47-0412 USKO ON LUJA LUOTTAMUS
(Faith Is The Substance) 
Oakland, Kalifornia, USA, 12.4.1947

¹             Hankimme uusia vempaimia äänittämistä varten.

Tuskin tiedämme joka ilta, missä tulemme olemaan. Tämä on kai kolmas siirto neljän viimesen illan aikana. Joten meillä on toinen muutto, luultavasti huomisiltana. Joten se tekee siitä hirveän vaikeaa, kun pitää siirtyä paikasta toiseen, ja sitten tuskin… Joka ilta on kuin uusi paikka, ja se tekee sen hyvin vaikeaksi.

Luotan siihen, että joskus, kun tulen takaisin Oaklandiin, ehkä saamme tänne jonkinlaisen auditorion viikoksi tai kahdeksi. Silloin voimme pitää todellisen herätyksen ja todellisen kokouksen. Uskotteko te siihen? Kyllä, minäkin uskon, että voisimme.

Aikataulumme on vain ollut niin epäsäännöllinen. No, sanoisin näin: olemme vain pari iltaa täällä ja sitten sata mailia kauempana. Juuri kun saamme asian hoidettua, ihmiset ovat asettuneet siihen pisteeseen, että voivat alkaa nähdä Jumalan yliluonnollisen liikkeen, he keskeyttävät kokouksen, menevät jonnekin muualle kahden, kolmen, neljän sadan mailin päähän ja aloittavat alusta, ja juuri kun ihmiset ovat pääsemässä herätyksen vaiheeseen, jossa he voivat parantua ja monia asioita voidaan tehdä…

²             Joten luulen, että palattuani Kanadasta, no, ennen kuin menemme Meksikoon tai minne tahansa, luulen, että tulemme asettumaan herätyspaikoille, jäämään noin kuukaudeksi kerrallaan johonkin paikkaan, tai jotain sellaista, jotta voimme todella saada ihmiset… Kun he voivat olla siellä tarpeeksi kauan, kunnes jotkut niistä ihmisistä, joiden puolesta on rukoiltu, alkavat tulla sisään, ja raportteja tulee sisään, he tulevat terveiksi, paranevat, parantuvat tuolla lailla, ja todistukset jatkuvat…

Kuten omassa kotikaupungissani Jeffersonvillessä Indianassa. Siellä ei ole mitään. Heti kun tulemme kaupunkiin, sadat ihmiset tulevat kaikkialta, koska heillä on… Te olette asettuneet yhteen paikkaan, ette ole tällaisessa liikkeessä.

³             Ja sitten, ystävät, tämä on kestänyt vain noin kuusi kuukautta, ja olen ollut liikkeellä melkein yötä päivää.

Tänään minulla oli ihana päivä yksin Jumalan kanssa. Siellä ei ollut ketään muuta kuin Herra ja minä. Ja minä saan itseni rauhoittumaan paremmin, kun olen yksin. Nyt minulla on vielä viisi kokousta, ennen kuin minulla on lepoa tulossa: vielä viisi kokousta. Ja sitten toukokuussa otan kokonaisen kuukauden, menen ylös Kalliovuorille, jossa, voi, olen yksin siellä, kun tavallaan näyttää siltä, että saan… Haluan olla yksin Jumalan kanssa. Sillä tavalla löydän Hänet niin rakkaaksi minulle. Ja sitten palaan takaisin ja lähden Kanadaan…

⁴             Nyt meillä ei ole paljoa aikaa. Mihin aikaan teidän on suljettava auditorio? Yhdeltätoista? Kello yksitoista, luulen, että he sanoivat, että auditorio suljetaan.

Niinpä haluan puhua teille tänä iltana vain… vain vähän aikaa ja opettaa uskon sanaa, jotta tietäisitte, miten lähestyä Jumalaa.

On monia näitä suuria ja syvällisiä aiheita, joista ihmiset väittävät tietävänsä paljon. Ja kun on kyse lopullisesta välienselvittelystä, he tietävät siitä hyvin vähän. Se on totta. Ja me saamme tänä iltana selville muutamia näistä asioista.

Ja muuten, ylihuomenna illalla toisessa auditoriossa, minun on tarkoitus esittää pieni hahmotelma elämäntarinastani; siis jos haluatte kuulla sen. Haluaisitteko kuulla sen? Näyttäkää kätenne. Se sopii hyvin. Oletteko ilmoittaneet, missä auditorio on? Kyllä.

⁵              [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhoituksen loppu – toim.]…järkevä ajatus, koska haluan, että paranette. Sitä varten olen täällä. Minä … Tämä on suuri uhraus minulle olla täällä, ystävät. Minulla on koti, perhe. Ja olen uusi, olen vasta lapsi tässä työssä. On kulunut vasta muutama kuukausi siitä, kun sain parantamisen lahjan.

Minulla ei ole… minulla ei ole…?….omaa kotia. Asun vain kahdessa huoneessa pienessä L-mökissä. Vaimoni kantaa vettä vähän matkan päästä, melkein puolen korttelin päästä, ja kantaa sen taas takaisin ulos talosta. Minulle on tarjottu ihania koteja eri kaupungeissa, joissa minulle sanotaan: ”Rakennan sinulle viiden tuhannen dollarin arvoisen kodin, annan sen vain sinulle.”

⁶             Ystävät, minun kanssani ei ole kyse rahasta. Toivon, ettei minun tarvitsisi edes ajatella sitä. Ja se on syy siihen, että monet teistä lähettävät, te tarjoatte minulle lahjojanne; minä en ota niitä vastaan. Koska kyseessä ei ole teidän – teidän rahanne; haluan teidän luottamuksenne. Olen täällä parantumisenne vuoksi.

⁷             Ja kuten olin sanomassa pienestä kodista, vaimosta ja kahdesta lapsesta, olisin mielelläni heidän kanssaan tänä iltana. Juuri nyt, kello on yksitoista, tuo uskollinen pikkuinen on polvillaan rukoilemassa puolestani. Hän tietää, että on aika aloittaa jumalanpalvelus. Ihana vanha äiti rukoilee puolestani. Pieni poika, jonka äiti kuoli, kun hän oli vain kaksivuotias, hän rukoilee puolestani. Ja jotenkin, kun tulen saarnastuoliin, tunnen, että heidän rukouksiinsa vastataan. Ja tiedän, että Hän on lähellä.

Ette tiedä, miten haluaisin nähdä heidät tänä iltana. Kun jätin heidät lentokentälle muutama kuukausi sitten, he pitivät takistani kiinni ja itkivät. Seurakuntani lääkäri sanoi minulle, etten eläisi kuin noin vuoden pidempään: hän sanoi, että tuolla vauhdilla, jolla menen, kaatuisin jonain iltana sydänkohtaukseen saarnastuolissa. Pikkupoikani pelkäsi sitä, joten hän itki ja sanoi: ”Isä, älä mene.” Hän sanoi: ”Isä, älä mene.”

⁸             Mutta jokin kutsuu sairaiden ja kärsivien luo. Ja ystävät, voin auttaa teitä vain, jos uskotte minua. Se on ainoa tapa, jolla voin koskaan tehdä mitään puolestanne.

Ja olisin mielelläni siellä tänä iltana. Ette tiedä, miten haluaisin… Monet teistä tietävät, millaista on olla poissa kotoa, ettekö tiedäkin? Mutta minä… Se on… Sanon, että se on vain pieni hökkeli. Mutta ei tarvita isoa taloa tekemään talosta kotia. Sisällä oleva luonne tekee kodin. Ja olen kiitollinen kodista.

Jumala siunatkoon teitä. Rukoilkaa puolestani, niin kerron siitä lisää ylihuomenna illalla.

⁹             Ja nyt, tänä iltana, ystävät, jos tahdotte, koettakaa pitää pienet kaverit niin kärsivällisinä kuin voitte, ja olkaa te itse samanlaisia. Ja antakaa minulle jakamaton huomionne vain muutaman hetken ajan. Ja yritän selittää teille parhaan tietämykseni mukaan syyn, miksi olen täällä tänä iltana, ja miten teidän on lähestyttävä Jumalaa saadaksenne parantumisenne.

Olen kärsinyt paljon ja tiedän, mitä on olla sairas. Ja minä haluan auttaa teitä. Ja voin auttaa, jos vain uskotte.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni, juuri nyt… Minulla on niin paljon asioita mielessäni ja olen väsynyt ja uupunut. Mutta haluan kiittää sananpalvelijaa; unohdan vain hänen nimensä, joka antoi meille tämän auditorion tänä iltana, luulen, että hän luopui omasta kokouksestaan: pastori Jack Walkeria. Jos hän on yleisön joukossa, veli Walker, Jumala siunatkoon sinua, veljeni, sinua ja sinun… tehköön sinut… [Tyhjä kohta nauhalla. Loppu nauhoituksesta – toim.].

¹⁰         …Isä, olemme niin kiitollisia tästä, toisesta tilaisuudesta tänä iltana seisoa ihanan kansasi edessä puhuaksemme heille päivästä ja hetkestä, jossa elämme, juuri ennen rakkaan Poikasi tuloa ottamaan pois Seurakunta, ulos kutsuttu kansa, joka on Verellä pesty, joka on syntynyt uudelleen ja joka on valmis kohtaamaan pyhän Jumalan: tie, joka on heille tehty sillat Jumalan pyhän Kristuksen Verellä. Siunaa meitä tänä iltana yhdessä, kun odotamme Sinun Jumalallista Läsnäoloasi. Ja se Enkeli, jonka Sinä lähetit tuona iltana huoneeseen puhumaan palvelijallesi, ja syy siihen, miksi olemme täällä tänä iltana, seisokoon Hän tänä iltana saarnastuolissa nöyrän palvelijasi vierellä ja vahvistakoon jokaisen sanan, jonka hän puhuu. Ja seuratkoon suuria merkkejä ja ihmeitä.

Siunaa sananpalvelijaa, Isä, veli Walkeria, joka antoi meille tämän illan auditorion. Olkoon hän ja hänen joukkonsa siunattuja. Tee hänestä menestyvä palvelutyössäsi, hedelmällinen oksa. Ja olkoon hänellä monia voittopalkintoja, jotka hän voi laskea jalkojesi juureen sinä suurena päivänä. Siunaa sananpalvelijaa, joka sponsoroi tätä ohjelmaa täällä kaupungissa, veli Morsea, kaikkia muita sananpalvelijoita ja työtovereita. Oi Jumala, olkoot heidän seurakuntansa tulen liekkejä, todistuksia Jumalan kunniasta näinä viimeisinä pahoina päivinä, jolloin elämme varjoissa juuri ennen Vanhurskaan tuloa.

Voi, puhu tänä iltana, Isä, mahtavalla tavalla ihmisille. Ja voikoon siellä olla uskoa, ja voikoon Pyhä Henki levittää siipensä tämän auditorion yli tänä iltana. Ja tulkoon voima sellaisella tavalla, että monia, monia suuria ihmeellisiä parantumisia voi tapahtua, että Hänen maineensa voi levitä kaikille alueille pitkin ja poikin tämän pallonpuoliskon länsirannikkoa. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

¹¹         Nyt, ystävät, kuten sanoin, meitä on heitelty ympärinsä niin monta kertaa. Luulen, että monet teistä eivät ole koskaan edes kuulleet, miten Jumalallisen parantamisen lahja tulee. Mutta ainoa asia, jonka haluan teidän tekevän tänä iltana, on uskoa minua. Jos uskotte, saatte nähdä Jumalan kirkkauden; olen varma siitä. Menestys ei ole ollut sellaista kuin toivoin sen olevan viime iltoina, vaikka rampoja, vaivaisia, kuuroja, mykkiä, ontuvia… Mutta se on hyvin hidasta, siltä näyttää, sen jälkeen kun olemme saapuneet Länsirannikolle.

Veli Charles Fuller puhui minulle, kun olimme Long Beachilla, ja hän kertoi minulle: ”Veli Branham”, hän sanoi, ”syy”, hän sanoi, ”tällä länsirannikolla täällä on kaikki Jumalallisen parantumisen nimissä”. Hän sanoi: ”Heillä on Sinisen Liekin palvojia, Isän Jumalallista palvontaa ja kaikkea muuta, kaikkea Jumalallisen parantamisen nimissä.” ” Hän sanoi: ”Se on niin suuri kompastuskivi.” No, se… Se voi olla niin, ystävät, en tiedä, mutta se ei kumoa Jumalan voimaa parantaa.

¹²          [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]…ja Jumalallinen Parantaja. Ja nyt kukaan ei voi tehdä ihmettä Hänen Nimessään, joka voisi puhua kevyesti Hänestä. Niin Hän sanoi. Joten jos joku saa ihmisiä parantumaan, olen siitä kiitollinen. Mutta uskon todella koko sydämestäni, kun menemme aiheeseen tänä iltana, että ehkä te, jos Jumala vain auttaa meitä, saatte näyn ja näette, mitä todella on se päivä ja aika, jota elämme. Ja sitten te tulette näkemään ja uskomaan.

¹³         Jumala auttakoon meitä, kun luen nyt joitakin raamatunkohtia. Heprealaiskirjeen 11. luvusta aloitamme ja luemme kolme ensimmäistä jaetta. Kuunnelkaa hyvin tarkkaan, sillä minun sanani ovat vain kuolevaisen sanoja. Ne epäonnistuvat. Mutta Jumalan Sana ei koskaan petä. Se on aina totta.

Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todistus siitä, mitä ei ole nähty. Sillä sen kautta vanhat saivat hyvän todistuksen.

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanan kautta, niin että se, mikä on nähtävissä, on… tehty siitä, mikä näkyy.

Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, jonka kautta hän sai todistuksen… hän oli vanhurskas, Jumala todisti hänen lahjoistaan; ja sen kautta… vaikka hän oli kuollut, hän kuitenkin puhui.

¹⁴         Kaiutinjärjestelmä on hieman äänekäs, joten… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Hyvä on. Nyt, luulen, että se voi olla vain vähän-hieman parempi: tavallaan aiheuttaa kiertoa… Hyvä on.

Haluan ottaa tekstini kolmannesta luvusta – tai pikemminkin kolmannesta jakeesta – ja viimeisestä – yhdestä viimeisistä vaiheista: ”Jumala antaa todistuksen lahjoistaan”. Ja nyt aiheeni löytyy 1. luvusta, 1. jakeesta, pikemminkin (Anteeksi.), 1. jakeesta: ”Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste näkemättömistä asioista.”

¹⁵         Tämä päivä, jossa elämme, on kaikkialla sellainen levottoman rauhan ja rauhattomuuden päivä. Ihmiset juoksentelevat edestakaisin ja puhuvat mitä tahansa. Melkein kuka tahansa voi saada seuraajia. Riippumatta siitä, mitä he opettavat tai ajattelevat, joku kuuntelee heitä. Ja tämä on päivä, josta profeetat puhuivat.

Kun ihmisillä on nälkä, he syövät mistä tahansa. Jos lapset ja ihmiset näkevät nälkää, he syövät roskiksesta, jotka kerran söivät hienosta pöydästä. Mutta jos heillä on nälkä, he syövät jostain. Niinpä mielestäni todellisten oikeiden evankeliumin palvelijoiden pitäisi olla liikkeellä, heidän pitäisi antaa ihmisille oikeita asioita: lihaa oikeaan aikaan.

¹⁶         Nyt, tämä minun aiheeni… Kuten olen todistanut teille, että en ole saarnaaja, minulla on vain Jumalallisen parantamisen lahja, josta nöyrästi sanon, että se tulee Jumalalta. Minulla ei ollut mitään tekemistä sen tulemisen kanssa. Minä olin – se oli Jumalan ennalta määräämä vuosia ja vuosia sitten. Minulla ei ollut mitään tekemistä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …maan kanssa, joka toi sen. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

¹⁷         Tämä on Kirjoitusten avainsana. Usko, joka tulee Jumalan luo, sen on uskottava, että Hän on ja palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä. Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa.

Tämä maailma on luotu uskon kautta. Asiat muovautuivat olemassaoloon uskon kautta. Jumala vain näki tuon kastepisaran roikkuvan tuolla ilmassa, miksi ikinä sitä haluatkin kutsua, ja Hän vain puhui ja sanoi: ”Tulkoon valo.” Ja valo tuli. Ja sitten Hän toi maan esiin ja kuivasi sen ja niin edelleen. Se kaikki tapahtui uskon tekona Jumalan kanssa. Koko maailma on luotu uskon kautta.

Te olette täällä tänä iltana uskon kautta. Monet teistä sanoivat työnantajalleen, että tulette huomenna takaisin töihin. Mistä tiedätte, että palaatte? Sanoitte vaimollenne: ”Tulen kotiin jumalanpalveluksen jälkeen.” Mistä tiedätte, että palaatte? Kerroitte henkilölle, joka ehkä tulisi, taksille, hakemaan teidät kello yhdeltätoista. Mistä tiedät, että olet täällä? Saatatte olla ikuisuudessa ennen kello yhtätoista tänä iltana. Näettekö? Mutta kaikki on uskon kautta. Kaikki on uskon kautta.

¹⁸          Niin monet puhuvat tästä aiheesta, uskosta, ja tietävät siitä niin vähän. Kuunnelkaa, ystävät; minä rakastan teitä ja haluan teidän näkevän tämän. Niin monet ihmiset puhuvat uskosta, mutta eivät tiedä yhtäkään uskon periaatetta. Nyt olette yhdessä, ja minä… me kaikki emme ehkä koskaan enää tapaa tällä puolella ikuisuutta. Mutta minä… Jos minulla olisi paikka, jossa voisimme olla yhdessä, ja voisin vähitellen tuoda tämän asian esille niin, että voisitte nähdä sen selkeämmin kuin nyt, koska monet teistä ajattelevat… Ja te… luultavasti monet saavat minusta väärän käsityksen tänä iltana. Kun yritän parhaani mukaan kertoa teille tämän, ja te ajattelette, että se on itsensä korottamista. Mutta se ei ole sitä, ihanat ystäväni. Se on teille hyödyksi, jos saan teidät näkemään, mitä Jumala on tehnyt teidän hyväksenne.

¹⁹          Jotkut – monet ihmiset tulevat jonon läpi ja sanovat: ”Voi, minulla on uskoa parantuakseni”.

Ja, ystävät, kun he kulkevat ohi, tiedän, ettei heillä ole tarpeeksi uskoa parantamaan hammassärkyä. Aivan oikein. Ja jotkut heistä, jotka tulevat läpi syövän kanssa ja sanovat: ”Minulla on uskoa parantuakseni”, heillä ei ole uskoa.

Tämäniltaisessa raamatuntunnissani sanoin: ”Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste siitä, mitä ei ole nähty.” Se on luja luottamus. Se on jotakin suoraa, jotakin, mitä teillä todella on, ei jotakin, mitä kuvittelette, jotakin, mitä luulette, että teillä on, vaan se on jokin suora positiivinen teko, joka teillä on. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

²⁰         Tässä vähän aikaa sitten… Kerron teille pienen tarinan eräästä ihmisestä, joka tuli tänne, jotta voitte nähdä, mitä usko on. Usko on lahja itsessään. Teillä voi olla osa siitä, mutta on olemassa uskon lahja.

Aivan kuten jotkut teistä voitelevat sairaita ja rukoilevat heidän puolestaan, ja te saatte aikaan tuloksen. Se ei ole parantamisen lahja; se on osa uskoa. Mutta se ei ole varsinainen parantamisen lahja; sillä on vain yksi varsinainen parantamisen lahja; on vain yksi varsinainen uskon lahja; on vain yksi varsinainen ihmeiden lahja ja niin edelleen. Se oli Raamatussa, apostoleilla oli se. Ja monet – he tekivät mahtavia tekoja… Filippus ja kaikki heistä… Mutta kyseessä oli vain yksi parantamisen lahja.

²¹         Niin kuin kun lähdemme kaupungista, niin monet ihmiset sanovat… Olen huomannut, että joissakin paikoissa lähdettyäni jotkut, ehkä viisitoista tai kaksikymmentä, sanovat: ”Herra antoi minulle parantamisen lahjan.” No, Jumala siunatkoon heidän sydämiään.

Jotkut heistä sanovat: ”Veli Branham, voisitko laskea kätesi minun päälleni, että saisin parantamisen lahjan.”

Toivon, että voisin. Pyytäisin jokaista teistä kulkemaan tätä jonoa pitkin tänä iltana. Ja sanoisin, että Oaklandissa ei olisi yhtään sairasta ihmistä jäljellä muutaman viikon kuluttua. Aivan niin. Mutta se ei ole minun annettavissani. Se on… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

²²         ”…on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todistus siitä, mitä ei ole nähty.” Otetaanpa tämä osa Raamatusta, ”luja luottamus asioihin, joita toivotaan”.

Siinä on kolme asiaa: toivo, rakkaus ja usko. Onko näin? Toivo on yksi elementti, usko on toinen elementti, ja rakkaudellisuus on toinen elementti. Rakkaudellisuus on rakkautta.

Olen nähnyt monien ihmisten kulkevan ohi, ihanien ihmisten, todellisten kristittyjen, mutta heillä ei ollut tarpeeksi uskoa tullakseen parannetuksi, ja joku syntinen kulkee ohi ja hänellä on usko tullakseen parannetuksi. Näettekö?

Se on kokonaan toinen elementti. Kyse ei ole siitä, kuinka hyvin palvelette Jumalaa, vaan se on elementti, joka teillä itsellänne on. Haluan teidän näkevän tämän, koska se on teidän hyödyksenne.

²³         Tässä muutama viikko sitten, muutama kuukausi sitten, olin kotona vain muutaman yön. Ja minun, siellä oli noin kolmesataa ihmistä kokoontunut kotiin ja ympäri pihoja sinä päivänä, ja noin kello kaksi aamulla vaimo sai minut sänkyyn. Ja kun makasin sängyssä, jalkoihini sattui ja kouristeli…

Makasin siinä, ja kuulin auton ajavan talon eteen.

Sanoin: ”Voi ei, joku on tulossa.” Hän sanoi: ”Minä menen ovelle.”

Kun hän oli matkalla ovelle, minä menin nukkumaan.

Ja kuulin jonkun sanovan: ”No, vauva on ollut sairas jo pitkään.” Ja pieni vauva itki, kunnes se ei edes kuulostanut inhimilliseltä, jotain sellaista, te, jotka luette pienestä kirjastani, ”Taivaallinen näky”… Kuinka moni on lukenut sen yleisön joukossa, katsotaanpa, ”Taivaallinen näky”? Jotain tuon suuntaista.

Pikkuinen kaveri oli noin kahdeksan, kymmenen viikon ikäinen. Se ei ollut koskaan lakannut itkemästä. Äiti sanoi: ”No, minä… me olemme matkustaneet koko päivän ja koko yön päästäksemme tänne.” Hän sanoi: ”Näimme, milloin veli Branhamin pitäisi olla kotona, ja toimme vauvan.”

²⁴         Voi sitä pikku raukkaa, en saanut unta. Menin ulos ja rukoilin pienen vauvan puolesta. Ja minä istuin alas, ja puhuin äidin kanssa tuolissa vain hetken. He olivat tulleet Pohjois-Ohiosta. Ja kun istuimme siinä, ystävät, pikku kaveri lakkasi itkemästä. Se oli itkenyt päivät ja yöt. Se on minulle arvokkaampaa kuin kaikki maailman rahat.

Katsoin sinne, ja äiti alkoi itkeä, suuret kyyneleet valuivat pienelle huovalle, ja vanha isä istui siellä haalarit päällä, luultavasti käytti suuren osan elannostaan tullakseen tänne, tuli luokseni ja laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Rakastan sinua, Veli Branham.”

Joitakin parhaita sydämiä, jotka ovat koskaan sykkineet, on vanhan sinisen paidan alla. Aivan oikein.

²⁵         Ei ole kyse siitä, miten pukeudut, vaan siitä, mitä sisälläsi on. (Aivan oikein.) Ja siinä tiesin, että hän tarkoitti sitä. Se ei ollut tekopyhyyttä. Hän tarkoitti sitä sydämestään; hän rakasti minua. Ja minä katsoin pientä vauvaa, ja äiti, kun menin toiseen huoneeseen, hän oli… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] se vain hymyili meille. Ja, ystävät, se on kaiken sen arvoista, eikö olekin? Aivan oikein. Se on kaiken sen arvoista. Ja sitten he sanoivat… Vaimoni sanoi: ”No, laitan teille kahvia tai jotain, jos haluatte.”

Ja he sanoivat: ”No, odotamme vain vähän aikaa.” Vaimoni sanoi: ”No, nyt…”

”Minäpä sanon”, minä sanoin, ”minä asetun tähän tuoliin, ja sinä annat äidin ja heidän mennä nukkumaan ja nukkua vähän aikaa.”

²⁶         Niin me panimme heidät nukkumaan, ja minä asetuin tuolille yrittäen levätä aamuun asti. Juuri silloin toinen auto ajoi paikalle ja nuori mies tuli ovelle. Hän kysyi: ”Veli Branham?”

Sanoin: ”Kyllä.” Yritin herätä. Hän sanoi: ”Tiedän, että olet hyvin uninen.”

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Hän sanoi minulle: ”Olen Marengosta, Indianasta.” Hän sanoi: ”Pikkusiskoni tekee kuolemaa umpisuolen tulehduksen takia; hänet leikataan tänä aamuna.” Hän sanoi: ”Tulisitteko hänen luokseen?”

No, se… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… ja vanhassa Fordissani, joka odotti minua Houstonissa, sen koko kylki oli kolhiintunut polvieni takia, kun hakkasin polvillani sitä yrittäessäni pysyä hereillä, kun menin rukoilemaan sairaiden puolesta. Olen lähtenyt yhdestä kokouksesta ja mennyt toiseen, ja menin ulos pellolle auton ovesta kädet työnnettynä ulos ja sanoin: ”Jumala siunatkoon teitä, Jumala siunatkoon teitä”, ja olin aivan unessa.

En ikinä unohda erästä päivää, kun tulin Houstonista, minä… Siellä oli… Kuulin auton tööttäyksen, ja tiesin olevani väärällä puolella tietä, mutta en vain pystynyt heräämään. En pystynyt heräämään. Ymmärrättekö?

Olin viidentoista päivän ja yön ajan rukoillut sairaiden puolesta ja nähnyt ihmeellisiä asioita. Mutta, voi, ystävät, jos elämäni tulee olemaan lyhyt, ehkä joku muu voi jäädä minun lähtöni jälkeen.

²⁷          Ja tämä mies sanoi, nuori mies, hän sanoi: ”Pikkusiskoni …”. Hän kertoi minulle, että hän kuului kirkkoon. En sano sen nimeä täällä, koska se ei ole tarkoituksenmukaista; enkä arvostele kenenkään uskontoa. Joka tapauksessa tämä kirkko on arkkiviholliseni. He väittävät, ettei jumalallista parantumista ja niin edelleen ole olemassa.

Olin kirkossani, Milltownin baptistikirkossa, jonne menin pitämään herätystä. Monet teistä ovat nähneet pienen kirjan nimeltä ”Jeesus Kristus sama eilen ja ikuisesti”.

Siellä oli pieni tyttö, joka painoi neljäkymmentäseitsemän paunaa, oli kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha, painoi neljäkymmentäseitsemän paunaa, nimeltään Georgie Carter, jolla oli tuberkuloosi; ja hän kuului tähän samaan kirkkoon. Ja hän sanoi, että ihmiset naapurustossa sanoivat: ”Annetaan…”. Hän oli ollut selällään jo yhdeksän vuotta ja kuusi kuukautta. Ja he sanoivat: ” Antakaa hänen parantua, niin me uskomme sen.”

Mutta, ystäväni, hän on pianistini Milltownin baptistikirkossa tänä iltana. Mutta uskoivatko he? Ei, vaikka joku herätettäisiin kuolleista, he eivät usko siihen.

²⁸         Ja muuten, mies, joka makasi ruumishuoneella, jonka kolme lääkäriä oli todennut kuolleeksi, kun menin sinne, missä hän oli, hän ajaa tänä iltana Pennsylvanian veturia, eivätkä he vieläkään usko. Se on totta. Se on totta. He eivät usko.

On tullut hetki, jolloin ihmisten silmät ovat niin sokaistuneet maailman huolista ja muista huolista, etteivät he edes näe Jumalaa. Hän on heidän keskellään useasti, ja he kulkevat ohi, kuten oli Kristuksen päivinä, ja he eivät nähneet Häntä.

²⁹         Ja nyt tämä nainen – tai pikemminkin tämä mies – kysyi: ”Menetkö sinä?”. Minä sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Ehkä minun on parasta viedä sinut.” Sanoin: ”Ei, yritän pysyä hereillä.”

Vaimo alkoi itkeä, ja hän sanoi: ”No niin, kulta, nukahdat vielä jonnekin.”

Sanoin: ”Ei, kyllä minä pärjään, kultaseni.” Hyppäsin vanhaan autooni ja lähdin ajamaan sinne. Sanoin: ”Minä pidän häntä silmällä.” Mennessäni alas purin sormiani, otin sylkeä ja pyyhin silmiäni ja kaikkea muuta yrittäessäni pysyä hereillä. Tiedän, että se kuulostaa hyvin epähygieeniseltä, mutta tein mitä tahansa päästäkseni lapsen luo.

³⁰         Ajoimme noin kahdeksan mailia vanhaa tietä pitkin maaseudulle, ja siellä makasi nuori tyttö, noin kahdeksan- seitsemäntoista tai kahdeksantoistavuotias. Hän makasi siellä hirvittävässä kunnossa. Kun astuin huoneeseen, hän oli todella hermostunut ja kysyi: ”Oi, ja sinä olet Veli Branham?”. Hän sanoi…

Kysyin: ”Uskotko sinä sisar?”

Hän sanoi: ”Kyllä, minä uskon.” Hän sanoi: ”Minä uskon.” Hän sanoi: ”En välitä, mitä kirkkoni sanoo.” Hän kuului samaan kirkkoon kuin Georgie Carter. Hän sanoi: ”En välitä, mitä kirkkoni sanoo. Minä uskon. Minä uskon.”

Ja niin he, mies ja isä tulivat, tapasivat minut ja kättelivät minua. Hän vei minut sängyn luo. Hän sanoi: ”Hänet leikataan tänä aamuna.” Hän sanoi: ”Hän ei valitettavasti selviä matkasta.” Hän sanoi: ”Meidän on vietävä hänet New Albanyyn Indianaan asti.”

Se oli lähes neljänkymmenen mailin päässä ensimmäisestä sairaalasta. Ja hän joutui kulkemaan noin kahdeksan mailia maaseudun halki, vain, voi voi, vain aitariviä, jotka tulivat tuolla tavalla alas, missä vankkurit kulkivat lähestulkoon alaspäin. Ja minä autoin ja avustin leikkauksissa ja…

³¹          [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… ja se oli… tiesin, että se lapsi ei voisi mennä sairaalaan. Hän kuolisi ennen kuin hän pääsisi sinne. Paikalla saattaa olla nyt lääkäreitä, yleensä lääkäreitä tulee kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Ja hänen kylkensä oli turvonnut ja muuttunut punaiseksi, umpilisäke oli revennyt ja oli valmis puhkeamaan milloin tahansa.

Monta kertaa olen mennyt sisään tohtori Adairin kanssa, kaupunkimme lääkärin, joka tulee seurakuntaani. Ja me teimme leikkauksen ja leikkasimme viillon auki. Ja kun ne olivat puhjenneet pöydällä, ja – ja joskus otimme suolen ulos ja suihkutimme sen pois ja pesimme sen pois, ja estimme vatsakalvotulehduksen syntymisen, ja leikkasimme sen tavallaan V:n muotoon ja laitoimme sinne putken tyhjennystä varten. Joskus he paranivat.

Mutta tuo lapsi ei voinut… umpilisäke olisi puhjennut, ja hänellä olisi ollut vielä kolmekymmentä mailia tai enemmän ajettavana. Ja hän olisi kuollut ennen kuin olisi päässyt perille.

³²         Ystävät, tyttö katsoi minuun ja sanoi: ”Voi, veli Branham, luuletko, että jään henkiin?” Hän sanoi: ”Voi, veli Branham, luuletko, että jään henkiin?”.

Ja minä sanoin: ”Uskon, että jäät.” Mutta hän sanoi… Minä sanoin: ”Nyt, uskotko sinä?”

Hän sanoi: ”Kyllä, kyllä, kyllä, minä uskon. Varmasti, en välitä siitä, mitä kirkkoni sanoo. Minä uskon. Georgie Carter parantui.” Hän sanoi: ”Minäkin paranen. Pelkään leikkausta”, (Näettekö?), juuri noin.

Jotkut naapurit olivat kokoontuneet paikalle.

³³         Kuunnelkaa, tässä kohtaa haluan puhua teille tästä asiasta. Tyttö luuli uskovansa, aivan kuten monet teistä, jotka olette tulleet tänne tänä iltana. Te luulette uskovanne, mutta hän ei uskonut.

Monilla teistä on naisvaivoja, ja ehkä se johtuu vain jostain muusta – ehkä vatsahaavasta. Ja teidän täytyy ottaa … Teillä voi olla vähän aikaa.

Mutta tuon tytön, sen täytyi olla hätätilanne. Hänen henkensä oli vaakalaudalla. Jotain oli tehtävä. Joten sanoin: ”Sisar, en halua loukata tunteitasi, mutta sinä… sinä et usko.”

Aivan kuten veli sanoo tässä, kun päänne on ylhäällä, riippumatta siitä, missä rakennuksessa olette… En sano tätä, ystävät, muistakaa, että kerron tämän vain teidän parhaaksenne. Se en ole minä, vaan Jumala. Tiedän, kun päänne on ylhäällä; tunnen sen. Olittepa sitten takanani, missä olette… Kuten eräänä viime yönä, kun hän oli pää pystyssä takanani. Tiesin sen koko ajan. Se on siis Jumalan ja yksilön välinen asia. Ymmärrättekö? En voi sille mitään. He estävät ihmisiä. Monesti asioita estetään.

³⁴         Niinpä tämä tyttö sanoi: ”Minä uskon, minä uskon, Veli Branham.” No, hän luuli uskovansa.

Katsokaa, hänellä oli toivoa. Mutta usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste näkemättömistä asioista. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Sanoin: ”Sisar, tavallinen tapaus”, sanoin, ”minulla voisi olla hieman aikaa ja antaa teille aikaa, ehkä ottaa noin paljon uskoa ja lähteä sen kanssa. Mutta teidän on saatava välitön huomio, juuri nyt. Sillä aion olla rehellinen teille. Sinä et elä sairaalaan asti.”

Vanhemmat eivät tuolloin arvostaneet sitä kovinkaan paljon. Mutta olen mieluummin rehellinen kanssanne, kerron teille totuuden… Ettekö haluaisi mieluummin, että olen rehellinen kanssanne? Ja muistakaa, ystävät, en paini lihan ja veren kanssa; kyse on hengellisestä voimasta. Minun on oltava rehellinen Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Ymmärrättekö? Ja koska ymmärrän oman henkeni olevan vaarassa, enkä vain omani, vaan myös teidän. Ja niin hän sanoi uskovansa – hän uskoi, mutta hän ei tehnyt sitä.

”No”, sanoin, ” katsohan nyt.” Haluan, että huomaatte tämän, ja haluan, että olette nyt todella varovaisia ja otatte jokaisen sanan, jotta voitte jakaa sen, pienen asian, jonka Jumala salli siinä. Ja minä… minä näen, onko teillä uskoa. Sanoin: ”Sisar, sinulla ei ole uskoa.”

Hän sanoi: ”Voi, pastori Branham, minulla on uskoa uskoakseni minkä tahansa.” Hän sanoi: ”Voi, pastori Branham, minulla on uskoa uskoakseni minkä tahansa.”

³⁵          [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]… Jos sinulla on uskoa, haluan kysyä sinulta ja näyttää sinulle pikemminkin, että – että sinulla ei ole uskoa. Kuuntele nyt ja tartu jokaiseen sanaan. Huoneessa roikkui kattokruunusta naru, ja tuon narun päässä oli pieni rannekoru, ja siinä oli… Se oli valkoinen rannekoru, jossa oli pieniä punaisia palasia, joilla lapsi oli luultavasti leikkinyt sillä, tiedättehän, heilutellut sitä huoneessa. Ehkä joillakin teistä on omia vauvoja, joita rauhoitetaan sillä tavalla, heiluttamalla jotain tuollaista leikkimään sillä, huvittamaan heitä.

³⁶         Ja näin tuon pienen rannekorun roikkuvan alaspäin. Se oli … Sanoin nuorelle naiselle: ”Kuinka kaukana olet tuosta rannekorusta?” Kysyin: ”Kuinka kaukana olet tuosta rannekorusta?”

Hän sanoi: ”Luultavasti noin viiden metrin päässä.”

Sanoin: ”No niin, kaikki muut aikuiset täällä, kaikki te ihmiset, kääntäkää selkänne suoraan minuun päin.” Sanoin: ” Kenellekään ei tehdä mitään pahaa. Minun on vain puhuttava tälle tytölle, koska hänen on nyt saatava kiinni ajatuksesta.”

Ja siksi puhun näistä asioista kanssanne tänä iltana. Meillä on vielä kaksi iltaa aikaa, ja jotain on tehtävä. Ymmärrätkö? En halua, että menette pois ja sanotte mitään väärää tästä, koska saatatte joutua vastaamaan siitä oikeudessa. Joten sanoin: ”Jotain on tehtävä välittömästi.” Ja sanoin: ”Te vanhemmat, kääntäkää vain selkänne.”

Ja jotkut naapurit olivat asettautuneet hänen viereensä, ja he kaikki käänsivät selkänsä minulle ja käänsivät tuolinsa ympäri.

Sanoin nuorelle naiselle; sanoin: ” Kerro nyt minulle, onko sinulla uskoa uskoa kaikkeen.”

Hän sanoi: ”Minulla on, herra.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Kysyin: ”Kauanko siitä on, kun viimeksi söit?”

Ja hän sanoi: ”Noin kolme päivää”, ja sanoi: ”En saa edes vettä pysymään vatsassani.” Ja tiedättehän, millainen umpilisäke on, ja hänellä oli myös kuumetta.

³⁷         Ja minä sanoin: ”Jos nyt uskot koko sydämestäsi ja todistat minulle nyt, että sinulla on uskoa… Katso nyt suoraan tuohon rannekkeeseen”, ja se roikkui siinä ilmassa, ”ja laita ranneke heilumaan ympäriinsä huoneessa. Sitten laitat sen heilumaan edestakaisin huoneessa ja sitten pysäytät sen, ja minä uskon, että sinulla on uskoa.”

Hän sanoi: ”Voi, Veli Branham”, ja sanoi: ”Voi, miksi kysyt minulta jotain tuollaista?”.

Sanoin: ” Haluaisin nähdä, onko teillä uskoa.” Sanoin: ”Jeesus sanoi: ’Kaikki on mahdollista, jos uskot’.”

³⁸         Siinä on kysymys puhtaasta uskosta, ystävät. Taikurit käyttävät sitä monta kertaa kepposten tekemiseen ja niin edelleen, lasien hajottamiseen ja muihin asioihin. Se onnistuu, jos uskotte. Mutta yritän perustaa ajatuksenne – ajatuksenne uskoon, jotta tietäisitte, mistä puhun. Ja haluan, että pysytte nyt paikoillanne, jotta näette tämän. Havahtukaa, jotta kun olen lopettanut tämän, tiedätte, mistä on kyse.

³⁹         Sitten hän sanoi: ”Veli Branham, eihän kukaan voi tehdä sitä.” Hän sanoi: ”Veli Branham, kukaan ei voi tehdä sitä.” Minä sanoin: ”Kyllä, jokainen voi, joka uskoo.” Hän sanoi: ”Kyllä, jokainen, joka uskoo.”

Ja hän sanoi: ”No, minä en usko, että kukaan voisi tehdä niin.”

Sanoin: ”Luulin, että sanoit uskovasi kaiken.” Näettekö, miten hän jäi kiinni juuri siinä. Sanoin: ”Sanoit, että uskot kaiken. Haluan, että todistat sen.”

Ja hän sanoi: ”En usko, että kukaan voi tehdä niin; se on materiaa, veli Branham.” Hän sanoi: ”Voisitko sinä tehdä sen?”

Sanoin: ”Kyllä, rouva.”

Ja hän sanoi: ”No, voisinko nähdä, miten se tehdään?” Sanoin: ”Jos haluatte.”

Ja hän sanoi: ”Minä haluan.”

⁴⁰         Sitten tietysti, kun kiinnitin mieleni siihen, ja sain hänet katsomaan sitä eikä minua. Kuten monta kertaa kokouksessa, otan minkä tahansa kierosilmäisen lapsen, joka teillä on tässä kokouksessa, tuokaa se tänne ilman, että edes rukoilen sen puolesta, ja antakaa minun vain katsoa sitä suoraan silmiin näin, niin saan sen silmät suoriksi. Mutta kun käännän pääni… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁴¹         Ja käytin häntä kuvaillakseni asian. Hän meni takaisin, hän luuli, ettei hän pääse takaisin jonon läpi, kesti kaksi tai kolme päivää ennen kuin hän pääsi takaisin. Mutta kun hän tuolloin tuli, hän sanoi: ”Veli Branham, käskit minun mennä takaisin jonoon”.

Satoja ihmisiä oli kasaantunut kaikkialle, seisoivat… niin aikaisin aamulla, tulivat sisään läpimärkinä tuolta ulkoa, tulivat sisään rukoilemaan. Ja sitten kun Jumala paransi hänen silmänsä siellä, molemmat silmät tulivat suoriksi ja hän oli normaali, hän lähti iloiten ulos. Ymmärrättekö? Sellainen ero on sinun uskosi ja Jumalan uskon välillä…

⁴²         Sitten tietenkin kiinnittäessäni silmäni tuohon rannekoruun, jonka voitte itsekin tehdä, jos ette epäile sitä sydämessänne, ja se alkoi liikkua. Ja sitten se liikkui edestakaisin, ympäri, poikittain, ja pysähtyi.

Hän sanoi: ”Veli Branham”, hän sanoi, ”se on spiritismiä.” Hän sanoi: ”Se on spiritismiä.” Sanoin: ”Ajattelin, että ehkä sanoisit jotain sellaista.”

Voi, eikö olekin outoa, kuinka ihmiset, jotka väittävät tuntevansa Jumalan, tietävät niin vähän Hänestä. Vai mitä?

Hän sanoi: ”Tiedätkö, me kuulumme Kristuksen Kirkkoon.” Anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä. Anteeksi, Kristuksen Kirkon ihmiset, en tarkoittanut sanoa sitä. Näettekö? Joka tapauksessa hän sanoi: ”Me puhumme siinä, missä Raamattu puhuu, ja olemme hiljaa siinä, missä Raamattu on hiljaa.”

Teillä on tuo iskulause. Olen kyseenalaistanut sen muutaman kerran. Sanoin: ”Hyvä on.”

Hän sanoi: ” Ei Raamatussa ole osoitettavissa mitään sellaista.” Hän sanoi: ” Ei ole mitään sellaista.”

Sanoin: ”Luulin, että sinä sanoisit niin.” Sanoin: ”Totta kai se on Raamatussa.”

Ja hän sanoi: ”No, minä en koskaan… en usko sitä.” ”Hyvä on”, sanoin, ”Etkö usko sitä?” ”En.”

Hän sanoi: ”En, näytä minulle, missä se on Raamatussa.”

⁴³         Sanoin: ”Eräänä päivänä Jeesus kulki puun ohi ja halusi löytää siitä hedelmiä. Siinä ei ollut hedelmiä. Hän kirosi sen, ja puu alkoi kuihtua. Ja kun he kulkivat ohi keskipäivällä, puu oli kuihtumassa. Pietari huomautti ja totesi, kuinka nopeasti puu kuihtui. Hän sanoi: ”Jos sinä sanoisit sydämessäsi, että tämän puun pitäisi repeytyä ja heittäytyä mereen, etkä epäilisi sitä, niin se tottelisi sinua.”” Sanoiko Hän niin? Minä sanoin: ”Hän sanoi: ’Jos sanoisit tälle vuorelle: ’Siirry’, etkä epäilisi sitä sydämessäsi, niin kohta se tapahtuisi.'” Sanoiko Hän niin? Totta kai hän sanoi. Sanoin: ”Tiedän, että epäuskoinen pastorinne, joka yritti oikeuttaa epäuskonsa, sanoi, että se oli synnin vuori. Minä kävin itse koulua. Hän polvistui Öljymäellä. Se oli Öljymäki. Jos sanoisitte sydämessänne, että se tulisi siirtymään, ettekä epäilisi sitä…”. Sanoin: ”Kuinka paljon enemmän uskoa?”

Ja Hän sanoi: ”Jos sinulla olisi sinapinsiemenen kokoinen usko…”.

Sanoin: ”Jos sinapinsiemenen kokoinen usko liikuttaisi tuon vuoren, kuinka paljon pienempi usko sinulla täytyisi olla, jotta voisit liikuttaa tuota rannekorua?”

⁴⁴         Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Olen usein miettinyt, miksi Hän puhui sinapinsiemenestä. Saatan jättää tämän ajatuksen. Sinapinsiemen on pienin kaikista siemenistä. Se on aivan oikein. Mutta mikään ei sekoitu sinapinsiemenen kanssa. Se on kaikki sinappia. Et voi sekoittaa sitä lehtikaalin tai minkään kanssa ja saada sitä kasvamaan. Se on pelkkää sinappia. Jos teillä on niin paljon uskoa, pelkkää uskoa, jota ei ole sekoitettu mihinkään muuhun, pyytäkää mitä haluatte; se annetaan teille. Mutta se ei saa olla horjuvaa; sen on oltava aitoa sinappia, jos ymmärrätte, mistä puhun. Hyvä on, ja minä kysyin: ”Kuinka paljon enemmän se vaatisi?”.

”Miksi”, hän sanoi, ”Kuulehan, haluan kysyä sinulta jotain.” Hän kysyi: ”Siirsikö Jumala vai paholainen sen?”

Sanoin: ”Ei kumpikaan.”

Hän sanoi: ”Miten ihmeessä se sitten liikkui?” Sanoin: ”Minä liikutin sen.”

Hän sanoi: ”No, sinä olet viiden metrin päässä siitä.”

Sanoin: ”Ei, minun uskoni on se, joka liikutti sitä.” Näettekö? Jos kysytte mitä tahansa ettekä epäile sitä… Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

⁴⁵          [Raapaisu tallenteessa – toim.] …usko, mutta olette vapaa moraalinen toimija, olette ihminen. Voit paheksua sitä sydämessäsi, enkä voisi koskea sinuun, vaikka olisi pakko. Jeesus ei voinut tehdä monia mahtavia tekoja, minkä vuoksi? [Seurakunta sanoo: ”Epäuskon.”] Oikein. Näettekö, kuinka vähän ihmiset tietävät – kuinka vähän ihmiset tietävät uskosta? On hämmästyttävää, ystävät, huomata, kuinka vähän ihmiset tietävät siitä. He puhuvat siitä niin paljon ja kuitenkin tietävät siitä niin vähän.

⁴⁶         4Ja sitten hän sanoi: ”No, tarkoitatteko siis sanoa minulle… Mitä tekemistä sillä on Jumalan kanssa, tuolla osalla?”

Sanoin: ”Kuule, Enkeli tuli alas huoneeseen ja kertoi minulle, että jo kauan sitten, ennen kuin synnyin, minut oli ennalta määrätty saamaan Jumalallisen parantamisen lahja. Ja Hän tuli ja kertoi minulle eräänä yönä huoneessani, että Jumala oli lähettänyt lahjan, ja se oli Jumalallisen parantamisen lahja ihmisille. Ja jos saisin ihmiset uskomaan minua (uskomaan minua) ja olisin vilpitön rukoillessani, niin mikään ei voisi vastustaa rukousta.”

Sanoin: ”Siksi, puhuessani kasvokkain tämän yliluonnollisen Olennon kanssa, uskon sen koko sydämestäni. Ja jos saan sinut uskomaan minua koko sydämestäsi, se liikuttaa Jumalaa, ja silloin olet parantunut. Uskosi on pelastanut sinut.” Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Uskosi uskoa on pelastanut sinut. Ei se, mitä keksit ja ajattelit mielessäsi, vaan se, mitä todella tiedät, itse todiste siitä, mitä ei ole nähty. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Sitten tyttö sanoi: ”Veli Branham, minä todella tiedän, että on olemassa jotain, joka on korkeammalla kuin mihin olen koskaan yltänyt.” Hän sanoi: ”Minä yritän koko sydämestäni, ja Jumala armahtakoon minua.” Hän sanoi: ”Anna minun uskoa.”

Sitten tartuin hänen käteensä. Tuosta revenneestä umpilisäkkeestä tuli värinää, rukoilin hänen puolestaan ja se loppui välittömästi. Sanoin: ”Jumala siunatkoon sinua, sisar. Sinun uskosi on nyt pelastanut sinut.”

⁴⁷         Muutamaa hetkeä myöhemmin asettauduin tuoliin ja nukahdin. Aurinko oli nousemassa; minun oli levättävä hieman ennen kotiinpaluuta, koska pelkäsin, että hajoaisin jossain tien päällä ja joutuisin kolariin. Istuin siinä, he soittivat ambulanssin ja sanoivat, ettei siihen ollut tarvetta. Kun eräs perheenjäsen herätti minut, tyttö oli noussut sängystä ja syönyt puoli litraa jäätelöä. Eikä veitsi ole koskaan koskenut häneen siitä päivästä tähän päivään asti. Hän seisoi kuistilla ja vilkutti hyvästiksi. Hän sanoi: ”Näkemiin, veli Branham”. Hänen todistuksensa ilmestyi ” Totuuden Sanansaattajassa” vähän aikaa sitten. Rouva Edith Wright, Milltownissa tai Depauw’ssa Indianassa, se oli hän siellä.

⁴⁸         Hyvä on. Nyt näette, mistä uskossa on kyse. Se on jotain… Katsokaa ystävät, tiedän, että te kaikki olette, ainakin tiedätte tämän: Tätä kehoa hallitsevat viisi aistia. Onko näin? Aivan, viisi aistia on kaikki, mitkä ohjaavat tätä ihmiskehoa. Kuunnelkaa nyt hyvin tarkkaan ja kiinnittäkää huomionne. Aistit, viisi aistia, onko tämä oikein? Näen, maistan, tunnen, haistan, kuulen, onko näin? Nämä viisi aistia hallitsevat koko ihmiskehoa. Onko se totta? Näen, maistan, tunnen, haistan ja kuulen. Yksikään niistä ei ole sellainen, joka julistaa uskoa. Usko on kuudes aisti, jota jotkut kutsuvat mielentelepatiaksi tai – tai miksi haluatte tai haluatte kutsua sitä, monet kutsuvat sitä nimillä, mutta minulle kyse on uskosta. Ja se on ihmiskehon kaikkien viiden aistin sisällä ja yläpuolella. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? [Nauhalla on tyhjä kohta. Nauhan loppu – toim.] …hienoa…

Usko on ainoa suora ja positiivinen aisti, ja se on kuudes aisti. Usko on enemmän kuin näkö. Usko on enemmän kuin tunne. Ette tunne uskoa. Ette maista uskoa. Ette haista uskoa. Ette näe uskoa. Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste näkemättömistä asioista.

⁴⁹         Tässä, näetkö tämän Raamatun? Haluan tuon Raamatun. Nyt minä katson sitä. Nyt minä haluan sen. Usko on luja luottamus niihin asioihin, joita toivotaan, todiste niistä asioista, joita en näe. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Taskussani taitaa olla vanha Barlowin veitsi, jota olen kantanut vuosia. Nyt en näe tuota veistä. En tunne sitä veistä. En maista sitä veistä. En haista sitä veistä. Mutta tiedän, että veitsi on siellä. Mistä tiedät sen? Koska uskon, että se on siellä. Jos se ei ole siellä, usko laittaa sen sinne, jos se ei ole siellä.

Tiedän, että se vaivaannuttaa teitä. Mutta se on totta. Jos uskotte, kaikki on mahdollista. Te pelkäätte ottaa Jumalasta kiinni, ystävät. Te pelkäätte. Saatoin jättää veitsen lipaston päälle, kun vaihdoin vaatteet. Mutta aivan yhtä varmasti, jos se veitsi on lipaston päällä juuri nyt, jos uskon sen koko sydämestäni, se on taskussani. Se saa teidät vaivaantuneiksi. Mutta Jumala pystyy laittamaan sen sinne, jos uskot niin.

⁵⁰         Tässä, haluan näyttää teille jotain. Tule tänne, pastori Kidson. Onko tämä sisar Morse? Nousisitko hetkeksi ylös?

Haluan näyttää teille jotain, ystävät. Seisokaa tässä. Eikä sinua haittaa, se ei ole julkinen näytös sinulle, sisar, vaan se on Jumalan kunniaksi.

Katsokaa, ystävät, haluan osoittaa teille jotakin. Uskon, että edessäni seisoo nainen. Voisitteko kertoa, että olenko väärässä? [Veli Kidson vastaa: ”Et sinä…” – toim.] Mutta… [Etkö kuule ketään naista?” – toim.] Ei, en kuule ketään naista. [”Etkö tunne ketään naista?” – toim.] En, herra. Mistä minä voin tietää, että siellä on nainen? [”Etkö maista ketään naista?” – toim.] En. [” Miten voit tietää, että siellä on nainen?”  – toim.] Koska näköaisti kertoo minulle, että näen naisen. [”Hum, no, oletko varma?” – toim.] Olen varma, että siellä seisoo nainen. Uskotteko, että olen oikeassa? [”Kyllä.” – toim.] Yleisö, luuletteko, että olen oikeassa? Onko mahdollista, että olen väärässä? Voi olla, että olen väärässä? Jokainen meistä voi olla sokeutunut silmistään. Se saattaa olla näky. Muistakaa, että kehon viisi aistia eivät ole niin tarkkoja. Usko on varmaa.

⁵¹         Tiedän kuitenkin, että siellä seisoo nainen, koska näköaisti kertoo minulle, että siellä seisoo nainen. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Luulette, että voitte kyseenalaistaa minut ja sanoa, ettei siellä seiso naista. Kokeile sitten kerran. Yrittäkää sanoa, etten katso edessäni seisovaa naista. Luuletko voivasi kyseenalaistaa minut? En, herra, koska tiedän, että tämä näköaisti on välitöntä, ja katson tuota naista, ja tiedän, että hän seisoo siinä. Silti ainoa asia, jonka tiedän, on näköaisti. Haluan teidän huomaavan. Suljen nyt silmäni. Nyt tunnen naisen käden. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁵²         Voin sanoa, että se on nainen. Hänellä on naisen hattu päässä. Hänellä on naisen hiukset, se on naisen käsi. Tiedän, että se on nainen, koska tunnen hänet. Luuletko voivasi kiistää minut? [En. – toim.] Huh? Se on täysin selvää, tiedän sen, että se oli nainen. Minulla on selkäni käännettynä häneen, mutta silti tiedän, että se on nainen. Näettekö? Koska tuntoaisti kertoo minulle, että siellä on nainen. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Nyt näkökyky kertoi minulle, että siellä on nyt yksi. En tunne häntä. Se on näköaisti. Tiedän, että hän seisoo siellä, koska katson häntä. Suljen silmäni. Tiedän, että hän seisoo siellä nyt, koska – en näe häntä, vaan tunnen hänen kätensä. Tiedän, että hän seisoo siellä. En näe häntä, mutta silti tunnen hänet. Tunne ilmoittaa, että siellä seisoo nainen. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

⁵³          Usko on siis luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todiste (Näettekö?), täysin varma, aivan kuten näköni on varma, aivan kuten tuntoni on varma… Se on todiste asioista, joita ei ole nähty, aivan yhtä varma kuin sekin on. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Niin monet ihmiset yrittävät saada aikaan sen, ja sanovat: ”Voi, minulla on uskoa.” Mutta ystävät, se ei ole siellä. Jos se olisi, se reagoisi. Näettekö? Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

⁵⁴          Katsokaa nyt… Kiitos, sisar Morse, ja Jumala siunatkoon sinua nyt.

Katsokaa nyt. Näin naisen; näköaistini sanoi, että hän oli siellä. Sitten tiesin, että hän oli siellä näköaistini perusteella. Suljin silmäni; minulla ei ollut näköä. Sitten tunsin hänet, ja tuntoaisti sanoi, että hän oli siellä. Tuntoaisti oli yhtä välitön kuin näköaisti, koska se oli välitön todiste.

Usko on välitön todiste asioista, joita ei nähdä, tunneta, maisteta, haisteta tai kuulla. Katsokaa nyt tätä. Suljen nyt silmäni. Katsokaa.

⁵⁵         Se oli appelsiinimehua. [Veli Kidson sanoo: ” Et näe yhtään appelsiinia.” – toim.] Ei, sir. [”Ette kuule appelsiineja.” – toim.] Ei, herra. [”Et tunne appelsiineja.” – toim.] Ei, sir. [”Et haista appelsiineja.” – toim.] Ei, sir. [” Mikä saa sinut luulemaan, että se on appelsiini?” – toim.] Koska minä maistoin sitä. [”Oletko varma?” – toim.] Olen varma, että se oli appelsiinimehua. Se ei olisi ollut sitruunamehua, se ei olisi ollut viinirypälemehua. Se ei olisi ollut greippiä. Se oli appelsiinimehua, koska makuaisti… En haistanut sitä, en kuullut sitä, en tuntenut sitä, en nähnyt sitä, mutta silti makuaisti sanoi minulle, että se oli appelsiinimehua. Luuletteko, että olen oikeassa? [”Olette oikeassa.” – toim.]

Varmasti se on niin. Makuaisti todisti, että se oli appelsiinimehua. Nyt, vaikka kuinka sanoisitte minulle, että se oli vettä; tiedän, että se on appelsiinimehua. Minä maistoin sitä. Näettekö? Sinäkin pystyit maistamaan sen. Ja jos teillä on makuaisti, tunnistaisitte sen samalla tavalla. Ja jos teillä on uskoa, tiedätte saman asian, josta minä puhun. Katsokaa nyt taas tätä, katsokaa nyt tätä.

Haistan hajuveden. Tuo on hajuvettä. [Veli Kidson sanoo: ”Et näe mitään.” – toim.] En näe mitään hajuvettä. [Et kuule mitään. – toim.] En kuule mitään hajuvettä. [”Et maista mitään.” – toim.] En maista sitä. [”Et tunne mitään.” – toim.] En tunne sitä. [”Miksi ajattelet, että se on hajuvettä?” – toim.] Koska minä haistan sen. [”Aamen.” -toim.] Juuri niin. Hajuaisti kertoo minulle, että se oli hajuvettä nenäni edessä. [Naarmu äänitteessä. – toim.] …minäkö? Kokeile sitä. Hyvä on, tiedätte, että se oli hajuvettä. En nähnyt sitä, enhän? Näinkö minä sen? Minulla oli silmät kiinni. Maistinko sitä? Ei, en pitänyt sitä suussani. Tunsinko sen? En koskaan pitänyt käsiäni sen ympärillä, enkä mitään muutakaan. Mistä minä sen sitten tiesin? Kuulinko sen? En, vaan haistoin sen, ja se oli välitön todiste siitä, että se oli hajuvettä. Minä tiedän sen. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁵⁶         Nyt… [Veli Kidson sanoo: ”…et tunne mitään musiikkia.” – toim.] En, sir. [”Et maista musiikkia.” – toim.] En, herra. [”No, mikä saa teidät luulemaan, että se on musiikkia?” – toim.] Minä kuulen sen ja tiedän, että se on musiikkia. [Oletko varma siitä? – toim.] Olen varma. Nainen soittaa ”Usko ainoastaan”. Luuletko, että olen oikeassa? [”Olet oikeassa.” – toim.] Yrittäkää kiistää se. En näe sitä. En maista sitä. En tunne sitä. En haista sitä. Mutta minä kuulin sen. Olinko varma? Tiedänkö, että olen oikeassa? Tiedänkö, että olen oikeassa?

⁵⁷         Nyt on kehon viisi aistia. Eivätkö ne olekin varmoja? Te tiedätte, kun ne tapahtuvat. Tiedätte sen. Katsotte yleisöä. Tiedätte, että katsotte minua.

No, ystävät, usko… Tässä se on. Usko on luja luottamus asioihin, joita toivotaan, todisteita näkemättömistä asioista. Se on varmaa. Tiedätte sen. Kenenkään ei tarvitse kertoa teille siitä enempää. Se on yhtä lailla vakuutettu kuin mikä tahansa näistä viidestä muusta ruumiin aistista. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Kuinka monella on nyt yhteinen käsitys siitä, mitä tarkoitan? Katsotaanpa käsiänne. Näettekö, näettekö?

⁵⁸         Se ei ole sitä, mitä yritätte uskotella itsellenne. Yritän esimerkiksi uskotella itselleni, että kuulen musiikkia. En tekisi niin. Voisin uskotella itselleni, että haistan hajuvettä… Se ei vain ole siellä. Minun on ehdottoman välttämätöntä tehdä se. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Ja usko on niin varmaa. Se on varma teko. Tiedätte sen. Voi, toivon, että ymmärrätte, mitä tarkoitan.

⁵⁹         Se on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, todiste siitä, mitä ei ole nähty. Te ette näe sitä. Ette maista sitä. Joku sanoo: ”En tunne oloani yhtään paremmaksi.”

No, mikä hätänä? Miksette tunne oloanne paremmaksi? Jos teillä on uskonne, tapahtukoon teille uskonne mukaan. Onko näin? Näettekö?

Ei ole väliä miltä sinusta tuntuu, olet joka tapauksessa parannettu. Huolimatta siitä, mitä näet, olet joka tapauksessa parannettu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Se on… Tiedätte sen. Mikään ei voi viedä sitä pois sydämestänne. Tiedät sen. Se on vain varma teko. Hyvänen aika.

Jos vain voisitte nähdä sen, ystävät, jotain tapahtuisi. Jos vain tietäisitte, mistä puhun, jotain tapahtuisi juuri nyt. Näettekö? Se on varmaa. Se on tuossa, aivan yhtä varmaa kuin nämä viisi muuta aistia. Nämä ovat luonnollisen ihmisen aisteja. Usko on Jumalasta. Luonnollinen ihminen voi olla väärässä, mutta Jumala ei voi olla väärässä. Voi sentään.

⁶⁰         Miksi, se saisi meidät huutamaan. Ajatelkaa sitä. Ja ihmiset sanovat minulle, että heillä on uskoa ja sanovat, etteivät he voi uskoa Jumalalliseen parantumiseen? Ystävät, jos ette usko Jumalallisiin parantumisiin, olette eksyksissä. Aivan oikein. Jos teillä ei ole tarpeeksi uskoa siihen, että Jumala voi korjata tämän ruumiin, jotta Hänet voitaisiin kirkastaa siinä, kuinka paljon enemmän teillä olisi uskoa uskoakseen siihen, että Jumala ottaa tämän vanhan kuolevaisen ja tekee siitä kuolemattomuuden, jotta se voisi nousta ylös. Se on välitöntä Jumalallista parantumista. Voi voi, tuomiopäivänä, ylösnousemuksessa, tulee olemaan kauheita pettymyksiä. Aivan oikein.

⁶¹         Usko… Meidän on päästävä sellaiseen asemaan, kunnes meidät muunnetaan, kuten Hanok tehtiin. Aivan oikein. Usko, todistus siitä, että se miellytti Jumalaa. Eikö Hanok… Seuraavassa kirjoituksessamme sanotaan, että Hanokilla oli uskon kautta todistus siitä, että hän miellytti Jumalaa. Onko näin? Ja Raamattu sanoi: ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa.” Teillä on siis oltava samanlainen usko, että voitte uskoa ja tietää. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁶²         Parantamisen lahja, ei ihmeiden lahja, vaikka monet ihmeet tapahtuvat aivan sen ohella. Mutta se on parantamisen lahja; ihmiset paranevat. He menevät ulos, heidän puolestaan rukoillaan, he palaavat takaisin. Ja voi, he ovat parantuneet. Odottakaa, kunnes lähden kaupungista, ystävät. Kun olen ollut poissa pitkään, kuulette ihmisten tulevan seurakuntiinne ja sanovan: ”No, se syöpä on poissa”. ”Se kuurous, joka minulla oli, kuulen nyt.” ”Minun vaivani, se vain jätti minut.”

⁶³         Se on vain yksinkertaista… Se ei ole mitään, mitä voitte tehdä itsellenne. Se ei ole mitään jännittämistä. Huomaan, että ihmiset tulevat jonoon, alkavat vain ravistella itseään ja sanovat: ”Voi, Jumala, halleluja. Aamen. Kunnia Jumalalle.”

Älkää tehkö niin. Se häiritsee uskoa. Te häiritsette Jumalaa. Tulkaa ylös kunnioittavasti ja nostakaa kätenne ylös ja uskokaa. Siinä kaikki. Usko, siihen ei tarvitse ponnistella. Usko on jotain, joka on jo sydämessäsi. Tulette vain ja uskotte. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Voi ystävät, rakastan teitä. En puhuisi teille niin suoraan, jos en rakastaisi teitä. Mutta rakastan teitä liian paljon ollakseni varma, että te ette tule toimeen ilman tätä. Ymmärrättekö? Teidän täytyy ymmärtää.

⁶⁴         Ja nyt katsokaa, nyt nopeasti tekstiini, jotta voimme kiirehtiä. Jumala todisti Aabelin lahjoista. Jumala todistaa aina lahjoistaan. Onko näin?

Haluan teidän huomaavan, että kun israelilaiset olivat orjuudessa Egyptissä neljäsataa kaksikymmentä vuotta, Joosef vei heidät sinne, kun he menivät sinne… Kohta nousi esiin Joo- eli farao, joka ei tuntenut Joosefia. Ja sitten kansa joutui orjuuteen. Heidän täytyi tehdä olkitaloja ja tiiliä ja muuta oljista ja sängestä. Ja sitten he alkoivat huutaa Jumalalta vapauttajaa. Eikö niin? Ja he huusivat ja huusivat. Ja Jumala ennalta määräsi vapauttajan, Mooseksen, eikö totta?

⁶⁵         Ja kun Mooses tuli täysi-ikäiseksi, hän meni ulos ja näki kaksi egyptiläistä pahoinpitelevän heprealaista, ja hän surmasi egyptiläiset ja hautasi heidät. Ja kun hän seuraavana päivänä tapasi heprealaisia, jotka riitelivät keskenään: ” Mitä”, he kysyivät, ”aiotko tappaa meidät niin kuin tapoit egyptiläisen?”, hän kysyi.

Katsokaa nyt, olkaa hiljaa, ihmiset. Mooses, itse vapauttaja, Jumalan lahja kansalle, he eivät ymmärtäneet häntä. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? He eivät ymmärtäneet Moosesta. Ja Mooses ajatteli varmasti, että he ymmärtäisivät, että hän oli heidän lahjansa vapauttamaan heidät. Mutta he eivät ymmärtäneet.

Ja nyt, ystävät, älkää käsittäkö minua väärin. Sanon tämän kunnioituksella sydämessäni tietäen, että olen Ikuisuuteen sidottu ihminen, joka jonain päivänä seisoo tuomion edessä.

Tuhannet ihmiset ovat jäämässä ilman lahjaansa. Näettekö? He eivät voi ymmärtää sitä. Ja he katsovat ja sanovat: ” Oi, hän on vain ihminen.”

Se on totta. Oliko se Jumala vai Mooses, joka vapautti kansan? Jumala Mooseksessa. Näettekö? He huusivat vapauttajaa. Ja kun Jumala lähetti heille vapauttajan, he eivät huomanneet sitä, koska se tapahtui miehen kautta. Mutta se ei ollut ihminen, vaan Jumala ihmisessä. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁶⁶         ”…joka asuu Minussa. Hän on se, joka tekee teot.” Näettekö? Mutta Hän oli Jumalan Lahja maailmalle. Jumala antoi Hänet sinun ja minun vuoksesi. Ettekö ole siitä iloisia? Katso, Jumala antoi Hänet.

Ihmiset, jotka uskoivat, että Jumala antoi Hänet, voidaan pelastaa. Mutta ne, jotka eivät usko sitä, he eivät voi pelastua. Onko näin?

Eikä ole mitään muuta tapaa päästä valtakuntaan, vain Hänen kauttaan. Onko näin? No nyt, jos uskotte sen, voitte pelastua. Mutta jos et usko sitä, et voi pelastua, koska Hän on Jumalan lahja.

Katso, Raamattu sanoo: ”Ei kukaan ihminen… Me tiedämme, että Jumala oli Kristuksen kanssa, sillä kukaan ihminen ei voinut tehdä niitä tekoja, joita Hän teki, ellei Jumala olisi ollut Hänen kanssaan.” Onko näin?

Mistä sitten oli kyse? Jumala todisti, että se oli Hänen ainosyntyinen Poikansa. Onko se oikein? Jumala todisti sen; Hän sanoi: ”Tämä on minun Poikani.” Hän sanoi: ”Jos ette usko Minua, niin uskokaa itse teon tähden.” Onko se oikein? Hän sanoi: ”Ihminen todistaa itsestään”, tiedättehän, miten Kirjoituksissa lukee, ”mutta jos – jos hän todistaa ja se, mitä hän sanoo, ei ole totta, niin älkää uskoko Minua”. Mutta jos Minä todistan ja se, mitä Minä sanon, on totta, niin Isäni todistaa siitä.”

Ja jos kerron teille Jumalallisen parantamisen lahjasta, eikä Jumala todista sen puolesta, jättäkää se sikseen; se on väärin. Mutta jos Jumala todistaa sen puolesta, uskokaa, että se on Jumalan lahja teille. Aivan oikein. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

⁶⁷         Vihaan sitä, että minun on tuotava tämä esiin tällä tavalla, ystävät, mutta luotan siihen, että ymmärrätte sen rivien välistä. Huomatkaa. Se on Jumalan lahja. Kun Jeesus lähti pois… Hänet otettiin ylös. Monet ihmiset tulivat Jeesuksen luo, eivätkä koskaan parantuneet. Hän rukoili monien puolesta, jotka eivät koskaan saavuttaneet mitään tuloksia, koska he eivät uskoneet. He eivät uskoneet, että Hän oli Jumalan Poika. He sanoivat: ”Hänhän tekee itsestään Jumalan. Hän antaa anteeksi syntejä maan päällä: jumalanpilkkaa.” Ettekö ymmärrä?

He sanoivat niin Elisasta. He sanoivat samaa Mooseksesta. ”Olisimme mieluummin kuolleet Egyptissä kuin joutuneet tänne erämaahan kuolemaan nälkään.”

Jumalan sanansaattaja on aina hylätty. Tiedättehän, mistä puhun? Toivottavasti tiedätte, ystävät. Jumala siunatkoon sydämiänne. Haluan teidän näkevän sen, ystävät.

⁶⁸         He tarvitsivat siis Vapahtajaa. Jumala lähetti Kristuksen maailmaan Vapahtajaksi.

Sitten sen jälkeen, kun Jeesus oli lähtenyt, monet Jumalan rakkaista ihmisistä olivat sairaita ja kärsivät vaivoista. Jumala antoi Pietarille Jumalallisen parantamisen lahjan. Nyt se… ihmiset paranivat, koska Jumala todisti Pietarin kautta Jumalallisen parantamisen lahjasta aivan kuten Hän todisti Elisan kautta profeettana, Mooseksen kautta vapauttajana, Kristuksen kautta Poikana. Hän todisti Pietarin kautta parantajana. Tekikö hän niin? Ja ihmiset ymmärsivät ajatuksen. Ja he saivatkin sellaisen ihmisjoukon, kunnes Pietari ei voinut rukoilla jokaisen puolesta, ja he tiesivät, että tämä apostoli oli Jumalan lahja heille. Eikä hän koskaan kättellyt heitä ja sanonut: ”Jumala siunatkoon teitä.” He veivät ihmiset rakennuksen ulkopuolelle ja laskivat heidät kadulle, että edes hänen varjonsa kulkisi heidän ylitseen ja he paranisivat. Onko näin? Miksi? Koska he tiesivät, että Pietari oli Jumalan ihmisille lähettämä parantumisen lahja. Voi, toivon, että näet sen, ystävä, katso. Näet, että se oli Jumalan lahja. Mitä nyt, haluan kysyä teiltä, oliko se Pietari, joka paransi? [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁶⁹         Jumala ei ole aineellisissa asioissa. Jumala on ihmisissä. Pyhä Henki ei koskaan langennut organisaatioihin; se lankesi ihmisten päälle. Ja niin monet ihmiset nykyään sanovat: ”He eivät kuulu minun uskooni.” No, jos kuulutte Kristuksen uskoon, se on aivan sama asia. Jumala ei välitä… Organisaationne ei merkitse sitä Hänelle. Ja ihmiset ovat päässeet siihen pisteeseen, että kyseessä on vain suuri järjestäytynyt maailma. Ja se… se on syy, miksi haluaisin pitää sen mieluummin auditoriossa.

Jos se on Ykseyden kirkossa, Kolminaisuus ei tule. Jos se on Kolminaisuuden kirkko, Ykseys ei tule. Jos se on metodistikirkossa, baptistit eivät tule. Jos se on baptistikirkossa, metodistit eivät tule. Yksi ruumis… Eräs henkilö sanoi: ”Pitäisikö meidät kastaa nyt, jotta voisimme tulla, jotta meidän puolestamme rukoiltaisiin?”.

Armoa, se on niin pakanallista kuin meillä on koskaan ollutkaan. Se on aivan oikein. Ei. Sillä yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhteen ruumiiseen (Aivan oikein.), riippumatta siitä, kuka olette ja missä olette. Aivan oikein. Sillä ei siis ole mitään merkitystä, missä organisaatiossa olette. Teidän ei tarvitse kuulua baptistikirkkoon, metodistikirkkoon, helluntaiseurakuntaan tai mihin tahansa. Teillä on oltava usko Jumalaan. Aivan oikein.

Suoraan sanottuna teidän ei tarvitse kuulua mihinkään seurakuntaan. Mutta jos paranet ja teet taas syntiä, se palaa takaisin päällesi pahempana kuin mitä se oli alun perin. Menkää sitten johonkin seurakuntaan ja palvelkaa Jumalaa. Jumala ei paranna teitä paholaisen kunniaksi. Hän parantaa sinut Hänen kunniakseen.

⁷⁰         Katsokaa nyt: kuinka ihmiset epäonnistuvat. Mooses tunsi, voisin kuvitella, miltä hänestä tuntui. Hän vain inhosi tulla suoraan kertomaan kansalle, koska hän ajatteli, että se olisi itsensä ylentämistä. Hän ajatteli, että kansa sanoisi: ”Katsokaa nyt tuota miestä.”

Sellaista on ollut paljon nykymaailmassa. Monet ihmiset ovat sanoneet: ”Jumala teki sitä ja tätä”. Mutta Jumala ei noteerannut sitä. Mutta jos Jumala panee sen merkille, Hän kunnioittaa lahjaansa. Onko näin?

⁷¹         Kyllä, Jumala kunnioitti Aabelin lahjaa. Hän kunnioitti Mooseksen lahjaa. Ja Mooses ajatteli, että ihmiset ymmärtäisivät. Mutta he eivät ymmärtäneet.

Ja tänä päivänä näyttää todellakin siltä, että ihmisen ei tarvitsisi tulla yhtään lähemmäksi kuin mitä te olette juuri nyt ymmärtääkseen, mistä puhun. Hyvä on, mutta se menee yli enemmistön pään. Ja ystävät, rakastan teitä ja haluan nähdä teidän paranevan.

Nyt, kun he vaativat vapauttajaa, Jumala lähetti vapauttajan, eivätkä he onnistuneet näkemään sitä. Mooses oli Jumalan lahja Israelille. Uskotko sinä sen?

⁷²         Eliasta lähtien he olivat Jumalan lahja. Useat heistä nostattivat esiin vääriä profeettoja. Juuri Elian päivinä nousi vääriä profeettoja, mutta Jumala todisti Elian profetian puolesta. Jos se on Jumalasta, Jumala todistaa sen puolesta. Elia oli Jumalan lahja Israelille. Uskotteko te sen?

Hän oli jopa Ahabin pastori. Hän oli Iisebelin pastori. Hän ei halunnut myöntää, että hän oli hänen pastorinsa, mutta hän oli mies, joka kertoi hänelle, missä hän asui. Aivan oikein. Hän oli hänen pastorinsa. Hän vihasi häntä, mutta silti hän oli Jumalan hänelle antama lahja siellä, jotta hän saattoi tietää syntinsä, ja hän ei nähnyt häntä. Tiedättekö, mistä puhun?

⁷³         Sitten tuli Jeesus. Ja Jeesus… Kuunnelkaa. Jeesus oli Jumalan lahja Israelille, maailmalle. Onko näin? Jeesus oli Jumalan lahja. ”Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa.” Uskotteko sen? [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

Eivätkä sitä tehneet apostolit. Luuletteko, että Mooses oli – vapauttaja, koska kyseessä oli Mooses, hänen järkensä ja älykkyytensä? Hänhän sanoi, että hän oli hitaasti puhuva mies. Se oli Jumala Mooseksessa, lahja kansalle. Se oli Jumala Kristuksessa. Hän sanoi: ”Se en ole Minä, vaan Isäni, joka asuu Minussa.”

Siksi Martta sanoi: ”Herra…”. (eilisillan saarna) sanoi: ”Minä tiedän, että Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan.” Hän uskoi sen. Ja siellä ihmiset uskoivat Häneen.

⁷⁴         Ja katsokaa Pietaria, kun hän käveli ohitse, hänhän oli kuolevainen. Hän oli syntynyt syntisestä lihasta aivan kuten minä tai sinä. Aivan niin. Mutta ihmiset tarvitsivat parantajaa, joten he lähettivät – Jumala lähetti Pietarin tekemään tätä erityistä työtä. Johannes oli rakkaus. Pietarilla ei ollut sydämessään sitä rakkautta, joka Johanneksella oli. Johannes oli Jumalan rakkauden välittäjä. Ymmärrättekö?

Katsokaa tässä, kun Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, toivon, uskon ja rakkauden… Ettekö näe? Nuo lahjakkaat ihmiset, nuo kolme, toivo, usko ja rakkaus…

Toivo oli Jaakobissa; hän oli se, joka pani seurakunnan järjestykseen. Usko oli Pietarissa. Ja rakkaus oli Johanneksessa. Toivo, usko ja rakkaus, ne olivat Jumalan edustajia maan päällä.

Ja ihmiset makasivat Pietarin varjossa ja paranivat. Voi, ystävät. Voi, voi… Älkää luulko, että huudan teille, ystävät. Saatatte luulla, että olen innostunut, mutta en ole. Yritän tuoda asian teille riittävän lähelle, jotta ymmärrätte, mistä puhun.

⁷⁵          Helluntailaiset ovat viimeiset kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta rukoilleet parantamisen lahjaa.

Elämme päiviä, jolloin meillä on paras lääketieteellinen tiede, mitä koskaan on ollut. Meillä on parhaat sairaalat, joita meillä on koskaan ollut. Meillä on parhaat lääkärit, joita meillä on koskaan ollut. Meillä on parhaat lääkkeet, joita olemme koskaan käyttäneet. Ja meillä on enemmän sairauksia kuin koskaan on ollut.

Tuhannet ja sadat tuhannet kallisarvoiset Jumalan pyhät kärsivät tänä iltana. Ja he itkevät ja itkevät ja itkevät ja itkevät vuosia, että Jumala palauttaisi Jumalallisen parantamisen lahjan seurakuntaan. Ja kun Jumala siirsi kiertoratoja kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten ja ennusti sen ja lähetti sen, monet sadat ihmiset kulkevat ohi tunnistamatta sitä, ystävät.

⁷⁶          Nyt se on toteutunut. Vihaan sanoa tämän. Jumala olkoon armollinen. Katsokaa, ystävät, kaikkialla muualla maassa, Phoenixissa, Houstonissa, San Antoniossa, Arkansasissa, kaikkialla maassa, tuhannet paranevat, he tulevat sieltä, kaikenlaisten sairauksien ja tautien vuoksi. Oakland, tiedä päiväsi. Jonain päivänä tapaan sinut Jumalan tuomioistuimen edessä, ja tiedät, että todistin sinulle Kaikkivaltiaan Jumalan totuuden. Sinä itkit sen perään. Mitä? Jos te, juuri niin kuin te kunnioitatte sitä niin kuin te uskotte sen, Jumala todistaa lahjojensa puolesta. Aivan oikein. Hän teki niin Aabelille. Hän teki niin Elialle. Hän teki niin Moosekselle. Hän teki niin Pietarille. Hän teki niin Paavalille. Hän teki niin kaikille, ja hän toimii niin vielä tänäänkin.

Kun helluntai koitti ensimmäisen kerran ja Pyhän Hengen kaste alkoi ensi kertaa laskeutua, ihmiset sanoivat: ”Se on fanaattisuutta.” Mutta Jumala todisti siitä, että Hän oli niin. Siksi olen kanssanne tänä iltana, koska tiedän, että kyseessä on Jumalan käsi. Monet heistä lähtivät sen myötä ismeihin, mutta on olemassa aito helluntaiasia. Jumala on todistanut sen puolesta. Se on totta. Ja saman Hän on tehnyt tänä iltana toisella tavalla. [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim].

⁷⁷          Olin menossa apteekkiin. Ja kun menin sisään, huomasin erään miehen katsovan minua jotenkin oudosti. Menin kauppaan ja tulin takaisin ulos, ja minulla oli pullonkorkki. Enkä koskaan unohtanut häntä. Minulla oli yhä univormu päällä.

Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja katsoi minua. Hän sanoi: ”Herra”, ja sanoi: ”Näin, että olitte virkailija”. Hän sanoi: ”Ajattelin kysyä teiltä jotain.” Hän sanoi: ”Saatat pitää minua hulluna.”

Kysyin: ”Mikä hätänä, sir?”

Hän sanoi: ”Asun Paducahissa, Kentuckyssa.” Hän sanoi: ”Olen ollut huonossa kunnossa noin kaksi vuotta.” Hän sanoi: ”Viime viikolla näin outoa unta.” Hän sanoi: ”Näin unta, että minun pitäisi tulla Indianan Jeffersonvilleen ja pyytää jotakuta Branhamia rukoilemaan puolestani”. Hän kysyi: ”Tiedätkö, asuuko täällä Branhameita vai ei?”

Ette tiedä, miltä minusta tuntui. Ajattelin: ”Voi, Jumala todistaa.” Ja sanoin: ”Kyllä, herra.” Sanoin: ”Tiedän, että täällä asuu Branhameita.” Hän sanoi: ”Onko täällä ketään, joka rukoilee sairaiden puolesta?”

Sanoin: ”Minä olen se oikea.”

Hän vain katsoi minua tuolla tavalla, ja kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Hän otti minua kädestä kiinni. Otin häntä kädestä kiinni, otin hattuni pois, laskin hattuni ja aseeni hattuni sisään, polvistuin kadun varteen ja aloin rukoilla hänen puolestaan siellä kadulla.

Kun nousin ylös, siellä seisoi äitejä, jotka pitelivät pieniä lapsiaan ja miehiä, joilla olivat ottaneet hatut pois päästään, odottaen rukousta.

Jeffersonvillessä on tehty monia asioita, ja he tiesivät, mitä oli tekeillä. Ja kun nousimme ylös, he kaikki seisoivat siinä pää alaspäin ja kuuntelivat rukousta.

Minä nousin ylös. Ja veli laittoi kätensä ympärilleni ja alkoi taputella minua. En ole koskaan nähnyt häntä tämän päivän jälkeen. Jumala paransi hänet.

⁷⁸         Seisoin Houstonissa, Texasissa, pastori Kidsonin kokouksissa. Ja eräänä aamuna seisoin siellä, voi, kuinka ajattelin ja rukoilin. Meillä oli päiväjumalanpalvelus. Siellä oli satoja ihmisiä, jotka tulivat jonoon ja paranivat.

Ja yhtäkkiä eräs nainen juoksi sisään. Rakennus oli suunnilleen yhtä pitkä kuin tämä auditorio, tämä pääkerros. Ja nainen juoksi takaosaan. Hänellä oli pieni poika sylissään, ja hän laskeutui alas. Hän oli todella levoton. Ja rukousjono, noin neljä rinnakkain, eteni näin.

Hän nousi ylös ja sanoi: ”Hetkinen, hetkinen.” Ja kaikki pysähtyivät.

Hän sanoi: ”En halua keskeyttää tuota rukousjonoa, mutta haluan kertoa teille…”.

Hän oli todella hermostunut ja tärisi, tavallaan innoissaan.

⁷⁹         Hän sanoi: ”Asun Houstonin länsipuolella.” Houston on melkoisen kokoinen kaupunki, useita maileja läpimitaltaan, ja me olimme itäpuolella. Hän sanoi: ”Tänä aamuna naapurini, tämän pienen lapsen äiti,” sanoi, ”hänen isänsä oli vanha metodistisaarnaaja.” Hän sanoi: ”Hän on ollut kuolleena kaksikymmentä vuotta.” Ja sanoi: ”Ennen kuin hän kuoli, hänellä oli tapana kiertää saarnaamassa ja sanomassa, että jonain päivänä Jumala antaisi lahjan takaisin seurakunnalle pakanoita varten ennen pakanoiden ajanjakson päättymistä, niin kuin Hän teki juutalaisille.”

Ja sanoi: ”Hänen pieni tyttärensä, tämä on hänen lapsensa.” Hän sanoi: ”Hän on aika heikko.” Hän sanoi: ”Hän on aika heikko.”

Ja sanoi: ”Tänä aamuna siivottuaan kotinsa hän oli laittanut pölymoppinsa pois ja makasi sängyn jalkopäässä lepäämässä.” Ja sanoi: ”Yhtäkkiä hän näki unta. Hän näki suuren mustan pilven nousevan.” Ja sanoi: ” Tuosta pilvestä tuli alas ja se alkoi siirtyä taaksepäin.” Ja sanoi: ”Sieltä tuli hänen kuollut isänsä. Ja hän sanoi: ’Nouse ja ota lapsi ja mene Houstonin Evankeliumin Tabernaakkeliin. Jumalallisen parantamisen lahja on siellä.””

No, hän luuli, että se oli vain unta: hän ei ollut koskaan kuullutkaan Houstonin Evankeliumin Tabernaakkelista. Niinpä hän vain makasi siinä vähän aikaa ja meni taas nukkumaan, ja hän näki unta toisen kerran. Suuri musta pilvi tuli. Hänen kuollut isänsä käveli alas pilvestä. Hän sanoi: ”Onpa outoa, näin unta isästä toisen kerran.” Hän sanoi: ”Hän käski ottaa vauvan.” No, hän nousi ylös ja haki juomansa, kierteli vähän talossa ja meni takaisin ja makasi – makasi taas. Ja kun hän meni takaisin, hän näki unta kolmannen kerran. Iso musta pilvi tuli. Ja hänen… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]

⁸⁰         He soittivat rekisterinpitäjälle nähdäkseen, että oliko olemassa, mitä siinä unessa oli. En nykyään usko kaikkiin uniin. Niin sitten, soittivat, mutta hän sanoi: ”Nuoret miehenne näkevät näkyjä, vanhat miehenne näkevät unia.”

Ja sitten hän soitti rekisterinpitäjän toimistoon, ja hän sanoi: ”Kyllä, Houston Evankeliumin Tabernaakkeli on kaukana länsipuolella, 67. kadun varrella.” Ja hän sanoi: ”Itäisellä 67. kadulla.”

Ja nainen, äiti, oli niin heikko, ettei pystynyt… Lapsella oli lapsihalvaus, hänen pienet jalkansa olivat rampat. Eikä hän voinut tuoda lasta.

Mutta hänellä oli naapuri, ja naapuri vaihtoi toistuvasti bussia ja autoa, kunnes hän pääsi ja jäi pois autosta vain noin kahden korttelin päässä kirkosta. Siellä seisoi poliisi. Hän kysyi mieheltä: ”Tiedättekö, missä Houston Evankeliumin Tabernaakkeli on?”.

Hän sanoi: ”Kyllä, rouva. Aivan tuolla, missä tuo ihmisjoukko seisoo kadulla.” Hän sanoi: ”Heillä on parantamisjumalanpalvelus”.

⁸¹         No, raukka oli niin heikko, kun hän tuli sinne, että voitte kuvitella, miltä hänestä tuntui, kun hän käveli sinne ja näki sen. Ja hän kertoi minulle. Sanoin: ”Tuokaa minulle vauva.”

Tiedättehän, mitä tapahtui? Toki. Ja ajattelin, vaikka ihmiset, taivaan enkelit tietävät siitä. Jumala todistaa sen puolesta. Hänen tekonsa tullaan julistamaan, riippumatta siitä, mitä ihmiset siitä ajattelevat. Aivan oikein. Se on totta, ystävät. Jumala siunatkoon sydäntänne.

⁸²         Täällä Camdenissa, Arkansasissa, veli Adamsin kanssa. Yksi veli Adamsin veljeksistä taitaa olla täällä tänä iltana? Ja hänen luonaan hän oli vetämässä minua ulos; meillä oli tuhansia osallistumassa jumalanpalvelukseen. Ja eräänä päivänä he vetivät minut pois jumalanpalveluksesta. Ja kuulin jonkun huutavan: ”Armoa, armoa! Missä te olette, pastori?”

Käännyin ympäri, ja veli Adams sanoi: ”Ette voi pysähtyä.” Kyseessä oli värillinen mies.

Mutta jopa Arkansasissa, jos edes kättelet värillistä miestä, joudut vankilaan. Siellä on siis sellainen laki. Voit puhua hänelle, mutta älä koske häneen.

Se ei ole oikein. Ei ole. Hän on ihminen siinä missä minäkin, sinä tai kuka tahansa muukin. Se on aivan oikein. En tiedä, mitä te ajattelette siitä, mutta haluan tyhjentää sieluni siitä. Aivan oikein. Olen Abraham Lincolnin kannalla, ja se on oikein. Ja katsokaa…

⁸³         Tuolla seisoo värillinen miesparka ja huutaa: ”Voi pastori.”

Ja veli Adams sanoi: ”Tule, veli Branham.” Hän sanoi: ”Katsokaa tuota väkijoukkoa”, hän sanoi: ”He tungeksivat teidän ympärillänne.” Ja he vetivät minut pois väkijoukosta. He eivät halua olla kovakouraisia, mutta he yrittävät viedä, koska, ystäväni, joskus, kun liikutte ympäriinsä, he tallovat teidät melkein kuoliaaksi. Ja he vain vetävät sinua. Minä rakastan heitä. Jumala siunatkoon heidän sydämiään.

Haluaisin seistä siinä ja koskettaa jokaista heistä ja rukoilla heidän puolestaan, kunnes henki lähtee ruumiistani.

Viime yönä, kun lähdin rakennuksesta, minut oli melkein laitettava autoon. Jopa sydämeni ja kaikki muu tärisi ja hyppeli, tuolla tavalla.

⁸⁴         Ette tajua, millaista rasitusta on pidellä niitä demoneja, kun ne tulevat ulos, ja ne ovat huoneessa. Ja sinä olet vastuussa. Mitä jos rakennuksessa tapahtuu jotain? Sinut suljetaan vankilaan ja kokous keskeytetään lopullisesti. Niinkö? Ymmärrätkö, mitä tarkoitat? Ette tiedä, millainen vastuu siinä on. Ja tässä sitten, ja niin väsyneenä kuuden kuukauden jälkeen…

⁸⁵         Sitten minä sanoin: ”Odota hetki.”

Ja hän oli aivan itkuinen, miesparka. Hänellä oli hattu kädessään, harmaapäinen. Hän sanoi: ”Pastori, pastori.”

Hänen vaimonsa sanoi: ”Et pääse hänen luokseen, kulta.  Et pääse hänen luokseen.”

Ja minä sanoin: ”Hetkinen. Hetki vain.” Katsoin ympärilleni ja katsoin häntä. Kysyin: ”Mikä hätänä, herra?”

Veli Adams ja toinen mies veivät minut takaisin sinne, missä hän oli. Kysyin: ”Mikä on hätänä?”

Hän sanoi: ”Pastori, pastori.”

Hän piteli minua tuolla tavalla. Hän sanoi: ”Pastori.” Hän laittoi kätensä päälleni.

Sanoin: ”Niin?”

⁸⁶         Hän sanoi: ”Hetki vain, pastori.” Hän sanoi: ”Olen kulkenut pitkän matkan tullakseni tänne.” Hän sanoi: ”Toissailtana”, hän sanoi, ”vanha äitini on kuollut melkein kaksikymmentä vuotta sitten.” Hän sanoi: ”Hän oli kristitty nainen. Ja minä olen ollut sokea yli kaksitoista vuotta.” Hän sanoi: ”Ja viime yönä tai toissa yönä näin unta… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Että Jumala oli lähettänyt Jumalallisen parantamisen lahjan, ja se oli Camdenissa, Arkansasissa, ja että minä en saisi antaa sinun mennä ohi.” Hän sanoi: ”Pastori, pyydän, älkää menkö minun ohitseni.”

Luuletko, että voisin ohittaa hänet? En välitä siitä, kuka hän oli. Se on Jumala. En välitä siitä, vaikka joutuisitte vankilaan.

⁸⁷         Sitten seisoin tuon vanhan miesparan vieressä ja tartuin hänen käsiinsä. Räjähdys oli puhkaissut hänen silmänsä. Otin kiinni hänen käsistään ja rukoilin hänen puolestaan, hänen vaimonsa itki, kyyneleet valuivat hänen takkinsa päältä. Hän seisoi siinä.

Kun olin lopettanut rukoilemisen, hän vain… hänen silmänsä näyttivät niin hämmästyneiltä. Hän katsoi ympärilleen, alkoi räpytellä silmiään ja sanoi: ”Kulta, eikö tuossa olekin auto?”. Ja se oli meidän automme, johon olimme menossa. Kyyneleet valuivat hänen silmistään, hän alkoi nostella käsiään ja iloita.

Voi veli, Jumala todistaa lahjojensa puolesta. Taivas ja maa voivat kadota, mutta Jumala tulee toimimaan. Tulee olemaan joku, joka ottaa sen vastaan (Kyllä, herra.), jos tulette ja kunnioitatte sitä, mitä Jumala on tehnyt teille. Aivan oikein. Jumala todistaa lahjansa puolesta. Juuri nyt on aika aloittaa.

⁸⁸         Kuunnelkaa, vähän aikaa sitten olin Illinoisissa. Ja kuunnelkaa, kun puhuimme värillisistä, tämä tuli mieleeni. Siellä oli… Olin suuressa konserttisalissa. Monet teistä tietävät, mistä puhun. Ja kun katselin ympärilleni ja näin erilaisia asioita, näin vanhan värillisen miehen, jolla oli pieni rengas valkoisia hiuksia päänsä ympärillä; hän tuli tällä tavalla ja katseli. Ja hetken kuluttua hän tuli erääseen tiettyyn paikkaan. Hän pysähtyi. Hän otti hattunsa pois. Hän piti sitä takanaan. Hän painoi päänsä alas. Näin, että hän rukoili.

Kun hän oli lopettanut rukouksen, kävelin hänen luokseen ja sanoin: ”Herra”, sanoin: ”Olen sananpalvelija.” Sanoin: ”Näin teidän rukoilevan. Mikä tuossa laatikossa oli niin hätkähdyttävää?”

Hän katsoi minuun, hänen vanhat, ryppyjen kovettamat poskensa, ja kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin. Hän sanoi: ”Pastori”, hän sanoi, ”katsokaa tuonne.” Hän sanoi: ”Katsokaa tuonne.”

Nostin katseeni ja katsoin tuonne, ja se näytti pieneltä vanhalta puvulta, joka makasi siellä. Sanoin: ”Näen vain puvun.” Ja niin monet ihmiset näkevät vain luonnolliset merkit. Sanoin: ”Näen vain puvun.”

Hän sanoi: ”Huomaatteko, että siinä on jonkinlainen ympyrä, pastori?” Sanoin: ”Kyllä, sir.”

Hän sanoi: ”Tunnustele tätä minun kylkeäni.” Hän sanoi: ”Siellä on orjan vyön jälkiä. Se on Abraham Lincolnin verta.” Hän sanoi: ”Abraham Lincolnin veri otti orjan vyön pois minulta. Miksi en ottaisi hattuani pois ja rukoilisi?” Hän sanoi: ”Miksi en ottaisi hattuani pois ja rukoilisi?”

⁸⁹         Ajattelen tänä iltana, että jos värillinen mies vapauksiensa ja oikeutensa puolesta saattoi ottaa hattunsa pois Abraham Lincolnin veren edessä, mitä teidän kristittyjen pitäisi tehdä Jeesuksen Kristuksen Veren edessä. Näettekö? Voi ystävät, odotin, että Oaklandissa ja L.A:ssakin olisi ollut enemmän uskoa.

Kerron teille, että ihmiset, jotka ottivat sen vastaan vähän aikaa sitten, olivat Arizonan espanjalaiset. He ymmärsivät sen nopeasti. He tiesivät, että se oli Jumalan lahja heille. He tulivat suoraan lavalle. Näin, kuinka vanhat espanjalaisäidit pyörtyivät ja kaatuivat ja siirtyivät pois rivistä, ennen kuin he ehtivät luokseni. He uskoivat sen.

Yksi heistä tuli, hän näki jopa unta, että hän… Hän ei osannut edes englantia. Ja hän näki tuon yliluonnollisen Olennon seisovan.

(Olettehan saaneet kirjeen tästä?) Monet…Miksi? Jumala todistaa lahjansa puolesta. Onko näin? Voi, ystävät, te tiedätte, mistä puhun. Ymmärrättekö nyt, mistä puhun? Usko, uskokaa siihen. Ei ole kyse ihmisestä, vaan Jumalasta ihmisessä. Tiedätte, mitä tarkoitan.

⁹⁰         [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhoituksen loppu – toim.] …pyydän, oi Jumala, että ihmiset tulisivat tänä iltana aivan kuten apostolien aikana. Tulkoot he ymmärtäen, että nyt on heidän apostolinen aikansa. Tämä on se hetki, jolloin se, mitä he ovat pyytäneet, on nyt läsnä: Pyhä Henki heidän ruumiinsa parantumisen muodossa. Suo se, rakas Jumala. Parantukoot monet ihmiset tänä iltana. Ole armollinen, Isä.

Ja tulkoot kaikki, jotka tulevat tänä iltana, samalla tavalla kuin he tulivat, kun he kulkivat nöyrän palvelijasi Simon Pietarin ohi. Ja heidät laskettiin hänen varjoonsa, ja he tulivat täysin terveiksi, koska he tunnistivat Jumalan tässä miehessä. Tunnistakoot he Jumalan niin kuin he tunnistivat Mooseksessa. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tunnistakoot he tänä iltana Jumalan kansassaan. Suo se, rakas Isä. Ole nyt armollinen ja siunaa heitä kaikkia.

Ja, rakas Jumala, rukoilen tällä hetkellä pienen kotiseurakuntani puolesta, jolla oli juuri tänä iltana jumalanpalvelus, joka itkee ja rukoilee minua palaamaan kotiin. Oi Jumala, ihmiset kokoontuvat eri puolilta maata… Pidäthän huolta pienestä orvosta pojastani, rakas Jumala.

Voi, minä olen täällä ja yritän parhaani, rakas Jumala, totella sitä, mitä minun on käsketty tehdä. Ja anna ihmisten nähdä, Isä, millainen uhraus se on, ja mitä Sinä olet tehnyt ihmisten hyväksi. Ja tunnistakoot he tämän päivän ja moni tulkoon terveeksi ja parantukoon sairauksistaan ja todistakoon kautta tämän kaupungin. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen, Sinun rakkaan Poikasi, ihanassa Nimessä. Aamen.

⁹¹         Ystävät, he vain kaatuilevat puolelta toiselle. Voi, kuinka toivonkaan, että voisitte, te – tiedän, että haluatte. Jumala siunatkoon sydämiänne. Minulla on vain luottamusta uskoa, että teillä on.

Lauletaan nyt kaikki, kun yhtye soittaa ja kaikki, ” Usko se vain”. Nyt kaikki, nostakaa äänenne korkealle. Tulkaa nyt.

Usko se vain, usko se vain, kaikki on mahdollista,

(Voin seistä tässä. Ei se mitään, menen takaisin varjon alle mikrofonin taakse…?….menen vain tästä läpi.)

Usko se vain
Kaikki on mahdollista Usko se vain…

⁹²         Hetkinen vain. Uskotteko, että Jumala on keskuudessamme tänä iltana? Uskotteko te siihen? Uskotteko, että Hänet on lähetetty teidän luoksenne, jotka olette huutaneet vapautusta? Uskotteko, että Hän on lähettänyt teille parannuksen? Uskotteko siihen koko sydämestänne? Lauletaan sitten tämä käsi sydämen päällä ja sanotaan…

Herra, minä uskon, Herra, minä uskon
Kaikki on mahdollista,
Herra, minä uskon,
Herra, minä uskon,
Herra, minä uskon,
kaikki on mahdollista…

⁹³         [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.] …hetki on tullut. Me uskomme, että Sinä olet pian tulossa. Sinä olet lähettänyt lahjasi kirkastamaan pyhää Lastasi. Hän ojentaa pyhän kätensä parantaakseen seurakuntansa kautta. Auta ihmisiä tänä iltana täällä. Kun musiikki soi suloisesti ja pehmeästi, uskokoot ihmiset. Isä, jos olen sanonut jotain väärin, anna minulle anteeksi. Rukoilen, että annat ihmisten ymmärtää, että tämä on aika, josta olet todistanut. Ja tietäkööt he, että palvelijasi ei tullut omasta halustani, vaan se oli Sinun tahtosi, että tulisin, Isä. Ja pankoot he syrjään jokaisen epäilevän mielen, jokaisen epäilevän ajatuksen ja tulkoot tänä iltana ja parantukoot. Sillä me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen kunniakseen. Aamen.

Nyt, laitoitteko syrjään kaikki epäilevät ajatukset? Oletteko unohtaneet kaikki epäileväiset ajatuksenne? Tuletteko parantumaan tänä iltana? Uskotteko siihen? Sanokaa ”Aamen”… Jumala siunatkoon teitä, ystävät.

⁹⁴         Nyt he ottavat kuvan. Ja minä kerron teille, mitä näille kuville tapahtuu. Ripustan ne huoneeseeni. Joka ilta kun olen kotona, rukoilen niiden puolesta. Kuinka moni haluaa minun rukoilevan puolestanne, kun katson tätä kuvaa? Jumala siunatkoon sydäntänne.

Älkää nyt jättäkö väliin huomisillan jumalanpalvelusta, ja seuraavana iltana, elämäntarinani, seuraavana iltana haluan teidän kuulevan. Ja Jumala siunatkoon teitä nyt, kun seisomme kunnioittavasti hetken; he ottavat kuvan. Nyt valokuvaaja kertoo teille, mitä tehdä. [Valokuvaaja puhuu: ”Jos te ihmiset istuisitte nyt, olkaa hyvät.” – toim.] Jos tuo parveke nousisi seisomaan, se olisi paljon parempi, siitä tulisi paljon parempi… Eikö niin, valokuvaaja, jos he seisoisivat, siitä tulisi paljon parempi kuva? Etenkin parvekkeella, eikö niin? Siitä saisi paremman kuvan… Hyvä on, nouskaa seisomaan parvekkeella. He haluavat, että parvekkeilla olevat seisovat, ympäriinsä. Se sopii…?…läsnäolossa…..?…

[Rukousjono jatkuu, mutta veli Branham astuu pois mikrofonin luota; kaikki ei ole täysin ymmärrettävissä; teksti, joka seuraa, ei ole täydellistä – toim.]

⁹⁵          Uskon kautta Aabel uhrasi Jumalalle Kainia erinomaisemman uhrin; tämän kautta hän sai todistuksen siitä, että hän oli vanhurskas, Jumala todisti hänen lahjastaan. Taivaallinen Isä, kiitän Sinua nyt todistuksestasi, joka todistaa siitä, mitä Sinä olet tehnyt ihanan Jeesuksemme kautta. Olkoon Enkeli, joka puhui minulle tuona yönä huoneessa, tällä hetkellä palvelijasi lähellä vahvistaakseen Sanan monilla sitä seuraavilla merkeillä ja ihmeillä. Ymmärrämme, että Saatana on…?…Ja parantukoon monet ihmiset tänä iltana, ja kohotkoon heidän uskonsa tällä kertaa uskomaan todistukseen. Ja parantukoot he kaikenlaisista sairauksista. Tee jokainen henki palvelijasi alamaiseksi; Jumalan kunniaksi me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

⁹⁶          Nyt…?…Jumalan tahto on tehdä hänet terveeksi…?…juuri ennen…?…piinaavaa…?…sisarta. Vannotan sinua Jeesuksen kautta…?….

Kaikkivaltias Jumala, rukoilen, että siunaisit kärsivää sisartamme ja että hän tässä…?…tajuaisi, että…?…ihmiset todistavat lahjastasi. Tule ulos hänestä, sinä demoni, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Miten voit…?… uskoa, että Jumala on kertonut sinulle…?…  Uskotko koko sydämestäsi, sisar? Rakas Jumala, on mahdotonta, ettei hän voisi parantua, ja hän sanoo uskovansa koko sydämestään. Ja Sinä sanoit minulle, että jos saisin ihmiset uskomaan minua, että olet lähettänyt tätä tarkoitusta varten ja jos he olisivat vilpittömiä rukouksessa, niin mikään sairaus ei voisi seisoa rukouksen edessä. Oi Jumala, yli yhdessätoista osavaltiossa olen todistanut Sinun lahjastasi. Ja nyt rukoilen, Isä, että Sinä antaisit…?…sisaremme, että hänet luettaisiin niiden joukkoon, joilla on usko. Tule ulos hänestä, sinä…?… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu – toim.]…?…

⁹⁷          Taivaallinen Isä, ajattelen merentakana olevia, kuinka Sinä vaikutit näiden ihanien pyhien kanssa…?…Kuinka Sinä…?… nöyrtyi uskomaan Jumalaan… Ja minä rukoilen, että Sinä siunaat, rakasta veljeämme, kun hän on lähellä…?…Hän on avun tarpeessa…?…Pyydän Sinua, oi Jumala, ole armollinen hänelle. Tule ulos hänestä, sinä riivaaja, Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?… Uskotko nyt koko sydämestäsi?…?….

Tule…?….Se on se totuus. Haluat parantua, etkö haluakin?

Uskotko, että Jumala kuulee veli Branhamin rukouksen? Hyvä on. Hyvä on.

Taivaallinen Isä, kun tämä ihana pieni tyttö…?…pienet siniset silmät katsovat ylös kohti…?…ja hymyilevät…?…usko siihen, että hän saa sen, mitä hän on pyytänyt. Ja tämä värähtely…?….Ole armollinen hänelle, Isä. Sinä demoni, tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

…?….sydämeni…?…Taivaallinen Isämme, ole armollinen, ihana pieni tyttö kärsii tänä iltana, ja Sinä olet täällä tekemässä… [Tyhjä kohta nauhalla. Nauhoituksen loppu – toim.] Uskotko…?….

⁹⁸        Taivaallinen Isä, ole armollinen sisarellemme, joka kärsii…?… Sinä tiedät kaiken…?… Voi…?… ymmärtää, että Kaikkivaltias Jumala on…?… Herra, ja Hän todistaa Hänen…?…. Sinä riivaaja…?…. jättämään hänet…?… Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

 Siunaa häntä, rakas Jumala…?……Tule ulos hänestä, sinä demoni, Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?….ylhäällä parvekkeilla, pitäkää päänne alhaalla, pyydän. Se lähti hänestä ja palasi sitten takaisin hänen kimppuunsa. Tiesin, että joku piti päänsä ylhäällä. Älkää tehkö sitä…?

Hetkinen… Kumarra pääsi ja usko koko sydämestäsi…

Taivaallinen Isä, Sinä olet luvannut…?…parantaa ihmiset. Tunnen, että suuri sanansaattaja, Jumalan parantava Enkeli seisoo saarnastuolin lähellä tällä hetkellä. Siksi kaikella uskolla, joka Sinulla on…?…koska veljeni on…?…miten tämä demoni, joka on tullut lähettämään hänet ennenaikaisesti hautaan. Tule ulos hänestä ja…?… Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?… Kaikki värinä pysähtyi kädessäni…?… Mene, Jumala siunatkoon sinua…?… [Sanat ovat vaikeasti ymmärrettäviä – toim.]…?…..

⁹⁹        Jos se olisi, se värähtelisi…?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Mene ja usko, veljeni…?….kaikki asiat nyt…?…?….Minä näen…?….juuri nyt. Minä näen sinut…?…Raamattu sanoi selvästi…?…jos uskot, sillä kaikki on mahdollista, jos uskot…?…On kulunut yhdeksäntoista sataa vuotta; Hän nousi korkeuksiin, ja Hän antoi lahjoja ihmisille, ja nyt Jumala yhä todistaa Hänen lahjastaan. Siksi kuuliaisuutena sille, joka on saanut toimeksiannon…?…Minä nuhtelen tätä riivaajaa; tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä…?….

Ehkä annan yleisön levätä. Nostakaa päänne ylös. Jos joku teistä haluaisi nähdä… Kuinka moni on kuullut minun selittävän, mitä värähtelyt ovat…?… nostakaa kätenne. Kuinka moni täällä ymmärtää, miten lahja tulee, värähtely kädessäni, katsotaanpa kättäsi. Näettekö te kaikki, mitä se on…?… [Sanoja on vaikea ymmärtää – toim.]…?…?…

¹⁰⁰    Vain tämä mies…?….Näettekö nuo…?…Luulin, että olin…?…tämä värähtely tässä. Näettekö? Mutta se on…?….Nyt jokainen painakoon  päänsä alas ja rukoilkoon…?….Muistakaa, että tämä voi siirtyä yhdestä toiseen, joten pitäkää päänne alhaalla…?….

Taivaallinen Isä, ole armollinen, Jumala, rakkaalle sisarellemme, jolla on oikeus, Isä, tänä iltana tulla parannetuksi; hän on tullut vaatimaan Jumalan antamaa etuoikeuttaan tulla parannetuksi Vapahtajan Jeesuksen, Nasaretilaisen, kautta. Sen tähden, Isä, anna palvelijallesi uskoa. Voisinko minä pystyä kiipeämään ylös juuri nyt, ylös tuohon…?…tuohon uskoon…?…Ja nyt Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä nuhtelen sinua, Saatana, jättämään hänet…?….

Älkää nostako päätänne, ystävät. Se haittaa naista. Tämän täytyy olla syöpä eikä naisvaiva, koska se on hyvin, hyvin provosoitunut. Pitäkää päänne alhaalla… Uskotko koko sydämestäsi, että pystyn tekemään tämän Jeesuksen Kristuksen kautta? Uskotko, että sinun tarvitsee vain uskoa?…?…Jossain on pää ylhäällä, ystävä. Pitäkää päänne alhaalla…?…

Rakas taivaallinen Isä, ole armollinen meidän…[Tyhjä kohta nauhalla. Nauhan loppu. – toim.]

¹⁰¹    Veli Branham, jos nauhalla tapahtuu jotakin…?…. jos nauhalla tapahtuu jotakin…?…. niin, nyt, mitä olisi, jos teillä olisi…?… Näettekö? Mietin vain joskus. Haluaisin mennä teidän koteihinne, mutta minä…?…tuolla takana joku ihminen teki kuolemaa ja halusi minun tulevan lentokoneella, vuokraavan…?…Eräs nainen soitti…Missourista, sanoi, oli puhelimessa ja polvistui puhelimen äärelle itkien ja rukoili minua rukoilemaan…?… …olla puhelimessa tuolla tavalla, olla katkaisematta puhelua hänen puolestaan…?….Halusi vuokrata lentokoneen tullakseen takaisin Missouriin, jossa pieni vauva oli kuolemaisillaan…?…. [Naarmu äänityksessä – toim.]…?…..

Se on säälittävää, mutta mitä ihminen voi tehdä? Se saa teidät menettämään järkenne, jos ajattelette…?…[Naarmu tallenteessa – toim.]

…?….tuollaisia asioita tulee kaikkialta.

Juttelin vaimoni kanssa ja hän sanoi, että siellä on ihmismassoja ja kaikkea, voi voi. Kymmenen päivän aikana ihmisiltä tuli viisisataa kirjettä minun…?….[Naarmu äänitteessä – toim.]

¹⁰²      Tämä pieni tyttö on sokea, hänen kätensä ei värise. Hän on rampa, ja se ei tietenkään aiheuta värähtelyä, se on vain bakteeritauti. Nyt minun täytyy vain uskoa…?… [Naarmu äänitteessä – toim.] Uskon, että Jumala parantaa hänet…?….Uskotko sinä siihen?  Muistakaa, että minä kerron…?… En halua…?… teitä…?… Jumala puhuu meille…?… yöt, jotka minun on sanottava seurakunnalle, ehkä annan muutaman todistuksen asioista.

Pidä sinä nyt pääsi alhaalla, ja minä pyydän Jumalalta koko sydämestäni, että… Muista, että minä en ole parantaja; se on Jumala.

Pikkutyttö, sinä rakastat Jeesusta, eikö niin, kultaseni? No, aion pyytää Jeesusta antamaan sinulle taas näkösi, saamaan sinut kävelemään…?….Rakas Jeesus,…?…poika, lähetä Jumalallinen siunauksesi tämän pikkutytön ylle, ja nämä silmät, jotka ovat nyt sokeat, saisivat nähdä taas; saisi tämä ruumis, joka on nyt rampa, olla taas kokonainen. Rukoilen, Isä, että annat sen rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Voitko…?…nähdä nuo valot…?…Näetkö tuon? Katso nyt tuonne…?…Katso nyt ylös minua kohti…?…Näetkö tuolla ylhäällä? Näetkö tuon? Näetkö tuon varjon tuolla?

Hyvä on, yleisö, voitte nostaa päänne ylös. [Naarmu äänitteessä – toim.] …?…linssi ja kaikki oli täydellisesti peitetty… …mutta kutistumista on tarpeeksi… Kun jokin kuolee, se kutistuu. Niinkö? Lapsen silmät kutistuvat tarpeeksi, kunnes hän näkee huoneen valot ja voi erottaa käteni kasvojensa edestä…?….Katsokaa tännepäin. [Nauhoitus on naarmuuntunut ja epäselvä – toim.]…?….

¹⁰³     Sanokaamme kaikki: ” Ylistys Herralle.”…?… Voi hyvänen aika…?… Nyt laitamme hänen todistuksensa, jonka hän voi nähdä, paperiin, jotta voitte nähdä. Mikä hänen nimensä on, sisar? Ronna Mae Promise. Katsokaa sitä lehdessä…?…

Syöpäsi on…? Hyvä on. Kuinka moni uskoo nyt? Jumala siunatkoon sydäntäsi…?

Tässä on kuuromykkä. Värähtelyä…?… hänen kädessään. Kumartakaa päätänne, kaikki. Tässä on värähtely. Voin sanoa, mihin suuntaan se…?…. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]… Laittakaa merkki siihen…?….täytyy olla uskoa, vain oma uskoni, jotta uskon sen. Nyt haluan teidän kumartavan päänne kaikkialla.

Kuinka moni tässä yleisössä uskoo, että pystyn tekemään tämän Jeesuksen Kristuksen kautta, nostatteko kätenne? No niin. Hyvä on, jos niin moni uskoo, saatte nähdä Jumalan kirkkauden. Kumartakaa päänne kaikkialla.

¹⁰⁴     [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Sinun ei tarvitse kertoa meille, ystävä. Se on tiedossa. Jumalalla ei ole salaisuuksia, ja Hän paljastaa salaisuutensa palvelijoilleen. Te olette nähneet asioita, joita on tehty, jopa tottumuksia ja asioita. Eräällä henkilöllä, joka kulki hetki sitten ohi, oli tottumus. Kun katsoin henkilöä, en halunnut mainita siitä. Sukupuolitauteja tai tottumuksia, minun ei tarvitse tehdä sitä. Ymmärrättekö, ellette halua minun tekevän niin. Jos kysyt minulta, jos haluat tietää… Tietysti heti kun kysyit, tunsin sen värinän…?… tulpat korvissa.

Kumartakaa päänne, kaikki; olkaa todella ihania ja hiljaisia ja olkaa vain kunnioittavia, ja te tulette näkemään Jumalan kirkkauden.

¹⁰⁵      Taivaallinen Isä, oi, teidän täytyy juosta suoraan tähän kaupunkiin ja heti ulos. Ja näennäisesti se on…?….suunnilleen siinä vaiheessa, kun saamme ihmiset paikkaan, milloin he alkavat uskoa ja asioita tapahtuu, sitten meidän on lähdettävä taas. Rukoilen, että Sinä ehkä katsoisit hyväksi lähettää meidät takaisin tänne.

Ja nyt tässä edessäni seisoo tämä mies, ja Saatana on tukkinut hänen korvansa, jotta hän kävelisi joskus ajoneuvon tai jonkin muun edessä ja kuolisi jaloilleen, oi, yrittäen tehdä tälle veljesparalle tätä vahinkoa, mutta me olemme täällä tehdaksemme hänet terveeksi, Isä.

Ja nyt olen puhunut ihmisille tänä iltana Jumalan Enkelin vierailusta. Ja vahvistaisitko sen nyt heidän silmiensä edessä, sillä tämän uskonlinjan on aloitettava… [Naarmu äänitteessä – toim.]