47-1123 ISRAELIN LAPSET (The Children Of Israel), Phoenix, Arizona, USA, 23.11.1947

47-1123 ISRAELIN LAPSET
(The Children Of Israel)
Phoenix, Arizona, USA, 23.11.1947

1      …?…. Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä on osallistunut. Ja joka ilta meidän on täytynyt käännyttää joitakin pois. Arsenaali ja rakennus… Jostain kolmesta viiteen tuhanteen ihmistä on ollut poissa jumalanpalveluksista… Ja Herra on avannut silmät sokeille, ja kuurot, ja mykät, ja rammat. Ja se on loistavaa, ja kävin siellä viime viikolla…?…

Olin yhden päivän myöhässä oltuani täällä Phoenixissa, välilasku. Joten he ottivat minut takaisin tänne ja sanoivat, että… Jos olisi mahdollista, että pääsisin tänne tällä viikolla, he eivät antaisi minun tulla tänne. Joten me vain jatkoimme siihen asti, kunnes palasin jälleen.

2      Aloitin perjantai- tai lauantaiaamuna. Minun piti olla täällä eilen illalla, ja tulin vasta vähän aikaa sitten. Kahdeksantoista tunnin välilasku. Pääsin läpi vasta hetki sitten. Enkä ole nukkunut yhtään sitten toissa yön. Olen siis aika väsynyt. Ja pitäisi olla niin paljon. Ja toissailtana rukoilin melkein kolmentuhannen ihmisen puolesta, pelkästään yhden illan aikana. Joten kuka tahansa voi kuvitella, miten väsynyt olen.

Mutta Phoenixiin on aina hyvä päästä. Tässä paikassa on jotain, josta pidän todella paljon. Eräänä päivänä minulla oli vain hetki aikaa joidenkin veljien kanssa nousta vuorelle ja katsoa alas. Ylös… Ulos paikasta, jossa asun. Menin ylös ja katsoin alas; ajattelin: ” Oi, miten taivaallista, miten…”. Teitä ihmisiä on siunattu ihanalla kaupungilla täällä. Ja minusta se on yksinkertaisin paikka, jonka tiedän, taivaallisimman näköinen paikka. Ongelma on se, ettemme vain arvosta sitä tarpeeksi. Aivan oikein. Tämä maailma on ihana paikka, jonka Jumala on antanut meille, jos vain voimme pitää siitä huolta. Näettekö? Mutta me emme tee niin.

3      Joten nyt tämä on meidän… Tämä on meidän neljäs sunnuntaimme, eikö olekin? Meillä on vielä neljä sunnuntaita. Ja tämä oli sunnuntai, jonka annoin pois, jos Herra suo, että tänä sunnuntaina olisi vain ihmeitä, jos Herra suo. En vain ihmismassoja varten, vaan vain tuodakseni esiin ne, jotka ovat kärsineet ja jotka ovat rampoja, jotta he parantuisivat täällä näkyvästi tämän yleisön edessä.

On kauheaa tehdä niin. Tiedätkö sen? Minusta tuntuu, että teen väärin sanoessani niin. Ei, se ei ole oikein alun alkaenkaan. Mutta minä vain… Se ei ole edes… Lahjani ei ole ihmeet. Lahjani on rukoilla sairaiden ja kärsivien puolesta. Kyse on parantumisesta, ei ihmeistä. Olen hirveän pahoillani siitä, että olen koskaan päättänyt tehdä ihmeen kenenkään edessä; olen.

4      Ja kun Herran enkeli puhui minulle, viimeisen kerran puhuessaan… Muuten, toissailtana näin Hänet jälleen huoneessa ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen. Ja… Mutta Hän ei koskaan puhunut minulle. Hän vain seisoi ovella ja katsoi minua, kun käännyin ympäri. Aika nopeasti kaaduin kasvoilleni. Mutta kun nousin ylös, Hän oli taas poissa. Joten…

Mutta viimeisen kerran, kun Hän puhui kanssani, Hän kertoi minulle sen, mitä olen… kerroin teille viime viikolla. Vandaliassa, Illinoisin osavaltiossa, Hän sanoi minulle, että rajoituin liikaa ihmeiden tekemiseen. Ja kävisi niin, että ihmiset eivät uskoisi minua, ellei ihmeitä tapahtuisi. Ja se on totta. Niin on käynyt. Ihmiset eivät tunne, että heidän puolestaan rukoillaan…

5      Viime viikolla minulla oli hyvin outo asia… Muuten, monet teistä tulevat apuun siellä Oregonissa. Minä vain… Me kaikki olemme kristittyjä, ja me haluamme kuulla hyviä uutisia, eikö niin? Ja olin siellä pastori Gordon Lindsayn kanssa. Ja kaikki seurakunnat tekivät yhteistyötä, kaikki, jopa baptistit ja kaikki… Ja monet osavaltion johtavista lääkäreistä tulivat paikalle ja kuvernööri. Ja Herra oli antanut minulle armon ihmisten edessä. Ja se oli todellakin ihmeellinen ja loistelias kokous, joka meillä oli. Ja monet tuhannet ihmiset…

Uskon, että osallistujamäärämme on paras sitten Kanadan. Kanadassa oli tietysti paras kokous, joka meillä on koskaan ollut, se oli Kanadan kansan keskuudessa. Ja kuinka Herra toimi heidän keskuudessaan. Ja me… Yhdessä kokouksessa oli lähes kolmekymmentäviisi tuhatta ihmistä jumalanpalveluksissa. Niitä ei voitu pitää edes messualueella. Meidän oli vietävä heidät suuriin täpötäysiin halleihin ja muihin tiloihin voidaksemme huolehtia heistä. Ja rakas Herra toimi heidän kanssaan ihmeellisesti, ja mahtavia ihmeitä tapahtui.

6      Aion puhua vain hetken. Haluan käyttää vielä muutaman hetken mainitakseen ihmeistä. Ihme… Raamatussa on kirjoitettu, että…

Ja luotan siihen, että monet teistä ymmärtävät kannan, jonka yritän esittää tänä iltapäivänä. Tiedättekö, miksi tein tämän? Ja Jumala tietää, että vapisen pelkästä ajatuksesta tämän iltapäivän jumalanpalveluksesta. Aivan oikein. Koska katson edessäni olevaa asetelmaa: rampoja, sokeita, kärsiviä ja henkisesti häiriintyneitä ja nääntyneitä. Ja tulen kertomaan teille, mitä minä… minä kerron teille.

Nyt, muistakaa, ensinnäkin, tänä sunnuntaina, annoin tämän asian… Ja luotan siihen, että Jumala ei pidä minua syyllisenä. Ja huomasitteko, lava, jopa ympärilläni. Minulla oli niitä, että ne olisivat koskaan… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …kautta yleisön. Ja ystäväni, toivon vain, että annatte minulle huomionne, kunnioituksenne tänä iltapäivänä. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

7      Hän ei koskaan parantanut ihmisiä osoittaakseen voimansa. Hän, kun Saatana yritti saada Häntä näyttämään sitä ihmisille. Näettekö, se oli paholaisen kiusaus. Mutta hän antoi Hänelle Kirjoitukset ja sanoi: ”On kirjoitettu, että Hän antaa Enkelilleen tehtäväksi huolehtia sinusta, ettet milloinkaan loukkaisisi jalkaasi kiveen, niin he kannattelisivat sinua.” Näetkö? Mutta Jeesus… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Kristus ei parantanut kaikkia ihmisiä, jotka tulivat Hänen luokseen. Hän ei parantanut kaikkia sairaita ja kärsiviä. Hän paransi vain tietyt, ne, jotka Hänet oli johdatettu parantamaan. Ja sillä tavalla kokoukset ovat menneet eteenpäin… tai, tarkoitan, että todistavat puolestani. Nyt, niitä tapahtui paljon siellä maaseudulla. On tapahtunut monia merkittäviä ihmeitä.

8      Eräänä iltana he toivat… mykkäkoulusta, he toivat lapsen mykkäkoulusta. Ja sitten, yhdellä kertaa, en ole koskaan nähnyt niin paljon kuuroja ja mykkiä ihmisiä – koko palvelutyöni aikana. Kaikki jonossa oli kuuroja ja mykkiä. Ja minä pysähdyin. Rukoilin heidän puolestaan. Pysähdyin ja kysyin, miksi niin paljon mykkiä.

Ja sitten heillä oli yksi noin kaksitoistavuotias tyttö, ja hänestä ajettiin ulos henki. Hyvin säälittävän näköinen pieni tyttö, ja kun henki oli ajettu hänestä ulos, hän alkoi puhua ja kuulla.

Seuraavana iltana hänet tuotiin takaisin ja sanottiin, ettei hän pystynyt puhumaan eikä kuulemaan. Hänen lääkärinsä tuli hänen mukanaan ja sairaanhoitaja. He sanoivat kuulleensa hänen puhuvan lavalla, kuulleet, että hän puhui lavalla. No, he menivät hänen taaksensa ja [Veli Branham taputtaa käsiään. – toim.] taputtivat käsiään tuolla tavalla, ja hän ei kuullut lainkaan, napsauttivat sormiaan, yrittivät saada häntä sanomaan jotakin, eikä hän suostunut sanomaan mitään. He… he puhuivat käsillään hänelle tuolla tavalla. Hän ei suostunut. Ja sitten he [Veli Branham taputtaa taas.] taputtivat käsiään niin, ilman minkäänlaista kuuloa. Ja lapsi puhui ja kuuli edellisenä iltana lavalla. Sitten he yrittivät saada häntä sanomaan jotain. He sanoivat ”isi” tai ”äiti” tai jotain sellaista. Hän menisi… [Veli Branham kuvailee.] tuolla tavalla. Eikä hän pystynyt sanomaan mitään.

9      Minä muistin tuon lapsen. No, sitten sanoin: ”No, tuokaa hänet tänne uudelleen.” Ja he toivat pienen tytön ylös, ja sitten kun henki ajettiin ulos hänestä, minä seisoin aivan hänen vieressään, ja minä [Veli Branham napsauttaa sormiaan- toim.] tuolla tavalla. Hän kääntyi ja hyppäsi ja katseli ympärilleen tuolla tavalla. Minun täytyi… tulla ja antaa hänen taputtaa käsiään… tehdä käsillään niin. Ja hän kääntyi ympäri; hän kuuli sen. Niin sitten sain hänet sanomaan ”äiti” ja hän sanoi ” äi-iti”.

Minä sanoin, sanoisin ”i-si” noin …?… kielelläni miten se tehdään. Hän sanoi ”i-si”.

Nyt, hän pystyi puhumaan ja kuulemaan siellä lavalla. Ja sitten sanoin heille: ”Se on aivan sama kuin on kääntymyksen kanssa. Voitte olla kristitty tänä iltana ja syntinen huomenna. Voitte uskoa ja pitää kiinni Jumalasta ja uskoa siihen koko sydämestänne.” Nyt kysyin, miksi on niin paljon kuuroja ja mykkiä.

10   Ja he toivat sinne noin seitsemänvuotiaan tytön, joka oli syntynyt kuuromykkänä. Ja hän puhui ja kuuli, ja Oregonissa oli suuri kuuromykkien laitos. Olin aivan sen lähellä. Ja siksi he toivat kaikki kuuromykät sinne tuon tytön takia. Ja tämä tyttö ei onnistunut pitämään omaansa, ja he toivat hänet takaisin. Joten luulen, että viime viikolla oli parikymmentä tai kaksikymmentäviisi tapausta, joissa kuuromykät paranivat. Ehdottomasti he puhuivat ja kuulivat lavalla.

Mutta nyt, niitä kaikkia, en valinnut niitä. Juuri kun ne tulivat läpi, tunsin uskon paineen. Nyt, onko se minun uskoni, joka kurottautuu…

11   Nyt, ystävät, on vain yksi tapa maailmassa, miten voitte parantua, ja se on vain uskoa Jumalaan. Nyt, riippumatta siitä, kuinka paljon Jumala sallii minun oman uskoni avulla ottaa hengen pois teistä, ellette mene eteenpäin ja usko Jumalaan ja palvele Jumalaa ja luota Jumalaan, se on tuleva takaisin luoksenne. Eikö Jeesus sanonut: ”Mene äläkä enää tee syntiä, tai vielä pahempaa kuin tämä tapahtuu sinulle?”?

Älkää koskaan tulko rukousjonoon, ellette odota palvelevanne Jumalaa koko loppuelämänne ajan. Aivan oikein. Aina, älkää koskaan eläkö synnillistä elämää, koska tulette olemaan pahempia, paljon pahempia. Jumala on luvannut, että teistä tulee pahempia kuin mitä olitte ensimmäisellä kerralla. Älkää koskaan yrittäkö tulla… Ja erityisesti tänä iltapäivänä, te, jotka tulette tähän ihmejonoon, älkää uskaltako tulla, ellette lupaa Jumalalle koko sydämestänne (ja tarkoita sitä), että palvelette Häntä lopun elämäänne ajan.

12   Nyt… Jeesus sanoi Saatanalle siellä: ”On kirjoitettu, ettei sinun tule kiusata Herraa.” Tai kuten jotkut kirjoittajat sanovat sen toisin, tee siitä Jumalan voiman näytöstä.

Nyt muistakaa, että Raamatussa oli monia ihmisiä, jotka menivät Jeesuksen ohi, eikä hän koskaan edes osoittanut myötätuntoa heitä kohtaan. Jos Hän koki niin, Hän ei näyttänyt sitä. Hän pysähtyi siinä, missä Hänet johdatettiin pysähtymään. Onko näin?

Esimerkiksi mies, joka oli viiden pylvään katoksen altaalla. Siellä makasi joukoittain voimattomia ihmisiä, ja sieltä tuli Jeesus kävellen läpi. Ja siellä makasi yksi mies, joka oli maannut siellä monta vuotta. Hän nosti vain tuon miehen ylös ja käski hänen ottaa vuoteensa ja mennä kotiin, eikä edes sanonut mitään muulle väkijoukolle. Onko näin?

Yksi mies, Hän otti häntä kädestä kiinni ja vei hänet pois väkijoukosta, suoraan ulos kaupungista, ja rukoili hänen puolestaan. Tietenkin hän alkoi nähdä ihmiset kuin puina. Hän on voinut seistä siellä vielä tunnin tai kaksi kauemmin rukoilemassa hänen puolestaan, en tiedä. Joka tapauksessa, kun hän oli rukoillut, hän sai näkönsä takaisin. Minne tahansa Hänet johdettiinkin…

13   Katsokaa Kauniin portin luona olevaa miestä, jonka Pietari paransi, ja Johannesta, joka kulki portin läpi. Jeesus kulki tuon portin läpi kuukausi toisensa jälkeen ollessaan Jerusalemissa. Miksei Hän parantanut tuota miestä? Hän oli maannut siellä neljäkymmentä vuotta.

Huomatkaa. Tai sitten hän ei …?…. portilla siellä kerjäämässä almuja, luulisin.

Siellä hän oli maannut monta vuotta.

Nyt, huomatkaa. Jumala vain parantaa, ei osoittaakseen voimansa. Hän vain parantaa ne, ei kristillisyytenne ansioiden perusteella. Hän ei paranna sinua siksi, että olet kristitty. Hän ei… Mutta kun Hän parantaa sinut, Hän haluaa, että olet siitä lähtien kristitty. Mutta Hän ei paranna siksi, että teistä – teistä tulisi terve – ”Minä menen sinne, minä paranen, koska olen kristitty.” Ei, Jumala parantaa teidän uskonne perusteella, teidän uskonne perusteella. Jos olet – jos olet syntinen, etkä tiedä Jumalasta mitään, etkä ole koskaan ollut kristitty, jos lupaat Hänelle, että sinusta tulee kristitty ja tulet ja sinulla on tarpeeksi uskoa, että se tapahtuu, se tapahtuu, juuri silloin. Mutta …?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

14   Minulla ei ole edes tarkoitusta mielessä. Ja ne… Ja sitten menette sinne ja se saa teidät hermostumaan. Katsotte alas kadulle ja näette äitejä kävelemässä pienet vauvat sylissään. Ja näette – rampoja, jotka makaavat siellä, odottavat, että pysähdytään ja rukoillaan, hätätilanne.

Olen ihminen. Minulla on sydän. Ja minulla on tunteita ihmisiä kohtaan. Jos antaisin itselleni periksi, saisin hermoromahduksen ennen kuin viikko olisi ohi. Minun on vain suljettava silmäni, katsottava ylös ja sanottava: ” Oi Jumala, armahda” ja jatkettava matkaa. Näetkö? Ja joudun sellaiseen pisteeseen, että se saa minut hermostumaan.

Muutama hetki sitten pikku tyttöni, joka on nyt yhdeksäntoista kuukauden ikäinen. Äiti soitti ja halusi tietää, onnistuinko matkan läpiviemisessä. Pikku tyttöni oli juuri alkanut puhua. Hän sanoi: ”Minun isäni?” Ja hän sanoi: ”Rakastan sinua. Tule kotiin, isi.” Tuolla tavalla. Hänet otettiin pois puhelimesta, ja hän alkoi huutaa ja halusi takaisin puhelimen ääreen. Se melkein tappoi minut. Tietenkin se tekee niin. Olen nähnyt hänet vain viisi kertaa hänen syntymänsä jälkeen. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

15   No, useimmat isät pienten lastensa kanssa. Se saa minut tuntemaan itseni… Voi, minua hirvittää nähdä tuo pieni, sairas ja kärsivä raukka. Mutta ainoa asia, jonka voin tehdä, on olla rehellinen ihmisille. Ja se on tämä: kun tulette jonoon… eli tämän päivän jälkeen… Kun tulette jonon läpi, rukousjonon läpi, teettekö liiton Jumalan kanssa, vain ollaksenne Jumalan kanssa. Jos Jumala tekee teille tänään näitä ihmeitä täällä, mitä tahansa tuodaankin lavalle, jos Jumala parantaa ne…

Ja Jumala tietää, että… Oi, Herra suokoon, etten yritä tehdä näytöstä Hänen voimastaan. Ei, en tee sitä. Mutta että tulisitte rohkaistuksi…

Olen aina rakastanut Phoenixia, Arizonaa. Rakastan teitä edelleen. Väkeä ei ole koskaan ollut kunnolla Phoenixissa. Täällä ei ole koskaan ollut niin paljon väkeä kuin muualla. En tiedä miksi. Mutta olen aina rakastanut Phoenixia. Ja olen miettinyt… Haluan asua täällä jonain päivänä. Ja täällä on jotain suurta, joka vetää minua tänne, aivan kuten se vetää minua joskus sinne.

16   Ja minä olen varannut tämän päivän ihmetekoja varten. Ja Jumala, joka kuuntelee minua nyt, jos Hän vain suo tämän minulle tänään, että mitä ikinä tänne tuodaan tänne Hänen ja minun eteeni tänä päivänä, jos Hän antaa sen parantua, niin varmasti te uskotte siitä lähtien. Te – te kuljette rukousjonon läpi ja uskotte, että Jumala on todella lähettänyt tämän parantumisen lahjan. Ettekö te usko sitä? Teidän ei tarvitse saada enää yhtään ihmettä tapahtumaan lopuissa kokouksissa; te uskotte, jos teidän puolestanne rukoillaan.

Ja muistakaa, kun Raamattu on tässä edessäni, onko totta, että tämä voima on annettu vain parantumista varten. Rukoilen ihmisten puolesta; he menevät pois. Ja jos he uskovat, he paranevat. Jos tuo tunne, tuo usko, tuo rukous lausutaan tuon ihmisen puolesta, ja jos he uskovat sen, Jumalan Enkelit vartioivat tuota ihmistä. Heidän täytyy parantua, ehkä ei sillä tunnilla, ehkä ei sillä viikolla, ehkä ei sillä kuukaudella. Saattaa mennä kuusi viikkoa, ennen kuin he ovat terveitä. Mutta he tulevat paranemaan. Heidän täytyy parantua.

17   Ja ystävät, alhaisin luku, joka minulla on koskaan ollut yhdessäkään kokouksessani, kun laskin rukouskorttien perusteella, oli seitsemänkymmentä prosenttia niistä, joiden puolesta rukoiltiin. Korkein prosentti oli Winnipegissä, Kanadassa. Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia niistä, joiden puolesta rukoiltiin, parani. Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia… Sitä ei ole kuin noin viisi kuukautta, neljä kuukautta sitten. Ja he ovat nyt parantuneita.

He ovat… Jotkut lähettivät todistuksensa, että he ovat terveitä. Ja Vancouverin kokouksessa, kun olin Portlandissa tai Ashlandissa, sihteerini soitti minulle ja sanoi: ”Veli Branham, uskon, että se tulee olemaan sata prosenttia sen perusteella, miten todistuksia tulee sisään, ja niiden rukouskorttien perusteella, joita olemme lähettäneet.” Sata prosenttia, toivon, että niin tapahtuu.

18   No, jos Jumala voi parantaa nuo ihmiset heidän uskonsa perusteella Kanadassa, Jumala rakastaa amerikkalaisia yhtä paljon kuin kanadalaisia. Onko näin? Hän ei katso henkilöön. Ja Hän parantaa sinut, jos vain uskot siihen. Mutta Hän ei voi parantaa sinua ilman uskoasi. Sinun on uskottava, että Hän tulee parantamaan.

Nyt, luulen, että kello on kolme minuuttia yli kaksi, tai kolme minuuttia yli kolme tähän aikaan täällä. Nyt, me haluamme päästä pois viideltä. Haluan puhua hieman opetuksestamme, ja sitten aloitamme rukousjonon, tai pidämme uskon jonon.

19   Nyt, kuuntelisitteko kaikki tätä tarkkaan? Tarkasti? Ystävät, pyydän, ja Jumala, joka kuuntelee minua, muistakaa, etten tuo tätä tänä iltapäivänä teille näytöksenä. Ja jos olen väärässä, armahtakoon Jumala minua. En halua tehdä mitään väärin.

Mutta Hän kertoi minulle tuon Enkelin kautta, että ”mikään ei tule kestämään rukouksesi edessä, jos olet vilpitön ja saat ihmiset uskomaan sinua”. Ja minä en ole vielä nähnyt yhtään asiaa, riippumatta siitä, mikä se oli, kun sen henkilön kanssa vietettiin tarpeeksi aikaa ja pysyttiin siinä, jota Kaikkivaltias Jumala ei olisi parantanut, kun he olivat vielä minun edessäni. Ymmärrättekö te kaikki? Ja se on totuus.

20   Vielä kerran yritän tätä, ja päätän tämän Phoenixissa. Aivan oikein. Paikassa, jossa aion joskus asua. Ja Jumala voi parantaa ihmiset tänä päivänä. Ja jos Hän suo sen minulle ja antaa näiden, mitä ikinä tuleekaan, kuurojen, mykkien, rampojen, sokeiden, mielisairaiden, mitä ikinä se onkaan, vapautua juuri täällä ihmisten silmien edessä, niin lopun aikaa annan Hänen johdattaa, jos Hän vain kuulee minua ja vastaa rukoukseeni.

Rukoiletko puolestani, että Jumala auttaisi minua? Ymmärrän, että työ on vasta alkuvaiheessa. Se on suuri rasitus. Ystävät, näen hedelmät siitä, mitä olen aina, yrittänyt, olen, aina ollut uskollinen Hänelle… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… Ja kiitän Jumalaa siitä, mitä nyt on tapahtumassa.

21   Suuret herätykset ovat levittäytymässä ympäri maata. Ihmisillä on yksi sydän ja yksi mieli. Ja he vain lähettävät jonkun toistensa seurakuntiin, antavat ihmisten mennä siihen seurakuntaan, johon he haluavat mennä. Antakaa heidän valita oma mieltymyksensä mukaan. Ja mihin tahansa ihminen uskoo, menköön ja uskokoon siihen, mutta älkää arvostelko toista ihmistä. Se on… se on… Pysykäämme yhdessä ja palvelkaamme Jumalaa.

Oi, luotan siihen, että Jumala tulee vielä tekemään sen. Ja jos Hän osoittaa minulle suosiota tänä iltapäivänä ja parantaa nämä ihmiset teidän edessänne, niin kuunnelkaa sanaani, ystävät. Älköön teillä olko mitään ketään tai kenenkään seurakuntaa vastaan. Menkäämme yhdessä kuin veljet ja sisaret, ja silloin ulkopuolinen syntinen tietää, että me todella rakastamme Jeesusta. Aivan oikein. Näettekö?

22   Jeesus sanoi näin: ”Siitä kaikki tulevat tietämään, että te olette Minun opetuslapsiani, koska te olette…” kättelette toisianne? Koska kuulutte tähän seurakuntaan? ”Koska teillä on rakkaus, toinen toistanne kohtaan.” Onko näin? Rakkaus, toinen toistanne kohtaan, silloin tiedätte… ”Kaikki ihmiset tulevat tietämään, että te olette Minun opetuslapsiani.” Ja jos meillä ei ole rakkautta toisiamme kohtaan, emme voi olla Hänen opetuslapsiaan. Ja se on se, mikä pidättelee syntisiä. Se on se, mikä estää tulevan… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… uskokaa, että Jumala sallii minun tänä iltapäivänä, tässä ihanassa pienessä kaupungissa, todistaa Hänen voimansa ja auktoriteettinsa. Jos Hän tekee niin, ja jos te ette ota Häntä vastaan ja kuuntele sanojani, olen tehnyt kaiken, mitä voin tehdä. Aivan oikein. Ajattelin odottaa tämän kanssa viimeiseen kokoukseen asti. Mutta huomaan nyt, että jos teen tämän, minulla on enemmän aikaa puhua meille ihmisten kokoontumisesta.

Muistakaa, ystävät, oletteko mustia, valkoisia, keltaisia, punaisia, amerikkalaisia, kanadalaisia, venäläisiä, espanjalaisia, meksikolaisia, mistä tahansa olette kotoisin, me kaikki olemme yhtä Kristuksessa Jeesuksessa, jokainen meistä. Jumala ei rakasta ketään enemmän kuin toista. Hän ei rakasta minua enemmän kuin sinua. Hän ei rakasta sinua enemmän kuin minua. Siinä sitä ollaan; olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

23   Ja eläkäämme sillä tavoin. Eläkäämme siten joka päivä maailman edessä, niin he näkevät sen. Sillä tavalla nostatte Jeesuksen maailman eteen. Antakaa muiden nähdä Jeesus teissä. Te olette kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat.

Annatteko sen minulle, ja annatteko… Ja jos Jumala antaa minulle lopunkin, uskon, että se johtaa tänä päivänä vanhan ajan herätyksen puhkeamiseen Phoenixissa. Ettekö… Ettekö haluaisi nähdä jokaisen seurakunnan osallistuvan suureen herätykseen Phoenixissa? Sieluja syntyy Valtakuntaan…

24   Kumartakaamme päämme hetkeksi. Taivaallinen Isämme, tänä päivänä, seisoen täällä väsyneenä tämän ihmisryhmän edessä, ja väsyneenä, ja raajojani särkee ja sattuu, ja työntäen ja vetäen. Oi Kristus, anna jonain päivänä palvelijasi lähteä rauhassa, jotta voimme ylittää joen. Luotan siihen, että Sinä annat minulle levon toisella puolella.

Isä, Sinä tiedät, miltä minusta tuntuu tänään, kuinka mielelläni olisin kotona Kiitospäivänä, jotta voisin istua alas vaimoni ja perheeni kanssa, mutta, oi Jumala, tuo huuto ja veto, Portlandissa, Oregonissa, Oregonin osavaltioiden kautta, ja nämä rakkaat ihmiset täällä Phoenixissa, eri kansakunnista, eri kansoista, tulevat yhteen parantuakseen.

25   Ja Isä, jonain päivänä voikoon meillä olla Kiitospäivä yhdessä, kun Sinut kruunataan Kuninkaiden Kuninkaaksi ja Herrojen Herraksi, tuo suuri Kiitospäivä, jolloin kaikki pyhät kokoontuvat yhteen. Jumala, auta meitä työskentelemään tuota Päivää varten täällä maan päällä ollessamme, ja anna meille Jumalallista voimaa.

Ja Isä, kun avaamme Sanasi nyt hetken ajaksi, tulkoon Pyhä Henki alas ja ottakoon Jumalan asiat ja vieköön ne suoraan tähän ihanaan ihmisjoukkoon ja kylväköön rakkauden ja yhteyden siemeniä tähän seurakuntaan, kunnes jokainen seurakunta tulee siunatuksi, ja ihmiset aloittavat herätyksen, Herra, keskuudessaan ja tuovat monia kadonneita sieluja näiden kolmen tulevan kokouksen aikana.

Suo se, Isä, ja me ylistämme Sinua siitä, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään. Aamen.

26   Nyt, seuraavien kolmen jumalanpalveluksen aikana, jos Herra suo, annamme alttarikutsun ja saamme joitakin ihmisiä, syntisiä. Tuokaa siis syntiset ystävänne tänne ja odottakaa, että Jumala tulee tänne kohtaamaan meidät ja – ja pelastamaan ja parantamaan ihmisiä kaikista heidän sairauksistaan.

Viime sunnuntain raamatuntunti oli muistaakseni 4. Mooseksen kirjan 21. luvusta, jossa puhuttiin vaskikäärmeestä. Sitä edeltävänä sunnuntaina meillä oli kallion lyöminen. Viime sunnuntaina toimme esille sen, että Jumala oli toiminut kansansa kanssa siten, että Hän toi heidät pois Egyptistä ja järjesti heille tien koko matkan ajaksi.

27   Ja me huomasimme viime sunnuntaina, kuinka koko tuo seurakunta oli esikuva tai varjo siitä seurakunnasta, joka meillä on tänä päivänä: kutsuminen, tuominen pimeydestä ihmeelliseen valkeuteen, Jumalan merkkien ja ihmeiden johdattamana, heidän tuomisensa Egyptistä, heidän menemisensä luvattuun maahan… Ja se on täydellinen esikuva siitä, kuinka Seurakunta tänä päivänä johdatetaan pimeydestä Kristuksen Valkeuteen, kuinka Hän toi ihmiset, huomatkaa, kuinka he olivat siellä egyptiläisten keskellä. Heistä oli tullut pakanoiden kaltaisia.

Jumala toi heidät ulos ja antoi heille lakeja ja ihmeitä. He vaelsivat Jumalan kanssa, ja Jumala piti sairaudet kaukana heistä. Hän antoi heille ruokaa syötäväksi. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

28   On tie jokaiselle syntiselle täällä, joka on tehnyt syntiä. Tässä se on. On lähde täynnä Verta, vedetty [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] suonista, Kun syntiset uppoutuvat tulvan alle, Menettävät he kaikki syyllisyytensä tahrat. Sitten olet valmis seuraamaan Jumalan Seurakuntaa tämän erämaamatkan läpi luvattuun maahan. Ja meidän luvattu maamme löytyy Johanneksen 14. luvusta. ”Älköön sydämenne olko levoton; jos uskotte Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Sillä Minun isäni talossa on monta asuinsijaa. Jos se ei olisi niin, olisin sanonut sen teille. Minä menen ja valmistan teille paikan, ja Minä tulen takaisin ottamaan teidät luokseni.” Eikö olekin ihmeellistä, kun ajattelen Hänen rakkauttaan ja myötätuntoaan. ”Minä tulen ja otan teidät luokseni”, tuo rakkaus, joka Hänellä oli.

29   Joskus tunnen olevani kuin karannut orja. Kun Paavali löysi hänet, hän kirjoitti takaisin isännälleen ja sanoi: ”Älä… Laita kaikki, mitä hän on sinulle velkaa, minun laskuuni, niin maksan sinulle, kun tulen.” Kun ajattelen sitä, ajattelen Paavalia, tuota suurta kristittyä, kuinka hänen sydämensä tiesi, että häntä vastaan oli suuri syyte, ja Kristus kirjoitti omalla Verellään hänen armahduksensa ristillä ja otti hänen paikkansa. Ja hänellä oli tunnetta muita ihmisiä kohtaan. Eikö olisi ihanaa, jos meillä kaikilla olisi tuollainen tunne tänä iltapäivänä? Ottaa vain heidän vikansa ja panna se Minun päälleni, antaa Minun… Jos me kantaisimme toistemme taakkoja sillä tavalla… No, niin Jumala haluaa… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

30   Ja kun he tulivat erääseen paikkaan, alkoivat he nurista Jumalaa ja Moosesta vastaan. Ja Jumalan piti saada Mooses lyömään kalliota. Ja me otimme sen, millä hän löi sitä, tuomion sauvan, josta me ymmärrämme, että se oli tuomio, Jumalan tuomion sauva. Se oli se, joka toi kirppuja ja täitä ja muutti vedet… Tai sammakoita nousi vedestä ja niin edelleen Egyptissä, koska se oli Jumalan tuomio epäuskoiselle kansalle.

Ja huomatkaa. Ainoa tapa, jolla Jumala saattoi johdattaa heidät ulos, oli sovituksen kautta. Ja ainoa tapa, jolla Jumala voi johdattaa meidät tänään ulos, on sovituksen kautta. Ja sovitus on jo tehty Golgatalla.

31   Huomatkaa. He menevät sinne alas, kuinka täydellistä se oli Kirjoituksien kanssa. Kuinka Joosef, nuorempi poika, oli veljiensä hylkäämä: Kristus, veljiensä hylkäämä. Hänellä oli seitsenvärinen takki, Joosef. Ja ne seitsemän väriä edustivat tietysti sateenkaaren seitsemää väriä, joka oli liitto.

Ja Jumalalla on aina liittokansansa. Ja sitten tämä nuori Joosef tapettiin, oletettavasti hänen veljiensä toimesta, ja hänen takkinsa piti palauttaa hänen isälleen.

Ja haluan teidän näkevän vielä yhden asian: hänet heitettiin kaivoon, ja hänen oletettiin olevan kuollut. Mutta hänet nostettiin ylös tuosta kaivosta, ja hänet vietiin maailman suurimpaan kaupalliseen kaupunkiin, ja hänestä tehtiin hänen oikea kätensä, niin että kukaan ei voinut astua sisään porteista tai tulla sisälle esipihalle ilman, että hän olisi ensin kulkenut Joosefin kautta: täydellinen Kristuksen esikuva.

He luulivat tappaneensa hänet ja heittäneensä hänet hautaan. Mutta Jumala herätti Hänet. Ja tänään Hän istuu Majesteettinsa oikealla puolella, eikä kukaan voi tulla Jumalan luo, ellei hän tule Kristuksen kautta. Onko näin?

32   Huomatkaa teurastajassa ja leipurissa, että toinen torjuttiin ja toinen hylättiin, kuten kaksi varasta ristillä: täydellinen esikuva. Ja sitten Joosefin kuollessa hän jätti egyptiläisille merkin, että hänen luunsa otettaisiin ulos, kun he lähtisivät. Monet egyptiläiset menivät niiden ohi, tai israelilaiset pikemminkin, alhaalla Egyptissä, ja näkivät nuo luut. He tiesivät, että jonain päivänä, ennen kuin nuo luut hajoaisivat täysin, he tulisivat siirtymään eteenpäin ja he tulisivat siirtymään niiden kanssa.

Kristus, ei niin kuin minä uskoisin Hänen luihinsa, vaan Hän jätti tyhjän haudan, jotta me, jotka olemme kristittyjä tänä päivänä…

Joku sanoi: ”Veli Branham. Ainoa asia, jonka perusteella tiedät olevasi kristitty, on jokin hepreankielinen kirjoitus.”

Sanoin: ”Minulla on muutakin kuin tämä tietääkseni, että olen kristitty.” Totta kai minulla on. Sinulla on myös, jos olet uudestisyntynyt. Huomatkaa. Mutta meillä on tyhjä hauta.

33   Mohammedin uskonto on suurin nykymaailmassa oleva uskonto. Muhamettilaisia on enemmän kuin ketään muita. Mutta he pitävät valkoista hevosta Mohammedin haudalla, ollen siellä kaksi tuhatta vuotta. Valkoinen hevonen viedään sinne jatkuvasti, jotta Mohammed voisi nousta kuolleista ja ratsastaa pois.

Jos menemme tänään Ganges-joelle, löydämme sieltä äitejä, jotka uhraavat pieniä lapsiaan, heittävät heidät alligaattoreille, ja antavat alligaattoreiden murskata pienet tummat kaverit, ja heidän verensä roiskuu heidän suustaan, uhraten Niilin jumalalle.

Nyt, joku sanoo: ”Koska olen vilpitön, vain sillä on merkitystä.” Tarvitaan muutakin kuin vilpittömyyttä. He myöskin ovat vilpittömiä.

34   Nykyään Intiassa, Buddhan palvonnan alla, ihmiset kuten veli Jateph, Gadyce Moservan, hän sanoi: ”Veli Branham, olen nähnyt…”. Tiedän… Luulen, että te kaikki tunnette Gadycen. Hän on kansainvälisesti tunnettu kaikkialla, metodistikirkossa. Hän sanoi: ”Olen nähnyt heidän seisovan niin, että kynnet olivat kasvaneet heidän kätensä läpi, ja he sanoivat: ’Oi suuri Buddha, jos – jos annat minulle sielulleni levon, en koskaan laske kättäni alas.'” Jättäen sen tuolla tavalla. Monet heistä, jotka eivät ole nukkuneet vuosiin, ja he seisovat nukkuen seinien vieressä, rukoillen.

Kiinalaiset rikkovat jalkansa. Heillä on yksinään neljäsataa ja jotain keittiöjumalaa ja jotain muuta sellaista, pakanoiden palvontaa, huutaen rauhaa sielulleen.

35   Ja te amerikkalaiset voitte saada sen juuri nyt ja hylätä sen. Niin, ne pakanat nousevat tuomiopäivänä ja tuomitsevat… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Aivan oikein. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …epäjumalillenne… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… Kaikki ovat kuolleet ja poissa. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …mutta nousi ylös; hauta on tyhjä. Sanotte: ”No, he olisivat voineet tyhjentää haudan.” Hän teki sen paremmin kuin se. Hän sanoi: ”Minä rukoilen Isää, ja Hän lähettää teille toisen Lohduttajan, joka on Pyhä Henki. Hän pysyy teidän kanssanne ikuisesti.” Ja Hän on täällä tänään tässä rakennuksessa juuri nyt, valmiina täyttämään jokaisen sydämen, joka on … tyhjentämään maailman; Kristus tulee sisään Pyhän Hengen muodossa, ja te pelastutte ja saatte rauhan. Aivan oikein.

36   Oh, my. No wonder it thrills our heart, the great church, God leading it out. Then when they come to the place where they come to Kadesh, in Kadesh then was a judgment seat, and as we dealt, went through that last Sunday.

Ja sitten kun kirkko tuli läpi, Martin Luther… On kolmas vaihe matkalla. Martti Luther oli matkan ensimmäinen vaihe, kutsu pimeydestä. John Wesley oli toinen vaihe. Sitten tulee helluntai. Ja helluntai toi tuomion. Ja ihmiset menivät lahjojen perään sen sijaan, että… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Aivan oikein. Uskon, että Jumala haluaa minun sanovan sen.

Ystävät, kun teiltä puuttuu Jumalan rakkaus sydämestänne, teiltä puuttuu kaikki, riippumatta siitä, mitä olette tehneet. Missä on kielet, ne tulevat lakkaamaan; missä on profetia, se tulee katoamaan. Mutta missä on rakkaus, se tulee kestämään ikuisesti. Eikö olisi parempi, että vaimoni rakastaisi minua kuin pelkäisi minua? Tietenkin sinä rakastat Jumalaa. Jumalan rakkaus sydämessäsi…

37   Nyt, huomatkaa. Kun he sitten kohtasivat tuomion ja kääntyivät kaikki takaisin, leiriin puhkesi heti sairaus, ja polttavia käärmeitä tuli leiriin. Ja Jumala lähetti alas israelilaisille parannuksen lahjan, vaskikäärmeen. Ehkä Hän ei löytänyt miestä, johon Hän olisi voinut luottaa, joten Hän laittoi sen käärmeeseen, vaskikäärmeeseen ja pylvääseen.

Ja aivan sama asia, vain toisessa muodossa, sen jälkeen kun huono onni alkaa, ja hajoatte ja joudutte satoihin eri seurakuntiin, ja järjestöihin ja kirkkokuntiin, ja keskinäiseen riitelyyn, sairauteen. Maassa on nykyään enemmän sairautta kuin koskaan on tiedetty. Tuo suuri syöpäsairaus pyyhkii kansojen yli, ja kristittyjä kuolee siihen tuhansittain. Ja ajatella sitten, että juuri tuona hetkenä Jumalan Enkeli tuli alas ja jopa määritteli syövän.

38   Menen sairaalaan hetken kuluttua, lapsi on kuolemaisillaan. He sanovat, että neljätoista lääkäriä on luopunut hänen syövänsä hoidosta. Oi, kohdatkoon Jumala minut siellä. Se tulee olemaan todistus Phoenixille.

Tuo Enkeli seisoi siellä, joka todisti, ettei mikään syövän kaltainen. Hän sanoi: ”Mikään ei tule kestämään rukouksesi edessä, ei edes syöpä.”

Mutta luuletko, että kaikki heprealaiset uskoivat tuohon vaskikäärmeeseen? Eivät todellakaan. Ja tänä päivänä on tuhansia pakanoita ja ihmisiä, kun heille puhutaan Jumalallisen parantumisen lahjasta, he sanovat, että se on fanaattisuutta. Miten te odotatte koskaan parantuvanne? Se ei ole alun alkaenkaan teitä varten; se on uskovia varten, niitä varten, jotka tulevat uskomaan.

39   Nyt, kun jätimme ne viime sunnuntaina, jatkamme matkaa 22. lukuun. Minulla ei ole aikaa lukea sitä. Mutta saatan lukea jakeen tai kaksi tässä, ja nyt kuunnelkaa tarkkaan.

Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Mooabin tasangolle, Jordanin tuolle puolelle, Jerikon kohdalle.

Huomatkaa, että he olivat matkanneet eteenpäin. Ja kun he jatkoivat matkaa… Tietysti Aaron kuoli sinä aikana. Ja kun he jatkoivat matkaansa, Mooses ja israelilaiset jatkoivat matkaansa, he halusivat kulkea ohi, kiertää maan. Kuningas sanoi heille: ”Ei, te ette voi mennä tästä läpi.”

Mutta kun hän tuli ja taisteli heitä vastaan ja riisti kansalta, silloin Jumala sanoi hänelle, sanoi Israelille, tai Israel vannoi Jumalalle, että jos Hän antaisi kuninkaan hänen käsiinsä, hän tuhoaisi maan täydellisesti. Ja se on esikuva tästä päivästä. Jos Jumala antaa teille Hengen, Pyhän Hengen, se tuhoaa synnin täysin elämästänne. Jatkakaa eteenpäin. Mikään ei voi pysäyttää Seurakuntaa.

Teitä voidaan kutsua fanaatikoiksi, teidän voidaan kutsua vain kantavan Raamattua. He voivat sanoa, että olet pyhiä kieriskelijöitä, tai mitä ikinä he tekevätkään. Mikään ei tule seisomaan Jumalan Seurakunnan tiellä; se on siirtymässä kohti Kanaania. Jos te ette – jos te ette mene, Jumala ottaa ne, jotka tulevat. Aivan oikein. Hän… Seurakunta… Ei ole olemassa mitään. Se on vastustamaton voima. Niin on. Ja Jumala tulee siirtämään kaiken.

40   Tässä muutama vuosi sitten sanottiin, että teidät heitettäisiin ulos, teidät työnnettäisiin takaisin, teidän suunne suljettaisiin, mutta Seurakunta menee eteenpäin. Aivan oikein. Ja Seurakunta jatkaa eteenpäin. Ei ole olemassa mitään. On tulossa aika, jolloin teistä tulee tarpeeksi suuria, teidän pitäisi pystyä puhumaan ja sanomaan.

Nyt, hän liikkuu eteenpäin. Ja lopulta he tulivat Mooabin maan läpi, ja kuningas, Balap, hän – pikemminkin Balak -, oli siellä. Hän luuli, että hän joutuisi hävitettäväksi, ja hän sanoi: ”Voi, tämä suuri joukko täällä, joka on kuin, se tulee nuolaisemaan meidät niin kuin härkä nuolaisee ruohon pois pellolta.” Hän lähetti saarnaajan, profeetan nimeltä Bileam. Hän sanoi: ”Tule ja kiroa tämä kansa, Israel, minun puolestani, sillä ymmärrän, että se, jonka sinä kiroat, on kirottu, ja se, jota sinä siunaat, on siunattu.”

41   Nyt haluan, että huomaatte sen. Tässä se on. Kansa tiesi, että tuossa profeetassa oli voimaa, sillä jos hän kirosi jonkin asian, se oli kirottu, ja jos hän siunasi jotain, se oli siunattu. Te Raamatun lukijat, jotka luette Raamattua, onko tämä totta Raamatun mukaan? Nyt, jos meillä vain olisi aikaa lukea se, niin kuin meidän pitäisi, mutta niin kuin… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Minä en voi, Jumala laittaa minun suuhuni. Onko näin? Nyt, minä en voi sanoa, ei profeetta, ei mies, ei parantaja, ei kukaan. Te vaaditte liikaa profeetalta. Varmasti teette.

Monet ihmiset tulivat Elisan luo parantuakseen spitaalistaan. Raamatun mukaan Elisan aikana oli paljon spitaalisia, mutta vain yksi heistä parani, ja se oli Naaman. Onko se totta? Varmasti. Kuinka monen muun luulet tulleen? Luultavasti satoja spitaalisia tuli, koska heitä oli paljon Elisan päivinä. Mutta vain yksi heistä… Mutta Jumala kirjoitti sen Raamattuun. Mene ja katso.

42   Tänään, minulla on tiedossani, monta kuukautta sitten, kolmekymmentäviisi tuhatta tapausta, lääkärinlausuntoja varmoista parantumisista. Veli, luultavasti ajattelet, että olen innostunut. En ole innostunut. Tiedän, missä seison. Mutta katsokaa.

Jeesus sanoi: ” Näitä asioita, joita Minä olen tehnyt, vielä enemmän te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni luo.” Jonkun oli täytettävä tuo Sana. Aivan oikein. Jumala kykenee näistä kivistä nostamaan lapsia Aabrahamille.

43   Ja huomatkaa. Nyt, suurissa parannuksissa nyt, ja nämä ovat viimeisiä päiviä. Jos en käsittäisi näitä asioita, pelkäisin sanoa tuota ”ihmejonoa”. Voin tehdä vain sen, mitä Jumala käskee tehdä. Voin puhua vain silloin, kun Jumala käskee puhumaan. Voin parantaa vain silloin, kun Jumala käskee parantamaan. Voin sanoa, että värähtelyt ovat poissa vain silloin, kun Jumala pysäyttää värähtelyt. Nyt, minä en voi pysäyttää niitä. Minä en ole parantaja; Hän on Parantaja. Mutta kun näen niiden pysähtyneen, minä en pysäytä niitä, vaan Jumala pysäyttää ne. Ja jos kerron teille sen, jos epäilette sitä, niin te sairastutte uudelleen. Jos uskotte sen, te tulette terveeksi. Aivan oikein. Mikään ei voi estää paranemista.

En voi saada kuuroa miestä kuulemaan. En voi saada mykkää puhumaan. En voi saada näitä tulppia, jotka ovat ihmisten korvissa, poistumaan. Jumala tekee sen. Ja jos Hän tekee sen puhujalavalla, lähdette pois iloiten ja palvelette Häntä, se on vielä suurempi asia…

44   Bileam sanoi: ”En voi tehdä sitä, ellei Jumala lähetä minua”. Sitten hän rukoili Jumalaa.

Mutta tuona yönä Henki tuli ja puhui hänelle. Ja Hän sanoi: ”Älä mene.” Näytti siltä, että sen pitäisi riittää, eikö niin?

Nyt, saarnaan melkeinpä itselleni tuomiota, juuri täällä tänä iltapäivänä. Hän on jo sanonut minulle: ” Sinä painotat – painotat liikaa tuota parantamisen lahjaa koskemaan ihmeitä.” Ja haluan tämän olevan huipentuma.

Ja huomatkaa. Sitten hän ajatteli. ”Voin puhua vain niin kuin Jumala puhuu.” Kukaan profeetta ei voi sanoa mitään, ellei Jumala laita sitä hänen suuhunsa, jos hän on profeetta. Jos hän on väärä profeetta, jos hän on palkattu, hän voi sanoa mitä tahansa. Mutta jos sinä sanot mitä tahansa, ja Jumalan on toteutettava sen. Jos Jumala on sanonut sen, niin se tapahtuu sillä tavalla.

45   Huomatkaa. Kun hän sanoi sen, hän sanoi voivansa puhua vain sen, mitä Jumala laittoi hänen suuhunsa. Ja Jumala käski häntä lähettämään heidät takaisin. Ja hän… Huomatkaa. Sitten Bileam, kuten monet palkatut profeetat nykyään, koronkiskonnan, rahan takia, hän tuli takaisin ja kysyi häneltä toisen kerran. Ja hän meni taas Jumalan luo.

Nyt katsokaa. On olemassa Jumalan täydellinen tahto ja on olemassa Jumalan salliva tahto. Ja Jumala salli profeettansa jatkaa, mutta hän… Se ei ollut Hänen täydellinen tahtonsa. Se oli Hänen salliva tahtonsa.

Ja minusta tuntuu tänään iltapäivällä olevan sama asia näiden – näiden – työskentely tämän ihmejonon kanssa. Se on ehkä Jumalan salliva tahto, mutta se ei ole Hänen täydellinen tahtonsa. Teidän pitäisi uskoa minun sanaani, ja jos… jos…

46   Katsokaa, ystävät, sitä on vaikea sanoa. Ihmisten on vaikea nähdä sitä. Mutta minä en… Pitäisi olla joku… Jumala suokoon jonain päivänä, että voin saada jonkun, Hän lähettää minulle jonkun, joka hoitaa tämän puhumisen puolestani, eikä minun tarvitse tehdä sitä. Koska näyttää siltä, että teette asioita omassa innostuksessanne. Jumala taivaassa tietää, etten seisoisi täällä tuollaisena tekopyhänä Hänen kansansa edessä. Se on aivan oikein. Mutta se on totuus. Minut tuomitaan siitä tuomiopäivänä. Hän todellakin sanoi sen.

Ja huomatkaa. Nyt, se ei ehkä ole Hänen täydellinen tahtonsa, mutta uskon Hänen sallivaan tahtonsa, sillä olen pyytänyt Häneltä sitä Phoenixin tähden täällä tänään, jotta voisitte nähdä, että olen kertonut teille sen, mikä on totta. Ja Jumalan Enkeli, joka kohtasi minut tuona yönä huoneessa, rukoilen, että Hän seisoo tässä kohdatakseen kaiken, mitä täällä tänä iltapäivänä tuodaan esille. Nyt, nyt, kuten sanoin, minun ei pitäisi tehdä sitä, koska sanon vain: ”Tuokaa joku tänne.”

47   Nyt, jos antaisitte minun kävellä väkijoukon läpi, olen jo valinnut ainakin neljä ihmistä, jotka istuvat tässä edessäni juuri nyt, ja jotka voisivat parantua ihmeen kautta juuri tässä, juuri nyt, koska aistin heidät. Yksi heistä on iäkäs mies, harmaapäinen. Toinen on nuori nainen, toinen pieni tyttö. He ovat nyt edessäni; he voivat parantua ihmeen kautta, juuri tässä.

Mutta jos minä menisin sinne ja valitsisin teidät, te haluaisitte löytää minusta vikaa. Ymmärrättekö? En usko, että tätä lahjaa on annettu tällaisten joukkokokousten pitämiseen. En usko, että niin tehtiin. Uskon, että minun pitäisi olla Kaikkivaltiaan Jumalan johdattama menemään sinne, minne Hän minut johdattaa, paikasta toiseen, tuolla tavalla. Ja sitten rukoilla ihmisten puolesta ja niin edelleen, niin kuin Hän minua johdattaa.

En tiedä. Mutta miten vain, yritän saada nämä asiat selvitettyä, jotta voin löytää Hänen täydellisen Jumalallisen tahtonsa, Hänen kanavansa, jossa kulkea, ja pysyä siinä riippumatta siitä, mitä muut sanovat siitä. Aivan oikein.

48   Nyt, hän käski Bileamia menemään sinne. Tietenkin tiedämme, että matkalla Herran Enkeli kohtasi hänet. Hän oli niin sokea, niin hullu rahan takia, ettei hän pystynyt edes näkemään Enkeliä, joka seisoi hänen edessään. Ja sitten muuli, jolla hän ratsasti, kääntyi sivuun pellolle. Muulilla (oi, voi.”) oli enemmän hengellistä arvostelukykyä kuin tuolla miehellä, kun hän oli saanut ajatuksensa pois Jumalasta.

Joku puhui eräänä iltana, ja sanoin omalle… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… ”Laittaa kompastuskivi ihmisten tielle.”

Sanoin: ”Mikä on totta, se on totta.” Minä…

”Kristittyjen tulisi… kristityt näkisivät sen, se olisi erilaista, näkisivät nämä asiat.”

Sanoin: ”Kyllä, mutta joskus kristityt ovat niin sokeita, etteivät näe sitä.” Niin oli Jeesuksen tulon päivinä. Nuo astrologit menivät suoraan sinne ja palvoivat Häntä, nuo kolme tietäjää. Ja pappi oli temppelissä väittelemässä, oliko tämä vai tuo oikein. Se on totuus. Ja pieni noita…

49   Muistakaa, minä sanon, että se on paholaisen työtä. Kaikki spiritistit ja tähtitiede ovat paholaisen työtä. Ja ymmärrän, että olen menossa juuri nyt alas Meksikoon, jossa on mustaa magiaa ja kaikkea muuta, mutta tiedän, kehen minä uskon. Tiedän, että Jumala pitää minusta huolen. Hän tuo asian ratkaisuun, kuten Hän teki Oregonissa toissa iltana. Aivan niin. Se on totta. Mutta se, että saamme ihmiset pysähtymään paikalleen tarpeeksi pitkäksi aikaa nähdäkseen sen, siitä on kysymys.

Nyt. Sitten, nämä asiat, jotka hän puhui, ja… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Hän ei nähnyt Enkeliä, ja… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …kääntyi sivuun. Sitten Enkeli meni ja asettui toiseen paikkaan. Katsokaa Häntä, meni kolmeen paikkaan, jotka edustavat matkan kolmea vaihetta, matkan kolmea vaihetta silloin, Israelin lasten matkan kolmea vaihetta, Bileamin matkan kolmea vaihetta.

50   Olemme kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa. Ja muistakaa, että helluntaiaika on hylätty aika. En haluaisi sanoa sitä, sillä en ole koskaan löytänyt uskoa mistään niin paljon kuin helluntaiseurakunnasta. Mutta se on hylätty, koska se on Laodikean viimeinen seurakuntajakso, haalea. Se tullaan sylkemään pois Kristuksen suusta. Mutta Jumala siellä tulee vetämään kansansa ulos tuosta helluntaiajasta.

Sanotte: ” No, minä etsin hienoa aikaa.” Tiedän, että monet teistä… On eräs opetus, profeettojen koulut. Ja he sanovat, että suuri seurakunta-aika on tulossa. Älkää uskoko sitä. Seuraavaksi on tulossa Kristus Seurakuntaansa varten. Aivan oikein. To… Muistakaa siis, että viimeinen seurakunta-aika on Laodikean seurakuntajakso, haalea, joka on sylkäisty ulos Jumalan suusta. Se on totta. Ja te tiedätte sen.

51   ”Oi”, te sanotte, ”Veli Branham, jatka sinä vain yksin.” No, entäpä koko neuvosto? Sillä tavalla katolinen kirkko aloitti, miesten neuvostolla. Jumala ei toimi miesten neuvostoissa. Hän toimii yksilöiden kanssa.

Katsokaa kaikkia niitä profeettoja, jotka käskivät Ahabia menemään ylös rauhassa. Ja hän sanoi: ”Eikö siellä olisi vielä yhtä?” Joosafat sanoi. ”Kyllä, pikkuinen vanha Miika.” Mutta Miika tiesi, missä hän seisoi. Hän tunsi Jumalansa.

Ja tiedän, että monet hylkäävät tämän, mitä nyt sanon. Mutta muistakaa, minä uskon koko sydämestäni, minä tunnen Jumalan. Ja uskon, että tämä aika tässä, jossa me pidämme niin paljon kiinni tästä kirkosta ja tuosta seurakunnasta. Ja Jumala ei ole tyytyväinen siihen. Meidän on tultava ulos siitä. Meidän on tultava yhteen, sydämemme yhteen. Aivan oikein.

52   Ja huomatkaa nyt. Ja kun hän tuli sinne alas, ja hän näki tämän muulin seisovan… Ensin hän näki Hänet portilla, seuraavassa paikassa kapealla tiellä, ja seuraavassa paikassa Hän seisoi todella kapealla tiellä. Ja lopulta muuli puhui ihmisäänellä.

Katsokaa. Tyhmä muuli, tyhmä elukka. Jos Jumala, Jumalan Enkeli pystyi puhumaan tyhmän elukan kautta, eikö Hän voisi puhua ihmisen kautta? Ihmiset ovat liian sokeita nähdäkseen Hänet. Hän sanoi: ”Nämä… Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Ahab-Aabrahamille.”

Oi voi… Sitten Bileam meni alas kiroamaan israelilaisia. Meidän on kiirehdittävä. Oi voi… Minä vain jotenkin rakastan tätä. Kun Hän saa paljon liikkumatilaa.

53   Katsokaa. Hän lähti matkaan siitäkin huolimatta, että muuli puhui hänelle. Ja Herran Enkeli seisoi tiellä. Nyt, Jumala ei ole tyytyväinen siihen, miten ihmiset toimivat, ihmiset tässä haaleassa tilassa. Joko ollaan kuumia tai kylmiä; mennään sisään tai mennään ulos. Jumala kiirehtii sitä päivää, jolloin kristityt ovat sellaisia kuin sanovat olevansa, ja syntiset ovat samanlaisia. Oi, jos en olisi Kristuksen puolesta, olisin Häntä vastaan. Seisoisin tässä puhumassa Häntä vastaan. Sanoisin, ettei minulla ole mitään käyttöä Hänelle. Hänestä ei ole mitään hyötyä. Olisin Häntä vastaan, jos en olisi Hänen puolellaan.

Mutta ystävät, uskon todella, että hän on Jumalan Poika, kuten Raamattu sanoo Hänen olevan. Uskon, että Hän nousi korkeuksiin, kuten Raamattu sanoo. Uskon, että hän on tulossa takaisin, kuten Raamattu sanoo. Ja uskon, että Hän antoi lahjoja takaisin ihmisille. Siksi suunnittelen sitä tänään, koska uskon siihen. Jos näette minun elävän jotakin muuta, kertokaa minulle, koska olen luopunut. Jos teen jotain muuta ja elän tuollaista elämää, minä pelkäisin kävellä noiden demonien ja voimien eteen.

54   Tiedän, että se on vaikeaa, ja se leikkaa minua. Ja vihaan sanoa mitään ihmisille. Mutta, ystävät, minun on jonain päivänä seisottava tuomiolla vastatakseni teidän ihmisten edessä. Aivan oikein. Ja teidän verenne on minun käsissäni. Te palvelette Jumalaa kunnioittaen sydämessänne, puhtaalla, pyhällä rakkaudella Häntä kohtaan. Kävelkää joka päivä tuossa rakkauden ilmapiirissä koko ajan. Tehkää hyvää toisille, tehkää hyviä hyväntekeväisyystekoja ja rakastakaa Jumalaa ja palvokaa Häntä, ja sillä tavalla teidän tulisikin elää. Ja kohdelkaa lähimmäistänne niin kuin itseänne. Aivan oikein.

Nyt. Huomatkaa tämä nyt. Sitten kun hän meni sinne, Bileam… Tai kun hän meni sinne, hän ajatteli varmasti… Tässä on toinen virhe. Otan tämän osan juuri ennen kuin lopetan. Antakaa minulle jakamaton huomionne, kunnes saavutamme huipennuksen. Tunnen, että Hän on täällä. Todellakin tunnen. Kiitän häntä.

55   Katsokaa. Kun hän meni sinne, Bileam lähti liikkeelle tämän ajatuksen kanssa. Nyt, minä olen moittinut sinua. Te pyhyyden ihmiset, täyden evankeliumin ihmiset, nasaretilaiset, helluntailaiset, Jumalan Seurakunta ja Jumalan Seurakunnat ja kaikki muutkin, ja te metodistit ja baptistit ja kaikki te, jotka rakastatte Jumalaa, pankaa merkille tämä.

Mutta katsokaa, kun Bileam… Palatakseni takaisin Seurakuntaan, se on siirtymässä eteenpäin. Kun Bileam meni sinne alas, hän katsoi tuota kansaa. Israel oli tehnyt kaiken, mitä kalenterissa oli, lähes kaiken mitä syntiin liittyi. He olivat luopuneet Jumalasta. He olivat olleet ylhäällä, he olivat… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …seurakunta… pikku seurakuntastandardi, he rikkoivat ihmisten koteja ja juoksivat näin ja näin ja tekivät kaikkea, mitä tehtiin. Aivan oikein. Mutta älkää tuomitko kaikkia tuon yhden mukaan. Näettekö? Meillä kaikilla on ollut sitä. Se on totta. Mutta he sanovat: ”Voi, tuo Pyhän Hengen seurakunta, kaikki nuo huutelijat, ja niin edelleen. Katsokaa, tunnen yhden heidän pastoristaan, joka on tehnyt näin.”

Kyllä, ja veli, jos sen takana ei olisi ollut hieman rahaa, myös näistä muista olisi puhuttu paljon enemmän. Mutta kun heillä oli paljon rahaa tukahduttamaan se, niin näiden kavereiden on pakko ottaa niskoilleen. Siinä kaikki. Mutta muistakaa, että molemmissa on hyvää ja pahaa.

56   Ja kun Bileam katsoi sitä kansaa, ajatteli hän: ”Katsokaas tätä…”. Nyt, kuunnelkaa. Hän ajatteli varmasti, että pyhän moraalisen Jumalan olisi pakko kirota tuollainen kansa, joka teki tuollaisia asioita. Mutta kun hän katsoi heitä, hän katsoi ja sanoi: ”Katsokaa nyt. He ovat tehneet sitä ja tätä. Varmasti ei ole pyhää Jumalaa taivaassa, joka voisi katsoa sitä ja – ja ehdottomasti siunata tuota seurakuntaa. Sillä katsokaa heitä. He ovat tehneet sitä ja tätä.” Hän katsoi sitä ihmissilmän näkökulmasta, moraalisesta näkökulmasta, yrittäen tuomita kansaa moraalisen Jumalan, pyhän Jumalan mukaan. Mutta hän ei nähnyt lyötyä kalliota heidän edessään ja vaskikäärmettä, tuota sovitusta, joka antoi heidän syntinsä anteeksi.

Ja niin on nykyäänkin, kun ihmiset nauravat ja sanovat: ”Nuo jumalalliset parantajat, nuo pyhät kieriskelijät, he tekivät sitä ja tätä.” Minä myönnän sen. Mutta he eivät näe, että Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Veri liikkuu Seurakunnan edessä. Aivan oikein. Se sovittaa. Seurakunnan puolesta on tehty syntien sovitus. Ja ihmiset, te, jotka tunnette Jumalan, siirtykää eteenpäin. Jumala on teidän puolellanne. Vaikka he kuinka yrittäisivät kirota sitä, sitä ei voida tehdä. Kristuksen Veri erottaa sen. Jumala ei katsonut mitään kansaa heidän omien moraalinormiensa mukaan. Ainoa asia, mihin Hän katsoo, on Hänen oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, Veri. Ja kaikki henkilöt, jotka ovat tuon Veren alla, ovat turvallisesti suojattuja. Aamen.

57   Oi, voi sentään. Veren alla… En välitä kuinka paljon huudatte tai kiljutte, pysykää siellä aamuun asti. Aivan oikein. He olivat veren alla, karitsan veren, lyödyn kallion, vaskikäärmeen alla. Katsokaa, he olivat karitsan veren alla, niin kuin kävimme läpi viime viikolla, pesä – veri asetettiin oven päälle, oven karmiin. He menivät ulos veren alla. Ja he menivät sinne ja heille tuli nälkä; Jumala ruokki heitä mannalla taivaasta. Heidän tuli jano; Hän antoi heille vettä kalliosta. He sairastuivat; Hän antoi heille voiman parantua.

Ja Bileam ei nähnyt sitä. Hän ajatteli, että koska he olivat niin radikaaleja tällä ja toisella tavalla, Jumala ei ollut mitään kunnioitusta heitä kohtaan. Hänellä ei ollut kunnioitusta heitä kohtaan, mutta Hänellä oli kunnioitusta sovitustyönsä tähden. Aamen. Jumala, tänä päivänä, riippumatta siitä, mitä Seurakunta on tehnyt, sovitus, Jeesuksen Kristuksen Veri sovittaa edelleen synnit. Aamen.

58   Oi, voi. Me olemme varmasti valmiita huutamaan tässä heti, eikö niin? Kun ajattelen sitä, Veri… Veren alla kaikki näyttävät Hänelle pojilta ja tyttäriltä, kunhan ne on tunnustettu Veren alla. Jos siis olette tehneet väärin, menkää tänään Veren alle ja tunnustakaa syntinne. Sillä jos me lankeamme pois armosta, meillä on Puolustaja Isän tykönä Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Oi, ilman tuota Asianajajaa me kaikki olisimme jo mennyttä, eikö niin? Mutta siinä meidät tuodaan Jumalan Pojan rikkaan, kuninkaallisen Veren alle. Ja Jumalan edessä olemme puhtaita ja pyhiä. Halleluja.

59   Ei kai ole lainvastaista sanoa niin Phoenixissa. Halleluja. Tarkoitan ”Ylistys Jumalallemme”. Ja minusta Hän on jokaisen ylistyksen ja hallelujan arvoinen, jonka voisimme lausua näiltä kuolevaisilta huulilta. Raamattu sanoo: ”Te olette kuninkaallinen papisto, erikoinen kansa, joka uhraa Jumalalle hengellisiä uhreja, huultenne hedelmänä ylistäen Häntä.” Oi, voi sentään. Huultenne hedelmät, ylistyksen vuodattaminen päivittäin kansan edessä.

Millainen Ylimmäinen Pappi meillä onkaan, millaisessa pappeudessa me olemmekaan: ympärileikkauksen pappeus, ei lihan, vaan sydämen pappeus (Aamen), Pyhän Hengen ympärileikkaaman sydämen pappeus. Aivan oikein. Silloin voitte tarjota ylistyksen ja palvonnan Jumalalle, hengellisen uhrin, huulenne vuodattavat ylistystä Hänelle.

60   Eräänä iltana, kun ihmiset seisoivat siellä, pieni sokea vauva makasi äidin sylissä, hänen pienet silmänsä olivat sokeat, mutta kun sen puolesta oli rukoiltu, pidin pientä vauvaa sylissäni ja katselin sitä. Katsoin ulos ja sanoin: ”Äiti, se näkee valon.” Hän katsoi sitä ja pani kätensä sen eteen. Se räpytteli pieniä silmiään. Ja minä otin käteni, se seurasi kättäni ympäriinsä. Ihmiset nousivat ylös, ja kattoparrut kajahtivat ylistyksestä. Joku seisoi siinä ja sanoi: ”Ne pitävät paljon meteliä.”

Sanoin: ”Jos he pysyisivät hiljaa, uskon, että kattoparvet ylistäisivät Jumalaa.” Jotain on tapahduttava. Aamen. Voi sentään. Ei ihme, että runoilija pystyi laulamaan:

Ihmeellinen armo, kuinka suloinen sen ääni, joka pelasti minunlaiseni raukan!
Olin kerran eksyksissä, mutta nyt olen löytynyt, olin sokea, mutta nyt näen.
Oi, se oli armo, joka opetti sydämeni pelkäämään, Hänen armonsa lievitti pelkoni;
Kuinka kallisarvoisena se armo näyttäytyikään sinä hetkenä, jolloin ensimmäisen kerran uskoin! (Oi, voi.)
Kun olemme olleet siellä kymmenen tuhatta vuotta,
Se on… Sen jälkeen meillä ei ole yhtään vähemmän aikaa laulaa Hänen ylistystään,
Kuin silloin, kun aloitimme.

61   Kuinka ihanaa. Ei ihme, että Eddie Perronet saattoi huutaa viimeisinä hetkinään ja heittää kätensä ristin ympäri ja huutaa:

Kaikki tervehtikää Jeesuksen nimen voimaa! Enkelit kumartukoot maahan;
Tuokaa esiin kuninkaallinen kruunu, ja kruunatkaa hänet kaikkien Herraksi.

Oi! Vanha, sokea Fanny Crosby ei ollut koskaan elämässään nähnyt sitä; hän huusi,

Älä kulje ohitseni, oi hellä Vapahtaja, kuule nöyrää huutoani;
Kun muita kutsut, älä mene minun ohitseni.

Mitä Sinä voit tarjota minulle, Herra? Mitä voit tarjota sokealle Fanny Crosbylle, joka oli sokea koko elämänsä ajan. Hän on löytänyt kaiken virran… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Enemmän kuin elämä minulle. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Kasvotusten, katsoa Häntä, ottaa… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ikuinen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

62   Tekijä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Auta minua tänä iltapäivänä, Isä. Älköönkä Sinun voimasi tulko alas vain tehdäkseen siitä näytöksen. Vaan, oi Jumala, parantukoon jokainen, joka tänä iltapäivänä tulee saarnastuoliin luokse, Sinun Jumalallisella voimallasi, jotta Israelin kansa, hengellisesti puhuen, iloitsisi pelastuksensa voimasta. Ja joutukoot ne, jotka ovat epäuskoisia, häpeään. Suo se, rakas Jumala, ja he tulevat nöyrästi kumartumaan ristin juurelle ensi sunnuntaina ja joskus tällä viikolla ja sanomaan: ”Herra, minä olen ollut väärässä. Vainosin ihmisiä, jotka uskoivat Jumalalliseen parantumiseen. Olen sanonut, että he ovat pyhiä kieriskelijöitä; olen kutsunut heitä kaikenlaisiksi. Mutta en onnistunut näkemään, että Kristuksen Veri ja voima kulkivat heidän edellään.”

Oi Kristus, rohkaise kansaasi. ”Oi Jaakob, kuinka jumalallisesti sinun telttasi on pystytetty.” Oi, riippumatta siitä, miltä puolelta niitä katsotaan, ne ovat jumalallisia. Siellä on iloa, siellä on vapaus synnistä, siellä on voimaa parantumiseen, kaikkea on teltassa. Oi Jumala, anna sokean Bileamin nähdä se tänä iltapäivänä ja ylistää taivaan Jumalaa. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

63   Hetkinen vain. Pyydän nyt jotakuta heistä tulemaan nyt esiin. Pysykää kaikki paikoillanne. Pyydämme yhtä veljistä astumaan tänne saarnastuoliin.

Nyt muistakaa, rakkaat ystävät, että Jumalan voimasta ei saa tehdä näytöstä. Kuuletteko sen? Ja jos Jehova Jumala, minun Vapahtajani, Jeesus Kristus kuulee rukoukseni tänä iltapäivänä ja parantaa nämä ihmiset, jotka on tuotu tänne ihmeiden kautta… Sitten, jos ette ota Kristusta vastaan silloin, niin Phoenix, olen tehnyt kaiken, mitä voin tehdä. Olen tehnyt kaiken, mitä voin tehdä.

Olen yrittänyt kertoa sen teille, olen yrittänyt saarnata teille, olen yrittänyt näyttää sen teille Sanan kautta, ja jos Jumala sitten ilmaisee itsensä voimassa, se on ainoa asia, jonka tiedän tehdä. Sitten, luotan siihen, että jos Jumala tekee sen, kun me teemme täällä vanhan ajan alttarikutsun, että syntiset tulevat itkemään tiensä läpi, ja kristityt menevät takaisin, kättelevät toisiaan, ja tulee olemaan herätys, joka pyyhkäisee tästä läpi.

64   Olen kuullut, että nyt on alkanut kaksi tai kolme herätystä. Veli James Outlaw on käsittääkseni aloittamassa herätyksen. Ja jotkut muut veljet täällä kaupungissa. Luotan siihen, että jokaisessa seurakunnassa, kaikkialla, alkaisi herätys, ja ihmiset tulisivat Kristuksen luo.

Oi voi… Uskotko, että olemme nyt eräässä matkan vaiheessa? Teettekö te niin? Nostakaa kätenne ylös. Haluan kysyä teiltä vielä yhden asian. (Veli Hooper, voisitko valmistautua tulemaan lavalle hetkeksi?) Nyt, mietin tätä: jos joku täällä tänään, jos ette usko tätä nyt koko sydämestänne, ystävät, jos ette usko sitä…

65   Tässä viime viikolla meidän kokouksessamme, tässä ihanassa kokouksessa, tapahtui joitakin asioita. Mutta kaksi vahtimestaria seisoi aivan vieressäni, kun epileptinen kirous puhkesi, ja kaksi vahtimestaria putosi alas, toinen toiselle puolelle, ja toinen heistä syöksähti eteenpäin, toinen juoksi taaksepäin näin. Muutamaa tuntia myöhemmin he yrittivät saada naista sisään, mutta eivät onnistuneet, hieno nainen, liikenainen siellä kaupungissa, hänellä oli – kaup – kauppa, jossa myytiin naisten vaatteita ja muuta, erittäin hieno nainen. Noin kaksi päivää myöhemmin hän oli ulkona hotellin edessä ja vaahtosi kuin hullu koira. Näettekö? He eivät voineet… Helvetin voimat oli päästetty irti, ja demonit menevät yhdestä toiseen.

Nyt, antakaa minun lainata sitä uudelleen juuri …?… tuolla. Kuunnelkaa. Muistakaa, tämä on Saatanan ulosajamista. Raamattu sydämeni päällä, ystävät, se on voimien ajamista ulos, jotka sitovat noita ihmisiä. Ja kun tuo voima on ajettu ulos, tuo demoni menee jonnekin, jos se voi päästä jonnekin. Muistatteko, kun Jeesus ajoi ulos legioonan, demoneita, ne sanoivat: ”Salli meidän mennä tuonne sikalaumaan.” Onko näin? Ja Hän antoi heille luvan mennä. Ja he menivät tuonne, ja nuo siat, tuhansittain, juoksivat jokeen ja hukkuivat jokeen. Onko se totta?

66   Ja nyt, muistakaa, rakkaat ystävät, koko sydämestäni, ottakaa tämä varoituksena. Jos teillä on yksikin epäileväinen ajatus, älkää jääkö nyt rakennukseen. Koska tänne tuodaan nyt luultavasti mielenvikaisia, sokeita, kuuroja, kaikkea. Ja teidän on oltava täysin hiljaa. Ja jos teistä tuntuu, että ette voi pitää päätänne alhaalla, niin älkää jääkö tänne.

Nyt, yritämme huilata noin vartin välein, jos Herra tulee tekemään jonkun ihmeen, tietysti. Nyt, en sano, että niitä tulisi olemaan vain yksi. Ei välttämättä tule olemaan kuin yksi. En ehkä pääse edes siihen yhteen. En voi sanoa. Haluan tehdä itseni täysin selväksi. Edestakaisin, tarkistakaa ja varmistakaa se uudelleen, jotta tiedätte sen.

67   Muistakaa, olen sanonut, että tämä on parantamisen lahja. Olkaa kaikki kanssani samaa mieltä. Jos teette niin, sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Enkeli ei ole koskaan käskenyt minua tekemään yhtään ihmettä. Jokainen, joka sen kuulee, sanokoon ”Aamen”. Hän sanoi minulle, että jos rukoilisin ihmisten puolesta, he tulisivat parantumaan, jos saisin heidät uskomaan minua. Olettehan kuulleet sen, muistakaa se, sanokaa ”Aamen”. Mutta uskon kautta, uskon kautta Häneen, joka on näkymätön täällä tänä iltapäivänä, Kaikkivaltias Jumala on sallinut minun avata täysin sokeiden silmät, avata niiden korvat, jotka ovat syntyneet kuuroina ja mykkinä, niin että he puhuivat ja kuulivat. Rampoja, jotka olivat kammottavasti fyysisesti raajarikkoja – vapautuneet aivan ihmisten silmien edessä ja kävelleet pois Hänen voimastaan, joka on näkymätön.

68   Mutta muistakaa, että se ei johdu minun voimastani. Se on Hänen voimansa. Minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä ihmeitä. Olen vain ihminen kuten te, teidän aviomiehenne, teidän veljenne. Minä olen mies. Mutta Hän on Jumala. Ja tämä Enkeli on Jumalallinen, joka on lähetetty Jumalan valtaistuimen luota. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Se on… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Enkeli, ja Jumalan Sana… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …ihmeitä täällä. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Onko näin?

Nyt, kuinka moni tulee uskomaan minun kanssani? Katsotaanpa… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… Sain teidän…?…Kiitos.

Nyt, hitaasti, annetaan heille pieni mahdollisuus levätä. Seisokaa nyt kaikki kunnioittavasti, kun laulamme ”Usko se vain”. Kaikki. No, se on laulu, josta Jumalan Enkeli pitää. Olkaa nyt kaikki hiljaa ja olkaa yhtä ihania. Rakastatteko Jeesusta, sanokaa ”Aamen”.

69   Nyt minun on saatava itseni täysin hiljaiseksi. Ja nyt, kun me laulamme. Nyt, alamme nyt kaikki hitaasti:

Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, usko se vaan,
Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, usko se vaan.

Kumartakaamme päämme ja hyräilkäämme sitä hiljaa. [Veli Branham alkaa hyräillä. – toim.] Oi, kiitos Jumalalle. Kun hyräilette tuota, haluan…?…

70   Nyt, katsokaamme todella kunnioittavasti Herraamme Jeesukseen. Oi Jumala, kuinka nöyrältä minusta tuntuu seistä tässä. Minä toin tähän, Isä, tähän jumalanpalveluksen osaan kertoessani ihmisille, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Oi Jumala, minä saarnasin siitä…?…tänään, palkollisesta, profeetta Bileamista. Ja tiedän, että Sinä, rakas Jeesus, sanoit paholaiselle: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.”

Saatana sanoi: ”Niin, mutta on kirjoitettu Kirjoituksissa…”. Kyllä, Isä.

Ja Saatana haluaisi kiusata tänään.

Rakas Jumala, kaikki on Sinun käsissäsi. Ja rukoilen Sinua sydämestäni tänään, täällä mikrofonin ääressä, kuten tavallisesti, yksin huoneessa. Mutta, Isä, Sinä tunnet sydämeni. Ja uskon, että Sinun palvelutyötäsi, joka on niin laiminlyöty, Sinun kansaasi on heitetty sisään …?… On tullut hetki, jolloin Sinä tulet ottamaan Seurakuntasi.

71   Auta minua, rakas Isä. Kunnioitatko palvelijasi sanoja tänään, niitä, jotka ovat niin huonoja ja kelvottomia, tulla kunnioitetuiksi? Olen kertonut, että se Enkeli, joka kohtasi minut huoneessa sinä yönä, sanoi: ”Mikään ei tule kestämään rukouksesi edessä.” Rakas Jumala, jos se ei ole Sinun Jumalallinen tahtosi, pysäytä se.

Mutta Isä, Sinä tiedät kaiken. Ei niin, että nämä ihmiset kuulisivat minua, vaan että Sinä kuulisit minua. Haluan nähdä herätyksen tässä kaupungissa. Oi Jumala, jokin on puristanut sydäntäni siitä lähtien, kun sain tietää, että olisin menossa Phoenixiin. Auta, rakas Jumala. Ja alkakoon vanhanaikainen herätys. Jonain päivänä, asukoon palvelijasi täällä tässä ihanassa pienessä kaupungissa.

Nyt, siunaa meitä yhdessä. Voitele minut, Herra. Ole hyvä ja anna Enkelisi… Ja Sinä tiedät, Isä, että minä annan kaiken ylistyksen ja kunnian Sinulle. Tiedät, että olen kertonut kaikille sanomalehdille, etten ole parantaja. Sinä olet Parantaja. Olen halukas olemaan nöyrä, Isä, sillä olen pelkkää tomua, antaakseni Sinulle ylistyksen. Suo vain… Salli minun, Isä, auttaa näitä köyhiä, sairaita, kärsiviä, sokeita ja rampoja ihmisiä. Soisitko sen, Isä? Ja sitten ensi viikolla me vain, Isä, teemme niin kuin Sinä sanot. Salli tämä tänään. Äläkä lue sitä palvelijaasi tai kansaa vastaan. Rukoilen Sinua, Isä, että annat Jumalallisen voiman nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua nyt, kunnioittavasti.

72   Nyt, toivon, että te vahtimestarit, jotkut pienistä vauvoista ovat hermostuneita ja muuta sellaista. Tämän täytyy olla täysin hiljaista, ystävät. Äidit, älkää antako pienten lastenne liikuskella ympäriinsä. Ja jos pienet vauvat itkevät, eikö teillä, vahtimestarit, olisi täällä paikkaa, jossa istua… Kuinka monta vahtimestaria rakennuksessa on, näyttäkääpä kätenne? Vahtimestarit, oletteko te tehtävässänne? Selvä. Vahtikaa, ja auttakaa äitejä. Älkääkä salliko kenenkään juosta lattialla, koska tämä on hyvin, hyvin pyhä hetki.

Tarkkailkaa parantamiskokouksia …?… sairauksia värähtelyjä? Hyvä on, okei. Nyt, teillä on joku, joka lähettää noita värähtelyjä. Haluan jokaisen näkevän käteni. Nyt, vielä vain tämän kerran …?… Näettekö, kuinka valkoinen se on? Kuinka moni ymmärtää ja näkee värähtelyt kädessäni, näyttäkääpä kätenne? Tarkoitatko, että siinä ovat kaikki ihmiset, jotka ovat olleet kokouksissa? Täällä on melkein kokonaan uutta väkeä. Vaikea uskoa, eikö olekin?

73   Ystävät, se tulee värähtelemällä, voitte nähdä sen kädessäni. Käteni muuttuu todella verenpunaiseksi, ja valkoiset näppylät hyppivät siinä taudin mukaan. Ihmiset eivät kerro minulle, mitä tauteja heillä on. Henki menee alas ja kertoo heille, millainen sairaus heillä on. Lääkärit tutkivat minua siellä viime viikolla. Jokainen niistä lääkäreistä, he tuovat tapauksia sairaalasta…

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Nyt, se on oikein. Nyt, minä… tämä henkilö, joka seisoo takanani, nyt hetkinen …?… Minä näin, mitä he ovat juuri nyt…?….Nyt kaikki istuutukaa. Älköön kukaan… olkaa todella hiljaa. Olkaa kaikki vain… istukaa paikallanne, kaikki. Älkää liikkuko yhtään, koska muistakaa, että varoitan teitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että olette …?… edessä, jos ette tottele Häntä. Minä en …?… siihen, ennen kuin saan selville, mikä se on.

Tuokaa henkilö tänne. Kyllä, rouva, teidän kasvaimenne on muuttunut syöväksi. Onko näin? Sinulla on muutakin kuin se. Onko näin? Sanoinko sen, mikä on oikein? Syöpä? Tuli sinun nais …?… Ja olet ollut huolissasi …?… Ja sitten, sinulla on ollut naisongelmia. Ja sinulla on… Sinulla on ollut eräänlainen leikkaus, ja sinulla on edelleen tulehdus ja vatsavaivasi, joka on…?

Nyt, katsokaa tänne. Kysykää tuolla rivissä olevilta. Onko teillä syöpä? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Kärsittekö …?….

Sitä tuo bakteeri on …?… Ja minä näen …?…. Minä aion …?… erottaa …?….

Nyt, te, jotka seisotte vieressä, haluan teidän katsovan kättäni, jos pääsen tänne, jotta näette tänne taakse. Näettekö? Nyt, te yleisö nostakaa päänne ylös. Antakaa minun kävellä tänne. Haluan, että katsotte kättäni …?… Haluan, että katsotte tätä kättä tässä. Näettekö kuinka valkoinen käteni on? Näettekö sen? Katsokaa, kuinka…? Nyt, katsokaa, kun otan ja laitan oman käteni tuohon. Nyt, katsokaa tätä, kun otan käteni pois sieltä …?… käteni tuolla, voitteko? Katsokaa tänne. Laitan oman käteni päälle. Näettekö? Näetkö, miten valkoinen se on? Nyt, vain nainen laittaa käden päälle. Siinä se on. Tumma ja punertava. Nyt, käteni tuntuu kuin se olisi tulessa. Näetkö sen…?

[Veli Branham jatkaa rukoilemista ja puhumista ihmisille vielä 75 sekunnin ajan. Sanat ovat hyvin vaikeasti ymmärrettäviä – toim.]

74   Nyt, haluan, että koko yleisö laskee päänsä kaikkialla, ja minä aion …?… haluan…?…potilas, haluan sinun katsovan käsiäni. Katso nyt käsiäni. Te muut kumartakaa päänne, koska hänellä on syöpä, koska jos se lähtee pois… Muistakaa, että saatatte löytää itsenne …?… kuolemassa syöpään…

75   Nyt …?… Nyt, tästä tässä on kyse. Naisen syöpä kuoli. Bakteeri sammui, elämä lähti siitä. Nyt, tässä tapahtuu näin. Nyt, moniko teistä täällä on ottaja tai …?… Kuinka monella täällä on …?… armoa …?… onko hänellä rukouskortti? Te, joilla on rukouskortti, muistakaa tämä. Jossain seitsemänkymmenen kahden tunnin kuluttua tulette voimaan pahoin ja oksentamaan. Muistakaa tämä, koska kun syöpä on kuollut, elämä katoaa siitä. Ja sitten kun elämä on sammunut …?… Te tulette voimaan pahoin …?… Saatatte mennä sen ohi, ystävät. Jos laitatte sen pulloon …?…

76   Oi Iankaikkinen Jumala, kuule tämä palvelijasi rukous, olkoot he …?… seisovat täällä tänä iltana ja kaikki palvelevat …?…..

Sinä, demoni, jota kutsutaan syöväksi, tulen sinua vastaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Vaadin sinua jättämään hänet. Tule ulos naisesta, sinä syövän henki, Jeesuksen Kristuksen Nimessä …?….

Jos se on Sinun tahtosi, niin minä… ei ottaa niitä… vaan antakaa heidän tulla, ja niiden, joilla on uskoa, jotka …?…. kuurojen ja mykkien, ja antakaa …?…. niin minä tiedän, Isä, että Sinun…?… Ja nyt, jos niitä on, niin tietäköön se …?… ilman jotakin. Silloin, Isä, tiedän, että olet läsnä. Mutta minä tulen tietämään, että se on Sinun tahtosi, että minä kuljen ihmisten ohi jonon läpi ilman, että kukaan paranee …?…. kuuro, mykkä tai sokea, ja seisoo jonossa, ja tehdä Sinun voimastasi näytöksen, Isä …?… Oi Isä, anna anteeksi palvelijallesi, ja ihmiset…?Vastaa palvelijasi rukoukseen nyt…?…

77   Sinä kuuro henki, minä kohtaan sinut Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tule ulos miehestä. Minä vaadin sinua lähtemään.

[Veli Branham napsauttaa sormiaan ja taputtaa – toim.] Kuuletko minua …?… Sano: ”Aamen.” [Mies vastaa: ”Aamen.” – toim.] Ylistys Herralle. [Ylistys Herralle.] …?… Sano: ”Aamen.” Sano: ”Isä, minä uskon sinua.”…?…. Sano: ”Aamen.” [Aamen.] Sano: ”Herra, minä rakastan Jumalaa.” [”Rakastan Jumalaa.”] Sano: ”Herra, minä aion palvella sinua.”…?….

Nyt, mikä on nimesi …?… missä asut? Täällä Phoenixissa …?…

47-1221 KOKEMUKSIA (Experiences), Phoenix, Arizona, USA, 21.12.1947

47-1221 KOKEMUKSIA
(Experiences)
Phoenix, Arizona, USA, 21.12.1947

 

1      Minä kerron teille, mitä minulle tuotiin tänään. Oli noin… yritettäen tehdä minusta niin heikon. En vain voinut ymmärtää, miten voin tulla niin heikoksi. Aina kun minulla olisi kokous… En halua koskaan olla sairastelija. Kaikki tietävät, jotka ovat kuulleet minun kertovan elämäntarinani, ja mistä se johtui; kuume aiheutti sen, en tupakoinut ja niin edelleen, kun olin vasta nuori mies. Ja minä en koskaan halunnut olla sairastelija…?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Jumalalle, ja tehdä kaikkea, pelata jalkapalloa, ja rikkoi minut…?…. Se vain kiskoi minua siellä …?…. siellä, ja vain kiskoen minua…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Ja ihmettelin, mikä se oli. En voinut olla ymmärtämättä; joskus tulen niin heikoksi, että pyörryn täysin, tiedättehän. Minut piti viedä ulos, ehkä tunteja ennen kuin tulin edes tajuihini ja tiesin, mikä oli vialla …?…. Luulen…Jotakuinkin …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

2      Että olin liian vilpitön sen suhteen, että ajattelin sitä liikaa, että kiinnitin siihen liikaa huomiotani. Sanottiin: ” Rukoile sinä jonkun vauvan puolesta; unohda se. Jumalan asia on parantaa se.” Sanottiin: ” Sinä vain ajattelet siitä liian vilpittömästi.” Sanottiin: ”Sitten kun teet niin, aiheutat itsellesi hermoromahduksen.”

Luonteeseeni ei kuulu… No, enemmänkin jatkaminen, mutta minä… He sanoivat, että minun on unohdettava tämä asia; olin liian vilpitön heitä kohtaan. En usko, että Jumalan työn suhteen voi olla liian vilpitön. Aivan oikein. Mitä vilpittömämpi olette, sitä paremmin Jumala voi johtaa teitä.

Niinpä minä… He sanoivat minulle, että saatan kärsiä henkisen romahduksen. Mutta minä – minä jatkoin eteenpäin. Ja monet teistä, jotka tuntevat minut, tietävät, että ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun olin täällä, jonkin aikaa yritin painaa asioita mieleeni…

3      [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …saarnaten Jumalallisesta parantumisesta, luultavasti ennen kuin minä synnyin. Ja minä… minä näin hänet, kun hän oli seitsemänkymmenenyhden vuoden vanha, ja silti hän oli silloin tarpeellisempi kuin minun ensimmäinen …?…. Nyt, minä katsoin ja silloin ja minä kuulin hänen sanovan, että hän voisi pitää kokousta vuoden ajan, yö toisensa jälkeen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Uskon, että se veisi henkeni. No, en ymmärtänyt syytä siihen. Tiesin, että olin saanut Pyhän Hengen kasteen. Ja veli Bosworth sanoi: ”Hän oli saanut Pyhän Hengen kasteen.” Se teki meistä veljiä. Ja Jumala oli se, joka pelasti meidät molemmat. Ja sitten ihmettelin, miksi hän jaksoi ja minä en jaksanut. Ja ajattelin: ”No, ehkä hänellä oli vain enemmän Pyhää Henkeä, enemmän kuin minulla olisi.” Sitten ajattelin… No, sillä tavalla tavalla tavallaan lohdutin itseäni.

Ja ajattelin: ”No, aion rukoilla tänään. Menen kokoukseen ja katson, antaisiko Jumala minulle silloin enemmän Pyhää Henkeä, jotta voisin kestää enemmän.” Niinpä eilen illalla jumalanpalveluksessa olin oikeastaan aivan entiselläni, vaikka ihmeitä tapahtui.

4      Menin kotiin. En sanonut mitään rakkailleni. Mutta tänä aamuna nousin aikaisin ylös. Menin autiomaahan, ja minun oli pakko käydä asia läpi. En vain voinut ymmärtää. Ja Hän ymmärtää. Ja Hän – Hän tietää siitä kaiken. Niinpä kun olin tuolla autiomaassa rukoilemassa, hetken kuluttua, rukouksen jälkeen, se ei koskaan puhunut kuuluvalla äänellä, niin kuin te kuulette minun ääneni, kuten Hän välillä todella puhuu.

Mutta tuntui vain siltä, että Jokin vain laskeutui alas ja sanoi sen. Ja se vain juurtui mieleeni ikuisesti, mistä siinä oli kyse. Jokin sanoi: ”Nuo miehet saarnaavat Sanan mukaan, ja tämä on lahja. Jokainen ihminen on riippuvainen omasta uskostaan, ja tämä on lahjan kautta. Niin olin Minäkin, ota Minulta.”

Nyt, minä en ole lahja. Näettekö. Uskon, että on olemassa lahjoja (Se on totta.), jotka ovat tässä maailmassa. Mutta lahja on se, minkä Jumala lähettää alas taivaasta. Ja tämä on silloin vain käytössä ihmisruumiissa, tai missä tahansa, johon Jumala haluaa sen laittaa.

Eräänä päivänä Hänen valintansa oli laittaa se vaskiseen käärmeeseen pylväässä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

5      [Tämä osa nauhasta, joka on tässä puhtaaksikirjoitettu, on tunnistamattomasta saarnasta, joka on mahdollisesti ajoitettu joulukuun 3. päivälle.]

Kiitän teitä kaikkia. Nyt, kun seisomme, ja jäämme seisomaan hetkeksi rukouksen ajaksi, kun kumarramme päämme, jos haluatte.

Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä iltana siitä, että tämä on jälleen yksi hetki, jonka olemme saaneet ikuisuuden tällä puolella kokoontua yhteen ja palvoa Sinua tässä Phoenixin kokouksessa. Ja me rukoilemme, Isä, että Sinä olisit kanssamme tänä iltana, ja tapahtukoon monia suuria asioita Jumalan kunniaksi. Siunaa jokaista, joka on nyt täällä Jumalallisessa Läsnäolossa. Siunaa jumalanpalvelus, parantumiset, ja kasvakoon Jeesuksen suuri Nimi, oi Jumala, kunnes se leviää, kunnes koko Jumalan lunastettu Seurakunta on pelastettu eikä tee enää syntiä. Suo se, Isä. Siunaa meitä nyt ja tämän jumalanpalveluksen jatkoa, sillä me pyydämme sitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

6      En tiedä mitään paikkaa, jossa olisin mieluummin taivaan tällä puolella, kuin missä olen nyt, seisomassa täällä taas tänä iltana. Huomenna illalla tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun tapasin teidät kaikki. Kun tulin tänne, ihmettelin; minulle sanottiin, että olisin menossa espanjalaiseen seurakuntaan. Ja ajattelin: ”No, luulenpa, etteivät he ota minua vastaan.” Mutta kun minut toivotettiin sydämellisesti tervetulleeksi, olen aina halunnut tulla takaisin. Joten nyt kolmena iltana meillä on jumalanpalvelus täällä. Ja sitten sunnuntaina olemme toisen seurakunnan kanssa Sunnyslopessa, uskoakseni sitä kutsutaan sillä nimellä. Ja sitten maanantaina, eli yhdentenätoista ja kahdentenatoista, alas vanhassa Meksikossa, Tijuanassa.

Haluan vain, että minulla on riittävästi aikaa soittaa kaikkialle maihin. Ja tämän pitäisi olla nyt minun lomani. Olin Miamissa viime viikolla. Ja Miamissa oli aikamoinen jumalanpalvelus. Olin hyvin väsynyt, varsinkin eilen illalla. Jonon läpi kulki useita satoja ihmisiä. Herra teki mahtavaa työtä Miamissa. Se…

7      Sitten he käskivät minun mennä kotiin lepäämään, sillä tämä olisi hyvin vaikea koitos. Minun on määrä aloittaa nyt kahdentenakymmenentenä-yhdeksäntenä jälleen Pensacolassa ja olla siellä viisi iltaa, jossa he pystyttävät kaksi suurta sirkustelttaa yhteen, koska siellä ei ole auditoriota, johon ihmiset voisivat mahtua. Ja sen jälkeen minulla on neljä päivää aikaa matkustaa noin tuhatkunta kilometriä Kansas Cityyn, Kansas Cityn kunnalliseen auditorioon. Ja sitten sieltä Topekaan ja takaisin Elginiin, Illinoisin osavaltioon, ja sieltä Chicagoon ja sitten Washingtoniin ja Kanadaan. Sitten me – jumalanpalvelukset jatkuvat aina marraskuuhun asti, marraskuun viidenteen – pikemminkin lokakuun viidenteen päivään. Ja sitten saan kolme viikkoa lomaa. Sitten seuraava paikka on Etelä-Afrikka. Sieltä minun on määrä mennä Australiaan ja sitten kaikkiin Euroopan maihin ensi vuoden aikana. Ja olen varma, että minä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

8      Elämä, kun se on palamassa loppuun, ja jälleen yksi vuosi on kulunut, olen kiitollinen siitä, mitä on takana, ja näen, että monia asioita on saavutettu Kristuksen hyväksi kuluneena vuonna. Ja kun ajattelen nyt, että meillä on edessämme aika, jollaista ei ole koskaan ollut. Kansakunnat kaikkialla ovat hajoamassa. Ne ovat sellaisessa, kauheassa myllerryksessä. Ja minä todella uskon, että ei tule kestämään kauaa, ennen kuin näemme Hänen, jota todella rakastamme, tulevan valtaan: Jeesuksen. Ja olen päättänyt Hänen avullaan yrittää tehdä tänä vuonna enemmän kuin edellisenä vuonna, Hänen armonsa avulla.

Jotkut… Kun olen lähtenyt täältä ja vuoden loppu on tulossa, pelkästään viime vuonna Jeesus paransi kokouksissani noin kolmekymmentäviisi tuhatta ihmistä. Kyse ei ole vain siitä, että joku on todistanut parantuneensa. Kyse on lääkärien lausunnoista. Ja en tiedä, kuinka monta sataa erilaista syöpää, kuuroa, mykkää, sokeaa, melkein kaikenlaista.

9      Nyt tänä iltana meillä on varmasti jumalanpalvelus tuolla kello kymmenen. Huomenillalla… Muistakaa tulla kokoukseen tänä iltana. Ja huomenna illalla jatkamme suoraan, myös saarnoja. Joka päivä, se on… Joka aamu kello kymmenen, veli Garcia …?… täällä opettamassa espanjalaisille parantumisesta. Ja siitä, miten voitte antaa sydämenne Kristukselle …?…. kaikki ihmiset, jotka ymmärtävät espanjaa, voivat tulla näihin jumalanpalveluksiin. Ehkä voisin tulla tänne, ehkä tämän illan jumalanpalvelukseen …?….

Haluaisin juuri nyt esitellä erään vieraani. Luulen, että hän on yksi Raamatun auktoriteeteista Jumalallisen parantamisen suhteen. Hän on ollut Yhdysvalloissa monta vuotta. Monet teistä tietävät, että minut kasvatettiin …?… ja se tekee siitä …?… Enkä koskaan ajatellut, kun olin pieni poika, lukiessani hänen kirjaansa, että koskaan tapaisin häntä. Kuulin, että hän oli mennyt taivaaseen vuosia sitten. Mutta Miamissa tapasin eräänä päivänä tämän rakkaan sisaren ja veljen. Ja he istuivat kokouksessa, minun kokouksessani. Ja sitten olla muiden ystävieni kanssa, tai sain mahdollisuuden tavata…?…siellä. Ja hän tapasi minut viime sunnuntaina.

10   Monet teistä tuntee hänet. Haluan, että hän astuu tänne ja tervehtii ihmisiä. Olen varma, ettei hän pystyisi sanomaan sitä espanjaksi, joten hänen on sanottava se myös englanniksi. Hän on tohtori F. F. Bosworth. Kuinka moni täällä on kuullut häntä, tohtori F. F. Bosworthia? Hyvä on, veli Bosworth, tule, herra.

[Veli Bosworth puhuu – toim.]

Kiitos, veli Bosworth. Veli Bosworth, minusta tuntuu hyvältä, kun tuon kaliiperin mies sanoo tuollaiset sanat. Ajattelen… Luulen, että hän saarnasi Jumalallisesta parantumisesta jo ennen kuin minä synnyin. Joten siinä on melkoinen auktoriteetti, eikö olekin?

11   Joten nyt, luulen, että täällä on aika monta, joiden puolesta tänä iltana rukoillaan. Kuinka moni täällä ymmärtäisi englantia ja voisi sanoa – nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Olen täällä, jotta minun puolestani rukoillaan.” Näyttäkääpä kätenne, joiden puolesta tulee rukoilla. No, siinä on aika monta. Ja tietysti täällä on joitakin, jotka eivät ymmärrä englantia.

Olen iloinen nähdessäni osan pienestä kuorosta täällä taas tänä iltana. Jos tulisin huomenna hieman aikaisemmin, laulaisitteko minulle ”Usko se vaan”? Osaatte englantia, eikö niin? Ei se mitään. Ei se mitään. Minulla on kuvanne työhuoneessani. Minulla on ne työhuoneessani. En koskaan katso sitä, mutta rukoilen, että Jumala siunaisi tuota nuorta naista. Hän oli niin mukava. Pieni nuori mies, joka on ollut siellä myös, hän lauloi bassoa, uskon, että täällä on jotain, että en tiedä mitään laulamisesta.

Niinpä aina kun ajattelen tuota espanjankielistä sanaa ”Oi, kyllä” tai jotain sellaista… ”Oye, Oye”, eikö se ollutkin? En ole koskaan kuullut yhdenkään… kuulevan minua, tai jotain…?… Te kaikki nauratte minulle. Tiedän, että tein sen todella huonosti.

Ja sitten sanoin, että siellä oli eräs nainen, joka oli kuuro. Tunsin, kuinka värähtely jätti hänen kätensä, ja tiesin, että hän oli parantunut. Mutta en saanut häntä ymmärtämään. Hän katsoi minua ja hymyili. Ja minä sanoin koko ajan: ”Kuuletko minua? Kuuletko minua?”

Ja pikku veli sanoi: ”Sano hänelle ’Oye'” Ja minä sanoin: ”’Oi, kyllä'”, tai jotain sellaista.

Ja nainen, mitä se olikaan, nuori nainen nauroi. Ja minä… No, joka tapauksessa, hän kuuli, eikö niin? Se oli hienoa. Se oli vain… Se oli niin, että hän parani.

Ja minä olisin lähdössä Meksikoon ensi viikolla tietäen kaksi sanaa: ”Oye” ja ”Phoenix”. Kuitenkin me menemme tapaamaan ihmisiä, jotka tuntevat Jumalan.

Nyt, vain hetken aikaa englantia puhuville ihmisille ja kaikille ympärillä oleville, haluan puhua teille vain muutaman hetken, lukien vain hieman Sanaa. Uskon, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Sanan kautta. Onko näin? Sana on… Jos saatte uskonne perustumaan johonkin tiettyyn asiaan.

12   Tässä jokin aika sitten minulla oli vastassani hyvin kauhea demoni, joka kirosi minua ja sylki päälleni, yrittäen, ja puri minua, pakkopaidassa. Ja kun menin kohtaamaan tuota demonia, tiesin sen yhden asian, että ensinnäkin Kristus kuoli vapauttaakseen tuon ihmisen tuosta demonista. Se on Sana. Tiedän, että Herran Enkeli tuli luokseni sinä yönä ja puhui minulle ja kertoi minulle, että mikään ei kestäisi rukouksen edessä, jos saisin ihmiset uskomaan minua ja jos olisin vilpitön rukoillessani. Siksi minulla oli kaksinkertainen todistus. Sitten voisin pyytää häntä Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta tulemaan ulos tuosta henkilöstä. Ja mies päästettiin ulos pakkopaidastaan ja hän lähti kotiin aivan normaalissa mielentilassaan.

Miksi? Jeesuksen Kristuksen nimen valtuuttamana. Oi, voi sentään. Jokainen helvetin demoni on alistettu tuolle Nimelle. Aivan oikein. Se on kaikkien nimien Nimi, Jeesus. Sitä ei ole annettu ihmisen huulten kautta. Pyhä Henki, se oli suuri Gabriel, tuli alas ja käski Mariaa kutsumaan Häntä nimellä Jeesus.

13   Ja ensimmäisen kerran, kun tuo Nimi puhuttiin kuolevaisen huulilla ja se meni kuolevaisen korviin, kuollut vauva äidissä hyppäsi ilosta …?… Johannes Kastaja. Onko näin? Se oli kuusi kuukautta ilman elämää, vastaanotti elämän. Sitten niin pian kuin nämä sanat tulivat hänen…?… hänen vauvansa hyppäsi ilosta.

Ja jos se saa kuolleen henkilön hyppäämään ilosta, mitä sen pitäisi tehdä elävälle. Onko näin?

Ja nyt, Johanneksen evankeliumissa, neljännessä luvussa ja alkaen 46. jakeesta, selittääkseni hieman. Nyt en halua kenenkään olevan kiireinen. Olkaa aina yhtä hiljaa ja yhtä rauhallisia ja tyyniä.

Nyt, monet asiat tämän lahjan kohdalla ovat lisääntyneet, ja olen oppinut kuluneen vuoden aikana monia asioita, joita en tiennyt ollessani täällä silloin, kun olin täällä toisella kerralla… Ja tietysti uskon, että kun jatkamme eteenpäin, se vain jatkuu ja jatkuu. Luotan siihen. Joka tapauksessa, minä uskon, että Hän tulee tekemään niin. Ja nyt, kun tulette lähemmäs, älkää koskaan tulko… Älkää koskaan tulko kiireessä …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

14   Jos tulisin takaisin ja lähettäisin lentokoneen ja hakisi… toisi minut sinne ja takaisin. En tietenkään voinut tehdä sitä. Joten minä… he lähettivät hänelle sanan, sihteerille. En usko, että he vastasivat mihinkään kirjeeseen. Niinpä sihteeri lähetti hänelle nenäliinan tai muuten vain pienen nauhapalan, koska lähetämme niitä useita tuhansia viikossa, ja ohjeet, mitä tehdä sen kanssa.

Ja he panivat sen vauvan päälle. Jopa armeijan lääkäri sanoi, ettei se olisi enää koskaan normaali. Neljässä tunnissa siitä, kun nenäliina laitettiin vauvan päälle, se oli taas normaali lapsi. Näettekö? Oi, Jumala voi tehdä mitä tahansa.

Puhuin juuri eilen illalla… illalla lähdettyäni …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Mikä sen nimi on? Se oli yhdessä heidän pienistä sanomalehdistään, jossa luki: ”Yksi, joka oli yhtä hyvä kuin olisi ollut kuollut, herätettiin rukoilemalla.” Lähetin hänelle nenäliinan tai nauhan, ja hän oli syövän loppuvaiheessa. Kolme viikkoa myöhemmin lääkäri totesi hänet terveeksi. Hän oli täysin terve. Ja se kertoi kaiken jumalanpalveluksesta. Se vain levisi kaikkialle. Ja kirjaimellisesti satoja ja taas satoja kirjeitä tuli maan eri osista, joissa pyydettiin näitä nenäliinoja.

15   Nyt, ensi marraskuun alussa [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] halukkaat [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ulkomaan lähetystyössä, Pohjois-Amerikan mantereelta Etelä-Afrikkaan, Australiasta ja sieltä alaspäin. Rukoilettehan te puolestani, eikö niin?

Nyt, minä teen sen. Ja jos voisin milloin tahansa tehdä jotain hyväksenne… Kun kirjoitatte minulle kirjeitä, henkilökohtaisia kirjeitä, ymmärrätte, miksi en voi vastata henkilökohtaisiin kirjeisiin. Ne tulevat sisään. Niitä tulee satoja päivässä. Joten en voi vastata niihin henkilökohtaisesti. Mutta ne käsitellään.

16   Ja nyt, muistakaa, nämä nenäliinat, olette ihmetelleet niitä. ” Nyt, veli Branham, mitä niistä?” Kirjeesi saattaa olla muodollinen kirje. Vastauksenne kirjeeseenne saattaa olla – sihteeriltä, mutta minä itse olen henkilökohtaisesti rukoillut nauhanne puolesta. Nyt, jos huomaatte, monet ihmiset voitelevat kirjeitä – nenäliinoja. Mutta jos tutkitte Raamattua, niitä ei voideltu, vaan ne otettiin Paavalin ruumiilta (eikö totta?) nenäliinoja tai esiliinoja.

Nyt, tämä tarkoittaa, että kyseessä on siunaus. Aivan kuten Elia. Hän otti sauvansa ja käski Gehasia: ”Mene ja pane se lapsen päälle.” Sillä hän tiesi, että se, mitä hän koskettaa, on siunattu.

Sanotte: ”No, Veli Branham, miten sinä teet sen?”

No, kun olen kokouksissa, menen sinne, ja minulle lähetetään satoja metrejä puolen tuuman valkoista nauhaa. Otan ne ja menen itsekseni päiväsaikaan, otan jokaisen niistä käteeni ja rukoilen niiden puolesta ja rukoilen, että Jumala parantaisi kyseisen henkilön. Sitten lähetän ne takaisin sihteerille ja eri toimistoihin, ja he vievät ne nopeasti sairaille. Kirje on muodollinen kirje, mutta – nauhan puolesta on rukoiltu yksilöllisesti, rukoillen kaikella vilpittömyydellä, miten osaan rukoilla. Sillä ajattelen: ”Mitä jos minun lapseni olisi sairas ja lähettäisin jonkun miehen rukoilemaan sen puolesta, odottaisin hänen tekevän niin.” Ettekö tekin tekisi niin? Ja minä yritän …?…. niin hyvin kuin pystyn. Ja samoin teidän rukoustenne kanssa tänä iltana.

17   Nyt, tämä väite… Nyt, sikäli kuin tiedän, olen tuntenut vain yhden henkilön, joka on kulkenut tämän saarnastuolin ohi ja sanonut… En voi ehdottomasti tietää, että hän oli täydellisesti vapautunut siitä, mitä hänellä oli. Ja se oli nuori mies, jolla oli epilepsia. Hän kulki saarnastuolin ohi, henki lähti hänestä ja tuli takaisin. Se lähti hänestä taas, se tuli takaisin. No, minä yritin sitä jopa kolmannen kerran. Poika piristyi. Hän hymyili. Hän katseli ympärilleen. Hetken kuluttua näin sen hänen päällään.

Nyt, ystävät, saatatte tietää. Kuunnelkaa tarkkaan. Menen suoraan alas…

18   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… talo on annettu Jumalan kunniaksi. Nyt, kuten sanoin, koska tämä on viimeinen yhteinen iltamme ehkä vähään aikaan, te kuulitte minun tekevän tämän lausunnon, että mistä tahansa… En huomannut mitään sellaista, mitä en olisi tehnyt, jos hän pysyisi siinä, ellen tietäisi, että henkilö tulisi kuolemaan, minä paljastaisin sen.

Mutta tiedätkö, että siitä voi joutua vaikeuksiin? Tiedätkö, että Mooses teki niin? Mooseksella oli valta lyödä kalliota, jopa toisen kerran, mikä oli ehdottomasti vastoin Jumalan tahtoa. Ja hän jopa rikkoi koko Jumalan ohjelman. Onko näin? Mutta hänellä oli valta Jumalan edessä tehdä niin. Hän löi kalliota kerran, eikä vettä tullut, ja hän löi sitä uudelleen ja huusi vettä.

Ja – enkä koskaan ajatellut, että hän …?… ei…Monet meistä tietävät, että se ei ollut Jumalan tahto. Mutta profeetalla oli valta tehdä se. Mutta se esti häntä menemästä luvattuun maahan israelilaisten kanssa. Näettekö?

19   Nyt, monesti, kun nämä asiat on ajettu ulos ja tunnen niiden tulevan takaisin, minä vain jätän ne rauhaan, koska pelkään. Eräässä kokouksessa, se taisi olla Vancouverissa hiljattain, eräs sokea nainen, saksalainen nainen, joka oli ollut sokea vuosia. Niin pian kuin sokea henki oli ajettu ulos hänestä, hän alkoi puhua saksaksi ja näytti tytärtään, joka seisoi siinä. He kaikki huusivat ja itkivät. Hän käänsi päänsä kävelläkseen pois, mutta se palasi takaisin häneen. Hän palasi takaisin, se ajettiin taas ulos, ja se lähti… Ja hän pystyi taas näkemään. Hän oli niin riemuissaan. Kun hän lähti pois, se tuli takaisin. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Kun nuo ihmiset tulevat eri oppien kanssa, eivät samojen [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …mutta yhdestä sydämestä ja yksimielisesti. Tervehtiköön jokainen teitä. Niin kauan kuin te olette …?… yhden Hengen kautta ja Ruumiin jäseniä.

Nyt, kehoni ei pystyisi toimimaan tänä iltana, kun siinä on suuri syöpä tai suuri kipu. Tai jos olisin järkyttynyt jostain, koko kehoni olisi riekaleina. Niin se on …?…. kaikkialla.

20   Nyt, kirkkojen yhteenliittymä on tulossa. Se on jo kansallinen. Tiedättekö, te…? …Ja he ovat liittoutumassa. Ja maailmassa liikkuu kaksi suurta voimaa. Tiedätte, mitä ne ovat kertomatta. Toinen on kommunistinen valta, ja toinen on katolilaisuuden ja kommunismin yhdistyminen. Toinen on Kristusta vastaan, toinen, katolinen kirkko. Nuo kaksi voimaa ovat tulossa yhteen. Se on… Jokaisen ihmisen maailmassa on pakko asettua jommankumman puolelle.

Silloin pieni Pyhän Hengen Seurakunta tulee yhteen. Silloin… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …kriitikoiden salissa pitkään. Ja minä uskon, että Jumala ripustaa sen jonain päivänä kuuluisuuksien saliin. Vainot…

21   Nyt, tämä on uraauurtavaa. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Puhuin täällä miehen kanssa. Puhuin hänen kanssaan tänä aamuna, hän on sananpalvelija, hän kuuluu toiseen seurakuntajärjestöön. Hän tuli tänne ja seisoi korokkeella. Tiedätte, miten Pyhä Henki laskeutui eilen illalla kokouksessamme. Hän istui täällä, hän kuuluu johonkin… Hän sanoi: ”Veli, jos…” Hän sanoi: ”Iloitsin juuri heidän kaikkien kanssa.” Nyt, se on oikea tapa tehdä se. Se teki jotain muuta; sitten se kerrottiin. Vain muutamassa hetkessä se oli ollut kipeä paikka, koska hän oli sananpalvelija. Hän oli ruumiissa. Näettekö? Hän oli ollut kipeä paikka ruumiissa. Mutta sen sijaan hän vain antautui hengessään Sen mukaan. Ja Pyhä…

Nyt, jos se toimisi, tällaisessa pienessä ihmisryhmässä, kuinka se toimisi Jumalan Seurakunnassa. Ymmärrättekö? No, jos he kaikki tulisivat yhteen, on vaikea sanoa, mitä tapahtuisi. Onko näin? Kaikki yksimielisesti yhdessä paikassa, ja se lähti liikkeelle taivaasta kuin raivoisa, voimakas tuuli, ja Se täytti koko talon, jossa he istuivat.

22   Sisar Garcia, onko sinulla nyt… kaikki valmiina? Tiedän, että te kaikki haluatte… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Istuen kukkulan toisella puolella. Minä olen tuolla tuon pensaan alla ja kuuntelen sinua. Joten haluan… Etsi minua, kun tulet sinne.

Se on hienoa. Mitä pidit siitä? Hienoa. Oi, voi… Meillä on nyt levy tuosta, ja me… Tuo veli tuo sen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

23   [Tämä osa nauhasta, joka on tässä puhtaaksikirjoitettu, on tunnistamattomasta saarnasta. – toim.]

Kuinka moni uskoo, että Se on Jumalan Sana? Me kaikki uskomme, eikö totta? Hyvä on. Te, joilla on se nyt, kääntykää kanssani Luukkaan evankeliumin viidenteen lukuun. Hieman tuttu raamatunkohta, jonka haluamme lukea ja puhua siitä vain hetken ennen kuin menemme rukousjonoon. Kuunnelkaa tarkasti, kun luemme Sanaa.

Ja tapahtui, että kun kansa painosti häntä kuullakseen Jumalan sanaa, että hän seisoi järven rannalla,

Ja hän näki kaksi venettä seisovan järven rannalla; mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja pesivät verkkojaan.

Ja hän astui yhteen veneeseen, joka oli Simonin vene, ja pyysi häntä, että hän työntäisi hieman… hieman kauemmas maasta. Ja hän istuutui ja opetti kansaa veneestä.

Nyt kun hän oli lopettanut puhumisen, hän sanoi Simonille: ” Lähde syvälle ja laske verkko alas vetämistä varten”.

Simon vastasi ja sanoi hänelle: ”Mestari, me olemme raataneet koko yön emmekä ole saaneet mitään; mutta kuitenkin sinun sanasi tähden laskemme verkon alas”.

Ja kun he olivat tehneet niin, he nostivat suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeytyivät.

Ja he huusivat tovereilleen, jotka olivat veneessä, että he tulisivat auttamaan heitä. Ja he tulivat ja täyttivät molemmat alukset, niin että ne alkoivat upota.

24   Laskekaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Taivaallinen Isämme, kiitämme Sinua tänä iltana tästä, toisesta tilaisuudesta, jonka saamme olla täällä talossa, joka on nimetty Sinun Nimellesi, Jumalan huoneeksi. Ymmärrämme, että tämä on korjauksen talo, pyhäkkö, paikka, jossa meitä vastaan esitetään syytteitä ja jossa syytteisiimme vedotaan. Nyt me rukoilemme, Isä, että annat meille anteeksi kaikki synnit ja rikkomukset, joita olemme tehneet…

47-1207 KOKEMUKSIA (Experiences), Phoenix, Arizona, USA, 7.12.1947

47-1207 KOKEMUKSIA
(Experiences)
Phoenix, Arizona, USA, 7.12.1947

 

1             Hyvää iltaa, yleisö. Olen iloinen voidessani olla jälleen kanssanne tänään iltapäivällä tässä jumalanpalveluksessa. Kaipasin niin paljon sitä sunnuntaita, jolloin olin poissa, mutta en vain kyennyt millään pääsemään heidän luokseen. Minulla ei ollut mitään keinoa päästä niihin kaikkiin. Olen iloinen, että voin palata taas tänä iltapäivänä ja olla kanssanne. Yritin päästä tänne lentokoneella, mutta kaikki koneet olivat lentokiellossa. Yritin päästä… Ja bussi oli pysähtynyt. Ei ollut mitään mahdollisuutta päästä tänne mitenkään ollakseni kanssanne, mutta minä toki, niin paljon kuin tiesin, rukoilin teidän puolestanne koko ajan.

Ja kuulin, että veljet kokoontuivat yhteen ja nousivat lavalle ja rukoilivat, ja monien ihmisten puolesta rukoiltiin ja he parantuivat. Ja olen todellakin kiitollinen siitä.

Nyt tämä vie meidät kuudenteen sunnuntaihin sunnuntain jumalanpalvelussarjassamme täällä Phoenixissa, ja meillä on vielä kaksi sunnuntaita tämän jälkeen. Ja luotan siihen, että monet ihmiset saavat siitä suurenmoisen hyödyn, kun Jumalan Läsnäolo on täällä monien sairaiden ja kärsivien vuoksi.

Olen kuullut, että täällä on joitakin, jotka… eräs nainen Chicagosta ja muita, jotka tulivat; he ovat saaneet vain yhden päivän pidemmän ajan olla täällä. En nähnyt häntä viime sunnuntaina, joten kaikki ne, jotka eivät pysty jäämään tai eivät voi jäädä pidemmäksi aikaa, antakaa minun ottaa heidät ensimmäisinä jonoon. Niinpä, sisar, sain sinun – sinun viestisi huoneessa hetki sitten ja muita ulkopuolella, ja aion yrittää rukoilla jokaisen puolesta.

2             Monet teistä muistavat varmaan sen pahan asian, joka tapahtui kaksi viikkoa sitten sunnuntaina täällä, muutama viikko sitten tänään täällä saarnastuolissa. Monet teistä muistavat sen, eikö niin, mitä tapahtui? Se oli yksi – yksi toistaiseksi kauheimmista asioista, mitä minulle on koskaan tapahtunut koko elämäni aikana. Ja monet teistä eivät ymmärrä… No, ajattelin, että ehkä olisi hyväksi tänä iltapäivänä ja kertaalleen kuvata; että selittäisin näitä asioita teille ja käyttäisin aikaa, ehkä kerran antaakseni todistuksen. Tietysti näin tehdessäni, että – että te ymmärtäisitte sitä paremmin.

Ja tämä on ollut hieno kokous läpi Luoteisalueen, se on ollut vähän liikaa minulle. Jouduin sellaiseen kuntoon, kunnes olin neljäkymmentäneljä tuntia tajuttomana, ennen kuin tulin tajuihini. Mutta siellä on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, jotka…?… joiden puolesta Herraa tulisi rukoilla…?… kaikkialla Vancouverista Portlandiin, Portlandista Salemiin, Ashlandiin ja Boiseen viiden viikon jumalanpalveluksen ajan, jotka saivat suuren hyödyn, josta olen hyvin iloinen voidessani ilmoittaa myös tänään.

Mutta yksi asia, jota olen itkenyt ja pyytänyt itselleni merkkiä… Saattaa tuntua vähän järjettömältä selittää, mitä se tarkoittaa… Se merkitsee minulle enemmän kuin kaikki parantumiset, joita maailmassa voisi tapahtua. Ja minä uskon, että juuri minun syyni olla maan päällä… Ja jos saisin kaiken toimimaan niin kuin se siellä nyt tapahtuu, minä uskon, että minut – minut otettaisiin silloin kotiin, että otettaisiin…?….koska ihanteenani on aina ollut nähdä seurakunta yhdessä, nähdä ihmisten palvovan Jumalaa yhdessä.

3             Ja sitten viime viikolla sain nähdä Jumalan Seurakuntien, Jumalan Kirkon, Foursquare-kirkon ja Helluntai Ykseyden liittyvän yhteen. Ja heillä on yhteisiä herätyskokouksia, kullakin miehellä, heidän kastejumalanpalvelustensa yhteydessä ja muuta sellaista. Olkoon jokainen ihminen täysin vakuuttunut yhdestä sydämestä ja yhdestä mielestä, ja satoja ihmisiä pelastuu siellä päivittäin. Suuri yhteinen herätys (Voi sentään.), se merkitsee minulle niin paljon. Se merkitsee enemmän… Siitä on enemmän hyötyä siellä kuin kaikista niistä kokouksista, joita on pidetty sen jälkeen, kun olen ollut liikkeellä. Nähdä Jumalan ja lunastetun Seurakunnan tulevan yhteen, Jeesus tulee pian…?….Jos se voisi tapahtua kaikkialla, Jeesus tulisi. Ja on vain pieniä eroavaisuuksia ihmisten uskonnoissa, jotka pitävät heidät erossa toisistaan, mutta todelliset evankeliset pääperusteet, ne ovat kaikki samat.

Ja minä haluaisin nähdä heidän olevan halukkaita olemaan samaa mieltä keskenään ja saamaan aikaan herätyksen. Ja sitä me tarvitsemme. Ja niin on tapahtunut koko matkan Vancouverista Boiseen: yksi sydän ja yksi mieli, näettekö nuo Jumalan Seurakuntien saarnaajat, Foursquare Gospel -saarnaajat…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] teistä, jotka olette nyt paikalla. Ja jopa ne, jotka edustavat aluetta, Jumalan seurakuntia. Se oli varmasti… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ja he kaikki tulivat yhteen sellaisessa yhtenäisyydessä, jota en ole koskaan elämässäni nähnyt, ja vain halasivat toisiaan pöydän toisella puolella…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ja kyyneleet virtasivat [Tyhjä kohta nauhalla.]… Siitä minä pidän, siitä minä pidän. Nyt tulee todellinen herätys.

Ja heillä on yhteisiä herätyksiä. Se tulee olemaan Jumalan Seurakunnissa yhden viikon ajan, ja sitten Foursquareen seuraavaksi viikoksi, Jumalan Seurakuntaan [Tyhjä kohta nauhalla – toim.], Helluntai Ykseyteen seuraavaksi viikoksi, ja se vain liikkuu näin ympäriinsä. Voi sentään, se on sitten ihanaa minusta. Minusta se on arvokkaampaa kuin kaikki… Se merkitsee Kristuksen ruumiin parantumista. Näettekö? Se on todellista Jumalallista parantumista (eikö olekin?), kun Kristuksen ruumis voi olla… ja meidät voidaan tuoda yhteen silloin. Se on todellista Jumalallista parantumista nyt.

4             Viime viikolla… minä olen opettanut Neljänestä Mooseksen kirjasta ja Israelin lasten viemisestä pois Egyptistä, heidän viemisestään luvattuun maahan. Ja meillä oli hienoja hetkiä. Mutta jos vain suotte anteeksi, etten puhu siitä tänään ja annatte anteeksi, olen niin heikko ja väsynyt… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…?… Minä… minä yritän vain antaa teille joitakin todistuksia ja pieniä kohokohtia tai jotakin, kun menemme eteenpäin; sitten meillä on parantumisjono.

Ja olen yrittänyt… Se, miksi tein niin – se, miksi opetin sitä, oli tämän yhden asian vuoksi. Ja minä… minä näen, että oma inhimillinen voimani ei… ei voi tehdä sitä. Mutta minä rukoilen, että Jumala auttaa minua. Phoenix on ollut vaikeinta, mitä minulla on koskaan ollut. Pienimmät väkijoukot, jotka ovat koskaan osallistuneet ja niin edelleen, ovat olleet Phoenixissa. Phoenix on kaupunki, jota rakastan enemmän kuin kaikkia maailman kaupunkeja. Rakastan sitä. Ja se… haluan olla… haluan, että tämä on jonain päivänä kotini, ja siksi Saatana taistelee minua vastaan niin kovasti täällä. Aivan oikein. Mutta Jumalan armon avulla minä voitan. Minä saan Jumalan armosta sen, mitä olen pyytänyt.

5             Ja olen halunnut nähdä Phoenixissa, ja aion vain rukoilla, että Jumala tekee sen, koska haluan nähdä kaikki seurakunnat Phoenixissa samalla tavalla kuin ne olivat luoteisella alueella: kaikki ovat yhtä sydäntä ja yhtä mieltä ja yhdessä paikassa. Me voimme tehdä sen, ystävät. Me pystymme siihen, eikö niin? Ja minä uskon, että Jumala auttaa meitä tekemään sen. Antakaa jokaisen ihmisen… En tarkoita, että kenelläkään ei saisi… ettei hänellä olisi omaa seurakuntansa oppia. Ei se haittaa. Mutta tarkoitan sitä, että jos voimme olla yhtä mieltä, yhtä mieltä, yhtä mieltä… Se on meidän kaikkien…?…. Miksi emme voi? Totta kai voimme. Saatana vain tulee väliimme. Eikö niin? Ja hän tekee niin, ja se on hänen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Mutta uskon, että on tullut hetki, jolloin Jumala muuttaa järjestystä.

6             Nyt, vain… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…tekstini loppuun, sillä jätin israelilaiset viime sunnuntaina profeetta Bileamin kohdalla. Ja siellä saarnasin itselleni tuomiota. Kuinka moni oli täällä sunnuntaina ennen viime sunnuntaita näkemässä sitä? No, näitte mitä minulle tapahtui. No, minä… minä toin itselleni tuomion. Veli Kidson ja minä olimme aina… Olen tehnyt tämän lausunnon, että mikään sairaus, oli se mikä tahansa, ei kestäisi rukousta, tai mikään vaiva, oli se sitten kuinka pahasti rampautunut tahansa, ei parantuisi, jos käyttäisin aikaa tuon ihmisen hyväksi. Olettehan kuulleet minun mainitsevan tuon kaikkialla? Ja se on totta. Se on yhä totta. Mutta nyt, tänään, suuri koetus on ohi, ja annan sen olla minulle kompastuskiven sijasta ponnahduslauta, ja siten se opettaa minulle paremmin Herran tiet ja että voisin elää lähempänä Häntä. Ja kun elän lähempänä Häntä, voin auttaa teitä ihmisiä enemmän ja olla Hänen Henkensä johtama.

7             Ja nyt, ennen kuin aloitamme, haluan ensiksi rukoilla. Ja sitten puhumme hetken, ja kerron teille todistuksia joistakin tapahtumista, ja sitten aloitamme rukousjonon ja varaamme runsaasti aikaa rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka haluavat, että heidän puolestaan rukoillaan, ja erityisesti kaikkien niiden puolesta, jotka eivät voi palata muihin jumalanpalveluksiin. Ja sitten kerron teille syyt…

Ja ennen kuin sanon tämän, ennen kuin rukoilemme, haluan kiittää Jumalaa siitä, että hän on palauttanut minulle jälleen parantamisen lahjan ja että hän on tuottanut minulle enemmän menestystä toissaviikonlopun jälkeen, ja näiden kahden viikon aikana, ja oikeastaan sairaiden puolesta rukoilemisessa, kuin kuukausiin on tapahtunut. Aivan oikein. Se tuli takaisin siunatumpana kuin mitä se oli ensimmäisellä kerralla. Ja huomaatte sen varmasti kokouksessa.

8             Mutta ensin voimme kunnioittavasti kumartaa päämme kaikkialla rukoukseen.

Rakas Isä, me tulemme tänään luoksesi juuri niin nöyrinä kuin osaamme lähestyä Sinua. Ja tajusin, että kun viimeksi seisoin tällä saarnastuolissa, olin tuomittu mies: Seisoin tässä ja tajusin, kuinka avuton olin ilman Sinua. Tunsin, kuinka Sinun Läsnäolosi jätti minut, ja näin, kuinka tulin tänne pienen tytön eteen, joka oli vain huonokuuloinen, ja näin hänen kuuroutuvan täällä saarnastuolissa; näin huonokuuloisen miehen palaavan kuuroksi… Oi Kristus, ymmärrän, että ilman Sinua olen epäonnistuja. En voi kulkea yksin. Ja niinpä näinä aikoina, Isä, olen päättänyt, että ilman Sinua en aio edes mennä kotiin, koska se olisi vain häpeäksi Sinulle. Ja Jumala, olkoon minusta kaukana, että tekisin niin.

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] He kaikki tulevat parantumaan, jokainen heistä. Auta minua todistusten kanssa, Isä, joista puhuisin tänä iltapäivänä. Olkoon niin, että ihmiset ymmärtäisivät. Ja saakoon jokainen täällä oleva siunauksen [Tyhjä kohta nauhalla -toim.] Isä, jokainen [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] rikas, hylkiö, valkoinen, värillinen, kaikki… Ole nyt kanssamme ja vuodata Pyhä Henkesi meidän kaikkien yllemme. Ota loisto pois jumalanpalveluksesta ja auta väsyneitä, uupuneita palvelijoitasi. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

9             Viimeinen… Viimeinen kerta, kun Jumala lähetti Enkelinsä alas… Monet teistä täällä… Kuinka moni on kuullut siitä, kuinka Jumalan Enkeli toi minulle parantamisen lahjan? Suurin osa teistä on kuullut. No, rakas ystäväni, tajuttuani, maattuani siinä tilassa monta tuntia, otin jopa pienen paperin ja piirsin, ennen kuin lähdin ulos, ajattelin, että se oli elämäni loppu, ja kirjoitin vaimolleni, mitä tehdä, ja pienen piirroksen veli Kidsonille ja muille vastaaville. Ja tajusin, että minulla ei ole minkäänlaista otetta elämästä pitääkseni oman elämäni; se voi päättyä milloin tahansa. Mutta jos tämä on viimeinen kokoukseni teidän kanssanne, niin tuon Enkelin vierailu on totta, Jumalan edessä. Se on aivan oikein. Se on totta. Ja kun seison tässä tämä Raamattu vieressäni, ja Hän todella tuli, ja olen kertonut teille totuuden; vaikka kuolisin tällä hetkellä, se on totta.

10         Ja – mutta asia on niin, että luonteeltani rakastan kuunnella, ja haluan auttaa jokaista, jota voin. Näin tehdessäni annan luonteeni etääntyä Jumalasta. Voitteko te nähdä? Minun tahtoni asioista ei aina ole Jumalan tahto asioista. Ja ihmiset pyytävät minua tekemään asioita, ja minä rakastan ihmisiä, kuten olen kertonut teille aiemmin… Aikoinaan minulla ei ollut montaakaan ystävää, koska minua pidettiin niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa olin, mammanpoikana, eikä minulla ollut montaakaan ystävää. Mutta sen jälkeen kun tulin ulos ja löysin Jumalan kansan, Hän on antanut minulle miljoonia ystäviä. Ja rakastan heitä niin paljon, että tekisin mitä tahansa heidän edestään. Tajuan koko sydämestäni, että jos jotain… Jos en saa voimaa jostain muualta, ensi vuonna tähän aikaan on joku muu tekemässä tätä minun sijastani. Se johtuu siitä, että vaikka he yrittäisivät kuinka paljon… vaikka joku yrittäisi rohkaista minua, tunnen itseni, näen inhimillisen voimani katoavan. Se johtuu siitä, että sydämessäni on jotain, joka kurottautuu ihmisten puoleen. Ja minä… minä tein tämän lausunnon, minun on elettävä tämän lausunnon mukaan, jonka minulla pikemminkin oli, ja kun lähden, pidin aina tuosta Elämän psalmista: ”Eroamiset jättävät taaksemme, jalanjäljet ajan hiekalle.” Haluan ihmisten tietävän, että kun lähden, että olen tehnyt parhaani, minkä tiedän palvellakseni Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa täällä ollessani (Aivan oikein.), Hänen seurakuntansa ja Hänen kirkkautensa tähden.

11         Vandaliassa, Illinoisin osavaltiossa, oli Enkelin vierailun aika, kuten kerroin teille viime sunnuntaina, eli sunnuntaina viikko sitten. Muistatteko, kun kerroin teille Hänen tulostaan? Seuraava kerta oli juuri ennen kuin tulin tänne. Sunnuntaina kaksi viikkoa sitten olin huoneessa. Olin käynyt koko Kanadan läpi ja ympäriinsä. En ollut nähnyt Häntä lainkaan, ja asetuin katsomaan sivuttain, ja satuin näkemään jotakin huoneessa; käännyin, ja siinä seisoi Jumalan Enkeli ja katsoi minua. Minä kaaduin kasvoilleni, mutta minä… Veli Lindsay oli Jumalan Seurakuntien pohjoisen kampanjan kampanjapäällikkö. Hän astui huoneeseen ja kuuli minun huutavan. Ja hän astui huoneeseen… Hänen ei ollut tarkoitus tehdä sitä; hän on hieno mies. Mutta kun niin kävi, se varmaan keskeytti jotain, ja Enkeli lähti pois.

12         Ja sitten seuraavana sunnuntaina tulin suoraan tänne. Se oli perjantaina. Ja sunnuntaina tulin tänne, enkä tiennyt, mitä osaa Kirjoituksista… En koskaan pääse lukemaan Raamattua, mutta otin Neljännen Mooseksen kirjan 22. luvun, ja siinä aloin puhua profeetta Bileamista, pääsin hänen osuuteensa ja siihen, kun hän tuli tänne, ja siihen, miten Jumala sanoi hänelle alkujaan: ”Älä mene noiden miesten mukaan.” Mutta sitten hän rukoili uudestaan ja jatkoi, ja – ja lopulta uskon, että Bileamille oli rakkaus rahaan syynä siihen, että hän halusi mennä. En ole varma; en ole koskaan tiennyt, ennen kuin tulin tänne. Luulen, että se oli rakkaus rahaan. Mutta minun tapauksessani ei kyseessä ollut rahan rakkaus, vaan myötätunto ihmisiä kohtaan. Ja olipa se kuinka pientä tai suurta tahansa, on väärin olla tottelematta Jumalaa (Aivan oikein.), riippumatta siitä, mitä se on.

13         Ja Bileam meni sinne, ja Herran Enkeli kohtasi hänet tiellä. Ja kun pääsin sinne, ystävät, en tiedä. Minuun iski jokin tässä, ja meillä oli pelkkä jono, eikä mitään muuta kuin ihmeitä voitu tehdä; siinä kaikki, ei mitään muuta kuin ihmeitä. No… Ja kun seisoin täällä saarnastuolissa, kun pääsin Bileamin luo, saarnasin teille kaikille ja näin tuon Enkelin seisovan tiellä, eikä Bileam nähnyt sitä… Hän ratsasti muulin selässä, ja hän näki sen. Sitten hän pääsi kapealle tielle, kapeaan paikkaan, sellaiseen, josta kuljettiin portin läpi. Ja siellä se Enkeli ilmestyi taas, ja muuli näki sen, eikä Bileam voinut nähdä Herran Enkeliä, ja kuinka mekin olemme olleet sillä tavalla tottelemattomia Jumalalle. Niin sitten kun minä tein niin, minä näin silloin, mistä Enkelin ilmestymisessä oli kyse, ja minä tajusin ensimmäistä kertaa, että se on totta. Millaisen virheen olikaan minä tehnyt. Olen esittänyt ihmisille sellaisen väittämän Jumalan voimasta, että edes Jumalan Poika ei koskaan esittänyt mitään tuollaista väitettä. Minä tein haasteen tuoda… siihen, mikä oli parantunut juuri tuossa siihen, mikä oli…?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] selvittämään… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

14         Miten, sen on täytynyt olla niin hyväksi minulle, että se antoi minun selvitä sellaisesta, kun edes minä en olisi saanut aikaan yhtään uskoa siihen tai en, ainoastaan tuomaan niitä esille (Ymmärrättekö?), koska minä tunsin Jumalan voiman ja voiman. Ja miten se Jumala antoi minun selvitä siitä, sitä en tiedä. Koska Jeesus Kristus: oli monia mahtavia tekoja, joita Hän ei voinut tehdä (Onko niin Kirjoituksissa?) heidän epäuskonsa vuoksi. Ja katsokaa millainen Hän oli. Katsokaa, millainen voima Hänessä oli. Ja sitten pelkästään parantamisen lahjalla haastaen mitä tahansa, uskoa tai epäuskoa, kohdata se. Ja Hän antoi minun selvitä siitä kuuden kuukauden ajan. Minun sydämeni murtui, kun näin sen, mitä olin tehnyt. Yritin seisoa teidän edessänne ja saarnata, mutta en pystynyt siihen. Se vain sulatti minut. Tulin saarnastuoliin ja näin silloin, että saarnasin ja kerroin, kuinka paha Bileam oli, ja minä seisoin Bileamin kengissä. Tein asioita, joita Herran Enkeli kohdatessaan minut sanoi, että älä tee niitä. Ja ihmettelin, että Hän ei ollut käynyt luonani kuuteen kuukauteen, ja sanoi, että rajasin liikaa parantamisen lahjan ihmeiden tekemiseen. Ihmeitä tehdään joka puolella. Antakaa siis Jumalan tehdä valinta, niin kuin Hän tahtoo. Antakaa minun tuntea itseni johdatetuksi hengessäni siihen, mihin ikinä – mitä ikinä Herra käskee minua tekemään. No, tuo on Kirjoitusten mukaista.

15         Kun Jeesus meni lammikolle, jossa makasi yhtä monta rampautunutta ihmistä kuin tässä rakennuksessa on tänä päivänä ihmisiä, ehkä enemmänkin… Hän käveli kaikkien niiden ihmisten keskelle ja valitsi yhden miehen. Jumala johdatti Hänet tekemään niin. Hän kysyi häneltä: ”Tahdotko tulla terveeksi?”

Hän vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka voisi viedä minut veteen.” Hän sanoi: ” Ota vuoteesi ja kävele.”

Hänen ei tarvinnut väitellä hänen kanssaan, koska Kristus tiesi, että tuolla miehellä oli usko parantumiseen; ja mies otti vuoteensa ja meni eteenpäin. Hän ei parantanut ketään muuta kaupungissa, vain käveli ulos. Hän otti toisen miehen ja vei hänet ulos kaupungista, ja seisoi puhuen hänen kanssaan, sylki maahan ja teki pienen, teki pienen kakun ja laittoi sen hänen silmilleen ja käski häntä menemään peseytymään Siloamin lammikolle. Useita tuhansia makasi hänen tiellään. Hän ei koskaan parantanut heitä kaikkia. Mutta kun Henki käänsi Hänet jonkun puoleen, silloin Hänellä oli myötätuntoa, ei inhimillistä myötätuntoa, koska Jumala puhui Hänen kauttaan menemään tuon ihmisen luo. Silloin minä näin, että olen tehnyt jotain, mikä oli väärin. Ja minä olin tuomittu ja häpesin itseäni. Ja minä kerroin siitä teille ihmisille.

16         Sitten tulin saarnastuoliin ja rukoilin: ”Jumala, jos se ei ole Sinun Jumalallinen tahtosi, ja olen tehnyt väärin, autatko minua? Ja Sinä teet sen niin, että jos on… Jos tuon tänne yhdenkin henkilön, ja jos he eivät parane, niin minä tiedän tästä lähtien, etten koskaan elämässäni enää tee tuota haastetta tai pyydä ketään tuomaan rukousjonoa tai muodostamaan ihmejonoa, jollaiseksi he sitä kutsuvat.” Ja tiedättekö, mitä tapahtui, aivan ensimmäinen henkilö tuotiin, tuo pieni tyttö… Toivottavasti hän on täällä tänään, muistaakseni Kaliforniasta. Ja hän oli huonokuuloinen, ja puhuin lapsen kanssa etukäteen. Laitoin käteni hänen päälleen, ja värähtelyt osuivat käteeni luultavasti jonkinlaisesta puhjenneesta tärykalvosta, joka oli aiheuttanut tulehduksen, ja tuo pieni asia kasvoi sen päälle, pieni kasvu, koska siinä oli elämä jossain. Ja värähtelyt loppuivat, ja sanoin teille kuten aina: ”Nyt lapsi on parantunut.” Ja yritin puhua hänelle, enkä voinut edes huutaa hänelle tai hakata käsiäni yhteen, niin että hän olisi voinut kuulla. Käänsin hänet – otin kiinni hänen kädestään. Värinä palasi. Ajoin sen uudestaan ja se tuli takaisin. Joten jätin lapsen yksin.

17         Seuraavaksi tuli toinen huonokuuloinen mies. Kysyin: ”Uskotteko te, herra?” Hän nyökkäsi päätään oikeasti, kun kutsuin häntä; hän nyökkäsi ja kumarsi päänsä. Ja kun tein sen, otin kiinni hänen kädestään: ei värinää; se oli puhtaasti hengellistä Hengen voitelun kautta. Kyseessä on luultavasti kuollut hermo. Ja kun rukoilin tuon miehen puolesta, hän ei edes kuullut minun lyövän kättäni yhteen hänen takanaan. Ja näin, että olin tuomittu. Ja siinä seisoin tuossa saarnastuolissa ensimmäistä kertaa ja tiesin, miltä tuntui, kun ihminen jätetään yksin ilman Jumalaa. Olin avuton. Häpeän itseäni teidän edessänne, ystävät, tänään. Minä häpeän sitä. Minä häpeän. Ja olen pahoillani, että sen piti tapahtua täällä Phoenixissa. Mutta sen oli tapahduttava jossain. Niin oli. Ja se tapahtui täällä.

18         Lähdin pois. Ja veli Sharrit ja minä menimme ulos, ja minä olin väsynyt. En saanut unta. Nousin lentokoneeseen. Aloin itkeä lentokoneessa. Lentoemäntä tuli ja kysyi: ”Mikä hätänä, herra.” En voinut kertoa hänelle. Hän ei olisi ymmärtänyt. Nousin koneesta. Menin sisään. Kun sananpalvelijat tulivat vastaan ja ottivat minut sisään, he panivat minut sänkyyn ja menivät alas. He alkoivat puhua minulle. Eräs pastori Baxter, ihana Jumalan mies, tuli huoneeseen, hiipi yksin sisään. Hän sanoi: ”Veli Branham”, ja sanoi: ”Voin vakuuttaa sinulle, että parantamisen lahja ei ole kadonnut sinulta.” Hän sanoi: ”Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.” Hän sanoi: ”Jumala tulee käsittelemään sinua, mutta Hän olisi ehdottomasti väärässä lupaukselleen, jos Hän ottaisi lahjan sinulta pois.” Hän sanoi: ”Se ei voi lähteä sinusta.” Hän sanoi: ”Simson nukkui koko yön porton kanssa, ja seuraavana aamuna hän käveli ulos, nosti portit ja käveli pois niiden kanssa.” Näettekö? Juuri niin. Ja Daavid ja niin edelleen. Hän sanoi: ”Hän käsittelee sinut.” Hän sanoi: ”Mooses löi kalliota, kun hänen piti puhua sille.” Näetkö? Hän sanoi: ”Aivan oikein, mutta vedet tulivat esiin. Se oli totta.” Mutta hän sanoi: ”Hän käsittelee sinut, ja hän saa sinut maksamaan siitä. Mutta, ymmärräthän, lahja on olemassa.”

Jotenkin en vain pystynyt… Pelkäsin, että se oli kadonnut. En tuntenut Jumalaa ollenkaan, en missään. Ja minä toivon ja luotan siihen, että minun ei koskaan enää elämäni aikana tarvitse kokea kolmea samanlaista päivää… sitä. Se oli maanpäällinen helvetti, ystävät. Se oli… Minä… Jumala oli poissa. Enkeli oli poissa. Pyhä Henki… Minulla ei ollut mitään.

19         [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…?… värähtely osui käteeni, ettekä tiedä miltä minusta tuntui. Tiesin, että se oli vielä siellä, ennen kuin rukoilin pikkutytön puolesta. En koskaan syyllisty…?….En koskaan… Ja minä… minä teen kaiken voitavani teidän vuoksenne. Ja kuljen nöyrästi ja hiljaa niin kuin osaan kulkea. Pikkutyttö oli myös kuuro ja mykkä ja hänellä oli tuberkuloosi… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] vain pieni… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

…? …hän pystyi puhumaan, kuulemaan, ja hänen tuberkuloosinsa oli poissa. Jumala oli parantanut hänet.

Sitten sitä seuraavana iltana, minulla on heidän kuvansa tässä. Aioin tuoda ne teille, ystävät. Olen pahoillani, olen ollut niin hermostunut ja hajalla. Ja kuva mykkäkoulusta tuolla ylhäällä, kuinka heidän opettajansa toi seitsemän lasta mykkäkoulusta, jotka olivat syntyneet kuuromykkänä ja mykkänä, ja viisi heistä pääsi tuona yönä jonoon. Ja kaikki viisi julistettiin täydellisesti terveiksi. Minulla on heidän kuvansa, heidän todistuksensa, ja heidät kaikki viisi on lähetetty kotiin heidän rakkaittensa luokse. Syntyivät kuuromykkänä, lääkärin toteama, ei… lääkärien toteama, heidät vietiin Kaliforniaan, ja kalifornialaiset lääkärit totesivat heidät terveiksi. Viisi heistä… Minulla on… Minulla on kirjeitä oikeusavustajalta ja kaikkea sellaista, jos he tulevat tänne. Oregonin osavaltion kuvernööri tuli kokoukseeni, ja Idahon osavaltion kuvernööri tuli kokoukseeni toissailtana, ja joitakin heidän johtavia lääkäreitään ja kaikkea. Joten Herra on juuri nyt alkanut siunata (tiedättehän?) sillä tavalla. Joten se on vain edennyt ihmeellisesti. Ja – ja olen niin kiitollinen. Toivottavasti en koskaan ole syyllinen.

20         Ja tapa, jolla hoidan ihmisiä nyt… huomasin, että nämä kaksi viimeistä viikkoa ovat saaneet aikaan enemmän ihmeitä kuin mikään muu kahden viikon aika, joka minulla on koskaan ollut. Annan vain ihmisten kulkea jonon läpi ja rukoilen heidän puolestaan. Sitten kun jokin minussa pysäyttää ja vetää ihmisiä, ehkä jollakulla ei ole tarpeeksi uskoa tai jotain; sitten kun he tulevat läpi, se pysäyttää minut; ja silloin tapahtuvat ihmeitä saarnastuolissa. Muuten toimin vain niin kuin Jumala käskee…?….en niin kuin joku mies käskee tehdä. ”Minä tuon äitini, ja sinä teet hänet terveeksi. Hän on rampa ja naapurusto tulee uskomaan.” Jos saan selville, että et tehnyt niin… se tuo enemmän moitteita kuin mitään muuta. Ja vain… Aivan oikein. Koska hän ei alun perinkään uskonut. Ja niin… Ja useimmiten ihmiset käyttävät sitä hyväkseen. Joten minä… Jos Jumala on antanut minulle sen anteeksi, minä tiedän. Ja haluan… en halua enää koskaan syyllistyä siihen.

21         Ja näinä viime viikkoina kokouksissani on tapahtunut enemmän ihmeitä kuin kolmen, neljän tai viiden viime kuukauden aikana (Aivan oikein.): enemmän ihmeitä. Emmekä pystyneet edes huolehtimaan väkijoukoista. Jos täällä on ketään Oregonin kokouksista ja tuolta, he ymmärtävät, että meidän auditorioissamme ja luistinradoillamme ja paviljongeissa ja muissa paikoissa, joihin pääsisimme, olisi vain tuhansia käännytetty pois joka ilta, ja tuhansia kertaa tuhansia … tuotu paikalle. Ja Herra on siunannut ja tehnyt suuria asioita. Sen jälkeen on parantunut useampia ihmisiä, koska minä vain yritin päästä sinne, missä Jumala halusi minun olevan. Ja olen varma, että ymmärrätte sen. Haluan… Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan? Minun ei pitäisi tehdä ihmeitä ihmisten takia. Jos Jumala pysäyttää minut jonkun takia…

22          Mutta nyt, rakkaat ystävät, asia on näin. Värähtelyt liikkuvat aivan samoin kuin… Se on Jumalan Jumalallinen lahja. Jos Hän aikoo ottaa sen minulta pois, en haluaisi tulla saarnastuoliin tänä iltapäivänä. Koska kun en voi olla avuksi jollekin toiselle, en halua jäädä tänne. Ja minä… Sitten menin eteenpäin ja aloitin jonon, ja ihmiset alkoivat nähdä sen jälkeen, että Jumala alkoi tehdä enemmän ihmeitä kuin koskaan. Joskus heidän puolestaan rukoiltiin, ja he palasivat takaisin ja asettuivat maahan kainalosauvojen kanssa, ja sitten he nousivat ylös. Yhtäkkiä Jumalan voima tuli heidän päälleen, kun he asettuivat istumaan paikalleen, he heittivät kainalosauvansa pois ja juoksivat rakennuksen läpi todella nopeasti. Jotkut makasivat sängyllä ja tärisivät halvauksesta. Yhtäkkiä, kun heidän puolestaan oli edelleen rukoiltu, ehkä puoli tuntia aikaisemmin, he lakkasivat tärisemästä ja nousivat ylös paareilta. Ja jotkut heistä menivät kotiin, ja – ja ehkä he olivat kotona ehkä muutaman tunnin ja heräsivät yöllä, tai jotain muuta sellaista. Sitten he palasivat kokoukseen ja ylistivät Jumalaa parantuneina. Ymmärrättekö? Mutta niin ihmisten on tehtävä. Heidän täytyy uskoa siihen. Ymmärrättekö? Sen on oltava osa sitä, mitä Maria sanoi – tai mitä Jeesus sanoi Marialle ja Martalle: ”Ottakaa kivi pois.” ”Ottakaa kivi pois.” Ymmärrättekö? Teillä on jotain tehtävänä, itsellänne. Ja teidän on uskottava siihen. Ja Jumala toimii. Kuten tässä. Tällä tavalla otin kaiken pois ihmisiltä; minä olin se, joka teki kaiken. Ymmärrättekö? Mutta tuolla, sinun täytyy tehdä jotain itse. Menkää ja uskokaa, niin paranette.

23          Ja pieni poika… Se oli niin säälittävää, se pieni kaveri, joka tuli. Ja minä saatan kertoa tämän. Se leijuu nyt tuolla auditoriossa. Pikkupoika, jolla oli raudat jaloissaan, ja hän oli läpikäynyt polion. Hän kysyi: ”Veli Branham”, hän kysyi, ” voisitko rukoilla puolestani?”.

Sanoin: ”Kyllä.”

Ja hänen äitinsä oli siellä, ja minä sanoin… Ja hän sanoi: ”Jos vain rukoilisit hänen puolestaan, veli Branham…”.

Ja minä sanoin: ”Hyvä on, sisar.” Ja sanoin: ”Et sinä ole…”

Hän sanoi: ”En kaipaa ihmettä”. Hän sanoi: ”Haluan vain, että rukoilet.” Hän sanoi: ”Haluan vain, että rukoilet.” Ja minä rukoilin hetken pienen pojan puolesta ja laskin käteni hänen päälleen. Ja veli, sisar, kaksi yötä sen jälkeen pieni poika seisoi ovella, sisäänkäynnin luona, raudat roikkuen hänen selässään. Hän seisoi siinä. Näettekö? Äidin yksinkertaisuus ja nöyryys sanoivat: ”Ei, veli Branham, voin uskoa Jumalaan, minun ei tarvitse nähdä mitään merkittävää ihmettä.” Hän sanoi: ”Ei, veli Branham, voin uskoa Jumalaan, minun ei tarvitse nähdä mitään merkittävää ihmettä.” Hän sanoi: ”Voin uskoa Jumalaan.”

24         Ja silloin palvelutyöni tuli siunatummaksi kuin se alun perin olikaan. Ymmärrättekö? Niin… Ja siinä se pieni poika seisoi tässä ja heilutti pientä raajaansa, ja juuri noin. Kolmen yön kuluttua pikkupoika oli palannut takaisin ja hänellä oli raudat riippumassa hartioillaan, seisoi siinä. Piti niitä ylhäällä: isot kengät, oli jopa pakko teettää kengät, jotta ne pitäisivät raudat…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…?…. Siinä se. Sellaista paranemisen pitää olla, ystävät. Älkää panostako niin paljon, luottako ihmiseen. Laittakaa uskonne Jumalaan, joka on kaikkivaltias (Näettekö?), koska se ei auta mitään. Mutta Hänen tahtonsa parantaa teidät. Ja te saatte [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] lapsen yksinkertaisuudella uskotte, että te tulette parantumaan, ja uskotte, että tämä pieni rukous on se, mitä Jumala pyysi minua sanomaan teidän puolestanne, ja te saatte sen, mitä pyysitte, jos vain uskotte siihen.

25         Nyt siihen… Sitten haluan kertoa teille, mitä tapahtui. Loppuviikosta tuli niin paljon ihmisiä… He tulivat Kanadasta, kaikkialta. Ja niin auditorioita… En nähnyt auringon paistavan ennen kuin palasin Phoenixiin. Olin niin onnellinen nähdessäni auringon, etten tiennyt mitä tehdä. Ja katselin siellä, missä meidän piti maksaa – menimme ravintolaan ja meidän piti maksaa viisikymmentä senttiä greippihedelmästä. Kaksi puolikasta greippiä, viisikymmentä senttiä, ja näin, missä te… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Sanoin: ”Tämä on Jumalan…?…sitten.”. Aivan oikein. Näette niiden kasvavan puissa, ja – ja niin, ja viisikymmentä senttiä yhdestä greipistä… Sanoin: ”No, voin mennä tuonne kadulle ja potkia niitä ympäriinsä kuin jalkapalloja Phoenixissa.” Sanoin… Voi ystävät, teillä on maailman ihanin paikka asua. Toivon vain, että voisitte kokoontua yhteen ja rukoilla ja… Teillä voisi olla maailman paras seurakunta juuri täällä, paras ihmisten yhteys. Teillä on kaikki…

Vähän aikaa sitten olin niin hermostunut, että veli vei minut ajelulle (veli Sharrit) – ja ajelulle vähän ennen kokoukseen tuloa, ja sanoin: ”Katsokaa tätä paratiisia. Olettehan te valmiita Tuhatvuotiseen valtakuntaan, jos vain kokoonnutte yhteen.” Aivan oikein. Olette valmiita nyt. Se on siis todellakin ihanaa ja mukavaa.

26          Nyt… Sitten perjantai-iltana, viime perjantai-iltana, olin varautunut tulemaan Phoenixiin kokoukseen, kuten olin luvannut tehdä. Ja niinpä lentokoneet olivat lentokiellossa koko viikon. Sitten sanoin: ”Otan bussin ja menen San Franciscoon, ja ehkä sumu häviäisi pois.” Joskus se oli poissa tunnin, sitten se palasi. Ja lentokoneet kiersivät, ja sitten ne pääsivät laskeutumaan San Franciscoon, ja siellä oli kauhea sumu. Sanoin: ”Menen bussilla.” Olin niin heikko. Ja näin lahjan piti alkaa…?….toimia; ja siksi tiedän nyt, että jotain… Joko minun täytyy antaa periksi ja – tai en ole enää kauan.

27         Ja kansa kulki minun ohitseni, mutta eivät edes koskettaneet minua tai minä heitä. Ja he kulkivat minun ohitseni, ja niin paljon voimaa lähti minusta tuon parantumisen vuoksi… Nuo ihmiset uskoivat. Minun ei tarvinnut rukoilla heidän puolestaan. Heidän uskonsa tavoitti ja sai sen (Näettekö?) aivan samalla tavalla kuin minä olisin rukoillut heidän puolestaan. Niinpä tulin niin heikoksi rukousjonosta viimeisenä iltana, jolloin lähes kolmetuhatta kulki ohitseni pelkästään tuona iltana, kolmetuhatta, kunnes luhistuin lattialle. Ja he nostivat minut käsivarsista, kaksi miestä, ja kantoivat minut ovelle.

Ja siellä oli ollut monia henkiä, jotka olivat lähteneet ihmisistä ja menneet toisiin. Yksi nainen oli tullut hulluksi. Hän oli… hänen mielensä meni pois tolaltaan Herralta… Joku nainen puhui hänelle, istui siinä, hän kääntyi ympäri, kun minä rukoilin, puhuin naiselle, ja mielipuolinen henki tuli hänen päällensä. Minun oli jätettävä sieluparka siihen, hän on yhä mielisairas. Ja siellä oli useita epilepsioita, jotka menivät yhdestä toiseen, kunnes…

28         Sitten kun lähdin ulos ovesta ja menin linja-autoasemalle… Veli Lindsay ja jotkut sananpalvelijat sanoivat: ”Veli Branham, et voi aloittaa näin.” Sanoin: ”Haluan palata Phoenixiin.” Ja he sanoivat… ”No”, sanoin, ”tällaista on tapahtunut; haluan mennä kertomaan, että taivaallinen Isämme on antanut minulle toisen mahdollisuuden.” Niinpä sanoin: ”Haluan mennä kertomaan heille.”

Ja he sanoivat: ”Et voi mennä.” Yksi nainen sanoi: ”Minä vien sinut autolla.”

Minä sanoin: ”Ei, rouva. Otan bussin.” Ja niin minä odotin tuolla… siinä… Lähdin pois, ja menimme odottamaan bussia. Ja sain lipun San Franciscoon. Ja asetuin… Ja bussi tuli; se oli jo kolme tuntia myöhässä. Ja sumu, tuskin pystyi näkemään yhtään mitään. Istuessani pöydän ääressä olin niin hermostunut, että menin jälleen kerran ihmisaistien ulottumattomiin, ja he luulivat minun nukkuvan. Ja sitten he ottivat minut mukaansa, ja kun heräsin siitä, no, kun bussi tuli kello yhden tai kahden aikaan aamuyöllä, se ei voinut mennä pidemmälle, vaan sen oli pakko pysähtyä. Silloin hän ei voinut ajaa edes vuorten yli. Se pudotti minut pois Phoenixista kokonaan.

29         Sitten kun menin kotiin ja menin sinne, aloin nähdä itseni heikkenevän todella nopeasti, ja sitten neljänkymmenenneljän tunnin kuluttua tulin normaaliksi. Sitten kun se tapahtui, tiesin kuinka heikko olin ja kuinka todella…?….keho oli. Menin… Siitä lähtien aloin tuntea itseni heikoksi ja väsyneeksi, ja niinpä halusin tulla kokoukseen. Ja nyt palasin taas Phoenixiin rukoilemaan teidän sairaiden ja kärsivien puolesta. Ja tiedän, että ymmärrätte, eikö totta? Ymmärrätte, ja uskokaa minua koko sydämestänne, että kun nämä sairaat ihmiset kulkevat ohi, muistakaa, että he paranevat. Te vain menette ja uskotte. Ja kun kuljette ohi, uskonne kurottautuu ja tarttuu tuohon parantumisen lahjaan, ja teidät parannetaan. Ettekö te kaikki usko siihen? Jos se toimii kaikkialla… Ja kuunnelkaa. Te rakkaat Phoenixin asukkaat, haluan, että jokainen teistä menee pastorinsa luo ja sanoo: ”Järjestetään yhteisiä herätyskokouksia täällä Phoenixissa. ” Ettekö ajattele, että voisitte tehdä niin, pitää yhteisiä herätyskokouksia ja saisitte kaikki pelastumaan ja lähtemään liikkeelle, elämään Jumalalle. Ettekö usko, että voisitte tehdä sen? Totta kai voisitte, jos vain uskoisitte. Uskokaa ja uskokaa Jumalaan, sillä Hän haluaa tehdä sen. Ja Hän ei voi tulla… Ja olisi ikävää tietää, että pikku Phoenix olisi jäänyt ohjelman ulkopuolelle.

30         Nyt palatakseni takaisin Kirjoitukseeni, johon jäin. Muistattehan Joosuan, kautta koko Kirjoitusten, te tuotte israelilaiset, se on kuvattu viimeisessä osassa. Onko näin? Olen kertonut teille, kuinka israelilaisilla oli kolme matkaa; he tekivät: heidän matkansa kolme vaihetta. Onko näin? Ja seurakunta on tullut kolmanteen vaiheeseensa. Onko se totta?

Muistatte… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] silloin, kun oli olemassa todisteita uudesta maasta, ja siellä te ihmiset seisotte nyt.  Onko näin? Helluntaihin… Katsokaa, sen jälkeen kun helluntaiseurakunta hajosi niin moneen, te täyden Evan-… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] sitten sairaus tuli teidän keskuuteenne…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

31         Huomatkaa vielä yksi asia, ennen kuin lopetan tämän sarjan. Nyt, ennen kuin… Nyt… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] varjot ja esikuvat ovat tulleet tähän hetkeen asti. Jos se oli varjo ja esikuva, niin sitten lopun siitä täytyy toteutua. Nyt, jotta ymmärtäisitte tämän… Ja haluan erityisesti teidän sananpalvelijoiden ymmärtävän tämän.

Muistakaa, että heidän johtajansa Mooses oli koko ajan Kristuksen hengen esikuva tänään. Onko näin? Mutta Mooses ei koskaan vienyt kansaa Jordanin yli. Siellä tuli uusi järjestys. Oliko se oikein? Mooses ei koskaan vienyt kansaa Jordanin yli, seurakunnan johtaja. Joosua vei kansan Jordanin yli. Onko se oikein? Ja ystävät, meidän suuri organisaatiomme ei vie seurakuntaa Jordanin yli. Muistakaa se. Joosua tulee paikalle. Näettekö? Jumala lähettää yhdeksän hengellistä lahjaa seurakunnalle. Se vetää sen yhteen ja se ylittää Jordanin. Muistakaa, että Hän sanoi Joosualle: ”Nouse nyt ja menkäämme Jordanin yli”.

Ja uskon, että jos koskaan koko kirkon historiassa on ollut aikaa, tuo Ääni kuuluu nyt: ”Nouse, me ylitämme Jordanin nyt.” Aivan oikein. Seurakuntaa on vedetty kaiken läpi. Se on hajonnut lahkoihin täällä kirkkokunnissa. Nämä ovat viimeiset sanani tästä asiasta. Ja minä yritin kovasti.

32         Minä rakastan Phoenixia. Rakastan teitä ihmisiä. Haluaisin nähdä kaiken olevan yhtä mieltä ja sopusoinnussa. Haluaisin tulla tänne ja tehdä tästä kodin, jossa voisin… Te vain pidätte joka sunnuntai iltapäiväjumalanpalveluksen, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, kunnes Jeesus tulee. Mutta en voi tehdä sitä itse. Mutta aion antaa teille visioni. Nyt on aika, että seurakuntamme… Ne eivät ole samaa mieltä keskenään. Ymmärrättekö? Ja on aika, että te ihmiset olette samaa mieltä keskenänne, itse seurakunta. Ja tämä on aura, lahja, joka on tulossa seurakuntaan, joka vetää sitä molemmilta puolilta, ei vedä ihmisiä ulos heidän seurakunnistaan. Ei, te menette suoraan samaan seurakuntaanne. Seurakuntanne on ihan hyvä, teidän organisaationne. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta, veli, älkää koskaan ajatelko, että olette vähän parempi kuin joku toinen tai että joku on vähän alempi kuin te.

Muistattehan, että me kaikki olemme yhdenvertaisia Jumalan edessä. Olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään. Ja jos olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, käyttäytykäämme sen mukaisesti, puhukaamme sen mukaisesti, eläkäämme sen mukaisesti ja olkaamme sen mukaisesti, Jumalan poikina ja tyttärinä.

33         Ja nyt nämä lahjat saavat sen aikaan. Järjestelmä on muuttunut. Kirkko on johtanut maailmaa Martin Lutherin ajoista lähtien. Onko näin? Mutta kirkon aikakausi on nyt kuolemassa pois. Se on oikein. Se on Mooseksen osa. Se on kuolemassa pois, koska niin kuin Mooses epäonnistui Jumalan kanssa, niin myös kirkko on epäonnistunut Jumalan kanssa: Tarkoitan kirkkokuntaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Kuinka moni ajattelee teidän ymmärtävän, mistä puhun? Kiitos, ystävät.

Katsokaa. Saatana yrittää joskus sanoa minulle, että he eivät ymmärrä sitä. Mutta tiedän, että te ymmärrätte. Näettekö? Se on epäonnistunut. Seurakunta on epäonnistunut, koska se on päässyt paikkaan, jossa jos et ole metodisti, et kuulu siihen; jos et ole baptisti, et kuulu siihen; jos et kuulu Jumalan Seurakuntiin, et kuulu siihen; jos et kuulu Ykseyteen, et kuulu siihen; jos et kuulu tähän tai tuohon, et kuulu siihen.

34         Seurakunta on epäonnistunut. Näettekö? Sen sijaan, että se olisi tuonut ihmiset yhteen yhdeksi ruumiiksi, se on erottanut heidät toisistaan. Aivan kuten Mooses, sen sijaan, että olisi puhunut kalliolle, hän löi kalliota (näetkö?), ja siinä epäonnistuminen tapahtui. Niinpä seurakunta ei koskaan vie kansaa Jordanin yli. Aivan oikein.

Mutta nyt Jumala on muuttanut järjestystään, ja Hän lähettää takaisin… Te, jotka kuulette sanani, tähän maailmaan on matkalla suuria miehiä. Aivan oikein. Tähän maailmaan johtavalla tiellä on suuria voimia. Ja on oleva kansa, joka tullaan kutsumaan ulos. Muistakaa: ”Tulkaa ulos hänestä, minun kansani.” Onko näin? Babylon, sekasorto, joka… Eivätkä ihmiset nyt, ei ulos seurakunnistanne, vaan tulkaa ulos tuosta sekasorrosta keskuudessanne. Näettekö? Tulkaa ulos; palvelkaamme Jumalaa yhdestä sydämestä ja yhdestä mielestä ja yksimielisesti. Onko näin? Ja sitten Jumala vie seurakuntansa Jordanin yli. Se tarkoittaa kuoleman yli menemistä. Uskokaa siihen koko sydämestänne.

35         Luin juuri tästä… Kuinka moni teistä… Minä tiedän. Tiedän, että teillä ei ole Totuuden Sanansaattajaa. Tämä, pastori Kidson, missä sinä olet? Ettekö ole vielä koskaan julkaissut tätä? Tämä on uusi Sanansaattaja, Totuuden Sanansaattaja. Huomasin, että tämän vuoden tämän kuun… kenellä tahansa se onkaan…

Eräänä iltana sain yllätyksen. Vaimoni on… Kun hän kuuli, että minä olin uupunut ja pyörtynyt tuolla ylhäällä, se melkein tappoi pikku raukan. Ja hän on väsynyt. En ole koskaan… Hän on niin syrjäänvetäytyvä, etten saanut häntä suostumaan kuvaan. Mutta lopulta hän otti sen ja lähetti sen minulle. Ja puhuin hänen kanssaan vähän aikaa sitten… Ja pieni tyttöni, kaksikymmentä kuukautta vanha, rukoili puolestani puhelimessa. Jumala siunatkoon hänen pientä sydäntään, hän sanoi: ” Isi… Jeesus, auta isääni. Jeesus, auta isääni tulemaan kotiin.” Ja he saivat meidän kuvamme sinne tässä kuussa, hänen ja minun ja minun sihteerini, veli Coxin ja sisar Coxin. He ovat hienoja ihmisiä.

36         Ja tässä huomaan sattumalta tämän todistajanlausunnon, jonka haluan lukea hieman. Ja se…?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] joka parani, joidenkin monien hyvien lääkäreiden toimesta, hänen hermonsa olivat alhaalla. Hän oli seonnut. Hän näytti vain pieneltä…?….Voitte nähdä hänen pienen kuvansa tuossa. Hän on vain pieni palanen ihmisrakkautta, siinä kaikki. Ja Jumala paransi hänet välittömästi, juuri silloin. Hän nousi sängystä maattuaan siellä kuukausi toisensa jälkeen ja käveli alas pienessä pyjamassaan. Häntä ei voinut edes kääntää, hänellä oli [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ja kaikkea muuta. Hän oli ihan veressä. Hän vain rauhoittui hetkessä ja käveli pienessä pyjamassaan, pienet tossut jalassaan, alas limsa-automaatille ja joi limsaa kanssani, ja ihmiset tulivat kaikkialta, kaikkialta, katsoivat häntä…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

37         Minulla oli täällä todistus, jonka halusin lukea. Tiedättekö, asianmukaisesti, minulla on nyt noin viisitoista minuuttia aikaa esittää nämä todistukset teille, ja sitten minun on aika rukoilla sairaiden puolesta.

Täällä, vähän aikaa sitten, luulisin, ihmisten keskellä oli… se… Luetteko te kaikki Azusa News -lehteä? Lukeeko kukaan Azusa Newsia? Hyvä on. Hyvä on. Saitteko… Saitteko koskaan Jonesboro Evening Sunia, jossa oli suuri kirjoitus… Huomasitteko, että Azusa News -lehdessä oli juttu siitä, että minun piti lentää Kaliforniaan, Jonesboro Sunissa oli juttu siitä, että lentäisin lentokoneella El Doradoon syöpään kuolevan tapauksen puolesta? Lukiko kukaan… Luitko sen Azusa Newsista? Minulla oli siellä kokouksia.

Siellä seisoi sananpalvelija, jolla oli suuri syöpä, luultavasti noin suuri, joka roikkui hänen kaulassaan. Lääkäri sanoi, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia, ja hän seisoi siellä toimittajien kanssa, jotka ottivat kuvia. Syöpä muuttui valkoiseksi, putosi hänen kaulastaan ja vieri jalkojeni päälle. Minulla on se nyt alkoholissa. Hänen kaulassaan oli kuoppa, ja hänen kuvansa oli lehdessä esillä. Siellä oli mies, joka istui pyörätuolissa – en muista kuinka monta vuotta, sidottuna näin, istui tuolissa, baptistidiakoni. Ja hän… Hetki, nousi tuolista ja käveli rakennuksen läpi ylistäen Jumalaa ja sen sellaista.

38         Ja sitten minut lennätettiin El Doradoon pienellä Cessnalla, lentokoneella, tytön luo, joka oli köyhää väkeä, joka oli, tyttö odotti kuolevansa milloin tahansa. Hän oli ollut rampa koko ikänsä, polion uhri. Hän oli noin kaksikymmentäkahdeksan, kolmekymmentä vuotta vanha. Ja syöpä oli muuttunut kuitumaiseksi syöväksi ja levinnyt kaikkialle hänessä, ja lääkäri, kun puhuin hänen kanssaan, kun menin sisään koneen laskeuduttua… Ja jos he olisivat saaneet minut – menivät sinne ja tapasivat minut ja veivät minut kotiin, ja siellä oli… Lääkäri sanoi, että hän leikkasi noin neljästä kuuteen kiloa syöpää tytön pinnalta, jossa se oli kasvanut. Hän ompeli tytön takaisin kiinni, ja alle kahden viikon kuluttua sitä enemmän oli kasvanut siihen takaisin. Ei ollut mitään toiveita, ei yhtään mitään. Ja hänen väkensä salasi sen häneltä. No, minä menin. En koskaan unohda sitä.

Tämä ei ehkä merkitse teille paljon, joillekin teistä, mutta ajatelkaa, jos se olisi ollut teidän äitinne, jos se olisi ollut teidän tyttärenne. Se merkitsee minulle paljon. Minun on vastattava näistä asioista tuomiolla. Ja jokin aika sitten satuin ottamaan… Näin unta tästä tytöstä viime yönä, ja otin tässä vähän aikaa sitten pienen Totuuden Sanansaattajan ja luin hänen todistuksensa siitä. Ja sitten se, miten se tuli esiin tuolla tavalla, se on niin suuri sattuma.

39         Sitten seisoin siinä, kävelin taloon, pikemminkin pieneen, vaatimattomaan valkoiseen mökkiin El Doradossa… Kun menin sisään, omaiset seisoivat pihalla, ja he kaikki katselivat ja odottivat, että minä tulisin. Menin sisään ja kokosin perheen yhteen. Kysyin: ”Tietääkö hän, mikä häntä vaivaa?”

Hän sanoi: ”Ei, älä kerro hänelle, veli Branham.” Sanoin: ”En voi luvata sitä. Näettekö?” Hän sanoi: ”Emme ole koskaan kertoneet hänelle.”

Sanoin: ”Ensimmäiseksi haluan tietää, onko teillä kaikilla uskoa?” ”Kyllä.”

Sanoi: ”No, olemme kuulleet muista…” Ja vanha miesparka seisoi siinä sinisessä paidassaan, ja hänen isänsä oli iso mies. Hän vain itki. Sanoin: ”Älä itke, isä.” Sanoin: ”Älä itke.” Sanoin: ”Se saa uskosi horjumaan.” Sanoin: ”Sinun täytyy uskoa, että – että – että se, mitä sinä – lapsellesi asetetut vaatimukset on nyt täytetty.” Kysyin: ”Oletko kristitty?”

Hän sanoi: ”Veli Branham, hän on ainoa kristitty tässä joukossa.” Hän sanoi: ”Taidamme olla liian ilkeitä.” Hän sanoi: ”Siksi Jumala ottaa hänet meiltä, koska me emme ole kristittyjä.” Silloin huomasin, että Jumala oli antanut minulle tilaisuuden. Näettekö? Älkää koskaan jättäkö tilaisuutta käyttämättä.

40         Ja heitä oli ainakin viisitoista tai kahdeksantoista seisomassa pienessä keittiössä. Kysyin: ”Oletteko te kaikki sukulaisia?”

”Kyllä.”

Kysyin: ”Onko kukaan teistä kristitty?” Ja yksi heistä oli Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen, ja sen enempää kukaan heistä ei ollut kristitty. Kysyin: ”Tekisittekö tämän? Jos Jumala siis antaa tämän tytön elää, lupaatteko hänelle, että jokainen teistä – jokainen teistä – tekee parannuksen, jokainen teistä, ja tulee kristityksi ja kastetaan ja niin edelleen?”

He kaikki sanoivat: ”Me teemme sen, jos Jumala tekee niin.”

No, kävelin ylös, ja hän sanoi: ”Kerron teille, kun tulen ulos, mitä tytölle tapahtuu.”

41         Ja menin huoneeseen, en päästänyt ketään sinne. Tyttöparka makasi siellä. Hänellä oli vain muutama päivä elinaikaa, ehkä vielä pari-kolme päivää, ja hän sanoi olevansa mennyttä, koska hän vajosi nopeasti. Kun kävelin sisään, hän sanoi: ”Oletan, että olet veli Branham.”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, rouva.” Ja hänen kylkensä oli yhä auki, missä se ei ollut parantunut, tai vastaavaa, missä syöpä oli otettu hänestä pois. Ja hän oli turvonnut niin paljon, kun kiloittain lihaa oli otettu pois, ja juuri siitä kohdasta, jossa syöpä oli… Tiedättekö, millaisia kuitukasvaimet ovat? Se meni suoraan hänen lävitseen, ja se vain… ylimääräistä lihaa kasvoi koko ajan. Hän sanoi: ”Oletan, että olet veli Branham.” Hän sanoi: ”No, oletan, että olet veli Branham.”

Sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, ymmärrän, että voit kertoa ihmisille, mikä heissä on vialla.” Näin heti silloin, mitä oli tapahtumassa.

Ja sanoin: ”Kyllä, rouva, Jumalan avulla ja armosta voin.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, voitko kertoa minulle, mikä minua vaivaa?” Hän sanoi: ”He eivät kerro minulle.” Hän sanoi: ”Tiedän, miten he tulevat tänne itkien…?”.

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] kauhea syöpä…?…Ja minä sanoin: ”Kyllä, rouva.”

”Ole rehellinen minulle, veli Branham…”

Sanoin… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”…jos minä paranen.”

Otin kiinni hänen kädestään ja sanoin: ”Kyllä, rouva. Se on syöpä.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

”Luulin, että se oli, veli Branham.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”Mutta sen lisäksi”, hän sanoi, ”sinun lääkärisi, kun juuri tapasin heidät ulkona siellä keittiössä, kun he puhuivat, sanoo, että sinulla on aikaa seuraavat  kaksi tai kolme päivää. Ja minä…”

Hän sanoi: ”On yksi… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] että minun sieluni ja Vapahtajan välillä ei ole mitään.” Hän sanoi… Enemmän…

”Kyllä.”

”Laula.”

Hän sanoi: ”Yritin johtaa… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Enkä pystynyt.”

Ja sanoin… Ja sanoin: ”Ehkä tämä on tilaisuus, he kaikki rakastavat sinua niin hyvin.” Sanoin: ”He kaikki lupasivat nyt, että jos sinä paranisit, että sinä palvelisit Jumalaa… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] että… että… että, he sanoivat niin.”

42         Ja juuri silloin, ystäväni… Muista, että jonain päivänä lähden itsekin tästä maailmasta. Enkeli kertoi minulle, että se tapahtuisi, se tapahtui juuri silloin; tunsin sen. Menin alas ja rukoilin hänen puolestaan; värähtelyt loppuivat. Ja sanoin: ”Sisar, sinä tulet parantumaan.”

Hän sanoi: ”Veli Branham, en tiedä, mitä minulle on tapahtunut”, hän sanoi, ”mutta minä vain… minä vain tiedän, että tulen taas terveeksi.”

Ja minä sanoin: ”Sinä tulet. Sinä tulet parantumaan.” Kävelin ulos, ja kaikki ihmiset siellä keittiössä itkivät, ja kävelin ulos ja suljin oven mennessäni ulos.

He sanoivat: ”No, mitä siitä, veli Branham?”

Sanoin: ” NÄIN SANOO HERRA, tyttö jää henkiin.”

Hänen vanha isäparkansa murtui itkuun. Ja tässä on hänen todistuksensa kirjoitettuna tähän lehteen. Kuunnelkaa. Tässä… Hän lainasi sanojani tässä.

”Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti… Hän tekee ihmeitä myös näinä viimeisinä päivinä. Toukokuun 16. päivänä 1947 lääkärit katsoivat tarpeelliseksi leikata minut. Kun he tekivät sen, he löysivät rajun syövän. Kaikki… kaikki… kaikki, mitä jotkut tämän kaupungin parhaista lääkäreistä saattoivat sanoa, oli, että aikani oli hyvin lyhyt. Ystäväni, Jumala tuli paikalle. Veli Branham lensi tänne Arkansasin Jonesborosta lentokoneella ja rukoili puolestani. Herra tappoi välittömästi syöpäsolun ja paransi ruumiini. En voi koskaan olla kiittämättä Herraa siitä, että hän lähetti veli Branhamin rukoilemaan puolestani ja parantamaan ruumiini. Rouva L-a-d-d-i-e M-y-r-i-c-k: Laddie Myrick, 325 West Cook Street, El Dorado, Arkansas.”” Kirjoita hänelle. Näetkö?

Nyt, jos se nainen, jossa parhaat lääkärit tuon syövän kanssa… Ei ollut mikään ihme. Se oli ihme. Hän hyväksyi sen ihmeenä, mutta vasta viikkoja myöhemmin hän oli täysin kunnossa, mutta he… kerroin hänelle, että sen syövän ydin oli kuollut. Hän uskoi sen, ja niin tapahtui. Ettekö te voi uskoa samaa?

43         Vielä yksi pieni asia, joka tavallaan vahvisti sydäntäni, kun luin tämän. Oli rakas äiti Kanadassa. Ja kiinnittäkää nyt jakamaton huomionne, kun luen tämän pienen artikkelin. Rukoilemme ja pidämme parantamispalveluksen. Kaikki on mahdollista: se on otsikko. ”Kanadalaisen äidin nöyrästi omistamana pastori William Branhamille.” Siellä Jumala paransi. Jumala siunatkoon hänen sydäntään, en koskaan unohda heitä. Ja se pieni laulu Kaikki on mahdollista. Sitä voi kuulla laulettavan kaikkialla. He sanovat: ”Jos kuulet äidin keinuttavan lastaan, hän laulaa sitä.” Ja kadulla he laulavat sitä; työssään he laulavat sitä, Kaikki on mahdollista, ja he ovat saaneet aikaan herätyksen, joka pyyhkäisee Kanadan rannikolta rannikolle, kaikkialla. Pienet kirkot, jotka kerran hylättiin, on avattu uudelleen. Lähetyssaarnaajat tai evankelistat ovat menneet kentälle ja avanneet sen: sellainen innostus. Sitähän me tarvitsemme, eikö niin, ystävät?

44         Kuunnelkaa nyt tarkasti:

On joitakin, rakas Herra, jotka Sinä olet valinnut, kutsunut pois tästä synnin maailmasta.
jotka ovat valmiita lähtemään tai jäämään, niin kuin Mestari on heidät kutsunut. Sinä valitset vain puhdassydämiset Ja ne, jotka Sinua seuraavat.
Silloin, rakas Herra, annat heille korvaamattoman lahjan, jollaista kukaan muu ei voi tehdä. Oi taivaallinen Isä, me rakastamme Sinua niin, että lähetit Enkelin alas.
Hän tuli viestin kanssa, oi kuinka suloinen, ja lupasi: ”Yhdelle kruunu.”
Enkeli sanoi: ”Minä annan sinulle Jumalallisen parantamisen lahjan.
Mene ja kerro heille, että he uskovat. Tämä lupaus on siis sinun.”
”Kyllä, Herra. Teen parhaani.” Hän polvistui armon valtaistuimen eteen. ”Tiedän, rakas Herra, että kaikki on mahdollista. Teen sen Sinun pyynnöstäsi.
Minä menen, rakas Herra, sinne, minne Sinä haluat minun menevän; minä olen sitä, mitä Sinä haluat minun olevan.
Rukoilen mykkien puolesta, ja he puhuvat. Rukoilen sokeiden puolesta, ja he näkevät.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]
Teidät parantaa… [Tyhjä kohta nauhalla -toim.] Vain yksi kosketus Häneltä.
Ja hän jonottaa pitkin – he jonottavat pitkin jalkakäytäviä saadakseen edes yhden tilapäisen vilkaisun Häneen.
Sairaita tuodaan pohjoisesta ja etelästä Ja jotkut ovat [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] rampoja.
Jotkut tuodaan [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]...parantumaan [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Enkeli
*Oi enkeli, rakas [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] häntä – uskalla häntä…?… [Tyhjä kohta nauhalla -toim..]
Karkottakaa paholainen tästä lapsesta, niin se tapahtuu. Oi Jeesus, Herra ja Vapahtaja,
varjele ja siunaa omasi, että he… [Tyhjä kohta nauhalla -toim.]
Siunaa palvelijaasi, jota olet rakastanut. [Tyhjä kohta nauhalla -toim.]
voimallasi, ja anna hänelle voimaa [Tyhjä kohta nauhalla -toim.]...?…
Siihen siunattuun hetkeen.

45         Taivaallinen Isämme, kiitän Sinua tästä nöyrästä etuoikeudesta, joka minulla on, rakas Jumala, että joku on… että he uskoivat, Isä. Ja Sinun Enkelisi, joka niin kalliisti…?…ja tämä rakas ihminen, joka on nyt muotoillut sen runoksi, Minä rukoilen, Isä, että Sinä annat minun aina olla nöyrä. Ja anna tänään mykkien puhua ja sokeiden nähdä, ja anna sen paholaisen, joka riivaa tuota lasta, tulla ajetuksi ulos. Herra, haluan vain kosketuksen Sinulta tietääkseni, että seisot lähellä. Tiedän, Isä, että kaikki riivaajat ovat Sinulle alamaisia. Kun Sinun suuri voimasi on lähellä meitä, mikään ei voi kestää. Ja rukoilen, että parannat kaikki täällä Phoenixissa, Isä, tänään tässä auditoriossa, sillä täällä Sinä olet opettanut minulle oppitunnin kuunnella Jumalaa eikä ihmisiä. Oi Isä, auta minua, Isä, koskaan enää, Isä, koskaan enää tekemään mitään, mikä ei miellyttäisi Sinua. Ja olkoon nyt, Herra, tuo viime sunnuntai tai sunnuntaiviikko, joka oli minulle sellainen nuhde, olkoon tämä sunnuntai minulle suuri siunaus, Isä, kun näen Sinun kansasi parantuvan tässä auditoriossa. Tänään rukoilen, että Sinä suot sen, Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä pyydän sitä. Aamen.

46         [Veli puhuu ennen kuin veli Branham rukoilee – toim.]

[Papin virassa, nyt tulee pian kuluneeksi kolmekymmentäneljä vuotta. Satojen ja satojen eri uskontojen saarnaajien joukosta ja meidän omasta uskostamme, helluntaiuskosta, en ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi päivästä toiseen osoittanut sellaista nöyryyttä, jota veli Branham osoittaa. Sen paino murskaa hänestä kaiken elämän. Ette ymmärrä, mitä tarkoittaa taistella pimeyden voimia vastaan. Kaikki vihollisen voimat on päästetty irti häntä vastaan. Teillä on ehkä vain pieni osa teitä vastaan. Muistakaa, että syy siihen, miksi Jeesus kärsi niin paljon ristillä, ei ollut hänen omien syntiensä takia, vaan siksi, että helvetin voimat olivat päättäneet murskata hänet. Jos sinulla on siis jotain erityistä Jumalalta, pimeyden voimat tekevät parhaansa murskatakseen sinut].

[Tänä iltapäivänä haluamme siis, että teette nyt parhaanne uskoaksenne Jumalaan. Olette kuulleet, mitä veli Branhamilla oli sanottavaa. Kuinka moni teistä nyt uskoo, että Jumala on täällä ja että Hän parantaa? Näyttäkää kätenne, uskotteko siihen. Jumala siunatkoon teitä. Siinä kaikki, mitä tarvitaan, vain uskoa. Haluamme, että olette nöyriä ja uskotte. Palaan asiaan hetken kuluttua.]

[Meillä on tapaus odottamassa ovella, toivat sisään miehen, joka oli kuolemassa syöpään. Veli Branham lähtee nyt rukoilemaan tämän puolesta, kun muodostamme rukousjonon. Veli Kidd, jos olet nyt siellä, haluan aloittaa rukousjonon nyt. Kuunnelkaa kaikki tarkasti, jotta tiedätte.]

[En tunne joitakin teistä vahtimestareista nimeltä, mutta vahtimestari, joka oli täällä vähän aikaa sitten, kun kysyin, kuka oli ollut täällä kolmen jumalanpalveluksen ajan ja asui yli viidenkymmenen kilometrin päässä täältä. Jos annatte heidän tulla ensin… Ne, jotka asuvat yli viidenkymmenen kilometrin päässä ja ovat olleet täällä kolmen jumalanpalveluksen ajan tai enemmän…]

[Älkää nyt, ystävät, käyttäkö näitä asioita hyväksenne, kun esitämme tällaisen kysymyksen. Jos teette niin, niin saattaa käydä näin: tauti saattaa jäädä teihin tai saatte jotain muuta. Muistakaa, että ette ole tekemisissä vain meidän kanssamme. Haluamme olla kanssanne niin reiluja kuin voimme olla. Sanon tämän siksi, että ihmiset käyttävät tätä hyväkseen. Annan teille pienen havainnollistavan esimerkin hetkeksi, koska veli Branham tulee hetken kuluttua].

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

[Haittaatte meitä, jos ette tee sitä. Me haluamme, että olette niin tottelevaisia ja mukavia kuin voitte, koska se häiritsee ja huijaatte itseänne ja jonkun muun mahdollisuutta. Pyydän, älkää seisoko tai astuko rukousjonoon lainkaan, ennen kuin kutsumme teidät. Muistakaa, että haluamme, kun Veli Branham rukoilee, että kaikki pitävät päänsä alhaalla. Olkaa niin nöyriä kuin voitte…?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

47          Kumartakaamme nyt päämme, kun rukoilemme.

Taivaallinen Isämme, [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] nyt, tämän kokouksen puolesta. Rakas Jeesus [Tyhjä kohta nauhalla -toim.]… tasanteella jälleen tänään, kahden viikon poissaolon jälkeen. Ja tässä seisoo ihania ihmisiä, jotka haluavat olla terveitä. Olen nöyrästi yrittänyt kertoa heille, Isä, että siunauksesi oli, jos he vain uskoisivat minua, niin heidän uskonsa, Herra, tekee heidät terveiksi, heidän uskonsa uskoa se. Ja nyt, koskettakoon jokaista ohi tulevaa Sinun Jumalallinen voimasi. Ja rukoilen nyt, kun tunnen Enkelisi seisovan niin lähellä, Jumala, siunatkoon Hän jokaista ja he tulkoot terveiksi. Rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

48         Usko, sisar, koko sydämestäsi?

Rakas taivaallinen Isä, kun näet, että sisaremme kärsii tästä kammottavasta demonista, ole lähellä vapauttaaksesi hänet, Isä, niin että hän paranee. Suo se, rakas Jumala.

Sinä paholaisen henki, joka olet sitonut tämän naisen, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen kautta jättämään hänet. Siinä se on…?….jokainen jälki on selvä. Sinä olet sitten parantuva. Onko sinulla ollut…?….Nyt, sinä vain…?….

Kauanko sinulla on ollut tämä nivelreuma, sisko? Älä epäile mitään. Et epäile, ethän? Haluat palvella Jumalaa, etkö haluakin? Isä, yksinkertaisessa uskossa sisaremme tulee tänään iltapäivällä tänne rampana, nivelreuman kanssa, ja häntä on vaivannut myös verenpaine ja monia kipuja, Isä. Hänen ruumiinsa on hajoamassa. Ja Sinä, joka lähetit suuren Enkelisi tuona yönä huoneeseen, sanoit, että minun pitäisi kertoa tämä ihmisille, oi Jumala, saakoon hänen uskonsa ulottua siihen nyt.

Saatana, sinä, joka sidoit sisaremme, vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen Nimessä jättämään hänet. Nyt, sisar, se pysähtyi niin nopeasti, että uskon, että sinussa on tapahtunut ihme. Älä nyt epäile mitään. Haluan, että nostat jalkojasi ylös ja alas näin, todella… Liikuta kättäsi. Noin sitä pitää. Kävele nyt suoraan ulos ja alas portaita. Naiselle on tehty ihme. Kävele eteenpäin, sisko. Nyt voitte nostaa päänne ja katsoa. Siinä hän on, nivelreuman jäykistämä…

Sanotaan kaikki: ” Ylistys Herralle”. Antakaamme Jumalalle tällainen ylistys, ystävät, näin, sillä…?…Näettekö, kuinka se toimisi? Hän oli rampa nivelreuman takia.

49         Ja nyt, kaikki, kumartakaa päänne ja rukoilkaa. Olkaa todella kunnioittavia. Jumala suo meille suuria asioita. Minä uskon tähän.

Taivaallinen Isämme, kiitän Sinua hyvyydestäsi ja armostasi. Ja rukoilen, rakas Jumala, että osoitat armoa rakkaalle veljellemme, joka on tullut monen kilometrin päästä parantuakseen. Auta häntä, Isä, kun me rukoilemme.

Saatana, sinun heikkoutesi voima, jätä tämä mies; Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä vaadin sinua jättämään hänet.

Herra, ainoa… Kuulitko, kun kerroin äsken naisesta, jolla oli syöpä? No nyt, sama asia, joka tapahtui sille naiselle, jolla oli syöpä ja joka oli kuolemaisillaan, on tapahtunut sinulle nyt. Jokainen värähtely, kaikki mitä tiedän kertoa sinulle, se on ohi. Voit siis mennä ja olla parantunut. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, herra.

50         Uskotko, että jos pyydän Jumalaa, Hän antaa sinun saada näkösi takaisin? Sinulla on näköjään vähän muutakin, eikö niin? Kyllä, herra.  Niinkö? Sillä se on… Ainoa tapa, miten tiedän, että teillä on se, voin kertoa värähtelyjen perusteella, tiedän, että teillä on astma ja niin edelleen. Usko nyt vain koko sydämestäsi.

Isämme, Sinä, joka paljastat kaikkien sydänten salaisuudet, rukoilen, että olisit nyt armollinen sisarelle. Sen jälkeen, armosi ja apusi kautta, oi Jumala, Sinä tiedät, miltä minusta tuntuu, kun seison tässä nyt, toissasunnuntaista lähtien: Sinun läsnäolosi oli poissa, ja nyt Sinun läsnäolosi on täällä, ja että jokainen, joka on kulkenut ohi, on todiste. Auta sisartamme, Isä, juuri nyt parantumaan. Ja tämä demoni, joka on tullut hänen kimppuunsa aiheuttamaan tämän vaivan, ja hänen silmänsä ovat sokeutumassa, ja Sinä olet…

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tule ulos naisesta, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tietysti se tapahtuu, samalla kun puhun teille.

51         Värähtelyssä on [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…?… Te…?… Katsokaa hiukan ympäri huonetta ja katsokaa, jos voitte… Katsokaa ympärillenne. Näetkö nuo valot tuolla ylhäällä? Voitko laskea ne? Osoita niitä. Katsotaan, pystytkö nyt osoittamaan. Juuri noin. Tuo on…? …tuohon suuntaan.

Joku yleisöstä nostakoon kätensä ylös. Hän näkee rakennuksessa nyt viisitoista valoa. No niin, nostaisiko joku kätensä ylös? Sinä näet ne kädet. Sinä näet ne kädet. Onkohan tuolla naisella vihreän näköinen takki päällään, harmaat hiukset… Onko hänellä vain yksi sormi ylhäällä vai onko hänellä koko käsi ylhäällä? Hän vaihtoi sen. Hetkinen…? Jos hän voisi… Nosta kätesi taas ylös, sisko. Näetkö? Nyt… Kyllä, kyllä. Voitko sanoa sen hänestä? Näetkö täältä, että hänellä on vihreä pusero yllään? Kyllä, rouva, se on hyvä. Montako sormea hänellä on tuolla ylhäällä? Osaatteko laskea niin pitkälle? On vähän hämärää, mutta… – Aivan oikein. Sanokaa kaikki: ”Ylistys Herralle”. Voitte nostaa päänne.

Nyt, sisareni, näkösi on palaamassa, ja sinusta tulee taas täydellinen nainen. Ylistäkäämme Jumalaa hieman näin, kaikki, olkaa hyvä.

52         Kun joku kysyi eräänä päivänä, mikseivät ihmiset… Sanoi: ”En voi ymmärtää, veli Branham, että ihmiset, joiden puolesta rukoillaan… ja kun he paranevat”, sanoi: ”helluntailaiset tykkäävät tavallisesti huutaa niin paljon”, sanoi: ”ihmeellistä, etteivät he huuda enempää”.

Sanoin: ”He ovat vain hämmentyneitä. He ovat vain… He vain… He vain… Se vain tapahtui silloin.” Sanoin: ”Teidän pitäisi mennä joskus ulos rakennuksesta ja nähdä heidät, kun he tulevat ulos rakennuksesta, niin ymmärtäisitte.”

Kumartakaa päänne nyt kaikki, kun me rukoilemme.

53        Ne jotka olivat täällä…?…värähtelyt. Eikö kenelläkään ole mitään oikeassa kädessä, koska minä…?….Jokainen painakoon päänsä alas. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Kaikki on asetettu Jumalan käteen. Kun rukoilin naisen puolesta, värähtely lakkasi kädessäni. Tuo tapaus merkitsee paljon. Tuo nainen haluaa elää kuten me muutkin. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Ja nyt uskon koko sydämestäni… Hän on nainen Phoenixista; näette hänet vielä kadulla, terveenä. Nyt…?…  Nyt, kiitän teitä ystävällisyydestänne ja siitä, että piditte päätänne alhaalla ja niin edelleen. Olette kauhean kilttejä ja tiedän, että usko… Olisin toivonut, että minulla olisi ollut se nainen, jolla oli… sisar Waldrop, täällä todistamassa hänen puolestaan. En tiedä, mistä hän on kotoisin.

Ja mietin, sisar Waldrop, voisitteko kävellä nyt ulos ja kertoa hänelle todistuksenne, kertoa hänelle tilanne. Tässä menee yksi nainen Phoenixista, joka oli kuolemaisillaan syöpään. Tosiasiassa oli jo menehtynyt, juuri tässä, syöpään, kun olin täällä toisessa kokouksessa. Kuinka moni tuntee hänet? Näyttäkää kätenne. Rouva Waldrop, tuolla hän on. Odottakaa… käskekää ambulanssin odottaa hetki. Haluan todistajanlausunnon tästä naisesta. Hyvä on. Hyvä on. Kiitos paljon. Tuolla on…

54          Nyt, rakkaat ystävät, voi tuntua siltä, että käytän paljon aikaa ja muuta, mutta muistakaa, että sydämestäni haluaa olla vilpitön Jumalan kanssa; niin on parempi, eikö olekin? Parempi antaa heidän parantua kuin antaa heidän mennä ohi. Oletteko sitä mieltä? Nyt rouva tulee parantumaan. Hän on kuin rouva Waldrop täällä, kaduilla kanssanne jonain päivänä, ja te olette iloisia, kun tuomiopäivä koittaa, että te asetuitte ja olitte hyvin kunnioittavia.

Kumartakaa taas päänne, kun rukoilemme lisää. Kyllä, rouva. Kuinka kauan olette tunteneet? Te olette… Nt, näettekö, lääkäri on tehnyt kaiken voitavansa, sisareni. Sinulla on nyt ainoa mahdollisuutesi. Rakkaasi ovat tehneet kaikkensa, lääkäri on tehnyt kaikkensa, nyt Vapahtajasi voi parantaa sinut. Uskotko sinä siihen? Uskotko sinä siihen? Hyvä on, kumarra pääsi.

Isä, tajuten, että elämä on lähellä loppua, sillä tämä sisaremme on jättämässä meidät, Isä. Hän lähtee jonnekin pimeään ikuisuuteen. Sinä tunnet hänen tilansa ja tunnet hänen sielunsa ja tiedät, minne hän on menossa, jos hän kuolee. Sinä tunnet meidät kaikki, Isä. Tunnet meidät nimeltä. Tunnet jokaisen hiuskarvamme, tiedät meistä kaiken.

Lääkärimme ovat tehneet kaiken, mitä he voivat tehdä kaiken tietämyksensä mukaan. He ovat ottaneet hänestä röntgenkuvia ja antaneet hänelle hoitoja, ja nyt syöpä on viemässä hänen henkensä. Sinä yksin voit parantaa hänet, Isä.

Sinä demoni, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kautta, että tulet ulos tästä naisesta.

55         Pitäkää päänne alhaalla ja yrittäkää pitää häntä teidän… Missä te asutte, rouva? Globe, Arizonassa. Mukavaa seutua siellä, eikö olekin? Haluan, että katsotte minuun… En halua, että olette alakuloinen; haluan, että yritätte vain antaa itsenne rentoutua. Aiotko yrittää? Oletko sinä… Oletko sinä naimisissa? Oletko naimisissa? Onko sinulla lapsia? Sinulla on poika ulkomailla. Haluat nähdä hänet taas, eikö niin, äiti? Haluat nähdä hänet.

Haluan, että hän myös näkee sinut. Katsohan tänne. Haluan, että olet rehellinen minulle. Minä olen rehellinen sinulle. Sinä teet samoin minulle, eikö niin? Jokin estää sinua parantumasta, ja aion kertoa sinulle, mikä se on. Kerronko sen sinulle, annanko sen vain mennä? Sinä…? …salassa. Tiedäthän, että tiedän, mikä se on? Tiedän, mitä se on. Älä enää. Ei, minä tiedän…? … paljastus tässä…? Nyt sinä… Kyllä, sinä voit… Jumala voi ottaa sen sinulta pois. Kyllä, mutta katso nyt. Ei ole mitään keinoa maailmassa, että olisin koskaan voinut tietää sitä, vain Jumalan ilmestyksen kautta, mutta löysin tämän syövän, joka ei jätä sinua. Näetkö? Sen takia se pitää kiinni. Rukoile nyt. Teetkö sen? Teetkö sen, armon kautta? Oletko varma, että Hän pelastaa sinut?

Isä, hän on nyt valmis laskemaan sen alttarille. Taivaan Jumala, Sinä tiedät, miten saatoin saada sen selville; ja minä rukoilen, rakas Jumala, että otat häneltä nyt halun pois ja ettei hän enää koskaan tee sitä.

Saatana, tämän naisen tunnustuksen, hänen halunsa tähden palvella Jumalaa puhtaalla sydämellä, tulen Sinun luoksesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä; tule ulos tästä naisesta.

Nyt, sisar, katso tänne. Jokainen värähtely on pysähtynyt. Olet vapaa myös tavastasi. Mene nyt ja palvele Jumalaa koko sydämestäsi. Näet poikasi jouluna. Laita kätesi hänen kaulansa ympärille ja sano hänelle: ”Äiti on vapautettu.” Jokainen värähtely on pysähtynyt. Sinulla on hassu tunne, eikö olekin? Niin, myös se tottumus on kadonnut sinusta. Pidä se nyt poissa siitä niin kauan kuin elät. Jumala siunatkoon sinua

56         [Nainen puhuu veli Branhamille pitkään, jonka aikana veli Branham puhuu – toim.] Aivan oikein, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Hyvä että sinulla on sellainen henki. Pitäkää nyt päänne kumarassa hetken aikaa. Tämä nainen on saapunut tähän kokoukseen tänään. Hän lensi Chicagosta tänne, ja hän kärsii täällä tuberkuloosista, ja hänellä on verenvuoto – ja hän sai juuri verenvuodon. Hänellä oli verenvuoto. Uh-huh.

Rakas Jumala, Sinä huomioit uskon. Kuvittelen, Isä, että jos tuo vaskikäärme olisi yhä ylhäällä tasangolla, ihmiset lentäisivät meren yli päästäkseen katsomaan tuota vaskikäärmettä, koska he tietävät, että muut katsoivat sitä ja paranivat. Ja, oi Isä, Sinä et ole nostanut tänään vaskikäärmettä ylös, mutta Sinä olet määrännyt lahjasi. Ja ihmisiä tulee kaikkialta. Ja Isä, tämä naisparka, joka tulee omasta kotimaastani rukoiltavaksi, tuhansia kilometrejä yli vuorten ja aavikoiden… Hän makasi tuossa hotellissa tuolla ylhäällä, Isä, lähellä sitä paikkaa, jossa joku, joka ei ottanut Sinua vastaan ja teki itsemurhan. Ja hän on kuullut heidän huutoaan ja ulvontaa koko viikon ajan. Mutta Kaikkivaltias Jumala, Sinä olet täällä tänään pysäyttämässä verenvuodon ja lähettämässä hänet takaisin kotiin, hyvinvoivana naisena. Suo se, Isä. Kuulethan nöyrän palvelijasi rukouksen, minä rukoilen? Isä, uskon, että tämä nainen tulee elämään Sinulle pyhitettyä elämää ja antamaan Sinulle kaiken ylistyksen ja kunnian, jos suot tämän hänelle. Kuuletko nyt minua, Isä, tässä hetkessä, jota on odotettu viikkoja. Suo se, Isä.

Sinä riivaaja, joka sidot sisartani, minä vaadin sinua jättämään hänet, Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Nimessä. [Tyhjä kohta nauhassa – toim.] Vetoan sinuun, tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kaikki värähtelyt loppuivat silloin. Nyt teistä tulee terve nainen. Menkää siis vain ja uskokaa Häneen koko sydämestänne nyt. Yksikään värähtely ei ole… Jumala palkitsi naisen hänen hienon uskonsa…?…

57         Oi ikuinen Jumala, jonka kärsimyksessä [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Isä, rukoilen hänen parantumisensa puolesta, Poikasi Jeesuksen Nimessä.

Nuori nainen, katso tänne. Sinulla on jonkinlainen tulehdus kehossasi. En saa selville, mikä se on. Haluan, että katsot kättäni hetken. Tarkkaile tätä tässä; entä sitten, jos se on…?…väärä…?… Katso tuota…?… Uskon että jopa sinä voisit melkein tuntea tuon värähtelyn itse. Tunnetko pienen jyrinän kaltaisen? Se on kovinta, mitä tunsin yhden osuman. Se kulkee koko kehoni läpi, se ravistelee koko olemustani. Voitko tuntea sen? Tämä on vasta neljäs kerta, kun joku on koskaan tuntenut värähtelyn itse. Ystävät, haluan teidän nostavan päänne hetkeksi ylös. Tässä värähtely iskee niin kovaa käteeni, että rouva voi tuntea tärinän omassa kädessäni. Tunnetko sinä sen, sisar? Sano heille siellä. Hän tuntee sen itse.

58         Hän kärsii sydänvaivasta, joka aiheuttaa tukoksen hänen sydämessään. Hänellä on myös astmavaivoja. Hän on äärimmäisen hermostunut, syvällinen ajattelija ja todella… huolissaan asioista ennen kuin ne tapahtuvat. Ja sitten niin… Nyt haluan, että katsot kättäni, sisar, itse. Jotta voit tuntea, jos se on pysähtynyt. Voit tuntea sen. Teillä täytyy olla erittäin hyvä usko tai jotain. Mistä olet kotoisin? Superiorista? Onko se Arizonasta? Tämä on ensimmäinen kerta. Hän on neljäs tuntemani henkilö, joka tuntee värähtelyn, sen reaktion. Se ei ole pyörimistä ja heilumista, mutta se osuu niin kovaa käteeni, että se kieppuu sinne taaksepäin. Hän voi tuntea sen.

Kumartakaa nyt vain päänne. Ja sinä tarkkaile kättäni, sisar. Ja jos se palaa… Se palaa normaaliksi, kuten tämä, jos se lähtee. Tai voit kertoa sille, kun se tuntuu… Nyt näet, kun tuo tunne lähtee ja käteni muuttuu normaaliksi.

Isä, rukoilen sisaren puolesta, että parannat hänet.

Sinä riivaaja, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan kautta, tule ulos naisesta.

Et tunne sitä nyt, ethän? Katso kättäni. Nyt voitte nostaa päänne, yleisö. Se on nyt loppunut, eikö olekin? Et tunne sitä ollenkaan. Käteni on muuttunut valkoiseksi. Nyt teillä on havainto siitä, mitä tunnen värähtelynä sairaiden ihmisten kohdalla.

59         Haluan, että annatte tässä pienen todistuksen. Teistä tuntui enemmänkin siltä kuin olisitte laittanut kätenne sähköllä ladatun kiskon päälle, jonkinlaisena tärinänä. Onko näin? Ja kun minä rukoilin, silloin se rupesi loikkimaan, hyppimään, ja sitten se yhtäkkiä meni pois. Onko se totta? Ja silloin sinun ilmasi tuli sisään. Se oli yksi naisistanne Arizonasta. Ja sitten kun katsoin alaspäin, käteni, joka oli punainen ja jossa oli valkoisia täpliä, oli muuttunut valkoiseksi. Niinkö? Näettekö? En tunne sitä naista, en ole koskaan nähnyt häntä. Oletteko täällä ensimmäistä kertaa? Olen ollut täällä joka sunnuntai, odottanut… Niinkö? Sinun pitäisi mennä kotiin iloiten, sisar, koska olet parantunut. Jumala siunatkoon sinua.

Sanotaan kaikki: ” Ylistys Herralle”. Se on hienoa. Jumala olkoon ylistetty ja siunattu siitä. Pikkuneiti on Superiorista. Missä se on täällä Arizonassa? Ylhäällä Globen suunnalla, Globen suunnalla. Näin ilmoituksesi lehdessä, jossa kerroit yhteistyöstäsi. Se on hienoa. Oletteko veli Faulkner? Kiitos, herra.

60         Uskotteko, että jos pyydän Jumalalta, se jättää sinut? – Kyllä. Teillä on näköjään muutama muukin asia, mutta se on tärkein, eikö niin? Aivan. Luulen, että teillä on hermo repeytynyt tai jotain muuta…?…. Aivan oikein, eikö niin? Sanotaan, että se on tässä korvassa ja munuaisesi… Onko se oikein? Uskotko koko sydämestäsi, että se loppuu nyt? Näillä… Näillä… Ainoa tapa, miten tietäisin sen, on, että jotenkin voisin kertoa sen täällä. Et ole koskaan maininnut mitään sellaisesta.

Taivaallinen Isämme, joka tiedät kaiken, tule ja ole armollinen veljelleni. Hän kärsii nyt. Ja Isä, Sinun Henkesi kautta, Sinun armosi kautta pystyin kertomaan miehelle, mikä häntä vaivasi, Isä, kasvokkain hänen kanssaan. Kuinka hän voisi epäillä mitään. Mutta Sinä olet täällä parantaaksesi hänet. Ja rukoilen, että se alkaa nyt heti, Isä, eikä hän kärsi. Menköön kaikki pois hänestä, ja aina siellä, mistä hän on kotoisin, hän olisi kiitollinen ja kertoisi miehille, joiden kanssa hän työskentelee, ja niin edelleen, Sinun suuresta voimastasi, ja joku muu kuulisi, ja he tulisivat ja paranisivat, ja he antaisivat sydämensä Sinulle. Herra, tee hänestä todistus epäuskoisten keskuuteen. Minä nuhtelen tätä demonia Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Siinä se lakkasi, sir. Kaikki värinä lähti. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Ole nyt todisteena naapurustossasi.

61         [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ollut kuuro viime sunnuntaista lähtien viikon verran. Nyt, on värinää. Haluan teidän katsovan. Näettekö minun [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] kuten tässä [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… tämä näyttää. Katsokaa, nyt laitan käteni… [Tyhjä kohta nauhalla.]…paine on tässä. Näetkö? Ette tietenkään näe pisteitä sieltä, missä olette. Kuinka moni näkee sen, tuolta takana, eron kädessä? Näyttäkää kätenne. Täällä parvekkeella? Näettekö eron näissä käsissä? Tämä on ensimmäinen kuurojen tapaus. Toinen hänen korvistaan on kuuro. Hänellä on munuaissairaus, hän kärsii munuaisistaan. Hänellä on munuaisvaivoja. Hetki vain. Olkaa kaikki ihania ja kunnioittavia.

62         Iankaikkinen Jumala, Iankaikkisen Elämän Tekijä ja kaikkien hyvien lahjojen Antaja, yritän nyt, Isä, saada veljellemme Sinun suosiosi. Hän kärsii. Minä en tunne häntä, sinä tunnet hänet. Ja rukoilen, Isä, että Sinä teet hänestä todistuksen yhteisössä, jossa hän on, ja niiden miesten keskuudessa, joiden kanssa hän työskentelee. Levittäköön hän kaikille, joiden kanssa hän on tekemisissä, hyvää sanomaa, aivan kuten muutkin tekivät menneinä päivinä, kun Sinä olit täällä lihassa. Rukoilen, että suot sen veljelleni.

Ja nyt, Herra, viimeisin kuuro, jonka puolesta rukoilin tällä alttarilla, tunnen, että olin Sinun tahtosi ulkopuolella. Mutta kiitän Sinua tänään, Isä. Tunnen, että olet antanut minulle anteeksi ja että olen Sinun tahdossasi, ja rukoilen, että kuulet minua.

Ja Isä, en pyydä Sinua tekemään ihmettä, mutta pyydän Sinua, Isä, näiden ihmisten edessä, että he tietäisivät, että palvelijasi on saanut anteeksi synnin, että hän yritti haastaa epäuskoa rukoiltavaksi, jopa sen yli, mitä Jumalan Poika on sanonut. Rukoilen, että avaat hänen korvansa heti, Herra, jotta ihmiset tietäisivät, että Sinä olet Kristus ja minä olen Sinun anteeksi annettu palvelijasi.

Sinä riivaaja, minä tulen sinua vastaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä; minä vaadin sinua, tule ulos tästä miehestä. Tule ulos hänestä, sinä henki, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sinä paha, joka olet tehnyt hänen korvansa kuuroksi ja aiheuttanut tämän munuaisvaivan; jätä mies.

Pitäkää päänne kumarassa, ystävät. Se on jättänyt hänet. Kuuletko minua? Avatkaa… nostakaa päänne. Kuinka kauan olet ollut kuuro tuosta korvasta? Syntymästä lähtien hän on ollut kuuro tästä korvasta. Kuunnelkaa nyt tätä. Laita käteni tähän. Oye? Oye? Oye? Tuo on kuiskausta. Kuuntele nyt. Hän puhuu takaisin espanjaksi… Oye?

63         Nyt haluan esittää pienen kiitosrukouksen Jumalalle.

Taivaallinen Isämme, tuo mies syntyi kuuroksi, ja nyt hän kuulee. Sinä olet tänään omilla huulillasi todistanut, että olet huomioinut palvelijasi ja antanut minulle anteeksi, Herra, tyhmyyteni, jonka tein kaksi viikkoa sitten. Ja rakas Isä, anna minun aina kulkea hellästi Sinun rinnallasi. Ja rukoilen, että annat minun palvella Sinua niin kauan kuin elän. Ja sitten, Isä, vaikka väsynkin, yritän sittenkin jaksaa. Ja sitten jonain päivänä, kun elämä on ohi, voin tavata jokaisen, jonka puolesta olen rukoillut, Isä, kun kokoonnumme valtaistuimellesi. Oi Kristus, suo se. Kuinka kiitänkään sinua. Koko sydämestäni kiitän sinua, Isä. Ja rukoilen nyt, että Sinä jatkat kanssani olemista ja sairaiden ihmisten parantamista, sillä Sinä näet, että lääkäreillämme on vain tietyt rajalliset voimat. Mutta Isä, Sinun voimasi on rajaton, ja Sinä olet nostanut ihmisille parantumisen sarven. Ja me kiitämme Sinua siitä. Ja minä rukoilen, Jumala, että se jatkuisi ja jatkuisi, pyydän Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

64         Kiitos paljon, ystävät. Hyvä on. Antakaa hänen tulla sisään ensin. Tämä…? Kyllä, nuori mies… Ymmärrätkö englantia? Ymmärrättekö? Näen, että kärsit tuberkuloosista. Katsohan käsiäni. Näetkö ne pienet pilkut kädessäni? Katso tätä. Näetkö eron? Jumala on todellakin palkinnut teitä espanjalaisia. Oletan, että sinä olet espanjankielinen…? …Monet heistä ovat parantuneet. Menen kotimaahanne, Meksikoon, muutaman viikon kuluttua. Luotan siihen, että sinä tulet olemaan todisteena. Sinä palvelet Jumalaa, vai mitä, nuori mies? Sinä palvelet.

Taivaallinen Isämme, Sinä, joka loit tämän nuoren miehen, joka toit hänet tänne maan päälle, ja hän on täällä juuri nyt, nuorukainen, joka merkitsee niin paljon Sinun valtakunnallesi, Isä, nykyisten eksyneiden nuorten miesten joukossa… Mutta hän haluaa palvella Sinua, ja Saatana on sitonut hänet, mutta nyt Sinä olet päättänyt, että hän paranee. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… tule tänään niin kuin hän – Israelin lapset tekivät vaskikäärmeelle: katsoa ja elää. Auta häntä, Isä, ja tulkoon tästä nuoresta miehestä vahva, hieno nuori… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…jolla on todistus, joka herättää hälytyksen hänen kansansa keskuudessa. Suo se, Isä. Alkakoon hän lihoa tästä päivästä lähtien.

Nyt, Saatana, sinä tuberkuloosin demoni, tulen sinua vastaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tule ulos pojasta. Vaadin sinua jättämään hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

65         Nuori mies, ennen kuin nostan pääni katsoakseni kättäni, käteni on muuttunut valkoiseksi, eikö olekin? Siinä missä se oli punainen ja vilkkuva, osoitan siihen. Onko näin? Se on muuttunut valkoiseksi… Pidin kättäni samassa asennossa. Onko se oikein? Miten on? Se on osoitus siitä, että olet menossa kotiin ja tulet nyt terveeksi. Aivan oikein, herra. Voitte nostaa päänne, yleisö.

Nuori espanjalainen poika seisoo tässä, tuberkuloosin värähtely kädessäni, ja nyt kaikki on lähtenyt, kaikki on poissa. Nyt voit mennä ja olla… Nyt, katselit kättäni; huomasit sen, että se… Olet kunnossa. Nyt menet kotiin, paranet ja alat saada painoa heti. Syö paljon hyvää, terveellistä ruokaa ja nuku. Olet puhki, joten vain… sinä vahvistut. Ylistäkäämme Herraa, kaikki.

66         Reuma. Puhutko englantia? Et. Puhutko sinä englantia? Kysy häneltä, uskooko hän, että Jumala parantaa hänet.

Kumartakaa päänne kaikkialla…

Taivaallinen Isämme, Sinä olet täällä tehdäksesi sairaat taas terveiksi. Ja tässä seisoo tämä pieni espanjalainen äiti-parka, joka on rampa reuman takia. Isä, en voi puhua hänelle. Hän ei kuule rukoustani, ei ymmärrä sitä. Mutta tiedän, että Sinä ymmärrät, Isä. Sinä ymmärrät kaikkia kieliä, puhut jokaista kieltä. Ja rukoilen, rakas Jumala, että jotenkin annat hänen sydämessään tietää, että rukoilen hänen puolestaan koko sydämestäni, että vapautat hänet tästä reumasta tänään. Suo se, Isä. Ja minusta tuntuu, että Sinä annat meille suurenmoisen kokouksen heidän maassaan, Meksikossa. Anna hänen kävellä tänään ulos rakennuksesta terveenä, Isä. Jos se on Sinun jumalallinen tahtosi, suo se, rakas Jumala, sillä minä rukoilen Sinulta sitä, Sinulta hänen puolestaan, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Sinä demoni, joka on rampauttanut naisen reumaan, jätä hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Pitäkää päänne alhaalla. Näyttäisi siltä, että värähtely jätti hänen kätensä. En tiedä, mitä se on tehnyt hänelle. Nuori nainen, puhu hänelle ja kerro hänelle, että käskin hänen nostaa oikeaa jalkaansa näin. Käskekää hänen kävellä perässäni; älkää epäilkö mitään. Käske hänen kävellä suoraan perässäni. Kävelkää nyt. Nyt voitte nostaa päänne ylös. Kävele juuri tähän.

67         Sanokaamme kaikki: ” Ylistys Herralle”, kaikki. Hän katseli ympärilleen ja hymyili kuin olisin tiennyt, mitä hän tarkoitti. Sanotaan kaikki: ” Ylistys Herralle”. Eikö Herra Jeesus olekin ihana? Eikö Hän olekin ihana Parantaja? Nyt, jos te vain painaisitte taas päänne alas, todella ihanasti, hetkeksi ja…

Kyllä, rouva. Sissy, miten se tapahtui… Loukkasitko sen jotenkin; se on muuttunut haavaumaksi. Se on muuttunut haavaumaksi. Etkö tiedä, miten se tuli? Kyllä, se on luultavasti jokin… Näetkö värähtelyn tulevan? Se on haavauma. Kauanko se on ollut sinulla, sisar? Se on ollut kolmetoista vuotta. Uskotko, että jos kysyn Herralta Jeesukselta…?

Siellä on jotain, joka aiheuttaa sen, joka pitää turmelusta yllä koko ajan. Ymmärrättekö? Onko se teidän alapuolellanne…

Onko se… Ai, nilkassasi… No, kuinka vanha olet? Kaksikymmentä. No, pikku neiti, jos kysyn Jumalalta koko sydämestäni, uskotko, että se alkaa ja kuivuu ja paranee nyt ja tulee terveeksi? Aiotko palvella Häntä koko elämäsi ajan? Rakastatko Jeesusta ja palveletko Häntä? Teetkö niin? Teetkö sen?

68         Nyt kumartakaa vain päänne. Tässä seisoo pieni espanjalainen nainen, jolla on ollut avohaava vuosia. Se on haavauma, joka ulottuu hänen jalkaansa.

Isä, ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö monet lääkärit olisi ottaneet tuota jalkaa käteensä ja itkeneet. He ovat ottaneet reseptilapun käteensä ja kirjoittaneet erilaisia lääkkeitä yrittäessään parhaansa mukaan auttaa tätä pientä naista. He ovat tehneet kaikkensa, Isä. Hän on tehnyt kaiken, mitä osaa tehdä. Ja nyt hän on tullut minun luokseni, ja minä teen kaiken, mitä osaan tehdä. Ja nyt, Isä, tiedän, että Sinä tiedät, miten se tehdään. Sinä olet ainoa, joka voi tehdä sen. Ja siksi me puhumme Sinulle, Herra, sydämemme syvyydestä. Isä, uskon, että tämä pieni nainen tulee olemaan todistus Sinulle; hänen pieni elämänsä annetaan Sinulle, jotta voisit käyttää häntä todistamaan ja kertomaan kansalleen siitä, miten tuo haava oli ollut hänessä vuosia. Nyt, Isä, rukoilen, että kuulet minua, Poikasi Jeesuksen ylistykseksi.

Sinä, demoni…?…nainen kaikki nämä vuodet, minä tulen kohtaamaan… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

69         Pieni neiti, jos kohotat pääsi… Jotain on tapahtunut käteni ympärillä tässä. Se on muuttunut eri väriseksi, eikö olekin? Nyt, mitä on tapahtunut, on minun merkkini. Se on… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Uskotko siihen koko sydämestäsi? Uskotko, että tulet parantumaan? Missä asut, sisko? Miamissa, Arizonassa. Oi, uskon, että sain kutsun tulla maahanne sinne. Jos pääsen sinne, aiotko… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …todistaa tästä ja kertoa ihmisille, että…? Niinkö? Huomaatko, että muutaman päivän päästä… Missä olet kylpenyt? Suoloissa, Epson-suoloissa tai sellaisissa? Ei toistaiseksi mitään. Nyt, te olette… Katsokaa tuota kohtaa tuolla, tuota haavaumaa, se alkaa kuivua; alatte huomata sen, sen ympärillä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] kuin mitä tahansa, jota laitetaan sen päälle parantamaan se. Ymmärrättekö? Mutta Jumala on se, joka on toteuttanut parantumisen. Näettekö? Elämä, joka siellä oli ja aiheutti tuon – tuon bakteerin, tulehduksen siellä, se on nyt poissa. Ymmärrätkö? Se alkaa… Jos sinä uskot siihen koko sydämestäsi, sinun uskosi tulee pelastaamaan sinut. Uskotko sinä sen? Jumala siunatkoon sinua. Silloin sinä tulet terveeksi.

70         Ei sillä ole väliä… Onko siellä alhaalla aika monta? Anteeksi mitä? Kyllä, olen nähnyt sen.

Äiti, ymmärrät, että sinulla on hyvin vähän päiviä jäljellä, vai mitä? Enää ei ole paljon tehtävissä. Ja sinä haluat elää. Minä haluan elää, me kaikki haluamme elää, äiti. Älä itke nyt. Älä… Katso nyt. Minulla on rakas vanha äiti kotona tänään, jos hän on elossa. Uskon, että hän on. Hän rukoilee puolestani. Minulla on vaimo ja kaksi pientä lasta, jotka rukoilevat puolestani, seurakunta, jossa ihmiset rukoilevat, ja ympäri maata. Siksi pysyn siellä, missä olen, sisko. Tuhannet ja taas tuhannet rukoilevat puolestani kaikkialla. Jeesus kuulee heidän rukouksensa.

Sinulla on syöpä. Tiedät sen, etkö tiedäkin? Jos vain uskot… Muut paranevat. Kaikki, joiden puolesta rukoilen, eivät parane. Monet heistä kuolevat, äiti. Monet… Mutta mitä… se päättää, mitä se tekee heti. Minä… Joko paranet tai kuolet heti. Sinä haluat parantua, ja minä aion pyytää Kristusta parantamaan sinut. Ja jos uskot sen koko sydämestäsi, päiväsi pidentyvät moninkertaisesti. Uskotko sinä sen? Uskotko…?

71         Taivaallinen Isämme, kun tämä vanha äitiparka laskee kätensä minun kädelleni, ja hänen kätensä on aivan ryppyinen, ajattelen, Isä, omaa pientä ryppyistä äitiäni, joka on kaukana kaukana. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä käsi olisi pessyt monena rankkana päivänä ammeessa; on ehkä tehnyt työtä pitääkseen sielun ja ruumiin kasassa, on kasvattanut pieniä lapsia. Kun he itkivät, mikään käsi maailmassa ei olisi voinut pyyhkäistä kyyneleitä pois ja tuoda iloa heidän pienille poskilleen niin kuin tämä käsi. Mutta nyt, Isä, se on minun kädessäni. Se tarvitsee toisen käden kosketusta, sen käden, joka arpeutui Golgatalla, niin vapaasti… Oi Kristus, auta meitä uskomaan Sinuun, vain ottamaan kiinni Sanastasi. Ja tämä suuri, kammottava syövän demoni, mustunut henki; hän on avuton, Isä. Lääkäri on voimaton. Mutta Sinulla on valta hänen ylitseen. Tuon hänet Sinun luoksesi, Isä. Omilla kelvottomilla käsilläni johdatan hänet Sinun luoksesi. Parantaisitko hänet, Herra? Anna nyt palvelijasi äänelle voimaa, Herra, joka pelottaa tämän syövän pois hänestä.

Sinä riivaaja, tulen kohtaamaan sinut Jumalan voideltuna lahjana. Tulen luoksesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tule ulos naisesta. Vaadin sinua jättämään hänet Nasaretilaisen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä hänet.

Äiti, olet nähnyt, mitä täällä on tapahtunut. Nyt voit jatkaa matkaasi riemuiten; älä epäile mitään. Sinä paranet nyt. Voi sentään. Ylistäkäämme Jumalaa. Hän sanoi: ”Tiesin koko ajan, että tulisin, kun pääsisin hänen luokseen”. Siunattu olkoon hänen pieni sydämensä.

72         Armoa, tässä on toinen syöpätapaus. Olettekohan Chicagosta kotoisin, neiti? Aion vierailla siinä ihanassa kaupungissa joku päivä. Minun pitäisi olla siellä toukokuussa tai helmikuun loppupuolella, siellä stadionilla. En ole vielä varma. Tulisitteko lavalle ja antaisitteko todistuksen stadionilla, kun pääsen sinne, missä sitten olenkin? Tuletko? Kyllä. Nyt, ei…?…Haluan sinun todistavan, että Jumala on parantanut sinut, jos Hän tekee sen nyt, ja sinä rakastat Häntä ja palvelet Häntä koko elämäsi ajan?

Olkaa nyt vain kunnioittavasti. Tässä on nainen, joka on tullut monta sataa mailia, kyllä, jopa tuhansia maileja, syöpään sairastuneena. Hän on Chicagosta.

Katsohan nyt, sisar, katsot kai kättäni, etkö katsonutkin? Näetkö nuo pilkut, kuinka ne tulevat ja menevät ympäri kättäni. Katso sitä, sisar, kun rukoilen. Näetkö ne valkoiset pilkut? Katso…?… [Tyhjä kohta nauhassa – toim.] Tuntui kuin se olisi…?…. [Tyhjä kohta nauhassa – toim.]

73         Hänellä on syöpä. Ja Sinä yksin, Herra, voit parantaa hänet. Ja hän on tullut Chicagosta asti…  [Tyhjä kohta nauhassa – -Ed.] Jumala, jos Sinä annat… [Tyhjä kohta nauhassa – toim.]…?….Ja hän on luvannut, että hän tulisi.?….ihmisille. Hän tulisi stadionille, jos Sinä lähettäisit palvelijasi sinne, ja todistaisi parantavasta voimasta. Ja Sinä olet ainoa, joka voi poistaa tämän demonin hänen ruumiistaan. Siksi, rakas Jumala, tulen Sinun luoksesi ja pyydän koko sydämestäni, että Sinä tekisit sen.

Saatana… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… tämä syöpä, sen koko elämä. Tulen kohtaamaan sinut…[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen. Vaadin sinua jättämään hänet. Tule pois hänestä, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä.

Puhdistui tuossa, eikö niin? Näetkö miten se meni? Se tarkoittaa, äiti, että sinä jäät vielä eloon, palaat Chicagoon ja tulet todistamaan Jumalalle.

Voitte nostaa päänne, yleisö. Kaikki lähti rouvalta. Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Mikä sinun nimesi on? Rouva…? Jumala siunatkoon sinua.

Ylistäkäämme Jumalaa. Chicagosta aina Phoenixiin, Arizonaan asti. Phoenixiin asti, Arizonaan. Hyvä on.

74         Katsokaa, tuo sisar Chicagosta. Sinulla voi olla muutaman päivän kuluttua sairauskohtaus. Mutta älä huomioi sitä. Näetkö? Sinä tulet kipeäksi ja vatsasi on sekaisin. Älä huomioi sitä. Näettekö? Älä koskaan kiinnitä huomiotasi mihinkään; pidä mielessäsi vain se, että uskot siihen. Se on sen reaktio… Sinä Chicagosta, hetki vain, sisar. Käänny ympäri. Sisar Waldrop, nousisitteko ylös? Tuolla on nainen, joka kuoli rukousjonossani sydänkohtaukseen, paksusuolentulehdukseen ja maksaan, noin kahdeksan kuukautta tai kaksi vuotta sitten. Pitääkö paikkansa, sisar Waldrop? Sanoin, että teillä on sairauskohtaus. Ja teillä oli se, eikö niin, sisar? Siinä hän sitten oli.

Siellä on kaksi naista… Toisen puolesta rukoiltiin sydämessä olevan syövän vuoksi, ja tässä on paksusuolen ja maksan syöpä, ja tässä on Chicagoasta kotoisin oleva nainen, jonka puolesta rukoiltiin juuri nyt. Eikö olekin ihmeellistä nähdä sisaria, jotka puhuvat toisilleen? Toinen on parantunut ja voi hyvin, toista on juuri kosketettu Jumalan kädellä. Sanokaamme: ”Ylistäkäämme Jumalaa” Hänen…?…Hyvä on.

75         Kyllä, sir. Huomaan, että olette… Teillä on useita asioita vikana. Tämä polte rinnassanne, näyttääkö se olevan ylhäällä noin, ylhäällä tällä tavalla? Ai, alhaalla…?…Ai, täällä alhaalla. Niin… Näen reuman… Onko teillä…? Teillä on myös yskää, eikö olekin? Yskitte aika paljon? Se aiheuttaa univajetta, yskää ja kurkkukipua…?…. Minä tiedän sen vain yhdellä tavalla, Jumalan kautta, eikö niin? Se on ainoa tapa, jolla tiedän sen. Sinulla on uskoa ja uskot, veli… [Veli puhuu veli Branhamille – toim.] Voi, kiitos, veli. Se on hyvin ystävällistä sinulta, että ajattelet noin.

Rakas taivaallinen Isä, kun veljeni tulee nyt tämän kanssa… Saatana on rampauttanut hänet ja sitonut hänet, ja hän on kärsinyt. Voi Jumala, hän on vankilassa. Ja Sinä yksin, Herra, voit tuoda hänet ulos tästä vankilasta. Sinä olet ainoa, joka voi parantaa hänet. Ja hän sanoi: ”Minä uskon Jeesukseen koko sydämestäni, ja minä uskon, että Jeesus lähetti sinut tänne”. Jumala, millainen todistus nöyryydestä. Tiedän, että Sinä kuulet hänen rukouksensa. Tiedän, että kuulet minun rukoukseni, Isä, ja että annat hänen parantua.

76         Sentähden, Saatana, minä tulen sinua vastaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumalan voideltuna palvelijana vaadin sinua Jeesuksen kautta, että jätät tämän miehen ja tulet ulos hänestä.

Hyvä herra. Jumala on nähnyt kyyneleesi. Hän on nähnyt uskosi. Ja Hänen voimansa on koskettanut teitä nyt; voitte kävellä eteenpäin; paranette. Jumala siunatkoon sinua, rakas veljeni. Kävele suoraan portaita alas. Sinun ei tarvitse enää murehtia.

Nyt, ystävät, voitte nostaa päänne. (Tähän tottuu aika nopeasti.) Ylistetään Herraa. Sitten se asia… Hän sanoi, että minä ylistän. Olen iloinen, että kohtasin sinut… Olen iloinen, että hän kohtasi Jeesuksen. Olemme kiitollisia siitä. Kumartakaa nyt kaikki taas päänne, vain muutamaksi hetkeksi.

77         Voi sentään! Olet ollut aika kipeä, etkö olekin? Niinpä. Kysykää häneltä, uskooko hän nyt koko sydämestään, että hän paranee…?….Pieni äiti tässä, että…ovat lähellä verenvuotoasi… Rakas Isä, minä ymmärrän, että Saatana on asettanut ansan. Ja nyt hän on saanut sisaremme kiinni, niin että hän on saanut yhden näistä aivoverenvuodoista nyt ja lähtisi pois maailmasta. Ja Sinä olet ainoa, joka voi liuottaa tuon verihyytymän. Mutta Isä, tekisitkö sen? Suo se, Isä. Saatana on tehnyt tämän, ja se on hänen työtään. Mutta Sinä olet täällä vapauttaaksesi sisaremme.

Saatana, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kautta, jätä nainen…?…veli…[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… sydämessäni. Siunatkoon Herra Jumala häntä. Se myös loppui. Hän tulee olemaan kunnossa.

Kyllä. Puhutko englantia? Et. Kysy häneltä nyt ja kerro hänelle, jotta voi uskoa, että tiedän, mistä on kyse. Kerro hänelle, että hänen vatsaansa [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] sattuu. Kerro hänelle. Mucho. Mucho, se tarkoittaa ”paljon” ja ”paljon”. Näetkö mikä se on? Hänellä on mahahaava vatsassaan. Hänellä on mahahaava. Nyt kerrotte hänelle, että minä huomasin sen värähtelystä hänen kätensä päällä, jotta hän tietäisi, jotta hänellä olisi uskoa. ”Hän uskoo”, hän sanoi.

78         Selvä. Nyt, jos voisitte kumartaa päänne… (Kuinka paljon aikaa meillä on jäljellä? Oi, kello on viisi. Meillä on viisi minuuttia aikaa. Ja sitten… Katsokaas, me lupasimme päästää ihmiset ulos, joten me… Katsotaanpa tässä hetki).

Rakas Isä, Sinä, joka tunnet sydämemme ja tunnet Jumalamme, tämä vanha kuolevainen seisoo tässä. Hän kärsii vatsavaivoista. Ja Isä, en voi puhua hänelle hänen kielellään kertoakseni hänelle, Isä, että tämän mahahaavan täytyy kuivua. Siihen menee muutama päivä, ellet sitten laskeudu alas ja siirrä sitä kädelläsi ja harjaa sitä pois. Sinulla on valta tehdä tämä, Isä, jopa tehdä uusi vatsa. Oi Isä, tiedän, että se on ihme. Mutta myös se on ihme, Isä, toissijaisesti, jos Sinä vain annat hänen parantua. Hän haluaa parantua. Lääkäri on antanut hänelle lääkkeitä, ja hän on yrittänyt. Mutta näköjään hän ei saa uskoa, Isä, sillä raukka on hermostunut, ja se aiheuttaa tämän vatsavaivan, jota kutsutaan…?….Rukoilen Sinua, Isä, että antaisit minulle sen merkin, niin kertoisin hänelle. Ja jos hän uskoo, hän tulee terveeksi, eikö niin, Herra?

79         Saatana, tule ulos hänestä. Vaadin Jeesuksen Kristuksen kautta, että jätät hänet. Veli Joseph, hän…

Nyt, selitä hänelle; kerro hänelle nyt, että hänen parantumisensa kestää vain muutaman päivän. Värähtelyt poistuvat hänestä. Hän on kunnossa. Sinä tulet… Sinä tulet parantumaan. Kestää ehkä – ehkä yhdestä viiteentoista päivään, tai jotain sellaista, ennen kuin olet terve. Sano hänelle, että jonkin ajan kuluttua hän vain… Jos hän voi vain unohtaa sen… Sano hänelle: ”Unohda se ja jatka eteenpäin. Hän vain…” Kerro hänelle: ” Sen elämä on kuollut. Ja hän tulee kuntoon.” Käske hänen aina palvella Jeesusta. Jumala siunatkoon hänen sydäntään. Hyvä on.

80         Pitelit kättäsi sivulla…?…En huomaa siitä minkäänlaista värähtelyä. Sitten on vain yksi asia, joka voi auttaa teitä. Eräs nainen tuli tänne vähän aikaa sitten, ja hänen selkärankansa… se on… Selkärangan puudutusaine teki jotain, ja hänen hermonsa vyötäröstä alaspäin… Ja hän otti sitä synnytyksen takia. Ymmärrätkö? Ja hän oli halvaantunut koko matkan alaspäin, ei tunteita, ei pystynyt kävelemään eikä mitään. Rukoilin hänen puolestaan, ja kesti kai noin kahdeksan tai kymmenen päivää, ja hän oli kadulla, kävellen, poissa pyörätuolista.

Jos Jumala pystyi parantamaan tuon naisen… Uskotko, että paranisit, jos pyytäisin Herraa Jeesusta parantamaan sinut? Tämä on vaimosi… Ja te haluatte olla onnellisia yhdessä. Minä tiedän sen. Tiedän, miltä sinusta tuntuu, veli. Kun vaimoni soitti minulle jokin aika sitten… Tiedän, miten… Sinä haluat olla yhdessä onnellisia, ja minä haluan, että te olette yhdessä onnellisia. Aiotko aina palvella Kristusta koko elämäsi ajan, jos vain… jos Hän antaa hänen parantua? Riippumatta siitä, tapahtuuko se nyt… Uskotteko, että se tapahtuu joka tapauksessa, eikö niin? Hmm-hmm. Hyvä on.

81         Kumartakaa jokainen päänne. Rukoilemme veljen puolesta, joka on halvaantunut.

Rakas Isä, tunnen nuo värähtelyt miehestä, mutta hän on halvaantunut, rakas Jumala. Jotain on tapahtunut, rakas Jumala, niin että hänen hermonsa ovat kuolleet hänen ruumiinsa alaosassa. Sinä olet ainoa, joka voit saada elämän palaamaan noihin hermoihin ja poistaa tämän tilan hänestä. Kuuletko rukoukseni? Kun näen hänen ihanan pienen vaimonsa seisovan hänen lähellään, oi Jumala, miltä hänestä mahtaa tuntua katsoessaan häntä, kun hän katsoo häntä, ja nähdä muita nuoria pariskuntia kadun varrella. Oi Jumala, armahda. Anna hänen toipua tästä. Teetkö sen, Jumala? Sinä, joka saat kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan, rukoilen, että tämä olisi se päivä, jolloin elämä palaisi jälleen näihin raajoihin; tämä halvaantunut tila poistuisi hänestä. Rukoilen tätä siunausta hänen puolestaan Jumalan Pyhän Pojan, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

82         …? …se on hänen ruumiistaan… Teillä on… Onko teille sattunut onnettomuus tai jotain? Tuli tässä kuussa… Jumala siunatkoon sydäntäsi. Nyt, tässä. Haluan, että sinä…?….Näen, miten… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Totta kai voit. Ylistäkää Herraa. Hän kävelee siinä nyt…?….

Sanokaamme: ” Ylistys Herralle…”… Sanokaamme: ” Ylistys Herralle”, kaikki. Kumartakaa päätänne. [Tyhjä kohta nauhalla – toim..]

83         Veljeni, sinäkin olet näköjään kamalassa kunnossa. Uskotko nyt koko sydämestäsi? Nyt, siitä huolimatta, muista, että olen luvannut Jumalalle, etten pyydä Häneltä ihmeitä, uskoa. Näen, että sinullakin on värähtelyä. Kyllä, herra. Tunnen sen. En voi mitenkään tietää sitä, enhän? Ei mitenkään, vain Kaikkivaltiaan Jumalan avulla. Niinkö? Siinä se on. Sinulla on mahahaava. Olet hermostunut. Olet hyvin hermostunut. Ja sinulla on murtunut selkä. Jos nyt kysyn Jumalalta… Voin sanoa, onko haavaumasi lakannut vai ei, mutta toinen riippuu uskostamme. Mutta jos kysyn Jumalalta, sinä uskot joka tapauksessa, eikö niin? Uskotko sinä?

Rakas taivaallinen Isä, veljeni seisoo tässä murtuneen selän kanssa ja tietää, ettei hän voi parantua millään muulla tavalla, vain Sinun avullasi. Hän kärsii myös mahahaavasta. Sinä olet se, Isä, jumalallinen parantaja. Sinä olet Hän, joka voit tehdä kaiken. Ja uskon, että miehellä on uskoa, Jumala. Minä uskon sen. Ja uskon, että hän ymmärtää tarinan, Herra, Jumalan Enkelistä, vierailusta ja lahjastasi.

Siksi, että tämä riivaaja, joka on sitonut hänet, nimeltään mahahaava, tule ulos miehestä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä vaadin sinua poistumaan hänestä.

Siinä menee mahahaavanne, herra.

84          Isä, armahda nyt veljeä. Ja nähtäköön hänet tässä kaupungissa tai missä tahansa hän muutaman päivän kuluttua onkin, kävelemässä jaloillaan, kainalosauvat selässään, kävelemässä, todistamassa ihmisille ja sanomassa: ”Minulla oli kerran murtunut selkä, mutta se parani hetkessä”. Ja minä olen terve, koska Jeesus Kristus teki minut terveeksi.” Suo se, Herra. Ja voikoon tämä mies todistaa siitä, pyydän, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Herra, uskon todella koko sydämestäni, että olette nyt terve. Tulette olemaan. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

”Nyt minä uskon.” Hän sanoi: ”Minä paranen, herra.” Se tulee parantumaan, eikö niin, ystävät? Ettekö te kaikki usko niin? Ylistetään Jumalaa siitä nyt. Hyvä on, kiitos. Kumartakaa päätänne.

Paljonko meillä on vielä aikaa, veli? Kello viisi. Kuinka monta on täällä nyt, jotka eivät voi tulla takaisin, ja ehkä voisimme saada heidät ainakin kulkemaan jonon läpi ja heidän puolestaan rukoiltaisiin. Täällä on parikymmentä tai kolmekymmentä, jotka sanovat, etteivät voi tulla takaisin.

85         Ja auditorion vahtimestari, jos te vain… jos te vain… jos te vain kestätte meitä muutaman minuutin. Rukoilen vain näiden ihmisten puolesta ja annan heidän kulkea jonon läpi. Arvostan suuresti aikaanne.

Olkaa nyt hetki kunnioittavia. Haluan kuitenkin rukoilla jokaisen puolesta. Rakkaat, te tässä, te tässä jonossa, jotka ette voi tulla takaisin seuraavaan kokoukseen… No, uskotteko te… uskotte Jumalaan, jos vain pyydän Häneltä, että paranette, eikö niin, nuori neiti? Uskothan sinä siihen. Sinäkin uskot siihen, eikö niin, sisar? Sinähän paranet, jos pyydän Jumalaa? Uskotko sinä siihen? Hän taitaa olla… Hän on kuuro. No, hyvä on.

Veli Kidson toi minulle sanan, että yleisössä on joukko ihmisiä, jotka sanoivat, että jos rukoilen korokkeelta käsin, he paranevat. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Tuolla tavalla Jumala voi liikkua, eikö niin? Aivan niin. No niin. Kumartakaa päänne, niin yritän rukoilla vielä muutaman puolesta. Antakaa meille vielä noin kymmenen minuuttia, ja sitten me… sitten rukoilen koko yleisön puolesta. Se on ihanaa, ystävät. Kristus rakastaa teitä siitä. Nyt, hetkinen vain.

86         Isä, rukoilen koko sydämestäni, että parannat tämän pojan ja teet hänet terveeksi. Pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Isä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies.

Onko tämä se nuori nainen, joka on täällä kuuro? Onko hän kuuromykkä…?… Oletko sinä hänen sisarensa? Oletko sisarentytär? Onko hän syntynyt tuollaisena? Hänestä on juuri tullut kuuromykkä. Halvaus teki hänestä kuuromykän. Nyt, se voi tapahtua tässä ja nyt. Mistä olet kotoisin, Phoenix? Vai niin. Ai…?….sieltä? Niinkö? No, viime viikolla viisi ihmistä täältä kokouksesta lähti kotiin puhuen ja kuullen… En sano, että hän on… Kun hän alkaa puhua tai puhua, se on tietysti kuin pienen vauvan lailla. Ymmärrättekö? Hänestä ei lähde mitään värähtelyjä, hän on vain halvaantunut ja kaikkea, hänen hermonsa ja äänihuulensa ovat halvaantuneet.

Tässä on nuori nainen, joka on kuuro ja mykkä. Hän on Michiganista. On tullut etsimään… Mesasta. Anteeksi, en ymmärtänyt oikein, Mesasta. Hän on kuurojen koulussa. Ja nyt, jos hän on… (Hänellä on ollut mikä, mikä? Polio?) Polio halvaannutti hänen kuulonsa ja… Tietysti, se on samassa hermossa, tiedämme, puhe ja kuulo. Nyt, jos pyydän Jumalalta, rouva uskoo, että – että tyttö tulee kuntoon. Nyt Hän voi avata hänen korvansa. Sitä en tiedä. En osaa sanoa. Hän voi saada hänet puhumaan nyt. En osaa sanoa. Jos hän puhuu, se on aivan vauvan tapaista. Hän ei osaa puhua selvästi. Mutta jos… Jos minä kysyn… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Hyvä on, viittokaa hänen kanssaan ja kysykää, uskooko hän.

87         Isä, ihana pieni tyttö seisoo tässä. Siunaa hänen sydäntään. Demonit ovat tulleet ja katkaisseet hänen kuulonsa ja puheensa. Enkä usko, että hän haluaa parantua mistään pahasta. Mutta tämä toinen henkilö, joka seisoo hänen vierellään, Herra, kyyneleet silmissään, haluaa, että hän paranee, haluaa, että hän paranee, Isä, jotta hän voi palata koulusta ja ehkä mennä kirkkoon ja kuulla sanoman ja laulaa Jumalan ylistystä. Jumala, ajattelen niitä viittä pientä lasta Oregonissa viime viikolla – tai Idahossa. Kuinka Sinä paransit heidät, toit heidät pois koulusta. Ja lääkärit julistivat heidät terveiksi ja lähettivät heidät kotiin rakkaittensa luo. Miten se ihana… [Tyhjä kohta nauhalla – toim..]

Isä, armahda häntä nyt. Rukoilen, että hän toipuu tästä välittömästi. Ja jos se on Sinun tahtosi, Isä, kun palvelijasi esittää tämän nuhteen, niin jättäköön saatana hänet nyt, ja hän kykenee puhumaan ja kuulemaan juuri nyt. Jos ei, Isä, niin Sinä tunnet minun sydämeni. Me uskomme, että hän saa sen, sillä pyydän häntä jättämään hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

88         Pitäkää nyt kaikki päänne alhaalla. Kaikki, pitäkää päänne alhaalla kaikkialla. Antakaa Herran ja minun katsoa tätä.

Kuuletko minua?

Pitäkää vain päänne alhaalla. Hänen kuulonsa on palautumassa hänelle. Näköjään hän kuuli tuon. Kysyin, kuuliko hän minua, hän nyökkäsi päätään, hän kuuli.

Odottakaa hetki. Tämä elämä on palaamassa siihen. Jos se on niin… Jos Jumala ei tee sitä, se on täysin ok. Hän tekee sen aikanaan. Tässä on kyse parantumisesta eikä ihmeistä. Aamen.

Kuuletko minua? Sano: ”Aamen.” [Tyttö sanoo: ”Aamen – toim.”] No niin, nosta pääsi, kulta. Kuuletko minua? Kuuletko sinä minua? Aamen. [Amen.] Ylistetään Jumalaa, kaikki.

Nyt, sisar, hän saa kamalan päänsäryn. Tyttö, joka on hänen kanssaan, hän tulee saamaan sen… Oi, sinä aiot odottaa häntä. Hän saa päänsäryn, sisar. Ja sano hänelle, että hän… Hänen päätään tulee särkemään, mutta hän selviää kyllä. Älä huolehdi siitä. Jumala siunatkoon sinua. Hän sanoo kuulevansa minut. Varmasti hän kuulee…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…?…

89          Sir? Tässä on sananpalvelija, joka on tuonut veljentyttärensä, ja hän on kuuro. Tiedättehän, että viimeisen – viikko viime sunnuntaista, en pyydä ihmeitä. Kumartakaa kaikki päänne.

Taivaallinen Isä, koska Sinä olet aina lähellä… Ja tämä ihana pieni nainen tulee tänne parantumaan. Uskon, Isä, että Sinä olet täällä ja kuulet sydämemme nöyryyden. Ja he tuovat sairaita ja vaivaisia, kuuroja, mykkiä ja sokeita… Ja Sinä yksin, Herra, voit parantaa. Rukoilen, että palautat kuulon tämän tytön korviin. Suotko sen, rakas Isä? Alkaakohan hän juuri nyt kuulla minua ja parantua. Kuitenkin, Isä, uskon lupaukseesi, siihen, mitä sanoit: ”Jos saat ihmiset uskomaan sinua, mikään ei kestä rukouksesi edessä.” Uskon, että se jättää hänet, Isä. En tiedä, lähteekö se nyt vai ei. Se on sinun vallassasi, Isä, ei minun. Ja minun voimani tulee Sinulta. Rukoilen, että annat minulle voimaa tämän kuuron hengen yli ajaakseni sen pois hänestä.

Sinä kuurouden demoni, tule ulos naisesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Hän kuulee…?….Se paine lähti.

Kuuletko minua? Kuuletko minua? Hän on… Kyllä, hän sai sen. Kuuletko minua?

Selvä. Selvä. Voitte nostaa päänne. Jospa meillä olisi aikaa odottaa täällä vähän aikaa… Hänellä on…?… Kuuletko minua? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?…Jumala siunatkoon sinua…?…

Sanokaamme kaikki: ” Ylistys Herralle”. Hyvä on, kumartakaa päänne kaikkialla.

90         Kuka tahansa, joka on hänen kanssaan, kertokaa hänelle… Se alkaa tulla nyt. Kumartakaa päänne. Meidän täytyy kiirehtiä; hän sanoi minulle, että se on kymmenen minuutin yli.

Kyllä, rouva. No niin, sisareni, oletko sinä sananpalvelijan vaimo? No, vaimoni osaa tuntea myötätuntoa sinua kohtaan, kultaseni, kun minä olen poissa, kun minä olen… Sinulla on… Se mikä sinulla on, on vatsatulehdus; sinulla on vatsa…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Rakas Isä, ja Sinä, joka tunnet kaikkien ihmisten sydämet, ja tämä on palvelijasi… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… nuori sananpalvelija… Oi Jumala, olkoon heidän elämänsä hedelmällistä Sinulle, Isä, sillä meistä tuntuu, että meillä ei ole enää monta päivää aikaa työskennellä, ja sitten [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ja me näemme Jeesuksen. Ja Isä, me… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”Herrat, me haluaisimme nähdä Jeesuksen.” Voi, kuinka me rakastammekaan Häntä. Ja kiitän Sinua nuoresta sananpalvelijasta. Ja rukoilen, Isä, että hänen elämästään tulee hyvin hedelmällistä. Ja hänen kumppaninsa tulee nyt tänään Sinun eteesi… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] jonka olet lähettänyt häntä varten, jotta hänen vaimonsa paranisi. Ja nyt, Isä, kuule palvelijasi rukous. Ja kun he kulkevat ympäri maata, rukoilevat ja puhuvat, olkoon heillä tämä todistus siitä, että Sinä olet myös Parantaja.

Sinä riivaaja, jätä tämä nainen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

91         Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Jokainen sen värähtely on poissa. Nyt katso, vatsasi on kova. Se on kuin käteenne olisi tullut ihottumaa, ja laitoitte siihen jotain, ja se – ja se alkoi parantua, ei kuitenkaan kunnolla. Jonkin ajan kuluttua jopa unohdat, että sinulla on ollut sitä. Nyt olet kunnossa. Jumala siunatkoon sinua. Mikä on miehesi nimi? Pastori Beckman. Tämä on… Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Sehän on hienoa. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

…?….Ystävä, kun hän istuu näin, hän miettii…?….pää osuu auton takaosaan…[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Hän sanoi: ”Ei se mitään. Kun menen sinne tapaamaan veli Branhamia, kun menen takaisin, minulla on tämä tukivarsi kädessäni.”

Pikkupoika vapautui välittömästi, otti tukivarren pois ja käveli lattialla se selässään. Onko näin, te sananpalvelijat? Sanokaamme: ” Ylistys Herralle.” Jumala siunatkoon teitä.

92         Jumala on todellinen. Hän on… Katsotaanpa… Kuinka monta vielä?

Veli sanoi, että olemme jo… heidän täytyy sulkea ovet. Ja jos nämä ihmiset eivät voi tulla takaisin, aion vain esittää rukouksen jokaisen heidän puolestaan. Ja päästäkää niin monta kuin voitte, kulkekaa jonon läpi.

Sinä uskot, eikö niin, sisar? Ei se ole niin, että minä… Ymmärrättehän, miten se on. Haluan rukoilla jokaisen teidän kanssanne.

Mutta ensimmäiseksi haluan sanoa, että kiitämme Jumalaa vapautuksesta jokaisen puolesta tänä iltapäivänä, eikö niin? Nyt haluamme rukoilla jokaisen jonossa olevan puolesta, ja päästäkää heidät läpi, jotta voin laittaa käteni heidän päälleen. Raamattu sanoo: ”He panevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi”, eikö niin?

93         Taivaallinen Isämme, Sinä tiedät, että aikamme on lopussa. Ja me tiedämme, että monta kertaa Sinä käännyit pois kansanjoukoista ja menit syrjään lepäämään. Mutta, Isä, nyt on se aika, jolloin näiden sananpalvelijoiden on päästävä seurakuntiinsa. Ja oi Jumala, lähetä sieluja pelastettavaksi tämän iltapäivän vuoksi. Olkoon heidän palvelutyönsä voideltu tänä iltana. Voikoon veli Faulkner, veli Outlaw, veli Fuller, kaikki veljet täällä, Isä, Sinun palvelijasi täällä, olla niin voideltuja tänä iltana, että Jumalan voima on heidän keskuudessaan, ja he puhuvat niin kuin eivät koskaan ennen. Itkekööt syntiset tiensä Golgatalle ja täyttykööt siellä Jumalan Hengellä. Oi Isä, pelastukoon silloin moni, jo tänä iltana.

Ja Sinä tunnet ne, jotka nyt tulevat jonon läpi. Ja olkoon Sinun Henkesi niin vahva, että kun he kulkevat ohi ja minä tartun heidän käteensä, Jumalan siunaus lepäisi heidän jokaisen päällä. Poistukoot he tästä rakennuksesta tänä iltapäivänä iloiten ja kiittäen Sinua heidän parantumisestaan; sillä me ymmärrämme, että usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todistus asioista, joita ei nähdä, maisteta, tunneta, haisteta tai kuulla. Jumala suo se. Olkoot he kaikki terveitä. Ja me esitämme Sinulle kiitoksen ja ylistyksen kaikesta siitä, mitä olet tehnyt, ja kaikesta siitä, mitä aiot vielä tehdä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä Aamen.

94         Nouskaamme nyt kaikki seisomaan hetkeksi. Kun annan näiden mennä läpi, haluan teidän kaikkien laulavan kanssani tätä laulua. Ja veli, yksi laulunjohtajista, tulisitko tänne, laulunjohtaja? Kuka on tämän kuoron laulunjohtaja, täällä? Tule tänne, veli Hershel. Haluan sinun laulavan ”Usko se vain”.

Haluan, että te sananpalvelijat kävelette tuonne rukousjonon kohdalle ja rukoilette heidän puolestaan, kun he tulevat jonossa. Tekisittekö sen nyt? Seisokaa kaikki vain hetki. Päästämme noin viisitoista tai kaksikymmentä ihmistä tästä läpi, ja kättelemme heitä, kun he kulkevat ohi. Laulakaa hiljaa, kaikki… [Yleisö laulaa ”Usko se vain” – toim.]…?…..

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… kätesi ylös, sisar. Halvaantunut seitsemäntoista vuotiaasta lähtien…?… tässä hänen vasemmassa kyljessä. Katsokaa häntä. Sanokaamme kaikki: ” Ylistys Herralle”. [Yleisö laulaa ”Usko se vain” – toim.]

95         Ja jos Sinä olisit tässä kaupungissa, me kaikki ryntäisimme Sinun luoksesi, Isä, jos Sinä olisit tässä paikassa. Mutta Sinä nousit korkeuksiin ja annat Raamatun mukaan lahjoja ihmisille. Ja heidän oli pakko, halki maan tuoda lapsi tänne. Isä, armahda sitä. Anna palvelijallesi merkkisi kansan edessä, että lapsi voi hyvin.

Saatana, minä tulen sinua vastaan Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tule ulos tytöstä. Vaadin sinua, jätä hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Se lakkasi ennen kuin nostin pääni. No niin, äiti, katso tänne. Yleisö, katsokaa nyt kättäni, sama juttu.

Nyt, pikku tyttö, sinä paranet, kultaseni. Äiti, katso: Ota naru…?…  huoneessasi ja kiedo sen hänen vyötärönsä ympärille, näin ja näin. Jäätkö tänne joksikin aikaa vai lähdetkö takaisin? Ota tuo naru ja kiedo se hänen vyötärönsä ympärille näin, niin tiedät, olenko sanonut sinulle totta vai en. Katkaise tuo naru, oikein tasaisesti. Ja sitten huomisiltana tai seuraavana yönä otatte saman narun ja puette sen tytön ympärille näin ja leikkaatte pois, kuinka paljon se on kutistunut. Ja tehkää niin ainakin kahden tai kolmen illan ajan, niin tiedätte, että sanoin teille, että se on totta. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Nyt sinä uskot, sisar. [Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Kyllä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Työskentelet arvokkaassa asiassa, Pelastusarmeijassa. Arvostan sitä todellakin. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Isä, täällä seisoo Pelastusarmeijan nainen tänä iltapäivänä. Rukoilen, että parannat hänet ja teet hänet vahvaksi. Hän on hermostunut ja murtuu. Hetken kuluttua Saatana saisi hänet pehmustettuun selliin, jos hän saisi tahtonsa läpi. Mutta sinun tapasi on erilainen. Sinun tiesi on terveyden tie. Kulkekoon hän tästä lähtien sillä tiellä, terveyden tiellä.

Minä nuhtelen tätä hermostuneisuuden henkeä, jätä hänet, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Jatka matkaasi iloiten ja todistaen.

Rakas Isä, rukoilen, että parannat veljeni. Hän tulee Minnesotasta asti rukoiltavaksi. Ja Sinä olet täällä parantaaksesi hänet. Rukoilen, että suot sen, Isä.

Saatana, sinä olet sitonut veljeni tähän astmaattiseen tilaan.

Jätä hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Luotan siihen, että palaat nyt iloiten takaisin. Värinä häviää kädestäni. Mene ja tule terveeksi mieheksi. Jumala siunatkoon sinua. Onko selvä…?

Isä, rukoilen, että parannat sisareni Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, rakas sisareni.

96         Jumala, minä rukoilen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] tätä veljeä, jolla on keuhko-ongelma, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Jumala siunatkoon sinua.

Se on hermostuneisuutta… Mene uskoen… Jumala, rukoilen, että Sinä parannat tämän rakkaan miehen, Isä. Rukoilen, että palautat hänen silmiensä näön tänä päivänä. Kuule rukoukseni. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän sitä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, rakas veljeni.

Voi, rakas Jeesus, rukoilen, että siunaat tätä rakasta naista, joka tulee New Mexicosta, että hän voisi parantua. Isä, anna hänen palata iloiten, innostavan hyvänä ja terveenä.

Sillä minä nuhtelen tätä sokeaa henkeä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä nainen.

Sinulla on hieno henki… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… nainen täällä…?…

Oi Jumala, armahda tätä miestä. Hän kuolee, Isä, tähän syöpään. Jos Sinä et kosketa häntä [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… he ovat tehneet kaikkensa, mutta Sinä olet täällä, ihana Isä. Ja minä olen todistanut, että se on totta. Ja Enkelisi sanoi: ”Edes syöpä ei kestä rukouksesi edessä, jos saat ihmiset uskomaan sinua.” Ja nyt ajattelen, Isä, sitä miestä Jonesborossa, joka oli hidas ja heikkokuntoinen, sitä entistä sotilasta. Hänen raajansa olivat kooltaan kolminkertaiset normaaliin verrattuna, ja nyt ne ovat vahvat.

Voi Saatana, jätä tämä mies Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä nuhtelen sinua, syöpä. Tule ulos hänestä.

Jumala siunatkoon sinua. Toivon, että teillä on nyt uskoa. Puhutko englantia? Mistä olet kotoisin? Tempeistä. Hyvä on. Nyt vain rohkeutta, katso. Huomaatte varmaan, ettette ole vain… Olette kauhean heikko. Olet melkein elämäsi matkan lopussa. Katsokaa, spitaaliset sanoivat: ”Miksi istumme täällä kuolemaamme asti?”… Näettekö? Portilla: ”Jos jäämme tänne, kuolemme. Jos menemme ulos, kuolemme. Mennään siis tänne leiriin. Jos he tappavat meidät, me vain kuolemme.” Ja kun he menivät sinne, Jumala palkitsi heidät. Hän palkitsee sinutkin.

Tule nyt, ota rauhallisesti. Haluan… Onko tämä miehesi? Haluan, että kirjoitat minulle. Anna minun tietää. Uskon… Sinä sairastut pahasti… ?…suolistossa, mutta sinulla on uskoa. Jumala siunatkoon sinua.

Veli, onko tuo ystäväsi? Niinkö? Jumala olkoon sinulle armollinen ja ihana, veljeni. Hyvä on, veli. Jumala siunatkoon sinua.

97         No niin, tässä on pieni kuuro poika. Vielä yksi tapaus, niin he päästävät meidät menemään. Syntyikö hän kuurona? Kuuro syntymästään asti. Pikkupoika ei tiedä paljonkaan, mitä kuulo tarkoittaa. Mutta nyt, jos annatte minulle jakamattoman huomionne. Uskon todella, että syövän sairastanut nuori mies on saanut kosketuksen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Älkää liikkuko, kun yritän saada tämän kuuron hengen kiinni. Rukoilin hänen puolestaan hetki sitten, mutta se ei suostunut, joten yritän vain nähdä, saanko sen lähtemään hänestä nyt voittamalla sen uskon avulla. Ja jos olen väärässä, Jumala anna anteeksi, en halua tehdä sitä, ymmärrättekö? Mutta aion vain kysyä Herralta, kun nuhtelen sitä. En ole koskaan yrittänyt nuhdella sitä, olen vain rukoillut sen puolesta, eikä se vaikuttanut. Joten oletteko nyt kaikki ihania ja kumarratte päänne hetkeksi, jos sopii? Rukoilkaa nyt kaikki; kaikki te sananpalvelijat ja kaikki muutkin, rukoilkaa.

Rakas taivaallinen Isä, ihana kuuroksi syntynyt pieni poika seisoo tässä parantuakseen. Sinä olet ainoa, joka voi antaa pojalle kuulon takaisin. Ja me tiedämme, Isä, siitä huolimatta, että jos Sinä et tee sitä tällä hetkellä, Sinä tulet tekemään sen, koska Sinun Sanasi on totta. Sinun Sanasi sanoo: ” He panevat kätensä sairaiden päälle, he…” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ketkä panevat kätensä sairaiden päälle, ja he toipuvat? Ne, jotka uskovat.

Ja rakas Jumala, me tiedämme tänään, että Sinä voisit saada valon loistamaan tästä saarnastuolista. Voisit antaa minun koskettaa tätä mikrofonia ja saada valon loistamaan tästä saarnastuolista. Tiedän, että voisit, Isä, sillä Sinä olet Kaikkivaltias Jumala. Mutta olisi parempi, koska monet ihmiset voisivat uskoa enemmän siihen, että he menisivät kytkimelle ja laittaisivat valon päälle, koska he ovat nähneet sen valon ennenkin, ja siksi he tietävät, että se tulisi valosta, koska se on tapahtunut ennenkin. Ja sinne he tuovat pienen kuuron pojan tänään, koska… palvelijasi luo. Koska he ovat nähneet, että Sinä nöyrien rukousteni kautta annat kuuroille kuulon ja mykille puheen ja sokeille näön. Siksi he tulevat uskossa, Isä. Ja niin minä tulen Sinun luoksesi. En voi tulla omissa nimissäni, sillä Sinä voisit tehdä sen minun nimessäni. Tiedän, että Sinä voisit, Isä, mutta tiedän, että se tehdään Jeesuksen Nimessä, koska olemme nähneet sen tehdyn ennenkin. Niinpä tulen nöyrästi pienen pojan luo, Sinun luoksesi pyytämään hänen kuuloaan. Pyydän Isä, jos se on Sinun Jumalallisen tahtosi mukaista vapauttaa tämä pieni mies juuri nyt, että hän alkaisi kuulla ensimmäistä kertaa elämässään. Mutta ei kuitenkaan minun tahtoani, vaan Sinun.

Saatana, sinä kuuro henki, tulen sinua vastaan, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tule ulos pojasta. Vaadin sinua jättämään hänet.

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]…?… Taputa käsiäsi näin. Taputa nyt näin. Taputa käsiäsi näin. Kuulitko sen? Nyt, taputa näin. Kuuletko minua?

Sanokaamme kaikki: ” Ylistys Herralle”. Haluan, että huomaatte eron tämän sunnuntain ja toissa sunnuntain välillä. Se oli veli Branham toissa sunnuntaina, tässä on ollut Kaikkivaltias Jumala. Jumala siunatkoon teitä, kunnes näen teidät taas. Sanokaamme kaikki ” Ylistys Herralle”…?…te ensi sunnuntaina, jos Herra suo…

47-0412 USKO ON LUJA LUOTTAMUS (Faith Is The Substance) Oakland, Kalifornia, USA, 12.4.1947

47-0412 USKO ON LUJA LUOTTAMUS
(Faith Is The Substance) 
Oakland, Kalifornia, USA, 12.4.1947

1             Hankimme uusia vempaimia äänittämistä varten.

Tuskin tiedämme joka ilta, missä tulemme olemaan. Tämä on kai kolmas siirto neljän viimesen illan aikana. Joten meillä on toinen muutto, luultavasti huomisiltana. Joten se tekee siitä hirveän vaikeaa, kun pitää siirtyä paikasta toiseen, ja sitten tuskin… Joka ilta on kuin uusi paikka, ja se tekee sen hyvin vaikeaksi.

Luotan siihen, että joskus, kun tulen takaisin Oaklandiin, ehkä saamme tänne jonkinlaisen auditorion viikoksi tai kahdeksi. Silloin voimme pitää todellisen herätyksen ja todellisen kokouksen. Uskotteko te siihen? Kyllä, minäkin uskon, että voisimme.

Aikataulumme on vain ollut niin epäsäännöllinen. No, sanoisin näin: olemme vain pari iltaa täällä ja sitten sata mailia kauempana. Juuri kun saamme asian hoidettua, ihmiset ovat asettuneet siihen pisteeseen, että voivat alkaa nähdä Jumalan yliluonnollisen liikkeen, he keskeyttävät kokouksen, menevät jonnekin muualle kahden, kolmen, neljän sadan mailin päähän ja aloittavat alusta, ja juuri kun ihmiset ovat pääsemässä herätyksen vaiheeseen, jossa he voivat parantua ja monia asioita voidaan tehdä…

2             Joten luulen, että palattuani Kanadasta, no, ennen kuin menemme Meksikoon tai minne tahansa, luulen, että tulemme asettumaan herätyspaikoille, jäämään noin kuukaudeksi kerrallaan johonkin paikkaan, tai jotain sellaista, jotta voimme todella saada ihmiset… Kun he voivat olla siellä tarpeeksi kauan, kunnes jotkut niistä ihmisistä, joiden puolesta on rukoiltu, alkavat tulla sisään, ja raportteja tulee sisään, he tulevat terveiksi, paranevat, parantuvat tuolla lailla, ja todistukset jatkuvat…

Kuten omassa kotikaupungissani Jeffersonvillessä Indianassa. Siellä ei ole mitään. Heti kun tulemme kaupunkiin, sadat ihmiset tulevat kaikkialta, koska heillä on… Te olette asettuneet yhteen paikkaan, ette ole tällaisessa liikkeessä.

3             Ja sitten, ystävät, tämä on kestänyt vain noin kuusi kuukautta, ja olen ollut liikkeellä melkein yötä päivää.

Tänään minulla oli ihana päivä yksin Jumalan kanssa. Siellä ei ollut ketään muuta kuin Herra ja minä. Ja minä saan itseni rauhoittumaan paremmin, kun olen yksin. Nyt minulla on vielä viisi kokousta, ennen kuin minulla on lepoa tulossa: vielä viisi kokousta. Ja sitten toukokuussa otan kokonaisen kuukauden, menen ylös Kalliovuorille, jossa, voi, olen yksin siellä, kun tavallaan näyttää siltä, että saan… Haluan olla yksin Jumalan kanssa. Sillä tavalla löydän Hänet niin rakkaaksi minulle. Ja sitten palaan takaisin ja lähden Kanadaan…

4             Nyt meillä ei ole paljoa aikaa. Mihin aikaan teidän on suljettava auditorio? Yhdeltätoista? Kello yksitoista, luulen, että he sanoivat, että auditorio suljetaan.

Niinpä haluan puhua teille tänä iltana vain… vain vähän aikaa ja opettaa uskon sanaa, jotta tietäisitte, miten lähestyä Jumalaa.

On monia näitä suuria ja syvällisiä aiheita, joista ihmiset väittävät tietävänsä paljon. Ja kun on kyse lopullisesta välienselvittelystä, he tietävät siitä hyvin vähän. Se on totta. Ja me saamme tänä iltana selville muutamia näistä asioista.

Ja muuten, ylihuomenna illalla toisessa auditoriossa, minun on tarkoitus esittää pieni hahmotelma elämäntarinastani; siis jos haluatte kuulla sen. Haluaisitteko kuulla sen? Näyttäkää kätenne. Se sopii hyvin. Oletteko ilmoittaneet, missä auditorio on? Kyllä.

5              [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhoituksen loppu – toim.]…järkevä ajatus, koska haluan, että paranette. Sitä varten olen täällä. Minä … Tämä on suuri uhraus minulle olla täällä, ystävät. Minulla on koti, perhe. Ja olen uusi, olen vasta lapsi tässä työssä. On kulunut vasta muutama kuukausi siitä, kun sain parantamisen lahjan.

Minulla ei ole… minulla ei ole…?….omaa kotia. Asun vain kahdessa huoneessa pienessä L-mökissä. Vaimoni kantaa vettä vähän matkan päästä, melkein puolen korttelin päästä, ja kantaa sen taas takaisin ulos talosta. Minulle on tarjottu ihania koteja eri kaupungeissa, joissa minulle sanotaan: ”Rakennan sinulle viiden tuhannen dollarin arvoisen kodin, annan sen vain sinulle.”

6             Ystävät, minun kanssani ei ole kyse rahasta. Toivon, ettei minun tarvitsisi edes ajatella sitä. Ja se on syy siihen, että monet teistä lähettävät, te tarjoatte minulle lahjojanne; minä en ota niitä vastaan. Koska kyseessä ei ole teidän – teidän rahanne; haluan teidän luottamuksenne. Olen täällä parantumisenne vuoksi.

7             Ja kuten olin sanomassa pienestä kodista, vaimosta ja kahdesta lapsesta, olisin mielelläni heidän kanssaan tänä iltana. Juuri nyt, kello on yksitoista, tuo uskollinen pikkuinen on polvillaan rukoilemassa puolestani. Hän tietää, että on aika aloittaa jumalanpalvelus. Ihana vanha äiti rukoilee puolestani. Pieni poika, jonka äiti kuoli, kun hän oli vain kaksivuotias, hän rukoilee puolestani. Ja jotenkin, kun tulen saarnastuoliin, tunnen, että heidän rukouksiinsa vastataan. Ja tiedän, että Hän on lähellä.

Ette tiedä, miten haluaisin nähdä heidät tänä iltana. Kun jätin heidät lentokentälle muutama kuukausi sitten, he pitivät takistani kiinni ja itkivät. Seurakuntani lääkäri sanoi minulle, etten eläisi kuin noin vuoden pidempään: hän sanoi, että tuolla vauhdilla, jolla menen, kaatuisin jonain iltana sydänkohtaukseen saarnastuolissa. Pikkupoikani pelkäsi sitä, joten hän itki ja sanoi: ”Isä, älä mene.” Hän sanoi: ”Isä, älä mene.”

8             Mutta jokin kutsuu sairaiden ja kärsivien luo. Ja ystävät, voin auttaa teitä vain, jos uskotte minua. Se on ainoa tapa, jolla voin koskaan tehdä mitään puolestanne.

Ja olisin mielelläni siellä tänä iltana. Ette tiedä, miten haluaisin… Monet teistä tietävät, millaista on olla poissa kotoa, ettekö tiedäkin? Mutta minä… Se on… Sanon, että se on vain pieni hökkeli. Mutta ei tarvita isoa taloa tekemään talosta kotia. Sisällä oleva luonne tekee kodin. Ja olen kiitollinen kodista.

Jumala siunatkoon teitä. Rukoilkaa puolestani, niin kerron siitä lisää ylihuomenna illalla.

9             Ja nyt, tänä iltana, ystävät, jos tahdotte, koettakaa pitää pienet kaverit niin kärsivällisinä kuin voitte, ja olkaa te itse samanlaisia. Ja antakaa minulle jakamaton huomionne vain muutaman hetken ajan. Ja yritän selittää teille parhaan tietämykseni mukaan syyn, miksi olen täällä tänä iltana, ja miten teidän on lähestyttävä Jumalaa saadaksenne parantumisenne.

Olen kärsinyt paljon ja tiedän, mitä on olla sairas. Ja minä haluan auttaa teitä. Ja voin auttaa, jos vain uskotte.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni, juuri nyt… Minulla on niin paljon asioita mielessäni ja olen väsynyt ja uupunut. Mutta haluan kiittää sananpalvelijaa; unohdan vain hänen nimensä, joka antoi meille tämän auditorion tänä iltana, luulen, että hän luopui omasta kokouksestaan: pastori Jack Walkeria. Jos hän on yleisön joukossa, veli Walker, Jumala siunatkoon sinua, veljeni, sinua ja sinun… tehköön sinut… [Tyhjä kohta nauhalla. Loppu nauhoituksesta – toim.].

10         …Isä, olemme niin kiitollisia tästä, toisesta tilaisuudesta tänä iltana seisoa ihanan kansasi edessä puhuaksemme heille päivästä ja hetkestä, jossa elämme, juuri ennen rakkaan Poikasi tuloa ottamaan pois Seurakunta, ulos kutsuttu kansa, joka on Verellä pesty, joka on syntynyt uudelleen ja joka on valmis kohtaamaan pyhän Jumalan: tie, joka on heille tehty sillat Jumalan pyhän Kristuksen Verellä. Siunaa meitä tänä iltana yhdessä, kun odotamme Sinun Jumalallista Läsnäoloasi. Ja se Enkeli, jonka Sinä lähetit tuona iltana huoneeseen puhumaan palvelijallesi, ja syy siihen, miksi olemme täällä tänä iltana, seisokoon Hän tänä iltana saarnastuolissa nöyrän palvelijasi vierellä ja vahvistakoon jokaisen sanan, jonka hän puhuu. Ja seuratkoon suuria merkkejä ja ihmeitä.

Siunaa sananpalvelijaa, Isä, veli Walkeria, joka antoi meille tämän illan auditorion. Olkoon hän ja hänen joukkonsa siunattuja. Tee hänestä menestyvä palvelutyössäsi, hedelmällinen oksa. Ja olkoon hänellä monia voittopalkintoja, jotka hän voi laskea jalkojesi juureen sinä suurena päivänä. Siunaa sananpalvelijaa, joka sponsoroi tätä ohjelmaa täällä kaupungissa, veli Morsea, kaikkia muita sananpalvelijoita ja työtovereita. Oi Jumala, olkoot heidän seurakuntansa tulen liekkejä, todistuksia Jumalan kunniasta näinä viimeisinä pahoina päivinä, jolloin elämme varjoissa juuri ennen Vanhurskaan tuloa.

Voi, puhu tänä iltana, Isä, mahtavalla tavalla ihmisille. Ja voikoon siellä olla uskoa, ja voikoon Pyhä Henki levittää siipensä tämän auditorion yli tänä iltana. Ja tulkoon voima sellaisella tavalla, että monia, monia suuria ihmeellisiä parantumisia voi tapahtua, että Hänen maineensa voi levitä kaikille alueille pitkin ja poikin tämän pallonpuoliskon länsirannikkoa. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

11         Nyt, ystävät, kuten sanoin, meitä on heitelty ympärinsä niin monta kertaa. Luulen, että monet teistä eivät ole koskaan edes kuulleet, miten Jumalallisen parantamisen lahja tulee. Mutta ainoa asia, jonka haluan teidän tekevän tänä iltana, on uskoa minua. Jos uskotte, saatte nähdä Jumalan kirkkauden; olen varma siitä. Menestys ei ole ollut sellaista kuin toivoin sen olevan viime iltoina, vaikka rampoja, vaivaisia, kuuroja, mykkiä, ontuvia… Mutta se on hyvin hidasta, siltä näyttää, sen jälkeen kun olemme saapuneet Länsirannikolle.

Veli Charles Fuller puhui minulle, kun olimme Long Beachilla, ja hän kertoi minulle: ”Veli Branham”, hän sanoi, ”syy”, hän sanoi, ”tällä länsirannikolla täällä on kaikki Jumalallisen parantumisen nimissä”. Hän sanoi: ”Heillä on Sinisen Liekin palvojia, Isän Jumalallista palvontaa ja kaikkea muuta, kaikkea Jumalallisen parantamisen nimissä.” ” Hän sanoi: ”Se on niin suuri kompastuskivi.” No, se… Se voi olla niin, ystävät, en tiedä, mutta se ei kumoa Jumalan voimaa parantaa.

12          [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]…ja Jumalallinen Parantaja. Ja nyt kukaan ei voi tehdä ihmettä Hänen Nimessään, joka voisi puhua kevyesti Hänestä. Niin Hän sanoi. Joten jos joku saa ihmisiä parantumaan, olen siitä kiitollinen. Mutta uskon todella koko sydämestäni, kun menemme aiheeseen tänä iltana, että ehkä te, jos Jumala vain auttaa meitä, saatte näyn ja näette, mitä todella on se päivä ja aika, jota elämme. Ja sitten te tulette näkemään ja uskomaan.

13         Jumala auttakoon meitä, kun luen nyt joitakin raamatunkohtia. Heprealaiskirjeen 11. luvusta aloitamme ja luemme kolme ensimmäistä jaetta. Kuunnelkaa hyvin tarkkaan, sillä minun sanani ovat vain kuolevaisen sanoja. Ne epäonnistuvat. Mutta Jumalan Sana ei koskaan petä. Se on aina totta.

Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todistus siitä, mitä ei ole nähty. Sillä sen kautta vanhat saivat hyvän todistuksen.

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanan kautta, niin että se, mikä on nähtävissä, on… tehty siitä, mikä näkyy.

Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, jonka kautta hän sai todistuksen… hän oli vanhurskas, Jumala todisti hänen lahjoistaan; ja sen kautta… vaikka hän oli kuollut, hän kuitenkin puhui.

14         Kaiutinjärjestelmä on hieman äänekäs, joten… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Hyvä on. Nyt, luulen, että se voi olla vain vähän-hieman parempi: tavallaan aiheuttaa kiertoa… Hyvä on.

Haluan ottaa tekstini kolmannesta luvusta – tai pikemminkin kolmannesta jakeesta – ja viimeisestä – yhdestä viimeisistä vaiheista: ”Jumala antaa todistuksen lahjoistaan”. Ja nyt aiheeni löytyy 1. luvusta, 1. jakeesta, pikemminkin (Anteeksi.), 1. jakeesta: ”Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste näkemättömistä asioista.”

15         Tämä päivä, jossa elämme, on kaikkialla sellainen levottoman rauhan ja rauhattomuuden päivä. Ihmiset juoksentelevat edestakaisin ja puhuvat mitä tahansa. Melkein kuka tahansa voi saada seuraajia. Riippumatta siitä, mitä he opettavat tai ajattelevat, joku kuuntelee heitä. Ja tämä on päivä, josta profeetat puhuivat.

Kun ihmisillä on nälkä, he syövät mistä tahansa. Jos lapset ja ihmiset näkevät nälkää, he syövät roskiksesta, jotka kerran söivät hienosta pöydästä. Mutta jos heillä on nälkä, he syövät jostain. Niinpä mielestäni todellisten oikeiden evankeliumin palvelijoiden pitäisi olla liikkeellä, heidän pitäisi antaa ihmisille oikeita asioita: lihaa oikeaan aikaan.

16         Nyt, tämä minun aiheeni… Kuten olen todistanut teille, että en ole saarnaaja, minulla on vain Jumalallisen parantamisen lahja, josta nöyrästi sanon, että se tulee Jumalalta. Minulla ei ollut mitään tekemistä sen tulemisen kanssa. Minä olin – se oli Jumalan ennalta määräämä vuosia ja vuosia sitten. Minulla ei ollut mitään tekemistä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …maan kanssa, joka toi sen. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

17         Tämä on Kirjoitusten avainsana. Usko, joka tulee Jumalan luo, sen on uskottava, että Hän on ja palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä. Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa.

Tämä maailma on luotu uskon kautta. Asiat muovautuivat olemassaoloon uskon kautta. Jumala vain näki tuon kastepisaran roikkuvan tuolla ilmassa, miksi ikinä sitä haluatkin kutsua, ja Hän vain puhui ja sanoi: ”Tulkoon valo.” Ja valo tuli. Ja sitten Hän toi maan esiin ja kuivasi sen ja niin edelleen. Se kaikki tapahtui uskon tekona Jumalan kanssa. Koko maailma on luotu uskon kautta.

Te olette täällä tänä iltana uskon kautta. Monet teistä sanoivat työnantajalleen, että tulette huomenna takaisin töihin. Mistä tiedätte, että palaatte? Sanoitte vaimollenne: ”Tulen kotiin jumalanpalveluksen jälkeen.” Mistä tiedätte, että palaatte? Kerroitte henkilölle, joka ehkä tulisi, taksille, hakemaan teidät kello yhdeltätoista. Mistä tiedät, että olet täällä? Saatatte olla ikuisuudessa ennen kello yhtätoista tänä iltana. Näettekö? Mutta kaikki on uskon kautta. Kaikki on uskon kautta.

18          Niin monet puhuvat tästä aiheesta, uskosta, ja tietävät siitä niin vähän. Kuunnelkaa, ystävät; minä rakastan teitä ja haluan teidän näkevän tämän. Niin monet ihmiset puhuvat uskosta, mutta eivät tiedä yhtäkään uskon periaatetta. Nyt olette yhdessä, ja minä… me kaikki emme ehkä koskaan enää tapaa tällä puolella ikuisuutta. Mutta minä… Jos minulla olisi paikka, jossa voisimme olla yhdessä, ja voisin vähitellen tuoda tämän asian esille niin, että voisitte nähdä sen selkeämmin kuin nyt, koska monet teistä ajattelevat… Ja te… luultavasti monet saavat minusta väärän käsityksen tänä iltana. Kun yritän parhaani mukaan kertoa teille tämän, ja te ajattelette, että se on itsensä korottamista. Mutta se ei ole sitä, ihanat ystäväni. Se on teille hyödyksi, jos saan teidät näkemään, mitä Jumala on tehnyt teidän hyväksenne.

19          Jotkut – monet ihmiset tulevat jonon läpi ja sanovat: ”Voi, minulla on uskoa parantuakseni”.

Ja, ystävät, kun he kulkevat ohi, tiedän, ettei heillä ole tarpeeksi uskoa parantamaan hammassärkyä. Aivan oikein. Ja jotkut heistä, jotka tulevat läpi syövän kanssa ja sanovat: ”Minulla on uskoa parantuakseni”, heillä ei ole uskoa.

Tämäniltaisessa raamatuntunnissani sanoin: ”Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste siitä, mitä ei ole nähty.” Se on luja luottamus. Se on jotakin suoraa, jotakin, mitä teillä todella on, ei jotakin, mitä kuvittelette, jotakin, mitä luulette, että teillä on, vaan se on jokin suora positiivinen teko, joka teillä on. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

20         Tässä vähän aikaa sitten… Kerron teille pienen tarinan eräästä ihmisestä, joka tuli tänne, jotta voitte nähdä, mitä usko on. Usko on lahja itsessään. Teillä voi olla osa siitä, mutta on olemassa uskon lahja.

Aivan kuten jotkut teistä voitelevat sairaita ja rukoilevat heidän puolestaan, ja te saatte aikaan tuloksen. Se ei ole parantamisen lahja; se on osa uskoa. Mutta se ei ole varsinainen parantamisen lahja; sillä on vain yksi varsinainen parantamisen lahja; on vain yksi varsinainen uskon lahja; on vain yksi varsinainen ihmeiden lahja ja niin edelleen. Se oli Raamatussa, apostoleilla oli se. Ja monet – he tekivät mahtavia tekoja… Filippus ja kaikki heistä… Mutta kyseessä oli vain yksi parantamisen lahja.

21         Niin kuin kun lähdemme kaupungista, niin monet ihmiset sanovat… Olen huomannut, että joissakin paikoissa lähdettyäni jotkut, ehkä viisitoista tai kaksikymmentä, sanovat: ”Herra antoi minulle parantamisen lahjan.” No, Jumala siunatkoon heidän sydämiään.

Jotkut heistä sanovat: ”Veli Branham, voisitko laskea kätesi minun päälleni, että saisin parantamisen lahjan.”

Toivon, että voisin. Pyytäisin jokaista teistä kulkemaan tätä jonoa pitkin tänä iltana. Ja sanoisin, että Oaklandissa ei olisi yhtään sairasta ihmistä jäljellä muutaman viikon kuluttua. Aivan niin. Mutta se ei ole minun annettavissani. Se on… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

22         ”…on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todistus siitä, mitä ei ole nähty.” Otetaanpa tämä osa Raamatusta, ”luja luottamus asioihin, joita toivotaan”.

Siinä on kolme asiaa: toivo, rakkaus ja usko. Onko näin? Toivo on yksi elementti, usko on toinen elementti, ja rakkaudellisuus on toinen elementti. Rakkaudellisuus on rakkautta.

Olen nähnyt monien ihmisten kulkevan ohi, ihanien ihmisten, todellisten kristittyjen, mutta heillä ei ollut tarpeeksi uskoa tullakseen parannetuksi, ja joku syntinen kulkee ohi ja hänellä on usko tullakseen parannetuksi. Näettekö?

Se on kokonaan toinen elementti. Kyse ei ole siitä, kuinka hyvin palvelette Jumalaa, vaan se on elementti, joka teillä itsellänne on. Haluan teidän näkevän tämän, koska se on teidän hyödyksenne.

23         Tässä muutama viikko sitten, muutama kuukausi sitten, olin kotona vain muutaman yön. Ja minun, siellä oli noin kolmesataa ihmistä kokoontunut kotiin ja ympäri pihoja sinä päivänä, ja noin kello kaksi aamulla vaimo sai minut sänkyyn. Ja kun makasin sängyssä, jalkoihini sattui ja kouristeli…

Makasin siinä, ja kuulin auton ajavan talon eteen.

Sanoin: ”Voi ei, joku on tulossa.” Hän sanoi: ”Minä menen ovelle.”

Kun hän oli matkalla ovelle, minä menin nukkumaan.

Ja kuulin jonkun sanovan: ”No, vauva on ollut sairas jo pitkään.” Ja pieni vauva itki, kunnes se ei edes kuulostanut inhimilliseltä, jotain sellaista, te, jotka luette pienestä kirjastani, ”Taivaallinen näky”… Kuinka moni on lukenut sen yleisön joukossa, katsotaanpa, ”Taivaallinen näky”? Jotain tuon suuntaista.

Pikkuinen kaveri oli noin kahdeksan, kymmenen viikon ikäinen. Se ei ollut koskaan lakannut itkemästä. Äiti sanoi: ”No, minä… me olemme matkustaneet koko päivän ja koko yön päästäksemme tänne.” Hän sanoi: ”Näimme, milloin veli Branhamin pitäisi olla kotona, ja toimme vauvan.”

24         Voi sitä pikku raukkaa, en saanut unta. Menin ulos ja rukoilin pienen vauvan puolesta. Ja minä istuin alas, ja puhuin äidin kanssa tuolissa vain hetken. He olivat tulleet Pohjois-Ohiosta. Ja kun istuimme siinä, ystävät, pikku kaveri lakkasi itkemästä. Se oli itkenyt päivät ja yöt. Se on minulle arvokkaampaa kuin kaikki maailman rahat.

Katsoin sinne, ja äiti alkoi itkeä, suuret kyyneleet valuivat pienelle huovalle, ja vanha isä istui siellä haalarit päällä, luultavasti käytti suuren osan elannostaan tullakseen tänne, tuli luokseni ja laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Rakastan sinua, Veli Branham.”

Joitakin parhaita sydämiä, jotka ovat koskaan sykkineet, on vanhan sinisen paidan alla. Aivan oikein.

25         Ei ole kyse siitä, miten pukeudut, vaan siitä, mitä sisälläsi on. (Aivan oikein.) Ja siinä tiesin, että hän tarkoitti sitä. Se ei ollut tekopyhyyttä. Hän tarkoitti sitä sydämestään; hän rakasti minua. Ja minä katsoin pientä vauvaa, ja äiti, kun menin toiseen huoneeseen, hän oli… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] se vain hymyili meille. Ja, ystävät, se on kaiken sen arvoista, eikö olekin? Aivan oikein. Se on kaiken sen arvoista. Ja sitten he sanoivat… Vaimoni sanoi: ”No, laitan teille kahvia tai jotain, jos haluatte.”

Ja he sanoivat: ”No, odotamme vain vähän aikaa.” Vaimoni sanoi: ”No, nyt…”

”Minäpä sanon”, minä sanoin, ”minä asetun tähän tuoliin, ja sinä annat äidin ja heidän mennä nukkumaan ja nukkua vähän aikaa.”

26         Niin me panimme heidät nukkumaan, ja minä asetuin tuolille yrittäen levätä aamuun asti. Juuri silloin toinen auto ajoi paikalle ja nuori mies tuli ovelle. Hän kysyi: ”Veli Branham?”

Sanoin: ”Kyllä.” Yritin herätä. Hän sanoi: ”Tiedän, että olet hyvin uninen.”

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Hän sanoi minulle: ”Olen Marengosta, Indianasta.” Hän sanoi: ”Pikkusiskoni tekee kuolemaa umpisuolen tulehduksen takia; hänet leikataan tänä aamuna.” Hän sanoi: ”Tulisitteko hänen luokseen?”

No, se… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… ja vanhassa Fordissani, joka odotti minua Houstonissa, sen koko kylki oli kolhiintunut polvieni takia, kun hakkasin polvillani sitä yrittäessäni pysyä hereillä, kun menin rukoilemaan sairaiden puolesta. Olen lähtenyt yhdestä kokouksesta ja mennyt toiseen, ja menin ulos pellolle auton ovesta kädet työnnettynä ulos ja sanoin: ”Jumala siunatkoon teitä, Jumala siunatkoon teitä”, ja olin aivan unessa.

En ikinä unohda erästä päivää, kun tulin Houstonista, minä… Siellä oli… Kuulin auton tööttäyksen, ja tiesin olevani väärällä puolella tietä, mutta en vain pystynyt heräämään. En pystynyt heräämään. Ymmärrättekö?

Olin viidentoista päivän ja yön ajan rukoillut sairaiden puolesta ja nähnyt ihmeellisiä asioita. Mutta, voi, ystävät, jos elämäni tulee olemaan lyhyt, ehkä joku muu voi jäädä minun lähtöni jälkeen.

27          Ja tämä mies sanoi, nuori mies, hän sanoi: ”Pikkusiskoni …”. Hän kertoi minulle, että hän kuului kirkkoon. En sano sen nimeä täällä, koska se ei ole tarkoituksenmukaista; enkä arvostele kenenkään uskontoa. Joka tapauksessa tämä kirkko on arkkiviholliseni. He väittävät, ettei jumalallista parantumista ja niin edelleen ole olemassa.

Olin kirkossani, Milltownin baptistikirkossa, jonne menin pitämään herätystä. Monet teistä ovat nähneet pienen kirjan nimeltä ”Jeesus Kristus sama eilen ja ikuisesti”.

Siellä oli pieni tyttö, joka painoi neljäkymmentäseitsemän paunaa, oli kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha, painoi neljäkymmentäseitsemän paunaa, nimeltään Georgie Carter, jolla oli tuberkuloosi; ja hän kuului tähän samaan kirkkoon. Ja hän sanoi, että ihmiset naapurustossa sanoivat: ”Annetaan…”. Hän oli ollut selällään jo yhdeksän vuotta ja kuusi kuukautta. Ja he sanoivat: ” Antakaa hänen parantua, niin me uskomme sen.”

Mutta, ystäväni, hän on pianistini Milltownin baptistikirkossa tänä iltana. Mutta uskoivatko he? Ei, vaikka joku herätettäisiin kuolleista, he eivät usko siihen.

28         Ja muuten, mies, joka makasi ruumishuoneella, jonka kolme lääkäriä oli todennut kuolleeksi, kun menin sinne, missä hän oli, hän ajaa tänä iltana Pennsylvanian veturia, eivätkä he vieläkään usko. Se on totta. Se on totta. He eivät usko.

On tullut hetki, jolloin ihmisten silmät ovat niin sokaistuneet maailman huolista ja muista huolista, etteivät he edes näe Jumalaa. Hän on heidän keskellään useasti, ja he kulkevat ohi, kuten oli Kristuksen päivinä, ja he eivät nähneet Häntä.

29         Ja nyt tämä nainen – tai pikemminkin tämä mies – kysyi: ”Menetkö sinä?”. Minä sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Ehkä minun on parasta viedä sinut.” Sanoin: ”Ei, yritän pysyä hereillä.”

Vaimo alkoi itkeä, ja hän sanoi: ”No niin, kulta, nukahdat vielä jonnekin.”

Sanoin: ”Ei, kyllä minä pärjään, kultaseni.” Hyppäsin vanhaan autooni ja lähdin ajamaan sinne. Sanoin: ”Minä pidän häntä silmällä.” Mennessäni alas purin sormiani, otin sylkeä ja pyyhin silmiäni ja kaikkea muuta yrittäessäni pysyä hereillä. Tiedän, että se kuulostaa hyvin epähygieeniseltä, mutta tein mitä tahansa päästäkseni lapsen luo.

30         Ajoimme noin kahdeksan mailia vanhaa tietä pitkin maaseudulle, ja siellä makasi nuori tyttö, noin kahdeksan- seitsemäntoista tai kahdeksantoistavuotias. Hän makasi siellä hirvittävässä kunnossa. Kun astuin huoneeseen, hän oli todella hermostunut ja kysyi: ”Oi, ja sinä olet Veli Branham?”. Hän sanoi…

Kysyin: ”Uskotko sinä sisar?”

Hän sanoi: ”Kyllä, minä uskon.” Hän sanoi: ”Minä uskon.” Hän sanoi: ”En välitä, mitä kirkkoni sanoo.” Hän kuului samaan kirkkoon kuin Georgie Carter. Hän sanoi: ”En välitä, mitä kirkkoni sanoo. Minä uskon. Minä uskon.”

Ja niin he, mies ja isä tulivat, tapasivat minut ja kättelivät minua. Hän vei minut sängyn luo. Hän sanoi: ”Hänet leikataan tänä aamuna.” Hän sanoi: ”Hän ei valitettavasti selviä matkasta.” Hän sanoi: ”Meidän on vietävä hänet New Albanyyn Indianaan asti.”

Se oli lähes neljänkymmenen mailin päässä ensimmäisestä sairaalasta. Ja hän joutui kulkemaan noin kahdeksan mailia maaseudun halki, vain, voi voi, vain aitariviä, jotka tulivat tuolla tavalla alas, missä vankkurit kulkivat lähestulkoon alaspäin. Ja minä autoin ja avustin leikkauksissa ja…

31          [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… ja se oli… tiesin, että se lapsi ei voisi mennä sairaalaan. Hän kuolisi ennen kuin hän pääsisi sinne. Paikalla saattaa olla nyt lääkäreitä, yleensä lääkäreitä tulee kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Ja hänen kylkensä oli turvonnut ja muuttunut punaiseksi, umpilisäke oli revennyt ja oli valmis puhkeamaan milloin tahansa.

Monta kertaa olen mennyt sisään tohtori Adairin kanssa, kaupunkimme lääkärin, joka tulee seurakuntaani. Ja me teimme leikkauksen ja leikkasimme viillon auki. Ja kun ne olivat puhjenneet pöydällä, ja – ja joskus otimme suolen ulos ja suihkutimme sen pois ja pesimme sen pois, ja estimme vatsakalvotulehduksen syntymisen, ja leikkasimme sen tavallaan V:n muotoon ja laitoimme sinne putken tyhjennystä varten. Joskus he paranivat.

Mutta tuo lapsi ei voinut… umpilisäke olisi puhjennut, ja hänellä olisi ollut vielä kolmekymmentä mailia tai enemmän ajettavana. Ja hän olisi kuollut ennen kuin olisi päässyt perille.

32         Ystävät, tyttö katsoi minuun ja sanoi: ”Voi, veli Branham, luuletko, että jään henkiin?” Hän sanoi: ”Voi, veli Branham, luuletko, että jään henkiin?”.

Ja minä sanoin: ”Uskon, että jäät.” Mutta hän sanoi… Minä sanoin: ”Nyt, uskotko sinä?”

Hän sanoi: ”Kyllä, kyllä, kyllä, minä uskon. Varmasti, en välitä siitä, mitä kirkkoni sanoo. Minä uskon. Georgie Carter parantui.” Hän sanoi: ”Minäkin paranen. Pelkään leikkausta”, (Näettekö?), juuri noin.

Jotkut naapurit olivat kokoontuneet paikalle.

33         Kuunnelkaa, tässä kohtaa haluan puhua teille tästä asiasta. Tyttö luuli uskovansa, aivan kuten monet teistä, jotka olette tulleet tänne tänä iltana. Te luulette uskovanne, mutta hän ei uskonut.

Monilla teistä on naisvaivoja, ja ehkä se johtuu vain jostain muusta – ehkä vatsahaavasta. Ja teidän täytyy ottaa … Teillä voi olla vähän aikaa.

Mutta tuon tytön, sen täytyi olla hätätilanne. Hänen henkensä oli vaakalaudalla. Jotain oli tehtävä. Joten sanoin: ”Sisar, en halua loukata tunteitasi, mutta sinä… sinä et usko.”

Aivan kuten veli sanoo tässä, kun päänne on ylhäällä, riippumatta siitä, missä rakennuksessa olette… En sano tätä, ystävät, muistakaa, että kerron tämän vain teidän parhaaksenne. Se en ole minä, vaan Jumala. Tiedän, kun päänne on ylhäällä; tunnen sen. Olittepa sitten takanani, missä olette… Kuten eräänä viime yönä, kun hän oli pää pystyssä takanani. Tiesin sen koko ajan. Se on siis Jumalan ja yksilön välinen asia. Ymmärrättekö? En voi sille mitään. He estävät ihmisiä. Monesti asioita estetään.

34         Niinpä tämä tyttö sanoi: ”Minä uskon, minä uskon, Veli Branham.” No, hän luuli uskovansa.

Katsokaa, hänellä oli toivoa. Mutta usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste näkemättömistä asioista. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Sanoin: ”Sisar, tavallinen tapaus”, sanoin, ”minulla voisi olla hieman aikaa ja antaa teille aikaa, ehkä ottaa noin paljon uskoa ja lähteä sen kanssa. Mutta teidän on saatava välitön huomio, juuri nyt. Sillä aion olla rehellinen teille. Sinä et elä sairaalaan asti.”

Vanhemmat eivät tuolloin arvostaneet sitä kovinkaan paljon. Mutta olen mieluummin rehellinen kanssanne, kerron teille totuuden… Ettekö haluaisi mieluummin, että olen rehellinen kanssanne? Ja muistakaa, ystävät, en paini lihan ja veren kanssa; kyse on hengellisestä voimasta. Minun on oltava rehellinen Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Ymmärrättekö? Ja koska ymmärrän oman henkeni olevan vaarassa, enkä vain omani, vaan myös teidän. Ja niin hän sanoi uskovansa – hän uskoi, mutta hän ei tehnyt sitä.

”No”, sanoin, ” katsohan nyt.” Haluan, että huomaatte tämän, ja haluan, että olette nyt todella varovaisia ja otatte jokaisen sanan, jotta voitte jakaa sen, pienen asian, jonka Jumala salli siinä. Ja minä… minä näen, onko teillä uskoa. Sanoin: ”Sisar, sinulla ei ole uskoa.”

Hän sanoi: ”Voi, pastori Branham, minulla on uskoa uskoakseni minkä tahansa.” Hän sanoi: ”Voi, pastori Branham, minulla on uskoa uskoakseni minkä tahansa.”

35          [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]… Jos sinulla on uskoa, haluan kysyä sinulta ja näyttää sinulle pikemminkin, että – että sinulla ei ole uskoa. Kuuntele nyt ja tartu jokaiseen sanaan. Huoneessa roikkui kattokruunusta naru, ja tuon narun päässä oli pieni rannekoru, ja siinä oli… Se oli valkoinen rannekoru, jossa oli pieniä punaisia palasia, joilla lapsi oli luultavasti leikkinyt sillä, tiedättehän, heilutellut sitä huoneessa. Ehkä joillakin teistä on omia vauvoja, joita rauhoitetaan sillä tavalla, heiluttamalla jotain tuollaista leikkimään sillä, huvittamaan heitä.

36         Ja näin tuon pienen rannekorun roikkuvan alaspäin. Se oli … Sanoin nuorelle naiselle: ”Kuinka kaukana olet tuosta rannekorusta?” Kysyin: ”Kuinka kaukana olet tuosta rannekorusta?”

Hän sanoi: ”Luultavasti noin viiden metrin päässä.”

Sanoin: ”No niin, kaikki muut aikuiset täällä, kaikki te ihmiset, kääntäkää selkänne suoraan minuun päin.” Sanoin: ” Kenellekään ei tehdä mitään pahaa. Minun on vain puhuttava tälle tytölle, koska hänen on nyt saatava kiinni ajatuksesta.”

Ja siksi puhun näistä asioista kanssanne tänä iltana. Meillä on vielä kaksi iltaa aikaa, ja jotain on tehtävä. Ymmärrätkö? En halua, että menette pois ja sanotte mitään väärää tästä, koska saatatte joutua vastaamaan siitä oikeudessa. Joten sanoin: ”Jotain on tehtävä välittömästi.” Ja sanoin: ”Te vanhemmat, kääntäkää vain selkänne.”

Ja jotkut naapurit olivat asettautuneet hänen viereensä, ja he kaikki käänsivät selkänsä minulle ja käänsivät tuolinsa ympäri.

Sanoin nuorelle naiselle; sanoin: ” Kerro nyt minulle, onko sinulla uskoa uskoa kaikkeen.”

Hän sanoi: ”Minulla on, herra.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Kysyin: ”Kauanko siitä on, kun viimeksi söit?”

Ja hän sanoi: ”Noin kolme päivää”, ja sanoi: ”En saa edes vettä pysymään vatsassani.” Ja tiedättehän, millainen umpilisäke on, ja hänellä oli myös kuumetta.

37         Ja minä sanoin: ”Jos nyt uskot koko sydämestäsi ja todistat minulle nyt, että sinulla on uskoa… Katso nyt suoraan tuohon rannekkeeseen”, ja se roikkui siinä ilmassa, ”ja laita ranneke heilumaan ympäriinsä huoneessa. Sitten laitat sen heilumaan edestakaisin huoneessa ja sitten pysäytät sen, ja minä uskon, että sinulla on uskoa.”

Hän sanoi: ”Voi, Veli Branham”, ja sanoi: ”Voi, miksi kysyt minulta jotain tuollaista?”.

Sanoin: ” Haluaisin nähdä, onko teillä uskoa.” Sanoin: ”Jeesus sanoi: ’Kaikki on mahdollista, jos uskot’.”

38         Siinä on kysymys puhtaasta uskosta, ystävät. Taikurit käyttävät sitä monta kertaa kepposten tekemiseen ja niin edelleen, lasien hajottamiseen ja muihin asioihin. Se onnistuu, jos uskotte. Mutta yritän perustaa ajatuksenne – ajatuksenne uskoon, jotta tietäisitte, mistä puhun. Ja haluan, että pysytte nyt paikoillanne, jotta näette tämän. Havahtukaa, jotta kun olen lopettanut tämän, tiedätte, mistä on kyse.

39         Sitten hän sanoi: ”Veli Branham, eihän kukaan voi tehdä sitä.” Hän sanoi: ”Veli Branham, kukaan ei voi tehdä sitä.” Minä sanoin: ”Kyllä, jokainen voi, joka uskoo.” Hän sanoi: ”Kyllä, jokainen, joka uskoo.”

Ja hän sanoi: ”No, minä en usko, että kukaan voisi tehdä niin.”

Sanoin: ”Luulin, että sanoit uskovasi kaiken.” Näettekö, miten hän jäi kiinni juuri siinä. Sanoin: ”Sanoit, että uskot kaiken. Haluan, että todistat sen.”

Ja hän sanoi: ”En usko, että kukaan voi tehdä niin; se on materiaa, veli Branham.” Hän sanoi: ”Voisitko sinä tehdä sen?”

Sanoin: ”Kyllä, rouva.”

Ja hän sanoi: ”No, voisinko nähdä, miten se tehdään?” Sanoin: ”Jos haluatte.”

Ja hän sanoi: ”Minä haluan.”

40         Sitten tietysti, kun kiinnitin mieleni siihen, ja sain hänet katsomaan sitä eikä minua. Kuten monta kertaa kokouksessa, otan minkä tahansa kierosilmäisen lapsen, joka teillä on tässä kokouksessa, tuokaa se tänne ilman, että edes rukoilen sen puolesta, ja antakaa minun vain katsoa sitä suoraan silmiin näin, niin saan sen silmät suoriksi. Mutta kun käännän pääni… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

41         Ja käytin häntä kuvaillakseni asian. Hän meni takaisin, hän luuli, ettei hän pääse takaisin jonon läpi, kesti kaksi tai kolme päivää ennen kuin hän pääsi takaisin. Mutta kun hän tuolloin tuli, hän sanoi: ”Veli Branham, käskit minun mennä takaisin jonoon”.

Satoja ihmisiä oli kasaantunut kaikkialle, seisoivat… niin aikaisin aamulla, tulivat sisään läpimärkinä tuolta ulkoa, tulivat sisään rukoilemaan. Ja sitten kun Jumala paransi hänen silmänsä siellä, molemmat silmät tulivat suoriksi ja hän oli normaali, hän lähti iloiten ulos. Ymmärrättekö? Sellainen ero on sinun uskosi ja Jumalan uskon välillä…

42         Sitten tietenkin kiinnittäessäni silmäni tuohon rannekoruun, jonka voitte itsekin tehdä, jos ette epäile sitä sydämessänne, ja se alkoi liikkua. Ja sitten se liikkui edestakaisin, ympäri, poikittain, ja pysähtyi.

Hän sanoi: ”Veli Branham”, hän sanoi, ”se on spiritismiä.” Hän sanoi: ”Se on spiritismiä.” Sanoin: ”Ajattelin, että ehkä sanoisit jotain sellaista.”

Voi, eikö olekin outoa, kuinka ihmiset, jotka väittävät tuntevansa Jumalan, tietävät niin vähän Hänestä. Vai mitä?

Hän sanoi: ”Tiedätkö, me kuulumme Kristuksen Kirkkoon.” Anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä. Anteeksi, Kristuksen Kirkon ihmiset, en tarkoittanut sanoa sitä. Näettekö? Joka tapauksessa hän sanoi: ”Me puhumme siinä, missä Raamattu puhuu, ja olemme hiljaa siinä, missä Raamattu on hiljaa.”

Teillä on tuo iskulause. Olen kyseenalaistanut sen muutaman kerran. Sanoin: ”Hyvä on.”

Hän sanoi: ” Ei Raamatussa ole osoitettavissa mitään sellaista.” Hän sanoi: ” Ei ole mitään sellaista.”

Sanoin: ”Luulin, että sinä sanoisit niin.” Sanoin: ”Totta kai se on Raamatussa.”

Ja hän sanoi: ”No, minä en koskaan… en usko sitä.” ”Hyvä on”, sanoin, ”Etkö usko sitä?” ”En.”

Hän sanoi: ”En, näytä minulle, missä se on Raamatussa.”

43         Sanoin: ”Eräänä päivänä Jeesus kulki puun ohi ja halusi löytää siitä hedelmiä. Siinä ei ollut hedelmiä. Hän kirosi sen, ja puu alkoi kuihtua. Ja kun he kulkivat ohi keskipäivällä, puu oli kuihtumassa. Pietari huomautti ja totesi, kuinka nopeasti puu kuihtui. Hän sanoi: ”Jos sinä sanoisit sydämessäsi, että tämän puun pitäisi repeytyä ja heittäytyä mereen, etkä epäilisi sitä, niin se tottelisi sinua.”” Sanoiko Hän niin? Minä sanoin: ”Hän sanoi: ’Jos sanoisit tälle vuorelle: ’Siirry’, etkä epäilisi sitä sydämessäsi, niin kohta se tapahtuisi.'” Sanoiko Hän niin? Totta kai hän sanoi. Sanoin: ”Tiedän, että epäuskoinen pastorinne, joka yritti oikeuttaa epäuskonsa, sanoi, että se oli synnin vuori. Minä kävin itse koulua. Hän polvistui Öljymäellä. Se oli Öljymäki. Jos sanoisitte sydämessänne, että se tulisi siirtymään, ettekä epäilisi sitä…”. Sanoin: ”Kuinka paljon enemmän uskoa?”

Ja Hän sanoi: ”Jos sinulla olisi sinapinsiemenen kokoinen usko…”.

Sanoin: ”Jos sinapinsiemenen kokoinen usko liikuttaisi tuon vuoren, kuinka paljon pienempi usko sinulla täytyisi olla, jotta voisit liikuttaa tuota rannekorua?”

44         Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Olen usein miettinyt, miksi Hän puhui sinapinsiemenestä. Saatan jättää tämän ajatuksen. Sinapinsiemen on pienin kaikista siemenistä. Se on aivan oikein. Mutta mikään ei sekoitu sinapinsiemenen kanssa. Se on kaikki sinappia. Et voi sekoittaa sitä lehtikaalin tai minkään kanssa ja saada sitä kasvamaan. Se on pelkkää sinappia. Jos teillä on niin paljon uskoa, pelkkää uskoa, jota ei ole sekoitettu mihinkään muuhun, pyytäkää mitä haluatte; se annetaan teille. Mutta se ei saa olla horjuvaa; sen on oltava aitoa sinappia, jos ymmärrätte, mistä puhun. Hyvä on, ja minä kysyin: ”Kuinka paljon enemmän se vaatisi?”.

”Miksi”, hän sanoi, ”Kuulehan, haluan kysyä sinulta jotain.” Hän kysyi: ”Siirsikö Jumala vai paholainen sen?”

Sanoin: ”Ei kumpikaan.”

Hän sanoi: ”Miten ihmeessä se sitten liikkui?” Sanoin: ”Minä liikutin sen.”

Hän sanoi: ”No, sinä olet viiden metrin päässä siitä.”

Sanoin: ”Ei, minun uskoni on se, joka liikutti sitä.” Näettekö? Jos kysytte mitä tahansa ettekä epäile sitä… Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

45          [Raapaisu tallenteessa – toim.] …usko, mutta olette vapaa moraalinen toimija, olette ihminen. Voit paheksua sitä sydämessäsi, enkä voisi koskea sinuun, vaikka olisi pakko. Jeesus ei voinut tehdä monia mahtavia tekoja, minkä vuoksi? [Seurakunta sanoo: ”Epäuskon.”] Oikein. Näettekö, kuinka vähän ihmiset tietävät – kuinka vähän ihmiset tietävät uskosta? On hämmästyttävää, ystävät, huomata, kuinka vähän ihmiset tietävät siitä. He puhuvat siitä niin paljon ja kuitenkin tietävät siitä niin vähän.

46         4Ja sitten hän sanoi: ”No, tarkoitatteko siis sanoa minulle… Mitä tekemistä sillä on Jumalan kanssa, tuolla osalla?”

Sanoin: ”Kuule, Enkeli tuli alas huoneeseen ja kertoi minulle, että jo kauan sitten, ennen kuin synnyin, minut oli ennalta määrätty saamaan Jumalallisen parantamisen lahja. Ja Hän tuli ja kertoi minulle eräänä yönä huoneessani, että Jumala oli lähettänyt lahjan, ja se oli Jumalallisen parantamisen lahja ihmisille. Ja jos saisin ihmiset uskomaan minua (uskomaan minua) ja olisin vilpitön rukoillessani, niin mikään ei voisi vastustaa rukousta.”

Sanoin: ”Siksi, puhuessani kasvokkain tämän yliluonnollisen Olennon kanssa, uskon sen koko sydämestäni. Ja jos saan sinut uskomaan minua koko sydämestäsi, se liikuttaa Jumalaa, ja silloin olet parantunut. Uskosi on pelastanut sinut.” Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Uskosi uskoa on pelastanut sinut. Ei se, mitä keksit ja ajattelit mielessäsi, vaan se, mitä todella tiedät, itse todiste siitä, mitä ei ole nähty. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Sitten tyttö sanoi: ”Veli Branham, minä todella tiedän, että on olemassa jotain, joka on korkeammalla kuin mihin olen koskaan yltänyt.” Hän sanoi: ”Minä yritän koko sydämestäni, ja Jumala armahtakoon minua.” Hän sanoi: ”Anna minun uskoa.”

Sitten tartuin hänen käteensä. Tuosta revenneestä umpilisäkkeestä tuli värinää, rukoilin hänen puolestaan ja se loppui välittömästi. Sanoin: ”Jumala siunatkoon sinua, sisar. Sinun uskosi on nyt pelastanut sinut.”

47         Muutamaa hetkeä myöhemmin asettauduin tuoliin ja nukahdin. Aurinko oli nousemassa; minun oli levättävä hieman ennen kotiinpaluuta, koska pelkäsin, että hajoaisin jossain tien päällä ja joutuisin kolariin. Istuin siinä, he soittivat ambulanssin ja sanoivat, ettei siihen ollut tarvetta. Kun eräs perheenjäsen herätti minut, tyttö oli noussut sängystä ja syönyt puoli litraa jäätelöä. Eikä veitsi ole koskaan koskenut häneen siitä päivästä tähän päivään asti. Hän seisoi kuistilla ja vilkutti hyvästiksi. Hän sanoi: ”Näkemiin, veli Branham”. Hänen todistuksensa ilmestyi ” Totuuden Sanansaattajassa” vähän aikaa sitten. Rouva Edith Wright, Milltownissa tai Depauw’ssa Indianassa, se oli hän siellä.

48         Hyvä on. Nyt näette, mistä uskossa on kyse. Se on jotain… Katsokaa ystävät, tiedän, että te kaikki olette, ainakin tiedätte tämän: Tätä kehoa hallitsevat viisi aistia. Onko näin? Aivan, viisi aistia on kaikki, mitkä ohjaavat tätä ihmiskehoa. Kuunnelkaa nyt hyvin tarkkaan ja kiinnittäkää huomionne. Aistit, viisi aistia, onko tämä oikein? Näen, maistan, tunnen, haistan, kuulen, onko näin? Nämä viisi aistia hallitsevat koko ihmiskehoa. Onko se totta? Näen, maistan, tunnen, haistan ja kuulen. Yksikään niistä ei ole sellainen, joka julistaa uskoa. Usko on kuudes aisti, jota jotkut kutsuvat mielentelepatiaksi tai – tai miksi haluatte tai haluatte kutsua sitä, monet kutsuvat sitä nimillä, mutta minulle kyse on uskosta. Ja se on ihmiskehon kaikkien viiden aistin sisällä ja yläpuolella. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? [Nauhalla on tyhjä kohta. Nauhan loppu – toim.] …hienoa…

Usko on ainoa suora ja positiivinen aisti, ja se on kuudes aisti. Usko on enemmän kuin näkö. Usko on enemmän kuin tunne. Ette tunne uskoa. Ette maista uskoa. Ette haista uskoa. Ette näe uskoa. Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste näkemättömistä asioista.

49         Tässä, näetkö tämän Raamatun? Haluan tuon Raamatun. Nyt minä katson sitä. Nyt minä haluan sen. Usko on luja luottamus niihin asioihin, joita toivotaan, todiste niistä asioista, joita en näe. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Taskussani taitaa olla vanha Barlowin veitsi, jota olen kantanut vuosia. Nyt en näe tuota veistä. En tunne sitä veistä. En maista sitä veistä. En haista sitä veistä. Mutta tiedän, että veitsi on siellä. Mistä tiedät sen? Koska uskon, että se on siellä. Jos se ei ole siellä, usko laittaa sen sinne, jos se ei ole siellä.

Tiedän, että se vaivaannuttaa teitä. Mutta se on totta. Jos uskotte, kaikki on mahdollista. Te pelkäätte ottaa Jumalasta kiinni, ystävät. Te pelkäätte. Saatoin jättää veitsen lipaston päälle, kun vaihdoin vaatteet. Mutta aivan yhtä varmasti, jos se veitsi on lipaston päällä juuri nyt, jos uskon sen koko sydämestäni, se on taskussani. Se saa teidät vaivaantuneiksi. Mutta Jumala pystyy laittamaan sen sinne, jos uskot niin.

50         Tässä, haluan näyttää teille jotain. Tule tänne, pastori Kidson. Onko tämä sisar Morse? Nousisitko hetkeksi ylös?

Haluan näyttää teille jotain, ystävät. Seisokaa tässä. Eikä sinua haittaa, se ei ole julkinen näytös sinulle, sisar, vaan se on Jumalan kunniaksi.

Katsokaa, ystävät, haluan osoittaa teille jotakin. Uskon, että edessäni seisoo nainen. Voisitteko kertoa, että olenko väärässä? [Veli Kidson vastaa: ”Et sinä…” – toim.] Mutta… [Etkö kuule ketään naista?” – toim.] Ei, en kuule ketään naista. [”Etkö tunne ketään naista?” – toim.] En, herra. Mistä minä voin tietää, että siellä on nainen? [”Etkö maista ketään naista?” – toim.] En. [” Miten voit tietää, että siellä on nainen?”  – toim.] Koska näköaisti kertoo minulle, että näen naisen. [”Hum, no, oletko varma?” – toim.] Olen varma, että siellä seisoo nainen. Uskotteko, että olen oikeassa? [”Kyllä.” – toim.] Yleisö, luuletteko, että olen oikeassa? Onko mahdollista, että olen väärässä? Voi olla, että olen väärässä? Jokainen meistä voi olla sokeutunut silmistään. Se saattaa olla näky. Muistakaa, että kehon viisi aistia eivät ole niin tarkkoja. Usko on varmaa.

51         Tiedän kuitenkin, että siellä seisoo nainen, koska näköaisti kertoo minulle, että siellä seisoo nainen. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Luulette, että voitte kyseenalaistaa minut ja sanoa, ettei siellä seiso naista. Kokeile sitten kerran. Yrittäkää sanoa, etten katso edessäni seisovaa naista. Luuletko voivasi kyseenalaistaa minut? En, herra, koska tiedän, että tämä näköaisti on välitöntä, ja katson tuota naista, ja tiedän, että hän seisoo siinä. Silti ainoa asia, jonka tiedän, on näköaisti. Haluan teidän huomaavan. Suljen nyt silmäni. Nyt tunnen naisen käden. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

52         Voin sanoa, että se on nainen. Hänellä on naisen hattu päässä. Hänellä on naisen hiukset, se on naisen käsi. Tiedän, että se on nainen, koska tunnen hänet. Luuletko voivasi kiistää minut? [En. – toim.] Huh? Se on täysin selvää, tiedän sen, että se oli nainen. Minulla on selkäni käännettynä häneen, mutta silti tiedän, että se on nainen. Näettekö? Koska tuntoaisti kertoo minulle, että siellä on nainen. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Nyt näkökyky kertoi minulle, että siellä on nyt yksi. En tunne häntä. Se on näköaisti. Tiedän, että hän seisoo siellä, koska katson häntä. Suljen silmäni. Tiedän, että hän seisoo siellä nyt, koska – en näe häntä, vaan tunnen hänen kätensä. Tiedän, että hän seisoo siellä. En näe häntä, mutta silti tunnen hänet. Tunne ilmoittaa, että siellä seisoo nainen. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

53          Usko on siis luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste (Näettekö?), täysin varma, aivan kuten näköni on varma, aivan kuten tuntoni on varma… Se on todiste asioista, joita ei ole nähty, aivan yhtä varma kuin sekin on. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Niin monet ihmiset yrittävät saada aikaan sen, ja sanovat: ”Voi, minulla on uskoa.” Mutta ystävät, se ei ole siellä. Jos se olisi, se reagoisi. Näettekö? Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

54          Katsokaa nyt… Kiitos, sisar Morse, ja Jumala siunatkoon sinua nyt.

Katsokaa nyt. Näin naisen; näköaistini sanoi, että hän oli siellä. Sitten tiesin, että hän oli siellä näköaistini perusteella. Suljin silmäni; minulla ei ollut näköä. Sitten tunsin hänet, ja tuntoaisti sanoi, että hän oli siellä. Tuntoaisti oli yhtä välitön kuin näköaisti, koska se oli välitön todiste.

Usko on välitön todiste asioista, joita ei nähdä, tunneta, maisteta, haisteta tai kuulla. Katsokaa nyt tätä. Suljen nyt silmäni. Katsokaa.

55         Se oli appelsiinimehua. [Veli Kidson sanoo: ” Et näe yhtään appelsiinia.” – toim.] Ei, sir. [”Ette kuule appelsiineja.” – toim.] Ei, herra. [”Et tunne appelsiineja.” – toim.] Ei, sir. [”Et haista appelsiineja.” – toim.] Ei, sir. [” Mikä saa sinut luulemaan, että se on appelsiini?” – toim.] Koska minä maistoin sitä. [”Oletko varma?” – toim.] Olen varma, että se oli appelsiinimehua. Se ei olisi ollut sitruunamehua, se ei olisi ollut viinirypälemehua. Se ei olisi ollut greippiä. Se oli appelsiinimehua, koska makuaisti… En haistanut sitä, en kuullut sitä, en tuntenut sitä, en nähnyt sitä, mutta silti makuaisti sanoi minulle, että se oli appelsiinimehua. Luuletteko, että olen oikeassa? [”Olette oikeassa.” – toim.]

Varmasti se on niin. Makuaisti todisti, että se oli appelsiinimehua. Nyt, vaikka kuinka sanoisitte minulle, että se oli vettä; tiedän, että se on appelsiinimehua. Minä maistoin sitä. Näettekö? Sinäkin pystyit maistamaan sen. Ja jos teillä on makuaisti, tunnistaisitte sen samalla tavalla. Ja jos teillä on uskoa, tiedätte saman asian, josta minä puhun. Katsokaa nyt taas tätä, katsokaa nyt tätä.

Haistan hajuveden. Tuo on hajuvettä. [Veli Kidson sanoo: ”Et näe mitään.” – toim.] En näe mitään hajuvettä. [Et kuule mitään. – toim.] En kuule mitään hajuvettä. [”Et maista mitään.” – toim.] En maista sitä. [”Et tunne mitään.” – toim.] En tunne sitä. [”Miksi ajattelet, että se on hajuvettä?” – toim.] Koska minä haistan sen. [”Aamen.” -toim.] Juuri niin. Hajuaisti kertoo minulle, että se oli hajuvettä nenäni edessä. [Naarmu äänitteessä. – toim.] …minäkö? Kokeile sitä. Hyvä on, tiedätte, että se oli hajuvettä. En nähnyt sitä, enhän? Näinkö minä sen? Minulla oli silmät kiinni. Maistinko sitä? Ei, en pitänyt sitä suussani. Tunsinko sen? En koskaan pitänyt käsiäni sen ympärillä, enkä mitään muutakaan. Mistä minä sen sitten tiesin? Kuulinko sen? En, vaan haistoin sen, ja se oli välitön todiste siitä, että se oli hajuvettä. Minä tiedän sen. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

56         Nyt… [Veli Kidson sanoo: ”…et tunne mitään musiikkia.” – toim.] En, sir. [”Et maista musiikkia.” – toim.] En, herra. [”No, mikä saa teidät luulemaan, että se on musiikkia?” – toim.] Minä kuulen sen ja tiedän, että se on musiikkia. [Oletko varma siitä? – toim.] Olen varma. Nainen soittaa ”Usko ainoastaan”. Luuletko, että olen oikeassa? [”Olet oikeassa.” – toim.] Yrittäkää kiistää se. En näe sitä. En maista sitä. En tunne sitä. En haista sitä. Mutta minä kuulin sen. Olinko varma? Tiedänkö, että olen oikeassa? Tiedänkö, että olen oikeassa?

57         Nyt on kehon viisi aistia. Eivätkö ne olekin varmoja? Te tiedätte, kun ne tapahtuvat. Tiedätte sen. Katsotte yleisöä. Tiedätte, että katsotte minua.

No, ystävät, usko… Tässä se on. Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todisteita näkemättömistä asioista. Se on varmaa. Tiedätte sen. Kenenkään ei tarvitse kertoa teille siitä enempää. Se on yhtä lailla vakuutettu kuin mikä tahansa näistä viidestä muusta ruumiin aistista. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Kuinka monella on nyt yhteinen käsitys siitä, mitä tarkoitan? Katsotaanpa käsiänne. Näettekö, näettekö?

58         Se ei ole sitä, mitä yritätte uskotella itsellenne. Yritän esimerkiksi uskotella itselleni, että kuulen musiikkia. En tekisi niin. Voisin uskotella itselleni, että haistan hajuvettä… Se ei vain ole siellä. Minun on ehdottoman välttämätöntä tehdä se. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Ja usko on niin varmaa. Se on varma teko. Tiedätte sen. Voi, toivon, että ymmärrätte, mitä tarkoitan.

59         Se on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, todiste siitä, mitä ei ole nähty. Te ette näe sitä. Ette maista sitä. Joku sanoo: ”En tunne oloani yhtään paremmaksi.”

No, mikä hätänä? Miksette tunne oloanne paremmaksi? Jos teillä on uskonne, tapahtukoon teille uskonne mukaan. Onko näin? Näettekö?

Ei ole väliä miltä sinusta tuntuu, olet joka tapauksessa parannettu. Huolimatta siitä, mitä näet, olet joka tapauksessa parannettu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Se on… Tiedätte sen. Mikään ei voi viedä sitä pois sydämestänne. Tiedät sen. Se on vain varma teko. Hyvänen aika.

Jos vain voisitte nähdä sen, ystävät, jotain tapahtuisi. Jos vain tietäisitte, mistä puhun, jotain tapahtuisi juuri nyt. Näettekö? Se on varmaa. Se on tuossa, aivan yhtä varmaa kuin nämä viisi muuta aistia. Nämä ovat luonnollisen ihmisen aisteja. Usko on Jumalasta. Luonnollinen ihminen voi olla väärässä, mutta Jumala ei voi olla väärässä. Voi sentään.

60         Miksi, se saisi meidät huutamaan. Ajatelkaa sitä. Ja ihmiset sanovat minulle, että heillä on uskoa ja sanovat, etteivät he voi uskoa Jumalalliseen parantumiseen? Ystävät, jos ette usko Jumalallisiin parantumisiin, olette eksyksissä. Aivan oikein. Jos teillä ei ole tarpeeksi uskoa siihen, että Jumala voi korjata tämän ruumiin, jotta Hänet voitaisiin kirkastaa siinä, kuinka paljon enemmän teillä olisi uskoa uskoakseen siihen, että Jumala ottaa tämän vanhan kuolevaisen ja tekee siitä kuolemattomuuden, jotta se voisi nousta ylös. Se on välitöntä Jumalallista parantumista. Voi voi, tuomiopäivänä, ylösnousemuksessa, tulee olemaan kauheita pettymyksiä. Aivan oikein.

61         Usko… Meidän on päästävä sellaiseen asemaan, kunnes meidät muunnetaan, kuten Hanok tehtiin. Aivan oikein. Usko, todistus siitä, että se miellytti Jumalaa. Eikö Hanok… Seuraavassa kirjoituksessamme sanotaan, että Hanokilla oli uskon kautta todistus siitä, että hän miellytti Jumalaa. Onko näin? Ja Raamattu sanoi: ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa.” Teillä on siis oltava samanlainen usko, että voitte uskoa ja tietää. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

62         Parantamisen lahja, ei ihmeiden lahja, vaikka monet ihmeet tapahtuvat aivan sen ohella. Mutta se on parantamisen lahja; ihmiset paranevat. He menevät ulos, heidän puolestaan rukoillaan, he palaavat takaisin. Ja voi, he ovat parantuneet. Odottakaa, kunnes lähden kaupungista, ystävät. Kun olen ollut poissa pitkään, kuulette ihmisten tulevan seurakuntiinne ja sanovan: ”No, se syöpä on poissa”. ”Se kuurous, joka minulla oli, kuulen nyt.” ”Minun vaivani, se vain jätti minut.”

63         Se on vain yksinkertaista… Se ei ole mitään, mitä voitte tehdä itsellenne. Se ei ole mitään jännittämistä. Huomaan, että ihmiset tulevat jonoon, alkavat vain ravistella itseään ja sanovat: ”Voi, Jumala, halleluja. Aamen. Kunnia Jumalalle.”

Älkää tehkö niin. Se häiritsee uskoa. Te häiritsette Jumalaa. Tulkaa ylös kunnioittavasti ja nostakaa kätenne ylös ja uskokaa. Siinä kaikki. Usko, siihen ei tarvitse ponnistella. Usko on jotain, joka on jo sydämessäsi. Tulette vain ja uskotte. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Voi ystävät, rakastan teitä. En puhuisi teille niin suoraan, jos en rakastaisi teitä. Mutta rakastan teitä liian paljon ollakseni varma, että te ette tule toimeen ilman tätä. Ymmärrättekö? Teidän täytyy ymmärtää.

64         Ja nyt katsokaa, nyt nopeasti tekstiini, jotta voimme kiirehtiä. Jumala todisti Aabelin lahjoista. Jumala todistaa aina lahjoistaan. Onko näin?

Haluan teidän huomaavan, että kun israelilaiset olivat orjuudessa Egyptissä neljäsataa kaksikymmentä vuotta, Joosef vei heidät sinne, kun he menivät sinne… Kohta nousi esiin Joo- eli farao, joka ei tuntenut Joosefia. Ja sitten kansa joutui orjuuteen. Heidän täytyi tehdä olkitaloja ja tiiliä ja muuta oljista ja sängestä. Ja sitten he alkoivat huutaa Jumalalta vapauttajaa. Eikö niin? Ja he huusivat ja huusivat. Ja Jumala ennalta määräsi vapauttajan, Mooseksen, eikö totta?

65         Ja kun Mooses tuli täysi-ikäiseksi, hän meni ulos ja näki kaksi egyptiläistä pahoinpitelevän heprealaista, ja hän surmasi egyptiläiset ja hautasi heidät. Ja kun hän seuraavana päivänä tapasi heprealaisia, jotka riitelivät keskenään: ” Mitä”, he kysyivät, ”aiotko tappaa meidät niin kuin tapoit egyptiläisen?”, hän kysyi.

Katsokaa nyt, olkaa hiljaa, ihmiset. Mooses, itse vapauttaja, Jumalan lahja kansalle, he eivät ymmärtäneet häntä. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? He eivät ymmärtäneet Moosesta. Ja Mooses ajatteli varmasti, että he ymmärtäisivät, että hän oli heidän lahjansa vapauttamaan heidät. Mutta he eivät ymmärtäneet.

Ja nyt, ystävät, älkää käsittäkö minua väärin. Sanon tämän kunnioituksella sydämessäni tietäen, että olen Ikuisuuteen sidottu ihminen, joka jonain päivänä seisoo tuomion edessä.

Tuhannet ihmiset ovat jäämässä ilman lahjaansa. Näettekö? He eivät voi ymmärtää sitä. Ja he katsovat ja sanovat: ” Oi, hän on vain ihminen.”

Se on totta. Oliko se Jumala vai Mooses, joka vapautti kansan? Jumala Mooseksessa. Näettekö? He huusivat vapauttajaa. Ja kun Jumala lähetti heille vapauttajan, he eivät huomanneet sitä, koska se tapahtui miehen kautta. Mutta se ei ollut ihminen, vaan Jumala ihmisessä. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

66         ”…joka asuu Minussa. Hän on se, joka tekee teot.” Näettekö? Mutta Hän oli Jumalan Lahja maailmalle. Jumala antoi Hänet sinun ja minun vuoksesi. Ettekö ole siitä iloisia? Katso, Jumala antoi Hänet.

Ihmiset, jotka uskoivat, että Jumala antoi Hänet, voidaan pelastaa. Mutta ne, jotka eivät usko sitä, he eivät voi pelastua. Onko näin?

Eikä ole mitään muuta tapaa päästä valtakuntaan, vain Hänen kauttaan. Onko näin? No nyt, jos uskotte sen, voitte pelastua. Mutta jos et usko sitä, et voi pelastua, koska Hän on Jumalan lahja.

Katso, Raamattu sanoo: ”Ei kukaan ihminen… Me tiedämme, että Jumala oli Kristuksen kanssa, sillä kukaan ihminen ei voinut tehdä niitä tekoja, joita Hän teki, ellei Jumala olisi ollut Hänen kanssaan.” Onko näin?

Mistä sitten oli kyse? Jumala todisti, että se oli Hänen ainosyntyinen Poikansa. Onko se oikein? Jumala todisti sen; Hän sanoi: ”Tämä on minun Poikani.” Hän sanoi: ”Jos ette usko Minua, niin uskokaa itse teon tähden.” Onko se oikein? Hän sanoi: ”Ihminen todistaa itsestään”, tiedättehän, miten Kirjoituksissa lukee, ”mutta jos – jos hän todistaa ja se, mitä hän sanoo, ei ole totta, niin älkää uskoko Minua”. Mutta jos Minä todistan ja se, mitä Minä sanon, on totta, niin Isäni todistaa siitä.”

Ja jos kerron teille Jumalallisen parantamisen lahjasta, eikä Jumala todista sen puolesta, jättäkää se sikseen; se on väärin. Mutta jos Jumala todistaa sen puolesta, uskokaa, että se on Jumalan lahja teille. Aivan oikein. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

67         Vihaan sitä, että minun on tuotava tämä esiin tällä tavalla, ystävät, mutta luotan siihen, että ymmärrätte sen rivien välistä. Huomatkaa. Se on Jumalan lahja. Kun Jeesus lähti pois… Hänet otettiin ylös. Monet ihmiset tulivat Jeesuksen luo, eivätkä koskaan parantuneet. Hän rukoili monien puolesta, jotka eivät koskaan saavuttaneet mitään tuloksia, koska he eivät uskoneet. He eivät uskoneet, että Hän oli Jumalan Poika. He sanoivat: ”Hänhän tekee itsestään Jumalan. Hän antaa anteeksi syntejä maan päällä: jumalanpilkkaa.” Ettekö ymmärrä?

He sanoivat niin Elisasta. He sanoivat samaa Mooseksesta. ”Olisimme mieluummin kuolleet Egyptissä kuin joutuneet tänne erämaahan kuolemaan nälkään.”

Jumalan sanansaattaja on aina hylätty. Tiedättehän, mistä puhun? Toivottavasti tiedätte, ystävät. Jumala siunatkoon sydämiänne. Haluan teidän näkevän sen, ystävät.

68         He tarvitsivat siis Vapahtajaa. Jumala lähetti Kristuksen maailmaan Vapahtajaksi.

Sitten sen jälkeen, kun Jeesus oli lähtenyt, monet Jumalan rakkaista ihmisistä olivat sairaita ja kärsivät vaivoista. Jumala antoi Pietarille Jumalallisen parantamisen lahjan. Nyt se… ihmiset paranivat, koska Jumala todisti Pietarin kautta Jumalallisen parantamisen lahjasta aivan kuten Hän todisti Elisan kautta profeettana, Mooseksen kautta vapauttajana, Kristuksen kautta Poikana. Hän todisti Pietarin kautta parantajana. Tekikö hän niin? Ja ihmiset ymmärsivät ajatuksen. Ja he saivatkin sellaisen ihmisjoukon, kunnes Pietari ei voinut rukoilla jokaisen puolesta, ja he tiesivät, että tämä apostoli oli Jumalan lahja heille. Eikä hän koskaan kättellyt heitä ja sanonut: ”Jumala siunatkoon teitä.” He veivät ihmiset rakennuksen ulkopuolelle ja laskivat heidät kadulle, että edes hänen varjonsa kulkisi heidän ylitseen ja he paranisivat. Onko näin? Miksi? Koska he tiesivät, että Pietari oli Jumalan ihmisille lähettämä parantumisen lahja. Voi, toivon, että näet sen, ystävä, katso. Näet, että se oli Jumalan lahja. Mitä nyt, haluan kysyä teiltä, oliko se Pietari, joka paransi? [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

69         Jumala ei ole aineellisissa asioissa. Jumala on ihmisissä. Pyhä Henki ei koskaan langennut organisaatioihin; se lankesi ihmisten päälle. Ja niin monet ihmiset nykyään sanovat: ”He eivät kuulu minun uskooni.” No, jos kuulutte Kristuksen uskoon, se on aivan sama asia. Jumala ei välitä… Organisaationne ei merkitse sitä Hänelle. Ja ihmiset ovat päässeet siihen pisteeseen, että kyseessä on vain suuri järjestäytynyt maailma. Ja se… se on syy, miksi haluaisin pitää sen mieluummin auditoriossa.

Jos se on Ykseyden kirkossa, Kolminaisuus ei tule. Jos se on Kolminaisuuden kirkko, Ykseys ei tule. Jos se on metodistikirkossa, baptistit eivät tule. Jos se on baptistikirkossa, metodistit eivät tule. Yksi ruumis… Eräs henkilö sanoi: ”Pitäisikö meidät kastaa nyt, jotta voisimme tulla, jotta meidän puolestamme rukoiltaisiin?”.

Armoa, se on niin pakanallista kuin meillä on koskaan ollutkaan. Se on aivan oikein. Ei. Sillä yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhteen ruumiiseen (Aivan oikein.), riippumatta siitä, kuka olette ja missä olette. Aivan oikein. Sillä ei siis ole mitään merkitystä, missä organisaatiossa olette. Teidän ei tarvitse kuulua baptistikirkkoon, metodistikirkkoon, helluntaiseurakuntaan tai mihin tahansa. Teillä on oltava usko Jumalaan. Aivan oikein.

Suoraan sanottuna teidän ei tarvitse kuulua mihinkään seurakuntaan. Mutta jos paranet ja teet taas syntiä, se palaa takaisin päällesi pahempana kuin mitä se oli alun perin. Menkää sitten johonkin seurakuntaan ja palvelkaa Jumalaa. Jumala ei paranna teitä paholaisen kunniaksi. Hän parantaa sinut Hänen kunniakseen.

70         Katsokaa nyt: kuinka ihmiset epäonnistuvat. Mooses tunsi, voisin kuvitella, miltä hänestä tuntui. Hän vain inhosi tulla suoraan kertomaan kansalle, koska hän ajatteli, että se olisi itsensä ylentämistä. Hän ajatteli, että kansa sanoisi: ”Katsokaa nyt tuota miestä.”

Sellaista on ollut paljon nykymaailmassa. Monet ihmiset ovat sanoneet: ”Jumala teki sitä ja tätä”. Mutta Jumala ei noteerannut sitä. Mutta jos Jumala panee sen merkille, Hän kunnioittaa lahjaansa. Onko näin?

71         Kyllä, Jumala kunnioitti Aabelin lahjaa. Hän kunnioitti Mooseksen lahjaa. Ja Mooses ajatteli, että ihmiset ymmärtäisivät. Mutta he eivät ymmärtäneet.

Ja tänä päivänä näyttää todellakin siltä, että ihmisen ei tarvitsisi tulla yhtään lähemmäksi kuin mitä te olette juuri nyt ymmärtääkseen, mistä puhun. Hyvä on, mutta se menee yli enemmistön pään. Ja ystävät, rakastan teitä ja haluan nähdä teidän paranevan.

Nyt, kun he vaativat vapauttajaa, Jumala lähetti vapauttajan, eivätkä he onnistuneet näkemään sitä. Mooses oli Jumalan lahja Israelille. Uskotko sinä sen?

72         Eliasta lähtien he olivat Jumalan lahja. Useat heistä nostattivat esiin vääriä profeettoja. Juuri Elian päivinä nousi vääriä profeettoja, mutta Jumala todisti Elian profetian puolesta. Jos se on Jumalasta, Jumala todistaa sen puolesta. Elia oli Jumalan lahja Israelille. Uskotteko te sen?

Hän oli jopa Ahabin pastori. Hän oli Iisebelin pastori. Hän ei halunnut myöntää, että hän oli hänen pastorinsa, mutta hän oli mies, joka kertoi hänelle, missä hän asui. Aivan oikein. Hän oli hänen pastorinsa. Hän vihasi häntä, mutta silti hän oli Jumalan hänelle antama lahja siellä, jotta hän saattoi tietää syntinsä, ja hän ei nähnyt häntä. Tiedättekö, mistä puhun?

73         Sitten tuli Jeesus. Ja Jeesus… Kuunnelkaa. Jeesus oli Jumalan lahja Israelille, maailmalle. Onko näin? Jeesus oli Jumalan lahja. ”Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa.” Uskotteko sen? [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

Eivätkä sitä tehneet apostolit. Luuletteko, että Mooses oli – vapauttaja, koska kyseessä oli Mooses, hänen järkensä ja älykkyytensä? Hänhän sanoi, että hän oli hitaasti puhuva mies. Se oli Jumala Mooseksessa, lahja kansalle. Se oli Jumala Kristuksessa. Hän sanoi: ”Se en ole Minä, vaan Isäni, joka asuu Minussa.”

Siksi Martta sanoi: ”Herra…”. (eilisillan saarna) sanoi: ”Minä tiedän, että Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan.” Hän uskoi sen. Ja siellä ihmiset uskoivat Häneen.

74         Ja katsokaa Pietaria, kun hän käveli ohitse, hänhän oli kuolevainen. Hän oli syntynyt syntisestä lihasta aivan kuten minä tai sinä. Aivan niin. Mutta ihmiset tarvitsivat parantajaa, joten he lähettivät – Jumala lähetti Pietarin tekemään tätä erityistä työtä. Johannes oli rakkaus. Pietarilla ei ollut sydämessään sitä rakkautta, joka Johanneksella oli. Johannes oli Jumalan rakkauden välittäjä. Ymmärrättekö?

Katsokaa tässä, kun Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, toivon, uskon ja rakkauden… Ettekö näe? Nuo lahjakkaat ihmiset, nuo kolme, toivo, usko ja rakkaus…

Toivo oli Jaakobissa; hän oli se, joka pani seurakunnan järjestykseen. Usko oli Pietarissa. Ja rakkaus oli Johanneksessa. Toivo, usko ja rakkaus, ne olivat Jumalan edustajia maan päällä.

Ja ihmiset makasivat Pietarin varjossa ja paranivat. Voi, ystävät. Voi, voi… Älkää luulko, että huudan teille, ystävät. Saatatte luulla, että olen innostunut, mutta en ole. Yritän tuoda asian teille riittävän lähelle, jotta ymmärrätte, mistä puhun.

75          Helluntailaiset ovat viimeiset kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta rukoilleet parantamisen lahjaa.

Elämme päiviä, jolloin meillä on paras lääketieteellinen tiede, mitä koskaan on ollut. Meillä on parhaat sairaalat, joita meillä on koskaan ollut. Meillä on parhaat lääkärit, joita meillä on koskaan ollut. Meillä on parhaat lääkkeet, joita olemme koskaan käyttäneet. Ja meillä on enemmän sairauksia kuin koskaan on ollut.

Tuhannet ja sadat tuhannet kallisarvoiset Jumalan pyhät kärsivät tänä iltana. Ja he itkevät ja itkevät ja itkevät ja itkevät vuosia, että Jumala palauttaisi Jumalallisen parantamisen lahjan seurakuntaan. Ja kun Jumala siirsi kiertoratoja kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten ja ennusti sen ja lähetti sen, monet sadat ihmiset kulkevat ohi tunnistamatta sitä, ystävät.

76          Nyt se on toteutunut. Vihaan sanoa tämän. Jumala olkoon armollinen. Katsokaa, ystävät, kaikkialla muualla maassa, Phoenixissa, Houstonissa, San Antoniossa, Arkansasissa, kaikkialla maassa, tuhannet paranevat, he tulevat sieltä, kaikenlaisten sairauksien ja tautien vuoksi. Oakland, tiedä päiväsi. Jonain päivänä tapaan sinut Jumalan tuomioistuimen edessä, ja tiedät, että todistin sinulle Kaikkivaltiaan Jumalan totuuden. Sinä itkit sen perään. Mitä? Jos te, juuri niin kuin te kunnioitatte sitä niin kuin te uskotte sen, Jumala todistaa lahjojensa puolesta. Aivan oikein. Hän teki niin Aabelille. Hän teki niin Elialle. Hän teki niin Moosekselle. Hän teki niin Pietarille. Hän teki niin Paavalille. Hän teki niin kaikille, ja hän toimii niin vielä tänäänkin.

Kun helluntai koitti ensimmäisen kerran ja Pyhän Hengen kaste alkoi ensi kertaa laskeutua, ihmiset sanoivat: ”Se on fanaattisuutta.” Mutta Jumala todisti siitä, että Hän oli niin. Siksi olen kanssanne tänä iltana, koska tiedän, että kyseessä on Jumalan käsi. Monet heistä lähtivät sen myötä ismeihin, mutta on olemassa aito helluntaiasia. Jumala on todistanut sen puolesta. Se on totta. Ja saman Hän on tehnyt tänä iltana toisella tavalla. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim].

77          Olin menossa apteekkiin. Ja kun menin sisään, huomasin erään miehen katsovan minua jotenkin oudosti. Menin kauppaan ja tulin takaisin ulos, ja minulla oli pullonkorkki. Enkä koskaan unohtanut häntä. Minulla oli yhä univormu päällä.

Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja katsoi minua. Hän sanoi: ”Herra”, ja sanoi: ”Näin, että olitte virkailija”. Hän sanoi: ”Ajattelin kysyä teiltä jotain.” Hän sanoi: ”Saatat pitää minua hulluna.”

Kysyin: ”Mikä hätänä, sir?”

Hän sanoi: ”Asun Paducahissa, Kentuckyssa.” Hän sanoi: ”Olen ollut huonossa kunnossa noin kaksi vuotta.” Hän sanoi: ”Viime viikolla näin outoa unta.” Hän sanoi: ”Näin unta, että minun pitäisi tulla Indianan Jeffersonvilleen ja pyytää jotakuta Branhamia rukoilemaan puolestani”. Hän kysyi: ”Tiedätkö, asuuko täällä Branhameita vai ei?”

Ette tiedä, miltä minusta tuntui. Ajattelin: ”Voi, Jumala todistaa.” Ja sanoin: ”Kyllä, herra.” Sanoin: ”Tiedän, että täällä asuu Branhameita.” Hän sanoi: ”Onko täällä ketään, joka rukoilee sairaiden puolesta?”

Sanoin: ”Minä olen se oikea.”

Hän vain katsoi minua tuolla tavalla, ja kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Hän otti minua kädestä kiinni. Otin häntä kädestä kiinni, otin hattuni pois, laskin hattuni ja aseeni hattuni sisään, polvistuin kadun varteen ja aloin rukoilla hänen puolestaan siellä kadulla.

Kun nousin ylös, siellä seisoi äitejä, jotka pitelivät pieniä lapsiaan ja miehiä, joilla olivat ottaneet hatut pois päästään, odottaen rukousta.

Jeffersonvillessä on tehty monia asioita, ja he tiesivät, mitä oli tekeillä. Ja kun nousimme ylös, he kaikki seisoivat siinä pää alaspäin ja kuuntelivat rukousta.

Minä nousin ylös. Ja veli laittoi kätensä ympärilleni ja alkoi taputella minua. En ole koskaan nähnyt häntä tämän päivän jälkeen. Jumala paransi hänet.

78         Seisoin Houstonissa, Texasissa, pastori Kidsonin kokouksissa. Ja eräänä aamuna seisoin siellä, voi, kuinka ajattelin ja rukoilin. Meillä oli päiväjumalanpalvelus. Siellä oli satoja ihmisiä, jotka tulivat jonoon ja paranivat.

Ja yhtäkkiä eräs nainen juoksi sisään. Rakennus oli suunnilleen yhtä pitkä kuin tämä auditorio, tämä pääkerros. Ja nainen juoksi takaosaan. Hänellä oli pieni poika sylissään, ja hän laskeutui alas. Hän oli todella levoton. Ja rukousjono, noin neljä rinnakkain, eteni näin.

Hän nousi ylös ja sanoi: ”Hetkinen, hetkinen.” Ja kaikki pysähtyivät.

Hän sanoi: ”En halua keskeyttää tuota rukousjonoa, mutta haluan kertoa teille…”.

Hän oli todella hermostunut ja tärisi, tavallaan innoissaan.

79         Hän sanoi: ”Asun Houstonin länsipuolella.” Houston on melkoisen kokoinen kaupunki, useita maileja läpimitaltaan, ja me olimme itäpuolella. Hän sanoi: ”Tänä aamuna naapurini, tämän pienen lapsen äiti,” sanoi, ”hänen isänsä oli vanha metodistisaarnaaja.” Hän sanoi: ”Hän on ollut kuolleena kaksikymmentä vuotta.” Ja sanoi: ”Ennen kuin hän kuoli, hänellä oli tapana kiertää saarnaamassa ja sanomassa, että jonain päivänä Jumala antaisi lahjan takaisin seurakunnalle pakanoita varten ennen pakanoiden ajanjakson päättymistä, niin kuin Hän teki juutalaisille.”

Ja sanoi: ”Hänen pieni tyttärensä, tämä on hänen lapsensa.” Hän sanoi: ”Hän on aika heikko.” Hän sanoi: ”Hän on aika heikko.”

Ja sanoi: ”Tänä aamuna siivottuaan kotinsa hän oli laittanut pölymoppinsa pois ja makasi sängyn jalkopäässä lepäämässä.” Ja sanoi: ”Yhtäkkiä hän näki unta. Hän näki suuren mustan pilven nousevan.” Ja sanoi: ” Tuosta pilvestä tuli alas ja se alkoi siirtyä taaksepäin.” Ja sanoi: ”Sieltä tuli hänen kuollut isänsä. Ja hän sanoi: ’Nouse ja ota lapsi ja mene Houstonin Evankeliumin Tabernaakkeliin. Jumalallisen parantamisen lahja on siellä.””

No, hän luuli, että se oli vain unta: hän ei ollut koskaan kuullutkaan Houstonin Evankeliumin Tabernaakkelista. Niinpä hän vain makasi siinä vähän aikaa ja meni taas nukkumaan, ja hän näki unta toisen kerran. Suuri musta pilvi tuli. Hänen kuollut isänsä käveli alas pilvestä. Hän sanoi: ”Onpa outoa, näin unta isästä toisen kerran.” Hän sanoi: ”Hän käski ottaa vauvan.” No, hän nousi ylös ja haki juomansa, kierteli vähän talossa ja meni takaisin ja makasi – makasi taas. Ja kun hän meni takaisin, hän näki unta kolmannen kerran. Iso musta pilvi tuli. Ja hänen… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

80         He soittivat rekisterinpitäjälle nähdäkseen, että oliko olemassa, mitä siinä unessa oli. En nykyään usko kaikkiin uniin. Niin sitten, soittivat, mutta hän sanoi: ”Nuoret miehenne näkevät näkyjä, vanhat miehenne näkevät unia.”

Ja sitten hän soitti rekisterinpitäjän toimistoon, ja hän sanoi: ”Kyllä, Houston Evankeliumin Tabernaakkeli on kaukana länsipuolella, 67. kadun varrella.” Ja hän sanoi: ”Itäisellä 67. kadulla.”

Ja nainen, äiti, oli niin heikko, ettei pystynyt… Lapsella oli lapsihalvaus, hänen pienet jalkansa olivat rampat. Eikä hän voinut tuoda lasta.

Mutta hänellä oli naapuri, ja naapuri vaihtoi toistuvasti bussia ja autoa, kunnes hän pääsi ja jäi pois autosta vain noin kahden korttelin päässä kirkosta. Siellä seisoi poliisi. Hän kysyi mieheltä: ”Tiedättekö, missä Houston Evankeliumin Tabernaakkeli on?”.

Hän sanoi: ”Kyllä, rouva. Aivan tuolla, missä tuo ihmisjoukko seisoo kadulla.” Hän sanoi: ”Heillä on parantamisjumalanpalvelus”.

81         No, raukka oli niin heikko, kun hän tuli sinne, että voitte kuvitella, miltä hänestä tuntui, kun hän käveli sinne ja näki sen. Ja hän kertoi minulle. Sanoin: ”Tuokaa minulle vauva.”

Tiedättehän, mitä tapahtui? Toki. Ja ajattelin, vaikka ihmiset, taivaan enkelit tietävät siitä. Jumala todistaa sen puolesta. Hänen tekonsa tullaan julistamaan, riippumatta siitä, mitä ihmiset siitä ajattelevat. Aivan oikein. Se on totta, ystävät. Jumala siunatkoon sydäntänne.

82         Täällä Camdenissa, Arkansasissa, veli Adamsin kanssa. Yksi veli Adamsin veljeksistä taitaa olla täällä tänä iltana? Ja hänen luonaan hän oli vetämässä minua ulos; meillä oli tuhansia osallistumassa jumalanpalvelukseen. Ja eräänä päivänä he vetivät minut pois jumalanpalveluksesta. Ja kuulin jonkun huutavan: ”Armoa, armoa! Missä te olette, pastori?”

Käännyin ympäri, ja veli Adams sanoi: ”Ette voi pysähtyä.” Kyseessä oli värillinen mies.

Mutta jopa Arkansasissa, jos edes kättelet värillistä miestä, joudut vankilaan. Siellä on siis sellainen laki. Voit puhua hänelle, mutta älä koske häneen.

Se ei ole oikein. Ei ole. Hän on ihminen siinä missä minäkin, sinä tai kuka tahansa muukin. Se on aivan oikein. En tiedä, mitä te ajattelette siitä, mutta haluan tyhjentää sieluni siitä. Aivan oikein. Olen Abraham Lincolnin kannalla, ja se on oikein. Ja katsokaa…

83         Tuolla seisoo värillinen miesparka ja huutaa: ”Voi pastori.”

Ja veli Adams sanoi: ”Tule, veli Branham.” Hän sanoi: ”Katsokaa tuota väkijoukkoa”, hän sanoi: ”He tungeksivat teidän ympärillänne.” Ja he vetivät minut pois väkijoukosta. He eivät halua olla kovakouraisia, mutta he yrittävät viedä, koska, ystäväni, joskus, kun liikutte ympäriinsä, he tallovat teidät melkein kuoliaaksi. Ja he vain vetävät sinua. Minä rakastan heitä. Jumala siunatkoon heidän sydämiään.

Haluaisin seistä siinä ja koskettaa jokaista heistä ja rukoilla heidän puolestaan, kunnes henki lähtee ruumiistani.

Viime yönä, kun lähdin rakennuksesta, minut oli melkein laitettava autoon. Jopa sydämeni ja kaikki muu tärisi ja hyppeli, tuolla tavalla.

84         Ette tajua, millaista rasitusta on pidellä niitä demoneja, kun ne tulevat ulos, ja ne ovat huoneessa. Ja sinä olet vastuussa. Mitä jos rakennuksessa tapahtuu jotain? Sinut suljetaan vankilaan ja kokous keskeytetään lopullisesti. Niinkö? Ymmärrätkö, mitä tarkoitat? Ette tiedä, millainen vastuu siinä on. Ja tässä sitten, ja niin väsyneenä kuuden kuukauden jälkeen…

85         Sitten minä sanoin: ”Odota hetki.”

Ja hän oli aivan itkuinen, miesparka. Hänellä oli hattu kädessään, harmaapäinen. Hän sanoi: ”Pastori, pastori.”

Hänen vaimonsa sanoi: ”Et pääse hänen luokseen, kulta.  Et pääse hänen luokseen.”

Ja minä sanoin: ”Hetkinen. Hetki vain.” Katsoin ympärilleni ja katsoin häntä. Kysyin: ”Mikä hätänä, herra?”

Veli Adams ja toinen mies veivät minut takaisin sinne, missä hän oli. Kysyin: ”Mikä on hätänä?”

Hän sanoi: ”Pastori, pastori.”

Hän piteli minua tuolla tavalla. Hän sanoi: ”Pastori.” Hän laittoi kätensä päälleni.

Sanoin: ”Niin?”

86         Hän sanoi: ”Hetki vain, pastori.” Hän sanoi: ”Olen kulkenut pitkän matkan tullakseni tänne.” Hän sanoi: ”Toissailtana”, hän sanoi, ”vanha äitini on kuollut melkein kaksikymmentä vuotta sitten.” Hän sanoi: ”Hän oli kristitty nainen. Ja minä olen ollut sokea yli kaksitoista vuotta.” Hän sanoi: ”Ja viime yönä tai toissa yönä näin unta… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Että Jumala oli lähettänyt Jumalallisen parantamisen lahjan, ja se oli Camdenissa, Arkansasissa, ja että minä en saisi antaa sinun mennä ohi.” Hän sanoi: ”Pastori, pyydän, älkää menkö minun ohitseni.”

Luuletko, että voisin ohittaa hänet? En välitä siitä, kuka hän oli. Se on Jumala. En välitä siitä, vaikka joutuisitte vankilaan.

87         Sitten seisoin tuon vanhan miesparan vieressä ja tartuin hänen käsiinsä. Räjähdys oli puhkaissut hänen silmänsä. Otin kiinni hänen käsistään ja rukoilin hänen puolestaan, hänen vaimonsa itki, kyyneleet valuivat hänen takkinsa päältä. Hän seisoi siinä.

Kun olin lopettanut rukoilemisen, hän vain… hänen silmänsä näyttivät niin hämmästyneiltä. Hän katsoi ympärilleen, alkoi räpytellä silmiään ja sanoi: ”Kulta, eikö tuossa olekin auto?”. Ja se oli meidän automme, johon olimme menossa. Kyyneleet valuivat hänen silmistään, hän alkoi nostella käsiään ja iloita.

Voi veli, Jumala todistaa lahjojensa puolesta. Taivas ja maa voivat kadota, mutta Jumala tulee toimimaan. Tulee olemaan joku, joka ottaa sen vastaan (Kyllä, herra.), jos tulette ja kunnioitatte sitä, mitä Jumala on tehnyt teille. Aivan oikein. Jumala todistaa lahjansa puolesta. Juuri nyt on aika aloittaa.

88         Kuunnelkaa, vähän aikaa sitten olin Illinoisissa. Ja kuunnelkaa, kun puhuimme värillisistä, tämä tuli mieleeni. Siellä oli… Olin suuressa konserttisalissa. Monet teistä tietävät, mistä puhun. Ja kun katselin ympärilleni ja näin erilaisia asioita, näin vanhan värillisen miehen, jolla oli pieni rengas valkoisia hiuksia päänsä ympärillä; hän tuli tällä tavalla ja katseli. Ja hetken kuluttua hän tuli erääseen tiettyyn paikkaan. Hän pysähtyi. Hän otti hattunsa pois. Hän piti sitä takanaan. Hän painoi päänsä alas. Näin, että hän rukoili.

Kun hän oli lopettanut rukouksen, kävelin hänen luokseen ja sanoin: ”Herra”, sanoin: ”Olen sananpalvelija.” Sanoin: ”Näin teidän rukoilevan. Mikä tuossa laatikossa oli niin hätkähdyttävää?”

Hän katsoi minuun, hänen vanhat, ryppyjen kovettamat poskensa, ja kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin. Hän sanoi: ”Pastori”, hän sanoi, ”katsokaa tuonne.” Hän sanoi: ”Katsokaa tuonne.”

Nostin katseeni ja katsoin tuonne, ja se näytti pieneltä vanhalta puvulta, joka makasi siellä. Sanoin: ”Näen vain puvun.” Ja niin monet ihmiset näkevät vain luonnolliset merkit. Sanoin: ”Näen vain puvun.”

Hän sanoi: ”Huomaatteko, että siinä on jonkinlainen ympyrä, pastori?” Sanoin: ”Kyllä, sir.”

Hän sanoi: ”Tunnustele tätä minun kylkeäni.” Hän sanoi: ”Siellä on orjan vyön jälkiä. Se on Abraham Lincolnin verta.” Hän sanoi: ”Abraham Lincolnin veri otti orjan vyön pois minulta. Miksi en ottaisi hattuani pois ja rukoilisi?” Hän sanoi: ”Miksi en ottaisi hattuani pois ja rukoilisi?”

89         Ajattelen tänä iltana, että jos värillinen mies vapauksiensa ja oikeutensa puolesta saattoi ottaa hattunsa pois Abraham Lincolnin veren edessä, mitä teidän kristittyjen pitäisi tehdä Jeesuksen Kristuksen Veren edessä. Näettekö? Voi ystävät, odotin, että Oaklandissa ja L.A:ssakin olisi ollut enemmän uskoa.

Kerron teille, että ihmiset, jotka ottivat sen vastaan vähän aikaa sitten, olivat Arizonan espanjalaiset. He ymmärsivät sen nopeasti. He tiesivät, että se oli Jumalan lahja heille. He tulivat suoraan lavalle. Näin, kuinka vanhat espanjalaisäidit pyörtyivät ja kaatuivat ja siirtyivät pois rivistä, ennen kuin he ehtivät luokseni. He uskoivat sen.

Yksi heistä tuli, hän näki jopa unta, että hän… Hän ei osannut edes englantia. Ja hän näki tuon yliluonnollisen Olennon seisovan.

(Olettehan saaneet kirjeen tästä?) Monet…Miksi? Jumala todistaa lahjansa puolesta. Onko näin? Voi, ystävät, te tiedätte, mistä puhun. Ymmärrättekö nyt, mistä puhun? Usko, uskokaa siihen. Ei ole kyse ihmisestä, vaan Jumalasta ihmisessä. Tiedätte, mitä tarkoitan.

90         [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhoituksen loppu – toim.] …pyydän, oi Jumala, että ihmiset tulisivat tänä iltana aivan kuten apostolien aikana. Tulkoot he ymmärtäen, että nyt on heidän apostolinen aikansa. Tämä on se hetki, jolloin se, mitä he ovat pyytäneet, on nyt läsnä: Pyhä Henki heidän ruumiinsa parantumisen muodossa. Suo se, rakas Jumala. Parantukoot monet ihmiset tänä iltana. Ole armollinen, Isä.

Ja tulkoot kaikki, jotka tulevat tänä iltana, samalla tavalla kuin he tulivat, kun he kulkivat nöyrän palvelijasi Simon Pietarin ohi. Ja heidät laskettiin hänen varjoonsa, ja he tulivat täysin terveiksi, koska he tunnistivat Jumalan tässä miehessä. Tunnistakoot he Jumalan niin kuin he tunnistivat Mooseksessa. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tunnistakoot he tänä iltana Jumalan kansassaan. Suo se, rakas Isä. Ole nyt armollinen ja siunaa heitä kaikkia.

Ja, rakas Jumala, rukoilen tällä hetkellä pienen kotiseurakuntani puolesta, jolla oli juuri tänä iltana jumalanpalvelus, joka itkee ja rukoilee minua palaamaan kotiin. Oi Jumala, ihmiset kokoontuvat eri puolilta maata… Pidäthän huolta pienestä orvosta pojastani, rakas Jumala.

Voi, minä olen täällä ja yritän parhaani, rakas Jumala, totella sitä, mitä minun on käsketty tehdä. Ja anna ihmisten nähdä, Isä, millainen uhraus se on, ja mitä Sinä olet tehnyt ihmisten hyväksi. Ja tunnistakoot he tämän päivän ja moni tulkoon terveeksi ja parantukoon sairauksistaan ja todistakoon kautta tämän kaupungin. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen, Sinun rakkaan Poikasi, ihanassa Nimessä. Aamen.

91         Ystävät, he vain kaatuilevat puolelta toiselle. Voi, kuinka toivonkaan, että voisitte, te – tiedän, että haluatte. Jumala siunatkoon sydämiänne. Minulla on vain luottamusta uskoa, että teillä on.

Lauletaan nyt kaikki, kun yhtye soittaa ja kaikki, ” Usko se vain”. Nyt kaikki, nostakaa äänenne korkealle. Tulkaa nyt.

Usko se vain, usko se vain, kaikki on mahdollista,

(Voin seistä tässä. Ei se mitään, menen takaisin varjon alle mikrofonin taakse…?….menen vain tästä läpi.)

Usko se vain
Kaikki on mahdollista Usko se vain…

92         Hetkinen vain. Uskotteko, että Jumala on keskuudessamme tänä iltana? Uskotteko te siihen? Uskotteko, että Hänet on lähetetty teidän luoksenne, jotka olette huutaneet vapautusta? Uskotteko, että Hän on lähettänyt teille parannuksen? Uskotteko siihen koko sydämestänne? Lauletaan sitten tämä käsi sydämen päällä ja sanotaan…

Herra, minä uskon, Herra, minä uskon
Kaikki on mahdollista,
Herra, minä uskon,
Herra, minä uskon,
Herra, minä uskon,
kaikki on mahdollista…

93         [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.] …hetki on tullut. Me uskomme, että Sinä olet pian tulossa. Sinä olet lähettänyt lahjasi kirkastamaan pyhää Lastasi. Hän ojentaa pyhän kätensä parantaakseen seurakuntansa kautta. Auta ihmisiä tänä iltana täällä. Kun musiikki soi suloisesti ja pehmeästi, uskokoot ihmiset. Isä, jos olen sanonut jotain väärin, anna minulle anteeksi. Rukoilen, että annat ihmisten ymmärtää, että tämä on aika, josta olet todistanut. Ja tietäkööt he, että palvelijasi ei tullut omasta halustani, vaan se oli Sinun tahtosi, että tulisin, Isä. Ja pankoot he syrjään jokaisen epäilevän mielen, jokaisen epäilevän ajatuksen ja tulkoot tänä iltana ja parantukoot. Sillä me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen kunniakseen. Aamen.

Nyt, laitoitteko syrjään kaikki epäilevät ajatukset? Oletteko unohtaneet kaikki epäileväiset ajatuksenne? Tuletteko parantumaan tänä iltana? Uskotteko siihen? Sanokaa ”Aamen”… Jumala siunatkoon teitä, ystävät.

94         Nyt he ottavat kuvan. Ja minä kerron teille, mitä näille kuville tapahtuu. Ripustan ne huoneeseeni. Joka ilta kun olen kotona, rukoilen niiden puolesta. Kuinka moni haluaa minun rukoilevan puolestanne, kun katson tätä kuvaa? Jumala siunatkoon sydäntänne.

Älkää nyt jättäkö väliin huomisillan jumalanpalvelusta, ja seuraavana iltana, elämäntarinani, seuraavana iltana haluan teidän kuulevan. Ja Jumala siunatkoon teitä nyt, kun seisomme kunnioittavasti hetken; he ottavat kuvan. Nyt valokuvaaja kertoo teille, mitä tehdä. [Valokuvaaja puhuu: ”Jos te ihmiset istuisitte nyt, olkaa hyvät.” – toim.] Jos tuo parveke nousisi seisomaan, se olisi paljon parempi, siitä tulisi paljon parempi… Eikö niin, valokuvaaja, jos he seisoisivat, siitä tulisi paljon parempi kuva? Etenkin parvekkeella, eikö niin? Siitä saisi paremman kuvan… Hyvä on, nouskaa seisomaan parvekkeella. He haluavat, että parvekkeilla olevat seisovat, ympäriinsä. Se sopii…?…läsnäolossa…..?…

[Rukousjono jatkuu, mutta veli Branham astuu pois mikrofonin luota; kaikki ei ole täysin ymmärrettävissä; teksti, joka seuraa, ei ole täydellistä – toim.]

95          Uskon kautta Aabel uhrasi Jumalalle Kainia erinomaisemman uhrin; tämän kautta hän sai todistuksen siitä, että hän oli vanhurskas, Jumala todisti hänen lahjastaan. Taivaallinen Isä, kiitän Sinua nyt todistuksestasi, joka todistaa siitä, mitä Sinä olet tehnyt ihanan Jeesuksemme kautta. Olkoon Enkeli, joka puhui minulle tuona yönä huoneessa, tällä hetkellä palvelijasi lähellä vahvistaakseen Sanan monilla sitä seuraavilla merkeillä ja ihmeillä. Ymmärrämme, että Saatana on…?…Ja parantukoon monet ihmiset tänä iltana, ja kohotkoon heidän uskonsa tällä kertaa uskomaan todistukseen. Ja parantukoot he kaikenlaisista sairauksista. Tee jokainen henki palvelijasi alamaiseksi; Jumalan kunniaksi me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

96          Nyt…?…Jumalan tahto on tehdä hänet terveeksi…?…juuri ennen…?…piinaavaa…?…sisarta. Vannotan sinua Jeesuksen kautta…?….

Kaikkivaltias Jumala, rukoilen, että siunaisit kärsivää sisartamme ja että hän tässä…?…tajuaisi, että…?…ihmiset todistavat lahjastasi. Tule ulos hänestä, sinä demoni, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Miten voit…?… uskoa, että Jumala on kertonut sinulle…?…  Uskotko koko sydämestäsi, sisar? Rakas Jumala, on mahdotonta, ettei hän voisi parantua, ja hän sanoo uskovansa koko sydämestään. Ja Sinä sanoit minulle, että jos saisin ihmiset uskomaan minua, että olet lähettänyt tätä tarkoitusta varten ja jos he olisivat vilpittömiä rukouksessa, niin mikään sairaus ei voisi seisoa rukouksen edessä. Oi Jumala, yli yhdessätoista osavaltiossa olen todistanut Sinun lahjastasi. Ja nyt rukoilen, Isä, että Sinä antaisit…?…sisaremme, että hänet luettaisiin niiden joukkoon, joilla on usko. Tule ulos hänestä, sinä…?… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]…?…

97          Taivaallinen Isä, ajattelen merentakana olevia, kuinka Sinä vaikutit näiden ihanien pyhien kanssa…?…Kuinka Sinä…?… nöyrtyi uskomaan Jumalaan… Ja minä rukoilen, että Sinä siunaat, rakasta veljeämme, kun hän on lähellä…?…Hän on avun tarpeessa…?…Pyydän Sinua, oi Jumala, ole armollinen hänelle. Tule ulos hänestä, sinä riivaaja, Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?… Uskotko nyt koko sydämestäsi?…?….

Tule…?….Se on se totuus. Haluat parantua, etkö haluakin?

Uskotko, että Jumala kuulee veli Branhamin rukouksen? Hyvä on. Hyvä on.

Taivaallinen Isä, kun tämä ihana pieni tyttö…?…pienet siniset silmät katsovat ylös kohti…?…ja hymyilevät…?…usko siihen, että hän saa sen, mitä hän on pyytänyt. Ja tämä värähtely…?….Ole armollinen hänelle, Isä. Sinä demoni, tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

…?….sydämeni…?…Taivaallinen Isämme, ole armollinen, ihana pieni tyttö kärsii tänä iltana, ja Sinä olet täällä tekemässä… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhoituksen loppu – toim.] Uskotko…?….

98        Taivaallinen Isä, ole armollinen sisarellemme, joka kärsii…?… Sinä tiedät kaiken…?… Voi…?… ymmärtää, että Kaikkivaltias Jumala on…?… Herra, ja Hän todistaa Hänen…?…. Sinä riivaaja…?…. jättämään hänet…?… Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

 Siunaa häntä, rakas Jumala…?……Tule ulos hänestä, sinä demoni, Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?….ylhäällä parvekkeilla, pitäkää päänne alhaalla, pyydän. Se lähti hänestä ja palasi sitten takaisin hänen kimppuunsa. Tiesin, että joku piti päänsä ylhäällä. Älkää tehkö sitä…?

Hetkinen… Kumarra pääsi ja usko koko sydämestäsi…

Taivaallinen Isä, Sinä olet luvannut…?…parantaa ihmiset. Tunnen, että suuri sanansaattaja, Jumalan parantava Enkeli seisoo saarnastuolin lähellä tällä hetkellä. Siksi kaikella uskolla, joka Sinulla on…?…koska veljeni on…?…miten tämä demoni, joka on tullut lähettämään hänet ennenaikaisesti hautaan. Tule ulos hänestä ja…?… Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?… Kaikki värinä pysähtyi kädessäni…?… Mene, Jumala siunatkoon sinua…?… [Sanat ovat vaikeasti ymmärrettäviä – toim.]…?…..

99        Jos se olisi, se värähtelisi…?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Mene ja usko, veljeni…?….kaikki asiat nyt…?…?….Minä näen…?….juuri nyt. Minä näen sinut…?…Raamattu sanoi selvästi…?…jos uskot, sillä kaikki on mahdollista, jos uskot…?…On kulunut yhdeksäntoista sataa vuotta; Hän nousi korkeuksiin, ja Hän antoi lahjoja ihmisille, ja nyt Jumala yhä todistaa Hänen lahjastaan. Siksi kuuliaisuutena sille, joka on saanut toimeksiannon…?…Minä nuhtelen tätä riivaajaa; tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?….

Ehkä annan yleisön levätä. Nostakaa päänne ylös. Jos joku teistä haluaisi nähdä… Kuinka moni on kuullut minun selittävän, mitä värähtelyt ovat…?… nostakaa kätenne. Kuinka moni täällä ymmärtää, miten lahja tulee, värähtely kädessäni, katsotaanpa kättäsi. Näettekö te kaikki, mitä se on…?… [Sanoja on vaikea ymmärtää – toim.]…?…?…

100    Vain tämä mies…?….Näettekö nuo…?…Luulin, että olin…?…tämä värähtely tässä. Näettekö? Mutta se on…?….Nyt jokainen painakoon  päänsä alas ja rukoilkoon…?….Muistakaa, että tämä voi siirtyä yhdestä toiseen, joten pitäkää päänne alhaalla…?….

Taivaallinen Isä, ole armollinen, Jumala, rakkaalle sisarellemme, jolla on oikeus, Isä, tänä iltana tulla parannetuksi; hän on tullut vaatimaan Jumalan antamaa etuoikeuttaan tulla parannetuksi Vapahtajan Jeesuksen, Nasaretilaisen, kautta. Sen tähden, Isä, anna palvelijallesi uskoa. Voisinko minä pystyä kiipeämään ylös juuri nyt, ylös tuohon…?…tuohon uskoon…?…Ja nyt Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä nuhtelen sinua, Saatana, jättämään hänet…?….

Älkää nostako päätänne, ystävät. Se haittaa naista. Tämän täytyy olla syöpä eikä naisvaiva, koska se on hyvin, hyvin provosoitunut. Pitäkää päänne alhaalla… Uskotko koko sydämestäsi, että pystyn tekemään tämän Jeesuksen Kristuksen kautta? Uskotko, että sinun tarvitsee vain uskoa?…?…Jossain on pää ylhäällä, ystävä. Pitäkää päänne alhaalla…?…

Rakas taivaallinen Isä, ole armollinen meidän…[Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu. – toim.]

101    Veli Branham, jos nauhalla tapahtuu jotakin…?…. jos nauhalla tapahtuu jotakin…?…. niin, nyt, mitä olisi, jos teillä olisi…?… Näettekö? Mietin vain joskus. Haluaisin mennä teidän koteihinne, mutta minä…?…tuolla takana joku ihminen teki kuolemaa ja halusi minun tulevan lentokoneella, vuokraavan…?…Eräs nainen soitti…Missourista, sanoi, oli puhelimessa ja polvistui puhelimen äärelle itkien ja rukoili minua rukoilemaan…?… …olla puhelimessa tuolla tavalla, olla katkaisematta puhelua hänen puolestaan…?….Halusi vuokrata lentokoneen tullakseen takaisin Missouriin, jossa pieni vauva oli kuolemaisillaan…?…. [Naarmu äänityksessä – toim.]…?…..

Se on säälittävää, mutta mitä ihminen voi tehdä? Se saa teidät menettämään järkenne, jos ajattelette…?…[Naarmu tallenteessa – toim.]

…?….tuollaisia asioita tulee kaikkialta.

Juttelin vaimoni kanssa ja hän sanoi, että siellä on ihmismassoja ja kaikkea, voi voi. Kymmenen päivän aikana ihmisiltä tuli viisisataa kirjettä minun…?….[Naarmu äänitteessä – toim.]

102      Tämä pieni tyttö on sokea, hänen kätensä ei värise. Hän on rampa, ja se ei tietenkään aiheuta värähtelyä, se on vain bakteeritauti. Nyt minun täytyy vain uskoa…?… [Naarmu äänitteessä – toim.] Uskon, että Jumala parantaa hänet…?….Uskotko sinä siihen?  Muistakaa, että minä kerron…?… En halua…?… teitä…?… Jumala puhuu meille…?… yöt, jotka minun on sanottava seurakunnalle, ehkä annan muutaman todistuksen asioista.

Pidä sinä nyt pääsi alhaalla, ja minä pyydän Jumalalta koko sydämestäni, että… Muista, että minä en ole parantaja; se on Jumala.

Pikkutyttö, sinä rakastat Jeesusta, eikö niin, kultaseni? No, aion pyytää Jeesusta antamaan sinulle taas näkösi, saamaan sinut kävelemään…?….Rakas Jeesus,…?…poika, lähetä Jumalallinen siunauksesi tämän pikkutytön ylle, ja nämä silmät, jotka ovat nyt sokeat, saisivat nähdä taas; saisi tämä ruumis, joka on nyt rampa, olla taas kokonainen. Rukoilen, Isä, että annat sen rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Voitko…?…nähdä nuo valot…?…Näetkö tuon? Katso nyt tuonne…?…Katso nyt ylös minua kohti…?…Näetkö tuolla ylhäällä? Näetkö tuon? Näetkö tuon varjon tuolla?

Hyvä on, yleisö, voitte nostaa päänne ylös. [Naarmu äänitteessä – toim.] …?…linssi ja kaikki oli täydellisesti peitetty… …mutta kutistumista on tarpeeksi… Kun jokin kuolee, se kutistuu. Niinkö? Lapsen silmät kutistuvat tarpeeksi, kunnes hän näkee huoneen valot ja voi erottaa käteni kasvojensa edestä…?….Katsokaa tännepäin. [Nauhoitus on naarmuuntunut ja epäselvä – toim.]…?….

103     Sanokaamme kaikki: ” Ylistys Herralle.”…?… Voi hyvänen aika…?… Nyt laitamme hänen todistuksensa, jonka hän voi nähdä, paperiin, jotta voitte nähdä. Mikä hänen nimensä on, sisar? Ronna Mae Promise. Katsokaa sitä lehdessä…?…

Syöpäsi on…? Hyvä on. Kuinka moni uskoo nyt? Jumala siunatkoon sydäntäsi…?

Tässä on kuuromykkä. Värähtelyä…?… hänen kädessään. Kumartakaa päätänne, kaikki. Tässä on värähtely. Voin sanoa, mihin suuntaan se…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… Laittakaa merkki siihen…?….täytyy olla uskoa, vain oma uskoni, jotta uskon sen. Nyt haluan teidän kumartavan päänne kaikkialla.

Kuinka moni tässä yleisössä uskoo, että pystyn tekemään tämän Jeesuksen Kristuksen kautta, nostatteko kätenne? No niin. Hyvä on, jos niin moni uskoo, saatte nähdä Jumalan kirkkauden. Kumartakaa päänne kaikkialla.

104     [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Sinun ei tarvitse kertoa meille, ystävä. Se on tiedossa. Jumalalla ei ole salaisuuksia, ja Hän paljastaa salaisuutensa palvelijoilleen. Te olette nähneet asioita, joita on tehty, jopa tottumuksia ja asioita. Eräällä henkilöllä, joka kulki hetki sitten ohi, oli tottumus. Kun katsoin henkilöä, en halunnut mainita siitä. Sukupuolitauteja tai tottumuksia, minun ei tarvitse tehdä sitä. Ymmärrättekö, ellette halua minun tekevän niin. Jos kysyt minulta, jos haluat tietää… Tietysti heti kun kysyit, tunsin sen värinän…?… tulpat korvissa.

Kumartakaa päänne, kaikki; olkaa todella ihania ja hiljaisia ja olkaa vain kunnioittavia, ja te tulette näkemään Jumalan kirkkauden.

105      Taivaallinen Isä, oi, teidän täytyy juosta suoraan tähän kaupunkiin ja heti ulos. Ja näennäisesti se on…?….suunnilleen siinä vaiheessa, kun saamme ihmiset paikkaan, milloin he alkavat uskoa ja asioita tapahtuu, sitten meidän on lähdettävä taas. Rukoilen, että Sinä ehkä katsoisit hyväksi lähettää meidät takaisin tänne.

Ja nyt tässä edessäni seisoo tämä mies, ja Saatana on tukkinut hänen korvansa, jotta hän kävelisi joskus ajoneuvon tai jonkin muun edessä ja kuolisi jaloilleen, oi, yrittäen tehdä tälle veljesparalle tätä vahinkoa, mutta me olemme täällä tehdaksemme hänet terveeksi, Isä.

Ja nyt olen puhunut ihmisille tänä iltana Jumalan Enkelin vierailusta. Ja vahvistaisitko sen nyt heidän silmiensä edessä, sillä tämän uskonlinjan on aloitettava… [Naarmu äänitteessä – toim.]