Puolustajan, joka jo oli heidän KANSSAAN (opetuslasten) mutta ei HEISSÄ. Tämä oli Kristus. Sitten jakeessa 23 Hän sanoo puhuen itsestään ja Isästä: ”ME tulemme.” Se tarkoittaa: ”Henki on tulossa; Sama Jumalan Henki, joka on ilmestynyt Isänä ja Poikana, ja tulee vielä ilmestymään monissa – YKSI JUMALA, joka on Henki.

Sentähden ei kukaan ihminen voi koskaan tulla sanomaan, että paavi, piispa tai pappi on pyhä mies. PYHÄ MIES on Kristus, Pyhä Henki meissä. Kuinka uskaltavat papillisessa arvoasteikossa olevat sanoa, ettei maallikoilla ole mitään sanottavaa? Jokaisella on jotakin sanottavaa. Jokaisella on jokin työ, jokaisella on jokin palvelustehtävä. Pyhä Henki tuli helluntaina ja jakaantui jokaisen päälle, että täyttyisi se, mitä Kristus sanoi: ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.”Joh.14:20. Suuri MINÄ OLEN, Kaikkivaltias Jumala, on tullut Henkenä täyttämään todellisen seurakuntansa. Hänellä on oikeus liikkua minne tahansa Hän haluaa ja kenen ylle Hän haluaa. Me emme tee ketään ’pyhiksi miehiksi’ keskuudessamme, vaan Herran koko todellinen seurakunta on pyhä Pyhän Hengen läsnäolon tähden. Hän se on, Pyhä Henki, joka on pyhä; ei seurakunta itsessään.

Tämä on nyt ilmestys: Jeesus Kristus on Jumala. Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Testamentin Jeesus. Vaikka kuinka kovin yrität, et voi todistaa, että on KOLME jumalaa. Mutta tarvitaan Pyhän Hengen ilmestys saamaan sinut ymmärtämään se totuus, että Hän on yksi. Tarvitaan ilmestys, jotta voidaan nähdä, että Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Jeesus. Saatana soluttautui seurakuntaan ja sokaisi ihmiset tälle totuudelle. Ja kun heidät oli sokaistu sille, ei kestänyt kauan, kun Rooman kirkko lakkasi kastamasta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Myönnän, että tarvitaan Pyhän Hengen todellinen ilmestys, jotta voitaisiin nähdä totuus jumaluudesta näinä päivinä, kun elämme keskellä niin suurta Kirjoitusten vääristelyä. Mutta voittava seurakunta on rakennettu ilmestyksen varaan, niin että voimme odottaa Jumalan paljastavan totuutensa meille. Kuitenkaan ei todellisuudessa tarvita ilmestystä vesikasteesta. Se on Raamatussa aivan silmienne edessä. Olisiko mahdollista, että apostolit olisivat edes hetkeksi voineet tulla harhaanjohdetuiksi Herran suoranaisesta käskystä kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja tavata heidät tietoisesta tottelemattomuudesta. He tiesivät, mikä tämä nimi oli, eikä Kirjoituksissa ole yhtään kertaa, jossa he olisivat kastaneet jollakin muulla tavalla kuin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jo normaali järki ilmaisee sinulle, että apostolien teot ovat seurakunta toiminnassa. Ja jos he kastoivat tuolla tavalla, niin se on se tapa, jolla tulee kastaa. Nyt jos ajattelet, että tämä on liian vahvaa, niin mitä sitten ajattelet tästä: Kenen tahansa, joka ei ole kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, on tultava kastetuksi uudelleen.

Ap.t.19:1-6: ”Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ’Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?’ Niin he sanoivat hänelle: ’Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan’. Ja hän sanoi: ’Millä kasteella te sitten olette kastetut?’ He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi: ’Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Tässä se on. Nämä Efesossa olevat hyvät ihmiset olivat kuulleet tulevasta Messiaasta. Johannes oli saarnannut Hänestä. Heidät oli kastettu parannukseen synneistä;     katsoen uskossa ETEENPÄIN Jeesukseen. Mutta nyt olikin aika katsoa TAAKSEPÄIN Jeesukseen, ja tulla kastetuiksi syntien ANTEEKSISAAMISEKSI. Oli aika vastaanottaa Pyhä Henki Kun heidät oli kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, laski Paavali kätensä heidän päällensä ja Pyhä Henki tuli heidän yllensä.

Oi, nuo rakkaat ihmiset Efesossa olivat hienoa väkeä, ja jos jollakin oli oikeus tuntea olonsa varmaksi, niin heillä oli. Huomaa, miten pitkälle he olivat päässeet. He olivat kulkeneet koko tien ottaakseen vastaan tulevan Messiaan. He olivat valmiina Häntä varten. Mutta huomaatko, että siitä huolimatta he eivät tunteneet Häntä. Hän oli tullut ja mennyt. Heidän täytyi tulla kastetuiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Heidän täytyi tulla täytetyiksi Pyhällä Hengellä.

Jos sinut on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, on Jumala täyttävä sinut Hengellänsä. Näin vakuuttaa Sana. Ap.t. 19:6, jonka luimme, oli Ap.t.2:38 täyttyminen: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”. Katsokaahan, Paavali sanoi Pyhän Hengen vaikutuksesta täsmälleen sen, mitä Pietari sanoi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sitä mikä on sanottu, EI VOIDA muuttaa. Sen on oltava sama helluntaista aina siihen asti, kunnes viimeinen valittu on kastettu. Gal. 1:8: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.”

Nyt muutamat teistä Ykseyden Kannattajista [Oneness People] kastavat väärin. Te kastatte uudestisyntymiseksi, ikäänkuin veteen upottaminen pelastaisi teidät. Uudestisyntyminen ei tule veden kautta; se on Hengen työ. Mies, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta antoi käskyn: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen” ei sanonut, että vesi uudestisynnyttäisi. Hän sanoi, että se oli vain todistus hyvästä omastatunnosta Jumalaa kohtaan. Tämä oli kaikki. 1.Piet.3:21: ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.’! Uskon tämän.

Jos jollakulla on vääriä ajatuksia sen suhteen, että historia voisi näyttää toteen vesikasteen jollakin muulla tavalla kuin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, neuvoisin häntä lukemaan historian kirjoja ja näkemään itse, kuinka asia on. Seuraava on todenperäinen kertomus kasteesta, joka on tapahtunut Roomassa v.100 ja se on julkaistu Time-lehdessä joulukuun 5. päivänä v.1955. ”Diakoni kohotti kätensä ja Publius Decius astui kasteovesta. Altaassa seisoi vyötäisiään myöten vedessä Marcus Vasca, puunmyyjä. Hän hymyili, kun Publius kahlasi altaaseen hänen vierelleen. ’Uskotko?’, hän kysyi. ’Uskon’ vastasi Publius. ’Uskon, että pelastukseni tulee Jeesukselta Kristukselta, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana. Hänen kanssaan olen kuollut, jotta minulla Hänen kanssaan olisi iankaikkinen elämä. ’Sitten hän tunsi voimakkaiden käsien kannattavan häntä, kun hän antoi itsensä kaatua taaksepäin altaaseen, ja hän kuuli korvissaan Marcuksen äänen: ’Kastan sinut Herran Jeesuksen nimeen’ – kun kylmä vesi peitti hänet.

Aina siihen asti, kunnes totuus kadotettiin (eikä se ole palannut ennenkuin tänä viimeisenä aikana – Nikean ajoista tämän vuosisadan vaihteeseen asti) he kastoivat Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mutta nyt totuus on palannut. Saatana ei voi estää ilmestystä silloin, kun Henki haluaa antaa sen.

Niinpä jos olisi kolme jumalaa, voitaisiin laivan yhtä hyvin kastaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä varten. Mutta JOHANNEKSELLE ANNETUN ILMESTYKSEN mukaan oli vain YKSI JUMALA ja Hänen nimensä on HERRA JEESUS KRISTUS ja teidän tulee kastaa YHTEEN JUMALAAN ja vain yhteen. Tämän tähden Pietari kastoi juuri sillä tavalla kuin hän kastoi helluntaina. Hänen tuli olla uskollinen tälle ilmestykselle: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet HERRAKSI JA KRISTUKSEKSI tehnyt, TÄMÄN JEESUKSEN, jonka te ristiinnaulitsitte.” Tässä Hän on: ”HERRA JEESUS KRISTUS”.

Jos Jeesus on SEKÄ Herra että Kristus, niin Hän (Jeesus) on, eikä voi olla muuta kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki YHDESSÄ HENKILÖSSÄ (PERSOONASSA) ILMESTYNEENÄ lihassa. Se EI OLE ’Jumala kolmessa persoonassa, siunattu kolminaisuus’, vaan YKSI JUMALA, YKSI PERSOONA, jolla on kolme pääarvonimeä, jolla on kolme tehtävää, joita nuo arvonimet ilmentävät. Kuuntelepa vielä kerran. Tämä sama Jeesus on SEKÄ Herra että Kristus. Herra (Isä) ja Kristus (Pyhä Henki) ovat Jeesus, sillä Hän (Jeesus) on näitä molempia (Herra ja Kristus).

Jos tämä ei osoita meille todellista ilmestystä jumaluudesta, niin ei mikään muukaan tule osoittamaan sitä. Herra ei ole jokin toinen, Kristus ei ole jokin toinen. Tämä Jeesus on Herra Jeesus Kristus – YKSI JUMALA.

Filippus sanoi eräänä päivänä Jeesukselle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.” Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö ole jo niin kauan ollut teidän kanssanne, ettekä te tunne minua? Hän, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; miksi sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Minä ja minun Isäni olemme yhtä (yksi).” Kerran kun viittasin näihin sanoihin, sanoi eräs nainen: ”Hetki vain, herra Branham. Te ja teidän vaimonne olette yksi.”

Sanoin: ”Ei sillä tavoin.”

Hän sanoi: ”Anteeksi, miten?”

Sanoin hänelle: ”Näettekö te minut?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Sanoin: ”Näettekö te vaimoni?”

Hän sanoi: ”En.” Sanoin: ”Niinpä tämä ykseys on erilaista, sillä Hän sanoi: ”Kun te näette minut, näette te Isän.”

Profeetta sanoi, että ehtoolla tulisi olemaan valoisaa. Laulussa on kirjoitettuna:

Ehtoolla tulee olemaan valoisaa,
tulet varmasti löytämään polun kirkkauteen.
Vesi-tiellä on tänään valkeus,
haudattuna Jeesuksen kalliiseen nimeen.
Vanha ja nuori, kadu kaikkia syntejäsi,
Pyhä Henki on varmasti saapuva.
Ehtoovalo on tullut –
on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

Jokin aikaa sitten keskustelin erään juutalaisen rabbiinin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Te pakanat ette voi leikata Jumalaa kolmeen osaan ja antaa Häntä juutalaiselle. Me tiedämme asian paremmin.”

Sanoin hänelle: ”Niin juuri, rabbi, emme voi paloitella Jumalaa kolmeen osaan. Sinähän uskot profeettoihin, etkö vain?”

Hän sanoi: ”Varmasti uskon.”

”Uskotko Jes. 9:5?”

”Kyllä, uskon.”

”Kenestä profeetta puhui?”

”Messiaasta.”

Sanoin: ”Missä suhteessa Messias tulee olemaan Jumalaan?”

Hän sanoi: ”Hän on oleva Jumala.” Sanoin: ”Oikein, amen.”

Ette voi silpoa Jumalaa kolmeksi henkilöksi tai kolmeksi osaksi. Ette voi sanoa juutalaiselle, että on yksi Isä ja yksi Poika ja yksi Pyhä Henki. Hän kertoo teille aivan heti, mistä tämä ajatus tuli. Juutalaiset tietävät, että tämä opinkappale vahvistettiin Nikean kirkolliskokouksessa. Eipä ole ihme, että he pilkaten sanovat meitä pakanoiksi.

Me puhumme Jumalasta, joka ei muutu. Juutalaiset uskovat tämän myös. Mutta kirkko (seurakunta) on muuttanut muuttumattoman Jumalan YHDESTÄ KOLMEKSI. Mutta valo on palaamassa ehtooaikana. Kuinka hämmästyttävää onkaan, että tämä totuus on tullut esiin sinä ajankohtana, kun juutalaiset ovat palaamassa Palestiinaan. Jumala ja Kristus ovat YKSI. Tämä Jeesus on SEKÄ HERRA ETTÄ KRISTUS.

Johanneksella oli ilmestys ja Jeesus oli tuo ilmestys ja Hän esitti itsensä juuri näin Kirjoituksissa – ”MINÄ OLEN” se, joka oli, joka on ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Amen.”

Jos näky on sinulle ylivoimainen ymmärtää, niin katso ylöspäin, etsi Jumalaa sentähden. Tämä on ainoa tapa, jolla koskaan saat sen selville. Ilmestyksen on tultava Jumalalta. Se ei koskaan tule inhimillisen, luonnollisen lahjakkuuden avulla, vaan hengellisen varustuksen kautta. Saatat oppia ulkoa Kirjoituksia, ja vaikka tämä onkin ihanaa, ei se saa aikaan sitä. On oltava ilmestys Jumalalta. Sanassa sanotaan, ettei kukaan voi sanoa, että Jeesus on Kristus paitsi Pyhässä Hengessä. Sinun on vastaanotettava Pyhä Henki, ja sitten, vasta sitten, voi Henki antaa sinulle ilmestyksen siitä, että Jeesus on Kristus: Jumala, Voideltu.

Kukaan ei tiedä Jumalan asioita paitsi Jumalan Henki ja se kenelle Jumalan Henki paljastaa ne. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa on meille tarpeen vedota Jumalaan saadaksemme ilmestyksen. Me olemme hyväksyneet Raamatun, olemme hyväksyneet siitä suuret totuudet, mutta monelle Raamattu ei ole todellinen, koska ei ole Hengen antamaa ilmestystä. Sana ei ole tullut eläväksi. Raamattu sanoo 2. Kor. 5:21, että me olemme Jumalan vanhurskaus Jeesuksessa Kristuksessa. Ymmärsittekö? Tässä sanotaan, että ME OLEMME JUMALAN ITSENSÄ TOSI VANHURSKAUS OLLEN KRISTUKSESSA. Sanotaan, että Hän (Jeesus) tuli SYNNIKSI meidän tähtemme. Ei sanota, että Hänestä tuli syntinen, vaan että Hän tuli SYNNIKSI, jotta me saattaisimme Hänen yhteydessään tulla Jumalan vanhurskaudeksi. Jos hyväksymme sen tosiasian (meidän tulee se tehdä), että Hän kirjaimellisesti tuli synniksi puolestamme asettautuen meidän asemaamme, silloin meidän täytyy myöskin hyväksyä se tosiasia, että me Hänen yhteydessään olemme tulleet Jumalan TODELLISEKSI VANHURSKAUDEKSI. Toisen totuuden kieltäminen merkitsee toisenkin kieltämistä. Toisen totuuden vastaanottaminen merkitsee toisenkin vastaanottamista. Me tiedämme, että Raamattu sanoo tämän. Sitä ei voida kieltää. Mutta ilmestys tästä puuttuu. Tämä ei ole todellisuutta suurimmalle osalle Jumalan lapsia. Sitä pidetään vain hyvänä raamatunlauseena, mutta meidän on tarpeellista saada se ELÄVÄKSI itsellemme. Tarvitaan ilmestys.

Sallikaa minun lisätä tähän vielä vähän sellaista, joka sekä hämmästyttää että auttaa teitä. On tuskin ketään tutkijaa, joka ei uskoisi, että Uusi Testamentti oli alunperin kreikankielinen. Kaikki suuret raamatuntutkijamme ovat sanoneet, että Jumala antoi maailmalle kolme suurta kansakuntaa, joilla oli kolme suurta avua evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Hän antoi meille kreikkalaiset, jotka antoivat meille yleismaailmallisen kielen. Hän antoi meille juutalaiset, jotka antoivat meille oikean uskonnon ja oikean tiedon Jumalasta Vapahtajan kautta. Hän antoi meille roomalaiset, jotka antoivat meille yhtenäisen valtakunnan, jossa oli hyvät tiet ja lait. Täten meillä on oikea uskonto, kieli ilmaista sitä monille kansoille ja hallinto ja tiet levittää sitä. Historiallisesti puhuen tämä näyttää olevan aivan oikein. Tänään kreikankielen taitajat sanovat, että Raamatun ajan kreikan kieli on niin täydellistä ja täsmällistä, että jos kreikankielen tutkija on hienostunut ja täsmällinen kieliopin taitaja, voi hän todella täsmällisesti tietää sen, mitä Uuden Testamentin Sana opettaa. Mutta onko tämä vain teoriaa? Onko tämä totta? Eikö olekin niin, että jokainen arvossapidetty kreikankielen taitaja jostakin kirkkokunnasta väittelee toisen tutkijan kanssa toisesta kirkkokunnasta ja eivätkö heidän väitteensä perustu aivan samoihin kreikankielen sanoihin ja aivan samoihin kieliopin sääntöihin? Varmasti näin on. Jopa Pergamon ajanjaksossa, juuri ennen Nikean kirkolliskokousta v. 325 oli kaksi suurta tutkijaa Arius ja Athanasius, jotka joutuivat vakavaan opilliseen kiistaan yhdestä kreikankielen sanasta. Niin kiihkeä ja niin maa-ilmanlaaja tuli heidän väittelystänsä, että historijoitsijat sanovat, että yksi diftongi (äänne, jossa on kaksi eri vokaalia yhdessä tavussa) jakoi maailman. Jos nyt kreikankieli on niin täydellistä ja niin Jumalan säätämää, niin miksi sitten tämä väittely? Varmastikaan Jumala ei ole tarkoittanut, että meidän kaikkien tulisi osata kreikankieltä. Juuri tänä aikana meillä on väittelyjä kreikankielestä. Otetaanpa esimerkiksi tohtori McCrossanin kirjoittama kirja: ”Christ’s      Paralyzed Church X-rayed”. Kirjassaan hän esittää monien tunnettujen kreikankielen tutkijoiden lukuisia otteita, ja todistaa omaksi tyydytyksekseen, että kreikan kielioppi osoittaa sitovasti, että ihminen kastetaan Pyhällä Hengellä uudestisyntymisen jälkeen. Hän myös esittää suorastaan, että nainen voi ottaa haltuunsa saarnatuolin, koska sana profecy – profetoida merkitsee saarnata. Mutta onko hän saanut vakuuttuneeksi ne muut kreikankielen tutkijat, jotka ovat yhtä taitavia kuin hän? Ei koskaan. Teidän tarvitsee vain lukea noita tutkijoita, jotka pysyvät vastakkaisessa käsityskannassa ja kuunnella heidän oppineita viisauksiaan.

Ei vain se, mitä juuri olen sanonut, ole totta; menkäämme askel pidemmälle. Nykyään on muutamia tutkijoita jotka väittävät, että alkuperäiset käsikirjoitukset olisi kirjoitettu arameaksi. Aramea oli Jeesuksen ja Hänen aikansa kansan kieli. Nämä tutkijat ovat väittäneet, että kansa ei osannut puhua eikä kirjoittaa kreikkaa niinkuin yleisesti on arveltu. Tosiasia on se, että tämä kysymys jakaa meidän historijoitsijamme. Esimerkiksi tohtori Scofield, mitä lahjakkain tutkija, on tutkimuksilla todistanut tyydytykseksensä, että Uusi Testamentti oli kirjoitettu tuon ajan kreikankieltä puhuvien ihmisten kansankielellä. Hän rakentaa asian hyvin uskomuksillensa, jotka perustuvat eri asiakirjoihin, jotka hänellä on ollut käytössänsä. Mutta toisaalta meillä on toinen tunnettu tutkija tohtori Lamsa, joka on vakuuttunut siitä, että Uusi Testamentti on kirjoitettu arameaksi, ja hän perustaa väitteensä, ei kehenkään muuhun kuin loistavaan historioitsijaan Toynbeehen, perustellakseen väitettään, että aramea EIKÄ KREIKKA oli kansankieli, ja siten näyttää mahdolliselta, että Uusi Testamentti ensiksi kirjoitettiin arameaksi.

Kuitenkin ennenkuin tulemme liian vakuuttuneiksi tästä, lukekaamme kuningas Jaakon käännöstä ja tohtori Lamsan käännöstä. Iloksemme huomaamme molemmissa sanat hämmästyttävästi samoiksi, joten todellisuudessa ei ole eroa sisällössä eikä opissa. Saatamme jopa päätellä, että Jumala on sallinut näiden äskettäin löydettyjen käsikirjoitusten ja uusien julkaisujen jo tunnetuista kirjoituksista tulla eteemme todistamaan sen luotettavuuden, joka meillä jo on. Havaitsemme, että vaikka kääntäjät taistelevat toisiaan vastaan, niin Kirjoitukset eivät sitä tee.

Huomaatte nyt, ettemme voi perustaa tulkintaa tutkijoiden syvälliselle tiedolle siitä, miten Raamattu on kirjoitettu. Mutta ellet vieläkään ymmärrä, koska mielesi pimentää perinnäisopetuksen verho, niin vielä yksi kuvaus. Kukaan ei epäile, etteivätkö kirjanoppineet ja fariseukset ja suuret tutkijat vuodelta 33 j.Kr. olisi tietäneet täsmälleen kieliopin säännöt ja niiden sanojen täsmällisen merkityksen, jolla Vanha Testamentti oli kirjoitettu; mutta kaikesta suurenmoisesta tietämyksestään huolimatta he menettivät ilmestyksen Jumalan luvatusta Sanasta, joka oli julkituotu Pojassa. Hänet oli tuotu esiin ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Malakiaan; jopa kokonaisia lukuja on omistettu Hänelle ja Hänen tehtävällensä, ja lukuunottamatta harvoja, joille Henki Hänet valaisi, he kokonaan kadottivat Hänet.

Joudumme nyt tekemään sellaisen johtopäätöksen, jonka olemme jo löytäneet Sanasta. Kuinka paljon tahansa uskomillekin mahdolliseksi yrityksen löytää vanhimmat ja parhaimmat käsikirjoitukset antamaan meille parhaan tiedon Sanasta, emme tule koskaan saamaan selville Sanan todellista tarkoitusta tutkimalla ja vertailemalla Kirjoituksia, vaikka olisimme kuinka vilpittömiä. TARVITAAN ILMESTYS JUMALALTA TUOMAAN ASIA ESIIN. TÄMÄ ON TÄSMÄLLEEN SE, MITÄ PAAVALI SANOI: ”HENGELLINEN IHMINEN; SITÄ VASTOIN TUTKISTELEE KAIKEN, MUTTA HÄNTÄ ITSEÄÄN EI KUKAAN KYKENE TUTKISTELEMAAN.” 1. Kor. 2:15.Todellinen ilmestys on sitä, että Jumala tulkitsee omaa Sanaansa ja näyttää toteen sen, mitä Hän on luvannut.

Älköön nyt kukaan tulko harhaanjohdetuksi sen johdosta, mitä olen sanonut ja ajatelko, etten uskoisi Sanan täsmällisyyteen sellaisena kuin meillä Raamattu nyt on. Uskon, että tämä Raamattu on täsmällinen ja tarkka. Jeesus täydellisesti todenperäisti Vanhan Testamentin täällä maan päällä ja tämä on täsmällisesti koottuna Uudessa Testamentissa. Älkäämme erehtykö; meillä on Jumalan erehtymätön Sana tänään eikä kukaan uskalla ottaa siitä pois tai lisätä siihen. Mutta tarvitsemme samaa Henkeä, joka sen antoi, opettamaan meille sitä.

Oi, kuinka me tarvitsemmekaan Hengen ilmestystä. Emme tarvitse uutta Raamattua, emme tarvitse uutta käännöstä, vaikka muutamat ovat sangen hyviä, en ole niitä vastaan, MUTTA ME TARVITSEMME HENGEN ILMESTYKSEN. Kiitos Jumalalle, me voimme myös saada sen, mitä tarvitsemme, sillä Jumala haluaa paljastaa meille Sanaansa Henkensä kautta.

Alkakoon Jumala Henkensä kautta antaa meille jatkuvaa elämää antavaa ja voittoon vievää ilmestystä. Oi, jospa seurakunta (kirkko) vain voisi saada tuoreen ilmestyksen ja tulla sen avulla eläväksi ilmitulleeksi Sanaksi, voisimme tehdä suurempia tekoja ja kirkastaa Jumalaa, meidän Isäämme taivaassa.

VAPAUTETTUNA SYNNISTÄ

Ilm. 1:5: ”Hänelle, joka meitä on rakastanut ja pessyt meidät synneistämme verellään.” [Engl. käännös] Sana ’pessyt’ merkitsee todellisuudessa ’päästänyt’ [vapauttanut]. – ”Päästänyt meidät synneistämme omalla verellään.” Eikö tämä olekin ihmeellistä? Mutta onko sinulla hengellistä mieltä? Ymmärrätkö tämän? Hänen oma verensä vapautti meidät täydellisesti synneistämme. Kysymyksessä ei ollut inhimillinen veri. Se oli Jumalan veri. Pietari kutsuu sitä Kristuksen vereksi. Paavali kutsuu sitä Herran vereksi ja Jeesuksen vereksi. Ei kolmea henkilöä, vaan YKSI henkilö. Jälleen on kysymys ilmestyksestä – YKSI Jumala. Tuo Kaikkivaltias Jehova Jumala tuli alas ja valmisti itselleen ruumiin neitseestäsyntymisen kautta ja asui siinä niin, että Jumalan veri vapauttaisi meidät (päästäisi meidät kokonaan) synneistämme ja toisi meidät esiin tahrattomina Hänen eteensä ylitsevuotavan suuresti iloitsevina.

Pitäisitkö Vanhan Testamentin esikuvasta? Palatkaamme Eedenin puutarhaan. Kun ensimmäiset uutiset tulivat kirkkauteen siitä, että poika, Aadam, oli kadotettu, lähettikö Jumala enkelin? Lähettikö Hän Pojan? Lähettikö Hän jonkun muun meidän kaltaisemme? Ei, Hän tuli ITSE lunastaaksensa tuon kadotetun pojan. Halleluja! Jumala oi uskonut pelastussuunnitelmaansa kenellekään toiselle. Hän luotti vain itseensä. Me olemme pelastetut ”Jumalan veren” kautta. Iankaikkinen Jumala asui kuolevaisessa ruumiissa tarkoituksenaan ottaa synti pois. Hän tuli Karitsaksi vuodattaakseen verensä ja mennäkseen esiripun taakse se mukanaan.

Mietiskele tätä. Koska kysymyksessä on Jumalan veri, on se täydellinen veri; ja jos täydellinen veri vapauttaa meidät synnin vallasta. ja vankeudesta ja saastasta niin vapauttaminen on täydellistä ja kokonaista. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa (selittää meidät vanhurskaiksi). Kuka voi tuomita? Kristus on kuollut. Room. 8:33-34. Näin asia on. Hänen kuolemansa antoi meille veren. Tämä veri on vapauttanut meidät. Nyt ei ole enää mitään tuomiota. Kuinka voisi olla? Ei ole mitään syytä tuomita, koska veri on vapauttanut meidät synneistämme. Olemme vapaita, syyttömiä. Älkää kuunnelko ihmistä kuunnelkaa Sanaa. Olette verellä vapautetut.

Älkää enää antako perinnäisoppien, uskonkappaleiden ja järjestelmien sitoa itseänne. Älkää tulko harhaanjohdetuiksi kuuntelemalla niitä, jotka kieltävät Sanan voiman, ja kieltävät sen, että Jeesus pelastaa, parantaa, ja täyttää Pyhällä Hengellä ja voimalla. Te olette vapaita Jumalan ihmisiä, Hänen omalla verellään vapautettuja. Jos uskosi yhä pitäytyy opinkappaleisiin ja kirkkokuntiin, on se varmasti todiste siitä, että olet menettänyt uskosi Sanaan.

KUNINKAIKSI JA PAPEIKSI

Ilm. 1:6: ”Ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.”

”Hän on tehnyt meidät!” Oi, tässä on tiettyjä totuuksia, joita meidän tulee korostaa. Yksi on tämä: HÄN! HÄN ON TEHNYT MEIDÄT! Pelastus on Hänen tekonsa. Pelastus on Herrasta. Kaikki armosta. Hän lunasti meidät määrättyä tarkoitusta varten. Hän osti meidät määrättyä tarkoitusta varten. Me olemme kuninkaita, hengellisiä kuninkaita. Oi, meistä tulee kuninkaita maan päälle Hänen kanssaan, kun Hän istuu valtaistuimellaan. Mutta nyt olemme hengellisiä kuninkaita ja hallitsemme hengellistä kuningaskuntaa. Room.5:17 sanotaan: ”Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta” ja Kol. 1:13: ”Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Juuri nyt hallitsemme Kristuksen kanssa, meillä on valta synnin, maailman, lihan ja paholaisen yli, tuoden esiin Hänen ylistystään ja kunniaansa, tuoden esiin HÄNTÄ, sillä Kristus meissä vaikuttaa kaiken oman hyvän tahtonsa mukaan. Niin todellakin, me olemme jo nyt asetetut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.

”Ja Hän on tehnyt meidät papeiksi.” Niin, papeiksi Hänelle, uhraamaan hengellistä kiitosta pyhitetyiltä huulilta. Käyttämään elämämme, suloisena uhrina Hänelle. Palvomaan Häntä Hengessä ja totuudessa. Rukoilemaan toisten puolesta ja anomaan. Papeiksi ja kuninkaiksi meidän Jumalallemme. Ei ihme, ettei maailma viehätä meitä ja olemme kummallista väkeä, jolla on halu tehdä hyviä töitä. Me olemme luodut uudesti Hänessä ollaksemme taivaallisen Isämme lapsia.

TULEVA JUMALA

Ilm. 1:7: ”Katso, Hän tulee pilvissä ja kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänen tähtensä. Totisesti. Amen.” [engl. käännös].

Hän on tulossa. Jeesus on tulossa. Jumala on tulossa. Profeetta on tulossa. Pappi ja Kuningas on tulossa. KAIKKI KAIKISSA on tulossa. Totisesti, Herra Jeesus, tule pian. Amen.

Hän on tulossa. Hän on tulossa pilvissä, kirkkauden pilvissä, kuten Hänet nähtiin kirkastusvuorella ja Hänen vaatteensa loistivat, kun Jumalan voima ympäröi Hänet. Ja KAIKKIEN silmät tulevat näkemään Hänet. Tämä ei tarkoita ylöstempaamista. Nyt on kysymys siitä ajasta, kun Hän tulee ottamaan Hänelle kuuluvan paikan maailman hallitsijana. Silloin ne, jotka ovat lävistäneet Hänet uskonkappaleillaan ja kirkkokunnallisilla opinkäsityksillään ja kaikki ihmiset valittavat pelosta Hänen tähtensä, joka on Sana.

Tästä on ilmestyksen kautta kertomus Sakarjassa 12:9-14. Sakarja profetoi tämän noin 2 500 vuotta sitten. Nyt se on toteutumaisillaan. Kuulkaapa: ”Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.” Milloinka sitten evankeliumi palaa takaisin juutalaisille? Sitten kun pakanain aika on lopussa. Evankeliumi on valmis palaamaan takaisin juutalaisille. Oi, jospa voisin vielä kertoa teille jotakin siitä, mitä on tapahtumassa aivan meidän päivinämme. Tämä suuri asia, joka on melkein tapahtumassa, johtaa Ilmestyskirjan yhdenteentoista lukuun ja tuo esille nuo kaksi todistajaa, nuo kaksi profeettaa, Mooseksen ja Elian, jotka kääntävät evankeliumin takaisin juutalaisille. Me olemme valmiita siihen. Kaikki on kunnossa. Aivan niinkuin juutalaiset toivat pakanoille sanoman, samoin pakanat vievät sen takaisin juutalaisille ja ylöstempaaminen tapahtuu.

Muistakaapa nyt, mitä olemme lukeneet Ilmestyskirjasta ja Sakarjasta. Molemmat tulevat aivan ahdistuksen jälkeen. Esikoisseurakunnan ei tarvitse käydä ahdistuksen lävitse. Tiedämme tämän. Raamattu opettaa näin.

Tällä ajalla sanotaan Jumalan vuodattavan Henkensä Israelin huoneen päälle. Kysymyksessä on sama Henki, joka vuodatettiin pakanoiden päälle heidän päivinään. ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen” ja jokainen huonekunnista erikseen, kun Hän tulee toisen tulemisensa kunnian pilvissä. Ne juutalaiset, jotka lävistivät Hänet, tulevat näkemään Hänet, niinkuin sanotaan toisessa kohdin Kirjoituksia: ”Mistä sait nuo haavat?” Ja Hän sanoo: ”Ystävieni huoneessa.” Ei vain juutalaisilla, jotka kielsivät Messiaan, tule olemaan valittamisen aika, vaan myös niillä pakanoista, jotka ovat hyljänneet Hänet tämän ajan Pelastajana.

Silloin on oleva itku ja valitus. Nukkuvat neitsyet valittavat. He kuvaavat kirkkoa, joka kieltäytyi hankkimasta öljyä (Pyhän Hengen vertauskuva) lamppuihinsa (ruumiin vertauskuva eli öljyastia) kunnes oli liian myöhäistä. Syy ei ollut siinä, etteivätkö he olisi olleet hyviä ihmisiä. He olivat neitsyitä ja tämä kuvaa korkeata moraalia. Mutta heillä ei ollut öljyä lampuissaan ja niinpä heidät heitettiin ulos sinne, missä on itku ja hammasten kiristys.

Ottakaamme esimerkki tälle kaikelle ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 45, jossa Joosef kohtaa veljensä Egyptissä ja ilmaisee itsensä heille. 1. Moos. 45:1-7: ”Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: ’Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!’ Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat. Ja Joosef sanoi veljilleen: ’Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?’ Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään. Mutta Joosef sanoi veljilleen: ’Tulkaa tänne luokseni’. Ja he tulivat. Niin hän sanoi:          ’Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille.'”

Eikö tämä kuvaakin kauniisti samaa, kuin Sak. 12. Asettaessamme nämä kaksi yhteen, ymmärrämme asian aivan oikein.

Kun Joosef oli hyvin nuori, vihasivat hänen veljensä häntä. Miksi he vihasivat häntä? Sentähden, koska hän oli hengellinen. Ei hän voinut mitään sille, että hän näki näkyjä, eikä hän voinut mitään sille, että hän uneksi unia ja sai selityksen. Tämä kaikki oli hänessä. Sentähden hänen veljensä vihasivat häntä syyttä Mutta hänen isänsä rakasti häntä. Hänen isänsä oli profeetta ja hän ymmärsi. Meillä on Joosefissa täydellinen esikuva Kristuksesta. Jumala, Isä rakasti Poikaa, mutta veljet (kirjanoppineet ja fariseukset) vihasivat Häntä, koska Hän voi parantaa sairaita, tehdä ihmeitä ja kertoa tulevaisuudesta, edeltäkäsin nähdä näkyjä ja tulkita ne. Ei ollut mitään syytä vihata Häntä, mutta he silti vihasivat, ja kuten Joosefin veljet, he vihasivat häntä syyttä.

Muistatteko, kuinka nuo Jaakobin pojat kohtelivat Joosefia. He heittivät hänet kaivoon, ottivat hänen monivärisen viittansa, jonka hänen isänsä oli hänelle antanut, ja kastoivat sen vereen ja saivat hänen isänsä ajattelemaan, että joku eläin oli surmannut pojan. He myivät hänet orjakauppiaille, jotka kuljettivat hänet Egyptiin ja siellä hänet myytiin uudelleen eräälle kenraalille. Kenraalin vaimo aiheutti vääryydellä hänen vangitsemisensa, mutta jonkin ajan kuluttua hänen profeetankykynsä herätti faaraon huomion ja hänet korotettiin faaraon oikeaksi kädeksi, jolla oli sellainen arvovalta, ettei kukaan voinut lähestyä faaraota tulematta ensin Joosefin kautta.

Tutkikaamme nyt Joosefin elämää sinä aikana, kun hän oli Egyptissä, koska silloin näimme hänessä täydellisen Kristuksen esikuvan, koska häntä kenraalin talossa syytettiin väärin ja rangaistiin ja pidettiin vankilassa syyttä, aivan kuten Jeesukselle tehtiin. Vankilassa hän tulkitsi juomanlaskijan ja leipurin unen, jotka myös olivat hänen kanssansa vankeina. Juomanlaskija palasi uudelleen elämään, mutta toinen tuomittiin kuolemaan. Kristus oli vangittuna ristillä, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä. Hänen molemmilla puolillaan oli ryöväri – toinen kuoli hengellisesti puhuen, mutta toiselle suotiin elämä. Huomaa, kun Jeesus otettiin ristiltä, korotettiin Hänet taivaaseen ja nyt Hän istuu Jehovan, Suuren Hengen, oikealla puolella, eikä kukaan ihminen voi tulla Jumalan luo muuta kuin Hänen kauttansa. On vain YKSI välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ja Hän on kaikki mitä me tarvitsemme. Mitään Marioita tai pyhimyksiä ei ole, vain Jeesus.

Pysyen tässä esikuvassa, jonka löydämme Joosefissa, huomaamme, kuinka kaikki, mitä Hän teki Egyptissä, menestyi. Hänen ensimmäinen tehtävänsä kenraalin talossa menestyi. Jopa vankilaankin hän toi menestyksen. Kun Jeesus palaa, tulee erämaa kukoistamaan kuin ruusu. Hän on ’ilmestymisen Poika’. Hän on ’menestyksen Poika’. Minään aikana ei ole ollut sellaista kukoistusta kuin Joosefin aikana, mutta tämän maan päällä on oleva sellainen siunauksen aika, jollaista maailma ei ole milloinkaan nähnyt. Voimme jokainen istua oman viikunapuumme alla ja nauraa ja iloita ja elää iankaikkisesti Hänen läsnäolossaan. Hänen läsnäolossaan on ilon täyteys ja Hänen oikeassa kädessään on mielihyvää iankaikkisesti. Ylistys Jumalalle.

Huomatkaa myös, että minne tahansa Joosef menikin, hänen saapumisensa ilmoitettiin pasuunan puhalluksin. Ihmiset huusivat: ”Polvistukaa Joosefin edessä!” Ei ollut mitään väliä sillä, mitä joku oli tekemässä; kun tuo pasuuna soi, hän polvistui. Hän saattoi olla myymässä jotakin kadulla, ottamassa juuri vastaan rahaa, mutta hänen oli lopetettava ja polvistuttava, kun tuohon pasuunaan puhallettiin. Jos hän oli vaikkapa esiintyjä tai näyttelijä olisi hänen ollut lopetettava ja polvistuttava Joosefin edessä silloin, kun tämän läsnäolosta oli ilmoitettu pasuunan puhalluksella. Ja eräänä näistä päivistä kaikki tässä ajassa pysähtyy liikkumattomaksi, kun Jumalan pasuuna soi ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ja aamu puhkeaa iankaikkisen kirkkaana ja kauniina. Kaikki polvistuvat silloin, sillä on kirjoitettu Fil. 2:9-11: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”

Mutta huomaa vielä, että tässä Joosefin esikuvassa on toinenkin loistava ilmestys. Kun Joosef oli Egyptissä, annettiin hänelle pakanavaimo ja tämän kautta hän sai perheen, jossa oli kaksi poikaa, Efraim ja Manasse. Joosef pyysi isäänsä siunaamaan nuo kaksi poikaa. Hän asetti heidät Jaakobin eteen, niin että Manasse, esikoinen, oli Jaakobin oikealla ja Efraim vasemmalla puolella. Kun Jaakob oli siunaamaisillaan heidät, panikin hän kätensä ristikkäin siten, että oikea käsi oli nuoremman päällä. Joosef huudahti: ”Ei niin, isä, tämä oikealla puolellasi oleva on esikoinen.” Mutta Jaakob sanoi: ”Jumala pani käteni ristikkäin.” Tässä näemme esikuvan siitä, että siunaus, joka kuului esikoiselle (juutalaisille) annettiin nuoremmalle (pakanoille) Herran Jeesuksen Kristuksen ristin kautta (ristiin asetetut kädet). Siunaus tulee ristin kautta. Gal. 3:13-14: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Aabrahamin siunaus tuli ristin kautta pakanoille. Juutalaiset hylkäsivät ristin; sentähden Jeesus sai pakanamorsiamen.

Nyt jälleen takaisin kertomukseen siitä, kun Joosef kohtaa veljensä. Voitte palauttaa mieleenne, että kaikki veljet eivät tulleet. Joosef tiesi tämän, ja vaati, että kaikkien veljien oli tultava hänen eteensä tai muuten hän ei voisi ilmaista itseään heille. Lopulta he toivat hänet, joka puuttuu, pienen Benjaminin. Tämä pieni Benjamin, Joosefin täysi veli, sytytti hänen sielunsa tuleen. Ja kun meidän Joosefimme, Jeesus, tulee kansalleen, joka on pitänyt Jumalan käskyt ja jotka ovat palanneet Palestiinaan, Hänen sielunsa syttyy tuleen. Pieni Benjamin kuvaa sataa neljääkymmentä neljäätuhatta israelilaista kaikkialta maan päältä, jotka ovat palanneet Palestiinaan pelastukseksensa. He ovat siellä valmiina vastaanottamassa Hänet, jonka tunteminen on iankaikkinen elämä. He sanovat: ”Tämä on meidän Jumalamme, jota olemme odottaneet.” Silloin he näkevät Hänet, jonka ovat lävistäneet. Ja he huutavat tyrmistyneinä: ”Mistä nuo kauheat haavat ovat tulleet? Kuinka tuo on tapahtunut?” Ja he valittavat ja itkevät jokainen perhe erikseen, jokainen erikseen suuressa tuskassa.

Missä sitten pakanaseurakunta on silloin, kun Jeesus ilmaisee itsensä veljillensä? Muistakaa, että Joosefin morsian kahden lapsen kanssa oli palatsissa, sillä Joosef oli käskenyt: ”Lähteköön jokainen pois luotani; menköön kaikki pois edestäni.” Niin siis pakanamorsian oli kätkettynä Joosefin palatsissa. Minne pakanamorsian menee ylöstemmattaessa? Palatsiin. Morsian otetaan pois maan päältä. Hänet otetaan ylös ennen suurta ahdistusta kohtaamaan Herra yläilmoissa. Kolmen ja puolen vuoden ajan, kun Jumalan kostava viha vuodatetaan, on hän oleva suurella Karitsan hääaterialla. Sitten Hän palaa jättäen morsiamensa Isänsä kotiin, sillä aikaa kun Hän ilmaisee itsensä veljilleen. Juuri tähän aikaan se antikristuksen liitto, jonka juutalaiset ovat tehneet Rooman kanssa, murtuu. Rooma ja sen liittolaiset lähettävät silloin joukkonsa tuhotaksensa kaikki jumalaapelkäävät ja Sanassa pysyvät juutalaiset. Mutta kun ne hyökkäävät kaupunkia vastaan tuhotaksensa sen, silloin ilmestyy taivaissa takaisintulevan Ihmisen Pojan merkki, ja Hän saapuu mahtavine armeijoineen tuhoamaan ne, jotka ovat maata tuhonneet. Lyötyään viholliset Jeesus tulee ja ilmaisee itsensä noille 144 000:lle. Nähtyään Hänen mahtavat pelastustekonsa he ovat tulleet tuntemaan Hänen voimansa. Mutta Hänen haavainsa näkeminen ja sen tietäminen, että he ovat kieltäneet Hänet aina tähän hetkeen asti, saa heidät huutamaan kauhun ja pelon tuskasta, aivan samoin kuin heidän veljensä muinoin tekivät, kun he seisoivat Joosefin edessä, kovasti pelätessään, että heidät surmattaisiin. Mutta niinkuin Joosef sanoi: ”Älkää syyttäkö itseänne, kaikki on hyvin. Jumala oli mukana tässä kaikessa. Hän teki tämän säilyttääkseen elämän.” Aivan samoin tulee Jeesus puhumaan rauhaa ja rakkautta heille.

Miksi juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen? Jumala oli siinä kaikessa. Ainoastaan tällä tavalla Hän saattoi tuoda ulos pakanamorsiamen. Hän kuoli ristillä turvatakseen pakanaseurakunnalle elämän.

Nämä 144 000 eivät kuulu morsiameen. Ilm. 14:4 heitä kutsutaan neitsyiksi ja he seuraavat Karitsaa minne ikinä Hän meneekin. Se tosiasia, että he eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa, osoittaa että he ovat eunukkeja (Matt.19:12). Eunukit olivat morsiushuoneiden vartijoita. He olivat henkivartijoita. Huomaa, etteivät he istu valtaistuimella, vaan ovat valtaistuimen edessä. He eivät ole morsiamessa, mutta he tulevat olemaan ihanassa tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Sitten näemme, että kun nämä viimeiset Israelista ovat liittyneet rakkaudesta Herraan, ja vihollinen on tuhottu, valmistaa Jumala pyhän vuorensa, uuden Eedenin puutarhansa morsianta, Häntä itseään ja morsiamen henkivartijoita varten tuhannen vuoden kuherruskuukautta varten maan päällä. Niinkuin Aadam ja Eeva olivat puutarhassa eivätkä saaneet päätökseen tuhatta vuotta, niin nyt Jeesus, meidän viimeinen Aadamimme ja Hänen Eevansa (todellinen seurakunta, kirkko) on täyttävä koko Jumalan suunnitelman.

Oi, kuinka Raamattu toistaakaan itseään. Näytelmä Joosefista ja hänen veljistään on miltei toistumassa, sillä Jeesus palaa pian.

Jos nyt jätämme Joosef-esikuvan, on vielä yksi seikka, johon haluan kiinnittää huomionne tästä lopunajasta. Muistatte, että kun Joosef seisoi veljiensä edessä silloin, kun Benjamin ei vielä ollut heidän kanssansa, hän puhui tulkin kautta, vaikka hän osasi hepreaa hyvin. Hän puhui veljilleen toisella kielellä. Tiesittekö, että ensimmäinen pakanain aika (kultainen pää, Babylonin aika) loppui kielillä kirjoitettuun sanomaan seinällä? Tämä aika tulee loppumaan samoin. Tämä kielten runsaus tänään on edelleen todistuksena siitä, että pakanain ajat ovat ohi ja Jumala on kääntymässä jälleen Israelin puoleen. 

Hän tulee pian. Alfa ja Omega, Profeetta, Pappi ja Kuningas, Kaikki kaikessa, Herran sotajoukkojen Jumala, palaa pian. Niin, tule Herra Jeesus, yksi ja ainoa totinen Jumala, tule pian!

CAB-06 LUKU 6 – TYATIRAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 6 – The Thyatirean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 6: Tyatiran seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:18-29

Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski:

Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.

Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;

ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa;

pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen.

Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,

ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain –

ja minä annan hänelle kointähden.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

TYATIRA

Historiallisesti Tyatira oli kaikkein vähäpätöisin kaupunki kaikista Ilmestyskirjan seitsemästä kaupungista. Se sijaitsi Mysian ja Ionian rajoilla. Se oli monien jokien ympäröimä, mutta ne olivat täynnä iilimatoja. Sen huomattavin piirre oli, että se tuli taloudellisesti hyvin toimeen savenvalajien, nahkurien, kankaankutojien, värjärien, viitantekijöiden, jne. yhdistyneiden ammattikuntien ansiosta. Juuri tästä kaupungista oli purppuranmyyjä Lyydia. Hän oli Paavalin ensimmäinen eurooppalainen käännynnäinen.

Syy siihen, että Henki valitsi tämän kaupungin sellaisena, jolla jo oli hengelliset ainekset neljättä seurakuntajaksoa varten, oli sen uskonnon takia. Tyatiran pääuskonto oli Apollo Tyrimnaioksen palvonta, joka oli liitetty keisarin palvonnan kanssa. Apollo oli auringonjumala, ja seuraava voimassa isäänsä Zeukseen nähden. Hänet tunnettiin ’pahan torjujana’; hän hallitsi uskonnollista lakia ja sovitusta (sovituksen välineitä tehden hyvitystä väärintekemisestä tai syyllisyydestä). Platon sanoi hänestä: ”Hän selittää ihmisille temppelien uhrien ja jumalien palvomisien käsitteitä, ja sen lisäksi rituaaleja, jotka ovat yhteydessä kuoleman ja kuoleman jälkeisen elämän kanssa.” Hän välitti tietonsa tulevaisuudesta ja hänen ’isänsä tahdosta’ ihmisiin nähden profeettojen ja oraakkelien kautta. Tyatirassa tämän rituaalin ohjasi naisprofeetta, joka istui kolmijalkaisella tuolilla ja esitti sanomat transsitilassa.

Tämän uskonnon ote oli huomattava. Sen suunnaton voima ei ollut yksinomaan salaperäisyyden maailmassa, vaan se perustui siihen tosiasiaan, ettei kukaan voinut kuulua ammattikuntiin, jotka tarjosivat ihmisille heidän elatuksensa, elleivät he kuuluneet temppeliin, jossa palveltiin Apolloa. Jokainen, joka kieltäytyi liittymästä epäjumalanpalvelusjuhliin ja hillittömiin orgioihin, suljettiin pois näistä ensimmäisen vuosisadan liitoista. Ollakseen osallisena sosiaaliseen ja kaupalliseen elämään, ihmisten täytyi harjoittaa pakanallista epäjumalanpalvelusta.

On mitä huomionarvoisinta, että tuo nimi Tyatira tarkoittaa ”Hallitseva nainen”. Niinpä tätä aikakautta on luonnehdittu hallitsevalla voimalla, voimalla, joka säälittä hyökkää kaikkien kimppuun, valloittaa kaikki ja kontrolloi mielivaltaisesti. Nythän hallitseva naishahmo on suurin kirous maailmassa. Viisain mies, jonka maailma koskaan näki, oli Salomo, ja hän sanoi: ”Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi. Ja minä löysin sen, mikä on KUOLEMAA KATKERAMPI: NAISEN, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta SYNNINTEKIJÄ häneen takertuu. Katso, tämän minä olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni asia asialta löytämään tutkistelun tulosta; mitä sieluni on yhäti etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista.” Saarn. 7:26-29. Paavali sanoi: ”Minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän VALLITSEE.” Eedenin puutarhasta lähtien nainen on jatkuvasti ja menestyksellisesti yrittänyt ottaa miehen hallintaansa, ja juuri tänä päivänä tämä on naisten maailma Amerikan jumalattaren ollessa alaston nainen. Kuten taivaalta alas lankeava naispuolinen epäjumala (muista hänen käsivartensa olivat rautatangot) luonnehti ensimmäistä tai Efeson aikakautta, niin on hänen voimansa kasvanut kunnes hän on saavuttanut täydellisen vallan, jonka hän on riistänyt rautaisilla toimenpiteillään.

Naista ei ole tarkoitettu omistamaan rautaista määräysvaltaa. Pyhien Kirjoitusten mukaan hänen tulee olla alamainen miehelle. Tämä on käsky hänestä. Nainen, joka todella on nainen, koko naisellisuudessaan tulee omaamaan tämän asenteen olematta kuitenkaan mikään ovimatto. Kukaan todellinen mies ei tee naisesta ovimattoa. Mutta hän tulee haluamaan sitä, että hän olisi vallan alla eikä hallitsisi miestä, sillä mies on perheen pää. Jos hän ei pysy siinä asemassa, johon Jumala on hänet tarkoittanut, on hän mennyt harhaan. Jokainen mies, joka sallii naisen ottaa määräysvallan on myös jättänyt asemansa ja hän on mennyt harhaan. Siksi nainen EI VOI PUKEUTUA VAATTEISIIN, JOTKA KUULUVAT MIEHELLE, TAI LEIKATA HIUKSIANSA. Hänen ei koskaan tule pukeutua vaatteisiin, jotka kuuluvat miehelle, tai leikata hiuksiaan. Jos hän tekee näin, hän tunkeutuu miehen alueelle ottaen määräysvallan ja harhauttaen itsensä. Ja kun nainen valloittaa saarnatuolin, josta on KÄSKETTY, ETTEI HÄN SAA TEHDÄ NIIN, hän osoittaa, mistä hengestä hän on. Olla hallitseva naishahmo on yhtä kuin antikristus ja roomalaiskatolisen kirkon siemen on hänessä, vaikka hän saattaa kieltää tämän erittäin kiivaastikin. Mutta MITÄ SANAAN TULEE, olkoon Jumala totinen ja jokaisen ihmisen sana valhe. Amen.

Menkäämme takaisin alkuun. Alkuperäisessä fyysisessä luomisessa, sellaisena kuin me tunnemme sen tänään, Jumala teki kaiken parittain; uroksen ja naaraan. Oli kaksi kananpoikaa – kukko ja kana. Oli kaksi nautakarjaa, lehmä ja sonni. Ja kaikki tätä linjaa noudattaen. Mutta kun tultiin ihmisen kohdalle, oli vain yksi. He eivät olleet pari. Aadam oli tehty Jumalan kuvaksi. Hän oli Jumalan poika. Jumalan, poikana hän ei voinut tulla kiusatuksi ja langeta. Se olisi ollut mahdotonta. Niinpä Jumala otti miehestä sivutuotteen aiheuttaakseen lankeamisen. Nainen ei koskaan tullut suoraan Jumalan kädestä kuten todellinen Jumalan tuote. Hänet tehtiin miehestä. Ja kun Jumala vaikutti hänen tulemisensa miehestä, oli hän hyvin erilainen kuin muut naaraat, jotka Hän oli luonut. Hänet voitiin vietellä. Mikään muu naaras luomakunnassa ei voi olla moraaliton; mutta inhimilliseen naiseen saattaa koskea melkein milloin tahansa. Ja tuo heikkous hänessä antoi saatanalle mahdollisuuden vietellä hänet käärmeen muodossa, ja se on saattanut naisen hyvin erikoiseen asemaan Jumalan ja Hänen Sanansa edessä. Hän on toisaalta kaiken alhaisen, likaisen ja inhottavien, ja toisaalta kaikkien puhtaiden ja kauniiden asioiden esikuva, ja Pyhän Hengen ja Jumalan siunauksien astiana. Toisaalta häntä kutsutaan portoksi, joka on juopunut haureutensa viinistä. Toisaalta häntä kutsutaan Kristuksen morsiameksi. Toisaalta häntä kutsutaan Babylonin salaisuudeksi, kauhistus Jumalan edessä; ja toisaalta häntä kutsutaan Uudeksi Jerusalemiksi, meidän äidiksemme. Toisaalta hän on niin huono ja paha ja säädytön, niin että hänet lopulta heitetään tuliseen järveen, joka on ainoa sopiva paikka hänelle; ja toisaalta hänet, kohotetaan taivaaseen, missä hän jakaa Jumalan valtaistuimen ainoana kuningattarelle sopivana paikkana.

Ja tässä Tyatiran seurakuntajaksossa hän on HALLITSEVA NAINEN. Hän on Babylonin salaisuus. Hän on suuri portto. Hän on Iisebel, väärä naisprofeetta. MIKSI? Koska todellinen nainen on alamainen Jumalalle. Kristus on hänen päänsä. Hänellä ei ole mitään muuta kuin Hänen Sanansa, ei muita ajatuksia kuin Hänen, ei muuta kuin Hänen johtonsa. Mutta entä tämä (kirkko) seurakunta? Se on heittänyt Sanan ulos, hävittänyt pyhät Kirjoitukset. Se on tappanut ne, jotka saarnaavat totuutta. Se on ottanut valtaansa kuninkaat, ruhtinaat ja kansakunnat – valvoo armeijoita ja väittää olevansa Kristuksen todellinen ruumis ja paaviensa olevan Kristuksen sijaisia. Hän on täysin paholaisen viettelemä, kunnes hänestä vuorostaan on tullut toisten viettelijä. Hän on Saatanan morsian ja on tuottanut hänen äpärälapsi-uskontonsa.

Kautta koko pimeän ajan hän on hallinnut. Yli yhdeksänsataa vuotta hän on raivonnut ja tuhonnut. Hän tappoi taiteet, hävitti luonnontieteen, eikä tuottanut muuta kuin kuolemaa, kunnes Totuuden valo oli mennyt melkein täysin ja vain mitä vähäisin valonpilkahdus jäi jäljelle. Öljy ja viini olivat melkein lakanneet vuotamasta; mutta vaikka hän hallitsi maailman kuningaskuntia ja vaati, että kaikkien tulisi olla kansalaisuussuhteessa hänen kanssaan, oli kuitenkin pieni ryhmä, joka kuului Jumalalle ja heidän kansalaisuutensa oli taivaassa, ja heitä hän ei voinut tuhota. Jumala säilytti pienen laumansa; heitä ei voitu tuhota. Tämä Rooman kirkko oli yhtä pakanallinen ja paha niinkuin kuningatar Atalia, joka yritti tuhota koko kuninkaallisen siemenen ja melkein onnistuikin siinä Mutta JUMALA SÄILYTTI YHDEN, ja hänestä tuli lisää uskollisia. Niinpä Jumala säilytti pienen lauman tuona pitkänä pimeänä yönä ja heidän totuutensa pohjalta nousi lopulta Luther.

Jokainen, joka tietää edes jotain roomalaiskatolisesta kirkosta ja sen jumalanpalvelusmuodosta, voi kertoa, miksi Henki valitsi tämän Tyatiran kaupungin edustamaan pimeän ajan seurakuntaa. Siinä se on, aivan teidän silmienne edessä.

SEURAKUNTAJAKSO

Tyatiran seurakuntajakso kesti kaikkein kauimmin, noin 900 vuotta, vuodesta 606 vuoteen 1520.

SANANSAATTAJA

Kirkko oli ollut kauan jakautuneena kahteen ryhmään, läntiseen ja itäiseen. Aina silloin tällöin uudistaja heräsi toisessa tai molemmissa suunnissa ja johti joksikin aikaa jonkun kirkon osan syvempään yhteyteen Jumalan kanssa. Sellainen mies lännessä oli Franciscus Assisialainen. Rooman hierarkia lopulta tukahdutti hänen toimintansa, joka oli ollut jonkin aikaa todella menestyksellistä. Lyonin Peter Waldosta, kauppiaasta, joka luopui maallisesta elämästään, tuli erittäin aktiivinen Herran palvelemisessa ja hän veti monia Hänen luokseen; mutta paavi lannisti hänen työnsä ja julisti hänet pannaan .Lännen eikä idän ryhmien keskuudessa ei ollut miestä, joka ehkä olisi voinut olla sanansaattaja tälle ajalle, kun asiaa tutkitaan Kirjoitusten valossa. Kuitenkin Britannian saarilla oli kaksi miestä, joiden palvelustehtävä Sanassa ja teot voisivat kestää totuuden testin. He olivat Patrick ja Columba. Columballe lankesi sanansaattajan osa.

Vaikka sanansaattaja Tyatiran seurakuntajaksolle oli Columba, haluan viipyä hetkisen Patrickin elämässä esimerkkinä meille ja myöskin osoittaakseni valheeksi Rooman väitteen, että Patrick olisi kuulunut heihin sen enempää kuin Jean de’Arc. Patrick syntyi Martinin sisarelle pienessä Bonavernin kaupungissa Clyde-joen rannalla. Eräänä päivänä, kun hän oli leikkimässä rannalla kahden sisarensa kanssa, laskivat merirosvot maihin ja kidnappasivat kaikki kolme. Minne sisaret joutuivat, sitä ei kukaan tiedä, mutta Patrick (hänen nimensä oli Succat) myytiin eräälle päällikölle Pohjois-Irlantiin. Hänen tehtävänsä oli paimentaa sikoja. Tehdäkseen tätä hän valmensi koiria. Hänen koiransa olivat niin hyvin opetettuja, että monet ihmiset tulivat läheltä ja kaukaa ostamaan niitä. Yksinäisyydessään hän kääntyi Jumalan puoleen ja pelastui. Sitten hänelle tuli polttava halu paeta ja palata kotiin vanhempiensa luokse. Hän teki suunnitelman, jossa hänen kykynsä valmentajana oli suureksi hyödyksi. Hän opetti koirat makaamaan päällänsä ja peittämään hänen ruumiinsa huolellisesti, ja olemaan liikkumatta ilman käskyä. Niinpä eräänä päivänä, kun hänen omistajansa myi useita koiria, Patrick käski koirien, paitsi johtajakoiran, mennä veneeseen. Lauman johtaja, jolle hän sitten antoi salaisen merkin, juoksi pois ja kieltäytyi tulemasta kannelle. Sillä aikaa kun isäntä ja ostaja yrittivät saada koiraa kiinni, Patrick meni veneeseen ja antoi koirille merkin peittää hänet. Sitten hän sai lauman johtajan vihellyksellä tulemaan veneeseen ja päällimmäiseksi hänen päällensä. Koska Patrickia ei näkynyt missään, nosti ostaja purjeet ja lähti merelle. Varmistuttuaan siitä, että kapteeni oli liian kaukana merellä kääntyäkseen takaisin, Patrick antoi toisen merkin koirille, joka sai ne pitämään meteliä. Sitten hän tuli esiin ja sanoi kapteenille, että jos tämä ei veisi häntä kotinsa rannalle, hän käskisi koirien jatkaa meteliä, ja hän ottaisi laivan haltuunsa. Kapteeni oli kuitenkin kristitty, ja kun hän kuuli pojan kertomuksen, hän ilomielin vei hänet hänen kotirantaansa. Siellä Patrick meni raamattukouluun ja palasi Irlantiin, missä hän Sanan ja Jumalan voiman kautta monilla merkeillä ja ihmeillä voitti tuhansia Herralle. Hän ei koskaan mennyt Roomaan, eikä häntä myöskään koskaan määräilty Roomasta. Totuus asiasta on se, että kun Rooma lopulta saavutti jalansijaa saarella, ja kun he näkivät, että aika oli otollinen, he surmasivat yli 100 000 kristittyä, jotka olivat vuosien mittaan kasvaneet siitä alkuperäisestä ryhmästä, joka oli tullut Herran luokse Patrickin aikana.

Noin kuusikymmentä vuotta Patrickin kuoleman jälkeen Columba syntyi County Donegalissa, Pohjois-Irlannissa, Ferguksen kuninkaalliseen perheeseen. Hänestä tuli loistavaälyinen, pyhittynyt oppinut muistaen ulkoa suurimman osan Kirjoituksista. Jumala kutsui häntä korvinkuultavalla äänellä lähetyssaarnaajaksi. Kun hän oli kuullut Jumalan äänen, ei mikään voinut pysäyttää häntä, ja hänen yliluonnollinen palvelustehtävänsä on saanut monet historioitsijat asettamaan hänet seuraavaksi apostolien jälkeen. Niin suuri oli hänen palvelustehtävänsä, jota yliluonnolliset merkit seurasivat, että jotkut (erityisesti Roomassa) ovat ajatelleet kertomusten olevan liioiteltuja.

Eräällä lähetysmatkallaan, kun hän saapui erääseen muurien ympäröimään kaupunkiin, hän huomasi, että portit oli suljettu häneltä. Hän kohotti äänensä rukoukseen, että Jumala tarttuisi asiaan ja sallisi hänelle pääsyn ihmisten luokse voidakseen saarnata heille. Mutta kun hän rukoili, alkoivat taikurit ahdistaa häntä kovalla metelillä. Sitten hän alkoi laulaa psalmia. Kun hän lauloi, Jumala lisäsi niin hänen äänensä vahvuutta, että hän hukutti pakanoiden huudot. Yhtäkkiä portit lennähtivät auki itsestään. Hän astui sisään ja saarnasi evankeliumia voittaen monia Herralle.

Eräässä toisessa tapauksessa kun hänet oli myös suljettu ulos eräästä kylästä, hänen kääntyessään lähteäkseen, päällikön poika sairastui vakavasti, aivan kuolemansairaaksi. Columbaa etsittiin nopeasti ja kutsuttiin takaisin. Kun hän rukoili uskonrukouksen, parantui poika välittömästi. Silloin kylä avautui evankeliumille.

Puhdas evankeliumi, jota Columba ja hänen toverinsa saarnasivat, levisi yli koko Skotlannin, kääntäen sen Jumalan puoleen. Se meni myös Irlantiin ja Pohjois-Eurooppaan. Hänen evankeliumin levittämiskeinonsa oli sellainen, että luultavasti kaksitoista miestä johtajan alaisina meni uudelle alueelle ja kirjaimellisesti rakensi evankeliumikeskeisen kaupungin. Näiden kahdentoista miehen keskuudessa oli puuseppiä, opettajia, saarnaajia, jne., kaikki hyvin perehtyneitä Sanaan ja pyhään elämään. Tämä pieni yhdyskunta ympäröitiin muurilla. Pian muutkin perheet rakensivat kotinsa tämän aidatun alueen ympärille opiskellen Sanaa ja valmistautuen lähtemään ja palvelemaan Herraa lähetyssaarnaajina, johtajina ja saarnaajina. Miehet olivat vapaat menemään naimisiin, vaikka monet eivät menneetkään, voidakseen paremmin palvella Jumalaa. He pysyivät erossa valtion avusta ja siten pysyttelivät kaukana politiikasta. Sen sijaan, että he koskaan olisivat hyökänneet toisia uskontoja vastaan, he opettivat totuutta, sillä he uskoivat, että totuus oli tarpeeksi vahva ase saattamaan päätökseen sen, mitä Jumalalla oli mielessään heitä varten. He olivat täysin riippumattomia Roomasta.

Columba oli suuren raamattukoulun perustaja Hy’n saarella (poispäin Skotlannin lounaisrannikolta). Kun hän meni sinne, oli saari niin karu ja kallioinen, että se ei voinut tuottaa tarpeeksi ruokaa heille kaikille. Mutta Columba istutti siementä toisella kädellä pitäen samalla toista kättä kohotettuna rukoukseen. Tänään saari on yksi maailman hedelmällisimmistä. Tältä. Raamattukeskeiseltä saarelta lähti mahtavia oppineita varustettuina viisaudella ja Jumalan voimalla.

Kun luin tämän suuren Jumalan palvelijan historian ja siitä ihmeellisestä työstä, jonka hän teki, tuli sydämeni murheelliseksi huomatessani, että paavillinen valta, haluten saada kaikki otteeseensa, tuli ja lopulta turmeli nämä lähetyskentät ja hävitti totuuden, jonka Columba oli opettanut.

TERVEHDYS

Ilm. 2:18: ”Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski.”

Jumaluuden ilmestys Tyatiran seurakuntajaksolle on se että Jeesus on Jumalan Poika. Kerran lihansa päivinä Hänet tunnettiin Ihmisen Poikana. Mutta tästä lähtien me emme tunne Häntä enää lihan mukaan. Hän ei enää ole Ihmisen Poika, Suuri Profeetta, jossa kaikki profetiat yhdistyivät. Ainokainen Poika on jälleen Isän helmassa. Nyt me tunnemme Hänet ylösnousemuksen voiman mukaan. Hän on ylösnoussut ja on ottanut itselleen valtavan voimansa ja on kaikkien yläpuolella oman kirkkautensa kiitokseksi. Hänen kunniaansa ei jaeta kenenkään muun kanssa. Johtajuuttansa seurakunnassa Hän ei luovuta kenellekään.

Hän katsoo alas Tyatiran ylle, ja tässä kaupungissa ja tuossa neljännessä ajanjaksossa Hän näkee tuon kunnian, joka kuuluu yksin Hänelle, annettuna toiselle. Hänen silmänsä leimuavat vihan ja tuomion tulesta, kun Hän näkee Apolloa kunnioitettavan Jumalan Poikana, vaikka Hän yksin on Isän Ainokainen Poika. Kuinka kauhea täytyykään Hänen tuomionsa olla Tyatiran seurakuntajakson uskonnon takia, jossa kirkon jäsenet kuin pakanalliset jumalan pojan palvojat (Zeuksen poika Apollo), ylentävät inhimillisen hallitsijan palvonnan kohteeksi, taustanaan valtion voima. Sillä tämä on täsmälleen se, mitä Hän näki. Roomalaiskatolinen kirkko, täysin uppoutuneena epäjumalien palvontaan, perustautuneena aurinkojumalan (Apollon) rituaaleihin oli ylentänyt ihmisen varsinaiseen jumaluuteen (paavi) kirkon ja valtion avioliiton kautta. Sillä Thomas Aquinas ja Alverus Pelagius muodostivat seuraavan lausuman: ”Paavi on niille, jotka katselevat häntä hengellisellä silmällä, ei ihminen, vaan Jumala. Hänen vallallansa ei ole mitään rajoja. Hän voi julistaa oikeaksi mitä hän haluaa ja voi ottaa keneltä tahansa pois heidän oikeutensa, jos hän näkee sen sopivaksi. Tämän maailmanlaajuisen vallan epäileminen johtaa siihen, että ihminen suljetaan pois pelastuksesta. Kirkon suuria vihollisia ovat harhaoppiset, jotka eivät halua olla todellisen kuuliaisuuden ikeen alla.”

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus (Jumalan Poika).” 1. Tim. 2:5. Mutta Rooman paavi on muuttanut Sanan. Hän teki siitä: ”…yksi välimies Jumalan ja ihmisen (ei ihmisten) välillä.” Niinpä hän nyt toimii välittäjänä välittäjän ja ihmisten välillä. Mutta ei ole muuta välittäjää kuin Poika. Paavi julistaa, että pelastus tulee Rooman kirkon kautta. Mutta ei ole mitään pelastusta muuta kuin Jumalan Pojan kautta. Ei ihme, että Hänen silmänsä leimuavat tulista tuomiota. Ei ihme, että Hänen jalkansa ovat kuin kiiltävä vaski, kun Hän seisoo valmiina tallaamaan jalkoihinsa pölyyn ja tomuun tämän maailman pahat kuningaskunnat. Kiitos Jumalalle noista vahvoista vaskijaloista. Ne ovat kulkeneet läpi tuomion meidän puolestamme. Ne ovat nyt meidän perustuksemme, sillä se, mitä Hän on hankkinut, on meidän. Me olemme samaistuneina Hänessä, Jeesuksessa, Jumalan Pojassa.

Tällä aikakaudella me näemme muhamettilaisuuden nousun, joka kielsi Jumalan Pojan ja tuomitsi kuolemaan kaikki, jotka kutsuivat itseään kristityiksi.

Tällä aikakaudella myös väärä kirkko uhmasi Kaikkivaltiaan Jumalan ensimmäistä käskyä ja lähti nopeasti rikkomaan toista käskyä, sillä se pani paavinsa Jeesuksen Kristuksen paikalle ja perusti ja vahvisti epäjumalanpalveluksen sellaisessa määrin, että se merkitsi kuolemaa niille, jotka kielsivät ikonien aseman kirkossa. Yksin jo keisarinna Theodoran aikana, vuodesta 842 vuoteen 867 yli 100 000 pyhää surmattiin, koska he eivät pitäneet epäjumalankuvia minkäänlaisessa arvossa.

Varmasti tämän aikakauden täytyy katua tai menettää kaikki. Siinä seisoo kirkkauden Herra, itse Jumala – Hänen Sanansa syrjään heitettynä, Hänen persoonansa hyljättynä. Mutta inhimilliset kädet ja inhimilliset sydämet eivät voi panna häntä viralta. Vaikka he kieltäisivät Hänet, pysyy Hän uskollisena. ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Ja kun minä tulen takaisin vaskijaloin ja silmin, jotka ovat kuin tulen liekki, olen minä rankaiseva; tuomio on minun, minä olen maksava takaisin”, sanoo Herra.

KIITOSMAININTA

Ilm. 2:19: ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.”

Tässä me jälleen huomaamme saman alustavan maininnan: ”Minä tiedän sinun tekosi.” Itse Jumalan Poika sanoi: ”Uskokaa minua tekojen tähden.” Hän painotti omia tekojansa maan päällä ollessaan. Ne teot, joita Hän teki, olivat Jumalan säätämät vaikuttamaan uskoa Häneen. Se oli suuri osa Hänen palvelustehtäväänsä. Hänen Pyhä Henkensä apostoli Paavalissa sanoi: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2:10. Näiden tekojen tarkoitus oli innoittaa usko Häneen ja osoittaa yhteys Häneen, jota Paavali kuvasi sanoen: ”Luodut Hänessä”.

Nythän teot eivät koskaan tule korvaamaan uskoa Jumalaan pelastukseemme nähden. Mutta teot osoittavat sen uskon, joka meillä jo on Häneen. Hyvät työt eivät pelasta sinua, mutta ne tulevat esille pelastetun henkilön elämästä hedelmänä Herralle. Minä uskon hyviin tekoihin. Vaikka joku ei olisikaan pelastunut, tulisi hänen tehdä hyviä töitä ja tehdä parhaansa. Jumalan silmissä on hirvittävää se, että ihmiset tekevät pahoja tekoja ja sitten sanovat, että he tekevät Herran tahtoa. Juuri sitä tekivät piispat ja paavit ja Rooman hierarkia. He surmasivat, silpoivat ja tekivät kaikenlaista pahaa Herran nimessä. He elivät elämäänsä aivan päinvastoin, kuin mitä Sana opettaa. Kuitenkin tuona pahana aikana nuo todelliset uskovat loistivat kuin valo pimeässä, kun he jatkuvasti tekivät hyvää; sillä he käänsivät kirouksen siunaukseksi ja toimivat totuuden mukaisesti Jumalan kunniaksi, vaikka monet kuolivatkin sen takia.

Tässä jakeessa Hän kiittää lapsiansa, koska he elivät muuttunutta elämää. Heidän tekonsa todistivat uuden Hengen olevan heidän sisimmässänsä. Ihmiset näkivät heidän hyvät tekonsa ja ylistivät Jumalaa. Niin, jos sinä olet kristitty, sinä tulet tekemään sitä, mikä on oikein. Sinun tekosi osoittavat, että sinun sydämesi on oikealla paikalla. Eikä se ole jotakin, jonka vedät yllesi, sillä sinä teet Hänen tahtonsa, kun ei kukaan muu kuin Jumala näe sinua, ja sinä teet Hänen tahtonsa, vaikka se maksaisi sinulle sinun elämäsi.

”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi.” Huomaatte, että heidän rakkautensa on teoissa ja palveluksessa. Ja se on oikea paikka sille, koska ilman rakkautta meidän tekojamme ei hyväksytä Jumalan edessä eikä myöskään palvelusta. Paavali sanoi puhuessaan korinttolaisille: ”Ilman rakkautta minä en olisi mitään, ja vaikka tekisin mitä tahansa, ei se minua mitään hyödyttäisi, jos ei minulla olisi rakkautta.” Nyt voit nähdä juuri tässä, että nämä uskovat eivät olleet tuossa nikolaiittain ryhmässä, joka teki tekoja pelastuksen välikappaleina tai tullakseen ihmisten ihailemaksi. He tekivät tekonsa Jumalan rakkaudessa, joka oli vuodatettu heidän sydämiinsä Pyhän Hengen kautta. Tuo rakkaus heidän sydämissään oli Jumalan rakkautta omiansa kohtaan. Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tietävät, että te olette MINUN opetuslapsiani, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Pakanat, jotka näkivät alku kristittyjen elämän, sanoivat: ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toinen toistaan.” Johannes sanoi: ”Jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt.” 1. Joh. 4:7.

Juuri tässä haluaisin antaa teille varoituksen. Viimeisiä päiviä koskien sanotaan, että koska laittomuus lisääntyy, kylmenee useimpien rakkaus. Laodikean, tai viimeisen seurakuntajakson aikana, itserakkaus ja rakkaus materiaalisiin asioihin tulee ottamaan Jumalan todellisen rakkauden paikan. Meidän tarvitsee olla varuillamme synnin vallan suhteen näinä viimeisinä päivinä. Hyvin monet tulevat niin koviksi, koska he eivät ole tajunneet tämän viimeisen ajan hengen vaikutusta. On aika vetäytyä lähelle Jumalaa ja antaa Hänen täyttää elämämme rakkaudellansa, tai muuten me tulemme, tuntemaan viimeisen ajan seurakunnan kylmyyden, ja hylkäämme Jumalan totuuden, joka yksin kykenee auttamaan meitä.

Noina pimeinä ja kauheina vuosina todellinen viinipuu säilytti rakkautensa Jumalaan ja rakkauden veljiin. Jumala ylisti heitä siitä.

”Minä tiedän sinun palveluksesi.” Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija.” Eräs viisas mies kommentoi tuota sanontaa. Hän sanoi: ”Vain historia tulee osoittamaan, totuuden siitä.” Tuo mies oli oikeassa. Kaikki historian todella suuret miehet ovat olleet palvelijoita. Ne, jotka vaativat tulla palvelluiksi; ne, jotka painoivat maahan ihmisiä; ne, jotka aina pyrkivät olemaan johdossa, ovat menneet alas häpeään. Juuri hyvin rikkaat Jumala tuomitsi, kun he eivät olleet käyttäneet rikkauttaan oikein. Mutta katsokaapa historiaa, niin tulette huomaamaan, että todella suuria olivat ne, jotka palvelivat toisia. Historia ei voi koskaan osoittaa suosiota niille, joiden edestä oli tehty paljon, mutta se tulee ikuisesti kiittämään niitä, jotka tekivät paljon toisten edestä. Nyt soveltakaamme tämä itseemme. Niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan, niin meidän tulee seurata tuota esimerkkiä. Katsokaa Häntä, kun Hän kumartuu apostolien jalkojen juureen ja pesee heidän väsyneet ja likaiset jalkansa. Hän sanoi: ”Te ette tiedä nyt, mitä minä teen, mutta te tulette tietämään tämän jälkeen. Mutta mitä te näette minun tekevän, se myös teidän tulee tehdä.” Hän tuli palvelijaksi sentähden, että Jumala korottaisi Hänet korkeimpiin korkeuksiin. Ja eräänä päivänä pyhien tuomiolla me kuulemme Hänen sanovan: ”Hyvin teit, sinä hyvä ja uskollinen PALVELIJA, mene Herrasi iloon.” On vaikeaa olla aina palvelija. Mutta nuo, jotka kuluttavat itsensä ja jotka kulutetaan toisten tähden, tulevat eräänä päivänä istuutumaan Hänen kanssaan Hänen valtaistuimellensa. Silloin se tulee olemaan kaiken sen arvoista. ”Tehkäämme työtä Herrallemme aamuhämärästä auringonlaskuun, Puhukaamme Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan ja huolenpidostaan, Ja kun elämämme on ohitse ja työmme maan päällä on tehty, Herralta kun kutsu soipi, valkoistuimelle riemuin rientelen.”

”Minä tiedän sinun uskosi.” Nyt tässä Hän ei sano, kuten Hän sanoi Pergamon seurakunnalle: ”Sinä pidät MINUN uskoni.” Hän ei puhu uskostaan nyt, vaan Hän kiittää heitä heidän uskollisuudestaan. Hän myös mainitsee heidän ’kärsivällisyytensä’. Uskollisuus ja kärsivällisyys kulkevat käsi kädessä. Itse asiassa kärsivällisyys on tulos uskollisuudesta, sillä sanotaan Jaak. 1:3: ”Tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.” Ei ole olemassa mitään muuta tietä, millä saavutetaan kärsivällisyyttä. Se täytyy tulla meidän uskomme koetuksen kautta. Room. 5:3: ”Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä.” Kuinka korkealle Jumala arvostaa tämän kärsivällisyyden vaikutuksen, nähdään Jaak. 1:4: ”Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.” Jumalan tahto meihin nähden on täydellisyys. Ja tuo täydellisyys on kärsivällisyyttä – odottaen Jumalassa ja odottaen Jumalaa. Tämä on luonteen kehityksen kehityskulku. Kuinka suuresti Jumala onkaan kiittänyt näitä pyhiä pimeinä vuosisatoina. Kärsivällisinä kuin lampaat, joita viedään teurastettaviksi, rakastaen, uskollisesti he palvelivat Jumalaa. Siinä oli kaikki, mitä he halusivat elämältä; vain palvella Herraansa. Kuinka suuri olikaan oleva heidän palkintonsa.

”Minä tiedän sinun tekosi, ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.” Tämä on varmasti hyvin huomionarvoista. Kun tämän seurakuntajakson pimeys lisääntyi, kun marttyyrien sankaririvistön pituus kasvoi päivä päivältä, he työskentelivät aina vain kovemmin, he palvelivat aina vain enemmän; heidän uskonsa lisääntyi. Kuinka murheellista se olikaan, että Efeson seurakuntajakson aikana rakkaus väheni. Ja todellakaan ei ole sanottu mitään lisääntyneestä rakkauden työstä muissa jaksoissa; mutta tässä jaksossa, pimeimmässä kaikista seurakuntajaksoista, he palvelivat Häntä vielä enemmän. Millainen opetus tämä onkaan. Ei nähdä näiden Herralle tehtyjen laupeudentekojen vähenemistä vaan paremminkin niiden lisääntymistä. Tämä on salaisuus. Yrittäköön vihollinen tehdä tyhjäksi meidän palveluksemme Herralle – meidän vastauksemme on lisääntynyt palvelus. Kun heikot huutavat pelosta, silloin on aika huutaa voittoa.

”Minä tiedän sinun tekosi, ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.” Nyt, kuten olemme jo sanoneet, tätä jaksoa kutsutaan pimeäksi aikakaudeksi, koska se todellakin oli pimein ajanjakso koko historiassa. Se oli paavi Innocent III:n aika, joka väitti olevansa Kristuksen sijainen – ylin itsevaltias kirkossa ja maailmassa”, ja joka perusti INKVISITION, joka hänen johtonsa alla vuodatti enemmän verta kuin mikään muu aika, lukuunottamatta uskonpuhdistuksen aikaa. Se oli pornografian aika, porttojen hallinnon aika. Sagarius III:lla oli rakastajatar ja hän ”täytti paavillisen kuoron rakastajattarilla ja aviottomilla pojilla ja muutti paavillisen palatsin ryövärien luolaksi.” Marozia, Sagariuksen rakastajatar, tukehdutti Anastasius III:n kuoliaaksi. Johannes XI oli Marozian avioton poika. Johannes XII oli Marozian pojanpoika ja hän ”teki väkivaltaa leskille ja neitsyille, ja erään naisen raivostunut aviomies surmasi hänet aviorikoksen tapahtuessa”. Se oli paavillisen hajaannuksen aika, jolloin oli kaksi paavia (toinen hallitsi Avignonista ja toinen Roomasta) ja jotka kirosivat toisiaan ja taistelivat toinen toisiaan vastaan. Nämä paavit eivät olleet syyllisiä ainoastaan moraalittomiin seksitapahtumiin (ollen lukuisten aviottomien lasten isiä, harjoittaen homoseksuaalisuutta jne.), vaan he olivat syyllisiä papillisten virkojen myymiseen eniten tarjoavalle.

Se oli aikaa, jolloin valo loisti heikommin kuin koskaan, ja kuitenkin nuo muutamat uskovaiset työskentelivät sitä palavammin mitä enemmän pimeys lisääntyi, kunnes ajanjakson loppua kohti monet nousivat yrittäen uudistuksia. Heidän vaivannäkönsä oli niin harrasta, että he tasoittivat tien tulevalle uudistukselle. Siksi Sana sanoo tuota ajanjaksoa koskien: ”Sinun viimeiset (ajanjakson lopussa) tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.”

Sanalla Tyatira on erilaisia merkityksiä, joiden joukossa on ”Jatkuva Uhri”. Monet uskovat tämän olevan profetian, joka koskisi messua, jossa on jatkuva Kristuksen uhrin läsnäolo. Se on erinomainen ajatus, mutta se saattaisi myös tarkoittaa jatkuvaa uhria todellisten Herraan uskovaisten elämässä ja työssä.

Varmasti nämä Tyatiran pyhät olivat koko sadon parhaat, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, luodut hyviä tekoja varten, tuoden esiin Hänen kiitostaan, ei pitäen elämäänsä rakkaana itselleen, vaan ilolla antaen kaikkensa suloisena uhrina Herralle.

NUHTELU

Ilm. 2:20: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.”

Nyt haluan tämän jakeen pohjalta kiinnittää huomionne jakeeseen 23 nähdäksenne todisteen sille suurelle totuudelle, johon olen koko ajan kiinnittänyt huomiotanne. ”Ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet.” Olen sanonut koko ajan, että tosiasiassa on kaksi seurakuntaa, vaikka Henki puhuu niille molemmille jokaisena ajanjaksona, ikäänkuin ne olisivat vain yksi. Tässä on selvästi sanottu, että on seurakuntia ja yhtä selvästi tuodaan esille, että jotkut noista seurakunnista mitä ilmeisemmin EIVÄT tiedä, että Hän on Se, Joka tutkii sydämet ja munaskuut. Hän todistaa heille, että näin on. No niin, mitkä seurakunnat tulevat olemaan ne, jotka eivät tiedä tätä totuutta? Tietenkin se on väärän viinipuun ryhmä, koska todelliset uskovat varmasti tietävät, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta, ja he, ollen jumalaapelkääväisiä, tuomitsevat itsensä, niin ettei heitä tuomittaisi.

Miksi nyt Jumala sitten kutsuu näitä seurakuntia seurakunniksensa vaikka ne ovat väärä viinipuu? On tosiasia, että he ovat kristittyjä. Mutta he eivät ole hengellisiä kristittyjä. He ovat lihallisia kristittyjä. He kantavat tuota Nimeä turhaan. Mark. 7:7: ”Mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. Mutta todellakin he ovat kristittyjä, sillä mitä muuta he voisivat olla? Muhamettilainen on muhamettilainen. Se on hänen uskontonsa, eläköön hän sen sitten miten tahansa, koska hän kannattaa teoriassa sitä, mitä Koraani opettaa. Samalla tavoin kristitty on kristitty niin kauan kuin hän pitäytyy siihen tosiasiaan, että Jeesus on Jumalan Poika, joka syntyi neitsyestä, ristiinnaulittiin ja kuoli ja nousi ylös, että Hän on ihmiskunnan Vapahtaja, jne. (Tosiasiassa Laodikean seurakuntajaksossa on oleva niitä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, koska he ihannoivat Jeesuksen hienoja ominaisuuksia samalla kun he varaavat itsellensä oikeuden kieltää Hänen jumaluutensa. Kristillinen Tiede on tehnyt sen jo niinkuin myöskin suuret joukot, jotka saarnaavat yhteiskunnallista evankeliumia.) Hän on nimikristitty ja kuuluu kirkkoon. Mutta hän ei ole TODELLINEN tai hengellinen uskovainen. Senkaltainen uskovainen on ihminen, joka on kastettu Kristuksen ruumiiseen ja on Hänen jäsenensä. Mutta kaikesta huolimatta on Jumalan järjestys, että rikkaruohot kasvavat yhdessä vehnän kanssa eikä niitä kiskota irti.. Se on Jumalan käsky. Niiden sitomisen ja palamisen päivä on tulossa; mutta ei vielä.

Niinpä Henki puhuu tälle sekalaiselle joukolle. Toisaalta Hän kiittää, ja toisaalta Hän nuhtelee. Hän on sanonut, mikä on oikein todellisen uskovan kohdalla. Nyt Hän varoittaa, mitä väärän viinipuun on tehtävä jos se aikoo seisoa vanhurskautettuna Herran edessä.

TUO NAINEN IISEBEL

Apostoli Jaakob osoittaa meille synnin etenemistavan. Jaak. 1:14-15: ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Tässä on täsmällinen kuva siitä, mitä tapahtuu seurakuntajaksoissa. Kun synti aloitti vain tunteena, niin seurakunnan kuolema alkoi yksinkertaisilla, tuskin huomattavilla nikolaiittain teoilla. Teoista se muuttui opiksi. Opiksi tulemisen jälkeen se sulki piiriinsä valtiovallan ja toi mukanaan pakanuuden. Nyt tänä aikakautena he menevät oman profetissansa (opettajan) luokse ja niin he jatkavat eteenpäin kunnes löytävät itsensä tulisesta järvestä, sillä se on täsmälleen se paikka, minne he menevät päätökseensä, toiseen kuolemaan.

Nyt Jumalan koko huuto tätä neljättä ajanjaksoa vastaan löydetään tämän profetissan, Iisebelin, tuomitsemisessa. Ja ymmärtääksemme tarkalleen miksi Hän tuomitsee hänet sillä tavoin, on meidän luettava hänen historiansa Raamatusta ja kun me näemme, mitä hän teki, niin tulemme tietämään, mitä on tapahtumassa tänä aikana.

Ensimmäinen ja hyvin tärkeä asia, jonka me opimme Iisebelistä, on se, että hän EI ole Aabrahamin tytär, eikä hänen astumisellaan Israelin heimoihin ole hengellistä myönnytystä niinkuin oli Ruut mooabilaisella. Ei. Tämä nainen on Etbaalin, Siidonin kuninkaan, Astarten papin tytät (1. Kun. 16: 31). Hän oli saanut valtaistuimen murhaamalla edeltäjänsä. Niinpä me näemme heti, että hän oli murhaajan tytär. (Tämä varmasti muistuttaa meitä Kainista.) Ja tapa, jolla hän tuli osaksi Israelia, ei ollut niiden hengellisten uomien mukaan, jotka Jumala oli määrännyt pääsyksi pakanoille; vaan hän tuli sinne AVIOLIITON kautta Aahabin kanssa, joka oli Israelin kymmenen sukukunnan kuningas. Nyt tämä liitto, kuten me olemme nähneet, ei ollut hengellinen; se oli poliittinen. Ja niin tällä naisella, joka oli kyllästetty epäjumalanpalveluksella, ei ollut pienintäkään halua tulla Ainoan Totisen Jumalan palvelijaksi, vaan hän tuli pikemminkin avoimilla aikeilla kääntää Israel pois Herrasta. Nyt Israel (nuo kymmenen sukukuntaa) olivat jo tunteneet, mitä oli palvella kultaista vasikkaa, mutta vielä he eivät olleet myytyjä epäjumalanpalvelukselle, sillä Jumalaa palveltiin ja Mooseksen laki tunnettiin. Mutta Aahabin ja Iisebelin avioliitosta lähtien epäjumalanpalvelus kehittyi kuolettavaan muotoon. Silloin kun tästä naisesta tuli papitar temppeleihin, jotka hän omisti Astartelle (Venus) ja Baalille (auringonjumala), Israel tuli elämänsä kriisikohtaan.

Tämä mielessämme me voimme nyt alkaa nähdä, mitä Jumalan Henki ilmaisee tässä Tyatiran seurakuntajaksossa. Tässä se on.

Aahab meni naimisiin Iisebelin kanssa ja hän teki sen poliittisena juonitteluna vahvistaaksensa kuningaskuntaansa ja turvatakseen sen. Tämä on tarkalleen se, mitä kirkko teki kun se avioitui Konstantinuksen hallitessa. He molemmat menivät yhteen poliittisista syistä vaikka he antoivat sille hengellisen leiman. Kukaan ei voi saada minua vakuuttuneeksi siitä, että Konstantinus olisi ollut kristitty. Hän oli pakana, joka omaksui kristillisiä piirteitä. Hän maalasi valkoisia ristejä sotilaiden kilpiin. Hän oli Kolumbuksen Ritareiden alullepanija. Hän pystytti ristin St. Sophian kirkontornin huipulle aloittaen siten perinnäissäännön.

Oli Konstantinuksen idea saada kaikki yhteen, pakanat, nimikristityt ja todelliset kristityt. Ja vähän aikaa näytti siltä, kuin hän onnistuisi, sillä todelliset uskovat tulivat mukaan nähdäkseen, voisivatko he saada takaisin ne, jotka olivat ajautuneet pois Sanasta. Kun he näkivät, että he eivät voineet tuoda heitä takaisin totuuteen, olivat he pakotetut lähtemään tiehensä poliittisesta ruumiista. Kun he tekivät sen, heitä kutsuttiin harhaoppisiksi ja heitä vainottiin.

Sallikaa minun sanoa juuri tässä kohden, että meillä on menossa sama asia, juuri nyt. Kaikki ihmiset ovat tulossa yhteen. He kirjoittavat Raamattua, joka sopisi jokaiselle, olkoonpa sitten juutalainen, katolinen tai protestantti. Heillä on oma Nikean kirkolliskokouksensa, mutta he kutsuvat sitä Ekumeeniseksi Neuvostoksi. Ja tiedättekö, ketä vastaan kaikki nämä organisaatiot taistelevat? He taistelevat todellisia helluntailaisia vastaan. Minä en tarkoita, organisaatiota, jota kutsutaan helluntailiikkeeksi. Tarkoitan niitä, jotka ovat helluntailaisia, koska he ovat täytetyt Pyhällä Hengellä ja heidän keskuudessaan ovat merkit ja lahjat, koska he vaeltavat totuudessa.

Kun Aahab avioitui Iisebelin kanssa poliittisista syistä, hän möi esikoisoikeutensa. Sinä liityt organisaatioon ja myyt esikoisoikeutesi, veli, tahdoitpa sinä sitten uskoa sitä tai et. Jokainen protestanttinen ryhmä, joka koskaan tuli ulos ja meni sitten takaisin, myi esikoisoikeutensa, ja kun sinä myyt esikoisoikeutesi, olet juuri kuin Eesau – sinä voit itkeä ja katua kaikkea mitä haluat, mutta se ei tule hyödyttämään sinua yhtään. On vain yksi asia, jonka voit tehdä, ja se on: ”Tule ulos hänestä, minun kansani, ja lakkaa osallistumasta hänen synteihinsä!” [engl. käännös] Nyt jos ette ajattele minun olevan oikeassa, vastatkaa vain tähän yhteen kysymykseen. Voiko kukaan elävä ihminen kertoa minulle, millä seurakunnalla tai millä Jumalan liikkeellä koskaan oli herätys ja tuli takaisin senjälkeen kun se meni organisaatioon ja siitä tuli kirkkokunta? Lukekaa historianne. Ette voi löytää yhtään – ette edes yhtä ainoata.

Se oli Israelille keskiyön hetki, kun se yhdistyi maailman kanssa ja jätti hengellisen poliittisen takia. Se oli keskiyön hetki Nikeassa, kun seurakunta teki saman asian. Nyt on keskiyön hetki, kun kirkot ovat tulossa yhteen.

Kun nyt Aahab avioitui Iisebelin kanssa, salli hän tämän ottaa valtion rahaa ja Rakentaa kaksi valtavaa rakennusta Astarten ja Baalin palvontaan. Se, joka rakennettiin Baalia varten oli niin suuri, että koko Israel voi tulla palvomaan sinne. Ja kun Konstantinus ja kirkko avioituivat, antoi hän kirkolle rakennuksia, ja pystytti alttareita ja kuvia, ja organisoi hierarkian, joka oli jo ollut muodostumassa.

Kun Iisebel sai valtiovallan taaksensa, pakotti hän ihmiset ottamaan hänen uskontonsa ja tappoi Jumalan profeetat ja papit. Tilanne muuttui niin huonoksi, että Elia, oman aikansa sanansaattaja, ajatteli, että hän oli ainoa jäljelläoleva; mutta Jumalalla oli vielä 7 000, jotka eivät olleet notkistaneet polveansa Baalille. Ja juuri nyt noiden baptisti-, metodisti- ja presbyteeri- jne. kirkkokuntien joukossa on joitakin, jotka tulevat tulemaan ulos ja takaisin Jumalan luokse. Minä haluan teidän tietävän, että minä en ole nyt enkä koskaan ollut ihmisiä vastaan. Se on kirkkokunta – organisaation järjestelmä, jota vastaan minä olen. Minun on oltava sitä vastaan, sillä Jumala vihaa sitä.

Pysähtykäämme tähän nyt hetkiseksi ja toistakaamme se, mitä olemme tuoneet esiin jumalanpalvonnasta Tyatirassa. Sanoin, että he palvelivat Apolloa (joka oli auringonjumala) sekä keisaria. Tätä Apolloa kutsuttiin ’pahan torjujaksi’. Hän käänsi pahan pois kansasta. Hän siunasi heitä ja oli todellinen jumala heille. Hänen oletettiin opettavan ihmisiä. Hän selitti palvomista ja temppelirituaaleja, palveluksia jumalille, uhreja ja kuolemaa ja elämää kuoleman jälkeen. Hän teki tämän profetissan kautta, joka istui transsitilassa kolmijalkaisella tuolilla. Oi! Näettekö sen? Tässä on profetissa, jota kutsutaan Iisebeliksi ja hän opettaa kansaa. Ja hänen opetuksensa on Jumalan palvelijoiden harhaanjohtamista ja saaden heidät harjoittamaan haureutta. Haureus tarkoittaa ’epäjumalan palvelemista’. Se on sen hengellinen merkitys. Se on laiton yhteys. Aahabin yhteenliittyminen ja Konstantinuksen yhteenliittyminen olivat molemmat laittomia. Molemmat harjoittivat hengellistä haureutta. Jokainen haureudenharjoittaja heitetään tuliseen järveen. Jumala sanoi niin.

Nyt sitten katolisen kirkon opetus (kirkko on naispuolinen, se on nainen) kieltää Jumalan Sanan. Paavi, joka sananmukaisesti on Apollo nykyaikaisena versiona, on opettanut ihmisiä liittymään yhteen epäjumalien kanssa. Rooman kirkosta on nyt tullut väärä profetissa ihmisille, koska se on ottanut Herran Sanan pois ihmisiltä ja antanut omat ajatuksensa siitä, minkä kautta synnit annetaan anteeksi, mikä tuo Jumalan siunaukset; ja papit ovat menneet niin pitkälle, että he väittävät ehdottoman varmasti, että heillä on valta, ei ainoastaan elämässä vaan myöskin kuolemassa. He opettavat omana oppinaan, että on kiirastuli, mutta te ette voi löytää sitä Sanasta. He opettavat, että rukoukset ja messut ja raha saavat sinut pois kiirastulesta ja taivaaseen. Koko systeemi, joka on perustettu sen opetukselle on väärä. Se ei lepää varmalla perustuksella Jumalan ilmestyksestä Sanassansa, vaan se lepää sen omien pirullisten valheellisuuksien pettävällä, vajoavalla hiekalla.

Kirkko meni suoraan organisaatiosta kirkkokuntaan ja senjälkeen väärään opetukseen. Niin se on. Roomalaiskatoliset eivät usko, että Jumala on Sanassansa. Ei. Jos he uskoisivat, he tekisivät parannuksen, mutta he sanovat, että Jumala on seurakunnassansa. Se tekisi Raamatusta katolisen kirkon historian. Näin ei kuitenkaan ole. Katsokaa, mitä he tekivät jo yksin vesikasteelle. He ottivat sen pois kristillisen kasteen asemasta ja tekivät siitä pakanallisiin titteleihin kastamisen. Sallikaa minun kertoa teille kokemuksesta, joka minulla oli erään katolisen papin kanssa. Eräs tyttö, jonka olin kerran kastanut, kääntyi katoliseksi, ja niin pappi halusi puhua minun kanssani hänestä. Hän kysyi, millaisella kasteella hänet oli kastettu. Kerroin hänelle, että olin kastanut hänet kristillisellä kasteella, joka on ainoa sellainen minun tietoni mukaan. Olin haudannut hänet veteen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Pappi huomautti minulle, että johonkin aikaan katolinen kirkko teki niin. Kysyin heti häneltä, milloin katolinen kirkko teki sen, sillä olin lukenut heidän historiaansa, enkä ollut huomannut sitä, mitä hän sanoi. Hän sanoi, että se oli löydettävissä Raamatusta, ja että Jeesus oli organisoinut katolisen kirkon. Kysyin häneltä, ajatteliko hän Pietarin todella olleen ensimmäisen paavin. Hän sanoi ponnekkaasti, että Pietari oli sitä. Kysyin häneltä, oliko messut sanottu latinankielellä, jotta taattaisiin, että ne olivat oikein eivätkä koskaan muuttuisi. Hän sanoi, että se oli totta. Kerroin hänelle, että ajattelin heidän ajautuneen kauas siitä, mitä he olivat alussa. Annoin hänen tietää, että jos katolinen kirkko todella uskoi Apostolien Tekoihin, silloin minä olin vanhanaikainen katolinen. Hän kertoi minulle, että Raamattu oli muistiinpano katolisesta kirkosta ja että Jumala oli kirkossa. Olin hänen kanssaan eri mieltä, sillä Jumala on Sanassansa. Olkoon Jumala totinen, ja jokainen ihminen valehtelija. Jos sinä otat pois tai lisäät tuohon Kirjaan, on Jumala luvannut, että Hän panee sen päälle vitsaukset joka lisää jotakin ja ottaa pois heidän osansa Elämän Kirjasta, jos he uskaltavat vähentää siitä. Ilm. 22:18,19.

Sallikaa minun osoittaa, kuinka katolinen kirkko uskoo, että Jumala on kirkossa Sanan sijasta. Tässä on ote Paavi Johannes 23:n päiväkirjasta. ”Minun kokemukseni, näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen ollut paavina, siitä lähtien kun minä ’pelolla ja vavistuksella’ otin vastaan tämän palveluksen puhtaassa kuuliaisuudessa Herran Tahdolle, jonka minulle välitti Pyhä Kardinaalikollegio kardinaalihuoneessa, on todisteena tälle perusohjeelle ja on liikkuva ja kestävä syy minulle olla uskollinen sille; täydellinen luottamus Jumalaan, kaikessa mikä koskee nykyistä, ja täydellinen rauha mitä tulevaisuuteen tulee.” Tämä paavi ilmaisee, että Jumala puhui kirkon kautta paljastaen tahtonsa. Kuinka väärin tämä onkaan. Jumala on Sanassansa ja puhuu Sanansa kautta paljastaen tahtonsa. Hän myös ilmaisi, että hän asetti täydellisen luottamuksen ihmisten sanaan ja sen kautta totteli sitä tyyneydellä. Se kuulostaa niin kauniilta, mutta se on niin väärin. Aivan niinkuin turmelus Eedenin puutarhassa.

Menkäämme nyt Ilm. 17 ja katsokaamme tätä naista, kirkkoa, joka elää väärien profetioiden eikä Jumalan Sanan perustalla. Ensimmäisessä jakeessa Jumala kutsuu sitä suureksi portoksi. Miksi se on portto? Koska se palvelee epäjumalia. Se on saanut ihmiset mukaan samaan asiaan. Mikä on puhdistus epäjumalanpalvonnasta? Jumalan Sana. Niinpä tämä nainen on portto, koska hän on jättänyt Sanan. Siellä hän istuu paljojen vetten päällä, mikä tarkoittaa kansanjoukkoja. Tämän varmasti täytyy olla väärä kirkko, koska Jumalan seurakunta on pieni – harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Huomatkaa, millainen se on Jumalan silmissä, näyttäköön se sitten kuinka ihmeelliseltä tahansa ihmisten silmissä ja kuinka filosofiselta se kuulostaakaan. Se on saastainen juoppo haureudenharjoittamisessaan. Nyt hän oli juopunut marttyyrien verestä. Aivan niinkuin Iisebel, joka tappoi papit ja profeetat ja hävitti Jumalan kansan, joka ei halunnut polvistua ja palvoa Baalia. Ja se on täsmälleen, mitä katolinen kirkko teki. He tappoivat ne, jotka eivät polvistuneet paavillisen hallinnon eteen. Ne jotka halusivat Jumalan Sanan ihmisten sanojen sijasta surmattiin, tavallisesti julmilla tavoilla. Mutta tämä kirkko, joka tappoi niin monia, oli itse kuollut eikä tiennyt sitä. Siinä ei ollut elämää eivätkä mitkään merkit koskaan seuranneet sitä.

AIKAA PARANNUKSEN TEKOON

Ilm. 2:21: ”Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä.”

Tiedättekö, että tämä kirkko on tosiasiassa pahempi kuin Aahab? Tiedättekö, että hän (Aahab) katui jonkin aikaa ja vaelsi hyvin Jumalan edessä? Te ette voi sanoa sitä roomalaiskatolisesta kirkosta. Ei. Se ei ole koskaan tehnyt parannusta, vaan on itsepäisesti hävittänyt jokaisen, joka on yrittänyt auttaa sitä tekemään parannuksen. Se on historiaa. Jumala ei herättänyt ainoastaan sanansaattajaa jokaiselle ajanjaksolle, vaan hän herätti joitakin ihmeellisiä auttajia noita sanansaattajia varten. Hän antoi jokaiselle ajanjaksolle joitakin ihmeellisiä Jumalan miehiä ja he tekivät kaiken voitavansa tuodakseen seurakunnan takaisin Jumalan luokse. Jumala varmasti antoi sille mahdollisuuden ja auttoi tekemään parannuksen. Katuiko se koskaan ja näytti sitä hedelmillään? Ei. Se ei koskaan katunut eikä koskaan tule katumaan. Se on juopunut. Se on menettänyt aistinsa hengellisissä asioissa.

Älkää nyt hämmentykö älkääkä alkako ajatella, että Rooman kirkko on katunut pyhien murhaamistansa, koska se yrittää yhdistyä protestanttien kanssa tehden uskonkappaleensa protestanttisten uskonkappaleiden kanssa sopusointuisiksi. Kertaakaan se ei ole pyytänyt anteeksi ja sanonut, että oli väärässä massamurhissaan. Eikä se tule tekemään sitä. Ja kuinka hillityltä ja hienolta se näyttääkin tänä erikoisena aikana, se tulee vielä nousemaan tappaaksensa, sillä murha on sen pahassa ja katumattomassa sydämessä.

PORTTOA VASTAAN LANGETETTU TUOMIO

Ilm. 2:22-23: ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.”

Mitä? Tällä naisellako on lapsia? Ja hän on portto? Jos asia on niin, että hänellä oli lapsia haureuksistansa, silloin hänet on poltettava tulessa niinkuin Sana on sanonut. Se on täsmälleen totta. Se on hänen loppunsa, sillä hän on palava tulessa. Hänen loppunsa on tulinen järvi. Mutta pysähdypä ja ajattele näitä lapsia hetken. Nainen on se, josta lapset tulevat. On ilmeistä, että tällä naisella oli lapsia, jotka tulivat hänestä, mutta he tekivät saman asian kuin hän. Näyttäkää minulle yksi kirkko joka koskaan on tullut ulos organisaatiosta, joka ei olisi mennyt suoraan takaisin siihen. Ei ole yhtään. Ei ainoatakaan. Luterilaiset tulivat ulos ja sitten organisoituivat heti takaisin ja tänään he ovat kuin käsi hansikkaassa tämän ekumeenisen liikkeen kanssa. Metodistit tulivat ulos ja he organisoituivat heti takaisin. Helluntailaiset tulivat ulos ja he organisoituivat heti takaisin. Vielä on yksi tulossa ulos, ja kiitos Jumalalle he eivät tule organisoitumaan takaisin, koska he tietävät totuuden. Tuo ryhmä on oleva viimeisen päivän morsian.

Nyt tässä sanottiin, että tällä portolla oli lapsia. Mitä he olivat? He olivat tyttäriä, sillä he olivat kirkkoja niinkuin hänkin. Tässä on nyt hyvin mielenkiintoinen kohta. Iisebelillä ja Aahabilla oli tytär. Tuo tytär avioitui Jooramin, Joosafatin pojan kanssa ja 2. Kun. 8:16 sanotaan, että ”Jooram vaelsi appensa teitä”. Hän meni suoraan takaisin epäjumalanpalvelukseen tämän avioliiton kautta. Hän johti jumalaapelkääväisen ja Jumalaa palvelevan Juudan epäjumalanpalvontaan. Tämä on tarkalleen se, mitä kaikki nämä tytärkirkot ovat tehneet, niinkuin olen osoittanut teille. He aloittavat totuudessa ja avioituvat organisaatioon ja jättävät Sanan perinnäissääntöjen, uskonkappaleiden jne. takia. Menkäämme nyt tämän yli. Hebr. 13:7 sanotaan: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa.” [Englanninkielisen käännöksen mukaan: ”Totelkaa niitä, jotka ovat hallinneet teitä.”] Sana hallitsee meitä, eivät ihmiset. Mies aviomiehenä on naisen pää. Hän hallitsee häntä. Mutta seurakunta on myöskin nainen ja hänen hallitsijansa on Sana. Jeesus on Sana. Jos seurakunta hylkää Sanan ja ottaa jonkin muun johtajakseen, silloin hän on avionrikkoja. Nimetkää minulle nyt yksi kirkko, joka ei ole antanut Sanaa perinnäissääntöjen ja uskonkappaleiden takia. Ne ovat kaikki avionrikkojia – niinkuin äiti, niin tytärkin.

Mikä on oleva porton ja hänen lastensa rangaistus? No niin, se on oleva kaksiosainen. Ensinnäkin Hän sanoi: ”Minä syöksen hänet tautivuoteeseen.” Jakeen 22 jälkimmäisen osan mukaan se on oleva ahdistuksen vuoteen aikaa, tai suuri ahdistus. Tämä on täsmälleen se, mitä Jeesus sanoi Matt. 25:1-13. Oli kymmenen neitsyttä. Oli viisi viisasta ja viisi tyhmää. Viidellä viisaalla oli öljyä (Pyhä Henki) mutta toisilla viidellä ei ollut. Kun huuto kuului: ”Katso, Ylkä tulee”, oli viiden tyhmän neitsyen juostava etsimään öljyä sillä aikaa kun nuo viisi viisasta neitsyttä menivät häihin. Nuo viisi, jotka jäivät ulkopuolelle, jäivät suureen ahdistukseen. Tämä tulee tapahtumaan kaikille, jotka eivät pääse mukaan ylösnousemukseen. Tämä tulee tapahtumaan portolle ja hänen tyttärilleen. Toiseksi sanotaan, että hän tulee tappamaan heidät kuolemalla tai kuten sananmukainen käännös sanoo: ”Minä tappamalla tapan heidät.” Tämä on outo sanonta. Saatamme sanoa: ”Tappakaamme ihminen hirttämällä, tai sähköllä tai jollakin muulla tavoin.” Mutta tässä sanotaan: ”Minä tappamalla tapan heidät.” Kuolema itsessään on heidän kuolemansa syy. Nyt minä haluan teidän näkevän tämän selvästi, ja niin minä otan jälleen kuvamme Iisebelin tyttärestä, kun tämä avioitui Juudan sukukunnan kanssa ja sitä kautta vei heidät suoraan epäjumalanpalvelukseen ja sai aikaan sen, että Jumala antoi Juudan kuolemaan. Bileam teki myös sen. Niinpä tässä oli Iisebel pakanuutensa kanssa. Siellä oli Juuda palvellen Jumalaa oikein ja eläen Sanan alla. Sitten Iisebel naittaa tyttärensä Jooramille. Sillä minuutilla, kun se tapahtuu, Jooram saa kansansa tulemaan epäjumalanpalvojiksi. Sillä hetkellä, kun häät olivat, Juuda kuoli. Hengellinen kuolema tuli sisään. Sillä hetkellä, kun Rooman ensimmäinen kirkko organisoitui, se kuoli. Sillä hetkellä, kun luterilaiset organisoituivat, tuli kuolema ja he kuolivat. Helluntailaiset tulivat viimeiseksi mukaan ja he organisoituivat. Henki jätti heidät, vaikkakaan he eivät usko sitä. Mutta Hän lähti. Tuo avioliitto toi kuoleman. Sitten tuli valo Jumaluuden Ykseydestä. He organisoituivat ja he myös kuolivat. Sen jälkeen kun Jumalan tuli lankesi Ohio-joella v. 1933, pyyhkäisi parantamisherätys maailmaa, mutta se ei koskaan tullut minkään organisaation kautta. Jumala kulki helluntailaisryhmien ulkopuolella, organisaation ulkopuolella, ja se mitä Hän on tekevä tulevaisuudessa, on myös oleva organisaation ulkopuolella. Jumala ei voi työskennellä kuolleitten kautta. Hän voi työskennellä vain ELÄVIEN jäsenten kautta. Nuo elävät jäsenet ovat Babylonin ulkopuolella.

Niinpä te näette: ”Kuolema” tai ”Organisaatio” tuli, ja seurakunta kuoli, tai tehdäksemme sen selvemmäksi, kuolemasta tuli vakituinen asukas sinne, missä vähän aikaisemmin vain ELÄMÄ hallitsi. Kuten alkuperäinen Eeva tuotti kuoleman ihmiskunnalle, niin on nyt organisaatio tuonut kuoleman, sillä organisaatio on kaksinkertaisen turmelijan tuote, Nikolaiittain ja Bileamin opin, joita profetissa Iisebel levitti. Eeva olisi tullut polttaa käärmeen kanssa heidän kauhean tekonsa tähden. Mutta Aadam tuli väliin, ottaen hänet nopeasti itselleen, niin että hän pelastui. Mutta kun tämä saatanallinen uskonto on kulkenut aikakausien täyden kiertokulun, ei ole oleva ketään välittäjää, ja hänet (kirkko) poltetaan viettelijänsä kanssa, sillä portto ja hänen lapsensa ja antikristus ja saatana tulevat löytämään paikkansa tulisessa järvessä.

Juuri tässä kohden minä menen ehkä hieman edelle ja ehkä minun pitäisi säästää tämä viimeisen ajanjakson sanomaa varten, mutta näyttää aivan oikealta tuoda se nyt, koska se käsittelee niin selvästi organisaatiota ja mitä sen kautta on tuleva tapahtumaan. Ja minä haluan varoittaa teitä. Ilm. 13:1-18: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?’ Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta. Jos kenellä on korva, hän kuulkoon. Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko. Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja Sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki; pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.”

Tämä luku näyttää Rooman katolisen kirkon vallan ja mitä se on tekevä organisaation kautta. Muistakaa, että tämä on väärä viinipuu. Jos se mainitsee Herran Nimen, niin se tekee sen vain valheessa. Sen johtaja ei ole Herra vaan saatana. Lopulta se päättyy täydellisesti samaistettuna pedon kanssa. Portto, joka ratsastaa purppuranpunaisella eläimellä, osoittaa selvästi, että hänen voimansa on sotajoukkojen jumala (saatana) eikä meidän Jumalamme, Herra Jeesus Kristus.

Jakeessa 17 osoitetaan voimakkaasti, että hän on saava täydellisen hallinnan maan kaupankäynnistä, sillä kukaan ei voi ostaa tai myydä erillään hänestä. Tämä tulee esille Ilm. 18:9-17, mikä osoittaa hänen sekaantumisensa kaikkien kuningasten, ruhtinaitten ja kauppiaittensa kanssa.

Ilm. 13:14 me opimme, että peto levittää vaikutusvaltaansa kuvan kautta, joka rakennettiin häntä varten. Tuo kuva, joka on tehty, on maailmanlaajuinen kaupallinen neuvosto, johon kaikki organisoituneet kirkot tulevat menemään yhdessä roomalaiskatolisten kanssa (he tekevät sitä jo nyt). On melkoisen mahdollista, että tämä yhdistys on tuleva pysäyttääkseen kommunismin vallan. Mutta koska kommunismi Nebukadnessarin tavoin on nostettu esiin polttamaan porton liha, Rooma tulee voitetuksi ja hävitetyksi. Huomatkaapa, että kaikkialle, minne roomalainen kirkko meni, seurasi kommunismi. Sen on oltava sillä tavoin. Ja sallikaa minun varoittaa teitä nyt, älkää ajatelko, että kommunismi on teidän ainoa vihollisenne. Ei. Myös katolinen kirkko on sitä, ja vieläpä enemmän.

Lukekaamme nyt Ilm. 13:1-4, ja verratkaamme tätä Ilm. 12:1-5 kanssa. Ilm. 13:1-4: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?'” Ilm.12:1-5: ”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.” Saatana ja hänen saatanallinen uskontonsa ovat molemmat näistä pedoista. Ilm. 13:ssa peto joka oli haavoitettu ikäänkuin kuoliaaksi, mutta joka virkosi jälleen, on keisarivallan aikainen pakanallinen Rooma, joka kaatui barbaarien ankaraan hyökkäykseen ja menetti siten maallisen valtansa. Mutta se saavutti sen jälleen paavillisessa Roomassa. Näettekö sen? Kansakunta, joka hallitsi murskaamalla kaiken ja josta tuli vahvin keisarikunta mitä koskaan on tunnettu, lopulta haavoitettiin kuoliaaksi. Sen fyysinen valta oli mennyt, sen armeija ei enää hallinnut. Mutta Konstantinuksen hallitessa se tuli takaisin elämään, sillä paavillinen Rooma on tunkeutunut koko maailman läpi, ja sen valta on täydellinen. Se käyttää kuninkaita ja kauppiaita ja kuolettavassa uskonnollisessa ja kaupallisessa voimassaan. Se hallitsee tämän nykyisen ajan jumalattarena. Se on myös tuo lohikäärme, joka seisoi odottaen nielläkseen poikalapsen. Herodes yritti tappaa Herran Jeesuksen ja epäonnistui. Myöhemmin roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen, mutta on nyt otettu ylös valtaistuimelle.

Nyt sen ohessa, mitä olen juuri sanonut, palauttakaamme mieliimme Danielin näky. Kuvapatsaan viimeinen osa, viimeinen maailmanvalta, oli jaloissa. Se oli rautaa ja savea. Näettehän, rauta on roomalainen keisarikunta, mutta nyt se ei ole enää pelkkää rautaa. Siihen on sekoitettu savea. Kuitenkin se on siellä ja johtaa maailman asioita sekä demokraattisissa kansoissa että niissä, joilla on itsevaltias hallitsija. Roomalainen kirkko on jokaisessa kansassa. Se on sekaantuneena niihin kaikkiin.

Sallikaa minun sanoa jotakin raudasta ja savesta. Muistatteko, kun Hrutschev löi kengällään pöytää YK:ssa? No niin, siellä oli viisi itäistä kansaa ja viisi läntistä. Hrutschev puhui idän puolesta ja pres. Eisenhower lännen puolesta. Venäjäksi Hrutschev on savi ja Eisenhower tarkoittaa rautaa. Kaksi maailman suurta johtajaa, kaksi suurta rautaisen ja savisen jalan varvasta olivat vieri vieressä. Me olemme kaiken lopussa.

Jakeessa 4 kysytään: ”Kuka voi sotia petoa vastaan?” Juuri nyt maailmassa on joitakin suuria nimiä. On joitakin mahtavia kansoja, mutta juuri nyt Rooma hallitsee. Paavi on ajajan istuimella ja hänen valtansa on lisääntyvä. Kukaan ei voi sotia häntä vastaan.

Jae 6: ”Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan.” (Opettaen oppina ihmisten käskyjä, pöyhkeitä, ylpeitä, mukavuutta rakastavia, heillä on jumalisuuden muoto mutta he kieltävät sen voiman.) Hän pilkkasi Jumalan Nimeä – muuttaen tuon Nimen titteleiksi ja kieltäytyen tekemästä toisin.

Jae 7: ”Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan.” Vaino – kuolema todelliselle uskovaiselle ja kaikki Herran nimessä, niin että Jumalan Nimi tuli pilkatuksi, niinkuin on Neuvostoliitossa, sentähden mitä katolinen uskonto siellä teki.

Jae 8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset (kaikki, joiden nimeä ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämän kirjaan maailman perustamisesta asti) kumartavat sitä.”

Kiitos Jumalalle, lampaat eivät tule kumartamaan sitä. Kaikki muut paitsi todella valitut tulevat eksytetyiksi. Mutta heitä ei eksytetä, sillä he kuulevat Paimenen äänen ja he seuraavat Häntä.

Nyt sitten nähkää tämä, mitä olen yrittänyt osoittaa teille. Tämä kuoleman siemen, joka sai alkunsa ensimmäisessä seurakuntajaksossa – tämä organisaation siemen, on lopulta kasvanut puuksi, johon jokainen saastainen lintu asettuu asumaan. Siitä huolimatta, että hän väittää olevansa elämän antaja, on hän kuoleman antaja. Hänen hedelmänsä on KUOLEMA. Ne, jotka osallistuvat häneen ovat kuolleita. Tämä valtava maailmankirkon järjestelmä, joka petkuttaa maailmaa sanoen, että hänessä on fyysinen ja hengellinen pelastus, eksyttää ja hävittää kansanpaljoudet. Mutta hän ei ole ainoastaan kuolema persoonallistuneena, vaan itse tämä kuollut raato tullaan tappamalla tappamaan, mikä on tulinen järvi. Oi, että ihmiset tajuaisivat, mikä heidän loppunsa on oleva, jos he jäävät häneen. ”Tulkaa ulos hänestä, sillä miksi te kuolisitte?”

LOPULLINEN VAROITUS

Ilm. 2:23: ”Ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.”

Jumala katsoo sydämeen. Se ei ole koskaan muuttunut. Eikä se tule koskaan muuttumaan. Täällä, kautta kaikkien näiden ajanjaksojen, on kaksi ryhmää, molemmat julistaen ilmestystänsä Jumalalta ja sukulaisuussuhdettaan Jumalaan. ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ’Herra tuntee omansa’ ja ’Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee’.” 2. Tim. 2:19. ”Herra tutkii munaskuut.” Sana ’tutkia’ tarkoittaa ’seurata’. Jumala seuraa meidän ajatuksiamme (munaskuut); Hän tietää, mitä meidän sydämissämme on. Hän näkee meidän tekomme, jotka ovat tarkka ilmaisu siitä, mitä meidän sisimmässämme on. Sydämestä lähtee joko vanhurskaus tai pahuus. Meidän motiivimme, meidän tarkoituksemme – Hän tuntee kaikki, sillä Hän tarkkaa jokaista liikettä. Ja jokainen teko, jokainen sana tuodaan tuomiolle, kun tilinteko meidän elämästämme suoritetaan. Väärällä viinipuulla ei ollut minkäänlaista jumalanpelkoa ja sen he saavat maksaa kalliisti. Eläköön jokainen, joka lausuu Hänen Nimensä, niinkuin pyhien tulee. Me saatamme pettää ihmisiä, mutta me emme koskaan tule pettämään Herraa.

LUPAUS NOINA PIMEINÄ PÄIVINÄ

Ilm. 2:24-25: ”Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille Jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen.” Nyt ennenkuin menemme lupaukseen, sallikaa minun osoittaa jälleen, että seurakunnassa, niinkuin Henki on puhunut tässä kirjassa, on kaksi viinipuuta, joiden yhteenkietoutuneet oksat muodostavat sen. ”Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia.” Tässä se on. Hän puhuu kahdelle ryhmälle. Toisella on tuo oppi, toisella ei. Siinä ne ovat, hajaantuneina yli kansojen ja jokaisen opin ollessa toistansa vastaan. Toinen on Jumalasta, tuntien Hänen syvyytensä, toinen saatanasta, tuntien saatanan syvyydet.

”En minä pane teidän päällenne muuta kuormaa.” Sana kuorma on paino tai paine. Pimeän ajan paine oli niin suuri, että täytyi taipua tai murtua – kumartaa tai kuolla. Se oli inkvisitio, keisarikunnan valta kannattamassa saatanallista palvontaa. Organisoidu tai maksa hengelläsi. Jokaisella ajanjaksolla oli omat paineensa. Esimerkiksi viimeisen ajan suuri kuorma on rikkauden, mukavan elämisen ja hermojännityksen paine tänä sekavana aikana, jossa me näytämme olevan soveltumattomia elämään. Tällä neljännellä ajanjaksolla näyttää olleen selvä kuorma. Se oli uhmata Roomaa, seisoa Sanan puolesta vaikkapa kuolemaan asti.

”He eivät ole tulleet tuntemaan saatanan syvyyksiä.” Näyttää siltä, että raamatunselittäjät ovat jättäneet tämän jakeen selvittämättä, sillä he eivät kyenneet ymmärtämään, mitä oppia tai mitä kokemuksia tällä sanonnalla tarkoitetaan. Tosiasiassa on yksinkertaista tietää, mitä on tarkoitettu. Ensin meidän täytyy tietää mikä on Jumalan syvyys, ja vastakohta tulee varmasti olemaan saatanan syvyys. Ef. 3:16-19: ”Että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Näiden jakeiden mukaan, kun ihminen kokee Jumalan syvyyden elämässänsä, on se todellinen henkilökohtainen kokemus Jumalan Hengestä joka asuu hänessä, ja hänen mielensä on valaistu Jumalan viisaudella ja tiedolla Sanan kautta. Mutta saatanan syvyys on oleva se, että hän yrittää hävittää tämän. Hän on aina yrittävä tehdä jonkin korvikkeen tämän Jumalan todellisuuden sijaan. Kuinka hän tekee sen? Hän ottaa pois tiedon Jumalan totuudesta – hävittää Sanan tuoden julki omansa: ”Onko Jumala todella sanonut?” Sitten hän korvaa omakohtaisen Kristuksen meidän hengessämme. Hän tekee sen, niinkuin hän sai Israelin tekemään saman; inhimillisen ollessa hallitsemassa kuninkaana Jumalan sijasta. Uudestisyntymisen kokemus tulee hyljätyksi kirkkoon liittymisen kunnian takia. Saatanan syvyydet olivat saapuneet tuohon aikakauteen. Ja tuon saatanan syvyyden hedelmät, jotka ovat valheet, murhat ja hirvittävät rikokset, tulivat siitä esiin.

PALKINTO

Ilm. 2:26-29: ”Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain – ja minä annan hänelle kointähden. Jolla on’ korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

”Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin.” Hengen tekoihin kohdistuvista huomautuksista käy selvästi ilmi, että Herra yrittää saada omansa näkemään Hänen käsityksensä vanhurskaista teoista. Neljä kertaa Hän mainitsee teot. Ja nyt Hän sanoo, että sille, joka tekee Hänen tekojansa uskollisesti loppuun asti, annetaan valta yli kansojen, ja hän tulee olemaan vahva, taitava, taipumaton hallitsija, joka osaa selviytyä voimallisesti mistä tahansa tilanteesta, niin että jopa kaikkein hirvittävin vihollinen tulee murtumaan jos tarvitaan. Hänen hallintavaltansa tulee olemaan Pojan hallintavallan kaltainen. Tämä on hyvin hämmästyttävää. Mutta katsokaamme tätä lupausta ajanjakson valossa. Voimakas Rooma, valtio taustanaan, tuhoten kuninkaita ja sotajoukkoja ja lainsäätäjiä, murtaa ja sortaa kaikki edessänsä. Se on tappanut miljoonia ja haluaa tappaa vielä miljoonia, jotka eivät kumarru sen edessä. Kärsimättömästi se asettaa tai syöksee vallasta kuninkaita milloin tahansa hän voi. Niin, sen sekaantuminen asioihin on tosiasiassa aiheuttanut monien kansojen kaatumisen, koska se on päättänyt hävittää Jumalan valitut. Sen teot ovat paholaisen tekoja, sillä se murhaa ja valehtelee niinkuin tämäkin. Mutta on tuleva päivä, jolloin Herra on sanova: ”Tuokaa nämä Minun viholliseni Minun eteeni ja lyökää heidät.” Silloin vanhurskaat tulevat olemaan Herransa kanssa, kun Hänen vanhurskas suuttumuksensa on lankeava Jumalan pilkkaajien ylle. Vanhurskaat, tullen Hänen kanssansa kirkkaudessa, tulevat hävittämään nuo, jotka hävittivät maan ja hävittivät Jumalan pyhiä. Tämä oli posken kääntämisen, kauhean ahdistuksen aikaa; mutta päivä on tuleva, jolloin totuus on vallitseva ja kuka on kestävä sen tulessa? Ainoastaan Herran lunastamat.

”Ja minä annan hänelle kointähden (aamutähden).” Ilm. 22:16 ja 2. Piet. 1:19 mukaan Jeesus on Aamutähti [engl. käännös]. ”Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas (aamutähti) kointähti.” ”Kunnes päivä valkenee ja (aamutähti) kointähti koittaa teidän sydämissänne.” Siksi Henki antaa lupauksen Pimeän ajan valituille, jotka ovat Hänelle kuuluvia, ja myöskin tulevissa ajanjaksoissa eläville.

Niinkuin olemme jo maininneet, samaistaa Jeesus itsensä jokaisen ajanjakson sanansaattajan kanssa. He vastaanottavat Häneltä ilmestyksen Sanasta jokaista aikakautta varten. Tämä Sanan ilmestys tuo Jumalan valitut ulos maailmasta ja täydelliseen yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Näitä sanansaattajia kutsutaan tähdiksi, koska he loistavat Pojan, Jeesuksen, lainattua tai heijastettua valoa. Heitä kutsutaan myös tähdiksi, koska he ’antavat valoa’ yöllä. Täten synnin pimeydessä he tuovat Jumalan valon Hänen kansallensa.

Tämä on Pimeä aika. Se on erityisen pimeä, sillä Herran Sana on melkein kokonaisuudessansa kätketty ihmisiltä. Tieto Korkeimmasta on melkein kadonnut. Kuolema on voittanut suuren joukon uskovia, kunnes heidän rivinsä ovat suureksi osaksi hävitetyt. Jumalan asiat olivat laskusuunnassa tänä aikana, ja näytti siltä, kuin saatana varmasti valloittaisi Jumalan kansan.

Jos koskaan ihmiset ovat tarvinneet lupausta koskien sitä maata, missä ei ole yötä, niin se oli Pimeän ajan ihmiset. Ja siksi Henki lupaa heille aamutähden. Hän kertoo heille, että Päätähti, Jeesus, Joka asuu Valossa, jota kukaan ihminen ei voi lähestyä, on tulevassa kuningaskunnassa valaiseva heidät Hänen omalla henkilökohtaisella läsnäolollansa. Hän ei ole käyttävä tähtiä (sanansaattajia) antamaan valoa pimeydessä enää pidempään. Jeesus itse on puhuva heille kasvoista kasvoihin, kun Hän jakaa kuningaskuntansa heidän kanssansa.

Aamutähti on silloin näkyvissä, kun aurinko alkaa loistaa. Kun meidän Aurinkomme (Jeesus) tulee, ei enää tarvita sanansaattajia; Hän on itse tuova rohkaisun sanomaa; ja kun Hän hallitsee kuningaskuntaansa, ja me elämme Hänen läsnäolossansa, on Sanan valo tuleva kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi täyteen päivään asti.

Mitä muuta me voisimme kaivata kuin Jeesusta itseänsä? Eikö Hän olekin kaikki, niin Täydellisesti Kaikki.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Amen. Niin, Herra Jumala, salli meidän kuulla Sinun totuutesi Sinun Henkesi kautta.

CAB-09 LUKU 9 – LAODIKEAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 9 – The Laodicean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 9: Laodikean seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:14-22

’Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!

Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

LAODIKEAN KAUPUNKI

Nimi Laodikea oli hyvin yleinen ja oli annettu useille kaupungeille samannimisten kuninkaallisten naisten kunniaksi, ja se merkitsee ”kansan oikeudet”. Tämä kaupunki oli yksi poliittisesti tärkeimpiä ja taloudellisesti kukoistavimpia kaupunkeja Vähä-Aasiassa. Tunnetut kansalaiset testamenttasivat suunnattomia summia kaupungille. Siellä oli suuri lääketieteellinen koulu. Sen asukkaat olivat huomattavia taiteissa ja tieteissä. Usein sitä kutsuttiin ”metropoliksi”, koska se oli kahdenkymmenenviiden muun kaupungin hallintopaikka. Siellä palvottiin pakanallista Zeus- jumalaa. Itseasiassa kaupunkia kerran kutsuttiin Diapolikseksi (Zeuksen kaupungiksi) heidän jumalansa kunniaksi. Neljännellä vuosisadalla siellä pidettiin tärkeä kirkolliskokous. Lukuisat maanjäristykset aiheuttivat lopullisesti sen täydellisen hylkäämisen.

Kuinka sopivia olivatkaan sen ominaisuudet edustamaan aikaa, jossa me elämme. Esim. he palvoivat yhtä jumalaa, Zeusta, joka oli jumalien johtaja ja isä. Tämä ennusti kahdennenkymmenennen vuosisadan ”yksi Jumala, kaikkien meidän isä” – uskonnollista perustetta, joka vie eteenpäin ihmisten veljeyttä, ja on jo nyt tuomassa yhteen protestantteja, katolisia, juutalaisia, hinduja jne, tarkoituksella, että yhteinen jumalanpalveluksen muoto voisi lisätä rakkauttamme, ymmärtämystämme ja huolenpitoamme toinen toisistamme. Katoliset ja protestantit ovat jo nyt kiihkeästi tavoittelemassa ja tosiasiassa voittamassa maaperää tälle liitolle sillä julkisesti tunnustetulla aikomuksella, että kaikki toiset seuraisivat. Juuri tämä asenne nähtiin YK:ssa, kun maailman johtajat kieltäytyivät tunnustamasta mitään hengellisen palvonnan yksilöityä kaavaa, vaan suosittelivat kaikkien erillisten kaavojen panemista syrjään toivoen, että kaikki uskonnot tulisivat tasoitetuiksi yhteen, sillä kaikki haluavat samoja päämääriä, kaikilla on samat tarkoitukset ja kaikki ovat pohjimmaltaan oikeassa.

Huomatkaa nimi – Laodikea – ”kansan oikeus”. Onko koskaan ollut sellaista aikaa, kuin kahdennenkymmenennen vuosisadan seurakuntajakson aika, joka on nähnyt KAIKKIEN kansojen nousevan ja vaativan tasa-arvoisuutta; yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti. Tämä on kommunistien aika, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, vaikka se on niin vain teoriassa. Tämä on poliittisten puolueiden aika, jotka kutsuvat itseään kristillis-demokraateiksi, kristillis-sosialisteiksi, kristilliseksi valtioliitoksi jne. Meidän vapaamielisten teologiemme mukaan Jeesus oli sosialisti, ja varhaiskirkko harjoitti Hengen johdossa sosialismia, joten meidän siis pitäisi tehdä samoin nykyäänkin.

Kun entisajan ihmiset kutsuivat Laodikeaa metropoliksi, oli tämä esikuvana yhdelle maailmanhallitukselle, jota me nykyään olemme saamassa aikaan. Kun ajattelemme kaupunkia suuren kirkolliskokouksen pitopaikkana, näemme esikuvan ekumeenisesta liikkeestä tänä päivänä, jossa tulemme hyvin pian näkemään kaikkien niin sanottujen kristittyjen tulevan yhteen. Todellakin, kirkko ja valtio, uskonto ja politiikka ovat tulossa yhteen. Lusteita sidotaan yhteen. Vehnä tulee olemaan pian valmista aittoihin.

Se oli maanjäristysten kaupunki; sellaisten, jotka viimein tuhosivat sen. Tämä seurakuntajakso tulee päättymään siihen, että Jumala ravistelee koko maailmaa, joka on mennyt rakastelemaan vanhan porton kanssa. Eivät ainoastaan maailmanjärjestelmät murene, vaan itse maata tullaan ravistelemaan ja sitten uudistamaan tuhatvuotista valtakuntaa varten.

Kaupunki oli rikas, hyvinvoinnin lahjalla varustettu. Se oli täynnä kulttuuria; runsaasti tieteen harjoitusta. Juuri niinkuin nytkin on. Kirkot ovat rikkaita. Jumalanpalvelus on kaunista ja muodollista, mutta kylmää ja kuollutta. Kulttuuri ja kasvatus ovat ottaneet Hengen antaman Sanan paikan, usko on korvattu tieteellä, niin että ihminen on materialismin uhri.

Joka suhteessa muinaisen Laodikean huomataan uudelleen syntyneen kahdennenkymmenennen vuosisadan Laodikean seurakuntajaksossa. Voikoot Jumalan armosta ne, joilla on korva kuulla, tulla ulos hänestä, niin etteivät he olisi osallisia hänen synneistänsä ja johdonmukaisesta tuomiostansa.

LAODIKEAN SEURAKUNTAJAKSO

Laodikean seurakuntajakso alkoi noin kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteen jälkeen, ehkä 1906. Kuinka kauan se tulee kestämään? Jumalan palvelijana, jolla on ollut paljon näkyjä, ja joista YKSIKÄÄN ei ole koskaan ollut pitämättä paikkaansa; sallikaa minun sanoa ennalta (en sano profetoida, vaan sanoa ennalta) että tämä seurakuntajakso tulee loppumaan noin vuoden 1977 vaiheilla. Suottehan anteeksi henkilökohtaisen huomautuksen tässä. Minä perustan tämän ennustuksen seitsemälle, yhtämittaiselle näylle, jotka tulivat minulle eräänä sunnuntaiaamuna kesäkuussa 1933. Herra Jeesus puhui minulle ja sanoi, että Herran tulemus oli lähestymässä, mutta että ennenkuin Hän tulisi, seitsemän suurta tapahtumaa tulisi tapahtumaan. Kirjoitin ne kaikki ylös ja tuona aamuna annoin eteenpäin Herran ilmestyksen. Ensimmäinen näky oli se, että Mussolini tulisi miehittämään Etiopian ja tämä kansakunta tulisi lankeamaan hänen jalkoihinsa. Tietenkin tuo näky synnytti joitakin jälkikaikuja, ja jotkut olivat hyvin vihaisia, kun sanoin sen, eivätkä halunneet uskoa sitä. Mutta se tapahtui tuolla tavoin. Hän vain meni sinne uudenaikaisine aseineen ja otti komennon. Maan asukkailla ei ollut mitään mahdollisuutta vastustaa. Mutta näky myöskin kertoi, että Mussolinilla tulisi olemaan kauhea loppu hänen oman kansansa käännyttyä häntä vastaan. Kävi niin, että se tapahtui tarkasti siten, kuin olin sanonut sen tapahtuvan.

Seuraava näky kertoi etukäteen, että itävaltalainen, nimeltään Adolf Hitler, nousisi Saksan diktaattoriksi ja että hän tulisi vetämään maailman sotaan. Näky näytti Siegfrid-linjan, ja kuinka meidän joukoillamme tulisi olemaan kauhea aika sen ylittämisessä. Sitten näky näytti, että Hitlerin loppu tulisi olemaan salaperäinen.

Kolmas näky käsitteli maailmanpolitiikkaa, sillä se näytti minulle, että tulisi olemaan kolme suurta ISMiä; fasismi, natsismi ja kommunismi, mutta että kolmas tulisi nielemään kaksi ensimmäistä. Ääni kehoitti: ”TARKKAILE VENÄJÄÄ, TARKKAILE VENÄJÄÄ. Pidä silmäsi pohjoisen kuninkaassa.”

Neljäs näky näytti suuria edistysaskeleita tieteessä, jotka tulisivat toisen maailmansodan jälkeen. Se päättyi näyllä autosta, jossa oli kattona muovikupla, ja se kiisi kauniita valtateitä pitkin kauko-ohjauksen alaisena, niin että ihmiset näyttivät istuvan tässä autossa ilman ohjauspyörää ja he pelasivat jonkinlaista peliä huvitellaksensa.

Viides näky käsitteli aikamme moraaliongelmaa, keskittyen enimmäkseen naisten ympärille. Jumala näytti minulle, että naiset alkoivat tulla ulos asemastaan silloin, kun heille annettiin äänioikeus. Sitten he leikkasivat hiuksensa, mikä merkitsi sitä, etteivät he enää olleet miehen alaisia, vaan vaativat joko tasavertaisia, tai useissa tapauksissa enemmän kuin tasavertaisia oikeuksia. He omaksuivat miehen vaatetuksen, ja edelleen he vähensivät vaatetustaan, kunnes viimeinen kuva, jonka näin, oli nainen, joka oli alaston lukuunottamatta pientä viikunapuunlehden tapaista esiliinaa. Tämän näyn yhteydessä näin hirvittävää turmeltuneisuutta ja koko maailman moraalisen tilanteen.

Sitten kuudennessa näyssä nousi USA:ssa esiin mitä kaunein, mutta julma nainen. Hän piti ihmisiä täydellisessä hallinnassaan. Uskoin, että tämä mahdollisesti oli roomalaiskatolisen kirkon nousu, vaikka tiesinkin, että se saattoi olla mahdollisesti näky jostakin naisesta, joka nousisi suurella voimalla USA:ssa naisten äänestämänä.

Viimeinen, eli seitsemäs näky, oli se, jossa kuulin mitä kauheimman räjähdyksen. Kun käännyin katsomaan, en nähnyt muuta kuin pirstaleita, kraatereita ja savua yli koko Amerikan.

Näiden näkyjen perusteella, yhdessä nopeiden muutosten kanssa, jotka ovat pyyhkäisseet maailmaa viimeisinä viitenäkymmenenä vuotena, MINÄ SANON ENNALTA (en profetoi), että nämä näyt tulisivat kaikki täyttymään vuoteen 1977 mennessä. Ja vaikka moni voi ajatella, että tämä on edesvastuuton lausunto kun tiedetään, että Jeesus sanoi, ettei kukaan ihminen tiedä päivää eikä tuntia, minä silti pidän kiinni tästä ennustuksesta vielä nyt kolmenkymmenen vuoden päästä. Sillä Jeesus EI sanonut, ettei kukaan ihminen tiedä vuotta, kuukautta tai viikkoa, jolloin Hänen tulemuksensa täyttyy. Minä siis toistan: minä vilpittömästi uskon ja ylläpidän käsitystäni, miehenä, joka tuntee Jumalan Sanan jumalallisen innoituksen kanssa, että vuoden 1977 pitäisi päättää maailmanjärjestelmät, ja ennakoida tuhatvuotista valtakuntaa.

Sallikaa minun nyt sanoa tämä: Voiko kukaan osoittaa, että jokin noista näyistä on ollut väärä? Eivätkö ne olekin kaikki täyttyneet? Kyllä, jokainen niistä on täyttynyt, tai on kehittymässä täyttyäkseen. Mussolini valloitti Etiopian menestyksellisesti, kaatui sitten ja menetti kaiken. Hitler aloitti sodan, jota hän ei voinut lopettaa ja kuoli salaperäisesti. Kommunismi voitti nuo kaksi muuta ISMiä. Muovikupuinen auto on rakennettu ja odottaa vain parempia tieverkkoja. Naiset ovat jo kaikkea muuta paitsi aivan alastomia, ja pukeutuvat jo nyt yläosattomiin uimapukuihin. Ja aivan hiljattain eräänä päivänä näin aikakauslehdessä juuri sen puvun, jonka näin näyssä (jos sitä yleensä voi kutsua puvuksi). Se oli muovinen läpinäkyvä vaate, jossa oli kolme tummennettua täplää, jotka peittivät molemmat rinnat pieneltä alalta, ja sitten siinä oli tumma paikka, kuin pieni esiliina alapuolella. Katolinen kirkko on nousussa. Meillä on ollut yksi katolinen presidentti, ja ilman epäilystä tulee olemaan toinenkin. Mitä on jäljellä? Ei mitään, paitsi Hebr. 12:26: ”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin.” Vielä kerran tulee Jumala ravistelemaan maata ja sen mukana kaikkea irrallista, mitä vain ravistella voidaan. Sitten Hän tulee uudistamaan sen. Juuri viime maaliskuussa, 1964, pitkänäperjantaina Alaskassa sattunut maanjäristys vavisutti koko maailmaa, vaikkakaan ei saattanut sitä pois tasapainosta. Mutta Jumala antoi varoituksensa kuulua siitä, mitä Hän tulee pian tekemään suuremmassa mittakaavassa. Hän tulee tärisyttämään ja heiluttamaan tätä synnin kiroamaa maailmaa. Veljeni, sisareni, on vain yksi paikka, joka voi kestää tämän ravistelun, ja se on Jeesuksessa Kristuksessa. Ja minä pyytäisin sinua, kun Jumalan armo vielä on tarjolla sinulle, että antaisit koko elämäsi varauksetta Hänelle, Jeesukselle Kristukselle, joka uskollisen paimenen tavoin tulee pelastamaan sinut ja huolehtimaan sinusta ja esittämään sinut syyttömänä kunniassa, ylitsevuotavan suuressa ilossa.

SANANSAATTAJA

Epäilen suuresti, tokko mikään seurakuntajakso todella tunsi sanansaattajaa, jonka Jumala sille lähetti, lukuunottamatta ensimmäistä ajanjaksoa, jossa Paavali oli sanansaattaja. Ja myöskään tuona aikana monet eivät tunteneet häntä siksi, mikä hän oli.

Tämä seurakuntajakso, jossa me elämme, tulee olemaan hyvin lyhyt jakso. Tapahtumat tulevat etenemään hyvin nopeasti. Siksi sanansaattajan Laodikean seurakuntajaksolle täytyy olla keskuudessamme jo nyt, vaikka me emme ehkä tunne häntä vielä. Mutta tulee varmasti olemaan aika, jolloin hän tulee tunnetuksi. Nyt voin osoittaa tämän, koska meillä on sanankohta, joka kuvaa hänen palvelustehtäväänsä.

Ennenkaikkea tämä sanansaattaja tulee olemaan profeetta. Hänellä tulee olemaan profeetan tehtävä. Hänellä tulee olemaan profeetallinen palvelustehtävä. Se tulee olemaan kiinteästi Sanan perustalla, koska kun hän profetoi tai kun hänellä on näky, tulee se AINA tapahtumaan. Hän tulee vahvistetuksi profeettana tarkkuutensa tähden. Vakuus siitä, että hän on profeetta, löytyy Ilm. 10:7: ”…vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” Nyt tämä henkilö, jota tässä jakeessa kutsutaan enkeliksi, EI ole taivaallinen olento. Kuudes trumpettia puhaltava enkeli, joka on taivaallinen olento, on Ilm. 9:13 ja seitsemäs on Ilm. 11:15. Tämä Ilm. 10:7 on seitsemännen seurakuntajakson sanansaattaja, ja on mies, ja hänen tulee tuoda sanoma Jumalalta, ja hänen sanomansa ja palvelustehtävänsä tulee päättämään Jumalan salaisuuden, kuten on selvitetty Hänen palvelijoilleen, profeetoille. Jumala tulee kohtelemaan tätä viimeistä sanansaattajaa profeettana, SILLÄ HÄN ON PROFEETTA. Sama oli Paavali ensimmäisellä seurakuntajaksolla, ja niin on myöskin tällä viimeisellä jaksolla. Aamos 3:6-7: ”Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut? Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.”

Mitä nuo seitsemän ukkosenjylinää sanoivat, ei kukaan tiedä. Mutta meidän tarvitsee tietää se. Ja tarvitaan profeetta, joka saa ilmestyksen, sillä Jumalalla ei ole muuta tapaa tuoda esiin raamatullisia paljastuksia paitsi profeetan kautta. Sana tuli aina profeetan kautta ja tulee aina olemaan niin. Jopa satunnaisella Kirjoitusten selaamisella käy selväksi, että tämä on Jumalan laki. Muuttumaton Jumala muuttumattomine teineen poikkeuksetta lähetti profeetan joka ajanjaksossa, jossa ihmiset olivat poikenneet jumalallisesta järjestyksestä. Molempien, sekä teologien että kansan, ollessa poikenneena Sanasta, lähetti Jumala aina palvelijansa näille ihmisille (mutta erillään teologeista, jumaluusoppineista) korjatakseen valheellisen opetuksen ja johtaakseen ihmiset takaisin Jumalan luo.

Näemme siis seitsemännen seurakuntajakson sanansaattajan tulevan, ja hän on profeetta.

Emme näe tämän profeetan tuloa ainoastaan tässä Ilm. 10:7, vaan huomaamme, että Sana ilmoittaa Elian tulosta ennenkuin Jeesus palaa. Matt. 17:10: ”Ja Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä sanoen: ’Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen.'” Ennen Herramme tuloa Eliaan täytyy tulla takaisin ennalleenasettamistyöhön seurakunnassa. Tämä on se, mitä Mal. sanoo: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.” Ehdottomasti ei ole epäilystä sen suhteen, että Eliaan täytyy tulla takaisin ennen Jeesuksen tuloa. Hänellä on erityinen työ täytettävänä. Tämä tehtävä on Mal. 4:6, joka sanoo: ”Ja hän on kääntävä lasten sydämet heidän isiensä puoleen.” Tiedämme tämän olevan hänen erityisen tehtävänsä tällä ajalla siitä, että se Kirjoitusten osa on jo täyttynyt, joka sanoo: ”Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen.” Se täyttyi silloin, kun Elian palvelustehtävä oli täällä Johannes Kastajassa. Luuk. 1:17: ”Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Johanneksen palvelustehtävässä ”isien sydämet tulivat käännetyiksi lasten puoleen.” Me tiedämme sen, koska Jeesus sanoi niin. Mutta ei sanota, että lasten sydämet tulivat käännetyiksi isien puoleen. Tämä on vielä tapahtumatta. Viimeisten päivien lasten sydämet tullaan kääntämään takaisin heidän helluntain aikaisten isiensä puoleen. Johannes valmisti isät Jeesukselle, jotta Tämä voisi toivottaa lapset tervetulleiksi lammastarhaan. Nyt tämä profeetta, jonka ylle Elian Henki lankeaa, tulee valmistamaan lapset toivottamaan Jeesus tervetulleeksi takaisin.

Jeesus kutsui Johannes Kastajaa Eliaaksi. Matt. 17:12: ”Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat.” Syy siihen, miksi Hän kutsui Johannesta Eliaksi, oli se, että sama Henki, joka oli Eliaan yllä, oli tullut takaisin Johanneksen ylle, aivan kuten tuo Henki oli tullut Elisan ylle kuningas Ahabin hallituskauden jälkeen. Nyt jälleen kerran tuo Henki on tuleva takaisin toisen miehen ylle juuri ennenkuin Jeesus tulee. Hän tulee olemaan profeetta. Jumala tulee osoittamaan, että hän on profeetta. Koska Jeesus itse lihassa ei tule olemaan täällä todistamassa hänen palvelustehtäväänsä (kuten Hän teki Johannes Kastajan ollessa kyseessä), sen tulee tekemään Pyhä Henki. Siten tämän profeetan palvelustehtävään on liittyneenä suuri ja ihmeellinen Pyhän Hengen tekojen ilmituominen. Profeetan tehtävän ollessa kyseessä, jokainen ilmestys tulee täyttymään, toteutumaan. Ihmeelliset voimateot tulevat tapahtumaan hänen käskystänsä. Sitten hän tulee tuomaan esiin sanoman, jonka Jumala on hänelle antanut Sanassa: kääntää ihmiset takaisin totuuteen ja Jumalan todelliseen voimaan. Jotkut tulevat kuuntelemaan, mutta enemmistö tulee kulkemaan kaavan mukaan ja hylkäämään hänet.

Koska tämä profeetta-sanansaattaja Ilm. 10:7:ssä tulee olemaan sama kuin Mal. 4:5-6, tulee hän luonnollisesti olemaan kuin Elias ja Johannes Kastaja. Molemmat miehet olivat asetetut erilleen heidän päiviensä hyväksytyistä uskonnollisista kouluista. Molemmat olivat erämaan miehiä. Molemmat toimivat vain silloin, kun heillä oli ”Näin sanoo Herra” suoraan Jumalalta ilmestyksen kautta. Molemmat olivat uskonnollisia määräyksiä ja sen päivän uskonnollisia johtajia vastaan. Mutta ei ainoastaan tätä, vaan he sivalsivat ruoskan tavoin jokaista, joka oli turmeltunut tai turmeli toisia. Ja huomatkaa, että molemmat profetoivat paljon moraalittomia naisia ja heidän tapojaan vastaan. Elia kohotti äänensä Iisebeliä vastaan ja Johannes nuhteli ankarasti Herodiasta, Filippuksen vaimoa.

Vaikka hän ei tulekaan olemaan suosittu, tulee Jumala vahvistamaan hänet. Kuten Jeesus vahvisti Johanneksen toiminnan ja Pyhä Henki vahvisti Jeesuksen, voimme hyvin odottaa, että ensinnäkin Pyhä Henki vahvistaa hänet toimimalla hänen elämässään voimatekojen kautta, jotka ovat vastaansanomattomia ja joita ei tavata muualla, sekä toiseksi, että Jeesus itse palatessaan tulee vahvistamaan hänet, aivan kuten Hän vahvisti Johanneksenkin. Johannes todisti, että Jeesus oli tulossa; samoin tulee tämäkin mies todistamaan Jeesuksen tulosta. Ja juuri Jeesuksen Kristuksen paluu tulee osoittamaan, että tämä mies todella oli Hänen toisen tulemuksensa edelläkävijä. Tämä on lopullinen todiste siitä, että tämä todellakin on Mal. 4:ssä mainittu profeetta, sillä Jeesuksen itsensä ilmestyminen tulee olemaan pakanain aikakauden loppu. Silloin tulee olemaan liian myöhäistä niille, jotka ovat hyljänneet Hänet.

Vielä enemmän selventääksemme esitystämme tästä viimeisen ajan profeetasta, huomatkaamme erityisesti, että Matt. 11:12 mainittu profeetta oli Johannes Kastaja, josta oli edeltä kerrottu Mal. 3:1: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.” Matt. 11:9-11: ”Vai mitä te lähditte? profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’. Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Tämä on jo tapahtunut. Tämä on kaikki ohitse. Mutta huomatkaa nyt Mal. 4:1-6: ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot. Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.” Katsokaa, välittömästi tämän Elian tulon jälkeen maa tullaan puhdistamaan tulella ja jumalattomat poltetaan tuhkaksi. Tietenkään tämä ei tapahtunut Johannes Kastajan aikana (sen aikakauden Elia). Jumalan Henki, joka profetoi sanansaattajan lähettämisestä Mal. 3:1 (Johannes) toisti ainoastaan aikaisempaa profeetallista lausuntoaan Jes. 40:3, joka oli annettu n. 300 vuotta tätä ennen: ”Huutavan ääni kuuluu: ’Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme’.” Nyt Johannes Pyhän Hengen kautta toi sekä Jesajan että Malakian äänen kuuluviin Matt. 3:3: ”Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ’Huutavan ääni kuuluu erämaassa: Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.” Täten voimme hyvin nähdä näistä Sanan kohdista, että profeetta Mal.3:ssa, joka oli Johannes Kastaja, EI ollut Mal. 4:ssä mainittu profeetta, vaikka todellakin sekä Johannes Kastajan että tämän viimeisen päivän profeetan yllä on sama Henki, joka oli Elian yllä.

Nyt tämä Mal. 4 ja Ilm. 10:7 mainittu sanansaattaja tulee tekemään kaksi asiaa: Ensinnäkin: Mal. 4 mukaan hän tulee kääntämään lasten sydämet isien puoleen. Toiseksi: Hän tulee paljastamaan seitsemän ukkosenjylinän salaisuudet, Ilm. 10, jotka ovat seitsemän sinetin sisältämät salaisuudet. Juuri nämä jumalallisesti paljastetut salatut totuudet tulevat kirjaimellisesti kääntämään lasten sydämet heidän ensimmäisen helluntain aikaisten isiensä puoleen. Täsmälleen näin on.

Tarkastelkaapa myöskin seuraavaa: Tämä profeetta-sanansaattaja tulee olemaan luonteeltaan ja tavoiltaan kuten Elia ja Johannes kastaja. Tämän sanansaattajan päivänä ihmiset tulevat olemaan samanlaisia kuin he olivat Ahabin (Elian aikaisen kuninkaan) ja Johannes Kastajan päivinä. Ja koska ne tulevat olemaan VAIN LAPSET, joiden sydämet käännetään, ainoastaan he tulevat kuuntelemaan. Ahabin päivinä löytyi ainoastaan seitsemäntuhatta oikean siemenen israelilaista. Johannes Kastajan päivinä oli myös vain harvoja. Enemmistö harjoitti haureutta epäjumalien kanssa molempina aikoina.

Haluan vielä tehdä yhden vertailun Laodikean ajan sanansaattajan ja Johanneksen, Jeesuksen ensimmäistä tulemusta edeltäneen profeetta-sanansaattajan välillä. Ihmiset erehtyivät pitämään häntä Messiaana. Joh. 1:19-20: ”Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ’Kuka sinä olet?’ Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ’Minä en ole Kristus’.” Nyt tämä viimeisen päivän profeetta-sanansaattaja tulee omaamaan sellaisen voiman Herran edessä, että tulee olemaan niitä, jotka erehtyvät pitämään häntä Messiaana. (Maailmassa tulee lopunaikana olemaan henki, joka johtaa joitakin harhaan ja saa heidät uskomaan tämän. Matt. 24:23-26: ”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko.”) Mutta älkää te uskoko sitä. Hän ei ole Jeesus Kristus. Hän ei ole Jumalan Poika. Hän on YKSI VELJISTÄ, PROFEETTA, SANANSAATTAJA, JUMALAN PALVELIJA. Hän ei tarvitse suurempaa kunniaa kuin sen, minkä Johannes vastaanotti, kun hän huusi: ”Minä en ole se, MUTTA HÄN TULEE MINUN JÄLKEENI.”

Ennenkuin lopetamme tämän osan Laodikean seurakuntajakson sanansaattajasta, täytyy meidän vakavasti tarkastella kahta ajatusta. Ensiksikin: Tällä ajalla tulee olemaan YKSI profeetta-sanansaattaja. Ilm. 10:7 sanoo: ”…vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen (yksikkö)…” Ei koskaan ole ollut aikaa, jolloin Jumala olisi antanut kaksi suurta profeettaa samanaikaisesti. Hän antoi Eenokin yksin, Nooan yksin; Hän antoi Mooseksen, jolla yksin oli Sana, vaikka toisetkin profetoivat. Johannes Kastaja tuli YKSIN. Nyt viimeisenä päivänä tulee olemaan PROFEETTA (ei naisprofeetta, vaikka tällä ajalla onkin enemmän naisia, jotka ilmoittavat antavansa Jumalan ilmestyksen kuin miehiä), ja horjumaton Sana sanoo, että hän (profeetta) tulee paljastamaan salaisuudet lopunajan ihmisille ja kääntämään lasten sydämet isien puoleen. On niitä, jotka sanovat, että Jumalan kansa tulee kerääntymään yhteen kootun ilmestyksen kautta. Minä vastustan tätä lausuntoa. Se on pelkkä epäpätevä olettamus Ilm. 10:7 valossa. En kiellä, että tulee esiintymään profeettoja, aivankuin Paavalinkin päivinä oli Agabus, profeetta, joka profetoi tulevasta nälänhädästä. En kiellä, että ihmiset tulevat profetoimaan tässä lopunajassa, ja että heidän palvelustehtävänsä voi olla ja onkin oikea. Olen samaa mieltä siitä, että asia on näin. MUTTA KIELLÄN SANAN HORJUMATTOMAN TODISTUSAINEISTON NOJALLA, ETTÄ ON USEAMPI KUIN YKSI PROFEETTA-SANANSAATTAJA, JOKA TULEE PALJASTAMAAN SANAN SISÄLTÄMÄT SALAISUUDET, JA JOLLA ON PALVELUSTEHTÄVÄNÄÄN KÄÄNTÄÄ LASTEN SYDÄMET ISIEN PUOLEEN. ”Näin sanoo Herra” kestää pystyssä Hänen erehtymättömän Sanansa kautta; se tulee kestämään ja tullaan vahvistamaan ja osoittamaan oikeaksi. On olemassa yksi profeetta-sanansaattaja tälle ajalle. Pelkästään inhimillisen käytöksen perustalta jokainen tietää, että missä on monia ihmisiä, siellä mielipiteet jakaantuvat heidän kaikkien kannattamansa pääopin pienemmissä yksityiskohdissa. Kenellä sitten on tuleva olemaan erehtymättömyyden voima, joka tullaan ennalleenasettamaan tänä viimeisen seurakuntajakson aikana, sillä tänä viimeisenä ajanjaksona tullaan jälleen ilmituomaan Puhdas Sana-Morsian? Tämä tarkoittaa sitä, että meillä tulee olemaan jälleen kerran SANA sellaisena, kuin se oli täydellisesti annettu ja täydellisesti ymmärretty Paavalin päivinä. Kerron teille, kenellä se tulee olemaan. Se tulee olemaan profeetalla, joka on yhtä perinpohjaisesti vahvistettu (Pyhän Hengen työn kautta), tai jopa perusteellisemminkin vahvistettu, kuin kuka tahansa profeetta kaikkina aikoina Eenokista tähän päivään asti, koska tällä miehellä pakostakin on oltava profeetallinen palvelustehtävä, ja Jumala tulee tuomaan hänet julki. Hänen ei tarvitse puhua itsensä puolesta; Jumala tulee puhumaan hänen puolestaan merkkien äänellä. Amen.

Toinen ajatus, joka meidän täytyy painaa sydämiimme, on se, että seitsemän seurakuntajaksoa alkoivat, lähtivät alkuun, yhtä hyvin antikristillisen hengen kuin Pyhän Hengen (joka olkoon siunattu iankaikkisesti) saattamina. 1. Joh. 4:1: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” Huomasitteko? Antikristuksen henki on samaistunut väärien profeettojen kanssa. Seurakuntajaksot alkoivat väärillä profeetoilla ja ne tulevat päättymään väärillä profeetoilla. Nyt tietysti tulee olemaan TODELLINEN VÄÄRÄ PROFEETTA suuressa mittakaavassa, se, joka mainitaan Ilmestyskirjassa. Mutta nyt ennen hänen ilmestymistään tulee ilmestymään monia vääriä profeettoja. Matt. 24:23-26: ”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko.” Nämä profeetat on tunnistettu meitä varten monissa muissa raamatunkohdissa, kuten seuraavissa: 2. Piet. 2:1-2: ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi.” 2. Tim. 4:3-4: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 1. Tim. 4:1: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.” Jokaisessa tapauksessa huomaatte, että väärä profeetta on sellainen, joka on Sanan ulkopuolella. Aivan kuten osoitimme teille, että antikristus merkitsee anti-Sanaa, siten nämäkin väärät profeetat tulevat turmellen Sanaa, antaen sille merkityksen, joka soveltuu heidän omiin saatanallisiin päämääriinsä. Oletteko koskaan huomanneet kuinka ihmiset, jotka johtavat toisia harhaan, sitovat heidät tiukasti itseensä pelon avulla? He sanovat, että jos ihmiset eivät tee, mitä he sanovat, tai jos he jättävät heidät, niin siitä seuraa tuho. Tällaiset ovat valheprofeettoja, sillä oikea profeetta tulee aina johtamaan ihmiset Sanaan ja sitomaan ihmiset Jeesukseen Kristukseen, ja hän ei käske ihmisiä pelkäämään häntä tai sitä, mitä hän sanoo, vaan pelkäämään sitä, mitä Sana sanoo. Huomatkaa, kuinka nämä ihmiset Juudaksen tavoin ovat liikkeellä rahan tähden. He saavat teidät myymään kaiken, mitä teillä on ja antamaan sen heille ja heidän ohjelmilleen. He kuluttavat enemmän aikaa uhrien keräämiseen kuin Sanaa varten. Nuo, jotka yrittävät käyttää lahjoja, käyttävät niitä hyödykseen, jolloin ollaan virheellisen toiminnan tuntumassa, ja sitten pyytävät rahaa, ja laiminlyövät Sanan ja sanovat sitten, että se on Jumalasta. Ja ihmiset tulevat menemään heidän luokseen, kannattavat ja tukevat heitä, uskovat heitä, tietämättä, että se on kuoleman tie. Niin, maa on täynnä lihallisia jäljittelijöitä. Tuona viimeisenä aikana he koettavat matkia tuota profeetta-sanansaattajaa. Skeuaan seitsemän poikaa koettivat matkia Paavalia. Simon-noita koetti matkia Pietaria. Heidän jäljittelynsä tulee olemaan lihallista. He eivät kykene saamaan aikaan sitä, mitä todellinen profeetta voi saada aikaan. Kun hän sanoo, että herätys on ohitse, tulevat he kulkemaan ympäriinsä puhuen suuresta herätyksestä sanoen, että mitä ihmisillä on, on täysin oikein ja että Jumala on tekevä suurempia ja ihmeellisempiä tekoja kansan keskuudessa. Ja ihmiset tulevat lankeamaan siihen. Nämä samaiset väärät profeetat tulevat väittämään, että viimeisen ajan sanansaattaja ei ole jumaluusoppinut (teologi), ja sentähden häntä ei tulisi kuunnella. He eivät kykene aikaansaamaan sitä, mitä sanansaattaja; Jumala ei tule vahvistamaan heitä, kuten Hän vahvistaa tuon viimeisen ajan profeetan. Suurilla, pöyhkeillä sanoillaan ja maailmanlaajuisen arvostuksensa painolla he varoittavat ihmisiä kuuntelemasta tuota miestä ja he sanovat, että hän opettaa väärin. He seuraavat tarkoin isiään, fariseuksia, jotka olivat perkeleestä, sillä he väittivät, että sekä Jeesus että Johannes Kastaja opettivat väärin.

Miksi nyt sitten nämä väärät profeetat nousevat oikeaa profeettaa vastaan ja mitätöivät hänen opetuksensa? Koska he noudattavat niiden esivanhempiensa jälkiä, jotka Ahabin päivinä vastustivat Miikaa. Silloin heitä oli siellä neljäsataa ja kaikki olivat yksimielisiä; ja puhumalla kaikki samalla tavalla, he harhauttivat kansan. Mutta yksi profeetta – vain yksi – oli oikeassa ja kaikki muut väärässä, koska Jumala oli uskonut ilmestyksen YHDEN AINOAN haltuun.

Varokaa vääriä profeettoja, sillä he ovat raatelevia susia.

Jos vielä olet jollakin tavoin epäileväinen tämän suhteen, niin pyydä Jumalaa Henkensä kautta täyttämään sinut ja opastamaan sinua, sillä TODELLISIA VALITTUJA EI VOIDA JOHTAA HARHAAN. Ymmärsitkö tämän? Ei ole olemassa ketään ihmistä, joka voisi johtaa sinut harhaan. Paavali ei olisi voinut johtaa harhaan yhtään valittua siinä tapauksessa, että hän olisi ollut väärässä. Ja tuossa ensimmäisessä, Efeson seurakuntajaksossa, valittuja ei voitu johtaa harhaan, sillä he koettelivat väärät apostolit ja profeetat ja huomasivat heidät valehtelijoiksi ja ajoivat heidät ulos. Halleluja! HÄNEN lampaansa kuulevat Hänen äänensä ja ne seuraavat HÄNTÄ. Amen. Minä uskon sen.

TERVEHDYS

Ilm. 3:14: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”

Eikö tämä olekin mitä ihmeellisin kuvaus meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksista? Nämä sanat herättävät minussa halun huutaa. Ne tuovat sellaisen todellisuuden hengen sydämeeni. Pelkkä niiden lukeminen, jopa ennen Hengen läpikotaista paljastusta niistä, värisyttää minua.

Jeesus antaa tämän kuvauksen itsestään viimeiseen ajanjaksoon nähden. Armon päivät ovat kulumassa loppuun. Hän on katsonut ensimmäisestä vuosisadasta suoraan kahdenteenkymmenenteen vuosisataan ja kertonut meille kaikki näitä ajanjaksoja koskevat asiat. Ennenkuin Hän paljastaa viimeisen kauden luonteenpiirteet meille, Hän suo meille yhden viimeisen silmäyksen omaan suloiseen ja korkeimpaan Jumaluuteensa. Tämä on korkein (capstone) ilmestys Hänestä itsestään.

Näin sanoo ”AMEN”. Jeesus on Jumalan Amen. Jeesus on Jumalan ”Niin Se Olkoon”. Amen merkitsee lopullisuutta. Se merkitsee hyväksymistä. Se merkitsee voittavaa lupausta. Se merkitsee muuttumatonta lupausta. Se merkitsee Jumalan sinettiä.

Haluan teidän tarkkailevan tätä nyt huolellisesti ja näkevän jotakin todella suloista ja kaunista. Minä sanoin, että tämä on Hänen lopunajan ilmestyksensä Hänestä itsestään. Kun armon päivä loppuu, silloin tuhatvuotinen valtakunta tulee hyvin pian sen jälkeen; eikö olekin niin? No niin, lukekaa kanssani Jesaja 65:16-19: ”Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen, ja joka maassa vannoo, vannoo totisen Jumalan nimeen; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni. Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.” Tämä koskee tuhatvuotista valtakuntaa. Mutta ennenkuin menemme siihen, niin kuulkaa, mitä Hän sanoo jakeessa 16: ”Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen.” Niin, tämä on totta, mutta oikea käännös ei ole ”totinen Jumala”, vaan AMENEN Jumala. Niinpä kyseinen kohta voidaan lukea: ”Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä AMENEN Jumalan nimeen, ja joka maassa vannoo, vannoo AMENEN Jumalan nimeen; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni.” Halleluja. Tässä on Vanhan Testamentin Jehova, ”Amenen Jumala”. Tässä on Uuden Testamentin Jeesus, ”Amenen Jumala”. Kuule, oi Israel, Herra, sinun Jumalasi, on YKSI Jumala. Siinä se on jälleen. Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Testamentin Jeesus. Kuule, oi Israel, Herra, sinun Jumalasi, on YKSI Jumala. Uusi Testamentti ei paljasta TOISTA Jumalaa; se on lähempi ilmestys YHDESTÄ JA SAMASTA JUMALASTA. Kristus ei tullut alas tehdäkseen itsensä tunnetuksi. Hän ei tullut tuomaan ilmi Poikaa. Hän tuli ilmituomaan ja tekemään tunnetuksi Isää. Hän ei koskaan puhunut kahdesta Jumalasta; Hän puhui YHDESTÄ Jumalasta. Ja nyt tässä viimeisessä seurakuntajaksossa me olemme tulleet takaisin korkeimpaan (capstone) ilmestykseen, kaikkein tärkeimpään Jumaluuden ilmestykseen koko Raamatussa: JEESUS ON JUMALA; HÄN JA ISÄ OVAT YKSI; ON YKSI JUMALA, JA HÄNEN NIMENSÄ ON HERRA JEESUS KRISTUS.

Hän on Amenen Jumala. Hän ei koskaan muutu. Mitä Hän tekee, ei koskaan muutu. Hän sanoo sen, ja se pysyy lujana. Hän tekee sen, ja se on tehty iankaikkisesti. Kukaan ei voi ottaa pois eikä lisätä siihen, mitä Hän sanoo. Niin se olkoon. Amen. Niin se olkoon. Ettekö olekin iloisia senjohdosta, että palvelette tällaista Jumalaa? Voitte tietää tarkasti missä olette Hänen kanssaan kunakin hetkenä ja koko ajan. Hän on AMENEN Jumala, eikä tule muuttumaan.

”Näin sanoo AMEN.” Minä pidän tästä. Se merkitsee, että mitä hyvänsä Hän sanoi, on pysyvää. Se merkitsee sitä, että mitä tahansa Hän sanoi ensimmäiselle seurakuntajaksolle ja toiselle ja kaikille muillekin omasta todellisesta seurakunnastaan ja väärästä viinipuusta, on tarkasti oikein, eikä tule muuttumaan. Se merkitsee sitä, että mitä Hän aloitti Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, Hän tulee päättämään Ilmestyskirjassa. Hänen täytyy, sillä Hän on Amen; NIIN SE OLKOON. Nyt voimme jälleen nähdä, miksi perkele vihaa Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja Ilmestyskirjaa. Hän vihaa totuutta. Hän tietää, että totuus tulee voittamaan. Kuinka hän taisteleekaan sitä vastaan.’ Hän tietää, mikä hänen loppunsa tulee olemaan. Mutta me olemme voittavalla puolella. Me (minä tarkoitan ainoastaan Sanaan uskovia) olemme Amenen puolella.

”Näin sanoo uskollinen ja totinen todistaja.” Nyt minä haluan näyttää teille, mitä minä löydän ajatuksessa ”uskollinen”. Te tiedätte, että me usein puhumme suuresta, muuttumattomasta Jumalasta, jonka Sana ei muutu. Ja kun me puhumme Hänestä tällä tavoin, saamme usein Hänestä sellaisen kuvan, joka saa Hänet näyttämään hyvin persoonattomalta. Näyttää siltä, kuin Jumala olisi tehnyt koko maailmankaikkeuden ja kaikki siihen liittyvät lait, ja sitten astunut syrjään ja tullut suureksi, persoonattomaksi Jumalaksi. On kuin Jumala olisi valmistanut pelastuksen tien kadotetulle ihmiskunnalle, tien, joka on risti, ja sitten kun Kristuksen kuolema sovitti syntimme ja Hänen ylösnousemuksensa antoi meille avoimen oven Hänen luokseen, Jumala vain pani kätensä ristiin ja astui syrjään. On niinkuin me enimmäkseen uskoisimme suureen Luojaan, joka luomisensa jälkeen kadotti persoonallisen kiinnostuksensa luomistyöhönsä. Nyt sanon, että liian useat ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan tällä tavoin. Mutta tämä on väärää ajattelua, sillä JUMALA HALLITSEE IHMISTEN ASIOITA JUURI NYT. HÄN ON SEKA LUOJA ETTÄ YLLÄPITÄJÄ. Kol. 1:16-17: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” Hän on Kaikkivaltias Jumala. Oman päätöksensä mukaan Hän suunnitteli omien valittujensa pelastussuunnitelman, jotka Hän edeltä tunsi. Poika kuoli ristillä asettaen perustan pelastukselle, ja Pyhä Henki huolellisesti toteuttaa Isän tahdon. Hän toimii tällä hetkellä ohjaten kaikki asiat siten, että Hänen tahtonsa ja Hänen omat tarkoitusperänsä toteutuvat. Hän on aivan keskellä kaikkea tätä. Hän on seurakuntansa keskellä. Tämä suuri Luoja, Pelastaja – Jumala työskentelee uskollisesti omiensa keskellä juuri nyt suurena lampaiden Paimenena. Hänen koko olemassaolonsa on Hänen omiansa varten. Hän rakastaa heitä ja huolehtii heistä. Hänen silmänsä on aina heidän yllään. Kun Sana sanoo, että ”teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”, se tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se sanoo. Oi, minä olen niin iloinen, että minun Jumalani on ja pysyy uskollisena. Hän on totuudellinen itseänsä kohtaan, Hän ei valehtele. Hän on totuudellinen Sanaansa kohtaan; Hän pysyy Sen takana. Hän on totuudellinen meitä kohtaan; Hän ei tule kadottamaan ainoatakaan meistä, vaan nostaa meidät ylös viimeisenä päivänä. Olen iloinen siitä, että lepään Hänen uskollisuudessaan. Fil. 1:6: ”…varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.”

”Hän on totinen todistaja.” Nyt tämä sana, todellinen, on sama, jonka näimme aikaisemmin Ilm. 3:7. Te muistatte, ettei se tarkoita oikeata väärän vastakohtana, vaan sillä on rikkaampi, syvempi merkitys. Se ilmaisee täydellistä todelliseksi tekemistä vastakohtana osittaiselle. Nyt muistamme, että Filadelfian seurakuntajakson aikana Herran tulemus oli lähenemässä. Mitä suurta rakkautta tuo jakso ilmaisikaan Häntä kohtaan! Se muistuttaa minua kauniista sanoista 1. Piet. 1:8: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.” Heidän kanssaan myös me iloitsemme. Emme ole nähneet Häntä,, mutta olemme tunteneet Hänet. Me tunnemme Hänet nyt niin paljon kuin meidän rajoitetut aistimme sallivat. Mutta eräänä päivänä tulee olemaan ”kasvoista kasvoihin”. Tämä on tätä seurakuntajaksoa varten. Hän tulee tämän seurakuntajakson lopussa. Osittain tunteminen tullaan muuttamaan TÄYDELLISEKSI TUNTEMISEKSI. Halleluja! Olemme katselleet tummennetun lasin lävitse, mutta pian olemme näkevä kasvoista kasvoihin. Olemme kulkeneet kirkkaudesta kirkkauteen, mutta pian tulemme olemaan itse kirkkaudessa; JA HÄNEN KIRKKAUDESSAAN ME TULEMME LOISTAMAAN. TULEMME OLEMAAN KUTEN HÄN; IHMEELLISESTI HÄNEN KALTAISIAAN, JEESUS, MEIDÄN JUMALALLINEN PELASTAJAMME! Eikö tämä olekin ihmeellistä? Me olemme täydelliset Hänessä. Tämä on totta. Hän ei valehtelisi meille tästä asiasta. Mutta eräänä päivänä tulemme muuttumaan atomeissa. Meidät tullaan muuttamaan katoamattomuuteen. Meidät tullaan kaikki ”nielemään” elämään. Sitten me tulemme käsittämään TODELLISEKSI TEKEMISEN.

”Hän on uskollinen ja totinen todistaja.” Nyt ajattelemme sanaa ”Todistaja”. Tämä on se sana, josta sana ”marttyyri” saadaan. Raamattu puhuu Stefanuksesta ja Antipaksesta ja muista marttyyreinä. He olivat marttyyrejä; he olivat myöskin todistajia. Jeesus oli uskollinen marttyyri. Pyhä Henki todistaa tämän. Maailma vihasi Jeesusta. Se tappoi Hänet. Mutta Jumala rakasti Häntä ja Hän meni Isän tykö. Todiste siitä, että Hän meni Isän tykö, on se, että Pyhä Henki tuli. Ellei Isä olisi vastaanottanut Jeesusta, ei Pyhä Henki olisi tullut. Lukekaa siitä Joh. 16:7-11: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” Pyhän Hengen läsnäolo tässä maailmassa Jeesuksen sijasta osoittaa, että Jeesus oli vanhurskas ja meni Isän tykö. Mutta Hän myös sanoo Joh. 14:18: ”En minä jätä teitä ORVOIKSI; minä tulen teidän tykönne.” Hän lähetti Puolustajan, Lohduttajan. Hän ON TUO PUOLUSTAJA. Hän tuli takaisin HENGESSÄ todellisen seurakunnan ylle. Hän on uskollinen ja totinen TODISTAJA seurakunnan keskellä. Mutta eräänä päivänä Hän on tuleva takaisin samalla tavoin kuin Hän menikin. Hän tulee silloin osoittamaan, kuka on ainoa viisas hallitsija, – se on Hän, Jeesus Kristus, Kirkkauden Herra.

Uskollinen ja totinen Todistaja, Luoja ja Ylläpitäjä, täydellinen todelliseksi tekeminen, Amenen Jumala.

Oi, kuinka minä rakastankaan Häntä, kuinka jumaloinkaan Häntä, Jeesusta, Jumalan Poikaa.

Haluan lopettaa ajatukseni tästä tervehdyksen osasta toisen Korittolaiskirjeen sanoilla, jotka ovat 2. Kor. 1:18-22: ”Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole ’on’ ja ’ei’. Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen ’on’ ja ’ei’, vaan hänessä tuli ’on’. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.”

”Jumalan luomakunnan alku.” Siksi Herra Jeesus sanoo itseänsä. Mutta nämä sanat eivät merkitse täsmälleen sitä, miltä ne kuulostavat. Näiden sanojen ottaminen sellaisena, miltä ne kuulostavat, on antanut monille ihmisille (itse asiassa suurille joukoille) sen käsityksen, että Jumala loi Jeesuksen ensimmäiseksi, tehden Hänestä alemman kuin itse Jumaluus. Sitten tämä ensimmäinen luotu loi maailmankaikkeuden ja kaiken mitä se sitten sisältääkään. Mutta asia ei ole näin. Te tiedätte, ettei se täsmää muiden Kirjoitusten kanssa. Sanat kuuluvat: ”Hän on Jumalan luomakunnan ALOITTAJA eli ALKUUNPANIJA. Nyt me tiedämme varmasti, että Jeesus on Jumala, tosi Jumala. Hän on Luoja. Joh. 1:3: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Hän on se, josta on sanottu 1. Moos. 1:1: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Myös sanotaan 2. Moos. 20:11: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” Katsokaahan, ei ole epäilystäkään sen suhteen, että Hän on Luoja. Hän oli PÄÄTTYNEEN FYYSISEN LUOMISEN LUOJA.

Varmastikin voimme nyt nähdä, mitä nämä sanat merkitsevät. Annettaessa niille mikä tahansa muu tulkinta, merkitsee se sitä, että Jumala loi Jumalan. Kuinka voitaisiin Jumala luoda, kun Hän itse on Luoja?

Mutta nyt Hän seisoo seurakunnan keskellä. Seisoessaan siellä ja paljastaessaan, kuka Hän on tässä viimeisessä jaksossa, Hän kutsuu itseään ”Jumalan luomakunnan Alkuunpanijaksi”. Tämä on TOINEN LUOMINEN. Tämä koskee seurakuntaa. Tämä on erikoinen määritelmä Hänestä itsestään. Hän on tämän seurakunnan LUOJA. Taivaallinen Ylkä loi oman morsiamensa. Jumalan Henkenä Hän tuli alas ja loi neitsyt Mariassa solut, joista Hänen ruumiinsa syntyi. Haluan toistaa tämän. Hän loi itse solut Marian kohtuun tuota ruumista varten. Ei ollut Pyhälle Hengelle riittävää yksinkertaisesti antaa elämä Marian ruumiin aikaansaamalle munasolulle. Tämä olisi merkinnyt sitä, että syntinen ihmiskunta tuotti ruumiin. Se ei olisi tuottanut ”viimeistä Aadamia”. Hänestä oli sanottu: ”…mutta ruumiin sinä (Isä) minulle valmistit.” Jumala (ei Maria) kehitti ja aikaansai tuon ruumiin. Maria oli inhimillinen hautomakone ja hän kantoi tuon Pyhän Lapsen ja synnytti Hänet. Hän oli Jumala-ihminen. Hän oli Jumalan Poika. Hän oli UUDESTA luomisesta. Jumala ja ihminen kohtasivat ja yhtyivät; Hän oli tämän uuden rodun ensimmäinen. Hän on tämän uuden rodun Pää. Kol. 1:18: ”Ja hän on ruumiin, se on seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” 2. Kor. 5:17: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Tässä voitte nähdä, että vaikka ihminen olikin VANHASTA JÄRJESTYKSESTÄ eli luomisesta, nyt LIITOSSA KRISTUKSEN KANSSA hän on tullut Jumalan UUDEKSI LUOMUKSEKSI [LUODUKSI]. Ef. 2:10: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, LUODUT KRISTUKSESSA JEESUKSESSA hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 4:24: ”…ja pukea päällenne UUSI IHMINEN, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” Tämä uusi luomus (luotu)ei ole uudestaan tehty vanha luomus (luotu), sillä sitä ei voitaisi katsoa uudeksi luoduksi. Tämä on täsmälleen se, mitä se sanoo sen olevan, UUSI LUOMUS. Tämä on toinen luominen, erillään vanhasta luomisesta. Enää Hän ei toimi lihan mukaan. Siten Hän toimi Israelin kanssa. Hän valitsi Aabrahamin, ja hänen jälkeläistään kautta jumalallisen Iisakin linjan. Mutta nyt, koostuneena kaikista kielistä, heimoista ja kansoista Hän suunnitteli uuden luomistyön. Hän on ensimmäinen tuosta luomistyöstä. Hän oli ihmisen muotoon luotu Jumala. Nyt Hän on Henkensä kautta luomassa monia poikia itsellensä. Jumala, Luoja, luomassa itsensä osaksi Hänen luomistyötään. Tämä on Jumalan todellinen ilmestys. Tämä oli Hänen tarkoituksensa. Tämä tarkoitus sai muodon valinnan kautta. Tästä syystä Hän saattoi katsoa suoraan viimeiseen seurakuntajaksoon, jolloin kaikki tulisi olemaan ohitse ja vieläkin nähdä Itsensä seurakunnan keskellä tämän Jumalan uuden luomisen alkajana. Hänen ehdoton valtansa saattoi sen tapahtumaan. Oman säädöksensä mukaan Hän valitsi tämän uuden luomisen (luomakunnan) jäsenet. Hän edeltä valitsi heidät lapseksiottamiseen oman hyvän tahtonsa mukaan. Kaikkitietäväisyytensä ja kaikkivaltiutensa kautta Hän saattoi sen tapahtumaan. Kuinka muuten Hän voisi tietää, että Hän tulisi seisomaan seurakunnan keskellä vastaanottaen ylistystä veljiltään, ellei Hän olisi varmistanut sitä? Hän tiesi kaikki asiat ja Hän suunnitteli kaiken sen perusteella, mitä Hän tiesi, jotta Hänen tarkoituksensa ja hyvä tahtonsa tulisi tapahtumaan. Ef. 1:11: ”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Halleluja! Ettekö olekin iloisia, että kuulutte Hänelle!

SANOMA LAODIKEAN SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilm. 3:15-19: ”Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

Koska olemme lukeneet tämän yhdessä, olen varma, että olette huomanneet, että Henki ei ole sanonut yhtään ystävällistä sanaa tästä seurakuntajaksosta. Hän lausuu kaksi syytöstä ja julistaa rangaistuksensa niistä.

Ensimmäinen syytös. Ilm. 3:15,16: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.”

Tarkastelemme tätä nyt huolellisesti. Se sanoo, että tämä Laodikean seurakuntajakson ryhmä on haalea [englanninkielisen käännöksen mukaan, suomalaisessa käännöksessä penseä, suomentajan huomatus]. Tämä haaleus vaatii rangaistuksen Jumalalta. Rangaistus on se, että heidät tullaan oksentamaan ulos Hänen suustansa. Tässä kohdassa emme halua lähteä harhateille kuten hyvin monet tekevät. Hyvin tyhmästi he sanovat, että Jumala voi oksentaa sinut ulos suustaan, ja tämä osoittaa, ettei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin totuus pyhien kestävyydestä. Haluan korjata tätä ajatusta nyt heti. Tämä jae ei ole kohdistettu yksilöön. Se on annettu seurakunnalle, kirkolle. Hän puhuu seurakunnalle. Edelleen, jos pidätte Sanan mielessänne, niin muistatte, ettei missään sanota, että me olemme Jumalan SUUSSA. Meidät on kaiverrettu Hänen kämmeniinsä. Meitä kannetaan Hänen rinnallaan, helmassaan. Kauan sitten, tuntemattomina aikoina, ennen aikaa, me olimme Hänen mielessään. Me olemme Hänen lammaslaumansa ja Hänen laitumillaan, mutta emme koskaan Hänen suussaan. Mutta mitä on Herran suussa? Sana on Hänen suussaan. Matt. 4:4: ”Mutta Hän vastasi ja sanoi: ‘Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” Sanan otaksutaan olevan meidänkin suussamme. Me tiedämme, että seurakunta on Hänen ruumiinsa. Se on täällä Hänen sijassansa. Mitä tulee olemaan seurakunnan suussa? SANA. 1. Piet. 4:11 ”Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja.” 2. Piet. 1:21: ”…sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” Mikä sitten on vikana näissä viimeisen ajan ihmisissä? HE OVAT JOUTUNEET POIS SANASTA. HE EIVÄT ENÄÄ OLE PALAVIA SIINÄ. HE OVAT HAALEITA SEN SUHTEEN. Aion osoittaa tämän aivan heti.

Baptisteilla on uskontunnustuksensa ja uskonkappaleensa Sanaan perustuvina, eikä heitä voi siinä järkyttää. He sanovat, että apostolien ajat ovat ohi eikä Pyhän Hengen kastetta ole uskomisen jälkeen. Metodistit sanovat, ettei ole vesikastetta (vihmominen ei ole kaste) ja että pyhitys on kaste Pyhällä Hengellä. Kristuksen Kirkko [amerikkalainen kirkkokunta] päätyy uudestisynnyttävään kasteeseen, ja aivan liian monissa tapauksissa he menevät veteen kuivina syntisinä ja tulevat ylös märkinä syntisinä. Kuitenkin he väittävät oppinsa perustuvan Sanaan. Mennään läpi koko kirkkokuntien rivistön ja tullaan helluntailaisiin. Onko heillä Sana? Testataan heidät Sanalla ja katsotaan. He tulevat myymään Sanan lähes poikkeuksetta sensaation tähden. Jos joku saa aikaan yliluonnollista, kuten öljyä ja verta ja kieliä ja muita merkkejä, ovat ne Sitten Sanan mukaisia tai eivät, tai Sanasta asianmukaisesti tulkittuna tai eivät, tulee enemmistö hyväksymään sen. Mutta mitä on tapahtunut Sanalle? Sana on syrjäytetty ja niinpä Jumala sanoo: ”Minä olen kaikkia teitä vastaan. Minä tulen oksentamaan teidät ulos suustani. Tämä on loppu. Seitsemänä seitsemästä seurakuntajaksosta Minä en ole nähnyt muuta kuin sitä, että ihmiset kunnioittavat omaa sanaansa Minun Sanani yläpuolella. Niinpä tämän jakson lopussa Minä oksennan teidät ulos suustani. Se on nyt päättynyt. Minä tulen kyllä puhumaan teille. Niin, Minä olen täällä seurakunnan keskellä. Jumalan Amen, uskollinen ja totinen tulee paljastamaan Itsensä ja se tulee tapahtumaan MINUN PROFEETTANI KAUTTA.” Aivan niin, näin se on. Ilm. 10:7: ”..vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” Siinä se on. Hän lähettää vahvistetun profeetan. Hän lähettää profeetan lähes kahdentuhannen vuoden jälkeen. Hän on lähettävä jonkun, joka on kaukana organisaatioista, sivistyksestä ja uskonnon maailmasta kuten Johannes Kastaja ja Elias muinoin. Hän on kuunteleva ainoastaan Jumalaa ja hänellä tulee olemaan ”Näin sanoo Herra”, ja hän puhuu Jumalan puolesta. Hän on oleva Jumalan suu ja HÄN, KUTEN ON ILMOITETTU MALAKIAN 4:6, ON KÄÄNTÄVÄ LASTEN SYDÄMET ISIEN PUOLEEN. Hän on tuova takaisin viimeisen ajan valitut, ja he kuulevat vahvistetun profeetan antavan täsmällisen totuuden sellaisena kuin se oli Paavalilla. Hän asettaa totuuden ennalleen sellaisena kuin se oli heillä. Ja nuo valitut hänen kanssansa tuona päivänä tulevat olemaan nuo, jotka todella ilmituovat Herran ja ovat Hänen ruumiinsa ja ovat Hänen äänensä ja tekevät Hänen tekojaan. Halleluja! Näettekö sen?

Hetkellinen kirkon historian tarkastelu osoittaa, kuinka tarkka tämä ajatus on. Pimeänä aikana Sana melkein kokonaan katosi kansalta. Mutta Jumala lähetti Lutherin SANAN kanssa. Luterilaiset puhuivat Jumalan puolesta tuona aikana. Mutta he organisoituivat (järjestäytyivät kirkkokunnaksi), ja jälleen puhdas Sana oli kadotettu, sillä organisaatio pyrkii kohti uskontunnustuksia ja uskonkappaleita eikä kohti pelkkää Sanaa. He eivät voineet kauempaa puhua Jumalan puolesta. Sitten Jumala lähetti Wesleyn, ja hän oli Sanan ääni aikanansa. Ihmiset, jotka ottivat hänen ilmestyksensä Jumalalta, tulivat eläviksi kirjeiksi, joita kaikki heidän päiviensä ihmiset voivat lukea ja jotka he tunsivat. Kun metodistit (Wesleyn opetuksen perustalle järjestäytynyt kirkkokunta) epäonnistuivat, Jumala nosti esiin muita, ja niin on läpi vuosien tultu tähän aikaan, jolloin maassa on taas toinen kansa, joka heidän sanansaattajansa alaisena tulee olemaan lopullinen ääni viimeiselle seurakuntajaksolle.

Niin, kirkko ei enää ole Jumalan äänitorvi. Se on vain oma äänitorvensa. Niinpä Jumala kääntyy sitä vastaan. Hän saattaa sen häpeään profeetan ja morsiamen kautta, sillä Jumalan ääni tulee olemaan hänessä. Se tulee olemaan, sillä Ilmestyskirjan viimeisen luvun jae 17 sanoo: ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule’.” Vielä kerran maailma tulee kuulemaan suoraan Jumalalta kuten helluntaipäivänä; mutta tietysti tämä Sana-Morsian tullaan hylkäämään kuten ensimmäisenkin seurakuntajakson aikana.

Nyt Hän on huutanut tälle viimeiselle ajalle: ”Teillä on Sana. Teillä on Raamattuja enemmän kuin koskaan ennen, mutta te ette tee Sanalle muuta kuin jaatte sitä ja hakkaatte sitä kappaleiksi ottaen mitä haluatte ja jättäen pois sen, mitä ette halua. Teitä ei kiinnosta sen ELÄMINEN, vaan siitä väitteleminen. Haluaisin mieluummin, että olisitte kylmiä tai kuumia. Jos olisitte kylmä ja hylkäisitte sen, voisin kestää sen. Jos tulisitte valkohehkuisen kuumiksi tunteaksenne sen totuuden ja elääksenne sen, Minä ylistäisin teitä siitä. Mutta kun te yksinkertaisesti otatte Minun Sanani ettekä kunnioita sitä, täytyy Minun vastavuoroisesti kieltäytyä tunnustamasta teitä. Minä oksennan teidät ulos suustani, sillä te kuvotatte Minua.”

Jokainen tietää, että juuri haalea vesi tekee vastenmielisen olon jos sitä juodaan. Jos haluatte oksennuslääkettä, on haalea vesi yksi parhaita asioita tähän. Haalea [suomekielisessä Raamatussa ”penseä”] seurakunta, kirkko, on saanut Jumalan sairaaksi, ja Hän on julistanut oksentavansa sen ulos. Tämä muistuttaa meitä siitä, mitä Hän tunsi juuri ennen vedenpaisumusta, eikö vain?

Oi, Jumala haluaisi, että seurakunta olisi kylmä tai kuuma. Paras tietenkin olisi, että se olisi kuuma. Mutta se ei ole. Rangaistus on jo langetettu. Se ei enää ole Jumalan ääni maailmalle. Se tulee pitämään kiinni siitä, että se on, mutta Jumala sanoo, ettei se ole.

Oi, Jumalalla on vielä ääni maailman ihmisiä varten, sillä Hän on antanut äänen morsiamelle. Tuo ääni on morsiamessa, kuten olemme sanoneet ja tulemme puhumaan siitä enemmän tuonnempana.

Toinen syytös. Ilm. 3:17-18: ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.”

Katsotaanpa nyt tämän jakeen ensimmäistä lausetta: ”Sillä sinä sanot.” Katsokaahan, he puhuivat. He puhuivat Jumalan äänitorvena. Tämä vahvistaa sen, mitä sanoin jakeiden 16-17 merkitsevän. Mutta vaikka he sanovatkin niin, ei se saa asiaa olemaan niin. Katolinen kirkko sanoo, että se puhuu Jumalan puolesta, sanoen olevansa Jumalan varmistettu ääni. Kuinka kukaan ihminen voi olla niin hengellisesti turmeltunut, on enemmän kuin saatan käsittää, mutta he tuottavat hedelmää sen siemenen mukaan, joka heissä on, ja me tiedämme, mistä tuo siemen tuli, emmekö tiedäkin?

Laodikean seurakunta sanoo: ”Minä olen rikas ja minulle on lisääntynyt tavaraa, enkä minä tarvitse mitään [engl.käännös].” Tämä oli sen oma arviointi itsestään. Se katseli itseään ja tämä oli se, mitä se näki. Se sanoi: ”Minä olen rikas.” Se tarkoittaa, että se on hyvinvoipa tämän maailman asioiden suhteen. Se kerskailee Jaak. 2:5-7 edessä: ”Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?” Minä EN väitä, etteikö rikas ihminen voisi olla hengellinen, mutta me kaikki tiedämme Sanan sanovan, että hyvin harvat ovat. Ne ovat köyhät, jotka ovat vallitsevina todellisessa seurakuntaruumiissa. Jos nyt sitten seurakunta (kirkko) tulee täyteen hyvinvointia, tiedämme me vain yhden asian: ”Ichabod” on kirjoitettu sen porttien ylle! Ette voi kieltää tätä, sillä se on Sana.

Puhuttaessa kirkon, seurakunnan, hyvinvoinnista – miksi ei koskaan aikaisemmin ole ollut sellaista hyvinvoinnin esiinmarssia? Kauniit pyhäköt lisääntyvät lukumääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Eri ryhmät kilpailevat keskenään nähdäkseen, kuka voi rakentaa suurimman ja kauneimman. Ja he rakentavat sivistyskeskuksia, lukemattomien miljoonien arvoisia, ja noita rakennuksia käytetään vain tunti tai kaksi viikossa. Se itsessään ei nyt olisi niin kauhea asia, mutta he odottavat tämän pienen ajan, minkä heidän lapsensa viettävät näissä sivistyslaitoksissa, korvaavan ne tunnit, jolloin koulutusta tulisi antaa kotona.

Rahaa on virrannut kirkkoon, kunnes eri kirkkokunnat omistavat osakkeita ja arvopapereita sekä tehtaita, öljylähteitä ja vakuutusyhtiöitä. Ne ovat kaatamalla sijoittaneet rahaa hyvinvointiin ja eläkerahastoihin. Nyt tämä kuulostaa hyvältä, mutta se on tullut ansaksi sananpalvelijoille, sillä jos he päättävät jättää ryhmänsä Jumalan rakkauden tai suuremman valon tähden, he menettävät eläkkeensä. Useimmat eivät voi kestää sellaista ja pysyvät painostusryhmänsä kanssa.

Älkäämme unohtako, että tämä on viimeinen seurakuntajakso. Tiedämme, että se on, sillä Israel on mennyt takaisin Palestiinaan. Jos me uskomme, että Hän on todella tulossa, niin täytyy olla jotain väärin noiden kohdalla, jotka rakentavat niin äärettömästi. Se saa ajattelemaan, että nämä ihmiset suunnittelevat pysyvänsä täällä iankaikkisesti, tai että Jeesuksen tulemus on vasta satojen vuosien päässä.

Tiedättekö, että uskonto tänään tunnetaan suurena liiketoimintana? On tosiasia, että he asettavat talousjohtajia kirkkoihin ja seurakuntiin hoitamaan talousasioita. Tätäkö Jumala haluaa? Eikö Hänen Sanansa Apostolien teoissa opetakin meitä, että seitsemän miestä täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa palvelivat Herraa liikeasioissa? Te voitte varmaan nähdä, miksi Jumala sanoi: ”SINÄ sanot, että olet hyvinvoipa, mutta Minä en ole koskaan sitä sanonut.”

On radio-ohjelmia, TV-ohjelmia ja lukuisia kirkon yrityksiä, jotka maksavat miljoonia ja taas miljoonia. Hyvinvointi tulvii kirkkoon, seurakuntaan, jäsenmäärä lisääntyy yhdessä rahan kanssa, mutta kuitenkaan työtä ei tehdä siten kuin sitä tehtiin silloin, kun ei ollut rahaa, mutta ihmiset olivat yksinomaan sen varassa, mitä Pyhä Henki heille antoi.

Heillä on palkatut saarnaajat, palkatut apulaiset, palkattu musiikin ja kasvatuksen henkilökunta, palkatut kuorot, palkatut valvojat, ohjelmat, huvitukset – kaikki maksaa suuret summat rahaa, mutta kaikesta tästä huolimatta voima on vähenemässä. Kyllä kirkko, seurakunta on rikas, mutta voima ei ole siellä. Jumala liikkuu Henkensä kautta; ei kirkossa olevien rahamäärien tai lahjakkuuksien avulla.

Nyt haluan näyttää teille, kuinka pahaksi tämä mieltymys rahaan on tullut. Seurakunnat ovat lähteneet liikkeelle kaikin voimin saadakseen jäseniä, erikoisesti varakkaita kansalaisia. Joka puolelta kuuluu huuto, että uskonto pitää tehdä niin vetäväksi ja vetoavaksi, että rikkaat ja sivistyneet ja kaikki ne, joilla on maailmassa arvovaltaa, tulisivat seurakuntaan ja olisivat aktiivisia siinä. Eivätkö he voi ymmärtää, että jos hyvinvointi on hengellisyyden mitta, silloin maailmalla jo on Jumala; sillä on kaikki, mitä Jumalalla on, ja kirkolla, seurakunnalla, ei ole mitään?

”Sinä sanot: ’Minulle on lisääntynyt tavaraa.” Kirjaimellisesti tämä merkitsee: ” Minulla on hengellisiä rikkauksia.” Tämä kuulostaa kuin tuhatvuotiselta valtakunnalta kultakatuineen ja Jumalan läsnäoloa. Mutta minä ihmettelen, onko asia näin. Onko seurakunta todellakin rikas Jumalan hengellisistä rikkauksista? Tarkastelkaamme tätä kahdennenkymmenennen vuosisadan Laodikean kerskailua Jumalan Sanan valossa.

Jos seurakunta, kirkko, olisi hengellisesti rikas, sen vaikutus tunnettaisiin yhteiskunnan elämässä. Mutta minkälaista elämää todellisuudessa elävät nämä yhteiskunnan niinkutsutut hengelliset ja vaikuttavat miehet? Ulkona esikaupungeissa, parempien piirien asuinalueilla, on runsaasti vaimon vaihtamista, prostituutiota ja lapsijoukkojen rajuja juhlia, jotka aiheuttavat suuria aineellisia kuluja. Moraalittomuus on saavuttanut kaikkien aikojen huipun tilapäisissä sukupuolisuhteissa, huumausaineiden orjuudessa, uhkapelissä, varkauksissa ja kaikenkaltaisessa pahassa. Ja seurakunta kulkee mukana julistaen, kuinka hieno tämä sukupolvi on, kuinka täysiä kirkot ovat, ja kuinka vastaanottavaisia ovat jopa alkuasukkaat lähetyskentillä. Kirkko, seurakunta, on kääntänyt ihmiset luotaan lääkäreille, erikoisesti psykiatreille. Kuinka se saattaa lörpötellä, että se on hengellisesti rikas, on enemmän kuin mitä saatan ymmärtää. Se ei ole totta. He ovat vararikkotilassa, eivätkä tiedä sitä.

Silmäilkääpä ympärillenne. Tarkastelkaa ihmisiä, kun he kulkevat ohitse kadulla. Voitteko poimia esiin ne, joilla on kristityn ulkonäkö, siitä ihmispaljoudesta, jonka näette? Tarkkailkaa, kuinka he pukeutuvat, kuinka he käyttäytyvät, kuunnelkaa, mitä he sanovat, katsokaa, mihin he menevät. Varmasti pitäisi olla jotakin todellista osoitusta uudesta syntymästä noiden kaikkien joukossa, joiden näemme kulkevan ohitsemme. Mutta vähän heitä löytyy. Kuitenkin tänä päivänä suuret kirkkokunnat kertovat meille, että heillä on miljoonia pelastuneita jäseniä ja jopa Pyhällä Hengellä täyttyneitä. Hengellä täyttyneitä? Voitteko kutsua naisia Hengellä täyttyneiksi, kun he kulkevat kokonaan käherretyissä, leikatuissa hiuksissa, lyhyissä housuissa (shortseissa) ja pitkissä housuissa, yläosattomissa ja bikineissä, kaikki maalattuina kuin Iisebel? Jos nämä ovat koristautuneet kohtuullisella vaatetuksella, kuten kristittyjen naisten tulee, minä vihaisin ajatusta, millaista olisi, jos minun pitäisi olla todistamassa vähemmän kohtuullista näkyä.

Tiedän kyllä, etteivät naiset luo muotia. Hollywood tekee sen. Mutta kuulkaapa, naiset, vielä nyt myydään kangasta ja ompelukoneita. Teidän ei tarvitse ostaa mitä tahansa sitten myydäänkin tavarataloissa ja sitten käyttää sitä anteeksipyyntönä. Tämä on kuolemanvakava asia, josta nyt aion puhua. Ettekö ole lukeneet Kirjoituksista, että kun mies katsoo naista ja himoitsee häntä sydämessään, hän on jo tehnyt huorin sydämessään. Oletetaan nyt, että sinä pukeudut sellaisella tavalla, että aiheutat tämän. Tämä tekee sinusta hänen syntitoverinsa, vaikka sinä olisitkin ehdottomasti tietämätön sen suhteen, ollen todellinen neitsyt, jolla ei ole sellaisia haluja. Kuitenkin Jumala pitää sinua mukanaolijana ja sinut tullaan tuomitsemaan.

Minä tiedän kyllä, että te naiset ette pidä tämänkaltaisesta saarnaamisesta, mutta sisar, sinä olet kuolettavan väärässä siinä, mitä sinä teet. Raamattu kieltää sinua leikkauttamasta hiuksiasi. Jumala antoi ne pitkiksi. Hän antoi sinulle käskyn pitää hiuksesi pitkinä. Ne ovat sinun kunniasi. Kun sinä leikkaat hiuksesi, sinä sinetöit sen, että olet hyljännyt aviomiehesi perheenpään aseman. Niinkuin Eeva sinä kävelit ulos ja menit omia teitäsi. Sinä sait äänioikeuden. Sinä otit miesten töitä. Sinä lakkasit olemasta nainen. Teidän tulisi tehdä parannus ja tulla takaisin Jumalan luo. Ja niinkuin kaikki tämä ei olisi jo tarpeeksi pahaa, koko joukko teitä otti esille ajatuksen, että te voisitte valloittaa saarnatuolit ja seurakuntien toimistot, jotka Jumala varasi miehille, ja miehille ainoastaan. Oi, enkö vain koskettanutkin kipeätä paikkaa? No niin, näyttäkää minulle yksi paikka Raamatusta, jolloin Jumala koskaan on määrännyt kenenkään naisen saarnaamaan tai ottamaan valtuuksia miehen yli, mieheen nähden, ja minä tulen pyytämään anteeksi, mitä olen sanonut. Te ette voi osoittaa minun olevan väärässä. Minä olen oikeassa, sillä minä seison Sanan kanssa ja Sanassa. Jos olisitte hengellisesti rikkaita, tietäisitte, että se on totta. Mikään muu kuin Sana ei ole totta. Paavali sanoi: ”…mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä.” Sinä et voi ottaa paikkaa Ef. 4:ssä mainitussa viisikohtaisessa palvelustehtävässä, etkä ottaa valtuuksia miehen yli. Sisar, sinun on parasta kuulla tätä Sanaa. Se ei ollut Jumalan Henki, joka käski sinua saarnaamaan, koskapa Henki ja Sana ovat YKSI. Ne sanovat saman asian. Joku teki erehdyksen. Joku petettiin. Herää, ennenkuin on liian myöhäistä. Saatana petti Eevan, sinun äitisi; hän pettää tyttäriä nyt. Auttakoon Jumala sinua.

”Minä en tarvitse mitään.” Jos nyt joku sanoo: ”Minä en tarvitse mitään”, hän voisi yhtä hyvin sanoa: ”Minulla on kaikkea”, tai ”Minä en halua mitään enempää, sillä minä olen nyt täysi.” Voit ilmaista sen miten tahansa haluat, ja se kaikki tuo esiin sen tosiasian, että kirkko, seurakunta, on tyytyväinen itseensä. Se on tyytyväinen siihen, mitä sillä on. Se joko laskeskelee, että sillä on se kaikki, tai että sillä on tarpeeksi. Ja tämä on tarkalleen se, mitä me havaitsemme tänä päivänä. Mikä kirkkokunta ei väittäisi, että SILLÄ on ilmestys ja voima ja totuus? Kuuntele baptisteja, ja heillä on se kaikki. Kuuntele metodisteja, ja heillä on se kaikki. Kuuntele ”Kristuksen kirkkoa”, ja kaikki muut ovat väärässä paitsi he. Kuuntele, mitä helluntailaiset sanovat, ja heillä on täyteyksien täyteys. Nyt he tietävät, että minä kerron totuuden heistä, sillä ei yksikään heidän käsikirjoistaan sano mitään erilaista. He kirjoittivat sen kaikki niin sievästi, panivat nimensä siihen ja lopettivat sen siihen. Jumalalla ei ole enää mitään muuta. Ja on niitä, jotka eivät halua mitään muuta. He eivät usko parantumiseen, eivätkä haluaisi sitä, vaikka se on Sanassa. On niitä, jotka eivät ottaisi vastaan Pyhää Henkeä, vaikka Jumala avaisi taivaat ja näyttäisi heille merkin.

Nyt he kaikki sanovat ja koettavat osoittaa, että heillä on se kaikki, tai että heillä on tarpeeksi. Onko tämä silti totuus? Vertaa tätä kahdennenkymmenennen vuosisadan seurakuntaa ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan. Jatka; tee se. Missä on voima? Missä on rakkaus? Missä on puhdistettu seurakunta, joka vastusti syntiä ja kulki uskossa kohti Jeesusta? Missä on yhteys? Et voi löytää sitä. Jos tällä kirkolla (seurakunnalla) on kaikki, mitä se tarvitsee, niin miksi he huusivat Jumalalta enemmän Apostolien teoissa aivankuin heillä ei olisi ollut vielä kaikkea, ja kuitenkin heillä oli huomattavasti enemmän kuin seurakunnilla on tänä päivänä?

JUMALAN MÄÄRITELMÄ

Nyt se, mitä Jumala näki, oli kokonaan erilaista kuin se, mitä he sanoivat näkevänsä. He sanoivat olevansa tavaroista rikkaita ja hengellisesti rikkaita. He olivat saavuttaneet päämääränsä. Heillä ei ollut minkään tarvetta. Mutta Jumala näki asian eri tavalla. Hän sanoi: ”Sinä et tiedä sitä, mutta sinä olet kurja, viheliäinen, köyhä, sokea ja alaston.” Kun ihmiset ovat tuollaisessa tilassa, etenkin alastomia, EIVÄTKÄ TIEDÄ SITÄ, täytyy jonkin olla kauhealla tavalla vinossa. Varmastikin jotakin täytyy tapahtua. Eikö olekin niin, että Jumala on sokaissut heidän silmänsä, kuten Hän teki juutalaisille? Onko evankeliumi menossa takaisin juutalaisille? Toistaako historia itseään? Minä sanon, että toistaa.

Jumala sanoo, että tämä Laodikean seurakunta on kurja. Tämä sana tulee kahdesta kreikankielen sanasta, jotka merkitsevät ”kärsimistä” ja ”koettelemista”. Ja tällä ei ole mitään tekemistä niiden koettelemusten kanssa, jotka tulevat todelliselle kristitylle, sillä Jumala kuvaa koettelemuksissa olevaa kristittyä ”siunatuksi” ja hänen mielialansa iloksi, kun taas tämä kuvaus on ”kurja ja viheliäinen”. Kuinka outoa!

Tänä yltäkylläisyyden aikana, tänä kehityksen aikana, kuinka voi olla koettelemuksia? No niin, se on outoa, mutta runsauden ja mahdollisuuksien aikana, jolloin jokaisella on niin paljon ja on vielä niin paljon, mitä voisi saada, jolloin kaikki nuo keksinnöt tekevät työtä puolestamme, ja niin monet asiat antavat meille iloa, YHTÄKKIÄ me huomaamme henkisten sairauksien ottavan sellaisen veron, että se hälyttää koko kansakunnan. Kun jokaisen tulisi olla iloinen; kun ei todellakaan luulisi olevan mitään syytä olla onneton, ottavat miljoonat rauhoittavia lääkkeitä illalla, ”rohkaisu-tabletteja” aamulla, ryntäävät lääkäreille, menevät sisään laitoksiin, ja yrittävät hälventää tuntemattomia pelkoja alkoholilla. Niin, tämä aika kerskailee valtavilla tavarataloillaan, jotka ovat täynnä maallisia tavaroita, mutta ihmiset ovat tyytymättömämpiä kuin koskaan ennen. Tämä aika kerskailee hengellisillä saavutuksillaan, mutta ihmiset ovat epävarmempia itsestään kuin koskaan aikaisemmin. Tämä aika kerskailee paremmilla moraalisilla arvoilla ja on turmeltuneempi kuin koskaan vedenpaisumuksen jälkeen. Se puhuu tiedoistaan ja tieteistään, mutta se taistelee häviävää kamppailua kaikilla aloilla, sillä inhimillinen mieli, sielu ja henki ei voi pysyä mukana kaikissa niissä muutoksissa, jotka ovat tulleet maan päälle. Yhden sukupolven aikana me olemme menneet koko matkan hevos- ja kärryajasta avaruusaikaan, ja me olemme ylpeitä ja kerskailevia siitä, mutta sisäpuolella on pimeä, tyhjä tila, joka huutaa ahdistuksessa, ja ILMAN TUNNETTUA SYYTÄ ihmisten sydämet nääntyvät pelosta, ja maailma on niin pimentynyt, että tätä aikakautta voitaisiin hyvin kutsua neurootikkojen aikakaudeksi. Se kerskailee, mutta se ei pysty kerskailuaan osoittamaan todeksi. Se huutaa rauhaa, ja rauhaa ei ole. Se huutaa, että sillä on suuri määrä kaikkia asioita, mutta se palaa halusta niinkuin tyydyttämätön tuli! ”Rauhaa ei ole”, sanoo minun Jumalani jumalattomille.

”He ovat viheliäisiä.” Tämä tarkoittaa, että he ovat säälin kohteita. Säälin? He halveksivat sääliä. He ovat täynnä ylpeyttä. He kerskailevat sillä, mitä heillä on. Mutta mitä heillä on, ei tule kestämään ajan koetusta. He ovat rakentaneet juoksuhiekalle paremminkin kuin Jumalan Sanan ilmestyksen kalliolle. Pian tulee maanjäristys. Pian tulevat Jumalan vihan myrskyt Hänen tuomioissaan. Silloin tulee äkillinen hävitys, tuho, ja huolimatta kaikista heidän lihallisista valmisteluistaan he tulevat olemaan silti valmistautumattomia siihen, mikä on tuleva maan päälle. He ovat niitä, jotka huolimatta kaikista maailmallisista yrityksistään itse asiassa vastustavat itseään eivätkä sitä tiedä. Säälin kohteita he todella ovat. Sääli kurjia ihmisiä, jotka ovat tässä viimeisen päivän ekumeenisessa liikkeessä, sillä he kutsuvat sitä Jumalan työksi, vaikka se on saatanan. Sääli noita, jotka eivät tiedä organisaation kirousta. Sääli noita, joilla on kauniita kirkkoja, pappiloita, hyvin harjoitettuja kuoroja, sellainen hyvinvointi ja sellainen hillitty ja kunnioitettava jumalanpalveluksen muoto. Sääli heitä, älä heitä kadehdi. Takaisin vanhoihin varastorakennuksiin, takaisin himmeästi valaistuihin huoneisiin, takaisin kellareihin, takaisin ”vähemmän maailmaa ja enemmän Jumalaa”:n. Sääli noita, jotka esittävät suuria väitteitään ja puhuvat lahjoistaan. Pidä heitä säälin kohteina, sillä pian he tulevat olemaan vihan kohteita.

”He ovat köyhiä.” Tämä tietysti merkitsee, että he ovat hengellisesti köyhiä. Tämän aikakauden tunnus, samalla kun se päättyy, on suurempia ja parempia kirkkoja, joissa on enemmän ja enemmän ihmisiä, enemmän ja enemmän sellaista ilmituontia, jonka oletetaan olevan osoitus Pyhästä Hengestä. Mutta täyttyneet alttarit, Hengen lahjat toiminnassa, huomattava toimintaan osallistuminen ei ole vastaus Jumalalta, sillä nuo, jotka tulevat alttarille, hyvin harvoin pysyvät ja jatkavat Jumalan kanssa. Sen jälkeen, kun suuret kokoussarjat ovat loppuneet, – missä ovat kaikki nuo, jotka tulivat esille? He kuulivat ihmistä, he kuulivat vetoomuksen, he tulivat verkkoon, mutta he eivät olleet kaloja, ja kilpikonnan tavoin he ryömivät takaisin omiin vesiinsä.

Sitten kaikki tämä puhe kielillä puhumisesta – sen oletetaan olevan todiste Pyhän Hengen kasteesta, ja ihmiset ajattelevat, että me olemme suuren herätyksen keskellä. Herätys on ohitse. Amerikalla oli viimeinen tilaisuutensa vuonna 1957. Nyt kielet ovat Jumalan merkki lähestyvästä tuhosta, kuten ne olivat ilmestyessään seinälle Belsassarin pidoissa. Etkö tiedä, että moni tulee viimeisenä päivänä ja sanoo: ”Herra, Herra, emmekö me tehneet monta ihmeellistä tekoa Sinun nimessäsi; jopa ajoimme ulos riivaajia?” Ja Hän on sanova: ”Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät. Minä en ole koskaan teitä tuntenut.” Matt. 7:22-23. Jeesus sanoi, että he olivat laittomuuden tekijöitä. Kuitenkin voit nähdä jonkun tulevan ja rukoilevan sairaan puolesta, saavan ilmestymään öljyä ja verta seurakunnassa, profetoivan ja saavan aikaan kaikkia muita yliluonnollisia asioita, ja ihmiset kerääntyvät hänen ympärilleen ja vannovat, että hän on Herrasta, vaikka hän tosiasiassa tekee rahaa uskonnon varjolla ja elää synnissä. Ainoa vastaus, mikä heillä on, on ehdottomasti Raamatun vastainen toteamus: ”No niin, hän saa aikaan tuloksia, hänen siis täytyy olla Herrasta.” Kuinka kauheata! Kuinka tosiasiallisesti köyhä tämä aika onkaan Jumalan Hengestä, ja nuo poloiset köyhyyden kohtaamat eivät edes tiedä sitä.

”Sinä olet sokea ja alaston.” Nyt tämä on todella epätoivoista. Kuinka voi joku olla sokea ja alaston ja ei tiedä sitä? Kuitenkin sanotaan, että he ovat sokeita ja alastomia, eivätkä voi sitä tajuta. Vastaus on: he ovat hengellisesti sokeita ja hengellisesti alastomia. Muistatteko, kun Elisa ja Geehasi olivat syyrialaisten armeijan ympäröiminä? Muistanette silloin, että Elisa löi heidät sokeudella Jumalan voimasta. Kuitenkin heidän silmänsä olivat täysin avoimet ja he voivat nähdä, minne he olivat menossa. Sokeus oli sikäli erikoista, että he saattoivat nähdä tiettyjä asioita, mutta toisia asioita, kuten Elisaa, palvelijaa, ja Israelin leiriä he eivät voineet nähdä. Se, mitä tämä armeija voi nähdä, ei heitä hyödyttänyt. Mitä he eivät nähneet, johti heidät vankeuteen. Mitä tämä merkitsee meille? Se merkitsee tarkalleen samaa, kuin se merkitsi varhain Jeesuksen palvelustehtävän aikana. Hän koetti opettaa heille totuutta, mutta he eivät halunneet kuulla. Joh. 9:40-41: ”Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: ’Olemmeko mekin sokeat?’ Jeesus sanoi heille: ’Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy’.” Tämän aikakauden suhtautuminen on tarkalleen sama kuin silloin. Ihmisillä on kaikki. He tietävät kaiken. Heitä ei voida opettaa. Jos totuuden kohta Sanasta tulee esiin ja joku koettaa selittää näkemyksensä toiselle, jolla on vastakkainen näkökanta, ei kuunteleva osapuoli kuuntele ollenkaan, jotta hän voisi oppia, vaan kuuntelee ainoastaan voidakseen kieltää sen, mitä sanotaan. Haluan nyt kysyä reilun kysymyksen. Voiko yksi Kirjoitusten kohta taistella toista kohtaa vastaan? Onko Raamattu ristiriidassa itsensä kanssa? Voiko siinä olla kaksi oppia totuudesta siten, että he sanovat niiden olevan vastakkaisia tai vastustavan toinen toistaan? EI. NIIN EI VOI OLLA. Kuitenkin, kuinka monella Jumalan lapsella on avoimet silmät tämän totuuden suhteen? Ei edes yksi prosentti, sikäli kuin minä tiedän, ole oppinut, että KAIKKI Kirjoitukset ovat Jumalan antamia ja KAIKKI on hyödyllistä opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi. Jos kaikki Kirjoitukset ovat siten annetut, silloin jokainen jae liittyy saumattomasti yhteen toisten kanssa, jos niille annetaan tilaisuus. Mutta kuinka moni uskoo edeltä määrättyyn armon valintaan ja kadotustuomioon tuhossa? Nuo, jotka eivät usko – tulevatko he kuuntelemaan? Ei, he eivät tule kuuntelemaan. Kuitenkin molemmat asiat ovat Sanassa, ja mikään ei voi sitä muuttaa. Mutta oppiakseen siitä ja saadakseen tietyn totuuden yhteisymmärykseen muiden totuuksien kanssa, jotka näyttävät osoittavan vastakkaista; siihen he eivät ota aikaa. He sulkevat korvansa, kiristelevät hampaitansa ja kadottavat sen. Tämän seurakuntajakson lopussa on tuleva profeetta, mutta he tulevat olemaan sokeita kaikelle, mitä hän tekee tai sanoo. He ovat niin varmoja siitä, että he ovat oikeassa, että tulevat sokeudessaan kadottamaan kaiken.

Nyt Jumala sanoo, että he ovat alastomia ja sokeita. En voi kuvitella mitään niin traagista kuin mitä on mies, joka on sokea ja alaston, eikä tiedä sitä. On vain yksi vastaus siihen: hän on järjiltään. Hän on jo syvällä unohduksessa. Hänen kykynsä ovat menneet; hengellinen muistinmenetys on astunut sijalle. Mitä muuta se voi merkitä? Voiko se merkitä sitä, että Pyhä Henki on väistynyt tästä viimeisen päivän seurakunnasta? Voiko se merkitä sitä, että ihmiset ovat hyljänneet Jumalan mielistään siinä määrin, että on tapahtumassa sama, mitä sanotaan Room. 1:28 ”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Varmasti jotakin tämäntapaista on tapahtumassa. Tässä on kansa, joka sanoo, että he ovat Jumalasta ja tuntevat Jumalan, ja että heillä on Pyhä Henki, ja kuitenkin he ovat alastomia ja sokeita, eivätkä tiedä sitä. He ovat JO EKSYTETYT. HEILLÄ ON VÄÄRÄ HENKI. VALITTUJA EI VOIDA EKSYTTÄÄ, MUTTA ON ILMEISTÄ, ETTÄ NÄMÄ TOISET OVAT EKSYTETYT. Nämä ovat niitä, jotka ovat tulleet sokeiksi, koska he kielsivät Jumalan Sanan. Nämä ovat niitä, jotka ovat riisuneet itsensä alastomiksi jättämällä Jumalan huolenpidon ja suojelun ja ovat mieluummin rakentaneet oman pelastuksen tiensä, oman Baabelin torninsa organisaationsa avulla. Oi kuinka kauniisti ja ihanasti pukeutuneita he olivatkaan omissa silmissään, kun he muodostivat yleiskokouksensa, neuvostonsa jne. Mutta nyt Jumala riisuu kaikki pois ja he ovat alastomia, sillä nämä organisaatiot eivät ole tehneet muuta kuin johdattaneet heitä antikristuksen leiriin, valhevehnää kasvavalle pellolle, suoraa päätä sidottavaksi yhteen ja poltettavaksi. Säälin kohde he todella ovat. Niin, sääli heitä, varoita heitä, pyydä heitä hartaasti, ja yhtä kaikki he menevät tietään suoraa päätä tuhoon, vihaisesti kääntyen pois kaikista yrityksistä pelastaa heidät polttamiselta. Surkuteltavia he todella ovat, mutta he eivät tiedä sitä. Paatuneina ja ulkopuolella toivon he ylistävät sitä, mikä itse asiassa on heidän häpeänsä. Kielteisinä Sanaa kohtaan heidät kuitenkin tullaan tuomitsemaan Sen mukaan ja heille maksetaan Sen kauheiden syytteiden mukainen palkka.

SEURAKUNTAJAKSOJEN LOPULLINEN PÄÄTÖS

Ilm. 3:18-19: ”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

Jumalan päätös on selkeä. Se menee suoraan asiaan. Hän ohjaa tämän viimeisen päivän seurakunnan yhteen toivoon. Tämä toivo on HÄN ITSE. Hän sanoo: ”Tule Minun luokseni ja osta.” On tosiasia tämän lauseen perusteella ”osta Minulta”, että Laodikean seurakunta ei ollenkaan toimi Jeesuksen kanssa Jumalan valtakunnan hengellisten tuotteiden tuottamiseksi. Heidän toimintansa ei voi olla hengellistä. He saattavat ajatella, että he ovat hengellisiä, mutta kuinka he voisivat olla? Teot heidän keskellään eivät varmasti voi olla Paavalin sanojen mukaisia, Fil. 2:13 ”…sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Miten siis on kaikkien näiden kirkkojen, koulujen, sairaaloiden, lähetysseikkailujen jne. kanssa? Jumala ei ole niissä niin kauan kuin he ovat kirkkokunnallista siementä ja henkeä, eikä Jumalan siementä ja Henkeä.

”Osta Minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit.” Näillä ihmisillä oli runsaasti kultaa, mutta väärää lajia. Se oli sitä kultaa, joka ostaa ihmisten sieluja ja tuhoaa niitä. Se oli kultaa, joka pyydystää ja kietoo ihmisten luonteen, sillä sen rakkaus on kaiken pahan alku ja juuri. Ilm. 18:1-14: ”Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa vaikeni hänen kirkkaudestaan. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ’Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.’ Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä’, sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.’ Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat ’Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!’ Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä, ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja Vaunuja ja orjia ja ihmissieluja. Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.” Tämä on täsmälleen viimeisen päivän organisoidut kirkot, sillä se sanoo jakeessa 4: ”Lähtekää siitä ulos, te MINUN KANSANI.” Ylöstempaaminen ei ole vielä tapahtunut. Morsian ei ole silloin vielä mennyt, kun nämä kauheat olosuhteet esiintyvät tässä rikkaassa valheseurakunnassa.

Mutta on olemassa Jumalan kultaa. 1. Piet. 1:7: ”…että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” Jumalan kulta on Kristuksen kaltainen luonne, joka on syntynyt kärsimysten ja koettelemusten tulisessa pätsissä. Se on oikeanlaatuista kultaa.

Mutta minkä kaltaista kultaa seurakunnalla on tänä päivänä? Sillä on vain maallista kultaa, joka katoaa. Se on rikas. Se on itseensä tyytyväinen. Se on tehnyt yltäkylläisyydestä hengellisyyden pääasiallisen mitan. Todiste Jumalan siunauksesta, opin oikeudesta jne. on nyt siinä, kuinka paljon rikkaita ihmisiä on siinä mukana.

”Sinun on parasta tulla ennenkuin on liian myöhä”, sanoo Herra, ”ja ostaa tulessa puhdistettua kultaa ja sitten sinä tulet olemaan todella rikas.” Saammeko me sitä nyt? Kuulkaa. ”Alastomina (fyysisesti) me tulimme maailmaan, mutta alastomina (hengellisesti) me EMME jätä sitä.” Oi ei, me tulemme ottamaan jotakin mukaamme. Mitä tämä jokin on, onkin sitten KAIKKI, mitä me otamme mukaamme; ei yhtään enempää eikä vähempää. Meidän on siis nyt parasta olla todella varovaisia nähdäksemme, että me otamme jotakin, joka tekee meidät oikeiksi Jumalan edessä. Mitä me siis tulemme ottamaan mukaamme? Me tulemme ottamaan LUONTEEMME, veli; tämä on se, minkä me otamme mukaamme. Millaisen luonteen sinä aiot ottaa mukaasi? Tuleeko se olemaan samanlainen kuin HÄNEN, jonka luonne muokattiin kärsimysten ja koetusten tulisessa pätsissä, vai tuleeko se olemaan tämän luonteettoman kansan pehmeyttä? Tämä riippuu meistä jokaisesta itsestämme, sillä tuona päivänä ihminen on kantava oman taakkansa.

Sanoin, että Laodikean kaupunki oli hyvinvoiva. Se painoi kultakolikoita, joissa oli kaiverrukset molemmilla puolilla. Kultakolikot olivat luonteenomaisia tälle aikakaudelle; kauppa kukoisti sen vuoksi. Tänä päivänä on kultakolikko kanssamme. Me ostamme itsemme sisään ja itsemme ulos. Seurakunnassa me yritämme saada aikaan saman. Me ostamme itsemme ulos synnistä ja ostamme itsemme taivaaseen – näin me sanomme. Mutta Jumala ei sano näin.

Kirkko (seurakunta) omaa sellaisen ilmiömäisen hyvinvoinnin, että se voisi ottaa käsiinsä millä hetkellä tahansa koko maailman hengelliset järjestelmät, ja todellakin kirkkojen maailmanneuvoston johtaja on avoimesti profetoinut, että kirkon nähtävissä olevassa tulevaisuudessa sen pitäisi, se voisi ja se myös tulee tekemään näin. Mutta heidän kultainen Baabelin torninsa tulee kaatumaan. Vain tulessa koeteltu kulta tulee kestämään.

Ja näin kirkko on jatkuvasti tehnyt kautta aikojen. Se on jättänyt Jumalan Sanan ja ottanut sijalle omat oppinsa ja uskonkappaleensa; se on organisoitunut ja liittänyt itsensä maailmaan. Täten se on alaston ja Jumala tuomitsee sen irstauden. Ainoa tapa, jolla se voi päästä ulos tästä hirveästä tilanteesta, on totella Herraa ja palata takaisin Hänen Sanaansa. Ilm. 18:4, 2. Kor. 6:14-18: ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.’ Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.” On olemassa hinta, joka täytyy maksaa noista viitoista, ja se hinta on erottautuminen.

”Ja voitele silmäsi silmävoiteella, että voisit nähdä.” Hän ei sano, että sinun täytyy ostaa tämä silmävoide. Oi, ei. Pyhässä Hengessä ei ole hintalappua. ”Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?” Gal. 3:2. Ilman Pyhän Hengen kastetta sinun silmäsi eivät koskaan voi avautua todelliselle Sanan hengelliselle ilmestykselle. Ihminen ilman Henkeä on sokea Jumalalle ja Hänen totuudelleen.

Kun ajattelen tätä silmiä avaavaa silmävoidetta, en voi mitään sille, että mieleeni tulee aika, jolloin olin pikkupoika Kentuckyssä. Veljeni ja minä nukuimme ullakkohuoneessa olkipatjalla. Raot talon seinissä päästivät tuulenpuuskat puhaltamaan läpi. Joskus talvella saattoi olla niin kylmää herätessämme aamulla, että emme saaneet silmiämme auki, koska ne olivat niin tulehtuneet. Huusimme äitiä, ja hän tuli mukanaan jotakin kuumaa rasvaa ja voiteli silmämme, kunnes voimme taas nähdä. Tiedätte, että jotkut kauhean kylmät tuulet ovat puhaltaneet kirkkojen ja seurakuntien läpi meidän sukupolvemme aikana, ja minä pelkään, että niiden silmät ovat tavallaan jäätyneet kiinni, ja ne ovat sokeita sille, mitä Jumalalla on niitä varten. Ne tarvitsevat Hengen kuumaa öljyä Jumalalta saadakseen silmänsä auki. Elleivät ne vastaanota Jumalan Henkeä, ne tulevat kasvamaan voiman ohjelmalla ja Sanan opinkappaleilla. Ne laskevat numeroilla menestystä sensijaan, että katsoisivat hedelmiä. Teologian tohtorit ovat sulkeneet uskon oven ja kieltävät kaikkia käymästä sisälle. He eivät mene itse sisälle, eivätkä salli muiden mennä. Heidän teologiansa (jumaluusoppinsa) syntyy psykologian oppikirjasta, jonka on kirjoittanut joku uskosta osaton. On yksi psykologian oppikirja, jota me tarvitsemme: Raamattu. Se on Jumalan kirjoittama ja sisältää Jumalan psykologian. Et tarvitse ketään tohtoria sitä selittelemään. Vastaanota Jumalan Henki ja salli Hänen antaa selitys. Hän kirjoitti kirjan ja Hän voi kertoa sinulle, mitä se merkitsee. 1. Kor. 2:9-16: ”…vaan, niinkuin kirjoitettu on:’ mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.”

Jos nyt kaikki asiat, jotka Henki huutaa tätä aikaa vastaan ovat totta, on meidän tarpeemme saada joku, joka astuu esiin kuten Johannes Kastaja ja asettaa seurakunnat ratkaisun eteen tavalla, jota ei ennen ole tapahtunut. Ja näin juuri tulee tapahtumaan meidän aikanamme. Toinen Johannes Kastaja tulee ja hän tulee toimimaan juuri siten, kuten edellinenkin. Että näin on, tiedämme sen perusteella, mitä seuraava jae sanoo.

”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” Ilm. 3:19. Tämä on sama sanoma, joka Johanneksella oli, kun hän huusi fariseusten ja saddukeusten ja pakanoiden uskonnollisessa erämaassa: ”TEHKÄÄ PARANNUS!” Ei ollut olemassa muuta mahdollisuutta; ei myöskään ole muuta mahdollisuutta tänään. Ei ollut muuta tietä Jumalan luo silloin, eikä muuta tietä ole tänä päivänä. Se on TEHKÄÄ PARANNUS. Muuttakaa mielenne. Kääntykää ympäri. TEHKÄÄ PARANNUS, sillä miksi te kuolisitte?

Tutkistelkaamme ensimmäistä lausetta, ”Kaikkia joita minä rakastan.” Kreikassa korostus on persoonapronomilla ”Minä”. Hän ei sano, niinkuin monet saattavat tuntea, että Hänen tulisi sanoa: ”Kaikkia, jotka Minua rakastavat.” Ei, ystävät. Emme saa koskaan yrittää tehdä Jeesuksesta inhimillisen rakkauden KOHDETTA tässä jakeessa. Ei. Sen sisältö kuuluu: KAIKKI, jotka ovat JUMALAN RAKASTETTUJA. Kyseessä on HÄNEN rakkautensa, EI meidän rakkautemme. Siis jälleen kerran löydämme itsemme ylistämässä Hänen pelastustyötään, Hänen tarkoitustaan, ja suunnitelmaansa ja olemme yhä vakuuttuneempia Jumalan kaikkivaltiuden opin totuudesta. Hän sanoo Room. 9:13: ”Jaakobia Minä rakastin.” Merkitseekö se nyt sitä, että koska Hän rakasti VAIN noita ”KAIKKIA”, Hän välinpitämättömästi odottaa niiden rakkautta, jotka eivät ole tulleet vedetyiksi Hänen luokseen. Missään tapauksessa asia ei ole niin, sillä Hän julisti myös Room. 9:13: ”Eesauta minä vihasin.” Ja 11:ssä jakeessa Henki selväpiirteisesti ilmoittaa: ”…ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – ETTÄ JUMALAN VALINNAN MUKAINEN AIVOITUS PYSYISI, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden…” Tämä rakkaus on valitsevaa rakkautta. Se on Hänen rakkauttaan Hänen valittujansa kohtaan. Ja Hänen rakkautensa heitä kohtaan on erillään INHIMILLISESTÄ ANSIOSTA, sillä se sanoo, että Jumalan tarkoitus ”seisoo valinnan perustalla” [engl. käännös], mikä on täsmälleen vastakkainen teoille ja kaikelle, mitä ihmisellä on itsessään. Koska ”ENNENKUIN LAPSET OLIVAT SYNTYNEET”, Hän oli JO sanonut: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta Minä vihasin.”

Nyt Hän sanoo omilleen: ”Kaikkia niitä, joita Minä rakastan, Minä NUHTELEN JA KURITAN.” Nuhteleminen merkitsee moittimista, mikä taas tarkoittaa ”tuoda esiin ja ilmoittaa samalla, mikä on oikein.” Kuritus ei merkitse rankaisemista. Se merkitsee ”kurittamista, kohteen parannus (kurituksen kautta).” Juuri tämän löydämme Hebr. 12:5-11: ”…ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille, niinkuin lapsille; ’Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota ei isä kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”

Tässä on nyt asetettu esiin Jumalan rakkaus. Hän halusi rakkaudessaan omaa perhettä – poikia kuten Hän itse. Tässä on Hänen edessään koko ihmiskunta kuten YKSI möhkäle savea. Tuosta samasta savesta Hän on nyt tekevä astioita kunniaan ja häpeään. VALINTA tulee olemaan Hänen oma valintansa. Sitten nuo valitut, Hänen Hengestään syntyneet, tullaan kouluttamaan Hänen kuvansa mukaisiksi heidän vaelluksensa aikana. Hän NUHTELEE kaikella kärsivällisyydellä, lempeydellä ja armolla. Hän KURITTAA naulojen lävistämällä kädellä. Joskus tämän Savenvalajan täytyy ottaa astia, jota Hän on muovailemassa, ja rikkoa se perinpohjin kappaleiksi, jotta Hän voisi rakentaa siitä tarkalleen sellaisen kuin Hän haluaa. MUTTA SE ON RAKKAUTTA. TÄMÄ ON HÄNEN RAKKAUTTAAN. MUUNLAISTA RAKKAUTTA EI OLE. EI VOI OLLA.

Oi, pieni lauma, älä pelkää. Tämä aika päättyy pian. Kun näin tapahtuu, tullaan nuo valhevehnät sitomaan yhteen, ja kuten kolmisäikeinen nuora ei helposti katkea, tulee heillä olemaan suunnaton poliittinen, fyysinen (ruumiillinen) ja hengellinen (saatanallinen) voima, ja he tulevat yrittämään Kristuksen morsiamen tuhoamista. Morsian tulee kärsimään, mutta kestämään. Älä pelkää noita asioita, jotka ovat tulossa maan päälle, sillä Hän, ”joka oli rakastanut omiansa, osoitti heille rakkautta loppuun asti” Joh. 13:1.

”Ahkeroitse siis ja tee parannus.” Nyt on niin, että tällä valhekirkolla (valheseurakunnalla) on intoa, älä tee erehdystä tässä suhteessa. Sen into on kirjaimellisesti ollut sama kuin juutalaisten. Joh. 2:17: ”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’.” Mutta se on väärää intoa ja kiivautta. Se on heidän omaa rakennustansa varten. Se on heidän omia uskonkappaleitaan, dogmejaan, organisaatioita ja heidän omaa vanhurskauttaan varten. He ovat panneet Sanan syrjään omien mielipiteittensä tieltä. He ovat syrjäyttäneet Pyhän Hengen ja tehneet ihmisistä johtajia. He ovat panneet syrjään Iankaikkisen Elämän persoonan ja ottaneet tilalle hyviä töitä tai jopa kirkon sopusoinnunkin mieluummin kuin hyviä töitä.

Mutta Jumala haluaa toisenlaista intoa. Se on palava into huutaa: ”MINÄ OLEN VÄÄRÄSSÄ.” Kuka nyt sitten aikoo sanoa, että hän on väärässä? Mikä se onkaan, jolle kaikki nämä kirkkokunnat on perustettu? – Väite siitä, että he ovat alkuperäisiä, ovat Jumalasta, että he ovat oikeassa. Kuitenkaan ne eivät KAIKKI voi olla oikeassa. Itse asiassa EI YKSIKÄÄN niistä ole. He ovat valkeaksi kalkittuja hautakammioita, täynnä kuolleiden luita. Heillä ei ole elämää. Heillä ei ole (Jumalan) vahvistusta. Jumala ei ole koskaan tehnyt itseään tiettäväksi missään organisaatiossa. He sanovat, että he ovat oikeassa, koska he ovat niitä, jotka sen sanovat, mutta sen sanominen ei tee asiaa siksi. He tarvitsevat vahvistetun ’Näin sanoo Herra’ Jumalalta, ja sitä heillä ei ole.

Sallikaa minun sanoa tässä tämä asia: en usko, että Jumala kutsuu ainoastaan valhekirkkoa parannukseen. Tässä jakeessa Hän puhuu valituilleen. Myöskin näillä on parannuksen tekemistä jostakin. Monet Hänen lapsensa ovat vieläkin noissa väärissä kirkoissa ja seurakunnissa. He ovat niitä, joille Hän puhuu Ef. 5:14: ”Sentähden sanotaan: ’Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!'” Nukkuva ei ole sama kuin kuollut. Nämä nukkuvat kuolleiden keskuudessa. He ovat siellä ulkona kuolleissa kirkkokunnissa. He ajelehtivat yhdessä heidän kanssansa. Jumala huutaa: ”HERÄÄ! Tee parannus mielettömyydestäsi.” He täten antavat vaikutuksensa, aikansa ja rahansa, tosiasiallisesti koko elämänsä näille antikristillisille organisaatioille, ja kaiken aikaa he ajattelevat, että se on oikein. Heidän täytyy tehdä parannus. Heidän täytyy muuttaa mielensä ja kääntyä kohti totuutta.

Niin, tämä on se seurakuntajakso, joka kaikkein eniten tarvitsee parannuksen tekoa. Mutta tuleeko se tekemään niin? Tuleeko se palauttamaan Sanan? Tuleeko se jälleen palauttamaan Pyhän Hengen valtaistuimelle ihmisten elämässä? Tuleeko se jälleen palauttamaan Jeesuksen (asemaansa) AINOANA Pelastajana? Minä sanon, että ei, sillä seuraava jae paljastaa ällistyttävän ja järkyttävän totuuden tämän aikakauden päättymisestä.

KRISTUS SEURAKUNNAN ULKOPUOLELLA

Ilm. 3:20-22: ’Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo’.”

On olemassa melkoisesti sekaannusta tämän jakeen tiimoilta, koska niin monet käyttävät sitä henkilökohtaisessa evankelioimisessa, aivankuin Jeesus olisi jokaisen syntisen sydämen ovella kolkuttaen sisäänpääsyä varten. Siten voitaisiin siis sanoa, että jos syntinen aukaisisi ovensa, Herra tulisi sisälle. Mutta tässä jakeessa ei puhuta yksilösyntisille. Tämä koko sanoma on yhteenveto, kuten jokainen muukin sanoma muille seurakuntajaksoille. Jae 22 sanoo: ”Kenellä on korva, se kuulkoon, mitä Henki SEURAKUNNILLE sanoo.” Tämä on siis sanoma viimeisen jakson seurakunnalle. Tämä on Laodikean seurakunnan tila, kun sen loppu lähenee. Se ei ole henkilökohtainen sanoma yhdelle henkilölle; tässä Henki kertoo meille, missä Jeesus on. KRISTUS ON JÄTTÄNYT SEURAKUNNAN. Eikö se olekin johdonmukainen tulos, jos Sana on pantu syrjään uskonkappaleiden tieltä, Pyhä Henki syrjäytetty paavien, piispojen, presidenttien, kanslerien yms. tieltä, ja Vapahtaja asetettu syrjään työohjelmien, kirkkoon (seurakuntaan) liittymisen tai jonkinlaisen kirkkojärjestelmän hyväksymisen tieltä? Mitä vielä voidaan tehdä Häntä vastaan? Tämä on luopuminen. Tämä on poislankeaminen. Tämä on avoin ovi antikristukselle, sillä jos Eräs tuli Isänsä nimessä (Jeesus), eikä Häntä otettu vastaan vaan hyljättiin, silloin on tuleva toinen omassa nimessään (valehtelija, kruununtavoittelija), ja hänet he tulevat vastaanottamaan, Joh. 5:43. Tuo synnin ihminen, tuo kadotuksen lapsi tulee ottamaan vallan.

Matt. 24 mainitsee merkit taivaalla viimeisenä aikana juuri ennen kuin Jeesus tulee. Huomasittekohan ’tällaisen merkin täyttyvän äskettäin aivan kuin kuvastaakseen sitä totuutta, josta olemme keskustelleet. Tämä totuus on se, että Jeesusta on jatkuvasti työnnetty syrjään, kunnes tässä viimeisessä jaksossa Hänet on työnnetty seurakunnan ulkopuolelle. Muistanette, että ensimmäisen seurakuntajakson aikana (Efeson) oli miltei täyden totuuden seurakunta. Kuitenkin oli pieni virhe, jota kutsuttiin Nikolaiittain opiksi, ja tämä esti ympyrän olemasta aivan täysi. Sitten seuraavan seurakuntajakson aikana lisää pimeyttä tunkeutui sisään, kunnes valo heikkeni, ja pimeys peitti suurimman osan ympyrästä. Näin tapahtui edelleen, kunnes neljännessä jaksossa, joka oli pimeä aika (keskiaika), valo oli lähes kokonaan kadonnut. Ajatelkaamme nyt tätä. Seurakunta loistaa Kristuksesta lähtevästä valosta. Hän on AURINKO. Seurakunta on KUU. Siten tämä valoympyrä on kuin kuu. Se oli pienentynyt ensimmäisen jakson miltei täydestä kuusta aivan mitättömäksi neljännellä jaksolla. Mutta viidennellä se alkoi kasvaa. Kuudennella se otti pitkän askeleen eteenpäin kasvussa. Osassa seitsemättä se vielä kasvoi, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi ja pieneni jälleen olemattomiin niin, että valon sijasta oli luopumuksen pimeys, ja jakson lopussa se oli lakannut loistamasta, sillä pimeys oli ottanut vallan. Kristus oli nyt seurakunnan ulkopuolella. Tässä on merkki taivaalla. Viimeinen kuunpimennys oli täydellinen. Se vajosi täydelliseen pimeyteen seitsemässä vaiheessa. Seitsemässä vaiheessa tuli täydellinen pimennys, kun Rooman paavi (Paavali VI) meni Palestiinaan tehdäkseen pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin. Hän oli ensimmäinen paavi, joka koskaan meni Jerusalemiin. Paavin nimi on Paavali VI. Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja ja tämä mies käyttää hänen nimeänsä. Huomatkaa, että hän on kuudes. Se on ihmisen luku. Tämä on enemmän kuin sattuma. Ja kun hän meni Jerusalemiin, joutui kuu, seurakunta, täydelliseen pimeyteen. Tässä se on! Tämä on loppu. Tämä sukupolvi ei tule katoamaan, ennenkuin kaikki on täyttynyt. Niin, Herra Jeesus, tule pian!

Nyt me voimme nähdä, miksi oli kaksi viinipuuta, todellinen ja väärä. Nyt me voimme nähdä, miksi Aabrahamilla oli kaksi poikaa; toinen lihan mukaan (joka vainosi Iisakia) ja toinen lupauksen mukaan. Nyt me voimme nähdä myöskin, että samoista vanhemmista syntyi kaksoset, joista toinen tunsi ja rakasti Jumalan asioita, ja toinenkin tiesi paljon samasta totuudesta, mutta ei ollut samasta Hengestä, vaan sentähden vainosi tuota valittua lasta. Jumala ei hyljännyt hylkäämisen tähden, vaan valittujen tähden. VALITTU EI VOI vainota valittua. VALITTU EI VOI vahingoittaa valittua. Hyljätyt vainoavat ja tuhoavat valittuja. Oi, nuo hyljätyt ovat uskonnollisia. He ovat viisaita.

Kuun täydellinen pimennys Paavin vieraillessa Jerusalemissa.

He ovat Kainin linjaa, käärmeen siementä. He rakentavat Baabeleitansa, he rakentavat kaupunkejansa, he rakentavat kuningaskuntiansa ja koko ajan huutavat Jumalan puoleen. He vihaavat todellista siementä, ja he haluavat tehdä kaikkensa (myöskin Herran nimessä) tuhotaksensa Jumalan valitut. Kuitenkin heitä tarvitaan. ”Mitä on ruumenilla tekemistä vehnän kanssa?” Ilman ruumenia (akanoita) ei ole vehnää. Mutta mitä tapahtuu lopussa noille ruumenille? Ne poltetaan sammumattomassa tulessa. Entä vehnä? Missä se on? Se kootaan Hänen aittaansa. Se on siellä, missä Hänkin on.

Oi Jumalan valitut, olkaa varuillanne. Tutkistelkaa tarkoin. Olkaa varovaisia. Kilvoitelkaa pelolla ja vavistuksella pelastukseksenne. Luottakaa Jumalaan ja olkaa vahvat Hänen voimassansa. Teidän vastustajanne, paholainen, kulkee juuri nyt ympäri kuin kiljuva leijona etsien kenet voisi nielaista. Valvokaa rukouksessa ja olkaa lujat. Tämä on lopunaika. Sekä todellinen että väärä viinipuu saavuttavat kypsyytensä, mutta ennenkuin vehnä kypsyy, täytyy noiden kypsyneiden rikkaruohojen tulla sidotuksi yhteen polttamista varten. Katsokaa, he kaikki liittyvät Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Juuri se on tuota sitomista. Pian tulee vehnän kokoaminen. Mutta juuri nyt nuo kaksi henkeä tekevät työtänsä molemmissa viinipuissa. Tulkaa ulos rikkaruohojen keskeltä! Alkakaa voittamaan niin että teidät katsottaisiin arvollisiksi Herrallemme ja sopiviksi vallitsemaan ja hallitsemaan Hänen kanssansa.

VOITTAJAN VALTAISTUIN

Ilm. 3:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.”

Mitä meidän nyt sitten tulee voittaa? Tämä on tässä kohden normaali kysymys. Mutta tämä ei ole tämän jakeen olennaisin ajatus, sillä ei ole niinkään paljon kysymys siitä, MITÄ meidän tulee voittaa, vaan KUINKA meidän tulee voittaa. No niin, tämä on loogista, sillä onko väliä sillä, MITÄ meidän tulee voittaa, ennenkuin tiedämme KUINKA voimme voittaa?

Nopea silmäys niihin Sanan kohtiin, jotka kertovat Herrasta Jeesuksesta voittavana, tuo esiin oikealla tavalla totuuden tässä asiassa. Matt. 4, missä paholainen kiusasi Jeesusta, Hän voitti saatanan persoonalliset kiusaukset Sanalla, ja yksin Sanalla. Kaikki kolme pääkiusausta, jotka ovat täsmälleen yhteydessä Eedenin puutarhan kiusaukseen; – lihan himo, silmän himo ja elämän korskeus – ne Jeesus voitti Sanalla. Eeva lankesi saatanan persoonalliseen kiusaukseen, kun ei käyttänyt Sanaa. Aadam lankesi suoranaiseen tottelemattomuuteen Sanaa kohtaan. Mutta Jeesus voitti Sanalla. Ja juuri nyt, sallikaa minun sanoa, että tämä on ainoa tie, jolla voi olla voittaja. Myöskin se on ainoa mahdollisuus tietää, että olette voittajia, sillä Sana EI VOI pettää.

Huomatkaa edelleen, kuinka Jeesus voitti uskonnon maailmanjärjestelmät. Kun Hänen aikansa teologit jatkuvasti ahdistelivat Häntä, Hän aina viittasi Sanaan. Hän puhui ainoastaan sen mitä Isä antoi Hänelle puhuttavaksi. Ei ollut hetkeä, jolloin maailma ei olisi ollut täysin hämmentynyt Hänen viisaudestaan, sillä se oli Jumalan viisautta.

Omassa henkilökohtaisessa elämässänsä, Häntä Itseään koskevissa asioissa, Hän voitti kuuliaisuudella Jumalan Sanaa kohtaan. Hebr. 5:7 sanotaan: ”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” Mille hän oli kuuliainen? Jumalan Sanalle.

Niinpä ei sitten tule olemaan yhtään henkilöä, joka istuisi Herran Jeesuksen Kristuksen valtaistuimella, joka ei ole elänyt tuota Sanaa. Teidän rukouksenne, paastoamisenne, parannuksentekonne – ei ole väliä sillä, mitä esitätte Jumalalle – mikään niistä ei suo teille etuoikeutta istuutua tuolle valtaistuimelle. Se suodaan ainoastaan SANA- morsiamelle. Aivan niinkuin kuningas jakaa valtaistuimensa kuningattaren kanssa, koska kuningatar on yhtä hänen kanssansa, samoin vain ne, jotka ovat tuosta Sanasta niinkuin Hänkin, tulevat osallisiksi tuosta valtaistuimesta.

Muistakaa, että olemme osoittaneet selvästi kautta seurakuntajaksojen, että aivan niinkuin Aadam ja Eeva lankesivat hyljätessään Sanan, samoin Efeson seurakuntajaksokin lankesi; lankesi kääntyessään pois Sanasta. Jokaisessa ajanjaksossa jatkui samalla tavalla, kunnes voimme nähdä täydellisen Sanan hylkäämisen maailmallisessa kirkkojärjestelmässä. Tämä Laodikean ajanjakso päättyy täydelliseen Sanan pimentämiseen, ja sentähden on Herra poistunut sen keskeltä. Hän seisoo ulkopuolella kutsuen omiansa, jotka seuraavat Häntä totellen Sanaa. Lyhyen ja voimallisen Pyhän Hengen ilmauksen jälkeen tämä pieni ahdistettu ja vainottu ryhmä tulee nousemaan ylös ollaksensa Jeesuksen kanssa.

PAKANOIDEN AJANJAKSON PÄÄTTYMINEN

Tämä ajanjakso on viimeinen seitsemästä seurakuntajaksosta. Sen, mikä alkoi ensimmäisessä Efeson ajanjaksossa, täytyy tulla ja tuleekin saavuttamaan täyden kypsyyden ja hedelmät viimeisessä Laodikean ajanjaksossa. Molemmat viinipuut tulevat tuottamaan lopulliset hedelmänsä. Molemmat henget tulevat saattamaan loppuun ilmaisunsa lopullisessa päämäärässänsä. Kylväminen, kasteleminen ja kasvaminen ovat kaikki ohitse. Kesä on päättynyt. Sirppi lähetetään nyt elonleikkaamiseen.

Jakeissa 15-18, jotka juuri olemme käyneet lävitse, näimme todellisen kuvan kypsyneestä väärästä viinipuusta, väärästä hengestä, vääristä seurakuntalaisista. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että Juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” Ilm. 3:15-18. Koskaan aikaisemmin ei ole sanoin tuotu julki niin katkeraa arvostelua ja moitetta, eikä mikään ylpeä ja pöyhkeä uskonnollinen kansa ole ansainnut sitä enemmän kuin tämä viimeinen ajanjakso. Kuitenkin jakeessa 21 sanotaan: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa.” Tässä näemme, että todellinen viinipuu, todellinen Henki, todellisen Seurakunnan kansa tulee korotetuksi Jumalan valtaistuimelle asti korkeimmalla kunnian osoituksella, mikä koskaan on suotu nöyrälle, uskolliselle hengelliselle ryhmälle.

Ne Johannes Kastajan sanat, joissa niin täsmällisesti esitetään Kristuksen suhde todelliseen ja väärään seurakuntaan täyttyvät nyt. Matt. 3:11-12: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatantereensa, ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Kristus, suuri Elonkorjaaja kokoaa nyt maan hedelmiä. Hän kokoaa vehnän aittaan noutaessaan omansa ja ottamalla heidät luoksensa ikuisuudeksi. Sitten Hän palaa tuhotakseen pahat ja väärät sammumattomalla tulella.

Lusteiden ja vehnän salaisuus, Matt. 13:24-30:ssä tulee nyt täyttymään: ”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ’Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani’.”

Vehnä ja lusteet, jotka ensimmäisestä ajanjaksosta tähän asti ovat kasvaneet vierekkäin, tullaan korjaamaan. Mitä Nikeassa yritettiin toteuttaa, tapahtuu nyt. Kaikella organisaation mahdillaan väärä seurakunta (kirkko) kääntyy pois jokaisesta totuudesta ja valtion tukemana poliittisella vallalla tunkeutuu valtaan hävittääkseen perin pohjin todelliset uskovaiset. Mutta juuri kun se on aikeissa toteuttaa tämän, kootaan vehnä aittoihin. Vehnä ja lusteet eivät enää kasva vierekkäin. Lusteet eivät saa enää vastaanottaa Jumalan siunauksia, sillä se tapahtui vehnän tähden; nyt vehnä tulee olemaan poissa kun Jumalan viha vuodatetaan, kuten on kuvattu kuudennessa sinetissä, joka tulee päättymään lopulliseen tuhoon.

No niin, minä sanoin hetki sitten, että väärä viinipuu tulee saavuttamaan täyden kypsyyden tänä aikana. Sen hedelmä kehittyy ja kypsyy. Näin on. Tämä pahahenkinen seurakunta (kirkko), täynnä vääryyttä, kasvaa esiin kuin sinapinsiemenestä kasvanut puu, jonka oksilla taivaan linnut pesivät. Sen päänä tulee olemaan antikristus, pahuuden salaisuus. Kaikki tämä on totta. Ja jos tämä on totta, silloin täytyy myöskin olla totta, että Kristuksen morsian, seurakunta, saavuttaa täydellisen kypsyyden. Hänen kypsyytensä on oleva samaistettu hänen Herransa kanssa Sanan kautta ja hänen Päänsä, joka on tuleva hänelle, on Jumalisuuden salaisuus, joka todellisuudessa on Kristus. Ja aivan kuten väärä seurakunta (kirkko) kaikkine viisaine ja pirullisine voiminensa, poliittisen mahdin, fyysisen voiman ja pimeyden paholaisten muodostamana nousee tätä todellista viinipuuta vastaan, tulee todellinen viinipuu Hengen ja Sanan täyteydessä tekemään niitä voimatekoja, joita Jeesus teki. Kun hän lähestyy Huippukiveänsä, tullen Hänen kaltaiseksensa Sanan kautta, on Jeesus tuleva, jotta morsian ja Ylkä tulisivat yhdistymään ainaisesti.

Sen näkyvät ilmenemismuodot, mistä olen puhunut teille, ovat jo nähtävissä kaikkialla ympärillämme. Lusteiden ekumeeninen liike on tosiasia. Samoin on myöskin tosiasia, että tämän viimeisen ajanjakson profeetta on tuova Jumalalta sanoman, joka on edeltävä Herran toista tulemusta, sillä hänen sanomansa kautta tulevat lasten sydämet käännetyksi takaisin helluntain isien puoleen, ja Sanan ennalleenasettamisen myötä on tuleva voiman ennalleenasettaminen.

Oi, millaisessa kriittisessä ajassa me elämmekään! Kuinka tarkkaavaisia meidän tuleekaan olla, että pysymme uskollisina tälle Sanalle, niin ettemme siitä ota mitään pois tai lisää siihen, sillä joka puhuu siinä, missä Jumala ei ole puhunut, tekee Hänet valehtelijaksi. Mitä minulla erikoisesti on mielessäni, on tämä: Vuosisadan vaihteen vaiheilla Jumala-nälkä, joka sai alkunsa Filadelfian seurakuntajakson aikana, sai aikaan huudon Jumalan Hengen puoleen. Kun Jumala vastasi tähän huutoon lähettämällä ilmestyksiä, kielilläpuhumista ja profetoimista, ilmestyi heti ryhmä, joka aivan vastoin Sanaa julkitoi opin, jonka mukaan kielet olivat merkki Pyhän Hengen kasteesta. Mutta kielet ovat kaukana todisteesta. Ne ovat ilmenemismuoto, mutta eivät todiste. Tämän opin valheellisuus ei ole nähtävissä ainoastaan siinä, ettei ole sitä vahvistavia sanankohtia, vaan myöskin siinä, että nuo, jotka kannattivat tätä oppia, organisoituvat välittömästi sen pohjalle osoittaen siten, etteivät he olleet totuudessa niinkuin olisivat halunneet ihmisten uskovan. Oi, se vaikutti hyvältä! Se näytti aivankuin helluntain paluulta. Mutta sen, ettei näin ollut, osoitti se, että he organisoituivat. Se on kuolema, ei elämä. Se näytti niin todelliselta, että ihmisjoukot tulivat eksytetyiksi. Jos se ei nyt sitten ollut todellista, niin mitä se sitten oli? Se oli kuori, akana. Vihreässä, pehmeässä alkumuodossansa se näytti aivan todelliselta. Mutta joku saattaa mennä pellolle ja katsella sitä, mikä näyttää aivan vehnältä, mutta kuitenkin on vain kuoria, ruumenia (sillä vehnä ei ole vielä muodostunut). Se ei ole muuta kuin pehmeä kuori, joka näyttää siltä todelliselta jyvältä, joka on vasta tuleva. Alkuperäisen helluntain vehnänjyvän oli tultava takaisin viimeisessä ajanjaksossa. Se haudattiin Nikeassa, ja alkoi itää Sardeen seurakuntajakson aikana. Filadelfian seurakuntajakson aikana se kasvoi varren ja sen tuli saavuttaa täysi kypsyys Laodikean ajanjaksossa. Mutta se ei voinut palata takaisin alkuperäiseen ennenkuin Sana oli palautettu ennalleen. Profeetta ei ollut vielä tullut näyttämölle. Mutta sen ajan mukaan, jossa me nyt elämme Laodikean ajanjaksossa, Ilm. 10:7:n profeetta- sanansaattajan täytyy jo olla maassa. Vielä kerran ”Näin sanoo Herra:n” täytyy olla täällä, valmiina ilmituotavaksi erehtymättömän vahvistamisen kautta. Siten on jo Todellinen Siemen saavuttamassa täydellisen kypsyytensä, ja sitten seuraa ELONKORJUU.

Elonkorjuuaika, niin, elonkorjuuaika! Ne kaksi viinipuuta, jotka kasvoivat yhdessä ja joiden oksat tarttuivat toisiinsa, tulee nyt erottaa toisistansa. Näiden niin erilaisten viinipuiden hedelmät tullaan kokoamaan eri aittoihin. Nuo kaksi henkeä tulevat menemään eri määränpäihinsä. Nyt on aika kuunnella viimeistä kutsua, joka tulee ainoastaan Vehnä-Morsiamelle: ”Tulkaa ulos hänestä, te minun kansani, niin ettette olisi osallisia hänen synteihinsä, ja ettette te (vehnä) joutuisi vastaanottamaan hänen (akanoiden) vitsauksia (kuudennen sinetin ja Matt. 24:n suuri ahdistus).

VIIMEINEN HENGEN VAROITUS

Ilm. 3:22: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

Tämä on VIIMEINEN varoitus. Ei tule enää toista. Kaikki valtaistuimen ympärillä on järjestetty. Kaksitoista perustusta on asetettu. Kultakadut on päällystetty. Jättimäiset helmiportit on kohotettu ja avattu. Pyramidin kaltaisena kaupunki seisoo niin kauniina ja ihanana. Taivaalliset olennot, jotka ovat auttaneet sen valmistamisessa, katselevat henkeään pidätellen, sillä se kimaltelee ja loistaa ylimaallisella kirkkaudella. Kaupungin kauneuden jokainen yksityiskohta kertoo kertomuksen hämmästyttävästä armosta ja Jumalan rakkaudesta. Se on valmistetulle kansalle valmistettu kaupunki. Se vain odottaa asukkaitansa, ja pian he tulevat täyttämään sen kadut ilolla. Niin, se on viimeinen kutsu. Henki ei enää puhu millekään muulle ajanjaksolle. Ajanjaksot ovat ohitse.

Mutta kiitos Jumalalle, että tällä hetkellä tämä ajanjakso ei vielä ole ohitse. Hän huutaa yhä vielä. Ja Hänen huutonsa ei ole ainoastaan ihmisten hengellisten korvien kuultavana Hänen Henkensä kautta, vaan vielä kerran on profeetta maassa. Vielä kerran Jumala on paljastava totuuden niinkuin Hän teki Paavalille. Seitsemännen sanansaattajan päivinä, Laodikean ajanjakson päivinä, sen sanansaattaja on paljastava Jumalan salaisuudet sellaisina kuin ne paljastettiin Paavalille. Hän on puhuva, ja ne, jotka ottavat tämän profeetan vastaan profeettana, tulevat vastaanottamaan tämän profeetan palvelustehtävän siunauksellisen vaikutuksen. Ja ne, jotka kuuntelevat häntä, tulevat olemaan siunatut ja he tulevat olemaan osa siitä viimeisten päivien morsiamesta, joka on mainittu Ilm. 22:17: ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Vehnänjyvä (morsianvehnä), joka putosi maahan Nikeassa, on jälleen tullut takaisin alkuperäiseen Sana-siemeneen. Ylistys Jumalalle iankaikkisesti! Niin, kuunnelkaa vahvistettua Jumalan profeettaa, joka ilmaantuu tässä viimeisessä ajanjaksossa. Mitä hän sanoo Jumalalta, samaa sanoo morsiankin. Henki, profeetta ja morsian sanovat samaa. Ja mitä he sanovat, on sanottu jo Sanassa. He sanovat nyt: ”Tulkaa ulos hänen keskuudestansa ja olkaa erotetut.” Huuto on kuulunut. Huuto kuuluu yhä. Kuinka kauan ääni huutaa? Me emme tiedä sitä, mutta sen me tiedämme, ettei se kuulu kauan. Sillä tämä on viimeinen ajanjakso.

Se, jolla on korva, kuulkoon mitä Henki sanoo seurakunnille. Henki on puhunut. Laskeva aurinko on katoamaisillaan iankaikkisuuteen seurakuntajaksoilta. Silloin kaikki on oleva ohitse. Silloin on liian myöhäistä tulla. Mutta jos Jumala on puhutellut sinua näiden tutkistelujen aikana, niin käänny Hänen puoleensa juuri nyt parannuksessa, niin että Hän Henkensä kautta antaisi sinulle iankaikkisen elämän.

CAB-04 LUKU 4 – SMYRNAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 4 – The Smyrnaean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 4: Smyrnan seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:8-11

Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:

Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.

Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.’

JOHDANTO

Haluaisin palauttaa mieliinne jälleen sen tavan, millä päädyimme eri seurakuntajaksojen sanansaattajien nimiin. Jumala kaikkivaltiudessansa on pitänyt huolen siitä, että Uuden Testamentin seurakunnan historia ei ole kadonnut, aivan kuten Hän piti huolen siitä, että Israelin historia ei katoaisi asettamalla sen Raamattuun ja antamalla sille vahvistuksen tänä päivänä lukuisista kirjakääröistä, saviastioista ja muista tuotteista, jotka arkeologit ovat löytäneet ja tulkinneet. Itseasiassa meillä on jatkuva Raamatun historian selitys ensimmäiseltä sivulta tähän asti. Siten lukemalla historiaa voimme nähdä, kuka mies tai ketkä miehet eri seurakuntajaksoissa olivat lähinnä Jumalan alkuperäistä esikuvaa, apostoli Paavalia. Ne, joita Jumala käytti tuodakseen kansansa takaisin Totuuden Sanaan olisivat niitä, joita tulee tutkia. Näiden joukosta tulisi löytymään jokaisessa seurakuntajaksossa yksi, joka näkyisi selvimpänä ja läheisimpänä Sanan asettamalle esikuvalle ja voimalle. Tämä tulisi olemaan sanansaattaja. Seurakuntajaksot löydetään myös tutkimalla historiaa. Tarvitsee ainoastaan lukea seurakuntajaksot sellaisena, kuin ne ovat Ilmestyskirjassa, ja kaikki asettuu täydellisesti historiaan, kuten SEN TODELLA TÄYTYYKIN. Koska Jumala oli kertonut seurakuntajaksot etukäteen ja jopa paljastanut niiden olosuhteet, silloin, välttämättä sitä seuraavan historian tulee olla sellainen, kuin Raamattu on sen kuvannut. Se on näin yksinkertaista – mutta niinpä yksinkertaisuus on avain Sanaan. Tämän kaiken kanssa en ole ollut yksinomaan tutkija enkä historijoitsija; olen yrittänyt olla hengellismielinen ja vain Jumalan Hengen ehdottomalla hyväksymisellä olen valinnut ne miehet, jotka olen valinnut. Tämä on totta, ja Jumala tuntee minun sydämeni.

SANANSAATTAJA

Käyttäen Jumalan antamaa ohjetta sanansaattajan valitsemiseksi kullekin jaksolle, me epäröimättä julistamme, että Irenaeus oli Herran tähän asemaan korottama. Hän oli tuon suuren pyhän ja uskon soturin, Polykarpuksen, opetuslapsi. Ja istuessaan tuon suuren miehen jalkojen juuressa hän ilman epäilystäkään oppi kristilliseen elämään liittyvät asiat hänen pyhän elämänsä kautta, sillä Polykarpus oli yksi kaikkien aikojen todella loistavista pyhistä, kun häntä katsellaan moitteettoman elämän valossa. Muistanette oman lukemisenne perusteella, että Polykarpus oli marttyyri. Liian vanhana paetakseen ja liian vilpittömänä salliakseen toisen piilottaa hänet ja sitten kärsiä rangaistus sen johdosta, hän antoi itsensä kuolemaan. Mutta ennenkuin hän kuoli, hän pyysi ja sai luvan rukoilla kaksi tuntia veljiensä puolesta Herrassa, kuvernöörin, vihollistensa ja kiinniottajiensa puolesta. Kuten kaikkien aikojen suuret pyhät, haluten parempaa ylösnousemusta, hän seisoi lujana kieltäytyen kieltämästä Herraansa, kuollen puhtaalla omallatunnolla. Hänet asetettiin roviolle (sitomattomana omasta pyynnöstään) ja tuli sytytettiin. Tuli taipui hänen ruumiistaan kieltäytyen koskettamasta häntä. Silloin hänet lävistettiin miekalla. Kun näin tehtiin, vesi suihkusi hänen kyljestään sammuttaen liekit. Hänen henkensä nähtiin eroavan valkoisen kyyhkysen muodossa, vapautettuna hänen rinnastaan. Kuitenkin huolimatta tästä suuresta todistuksesta, tämä Ilmestyskirjan Johanneksen oppilas ei sotinut nikolaiittain järjestelmää vastaan, sillä hän itse kallistui organisaatiota kohti, eikä tajunnut, että halu veljesyhteyteen ja siihen, mikä näytti hyvältä suunnitelmalta Jumalan työn vaalimiseksi oli ainoastaan vihollisen juoni.

Irenaeuksen suhteen ei ollut näin. Hän taisteli kaikkia organisaation muotoja vastaan. Myöskin hänen elämäkertansa oli suuressa määrin Pyhän Hengen ilmituomista; ja hän opetti Sanaa epätavallisella selvyydellä ja sen alkuperäisiin määräyksiin perustuvana. Tiedetään, että hänen seurakunnissaan Ranskassa oli Hengen lahjat, sillä pyhät puhuivat kielillä, profetoivat, herättivät kuolleita ja paransivat sairaita uskon rukouksen kautta. Hän näki vaaran minkälaisessa tahansa järjestetyssä veljesyhteydessä vanhinten, pappien jne. keskuudessa. Hän seisoi lujana yhtenäisen, Hengen täyttämän, lahjoja omaavan paikallisen seurakunnan puolesta. Ja Jumala kunnioitti häntä, sillä Jumalan voima tuli julki pyhien keskuudessa.

Hänen ymmärtämyksensä jumaluuden olemuksesta oli myöskin kirkas. Ja koska hän oli Polykarpuksen oppilas, joka puolestaan oli Johanneksen opetuslapsi, voimme olla varmoja siitä, että hänellä oli niin täydellinen opetus tästä aiheesta kuin mahdollista. Teoksessa ”Ante Nicene Fathers” osan 1 sivulla 412 meillä on tällainen hänen antamansa lausunto Jumaluudesta. ”Kaikki muut ilmaisut, samalla tavoin, ovat yhden ja saman olemuksen arvonimiä: Voiman Herra, Herra, Kaikkien Isä, Kaikkivaltias Jumala, Kaikkein Korkein Luoja, jne. Nämä eivät ole nimiä tai arvonimiä eri olennoille, vaan koskevat yhtä ja samaa.” Hän osoitti selvästi, että nämä ovat ainoastaan arvonimiä, kuten ovat Saaronin Lilja, Kirkas Aamutähti, Kymmentätuhatta Jalompi jne. Ei myöskään ole muuta kuin YKSI Jumala. Hänen nimensä on Herra Jeesus Kristus.

Täten sen johdosta, että hän tiukasti pitäytyi Sanaan, ihmeellisesti ymmärsi Kirjoituksia, ja että Jumalan voima lepäsi hänen palvelustehtävänsä yllä, hän on oikea valinta tälle seurakuntajaksolle. On vain valitettavaa, että muut seurakuntajaksot eivät saaneet sanansaattajaa, jolla olisi ollut sellainen tasapaino hedelmän, voiman ja Pyhän Hengen ja Sanan antaman johtajuuden kesken.

SMYRNA

Smyrnan kaupunki oli hiukan pohjoiseen Efesosta Smyrnan lahden suulla. Erittäin hyvän satamansa tähden se oli kaupallinen keskus, joka tunnettiin vientituotteistaan. Se oli myös tunnettu retorisista, filosofisista, lääketieteellisistä ja tieteellisistä kouluistaan sekä kauniista rakennuksistaan. Siellä asui monia juutalaisia, ja he vastustivat katkerasti kristillisyyttä; jopa enemmän kuin roomalaiset. Itseasiassa Polykarpus, Smyrnan ensimmäinen piispa, kuoli marttyyrina juutalaisten kätten kautta ja kerrotaan, että juutalaiset saastuttivat pyhän päivänsä (lauantai) kantaakseen puita, jotka muodostaisivat hänen hautajaisrovionsa.

Sana Smyrna merkitsee ”katkera”, mikä johdetaan sanasta ”myrrh”. Mirhaa käytettiin kuolleen voitelemiseen. Täten tämän jakson nimestä löydetään kaksinkertainen merkitys. Se oli katkera jakso täynnä kuolemaa. Nuo kaksi viinipuuta seurakunnan puitteissa ajelehtivat kauemmaksi toisistaan, samalla kun katkeruus oikeata viinipuuta kohtaan väärän viinipuun taholta lisääntyi. Kuolema ei ollut ainoastaan väärän viinipuun siemen, vaan jopa oikeassa viinipuussa oli hiipivä halvaantuminen ja voimattomuus, koska he jo olivat ajautuneet pois väärentämättömästä totuudesta, joka heillä oli muutamana ensimmäisenä vuotena helluntain jälkeen. Jokainen todellinen uskova on voimakas ja hengellisesti terve ja elävä vain niin kauan, kuin hän tuntee puhtaan Jumalan Sanan ja seuraa sitä. Tämän voi nähdä lukemattomista Vanhan Testamentin esimerkeistä. Järjestelmä, organisaatio, kasvoi nopeasti vahvistuen ja lisäten jäsenten kuolemaa, sillä Pyhän Hengen johto oli syrjäytetty ja Sana oli korvattu uskontunnustuksilla, dogmeilla ja ihmistekoisilla rituaaleilla.

Kun Israel teki laittomia liittoja maailman kanssa, ja muodosti ystävyyssuhteita avioliiton kautta, tuli lopulta päivä, jolloin maailma otti ylivallan ja Babylon vei Jumalan kansan vankeuteen. Kun he menivät vankeuteen, oli heillä pappeus, temppeli ja Sana. Mutta kun he tulivat takaisin, oli heillä rabbit, fariseusten teologinen järjestys, synagoga ja Talmud. Kun Jeesus tuli, olivat he niin turmeltuneita, että Hän kutsui heitä heidän isänsä, perkeleen, lapsiksi ja näin siitä huolimatta, että he lihan mukaan olivat Aabrahamin lapsia. Tässä seurakuntajaksossa me näemme saman asian tapahtuvan. Kuitenkaan, kuten ’koko Israel’ ei ole Israel, vaan pieni ryhmä oli todellisia, hengellisiä israelilaisia, samoin tulisi aina olemaan pieni ryhmä todellisia kristittyjä, Kristuksen morsian, kunnes Hän tulisi noutamaan omiansa.

Tässä kaupungissa oli kaksi kuuluisaa temppeliä. Toinen oli temppeli, joka oli pystytetty Zeuksen palvelemista varten, ja toinen oli pystytetty Cybelelle. Näiden kahden temppelin välillä sijaitsi eräs kauneimmista muinaisajan teistä, nimeltään kultainen katu. Minulle tämä kuvaa tuonnempaa pakanuuden hyökkäystä, joka jo oli alkanut ensimmäisellä jaksolla, mutta jonka tiedettiin esiintyvän ainoastaan Roomassa. Näiden kahden temppelin, Jumalan ja jumalattoman yhteen liittäminen, on Marian palveluksen siemen, jossa Mariaa kutsutaan Jumalan äidiksi ja hän vastaanottaa kunniaa, arvonimiä ja voimaa, mikä antaa hänelle tasavertaisuuden Jeesuksen Kristuksen kanssa. Kultainen katu, joka liittää heidät, on kuva ahneudesta, joka aiheutti nikolaiittain organisaattorit liittämään valtion ja kirkon, koska he tiesivät sen hyvinvoinnin ja vallan, jota se tarjosi heille. Kuten Efeson seurakuntajakso oli vain siemenen maaperä kohtalokkaalle Pergamon jaksolle, joka oli vielä tulevaisuudessa, tämä Smyrnan jakso oli sade, aurinko ja ravinto, joka varmisti häpeällisen turmeluksen, joka vahvistaisi seurakuntaa epäjumalanpalveluksessa, mikä on hengellistä haureutta, josta se ei tulisi koskaan nousemaan. Kuolema oli vallannut sen juurista oksiin asti, ja ne, jotka osallistuivat siihen, osallistuivat katkeruuteen ja kuolemaan.

Tämä jakso kesti vuodesta 170 vuoteen 312 j.Kr.

TERVEHDYS

Ilm. 2:8: ”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään.'”

”Ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja virkosi elämään.” Nämä sanat eivät ole ihmisen sanoja. Ihminen (jos hän voisi puhua haudasta) voisi vain sanoa: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, joka oli elävä ja joka on kuollut.” Ensimmäinen asia, mikä tapahtuu ihmiselle, on se, että hän syntyy (on elävä) ja viimeinen asia, joka tapahtuu hänelle on se, että hän kuolee. Tässä siis ei ole kysymys ihmisestä, joka puhuu. Tämä on jumaluus. Ihminen (Aadam) otti elämän ja käänsi sen kuolemaksi, mutta tässä ihminen (Jeesus) otti kuoleman ja muutti sen elämäksi. Aadam otti syyttömyyden ja muutti sen syyllisyydeksi. Tämä otti syyllisyyden ja muutti sen syyttömyydeksi (vanhurskaudeksi). Aadam otti Paratiisin ja muutti sen autioksi, synkäksi erämaaksi; mutta tämä tulee takaisin muuttaakseen hävityksen kanssa kamppailevan maan toiseksi Eedeniksi. Aadam otti elämänyhteyden ja ilon Jumalan kanssa ja muutti sen hengellisen pimeyden erämaaksi, joka tuotti kaiken synnin, moraalisen rappeutumisen, tuskan, kärsimyksen, harhaluulot ja turmeluksen, joka sotii ihmisten sieluissa. Mutta Tämä, kaiken sen järkyttävän kuoleman ja alennustilan keskelle, joka täytti ihmiskunnan, toi kauniin ja vanhurskaan elämän, niin että kuten synti kerran hallitsi kuolemaa, samoin ihmiset nyt voisivat hallita vanhurskaudessa Yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta; ei kuten rikkomus oli, niin hirvittävä kuin se todella olikin, vaan nyt miten paljon enemmän on Hänen lahjansa iankaikkiseen elämään.

Ja tässä Hän on, käyskennellen niiden keskellä, jotka Hän on lunastanut, nimittäin seurakunnassansa. Ja keitä olivat nuo, jotka olivat lunastetut? Eivätkö monet olleetkin kuten Paavali, murhaajia ja turmeltuneita? Eivätkö monet olleetkin kuten kuoleva ryöväri, rosvoja ja ihmisten tappajia? Kaiken on Hänen armonsa voittanut. Kaikki tuotiin takaisin kuolemasta. Kaikki tehtiin eläväksi Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassa.

Ihmettelenpä, huomasitteko tervehdyksen ensimmäiselle jaksolle ja panitteko sitten merkille tervehdyksen tälle jaksolle. Pankaapa ne yhteen. ”Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elää.” Tämä on yksi ja sama persoona. Ja Hän antaa meidän tietää, että seurakunta on Hänen. Kuten hedelmän siemen on hedelmän keskustassa, samoin on Hänkin, Kuninkaallinen Siemen, seurakunnan keskellä. Kuten siemenellä yksin on elämä itsessään samoin on Hän elämän luoja seurakunnalle. Tämä kävely kuvaa merkitsevästi Hänen väsymätöntä huolenpitoansa siitä. Hän on lammasten Pääpaimen, joka tarkkailee omiaan. Tämä on hänen oikeutensa, sillä Hän osti seurakunnan omalla verellään. Tämä veri on Jumalan veri. Hän, joka omistaa seurakunnan on Jumala, Jumala itse. Hän on ’ensimmäinen ja viimeinen’. Tuo arvonimi tarkoittaa iankaikkisuutta. Hän oli kuollut ja elää. Hän maksoi hinnan, niinpä Hänellä yksin on omistusoikeus Jumalan temppeliin ja Hän hallitsee sitä. Häntä palvotaan siinä. Hän paheksuu ketä tahansa, joka ottaa Hänen auktoriteettinsa ja herrautensa paikan. Epäilyksettä siksi Hän esittelee itsensä jokaiselle seurakuntajaksolle jumaluutena, jotta Hän varoittaisi ja lohduttaisi ihmisiä. Hän varoittaa väärää viinipuuta ja Hän lohduttaa oikeata viinipuuta. Tämä on SE YKSI TODELLINEN KAIKKIVALTIAS JUMALA. Kuule Häntä ja elä.

SEURAKUNTAJAKSON OLOSUHTEET

Ilm. 2:9: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga.”

Avain tähän jaksoon on mitä ilmeisimmin ahdistus. Jos jo ensimmäisen jakson aikana oli vainoa, niin nyt ennustetaan vahvistunutta vainoa kautta koko toisen seurakuntajakson. Ei liene epäilystäkään sen suhteen, mitä seuraavat Paavalin sanat merkitsevät sovitettuna kristittyjen joukkoihin kaikkina aikoina jokaisessa seurakuntajaksossa. Hebr. 10:32-38: ”Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi .tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos häh vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’.”

Pelkkä hyväsydämisten ihmisten liitto todellisen kristityn uskovaisen kanssa saattaa hyvinkin tuoda kuoleman vastalahjaksi heidän hyväsydämisyydelleen.

Nyt Herra Jumala, Kaikkivaltias, sanoo: ”MINÄ TIEDÄN.” Siellä Hän käyskentelee kansansa keskellä. Siellä Hän on, suuri lammasten Paimen. Mutta estääkö Hän vainon? Tyrehdyttääkö Hän sen? Ei, Hän ei tee niin. Hän yksinkertaisesti sanoo: ”MINÄ TIEDÄN sinun ahdistuksesi – minä en ole lainkaan välinpitämätön sinun kärsimyksiesi suhteen.” Mikä kompastuskivi tämä onkaan niin monille ihmisille. Kuten Israel, he ihmettelevät, rakastaako Jumala todella heitä. Kuinka Jumala voi olla oikeudenmukainen ja rakastaa, jos Hän seisoo ja katselee, kun Hänen kansansa kärsii? Tätä he kysyivät Mal. 1:1-3: ”Ennustus, Herran sana Israelille, Malakian kautta. Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: ’Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?’ Eikö Eesau ollut Jaakobin veli, sanoo Herra. Ja Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin; ja minä tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille.” Kuten näette, eivät he kyenneet ymmärtämään Jumalan rakkautta. He ajattelivat, että rakkaus ei merkinnyt mitään kärsimystä. He ajattelivat, että rakkaus merkitsi senkaltaista rakkautta kuin vanhemmilla on lastansa kohtaan. Mutta Jumala sanoi, että Hänen rakkautensa oli ”valitsevaa” rakkautta. Hänen rakkautensa tae on VALINTA – mitä tahansa tapahtuikaan, Hänen rakkautensa oli täysin osoitettu sen seikan nojalla, että heidät oli valittu pelastukseen (koska Jumala oli valinnut sinut pelastukseen hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskon kautta). Hän voi luovuttaa sinut kuolemaan, kuten Hän teki Paavalille. Hän voi sallia sinulle kärsimystä kuten Hän teki Jobille. Tähän Hänellä on oikeus, sillä Hän on Kaikkivaltias. Mutta sillä kaikella on tarkoitus. Ellei Hänellä olisi ollut tarkoitusta, silloin Hän olisi pettymyksen eikä rauhan aikaansaaja. Hänen tarkoituksensa on, että sen jälkeen, kun me olemme hiukan kärsineet, meidät tehtäisiin täydellisiksi, perustettaisiin, vahvistettaisiin ja asetettaisiin. Kuten Job sanoi: ”Hän panee voiman meihin.” (Job 23:6) Näette, että Hän itse kärsi. Hän oppi kuuliaisuuden kärsimysten kautta. Itseasiassa Hänet tehtiin täydelliseksi kärsimysten kautta. Hebr. 5:8-9: ”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” Toisin sanoen Jeesuksen Kristuksen todellinen luonne tehtiin täydelliseksi kärsimyksen kautta. Ja Paavalin mukaan Hän jätti seurakunnalle tietyn määrän kärsimyksiä, että he myös, uskon kautta Jumalaan, kärsiessään Hänen tähtensä voisivat tulla täydellisiksi. Miksi Hän halusi tätä? Jaak. 1:2-4: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.”

Miksi Hän vain odottaa? Syy on Room. 8:17-18: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” Ellemme kärsi Hänen kanssaan, emme voi hallita Hänen kanssaan. Sinun täytyy kärsiä voidaksesi hallita. Syy tähän on se, että luonnetta ei koskaan voida tehdä ilman kärsimystä. Luonne on VOITTO, ei lahja. Mies ilman luonnetta ei voi hallita, koska valta ilman luonnetta on saatanallista. Mutta valta oikealle luonteelle sopii hallitsemaan. Ja koska Hän haluaa jakaa meidän kanssamme jopa valtaistuimensa samalla perusteella kuin Hän voitti ja on asetettu Isänsä valtaistuimelle, silloin meidän täytyy voittaa istuaksemme Hänen kanssansa. Ja se pieni väliaikainen kärsimys, jonka läpi me nyt kuljemme, ei ole vertailukelpoinen sen suunnattoman kirkkauden kanssa, joka meihin ilmestyy Hänen tullessaan. Voi, mitkä aarteet ovatkaan odottamassa noita, jotka ovat halukkaita astumaan Hänen kuningaskuntaansa läpi suuren vainon.

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa.” 1. Piet. 4:12. Pietari sanoi: Onko omituista, että Jumala haluaa meidän kehittävän Kristuksen kaltaisen luonteen, joka tulee kärsimyksen kautta? Ei ole. Meillä kaikilla on koettelemuksia. Ja meitä kaikkia koetellaan ja kuritetaan poikina. Jokainen kulkee tämän saman tien. Seurakunta, joka ei kärsi, ja jota ei koetella, ei ole Jumalasta. Hebr. 12:6: ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”

Tämä erikoinen olosuhde Smyrnassa täytyy soveltaa jokaiseen jaksoon. Ei mikään jakso ole siitä vapaa. Ei ole todellista uskovaa, joka olisi siitä vapaa. Tämä on Jumalasta ja Jumalan tahto. Se on tarpeellista, me tarvitsemme Jumalaa opettamaan meille sitä totuutta, että meidän täytyy kärsiä ja olla Kristuksen kaltaisia kärsimyksissämme. Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Matt. 5:11-12: ”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

Pilvinen taivas ja myrskyt elämässä eivät ole merkkejä Jumalan epäsuosiosta. Samoin eivät kirkas taivas ja tyyni vesi ole merkkejä Hänen rakkaudestansa ja hyväksymisestänsä. Hänen hyväksymisensä kaikkien meidän kohdallamme on ainoastaan tuossa rakastetussa. Hänen rakkautensa on valitsevaa rakkautta, joka Hänellä oli meitä kohtaan ennen maailman perustamista. Rakastaako Hän meitä? Kyllä, mutta kuinka me tiedämme sen? Me tiedämme, koska Hän SANOI NIIN ja ilmaisi rakkautensa siinä, että Hän toi meidät itsensä luokse ja antoi meille Henkensä asettaen meidän lapsiksensa. Ja kuinka minä osoitan rakkauteni Häneen? Uskomalla mitä Hän sanoi ja käyttäytyen niin, että kuljen ilolla koetusten keskellä, joiden Hän viisaudessaan sallii tapahtua.

”Minä tiedän sinun köyhyytesi (mutta sinä olet rikas).” Siinä se on jälleen. Huomaa, kuinka Hän käyskentelee edestakaisin seurakuntansa keskellä. Isän tavoin Hän katselee perhettään. Hän on talonsa pää. Hän on ylläpitäjä. Hän on suojelija. Kuitenkin Hän katsoo heitä heidän köyhyydessään. Oi, kuinka ymmärtämätön uskova kompastelee tässä. Kuinka saattaa Jumala katsella omiaan aikana, jona nämä tarvitsevat jotakin eikä pysäytä sitä kaikkea – anna myöten ja tuhlaillen anna kaikkea materiaalista heille?

Tässä sinun täytyy jälleen uskoa Jumalan rakkauteen, hyvyyteen ja viisauteen. Tämä on myös tarpeellista. Muista kuinka Hän varoittaa Matt. 6:31-33: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi ’Mitä me juomme?’ tahi ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää kaikkea tätä teidän tarvitsevan.” Jumalan kansa ei ole materiaalismielistä, vaan Kristusmielistä. Se ei etsi aarteita, jotka ovat alhaalla; se etsii niitä, jotka ovat ylhäällä. On ehdottoman totta, että kristittyjen enemmistö EI ole rikkaita. Useimmat heistä ovat köyhällä puolella, kuten oli Jeesuksenkin päivinä. Se oli totta Paavalin päivinä ja sen tulisi olla totta tänään. Oi, se ei ole liian totta tänään, sillä Laodikean aika on sellainen, että hengellisyyden mitta on usein maallisten tavaroiden runsaus. Kuinka tavaroista rikas kirkko onkaan, mutta kuinka köyhä Hengessä. ”Autuaat ovat köyhät, sillä heidän on Jumalan valtakunta.””Jumalan valtakunta EI OLE syömistä ja juomista.” Se ei ole materiaalista, vaan se on MEIDÄN SISÄPUOLELLAMME. Rikas mies on rikas Jumalassa, ei tämän maailman asioissa.

”Oi”, huutaa Henki, ”Minä näen sinun köyhyytesi, minä näen sinun tarpeesi. Sinulle ei ole kovin paljon, jos lainkaan, millä kerskailla. Mitä sinulla oli, se on otettu sinulta pois. Sinä annoit iloisesti hallussasi olevan vaihtaaksesi ne iankaikkisiin tavaroihin. Sinulle nauretaan ja sinua pilkataan. Sinulla ei ole aineellisia varoja, joihin voisit palata takaisin. Mutta sinä olet tästä huolimatta rikas. Sinun turvallisuutesi on Hänessä, joka on sinun suojasi ja ylitsevuotavan suuri palkintosi. Sinun valtakuntasi on tulevaisuudessa, mutta se on tuleva ja se tulee olemaan iankaikkinen valtakunta. Niin, Minä välitän sinun koettelemuksistasi ja tuskastasi. Minä tiedän, kuinka vaikeaa se on kestää. Mutta Minä muistan kaiken tämän kun palaan ja vaadin sinua omakseni, ja sitten Minä palkitsen sinut.”

Tämä ei ole tarkoitettu rikasta ihmistä vastaan, koska Jumala voi pelastaa myös rikkaan miehen. Jotkut Jumalan lapsista ovat rikkaita. Mutta raha voi olla ansa, ei ainoastaan niille, joilla sitä on, vaan myös niille, joilla sitä ei ole. Siellä ensimmäisen jakson aikana Jaakob korotti äänensä noille, jotka turvasivat varakkaisiin ihmisiin: ”Älköön teidän uskonne meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen olko sellainen, joka katsoo henkilöön.” Köyhät siellä yrittivät olla mieliksi rikkaille saadakseen apua, sensijaan että olisivat luottaneet Jumalaan. ”Älkää tehkö sitä”, sanoo Jaakob. ”Älkää tehkö sitä; raha ei ole kaikkea, raha ei ole vastaus.” Ja tänä päivänä myöskään se ei ole vastaus. Meillä on enemmän varakkuutta kuin mitä meillä koskaan on ollut, ja kuitenkin tulee hengellisesti vähemmän suo-ritettua. Jumala ei työskentele rahan kautta. Hän liikkuu Henkensä kautta. Ja tuo Hengen liikkuminen tulee ainoastaan elämään, joka on pyhitetty Sanalle.

SAATANAN SYNAGOGA

Ilm. 2:9: ”… ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga.”

Tässä meillä on jae, joka ansaitsee huomiota, ei ainoastaan sen vuoksi, että se on mitä erikoislaatuisin sisällöltään, vaan myöskin, koska se tosiasiallisesti toistetaan seurakuntajaksossa, joka on yli tuhat vuotta myöhemmin.

Ilm. 2:9: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga.” Aivan aluksi sanottakoon, että tämä sana, juutalaiset, ei kuvaa juutalaisen kansan uskontoa. Se viittaa ainoastaan Juudan kansaan ja sillä on aivan sama täsmällinen merkitys kuin jos sanoisin, että minä olen irlantilaista syntyperää. Nämä ihmiset sanoivat, että he ovat tosiasiallisesti juutalaisia, todellisia juutalaisia syntymänsä kautta. He olivat valehtelijoita. He eivät olleet juutalaisia syntyjään eivätkä juutalaisia uskonnoltaan.

Jos kaikki tämä on totta, niin mitä he olivat? He olivat petetty joukko, joka jo oli osa kirkosta. He kuuluivat väärään viinipuuhun.

He eivät olleet oikeasta seurakunnasta, vaan väärästä, koska Jumala sanoi, että ”he ovat saatanan synagoga”. Nyt sana synagoga ei ole sama sana, jota me käytämme seurakunnasta. Raamatussa seurakunta merkitsee ”uloskutsutut”, tai ”yhteentuodut”. Psalmista sanoi näistä valituista ihmisistä: ”Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaani'” (Ps. 65:5) Synagogan merkitys on ”kokoontulo tai kerääntyminen”. Se voi olla hyvää tai pahaa, mutta tässä tapauksessa se on pahaa, sillä nuo, jotka kokoontuvat, eivät ole Jumalasta vaan omasta itsestään. Jesaja sanoi heistä Jes. 54:15: ”Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.” Ja koska nämä olivat varmasti oikeata viinipuuta vastaan, tulee Jumala eräänä päivänä hävittämään heidät.

Miksi sitten oli kansa sekaantuneena ulkopuoliseen seurakuntaan, kansa, joka kutsui itseään juutalaisiksi? Syy on tämä: Koska he olivat valehtelijoita, voivat he väittää mitä tahansa halusivat. He voivat sanoa, mitä halusivat aivankuin se olisi totta ja sitten pitäytyä siihen. Ja tässä tapauksessa he voivat valehdella hyvin väkevä ajatus mielessään. Eikö ollutkin niin, että alkuseurakunta lähes, ellei kokonaan, koostui juutalaisista, jotka siten olivat Jeesuksen ruumiin alkuperäisiä jäseniä? Kaksitoista apostolia olivat juutalaisia, ja myöhemmät apostolit olivat joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Kun siis nämä miehet vannoivat olevansa juutalaisia, antoi tämä heille tietyn paremmuusaseman ja antoi heille tietyn alkuperäisyyden leiman. Kerro valhe, pitäydy siihen äläkä ajattele tosiasioita tai historiaa jos haluat ihmisten uskovan valheen. Ainoastaan sanokaa se ja toistakaa sitä ihmisille, niin pian he ottavat sen vastaan.

Ymmärsittekö nyt jotakin tässä? Eikö tuo sama henki olekin meidän keskuudessamme kirkossa tänä päivänä? Eikö olekin ryhmä, joka väittää olevansa alkuperäinen ja todellinen kirkko, seurakunta, ja että pelastus löytyy ainoastaan heidän keskuudessaan? Eivätkö he väitäkin omistavansa valtakunnan avaimet, jotka he vastaanottivat Pietarilta? Eivätkö he väitäkin, että Pietari oli heidän ensimmäinen paavinsa ja että hän asui Roomassa, vaikka ei ole kerrassaan mitään historiallista tosiasiaa, mikä todistaisi sen? Jopa sen kaikkein sivistyneimmät ja tietävimmät kannattajat uskovat nämä valheet. Saatanan synagoga! Ja jos saatana on heidän isänsä, ja hän on valheen isä, silloin ei ole outoa, että nuo hänen synagogassansa myös ovat valehtelijoita.

Tarkastelepa ajatusta pilkasta. Nämä saatanan synagogasta olevat eivät pilkanneet Jumalaa tässä tapauksessa (se ajatus on jo ilman muuta selvä), vaan he pilkkasivat todellista seurakuntaa. Aivan varmasti. Kuten Kain vainosi ja tappoi Aabelin, siksi että hän (Kain) oli tuosta pahasta, ja kuten kuolleet, muodolliset juutalaiset seuraajat (Jeesus sanoi, että he olivat isästänsä perkeleestä) koettivat tuhota kristityt ensimmäisen jakson ensimmäisinä vuosina, siten tämä sama ryhmä (väärä viinipuu) nyt vielä voimakkaammin yrittää tuhota todelliset uskovaiset tässä toisessa jaksossa. Tuo antikristuksen henki kasvaa.

Tuo ryhmä, joka solutti itsensä seurakuntaan niin hitaasti TEKOJENSA (nikolaitanismi) kautta, ei enää pelkää paljastamista, vaan on organisoitu avoimesti omaksi ryhmäkseen omine kokoontumisineen ja nousee oikeata seurakuntaa vastaan peittelemättömällä vihamielisyydellään.

Sanoessani, että tämä oli organisoitu antikristuksen kirkko, ilmoitan teille autenttisen historiallisen totuuden. Ensimmäinen Roomassa perustettu kirkko (tulemme jäljittämään sen historian Pergamon seurakuntajaksossa) oli jo kääntynyt Jumalan totuudesta valheeseen esittelemällä pakanallisen uskonnon kristillisillä nimillä ja merkityksillä. Toisen jakson aikana se oli niin pakanallinen (vaikka se väitti olevansa todellinen seurakunta), että Polykarpus tuli noin 2 400 kilometriä jo vanhana miehenä pyytääkseen heitä kääntymään. He eivät halunneet tehdä sitä. Heillä oli niin kiinteä hierarkia ja organisaatio sekä täydellinen erkaantuminen Sanasta, etteivät he sitä tehneet. Tämä on siis saatanan synagoga, täynnä pilkkaa; he olivat nikolaitismin opin siemen ja joka pian tuli olemaan todellinen saatanallisen uskon valtaistuin. Ja näin asia on, sillä Ilmestyskirjan 2:9 jälkiosa EI sano, että nämä ihmiset ovat saatanan SYNAGOGASTA, vaan se sanoo, että HE OVAT SAATANAN SYNAGOGA.

Tämä antikristuksen henki ei ole uusi. Tämä ei ole jotakin, joka juuri tuli seurakuntajaksoihin. Se on ollut koko ajan. Ymmärtääksemme täysin, kuinka se työskentelee, kuinka se käy Jumalaa vastaan ja ottaa ylivallan seurakunnassa, katselkaa Vanhaa Testamenttia ja nähkää se siellä. Tarkastelkaamme tätä henkeä, kun se tuli Israelissa ilmi sen tullessa ulos Egyptistä, ollakseen seurakunta erämaassa.

Aivan kuten alkuseurakunta aloitti Pyhän Hengen puhtaan johdon alaisena, merkkien, ihmeiden ja Pyhän Hengen lahjojen, kuten profetian, kielien, kielten selittämisen, viisauden, tiedon, parannuksen seuratessa, samoin Israelin päivinä. He jättivät Egyptin. He olivat Jumalan Hengen johdon alaisina, joka henki ilmitoi itsensä lahjoissa. Jumala oli kansan johtaja. Tosiasiallisesti Hän oli heidän Kuninkaansa, Hän oli Isä – Kuningas. Hän huolehti Israelista kuten mies huolehtii perheestään. Hän ruokki heidät, taisteli heidän taistelunsa, vaimensi heidän vaikeutensa ja ratkaisi heidän ongelmansa. Hän huolehti heistä. He olivat ainoa kansakunta, jolle Hän oli todellinen Jumala. Mutta eräänä päivänä he alkoivat katsella ympärilleen ja he näkivät filistealaiset ja muut kansat, joilla oli kuningas. Se sattui heidän silmiinsä ja he päättivät, että heidän tulisi inhimillistää johtajuutensa, niinpä he halusivat kuninkaan. Nyt Jumalalla oli tarkoitus inhimillistää johtajuus itsessään, Herran Jeesuksen Kristuksen persoonassa, mutta he menivät Hänestä edelle. Saatana tiesi Jumalan suunnitelman; niinpä hän pani ihmisten sydämiin, että he menisivät Jumalan edelle (Sanan edelle).

Kun he tulivat Samuelin luokse ja pyysivät uutta kuningasta, oli Samuel niin kauhistunut, että hänen sydämensä melkein pysähtyi hänessä. Jumala oli johtanut kansaansa tämän pyhittyneen, Kirjoitusten vahvistaman profeetan kautta ja hän tunsi, että hänet oli hyljätty. Hän kokosi kansan, ja vetosi heihin, etteivät he kääntyisi pois Jumalasta, joka oli kantanut heitä kuin lapsia, johtanut heidät menestykseen ja siunannut heitä. Mutta he pysyivät järkähtämättä kannassansa. He sanoivat Samuelille: ”Sinä et ole ollut koskaan väärässä johtaessasi meitä. Sinä et ole koskaan ollut epärehellinen taloudellisissa asioissa. Sinä olet tehnyt parhaasi pitääksesi meidät Herran Sanan mukaan ojentautuneina. Me arvostamme Jumalan ihmeitä, viisautta, huolenpitoa ja suojelusta. Me uskomme siihen. Me pidämme siitä. Emmekä edelleenkään halua olla ilman sitä. Me vain haluamme kuninkaan johtamaan meitä taistelussa. Tietenkin, kun me menemme taisteluun, meidän tarkoituksenamme on silti, että papit kulkevat edellä Juudan seuratessa, ja me puhallamme pasuunoihin ja huudamme ja laulamme. Meillä ei ole aikomus lopettaa mitään tuosta. MUTTA ME HALUAMME KUNINKAAN, JOKA ON YKSI MEISTÄ, JOHTAMAAN MEITÄ.”

Ja Jumala sanoi Samuelille: ”Katso, he eivät ole hyljänneet sinua, vaan he ovat hyljänneet MINUT, että en enää hallitsisi heitä.”

Kuinka traagillista tämä olikaan. Vähän he ymmärsivät siitä, että kun he pyysivät Jumalaa, että tämä antaisi heidän olla, kuten muu maailma, he hylkäsivät Hänet, koska Jumala oli määrännyt, että Hänen kansansa toimii eri tavalla kuin maailma. He eivät ole maailmasta, ja he eivät näytä sellaiselta kuin maailma, eivätkä he toimi kuten maailma. He ovat ristiinnaulitut maailmalle ja maailma on ristiinnaulittu heille. 2.Kor. 6:17-18: ”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.”

Ero Israelin ja muiden kansakuntien välillä oli Jumala. Jos Jumala pannaan sivuun, niin Israel on kuin mikä tahansa muu kansakunta. Kun Simson katkaisi pois hiuksensa, oli hän kuten kuka tahansa muu mies. Pankaa Pyhän Hengen johtajuus sivuun, ja seurakunta EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN MAAILMA, JOHON ON LIITETTY JUMALAN NIMI.

Maailma ja seurakunta ovat molemmat samaa savea, aivan kuten Jaakob ja Eesau olivat samoista vanhemmista, mutta Jumalan Henki saa aikaan eroavuuden.

Ei merkitse mitään, jos sinä kutsut itseäsi kristityksi. Kuka tahansa voi tehdä sen. Kysymys on siitä, onko sinulla Jumalan Henki itsessäsi, sillä ilman tuota Henkeä sinä olet tuomittu; sinä et ole Hänen omansa. Arne n.

Vähän aikaa sitten kysyin eräältä naiselta, oliko tämä kristitty. Hän vastasi minulle: ”Kerron teille hyvä herra, että poltan kynttilää joka ilta.” Mitä ihmettä tällä on tekemistä sen kanssa? Minä olen metodisti, minä olen baptisti, minä olen helluntailainen. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kysymys on joko Pyhästä Hengestä tai tuhosta.

No niin, siellä ensimmäisessä seurakunnassa ihmiset alkoivat ajatella ja järkeillä, kuinka parantaa Jumalan asioita. Nikolaiitat alkoivat kylvää itseään. Sitten muodostui ryhmä. He ajautuivat sivuun Sanan pohjalta. Kaikki mitä tarvitaan, on yksi ainoa sana, joka muutetaan, ja tuo pieni hapatus hapattaa koko taikinan. Hän, joka rikkoo yhden kohdan laissa, on syyllinen koko lain rikkomiseen. Eeva muutti vain yhden sanan. Tämä teki sen.

Ja kun tuo saatanakeskeinen ryhmä oli muodostunut, alkoi se vihata ja taistella todellisia uskovia vastaan, väittäen, että he (vieraat) olivat Jumalan seurakunta.

Huomatkaapa, kuinka organisaatio synnyttää vihan. Se tuhoaa yhteyden ja aiheuttaa katkeruutta. Tätä sana mirha merkitsee. Tämä oli se, mitä Smyrna oli; täynnä katkeruutta, karvautta. Katkeruuden juuri saastuttaa monet. Niinpä yhä enemmän ja enemmän saastutusta tuli sisään. Muut jaksot tulisivat tuntemaan sen arvet.

Smyrnan seurakunta oli ajautunut kauas alkuperäisestä. Siitä oli tullut sekoitus. Se oli sekoittanut itsensä samalla tavalla kuin Eeva oli tehnyt. Te tiedätte, että tällainen sekoitus tulee, kun kaksi lajia sekaantuu. Tulos ei ole enää puhdas kuten alkuperäinen. Se on sekasikiö. No niin, kun Eeva salli eläimen sekoittaa siemenensä hänen siemenensä kanssa, tuotti hän olennon, jota kutsuttiin Kainiksi ja joka ei ollut puhdas ihminen. Hän oli PAHOLAISESTA. Huomaa, kuinka erilainen hän oli kuin Aabel. Huomaa, kuinka erilainen hän oli kuin Seet. Hän vihasi Jumalaa eikä halunnut totella Sanaa ja hän vainosi ja tappoi vanhurskaan. Hän asetti itsensä Jumalan Sanan yläpuolelle.

Myös kirkko, seurakunta, on muuttunut siitä, mitä se alunpitäen oli. Se on sekoitus. Tällä tarkoitan, että muodollinen kirkko on sekoitus. Ihmiset sanovat: ”Minä olen baptisti.” Näin ei ollut alussa. ”Minä olen metodisti.” Täten ei ollut alussa. Suoran Jumalan Sanan sijasta, Hengellä täytettyjen miesten sijasta, jotka vaelsivat Hengen antaman ilmestyksen mukaan, on seurakunnassa nyt uskonkappaleita, sääntöjä ja sivistyneiden miesten sivistyneitä arveluja. Opiskelu on ottanut ilmestyksen paikan. Järki on korvannut uskon. Kaava on korvannut välittömän, spontaanin ylistyksen Pyhässä Hengessä. Näin ei ollut alussa. Koko laji on muuttunut. Siitä on tullut sekoituskirkko.

Nyt siis, kun kirkko tulee sekoitukseksi, tuottaako se puhtaita kristittyjä? Se ei voi. Elämä tai siemen, joka tuottaa kristittyjä, ei ole heissä. Kukin laji tuottaa kaltaisiaan. Baptistit tuottavat enemmän baptisteja ja he toimivat kuten baptistit. Metodistit tuottavat metodisteja, ja he toimivat kuten metodistit. Mitään näistä ei tunneta Jumalan voimasta, eikä niin voikaan olla, sillä se ei ole heidän keskellänsä. Heidät tunnetaan heidän seremonialisesta jumalanpalveluksestaan ja heidän uskon- ja opinkappaleistaan.

Katsellaanpa tätä sekoitusta. Tiedättekö, mikä on kuuluisin sekoitus maailmassa? Se on ollut keskuudessamme kauan aikaa. Muuli. Se on hevosen ja aasin sekoitus. Se on hassunkurinen eläin, joka ei voi saada jälkeläisiä. Siinä ei ole elämää, joka voisi saada sen aikaan. Mutta se voi työskennellä kovemmin kuin hevonen tai aasi. Mutta tarkkailepa sen luontoa. Se on uppiniskainen, etkä koskaan voi luottaa siihen. Se on täydellinen kuva sekoitususkonnosta. Totuuden ja pimeyden risteytys, sillä hevonen on todellisen uskovan tyyppikuva ja aasi on epävanhurskaan uskovan tyyppikuva. Sekoita nämä keskenään, niin siinä on sinulla steriili, muodollinen uskonto. Siinä ei ole elämän siementä, vaan se on kuollut. Se voi puhua totuudesta, mutta se ei voi tuottaa sitä. Sillä ei ole Jumalaa keskuudessaan. Silti se kokoontuu yhteen ja puhuu Jumalasta, kuitenkin koko ajan järjestelmällisesti kieltäen sen voiman. He tulevat kieltämään Sanan Herran itsensä nimessä. Ja heillä ei ole mitään toivoa olemassa. Ymmärrättekö, ettei millään organisoidulla uskonnolla koskaan ole ollut herätystä? Ei koskaan! Kun he kerran järjestäytyivät, he kuolivat. He eivät koskaan voi tulla takaisin. Voin näyttää tästä teille esikuvan 2. Moos. 13:13: ”Mutta jokainen aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla; mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Ja lunasta jokainen ihmisen esikoinen poikiesi seassa.” Kuten näemme, aasi voidaan lunastaa Jeesuksen Kristuksen veren uhrilla tai hyljätessään Kristuksen hän itse tulee hyljätyksi. Mutta ette voi lunastaa muulia. Sillä ei ole olemassa lunastusta. Sille ei ole olemassa verta. Ei voi olla, koska muuli ottaa kirkon pakopaikaksensa, kun taas aasi ottaa veren pakopaikaksensa. Muulilla ei ole ’siementä itsessään’, joka voisi kypsyä, mutta aasilla on siemen.

Muutama viikko sitten luin artikkelin eräästä aikakauslehdestä. Se oli pelastumattoman liikemiehen kirjoittama artikkeli, ei kristityn. Hän sanoi olevansa hämmästynyt kirkkojen takia. Hän ei voinut ymmärtää niitä. Heidän seminaarinsa ovat täytetyt professoreilla, jotka opettavat Jumalan Sanaa tuhotakseen sen. Nyt tämä mies ei voinut ymmärtää sitä. Hän oli kauhistunut sen suhteen. Hän sanoi, että hän ymmärtäisi, jos ateisti tai kommunisti tai vapaa-ajattelija tai joku tällainen tekisi sen. Mutta kun kirkko itse tuhosi Jumalan Sanaa, oli se samaa kuin harkittu murha. TÄSSÄ ON TEIDÄN SEKOITUSUSKONTONNE; HERÄÄ AMERIKKA, ENNENKUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ.

Kun kirkko joutuu pois Sanasta, uskoo se mitä tahansa. Se on kuten Eeva. Kun Kain oli syntynyt, sanoi hän: ”Minä olen saanut pojan Herralta. ” [engl. käännös] Ymmärrättekö nyt, että hän todellakin tarkoitti tätä? Hän ajatteli, että hänellä oli poika Herralta. Näettehän, kun hänet oli kerran petetty ottamaan saatanan sana Jumalan Sanan sijaan, ajatteli hän, että mitä ikinä hän sanoi, oli se oikein. Jos hän sanoi, että hänellä oli poika Jumalalta, silloin hänellä oli poika Jumalalta. Mutta Jumala on asettanut lakinsa maailmankaikkeuteensa. Hyvä siemen voi tuottaa ainoastaan hyvää hedelmää ja paha siemen voi tuottaa ainoastaan pahaa hedelmää. Nyt molemmat siemenet, vaikkakin erilaiset, tulevat käyttämään samaa maata, ravintoa, kosteutta, auringonvaloa, mutta se tulee tuottamaan omaa lajiaan. Tarkkailkaapa Kainin linjan historiaa. Tarkkaile Seetin linjan historiaa. Ainoastaan yksi eroavaisuus niiden välillä – alkuperäinen siemen. Ei mitään muuta.

Jos tarkastelet tätä Eevan lausuntoa todella tarkkaavaisesti, tulet huomaamaan, että hänellä oli enemmän ymmärrystä kuin useimmat tajuavat. Hän ei nimittänyt poikaa saatanan pojaksi, sillä tämä olisi tehnyt saatanasta Jumalan vertaisen. Ainoastaan Jumala saattoi luoda munasolun Marian kohtuun. Saatana ei voinut tehdä tätä. Eeva tiesi tämän. Saatana voi ainoastaan vääristellä. Niinpä se petti hänet väärällä siemenellä. Se oli käärmeen siemen, josta Kain syntyi. Aabel ja Seet syntyivät Aadamin siemenestä. Nuo siemenet kulkivat tarkalleen saman kehitysvaiheen läpi, mutta lapset olivat erilaisia, sillä he olivat erilaisesta siemenestä.

Hän uskoi, että Kain oli Jumalalta saatu. Hän hyväksyi paholaisen valheen Jumalan totuutena. Tämä on täsmälleen sama, mitä meillä on tänä päivänä. Kirkot asettavat itsensä totuuden lähteeksi, mutta totuus ei ole heissä; kuitenkin heidän synnyttämänsä lapset vannovat heidän kauttaan ja jopa tappavat pitääkseen yllä virheitään.

Jos ajattelet tämän olevan liioittelua, lue 2. Tim. 3 ja 2. Tim. 4:1-5. 2. Tim. 4:1-5: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.”

Kun kirkko salli itsensä siirtyä sivuun alkuperäisestä, kuten Aadam ja Eeva, asettui kuolema sisälle.

Siinä ei ole voimaa. Siitä on tullut epäsikiö. Sillä minuutilla kun kirkko suuntasi muodollisuutta ja seremoniaa kohti, ja kohti pappeutta organisoimalla sananpalvelijat ryhmään, joka päätti johtajuudestaan erillään Pyhästä Hengestä ja Hänen Sanastansa, sillä samalla hetkellä kuolema astui sisään ja kirkosta alkoi tulla sairas, ja kun siitä tuli sairas, muuttui se voimattomaksi ryhmäksi ihmisiä, joiden ainoa ase oli järkeily. Se ei voinut tuottaa mitään Hengessä, vaan sen toivo oli rakennettu ohjelmalle eikä uskolle Hänen Sanaansa. He kylvivät ohjelmaa, ja niin he myös niittivät ohjelmaa. He kylvivät turmelusta, niinpä he niittivät turmeltuneita lapsia.

Muuttele Jumalan Sanaa, niin sinä niität täsmälleen sitä, mitä olet kylvänyt. Ihmisen pitäisi oppia tämä luonnosta. Hän on mennyt peukaloimaan luontoa. Hän on pannut omia ajatuksiaan ja ideoitaan luontoon, järjestellyt uudelleen molekyylejä jne., ja nyt hän niittää pyörretuulta. Katsokaa esimerkiksi, kuinka he kasvattavat kananpoikia. Sitä ruokitaan niin korkeatasoisesti, että se on munimiskone, joka munii itsensä loppuun. Siitä ei tule hyvää ruokaa. Se on pehmeää ja huonon makuista. He ruiskuttavat lisäaineita lihaan, ja tästä syystä ihmisruumis muuttuu siten, että naiset tulevat kapeammiksi lanteilta ja leveämmiksi olkapäiltä ja miehet taas kehittyvät juuri päinvastoin. Jos te leikitte luonnon kanssa ja saatte epäsikiöitä ja päinvastaisia tuloksia kuin luulitte, niin mitä tulee tapahtumaan, jos muutatte totuuden valheeksi? Vastaus on: te ruokitte antikristillistä, jumalatonta uskontojärjestelmää, joka on niin turmeltunut, että se ei tule näyttämään alkuperäiseltä eikä tuottamaan alkuperäisen kaltaista. Ainoa vastaus, joka Jumalalla on tällaiselle tilanteelle, on tulijärvi.

Tuo kurja Smyrnan aikajakso oli kuolemassa. Kun se kuoli, ei se koskaan tullut takaisin. Ei mikään herätys koskaan tule takaisin. Sillä ei voi olla Jumalan elämää luonnollisen syntymän kautta. Tarvitaan uudestisyntyminen ylhäältä. Tämä viimeinen seurakuntajakso alkoi helluntain herätystulilla, ja he organisoivat sen heti uudelleen. Sen sijaan, että he olisivat ottaneet Sanan, ottivat he omat ajatuksensa ja tekivät aivan samoin, mitä jokainen seurakuntajakso on tehnyt, laittoivat käsikirjansa Sanan sijaan. Astukaapa vain tuon käsikirjan ulkopuolelle, niin näette mitä tapahtuu. Huomaat olevasi ulkona, veli. Ja he tulevat vainoamaan sinua ja väittävät sen olevan Jumalasta. Ja kuinka he rakastavatkaan järjestelmäänsä. Eikä ihmekään. He ovat toisen polven helluntailaisia, ja koska Jumalalla ei ole lastenlapsia, ovat he ainoastaan isiensä lapsia, jotka tunnetaan uskonkappaleistaan ja jumalanpalvelusmenoistaan. He voivat puhua siitä, mitä ennen oli, mutta he eivät voi tuottaa sitä. Kerran heillä oli salama, mutta kaikki, mitä on jäljellä, on jyrinä. Mutta antakaapa heidän kertoa liikkeensä ensiloistosta. He tulevat sanomaan: ”Haluamme kertoa, että tämä on liike, jota ei kukaan ihminen aloittanut. Se tuli spontaanisti. Henki vuodatettiin koko maailman ylle. Niin me saimme sen, mitä heillä oli helluntaina. Tämä ei ollut ihmisistä vaan Jumalasta.” MIKSI HE SITTEN EIVÄT JATKANEET SILLÄ TAVOIN? JOS JUMALA KERRAN ALOITTI SEN, NIIN KUINKA JUMALA EI SITTEN VOINUT JATKAA SITÄ JA VIEDÄ PÄÄTÖKSEEN? Jos Jumala ei kirjoittanut käsikirjaa uskonkappaleista ja kaavoista ja opinkappaleista aloittaessaan sen, niin mitä oikeutta heillä oli tehdä se? Jumala vuodatti Henkensä baptistien päälle, metodistien, nasaretilaisten, adventistien, presbyteerien, Jumalan kirkon (useita tämän nimisiä) jne. Kaikki nämä veljet olivat tulleet suureksi erilaisten oppien, ohjesääntöjen, kirkkokäsikirjojen jne. keskellä. Jumala pyyhkäisi ne kaikki sivulle; Hän tuhosi heidän kirkolliset teoriansa ja palautti Hengen lahjat osoittaen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mutta oppivatko nuo helluntailaiset, mitä organisaatiosta seuraa? Eivät. He järjestäytyivät samoin kuin nuo aikaisemmat, ja ovat kirjoittaneet omat tekstikirjansa, ohjesääntönsä ja kirkkokäsikirjansa, jäsenkirjan jne.; yksi ajatus mielessään: osoittaa, että heillä on nyt koko totuus, että he tietävät kaikki vastaukset, ja ovat sentähden Jumalan valiojoukko, joka tuntee tien, ja voi näyttää sitä toisille Jumalan asettamana oppaana. Mutta heillä ei ole sitä. He ovat sekoittaneet itsensä, aivan samoin kuin ne ryhmät, josta he tulivat ulos. Jos he haluavat olla morsiamessa, täytyy heidän tulla ulos järjestöstä täsmälleen samoin, kuten tekivät heidän esi-isänsä.

He ovat kuten kaikki muutkin. Herätys on ohitse. He yrittävät elää nimen mukaisesti ja ovat kuolleita. He ottivat järjestelmän, koko ajan puhuen Jumalan Hengestä. He puhuvat Pyhän Hengen todistusta, mutta he unohtavat, että perkele voi puhua myös kielillä. Täydellinen Baabelin sekoitus on heidän keskuudessaan ja he kutsuvat sitä Jumalan Hengeksi. Jälleen kerran me näemme ihmisen käskevän Jumalaa sen sijaan, että Jumala käskisi ihmistä.

Nyt te ehkä haluaisitte nuhdella minua heti tässä siitä, mitä olen sanonut. Hyvä on. He kutsuvat itseään helluntailaisiksi ja täyden evankeliumin saarnaajiksi. Antakaa heidän osoittaa se. Helluntaina tuli laskeutui pilvessä ja jakaantui tulikielinä jokaisen heidän yllensä. Missä on tuli? He puhuivat kielillä helluntaina ja ihmiset, jotka kuuntelivat, ymmärsivät. Missä tämä on? Koko uskovien joukko toimi kuten yksi perhe. Helluntailaiset ovat yhtä pahasti jakautuneita kuin mikä tahansa ryhmä historiassa. Ei kukaan uskaltanut liittyä heihin alkuseurakunnassa, ainoastaan Jumala lisäsi heitä. Näillä on yhtä monta vuohta keskuudessaan kuin millä tahansa muulla. He väittävät olevansa täyden evankeliumin asialla, mutta he eivät voi osoittaa sitä toteen. Heidän seurakuntansa ovat yhtä tyhjiä voimasta kuin minkä tahansa muun ryhmän. Jos he ovat täyden evankeliumin sanansaattajia, niin silloin meidän on parempi myöntää, että Raamattu teki virheen, kun se kuvaa täyden evankeliumin miehiä helluntaina. He laulavat: ”Silloin ihmeinen muutos sai syömmessäni.” He ovat oikeassa. Mutta muutos ei ole tapahtunut parempaan päin. On aika palata takaisin Jumalan luo. Heillä on se nimi, että he elävät, mutta he ovat kuolleita. Kielet eivät ole todiste herätyksestä. Se on todiste kuolemasta. Kielet julistivat todistusta siitä, että juutalaisten seremoniallinen uskonto oli ohitse, ja että uusi aikakausi oli alkanut. Kielet tänään ovat: merkkinä esiripun laskeutumisesta pakanaseurakunnalle. Evankeliumi on menossa takaisin juutalaisille. Ihmiset puhuvat, että kielet toimivat sanansaattajina suuressa hengellisessä liikkeessä. He ovat nousseet väärään laivaan. Totuus on, että ne kirjoittavat loppua kaikille ihmisajatuksille, ohjelmille ja kuningaskunnille ja Jumalan valtakunta tunkeutuu esiin. Herää Jumalan kansa. Herää.

Jos ajattelet, että tämä ei ole totta, niin kuuntelepa tätä. Kaikkialla maailmassa sekä helluntailaiset että evankeliset ryhmät organisoivat liikemiehiä. Nämä ovat valloittaneet saarnatuolin ilman kutsua Jumalalta. Nämä ovat laittautuneet ihmisten kalastajiksi ja Jumalan liikkeen perustajaksi, ja he sanovat, että Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa jakeissa 10-13 annettu Pyhän Hengen lahjoilla varustettu palvelustehtävä, jonka Jumala antoi seurakunnalle, on epäonnistunut, niinpä he ottavat ylivallan. Tässä me olemme aivan profetian täyttymyksen keskellä, jota kutsutaan Kooran niskoitteluksi ja he eivät edes tiedä täyttäneensä sitä. He kulkevat sokeasti eteenpäin saarnaten kokemusta totuuden sijasta. Sääliköön Jumala heitä. Avautukoon heidän silmänsä, ennenkuin on liian myöhäistä. Oi kuunnelkaa minua. Milloin rahan arvovalta, yhteiskunnallinen johtoasema, kyvykkyys liike-elämässä tai pelkkä henkinen kyvykkyys koskaan on kelpuuttanut miestä hengelliseen johtoasemaan tai antanut mitään painoa Jumalan Sanalle? Ja milloin materiaalisuus tai inhimilliset arvot millään tavalla alkavat näyttäytyä välikappaleina, joita Jumala käyttää työssään, niin ettei olekaan kysymys YKSINOMAAN Pyhästä Hengestä, silloin me taistelemme Jumalaa vastaan, emme Hänen puolestaan.

Haluan nyt tuoda esiin tässä erään seikan. Minä en puhu vanhimpia vastaan seurakunnassa. En suinkaan. Ja vanhin voi olla kuinka köyhä tahansa, tai rikkain mies maailmassa niin kauan kuin hän on vanhin sydämeltä ja teoissa. Minä en epäröisi määrätä ketä tahansa miestä, jolla on todellista hengellistä kyvykkyyttä vanhemmistoon tai diakoniksi riippumatta hänen yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemastaan. Mutta kun näette yhteiskunnallisen tai taloudellisen rakenteen tulevan sisään seurakuntaan, ja jakavan ihmisiä jollakin tavoin – se ei ole Jumalasta. Se on toinen ajan merkki tänä fyysisesti rikkaana, mutta hengellisesti köyhtyneenä Laodikean seurakunta-aikana, jossa me nyt elämme.

”Minä tiedän sinun köyhyytesi.” Huomasitteko, että heidän köyhyytensä liittyy saatanan synagogaan samassa jakeessa? Niin, se on rikas, voimallinen järjestö, jolla on hyvinvointi ja joka aina työntää ulos Jumalan pienet ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa. Kun Jumalan Henki liikkuu ihmisten sydämissä, kuka on se, joka jättää rakennukset ja omaisuuden? Pieni lauma jää aina toiseksi suurelle organisaatiolle. Ja minne ihmiset sitten menevät? He palvelevat kodeissa, vanhoissa varastorakennuksissa ja pohjakerroksissa, aivan kuten he menivät katakombeihin.

Nämä ihmiset olivat köyhiä tämän maailman asioissa. Varmasti. Mutta he olivat rikkaita hengessä.

”Minä tiedän heidän pilkkaamisensa.” Ajatus tässä ei ole se, että nämä valehtelijat pilkkaavat Jumalaa, vaikka sekin sisältyy tähän. Mutta he pilkkaavat todellista seurakuntaa. Näin on aina. Jerusalemin juutalaiset häpäisivät seurakuntaa alussa. Monijumalaiset pakanat tekivät samoin. Jos kenestä ikinä tullaan puhumaan pahaa, on se aina todellinen siemen. Neron päivinä kristittyjä syytettiin jokaisesta suuresta onnettomuudesta – jopa Rooman polttamisesta. Kommunistisissa maissa tämä pieni lauma on aina ensimmäinen hävityksen kohde, vaikkakin tosiasiallisesti merkityksettömän pieni kooltaan. Vaikka kristityt ovat hienoja, luotettavia ihmisiä, jotka tekevät ainoastaan hyvää, tullaan heitä aina vainoamaan siihen määrään saakka, että heidät voitaisiin ruumiillisesti tuhota.

Syy tähän on se, että he ovat nuhde jumalattomalle. Kuten kipeä peukalo he seisovat pahojen edessä. Ja vaikka vanhurskaat eivät halua minkäänlaista vahinkoa pahoille, vaan haluavat tehdä ainoastaan hyvää, aina he huomaavat joutuneensa vaikeuksiin, kuten Johannes Kastaja Herodeksen kanssa. Johannes ei halunnut aiheuttaa harmia Herodekselle eikä hänen vaimolleen, vaan säästää heidät Jumalan vihalta. Tätä ei ainoastaan perinpohjaisesti väärinymmärretty ja ehdottomasti torjuttu, vaan Johannes tapettiin sen tähden. Ja kaiken hyvän tähden, mitä Jumalan ihmiset tekevät, asetetaan heidät silti julkiseen häpeään ja kuolemaan. Varmasti täytyy olla joku kauhistava voima niiden ihmisten takana, jotka ovat niin vailla omaatuntoa, että he aina maksavat pahalla niille, jotka tekevät heille hyvää. Niin, on olemassa sellainen voima. Se on saatana. Vastaus on seuraavassa jakeessa.

KYMMENEN AHDISTUKSEN VUOTTA

Ilm. 2:10: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.”

Joka kerta, kun Herra käyttää sanoja: ”Älä pelkää”, on käsillä tilanne, jossa tulee esiintymään suurta vaaraa, kärsimystä ja riistoa. Hän ei sano suorasukaisesti ja lyhytsanaisesti: ”Ahdistus on tulossa,” Tämä saattaisi pelottaa. Vaan äidin tavoin, joka on sammuttamaisillaan valon pois, hän sanoo lempeästi lapselleen ettei tämä pelkäisi: ”Älä pelkää, minä sammutan valon ja tulee pimeä. Muista, että minä olen tässä sinun kanssasi.” Nyt Hän siis sanoo: ”Älä pelkää ihmistä tai mitähän voi sinulle tehdä. Minä olen sinun kanssasi, ja minun armoni on sinulle riittävä. Kun sinä vetten läpi kuljet, eivät ne tule sinua peittämään. Edes kuolemassa ei sinua voiteta. Te olette enemmän kuin voittajia.”

Suuri apostoli, Paavali, tiesi kokemuksesta noiden sanojen todellisuuden ja hän kirjoitti Room. 8:35-39: ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? tuskako vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Ei, meidän ei tule peljätä. Sillä rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Huomaa nyt, mitä Hän sanoo: ”Perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät koeteltaisiin.” Juutalaiset tekivät tätä juuri silloin. Kuvernöörit, jotka yrittivät kalastella yleisön suosiota, koska yleisö piti areenasta, heittivät kristittyjä tuhansittain kuolemaan, tuhoten heitä leijonien ja gladiaattorien kautta. Mitä perkeleellä on tämän .kanssa tekemistä? Miksi syyttää häntä? Aivan niin, mutta perkeleen viha on kaiken tämän takana. Hän on kaiken takana, sillä hän vihaa Jumalaa. Mihin Jumala on kiinnittänyt sydämensä, sen saatana yrittää tuhota. Mutta katsokaamme, tässä on eräs kuva. Jos saatana on juutalaisten takana, jotka raahaavat kristittyjä oikeussaliin, silloin nuo juutalaiset eivät ole Jumalan uskontoa, vaan perkeleen. Heidän kokoontumisensa on myös saatanan synagogasta. Ja jos roomalaiskatolinen kirkko tappoi suuria uskovaisten joukkoja pimeinä aikoina, samoin kuin kaikkina aikoina, silloin he ovat perkeleestä ja kuuluvat samaten saatanalle.

Ja jos ajattelet, että tämä on järkyttävää, niin odotapa vain, kun Ilm. 13 luvussa oleva profetia on täyttynyt. On hätkähdyttävän totta, että Amerikan Yhdysvallat esiintyvät tässä luvussa. Itse tämä numero 13 on tämän kansakunnan symboli. Se alkoi kolmellatoista siirtomaakunnalla. Sen lipussa oli kolmetoista tähteä ja kolmetoista viirua. Samaten sen kohtalo on kolmannessatoista luvussa. Kuvassa, joka mainitaan tässä luvussa, löydetään kaikki pedon pahuus, joka oli ennen sitä. Kuten peto nousi Nikean kirkolliskokouksessa, samaten kuva tulee täyttymään Maailman Kirkkojen Neuvostosta kaikella jumalattomuudella ja saatanallisella voimalla, jolla tavalla perkele purkaa kiukkuaan Jumalan oikean viinipuun ylle. Siinä tulee toistumaan koko perkeleellinen oveluus ja julmuus koko oveluudessaan.

Anna noiden, jotka taistelevat Jumalan nöyriä vastaan, ja pilkkaavat ja tuhoavat – anna heidän tehdä niin. Ja niin he tulevat tekemään. Ja kaiken Jumalan ja uskonnon nimeen. Mutta he valehtelevat, sillä he eivät ole Jumalasta. He ovat isästään, perkeleestä. Tekojensa kautta ketä ihmistä vastaan tahansa, he tuovat ilmi, mitä he ovat. Ahtaa heidän organisoitua ja häväistä pientä laumaa. Sen selvemmin he tuovat julki kaikille, että he ovat isästään perkeleestä. He ovat väärä viinipuu – viinipuu, joka murhaa. Heidän vihansa osoittaa toteen,, mitä he ovat. Nikolaiittain antikristillinen kirkko on se, mitä he ovat.

”Heitä tullaan heittämään vankilaan.” Niin, heitä vedetään oikeuksiin ja väärin syytetään ja koetellaan ja vangitaan. Ja tietenkin tämä kaikki tehdään uskonnon ja säädyllisyyden ja törkeän tietämättömyyden nimessä. Kaikki tehdään hyvän syyn tähden. Tämä saa minut ajattelemaan korkeimman oikeuden määräystä Raamatun lukemisesta ja rukouksista kouluissa. Kuka on sen takana? Saatana. Se on vain eräs kiukun purkaus Jumalaa vastaan.

”Te joudutte koettelemukseen kymmenen päivän ajaksi.” Tässä on profetia. Sen yhteydessä se merkitsee Smyrnan seurakuntajakson lyhyemmän ajan päättymistä. Diocletian, keisareista julmin, aloitti terrorikampanjan Jumalan pyhiä vastaan, ja ilman Jumalan armoa hän olisi pyyhkäissyt pois kaikki uskovat. Se oli historian verisin ja kesti 10 vuotta (kymmenen päivää, kymmenennessä jakeessa), vuodesta 302 vuoteen 312.

”Ole uskollinen kuolemaan.” [engl. kiel. käännös] Hän ei sano, että uskollinen kuolemaan saakka, vaan uskollinen kuolemaan. Sinun ehkä täytyy sinetöidä todistuksesi verelläsi. Tuhannet, niin, miljoonat, ovat kuolleet kaikkina ajanjaksoina. He kuolivat uskossa. Kuten Antipas, uskollinen marttyyri, he eivät pitäneet elämäänsä liian hyvänä kuolemaan. Usein me ajattelemme että olisi melkein mahdotonta olla marttyyri. Mutta uskaltaisin muistuttaa mieliin, että usko, jota me päivittäin käytämme voittaaksemme Jeesuksessa Kristuksessa, on sama usko, joka kannatti Polykarpusta ja kaikkia marttyyrejä. Äärimmäinen usko on antava äärimmäisen armon äärimmäistä hetkeä varten. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

”Ja minä annan sinulle elämän kruunun.” Koska ei edes maljallinen kylmää vettä annettuna Jeesuksen Kristuksen nimessä jää palkkaansa vaille, niin kuinka suuri tuleekaan olemaan niiden palkinto, jotka antavat elämänsä marttyyrinä Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Ehkä saamme pienen kuvan asiasta, jos vertaamme tätä kruunua kruunuun, joka voitetaan kilpailussa. 1. Kor. 9 luvussa jakeessa 24 Paavali sanoo: ”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.” Olympiakisojen voittajille annettu palkinto oli oliivin oksista tehty seppele. Mutta tuo Ilmestyskirjassa mainittu kruunu, joka annetaan marttyyrille, on kuninkaallinen kruunu. Jeesus kutsuu sitä elämän kruunuksi. Yksi kruunu on niille, jotka ovat tavoitelleet sitä kiihkeästi; toinen on niille, jotka ovat antaneet itsensä. Molemmat kruunut ovat katoamattomat. Ne eivät tule katoamaan. Maallisen kilpailun voittajat tulevat pian kadottamaan tämän maailman .suosionosoitusten tuottaman ilon, ja heidän kunniansa katoaa. Mutta ne, jotka antavat elämänsä Jumalalle joko päivittäisessä kilvoituksessa tai vuodattamalla verensä heidän elämänsä kruunaavaksi uhriksi, tulevat saamaan elämän kruunun.

Aivan liian vähän vietetään aikaa tekemällä työtä Jumalan iankaikkisten palkintojen tähden. Jumalan maksama palkka arvioidaan liian kevyesti. Jos me uskomme ruumiin ylösnousemuksen todellisuuteen, ja omaisuuteen iankaikkisessa kuningaskunnassa, silloin meidän tulisi kerätä taivaaseen noita hyviä aarteita, jotka ovat uskollisten pyhien saatavilla.

VOITTAJAN PALKINTO

Ilm.2:11: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.”

Jälleen kerran Henki puhuu kaikille seurakuntajaksoille. Tämä sanoma on meidän lohduttamiseksemme tänä päivänä niinkuin se on lohduttanut veljiämme kaikkina muina kausina. Ja Hän sanoo, ettei toinen kuolema voi meitä vahingoittaa.

Me kaikki tiedämme, että toinen kuolema on tulijärvi Ilm. 20:14: ”Ja Kuolema ja Tuonela [engl. helvetti] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” Tietysti se merkitsee, että kaikki ne, jotka olivat niissä, syöstiin helvetin tulijärveen. Tässä kohden haluan tuoda jotakin esille sinua varten. Ei ole epäilystäkään sen suhteen, etteikö se saisi ihmisiä arvostelemaan minun outoa oppiani. Mutta minä seison tässä Jumalan Sanan valtuutuksella ja kiellän, että uskosta osaton menee iankaikkiseen helvettiin ja palaa siellä iankaikkisesti. Aivan aluksi tuo paikka, helvetti, tai tulijärvi, tai miksi ikinä haluatte sitä kutsua, ei ole iankaikkinen. Kuinka se voisi olla, jos sillä oli alku? Matt. 25:41:ssä sanotaan, että iankaikkinen tuli oli valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Jos se nyt oli valmistettu, silloin sillä oli alku. Jos sillä oli alku, silloin se ei voi olla iankaikkinen. Tietenkin voit kompastella tämän sanan, iankaikkinen, ympärillä. Mutta tämä sana merkitsee ”ajoista aikoihin” [mailmanajasta mailmanaikaan, Saarisalon käännös. Suom. huom.] ja sillä on erilainen merkitys itsessään. 1. Samuel 3:13-14 Jumala kertoi Samuelille, että tämä oli tuomitseva Eelin suvun iankaikkisesti ja että he eivät enää tulisi tarjoamaan uhreja ”iankaikkisesti” Hänen pappeinaan. Ja 2. Kun. 2:27 Salomo poisti viimeiset Eelin jälkeläiset pappeudesta. Tämä oli suunnilleen neljä sukupolvea myöhemmin. [Tässä englanninkielisessä tekstissä esiintyy kolme eri sanaa, jotka kaikki tarkoittavat iankaikkista, mutta joilla on erilainen merkitys kullakin. Suom. huom.] Tästä voimme nähdä, että sana iankaikkinen, eri yhteyksissä merkitsee eri asiaa. Iankaikkisella ei ole alkua eikä loppua. Tässä tapauksessa sana iankaikkinen, merkitsee ”katoamishetkeen asti”. Tämä on se, mitä tapahtui. He katosivat.

Tarkastellaanpa sanaa ”kadotus”, [destruction engl. = hävitys, tuho, turmio, perikato] 2. Tess. 1:9: ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen ”kadotus” Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” Kreikan kielessä kadotus-sanaa tarkoittava sana merkitsee tässä yhteydessä lopullista tyhjäksi tekemistä. Se EI merkitse jatkuvaa tuhoamista. Sillä jatkuva tuhoaminen merkitsee taas jotakin, joka jatkuu, ja jatkuu. Mitä siis iankaikkinen tyhjäksi tekeminen merkitsee? Se ei merkitse jatkuvaa tyhjäksitekemistä. Jos se merkitsisi, meillä olisi tässä tuo sana ’kadotuksen’ sijasta. Se merkitsee tuhoamista päätepisteeseen asti. Lopettaa se.

Te saatatte nyt ihmetellä, milloin tätä iankaikkinen-sanaa voidaan käyttää, ja milloin sitä ei tulisi käyttää siten, kuin meitä on opetettu. Se on helppoa. Kun sillä viitataan Jumalaan, se merkitsee olemista ilman alkua ja loppua, iankaikkisesti olemista eikä koskaan päättymistä. Ja kun puhutte iankaikkisesta elämästä, teillä on mielessänne se elämä, joka on Jumalan elämä. 1. Joh. 5:11: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” Nyt siis ainoastaan Jumalan pojilla on iankaikkinen elämä, sellainen, jolla ei koskaan ollut alkua, vaan joka aina on ollut. Näin on asia. Sinulla on juuri nyt jotakin, mikä on iankaikkista – ilman alkua tai loppua. Se on Jumalan Henki. Se on osa Jumalasta itsestään. Se on Jumalan elämä.

Jos nyt syntinen menee helvettiin ja kärsii yhtä kauan, kuin sinä olet taivaassa ja nautit taivaasta, silloin hänellä on samankaltainen elämä kuin sinulla nyt jo on.

No niin, sitten saattaa olla niitä, jotka sanovat iankaikkisen elämän merkitsevän Jumalan lasten hyvinvointia. Että se on heidän hyvinvointinsa ja ilonsa. Toisaalta syntinen menee rangaistukseensa, niin että meidän täytyisi myöskin tehdä toinen paikka kuolemanrangaistukselle. Iankaikkinen elämä merkitsee taivasta, ja iankaikkinen rangaistus merkitsee helvettiä. Saattaisitte olla yllättyneitä miehistä, jotka ovat kohonneet jumaluusoppineiksi, ja jotka uskovat tuohon. Tiedättekö, mitä siitä seuraa? Se tekee iankaikkisen elämän maantieteelliseksi paikaksi Henkilön sijasta. Iankaikkinen elämä on Jumala – Herra Jeesus Kristus. Kuinka joku saattaa uskoa sellaisen asian, että iankaikkinen elämä on paikka, on enemmän kuin mitä minä jaksan ymmärtää. Se saa minut tyrmistymään.

On olemassa vain yksi laji iankaikkista elämää. Se on Jumalalla. Jos meillä on Jumala, on meillä iankaikkinen elämä Hänessä ja Hänen kauttansa.

Näette siis, että sana iankaikkinen voidaan sovittaa monilla eri tavoilla, mutta kun sitä sovitetaan Jumalaan, siihen mitä Hän on, sillä on yksi merkitys. Se on Jumalan kestoaika. Et voi sovittaa sitä millään muulla tavalla tai muuhun asiaan. Jumala yksin on iankaikkinen, ja koska Hän elää, elämme me Hänen kanssansa.

Älköön nyt kukaan sanoko, että minä en usko helvetin tuleen ja rangaistukseen. Minä uskon. Minä en tiedä, kuinka kauan se tulee kestämään, mutta se tulee joskus loppumaan, Ilm. 21:8 sanotaan, että siinä mainituilla syntisillä on osansa tulijärvessä, Mutta sanan ”osa” oikea tulkinta on ”aika”. Näettehän, siinä se on.

Siis jumalattomat tullaan heittämään helvettiin (Hades tai tuonela) ja helvetti tulijärveen. Erotettuna Jumalasta, Mikä kauhea asia se tuleekaan olemaan.

Mutta näin ei ole vanhurskaiden suhteen eikä heidän tarvitse pelätä. He ovat Jumalan lunastamia ja ovat Hänen helmassaan. He ovat voittajia. Ja kuka on se, joka voittaa? Hän, joka uskoo, että Jeesus on Kristus.

Miksi tulee tämä voittaja, tämä uskova pelastumaan ja menemään iankaikkisen elämän ja autuuden valtakuntaan? Koska Jeesus maksoi hinnan lunastaaksensa meidät synnistä. Hän täytti erottavan kuilun, ja me, jotka olimme kaukana, olemme nyt lähellä veren kautta.

He eivät koskaan tule tuomittavaksi, eivätkä he koskaan tule olemaan tuossa tulijärvessä. He eivät voi tulla kadotetuiksi, sillä Hän ei ole kadottava heistä yhtäkään. Ei ainoakaan lunastetuista tule olemaan missään muualla kuin siellä, missä Jeesus on.

Tiedättekö, miksi näin on? Minä havainnollistan sen teille. Minulla on pieni poika, Joosef. Hän on osa minua, tapahtukoon sitten mitä tahansa. Jos minä olisin rikas mies, pahin mitä voisin tehdä, olisi tehdä hänet perinnöttömäksi, mutta ei ole olemassa mitään, minkä perusteella voisin kieltää hänet. Minä en voisi, koska hän on osa minua. Ottakaamme verikoe. Verratkaamme hänen vertansa minun vereeni. Se todistaa, että Joosef on minun poikani.

Veritesti osoittaa, kuulutteko Jumalalle vai ette.

Ajattelen joskus aikaa, jolloin minulla oli tapana paimentaa karjaa kaukana Coloradossa. Ennen oli tapana tuoda tuota karjaa tarkistettavaksi, jos halusimme paimentaa sitä hallituksen alueella. Mutta he eivät sallineet yhdenkään eläimen, jolla ei ollut veren merkkiä korvassaan tulla laidunnettavaksi. Tuo merkki vahvisti, että eläin oli puhdasrotuinen. Lauman hoitajat, jotka huolehtivat laumasta, eivät lainkaan katsoneet lajia. He ainoastaan katsoivat nähdäkseen, että oli tuo merkki korvassa todisteena verikokeesta. Halleluja. Jos se on oikeaa verta, silloin on kaikki kunnossa.

Te tiedätte, että Jumala katsoi alas ja julisti: ”Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Se on erotettu minusta. Se ei voi lähestyä minua.” Me tiedämme, että kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Tämä merkitsi, että kaikki kuolivat, jolloin viimeinenkin elämän liekki olisi sammunut ja kaikki tulisi olemaan ohitse. Mutta Jumala rakkaudessaan otti eläimen ja otti sen elämän syntisen elämän sijasta.

Vanhassa Testamentissa syntinen toi karitsan. Hän asetti kätensä tuon karitsan päälle, kun pappi katkaisi lampaan kaulan. Hän tunsi kädessään veren vuotavan ja kuuli määkimisen. Hän tunsi ruumiin jäykkenevän sen kuollessa. Hän näki pirskotetun veren savun nousevan Jumalan luo. Hän tiesi, että karitsa oli ottanut hänen paikkansa. Hän tiesi, että karitsan elämä oli annettu hänen edestänsä. Mutta lampaan elämä oli eläimen elämä, ja se ei voinut tulla takaisin syntisen päälle tehdäkseen hänet puhtaaksi. Niin hänelle jäi jäljelle sama halu syntiin. Hän lähti synti mielessään ja tuli takaisin vuotta myöhemmin uhraten saman asian tähden.

Mutta Uudessa Testamentissa asia ei ole näin. Meidän kuoleva karitsamme on Jumalan Poika, joka antoi verensä lunnaiksi monen edestä. Uskon kautta me tulemme ja asetamme kätemme tuon Karitsan päälle – me näemme Hänet verisine haavoineen, ruoskittuine selkineen, ja julmat piikit repien Hänen otsaansa – me tunnemme Hänen tuskansa ja kuulemme Hänen huutavan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ja mitä tapahtui? Elämä, joka jätti tuon rikotun verisolun, tuli takaisin katuvan päälle. Tuo elämä, joka Hänessä oli, tuli takaisin meidän yllemme. Me palaamme tältä paikalta ilman synnin halua, ja nyt meillä on viha lihan tekoja ja haluja kohtaan.

Katsellaanpa meitä itseämme. Mitä on meidän elämämme? Yksi pieni solu tuli isästämme. Elämän siemen ei tule naisesta. Hän tuottaa munasolun; hän on ’hautoja’. Mutta veri tulee miespuolesta. Tästä syystä nainen ottaa miehen nimen. Tästä syystä lapset ottavat hänen nimensä. Äiti on ’hautoja’ lapselle, jonka hän tuottaa miehelle.

Tämä on se, mitä tapahtui meidän lunastukseksemme. Pyhä Henki tuli Marian ylle ja hän synnytti pojan ja kutsui Häntä Jeesukseksi. Suuri Luoja tuli alas ja tuli uhriksi meidän syntiemme tähden. Hänen verensä oli Jumalan verta. Asia oli aivan tarkasti näin. Tuo Jumalan veri tuli vuodatetuksi ja Henki jätti Hänet, kun Hän kuoli kärsimyksessä. Sitten SAMA ELÄMÄ (HENKI) tuli takaisin katuvan syntisen ylle ja teki hänet vapaaksi. Tuo syntinen ei tule takaisin vuosi vuoden jälkeen, uhraa uhraamisen jälkeen, sillä hänellä ei ole tarvetta siihen. YHDEN uhrin kautta, kerran ja kaikkien puolesta, on hänet päästetty vapaaksi synnin vallasta, ja hän on vastaanottanut Kristuksen elämän, jossa hän hallitsee voitossa synnin ylitse, maailman, lihan ja perkeleen ylitse.

Jumala teki sen, teki sen kokonaan. Hän huusi synnin tähden kirotulle maailmalle: ”Minä annan teille merkin. Neitsyt tulee raskaaksi. Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Se tulee olemaan merkki teille, se tulee olemaan iankaikkinen merkki. Mitä hän synnyttää, tulee olemaan Immanuel, Jumala meidän kanssamme.”

Jumala tuli alas verisolussa, ei ihmisen kautta, vaan. Pyhän Hengen kautta, ja tuossa neitsyen kohdussa rakennettiin pyhäkkö, jonka tarkoitus oli kuolla. Vaimon siemen tuli, jotta me Hänen haavojensa kautta saisimme pelastuksen. Kun Pyhä Henki tuli Marian ylle, loi Hän tuohon kohtuun solun, joka tulisi kasvamaan ja josta tulisi meidän Herramme ruumis. Tuo solu luotiin. Se oli Jumalan luomakunnan alku. Tämä on se, mitä Jeesus on. Ja tuo pyhä täytettiin pyhällä verellä, itse Jumalan verellä. Tuo Temppeli syntyi, ja Hän kasvoi mieheksi. Hän meni Jordanille, ja siellä Johannes pesi (kastoi) Uhrilampaan Jordanin joessa. Kun tuo otollinen Uhri nousi vedestä, tuli Jumala ja vaelsi Hänessä, täyttäen Hänet Hengellä ilman mittaa. Ja kun Hän kuoli ja vuodatti verensä, Jumalan täydellinen elämä tuli vapautetuksi, että se voisi tulla syntisen ylle, kun tämä vastaanottaa Kristuksen uhrilampaanaan, pelastajanaan.

Oi, kuinka hätkähdyttävää tämä onkaan. Jehova, joka syntyi ja itki syöttökaukalossa. Jehova, joka syntyy olkiseimeen. Siinä on teidän iankaikkinen merkkinne ylpeälle ja pöyhistyneelle älymystölle, joka on kehittänyt omat jumaluusoppinsa ja kieltänyt Jumalan totuuden. Jehova Jumala, huutava lapsi haisevassa ladossa. Sitten me ajattelemme, että meillä on oikeus olla ylpeitä, pitäen nenämme pystyssä, arvostella ja toimia aivan kuin olisimme jotakin erikoista. Tässä on teille todellinen merkki. Tämä on se oikea merkki. Jehova, leikkivä poika. Jehova työskentelemässä puusepän verstaassa. Jehova pesemässä kalastajien jalkoja.

”Minä tulen antamaan teille merkin”, sanoi Jumala, ”en valkokauluksisen pappeuden merkkiä. En hyvinvoinnin ja vallan merkkiä. Tässä merkissä ei ole mitään, mitä te haluatte tai ajattelette sopivaksi. Mutta se on iankaikkinen merkki. Se on kaikista merkeistä suurin.” Jehova seisomassa oikeussalissa runneltuna ja vertavuotavana, orjantappurat otsallansa ja sylkeä kasvoillansa, pilkattuna ja häväistynä. Jehova, halveksittuna ja hyljättynä, riippuen alastomana ristillä, tekopyhien ilkkuessa ja kehoittaessa Häntä tulemaan alas ristiltä. Jehova kuolemassa. Jehova rukoilemassa eikä mitään tapahdu. Sitten Jehova kuoli. Tämä on merkki kaikille ihmisille. Ei ole toista sen kaltaista, tämä on se suuri merkki.

Sitten tuli pimeys maan ylle. He panivat Hänet hautaan. Siellä Hän makasi nuo kolme päivää ja yötä, kunnes maanjäristys hajoitti yön pimeyden ja Hän tuli ulos. Jehova tuli esiin. Jehova nousi ylös korkeuteen. Sitten Jehova palasi vaeltaaksensa seurakuntansa keskellä. Jehova palasi takaisin voimallisessa tuulenpuuskassa ja tulenliekissä. Jehova tuli takaisin vaeltaakseen seurakuntansa keskellä ja antaaksensa voiman kansalleen. Vielä kerran tuli Jehova ja tällä kertaa pysyäkseen kansassansa. Ja jälleen Jehova parantaa sairaita ja herättää kuolleita ja ilmaisee itseään Hengen kautta. Jehova tuli takaisin, puhuen kielillä ja antaen vastauksen tulkinnan kautta.

Jehova tuli alas ja Hän nosti prostituoidun, jotta tämä ei enää tekisi syntiä. Hän tuli alas juopon luo, kun tämä makasi tajuttomana katuojassa kärpäspilvet kasvoillaan, Jehova tuli ilmaistakseen itsensä lihassa ja lihan kautta. Jehova tuli – Jumala meissä, kirkkauden toivo.

Niin, Jeesus tuli ja vuodatti verensä ja vapautti vangitut. Hän tuli ja lunasti kadotetut lampaansa. Hän antoi heille iankaikkisen elämän eivätkä he koskaan tule kadotetuiksi. Hän ei ole kadottava yhtään heistä, vaan on nostava heidät ylös viimeisenä päivänä.

Halleluja, toinen kuolema ei voi heitä vahingoittaa. Sillä ei ole mitään valtaa heihin, sillä he ovat Karitsan ja he seuraavat Häntä minne ikinä Hän menee.

PYHÄ HENKI JOKAISESSA SEURAKUNTAJAKSOSSA

Ilm. 2:11: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” Ei ole ainoatakaan seurakuntajaksoa, missä tätä lausetta ei olisi mainittu. Jokaisen jakson kaikille ihmisille kuuluu sama kehoitus. ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo o” Mutta on ehdottomasti mahdotonta kaikkien ihmisten kuulla, mitä Henki sanoo eri jaksoille. 1. Kor. 2:6-16: ”Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet – vaan niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hulluus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä; ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa Häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” Matt. 13:13-16: ”Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi. ’Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.” Joh. 8:42-44: ”Jeesus sanoi heille: ’Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.'” On mitä ilmeisintä näiden Kirjoitusten mukaan, ettei kukaan ihminen itsestään voi kuulla Jumalaa. Jumalan täytyy antaa tämä kyky hänelle. Matt. 16:17: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.'” Kun yhdistämme nämä jakeet, näemme, että on olemassa vain yksi ihmisryhmä, ja tuo hyvin erikoinen ihmisryhmä kykenee kuulemaan, mitä Henki sanoo kussakin seurakuntajaksossa. On olemassa yksi erityinen ryhmä, joka vastaanottaa ilmestyksen kullekin jaksolle. Tämä ryhmä on Jumalasta, koska se ryhmä, joka ei voi kuulla, ei ole Jumalasta. Ryhmä, joka voi kuulla ja kuulee, mitä Henki sanoo ja vastaanottaa ilmestyksen, on se ryhmä, jota kuvataan 1. Kor. 2:6-16. He ovat niitä, joilla on Jumalan Henki. He ovat niitä, jotka ovat Jumalasta syntyneitä. Heidät on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen Hänen Henkensä kautta. He ovat Pyhällä Hengellä kastettuja.

Selvittääksemme edelleen sitä, mitä juuri olemme sanoneet, ja myöskin käyttääksemme raamatunkohtaa, joka meidän tulisi pitää mielessä, kun me keskustelemme siitä, kuka on kastettu Pyhällä Hengellä, katsokaamme, mitä Jeesus sanoo Joh. 6:45: ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat KAIKKI Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” Mutta ottakaamme esiin Jes. 54:13, mistä tämä on otettu ja näemme siinä lukevan: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opettamia.” Jumalan KAIKKI ovat Jumalan LAPSIA. Täten siis todiste siitä, että joku on todellinen Jumalan lapsi (Hän, johon Henki on tullut ja jossa Hän asuu) on jälleen tuotu tässä esiin: Se, jolla Pyhä Henki opettaa Sanaa.

Varmaankin alatte nyt nähdä, miksi kielet eivät ole Pyhän Hengen kasteen todiste. Ei sanota millekään jaksolle: ”Hän, joka puhuu kielillä, hän kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo”. Tämä panee kielet, näiden selityksen, jne. syrjään todisteena. Todiste on KUULEMINEN mitä Henki sanoo. Henki puhuu. Niin, Henki opettaa. Tämä on täsmälleen sitä, mitä Jeesus sanoi, että Hän tulisi tekemään, kun Hän tulee. Joh. 14-:25: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen se, minä joka puhun sinun kanssasi.” Juuri näin tapahtui. Tällä tavoin evankeliumit kirjoitettiin. Nämä miehet muistivat mielessään Pyhän Hengen kautta Jeesuksen puhumat sanat. Tämän tähden evankeliumit ovat tarkkoja. Ne ovat täydelliset. Mutta Henki ei ainoastaan palauttanut heidän mieliinsä kaikkia näitä asioita, vaan Hän opetti lisää heille totuudesta, joka heillä jo oli. Tällä tavoin Paavali vastaanotti ilmestyksensä. Hän sanoi siitä: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal. 1:11-12) Hän oli Pyhän Hengen opettama.

Eräänä päivänä, kun Jeesus oli maan päällä, tietty tärkeä mies tuli vierailulle Hänen luoksensa. Tämä mies sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja.” Mutta huomaamme, että Jeesus keskeytti hänet lyhyeen. Hän kääntyi Nikodeemuksen puoleen ja sanat, jotka Hän puhui, voitaisiin hyvin tulkita näin: ”Minä EN OLE opettaja. Minä olen uhrilammas synnin tähden. Minä teen mahdolliseksi uuden syntymän Henkeni kautta. Mutta on tulossa Eräs, joka on opettaja. Hän on Pyhä Henki.” Kun Jeesus oli maan päällä, tuli Hän lampaana ja profeettana. Mutta kun Hän tuli takaisin seurakuntansa ylle Henkensä kautta, tuli Hän opettajana.

Ja jokaiselle jaksolle me kuulemme saman totuuden: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Mutta ainoastaan Hengellä täytetty ihminen voi kuulla ilmestyksen tälle jaksolle. Ei kukaan muu voi. Ei todellakaan. He eivät voi, koska tämä on juuri se, mitä Paavali sanoi 1. Kor. 2:6-16.

Tämän tulisi saada teidät iloitsemaan. On olemassa mitä erikoisin oppi, joka aiheuttaa paljon väärinymmärrystä ja pahaa mieltä. Sillä kun helluntailaiset sanovat, että teidän TÄYTYY puhua kielillä tai ette ole kastettuja Pyhällä Hengellä, he joko kieltävät, että suuret miehet, kuten Knox, Moody, Taylor, Goforth ja muut eivät olleet vastaanottaneet Pyhää Henkeä, tai sitten he sanovat, että he kaikki puhuivat salaisesti kielillä eivätkä olleet tietoisia siitä, mitä oli tekeillä. Nyt tämä kuitenkaan ei ole totta. Tämä on suuri erehdys. Kielet eivät ole todiste Hengellä täyttymisestä. Ne ovat yksinkertaisesti yksi yhdeksästä Hengen armolahjasta, jotka on mainittu 1. Kor. 12:ssa. Ei ole olemassa yhtään Raamatunkohtaa, joka sanoisi, että sinä vastaanotat Pyhän Hengen kielilläpuhumisen kautta. Mutta Kirjoitukset sanovat , että ”sen jälkeen, kun he kaikki olivat täyttyneet Pyhällä Hengellä, he puhuivat kielillä”, ja jälkeenpäin sanotaan, että he profetoivat.

Tänään monien ihmisten keskuudessa hyväksytään yleisesti, että kaikki, jotka väittävät vastaanottaneensa Pyhän Hengen puhuen kielillä, puhuvat alkuperäisellä hengellisellä kielellä, mutta näin ei ole, sillä monet ihmiset puhuvat tunnetulla kielellä, mutta väärän hengen vaikutuksen alaisena. Sanokaamme nyt, että olemme kokouksessa ja kaikki ihmiset puhuvat kielillä. Kuinka nyt voimme tietää, mitkä kielet ovat Hengestä ja mitkä perkeleestä? Minä olen ollut pakanoiden keskuudessa, missä heidän poppamiehensä joivat verta pääkallosta, puhuivat kielillä, selittivät kieliä ja profetoivat. He pystyvät jopa kirjoittamaan kielillä. Jos nyt kielet ovat TODISTE Pyhän Hengen vastaanottamisesta, silloin jokaisen kielen tulisi olla Jumalasta. Mutta kieliä todisteena pitävät ihmiset ovat myöntäneet, että on olemassa vääriä ja oikeita kieliä, sillä Jumalalla ovat oikeat ja saatanalla väärät kielet. Niinpä kysymykseni kuuluu: ”Kuka tietää, mikä on todellista? Kuka ymmärsi kielen, tietääkseen mitä puhuttiin? Kenellä on henkien erottamisen lahja?” Kun nyt saamme näihin vastaukset, meillä on jotakin edetäksemme, mutta siihen saakka meidän täytyy vain arvailla kielten lähdettä. Voitte nyt nähdä, että jos pidätte kieliä todisteena ettekä tiedä, mitä sanotaan, tulette lopullisesti pisteeseen, jossa kaikkien kielten täytyy olla Jumalasta. Tämä johtaisi meidät uskomaan, ettei paholainen osaa puhua kielillä. Näin asia ei ole; ei, ei hetkeäkään. Kuka tahansa todellinen lähetyssaarnaaja lähetyskentillä tietää, tietää liiankin hyvin, että paholaiset puhuvat muilla kielillä; saman tiedän minä kokemuksesta.

Helluntailaiset teologit myöntävät, ettei heillä ole mitään Kirjoitusten kohtaa, joka sanoisi ihmisten puhuvan kielillä, kun heidät kastetaan Pyhällä Hengellä. He myöntävät, että he johtavat tämän kokemuksista, jotka on tuotu esiin Apostolien teoissa, missä kolmessa viidestä kerrasta ihmiset puhuivat kielillä. Myöskin he sanovat ilman yhtään Kirjoitusten tukea, että on olemassa kahta kielten lajia. Toista kieltä sinä puhut, kun vastaanotat Pyhän Hengen, ja se on ’todiste’, kun taas myöhemmin, jos uskot, sinä voit vastaanottaa kielten puhumisen lahjan, jolloin voit puhua useasti kielillä. Kuitenkin, he sanovat, kun olet kerran puhunut kielillä todisteeksi Pyhän Hengen vastaanottamisesta, sinä et ehkä koskaan puhu jälleen uudestaan. Jälleen kerran me haluaisimme tietää, missä tämä löytyy Sanasta. Ellei se ole siellä, silloin Jumala ei ole puhunut sitä, ja voi sitä, joka lisää jotakin Sanaan. Mutta Sanassa on jotakin tästä aiheesta, jonka he unohtavat täydellisesti. 1. Kor. 13:ssa puhutaan ihmisten ja enkelien kielistä. Nämä ovat tunnetut ja tuntemattomat kielet. Modernit helluntailaiset sanovat, että he voivat’ vastaanottaa Pyhän Hengen puhuen tuntemattomilla tai enkelien kielillä. Heillä on kärryt hevosen edessä, sillä Ap.t. 2:ssa ihmiset puhuivat täydellisellä kielimurteella, jonka jopa uskosta osattomat kuulivat ja ymmärsivät.

Jos Jumala on hiljaa, on meidänkin parasta olla hiljaa.’ Mutta kun Hän puhuu, silloin on meidänkin parasta puhua ja sanoa, mitä Hän jo on sanonut. Hän ilmoitti meille todisteen, eli mitä tulisi tapahtumaan Pyhällä Hengellä kastamisen jälkeen: ”Opettaja tulee, ja opettaa koko totuuden.” Mutta opettaja on SISÄPUOLELLA oleva opettaja, ei ulkopuolinen opettaja. Ellei Henki ole sisäpuolella, sinä et tule kuulemaan totuutta ja vastaanottamaan sitä ilmestyksen kautta, vaikka kuulisit sitä koko päivän. Tämä oli Hengen asumisen merkki Paavalin päivinä. Hengellä täyttyneet kuulivat Sanan, vastaanottivat sen ja elivät sen mukaan. Ne, jotka eivät olleet täyttyneet Hengellä, kuulivat sen ainoastaan lihallisena ihmisenä, antoivat sille väärän selityksen ja menivät takaisin syntiin.

Jokaisessa jaksossa (ja jokainen jakso on Pyhän Hengen jakso todelliselle uskovalle) – minä sanon, jokaisessa jaksossa todiste oli sama. Ne, joilla oli Henki, Opettaja, kuulivat Sanan, ja Henki heissä otti Sanan ja opetti sen (antoi siitä ilmestyksen) heille; ja he olivat se ryhmä, joka kuuli sanansaattajaa ja hänen sanomaansa, otti sen ja eli sen mukaan.

Tiedän kyllä, että on suuri kiusaus viitata takaisin helluntain päiviin ja myöskin siihen päivään, jolloin Pyhä Henki lankesi Korneliuksen talossa ja asettaa nämä kaksi identtistä kokemusta sitten todisteeksi Pyhän Hengen kasteesta. Mutta kummassakin tapauksessa kuulijat ymmärsivät kielet. Tämä on kaukana nykyisistä helluntailaisten kokouksien baabelin sekoituksista. Ja ellei tämä ole tarpeeksi saattamaan meitä vakuuttuneeksi, niin että jätämme sellaisen päättelyn, niin mitä me teemme, kun tulemme sen tosiseikan eteen, että ihmisillä, jotka koskaan eivät ole puhuneet kielillä, on joku muu noista jäljelläolevista kahdeksasta armolahjasta elämässään, kuten esimerkiksi viisauden sanat, henkien erottamisen lahja, tiedon sana, usko, terveeksitekeminen ja jopa ihmeet? Tämä havainto on vielä mielenkiintoisempi siinä valossa, että kielet ovat vähin yhdeksästä armolahjasta; kun siis näemme ihmisten, jotka eivät puhu eivätkä ole koskaan puhuneet kielillä, käyttävän suurempia lahjoja kuin nuo, jotka puhuvat kielillä, niin meidän täytyy hyljätä sellainen oppi jopa täydellisemmin kuin aikaisemmin.

Näemme siis nyt, ettei meillä ole varaa sanoa, mitä Raamattu ei ole sanonut. Kun Kirjoitukset opettavat meitä, että Pyhän Hengen työn ja tuon siunatun Persoonan julkituomisen tarkoitus on tuoda kunkin jakson totuus tuon ajan todelliselle siemenelle, niin me tiedämme, että Hengen täytyy olla pysyväisesti tuossa henkilössä tai hän ei voi ottaa vastaan totuutta tuolle ajalle. Amen. Tämä on täsmälleen oikein. Ja jos nämä jaksot yleensä tuovat esiin mitään, ne varmasti tuovat esiin tämän totuuden.

Nyt ennenkuin jätämme tämän aiheen, haluan tehdä hyvin selväksi, mitä Pyhän Hengen kaste Sanan mukaan on. Se ei ole minun mukaani, ja se ei ole sinunkaan mukaasi. Sen täytyy olla ”näin sanoo Herra” mukaan tai me tulemme väärin johdetuiksi. Amen.

Huomaatte, että näissä kokouksissa, kun olen lopettanut saarnaamisen tai evankelisen palveluksen, tai jonkun opetussaarnan, minä heitän verkon ja kutsun ihmisiä vastaamaan tuohon kutsuun. Pyydän heitä tulemaan eteen ja vastaanottamaan Pyhän Hengen. Kuultuaan tämän minun helluntailaiset veljeni uskovat, että kutsun ihmisiä tulemaan eteen kastettavaksi Pyhällä Hengellä, koska he ovat jo syntyneet uudestaan. Kun siis kutsun Hengellä täyttyneitä tulemaan ja auttamaan niitä, jotka ovat vastaanottaneet kutsun tullakseen vastaanottamaan Hengen, nämä rakkaat veljet tulevat ja auttavat ihmisiä siten, että he rohkaisevat heitä jättäytymään Jumalalle ja uskomaan puhuakseen kielillä. Tämä on aiheuttanut suurta sekaannusta ja minä haluan kertoa teille täsmälleen, mitä tarkoitan. Minä tarkoitan, että syntinen tulisi eteen ja syntyisi uudelleen, mikä tarkoittaa sitä, että hän tulee kastetuksi Kristuksen ruumiiseen Pyhän Hengen kautta, mikä on täsmälleen sitä, mitä tapahtui helluntaina, kun seurakunta perustettiin. Toisin sanoen, syntyminen Hengestä on sama asia kuin tulla todellisesti kastetuksi Pyhällä Hengellä. Se on yksi ja sama.

Ymmärrän nyt, että tämä tulee aiheuttamaan sekaannusta lyhyeksi ajaksi täällä, sillä useimmat ihmiset tietävät, että minä olin baptistisaarnaaja ja että minä olen järkkymättömästi julistanut, että baptistit ovat erehtyneet sanoessaan, että sinä vastaanotat Pyhän Hengen KUN sinä uskot, sillä asia ei ole näin. Sinä vastaanotat Hänet KUN SINÄ ENSIN olet uskonut. Ap.t. 19:2-6: ”Ja hän sanoi heille: ’Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?’ Niin he sanoivat hänelle: ’Emme ole edes kuulleet, että Pyhä Henki on olemassakaan’. Ja hän sanoi heille: ’Millä kasteella te sitten olette kastetut? ’ He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi heille: ’Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällenne Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Tässä se on. Paavali kysyy: ”Oletteko vastaanottaneet SEN JÄLKEEN, EI SILLOIN KUN te uskoitte.” [engl. kielisessä Raamatussa] Ja siinä on suuri ero, sillä se on SEN JÄLKEEN, kun me ensin uskomme, jolloin me vastaanotamme Pyhän Hengen. Ef. 1:13 on tarkkasanainen toisto siitä, mitä tapahtui Efesossa Ap.t. 19:n mukaan: ”Hänessä on teihinkin, SITTEN KUN OLITTE KUULLEET totuuden Sanan, pelastuksenne evankeliumin, USKOVIKSI TULTUANNE (ei kun te uskoitte) pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Tässä on nyt se, mitä minä ajan takaa. Liian monet meidän modernisteistamme ja jopa niinkutsutuista fundamentalisteista [raamatullinen, oikeaoppinen, suom. huom.] uskovat pelastukseen tietyllä, erityisellä hetkellä, mikä monissa tapauksissa on nimitetty ”päätöksen tekemiseksi” ja tätä on kutsuttu Kristuksen vastaanottamiseksi ja uudeksi syntymäksi. Kristuksen vastaanottaminen merkitsee Hänen Henkensä vastaanottamista. Hänen Henkensä vastaanottaminen merkitsee uudelleen syntymistä. Hänen Henkensä vastaanottaminen merkitsee tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä. Amen. Nämä joukot uskovat, se on ihanaa. Mutta he pysähtyvät siihen. Te vastaanotatte Pyhän Hengen SEN JÄLKEEN kun te uskotte. Se on aina ollut näin ja tulee aina olemaan näin. Aivan ensimmäinen opetuksen sana ihmisille oli kun Pietari puhui helluntaina ja sanoi (Ap.t. 2:38): ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

Nämä ohjeet tulivat suorana vastauksena Pietarilta siihen, mitä oli tosiasiallisesti tapahtunut helluntaina. Mitä tapahtui, oli se, että Jumala Jooelin mukaan vuodatti luvattua Henkeä kaiken lihan ylle. Häntä ei ollut vuodatettu ennen tuota aikaa tai annettu ennen sitä. Mutta TÄMÄ oli tuleva vastedes parannuksen kautta, ja tulemalla kastetuksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja sen jälkeen oli Jumala vuorostaan velvollinen täyttämään ne, jotka tulivat. Pietari tai joku muu apostoli ei koskaan sanonut: ”Teidän täytyy syntyä uudelleen, ja sitten te tulette täytetyksi Hengellä.”

Koska tämä on esikuva Pyhän Hengen vastaanottamisesta, niin huomaa tarkkaavaisesti heti seuraava kerta, jolloin Henki lankesi ihmisten ylle, Apt. 8:5-17: ”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joilla oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä: ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: ”Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan ’suureksi’.” Ja he kuuntelivat häntä sen tähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet, että naiset. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuaan hän pysytteli Pilippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli vastaanottanut Jumalan Sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne he rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut tullut vielä yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” kahdennentoista jakeen mukaan HE USKOIVAT SANAN. Sitten heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimeen. Mutta kuudennentoista jakeen mukaan, tästä kaikesta huolimatta, he EIVÄT VIELÄ OLLEET VASTAANOTTANEET PYHÄÄ HENKEÄ. Vasta SEN JÄLKEEN, kun he olivat uskoneet ja tulleet kastetuiksi oikealla tavalla, he vastaanottivat Pyhän Hengen. Tämä on tarkka esikuva, Pietarin esittämä Apostolien teoissa, 2:38 ja 39.

Toinen kirjoitus, joka luo ihmeellistä valoa tälle aiheelle, löytyy Galataiskirjeen 3:13-14: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Ei millään muotoa voida sanoa, että ”Aabrahamin siunaus” on uudelleen syntyminen, ja ”Hengen lupaus” on Pyhän Hengen kaste, kumpikin erillisenä tapauksena. Sillä Kirjoitukset merkitsevät tätä: ”Jeesus kuoli ristillä, ja tämän kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Aabrahamin siunaus tuli pakanoille, jättäen juutalaiset. Tämä tapahtui, että Henki tulisi pakanoiden saataville.”

Tuon äsken sanomani ymmärtäminen selvittää, miksi Raamatun tutkijat eivät ole löytäneet Paavalin sanovan kertaakaan: ”Syntykää uudelleen ja SEN JÄLKEEN täyttykää Hengellä.” He ovat päätelleet sen olevan siellä ja panneet omat merkityksensä saadakseen Sanan sanomaan sen. MUTTA KIRJOITUKSET EIVÄT SANO SITÄ. Jeesus ei myöskään sanonut sitä koskaan. Katso Johanneksen 7:37-39, ja lue se nyt ymmärryksen kanssa. ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus oi vielä ollut kirkastettu.” Tässä sanotaan selvästi, että uskova juomalla, tulemalla Jeesuksen luo uskossa, tulisi olemaan elävien vetten kanavana, jotka vuotaisivat ulos hänestä. Ja se sijoittaa tämän kokemuksen helluntaihin. Pitäen tämän ajatuksen mielessä me luemme Joh. 4:10-14: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.’ Nainen sanoi hänelle: ’Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” Tämä sama elävä vesi on mainittu, mutta tällä kertaa sitä ei kutsuta virraksi; sitä kutsutaan lähteeksi. Tässä ihmiset tekevät erehdyksen. Koska sitä kutsutaan lähteeksi ja virraksi, he ajattelevat, että yhdessä kohden se on iankaikkinen elämä, jonka Henki on antanut, ja seuraavassa kohden, missä sitä kutsutaan virraksi (merkiten suurta voimaa), sen täytyy nyt olla Henki, joka on annettu voimaa varten. Näin ei ole. Tämä on yksi ja sama asia. Se on henki, joka antaa elämän ja voiman, ja tämä tuli helluntaina.

Mikä on aiheuttanut tämän väärinymmärryksen? Vastaus on: KOKEMUS. Me olemme kulkeneet kokemuksen mukaan emmekä Sanan mukaan. Pois se meistä, että pitäisimme kokemusta mittakeppinä. On olemassa vain yksi mittanuora, vain yksi mittakeppi, ja se on SANA. Tarkkaapa nyt huolellisesti ja ymmärrä tämä. Pietari sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te tulette ottamaan vastaan Pyhän Hengen lahjan.” Paavali^ sanoi: ”Oletteko vastaanottaneet Pyhän Hengen SEN JÄLKEEN, kun uskoitte?” Tässä juuri on meidän koko ongelmamme. Ihmiset katuvat syntejänsä, ja he tulevat kastetuksi vedessä, MUTTA HE EIVÄT MENE ETEENPÄIN JA VASTAANOTA PYHÄÄ HENKEÄ. TE USKOTTE PYHÄN HENGEN VASTAANOTTAMISEEN ASTI. Uskominen Jeesukseen on askel oikeaan suuntaan, mikä on Pyhän Hengen suuntaan. Mutta ihmiset pysähtyvät tähän. He menevät veteen asti ja sitten pysähtyvät. He uskovat ja sitten pysähtyvät. Raamattu ei sano, että sinä vastaanotat SAMALLA KUN sinä uskot. Se sanoo: ”Vastaanotitteko Pyhän Hengen SEN JÄLKEEN, kun uskoitte?” Tarkka ja kirjaimellinen käännös on: ”Oletteko te, aikaisemmin uskottuanne, vastaanottaneet Pyhän Hengen?” Ihmiset uskovat ja sitten pysähtyvät. Sinä et vastaanota Pyhää Henkeä, kun sinä uskot HÄNEEN, ollen aikaisemmin katunut. Sinä menet eteenpäin ja vastaanotat Pyhän Hengen. Näettekö tämän? Tämä on se, missä meidän Raamattuun tunkeutuvat ihmisemme menevät harhaan. Heillä ei ole voimaa, sillä he pysähtyvät ennen helluntaita.

He ovat kuten Israelin lapset, jotka tulivat Egyptistä ja pysähtyivät aivan luvatun maan rajalle. Nyt nuo Israelin lapset lähtivät Egyptistä noin kahden miljoonan joukkona. He kaikki matkasivat yhdessä, kaikki näkivät samat Jumalan ihmeet, kaikki saivat osansa siitä mannasta ja vedestä, joka tuli lyödystä kalliosta, kaikki seurasivat samaa pilveä päivällä ja tulipatsasta yöllä, mutta VAIN KAKSI saavutti luvatun maan. AINOASTAAN KAKSI OLI TODELLISIA USKOVIA. Näin on, koska Sana kertoo meille, että loput kuolivat epäuskon tähden; ja epäuskon tähden he eivät voineet sitä saavuttaa. (Hebr. 3:19) Koska näin on, ja ainoastaan KAKSI PÄÄSI PERILLE, silloin loput eivät olleet todellisia uskovia. Missä he erosivat? Nuo kaksi pysyivät Sanassa. Kun noiden kymmenen vakoojan sydämet vapisivat pelosta Kadesh Barneassa, niin Joosua ja Kaaleb eivät vapisseet, sillä he uskoivat Sanan ja sanoivat: ”Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan maan. ” He tiesivät kykenevänsä siihen, sillä Jumala oli sanonut: ”Minä olen antanut teille maan.” Vaikka kaikki nuo israelilaiset olivat nähneet Jumalan voiman, hyvyyden ja vapautuksen, eivät he astuneet sisään lepoon, mikä on esikuva Pyhästä Hengestä. Voitte siis nähdä tästä, että vain harvat tulevat koskaan uskomaan koko tien vastaanottaakseen Jumalan Hengen.

No niin, me olemme tulleet tähän asti. Nyt haluan mennä pidemmälle, ja sentähden tiedän nostattavani hiukan tunteita täällä. Mutta tämä on jotakin sellaista, mistä minä en ole vastuussa. Minä olen vastuussa Jumalalle ja Hänen Sanalleen ja ihmisille, joiden luo Jumala on minut lähettänyt. Minun täytyy olla uskollinen kaikessa siinä, mitä Hän antaa minun sanottavakseni.

Joh. 6:37,44: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Ei kukaan voi tulla minun tyköni ellei isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 1:12-13: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ef. 1:4-5: ”joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaani Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.'” Ilman, että nyt menisimme liian syvälle aiheeseen Jumalan kaikkivaltiudesta (sillä tämä vaatisi kirjan itsessään). Suotakoon minun huomauttaa, että näiden jakeiden mukaan Jeesus Kristus valitsee morsiamensa juuri samalla tavoin kuin miehet valitsevat morsiamensa tänä päivänä. Morsian tänään ei yksinkertaisesti päätä, että hän ottaa tietyn miehen aviomiehekseen. Ei, vaan ylkä on se, joka päättää ja valitsee tietyn naisen morsiamekseen. Joh. 15:16: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Nyt Jumalan Sanan mukaan morsian oli valittu jo ennen maailman perustamista. Tämä morsiamen valinta oli tapahtunut Hänessä itsessään. Ef. 1:9. Room. 9:11: ”…että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi…” Te ette voi lukea tätä millään muulla tavalla. Jumalan sisin, iankaikkinen tarkoitus oli ottaa morsian, jonka Hän ITSE oli valitseva, ja tämä tarkoitus oli Hänessä itsessään, ja ollen iankaikkinen se oli säädetty ennen maailman perustamista.

Tarkkaapa nyt huolellisesti tätä. Ennen kuin oli tähtisumun alkuakaan; ennenkuin Jumala oli Jumala (Jumala on jumaloinnin kohde eikä ketään ollut silloin palvelemassa Häntä, Hän oli siis ainoastaan potentiaalisesti Jumala.) Ja Hänet tunnettiin ainoastaan iankaikkisena Henkenä, jo silloin morsian oli Hänen mielessään. Niin, Hän oli. Hän esiintyi Hänen ajatuksissaan. Ja entä Jumalan ajatukset? Ne ovat iankaikkiset, eivätkö olekin?

Jumalan iankaikkiset ajatukset! Sallikaa minun kysyä teiltä: ”Ovatko Jumalan ajatukset iankaikkiset? Jos voitte nähdä tämän, voitte nähdä monia asioita. Jumala on muuttumaton sekä olemukseltaan että käyttäytymiseltään. Me olemme jo aikaisemmin opiskelleet tätä ja osoittaneet sen. Jumala on rajoittamaton kyvyissään, sen tähden Hänen Jumalana täytyy olla kaikkitietävä. Jos Hän on kaikkitietävä, silloin Hän ei opi tällä hetkellä, Hän ei myöskään neuvottele itsensä kanssa, eikä Hän myöskään millään hetkellä lisää mitään tietoonsa. Jos Hän voi lisätä jotain tietoonsa, silloin Hän ei ole kaikkitietävä. Parasta mitä voisimme sanoa, on että Hän jonakin päivänä tulisi olemaan. Mutta tämä ei ole kirjoitusten mukaista. Hän ON kaikkitietävä. Hänellä ei ole koskaan ollut ajatusta mistään, koska kaikki ajatukset ovat olleet aina Hänellä ja tulevat olemaan, ja Hän tietää lopun alusta alkaen, koska Hän on Jumala. SITEN JUMALAN AJATUKSET OVAT IANKAIKKISET. NE OVAT TODELLISET. Ne eivät ole yksinkertaisesti samanlaiset kuin ihmisen, joka piirtää luonnoksen jostakin, ja eräänä päivänä ne muutetaan aineeksi ja muodoksi, vaan ne jo ovat todellisia ja iankaikkisia, ovat osa Jumalasta.

Katsokaapa, kuinka tämä toimii. Jumalalla oli aina Hänen ajatuksensa Aadamia varten. Aadam, ollen Hänen ajatuksissaan, oli vielä ilmaisematta. Psalmi 139:15,16 antaa teille jonkinlaisen kuvauksen tästä: ”Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” Tuo, kuten mainitsin, ei ollut kirjoitettu Aadamista, mutta antaa teille idean ja tiedon, että ajatus oli Hänen mielessään, ja tuo ajatus oli iankaikkinen ja sen täytyi tulla ilmaistuksi. Kun siis Aadam luotiin maan tomusta ja Jumala loi hänestä hengellisen olennon, silloin Aadam tuli Jumalan ilmaistuksi ajatukseksi, ja nuo iankaikkiset ajatukset tulivat nyt julkituoduiksi.

Näin kuljemme läpi vuosisatojen. Me näemme, että Mooses, Jeremia, Johannes Kastaja, ja jokainen näistä oli Jumalan iankaikkinen ajatus, joka ilmaistiin aikanansa. Sitten me tulemme Jeesukseen, LOGOKSEEN. Hän oli aivan täydellisesti ilmaistu AJATUS ja Hän tuli tunnetuksi Sanana. Se on se, mitä Hän ON, ja iankaikkisesti TULEE OLEMAAN.

Nyt sanotaan, ”Hän on valinnut meidät HÄNESSÄ (Jeesuksessa) ennen maailman perustamista”. Tämä merkitsee, että me olimme Hänen KANSSAAN Jumalan mielessä ja ajatuksissa ennen maailman perustamista. Tämä antaa IANKAIKKISEN ominaisuuden valituille. Te ette voi päästä tästä mihinkään.

Sallikaa minun liittää tähän eräs ajatus. Myöskin meidän luonnollinen syntymämme perustuu valintaan. Naisen munasarja muodostaa monia, monia munasoluja. Mutta miksi on niin, että määrättynä aikana määrätty munasolu tulee eikä joku toinen? Ja sitten miehen puolelta, aivan tuntemattomasta syystä tietty siittiösolu tunkeutuu munasoluun, kun taas muut, jotka aivan yhtä hyvin olisivat voineet tehdä sen ja joilla olisi ollut parempi mahdollisuus siihen, eivät tehneet sitä ja kuolivat. Kuitenkin kaiken tämän takana on järki, joka määrää syntyykö poika vai tyttö, vaalea vai ruskea, vaalea vai tummasilmäinen jne. Nämä ajatukset mielessänne ajatelkaa Joosuaa ja Kaalebia. Eikö Jeesus sanonutkin Joh. 6:49: ”Eivätkö isänne syöneetkin mannaa erämaassa ja kuolleet?” Nuo vanhemmat, jotka kuolivat, olivat eittämättä niiden ihmisten esi-isiä, joille Jeesus puhui. He hävisivät, mutta he olivat Jumalan valinnassa luonnollisesti, kuten Joosua ja Kaaleb hengellisesti.

Mutta menkäämme eteenpäin. Nämä valitut eivät olleet ainoastaan Jumalan iankaikkiset ajatukset, joiden tuli tulla ilmaistuiksi lihassa oikealla ajallansa, vaan näitä samoja valittuja kutsutaan toisella nimellä. Room. 4:16: ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä.” Room. 9:7-13: ”Eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ’Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset’; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sillä lupauksen sana oli tämä: ’Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika’. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän Isästämme Iisakista; ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: ’Vanhempi on palveleva nuorempaa’, niinkuin kirjoitettu on: ’Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin’.” Gal. 3:16: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ’Ja siemenille’, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” Gal. 3:29: ”Mutta, jos te olette. Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Room. 4:16. jakeen mukaan huomaamme, että Jumala on antanut varman lupauksen KAIKELLE Aabrahamin siemenelle, ja Paavali panee itsensä ja kaikki uskovat tuon määritelmän alle, koska hän sanoo: ”Aabraham, joka on meidän KAIKKIEN isä”. Sitten hän jatkaa, ei ainoastaan kaventaakseen määritelmäänsä, vaari paremminkin saattaakseen sen loppuun, sillä Gal. 3:ssa hän samaisti SIEMENEN (yksikkö) Jeesuksen kanssa, ja luki ”siemenen lapset” lupauksen lapsiksi, ja lupaus on tekemisissä valinnan tai Jumalan valitsemisen kanssa. Ja tämä on täsmälleen sitä, mitä olemme edellä sanoneet. Nämä, jotka ovat kuninkaallisesta siemenestä, ovat Jumalan valittuja; he ovat Jumalan edeltä määräämiä, edeltä tietämiä, ja he olivat Jumalan mielessä ja Hänen ajatuksissaan. Hyvin selväkielisesti sanottuna Kristuksen todellinen morsian oli Jumalan mielessä iankaikkisesti, vaikkakaan ei ilmaistuna, ennenkuin kukin tuli esiin määrättynä, säädettynä kautena. Jokaisen jäsenen tultua esiin se tuli ILMAISTUKSI, ja otti paikkansa ruumiissa. Siten tämä morsian on kirjaimellisesti PUHUTUN SANAN SIEMENMORSIAN. Ja vaikka hän on määritelmältään naisellinen, häntä myöskin kutsutaan ”Kristuksen ruumiiksi”. On hyvin ilmeistä, että häntä tulee kutsua täten, sillä hänet oli ennaltamäärätty Hänessä. Hän tuli samasta lähteestä, oli iankaikkinen Hänen kanssaan, ja nyt julkituo Jumalaa monijäsenisessä ruumiissa, kun taas kerran Jumala oli tuotu julki YHDESSÄ JÄSENESSÄ, itsessään meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Nyt olemme siis tulossa päätökseen. Kuten iankaikkinen Logos (Jumala) julkituotiin Pojassa, ja Jeesuksessa vaelsi ruumiillisesti koko jumaluuden täyteys, ja tuo iankaikkinen oli Isä, julkituotuna lihassa, ja sentähden sai arvonimen Poika ja samaten me, iankaikkisesti Hänen ajatuksissaan, vuorollamme tulimme monijäseniseksi Puhutun Sanan siemeneksi, julkituotuna lihassa, ja nuo iankaikkiset ajatukset, jotka nyt julkituodaan lihassa, ovat Jumalan poikia, juuri niinkuin meitä kutsutaankin. ME EMME TULLEET SIEMENEKSI UUDEN SYNTYMÄN KAUTTA, ME OLIMME SIEMEN JA SENTÄHDEN ME UUDESTISYNNYIMME, SILLÄ AINOASTAAN VALITTU VOI UUDESTISYNTYÄ. Sentähden, että me OLIMME SIEMEN, me voimme tulla eläväksi. SIEMENETTÖMÄSSÄ ei ole mitään elävöittämistä.

Pitäkääpä tämä nyt huolellisesti mielessänne. Nyt ottakaamme seuraava askel. Lunastus merkitsee takaisinostamista. Se merkitsee palauttamista alkuperäiselle omistajalle. Jumala, kuolemansa kautta ja vuodatetun veren kautta OSTI TAKAISIN HÄNEN OMANSA. Hän osti takaisin Puhutun Sanan siemenmorsiamen. ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni (Sana) ja seuraavat minua.” Te olitte aina lampaita. Te ette koskaan olleet sikoja tai koiria, jotka muutettiin sitten lampaiksi. Tämä on mahdotonta, sillä jokainen elämän laji tuottaa samaa lajia, ja ei ole olemassa lajin muuttumista. Koska me olimme Jumalan ajatuksissa, ja sitten tulimme ilmaistuksi lihassa, täytyi tulla kerran päivän, jolloin me voisimme kuulla Hänen äänensä (Sanan), ja kuullessamme tuon äänen tulisimme tietoiseksi Isästämme, joka kutsuu meitä, ja tajuaisimme, että me olemme Jumalan poikia. Me kuulimme Hänen äänensä ja huusimme kuten tuhlaajapoika: ”Pelasta minut, oi minun isäni. Minä palaan sinun luoksesi.”

Jumalan poika voi kulkea pitkän matkaa, ennenkuin hän tajuaa, että hän on poika. Itseasiassa monet todelliset kristityt ovat kuten tarina kotkanpojasta, jonka kana oli hautonut. Tietänette, että kotka on esikuva todellisesta uskovasta. No niin, farmari otti munan kotkan pesästä ja laittoi sen kanan alle. Määrättynä aikana kaikki munat tulivat haudotuiksi ja poikaset tulivat esiin. Kananpoikaset tulivat hyvin toimeen äitikanan kanssa, mutta tuo pieni kotkanpoikanen ei osannut ruuan nokkimista ja etsimistä lautakasasta. Hän kykeni juuri elättämään itsensä, mutta oli hyvin sekaisin kaikesta tästä. Mutta eräänä päivänä, ylhäällä ilmassa äitikotka, joka oli muninut tuon munan, huomasi pienen kotkanpojan maassa. Se syöksyi alas suunnattomalla nopeudella ja huusi koko äänellään poikasta nousemaan ylös ilmaan hänen luoksensa. Poikanen ei koskaan ollut kuullut kotkan huutoa, mutta kun se kuuli tuon ensimmäisen huudon, jotakin siinä liikahti ja se kaipasi syöksähtää sitä kohti ilmaan. Mutta sitä pelotti yrittää. Jälleen äitikotka huusi sitä nousemaan ilmaan ja seuraamaan sitä. Poikanen huusi takaisin, että se oli peloissaan. Vielä kerran äiti huusi, kehoittaen sitä koettamaan. Hakaten siipiään se räpytti itsensä ilmaan ja vastaten äitinsä huutoon se kaarsi pois siniselle taivaalle. Näettehän, se oli aina kotka. Se käyttäytyi kuin kananpoika vähän aikaa, mutta oi voinut olla tyytyväinen. Mutta kun)se kuuli suuren kotkaemon huudon, se tuli omaan paikkaansa. Ja kun todellinen Jumalan poika kerran kuulee Hengen huudon Sanan kautta, hän myös tulee huomaamaan, kuka hän on ja rientämään suuren Profeetta Kotkan luo ja olemaan Hänen kanssaan iankaikkisesti, asetettuna taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.

NYT TULEE MEIDÄN VOITTOISA KOHOKOHTAMME Pyhän Hengen kasteessa. Gal. 4:4-7: ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!1 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta , jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” Siinä se on. Jeesus Kristus tuli maailmaan, kuoli ristillä, ja suoritti lunastuksen (palauttaen meidät alkuperäiselle omistajalle ostamisen kautta tai hinnan maksamisen kautta) siten ASETTI MEIDÄT POJAN ASEMAAN. Hän ei tehnyt meistä poikia, sillä me jo olimme Hänen poikiaan, vaan Hän asetti meidät pojan asemaan; sillä niin kauan kuin me olimme maailmassa, lihassa, meitä ei voitu tunnistaa Hänen pojikseen. Paholainen piti meitä kahleissaan, mutta me olimme poikia. Ja kuulkaa tämä: JA KOSKA TE OLETTE POIKIA, ON JUMALA LÄHETTÄNYT POIKANSA HENGEN SYDÄMIINNE, JOSSA TE HUUDATTE, ISÄ, ISÄ.” Kenen ylle Henki lankesi helluntaina? Poikien. Korintossa? Poikien, KUN HE KUULIVAT SANAN.

Mitä on Pyhän Hengen kaste? Henki kastaa sinut silloin Kristuksen ruumiiseen. Se on uusi syntymä. Se on Jumalan Henki, joka tulee ja täyttää sinut senjälkeen, kun olet tehnyt parannuksen (kuultuasi Hänen Sanansa) ja tullut kastetuksi vedessä hyvän omantuntosi osoitukseksi Jumalaa kohtaan.

Mitä olemme juuri tuoneet esiin, olisi paljon helpompi kaikille ymmärtää, jos kaikki uskoisivat Jumaluuden ykseyden. Sillä Jumaluudessa ei ole kolmea persoonaa vaan ainoastaan YKSI. Täten me EMME syntyneet uudelleen Jeesuksen elämän Hengestä, joka tuli meihin, emmekä tämän jälkeen sitten täyttyneet Pyhällä Hengellä, joka olisi antanut meille voiman. Jos tämä olisi totta, miksi me emme sitten anna kunniaa Isälle antamalla Hänelle osaa täydellisessä pelastuksessamme, sillä jos pelastus on Herrasta ja on olemassa kolme Herraa, silloin HÄNELLÄ (Isällä) täytyy olla jotakin tekemistä myöskin. Mutta varmasti voidaan nähdä, että Jeesus teki tässä kohden hyvin selväksi, että se on Hän ja Hän yksin, joka tulee uskovaiseen. Joh. 14:16 sanotaan, että Isä on lähettävä toisen Lohduttajan. Mutta jae 17 sanoo, että Hän ^(Jeesus) on heidän kanssansa ja tulisi olemaan HEISSÄ myöhemmin. Jakeessa 18 Hän sanoo, että Hän ön tuleva heihin. Jakeessa 23 puhuessaan opetuslapsille Hän sanoi: ”Me (Isä ja Poika) tulemme häneen.” Täten on niin, että Isä, Poika ja Pyhä Henki kaikki tulevat yhdellä hetkellä, sillä asia on niin, että ON YKSI PERSOONA, JOSTA JUMALUUS MUODOSTUU. Tuo tuleminen tapahtui helluntaina. Ei ole olemassa kahta Hengen tulemista, ainoastaan yksi. Ongelma on se, että ihmiset eivät tiedä todellista totuutta ja he yksinkertaisesti uskovat Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi, mutta eivät koskaan mene eteenpäin vastaanottaakseen Hengen.

Ennenkuin lopetan tämän aiheen, tiedän että mielessänne on kysymys. Te haluatte kysyä minulta, uskonko minä sellaiseen oppiin, että sielut ovat olleet olemassa jo aikaisemmin. Minä en usko tuohon mormoonioppiin, jossa sielut ovat olleet olemassa jo aikaisemmin sen enempää kuin uskon jälleensyntymiseen tai sielunvaellukseen. Olkaa tarkkaavaisia ja nähkää tämä. Se ei ole persoona, joka tulee edeltä määrätyksi ikuisesti Jumalasta, SE ON SANA TAI SIEMEN. Näin se on. Kauan sitten, liian kauan inhimilliselle mielelle ymmärtää, iankaikkinen Jumala iankaikkisine ajatuksineen ajatteli: ”JAAKOBIA MINÄ RAKASTIN, MUTTA EESAUTA MINÄ VIHASIN (Room. 9:13) ENNENKUIN KUMPIKAAN OLI SYNTYNYT, JA ENNENKUIN KUMPIKAAN OLI TEHNYT HYVÄÄ TAI PAHAA.” Näettehän, se oli AJATUS, ja sitten tuo ajatus tuli ilmaistuksi, ja Jumala osti takaisin Jaakobin, koska Jaakob yksin oli SIEMEN. Jaakobilla yksinään oli siemen; tästä syystä hänellä oli kunnioitus syntymäoikeutta ja Jumalan liittoa kohtaan. Jos sinä olet todellinen siemen, tulet sinä kuulemaan tuon Sanan; Henki kastaa sinut Kristuksen ruumiiseen, täyttäen sinut ja antaen sinulle voiman, ja sinä tulet vastaanottamaan Sanan sinun päivääsi ja jaksoasi varten. Näettehän, kuinka kirkkaaksi todellinen todistus tulee, kun Sana on ilmituotu teille? Jälleen, huomatkaa, että Jeesus oli kuninkaallinen Siemen. Hän asui inhimillisessä ruumiissa. Kun Henki kutsui Häntä (Sanan Ilmaisemaa Ajatusta) meni Hän Jordanille ja siellä Hänet kastettiin vedessä. Koska Hän oli kuuliainen Sanalle, tuli Pyhä Henki Hänen yllensä ja ääni sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä.” Ääni ei sanonut: ”Tästä on tullut minun poikani.” Jeesus OLI Poika. Pyhä Henki asetti Hänet Pojaksi ennen kaikkia muita. Sitten tultuaan täten täytetyksi (ja sama esikuva pätee helluntaina ja aina tämän jälkeen), kulki Hän Hengen voimassa vastaanottaen täyden Jumalan ilmestyksen Jumalalta tuota aikaa varten.

Nyt me olemme jatkuvasti sanoneet, että todellinen todiste siitä, että on tullut kastetuksi Pyhällä Hengellä, on se, että uskova vastaanottaa Sanan sille ajalle, jossa hän elää. Sallikaa minun näyttää tämä teille täysin selvästi.

Seitsemän seurakuntajaksoa, jotka on tuotu esiin Ilm. 2 ja 3:ssa luvussa, sisältävät koko pakanoiden täyteyden, eli koko ajan, jona Jumala toimii pakanoiden kanssa näiden pelastukseksi. Jokaisessa yksityisessä jaksossa, ilman poikkeusta, sanotaan sama asia aivan sanoman alussa ja lopussa kullekin jaksolle. ”(Efeson, Smyrnan, Perkamon, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian, Laodikean) kirjoita näin sanoo Hän, jne. jne.” ”…se, (yksikkö) jolla on korva kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Huomatkaa tässä, että Jeesus (Hengen kautta) JOKAISESSA jaksossa osoittaa puheensa AINOASTAAN YHDELLE henkilölle, mitä tulee Sanaan tuolle seurakuntajaksolla Ainoastaan YKSI sanansaattaja kullekin jaksolle vastaanottaa sen, mitä Hengellä on sanottavaa tuolle jaksolle, ja TUO YKSI SANANSAATTAJA on sanansaattaja oikealle seurakunnalle. Hän puhuu Jumalan puolesta ilmestyksen seurakunnille sekä oikealle että väärälle. Sanoma on siten levitetty kaikille. Mutta vaikka se on saatettu kaikille, jotka tulevat sanoman tavoituspiiriin, tuon sanoman vastaanottavat yksityisesti ainoastaan tietyt, siihen soveliaat henkilöt tietyllä tavalla. Jokainen tuon ryhmän yksilö on sellainen, jolla on kyky kuulla, mitä Henki sanoo sanansaattajan kautta. Ne, jotka kuulevat, eivät saa yksityistä ilmestystä, eikä myös tuo ryhmä saa yhteistä ilmestystä, VAAN JOKAINEN HENKILÖ KUULEE JA VASTAANOTTAA SEN, MITÄ SANANSAATTAJA ON JO VASTAANOTTANUT JUMALALTA.

Älkää nyt ajatelko, että tällainen tapahtumakulku on outoa, sillä Paavali asetti tämän esikuvan Jumalan käden alaisena. Paavalilla yksistään oli täysi ilmestys hänen päiväänsä varten, kuten tulee todistetuksi hänen yhteenotostaan toisten apostolien kanssa, jotka myönsivät, että Paavali oli profeettasanansaattaja tuota päivää varten. Ja huomatkaa myöskin Sanan kuvauksesta, että kun Paavali halusi mennä Aasiaan, Jumala kielsi häntä, sillä lampaat (Hänen lapsensa) olivat Makedoniassa ja he (Makedonialaiset) tulisivat kuulemaan, mitä Hengellä oli sanottavaa Paavalin kautta, kun taas Aasialaiset eivät haluaisi kuulla.

Jokaisessa seurakuntajaksossa meillä on täsmälleen samanlainen esikuva. Tämän tähden valo tulee Jumalan antaman sanansaattajan kautta tietyllä alueella, ja sitten tuosta sanansaattajasta valo leviää muiden palvelutehtävien kautta, joita on uskollisesti opetettu. Mutta tietysti kaikki nuo, jotka lähtevät sanomaa levittämään, eivät aina ymmärrä, kuinka tärkeää on puhua AINOASTAAN, mitä sanansaattaja on puhunut. (Muistakaa, Paavali varoitti ihmisiä sanomaan ainoastaan, mitä hän sanoi 1. Kor. 14:37: ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on HERRAN KÄSKY.” 1. Kor. 14:36: ”Vai teistäkö Jumalan Sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?” He lisäävät tänne, ottavat pois tuosta, ja pian sanoma ei ole enää puhdas, ja herätys kuolee pois. Kuinka varovaisia meidän täytyykään olla kuullaksemme YHDEN ÄÄNEN , SILLÄ HENGELLÄ EI OLE KUIN YKSI ÄÄNI, JA SE ON JUMALAN ÄÄNI. Paavali varoitti heitä, että heidän tuli sanoa mitä hän sanoi, ja Pietari teki samoin. Hän varoitti heitä, ettei EDES HÄN (Paavali) voinut muuttaa yhtään sanaa siitä, mitä hän oli heille puhunut ilmestyksen kautta. Oi, kuinka tärkeää onkaan kuulla Jumalan ääni Hänen sanansaattajiensa kautta, ja sitten sanoa, mitä on annettu heille sanottavaksi seurakunnille.

Minä toivon, että te alatte nähdä sen nyt. Ehkä te voitte ymmärtää nyt, minkä tähden minä en pidä yhtä fundamentalistien ja helluntailaisten kanssa. Minun täytyy pysyä Sanassa ja tuoda se esiin sillä tavalla, jolla Herra on sen minulle ilmaissut. Nyt minä en kattanut tätä aihetta kokonaan. Se tarvitsisi erillisen kirjan, mutta Herran avulla me koetamme saada monia saarnoja ja ääninauhoja ja sanomia kaikista näistä kohdista auttamaan teitä ymmärtämään ja jäljittämään nämä asiat kirjoituksesta.

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jokaiselle jaksolle tuli tämä sama huudahdus. Kuulkaa, mitä Henki sanoo. Jos te olette todellisia kristittyjä, te tulette palaamaan siihen, mitä Henki opettaa, toisin sanoen tämän jakson Sanaa. Jokaisen jakson sanansaattaja on saarnaava tuota Sanaa. Jokainen tuore ja todellinen herätys tulee, koska ihmiset ovat palanneet takaisin Sanaan heidän aikaansa varten. Hengen ääni jokaiselle jaksolle on nuhde: ”Te olette jättäneet Jumalan Sanan. Tehkää parannus ja palatkaa takaisin Sanaan.” Raamatun ensimmäisestä kirjasta viimeiseen kirjaan on ainoastaan yksi syy Jumalan epäsuosioon – Sanan jättäminen; on olemassa ainoastaan yksi tapa jälleen voittaa Hänen suosionsa – takaisin Sanaan.

Efeson seurakuntajaksossa ja tässä jaksossa, ja jokaisessa jaksossa, jota me tutkistelemme, me näemme, että tämä on totta. Ja tässä viimeisessä jaksossa, joka on meidän jaksomme, me tulemme löytämään Sanan pimennyksen, täydellisen luopumuksen, joka päättyy suureen ahdistukseen.

Jos sinä olet todellinen siemen, jos sinä olet todella kastettu Pyhällä Hengellä, niin sinä asetat Hänen Sanansa yläpuolelle tarpeellisen ruokasikin, ja kaipaat elää JOKAISESTA Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Tämä on minun vilpitön rukoukseni meidän kaikkien puolesta: Kuulkaamme, mitä Henki tuo Sanasta meille tänä päivänä.

CAB-02 LUKU 2 – PATMOSNÄKY (Chapter 2 – The Patmos Vision)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 2: Patmosnäky

 

Ilmestyskirja 1:9-20:

9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,

11. joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.

12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

20. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

JOHANNES PATMOKSELLA

Ilm. 1:9: ”Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saarella, jonka nimi on Patmos.”

Tämä näkyjen sarja Jeesuksen Kristuksen persoonan ilmoittamisesta annettiin Johannekselle hänen ollessaan karkotettuna Patmoksen saarella. Tämä pieni saari on Aigeian merellä kolmenkymmenen mailin päässä Vähän Aasian rannikosta. Koska se oli kallioinen ja käärmeiden, sisiliskojen ja skorpionien vaivaama, sillä oli vähän kaupallista arvoa, joten Rooman keisarikunta käytti sitä rangaistussiirtokuntana, jonne oli sijoitettu kaikkein hurjimmat rikolliset, poliittiset vangit, jne.

Te huomaatte, että Johannes osoitti itseään kristityille heidän veljenään ahdistuksissa. Juuri tänä aikana kulki alkuseurakunta suurten vainojen läpi. Kaikkialla ei ainoastaan puhuttu heidän uskontoaan vastaan, vaan itse näitä ihmisiä vangittiin ja tapettiin. Johannes, niinkuin joukoittain muitakin, kärsi vankeusrangaistusta Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tähden. Ollessaan pidätettynä he yrittivät turhaan tappaa häntä keittämällä häntä kaksikymmentäneljä tuntia öljyssä. Raivostuneet ja voimattomat virkamiehet lähettivät hänet silloin Patmokselle noitana. Mutta Jumala oli hänen kanssaan ja hän säästyi lähteäkseen saarelta ja palatakseen takaisin Efesoon, missä hän jälleen jatkoi paimenena kuolemaansa asti.

Johannes sai nämä näkynsä kahden vuoden aikana, vuosina 95 – 96 j.Kr. Ne ovat kaikkein huomattavimmat kaikista näyistä Sanassa. Koko kirja on ilmaistu esikuvina, ja sen vuoksi se on suuressa määrin arvostelun ja kiistelyn kohde. Kuitenkin siinä on Jumalan sinetti sen päällä. Tämä tekee sen luotettavaksi ja suunnattoman arvokkaaksi kaikille, jotka lukevat tai kuuntelevat sen pyhiä sivuja.

HENGESSÄ HERRAN PÄIVÄNÄ

Ilm. 1:10: ”Minä olin Hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen.”

”Minä olin Hengessä.” Eikö tämä olekin kaunista? Oi, minä rakastan sitä. Te voisitte oikeutetusti sanoa noita sanoja: ”Kristityn elämän kokonaisuus.” Jos me aiomme elää kristittyinä, niin meidän on oltava HÄNEN Hengessään. Johannes ei puhunut omassa hengessään olemisesta. Se ei olisi aiheuttanut näitä näkyjä. Sen täytyi olla Jumalan Henki. Meidänkin kanssamme täytyy olla Jumalan Henki, tai muutoin kaikki meidän yrityksemme ovat turhia. Paavali sanoi: ”Minä rukoilen Hengessä, minä laulan Hengessä, minä elän Hengessä.” Jos on jotakin hyvää, mikä tulee minulle, täytyy sen tulla ilmoitetuksi Hengen kautta, vahvistetuksi Sanan kautta, ja julkituoduksi sen tuottamien tulosten kautta. Aivan yhtä varmasti kuin Johanneksen täytyi olla Hengessä saadakseen nämä suunnattomat ilmestykset suoraan Jeesukselta, tarvitsee meidän olla Hengessä ymmärtääksemme ne ilmestykset, jotka Jumala on Sanassaan antanut meille elääksemme niiden mukaan, sillä siinä on sama Henki.

Katsokaamme sitä tällä tavoin. Aivan liian monet lukevat Raamattua, jossa Ap.t. 2:38 sanotaan: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, ja menevät vain eteenpäin. He eivät ymmärrä sitä. Jos he ymmärtäisivät sen Henkeen pääsemisen kautta, he tietäisivät, että jos he haluavat vastaanottaa Pyhän Hengen, heidän täytyy tehdä parannus ja tulla kastetuksi Herran Jeesuksen nimeen ja silloin Jumala olisi velvollinen täyttämään Sanansa täyttämällä heidät Pyhällä Hengellä. He eivät koskaan tule Hänen Henkeensä tai muutoin heille tapahtuisi juuri niin kuin Sana sanoo. Rukoile Jumalalta ilmestystä Hänen Henkensä kautta. Tämä on ensimmäinen askel. Tulkaa Henkeen.

Sallikaa minun esittää toinen esimerkki. Olettakaamme teidän tarvitsevan parantumista. Mitä sanoo Sana? No niin, me olemme lukeneet sen lukemattomia kertoja, mutta emme ole olleet Hengessä sitä lukiessamme. Pyysimmekö me Jumalalta Hänen Henkeänsä opettamaan meille siitä varsinaisen totuuden? Jos teimme niin, me voimme kutsua vanhimmat, tunnustaa syntimme, meidät voideltaisiin ja puolestamme rukoiltaisiin, ja se tapahtuisi. Se ei ehkä tapahtuisi heti, mutta Hänen Hengessään kaikki olisi loppuun suoritettu. Ei ole toista tuomioistuinta, johon voisimme vedota. Jumala täyttää Sanansa. Oi, meidän täytyy päästä Henkeen, ja silloin kaikki tapahtuu. ÄLKÄÄ TEHKÖ ENSIN TEKOJA. TULKAA HENKEEN JA SITTEN TEHKÄÄ TEOT JA KATSOKAA SITTEN, MITÄ JUMALA TEKEE.

Kuinka maailma pääsee niiden asioiden henkeen, jotka ovat maailmassa? He menevät pallopeleihinsä, urheilukilpailuihinsa ja tansseihinsa. He tulevat osallisiksi niiden hengestä. He eivät istu siellä niinkuin seinäkukat, vanhoina ja pystyynkuivuneina oksina. He saavat otteen asioista ja tulevat osaksi niitä. Mutta kuinka he vihaavatkaan kristittyjä, kun nämä pääsevät Jumalan Sanan Henkeen. He nimittävät meitä fanaatikoiksi ja pyhiksi kieriskelijoiksi. Ei ole mitään, mitä he eivät tekisi osoittaakseen vihamielisyyttään ja paheksumistaan. Mutta älkää välittäkö siitä. Te voitte odottaa sitä tietäen, mistä se tulee. Menkää vain eteenpäin ja tulkaa palvonnan Henkeen.

Meidän henkemme on puhdas. Se on raikas. Se on todellinen. Se on harras ja vakava ja kuitenkin täynnä Herran iloa. Kristityn tulisi olla yhtä elämäniloinen ja täynnä mielihyvää Herrassa kuin maailma on nauttiessaan ja iloitessaan huveissaan. Sekä kristityt että maailma ovat inhimillisiä; molemmilla on tunteet. Ero on kristittyjen sydämissä ja tunteissa, jotka ovat täysin Herran kirkkauden ja Hänen rakkautensa valtaamia, kun taas maailma tyydyttää lihaa.

Nyt sanotaan, että Johannes oli Hengessä Herran päivänä. Oi, tässä on jae, joka todella aiheuttaa erimielisyyksiä. En tarkoita, että sen täytyy tai että sen pitäisi tehdä niin, mutta jotkut eivät vain näe mitä Sana todella sanoo.

Ensinnäkin löydämme muutamia hienoja ihmisiä, jotka kutsuvat Herran päivää sapatinpäiväksi, joka heille on lauantai. Sitten on toisia, jotka kutsuvat Herran päivää sunnuntaiksi, viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kuinka se voisi olla kumpikaan näistä päivistä tai molemmat yhdessä, sillä Johannes oli Hengessä vastaanottaessaan nuo näyt kahden vuoden aikana. Tosiasiassa tapahtui niin, että Johannes temmattiin ylös Hengessä ja vietiin Herran Päivään, joka vielä on edessäpäin. Raamattu puhuu Herran Päivästä, joka on tuleva, ja nyt Johannes näkee tuon tulevan päivän asioita. Mutta sillä välin, saadaksemme mielemme asettumaan, tutkikaamme tarkkaan, mitä sapatti merkitsee tänä päivänä.

Sapatti sellaisena kuin tunnemme sen Uudesta Testamentista EI ole tietyn päivän pitämistä. Meille ei ole mitään käskyä pitää lauantaita sapattina, eikä meillä ole mitään käskyä viikon ensimmäisen päivän pitämisestä, joka on sunnuntai. Tässä on totuus sapatista, mikä sana tarkoittaa ”lepoa”. Hebr. 4:8: ”Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon (tai lepopäivään), niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistaan.” Kuulitteko tuon avainsanonnan jakee