William Marrion Branham

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

Luku 10: Yhteenveto seurakuntajaksoista

Sen tosiasian johdosta, että meidän tutkistelumme on ollut jae jakeelta tapahtuvaa selitystä noista Kirjoituksista, jotka käsittelevät näitä seitsemää ajanjaksoa, me emme ole tuoneet julki yhtenäistä historiallista kaavakuvaa seurakunnasta sillä tavalla, kuin meidän olisi pitänyt tehdä. Sen vuoksi meidän tarkoituksenamme on nyt ottaa tämä luku, ja alkaen Efeson seurakuntajaksosta, seurata läpi kaikkien ajanjaksojen seurakuntaa ja sen historiaa, sellaisena kuin ne annettiin Johannekselle Jumalan Hengen kautta. Me emme niinkään lisää uutta aineistoa, vaan yhdistämme sitä, mitä meillä jo on.

Tutkisteluistamme olemme jo havainneet, että suuri osa Ilmestyskirjasta on ymmärretty täysin väärin, koska emme ole aiemmin tienneet, että se “seurakunta”, josta puhutaan, ja jolle puhutaan tässä kirjassa, ei viittaa tuohon puhtaaseen “eklesiaan”, “valittuihin”, “Kristuksen ruumiiseen”, “morsiameen”, vaan se puhuu koko sille ihmisjoukolle, joita kutsutaan kristityiksi, olivatpa he sitten todellisia tai ainoastaan nimellisiä. Aivan kuten koko Israel EI ole Israel, niin kaikki kristityt EIVÄT ole kristittyjä. Näin me olemme saaneet tietää, että seurakunta muodostuu kahdesta viinipuusta, todellisesta ja väärästä. Nämä viinipuut ovat kahden eri hengen vaikutuksen alaisia; toisella on Pyhä Henki, kun taas toisella on antikristuksen henki. Molemmat vakuuttavat tuntevansa Jumalan, ja Jumalan tuntevan heidät. Molemmat väittävät puhuvansa Jumalan puolesta. Molemmat uskovat tietyt perustotuudet ja ovat taas eri mieltä toisissa. Mutta koska molemmat kantavat Herran nimeä, heitä kutsutaan Kristityiksi, ja kantaen tällaista nimeä ne selvästikin väittävät olevansa suhteessa Hänen kanssaan (Jumala kutsuu sitä avioliitoksi), Jumala pitää nyt niitä molempia vastuussa Itselleen ja siksi puhuu kummallekin.

Lisäksi me opimme, että nämä kaksi viinipuuta kasvaisivat vierekkäin ajanjaksojen loppuun saakka, jolloin molemmat kypsyisivät ja molempien elonkorjuu tapahtuisi.

Väärä viinipuu ei voittaisi ja tuhoaisi todellista viinipuuta, mutta sitten, ei myöskään todellinen viinipuu kykenisi tuomaan väärää viinipuuta pelastavaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Me opimme mitä ihmeellisimmän totuuden, että Pyhä Henki voisi ja tulisi lankeamaan uudestisyntymättömien väärän viinipuun kristittyjen päälle, ja ilmenisi voimakkaasti erilaisissa merkeissä ja ihmeissä, aivan niin kuin Juudaksella oli selvä palvelustehtävä Pyhässä Hengessä, vaikka hänen itsensä oli ilmoitettu olevan perkele.

Nämä periaatteet mielessä me alamme seurata seurakuntaa läpi noiden seitsemän eri ajanjakson.

Seurakunta syntyi helluntaina. Niin kuin ensimmäiselle Aadamille annettiin morsian, joka oli juuri tullut Jumalan käsistä, ja joka pysyi tahrattomana lyhyen hetken, niin Kristuksellekin, viimeiselle Aadamille, annettiin morsian puhtaana ja raikkaana helluntaina, ja hän pysyi erottautuneena ja tahrattomana jonkin aikaa. “Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä” (Apostolien teot 5:13) ja “Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apostolien teot 2:47. Kuinka kauan tätä jatkui, sitä me emme tiedä, mutta eräänä päivänä, aivan kuten Eeva joutui kiusaukseen ja saatanan viettelemäksi, samoin seurakunta saastui antikristuksen hengen sisäänpääsyn kautta. “Tämä on se antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” 1. Johanneksen kirje 4:3. Ja Jeesus sanoi morsiantaan koskien tuossa ensimmäisessä ajanjaksossa: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus.” Ilmestyskirja 2:4-5. Seurakunta oli jo tuossa ensimmäisessä ajanjaksossa “langennut nainen”. Aivan niin kuin saatana oli päässyt Eevan luo ennen Aadamia, niin nytkin oli saatana vietellyt seurakunnan, Kristuksen morsiamen, ennen “Karitsan hääateriaa”. Ja mikä hänen keskuudessaan tarkalleen ottaen aiheutti lankeamisen? Mikäpä muu kuin Ilmestyskirja 2:6, “NIKOLAIITTAIN TEOT.” Jo tuo ensimmäinen ajanjakso oli kääntynyt pois seuraamasta Jumalan puhdasta Sanaa. He kääntyivät pois Jumalan vaatimuksesta, että seurakunnan tulee olla ehdottomasti Hänestä riippuvainen (ollen kokonaan riippuvainen siitä, että Jumala täyttää Sanansa alusta loppuun saakka erillään inhimillisestä hallinnosta), Nikolaiittaisuuteen, joka on inhimillisen hallinnon organisoiminen seurakunnan sisällä, joka, niin kuin kaikki hallitukset tekevät, säätää lakeja ihmisille. He tekivät tarkalleen sen, mitä Israel teki. He ottivat inhimillisen hallituksen tarkoituksenmukaisuuden Sanan ja Hengen sijasta.

Kuolema oli astunut sisään. Kuinka me tiedämme sen? Emmekö me kuule Hengen ääntä korotettuna tuossa ensimmäisessä seurakuntajaksossa kaikille niille, jotka kuulevat, kun Hän kutsuu: “Sen, joka voittaa, minä annan syödä Elämän Puusta Jumalan paratiisissa.” Seurakunta oli jo imenyt itseensä liian syvälti kuoleman puusta, (tai kirkkokunnallisesta väärästä viinipuusta), jonka loppu on tulinen järvi. Mutta nyt siellä ei ole kerubeja leimuavien miekkojen kanssa vartioimassa Elämän Puuta. Jumala ei nyt lähde seurakunnan keskuudesta, kuten Hän lähti Eedenistä. Oi, ei, Hän tulee olemaan seurakuntansa keskuudessa viimeiseen ajanjaksoon asti. Ja siihen asti Hän kutsuu kaikkia tulemaan.

No niin, olkaamme varovaisia täällä. Tämä sanoma sen seurakunnan enkelille, joka on Efesossa, ei ole sanoma varsinaiselle Efeson paikallisseurakunnalle. Se on sanoma sille AJANJAKSOLLE. Ja tuossa ajanjaksossa oli totuuden siemen ja väärä siemen, tarkalleen niin kuin on tuotu julki vertauksessa vehnästä ja lusteesta. Seurakuntajaksot ovat tuo pelto ja siinä ovat vehnät ja lusteet. Väärä seurakunta organisoi, inhimillisti hallinnon ja Sanan, ja taisteli todellisia kristittyjä vastaan.

Lusteet kukoistavat aina voimakkaammin kuin vehnä tai mikään muu viljelty kasvi. Lusteseurakunta kasvoi nopeasti tässä ensimmäisessä seurakuntajaksossa. Mutta vehnäseurakunta kukoisti myös. Ensimmäisen ajanjakson loppuun mennessä Nikolaiittain teot kukoistivat paikallisissa väärän viinipuun seurakunnissa yrittäen yhä lisääntyvässä määrin levittää vaikutusvaltaansa oman ryhmänsä ulkopuolelle. Sen vaikutus tuntui todellisen seurakunnan päällä, sillä miehet, kuten kunnianarvoisa Polycarpus, kutsuivat itseään piispoiksi, viitaten tuohon titteliin tavalla, joka ei ollut siihen luonnostaan kuuluva Sanan mukaan. Samaten tuossa ajanjaksossa oli oikea seurakunta kadottanut ensimmäisen rakkautensa. Tuota rakkautta kuvattiin morsiamen ja sulhasen välisenä rakkautena heidän hääaikanaan ja avioliiton alkuvuosina. Siellä tapahtui tuon täydellisen rakkauden kylmeneminen ja Jumalasta luopuminen.

Mutta huomatkaa. Ilmestyskirja 2:1 kuvaa Herraa Jeesusta seurakuntansa keskellä ja pitämässä sanansaattajia oikeassa kädessään. Vaikka tämä morsian on langennut, koska seurakuntayhteisö on nyt sekoitus oikeaa ja väärää, Hän ei jätä sitä. Se on Hänen. Ja Room. 14:7-9 mukaan se on tarkalleen oikein. “Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.” Ristillä Hän osti KOKO maailman ihmiset. He ovat Hänen. Hän on elävien ja kuolleitten Herra. (Koskien omistusoikeutta, EI suhdetta.) Ja Hän kulkee tuon ruumiin keskellä, jonka sisällä on elämä ja kuolema.

Se, mikä istutettiin ensimmäisessä ajanjaksossa, kehittyy toisessa ajanjaksossa ja kaikissa muissa ajanjaksoissa, kunnes se kypsyy ja tulee elonkorjuuseen. Siten me odotamme Smyrnan ajanjaksossa seurakuntayhteisön historian avartumista ja valaistusta Hengen ilmestyksen kautta.

Tässä ajanjaksossa väärän viinipuun viha lisääntyy. Katsokaahan, he ovat (jae 9) erottautuneet todellisten seurasta. He lähtivät ulos heistä. He olivat valehtelijoita. He kutsuivat itseään siksi, mitä he eivät ole. Mutta tuhosiko Jumala heidät? Ei. “Antakaa niiden olla ja yhdessä kasvaa elonkorjuuseen asti.”

“Mutta Herra, heidät pitäisi tuhota, sillä he tuhoavat Sinun kansaasi. He tappavat heitä.”

“Ei, antakaa heidän olla. Mutta morsiamelleni Minä sanon, ‘Ole sinä uskollinen kuolemaan asti. Rakasta Minua vieläkin enemmän’.”

Me huomaamme varsin selväsanaisesti, että tämä väärä viinipuu on saatanan viinipuu. Heidän kokoontumisensa on hänestä (saatanasta). He kokoontuvat Jumalan Nimessä ja valehtelevat olevansa Kristuksen omia. He saarnaavat, he opettavat, he kastavat, he palvovat, he ottavat osaa Kristuksen seurakunnalle antamiin erilaisiin rituaaleihin, kuitenkaan he eivät ole Jumalasta. Mutta koska he sanovat olevansa, Jumala pitää heitä vastuullisina, ja jokaisessa ajanjaksossa Hän puhuu heistä ja heille. He muistuttavat meitä tarkalleen Bileamista. Hänellä oli profeetallinen virka. Hän tunsi oikean tavan lähestyä Jumalaa, mitä osoittaa hänen uhraamansa uhri puhtaita eläimiä. Kuitenkaan hän ei ollut todellinen SANAN PROFEETTA, sillä kun Jumala kielsi häntä menemästä kunnioittamaan Baalakia läsnäolollaan, hän koetti mennä joka tapauksessa, sillä hän oli kullan- ja arvovallanhimonsa vaikuttama. Niinpä Jumala salli hänen mennä. Jumalan täydellinen tahto antoi tietä Jumalan sallivalle tahdolle, Bileamin “sydämen halun” tähden. Jumala itse asiassa sanoi: “Mene vain.” Muuttiko Jumala mieltänsä? Ei varmasti. Jumala vei tahtonsa läpi Bileamin menemisestä riippumatta. Bileam ei mitätöinyt Jumalan tahtoa. Jumala vei tahtonsa läpi siitä huolimatta. Se oli Bileam, joka oli häviäjä, sillä hän sivuutti Sanan. Ja tänä päivänä meillä on aivan sama tilanne. Naissaarnaajia, organisaatio, väärä oppi, jne., ja ihmiset palvovat Jumalaa, Hengen vaikutuksessa ja mennen suoraan eteenpäin niin kuin Bileam, väittäen, että Jumala on puhunut heille, vaikka saatu tehtävä on ilmoitetun Sanan vastakohta. Enkä minä kiellä sitä, etteikö Jumala olisi puhunut heille. Mutta se oli aivan niin kuin silloin, kun Hän puhui Bileamille tuon toisen kerran. Koska Hän tiesi, että Bileam halusi enemmän sitä, mitä hänen sydämensä halusi, kuin Sanaa, niin Hän antoi sen hänelle, silti koko ajan pitäen OMAN tiensä loppuun asti; samalla tavalla tänäkin päivänä Jumala käskee ihmisiä menemään eteenpäin sydäntensä halun mukaan, sillä he ovat jo hylänneet Sanan. MUTTA JUMALAN TAHTO TULEE TAPAHTUMAAN KAIKESTA HUOLIMATTA.

Aamen. Minä toivon, että te näette tämän. Se ei ainoastaan tule selventämään suurta osaa siitä, mitä on nähtävissä kaikissa ajanjaksoissa, vaan se tulee erityisesti auttamaan tässä viimeisessä ajanjaksossa, jossa on niin paljon merkkejä ja ulkoisia siunauksia, kun koko ajanjakso on niin Jumalan “Sanan ilmoittamaa tahtoa” vastaan.

Jos koskaan jokin ajanjakso on saanut sanoman selväsanaisesti, niin tämä seurakuntajakso sai. Se oli, ja on, tuo Vanhan Testamentin totuus: “Orjattaren poika vainoaa vapaan vaimon poikaa, kunnes orjattaren poika ajetaan pois.” Tämä kertoo meille, että saatanan viha ja pilkka todellisia kristittyjä kohtaan tulee purkautumaan nimellisten, väärien kristittyjen joukon kautta, ja tämä tulee lisääntymään, kunnes Jumala kiskoo juuriltaan tuon väärän viinipuun Laodikean ajanjakson lopussa.

Kolmas ajanjakso paljasti profetian Hengen kautta, että maailmallinen seurakunta tulisi omaksumaan Nikolaismin oppina. Papiston erottaminen maallikoista kasvoi siitä raamatullisesta totuudesta, että vanhimmat (paikallisten laumojen paimenet) hallitsevat laumaa Sanan kautta, ‘Nikolaiittain teoiksi’, missä papisto asetti itsensä arvoasteisiin toinen toisensa yläpuolelle, mikä epäraamatullinen kaava sitten kehittyi pappeuteen, joka asetti papiston ihmisen ja Jumalan väliin, antaen papistolle tiettyjä oikeuksia samalla kieltäen maallikoilta heidän Jumalan antamat oikeutensa. Tämä oli anastus. Tässä ajanjaksossa siitä tuli oppi. Se vakiinnutettiin seurakunnassa Jumalan varmana Sanana, mitä se ei todellakaan ollut. Mutta papisto kutsui sitä Jumalan Sanaksi, ja siksi tuo oppi oli antikristus.

Koska inhimillinen hallinto on pelkkää politiikkaa eikä mitään muuta, tuli seurakunta osalliseksi politiikkaan. Tämä osallistuminen ilahdutti diktaattori-keisaria, joka yhdisti kirkon politiikan valtion politiikan kanssa ja pakolla vakiinnutti väärän kirkon (saatanan valheuskonnon) oikeaksi uskonnoksi. Ja eri keisarien antamien eri julistusten voimin me näemme väärän kirkon tuhoavan todellista viinipuuta valtion mahdilla jopa vieläkin innokkaammin.

Valitettavasti oikea viinipuu ei ollut aivan immuuni tälle opille. Tällä minä en tarkoita, että oikea viinipuu koskaan olisi vakiinnuttanut nikolaiittain aatteet oppina. Kaukana siitä. Mutta tuo pieni kuoleman mato jatkoi oikean viinipuun imemistä toivoen, että se saattaisi kaatua. Jopa oikean seurakunnan sisällä miehet, jotka Jumala oli kutsunut valvojiksi, katsoivat tämän virkanimen tarkoittavan hiukan enemmän kuin vain paikallista vastuuta. Paavalin selvää ymmärrystä ei ollut seurakunnassa tuona aikana. Sillä Paavali oli sanonut: “Ja he ylistivät Jumalaa minussa.” Olipa Paavalilla sitten mitä valtuuksia tahansa, piti hän ihmisten katseet Jumalassa, Jolta on kaikki valtuudet. Mutta papisto katsoi aina jumalalliseen johtajuuteen SEKÄ INHIMILLISEEN, ja näin antaen kunnian sinne, minne kunnia ei kuulunut, me huomaamme, että todellinen seurakunta oli inhimillisyyden tahraama. Kun nikolaiittain oppi oli perustettu — apostolinen seuraanto — virkaan asetetut papit — äänestyksellä valitut pastorit, jne., se oli vasta yksi askel väärälle seurakunnalle bileanismia kohti. Toinen askel “saatanan syvyyksiin” oli nyt täysillä meneillään.

Tämä toinen askel oli Bileamin oppi, (kuvattuna Ilm. 2:14) missä Bileam opetti Baalakille, kuinka langettaa Israelin lapset “yhteisen kokouksen” kautta. Siellä vieraat tekisivät vielä kaksi asiaa vastoin Jumalan Sanaa. Te muistatte, kuinka Baalak tarvitsi apua säilyttääkseen valtakuntansa. Hän kääntyi aikansa hallitsevimman hahmon, Bileamin, puoleen. Bileam antoi neuvon, joka sai ansaan ja tuhosi Israelin. Se oli ennen kaikkea ehdotus, että he kaikki kokoontuisivat yhteen ja keskustelisivat asioista, ja söisivät yhdessä ja saisivat asiat silotelluiksi. Loppujen lopuksi toinen toistensa ymmärtäminen auttaa jo pitkälle. Kun se on saavutettu, siitä voidaan jatkaa eteenpäin. Seuraava askel olisi yhdessä palvominen, ja tietenkin, isännän pieni painostus saa yleensä vieraat menemään paljon pidemmälle, kuin he aikoivat. No niin, näin ei käynyt ainoastaan Vanhan Testamentin Jumalan seurakunnalle, vaan niin kävi Uuden Testamentin seurakunnalle, sillä siellä oli keisari, joka Baalakin tavoin tarvitsi apua turvatakseen valtakuntansa. Joten Konstantinus kutsui nimikristityt, Rooman ensimmäisen kristityn seurakunnan, auttamaan itseään saadakseen kristityt taakseen, koska he olivat todella suuri ryhmä. Seuraus oli Nikean kirkolliskokous vuonna 325. Siellä kristityt, sekä todelliset että nimelliset, tulivat yhteen Konstantinuksen kutsusta. Todellisilla kristityillä ei ollut mitään asiaa edes mennä koko kokoukseen. Kaikesta siitä huolimatta, mitä Konstantinus teki yhdistääkseen heidät kaikki, todelliset uskovaiset tiesivät, etteivät he kuuluneet sinne ja he lähtivät. Mutta niille, jotka jäivät, Konstantinus antoi valtion rikkauksia yhdessä poliittisen ja fyysisen voiman kanssa. Ihmiset tutustutettiin epäjumalanpalvontaan ja spiritismiin, sillä pyhimyksien nimillä varustettuja patsaita sijoitettiin rakennuksiin ja ihmiset opetettiin seurustelemaan kuolleiden kanssa, tai rukoilemaan pyhimyksiä, joka ei ole mitään muuta kuin spiritismiä. Sillä sen ruoan sijasta, jota ihminen todella tarvitsee, Jumalan Sanan sijaan, heille annettiin uskontunnustuksia ja opinkappaleita ja rituaaleja, jotka saatettiin väkisin voimaan valtion toimesta, ja ennen kaikkea heille annettiin kolme jumalaa yhdessä Yhden Totisen Jumalan kolmiosaisen yhdysnimen kanssa, ja vesikaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä antoi tietä pakanalliselle kasteelle kolmeen arvonimeen.

Todellisten uskovaisten ei olisi pitänyt mennä sinne. He olivat jo kadottaneet paljon totuutta, ja nyt he kadottaisivat myös ymmärryksensä Jumaluudesta ja menettäisivät nimet arvonimiin vesikasteessa.

Nyt tarkatkaa tätä Bileamin oppia erittäin huolellisesti. Huomatkaa ennen kaikkea, että se on tuon turmeltuneen papiston häikäilemätön taktinen toimenpide ihmisten sitomiseksi heihin, johtamalla ihmiset tarkoituksellisesti epäuskon syntiin. Nikolaiittain oppi oli papiston turmelus, kun he tavoittelivat poliittista valtaa itselleen, kun taas bileanismi on ihmisten alistamista heidän uskontunnustustensa järjestelmään ja palvontaansa, heidän hallitsemisekseen. Nyt tarkatkaa tätä huolellisesti. Mikä oli se, joka sitoi ihmiset nimelliseen seurakuntaan ja siten tuhosi heidät? Se oli uskontunnustukset ja opinkappaleet muovattuina kirkon periaatteiksi. Se oli Rooman katolisen kirkon oppi. Heille ei annettu todellista ruokaa, Sanaa. Heille annettiin ruokaa, joka tuli epäjumalan palvonnasta, Babylonian pakanuutta pakattuna kristilliseen terminologiaan. Ja juuri tuo sama henki ja oppi on aivan kaikkien Protestanttien keskuudessa ja sitä kutsutaan KIRKKOKUNNAKSI. Nikolaismi on organisaatio, inhimillistäen seurakunnan johtajuuden, ja siten syösten Hengen vallasta. Bileanismi on kirkkokunnallisuutta, joka ottaa kirkon käsikirja raamatun sijasta. Ja aivan tähän hetkeen asti, monet Jumalan kansasta ovat olleet kirkkokunnallisessa ansassa, ja Jumala huutaa heille: “Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Te huomaatte, että he ovat tietämättömiä. Mutta jos ylöstempaus tapahtuisi juuri tällä hetkellä, tietämättömyys ei riittäisi vapautukseksi Jumalan tuomiosta väärissä riveissä olemisesta.

Papiston järjestäytyminen siten, että he ovat arvoasteissa toinen toisensa yläpuolella, kunnes heitä lopulta johtaa presidentti, on merkki antikristuksen hengestä, huolimatta siitä kuinka ihmeelliseltä tai tarpeelliselta se saattaa näyttää. Se ei ole mitään muuta kuin inhimillistä järkeilyä ottamassa Sanan paikan. Ja jokainen henkilö, joka on järjestäytyneissä kirkkokunnissa, on aivan antikristillisen järjestelmän keskellä. Sallikaa minun nyt sanoa tämä ja tehdä se todella selväksi. MINÄ EN OLE IHMISIÄ VASTAAN. MINÄ OLEN JÄRJESTELMÄÄ VASTAAN.

Valtion ja kirkon liiton kautta on valmistettu näyttämö pimeää keskiaikaa varten. Ja todellakin noin 1000 vuoden ajaksi seurakunta meni pimeyden syvyyksiin, tullen tuntemaan saatanan syvyydet. Kun ketkä tahansa uskonnolliset ihmiset omaksuvat sekä Nikolaismin että Bileanismin, ja heillä on poliittinen, taloudellinen ja fyysinen valta tukenaan, on vain yksi suunta, minne he voivat mennä. Tuo suunta on suoraan Iisebelin oppiin. Miksi me nyt sanomme tämän? Koska, kuten me osoitimme neljännen ajanjakson tutkistelussa, että Iisebel oli siidonilainen, Ethbalin tytär, joka oli Astarten pappiskuningas. Hän oli murhaaja. Tämä nainen meni naimisiin Aahabin (Israelin kuninkaan) kanssa poliittisen edun tähden. Sitten hän otti johtoonsa kansan uskonnon ja murhasi leeviläiset, ja pystytti temppeleitä, joissa hän sai ihmiset palvomaan Astartea (Venusta) ja Baalia (auringonjumalaa). Hän muotoili opin ja laittoi pappinsa opettamaan sitä, ja he puolestaan saivat ihmiset vastaanottamaan sen. Tässä te voitte nähdä tarkalleen sen, mitä nimellinen seurakunta oli pimeällä keskiajalla. He jättivät kokonaan Jumalan Sanan jumaluuden nimiä ja arvonimiä sekä muutamia raamatullisia periaatteita lukuun ottamatta. He vääristelivät sitä, minkä ottivat raamatusta muuttamalla sen merkityksen. Heidän piispojen virkakuntansa, jne., kirjoittivat laajoja tutkielmia, heidän paavinsa julistivat itsensä erehtymättömiksi ja sanoivat vastaanottaneensa ilmestyksen Jumalalta ja puhuivat Jumalana ihmisille. Kaikki tämä opetettiin papeille, jotka pelon kautta saivat ihmiset uskomaan siihen. Olla eri mieltä tarkoitti kuolemaa tai pannaan julistamista, joka saattoi olla pahempaa kuin kuolema. Nyt se oli varmaääninen kirkko, joka otti vallan, ja villiintyneinä voimasta, he joivat marttyyrien verta, kunnes todelliset kristityt oli melkein tuhottu ja siellä oli tuskin yhtään Sanaa jäljellä, ja vähän merkkejä Pyhästä Hengestä. Mutta todellinen viinipuu kamppaili ja selvisi. Jumala oli uskollinen tuolle pienelle laumalle ja huolimatta siitä, mitä Rooma saattoi tehdä heidän ruumiilleen, Rooma ei voinut tappaa Henkeä heissä ja Totuuden valo loisti edelleen, Pyhän Hengen ja voiman tukemana.

Tämä on sopiva paikka tehdä valaiseva havainto. Katsokaa. Nikolaiittain teot ja opit, Bileamin oppi, ja väärän naisprofeetan, Iisebelin, opetukset eivät muodosta kolmea henkeä tai ole kolme hengellistä periaatetta. Nämä kolme ovat saman hengen eri ilmenemismuotoja sen kulkiessa syvyydestä syvyyteen. Mitä se kaikki on, on organisaation antikristuksen henki sen kolmessa eri vaiheessa. Heti kun papisto erotti itsensä ja organisoi itsensä, he sortivat kansaa johtaen heitä ja sitoen myös heidät organisaatioon. Tämä organisaatio perustui uskontunnustuksiin ja opinkappaleisiin, joita he opettivat kansalle puhtaan Jumalan Sanan sijasta. Rituaalille ja seremonialle annettiin kasvava osa palvonnassa, ja pian tämä koko järjestelmä oli sotaisa ja pirullinen voima, joka teki parhaansa hallitakseen kaikkia, puheilla ahdistamalla tai kirjaimellisella väkivallalla. Se sai voimansa omista vääristä profetioistaan eikä Jumalan Sanasta. Se oli nyt ehdottomasti antikristus, vaikka se tuli Kristuksen nimessä.

Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen, jossa Totuuden on varmasti kuoltava, ihmiset alkoivat vastustaa roomalaiskatolisen kirkon kelvottomuutta, koska edes mielikuvitusta venyttämällä Jumala ei voisi olla mukana sellaisessa opetuksessa ja menettelytavoissa. Nämä protestit joko jätettiin huomiotta ja ne kuolivat siihen etteivät pystyneet herättämään huomiota, tai ne tukahdutettiin Rooman toimesta. Mutta sitten, Jumala mahtavassa armossaan lähetti Martti Luther-nimisen sanansaattajan aloittamaan uskonpuhdistuksen. Hän työskenteli ilmapiirissä, missä roomalaiskatoliselle kirkolle oli annettu niin paljon köyttä, että se oli hirttämäisillään itsensä. Joten kun Luther saarnasi vanhurskauttamista uskon kautta, alkoi todellinen viinipuu ensimmäistä kertaa moneen vuosisataan kasvaa runsaasti. Vaikka nimellinen kirkko oli käyttänyt valtion voimaa tukenaan, niin nyt valtion voima alkoi virrata sitä vastaan. Ja tässä on se, missä Luther teki virheensä, ja todelliset uskovaiset tekivät virheensä. He antoivat valtion avustaa heitä. Niinpä tämä ajanjakso ei edistynyt kovin pitkälle Sanassa. Kiitos Jumalalle, että se meni niin pitkälle kuin meni, mutta koska se suuressa määrin nojautui poliittiseen voimaan, tämä ajanjakso päättyi organisaatioon, ja juuri se ryhmä, joka Lutherin sukupolvessa oli murtautunut ulos väärästä viinipuusta, kääntyi nyt takaisin tullakseen porton tyttäreksi, sillä se meni suoraan nikolaismiin ja bileamismiin. Tällä aikakaudella oli joukoittain riiteleviä ryhmiä, ja sen todistamiseksi, kuinka kaukana he olivat todellisesta siemenestä, tarvitsee vain lukea historiaa, ja nähdä kuinka he vainosivat toisiaan, jopa kuolemaan saakka joissakin tapauksissa. Mutta siellä oli muutamia nimiä heidän keskuudessaan, niin kuin on jokaisessa ajanjaksossa.

Me iloitsemme tässä ajassa tästä yhdestä asiasta. Uskonpuhdistus oli alkanut. Se ei ollut ylöstempaus, vaan uskonpuhdistus. Se ei myöskään ollut ennalleen asettaminen. Mutta vehnänjyvä, joka oli kuollut Nikeassa ja oli mädäntynyt pimeänä keskiaikana, tuotti nyt totuuden verson ilmaisten, että jonakin tulevaisuuden päivänä, Laodikean seurakuntajakson lopussa, juuri ennen Jeesuksen tuloa, seurakunta tulisi olemaan jälleen Vehnänsiemen-Morsian, kun taas lusteet korjattaisiin ja poltettaisiin tulisessa järvessä.

Koska viides ajanjakso oli valtavasti levittänyt Sanaa kirjapainotyön kautta, kuudes ajanjakso nopeasti käytti sitä hyväkseen. Tämä ajanjakso oli ennalleen asettamisen toinen aste ja kuten aikaisemmin totesimme, se oli tähkäpään ajanjakso. Koulutusta oli runsaasti. Tämä oli älykkäiden miesten ajanjakso, jotka rakastivat Jumalaa ja palvelivat Häntä. Lähetyssaarnaajia oli runsaasti ja Sana levisi ympäri maailman. Se oli veljellisen rakkauden ajanjakso. Se oli avoimen oven ajanjakso. Se oli viimeinen pitkään kestävä ajanjakso, ja sen jälkeen tulisi Laodikean Seurakuntajakso, joka olisi lyhyt.

Todellinen viinipuu kukoisti tässä ajanjaksossa enemmän kuin missään muussa, kun ajatellaan lukuja kotimaassa ja ulkomailla. Tämä ajanjakso toi pyhiä miehiä eturintamaan. Todellinen viinipuu levisi ja väärä viinipuu perääntyi. Kaikkialle, mihin todellinen viinipuu meni, Jumala antoi valoa ja elämää ja onnea. Väärä viinipuu paljastettiin siksi, mikä se oli: pimeys, kurjuus, köyhyys, oppimattomuus ja kuolema. Ja niin kuin väärä viinipuu ei voiman päivänään voinut tappaa todellista viinipuuta, ei oikea viinipuukaan nyt voinut tuoda väärää viinipuuta takaisin Jeesukselle Kristukselle. Mutta väärä viinipuu kaivautui taisteluhautoihinsa, odottaen viimeisen ajanjakson viimeistä osaa, jolloin se voittaisi kaiken takaisin itselleen lukuun ottamatta tuota pientä laumaa, jotka olivat valitut, Jumalan todellinen viinipuu.

Mutta kuinka surullisiksi tämä ajanjakso meidät tekee, kun huomaamme, että jokainen Jumalan suuri liike (ja siellä oli monia) jätti karistamatta Nikolaiittain opin harteiltaan, sillä ne kaikki organisoituivat ja kuolivat. Sitten ne muuttuivat kirkkokunniksi pitääkseen hengellisesti kuolleet ravinnottomilla laitumilla. Vähänpä he siitä tiesivät, mutta jokainen ryhmä oli tuon saman virheen tahraama, ja kun herätyksen tuli paloi heikosti, organisaatio astui johtoon ja ihmisistä tuli kirkkokuntia. He olivat vain nimikristittyjä, vaikka jokainen ryhmä väitti täsmälleen samalla varmuudella kuin roomalaiskatolinen kirkko, että he olivat oikeassa ja kaikki muut väärässä. Näyttämö oli totisesti valmistettu tyttärille mennä takaisin kotiin viimeisessä ajanjaksossa, takaisin Roomaan, äitikanan alle.

Ja niinpä me tulemme viimeiseen ajanjaksoon: Laodikean ajanjaksoon. Se on meidän ajanjaksomme. Me tiedämme, että se on viimeinen ajanjakso, sillä juutalaiset ovat takaisin Palestiinassa. Riippumatta siitä, kuinka he sinne pääsivät; he ovat siellä. Ja tämä on elonkorjuun aika. Mutta ennen kuin voi olla elonkorjuu, täytyy olla kypsyminen, molempien viinipuiden kehittyminen.

Luterilainen ajanjakso oli kevään aika. Wesleyn ajanjakso oli kasvun kesä. Laodikean ajanjakso on elonkorjuun aika, lusteiden kerääminen sitomista ja polttamista varten; ja vehnän kerääminen aittaan Herraa varten.

Elonkorjuun aika. Oletteko huomanneet, että elonkorjuun ajassa, vaikka siellä on todellista kiihtymistä kypsymisessä, niin vastaavasti kasvu hidastuu, kunnes ei ole kasvua ollenkaan? Eikö se ole tarkalleen se, mitä me näemme nyt? Väärä viinipuu on menettämässä suuria joukkoja kommunisteille ja erilaisille muille uskoille. Sen jäsenmäärät eivät kasva, niin kuin se haluaisi meidän uskovan. Sen ote ihmisiin ei ole sitä, mitä se oli ennen, ja niin monissa tapauksissa kirkkoon meneminen on vain näytös. Ja todellinen viinipuu? Mitä siitä? Kasvaako se? Missä ovat nuo valtavat ihmisjoukot, jotka tulevat yhä uudelleen herätyskokouksiin ja vastaavat alttarikutsuihin? Eivätkö useimmat heistä ole vain tunneperäisiä lähestymisessään, tai he haluavat jotakin fyysistä enemmän kuin he haluavat sitä, mikä on aidosti hengellistä? Eikö tämä ajanjakso ole kuin se päivä, jona Nooa meni arkkiin, ja ovi suljettiin, mutta silti Jumala viivytti tuomiota seitsemän päivää? Kukaan ei kirjaimellisesti kääntynyt Jumalan puoleen noina hiljaisina päivinä.

Ja silti se on elonkorjuun aika. Sitten tässä ajanjaksossa täytyy tulla näyttämölle niitä, jotka tuovat vehnän ja lusteet kypsyyteen. Lusteet kypsyvät jo todella nopeasti turmeltuneiden opettajien alaisina, jotka kääntävät ihmiset pois Sanasta. Mutta myös vehnän täytyy kypsyä. Ja sille Jumala on lähettämässä Profeetta- Sanansaattajan vahvistetun palvelustehtävän kanssa, jotta valitut voisivat ottaa hänet vastaan. He kuulevat häntä samoin kuin ensimmäinen seurakunta kuuli Paavalia, ja se kypsyy Sanassa, kunnes siitä tulee Sana-Morsian, hänestä löydetään ne mahtavat teot, jotka aina seuraavat puhdasta Sanaa ja uskoa.

Väärät seurakuntaryhmät tulevat yhteen kirkkojen maailmanneuvostossa. Tämä kirkkojen maailmanneuvosto on tuo PEDOLLE RAKENNETTU KUVA. Ilm. 13:11-18,

“Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsan sarvet, ja se puhui niin kuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se eksyttää maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sillä oli voima tehdä pedon nähden; sanoen heille, jotka asuvat maan päällä, että heidän pitää tehdä sen pedon kuva, jossa oli miekanhaava, ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisi ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, ottamaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa: Eikä kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku; ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Nyt muistakaa, se oli keisarillinen, pakanallinen Rooma, joka kaatui miekasta. Mutta se parani kuolettavasta haavastaan, kun se liittyi Rooman nimikristittyyn kirkkoon ja yhdisti pakanuuden ja kristinuskon, ja tuli siten Pyhäksi Rooman Keisarikunnaksi, mikä tulisi kestämään, kunnes Jeesus tulee ja tuhoaa hänet. Mutta Rooma ei mene siihen yksin. Sen tyttäret ovat täysin sen kanssa, ja se ottaa täydellisen vallan Kirkkojen Maailmanneuvoston kautta. Tämä saattaa näyttää joistakin kaukaa haetulta, mutta itse asiassa se on todella selkeästi kaikkien nähtävissä, koska juuri nyt kirkot hallitsevat politiikkaa ja otollisena aikana ne tuovat julki tarkalleen, kuinka mahtava tuo valta on. Tämä ekumeeninen liike tulee päättymään siihen, että Rooma on johdossa, vaikka ihmiset eivät sitä niin kuvitelleet. Tämä on niin, koska Ilm. 17:3-6 sanotaan, että tuo portto, Babylonin salaisuus istuu pedon päällä. Se hallitsee viimeistä, tai neljättä keisarikuntaa. Tämä Rooman kirkko tekee sen. Maailman kirkkojärjestelmä alaisenaan Rooma tulee hallitsemaan, ja tämä kuva (kirkkojärjestelmä) tulee olemaan kuuliainen Roomalle, koska Rooma hallitsee maailman kultaa. Täten kaikkien ihmisten täytyy kuulua maailman kirkkojärjestelmään tai olla luonnonvoimien armoilla, sillä he eivät voi ostaa eivätkä myydä ilman pedon merkkiä kädessä tai päässä. Tämä merkki päässä tarkoittaa, että heidän täytyy ottaa maailman kirkkojärjestelmän oppi, joka on kolminaisuusoppi, jne., ja merkki kädessä, joka tarkoittaa toimimista maailman kirkon tahdon mukaan. Tämän suuren voiman kanssa kirkkojärjestelmät tulevat vainoamaan todellista morsianta. Tämä kuva tulee yrittämään estää morsianta saarnaamasta ja opettamasta, jne. Hänen sananpalvelijoitaan tullaan kieltämään antamasta lohdutusta ja totuutta ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Mutta ennen kuin antikristus (henkilökohtaisesti) ottaa hallintaansa tämän koko kirkkojen maailmanjärjestelmän, todellinen seurakunta tullaan ottamaan pois tästä maailmasta, olemaan Herran kanssa. Jumala tulee tempaamaan morsiamensa Karitsan suurelle hääaterialle.

Nyt kun tämä päätösluku omistettiin näiden kahden seurakunnan ja kahden hengen jäljittämiseksi helluntaista täyttymykseensä, me käytämme tämän loppuajan osoittaaksemme tämän Laodikean ajanjaksossa.

Tämä ajanjakso alkoi aivan kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteen jälkeen. Koska sen tuli olla se ajanjakso, jona todellinen seurakunta tulisi olemaan jälleen se morsian, joka se oli helluntaina, me tiedämme, että siellä täytyy välttämättä tapahtua dynaamisen voiman paluu. Uskovat tunsivat tämän hengessään ja alkoivat huutaa Jumalalta uutta vuodatusta, samanlaista kuin oli ensimmäisellä vuosisadalla. Mikä näytti vastaukselta, tuli kun monet alkoivat puhua kielillä ja tuoda julki Hengen lahjoja. Silloin uskottiin, että tämä todellakin oli se kauan odotettu ENNALLEEN ASETTAMINEN. Sitä se ei ollut, sillä myöhäissade voi tulla ainoastaan varhaissateen jälkeen, joka on kevätsade tai OPETUKSEN sade. Myöhäissade, sitten, on ELONKORJUUN sade. Kuinka tämä saattoi olla tuo aito asia, kun opetuksen sade ei ollut vielä tullut? Profeetta-Sanansaattajaa, joka piti lähettää OPETTAMAAN ihmisiä ja kääntämään lasten sydämet takaisin helluntain isien puoleen, ei ollut vielä tullut. Täten se, minkä ajateltiin olevan ennalleen asettaminen ja lopullinen elävöittäminen ylöstempausta varten, ei ollut tullut. Siinä oli sekoitus epävanhurskasta osallistumista hengellisiin siunauksiin ja Pyhän Hengen ilmenemiseen, kuten olemme jatkuvasti näyttäneet teille. Siinä oli myös perkeleen voima, sillä ihmiset olivat riivaajien hallinnan alla, vaikka kukaan ei tuntunut huomaavan sitä. Sitten, osoittaakseen, että se ei ollut tuo TODELLINEN, nämä ihmiset (jopa ennen kuin toinen sukupolvi oli saapunut) organisoituivat ja kirjoittivat epäraamatulliset oppinsa ja rakensivat omat aitansa juuri niin kuin jokainen ryhmä ennen heitä teki.

Muistakaa, kun Jeesus oli maan päällä, niin oli myös Juudas. Kumpikin tuli eri hengestä, ja kuolemassa kumpikin meni omaan paikkaansa. Kristuksen Henki tuli myöhemmin todellisen seurakunnan päälle, ja Juudaksen henki tuli väärän seurakunnan päälle. Se on tarkalleen siellä Ilm. 6:1-8: “Ja minä näin, ja katso: valkoinen hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ‘Tule ja katso!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ‘Tule ja katso!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikään kuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: ‘Koiniks-mitta nisuja yhden denaarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denaarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä.’ Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ‘Tule ja katso!’ Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja hänen valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” Katsokaa, kuinka tuo Juudas-henki tuli takaisin ratsastajana valkoisella hevosella. Se oli valkoinen. Niin lähellä todellista, aivan niin kuin Juudas oli niin lähellä Jeesusta. Hänelle annettiin kruunu (valkoisen hevosen ratsastajalle). Kuinka? Tuo henki oli nyt Nikolaiittain järjestelmän johtajassa ja hän oli kolmikruunuinen paavi, joka istui kuin Jumala temppelissään, kutsuen itseään Kristuksen sijaiseksi. Jos Kristuksen sijainen tarkoittaa “Kristuksen sijaan” tai “tilalla” tai “Jumalan puolesta”, silloin paavi kutsui itseään Pyhäksi Hengeksi, tai syrjäytti Pyhän Hengen, toimien Hänen puolestaan. Se oli tuo Juudas-henki hänessä tehden sen. Huomatkaa, kuinka hän voitti — mennen eteenpäin voittaen ja voittaakseen. Kristus ei tehnyt sitä. Ainoat, jotka tulivat Hänen luokseen, olivat jo Isän ennalta määräämät. Ja niin edelleen, ja edelleen tuo henki meni eteenpäin, ja eräänä päivänä se tulee todella ruumiillistumaan miehessä, joka johtaa kirkkojen maailmanneuvostoa, aivan niin kuin me olemme sanoneet. Ja kultansa avulla (muistakaa, että Juudas piti rahapussia) hän tulee hallitsemaan koko maailmaa, ja tuo antikristillinen järjestelmä tulee omistamaan kaiken ja yrittää hallita kaikkia. Mutta Jeesus tulee takaisin ja tuhoaa heidät kaikki tulonsa kirkkaudella. Ja heidän loppunsa tulee olemaan tulinen järvi.

Mutta entä sitten todellinen siemen? Se tulee tapahtumaan aivan niin kuin me olemme sanoneet. Jumalan kansa valmistetaan Totuuden Sanalla, joka tulee tämän ajanjakson sanansaattajalta. Jumalan kansassa tulee olemaan helluntain täyteys, sillä Henki tulee viemään ihmiset tarkalleen takaisin siihen, missä he olivat alussa. Se on “Näin sanoo Herra.”

Se on “Näin sanoo Herra”, sillä se on, mitä Jooel 2:23-26 sanoo: “Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, varhaissateen ja myöhäissateen, niin kuin entisaikaan. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.” Nyt siinä sanotaan, että Jumala tulee “asettamaan ennalleen”. Luterilainen ajanjakso ei asettanut seurakuntaa ennalleen; se aloitti uskonpuhdistuksen. Wesleyn ajanjakso ei asettanut ennalleen. Helluntailaisten ajanjakso ei asettanut ennalleen. Mutta Jumalan täytyy asettaa ennalleen, sillä Hän ei voi kieltää Sanaansa. Tämä ei ole seurakunnan ylösnousemus; se on “Ennalleen asettaminen”. Jumala vie seurakunnan suoraan takaisin alkuajan helluntaihin. Nyt huomatkaa, että jakeessa 25 kerrotaan, miksi me tarvitsemme ennalleen asettamista. Heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka ovat syöneet kaiken muun paitsi juuren ja pienen osan vartta. Nyt meille kerrotaan, että kaikki nämä hyönteiset ovat yksi ja sama eri vaiheessa. Aivan oikein. Ne ovat antikristillinen henki julkituotuna organisaatiossa, kirkkokunnassa ja väärässä opissa läpi ajanjaksojen. Ja tuo pieni juuri parka ja varsi tullaan asettamaan ennalleen. Jumala ei aio istuttaa uutta seurakuntaa, vaan aikoo tuoda alkuperäisen istutuksensa takaisin alkuperäiseen siemeneen. Hän on tekevä sen niin kuin jakeessa 23 sanotaan, opetuksen kautta, tai “varhaissateen” kautta. Seuraavaksi tulee elonkorjuun sade tai ylöstempaava usko.

Täten juuri tässä hetkessä me olemme täydessä Matt. 24:24 toteutumisessa “niin että, jos se olisi mahdollista, he eksyttäisivät valitutkin.” Ja kuka on se, joka on koettava eksyttää valitutkin? Sehän on antikristuksen henki tämän lopunajan “väärissä voidelluissa”. Nämä väärät ovat jo tulleet “Jeesuksen nimessä” väittäen, että he ovat olleet Jumalan voideltuja lopun aikaa varten. He ovat vääriä Messiaita (voideltuja.) He väittävät olevansa profeettoja. Mutta ovatko he yhtä Sanan kanssa? Ei koskaan. He ovat lisänneet siihen tai ottaneet siitä pois. Kukaan ei kiellä sitä, etteikö Jumalan Henki julkituoden itsensä lahjoissa, olisi heidän päällään. Mutta kuten Bileam, heillä kaikilla on ohjelmansa, he vetoavat saadakseen rahaa, käyttävät lahjoja, mutta kieltävät Sanan tai ohittavat sen pelosta, että oppikiista saattaisi pienentää heidän mahdollisuuksiaan suurempaan hyötyyn. Silti he julistavat pelastusta ja vapautusta Jumalan voiman kautta, aivan kuin Juudas, Kristuksen antaman palvelustehtävän kanssa. Mutta koska he ovat väärää siementä, heissä vaikuttaa väärä henki. Uskonnollisiako? Oi voi! He jättävät varjoon valitut ponnistuksissa ja innossa, mutta se on laodikealaista, ei Kristuksesta, sillä se etsii suuria kansanjoukkoja, suuria ohjelmia ja hämmästyttäviä merkkejä heidän keskeltään. He julistavat Kristuksen toista tulemista, mutta kieltävät profeetta-sanansaattajan saapumisen, vaikka voimassa ja merkeissä ja todellisessa ilmestyksessä saattaa hän varjoon heidät kaikki. Oi kyllä, tämä väärä henki, joka lopun aikana on niin lähellä todellista, voidaan erottaa vain sen Sanasta poikkeamisen kautta, ja joka kerta, kun se saadaan kiinni siitä, että se on anti-Sana, se palaa tuohon yhteen perusteluun, jonka me jo olemme osoittaneet vääräksi: “Me saamme tuloksia, eikö vain? Meidän täytyy olla Jumalasta.”

Nyt ennen kuin me lopetamme, haluan esittää tämän ajatuksen. Kaiken aikaa me olemme puhuneet Vehnän Siemenestä, joka on haudattu, joka sitten pistää esiin kaksi orasta, sitten tähkäpään, sitten todellisen tähkän. Tämä saattaa saada jotkut ihmettelemään, sanommeko me, että luterilaisilla ei ollut Pyhää Henkeä, vain koska he opettivat pääasiassa vanhurskauttamista. Se saattaisi saada jonkun ihmettelemään metodisteja, jne., Ei varmasti, me emme sano sitä. Me emme puhu yksilöistä tai ihmisistä, vaan AJANJAKSOSTA. Lutherilla oli Jumalan Henki, mutta hänen aikansa ei ollut täyden ennalleen asettamisen ajanjakso toisen vuodatuksen kautta niin kuin alussa. Samoin oli Wesleyn kanssa, Boothin, Knoxin, Whitefieldin, Brainardin, Jonathan Edwardsin, Müllerin kanssa, jne. Varmasti he olivat täynnä Pyhää Henkeä. Kyllä, he epäilemättä olivat. Mutta ajanjakso, jossa kukin heistä eli, ei ollut ennalleen asettamisen ajanjakso, eikä mikään muukaan ajanjakso, lukuun ottamatta tätä viimeistä ajanjaksoa, ja tämä on täydellisen pimentymisen ajanjakso luopumuksessa. Tämä on luopumisen ajanjakso, ja tämä on ennalleen asettamisen ajanjakso, se on päättyneen kiertokulun ajanjakso. Tämän kanssa, se kaikki on ohitse.

Joten me päätämme Seitsemän Seurakuntajaksoa, sanoen ainoastaan sen, mitä Henki sanoi jokaiselle ajanjaksolle, “Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

Minä vilpittömästi uskon, että Jumalan Henki on puhunut meille, ei ainoastaan opettaen meille ajanjaksojen totuudet, mutta Hän on uskollisesti käsitellyt sydämiä, että ne kääntyisivät Hänen puoleensa. Se on syy kaikelle saarnaamiselle ja opettamiselle, sillä Sanan saarnaamisessa ja opettamisessa lampaat kuulevat Jumalan äänen ja seuraavat Häntä.

Hetkeäkään minä en tuo sanomaa ihmisille, että he seuraisivat minua, tai liittyisivät minun seurakuntaani, tai aloittaakseni jonkun yhteisön ja organisaation. Minä en ole koskaan tehnyt sitä enkä tule tekemään sitä nytkään. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa sellaisiin asioihin, mutta minä olen kiinnostunut Jumalan asioista ja ihmisistä, ja jos minä voin saada aikaan edes yhden asian, minä tulen olemaan tyytyväinen. Tuo yksi asia on nähdä todellisen hengellisen yhteyden muodostuvan Jumalan ja ihmisten välille, missä ihmiset tulevat uusiksi luomuksiksi Kristuksessa, täytetyiksi Hänen Hengellään ja elävät Hänen Sanansa mukaan. Minä haluan kutsua, pyytää ja varoittaa kaikkia, että he kuuntelisivat Hänen ääntään tänä aikana, ja antaisivat elämänsä täydellisesti Hänelle, niin kuin minä luotan sydämessäni, että olen antanut kaikkeni Hänelle. Jumala siunatkoon teitä, ja ilahduttakoon Hänen tulemuksensa teidän sydäntänne.