William Marrion Branham

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

Luku 2: Patmosnäky

Ilmestyskirja 1:9-20:

9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,

11. joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.

12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

20. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

JOHANNES PATMOKSELLA

Ilm. 1:9: ”Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saarella, jonka nimi on Patmos.”

Tämä näkyjen sarja Jeesuksen Kristuksen persoonan ilmoittamisesta annettiin Johannekselle hänen ollessaan karkotettuna Patmoksen saarella. Tämä pieni saari on Aigeian merellä kolmenkymmenen mailin päässä Vähän Aasian rannikosta. Koska se oli kallioinen ja käärmeiden, sisiliskojen ja skorpionien vaivaama, sillä oli vähän kaupallista arvoa, joten Rooman keisarikunta käytti sitä rangaistussiirtokuntana, jonne oli sijoitettu kaikkein hurjimmat rikolliset, poliittiset vangit, jne.

Te huomaatte, että Johannes osoitti itseään kristityille heidän veljenään ahdistuksissa. Juuri tänä aikana kulki alkuseurakunta suurten vainojen läpi. Kaikkialla ei ainoastaan puhuttu heidän uskontoaan vastaan, vaan itse näitä ihmisiä vangittiin ja tapettiin. Johannes, niinkuin joukoittain muitakin, kärsi vankeusrangaistusta Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tähden. Ollessaan pidätettynä he yrittivät turhaan tappaa häntä keittämällä häntä kaksikymmentäneljä tuntia öljyssä. Raivostuneet ja voimattomat virkamiehet lähettivät hänet silloin Patmokselle noitana. Mutta Jumala oli hänen kanssaan ja hän säästyi lähteäkseen saarelta ja palatakseen takaisin Efesoon, missä hän jälleen jatkoi paimenena kuolemaansa asti.

Johannes sai nämä näkynsä kahden vuoden aikana, vuosina 95 – 96 j.Kr. Ne ovat kaikkein huomattavimmat kaikista näyistä Sanassa. Koko kirja on ilmaistu esikuvina, ja sen vuoksi se on suuressa määrin arvostelun ja kiistelyn kohde. Kuitenkin siinä on Jumalan sinetti sen päällä. Tämä tekee sen luotettavaksi ja suunnattoman arvokkaaksi kaikille, jotka lukevat tai kuuntelevat sen pyhiä sivuja.

HENGESSÄ HERRAN PÄIVÄNÄ

Ilm. 1:10: ”Minä olin Hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen.”

”Minä olin Hengessä.” Eikö tämä olekin kaunista? Oi, minä rakastan sitä. Te voisitte oikeutetusti sanoa noita sanoja: ”Kristityn elämän kokonaisuus.” Jos me aiomme elää kristittyinä, niin meidän on oltava HÄNEN Hengessään. Johannes ei puhunut omassa hengessään olemisesta. Se ei olisi aiheuttanut näitä näkyjä. Sen täytyi olla Jumalan Henki. Meidänkin kanssamme täytyy olla Jumalan Henki, tai muutoin kaikki meidän yrityksemme ovat turhia. Paavali sanoi: ”Minä rukoilen Hengessä, minä laulan Hengessä, minä elän Hengessä.” Jos on jotakin hyvää, mikä tulee minulle, täytyy sen tulla ilmoitetuksi Hengen kautta, vahvistetuksi Sanan kautta, ja julkituoduksi sen tuottamien tulosten kautta. Aivan yhtä varmasti kuin Johanneksen täytyi olla Hengessä saadakseen nämä suunnattomat ilmestykset suoraan Jeesukselta, tarvitsee meidän olla Hengessä ymmärtääksemme ne ilmestykset, jotka Jumala on Sanassaan antanut meille elääksemme niiden mukaan, sillä siinä on sama Henki.

Katsokaamme sitä tällä tavoin. Aivan liian monet lukevat Raamattua, jossa Ap.t. 2:38 sanotaan: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, ja menevät vain eteenpäin. He eivät ymmärrä sitä. Jos he ymmärtäisivät sen Henkeen pääsemisen kautta, he tietäisivät, että jos he haluavat vastaanottaa Pyhän Hengen, heidän täytyy tehdä parannus ja tulla kastetuksi Herran Jeesuksen nimeen ja silloin Jumala olisi velvollinen täyttämään Sanansa täyttämällä heidät Pyhällä Hengellä. He eivät koskaan tule Hänen Henkeensä tai muutoin heille tapahtuisi juuri niin kuin Sana sanoo. Rukoile Jumalalta ilmestystä Hänen Henkensä kautta. Tämä on ensimmäinen askel. Tulkaa Henkeen.

Sallikaa minun esittää toinen esimerkki. Olettakaamme teidän tarvitsevan parantumista. Mitä sanoo Sana? No niin, me olemme lukeneet sen lukemattomia kertoja, mutta emme ole olleet Hengessä sitä lukiessamme. Pyysimmekö me Jumalalta Hänen Henkeänsä opettamaan meille siitä varsinaisen totuuden? Jos teimme niin, me voimme kutsua vanhimmat, tunnustaa syntimme, meidät voideltaisiin ja puolestamme rukoiltaisiin, ja se tapahtuisi. Se ei ehkä tapahtuisi heti, mutta Hänen Hengessään kaikki olisi loppuun suoritettu. Ei ole toista tuomioistuinta, johon voisimme vedota. Jumala täyttää Sanansa. Oi, meidän täytyy päästä Henkeen, ja silloin kaikki tapahtuu. ÄLKÄÄ TEHKÖ ENSIN TEKOJA. TULKAA HENKEEN JA SITTEN TEHKÄÄ TEOT JA KATSOKAA SITTEN, MITÄ JUMALA TEKEE.

Kuinka maailma pääsee niiden asioiden henkeen, jotka ovat maailmassa? He menevät pallopeleihinsä, urheilukilpailuihinsa ja tansseihinsa. He tulevat osallisiksi niiden hengestä. He eivät istu siellä niinkuin seinäkukat, vanhoina ja pystyynkuivuneina oksina. He saavat otteen asioista ja tulevat osaksi niitä. Mutta kuinka he vihaavatkaan kristittyjä, kun nämä pääsevät Jumalan Sanan Henkeen. He nimittävät meitä fanaatikoiksi ja pyhiksi kieriskelijoiksi. Ei ole mitään, mitä he eivät tekisi osoittaakseen vihamielisyyttään ja paheksumistaan. Mutta älkää välittäkö siitä. Te voitte odottaa sitä tietäen, mistä se tulee. Menkää vain eteenpäin ja tulkaa palvonnan Henkeen.

Meidän henkemme on puhdas. Se on raikas. Se on todellinen. Se on harras ja vakava ja kuitenkin täynnä Herran iloa. Kristityn tulisi olla yhtä elämäniloinen ja täynnä mielihyvää Herrassa kuin maailma on nauttiessaan ja iloitessaan huveissaan. Sekä kristityt että maailma ovat inhimillisiä; molemmilla on tunteet. Ero on kristittyjen sydämissä ja tunteissa, jotka ovat täysin Herran kirkkauden ja Hänen rakkautensa valtaamia, kun taas maailma tyydyttää lihaa.

Nyt sanotaan, että Johannes oli Hengessä Herran päivänä. Oi, tässä on jae, joka todella aiheuttaa erimielisyyksiä. En tarkoita, että sen täytyy tai että sen pitäisi tehdä niin, mutta jotkut eivät vain näe mitä Sana todella sanoo.

Ensinnäkin löydämme muutamia hienoja ihmisiä, jotka kutsuvat Herran päivää sapatinpäiväksi, joka heille on lauantai. Sitten on toisia, jotka kutsuvat Herran päivää sunnuntaiksi, viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kuinka se voisi olla kumpikaan näistä päivistä tai molemmat yhdessä, sillä Johannes oli Hengessä vastaanottaessaan nuo näyt kahden vuoden aikana. Tosiasiassa tapahtui niin, että Johannes temmattiin ylös Hengessä ja vietiin Herran Päivään, joka vielä on edessäpäin. Raamattu puhuu Herran Päivästä, joka on tuleva, ja nyt Johannes näkee tuon tulevan päivän asioita. Mutta sillä välin, saadaksemme mielemme asettumaan, tutkikaamme tarkkaan, mitä sapatti merkitsee tänä päivänä.

Sapatti sellaisena kuin tunnemme sen Uudesta Testamentista EI ole tietyn päivän pitämistä. Meille ei ole mitään käskyä pitää lauantaita sapattina, eikä meillä ole mitään käskyä viikon ensimmäisen päivän pitämisestä, joka on sunnuntai. Tässä on totuus sapatista, mikä sana tarkoittaa ”lepoa”. Hebr. 4:8: ”Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon (tai lepopäivään), niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistaan.” Kuulitteko tuon avainsanonnan jakeen loppuosassa? ”On saanut levon, niin kuin Jumala omista teoistaan.” Jumala antoi Israelille seitsemännen päivän heidän sapatinpäiväkseen, oman työnsä muistopäivänä, jolloin Hän loi maailman ja kaiken, mitä siinä on, ja sitten päätti luomistyönsä. Hän päätti työnsä. Hän lepäsi. Oli suurenmoista antaa Sapatinlepo kansalle, joka oli yhdessä paikassa samaan aikaan, niin että he saattoivat pitää tietyn päivän. Tänään puolet maailmaa on valossa toisen puolen ollessa pimeässä, niinpä se ei lainkaan toimisi. Mutta tämä on ainoastaan todiste luonnosta.

Katsokaamme mitä Raamattu opettaa meille tästä sapatin-levosta. ”Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa.” Tämä pääseminen ei tarkoita ainoastaan lepoon pääsemistä, vaan levossa pysymistä. Se on ”iankaikkinen lepo”, josta seitsemäs päivä oli vain esikuva. ”Seitsemän” merkitsee täydellistämistä. ”Kahdeksas” on jälleen ”ensimmäinen” päivä. Jeesuksen ylösnouseminen tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä antaen meille iankaikkisen elämän ja iankaikkisen sapatinlevon. Täten me ymmärrämme, miksi Jumala ei voinut antaa meille mitään tiettyä viikonpäivää sapattina (lepona). Me olemme ”päässeet” ja ”pysymme” levossamme, mitä Israel ei voinut tehdä, koska sillä oli ainoastaan varjo siitä todellisesta käsitteestä, josta me nautimme. Miksi palaisimme takaisin ”siihen, mikä on varjo, kun meillä nyt on todellisuus?

Se, miten me saavutamme tämän levon tai jatkuvan sapatin, ilmoitetaan Jeesuksen kutsussa. Hän sanoi Matt. ll:28,29: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta; …niin te löydätte levon (tai sapatinvieton, ei jonkin päivän, vaan iankaikkisen elämän, sapatin) sieluillenne.” Se ei merkitse mitään kuinka kauan sinä olet ponnistellut syntitaakkasi alla, on se sitten ollut kymmenen, kolmekymmentä tai viisikymmentä vuotta tai vielä kauemmin, tule väsyneenä uuvuttavan elämäsi kanssa ja silloin sinä löydät Hänen leponsa (todellisen sapatin). Jeesus antaa sinulle levon.

Mitä sitten tämä lepo tarkkaan sanottuna on, jonka Jeesus on antava? Jes. 28:8-12: ”Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät — ei puhdasta paikkaa! ’Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja? Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!” — Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: ’Tässä on lepo (sapatti); antakaa väsyneen levätä (tai viettää Hänen Sapattiaan); tässä on levähdyspaikka’. Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” Juuri täällä Jesajan kirjassa siitä on profetoitu. Ja se toteutui noin 700 vuotta myöhemmin helluntaina, kun heidät täytettiin Pyhällä Hengellä aivan kuten oli sanottu tapahtuvan. Tämä on se todellinen sapatti, joka oli luvattu. Täten kun heidät täytettiin Pyhällä Hengellä, he lakkasivat maailmallisista töistään ja tekemisistään sekä pahoista teistään. Pyhä Henki otti huostaansa heidän elämänsä. He pääsivät lepoon. Tässä on teidän leponne. Tämä on teidän sapattinne. Se ei ole mikään päivä, eikä vuosi, vaan iankaikkisuus täytettynä Pyhällä Hengellä ja Pyhän Hengen siunaamana. Se on sitä kun sinä lopetat työsi ja Jumala tekee sitä. Se on Jumala teissä vaikuttaen oman hyvän tahtonsa mukaan tahtomisen ja tekemisen.

Sallikaa minun tehdä vielä yksi huomautus koskien näitä lauantain kannattajia, jotka väittävät, että me kokoonnumme yhteen vääränä viikonpäivänä, kokoontuessamme sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä. Näin sanoi Justinus toisella vuosisadalla: ”Sunnuntaisin pitävät kokouksen kaikki ne, jotka asuvat kaupungeissa ja kylissä ja he lukevat kappaleen apostolien muistiinpanoista ja Kirjoituksia niin pitkään kuin aika sallii. Sitten kun lukeminen on lopetettu neuvoo ja kehoittaa johtaja saarnassaan seuraamaan näitä jaloja asioita. Tämän jälkeen me kaikki nousemme yhdessä rukoilemaan. Rukouksen lopussa niinkuin olemme esittäneet, tuodaan eteemme leipä ja viini, ja kun kiitosrukous on rukoiltu vastaa seurakunta: ”Amen”. Sitten ehtoollinen jaetaan jokaiselle ja he nauttivat sen ja diakonit vievät siitä poissa olevien taloihin. Varakkaat ja ne, jotka haluavat niin tehdä, antavat sitten uhrilahjan oman vapaan tahtonsa mukaan ja se mitä on kertynyt, uskotaan johtajan haltuun, joka sillä tyydyttää orpojen, leskien, vankien ja puutteessa olevien muukalaisten tarpeet.” Täten me näemme, että ne jotka väittävät alkuseurakunnan jatkaneen juutalaista perinnettä kokoontua yhteen viikon viimeisenä päivänä, ovat erittäin tietämättömiä siitä, mitä historia todellisuudessa esittää eivätkä he sen vuoksi ole luottamuksen arvoisia.

Oi, jospa ihmiset tulisivat Hänen tykönsä ja löytäisivät tuon levon. Kaikkien sydämissä on kaipaus tuohon lepoon, mutta valtaosa ei tiedä vastausta. Niinpä he yrittävät vaientaa tuota kaipausta uskonnollisella toiminnalla: viettämällä tiettyä päivää tai hyväksymällä kirkkokunnallisia uskontunnustuksia ja opinkappaleita. Mutta epäonnistuessaan siinä, kokeilevat monet juomista, mässäilyä, ja kaikkea ruumiillista kohtuuttomuutta ajatellen maailmallisten nautintojen kautta saavuttavansa jonkin verran tyydytystä. Mutta sellaisessa ei löydy lepoa. He tupakoivat ja ottavat pillereitä rauhoittaakseen hermojaan. Mutta maallisista lääkkeistä ei saada mitään lepoa. He tarvitsevat Jeesusta. He tarvitsevat taivaallista parantamista, Hengen lepoa.

Sitten useimmat heistä menevät seurakuntaan sunnuntaisin. Se on hyvä, muttei heillä sielläkään ole mitään käsitystä siitä, kuinka lähestyä Jumalaa ja kuinka palvoa Häntä. Jeesus sanoi, että todellinen palveleminen tapahtuisi Hengessä ja totuudessa, Joh. 4:24: Mutta millaista palvontaa voit löytää sellaisesta seurakunnasta, joka tietää niin vähän Jumalasta, että se esittää jouluna joulupukkia ja pääsiäisenä pupujusseja? Mistä he ovat saaneet tämän? He saivat sen pakanoilta ja tekivät sen osaksi seurakunnan opista. Mutta kun joku kääntyy Herran puoleen ja tulee täytetyksi Pyhällä Hengellä, luopuu hän kaikista sellaisista asioista. Hänellä on sielussaan lepo. Hän alkaa todella elää ja rakastaa Jumalaa ja palvoa Häntä.

Palatkaamme nyt takaisin tekstiimme. Me tiedämme nyt, mitä Herran päivä ei ole. Jos se ei ole lauantai eikä sunnuntai, niin mikä se on? No niin, esittäkäämme se nyt tällä tavoin. Tänään ei varmaankaan ole Herran Päivä. Tämä on ihmisten päivä. Ihmiset tekevät ja työskentelevät, on ihmisten seurakunta, ihmisten jumalanpalvelustavat, kaikki on ihmisen, sillä tämä on ihmisen maailma (kosmos). MUTTA HERRAN PÄIVÄ ON TULOSSA. Kyllä, se on totta. Se oli juuri tuona Jeesuksen Kristuksen Ilmestyksen aikana, kun Johannes temmattiin Hengessä ylös ja kuljetettiin Hengessä tuohon Suureen Tulevaan Päivään. Herran päivä on silloin kun ihmisten päivät ovat ohitse. Silloin tämän maailman kuningaskunnat tulevat meidän Jumalamme kuningaskunniksi. Herran päivä on silloin kun tuomiot lankeavat ja sen jälkeen tulee tuhatvuotinen valtakunta. Juuri nyt tekee maailma kristityn suhteen niinkuin se haluaa. He kutsuvat häntä kaikenlaisilla pahoilla nimillä tehden hänestä pilaa. Mutta tulossa on tuo suuri ja merkittävä päivä, jolloin he tulevat itkemään ja valittamaan, sillä Karitsa tulee vihassaan tuomitsemaan maailman. Juuri silloin viettävät vanhurskaat päiväänsä Herran kanssa, sillä silloin jumalattomat palavat ja vanhurskaat kulkevat heidän tuhkiensa ylitse suoraan tuhatvuotiseen valtakuntaan. Mal. 4:3: ”Ja te tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.”

IKÄÄNKUIN PASUUNAN ÄÄNI

Ilm. 1:10: ”…ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen.” Johannes oli Hengessä ja silloin hän näki tuon suuren ja ihmeellisen Herran Jeesuksen päivän ja kaiken Hänen pyhän voimansa. Tulevaisuus oli paljastumassa, sillä Jumala aikoi opettaa häntä. Johannes ei sanonut, että se oli pasuuna. Se oli ikäänkuin pasuuna. Nyt kun pasuunaan puhalletaan, merkitsee se jotakin tärkeää. Se on kuin airut, kuninkaan sanansaattaja, joka tulee ihmisten tykö. Hän puhaltaa pasuunaan. Se on hätäkutsu. Ihmiset kokoontuvat kuuntelemaan. (Israel kokoontui .aina pasuunan soidessa.) Jotakin tärkeää on käsillä. ”Kuunnelkaa sitä.” Tällä äänellä oli siis sama tärkeä vetoomus kuin pasuunallakin. Se oli selvä ja voimallinen, pelottava ja herättävä. Oi, jospa me kuulisimme Jumalan äänen ikäänkuin pasuunana tänä päivänä, sillä se on ’evakeliumin pasuuna’, joka julistaa ’Profetian Sanaa’ tehdäkseen meidät tietoisiksi siitä, ja valmistaakseen meitä siihen, mikä on kohtaava maata.

KÄSKY KIRJOITTAA

Ilm. 1:11: ”Joka sanoi: ’Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen; kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan.” Tässä se on. Ensimmäinen ja viimeinen, A ja 0; tämä on KAIKKI siitä. Yksi todellinen Jumala. Jumalan Ääni ja Sana. Todellisuus ja totuus on käsillä. Millainen asia onkaan olla Hengessä. Oi, olla Jumalan läsnäolossa ja kuunnella Häntä… ”Mitä näet, kirjoita kirjaan ja lähetä se seitsemälle seurakunnalle.” Se ääni, joka julisti Hänen Sanansa Eedenin puutarhassa ja Siinain vuorella, ja joka ääni kuului myöskin siltä ylhäisemmältä kirkkaudelta kirkastusvuorella oli vielä kerran kaikuva, ja tällä kertaa seitsemälle seurakunnalle tuoden lopullisen ja täydellisen ilmestyksen Jeesuksesta Kristuksesta .

”Kirjoita nämä näyt, Johannes. Merkitse ne muistiin tulevia aikoja varten, sillä ne ovat tosia profetioita, joiden TÄYTYY tapahtua. Kirjoita ja lähetä ne, tehden ne tiettäviksi.”

Johannes tunnisti tuon äänen. Oi, sinäkin tunnistat tuon äänen, kun Hän kutsuu, jos olet yksi Hänen omistansa.

KULTAISET LAMPUNJALAT

Ilmestyskirja 1:12: ”Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa.” Johannes ei sano, että hän kääntyi katsomaan sitä, jonka äänen hän kuuli, vaan hän kääntyi katsomaan ääntä. Oi, minä pidän tästä. Hän kääntyi katsomaan ääntä. Ääni ja tuo henkilö ovat yksi ja sama. Jeesus on SANA. Joh. 1:1-3: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. ”Jos vain suinkin voit nähdä Sanan, niin silloin sinä katselet Jeesusta.

Kääntyessään Johannes näki seitsemän kultaista lampunjalkaa. Ja jakeen 20 mukaan ne ovat seitsemän seurakuntaa: ”Ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Esittääkseen seurakuntia ne tuskin saattoivat olla kynttilöitä [engl. käännöksessä lampunjalka on käännetty kynttilänjalaksi. Suom. huom.]. Kynttilä palaa ainoastaan vähän aikaa ja sitten se on palanut loppuun. Se kuolee. Sitä ei enää ole. Mutta lampunjalalla on kestävä arvo, jota kynttilöillä ei ole.

Jos haluatte saada kauniin kuvauksen lampusta, niin lukekaa siitä Sak. 4:1-6: ”Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa. Ja hän sanoi minulle: ’Mitä sinä näet?’ Minä vastasin: ’Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.’ Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua ’Mitä nämä ovat, Herra?’ Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä sanoin: ’En, Herra.’ Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: ’Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.’ ”Tässä on toinen lamppu puhtaasta kullasta. Se palaa kirkkaasti, koska sillä on runsaasti öljyä, jota se saa kahdesta öljypuusta, jotka ovat sen kummallakin sivulla. Nämä kaksi puuta esittävät Vanhaa ja Uutta Testamenttia, ja öljy tietysti merkitsee Pyhää Henkeä, Joka yksin voi antaa Jumalan valon ihmisille. Enkeli, joka puhui Sakarjalle, tarkoitti tätä: ”Tämä mitä sinä näet, merkitsee sitä, että seurakunta ei voi suorittaa mitään omalla mahdillaan tai voimallaan, vaan Pyhän Hengen kautta.”

Tutkikaamme nyt tätä lampunjalkaa. Te huomaatte, että siinä on suuri syvennys tai säiliö, joka on siitä lähtevien seitsemän haaran keskuksena. Tämä malja on täytetty öljypuun öljyllä, joka kulkee niiden seitsemän lampunsydämen kautta, jotka ovat niissä seitsemässä haarassa. Se on samaa öljyä, joka palaa ja aikaansaa valon noiden seitsemän lampun ylle. Tämä valo ei koskaan sammunut. Pappi kaatoi aina öljyä maljaan.

Tämä lamppu sytytettiin erikoisella tavalla. Ensiksi pappi otti tulen uhrialttarilta, jonka tulen oli Jumalan tuli alunperin sytyttänyt. Kaikkein ensimmäiseksi hän sytytti lampun, joka sijaitsi ensimmäisenä säiliön reunalla. Toisen lampun hän sytytti ensimmäisen lampun liekistä. Kolmas lamppu sai tulensa toisesta lampusta niin kuin sitten neljäskin sai omansa kolmannesta ja niin edelleen, kunnes kaikki tuli, joka siirrettiin lampusta lamppuun, on ihana esikuva Pyhästä Hengestä Seitsemässä Seurakuntajaksossa. Alkuperäinen helluntain hengenvuodatus (joka tuli suoraan Jeesukselta armoistuimelta) varustaa Hänen Seurakuntaansa kaikkina näinä seitsemänä ajanjaksona, ja osoittaa täydellisesti, että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, muuttumaton Jumala olemukseltaan ja teiltään muuttumattomana .

Joh. 15:5 Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Hän on Viinipuun runko, joka tulee esiin alkuperäisestä juuresta, joka on kasvanut alkuperäisestä siemenestä, jolla on elämä itsessään. Viinipuun runko ei kanna hedelmää; sen tekevät oksat. Tarkkailkaa nyt tätä: te voitte ottaa sitruspuun, sellaisen kuin appelsiinipuun, ja oksastaa siihen grapepuun oksan, sitruunapuun oksan, klementtiinipuun oksan, ja muita näiden kaltaisia muunnoksia, ja kaikki nuo oksat kasvavat. Mutta nuo oksastetut oksat eivät tuota appelsiineja. Eivät tosiaankaan. Sitruunapuun oksa tuottaa sitruunoita, ja grapepuun oksa tuottaa grapehedelmiä ja niin edelleen. Kuitenkin nuo oksat kukoistavat puussa olevan elämän voimasta. Mutta jos tuo puu joskus tuottaa itsestään toisen oksan, niin se on oleva appelsiinipuunoksa ja se on tuottava appelsiineja. Miksi? Koska elämä oksassa ja elämä rungossa ovat samanlaiset, kun taas oksastettujen oksien laita ei ollut näin. Noilla oksastetuilla oksilla oli lähteenään toisenlainen elämä toisista puista, toisista juurista, toisista siemenistä. Oi, ne kyllä tuottivat hedelmää, mutta ne eivät tuottaneet appelsiineja. Ne eivät voineet tehdä sitä, koska ne eivät olleet alkuperäisiä.

Näin on myöskin laita seurakunnassa. Viinipuu on lohkottu ja siihen on oksastettu oksia. He ovat oksastaneet baptistioksia, metodistioksia, presbyteerioksia, ja helluntailaisoksia. Ja nuo oksat kantavat baptistien, metodistien, helluntailaisten ja presbyteerien hedelmää. (Ne ovat kirkkokunnallisesta siemenestä, jonka mukaan ne tuottavat hedelmää.) Mutta jos viinipuu joskus tuottaa oksan itsestään, niin se oksa on oleva tarkalleen viinipuun itsensä kaltainen. Se on oleva samankaltainen oksa, kuin se joka tuli esiin helluntaina. Se on puhuva kielillä, profetoiva ja siinä on oleva ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen voima ja merkit. Miksi? Koska se kasvaa itse viinipuun luonnollisten voimavarojen turvin. Näet tehän, ettei sitä ollut oksastettu viinipuuhun; se oli SYNTYNYT viinipuuhun. Kun nuo toiset oksat oli oksastettu, oli kaikki se mitä ne saattoivat tehdä, että ne kantoivat omaa hedelmäänsä, sillä ne eivät olleet syntyneet tuosta viinipuusta. Ne eivät tunne tuota alkuperäistä elämää ja alkuperäistä hedelmää. Ne eivät voi tuntea sitä, koska ne eivät olleet syntyneet siitä. Mutta jos ne olisivat syntyneet siitä, se sama elämä, joka oli alkuperäisessä rungossa (Jeesuksessa) olisi tullut heidän kauttansa ja olisi ilmennyt heidän kauttaan. Joh. 14:12: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”

Kirkkokunnat, jotka ovat ihmisten ohjaamia, eivät voi syntyä Jumalasta; sillä se on Henki, EIKÄ IHMINEN, joka antaa elämän.

Kuinka sykähdyttävää onkaan ajatella noita seitsemää lamppua, jotka vetävät elämää ja valoa tuon päämaljan voimavaroista, koska niiden sydämet on upotettu siihen. Tässä on kuvattu jokaisen seurakuntajakson sanansaattaja. Hänen elämänsä on tulessa Pyhästä Hengestä. Hänen sydämensä (elämänsä) on upotettu Kristukseen. Tuon sydämen kautta hän on osallinen Kristuksen elämästä ja sen kautta hän antaa seurakunnalle valoa. Minkäkaltaista valoa hän antaa? Juuri samanlaista valoa, joka oli ensimmäisessä lampussa, joka sytytettiin. Ja suoraan kautta aikojen nykyiseen lopunajan sanansaattajan päivään asti sama elämä ja sama valo on tullut julkituoduksi Kristuksen kanssa Jumalaan kätketyn elämän kautta.

Me emme voi täten puhua ainoastaan sanansaattajista, vaan jokainen todellinen uskovainen on näytelmänomaisesti kuvattu tässä. He ovat kaikki osallisia samasta lähteestä. Heidät kaikki on upotettu samaan maljaan. He ovat kuolleet itsellensä ja heidän elämänsä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalaan. He ovat sinetöidyt Pyhällä Hengellä. Ef. 4:30: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi, lunastuksen päivään asti.” Kukaan ei voi ryöstää heitä Hänen kädestään. Heidän elämäänsä ei voida sotkea. Heidän näkyvä elämänsä palaa ja loistaa, antaen valoa ja tuoden julki Pyhän Hengen ilmoituksia. Heidän sisäinen, näkymätön elämänsä on kätkettynä Jumalaan ja se saa ruokansa Herran Sanasta. Saatana ei voi koskea heihin. Ei edes kuolema voi koskea heihin, sillä kuolema on menettänyt myrkkypistimensä ja hauta on menettänyt voittonsa. Kiitos olkoon Jumalalle, heillä on tämä voittonsa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttansa. Amen ja Amen.

EI ENÄÄ PAPPI

Ilm. 1:13: ”Ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.”

Siellä Hän seisoo, Hän joka on Ihmisen Pojan muotoinen. Samoin kuin sormuksen reunus kaunistaa jalokiven, niin on Hän kirkastettu seurakuntien keskellä. Se on Herran päivä; sillä Johannes näki Hänet seisomassa, ei enää pappina, vaan tulevana Tuomarina. Kultainen vyö ei ole enää vyötettynä vyötärön kohdalta, missä papin tuli pitää sitä suorittaessaan palvelusta Jumalalle kaikkeinpyhimmässä, vaan se on nyt Hänen harteillaan, sillä Hän ei ole nyt pappi vaan TUOMARI. Nyt tulee toteutumaan Joh 5:22: ”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle.” Hänen palvelustehtävänsä oli suoritettu. Pappeuden aika oli ohi. Profetian päivät ovat täyttyneet. Hän seisoo vyötettynä niinkuin TUOMARI.

HÄNEN OLEMUKSENSA SEITSENKERTAINEN KIRKKAUS

Ilm. 1:14-16: ”Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustansa lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.”

Kuinka syvästi vaikuttava ja innoittava olikaan Jeesuksen ilmestyminen Johannekselle, joka oli maanpaossa Sanan tähden, ja katso, Elävä SANA seisoi nyt hänen edessään. Miten valaiseva näky, sillä jokaisella kuvatulla ominaisuudella on merkityksensä. Millainen ilmestys se olikaan Hänen loistokkaasta Olemuksestaan.

1. Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin lumi.

Johannes huomaa ja mainitsee ensiksi Hänen hiuksiensa valkoisuuden. Ne olivat valkoiset ja loistavat niinkuin lumi. Tämä ei johtunut Hänen iästään. Ei todellakaan. Loistavan valkoiset hiukset eivät merkitse ikää vaan kokemusta, kypsyneisyyttä ja viisautta. Hänellä, joka on Iankaikkinen, ei ole ikää. Mitä on aika Jumalalle? Jumalalle merkitsee aika hyvin vähän, mutta viisaus merkitsee paljon. On samoin kuin silloin kun Salomo pyysi Jumalalta viisautta tuomitakseen Israelin kansaa. Nyt Hän on tulossa, koko maan Tuomari. Hän on oleva viisaudella kruunattu. Tätä merkitsevät valkoiset ja kimmeltävät hiukset. Katsokaa sitä Dan. 7:9-14: ”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” Tässä se on. Daniel näki hänet valkoisine hiuksineen. Hän oli Tuomari, joka avasi kirjat, ja tuomitsi niiden mukaan. Daniel näki Hänen tulevan pilvissä. Tämä on aivan tarkalleen sama mitä Johanneskin näki. He molemmat näkivät Hänet tarkalleen samanlaisena. He näkivät Tuomarin, jolla oli tuomarinvyönsä olkapäi1lään, seisomassa puhtaana ja pyhänä, täynnä viisautta, täysin pätevänä tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa. Halleluja!

Jopa maailma ymmärtää tämän symboliikan, sillä muinaisina aikoina tuomari tuli esiin ja kutsui oikeuden koolle, pukeutuneena valkoiseen peruukkiin ja pitkään viittaan, joka kuvasi hänen täydellistä arvovaltaansa jakaa oikeutta (hänen viittansa ulottui päästä jalkoihin).

2. Hänen silmänsä, jotka olivat niinkuin tulen liekki.

Ajatelkaa sitä. Nuo silmät, jotka kerran olivat sameat surun ja säälin kyynelistä. Nuo silmät, jotka vuosivat säälin kyyneliä Lasaruksen haudalla. Nuo silmät, jotka eivät nähneet niiden murhaajien pahuutta, jotka ripustivat Hänet ristille, vaan huusivat: ”Isä, anna heille anteeksi.” Nyt nuo silmät ovat tulenliekki, sen Tuomarin silmät, joka on rankaiseva ne, jotka hylkäsivät Hänet.

Kaikista niistä inhimillisistä tunteista, joita näkyi Hänen esiintyessään Ihmisen Poikana, tuli eniten esille tämä; Hän itki usein. Kuitenkin tuon itkun ja surun takana oli yhä Jumala.

Nuo samat silmät näkivät näkyjä. Ne katsoivat syvälle ihmisten sydämiin ja tunsivat heidän kaikki ajatuksensa ja kaikki heidän monenlaiset tiensä. Noiden kuolevaisten silmien takana oli Jumala, joka huusi niille, jotka eivät tunteneet Häntä, sinä joka Hän oli: ”Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Joh. 3:24. ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä (Isäni tekoja) teen, niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani.” Joh. 10:37,38. Samoin kuin Vanhan Testamentin Jeremiakin, oli Hän itkevä profeetta, sillä ihmiset eivät vastaanottaneet Jumalan Sanaa vaan työnsivät ilmestyksen syrjään.

Nuo Tuomarin tulisina leimuavat silmät ovat nytkin tarkkaamassa kaiken lihan elämää. Vaikka kulkisitte edestakaisin kautta koko maan, niin siellä ei ole mitään, mitä Hän ei tiedä. Hän tietää sydämen toiveet ja sen mitä kukin aikoo tehdä. Ei ole mitään salattua Hänen edessään, jota ei paljastettaisi, sillä kaikki on alastonta Hänen edessään, jolle meidän on tehtävä tili. Ajatelkaa sitä; Hän tietää jopa nytkin, mitä sinä ajattelet.

Siellä Hän seisoo Tuomarina leimuavin silmin jakaakseen tuomioita. Armon aika on ohitse. Oi, jospa ihmiset tekisivät parannuksen ja etsisivät Hänen kasvojaan vanhurskaudessa, vielä kun on aikaa. Jospa he tekisivät Hänen helmansa päänalusekseen ennenkuin maailma hajoaa tulessa.

3. Vaskiset jalat

”Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset.” Vaski on merkittävää huomattavan kovuutensa vuoksi. Ei ole mitään tunnettua ainetta, joka voitaisiin laittaa yhteen sen kanssa sekoitettavaksi. Mutta tämä vaski, joka kuvaa Hänen jalkojaan, on vielä huomattavampaa siksi, että se on kestänyt koetuksen tulisessa ahjossa, koetuksen, jonka lävitse kukaan toinen ei ole käynyt. Tämä on tarkalleen oikein. Sillä vaski kuvaa Jumalallista Tuomiota: tuomiota, jonka Jumala julisti ja pani täytäntöön. Joh. 3:14-19: ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi lankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” 4. Moos. 21:8,9: ”Silloin Herra sanoi Moosekselle: ’Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.’ Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.”Israel oli tehnyt syntiä. Synti täytyi tulla tuomituksi. Niinpä Jumala käski Moosesta sijoittamaan vaskikäärmeen tangon päähän, ja se joka katsoi, pelastui syntinsä rangaistuksesta.

Vaskikäärme tangon päässä on vertauskuva Eedenin puutarhan synnistä, missä käärme vietteli Eevan, saaden hänet tekemään syntiä. Vaski kuvaa tuomiota, niinkuin nähdään vaskialttarista, jolla synnin rangaistus kohtasi alttarilla olevaa uhria. Kun Jumala tuomitsi Israelin synneistään Elian päivinä, pidätti Hän sateen ja polttavan kuuma taivas tuli kuin vaskeksi. Näemme nyt tästä esimerkistä, että käärme tangon päässä esittää syntiä jo tuomittuna, sillä se on vaskesta, osoittaen, että jumalallinen tuomio oli jo langetettu synnille. Kuka tahansa silloin katsoikin tangon päässä olevaa käärmettä, hyväksyen sen merkityksen, tuli terveeksi, sillä se oli Herran suorittama pelastustyö.

Käärme tangon päässä on esikuva siitä, mitä Jeesus tuli suorittamaan maan päällä. Hän tuli lihaksi ottaakseen päälleen Jumalan tuomion synnin vuoksi. Uhrialttarin perustus oli kauttaaltaan vaskea, joka oli esikuva Karitsasta, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista. Tuomio oli jo kohdannut Häntä ennenkuin oli yhtään syntistä. Koska pelastus on kokonaan Herrasta, polki Hän yksin Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Hänen vaatteensa värjäytyivät karmosiinin punaisiksi Hänen omasta verestään. Jumalan vanhurskaan tuomion ja vihan tulinen pätsi oli Hänen osansa. Hän kärsi, vanhurskas vääräin puolesta. ”Sinä olet arvollinen, oi Jumalan Karitsa, sillä Sinä olet lunastanut meidät omalla verelläsi.” Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden, rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. Herra oli laittanut Hänen päällensä kaikkien meidän syntimme. Hän kärsi niin, ettei kukaan ihminen ole koskaan siten kärsinyt. Jopa ennen ristiä Hän oli vuodattanut ruumiistaan veren kaltaisia suuria hikipisaroita edessä olevan ankaran koetuksen kärsimyksissä veren suodattuessa Hänen suonissaan. Luuk. 22:44: ”Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan.”

Mutta jonakin päivänä nuo vaskiset jalat tulevat seisomaan maan päällä. Ja Hän on oleva kaiken maan Tuomari, joka tulee tuomitsemaan ihmiskunnan oikeudenmukaisuudella ja täydellisyydellä. Kukaan ei voi välttää sitä tuomiota. Se on muuttamaton tuomio. Sitä ei lievennetä. Joka on väärä, se on yhä oleva väärä; joka on saastainen, se on yhä oleva saastainen. Hän, joka on muuttumaton, ei muutu silloinkaan, sillä Hän ei ole muuttunut eikä tule koskaan muuttumaan. Nuo vaskijalat tulevat murskaamaan vihollisen. Ne tuhoavat antikrsituksen, pedon ja kuvan ja kaiken sen, mikä on kelvotonta Hänen silmissään. Hän on tuhoava seurakuntajärjestelmät, jotka ovat ottaneet Hänen Nimensä ainoastaan turmellakseen sen loiston. Hän on murskaava heidät antikristuksen kanssa. Kaikki vääryydentekijät, jumalankieltäjät, agnostikot, modernistit, liberaalit, he kaikki tulevat olemaan siellä. Näin on tapahtuva. Sillä silloin kun Hän tulee, avataan kirjat. Silloin tulevat esiin penseä seurakunta ja viisi tyhmää neitsyttä. Hän on erottava lampaat vuohista. Tullessaan Hän on ottava valtakunnan, sillä se on Hänen, ja Hänen kanssansa on tuhansia kertoja kymmenet tuhannet, Hänen Morsiamensa, jotka palvelevat Häntä! Kunnia! Nyt on aika tai ei koskaan. Tehkää parannus ennenkuin se on liian myöhäistä. Herätkää kuolleiden joukosta ja etsikää Jumalaa tullaksenne täytetyksi Hänen Hengellänsä tai kadotatte iankaikkisen elämän. Tehkää se nyt kun on aikaa.

4. Hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

Mitä nämä vedet esittävät? Ilm. 17:15 sanoo: ”Vedet, jotka sinä näit, …ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.” Hänen äänensä oli niinkuin kansanjoukkojen ääni. Mitä se on? Se on tuomio. Sillä nämä ovat todistajien joukkojen äänet, niiden, jotka Pyhän Hengen kautta läpi kaikkien aikojen ovat todistaneet Kristuksesta ja saarnanneet Hänen evankeliumiansa. Se on oleva jokaisen miehen ääni, joka on tuomiolla nouseva syntistä vastaan, joka ei ole ottanut varoituksesta vaarin. Seitsemän sanansaattajan äänet kuullaan voimakkaina ja selvinä. Nuo uskolliset saarnaajat, jotka saarnasivat Jeesuksen pelastavaa voimaa, jotka saarnasivat vesikastetta Jeesuksen Nimessä, jotka saarnasivat Pyhällä Hengellä täyttymistä ja Pyhän Hengen voimaa ja jotka pysyivat Sanassa välittäen siitä enemmän kuin omasta elämästään; he kaikki olivat Jeesuksen Kristuksen ääni Pyhän Hengen kautta läpi aikain. Joh. 17:20: ”En minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.”

Oletko koskaan ajatellut kuinka kauhistuttavaa onkaan ihmisen ajautua auttamattomasti kohti vesiputousta? Ajatelkaa nyt sen pauhua, kun hän lähestyy varmaa ja epäämätöntä kohtaloaan. Ja aivan samalla tavoin on tulossa tuomion päivä, jolloin kansanjoukkojen äänten pauhina tuomitsee sinut siitä, että et ole välittänyt siitä ennenkuin oli liian myöhäistä. Ottakaa vaarin tästä hetkestä. Sillä tällä hetkellä sinun ajatuksesi merkitään muistiin taivaassa. Siellä sinun ajatuksesi kuuluvat kovempaa kuin sanasi. On niinkuin fariseuksen, joka suullaan väitti niin monia asioita, mutta ei kuunnellut Herraa ja hänen sydämensä turmeltui ja tuli pahaksi, kunnes oli liian myöhäistä. Ja nytkin voi tämä olla sinun viimeinen kutsusi kuulla Sana ja vastaanottaa se iankaikkiseksi elämäksi. Silloin kun lähestytte monien tuomion äänten pauhua ja tuhoa, on se liian myöhäistä.

Oletteko koskaan huomannut, kuinka suloinen ja rentouttava voi veden ääni olla? Minä pidän kalastamisesta ja haluan mielelläni löytää paikan missä vesi pikku laineina liplattaa. Voin silloin nojautua taaksepäin ja kuunnella kuinka se puhuu sydämelleni rauhasta, ilosta ja tyydytyksestä. Kuinka iloinen olenkaan ollessani ankkuroituna levon satamaan, missä Herran ääni julistaa rauhaa, niinkuin erotuksen vesien Sana on vakuuttanut. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla kuullessamme Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa, johdatuksen ja suojeluksensa äänen. Ja jonakin päivänä me kuulemme tuon saman suloisen äänen puhuvan, ei tuomiten, vaan toivottaen tervetulleiksi meidät, joiden synnit on annettu anteeksi Hänen verensä kautta, ja joiden elämät ovat olleet Pyhän Hengen täyttämiä, ja jotka ovat vaeltaneet Sanassa. Mikä voisi olla ihanampaa kuin kuulla kansanjoukkojen tervetulotoivotusten äänet ja olla heidän ympäröimänään,jotka ovat uskoneet iankaikkiseksi elämäkseen? Oi, ei ole mitään sen kaltaista. Minä rukoilen, että te kuulisitte Hänen äänensä, ettekä kovettaisi sydäntänne, vaan vastaanottaisitte Hänet Kuninkaananne.

Oi, jospa vain voisit nähdä sen. Vedet tuhosivat maailman, mutta samat vedet pelastivat Nooan ja myös koko maan Nooaa varten. Kuunnelkaa Hänen ääntänsä, Hänen palvelijainsa ääntä, kun se kutsuu teitä parannukseen ja elämään.

5. Hänen oikeassa kädessään oli seitsemän tähteä.

”Ja Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä.”Nyt me jo tietysti tiedämme jakeesta kaksikymmentä, mitä nämä seitsemän tähteä tosiasiassa ovat. ”Ja seitsemän tähden salaisuus ovat ne seitsemän seurakunnan enkelit (sanansaattajat).” Me emme voi tässä missään kohden erehtyä, sillä Hän selittää sen meille. Nämä seitsemän tähteä ovat sanansaattajat seitsemälle peräkkäiselle seurakuntajaksolle. Heitä ei mainita nimeltä. Heidät esitetään seitsemänä, yksi kullekin ajalle. Efeson ajasta tähän Laodikean aikaan toi jokainen sanansaattaja totuuden sanoman ihmisille, pitäen sitä aina Jumalan Sanana tuolle tietylle seurakuntajaksolle. Jokainen piti siitä kiinni. He olivat järkkymättömän uskollisia alkuperäiselle valolle. Kun jokainen ajanjakso vetäytyi pois Jumalasta, Hänen uskolliset sanansaattajansa käännyttivät tuon ajanjakson takaisin Sanaan. Heidän väkevyytensä oli Herrasta; muutoin he eivät olisi koskaan voineet pysäyttää tuota suunnanmuutosta. He olivat turvassa Hänen huolenpidossaan, sillä mikään ei voinut ryöstää heitä Hänen kädestään, eikä mikään voinut erottaa heitä Jumalan rakkaudesta, oli se sitten sairaus, vaara, alastomuus, nälänhätä, miekka, elämä tai kuolema. He olivat todella Hänelle antautuneita ja pysyivät Hänen läsnäolossaan. He eivät olleet huolissaan siitä vainosta, joka heitä kohtasi. Kärsimys ja pilkka saivat heidät antamaan kunnian Jumalalle siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Hänen tähtensä. Ja kiitollisina Hänen antamastaan pelastuksesta he loistivat Hänen elimiänsä valoa ja heijastivat Hänen rakkauttaan, kärsivällisyyttään, nöyryyttään, itsehillintäänsä, lempeyttään ja uskollisuuttaan. Ja Jumala tuki heitä ihmeillä, merkeillä ja ihmetöillä. Heitä syytettiin siitä, että he olivat fanaatikkoja ja pyhiä kieriskelijöitä. Järjestöt tuomitsivat heidät ankarasti ja tekivät heidät naurunalaisiksi, mutta he pysyivät uskollisina Sanalle.

Ei ole vaikea kestää ja pysyä uskollisena jollekin uskontunnustukselle. Se on helppoa, sillä saatana on kaiken sen takana. Aivan toista on pysyä uskollisena Jumalan Sanalle ja palata takaisin siihen, mitä Sana alunperin sai aikaan helluntain jälkeen.

Jokin aika sitten eräs mies sanoi minulle, että roomalaiskatolisen kirkon täytyy olla todellinen seurakunta, koska se on pysynyt uskollisena sille, mitä se on uskonut kautta kaikkien vuosien, ja se on kasvanut edelleen eikä ole muuttunut. Asia ei ole lainkaan näin. Jokainen seurakunta, jonka takana on hallitus, ja jolla on oma uskontunnustuksensa, joka ei ole lainkaan Sanan mukainen, ja jolla ei ole mitään selvää palvelustehtävää, joka saisi saatanan kiivastumaan, voi aivan varmasti jatkua. Tämä ei ollut mikään arvosteluperuste. Mutta kun ajattelette sitä pientä joukkoa, jonka jäseniä sahattiin kappaleiksi, syötettiin leijonille, vainottiin ja joita ajettiin sinne ja tänne ja jotka kuitenkin pysyivät uskollisina todelliselle Sanalle — ilman muuta sen on täytynyt olla Jumala. Miten he kestivätkään tuon uskon taistelun ja jatkoivat edelleen: SE on ihme.

Tämä lohdutus ei ole ainoastaan noille seitsemän seurakuntajakson sanansaattajille. Jokainen todellinen uskovainen on Jumalan kädessä ja voi ammentaa Hänen rakkaudestaan ja voimastaan, ja saada täyden hyödyn kaikesta siitä, mitä Jumalalla on uskovaiselle annettavana. Se, mitä Jumala antaa sanansaattajalle, ja kuinka HÄN siunaa ja käyttää sanansaattajaa, on esimerkki kaikille uskovaisille Hänen hyvyydestään ja huolenpidostaan KAIKKIA Hänen ruumiinsa jäseniä kohtaan. Amen.

6 . Kaksiteräinen Miekka

”Ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka.” Hebr. 4:12 sanotaan: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hänen suustaan lähti terävä, kaksiteräinen miekka, joka on Jumalan Sana. Ilm. 19:11-16: ”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähti terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassaan kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’KUNINGASTEN KUNINGAS JA HERRAIN HERRA’.”

Joh. 1:48: ”Natanael sanoi hänelle: ’Mistä minut tunnet?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Ennen kuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut.'” Tässä se on. Kun Hän tulee, silloin tämä Sana tulee kaikkia kansoja ja kaikkia ihmisiä vastaan. Eikä kukaan voi vastustaa sitä. Se paljastaa, mitä oli jokaisessa sydämessä, niinkuin Hän teki Natanaeliile. Jumalan Sana tulee osoittamaan, kuka teki Jumalan tahdon ja kuka ei sitä tehnyt. Se tekee tiettäväksi jokaisen ihmisen salaiset työt ja sen, miksi hän teki ne. Se on jakava kappaleiksi. Tämä on sitä mistä Room. 2:3 puhuu: ”Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaista tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?” Sitten se jatkuu puhuen siitä, kuinka Jumala tulee tuomitsemaan ihmiset. Se on täällä jakeissa 5-17. Kova ja katumaton sydän tuomitaan. Teot tuomitaan, samoin kuin niiden vaikuttimetkin. Jumalan edessä ei osoiteta kunnioitusta millekään, vaan kaikki tuomitaan tuon Sanan mukaan, eikä kukaan vältä sitä. Ne, jotka kuulivat eivätkä kuunnelleet sitä, tuomitaan sen mukaan, mitä he kuulivat. Ne, jotka luottivat siihen sanoen uskovansa, mutta eivät eläneet sen mukaan, tullaan tuomitsemaan. Jokainen salaisuus paljastetaan ja huudetaan katonharjalta. Oi, silloin me todella tulemme ymmärtämään historian kulkua. Mikään ei jää salaisuudeksi kaikista ajoista.

Mutta tiedätkö, että Hän paljastaa miesten ja naisten sydänten salaisuuksia tässä ajassa, jossa me elämme? Kuka muu voisi paljastaa sydämen salaisuudet kuin itse Sana? Hebr. 4:12: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen , nivelet sekä ytimet, ja on sydänten ajatusten ja aivoitusten erottaja.” [Engl. käännös] Se on Sana. Se suorittaa sen, mitä varten se lähetettiin, sillä Se (Sana) on täynnä voimaa. Se sama Henki, joka oli Jeesuksessa (Sanassa), on jälleen läsnä tässä lopunajan seurakunnassa viimeisenä merkkinä koettaen ohjata ihmisiä poispäin tuomiosta, sillä ne, jotka hylkäävät Hänet (Sanan) ovat jo nyt tulleet tuomiolle, ristiinnauliten Hänet uudestaan. Hebr. 6:6: ”Ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.”

Paavali sanoi, että Sana tuli esiin voimassa samoin kuin äänikin. Saarnattu Sana tosiasiassa havainnollistaa itsensä. Niinkuin leimuava, leikkaava miekka, se pisti ihmisten omiintuntoihin, ja niinkuin kirurgin veitsi se leikkasi pois sairaudet ja vapautti vangitut. Kaikkialla mihin nuo alkuajan uskovat menivät, he menivät saarnaten evankeliumia (Sanaa) ja Jumala vahvisti Sanan sitä seuraavien merkkien kautta. (Mark. 16:20) Sairaat paranivat, riivaajia ajettiin ulos ja he puhuivat uusilla kielillä. Se oli Sana toiminnassa. Tuo Sana ei ole koskaan rauennut tyhjiin uskovien kristittyjen suussa. Ja tässä viimeisessä ajassa se on voimakkaampi ja suurempi kuin koskaan todellisessa Sana-morsiamessa. Oi, pieni lauma, te pieni vähemmistö, pitäkää kiinni Sanasta, täyttäkää suunne ja sydämenne sillä, ja jonakin päivänä Jumala on antava teille valtakunnan.

7. Hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko.

”Ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.” Matt. 17:1-13: ”Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja Hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja Hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssaan. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden’. Ja heidän vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi ; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät, he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään. Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heitä sanoen: ’Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista’. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ’Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä.’ Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.”

Matt. 16:28 Jeesus oli sanonut johdatukseksi Matt. 17:1- 13: ”… Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan.” Ja kolme apostolia näkivät juuri sen — hänen toisen tulemuksensa järjestyksen. He näkivät Hänet siellä vuorenhuipulla kirkastettuna. Hänen vaatteensa olivat hohtavan valkoiset ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, kun se on korkeimmillaan taivaalla. Ja siellä hänen ilmestyessään seisoivat Mooses ja Elia Hänen sivuillaan. Juuri näin Hän on jälleen tuleva. Totisesti on Elia tuleva ensin ja kääntävä lasten (morsiamen) sydämet takaisin isien Apostoliseen Sanan Oppiin. Mal. 4:5,6: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”

Israel on jo kansakunta. Se on nyt perustettu ja sillä on armeija, laivasto, postilaitos, lippu, ja kaikki mikä kuuluu kansakunnalle. Mutta vielä on täytyttävä Kirjoituksen, joka sanoo: ”… tahi synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa?…” Jes. 66:8. Se päivä on tuleva pian. Viikunapuu on työntänyt esiin silmunsa. Israelilaiset odottavat Messiasta. He odottavat Häntä ja heidän odotuksensa on täyttymäisillään. Israel on uudestisyntyvä hengellisesti, sillä sen Valo ja Elämä on paljastumassa sille.

Ilm. 21:23: ”Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa.” Tämä on uusi Jerusalem. Karitsa on oleva siinä kaupungissa ja Hänen läsnäolonsa vuoksi siellä ei tarvita mitään valoa; Aurinko ei nouse eikä paista siellä, sillä Hän on sen Aurinko ja Valo. Kansat, jotka sinne tulevat, vaeltavat Hänen valkeudessansa. Ettekö olekin iloisia siitä, että tuo päivä on pian kohtaava meitä? Johannes näki tuon päivän tulevan. Siispä, Herra Jeesus, tule nopeasti!

Mal. 4:1-3: ”Sillä katso: se päivä en tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.” Tässä se on jälleen. AURINKO paistamassa täydellä voimakkuudellaan. Oi, Jumalan Pojan voima loistamassa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Siellä Hän seisoo, Tuomari, Hän, joka kärsi ja kuoli meidän puolestamme. Hän otti jumalallisen tuomion vihan päällensä. Hän yksinään polki Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Niinkuin jo totesimme, syntiselle Hänen äänensä on kuin vesiputouksen ääni tai kuin tyrskyjen iskeytyminen kuolettavina aaltoina kallioiselle rannalle. Mutta pyhälle, Hänen äänensä on niinkuin suloisesti laulava puron ääni maatessasi levossa, varmana Kristuksessa. Loistaessaan meidän päällemme lämmittävinä rakkautensa säteinä, Hän sanoo: ”Älkää peljätkö, minä olen se, joka oli, joka on, ja joka tuleva on; minä olen kaikkivaltias. Minun lisäkseni ei ole ketään toista. Minä olen Alfa ja Omega, minä olen kaikki siitä.” Hän on Laakson Lilja, se kirkas Aamutähti. Hän on kymmentätuhatta ihanampi minun sielulleni. Tuo suuri päivä on jo valmiina valkenemaan ja vanhurskauden aurinko on nouseva mukanaan parantuminen Hänen siipiensä alla.

VOITTOISA KRISTUS

Ilm. 1:17-18: ”Ja kun minä näin hänet, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ’Älä pelkää.’ Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

Ei mikään inhimillinen olento voi kestää tämän näyn täyttä vaikutusta. Hänen voimansa oli ”kertakaikkiaan mennyt, Johannes vaipui kuin kuolleena Hänen jalkoihinsa. Mutta Herran käsi kosketti Häntä rakkaudessa ja siunaava ääni sanoi: ”Älä pelkää. Älä ole peloissasi. Minä olen Ensimmäinen ja Viimeinen. Minä elän, ja minä olin kuollut; ja katso, minä elän iankaikkisesti.” Mitä on pelättävää? Tuomio, joka tuli Hänen osakseen ristillä, haudassa ja Hänen laskeutuessaan alas, olisi kuulunut meille. Hän otti kantaakseen synnin haavan koko turmion ja sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Ja varmuuden vuoksi meidän ”asianajajamme” on meidän ”tuomarimme”. Tuomarille ”tapaus on selvä” — se on loppuun käsitelty. Tämän vuoksi ei ole mitään tuomiota. Miksi seurakunnan tulisi pelätä? Minkä lupauksen Hän milloinkaan on jättänyt täyttämättä? Miksi seurakunnan tulisi pelätä rangaistusta tai kuolemaa? Ne kaikki on voitettu. Täällä on mahtava voittaja. Hän voitti sekä näkyväisen että näkymättömän maailman. Hän ei ole niinkuin Aleksanteri Suuri, joka valloitti maailman kolmenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä ja kun hän ei tiennyt mitään muuta tietä jatkaa valloituksiaan, hän kuoli syntisen ja hurjan elämänsä uhrina. Hän ei ole myöskään sellainen kuin Napoleon, joka valloitti koko Euroopan, mutta joka lopulta lyötiin Waterloossa ja karkoitettiin Elban saarelle ainoastaan havaitakseen itsensä voitetuksi. Mutta mikään ei voi voittaa Kristusta. Hän, joka laskeutui alas on nyt noussut kaikkien yläpuolelle, ja Hänelle on annettu nimi, joka on yläpuolella kaikkien nimien. Kyllä, Hän voitti kuoleman, tuonelan ja haudan, ja hänellä on niiden avaimet. Minkä Hän avaa, se on avattu ja minkä Hän sitoo, se on sidottu. Siihen ei ole mitään muutosta. Hänen edessään ei ollut ketään voittajaa eikä Hänen sivuillaankaan ole. Hän yksin on Pelastaja, Lunastaja. Hän on ainoa Jumala; ja ”Herra Jeesus Kristus” on Hänen Nimensä.

”Älä pelkää Johannes. Älä pelkää pieni lauma. Kaikki mitä Minä olen, sen perijöitä te olette. Kaikki Minun voimani on teidän. Minun kaikkivaltiuteni on teidän, kun olen teidän keskellänne. Minä en ole tullut tuomaan pelkoa ja epäonnistumista, vaan rakkautta ja rohkaisua ja kyvykkyyttä. Kaikki voima on annettu minulle ja se on teidän käytettävissänne. Te sanotte Sanan ja Minä teen sen. Tämä on Minun liittoni eikä se voi koskaan pettää.”

SEITSEMÄN TÄHTEÄ JA LAMPUNJALKAA

Ilm. 1:20: ”Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

Me olemme huomanneet totuuden näistä kahdesta salaisuudesta. Me emme ole vielä paljastaneet, keitä nämä seitsemän sanansaattajaa olivat, mutta Jumalan avulla me tahdomme sen tehdä, ja tämä salaisuus tulee selvitetyksi. Seitsemän ajanjaksoa me tiedämme. Ne on lueteltu Sanassa, ja me käsittelemme jokaista kunnes tulemme tähän viimeiseen aikaan, jossa me elämme.

Yhdessä viimeisistä tämän luvun loppuvälähdyksissä me näemme kun Hän seisoo kultaisten lampunjalkojen keskellä oikeassa kädessään seitsemän tähteä. On henkeäsalpaavaa nähdä Hänet seisomassa Kaikkivaltiaassa Jumaluudessaan. Hän on Tuomari, Pappi, Kuningas, Kotka, Karitsa, Lei jona, A ja O, Alku ja Loppu, Isä, Poika, Pyhä Henki, Hän joka oli, Hän joka on, Hän joka tuleva on, Kaikkivaltias, KAIKKI KAIKESSA. Siinä Hän on, Aloittaja ja Täydelliseksi Tekijä. Arvollinen Karitsa. Hän osoitti arvonsa ostaessaan meidän lunastuksemme itsensä kautta. Nyt Hän seisoo kaikessa voimassaan ja kunniassaan Tuomarina, jonka haltuun kaikki asiat on jätetty.

Hän seisoo lampunjalkain keskellä tähdet kädessään. On yö, sillä silloin me käytämme lamppuja saadaksemme valoa, ja silloin tähdet loistavat ja heijastavat auringon valoa. On pimeää. Seurakunta kulkee uskon kautta pimeydessä. Hänen Herransa on jättänyt tämän maan, mutta Pyhä Henki loistaa yhä seurakunnan kautta antaen valoa tähän synnin kiroamaan maailmaan. Ja myöskin nuo tähdet heijastavat Hänen valoansa. Ainoa valo mitä heillä on, on Hänen valonsa. Kuinka pimeää onkaan — kuinka kylmää hengellisesti. Kuitenkin kun Hän tulee keskellemme, silloin on valoisaa ja lämmintä, ja silloin seurakunta saa voiman Hänen kauttaan tekemään samoja tekoja kuin Hänkin teki .

Oi, jospa me saisimme nähdä Hänestä väläyksen niinkuin Johannes. Millaisia ihmisiä meidän tulisikaan olla seisoessamme Hänen edessään sinä päivänä!

Jos te ette ole vielä antaneet elämäänne Hänelle, kääntäkää sydämenne tänä hetkenä Jumalan puoleen ja polvistukaa siinä, missä olette, ja pyytäkää Häneltä syntienne anteeksiantamusta ja luovuttakaa elämänne Hänelle. Sitten me yritämme lähestyä yhdessä Seitsemää Seurakuntajaksoa; ja niin tehdessämme minä rukoilen, että Jumala auttaisi tätä arvotonta palvelijaa paljastamaan Sanansa teille.