58-1221E YHDEN JUMALAN YHTEYS YHDESSÄ SEURAKUNNASSA (Unity Of One God In The One Church, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 21.12.1958

58-1221E YHDEN JUMALAN YHTEYS YHDESSÄ SEURAKUNNASSA
(Unity Of One God In The One Church, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.12.1958

1          [Veli Branham on pyytänyt veli Nevilleä lukemaan puolestaan Johanneksen Evankeliu­min 17. luvun.]

Nämä sanat puhui Jeesus, ja nosti silmänsä ylös taivaaseen, ja sanoi: Isä, hetki on tullut; kirkasta Poikasi, että Poikasi myös voi kirkastaa sinut,

Koska sinä olet antanut hänelle vallan yli kaiken lihan, että hänen pitäisi antaa iankaikkinen elämä niin monelle kuin sinä olet antanut hänelle.

Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he voisivat tuntea sinut ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt.

Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen päättänyt sen työn, jonka si­nä annoit minun tehtäväkseni.

Ja nyt, oi Isä, kirkasta sinä minut itsesi kanssa sillä kirkkaudella, joka mi­nulla oli sinun kanssasi ennen kuin maailmaa oli.

Minä olen selvästi osoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka sinä annoit mi­nulle maailmasta: sinun he olivat, ja sinä annoit heidät minulle; ja he ovat pi­täneet sinun sanasi.

Nyt he ovat tienneet, että kaikki asiat, mitä tahansa sinä olet antanut minulle, ovat sinulta.

Sillä minä olen antanut heille ne sanat, jotka sinä annoit minulle; ja he ovat vastaanottaneet ne, ja ovat tienneet varmasti, että minä tulin sinusta, ja he ovat us­koneet, että sinä lähetit minut.

Minä rukoilen heidän puolestaan: minä en rukoile maailman puolesta, vaan heidän puolestaan, jotka sinä olet antanut minulle; sillä he ovat sinun.

Ja kaikki minun ovat sinun, ja sinun ovat minun; ja minä olen kirkastettu heissä.

Ja nyt minä en enää ole maailmassa, mutta nämä ovat maailmassa, ja minä tulen si­nun tykösi. Pyhä Isä, säilytä oman nimesi kautta ne, jotka sinä olet antanut minulle, että he olisivat yksi, niin kuin me olemme.

Kun minä olin heidän kanssaan maailmassa, minä säilytin heidät sinun nimessäsi; ne, jotka sinä annoit minulle, minä olen säilyttänyt, ja yhtään heistä ei ole menetetty, paitsi kadotuksen poika; että kirjoitus voisi olla täyttynyt.

Ja nyt minä tulen sinun tykösi; ja nämä asiat minä puhun maailmassa, että heillä olisi minun iloni täytettynä heissä itsessään.

Minä olen antanut heille sinun sanasi; ja maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta.

Minä en rukoile, että sinun tulisi ottaa heidät pois maailmasta, vaan, että sinä varjelisit heidät pahalta.

He eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta.

Pyhitä heidät totuutesi kautta: sinun sanasi on totuus.

Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minä myös lähettänyt heidät maailmaan.

Ja heidän tähtensä minä pyhitän itseni, että he myös voisivat olla pyhitetyt totuuden kautta.

Myöskään minä en rukoile yksin näiden puolesta, vaan myös heidän puolestaan, jotka ovat uskova minuun heidän sanansa kautta;

Että he kaikki voisivat olla yksi; niin kuin sinä, Isä, olet minussa, ja minä sinussa, että he myös voisivat olla yksi meissä: että maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.

Ja sen kirkkauden, jonka sinä annoit minulle, minä olen antanut heille; että he voisivat olla yksi, niin kuin me olemme yksi.

Minä heissä, ja sinä minussa, että he voisivat olla tehdyt täydelliseksi yhdessä; ja, että maailma voisi tietää, että sinä olet lähettänyt minut, ja olet rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.

Isä, minä tahdon, että he myös, jotka sinä olet antanut minulle, olisivat minun kanssani, missä minä olen; että he voisivat nähdä minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle: sillä sinä rakastit minua ennen maailman perustamista.

Oi, vanhurskas Isä, maailma ei ole tuntenut sinua: mutta minä olen tuntenut sinut, ja nämä ovat tienneet, että sinä olet lähettänyt minut.

Ja minä olen ilmoittanut heille sinun nimesi, ja tulen ilmoittamaan sen, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, voisi olla heissä, ja minä heissä.

2          [Veli Neville sanoo: “Ja lisätköön Herra siunauksensa Pyhän Johanneksen Evankeliumin koko 17. luvun lukemiselle.” Tyhjä paikka nauhassa.]

3          Kiitos veli Neville. Herra siunatkoon sinua, veli Neville.

4          Olen aivan kuin veli Neville, minä… yksinkertaisesti en voinut odottaa jouluun, avatakseni tuon lahjan. Ja tiedättekö, kerran mies, ja kahdesti lapsi. Mutta mielestä­ni veli Neville näyttää todella hienolta uudessa puvussaan.

5          Ja minä sain yhden kauneimmista päällys takeita, mitä koskaan elämässäni olen näh­nyt, tältä seurakunnalta täällä, ja minä todella arvostan sitä. Kiitän teitä siitä, että arvioitte minut hieman suuremmaksi kuin, mitä todella olen, mutta uskon, että he huo­menna hankkivat minulle takin, joka on hieman pienempi. Se on hieman liian paljon pääl­lystakkia miehelle, jonka sen tulee peittää. Niin kuin te kuulitte Raamatussa, kuinka huopa oli liian lyhyt miehelle, tai vuode; ja melkein sillä tavalla on tämän kanssa minun kohdallani, koska tuo päällystakki oli hieman liian suuri. Mutta se on todella sievä ja toivon, että heillä olisi siellä yksi, joka olisi numeroa pienempi, että se sopisi minulle todella hyvin. Ja minä tulen myös käyttämään sitä, näyttääkseni, että te olette tehneet sen.

6          Olen nähnyt ajan, jolloin olen saarnannut päällystakki päälläni, ollen iloinen, että se oli päälläni. No niin, minulla ei ole ollut hyvää päällystakkia koko elämäni aikana. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen koskaan omistanut hyvän päällystakin.

7          Ihmettelenpä, voisiko tämä seurakunta muistaa ensimmäisen lähtöni tästä seurakunnas­ta. Muistatteko, miten tuona yönä menin St. Louisiin täältä seurakunnasta vierailemaan Robert Daughertyn tyttären luona? No niin, arvelen, että sisar ja veli Spencer voivat muistaa sen, ja veli Roy Slaughter tässä, ja monet heistä jotka… Mi­nulla ei edes ollut minkäänlaista päällystakkia. Ja minä lainasin veljeni päällystakin. Ja se oli suunnilleen kaksi kertaa liian suuri minulle, ja minä kannoin sitä käsivarrel­lani, koska se näytti niin pahalta ylläni. Ja sitten, koska olisi näyttänyt pahalta, jos minulla ei olisi ollut sitä lainkaan, kannoin sitä käsivarrellani. Ja, kun tulin sin­ne, olin siellä pari päivää, ja Herra alkoi liikkua ja paransi pienen Bettyn.

8          Tiedättekö, näin hänet äskettäin, ja nyt hän on kaunis nuori nainen. Hänellä oli St. Vitusin tanssitauti. Ja hän vain makasi kuin jokin eläin, nykien edes takaisin, päivä­kausia. Ja parhaat lääkärit olivat luopuneet hänestä. Viivyin tuon päivän ja tuon illan. Herra näytti näyn koskien, mitä tuli tehdä, ja sanoi, että pieni Betty tulisi olemaan vapautunut niin pian kuin olin tehnyt sen.

9          Käskin tuota saarnaajaa ja hänen isäänsä seisomaan. Sanoin rouvalle: “Sinä olit kaupungissa hiljattain ja sinä ostit pienen sinisen graniitti pannun. Se on kaappisi pohjalla. Sinä et ole liikuttanut sitä sen jälkeen, kun panit sen sinne.”

10     Hän alkoi – hän sanoi: “Se on totta!”

11     Minä sanoin: “Mene noutamaan se ja täytä se vedellä ja tuo pieni valkoinen pyyhe ja tule tänne. Sillä: NÄIN SANOO HERRA, pieni Betty tulee parantumaan.” Näettekö?

12     [Veli Roy Slaughter seurakunnassa sanoo: “Veli Branham, haluaisin sanoa jotakin, jos sopii?”]

Kyllä, sano vaan.

[“Tiedät, kun olit siellä, muistat, että kutsuin sinut. Tyttäremme oli sairas. Ja kutsuit vaimoasi ja kerroit hänelle… No, aluksi kutsuin sinua ja jätin viestin: “Viisi lääkäriä sanoi, ettei ollut mitään toivoa lääkäreiden taholta.”

Kyllä.

[Ja kun tulit sisään, niin sanoit: ‘Veli Slaughterilta on tullut puhelu, otatko sen? Hän on yksi parhaita ystäviä, jota minulla on’, tai jotain sen kaltaista.”]

Kyllä, näin on.

[Ja sinä menit ja rukoilit. Menit ja kutsuit vaimoasi ja pyysit häntä soittamana meille ja sanomaan heille: “Tyttö tulee olemaan kunnossa. Ja hän ei tiennyt hänen olevan sairaana, ymmärräthän.”]

Kyllä.

[“Ja sitten hän meni seuraavana päivänä, ja hän oli sairaalassa. Lääkärit tulivat sisälle. He sanoivat olleensa… ‘Jotakin on tapahtunut.’ Hän sanoi: ‘Kyllä.’ Ja alkoivat jotenkin käydä läpi sitä, miten he olivat tehneet sen. Hän sanoi: ‘Ei.’ Hän sanoi: ‘Sen teki veli Branhamin rukoukset.’”]

Kyllä, muistan tuon.

[“Hänellä oli kuumetta, eivätkä he tienneet, mikä oli syynä siihen, nuo viisi lääkäriä, joten ei ollut aikaa. Mutta, kun tulin, tulin pellolta, soittaakseni sinulle; ja vaimo lähetti lapsen luokseni, jotta soittaisin sinulle. Hän oli…“]

Kyllä.

[“…tulin pois sieltä soittaakseni veli Branhamille. No niin, oli yhteensattuma, että tapasimme pellolla. Kun otin yhteyttä sinuun, niin silloin rukoilit. Ja sinä soitit takaisin ja sanoit: ‘Sanokaa tuon tytön olevan kunnossa.’ Ja hän kunnossa…?…”]

Kyllä.

13     Kultaseni, arvaan sinun muistavan sen, eikö niin, kun olin St. Louisissa koko­uksessa, kun veli Slaughterin pieni tyttö oli todella sairastunut. Ja me olimme siellä vanhassa Belcher Bath hotellissa. Voin muistaa sen niin hyvin! Ja me saimme sanoman ja menimme Herran eteen; ja Hän näytti näyn. Ja minä soitin sanoman veli Slaughterille ja heille, ja sanoin: “Kerro heille: ‘NÄIN SANOO HERRA. Älkää olko huolissanne, hän tulee elämään.’” Ja hän eli. Herra oli niin hyvä!

14     Paljon asioita on tapahtunut sen jälkeen, mutta Hän on yhä sama Herra Jeesus! Se on niin ihmeellistä! En osaa ajatella mitään parempaa kuin tietää sen; vaikka tuli­sin perimään jokaisen pennin maailmassa ja elämään täällä maan päällä tuhat vuotta, niin mieluummin haluan tietää sen, mitä minulla on juuri nyt: Iankaikkinen Elämä. Iätikestävä elämä tulee päättymään aikanaan. Iankaikkisella Elämällä ei ole loppua, koska, sillä ei ole mitään alkua, ja me olemme niin kiitolliset siitä.

15     Veli Neville on juuri lukenut jotakin Kirjoituksista, jonka hän luki puolestani Pyhän Johanneksen Kirjasta. Ja siellä oli eräs Kirjoitus, 21. jae, johon haluaisin kiinnittää huomionne hetkeksi. Jeesus rukouksessansa rukoili näin:

Että he kaikki voisivat olla yksi; niin kuin sinä, Isä, olet minussa, ja minä sinussa, että he myös voisivat olla yksi meissä: että maailma us­koisi, että sinä olet lähettänyt minut.

16     Ja, jos kutsuisin sitä tekstiksi, haluaisin sanoa tänään: Yhden Juma­lan yhteys yhdessä Seurakunnassa.

17     Tiedättehän, Jumala on tehnyt ihmisen aikaansaamaan, saavuttamaan jotakin; sitä varten Hän teki ihmisen. Ja koko matkan, läpi elämän, hän on yrittänyt saavuttaa jotakin. Ja syy, miksi hän yrittää tehdä sen, on se, että hänet oli niin suunniteltu te­kemään. Jumala teki miehen sillä tavalla. Mutta vaikeus on siinä, että yrittäessään saada jotakin aikaan, hän tekee sen itsestänsä. Siinä hän tekee virheensä ja joutuu vaikeuksiin.

18     Nyt alussa, 1. Mooseksen kirjassa, joka on Raamatun siemenluku, me näemme siellä, kun Jumala teki miehen, Hän teki hänet sillä tavalla, kuinka Hän tiesi, että hänen tu­lisi olla. Eikä mies voi koskaan olla mitään suurempaa kuin mitä hänet on suunniteltu olemaan. Kun Hän alkoi valmistaa elämää, Hän alkoi sen alhaisimmasta elämän muo­dosta, joka on, enemmän tai vähemmän, sammakko; ja korkein elämän muoto on mies, joka on Jumalan kuvana.

19     Ja sitten, tässä elämässä, mies alkoi aikaansaada asioita. Mutta, kun hän teki sen, alkoi hän jättää Jumalan pois kuvasta. Hänellä alkoi olla itsekkäitä vaikutti­mia. Ja, kun hän teki sen, alkoi hän ajatella itse puolestaan. Ja me näemme, ettei kestä­nyt kauaakaan, kun hän jo oli turmellut sen planeetan, jolle Jumala oli hänet pannut.

Hän oli saanut sen senkaltaiseen tilaan, että jopa hänen Luojansa katui sydämessään koskaan tehneensä ihmistä. Ja te voitte kuvitella miltä Jumalasta tuntui, kun Hän näki juuri sen luomuksen, jonka Hän oli tehnyt omaksi kuvakseen, ja jolle Hän antoi vallan, ja jonka Hän oli valmistanut tekemään jotakin itselleen, ja kuitenkin tämä käytti kai­ken voimansa ja valtansa vain itsekkäiden halujensa saavuttamiseen.

20     Ja sitten me näemme, ettei kulunut pitkääkään aikaa tämän suuren opetuksen jälkeen, jonka Jumala opetti ihmisille tuona aikana, tuhoamalla koko maailman vedellä; niin kuin Raamattu kertoo meille, kuinka Hän antoi tulvan tulla maan ylle, ja hävitti kaiken paitsi tuota jäännöstä, jonka Hän jätti, joka oli Nooa ja hänen perheensä, ja välittömästi, kun hän oli selvinnyt tuosta suuresta opetuksesta…

21     Se näyttää aivan siltä, ettei ihminen voi oppia kuin vain vaikeuksien kautta. Me näemme sen jopa omissa lapsissamme; meidän täytyy rangaista heitä, monta kertaa, ankarasti, saadaksemme heidät ymmärtämään. Näyttää aivan siltä kuin ihminen itsessään olisi alusta pitäen vain täydellinen epäonnistuja. Kun hän kadotti sukulaisuutensa Jumalan kanssa, tuli hänestä oma yksikkönsä, eikä hän enää ollut riippuvainen Jumalas­ta. Ja kun Jumala oli opettanut hänelle tuon läksyn siitä, mitä oli yrittää tehdä jo­takin itsessään, ja että kaikki hänen tekonsa olivat nollan arvoisia, niin välittömästi me näemme heidän jälleen alkavan tavoittelemaan jotakin. Ja Raamattu sanoo että he rakensivat itselleen tornin, kiivetäkseen ylös Taivaisiin, päästäkseen Taivaaseen tulematta sitä tietä, jonka Jumala oli suunnitellut, että he tulisivat.

22     Ja ihmiset voivat aikaansaada paremmin, kun he ovat yhdistyneet. Ottakaa nyt joku mies yksinään, hänen voimansa on rajoitettu yhteen mieheen. Kahdella miehellä on kak­sinkertainen voima. Neljällä miehellä on neljänkertainen voima. Ja Jumala haluaa meidän olevan yksi. Jumala teki miehen niin, että meidän tulisi olla yksi ja vaikuttimenne tulisi olla yksi, ja tavoitteidemme tulisi olla yksi, ja saavutustemme tulisi olla yksi. Ihminen on tarkoitettu olemaan sillä tavalla.

23     Ja me näemme, että välittömästi vedenpaisumuksen jälkeen, ihminen alkoi jälleen yrittää ottaa valtaa, itse.

24     Ja koko ajan, kun näitä asioita tapahtuu, taistelee elävän Jumalan Henki lihan kans­sa, yrittäen saada ihmistä pois omista saavutuksistaan, yrittäen saada häntä pois omista itsekkäistä vaikuttimistaan ja tavoitteistaan, siihen suunnitelmaan, jonka Jumala on asettanut. Ja niin kauan kuin ihminen työskentelee oman suunnitelmansa mukaan, tulee hän epäonnistumaan. Ja ihminen voi saada jotakin oikeaa aikaan ainoastaan, kun hän tu­lee takaisin oikeaan tavoitteeseen ja oikeaa vaikuttimeen ja toimii Jumalan häntä varten olevan suunnitelman mukaisesti. Jokainen muu perustus on upottavaa hiekkaa.

25     Ja me näemme sitten, että he yrittivät yhdistyä, ja he alkoivat tulla yhdeksi. Mut­ta tämä yhdistyminen, jonka he tuona aikana tekivät, tapahtui poliittisen vallan alla. Ihmiset tulivat yhdeksi, heidän tavoitteensa oli yksi, heidän saavutuksensa oli yksi, mutta se oli väärän kaltainen, koska se oli vastoin Jumalan suunnitelmaa. Mutta ihminen jatkoi eteenpäin ja lopulta…

26     Kun te näette sen kaltaisen yhteyden ihmisten keskellä, tekevät he suuria asioita. Katsokaa ympäri maailman tänä päivänä, kun ihmiset yhdistyvät yhteen, vaikkakin väärän suunnitelman alla, tekevät he suuria asioita.

27     No niin, he rakensivat tornin, jonka kaltaista epäilen nykyisen tieteen olevan tänä päivänä kykenemätön raken­tamaan kaikkine koneineen ja asioineen, koska he olivat yhdistyneet yhteen. Heillä oli yksi mieli, yksi sielu, yksi tarkoitus, yksi vaikutin, yksi tavoite: rakentaa niin korkea torni, että jos Jumala koskaan aikoisi hävittää heidät uudestaan, he juoksisivat suoraan ylös Taivaaseen Hänen luokseen. Eikä olisi mitään tapaa Hänen estää heitä tekemästä sitä, niin kuin he ajattelivat. Ja me näemme, että he organisoi­vat itsensä yhteen, ja jälleen me löydämme heidät täydellisesti Jumalan tahdon ulko­puolelta.

28     Ja jos se ei olekin kaunis kuva tästä päivästä, kun ihmiset yrittävät yhdistyä yh­teen! Ja meidän pitäisikin olla yhdistyneitä, mutta he yhdistyvät väärien järjestel­mien alla. Oletteko koskaan panneet merkille, kuinka Perkele tekee asiat Jumalan kaavan mukaisesti? Oletteko koskaan nähneet, kuinka hän ottaa ne asiat, jotka Jumala on tarkoit­tanut?

29     Ja väärä asia on niin pettävä! Nyt valhe, jos se on suoranainen todellinen valhe, silloin kuka tahansa voi huomata sen. Mutta valhe, jossa on yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia totuutta, on se, joka on pettävää.

30     Panitteko merkille, kuinka Perkele petti Eevan? Kaikki se, mitä hän kertoi hänelle, oli tarkalleen totta, paitsi yksi asia. Hän sanoi: “Teidän silmänne tulevat avatuiksi, ja te tulette erottamaan oikean väärästä, ja niin edelleen. Ja te tulette olemaan kuin jumalat, koska nyt te ette erota oikeaa väärästä.” Ja kaikki nuo asiat olivat totta.

Mutta kun nainen sanoi: “Herra Jumala sanoi, että me kuolisimme.”

31     Hän sanoi: “Varmastikaan te ette kuole.” Näettekö, vain niin paljon Totuutta mu­kana, ja sitten vain pienen pieni valhe.

32     Niin kuin Jeesus sanoi ollessaan maan päällä: “Pieni hapatus hapattaa koko taiki­nan.” Ja sen täytyy olla täydellisesti oikein, tai se ei ole ollenkaan oikein. Ja pelastussuunnitelman täytyy olla tarkalleen, ja Jumalan lupaukset ovat tarkalleen, ja ne toimivat tarkalleen, muussa tapauksessa jokin on väärin jossakin. Ja jos elävän Jumalan seurakunta ei saa aikaan sitä, mitä Jumala tarkoitti heidän tekevän, silloin jotakin on vialla tuossa järjestelmässä, jossakin. Yksinkertaisesti täytyy olla!

33     Ottakaa joku hieno mekaniikan osa, kuten rannekello, ja kun sen jokainen osa työs­kentelee sopusoinnussa, pitää se tarkan ajan. Mutta, kun yksi osa on yhdellä tavalla ja toinen toisella, se ei pysy ajassa. Ei ole väliä, kuinka hyvät kivet siinä on, sen kai­ken täytyy olla yhdessä.

Ja Jumalan tarkoitus meitä varten on, että yhdistymme ja olemme yksi.

34     Mutta me näemme sieltä, kuinka Perkele seuraa asioiden kaavaa. Kaikki epävanhurskaus on vanhurskaus vääristeltynä. Valhe on totuus toisin päin. Jumala tekee hyvät asiat; väärät asiat ovat hyvät asiat vääristeltyinä. Niinpä sen vuoksi, epävanhurskaus on van­hurskaus vääristeltynä. Saatana ei voi itse luoda mitään. Hän voi vain ottaa sen, mi­tä Jumala on jo luonut, ja vääristellä sitä. Kun mies elää vaimonsa kanssa, se on abso­luuttisesti oikein; mutta ottaa joku toinen nainen, se on tuo sama teko vääristeltynä, ja se on kuolema. Yksi tuo elämän, toinen tuo kuoleman. Sillä tavalla Saatana on teh­nyt kaikille ulottuvillaan oleville asioille, hän vain ottaa sen, mitä Jumala on tehnyt, ja muuttaa sitä.

35     Oletteko koskaan ajatelleet muhamettilaista uskontoa? Muhammedin haudalla on ol­lut valkoinen hevonen satuloituna kahdentuhannen vuoden ajan. Joka neljäs tunti on var­tionvaihto, ja toinen valkoinen hevonen tuodaan sinne. Ja he tekevät sen kunnioituksel­la, jatkuvasti uskoen, että Muhammed tulee nousemaan ylös jonakin päivänä ja ratsastaen valloittamaan maailman. He uskovat sen. Ja oletteko koskaan ajatelleet, miksi siellä on tuo valkoinen hevonen? Tiesittekö Kirjoituksen sanovan, että “Jeesus on tuleva rat­sastaen valkoisella hevosella, ja Hänen viittansa on kastettu vereen, ja Häntä kutsutaan nimellä Jumalan Sana.” Herra Jeesus on tuleva ratsastaen taivaista, armeijat taka­naan, ratsastaen valkoisilla hevosilla. Voitteko nähdä tuota vääristeltyä uskontoa, kuinka se on käännetty ympäri, ja Muhammed on valkoisen hevosen selässä? Mutta Jeesus tulee taivaissa; ja Muhammed on maallinen. Niinpä Saatana toimii maallisten asioiden kanssa, Jumalan toimiessa taivaallisten kanssa.

36     Ja oletteko koskaan ajatelleet Babylonin tornia ja verranneet sitä Jaakobin tikkaisiin? Kuinka he yrittivät rakentaa kierreportaat tuon tornin ympäri, jotka olisivat ulottuneet Taivaaseen, ainoastaan yrittäen vääristellä Jaakobin tikkaita, jotka ulottui­vat Taivaista maahan ja Enkelit laskeutuivat alas ja nousivat ylös niitä pitkin! Vää­ristellen sen!

37     Oletteko koskaan ajatelleet kuinka YK nyt yrittää saada kaikki kansakunnat yh­teen suureen veljeyteen, yhdistetyn voiman alla? Yhdistettynä oleminen on hyvä, mutta se on väärän asian alla. Saatana hallitsee kansoja. Kirjoitus sanoo, että Saatana on maan hallitsija. Ja kun hän vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat, hän sanoi: “Nämä ovat minun”, eikä Jeesus sanonut, etteivät ne olleet. Sillä ne ovat. Syy, miksi meillä on sotia ja tappamista, on se, että nämä maailman valtakunnat ovat Perkeleen hallinnassa. Ja niin kauan kuin Perkele hallitsee niitä, tulee meillä olemaan sotia ja taisteluja ja toistensa tappamista.

38     Mutta me odotamme Valtakuntaa tulevaksi, kun Kristus on tuleva, eikä siellä enää tule olemaan sotia. Siellä tulee olemaan iankaikkinen rauha.

39     Oletteko ajatelleet, että tällä Venäjällä, heillä on väärä Helluntai? Heillä on. Se on Perkeleen työtä. He yrittävät pakottaa kaikki ihmiset kommunismiin, jossa kaikil­la on kaikki yhteistä. Tiedättekö, että se oli Seurakunnan tila Pyhän Hengen alaisuudes­sa Helluntaipäivänä, kun “ihmiset myivät omaisuutensa ja laskivat ne opetuslasten jal­kojen juureen, ja he jakoivat heille kullekin tarpeensa mukaan.” Ja nyt Perkele on tuo­nut maailmaan poliittisen vallan, pakottaakseen ihmiset siihen.

40     Jumala ei pakota ihmistä tekemään mitään. Te teette sen omasta vapaasta tahdostan­ne. Hän voi varoittaa teitä, heittää esteitä polullenne. Mutta te vaellatte itse (oman ratkaisunne mukaan) Hänen Läsnäolossansa, tehden Hänet Pelastajaksenne. Mutta Saatana on vääristellyt Jumalan suunnitelmat, omiin suunnitelmiinsa.

41     Oletteko koskaan ajatelleet katolilaisuutta ja katolista kirkkoa, kuinka se yrittää tehdä jokaisen henkilön katoliseksi? Se ei tule toimimaan. Se on ihmistekoisen oh­jelman alainen.

42     Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka protestanttinen kirkko, kirkkojen liiton johdolla, yrittää pakottaa kaikki nämä pienet seurakunnat ulos? Ja se tulee tapahtumaan, että te ette kykene käymään kirkossa, ellette kuulu tuohon kirkkojen liittoon, ja sit­ten kaikki tämän kaltaiset pienet paikat tulevat varmasti maksamaan siitä. Mutta meillä on Kirjoitus, joka sanoo: “Älä pelkää, pieni lauma, teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta.” Sitä me odotamme.

43     Silloin te näette, se on kaikki mitä vihollinen yrittää saavuttaa, aikaansaada, mutta väärän suunnitelman alla. Se on hänen oman suunnitelmansa mukaan, mutta hänellä ei ole alkuperäistä. Hänen täytyy ottaa jotakin, mitä Jumala on tehnyt, ja sitten vää­ristellä se epävanhurskaaksi, tehdäkseen sen.

44     Tänään he yrittävät vääristellä maailmaa, tai käännyttää sitä yhteen suureen kansa­kuntien liittoon, veljeyteen. Ja jos se on ihmistekoisen naamion alla, täytyy sillä olla kätkössä johtaja, joka on Perkele, koska hän on kaikkien niiden johtaja.

45     Jumalan Valtakunta ei ole tästä maasta. Jumalan Valtakunta on meidän sydämissämme. Se on hengellinen Valtakunta, ja me olemme syntyneet sisälle Siihen. Jeesus sanoi: “Ju­malan Valtakunta tulee, mutta ei ilman väkivaltaa. Ja Jumalan Valtakunta on teidän si­simmässänne.” Pyhä Henki, Jumalan Valtakunta, liikkuen ihmisessä, määräten ja halliten häntä, se on tuo Valtakunta.

46     Ja me näemme näiden kansakuntien pettävän toinen toistaan, puhuen rauhasta; mutta veitsi selkänsä takana, valmiina hävittämään toisensa.

47     Muutamia päiviä sitten minulla oli etuoikeus puhua erään kappalaisen kanssa, joka on suuri mies. Ja Kaliforniassa, heillä oli tiedemiehiä, joitakin parhaita, mitä meillä on kansakunnissa, jotka olivat kokoontuneet sinne salaiseen, suljettuun kokoukseen. Ja koska oli niin hirvittävästä asiasta kysymys, he kutsuivat kappalaisen mukaansa. Ja tämä kappalaisystäväni sanoi: “Veli Branham, ennen kuin minut voitiin viedä sinne sisälle, he tutkivat rekisterini aina iso -isoäitiini asti, ennen kuin voin mennä sisälle tähän kokoukseen.” Ja hän sanoi: “Toivoisin etten olisi ollut siellä.” Hän sanoi: “Kun nuo tiedemiehet nousivat ja alkoivat puhua”, hän sanoi, “näytti kuin tuon huoneen ylle olisi laskeutunut synkkyys, joka sai tuntumaan aivan siltä kuin olisi ollut jäädytyshuoneessa, kuinka se sai kylmänväreet kulkemaan, saaden veren hyytymään!” Hän sanoi: “Meidän ei ole lupa puhua näistä asioista. Me olemme vannoneet valan.”

48     Mutta hän sanoi: “Tämä minun on lupa sinulle sanoa.” Hän sanoi: “He valmistau­tuvat lopettamaan armeijan ja lentovoimat ja niin edelleen, koska he eivät enää tarvit­se niitä.” Hän sanoi: “Heillä on niin kuolettavat aseet, että he voivat hävittää koko maan yhdessä sekunnissa.” Ja hän sanoi: “Jos he sallisivat sen tulla tunnetuksi, joutuisivat ihmiset pakokauhun valtaan ja he menisivät kaduille ja kirkuisivat täyttä kurk­kua.” Hän sanoi: “Heillä on pommi, joka maahan pudotettuna räjäyttäisi kaiken sadan seitsemänkymmenenviiden mailin päähän ja sata jalkaa syvälle.”

49     Minne te voisitte kätkeytyä? Mitä jos te kaivautuisitte tuhat jalkaa syvälle? Te ette voisi; te tulisitte maan sulaan osaan. Mutta, jos te voisitte kaivautua tuhat jalkaa maan pinnan alle, niin sen kaltainen tärähdys yläpuolellanne murskaisi teidät jauhoksi.

50     Hän sanoi: “Tämä yksi suuri tiedemies nousi ylös, ja hän oli eräs armeijan huippu tiedemiehistä. Hän sanoi: ‘Hyvät herrat, toivoisin voivani ottaa vanhan lehmän ja vank­kurit ja ajaa vuorten taakse ja unohtaa kaiken siitä, ja palvella pienen aikani maan päällä ja mennä pois!’ Hän sanoi: ‘Mutta meidän on kohdattava se. Vuorten taakse ajamisesta ei olisi mitään hyötyä.’ Hän sanoi: ‘Noista vuorista ei olisi jäljellä mitään muuta kuin pulveria, tai vulkaanista tuhkaa.”

51     Oi veli, kannattaa tietää, missä teillä on pakotie, noina aikoina! Meillä on pa­kotie; meillä on Suoja. Tuo suoja on Herran iätikestävien siipien suojan alla; tietäen tämän, että teillä on kuolematon sielu, joka ei voi kuolla, jota ei ole tehty atomeista, typestä ja hapesta tai mistään, mitä tämän maan päällä on; se on tehty Hengestä, jonka Kaikkivaltias Jumala itse loi ja antoi teille.

52     Missä päivässä me elämmekään, mikä aika, kun ihminen on saavuttanut ja saavuttanut, kunnes hän on saavuttanut itselleen nämä asiat! Mitä hän nyt on tekevä niiden kanssa?

53     Katsokaahan, Saatana käyttää ihmisen päätä. Hän valitsi sen Eedenin Puutarhassa, ottaa ihmisen pään, hänen ajatuksensa. Ja hän on tuonut sen jopa seurakuntaan. Katso­kaahan, Perkele ottaa ihmisen pään, voidakseen käyttää hänen silmiään. Ja jos panette merkille, jos ihminen ei ole aidosti uudestisyntynyt, hengellinen, tulee hän ottamaan sen, mitä voi nähdä silmillään, elämän korskeuden. Ja monet miehet menevät, ja saavut­taakseen jotakin, he tahtovat liittyä seurakuntaan. Hän haluaa olla uskonnollinen. Ja hän katsoo ympärilleen kunnes löytää suurimman kirkon, mitä löytää voi, koska ihminen haluaa tehdä jotakin suurta. Hän haluaa tehdä itselleen suuren nimen. Sitä li­hallinen, typerästi ajatteleva mies ajattelee: “Oi, jos minulla olisi oma organisaatio! Jos minä voisin lisätä niin-ja-niin monia tuhansia kirkkokuntaani, olisi se laatuaan maan suurin!” Mitä hyötyä siitä on? Mutta hän ajattelee saavansa aikaan jotakin, koska hän lisää jäseniä.

54     Uskon, että se oli joitakin vuosia sitten, kun baptisteilla oli iskulause: “Miljoo­na lisää vuonna ’44.” Ja mitä heillä oli, kun he saivat miljoonan lisää? Se oli aivan­ kuin johonkin kerhoon liittyminen, jos he eivät olleet aitoja uudestisyntyneitä Kristuk­sen opetuslapsia. He olivat baptisteja vain nimen mukaan.

55     Katsokaa toisia kirkkokuntia, Lutherin kirkkoa, presbyteerikirkkoa, helluntailai­sia, kaikkia toisia kirkkokuntia, niiden kohdalla on samoin. He yrittävät saavuttaa jotakin. He haluavat tehdä jotakin suurta, näettehän, koska sitä hän voi nähdä silmillään. Hän ajattelee silmillään. Ja monasti hän ei ymmärrä, että se on juuri se asia, jota hänen ei olisi tullut tehdä. Mutta Perkele käyttää miehen silmiä, näyttää hä­nelle jotakin sievää. Hän avaa hänen silmänsä katsomaan sitä. Ja hän on saanut sen seurakuntaan, älykkäästi ajatteleviin ihmisiin.

56     Jokin aika sitten, tämä suuri evankelista, Billy Graham, seisoi täällä Louisvillessä ja piti ylhäällä Raamattuaan. Hän sanoi: “Tämä on Jumalan mittapuu!” Ja hän on oikeassa. Hän on tarkalleen oikeassa. Mordecai Hamm, tuo suuri evankelista, vanhasta koti Kentuckystani, hän ja minä olimme istumassa samassa pöydässä. Ja Billy tuli kääntymykseen Mordecai Hammin johdolla. Ja me istuimme siellä. Ja hän sanoi: “Mitä tapah­tuu?” Hän sanoi: “Kun Paavali meni johonkin kaupunkiin ja sai yhden käännynnäisen, niin palatessaan takaisin vuotta myöhemmin, oli hänellä kolmekymmentä tuosta yhdestä.” Hän sanoi: “Kun minä menen kaupunkiin ja minulla on kaksikymmentä tuhatta käännynnäistä, niin palatessani vuotta myöhemmin, en löydä kahtakymmentä. Jokin on vialla.” Ja hän sanoi: “Tiedättekö, mistä se johtuu? Se johtuu teistä laiskoista saarnaajista, jotka is­tutte toimistoissanne jalat pöydällä, ettekä käy ihmisten luona.”

57     Minä ajattelin: “Billy, se kuulostaa hyvin järkevältä”, olkaa hyvät ja älkää si­teeratko minua, “mutta sitä se ei ole. Keitä olivat ne pastorit, jotka olisivat menneet tuon Paavalin yhden käännynnäisen tykö?” Sitä se ei ollut.

58     Tässä se on. Nuo niin kutsutut kokoukset tänä päivänä, ja ne ovat suuria kokouk­sia, mutta se toimii ainoastaan ihmisen älyllisen osan kohdalla. Ihminen tulee tuon he­rätyksen valtaamaksi ja sanoo: “Kyllä, minä vastaanotan Kristuksen”, ja hän tekee sen älyllisesti, koska hän on suuressa joukossa. Hän tekee sen, koska siellä on suuri saar­naaja hänen edessään, mutta se on vain älyllisen käsityksen mukaan. Tuo mies ei voi koskaan mennä eteenpäin. Hänen täytyy tulla mielestään sydämeensä, ja olla uudestisyn­tynyt, muussa tapauksessa hän ei tule koskaan kestämään koetusta.

59     Älyperäinen käsitys on kyllä hyvä, mutta kun te… muistakaa, kun silmä katsoo sitä, Perkele käyttää teidän silmiänne. Eedenin Puutarhassa todistettiin, että Perkele valitsi ihmisen pään, jossa työskennellä, mutta Jumala valitsi hänen sydämensä. Perkele näyttää hänelle, silmillään, jotakin, mitä hän voi nähdä silmillään, ja hän sanoo: “Näkeminen on uskomista.”

60     Mutta, kun Jumala tulee ihmiselle, Hän tulee hänen sydämeensä. Ja Hän antaa hänen uskoa asiat sydämellään, uskon kautta, asiat, joita hänen silmänsä eivät näe. Sillä Kir­joitus sanoo, että “usko on ne asiat aineellistuneena, joita toivotaan, todiste asiois­ta, joita ei nähdä.”

61     Jumala työskentelee täällä (sydämessä); Saatana työskentelee täällä [päässä]… Niinpä mitä hyötyä sitten on näistä suurista kouluista ja seminaareista? Se joskus, ei aina, mutta liian monta kertaa, se vetää sen täältä, ylös tänne; vaikka sen tulisi viedä se täältä, tänne alas ihmisen sydämeen.

62     Tiedättehän, Kirjoitus sanoo: “Niin kuin ihminen ajattelee sydämessänsä, niin hän on.”

63     Tuolla vanhalla jumalankieltäjällä ja arvostelijalla oli tapana sanoa: “Kuinka typerä Jumala olikaan, sanoessaan, että ihmisen sydämessä oli mielenkykyjä, sillä eihän siellä ole mitään, millä ajatella.”

64     Mutta noin neljä vuotta sitten, tiede keksi, että ihmissydämessä on ajatuskyky. Siellä on pieni kammio, pieni paikka, pieni osasto ihmissydämessä, missä ei ole edes mitään verisoluja. Sitä ei ole eläimissä, tai missään toisissa elävissä. Mutta ihmis­sydämessä on pieni paikka, eivätkä he voineet päästä loppuratkaisuun siitä, mikä se oli, mutta lopulta he sanoivat tämän: “Se on paikka, missä sielu asuu.”

65     Niinpä Jumala puhuu Sanansa oikein: “Niin kuin ihminen ajattelee sydämessänsä, niin hän on.” Ei päässänsä! Jos Jumala olisi tarkoittanut päätä, olisi Hän sanonut “päässänsä”. Hän sanoi: “Sydämessänsä.”

66     Mitä, jos Mooses tullessaan… Jumala sanoi: “Ota pois kenkäsi Mooses, sinä olet pyhällä maalla.” Mitä, jos Mooses olisi sanonut: “Hetkinen nyt, Herra, minä tiedän Sinun tarkoittaneen hattuani. Minä otan pois hattuni, se osoittaa enemmän kun­nioitusta.” Hän ei sanonut hattu, Hän sanoi “kengät”! Sitä Hän tar­koitti.

67     Hän ei koskaan tarkoittanut, että teidän tulisi puristaa kättä ja liittyä seurakun­taan. Hän sanoi: “Teidän täytyy olla uudestisyntynyt, ja olla sitä Ylhäältä.” Ei niin, että panette nimenne johonkin kirjaan, vaan olemalla uudestisyntynyt, ja teidän sielun­ne on muuttunut, teidän koko olemuksenne on tehty uudeksi.

68     Nyt, kun ihmisellä ei koskaan ole ollut tuota kokemusta, on hän kuitenkin Jumalan poika, luomisessa, langennut Jumalan poika. Siksi hän voi ottaa puuta ja tehdä rakennuksia, hän voi ottaa rautaa ja valmistaa koneita, hän voi ottaa jalokiviä ja tehdä rannekelloja. Mitä hän voi tehdä? Hän voi ottaa jotakin alkuperäisestä luomisesta, ja vääristellä sen pois alkuperäisestä tilastaan, tehdä jotakin suurta, mut­ta hän ei voi luoda. Vain Jumala voi luoda, Hän yksin.

69     Ja sitten me huomaamme tässä, että Saatana valitsi miehen pään, hän otti älyllisen osan. Ja nyt seurakunta on alkanut siirtyä ihmisen älyllisiin osiin. “Oi, se on suuri seurakunta. Meillä on suuri kirkkokunta. Me olemme maan vanhin.” Mutta veli, ellei tuo mies tai nainen tai poika tai tyttö, ole läpikotaisin käännytetty, tulee hän otta­maan nuo älylliset käsitykset ja sanoo: “Raamattu ei merkitse Tätä ja se ei merkitse Tuota. Ihmeiden päivät ovat ohitse. Siellä ei ole mitään sellaisia kuin nämä muut asiat. Siellä… Se ei ole oikein”, te sanotte, “nuo päi­vät ovat ohitse.” Koska hän älyllisesti katsoo Sitä.

70     Mutta antakaa tuon saman miehen ottaa se vähäinen tieto, joka hänellä on päässään, ja luovuttaa se Jumalalle, ja antakaa elävän Jumalan Hengen tulla sisälle hänen sydämeen­sä, tulee hän kutsumaan jokaista Jumalan Sanaa “Totuudeksi” ja jokaista lupausta “Jumalalliseksi”. Ja silloin hän voi aikaansaada jotakin Jumalalle.

71     Katsokaahan, tuo pieni osasto ihmisen sydämessä, Jumala valmisti sen sinne itseään varten. Se on Hänen hallintahuoneensa. Hän istuu siellä hallitakseen teitä. Se on Hänen paikkansa. Siitä Hän lähettää sanomiaan, tästä hallintohuoneesta.

72     Kuinka Hän voisi työskennellä teidän kanssanne, kun tuo Perkeleen hengen luonne on siellä? Ja jokainen mies, joka on syntynyt maailmaan, on syntynyt synnissä, muodostet­tu vääryydessä, tullut maailmaan puhuen valheita. Oikein. Niinpä, tuossa lihallises­sa Aatamin mukaisessa luonteessa, kuinka hän voisi aikaansaada mitään, vain älykkyytensä kautta?

73     Mutta, kun hänestä tulee uusi luomus, ja tuo vanha ihminen on kuollut, ja tuo uusi Ihminen, Kristus, ottaa valtaistuimensa ihmissydämessä, silloin elämä näyttää erilaisel­ta, silloin hän alkaa kulkea uutta tietä. Pois omista itsekkäistä vaikuttimistaan, suu­rista ajatuksistaan tehdä itsestään jotakin suurta, hän alkaa mennä suoraan kohden Gol­gataa, tunteakseen Jumalan. Silloin kaikki hänen tavoitteensa, vaikuttimensa, saavu­tuksensa, ja kaikki, mitä hän on, lepää ristin kirkkaudessa, missä Kristus maksoi hinnan inhimillisen elämän puolesta. Kristus on meidän Elämämme.

74     Siinä on miksi Jeesus sanoi: “ Ellei ihminen ole syntynyt uudestaan, ei hän voi edes ymmärtää Jumalan Valtakuntaa.” Te ette voi tehdä sitä. Teillä ei ole kykyä tehdä sitä.

75     Miksi sitten Jumala valmisti tuon pienen paikan sydämeen? Hän valmisti sen niin, että te voitte olla täytetyt siellä. Teidän täytyy olla täytetyt jollakin. Te ette voi olla inhimillinen olento, olematta täytetty. Ja aika on tullut, jolloin teidät pa­kotetaan tekemään ratkaisunne, ja se on nyt, koska se on pakotettu kaikkialla yli maan.

76     Olen kuullut saarnaajien nousevan esiin piirrosten kanssa, ja yrittävän selittää, mikä tuo pedon merkki oli. Mutta siinä ei tarvita mitään piirroksia. Kirjoitus sanoo: “Kaikilla, jotka eivät vastaanottaneet Jumalan Sinettiä, oli pedon merkki.” On olemas­sa vain kaksi ihmisluokkaa maan päällä. Yhdellä on Jumalan Merkki, toisella on Perke­leen merkki. Ja kaikilla, jotka eivät vastaanottaneet Jumalan Merkkiä, oli Perkeleen merkki. Sen Kirjoitus sanoo.

77     Niinpä, teidät on pakotettu tekemään ratkaisunne. Ja antakaa minun painaa Se sy­välle teihin, en ollakseni karkea, tai ilkeä, vaan kertoakseni teille Totuuden ja varoittaakseni teitä. Ihmisten on tehtävä jotakin Sen kanssa! Se on teidän… Se on pakotettu teidän päällenne. Teidän täytyy tehdä ratkaisu.

78     Sitten, jos voin osoittaa teille, mikä elävän Jumalan Sinetti on, silloin te tulette tietämään sen. Raamattu sanoo ensinnäkin Efesolaiskirje 4:30, ja on monia paikkoja kautta Kirjoituksen, että “Pyhä Henki on Jumalan Sinetti.” Silloin, ilman Pyhää Henkeä, te olette merkityt toiselle puolelle; ei väliä, kuinka älykäs olette, kuinka moniin suuriin kirkkokuntiin kuulutte, kuinka hurskas ja uskonnollinen te olette.

79     Saatanalla on tuo sama asia! Saatana ei ole mikään suuri elukka, jolla on haarukkahäntä ja sorkat; hän on henki, ja Raamattu sanoo: “Niin ovela, että hän pettäisi jopa Valitunkin, jos mahdollista.” Hän on uskonnollinen.

80     Eikö Kain ollut aivan yhtä uskonnollinen kuin Aabelkin? Eikö Kain uhrannut uhria samoin kuin Aabelkin? Eikö Kain rakentanut kirkkoa Herralle, samoin kuin Aabelkin? Ei­kö Kain polvistunut ja palvonut samoin kuin Aabelkin? Eikö Kain uhrannut aivan samoin kuin Aabelkin? Mutta yksi tuli älyllisen käsityksen mukaan ja hän toi kukkia ja hedel­miä pellolta ja valmisti alttarinsa kauniiksi, älykkäästi.

81     Mutta Aabel, uskosta, valitsi karitsan, sillä se oli veri ja elämä, joka tarvittiin siihen, ja hän veti sen kivelle ja hakkasi sen pientä kurkkua, kunnes se kuoli verenvuo­toon. Jumala sanoi: “Se on vanhurskasta Aabel.” Oikein. Kuinka Se tuli hänelle? Ilmes­tyksellä, ei älykkyydellä. Sydämensä kautta hän tiesi Sen.

82     Jeesus sanoi: “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä hel­vetin portit ole voittava Sitä.” Hengellinen ilmestys, hengellinen käsitys! “Ihminen näkee ulkokuoren”, sanoo Raamattu, “Jumala näkee sydämen.”

83     Te olette täytetyt jollakin. Te voitte olla täytetyt epäilyksellä. Teidän sydänparkanne voi olla ylitsevuotavan epäilevä. Toivon, ettei niin ole. Teidän sydämenne voi olla täytetty pelolla ja huolella. Ja saattaa olla, että sydämenne on täynnä vaike­uksia.

84     Ja voi olla, että olette täynnä uskontoa, älykkyyttä, hienosti tuoksuvaa teologiaa, ja kuulutte suuriin kirkkoihin, jotka ovat olleet olemassa vuosia, istuen rauhassa, ja juuri niin luottavaisina kuin olla voitte. Veli, salli minun sanoa sinulle, sinä voit tuoda jäseniä tuohon kirkkoon, kunnes tulet vanhaksi ja kuolet, etkä koskaan tule tekemään mi­tään muuta kuin rakentamaan toista Baabelin tornia. Aivan varmasti!

85     Te voitte olla täynnä typeryyttä, te voitte olla täynnä mielettömyyttä, te voitte olla täynnä mitä tahansa, mutta te ette voi pysyä tyhjinä! Raamattu sanoo, että te ette voi.

86     Raamattu sanoo: “Kun saastainen henki on mennyt ulos ihmisestä, kulkee hän kuivissa paikoissa, etsien lepoa. Ja sitten hän tulee takaisin seitsemän muun perkeleen kanssa, jotka ovat pahempia kuin hän oli, ja tuon ihmisen tila on kahdeksan kertaa pahempi kuin se, mitä se oli alussa.”

87     Se tapahtuu näille kokouksille, kun ihmiset tulevat esiin herätyksessä vain älyllisen käsityksen johtamina. Hän lähtee ja liittyy johonkin seurakuntaan ja jättää sen siihen ja on tyytyväinen. “Se riittää. Tässä toisessa hölynpölyssä ei ole mitään. Heillä ei tule olla Sitä.” Pastori sanoo: “Oh, se kaikki oli kauan sitten, toisessa ajassa.” Ja ennen pitkää, tuo perkele palaa takaisin seitsemän toisen perkeleen kans­sa, ja hänestä tulee uskonnollinen perkele. Silloin hän todella on täynnä, silloin hänellä on ylpeys ja kateus! Ja hän on jopa vihainen sille Jumalalle, joka kirjoitti Raamatun, hän katsoo kuinka siellä sanotaan: “Näitä asioita, joita Minä teen, olette te myös tekevä”, ja sanoo, “se oli opetuslapsia varten!”

88     “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi”, sanoi Jeesus, viimeisessä tehtävässään Seurakunnalle. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kuinka kauas? “Kaikkialle maailmaan.” Keille? “Jokaiselle luodulle.” Tuleeko näiden merkkien seurata joitakin heistä? Kirjoitus sanoo: “Ne seuraavat kaikkia niitä, jotka uskovat!”

89     “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä. He puhuvat uusilla kielillä. Jos he otta­vat ylös käärmeitä tai juovat kuolettavia, ei se heitä vahingoita. Jos he laskevat kä­tensä sairasten päälle, tulevat he terveiksi.” Sitä Jeesus sanoi.

90     Jumala haluaa täyttää teidät. Miksi Hän haluaa täyttää teidät? Millä Hän haluaa täyttää Teidät? Hän haluaa täyttää teidät itsellänsä, Pyhällä Hengellä, niin että olet­te täytetyt Pyhällä Hengellä.

“Nämä merkit seuraavat uskovaisia”, ei negatiivisesti ajattelevia, ei älyllisiä seurakunnan jäseniä, vaan uudestisyntyneitä uskovaisia. Te olette tulleet päästänne sy­dämeenne, missä Jumala ottaa valtaistuimensa hallintohuoneessaan, hallitakseen teidän tunteitanne, hallitakseen teidän uskoanne, hallitakseen teidän luonteenpiirteitänne.

91     Jeesus sanoi Luukas 24:49, että “te saatte voiman, sen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut yllenne. Silloin te tulette olemaan Minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa, ja Samariassa ja maan uloimpiin osiin asti.” Milloin? Silloinko, kun olette saaneet tohtorinarvonne, kun olette saaneet filosofian kandidaatin arvon? Ei. Vaan, kun te olet­te saaneet Pyhän Hengen, silloin te tulette olemaan Minun todistajiani tässä sukupolves­sa ja tulevissa sukupolvissa, ja maan uloimpiin ääriin asti.

92     Ja Helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki tuli Taivaasta kuin kohiseva mahtava tuuli ja täytti koko rakennuksen, jossa he istuivat, tapahtui merkkejä ja ihmeitä heidän keskuu­dessaan.

93     Ja nuo älykkäät sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

94     Pietari sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja olkaa kastetut Jeesuksen Kris­tuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

95     Siinä on se, millä Jumala haluaa teidän olevan täytetyt. Hän haluaa teidän olevan täytetyt Pyhällä Hengellä, ja silloin te tulette olemaan yhdistetyt. Mihin, seurakun­taanko? Ei koskaan. Te tulette olemaan yhdistetyt! Mihin, johonkin uskontunnustuk­seenko? Ei koskaan. Te tulette olemaan yhdistetyt Jumalaan! Ja te ja Hän olette yksi, niin kuin Hän ja Isä on yksi. Ja Jumalan Pyhä Henki elää teissä. Ja samoja tekoja, joita Pyhä Henki teki ollessaan täällä Kristuksessa Jeesuksessa, on Hän tekevä teissä, sillä Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Silloin me olemme yksi.

96     Jeesus rukoili sitä tuossa rukouksessa tänä iltana; meidän taivaallinen Mestarimme rukoili Isää, että me olisimme “yksi”, niin kuin Hän ja Jumala on yksi. Ja kuinka läheisiä he olivat? Jumala oli Elämä ja Henki Hänessä. Ja jos me olemme yksi Hänen kanssaan, tulee Hänen Elämänsä ja Henkensä olemaan meissä. Silloin maalliset, lihalliset, älylli­set käsitykset ja uskontunnustukset ja opinkappaleet tulevat häipymään pois; ja uusi, uudestisyntyminen, Pyhän Hengen kasteen neitseellinen kokemus, tulee tapahtumaan inhimil­lisessä sydämessä. Silloin te tulette olemaan yksi, silloin veli tulee todella olemaan veli ja sisar tulee olemaan sisar. Teidän tavoitteenne ja vaikuttimenne ja kaikki, mitä te olette, ja kaikki, mitä te koskaan haluatte olla tai yritätte olla, tulee olemaan Juma­lan Valtakunnan puolesta; ei väliä, mitä kirkkoa te edustatte, missä te käytte tai mitä te teette.

97     On niin monia ihmisiä tänä päivänä, jotka sanovat, että “Pyhän Hengen kaste ei ole todellisuutta tänä päivänä.” Kymmenettuhannethan ja miljoonat heistä sanovat, että asia on niin.

98     Niin monia on niitä, jotka nauttivat Sen siunauksista! He ovat enimmäkseen köyhiä ihmisiä, ihmisiä, jotka maailma on hylännyt ja työntänyt pois, ihmisiä, jotka on heitetty ulos kirkoista, koska he uskovat, että Jumala on Jumala, mutta he ovat täytetyt Hänen Hengellään. Heillä on yksi tarkoitus, yksi sydän. Keitä ovat nuo ihmiset? Metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, katolisia, Jehovan Todistajia, ortodokseja, juutalaisia, kaikki yhdessä he tulevat yhdeksi. Ei yhdeksi uskontunnustukseksi, ei yhdeksi kirkkokunnaksi; se on Perkeleen tekoa, älyllisen käsityksen kautta.

99     Vaan, Pyhän Hengen toiminnalla, Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä! Ja Jumala istuu teidän sydämenne valtaistuimella, hallintohuoneessaan, halliten teidän tun­teitanne, halliten teidän voimianne, halliten teidän käsityksiänne, ja tehden teidät yhdeksi Hänen kanssaan, yhdessäolossa ja rakkaudessa. Jumala täyttää teidät rakkaudella. Hän täyttää teidät voimalla. Hän täyttää teidät Hengellä. Hän täyttää tei­dät omalla Jumalallisella luonteellaan ja Hän muuttaa teidän lihallisen luonteenne Hänen Luonteekseen. Silloin, siinä te tulette uudeksi luomukseksi Kristuksessa.

100Silloin tuo rakkaus, te menette ulos ja näyttää kuin linnut laulaisivat eri ta­valla. Oi, kuinka erilaista se onkaan, kun Kristus tulee! Kuinka te voittekaan katsoa taaksepäin ja ajatella: “Kuinka minä koskaan pysyin poissa Siitä? Kuinka minä koskaan hylkäsin Sen?” Kaikki on erilaista. Teillä ei ole vihamiehiä; kaikki he näyttävät mu­kavilta. Te voitte antaa anteeksi kaiken, mitä koskaan on tehty. Te voitte rukoilla kat­kerimman vihamiehenne puolesta kadulla, panna kätenne hänen ympärilleen ja nostaa hänet ylös; ei väliä, mihin uskontunnustukseen tai kirkkokuntaan hän kuuluu, hän on luotu, jonka puolesta Kristus kuoli. Sillä Jumala haluaa täyttää teidät. Se on täyttyminen. Se on tuo Valtakunta. Siinä me olemme yksi.

101Silloin me olemme yksi, emme edistääksemme jotakin kirkkokuntaa, emme edistääksemme jotakin kulttia tai uskontunnustusta. Me olemme yksi edistääksemme Jumalan Valtakun­taa. Sitten me otamme Hänen Piirustuksensa, ja joka kerta, kun siunattu Raamattu sanoo jotakin, Pyhä Henki teissä huutaa: “Niin se on, Se on Minun Sanani!”

102Te ette sano: “Sanoiko tohtori Jones niin? Entä tämä?” Tai: “Sanoiko tohtori se-ja-se niin?”

103Jeesus sanoi, että Se on Totuus. “Ja taivaat ja maa katoavat pois, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.” Silloin me olemme yksi.

104Kaikki te metodistit, baptistit, presbyteerit, ja ketkä kaikki, keitä olettekin, me olemme yksi. Älkää antako Perkeleen käyttää silmiänne. Antakaa Jumalan käyttää sy­däntänne. Jos te katsotte ja yritätte ymmärtää, mikä Se on, joka tekee Sen: “Kuinka Se tulee sillä tavalla?” Te ette kysele sitä, kun te saatte Pyhän Hengen. Jos yhä kyse­lette Jumalan Sanaa, osoittaa se, ettei Jumala ole teidän sydämessänne. Pyhä Henki ei aseta kyseenalaiseksi mitään, mitä Jumala sanoo. Se sanoo: “Aamen ja aamen! Se on niin, koska Jumala sanoi niin!”

105Abraham kutsui niitä asioita, joita ei ollut, ikään kuin ne olisivat, koska Jumala oli sanonut niin. Jumala sanoi hänelle seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä ja Saa­ran ollessa kuudenkymmenenviiden, että he tulisivat saamaan lapsen. Oli naurettavaa edes ajatella niin. Mutta Jumala sanoi niin, ja Abraham oli Jumalan poika! Ja hän vaelsi kaksikymmentäviisi vuotta kutsuen kaikkea… Joka päivä hän sanoi: “Saara, kultaseni, miltä sinusta tuntuu?”

106“En tunne mitään eroa entiseen. Hän oli neljäkymmentä vuotta vaihdevuosien ohi. Hän ei ollut koskaan saanut lasta, vaikka oli elänyt Abrahamin kanssa siitä asti, kun oli seitsemäntoistavuotias. Mutta Abraham uskoi Jumalaa ja kutsui kaikkea sen vastaista ikään kuin sitä ei olisikaan ja hän kutsui Jumalan Sanaa Totuudeksi!

Ensimmäinen kuukausi kului. “Miltä sinusta tuntuu, Saara?”

“Ei mitenkään erilaiselta.”

“Hyvä on”, hän sanoi, “ylistys Jumalalle, me saamme lapsen joka tapauksessa!”

Kului vuosi. “Miltä sinusta tuntuu?”

“Ei mitenkään erilaiselta.”

“Mutta me saamme sen joka tapauksessa!”

107Ja Raamattu sanoo: “Sen sijaan, että olisi heikentynyt uskossa, hän tuli siinä vah­vemmaksi koko ajan.” Se vain tulisi olemaan sitä suurempi ihme. Jumala sanoi niin, sen täytyi tapahtua!

108Kaksikymmentäviisi vuotta kului, ja Saara oli nyt yhdeksänkymmenen ja Abraham sa­tavuotias! Yhtenä päivänä Enkeli tuli alas, Hänen selkänsä oli käännettynä telttaan päin ja Hän sanoi: “Abraham, Minä tulen vierailemaan luonasi”, ja Hän kertoi Abraha­milla mitä tulisi tapahtumaan.

109Ja pikku Iisak syntyi. Miksi? Koska Abraham ei epäuskon kautta horjunut Jumalan lupauksessa, vaan oli luja, antaen ylistyksen Jumalalle. Miksi? Se ei ollut hänen mielessänsä; se oli hänen sydämessänsä.

110Jumalan valtaistuin on ihmissydämessä. Siellä me tulemme yhdeksi, meillä on yksi pyrkimys, yksi saavutus. Jos metodistiveli voittaa sata sielua Jumalalle: “Aamen, ja aamen!” Jos presbyteeri, tai kuka tahansa voittaa sielun Kristukselle: “Aamen ja aamen!” Jos Tommy Osborn voittaa miljoona sielua tänä vuonna, ja Billy Graham miljoona sielua ja Oral Roberts miljoona sielua ja jokainen muu kirkkokunta miljoona sielua, voin minä seistä ja ylistää elävää Jumalaa! Koska se on se, mitä me saavutamme Jumalan Valtakunnalle; meidän tavoitteemme on tehdä sitä, lähettää sieluja Hänelle. He ovat uudestisyntyneitä kristittyjä. Silloin me olemme yksi. Me olemme yhdistetyt yh­teen. Me olemme veljiä.

111Eikä niin kauan, kun te sanotte: “Mutta he eivät ole metodisteja, he eivät ole baptisteja, he eivät ole sitä, tätä, tai jotakin muuta.” Silloin kaikki teidän vaikutti­menne ovat väärät, ja teidän tavoitteenne ja kaikki, mitä te saavutatte, on väärin; kun te yritätte tehdä jotakin itsessänne, saadaksenne sen näyttämään suurelta, vaikka olet­te pieni. Muistakaa.

112Oletteko koskaan panneet merkille vehnän kasvua? Kun te näette vehnän tähkän pys­tyssä ja heiluvan sillä tavalla, muistakaa, tähkäpää ei ole täysi. Se on tyhjä. Täysi tähkäpää on aina riipuksissa. Ja mies, joka on täysi, täytetty Jumalan hyvyydellä ja lau­peudella, kumartaa päänsä nöyryydessä. “Hänet, joka nöyryyttää itsensä, tulee Jumala ko­rottamaan. Joka korottaa itsensä, tullaan alentamaan.”

113Ystävät, on aika miesten ja naisten herätä sille tosiasialle, että me haluamme olla yksi. Jeesus rakoili, että me voisimme olla yksi, aivan niin kuin Jumala ja Hän olivat yksi. Ja Jumala oli Hänessä! Ja me olemme yksi Kristuksen kanssa, jos annamme Kristuksen tulla sisälle. Mutta ainoa tapa, miten me voimme tehdä sen, on antaa Hänen ottaa hallintahuone sydämissämme, ja silloin me tulemme yhdeksi.

114Olemme tulossa jouluun. Olemme vastatusten aikojen kanssa. Meitä odottaa hirvit­tävät asiat. Mutta mitä merkitystä, sillä on, mitä vastassamme on, mitä tulee tai menee, niin kauan, kun Kristus on hallintahuoneessa, halliten meitä, halliten meitä ja antaen meille uskon uskoa asiat, joita emme näe? Jumala sanoi…

115“Usko on aineellistuneena asiat, joita toivotaan, todiste asioista, joita ei näh­dä.” Te uskotte sen, koska Jumala on sydämessänne ja sanoo teille, että Hänen Sanansa on oikein. Eikä Jumalan Henki tule koskaan kieltämään mitään Jumalan Sanasta. Jumalan Henki tunnistaa omansa. Oi, kuinka onnellinen olenkaan tietäessäni, että on Jumala, joka on todellinen!

116Jokin aika sitten täällä Indianassa oli kaksi poikaa, jotka kasvoivat maalla. He olivat niin köyhiä kuin olla voi, maanviljelijän poikia. He kasvoivat yhdessä. Ja eräänä päivänä toinen heistä meni naimisiin. Ja muutamia päiviä myöhemmin, toinen meni naimisiin.

117Ja toinen heistä muutti kaupunkiin ja alkoi pelata arvopaperipörssissä, mennen pois lapsuudenaikaisesta opetuksestaan, mennen väärään asiaan. Ja hän pelasi niillä ja tuli rikkaammaksi ja rikkaammaksi, kunnes lopulta hänestä tuli multimiljonääri. Ja Hän muutti Chicagoon ja siellä yhdelle näistä suurkaduista hän rakensi itselleen pa­latsin. Hän ja hänen vaimonsa juoksivat yökerhoissa ja joivat cocktaileja ja olivat liikkeellä kaiken yötä. Heillä oli hovimestarit ja kaikkea, huolehtimassa kaikesta siitä, mi­tä he halusivat. Ja he ajattelivat todella elävänsä.

118Mutta miehellä, joka elää sillä tavalla, ei ole rauhaa! Ei ole mitään rauhaa huo­lestuneelle sydämelle. Syntisellä sydämellä ei voi olla rauhaa. Jos miehellä on kaipa­us ryypätä, ja hän kutsuu sitä “elämäksi”, ja ajattelee, että hänellä on suurta aikaa, osoittaa se hänen tyhjyytensä. Mies, joka on saanut kokoon miljoonan dollaria, haluaa niitä kaksi. Mies, joka kulkee kutsuilla ja ryyppää yhden ryypyn illassa, haluaa toisen. Mies, joka elää uskottomana vaimolleen, tekee sen uudestaan; ja päinvastoin. Katsokaa­han, se on jotakin, hän ei ole koskaan tyytyväinen. Hänellä voi olla miljoona dolla­ria käsissään, tai kymmenen miljoonaa; hän menee levolle yöllä humalassa; herää seuraa­vana aamuna painajaiseen, mielessään huolet. Kutsutteko sitä rauhaksi? Se ei ole mikään rauha.

119Mutta, vaikka miehellä ei edes olisi tyynyä päänsä alle, ja vaikka hän ei edes omis­taisi kunnon kenkäparia, tai kykenisi syömään kunnolla kotonaan; mutta, jos Jumala hal­litsee hänen sydämessään, menee hän vuoteeseen onnellisena ja herää onnellisena. Se on kestävä rauha. Se on jotakin, mitä Jumala tekee.

120Tämä mies oli unohtanut tuon Opetuksen. Hän alkoi pelata uhkapeliä. Oli tulossa joulunaika. Hän ajatteli entistä kumppaniaan ja niin hän kirjoitti hänelle kirjeen. Yksi heistä oli nimeltään Jim, tämä rikas mies. Ja John oli se, joka oli köyhä. Ja hän kirjoitti hänelle kirjeen sanoen: “John, toivoisin, että tulisit luokseni lomien ajaksi. Haluaisin tavata sinut ja keskustella jälleen kanssasi. En ole nähnyt sinua moniin vuosiin.”

121Ja hän kirjoitti vastaan, sanoen: “Haluaisin tulle, Jim, mutta en voi. Minulla ei ole rahaa tulla.”

122Huutaman päivän kuluttua postissa tuli shekki, sanottiin: “Tule! Haluan sinun tu­levan joka tapauksessa.” Niinpä John, tämä maalaispoika valmistautui, pani ylleen puh­taan parin haalareita, kady-hatun päähänsä ja kirjavan pikkutakin ja nousi junaan.

123Ja kun hän tuli perille, oli siellä yksityiskuljettaja odottamassa häntä suuren loistoauton kanssa. Hän ei tiennyt kuinka käyttäytyä. Hän nousi tähän autoon, pitäen hattua kädessään ja katseli ympärilleen, heidän ajaessaan suuren palatsin eteen Chica­gossa.

124Hän nousi ulos autosta, meni ovelle ja soitti kelloa. Ja ovelle tuli hovimestari, sanoen: “Korttinne, olkaa hyvä, herra.” Hän ei tiennyt, mistä hän puhui. Hän ojensi hänelle hattunsa. Hän ei tiennyt mitään vastaanottokortista. Hänellä ei ollut paljon tämän maailman hyvää. Hovimestari sanoi: “Minä haluan korttinne.”

125Hän sanoi: “Minä en tiedä, mistä oikein puhut, herra.” Hän sanoi: “Jim pyysi mi­nua tulemaan, se on kaikki, mitä tiedän.”

126Niinpä hän meni takaisin sisälle ja kertoi hänen kumppanilleen, joka ei vielä ol­lut noussut ylös vuoteesta. Hän sanoi: “Siellä ovella seisoo hassunkurisen näköinen mies.” Hän sanoi: “Hän on pukeutunut… En ole koskaan nähnyt hänen tavallaan pukeutu­nutta miestä. Ja hän sanoo Jimin pyytäneen häntä tulemaan.” Hän sanoi: “Pyydä hänet sisälle.”

127Ja hän veti ylleen kylpytakkinsa, meni alas aulaan ja kohtasi tämän entisen maalaisystävänsä ja puristi hänen kättään, sanoen: “John, et tiedä, kuinka iloinen olen tavatessani sinut!”

128Ja tämä maalaismies seisoi siellä huoneessa katsellen ympärilleen, sanoen: “Jim, sinulla totisesti on paljon.”

129Hän sanoi: “Haluan näyttää sinulle paikkoja.” Ja hän vei hänet yläkertaan ja ulos aurinkoverannalle ja avasi ikkunan.

John kysyi: “Missä on Martta?”

“Oh”, hän sanoi, “hän ei vielä ole tullut kotiin, hän on ollut ulkona viime yön.”

Hän sanoi: “Oh, kuinka te pärjäätte keskenänne?”

130Jim sanoi: “Ei kehumista. John, kuinka sinä ja Katie pärjäilette?” Hän sanoi: “Oikein hienosti.”

Hän sanoi: “Oh, onko hän kotona?”

131“Kyllä, meillä on seitsemän lasta”, hän sanoi, “onko teillä yhtään lapsia?”

132Hän sanoi: “Ei, Martta ei halua lasta.” Hän sanoi: “Hän ajatteli, että olisi pa­rempi, ettei meillä olisi lapsia, se häiritsee seurapiirielämää. Tiedätkö”, hän nosti verhoja sanoen, “katsohan tänne!” Hän kysyi: “Näetkö tuota pankkia tuolla?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

133Hän sanoi: “Minä olen presidentti tuossa pankissa.” Hän sanoi: “Näetkö tuon rautatieyhtiön?”

“Kyllä.”

Hän sanoi: “Minulla on miljoonan dollarin edestä osakkeita siinä.”

134Hän katsoi sinne alas ja näki nuo suuret puutarhat, ja kuinka kauniilta se näyttikään. Ja vanha John seisoi siellä olkihattu kädessään, katsellen ympärilleen. Hän sanoi: “Se on hienoa, Jim. Olen todella kiitollinen, että sinulla on se.” Hän sanoi: “Mi­nulla ja Katiella ei ole paljoakaan.” Hän sanoi: “Me elämme yhä siinä pienessä vanhassa pärekattoisessa talossamme siellä.” Ja hän sanoi: “Meillä ei ole kovin paljon, mutta me olemme kauhean onnellisia.”

135Juuri silloin alkoi ulkoa kuulua laulua:

Hiljainen yö, pyhä yö,
Kaikki on rau­haisaa, kaikki on kirkasta
Nuoren neitsyt äidin ja Lapsen ympärillä,
Pyhän Imeväisen, niin hellän ja lempeän.

136Jim kääntyi katsomaan Johnia; John katsoi Jimiä. Hän sanoi: “John, haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän sanoi: “Muistatko, kun meillä poikina oli tapana käydä tuossa pienessä vanhassa punaisessa kirkossa siellä tien varrella ja kuuntelimme noiden maalaiskuorojen laulavan noita lauluja?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Hän kysyi: “Käytkö sinä yhä siellä?”

137Hän sanoi: “Kyllä, minä yhä kuulun sinne.” Hän sanoi: “Minä olen siellä nyt dia­konina.” Hän kysyi: “Entä sinä, Jim? Sinä puhuit siitä kuinka paljon sinulla on tääl­lä alhaalla.” Ja hän sanoi: “Mutta kuinka paljon sinä omistat tällä yläsuunnalla?”

138“John, olen pahoillani. Minä en omista sillä suunnalla mitään.” Hän sanoi: “Muis­tatko eräänä vuonna juuri ennen joulua, kun meillä ei ollut kenkiä?” Ja hän sanoi: “Me olimme enemmän kiinnostuneet saamaan ilotulitusraketteja jouluksi.” Ja hän sanoi: “Me menimme ja asetimme joitakin laatikkoansoja pyydystääksemme kaniineja, niin että voisim­me ostaa ilotulitusraketteja jouluksi.” Hän sanoi: “Muistatko kuinka tuona aamuna tuo suuri vanha metsäkaniini oli sinun laatikkoansassasi?”

139John sanoi: “Kyllä, minä muistan sen.”

“Sinä sait joitakin ilotulitusraketteja; ja sinä menit ja ostit niitä ja jaoit ne minun kanssani.”

Hän sanoi: “Niin.”

140Jim sanoi: “John, minä jaan mitä tahansa minulla on, sinun kanssasi. Mutta yhden asian toivoisin sinun voivan jakaa minulle.” Hän sanoi: “Antaisin kaiken mitä omistan, jos voisin jälleen kävellä tuota pölyistä tietä paljasjaloin, tuohon pieneen vanhaan kirkkoon ja tuntea tuon elävän Jumalan Läsnäolon, kun tuo kuoro lauloi ja tuo vanhanaikainen maalaissaarnaaja saarnasi.” Hän sanoi: “Antaisin mitä tahansa! Antaisin kaiken mitä omistan, jokaisen rautatieyhtiön osakkeen ja kaiken osani tuosta pankista ja tämän kodin ja kaiken, jos vain voisin kääntyä takaisin uudestaan ja omistaa tuon siunatun rauhan, joka minulla oli kävellessäni tuolla vanhalla tiellä.”

141Vanha John pani käsivartensa hänen ympärilleen ja sanoi: “Siellä oli kolme viisas­ta miestä, rikkaita miehiä, jotka tulivat ja laskivat sen kaiken Jeesuksen jalkojen juureen, kun Hän oli lapsi”, ja hän sanoi, “he saivat armahduksen synneistänsä.” Hän sanoi: “Mielestäni sinä olet ihmeellinen Jim siinä, että sinulla on ollut siunaus teh­dessäsi kaikki nämä asiat. Mutta minä mieluummin pidän vaimoni ja seitsemän lastani, eläen siellä ja nukkuen olkipatjoilla ja minulla on rauha sydämessäni, kuin että minulla olisi kaikki sinun rikkautesi, Jim, kaikki, mitä sinä voit saada.”

142Ja niin se on, ystävät. Rikkauksia ei mitata dollareilla. Rikkauksia ei mita­ta suurilla nimillä ja suosiolla. Rikkaus on sitä, kun Jumalan Valtakunta on tullut ihmissydämeen ja muuttanut hänen mielensä ja tehnyt hänet uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa, ja antanut hänelle Iankaikkisen Elämän. Se on rikkain asia maan päällä.

Rukoilkaamme.

143Ja päidemme ollessa kumarrettuina. Oletko sinä köyhä tänä iltana tämän maailman tavarassa? Et edes tiedä kuinka tulet maksamaan kivihiililaskusi, tai öljylaskusi, tai mitä muuta? Sinä voit olla sillä tavalla; toivon ettet ole. Mutta, jos niin on, että olet sillä tavalla, voit lähteä tästä rakennuksesta tänä iltana onnellisimpana ihmisenä, kuin mitä maan päällä on. Voit lähteä täältä tänä iltana rikkauksien kanssa, joita raha ei voi koskaan ostaa. Voit yhdistää sydämesi Kristuksen Jeesuksen kanssa, ja Hän voi tulla sieluusi ja ottaa hallintahuoneen. Eikä ole väliä, mitä tulee tai menee, tulet olemaan onnellinen loput elämäsi päivistä. Olisi…

144Se on suurin lahja, mitä koskaan on annettu! Oh, tietenkin te annatte ystävillen­ne joululahjoja. Se on hyvä. Ne ovat ystävyydenmerkkejä. Mutta, veli, sinulle tarjotaan tänä iltana Lahjaa, jota mikään raha ei voi koskaan ostaa. Se on ilmainen lahja, joka tu­lee Jumalalta: Hänen ainutsyntyinen Poikansa, Jeesus Kristus. Tahtoisitko vastaanottaa Hänet henkilökohtaiseksi Oppaaksesi, henkilökohtaiseksi Pelastajaksesi, Jumalaksesi, Lunasta­jaksesi, Kuninkaaksesi? Hän parantaa sielun ja ruumiin. Hän ottaa hallintahuoneen.

Jos sinulla on pelkoja ja epäilyksiä, anna niiden nyt mennä. Anna Hänen olla Kuningas. Anna Hänen tulla sisälle ja ottaa hallinta, Anna Hänen olla Herra. Herra on “hallitsija”. Herruus on “hallintavalta”.

145Te sanotte: “Oh, mutta uskon avanneeni sydämeni Hänelle vuosia sitten.”

146Mutta onko Hän koskaan tullut Herraksesi, niin että Hänellä on täydellinen hallin­ta, hallita tunteitasi, hallita uskoasi ja kaikkea? Kun te luette Raamattua, Sen jokai­nen Sana on Totuus! Kun rauha… Häiriöiden tullessa, teillä on rauha sydämessänne. Tietäen että, jos atomipommi sattuisi hajottamaan tämän maan palasiksi tänä iltana, teidät koottaisiin Kristuksessa Jeesuksessa Kirkkauteen, ennen kuin tuhka edes olisi laskeutunut takaisin alas. Onko teillä se lohdutus? Jos sinulla ei ole sitä, ja haluaisit, että si­nulla olisi se, niin tahtoisitko nopeasti ja hiljaa kohottaa kätesi ylös, ja niin tekemällä sanoa: “Herra, ole minulle laupias. Minä haluan olla nyt yhdistetty Sinun kanssasi, yhtenä Sinun lapsistasi Jumalan Valtakunnassa, motiiveissani ja tavoitteissani. Sinä tiedät kaiken minusta. Ota minut, Herra, juuri sellaisena kuin olen, ja anna minun tul­la Sinun omaksesi.” Jumala siunatkoon sinua, poikani. Jumala siunatkoon sinua, herra. Ja Jumala siunatkoon sinua, ja sinua, ja sinua, veli; ja sinua, sinua, sinua siellä. Ja sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua. Se on oikein.

147Minä tiedän, että vanhanaikaisessa metodistikirkossa, ja niin edelleen, uskotaan alttarille tulemiseen. Se käy kyllä päinsä. Veli, sinä et voi kohottaa kättäsi Jumalal­le, sinä et voi tehdä edes liikettä sitä kohden, ellei Jumala kosketa sinua. Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Isä häntä ensin vedä.”

148Etkö kunnioittaisi ja arvostaisi sitä, mitä Hän on tehnyt puolestasi kohottamalla kätesi, sanoen: “Kyllä, Herra, minä tarkoitan sitä sydämestäni. Ja jokaisen synnin, joka minulla on, lasken nyt Sinun alttarillesi. Vihin itseni Sinulle, juuri nyt, Herra, niin että tästä hetkestä eteenpäin tulen elämään Sinulle. Ja kaikki tapani ja kaikki syntini ja kaiken, minä hylkään juuri tässä, tyhjentäen sydämeni. Ole Sinä sydämeni Johtaja. Ole Sinä sydämeni Herra. Ota oikea paikkasi elämässäni, Herra, ja hallitse minua.” Tarkoittakaa sitä nyt, kun rukoilemme.

149Herra, olen oppinut Sanastasi, että on kirjoitettuna, että “ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Isä häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun tyköni.” Ihminen voi elää kymmenen vuotta, kaksikymmentä, viisikymmentä, tai seitsemänkymmentäviisi vuotta, tai enemmänkin, eikä kuitenkaan ole koskaan tullut. Mutta on tuleva aika, jolloin tuo Valo on välähtävä hänen polkunsa poikki, ja se on hä­nen tilaisuutensa. Kuinka kiitollisia me olemmekaan siitä, että on olemassa yhä Jumala, joka rakastaa ihmisiä! Ja tänä iltana Hän on näyttänyt meille laupeutensa, antamalla monien käsien kohota, vastaanottamaan Jeesuksen, tämän Jumalan suuren joululahjan, alku­peräisen ja todella totisen Jumalan lähettämän Joululahjan, Hänen ainosyntyisen Poikan­sa. Vastaanota heidät, Herra.

150On tuleva päivä, kun he painautuvat tyynyä vasten kuollessaan; tai vaikeroivat tiellä, auton alla; tai ehkä heidän kurkkunsa korisee heidän hukkuessaan veteen. Minä en tiedä, mikä heidän loppunsa tulee olemaan. Mutta Herra, tiedän Jeesuksen sanoneen nämä sanat: “Joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä, ja ku­ka tahansa elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Minä uskon sen olevan Sinun Sanasi, Herra. Elänkö tai kuolenko, Se on yhä Sinun Sanasi, sillä Sinä olet puhunut Sen. Ja kaikki taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Sinun Sanasi ei koskaan petä.

151Sinä sanoit: “Joka tulee Minun tyköni, häntä Minä en missään tapauksessa heitä pois. Minä annan hänelle iankaikkinen Elämän ja nostan hänet ylös viimeisinä päivinä.” Vaikka hän hukkuisi mereen, vaikka hän palaisi tulessa, vaikka hänen tuhkansa siroteltai­siin maan neljälle tuulelle, “Herra Jumala on laskeutuva Taivaasta arkkienkelin Äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa, ja kuolleet Kristuksessa nousevat ylös ensin. Me tulemme temmatuiksi yhdessä heidän kanssaan, kohdataksemme Herran ilmassa ja ollaksemme iäti Hänen kanssaan.” Herra Jumala, me uskomme, että se tulee tapahtumaan.

152Ja nämä köyhät, hylätyt maan ihmiset, jotka ovat tulleet tänne tänä iltana, ja ovat kumartaneet päänsä sitä tomua kohden, josta Sinä olet heidät ottanut, ja minne he tu­levat palaamaan, jos Sinä viivyt. He ovat kohottaneet kätensä Sinulle ja sanovat: “Her­ra, minä olen väärässä. Vastaanota minut.” Oi, kuinka Sinä hylkäisit yhtäkään? Sinä et voisi, Sinä et voisi tehdä sitä, Herra. Jos he tarkoittivat sitä, sydäntensä syvyyk­sistä, et Sinä voisi tehdä sitä ja pysyä Jumalana, koska he ovat tulleet vilpittömästi. He ovat rakkauden lahja, jonka Isä antaa Sinulle.

153Nyt Sinun palvelijanasi, minä jätän heidät Sinulle; ja jätän heidän sielunsa, ja heidän ruumiinsa, ja heidän henkensä Sinulle. Pidä heidät siunatussa turvassasi, Her­ra. Ota kaikki paha ulos heistä. Ota synti, ota tavat, ja älköön se tästä illasta eteenpäin enää heitä vaivatko. Voikoot he lähteä täältä vapaina ihmisinä, Jumala sydämissään, hallintohuoneessa. Ja kun vihollinen kiusaa heitä, voikoot he muistaa, että Jumala on hallintohuoneessa, ja Hän on Se, joka kääntää heidän päänsä pois vihollisesta.

154Ja me tulemme perustamaan Sinun Valtakuntasi, Herra. “Ja tulkoon Sinun Valtakun­tasi. Tehtäköön Sinun tahtosi maassa, niin kuin se on Taivaassa. Ja älä johdata meitä kiusaukseen, Herra, vaan vapauta meidät pahasta. Sillä Sinun on Valtakunta, ja voima, ja kunnia, iäti.” Aamen.

155 Niin se on kirjoitettu, niin se olkoon tehty. Jokainen, joka kohotti kätensä ja uskoi sen, on vastaanottanut Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanaan, sydämeensä, uskon kautta. Nyt mitä silmänne kertoo teille, mitä mielenne ajat­telee, että “Minä en voi lopettaa sitä. Minä en voi tehdä sitä. En voi lopettaa tä­män tekemistä”, se on älyperäistä. Mutta jokin syvällä sydämessänne sanoo: “Sinä olet Minun omaisuuttani.” Muistakaa, kuunnelkaa, mitä Ääni sydämessänne sanoo, koska se on Jumala puhumassa teille. Kaikki toiset asiat tulevat häipymään pois, aivan niin kuin yö häipyy pois.

156Kumpi on voimakkaampi, yö tai päivä? Antakaa auringon nousta ja nähkää mitä tapahtua yölle; se yksinkertaisesti häipyy pois, eikä sitä enää voi olla.

157Ja kun Jumalan Henki tulee sisälle ihmisen sydämeen, kaikki hänen älykkyytensä häipyy pois, ja pimeys ja epäilys katoavat pois. Ettekä te enää voi löytää sitä, koska siellä ei ole tilaa sille. Valo on täyttänyt hänen sielunsa! Hän vaeltaa Valossa. Hän on Valossa. Hän on Jumalan lapsi, ja Jumala rakastaa häntä.

Nyt haluaisin, että me kaikki laulaisimme erään laulun yhdessä.

Olen Kuninkaan lapsi!
Kuninkaan läpsi!
Jeesuksen Pelastajani kanssa,
Olen Kuninkaan lapsi!

158Kuinka moni tuntee sillä tavalla nyt, kohottakaa kätenne: “Minä olen Kuninkaan lapsi.” Te, joilla oli kätenne ylhäällä hetki sitten, kohottakaa ne. Uskokaa se! Pysykää siinä! Jumala tuntee sydämenne.

159Tule, pastori, minä en osaa johtaa lauluja, mutta laulakaamme tuo laulu. Tahdot­teko auttaa minua, kaikki te nyt yhdessä, hyvä on, kun laulamme tämän. Hyvä on. Uskon, että sisaremme on tulossa antamaan meille sävelen. Katsoin ympärilleni enkä nähnyt häntä missään ja siitä syystä sanoin sen. Kuinka monet osaavat tuon: “Minun Isäni on rikas taloissa ja maassa, Hän pitää maailman rikkautta käsissään.” Vain ajatelkaa, kuinka kaunista se on! Hyvä on, kaikki yhdessä nyt.

Minun Isäni on rikas taloissa ja maassa,
Hän pitää maailman rikkautta kädessään!
Rubiineja, timantteja, kultaa ja hopeaa,
Hänen arkkunsa ovat täynnä,
Hänellä on lukemattomat rikkaudet

160Nyt todella hiljaisesti.

Olen Kuninkaan lapsi!
Kuninkaan lapsi!
Jeesuksen Pelastajani kanssa,
Olen Kuninkaan lapsi!

161Eikö se olekin ihmeellistä? Uskotteko olevanne Kuninkaan lapsi? Kohottakaa kä­tenne kaikki, jotka uskotte olevanne Kuninkaan lapsia. Hyvä on. Nyt laulaessamme sen uu­destaan, haluan teidän puristavan kättä jonkun takananne, edessänne, oikealla tai vasemmalla puolellanne olevan kanssa, ei väliä, mitä he ovat, mikä usko teillä on, jos olette Kuninkaan lapsi, laulaessamme sen uudestaan.

Olen Kuninkaan lapsi!
Kuninkaan lapsi!
Jeesuksen Pelastajani kanssa,
Olen Kuninkaan lapsi!
Teltta tai mökki, miksi huolisin?
He rakentavat palatsia minulle Siellä!
Rubiineja, timantteja, hopeaa ja kultaa,
Hänen arkkunsa ovat täynnä,
Hänellä on lukemattomat rikkaudet.
Olen Kuninkaan lapsi!
Kuninkaan lapsi!
Jeesuksen Pelastajani kanssa,
Olen Kuninkaan lapsi!
Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
Maan päällä kaipaan olla kuin Hän;
Kautta elämän matkan maasta Kirkkauteen
Pyydän ainoastaan olla kuin Hän.

162Onko se kaipauksenne? Hän on niin ihmeellinen! Minä rakastan Häntä kaikella, mitä minussa on. Luovutin kaiken, mitä minulla oli, kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten Herralle Jeesukselle. Siitä lähtien, olen ollut taistelukentällä, tehden kaiken, mitä vain tiedän tehdä, johtaakseni miehet ja naiset katsomaan tuohon kirkkauden kruunuun.

163Kun te alatte puhua Herran Tulemuksesta, ihmiset sanovat… Eräs mies sanoi minul­le äskettäin: “Oh, saarnaaja, älä puhu sillä tavalla!”

Minä kysyin: “Oletko sinä kristitty?”

“Kyllä, mutta meillä on vielä paljon tehtävää.”

164Minä sanoin: “Onnellisin asia, mitä voin ajatella, on Herran Tulemus.”

165Paavali sanoi, tiensä päässä: “Minä olen taistellut hyvän taistelun, olen päättänyt juoksun, olen säilyttänyt Uskon. Ja tästedes siellä odottaa minua vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas Tuomari on antava minulle tuona päivänä,, Eikä vain minulle, vaan kaikille niille, jotka rakastavat Hänen ilmestymistään.”

166Mitä voisin vaihtaa, mihin olen tullut, sillä olen tulossa vanhaksi? Tämä vanha, hauras, sairas ruumis, joka on täynnä turmeltumista, tulee olemaan muutettu hetkessä, silmänräpäyksessä. Tulen olemaan nuori iäti. Koskaan en enää tule olemaan sairas. Koskaan en tule itkemään kyyneltä. Koskaan minulla ei tule olemaan päänsärkyä tai huol­ta. Mutta minulla tulee olemaan Hänen oman ihanan ruumiinsa kaltainen ruumis. Jos se ei olekin jotakin, jonka puolesta elää, jos se ei olekin suurin asia, minkä tiedän!

167Kuinka minä saan sen? Se on ilmainen Lahja. Jumala kolkuttaa, ja minä sanon: “Kyllä Herra, Sinä olet minun luojani. Minä vastaanotan Sinut.” Hän sinetöi minut sisälle, Pyhällä Hengellä, sisälle Häneen, silloin en näe mitään muuta kuin Jeesuksen ja Hänen Verensä.

Mikä voi pestä syntini pois?
Ei mikään muu kuin Veri Jeesuksen;
Mikä voi tehdä minut terveeksi jälleen?
Ei mikään muu kuin Veri Jeesuksen.
Oi, kallis on se virta
Joka tekee minut valkoiseksi kuin lumi;
En toista lähdettä tunne,
En muuta kuin Jeesuksen Veren.

168Ettekö ole onnellinen? En tiedä minkään uskontunnustuksen voivan tehdä sitä. En tiedä yhdenkään kirkkokunnan voivan tehdä sitä. En tiedä yhdenkään seurakunnan voivan tehdä sitä. En tiedä yhdenkään ihmisen voivan tehdä sitä. En tiedä minkään veden voivan tehdä sitä. En tiedä minkään teologian voivan tehdä sitä. En minkään muun kuin Jeesuksen Veren.

Toivoani ei ole rakennettu millekään vähemmälle
Kuin Jeesuksen Verelle vanhurskauden kanssa;
Kun kaikki sieluni ympärillä pettää,
Silloin Hän on kaikki toivoni ja turvani. 
(Eikö teidänkin?)

Sillä Kristuksella, lujalla Kalliolla me seisomme;
Kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa,
Kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

169    Jumala siunatkoon teitä nyt. Uskon, että tällä kertaa on vuorossa lapsen siunaaminen. Luovutan kokouksen jatkon pastorille sitä varten. Tule, veli Neville. Herra siunatkoon teitä.

58-1007 SEURAKUNTAJÄRJESTYS (Church Order), Jeffersonville, Indiana, USA, 7.10.1958

58-1007 SEURAKUNTAJÄRJESTYS
(Church Order)
Jeffersonville, Indiana, USA, 7.10.1958

  1         Me olemme juuri lopettaneet Tabernaakkelissa suuret viiden illan kokoukset, joissa, Jumalan armosta ja Hänen avullaan, yritin kovasti Kirjoitusten mukaisesti asettaa Herran Jeesuksen Kristuksen Seurakuntaa järjestykseen, sillä tavoin kuin me uskomme Branham Tabernaakkelissa.

2          Ensimmäinen asia, jonka haluan sanoa, on se, että pastori on aina täydellisesti vastuussa Tabernaakkelista minun poissa ollessani, ja minä katson vain pastoriin, kun palaan tänne. Niinpä hänellä on täysi valtuus muuttaa tai mitä tahansa, minkä hän Pyhän Hengen johtajuuden alaisena ajattelee olevan parhaaksi sillä aikaa, kun minä olen poissa.

3          Me uskomme apostoliseen Seurakuntaan, apostolisen siunauksen opettamiseen tämän päivän ihmisille. Me uskomme täyteen Evankeliumiin ja me uskomme, että kaikki ne merkit ja ihmeet, joista meidän Herramme Jeesus Kristus on puhunut, seuraisivat Hänen Seurakuntaansa siihen asti, kunnes Hän palaa takaisin. Me uskomme noihin asioihin ja uskomme, että ne tulee asettaa järjestykseen, jotta Seurakunnalla on järjestyksensä. Ja jokaisella kirkolla on oppinsa, sääntönsä ja kurinsa.

4          Meidän kirkkoomme ei tulla jäseniksi liittymällä. Me uskomme, että koko maailmanlaajuinen elävän Jumalan Seurakunta on meidän veljiämme ja sisariamme, ja että kaikki, huolimatta siitä mihin kirkkokuntaan he kuuluvat, ovat aina tervetulleita Branham Tabernaakkelissa, 8:nen ja Penn Streetin kulmassa, Jeffersonvillessä, Indianassa.

5          Me uskomme “vanhurskauttamiseen uskon kautta” Roomalaiskirje 5:1. Me uskomme, että sen jälkeen kun henkilö on vanhurskautettu uskosta, hänellä on rauha Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Mutta on mahdollista, että tällä samalla henkilöllä on sen kaltaisia piintyneitä tapoja kuten juominen ja tupakoiminen, likaisia lihan tapoja, ja tekee siten asioita, joita hänen ei pitäisi tehdä.

6          Sitten me uskomme, että Jeesuksen Kristuksen Veri pyhittää tämän henkilön Herran palvelua varten. Ja se on, me uskomme myös “pyhittämiseen”, Hebrealaiskirjeen 13:12 ja 13 mukaisesti, missä sanotaan että “myös Jeesus, voidakseen pyhittää kansan omalla Verellänsä, kärsi portin ulkopuolella.” Ja me uskomme, että pyhittämistä on opetettu Uudessa Testamentissa, ja se on tarkoitettu uskovaisia varten kautta Uuden Testamentin aikakauden, jossa me nyt elämme. Ja me uskomme myös, että sen jälkeen kun henkilö on pyhitetty, likaiset tottumukset ja tavat ovat lähteneet pois tuosta henkilöstä.

7          Hän on Herraan Jeesukseen Kristukseen uskova, ja hänen tapansa ovat poissa, ja me uskomme, että sitten hän on ehdokas Pyhän Hengen kastetta varten, joka tapahtuu uskovaisen täyttämisenä. Ja sitten kun tämä uskovainen…

8          Juuri niin kuin olen monta kertaa siitä opettanut, se on aivan kuin juomalasin poimiminen ylös kanapihalta. Vanhurskauttaminen on sen poimimista ylös, valmistautumista sen käyttämiseen, sydämen tarkoituksen mukaan. Niin Jumala tekee syntiselle. Hän on yhä saastainen.

9          Sitten hänet on puhdistettu Jeesuksen Kristuksen Verellä. Ja tuo sana “pyhittää” on yhdyssana, joka merkitsee “puhdistettua ja syrjään asetettua palvelusta varten”. Vanhassa Testamentissa alttari pyhitti astian, ja se asetettiin syrjään palvelusta varten.

10     Me uskomme, että Pyhä Henki laittaa tuon saman asian palvelukseen. Niin että Pyhä Henki ei ole mikään toinen armon askel, vaan enemmän tuosta samasta armosta, joka täyttää uskovaisen siinä mitassa, että merkit ja ihmeet, kuten apostoliset lahjat, joista on puhuttu 1. Kor. 12. luvussa, tuovat itsensä julki tämän uskovaisen kautta, kun Pyhä Henki tulee sisälle käyttämään lahjoja.

11     Minä uskon Kirjoitusten opettavan, että “lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä”, niin että, kun me olemme syntyneet tähän maailmaan, meidät on lähetetty tänne yhtä tarkoitusta varten, joka on Jumalasta. Ja että ennen kuin me edes ole vielä aikuisia, kun me vielä olemme lapsia, nämä Jumalalta tulleet lahjat ovat silloin meissä, ja Pyhällä Hengellä täyttäminen vain ottaa nämä lahjat käyttöön, mutta meillä on ne alussa, kuin opettajat ja apostolit ja profeetat ja kielilläpuhumisen lahjat ja nämä yhdeksän hengellistä lahjaa l. Kor. 12. mukaisesti. No niin, me uskomme, että nämä lahjat ovat toiminnassa tänään, ja ne pitäisi olla jokaisessa paikallisessa seurakunnassa.

12     Vaikka me olemme havainneet kautta maailman, että siihen liittyy paljon fanaattisuutta ihmisten kohdalla, jotka tunnustavat olevansa apostolisia uskovia. Juuri niin kuin muidenkin ryhmien kohdalla on fanaatikkoja, ja niin meilläkin. Niin on ollut koko matkan ajan, meillä on ollut niitä kautta aikojen. Heillä oli niin apostolisten päivien aikana, niin kuin Paavali siellä sanoi, kuinka jotkut olivat tulleet ja “taivutelleet heidät pois toisenlaisten oppien perään”, ja niin edelleen. Mutta omassa opetuksessaan hän sanoi: “Jos Enkeli Taivaasta opettaisi jotakin muuta”, kuin mitä hän oli opettanut, “hän olkoon kirottu.”

13     Niinpä me, Branham Tabemaakkelina, täällä 8:nen ja Penn Streetin kulmauksessa, yritämme seurata Uuden Testamentin opetuksia. Sillä me uskomme, että “Jeesus Kristus on Jumalan Poika”. Ja apostoli Paavalia kutsuttiin valituksi astiaksi, Jumalan valinnan mukaisesti, ollakseen lähetetty pakana Seurakuntaa varten, asettaakseen se järjestykseen.

14     No niin, me uskomme Branham Tabernaakkelissa “vesikasteeseen”, upottamalla, “Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, joka on Raamatun apostolinen opetus. Ja voikoot kaikki jäsenemme, tai Branham Tabernaakkeliin tulijat, jotka niin haluavat, milloin tahansa pyytää, että saisivat tulla upotetuiksi Herran Jeesuksen Nimessä. He neuvotelkoot pastorin kanssa, jos ovat katuneet ja uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pastori tulee niin pian kuin mahdollista, jopa välittömästi sillä hetkellä, jos hän vain voi, kastamaan heidät. Tämä tuo heidät sisälle uskovaisten yhteyteen. Me uskomme, että vesikasteella meidät on tuotu uskovien yhteyteen.

15     Mutta Pyhän Hengen kasteella meidät on tuotu jäseniksi Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen, joka on yli koko maailman.

16     Nyt toinen asia, jonka me uskomme, on se, että “Hengen julkituleminen on annettu kullekin, jotta se hyödyttäisi kaikkia.” No niin, me uskomme, että kun nämä lahjat, ja niin edelleen, toimivat Seurakunnassa, ja me kaipaamme ja haluamme, että Hengen lahjoilla varustetut ihmiset tulevat ja palvovat kanssamme.

17     No niin, useimmissa paikoissa me huomaamme, että kun nämä lahjat ovat ihmisissä, ihmiset eivät ymmärrä, miten ja milloin käyttää näitä lahjoja, ja toimiessaan niin he tuottavat vain häpeää, jonka me uskomme olevan juuri se, mitä Saatana voi tehdä saadakseen ulkopuoliset, uskomattomat, ja niin edelleen, pelkäämään tätä ihanaa Siunausta, jonka Jumala on antanut Seurakunnalle näissä päivissä.

18     Paavali sanoi: “Kun joukkoomme tulee joku vieras, ja kaikki haluavat puhua kielillä, niin eikö tuo mies mene pois ja sano, että me olemme hulluja? Mutta jos joku profetoi ja tekee tunnetuksi sydämen salaisuuden, eivätkö he silloin lankeaisi maahan ja sanoisi: ‘Totisesti, Jumala on teidän kanssanne.’”

19     Me uskomme nyt, että nämä hengelliset lahjat uskovaisten keskuudessa kuuluvat tähän päivään. Me emme voi uskoa, että joku mies voisi saarnata innoituksen alaisena, olla innoitettu opettaja, ja sitten kieltäisi parantamisen lahjan tai profetian lahjan tai kielilläpuhumisen tai kielten tulkitsemisen tai minkään muun näistä lahjoista.

20     Niinpä, sen vuoksi, tässä on uskoni Jumalan Sanaan tavasta, kuinka Branham Tabernaakkelin, täällä 8:nen ja Penn Streetin kulmassa Jeffersonvillessä, tulisi toimia. Ajattelen, että ensimmäinen asia on, ja uskon, että nämä asiat, joita sanon, ovat ehdottoman välttämättömiä, ja niitä tulee noudattaa tällä tavalla Branham Tabernaakkelissa, jotta se menestyisi Herrassa. Ja jos milloin tahansa tästä asiasta on kysyttävää, tuo henkilö, jolla on kysyttävää, voi pyytää neuvoa minulta, elleivät he saa pastoria käsiinsä tai voi neuvotella pastorin kanssa asiasta. Jos olen kotona näiltä matkoilta, tulen ilolla auttamaan joko maallikoita tai pastoria, milloin tahansa. Ja nämä asiat ovat Kirjoitusten mukaisia, ja uskon, että se on Seurakunnan sääntö.

21     Ensimmäiseksi ajattelen, että jokaisen jäsenen, tai jokaisen Branham Tabernaakkelin palvojan, pitäisi olla niin jumalallisesti toisiinsa rakastuneita, kunnes se… että heidän sydämensä kaipaisivat toinen toisiaan, kun heidän täytyy mennä pois ja jättää toisensa illalla kokouksen jälkeen. Minä olen todellinen “Jumalalliseen rakkauteen” uskovainen. Apostoli Paavali sanoi, että se oli todiste Pyhästä Hengestä. “Tästä kaikki tietävät, että te olette Minun opetuslapsiani”, Jeesus sanoi, “kun teillä on rakkaus toinen toisianne kohtaan.” Ja me uskomme, että Jumalan rakkaus lähetti Jeesuksen Kristuksen maan päälle kuole­maan meidän kaikkien puolesta. “Niin Jumala rakasti maailmaa, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo Häneen, kuolisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen Elämä.” Ja iankaikkinen Elämä täällä on “Jumalan oma Elämä”, koska me tulemme Jumalan pojiksi ja tyttäriksi Pyhän Hengen kasteella; joka on Abrahamin Siemen ja antaa meille sen uskon, joka Abrahamilla oli, kun hän uskoi Jumalaa ennen kuin hän oli edes ympärileikattu.

22     No niin, seuraava asia, me uskomme, että näiden palvojien pitäisi “kokoontua yhteen, näiden lahjoja omaavien ihmisten”, joilla on kielet ja jotka saavat ilmestyksiä ja tulkintoja ja niin edelleen. Näiden jäsenten, tai mieluumminkin näiden uskovaisten, pitäisi tulla yhteen vähintään neljäkymmentäviisi minuuttia tai tuntia aikaisemmin, ennen kuin kokoukset edes alkavat. Kirkon pitäisi olla avattu ajoissa, ja nämä uskovaiset tulevat yhteen näinä iltoina vähintään neljäkymmentäviisi minuuttia tai tuntia ennen kokousten alkua.

23     Minä uskon, että Branham Tabernaakkelissa pitäisi kaikkina aikoina olla Hengellä täytetty pianisti, joka tulisi aikaisin, olisi täytetty Pyhällä Hengellä ja soittaisi pehmeästi, hyvin pehmeästi, hengellistä musiikkia kuten “Alhaalla ristillä, missä Pelastajani kuoli, siellä puhdistusta synnistäni itkin. Siellä sydämeeni Verta käytettiin. Kunnia Hänen Nimelleen!” Jotakin sen kaltaista kuin “Lähemmäs, Jumalani, Sinua.” “Ikiaikojen Kallio, halkeama minua varten” tai “Lähemmäs Ristiä”, tai jotakin sellaista; pehmeästi, hitaasti, hänen mietiskellessä koko ajan Pyhässä Hengessä, mies tai nainen, kumpi hän onkin.

24     Sitten uskon, että sisään tulevat palvojat tulisi ottaa vastaan ja heidän hattunsa ja päällystakkina ripustettaisiin sinne ja heidät ohjattaisiin paikoilleen, vieraanvaraisuudella, jota vain paikannäyttäjät tai diakonit, jotka ovat täytetyt Pyhällä Hengellä, voivat tehdä, ja rakkaudella pitääkseen huolta siitä, että elävän Jumalan Seurakunta menee eteenpäin.

25     Näiden palvojien ei pitäisi puhella toistensa kanssa ja puhua huoneen poikki ja pitää ääntä kirkossa.

26     Heidän pitäisi tulla yhteen. Ehkä ensin käydä alttarilla ollakseen siellä muutaman hetken äänettömässä rukouksessa. Ei äänekkäästi rukoillen, te häiritsette jotakuta muuta. Te rukoilette äänettömästi, te olette palvomassa. Antakaa sen imeytyä sisälle, palvokaa hengessänne ja sitten palatkaa istuimellenne.

27     Tai, teidän ei tarvitse mennä alttarille. Menkää vain sisälle ja ottakaa istuimenne ja istukaa alas ja kuunnelkaa musiikkia, sulkekaa silmänne, kumartakaa päänne ja olkaa ääneti palvoen Jumalaa koko ajan.

28     Sitten jos Henki tulee paljastamaan jotakin jollekin, tai joku on täytetty Pyhällä Hengellä siinä mitassa, että he puhuvat kielillä, silloin tämän henkilön tulee nousta ylös ja antaa sanoma. Ja jokaisen täytyy pysyä hiljaa siihen asti, kunnes tulkinta tulee.

29     Kun tulkinta tulee, se ei saa olla vain jonkun Kirjoituksen lainaamista tai jotakin, millä ei ole mitään merkitystä. Sen täytyy olla Seurakunnalle osoitettu sanoma, tai muuten me uskomme sen olevan lihallista. Me näemme sellaista niin paljon. Ja nyt, niin kuin uskon, Hengen tulisi puhua ainoastaan “Seurakunnan rakentamiseksi”.

30     Ja se nyt ehkä voisi olla jotenkin tämän tapainen sanoma. Ehkä ihmisiä on jo tullut koolle tähän aikaan, ja joitakin sairaita on tullut sisälle. Ehkä siellä on joku mies makaamassa halvaantuneena, tai jotakin sellaista. Te ette ole koskaan ennen nähneet häntä. Mutta kun tulkinta tulee, se olisi jotakin tämän tapaista. Kun tulkinta tulee sille, mitä joku on juuri sanonut, ja sanottaisiin: “NÄIN SANOO HERRA, se mies, joka on keskellämme, on tullut siitä-ja-siitä paikasta”, ja tuo paikka kuvailtaisiin. Ja sanottaisiin, että “hän on halvaantunut koska kolme tai neljä vuotta sitten”, miten tuon tapauksen laita onkin, “hän teki jotakin pahaa”, kuten, “jätti vaimonsa ja lapsensa ja meni pois heidän luotaan. Ja hän putosi kuorma-auton lavalta”, tai jotakin sen kaltaista, “ja louk­kaantui, ja se halvaannutti hänet. NÄIN SANOO HERRA. Jos hän katuu sitä ja lupaa mennä vaimonsa luo ja sopia hänen kanssaan, silloin hän on parantuva nyt ja palaava perheensä tykö.”

31     Ja sitten ennen kuin kukaan sanoo mitään, täytyy olla vähintään kaksi tai kolme ihmistä rakennuksessa, jotka ovat hengellisesti lujia Evankeliumin Opissa, joilla on hyvä hengen erottaminen, ja heidän tulee nousta ylös ja sanoa, että: “Se on Herrasta”.

32     Ja jos tämä asia ei tapahdu, silloin kieliä ei tule edes mainita seurakunnassa. Jos joku henkilö puhuu kielillä, Paavali sanoi: “Jos ei ole tulkkia”, ja niin edelleen, “puhukoot he kotonaan”, tai missä sitten ovatkin, “sillä he vain siunaavat itseään, eikä se ole Seurakunnan rakennukseksi.”

33     Ja tämän henkilön puhuttua, ja kun se on tulkittu: kahden tai kolmen tulee arvostella se, Pyhän Paavalin Raamatun Opin mukaisesti. “Kahden tai kolmen tuomarin tulee arvostella se.”

34     Sitten menköön se henkilö, jota Se kutsuu. Ja ehkä Se voi osoittaa, että jonkun tietyn henkilön tai pastorin tai jonkun muun tulee mennä ja laskea kätensä tämän henkilön päälle, niin että tuo sairas tai vaivainen voi parantua. Sitten pastori, tai se henkilö, kenet tahansa Pyhä Henki onkin osoittanut menemään “rukoilemaan uskon rukouksen”, hän menköön ja tehköön tuolle henkilölle sen mukaisesti, mitä Henki on sanonut. Sitten tuohon aikaan… Ja mitä tahansa Pyhä Henki sanoikin, se on silloin tapahtuva välittömästi, juuri niin kuin Pyhä Henki sen ilmaisi.

35     Ja sitten ihmiset voivat riemuita ja olla kiitollisia ja ylistää ja palvoa Jumalaa, koska Jumala haluaa olla palvottu.

36     Sitten heidän täytyy kumartaa päänsä ja olla jälleen rukouksessa nähdäkseen, olisiko toista sanomaa, jonka Pyhä Henki haluaisi näiden lahjojen tuovan julki.

37     Ja sitten, jos milloin tahansa joku puhuu kielillä ja tulkitsee, ja arvostelijat lähettävät tuon henkilön tekemään mitä tahansa, jota oli käsketty tekemään, eikä se tapahdu, silloin heidän, koko tuon ryhmän, tulee mennä alttarille ja siellä rukoilla Jumalaa ottamaan tuo henki pois heistä, koska kukaan ei halua sen kaltaista henkeä. Me tiedämme sen olevan väärän ja olevan vihollisesta eikä Jumalasta, koska Jumala voi kertoa vain totuuden. Voikoon seurakunta ymmärtää sen selvästi, ennen kuin te aloitatte tämän, tämän uuden järjestyksen.

38     Sitten mahdollisesti voisi olla jotakin tällaista, että sanoma tulisi ja sanoisi jollekin tietylle veljelle, joka asuu rautatien vierellä, että hänen tulisi siirtyä pois, koska tulisi tapahtumaan junaonnettomuus, tai jotakin sen kaltaista.

39     Ja sitten nämä arvostelijat, sen jälkeen kun he ovat antaneet seurakunnalle luvan toimia tämän juuritulleen sanoman mukaisesti. Jos he ovat arvostelleet, että “se on Jumalasta”, silloin tarkatkaa ja nähkää, tuleeko se tapahtumaan.

40     Ja jos se tapahtuu, kiittäkää Jumalaa ja olkaa hyvin, hyvin kiitollisia sydämissänne Häntä kohtaan. Ja antakaa Hänelle ylistys ja palvonta ja olkaa nöyriä. Ennen kaikkea olkaa nöyriä.

41     Älkää koskaan antako itsenne paisua sille paikalle, että te tiedätte siitä enemmän kuin pastorinne tai se seurakunta, jossa te palvotte. Jos te tulette sille paikalle, silloin neuvoisin teitä kutakin hankkimaan itsellenne toisen palvonnan paikan. Koska minä pyydän pastoria, ettei hän koskaan salli mitään, joka on Raamatun järjestyksen ulkopuolelta, sen tavan ulkopuolelta, jonka me olemme nähneet täällä seurakunnassa. Ja sitten me haluamme, että näitä lahjoja käytettään, ja ne ovat paikallaan palvonnassa. Jos se tehdään oikealla tavalla, Sanan mukaisesti, te tulette näkemään mahtavan, ihmeellisen seurakunnan toiminnassa meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.

42     Ja sitten seuraavaksi, jos nämä ihmiset, joilla on näitä lahjoja, menevät pois järjestyksestä, niin silloin joku diakoni tai järjestysmies, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, ja jolla on paljon armoa sydämessään, menee tuon henkilön tykö kunnioittavasti, isälliseen tapaan, ja oikaisee häntä tähän tyyliin. Tai pastori, kuka tahansa hän onkin, vaikka oleellisempaa olisikin, että diakoni tekisi niin. Sillä pastori tähän aikaan, kun nämä hengelliset toimitukset ovat meneillään, on rukoushuoneessa tai jossakin rukoilemassa.

43     Sitten nämä sanomat, jos ei ole sanomia tai ilmestyksiä, silloin ihmisillä on oikeus, jos he tahtovat tehdä niin, nousta ja antaa todistus, vain Jumalan kunniaksi oleva todistus. Heidän ei välttämättä tarvitse tehdä niin, mutta todistukset tulisi antaa palvonnan aikana ennen sanomaa, tai ennen kuin edes laulaminen alkaa.

44     Ymmärrättekö te seurakunta, että tekemällä näin teillä on koko seurakunta palvonnan hengessä, ennen kuin Sanaa tullaan opettamaan. Sitten Pyhä Henki menee Sanaan ja tuo Jumalan julki Sanan kautta, niin että se on vahvistus palvonnallenne.

45     Nyt sitten tämän jälkeen on aika pastorin tulla esiin. Jos sanomat ovat meneillään, sanokaamme… Pastorin pitäisi tulla puhujanlavalle tarkalleen puoli kahdeksan tai neljännestä vaille kahdeksan. Ja jos nämä sanomat yhä jatkuvat pastorin tulessa huoneestaan, tai missä hän onkin, ottaakseen paikkansa puhujankorokkeella, jonkun veljen tulisi tiedottaa siitä hänelle, koska pyhät tietävät, että kun pastori tulee puhujankorokkeelle, silloin on hänen palveluksensa aika. Ja se antaa runsaasti, riittävästi aikaa, jotta kaikki lahjat tulevat julki tuodakseen Jumalan Hengen seu­rakuntaan.

46     Ja jos siellä sattuu olemaan uskomattomia, jotka eivät ole järjestyksessä, joku hyväsydäminen henkilö, kuten järjestysmies tai diakoni, menee heidän luoksensa ja sanoo heille, että heitä pyydetään olemaan kunnioittavia jumalanpalveluksen aikana. Koska Henki on rakennuksessa, ja Jumalan lahjat tulevat julki seurakunnan rakennukseksi. Tälle henkilölle täytyy sanoa se rakkaudessa eikä ankarasti. Ellei sitten ole kysymys siitä, että he ryyppäävät tai tekevät jotakin muuta tottelemattomuutta tai jotakin muuta, mi­kä häiritsee Herran palvomista, joka silloin tapahtuu lahjojen julkitulemisen kautta. Silloin tuo henkilö tulee viedä ulos yhteen näistä takahuoneista, tai jonnekin, ja hänen kanssaan tulee puhua ja toimia ystävällisesti,

47     Nyt, pastorin tullessa puhujankorokkeelle, kun pastori tulee puhujankorokkeelle, ehdottaisin täällä Branham Tabernaakkelissa, että pastori johtaisi seurakuntaa laulamaan ainakin yhden tai kaksi hyvää laulua. Sillä me olemme todenneet, että kun liian monet yrittävät toimia seurakunnassa, se tuo vain vaikeuksia. Ehdottaisin, että tehdään samalla tavalla kuin tehtiin silloin, kun toimin seurakunnan pastorina, johdin itse laulut. Ja minusta tuntuu, että olisi hyvä asia, jos pastori itse tekisi niin.

48     Ja kaikissa rukouskokouksissa, missä he kokoontuvat yhteen ryhminä, täytyy pastorin olla mukana jokaisessa. Senkaltaisia kokoontumisia ei tule koskaan jättää kenenkään yksilön johdettaviksi. Sillä me olemme todenneet, että he menevät pois raiteilta opin suhteen, ja sitten he tietenkin tuovat sen suoraan takaisin seurakuntaan, ja monta kertaa he tuovat harhaoppeja ja niin edelleen, jotka eivät kuulu elävän Jumalan Seurakuntaan. Ja pastorin pitäisi olla kaikissa rukouskokouksissa, ja niin edelleen, missä kokoontumisia on.

49     Ja pastorin ei tule koskaan ottaa mitään puolta kokouksessa sanomalla, että on yksi ryhmä tällä tavalla ja yksi ryhmä tuolla tavalla. Pastorin tulee seistä kummankin ryhmän välillä, mennä heidän luokseen ja saada heidät sopimaan välittömästi. Ja jos hän ei saa heitä sopimaan, ottakoon hän mukaansa diakonin. Ja jos he sitten eivät kuule pastoria eivätkä diakonia, siitä tulee silloin kertoa seurakunnalle, ja niin kuin Jeesus sanoi: “Olkoot he teille niin kuin olisivat pakanoita ja publikaaneja.” “Ja minkä tahansa te sidotte maan päällä”, sanoi Jeesus, “Minä tulen sitomaan Taivaassa, ja minkä te vapautatte maan päällä, Minä tulen vapauttamaan Taivaassa.”

50     No niin, kun pastori tulee korokkeelle, pastori johtakoon sitten ainakin yhden tai kaksi laulua ja menköön suoraan Sanaan.

51     Ei koskaan näitä pitkiä todistuskokouksia, missä jokainen haluaa nousta ylös ja sanoa sanan. Se ei menesty Branham Tabernaakkelissa.

52     Jos jotkut ihmiset, jotka kuuntelevat tätä ääninauhaa, ja jos se on menestynyt teidän seurakunnassanne, niin se kyllä sopii oikein hyvin. Ja me olemme iloisia siitä, että se on menestynyt teidän seurakunnassanne.

53     Mutta meidän seurakunnassamme täällä, niin ei tapahdu, se vain aiheuttaa hämminkiä. Olen ollut täällä pastorina yli kaksikymmentä vuotta ja olen tullut toteamaan, että se aiheuttaa vain hämminkiä. Jos teillä on annettavana todistus, antakaa se aikaisemmin, kun ihmiset kokoontuvat Hengen siunatessa, ja niin edelleen.

54     Tai, oikea tapa todistaa ei ole seurakunnassa, vaan ulkona pimeissä paikoissa. Antakaa Valonne loistaa siellä, missä on pimeätä. Menkää näihin tiekahviloihin ja eri paikkoihin ja sinne, missä synti ja sellaiset asiat kasaantuvat, ja antakaa Valonne loistaa. Siellä on paikka, missä se tulee tehdä.

55     Mutta, oli miten tahansa, jos Herra on siunannut teitä ja antanut teille jonkun suuren erikoissiunauksen, tai jotakin, minkä te haluatte kertoa ihmisille, niin tehkää se tässä toisessa jumalanpalveluksen osassa, kokousta edeltävien asioiden yhteydessä, tai silloin, kun Henki siunaa ja antaa todistuksia ja ilmestyksiä ja kieliä ja tulkintoja ja niin edelleen, pyhien palvoessa, ennen kuin Jumalan Sana tuodaan esiin.

56     Sitten pastori, kun hän on johtanut tämän laulun, johtaa välittömästi seurakunnan rukoukseen seistessään puhujankorokkeella ja pyytää muita kumartamaan päänsä rukoukseen.

57     Tämän me olemme todenneet olevan suurempi siunaus, ja olevan enemmän säännönmukaista seurakunnan toiminnassa.

58     Ja sitten seuraava asia, mikä pastorin sen jälkeen tulee tehdä. Jos heillä oli todella hengellinen kokoontuminen lahjojen tuodessa julki monia ihmisten sydänten salaisuuksia ja asioita, joita lahjojen tulee tehdä kokoontumisen yhteydessä, silloin Jumalan Henki on kokouksessa, ja silloin pastorin on hyvin helppoa löytää Jumalan Sanalle Jumalan Henki, joka jo on kokouksessa, kun hän lukee ja alkaa saarnata. Sitten pastori saarnaa sen, mitä tahansa Pyhä Henki haluaa panna hänen sydämelleen, mitä hän haluaakin tehdä, kun hän seisoo siellä.

59     Mutta seurakunta on vain… He voivat tietenkin iloita hänen saarnatessaan tai sanoa “aamen”, kun Sana tulee esiin. Mutta niin pitkälti kuin on kysymys siitä, että noustaisiin seisomaan ja annettaisiin sanomia kielillä ja niiden tulkintoja, kun Pyhä Henki työskentelee pastorin kautta, niin Kirjoitus tuomitsee sen ja sanoo: “Profeetan henki on alamainen profeetalle.”

60     Silloin pastorin täytyy sanoa siitä tälle yksilölle ja pyytää heitä olemaan kunnioittavia ja olemaan paikoillansa. Pastorin täytyy olla mies, joka on olemukseltaan hyvin nöyrä, mutta ei olla liian nöyrä, vaan olla Herran Jeesuksen Kristuksen kaltainen, joka nähdessään väärän asian tapahtuvan seurakunnassa, punoi köysistä ruoskan ja ajoi heidät ulos kirkosta. Ja nyt Jumalan Seurakunta on korkein tuomioistuin, ja pastori on korkein virka Seurakunnassa. Vanhin on korkein apostolisessa Seurakunnassa Pyhän Hengen jälkeen. Pyhä Henki tuo Sanomansa suoraan vanhimmalle, ja vanhin antaa sen ihmisille.

61     Pyhillä ja heidän lahjoillaan on paikkansa, palvoa ensin ja tulla yhteen, joka tuo, niin kuin aikaisemmin sanoin, Herran Hengen rakennukseen pastoria varten. Ja Pyhän Hengen on silloin paljon helpompi työskennellä hänen kauttaan, kun hänen opetustaan on juuri edeltänyt suuri hengellinen kokoontuminen, ja sitten Pyhä Henki menee Sanaan ja opettaa Sanan tultuaan juuri julkituoduksi lahjojen kautta.

62     Ja kun sitten alttarikutsu annetaan jälkeenpäin, ja monet tulevat näkemään ja tietämään, Pyhän Hengen toiminnan ja Jumalan Sanan mukaisesti, johon pastori sen perustaa, että te olette elävän Jumalan Seurakunta. Ja niin kuin entinen Paavali sanoi: “Hän lankeaa maahan ja sanoo: ‘Totisesti, Jumala on teidän kanssanne.’”

Nyt, olkoot nämä asiat tehty kunnioittavasti.

63     Ja nyt pastorille, (veljellemme Nevillelle, tällä kerralla), muistakaa, hän on täysin seurakunnan pää. Toisin sanoen veli Nevillellä on oikeus käyttää mitä tahansa valtaa, jota Pyhä Henki käskisi hänen sanoa. Seurakunnassa hänellä on oikeus mihin tahansa, mitä Jumala johtaa hänet tekemään. Hänellä on myös oikeus diakoneittensa ylitse. Hän voi vaihtaa diakonit, luotetut tai pianistin tai minkä tahansa seurakunnan viran, minkä hän haluaa muuttaa, jos hän tuntee Pyhän Hengen johdatukseksi tehdä niin. Ja mitä tahansa hän tekee, minä tulen tunnustamaan sen, koska uskon hänen olevan jumalisen miehen. Minä tunnustan sen olevan Herrasta ja tulen antamaan vahvistuksen sille, ja sen vuoksi se sitten antaa hänelle valtuudet johtaa seurakunnan toimintaa sillä tavalla, kuin hän tuntee johdatukseksi tehdä niin. Jos hän haluaa vaihtaa ihmisten paikkoja missä tahansa seurakunnan viroissa, hänellä on valtuudet tehdä niin. Jonka suhteen luotan, että kaikki tulee olemaan niin mukavasti, ettei sitä koskaan tarvitse käyttää.

64     Voikoon Herra nyt siunata teitä kaikkia. Ja luotan, että te tulette tekemään tämän kaikkein parhaan tietonne mukaan. Ja valvokoon Pyhä Henki jokaista teistä.

65     Ja voikoon jokainen seurakunnan virkailija täyttää palvelutehtävänsä tietäessään sen, että Jumala tulee pitämään teitä vastuussa siitä, kuinka te täytitte virkanne seurakunnassa. Jokainen tulee tekemään tilin.

66     Ja maallikoille ja kaikille lahjoja omaaville pyhille, jotka ovat seurakunnassamme, niille, jotka profetoivat tai puhuvat kielillä tai tulkitsevat, tai jotka saavat ilmestyksiä, me olemme niin onnellisia saadessamme pitää teitä kokouksessa. Ja me tulemme olemaan täydessä yhteistyössä kaikessa, mistä Pyhä Henki on todistanut, että Hän on sanonut teille. Ja me rakastamme teitä. Ja me uskomme, että nämä lahjat ovat teissä, ja jos teillä on oikea tilaisuus ja te esitätte sen Kirjoitusten mukaisesti, te tulette olemaan suuria työntekijöitä keskellämme. Ja siunatkoon Herra teitä kaikkia, on vilpitön rukoukseni.

67     Kristityt, olkaa hyvät ja kuunnelkaa tätä nauhaa. Minulla on yksi asia, jonka näen jättäneeni pois, ja se on tämä. Ihmisten puhuessa kielillä täytyy Kirjoituksen mukaan puhua vain “kaksi tai kolme”, ja yksi kerrallaan. Se tarkoittaa, että kussakin yksittäisessä kokouksessa annetaan vain kaksi tai kolme sanomaa. Kirjoitusten mukaan niitä tulee olla vain kaksi tai kolme. Niinpä toimikaa tämän mukaisesti, miten Pyhä Henki on neuvonut sen Raamatussansa. Ja tämä on parhaan tietoni mukaan tapa, kuinka se tehdään. Paavali sanoi: “Puhukoon kaksi tai kolme, yksi kerrallaan.” Herra siunatkoon teitä.

58-0928E KÄÄRMEEN SIEMEN (Serpent’s Seed, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 28.9.1958

58-0928E KÄÄRMEEN SIEMEN
(Serpent’s Seed, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 28.9.1958

1          Rakas Jumala, suuri ja mahtava Jumala, joka muodosti kaikki asiat Pyhän Henkensä voimalla, ja on tuonut Jeesuksen Kristuksen, Hänen ainosyntyisen Poikansa, joka vapaaehtoisesti kuoli meidän syntisten puolesta, niin vanhurskaiden kuin syntistenkin puolesta, sovittaakseen meidän takaisin tähän ihmeelliseen yhteyteen, joka meillä jälleen on Jumalan kanssa. Niin kuin meille on opetettu siunatussa Sanassa, että meillä oli yhteys Hänen kanssaan ennen maailman perustamista, kun aamutähdet lauloivat yhdessä, ja Jumalan pojat huusivat ilosta – siellä kauan ennen maailman perustamista. Kuinka me tiedämme, että ettei se ollut samaan aikaan, kun Karitsa teurastettiin; silloin, kun Jumala suurissa ajatuksissaan näki meidät huutamassa ja iloitsemassa pelastuksestamme Jeesuksen kautta?

2          Tänä iltana meillä on vain ensimakua tuosta suuresta jumalallisesta kirkkaudesta, joka tulee paljastetuksi Hänen toisessa tulemisessaan. Kaikki sairaus ja suru tullaan poistamaan, ja sitten meillä tulee olemaan Hänen oman kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit, sillä me tulemme näkemään Hänet sellaisena kuin Hän on. Kun me näemme täällä käsiemme kuihtuvan, hiustemme harmaantuvan ja olkapäittemme menevän kumaraan; niin tulemme tietoisiksi siitä, että me olemme kuolevaisia ja menossa takaisin sitä tomua kohden, johon suntaan päämme nyt ovat kohdistuneet, ja, josta me olemme tulleet. Mutta Herra Jumala, aivan yhtä varmasti kuin Sinä olet Jumala, Sinä myös annoit lupauksen, että meidät tullaan jälleen nostamaan ylös viimeisenä päivänä, ja me uskomme sen.

3          Juhlallisesti me seisomme uskomme kanssa Sinun läsnäolossasi, tullen rohkeina, koska Jeesus pyysi meitä tekemään niin. Ei niiden hyvien asioiden perustalta, joita me olemme tehneet, sillä me emme ole tehneet mitään oikein; vaan me tulemme nöyrästi, tunnustaen, että meillä on tämä aarre Hänen armostaan, joka on osunut meidän kohdallemme. Sen vuoksi me tulemme pyytäen, että Sinä siunaisit meitä tänä iltana, kun Sana julistetaan. Sillä on kirjoitettu: “Mies ei tule elämään yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

4          Voikoon Jumalan suu puhua tänä iltana. Voikoot sanat, jotka puhutaan, mennä syvälle kuulijoiden sydämiin, ja tulkoot he täytetyiksi Sinun Hengelläsi ja Sinun läsnäolollasi. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

5          Eilen illalla ja tänään me olemme puhuneet aiheesta Miksi me emme ole kirkkokunta, ja me olemme tuoneet sen esiin melko voimakkaasti sen, miksi me emme ole kirkkokunta, ja miksi me emme usko kirkkokuntiin, koska me löydämme Sanasta, että Jumala ei koskaan säätänyt mitään kirkkokuntia. Se on perkeleen säätämä. Ja me olemme todistaneet sen Raamatulla. Ja kuinka kaikki virheellisyydet tulevat kirkkokuntien kautta. Me sanomme sen oikaistaksemme ja tuodaksemme tämän Tabernaakkelin olemaan yhteydessä siunatun Jumalan Sanan ympärillä. Että meidän toivomme ei olisi rakennettu sen päälle, mitä kirkkokunnat sanovat, tai mitä joku mies sanoo, vaan että se olisi rakennettu sen päälle, mitä Herra Jumala on sanonut. Se on ainoa tie, miten meidät koskaan voidaan oikaista oikein.

6          Tänä aamuna uskon, että meillä oli esillä viisi eri asiaa, jotka tulevat kirkkokuntien kautta, ja joita ei löydy Raamatussa. Kuinka protestanttiset seurakunnat kumartavat ja opettavat oppeina samaa asiaa, jota vanha äitiportto, katolinen kirkko saarnaa. Ja se on tullut sieltä ulos protestanttiseen seurakuntaan, ja me kumarramme tuota samaa asiaa, vaikka se on vastoin kaikkea Jumalan Sanaa.

7          Ensimmäinen kirkkokunnallinen seurakunta… Me katsoimme sitä tänään iltapäivällä Nikealaiset isät, Nikean seurakunnan historiasta. Apostolien kuoleman jälkeen tulivat nikealaiset isät, ja he jatkoivat useita vuosia (325 vuotta), ja lopulta se tuli Nikeaan, jossa heillä oli tuo suuri Nikean kirkolliskokous. Ja siellä he muodostivat nämä uskonkappaleet, joita katolisella kirkolla nyt on, ja, jotka myös ovat tulleet sieltä protestanteille.

8          Kuten sanoin opettaessani tänä aamuna, että jokaisessa noissa seurakuntajaksoissa, tuon tuhannen viidensadan vuoden pimeän ajanjakson loppuun asti, Hän joka kerta sanoi: “Sinulla yhä on Minun Nimeni.” Ja sitten sen jälkeen he eivät enää olleet Kristus, vaan tulivat esiin kirkkokuntien niminä, katolinen, luterilainen, wesleyläinen, baptisti, presbyteeri, helluntailainen, ja niin edelleen koko ajan. Mutta ennen ajanjakson sulkeutumista Hän sanoi: “Olen asettanut sinun eteesi avoimen oven.” Ja tämä on se ajanjakso, jossa me uskomme juuri nyt olevamme, avoimen oven ajanjaksossa, juuri ennen Laodikean seurakuntaajan päättymistä.

9          Kesti tarkalleen kolmesataakaksikymmentäviisi vuotta Nikean kirkolliskokoukseen, jossa he ottivat itselleen nämä muodot kuten pirskottelemisen, valelemisen, väärät kasteet ja väärät pyhät henget ja kaikki nämä muut asiat. He adoptoivat ne itselleen. Luther, joka oli pappi, toi nämä asiat mukanaan tullessaan ulos katolisesta kirkosta. Ja siitä tuli ulos Zwingli. Zwinglistä tuli ulos Calvin. Galvinista tuli ulos Wesley, jatkuen sillä tavalla. Ja nämä uskonkappaleet seurasivat heitä koko ajan. Kuinka voi Jumala johtaa Seurakuntaansa, jos he seuraavat teitä, joita Hän ei ole koskaan asettanut heidän seurattavakseen?

10     Muistakaa, Ilmestyskirjan 17. luvussa me löydämme naisen… (Nämä ovat suoria sanoja, mutta ne ovat kirjoitetut Raamattuun, joten arvelen voivani sanoa ne.) Raamattu sanoi, että tämä nainen oli portto. Se merkitsee, että hän oli huonomaineinen nainen; että hänen olisi tullut olla naitu miehelle, ja että hän harjoitti haureutta maailman kanssa. Hän oli porttojen äiti. Sen vuoksi hänellä täytyi olla tyttäriä. Olen käynyt siellä itse, olen nähnyt sen Kirjoituksissa, nähnyt hänen oppinsa ja kaiken muun. Minä uskon, että Herra on tuonut sen esiin täydellisesti, niin ettei se voi olla mitään muuta kuin katolinen kirkko. Se voi olla vain sillä tavalla. Ja mitä hän synnytti? Protestanttisia seurakuntia. Tarkalleen niin hän on tehnyt.

11     Ja hänellä oli kädessään hänen haureuksiensa viinin malja, josta hän antoi maan kuninkaille, ja hän hallitsi koko maata, hengellisesti puhuen.

12     Me voisimme mennä takaisinpäin Danieliin ja katsoa tuota kuvaa: kultainen pää, Babylonin valtakunta; hopea, Meedo-Persian valta; vaski, Aleksanteri Suuri, ja niin edelleen; (Kreikan valtakunta,) sitten Rooman valtakunnat, itäinen ja läntinen Rooma, nuo kaksi jalkaa. Huomatkaa näissä kymmenessä kuningaskunnassa, jotka tulevat tarkalleen noiden kymmenen sarven kanssa, joista puhuimme tänä aamuna, jokaisessa noissa kymmenessä valtakunnassa, jotka ovat tuleva esiin, oli savi ja rauta sekoitettuna yhteen. Tuo rauta tuli jaloista, jotka olivat Rooma, ja jokaisessa valtakunnassa Taivaan alla on hivenen roomalaisuutta, katolisen kirkon kautta. Niin se on, mutta ne eivät kuitenkaan sekoitu missään, vaikka he menevätkin naimisiin toistensa kanssa. Raamattu sanoi, että he tulisivat tekemään sen, ja katsokaa heitä tänään.

13     Antakaapa poikanne kulkea katolisen tytön kanssa. Ja kun he ovat valmiit menemään naimisiin, niin heidän täytyy luvata kasvattaa lapset katolisiksi. Näettekö, ja sama tapahtuu, jos se on päinvastoin. Näettekö, se on toisen voiman murskaamiseksi. Mutta mitä se on? Raamattu väittää koko asiaa portoksi. Mitä te nyt tulette tekemään? Kyllä. Ja kuinka ihmisten synnit tultaisiin kostamaan.

14     Me menimme takaisin 5. Mooseksen kirjaan, ja osoitimme kuinka avioton lapsi, äpärälapsi, ei voinut päästä Herran seurakuntaan neljääntoista sukupolveen. Näin oli lain alla oltaessa, ja Kristus tuli tekemään lain voimakkaammaksi. Kuinka paljon enemmän se onkaan nyt?

15     Mikä on vikana näillä pienillä teini-ikäisillä tytöillä, joita on kaduilla tänään, näillä pienillä savuketta imevillä naisilla, näillä shortseja käyttävillä ja leikattuhiuksisilla teini-ikäisillä tytöillä? Miksi he tekevät niin? Se on siksi, että heidän mammansa toimi sillä tavalla. Se on heidän syntiensä kostautuminen sukupolvelta toiselle. Sitä se on. Mihin me olemme tulleet? Olemme tulleet paikalle, jossa se ei ole mitään muuta kuin sekalaisten syntien kasautuma.

16     Tästä syystä Jumala on nostanut esiin Venäjän atomipommeineen, pyyhkäisemään sen kaiken pois, samoin kuin Hän teki vedenpaisumuksella, kun Hän nosti esiin pilvet tehdäkseen sen. Varmasti Jumala on tehnyt sen, ja Raamattu sanoo niin. Venäjä, tuo ateistinen maa, jollainen he ovat, täyttää tarkalleen tehtävänsä Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä. Aivan kuten kuningas Nebukadnessar nostettiin esiin tuhoamaan Israel, koska he eivät vaeltaneet Jumalan kanssa, samoin on Venäjä nostettu esiin kostamaan katoliselle kirkolle pyhien veren, jonka se on vuodattanut. Raamattu on sanonut niin. Se tulee hävittämään koko asian.

17     Katsokaahan sitä nyt, heidän isoäitinsä oli kuorotyttö, ja heidän äitinsä kulki irtonaisena teini-ikäisenä kaduilla, ja mitä he ovat tänään? rock-n-roll riisuutujia. Mitä heidän lapsensa tulevat olemaan? Ja sitten te kysytte: “Tekeekö Jumala niin?” Kyllä vaan! Jumala rankaisee vääryyden lapsille, jopa neljänteentoista sukupolveen. Ja Kristus tuli suurentamaan sitä, joten me voisimme sanoa sataan tai viiteensataan sukupolveen asti. Hän sanoi: “Te olette kuulleet vanhojen sanovan: ‘Älä tapa.’ Mutta Minä sanon teille, joka on vihainen veljelleen ilman syytä, on jo tappanut.” Olette kuulleet vanhojen sanovan: ‘Älä tee aviorikosta.’ Mutta Minä sanon teille, että kuka hyvänsä katsoo naista himoiten, on jo tehnyt aviorikoksen.” Hän teki sen suuremmaksi. Mitä merkitsee suurentaminen? Hän moninkertaisti sen. Ja jos se lain alaisuudessa oli neljätoista sukupolvea, niin kuinka pitkän ajan se sama asia ottaa tänään?

18     Ja nuoret miehet, keski-ikäiset miehet, ja naimisissa olevat miehet eivät enää kunnioita avioliittolupaustaan. He vain ottavat naisia ja elävät heidän kanssaan kaikkialla, aivan kuin koirat. Koirilla on parempi kunnioitus ja parempi moraali kuin joillakin ihmisillä. Minä tiedän, että se on kauhean voimakkaasti sanottu, mutta se on niin. Miksi?

19     Seurakunnat osoittavat hyväksymisensä sillä, etteivät sano mitään siitä. Miksi? He toimivat aivan kuten heidän äitinsäkin tekee. Se on periytynyt seurakunnalle. Koska tämä protestanttinen seurakunta tuli ulos katolisesta kirkosta, ja katolisen kirkon synnit kostautuvat protestanteille. Tietenkin se on niin. Niinpä pata ei voi sanoa, että kattila on likainen. Se on totuus.

20     Me löydämme sen Kirjoituksista. Enkä löytänyt yhtään kirjelappusta pöydältäni tänä iltana, vaikka olin pyytänyt näyttämään paikan Raamatusta, missä Jumala koskaan antoi määräyksen kirkkokunnasta. Näyttäkää minulle yksi kohta, missä Jumala koskaan asetti naisen saarnaajaksi! Näyttäkää minulle yksi paikka, missä Jumala koskaan asetti pirskottelemisen tai valelemisen! Näyttäkää minulle yksi paikka missä, missä Jumalalla koskaan oli ketään kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä! Löytäkääpä nuo asiat! Ja kuitenkin me jatkuvasti teemme niitä asioita! Ne vain yhä pysyvät seurakunnassa.

21     Minä sanoin teille, että syy, miksi me emme voi olla baptisteja, on se, että me uskomme kastamiseen Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Raamatussa ei ole ketään milloinkaan kastettu millään muulla tavalla. Näyttäkää minulle yksi paikka, missä yksikään henkilö kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä, niin minä kohotan käteni ylös ja sanon, että minä olen väärä profeetta.

22     Jos Raamattu sanoo, että teidän täytyy olla kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin se merkitsee, että teidän täytyy tehdä se sillä tavalla. Paavali määräsi heidät kastettavaksi uudelleen. Huolimatta siitä kuinka heidät oli kastettu, heidän täytyi tulla ja ottaa kaste uudelleen. Heidät oli kastanut sama mies, joka kastoi Jeesuksen Kristuksen, Johannes Kastaja. Paavali sanoi: “Se ei enää kelpaa, teidän täytyy tulla uudelleen kastetuiksi.” Ja heidän täytyi tehdä se, ennen kuin he saivat Pyhän Hengen. Se oli Jumalan ohjelma.

23     Minä ehkä menen siihen vähän syvemmälle tänä iltana. Miksi on niin? Jeesus pitää Sanansa. Uskotteko te sen? Melkein jokainen teistä oli täällä tänä aamuna, mutta minä haluan puhua hieman lisää siitä.

24     Miksi Paavali määräsi sen, sen jälkeen, kun se jo oli tehty? Paavali sanoi: “Jos vaikka enkeli Taivaasta tulisi ja saarnaisi jotakin muuta, niin olkoon hän kirottu.” Te sanotte: “Meillä on uusi valo siitä.” Ei, teillä ei ole sitä. Samanlaisen asian kanssa perkele tuli Eevan luo, hieman uutta valoa. Te ette tarvitse uutta valoa. Teidän tarvitsee vaeltaa valossa, jonka Jumala jo on pannut tänne, siinä kaikki.

25     Tarkatkaapa nyt tätä. Kuinka yksinkertaista se onkaan. Kun he tulivat alas Kirkastusvuorelta, sanoi Jeesus opetuslapsilleen: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan olevan?”

Yksi sanoi: “Sinä olet Mooses, tai Elias, tai yksi profeetoista.”

Hän kysyi: “Kenen te sanotte Minun olevan?”

Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

26     Jeesus sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonaan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle.” Näettekö, se ei tule seminaarien kautta. Se ei tule kirkkokuntien kautta. “Liha ja veri eivät ole tätä sinulle paljastaneet. Sinä et koskaan oppinut sitä missään teologisessa koulussa. Mutta Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Ja tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, ja helvetin portit eivät voi voittaa sitä.” Se on hengellinen ilmestys siitä kuka Hän on.

27     Huomatkaa: “Minä sanon, että sinä olet Pietari, ja Minä tulen antamaan sinulle valtakunnan avaimet. Ja mitä hyvänsä sinä sidot maan päällä, Minä tulen sitomaan Taivaassa; mitä hyvänsä sinä päästät maan päällä, Minä tulen päästämään sen Taivaassa.” No niin, Hänen täytyi pitää Sanansa, tai Hän ei ollut Jumala. Ja muutamia päiviä tämän jälkeen Hänet ristiinnaulittiin, Hän nousi kuolleista, ja nousi ylös Taivaaseen, ja Pietari avasi Evankeliumin Helluntaipäivänä. Tekikö hän sen? Tietenkin hän teki.

28     Tarkatkaa nyt. He kaikki pilkkasivat häntä, koska he olivat täytetyt Hengellä. Heitä kutsuttiin harhaoppisiksi, pyhiksi kieriskelijöiksi tai jollakin senkaltaisella nimellä.

He jopa nauroivat ja sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä.” Pietäri nousi esiin heidän keskeltään, korotti äänensä ja sanoi: “Miehet ja veljet, kuulkaa minun sanojani. Kuulkaa minun sanojani ja kuunnelkaa minua. Nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te oletatte heidän olevan. Tämä on vasta kolmas hetki päivästä, mutta tämä on se, josta profeetta Joel on puhunut: ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä tulen vuodattamaan Minun Hengestäni.’” Ja mitä Hän tulisi tekemään Hänen pojilleen ja Hänen tyttärilleen, Hänen palvelijattarilleen ja niin edelleen tuossa päivässä.

29     Kun he kuulivat sen, viilsi se heidän sydäntään; kuullessaan tuota miestä, joka ei tuntenut edes aakkosiaan, ja heidän täytyi huomioida hänet. He tiesivät, että hänen sisällään jokin paloi, Pyhä Henki. Pysäyttääkö hänet? Sehän olisi ollut aivan kuin olisi yrittänyt sammuttaa tulta kuivassa rakennuksessa tuulisena päivänä. Te ette olisi voineet tehdä sitä. Hänet oli täytetty Pyhällä Hengellä. Ja mitä hän sen jälkeen sanoi?

30     He kysyivät: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Tarkatkaa nyt Pietaria, jolla oli valtakunnan avaimet!

31     Kun Jeesus nousi kolmantena päivänä, Hänellä ei ollut avaimia Taivaan valtakuntaan. Tiesittekö sen? Hän sanoi: “Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet”, mutta ei avaimia valtakuntaan, koska ne oli annettu Pietarille.

32     Hän oli sanonut: “Pietari, mitä sinä päästät maan päällä, Minä päästän sen Taivaassa.” Ja tässä hän nyt seisoo, avatakseen tämän siunatun asian maailmalle. Hänellä on avaimet kädessään, ja he kysyvät: “Mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Ei väliä, mitä apostoli käski tehdä, Jumalan täytyy samaistaa se Taivaassa, jos Hän oli antanut hänelle tuon vallan.

33     Nyt Pietari sanoi: “Tehkää parannus, ja ottakoon joka ainoa teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi, ja te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan.” Onko tämä oikein? Ja tämä oli syy siihen, miksi avaimet kääntyivät Taivaassa. Ei missään muussa nimessä, eikä toisella tavalla, eikä toisella muodolla. Se kääntyi maan päällä, ja se kääntyi Taivaassa, tai Jeesus ei pitänyt Sanaansa Pietarille. Ja joka paikassa Raamatussa, heidät sen jälkeen oli kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Noiden, jotka olivat kastetut ennen sitä, täytyi tulla kastetuiksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, saadakseen Pyhän Hengen. Tämä on oikein.

34     Se on yhä sama. Niinpä, jos me opetamme kastetta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, se on väärä profetia. Minä en halua loukata teitä, mutta minun täytyy painaa tämä syvälle, niin että seurakunta tulee tietämään. Me emme ole täällä joukkona lukutaidottomia, vaan me tiedämme, missä me seisomme Jumalan Sanassa. Minä haastan kenet hyvänsä näyttämään minulle yhden paikan, missä kukaan koskaan kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä!

35     Tuletteko te nyt kuuntelemaan väärää profetiaa, vai Totuutta? Tutkikaa Kirjoituksia. Se on teidän käsissänne. Osoittakaa minulle, missä kirkkokunta koskaan säädettiin olemaan Raamatussa! Näyttäkää minulle Raamatusta, missä he koskaan asettivat naista saarnaajaksi? Näyttäkää minulle Raamatusta, missä kaikki nämä asiat, joista me olemme puhuneet, koskaan säädettiin Raamatussa! Niitä ei ole siellä. Näyttäkää minulle yksi paikka.

36     Kun metodistit nousivat esiin, he saarnasivat pyhitystä. Se on hyvä. Mutta tehdessään siitä kirkkokunnan, se loppui siihen. Tästä syystä Raamattu sanoi: “Sinulla on nimi.”

Te sanotte: “Minä olen kristitty.”

“Mihin kirkkokuntaan sinä kuulut?”

Te vastaatte: “Methodisteihin.” Mitä, silloinhan te olette portto.

37     “Minä olen baptisti”, portto. “Minä olen helluntailainen”, te olette portto. Sinä kuulut tuohon seurakuntaan. Teidän tulisi kuulua Kristukselle. Teidän ei tule kutsua itseänne “metodistiksi” tai “baptistiksi”. Jos te olette kristitty, silloin te olette sydämessänne kristitty.

38     Joka ainoa noista kirkkokunnista voi tuottaa Jumalan lapsia. Kyllä, mutta jos te ajattelette menevänne Taivaaseen vain siksi, että olette metodisti ja baptisti, niin te olette väärässä! Tästä syystä me olemme pysyneet tuollaisen asian ulkopuolella. Miksi eivät baptistit voi nähdä sitä? Kysyin sitä suoraan eräältä metodistimieheltä ja hän sanoi: “Ainoa asia, mitä meillä on sinua vastaan on se, että sinä roikut noiden helluntailaisten ympärillä.“

Minä kysyin: “Kuka on me?” Hän vastasi: “Me metodistit.”

Minä sanoin: “Minäpä sanon mitä tulen tekemään. Minä tulen sinun kaupunkiisi, ja anna sinä metodistien kannattaa sitä.”

“Oi”, hän sanoi, “tietenkään me emme voi tehdä sitä.”

39     Minä sanoin: “Sitä minä ajattelinkin. Minä pysyn helluntailaisten kanssa, koska helluntailaiset uskovat sen. Kyllä, he kannattavat sitä. He ovat niitä, jotka saavat siitä edun itselleen.” Kuinka monet lukivat tuon helluntailaisseurakuntaa koskevan artikkelin, joka oli äskettäin Life-lehdessä? Se on yksi suurimmista ilmiöistä tässä ajanjaksossa. Heillä on enemmän käännynnäisiä yhdessä vuodessa kuin kaikilla muilla yhteensä. Miksi? Jopa heidän virheellisyydessäänkin Jumala liikuttaa heitä eteenpäin, koska he uskovat totuuden ja marssivat eteenpäin sen kanssa. Se on totuus.

40     Mutta mitä me teemme nyt? Näettekö? Siitä syystä me emme ole kirkkokunta. Kun Pyhä Henki ensi kertaa vuodatettiin helluntaiseurakuntaan neljäkymmentä vuotta sitten, ja alkoivat puhua kielillä, mikä on yksi lahjoista, he tekivät siitä kirkkokunnan. Se oli pienin lahjoista. Kielilläpuhuminen on pienin lahjoista, sen mukaan mitä Paavali sanoo. Ja niin pian kuin se lankesi, he sanoivat: “Oi, meillä on se nyt”, ja he tekivät siitä kirkkokunnan, Yleisneuvoston, mikä nykyään on nimellä Jumalan Seurakunnat. “Oi, kenelläkään ei voi olla sitä, ellei hän puhu kielillä.” Jumala vain liikkui suoraan pois heistä, jättäen heidät istumaan sinne. Tietystikin.

41     Sitten tulivat Ykseyden kannattajat, aloittaen kastamaan Jeesuksen nimessä. “Oi, meillä on se!” He organisoituivat. Mitä heille tapahtui? Jumala liikkui siitä ulos jättäen heidät istumaan sinne. Sillä se on niitä varten, joista sanotaan: “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.”

42     Näettehän ykseydenkannattajat eivät sekoitu Jumalan seurakuntien kanssa, eivätkä Jumalan seurakunnat ykseydenkannattajien kanssa. Olen keskustellut joidenkin heidän parhaiden miestensä kanssa, joita heillä on. Herra Goth ja tohtori Pope, monien suurten miesten kanssa. Istuin yhdessä heidän kanssaan ja kysyin: “Kuinka te voitte opettaa oppineena miehenä, että se olisi alkuperäinen todiste?”

43     Yksi, kaksi tai kolme heistä oli todella rehellisiä ja sanoivat: “Veli Branham, me tiedämme, että se on väärin. Mutta mitä me voimme tehdä? Jos me sanoisimme siitä jotakin nyt, niin se sekoittaisi koko ohjelman, se keskeyttäisi sen.” Varmasti, ettekä te enää olisi piispoja ettekä ylivalvojia. Siitä on kysymys.

44     Veli, minä mieluummin pitäisin lähetyskokousta kadunkulmassa, tai saarnaisin jonkun männyn alla, ja pitäisin kiinni totuudesta. Tietenkin… Ja tietäisin puhuvani totta. Miehet haluavat totuutta, ja teillä on kristittyna velvollisuus todistaa totuudesta. Jumala on pitävä teidät vastuussa siitä. Seisokaa lujana näissä asioissa. Jos teitä ei ole vielä kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ettekä ole tehneet näitä asioita, niin te ette ole saaneet Pyhää Henkeä.

45     Te sanotte: “Oi, minä olen puhunut kielillä.” Se ei merkitse, että teillä on Pyhä Henki. Minä olen nähnyt noitien, taikureiden, riivaajien ja kaikkien muidenkin puhuvan kielillä. Varmasti. Eikä heillä ole Pyhää Henkeä, tehän tiedätte sen. He juovat verta ihmiskallosta, tanssivat ja huutavat avukseen perkelettä, ja puhuvat kielillä. Tietenkään heillä ei voi olla Pyhää Henkeä. Niinpä se, että puhutte kielillä, ei merkitse sitä, että teillä olisi se. Ainoa tapa teidän tietää, että teillä on se, on se, että teidän henkenne todistää yhdessä Hänen Henkensä kanssa, ja Hengen hedelmät seuraavat teitä: rakkaus, usko, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys ja niin edelleen. Tästä te tiedätte, että teillä on Pyhä Henki. Se todistaa itse itsestään.

46     Jos te yritätte levätä sen varassa, että te kuulutte helluntailaisiin, tai baptisteihin, tai presbyteereihin, niin näettekö mitä olette tekemässä. Te otatte itsellenne prostituoidun nimen. Se on oikein! Tulkaa ulos siitä! Tulkaa pois siitä! En tarkoita, että jättäisitte seurakuntaanne, vaan noita asioita, kun te sanotte: “Oi, minä olen presbyteeri, me emme usko ihmeisiin!” Miksi ette? Raamattu opettaa sitä! “Oi, minä kuulun Kristuksen Kirkkoon. Sanotaan, että ihmeiden päivät ovat ohitse.” He ovat vääriä profeettoja! Minä voin näyttää teille, missä Jeesus Kristus antoi voiman seurakunnalle parantaa sairaat, herättää kuolleet ja ajaa ulos perkeleet. Minä haastan kenet hyvänsä osoittamaan minulle Kirjoituksista Raamatussa, missä Hän otti sen pois seurakunnalta.

47     Mikä on ottanut sen pois? Teidän omat uskonkappaleenne, ei Jumalan Sana. Pyhä Henki yhä tekee työtään, se liikkuu eteenpäin kaikesta huolimatta, ja Hän on aina tekevä sen. Tästä syystä me emme ole kirkkokunta. “Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman. Sellaisista kääntykää pois.” Me emme usko sellaiseen.

48     Kuinka se sai alkunsa? (Meidän täytyy kiirehtiä, mennäksemme siihen niin nopeasti kuin mahdollista.) Kuinka se sai alkunsa? Meillä on kirjoitettuna tänne paljon raamatunpaikkoja, jotka koskevat Pyhää Henkeä.

49     Toinen asia, me annoimme haasteen eilen illalla pyhien hellittämättömyydestä, sille kuinka baptistit sen uskovat. Ei, minä varmasti olen eri mieltä baptistien ajatuksesta, calvinistisesta teoriasta. Tietenkin olen myös eri mieltä presbyteerien kanssa siitä. Olen eri mieltä metodistien kanssa heidän armenialaisesta opistaan. Kyllä, heillä molemmilla on totuus, mutta teidän täytyy tuoda se takaisin tähän Sanaan, missä se on totuus. Kun te juoksette pois siitä, te villiinnytte sen kanssa.

50     Jotkut baptistit täällä kastavat upottamalla. Saarnaaja kastaa heidät, kun yhdeksän kymmenestä tupakoi, ja sitten he menevät takaisin ja pelaavat korttia ja muita pelejä koko yön, juoksentelevat ympäriinsä ja osallistuvat rikollisiin liikeasioihin. Naiset juoksentelevat ympäri katuja shortseissa, leikkaavat hiuksensa ja tupakoivat, ja puhuvat ompelu seuroissaan likaisia vitsejä. Te kutsutte sitä kristillisyydeksi, niinkö? Te luulette, että teillä on iankaikkinen turvallisuus, niinkö? Te menette Helvettiin sillä tavalla! Teillä ei olisi mitään nautintoa Taivaassa. Tietenkään ei. Se ei ole iankaikkinen turvallisuus.

51     Mutta, kun mies on syntynyt uudestaan Pyhästä Hengestä… Ja te helluntailaiset, koska te olette hypänneet ylös ja alas, puhuneet kielillä, ja juosseet ylös ja alas käytäviä, ei merkitse sitä, että teillä olisi iankaikkinen varmuus. Älkää koskaan saako sellaista päähänne. Ei, tietenkään se ei merkitse sitä. Koska te tiedätte, että teidän oma elämänne todistaa, että te ette ole oikein Jumalan kanssa, Se on totta, te ette ole oikein. Se ei vielä ole iankaikkinen varmuus.

52     Minä haluan kysyä teiltä jotakin. Onko olemassa iankaikkinen varmuus? Raamattu sanoo niin. Raamattu sanoo, että nimenne oli pantu Karitsan Elämänkirjaan ennen kuin maailma edes alkoi. Kuten sanoin tänä aamuna, niin sanon jälleen, että tuolla miehellä, joka kirjoitti tuon laulun: Siellä Kirkkaudessa on uusi nimi kirjoitettu ylös tänä iltana. Ja se on minun, oli kyllä oikea ajatus, mutta Kirjoitusten mukaan hän oli väärässä. Teidän nimeänne ei pantu sinne sinä iltana, kun te pelastuitte. Sen mukaan, mitä Raamattu sanoo Ilmestyskirjan 13. ja 17. ja niin edelleen, se pantiin sinne ennen kuin maailma alkoikaan; ja Jeesus Kristus teurastettiin ennen maailman perustamista.

53     Kuinka voi ääretön Jumala, joka tietää lopun jo alusta, kuinka Hän saattoi milloinkaan sallia synnin tulla maan päälle, jos se tapahtunut tarkoituksellisesti?

54     Kerratkaamme nyt joitakin asioita, joita olemme sanoneet. Mikä oli ensin, Pelastaja tai syntinen? Aivan varmasti Pelastaja. Kenellä on enemmän voimaa, Pelastajalla tai syntisellä? Jos pelastaja voi ottaa pois synnin, niin silloin Hän on voimakkaampi.

Miksi Hän sitten ensinkään salli synnin tulla? Osoittaakseen, että Hän oli Pelastaja.

Kumpi on voimakkaampi, Parantaja tai sairaus? Parantaja.

Miksi Hän sitten salli sairauden tulla? Osoittaakseen, että Hän oli Parantaja. (Minusta tuntuu uskonnolliselta juuri nyt. Kyllä vaan.) Siksi Hän sallii vaikeuksien tulla. Olla Parantaja on yksi Hänen ominaisuuksistaan. Syy, miksi Hän antaa murheen tulla, on näyttää, että Hän on ilo. Varmasti se on niin. Tästä syystä meillä on yö, todistamaan, että on olemassa päivä. Tästä syystä meillä on kiukkua, osoittamaan, että on olemassa rauhaa. Varmasti, ne ovat puolesta ja vastaan. Oi, Hän on ihmeellinen.

55     Kuinka se kaikki alkoi? (Me menemme suoraan siihen niin nopeasti kuin voimme, niin ettemme pitäisi teitä täällä koko yötä.) No niin, kaikille asioille täytyy olla alku. Haluan kysyä teiltä jotakin. Te voitte lykätä tämän liivintaskuunne. Teidän ei tarvitse ottaa tätä tavanomaisena ateriana. Mutta kuunnelkaapa tätä. Jos te olette iankaikkinen luontokappale, niin silloin teillä ei koskaan ollut alkua eikä teillä koskaan tule olemaan loppua. Sillä sana iankaikkinen merkitsee sellaista, millä ei ole alkua eikä loppua. Muistatteko, kuinka puhuin tänä aamuna Melkisedekistä, siitä kuinka Hän kohtasi Aabrahamin, tämän tullessa kuninkaita teurastamasta. Ja kuinka Raamattu sanoo Hebrealaiskirje 7, että Leevi maksoi kymmenykset Melkisedekille, ollessaan isänsä Aabrahamin kupeissa. Aabraham siitti Iisakin; Iisak siitti Jaakobin; ja Jaakob siitti Leevin. Se on isä, isoisä, ja isoisän isä. Ja Raamattu laskee Leevin ansioksi, että hän maksoi kymmenykset Melkisedekille, ollessaan vielä isoisänsä isän kupeissa.

56     Raamattu ei koskaan sano, että hän teki sen jotenkin esikuvallisesti, vaan Raamattu sanoo, että hän maksoi kymmenykset. Aamen! Sitten, jos me tulemme oikean siemenen kautta, niin te ja minä olimme siellä silloin, kun Paavali saarnasi Evankeliumia. Me tulemme upottautumaan siihen hetkisen kuluttua korviamme myöten. Sitä Kirjoitukset väittävät meidän tehneen. Ne jopa menevät aivan alkuun.

57     Ajatelkaahan sitä, Leevi; sitten Jaakob, hänen isänsä; sitten Iisak, hänen isänsä; sitten Aabraham, hänen isänsä, hänen isoisänsä isä. Kun Leevi oli isoisänsä isän kupeissa, hän maksoi kymmenykset Melkisedekille.

58     Haluaisin kysyä teiltä kenestä Job 27. puhuu, kun Hän sanoo: “Missä olit sinä silloin, kun Minä laskin maan perustukset? Kun aamutähdet yhdessä lauloivat, ja Jumalan pojat huusivat ilosta?” Keitä olivat nämä Jumalan pojat, jotka huusivat ilosta? Jeesus kertoi heille: “Minä iloitsin teidän kanssanne ennen maailman perustamista. Me emme ole ajallisia luomuksia, vaan iankaikkisia luomuksia! “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni vedä häntä. Ja kaikki, jotka tulevat Minun tyköni, niille Minä annan iankaikkisen elämän, ja nostan heidät ylös viimeisenä päivänä. Eikä kukaan voi temmata heitä pois Isän kädestä, ja Hän antoi heidät Minulle.” Kuinka te voisitte olla mitään muuta kuin voittajia. Näettekö, te olette peloissanne, te juoksette pois täältä, ja se on yksi parhaista todisteista maailmassa, että te ette vielä ole olleetkaan.

59     Kuinka moni täällä kohottaisi kätensä merkiksi siitä, että hän uskoo Jumalan olevan ääretön? Tiedättekö te mitä sana “ääretön” merkitsee? Se on täydellisyys… ääretön… te ette voi selittää sanaa “ääretön”.

60     Oletteko koskaan säätäneet kameraanne äärettömälle etäisyydelle? Se vain merkitsee siitä eteenpäin. Hyvä on, sen jälkeen sitä ei enää voida kohdistaa. Sitä Jumala on, Hän on ääretön. Ja jos Hän on ääretön, niin ei voi olla yhtään kovakuoriaista, kärpästä, kirppua, hiirtä tai mitään muutakaan, joka koskaan on ollut maan päällä, tai koskaan tulee olemaan, jota Jumala ei olisi tiennyt ennen maailman perustamista. Siinä teillä on jonkinlainen käsite äärettömästä!

61     Niinpä sitten, jos ääretön Jumala pelastaa teidät täällä, tietäen menettävänsä teidät seuraavalla viikolla, seuraavassa kuussa tai seuraavana vuotena, niin silloin Hänen koko tarkoituksensa kääntyy tappioksi. Hän ei voi kadottaa teitä! “Joka kuulee Minun Sanan ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Hän ei voi tehdä sitä!

62     Joka on syntynyt Jumalasta, ei enää tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä. Kuinka hän voi tehdä syntiä, kun on olemassa syntiuhri häntä varten? Kuinka voin olla sairas, ollessani täysin terve? Kuinka voin olla sokea, kun voin nähdä? Oi, kuinka voin olla sisällä ja ulkona rakennuksesta samanaikaisesti? Kuinka voin olla humalainen ja selvä samanaikaisesti? Te ette voi tehdä sitä. Ja kun te olette pelastetut, te olette lunastuksen alaiset, eikä syntejänne lasketa teille.

63     Eikö Daavid sanonutkin: “Siunattu on mies, jolle Jumala ei lue syntiä, ja jonka synnit ovat peitetyt.” Jumala ei laske syntiä Hänen luomustaan vastaan. Se on vahvaa. Se ei ole mitään kuorittua maitoa; sen sanoo Raamattu! Jumala ei lue syntiä vanhurskaalle. Jumala armossaan, ennalta määräämisen kautta, ei haluten, että kukaan kuolisi, vaan, että kaikki tulisivat parannukseen; mutta ollen ääretön ja tietäen kuka tulisi ja kuka ei, Hän voi ennalta määrätä kaiken toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti.

64     Jos Hän ei tehnyt sitä, niin kuinka Hän salli ensinkään synnin tulla sisälle? Koska Hän oli Pelastaja… Jos ei koskaan olisi ollut syntistä, Hän ei koskaan olisi ollut Pelastaja. Hänessä oleva ominaisuus ei olisi milloinkaan tullut esille.

65     Kuinka Hänestä koskaan tuli Parantaja? Sallimalla sairauden tulla, että Hän voisi näyttää olevansa Parantaja. Hän oli Parantaja, mutta kuinka se koskaan olisi tullut tunnetuksi? Kuinka Hänen ominaisuutensa olisi voinut toimia? Kuinka Hän voisi olla Parantaja, jos ei koskaan olisi ollut mitään sairautta? Hänen täytyi sallia sairaus.

66     Ei ihme, että Paavali sanoi Roomalaisten 8: “Tyhmä mies, kuka voi sanoa Savenvalajalle, mitä tehdä sen kanssa.” Kuinka voi savi nousta ylös ja sanoa: “Miksi minut tällaiseksi teit?’ Eikö Hän nostanut esiin faaraotakin siinä tarkoituksessa, että Hän voisi näyttää kunniansa Egyptissä? Hän paaduttaa kenet tahtoo ja vanhurskauttaa kenet tahtoo. Se ei ole riipu hänestä, joka tahtoo, tai hänestä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen! Niinpä teillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Te ette voi tehdä yhtään mitään. Jos se on armo, ja jos se on ilmainen lahja, niin te ette voi tehdä yhtään mitään sen edestä. Jumala on antanut sen teille. Se on Jumalan tahto. Se on asia, jonka Jumala on ennalta määrännyt teille.

67     Raamattu on sanonut, että meidät on ennen maailman perustamista ennalta määrätty adoptoitaviksi Jumalan pojiksi. Silloin, kun Jumala teurasti Karitsan omissa ajatuksissaan, ennen maailman perustamista, tuodakseen ilmi ominaisuutensa, sen mitä Hän oli, ja kun Karitsa teurastettiin, meidät tapettiin Sen kanssa. Kun Karitsan veri vuodatettiin Hänen omassa mielessään, silloin ennen maailman perustamista, minun ja teidän nimenne kirjoitettiin Kirjaan. Se kaikki tapahtui Hänen ajatuksissaan. Hän on ääretön! Jos Hän ei ole sitä, niin miksi Hän sitten salli sen kaiken tapahtua.

68     Kuten kysyin, kumpi on voimakkaampi, Pelastaja tai syntinen? Kummalla on enemmän voimaa? Silloin voimakkaimman täytyi sallia vähäisempi. Hän tekee sen vain omaksi kunniakseen.

69     Kun Hän valmisti Luciferin, Hän tiesi, että hän tulisi olemaan perkele! Hänen täytyi tehdä se, osoittaakseen olevansa Pelastaja, Kristus. Hänen täytyi sallia sen tapahtua sillä tavalla. Eikö Raamattu sanokin, että kaikki asiat työskentelevät yhdessä niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat? Niinpä mistä te olette peloissanne? Niinpä tehkäämme koko sydämisesti kaikki, mitä eteemme tulee. Älkää olko kuten mykät karjaeläimet, joita ajettaessa täytyy kerjätä ja taivutella! Olkaa sankareita! Minä pidän siitä! Seiskää jaloillanne!

70     Pieni runo, joka auttoi minua niin paljon ollessani lapsi, kuulostaa jotenkin tällaiselta:

Oli ylhäinen roomalainen,
Rooman keisarin päivinä;
Joka kuuli pelkurin sanovan linnan edessä:
“Oi, on turvallista sellaisessa kuusessa,
Kukaan ei voi ravistella sitä.”
“Oi ei”, sanoi sankari,
“minä löydän tavan tehdä sen.”

Siinä se on teille.

71     Jos tämä Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti… Minulle ei ollut helppoa tuona päivänä, kun tulin ulos tästä Tabernaakkelista, ja jokainen sanoi minulle, että tällaista tulisi tapahtumaan ja tuollaista tulisi tapahtumaan. “Sinua pidettäisiin fanaatikkona, ja he heittäisivät sinut vankilaan. Koko lääketieteellinen yhdistys tulisi olemaan sinua vastaan.” Mutta Jumala oli sanonut: “Tee se!” Raamattu sanoi, että Hän olisi sama, ja nyt herätyksen tulet palavat jokaisessa kansakunnassa taivaan alla! Oikein, nouskaa seisomaan sen puolesta!

Kuinka te käytte käsiksi jokapäiväiseen työhönne?
Pelkäättekö töitä, jotka ovat edessänne?
Voitteko ottaa vastaan työn, joka on edessänne?
Vai onko teillä väsynyt ja tyhjä mieli? 
(Minä vihaan sellaista.)

Tai otatko vastaan työn, joka on edessäsi?
Tai kulkeeko pelko koskaan mielenne lävitse?
Jos niin on, niin käy käsiksi seuraavaan, minkä löydät,
Ajattelemalla, että tulet tekemään sen.

Pysykää sen kanssa. Varmana. Tarkoittakaa sitä sydämessänne kuten Daniel. Pysykää Jumalan kanssa.

72     Missä tämä kaikki tapahtui? Kuinka se tapahtui? Mikä tekee ihmiset tällaisiksi? Miksi me olemme valmiit hävitettäviksi? Selitäpä ne asiat minulle, veli Branham. Mikä saa sinut ajattelemaan, että tämä koko asia tullaan pyyhkäisemään pois? Se pyyhkäistiin pois kerran aikaisemmin. Oliko se niin? Se hävitettiin vedenpaisumuksella. (Nyt tässä tulee syvällinen asia. Valmistautukaamme lukemaan se.)

73     Haluan, että menette kanssani nyt 1. Mooseksen kirjan. 3. lukuun. Jos haluatte tietää mitä hyvänsä, niin minä voin näyttää teille, että jokainen “kultti”, ja jokainen “ismi”, ja kaikki mitä meillä on tänään, alkoi 1. Mooseksen kirjassa. Kuinka monet tietävät, että “Genesis” [1. Mooseksen kirja] merkitsee alku? Tietenkin, me myös löydämme katolisen kirkon alun sieltä, se oli Babylon, jonka Nimrod perusti; me löydämme sen myös keskeltä Raamattua, ja Raamatun lopusta. Me huomaamme sieltä, että he yrittivät tuoda naissaarnaajia Raamatun alussa, ja he palvoivat pieniä kuvia, joita he tekivät juurista.

74     Kuinka moni on lukenut Hislopin Kaksi Babylonia, joka on historiaa. Me löydämme noissa historioissa, että heillä oli nainen… Sitten te muistatte, kuinka Jaakobin vaimo varasti isänsä jumalan ja piilotti sen alleen. He veivät ne myöhemmin sinne erämaahan, ja se saastutti koko leirin.

Lukekaamme nyt 1. Mooseksen kirjasta.

Nyt käärme oli ovelampi kuin mikään kedon eläin, jonka Herra Jumala oli valmistanut. Ja hän sanoi naiselle: Kyllä, onko Jumala sanonut: Teidän ei tule syödä jokaisesta puutarhan puusta?

Ja nainen sanoi käärmeelle: Me voimme syödä puutarhan puiden hedelmästä.

Mutta puun hedelmästä, joka on puutarhan keskellä, Jumala on sanonut, teidän ei tule syödä siitä, eikä teidän tule koskea siihen, ettette kuolisi.

Ja käärme sanoi naiselle: Te ette varmastikaan kuole.

Sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, teidän silmänne tulevat avatuiksi, (Näettekö? Uutta valoa!) … ja te olette oleva kuten jumalat, tietäen hyvän ja pahan.

75     Näettekö kuinka nämä miehet tänään yrittävät poistaa jotakin Raamatusta. He sanovat: “Sehän on aivan yhtä helppoa valella tai pirskotella, tällä tavalla tai tuolla tavalla…” Ei koskaan! Jumala on asettanut ohjelman, ja sitä meidän oletetaan seuraavan. Ja se on tämä Sana.

Ja, kun nainen näki, että puu oli hyvää ruuaksi, ja se oli miellyttävä silmille, ja puu, jota tuli haluta, tullakseen viisaaksi, hän otti sen hedelmästä, ja söi, ja antoi myös aviomiehelleen hänen kanssaan; ja hän söi.

Ja heidän molempien silmät avattiin, ja he tiesivät, että he olivat alasti; ja he ompelivat viikunapuun lehtiä yhteen, ja valmistivat itselleen esiliinat.

76     Haluan pysähtyä tähän hetkeksi. No niin, kaikella täytyy olla alkunsa. Teillä oli alkunne. Tämä, mistä me olemme puhuneen näissä kahdessa viimeisessä kokouksessa, on se, mille minä haluan perustaa koko asian. Tänä aamuna me menimme taaksepäin ja osoitimme Raamatusta näytelmän tavoin, että kun Jumala teki maan, kun Hän muodosti kaasuja, (ja kaasut tulivat kalsiumksi, kaliumkarbonaattiksi ja erilaisiksi aineiksi), niin Hän oli valmistamassa teidän ruumiitanne. Hän suunnitteli sitä suuren mestarirakentajan tavalla, kuten rakennusurakoitsija, joka kokoaa yhteen kaikki aineensa rakennusta varten. Hän oli valmistamassa teidän ruumiitanne, ja Hänellä oli ne siellä. Hän tiesi aivan tarkalleen mielessään, mitä tulisi tehdä. Tämä käsi tässä… Jumala valmisti tämän käden, kun Hän oli valmistamassa maailmaa. Mutta minun henkeni, sen Hän teki ennen kuin maailmaa olikaan. Mutta tämän käden ja tämän ruumiin Hän valmisti valmistaessaan maailman, koska tämä ruumis tulee maasta ja menee takaisin maahan. Jumala teki sen. Hän suunnitteli sen kaiken suuressa piirustuksessaan ja ohjelmassaan. Kun Hän nyt alkoi valmistaa maata, Hän teki miehen, ja jokin tuossa miehessä ei näyttänyt aivan oikealta.

77     Meillä oli se esillä tänä aamuna käydessämme tuon näytöksen lävitse. Kuinka Isä tuli alas katsomaan poikaansa, joka oli tehty Hänen kuvakseen, ja niin edelleen. Sitten Hän teki hänelle vaimon, avun.

78     Muistakaa, että Adam antoi nimet kaikille luontokappaleille maan päällä, jotka Hän oli tehnyt, karjaeläimet, eläimet ja kaiken muun. Tänään suuret tiedemiehet, yrittävät löytää tuota puuttuvaa rengasta, jota he ovat etsineet kuusituhatta vuotta. Ihminen kuuluu eläinkuntaan, ja me tiedämme sen. Ja nainen on vain osa miehestä, sivutuote. Nainen ei ollut alkuperäisessä luomisessa. Jumala oli lopettanut luomisen vuosia ja vuosia aikaisemmin, ennen kuin Hän otti kylkiluun hänen kyljestään ja valmisti siitä naisen.

79     Adam oli jo nimittänyt kaiken luomakunnassa, mutta hänelle itselleen ei löytynyt apua, joten Jumala teki hänelle avun. Hän otti kylkiluun hänen kyljestään, ja täytti tuon paikan lihalla, ja valmisti avun hänelle. Ennen sitä, mies hengessään, oli sekä mies- että naispuolinen. Nainen on vain osa miehestä.

80     Kun mies ottaa itselleen vaimon, ja jos tämä on oikealla tavalla hänen vaimonsa, Jumalan antama vaimo, niin vaimo tulee olemaan hänelle kuin osa häntä itseään.

81     Tästä syystä meillä on niin monia vaikeuksia avioliitossa. Se johtuu siitä, että te näette tuolla ulkona jonkun tytön, jolla on kauniit ruskeat tai siniset silmät, tai jotakin senkaltaista, kaunis ulkomuoto, ja te rakastutte häneen. Sitten ensimmäisen lapsen jälkeen hänen hampaansa alkavat irrota, ja hän tulee ryppyiseksi ja vanhaksi, ja silloin te haluatte potkaista hänet ulos.

82     Jotkut teistä naisista löydätte jonkun pienen pojan, jolla ovat hiukset nuoltuina päätä pitkin, koska hän on tyhjentänyt puolet äitinsä rasvapurkista siihen, tai ehkä ne ovat kiharat; mutta ne kaikki tulevat putoamaan pois. Minä tiedän sen omasta kokemuksestani! Mutta mitä tapahtuu? Mitä se on? Te lankeatte sellaiseen. Teidän tulisi rukoilla ensin, sillä nainen on osa teitä itseänne!

83     Ja jos olette painaneet naisen rintaanne vasten, ja ottaneet hänet vaimoksenne, hän tekee painautuman teihin. Me sanomme sen tällä tavalla niin, että voitte ymmärtää sen. Ja kukaan toinen nainen tuota rintaa vasten ei sovi tuohon painautumaan! Jumala pitää teidät vastuussa siitä. Muistakaa se.

84     Te, jotka viette jonkun toisen vaimon ulos… Kuulin tänään pienestä tytöstä täällä kaupungissa; pikku raukka, minä tunnen hänet. Joku uhkapeluri ostelee hänelle hienoja vaatteita, ja muuta sellaista, yrittäen vietellä häntä sellaisilla. Rotta, joka voisi tehdä jotakin sellaista, ei voida ajatella inhimillisenä olentona! Tiedättekö, että koira ei niin alhainen, ja kuitenkin te kutsutte äitikoiraa “nartuksi”. Kuitenkin, sillä on enemmän moraalia kuin puolella Jeffersonvillen naisista. Te kutsutte vanhaa äiti-sikaa “emakoksi”, ja se on paljon moraalisempi kuin monet naiset Yhdysvalloissa. Se on tarkalleen oikein!

85     Tiedän, että se on suoraan sanottu, ja minä sanoin teille, että te tulisitte todella tietämään sen, ja minä haluan teidän tietävän sen. Se on totta. Naiset nykyään eivät edes tiedä, mitä säädyllisyys on. Te sanotte: “Se ei loukkaa minun omaatuntoani.” Se johtuu siitä, että teillä ei ole sellaista! Kyllä vaan, tietääksenne, mikä on oikein ja mikä väärin.

86     Jumala erotteli tämän miehen hengen, jonka Hän oli luonut, otti palasen pois hänen kyljestään, siten tehden naisen hänestä. Sitten Hän otti tuon naisellisen, sorean hengen pois miehestä ja teki siitä naisen, ja Hän teki miehen tukevaksi, miehiseksi.

Kun te näette jonkun pikkumiehen, tiedättehän, hoitelevan kynsiään, hiukset nuoltuina, neljä yhdelle ja viisi toiselle puolelle, suu avoinna peilin edessä ja muuta senkaltaista, yksi näistä näteistä pojista, niin muistakaa silloin, että hän on naisellinen, ja sellaisessa linnussa on jokin vialla! Jotakin on vialla ja teidän on parasta pitää häntä silmällä.

87     Ja, kun te näette naisen savuke suupielessä, haalarit yllään, joka sanoo: “Minä kerron sinulle, kaveri, mitä se on,” Veli, pidä silmällä häntä, jotakin on vialla hänen kohdallaan.

88     Naisen otaksutaan olevan nainen ja pukeutuvan kuin nainen! Kun Jumala teki miehen, Hän teki hänet yhdenlaiseksi, ja Hän teki naisen joksikin muuksi. Hän puki miehen yhdellä tavalla ja naisen toisella tavalla. Raamattu sanoo, että on kauhistus, jos nainen panee ylleen miehelle kuuluvan vaatekappaleen.

89     Ja te naiset, jotka panette yllenne noita pikku housuja ja käytätte niitä täällä ulkona. (Miksi te niitä kutsutte?) Polvihousut. Mitä ne ovat, sisaret? Ei, eivät ne ole shortseja, niissä on pitkät lahkeet: pyöräilyhousut, haalarit…

He sanovat: “Nämä ovat hienoille naisille.”

90     Minä sanoin: “Ei, te olette erehtyneet. Hienot naiset eivät käytä tuollaisia.” Naiset ehkä tekevät niin, mutta eivät hienot naiset. Se on oikein, sillä Raamattu sanoo, että on kauhistus naisen pukeutua tuollaisiin vaatteisiin.

91     Samoin on miesten kohdalla, jotka käyttävät naiselle kuuluvia vaatteita… Miehet ovat tulossa enemmän ja enemmän naismaisiksi joka päivä, ja naiset taas enemmän ja enemmän miesmäisiksi. Mikä on vikana? Tulemme näkemään sen Raamatusta muutaman minuutin kuluttua. Naiset eivät enää ole naisia. En tarkoita teitä kristittyjä naisia. Minä puhun naisista yleensä. He haluavat toimia miehen tavalla. He haluavat leikata hiuksensa kuten miehet, he nojaavat baaritiskiin ja laulavat Jumala siunatkoon Amerikkaa, savuke roikkuen suupielessä.

92     Menkääpä maanteille, menkää seuraamaan valtateille… Me laskimme… Minä haluan sanoa jotakin. Te naisautoilijat… Kuunnelkaapa. Viimeisen kampanjan aikana Billy Paul ja minä kiersimme maata kuusi kuukautta. Minä pidin lukua liikennerikkomuksista tiellä… Noista kolmestasadasta rikkomuksesta tiellä, arvatkaapa kuinka monta heistä oli naiskuljettajia? Kaikki muut paitsi yhdeksäntoista, jotka olivat miehiä, kaksisataa kahdeksankymmentä yksi heistä oli naiskuljettajia.

93     En sano, etteikö olisi olemassa hyviä naiskuljettajia. Mutta nainen kääntyilee minne päin sattuu, ja yrittäkääpä sanoa siitä hänelle. Jos hän sattuu olemaan jotenkin mukavan näköinen, hän seisoo siellä nostellen tukkaansa ylös, kun poliisi tulee… Meillä ei ole mitään lakia. He todistivat sen tuossa veroasiassa, jonka lävitse juuri olen tullut. Meillä ei ole mitään lakia. Jos on…

94     Ei ihme, että tuo englantilainen lordi sanoi: “Demokratia on pelkästään purjeita, ilman ankkuria.” Kyllä, hän sanoi sen vaalipuheessaan. Demokratia on mädäntynyt, ja niin ovat diktaattoritkin, ja kaikki loputkin heistä. Koko asia on mädäntynyt. Jumala ei voi tehdä mitään muuta kuin hävittää koko asia, niin kuin Hän on sanonut tulevansa tekemään, ja aloittaa uudestaan alusta.

95     Nähkää, kuinka lähellä te olette Hänen tulemustaan! Nyt tämä nainen, Jumala teki miehelle avun, ja hänen tuli olla hänen apunsa.

96     En ole milloinkaan tavannut saarnaajaa, joka olisi samaa mieltä tämän kanssa. He yrittävät sanoa, että se oli jollakin toisella tavalla, mutta se ei tunnu järkevältä minusta. He yrittävät sanoa, että Adam ja Eeva söivät joitakin omenia. Veli, en sano tätä ollakseni vitsikäs, mutta jos omenien syöminen saisi naiset käsittämään, että he ovat alasti, niin meidän on parasta ojennella heille omenia. Te tiedätte, että se on oikein.

97     Te tiedätte, ettei se, mitä he tekivät, ollut mitään omenien syömistä. Se sai heidät käsittämään, että he olivat alasti! Tietenkään se ei ollut sitä. Sen täytyi olla seksuaalista. Sen täytyi olla, koska he käsittivät olevansa alasti, sen jälkeen, kun he olivat ottaneet tämän kielletyn hedelmän.

98     Eikö nainen ole hedelmäpuu? Ettekö te ole äitinne hedelmä? Tämä oli se hedelmä, jota heidän oli kielletty ottamasta!

99     Tässä on nyt suuri asia. Tiede on kaivanut ylös vanhoja luita; fossiileita. He ottavat pääkalloja, ja kaikenlaisia luita ja yrittävät tehdä niistä jotakin ihmisolennolta näyttävää. Ja lähin, mitä he koskaan ovat löytäneet, on simpanssi. Se on lähinnä inhimillistä olentoa oleva laji. Mutta kuitenkaan, sillä ei ole mitään yhteistä ihmisolennon kanssa.

100Alin muoto eläimistä on sammakko. Ja korkein muoto on ihmisolento. Jumala alkoi sen kaiken alimmasta, tuoden sen ylöspäin ja päätyen Hänen omaan kuvaansa. Tuoden sen ylöspäin linnuista ja eläimistä, kunnes Hänellä oli Jumalan kuva. Hän teki miehen tuoksi kuvaksi, ja se on korkein muoto eläinkuntaa. Alhaisimmasta muodosta se tuli sammakoksi ja niin edelleen ylöspäin.

101Nyt tämä puuttuva rengas, jota he eivät voi löytää. Tarkatkaa nyt Kirjoituksia. Monet teistä tulette olemaan eri mieltä tämän kanssa, mutta me vain haluamme, että te pidätte sen mielessänne, ja että ette ole ennakkoluuloisia sitä vastaan.

102Kuulkaa, tiedän, että te olette juuri äskettäin kuunnelleet tohtori DeHaania. Minä todella… Hänen kaliiberinen mies, hyvä baptisti veli… Ja minä todella arvostan häntä. Hänellä on enemmän järkeä, ja hän on unohtanut enemmän kuin, mitä minä koskaan tulen tietämään, koska hän on jumaluusopin tohtori, lääketieteen tohtori, ja tekniikan tohtori. Hän on älykäs mies. Ja hän sanoo, että kun Jumalan pojat näkivät, että ihmisten tyttäret olivat kauniita… Hän lainaa Joosefusta, ja sanoo, että he tunkivat itsensä ihmislihaan ja ottivat itselleen vaimoja, ja siitä tulivat nuo jättiläiset Nodin maahan. Nuo Jumalan pojat, langenneet enkelit, näkivät ihmisten tyttäret, ja sukupuolinen halu oli niin suuri asia, ja koska he olivat syntisiä lankeemuksensa vuoksi, he tunkivat itsensä inhimilliseen lihaan.

103Jos he voisivat tehdä sen, olisivat he pilanneet jumalallisen parantumisen ja kaiken muun. Jos perkele voi luoda, niin silloin hän on tasavertainen Jumalan kanssa. Perkele ei voi luoda! Haluan, että näytätte minulle yhden paikan, missä sanotaan, että perkele voi luoda. Hän ei voi luoda! Hän vain vääristelee sitä, mikä jo on luotu. Hän ei ole luoja. Hän on vain vääristelijä.

104Hyvä on, mitä sitten tapahtui? Tarkatkaa. Tässä on minun tulkintani. Tässä on tuo puuttuva rengas!

105Nyt heillä on simpanssi, mutta te ette voi risteyttää simpanssia naisen kanssa, niin että tämä synnyttäisi lapsen. Te ette voi risteyttää ihmisolentoa minkään eläimen kanssa. Se ei sekoitu. Te ette voi käyttää verensiirrossa mitään eläintä.

106Millä tavalla he käsittelevätkään noita värillisiä ihmisparkoja siellä Afrikassa! Joku siellä sanoi minulle: “Mutta hehän eivät ole mitään muuta kuin eläimiä.”

107Minä sanoin: “Anteeksi vaan, he ovat aivan yhtä paljon inhimillisiä olentoja kuin sinäkin olet, ehkä hieman enemmänkin.” Sallikaa minun sanoa teille, että saadessanne jotakin senkaltaista mieleenne, te olette menossa takaisin eläintä kohden. Minä sanoin: “Tuo mies, olkoon hän sitten musta kuin pata, tai keltainen kuin kurpitsa, tai vaikkapa sininen, saattaa pelastaa sinun elämäsi, antamalla sinulle verensiirron.” Mutta älkää te koskaan yrittäkö sitä eläimen verellä! Tietenkin tuo mies voi tehdä sen, hän on inhimillinen olento.

108Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jos yhden iho on musta, toisen ruskea, toisen keltainen ja toisen valkoinen. Raamattu sanoo, että “Jumala yhdestä verestä teki kaikki ihmiset”. Niin se on tarkalleen.

109Elinpaikkojemme muuttaessa ihovärimme, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jumala teki yhdestä verestä kaikki kansat. Kaikki kansat ovat samanlaisia. Musta mies ei voi sanoa: “Tuo on kiinalainen, hän on keltainen, minä en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.” Hän on sinun veljesi. Ja te valkoiset ette voi sanoa keltaiselle tai mustalle: “Minulla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.” Hän on sinun veljesi. Kyllä.

110Tässä on se, mitä minä uskon tapahtuneen, ja voin tukea sitä Raamatulla, että se oli käärme, joka teki sen! Käärme on tuo puuttuva persoona simpanssin ja miehen väliltä, kuunnelkaahan nyt tarkasti, koska käärme ei ollut matelija. Hän oli kaikkein ovelin kaikista kedon eläimistä.

111Katsoin kaikenlaisista sanakirjolta tänään tuon “ovela” sanan merkitystä. Se merkitsee olla älykäs. Se merkitsee olla viekas. Paras tulkinta tuolle heprealaiselle sanalle m-a-h-a-h, mahah, on se, että se on joku, jolla on “elämän periaatteiden todellinen tuntemus. “

112Katsokaamme tätä nyt minuutin verran. Hän on älykäs ja viekas. Kuitenkin häntä nimitettiin “käärmeeksi”. Mutta muistakaa, hän oli niistä kaikista terävä-älyisin, ja lähinnä ihmistä kuin mikään muu mitä kedolla oli – lähinnä ihmisolentoa. Hän ei ollut matelija. Kirous teki hänet matelijaksi. Raamattu sanoo, että hän oli kaunein kaikista.

113Ei edes kirous ottanut kaikkea hänen kauneuttaan pois, käärmeellä yhä on nuo ihmeen kauniit värit. Hänen sulavat liikkeensä ja oveluutensa. Ei edes kirous poistanut niitä. Mutta muistakaa, Jumala sanoi hänelle, että hän menettäisi jalkansa ja hänen täytyisi kulkea vatsallaan. Ettekä te voi löytää käärmeestä yhtään inhimilliseltä näyttävää luuta, ja siksi tiede on ymmällään. Mutta siinä hän kuitenkin on.

114Jumala kätki sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja lupasi paljastaa sen Jumalan pojille viimeisinä päivinä, kun Jumalan pojat tulisivat ilmi. Jumalan pojille, jotka iloitsivat Hänen kanssaan ennen maailman perustamista, tuosta suuresta jumaluuden paljastamisesta ja näistä muista asioista viimeisissä päivissä. Hän toisi nämä asiat ilmi Jumalan pojille. Te tiedätte, että Kirjoitukset opettavat niin. Ja tässä me olemme.

115Tästä syystä Jumala avaa nämä asiat meille. Jumala on ilmituomassa Hänen poikiaan. Hän menee rajoitetun inhimillisen tiedon ohitse, pitkälle hengellisiin ilmestyksiin, ja tuo ne alas.

116Eikö meille ole opetettu tässä Raamatussa: “Tässä on sille, jolla viisaus on.” Ei, mitä hän oppi jossakin seminaarissa, vaan mitä hän oppi ollessaan polvillaan Jumalan edessä, ja mitä Jumalaa miellytti antaa hänelle. Jumalan pojat tuotuna ilmi.

117Tässä on käärme, ja tässä on se, mitä käärme oli. Tulen nyt antamaan teille oman kuvaukseni hänestä.

118Me tulemme sammakosta eteenpäin, kunnes olemme tulleet lopulta apinaan, simpanssiin; ja sitten simpanssista me hyppäämme ihmiseen. Ja me ihmettelemme miksi? Tiede sanoo: “Odottakaahan nyt, me voimme risteyttää naisen apinan kanssa, ja toisinpäin, miehen simpanssin kanssa.” Se ei onnistu. Te ette onnistu siinä minkään muunkaan eläimen kanssa. Veri ei sekoitu. Ihmisveri on kerta kaikkiaan erilaista verta. Jokin veri on tässä välillä, eivätkä he voi löytää tuota eläintä. Hallelujaa! Minusta alkaa juuri nyt tuntua uskonnolliselta.

119Miksi? Jumala kätki sen heiltä! Käärmeessä ei ole yhtään luuta, joka näyttäisi ihmisluulta. Jumala kätki tuon asian niin pitkälle, että älykkäät miehet eivät voisi löytää sitä.

120Minä tulen näyttämään teille, mistä tuo älykäs mies tulee. Minne hän on joutunut. Se ei voi tulla sitä kautta, sen täytyy tulla ilmestyksen kautta. “Sinä olet Kristus Elävän Jumalan Poika… Ja tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, ja Helvetin portit eivät sitä voita.” Se on hengellinen ilmestys.

121Kuinka Aabel tiesi uhrata karitsan, kun sen sijasta Kain uhrasi kedon hedelmistä? Se oli hengellisesti paljastettu hänelle.

122Te ette saa sitä seminaareista. Te ette saa sitä kirkkokuntien kautta. Te saatte sen Taivaasta.

123Tarkatkaa nyt käärmettä, tätä käärmettä, joka alussa oli. Piirtäkäämme hänestä nyt kuva. Hän on valtavan suurikokoinen kaveri. Hän on simpanssin ja miehen väliltä. Ja käärme, perkele, Lucifer, tiesi, että tämä oli ainoa veri, joka saattoi sekoittua ihmisveren kanssa. Ainoa henkilö, jonka kanssa hän voisi toimia. Hän ei voinut toimia simpanssin kanssa, sen veri ei sekoittuisi. Hän ei voinut käyttää mitään muutakaan kuten lammasta tai hevosta, hän ei voinut käyttää mitään muuta eläintä. Hänen täytyi toimia tämän käärmeen kanssa.

124Katsokaamme nyt millaiselta hän näyttää. Hän on valtavan suurikokoinen kaveri, esihistoriallinen jättiläinen. Siitä he ovat löytäneet näitä suuria luita, ja minä näytän sen teille Raamatussa. Olkaa nyt tarkkaavaisia. Tämä valtavan suuri kaveri, sanokaamme, että hän oli kolme metriä pitkä. Valtavan suuret hartiat, ja näyttäen aivan mieheltä.

125Te voitte risteyttää eläimiä. Heidän verensä oli muuttunut korkeamman laatuiseksi, siirryttyään jatkuvasti alemmasta ylempään, ylempään elämän muotoon, kunnes se lopulta tuli ihmiseen. Mutta viimeinen yhteys tässä on hävinnyt pois. Kuinka moni tietää, ettei tiede voi löytää tuota puuttuvaa rengasta? Kaikki te tiedätte sen. Miksi? Koska se on tämä käärme.

126Tässä oli valtavan suuri kaveri. Ja kun perkele tulee alas… Kun te nyt katselette naisia ja naisten toimintoja, muistakaa, että te olette perkeleen voitelemia, jos se ei ole teidän oma vaimonne. Nyt perkele tuli alas ja meni sisälle käärmeeseen, ja löysi Eevan alastomana Eedenin puutarhassa. Ja se puhui hedelmästä, joka oli keskellä ja niin edespäin. Tehän ymmärrätte… sekalaisessa kuulijakunnassa. Hän sanoi: “Se on miellyttävää. Se on hyvä silmille.”

127Mitä hän teki? Hän alkoi rakastella Eevaa. Hän eli hänen kanssaan kuin aviomies. Ja Eeva näki, että se oli miellyttävää, joten hän meni ja kertoi miehelleen, mutta hän oli jo raskaana Saatanasta. Ja hän synnytti ensimmäisen poikansa, jonka nimi oli Kain, Saatanan pojan.

128Nyt te sanotte: “Se on väärin.” Hyvä on, katsokaamme nyt, onko se väärin vai ei. “Ja minä panen vihollisuuden sinun siemenesi ja käärmeen siemenen välille.” Mitä? Käärmeen siemen. Eevalla oli siemen ja käärmeellä oli siemen. “Ja hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä olet murskaava hänen kantapäänsä.” Murskaaminen merkitsee sovituksen tekemistä.

129No niin, siinä on teidän käärmeen siemenenne! Huomatkaa nyt, tässä tulevat esille nuo kaksi miestä.

130Nyt tämä käärme, kun hän seisoi siellä… Tämä valtavan suuri jättiläismäinen mies. Hän oli syyllinen aviorikokseen Adamin vaimon kanssa. Missä synti löydetään tänään? Mikä tekee asiat sellaisiksi kuin ne ovat tänään? Nyt voitte varmasti käsittää, mistä minä puhun. Ja kun käärme oli tehnyt sen, alkoi Jumala kutsua Eevaa ja Adamia. Ja Adam vastasi: “Minä olin alasti.”

131Jumala sanoi: “Kuka kertoi teille, että te olitte alasti?” Sitten he alkoivat armeijan tyyliin syyttää toinen toistaan.

132Adam sanoi: “No niin, tuo nainen, jonka annoit minulle, teki sen. Hän oli se, joka suostutteli minut.”

133Ja Eeva sanoi: “Käärme antoi minulle omenan.” Hyvä on, saarnaaja, menehän itseesi. Eeva sanoi: “Käärme petti minut!” Tiedättekö mitä tuo sana “petti” tarkoittaa? Se merkitsee, “tehdä likaiseksi”, “saastuttaa”. Perkele ei milloinkaan antanut hänelle omenaa. “Käärme petti minut.” Sitten tuli kirous.

134Jumala sanoi: “Koska kuuntelit käärmettä aviomiehesi asemesta, sinä otit elämän pois maailmalta; ja nyt sinä tulet moninkertaistamaan murheesi, ja sinun käsityskykysi tulee kuulumaan miehellesi”, ja niin edelleen. “Ja koska sinä kuuntelit vaimoasi, sen sijaan, että olisit kuunnellut Minua, Minä otin sinut tomusta, korkeimmaksi lajiksi, joten takaisin tomuun sinä menet. Ja sinä käärme, koska tämän teit, niin pois lähtevät jalkasi, ja vatsallasi sinun tulee kulkea kaikkina elämäsi päivinä. Ja sinä tulet olemaan vihattu, ja tomua olet sinä syövä.”

135Siinä se on teille. Siinä on tuo puuttuva rengas! Nyt tulee Kain. Tarkatkaamme hänen luonteenominaisuuksiaan.

136Tässä tulee Kain. Mitä hän on? Hän on ovela liikemies. Hän viljelee maata. Älykäs, terävä-älyinen, ja uskonnollinen, hyvin uskonnollinen. Tarkatkaa hänen ominaisuuksiaan nyt. Seuratkaa sitä nyt minun kanssani muutama minuutti pidempään. Tässä hän tulee. Hän tietää olevansa moraalinen. Hän haluaa käydä kirkossa. Niinpä hän rakentaa itselleen kirkon ja valmistaa uhrin. Rakentaa alttarin ja panee kukkiansa sille, panee sille kedon hedelmiä, tarjoaa sitä Jumalalle ja sanoo: “Ole hyvä, Herra. Tiedän, että me söimme omenia, ja se aiheutti sen.” (Joillakin hänen jälkeläisillään on yhä samankaltainen ajatus. Se näyttää mistä se tulee.)

Hän toi omenansa kedolta ja asetti ne alttarille sanoen: “Tämä on suorittava sovituksen.”

Jumala sanoi: “Ei ollut kyse omenista.”

137Mutta hengellisen ilmestyksen kautta Aabel tiesi, että se oli veri. Niinpä hän toi karitsan, hakkasi sen kurkun auki, ja se kuoli. Ja Jumala sanoi: “Se on oikein. Se teki sen. Se oli veri.” (Te tiedätte mistä verestä minä puhun.) Hyvä on, se oli veri, joka teki sen. Tarkatkaapa nyt.

138Kun Kain näki, että hänen pyhä kieriskelijä veljensä tuli hyväksytyksi Jumalan edessä, ihmeiden ja merkkien tapahduttua siellä, hän tuli kateelliseksi hänelle. Hän sanoi: “Me tulemme lopettamaan tuollaisen asian juuri nyt!” Katsokaa hänen veljiänsä. Katsokaa hänen lapsiansa tänään. Hän ajatteli: “Minä olen älykkäämpi kuin hän.” Niinpä hän tuli vihaiseksi. Mistä tuo viha tuli? Voitteko sanoa sen olleen vihaa? Hän tappoi veljensä. Hän oli murhaaja. Voitteko kutsua Jumalaa murhaajaksi?

139Adam oli Jumalan poika. Raamattu sanoo, että Adam oli Jumalan poika, tuo puhdas alku siellä alussa. Adam oli Jumalan poika, eikä tuo kateellisuus ja mustasukkaisuus ja kaikki muu voinut tulla tästä puhtaan veren linjasta. Se täytyi tulla jostakin muualta. Se tuli Saatanan kautta, joka oli murhaaja alusta alkaen. Raamattu sanoo, että hän oli valehtelija ja murhaaja alusta alkaen. Siinä se on teille. Hän tappoi veljensä.

140Siellä oli esikuva Kristuksen kuolemasta. Sitten Jumala toi esiin Seetin ottamaan hänen paikkansa. Kristuksen kuoleminen, hautaaminen ja ylösnousemus.

141Katsokaapa nyt, tässä tulevat teidän jättiläisenne. Sitten Kain meni Nodin maahan. Jos hänen isänsä oli valtavan suuri jättiläismäinen mies, niin minkälainen Kainin tulee olla? Kuten isänsä. Hän meni Nodin maahan, ottaen yhden sisaristaan kanssaan. Se oli ainoa asia, mitä hän saattoi tehdä. Siellä ei voinut olla muita kuin Eevan kautta tulleita naispuolisia. He väittävät, että heillä oli seitsemänkymmentä poikaa ja tytärtä. Jos siellä ei ollut yhtään naispuolista… Raamattu ei pidä lukua naispuolisten syntymisestä, ainoastaan miehistä. Jos siellä ei ollut muita naispuolisia kuin Eeva, niin silloin hänen kuoltuaan ihmissuku olisi lakannut olemasta. Heillä täytyi olla tyttäriä. Hänen on täytynyt naida oma sisarensa.

142Kain meni Nodin maahan vaimonsa mukanaan, ja siitä he ovat löytäneet nuo valtavan suuret jättiläiset, jotka olivat langenneita Jumalan poikia, jotka tulivat omasta isästään perkeleestä, Kainin kautta. Siinä on teidän puuttuva renkaanne!

143Ja tarkatkaa käärmeen siementä. Muistakaa, käärmeen siemen on uskonnollinen. Tarkatkaa kuinka se lähtee liikkeelle nyt. Tässä on käärmeen siemen. Mitä tapahtui heille? Sallikaa minun nyt lukea jotakin, mitä olen kirjoittanut muistiin tänään iltapäivällä.

Mitä tuli Aabelin linjan kautta? Kuunnelkaapa tätä.

144Ensin tuli Aabel. Aabelin jälkeen Seet. Seetin jälkeen Nooa. Nooan jälkeen Seem. Seemin jälkeen Aabraham. Aabrahamin jälkeen tuli Iisak. Iisakin jälkeen tuli Jaakob. Jaakobin jälkeen Juuda. Juudan jälkeen Daavid. Daavidin jälkeen Kristus. Tullen täydellisyyteen!

145Katsokaa, kuinka Jumalan Henki siellä alussa eli Aabelissa. Katsokaa, kuinka se eli Seetissä. Katsokaa, kuinka se eli Juudassa. Katsokaa, kuinka se eli Daavidissa. Katsokaa tuota samaa Henkeä tuossa vanhurskaassa siemenessä koko matkan. Ei ollut väliä sillä, mitä he tekivät, he olivat ennalta määrättyjä.

146Katsokaa Jaakobia! Likainen… En sano tätä häpäistäkseni, mutta Jaakob oli pikku rikollinen, joka riippui koko ajan äitinsä hameenhelmoissa, pikku mammanpoika, pani ylleen nahkoja pettääkseen isäänsä ja saadakseen siunaukset. Mutta se oli jo annettu hänelle ennen maailman perustamista! Varmasti oli. Sitten hän valehteli apelleen, ja otti täplikkäitä poppelitikkuja ja pani ne veteen säikyttääkseen karjaa, kun ne olivat raskaana, saadakseen ne synnyttämään täplikästä karjaa, saadakseen sen itselleen. Jumala siunasi häntä siinä! Kyllä vaan! Voi sitä, joka sanoi jotakin Jaakobia vastaan.

147Tiedättekö, mitä tuo väärä profeetta Bileam sanoi, hänen profetoidessaan oikein? Hän sanoi: “Kuka hyvänsä siunaa häntä, on siunattu, ja kuka hyvänsä kiroaa häntä, on kirottu.” “Minä valitsin sinut Jaakob. Löysin hänet oudosta maasta. Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan, tein Minä hänelle ja toin hänet ulos.” Hallelujaa! “Ei väellä eikä voimalla, vaan Minun Hengelläni, sanoo Herra.”

148Seuratkaa sitä sen tullessa täydellisyyteen. Tuo Henki tuli täydellisyyteen Kristuksessa. Se kulki patriarkkojen lävitse tullessaan suoraan alaspäin. Ei väliä sillä, mitä he tekivät, tai mitä he sanoivat, he olivat ehdottomasti vanhurskas siemen.

149Kun vanhurskas Aabraham… Oi, minusta tuntuu todella hyvältä. Kun vanhurskas Aabraham kohtasi Melkisedekin, joka oli itse Jumala… Kuka oli Melkisedek? Saalemin Kuningas, mikä on Jerusalemin Kuningas. Rauhan Kuningas. Hänellä ei ollut isää. Hänellä ei ollut äitiä. Hänellä ei ollut päivien alkua eikä elämän loppua. Kuka tahansa Hän on, Hän yhä elää. Hän ei koskaan syntynyt. Hän ei koskaan tule kuolemaan. Hänellä ei koskaan ollut isää eikä äitiä. Hänellä ei ollut päivien alkua eikä elämän loppua. Sanokaapa kuka se oli? Iankaikkinen Jumala, muodossa, jota me kutsumme theophanyksi. Ei jokin jumaluustaru, mutta kuitenkin jotakin, joka oli tuotu ilmi. Kuten Hän enkelin kaltaisena tuli Aabrahamin luo siellä teltalla, ja profetoi ja kertoi, että Saara nauroi Hänen takanansa ja niin edelleen. Se on sama asia. Ja tässä Hän oli. Aabraham kohtasi Melkisedekin, ja Leevin isoisän isä Aabraham, vanhurskas siemen, maksoi kymmenykset Melkisedekille, ja se luettiin hänen pojan-pojan-pojalleen täällä myöhemmin. Vanhurskaan siemen.

150Tässä tulee nyt käärmeensiemen. Muistakaa nyt, heidän välillään tulisi olemaan vihollisuus, sota. Mitä käärmeen siemen tuottaa tultuaan esiin? Ottakaamme muutamat ensimmäiset vuodet. Tarkatkaa nyt, mitä tapahtuu. Me tulemme lukemaan sen täältä, koska minä juuri tarkistin sen.

151Käärmeen siemen tuotti Kainin. Kain meni Nodin maahan ja tuotti jättiläiset, ja sitten he tulivat Nooan maahan. He olivat älykkäitä, koulutettuja, järkeviä ihmisiä. Onko näin? He olivat rakentajia, keksijöitä ja tiedemiehiä, se ei tullut vanhurskaan siemenen kautta, vaan käärmeen, Saatanan siemenen kautta. He olivat tiedemiehiä, rakentajia ja suuria opettajia, Kirjoitukset sanovat niin. He työstivät kuparia ja rautaa, he työskentelivät metallien kanssa ja keksivät asioita. He karkaisivat metalleja ja rakensivat taloja, ja niin edelleen. Kirjoitukset sanovat niin. He pilkkasivat naisen siementä, Nooaa, tuota vanhurskasta. Oliko se näin?

152Seuratkaamme heitä vähän pidemmälle. Sitten tulemme arkin aikaan, kun kaikki hävitettiin, kaiken tultua sellaiseksi synnin yhteen kasautumaksi. Ja he hallitsivat ja olivat kaikkein lahjakkaimpia ja älykkäimpiä. Kun Jumala katsoi alas, niin ei ollut kovin montaa jäljellä, niinpä Hän vain otti Nooan ja hänen perheensä Arkkiin ja antoi veden sataa alas ja hävitti koko asian. Hän oli ottanut Eenokin ylös aikaisemmin. Onko se oikein? Siellä oli melkein kaikki siemen. Mutta Hänen tarkoituksensa täytyy täyttyä.

153Nyt Nooa ja hänen poikansa, Haam, Seet ja Jaafet tulivat ulos vanhurskaasta linjasta. Kuinka siemen koskaan säilyi vedenpaisumuksessa? Se tuli yli arkissa, aivan niin kuin se teki alussa naisen kautta. Heidän vaimonsa. He kantoivat Saatanan siementä arkissa, aivan samoin kuin Eeva kantoi Saatanan siementä antaakseen syntymän Kainille, naisen kautta. Ja te panette noita naisia puhujanlavoillenne saarnaajiksi! Raamattu tuomitsee sen! Paavali sanoi: “Jos kuka tahansa mies ajattelee olevansa profeetta, tai edes hengellinen, hän tunnustakoon, että se, mitä minä kirjoitan, on Herran käskyjä; mutta, jos hän on tietämätön, niin olkoon tietämätön.”

154Tästä syystä minä kävelin ulos tästä baptistikirkosta täällä. Kun tohtori Davies käski minua vihkimään näitä naisia saarnaajiksi.

Minä sanoin: “Minä en tule tekemään sellaista. En todellakaan.”

Hän sanoi: “Hyvä on, minä heitän sinut ulos.”

Minä sanoin: “Minut on heitetty ulos paremmistakin paikoista.” Minä sanoin: “Tämä on Jumalan Sana, ja se tuomitsee tuon asian. Ja minä en voi tehdä sitä, minkä Jumala tuomitsee.’ Ei koskaan, ketkä hyvänsä tekevät niin, osoittavat olevansa vääriä opettajia, vääriä profeettoja. Raamattu sanoo, että he tulisivat olemaan. He pettäisivät jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Siinä se on teille.

155Huomatkaa tämä nyt. Sieltä tuli sitten ulos Haam vaimonsa ja muiden kanssa, ja hänen ylleen pantiin kirous. Haamista tuli Nimrod, joka rakensi Babylonin. Ja Babylonista tulee ulos katolinen kirkko, se on sen alku. Se kulki alaspäin Ahabin kautta Juudas Iskariotiin. Sitten päätyen antikristukseen. Ja viimeisinä päivinä täällä on antikristuksen henki, ja Kristuksen Henki. Antikristuksen henki, joka sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.” Kun taas Kristuksen Henki sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Antikristuksen henki sanoo: “Sillä ei ole mitään merkitystä, jos teidät on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, tai jos teidät on valeltu tai pirskotettu, tai miten hyvänsä, se merkitsee samaa asiaa.” Mutta Raamattu sanoo, että Jumala on erehtymätön, eikä Hän voi muuttua. Ketä te tulette palvelemaan, se riippuu teistä itsestänne.

156Nyt te sanotte: “Voivatko he asua yhdessä? Sinä sanoit, että he olivat tuossa arkissa, veli Branham. Sinä sanoit, että siellä olivat sekä Haam että Seet.” Kyllä, se on oikein. Haam oli paha. Seet oli uskonnollinen ja vanhurskas. Hyvä on, seuratkaamme nyt Haamia.

157Hyvä on nyt, tässä ovat Haam ja Seet samassa arkissa. Yksi vanhurskas, ja toinen epävanhurskas. Siellä oli myös korppi ja kyyhkynen samassa arkissa. Siellä olivat Juudas ja Jeesus samassa seurakunnassa. Ja siellä olivat antikristus ja Pyhä Henki samassa seurakunnassa. Ja tänään vaikuttavat samat henget, heillä on jumalisuuden muoto, he ovat hyvin uskonnollisia, mutta “heillä on jumalisuuden muoto ja kieltävät sen voiman. Sellaisista kääntykää pois.” Pyhä Henki väittää, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti… Kumman puolen te valitsette?

158Antikristus sanoo, että tämä on vain uskontunnustusten kirja. “Me lausumme Apostolisen uskontunnustuksen.” Minä haastan kenet hyvänsä saarnaajan näyttämään minulle missä Apostolinen uskontunnustus löytyy Raamatussa. “Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen taivaiden ja maan Luojaan. Ja Jeesukseen Kristukseen Hänen Poikaansa. Minä uskon pyhään roomalaiskatoliseen kirkkoon, yhteydessä oloon pyhien kanssa.” Mistä te löydätte sen Raamatussa? Ja kuitenkin te lausutte sitä noissa suurissa metodisti- ja baptistikirkoissanne. Se on perkeleen oppi, ja väärät profeetat opettavat sitä!

159Toivon etten loukkaa tunteitanne, mutta haluan painottaa sitä tässä Tabernaakkelissa. Te täällä Branham Tabernaakkelissa, karttakaa sellaista asiaa. Mikä tahansa, joka uskoo yhteyteen pyhien kanssa, on spiritismiä.

On vain yksi Välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, ja se on Mies, Jeesus Kristus. En välitä siitä, kuinka monta Mariaa on olemassa.

160Näettekö, mitä tuo naisen siemen siellä aikaisemmin teki? Näettekö, kuinka tuo naisen siemen kulki ylitse siellä?

161Katsokaa tämän päivän Amerikkaa. Amerikka on perkeleen istuin. Mitä se on? Se on naisten kansakunta. Te olette kuulleet sanottavan: “Tämä on naisten maailma.” Kyllä, se on naisten kansakunta. He näyttävät mallia.

162Olin jokin aika sitten Sveitsissä. Yksi pikku Pyhän Hengen nainen sanoi minulle: “Tiedätkö, mitä jos menisin Amerikkaan, kun he sanovat, että naisilla on vapaus siellä.” Minä sanoin: “Salli minun kertoa sinulle, mihin se johtaa.” Alettuani kertomaan sitä hänelle, hän sanoi: “Oi armoa, en halua mitään sellaista.” Sanoin: “Se johtaa siihen, että he eivät tee siellä asioita sillä tavalla, kuin he tekevät täällä. Mistä on kysymys?

163Antakaa minun näyttää teille, miksi Amerikka on nainen. Meidän kolikoissamme on naisen kuva. Kaikessa täällä on nainen. Jos te panette 40 viinanmyyntipaikkaa tähän kaupunkiin ja kolme prostituoitua, hyvän näköisiä naisia, jotka keikuttelevat itseään kaduilla. He tulevat lähettämään helvettiin enemmän sieluja kuin kaikki viinanmyyntipaikat yhteensä, joita voitte laittaa kaupunkiin. Se on tarkalleen niin.

Mistä on kysymys? Se on nainen. Mitä hän on? Nainen on Amerikan jumala.

164Katsokaa joitakin näitä vanhoja elokuvanäyttelijättäriä, jotka ovat olleet naimisissa neljä tai viisi kertaa, eläen saamanaikaisesti kolmen tai neljän aviomiehen kanssa. Ja jotkut näistä aikakauslehdistä julkaisevat alastonkuvia heistä, ja te pikku tytöt asetatte sen esimerkiksi itsellenne. Miksi? Koska teidän mammanne ennen teitä, tai teidän iso-äitinne…

165Näettekö te, missä tuo käärmeensiemen työskentelee? Varmasti! Ja mitä se on saanut aikaan? Jos vääryys kostettiin neljänteentoista sukupolveen lain alaisuudessa, niin minne asti se menee tässä päivässä? Kun vanhurskaan siemen on melkein hävinnyt; ja Jumala sanoi, että tulisi aika, jolloin ei mikään liha pelastuisi, ellei noita päiviä lyhennettäisi. Me olemme lopun ajassa.

166Etsikääpä vanhurskasta tänä iltana. Käykää läpi kaupungin. Oi, te kyllä löydätte seurakuntien jäseniä, jotka ovat niin uskollisia kuin vain voivat olla baptisteille, presbyteereille, ja niin edelleen. Eikä heillä ole sen enempää tekemistä Jumalan kanssa, kuin jäniksellä on lumikenkien kanssa. He eivät tiedä mitään siitä. Kaikki, mitä he tietävät on: “Oletko sinä kristitty?”

“Minä olen katolilainen.”

“Oletko sinä kristitty?”

“Minä olen baptisti.”

“Oletko sinä kristitty?”

“Minä olen presbyteeri.”

“Oletko sinä kristitty?”

“Minä olen helluntailainen.”

Sellaisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa! Te olette kristittyjä, koska Jumala armossaan pelasti teidät, ja te olette tietoiset siitä, ja jokin on muuttanut teidän elämänne, niin että te elätte eri tavalla, ja te olette uusi persoona ja uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa.

167Tietenkin, mutta te voitte nähdä, missä käärmeensiemen on, eikö niin? Mikä oli käärmeensiemen? Aviorikos! Pysyttekö mukana? Aviorikos Eevan kanssa. Mitä tapahtui, mitä se toi esille? Mitä se on tänä iltana?

168Katsokaa taaksepäin muutamia vuosia, siihen aikaan, kun tuo ensimmäinen laulu tuli esiin. Te vanhemmat ihmiset… Heillä oli tapana sensuroida laulut, ennen kuin ne annettiin laulaa radiossa. Ja tuo ensimmäinen, joka tuli, oli: “Nostakaa helmanne, tytöt, nostakaa helmanne; näyttäkää kauniit polvenne. Naurakaa pappaa ja mammaa, antakaa heidän kuulla tuo vanha ha-ha-haa.” Tämä oli ensimmäinen, jonka he antoivat livahtaa lävitse. Missä te ajattelette tuon kaverin tänä iltana olevan, joka kirjoitti tuon laulun? Hän on kuollut. Mitä te ajattelette tuosta henkilöstä, joka ensi kertaa julkisesti sanoi “vaaralliset kurvit” ja “striptease”, ja joka lähetti tuhansia sieluja helvettiin? Missä te luulette tuon naisen tänä iltana olevan? Hän on ollut kuolleena pitkän aikaa. Missä hän on, kun tuo hänen ruumiinsa lepää siellä tomussa. Madot ja toukat ovat syöneet sen, ja hänen sielunsa on siellä toisella puolella vanhurskaan Jumalan edessä.

169Missä on tuo mies, joka alkoi tehdä naisille noita likaiselta näyttäviä vaatteita, joihin he pukeutuvat, joka puskee heitä yhteen suuntaan ja toiseen suuntaan tehden heidät epämuodostuneiksi? Te kysytte: “Minkä vuoksi he tekevät niin?” “Miksi te käytätte tuollaisia vaatteita?” Koska te haluatte miesten katsovan teitä. Ette voi todistaa mitään muuta syytä.

170Ja tiedättekö mitä on tapahtunut, kun te teette niin, ja joku vanha syntinen katsoo teitä? Sitten tuomiolla… Te sanotte: “Veli Branham, minä olen ollut niin uskollinen miehelleni kuin vain voi olla.” Teidän lasketaan syyllistyneen aviorikokseen. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa, joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Kun tuon miehen täytyy vastata aviorikoksesta, niin kuka on se, joka aiheutti sen? Se on se tapa, miten te pukeudutte ja esitätte itseänne. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että teidän täytyisi pukeutua millään erikoisella tavalla, tai olla kuin jokin antiikkinen esine, mutta teidän tulisi näyttää enemmän hienolta naiselta.

171Sitten tulla tänne ulos ja riisuutua pienissä lyhyissä shortseissanne, ja kierrätte jonkun rihman sen ympärille… Ja teidän vauvanne, jonka silmiä luulette tuhkakupeiksi, kulkiessanne savuke suussa kaduilla. Te ette tee sitä pahassa tarkoituksessa. Te voitte olla syyttömät itse tekoon, mutta perkele käyttää teitä työkalunaan, aivan niin kuin hän teki Eevan kanssa.

172Miksi se on naisten kansakunta? Koska se on johtamassa siihen, että katolisuus hallitsee. Millaiseksi se on tullut tänään? Te ette koskaan kuule heidän mainitsevan Jeesusta. Vain: “Terve Maria.” “Maria, Jumalan äiti.” “Pyhä Cecilia”, ja kaiken kaltaisia pyhimyksiä, kuolleita pyhiä.

173Ollessani viime vuonna Meksikossa. Siellä tuli eräs kurja nainen kontaten, hänen polvistaan oli nahka poissa, ja hän itki pitäen ylhäällä käsiään. Isä käveli mukana, kantaen kahta pientä itkevää lasta, jotka itkivät, koska heidän äitinsä kärsi niin, jonkun naisen vuoksi, jota he kutsuvat pyhäksi, ja on kuollut. Heillä oli hänen kuvapatsaansa siellä mäen päällä. Joku rakastaja oli tappanut hänet. Ja niin pian kuin hänet oli tapettu sillä tavalla, hänestä tuli pyhä. Hän oli katolinen, ja hän oli tekemässä katumusta, ja hänen täytyi kontata kaksi mailia noilla mukulakivillä, suorittaakseen katumusta.

174Veli, jos on olemassa yksi asia, mitä minun täytyy tehdä, niin Jeesus Kristus kuoli turhaan. Armosta minä olen pelastettu, enkä itseni kautta, vaan Jumalan tahdosta ja Hänen hyvyydestään ja laupeudestaan.

175Nuo reportterit kysyivät minulta sanoe: “Veli Branham…” (Tuo pieni kuollut vauva oli tuotu takaisin elämään, ja joitakin muita asioita oli tapahtunut.), Kolmekymmentätuhatta katolilaista… Ei, suokaa anteeksi, se oli kaksikymmentätuhatta (se oli kolmekymmentätuhatta Afrikassa)… kaksikymmentätuhatta katolilaista vastaan otti Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanaan, kun se tapahtui, ollessani Meksiko Cityssä, eivätkä nuo papit halunneet lähettää liian monia, koska se olisi voinut aloittaa mellakoinnin. Siellä oli liian paljon ihmisiä tuossa paikassa. Ja nuo sanomalehtimiehet kysyivät: “Herra Branham, uskotko sinä, että meidän pyhämme voivat tehdä samoin kuin sinäkin teet?”

Minä sanoin: “Varmasti, jos he ovat elossa.” (Koska te ette voi olla katolinen pyhä, ennen kuin olette kuollut, tiedättehän.)

Niinpä hän sanoi: “Mutta sinä et voi olla pyhä ennen kuin olet kuollut.”

176Minä sanoin: “Missä niin lukee? Paavali kirjoitti: ‘Pyhille, jotka ovat Efesossa, ja niille, jotka Jumala on kutsunut.’ ‘Pyhille, jotka ovat Efesossa’, (hän luki hänen kirjettänsä), ‘ja pyhille toisissa paikoissa, kuten Galatiassa ja Roomassa ja niin edelleen.’ Pyhät, ne, jotka ovat pyhitetyt. Mitä sinä siihen sanot?”

177He sanoivat: “Tietenkään meidän ei oleteta väittelevän Raamatusta, koska me olemme Seurakunta, ja mitä Seurakunta sanoo… Me emme välitä siitä, mitä Raamattu sanoo, vaan siitä, mitä Seurakunta sanoo.” Sitten he kysyivät: “Mikä on sinun mielipiteesi katolisesta kirkosta?”

178Minä vastasin: “Toivoin, ettette olisi kysynyt sitä minulta. Mutta, koska te kysytte minulta, niin minä kerron teille totuuden.”

He sanoivat: “Me haluamme, että kerrot meille totuuden.”

Minä sanoin: “Se on korkein muoto spiritismiä, jonka tiedän.”

He kysyivät: “Mistä sinä niin päättelet?”

Minä vastasin: “Mikä hyvänsä, mikä pyytää esirukousta kuolleilta, on spiritismiä.”

Minä sanoin: “Jos tuo pyhä puhuu vastaukseksi, niin silloin hän on helvetissä; koska noista, jotka ovat kulkeneet ylitse, minun Raamattuni sanoo, etteivät he voi tulla takaisin.” Kyllä! Ja minä sanoin: “Jos hän oli pyhä, niin silloin se on perkele, joka puhuu niin kuin pyhä, ja todellisuudessa se ei loppujen lopuksi olekaan pyhä.”

Ja hän sanoi: “No niin, odotahan hetkinen. Sinulla myös on kuollut välittäjä!”

Kysyin: “Missä?”

Hän vastasi: “Jeesus Kristus kuoli.”

179“Mutta”, minä sanoin, “Hän nousi ylös jälleen. Hän ei ole kuollut, Hän elää suorittaakseen välittämistä. Hän on ainoa Välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä.” “Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja on elossa jälleen, ja elää iankaikkisesti. Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet. Kuka tahansa tahtoo, tulkoon ja juokoon elämän vettä lahjaksi.” Se on meidän Jumalamme!

180Se on meidän Jumalamme, ja vanhurskaan siemen on melkein tullut loppuunsa. Yrittäkääpä puhua ihmisille näistä asioista; yrittäkääpä puhua heille palaamisesta takaisin Raamattuun; puhukaapa heille ihmeistä; heidän seurakuntansa eivät usko siihen, joten he ovat äpärälapsia Jumalalle. Raamattu sanoo, että jos me emme voi kestää vainoja, koettelemuksia ja pilkkaa, ja sitä, että meitä kutsutaan “pyhäksi kieriskelijäksi” ja niin edelleen, jos te ette voi kestää sitä, niin te olette äpäriä, ettekä Jumalan lapsia. Raamattu sanoo niin.

181Kutsukaa minua “pyhäksi kieriskelijäksi” jos haluatte; kutsukaa minua miksi haluatte; Niin kauan kuin minun sydämeni on oikein Jumalan kanssa, ja minun henkeni pitää yhtä Jumalan Raamatun kanssa, niin minä jatkan edelleen samaan suuntaan menemistä.

182Kyllä vaan, siihen me uskomme. Se on elävän Jumalan Seurakunta, ja se ei tule teologian kautta. Se ei tule jokin miehen tekemän järjellisen käsityksen kautta. Se tulee ehdottomasti vain paljastetun totuuden kautta, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.

183Jos minulla olisi vain järjellinen käsitys asiasta, koska baptistit tai metodistit ovat opettaneet minua tekemään “sellaisia ja sellaisia” asioita… Kun kuulen sen tästä Raamatusta, silloin se on Raamattu! Jos minut olisi kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, ja saarnaaja kertoisi minulle, että Raamatussa ei ketään ole koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja lukisin sen itse Raamatusta ja näkisin sen Totuudeksi, niin minä hyppäisin veteen niin nopeasti kuin voisin. Kyllä vaan.

184Jos joku kertoisi minulle, että Jeesus Kristus on suuri Parantaja, ja minun seurakuntani kertoisi minulle: “Ihmeiden päivät ovat ohitse”, ja minulla olisi tarve parantua, niin minä juoksisin niin nopeasti kuin vain voisin tuonne alttarille, tullakseni parannetuksi. Aivan varmasti tekisin niin.

185Jos minä olisin saarnaaja, ja nainen saarnaisi minun saarnatuolissani, ja lukisin Raamatusta ja näkisin, ettei naisen tulisi saarnata, niin minä ottaisin hänet pois sieltä, vaikka se ottaisi nahan pois selästäni.

186Muistatteko tuon naisen, joka istui tuolla, missä sisar Wright nyt istuu, joka eräänä iltana aikoi heittää minut ovesta ulos jonkin sellaisen tekemisestä. Kyllä, minä sanoin: “Sinä et tule minun kirkkooni tuollaisissa…” Kun heillä oli tapana lyhentää pukujaan sillä tavalla ja he käyttivät tuota hassun näköistä ainetta, melkein puolet ruumiista paljaana. Minä sanoin: “Jos he koskaan tulevat minun kirkkooni, niin minä varmasti panen heidät ulos!” Ja eräs pikku naikkonen täällä, (hän kuoli pian sen jälkeen, kutsuen minua kuollessaan. Hän oli katolilainen.), tuli sisälle tänne ja istui tällä tavalla. Minä satuin katsomaan sinne ja näin hänet. He olivat juuri laulamassa. Otin pois takkini, kävelin sinne ja panin sen hänen olkapäilleen, ja sanoin: “Rouva, jos aiot kuunnella minun saarnaavan, niin ole hyvä ja käytä tätä takkia sen aikaa, kun olet Jumalan seurakunnassa.”

187Hän hyppäsi ylös, ja levitti nuo pienet huulensa mennessään ulos rakennuksesta, ja sanoi: “Jos hänellä on uskonto, niin minä en antaisi lehmällänikään olla tuollaista uskontoa!”

Minä sanoin: “Älä sure, hänellä ei tule sitä olemaan.”

Kun meillä oli tuo teltta, he kutsuivat minua hänen ollessa kuolemaisillaan.

Hänellä oli sydänkohtaus ja hän oli kuolemaisillaan. Hänen miehensä tuli ja sanoi: “Tule nopeasti”, (olin juuri kokouksessa), suuri pitkä poika seisoi ovella odottamassa minua. Menin autooni ja ajoin sinne. Mennessäni ylös, kohtasin tuon vanhan sairaanhoitajan, joka asuu Howard Parkissa. Hän sanoi: “Saarnaaja, ei ole tarvetta tulla.” (Se tapahtui ehkä vähän enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten.) Hän sanoi: “Hän on kuollut. Hän kuoli noin kolme minuuttia sitten. Hän huusi sinua niin kovaa kuin vain pystyi.” Sitten tuo sairaanhoitaja sanoi: “Minulla on sanoma sinulle.”

Minä kysyin: “Millainen?”

Hän sanoi: “Kerro tuolle saarnaajalle, josta minä sanoin sellaista, että hän olisi hyvä ja antaisi minulle anteeksi”.

188Menin sinne alas katsomaan häntä. Hän oli kaunis nainen. Hän oli kärsinyt niin kovin, että kesakot olivat näkyvissä hänen nenänsä päällä. Hän oli kaunis nainen, ja nuo kesakot näyttivät aivan kuin ulostyöntyneiltä. Hänen silmänsä olivat täydellisesti ulkona kuopistaan ja puoleksi taaksepäin kääntyneet. Koska hänen suolistonsa ja munuaisensa olivat toimineet, oli ulosteita kaikkialla ympäri vuodetta. Hänen miehensä katsoi minua ja sanoi: “Veli Branham, sano rukous, koska hän halusi nähdä sinua.”

Minä sanoin: “Hänen puolestaan rukoilemisesta ei nyt ole mitään hyötyä.”

189Minne päin puu on kallellaan, sinnepäin se kaatuu. “Älkää antako pettää itseänne; Jumala ei ole pilkattavissa: mitä hyvänsä ihminen kylvää, sitä hän tulee niittämään.”

190Näettekö, mihin se on tullut? Mitä on tapahtunut? Katsokaa naista, joka haluaa tehdä sellaista. Katsokaa naisia, jotka menneisyydessä olivat tanssityttöjä. Mitä tuli hänen tyttärestään? Kadulla kulkeva teini-ikäinen. Entä hänen tyttärensä? Rock-n-rollaaja. Mitä on hänen tyttärestään tuleva? Mistä on kysymys? Näettekö vanhurskaan siementä?

191Katsokaa teitä baptisteja. Menkääpä vähän taaksepäin. Menkää taaksepäin John Smithiin, teidän perustajaanne, te baptistit; katsokaa, kuinka hän rukoili ihmisten syntien puolesta, kunnes hän itki, ja hänen silmänsä olivat turvonneet umpeen, ja kuinka hänen vaimonsa täytyi ruokkia häntä aamiaispöydässä.

192Ja te metodistit täällä ympäristössä, koruja nenissänne ja korvissanne, jotka näyttävät kuin perkeleen satuloilta, ja menette ulos shortseissa ja muissa senkaltaisissa… Kun vanha John Smith, yksi metodistikirkon vanhimmista, ennen kuolemaansa kahdeksankymmentäviisivuotiaana, saarnasi lyhyen saarnan, (neljä tuntia). Hänet täytyi kantaa sisälle ja asettaa puhujan paikalle. Ja viimeisiksi sanoikseen hän sanoi: “Olen niin järkyttynyt metodistikirkon toiminnasta! Jopa metodistikirkon tyttäret käyttävät kultasormuksia sormissaan!” Mitä hän sanoisi nyt, kun heillä on shortsit jalassa ja laulavat kuorossa? Te juoksitte hyvin. Mitä tapahtui? Te toimitte mammanne tavalla. Sitä se on tarkalleen.

193Tästä syystä me emme halua yhtään näistä kirkkokunnista roikkuvan tämän ympärillä tai olevan kiinnitettyinä tähän. Kuten: “Me olemme metodisteja!” “Me olemme baptisteja!” Me olemme vain Kristuksesta. Jättäkää se sellaiseksi ja olkaa vapaat.

194Näettekö nyt käärmeen siemenen? Mitä se tulee maksamaan tuollaiselle naiselle nyt? Mitä se tulee tekemään? He ovat tulleet jatkuvasti alaspäin. Se on työntänyt baptistit takaisin, se on työntänyt metodistit takaisin, se on työntänyt presbyteerit takaisin. Mitä he ovat tehneet? He ovat kaikki menneet suoraan takaisin mammansa kaltaisiksi, tuon vanhan prostituoidun. Siellä he kaikki ovat samassa prostituutiossa. He sanovat: “No niin, sillä ei ole mitään väliä. Heidät on kastettu upottamalla. Heidät on pirskotettu. He ovat tehneet tunnustuksen. He ovat käyneet läpi kuuden kuukauden koeajan, eivätkä he juoneet liikaa tuona aikana, ja niin edelleen. He ovat hyviä jäseniä. He maksavat hyvin.”

195Sellaisella ei ole mitään tekemistä Hengen hedelmien kanssa! Hengen hedelmät ovat, usko, joka uskoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Veljellinen rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, kärsivällisyys, nöyryys ja kohtuullisuus. Niistä on kysymys, Hengen hedelmistä.

196Jostakin miehestä sanotaan: “Hän elää niin hyvää elämää.” Niin teki Eesaukin. Eesau ei koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa, ja kuitenkin Eesau oli perkeleestä. Mutta Jaakob, samasta kohdusta syntyneenä, oli Jumalasta, perkeleen siemen ja naisen siemen.

197Se on tullut siihen, että voidaan kysyä: “Mitä maailmasta on jäljellä tänään?” Tulen sanomaan tämän todella karkeasti, saadakseni sen uppoamaan sisälle. Sitten me tulemme aloittamaan herätyksen seuraavassa kokouksessa. Se on tullut sellaiseen tilaan. Olkaa hyvät ja ymmärtäkää, että en sano tätä ollakseni loukkaava. En sano sitä ollakseni ilkeä. On tultu sellaiseen tilaan, että on vain suuri uskonnollinen joukko aviottomia äpärä-lapsia. Se on minun lopullinen huomautukseni siitä.

198Siihen tarkalleen on tultu. Te tiedätte sen olevan totta. On tultu sille paikalle, että on vain “seurakuntaan liittyjä” tai “seurakunnan jäsen”. Omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäen sen voiman, kunnes siitä on tullut joukko uskonnollisia äpärä-lapsia. Se on tarkalleen niin.

199Mitä on jäänyt jäljelle seuraavaksi? Raketit ovat lähtötelineissään. Monia niitä. Kobolttipommeja ja kaikkea muuta, vain odottamassa tuon voiman saapumista. Ja tulee olemaan tulella tuhoaminen niin kuin aikaisemmin oli vedellä.

200Ystävät, mitä tahansa te teettekin, Jos olette kristitty ja teillä on Jumala sydämessänne ja tiedätte siirtyneenne kuolemasta elämään, niin teidän tulisi olla onnellisin henkilö koko maailmassa. Kun Pyhä Henki teissä…

201Kun Raamattu sanoo: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, niin kirkkokunnat sanovat: “Me taas uskomme, että ihmeiden aika on ohitse.”

202Silloin Pyhä Henki sanoo: “Aamen. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niin se olkoon.”

203Sanooko Raamattu: “Tehkää parannus ja olkoon jokainen teistä kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen. Sillä tämä lupaus on teille ja teidän lapsillenne, ja pakanoille, jotka ovat kaukana, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme… Niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu?” Ei: “Niin monelle kuin metodistit kutsuvat”, tai, “baptistit kutsuvat”, vaan niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu”, jotka saavat Pyhän Hengen ja ovat kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sen Raamattu sanoo.

204Kun se osuu teihin, te sanotte: “Aamen.” Seurakunta sanoo: “Oi, se ei merkitse mitään.” Mutta tämä Pyhä Henki teissä sanoo “Aamen”, Hänen Sanalleen. “Mies ei elä yksin leivästä, vaan Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Siinä se on teille.

205Haluan teidän näyttävän minulle yhden raamatunpaikan, jossa sanotaan, että omena sai pallon pyörimään. Haluan teidän osoittavan minulle, että he söivät omenia. Minä näytin teille, missä Kain ajatteli samoin, ja kuinka hänen siemenensä yhä ajattelee samoin. Mutta Jumalan hengellinen ilmestys todistaa Raamatulla, että se oli laiton sukupuoliyhteys miehen ja naisen välillä! Siinä teidän jättiläisenne tulevat. Siitä teidän syntinne tulee. Siitä teidän turmeltuneisuutenne tulee. Tästä se on tullut.

206Huomatkaa nyt, katsokaahan vain. Käärme oli kaksinkertaisesti älykkäämpi. Hänen siemenensä on aina ollut kahdenkertaisesti älykkäämpää. Ja minä haluaisin kiivetä tälle pöydälle ja ottaa tämä mikrofooni käteeni ja kysyä: “Missä teidän suuret älyniekkanne ovat tänään?” Se on teidän pastorinne, joka on mennyt ja saanut koulutuksella paljon älyllistä tietoa. Hän on maan suurimman seurakunnan pastori, ja niin edelleen sillä tavalla… Missä tuo käärmeen siemen asuu? Tuon kaltaisissa hienoissa järkiperäisissä paikoissa! Hienoja, ovelia oppineita, siellä hän asuu. Siellä hän on. “Ei voimalla eikä väkevyydellä, vaan Minun Hengelläni, sanoo Herra.”

207Ja sitten katsokaa tuota pientä veljeä, joka seisoo kadunkulmassa itkien, tai ehkä hän seisoo siellä soittaen vanhaa kitaraa ja sanoo: “Veljet, tulkaa ja löytäkää Herra.”

208Ohikulkeva pastori ajattelee: “Humph, minä en haluaisi tuollaista seurakuntaani. Minä en halua tuntea… Minä en antaisi Lidyn ja Johnnyn nähdä minua tällaisessa paikassa.”

209Hyvä on, jatka vain eteenpäin, perkeleen siemen! Sinä olet joka tapauksessa menossa iankaikkista päämäärääsi kohden. Kyllä. Olisin voinut käyttää toista sanaa tuossa, äpärä-lapsia. Ja tässä suunnilleen ollaan. Sillä tehän ymmärrätte, että… “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka tulevat Minun tyköni, Minä tulen herättämään viimeisenä päivänä. Yksikään ei tule kadotetuksi. Minulla on se. Minä tulen pitämään sen.” Kukaan ei voi tehdä sitä muutoin kuin tällä tavalla. Kaikki riippuu Hänestä. Kukaan teistä ei voi sanoa tehneensä yhtään mitään. Se on Jumalan armo, joka on tehnyt sen kaiken. Niinpä ei ole mitään, mitä minä olen tehnyt. Minun ei koskaan tarvinnut tehdä mitään, eikä myöskään teidän. Te ette koskaan ansainneet yhtään mitään. Jumala teki sen kaiken. Te ette koskaan liikauttaneet sormeannekaan pienimmässäkään määrin.

210Te voitte sanoa: “Minä tulen hyvästä perheestä. Minä olen tehnyt tämän.” Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa. Jumala on tuo Yksi, joka teki sen. Jumalan armo.

211Kello ei ole vielä aivan yhtätoista, mutta minä tulen nyt joka tapauksessa lopettamaan. Kuinka monet ymmärtävät, että Raamattu puhuu näistä asioista ja, että ne ovat totta? Te Branham Tabernaakkelin ihmiset erikoisesti. No niin, tämä on vain noin yksi kuudestoistaosa siitä, mitä me opetamme ja uskomme. Mutta muistakaa, teille, jotka sattumalta olette täällä, jotka ette ole täällä jäseninä, haluan sanoa, että tämä on se tapa, miten me uskomme tämän; tämä on se, mitä Raamattu sanoo, ja Raamattu on Jumalan totuus.

212Me uskomme, että Vanhassa Testamentissa heillä oli tapansa saada tietää, mikä oli totuus ja mikä ei. Me kaikki tiedämme, että heillä oli kirjoitettu Laki. Kuinka moni tietää sen? Laki ja käskyt, tuossa arkissa ja niin edelleen. Laki ja käskyt. Se sanoi: “Älä tee aviorikosta. Kuka hyvänsä tekee aviorikoksen, tulee kivittää.” Tämä oli käsky ja tuon käskyn laki. No niin, siellä oli tuo arkki. Laki ja käskyt olivat arkissa. Jos mies teki aviorikoksen, he katsoivat lakia, joka sanoi: “Kivittäkää hänet.” He veivät hänet ulos ja kivittivät hänet. Sitä laki sanoi läskyn rikkomisesta.

213Heillä oli kaksi muuta tapaa saada tietää. (Täytyy olla kolmen todistus.) Heillä oli toinen tapa tietää, ja se oli profeetan tai unennäkijän kautta. Kuinka monet tietävät sen? “Jos teidän keskellänne on joku, joka on hengellinen tai profeetta, Minä Herra teen itseni tunnetuksi hänelle unessa ja puhun hänelle näyissä.” Näettehän, profetian kautta.

214Jos nyt mies tuli ja sanoi: “Oi hallelujaa, minulla on se. Minä profetoin nyt Herran nimessä. Minulla on ilmestys.” He eivät antaneet sen mennä sillä tavalla, niin kuin te ihmiset teette. He tarkistuttivat sen ensin Jumalalla.

215Aaronilla oli rintakilpi jota he kutsuivat nimellä Uurim ja Tummim. Kuinka monet ovat kuulleet nuo sanat? Mitä se oli? Siinä oli kaksitoista kiveä, kuusi kummallakin puolella, kahdentoista patriarkan mukaisesti. Jaspis, Juuda ja niin edelleen, kaikki nuo kaksitoista kiveä. Sitten he veivät tuon profeetan tai unennäkijän, ja asettivat hänet seisomaan tämän rintakilven eteen siellä, ja sanoivat: “Profetoi nyt, ja kerro profetiasi.”

216“Herra puhui minulle ja sanoi ‘niin ja niin’.” Ei väliä sillä, kuinka todelliselta se näytti, (ja se saattaa kuulostaa aivan täydelliseltä totuudelta), mutta jos nuo valot eivät tulleet yhteen muodostamaan sateenkaaren värejä siihen Uurimin ja Tummimin päälle, jos nuo valot tulleet yhteen, jos tuo yliluonnollinen teko ei vahvistanut sitä. (Näettehän, Jumala aina vahvistaa Sanansa), niinpä jos tuo yliluonnollinen valo ei leimahtanut siellä, niin silloin minä en välitä kuinka todelliselta se näyttää, se oli väärin.

217Jos unennäkijä sanoi: “Minä näin unen, ja tuo uni sanoi, että Israelin täytyisi siirtyä johonkin määrättyyn paikkaan, koska syyrialaiset tulisivat tältä puolelta ja piirittäisivät sen.” He olisivat vieneet tuon unennäkijän sinne kertomaan unensa. Ja jos nuo valot eivät välähtäneet siellä, se oli väärin, ei ollut väliä, vaikka nuo syyrialaiset olisivat jo olleet taistelurintamassa, se oli kuitenkin väärin. Se täytyi ehdottomasti vahvistaa Uurimilla ja Tummimilla.

218Jokainen tietää, että vanha pappeus on otettu pois ja Uurim ja Tummim sen mukana. Me tiedämme sen, emmekö vaan? Ja uusi pappeus on tullut sisälle. Mikä on meidän Uurimimme ja Tummimimme tänään? Kyllä vaan, se on Jumalan Sana. Tämä se on. Jos jollakin miehellä on jonkinlainen ilmestys, tai jos hän puhuu mitä hyvänsä, tai jos hänellä on oppi, joka ei ole tämän Raamatun mukainen, eikä sovellu tähän Raamattuun kautta kaikkien Kirjoitusten, hän on väärässä.

219Minä en välitä siitä, mihin kirkkokuntaan hän kuuluu. Kuinka hyvä hän on, kuinka älykäs hän on, kuinka koulutettu hän on, hän on yhä väärässä. Kun kuka hyvänsä kertoo teille näitä asioita, joita me nyt olemme opettaneet tässä seurakunnassa, sanoen, että pirskotteleminen riittää teille, niin hän valehtelee teille. Se ei välähdä Uurimissa ja Tummimissa. Kun hän kertoo teille valelemisen olevan oikein, hän valehtelee teille. Jos hän kertoo teille, että kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä on oikein, on hän valehdellut teille. Jos hän kertoo teille, että ihmeiden päivät ovat ohitse, on hän valehdellut. Jos hän kertoo teille, että naiset voivat saarnata, on hän valehdellut teille. Jos hän kertoo teille, että te voitte jatkaa eteenpäin pysyen kirkkokunnissanne, on hän valehdellut teille. Se ei välähdä Uurimissa ja Tummimissa. Ja on tusinoittain näitä asioita, jotka ovat tulleet ulos vanhasta äiti portosta… Ja siinä on syy, miksi me pysymme poissa noista kirkkokunnista.

220Me rakastamme veljiämme ja sisariamme noissa kirkkokunnissa, mutta se, että te sanotte: “Minä olen metodisti”, ei tee teistä kristittyä minulle. Te olette kristitty, koska te olette syntyneet Jumalan Hengestä. Teidän ei tarvitse olla metodisti tai baptisti. Teidän ei tarvitse olla kumpainenkaan. Teidän vain täytyy olla syntynyt Jumalan Hengestä. Uskotteko te sen?

221Tältä pohjalta, jos täällä on joku, joka haluaa yhteistyötä ja tulla tämän palvonnan yhteyteen ja haluaa tulla upotetuksi, kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin tässä on allas. He alkavat kastaa hetkisen kuluttua. Jos täällä on kuka hyvänsä, tai jos joku jostakin muualta haluaa tulla… Me olemme täällä.

222Meillä ei ole mitään jäsenyyttä, te vain käytte täällä seurakunnassa. Me uskomme Kristuksen olevan metodisti-, baptisti-, ja presbyteerikirkoissa. Hänellä on jäseniä jokaisessa niissä. Ja mitä puuttuu tänään… Noiden valheellisten profetioiden ilmi tuominen, noiden seurakuntien opetukset, jotka ovat ehdottomasti Raamatun vastaisia.

223Jos joku nyt tekisi sen näin selväksi minulle, minä varmastikin menisin itseeni, (uskon, että minussa olisi tarpeeksi Jumalan Henkeä itsessäni), tutkiakseni sen Raamatusta, ja sitten oikaistakseni sen. Jos minä vain menen ja puristan kättä saarnaajan kanssa ja panen nimeni kirjaan, ja minulla yhä on viha ja ilkeys sydämessäni, ja yhä kateutta ja epäsopua, enkä vielä usko, että Jeesus Kristus on suuri Parantaja, ja niin edelleen sillä tavalla, niin minä mahdollisimman nopeasti oikaisisin itseni Jumalan kanssa. Uskon varmasti tekeväni sen. Minä olisin sen verran rehellinen sen kanssa. Minä oikaisisin asiani Jumalan kanssa. Jos se riippuisi vain siitä, että olisin baptisti tai metodisti, ja se antaisi minulle kristillisyyden sydämeeni, niin tekisin niin.

224Nyt muistakaa, tuo tuleva herätys, joka alkaa ensi keskiviikkoiltana, jos Herra tahtoo, tapahtuu tältä pohjalta. Kuulkaa ystävät. On olemassa totinen ja elävä Jumala. Kyllä. Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Pyhä Henki on seurakunnassa tänään. Jos minulle nyt joku vain kertoisi sen, niin minulla olisi oikeus epäillä sitä. Mutta kuulkaa, yhtenä päivänä, ollessani pieni poika, minä seisoin puun alla. Minä näin Hänet. Minä kuulin Hänen äänensä. Hän sanoi: “Pysy erossa noista likaisista naisista. Pysy erossa savukkeista ja kiroilemisesta, juomisesta ja kaikista näistä asioista. Minulla on sinua varten työ tehtäväksi, kun tulet vanhemmaksi.” Minä tiedän, että Hän on todellinen, elävä Jumala, joka pitää Sanansa.

225Kun tulin vähän vanhemmaksi, kuinka Hän kohtasikaan minut! Kuinka Hän puhuikaan minulle. Kuinka olen nähnyt Hänet palavan pensaan ääressä, tuon tulen liikkuessa siellä! Kuinka olenkaan nähnyt Hänen puhuvan siitä, mitä tulisi tapahtumaan, ja joka kerta se on ollut täydellistä, niin täydellistä kuin vain voi olla. Tuo Yksi, joka on sanonut nuo asiat, on tuo sama Yksi, joka innoittaa minua opettamaan tätä Raamattua sillä tavalla, kuin opetan Sitä. Se on oikein, joten se tulee Jumalalta.

226Minulle se on Kaikkivaltias Jumala, ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jeesus sanoi: “Minä tulen Isästä ja Minä menen Isään.” Hän oli tuo Jumala erämaassa. Hän oli tuo palava Valo. Kuinka monet tietävät sen? Hän oli palava valo, Tulipatsas. Hän tuli tänne maan päälle ja Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja Minä menen takaisin Jumalaan.”

227Hän kuoli, haudattiin ja nousi jälleen ylös; ja, kun Paavali kohtasi Hänet tiellään Damaskokseen, niin mikä Hän oli? Tulipatsas. Kyllä vaan. Mitä Hän teki ollessaan täällä maan päällä? Mitä Hän teki kohdatessaan Paavalin? Kuinka Hän lähetti hänet? Hän lähetti hänet profeetan luo, joka kertoi hänelle kuinka tulla kastetuksi, ja kertoi hänelle, mitä tehdä. Joka laski kätensä hänen päälleen, ja paransi hänet. Hän kertoi hänelle nähneensä näyn.

228Tuo sama Jeesus on täällä tänään, tehden samoja asioita, ja ollen yhä tuo sama Tuli patsas. Opettaen samaa asiaa ja vahvistaa sen Sanallaan ja merkein ja ihmein. Olen niin iloinen siitä, että olen kristitty, etten tiedä mitä tehdä! Olen iloinen, että te olette kristittyjä.

229Te täällä Tabernaakkelissa. Minä kerroin teille, että tulemme muuttamaan tämän nimen. Ei ole oikein, että sitä kutsutaan “Branham Tabernaakkeliksi”. Kyseessä on vain mies.

Me tulemme antamaan sille jonkun muun nimen. Me tulemme siihen jonkin ajan kuluttua. Minä haluan, että se on vain elävän Jumalan seurakunta. En halua, että se on kuten “metodisti”, baptisti”, “presbyteeri”, “helluntailainen”, kaikkia noita ihmisiä minä rakastan koko sydämestäni. En tiedä, kuka heistä on mitäkin.

230Minun vain täytyy saarnata Sanaa. Heitän verkon ja vedän sen ylös. Siellä on sammakoita, vesihämähäkkeja, käärmeitä ja myös joitakin kaloja. Se jää Jumalan päätettäväksi. Minä vain vedän verkon, saarnaan Sanaa ja vedän verkon ylös sanoen: “Tässä he ovat Herra, alttarin ympärillä. Sinä tunnet omasi. Sinä olet tuntenut heidät maailman perustamisesta. Minä en tiedä, kuka kukin on. Sinä tiedät, joten se on kaikki Sinun käsissäsi. Tämä on parasta, mitä olen voinut tehdä. Ja nyt minä menen verkon kanssa jonnekin muualle saadakseni toisen joukon sisälle. Se on kaikki mitä voin tehdä.”

Oi haluan matkata edelleen,
Haluan matkata edelleen.
Minun taivaallinen kotini on kirkas ja kaunis;
Haluan matkata edelleen.

231Nyt muistakaa, jos joku haluaa varata ajan tapaamista varten, niin soittakaa vain herra Mercierille tänne: Butler 2-1519. Olemme iloiset, jos voimme tavata teitä. Jos teidän rakkaanne tulevat, ja heidän täytyy lähteä kesken herätystä pois, niin minun itsenikin täytyy mennä pois tästä illasta alkaen, ollakseni jossakin pari päivää yksinäni.

232Minä vain menen sinne ja alan tutkistella tällä tavalla: “Herra, Sinä olet lähelläni. Tiedän, että Sinä olet täällä. Sinun Sanasi sanoo, että Sinä lähestyt niitä, jotka lähestyvät Sinua.” Jatkan rukoilemista ja tarkkaamista, kunnes näen Tulipatsaan alkavan liikkua. Silloin tiedän olevani valmis. Sitten tulen puhujan lavalle parantamiskokoukseen, rukoillakseni ja tehdäkseni kaiken sen, minkä voin sairaiden ja vaivattujen puolesta.

233Me arvostamme teidän kaikkien ystävällisyyttä, ja kun tulette, niin tulkaa uskoen. Me odotamme suurta kokousta. Onko veli Jefferies täällä tänä iltana? Haluan sanoa, että arvostan häntä ja hänen työtään. Arvelen, että hän on mennyt takaisin saarille. Olen iloinen nähdessäni veli ja sisar Wrightin ja niin monia teistä ihmisistä täällä. Näin asianajaja Robinsonin tulevan sisälle jokin aika sitten. Halusin sanoa hänelle kuinka iloinen olin siitä sanomasta, joka hänellä oli eräänä päivänä. Kukaan ei kertonut minulle, kuka se oli, ja minä olin häpeissäni. Hänellä oli todella hyvä profetian sanoma, jotakin senkaltaista, josta minä olen saarnannut tänään. Sitten täällä oli toinenkin saarnaaja, veli Smith, täältä Jumalan Kirkosta. En tiedä, onko hän täällä tänä iltana tai ei. Jos te seisoisitte täällä, niin ymmärtäisitte, että täältä on niin vaikeata tuntea ketään. Jos olet täällä veli Smith, niin haluamme sinun tietävän, että me arvostamme sinua.

234Eikö tämä tässä ole tuo pieni veli Georgiasta? Tuo, joka istuu täällä veli Collinsin vieressä? Olen iloinen nähdessäni sinut täällä tänä iltana, veli. Samoin kuin kaikki muutkin teistä. Jokainen tietää, kuka sinä olet.

235Uskon, että nämä tässä ovat sisar ja veli, jotka menivät ja rukoilivat tuon tytön puolesta silloin. Tuo lääkäri istuu täällä… Herra siunatkoon sinua, tohtori.

236Älkää nyt loukkaantuko minuun, te saarnaajat ja veljet, koska olen tuonut tämän niin voimakkaasti kuin vain olen voinut ja niin suoraan. Tämä on meidän Tabernaakkelimme. Sen puolesta me seisomme, ja haluamme ottaa Sanan ja ravistella heitä sillä. Sitten, jos te koskaan poikkeatte linjasta, niin me voimme sanoa: “Sinä tiesit sen paremmin. Tässä se on nauhalla. Siinä se on teille. Tässä se on nauhalla.”

237Meillä on paljon enemmänkin… Teillä on nyt näin paljon. Pysykää sen kanssa, ja me tulemme tuomaan loput siitä esille jonkin ajan kuluttua. Se on kuten mies, joka söi vesimelonia ja sanoi: “Se oli todella hyvää, mutta siellä on enemmänkin sitä.” Meillä on paljon enemmänkin sitä vielä tulossa.

238Herra nyt todella siunatkoon teitä. Seuraavaksi meillä on kastetilaisuus, onko se niin, veli Neville? Onko täällä joku, joka haluaa tulla kastettavaksi juuri nyt? Emme välitä siitä, kuka olet, me olemme täällä kastaaksemme sinut. Kohottaisitteko te kätenne, jotka haluatte tulla kastetuiksi. Tässä tämä rouva. Onko ketään muuta? Meillä on vaatteet täällä sekä miehille, että naisille.

239Me emme sano: “Lähde pois baptistikirkosta tai metodistikirkosta,” menkää vain takaisin omaan seurakuntaanne. Mutta, jos teitä ei ole kastettu Kirjoitusten mukaisesti Herran Jeesuksen nimessä, ei Jeesuksen nimessä yksin, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, mikä on Kirjoitusten mukaista, niin teidät on kastettu väärin.

240Minä en halua mitään vaikeuksia, silloin, kun minä tulen tuolle virralle, haluan kaiken olevan niin selvää kuin mahdollista. Minä pidän lippua kädessäni, koska haluan mennä sisälle tuona aikana. Neuvoisin teitä tekemään samoin. Menkää takaisin seurakuntaanne, se on teidän ja Jumalan välinen asia. Se on kaikki, mitä voin sanoa teille. Mutta ketään ei Kirjoituksissa ollut koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin vain Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja nuo, jotka jo olivat kastettu, käskettiin tulemaan uudelleen kastettaviksi Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja sama Paavali, joka käski sen heille, sanoi myös: “Jos, vaikka enkeli saarnaisi jotakin muuta, olkoon hän kirottu.” Kyllä, hän teki niin. Ja mitä hän teki, hän myös määräsi meidät tekemään. Ja sitä me tulemme tekemään, jos Herra suo.

241Me uskomme jalkojenpesuun. Me uskomme Ehtoollisen ottamiseen. Me uskomme Kristuksen toiseen tulemukseen, Herran näkyvään ruumiiseen, joka ei ole henki, vaan Herran Jeesuksen lihan ruumis, kun Hän tulee jälleen kirkkaudessa.

242Me uskomme kuolleiden fyysiseen ylösnousemukseen, kun he vastaanottavat ruumiit, ei vanhaa ja ryppyistä, jossa me menemme hautaan, vaan uuden, täydessä nuoruuden kukoistuksessa, elääksemme iankaikkisesti! Me uskomme sielun kuolemattomuuteen, ehdottomasti. Me uskomme, että on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on se Elämä, jonka te saatte Kristukselta Jeesukselta. Tarkalleen niin… Sen vuoksi me emme usko iankaikkiseen rangaistukseen. Me uskomme helvettiin, joka on tulta ja tulikiveä, mutta me emme usko, että se palaa iankaikkisesti. Jos se tekisi niin, niin siellä olisi iankaikkinen elämä. On vain yksi Iankaikkinen Elämä, ja se tulee Jumalalta. Kyllä vaan. Te palatte ehkä miljoonan tai kymmenen miljoonaa vuotta, en tiedä; mutta teillä ei voi olla iankaikkista elämää siellä. Te ette voi palaa iankaikkisesti… Te voitte palaa määrätyn ajanjakson, mutta ette iankaikkisesti. On ero “iankaikkisen” ja “ikuisen” välillä. Ikuinen on ajasta aikaan, joka merkitsee ajanjaksoa. Mutta “iankaikkinen”… Teillä ei ole iankaikkista rangaistusta. Teillä on Iankaikkinen Elämä, koska on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja hän, jolla on Iankaikkinen Elämä, elää aina Jumalan siunaamana. Mutta sielu, joka syntiä tekee, mitä sille tapahtuu? Se kuolee. Silloin, sillä ei ole Iankaikkista Elämää. Sillä on oleva rangaistuksensa, mutta ei Iankaikkista Elämää. Niinpä te näette, että on vielä monia asioita opetettavaksi, ja me tulemme puhumaan niistä myöhemmin. Herra siunatkoon teitä.

243Nyt, laulakaamme tämä vanha hyvä laulu, sillä aikaa, kun sisaremme on menossa sinne… Uskon, että tämä nainen tässä… Rosella, onko tämä sinun äitisi? Vai niin, Jumala siunatkoon sinun sydäntäsi. On ilo nähdä sinua, sisar, tehdessäsi tämän. Se on todella hyvin.

244Rosella Griffin, yksi hienoimmista pienistä ystävistä, joita meillä täällä on. Hän on nuori nainen, joka oli alkoholisti, joillekin teistä tällä hän voi olla tuntematon. Rosella ei välitä, vaikka minä sanonkin sen. Kun hän tuli tänne puhujanlavalla täällä Indianassa, jos te koskaan olette nähneet kurjaa, niin hän oli sellainen: harottavakatseinen alkoholisti. Neljä merkittävää lääkäriä Chicagossa sanoivat: “Hän on…” Anonyymit Alkoholistit ja kaikki muut luovuttivat hänen kohdallaan. Mutta yhtenä yönä, kun hän tuli kokoukseen, Pyhä Henki selvitti hänen elämänsä, ja hänelle kerrottiin juuri siinä; se ratkaisi asian. Katsokaan häntä nyt. Luulisin noin kolmekymmentävuotias, yli kahdeksantoista, rakastettava, kaunis nuori nainen. Ei ole koskaan enää maistanut viskiä sen jälkeen, ei enää halua, eläen Kristukselle, kulkien ympäri katuja kaikkialla, todistaen Jumalan kunniaksi, syntisille ja alkoholisteille kaikkialla slummeissa, ja kaikkea muuta, kautta Chicagon tehden jotain Herralle. Hänet kastettiin Herran Jeesuksen Nimessä, ja tänään hänen äitinsä tulee tekemään samoin. Jos Jumala saattoi parantaa hänet, jos Jeesus pystyi parantamaan hänet…

245Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, tehkää se kaikki Nimessä… Sen Raamattu sanoo. Näin on. Hyvä on. No niin, meillä tulee olemaan kastekokous. Käännämme valot pois muutamaksi minuutiksi, sillä aikaa, kun me valmistaudumme kastekokoukseen, ja sitten me odotamme hyvää aikaa Herrassa. Aiotteko te…?… Hyvä on. Sinun on parasta valmistautua nyt. Minä aloitan, johdan lauluja ja muuta sillä aikaa, kun menemme eteenpäin. On siellä… Kastevaatteita, Doc, nopeasti nyt. Hyvä on. Laulakaamme yksi noista vanhoista hyvistä lauluista… [Tyhjä kohta nauhassa.] …?… Kunnes me teemme sen lähtiessämme. Mitä meidän tulee tehdä?

Jeesus Nimi ottakaamme myötämme,
Langeten palvoen Hänen jalkojensa juureen,
Kuningasten Kuninkaamme Hänet tulemme kruunaamaan Taivaassa
Kun matkamme tulee päättymään.

Hyvä on, nouskaamme seisomaan.

Ota Jeesus Nimi myöstäs
Surun ja murheen lapsi.
Se tulee antamaan ilon ja lohdutuksen sinulle. 
(Kerron teille, mitä me teemme. Käänny ympäri siellä ja kättele jotakuta siellä ja sano: “Hyvää päivää, veljeni? Olen todella iloinen ollessani kokouksessa.”)

… (Nimi kallis) … (Oi, kuinka ihana!)
Toivo maan ja ilo Taivaan.

58-0928M PYHÄN HENGEN KASTE (Jeesuksen nimi) (Baptism Of The Holy Spirit, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 28.9.1958

58-0928M PYHÄN HENGEN KASTE (Jeesuksen nimi)
(Baptism Of The Holy Spirit, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 28.9.1958

1          Olen todella hyvin iloinen nähdessäni niin monia täällä tänä aamuna, pidettyäni teitä keskiyöhön asti eilen illalla. En uskonut teidän kaikkien tulevan tänään, mutta näyttää kuin te tulisitte pyhäkouluun, ja se on hyvä asia.

2          Me yritämme käyttää aikamme nyt seurakunnan opin tutkimiseen. Minä vain opetan sitä… Ja kanssamme voi olla joitakin vieraita, joita en tunne. Minä en ole täällä tabernaakkelissa tarpeeksi tietääkseni kuka on tämän seurakunnan jäsen. Mutta haluaisin ilmoittaa, että tämä on vain seurakunnan jäseniä varten, koska… Ihmisillä on niin monia erilaisia oppeja ja niin edelleen… Ja he uskovat nuo asiat, joita heidät on opetettu uskomaan, ja sitten, kun te tulette johonkin toiseen seurakuntaan, joka ehkä opettaa jotakin hyvin vastakkaista, niin silloin he ajattelevat: “Hei, minä en ole samaa mieltä tuosta.” Näettekö? No niin, me emme tarkoita olla karkeita tai loukata ketään, mutta syy miksi me teemme tämän… Uskokaa te mitä tahansa haluatte, mutta minä tuon sen esiin, ja minun täytyy tehdä se todella voimakkaasti, koska naulan pää täytyy kääntää, jotta se pitäisi. Tämä on minkä puolesta tämä tabernaakkeli seisoo, näettekö, se on vain minkä puolesta me seisomme täällä. Ja siitä syystä me emme halua teidän tuntevan itseänne loukatuiksi ja ajattelevan, että me haluaisimme loukata teitä omassa uskossanne, tai jotakin sen kaltaista. Sitä se ei ensinkään ole.

3          Ja me käymme tämän lävitse täällä noin joka toinen tai kolmas vuosi, tämän opin, jonka puolesta me seisomme, ja miksi me teemme sen, miksi me uskomme näin. Ja niinpä, jos täällä on joitakin vieraita, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä, niin me olemme tietenkin iloiset siitä, että istutte täällä tänä aamuna ja myös tänä iltana.

4          Ja sitten keskiviikkona alkavat jälleen säännölliset kokoukset täällä tabernaakkelissa. Olen ollut poissa jonkin aikaa pientä lepoa varten, tulin todella väsyneeksi ja minun täytyi mennä vähän lepäämään. Ja olen juuri tullut takaisin ja tunnen oloni hienoksi. Ja minä tulen lähtemään jälleen pian, kun se on ohitse, enkä tule takaisin ennen kuin vasta tammikuussa. Minä en mene mihinkään kokouksiin; menen vain pois, jatkaakseni lepäämistä.

5          Mutta, kun me tulimme, me löysimme seurakunnan hieman sekaisin siellä ja täällä, ja jotkut jäsenistä olivat alkaneet tulla vähän haaleiksi, vetäytyen pois, ja pitäen pientä vihaa toinen toistaan vastaan ja niin edelleen sillä tavalla. Minä kuljin toisen luota toisen luo, kunnes saimme sen kaiken oikaistuksi. Nyt se on kaikki hyvin.

6          Ja mitään ei ole väärin; mitään ei ollut väärin kenenkään jäsenen kohdalla. He ovat jokainen hienoja miehiä ja naisia. Jos he vain voisivat käsittää, että se on perkele, joka tulee ihmisten välille… Niin se on tarkalleen. Kysymys ei ole ihmisistä. Jos te voitte saada veljen näkemään sen, ei hän tule pitämään vihollisuutta toista veljeä kohtaan. Hänestä tulee tuntumaan pahalta, hän tuntee olevansa pahoillaan veljensä puolesta. Katsokaahan, jos hän teki jotakin väärää, niin ei se ollut tuo veli, vaan se oli perkele, joka teki sen.

7          Te sanotte: “Mutta tämä kaveri teki sellaista ja sellaista.” Teidän veljenne ei tehnyt sitä; teidän sisarenne ei tehnyt sitä; se oli perkele, joka meni heihin ja teki sen. Niinpä älkää syyttäkö veljeänne tai sisartanne; syyttäkää perkelettä. Hän on se, joka aiheutti sen.

8          Ja niinpä nyt näistä seurakunnan opeista… Ne saattavat olla hyvin omituisia teille. Saattaa olla, että te ette tule ollenkaan olemaan yhtä mieltä niiden kanssa, mutta sitä me uskomme. Me uskomme sen, koska se on Raamatussa, ja me opetamme sen sillä tavalla.

9          Eilen illalla aiheemme oli: “Miksi me emme ole kirkkokunta?” No niin, me olemme organisaatio, koska me olemme seurakunta, mutta me emme ole kirkkokunta. Ja sitten minä annoin syyt siihen, miksi me emme ole kirkkokunta.

10     Nyt, avatessamme keskustelun tänä aamuna, ennen kuin teemme niin, rukoilkaamme.

11     Rakas Jumala, se on Sinun pyhään Läsnäoloosi, johon me tulemme jälleen, pyytääksemme mieltemme ja sielujemme puhdistamista, voidaksemme luovuttaa itsemme Sinulle työkaluna, jossa ja jonka kautta Sinä voit työskennellä omaksi kunniaksesi. Ja Isä, puhdista minun ajatukseni, minun mieleni ja minun puhumiseni, niin että se en olisi minä, joka tekee puhumisen, vaan että Pyhä Henki voitelisi savihuulet, voidakseen tuoda esiin ne Totuudet, jotka Kaikkivaltias Jumala haluaa Seurakuntansa tietävän.

12     Ja sitten, Herra, me pyydämme, että Sinä työntäisit pois kaikki häiriön, vihollisuuden, ja ilkeyden pahat henget ihmisistä, niin että he voisivat kuulla Pyhän Hengen puhuvan, ja että Jumala saisi kunniaa meidän yhteen kokoontumisestamme tänä aamuna. Ja jos sydämissämme on yksikin asia, joka ei ole tarkalleen siinä tilassa, että Sinä voisit puhua meille, oi Jumala, heitä se pois meistä, niin kauaksi kuin itä on lännestä, sillä me haluamme tietää ainoastaan Jumalan Tahdon tehdäksemme sen. Niinpä johdata meitä Pyhällä Hengelläsi tässä tulevassa keskustelussa, koskien seurakuntaa ja sen oppia, ja minkä puolesta sen pitäisi seistä, ja miksi sen pitäisi seistä tällä tavalla, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

13     Nyt eilen illalla me puhuimme siitä miksi me emme ole organisoitunut kirkkokunta. Ja pieneksi taustaksi tätä varten, me totesimme, että kirkkokunta rakentaa muureja.

14     Meillä on nyt monia asioita joista keskustella. Me keskustelimme eilen illalla siitä, miksi me emme hyväksy naissaarnaajia seurakunnassa. Ja tänä aamuna, me haluamme, jos mahdollista, puhua aiheesta, Pyhän Hengen kaste, ja miksi me uskomme Pyhän Hengen kasteeseen, ja kuinka Pyhän Hengen kaste tulee, ja mitä Se tekee, ja kuinka Se saa teidät toimimaan jälkeenpäin.

15     Ja sitten tänä iltana, jos Herra tahtoo, haluan puhua aiheesta: Käärmeen siemen tässä päivässä. No niin, ihmiset eivät usko käärmeen siementä, mutta se on Kirjoitus.

16     Jos minä nyt teen tämän todella voimakkaasti, niin en tarkoita sitä teille rakkaat ihmiset. Ainoa asia, jonka yritän tehdä, on saada tämä uppoamaan sisälle, ja me tulemme tekemään sen ankaraksi. Näettehän? Niinpä teidän täytyy puhua kuin… Jos te sanotte: “Johnny, istu alas”, niin hän ei ehkä kuuntele sitä, mutta kun te sanotte: [Veli Branham huutaa.] “Johnny, istu alas”, Johnny tulee kiinnittämään enemmän huomiota siihen. Niinpä me nyt tänä aamuna tulemme huutamaan: “Johnny, istu alas.” Näettekö? Hyvä on. Haluan puhua sen niin, että te tulette ymmärtämään, mitä me tarkoitamme.

17     Ja jos me sanomme jotakin, mikä on vastoin teidän ajatuksianne ja uskomustanne… Muistakaa, että tässä seurakunnassa, ollen kirkkokuntainvälinen, me uskomme, että baptisti, metodisti, presbyteeri, luterilainen, katolilainen, protestantti, juutalainen, mitä tahansa hän onkin, niin kauan kuin hän on veli, hän on veljemme, siinä kaikki, ei väliä, mihin kirkkokuntaan hän kuuluu. Jumala ei tule koskaan lukemaan sitä häntä vastaan olla kirkkokunnassa.

18     Mutta syy miksi kirkkokuntia on… Tässä on se, mikä aloittaa kirkkokunnat. Jumala paljastaa hieman jotakin jollekin, ja he tulevat ja muodostavat kirkkokunnan sen uskomuksen ympärille, joka heillä on, ja silloin Jumala ei voi liikkua enää pidemmälle.

19     Kuinka voisivat metodistit koskaan hyväksyä mitään enempää kuin toisen armon teon? He kirkkokunnallistivat itsensä sen alle. Kuinka voisivat luterilaiset koskaan uskoa enempää kuin, vanhurskas on elävä uskosta? Se on minkä alle he kirkkokunnalistuivat. Kuinka voisivat baptistit mennä yhtään pidemmälle kuin he menevät? “Kun uskot, saat Pyhän Hengen ja sinut upotetaan veteen ja se selvittää sen.” Sen alle he ovat kirkkokunnallistuneet. Näettekö? Eivätkö helluntailaiset usko, että kun te puhutte kielillä, teillä on Pyhä Henki, ja se selvittää sen? Koska he ovat kirkkokunnallistuneet sen alle. Veli, nuo asiat saattavat olla joka ainoa oikein, mutta Jumala ei ole sidottu mihinkään pieneen kirkkokuntaan. Hän vain levittäytyy koko asian ylle; siinä kaikki. Ja me uskomme sen.

20     Ja siksi me emme ole koskaan tulleet kirkkokunnaksi. Jumala on antanut meille tilaisuuksia liittää tämä seurakunta yhteen monien eri kirkkokuntien kanssa, mutta me emme tee sitä, koska me haluamme pysyä juuri tällä tavalla niin, että se voi olla Jeesuksen Kristuksen johtajuuden ja hallinnan alla. Mitä tahansa Hän paljastaa meille, ja kun me näemme, että se on Totuus ja yhtäpitävä Hänen Sanansa kanssa, että se on Totuus alusta loppuun läpi koko Raamatun, ja Henki on yhtä mieltä siitä, niin meillä ei ole mitään kirkkokunnallisia muureja estämässä meitä vastaanottamasta sitä, ja kulkemasta eteenpäin sen kanssa.

21     Ja niinpä, kun kirkkokunta sanoo, kuten Kristuksen Kirkko, (he ovat kirkkokunta, jota kutsutaan Kristuksen Kirkoksi), että ihmeiden päivät ovat ohitse ja kaikki nämä sen kaltaiset asiat, niin mistä te voitte koskaan löytää sitä Kirjoituksesta? Mutta he eivät voi tehdä mitään muuta sen kanssa. Näettekö? He ovat kirkkokunnallistuneet sen alle, joten te ette voi tehdä mitään sille. Mutta me haluamme olla vapaita niin, että voimme liikkua, kun Henki liikuttaa meitä, syvempiin syvyyksiin ja ylempiin korkeuksiin, ja vain jatkaa liikkumista eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin…

22     Mutta me emme nyt hyväksy mitään fanaattisuutta, me vedämme rajan juuri siihen. Jos joku saa hieman jotakin, mitä Herra paljastaa hänelle, ja siitä tulee oppi, mutta se ei ole sopusoinnussa tämän Raamatun kanssa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, niin silloin me emme tule hyväksymään sitä. Katsokaahan, sen täytyy tulla Raamatusta. Eikä se voi tulla vain jonkun ilmestyksellä. Jos ilmestys on oikein Sanan kanssa, niin hyvä on.

23     Eräs mies tuli luokseni jokin aika sitten ja sanoi: “Olen juuri tullut Yhdysvaltoihin, veli Branham. Nyt olen tutustunut erääseen kristittyyn sisareen, joka oli mitä mukavin nainen, mutta tulin tietämään, että hänellä oli kolme tai neljä aviomiestä.” Hän sanoi: “Ja juuri tänä aikana jona olen tuntenut hänet, oltuani täällä kolme kuukautta, hän erosi yhdestä ja meni naimisiin toisen kanssa.” Ja hän sanoi: “Hänellä oli Pyhä Henki, puhui kielillä täysin koko ajan, säännöllisesti, antoi profetioita ja ilmestyksiä. Hän oli todella Hengellä täytetty nainen.” Ja hän oli naissaarnaaja. Ja hän sanoi: “Minä menin ja kysyin Herralta, miksi asia on sillä tavalla. Miksi on niin, että tämä nainen voi tehdä sillä tavalla?” Ja hän sanoi: “Minulla oli uni vaimostani. Ja vaimollani oli moraaliton rakkaussuhde erään toisen miehen kanssa. Ja sitten hän tuli ja polvistui jalkoihini sanoen: ‘Tahdotko antaa minulle anteeksi sen, mitä olen tehnyt?’ Hän sanoi: ‘Varmasti annan anteeksi.’ Hän kysyi: “Miksi sinä annat minulle anteeksi niin helposti?’’ Hän sanoi: ‘Koska minä rakastan sinua.’” Ja hän sanoi: “Herra puhui minulle unessa ja sanoi, että ‘siksi Minä annan hänelle anteeksi, koska Minä rakastan häntä.”’

24     Minä sanoin: “Sinun unesi oli kyllä valtavan hieno, mutta Herra ei koskaan antanut sinulle tuota unta. Se ei ole yhtäpitävä Hänen Sanansa kanssa.” Niin se on. Se ei työskentele yhdessä Hänen Sanansa kanssa. Ei väliä, kuinka todelliselta se näyttää, sen täytyy tulla Sanasta.

25     Vanhassa Testamentissa heillä oli kolme tapaa ottaa selvä sanomasta: ensimmäinen tietenkin oli laki, toinen profeetan kautta, ja seuraava unen kautta. Laki oli nuo kirjoitetut sanat, joita pidettiin arkissa. Ja ne olivat käskyt ja käskyjen lait. Ja sitten profeetta voi profetoida tai unennäkijä nähdä unen, joilla molemmilla tavoilla Jumala toimii. “Jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta, niin Minä Herra teen itseni tunnetuksi hänelle unissa ja paljastan itseni hänelle näyissä. Ja jos se, mitä hän sanoo, tapahtuu, kuulkaa silloin häntä, sillä Minä olen hänen kanssaan. Jos se ei tapahdu, älkää silloin kuulko häntä.”

26     Nyt, kun profetoitsijalla tai unennäkijällä oli uni tai profetia, ja he halusivat tietää olisiko se totta tai ei, he veivät hänet Uurimin ja Tummimin luo.

27     No niin, tiedän, että se voi olla joillekin teistä hieman vaikea sana ymmärtää, mutta mitä se itse asiassa oli… Aaronilla, joka oli ylipappi Israelin kahdentoista sukukunnan ylitse, hänellä oli kuusi kiveä kummallakin puolella rintalevyä. Ja kukin kivi oli tuon sukukunnan syntymäkivi, yksi kutakin sukukuntaa varten, kuten Juudan sukukunta, Gaadin sukukunta, Ruubenin sukukunta ja niin edelleen. Kullakin oli syntymäkivi. Ja sitten tämä Uurim ja Tummim riippui siellä temppelin pilarissa. Ja sitten he toivat sen eteen tuon profeetan, joka oli sanonut, että Herra tulisi tekemään jonkun määrätyn asian… ja hän kertoi siinä profetiansa tai unensa. Nyt, jos Jumala oli tuossa profetiassa tai tuossa unessa, niin nuo valot alkoivat sekoittua yhteen, heijastaen kuin sateenkaaren, vastauksena Yliluonnolliselta. Näettekö? Se on totta. Sen täytyi olla sopusoinnussa jokaisen kiven kanssa siellä, jokaisen kiven sulautuessa osana yhteen, heijastaen takaisin vastauksen Jumalalta: “Tämä mies on profeetta; hän kertoo Totuuden”, tai, ”Minä lähetin tuon unen.” Mutta, jos se pysyi elottomana, eikä mitään tapahtunut, niin ei väliä, kuinka todelliselta se näytti, se oli väärin. Eivätkä he vastaanottaneet sitä.

28     Mikä kaunis kuvaus tästä päivästä. Vanhan Testamentin Uurim ja Tummim on poistettu käytöstä, koska pappeus on muuttunut. Nyt Uurim ja Tummim on Jumalan Sana, Raamattu. Kyllä vain. Täällä Raamatussa sanotaan: “Olkoon jokaisen miehen sana valhetta ja Minun Sanani totta.” Eikä väliä, kuinka todelliselta se näyttää miehen kertoessa sen, tai kuinka todellinen hänen unensa on tai hänen ilmestyksensä on, jos ei jokainen kirja Raamatussa, jos ei koko Raamattu heijasta sille valoa, että se on Totuus, jättäkää se rauhaan! Jättäkää se rauhaan.

29     No niin, te voitte ottaa pienen osan Kirjoituksesta tässä ja sanoa: “Jeesus teki niin-ja-niin ja meidän tulee tehdä samoin.” Te voitte Saada Sen sanomaan mitä tahansa haluatte Sen sanovan, mutta sen täytyy tulla koko matkan täydellisessä linjassa Jumalan Sanan kanssa. Silloin se on oikein. Silloin Jumala sanoo niin. Tämä on Hänen Uuriminsa ja Tummiminsa!

30     Sen vuoksi Jumalalla ei koskaan missään ajanjaksossa ole ollut mitään kirkkokunnallista seurakuntaa. Kertokaa minulle milloin niin on ollut. Ei ollut olemassa mitään kirkkokuntaa ennen kuin vasta 360 vuotta viimeisen opetuslapsen kuoleman jälkeen. Se oli Roomalaiskatolinen kirkko. Ja ulos Roomalaiskatolisesta kirkosta on tullut… Jumala kutsui sitä Raamatussa, Ilmestyskirja 17:ssä huoraksi. Se on epäpuhdas nainen, jolla oli tyttäriä, ja nuo tyttäret olivat porttoja, epäpuhtaita kuten äitinsäkin. Sitä Kirjoitus sanoo.

31     Ja Roomalaiskatolisesta kirkosta on syntynyt kaikki protestanttisuus. Ja he kääntyivät suoraan ympäri ja tekivät aivan saman asian kuin äitinsäkin teki. Ja syy, miksi hän oli epäpuhdas, oli se, että hänellä oli kädessään oppiensa malja, hänen haureuksiensa vihan viinin malja. Ja hän juotti siitä maan kuninkaille, ja hän istui monien vesien päällä, halliten maan hallitsijoiden ylitse. Me löysimme sen olevan niin Raamatussa. Me näimme, että hänet oli koristeltu kolminaisella kruunulla, helvetin, taivaan ja kiirastulen käskynhaltijana. Ja me näimme, että hän oli seurakunta, joka istui seitsemällä kukkulalla. Oikein. Ja, että mies oli sen hallitsija; hän oli antikristus, joka istui Jumalan temppelissä, osoittaen itsensä Jumalaksi, antaen anteeksi syntejä maan päällä. Me olemme käyneet kaiken sen lävitse ja nähneet, että se on oikein.

32     Sanottiin: “Tässä on hänelle, jolla on viisaus.” Me näemme, että Henki puhui erikoisesti hänelle, jolla on viisaus, hänelle, jolla on tieto, ne ovat erilaisia hengellisiä lahjoja. Ettekö voi nähdä, että Jumala liikuttaa tuota Seurakuntaa viimeisissä päivissä? Täytyy nousta esiin Seurakunta, joka on täynnä hengellisiä lahjoja, todellisia Jumalan lahjoja. “Tässä on hänelle, jolla on viisaus. Laskekoon hän pedon luvun, sillä se on ihmisen luku, ja hänen lukunsa on 666.” Ja me löysimme tarkalleen missä se oli, se ei olisi voinut olla täydellisempää. Kirjoittakaa itse VICARIUS FILII DEI, joka on Jumalan Pojan sijainen, ja nähkää itse eikö noista roomalaisista numeroista synny 666. Katsokaahan, se ei perustu jollekin, että te vain epäilette sitä tai tätä, vaan loppu tuosta samasta Kirjoituksesta sanoo, missä se tulee istumaan. Ja me protestantit tulemme ulos juuri sieltä.

33     No niin, se mitä me yritämme tuoda esiin, on näyttää, että protestanttinen seurakunta on adoptoinut mukanansa tuoman katolisen kirkon opin. Ja me annamme sitä ihmisille, joka on sama hengellisten haureuksien malja, josta hänkin juottaa ihmisille. Koska heidän oppinsa eivät ole Kirjoituksen mukaisia; ne ovat ihmisten tekemiä. Se on väärä profetia; se on valhe; se on perkeleestä.

34     Saadaksemme vähän taustaa ja näyttääksemme sen ajanjakson, jossa me elämme, me puhuimme eilen illalla aviottomasti syntyneestä lapsesta, kuinka avioton lapsi ei voinut tulla Herran seurakuntaan neljääntoista sukupolveen. Se olisi neljäänsataan vuoteen, kun neljäkymmentä vuotta on sukupolvi.

35     Kuinka hirvittävä tuo synti olikaan. Eikä vain silloin, vaan kuinka hirvittävä se on nyt. Ja jos se oli niin lain alla, ja Kristus tuli suurentamaan ja tarkentamaan lakia… Hän sanoi: “Te olette kuulleet heidän entisaikaan sanovan: ‘Älä tapa’, mutta Minä sanon teille: “Kuka tahansa on vihainen veljellensä ilman aihetta, on jo tappanut.” Hän tarkensi sitä. “Te olette kuulleet heidän entiseen aikaan sanovan: ‘Älä tee aviorikosta’, (joka silloin oli teko), “mutta Minä sanon teille: ‘Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen.’” Hän suurensi sitä tuhansia kertoja. No niin, jos silloin tarvittiin neljätoista sukupolvea sen pois häipymiseen, niin miten on, kun sen päälle pannaan Jumalan suurennuslasi?

36     Ja ihmiset tänään, teini-ikäiset yliopistosta olutkutsuineen, ja ryypätään ja pienet tytöt ja pojat elävät aviorikoksessa, ja muuta sellaista. Minkälainen sukupolvi onkaan tulossa tämän jälkeen? Mikä saa nämä pienet tytöt toimimaan tällä tavalla? Heidän äitinsä oli nilkkasukkatyttö ja heidän isoäitinsä tanssi näyttämöllä. Ja Hän sanoi, että Hän tulisi kostamaan vanhempien väärinteot lapsille ja lastenlapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Mitä muuta te voisitte odottaa?

37     Ja kun tuo koko asia alkaa vuotaa ulos, ja vanhurskas siemen harvenee ja harvenee, ja pahat tulevat, (ollen hyvin uskonnollisia), vain pahemmiksi ja pahemmiksi ja pahemmiksi, niin silloin ei ole enää mitään muuta tehtävissä kuin hävittää tuo koko asia, niin kuin Hän sen hävitti vedenpaisumuksella. Ihmisen jokainen ajatus on jatkuvasti täynnä syntiä. Kaikki, mitä joku mies tai nainen tänään ajattelee, on pullo viskiä, ja ympäri juoksenteleminen. He eivät voi elää uskollisina vaimoilleen; pojat eivät voi elää uskollisina tytöilleen; eivätkä tytöt voi elää uskollisina pojilleen. He ovat niin perkeleen sitomia ja pahojen henkien vallassa, että koko asia on tullut synnin yhteen kasautumaksi. Se on syy siihen, missä me olemme tänään, ja syy, miksi Venäjä toimii tarkalleen Jumalan käsissä, ravistellakseen tätä asiaa täällä. Raamattu sanoo niin. Tietenkin Jumala käyttää kommunismia. Hän tulee käyttämään sitä. Kommunismi tulee hävittämään koko tuon asian, Kirjoituksen mukaan, ja me elämme tuossa päivässä.

38     Nyt, tuomalla nämä asiat esiin… Kuulkaahan ihmiset, te olette kasvokkain tämän asian kanssa. Tämä tulee päättämään teidän iankaikkisen määränpäänne, joten älkää ottako sitä niin kevyesti. Katsokaa sitä Uurimista ja Tummimista, kuinka se on Sanan mukaista.

39     Nyt, puhuessamme näistä asioista, katsokaa ovatko ne yhtäpitäviä Raamatun kanssa, nähkää ovatko ne sen mukaisia, mitä Kirjoitus sanoo.

40     Jos te sanotte: “Minä olen kristitty”, kysytään, “Mihin kirkkokuntaan sinä kuulut?” Mitä väliä sillä on, mihin kirkkokuntaan te kuulutte? Me käsitämme, ettei kirkkokunnalla ole mitään tekemistä Jumalan Raamatun kanssa. Ja kaikki protestanttiset kirkkokunnat ovat porttoja. Raamattu sanoo niin. Kun te sanotte olevanne metodisti, silloin te olette metodisti-portto. Kun te sanotte olevanne baptisti, te olette baptisti-portto. Kun te sanotte olevanne helluntailainen, te olette helluntailais-portto. Sitä Raamattu sanoo. Katolinen kirkko on porttojen äiti.

41     Nyt, jos se on kaikki mitä teillä on… Jos te käytte tässä kirkkokunnassa ja olette kristitty, silloin te olette kristitty; te ette ole metodisti, baptisti ettekä helluntailainen; vaan, te olette kristitty.

42     Kuuntelin keskustelua tänä aamuna radiosta, ollessani valmistautumassa tulemaan tänne, se oli ”kristityt pöydän ympärillä”, keskustelu täällä Louisvillessä. Kuinka seurakunnat ovat adoptoineet opetusohjelman opettaa lapsilleen nykyaikaisia juomatapoja. Minkä kaltaisen idioottijoukon me tulemme tuottamaan? Miksi on niin? Koska heidän äitinsä ja isänsä kotona eivät tiedä enempää Jumalasta kuin hottentotti Egyptin yöstä. Kieltäytykää koko asiasta. Teidän ei tarvitse tehdä itsestänne nykyaikaista; te teette heistä alkoholisteja, tehdessänne niin. “Oi, me annamme tytön tehdä sitä, me annamme pojan tehdä sitä,” ja niin edelleen sillä tavalla. Mitä me voimme odottaa? Me emme voi jatkaa toista sukupolvea. Me emme voi tehdä sitä. Me olemme lopun ajassa.

43     Niinpä, en halua, että te luokittelette minut jonkinlaiseksi kaakattajaksi; jos olen sitä, olen tietämätön siitä.

44     Sanoin vaimolleni, joka istuu täällä, sanoin: “Meda, onko minusta tullut uskonnollinen fanaatikko? Olenko kadottanut järkeni? Vai onko se Jumalan Henki, joka huutaa niitä vastaan, koska se ei voi sietää noita asioita? Onko minun sisälläni jotakin, joka saa minut tekemään sen jopa vastoin omia ajatuksiani ja omaa tahtoani?” Minä sanoin: “On vain kolme asiaa, mitä se voi olla. Se voi olla joko se, että minä olen kadottanut järkeni.” Jos olen, niin en tiedä sitä. Olen hermostunut henkilö. Se on vain minun luonteeni. Se on tämä lahjani, joka tekee sen… Mutta (sananpalvelijana)–mutta minä–minä olen… sanoin: ”Olen joko kadottanut järkeni, tai olen tullut fanaatikoksi, tai sitten se on Jumalan Henki. Sen–sen täytyy olla yksi noista kolmesta.”

45     Mutta en voi seistä katselemassa näitä asioita, niin ettei jokin sisälläni huutaisi sitä vastaan. Ja kuitenkin, minä tiedän, että Raamatun mukaan sen täytyy tapahtua. Silloin mitä hyötyä on huutaa sitä vastaan? Kuinka Jumala tulisi seisomaan tuomiolla ja tuomitsemaan tämän sukupolven, jos Hänellä ei olisi ääntä, joka huutaisi sitä vastaan tuomaan sille tuomion? Mitä olisivat olleet fariseukset, jos siellä ei olisi ollut Johannesta huutamassa erämaassa? Mitä hyötyä siitä tulee olemaan, kun minä kerron heille, ettei heidän pitäisi tehdä tätä, ja, ettei heidän pitäisi tehdä tätä, ja, ettei teidän pitäisi tehdä tätä, ja, että teidän pitäisi olla täytetyt Pyhällä Hengellä? He kulkevat ohitse ja sanovat: “Päästään sekaisin, hullu, jotakin on tapahtunut hänelle.” No niin, mitä hyötyä on tehdä se? Koska Jumalalla täytyy olla ääni. Se on sanottava joka tapauksessa, niin että Hän voi tuoda tuomion ja sanoa: “Siellä se oli, te ette ole tietämättömiä siitä.” Niin se on. Jos te ette huuda sitä vastaan, niin mitä Hän silloin tekisi? Jokin teissä huutaa; te ette voi auttaa sitä.

46     Nyt me sitten näemme, mikä on syy siihen, että me emme ole kirkkokunta… Ja me uskomme, että siellä on uudestisyntyneitä kristittyjä, pyhiä ihmisiä metodisteissa, baptisteissa, presbyteereissä, helluntailaisissa ja missä muissa tahansa. Me uskomme, että Jumalan Seurakunta on tuo Siemen, joka on sekoittunut sinne kaikkialle, ja se tulee, niin kuin puhuimme siitä ja tulemme vielä puhumaan siitä, ennalta määräämisellä. Ei niin, että Jumala ennaltamääräisi mitään niin olemaan, mutta ennaltatietämisellä Hän voi ennalta määrätä, sillä Hän tiesi kaikki asiat.

47     Ja eilen illalla me tulimme näkemään, ettei kukaan koskaan pelastunut, kuten tänä iltana, niin että heidän nimensä kirjoitettaisiin Karitsan Elämän Kirjaan. Teidän nimenne joko pantiin Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista, tai sitten se ei koskaan tule olemaankaan siellä. Me näimme, että Jumala teurasti Karitsan ennen maailman perustamista, ja teidät teurastettiin Karitsanne kanssa. Uskotteko te sitä? Me tulemme näkemään sen hetken kuluttua.

48     Menkäämme aluksi Ilmestyskirja 13:8, ja katsokaamme mitä Raamattu sanoo siitä, milloin Karitsa oli tapettu. Katsokaamme josko Se oli tapettu vuonna 33 jKr., tai milloin Se oli tapettu. Hyvä on. Tämä tietenkin on Yhdysvallat tässä profetiassa, josta me nyt luemme.

Ja kaikki, jotka maan päällä asuvat palvovat häntä… (Ketä? Petoa) … joiden nimet eivät olleet kirjoitetut teurastetun Karitsan elämän kirjassa maailman perustamisesta alkaen.

49     Milloin Karitsa oli teurastettu? Kaksituhattako vuotta sitten? Ehkä satamiljoonaa vuotta sitten. Ennen kuin maailman perustuksia edes laskettiin, kuoli Jeesus Kristus meidän syntiemme puolesta. Uh, nyt olen tulossa uskonnolliseksi.

50     Ennen kuin maailmaa oli, kuoli Jeesus Kristus pelastaakseen sen. Te kysytte: “Miksi sitten Jumala, joka on ääretön, salli koskaan synnin tulla?” Tiedättekö, Jumalassa on ominaisuuksia. Ja, jos Jumala ei olisi koskaan sallinut Saatanan… Hän tiesi luodessaan Luciferin, että hän tulisi olemaan se, joka turmelisi maailman. Oi, meidän Jumalamme ei ole jotakin pientä, joka on puskettuna jonnekin nurkkaan, vaan Hän on ääretön Jumala, jolla ei milloinkaan ollut alkua ja jolla ei milloinkaan tule olemaan loppua. Ja Hänessä Hän on Ominaisuuksissansa. Hän on Pelastaja. Ja kuinka Hänet koskaan olisi voitu tuntea Pelastajana, jos ei olisi ollut mitään pelastettavaa?

51     Kysyn, kumpi oli ensin Pelastaja vai syntinen? Jos Pelastaja oli ensin, silloin Pelastaja on syntisen yläpuolella, joten kuinka syntinen koskaan tuli olemaan? Jos ei olisi ollut syntistä, ei hän koskaan olisi tuntenut Häntä Pelastajana. Kummalla on enemmän voimaa Parantajalla vai sairaalla? Parantaja ottaa sairauden ja hävittää sen. Kumpi on ensin Jumala vai syöpä? Jumalahan oli ensin, miksi Hän silloin salli taudin tulla? Koska nyt Hän voi hävittää sen, niin se osoittaa, että Hän olisi voinut estää sen tulemasta. Hän on ääretön, Hän tiesi, että se tulisi olemaan. Jos ei olisi mitään tauteja, silloin Häntä ei koskaan olisi tunnettu Parantajana. Mutta koska Hän on Parantaja, täytyi myös tautien tulla. Näettekö mitä tarkoitan? No niin, Hän tiesi kaikki asiat.

52     Ilmestyskirja 13:8, kuunnelkaapa nyt. Milloin Karitsa oli teurastettu? Ennen maailman perustamista. Jumala äärettömässä mielessänsä katsoi eteenpäin ajan virran lävitse ja Hän näki mitä tulisi tapahtumaan, ja kuinka Hänen täytyisi luoda ja tulla alas ajallisuuteen tuodakseen esiin sen, mitä Hän todella oli.

53     Miksi ette te nuoret, te miehet joilla on vaimot… Pankaa nainen kokeeseen, ja tulette näkemään, mistä hänet todella on valmistettu. Se on totta. Pankaa joku mies kokeeseen. Heiluttakaa pulloa hänen suunsa edessä, jos hän on ollut alkoholisti; se antaa teidän tietää, onko hän pelastunut siitä vai ei. Jos hän on ollut roisto, saastainen koira, joka on särkenyt toisten miesten koteja, niin riisukaa joku nainen ja antakaa hänen kulkea hänen ohitseen; se tulee ilmoittamaan, mistä hänet on valmistettu. Kyllä. Aivan varmasti!

54     Jumala osoittaakseen Voimansa, osoittaakseen mitä Hän oli, salli syntisen olla täällä, näyttääkseen, että Hän oli Pelastaja.

55     Kuten olen sanonut, kuinka Enkelit tulisivat laulamaan lunastuskertomuksia, kun ne eivät edes tiedä, mitä lunastus merkitsee? Mutta me voimme laulaa niitä; me tiedämme, mitä merkitsee olla kadotettu, ja mitä merkitsee olla löydetty. Jos te ette koskaan ole olleet eksyksissä, te ette tiedä, mitä merkitsee olla löydetty. Vain ne, jotka ovat olleet kadoksissa, tietävät mitä se merkitsee. Ne, jotka ovat olleet sairaita, tietävät kuinka nauttia hyvästä terveydestä, kun he saavat sen. Se on tuo alhainen henkilö kadulta, jolla ei koskaan ole ollut ystävää, ja jonka ympärille kukaan ei ole pannut käsivarsiaan, ja jota kukaan ei koskaan ole edes katsonut ja ottanut huomioon; sellainen henkilö tietää, mitä todellinen ystävä merkitsee, jonka ympärille voi kietoa kätensä. Varmasti, teidän täytyy kokea se, tietääksenne.

56     Kuinka me koskaan olisimme tienneet, kuinka arvostaa auringonpaistetta, jos ei olisi ollut mitään yötä? Kuinka, te tietäisitte arvostaa kaunista, kirkasta päivää, jos koskaan ei olisi ollut pilvistä päivää? Kuinka te tietäisitte arvostaa kesän lämmintä auringonpaistetta, jos koskaan ei olisi ollut talvea? Se on vastakohtaisuuksien laki.

Näyttää kuin alkaisin saarnata, mutta tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä. Hyvä on.

57     Menkäämme nyt minuutiksi Ilmestyskirja 17:8, osoittaaksemme… No niin, milloin Karitsa oli teurastettu? Ennen maailman perustamista. Hyvä on. Ilmestyskirja 17:8.

Peto, jonka sinä näit oli, ja ei ole; ja nousee ulos pohjattomasta kuopasta, ja menee kadotukseen: ja ne, jotka maan päällä asuvat ihmettelevät, joiden nimet eivät olleet kirjoitetut elämän kirjassa… (Elämän Kirjassa mistä alkaen?) …hamasta maailman perustamisesta…

58     Milloin teidän nimenne pantiin Elämän Kirjaan? Kuten eilen illalla sanoin, niin tuo mies, joka kirjoitti tuon laulun: “Siellä on uusi nimi kirjoitettuna kirkkaudessa, ja se on minun”, hänen tarkoituksensa oli oikea, mutta Kirjoitusten mukaan hän oli väärässä. Teidän nimeänne ei kirjoitettu sinne silloin, kun te tulitte Kristukselle. Jeesus sanoi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle. Eikä kukaan voi tulla, ellei Minun Isäni häntä vedä. Kaikille, jotka Minun tyköni tulevat, Minä annan Iankaikkisen Elämän ja herätän hänet viimeisenä päivänä. Yksikään niistä ei ole kadonnut. Minä en kadota yhtään, sillä kukaan ei voi nyhtää heitä pois Minun Isäni kädestä, joka antoi heidät Minulle.” Oi! Johannes 5:24: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Siksi tämä seurakunta uskoo pyhien iankaikkiseen varmuuteen, ei baptistien tavalla, ei presbyteerien tavalla, vaan Raamatun tavalla.

59     “No niin”, te sanotte, “veli Branham, minun mielestäni kerran armossa, on aina armossa.” Se tuo paljon häpeää. Mutta, kun mies tai nainen on syntynyt Jumalan Hengestä, silloin kaikki vanhat asiat ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi, ja hän on Iankaikkisen Jumalan synnyttämä ja siunaama. Eivätkä he voi enää kuolla sen enempää kuin Jumala Itsekään.

60     Tarkoitatteko sanoa minulle, että Jumala, ääretön Jumala, tulisi alas ja antaisi teille Iankaikkisen Elämän tietäen, että Hän tulisi kadottamaan teidät? Pelastaisi teidät tietäen, että Hän tulisi kadottamaan teidät myöhemmin? Minkä tähden Hän sitten olisi pelastanut teidät? Hänhän työskentelisi Itseänsä vastaan. Jos Hän pelasti teidät kerran, te olette pelastuneet iankaikkisiksi ajoiksi. Mikään demoni helvetissä ei voisi järkyttää teitä.

61     No niin, ääretön Jumala, joka voi kertoa lopun jo alusta, pelastaa teidät tällä viikolla, tietäen, että Hän tulisi ensi vuonna kadottamaan teidät, ja teistä tulisi luopio. Miksi Hän toimisi sillä tavalla? Sehän olisi typerää; minä en tekisi sellaista. Jos minä tekisin teidät ystäväkseni tänään tietäen, että te tulisitte olemaan minun viholliseni huomenna, niin minä en tekisi sitä; minä yksinkertaisesti vain jättäisin teidät rauhaan. Näettekö? Jumala tekee teidät palvelijaksensa tänään, koska Hän, ennen kuin te koskaan tulitte maan päälle, kun Hän valmisti kalsiumin teidän ruumistanne varten, kun Hän loi sen kosmisen valon, joka teissä on, kaiken sen, mistä te koostutte, kun Jumala loi sen maan päälle, Hän tiesi jokaisen säikeen teissä, ja mitä te tulisitte tekemään. Kuinka voisi ääretön Jumala…

62     “No niin, minun on parasta vaeltaa varoen tänään; koska voin tulla luopioksi ja kadotetuksi huomenna.” Silloin te ette alkuunkaan ollut pelastunut. Te olette voineet kiihottua jonkun tunteen alaisena. Te olette vain voineet ajatella olevanne pelastunut. Teistä saattaa tuntua kuin olisitte pelastunut. Te saatatte uskoa olevanne pelastunut. Te saatatte liittyä seurakuntaan. Te voitte olla hyvä baptisti, metodisti tai helluntailainen; sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jos te koskaan olette pelastettuja, silloin te olitte pelastettuja ennen kuin maailma edes alkoi, kun Jumala mielessänsä lähetti Jeesuksen pelastamaan sen mitä Hän näki voitavan pelastaa… No niin, Hän ei tahdo, että kukaan tuhoutuisi. Se ei ole Hänen tahtonsa, mutta jos Hän on Jumala, silloin Hän tiesi kuka tulisi ja kuka ei. Kirjoitus sanoo niin. Niinpä siinä se on teille.

63     Siksi me olemme eri mieltä baptistien, metodistien ja niin kutsuttujen kalvinistisesti ajattelevien ihmisten kanssa. Vaikka kalvinismi onkin oikein.

64     Sitten me tulemme toiselle puolelle, armenialaisiin. Mitä heillä on? Teot, ne ovat nuo pyhyyden ryhmät. Teot… “Jumala siunatkoon, minä annan hiusteni kasvaa”, sanovat naiset ja: “Ylistys Jumalalle, minä en käytä edes lyhythihaista paitaa”, sanovat miehet, ja niin edespäin sillä tavalla. Sillä ei ole mitään tekemistä Kuningaskunnan kanssa. Ei koskaan! Te voitte antaa hiustenne kasvaa pitkiksi, te voitte käyttää minkälaisia leninkejä tahdotte, tai te voitte tehdä sitä ja tätä ja jotakin muuta, eikä sillä ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa. Te ette ole pelastuneita vaatteittenne vuoksi.  Jos niin olisi, olisi Jumala valmistanut jonkinlaiset kaavat siitä. Jeesuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Te olette pelastuneita, koska Jumala armollansa pelasti teidät. Ja te teette näitä asioita vain osoittaaksenne arvostavanne sitä. Yleinen säädyllisyys sanoo sen teille. Te teette noita asioita arvonannosta.

65     Teot ovat se, mitä minä teen Jumalalle. Jos minä en enää koskaan saarnaisi toista saarnaa, ja, vaikka eläisin täällä vielä sataviisikymmentä vuotta, olisin minä yhä pelastunut. Varmasti! Minä en ole pelastunut siksi, että olen saarnaaja. Minä olen pelastunut, koska Jumalan armo on pelastanut minut. Ei ollut yhtään asiaa, mitä olisin voinut tehdä ansaitakseni sitä.

66     Minulta vaaditaan oikeudessa juuri nyt puolta miljoonaa dollaria. Ja he sanoivat: “Se raha, jonka otit sieltä maksaaksesi laskusi, se oli sinun ennen kuin maksoit laskujasi. Sinä siirsit sen seurakunnallesi, mutta se oli sinun ensin.”

Minä sanoin: “Mutta minä en tehnyt koskaan mitään saadakseni sen.”

He sanoivat: “Kyllä sinä teit, sinä kerroit heille, että tulisit keräämään rakkausuhrin.”

Minä sanoin: “Haluan jonkun kertovan minulle, koska niin on tapahtunut.”

“Sinä pyydät sitä postin välityksellä.”

Minä sanoin: “Etsikää tarkoin toimistoni, ei penniäkään.”

67     Tiedättehän, Raamattu sanoo: “Älkää ajatelko mitä sanoisitte, sillä se tullaan antamaan teille tuolla hetkellä.” Istuin siellä noiden valtion lakimiesten kanssa, heidän yrittäessään hyökätä puolelta ja toiselta, ja minä tuskin tunnen aakkosiani, ja istuin siellä noiden älykkäiden miesten kanssa, jotka on koulutettu saamaan teidät sanomaan asioita, joita todella ette tarkoita sanoa… Minkälainen vastus teistä olisi jollekin senkaltaiselle? Vaikkakaan hän ei ole mikään vastus minun Mestarilleni. Kirjoitus sanoo: “Älkää murehtiko mitä sanoisitte, kun teidät viedään kuninkaiden ja hallitsijoiden eteen.”

Minä tiedän tuon rahan, jonka olen ottanut sieltä, olen kuluttanut sen… Eivätkä he kiistäneet sitä. Se oli käytetty aivan niin laillisesti kuin vain voi olla, mutta he sanoivat: “Se oli ensin sinun, ennen kuin siirsit sen Branham tabernaakkelille.”

Minä sanoin: “Mutta minähän olen Branham Tabernaakkelin rahastonhoitaja.” He sanoivat: “Me emme tiedä siitä. Miksi sitten eivät luotetut tehneet sitä ja tätä?”

Minä sanoin: “Kutsutteko te minua epärehelliseksi?”

68     He sanoivat: “Me ajattelemme, että sinä olet hyvin rehellinen.” Hän sanoi: “Minä haluan näyttää sinulle jotakin, herra Branham”, tuo lakimies sanoi… Minä kerron tämän nyt vain Jumalan kunniaksi, ja erikoisesti nuoria varten. Minä haluan näyttää teille jotakin, osoittaakseni teille, että jos te elätte Raamatun mukaan, tulee Jumala elämään teidän rinnallanne. Ja jos teidän henkenne on eri mieltä sen kanssa, mitä Jumala on sanonut, silloin te ette elä Raamatun mukaan.

69     Muistatteko, kuinka me eilen illalla puhuimme naissaarnaajista? Kuinka he sanoivat: “Oi, uskon, että Pyhä Henki on kutsunut minut saarnaamaan”, ja niin edelleen sillä tavalla. Raamattu sanoo: “Jos joku sanoo olevansa profeetta tai edes hengellinen, hän tunnustakoon, että nämä ovat Herran käskyjä, mutta jos hän on tietämätön, niin olkoon tietämätön.” Niinpä, kun te kuulette jonkun sanovan, että he uskovat naissaarnaajien olevan oikein, se osoittaa, että he eivät ole oikein Jumalan kanssa tai eivät tunne Totuutta. Se on Totuus, Kirjoitus sanoo niin, me löydämme sen sieltä. Se pitää yhtä Kirjoitusten kanssa. Ei väliä, kuinka todelliselta se näyttää, jos se on vastoin Kirjoitusta, se ei ole oikein.

70     Nyt me tulemme saamaan jotakin tästä. Huomatkaa. Jumala, ääretön Jumala, joka teki maan ja taivaat, ja tiesi kaikki asiat, ja tiesi ennen maailman luomista jokaisen kirpun, kärpäsen ja hyttysen, kaiken mitä koskaan tulisi olemaan… Jos te elätte Hänen Sanansa mukaan…

Sitten ollessani siellä noiden lakimiesten kansaa… Tämä lakimies tuli luokseni ja sanoi: “Me emme millään tavalla yritä sanoa, että sinä olisit epärehellinen.” Hän sanoi: “ Sinä olit tietämätön siitä tosiasiasta, että kun kuka tahansa antoi sinulle rahaa, se oli sinun ensin.”

Hän sanoi: “Sinä kirjoitit nimesi shekkiin, joka oli herra Miner Arganbrightilta Kaliforniasta, monia tuhansia dollareita, Täyden Evankeliumin Liikemiehiltä. Ja samana päivänä sinä otit sen ulos pankistasi ja ostit neljä tai viisi lentolippua meren ylitse suuntautuvaa matkaa varten, noin kaksikymmentäneljätuhatta dollaria.”

Sanoin: “Kyllä vaan!” Hän sanoi: “Sinä olet siitä velkaa tuloveron.”

Minä sanoin: “Me seisoimme yhdessä samassa pankissa, ja hän antoi minulle shekin, ja minä ojensin sen pankin kassaan, ja se siirrettiin seurakunnalle juuri siinä.” Hän sanoi: “Tuo shekki oli hallussasi ehkä puoli minuuttia, ennen kuin siitä tuli seurakunnan omaisuutta. Sinä olet siitä velkaa tuloveron.”

“Mutta hän antoi sen seurakunnalle. Hän maksoi tuloveron siitä, ja hän antoi sen seurakunnalle.” Hän sanoi: “Hän antoi sen sinulle, Sinä maksat siitä tuloveroa; jos se menee seurakunnalle, silloin se on verovapaa. Me emme verota sinun seurakuntaasi, me verotamme sinua.” Minä sanoin: “Tuo sama mies, joka kirjoitti nimensä, valtion verovirastosta, käski minun tehdä se tällä tavalla.” Hän sanoi: “Hän ei enää ole valtion virassa.” Minä sanoin: “Ne, jotka kirjoittivat perustuslain, eivät enää työskentele valtiolle, onko se yhä voimassa? Jonakin päivänä sinä et enää tule työskentelemään valtiolle, mitä sinä silloin sanot? Minkä kaltaista hallitusta me palvelemme?” Tietenkin!

71     Ja sitten tuo toinen mies sanoi: “Herra Branham, salli minun osoittaa sinulle, että me tiedämme, missä jokainen sinun kuluttamasi penni on.”

Minä sanoin: “Hyvä on.”

Hän sanoi: “Tässä on eräs tapaus, kun sinulla oli kokous Kanadassa, Albertassa; ja siellä sinulle annettiin rakkausuhri kolmetuhatta dollaria.”

Minä sanoin: “Kyllä, niin on!”

Ja hän sanoi: “Edellisenä sunnuntaina sinä olit nähnyt, että siellä oli eräs vanha kirkko, jossa he palvoivat, eikä tässä kirkossa ollut kattoa, ja sinä annoit tuon kolmetuhatta dollaria noille ihmisille kirkon rakentamista varten.”

Sanoin: “Se on totta.”

Hän sanoi: “Mutta sinä olet siitä velkaa tuloveron. Sinä annoit sen tuolle seurakunnalle, mutta sitä ennen se oli sinun.” Hän sanoi: “Eikö se ole totta, että tältä eräältä mieheltä, (en sano hänen nimeään, koska monet teistä tunnette hänet), paloi talo täällä maaseudulla, ja sinulla oli kokouksista tullessasi tuhatviisisataa dollaria, (no niin, monelle teistä se saattaa kuulostaa suurelta rahalta, mutta minä kulutan sen viidessätoista päivässä, vaikka en tekisi mitään, vain lepäisin. Minulle maksaa yli sata dollaria päivä, jos saarnaan tai en, huolehtia toimistomenoista ja muista asioista)…”, ja hän sanoi: “Sinulla oli tuhatviisisataa dollaria, ja tuon miehen talo oli palanut poroksi. Hänellä oli viisi lasta, ja sinä annoit hänelle tuon tuhatviisisataa dollaria.” Tietenkin, heillä oli siellä minun shekkini.

Minä sanoin: “Se on totta. Mitä sinä tekisit, jos jollakin miehellä olisi viisi lasta, joiden kanssa hän eläisi teltassa, ja lämpötila olisi nollassa ja lunta maassa? Uskoisitko minun voivan istua mukavassa talossa, tietäen, että tuo mies ja nuo pienet lapset olisivat siellä ulkona jäätymässä, päällystakit kiedottuina ympärilleen, kun rahalla olisi voinut auttaa häntä?”

Hän sanoi: “Eikö se ole totta, että eräs mies kuoli täällä sivukujalla ja hän tuli Kentuckysta, eikä hänellä ollut edes rahaa hautajaisiinsa, ja sinä hautasit tuon miehen, ja sinä ja vaimosi otitte rahaa ja menitte J. C. Penneyn tavarataloon, (hän veti esiin tuon shekin), ja kulutitte yli kaksisataa dollaria vain noiden lasten vaatteisiin?”

Minä sanoin: “Se on totta.”

Hän sanoi: “Eikö ole tosiasia, että eräs vanha nainen tässä määrätyssä kaupungissa”, (joka silloin eli New Albanyssa), ja sanoi, “sinä annoit hänelle yli kolmesataa dollaria maksaa velkansa ruokatavara kauppaan, josta he olivat lakanneet antamasta hänelle velkaa, ja sinä maksoit lähes viisisataa dollaria hänen vuokriaan, koska he olivat aikeissa häätää hänet ulos talvella, ja sinä maksoit hänen vuokransa tulevaan kesäkuuhun asti, ja otit myös vastataksesi hänen ruokatavara laskustaan, joka kohosi tuhanteen neljään- tai viiteensataan dollariin?”

Minä sanoin: “Minä muistan tuon tapauksen hyvin, hän oli eräs kahdeksankymmentävuotias vanha äiti, jolla oli sairas tytär ja reumatismia sairastava poika Georgiassa, ja, joka makasi vuoteessa ilman mitään muuta apua.” (Mitä te tekisitte siinä tilanteessa?)

Minä sanoin: “Kyllä, minä tein sen.”

Hän kysyi: “Tiesivätkö seurakuntasi luotetut tästä?”

Minä sanoin: “Eivät tietenkään tienneet.”

“Tiesikö vaimosi tästä?” Minä sanoin: “Ei, tietenkään.”

Hän kysyi: “Miksi sitten teit sen niin?”

Minä sanoin: “Koska minun Herrani sanoi: ‘Älä anna vasemman kätesi tietää mitä oikea kätesi tekee.’” Minä sanoin: “Onko mitään korkeampaa lakia kuin Jumalan lait?”

72     Ja juuri silloin Pyhä Henki tuli apuun niin hienolla tavalla kuin Hän sen tekee. Te alitajuisesti sanotte asioita, tietämättä edes sanoneenne sitä, jos vain annatte Pyhän Hengen huolehtia puhumisesta. Minä sanoin: “Hyvä on, jos sinä väität minun olevan sen velkaa, niin minä tulen tekemään parhaani mitä voin… Minä en enää ole mikään poika, mutta tulen tekemään parhaani maksaakseni sen.” Minä sanoin: “Tietämäni mukaan en ole kenellekään mitään velkaa. Olen yrittänyt olla rehellinen. Minä olin velkaa tuhansia dollareita, ja maksoin sitä takaisin dollari viikossa, mutta Jumalan armosta olen saanut sen maksetuksi. Minä sanoin: “Jos sinä väität ja todistat minulle oikeaksi, että olen velkaa tuon rahan, jonka olen antanut noille ihmisille…” Ja he jatkoivat edelleen, osoittaen, että siellä oli lähes kaksikymmentätuhatta dollaria, jotka olin antanut pois viimeisten kymmenen vuoden aikana sillä tavalla.

Ja hän kysyi: “Luotetut eivät siis tienneet mitään tästä?” Minä sanoin: “Heidän ei ollut tarpeellista tietää siitä.”

73     Minä sanoin: “Mutta se, mikä vaivaa minua, on tietoisuus siitä, että noiden köyhien leskien ja orpojen täytyy myös maksaa siitä tuloveroa, tai kuolla ollen velkaa valtiolle.” En tiennyt mitä olin sanomassa. Se oli Isä, joka puhui, enkä minä tiennyt sitä.

“Oi”, hän sanoi, “ ei, ei heidän tarvitse maksaa tuloveroa siitä.”

Minä kysyin: “Miksi heidän ei tarvitse maksaa sitä.”

Hän sanoi: “Katsohan, se oli pyytämättä annettu lahja.” Silloin Pyhä Henki herätti minut.

Minä sanoin: “Silloinhan pyytämättä annetut lahjat ovat verovapaita.”

Hän sanoi: “Se on oikein.”

Minä sanoin: “Silloin minä en ole velkaa valtiolle mitään velkaa, koska en ole koskaan elämässäni kerännyt uhria.”

Silloin lakimieheni nousi ylös ja sanoi: “Herra Branham, voitko sinä…?”

Minä sanoin: “Minä voin saada kaksi miljoonaa kirjettä Washingtoniin, todistaakseni sen.” Sanoin: “En ole koskaan kerännyt uhria.”

Hän sanoi: “Mutta, kun sinä menet näihin kokouksiin, ja nämä saarnaajat ovat keränneet tämän rahan ja maksavat sen, niin sinulla täytyy olla jonkinlainen keskinäinen ymmärrys, että sinä tulet saamaan jotakin.”

Minä sanoin: “Ei minkäänlaista.”

Hän sanoi: “Hyvä on sitten, mutta etkö sinä pyydä rahaa postin välityksellä?”

Minä sanoin: “En penniäkään.”

Hän sanoi: “Kuinka sinä sitten saat rahasi?”

74     Minä sanoin: “Mitä ihmiset lähettävät minulle.” Katselen juuri nyt ihmisiä kasvoihin, jotka jatkuvasti lähettävät minulle kymmenyksensä. Minä en koskaan pyydä heitä tekemään sitä; he vain tekevät sen. Se on Pyhä Henki. Hän on kykenevä huolehtimaan omistansa.

Hän sanoi: “Hyvä on sitten, herra Branham, voitko sinä todistaa sen? Voitko hankkia minulle kirjeitä vähintään kahdeksan tai kymmenen vuoden ajalta, että sinä olet saanut uhrit pyytämättä niitä?”

Minä sanoin: “Niin monta kuin haluatte.”

Hän sanoi: “Haluan kolme jokaiselta vuodelta.”

Minä sanoin: “Hyvä on, tulet saamaan ne.”

Hän sanoi: “Antaisitko minulle sitten postilaatikkosi avaimen ja antaa sitten postisi kerääntyä kaksi tai kolme päivää, ja minä menen sitten itse ja avaan sen?” Sanoin: “Voitte tehdä mitä haluatte, voitte myös tulla toimistooni.” Hän sanoi: “Millä tavalla sinä sitten pyydät rahaa?” Sanoin: “En mitenkään!” “Mitä sinä lähetät postissa?” “Rukousliinoja.”

“Laskutatko sinä siitä?”

75     Minä sanoin: “Tule ja lue ne kirjeet, jotka lähetän niiden kanssa.” Se riitti. Nyt valtio on velkaa minulle kaiken sen, minkä olen maksanut tuloverona viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. “Älkää ajatelko mitä sanoisitte, sillä se ette ole te, joka puhuu, vaan teidän Isänne, joka asuu teissä, pitää huolen puhumisesta.” Näettekö? Siksi me uskomme Sanan kanssa pysymiseen. Se voi kestää kauan, mutta se tulee päättymään oikein Sanan mukaan.

76     Sen vuoksi me uskomme sen, mitä Raamattu sanoo meille, että ennen kuin maailmaa edes tuli olemassaoloon, Isä teurasti Karitsan. Ja sitten, kun Hän oli teurastanut Karitsan, Hän pani jokaisen tulossa olevan lapsensa nimen Elämän Kirjaan, ja me vain elämme tuohon aikaan asti, jolloin se kaikki tulee päätökseensä. Näettekö mitä tarkoitan?

Ääretön Jumala tiesi sen kaiken, ja hän näki ennen kuin maailma alkoi tuon ohjelman mitä täytyi tehdä, ja Hän vain valmisti sen.

77     Muistakaa nyt, niin kuin suuri Mestarirakentaja, Isä, kun Hän teki maailman ja pani siihen kalsiumin, kaliumkarbonaatin, ja kaikki nämä eri elementit, joista meidän ruumiimme koostuvat, Hän tiesi jokaisen hitusen siitä ja tiesi minkä muotoinen ruumiimme tulisi olemaan ennen kuin sitä oli edes luotu. Tietenkin Hän myös tiesi sen iankaikkisen päämäärän. Ja Hän tiesi minkälaiset henget tulisivat asumaan näissä ruumiissa.

78     Ja nyt, ennen kuin voimme päättää tämän aiheen, meidän täytyy ottaa se uudestaan esiin tänä iltana, käärmeen siemenessä, ja naisen siemenessä, ja seurata sitä tähän päivään ja osoittaa teille miksi se on. Nähdäksemme, kuinka tuo käärmeen siemen on kulkenut eteenpäin, ja kuinka naisen siemen on kulkenut eteenpäin. Kuinka tuo käärmeen siemen on alkanut olla voitolla, kuinka se on alkanut voittamaan, tullen suuremmaksi ja suuremmaksi, suuremmaksi, suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes nyt ei ole jäljellä kuin vain pieni jäännös niistä nimistä, jotka olivat kirjoitettuina ennen maailman perustamista.

79     Mutta, kun tuo ruumis on syntynyt ja tuo viimeinen nimi, joka on Kirjassa, on tullut tunnetuksi täällä maan päällä, silloin Kirja suljetaan, sillä se on saatettu päätökseen, lunastuksen kertomus on täysin luettu, sitten me menemme tapaamaan Häntä ja kohtaamaan Hänet ylösnousemuksessa. “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään. Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä vedä.” “Eikä se ole hän, joka tahtoo, tai hän, joka juoksee, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta”, sanoo Kirjoitus. Se ei ole hän, joka tahtoo. Monet ihmiset sanovat: “Minä tulen liittymään seurakuntaan; minä tulen olemaan hyvä kaveri; minä tulen tekemään tätä.” Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on Jumala, joka osoittaa laupeutta.

80     Katsokaahan, kun Jumala alkoi… On seitsemän Jumalan Henkeä, aivan niin kuin seitsemän väriä sateenkaaressa. Ja jos olette koskaan panneet merkille, niin kolmisivuinen lasinpalanen heijastaa seitsemän täydellistä väriä. Oletteko koskaan koettaneet sitä? Ottakaa kolmikulmainen lasinpalanen, vaikka se onkin vain yksi lasinpalanen, mutta sen kolme sivua heijastavat seitsemää väriä. Siten Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Yksi, kuitenkin heijastaen seitsemää Jumalan Hengellistä ominaisuutta.

81     Ja sitten, tuo ensimmäinen suuri Jumalan Henki on rakkaus. Jumala niin kuin suuri sateenkaari, me emme osaisi kuvitella minkä kaltaiselta Hän näyttää. Mutta sanokaamme vain, että Hän näyttäisi kuin sateenkaari Hengessä. Täydellinen rakkauden Henki, punainen; täydellinen yhdessäolon Henki, sininen, kaikki vain täydellisiä Henkiä. Ja sitten ne alkoivat alentua, tullen koko matkan alas Agapao-rakkaudesta phileo-rakkauteen, ja siitä alaspäin himoon ja aina kaikkein alhaisimpaan asti. Ja sitten Jumala itse tuli Mieheksi, Jeesukseksi, tullen alas samalla tavalla alhaisimpiin helvetin syvyyksiin ja otti ulos nuo, jotka Hän oli tuntenut ennen maailman perustamista, joiden nimet olivat kirjoitetut Kirjaan, ja lunasti heidät takaisin Itsellensä. Siinä se on teille, lunastuksen kertomus, jota ei voida täysin tuntea, ennen kuin me näemme Hänet ja seisomme Hänen kaltaisuudessansa.

82     Se on nyt syy, miksi me emme ole kirkkokunta. Siksi me olemme yhteistyössä jokaisen liikkeen kanssa niin kuin vain voimme Jumalan tähden, olematta kirkkokunta. Kirkkokunnista tulevat nuo valheelliset asiat.

83     Ja niin kuin sanoin, minä lyön voimakkaasti, koska haluan sen pitävän! Minä en ajattelisikaan puhua näistä asioista siellä ulkona jonkun toisen miehen seurakunnassa. Siellä olen tarpeeksi kristitty ja veli, pitäytyäkseni niihin suuriin periaatteisiin, joista me kaikki olemme samaa mieltä. Näettehän? Mutta se on vain, että me emme halua pettää ketään.

84     Puhuin erään nuoren pojan kanssa eilen siellä missä olin metsästämässä oravia, siellä kaukana Kentuckyn vuorilla. Minä en ollut huomannut tuota pientä kieltotaulua siellä metsässä, olin istumassa siellä toisella puolella… Ja ajattelin, että se oli veli Banks tulossa metsän lävitse; hän oli myös metsästämässä oravia tuolla samalla alueella. Ja näin hänen olevan tulossa ja vihelsin tuolle nuorelle miehelle. Ajattelin sen olevan veli Wood, hän oli pukeutunut aivan hänen tavallaan. Hän kääntyi ympäri ja näin, ettei se ollut hän. Veli Wood oli sanonut minulle, että siellä ylhäällä oli joku paikka, jonne oli pantu kieltotaulut. Ja minä en tiennyt sitä. Siellä ei ole mitään raja-aitoja, ainoastaan metsiä, ja kuinka minä olisin voinut tietää, mikä puu kuului millekin puolelle? Niinpä olin istumassa siellä kuuntelemassa oravien ääniä. Ja ajattelin sitä kuinka tänä iltana menisin kotiin ja alkaisin kokoukset; takaisin hommiin.

85     Ja alkoi sataa, ja myrskytuulet puhalsivat, ja minä näin tämän miehen ja puhuin hänelle. Menin hänen luokseen ja tulin toteamaan, että olin hänen maallaan. Ja minä puhuin hänelle ja hän sanoi: “Oi, ei se mitään, metsästä vain missä haluat.”

Hän sanoi: “Et sinä ollut minun maallani, sinä istuit tuon hikkoripuun takana, ja sen tällä puolella on minun maani.” Mutta hän sanoi: “Ei se mitään, veli Branham, metsästä vain missä haluat. Tule käymään talossa. Pappa haluaisi tavata sinua.” Näettekö?

Me aloimme puhua Raamatusta… Ja puhuessamme metsästyksestä hän sanoi: “Ei täällä kukaan välitä siitä, kuka metsästää, mutta isäni oli täällä metsässä eräänä päivänä, ja joku kaupunkilaismetsästäjä tuli ja tappoi yhden hänen lampaistaan, joka painoi noin kuusikymmentä tai seitsemänkymmentä paunaa, ja hän huusi tuolle kaverille, ja tuo kaveri yritti ampua häntä kiväärillään.” Hän sanoi: “Se on se, mikä tekee sen niin pahaksi, muuten me emme välitä kuka metsästää.”

86     No niin, se on sama asia, josta minä puhun. Minä en välitä mihin kirkkokuntaan te kuulutte, mutta pysykää Raamatun ja Pyhän Hengen kanssa. Me emme ole huolissamme teidän kirkkokunnistanne. Voitte kuulua yhteen tai toiseen, mutta kysymys on Raamatun kanssa pysymisestä tai sitten jonkun ihmistekoisen opinkappaleen vastaanottamisesta. Pysykää Raamatun kanssa.

87     He synnyttivät kirkkokunnan, mikä oli väärin. Ja seuraava asia, jonka he toivat, oli virheellinen vesikaste. Vesikaste, niin kuin se Raamatussa opetetaan, on upottamalla, mutta katolinen kirkko toi sen tilalle pirskottelun tai valelun, vaikka sellaisesta ei löydy yhtään paikkaa Raamatussa. Vesikaste on upottamalla.

88     Sitten katolisen kirkon jälkeen tuli luterilainen kirkko valeluineen, ja anglikaaninen kirkko ja niin edelleen. Sitten jonkun ajan kuluttua tulivat baptistit ja campbellilaiset alkoivat jälleen upottamaan. Sitten Saatana näki sen, joten hän vain antoi heille väärän nimen, jossa upottaa. Ja he alkoivat käyttää nimeä Isä, Poika ja Pyhä Henki. Raamatussa ei ole yhtäkään Kirjoituksen hitusta, missä ketään olisi koskaan upotettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Ja kuka tahansa opettaa sitä, on väärä opettaja.

89     Minä sanoin teille, että tekisin sen niin, että se pitäisi. Jos te ette ajattele, että se on oikein, niin haluan teidän tulevan tänne puhujanlavalle näyttämään se minulle. Jos te voitte näyttää minulle yhdenkin paikan Raamatussa, missä joku on joskus kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä, niin minä tulen kiinnittämään selkääni kyltin “väärä opettaja”. Ja minä tulen kulkemaan katuja ylös ja alas huutaen koko keuhkojeni voimalla käteni kohotettuina: “Väärä opettaja.” Siellä ei ole mitään sellaista. Mistä se tuli? Menkää takaisin; tämä on Raamatun puoli. Teidän täytyy mennä historiaan. Katolilaiset uskovat moniin jumaliin, ja he hajottivat yhden totisen Jumalan kolmeksi eri jumalaksi.

90     Ja kuulkaa minua, mikä hirvittävä asia olikaan lehdissä yhtenä päivänä koskien tuota suurta miestä, Billy Grahamia, jonka me kaikki tiedämme olevan Jumalan palvelija. Meillä on tuo lausunto; veli Beelerillä siellä on se. Kun Billy Grahamilta kysyttiin: “Mikä oli tämä suuri ristiriitaisuus, joka koski kolminaisuutta? Oliko olemassa kolme jumalaa, kolme todellista Jumalaa, tai miten se oli? Yhdessä paikassa se näyttää siltä kuin olisi kolme jumalaa, ja toinen paikka taas näyttää siltä kuin olisi vain yksi.” Billy Graham sanoi: “Sitä ei ole paljastettu. Kukaan ei tiedä sitä.” Voi pojat, jos on kolme jumalaa, silloin me olemme pakanoita.

91     Niin kuin juutalaiset kysyvät: “Mikä niistä on teidän jumalanne, onko se Isä, vai onko Poika teidän Jumalanne, vai onko Pyhä Henki teidän Jumalanne?” On vain yksi Jumala, eivätkä ne ole kolme persoonallisuutta, sillä persoonallisuuden täytyy olla persoona. Ei voi olla persoonallisuutta ilman persoonaa. Te tiedätte sen. Kuinka voisi mikään olla persoonallisuus, olematta persoona?

92     “Oi”, sanotaan, “me emme usko kolmeen persoonalliseen jumalaan, me uskomme saman Jumalan kolmeen persoonallisuuteen.” No niin, ennen kuin se voi olla persoonallisuus, sen täytyy olla persoona.

93     “Mitä se sitten on”, te kysytte. Se ei ole kolme jumalaa. Se on saman Jumalan kolme virkaa. Hän oli alussa Isä, joka oli siellä tulen liekkinä erämaassa, palavassa pensaassa… [Tyhjä kohta nauhassa.] Isyys; Jumala niin kuin juuri sanoin tuli alaspäin; se oli Hänen korkein asemansa.. Henki, Agape, Zoe, Jumalan itsensä Elämä tehtynä Tulipatsaan muotoon. Ja tuo sama Yksi, joka oli Isyydessä, tuli Pojaksi, ja tuo Henki, joka oli tuossa palavassa pensaassa, oli Miehessä, Kristuksessa, tuoden esiin saman todisteen kuin tuo Tulipatsaskin teki. Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua.” Jokainen puu tulee antamaan todistuksen omasta hedelmästään

94     Ja sitten sen jälkeen, kun Se oli tullut mieheksi… Katsokaa kuinka Se tulee alaspäin Yliluonnollisesta joksikin, jota voidaan käsin kosketella, ihmisruumiiksi. Ja uhrikuoleman kautta, ja tämän yhden Jumalan ylimmällä uhrilla, Jeesus… Hän sanoi: “Minä ja Isä olemme Yksi. Minun Isäni asuu Minussa.” Kukaan ei voisi lukea sitä yhtään selvemmin.

 He sanoivat: “Miksi Sinä et näytä meille Isää, se tulisi tyydyttämään meitä.” Johannes 14:8.

 Hän sanoi: “Minä olen ollut niin pitkän aikaa teidän kanssanne, ettekä te tunne Minua? Hän sanoi: “Kun te näette Minut, te näette Minun Isäni.”

95     Niin kuin eräs nainen kerran hyppäsi ylös ja sanoi: “Mutta veli Branham, Isä ja Poika ovat yksi aivan niin kuin sinä ja sinun vaimosi olette yksi.”

Minä sanoin: “Oi, ei, eivät he ole.” Kysyin, “Näetkö sinä minut?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Kysyin, “Näetkö sinä minun vaimoani?”

Hän sanoi: “En!”

96     Minä sanoin: “Silloin he eivät ole samalla tavalla yksi. Jeesus sanoi: ‘Kun te olette nähneet Minut, te olette nähneet Isän. Isä asuu Minussa.’ Minun vaimoni ei asu minussa.” Näettehän? He ovat Yksi; he ovat Yksi kaikella tavalla. Me olemme yksi sopimuksen kautta, vaimoni ja minä. Me olemme yksi yhdessäolossa, mutta me olemme kaksi eri persoonallisuutta. Vaimoni voi ajatella yhdellä tavalla ja minä toisella, koska me olemme kaksi henkilöä. Mutta niin ei ole Jumalan kanssa, he, Jumala ja Kristus, ovat yksi ja sama Persoona.

97     “Mikä sitten on Pyhä Henki?” Pyhä Henki on tuo sama Jumalan Henki asumassa ihmisissä, joiden puolesta Hän kuoli, joiden nimet Hän oli pannut Karitsan Elämän Kirjaan, jotka olivat yksi Hänen kanssaan alussa. Kirjoitus sanoo niin. Eikö Jeesus sanonut heille, että he olivat Hänen kanssaan ennen maailman perustamista? Teidän mielenne ovat pimennetyt; me kaikki olemme pimentyneitä noille asioille. Mutta me emme ole täällä vain jonkin sattuman kautta; me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä Jumalan luomisen alussa, ja meidät on pantu tänne todistajiksi, todistamaan Jumalan armosta, joka on vuodatettu sydämiimme Pyhällä Hengellä. Meillä on iankaikkinen Henki. Eikä ole mitään tapaa pysäyttää sitä. Jumalan Seurakunta tulee olemaan siellä aivan niin varmasti kuin vain varma voi olla.

98     Kuten puhuimme siitä, ottakaamme jälleen tuo pieni aihe hetkeksi, kuinka avioton lapsi ei voinut päästä sisälle kuningaskuntaan neljääntoista sukupolveen, neljäänsataan vuoteen, ja kuinka tuo vanhempien väärinteko kostettiin lapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Samoin on myös vanhempien vanhurskaus vierailtu lapsille.

99     Mitä te teette, jos vielä tulee huominen, ja teillä on lapsenlapsi, niin teidän toimintanne tänään tulee määräämään sen, mitä hän tulee olemaan silloin; sillä me luemme Raamatusta, kuinka Melkisedek kohtasi Abrahamin tämän ollessa palaamassa kuninkaiden teurastuksesta, ja Abraham antoi Hänelle kymmenennen osan, kymmenykset kaikesta, mitä hänellä oli… Ja sitten kymmenyksistä sanottiin, että ainoastaan Leevi voi ottaa kymmenyksiä. Mutta sanottiin, että Leevi, joka otti kymmenyksiä, maksoi kymmenykset, kun hän vielä oli Abrahamin kupeissa.

100Oi, voitteko käsittää sitä? Abraham oli Leevin isoisoisä, ja tässä Leevi, ehkä satoja vuosia myöhemmin, en tiedä tarkalleen kuinka kauan, minun täytyisi laskea se sukuluettelosta… Mutta Abraham siitti Iisakin; Iisak siitti Jaakobin; Jaakob siitti Leevin, ja tässä Leevi… Jaakob oli hänen isänsä, Iisak hänen isoisänsä, ja Abraham hänen isoisoisänsä. Ja, kun Leevi oli Abrahamin kupeissa, Raamattu sanoo, että hän maksoi kymmenykset Melkisedekille.

101Ja sitten, kun tämä nuori sukupolvi juoksee ympäri tupakoiden ja ryypäten ja tehden kaikenlaista, niin kuinka te silloin voitte odottaa toisen sukupolven olevan? Syy, miksi meillä on synti, nuorisorikollisuuksineen, ja syy, miksi meillä on pieniä tyttöjä kaduilla ja pieniä poikia, on koska heidän isänsä ja äitinsä tekivät sitä, mitä tekivät menneinä aikoina. Ja syy, miksi meillä vielä on saarnaajia, jotka tulevat seisomaan Totuuden puolesta, ja syy, miksi meillä vielä on joitakin vanhanaikaisia tyttöjä, on se, että heillä oli vanhanaikaiset vanhemmat aikaisemmin. Se on tarkalleen oikein. Meillä yhä on saarnaajia, jotka seisovat tekemättä kompromisseja Sanasta minkään kirkkokunnan kanssa, koska meillä aikaisemmin oli vanhanaikaisia saarnaajia, jotka seisoivat samalla perustalla. Kyllä!

102Nyt me olemme tässä päivässä, ja syy siihen, miksi me emme ole kirkkokunta, on se, että jos me olisimme, meidän täytyisi kumartaa sitä.

103Ja muistakaa, tutkikaa Kirjoituksia mistä tahansa haluatte, ettekä te tule löytämään yhtään paikkaa Raamatusta, missä ketään olisi koskaan kastettu pirskottelemalla tai valelemalla, tai Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä. Niinpä, jos sitä ei ole Kirjoituksessa, sen on täytynyt alkaa jostakin.

104Kuten sanon, istuessani suuren puun alla katselemassa sitä, oi, se voi olla kuinka virheetön tahansa, se voi olla jotakin valtavaa, se voi olla voimallista, mutta sillä oli alku; sen täytyi alkaa. Ja kaiken, myös tämän vanhanaikaisen uskonnon, jonka puolesta me niin urheasti seisomme, sen täytyi alkaa jossakin. Sillä täytyi olla alku. Ja kaikki nämä “ismit”, joita meillä on, sillä on täytynyt olla alku. Ja niillä valheellisilla kirjoituksilla, joita me käytämme kirkkokunnissamme, on täytynyt olla alkunsa.

Ja jos me sanomme: “Minä olen metodisti”, teillä on täytynyt olla alkunne. Te voitte sanoa: “Minä olen baptisti”; teillä täytyi olla alku. Te sanotte: “Minä olen katolilainen”; teillä täytyi olla alku. Te sanotte: “Minä olen uudestisyntynyt kristitty”; teillä täytyi olla alku. Teillä on täytynyt olla se.

105Menkää taaksepäin ja nähkää, missä se alkoi. Menkäämme takaisin koko asian alkuun. Sitten, jos sieltä ei löydy mitään kirkkokuntaa Raamatusta, silloin kirkkokunnalla on täytynyt olla alkunsa. Se alkoi katolisena kirkkona. Protestantit ovat vain syntyneet siitä.

106Sitten, jos Raamattu kutsuu häntä pahamaineiseksi naiseksi, hänen oppinsa tähden; hän harjoitti hengellistä haureutta. Mitä on haureuden harjoittaminen? Muistattehan, että me kävimme sen lävitse. Nainen, joka elää oman miehensä kanssa, on sama kuin neitsyt. Häntä ei ole saastutettu niin pitkään kuin hän elää yhden miehen kanssa. Mutta mitä on epävanhurskaus? Vanhurskaus vääristeltynä. Antakaa hänen elää jonkun toisen miehen kanssa, ja hän on tuomittu. Näettekö? Vanhurskaus vääristeltynä.

107Nyt, jos kirkkokunta olisi ollut oikein, olisi Jumala sanonut: “Meillä tulee olemaan kirkkokuntia.” Ja jos katolinen kirkko on julistettu Raamatussa huoraksi, epävanhurskaaksi, koska hän antoi omalle seurakunnalleen omaa teologiaansa eikä Raamattua… Veli, sisar, eikö katolinen kirkko naurakin vasten kasvojanne, kun on kysymys Raamatusta? He sanovat, etteivät he välitä siitä, mitä Raamattu sanoo, vaan siitä, mitä kirkko sanoo, mitä heidän kirkkokuntansa sanoo. Hyvä on sitten, kuinka te voitte sanoa heidän olevan väärässä, kun te alistutte kastettaviksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, vaikka Raamattu tuomitsee sen? Siksikö, että metodistit sanovat niin, tai baptistit sanovat niin? Miksi te suostutte pirskottelemiseen tai valelemiseen, kun mitään sellaista ei ole Raamatussa? Siellä ei ole mitään sellaista, että joku olisi kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä. Miksi te sitten teette niin?

108Katsokaahan siksi me emme ole kirkkokunta. Meidän ei tarvitse totella niitä. Kun Henki näyttää valon Kirjoituksen ylle, me pysymme Kirjoituksen ja NÄIN SANOO HERRAN kanssa. Siinä se on teille. Siellä ei ole mitään sellaista asiaa, sitä ei ole kirjoitettuna Kirjoituksessa.

109“Oi”, te sanotte: “Entä miten on Matteus 28:19 kanssa?” No niin, me olemme kammanneet sen lävitse ainakin tusinan kertaa. Se oli tuo asia, jonka Jeesus sanoi: “Menkää sen vuoksi, opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät Isän, Pojan, Pyhän Hengen Nimeen.” Tehtiinkö sitä koskaan? Kastettiinko siellä koskaan ketään sillä tavalla? Ei yhtäkään. Silloin jotakin täytyy olla jossakin vialla. Varmasti, se on katolisuus, joka teki sen.

110Katsokaa onko siitä mitään historiassa, esinikealaisiin isiin asti, te historioitsijat. Lukekaa kirjat esinikealaisista isistä, ja nähkää kuinka aina Englannin kuninkaaseen asti joka ainoa heistä kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, katolisen kirkon alkuun asti. Katolisella kirkolla on valta, he sanovat, muuttaa mitä tahansa he tahtovat. Ja he tahtovat kastaa Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä. Martin Luther toi sen sieltä mukanaan; John Wesley seurasi sitä, ja samoin Alexander Campbell tuli sen kanssa, ja John Smith baptistikirkosta seurasi sitä edelleen. Täällä helluntailaiset ovat yhä sen kanssa. Mutta hetki on tullut.

111Tarkatkaa tuota lampunjalkaa, josta puhuimme eilen illalla. Ensimmäinen lampunjalka on valoisa. Sitten se pimeni, pimeni, pimeni, kunnes se kulki tuhannenviidensadan vuoden pimeän ajanjakson lävitse; sitten valo alkoi jälleen levitä. Ja juuri ennen viimeistä seurakunta ajanjaksoa se jälleen valkeni; noiden kahden seurakunta ajanjakson välissä Valo tuli. Me seurasimme Kirjoitusta Efeson seurakunnasta eteenpäin tuohon pimeään ajanjaksoon, ja jokaista niistä, Hän sanoi: “Sinulla on vain vähän voimaa, mutta sinä et ole kieltänyt Minun Nimeäni.” Ja seuraava seurakunta ajanjakso: “Sinä olet tehnyt suuren asian, mutta sinä et ole kieltänyt Minun Nimeäni.” Se seurasi esinikealaisia isiä sen lävitse. “Sinä et ole kieltänyt Minun Nimeäni.”

112 Sitten viidentoistasadan vuoden pimeän ajanjakson jälkeen Lutherin kirkko tuli ulos. Hän sanoi: “Sinulla ei ole Minun Nimeäni, vaan sinulla on nimi”, ei enää Jeesus, vaan luterilainen, katolilainen, baptisti, presbyteeri. “Sinulla on se nimi, että elät.”

 “Me olemme elävä seurakunta. Me menestymme. Me menemme eteenpäin.”

“Mutta sinä olet kuollut!” Kirjoitus sanoo niin. “Sillä ei ole mitään muuta Nimeä annettu Taivaan alla ihmisten keskuudessa, jolla ihminen voi pelastua.” Baptisti ei pelasta sinua; presbyteeri ei pelasta sinua; katolilainen ei pelasta sinua; Jeesus pelastaa sinut.

113Kaikki pienissä tekstikirjoissa, ihmistekoisia teorioita, joita he kirjoittavat: “Tätä me uskomme.” Ja siksi me pysymme poissa siitä. Meillä ei ole mitään tekstikirjaa, vaan Raamattu, ei mitään piispaa johtamassa, vaan Henki. Niin se on. Ja sitten, jos jokin väärä henki yrittää tulla sisälle ja vääntää jotakin siellä, tulee Sana oikaisemaan sen. Se on väärin, pysykää poissa siitä. Näettekö? Tässä tulee Henki ja sanoo: “Se on väärin”, todistaen… Sillä meidän henkemme todistaa yhdessä Hänen Henkensä kanssa. Tässä tulee joku toinen sanoen: “Oi, meidän pitäisi… Minä uskon, että se on aivan oikein heidän tehdä sitä ja tätä.”

114Mutta Henki sanoo: “Siinä on jotakin väärää.” Se menee suoraan takaisin Raamattuun ja osoittaa meille mitä tehdä. Ja se on väärin, pysykää poissa siitä. Siksi Raamattu sanoo: “Tässä on hänelle, jolla on viisaus; tässä on hänelle, jolla on tieto; tässä on hänelle, jolla on tämä,” Seurakunta on silloin järjestyksessä. Ettekö te näe Jumalan suurta suunnitelmaa?

115Katsokaahan nyt, Filadelfian Seurakunnan Ajanjakso oli metodistikirkon ajanjakso, veljellisen rakkauden ajanjakso, uskonpuhdistus, kalvinismin tullessa esiin anglikaanisessa kirkossa Englannissa. Kun heillä ei ollut enää mitään herätystä, nosti Jumala esiin John Wesleyn lakiin perustuvana tuoden esiin armenialaisen opin. Ja tehdessään niin, hän iski tuota asiaa päähän, mitä se oli ansainnutkin. Mutta mitä hän teki? Tässä tulivat metodistit, mennen aivan yhtä pitkälle toiseen suuntaan kuin mitä kalvinistit olivat menneet toiseen suuntaan. Nyt siellä välillä on yhä metodisteja ja yhä baptisteja, toivoisin, että voisimme mennä tässä Kirjoituksiin. Ottakaa Ilmestyskirja 3, ja te tulette käsittämään sen.

116Nyt juuri ennen viimeistä helluntaiajanjaksoa, joka on haalea [penseä] Laodikean seurakunnan ajanjakso, joka on hyljännyt… Mutta muistakaa, kun Jeesus nähtiin seisomassa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä, niin pimein oli se, mikä oli kauimpana Hänestä. Hänen tuli näyttää kuin Alpha ja Omega, ei jotakin siltä väliltä, kun Hän oli ristillä vasen ja oikea kätensä levitettyinä. Ja Hän oli jaspis ja karneoli kivi, jotka olivat Benjamin ja Ruuben, ensimmäinen ja viimeinen. Siellä Hän seisoi kätensä levitettyinä kultaisen lampunjalan keskellä.

117Mutta muistakaa, sen ollessa häviämässä pois… Älkää sekoittako sitä sillä, kun he ottivat nämä nimet täällä kirkkokunnissa, he kuolivat noihin asioihin, koko matkan loppuun asti. Mutta Hän sanoi, juuri siinä välillä, metodistien ja helluntailaisten välillä: “Minä olen asettanut sinun eteesi avoimen oven.” Siinä se on teille, tuo Nimi oli jälleen ennallistettu. “Olen asettanut eteesi avoimen oven, ja Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” Mitä se oli? Tuo avoin ovi.

118Jos huomaatte, niin Jeesus sanoi “s-t-r-a-i-t” [salmi] eikä s-t-r-a-i-g-h-t [suora]. Salmi on tie. Salmi on vettä. Mitä se on? Takaisin Jeesuksen Nimeen… “Sinulla on vähän elämää, mutta sinä et ole kieltänyt Minun Nimeäni”, jonka he olivat siellä kadottaneet muodostaessaan katolisen kirkkokunnan, sitten se oli niin Lutherin kirkkokunnassa, Wesleyn kirkkokunnassa, ja olivat siinä vaiheessa tulossa helluntailaisten aikaan. Mutta juuri ennen lopunaikaa, Siemenen ollessa melkein lopussa maan päältä, vanhurskaan siemen on melkein hävitetty. Käärmeen siemen lisääntyy nopeammin ja nopeammin ja nopeammin, valmistautuen tätä atomiajanjaksoa varten tullakseen hävitetyksi. “Mutta juuri ennen tuota aikaa Minä tulen lähettämään pakotien. Minä olen asettanut eteesi avoimen oven. Salmi on tämä portti, ja kapea on tämä tie, ja vain hyvin harvat heistä tulevat löytämään sen, sillä lavea on se tie, joka johtaa hävitykseen, ja monet tulevat kulkemaan sillä.” Siinä se on teille. Juuri ennen tätä, pitää tämän suuren Valon tulla esiin.

119Olen niin iloinen. En yksinkertaisesti tiedä kuinka ilmaista sitä, kuinka iloinen olen. Nyt on tullut aika lopettaa, enkä ole vielä edes koskettanut aihetta.

120Haluan puhua Pyhän Hengen kasteesta. Tulen koskettelemaan sitä joka tapauksessa kymmenen tai viisitoista minuuttia. En tule nyt pitämään teitä kolmea tuntia niin kuin eilen illalla; yritän olla tekemättä sitä.

121Nyt, jos heillä on väärä vesikaste, silloin kirkkokunnat ovat väärässä. Ja kuka tahansa pitää kiinni jostakin määrätystä kirkkokunnasta, hän kannattaa ehdottomasti väärää asiaa. He kannattavat sitä, mitä vastaan Jumala on. Hän sanoi niin näissä seurakunta ajanjaksoissa, niin sanottiin Kirjoituksessa, Hän kutsui heitä prostituoiduiksi, koska he opettavat oppina ihmisten käskyjä.

122Tapasin äskettäin erään miehen, joka kirjoittaa väitöskirjaa Jumalallisesta parantamisesta, ja hän sanoi: “On vain yksi asia, veli Branham, miksi ihmiset ovat sinua vastaan, ja se on, että sinä menet noiden helluntailaisten tykö.”

Minä sanoin: “Hyvä on, minä tulen sinun seurakuntaasi, jos tulet kannattamaan minua omassa kaupungissasi.”

Hän sanoi: “Minä olen puhunut siitä. Puhuin siitä piispalle, (se oli metodisti kirkko, ei ole mitään syytä olla sanomatta sitä), otin asian esiin, ja he sanoivat: ‘Katsohan nyt, me metodistikirkkona emme usko näihin ihmeisiin.”’

123Mitä te nyt tulette tekemään? Tuletteko te kuuntelemaan metodistikirkkoa ja kirkkokuntaa? Jos sen teette, te olette uskonnollinen prostituoitu. Uskoisitteko, että baptistikirkko tulisi kannattamaan jotakin senkaltaista kampanjaa? Miksi he eivät tee sitä? Koska he ovat baptisteja. Raamattu sanoo, että he ovat prostituoituja. Huora synnytti tyttäriä, jotka olivat porttoja. Miksi? Koska he antavat ihmisille samalla tavalla ihmistekoista oppia Jumalan Sanan asemesta. Siksi me emme ole kirkkokunnallistuneet baptistien kanssa. Siksi me emme ole kirkkokunnallistuneet metodistien kanssa.

124Miksi me nyt emme ole kirkkokunnallistuneet helluntailaisten kanssa? Tässä se on; tarkalleen sama asia. Jos luterilainen kirkko olisi pysynyt siinä mitä se oli alussa, se olisi ollut helluntaikirkko. Mutta he kirkkokunnallistuivat, joten Jumala nosti esiin toisen helluntailaisen, jota kutsuttiin Wesleyksi. Ja kun Wesley kirkkokunnallistui, Hän nosti esiin toisen nimeltään baptistit. Kun he kirkkokunnallistuivat, Hän nosti esiin toisen nimeltään campbellilaiset. Kun he kirkkokunnallistuivat, Hän nosti esiin toisen nimeltään helluntailaiset. Kun he kirkkokunnallistuivat, Hän liikkuu eteenpäin. Tarkatkaa vain ja nähkää.

125Se ei ole Jumalan jumalallinen ohjelma. Jumalan ohjelmassa ei ole noita kirkkokuntia. Niinpä te näette, että siksi me emme ole kirkkokunta.

126Muistakaan nyt tämä mitä sanoin alussa, jos loukkaan teitä, niin en tarkoita tehdä sitä. Tämä on seurakunnalle. Jos te istutte mukana, niin me haluamme pitää teidät täällä, mutta tämä on se, minkä puolesta me seisomme ja miksi me emme ole kirkkokunta.

127Nyt ensinnäkin, kirkkokunta on väärä ja opettajat ovat vääriä. Ja minä sanoin, että se tulisi koskemaan, ja minä haluan sen tekevän kipeää. He ovat ehdottomasti vääriä opettajia. Kuka tahansa, joka tietää nuo asiat ja tekee kompromisseja metodistien, baptistien, luterilaisten, tai helluntailaisten puolesta, tietäen, että Raamattu opettaa eri tavalla, hän on väärä profeetta. Sen ympäri ei voi päästä, se on tarkalleen niin. Siksi minä en liittynyt Assembliesiin. Siksi en liittynyt ykseyteen.

Siksi en liittynyt baptisteihin, metodisteihin tai presbyteereihin, koska ne ovat vääriä. En tarkoita, että ihmiset siellä ovat vääriä; tarkoitan, että heidän teologiansa on väärä, koska se ei ole yhtäpitävä Jumalan Sanan kanssa. Paavali sanoi: “Jos…” Sallikaa minun näyttää teille mitä Paavali sanoi, ennen kuin me jätämme tämän vesikasteen.

128Kun Jeesus oli antanut tämän kastekäskyn Matteus 28:19, sanoi Pietari kymmenen päivää myöhemmin: “Tehkää parannus joka ainoa teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Seuraava kerta, kun kaste mainitaan, on kun evankelista Filippus meni ja saarnasi samarialaisille. Ja hän kastoi joka ainoan heistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sitten Pietari ja Johannes tulivat ja laskivat kädet heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Sen jälkeen Pietari meni Korneliuksen taloon, jossa “Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja lankesi Pyhä Henki heidän päälleen.” Pietari sanoi: “Me emme voi kieltää vettä, koska näemme, että nämä ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin alussa.” Ja hän käski kastamaan heidät Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

129Nyt, kun Paavali oli kulkemassa Efeson ylärannikon kautta, hän löysi sieltä joitakin baptisteja. Heillä oli siellä eräs apostoli, jonka nimi oli Apollos. Hän oli kääntynyt lakimies, ja hän todisti ihmisille Raamatulla, että Jeesus oli Kristus. Hän sanoi: “Messiaan oletettiin tekevän näitä määrättyjä asioita, joten tämä Mies oli Messias.”

130Ja heillä oli siellä suuri joukko ihmisiä, jotka iloitsivat ja huusivat. Akylas ja Priskilla olivat menneet sinne ja liittyneet yhteen heidän kanssaan, seurustellen heidän kanssaan. Heillä ei ollut mitään kirkkokuntaa. Ja he olivat nähneet, että tämä mies oli suuri mies, oi, hän oli älykäs, lakimies; todella älykäs mies. Niinpä he sanoivat hänelle: “Sinä olet todella hyvä siinä mitä tiedät, mutta meillä on eräs pieni veli nimeltään Paavali; kun hän tulee, hänellä on ollut joitakin kokemuksia; hän tietää mistä hän puhuu. Hän tulee opettamaan sinulle Herran tien selvemmin, jos vain istut ja kuuntelet häntä. Älä yritä syöttää hänelle mitään, koska hän ei tule sallimaan sitä. Vaan mene sinä vain kuuntelemaan häntä.”

131Ja kun Paavali kulki sitä kautta; hän kuunteli ja tarkkasi häntä ja sanoi: “Se on hienoa, mutta oletteko te saaneet Pyhän Hengen, te baptistit, sen jälkeen, kun uskoitte?”

“Oi”, he sanoivat, “eikö meillä ole sitä?”

“En usko, että on.” Näettekö?

“Mutta, miksi?”

“No niin, kuinka teidät kastettiin?”

“Oi, meidät on kastettu. Me olemme kastettuja.”

132“Mutta kuka teidät kastoi, ja kuinka teidät kastettiin?” Raamattu sanoo ”mihin”, mutta alkuperäinen kreikkalainen sanoo ”kuinka”. “Mihin teidät kastettiin?” Toisin sanoen: “Kuinka teidät kastettiin?”

133“Meidät kastoi Johannes Kastaja, sama mies, joka kastoi Jeesuksen Kristuksen, ja samassa vesilammikossa.” Se on valtavan hieno kaste, eikö teidänkin mielestänne? Näyttää kuin se olisi ollut aivan oikein, sama mies, joka kastoi Herran Jeesuksen Kristuksen… jonka Jumala vahvisti tulemalla itse alas Pyhän Hengen muodossa ja mennen Häneen. Hän sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa olen mielistynyt asumaan heti kasteen jälkeen. Minusta näyttää kuin tuollaisen kasteen olisi tullut riittää.

134Paavali sanoi: “Se ei enää riitä.” “Miksi se ei enää riitä?” Näettekö? “Teidät täytyy kastaa uudestaan.”

“Tarkoitatko, että meidät, jotka sama Johannes on kastanut, joka kastoi Jeesuksen, täytyy kastaa uudestaan?” “Kyllä vaan.” He kysyivät, “Kuinka meidän sitten täytyy olla kastetut?”

135Hän sanoi: “Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Ja Paavali vei heidät sinne ja kastoi heidät uudestaan. Apt. 19:5. Ja kun he tämän kuulivat, he ottivat kasteen uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä; ja Paavali laski kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

136Jos Paavali pakotti miehet ja naiset uudelleen kastettaviksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja jos minä saarnaan mitä muuta Evankeliumia tahansa, silloin minun henkeni ei ole oikea niin kuin Paavalin oli. “Hän tunnustakoon, että se mitä minä kirjoitan, on Herran käskyt.”

137Ja Gal. 1:8, Paavali sanoo: “Jos vaikka enkeli tulee alas Taivaasta, kirkas loistava enkeli…” Mistä hän puhuu? Ilmestyksestä. Siunattu olkoon Herran Nimi! Ei ole väliä sillä, kuinka hieno teidän ilmestyksenne on… Muistatteko kokouksemme alussa tänä aamuna, Uurimin ja Tummimin? Jos jokin tulee ja paljastaa sen, vaikka kuinka täydelliseltä näyttävästi, hän on valehtelija; hän on väärä enkeli; ja mies, joka kuljettaa omaa sanomaansa, on väärä profeetta. On vain yksi tapa kastaa; se on Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos teitä ei ole kastettu sillä tavalla, niin täällä on kasteallas odottamassa. Niin se on.

138He kastavat väärin! Löytäkää minulle yksikin paikka, missä kukaan on koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Sitä ei ole pyhissä Kirjoituksissa. Mitä se on? Se on katolisen kirkon aloittama opinkappale. Me voimme todistaa sen. Meillä on nikealaisten isien oppi kokonaisuudessaan; meillä on historia; meillä on Hislopin Kaksi Babylonia; meillä on Josefuksen kirjoitukset; meillä on kaikki muinaiset historiat, Josefus kirjoitti Herran Jeesuksen aikana, sen jälkeen kirjoitettiin Hislopin Kaksi BabyloniaEsinikealaiset isät kirjoitettiin sen jälkeen, ennen katolisen kirkon muodostamista. Ja sitten katolinen kirkko tuli ja työnsi sen kaiken ulos ja otti itse hallinnan, kun pakanallinen Rooma tuli paavilliseksi Roomaksi. Ja he toivat tuon väärän vesikasteen, pirskottelun ja muuttivat Herran Jeesuksen Nimen Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi. Ja Jeesus sanoi sen innoituksen alla, jonka Hän antoi Johannekselle Patmoksella: “Sinulla on se nimi, että sinä elät, mutta sinä olet kuollut.” Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä kuollaan.

139Sallikaa minun kertoa teille eräs pieni henkilökohtainen kokemus. Sveitsissä, Saksassa ja monissa paikoissa, joissa olen ollut, kuinka ennustelijat työskentelevät? Kuinka pahat henget etenevät? Haluan teidän uskovan minua pastorinanne, koska te olette niitä, joille minä puhun. Perkeleet kulkevat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. He leikkelevät höyheniä ja kaikenlaista muuta ja panevat loitsuja toistensa päälle Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimen kautta. He kutsuvat niitä kolmeksi korkeaksi nimeksi. Sen äiti on katoliset kirkot. He menevät ja polvistuvat näiden pienten kuvapatsaiden eteen ja leikkaavat höyhenen saksilla ja kääntävät sen taaksepäin ja panevat loitsuja naapureittensa ylle ja niin edespäin, jonka vuoksi heitä poltettiin ja kaikkea muuta.

140Sveitsissä seisoin käteni paalun päällä, jossa rehelliset miehet ja naiset kuolivat, kun he leikkasivat heiltä pois kielet ja puhkaisivat heidän silmänsä kuumilla raudoilla ja kaikkea muuta, sen teki tuo prostituoitu katolinen kirkko. Eikä yksin se, vaan myös varhaiset anglikaaniset kirkot ja teidän protestanttiset kirkkonne tekivät samoin. He lukivat nuo loitsunsa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta.

141Ja teidän veljenänne ja pastorinanne, minä olen kiitollinen etuoikeudesta, että Jumalan armosta olen ollut suojeltu näissä asioissa, mutta olen tehnyt sen tietääkseni omakohtaisesti mistä puhun. Eräskin nainen tuli tähän seurakuntaan tuomiten minut ja sanoi: “Hän leikittelee spiritismin kanssa.” Jumala Taivaassa tietää mitä se kaikki oli.

142Minä en voi ottaa kenenkään miehen sanaa… Kun he kertoivat minulle, että Pig Alley Pariisissa oli senkaltainen pahamaineinen paikka, niin kuinka olisin tiennyt sen, jos en koskaan ole ollut siellä. Mutta minä menin sinne nähdäkseni oliko se oikein tai ei. Minä otin mukaani kaksi tai kolme muuta saarnaajaa ja menin sinne noiden naisten luo, jotka riisuutuivat siellä kaduilla ja tekivät muita asioita. Se on totuus.

143Kuinka tiesin, että Rooma istui seitsemällä kukkulalla? Kuinka tiesin, että Paavilla oli VICARIUS FILII DEI? Minun täytyi uskoa jonkun toisen sana siitä. Kuinka tiesin, että paavilla oli tuo kolminainen kruunu, Taivaan, maan ja helvetin käskynhaltija? Kuinka voin tietää sen ennen kuin olin mennyt sinne ja nähnyt sen?

144Kuinka tiesin, että oli olemassa elävä Jumala? Ei jonkun teologian alla, ei jollakin järkiperäisellä käsityksellä jostakin tunneperäisestä ajanjaksosta menneisyydessä niin kuin jumalankieltäjät tahtovat sanoa meille, vaan yhtenä päivänä löysin Hänet ja puhuin Hänelle kasvoista kasvoihin. Se teki asiat erilaisiksi. Niin se on.

145Spiritismi työskentelee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Seisoin noiden noitien kokouksessa, jossa he työskentelivät. Älkää luulko, etteivät he antaisi teille haastetta. He seisoivat siellä; he kohottivat pöydän ilmaan, ja käänsivät sen ympäri, ja kitara soitti. Seisoin siellä, ja he halusivat panna minut ulos, ja minä sanoin: “Te olette väärässä.” Henki vastasi heille, henki, joka väitti olevansa Jumala, he sanoivat, että se oli Jumala. Minä sanoin: “Se on väärin; se on perkele.”

He sanoivat: “Tämä mies on uskomaton.”

146Minä sanoin: “Minä olen uskomaton tämän asian suhteen, koska se ei ole minun Herrastani. Tämä on noituutta. Tämä on perkeleestä.” Minä sanoin: “Minä tulen tässä nyt koettelemaan tuota voimallista Nimeä, jossa minut on kastettu.” Minä sanoin: “Korkeiden taivaiden nimessä, sano minulle totuus”; eikä hän vastannut minulle. Minä sanoin: “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, sano minulle totuus”; eikä hän vastannut minulle. Mutta sitten minä sanoin: “Jeesuksen Kristuksen Nimessä sano minulle totuus.” Hän vastasi: “Kyllä, se on väärin.” Jumala tietää, että se on totuus. Kyllä vaan!

Oi, usko Isään,
Usko Poikaan,
Usko Pyhään Henkeen,
Nämä kolme ovat Yksi.
Perkeleet tulevat vapisemaan
Syntiset heräämään,
Usko Herraan Jeesukseen
Saa kaiken vapisemaan.

147Kyllä vaan! Pysykää tuon Nimen kanssa.

148“Sinulla on nimi, että olet elossa, mutta sinä olet kuollut.” Siinä on teidän seurakuntanne.

149Kuulkaahan, täällä istuu yksi nainen… Täällä kirkossa istuu tänä aamuna hienoja mukavan näköisiä naisia, nuoria naisia, keski-ikäisiä naisia ja vanhoja naisia; he ovat kaikki hienoja naisia; he ovat jonkun vaimo, jonkun tytär, jonkun rakastettu, ja niin edespäin. Mutta täällä istuu vain yksi rouva Branham. Te olette jokainen teistä naisia, mutta siellä on yksi rouva William Branham. Hän on se, joka menee kotiin kanssani. Hän on se, joka on minun rakastettuni. Niin on se, joka kasvattaa minun lapseni.

150Maailmassa on monia hienoja seurakuntia tänään, mutta siellä on yksi rouva Jeesus, joka synnyttää todellisia, aitoja uudestisyntyneitä Jumalan luomuksia.

Tehän tiedätte mitä tarkoitan, ettekö tiedäkin? Hänen nimensä ei ole metodisti; Hänen nimensä ei ole baptisti; Hänen nimensä on Jeesus, rouva Jeesus. Varmasti Hän on sitä. Hän synnyttää ihmisiä, ei jäseniksi metodistikirkkoon, baptisteihin, presbyteereihin, katolisiin; Hän synnyttää niitä, jotka ovat juurtuneita ja perustuneita Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä on tuo seurakunta, Hän se on. Olen niin iloinen kuuluessani Siihen. Se on mystinen seurakunta. Sillä ei ole mitään kirkkokuntaa. Sillä ei ole mitään näitä suuria mielikuvituksellisia nimiä eikä suuria rakennuksia. Se kokoontuu missä tahansa ruumiin jäsenet kokoontuvat yhteen. He palvovat Hengessä ja Totuudessa. He ovat ennalta määrättyjä ennen maailman perustamista.

Yksi Raamatunpaikka lisää ja sitten lupaan lopettaa. Jätän loput siitä täksi illaksi. Leo, sinä voit jatkaa sitten siitä huomenillalla.

151Menkäämme hetkeksi Efesolaiskirjeeseen, lukekaamme tämä yksi Kirjoitus ja sitten tulen jättämään sen teidän kanssanne. Katsokaamme, mitä Raamattu sanoo tästä. Lainaan tätä suurta opettajaa Paavalia, jonka veroista ei koskaan ole ollut. Hän oli apostoli pakana seurakunnalle. Hyvä on, ottakaamme Efesolaiskirje 1.

152Tulemme lopettamaan hetken kuluttua. Kuulkaapa tätä, kalliit ystäväni. Kuulkaa Paavalia saarnaamassa samankaltaiselle seurakunnalle kuin minäkin saarnaan tänä aamuna.

Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli…

Presbyteerisen kirkon tahdostako? Minkä kirkon tahdosta?

…Jumalan tahdosta, pyhille…

Pyhitetyille.

…jotka ovat Efesossa…

Muistakaa nyt, he ovat hajallaan kaikkialla maailmassa, mutta tämä on Efesoksessa oleva ryhmä, jolle hän puhuu. No niin, hän ei puhu maailmalle; hän ei puhu paikallisen seurakunnan jäsenille; hän osoittaa tämän niille, jotka ovat pyhitettyjä. Näettekö?

… ja uskollisille Kristuksessa Jeesuksessa:

Kuinka me pääsemme Kristukseen Jeesukseen? Yhdellä Hengellä me olemme kaikki kastetut Häneen, eläen uskollisesti. Kuinka te tiedätte, että teillä on Pyhä Henki? Me tulemme menemään siihen ehkä tänä iltana. Hyvä on.

…Kristuksessa Jeesuksessa:

 Armo teille, ja rauha, Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 Siunattu olkoon Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on siunannut meitä kaikilla hengellisillä siunauksilla taivaallisissa paikoissa Kristuksessa:

153Tiedättekö, ei siinä tarvita paljon huutamista; ei siinä tarvita paljon kirkumista. Se kyllä sopii, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Siinä ei tarvita sitä. Tarvitaan vain alistuvainen sydän, istumaan taivaallisissa paikoissa, aterioimaan Hengen asioista. No niin, mistä Henki aterioi? Tunne-elämyksistäkö? Ei yksin niistä, vaikka Se saakin niitä aikaan.

154Muistatteko tuon näyn, joka koski sadetta ja vehnää ja rikkaruohoa? Muistatteko, kuinka ne tarvitsivat sadetta, ja siellä oli tuo pieni rikkaruoho pää nuokuksissa, samalla tavalla kuin vehnälläkin. Kun sade tuli, hyppäsivät ne molemmat ylös ja huusivat. Sana sade aiheutti sen, mutta heidän hedelmistään te tunnette heidät.

Tarkatkaa nyt. Neljäs jae.

…Sen mukaisesti kuin hän on valinnut meidät hänessä ennen maailman perustamista…

Viimeisessä herätyksessäkö? Hah? Kun te tulitte baptistien tai metodistien jäseniksikö? Ei!

…ennen maailman perustamista…

Juuri silloin Hän valitsi meidät. No niin, me emme valinneet Häntä; Hän valitsi meidät. Näettekö? Hän valitsi meidät silloin ennen maailman perustamista.

…että meidän pitäisi olla pyhät…

155Kuinka me olimme pyhiä? Ei tekojemme kautta, vaan mitä Hän teki meidän puolestamme, koska me emme voi olla pyhiä. Kuinka te voisitte tehdä siasta karitsan? Veli Roy, sinä kasvatat sekä sikoja, että lampaita. Sinä et voi sekoittaa niitä. Sika kulkee ympäri ja syö kaikenlaista mitä vain voi. Se menee lantakasalle ja syö mahansa täyteen. No niin, se ei tunnu teistä miltään; te ajattelette, että se on aivan sopivaa sialle, että se on vain hieno sika, siinä kaikki. Mutta lammasta te ette näe siellä. Sika ei voisi kutsua lammasta päivälliselle; se ei kuitenkaan tulisi. Ei. Mikä on vikana? Koska se on sika. Menkää ja sanokaa sille, että se on väärässä. “Siunattu Jumala, minä olen sika; pysy sinä omalla maaperälläsi. Mene vain sinne ja ole pyhä kieriskelijä, jos haluat.” Siinä se on teille. “Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita ei Jumalan rakkaus edes ole teissä”, sanoo Sana.

156No niin, ei se, että lakkasin syömästä lantaa, saanut aikaan sitä, että en enää olisi sika; sitä se ei ole. Mutta, kun minun luonteeni on muuttunut. “Oi, he ovat aidanneet sen, arvelen, että se on kiellettyä; minun ei oleteta tekevän tätä.” Oi, ei! Te ette kiellä mitään tässä; te vain olette syntyneet uudestaan; siinä kaikki. Te olette yksinkertaisesti muuttuneita. Niin se on.

157Mutta, jos te voisitte ottaa karitsan hengen ja panna sen porsaaseen, niin tuo porsas tulisi tekemään samoja asioita, joita tuo karitsan henki hänessä tekisi. Ja päinvastoin, karitsa tulisi tekemään samoja asioita, joita sika teki. Nyt te näette, te siat, missä te olette? Se on tarkalleen oikein. Se on totta. Näettekö?

158Te menette ulos ja rakastatte maailman asioita. Käytätte shortseja ja teette kaikkia näitä asioita; jatkakaa vain; se osoittaa, mitä te olette. “Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Kerätäänkö viikunoita orjantappuroista?” Näettekö? Ei, ei! Te saatte viikunat viikunapuusta ja omenat omenapuusta. Te saatte orjantappuroita orjantappurapuusta. Niin se on.

Kuunnelkaa nyt hyvin tarkasti.

Ollen ennalta määrännyt meidät lapsiksi adoptoitaviksi Jeesuksen Kristuksen kautta itsellensä, oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

 Ollen ennalta määrännyt meidät… Hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi, jossa hän on tehnyt meidät hyväksytyiksi rakastetussa.

159Kuka teki sen? Sekö, että lopetin ryyppäämisen tai tupakoimisen? Ei! Hän teki sen. Hän teki minut, ennen maailman perustamista, hyväksyttäväksi Hänen armonsa läsnäolossa. Ei mitään, mitä minä olisin tehnyt; en ole koskaan tehnyt mitään sen puolesta, sillä ei ollut mitään tekemistä minun kanssani. Minä olin alun alkaen sika; minä olin syntinen, joka syntyi juoppojen perheessä, kasvatettu pontikankeittopannun ääressä, istuen viskitynnyrillä, häpeällistä. Niin se on. Se on totta! Kentuckylainen pontikankeittäjä, jolla ei koskaan ollut kenkiä jaloissaan vasta kuin isona poikana, hiukset riippuen niskassa, istumassa pontikkatynnyrin päällä valmistaen pontikkaa, ja kuitenkin Pyhä Henki tuli luokseni ollessani seitsemänvuotias ja sanoi: “Älä koske tippaankaan siitä, älä hulluttele noiden pienten tyttöjen kanssa siellä, äläkä tupakoi, äläkä käytä purutupakkaa.” Mitä se oli? Se oli Isän hyvä tahto ennen maailman perustamista, että Hän lähettäisi minut saarnaamaan Evankeliumia ja johtamaan Hänen lampaitaan. Jumala siunatkoon Häntä, ja iankaiken tuota suurta Nimeä. Minä tulen pysymään Hänen Raamattunsa rinnalla, upposin tai en, olin sitten suosittu tai epäsuosittu. Rakastaa joku sitten minua tai ei, minä tulen miellyttämään Häntä. Minä haluan tehdä sitä mikä miellyttää Häntä.

160Jos baptistit tai metodistit hylkäävät minut… Jos helluntailaiset hylkäävät minut siksi, että olen vastaan sitä, että kielilläpuhuminen olisi alkuperäinen todiste Pyhästä Hengestä… Siksi emme ole helluntailaisia. Me emme usko, että kielillä puhuminen täyttää teitä Pyhällä Hengellä, ei sen enempää kuin sitäkään, että ladossa asuminen tekisi teistä sikaa, tai kuninkaan palatsissa asuminen tekisi teistä kuningasta. Sitä se ei tee. Te voitte olla palvelija ja asua palatsissa.

161Ei! Me uskomme, että te saatte Pyhän Hengen, kun teillä on kokemus, ei jokin mystinen järkiperäinen käsitys Kirjoituksista, vaan kokemus, josta te yksin olette tietoiset. Jos te haluatte tietää, oliko se Pyhä Henki, niin tarkatkaa minkälaiseksi elämänne tulee sen jälkeen; se tulee kertomaan, minkälainen henki teihin on tullut.

162Te saatatte puhua kielillä ja saattaa olla, että ette puhu. Mutta miksi helluntailaiset tekivät niin hirvittävän virheen kuin se? Miksi helluntailaiset tekivät sen? Miksi? Koska, kun Jumala neljäkymmentä vuotta sitten alkoi tuoda takaisin lahjoja, niin joku alkoi puhua kielillä… Ja kielilläpuhuminen on vähäisin lahja kaikista lahjoista, Paavalin opetuksen mukaan. Vähäisin kaikista lahjoista on kielilläpuhuminen. Ja niin pian kuin he tekivät sen, he kaikki kiihottuivat niin kovin, että tekivät siitä kirkkokunnan ja kutsuivat sitä ylineuvostoksi, joka nyt on Assemblies of God.

163Olen puhunut joidenkin heidän parhaiden miestensä, parhaiden teologiensa kanssa, ja he sanovat: “Veli Branham, sinä olet oikeassa, mutta mitä me voisimme tehdä nyt? Jos me nousisimme sitä vastaan, meidät potkaistaisiin ulos. Ja mitä meidän seurakuntamme ajattelisivat meistä, kun me olemme opettaneet heille vuosikausia, että todiste Pyhästä Hengestä on kielilläpuhuminen? Mitä jos me muutamme sen nyt?” Se on kirkkokunnan kirous. Siunattu olkoon Herra, meillä ei ole mitään kirkkokuntaa. Aivan niin kuin Henki johdattaa, me sen otamme.

164Pyhän Hengen kaste on henkilökohtainen kokemus. Olen nähnyt noitien ja tietäjien puhuvan kielillä… Jokainen lähetyssaarnaaja, joka koskaan on joutunut tekemisiin noituuden ja perkeleiden kanssa, on tietoinen siitä. Olen nähnyt heidän seisovan ja puhuvan kielillä, ja heittävän tomua päittensä ylitse, ja lävistävän itseään keihäillä ja puhuvan kielillä ja tulkitsevan sen. Ja sanotteko te, että se on Pyhä Henki? Tietenkään se ei ole. Se on perkele. Jeesus ei koskaan sanonut: “Heidän kielistään te heidät tunnette”, vaan, “heidän hedelmistään te heidät tunnette.” Ja Efesolaiskirjeessä sanotaan, että Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys, lempeys, pitkämielisyys, nöyryys, usko, itsensähillitseminen. Onko se oikein. Siinä se on teillä.

165Jos te nyt olette metodisti, ja tuonkaltaiset hedelmät seuraavat teitä, niin että ette ole äkkipikainen; jos teillä on kärsivällisyyttä, jos teillä on rakkautta niin, että ajattelette jokaista; jos teidän ensimmäinen rakkautenne on Kristus ja toisena on teidän lähimmäisenne, ja kolmantena te itse; jos teidän vaelluksenne on pitkämielisyys, lempeys, kärsivällisyys, usko…

Kun sanotaan: “Herran Henki on minun ylläni. On olemassa jumalallinen parantaminen. Pyhä Henki on sama tänäänkin.”

166Te sanotte: “Hetkinen vain, minulle on opetettu Kristuksen Kirkossa, että ihmeiden päivät ovat ohitse.” Teissä on perkele. Niin se on.

Kun te sanotte: “Meidät täytyy kastaa, eikä Raamatussa ole mitään sellaista asiaa, että joku olisi kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä. Näen sen juuri nyt; se on Kirjoitus. Se on Herran Jeesuksen Nimessä; se on Raamatussa joka kerta Herran Jeesuksen Nimessä.”

167“Odotahan vähän, me tulemme potkaisemaan sinut ulos Assemblies of Godista.” Jos te taivutte sen edessä, teissä on väärä henki; te kuuntelette silloin väärää opetusta tai väärää profeettaa.

168Yrittäkääpä vain löytää yksi paikka, jossa heidät olisi kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä, ja minä myönnän olleeni väärässä. Minä tulen näyttämään teille, että jokaisessa tapauksessa heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimessä. No niin, kumpi on oikeassa, helluntailaiset tai Raamattu?

169Jos te sanotte: “Hyvä on, minut on pirskotettu. Siunattu olkoon Jumala, se kelpaa aivan yhtä hyvin minulle, sinulla vain ei ole tarpeeksi koulutusta. Mitä eroa, sillä on pirskotella tai valella vedellä, tai upottaa siihen?” Minä en välitä, miltä se näyttää, Raamattu sanoo, että tulee kastaa. Kastaa merkitsee “olla upotettu”.

Te sanotte: “Mitä eroa sillä on?”

170Kun Jumala sanoi Moosekselle: “Ota pois kenkäsi; sinä seisot pyhällä maalla”, niin mitä, jos Mooses olisi sanonut: “Siitä on liian paljon vaivaa, kun täytyy avata kengän nauhat, minä otan vain pois hattuni”, eikö se olisi ollut aivan yhtä hyvä? Ei koskaan! Jumala ei olisi enää koskaan puhunut hänelle, ennen kuin hän olisi riisunut kenkänsä. Ja Jumala ei tule koskaan puhumaan seurakunnalle, ennen kuin se tulee takaisin niihin sanoihin ja periaatteisiin, jotka Kristus on asettanut, eikä enää ole jonkun tunteen määrättävissä, tai jonkun kirkkokunnan, joka vetää sitä sinnepäin ja tännepäin. Sen täytyy tulla takaisin uskomaan ihmeisiin, uskomaan merkkeihin, uskomaan Pyhään Henkeen, ja sen täytyy olla kastettu Herran Jeesuksen Nimessä. Kaikkien näiden asioiden täytyy tulla takaisin siihen, tai Jumala ei tule puhumaan heille. Niin se on tarkalleen.

171Siinä seurakunta on. Siksi me emme ole kirkkokunnallisia. Se on tarkalleen miksi me emme kuulu kirkkokuntiin. Me uskomme Raamatun, ja, vaikka siellä onkin monia asioita, joita me emme tiedä, paljon niitä, niin me pysymme avoimina, ja kun Herra Jeesus paljastaa sen, niin…

Me tulemme vaeltamaan Valossa;
Se on kaunis Valo;
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo. 
(Ei metodistit, baptistit, presbyteerit, vaan Jeesus maailman Valo.)

Kaikki te Valon pyhät julistakaa,
Jeesus on maailman Valo;
Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan;
Jeesus maailman Valo. 
(Jokainen nyt palvonnan hengessä.)
Me tulemme vaeltamaan Valossa,
Kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus maailman Valo.

172Ettekö te mieluummin halua Jeesusta ja Hänen Sanaansa, kuin mitään kirkkokunnallista ideaa Siitä? Kuinka monet haluavat mieluummin Jeesuksen ja Hänen Sanansa? Löytäkää yksikin paikka Raamatussa, missä Jumala koskaan sääti kirkkokuntaa. Löytäkää yksikin paikka, missä Hän koskaan asetti naista saarnaajaksi, tai vihki naista papiksi Kirjoituksissa. Löytäkää yksikin paikka, missä ketään koskaan pirskotettiin tai valeltiin. Löytäkää yksikin paikka, jossa kukaan olisi koskaan kastettu jollakin muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Löytäkää yksikin paikka, missä koskaan olisi koskaan kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä, tulkaa ja näyttäkää se minulle. Sillä jokainen henkilö Raamatussa oli kastettu Jeesuksen Nimessä.

173No niin, me menemme eteenpäin syvempiin asioihin kuin tämä nyt. Nyt me menemme alkuperäiseen todisteeseen Pyhästä Hengestä ja niin edelleen… Nähdäksemme miten se on. Jos he nyt opettavat vastoin sitä, he opettavat asioita, joita ei ole Raamatussa.

174Muistakaa, minä pyydän teiltä yhtäkin paikkaa, missä siellä koskaan oli kirkkokuntaa. Näyttäkää minulle yksikin. Silloin jonkun täytyy olla väärässä. Minä en pyydä, että täällä olisi yksi, ja sitten ehkä täällä, jos toinen ei ollutkaan. Minä sanon, näyttäkää minulle yksi paikka, missä siellä koskaan oli kirkkokuntaa. Kolmesataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen… Näyttäkää minulle sieltä yksikin kirkkokunta, ennen katolisen kirkon alkua. Näyttäkää minulle yksi paikka, missä Raamattu ei tuomitse kirkkokuntia. Niinpä miksi te sitten olette kirkkokunta?

175Näyttäkää minulle yksi paikka, vain yksi paikka, missä ketään koskaan pirskotettiin heidän syntiensä anteeksi saamiseksi. Ja minä en tarkoita vain jotakin sieltä ja täältä, vaan näyttäkää minulle yksikin paikka koko Kirjoituksessa. Näyttäkää minulle yksi paikka koko Kirjoituksessa, missä ketään olisi koskaan valeltu heidän syntiensä anteeksi saamiseksi. Näyttäkää minulle yksi paikka, missä joku olisi koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, vain yksikin paikka, yksikin henkilö, missä yksikin henkilö olisi koskaan kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä. Näyttäkää minulle yksikin paikka, missä Jumala koskaan asetti naissaarnaajaa seurakuntaan tai sanoi, että nainen voisi olla saarnaaja. Missä se on? No niin, se on suuri haaste, mutta minä pyydän teitä vastaamaan siihen ja panemaan vastauksenne tänne pöydälle tänä iltana, osoittaen missä nämä asiat ovat, ja minä tulen pyytämään anteeksi. Ja, jos niitä ei löydy, silloin te ette ole täyttäneet näitä vaatimuksia, ja miksi ette silloin täyttäisi niitä? Tulkaa ja olkaa yksi meistä. Joka tapauksessa te potentiaalisesti olette.

176Jos teidän nimenne on Karitsan Elämän Kirjassa, te tulette vaeltamaan Valossa, te tulette näkemään Valon. Jumala tulee paljastamaan sen, ja te tulette vaeltamaan siinä. Näettekö? Se on totta.

177Miksi minä nyt vien teidät takaisin seurakuntaan, minä vien teidät takaisin Raamattuun. Mitä Paavali sanoikaan? Mitä Paavali sanoi? “Jos vaikka Enkeli Taivaasta saarnaisi jotakin muuta kuin tätä, olkoon hän kirottu.”

178Jumala sanoi: “Olkoon jokaisen miehen sana valhe ja Minun Totuus.” Minä en välitä siitä, mitä mikä tahansa seurakunta sanoo, mitä helluntailaiset, baptistit, presbyteerit sanovat, Jumalan Sana on Totuus. Miksi he alkoivat tämän? Kirkkokunnan tähden.

179Helluntailaisten Assemblies of God tänään antaisivat mitä tahansa, suoraan noiden suurten opettajien sydänten pohjasta, jos he vain eivät koskaan olisi aloittaneet tuota opinkappaletta kielilläpuhumisesta Pyhän Hengen alkuperäisenä todisteena. He tietävät, että se on väärin. Se ei pidä vettä. Tietenkään ei. Minä voin todistaa teille Jumalan Raamatulla, että te ette vastaanota Pyhää Henkeä puhumalla kielillä. Sitä ei ole täällä Raamatussa. Oi, te ajattelette… Kyllä, varmasti, se on kirjoitettu niin lähelle, että se pettäisi jopa valitutkin. Näettekö? Se on kätketty viisaiden ja ymmärtäväisten silmiltä, ja Hän on paljastanut sen lapsille. Se on hengellinen ilmestys. Tarkatkaa kuinka ilmestys osuu siihen, ja tarkatkaa kuinka se kirkastuu. Katsokaahan, siinä se on teille. Näettehän, siinä on tuo asia, jota teidän tulee tarkata.

180Me kiitämme Jumalaa Pyhästä Hengestä, joka on meidän Opettajamme, ja Hän ei vain mene ja saa jotakin pientä mystillistä ideaa ja tuo sitä tänne ja sano: “Oi Halleluja, tässä se on kirjoitettuna, juuri tässä. Halleluja!” Pyhä Henki menee takaisin ja tuo sen esiin kautta Kirjoituksen, asettaen sen oikealle paikalleen koko matkan kautta Kirjoituksen. Näettekö? Silloin teillä on Totuus. Tarkalleen. Sillä ohjeen täytyy olla ohjeen päälle ja rivi rivin päälle. Sillä tavalla Raamattu käskee tehdä sen.

181Te sanotte: “Tuomitsetko sinä kirkkokunnan?” En koskaan! “Tuomitsetko sinä naissaarnaajat?” En koskaan! “Tuomitsetko sinä kielilläpuhumisen?” En tietenkään! “Tuomitsetko sinä nämä ihmiset, jotka kastavat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä?” Ei, sitä minä en tee! Mutta minä sanon: jos he tietävät asian paremmin nyt, eivätkä seuraa sitä, niin he ovat vastuunalaisia Jumalalle. Voi olla, että ette ole tienneet sitä kuin vasta nyt, mutta tästedes te tiedätte sen. Näettekö? Jos te ette nyt usko, että se on oikein, niin tutkikaa Kirjoituksia, ja löytäkää tuo paikka, ja tuokaa se tänne pöydälle tänä iltana; ja me tulemme näkemään onko se oikein tai ei. Menkää ja tutkikaa sitä avoimin mielin, avoimella sydämellä.

182Ei niin että… tämänkaltainen opetus on Branham tabernaakkelia varten. Näettekö? Juuri täällä. Se ei ole…

183Toivoisin, ettei se olisi Branham tabernaakkeli. Toivoisin, että sitä kutsuttaisiin vain Tabernaakkeliksi, niin, ettei minun nimeäni liitettäisi siihen. Aikomukseni on muuttaa tämä kirkko…

184Te kaikki tiedätte kuinka me ostimme sen. Minä ostin sen, kun olin työssä Public Service Companyssä. Ja rakennutin tämän tänne, ja sitä kutsutaan siksi, koska veli Seward ja he liittivät minun nimeni siihen ja panivat sen omistuspapereihin siellä. Niin pian kuin olemme selviytyneet tästä asiasta, jossa me nyt olemme, tämä kirkko tullaan siirtämään tälle yhteisölle, se tullaan antamaan sille, ja minun nimeni otetaan pois siitä.

185En usko, että tämän kirkon tulisi kantaa minun nimeäni. Sen ei tulisi olla Branham tabernaakkeli, sen pitäisi olla vain kirkko, Herran Jeesuksen Kristuksen Kirkko, tai jotakin sellaista, Herran Tabernaakkeli tai, Asuinpaikka, Rukoushuone, tai jotakin muuta, jos sille annetaan jonkinlainen nimi. Antaa seurakunnan valita nimensä. Minun nimeni, minä olen vain mies. Minun nimeni ei mitenkään ansaitse olla tässä. Syy miksi sen täytyi olla, koska minun nimeni oli kauppakirjassa, siinä sanottiin: ”Billy Branham.”

Eikä sen tulisi olla siellä. Ei! Sen tulisi olla yhteisön kirkko. Tämän tulisi kuulua seurakunnalle täällä.

186Ja tämä seurakunta on riippumaton. Ei ole mitään luotettujen tai diakonien lautakuntaa, joka sanoisi teille mitä tehdä. Tämä seurakunta kokonaisuudessaan äänestää mitä tulee tehdä. Niin se on oikein. Jos on jotakin ratkaistavaa…

187Jos te ette pidä pastoristanne, ja kahdella tai kolmella ihmisellä on jotakin pastoria vastaan, niin olivatpa he diakoneita tai luotettuja tai mikä tahansa virka heillä onkin täällä, heillä kullakin on vain yksi ääni; siinä kaikki. Jos hän on apulaispastori, hänellä on vain yksi ääni. Hän on aivan kuin kuka tahansa seurakuntalainen, joka istuu siellä takana. Seurakunta kokonaisuudessaan äänestää ja selvittää asian. Ja niin se on oikein. Mikään diakonien lautakunta ei voi erottaa pastoria; eikä mikään pastori voi erottaa diakoneita. Seurakunta kokonaisuudessaan tekee sen yleisellä äänestyksellä.

188Se hallitsee itse itseänsä. Meillä ei ole mitään piispoja; meillä ei ole mitään pää-ylivalvojia; meillä on Jeesus. Aamen! Hän on Piispa. Hän on Pää-Ylivalvoja. Hän on ylin Pastori. Hän on Kuningas. Hän on Herra. Hän on parantaja. Hän on kaikki Kaikessa. Ja me olemme vain Hänen alamaisiansa, jotka vaellamme Valossa. Aamen.

189Ja Hän asetti jotkut seurakunnassa olemaan mitä? Seurakunnassa, Ruumiissa, jotkut täällä on asetettu olemaan mitä? Ensiksi apostolit, jotka ovat lähetyssaarnaajia. Meillä on täällä seurakunnassa nyt yksi nuori poika istumassa siellä takana, ystäväni, veli Jefferies. Se on ensimmäinen ja korkein kutsumus, lähetyssaarnaaja. Te sanotte: “Onko apostoli lähetyssaarnaaja?” Ehdottomasti. Menkää ja katsokaa sanakirjasta mitä tuo sana apostoli merkitsee. Se merkitsee “lähetetty”. Menkää ja katsokaa mitä sana lähetyssaarnaaja merkitsee: “Lähetetty.” Sama asia. Korkein virka on lähetyssaarnaajalla, joka kulkee meriä Herran Jeesuksen tähden.

Nyt, ensimmäiseksi olivat apostolit; toiseksi profeetat. Mikä on profeetta? Näkijä.

190Apostoli ei ole se, joka sanoo olevansa lähetyssaarnaaja, pysyen kotona, vaan joka todella on lähetyssaarnaaja, apostoli. Profeetta on näkijä.

191Apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, pastorit. Siitä Ruumis koostuu. Sitten tuossa paikallisessa ruumiissa, siellä on yhdeksän hengellistä lahjaa: Yksi niistä on viisaus, sitten tieto, jumalallinen parantaminen, kielillä puhuminen, kielten tulkitseminen, ja kaikki nämä eri lahjat, jotka ovat paikallisessa ruumiissa. Ja nämä apostolit, pastorit, opettajat ja evankelistat ovat kaikki täällä varmistamassa sen, että näitä lahjoja käytetään oikein. Jos he näkevät jotakin väärää nousevan esiin, he nopeasti tuomitsevat sen, koska se ei ole Kirjoituksen mukaisesti. Kuten, jos joku tulee tänne ja sanoo: “Siunattu olkoon Jumala, minulla on öljyä käsissäni; katsokaa tätä. Tiedättekö, uskon, että minulla on Pyhä Henki, kun minulla on öljyä käsissäni.”

192Silloin te olette Kuuleva jonkun sanovan: “Tuo ei ole Kirjoituksen mukaista.”

Niin se on. “Menkäämme tänne huoneeseen ja tutkikaamme sitä Kirjoituksesta. Näytä minulle Kirjoituksista, missä sen sanotaan olevan todisteen Pyhästä Hengestä.”

193Yksi sanoo: “Oi, minä olen puhunut kielillä; minulla on se.” “Osoita minulle Kirjoituksista, että se on todiste Pyhästä Hengestä, että se on oikein.”

194“Herra on kutsunut minut saarnaamaan”, sanoo joku nainen. Näyttäkää minulle Kirjoituksista, että Hän on tehnyt sen.

195“Oi, minä tiedän, että Herra käski minua; Hän siunasi minua sinä iltana, kun minut kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.” Osoittakaa minulle kirjoituksista, että teidän otaksutaan tekevän niin.

196“Minä olen aivan yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa; minä olen metodisti, tai baptisti, tai presbyteeri; minä olen helluntailainen.” Näyttäkää minulle Kirjoituksesta, missä Jumala sanoo sen. Näettekö? Se on oikein. Sitä ei ole siellä.

197No niin, siinä on avoin haaste teille tämän tabernaakkelin jäsenille. Se on avoin haaste. Jos te löydätte yhdenkin asian olevan mielestänne väärin siitä, mitä olen sanonut tänä aamuna, yhdenkin asian, joka on vastoin Kirjoitusta, silloin teillä on velvollisuus asettaa se tänne pöydälle tänä iltana. Kyllä. Tuokaa ja asettakaa se tänne. Näyttäkää minulle Kirjoitus, jae Raamatusta, missä sanotaan, että siellä olisi ollut kirkkokuntaa, että Jeesus olisi tehnyt jotakin kirkkokuntaa, tai mitä tahansa näistä asioista, joita olen opettanut. Missä Hän koskaan vihki ja asetti naista saarnaamaan seurakunnassa. Missä Hän koskaan sääti pirskottelua, valelua tai mitään sen tyyppistä, mistä olen puhunut. Pankaa se tänne. Sitten tänä iltana me tulemme menemään, jos Herra tahtoo, Pyhän Hengen kasteeseen, ja käärmeen ja naisen siemeneen. Hyvä on. Herra siunatkoon teitä. Kuinka monesta tuntuu hyvältä?

Oi, tunnen kuin haluaisin matkata eteenpäin,
Oi, tunnen kuin haluaisin matkata eteenpäin; 
(laulakaa se nyt todella suloisesti Herralle)
Taivaallinen kotini on kirkas ja kaunis,
 Ja tunnen kuin haluaisin matkata eteenpäin.
Oi, tunnen kuin haluaisin matkata eteenpäin;
Taivaallinen kotini on kirkas ja kaunis,
Ja tunnen kuin haluaisin matkata eteenpäin.

198On ollut yksi asia siitä alkaen, kun olen ollut lepäämässä nämä muutamat viikot. Tulin näkemään vaikeuteni, ja haluan tunnustaa sen nyt seurakunnalleni. Istuin siellä noiden tammien ja hikkoripuiden takana ajatellen: “Missä minä tein ensimmäisen virheeni? Mikä sai minut menemään vikaan? Mikä se oli?” Tiedättekö mitä tulin näkemään tehneeni väärin? On sellainen asia kuin äärimmäisyyksiin meneminen  jossakin asiassa. Tiesittekö sitä?

Te voitte yrittää olla hyvin, ja sitten te voitte olla liian hyvä. Ja minä olen antanut ihmisten vaikuttaa itseeni. Näettehän, he sanovat: “Veli Branham, tule tänne. Herra käski minua sanomaan sinulle tämän.”

“Hyvä on veli, minä tulen.”

“Veli Branham, älä mene sinne, vaan tänne.”

199“No niin, ehkä on parasta, että en mene sinne.” Katsokaahan, silloin te ette tiedä mitä tehdä. Se hermostuttaa minua. Minä menen minne Herra johtaa minua, enkä välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo siitä. Näettekö? Niin se on. Niinpä se on se, että en halua loukata kenenkään tunteita.

200Ja sitten huomasin erään toisen asian, lapseni ovat tulossa joukoksi neurootikkoja, kirkuvat öisin ja kaikkea muuta, ihmisten tullessa taloon ja ollessa siellä talon ulkopuolella koko ajan, kun ihmisiä tulee kaikkialta. Minä en syytä siitä ihmisiä, he ovat sairaita. Mutta me olemme saaneet sen kaiken järjestetyksi. Ja täällä kirkolla, kun tulen pitämään kokousta, minun täytyy melkeinpä pujahtaa ulos, päästäkseni lähtemään, koska ihmiset yrittävät pidätellä, ja on sitä ja tätä. Olen niin väsynyt ja joskus, kun olen lähdössä parantamiskokouksesta, enpä ole ollut kovin hyvä heitä kohtaan, vaan sanon… “Hei, veli Branham, Herra sanoi täällä…” “Me tulemme tänne mennäksemme…” Se ei ole hyvä; minun ei pitäisi tehdä sitä. Meidän ei tarvitse tehdä sitä.

201Nyt olemme tehneet järjestelyjä pitääksemme huolen siitä. Ja muistakaa nyt, kuka tahansa, joka haluaa… Minä haluan tavata jokaista; ja minä haluan, että minulla on aikaa puhua ihmisten kanssa. Tällä tavalla sitä ei voida tehdä. Teillä on joku siellä ja yhtäkkiä huomaatte, että aikanne on kulunut yhden kanssa, eikä teillä ole tilaisuutta tavata ketään muuta. Eikä se ole oikein. Ihmiset tulevat kaukaa vain vaihtaakseen muutaman sanan kanssanne. Ja jos Jumala on antanut noille ihmisille tuon uskon minuun uskoakseen sen, niin he ansaitsevat hieman aikaa tullakseen opetetuiksi. Teidän ei pitäisi vain kääntää heitä pois sanomalla: “Minä en nyt tapaa ketään.” Se ei ole oikein, koska pelkään tehdä sitä siksi, että joku tulee ja sanoo: “Herra on kertonut minulle, veli Branham, että sinun pitäisi tehdä sellainen-ja-sellainen asia; ja tämä se on. Tämä on nyt Herran tahto.” Herra tulee kertomaan minulle tahtonsa.

202Herra King, kuinka monet muistavat R. A. Kingin, jolla oli tapana käydä täällä? Hän sanoi… Olin rakentamassa venettä erään kerran, ja hän sanoi: “Veli Branham, rakenna nyt tämä vene omien työohjeittesi mukaan.” Hän sanoi: “Minä olin rakentamassa…”

203Eräs mies oli kerran rakentamassa venettä, ja joku tuli ja sanoi: “Sinun tulisi leikata nämä partaat tällä tavalla.” Ja hän yritti sitä sillä tavalla.

204Toinen tuli ja sanoi: “ Oi, sinun pitäisi tehdä se tällä tavalla, kaaret ja kaikki; veneen tulisi olla tällä tavalla, ja keulan pitäisi olla tällä tavalla, ja perän tällä tavalla ja peräsimen…” Ja hän sanoi, että se oli hirvittävimmän näköinen vene mitä hän oli koskaan nähnyt, kun hän oli saanut sen valmiiksi.

Hän sanoi vieneensä sen takapihalleen, ja aloittaneensa rakentamaan uutta. Hän sanoi, että kun joku tuli ja sanoi: “Hei, tällä tavalla sinun tulisi rakentaa se.”

205Hän vastasi: “Tuo tuolla takapihalla rakennettiin muiden antamien ohjeiden mukaan. Minä rakennan tämän sillä tavalla kuin minä ajattelen, että se pitäisi rakentaa.” Niin se on.

206Nyt, jos Jumala haluaa minun tekevän jotakin, Hän tulee sanomaan minulle mitä tehdä. Jos te ajattelette minun olevan väärässä siinä mitä teen, tai jotakin sellaista, niin rukoilkaa puolestani, että Jumala oikaisisi minut. Näettekö? Koska en voi kuunnella liian monia.

207Täällä seurakunnassa teidän täytyy kuunnella vain ehkä yhtä tai kahta ihmistä, mutta minun kohdallani se on kymmeniä tuhansia. Kuinka voisin tehdä sen? Sitten sanoin: “Ennen kuin vastaan kenellekään, istun tutkimaan sitä, nähdäkseni minne päin Pyhä Henki johtaa, ja sitten vasta tulen kertomaan tuolle miehelle tai naiselle mitä tahansa se onkin; ja se on nyt päätökseni; tulen pysymään siinä.” Se on oikein, pysyn juuri siinä.

208Tapaamiset ovat nyt sopimuksesta. Jos joku haluaa tavata minua, niin se sopii hienosti. Jos soitatte Butler 2-1519; katsokaa vain puhelinluettelosta William Branham, se on Butler 2-1519, ja järjestelyt tullaan tekemään tapaamista varten. Ja teille tullaan antamaan aika ja paikka sitä varten. Nyt voin tavata jokaisen, olla heidän kanssaan ja auttaa heitä heidän ongelmiensa kanssa, mutta en voi jatkaa koko päivää yhden kanssa, ja neljä viisi tuntia toisen kanssa, ja jättää koko asia seuraavana päivänä. Meillä on määräaika. Me kysymme heiltä, mitä he tahtovat, ja kuinka paljon aikaa tulisi varata sitä varten. Ja me tulemme tapaamaan jokaisen henkilön.

209Ja mies, joka tulee vastaamaan puhelimeen, tulee olemaan herra Mercier tässä tai herra Goad, joka istuu siellä. He tulevat kirjoittamaan sovitut ajat kirjaan, ja minä tulen tapaamaan jokaisen henkilön.

210Jos se on erikoistapaus, ja jos se on sinä aikana, jolloin rukoillaan sairaiden puolesta, niin tuokaa sairaanne ja antakaa heidän kuunnella ilta tai kaksi.

211Me tulemme rukoilemaan sairaiden hätätapausten puolesta, mutta sitten parin illan jälkeen haluan aloittaa uudessa palvelustehtävässäni. Haluan ottaa heidät sinne takahuoneeseen, koska te tiedätte tuon näyn. Kuinka monet muistavat tuon näyn pienestä teltasta huoneessa, varmasti te muistatte sen.

212Nyt, Meda tulee olemaan kansaani ensimmäisenä iltana, naisten tähden, joita tulen tapaamaan. Ja sitten näemme kuinka se käy hänen ollessaan siellä. Ja sitten, jos se ei toimi oikein sillä tavalla, silloin pyydän kahta naista tulemaan sisälle samanaikaisesti, koska he tulevat sisälle paikkaan, jossa on vain yksi mies. Näettekö? Ja tietenkin meillä on puhtaat mielet, mutta perkeleellä ei ole sitä siellä ulkopuolella; mitä perkele ajattelisi siitä, ja mitä maailma sanoisi. Mutta se on palvelustehtävä ja asioita ei voida antaa yleisön tietoon. Tälle ei tule koskaan olemaan mitään kaksoiskappaletta. Näettehän? Ei koskaan! Ei, tiedän, että se on juuri nyt sulautumassa siihen. Voin vain  näyttää kuin voisin vain ojentaa käteni ja saada otteen siitä; se on aivan, sillä hilkulla.

213Viime yönä näin unta juuri ennen kuin nousin ylös tänä aamuna, veli Neville. Näin unta ja ajattelin palvelustehtävää… En tiedä mitä olin tekemässä, mutta mitä tahansa se olikin, oi, puhukaapa asioiden tapahtumisesta, en ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Herätessäni en voinut muuta kuin itkeä ja ylistää Jumalaa. Olin läimäyttänyt vaimoani kasvoihin tällä tavalla, ylistäessäni Jumalaa maatessani siellä. Minä yksinkertaisesti tiedän, että siellä on jotakin valmiina, tulee vain ojentaa käsi ja saada ote siitä. Se tulee olemaan suurempaa kuin mitä se koskaan on ollut. Se tulee olemaan ihmeellistä. Uskon, että Jumala on aikeissa tehdä jotakin suurta. Mutta nyt, meidän täytyy lähestyä sitä järkevästi, älykkäästi, ja tarkalleen Jumalan Sanassa. Oikein! Oi, me rakastamme Häntä.

214Muistakaa nyt, jos joku ystävistänne tai kuka tahansa haluaa tavata minua ja keskustella kanssani jostakin yksityisasiasta, soittakoot he Butler 2-1519, ja tapaaminen tullaan järjestämään. Minä en voi tehdä sitä siellä tabernaakkelissa, koska te tulette tänne… Saarnaan niin, myöhään ja viivyn täällä, koska en ole kanssanne kovinkaan paljon. Ja siksi pidän teitä niin pitkään kuin vain voin, saadakseni sanotuksi kaiken, koska ystävät, tämä on ainoa aika, mitä meillä koskaan tulee olemaan tehdäksemme tämän. Tämä tulee kaikki olemaan ohitse hyvin pian. Me olemme menossa suoraan alas laaksoon. Katsokaa niitä, jotka ovat lähteneet viime vuoden jälkeen ja, jotka ovat olleet täällä. Näettekö?

215Niinpä me olemme menossa alas laaksoon; meidän täytyy tehdä tämä nyt. Tämä täytyy tehdä nyt. Ja siksi pidättelen teitä. Te sanotte: No niin, se on… Miten on Kirjoituksen kanssa siitä?” Kyllä, Paavali saarnasi yhtenä yönä niin kauan, että eräs mies putosi rakennuksen ikkunasta ja tappoi itsensä. Kuinka monet tietävät sen? Koko pitkän yön. Paavali meni ja laski ruumiinsa hänen ylleen ja tunsi hänen sydämensä alkavan lyödä. Hän sanoi: “Ei…” [Tyhjä kohta nauhassa.]

Jeesus Nimi ota myötäs…

Minäpä sanon, mitä teemme. Kääntykää ympäri ja puristakaa käsiä jonkun muun kanssa sanoen: “Kuinka voit, veli, olen todella iloinen tavatessani sinut.”

58-0619E SAAMMEKO NÄHDÄ JEESUKSEN? (Can We See Jesus?), Greenville, South Carolina, USA, 19.6.1958

58-0619E SAAMMEKO NÄHDÄ JEESUKSEN?
(Can We See Jesus?)
Greenville, South Carolina, USA, 19.6.1958

 

1       Painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen? Ikuinen Jumala, on jälleen ilo ja kunnia kumartaa sinun edessäsi ja pyytää taas sinun armoasi tietoisena siitä, että sinä et torju meitä, sillä on sanottu, ja se on kirjoituksissa: ”Pyytäkää Isältä mitä tahansa minun nimessäni, niin se annetaan.” Niinpä, me tiedämme, että sinä kuulet meitä, kun me lähestymme Hänen kaikkiriittävässä nimessään. Ja me rukoilemme, että sinä vierailisit luonamme tänä iltana jollain aivan erityisellä tavalla, ja vuodattaisit sinun läsnäolosi jokaiseen sydämeen ja tuomitsisit syntisen ja saisit hänet häpeämään ja katumaan ja rohkaisisit matkamiestä, parantaisit sairaat ja kärsivät, ja ota kunnia omalle nimellesi, sillä me pyydämme tätä sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Voitte istuutua.

2       Tänä aamuna, saarnaajien aamiaisella, minä esitin tähän konventtiin osallistuville saarnaajille kysymyksen: ”Pitäisikö minun lopettaa saarnaaminen ja rukoilla seuraavat kaksi iltaa sairaitten puolesta?” Ja yksimielinen äänestyksen tulos oli, että minun pitäisi rukoilla sairaitten puolesta. Niin minä teen aina; minä en alun perin ollutkaan saarnaaja joten, nyt minä sen tiedän – varmasti.

Mutta, minusta on etuoikeus toimia missä tahansa palvelustehtävässä, jossa hän päättää minun palvelevan, Jumalan ylivertaisen voiman jumalallisen voitelun alla. Minä palvelen todella niin hyvin kuin vain voin kaikella sillä, millä minun pitää palvella. Ja minä luotan siihen, että jonain päivänä, kun kaikki on ohi, hän sanoo: ”Hyvin tehty.” Sillä vähäisellä määrällä, mitä minulla oli, minä tein parhaani. Siis, minä luotan siihen, että hän ymmärtää ja sanoo: ”Hyvin tehty”; se on minun toiveeni.

3       Ja nyt, tänä iltana, kun olemme vähän myöhässä, veli Joseph sanoi minulle, että kokous viivästyy vähän, ja minä seisoin hetki sitten portailla, rukouksessa – ja minun piti tavata täällä kokouksessa, eräs hyvä ystäväni, veli Hall, Chattanoogan läheltä, ja muita sananpalvelijoita, ja kätellä heitä ja keskustella heidän kanssaan. Minä kuulin teidän laulavan noita hienoja vanhoja gospellauluja, ja se saa aikaan ihmisessä todella jotain – kun noita hyviä, vanhanaikaisia lauluja kuulee.

Ja nyt, tänä iltana, minä todella… Ennen kuin voin alkaa rukoilla sairaitten puolesta, minun on tuotava esiin vähän taustaa, miten vaihtaa ajatusmaailma evankeliumityyppisestä jumalanpalveluksesta, toisentyyppiseen evankeliumiin, joka on sairaitten parantaminen. Ja minä haluan tuoda esiin asian, sanomalla että jumalallisesta parantamisesta on puhuttu usein varsin karkeasti, ja se johtuu siitä, että sitä on käsitelty niin monella tavalla; mutta jumalallinen parantaminen on osa evankeliumia, sillä se sisältyy sovitukseen. Jos tuo vanha sovitus piti sisällään parantumisen, varmasti, jumalallinen parantuminen sisältyy tähän parempaankin sovitukseen. Raamattu sanoo: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja hänen haavojensa kautta meidät oli parannettu.”

4       Siis, minä en usko, että jumalallinen tämä parantaminen merkitsee sitä, että toisella ihmisellä on voima parantaa toinen. Siis, minä haluan, että te yritätte nyt kuunnella tarkasti. Tiedän, että täällä on kuuma, mutta yritetään kärsiä muutama hetki, että me saamme kiinni tästä sanomasta. Ja jos, me emme tiedä, miten lähestyä tätä aihetta, niin meidän olisi parasta jättää se rauhaan, sillä älkää koskaan yrittäkö tehdä jotakin vain puolittain. Jos te saatte asian tehdyksi edes osittain, niin tehkää se, minkä teette oikein, tarkasti ja kokonaan, sillä jos te ette – jos te ette tiedä, mistä syystä te lähestytte Kristusta ja miten lähestyä häntä, niin te epäonnistutte siinä.

Siis, jumalallinen parantaminen on jotain, mitä kuka tahansa ei pysty tekemään. Jumalallinen parantaminen on uskomista valmiiseen työhön, jonka Kristus teki valmiiksi Golgatalla. Yhdelläkään ihmisellä ei ole voimaa parantaa; edes Jeesuksella ei ollut voimaa parantaa. Me kaikki tiedämme sen. Hän sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja, vaan Isä, joka minussa asuu, tekee teot.” Niinpä, jos Jumalan Pojalla ei ollut voimaa parantaa umpimähkään – tai hän itsessään… ”Poika ei voi tehdä mitään itsestään”, hän sanoi. Ja jos, hän ei ottanut kunniaa sairaiden parantamisesta, niin mitenkä paljon ennemmin kenen tahansa ihmisen nykyaikana, tai minään muunakaan aikana, pitäisi kieltäytyä ihmisten kunnianosoituksista, ja sanomasta, että hän muka parantaisi sairaita. Se on ehdottomasti erehdys. Jos minä kykenisin parantamaan teidät, minä voisin myös pelastaa teidät, koska se sisältyy siihen samaan sovitukseen, jonka meidän siunattu Herramme saattoi loppuun Golgatalla. Kyse on teidän henkilökohtaisesta uskostanne tuohon Kristuksen valmiiksi tekemään työhön Golgatalla, joka tuottaa sekä pelastuksen että parantumisen.

5       Minä voisin tässä sano näin: ”Kuinka moni ihminen on parantunut 5 vuotta sitten?” Useita käsiä kohosi. ”Kuinka moni on parantunut, tai pelastunut 25 vuotta sitten?” Monia käsiä nousisi. ”Kuinka moni pelastui vuosi sitten? – käsiä nousisi. Siis, toisaalta se meni oikein, toisaalta väärin. Te ette parantuneet 25 vuotta sitten, vuosi sitten, vaan te paranitte 1900 vuotta sitten. Kun Jeesus kuoli Golgatalla, hän ratkaisi syntikysymyksen ja kysymyksen sairaudesta; sillä siellä hänet haavoitettiin meidän pahojen tekojemme tähden, hänen haavojensa kautta meidän parannettiin, ja koko juttu saatettiin loppuun silloin.

Ja sitten, teidän henkilökohtainen uskonne tuohon loppuun saatettuun työhön vetää puoleensa tuon palkkion siitä, mitä hän teki teidän hyväksenne Golgatalla. Niinpä, te pelastuitte 2000 vuotta sitten, mutta otitte vastaan pelastuksenne 25 vuotta sitten, vuosi sitten, viisi minuuttia sitten. Te parannuitte 2000 vuotta sitten; te otitte sen vastaan juuri nyt.

6       Siis, minun palvelustehtäväni ei ole toiminut ollenkaan tehokkaasti Yhdysvalloissa, koska ihmisille on opetettu tuota vanhaa juutalaista traditiota että pannaan kädet ihmisten päälle. Sitä ei tarkoitettu ollenkaan pakanoille, ja Amerikan kansalle on opetettu sitä; käsien panemista sairaiden päälle.

Kun Jairuksen tytär oli kuollut, Jairus sanoi Jeesukselle, juutalaisena: ”Tule ja pane kätesi tyttäreni päälle, niin hän jää eloon.” Mutta, kun sen pakanan poika oli sairas, hän sen sijaan sanoi: ”En ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle. Sano vain sana, niin palvelijani jää henkiin.” Jeesus kääntyi juutalaisten puoleen ja sanoi: ”En ole Israelistakaan löytänyt näin suurta uskoa.”

Nähkääs, pakanoiden tapa on ottaa hänen sanansa vastaan ja tämä on Jumalan sana; ja minä uskon jokaisen sanan hippusenkin Jumalan sanasta. Ja minä uskon, että Jumala pystyy tekemään asioita, joita hän ei ole kirjoittanut sanaan, mutta minusta… On runsaasti asioita, joiden kanssa, minun on oltava tekemisissä, jotka hän vain lupasi. Siis, minä en halua mitään vähemmän tai enemmän, vaan kaiken, mitä hän lupasi, sillä hän kuoli siksi, että minä saisin ne. Niinpä, parantuminen on yksi hänen lupauksistaan.

7       Vanhassa testamentissa, monet teistä oppineista, jotka olette täällä nyt, tietävät, että oli eräs tapa, jolla saatiin selville, puhuiko profeetta totta vai ei, tai unennäkijä, oliko uni Jumalasta. Hänet vietiin temppeliin uurimin ja tummimin eteen, joka oli se rintakilpi, jota Aaron käytti, jossa olivat nuo 12 kiveä. Ja sitten, kun profeetta profetoi, huolimatta siitä, kuinka oikealta se kuulosti, jos tuo yliluonnollinen valo ei vilkkunut, tuo noiden kaikkien kivien muodostelma ei vilkkunut, niin se profeetta oli väärässä. Huolimatta siitä, miten hyvältä asia tuntuikin, se oli väärä, ja unennäkijä oli väärässä.

Ja jos se… Vaikka se ei papista tuntunut oikealta, niin siitä huolimatta, Jumala vahvisti sen oikeaksi näiden yliluonnollisten valojen vilkkumisella, niin se oli, ja se tuli Jumalalta; kaikki te oppineet tiedätte sen. No, sitten, vanhassa testamentissa… ja tuo pappeus päättyi; uurim ja tummim lakkasivat olemasta olemassa tuon pappeuden mukana. Mutta, Jumalalla on sille pappeudelle toinen uurim ja tummim, ja se on hänen Raamattunsa. Ja jos, saarnaaja saarnaa, profeetta profetoi, unennäkijä tulkitsee unen, minkä tahansa, joka on vastoin Jumalan sanaa, se on väärä. Mutta, jos asia on sanassa, se on totta. ”Jos joku ottaa mitään pois tästä kirjasta, tai lisää tähän kirjaan jotain…” Siksi, minä en halua mitään, mitä se ei opeta, vaan minä haluan kaiken, mitä se opettaa.

8       Siis, sellaista jumalallinen parantaminen on. Se ei perustu mihinkään tunteeseen, ei vapisemiseen tai johonkin sen tyyppiseen, ei mihinkään muuhun, kuin sen ottamiseen vastaan, minkä Jumala on luvannut sinulle, ja jonka takia tähden Jeesus kuoli, että sinä voisit saada sen. Ei kukaan voi saarnata asiallisesti ja kirkkaasti evankeliumia ilman jumalallisen parantamisen saarnaamista. Ei niin voi tehdä, sillä sairaus on synnille ominainen asia, eikä sairautta voi käsitellä ilman, että käsittelee syntiä, sillä sairaudet tulivat syntiin kuuluvana ominaisuutena. Ennen syntiä meillä ei ollut yhtään sairautta. Mutta, kun synti tuli, sitä seurasi sairaus. Niitä pitää käsitellä yhdessä.

Minä sanoisin tämän näin: Jos jonkun ison eläimen käpälä olisi minun kyljessäni repimässä kylkiluitani irti; sen eläimen muu osa ei huolettaisi minua, vaan juuri se tassu, ja se kylkiluitteni repiminen. Mutta minun ei kannattaisi hakea puukkoa ja leikata sen käpälää poikki; sitä vain kolautetaan päähän, ja se tappaa tuon koko eläimen.

No, sama koskee syntiä; kun sinä tuhoat synnin, niin sinä tapat kaikki sitä seuraavat ominaisuudet. Siis, se ei tarkoita sitä, että sinä olisit tehnyt syntiä, vaan sinun vanhempiesi heikkous ja sinun vanhempiesi vanhempien… synti on monessa tapauksessa perinnöllistä, ja jokaisesta sukupolvesta tulee toinen toistaan heikompi ja viisaampi, kuten Sana sanoo. Siksi, meidän pitää käsitellä sairautta ja syntiä saman sovituksen pohjalta.

9       Siis, monet ihmiset ovat kritisoineet minun kokouksiani, koska minä en rukoile kovin monien puolesta, enkä pane käsiä ihmisten päälle, tai tee jotain kouriintuntuvaa. Minun ei tarvitse panna käsiä kenenkään päälle, tai teidän ei tarvitse panna käsiänne minun päälleni. Tarpeellista, on, että te panette kädet Hänen päälleen; hän on tuo Yksi; sillä, minä olen teidän veljenne, hän on teidän Herranne. Niinpä, pankaa kätenne hänen päälleen, ja niin tekemällä te saatte otteen hänen sanastaan, ja sanokaa: ”Herra, minä uskon sen.”

Siis, monta kertaa jumalallisesta parantamisesta on saatu enemmän tai vähemmän järkiperäinen käsitys. Te ette kuuna päivänä tule paranemaan minkään järkiperäisen käsityksen jumalallisesta parantamisesta avulla. Teitä saattaa liikuttaa jokin kristillisen tieteen kaltainen tunne, mutta kyse ei ole ajatuksesta, kyse on persoonasta. Jumalallinen parantumisen pitää tulla ilmestyksestä Jeesuksen Kristuksen kuolemasta Golgatalla, ja hänen haavojensa kautta, meidät parannettiin. Jumala ilmoittaa sen teille teidän sydämenne kautta, ei teidän päänne – teidän sydämenne kautta; ja sitten mikään ei saa teitä irrotettua siitä.

Se, että ihmiset kulkevat rukousjonosta toiseen osoittaa, että juttu perustuu järkeen, ja kun seuraava evankelista tulee kaupunkiin, ihmiset kulkevat hänen rukousjononsa läpi; aivan kuin ihmiset yrittäisivät koskettaa jotain toteemipaalua; se ei teitä paranna. Pysykää paikoillanne; katsokaa ylös, kuunnelkaa Sanaa ja sanokaa: ”Jumala, tämä oli minulle.” Sillä tavalla se saavutetaan.

10   Siis nyt, minun palvelustehtäväni… Ehkä täällä on joitakuita, jotka eivät ole olleet yhdessäkään minun parantamiskokouksistani. Minun tehtäväni ei ole koskettaa ihmisiä, vaan saada ihmiset ymmärtämään, että Jeesus Kristus on kaikkialla läsnäoleva, että hän on täällä, nyt. Hän, joka antoi lupauksen, on nyt läsnä, ja jos hän, joka elää 1900 vuoden jälkeen, on nyt paikalla, hän tietää todellakin, miten pitää sanansa, ja hän tulee pitämään sanansa, jos te uskotte sen.

Siis, me lähestymme aihetta hetken kuluttua, pienen rituaalin kautta, ja yritämme osoittaa, että se, mitä me opetamme, ei ole mikään mielikuvituksellinen keksintö, tai jotain mystistä jotakin. Se on jotain, jonka Jumala lupasi Raamatussa. Nyt, luetaanpa jotain hänen sanastaan. Ja johdattavana sanomana ihmisille, minä haluan lukea Johanneksen evankeliumin 12:20 ja Heprealaiskirjeen 13:8 ja tällä tavalla tässä lukee:

Juhlaan rukoilemaan tulleiden joukossa oli muutamia kreikkalaisia. Nämä menivät tapaamaan Filippusta, joka oli Galilean Beetsaidasta. He sanoivat hänelle: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.”

Ja heprealaiskirjeen 13:8:ssa on kirjoitettu:

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

11   Siis, minä haluaisin esittää tämän kysymyksen; ja minä olen niin lyhytsanainen kuin vain mahdollista. Minun vaimoni sanoi minulle eilen illalla, että ääni kiersi täällä niin, ettei sitä tahtonut kuulla. Mahdatteko te, siellä takana kuulla tämän hyvin? Jos kuulette, nostaisitteko kätenne? Ylhäällä parvilla, nostakaa kätenne, jos te kuulette: Hyvä, hienoa!

Siis, Jumala, auta meitä lähestymään tätä tervejärkisesti ja kunnioittaen ja kirjoitusten mukaisesti. Siis, sana sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Siis, Jeesus sanoi: ”Pyhiä kirjoituksia ei voi tehdä tyhjäksi.” Uskotteko te, että se pitää paikkansa? Jos se on totta, niin hänen on oltava sama eilen, tänään ja ikuisesti.

12   Ja nämä kreikkalaiset esittivät tuon kysymyksen, kun he olivat tulleet juhlimaan; he sanoivat saarnaaja Filippukselle: ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.” Eivät nähdäkseen hänen töitään, eivät nähdäkseen hänen parantamisvoimansa; me yksimertaisesti haluamme nähdä Jeesuksen.  Ja minusta se kuvaa hyvin jokaisen ihmisen mielialaa täällä tänä iltana; ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.”

Ja jos Raamattu sano, että he, nuo kreikkalaiset saivat sen, mitä kaipasivat, koska heidät vietiin hänen luokseen, ja he näkivät hänet… Silloin, jos hän on sama, ja meidän kaipuumme on sama kuin heidän, niin miksemme me voi tavata Jeesusta? Siis, tämä kuulosta kiihkomieliseltä, mutta minä vain siteeraan sitä, mitä sana sanoo. Ja jos, Jumala ei pidä sanaansa, se ei silloin ole Jumalan sanaa.

Siis, Raamattuun ei voi suhtautua kevyesti, ja sanoa: ”Se on historiallinen kirja ja ihmeiden aika on ohi.” Mitä hyötyä on yrittää lämmittää jotakuta maalatulla tulella; maalattu tuli ei lämmitä häntä; hänen on saatava tulta lämmetäkseen. Mitä hyötyä on historiallisesta Jumalasta, jos hän ei ole tänään tuo sama Jumala? Mitä hyötyä on Mooseksen Jumalasta, ellei hän ole sama tänään? Mitä hyötyä on Jumalasta, joka käyskenteli Galileassa, ja paransi sairaita ja teki suuria ihmeitä, jos hän ei ole tuo sama Jumala tänään? Mitä hyötyä on helluntain Jumalasta, jos hän ei ole tuo sama Jumala tänään? Mitä hyötyä on, että syötät kanarialinnullesi A ja B-vitamiinia, jotta se saa vahvat siivet, etkä sinä päästä sitä ikinä lentoon? Siis, hänen on oltava Jumala preesensissä, jos hän ylipäätään on Jumala; sillä hänen lupauksensa ovat ”niin.”

13   Siis, ihmiset sanoivat: ”Saammeko me nähdä Jeesuksen?” Siitä minun mieleeni muistuu eräs pikkutarina pojasta meidän kaupungistamme. Hänen piti mennä pyhäkouluun, kuten kaikkien normaalien nappuloiden pitäisi tehdä. Ja hän kuuli saarnaajan saarnaavan siitä, miten suuri Jumala oli, ja pojan pikku sydän sykähti. Ja yhtenä päivänä, hän meni äitinsä luo ja sanoi: ”Voiko kukaan nähdä Jumalaa?”

Äiti vastasi: ”Mitä, jos kysyisit sinun pyhäkoulunopettajaltasi?”

Ja pyhäkoulunopettaja sanoi: ”En osaa sanoa, kysy pastorilta.”

Ja pastori sanoi: ”Poika, tietenkään kukaan ei näe Jumalaa. Yksikään ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä henkiin.”

No, se ei oikein tyydyttänyt tuota pikkukaveria. Ja me asumme Ohiojoen varressa, ja hänellä oli tapana käydä paikassa, jota me nimitimme ”Six Miles Islandiksi” Louisvillen lähellä, erään vanhan kalastajan kanssa, joka kävi minun seurakunnassani; ja hänellä oli valkoinen parta ja poika kävi kalastamassa siellä tuon vanhan kalastajan kanssa. Ja yhtenä päivänä, kun he olivat siellä, tuli myrsky, ja… Kun myrsky oli ohi… He olivat vetäytyneet pensaiden suojaan myrskyltä; ha palasivat joelle, ja saivat kunnon saaliin kalastajan verkoista; ja sateenkaari ilmestyi idän puolelle, kun he liikkuivat kohti länttä.

14   Ja kun tuo vanha kalastaja, souti pikkupojan pitäessä perää, hän huomasi kyynelten tipahtelevan miehen harmaantuvalle parralle; ja poika innostui ja syöksähti keskelle venettä ja kalastajan syliin ja sanoi: ”Herra, minä haluan kysyä sinulta jotain, johon pastori, pyhäkoulunopettaja, äiti, eikä ilmeisesti kukaan osannut vastata minulle. Se Jumala, joka loi tuon sateenkaaren, ja se Jumala, joka loi kaikki asiat, mitä on olemassa – voiko kukaan ihminen nähdä häntä?”

Ja tuo vanha kalastaja, joka joutui aivan tunteittensa valtaan sen, takia, mitä poika sanoi, veti hänet syliinsä ja suorastaan peitti pojan kyynelillään ja sanoi: ”Jumala sinua siunatkoon, rakas, kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten 40 vuoden aikana, on ollut Jumalaa.”

Kuinka niin? Teillä on oltava Jumala sisällänne, ennen kuin te voitte nähdä hänet ulkopuolella, ja on monia ihmisiä, jotka eivät tunnu ymmärtävän, mitä Jumala on.

Mutta hänen täytyy tulla sisälle, ja katsoa sinun silmiesi kautta, käyttää sinun silmiäsi ja sinun mieltäsi, sinun ajatteluasi, ja sinun näköaistiasi, sinun tunteitasi, kaiken pitää olla täysin Jumalan hallinnassa. Ja, kuten minä sanoin ensimmäisenä iltana täällä: ovi ovessa; hänen pitää olla Herra. Siis, jos Jumala on todellakin sisällä, hän voi ilmaista itseään jossakin kuvassa, jossakin – sateenkaaressa ja kaikessa, jossa hänet voi nähdä.

15   Eräs nainen, Louisvillessä, Kentuckyssa, muutama viikko sitten – koko halpahalli oli järkyttynyt tunteenpurkauksesta siellä; se nainen tuli halpahalliin, ja hänellä oli, siis luulisin, että noin kaksivuotias poika sylissään, tai ehkä hän oli vähän vanhempi; ja nainen kulki myyntipöydältä toiselle, ja nosteli erilaisia tavaroita ja sanoi: ”Katso, kultaseni, katso tätä, kultaseni”, mutta tuo poika vain istui ja tuijotti.

Ja hän meni toisen pöydän luo ja otti siitä jotain ja sanoi: ”Katso, kulta”, ja ihmiset siellä halpahallissa alkoivat kiinnittää huomiota tuohon naiseen; ja hän tuli koko ajan hysteerisemmäksi, ja lopulta, hän tuli jonkin tietyn helyn luo, ja se kalisi, ja nainen otti sen ja sen olisi pitänyt herättää sen ikäisen pojan mielenkiinto. Ja nainen helisytti sitä pojan kasvojen edessä; nainen sanoi: ”Katso kulta”, mutta tuo pikkupoika vain istui ja tuijotti; ja nainen tuupertui lopen uupuneena helykasan päälle, kassan viereen.

Ja jotkut, jotka seisoivat siinä vieressä, ryntäsivät auttamaan häntä ja kysyivät: ”Rouva, mikä hätänä?”

Nainen sanoi: ”Oh, ei, hän ei ole yhtään paremmassa kunnossa.”

Ihmiset sanoivat: ”Mitä te tarkoitatte sillä, ettei hän ole yhtään paremmassa kunnossa?”

Nainen sanoi: ”Lääkäri sanoi niin hetki sitten; hänestä poika oli terveempi.” Nainen sanoi: ”Siis, tämä on minun poikani, ja hän… Lääkärin mukaan, hän oli normaali lapsi, mutta hän tuli sellaiseksi, ettei hän kiinnittänyt huomiotaan tuon ikäisiä kiinnostaviin asioihin; ja hän vain tuijottaa ihan kuin hänen mielensä olisi halvaantunut. Hän ei ole yhtään terveempi; hän ei ole yhtään paremmassa kunnossa”, nainen sanoi.

16   Ja minä mietin, että eikö seurakunta mahdakin olla tänä iltana juuri tuossa tilassa. Että Jumala… Te olette kristittyjä ihmisiä; te olette ihmisiä, jotka väittävät tuntevansa Herran Jeesuksen; ja hän helistelee kaikkia mahdollisia lahjoja teidän edessänne; ja tämän Amerikan Yhdysvaltojen pitäisi olla kristitty kansakunta; ja suuria miehiä on kulkenut ristiin rastiin tässä maassa: Billy Graham ja Oral Roberts ja A. A. Allen ja monet suuret sananpalvelijat, joilla on suurenmoisia lahjoja, ja he ovat ravistelleet niitä ihmisten silmien edessä ja he vain istuvat aivan kuin olisivat halvaantuneita, hengellisesti halvaantuneita. Mitähän Jumala mahtaa ajatella lapsistaan, kun hän ei pysty ilmaisemaan jumalallista läsnäoloaan, ja ihmiset sanovat: ”No, minä odottelen että veli Allen tulee paikalle tai veli Roberts tai veli Branham.”

Älkää odotelko, että he tulevat paikalle; he ovat ihmisiä; Jeesus on täällä tänään ja näyttäytyy teille elävänä Jumalana; ja seurakunta on yksimertaisesti alkanut tuijottaa: ”No, kyllähän me uskomme, oh, me kyllä uskomme”, mutta asia on tullut ihmisille liian arkipäiväiseksi. Siis, minulla ei ole aikaa puhua teille paljoa, mutta Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja silloin hänen on oltava sama.

17   Ja siis, luulisin, että minä sanoin eilisiltana, että kun Jumala tekee jonkin päätöksen, se on ikuinen päätös. Hän ei voi muuttua, ja tapa… Jos minä sanoisin, että jos syntinen tulisi Jumalan luo ja katuisi syntejään ja Jumala antaisi syntiselle anteeksi, ja toinen syntinen tulisi, Jumalan olisi tehtävä samoin tai hän olisi toiminut väärin silloin ensimmäisellä kerralla, kun hän pelasti tuon ensimmäisen syntisen. Silloin, jos Kristus näyttäytyi juutalaisten ajanjakson lopulla… siis, kuunnelkaapa tarkasti …sillä tavalla, kuin hän toimi ilmaistessa itsensä juutalaisille, sillä he odottivat hänen tuloaan, eivätkä he tunnistaneet häntä… pitääkö se paikkansa? Siis, pakanat eivät odottaneet hänen tuloaan, me olimme pakanoita noihin aikoihin, ja palvoimme epäjumalia, mutta juutalaisten ajanjakson lopussa, kun he olivat hyljänneet hänet, sillä tavalla, jolla hän ilmaisi itsensä juutalaisten ajanjakson lopulla, hänen on toimittava samoin pakanoiden ajanjakson lopulla, tai sitten hän toimi väärin ilmaistessaan itsensä juutalaisille voimassaan, juutalaisten aikakauden lopussa, ja tulee toimimaan samoin pakanoiden kanssa; ymmärrättekö tämän selkeästi?

18   Siis, eräs profeetta sanoi: ”Tulee päivä, joka ei ole päivä eikä yö, mutta illalla on valoisaa.” Siis, mitä meillä on ollut? Maantieteellisesti, aurinko nousee idästä – sivilisaatio syntyi idässä, ja se on kulkenut länttä kohti; ja nyt ollaan läntisellä rannalla – itä ja länsi ovat kohdanneet. Minä olen saarnannut siitä joskus evankelisissa kokouksissani – siis idän ja lännen kohtaamisesta.

Siis, nyt, huomatkaa, se sama aurinko, joka nousee idästä, on sama aurinko, joka laskee lännessä. Ja me olemme, saaneet raamatunopetusta 2000 vuotta siis, seurakunnat, mikä on oikein hyvä juttu. Me olemme saaneet vähän valoa, se ei ole ollut täyttä päivänvaloa, koska päivä on ollut hämärä, kuin sumuinen päivä. Meillä on ollut sen verran valoa, että olemme uskoneet, että Jeesus on Jumalan Poika, ottaneet hänet vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanamme; rakentaneet seurakuntia, muodostaneet organisaatioita, mutta valo ei loistanut sillä tavalla kuin alussa.

Mutta, on ilta, ja valo on laskemassa länsimaisille ihmisille; juutalaiset olivat itäisiä ihmisiä; pakanat ovat läntisiä ihmisiä; ja tuo sama Poika, ei eri Poika, tuo sama Jumalan Poika, joka nousi kuolleista, käsittelee tänään pakanoita samalla tavalla kuin hän teki juutalaisille, Pyhän Hengen kasteella ja ilmaisee itsensä seurakuntansa kautta – ei eri [Poika], vaan sama.

19   Siis, kun hän oli täällä maan päällä, hän sanoi: ”Minä olen viiniköynnös, te olette oksia.” Siis, viiniköynnös ei kanna hedelmää, tiesittekö te sitä? Jos te menette katsomaan kurpitsaköynnöstä, se tuottaa kurpitsoita, jos se on hedelmöittynyt; vesimeloni tuottaa vesimeloneja; jos menette katsomaan viiniköynnöstä, se tuottaa viinirypäleitä.

Tässä se on: Kun te menette seurakuntaan, teidän pitäisi löytää Kristus, mutta mitä siellä hänen viiniköynnöksessään tapahtuu? Te löydätte kirkkokunnan; hössötystä, tappelua, väittelyä, kaikkea muuta kuin Kristuksen hedelmiä. Jeesus sanoi: ”Tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään; vähän aikaa vielä, eikä maailma – kosmos – maailmanjärjestys – näe minua enää; silti te näette minut, sillä minä – ”minä” on persoonapronomini – tulen olemaan teidän kanssanne, teissä maailman loppuun asti.” Raamattu sanoo, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

20   On ainoastaan kolme ihmisrotua, me kaikki tiedämme sen. Ne ovat: juutalaiset, pakanat ja samarialaiset; ja samarialainen on puoleksi juutalainen, puoleksi pakana; ne ovat: Seemin, Haamin ja Jaafetin kansat, nuo Nooan kolme poikaa, joista ihmissuku sai alkunsa vedenpaisumuksen tuhon jälkeen.

Siis, huomatkaa, molemmat, sekä juutalaiset että samarialaiset, jotka olivat puoleksi juutalaisia ja pakanoita, odottivat Messiaan tuloa, mutta pakanat eivät; he olivat roomalaisia uskottomia ja niin edelleen, mutta nuo odottivat Messiaan tuloa. Siis, jos Messias olisi tullut heidän aikanaan, ja tuonut itsensä julki tietyllä tavalla, hänen on tehtävä samoin pakanoille, tai hän teki väärin ilmaistessaan silloin itsensä tuolla tavalla. Jos hän antaa meidän jatkaa tästä ikuisuuteen ilmaisematta itseään samalla tavalla kuin silloin ennen, ja me sanoisimme vain: ”No, koska me olemme seurakunta; me olemme tätä; me olemme kaikkein armoitetuin seurakunta; me olemme voimakkain seurakunta, me olemme kaikkein raamatullisin seurakunta…” tai tällaisia asioita, ja hän antaisi meidän lähteä ikuisuuteen ilmaisematta itseään, niin…

21   Näitä samoja asioita oli silloinkin: fariseuksia, saddukeuksia, herodilaisia ja niin edelleen, mutta hän tuli eikä asettunut kenenkään niistä puolelle; hän sanoi: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko minua, mutta jos minä teen Isäni tekoja, uskokaa niitä tekoja.” Ja katsokaa, kuinka hän lähti: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Ja Isä, joka hänet lähetti, kulki hänen kanssaan ja oli hänessä; ja Kristus, joka lähettää ihmisen, kulkee hänen kanssaan ja on hänessä: Jeesus Kristus seurakunnassaan; hänen oksansa, joille hän antaa energiaa, ja saa ne tuottamaan samoja hedelmiä, joita hän itse tuotti ollessaan täällä maan päällä. Viimeisinä päivinä, kun hän on tullut seurakuntaansa, hän tulee Pojan valon täyteydessä.

22   Siis, on vain yksi oikeanlainen tapa, jolla me voimme selittää sen. Jos minä kysyn: ”Te, metodistit, mitä te ajattelette hänestä?”

”Totta kai hän on sama eilen, mutta siis, me emme usko tähän, emmekä me usko tuohon…”

Te presbyteriaanit, entä te? Sama juttu. Baptistit, entä te? Sama juttu; helluntailaiset, entäpä te? Sama juttu. Presbyteriaanit sanovat: ”No, me pidämme Kristuksen sanan, sillä selvä.”

Hyvä on, ”Entä Pyhän Hengen kaste?”

”Oh, me emme usko siihen, se koski toista aikaa.”

Entä te, baptistit? ”Me uskomme, että meidät tulee kastaa upottamalla. ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Sinun ja sinun huonekuntasi pitäisi pelastua ja tulla upotetuksi.’”

”Entä Pyhä Henki?”

”Me saamme Pyhän Hengen sillä hetkellä, kun uskomme.”

Paavali oli eri mieltä; hän sanoi: ”Saitteko Pyhän Hengen kun tulitte uskoon?” Ja minä olen baptisti, mutta minä olenkin helluntailaisbaptisti.

No, mitä te helluntailaiset sanotte? ”Oi, olkoon Jumala siunattu, veli Branham, me saamme täyteyden, kun me puhumme kielillä.”

Ette saaneet. Täsmälleen niin. Katsokaa asiaa suoraan silmiin; se ei ole se tapa, jolla Hän ilmaisi tuolloin itsensä seurakunnalle. Vaikka hän puhuukin kielien kautta – minä uskon kielilläpuhumiseen ja kielien tulkintaan, mutta se ei ole kaikki; juuri niin. Jos olisi aikaa, minä haluaisin saarnata pojaksi asettamisesta, ja selvittää, pitääkö se kirjoitusten mukaan paikkansa.

23   Kuulkaa, mitä Jeesus teki silloin menneinä aikoina? Siis, on vain yksi tapa toimia: ei hyväksyä sitä, mitä baptistit sanovat, mitä helluntailaiset sanovat, tai mitä metodistit sanovat, vaan hyväksyä se, mitä Jumala sanoo. Sen pitäisi ratkaista asia. Siis, me luemme Joh. 12:sta; palataanpa Johanneksen evankeliumin ensimmäiseen lukuun, ja tutkitaan, mitä Jeesus teki. Ja jos, me saamme selville, millainen hän oli eilen, hänen on oltava sama tänään.

Siis, muistakaa, hän ilmaisi itsensä juutalaisille. Pitäkää se mielessänne – juutalaisille, ei pakanoille: hän ei tullut pakanoiden luo, ja kielsi opetuslapsiaan menemästä pakanoiden luo, muistatteko te sen?

Miksei? Tämä on meidän aikakautemme, se oli heidän aikakautensa. Pakanat eivät odottaneet häntä; juutalaiset odottivat. Siis, me puhumme juutalaisista. Siis, tässä Jeesus on, Johanneksen 1. luvussa. Me huomaamme, että kun hänet voideltiin ja hän aloitti maallisen palvelustehtävänsä, hän alkoi rukoilla sairaitten puolesta. Ja hän löysi Andreas-nimisen miehen; ja Andreas lähti kiireesti hakemaan veljeään, joka oli Pietari, joka tunnettiin nimellä Simon.

Ja kun, hän toi Simonin paikalle… siis, muistakaa, tämä Simon oli kalastaja. Raamattu sanoo, että hän oli koulunkäymätön ja oppimaton. Veljet, tämä täräyttää kaikkia teidän seminaarejanne ja koulujanne sumeilematta päähän, ymmärrättekö? Ja tälle miehelle annettiin Jumalan valtakunnan avaimet – koulunkäymättömälle ja oppimattomalle.

24   Siis, minä en yritä edistää oppimattomuutta, vaan yritän sanoa teille: koulutukseen ja teologiaan panostetaan aivan liikaa, eikä Jumalaan ja hänen läsnäoloonsa ja voimaansa. Raamattu sanoo, että tämä mies oli koulunkäymätön ja oppimaton. Historialliset kirjoittajat sanovat, ettei hän olisi tunnistanut edes silmiensä edessä kirjoitettua omaa nimeään, ja silti, Jumalaa miellytti ottaa jotakin, mikä ei ollut mitään ja tehdä siitä jotain, ja hän antoi tuolle miehelle avaimet taivaanvaltakuntaan.

Siis, kun Andreas meni hakemaan veljeään ja sanoi: ”Tule katsomaan, me olemme löytäneet Messiaan.” Huomatkaa siinä oli, ei mikään suuri, Kaifaan kaltainen teologi, tai joku pappi, sellaiseen he eivät ollenkaan uskoneet, vaan sieltä tulikin oppimaton mies, ja hän käveli Jeesuksen eteen. Siis, huomatkaa, mitä Jeesus sanoi, kun hän näki tämän miehen – juutalaisen, tuon oppimattoman miehen; ja hän sanoi: ”Sinun nimesi on Pietari”, tai Keefas, ”ja sinun isäsi nimi on Johannes.”

25   Mitä arvelette tuon oppimattoman miehen ajatelleen, kun siinä oli mies, joka ei ollut koskaan elämässään tavannut häntä – se lukee Johanneksen 1:ssä – kun tämä oppimaton kalastaja tuli Jeesuksen Kristuksen eteen, ja Jeesus kertoi hänelle, mikä hänen nimensä oli ja mikä hänen isänsä nimi oli? Kertooko Raamattu sen? Onko kukaan koskaan lukenut sitä? Mitä te ajattelette miehen sanoneen? Siis, sellainen Jeesus oli eilen; sillä lailla Jeesus ilmaisi itsensä juutalaisille.

Ja myöhemmin Pietarille annettiin valtakunnan avaimet. Silloin eräs Filippus-niminen heppu tuli kääntymykseen – tuona samaisena päivänä. No, hän oli niin innoissaan, että käveli vuoren ympäri, 15 mailia, vuoren toiselle puolelle; niin pitkä se matka minusta oli, niin minulle on kerrottu; ja hän saapui eräälle talolle… dramatisoidaanpa tätä vähän niin, että lapsetkin saavat tästä kiinni.

26   Hän saapuu ystävänsä talolle. Se on hyvä merkki; hän oli tullut kääntymykseen; hän halusi kertoa siitä ystävälleen. Mies tai nainen, tyttö tai poika, joka joskus todella kääntyy – se on ykkössijalla elämässä; kaikki, mitä ihmisellä on mielessään, on Jeesus Kristus. Tästä minä olen vähän ihmeissäni – seurakunnan tilasta tänään – me olemme halvaantuneet noille asioille. Meidän pitäisi olla liekeissä, innostuneita, tulessa – ensimmäinen asia aamulla, viimeinen asia illalla; minun sydämessäni, mielessäni kaiken päivää!

Mutta, ajatelkaa, me harjoitamme uskontoamme silloin tällöin, kun joku evankelista tulee kaupunkiin, ja me menemme rukoushuoneelle, ja kenties sunnuntaiaamuna, jos televisiossa ei ole mikään hyvä show meneillään, no, me lähdemme pyhäkouluun ja… Siis, asia ei ole enää meidän sydämessämme; tuli on sammunut. Ja mikäli joku tietää, Rooman temppelissä, Avestassa, kun tuli sammui, ihmiset lähtivät kotiin. Minun mielestäni, kun Jumalan alttarin tuli sammuu, on aika sulkea rukoushuone ja palata alkuun ja aloittaa jälleen alusta.

27   Ja huomatkaa, tämä mies oli niin innoissaan, niin että kiersi vuoren. Saatan nähdä kuinka hän koputtaa oveen; ja vaimo tulee avaamaan ja mies sanoo: ”Onko Natanael kotona?”

”Oh”, vaimo sanoo, ”Onpa ilo nähdä sinua, Filippus, hän lähti pikku kävelylle puutarhaan.”

Ja saman tien puutarhaan ja hän kuulee, että pensaiden seassa on jotain tekeillä. Hän luikahtaa varovasti paikalle, ja siinä hänen ystävänsä Natanael on rukoilemassa: ”Oi, Jehova, tule ja ole armollinen meille ja lähetä meille vapauttaja.” Näen, kuinka Filippus seisoo siinä, kristittynä herrasmiehenä, hän ei tietenkään halua keskeyttää rukousta, puree kynsiään ja sanoo: ”Eikö hän nyt voisi panna töpinäksi? En pysty odottamaan, että saan kerrottua hänelle siitä.”

Sellainen seurakunnan pitäisi olla; sillä lailla seurakunnan pitäisi vain odottaa tilaisuutta, mutta nykyään, me pakoilemme: ”Se on saarnaajan homma.” Se on teidän hommanne; se on jokaisen homma!

28   Ja hän odottaa. Hetken päästä Natanael sanoo: ”Aamen”, nousee ja alkaa putsata pölyä vaatteistaan, ja hän kääntyy ja sanoo: ”Filippus, hieno nähdä sinua!”

Hän ei vastannut: ”Hei Natanael”, vaan hän sanoo: ”Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet.” Tässä se on: ei ole aikaa tervehtiä vaan: ”Tule katsomaan, kenet minä olen löytänyt,” Ongelma on siinä, että meillä pitää olla jokin yhteinen illanvietto ja saarnaajayhdistyksen kokous ja… Oi että; viesti on: ”Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet.” Ja minä saatan nähdä kuinka Natanael katsoo häntä vähän ällistyneenä. ”…Jeesus Joosefin pojan Nasaretista; tule katsomaan”, hän sanoo.

Saatan nähdä, kuinka Natanael, tuo järkkymätön heprealainen, presbyteriaaniseurakunnasta, tai siis jostain sen aikaisesta seurakunnasta. Hän sanoo: ”Hetkinen, Natanael, minä tiedän sinut vanhurskaaksi mieheksi, etköhän sinä nyt ole, poika, innostunut vähän liikaa.” Kaikista, jotka löytävät Kristuksen, ihmiset ajattelevat että hän on seonnut. ”Sinä olet nyt innostunut vähän liikaa, poika. Mikä sinua vaivaa? Et kai sinä tarkoita, että tämä galilealainen heppu, josta sinä puhut, on kotoisin Nasaretista? Siis, jos Messias tulisi, hän tulisi tapaamaan Kaifasta, meidän ylipappiamme, ja hän sanoisi: ’Kaifas, minä olen Jumalan Poika; minä olen Logos; minä olen Kristus’, ja sitten ylipappi kutsuisi kokoon kaikki muut papit ja sanoisi: ’Se, jota te etsitte, on nyt paikalla.’ Sillä lailla sen pitäisi mennä.”

29   Niin te presbyteriaanit ajattelette. Niin te katoliset ajattelette, ja niin te helluntailaiset ajattelette. Te katoliset ajattelette, että jos Kristus tulisi ilmaisemaan itsensä nykyään, hänen pitäisi mennä paavin luo. Ja joidenkin teidän presbyteriaanien mielestä, että hänen pitäisi mennä teidän piispanne luo, ja teidän helluntailaisten mielestä, että hänen pitäisi mennä teidän aluevanhimpanne luo. Mutta, Jumala menee, kenen luo haluaa, eikä se kuulu kenellekään muulle; hän vain tuo julki itsensä.

”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” hän sanoo. ”Sinunhan on pitänyt mennä… sinä olet nyt vain sotkeutunut johonkin; voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Minusta hän antoi parhaan vastauksen, mitä kukaan ihminen voi antaa: ”Tule katsomaan.” Älkää jääkö kotiin kritisoimaan siksi, että teidän seurakuntanne ei tee yhteistyötä, vaan tulkaa itse katsomaan! Mikä tahansa selviää sillä tavalla. Tulkaa, ottakaa itse selvää.

30   Matkalla ympäri… toivoisin, että meillä olisi aikaa paneutua tähän vähäksi aikaa; mutta, siis matkalla, kun nuo kaksi miestä kävelevät, saatan kuulla kuinka Natanael sanoo: ”Siis, hetkinen, Filippus, missä sinä…”

Kuulen, kuinka Filippus sanoo: ”Hei, Natanael, kuulehan; muistatko, kun sinä ostit kalaa siellä joella, siltä kaverilta, jonka nimi on Simon?”

”Kyllä muistan.”

”No, tuo kaveri ei osannut edes kuittia kirjoittaa ihmisille.”

”Niin.”

”Tiedätkö, kun hän tuli Herran eteen, ja Jeesus sanoi hänelle, että hänen nimensä on Simon, ja muistatko, kun hänen isänsä, joka istui siellä sen pöllin päällä, jonka hän esitteli sinulle – hänen nimensä oli Johannes?”

”Kyllä minä muistan sen.”

”No, kun tämä Simon tuli Jeesuksen eteen, Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä olet Simon, ja sinun isäsi nimi on Johannes.’ Siis, Natanael, enpä olisi yllättynyt, kun jos sinä menisit hänen eteensä, että hän kykenisi sanomaan myös sinulle, että sinun nimesi on Natanael.”

”Siis, hetkinen, Filippus, siis älä nyt yritä sotkea minua tuohon hurmahenkisyyteen.”

”En minä sinua ole sotkemassa mihinkään hurmahenkisyyteen; siis, tutki kirjoituksia, ja näe, etteikö Messiaan pitänytkin tulla juuri tuolla tavalla, ja etteikö sen pitänytkin mennä niin.”

31   Hetken päästä he tulevat lähemmäksi, ja siellä Jeesus seisoo, jonossa – rukousjonossa, hän rukoilee sairaitten puolesta. Siis, sellainen oli eilisen Jeesus. Yleisössä tai rukousjonossa, missä tahansa, ihmisen ei tarvitse olla rukousjonossa, hän saattaa olla vain yleisössä. Joka tapauksessa, Jeesus näki hänet; hän sanoi: ”Katso israelilainen, jossa ei ole vilppiä!”

Siis muistakaa – te sanotte: ”Hän tiesi sen siitä, miten hän oli pukeutunut.” Oh, ei, kaikki itämailla pukeutuivat samalla tavalla. Hän olisi voinut olla kreikkalainen, hän olisi voinut olla arabi, he kaikki käyttivät samalla tavalla turbaania ja pitkiä viittoja, heillä oli tumma hipiä, mutta Jeesus sanoi: ”Sinä olet israelilainen, etkä ainoastaan israelilainen, vaan sinussa ei ole vilppiä.”

Ja se hämmästytti tuota juutalaista; kuunnelkaapa tuota juutalaista, hän sanoi: ”Rabbi”, mikä tarkoittaa opettajaa, ”Rabbi, milloin sinä olet minut aikaisemmin tavannut? Mistä sinä tiedät, että minä olen israelilainen ja rehellinen mies?”

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.” Millä silmillä? Pitääkö se paikkansa?

32   Sellainen Jeesus oli eilen, ilmoittaessaan itsensä juutalaisille. Jos se on se tapa, jolla hän ilmoittaa itsensä juutalaisille, hän on velvollinen toimimaan samalla tavalla. Jos pitää tehdä päätös, ja hän tekee sen tietyllä tavalla, hänen on toimittava seuraavalla kerralla samoin, koska Jumala on ääretön eikä voi muuttua; hänen on tehtävä niin. Siis, muistakaa, niin ei ole tehty pakanalle, vaan juutalaiselle.

Ja nyt tämä mies, jolle tuo ihme tehtiin… Te sanotte: ”Oliko se ihme?” Paljon suurempi, kuin pyörätuolissa istuvan parantaminen. Ihminen voi tunnekuohun vallassa pompata ylös pyörätuolista, mutta tuollaista ei voi tapahtua ilman hengellistä voimaa.

Hän sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika.”

Mistä hän tiesi, että hän oli Jumalan Poika?” Hän oli teologi; hän odotti häntä; hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”

Jeesus sanoi: ”Uskotko sinä siksi, että minä kerroin sinulle, että näin sinut sen puun alla? Silloin, sinä saat nähdä suurempia kuin nämä. Tule ja seuraa minua.”

33   Hän oli uskovainen, mutta totta kai, hän ei ollut ainoa ortodoksi, paikalla oli noita suuria baptisteja, presbyteriaaneja, luterilaisia ja helluntailaisia, kaikkine oppiarvoineen seisomassa. No, heidän piti tyynnytellä seurakuntaansa jollain tapaa; he sanoivat: ”Tämä mies on Beelsebuli; hän on ennustaja.” Heidän piti yhdistää se johonkin; he eivät ymmärtäneet; heidän piti luokitella se jotenkin, ja he sanoivat: ”Tämä mies käyttää telepatiaa, hän on povari, ja hän saa tämän aikaan perkeleen hengen avulla.”

Jeesus kääntyi ja sanoi: ”Tuon te sanoitte minua vastaan; minä annan sen teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee ja tekee näitä samoja asioita, niin yksikin sana vastaan, niin sitä ei anneta anteeksi tässä maailmassa, eikä tulevassa.” Mitä te siihen sanotte? Hän profetoi, että Pyhä Henki tulisi, ja tekisi samaa, ja sanakin sitä vastaan… eipä siis ihme, että me olemme valmiina tuomiolle. Kun Pyhä Henki tulee tekemään samoja asioita – edes yhtä sanaa ei anneta anteeksi tässä maailmassa, tai tulevassa.

34   Sitten, minä haluan ottaa vielä yhden henkilön. Oli toinenkin kansallisuus, samarialaiset; ja tiesikö kukaan, että samarialaiset pitivät kiinni juutalaisesta uskonnosta; tiesittekö te sitä? Todella; Johannes – minä olen nyt Johanneksen 3:nnessa luvussa; menen Johanneksen 4:nteen. Joh. 4:nnessä Jeesuksen piti kulkea Samarian läpi; hän oli väsynyt matkasta; hän istahti eräälle kaivolle – tässä on pikku kuvaelma. Jos joku on joskus ollut tuolla Samariassa ja nähnyt tuon kaivon; se on yleinen kaivo, tai lähde, jonne ihmiset tulevat kaupungista hakemaan vettä. Hän istuutui. Kello oli noin 11 päivällä, tai 12. Hän lähetti opetuslapsensa kaupunkiin hankkimaan vähän syötävää.

Siinä istuessaan ja levätessään, väsynyt ja uuvuksissa, kun oli – siis, huomatkaa, hänen oli kuljettava sitä kautta, ja Johannes 4:ssä, hän istui tällä kaivolla, ja eräs nainen ilmestyi. Sanotaan nyt vaikka, että hän oli kaunis nainen, nuori, kaksissakymmenissä, oikein kaunis, miellyttävän näköinen ihminen; ja hän tuli paikalle. Hän oli valinnut väärän tien; hän oli elänyt haureudessa, jollaista me nimitämme nykyään prostituutioksi; ja hän tuli kaivolle hakemaan vettä. Ehkä se johtui siitä, että hän oli nukkunut koko aamun valvottuaan koko yön; tai kenties, tosiasia on, ettei hän voinut liikkua siellä, missä oli kunnollisia naisia, hän oli hylkiö. Noihin aikoihin sellaiset merkittiin. Entäpä, jos sellaiset merkittäisiin tänäänkin? Te varmasti tulisitte näkemään suuren segregaation.

35   Niinpä, kun ihmiset… Nainen tuli hakemaan vettä, hän otti… Jos te olette koskaan olleet orientissa, siellä kannettiin – se oli vähän sellainen kannu, minusta se näyttää – siinä oli sellainen pitkulainen kaula ja kaksi tällaista ripustuskoukkua kahta puolta. Minä olen nähnyt kun naiset tulevat kaivolle, panevat pienen narun, pieneen koukkun, ja vinssaavat sen alas, ottavat tällaisen ison ruukun, 5:n gallonan, ottavat kolme niitä, asettavat päänsä päälle ja kaksi lanteille… Puoli tusinaa naista kulkee katua jutellen ja nauraen hypistellen hiuksiansa, niin kuin naiset vain voivat, siis; kävelevät siinä noin vain, eikä pisaraakaan läiky; kävelevät ja juttelevat…

Ja tämä nainen tulee; ja hän laskee ruukkunsa maahan ottaakseen vettä; ja kuulee äänen, joka sanoo: ”Nainen, anna minulle juoda.” Nainen katselee ympärilleen ja näkee juutalaisen istuvan siinä. Siis, muistakaa, siihen aikaan vallitsi rotuerottelu.

36   Nainen katsoo häntä, ja näkee hänen olevan juutalainen. Siis, hän oli 30, suunnilleen 32-vuotias, mutta sana sanoo, että hän näytti 50-vuotiaalta. Kuinka moni tietää sen? Johannes 6:ssa sanotaan: ”Olet nähnyt Aabrahamin etkä vielä ole edes vielä 50-vuotias? Nyt me tiedämme, että sinussa on riivaaja.” Näettekö?

Hän sanoi: ”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen.” Siis, hänen toimintansa, kenties, oli vienyt häneltä hänen nuoruutensa; ehkä oli vähän harmaantunut, mutta hän istui siinä nojaten pumppuun – tai siis, seinään, jota pitkin kasvoi viiniköynnöksiä. Ja nainen sanoi: ”Herra, sinä olet juutalainen ja minä olen samarialainen nainen; me emme seurustele toistemme kanssa; eihän sellainen ole tapana, että sinä pyydät minulta jotain.”

Jeesus sanoi: ”Nainen, jos sinä tietäisit, kenen kanssa keskustelet, sinä pyytäisit minulta juotavaa; ja minä annan sinulle juotavaa, jollaista sinä et tullut täältä hakemaan.” Siis, mitä Jeesus teki? Hän koetti koskettaa hänen henkeään.

Ja nainen sanoi: ”Siis, te sanotte, että Jerusalem on palvonnan paikka, ja meidän isämme, Aabraham… Sanotko sinä olevasi suurempi, kuin meidän isämme Jaakob? Näettekö, hän nimitti Jaakobia isäkseen, samoin kuin juutalaiset. ”Meidän isämme Jaakob kaivoi tämän kaivon; hän joi siitä, hänen sukunsa joi siitä, hänen karjansa joi siitä ja sinullako on parempaa vettä kuin tämä?”

Jeesus: ”No, se vesi, jota minä annan, on sisäistä, ja pulppuaa ulos.”

37   Ja keskustelu jatkui, kunnes Jeesus löysi, missä naisen ongelma oli. Siis, muistakaa, Jeesus eilen – samarialaisille, jotka odottivat Messiaan tulos. Nuo hylkiöt…

Siis, mitä tapahtui? Kun nainen taas katsahti, niin Jeesus sanoi: ”Mene hakemaan aviomiehesi ja tule tänne.”

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Pitää paikkansa. Sinulla on ollut viisi aviomiestä, ja se, jonka kanssa sinä nyt elät, ei ole sinun miehesi; oikein sinä sanoit.”

Mitä nainen sanoi? ”Tämä mies on Beelsebuli; tässä miehessä on paha henki; hän on povari”? Ei. Hän ymmärsi Jumalasta enemmän, vaikka oli prostituoitu, kuin puolet tämän kaupungin saarnaajista; juuri niin; aivan. Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta;

38   Siis jos te palaatte sanan lähtökohtaan, Messias tarkoittaa profeettaa; ”Herra sinun Jumalasi herättää minun kaltaiseni profeetan”, Mooses sanoi.

Nainen sanoi: ”Minä huomaan, että sinä olet profeetta. Me…” Kuunnelkaapa: ”Me samarialaiset, me tiedämme, että kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille kaikki.” Nainen tiesi, että se oli Messiaan merkki. Hän sanoi: ”Mutta, kuka sinä olet? Sinun täytyy olla hänen profeettansa, sillä me tiedämme, että kun Messias tulee, hän kertoo meille näitä asioita; mutta kuka sinä olet?”

Jeesus sanoi: ”Minä olen se, joka puhun sinun kanssasi.”

Nainen pudotti vesiastiansa ja saman tien kaupunkiin; ja hän sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt; eihän se vain liene Messias?”

Jos Messias oli sellainen eilen – Messiaan tunnusmerkki – niin hän on sama tänään; merkki on pakanaseurakunnalle sama. Hän ei anna meidän päästä kuin koira veräjästä vain teologian ja seurakuntaan liittymisen avulla. Hänen on ilmaistava itsensä pakanoiden aikakauden päättyessä samoin kuin juutalaisten ja samarialaisten aikakaudella, tai niiden  jotka odottivat häntä. Me olemme saaneet 2000 vuotta opetusta; meidän aikakautemme on päättymässä. Kuinka moni on samaa mieltä, että pakanoiden aika on päättymässä?

39   Jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti; jos hän ilmaisi itsensä sekä juutalaisille että samarialaisille eikä kertaakaan pakanoille… tutkikaa kirjoituksia; ja koko 2000:n vuoden aikana, näin ei ole tapahtunut, ennen näitä viimeisiä muutamia vuosia. Miksi? Aurinko on laskemassa; Messias on palannut seurakuntaansa ja antaa teille Pyhän Hengen kasteen ja siunaa teitä ja yrittää saada teidät katsomaan ylös, sillä teidän lunastuksenne hetki on lähestymässä; ja seurakunta…

Jumala viskaa lahjojaan seurakunnan eteen, ja seurakunta sanoo – istuu kuin tuo pikkupoika, halvaantuneena. Oi Jumala, armahda meidän syntisiä sielujamme. Jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti… Muistatteko, mitä Herra sanoi? Minä haluan siteerata vielä tätä yhtä sananpaikkaa: Johannes 5:19:ää, älkää unohtako Joh. 5:19:ää. Jeesus meni Betesdan lammikolle. Siellä makasi rampoja ihmisiä, massoittain, tuhansia, enemmän, kuin mitä täällä istuu tänä iltana, raajarikkoisia, sokeita, ontuvia ja näivetystautisia. Jeesus meni suoraan lammelle eikä koskenutkaan ketään, ja katseli ympärilleen, kunnes löysi tuon miehen, joka makasi täkin päällä. Siis, te etelävaltiolaiset tiedätte, mikä täkki on, minut kasvatettiin sellaisen päällä, pienen täkin päällä, oven lähellä.

40   Ja tämä mies makasi täkin päällä. Hän ei ollut halvaantunut; hän ei ollut ontuva, eikä hän ollut raajarikko. Hänellä saattoi olla eturauhasvaiva; on saattanut olla tuberkuloosi. Se oli kroonista; hänellä oli ollut se 38 vuotta; se ei ollut viemässä hänen henkeään; ja Jeesus sanoi hänelle: ”Tahdotko tulla terveeksi?”

Miksei joku ihminen täällä? Miksei tämä henkilö täällä, joka on halvaantunut? Miksei… Ja mies sanoi: ”Minulla ei ole ketään, joka veisi minut veteen. En voi juosta kovin hyvin; joku tulee ja juoksee minun edelleni ja pääsee veteen.”

Jeesus sanoi: ”Ota vuoteesi ja lähde kotiisi.”

Mies ei jäänyt keskustelemaan, hän kokosi vuoteensa, pani sen olkapäälleen ja lähti kävelemään pois. Juutalaiset kuulustelivat häntä; ihmiset kuulustelevat nykyäänkin. Seurakunta kuulustelee nykyään. Kuunnelkaapa, mitä Jeesus sanoi, Johannes 5:19:ssä; älkää unohtako Johannes 5:19:ää ”Totisesti, totisesti”, se tarkoittaa: ’ehdottomasti, ehdottomasti’, ”minä sanon teille, Poika ei voi itsestään tehdä mitään; Hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän.” Ei, mitä hän kuuli Isän tekevän, ei, mikä ilmaisi Isän tahdon, vaan, mitä hän näki isän tekevän. Kirjoitukset eivät voi raueta tyhjiin. Jeesus joko puhui totta, tai kertoi sadun. Hän sanoi, ettei tee mitään, ennen kuin Isä näyttäisi hänelle näyn kautta ensiksi, mitä tehdä. Jos, hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, hänen on toimittava samoin, kuin hän toimi ennen. Uskotteko te sen?

41   Minä luulen, että Billy sanoi jakaneensa nipun rukouskortteja. Jotkut teistä eivät tule pääsemään lavalle. Siis, me valmistaudumme kutsumaan noita kortteja lavalle. Te olette olleet pitkän aikaa – jo varhaisesta. Te kävitte ennen tansseissa ja olitte siellä koko illan, ja oli tätä paljon kuumempi; jos te joudutte joskus helvettiin, te toivotte, että olisi ollut jokin mahdollisuus istua tällaisessa, kuumassa paikassa; siellä ei ole mitään tuulettimia eikä ilmastointia.

Kuunnelkaa, minä haluan tässä sanoa jotain. Kerran oli eräs pikkunainen, joka uskoi että Herran [hänen] olevan sitä, mitä hän sanoi olevansa. Ja nainen luikahti väkijoukon läpi ja kosketti hänen viittaansa, ja lähti, ja istuutui – tai nousi seisomaan, tai mitä tahansa tekikin, ja Jeesus pysähtyi. Siis, kuunnelkaapa tarkasti; Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kuka koski minua?”

No, Pietarihan nuhteli häntä. Minä saatan kuulla, kun Pietari sanoo jotain tällaista: ”Herra, katso silmiini, mikä sinua vaivaa? Kuka sinua muka koski, kun vähintään tuhannet ihmiset taputtelevat sinua selkään ja puristavat kättäsi; mikä sinussa on mennyt vinoon; mikä nyt on, että ’kuka, koski minua’?”

Mutta Jeesus sanoi: ”Minä huomaan, että alkoi heikottaa; minusta lähti ’avua’”, kuningas Jaakko [Raamattu] sanoo, ”avu”, joka tarkoittaa tässä ”voima.” ”Minua alkoi heikottaa; minusta lähti jotakin.”

42   Voi veljet, lopettakaa sen ajattelu, että sinä kuulut Church of Godiin, Assemblies of Godiin, ykseysläisiin, kakseuslaisiin, kolminaisuuslaisiin, tai riippumattomiin, tai baptisteihin tai metodisteihin; kosketa häntä samalla tavalla kuin tuo nainen!

Ja nainen kosketti häntä; Hän sanoi: ”Minua alkoi heikottaa.”  Sellaisella kosketuksella häntä pitää koskettaa te, Etelä-Karolinalaiset. ”Minua alkoi heikottaa.” Ja hän katseli ympärilleen eikä saanut sitä selville. Näettekö, tuo nainen – hänen uskonsa, veti puoleensa. Jeesus katsoi yleisöä ja kertoi naiselle, mikä hänen sairautensa oli; häntä vaivasi verenvuoto, ja sanoi: ”Sinun uskosi on parantanut sinut.” Pitääkö se paikkansa? Se oli Jeesus eilen.

43   Kuinka moni täällä, teistä raamatunlukijoista, tietää, että Uuden testamentin kirje heprealaisille sanoo, että Jeesus Kristus, juuri nyt, tällä hetkellä on ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla. No, jos hän on ylipappi, jota voi koskettaa heikkouden tunnolla, ja tuo sama ylipappi, joka hän oli ennen; eikö hän toimisi samalla tavalla kuin ennen, osoittaakseen, että hän on tuo sama ylipappi? Jos hän olisi toiminut eri tavalla, hän olisi eri ylipappi, mutta, jos hän on sama, hänen on toimittava samalla tavalla. Onko asia näin?

Siis, jos hän tulisi tänne yleisön sekaan tänä iltana, se tulisi ilmi 10 – 15 minuutin sisällä. Jos hän tulisi tänne yleisön sekaan ja osoittaisi olevansa läsnä, tuo sama Jeesus, kuinka moni teistä, joka ei ole tuntenut häntä aiemmin sanoisi: ”Minä otan hänet vastaan omana pelastajanani”, ja te, jotka tunnette hänet sanoisivat: ”Minä rakastan häntä enemmän, jos vain on mahdollista rakastaa häntä enemmän”… [Nauhassa tyhjä kohta.] nostaisitteko kätenne?

44   Rukoillaan; Herra Jumala, on kuuma ja hiostavaa, mutta sinä menit kerran pätsiin ilmaistaksesi noille kolmelle miehelle, että sinä olet Jumalan Poika. Sinä et ikinä petä; sinä olet Jumala, ja minä rukoilen, Isä, tänä iltana, että sinä palkitsisit tämän uskollisen joukon ihmisiä, joka istuu täällä kuumassa rakennuksessa ja leyhyttelevät. Heidän lapsensa valuvat hikeä ja he pyyhkivät heidän kulmiaan, ja hikeä valuvat kunnon isät ja äidit makaavat täällä sairaana. Lapset – he odottavat Herraa, koska jokin sanoo heille, että apu on täällä heidän edessään. He puskevat tiensä erämaan läpi juomapaikalle.

”Sillä niin, on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan voisi löytää elämän veden lähteen lahjana.”

45   Oi Herra, lähetä hänet meidän keskuuteemme tänä iltana, kallioksi, nääntyvän maan keskellä, turvapaikaksi myrskyssä. Sen Jeesuksen, joka oli eilen, ja joka on sama tänään ja tulee olemaan ikuisesti. Herra, nämä ovat sinun oksiasi‚ anna energiaa Henkesi kautta tänä iltana, koska sinä olet tuo viiniköynnös. Tule ihmisten keskelle; Herra, tule luokseni ja auta minua!

Ja, tuo lahja, jonka sinä olet antanut, tuo se ihmisten eteen, kun minä luovutan itseni. Eikä sillä, miten paljon sinä toimit minun kauttani, ole mitään merkitystä; jos ihmiset eivät usko siihen, se ei tule ikinä toimimaan. Sillä kun Jeesus tuli omaan kaupunkiinsa, hän ei voinut tehdä kovinkaan monia tekoja ihmisten epäuskon takia. Jumala, älköön niin olko Greenvillessä. Nähköön tämä vähäinen, kourallinen ihmisiä, joka on kokoontunut tänne, Herran Jeesuksen voimassaan ja ylösnousemuksessaan.

Ja kun, he lähtevät tästä rakennuksesta tänä iltana, voikoot ihmiset sanoa kotimatkallaan, kuten nuo, jotka olivat palaamassa Emmauksessa… Jeesus oli ollut kuolleena, kyllä, mutta hän nousi kuolleista. Hän jutteli heidän kanssaan koko päivän eivätkä he tunteneet häntä. Mutta sinä iltana, kun hän jäi heidän kanssaan kahden kesken ja sulki oven, hän teki jotain, mitä kukaan muu ihminen ei olisi voinut tehdä. Hän teki ihmeen heidän edessään, samalla tavalla, kuin teki ennen naulitsemistaan ristiin – he tunnistivat hänet samaksi Jeesukseksi. Ja he palasivat sydän ja jalat keveinä toisten opetuslasten luo ja sanoivat: ”Herra Jeesus on todellakin noussut kuolleista; eikö meidän sydämemme ollutkin meissä palava, kun hän puhui meille tiellä?”

46   Herra, olkoon tämä jokaisen ihmisen tarina tänä iltana. Kun me lähdemme tästä rakennuksesta, voikaamme sanoa: ”Eikö meidän sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä?”

Ja, tee jotakin tänä iltana, Herra, tänä pakanoiden aikana, täällä ja nyt, samalla tavalla kuin sinä teit juutalaisten ja samarialaisten ajanjakson lopulla. Minä olen todella, Herra, toiminut parhaalla tietämälläni tavalla, kaikesta sydämestäni, selittääkseni ihmisille, että aika on loppu. He ymmärtävät, ettei kyse ole jostain, jonkun keksinnöstä, vaan Jumalan lupauksesta; ja suo Herra, että ihmisten mieli olisi halvaantunut sille tosiasialle, että sinä olisit jossain muualla, etkä ole olemassa, vaan suo ihmisten ymmärtää, että sinä olet sama ja parantaminen on jo suoritettu Golgatalla; ja jos sinä pidät yhden lupauksen, sinä pidät ne kaikki. Suo Herra, että suuria asioita tulisi tapahtumaan, sillä me anomme Jeesuksen nimessä, aamen.

47   Kiitos, teidän kiltteydestänne, kun olette istuneet täällä koko ajan, kun minä olen käyttänyt melkein 45 minuuttia, tai enemmän, selittääkseni tätä, parhaan tietämykseni mukaan; palkitkoon Jumala sen teille.

Jos minä voisin tehdä sen, että voisin kävellä sinne ja parantaa jonkun sairaan ihmisen, minä tekisin sen; uskotteko te sen? Varmasti tekisin.

Monet ihmiset ajattelevat, että minä olen eristäytymisen kannattaja, kun en ole ihmisten kanssa. Ystävät, ei voi olla ihmisten palvelija ja Jumalan palvelija samaan aikaan. Minun on pidettävä itseni erillään ihmisistä ollakseni teidän palvelijanne voidakseni rakastaa ja palvella teitä. Me tulemme viettämään paljon aikaa keskenämme ylitettyämme joen tuonpuoleiseen. Kaikki aikakaudet tulevat olemaan yhdessä. Siis, kun valot ovat päällä, minun on taisteltava ja liikkua jokaisena hetkenä, jona voin liikkua, jotta voin olla avuksi; ja minun on pysyteltävä itsekseni rukoillakseni ja ollakseni valmis, kun astun sisään.

Yleensä managerimme on mukana, hän pitää huolen saarnaamisesta. Minä tulen lavalle suoraan huoneestani, siten kokoukset ovat paljon tehokkaampia. Kukaan ei voi ottaa minun paikkaani, minä otan sen itse selittääkseni asioita parhaani mukaan, ja minä olen surkea opettaja selittämään, mutta sen minkä minä tiedän, sen minä tiedän.

48   Joku on sanonut: ”Miten paljon sinä kävit koulua?”

Vain seitsemänteen luokkaan, mutta minä olen lukenut paljon 7:nnen luokka-asteen kirjoja, näettekö? Minkä tiedän, sen tiedän; minä tiedän että Herra nousi, kuolleista; minä tiedän, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Minä en ehkä kykene purkamaan kreikankielen sanoja osiin, ja niin edelleen, mutta minä tiedän, että hän tuli maan päälle ja pelasti minut, ja sen minä haluan teidän ymmärtävän. Jos te uskotte sen verran, teidän ei tarvitse tuntea kreikankielen sanoja, ja niin edespäin; te vain uskotte häntä.

49   Oliko se ykkösestä sataan, ja minkä kirjaimen? K, K–ykkösestä sataan. Me emme voi pyytää kaikkia kerralla; me rupeamme kutsumaan jostain paikasta; aloitetaanpa numerosta 1; kellä on K, numero 1, nostakaa kätenne oikein ripeästi, Jos ette pysty… Siis, tarkkailkaa ihmisiä, joilla on rukouskortti, koska jotkut ihmiset ovat kuuroja, jotkut mykkiä, jotkut halvaantuneita, eivätkä voi liikkua; meillä on järjestysmiehiä, jotka tuovat ihmiset tänne, kun heidän numeronsa sanotaan.

K – numero 1, oletko varma, että se oli se? No, sitten me aloitamme jotakin muusta paikasta. Mitä; mitä sinä sanoit? Oh, olen pahoillani; no niin. K – numero 1; tulkaa tänne puolelle, jos voitte; onko se tämä mies, joka on tulossa tänne? K, numero 1. Numero 2; kellä on numero 2, nostaisitteko… numero 2; täällä. Numero 3; numero 3 nostaisitteko kätenne? Numero 4, K, numero 4, nostaisitteko… tämä nainenko? Numero 5. Me emme saaneet areenaa; tämä ei ole areena, tämä on rukoushuone; sitä on käytetty siihen.

50   K – 1, 2, 3, 4; kellä on K, numero 5? Numero 5, nostaisitteko kätenne? Ylhäällä parvellako?  On jo, täällä; K, numero 5. Numero 6; numero 7 – 7; selvä. Numero 8, numero 9 – 9, 10. Auttaisitko minua, Joseph? 11, 12, minä hukkasin sen; K, numero 12, numero 12… Katsokaa siitä vierustoveriltanne; se saattaa olla… Onko teillä se, rouva? Selvä. 13 – katsokaa, se saattaa olla joku kuuro, joka ei kuule numeroaan kutsuttavan; numero 13, 14, 15 – 15; selvä, 16 – 16, 17, 18, 19 – näyttää siltä; minä en näe pyörätuoleja tai ketään, näyttää siltä, että kaikki kykenevät kävelemään; 19, 20. Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Koska on kuuma, me emme ota kovin monia tänne seisomaan yhtä aikaa. Nyt, jos me saamme tämän tehtyä, te pääsette pyörähtämään takaisin tuonne alas.

51   Siis, minä pyydän teitä vetämään syvään henkeä, ja istumaan nyt todella kunnioittaen muutaman hetken; älkää liikuskelko; olkaa todella kunnioittavia; muutama hetki.

[Joku sanoo: ”Täällä on kaukopuhelu pastori T. C. Perkinsille, siellä aivan takana; alakerrassa. Jos pastori T. C. Perkins on paikalla, tulisitteko tänne.”]

Kyllä vain; pastori T. C. Perkinsiä pyydetään puhelimeen. Selvä; no niin.

Siis, kun ihmiset muodostavat jonoa, minä haluan pyytää kaikkia ihmisiä antamaan jakamattoman huomionsa hetkeksi. Kuinka moni täällä on kristitty, nostaisitteko kätenne? Ei ole väliä, mihin seurakuntaan te kuulutte; siis, minä en ole ikinä pitänyt ihmisten luokittelemisesta, ja tehän tiedätte…

52   Kaikki, jotka tuntevat minut; minä olin ennen karjapaimen; olen ratsastanut paljon, ja kun me kokosimme karjaa yhteen, ja veimme Arapahometsään, Coloradossa, meidän polttomerkkimme oli Kolmijalka; herra Grimesillä oli Timantti T; ja meillä oli useita merkkejä, ja me käytimme siirrettäviä aitauksia. Tietääkö kukaan, millainen siirrettävä aitaus on? Se estää karjaa ajautumasta takaisin, pois metsästä.

Siis, kun… Herefordyhdistys laidunsi laaksossa; Troublesomejoen laaksossa, ja me olimme aivan joen latvoilla. Siis, kun te pystytte kasvattamaan tonnin heinää, te voitte pitää karjaa metsässä, jos se on polttomerkitty, ja kauppakamari on hyväksynyt teidän brändinne.

53   Ja tarkastaja kävi siellä laskemassa karjan, kun ne kulkivat ohi; jokainen tarkastaja. Minä panin merkille; istuessani siellä, jalat satulanupin yli heitettynä; tarkkailin heitä; kun karja meni ohi, tarkastaja seisoi tarkastamassa karjaa; hän ei koskaan kiinnittänyt huomiotaan niinkään polttomerkkiin, vaan hän katsoi veritunnistetta. Jokainen nauta, joka meni tuolla laitumella, oli rekisteröitävä Herefordiksi, tai sitä ei päässyt sisään.

Sillä lailla se menee tuomiolla. Sillä, mikä polttomerkki sinulla on, metodistin, baptistin, minkä tahansa, veritunniste on se, jolla tulee olemaan merkitystä. Mikään muu, kuin aito, uudestisyntynyt kristitty, ei pääse sisään. Sillä, mihin seurakuntaan sinä kuulut, ei ole merkitystä, brändillä on niin vähän asian kanssa tekemistä, ettei sitä oteta huomioon vaan, mikä sinun syntyperäsi on.

54   Siis, on monia…

Selvä, saatiinko kaikki ihmiset jonoon? Onko koko ryhmä jonossa?

Siis, kuunnelkaapa hetkinen, ja pyydän, olkaa kaikki kunnioittavia ja istukaa aloillanne. Kuinka moni siellä on sairas – parvilla ja kaikkialla, ja jolla ei ole rukouskorttia, ja joka haluaisi, että Jumala parantaisi hänet, nostaisitteko kätenne? Selvä. Hyvä. Minä näen, että oli viisautta pitää parantamiskokous. Kuinka monella siellä ei ole rukouskorttia, joka haluaisi Jumalan parantavan hänet, nostakaa nyt kätenne? Minä haluan saada kokonaiskäsityksen – se ei ole mahdollista – joka puolella. Selvä.

Siis, teitä ei kutsuta tänne ylös; rukouskortilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä; niitä on siksi, että ihmiset saadaan jonoon – Pyhä Henki saadaan liikkumaan yleisössä. Siis, jos Pyhä Henki tulee ja tekee täsmälleen samoja asioita, joita hän teki ollessaan täällä eilen, Jeesuksen Kristuksen muodossa, niin kuinka moni uskoo häneen?

55   Kuinka moni on nähnyt tuon kuvan Herran enkelistä? Minä luulisin… Onko Genellä, Leolla, sitä siellä? Onko? Kuinka moni on nähnyt sen; näyttäkääpä kätenne? Kuinka moni uskoo, että se on se sama tulipatsas, joka johdatti Israelilaisia, nyt? Uskotteko te, että Jeesus on muuttunut tulipatsaaksi nyt? Minä haluan nähdä, kuinka hyvin teitä on opetettu; näyttäkääpä minulle. Kun hän…

Kuinka moni tietää, että hän oli Herran enkeli; tulipatsas, joka johdatti israelilaisia, nostaisitteko kätenne? Selvä. ”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen.” [ollut; KR38]. Silloin, Jumala ilmaisi itsensä lihassa. Uskotteko te, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa? Selvä. Hän sanoi: ”Minä tulin Jumalan luota ja menen Jumalan luo.” Pitääkö se paikkansa? ”Minä tulin Jumalan luota ja menen Jumalan luo.” Silloin, jos hän tuli tulipatsaasta, hän myös palasi tulipatsaaksi.

Te sanotte: ”Saarnaaja, ei kirjoituksissa ole tuollaista.” Ei. Tuo tarkoittaa sitä, ettette te tunne kirjoituksia. Kun Paavali oli matkalla Damaskokseen, mikä hänet iskikään maahan? Voimakas valo, joka jopa sokaisi hänen silmänsä. Ne, jotka seisoivat vieressä, eivät nähneet valoa, mutta Paavali näki sen; se oli hänelle niin todellinen, että se sokaisi hänen silmänsä. Ja valo sanoi: ”Saul, Saul, työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.”

Paavali sanoi: ”Herra, kuka sinä olet?” Siis, mitä hän vastasi?

”Minä olen Jeesus”, tuo valo, ”minä tulin Jumalan luota; minä palaan Jumalan luo”, pitääkö se paikkansa?

56   Kun Pietari oli vankilassa, ja Herran enkeli tuli sinne, millainen se oli? Valo. Tulipatsas. Nyt, kuunnelkaa; kun juutalaisten aikakausi lakkasi olemasta, se [tulipatsas] ”lakkasi” sen myötä. Nyt on pakanoiden aikakauden päättymishetki. Sama tulipatsas, jonka kuva tiedemaailmalla on, on tullut. Kuva otettiin Saksassa; kun se laskeutui, voiteli, ja palasi takaisin; Sveitsissä siitä on kuva, Amerikassa on kuva; se roikkuu Washington DC:ssä, uskonnollisen taiteen museossa, copyrightilla suojattuna: maailman ainoa yliluonnollinen olento, josta on valokuva. Mitä FBI:n johtaja George J. Lacy, sanoikaan? Hän sanoi: ”Herra Branham, tuo kuva ei merkitse teidän elinaikananne paljoakaan, koska se saa ihmiset palvomaan, mutta jonain päivänä sitä tullaan myymään halpahalleissa, muttei teidän elinaikananne.” Näettekö? Pitää paikkansa; ei tule merkitsemään; Herra ei anna tämän tulla tunnetuksi.

57   Ihmiset eivät todellakaan tunnistaneet Eliaa. Minä en tee itsestäni Eliaa, siis, ymmärtäkää se. Ihmiset eivät tunnistaneet Johannes Kastajaa. [Hän sanoi:] ”Kyse ei ole minusta, kyse on Hänestä.” Mutta tänään hän on täällä. Siis, kuunnelkaa, jos hän on viiniköynnös, ja tuo valo osoittaa tiedemaailmalle, että hän on tuo sama Logos, joka johdatti israelilaiset erämaan halki. Ja seurakunnassa, tänä iltana, jos me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. Ja Herran enkeli on täällä läsnä, se saa aikaan saman elämän, jonka se sai aikaan Jeesuksessa, tai sitten se ei tuo sama Herra. Jos kyse on samasta Logoksesta, samasta hengestä, samasta Jumalasta, joka oli Jeesuksessa, jos se on kuva hänestä, ja hän liikkuu täällä, meissä, se saa aikaan samoja hedelmiä, koska hän sanoi: ”Minä olen viiniköynnös, te olette sen oksia.” Onko selkeää?

Siis, nyt se osoitetaan todeksi; sikäli, kun tiedän, kaikki ihmiset täällä ovat minulle vieraita. Jos minä tunnen jonkun, kun sanon etten tunne ketään, niin sanon sen reilusti; minä tunnen tämän miehen, hän on joidenkin lähetyssaarnaaja – arabien – mutta minä… Te olette ollut kotonani… te olette arabimaiden lähetyssaarnaaja. Se lisäksi, joku… luulisin, jos en erehdy, tämä on veli Lynn Jones, Australiasta, joka istuu täällä ja minä keskustelin hänen kanssaan tänään iltapäivällä kokouksista Australiassa; ja minä tunnen tämän miehen, joka istuu viimeisellä penkillä, mutten muista hänen nimeään; mutta joka tapauksessa, veli Jones, oletko sinä, tai tämä mies, minä en tiedä, mikä sinua vaivaa enhän tiedä?

58   Kuinka moni tässä yleisössä, ulkona yleisössä, näissä riveissä ja siellä ylhäällä tietää, etten minä tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne? Siinä tapauksessa, jos minulle jotain paljastetaan, sen täytyy tulla jonkin yliluonnollisen voiman kautta. Siis, jos Hän on ylipappi, ja te olette sairaita… Jos teillä ei nyt ole rukouskorttia, katsokaa ylös tähän Ylipappiin, ja sanokaa: ”Herra, Jumala, toimi sinä tänä iltana; minä uskon, että minulla on sama usko, joka tuolla naisella, joka kosketti sinun viittaasi, oli. Siis tämä mies on osoittanut sen todeksi sanan avulla, mutta asian ydin on, että mistä minä sen tiedän? Nyt, anna minun koskettaa sinun viittaasi ja asia on ratkaistu ikuisiksi ajoiksi. Anna tämän miehen kääntyä ja käytä sinä hänen ääntään puhuaksesi aivan, kuten sinä käytit Jeesuksen ääntä puhuaksesi; silloin asia on ratkaistu ikuisesti minun kohdaltani.”

Tässä on nyt haaste, Jeesuksen nimessä koetella Jumalaa ja katsoa, onko hän todellinen. Tuo on oiva tapa tehdä se, veli – usko ainoastaan Jumalaan.

Älkää liikuskelko, istukaa aivan aloillanne. Tajuatteko te, missä asemassa minä olen? Kaikki, mitä minä sanoin Hänestä, on hienoa, mutta toimiiko se? Jos joku haluaa tulla tänne ylös ja ottaa minun paikkani, olet tervetullut.

No niin; miksi minä näin sanoin? Koska kyse on toimeksiannosta; koska Jumala on luvannut tämän. Kaikkialla maailmassa, missä minä olen ollut, hän ei ole ikinä jättänyt minua pulaan; hän ei tule jättämään nytkään; hän… se on hänen lupauksensa. Kykenisinkö minä parantamaan jonkun? Varmasti en. Ainoa, mitä lahja saa aikaan on, että se tuo Jeesuksen julki. Ihminen, joka on hyvä saarnaamaan, voi tuoda häntä julki saarnaamalla sanaa. Ihminen, joka on hyvä opettaja, voi tehdä sen opettamalla, mutta tämä tuo hänet julki hänen ylösnousemuksessaan. Silloin, hän, joka kirjoitti sanan, on läsnä, ilmaistakseen läsnäolonsa; joka kirjoitti sanan ristiinnaulituksi tulemisensa jälkeen 2000 vuotta sitten, niin varmasti te voitte luottaa joka sanaan, jonka hän sanoi.

59   Onko tämä se potilas – tai se henkilö? Me olemme vieraita toisillemme. Siis, kuulevatko kaikki minua? Ja, nyt, teknikko sai tämän… Näyssä, minä en koskaan tiedä… minä en tiedä, missä olen, ymmärrättekö, ja tämä on todella, se on toisesta maailmasta. Siis, nosta äänenvoimakkuutta vähän, jos on tarvis.

Siis, tässä on kaunis kuva Johannes 4:stä, josta juuri saarnasin. Siis, jos Jeesus pysyy samana eilen, tänään ja ikuisesti… Tässä on nainen, jota minä en ole tavannut koskaan, kuten siellä kaivolla tapahtui. En ole ikinä tavannut häntä; hän saattaa olla kristitty, hän voi olla teeskentelijä, hän voi olla prostituoitu, hän voi olla hyveellinen nainen, hän saattaa olla sairas; hän saattaa olla täällä jonkun toisen puolesta; kyse voi olla taloudellisista ongelmista. Jumala tietää, etten minä tiedä hänestä mitään, en ole koskaan tavannut häntä, emmekä me täällä… emme vanno, mutta siksi, että ihmiset tietäisivät, nostetaan molemmat kätemme merkiksi, että emme ole ennen tavanneet, emmekä me… Minä en tunne teitä; nostakaa kätenne; en koskaan ole tuntenut; en tiedä hänestä mitään.

60   Siis, jos tässä nyt ovat mies ja nainen, kuten tapahtui – naiselle kaivolla… Kuinka moni myöntää, että tähän saakka on totta? Siis, jos tässä naisessa on jotain; jos tämän naisen elämässä on jotain, jota hän kaipaa, tai jotain hänestä… jos hän on sairas, jos Jumala sanoo, että hän on, olkoon nainen tuomari; minä en tiedä. Mutta, jos Jumala haluaa minun osoittavan jotain – että jonkinlainen yliluonnollinen voima on läsnä ja paljastaa sen, käykö se teille? Siis, mitä tämä teidän mielestänne on? Te voitte ottaa fariseusten asenteen ja sanoa, että tämä mies on perkeleestä, mutta minä olisin sen kanssa varovainen. Kun te nimitätte Jumalan Henkeä saastaiseksi toiminnaksi, se on anteeksiantamaton synti. Ymmärrättekö? Älkää sanoko niin. Jos te ette ymmärrä, sanokaa: ”Minä en ymmärrä”, ja lähtekää pois.

Mutta te, jotka uskotte, että kyse on Jeesus Kristuksesta, te tulette saamaan hänen palkkansa. Jos te pidätte tätä perkeleenä, te tulette saamaan hänen palkkansa; se on teistä kiinni. Minä vastaan ainoastaan sanasta ja toimeksiannosta. Nyt, olkaa rukouksessa.

61   Tapaamatta tätä naista koskaan aikaisemmin… vain saarnannut, nyt on jotain… Siis, kaikki tämä sana, jonka olen teille puhunut Jeesuksesta ja lopunajasta, ja kaikki, mitä olen saarnannut, tullaan nyt toteamaan paikkansa pitäväksi tai valheeksi; siis älkää pelätkö panna Jumalaa näytön paikkaan; hän on mahtava taistelussa. Tämä nainen saattaa vain teeskennellä, jos on näin, tarkkailkaa, mitä tapahtuu. Kuinka moni on ollut kokouksissa ja nähnyt, kun jotkut teeskentelijät tulevat lavalle, ja kaatuvat saman tien lavalle halvaantuneena ja heidät on pitänyt kantaa pois, ja he ovat yhä halvaantuneita. Jotkut ovat menettäneet järkensä ja tulleet täysin hulluiksi ja heidät on pantu mielisairaalaan kuolemaan. Ymmärrättekö? Kaikki riippuu siitä, mitä Pyhä Henki sanoo. Kirous, jonka Jumala ihmisille langettaa, pysyy ikuisesti, ymmärrättekö? Siis, tarkkailkaa nyt ja ottakaa selvää, onko tämä aitoa.

62   Siis, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani, hänen kunniakseen.

Minä en tunne teitä, en tiedä teistä mitään; siksi, jos Herra Jeesus paljastaa minulle, minkä takia te olette täällä, tai jotain siitä, jollain tapaa, te tiedätte, pitääkö se paikkansa, vai ei. Ja jos hän tekee sen, uskotteko te häneen ja otatteko hänet vastaan häneltä sen, mitä te toivotte? Te tiedätte, etten minä tunne teitä, mutta hän tuntee.

Nyt, jos yleisö kuulee minun ääneni; tämä nainen on tietoinen siitä, että jotakin on meneillään, hän… Siis, jos te kykenette näkemään, juuri nyt tämän naisen ja minun välissäni on tuo valo. Nainen loittonee minusta, ja hän on tietoinen siitä, että jotain tapahtuu; hänet ympäröi suloinen, nöyrä tuntemus. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne.

Siis, te tiedätte, että minun edessäni seisominen ei saa sitä aikaan; kyse on Hänestä. Siinä on se syy, että minä voin puhua hänestä; minä tiedän, että hän on todellinen.

63   Kyllä, tämä rouva on täällä itsensä takia; hän haluaa minun rukoilevan hänen silmiensä tähden, koska hän on menettämässä näkönsä. Se on totta; pitää paikkansa, eikö pidäkin? Siis, te saatatte sanoa: ”Nainenhan käyttää silmälaseja; siitä syystä hän sanoi, että ’hänen silmänsä.’” Pitää paikkansa, mutta se, mitä on meneillään, ovat hänen silmänsä; ehkä Hän sanoo jotain muutakin.

Kun on ensimmäinen ilta – kuinka moni täällä, ei ole ollut yhdessäkään minun kokouksistani aikaisemmin, näyttäkääpä kätenne. Selvä; mutta te uskotte, mitä minä kerroin teille Jeesus Kristuksesta, ja juuri tällaista, hän teki – nostakaa kätenne. Siis, me käytämme vähän aikaa; jos me emme saa otetuksi ketään, niin me käytämme vähän aikaa.

64   Kyllä, rouva, teidän silmänne ovat sokeutumassa; koska, se johtuu hermoviasta; silmähermo on kuoleutumassa; teillä on myös sydämentykytystä; se tulee useimmiten illalla, kun te olette menossa makuulle; se johtuu kaasusta teidän vatsassanne, eikä sydämestä. Se on totta; siis se pitää paikkansa; toisekseen, uskotteko te minun olevan Jumalan profeetta, tai hänen palvelijansa? Teillä on joku muukin sydämellänne, jonka puolesta te rukoilette; se on nainen, ja hän on kuolemaisillaan; hänen yllään on nyt tumma varjo; hän ei ole täällä; hän on teidän sukulaisenne; hän on teidän kälynne; hän asuu Ohiossa; se on näin sanoo Herra.

Mutta, te ette asu Ohiossa; te olette jostakin suuresta kaupungista, joka on järven rannalla; se on Chicago. Uskotteko te? Lähtekää kotiin ja todetkaa asian olevan niin kuin te olette uskonut; Jumala suo sen teille, Poikansa, Jeesuksen nimessä.

65   Olkaa todella kunnioittavia; olkaa nyt todella kunnioittavia; älkää liikkuko ympäriinsä; olkaa todella kunnioittavia. Kuinka moni uskoo? Kiitos. Silloin, te tulette näkemään suurempia asioita kuin tämä. Te lupasitte uskoa.

Herra, me emme tunne toisiamme. Sikäli, kun minä tiedän, minä en ole koskaan tavannut teitä; me olemme vieraita; pitää paikkansa, mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Tässä on kuva: uskoakseni tämä edellinen henkilö oli nainen; se oli kuva, josta minä saarnasin, siitä naisesta kaivolla. Siis, tässä tulee mies, kuin Natanael, joka tuli, koska Filippus pyysi häntä. Kaksi miestä, nyt ensimmäistä kertaa.

Siis, jokainen, nyt kunnioitusta – pyydän. Siis, juuri sillä hetkellä yleisössä tapahtui jotakin. Te, herra, olette tietoinen, olette tietoinen siitä, että jotain on tapahtumassa. Minä olen teidän veljenne; te olette kristitty, sillä teidän henkenne toivottaa tervetulleeksi; te olette uskova kristitty; ja te kärsitte – teidän vaivanne on päässä, minkä puolesta te haluatte minun rukoilevan. Juuri niin; nostakaa kätenne, jos se on totta.

Siis, se ei ollut arvaus; lopettakaa tuollaisen ajattelu. Siis, muistakaa, ettette te voi nyt piilottaa ajatuksianne; Herra on täällä, hän, joka tuntee teidän ajatuksenne ja havaitsee teidän ajatuksenne. Se, mitä hän sanoi, on totta, eikö olekin?

Oh, minä näen, mistä on kyse: eräs nainen tulee teidän viereenne, teidän lähellenne; se on teidän vaimonne. Hän myös on täällä. Kun minä sanoin sen teille, se kohotti hänen uskoaan. Uskotteko te, että Jumala voi kertoa, mikä teidän vaimoanne vaivaa? Jos minä, voin Jumalan armosta ja voimasta – otatteko te vastaan myös vaimonne parantumisen? Hänellä on turvonnut, se on… oh, se on limapussintulehdus, ja hänellä on myös sivuontelotulehdus; juuri niin. Siis, ette ole ainoastaan kristitty, vaan te olette saarnaaja; teidän nimenne on pastori, herra Carter. Palatkaa kotiinne; Jeesus Kristus on vastannut teidän rukoukseenne ja parantanut teidät Jeesuksen nimessä.

66   Uskotteko te? Uskokaa Jumalaan; jos hän pitää tuon lupauksen, hän pitää jokaisen lupauksen; nyt olkaa kunnioittavia. Teille ihmiset, jotka rakastatte häntä, kyse on teidän Herrastanne. Uskotteko te, että minä olen teidän veljenne, muistakaa: tämä on hänen jumalallinen lupauksensa, jonka hän lupasi; hän ei ole kuollut, hän elää ja tekee samoja tunnustekoja pakanaseurakunnassa.

Hyvää päivää, rouva. Siis, me enne tunne toisiamme; oletan. Herra Jeesus tuntee meidät molemmat; siis, olkaa todella kunnioittavia siellä yleisössä. Siis, rukoilkaa; joku siellä rukoilee nyt; sinun uskosi tekee siellä suuria asioita; mutta, jatkakaa pyytämistä Jumalalta: ”Herra, anna tuon miehen puhua minulle”; olkaa todella kunnioittavia. Olen pahoillani; kyse on tuosta valosta; ja minun täytyy seurata valoa, kun minä näen sen.

67    Mies ja nainen, jälleen, uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Jos minä olen hänen palvelijansa, niin minä puhun silloin minun Herrani totuutta. Ja jos, minä puhun Herrani totuutta, minun Herrani on pakko pitää huolta sanastaan, sillä se on totuus. Hän antoi lupauksen – me elämme sitä päivää.

Te ette ole täällä itsenne takia; te olette täällä jonkun muun takia, ja tuo joku muu on teidän sukulaisenne – kälynne; eivätkä nämä ihmiset ole täällä, tässä kaupungissa; ja he ovat kaukana täältä – meren rannikolla. He ovat Kaliforniassa, sairaalassa – jotain on vialla, hänen jalassaan – se on nilkka; nilkassa on haavauma, ja lääkäri sanoo olevansa poistamassa tuota jalkaterää; se on totta, ja se, miksi te olette täällä… minä näen teidän seisovan; ja minä seison teidän lähellänne; teidän yllänne on musta varjo; te olette ollut yhdessä minun kokouksistani, jossain muualla ja teillä on syöpä; kuoleman varjostamana, ja se parantui.

Ja teillä on sydämellänne taakka erään miehen takia, ja se on teidän isänne, ja te rukoilette hänen puolestaan, että hän lopettaisi tupakoinnin. Se on näin sanoo Herra.

68   Uskotteko te Jeesukseen Kristukseen, ystävät? Siis, älkää liikkuko; olkaa kunnioittavia.

Hyvää päivää. Me olemme toisillemme vieraita; minä en tunne teitä; Jumala tuntee teidät. Musta varjo jatkaa kulkuaan tässä rakennuksessa, ja täällä on joku, joka rukoilee; enkä minä tällä kertaa löydä sitä. Olkaa todella kunnioittavia. Herra Jeesus tietää kaiken, eikö tiedäkin? Hän tietää, mikä on ja mikä ei ole, mutta jos Herra Jeesus paljastaa minulle, miksi te olette täällä, uskotteko te minun olevan hänen palvelijansa? Silloin, jos hän… Siis, jos minä sanoisin: ”Te olette sairas”, panisin käteni teidän päällenne ja sanoisin: ”Kiitos, Herralle, te tulette paranemaan”, se kyllä kävisi päinsä; teillä olisi oikeus uskoa siihen, mutta, jos hän palaa teidän menneisyyteenne ja löytää jotain, josta te tiedätte, etten minä voi tietää sitä; jos hän tietää täsmälleen, mitä on ollut ennen, hän tietää varmasti, mitä on tulossa. Ja olkaa te tuomari sen suhteen, mitä on tapahtunut; pitääkö se paikkansa. Silloin, se, mitä tuleman pitää, menee sen mukaan, mitä te uskotte. Uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa?

69   Te kärsitte levottomuudesta; se on pikemminkin psyykkistä hermostuneisuutta, huolestuneisuutta, sisäänpäin kääntynyttä ajattelua, te ylitätte siltoja ennen kuin edes pääsette niiden luo. Siitä syystä, teillä on vaiva peräsuolessa, jota nimitetään pukamiksi. Teillä on myös suonikohjuja raajoissanne; se on totta.

Tämä tuntuu teistä erikoiselta, eikö tunnukin? Jos te uskotte, että minä olen Herran profeetta, teillä on poika, jonka puolesta te rukoilette, joka saa epilepsiakohtauksia; uskotteko te, että minä olen hänen profeettansa? Lähtekää kotiin ja todetkaa siellä, että asiat ovat sillä tolalla, kuin te uskotte niiden olevan; ne tulevat olemaan juuri sillä tavalla, Herran Jeesuksen nimessä. Uskokaa Jumalaan.

Näettekö te tuon? Tuon naisen päällä tuolla, on valo; te sairastatte syöpää; rouva Cay, minä en ole eläissäni tavannut teitä, enhän ole? Minä en tiedä teistä mitään; mutta te istuitte siellä rukoilemassa, koska teidän pitää, tai – te kuolette. Mitä te kosketitte? Te kosketitte Häntä. Te ette ole tästä kaupungista; te olette kaupungista nimeltä Spartanburg; näin on. Nostakaa kätenne, jos nämä asiat pitävät paikkansa; lähtekää kotiin; teidän uskonne parantaa teidät, Herran Jeesuksen nimessä.

Uskokaa Jumalaan; uskotteko te?

70   Hyvää iltaa. Me emme tunne toisiamme, poika. Sikäli, kun minä tiedän, me tapaamme nyt ensimmäistä kertaa elämässämme. Jonain päivänä me tulemme tapaamaan Jeesuksen Kristuksen edessä silloin me tulemme vastaamaan kaikesta, mitä me olemme tehneet; me olemme nyt hänen kunnioitettavassa läsnäolossaan. Jos Herra Jumala tulee paljastamaan sen, miksi sinä olet täällä, uskotko sinä, että Jeesus Kristus elää ja sanoo sinulle totuuden?

Sinä olet huolissasi hengellisestä sairaudesta näin asia on; eikä siinä kaikki, sinä olet saarnaaja; sinä olet nuori saarnaaja, ja joku toinen saarnaaja lähetti sinut, ja se saarnaaja on baptistisaarnaaja, Macomista, Georgiasta. Ja hän on saanut hermoromahduksen; todella hermostunut. Muuten, tuo saarnaaja maksoi sinun matkasi tänne, että tulisit tänne minun eteeni ja rukoilisit hänen puolestaan; näin se on. Palaa takaisin, teidät molemmat on parannettu. Vie uutiset hänelle, ja kerro, että kaikkivaltias Jumala paransi sinut.

71   Uskotko sinä, joka istut siellä, että se diabetes lähti sinusta? Siinä tapauksessa, jatka matkaasi iloiten; aamen. Uskokaa ainoastaan.

Uskotteko te, että se teidän sydänvaivanne lähti juuri äsken? Jatkakaa tietänne ja riemuitkaa ja sanokaa: ”Ole kiitetty Herra!”

Siellä istuu vanha mies, jolla on kaksoistyrä uskotteko te, että hän parantaa teidät, herra? Uskotteko te, että Jumala paransi teidät? Onko teillä rukouskortti? Eikö teillä ole rukouskorttia, mutta te rukoilitte, ettekö rukoillutkin, herra? Teillä on kaksoistyrä; uskotteko te, että Jumala paransi teidät? Nostakaa kätenne; selvä, te voitte saada sen, jos te uskotte; aamen.

Mitä hän kosketti? Minä haastan teidän uskonne uskomaan; ”jos voit uskoa…”

Eräs vanha rouva istuu siellä; keski-ikäinen nainen, pikemminkin, katsoo minuun. Hänellä on kasvain nenässään; minä en näe sitä täältä asti; kyllä vain; mutta te rukoilette; te olitte menossa rukousjonoon hetki sitten, mutta teidän käännytettiin pois, koska teidän rukouskorttinne ei käynyt. Mutta, jos te uskotte kaikesta sydämestänne – te ette tiedä, mikä se on, se on ihosyöpä, mutta jos te uskotte kaikesta sydämestänne, Jumala parantaa sen. Uskotteko te siihen? Ottakaa se sitten vastaan, lähtekää kotiin ja olkaa terve.

Uskokaa Jumalaan. ”Jos te voitte uskoa.”

72   Entä te, joka istutte siellä, se mies, joka katsoo minuun? Teillä on vatsavaiva, herra; se mies, jolla on valkoinen paita; ohut tukka. Onko teillä rukouskortti? Teillä ei ole rukouskorttia; minä en tunne teitä, enhän tunne? Mutta, te istutte siellä ja rukoilette; teillä on happovaiva mahassanne; se, mitä te syötte, hapantuu vatsassanne. Menkää ja syökää se hampurilaisenne, Jeesus Kristus parantaa teidät.

Minä haastan teidän uskonne.

Te, joka istutte siellä takana, toisena päädystä laskien; te sairastatte syöpää; onko… onko teillä rukouskortti? Eikö ole? Te ette tarvitse sitä; Jeesus Kristus parantaa teidät: lähtekää kotiin ja uskokaa siihen. Jos te ette epäile, te voitte kokea sen.

Mitä mieltä te olette, rouva? Haluaisitteko te lähteä illalliselle? Samalla hetkellä, kuin se mies, jolla oli vatsavaiva parani; teillä on se sama; jatkakaa elämäänne ja riemuitkaa; syökää ja olkaa iloinen; ylistäkää Herraa.

Mitä te ajattelette, herra; uskotteko te, että te paranitte? Kävelkää pois lavalta ja huutakaa ja ylistäkää herraa!

73   Hän on täällä läsnä. Herra Jeesus, Jumalan Poika ei ole kuollut! Hän on täällä; hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Rakastatteko te häntä? Uskotteko te häneen? Kuinka monta uskovaa täällä on? Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: he panevat kätensä sairaiden päälle; he paranevat.” Pankaa sitten kätenne toinen toistenne päälle. Jos Kristus pitää lupauksensa yhdellä tapaa, hän pitää sen kaikilla tavoilla. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle samalla, kun me rukoilemme.

Herra Jumala, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä käsken jokaista riivaajavaltaa päästämään nämä ihmiset vapaaksi. Tule ulos, saatana, sinut on lyöty, päästä heidän menemään, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Nouskaa ja ylistäkää häntä, jokainen.

58-0619B TEIDÄN TÄYTYY SYNTYÄ UUDESTI (Ye Must Be Born again), Greenville, South Carolina, USA, 19.6.1958

58-0619B TEIDÄN TÄYTYY SYNTYÄ UUDESTI
(Ye Must Be Born again)
Greenville, South Carolina, USA, 19.6.1958

 

1       …täällä puhumassa, kaikilla on hauskaa, ja minä olen nauttinut, ja sitten sanon jotain tuollaista.

[Joku veli puhuu veli Branhamista]

Minä ajattelin tänä aamuna ollessani matkalla, olin myöhässä aamiaiselta, ja… Me olimme noin, suunnilleen 10 mailin päässä, maaseudulla. Satuin vain ajattelemaan, että kuinka monia kertoja minä olen ollut myöhässä; siis, myöhästyin jopa omista häistäni. Minua odotettiin ja odotettiin.  Nyt, jospa vain voisin myöhästyä omista hautajaisistani, se olisi…

[Joku sanoo: ”Silti sinä pääsit naimisiin.”]

Kyllä, minä pääsin naimisiin; kyllä se on…

2        No… on niin hienoa olla täällä, ja minä haluaisin esittää tämän kysymyksen, ennen kuin menen… on lyhyt aika olla täällä teidän kanssanne… Minun palvelustehtäväni on ollut yhtä ryntäilyä ja paahtamista paikasta toiseen. Kukaan ei tiedä niistä vaikeuksista, mitä se minulle tuottaa. Ja, jotta olisin välttynyt menemästä tapaamaan ihmisiä ja puristaa heidän käsiään, kuten minä sanoin eilisiltana, eräs rouva kutsui minut kotiinsa päivälliselle. Oi, minä kuvittelin, että olisin saanut oikeaa, vanhaa kunnon maissirouhepuuroa, että olisin saanut todella kokea olevani etelässä, siis; mutta miten se voisi onnistua? Se ei vain onnistu.

3        Siis, minä ajattelin tänä aamuna – täällä on ollut todella hienoa, ja minä olin… Eilisiltana, minä mainitsin sairaiden puolesta rukoilemisesta. Ja Billy tuli tänään iltapäivällä, kuten hän yleensä tekee ja käy nuorten ihmisten luona, ja kaikki – ja käy puristamassa heidän kättään. Ja hän palasi ja sanoi: ”Isä, täällä on paljon ihmisiä, joiden puolesta pitäisi rukoilla.

Nyt, minä… Syy siihen, etten minä ole rukoillut ihmisten puolesta on, että kun kokouksessa… Minä tulin juuri Dallasista; tehän kaikki puhutte Dallasista. Ja tällaiset kokoussarjat, no, minä pyrin enimmäkseen saarnaamaan – ymmärrättehän? – koska se suo minulle mahdollisuuden levätä noilta näyiltä; ja juuri näyt ovat se, mikä repii minut rikki.

Ja… mutta, minulla on vielä kaksi kokousta jäljellä tämän jälkeen, ja sitten aion levätä todella pitkään. Minun on tehtävä niin; olen – minä tunnen itseni… Ja olin Dallasissa tässä yhtenä päivänä tapamassa viittä meidän veljeämme, jotka olivat kentältä syrjässä hermoromahduksen takia: Raymond Richeyta ja veli Grantia. Ja minä juttelin hänen kanssaan ja hän koetti pitää itsensä pystyssä ja itki ja eräs toinen veli istui siinä kädet tällä lailla ja hän kiljui hermoromahduksen takia, ja että oli mennyt liian pitkälle; ja siis, meitä ei ole tehty sahanjauhosta; me olemme yhä inhimillisiä olentoja, nähkääs. Ja, siis, minä en ole höllännyt sitten joulukuun. Niinpä minun on levättävä vähäsen.

4        Ja minä olisin iloinen, jos saisin viedyksi kokoukset loppuun. Minä luulen, että te alatte kuitenkin saada tarpeeksenne siitä, että minä huudan teille niin kuin olen huutanut. Minä ajattelin, että minun pitäisi varata yksi ilta selvitelläkseni vähän tätä sisarten asiaa, miksi olen puhunut niin kuin olen. Mutta, siis, minä en ole tarkoittanut sitä teille, sisaret, ymmärrättehän? Minä tarkoitin niitä, jotka ovat esittävinään teitä, näettekö? Se…

No, siis, tämä on yksi asia; minä uskon, että Herra on sanonut, että hän loi naisen; ja miehen hallitsemaan naista. Jos kerran mies antaa sinun tehdä sitä, mitä teet, niin anna hänen tehdä niin; vika on sitten miehessä, eikö olekin? [Veli Branham nauraa.] Naisten pitäisi totella hallitsijaansa.

5        Mutta, minusta tuntuu vähän oudolta, kun seurakunta on päätymässä siihen tilaan, jossa se nyt on. Minä en halua olla tyly, kyllähän te sen ymmärrätte, mutta kun minä saan tilaisuuden puhua asiat halki kokouksissa, joissa istuu joka puolella sananpalvelijoita, niin hekin alkavat puhua asioita halki, ymmärrättekö? emmekä me halua sitä. On käytettävä vähän psykologiaa, siis, että saarnaajat saadaan toimimaan. Ja, meidän on palattava vanhan höyläpenkin ääreen, jonka ääressä meidän isämme säätivät määräyksiä: ”Näin asia on.” Näettekö? Ja ihmiset kunnioittivat niitä. Ymmärrättekö? Sitä me nyt tarvitsemme.

Saatana on hyvin viekas vihollinen, hän tulee niin… synti on niin – mitenhän minä sen sanoisin, se on niin ovela, härski, siis, se todella… se on ovela, vähän kuin sala… – se, se sana on: salakavala. Niin salakavala, että se tulee niin helposti kuvaan mukaan, siis; se näyttää niin viattomalta. Ensinnäkin, se on aivan kuin hämähäkki jolla on verkko, ja nappaa sinut, ja siinä sitä ollaan.

Minä ajattelen yhtä juttua: matkan päätä. Joka ei minulla, ehkä, ole kovin kaukana. Minä en enää ole poikanen. Minun on ajateltava kokouksessa olevia ihmisiä uudemman kerran. Eräs minun ystäväni sanoi minulle kerran; minulle annettiin palkinto; ja minä haluan, että tämä uppoaa teihin jokaiseen todella syvälle:

6        Vancouverissa, Brittiläisessä Kolumbiassa, eräs poika, joka osasi ajaa polkupyörää, sai palkinnon… Kaksitoista tuumaa leveä, sata jaardia pitkä… Hän sai uuden Schwinn-merkkisen polkupyörän; ja kaikki pojat luulivat olevansa hyviä pyöräilijöitä. He kävivät kaupungilla kaupassa hakemassa äidilleen ruokatavaraa korilla ja pitivät sitä kainalossaan, ja ajoivat takaisin, eivätkä koskeneet kertaakaan ohjaustankoon. Siis, jokainen tiesi, että tuo poika tulisi voittamaan sen kisan.

Siellä oli myös eräs nyhverö, joka – siis, sellainen äidin poika, ja hänestä ei kukaan oikein pitänyt häntä minään. Niinpä, jokainen sai oman lähtöajan… ja numeroita kutsuttiin, ja he rupesivat ajamaan pitkin tätä lankkua, ja jokainen tipahti siltä; mutta tämä mammanpoika ajoikin sen loppuun asti, horjumatta vähääkään.

Ja kaikki nuo pojat ympäröivät hänet, ja sanoivat: ”Miten sinä tuon teit?”

7        Hän vastasi: ”Kuulkaa, pojat; tällä tavalla se meni: minä katselin, mitä te kaikki teitte, ja näin teidän virheenne, näettekö? Te katselitte alas tällä tavalla, ja yrititte pysyä laudalla. Minä katselin sen päähän ja pysyin tasapainossa”, hän sanoi.

Siinä se; näettekö, näettekö? Siinä se juttu on. Ei siihen, mikä on täällä, vaan päähän, ja pysytään tasapainossa; katsotaan Herraan Jeesukseen. Nyt, rukoillaanpa hetki:

Herra, pidä meidän mielemme sinussa; suo meidän katsoa kohti loppupäätä sinne, kun me näemme Jeesuksen. Ja täällä, tässä konventissa, Herra, tämä ryhmä hienoja veljiä ja sisaria on kokoontunut yhteen tänne aamiaiselle ja yhdessäolon merkeissä. Mistä me voimme tietää, vaikka meidän seuraava kokouksemme ei olisikaan aamiainen, vaan se olisikin hääateria, jolla me jakaisimme ikuisesti Herran ilon?

Siunaa näitä miehiä, Herra, jotka ovat saarnanneet vuosia, jotka istuvat täällä tänä aamuna harmaapäisinä ja kumaraharteisina. Oi, Jumala, sinä yksin tiedät, mitä he ovat uhranneet ja mitä he ovat kokeneet; ja Isä, minä rukoilen koko sydämestäni, jos saisin armon sinun silmiesi edessä, siunaa näitä veljiä ja suo heille vielä suurenmoisia palvelustehtäviä, Herra, sillä me tarvitsemme kaikkia heitä,  kaikkine omituisuuksineen, ja palvelustehtävineen, sillä se kaikki tulee valmistamaan sinun suurenmoista, uskovien ja pyhien muodostamaa ruumistasi. Ja kun minä seison tässä, Herra, heidän veljenään ja saman maan kansalaisena, auta meitä tänä aamuna puhumaan muutama sana, jotka voisivat rohkaista meitä kulkemaan eteenpäin; Jeesuksen nimessä, me pyydämme sitä, aamen.

8        Minä tässä mietin, ennen kuin puhun teille eräästä pikku aiheesta, kuinka monen teistä mielestä, Pyhää Henkeä miellyttäisi enemmän se, että me jakaisimme vähän rukouskortteja, koska täällä on liian paljon ihmisiä niin, että voisimme vain sanoa: ”Tulkoon tämä ryhmä tänne, ja tuo ryhmä tuonne”? Meidän on jaettava rukouskortteja. Olisiko teistä hyvä, jos me pitäisimme seuraavina kahtena iltana parantamiskokouksen niin, että minä saisin yleiskäsityksen asiasta? Katsotaanpa… Siis, kiitos. Hyvä juttu. Sitten me teemme niin.

Milloin teidän iltapäivän kokouksenne on, herra? Kahdelta. No, kuulkaa; minä lähetän Leon… missä hän on? Minä luulen, että hän, Leo ja Gene, ovat tuolla, Billy, tai joku heistä tulee rukouskorttien kanssa, antamaan jokaiselle, joka haluaa, rukouskortin. Minä vaihdan aihettani tänä iltana, ja rukoilen sairaitten puolesta.

9        Ja… seuraavassa kokouksessa, minä haluan saarnata aiheesta: ”Kotka kiihottaa pesuettaan lentoon.” Olen yrittänyt sitä viimeiset kaksi tai kolme vuotta, mutta olen epäonnistunut. Selvä.  Nyt, minä niin nautin Sanasta, ettekö tekin? Nautin niin Sanasta… Sitten, tänä aamuna, kun pomppasin ylös ja sanoin: ”Voi, vaimo”, ja lapset olivat useiden mailien päässä, maaseudulla, eivätkä halunneet nauttia aamiaista, ennen kuin, minä pääsisin palaamaan heidän luokseen aamiaiselle.

Ja minulla on pikkukaverit mukana ja, oh, minulla on ollut todella hauskaa noiden lapsien kanssa ja kaikkea. Ja iltaisin, kun minä menen kotiin, me riehumme yhdessä puoliyöhön asti lattialla. Joseph haluaa olla reppuselässä, ja Becky haluaa, että minä kerron tarinan jostain, kyllähän te tiedätte, miten se menee. Ja niin, meillä oli tosi hauskaa yhtä kaikki.

10    Emmekä me eilisiltana päässeet kotiin – nukkumaan kuin vasta yhden maissa, ja sitten Joseph, nukkui, luullakseni, siitä lähtien, puolen yötä hajareisin minun niskassani, sitten, me rakastamme lapsiamme, ja he… Me otamme heidät; minä otin heidät aamiaiselle, ja he nukkuvat hetken, sillä aikaa kun minä olen täällä teidän kanssanne aamiaisella, jollaista ei rahalla saa, eikä sellaista saa edes tarjoiltuna, ystävyyden aamiaisella Jumalan pyhien ympäröimänä. Eikä mikään palvelus ole otollinen ilman Jumalan sanan lukemista. Niinpä, minä haluan lukea pätkän Johanneksen evankeliumin 3:sta ja sanotaan, 5 jae, ja puhun vähäsen, koska minun kurkkuni on käheä.

Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti vedestä ja Hengestä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaan.”

11    Minä mietin, tänä aamuna, ollessamme kokoontuneina tänne, veljet ja sisaret, te saarnaajat ja pyhäkoulunopettajat, ja keitä sitten olettekin. Mitä tämä todella tarkoittaa? Miksi me olemme täällä ja mitä tämä suuri taistelu on? Ja, joka ilta, minä olen yrittänyt sanoa tätä, se tuntuu siltä, että monta kertaa olen pyrkinyt tuomitsemaan organisaatiot ja tuomita sitä, ja tuomita tätä. Minä olen äärimmäisyysihminen; se on totta. Ja joskus minä menen niin pitkälle toiseen laitaan niin, että saan sen toisen puolen pois tasapainosta. Mutten minä sitä niin tarkoita. Minä yritän sanoa: ne kaikki meidän hienot organisaatiomme ja meidän hienot miehemme ja hienot naisemme, silti, kun me tulemme Hänen eteensä [läsnäoloonsa], minä luulen, että me ehkä saatamme havaita itsemme vajavaisiksi, emmekä me halua sitä niin. Otetaanpa se nyt…

12    Eräs vanha värillinen mies sanoi jokin aika sitten minulle, eräässä konventissa – tai kokouksen yhteydessä, ja hän sanoi jotain tällaista, hän sanoi: ”Kauan sitten, minä keskustelin Herran kanssa, Ja minä sanoin hänelle, että jos minussa on jotain vikaa, anna minun korjata asia nyt heti, koska minä en halua ongelmia joen rannalla.” Niin sitä pitää! Minusta siinä oli sanottu hyvin se, mitä minä yritän sanoa: ”Puhutaan asiat selviksi nyt niin, ettei meille tule ongelmia joen rannalla, koska sitten ei voi enää kääntyä takaisin – näettehän – varmistetaan asia nyt.”

Ja, kun Jeesus sanoi sille suurelle päämiehelle: ”Teidän täytyy syntyä uudesti.” No mutta, pitäisikö minun siis syntyä uudesti? Sen minä haluan tietää. Jos, minä olen evankeliumin saarnaaja, jos minä olen hyvä ihminen ja maksan velkani ja vaellan kunniallisesti ihmisten edessä, mitä muuta Jumala voi vaatia minulta? Miksi minulla pitäisi olla sellainen uudestisyntymisen kokemus, kuten ihmiset minulle sanovat? Miksi Jeesus sanoi tälle päämiehelle, joka eli ylevää, pyhää elämää, ja vaati sellaista – tai ei siis vaatinut, vaan käski, että hänen pitää syntyä uudesti…

13    Siis, en yritä nyt tunkeutua kalvinistiseen uskomuksiin, siis, en toki. Kun sanon tämän nyt, tiedän puhuvani lakia noudattaville ihmisille. Sitä en todella tarkoita, koska minäkin olen laillisuusmies. Mutta, siihen, minä uskon, että Calvinilla oli kyllä jotain, ja arminiolaisilla oli jotain, ja noilla kahdella oli jotain, mutta he ohittavat asian syvällisen puolen. Kalvinisti sanoo: ”No, minä olen pelastettu, ja sillä selvä.” Jos, hänen elämänsä osoittaa, ettei näin ole, niin silloin, hän ei ole pelastettu.

Ja laillisuusmies sanoo: ”Minun pitää tehdä näin, ja minun pitää tehdä noin, ja minun pitää tehdä näin”, silloin, jos sinä et ole syntynyt uudesti, et silti ole pelastettu, ja siinä sitä ollaan. Ymmärrättekö? Totuus on jossain siltä väliltä; meidän pitää pysytellä tien keskellä.

14    Mitä te olette – se, mitä kalvinismi on, se mitä armo tarkoittaa, on sitä, mitä Jumala teki sinun hyväksesi. Mutta, kyse on siitä, mitä sinä teet Jumalalle kiitollisena siitä, mitä hän armostaan teki sinun hyväksesi. Siinä on vastaus kokonaisuudessaan. Silloin, jos, minä olen pelastettu, niin minä elän niin kuin pelastettu, ymmärrättekö? Se tosiasia johtaa siihen, että meidän pitää syntyä uudesti.

Ja niinpä uudestisyntymisen kokemus osoittaa, mitä me olemme. Se ei tarkoita sitä, että me… minä kyllä uskon huutamiseen ja Hengen kaikkiin ilmentymiin, ja osoituksiin, mutta silti, siinä ei ole kaikki, ymmärrättekö? Kyse on jostain muusta; kyse on uudesta luomuksesta, jostakin, joka on sydämessä. Ja, minä mietin, mahdammekohan me sananpalvelijat, miehet ja naiset, sanoa useinkaan tätä sanaa: ”Teidän pitää syntyä uudesti”, ja viemmekö me sen ihmisten pään päälle?  Meidän olisi palattava, ja selitettävä ihmisille, mitä syntymä tarkoittaa, ymmärrättekö? Täytyy palata johonkin, joka on enemmän kuin vain sanoja; pitää palata perustavan tosiasian äärelle, ja se on tuo merkittävä asia: uudestisyntymisen kokemus, ja mitä se saa meissä aikaan, ymmärrättekö?

15     Nyt, usein, me alamme ajatella että, no, jos me olemme syntyneet uudesti ja olemme iloinneet, ja huutaneet, ja puhuneet kielillä, tai ilmentäneet jollain tavalla Jumalaa, niin siinä se on. Mutta, veljet, tehän tiedätte, itse saarnaajina, ettei se ole siinä.  Nyt, me olemme nähneet ihmisten hyppivän, huutavan, tanssivan, ja petkuttavan, varastavan, valehtelevan ja kaikkea muut, näettekö, ja me tiedämme sen. Niinpä, kyse ei ole siitä, mistä Herra puhuu.

Ja kun, Martti Luther sanoi: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, hän sanoi; ”tässä se on.” Ja sitten tuli John Wesley mukanaan jotain uutta, ja Luther oli… Hän oli siinä suhteessa oikeassa sanoessaan, että vanhurskas on elävä uskosta, ihmiset… pitää paikkansa; he elävät uskosta, ja kun Luther sanoi, että vanhurskas on elävä uskosta, niin meidän on tehtävä niin, ja hän ajatteli, että asia oli selvä, mutta meille on selvinnyt, ettei se ollutkaan.

16    Wesley sanoi, että kun te pyhitytte, ja huudatte, se oli siinä, mutta hän huomasi, että monilla niistä, jotka huusivat, ettei ollutkaan: ja helluntailaiset sanovat, että jos me puhumme kielillä, meillä asia on siinä, mutta meille on selvinnyt, ettei ollutkaan; juuri niin. Se on jotain muuta, veljet; täsmälleen.

Jeesus ei todellakaan sanonut, että jos ihmiset huutavat, jos he puhuvat kielillä, jos he tekevät jotain, hän sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Eikä Hengen hedelmä ole huutaminen, puhuminen kielillä; ne ovat Pyhän Hengen tunnusmerkkejä, totta kai, mutta niitä voidaan imitoida; sen me tiedämme.

Minä olen elämässäni, ollut paljon tekemisissä pahojen henkien kanssa, ja noitatohtoreiden ja sen sellaisten, ja kaikkialla maailmassa. Olen nähnyt pahojen henkien huutavan, puhuvan kielillä ja esittävän kaikenlaista; nähnyt niiden – demonien – saavan aikaan tunnustekoja ja ihmeitä ja kaikkea muuta, ja kieltävä jopa sen, että Jumala olisi olemassa. Sitä ei voi päätellä siitä.

17    Ja mitä tulee meidän tunteisiimme… ja minä… Muistakaa, kyllä minä niihin uskon, minä uskon, että jokainen, jolla on sydän täynnä uskontoa huutaa ja saa aikaan vähän …?… uskon siihen, mutta siinä ei ole kaikki. Kuten eräs vanha värillinen mies, täällä etelässä söi vesimelonia – ja hän pyysi viipaletta vesimelonia ja kaveri sanoi: ”No poika, millaista se oli?”

Hän vastasi: ”Olihan se hyvää, mutta sitä on vielä lisää.” Siis, juuri sillä tavalla asia on; onhan tämä hyvää, mutta sitä on vielä enemmän, ymmärrättekö? Me emme voi elää vain sen yhden siivun varassa.

Siis, on jotain muutakin. Siis, jospa te veljet ja saarnaajat, jotka pystytte selittämään tämä paljon paremmin… Siis, minä olisin voinut ottaa yhden pienen aiheen, joka minulla oli mielessä, että saarnaisin siitä: elämä, mutta kun tulin tänne, jokin iski minuun, ”sinä olet saarnaajien edessä, tänä aamuna, olet sellaisten miesten edessä, jotka pitelevät avaimia käsissään. Puhu niin hyvin kuin pystyt sellaisista asioista, jotka auttavat näitä ihmisiä.” Sikäli, kun näitä ihmisiä voi auttaa, koko maailma voi saada apua; seurakunnat ja kaikkialla; niille voi olla siitä apua. Joka tapauksessa, veljet, me työskentelemme yhden asian hyväksi, ja kaikista meidän eroavaisuuksistamme, ja kaikesta huolimatta, me silti tuomme sieluja yhdelle Mestarille, joka on Jumala. Sitä varten me olemme täällä.

18    Ja siis, tänä aamuna, minä haluan kertoa, mitä ajattelen, ja miksi minun pitää syntyä uudesti. Ja minä haluan ilmaista sen teille lapsenomaisella tavalla. Lähdetäänpä pienelle matkalle, jos sallitte, ja palataan maailman perustusten ääreen.

 Nyt, meille on opetettu, että meidän kehomme on peräisin maan tomusta. Ja lääketiede sanoo niin, ja Raamattu sanoo niin. Siispä, on yksi asia, josta me voimme olla yhtä mieltä – että me olemme peräisin maan tomusta.

Ja jokin aika sitten, minä olin puhumassa Kiwaniksen kokouksessa. [Kiwaniskansainväl. Järjestö.] Ja minä puhuin aiheesta monien… monet ihmiset ja mihin he uskovat ja niin edelleen, ja tultiin ajatukseen, että mistä meidän kehomme ovat peräisin. Ja minä kysyin eräältä lääkäriltä, joka oli  paikalla kokouksessa; sanoin: ”Tohtori, minä haluan esittää teille kysymyksen: ’onko totta, että meidän ruumiimme on peräisin tomusta?’”

Hän sanoi: ”No mutta, saarnaaja, pitäisihän teidän se tietää.”

Minä sanoin: ”Kyllä, mutta, minä haluan tietää, miten se siitä tomusta tulee.”

”No”, hän sanoi, ”sen ruuan kautta, jota te syötte. Te syötte ruuan, ja siitä tulee verisoluja”, hän sanoi.

19    ”No, sanoin, ”jos se pitää paikkansa, niin mitä enemmän minä syön, sitä enemmän tomua minä ahdan itseeni, sitä isommaksi ja vahvemmaksi minä tulen; aivan kuin kaataisi kannusta vettä lasiin, tai kasaisi materiaalia pinoon, ja niin edelleen; mitä enemmän minä sitä laitan, sitä suuremmaksi ja vahvemmaksi minä tulen.”

Hän sanoi: ”Pitää paikkansa.”

Minä sanoin: ”Minä haluan esittää teille kysymyksen: miten sitten, kun minä olin 16-vuotias, 17, kahteenkymmeneenviiteen ikävuoteen asti, minä syön leipää, lihaa, perunaa, ja niin edelleen, ihan niin kuin nytkin, ja niistäkö tulee verisoluja?”

”Kyllä vain.”

Minä sanoin: ”Mistä se sitten johtuu, että vaikka minä syön samoja asioita, kuin söin ennen, joiden ansiosta kasvoin ja vahvistuin koko ajan; mutta kun saavutin 25 ikävuotta, minä söin vielä enemmän, ja parempaa; alan vanheta, tulla heikommaksi, rapistua.” Mistä se johtuu, kun jos minä kaadan kannusta vettä lasiin, ja täytän sen puoleenväliin, niin sitten, mitä enemmän minä sitä kaadan niin sitä nopeammin ja nopeammin se vajenee. Selitä, tieteellisesti, miten se tapahtuu; ei sitä voi tehdä.

20    Mutta Raamatussa on siihen vastaus. Kyse on Jumalan ihmissuvun kanssa tekemästä sopimuksesta. Kerran, te olitte… Te olette täällä, sitten teidän täytyy lähteä, ja Jumala saa oman kuvansa. Ja minä menen tänä aamuna todella mielikuvitukselliseen paikkaan: vanhin mies ja vanhin nainen ovat tänä aamuna tulleet tänne minun eteeni: aviomies ja aviovaimo.

Ja jokunen vuosi sitten, te olitte nuori, kaunis nainen, ja mies oli nuori, komea mies. Ja kenties, sinä olit juuri astunut virkaan. Äiti oli sievä, ja miten sinä johdatit hänet alttarille, ja sanoit Jumalan palvelijalle, että sinä otit hänet vaimoksesi, lailliseksi, vihityksi vaimoksesi. Kuinka onnellisia te olittekaan. No, te söitte samaa ruokaa kuin te söitte tänä aamuna.

Ja, te olitte… Muutaman vuoden päästä, kun te olitte naimisissa, eräänä aamuna sinä nousit ylös ja sanoit: ”Äiti, sinun sievien silmiesi ympärille alkaa tulla ryppyjä.”

Hän sanoo: ”Niin, isä, olen huomannut, että sinun ohimollesi alkaa tulla harmaita hiuksia.” Se tapahtui suunnilleen ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin.

21    Mitä tapahtui? Kuolema astui kuvaan. Se on saanut ahdistetuksi teidät moniin nurkkiin, mutta pian se saa teidät nurkkaan, ja pitää teidät siellä, sillä se aikoo viedä teidät, näettekö? Jumalalla on valmis kuva siitä, mitä hän teistä tuonpuoleisessa haluaa.  Nyt, minä uskon ylösnousemukseen; kristinusko uskoo ylösnousemukseen; koko asia perustuu ylösnousemukseen.

 Nyt, monet ihmiset ajattelevat lähtevänsä noin vain alas ja tulevan ylös jonkinlaisena siivekkäänä henkenä. Te nousette miehinä ja naisina, sellaisina kuin nyt. Sillä lailla tämä… Jos tämä Raamattu tipahtaa alas tältä lavalta tuolle pöydälle, ja jos otetaan toinen Raamattu ja pannaan sen tilalle, se ei ole ylösnousemus, se on korvaamista. Ylösnousemus on saman henkilön, joka meni alas, tuomista ylös, ja sitten, ylösnousemuksessa kaikki… jos joku…?…

22     Nyt, tänä aamuna sinä olet vanha ja harmaa ja kumaraharteinen, ja äidillä ja sinulla on paljon, paljon kipuja ja tuskia ja sellaista, mitä ei ennen ollut, ja kaikki on muuttunut. Mutta, muistakaa, te palvelette silti samaa Jumalaa, joka saattoi teidät maan päälle. Silloin, Jumalan suunnitelmana täytyi olla antaa teidän tulla tuollaiseen tilaan. Mutta, muistakaa, ylösnousemuksessa teillä ei tule olemaan yhtäkään harmaata hiusta eikä ryppyä. Kaikki, mitä kuolema on tehnyt teille, on unohdettu ylösnousemuksessa.

Kun Jumala sai kuvan valmiiksi, hän sanoi: ”Siinä he nyt ovat. Nyt, kuolema, anna mennä, mutta sinä et voi viedä heitä, ennen kuin minä annan sen tapahtua.” Ja sitten, kun te palaatte maan tomuun ja nousette kuolleista, teistä tulee se sama herttainen pariskunta, joka te olitte alttarilla tuona aamuna ja te pysytte sellaisena ikuisesti. Niinpä, mitä pelkäämistä meillä on?

23    Joku sanoi minulle vähän aikaa sitten: ”Billy, et kai sinä yritä sanoa minulle…”

Minä olin saarnannut Aabrahamista, noista enkeleistä, jotka tulivat hänen luoksensa ja puhuivat hänelle; ja minä sanoin: ”Siinä oli Jumala ja kaksi enkeliä.”

Hän sanoi: ”Et kai sinä yritä sanoa minulle, että siinä oli Jumala, lihallisessa ruumiissa?”

Minä sanoin: ”Varmasti oli.” Ja minä sanoin: ”Se ei ollut mikään ’ilmestys’, se oli Jumala.” Siinä oli ihminen, lihaa ja verta, ja hän oli Jumala.

Kaveri sanoi: ”No sitten, minä haluan kysyä sinulta, mistä hän sai tuon ruumiin?”

24    Minä sanoin: ”No, suuri Luoja, joka loi taivaat ja maan…” Ja meidät on tehty 16:sta alkuaineesta, joita ovat: kalium, ja maaöljy ja kosminen valo, ja kalsium ja niin edelleen; no mutta, eikö hän olisi voinut ottaa noita 16:ta alkuainetta, ja ”puff” puhaltanut he yhteen ja sanonut: ”Tulehan tänne, Gabriel. Astu sen sisään”, ja tehnyt toisen Mikaelille ja yhden itselleen… No mutta, varmasti hän teki niin. Ja sitten, katosi hetkessä. Sellainen minun Isäni on. Mitä kaliumille ja kalsiumille tapahtui, on samantekevää, hän tietää, missä ne ovat.

Minä olin peilin edessä vähän aikaa sitten kampaamassa näitä harvoja hiuksiani, joita on jäljellä. Minun vaimoni sanoi minulle: ”Billy, sinähän olet melkein täysin kalju.”

Minä sanoin: ”Mutten minä ole menettänyt yhtäkään niistä.”

Hän sanoi: ”Siis, kerro missä ne nyt ovat.”

Minä sanoin: ”Minä vastaan sinulle, jos sinä vastaat minulle. Kerro, missä ne olivat ennen kuin minä sain ne, niin minä kerron, missä ne ovat odottamassa minua.”

25    Jos ne ovat olemassa, ne ovat olleet olemassa ennen, kuin olivat olemassa. Niiden täytyy olla peräisin tämän maapallon materiaaleista. Silloin, ne ovat olleet olemassa ennen, kuin minä tulin tänne ja ne tulevat olemaan täällä sen jälkeen, kun minä olen lähtenyt. Mutta, jonakin päivänä Jumala tulee nostamaan kuolleista meidät molemmat, ja me liitymme yhteen, siinä nuoressa miehessä, jollainen minä kauan sitten olin. Minun Isäni, joka pystyy sanomaan: ”Astu sinä siihen, ja astu sinä tähän”, tulee ottamaan minun sieluni ja sinun sielusi, ja meistä tulee taas nuori mies ja nuori nainen, elääksemme ikuisesti.

 Nyt Jumala ei ole Sears eikä Roebuck, eikä Harmony House [tavarataloja]. Hän teki meistä erinäköisiä. Hän tekee asiat erilaisiksi. Hän tekee isoja vuoria ja pieniä vuoria; hän tekee poppeleita ja hän tekee tammia ja hän tekee palmuja; hän tekee pensaita ja hän tekee isoja puita; hän tekee jokia; hän tekee aavikoita, hän tekee valtameriä ja hän tekee tasankoja. Hän tekee punatukkaisia, valkotukkaisia, ruskeatukkaisia, mustatukkaisia; pieniä, isoja, lihavia ja mitäänsanomattomia, ymmärrättekö? Hän tekee asioita sillä tavalla, koska häntä miellyttää tehdä asiat sillä tavalla. Hänen luontonsa osoittaa, mikä hän on.

26    Ihmiset puhuvat… Monet teistä täällä ovat Floridasta. Teillä on siellä hieno paikka, mutta te pidätte parempaa huolta nurmikostanne kuin minä pidän niistä hiuksistani, joita on jäljellä, trimmaatte sen reunoja jatkuvasti, ja pidätte sen tasaisena ja semmoisena ja tämmöisenä. No, se saattaa olla kaunis ihmissilmään, muttei minusta. Minä pidän viidakosta, vuorenhuipuista niin karuina, kuin millaisiksi Jumala ne loi, ja millaisina hän haluaa tätä katsella ennen kuin se turmeltui.

Minä pidän tavasta, jolla Jumala tekee asioita; ja minä pidän siitä tavasta, miten hän luo ihmisiä. Hänellä on… hän pitää… hän on monimuotoisuuden Jumala. Hän luo punaisia kukkia, valkoisia kukkia, sinisiä kukkia; sellaiseksi hän loi ihmiskunnan, ja sellaisia me tulemme olemaan ylösnousemuksessa.

27    Jos me otamme orvokkeja ja risteytämme ne ja annamme niiden sitten olla, niin niistä tulee samanlaisia, alkuperäisiä orvokkeja. Ja siis, jotkut teistä karjankasvattajista, te jalostatte tammasta muulin; muuli ei voi risteytyä takaisin; sen on palattava takaisin alkuperäiseen. Ylösnousemuksessa asiat tuleva olemaan samalla tavalla; meistä tulee alkuperäisiä, palataan takaisin sellaisiksi, jollainen ihminen oli, kun Jumala teki hänet omaksi kuvakseen Eedenin puutarhassa. Mies tulee olemaan mies; nainen tulee olemaan nainen, eikä hän tule tarvitsemaan Max Factoreita tekemään itsestään kaunista. Nainen tulee olemaan kaunis heti alkajaisiksi; hän…

 Nyt, huomatkaa, mistä tämä kaikki selvisi?  Nyt, jos me olemme tulleet maan tomusta, kuten Raamattu sanoo, ja tiedekin sanoo, että me olemme peräisin maan tomusta, niin varmasti meidän ruumiimme olivat täällä maan päällä, kun tämä oli vielä yhtenä tulivuorenpurkauksena, ilman merkkiäkään elämästä. Jos niin ei ollut, mistä ne sitten ovat peräisin?

28    Tiesittekö te, että se keho, jossa te elätte tänä aamuna, oli täällä 10000 vuotta ennen kuin yhtäkään häivähdystä elämää oli pantu maan päälle? Kun Jumala oli saanut tämän vanhan kunnon ”ohjuksen” sinne jonnekin auringon lähelle, kiertämään sitä tähän suuntaan, ja loi tänne kalsiumia, kaliumia ja maaöljyjä ja niin edelleen, hänellä oli omassa, suurenmoisessa mielessään, että sinä tulisit istumaan tämän pöydän ääressä tänä aamuna. Oi, halleluja, hän on ääretön Jumala.

Kun puuseppä rupeaa rakentamaan taloa, miten hän toimii? Hän asettaa ensin esiin kaiken puutavaran. Hänellä on mielessä se, mitä hän aikoo rakentaa. Jumalalla oli teidän kehonne täällä, ennen kuin maan päällä oli häivähdystäkään elämästä. Jos ei ollut, niin, mistä se sitten tuli? Siitä syystä hän väänteli ja pyöritteli ja käänteli sitä. Hän käänsi sen aurinkoon tällä tavoin ja kalium syntyi, ja hän käänsi sen taas tähän suuntaan ja tuli kalsiumia. Hän käänsi taas sitä tähän suuntaan ja maaöljy syntyi, oi olkoon hänen pyhä nimensä siunattu!

29    Mitä me pelkäämme? Meidän pitäisi olla kaikkein vapaimpia ja onnellisimpia ihmisiä, mitä missään on olemassa. Eikä meidän tarvitse arvuutella: Jumala on meidän keskellämme ja osoittaa sen todeksi. Juuri niin, ja tämä on hänen sanansa, ja Henkensä mukaista.

 Nyt, otetaanpa tämä; meidän kehomme, ennen kuin tämä maapallo oli muovailtu ja valmis – nämä meidän ruumiimme, joissa me tällä hetkellä elämme, olivat täällä maan päällä: kalsium, kalium, maaöljy ja niin edelleen; nyt kuvataanpa sitä hieman, ettei se mene teiltä ohi.

Ja sen jälkeen, kun maapallo oli muodostettu ja kaikki täällä oli yhtä valkaistua autiomaata, eikä täällä ollut minkäänlaista elämää, mitään elämäksi nimitettävää, mutta kaikki materiaali oli täällä, meidän ruumiimme rakentamista varten. Ja minä saatan kuulla Jumalan sanovan suurelle Pyhälle Hengelle: ”Lähde, ja haudo maata.”  Nyt, mehän tiedämme, että sana ”hautoa” tarkoittaa ”olla emo, kuten kana hautoo, tai ”kujertaa” niin kuin kyyhky kutsuu puolisoaan. ”Mene ja haudo maailmaa.”

30     Nyt, meidän pitää käyttää nyt mielikuvitustamme saadaksemme tästä draamaa. Sitten suuri Pyhä Henki lähti, ja levitti siipensä maan ylle ja alkoi hautoa tiettyä tarkoitusta varten, ja se tarkoitus oli saada aikaan jotakin, joka heijastaisi sitä, mitä Jumala on. Kuten minä sanoin tässä eräänä iltana, ”Kumpi oli ensin, syntinen vaiko pelastaja?” Mistä tässä kaikessa nyt ylipäätään on kyse? Kumpi oli ensin parantaja vaiko sairaus?

No, epäilemättä, parantaja… Siis, miksi meistä sitten tuli syntisiä? Sen piti mennä niin. Jos, Jumala on pelastaja, hänellä piti olla jotain pelastettavaa. Siis, siinä ei ole mitään väärää; ainoastaan, kaikki toimii hänen tavallaan.  Nyt, minä en voisi sanoa tätä syntisille, minä sanon tämän saarnaajille, näettekö, ja Jumalan lapsille. Kaikki toimii, kuten pitääkin; huolimatta siitä, mitä me teemme, tai emme tee, kaikki tulee päättymään hyvin, sillä, minkä Jumala tiesi edeltä, sen hän on määrännyt edeltä.

 Nyt, huomatkaa, kun kaikki menee niin kuin menee; kaikki tulee menemään hyvin, ei ole mitään syytä pelätä, koska kaikki järjestyy.

31     Nyt, jos Jumala… jos… Jos on valoisaa, päivällä – jos yötä ei olisikaan ollut, miten me voisimme tietää, mitä päivä olisi? Miten päivä… Jos sinä et koskaan olisi ollut sairas, miten sinä voisit iloita terveydestä? Jos et olisi koskaan ollut kadotettu miten sinä voisit iloita pelastuksesta?

No, veljet, jonain päivänä, kun Jeesus tulee, ja ylösnousemus, kun Jumala tuo tämän maailman oikeuden eteen, ja jokainen ruumis, joka nukkuu maan tomussa, nousee hänen eteensä, ja meitä seisoo miljoonittain laulamassa lunastuskertomuksia, ja enkelit ovat kokoontuneet ulkopuolelle päät painuksissa, eivätkä edes tiedä, mistä me puhumme. Ne eivät olleet kadotettuja; ne eivät tiedä, mitä on tulla pelastetuksi. Me tiedämme, mitä on olla kadotettu ja pelastettu; meillä on Isä!

32    Oletteko koskaan huomanneet, mitä Jeesus sanoi ajaessaan ulos riivaajan, jonka oli omalla sormellaan luonut? Jos Jeesus sanoi: ”Jos minä ajan ulos riivaajia Jumalan sormella…” Näettekö te, mitä riivaajat ovat hänelle? Parantamisesta: se on hänelle pikkujuttu. Mutta, katsokaa: kun lammas on kateissa, niin mitä hän teki? Hän meni, ja otti tuon lampaan ja pani sen harteilleen.

Mikä on ihmisen vahvin osa? Selkä ja reidet. Ymmärrättehän, ettei perkele ole hänelle mitään. Mutta lammas, hän asetti sen poikittain selkäänsä, ja piti sitä jaloista. Ja hän nosti sen oman ruumiinsa voimalla niin, että hän saattoi viedä sen takaisin lammastarhaan. Jumala rakastaa lapsiaan.

33    No, miten hän sai ne? Pyhä Henki lähti hautomaan maapalloa. Ja kun hän alkoi hautoa ja kujertaa… Sanotaan se nyt ihan vain tällä tavalla, hän aikoi… Hän kutsui, kujerteli kuin kyyhky illalla, kun se istuu ja kujertaa puolisolleen. Ja kun hän alkoi kujertaa tuon pelkän valjun tulivuorta alas tulleen purkauksen, aikaansaaman autiomaan ylle… Minä näen, kun pieni määrä kaliumia alkaa liikkua kalsiumin kanssa; ja minä huomaan vielä, erikoisen asian, kosteus ja maaöljy alkavat valua yhdessä; ja aivan erään pienen kiven alta, pieni narsissi alkaa kohottaa päätään. Elämä on tullut maan päälle. Ja Pyhä Henki huutaa: ”Tule, Isä, katsomaan tätä!”

Isä Jumala katsoo sitä ja sanoo: ”Onpa varsin kaunista; jatka vain kujerrusta.”

34    Ja hän kujersi, ja esiin nousi kukkia ja ruohoa nousi, ja kasvien elämä; ja esiin nousi puita ja maasta pyrähti lintuja, tomusta, ja hetken päästä nousi eläinten elämä, ja hän jatkoi kujerrusta, ja esiin nousi ihminen. Hän näytti hienolta, mutta hän oli yksinäinen; hänellä ei ollut apulaista.

Kun sen näkee… Minä haluan tämän jäävän tiukasti mieleen: naista ei ollut alkuperäisessä luomisessa; hän on miehen sivutuote; mies ja nainen olivat yhtä, ja alussa, Jumala otti naisen Aadamista, ja mies ja vaimo ovat todella yksi, mutta heidät tehtiin lihaksi lisääntymisen takia; kuitenkin miehestä otettiin feminiininen puoli ja siitä tehtiin nainen.

35    Siksi, jos nainen yrittää käyttäytyä kuin mies, pukeutua kuin mies ja puhua kuin mies, hän on mennyt sijoiltaan. Nainen on feminiininen, suloine, rakastava, ei mikään suuri, ja rähisevä eikä käyttäydy kuin mies; no siis, hänen ei pitäisi. Ja jos hän käyttäytyy sillä tavalla, hänen elämänsä on vääristynyt. Hän on suloinen, rakastava, kiltti, kun Aadam on enemmän jämerä, sillä hän oli mies – maskuliininen. Nainen oli feminiininen, mutta saman henkinen, sillä hänet oli otettu Aadamista.

Ja huomatkaa, että kun mies ottaa vaimon, ja ottaa tämän vaimon syliinsä – täällä on sekalaista yleisöä – ja painaa tämän naisen syliään vasten, nainen painaa mieheen leimansa. Toinen nainen turmelee sen ikiajoiksi. He ovat yhtä. Yksikään toinen nainen ei tule sopimaan tuohon muottiin. Sinulla ei ole oikeutta sulkea syliinne toista naista, tanssilattialla eikä missään; näin asia on. Sinulla on vaimo, ja sinä olet ottanut hänet syliisi, ja Jumala on pannut hänet sinun sydämeesi, ja painanut sinut häneen ja nainen on sinun, ja sinä kuulut hänelle.

36    Ja sinä, nainen, kun sinä otat toisen miehen syliisi, sinä olet turmellut tuon muotin, josta sinut otettiin; muistakaa se. Kun sinä käyttäydyt kuin mies, sinä olet poissa paikaltasi, ja kun miehestä alkaa tulla nynny, ja lällytellä sitä ja tätä, hän on pois paikaltaan. Hän on pomo; hän on hallitsija; ei…  Nyt, en tarkoita, että [nainen olisi] lattiamatto – minä sanoin todella: hallitsija – apulainen. Ei, että potkitaan naista pitkin, he eivät ole…

Mutta, Raamattu sanoo… Jumala sanoi luodessaan: ”Hän on vallitseva sinua.” Ei olemaan pomo, vaan apulainen – osa sinua. Nainen on suloinen ja kiltti ja hellä; sinun pitää johtaa häntä hellästi, koska hän on osa sinua. Jos sinä kohtelet häntä väärin, sinä kohtelet itseäsi väärin, ja täysjärkinen mies ei tee sellaista. Selvä.

37    Siis, huomatkaa… kun hän näki tämän ihmisen – mitä lajia se oli; minä en usko mihinkään esihistorialliseen eläimeen. Minä uskon, että hän oli ihminen, ihan sellainen, kuin Jumala sanoi hänen olevan. Minä en usko, että Eeva oli jonkinlainen… Minä olin kerran Kreikassa, museossa, ja näin erään hyvin tunnetun kuvan, jossa… Aadam ja Eeva. Ja Aadam oli siinä… ja tukka – tavaton, ja nenä oli sellainen… ja Eevalla oli… se oli hirvittävän näköinen olio. Toinen sääri pitempi kuin toinen ja jalkaterä sojotti toiseen suuntaan, ja hänen hampaansa näyttivät tältä. Jos se olisi ollut se, minkä Aadam töikseen näki – kukaan mies ei pitäisi sellaista naista minään.

Mistä siinä on kyse? Se on pyrkimys, siitä se johtuu… Mikseivät ihmiset ylipäätään tule Kristuksen luokse, kun he tajuavat olevansa syntisiä? Hän piilottelee vieläkin pensaissa ja Jumala kutsuu yhä; se kertoo siitä, mitä hän teki alussa; sellaista tekoa hän on: pelkuri jo alun pitäen.

38     Nyt, vaan Eeva oli kaunis; hän oli todella viehättävä. Aadam oli tavallinen mies; isot muskelit; takkuinen tukka kaulan ympärillä. Sanotaanpa, että Eeva oli… He olivat kumpikin alasti; he eivät synnistä tienneet, ja he… Ensimmäisenä päivänä, kun he istuskelivat, ja Aadam katsoi Eevaa ja sanoi: ”No, hän on liha minun lihastani; luu minun luustani.” Miksi? Hänet oli otettu hänestä; hän oli osa häntä. Ei alkuperäisen luomisen mukaan, se oli jo ohi, mutta Jumala otti hänet osoittaakseen, että he olivat yhtä.

No, miten on helluntailaisten avioliittojen ja erojen laita nykyään? Silloin me opetamme… ”Oh, me uskomme, että teidän pitää syntyä uudesti.” Näettekö te, mihin minä tähtään? Jos te uskotte siihen, niin eletään sitten sen mukaisesti. Tuottakaamme sitä, mistä me puhumme. Se, että me suuntaamme huomiomme seurakuntaan ja tähän organisaatioon, tähän ryhmään ja tähän naiseen ja tähän mieheen… älkää suunnatko huomiotanne niihin, ne eivät kestä. Suunnatkaa huomionne Kristukseen, hänen sanaansa, ne eivät voi pettää. Olkoon hän teidän esimerkkinne, ei joku ihminen.

39    Usein ihmiset kulkevat läpi maan nimeltä jumalalliset parantajat, ihmiset – pitävät heitä esimerkkinään. Pitäkää mielenne heistä erossa; juuri niin. Keskittäkää mielenne Kristukseen; hän on se mihin meidän mielemme pitää keskittyä, ei meidän paimeneemme. Rakastakaa paimentanne ja kunnioittakaa häntä; hän on kunnioitettava mies, Jumalan mies, todellakin, mutta keskittäkää huomionne Kristukseen, ja tunteenne Kristukseen. Kunnioittakaa todella tuota miestä sellaisena, mikä hän on, sillä hän edustaa teille Jumalaa.

Ja nyt, sitten, me näemme Aadamin ja Eevan, miten herttaisia ja rakastettavia he olivatkaan. Ja nyt, minä sanon, että Eevan silmät loistivat kuin tähdet niin sinisinä kuin vain voi olla – ne säteilivät. Ja Aadam katsahti häneen, no mutta, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Operaatio oli suoritettu, ja nainen oli otettu hänen kyljestään.

40    Ja Aadam on varmaankin ottanut häntä kädestä ja sanotaanko, hän sanoi: ”Lähdetään pikku kävelylle, kultaseni.” Näin tekivät herra ja rouva ”te”, vuosia sitten. Ja he lähtivät pikku kävelylle ja kulkivat puutarhan läpi. Ja siis, heti viidakosta kuului ankara karjaisu. Kukas se oli? Se oli Leo leijona. Eeva ei pelästynyt; siellä ei ollut mitään pelottavaa, hänellä oli täydellinen rakkaus, ja rakkaus karkottaa pelon. Ja Aadam sanoi: ”Tulehan tänne, Leo. Eeva, sinähän et ole sitä tavannutkaan, Tämän minä olen nimittänyt leijonaksi; olen nimennyt kaiken täällä.” Ja hän rapsutti sitä selästä ja niskasta ja se naukui kuin kissa ja seurasi heitä.

Sheetah, tiikeri ilmestyi siihen ja he… Kaikki eläimet seurasivat heitä kaikkialle. Hetken päästä Aadam sanoo: ”Voi rakkaani, tiedätkö mitä? On melkein ilta, meidän on parasta lähteä rukoushuoneelle.” Ne olivat ensimmäiset Aadam ja Eeva, ja te olette tänään heidän jälkeläisiään.

41    Ei: ”Nyt pitää lähteä kapakkaan; meidän pitää lähteä bingoon.” ”Me menemme palvomaan auringon laskuun asti.” He eivät menneet hienoon, suureen, kokonaan mahongilla koristeltuun kirkkoon, jossa oli 1000 dollarin urut. He menivät metsään – puustoa. Ja ehkä, Logos, joka lähti Jumalasta, sanotaan nyt, että se oli tulipatsaan muodossa – halo. Minä näen, kuinka se leijuu pensaistossa, ja siitä lähtevät säteet loistivat, kun Aadam ja Eeva polvistuivat palvomaan Luojan eteen. Ja minä saatan kuulla siitä lähtevän äänen, joka sanoo: ”Ovatko minun lapseni nauttineet olostaan maan päällä, jonka Herra teidän Jumalanne on antanut teille?”

”Kyllä, Isä, se on ollut suurenmoista.”

42    Näettehän, he olivat konkreettisia; he pystyivät koskettamaan, he pystyivät syömään, he pystyivät rakastamaan ja he… No siis, he olivat todellisia. He eivät olleet henkiä, he olivat jotain, mitä pystyi käsin koskettamaan. Ihminen… Jumala loi enkelit, mutta hän ei luonut teitä sellaiseksi, te ette ikinä tule olemaan sellaisia. Ja kaikki tällainen: ”Ruskeasilmäinen enkeli oottaa mua”, on perkeleen valhe, mutta sinun vaimosi, hän on kaikesta huolimatta, sinun vaimosi. Mitä Jumala… ”Minkä te yhdistätte maan päällä, minä yhdistän taivaassa. Minkä te sidotte maan päällä, minä sidon taivaassa.” Mikään ei tule erottamaan sitä, minkä Jumala teki; ei pysty.

Ja siinä hän oli, nainen. Ja ihmiset vastasivat: ”Kyllä me olemme nauttineet niin paljon tänään maan päällä, jonka Herra sinun Jumalasi on antanut meille; ja me rakastamme sinua, Isä.” He palvovat. Tietenkin: ”Nyt käyn nukkumaan…” Ja Aadam ojentaa vahvan kätensä ja Eeva panee kauniin, pikku päänsä vasten hänen käsivarttaan, kuten tekin, äitinä isän käsivartta, vuosia sitten.

43    Ja heti, kun he nukahtavat, Jumala asettaa Leo leijonan ja Sheetah tiikerin tähän, ja panee ne kaikki makuulle, Jumala, siis, antaakseen luomuksensa levätä. Ja sitten taivaallinen isäntä ilmestyy. Saatan nähdä Gabrielin astuvan esiin, katsovan Aadamia ja sanovan: ”Siis, tiedätkö Isä, hän näyttää aivan sinulta.”

Kuinka monta kertaa vaimoni ja minä olemmekaan, menneet pikku Joosefin sängyn ääreen, eilenkin, ja vaimo sanoi: ”Billy, onpa hänellä korkea otsa, kuten sinulla.”

Ja minä sanoin: ”Mutta hänen silmänsä ovat suuret, kuten sinulla.”

Miksi niin? Hänen pitää olla meidän näköisemme, koska hän on meidän liittomme jälkeläinen. Ja ihmisen pitää näyttää Jumalalta, koska hänet luotiin todellakin hänen kuvakseen. ”Isä, hän on aivan sinun näköisesi. Katso hänen huuliaan ja silmiään.” Totta kai Isä katselee lapsiaan, miten suloista, eikä heidän pitänyt tulla koskaan sairaaksi, ei koskaan kuolla, ei saada ikinä sydänsuruja, ei ikinä uupua, eikö ollutkin ihanaa? Äiti ei koskaan vanhene, eikä isäkään: ei ikinä tule olemaan harmaita hiuksia, ei ryppyjä kasvoissa, ollaan aina kauniita ja rakastetaan ikuisesti.

44    Sitten tuli synti; ja synti turmeli koko kuvan, mutta synti ei voi keskeyttää Jumalan suunnitelmaa. Jumalaa ei tulla voittamaan. No sitten, koska synti tuli kuvaan, nainen synnytti ihmisen, joka oli toissijainen, vääristynyt tapa. Jumala ei luonut häntä omin käsin maan tomusta, vaan naisen piti synnyttää ihminen seksin kautta.

No, mitä tapahtui? Kun me rakennamme kehomme maan tomusta, sitä kalsiumia, sitä rakennusmateriaalia, sitä kaliumia jotka Jumala pani esille, käytetään uudelleen. Jonakin päivänä, viimeinenkin hippu niitä, käytetään loppuun; näin asia on. Tuo ”lautakasa” on hävinnyt, mutta Jumala yhä vieläkin rakentaa ihmisen maan tomusta. Ja te tulette maan päälle ilman mitään tolkkua; teillä ei ole minkäänlaista keinoa saattaa itseänne tänne. Jumala toi teidät tänne.

45    Sitten, kun synti turmeli kuvan, eikä Jumalaa voi voittaa, niin ihmiset tulevat maan päälle väärällä tavalla, mutta Jumalan rakennusmateriaalia yhä käytetään siihen. Jumala antaa syödä kaliumia, kalsiumia ja muuta… ja… muokata maata, ja ”otsasi hiessä, sinun on hankittava toimeentulosi.” Mutta ihminen syntyy aivan samalla tavalla, täsmälleen. Jumalalla on yhä suunnitelmansa mielessään.

 Nyt, mitä tapahtuu? Jos Pyhä Henki toi minut ja sinut tänne maan päälle tänä aamuna – tänne maan päälle ja teki meistä sellaisia kuin me olemme, ilman vaihtoehtoja… Meistä tuli sitä, mitä me olemme ilman vaihtoehtoja. No, jos hän teki minusta sellaisen kuin minä olen ilman, että minä valitsin sitä, ja silti minut tehtiin, ja synnytettiin Jumalan kuvaksi, vaikkakin syntisen toimituksen kautta, jonka Jumala salli tapahtua, vääristyneen toiminnan kautta, minun isäni ja äitini pyhän avioliiton kautta… Ja minä tulin maan päälle, ja minä olen sitä, mitä olen parhaimmillani, Jumalan armosta, ilman, että valitsin, miten paljon ennemmin hän voikaan herättää minut kuolleista viimeisinä päivinä, jos minä valitsen sen.

46     Nyt, Pyhä Henki ei ole jättänyt maapalloa; se on yhä maan päällä ja hautoo maata allaan. ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, ja te kaikki, materiaalit joista Jumalan kuva on rakennettu”, hän kujertaa, kutsuu, kosii.

Ja jos, Pyhä Henki houkuttelee ja me palaamme ja sanomme: ”Kyllä, suri Jumala, sinä loit minut ja minä rakastan sinua; ja sinä olet minun Luojani, ja minä olen syntinen ja häpeän sitä”, niin hän asettaa minut ikuiseen elämään.

Jos hän sitten antaa minulle ikuisen elämän, kun vastasin hänen kutsuunsa, ja hän teki minusta sellaisen, kuin olen, ilman että valitsin sitä, mitenkä paljon ennemmin hän voi herättää minut kuolleista, kun olen tehnyt valintani ja tullut täytetyksi Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki on Jumalan oma elämä, etkä sinä voi sen enempää menettää elämääsi kuin Jumala voi menettää omansa. Sana ”sana” tulee kreikan sanasta ”zoe” – ”minä annan heille ikuisen elämän.”

47    Kaikki, millä on alku, on myös loppu. Asioilla, joilla ei ole alkua, ei ole loppua. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä? Jumala, tuo taivaan suuri pääsateenkaari – sanotaan se näin – jolla on nuo Jumalan seitsemän Henkeä: punainen – täydellinen rakkaus; sen jälkeen tulee philia-rakkaus; agape-rakkaudesta philia-rakkauteen. Se on sitä rakkautta, jota sinä tunnet vaimoasi kohtaan. Jos joku mies loukkaa häntä, sinä ammut hänen aivonsa pellolle; näettekö? Se saa aikaan mustasukkaisuuden, mutta se on sitä philia-rakkautta, toisarvoista rakkautta.

Sitten tulee myös himo toisen miehen vaimoon; sitten tulee saasta, näettekö? Se vääristyy, mutta kaikella tämänkaltaisella rakkaudella on alku. Mutta mun oikea, todellinen Jumalan rakkaus, josta minä olen puhunut, tulee ihmiseen uuden syntymän kautta, sillä ei ole alkua eikä sillä ole loppua. Silloin, sinä olet Jumalan poika tai Jumalan tytär, ja sinun tunteesi kohdistuvat tuonpuoleisiin asioihin.

48    Philia-rakkaus saa sinut ampumaan miehen sinun vaimosi loukkaamisen takia. Agape-rakkaus saa sinut rukoilemaan hänen kadotetun sielunsa puolesta. Siinä on niiden ero.

Siis, teidän pitää syntyä uudesti. Jos se… jos on ainoastaan ”ystävyysrakkautta”: ”Oh, minä kuulun Assembliesiin” minä sanon, Ja minä sanon: ”sinä, herra, kuulut Church of Godiin.” Ja minä sanon: ”Voi, me olemme ystäviä, ja meillä on yhteys keskenämme.” Se ei vielä ole sitä; ja minä tiedän, että me olemme yhteiskristillisiä täällä tänä aamuna, mutta veljet, tämä ei ole kattava vastaus. Tämä on vastaus ystävyyteen ja keskinäiseen yhteyteen, mutta entä Jumala? Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

49    Agape-rakkaus on eroaa philia-rakkaudesta. Philia on sitä, että me kokoonnumme, pohdimme asioita yhdessä ja sanomme: ”Kyllä, me olemme veljiä” – ihan hyvä, puristatte toistenne kättä. ”No, mehän olemme yhteiskristillisiä”, toki, sillä samanlaiset linnut lentävät yhdessä. Sitä meidän pitäisi olla, niin sitä pitää; oikein hyvä, se on asiaa. Mutta, siinä ei ole kaikki, veljet. Meillä on oltava jotakin muuta, joka vetää meidät kaikesta maanpäällisestä, tuonpuoleisen Luojan puoleen; hänen, joka antaa meille ikuisen elämän, joka panee tähän nuo kalsiumit ja kaliumit. Kuinka vanhaksi se tuleekin, kuinka ryppyiseksi se tuleekin, miten kuivaksi se tuleekin, kuinka sairaaksi se tuleekin, ei ole väliä, Jumala tuntee sen jokaisen sentin, hän on punninnut sen omassa vaa’assaan ennen maailman perustamista. Ja minut vain pantiin tänne tekemään päätös, ja minä olen tehnyt päätökseni Jeesuksen puoleen, eikä ole… Eivätkä kaikki helvetin perkeleet voi estää minua nousemasta viimeisenä päivänä kuolleista, ja tulemasta hänen kuvakseen.

50    Mutta, ilman tuota ikuista elämää, tämä elämä ystävien kesken, tulee häviämään. Sillä oli alku; sillä on loppu. Mutta ikuinen elämä, se ei voi kuolla sen enempää kuin itse ikuisuus; ja mitä ikuisuus on? Täydellinen kehä, jolla ei ole loppua. Se vain kiertää… Jumala saattoi sen pyörimään tällä tavalla; se etenee pitkin pöytää, lattian yli, yli maapallon; se on yhä täydellinen kehä; eikä Jumalalla ole alkua eikä loppua.

Ja kun hän panee meihin tuon Hengen, tähän lihaan, jonka hän on hautonut esiin maasta, ja meidän philia-rakkautemme tulee pisteeseen, jossa agape-rakkaus ajaa sen yli, niin meillä on ikuinen elämä tässä kalsiumissa ja kaliumissa, jota on ruokittu ja haudottu esiin maasta. Miten paljon ennemmin Jumala, joka loi sen, herättää sen kuolleista. Siksi teidän pitää syntyä uudesti!

51    Istuessani aamiaisella jokin aika sitten, oli pari saarnaajaa, minä itse ja eräs metodistisaarnaaja; siis ei se ollut aamiainen, vaan sellainen pikku lounas, jota me olimme nauttimassa, jäätelön kera, ja Kentuckyn 4H-kerho oli osoittanut radio-ohjelmassaan, että sillä oli täydellinen pikku vehje, joka pystyi tuottamaan aivan samanlaisia maissinsiemeniä, kuin mitä kasvatetaan pellossa. Siinä sanottiin: ”Otetaan yksi säkillinen, joka on kasvanut pellossa, ja toinen joka on tehty sillä koneella ja pannan ne vierekkäin, niin ei voi sanoa, kumpi on kumpi. Otetaan molempia kourallinen ja sekoitetaan keskenään; eikä vieläkään voi sanoa sitä”, näettekö?

Niistä tulee samanlaista maissileipää, samanlaista rouhepuuroa, samanlaisia maissihiutaleita; niissä on sama määrä kaliumia ja kalsiumia ja kaikkea muuta, mitä niihin tulee. Kaikki on kohdallaan, jopa jyvän ydin, kuori sen ulkopuolella, todella täydellinen. Eikä edes laboratoriossa niitä voida halkaista ja sanoa kumpi on kumpi.  Ainoa tapa erottaa ne toisistaan on istuttaa ne; olkoon Herran nimi siunattu!

52    On aivan sama, miten aidolta jokin näyttää, veljet, siinä pitää olla Jumalan kosketus, ikuinen elämä, ja se, jolla on Jumalan… Jumala kasvatti pellossa ja loi itse ja herättää kuolleista. Se, jonka ihminen tuotti, ei ole väliä… Siis, meidän ihmistekoiset järjestömme, ja organisaatiomme, ihmistekoinen uskonto on vain viikunanlehtiä Eedenin puutarhasta; se ei toimi, ennen kuin ihminen on syntynyt uudesti Jumalan Hengestä ja hänellä on ikuinen elämä itsessään.

Saarnaajaystäväni, minä käytän liikaa teidän aikaanne, mutta haluan sanoa tämän ennen lähtöä, jätän teille tämän; teidän veljenänne, joka rakastaa teitä, muistakaa todella tämä kommentti, ennen lähtöä.

Oli eräs suuri mies, jokin aika sitten, mestari, nuori mies, ja voi kuinka hän osasikaan soittaa! Hän suorastaan hukutti maailman musiikkiinsa; ja hän oli sen suuri taitaja. Sitten, eräänä iltana hän oli eräässä tietyssä maassa, Englannissa, viihdyttämässä tuhansia ihmisiä, ja kaikkialla ihmiset olivat aivan ällistyneitä tuosta suuresta mestarista. Ja ihmiset olivat… Kun hän oli soittanut konserttinsa – tai musiikkinsa, ihmiset hihkuivat ja taputtivat käsiään ja aivan riehaantuivat. Mutta he huomasivat, ettei tuo nuori mies kiinnittänyt mitään huomiota heidän suosionosoituksiinsa, vaan katsoi kiinteästi ylöspäin.

53    Ja ihmiset hihkuivat ja, oh, mekastivat niin kovaa kuin pystyivät, näyttääkseen, kuinka he arvostivat hänen musiikkiaan, ja että hän oli nero, mutta hän vain tuijotti ylös. Ja ihmiset ihmettelivät, mitä hän katsoi; vaan ylimmällä parvella oli vanha mestariopettaja, joka oli kiivennyt sinne; nuori mies katsoi sinne ajatellen, mitä tuo mestariopettaja sanoisi. Hän ei välittänyt siitä, mitä ihmiset sanoivat; vaan siitä, mitä tuo opettaja sanoisi, tuo vanha mestariopettaja.

Evankeliumin saarnaajat: älkäämme kiinnittäkö huomiota näihin suuriin kampanjoihin ja ihmisten suosionosoituksiin. Pitäkää katseenne Mestarissa, sillä hän on ainoa, joka voi herättää meidät kuolleista tuona päivänä. Rukoillaan.

54    Isä, Jumala, nämä ovat hermostuneen ihmisen hiomattomia kommentteja – mutta, minä rukoilen Jumala, että ne menisivät syvälle näiden minun veljieni ja sisarieni sydämeen, että he ymmärtäisivät, ettei sillä, pitääkö meillä olla tämä TV-ohjelma, tai se tai tämä, ole merkitystä; suo meidän pitää katseemme Mestarissa, ja muistaa, että syntyminen uudesti merkitsee sitä, että meissä on tuo suurin mahdollinen rakkaus ja me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään.

55    Ja suo meidän saarnaajien, tänä aamuna, kun me olemme kerääntyneet tähän pieneen kokoukseen; suo meidän pitää mielemme Mestarissa tietäen, että hän on ainoa, joka voi lähettää tuona päivänä Pyhän Hengen hautomaan; kun tuo suuri vetypommi iskeytyy maahan ja se tulee muuttumaan jälleen valkaistuksi autiomaaksi, niin Jumala alkaa kaiken taas uudestaan. Se koskee niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet päätöksen. Heidän kehonsa makaavat siellä pelkkänä kaliumina ja kalsiumina, maaöljynä, mutta taivaan Jumala, joka otti heidän henkensä, voi palauttaa heidät sellaisiksi kuin he olivat. Ja tämä on ainoastaan varjo, tai negatiivi siitä kuvasta, joka tullaan kehittämään jonakin päivänä, kun Jeesus palaa. Silloin, me tulemme näkemään hänet sellaisena, kuin hän on ja minut itsenikin tunnetaan. Siihen asti, pidä meidät uskollisina palvelijoina jotka katsovat ylös – Jeesuksen nimessä, aamen.

Olen pahoillani, että vein niin paljon teidän aikaanne; ja kello on jo puoli 10, noin; ja minä kiitän kovasti teitä. Lähden kotiin välittömästi, ja valmistaudun rukoilemaan sairaiden puolesta tänä iltana. Jumala teitä siunatkoon!

58-0618 KIRJOITUS SEINÄLLÄ (Handwriting On The Wall), Greenville, South Carolina, USA,18.6.1958

58-0618 KIRJOITUS SEINÄLLÄ
(Handwriting On The Wall)
Greenville, South Carolina, USA,18.6.1958

1 Kiitos, herra. Istukaa vain. Veli Joseph todella rakastaa minua. Tämä on ollut minulle suurenmoinen päivä, ja olen tavannut monia hienoja ihmisiä tällä, tässä mahtavassa kaupungissa.

Ja…[joku säätää mikrofonia]…kiitos; ei, nyt on hyvä. Minä kävin ravintolassa syömässä tänään, ja eräs rouva tuli ja hän sanoi: ”Tämä on… nyt minulla on mahdollisuus puristaa teidän kättänne, veli Branham.” Ja hän esitteli minun aviomiehelleen ja sanoi: ”Minä nautin todella eilisiltaisesta saarnasta.” Kaikesta tästä, tai jostain täällä, minä tiedän, minua on johdatettu, tai rakastettu.

2 Ja se rouva kutsui minut päivälliselle kotiinsa. Minä toivon, että hän on täällä tänä iltana, sisar; minä arvostan sitä todella kovasti! Ja nähdessäni, että teillä on niin paljon rakkautta sydämessänne että kutsutte minut kotiinne… se on todella ystävällistä.

Minä haluan sanoa, että kaikki sanomat ovat nauhalla. Minun hyvä ystäväni, ja kumppanini, herra Gene Goad ja herra Leo Mercier ovat nauhapoikina kokouksissa, joilla niitä on täällä, ja niitä on tuolla myyntitiskillä, tai siis kirjatiskillä pikemminkin, ja kuvia Herran enkelistä. Joskus, kun ei pidetä parantamiskokouksia, me emme kovin paljoa mainosta niitä, ymmärrättehän? – mutta ne ovat täällä niitä varten, jotka niitä haluavat, kirjoja tai valokuvia ja niin edelleen.

Siis, minulla on tänä iltana ilo ja kunnia olla taas täällä ja puhua teille Jumalan Sanasta käsin, hänen kallisarvoisesta sanastaan; ja minä olen ajatellut eilisillasta lähtien, ja yritän sanoa, miten kauas pois seurakunta on poikennut; minä aattelin yrittää selittää omalla tavallani sitä tänä iltana, ja miten lähellä Herran tulemus on. Ja minun tarkoitukseni, näiden sanomien kautta herättää seurakunta, että meidän pitää olla valmiita, milloin hän sitten tuleekin. Se on pääasia. Eikä ole – sillä, mihin ja milloin hän tulee, meidän pitää olla valmiita – se on pääasia.

3 Tehän tiedätte oli neitseitä, jotka menivät kohtaamaan häntä; ja viisi olivat kyllä neitseitä, aivan, kuten ne muutkin, mutta he olivat tyhmiä neitseitä, jotka eivät olleet pitäneet öljyä lampuissaan. Ja vaikka, he olivat neitsyitä, ihan kuten ne muutkin, heitä ei päästetty hääaterialle. Nyt, olkoon se kaukana täällä olevista ihmisistä, ettei tulisi luetuksi tuohon joukkoon, ja ettei tulisi karkotetuksi Herran edestä, ettei tulisi luetuksi tuohon neitsyiden joukkoon, joilla ei ole öljyä lampussaan.

Ja olin… Billy yrittää jatkuvasti sanoa minulle, että monet ihmiset kysyvät häneltä rukouskorteista, että sairaiden puolesta rukoiltaisiin. No, minä luulen, että joka kokouksessa rukoillaan sairaitten puolesta, ja kun olin tänä iltana myöhässä, täällä oli saarnaajia, joilla oli – sairaita oli makaamassa tuolla takana rukoiltavina, kun minä tulin sisään.

4 Nyt, minä ajattelin, että minun pitäisi ainoastaan tulla puhumaan tänä iltana; en tiennyt, että minun pitäisi myös rukoilla sairaiden puolesta. No, toisaalta, jos ihmiset pyytävät minua rukoilemaan sairaitten puolesta, no, teen sen mielelläni. Nähkääs, se vain… en tiedä. Minä ajattelin tämän olevan kokous ja että puhuisin kuten illan puhuja; toisaalta, te voitte kertoa johtokunnalle, tai johtajistolle, tai mikä se sitten onkin, että me rukoilemme sairaitten puolesta, jos te tahdotte, että niin tehdään.

Siis, tänä iltana, haluaisin lukea Danielin kirjasta, mutta ennen kuin teemme sen, painetaan päämme hetkeksi rukoukseen.

5 Oi, suuri, ikuinen Jumala, joka nostit Jeesuksen kuolleista, tuon suuren lammaslauman Paimenen, ja herätit hänet kuolleista ja hän on elossa tänä iltana, ja elää meidän kanssamme ja meissä ja lataa energiaa elämäämme, että me voimme kulkea rehteinä, raittiina ja juuri tänä päivänä ja tässä sukupolvessa, kirjoitettuina kirjeinä, joita kaikki ihmiset lukevat. Ja me rukoilemme, Jumala, että sinä lähettäisit hänen läsnäolonsa niin runsaana meidän keskuuteemme tänä iltana, että jos täällä keskellämme sattuu olemaan syntisiä, että he häpeäisivät itseänsä, kun ovat karttaneet hänen armoaan ja laupeuttaan, joka on ollut niin jalomielisesti annettu heille, että he tulisivat tänä iltana ja ottaisivat hänet vastaan omana henkilökohtaisena Pelastajanaan.

6 Ja me pyydämme, tänä iltana, Herra, että sinä ravistelisit seurakuntaasi niin kuin ei koskaan ennen, että me tunnistaisimme sen hetken, jona me elämme. Sillä, todella, eilisiltaisen raamatunpaikan perusteella, me huomasimme, että tämä seurakuntajakso tulisi olemaan haalea, ja se olisi ajautumassa maailmaan. Ja muodollisuuden viiniköynnös on kasvamassa seurakunnan ympärille ja tukehduttamassa seurakunnan hengellisen elämän. Nyt, Jumala, tänä iltana, lähetä sirppi ja kuokka ja kitke rikkaruohot, jotka tukehduttavat seurakunnan kuoliaaksi. Kaikki suurenmoiset hengelliset siunaukset, jotka seurakunta ansaitsee, ja joiden saamisen takia Jeesus kuoli, tulkoot ne satakertaisina tänä iltana – mahtavana hänen siunaustensa sateena ihmisten ylle, kun me odotamme kunnioittaen, Herra.

Ja kun, me avaamme sinun Sanasi tietoisina siitä, että se on elämän Sana, ja se on itse Jumala, joka on piirretty sivulle, me pyydämme, että sinä lähettäisit Henkesi palvelijasi sydämeen, Herra, ja antaisit asiayhteyden, joka sopisi yhteen tämän hetken kanssa. Kuule palvelijoittesi rukous, kun me rukoilemme yhdessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hänen kunniakseen, aamen.

7 Daniel 5:25

Tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: MeNee’, MeNee’, TeQeeL, uuFaRSiJN.

Me olemme kohtaamassa jotakin. Yhdessäkään sydämessä täällä, ei ole epäilyksen häivääkään siitä, etteikö jotain olisi tapahtumassa; ja kristittyinä, ja aikarautana… kun maailmalla ei ole tämän päivän vastausta… Tieteellä ei ole vastausta tähän päivään, ja kaikkein surkeinta, ja osa tästä kaikesta, on, ettei seurakunnallakaan ole sitä, vaikka meidän pitäisi olla sellaisessa tilassa, että ihmiset voisivat tulla ja löytää näitä asioita, mutta me olemme ajelehtineet pois.

8 Nyt, jokaisena ajanjaksona, kunkin ajanjakson taitteessa, ennen tuomiota, on tullut varoitus. Ja jos ihmiset torjuvat varoitukset, ei jäljelle jää kuin vain tuomio. On kaksi asiaa: armo ja tuomio, ja kun armo torjutaan, on tuomion tultava automaattisesti.

9 Ja jokainen voi katsella katuja ja lukea sanomalehtiä ja kuunnella radiota, ja me kaikki olemme tietoisia siitä, että jokin on vinossa. Ja kun, jokin on vinossa, Jumalan Raamattu ei todellakaan jätä meitä ilman vastausta näihin asioihin. Ja, kun me näemme, millaiseen tilaan kansakuntamme on joutunut, me tiedämme, ettei meillä voi olla mitään muuta jäljellä, kuin tuomio. Ja minä sanon tämän ilman minkäänlaista anteeksipyyntöä. Jos Jumala antaa Yhdysvaltojen, meidän ihanan maamme ja kotimme, päästä tuomiosta, kuin koira veräjästä, hän on velvollinen herättämään Sodoman ja Gomorran kuolleista, ja pyytää anteeksi, että poltti ne poroksi. Juuri niin, sillä me syyllistymme samoihin synteihin.

10 Jumala rakastaa syntisiä, mutta vihaa syntiä, ja tehän ymmärrätte, että Jumalan on toimittava aina samalla tavalla. Hän ei voi toimia jonain kertana tietyllä tavalla, ja kun tulee samanlainen kriisi, hänen toimintatapansa toisella kerralla, on oltava sama kuin ensimmäisellä kerralla, tai hän olisi toiminut ensimmäisellä kerralla väärin.

Me olemme kuolevaisia, ja meillä on rajallinen mieli. Ja Jumala on rajaton. Meistä tulee ajan kuluessa fiksumpia ja koulutetumpia, ja sukupolvi tulee ja menee, mutta Jumala oli täydellinen jo alun pitäen. Hänestä ei tule yhtään fiksummaksi, koska hän oli rajaton. Ja sitten, jos tämä rajaton Jumala kutsutaan paikalle toimimaan, niin kun samanlainen kriisi tulee, hänen ratkaisunsa on oltava joka kerran sama, kuin se oli silloin ensimmäisellä kerralla.

11 Siksi, jos ihminen oli syntinen, ja syntinen kutsuu Jumalaa paikalle pelastamaan hänet, ja Jumalalla on armo ja hän pelastaa tuon syntisen, niin kun seuraava syntinen tulee, hänen on pelastettava hänetkin, tai sitten hän toimi väärin silloin ensimmäisellä kerralla, pelastaessaan tuon ensimmäisen syntisen.

Ja kun, joku sairas ihminen tulee Jumala luo anomaan armoa, ja Jumala suo tälle sairaalle ihmiselle hänen ruumiinsa parantumisen, niin kun seuraava sairas ihminen tulee, hänen on suotava se sama, tai hän olisi toiminut väärin kun soi tuolle ensimmäiselle ihmiselle parantumisen.

Niinpä, jos synnin piti tulla tuomituksi Jumalan kautta, ja hän julistaa tuomion synnin takia, niin kun tuo sama synti tulee esiin, hänen on taas tuomittava se, tai hän toimi väärin tuomitessaan sen ensimmäisellä kerralla. Niinpä, kun Sodoma ja Gomorra ja niiden synnit tuomittiin silloin, niin jos Amerikka tekee samoja syntejä, Jumalan on langetettava tälle kansakunnalle tuo sama tuomio, tai hän toimi väärin tuomitessaan Sodoman.

12 Ja, jokaisen ajanjakson taite… Meillä on ollut useita ajanjaksojen taitekohtia – kun aika on loppumassa, ihmiset kyvyt heikkenevät, ja kuten me huomaamme, vedenpaisumuksen tuho… Nyt, minä haluan vähän taustoittaa sitä, mitä olen tuomassa teille. Maailma ennen vedenpaisumusta, kun Kain ja Aabel ja sitten Seet kohotettiin ottamaan Aabelin paikka, mikä kuvasti Herran Jeesuksen kuolemaa, hautausta ja ylösnousemusta, tuon Vanhurskaan, ja ihmiskunta alkoi versoa näistä kahdesta pojasta.

Ja, mikäli huomasitte, ihmisestä tuli viisas ja älykäs. Mutta neuvokkuus ei tullut Seetin puolelta. Kaikki tiedemiehet ja fiksut ja älykkäät ja koulutetut miehet tulivat Kainin puolelta, koska ihmiset olivat syöneet tiedon puusta, tietysti, hyvän ja pahantiedon –. Mutta se toinen [Aabelin] puoli oli nöyrää ja vaatimatonta.

13 Ja sitten tultiin tilaan, jossa maailma oli täynnä suuria tiedemiehiä ja siitä tuli paha, vaikkakin uskonnollinen. Ja sitten tultiin ajanjaksojen risteyskohtaan, kun Jumalan oli tuomittava synti. Ja niin tehdessään… Ennen kuin hänen tuomionsa lankesi, hän lähetti profeettoja, enkeleitä, yliluonnollisia, suuria ihmeitä ja merkkejä, ja sitten tuhon.

Ja kun israelilaiset, seurakunta, oli kylmennyt – he menivät Egyptiin tullakseen sen herroiksi, ja sitten näyttämölle astui profeettoja, enkeleitä, viestejä, yliluonnollisuuksia, ja Egyptin tuomio.

Ja Herran Jeesuksen tulemisen aikoina, seurakunta oli jälleen kylmentynyt, ja synti oli asettunut seurakuntaan. Ja sitten tuli enkeli, ja ilmestyi Sakariaalle. Kuvaan astui profeetta. Silloin yliluonnollinen oli suoritettu, sitten Israelin tuomio, kun se oli hajotettuna eri puolille maailmaa.

14 Ja, mitä rakastetuimmat ystäväni, me olemme taas taitekohdassa. Meillä oli 1500 katolilaisuuden pimeää vuotta, ja sitten tuli Martti Luther, ja kylmeni; Wesley tuli, ja kylmeni; baptistit tulivat, ja kylmenivät; ja sitten tuli helluntailaisuus, ja kylmeni, tai se ei kylmennyt täysin, vaan siitä tuli haalea. Ja…

Mutta, juuri ennen tuota helluntaiseurakunnan voimakasta kylmenemistä, tai haalenemista, yliluonnollisuus on taas tuleva kuvaan, ja profeetat ja suuria sanomia ja sairaiden parantumista ja kuolleiden herättämistä henkiin. Se on Jumalan liikennemerkki; nyt on lopun aika. Ja seurakunta on haalea, ja jäähtymässä ja kääntymässä pois. Sen pitää olla tällä tavalla. Jumala sanoi, että niin tulisi olemaan, mutta on varoitus… ”Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

15 Nyt, meidän aiheemme alkaa tänä iltana, yhdestä näistä taitekohdista, ja se oli… Meidän näkymämme avautuu Babyloniin, ja Babylon ilmaantuu Raamattuun alussa; se ilmaantuu Raamatun keskelle ja se ilmaantuu Raamattuun, lopussa. Nyt, maailmassa ei ole nyt mitään, mikä ei olisi aina ollut. Kaikki ismit ilmestyivät I Mooseksen kirjassa, ja jos palatte sinne ja tutkitte tarkasti, te tulette huomaamaan, että joka ismi maan päällä, sai alkunsa, Genesiksessä [I Moos], sillä se tarkoittaa, alkua, siementä. Ja, kaikki synti, mitä te näette maailmassa tänään, alkoi I Mooseksen kirjassa.

Ja, minä haluan kysyä teiltä jotakin; mikä on synti? Synti on vääristelty vanhurskaus. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä? Te, naineet miehet, joilla on vaimo, ja jotka elätte vaimonne kanssa; hän on teidän vaimonne. Ja hän on yhtä puhdas ja pyhä, Jumalan silmissä, kuin hän oli ennen kuin te menitte, Jumalan hänen kanssaan naimisiin, mikäli te olette laillisesti naimisissa. Mutta tuo sama toiminto jonkun toisen naisen kanssa, olisi oikean vääntämistä vääryydeksi, jonka tekeminen, tuomitsisi teidän sielunne helvettiin, vaikka se olisikin sama toimitus. Kaikki vääryys on vääristeltyä oikeaa. Sairaus on vääristeltyä terveyttä; kuolema on vääristeltyä elämää. Kaikkea, mitä on, oli jo ennen.

16 Ja nyt, koska Babylon [Baabel] ilmaantuu Raamattuun alussa, Raamatun keskelle, ja Raamatun lopussa, Babylonia sietää vähän tutkiskella. Ensiksi, sen rakensi Nimrod, joka oli Haamin poika. Ja Babylon oli suuri kaupunki. Ja, kaikki sen lähistöllä olevat kaupungit, maksoivat tälle, mahtavalle kaupungille työveroa. Ja se oli kuin iso organisaatio, jolle kaikki muut seurakunnat maksoivat veroa, tälle johtavalle sellaiselle. Ja se perustettiin Sinearin laaksoon, joka oli yksi laaksoista, yksi rikkaimmista paikoista silloin tunnetussa maailmassa, ja Eufratvirta… ja Tigris, kulki sen sivuitse ja Eufrat kulki sen laakson läpi. Ja tämän tiedon voi saada Hislopin kirjasta ”Kaksi Babylonia”, ja monien muiden muinaisten kirjoittajien kautta.

17 Ja me huomaamme, että se rakennettiin tarkoituksena olla määräävässä asemassa, hallitsevassa asemassa. Eikä Jumala ole ikinä tarkoittanut mitään kaupunkia tai ihmisiä hallitsemaan toinen toistaan. Me olemme kaikki saman Jumalan luotuja, jotka tehtiin hänen kuvakseen, hänen kaltaisekseen.

Ja tämä mahtava kaupunki rakennettiin… Katsellaanpa vähän sitä. Se ulottui 120 mailia tämän kaupungin ympäri. Ja sen kaupunginmuurit olivat päältä 8 jalkaa leveät [~2,4 m], muurin päällä voitiin aja vaunukilpa-ajoja niin kovaa, kuin hevonen vain voi laukata, ja kaupungin kaikki kadut olivat 100 jalkaa [~35 m] leveitä. Nyt, noina aikoina kaupunkien kadut olivat kapeita. Minä olen ollut useimmissa maailman – ja joissakin noissa vanhoissa kaupungeissa, kuten Norjassa ja niin edelleen, nuo kaupungit ovat niin pieniä, että, no, ettei autolla pääse niiden läpi, koska silloin kaduilla kulki pikkuisia rattaita.

18 Mutta, noissa kaupungeissa, Babylonin kaupungissa, ne olivat tämän auditorion levyisiä, käytännöllisesti katsottuna. Ja siellä kulki monia hevoskärryjä ja me huomaamme, että, kun kärryt tulivat, jokainen portti avautui ja ne johdattivat suoraan palatsille, joka sijaitsi kaupungin keskipisteessä.

Minua muistutettiin siitä vähän aikaa sitten, kun olin Roomassa; ”kaikki tiet vievät Roomaan.” Jokainen katu näyttää siltä, kuin se veisi Vatikaaniin. Tienviittojen sijasta, siellä on neitsyt, joka pitelee kristuslasta, joka osoittaa kaupunkia kohti.

Mutta, koko [Baabelin] kaupunki – kadut johtavat suoraan palatsiin, ja ennen palatsia on suuret portaat, jotka johtavat sinne, ja Eufratvirta kulkee kaupungin halki, aivan palatsin editse.

19 Ja tuossa suuressa kaupungissa oli mahtavat muurit ja suuria portteja jotka oli tehty kauttaaltaan messingistä, noin sata jalkaa korkeita. Ja haluan että te huomaatte riippuvat puutarhat, joita oli pitkin noita muureja, ja itse kaupungin, ja kaupungin keskustan, jossa oli tuo palatsi ja Eufratvirta juoksi sen editse, aivan taivaan malliin. Mistä siinä oli kyse? Vääristellystä taivaasta, joka oli perkeleen suunnittelema; ja sitä nimitettiin Paratiisin Porteiksi, ja myöhemmin Sekaannukseksi, mikä tarkoittaa luopiota.

Siis, perkele yrittää saada koko maailman yhdistymään yhden kirkollisen johdon alaisuuteen. Sitä on aina yritetty, ja siitä tehdään suurta show’ta nykyään.

20 Ja, siinä kaupungissa oli mitä mahtavin armeija; siellä oli parhaita materiaaleja, mitä koko maailmasta saattoi saada, ja niitä tuotiin sinne, ja kaikki maailma maksoi tälle kaupungille veroa. Ja kun tuollaisessa paikassa, kaikki oli muurien takana, miten turvalliselta siellä tuntuikaan. Oli kyvykkäimmät tiedemiehet, parhaat aivot, parhaat sotavaunut, parhaat hevoset, parhaiten puetut soturit, oli enemmän syötävää, parhaiten pukeutuneet ihmiset, ja sellaisten muurien takana oltiin turvassa.

Eikö se ole loistava kuva tästä valtiosta, parhaine kaikkineen, mitä saada saattaa, ja parhaine tiedemiehineen, joita saattaa saada, parhaiten vaatetettuine armeijoineen, mitä on?

Mutta, kun ihmiset pääsivät noiden muurien suojiin, he ajattelivat, että siellä voidaan elää aivan miten huvittaa, ja se kävisi kyllä päinsä, koska oltiin turvassa.

21 Ja se on ollut meidän kansamme asenne tässä maassa, että koska meillä on paras ja mahtavin ja voimakkain armeija, ja parhaat tykit ja paras järjestelmä, ja paras ruoka ja kaikki on parasta, meistä on tuntunut turvalliselta. Mutta, muistakaa, taivaan Jumalaa ei voi sulkea minkään muurin taakse olipa se luonnollinen muuri tai kirkollinen muuri. Jumala katsoo taivaastaan, eikä ole mitään, mistä hän ei olisi tietoinen, tai mistä hän ei olisi tiennyt alusta asti, miten asia on. Hän on ääretön Jumala.

Ja kun, ihmiset ajattelevat olevansa turvassa, synti astuu kuvaan. Jos täällä sattuu olemaan joitakuita sveitsiläisiä, minä en haluaisi loukata teidän tunteitanne, mutta tulin hiljattain Sveitsistä, ja voi, mitä itsenäiseen joukkoon tulee, niin he ovat sitä. Heillä ei ole ollut sotaa satoihin vuosiin; heillä ei ole ollut mitään, minkä puolesta taistella, ja siten he ovat todella välinpitämättömiä, antanette anteeksi tämän ilmauksen: vähän pöyhkeänlaisia.

Ja kun sunnuntaiaamu tulee, tuntuu kuin 1000 vuotinen valtakunta olisi tullut. Kaikenlaista jumalatonta touhua, kellot pauhaavat, ja kulkuset kilkattavat, niin että kadulla voi tuskin kuulla omaa puhettaan, ja siellä on kaikkein pahimpia Herran Jeesuksen arvostelijoita, joita ikinä olen tavannut. Mistä se johtuu? Heistä tuntuu siltä, että ”Mikään ei voi meitä häiritä.”

22 Minä ylitin Saksan rajan, ja veljet, kuulkaas, siellä vasta ihmiset erilaisia olivat, kerta kaikkiaan. Siellä ihmisten oli pitänyt suojautua rakennuksiin; heitä oli palanut kaduilla; he tiesivät, mitä sota tarkoittaa. He tiesivät, mitä Jumalaan luottaminen on, kun tuo Hitlerin kaltainen konna, oli johdattanut heitä sellaiseen tilaan, ja monet heistä, Saksassa, olivat oikeita kristittyjä, joiden piti rukoilla jokaista saamaansa suupalaa ruokaa. Vaino tekee seurakunnasta vahvan, ja Jumala tulee vahvistamaan jonain päivänä, tätä amerikkalaista seurakuntaa, joka on piilossa pommisuojassa jossain.

23 Mutta, minä haluan sanoa jotakin; minä korjaan äskeisen: sellaiselle pommille ei tule olemaan suojaa, jollainen ihmisillä nyt on. Se poraa 53 metrin syvyisen, melkein 400 neliökilometrin reiän maahan. Jos mennään 305 metriä maan sisään, paine murskaa jokaisen luun, mitä teidän ruumiissanne on. Täällä ei ole mitään paikkaa, jonne paeta.

Mutta, minä haluan vakuuttaa tälle seurakunnalle tänä iltana, että seurakunnalle on yksi paikka, ja suoja. Sitä ei ole tehty maan alle, teräksestä, vaan se on tehty sulista; Hänen siipiensä alla, seurakunta saa paikan ja oman asemansa. Niinpä, olemassa on vain yksi pakopaikka; Jumala on hoitanut asian niin, ettei se ole mitään aineellista, jota me voisimme käsin koskettaa. Joko luottaa, tai kuolee.

24 Meidän suuri kansakuntamme, suurena kansakuntana, suurin maailmassa… ja me kaikki pelkäämme kommunismia. Te kuulette näitä ohjelmia; ja minulla oli ilo ja kunnia syödä aamiaista vähän aikaa sitten varapresidentti Nixonin kanssa. Ja koko keskustelun ajan, me puhuimme kommunismista. Minä olin vain piskuinen hihhulisaarnaaja; minusta tuntui hyvältä istua hänen vieressään. Mutta, ei meidän kommunismista pidä olla huolissamme. Ei tikka, joka nokkii omenaa, vahingoita sitä; mato, siellä siemenkodassa, tuhoaa tuon omenan.

Eikä kommunismi vahingoita Amerikkaa. Meidän oma mädännäisyytemme, ja moraalittomuutemme murtaa tämän kansakunnan selkärangan. Äitiys on pilattu, ja meidän seurakuntamme, on hunningolla. Kaikki suurenmoiset asiat, joita me tuimme, suuret periaatteet ja semmoiset, ovat mädäntyneet allemme. Niinpä, meidän oma moraalimme on se, mikä meidät, tai minkä tahansa valtion hävittää, ei kommunismi. Synti saattaa minkä tahansa kansan häpeään.

25 Äitiys, ja sen kaltaiset, tärkeät periaatteet on rikottu, kun äiti maksaa mitättömästä räkänokkaisesta koirasta, anteeksi tämä ilmaus, ja ottaa sen kotiin ja omistaa sille äidillisen rakkautensa ja ajelee autolla ja harjoittaa ehkäisyä. Mikä tahansa kansakunta uppoaa tuollaisen takia. Ja poliisi sallii naisen kulkea alastomana kadulla ja kävellä… ja sellaiset, kuin sensuroimattomia TV-lähetyksiä, mauttomia, ruokottomia, viisi kertaa naimisissa olleita naisia, tämän kansakunnan prostituoituja… ja pikkutytöt ottavat heistä oppia.

Ja meidän kauppamme ovat väärällään Davy Crocketteja ja Lone Rangereita. Kuka tuo Lone Ranger oli? Yhdeksänkymmentä prosenttia tämän kaupungin lapsista voi kertoa, teille enemmän Davy Crocketista, kuin voi kertoa Jeesus Kristuksesta. Aivan niin. Sitten, te kerrotte minulle pelkäävänne kommunismia. Perkelettä teidän pitäisi pelätä.

26 Äiti jättää lapset kotiin ja antaa heidän olla siellä lapsenvahdin kanssa, ja itse on jossain kaupungilla baarissa juopottelemassa, ja sitten hänellä on otsaa laulaa koipi baaritiskin jalkaraudalla ”God bless America” [Jumala siunaa Amerikkaa]. Ja tuo nainen on suurin ”velka”, mitä meillä on ikinä ollut. Minä olen amerikkalainen, ja minä rakastan maatani, mutta minä uskon oikeaan amerikkalaisuuteen, en tähän moskaan, niin kutsuttuun amerikkalaisuuteen, jollaista meillä nykyään on. Se on lahonnut ja rapautunut meidän allamme. Juuri siitä meillä kiikastaa.

Siitä juuri tänään on kysymys – koska me tunnemme olevamme turvassa. ”No mutta, ei ole kansakuntaa, joka pystyisi antamaan meille selkään.” Juuri niin. Mutta, olemassa on Jumala, joka tulee jonain päivänä vielä tuomitsemaan, sanansa ja Jeesuksen Kristuksen perusteella, ja sen perusteella, miten me olemme kohdelleet Kristusta. Tuomio on käsillä. Ja nämä aikakausien taitteet, nämä merkit, evankeliumi, jota Herra on saarnannut Jack Shulerin, Billy Grahamin, Oral Robertsin ja monien muiden kautta… ja kuolleita on herätetty, ja sokeiden silmiä on avattu – se on merkki siitä, että me olemme tien päässä. Taatusti, hengellinen kansa ymmärtäisi sen.

27 Ja, joskus, minä hämmästelen – olin jokin aika sitten täällä Joseph Bozen seurakunnassa, ja pidin kokousta, Ja Billy oli sanonut minulle, kun tulin sisään‚ hän sanoi: ”Isä, eilisiltana, kun veli Osborn esitti filminsä ’Black Gold’, Afrikasta, ihmisiltä pyydettiin lahjoituksia hänen lähetystyönsä tukemiseksi, minä satuin olemaan yleisössä ja näin erään tietyn pikku naisen, vaatimattomasti pukeutuneen, tyypillisen pikku ruotsalaisen, menevän taskuilleen ja ottavan suunnilleen sata dollaria, ja antavan sen tukeakseen veli Osbornia. Minä melkein itkin. Tuo köyhä, herttainen nainen, mistä hänellä oli niin antaa niin paljon rahaa, siinä oli ehkä hänen niukka toimeentulonsa?” Billy sanoi.

28 Mutta, evankeliumin tukeminen, yrittää päästä jokaiseen rakoon ja sopukkaan, sillä loppu on käsillä… Billy sanoi: ”Kun lähdin talosta sinä iltana, toisena iltana, nainen sanoi: ”’Billy, rakas, olisiko sinulla antaa minulle rukouskorttia?’”

Billy vastasi, ”Rouva, minulla ei ole, Katsotaan, onko Genellä ja Leolla yhtään jäljellä.” Heillä ei ollut. Hän sanoi: ”Rouva, meillä ei ole yhtään rukouskorttia jäljellä. Ne on kaikki jaettu.”

Ja nainen sanoi: ”Ei se mitään, kultaseni, minä ymmärrän.”

Billy sanoi: ”Äiti, te tapaatte minut täältä huomisiltana, täältä jonon alkupäästä, minä pidän huolen, että te saatte rukouskortin.”

Nainen sanoi: ”Hyvä on, kultaseni.” Ja hän tepsutteli takaisin rakennukseen. Ihan hetkisen päästä, minä tulin sisään, ja kun jono aloitettiin, ja suuri Pyhä Henki, läsnä, näytti suuria merkkejä ja ihmeitä, niin mitä tapahtuikaan? Ajatukset ja mielet paljastuivat, ja ennustettiin, mitä tuleman piti. Ihmiset jotka parannettiin olivat haltioissaan.

29 Ja mikäli ymmärsitte, ystäväni, se on viimeinen sanoma, ennen Herran tuloa. Keskeytän aiheeni tässä, haluan kysyä teiltä; Jeesus sanoi: ”Sillä niin kuin kävi Nooan päivinä, ja Nooan päivinä, samoin käy, kun Herra ilmestyy.” Nyt, tällä kerralla ei tule vettä, vaan tulta. Tämä sukupolvi tullaan polttamaan kuten Sodoma ja Gomorra poltettiin. Nyt, katsokaapa viimeistä sanomaa Sodomalle ja Gomorralle.

On olemassa kolmenlaisia ihmisiä: todellisia valittuja – neitseitä, ja syntisiä – epäuskoisia. Se tarkoittaa: uskovia, epäuskoisia, ja tekouskovia. Jokaisessa kaupungissa heitä on, ja heitä on jokaisessa seurakunnassa: tosiuskovia, ja epäuskovia ja sitten tekouskovia. Me olemme melkoisesti jo käsitelleet sitä.

Ja kuunnelkaapa; Ennen kuin Sodoma poltettiin, Herran kolme enkeliä tuli tapaamaan Aabrahamia, joka oli siis uskova, valittu, ja joka oli todellinen morsian, todellinen neitsyt, jolla oli lampussaan öljyä. Ja Loot oli haalea, ja kaksi noista enkeleistä meni yrittämään saada Loot pois, noiden synnintekijöiden ja epäuskovien joukosta.

30 Ja huomatkaa, mitä tapahtui. Katsokaa tämän enkelin olemusta. Kun nuo [2] olivat lähteneet, hän teki Aabrahamille tunnusteon, joka on aivan tämän ajan merkin esikuva. Hän oli selkä kääntyneenä telttaan päin, ja me kaikki tiedämme, että he olivat odottaneet Jumalan lupaamaa lasta jo 25 vuotta. Ja Aabraham oli silloin 100 vuotta vanha, ja Saara 90. Ja Saara oli enkelin takana – Raamattu sanoo, että oli. Hän oli teltassa, enkelin takana ja enkeli sanoi: ”Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä tulee tapahtumaan‚ onhan hän perivä maailman?” Ja hän sanoi: ”Tähän aikaan, tulevana vuonna, (Saaralla kuukautiset) minä palaan luoksesi, ja sinä tulet saamaan sen lapsen, jota olet odottanut.”

31 Ja, Saara, enkelin takana teltassa, hymyili ja enkeli sanoi: ”Miksi Saara nauroi teltassa?” Mitä telepatiaa se oikein oli?

Ja Saara tuli ulos ja sanoi: ”En minä nauranut.”

Enkeli sanoi: ”Kyllä sinä nauroit”, sillä Saara pelkäsi.

Muistakaa, että se sama enkeli oli Jumala, jota Aabraham palvoi. Ja kun hän [enkeli] lähti, hän sanoi puhuneensa Jumalan kanssa, ja käännös siitä on Elohim, Jehova, Kaikkivaltias, ihmisen muodossa.

Ja, Jumala, ilmestyneenä ihmisenä, Jeesus Kristuksena, ja hän teki samoja asioita ennen juutalaisten tuhoa.

Ja hän ilmestyy tänä iltana seurakunnassaan, ja tekee samaa, ennen pakanoiden tuhoa. Hänen päätöksensä on olla sama joka kerran. Se, mitä hän oli eilen, hän on tänään ja tulee olemaan ikuisesti. Käsitättekö tämän?

Siinä se oli, tuhon hetki tulossa ja synnin määrä kasvamassa huippuunsa kaikkialla, ja Jumala vihaa syntiä. Ja tämä kansakunta ja sen tila, kun se hylkää kaikki asiat, joita Jumala on lähettänyt…

32 Kuunnelkaa, kerran oli mies, joka tarvitsi lepoa, ja hän lähti merelle. Hän sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt merta; hän oli kyllä kuullut siitä, ja hän oli matkalla sinne. Hän kohtasi vanhan merikarhun, joka tarkoittaa merimiestä, joka oli palaamassa. Ja merimies sanoi hänelle: ”Mihin sinä, kunnon mies, olet matkalla?”

”Merelle, lepuuttamaan mieltäni. En ole sitä ikinä vielä nähnyt. Minä kaipaan nähdä sen suuria aaltoja ja tuntea suolaveden tuoksun ja kuulla lokkeja.”

Ja vanha merikarhu sanoi: ”Minä synnyin merellä; olen kuunnellut sitä 40 vuotta, eikä siinä minusta ole mitään sykähdyttävää.” Nähkääs, hän oli nähnyt sitä niin paljon, ettei siinä ollut enää mitään jännittävää.

Siis, helluntaiseurakunta, ja te kaikki, kaikki muutkin, juuri se teissä on vikana tänä iltana. Te olette nähneet niin monia Jumalan asioita, että siitä on tullut teille liian tavanomaista. Te suhtaudutte siihen liian kevyesti. Liian kevyesti.

33 Ja tämä herttainen nainen – takaisin kertomukseeni – hän kipusi parvelle, luulisin, ja istuutui. Kun suuri Pyhä Henki alkoi paljastaa, ja aivan yhtäkkiä hän sanoi: ”Se pieni nainen, joka istuu parvella, nurkkauksessa, jolla on pieniruutuinen hame päällään… sinä rukoilet miehesi puolesta, joka työskentelee tietyssä paikassa ja hänen nimensä on se ja se; ja sinä rukoilet hänen puolestaan, koska hänen toinen korvansa on kuuro, mutta NÄIN SANOO HERRA, hän on juuri parantunut”, hän sanoi. Nainen katsoi kelloaan, ja näki, paljonko kello silloin oli.

Muutaman tunnin päästä, kun hän saapui kotiinsa, hänen miehensä oli ovella ja huusi kaikin voimin. Hän kuuli. Nainen kysyi: ”Mihin aikaan se tapahtui?”

Hän sanoi: ”Istuin tuossa jakkaralla juuri siihen ja siihen aikaan, ja minun korvani avautui,” Se tapahtui täsmälleen samalla hetkellä kuin Herra Jumala sanoi, että se tapahtuisi.

34 Eräs köyhä, oppimaton, värillinen, musta nainen istui käytävällä ja itki, koska hän ei saanut rukouskorttia, että pääsisi lavalle. Ja Pyhä Henki liikkui sinne, missä hän oli ja minä näin valon olevan hänen päällään, ja se sanoi naiselle: ”Rouva, teidän nimenne on se ja se”, – Pyhän Hengen kautta; minä en eläissäni ollut nähnyt tuota naista, en se edes ollut minä, joka puhui – tietenkään.

Ja Herra sanoi hänelle: ”Teillä on maksakirroosi, ja teillä on sellaisia ja sellaisia asioita”, ja nainen melkein pyörtyi. Se oli täydellistä, on ollut aina ja tulee aina olemaan. Jos kyse on Jumalasta, sen on oltava. Olen 49-vuotias, eikä se ole koskaan pettänyt; eikä se voi pettää. Jos se olisin ollut minä, silloin se olisi pettänyt‚ ensimmäistä kertaa. Mutta, Jumala ei voi epäonnistua, koska hän on Jumala. Hän voi tehdä mitä muuta tahansa, kuin epäonnistua.

Ja sitten, Herra sanoi naiselle: ”Mutta sinun pääasiasi on: sinulla on sisar Little Rockissa, Arkansasissa, mielisairaalassa, ja hakkaa päätänsä seinään.” Ja sitten nainen tuntui aivan kuin pyörtyvän; [Herra] sanoi: ”Mutta NÄIN SANOO HERRA, hän on juuri tullut järkiinsä.”

35 Ja seuraavana aamuna, osastonhoitaja päästi hänet pois täysin terveenä tapauksena. Ja hän lensi Chicagoon, ja todisti siellä lavalla heti seuraavana iltana. Ja [silti] Chicagossa on aivan yhtä paljon viskiä tänä iltana, kuin sillä oli sitä ennen. Kaikki yökerhot ovat auki, naiset käyttävät shortseja, polttavat tupakkaa, ja seurakunta rämpii synnissä ihan, kuten aina ennenkin.

Miksi? Ihmiset tuntevat olonsa turvatuksi, koska he kuuluvat johonkin seurakuntaan; koska ollaan amerikkalaisia.

Veli Bosworth sanoi kysyneensä, joskus ennen kuolemaansa joltakin naiselta: ”Oletteko te kristitty?”

No mutta, nainen tunsi itsensä loukatuksi; hän sanoi: ”Kuulkaas, minä teen teille nyt selväksi, että poltan kynttilää joka ilta.” Mitä kynttilällä on tämän kanssa tekemistä?

Joku toinen kysyi: ”Oletteko kristitty?”

Siihen vastattiin: ”Kuulkaas, minä teen teille nyt selväksi: ’Olen amerikkalainen!’” Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä? Ihan yhtä paljon kuin kynttilällä.

36 Sinä et ole kristitty, ennen kuin otat Kristuksen vastaan ja synnyt uudesti Pyhästä Hengestä uudeksi luomukseksi. Jos sinä olet jotain sitä vähemmän, olet kadotettu.” Sinä saatat kyllä olla helluntailainen, sinut on kastettu eteenpäin, taaksepäin, tällä tavalla, tai sillä tavalla. Olet saattanut laulaa Hengessä, puhua kielillä tanssia Hengessä tai olet voinut tehdä ihan mitä tahansa, mutta jos sinä et ole todella syntynyt Jumalan ikuisesta Hengestä, olet kadotettu. Ja jos olet kristitty, Hengen hedelmät osoittavat, mitä sinä olet: Rakkaus, ilo rauha, pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, itsensä hillitseminen Pyhässä Hengessä.

37 Turvassa; oi, miten Babylon uskoi olevansa turvassa, ihmisillähän oli kaikkea; heillä oli uskonto. Sitten, tuli aika, kun heidän naisistaan tuli moraalittomia. Miehistä, heidän saarnaajistaan tuntui, että he olivat maailman napoja; muita ei ollut edes olemassa. Heillä oli kuningas, joka oli sen ajan Elvis Presley, huippukaveri, ”Siirtotyöläis-Ernie” [Ford], tai joku näistä, joita nykyajan isoiksi suurmiehiksi nimitetään Amerikassa.

Hän järjesti suuret rock and roll-juhlat. Ja hän kutsui sinne kaikki kuuluisuudet, ja hän ajatteli pitää ne aivan rock and roll-meinigillä. Ja sitten…

38 Nyt, mikään ei ole uutta; on vain uusia nimiä. Te isoäidit tapasitte puhua tuosta vanhasta ”Charlie Barleycornista”, [”Turmiolan Tommi”], tuosta vanhasta variksenpelätistä hattu silmillä, kun tarkoititte viskiä ja olutta. Se oli vanha Charlie Barleycorn. Veljet, sillä on frakki päällään… Hänen kuvansa on tarrana nykyään jok’ikisessä takapuskurissa, ja jääkaapissa. Hän on muodissa, mutta on silti tuo sama vanha riivaaja. Täsmälleen näin.

Sitä ei ehkä nimitetty rock and rolliksi, mutta se oli rock and rollia. Ja tämä sen aikainen huippuveikko sanoi: ”Minäpä järjestän isot juhlat; todella meinaan järjestää sellaiset.” Sitten, hän kutsui kaikki sotilaat, hänellä oli parasta viskiä ja olutta, mitä maasta löytyi. Ja kaikki naiset hankkivat lapsenvahdin lapsilleen, ja kaikki tulivat paikalle tanssimaan näiden sotilaiden kanssa. Heillä oli todella hauskaa. Minä voin kuvitella kuinka siitä saatiin nykyaikainen televisiolähetys, ja kaikenlaisia koristeita roikkui, temppelin takana, valtava puutarha… Ja sinne laitettiin isoja kynttilöitä ja valaistus oli runsasta, ja oi, miten muodikasta se olikaan.

Voin kuvitella kun nuo naiset viskelivät kinttujaan ilmaan ja hihkuivat ”jippii”, ja sotilaat humalassa. Siellä juotiin ja juhlittiin, kuten Raamattu kertoo ihmisten tehneen.

39 Ja nykyään tehdään ihan sitä samaa. Miten se muka eroaa nykyisestä Amerikasta? Mitenkä nämä yökerhot ja niin edelleen? Ja 95 % näistä ihmisistä on niinkutsuttuja kristittyjä. Pitää täsmälleen paikkansa.

Jokin aika sitten… minulla ei ole ollut aikaa kertoa siitä; olin menossa huoneeseen, hotelliin, ja siellä oli pyhäkoulunopettajia ja kaikki niin humalassa, etteivät toinen toistaan kyenneet auttamaan; pitää paikkansa.

Nyt, kun siellä oli nämä suuret juhlat… siis, mikään ei häirinnyt heitä – heillä oli maailman parhaat tiedemiehet; he olivat 250 jalkaa korkeiden ja 80 jalkaa leveiden muurien suojassa, ja vartijoita seisoi kaikkialla; oli parhaat vaunut; parasta ruokaa. Heillä oli kaikkea niinpä, miksi olisi pitänyt olla huolissaan?

40 Kun ihmistä tulee tuollaisia, kun tullaan sellaiseen tilaan, ettei sielu voi enää kantaa taakkaa… teidän puhujanpönttöönne tulee saarnaaja, joka kyllä pystyy kampaamaan tukkansa niin tiukaksi, että suu jää auki, ja hän murahtaa ”aammeen”, kuin jokin kuoleva vasikka, ja sitten ajatellaan että ollaan saatu joku tähti, koska hänellä on tohtorintutkinto.

Minä mieluummin haluaisin perheeni istuvan kuuntelemassa saarnaajaa, joka ei osaa aakkosia eikä ymmärrä kahvin päälle puolikkaan pavun vertaa, mutta tuntee Herran Vapahtajansa, ennemmin, kuin että on sellaista prameutta, mitä nykyään on ja frakkeja ja kääntökauluksia; todellakin… Perkele on aina pullollaan sellaista – juuri se sellainen alkoi alussa; se on yhä liikkeellä.

41 Minä haluan teidän ajattelevan vähän pitemmälle; ja kun siellä olivat nuo suuret juhlat, ja ihmiset tanssivat ja pitivät hauskaa ja juopottelivat parasta, Oertel 92-olutta, tai mitä siellä sitten olikin silloin, ja pröystäilivät ja pitivät lystiä ja tanssivat ja kaikkea, eivätkä tienneet, mitä ulkopuolisessa maailmassa tapahtui.

Eikä tämäkään kansakunta tiedä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Mitä tapahtui ensimmäisessä sodassa, kun kaikki olivat polvillaan, lausuivat rukouksia, ja rukoilivat, että pojat tuotaisiin takaisin. Ja millä heitä sitten viihdytettiin, kun he palasivat? Oluella, viskillä, niillä heitä viihdytettiin heti alkajaisiksi. Olisi pitänyt mennä polvilleen kiittäen Jumalaa ja sanoa: ”Pidä meidän loitolla sodasta, Herra.” Mikä häpeä, mikä häpeä Jumalan silmissä.

42 Nyt, kuunnelkaa; sen sijaan että naiset olisivat panneet vaatteet päälleen ja käyttäytyneet kuin leidit , niin katsokaa, mitä he tekivät. Sen sijaan, että palaavat miehet olisivat menneet rukoushuoneelle palvelemaan Jumalaa niin, mitä he tekivätkään? Kaupungille – ryyppäämään, juoksentelemaan ympäriinsä, juopottelemaan, kaikkea roskaa; ei välitetty Jumalasta, eikä tiedetty Jumalasta enempää kuin hottentotti Egyptin yöstä, ja silti ihmiset väittivät olevansa kristittyjä.

Jos sinä olet kristitty, sinä elät sen mukaisesti. Hengen hedelmät seuraavat sinua. Jos Kristuksen elämä on sinussa, sinä elät Kristuksen elämää. Jos sinä menet kurpitsaköynnöksen luo, siinä on kurpitsoja. Jos menet viiniköynnöksen luo, siinä on viinirypäleitä. Jeesus sanoi: ”Minä olen viiniköynnös, te olette oksia.”

Ja, kun me tulemme seurakuntaan, niin mitä me löydämmekään? ”Kyllä minun kirkkokuntani on parempi kuin sinun; Me emme tee yhteistyötä siinä kokouksessa.” Voi tavaton! Kiistellään, nahistellaan, kiukutellaan; se ei ole Kristusta, ei todellakaan ole. Mutta tämä aika, jona me elämme…

Ja, oh, minä näen, kuinka siellä pidetään hauskaa. Ja hetken päästä, vähän niin kuin meidän jotkut TV-koomikot tai filmitähdet halusivat huvitella, väännettiin vitsejä tuosta kaljupäisestä saarnaajasta tai jotain, tiedättehän, jotain sellaista jolla haluttiin pilkata uskontoa.

Kuten ihmiset, siis nämä kaverit täällä julkaisevat, Elvis Presleyt ja tuottavat sievän albumin, tai jotakin uskonnollista palvelusta tai jonkin uskonnollisen laulun, ja sitten annetaan lausunto, että hän on uskonnollinen: rock and rollia toisella puolella ja uskontoa toisella puolella. Samasta lähteestä ei voi saada makeaa ja karvasta vettä. Se ei ole mitään muuta kuin perkeleen valhe. Elvis Presleyllä ja Juudas Iskariotilla ei ole muuta eroa kuin, että Juudas Iskariot sai 30 hopearahaa Kristuksen myymisestä; Elvis Presley oli helluntailaispoika, hän myi Kristuksen ja sai armadan Cadillaceja ja miljoona dollaria. Siinä se ero on.

43 Ernie Ford laulaa noita lauluja naama niin pitkänä, että voisi juoda piimää kirnun pohjalta – niin hurskastelevasti, ja sitten palaa taas kuvioihin, ja halaa naisia ja sen sellaista.

Ja tämä Arthur ja muut, hävyttömine häijyine vitseineen; ja te, ihmiset, kuuntelette sellaista moskaa; ja ottavatko teidän lapsenne siitä oppia? Lukekaa Raamattua ja ottakaa oppia Kristuksesta, ja hankkiutukaa eroon tuollaisesta moskasta. Tämä kansakunta on tuhon partaalla. Pitää täsmälleen paikkansa.

Oh, juuri näin ihmiset Babylonissa tekivät tuossa taitekohdassa. Nyt, olisihan heidän pitänyt sen verran ymmärtää, koska silloin maassa oli aito, todellinen, Jumalan profeetta. Silloin, maassa oli meneillään herätys, muttei tuon yhteiskuntaluokan keskuudessa.

Katsokaa, mitä sitten tapahtui; ihmiset sanoivat: ”Kerrotaanpa nyt pikku vitsi.” Ja tämä nuori kelmi astuu esiin, ja sanoo: ”Siis, pidetäänpä vähän hauskaa noiden hihhulien kustannuksella. Nyt, jokunen vuosi sitten, kaikkialla, täällä maassa oli runsaasti hihhuleita”, hän sanoi. ”Minun isäni, käydäänpä hakemassa heidän astiansa, ja pidetään vähän hauskaa.”

44 Voi veljet, on paikka, jossa voi astua armon ja tuomion erottavan rajan yli, ja minä pelkään, että me olemme tehneet sen; suoraan sanottuna minä tiedän, että me olemme, kansakuntana.

Ja sitten mentiin ja haettiin nuo Herran pyhät astiat. Mikä on Herran astia? Missä hänen siunauksensa sijaitsee? Se on hänen seurakuntansa; te olette Herran astioita.

Mitä niille tehtiin? Niistä tehtiin pilaa. Otettiin esiin ja niihin kaadettiin viiniä ja viskiä, tai mitä se silloin niissä olikin. Ja – dramatisoidaanpa tätä hetki. Minä saatan nähdä, kuinka tämä uudenaikainen Elvis, tai mihin nykyiseen häntä nyt voisi verrata, tanssimassa tätä nykymaailman rock and rollia. Paikalla oli sotilaita, ja heidän sylissään naisia pitkällään – ja lapsenvahdit pitivät huolta kodista. Nyt, heitä nimitettiin jalkavaimoiksi, joka on laillinen huora.

45 Nykyään, meidän kansakuntamme on sitä täynnä: naidaan ja erotaan, naidaan ja erotaan ja naidaan ja erotaan… Ja koska saatiin jonkinlaista… [nauhassa tyhjä kohta] …nimitettiin hyväraamiseksi, tai joksikin kauniskasvoksi…veljet, heistä tulee kansakunnan idoleita.

No, ennen, meidän piti lähettää naiset Pariisiin tutustumaan, miten naisia riisutaan; nyt Pariisista lähdetään tänne kopioimaan meitä. Minä tulen saarnaamaan siitä… ei, siihen minulla ei ole aikaa – jonain iltana… hyökkäyksestä Yhdysvaltoihin ja perkele kaataa hallituksen, nähdään, missä me olemme. Nämä ovat yksiä maailman alhaisimmista jutuista… Yhdysvalloissa on enemmän avioeroja kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Pitää paikkansa. Mistä on kyse? Ajasta, jona me elämme.

46 Mutta, kaiken aikaa, kaiken tämän keskellä, meneillään on aito Pyhän Hengen herätys.  Se pitäisi kyllä huomata, se heiluu ihmisten silmien edessä, eivätkä he näe sitä, mutta Jumala lähettää sen silti.

Siis, juuri niihin aikoihin mies ottaa lasin käteensä, minä voin kuulla kuinka hän sanoo: ”Hei, tiedättekö te nämä hihhulit, joita täällä meillä on? Tässä me nyt olemme ja juomme heidän maljansa!”

Voi veljet, siinäpä vasta TV-ohjelma! ”Oi, se kyllä ravistelee kansakuntaa”, ajattelevat ihmiset. Niinpä ravisteli.

Mutta Jumala ravisteli myös. Juuri, kun mies oli juomaisillaan maljan, niin samassa hän sattui vilkaisemaan – taivaasta laskeutui ihmiskäsi; ja siellä oli valtava rapattu seinä, ja kynttilät… Ei pimeydessä, vaan aivan siinä valossa, ihmiskäsi laskeutui ja kirjoittaa: ”MeNee’, MeNee’, TeQeeL, uuFaRSiJN”, kirjoituksen seinälle.

47 Minä näen, kuinka tuo moderni koomikko seisoo siinä… ja silmät pullahtavat poskelle; polvet lyövät loukkua; hän on täysin suunniltaan; oi, seisoo siinä ja tuijottaa; Raamattu sanoo, että hänen polvensa löivät loukkua  Jonain päivänä tullaan olemaan suunniltaan. Täysin suunniltaan… Mitä se oli? Jotain sellaista tapahtui, jollaista hän ei koskaan ollut nähnyt. Hän oli ajatellut, että palatsin ulkona oli kokonainen armeija…

Mutta, Jumala katsoo alas taivaastaan, ja tuo ihmiskäsi alkaa kirjoittaa…

Ja minä saatan nähdä sotilaiden tanssittavan naisia‚ ja miehet siellä – heidän vaimonsa kävelee kotona sairas lapsi sylissään, ja miehet siellä, toinen nainen sylissään; täsmälleen nykyinen Amerikka pitämässä hauskaa tanssien ja hurraten.

Ja yhtäkkiä jotain tapahtuu. Ihmiset katsovat johtajaansa, ja huomaavat… he katsahtavat seinään, ja seinällä on kirjoitus. Jumala oli astunut sisään.

48 Minä saatan kuulla kuninkaan sanovan: ”Tämän täytyy olla jotain uskonnollista; me teemme uuden albumin”, kuten jotkut meikäläisistä laulajista ja jotkut näyttelijät nykyään sanovat.

Sitten, hän lähettää hakemaan piispaa, ja arkkipiispaa ja kaikkia selvänäkijöitään ja neuvonantajiaan. Hän lähettää ja saa paikalle aluevanhimpia ja kaikki teologian tohtorit, ja heidät kaikki tuodaan lukemaan tätä kirjoitusta.

Mitä tapahtuu, kun he pääsevät paikalle? He eivät ole ikinä tienneet mitään kielilläpuhumisesta – tuntemattomilla kielillä; he eivät ymmärrä asiasta mitään. Niinpä, miten heillä olisikaan voinut olla selittämisen lahja? Se tapahtui ensimmäisten pakanoiden käännekohdassa; ja, seinällä oli tuntemattomia kieliä. Kukaan ei todellakaan ollut kuullut sellaisesta mitään, mutta seinälle oli kirjoitettu tuntemattomalla kielellä.

Ja nämä saarnaajat sanovat: ”Me emme ymmärrä yliluonnollisuudesta mitään.”

49 Ja niin on asia tänäänkin. Kun puhutaan jumalallisesta parantamisesta ja Jumalan voimasta, 90% ihmisistä ei ymmärrä siitä yhtään mitään. Kaikki, mistä ihmiset tietävät, on heidän oma vanha, kylmä, kaavamainen, ihmistekoinen teologiansa. Me elämme hirvittävää aikaa; ja ihmiset tulevat kuolemaan, eivätkä he kuuntele. Siinä se.  Seinällä oli kirjoitus, eivätkä ihmiset ymmärtäneet sitä. Niinpä he olivat hämmennyksissään, koko joukko, saarnaajat ja kaikki.

Mutta, sisään tulee kuningatar. Mikä tämä kuningatar oli? Hän ei ollut ollut heidän rock and roll-juhlissaan. Hänen on täytynyt olla jossain kokouksessa profeettojen kanssa. Näettekö? Hän ei ollut ollut paikalla, koska Raamattu sanoo, että hän tuli sillä hetkellä juhliin.

Ja hän ryntää kuninkaan luo ja sanoo: ”Oi, kuningas…” Nyt, se esittää seurakuntaa, kuningatar, kuninkaan morsianta. Hän tulee sisään ja sanoo: ”Oi kuningas, älä ole milläsikään, äläkä huolestu siitä, etteivät teologian tohtorit pysty lukemaan yliluonnollista, mutta sinun valtakunnassasi on mies, joka pystyy lukemaan sitä.”

Ja minä olen niin iloinen tänä iltana, että on olemassa mies, yksi, joka ymmärtää yliluonnollista. Hän on Herra Jeesus Kristus, tuo laiminlyöty, joka on keskuudessamme. Hän tuntee yliluonnollisuuden.

50 Ja profeetta Danielia, lähetetään hakemaan. Ja hän saapuu, ja sanoo, että hän kykenee lukemaan sen, sillä hänellä oli tulkitsemisen lahja. Sitten hän alkaa tulkita tuota tuntematonta kieltä, ja kertoi kuninkaalle, mitä tuleman piti.

Kuningas kuvitteli olevansa turvassa, mutta hän ei tiennyt, että kaiken aikaa eräs jumalaton kansakunta, sellainen kuin Venäjä… nyt muistakaa, profeetta ei ollut Meedo-Persiassa. Hän oli Babylonissa. Rankka rock and roll oli meneillään Babylonissa, jossa oli meneillään myös herätys, ja sieltä tuo profeetta oli, ja sanoma myös oli.

Mutta kaiken aikaa, meedialaiset ja persialaiset, jotka olivat täsmälleen, kuin tuo sydämetön ja jumalaton Venäjä on, olivat löytäneet [valtakuntaan] tien. Heilläkin oli tiedemiehiä, ja he olivat ohjanneet Eufrat-virran kulkemaan ohi [Babylonin].

51 Ja tänään, kun me kuvittelemme, että meillä on kaikkea, niin aivan meidän rock and rollimme, ja boogie-woogien, ja julkisen strippaamisen kaduilla… eikä teidän tarvitse enää mennä teatteriin, sitä on kaduilla. Strippareita, sitä he todella ovat, nykyajan strippareita kadulla, pukeutuneena kuin Iisebel, ja nimittävät itseänsä muka kristityiksi – ja kirjoitus on seinällä!

Sputnik kulkee taivaalla, emmekä me voi taistella sitä vastaan. Oh, me lähetimme yhden, se nousi kolmen jalan korkeuteen, ja hiipui. Ja, me voimme katsoa ylös tänä iltana ja nähdä, kun Sputnik kiertää maapalloa. Ja Venäjällä, vain yksi votka liikaa, niin me olemme tuhkana ennen aamua.

52 Billy Graham sanoi jokin aika sitten radiolähetyksessään: ”Ei ole yhtään asiaa, joka pidättelisi edes viittätoista minuuttia Amerikkaa joutumasta Venäjän satelliitiksi, mikäli se haluaa sitä.” Mistä on kyse? Me tunnemme olevamme turvassa, emmekö tunnekin? Mutta, me olemme laiminlyöneet Jumalaa. Olemme omaksuneet rock and rollin ja kaikenlaisen muodinmukaisen viihteen ja roskan, ja jättäneet Jumalan pois kuvasta; ja taivaalla on kirjoitus.

Raamattu sanoo, että ylhäällä taivalla tulee olemaan merkkejä. Meillä on lentäviä lautasia, joista Pentagon ei pysty sanomaan, mitä ne ovat. Mystisiä näkyjä taivaalla, maan päällä, meri ärjyy, hyökyaaltoja, maanjäristyksiä monin paikoin, ja kaikenlaisia asioita tapahtuu, ja seurakunta, on haalea, ihmiset eivät pysty edes istumaan kokouksessa koko aikaa. Mistä on kyse? Siitä, että Raamatun täytyy täyttyä. Kirjoitus on seinällä Amerikka! Ja Venäjä, jos se haluaa… Nyt, Venäjä ei todellakaan paljasta kaikkea parastaan, emmekä mekään.

53   Mutta, meidän syntimme ja nykyaikainen elämäntapamme ovat antaneet sen päästä sellaiseksi; ja kun seurakunnassa ei ole rukousta, se kylmenee ja loittonee, ja me olemme antaneet sen tulla tähän tilaan. Ihmiset ajattelivat, että jospa lähetettäisiin… Tuolla ylhäällä heillä on puolentoista tonnin, tai kahden tonnin pommi – tai satelliitti. Me emme pääse käsiksi siihen millään ohjuksella. Ei ole mitään, mitä me voisimme tehdä asialle. Aivan tähän Yhdysvaltojen päälle voidaan tuoda jokunen noista vetypommeista, ja sanoa: ”Antautukaa, tai palakaa poroksi.” Se voi tapahtua seuraavan viisitoistaminuuttisen aikana.

Mitä me tekisimme? No, ainoa järkeenkäypä asia olisi antautuminen. Pentagon antautuisi; kansakunta antautuisi. No, mitä sitten tapahtuisi? Humalaisen hämmennyksen keskellä, kuin toinen Pearl Harbour; laivalasteittain jumalattomia miehiä, lentokoneet pullolaan venäläisiä sotilaita, jotka tulevat koteihimme ja kourivat naisia, raiskaavat heidät, murskaavat heidän lastensa päät kadulla, valloittavat kodit ja potkaisee teidät ulos. Mitä te sille voitte?

Ja kaikki sitä varten, että me emme ole nähneet tuota kirjoitusta seinällä, ja Herran Jeesuksen Kristuksen tulemusta… kuunnelkaa, veljet, näin voi tapahtua aamulla. Ja jos se on niin lähellä – kuinka moni täällä lukee sanomalehtiä ja ymmärtää, että se voi tapahtua aamulla, emmekä me voi estää sitä, nostaisitteko kätenne? Varmasti.

54 No, jos se voi tapahtua aamulla, ja seurakunta lähtee kotiin ennen kuin se tapahtuu, miten lähellä Herran tulemus onkaan? Oh, te tulette nimittämään minua hihhuliksi joka tapauksessa; te saatatte… Nyt tuntuu uskonnolliselta; kuunnelkaa: Herra saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Me olemme taitekohdassa; ihmeitä ja merkkejä – kirjoitus, Sputnik, lentäviä lautasia, kaikkea – ja seurakunta kylmenee. Nyt on lopun aika.

55 Mitä sinä, ystävä, aiot tehdä asialle? Älä kuuntele tätä kuin satua. Tämä tulee NÄIN SANOO HERRALTA. Lopettaessani, minä haluan sanoa tämän: Älkää turvatko tiedemiehiin. Tiedemiehet tulevat väärältä puolelta. Niin he tekivät jo alussa; ja tekevät vieläkin. Fiksut ja sivistyneet ovat peräisin väärältä puolelta. Nöyräsydämiset, ovat peräisin Jumalan puolelta, eivät nuo FT:t. Minä en sano, etteivät he voisi olla; en minä sitä sano, mutta valtaosa heistä on peräisin tuolta toiselta puolelta, sosiaalinen evankeliumi mukanaan.

Me uskomme vanhanaikaiseen evankeliumiin, joka pelastaa synnistä ja saa sinut elämään toisella tavalla, ja saa sinut täyteen iloa ja onnea ja odottamaan Herran tulemusta. Jumala olkoon sinulle armollinen Greenville, Etelä-Carolina; olkoon Jumala sinulle armollinen; herää. Nyt on lopun aika. Tässä se on: kirjoitus… Ei seinällä, vaan taivaalla. Jumala sanoi, että siellä se tulisi olemaan, ja siellä se on – se voi tapahtua milloin tahansa.

56 Kuunnelkaapa nyt, hetki hiljaa. Minulla oli ilo ja kunnia käydä hiljattain Intiassa, jossa minulla oli osanottajamäärältään suurimmat kokoukset. Siellä oli suunnilleen – siellä ei päässyt sisään – suunnilleen 500 000. Sokean miehen parantumisen takia, en ole nähnyt niin monen tulevan Kristuksen omaksi; se on paljon enemmän kuin nuo Afrikan 30 000.

Mutta, kun saavuin sinne, sain käteeni sanomalehden, ja siinä sanottiin, että maanjäristykset olivat ohi, koska linnut olivat palaamassa. Tiedän – luin artikkelin – se on minun hallussani tässä, nyt ja siinä lukee näin; että suunnilleen päivää ennen, kuin siellä oli maanjäristys… Intiassa ei ole sellaisia aitoja kuin meillä. Aidat ovat valtavia, kivistä tehtyjä aitoja. Monet rakennuksetkin on tehty kerätyistä kivistä, joita on kasattu.

57 Ja nuo pikkulinnut menevät niiden rakoihin ja tekevät sinne pesänsä. Ja pitkin noita muureja kaikkialla karjapihoilla… Iltapäivällä, karja tulee noiden muurien suojaan varjoon, ja ne seisovat tuon muurin ympärillä ollakseen yhdessä, poissa kuumasta auringonpaisteesta. Mutta eräänä päivänä… Kuunnelkaa, ystävät; päivää ennen kuin maanjäristys tapahtui, kaikki pikkulinnut lensivät pois pesistään ja menivät peltojen keskelle, ja istuivat pensaikoissa. Ja kaikki karja ja lampaat lähtivät pois noiden muurien läheltä, ja menivät peltojen keskelle ja seisoivat yhdessä varjostaen toinen toistaan.

Mikä niille kertoi, että maanjäristys oli tulossa? Sama Jumala, joka johdatti ne arkkiin kauan sitten. Ja ne pysyttelivät siellä kaksi päivää siihen asti, että maanjäristys oli ohi ja sitten ne alkoivat palailla takaisin. Ei niillä ollut mitään sivistystä; eivät ne osanneet lukea ja kirjoittaa, mutta ne ovat Jumalan luomuksia, joiden pitää luottaa häneen.

58 En minä omaa oppimattomuuttani puolusta sanomalla teille… Minä en sano, ettei teidän pitäisi olla koulutettuja, mutta sivistys on ollut suurin este, mitä evankeliumilla koskaan on ollut. Veljet, älkää luottako sivistykseenne, yhteisöönne, omaan kansakuntaanne, seurakuntaanne. Luottakaa Jumalaan ja antakaa hänen johdattaa.

Kuunnelkaa, ystävät; minäpä kerron teille tänään: Jos Jumala voi varoittaa lintuja, että ne lentäisivät pois vaarasta, pois noista muureista – voi varoittaa lampaita ja karjaa lähtemään pois noiden muurien suojista, koska ne romahtaisivat, kuinka paljoa ennemmin hän tekee sen miehelle tai naiselle, jonka hän on tehnyt omaksi kuvakseen?

Kuunnelkaapa, ystävät, minäpä sanon teille taas; kuunnelkaa tätä ja olkaa varmoja, ettette te hukkaa tätä. Kaikki te ihmiset, täällä, jokainen teistä: tulkaa pois näiden uudenaikaisten muurien luota. Ne tulevat romahtamaan. Rynnätkää kiireesti keskelle Jumalan armoa, ja kutsukaa Jeesusta Kristusta.

On lähde, täynnä Immanuelin suonista otettua verta,
kun syntinen heittäytyy tuon virran alle,
hän pääsee kaikista syyllisyytensä tahroista.

59 Seisoisitteko vielä ihan hetken? Oi, Jumala, ole armollinen. Juoskaa ihmiset, kiireesti, kiireesti, kiireesti; menkää Kristuksen tykö, niin nopeasti kuin pääsette. Lähtekää pois, näiden modernien muodollisuuksien suojista. Menkää keskelle Jumalan armoa, kiireesti. Kaikki te baptistit, metodistit, helluntailaiset, nasarealaiset, pilgrim holinesslaiset, katoliset, kaikki, lähtekää pois näiden uudenaikaisten seurakuntien muureilta. Te tunnette olonne turvalliseksi, koska seurakunta on suuri, ei minulla seurakuntaa vastaan mitään ole, mutta veli, ennen kuin olet löytänyt hänen armonsa, olet peitetty hänen hyvyydellään ja voimallaan, mitä hyötyä siitä sinulle on?

Minä tunnen johdatusta sanoa tämän, ennen kuin lopetamme, kun me painamme päämme hetkeksi. Hiljattain… kukaan ei enää liiku, pyydän.

60 Hiljattain, noin sata vuotta sitten, oli mies, jonka nimi oli Danny Greenfield, hän oli nykyaikainen amerikkalainen evankelista. Hän näki unta, että kuoli, ja ajatteli pääsevänsä taivaaseen. Hän tuli ovelle; ja ollessaan siinä ovella, vahtimestari tuli: ”Kuka lähestyy tätä pyhää paikkaa?”

Hän: ”Olen Danny Greenfield, amerikkalainen evankelista.”

Mies: ”Katsotaanpa, herra, onko teidän nimenne kirjassa.” Ja hän tutki kirjaa. Siellä ei ollut sellaista nimeä. Hän tuli ulos, ja sanoi: ”Herra, tässä kirjassa ei ole teidän nimeänne. Teidän on poistuttava portilta.”

Hän: ”Herra, minä olen evankelista.”

Mies: ”En voi auttaa, kuka olettekin. Minä huolehdin ainoastaan näistä kirjoista, ja teidän nimenne ei ole kirjassa”, hän sanoi.

Hän: ”Mitä minä voin tehdä?”

Mies: ”Te voitte valittaa tapauksesta suuren valkoisen valtaistuimen oikeuteen.”

Hän: ”Jos siinä oli kaikki, mitä voin tehdä, sen minä teen.”

61 Ja hän kertoi, että hän alkoi matkata avaruuden halki; ja hän liikkui nopeammin ja nopeammin, ja sitten vauhti alkoi hiljetä, kun hän tuli valoon. Valo ei tullut yhdestä tietystä paikasta, vaan kun hän tuli sen keskipisteeseen, hän pysähtyi. Hän sanoi: ”Voi millainen paikka se oli!” Ja hän kuuli mahtavan äänen, joka sanoi: ”Daniel Greenfield, miksi sinä tulet minun oikeuteni eteen?”

Hän: ”Minut hylättiin tuolla portilla, ja ainoa, mitä minä voin tehdä, Herra, oli valittaa tänne teille.”

Ääni: ”Selvä, sinut tuomitaan minun lakini mukaan; Daniel Greenfield, valehtelitko sinä koskaan?”

62 Hän sanoi: ”Minä luulin olleeni rehellinen mies, mutta minä tiesin, että jotkut asiat, jotka sanoin, eivät olleet totta.” Hän vastasi: ”Kyllä, Herra, minä valehtelin.”

Ääni: ”Varastitko sinä koskaan, Daniel Greenfield?”

Hän kertoi: ”Minä ajattelin olleeni kaikessa rehellinen”, mutta hän sanoi, että ”tuon valon edessä, minä muistin monia pikkukauppoja, joita olin tehnyt, jotka olivat hieman kyseenalaisia.”

Nyt, kuuntele, ystävä, nyt, täällä maan päällä, se, mikä sinusta tuntuu menettelevän nyt, niin tuon valon edessä, jonain päivänä, tulee olemaan monia asioita, joissa ei nyt tunnu olevan mitään vikaa, tulevat silloin olemaan kyseenalaisia.

Hän vastasi: ”Kyllä Herra, minä varastin.”

Ääni: ”Daniel Greenfield, minun lakini vaatii täydellisyyttä; olitko sinä täydellinen, Daniel Greenfield?”

Hän vastasi: ”En, Herra, minä en ollut täydellinen.”

Hän kertoi odottaneensa kuulevansa tuon mahtavan äänen sanovan: ”Mene pois minun luotani, sinä hirveä ihminen.”

63 Ja hän kertoi, että sitten hän kuuli kaikkein suloisimman äänen, mitä koskaan on kuultu. Yhdenkään äidin ääni ei ole sen kaltainen. Ja Daniel kääntyi katsomaan oikealle puolelleen; hän sanoi nähneensä suloisimmat kasvot, jotka hän oli koskaan nähnyt; yhdenkään äidin kasvot eivät näytä sellaiselta kuin ne. Ja Daniel sanoi, että ne tulivat lähelle häntä, pani kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Isä, on totta, että Daniel Greenfield ei ollut elämässään täydellinen, kun hän oli maan päällä, mutta on eräs asia, jonka Daniel Greenfield teki ollessaan maan päällä; hän edusti minua. Niinpä, kun hän on täällä, minä edustan häntä.”

Minä mietin vain, tänä iltana, ystävät, luotatteko te siihen, että teidän seurakuntanne edustaa teitä tuona päivänä, tai luotatteko siihen, että jokin teidän mitätön elämyksenne on teidän tukenanne tuona päivänä? Tunnetteko te Hänet? Edustaako hän teitä? Edustakaa te häntä nyt; hän tulee edustamaan teitä silloin.

64 Nyt, kun päämme ovat painettuna, ja minä rukoilen, että te olisitte tosissanne. Haluaisin, että kaikki täällä sanoisivat: ”Rakas Jumala, minä seison siksi, että minä edustan tässä sinua, j a minä haluan, että sinä edustat minua tuona päivänä. Minä olen yrittänyt olla kunnollinen nainen tai kunnollinen mies, poika, tai tyttö, mutta minä haluan, että sinä todellakin edustat minua, Herra. Minä nostan käteni merkiksi siitä, että haluan sinun edustat minua, kun minä edustan sinua.”

Nostaisitko sinä kätesi? Jumala teitä kaikkia, kaikkialla rakennuksessa, siunatkoon; kirjaimellisesti viisi tai kuusisataa, ehkä sitä useampi, jotka haluavat Kristuksen edustavan häntä. Sinä otit paikkasi ja Kristus tulee ottamaan sinun, tuona päivänä. Tuo suloinen, ystävällinen ääni – kamppailu, sinä puristat tyynyäsi, ja pulssi heikkenee, ja kylmyys viilentää sinun kätesi, ja kurkussasi käydään kamppailua, ja lääkäri kävelee pois pudistaen päätään; jokin tulee edustamaan, edustamaan sinua, jos sinä todella tarkoitat sitä.

Painakaa päänne; hetkeksi, minä pyydän Josephia tulemaan tänne johdattamaan meidät rukoukseen. Kun teidän päänne on painettuna, tarkoittakaa sitä nyt, kaikesta sydämestänne. Rukoilkaa, kun minä luovutan kokouksen veli Joseph Bozelle.

58-0609 VIESTI LAODIKEAN SEURAKUNNALLE (The Message To The Laodicean Church), Dallas, Texas, USA, 9.6.1958

58-0609 VIESTI LAODIKEAN SEURAKUNNALLE
(The Message To The Laodicean Church)
Dallas, Texas, USA, 9.6.1958

 

1       Kiitoksia oikein paljon. [Yleisö taputtaa.] Lämmin kiitos. On ilo ja kunnia olla täällä Dallasissa tänä iltana. Minä olen odottanut suuresti jo ennakolta pääseväni taas tänne Texasin osavaltioon. Ja jokin aika sitten, kun olin Waterloossa, olin yhteydessä veli Lindsayyn, joka kutsui minut hänen ”Voice of Healing” [Parantamisen Ääni] –konventtiinsa. Myöhemmin, Chattanoogassa, minä tapasin rakkaan ystävämme, veli David du Plessiksen, joka myös innosti minua tulemaan– ja tulemaan ja ottamaan osaa tähän konventtiin, aivan vain nähdäkseen, onko paikalla…?… ihmisryhmiä… ja niin edelleen. Ja oli oikein hienoa, että he pyysivät minua iltansa puhujaksi näiksi kuudeksi illaksi. Minulta meni yksi niistä ohi, kun en tiennyt vain… Sen piti olla iltapäivällä. Ja olen pahoillani siitä, koska saavuin kaupunkiin liian myöhään edes ehtiäkseni puhumaan iltapäiväksi. Mutta on ilo ja kunnia olla täällä tänä iltana ja olla tekemisissä tämän Voice of Healing-konventin kanssa. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee antamaan ylenpalttisesti, runsain mitoin, ylitsevuotavasti enemmän kuin, mitä me kykenemme…?…

2       Kuuntelin veli Vineyardia, juuri nyt, ajaessamme tänne– ja matkalla Suomeen– luulisin. Se oli loistavaa. Ja minä uskon, että meidän Herramme tulee pian, ja me olemme nyt kokoontumassa, kokoomassa ne, jotka ovat pelastettavissa, ja Jumala on määrännyt ikuisen elämän; me yritämme kerätä heidät kokoon. Ja minä olen niin iloinen tietäessäni, että me elämme yhdessä suurimmista hetkistä,  missä ihminen on milloinkaan elänyt; juuri ennen Kuninkaan saapumista.

3       Tämä on minun kolmas käyntini Dallasissa– luulisin. Kerran olin erään pastorin kanssa; olen unohtanut… luulisin, että hänen nimensä oli veli Goff. Hänellä oli siellä pieni seurakunta täällä, luulisin, tarkoitan Dallasissa. Ja sitten minä kävin siellä kerran eräällä stadionilla, tai jossain täällä, tai jossain… Minä unohdin jo mikä sen paikan nimi oli… [Joku mies puhuu veli Branhamille.] Fair Park: se se juuri oli, herra. Ja– ja sitten tämä, minusta, on kolmas kertamme. Ja meille on ilo olla täällä tänä iltana ja palvella perjantaihin asti, jos Herra suo.

4       Mutta, se saa minut todella tuntemaan itseni ulkopuoliseksi, tai vähän pieneksi, kun jokin vanha, niin kuin me etelässä sitä nimitämme: ”sassafras-saarnaajaksi.” [jotakin hyvin maanläheistä– suom.] Kuinka moni tietää, mikä ”sassafras” tarkoittaa? Oi, mistäpäin Kentuckyä sinä olet? Siis, täällä oli… ja olla täällä puhumassa näiden hienojen sananpalvelijoiden edessä ja kun en edes ole mikään puhuja, se saa tuntumaan todella hyvältä. Ja kun ajattelee, että moni näistä miehistä olivat kentällä saarnaamassa, kun minä vielä olin syntispoika, laukkakilpailujen liepeillä, niin, tai jossakin nyrkkeilykehän tienoilla; ja tietäessäni, että he ovat tehneet reitin selväksi niin, että minä saattaisin juosta sileää tietä. Joten, olen kiitollinen veljilleni tänä iltana. Ja minä luotan siihen, että minkälaisen pienen ponnistuksen pystynkin saamaan aikaan, se tulee olemaan kaikille siunaus; että saan syntisen huomaamaan, että hän on syntinen; ja saan pyhän riemuitsemaan Kristuksessa, saan sairaan ymmärtämään, että olemassa on Parantaja; ja saan veljeni innoittumaan, mikä tarkoittaa lähtemistä eteenpäin suurempien odotusten vallassa kuin milloinkaan ennen.

5       Nyt, minä… Totta kai, te tiedätte, etten ole milloinkaan vielä… Minut vihittiin virkaan Lähetysbaptistiseurakunnassa; minulla ei ole koskaan ollut kytköksiä mihinkään seurakuntaan– mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan, koska yritän seistä välittämässä niiden kaikkien välissä ja sanoa, että me olemme veljiä. Ja minä uskon, että on oikein, että me olemme veljiä. Ja siten, siksi, minä en edusta mitään tiettyä kirkkokunnallista seurakuntaa, vaan minä edustan Seurakuntaa, Herran Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Siihen te kaikki kuulutte, tuohon suureen Kristuksen ruumiiseen. Ja me odotamme tuota päivän tulevan, jolloin Hän tempaa seurakuntansa lähtemään kotiin. Ja jos Herra suo, minä haluan puhua tällä viikolla vähän siitä ja aiheista: ”Lähtevän seurakunnan kiinnityspaalu*”, ”Kirjoitus seinällä”, ja ”Yhdistyneenä Jumalan alaisina”, ja joistakin sen tyyppisistä asioista, jos Jumala suo, näissä… tällä tulevalla viikolla. [*puomi, johon hevoset sidotaan kiinni, kun mennään itse sisälle– suom.]

Siis, uskon, että tämä on tosi perustus: Raamattu. Minä uskon, että Jumala tekee monia asioita, joita ei ole Raamatussa. Hän voi tehdä mitä vain, koska Hän on Jumala. Mutta minusta opin pitää perustua Sanaan; se on Jumalan kirja meille.

6       Siis, Vanhassa testamentissa oli kolme tapaa tietää, oliko asia totta vai ei, ja se oli: ihmiset menivät sen luokse, jota kutsuttiin nimellä Uurim, Tummim. Ja se oli… Minulle on kerrottu, että se oli rintakilpi, jollainen Aaronilla oli, jossa oli 12 kiveä. Ja sitten, kun profeetta profetoi tai unennäkijä kertoi unensa ja– ja se ei– yhdistelmä valoja– vilkkui tässä Uurim, Tummimissa, silloin profeetta oli väärä. Ymmärrättehän, Jumalalla on aina ollut tapa vastata yliluonnollisesti – (ymmärrättekö?) ja aina totuus on tiedetty. Niinpä, jos se ei välkkynyt, silloin se mies… se profeetta oli väärä.

7       Ja nyt, kun pappeus lopetettiin… ja meillä on uusi pappeus tänä iltana, Jeesus Kristus on ylipappi, Meillä on uusi Uurim, Tummim, ja se on Raamattu. ”Joka ottaa pois, tai lisää, niin hänet tullaan ottamaan pois Elämänkirjasta.” Niinpä me yritämme parhaamme, Jumalan avulla, pysyä näiden sivujen sisällä. Olen usein sanonut tämän: ”En halua yhtään vähempää, kuin mitä Jumalalla on Raamatussa, mutta minä haluan kaiken, mitä Hänellä on Raamatussa– kaikki nuo lupaukset, jotka ovat meitä varten.

8       Siis, ennen kuin avaamme Hänen Sanansa aiheeksemme, painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen?

Ikuinen ja siunattu Jumala; tänä iltana on suuri ilo ja kunnia, että me voimme seistä Sinun jumalallisessa läsnäolossasi tässä suuressa teltassa, johon Sinun lapsesi ovat kokoontuneet vain ja ainoastaan kuulemaan Sanaa, ja näkemään kun Elävä Jumala liikkuu. Ja me pyytäisimme tänä iltana, että Sinä vuodattaisit siunauksesi meidän päällemme jollakin verrattomalla tavalla. Muuta meidän tapamme ajatella, jos se ovat vääriä, Herra, ja kohdista meidän ajatuksemme Sinun Poikaasi, Herraan Jeesukseen. Tulkoon meidän sydämemme täyteen Sinun läsnäoloasi. Ja kun, me lähdemme täältä kokouksesta, tänä iltana, ja jospa voisimme sanoa kuin nuo, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun Hän puhui meille tiellä?”

Ja nyt, Isä, me rukoilemme, että Pyhä Henki ottaisi nämä muutamat sanat, jotka luetaan, ja vuodattaisi niiden sisällön jokaiseen sydämeen. Suo se, Herra. Auta minua, Isä, kun seison täällä, että minun sieluni voisi iloita Sinun siunatussa läsnäolossasi, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.

9       Tänä iltana, aloittaessani puheosuuteni tässä konventissa, minä olen valinnut pienen tekstin, joka on Ilmestyskirjassa, jos haluatte merkata sen, Ilmestyskirjan 3:ssa luvussa ja 20:ssä jakeessa. Haluaisin lukea tämän palan Sanasta:

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.

Tämä Ilmestyskirjan teksti tässä, on viesti Laodikean seurakunnalle; josta minä uskon että– minä en ole ajanjaksouskon* kannattaja, täsmälleen ottaen, mutta silti minä uskon, että me olemme pakanoiden ajanjakson lopussa, josta tässä puhutaan. Ja minä uskon, että Laodikean seurakunnan ajanjakso, olisi viimeinen seurakuntajakso. Ja minusta siinä me juuri olemme tänä iltana; ja siitä syystä minä olen ottanut sen aiheekseni.

[*dispensationalism = Protestanttinen liike, joka perustui John Nelson Darbyn kirjoituksiin– suom.]

Ja joku saattaa sanoa: ”No mutta, veli Branham, eikö tuo ole aika lyhyt teksti tämän kokoiselle ihmisjoukolle ja tämän kaliiperin konventille [kokous/ kokoussarja– suom.], kun sinä vain luet muutaman sanan lyhyestä Kirjoitusten jakeesta?” Mutta, ymmärrättehän te, että ei kyse ole sanapaikan koosta; kyse ei ole luetun pätkän koosta; se, mitä siinä onon tärkeää.

10   Jokin aika sitten, Louisvillessa, Kentuckyssa, eräs pikky ystäväni oli käymässä vintillä, vanhassa ullakkohuoneessa kotonaan. Hän hapuili sinne tänne, pieni poika, ja hän kompastui vanhaan matka-arkkuun. Ja sieltä matka-arkusta hän löysi vanhan postimerkin, sellaisen puolentoista neliötuuman kokoisen. Ja hän ajatteli, ehkä, tämä merkki mielessään, että hän voisi saada tällä postimerkillä jäätelön, ja sanoi eräälle ystävälleen: ”Minä löysin vanhan, kellastuneen postimerkin. Se on aika vanha, mutta mietin, mahtaakohan tämä merkki olla minkään arvoinen.”

Ja postimerkkien keräilijä pani lasit päähänsä ja katsoi sitä vähän, ja sanoi heti: ”Minä annan tämänlaisesta merkistä dollarin.” Ja, totta kai, pikkukaveri, joka ei ollut odottanut siitä viittä senttiä enempää… Kauppa tehtiin nopeasti, koska dollari tarkoitti useita jäätelötötteröitä. Ja jonkin ajan kuluttua, hän… Pari viikkoa siitä, tämä keräilijä myi tuon tietynlaisen merkin 2500 dollarilla. Ja kuutisen kuukautta siitä, se myytiin 500 000 dollarilla. Ja tehän ymmärrätte, että kyse ei ollut tuosta pienestä merkistä, pienestä paperinpalasesta; kyse oli siitä, että mitä siihen oli kirjoitettu. Oli tärkeää.

Ja samoin on minun tekstini laita tänä iltana: kyse ei ole tästä paperista, jolle se on kirjoitettu, eikä tekstin pituudesta, vaan siitä, mitä siihen on kirjoitettu. Tämä on elävän Jumalan Sanaa. Se on aivan olennaista; että kaikki taivaat ja maa katoavat, mutta se ei katoa koskaan. Ymmärrättekö? Jumala huomaa jokaisen pikkusanan, jonka me luemme. Jumala tuntee jokaisen pienen ajatuksenkin, joka kulkee mielemme läpi –jokaisen pienenkin teon, jonka me teemme.

11   Ja minä vähän epäilen, että seurakunta, kaikessa hillittömyydessään, tulee tehneeksi asioita ja ajatelleeksi asioita– ja ottaneeksi asioita semmoisenaan, kun meidän pitäisi punnita se, mitä me teemme ja sanomme. Meidän pitäisi ajatella ennen kuin me puhumme.

Minun etelävaltiolainen äitini tapasi sanoa minulle: ”Ajattele kahdesti, tee ’yhdesti’.” Usein kyse on niistä pienistä asioista, joita me jätämme tekemättä, joilla on niin paljon merkitystä. Meillä on niin kiire, että ryntäämme asioiden yli tässä ajassa, jossa me nyt elämme. Meidän tulisi– Jumalan seurakuntana– tänä iltana, pysähtyä ja odottaa hetkinen ja katsoa, missä me olemme.

12   Jokin aika sitten, minä olin Vancouverissa, Brittiläisessä Kolumbiassa, ja kuningas George [Yrjö] oli tulossa vierailemaan Kanadaan. Ja hän oli menossa vaunuissa pitkin katuja, ja hänen kuningattarensa istui hänen vieressään… Ja herra Baxter, yksi virkaveljistäni, hän itki, koska– hän sanoi: ”Ajattele, veli Branham, meidän kuninkaamme kulkee tästä ohi.”

Ja minä ajattelin: ”Jos kanadalaisen saa itkemään se, että kuningas George, kunnioitettu kuningas, kulkee ohi, millaista se tulee olemaan, kun Jeesus kulkee ohi– Hänhän on kuningasten Kuningas– mauniin morsiamensa– seurakunnan kanssa?”

13   Ja siis, kaikki koulut lähtivät liikkeelle. Ja opettajat antoivat oppilaille pienen Britannian lipun, jota huiskutettiin uskollisuuden merkiksi kuninkaalle, kun hän kulki ohi. Ja kun, kuningas oli mennyt ohi, oli eräs tietty koulu, jonka oppilas, pieni tyttö ei palannutkaan paikalleen takaisin, Ja opettaja– hätääntyneenä, ryntäsi pitkin katuja selvittääkseen, mitä tuolla lapselle pikein oli tapahtunut. Ja kun, hän etsi katseelleen pitkin katua, hän näki tuon pienen tytön seisovan puhelinpylvään vieressä itkemässä sydäntäsärkevästi. Niinpä opettaja meni tytön luo ja sanoo: ”Kultaseni, miksi sinä itket noin kovasti? No, pystyitkö sinä huiskuttamaan lippuasi kuninkaalle?” hän sanoi.

Ja hän vastasi: ”Kyllä opettaja, minä huiskutin lippuani kuninkaalle.”

”No”, hän sanoi, ”pystyitkö huutamaan: ’Terve, kuningas?’”

Hän vastasi: Opettaja, kyllä minä huusin: ’Terve kuningas.’”

”No,” sanoi opettaja, ”näitkö sinä kuninkaan?”

Hän vastasi: ”Opettaja, kyllä minä näin kuninkaan.”

Hän sanoi: ”No miksi sitten, miksi sinä sitten itket, kultaseni?”

Tyttö vastasi: ”Opettaja, siis, minä näin kuninkaan, mutta minä olen niin pieni, ettei kuningas nähnyt minua.”

Miten eri lailla asia on Jeesuksen suhteen. Sinun ei tarvitse olla ”Kuka kukin on.” Sinun nimesi ei tarvitse olla jossakin tietynlaisessa, huomattavassa kirjassa. Riippumatta siitä, kuka sinä olet, Jeesus näkee sinut ja Hän tietää jokaisen teon, jonka me teemme. Jokaisen pikkujutun, jonka sinä teet Hänelle, jokaisen pienkin liikkeen, jonka teet, Hän säilyttää sen kirjassaan. Hän tietää kaiken meistä olemmepa me tälle maailmalle tärkeitä tai emme. Me kaikki olemme tärkeitä Hänen valtakunnalleen, olemmepa me rikkaita, köyhiä, tai keskinkertaisia.

Siis, tämä on myös anteeksiantamus. Pienille ryhmille; minä olen lukenut tarpeeksi paljon Sanaa tänä iltana, niin että kaikki kapakat Dallasissa pantaisiin kiinni, että kaikki seurakunnat, jotka ovat toinen toisensa kurkussa kiinni, pantaisiin oikopäätä taas pitämään yhteyttä, toinen toistensa kanssa niin kuin ennen ja herätykseen. Sen se tekisi.

14   Jokin aika sitten, tuon mitä jaloimman Abraham Lincolnin aikana, sanottiin, että eräässä leirissä oli joku vanki, joka oli saanut kuolemantuomion, jostakin tekemästään rikoksesta liittovaltiota vastaan. Ja joku vanha, hyvä mies meni ja kysyi presidentiltä: ”Armahtaisitteko te, tämän tietyn miehen?” (Ja Abraham Lincoln oli tunnettu kristittynä…) Mies sanoi: ”Tiedättekö te, että tällä miehellä on kuolevainen sielu, tai siis, kuolematon sielu, jonka te aiotte ottaa pois hänen ruumiistaan? Ja, otatteko te hänen elämänsä, ja hän pyytää armoa?”

Herra Lincoln, joka oli juuri nousemassa vaunuihinsa, kirjoitti pienen lapun ja sanoi: ”Minä armahdan tämän miehen. Abraham Lincoln.”

Ja tuo mies syöksyi tuota pikaa vankityrmään ja sanoi: ”Herra, minulla on sinun armahduksesi Yhdysvaltojen presidentiltä.”

Ja tuo mies vain katsahti häntä ja sanoi: ”Voi, jos tuo olisi oikea armahdus, se olisi kirjoitettu suurelle paperille ja sinetin kanssa, ja siinä olisi kaikenlaisia– kultakirjaimia, jos se olisi presidentiltä.” Ja hän sanoi: ”Miksi sinä pidät minua pilkkanasi tietäen, että minut ammutaan aamunkoitteessa?”

Hän vastasi: ”En minä pilkkaa sinua, herra. Tässä on Abraham Lincolnin allekirjoitus.”

”Voi”, mies sanoi, ”johan tämä riittääkin minulle, että uskon sen.” Ja hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan ja hänet ammuttiin seuraavana aamuna.”

15   Anteeksianto on siis olemassa, ylipäätään [joka tapauksessa], Abraham Lincolnin kirjoittamana, että tuo tietty henkilö armahdettaisiin tänä päivänä, ja teloitusryhmä tappoi hänet seuraavana päivänä. Siitä käytiin oikeutta liittovaltion tuomioistuimessa, ja tämä oli päätös: armahdus ei ole armahdus, ellei sitä oteta armahduksena vastaan.

Ja tämä on Jumalan Sanaa, jota me juuri luimme. Se on armahdus niille, jotka haluavat ottaa sen armahduksena vastaan, ja se on parantuminen niille, jotka haluavat ottaa sen parantumisena vastaan. Ja se koskee mitä tahansa suurenmoista siunausta, jonka Jumala on luvannut, jos me vain uskomme siihen, ja otamme sen vastaan (Ymmärrättekö?) riippumatta siitä, minkä kokoinen se on, minkälaiseen kirjaan se on kirjoitettu, kunhan se on Jumalan ikuista Sanaa…

16   On hyvin outoa, että Kirjoituksissa on sellainen juttu, kun eräs Mies koputtaa oveen. Minä unohdin sen taiteilijan– tai siis, hänen nimensä, joka maalasi tuon tunnetun kuvan Jeesuksesta koputtamassa oveen. En muista hänen nimeään. Hän on kreikkalainen taitelija, luulisin. Ja kun… Kaikki merkittävät kuvat, ennen kuin ne voidaan ripustaa taidehalliin, niiden pitää ensin läpäistä kriitikoiden ”halli.”

Ja sitten, se muistuttaa minua seurakunnasta. Ennen kuin seurakunta voidaan ylipäätään ottaa kirkkauteen, sen pitää mennä– tämän kriitikoiden maailman läpi. Ja joskus me yritämme vältellä, vetäytyä pois arvostelun tieltä. No, nehän ovat vain testausta. Se on– nehän ovat kultahippuja sinulle. Se on sitä, mitä Jumala on sinulle luvannut, koettelemukseksi ja tekemään sinusta 100% kultaa, joka kiiltää. ”Kaikki, jotka elävät Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi”, sanoo Sana. [2. Tim. 3:12] Niinpä arvostelu– me toivotamme sen tarvetulleeksi, koska juuri sitä meidän pitää saada, jotta pääsemme tulisten koetusten läpi.

17   Siis, tämä taiteilija, kun tuo kuva oli menossa arvostelijoiden ”hallissa”, eräs kriitikko sanoi: ”Herra, minusta sinun kuvasi on kaunis; ja seisomassa ovella– ja tuo varuillaan olo ja odotus, että joku tulisi avaamaan, mutta eräs juttu siinä on väärin– ettei siinä [ovessa] ole ollenkaan kahvaa, että Hän pääsisi sisään”, hän sanoi.

Ja taiteilija sanoi: ”Ai, sellaiseksi minä sen maalasin. Ymmärrättehän, tässä tapauksessa minä maalasin sen sisäpuolelle. Kristus koputtaa. Sinun pitää avata. Sillä tavalla on jokaisen ihmisen laita tänä iltana täällä, jotka etsivät Jumalaa, jonkin takia. Hän kolkuttaa oveen, mutta sinun on avattava. Jos sinä kaipaat pelastusta, jos Hän koputtaa, hyväksy se, avaa ovi. Jos tarvitset parantumista, avaa ovi. Siinä kaikki, mitä sinun pitää tehdä. Ja silloin, Hän tulee sisään.

18   Silloin, jos ymmärrätte, joku ihminen koputtaa oveen ja pyrkii sisään. Ja varmasti– yksikään ihminen ei kolkuttaisi kenenkään ovea, jos hänellä ei olisi jotakin tärkeää, tai jotakin, josta hän ajattelee olevan tärkeätä keskustella tuon toisen ihmisen kanssa. Ja suuret ihmiset ovat kolkutelleet ovelle kautta aikojen.

Esimerkiksi, Rooman aikoina… Mitä olisikaan tapahtunut, jos suuri keisari Augustus Caesar, olisi mennyt jonkun talonpojan ovelle; kun hän olisi nähnyt, kuka tuo suuri keisari on, hän olisi heittäytynyt kasvoilleen maahan ja sanonut: ”Suuri mies, suuri Augustus Caesar, tulkaa huoneeseeni.” Mikä kunnia olisikaan ollut köyhälle miehelle saada Rooman keisari ovelleen. Se olisi ollut suuri kunnia.

Edesmenneen suuren Adolf Hitlerin aikaan; mitäpä, jos Aadolf Hitler olisi mennyt jonkin talonpojan ovelle, tai saksalaisen jalkamiehen, vähäpätöisen sotilaan ovelle, ja kolkuttanut hänen oveaan. Ja kun, noina aikoina, tämä sotilas olisi avannut oven ja nähnyt tuon suuren, Saksan Führerin seisovan ovellaan, hän olisi ottanut asennon ja tervehtinyt ja sanonut: ”Oi, Hitler, tulkaa huoneeseeni. Kaikki tässä talossa, mitä te haluatte, on teidän.” Kuinka niin? Hitler oli omana aikanaan merkkimies, erityisesti saksalaiselle, noina aikoina, kun hän oli Saksan diktaattori.

19   Tai, jos minä sanoisin tämän: ”Mitäpä, jos meidän suuri presidenttimme Dwight Eisenhower, olisi tullut tänä iltana Dallasiin, ja olisi voinut tulla Dallasin parhaimman demokraatin luo, se olisi teille kunnia. Varmasti. Te olisitte saattaneet olla hänen kanssaan eri mieltä politiikasta, mutta Dwight Eisenhower on Yhdysvaltain presidentti. Hän on suuri mies. Kyse on sen henkilön tärkeydestä, joka kolkuttaa ovelle– millä on merkitystä. Tosiaankin.

Ja vaikka hän olisi tullut ja kolkuttanut teidän oveanne ja sinä olisit ollut hänen kanssaan eri mieltä, ja sanonut… sinä et olisi sanonut: ”Siis, hetkinen, herra Eisenhower, antakaas kalppia siitä minun oveltani. Minä olen demokraatti.” Ei todella. Sinä olisit kutsunut hänet sisälle; ja mitä sitten olisikaan tapahtunut? Huomenna, no siis, Dwight Eisenhower olisi nöyrtynyt (minä uskon hänen olevan suuri presidentti) ja jos hän olisi nöyrtynyt tulemaan sinun, aivan tavallisen ihmisen ovelle, no mutta, televisio olisi esittänyt sen. Ja kautta koko maailman tiedettäisiin, että Dwight Eisenhower tuli Dallasissa jonkun vaatimattoman ihmisen luo; miten hän nöyryyttikään itsensä niin tehdessään.

20   Tai, mitäpä, jos kuningatar tulisi tänne vierailulle? Hän meni Kanadaan– Englannin kuningatar. Ja hän tulisi tänne Yhdysvaltoihin. Mitäs, jos hän tulisi jonkun teistä ovelle, te naiset täällä? Ehkä te olisitte katsonut häneen ja sanonut: ”Minä en käsitä, kuka te olette.”

Ja hän sanoisi: ”Minä olen Englannin kuningatar.”

Vaikka te ette olisikaan hänen alamaisensa, niin silti teille olisi ollut kunnia saada Englannin kuningatar ovellenne; kelle tahansa olisi ollut, koska hän on tärkeä nainen. Hän on merkittävin kuningatar maan päällä, suurimpien yläpuolella… Merkittävin tunnettu kuningatar maan päällä on Englannin kuningatar. No mutta, te olisitte sanonut: ”Tulkaa sisään kuningatar ja tarkastelkaapa vähän kotiani. Ja jos täällä on mitään, mitä te haluatte, te saatte sen.”

Ja jos sinulla olisi ollut jokin pieni koru hyllyssäsi, jota sinun isoäitisi oli säästänyt antaakseen sen sinulle, ja kuningatar pyytäisi sitä sinulta, sinä antaisit sen hänelle hänen merkittävyytensä takia. Hän on merkittävä nainen. Olisi ollut suuri kunnia luovuttaa tämä pieni aarre Englannin kuningattarelle (todellakin) hänen painoarvonsa takia.

Mutta, voi veli, sisko, tätä minä olen täällä sanomassa teille: Kuka on merkittävämpi ovelle kolkuttaja, kuin Jeesus? Ja kuka on torjutumpi kuin Jeesus? Hän on kaikkia koko maailman presidenttejä, diktaattoreita ja kuninkaita torjutumpi. Jeesus on torjutumpi. Kuningatar, diktaattori olisivat saattaneet tuoda sinulle jotakin tai siis, ottanut sinulta jotakin [sananmuk: ottanut sinulle jotakin– suom.] , mutta kun Jeesus tulee sinun ovellesi, haluaa antaa sinulle jotakin: parhaan asian, jonka sinä… jonka ikinä voit saada: ikuisen elämän…?… torjutaan ovelta. Voi miten traagista. Jos mies tai nainen pysähtyisi ja ajattelisi hetken, että Herran Kuningas, Elämän Kuningas, ikuisen Jumalan Poika kolkuttaa kuolevaisen sydämellä antaakseen hänelle jotakin hyvää, ja Hänet käännytetään pois.

21   Jokainen Raamatun lupaus on teidän tänä iltana. Joka Jumalan usko kolkuttaa sinun sydämelläsi, silloin sinä voit saada sen. Miksi me olemme niin tuskastuneita? Miksi me yritämme sano: ”No, minä pelkään, ettei niin tapahdu”? Miten me voimme edes miettiä sitä [sananmuk: ”ymmärtää”] mielessämme, että Kirkkauden Kuningas on sen luvannut, Jeesus Kristus, Jumalan Poika? ”Minä seison ovella ja kolkutan. Ja jos joku kuulee minua ja avaa oven, minä tulen sisään ja illastan hänen kanssaan.”

Siis, ”illastaa” tarkoittaa ”olla läheisessä kosketuksessa” tai ”olla yhdessä” [=”kaveerata”]. Jeesus haluaa yhdessäoloa. Sitä Jumalan sydän kaipaa tänä iltana. Hän kaipaa sitä Dallasissa ja joka paikassa maailmassa; epäluulojen romuttamista, puhujanpöntöstä aloitettavaa perusteellista perkausta, joka ulottuu pohjaan asti, ja vanhanmallista herätystä, joka ravistelee kirkkokunnat yhteen ja täyttää elävän Jumalan todellisen seurakunnan. Puristakaa holiness-ihmisten kanssa kättä, baptistien, metodistien, helluntailaisten, nasarealaisten… Hän kaipaa päästä sisään ja olla yhdessä [”kaveerata”] kansassaan, tulla sisälle olemaan lähellä ja tuomaan teille jotakin hyvää, mutta seurakunta ja kansa pysyttäytyy Hänestä erossa… päästämättä Häntä sisään, koska te sanotte: ”No siis, tuo porukka ei usko samalla tavalla kuin minä.” Mitä merkitystä sillä on? Sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Me olemme kristittyjä, uudestisyntyneitä samaan perheeseen, pyhiinvaeltajien joukko. Me emme koskaan tapaa toisiamme silmästä silmään ennen kuin me näemme Hänet kasvoista kasvoihin ja muutumme ja tulemme Hänen oman ihanan ruumiinsa kaltaisiksi.

22   Meidän pitää murtua, tarvitsemme alkajaisiksi perusteellisen puhdistuksen, suursiivouksen, todellisen herätyksen, kun lahjat ja voimat ja Pyhä Henki voivat ilmestyä seurakuntaan ja tuoda esiin suuria ihmeitä ja merkkejä. Miten Jumala voisi tehdä sen jollekin jakaantuneelle joukolle? Siitä ei tule mitään. Jumala rakastaa kansaansa ja meidän kaikkien pitää tulla yhteen, suuriin massakokouksiin ja unohtaa olevamme baptisteja ja presbyteerejä ja niin edespäin.

23   Niinpä, Hän kolkuttaa jokaisen kuolevaisen ovella. Se on Hänen tehtävänsä; se on Hänen… juuri sitä varten Hän on täällä. Ketään ei ohiteta; kaikki on kutsuttu: rammat, ontuvat, sokeat… te istutte… Dallasissa tänä iltana; ja jokainen seurakunta täällä, metodistit, baptistit-, helluntailaiset, nasarealaiset, Pilgrim holinesslaiset, ykseysläiset, kakseuslaiset, kolminaisuuslaiset, kaikki te olette, ja revitte alas kaikki nuo pikku erimielisyytenne ja kokoonnutte; ja se saa kaikki seudun sairaalat tyhjenemään ja …?… Voi, se aiheuttaa jotakin, josta sanomalehdet saavat otsikoita. Televisio lähettää sen ympäri maan, kun Kristus tulee tuhansiin koteihin. Sen se tekisi, ystävät.

Juuri sitä varten näitä kokouksia on. Se on ajatuksena siinä, että sananpalvelijat istuvat täällä lavalla. Sitä varten minä olen täällä– kertomassa teille, että Kristus rakastaa kansaansa. Ja meidän pitää toimia yhdessä. [/kokoontua.] että Pyhä Henki voisi liikkua ja seurakunnan ylöstempaus voisi tapahtua. Jos Jumala suo, minä otan sen esiin tällä viikolla.

24   Te sanotte nyt: ”Herra Branham, minä haluaisin sinun tietävän, että minä päästin Jeesuksen sisälle jo kauan sitten.” Siis, minä olen kiitollinen siitä, että sinä päästit Hänet sisään. Mutta, nyt, on paljon muutakin kuin vain päästää Hänet sisälle– eli antaa Hänen tehdä niin kuin haluaa sen jälkeen, kun Hän on päässyt sisälle.

Jos sinä kutsut minut kotiisi, ja minä kolkutan sinun oveasi, ja minä uskon, että sinä rakastat minua tarpeeksi paljon, ja sinä sanoisit: ”Tule sisälle, veli Branham”, ja puristaisit kättäni ja sanoisit: ”Tervetuloa.” No, jos sinä sanoisit, että minä olen tervetullut, minussa on niin paljon kentuckylaista, uskoakseni, että minä olen tervetullut mihin tahansa talossa. Minä menen ja otan kenkäni pois, oikaisen itseni sängylle ja lepään. Jos tulee nälkä, menen jääkaapille ja teen voileivän, varmasti. Minä tuntisin itseni tervetulleeksi, jos sinä sanoit, että minä olen tervetullut.

25   Mutta, päästettyään Jeesuksen sisälle, ihmiset ottavat toisen asenteen. Sinä sanot: ”Jeesus, minä en halua, että Sinä päästät minut nyt helvettiin. Siis, minä laskin sinut sisälle, mutta pysyttele siellä oven suussa. Nyt siis, ihmissydämessä, kun Hän [Jeesus] on saapunut ensimmäiselle ovelle, siellä on vielä useita pikku ovia ympäriinsä. Puhutaanpa joistakin niistä. En loukatakseni teidän tunteitanne, vaan puhutaanpa niistä muutama hetki.

Ensimmäinen ovi, jonka avaat, oikealla puolella, kun tullaan sisään, siis, se on ovi yksityiselämään. Nyt sinä sanot: ”Jeesus, Sinä voit kyllä tulla sisään ja pelastaa minut joutumasta helvettiin, mutta älä nyt sotkeudu minun yksityiselämääni. Jos sen teet, minä en–en voi jatkaa kanssasi yhtään pitemmälle.” Siitä syystä me emme ikinä pääse mihinkään. Sinä hyväksyt jonkin sortin kasteen, joitakin seurakunnan rituaaleja, mutta kun Kristus alkaa tulla peremmälle ja sanoa, että sinun on pantava pois synti, jota leirissä on: nyt sinä et voi enää pelata korttia etkä voi jäädä joka aamu kotiin, kun on rukouskokous, ja kuunnella Arthur Godfreyta, tuota lurjusta, tai kuunnella Elviksen rock and rollia talossasi; et voi laittautua takapihallesi ottamaan aurinkoa; te diakonit ja seurakunnan jäsenet, jotka poltatte tupakkaa ja semmoista. Ihmekös tuo, että te… Eipä ihme, ettei kristityillä ole sydämessään oikea suunta.

26   Minä en halua loukata teidän tunteitanne; mutta mitä tämän helluntaiseurakunnan moraalille on tapahtunut? Ennen oli väärin, että naiset leikkasivat hiuksensa; minä muistan sen. Mutta… Ja nyt sinä sanot: ”Saarnaaja, siinä se nyt sitten oli. Siihen sinä siis tähtäsit.” No niin. Huomaatteko, missä se teidän yksityiselämänne on? Raamattu on sitä vastaan. Jos Raamattu sanoi isoäidin aikaan, että se on väärin, se on tänä iltana sama Raamattu. Raamattu sanoo, että jos vaimo leikkaa hiuksensa, hänen aviomiehensä voi ottaa hänestä eron; nainen häpäisee päänsä. Siis, se pitää paikkansa. Niin Sana sanoo. Siis, jossakin on jokin vika, joko penkissä tai puhujanpöntössä– yksi. Siis se on totta.

Siis, huomatkaa; enne oli väärin, että te leidit piditte hameita, jossa vyötärö oli alhaalla lanteilla edestä ja ylhäällä näin, mutta nyt ne… [? Hankala kohta–suom.] helluntailaisnaiset ovat siirtyneet shortseihin. Siis, se on totta. Miksi te teette niin? Siis, te sanotte: ”En minä niitä käytä. Minulla on pitkät housut.” Vielä pahempi. Siis, Raamattuhan sanoo, että Jumalan silmissä on kauhistus, jos nainen käyttää vaatetta, joka kuuluu miehelle.

27   Miksei meillä voi olla parantamiskokousta ja suurta herätystä? Puolustakaa sitä. Synti on ovella; siellä juuri se on. Te sanotte: ”Siis, minä kuulun tähän ja minä…” Sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Jeesus kolkuttaa sydämen ovelle Sanansa kautta. Se on totta.

Jotkut näistä siivottoman näköisistä vastenmielisitä vaatekappaleista, joita naiset käyttävät… ”No”, te sanotte minulle, ”veli Branham, vain sellaisia myydään.” Mutta vielä myydään ompelukoneita ja kankaita…?… sopivat teille. Siis, minäpä kysyn teiltä jotakin, sisaret. Tiedättekö te, mihin teidät todetaan syyllisiksi tuomiopäivänä? Haureuden harjoittamiseen synnintekijöiden kanssa. Raamattu sanoo, Jeesus, meidän siunattu Herramme sanoo: ”Joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt hänen kanssaan huorin.” Ja jos te esittelette itseänne tuolla tavalla– te saatatte olla miehellenne puhdas kuin lilja, tai poikaystävällenne, mutta Jeesus sanoi, että te olette tehnyt huorin sen synnintekijän kanssa, jolle te olette näyttänyt itseänne. Siis, Jeesus sanoi niin. Kuka on syyllinen? Te näytitte itseänne noin.

28   Nyt, te sanotte: ”Veli Branham, sinä ahdistat naisia.” Selvä, te miehet; jokainen mies, joka antaa vaimonsa polttaa tupakkaa ja pitää tuollaisia vaatteita, se vain osoittaa mistä teidät on tehty. Teidän pitäisi olla herra [hallitsija] talossa. Mitä on tapahtunut? Ei sillä lailla amerikkalaisia koteja rakenneta. Ihmekös tuo, että meillä on nuorisorikollisuutta– meillä on ”vanhemmuusrikollisuutta.” Meillä on ”seurakuntarikollisuutta.” Varmasti on. Se on totta. En loukatakseni teitä, mutta minä puhun teille totta, meidän tulee panna asiat kuntoon [/tehdä suursiivous.] Meidän pitää saada herätys, ja puhdistaa kaikki pöpöt ulos, ennen kuin me… Jumala voi ikinä tulla sisään.

Te seisotte ovella ja sanotte: ”Sinä häiritset minun yksityiselämääni.” Siinä sitä ollaan. Siis, silloin, teillä on pikku… toinen pikku ovi, nimeltään ”Ylpeys.” Tavaton! ”Älä sinä siihen kajoa. Siis, katsos, veli Branham, tänään on tänään.” No, selvä. Onhan se yksityiselämääsi. Sinä sanot: ”Ei sinulla ole oikeutta ”ratsata” yksityiselämääni.”  Sen sinä sanot Kristukselle. Minä puhun Sanasta käsin. Sana puhuu itse puolestaan. Näin on.

29   Yksityiselämä… ”Vain minä, ja Jonesit…” tiedättehän. Ymmärrättekö? ”Minä ja minun kirkkokuntani.” Veljeydessä ei ole oikeutta vetää kirkkokunnallisia rajoja. Näin on. Ei opeissa ja niin edelleen, niin kovin suuria eroja ole, ei siinä minusta mitään ole. (Minä syön kirsikkapiirakkaa ja toinen syö omena-; mutta piirakkaa me yhtä lailla molemmat syömme.) Ei meillä ole oikeutta vetää rajoja, jos ystävä ei usko samoin kuin sinä. Sinä olet…?… kirkkokunnan kanssa, niinpä minä jätän…?… Kuulkaa, minä en kyllä kulje noiden hihhulien matkassa.” Jos sinä ikinä pääset taivaaseen, sinä tulet kulkemaan heidän kanssaan…?… monien heistä kanssa.

No siis, minä olen presbyteeri enkä käy…” No, ei sitten. Siinä sitä ollaan. Katsos, sinähän päästit Hänet sisään. Sinä annat Hänen pelastaa sinut helvetistä, mutta et anna Hänen olla sinun Herrasi. ”Herra” tarkoittaa hallitsemista. ”Herra” tarkoittaa omistusoikeutta. Kun Hän tulee sisään, antakaa Hänen olla Herra.

30   Tämä suuri evankelista, Billy Graham, oli aamiaisella Louisvillessa, hänen suuressa kokouksessaan siellä. Kun kuulin– mies [Grahamin] nousi seisomaan ja hän otti Raamatun ja sanoi: ”Tämä on esimerkki”, mikä on täsmälleen oikein. Hän sanoi: ”Kun Paavali meni johonkin kaupunkiin ja hän piti siellä kokoussarjan, hän palasi sinne noin vuoden kuluttua, ja se yksi kaveri, joka silloin pelastui, hän oli saanut 30 muuta pelastettua. Kun minä menen johonkin kaupunkiin ja pidän kokouksia ja 20000 pelastuu ja palaan sinne 6 viikon kuluttua, enkä löydä edes kahtakymmentä”, hän sanoi.

Mikä on vialla? Tässä se on: Ihmiset innostuvat evankelioinnista ja iso joukko ihmisiä. Siinä kaikki. Täsmälleen näin. Ja helluntailaisten laita alkaa olla samalla tavalla. Se, mitä me tarvitsemme on, että Kristus saa olla Herra…?… Hänen eteensä ja sanomme: ”Herra, tule sisälle.”

31   Siis, Hän sanoo täällä, että on myös ovi, nimeltään ”usko.” Toivoisinpa, että meillä olisi aikaa avata kaikki nämä ovet, mutta haluan avata… katsokaapa tätä pikku uskon ovea. Siis, te sanotte: ”Siis, veli Branham, kyllä minulla on uskoa, minä päästin Jeesuksen tulemaan sydämeeni.” Sinä että se on Hänelle kunnianosoitus. Sillä tavalla te usein käyttäydytte. Voi, miten suurenmoisen teon te teittekään, kun päästitte Jeesuksen ovellenne ja annoitte Hänen seistä siellä. Hän ei tule seisomaan siellä kovin kauaa; älkää huoliko. Minä en viipyisi kovin kauaa. Te ette viipyisi kauaa minun kotonani, jos minä sanoisin: ”Tule, ja seiso vain tässä. Älä liiku; äläkä sitten pelleile mitään muuta täällä.” Silloin sinä tietäisit, ettet ollutkaan tervetullut. Juuri siitä syystä kahdestakymmenestä tuhannesta oli jäljellä vain kaksi.

Siis, meidän täytyy päästää Hänet sisälle, ja kun Hän tulee sisään, palvoa Häntä ja sanoa: ”Käy sisään Herra. Ole minun Pelastajani [/Vapahtajani]. Ole minun Jumalani. Ole minun Hallitsijani. Ole minun Parantajani. Ole minun… Ole kaikki se, mitä minä haluan elämässä tietää. Ole minun Herrani. Ota kaikki, mitä minulla on, Herra, ja hallitse sitä. Ota minun tunteeni. Minä en enää aio hävetä. Ota minun ylpeyteni. Astu sisään ja vaateta minut, Herra, sinun Sanallasi.” Tulette näkemään, että silloin herätys alkaa. ”Pysy yksityiselämässäni, Herra. Tee minusta se, mitä Sinä haluaisit minun olevan. Älä anna minun käyttää omia ajatuksiani, vaan Sinun -, Jumala. Johdata minua, oi Herra.” Hän ei koskaan vie teitä pois Sanasta [elämästä Sanan mukaisesti]. Hän pitää teidät visusti Sanassaan. Te ette usko siihen siksi, että baptistit tekevät niin, että helluntailaiset tekevät niin, vaan koska Jumalan Sana sanoo niin.

32   Ihminen, joka on joskus syntynyt Jumalan Hengestä, kohtaa jotakin, jota ei tulla koskaan hänestä pois. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta saarnata evankeliumia ennen kuin hän on ollut pyhien käsien käsittelyssä” erämaan tuolla puolen.” [2. Moos. 3:1] Tässä maailmassa on fiksuja ja taitavia teologeja, jotka voivat selittää kaiken tyhjiin– ottamaan kaiken pois, jopa koko Raamatun. He saavat väännetyksi teidän mielenne ympäri ja kaikkea muuta, mutta jos olette todella antaneet Jumalan tulla täydellisesti sydämeenne ja saaneet tuon ”erämaan tuolla puolen” kokemuksen, niin silloin, veli, kaikki helvetin riivaajatkaan eivät pääse tuolle maaperälle, jossa te…?… Se on jotakin, joka on todellista.

Sitten on pikkuinen uskon ovi. ”Voi saarnaaja; minä tiedän, että te ihmiset uskotte jumalalliseen parantamiseen, mutta minun uskoni ei opeta sellaista”, sinä sanot. Silloin sinulla on vääränlainen usko. Näettekö? Jos sinä päästät Jeesuksen sisään, et silloin enää sano: ”Ihmeiden aika on ohi.” Jeesus on sisällä, ja Hän on itse ihme. Hän on Ihmeidentekijä. Ja Hän on ihme, joka on todella sinun sydämessäsi, yhtä läsnä kuin kävellessään siellä Galileassa. Hän on siellä.

33   Ja juuri siitä syystä ihmiset eivät päästä Häntä sisälle. Antavat Hänen seistä ovella, yhden kerran. Käyttäkää Jumalan uskoa; se on sinun. Jos sinä olet syntynyt uudesti ja päästänyt Kristuksen oven sisäpuolelle, Hän seisoo ovella ja sanoo: ”Minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Näin on.  Jokainen sana, jonka minä sanoin on osa Häntä. ”Minä en ole… minä seison tässä. Minä olen sinun kuninkaasi. Minä olen sinun parantajasi. Minä olen sinun ilosi. Minä olen elämän lähde. Minä olen A ja O. Minä olen sinun aamuinen ylösnoususi sängystä. Minä olen sinun nukkumaanmenosi illalla.”

Kuten Daavid sanoi: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa [/kuolemanlaaksossa] minä en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Jos tekisin vuoteeni tuonelaan, Sinä olet siellä.” [Ps. 23:4; 139:8] Mitä… Me tarvitsemme vanhanaikaisen herätyksen. Miten totta.

34   Nyt, pankaa merkille, eräs toinen juttu. Hän sanoi tässä tälle Laodikean seurakunnan aikakaudelle, jossa me nyt elämme, Hän sanoi: ”Minä neuvon sinua tulemaan ostamaan minulta hienoa kultaa.” [Ilm. 3:18] Hän sanoo: ”Sinä sanot olevasi rikas…” Siis, kuinka rikas seurakunta tänään onkaan? Suurimpia rakennuksia, mitä milloinkaan on ollut enemmän rahaa kuin sillä milloinkaan on ollut. ”Sinä sanot: ’Minä olen rikas enkä tarvitse mitään.’ Ja sinä et tiedä olevasi alaston, kurja, sokea ja viheliäinen, etkä tiedä sitä.” Mitä se tarkoittaa? ”Minä…” etkä tiedä sitä.

Siis, jos te näette miehen, joka on ”viheliäinen, alaston, sokea” tulevan pitkin katua, niin te voisitte rynnätä hänen luokseen ja sanoa: ”Herra, te olette alasti.”

”Ai, olenko, herra?” No, hän sanoisi: ”Minä… auttaisitteko te minua?”

”Minulla on teille tässä apu, joka tulee tuota pikaa; antakaa minun pukea teidät.” No, jos… Jos hän olisi… Jos hän kuuntelisi teitä, niin selvän teki.  Mutta, entäpä jos mies on siinä kunnossa eikä tajuakaan sitä? Ja Raamattu sanoo, että tänä viimeisenä seurakuntajaksona asia on sillä lailla.

35   Ja te, helluntailaiset, teillä on paremmat rukoushuoneet mitä koskaan on ollut. Ja teidän olisi parempi pitää lähetyskokouksia… täällä kadulla, pikkuisen 10 sentin kattilan kanssa, rummuttamassa, tai jotakin sen tapaista, ja kutsua syntisiä tekemään parannusta, kuin olla näissä valtavissa rukoushuoneissa, joita teillä on, joista on tullut ruumishuoneita. Te tiedätte, että tämä on totta.

Siis, että… Minä en halua loukata teidän tunteitanne; olen teidän veljenne; ja minä puhun teille totta. Niinpä, Laodikean seurakunta… Juuri siitä syystä, minä sanoin teille naiset siitä itsenne laittamisesta, te helluntailaisnaiset, jotka käytätte tuota ”manikyyriä” pitkin kasvojanne, siis… Siis, tuota tavaraa, mitä se sitten lieneekin. Ette te tarvitse sitä. Ette varmasti. Se on perkeleestä.

Siis, kuulkaapa, Raamatussa on yksi ainut nainen, joka oli sillä lailla maalannut kasvonsa ja hänen nimensä oli Iisebel. Ja Jumala syötti hänet sioille ja koirille. Siis, on koiranruokaa maalata kasvonsa sillä tavalla. En tarkoittanut tätä vitsiksi. Tämä ei ole vitsailun paikka, ystävä. Minä puhun teille totta. Se on pakanallinen tapa. Mitä on tapahtunut?

Siis, siinä sanottiin: ”Kurja, viheliäinen, sokea, eikä tiedä sitä.”

36   Minä kasvoin Kentuckyssa pienessä päreillä vuoratussa talopahasessa. Ja äiti pani meidät kaikki pikkubranhamit samaan sänkyyn; noin kolme päätyyn ja kolme jalkopäähän ja kolme– neljä poikittain keskelle. Ja äiti… Ja meillä oli vain vähäinen telttakankaan pala, joka pantiin sängyn päälle pitämään lumi ja sade poissa meidän silmistämme. Ja siitä veti läpi ja… Öisin, kun kylmä tuuli tuli läpi, joskus– äiti nimitti sitä rähmäksi me saimme kylmää silmiimme ja se liimasi silmäluomemme yhteen; ja minä olin vanhin ja äiti sanoi: ”Billy, tulehan alas.”

Minä sanoin: ”Äiti, minä en näe. Minun silmäni ovat liimautuneet kiinni.”

Ja minun pikkuveljeni, Edward sanoi: ”Minäkään en näe, äiti.”

Meidän silmämme olivat, nähkääs, kylmettyneet; ja ne tulehtuivat ja se meidän silmäluomemme olivat liimautuneet yhteen. Ja minun isoisäni oli pesukarhunmetsästäjä ja metsästi pesukarhuja, ja suolisti ne ja otti niistä rasvat pois. Ja äiti otti vanhan kattilansa ja pani sen hellalle, sen pesukarhunrasvan. Hän teki siitä oikein hyvää ja kuumaa ja tuli sinne ylös ja hieroi sitä meidän silmiimme ja… Ja sitten se– hetken päästä ne aukesivat. Minä en tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta se jotenkin pehmitti sen– sen rähmän meidän silmissämme ja me kykenimme taas näkemään.

37   Kuule veli, seurakunnassa on ollut kylmettymisen puuska. Ja helluntaiseurakunta on saanut jostakin kylmää tosi pahasti. Ja tarvitaan enemmän kuin vain pesukarhun rasvaa avaamaan sen silmät…?… ”Minä annan teille vähän silmävoidetta.” Ja tuo silmävoide kyllä avaa teidän silmänne. Ja jos, Sanan saarnaaminen ei saa sitä aikaan, minä en tiedä mitään muuta silmävoidetta. Pyhä Henki lämmittää Sanan ja tänä iltana yli koko seurakunnan… Ja seurakunta rakastaa Sanaa. Varmasti. Ja Se aukaisee silmät. Silloin me voimme nähdä, että seurakunnassa on ollut vähän vetoista. Minusta, meidän täytyy lopettaa sanominen: ”Minä olen sitä ja minä olen tätä.” Minä mietin, että mitä me ylipäätään olemme. Voi, jospa sinä vain ymmärtäisit, ystävä: te olette Jumalan poikia ja tyttäriä, joita Jumala yrittää saada… Teidän silmänne vain rähmivät. Siinä kaikki. Jumala levittää vähän salvaa; ja sitä me haluamme näiden kokousten aikana täällä: saada silmät aukenemaan.

38   Katsokaa ympärillenne. Nähkää, kuinka hyvä Jumala on ollut meitä kohtaan. ”Minä seison ovella ja kolkutan ja jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä tulen sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan. Jos baptistit kuulevat minua, jos metodistit kuulevat minua, jos helluntailaiset kuulevat; jos nasarealaiset, Pilgrim Holiness [myös: kansainvälinen apostolinen pyhitysseurakunta IAHC], niin minä tulen sisään. Minä panen vähän rasvaa teidän silmillenne ja avaan silmänne, jotta te näkisitte, mikä tilanne on.”

Voi, siis helluntaikirkolla on ollut herätys. Kun tämä pikku saarnaaja hetki sitten, tämä pikkuinen juutalaisveli täällä, joka esitteli minut herätyksen kärkimiehenä, meillä on ollut ihmeellinen, loistava herätys. Minä en tiedä, milloin historiassa on ollut tämänkaltainen herätys tänä helluntailaisena aikana. Pitää paikkansa. Herätyksen tulet palavat joka kansakunnassa taivaan alla tänä iltana. Näin on. Me olemme lopun ajassa. Se on loistavaa. Ja me… Kuulkaa ihmiset, täällä Dallasissa, näiden suurien kirkkokuntien päämajassa, näiden suurenmoisten ihmisten… Siis, ei minusta tunnu pahalta, että sanon näitä asioita, joita olen sanonut. Sanon sen teidän hyväksenne ja evankeliumin hyväksi, ystävät.

39   Siis, kuunnelkaapa, sitten meillä on mahdollista saada todellinen parantamiskokous. Silloin, meille voi tapahtua jotakin todellista, kun me revimme alas pikku muurimme, ja selvitämme asiamme, ja pesemme kasvomme ja ravistelemme itseämme tullaksemme…?… Näin asia on. Silloin, Jumala alkaa siunata meitä. Siionin virret– nuo vanhanaikaiset siunaukset, mitä me olemme kaivanneet, palaavat. Jumalalla on… Helluntaitaivaat ovat niitä pullollaan. Miksi me kelpuutamme korvikkeen, kun oikeakin asia on saatavilla? Ei ole tarvetta. Mutta, mitäs te? Me olemme nähneet niin paljon, että sen, mitä me olemme saaneet, on menettänyt arvonsa.

40   Kerran oli mies, joka lähti meren rantaan. Hän halusi vähän lepoa. Hän ei ollut koskaan nähnyt merta. Hän oli kasvanut enemmänkin sellaisessa autiomaan tapaisessa maassa, ja hän oli nyt matkalla meren rantaan. Ja hän sanoi: ”Minä lähden… kaipaan niin tuntea suolaisen ilman tuoksun, ja nähdä noita suuria suolaisia aaltoja, kun ne hypähtävät ilmaan ja murtuvat; ja taivas on sininen ja heijastuu suolaiseen veteen ja tekee siitä sinisen; kuulla lokkien hurjat kirkaisut niiden kierrellessä meren yllä. Minä ikävöin kuulla sitä ja nähdä sen. Se olisi minulle rauhoittavaa, sillä olen kuullut, että sellaista on olemassa.”

Ja niinpä hän valmistautui lähtemään rannikolle. Juuri, kun hän oli saapumaisillaan rantaan, hän kohtasi vanhan merikarhun, (se tarkoittaa merimiestä) joka oli paluumatkalla. Mies sanoi: ”Minne matka, kuomaseni?”

Hän virkkoi: ”Olen matkalla meren rantaan, herra. Menen katsomaan noita suuria aaltoja”, hän sanoi ja selitti, kuinka hänen sydämensä tulisi sykähtelemään, kunhan hän vain näkisi noita asioita.

Ja merikarhu sanoi: ”No, minä olen syntynyt meren äärellä. Synnyin eräässä laivassa. Ja minä olen katsellut 40 vuotta noita aaltoja ja kuunnellut noiden lokkien huutoa. Minusta siinä ei ole mitään jännittävää”, hän sanoi. Siis, hän oli nähnyt sitä niin paljon, että siitä oli tullut arkipäiväistä. Silla tavalla on jumalallisen parantamisenkin laita.

41   Joku kertoi minulle, että eräs pikku saarnaaja rukoili erään pikkutytön puolesta eilen, ja hänen jalkansa kasvoi kaksi tai kolme tuumaa. Armoa, sen pitäisi sytyttää tämä paikka tuleen, sen pitäisi! Kuningas on täällä. Suuri ja mahtava Jumalan Kristus, joka hallitsee taivaita ja maata on läsnä ja voi tehdä suuria ja mahtavia asioita, jos me vain uskomme Häntä. Uskotteko te sen? Varmasti; jos me vain uskomme Häntä, meillä on uskoa ja sanomme: ”Jumala, jospa Sinä todella avaisit meidän silmämme tänä iltana; anna meidän nähdä kunniasi, Isä, Jumala, silloin me teemme… me näemme suuria asioita, mutta miten Sinä voit tehdä niitä, elleivät meidän silmämme ole avoimina?” Onko asia näin? Meillä pitää olla se. Ja me näemme niin monien ihmeiden tapahtuvan, että… Me näemme, ihmisten huutavan ja: ”Ylistys Jumalalle”, ja silti me emme onnistu katsomaan sitä kohti. Pitääkö tämä paikkansa? Totta. Suuri ja Mahtava liikkuu; siitä tulee meille tavanomaista– niin tavanomaista, ettemme me kiinnitä siihen mitään huomiota.

42   Jokin aika sitten. Louisianassa, tai luulisin, että se oli Georgiassa, eräs värillinen saarnaaja, jonka tunsin… Hän oli suurenmoinen vanha mies, suuri sielu. Mutta, hänellä oli joku vanha mies, joka meni… Hänen vaimonsa kävi seurakunnassa, ja hän oli jumalinen, hurskas vanha nainen. Hän sanoi rukoilleensa aviomiehensä puolesta pitkän aikaa, mutta… miehen nimi oli Gabriel, mutta häntä kutsuttiin Gabeksi– lyhennettynä. Siis, Gabea ei saatu panemaan asioitansa kuntoon. He eivät vain saaneet millään keinolla häntä selvittämään asioitaan Jumalan ja seurakunnan kanssa. Ja niinpä, tämä vanha värillinen saarnaaja vei Gabea useita kertoja metsästämään, ja sitten he menivät metsälle. Ja niin, eräänä päivänä he olivat olleet metsällä ja olivat paluumatkalla, oi, heillä molemmilla oli jäniksiä ja lintuja riippui heillä joka puolelta niin, etteivät he pystyneet edes kunnolla kävelemään, roppakaupalla niitä oli. He olivat tulossa erästä tuttua polkua pitkin ja kävelivät tätä polkua pitkin, ja pastori katseli usein taakse länteen, ja aurinko oli laskemassa.

Ja veljet, kuulkaa, seurakunnan pitäisi tietää, milloin on auringonlaskun aika. Aurinko menee mailleen. Mitä ovat nämä siunaukset, joita me näemme? Mitä se profeetta sanoi? ”Illalla [ehtoolla] on oleva valoisata.” [Sak. 14:7] Minkälaista valoa? Miten aurinko kulkeekaan? Se nousee nopeasti idästä ja laskee länteen. Ja sivilisaatio nousi idästä ja kulkee kohti länttä. Itä ja länsi ovat kohdanneet. Minä tulen saarnaamaan siitä tällä viikolla, jos Herra suo.

43   Siis, huomatkaa, tuo sama valo; kun aurinko nousee ja paistaa idässä, se sama aurinko paistaa idässä. Ymmärsittekö? Raamattu sanoo… tai siis, profeetta sanoi, että tulisi olemaan päivä, joka ei olisi päivä eikä yö; synkkää aikaa– todella synkkä hetki. Meillä on riittävästi valoa, että voimme liittyä seurakunnan jäseneksi, ja rakentaa usean seurakunnan järjestelmän [organisaation]. Meillä on ollut sitä [aikaa] 2000 vuotta, mutta Jumala lupasi, että illalla tulisi olemaan valoisaa. Ja mitä se on? Tuo sama valo, joka lankesi itämaiden ylle, sama Pyhä Henki, joka lankesi helluntaina, tuottaen samoja tuloksia, lankeaa länsimaalaisten päälle tänään ja tuottaa samoja tuloksia, kuin tuotti silloin. Valo tulee.

44   Ja kun, hän katseli länttä kohti, tuo vanha värillinen veli käveli siinä: ja mies kosketti pastorin olkapäätä. Saarnaaja katsoi ympärilleen ja näki Gaben. Ja kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan ja hän sanoi: ”Pastori, tänään on lauantai, ja huomenaamuna te tulette löytämään minut katumuspenkistä. Ja minä aion ottaa paikkani vaimoni vierestä, kun palaamme seurakuntaan. Siellä minä tulen pysymään siihen asti, kunnes Jumala ottaa minun elämäni.

Pastori oli tosi iloinen kuullessaan sen. Hän sanoi: ”Gabe, tiedätkö että minä arvostan tuota. Minusta on niin ihanaa kuulla, kun sanot noin, Gabe, mutta mikä sai tuon äkkimuutoksen aikaan? Oliko se jokin minun saarnaamani saarna? Oliko se jokin niistä asioista, Jumalan hyvyydestä, joista minä olen sinulle puhunut?

Hän vastasi: ”Ei, pastori, kun me tulimme tuon mutkan takaa tuolla, minä tunsin jonkin kolkuttavan sydäntäni.” Hän sanoi: ”Tiedäthän, pastori, minä–minä en osuisi edes ladon seinään. Olen maan huonoin ampuja; ja silti, siis katsokaa, miten paljon minulla on; jäniksiä ja lintuja, jotka olen itselleni saanut. Hänen [Jumalan] pitää rakastaa minua, muuten Hän ei olisi antanut niitä minulle”, hän sanoi. Pieni, yksinkertainen tuon kaltainen juttu, ja niin Kristus kolkuttaa sydäntä. ”Gabe, Minä olin sinun tähtäimesi tänään.”

45   Miten on sinun laitasi tänä iltana? Entä te, jotka ajoitte tänne mukavilla autoillanne? Entä sinä, joka käyt hienoissa seurakunnissa? Miten sinun laitasi, joka istut täällä täysin terveenä etkä ollenkaan siten, kuin tämä pieni lapsi, joka makaa täällä, käpristyneenä paareillansa? Miten on sinun laitasi, nuori neiti, joka istut siellä terveenä, verrattuna keneen tahansa sairaaseen tyttöön täällä rakennuksessa, tuohon pieneen tyttöön, joka näyttää kouristelevan… Etkö ymmärrä, että Jumala kolkuttaa sillä sydäntäsi sanoakseen: ”Ilo nähdä sinut [täällä].”  Kyse on Hänen hyvyydestään: te saitte syödä sunnuntailounaanne eilen.

46   Olin joitakin kuukausia sitten Bombayssa [nyk: Mumbai], Intiassa, jossa olin saarnaamassa melkein puolelle miljoonalle sielulle, ja näin nuo pikkuäidit ja heidän sairaat lapsensa, vatsa turvoksissa, kuolemaisillaan nälkään. …?… tuota roskaa, jota he kaapivat säilykepurkeista ruokkiakseen heitä. Ettekö tiedä, että siinä kyse on Jumalasta, joka kolkuttaa teidän sydäntänne? Ja täällä te sanotte: ”No, minä kyllä kuulun seurakuntaan, veli Branham…” Epäluuloa, välinpitämättömyyttä– ovi on kiinni. Voi, jos tämä koko noin tuhannen ihmisen ryhmä täällä, tänä iltana…?… niin suuri määrä, jos te aukaisisitte jokaisen oven Jeesukselle Kristukselle tänä iltana, niin herätys puhkeaisi näiden muutamien iltojen aikana, ja saisi aikaan otsikoita sanomalehdissä…?… Kristus tulisi.

Sitä Hän haluaa. On Jumalan halu ennen kaikkea, tänä iltana, saada seurakuntansa yhdistymään. Hän kolkuttaa ovellanne. Hienot sananpalvelijat, hienoine vaatteineen, hienoine autoineen, hienoine työpaikkoineen, eikä ihana Kristus seisokaan ovella. Miksi te ette päästä Häntä sisälle? Antakaa Hänen tulla sisään. Painetaan yhdessä päämme hetkeksi.

47   Pitäisittekö silmänne suljettuna. Minä ajattelin, tässä aivan ennen rukousta, olisiko täällä joku, joka kohottaisi kätensä ja sanoisi: ”Veli Branham, minä en nosta kättäni sinulle. Minä nostan sen Jumalalle, koska minä olen tuntenut näiden viime päivien aikana, että jokin kolkuttaa oveani. Olen tuntenut heikon kolkutuksen ovellani. Minä en ole elänyt sellaista elämää, kuin minun olisi pitänyt, veli Branham. Olen ollut epäluuloinen. Olen seurakunnan jäsen. Minun olisi pitänyt toimia paremmin; minä tiedän, että olisi. Olen riidellyt naapurieni kanssa. Olen kinastellut useiden seurakuntien kanssa heidän opeistaan. Olen– olen huijannut… Olen– en ole elänyt sillä tavalla kuin pitäisi. Minä– minä tiedän, ettei minun olisi pitänyt tehdä niitä asioita, joita olen tehnyt, mutta Jumalan armosta, minä aion pitää oveni auki tänä iltana. Minä aion pitää Hänet Herranani tästä hetkestä lähtien. Minä kohotan käteni Kristukselle. Minä tulen, Herra.” Ja minä rukoilen teidän puolestanne. Hiljaisesti nyt, kun kaikki ovat rukouksessa. Nostaisitteko kätenne; kaikkialla rakennuksessa…?… ja siinä se on. Istukaa hiljaa.

58-0530 HYVÄKSI HAVAITTU USKO (Time Tested Faith), New York, New York, USA, 30.5.1958

58-0530 HYVÄKSI HAVAITTU USKO
(Time Tested Faith)
New York, New York, USA, 30.5.1958

 

1       Kiitoksia oikein paljon. Istukaa vain. Sydämelleni tekee niin hyvää olla taas New Yorkissa tänä iltana. New Yorkiin tuleminen aina sykähdyttää minua. Minä pidän kaikista osavaltioista, mutta New Yorkissa on jotain, joka tuntuu kiehtovan minua ja ihmiset ja heidän vieraanvaraisuutensa. Kun olen etelästä, sanoisin, että ihmisten pitäisi tulla tänne pohjoiseen kokeakseen todellista vieraanvaraisuutta. Tulkaa pohjoiseen!

Minä haluan nyt käyttää aikaa kiittääkseni herra Lloyd Sweetiä ja kaikkia niitä, jotka ovat tekemisissä Harvest Evangelism-järjestön kanssa, heidän hyväsydämisyydestään sponsoroida meitä koko tämän Uuden Englannin kampanjan ajan. Ja, me olemme todella kiitollisia kaikesta, mitä he ovat tehneet ja luotamme siihen, että taivaan hyvä Herra tulee vuodattamaan siunauksensa tämän sielujen näkemän vaivan ylle, ja lähettää sielujen sadon Jumalan valtakuntaan, näiden heidän ponnistustensa takia.

2       Ja, minä haluan kiittää näitä saarnaajia, tänä iltana, täällä New Yorkin kaupungissa. Kun tulin lavalle, ja penkeillä istui riveittäin sananpalvelijoita – yhteistyötä tekeviä saarnaajia. Kiitos teille, veljeni, kun jätitte oman seurakuntanne ja tulitte tänne auttamaan järjestämään tätä suurta kampanjaa. Minä arvostan todella sitä ja luotan, että Jumala tulee siunaamaan runsaasti teitä kaikin tavoin teidän palvelustehtävässänne. Toivon joskus – olen aina odottanut sellaista hetkeä, että me voisimme pitää kunnon kokoussarjan New Yorkissa, ja todella, että täyden evankeliumin ihmiset kokoontuisivat yhteen, kuten baptistit tekevät, Billy Grahamin kanssa ja pitää ihmisten kanssa kunnon joukkokokouksia, espanjankieliset ja kaikki yhdessä. No, senhän me voimme tehdä ja Jumala tulee antamaan siunausten vuotaa meidän yllemme, olen siitä varma, jos me vain teemme sen.

3       Ja siis, minä olen todellakin kiitollinen tästä illasta. Olen väsynyt; olen saarnannut ja pitänyt parantamiskokouksia melkein joka päivä ja ilta – ei joka päivä, mutta, joka ilta ja joinakin päivinä, lähdöstäni saakka. Nyt olen ollut liikkeellä melkein pisimpään kuin koskaan olen kerrallaan ollut, ja olen todella väsynyt. Ääni hiukan käheänä, mutta sydän todella onnellisena voin raportoida teille, että meidän Herramme hyväksi on suuria asioita saatu aikaan näissä Uuden Englannin osavaltioissa.

Minun pitää vähän antaa näkökulmaa, mikäli te, veljet, ette vielä ole puhuneet siitä. Olin yhdessä kokouksessa tässä eräänä iltana, kun eräs rouva kuoli, hän istui minun vasemmalla puolellani. Ja lääkäri meni siihen ja yritti löytää pulssin, mutta sitä ei tuntunut. Näimme, kuinka suuri Pyhä Henki kääntyi, ja mainitsi tuon naisen nimen ja herätti hänet kuolleista… ja se tapahtui Hartfordissa, Connecticutissa; ja sen semmoisia asioita Hän on tehnyt.

4       Sitten, se oli Burlingtonissa, New Hampshiressa, oli eräs rouva – siis se oli yksi näistä tapauksista; hän istui taaempana, ja tuo kallis sielu ei onnistunut saamaan rukouskorttia ja siten päästä jonoon, niin hän vain painoi nöyränä päänsä ja alkoi rukoilla. Uskoakseni hän oli epileptikko; ja Herra Jeesus Kristus, armossaan, meni siihen, ja kertoi hänelle, että hän oli parantunut siitä epilepsiasta; ja Hän sanoi hänelle, että hänen aviomiehensä oli hylättynä jossain sairaalassa, ja että hänellä oli jokin sairaus jota lääkärit eivät pysty parantamaan; mitään ei ollut tehtävissä ja he olivat jo luovuttaneet, mutta Hän sanoi: ”Älä huoli, sillä näin sanoo Herra, mies on juuri parantunut.” Ja epilepsia lähti naisesta välittömästi, ja kun hän pääsi kotiin seuraavana aamuna, hänen miehensä soitti hänelle; lääkärit olivat tehneet lopputarkastuksen, eikä merkkiäkään [sairaudesta] enää löytynyt. Hän oli matkalla kotiin, todella riemumielin.

Oi, meillä on niin ihana Isä, eikö olekin? Hän on tosi hyvä ja me rakastamme häntä todella paljon.

5       Ja siis, on niin hyvä olla täällä tänä iltana, ja koko tämä hieno yhteenkuuluvuus, ja olen… Minun pitää tavata joitakin näitä ystäviämme: kapteeni Julius Stadsklev, ja Mohamedin autiomaasta – siis, Mojaven autiomaasta saakka, Kaliforniasta. Hän on sotilaspappi, ja oli minun kanssani Afrikassa, josta hän kirjoitti kirjan; ja hän on täällä jossain tänä iltana. Ja sitten, täällä on myös, pastori Boze Chicagosta, Philadelphiaseurakunnasta, ja niin monia hyviä ystäviä.

Ja, mahtaakohan neiti Isaacson olla täällä tänä iltana? Hän oli täällä viime kerralla; minun piti vilkuttaa hänelle, kun hän lähti puhujanlavalta. Hän oli minun äänenäni Suomessa; enkä minä tiedä, olisikohan hän… Oletteko te täällä, rouva Isaacson? Nostakaa kätenne, jos olette. Hän poistui lavalta, viimeisenä iltana, viime kerralla ollessani täällä, eikä minulla ollut mahdollisuutta tavata häntä; ja, hän on suloinen ihminen.

Ja, herra Cox juuri soitti minulle Indianaan, hän on Hammondin läheltä, hän on täällä tänä iltana; ja me olemme iloisia kaikista teistä, todella iloisia tästä meidän yhteisestä hetkestämme täällä, ja Jumala teitä siunatkoon!

6       Ja Billy kertoi minulle, kun tulin äsken ulos, hän sanoi: ”Isä, ihmiset ovat keränneet uhrin sinulle tänä iltana.” Siis, minä en toivonut sellaista, ystävät mutta, jos te olette tehneet sen, se on jo… Minä en voi antaa sitä takaisin nyt, koska en tiedä, miten sen voi antaa takaisin, mutta kiitos todella kovasti; ja minä vakuutan teille, että Jumalan armon avulla, minä tulen käyttämään joka sentin parhaan kykyni mukaan, Jumalan valtakunnan hyväksi. Suuret kiitokset! Ja minä luotan siihen, että Jumala tulee maksamaan teille sen takaisin joka hippua myöten satakertaisesti.

Ja siis, kun me lähdemme täältä, me olemme matkalla; ensi sunnuntaina, ei tänä tulevana sunnuntaina, vaan sitä seuraavana sunnuntaina, olemme Dallasissa, Texasissa, suuressa konventissa. Sitten, sieltä me menemme pohjois-, tai Etelä-Carolinaan, Greenvilleen, Etelä-Carolinaan, Yhteiskristillisen sananpalvelijayhdistyksen kokouksiin [IMA].

Ja sieltä lähdemme Green Pinesiin, Pohjois-Carolinaan, baptistien kokouksiin; ja sieltä taas takaisin tänne Philadelphiaan, Täyden evankeliumin liikemiesten kokouksiin, ja meitä heitellään sinne tänne, ja me teemme, minkä voimme, koska me uskomme, että Herra tulee pian, ja me haluamme tehdä kaikkemme niin kauan, kuin päivänvaloa on, ja me voimme työskennellä.

Ja arvostukseni osoitukseksi kaikesta siitä, jokaisesta hitusestakin, mitä on tehty, minä ylistän Jumalaa, joka on tehnyt mahdolliseksi sen, että näitä asioita on mahdollista tehdä.

7       Siis, ennen kuin me luemme hänen sanaansa, painetaanpa päämme ja puhutaan hänelle hetkinen.

Siunattu Herra, ajatellessani sinun hyvyyttäsi ja niitä sieluja, jotka ovat pelastuneet näiden muutamien päivien aikana, ja näitä tuhansia, jotka ovat tulleet kokoukseen ja auttaneet, minä aivan unohdin olevani väsynyt. Ja sitten, ollessani täällä tänä iltana, ja tuntiessani sinun Henkesi liikkuvan näissä ihmisissä, niin minä tiedän, että he ovat sinun rakkaitasi, verellä pestyä kansaa. Ja minä kiitän sinua heistä jokaisesta; ja minä rukoilisin, Jumala, tänä iltana, että sinä todella tekisit meille jotain erityistä. Me istumme täällä suuren odotuksen vallassa; me odotamme ja kaipaamme sitä hetkeä, kun verhot vedetään syrjään, ja me näemme Hänet.

8       Ja kuinka me rakastammekaan häntä, ja rakastamme langeta kasvoillemme ja vain koskettaa hänen jalkojaan, sillä me rakastamme häntä. Ja isä, minä rukoilen, että sinä siunaisit jokaista ihmistä täällä ja jokaista saarnaajaa, jokaista paimenta, evankelistaa, lähetyssaarnaajaa, ketä tahansa. Suo, että heidän seurakuntansa menestyisi ja heidän työnsä Jumalan hyväksi kasvaisi niin, että monet sielut pelastuisivat; ja että tänä iltana tapahtuisi jotain, mikä auttaisi meitä saamaan uuden otteen, ja aloittamaan taas alusta. Suo se, Isä.

Nyt me olemme avanneet sinun Raamattusi, ja siis, selitä sitä meille, Isä. Voikoot Pyhä Henki puhua meille sellaisella tavalla, tänä iltana, että kun me lähdemme täältä eri paikkoihin, me voisimme sanoa, kuten nuo, jotka tulivat Emmauksen tietä: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti kirjoituksia?” Me pyydämme tätä Jeesuksen, sinun Poikasi nimessä, aamen.

9       Minä haluaisin lukea, kun kokous on jo vähän niin kuin meneillään nyt… en käytä kovin paljon aikaa – meidän pitää vielä ajaa melkein 1000 mailin päähän täältä; ja minä haluan lukea Markuksen evankeliumista, 12:nnesta luvusta – Markuksen 11:nnestä luvusta, pikemminkin, ja 22:nnen jakeen.

Jeesus vastasi: ”uskokaa Jumalaan.” [KR38: ”pitäkää usko Jumalaan.”]

Tämä pieni sana ”usko” – uskokaa Jumalaan… ja aiheenani, minä haluan käyttää tätä: Hyväksi havaittu usko, näitä 3:a sanaa. Hyväksi havaittu usko. Ne ovat vain kolme sanaa, mutta voi, mitä ne tarkoittavatkaan!

10   Ja, Vanhassa testamentissa on kerrottu, että Vanhan testamentin usko oli samanlainen kuin Uudenkin testamentin; niin moni ihminen kompastuu tuohon käsitteeseen ”usko”, mutta uskominen on hyvin yksinkertaista.

Esimerkiksi, sinä et voi lähteä paikaltasi; vaikka kykenetkin tulemaan ja istuutumaan, niin sinä et pysty liikkumaan paikaltasi, ellei sinulla ole uskoa tehdä sitä. Sinä et pysty panemaan hattua takaisin päähäsi, jos sinulla ei ole uskoa tehdä sitä; etkä sinä voi vetää henkeä, ellet sinä uskoisi pystyväsi siihen.

Usko on jotain niin jokapäiväistä, että jos me tarkastelemme sitä kuin jotain vähän epätavallista, me menemme kaukaa sen ohi – yrittäessämme löytää sen, mikä onkin aivan meidän vieressämme.

11   Siis, Vanhassa testamentissa, kun verta oli käytetty – oven kamanaan, minulle on kerrottu, että siihen käytettiin iisoppia, joka oli kastettu vereen, ja sitä siveltiin oveen. Iisoppi on aivan yleinen kasvi; ja siksi juuri sitä käytettiin – iisoppia, jotain, jota sai mistä tahansa, ja siitä saatiin tehtyä se kimppu.

Ja kuinka asianmukaista, tänä iltana, on rinnastaa iisoppi uskoon. Te sivelette verta uskolla; miten veri suojaa meitä, uskon, kautta, tavallisen uskon kautta.

No, saatatte sanoa: ”Mutta uskominen ihmeisiin ja parantumiseen, on eri tyyppistä uskoa.”

Ei, kyllä se on samaa uskoa; on vain yhdenlaista uskoa. Ja kaikki hyvät asiat, ja kaikki asiat, joita on olemassa, ovat alkuperäisiä.

12   Kaikki paha on vääristynyttä oikeaa. Sairaus on vääristynyttä terveyttä; ja kaikki paha on vääristynyttä hyvää. Se, joka teki tuon vääristelyn, on Saatana; ja Jeesus kuoli siksi, että hän voisi antaa meille voiman, veren kautta, korjata väärät asiat; palauttaa syntiset pelastukseen, muuttaa sairaudet taas terveydeksi, vääryyden vanhurskaudeksi. Näettekö, se on aivan yksinkertaista.

Ja monta kertaa, me menemme tuon asian ohi, etsiessämme: ”Tavoittaisinpa – kunpa vain pystyisin tekemään tämän…” Kyllä sinä pystyisit, jos et hermoilisi niin kovasti.

13   Minä kuulin tohtori Vaylelta, juuri kun olin lähdössä, että minun palvelustehtäväni on muuttumassa … oi, minä olen niin onnellinen; en… Se ei tarkoita, että tulisin lähtemään – kyllä minä jään. Aina… mutta se tulee olemaan jotain suurempaa.

Eilisiltana, kun me olimme poistumassa rakennuksesta, sen jälkeen, kun se pikkulapsi oli häirinnyt niin kovasti, aivan seonnut, eikä äiti ei edes pystynyt pidättelemään häntä rakennuksen sisällä; se vain potki ja kiljui ja raivosi kamalasti; ja äiti vei hänet ulos, ja minä saatoin vielä kuulla sen pitkälle aulaan asti. Ja sitten sen jälkeen… Herra teki suuria asioita. Matkalla ulos, tuo pikkuäiti piteli tuota mielisairasta lapsiparkaa; sen pikkuiset silmät pullistuivat melkein poskille, ja pieni suu aivan väärällään, ja lapsi potki ja kiljui. Ja kun minä tulin paikalle, se sai raivokohtauksen, mutta tuo siunattu ”jokin”, Pyhän Hengen läsnäolo… minä sanoin tohtori Vaylelle ja Billylle, joka oli viemässä minua ulos, sanoin: ”Tässä ’se uusi’ tulee”, ja otin tuota pikkuvesseliä käsivarresta kiinni ja sanoin: ”Rakas Jumala, anna hänen tulla normaaliksi.” Ja se lopetti, katsoi minua ja hymyili, ja äiti koppasi sen mukaansa ja lähti rakennuksesta.

14   Tässä meidän raamatunpaikassamme, tänä iltana, edeltävissä luvuissa, Jeesus oli sanonut eräälle puulle: ”Älköön sinussa kasvako yhtään hedelmää, älköönkä kukaan syökö sinusta.” Sitten sen jakeen jälkeen hän sanoi: ”Jos te sanotte tälle vuorelle: ’siirry’…”, ei että ”Jos minä sanon, vaan, jos te sanotte tälle vuorelle: ’siirry’…”

Siis, me tiedämme, että ihminen ei voi siirtää vuorta vain puhumalla sille. Jumaluus on ainoa, mikä voi tehdä sellaista. Siispä, jos tuo vuori on edessämme, ja meidän tavoitteemme on oikea, ja meidän motiivimme on oikea, silloin se, joka puhuu, emme ole me, se on jumaluus. Silloin sen on siirryttävä.

Minä uskon todella, että seurakunta on yhden suurimmista vuodatuksista partaalla, mitä sillä on tänä ajanjaksona ollut. Niin minä uskon. Minä en voi sanoa, että Jumala on sen minulle kertonut, mutta se on jokin minun sisälläni, joka on saamassa otteen jostakin, jollaista minä en ole eläissäni vielä tähän mennessä nähnyt.

Ja miten valtavaa on tietää, juuri ennen Herran tulemusta, että näitä asioita tapahtuu.

15   Siis, usko on niin yksinkertainen. Sana sanoo: ”Usko on niiden asioiden, joita toivotaan, totena pitämistä, vakaumus asioista, jotka eivät näy.”

Siis, usko ei ole uskomus; se on jotakin, jonka sinä itse asiassa omistat, aivan tähän tapaan: jos minulla olisi… jos minulla olisi nälkä, ja sinä tulisit minun luokseni ja minä sanoisin: ”minulla on nälkä.”

Sinä sanoisit: ”Mikä pelastaisi henkesi?”

Minä: ”Leipä.”

Ja sinä menisit taskullesi ja ottaisit esiin 25-senttisen ja antaisit sen minulle ja sanoisit: ”Tässä, herra Branham, sinun ei tarvitse nähdä nälkää.”

No, minulla ei vielä olisi leipää, mutta minulla olisi voima hankkia leipää. Siis, minä saattaisin olla mailin päässä leivästä, mutta minä voisin olla yhtä iloinen tuo lantti kädessäni, kuin voisin olla leipä kädessäni, koska minulla olisi voima ostaa leipää.

Ja kun, usko on ankkuroitu loppuun saatettuun työhön, niin sinä jo hyppelisit ja hihkuisit, koska kaikki olisi ohi; sinulla jo olisi se; se on jotain, jonka sinä tiedät omistavasi. Mikään ei pysty liikauttamaan sitä. Sinä et etsi enää todisteita etkä muutakaan; sinä yksinkertaisesti tiedät omistavasi sen.

16   Nyt, kun minulla on tuo leipä – siis, tämä 25-senttinen, minun pitäisi ehkä ylittää muutamia mäkiä, kulkea orjantappurapensaiden läpi, ylittää joitakin vesistöjä, ja ehkä joitakin siltoja mutta, koko ajan, minä riemuitsen, koska minulla on tuo 25-senttinen, ja tiedän, että tulen saamaan leivän heti, kun pääsen perille. Se on ostovoima. Siis, usko on niiden asioiden ostovoima, joita me olemme toivoneet. Sitä on aito usko. Mikään ei pysty liikauttamaan sitä.

Siis, useimmilla ihmisillä on usko, mutta he eivät vain yritä käyttää sitä, mitä heillä on. Minä uskon, että jokaisella ihmisellä, joka uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen, täytyy olla tietty määrä uskoa, mutta syy siihen, että sitä ei kovin paljoa käytetä, on, että sitä ei useinkaan oteta käyttöön. Ihminen, yleensä, käy seurakunnassa, tulee paikalle, kuuntelee saarnan, ja sitten nousee ylös ja panee nimensä kirkonkirjaan, ja hänestä tulee tuon seurakunnan kunnon jäsen. Suunnilleen sen verran ihmisillä on mahdollisuus käyttää uskoaan.

17   Siis, usko todella saa aikaan mitä tahansa sellaista, mistä teillä on tarvis, jos te otatte sen käyttöön. Useimmat seurakunnat nykyään – tämän verran ne opettavat: ainoastaan, ota Jeesus uskossa vastaan ja homma on siinä.

Usko on kuin eräs vesimelonia syövä mies. Hän sanoi: ”Olipa hyvää, mutta tätä on jossain lisää.” Sillä lailla asia on: Kristuksen vastaanottaminen on hyvä juttu, mutta jossain sitä on lisää.

Ja sitten, kun ihminen ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajanaan, niin kaikki hyvät asiat, jotka Jumala on luvannut, ovat aivan hänen kättensä ulottuvilla. Pitää vain uskoa se.

Siis, älkää lähestykö sitä tällaisella asenteella: ”Mahtaakohan se toimia?” Aivan kuin, kuin te tietäisitte saavanne kulauksen vettä; te nousisitte ylös ja kävelisitte lattian poikki; näin yksinkertaisesti asiaan pitää suhtautua. ”No, Herra lupasi, ja sillä selvä”, ja jatkakaa siihen malliin. Sitä on aito usko.

18   Siis, jos ihmiset panisivat… Jos seurakunta panostaisi työhönsä enemmän uskoa, te näkisitte, että seurakunnassa tapahtuisi enemmän asioita. Paimen saattaa olla paikalla sunnuntaiaamuna; hän voi olla sunnuntai-iltana paikalla tai milloin vain, ja saarnata kovasti uskosta mahtavassa sanomassaan, mutta jos seurakunnan jäsenet eivät ota vastaan sitä eivätkä ala soveltaa sitä käytäntöön, se kimpoaa takaisin, ja linnut nokkivat sen maasta. Näettekö, ymmärrättekö? Ottakaa se esiin, ja pankaa se toimintaan. Jumala haluaa teidän tekevän niin.

Siis, usko – kokemus kulkee aina yhdessä uskon kanssa. Ja miten sen laita tänä iltana on? Minä sanoisin teille, naiset, täällä, että teillä on pikkuisia kanarialintuja ja niin edespäin, joita te rakastatte, noita pikku lemmikeitä. Mitä hyötyä on, jos te annatte niille kaikkia mahdollisia vitamiineja niiden siemenien mukana, että ne saisivat isot vahvat luut, ja hyvät siivet, ja niin edelleen, jos te pidätte linnun koko ajan häkissä? Ei vitamiinien syöttämiseen ole mitään tarvetta jos te aiotte pitää sitä häkissä. Se ei tarvitse vitamiineja, jotta saisi vahvat siivet, koska sillä ei ole mahdollisuutta käyttää niitä.

19   Mitä hyötyä on saarnata Raamatun Jumalaa, joka parantaa, tai Jumalaa, jolla on voima, ja sitten sano ihmisille, että ihmeiden aika on ohi? Mitä hyötyä on lähettää sananpalvelija seminaariin ja lukioon ja niin edelleen, oppimaan näitä eri asioita, ja sitten he tulevat kertomaan ihmisille jostakin, joka oli joskus, muttei ole enää?

Se on sama, kun otettaisiin kylmyyteen kuoleva mies ja sanottaisiin: ”Tässä on kiva, maalattu taulu roihuna palavasta tulesta.” Tuo maalattu tuli ei lämmitä sitä ihmistä. Hän palelee, ja tarvitsee lämpöä.

Ja Jumalaa janoava ihminen, ei tule tyydytetyksi ennen kuin tapahtuu jotain; kyse on kokemuksesta. Ja sellainen kokemus synnyttää suuren uskon. Sitä et koskaan tiedä, mitä sellainen on; sinä et voi luottaa Jumalaan, jota sinä et ole koskaan tavannut.

20   Esimerkiksi, Raamatun aikoina, israelilaiset kutsuttiin sotaan filistealaisia vastaan. Ja he olivat kukkulalla ja Israel oli kokoontuneena laaksossa toisella puolella. Ja totta kai, niin kuin perkeleelle on tyypillistä, kun hän saa huijauksensa läpi, se voi pyytää sinua tekemään mitä tahansa.

Ja filistealaisilla oli siellä eräs valtava, esihistoriallinen jätti, nimeltään Goljat. Hänen sormensa olivat 14 tuumaa pitkät, ja hänen keihäänsä oli kuin kankaankutojan neula, ehkä, tästä tuonne portaisiin asti; ja hän esitti haasteen israelilaisille, Hän sanoi – miten viekas synti onkaan, hän sanoi: ”Välttäkäämme verenvuodatus, ei ole mitään tarvetta teurastaa kaikkia tässä sodassa. Etsikää itsellenne joku mies, ja antakaa hänen tulla tänne taistelemaan minun kanssani, ja jos minä peittoan hänet, te palvelette meitä; ja jos hän peittoaa minut, niin me palvelemme teitä”, hän sanoi.

Juuri niin perkele toimii, kun hän luulee olevansa niskan päällä.

21   Jos Israelin armeijassa olisi joku, joka kykenisi taistelemaan tätä jättiläistä vastaan, niin se, jos kukaan, olisi Saul. Hän oli vertaansa vailla koko armeijassa. Hän oli ollut soturi nuoruudestaan lähtien. Hän tiesi, miten käsitellä kilpeä, keihästä; kuinka sellainen keihäs saadaan pois toisen kädestä. Hän oli opettanut ihmisiä, sillä hän oli piispa; hän tiesi, miten kaikkea teologiaa opetetaan, mutta juttu oli siinä, että hänen teologiastaan puuttui kokemus Jumalan kohtaamisesta.

Ja tämä iso jättiläinen tuli päivittäin sinne mahtailemaan, mutta eräänä päivänä, hän pullisteli yhden kerran liikaa.

Eräänä päivänä, Israelin leiriin tuli verevä, luisuharteinen kaveri, tukka silmillään, tapaamaan veljiään. Hänellä oli jokunen rusinakakku ja sen semmoista mukanaan; hänen isänsä oli lähettänyt hänet poikien luo; ja, hänen nimensä oli Daavid. Hän oli piskuinen lammaspaimen. Ja kun, hän kuuli tämän jättiläisen tulevan sinne, ja sanovan: ”Mitäs te kaverit, meinaatte tehdä?” Hän sanoi sen väärään aikaan. Se kantautui erään korviin, joka tunsi Jumalan.

Hän sanoi: ”Ette kai te tarkoita, että elävän Jumalan joukot, vain seisovat tässä ja antavat tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen häpäistä näitä joukkoja?”

22   Mitenhän on nykyään, mahtaisiko tämä ympärileikkaamaton voida nousta esiin keskellä kirkasta päivää, kun Jeesus Kristus olisi ilmaissut itsensä avoimen Raamatun kautta; luuletko sinä, ympärileikkaamaton maailma, koko teologia ja opetus ja niin edelleen, että minä aion vain seistä paikallani, kun minun Jumalani elää, ja uhmaisin Jumalan pyhää sanaa? Ei ikinä! Vaikka minä vajoaisin näille jalansijoilleni, minä valitsisin Jumalan ja pitäisin hänen sanastaan kiinni. Kuinka niin? Nämä saarnaajat täällä tekisivät myös samoin. Kuinka niin? Samasta syystä kuin Daavid sanoi tekevänsä.  Antaa ihmisten nimitellä hihhuliksi; antaa heidän nimitellä ihan miksi hyvänsä. He [saarnaajat] tietävät kyllä, mitä tekevät.

”Oh, mutta tämä kaverihan on arkkipiispa” te ehkä sanotte. Hän saattaa olla vaikka paavi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Daavid ei ollut saanut samanlaista koulutusta kuin millaisen Saul oli saanut; Daavid oli vain piskuinen rimpula, mutta hän oli… Raamattu sanoo, että hän oli punakka; ihan pikku heppu; ja pieni lampaantalja päällä – siis, sellainen lannevaate, joksi sellaista nimitetään. Ja, siinä hän nyt seisoo ja katsoo veljiään ja muita ja sanoo: ”Siis, meinaatteko te antaa tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen häpäistä elävän Jumalan sotajoukkoja?” hän sanoi. ”Minä lähden taistelemaan häntä vastaan.”

Oh, se oli rohkeutta. Jumala, anna meille tänään lisää Daavideja. Sitä me tarvitsemme.

23   Miltä pohjalta Daavid puhui? – ja hänen veljensä sanoivat: ”Me tunnemme sinun pahan sisusi. Me kyllä tiedämme, että sinä tulit tänne ilkeilemään, ja me lähetämme sinut takaisin kotiin.”

Ja tämä kantautui Saulin korviin, ja niinpä hän kutsutti hänet eteensä ja halusi tietää, kuka tämä pojanhuiskale oli. Ja hänet tuotiin sinne Saulin eteen ja Saul sanoi: ”Et sinä pysty tuota miestä vastaan taistelemaan, ethän sinä ole kuin vain nuorukainen, ja tuo on ollut soturi nuoruudestaan saakka”, hän sanoi. Minä haluan että te kiinnitätte huomionne siihen, mitä Daavid sanoi… Saul sanoi: ”Hetkinen vain; jos haluat mennä, minä varustan sinut.” Ja niin Saul otti oman kilpensä ja antoi sen Daavidille, ja pani oman sotapaitansa Daavidin päälle. Ja te voitte vain kuvitella, miltä hänen kypäränsä näytti… Saulin iso pää – ja se lakki meni yli pienen Daavidin korvien; ja hartian näin leveät, ja panssari oli näin leveä. No, eihän tuo pikkumies sellaista pystynyt päällään pitämään; se oli kuin olisi yrittänyt sovittaa tohtorinarvoa Jumalan miehen päälle.

24   Ja Saul huomasi, ettei tuo teologinen liivi istunut Jumalan miehen päälle. Daavid sanoi: ”Ota nämä pois, minä en ymmärrä näistä mitään” – miten nousta seisomaan ja toistella niin sanottua apostolista uskontunnustusta, ja sanoa: ”Aaammeen!” Eihän hän ymmärtänyt semmoisesta mitään.

Hän sanoi: ”Mutta, anna minun mennä mukanani jotain, jonka minä todella tunnen.” Jumala tietää, mitä me tänä iltana tarvitsemme: Jumalan sotaväen miehiä, jotka tietävät, mistä puhuvat; eikä niin, että heillä pitää olla tohtorintutkinto tai jotain. He eivät ehkä tunne aakkosia, mutta he tuntevat Kristuksen; se on pääasia.

Daavid sanoi: ”Minä olen kokenut jotain; minä olen kokenut sen voiman, josta minä puhun. Kerran minä olin erämaan perukoilla paimentamassa isäni lampaita, ja karhu hyökkäsi ja otti niistä yhden; ja minä otin linkoni ja täräytin sen maahan sillä, ja otin lampaan sen suusta; ja leijona tuli ja otti yhden ja minä tyrmäsin sen, ja se hyökkäsi minun kimppuuni – minä tapoin sen. ”No”, hän sanoi, ”jos Jumala kerran vapautti ne minun käsieni kautta, eikö hän vielä ennemmin vapauttaisi meidät tuosta ympärileikkaamattomasta filistealaisesta, joka häpäisee elävän Jumalan joukkoja?”

25   Jos Jumala vapautti sinut synnistä, miten paljon ennemmin hän vapauttaa sinut sairaudesta? Hän kykenee ottamaan ja muuttamaan sinun luonteesi ja tekemään sinusta uuden ihmisen. Miksi sinä pelkäät mitään sairautta? Ja jos, hän pystyy pelastamaan sinun sielusi ja muuttamaan sinun luonteesi, muuttamaan motiivisi, muuttamaan tavoitteesi, muuttamaan käsityksesi, miten paljon ennemmin hän voi muuttaa sinun sairautesi terveydeksi, ja palauttamaan sairauden sinne, mihin se kuuluu. Se on niin yksinkertaista, että me yksinkertaisesti kuljemme sen ohi. Se…

Ja Saul sanoi: ”Minä ihailen sinun rohkeuttasi, poika, mutta se koituu sinun kuolemaksesi.” Ja niin, Daavid otti pikkuisen linkonsa ja viisi kiveä. Pani yhden valmiiksi; ja Goljat pilkkasi häntä. Haluan, että kuuntelette: hänellä oli viisi kiveä, ja te pojat tiedätte, millainen tuo vanha kunnon linko on. Nahkalappu ja… no, me pystyimme tipauttamaan aivan helposti sudenkorennon aidalta sellaisella, ja sitten me… Se tarkoittaa viittä sormea – viisi kiveä; f, a, i, t, h, ja J, e, s, u, s [usko & Jeesus]. Ja siinä sitä tullaan; jättiläisen on kaaduttava nyt, ja Daavid sai voiton. Mistä se johtui? Hänellä oli kokemus Jumalan tuntemisesta, joka pystyi vapauttamaan.

26   Mies ei ole pätevä seisomaan lavalla tai puhujanpöntössä, ennen kuin kohdannut Jumalan, ja hänellä on ollut tuo kokemus. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta kutsua itseään kristityksi, ennen kuin hän on ensin kokenut Jumalan. Näin on.

Aabraham, sen jälkeen… Hän oli aivan tavallinen ihminen; hän asui SinearissaUurin kaupungissa, ja hän oli ihan tavallinen uskovainen. Mutta, eräänä päivänä, Jumala kohtasi hänet, puhui hänelle, ja Aabraham sai kokemuksen. Ja kun, Aabrahamilla oli ollut tuo kokemus, hän saattoi sanoa Saaralle: ”Mene ja osta vaippoja ja laita ’pinnit’ valmiiksi, me tulemme saamaan lapsen, minä en välitä siitä, miten vanha sinä olet.”

Mistä se johtui? Hänellä oli ennen sitä ollut kokemus puhumisesta Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Hän pystyi nimittämään olemattomia ikään kuin ne olisivat sen jälkeen, kun hän oli kohdannut Jumalan ja oli saanut kokemuksen – ei ennen sitä, sen jälkeen.

Siitä ihmisillä kiikastaa tänä iltana, näissä suurissa kaupungeissa, ja kaikissa maailman kaupungeissa, koska ihmiset kieltäytyvät ottamasta Pyhää Henkeä vastaan.

27   Te metodistit, ja te baptistit ja te presbyteriaanit ja katoliset, te olette inhimillisiä olentoja, joiden puolesta Kristus kuoli; ja teillä on yhtä suuri oikeus näihin siunauksiin kuin helluntailaisilla. Mutta, juttu on siinä, että te ainoastaan kirjoitatte nimenne kirkonkirjaan sen sijaan, että te pysyisitte paikoillanne siihen asti, että teillä on kokemus siitä, että Jumala on muuttanut teidät Pyhän Hengen kasteen kautta. Usko vaatii seurakseen kokemuksen; te tiedätte, missä te olette käyneet. No, Daavid tiesi, mistä puhui. Hän oli kohdannut Jumalan.

Aabraham tiesi, mistä puhui, sillä hän oli kohdannut Jumalan. Sillä, hän oli kestänyt 25 vuotta, koska hän uskoi, että Jumala, jonka hän oli kohdannut, vei häneltä kaikki epäilyksen varjot, ja hän odotti 25 vuotta, kunnes tuo lapsi syntyi. Mistä se johtui? Hänellä oli Jumalan kohtaamisen kokemus.

28   Siis, Moosesta oli koulutettu kaikella teologialla, mitä Egypti kykeni hänelle antamaan. Hän oli niin fiksu, että kykeni opettamaan Egyptin mestareille melkoisesti viisautta. Ja hän tiesi syntyneensä heprealaiseksi; hän tiesi syntyneensä vapauttajaksi, mutta katsokaapa, millaisen sotkun hän sai aikaan, kun yritti omin neuvoin, ennen kuin hänellä oli kokemus. Hän oli täysin oppinut. Hän tiesi olevansa vapauttaja, mutta siis, hänellä ei ollut vielä yhtään kokemusta. Mutta, voi veljet, kun hän kohtasi Jumalan tuossa palavassa pensaassa, hän tiesi, mitä oli tavoittelemassa; hän tiesi, keneen hän oli uskonut. Hän pystyi kestämään nuo loput noista 80 vuodesta nähtyään Hänet, joka on näkymätön.

Miten naurettavaa on nähdä kuin ihminen… Miten usko – Jumalan kohtaaminen muuttaa ihmisen. Se saa teidät tekemään asioita, jotka vaikuttavat aivan hulluilta maailman silmissä. Se saa käyttäytymään eri tavalla, etkä sinä välitä siitä, mitä joku sanoo, kunhan sinä itse tiedät, mistä puhut.

29   Mooses oli paossa Egyptistä 40 vuotta erämaassa, mutta viisi minuuttia, tuon pensaan edessä, niin jo seuraavana aamuna hän on menossa Egyptiin, hänen vaimonsa istuu muulin selässä lapsi kummallakin kupeellaan. Ja Mooses, 80-vuotias mies, parta hulmuten, keppi kädessään – ”mihinkäs sinä olet matkalla, Mooses?”

”Menen valloittamaan Egyptin.” Yhden miehen invaasio; mutta juttu on siinä, että hän vain teki sen.

Kuinka? Hänellä oli soturin taistelukokemusta ja hän oli nuori mies; hän pakeni faaraon edestä, kun ei ollut kokemusta, mutta kokemuksineen hän käveli hänen kasvojensa eteen ja sanoi hänelle: ”Minä lyön tätä maata vitsauksilla, ellet sinä annan minun kansani lähteä.” Hän ei pelännyt. Miksei? Hän oli kohdannut Jumalan kasvoista kasvoihin.

Veljet, siskot, on eräs salainen paikka, johon jokaisen uskovan pitää mennä: erämaan peränurkka; siellä noille ”pyhille hiekoille.” Voi, ei teologian tohtoriksi, ei kreikan tai heprean tuntijaksi, ei kouluun tai seminaariin… Niissä sinä saatat tulla kiedotuksi näihin kaikenlaisiin asioihin, mutta, jos sinä vain olet kohdannut Jumalan noilla ”pyhillä hiekoilla”; saatana ei kykene astumaan jalallaan noille hiekoille. Sinä tiedät, että olet kohdannut Jumalan. Jotain todella… Mitä se oli? Sinä olet puhunut itse Jumalalle. Sinä sait kokemuksen.

30   Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta ottaa puhujan paikkaa ja saarnata evankeliumia, ellei hän ole saanut tuota erämaan syrjäkulman kokemusta . Ei yhdelläkään miehellä, eikä ihmisellä ole oikeutta nimittää itseään kristityksi, ennen kuin hän on kokenut tuon erämaan perukan. Kyse on yhä erämaan peränurkasta; me vain nimitämme sitä yläsaliksi, mutta se on silti myös erämaan syrjäkulma. Siellä sinä kohtaat Jumalan.

Voi, miten naurettavaa on ottaa ihmiset seurakuntaan pelkästään kastamalla heidät veteen ja panemalle heidän nimensä kirjoihin. Oh, meidän pitää saada vanhanaikainen apostoli Paavalin herätys, ja Pyhä Henki jälleen seurakuntaan, ja todellisia vanhanaikaisia kokouksia, kokemuksia.

Sen kokemuksen jälkeen, sinä tiedät, mistä sinä puhut. Silloin sinulla on usko.

Ihmiset saattava selittää että: ”Siis, sinä et saisi olla metodisti; sinä et saisi olla helluntailainen”; he saattavat sinut saada muuttamaan mielesi, mutta kun tullaan siihen pyhään paikkaan, jossa sinä olet kohdannut Jumalan, veli, saatana ei pysty astumaan likaisella jalallaan tuohon paikkaan. Sinä tiedät puhuneesi jollekin siellä; sinä tiedät, että jotakin tapahtui; kyllä vain. Sinä kävit siellä; sinä tiedät asiasta kaiken. Siitä eteenpäin, sinä pystyt kulkemaan ja käyttäytymään kuin todellinen kristitty.

31   Oi, ihmisten, jotka nimittävät itseään kristityiksi käytös, tänään… Eipä ihme, että meidän naisparkamme maalaavat kasvojaan ja leikkaavat hiuksensa ja käyttävät shortseja ja sellaisia. Se johtuu siitä, että he eivät ole päässeet tuolle paikalle noilla pyhillä hiekoilla. Näin asia on.

Ei ole mikään ihme, että meidän miehemme sallivat sen, ja polttavat tupakkaa ja sellaista; he eivät ole onnistuneet löytämään tuota pyhää paikkaa, tuolla jossain, missä Jumala ja ihminen kohtaavat toisensa; juuri niin. Sitä me tänä iltana tarvitsemme. Rakkaat ystäväni, te kyllä tiedätte sen. Mikä häpeä, tänä aikana, jona me nyt elämme; syy, ettei Jumala voi lähettää herätystä on, ettei hänellä ole täällä juuri mitään, minkä varaan hän voisi sen rakentaa, ystävät. Kyllä, mutta hän…

32   Siis, tästä minä olen iloinen: ”Nämä kivet voivat… Jumala pystyy näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.” Vielä on joitakuita, jäljelle jääneenä, kaupoissa ja työpaikoilla ja niin edelleen, jotka yhä Rakastavat Jumalaa; hänellä on aina ollut jäännös ihmisiä; hänellä on tänä iltana niitä, jotka uskovat häneen huolimatta siitä, mitä joku sanoo, he uskovat, että se on totuus – kokemus; he tuntevat Jumalan, tuntevat hänen voimansa, rakastavat häntä. Oh, sen jälkeen, kun sinä olet kokenut Jumalan – miten erilaiseksi ihmiseksi se muuttaa sinut; miten se saakaan sinut tuntemaan asemasi.

Edes kuolema ei pysty pitämään sinua erillään siitä, ei. Daavid sanoi: ”Vaikka minä vaeltaisin kuolemanvarjon maassa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Se saa meidät käyttäytymään hyvin.

33   Jokin aika sitten, etelässä, mustia myytiin orjiksi; kun afrikkalaiset veivät ihmisiä  buureille ja myivät heidät orjiksi. Ja heitä osteltiin markkinoilta, niin kuin me ostelemme käytettyjä autoja – siis inhimillisiä olentoja. Ja heitä myytiin ja ostettiin ja välittäjät tulivat paikalle tekemään kauppoja.

Eräänä päivänä, eräs välittäjä tuli eräälle tietylle plantaasille ostamaan orjia, ja sen omistaja sanoi: ”Minulla on muutama myynnissä.”

Välittäjä sanoi: ”No, minäpä vähän katselen heitä.” Ja hän näki orjia; he olivat kaukana isistään ja äideistään, lapsistaan ja aviosiipoistaan; eivätkä ikinä pääsisi takaisin. He olivat orjia ja he tulisivat kuolemaan täällä, vieraassa maassa. Monta kertaa he olivat surullisia ja itkivät, ja olivat tolaltaan, koska he eivät tulisi ikinä enää näkemään rakkaitaan. Ja siksi heitä ruoskittiin, että heidät saatiin töihin.

34   Ja välittäjä sattui huomaamaan yhden nuoren miehen. Häntä ei tarvinnut ruoskia. Hänellä oli pää pystyssä ja rinta kaarella, ja hän oli aivan tiptop, ja orjien ostaja sanoi: ”Minä haluaisin ostaa tämän orjan.”

Mutta omistaja sanoi: ”Hän ei ole myynnissä.”

Välittäjä: ”Miksei hän ole myynnissä? Onko hän näiden muiden pomo?”

Hän vastasi: ”Ei. Hän ei ole muuta kuin orja.”

”No”, hän sanoi, ”te kaiketi ruokitte häntä paremmin kuin näitä muita orjia?”

Hän vastasi: ”Ei, hän syö samassa katoksessa, missä muutkin.”

Välittäjä: ”Mikä sitten tekee hänestä niin erilaisen kuin nuo muut?”

Mies vastasi: ”Minä itsekin mietin sitä kauan, kunnes sain sen selville. Tuon pojan isä, on kotimaassa heimopäällikkö. Vaikka poika on muukalainen kaukaisessa maassa, hän silti tietää olevansa kuninkaan poika, ja hän käyttäytyy sen mukaisesti.”

35   Voi, vaikka meitä kritisoidaan ja nimitellään hulluiksi, me olemme kuninkaan poikia ja tyttäriä. Me olemme muukalaisia, mutta silti me tiedämme että ”meidän Isämme on rikas, ja hänellä on taloja ja maita. Hänen käsissään on maailman hyvinvointi.” Me olemme kuninkaan lapsia; käyttäydytään sen mukaisesti. Selvitetään asiamme; kohdataan vihollinen tietoisena siitä, että Jumala on meidän Isämme; hän on kuningas. Vaikka me elämme muodin ja oppineisuuden ja teologian maailmassa; sillä ei ole mitään merkitystä. Röyhistäkää rintaanne; uskokaa Jumalaan; todellakin. Kokekaa syntyminen tuohon kuninkaalliseen sukuun.

Kun teillä on tuo kokemus, te käyttäydytte sen mukaisesti; todellakin. Siis, se oli…

Siis, Filippus kerran, kun hän meni tapaamaan Natanaelia, se oli… Hän saattoi mennä kertomaan Natanaelille, kuultuaan Jeesuksen sanovan: ”Sinun nimesi on Simon, ja sinun isäsi on Johannes.” Kun hän oli kokenut sen, hän pystyi kertomaan Natanaelille, minkä suuren asian hän oli nähnyt Jeesuksen tekevän. Siis, ennenkö? Sen jälkeen, kun hän oli nähnyt Jeesuksen tekevän sen.

36   Nämä apostolit täällä… Ja ennen kuin Jeesus oli käskenyt heitä uskomaan Jumalaan, ja siirtämään vuoria, hän osoitti, mitä hän pystyisi tekemään. Hän kirosi sen puun, ja antoi heidän nähdä, kuinka se kuihtui. Siis, kun he olivat nähneet puun kuihtuvan, niin Jeesus sanoi. ”Uskokaa Jumalaan” – sen jälkeen, kun hän oli tehnyt jotain; sen jälkeen, kun hän oli osoittanut sen, mikä hän oli.

Ja kun, Natanael oli – paluumatkalla, ja hän oli keskustellut Filippuksen kanssa ja sanonut: ”Siis, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Mutta, kun hän käveli Jeesuksen eteen, ja Jeesus sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä”, hän sanoi: ”Rabbi, miten sinä tunsit minut?”

Hän vastasi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.”

Sen jälkeen, kun Jeesus oli sanonut sen, hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika; sinä olet Israelin kuningas.” Sen jälkeen hän oli saanut sen näkemisen kokemuksen, hän tiesi, että Jeesus oli Jumalan Poika.

Jeesus sanoi: ”Uskotko sinä minuun sen johdosta, että sanoin sinulle: ’Minä näin sinut viikunapuun alla’?”

37   Se eräs nainen oli halusi kinastella Jeesuksen kanssa omasta uskonnostaan ja Jeesuksen uskonnosta – istuessaan siellä kaivolla… ”Sinä sanot olevasi suurempi kuin meidän isämme Jaakob, mutta sinähän olet juutalainen. Tässä maassahan vallitsee rotuerottelu; eihän sinun pitäisi keskustella minun kanssani; ja sinä sanot, että ihmisten pitäisi palvoa Jerusalemissa, ja me sanomme: ’tällä vuorella.’” Ymmärrättekö? Nainen yritti kinastella Jeesuksen kanssa omasta uskonnostaan; nainen halusi järjestää pikku väittelyn hänen kanssaan.

Nainen ei todella tiennyt, kuka hän oli ennen, kuin hän sanoi: ”Mene hakemaan miehesi, ja tule tänne.”

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Totta puhuit. Viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa sinä elät nyt, ei ole sinun aviomiehesi.”

Kun Jeesus oli sanonut: ”Oikein sinä sanoit”, nainen jätti vesiastiansa ja ryntäsi kaupunkiin, ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on kertonut minulle, mitä minä olen tehnyt; ettei vain tämä olisi Messias?” – sen jälkeen, kun Jeesus oli sanonut sen hänelle; silloin, hän ei halunnut enää väitellä hänen kanssaan, kun Jeesus oli ilmaissut, kuka oli…

38   Sen jälkeen, kun se nainen, joka sairasti verenvuotoa, oli koskettanut Jeesuksen viittaa, ja lähtenyt ja istuutunut, hän uskoi sydämessään, että hänellä oli usko parantua. Ja se tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli katsahtanut ympärilleen ja sanonut: ”Kuka kosketti minua?” – eikä kukaan vastannut. Ja Jeesus katsoi kansanjoukkoa, ja kertoi naiselle, mikä tätä vaivasi, ja että hän oli parantunut. Sen jälkeen, kaikki alkoivat kosketella häntä, sillä hekin panivat oman uskonsa koetteelle.

Maailma haluaa nähdä jotakin todellista. Minulla on todellisten asioiden nälkä; minä janoan nähdä seurakunnan nousevan ylös näinä viimeisinä päivinä. Minä janoan nähdä kuinka oikea vanhanaikainen, helluntailainen Kristuksen ruumis kohoaa Pyhän Hengen voimassa, ja sanoo oikeaa oikeaksi ja väärää vääräksi. Minun sydämeni kaipaa nähdä sen!

Pikkuinen, odottava jäännös, ei odota näkevänsä, kuinka suuriksi me saamme rakennettua meidän seurakuntamme; he eivät odota, kuinka hienoiksi me pystymme laittautumaan, kuinka suuria rukoushuoneita me voimme rakentaa, he odottavat näkevänsä meidän ilmaisevan Herran Jeesuksen Kristuksen elämää rakkaudessa ja voimassa.

39   He odottavat näkevänsä sen hetken, kun ykseys, kakseus, kolminaisuus ja kaikki yhdessä purkavat heitä erottavat seinämät ja liittävät kätensä yhteen ja sanovat: ”Me olemme veljiä.” Jäännös odottaa Assembliesin, ja HolinessinPentecostal holinessin ja Church of Godin, meksikolaisten ja mustien ja japanilaisten ja valkoisten, kaikkien liittyvän suurenmoiseen, Jeesuksen Kristuksen ruumiin riveihin.

He eivät välitä, kuinka hyvin me koulutamme meidän saarnaajamme; he odottavat näkevänsä todellisuuden. Jos todellisuus on olemassa, he ovat silloin kokeneet sen. Sitä me tarvitsemme: kokemuksen.

40   Vähän aikaa sitten, minä näin kovasydämisimmän koskaan tapaamani miehen tulevan Kristuksen omaksi jonkin sellaisen takia. Tuolla pohjoisessa, Uuden Englannin osavaltioiden alueella, jossa minä käyn metsällä, on eräs minun hyvä ystäväni; hän… minä luulisin, että hän istuu täällä takana, tänä iltana. Hän oli yksi parhaita metsämiehistä, jonka perässä olen koskaan kulkenut. Ja minä rakastan metsästystä, ei, en tappaakseni riistaa; kyse on… vain saadakseni olla kahden Jumalan kanssa, päästäkseni pois kaikesta bensan ja tupakankatkusta, ja kaikesta hömpöttämisestä niin, että voi olla Jumalan kanssa kahden, korkealla, vuorten huippujen katedraalissa, mailien päässä kaikesta. Silloin, Jumala laskeutuu ja hänen voi kuulla kuiskaavan mäntyjen lomitse. Hänen voi kuulla ulvovan susissa, kaukaisuudessa; hänet voi kuulla kun kauris parkaisee; siis, hänet voi kuulla kaikkialla. Kun kotka kirkaisee, sinä katsot häntä, kuuntelet häntä.

Minulla oli tapana käydä metsällä White Mountains-vuorilla hyvän ystäväni kanssa. Hän oli hyvä metsämies, erinomainen ampuja, ja mukava kaveri, mutta hän oli ilkein ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Hän oli sydämetön. Hän ampui pikkuisia vasoja ihan vain saadakseen minut pahoittamaan mieleni. Ja hän otti pienen… pieni vasa on siis pieni kauriin poikanen.

41   Ja siis, lain mukaan, vasan voi tappaa, se kyllä käy, ei siinä mitään. Aabraham tappoi vasikan, ja ruokki sillä Jumalaa, niinpä… muttei vain niiden ampumisen takia, ilkeyttään. Siis, kyse on ihmisen vääristymästä, asenteesta.

Ja, hän vain ampui noita pikku vasoja, ja minä sanoin; ”Bert, älä tee sitä. Sinä olet ilkein koskaan tapaamani ihminen.”

Ja hän sanoi: ”Voi Billy, lopeta nyt; sinä olet pelkkä jänishoususaarnaaja.”

”No mutta”, minä sanoin, ”ei tarvitse olla jänishoususaarnaaja, että tietää, mikä on oikein ja mikä väärin; ei sinun noin pitäisi tehdä”, minä sanoin.

Ja eräänä vuonna, kun me menimme taas sinne pohjoiseen, hänellä oli sellainen pikkuinen pilli. Ja hän saattoi ottaa sen pillin, ja äännellä aivan kuin kauriin poikanen, joka parkuu äitiänsä.

Ja minä ajattelin; ”et kai sinä aio käyttää sitä, Bert.”

”Ai”, hän sanoi, ”lopeta nyt, Billy.”

42   Ja me lähdimme metsälle sinä päivänä – hän on pätevä metsästäjä; minä rakastan jäljestää hänen kanssaan. Ja metsässä, me lähdimme eri suuntiin, eikä koskaan tarvinnut ajatella päihittävänsä häntä metsästyksessä; hän tiesi kyllä paikkansa. Ja siinä me olimme, saalistimme yhdessä noin puolille päivin, ja sitten meillä oli tarkoitus mennä eri teitä, ja sitten mennä eri vuorille ja palata sitten takaisin leiriin.

Ja se… Juuri ennen kello 11:30 hän käveli esiin. Me emme olleet nähneet ollenkaan jälkiä, ja maassa oli noin kuusi tuumaa lunta; hyvä jäljityskeli. Mutta kauris-sesonki oli ollut jo jonkin aikaa ja metsästystä oli ollut kovasti meneillään; kauriit olivat arkoja. Me nimitimme sitä säikkymiseksi. Ne olivat arkoja, pysyttelivät tiheiköissä ja pensastoissa, ja lehvästön alla, ja minne vain pääsivät, etenkin päivänvalolla.

43   Niinpä, hän kyyristyi pienen aukean laitaan ja heti minä näin hänen kopeloivan takkiaan, ja minä ajattelin, että hän ottaisi sieltä lounaansa, ja me nauttisimme lounaan yhdessä. Olimme ottaneet kaakaota ja vähän voileipiä, että jos eksyisimme… ja sitten hän kurkotti kätensä ja veti tuo onnettoman pillinsä ja puhalsi pienen äännähdyksen, ja kun hän oli sen tehnyt, aukean toiselta puolelta, tällaisen matkan päässä, vaadin nousi ylös. Siis vaadin on kaurisnaaras, vaadin. Voi, miten kaunis eläin se oli; enkä unohda ikinä miltä se näytti. Se nosti pystyyn nuo isot, kauniit, korvansa, seisoi siinä; kauniine, ruskeine silmineen, ja sen verisuonet saattoi nähdä sen kasvoissa.

Ja Bert katsoi minua noilla pienillä liskonsilmillään ja sanoi… hän vähän kumartui. Minä ajattelin: ”Bert, et tee sitä.” Kuulin, vivun palautuvan ja hän veti lukon taakse ja heitti patruunan tuon .30-06 pesään. Minä ajattelin: ”Bert, et varmasti tee tuota.” Hän päästi vinkaisun taas, ja tuo vanha kunnon kaurisemo… siis, on todella tavatonta, että se nousee sillä lailla, etenkin tuollaiseen aikaan päivästä, ja metsästysaikana… Se asteli suoraan aukealle.

44   Siis, kuka tahansa teistä veljistä, jotka metsästävät, tietävät, etteivät ne tee sellaista, ja niinpä… Mitä siinä oikeastaan tapahtui? Miksi se seisoi siinä? Ja Bert liikahti; ja kauris näki hänet. Pakeniko se? Ei, se seisoi siinä. Mistä oli kyse? Se ei näytellyt seurakuntaa. Se oli äiti. Sen sisällä oli jotakin aitoa. Se oli aitoa rakkautta: vauva itki, ja siinä oli jotain, joka kutsui sitä ja se vastasi; se oli äiti. Ja se oli nähnyt tuon metsästäjän; se värähti muutaman kerran, ja etsi taas katseellaan tuota vauvaa.

Näin Bertin suuntaavan kiväärin; tähtäimen hiusristikko osoitti suoraan sen sydämeen. Ajattelin: ”Oh, hän on huippu ampuja; oi, voi, seuraavassa hetkessä hän täräyttää sen uskollisen sydämen sen ruumiin läpi; miten sinä saatat tehdä sen, Bert; miten sinä voit olla niin häijy?” minä ajattelin.  Tuo äidillistä rakkauttaan osoittava kaurisemo tuolla. Se ei teeskentele; se todella… Vauva on pulassa; kuolee tai ei kuole; se on äiti.

45   ”Miten”, minä ajattelin, ”miten sinä saatat tehdä noin?” Tuo iso 180 graanin [n. 5g] luoti, noin läheltä, heittää sitä yli 4 metriä ja täräyttää sen sydämen sen ruumiin läpi. Ja minä ajattelin: ”Bert, miten sinä saatat tehdä tuon? Sinä sydämetön ihminen, ampua nyt tuon äitiparan sydän ulos sen rinnasta, ja millaisen sydämen, niin uskollisen; niin uskollisen…

Minä käänsin selkäni; ajattelin: ”Oi Jumala, armahda tuota miestä. Miten hän saattaa olla niin raaka?” Minä odotin; odotin… ase ei lauennutkaan; ja minä käännyin katsomaan, ja kivääri meni tällä lailla… Hän katsoi minuun, ja kyynelet valuivat pitkin poskia. Hän heitti aseen maahan; sanoi: ”Billy, nyt minulle riitti; kerro minulle siitä Jeesuksesta.” Siinä, lumipenkalla, minä johdatin tuon sydämettömän miehen Kristuksen luo.” Kuinka? Ei minun saarnaamiseni ansioista vaan, koska hän oli nähnyt jotain todellista; hän oli nähnyt jotain, joka ei ollut teeskentelyä; hän oli nähnyt jotain aitoa.

46   Ja todellakin, ystävät, tänä iltana, maailma etsii jotain aitoa, ei ihmistekoisia uskontunnustuksia, vaan Jeesusta, joka elää ja hallitsee ja saa aikaan rakkauden ja rauhan ja ilon ja murtaa erimielisyydet ja saa miehet rakastamaan miehiä ja naiset rakastamaan naisia. Maailma haluaa nähdä jotain todellista.

Veljet, sisaret, Jumalalla on sitä sinulle; sitä on täällä nyt; kohtaa sinä tuo aito asia. Tule yhtä paljon kristityksi, kuin se kauris oli äiti. En välitä; teitä voidaan nimitellä hihhuliksi, teitä voidaan nimittää fanaatikoksi; te voitte seistä vihollisen edessä ja julistaa, että te rakastatte Jumalaa. Todellinen usko – ajatelkaa sitä; sitä juuri me tänä iltana tarvitsemme tänä iltana: jotakin todellista.

47   Painetaan päämme hetkeksi; ja nyt, mahtaako kun me hetken odotamme, täällä talossa olla tänä iltana joku, joka nostaisi kätensä ja sanoisi: ”Jumala, anna minulle tuon kaltainen kristillisyyden henki, joka tekee minusta yhtä uskollisen Kristukselle, kuin tuo kaurisemo oli poikastaan kohtaan. Herra, minä olen ollut vuosia seurakunnan jäsen; minä olen tunnustanut kristinuskoa, mutta oikeastaan, en ole saanut tuota todellista jotakin. Minä tarvitsen todellista uskoa; minä tarvitsen uudestisyntymisen kokemuksen, Jumala. Minä tarvitsen noita pyhiä hiekkoja, jotka saavat minut muuttumaan pelkuri epäilijästä todelliseksi uskonsoturiksi, joka pystyy ottamaan Jumalaa kiinni hänen sanastaan.”

Jos sinä haluat tulla muistetuksi rukouksessa, nostaisitko kätesi – täällä kaikkialla talossa? Jumala teitä siunatkoon; oikein hyvä. Kaukana parvilla; ylhäällä, toisella parvella – nostakaa kätenne; sanokaa: ”Jumala, muista minua.” Jumala teitä siunatkoon, teitä jokaista nyt; hän on täällä; hän tekee sen; hän näkee teidän kätenne; sanokaa: ”Oi Herra Jumala, ole armollinen; annan minun sydämeeni rakkaus, Herra.”

48   ”Siis, minä olen todella kiihkoillut seurakuntani puolesta.” Niin pitäisikin olla, hyvä juttu, mutta oh, älä ikinä aseta sitä Kristuksen edelle. Siinä seurakunta lipsuu tänä iltana. Palatkaa Kristuksen luo. Ajatelkaa sitä nyt; sanokaa: ”Jumala, luo minuun rakkaus; annan minulle usko, niin paljon uskoa, että voin olla sinun puolellasi ja ottaa myös parantumisen vastaan tänä iltana, kuten tuon kaurisemon oli seistävä siellä, pelotta, koska siinä oli jotain, joka oli todellista.”

Herra, Jumala, kokous on sinun, Isä. Kaksi- tai kolmesataa kättä kohosi. Ihmiset rakastavat sinua ja haluavat jotakin todellista. He ovat väsyneitä, ravaavat sinne tänne, menevät seurakunnasta toiseen, paikasta paikkaan, tai elävät kujilla rupusakissa ja uhkapelipaikoissa ja… tai, ehkä he yrittävät nyt piiloutua nurkan taakse ja yrittävät olla niin, ettei paimen tai kukaan muu näe, mitä väärää he tekevät. Oi Jumala, astukoot he esiin nyt; he ovat nostaneet kätensä; he haluavat jotain todellista. Anna heille jotakin todellista, Herra; anna heille Jeesus, niin että hän antaisi heille Pyhän Hengen ja täytä heidät hänen hyvyydellään ja hänen rakkaudellaan. Se saa heissä aikaan kuolemattoman uskon Jumalan Karitsaan. Suo se, Herra; he ovat sinun.

Siis, Herra sanoi: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isän vedä häntä; ja kaikille jotka tulevat, minä annan ikuisen elämän, ja herätän hänet viimeisenä päivänä.” Siis, sinä olet täällä, Herra; sinä vedät, ja Jeesus sanoi nämä sanat: ”Sillä, joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on lähettänyt minut, on ikuinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

49   Mitä nämä ihmiset tekivät, jotka nostivat kätensä, Herra? He uhmasivat painovoimaa. Kas, heissä on Henki, joka sanoi heille, että he elävät väärin; Henki, heidän vieressään; Pyhä Henki sanoo: ”Lapsi, ota minut vastaan.” Ja he nostivat kätensä Luojan puoleen.

Varmasti, sinä olet pannut heidän nimensä kirjaan, Herra. Nyt, täytä heidät Pyhällä Hengellä. Anna heille kokemus juuri nyt, Herra, tässä kokouksessa, tänä iltana niin, etteivät he ikinä unohda sitä; että he voivat lähteä täältä tietoisena siitä, että Jeesus on noussut kuolleista ja hän elää ja hän elää heidän sydämessään.

50   Anna näille pastoreille, Herra, kaksinkertainen määrä uskoa. He ovat paimenia, Herra. He ovat niitä, jotka johtavat laumaa. Oi, sävähdytä näitä pastoreita tänä iltana, Herra. Säväytä tätä koko kaupunkia. Suo se, Herra; tee se, Isä; annan heille vakaa usko tänä iltana, Herra. Voikoon heidän seurakuntansa olla kuin alasin, josta pelastuksen kipinät sinkoilevat joka suuntaan, kun materiaalia taotaan ja muokataan Mestarin käyttöön. Suo se, Herra. Ja nyt, tulkoon Jeesus nyt, esitelköön itsensä tänä iltana samana eilen, tänään ja ikuisesti.

Me olemme ainoastaan puhuneet, Isä, miten sinä ilmaisit itsesi seurakunnallesi varhaisina päivinä puhumalla Pietarille, tuolle oppimattomalle kalastajalle, ja kerroit hänelle, mikä hänen isänsä nimi on. Silloin sinä, sen jälkeen, kun olit sanonut sen, ja hän uskoi sinuun, sinä annoit hänelle valtakunnan avaimet – sen jälkeen kun hän oli uskonut, kun sinä olit sanonut sen hänelle.

Natanael sanoi: ”Miten ihmeessä sinä tunnet minut, Rabbi?”

Hän vastasi: ”No, ennen kuin hän, Filippus, kutsui sinua…” Ja sinä sanoit: ”Minä olen viiniköynnös; te olette oksia.” Me tiedämme, ettei viiniköynnös tuota hedelmää, se vain antaa oksalle elämän, ja oksa tuottaa hedelmiä.

51   Sinun sanasi sanoo meille, että sinä olet sama eilen, tänään ja ikuisesti. Jos sinä ilmoitit itsesi sinä aikana juutalaisille, heidän aikakautensa lopulla, etkä sinä tuonut itseäsi samalla tavoin julki pakanoille, niin Jumala, silloin, kun sinä teet päätöksen, sen tulee olla sama ikuisesti, sillä sinä et voi muuttua. Sinä et tule älykkäämmäksi; sinä olit mittaamaton jo alun pitäen.

Ja sitten, Isä, me rukoilemme tätä sen jälkeen, kun sinä lupasit sen: että sinä ilmaisisit itsesi Jeesuksen nimessä, aamen.

52   Siis, yleisössä, tänä iltana, veljet ja sisaret, te, jotka nostitte kätenne; minä haluaisin, että te tulisitte tänne ylös välittömästi parantamiskokouksen jälkeen. Minä haluan rukoilla teidän kanssanne sen jälkeen. Minä olen todella iloinen teidän puolestanne. Eikö teillä olekin hyvä mieli?

Kuinka moni tuntee tämän vanhan kunnon laulun: ”I will praise him, I will praise himpraise the Lamb for sinners slain”? [Minä ylistän häntä, tuota syntisten edestä teurastettua Karitsaa] Eikö olekin ihanaa ylistää häntä, kun saarna on ohi? Palvoa häntä… siis, lauletaanpa se; veli Claire tulisitko tänne, ja… ” Minä ylistän häntä, tuota syntisten edestä teurastettua Karitsaa” Kaikki…

[Veli Claire johtaa laulua: Minä ylistän häntä.]

Eikö tämä saakin teistä tuntumaan hyvältä? Tuntuuko teistä siltä, että kaikki on pesty pois, aivan kuin teihin olisi osunut jokin?

Lauletaanpa tämä seurakunnan vanha kunnon laulu: ”Uskoni katsoo sua, Golgatan Karitsa, jumalallinen Vapahtaja…” Palvokaa häntä Hengessä, kun laulatte; siis minä rakastan näitä vanhoja lauluja…

[Veli Claire johtaa laulun: ”Uskoni katsoo sua.”]

Hyräilläänpä sitä; siis, hyvä, Minä haluan, että teidän vierustoverinne…  Älkää lähtekö mihinkään penkeiltänne parvilta eikä mistään; kurkottautukaa jonkun puoleen, joka istuu teidän vieressänne; sivullanne, oikealla, vasemmalla ja takana, puristakaa käsiä; te metodistit ja baptistit, ollaan todella ystäviä nyt; kääntykää ympäri ja puristakaa käsiä.

Elämän murheissa
Olethan oppaana, vierelläni.
Pyyhit pois kyyneleet,
Yöstäkin päivän teet.
Suo minun aina olla luonasi.

Minä rakastan häntä; siunattu olkoon Herran nimi!

Jeesusta, rakastan (nostakaa kätenne ilmaan)
hän rakasti ensin
ja hankki pelastukseni Golgatan puulla

53   Eikö hän ole ihmeellinen? Ettekö te rakastakin häntä? Eikö tämä saakin jotakin aikaan teidän sydämessänne? Se saa kaikki vanhat pelot pois ja epäilyksen ja heittää sen unohduksen mereen, ja te tiedätte, että ihana Jeesus on täällä ojennetuin käsivarsin: ”Tulkaa minun tyköni kaikki, maailman ääret, ja olkaa siunattuja!”

Kun minä katselen tätä pientä yleisöä tänä iltana, niin ajattelen; siis, tämä, miten se on järjestetty tänne, tänä iltana, on risti. Tässä on yksi siipi, tuossa on sen toinen siipi; juuri on tässä ja huippu tässä: aivan täsmälleen kuin risti. Oh, rakastatteko te häntä?

54   Kuinka me rakastammekaan häntä; siis, me sanomme… Joku saattaa sanoa: ”Veli Branham, tuohan on pelkkää tunnetta.” Ei ole; kyse on Hengestä; se on aito Pyhä Henki.

Maailmassa ei ole toista uskontoa… kaikki suuret uskonnot… kristinusko on kolmannella sijalla. Islaminuskoisia on määrällisesti enemmän kuin kristittyjä. Buddhismi on paljon kristinuskoa edellä; kristinusko on kaukana takana – miksi? Me emme ole tehneet sitä, mitä Jeesus sanoi; ymmärrättekö? Se on ainoa uskonto, joka on tosi; se on ainoa.

Kaikki näiden perustajista… Mohammed; hän on kuollut; hänen haudallaan voi käydä. Hänen haudallaan seisoo valkoinen hevonen; vartijat vaihdetaan kerran neljässä tunnissa;   he ovat olleet siellä 2000 vuotta; hän on haudassa. Buddha, hän kuoli noin 2300 vuotta sitten – haudattu Japaniin.

Mutta, kuulkaa: Jeesus nousi. Te kysytte: ”Nousiko hän?” Kyllä.

”Miten sinä sen voit todistaa?” Odottakaapa viitisen minuuttia niin nähdään; jos hän ei täytä lupaustaan, silloin hän ei noussut kuolleista. Mutta, jos hän täyttää sen, silloin me olemme varmat siitä, että hän on täällä. Uskon kautta me olemme uskoneet siihen 2000 vuotta. Me olemme lopussa; pakanoiden aikakauden lopussa; Hän on täällä sinetöidäkseen sen nyt. Oi, miten minä rakastankaan häntä; miten rakastankaan häntä!

55   Jumala on rakkaus, ettekä te voi muuta kuin rakastaa, kun Jumala tulee teihin. Se on rakkautta, veljellistä rakkautta toinen toistaan kohtaan.

Siis, maan päällä; kun Jeesus oli täällä…  Siis, Jumala on kaikkivoipa eikä hän tule yhtään viisaammaksi; hän on sama koko ajan. Uskotteko te sen? Ihmisrotu tulee fiksummaksi; Raamattu sanoo, että se tulisi, se tulisi heikommaksi ja viisaammaksi mutta Jumala on rajaton. Uskotteko te siihen?

Me olemme rajallisia. Me pidämme joka vuosi… No, meidän tieteemme edistyy, ja me rakennamme parempia autoja, ja meidän koulutuksemme on parempaa, mutta Jumala ei tule yhtään viisaammaksi; hän oli täydellinen jo alun pitäen.

56   No sitten, kun Jumala… kun jokin tietty tilanne syntyy, ja Jumala kutsutaan paikalle, että hän toimisi, niin se, miten Jumala silloin toimii, kun tuo sama tilanne tulee taas kohdalle, hänen on toimittava samoin. Hänen on toimittava samalla tavalla kuin hän toimi ensimmäisellä kerralla. Toisin sanoen, jos joku syntinen pyytää armoa ja Jumala pelastaa tuon syntisen, niin kun seuraava syntinen pyytää armoa, Jumalan on toimittava samalla tavalla.

Jos Jumala… jos joku ihminen on kuolemaisillaan, eivätkä lääkärit voi auttaa häntä, ja hän kutsuu Jumalaa ja pyytää häntä paikalle, ja Jumala parantaa tuon ihmisen, hänen on toimittava samalla tavalla uudestaan, näettekö, tai sitten hän olisi toiminut väärin silloin ensimmäisellä kerralla.

57   Siis, kun Jeesus oli Jumala ihmisruumissa – me uskomme tuohon ruumiillistumiseen, hän oli täällä ”ilmestyäkseen lihassa.” Jeesus oli ruumis, Jumalan Poika; Jumala asui Kristuksessa. Siis, Jeesus sanoi itsestään: ”Poika ei voi itsestään tehdä mitään”, Johannes 5:19 ”hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän”; oletteko te koskaan lukeneet sitä? Silloin, hän ei tehnyt mitään, ennen kuin Isä Jumala näytti hänelle näyn, mitä tehdä.

Siis, nähkääs, Raamattu on erehtymätön… Jeesus sanoi: ”Kirjoitukset eivät voi raueta tyhjiin”, niin Jeesus sanoi.  Siis, ja sitten, jos Jeesus sanoi, ”minä en voi tehdä mitään, ennen kuin Isä ensin näyttää, mitä tehdä: Isä tekee yhä työtä, ja niin teen myös minä.” Toisin sanoen, hän toteutti draamassa sen, mitä Isä oli osoittanut hänelle tehtäväksi. Tutkikaa jokainen tapaus, joka kerran te löydätte tuon saman tavan, jollei kyse ollut ihmisten uskosta.

Nyt me voimme todeta tämän. Sitten taas, me näemme, että hän sanoi: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Siis, Isä, joka lähetti hänet, oli hänen kanssaan ja hänessä. Isä joka oli lähettänyt hänet, kulki hänen kanssaan ja hänessä. No, se Jeesus, joka lähettää meidät, kulkee meidän kanssamme ja meissä, näettekö? Niinpä, Jeesus näyttää meille, mitä pitää tehdä.

58   Siis, kun hän teki itsensä tunnetuksi juutalaisille, otetaanpa Johanneksen 1. luku, mikä oli hänen ensimmäinen tekonsa? Hän ilmoitti itsensä Pietarille kertomalla, kuka tämä oli, ja mikä hänen isänsä nimi oli.

Seuraavaksi, hän teki itsensä tunnetuksi toiselle juutalaiselle, heti seuraavana päivänä. Ja Natanael tulee paikalle; Jeesus sanoi: ”Israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä minut tunnet, (Rabbi)?”

Hän sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, minä näin sinut, kun olit viikunapuun alla.”

Hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika.”

Mutta silloin oli niitäkin, jotka seisoivat vieressä ja sanoivat: ”Hän on ennustaja, hän on Beelsebuli. Hän on paha ihminen.”

Ja, mitä Jeesus sanoikaan? ”Minä annan sen teille anteeksi, mutta…” Toisella tapaa näin: ”Jonain päivänä Pyhä Henki tulee. Kun hän tulee, ja tekee samoja asioita – yksikin sana häntä vastaan, eikä sitä anneta anteeksi tässä maailmassa, eikä tulevassa.”

59   Siis, huomatkaa, ihmisiä on vain kolmenlaisia. Ne ovat: Haamin, Seemin ja Jaafetin kansa, mikäli me uskomme Raamattuun. Vedenpaisumuksen tulva tuhosi maailman, ja se käsitti Haamin, Seemin ja Jaafetin. Siis, siinä olivat juutalaiset, pakanat ja samarialaiset – puoleksi juutalainen, puoleksi pakana.

Siis, kun Hän oli maan päällä, häneen uskoneet juutalaiset, olivat odottaneet häntä jo vuosia; kun hän tuli, heidän silmänsä olivat sokeat, mutta siis, sillä tavalla hän ilmaisi itsensä juutalaisille. Tosi juutalainen sanoi: ”Tuo on Messiaan merkki.”

Kun Jeesus käveli sen kaivolla olleen naisen ohi, joka oli samarialainen, mitä Jeesus teki? Tuon saman tunnusteon, jonka hän teki juutalaisille: ”Mene hakemaan miehesi, ja tule tänne.”

Nainen sanoi: ”Siis, meitä on opetettu; me tiedämme, että kun Messias tulee…” Tiesittekö mitä? Tuo nainen tiesi Jumalasta enemmän kuin puolet Yhdysvaltojen saarnaajista, vaikka tuo nainen oli prostituoitu. Hän sanoi: ”Me tiedämme, että kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille näitä asioita; mutta kuka sinä olet?”

Jeesus sanoi: ”Minä se olen, joka puhun sinun kanssasi.”

Nainen riensi kaupunkiin ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt. Olisiko tämä Messias?”

60   Siis, muistakaa, Jeesus ei tehnyt sellaista koskaan pakanoille. Hän kielsi opetuslapsiaan menemästä pakanoiden luo, koska me olimme vääräuskoisia noina aikoina; me emme olleet saaneet opetusta.

Siis, me olemme saaneet 2000 vuotta opetusta ja me olemme tiemme päässä, aivan kuten juutalaiset silloin. Muistatteko tuon samarialaisen naisen: ”Meidän isämme Jaakob…” ymmärrättekö? He olivat sekarotuisia, puoliverisiä – molempia.

Siis, huomatkaa, siis tämä on pakanoiden aikakauden loppu; siis kuunnelkaa tarkasti ennen kuin me lopetamme. Profeetta sanoi, että tulisi päivä, jota ei voisi nimittää päiväksi eikä yöksi. Millainen se olisi? Hieman synkkä, usvainen, hämärä päivä. Pitääkö paikkansa? Ja hän sanoi: ”Illalla olisi valoisaa.” Siis, mitä on tapahtunut? Sivilisaatio alkoi idästä, ja kulki länteen. Se on edennyt nyt jo pitkälle, länsirannikolle; itä ja länsi ovat kohdanneet nyt. Millainen valo loistaisi? Evankeliumin valo. Millä tavalla se loisti idän kansoille? Kun Jeesus teki näitä asioita idän kansoille.

61   Me olemme lännen kansoja. Siis, pakanoiden aikakauden päivät ovat kuluneet, jolloin me olemme erottaneet sen verran valoa, että olemme uskoneet Jeesukseen, ja tehneet mielestämme oikeita asioita ja rakentaneet rukoushuoneitamme ja kirkkokuntiamme ja niin edelleen; ei siinä mitään, mutta illalla tulisi olemaan valoisaa. Sumu on hälvennyt, ja sama Pyhä Henki, joka lankesi helluntaina, joka on pysytellyt poissa luterilaisen aikakauden ajan, Wesleyn aikakauden ajan ja läpi muiden aikakausien, on alkanut nyt viimeisinä päivinä paistaa tälle pakanakansalle Jeesuksena Kristuksena, joka on valo, ja joka toimii seurakunnassaan kuten oksiensa keskellä oleva viiniköynnös, ja tuottaa ja tekee juuri noita samoja asioita, joita hän teki ollessaan täällä.

Me olemme… Se oli juutalaisten ajan viimeinen tunnusteko. Minä uskon, että me olemme saaneet Sputnikit taivaalle: kirjoituksen seinälle, ihmisten menehtyvät pelosta, kansoilla on ahdistus ja epätoivo; yksi vodka liikaa, niin me palamme poroksi ennen aamua: Te tiedätte sen. Ei ole mitään, mikä estäisi heitä [venäläisiä] tekemästä sitä.

62   New Yorkille, tarvitaan vain yksi; venäläisillä on pommi, joka räjäyttää 175 jalan syvyisen ja sadan ja joidenkin neliömailien laajuisen alan. Miten te suojaudutte siltä? Tarpeeksi syvälle ei pysty kaivautumaan; tärähdys saavuttaa teidät maan alla satojen ja satojen jalkojen syvyyteen.

Mutta, on yksi piilopaikka. Se on tehty sulista: Me asumme Hänen siipiensä suojassa. Ja muistakaa, jos ajan loppu voi tulla ennen aamua, ja jokainen tietää, että seurakunta lähtee ennen sitä, miten lähellä hänen tulonsa onkaan? Ymmärrättekö? Ennen… Jeesus sanoi: ”Kuten tapahtui Nooan päivinä, niin kuin kävi Lootin päivinä, niin tulee käymään kun Ihmisen Poika ilmestyy.”

Yksikään sadepisara ei tipahtanut, ennen kuin Nooa oli mennyt arkkiin. Mitä enkeli sanoikaan Lootille? ”Kiirehdi, tule tänne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennen kuin sinä tulet.” Sodoman päälle ei voinut langeta yhtään tulta, ennen kuin Loot oli ulkona. Eikä yksikään pommi voi iskeä ennen kuin Jeesus vie pois seurakuntansa; se on lähtenyt. Se voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä…

Kuunnelkaa, vielä yksi juttu… Anteeksi, että olen pidätellyt teitä aika pitkään; minä haluan, että te huomaatte tämän: Juuri Aabraham, joka oli valittu… uskotteko te, että Jumalalla on oma valittu seurakuntansa, ja sitten on luonnollinen seurakunta? Minä yritän nyt kutsua sitä koolle. Se valittu seurakunta oli silloin jo tullut.

63   Aabraham oli – hän edusti valittua seurakuntaa; hän eli vaatimattomasti, erämaassa ja niin edelleen. Mutta, huomatkaa, juuri ennen Sodoman tuhoa, hänen luokseen tuli enkeli. Onko asia näin? Ja enkeli puhui Aabrahamin kanssa; ja hän oli kääntänyt selkänsä telttaa kohti, ja Saara oli teltassa sisällä. Ja enkeli sanoi Aabrahamille: ”Minä tulen vierailemaan luonasi ensi vuonna tähän samaan aikaan…” Ja Saara nauroi sydämessään teltassa. Enkeli, jonka selkä oli telttaan päin, sanoi: ”Miksi Saara nauroi?” No, mitäs telepatiaa se oli? Muistakaa, että tuolla enkelillä oli viimeinen viesti, ei ennen kuin tuli vettä, vaan ennen kuin tuli tulta. Ja kuka tuo enkeli oli? Kristus. Aabraham kutsui häntä nimellä Elohim, Jehova, Kaikkivaltias, Logos. Todellakin, hän oli Jumala.

Ja tässä se on, juuri ennen tätä uutta tuhoa tulella, sama enkeli on tänään kansansa keskuudessa, ja kutsuu teitä, seurakunnan jäsenet: ”Lähtekää pois; lähtekää pois heidän keskeltään.” Näin on. Lähtekää pois pian; seurakunta tulee uppoamaan, vuoren varmasti.

64   Kun olin Intiassa, jokin aika sitten, ihmiset sanoivat: ”Maanjäristyksen täytyy olla ohi; linnut ovat lentämässä takaisin.” Päivää ennen maanjäristyksen tuloa, ihmiset eivät tienneet siitä mitään. Mutta, Intiassa ei ole sellaisia aitoja joita meillä on; siellä on kiviaitoja, ja valtavia torneja ja niin edelleen. Ihmiset asuvat kivitaloissa; he ovat köyhiä. Ja linnut rakentavat sinne [aitoihin] pesänsä, ja karja seisoo niiden vierustoilla varjossa. Mutta, päivää ennen kuin tuo maanjäristys tuli, nautoja tai lampaita ei saatu aitojen lähellekään. Ne seisoivat kaikki aivan pellon keskellä. Ja kaikki linnut olivat lähteneet pesiltään ja menneet metsiin ja pääsivät puihin. Mistä se johtui? Jumala, tuo sama Jumala, joka vei ne arkkiin, pystyi viemään ne pois muurien vierustoilta. Hän vei eläimensä kauas pellolle. Sitten, kun maanjäristys tuli, ja muurit sortuivat, eläimet olivat kaukana niistä.

65   Voi veljet, jos Jumala voi varoittaa lintuja ja eläimiä pakenemaan vaaraa…”Lentäkää pois näiltä Babylonin kurjilta muureilta. Ne murskaavat; ne romahtavat.” Pyhä Henki varoittaa: ”Lähtekää ulos, keskelle Jumalan armoa ja kohottakaa kätenne Kristuksen puoleen: ’Tässä olen, Herra.’” Tehkää se nyt, niin te uskotte; ja minä uskon, että hän antaa meille suurenmoisen kokouksen. Nyt, rukoillaan vielä.

Isä, oi, minä olen todella iloinen tänä iltana, ja riemuissani, ja innoissani näkemään, kuinka sinä ravistelet näitä Uuden-Englannin osavaltioita ennen, kuin sinä muutat minun palvelustehtäväni. Oi Herra, minä olen niin iloinen siitä, että sadat ovat ottaneet sinut vastaan, ja minä rukoilen, nyt, että sinä soisit, tänä iltana… Kun sinä sait nuo opetuslapsesi, jotka olivat palaamassa Emmauksesta, sisälle huoneeseen, ja ovi suljettiin, sinä teit jotain sellaista, mitä olit tehnyt ennen ristiinnaulitsemistasi. He tiesivät, että se olet sinä. Ja he juoksivat takaisin ja sanoivat: ”Meidän sydämemme paloivat meissä.”

66   Jumala, suo se tänä iltana, että sinä tulet ja teet noita samoja asioita, joita sinä teit, kun olit täällä maan päällä. Sinä sanoit, että tulisit tekemään; sinä lupasit sen. Ja kun me lähdemme täältä kotiin tänä iltana, me tulemme sanomaan: ”Eikö meidän sydämemme palanutkin meissä? Hän todellakin nousi kuolleista; hän elää yhä; 2000 vuotta eivät ole vanhentaneet häntä hitustakaan; hän elää iankaikkisesti, ja koska hän elää, me myös saamme elää.” Suo se, Isä. Me nöyryytämme sydämemme, ja luovutamme henkemme sinulle – että tämä seurakunta, ihmisten henki, Herra, voisi koskettaa sinun viittasi helmaa, sinä suuri Ylipappi.

Herra, Jumala, minä luovutan itseni sinulle, sinun jumalallisen lahjasi alaisuuteen, että sinä käyttäisit minun silmiäni ja huuliani nähdäkseni ja puhuakseni sitä, mikä on tarkoituksenmukaista sinun valtakuntasi kannalta ja me pyydämme tätä Jumalan kunniaksi, aamen.

Sata korttia. H… selvä. Me emme voi ottaa näitä kaikkia kerralla tänne ylös, ja katsotaan, voimmeko me ottaa jokusen tänne. Kuinka monta, suunnilleen, voi seistä täällä? Katsotaanpa… sanoitko sinä… ”H”? Kellä on rukouskortti H, numero 1? [Nauhalla tyhjä kohta.] Selvä. Järjestäkää heidät kaikki jonoon.

67   Selvä. Siis, asiat ovat nyt näin; siis, voisitteko nyt vain istuutua, ja olla todella kunnioittavia. Siis, sillä, missä paikassa te olette, ei ole merkitystä… minä… Tänä suurena lopetushetkenä… Siis, kun me olemme riemuinneet; kaikki tämä ilo, joka meidän sydämessämme on, kaikki tämä usko, jonka kautta me sanomme uskovamme Häneen ja rakastavamme häntä, mitä hyötyä siitä on, jos Hän on vain jokin historiallinen jumala eikä sama tämän päivän Jumala?

Kerran meillä oli George Washington, Abraham Lincoln, mutta se on historiaa; he ovat poissa. He eivät voi palata Valkoiseen taloon ja toimia tänään, mutta niin ei ole Jeesuksen laita, hän elää

Siis, elääkö hän? Siis, jos hän elää, minä haluan kysyä teiltä – teidän parantumisenne on jo hankittu, tiesittekö te sitä? Teidän pelastuksenne… teidän on vain otettava se vastaan.

No, mitä hän sitten tekee? Hän tulee, ollakseen läsnä osoittaakseen sanansa, ja teidän uskonne häneen olevan totta; te vain otatte vastaan oman parantumisenne samalla tavalla, kuin pelastuksenne, kuten nuo ihmiset, jotka nostivat kätensä, ottivat sen vastaan, hetki sitten.

68   Siis, ymmärrättekö te, missä tilanteessa minä olen? Tällaista tämä on ollut kymmenisen vuotta ympäri maailmaa. Noitatohtorien kautta… Noitatohtoreita on istunut ympärilläni noitumassa, ja sanomassa, että heillä on hallussaan myrsky, jolla he pyyhkäisisivät minut olemattomiin; ja myrsky tuli ja todella viuhui kaikkialla ympärillä; minä vain jatkoin saarnaamista. Noin 15000 ihmistä… ja minä – ja siellä oli noin 15 noitatohtoria kummallakin puolella, jotka tekivät kaikenlaisia taikoja: vuosivat verta, ja laittoivat verta päällensä ja kaikkea; kutsuivat pahoja henkiä, ja pilviä todellakin tuli.

Ja myrsky tuli päälle, ja minä vain jatkoin saarnaamista. Sitten minä ajattelin, että koko pieni paikka lentäisi taivaan tuuliin; minä keskeytin, laskin Raamattuni ja sanoin: ”Herra Jumala, sinä loit taivaat ja maan…” ja ne pilvet väistyivät pois ja aurinko alkoi paistaa, ja 30000 tai 20000 kommunistia ryntäsi alttarille sinä iltapäivänä, ja otti Kristuksen vastaan henkilökohtaisena pelastajanaan.

69   Hän on… voi, hän on ollut minulle niin hyvä. Siis, hän ei varmasti hylkää minua tänä iltana; kiitos Jumalalle; mutta nyt te ymmärrätte, mitä minä teen; siis, se Sana, joka kertoo tästä, on totta. Siis, tämä toiminta saattaa osoittautua valheelliseksi, tai että minä sanon jotain, joka ei ole totta, mutta vaikka tämä ei toimisikaan, Sana pitää joka tapauksessa yhä paikkansa. Minä saatan erehtyä. Voi, minä voin sotkea kaiken, eikä Jumala pystyisi edes puhumaan minun kauttani, mutta Jumala toimii silti. Ja minä luotan siihen, että hän toimii jälleen, sillä hän tekee sen armostaan.

Siis, olkaa todella kunnioittavia; ja jos hän tulee ja toimii aivan samalla tavalla kuin hän toimi ollessaan täällä maan päällä, kuinka moni silloin sanoo: ”Tuo saa minut uskomaan häneen ja rakastamaan häntä; ja vaikka minä en edes pääsisi rukousjonoon, minä paranen siitä huolimatta.” Nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Minä tulen…”

70   Siis, sikäli kuin minä tiedän, ainoa henkilö tässä rakennuksessa, jonka minä tunnistan, on minun edessäni, se on veli Stadsklev, joka istuu täällä. Ja minä saatan tuntea yhden noista sananpalvelijoista; hän tuolla, hänen takanaan, minä luulen, että tunnen; veli Boze, joka istuu siellä. Te muut olette vieraita.

Siis tässä on hieno raamatullinen tilanne: nainen ja mies tapaavat ensimmäistä kertaa. Onko tämä teidän ensimmäinen kokouksenne? Jos on, niin että ihmiset tietäisivät, nostaisitteko kätenne, niin… En ole koskaan tavannut häntä; hän on vain joku nainen, joka on tullut yleisön seasta. Siis, nyt, jos hän tarvitsee parantumista, mitä, jos minä vain panisin käteni hänen päälleen ja sanoisin; ”Rouva, te tarvitsette parantumista; te tulette paranemaan”, niin se kävisi kyllä; hän saattaisi uskoa siihen, mutta hän voisi kuitenkin vähän epäillä; samoin te. Mutta, jos Herra Jeesus tulisi, ja toimisi samalla tavalla kuin hän toimi sen naisen kanssa kaivolla, sanoisi, mikä häntä vaivaa, tai kertoisi jostain asiasta hänen elämässään, josta nainen tietää, etten minä voi tietää siitä, niin se osoittaisi, että kyse on täydestä ihmeestä. Se olisi suurempi ihme, kuin että täällä istuva halvaantunut nousisi ylös; varmasti olisi; yliluonnollista.

71   Siis, jos Jeesus Kristus… Te tiedätte, etten minä tunne teitä, ja tämä on aivan samanlainen tilanne, kuin se, kun se nainen oli kaivolla: mies ja nainen; ja jos Hän kertoo minulle… Te saatatte olla kristitty; te voitte olla epäuskoinen; te voitte olla kritisoija; te saatatte olla sairas, minä en tiedä; minulla ei ole aavistustakaan; mutta Hän tietää, ja jos Hän paljastaa sen minulle, niin te tiedätte, että sen täytyy tapahtua jonkin yliluonnollisen voiman kautta. Uskotteko te, että se oli Jumala? Suokoon hän sen.

Minä vain juttelen teille, kuten meidän Herramme tuolle naiselle, näettekö? Minä sanon nyt, että te olette kristitty, koska te olette tietoinen siitä, että jotakin on tekeillä; se alkoi juuri nyt. Jos, se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne; näettekö? Minun ja teidän välissänne; tulee aivan lähelle teitä, tuo valo, jonka te olette nähneet siinä kuvassa – minä luulen, että teillä täällä on se [kuva] – liikkuu tämän naisen yllä. Nainen on tietoinen siitä, että jotakin tapahtuu, nöyrä, suloinen tunne.

Nyt minä näen naisen lähtevän poispäin minusta, ja hän on äärimmäisen jännittynyt. Juuri niin; se teitä vaivaa: hermostuneisuus. Näen teidän kuljeskelevan pitkin huonetta; siis, se pitää paikkansa, eikö pidäkin? Jos pitää, heiluttakaa kättänne tällä tavalla. Uskotteko te nyt?

72   Te sanotte: ”Veli Branham, sinä saatoit arvata sen.” Selvä. Katsotaanpa, mitä Herra sanoo; haluaako hän sitä, vai ei, minä en tiedä; hän saattaa; kyllä. Jos yleisö kuulee yhä minun ääneni – tämä rouva, minä näen – hän on hermostunut; hän on aivan… Oh, se johtuu… hän on kaatunut ja satuttanut selkänsä; siitä se johtuu.

Toinen juttu; te olette ollut kiinnostunut eräästä henkilöstä, jonka puolesta te rukoilette, tai jotain; hän on nuori mies; ja tuota nuorta miestä vaivaa hengellinen ongelma; hän on levoton, ja todella peloissaan; hän on henkisesti täysin järkyttynyt; riivaajan alistama. Kun te menette tapaamaan häntä, sanokaa, ettei syytä huoleen, koska hän tulee selviämään siitä; ja te olette selvinnyt omastanne. Teidän uskonne on parantanut teidät. Jumala teitä siunatkoon!

Uskotteko te, että hän on Kristus? Siis, te ymmärrätte, että täällä on oltava jokin yliluonnollinen olento. Siis, jos te uskotte, että se on Kristus, niin, olkaa todella kunnioittavia.

73   Uskoisin, sisar, että me emme tunne toisiamme. Uskotko sinä, että… Onko tämä ensimmäinen kerta, kun sinä olet kokouksessa? Selvä. Siis, jos Herra Jumala ilmoittaa minulle, mitä sinä haluat häneltä, uskotko, että hän on silloin kyllin kiinnostunut kertoakseen – hän yrittää kertoa sinulle, että hän rakastaa sinua? Selvä. Voit… Siis, olkaa todella kunnioittavia; siis voisitteko… Sinun kädessäsi on jotain vialla ja sinun selässäsi; se johtuu siitä, että sinä jäit bussin oven väliin. Sinä olet parantunut; nouse ylös; sinun selkävaivasi on lähtenyt. Olkaa kunnioittavia.

No niin‚ mitä hän kosketti? Minä en tunne tätä naista; minä en ole eläissäni tavannut häntä; hän tietää sen, mutta sinä olet nyt parantunut. Sinä olet terve; Jumala sinua siunatkoon. Ymmärrättekö te? Hän kosketti Ylipappia; siis te siellä, alkakaa te tehdä samoin: uskokaa Häneen nyt; uskokaa, älkää epäilkö.

74   Tämä rouva; teillä on ongelmia; teillä on monia vikoja; yksi asia on, että te kärsitte heikkoudesta; teitä vaivaa heikkous; ja teillä on varsinaisia heikotuskohtauksia, ja sitten; niitä on ollut jo jonkin aikaa; useita vuosia. Kun teillä alkoi menopaussi, teistä tuli erittäin hermostunut, ennen kuin teidän hiuksenne alkoivat – Ja sitten, teille tärkeä asia, on kuitenkin joku toinen; se on teidän aviomiehenne. Hän on sairaalassa, raajarikkona; ja teillä on täällä nenäliina häntä varten; ojentaisitteko sen tähän? Herra Jumala, minä rukoilen, että sinä poistaisit tuon kirouksen ja parantaisit tämän miehen, Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Älkää te epäilkö; jatkakaa tietänne ja iloitkaa; uskokaa kaikesta sydämestänne. Olkaa todella kunnioittavia; jatkakaa uskomista, älkää epäilkö, pitäkää usko.

75   Yleisössä, kuuletteko te minun ääneni; tämä nainen ei puhu englantia. Hän… hetkinen; hän puhuu hädin tuskin englantia, ja – te ette ole täällä itsenne takia. Te olette täällä jonkun toisen takia, ja minä näen paljon vettä ja suuren tumman varjon: maa. Te rukoilette jonkun puolesta, joka on merten takana, ja se on teidän sisarenne; ja hän on Venäjällä; ja hänellä on syöpä vatsassa. Hän on rautaesiripun takana; ja hän on vielä pelastumaton; näin sanoo Herra: voikoon se…?… ja Herra Jumala olkoon…?… ”Jos sinä uskot, kaikki on mahdollista.” Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Uskokaa, että Jumala suostuu pyyntöönne, siihen, minkä te mainitsitte. ”Jos sinä…”

Hetkinen vain, jotain tapahtui yleisössä juuri nyt. Siis, se on tämä rouva tässä, jolla on käsi pystyssä, juuri täällä. Hänellä on poskiontelo[tulehdus]; poskionteloista johtuva päänsärky. Te olette nyt parantunut; Jeesus Kristus parantaa teidät; uskokaa Jumalaan. Minä en tunne teitä, enhän tunne, rouva? Minä en ole eläissäni tavannut häntä, mutta Jumala tuntee hänet. Ainoastaan, uskokaa Jumalaan; ”jos sinä uskot.”

76   Uskotteko te, että minä olen hänen palvelijansa; Kristuksen edessä? Teitä vaivaa hermostuneisuus; te olette äärimmäisen jännittynyt, ja teidän maksassanne on vikaa, jonka takia teidän silmiinne tulee läiskiä, ja kieleen peitteitä, te saatte sappikohtauksia. Minä näen, kuinka te olette aika-ajoin todella kipeä. Juuri niin. Ja sitten, vielä, teillä on kasvain; se kasvain on teidän rinnassanne; uskotteko te, että te paranette? No sitten, lähtekää, Jumala parantaa teidät.

Rouva siellä takana, älkää enää pureskelko sormianne; te kärsitte hermostuneisuudesta, joka aiheuttaa teille vatsavaivoja. Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Otatteko te parantumisen vastaan? Otatteko? Nostakaa kätenne, jos otatte. Selvä, se on nyt ohi; Jumala teitä siunatkoon, uskokaa.

77   Hei, nuori mies; sinä olet valtavan hieno poika. Uskotko sinä, että minä olen Hänen palvelijansa… Minä en tunne teitä, rouva; tässä on kaunis tilanne, niin kuin se siellä kaivolla: samarialainen nainen, ja juutalainen mies; ja tässä on värillinen nainen, valkoinen mies.

Mutta, Jumala ilmoittaa siten ihmisille, että olemassa on erilaisia ihmisiä; me kaikki polveudumme Aadamista. Tämä maa, jossa me kasvoimme eri värisinä; sillä ei ole mitään tekemistä meidän henkemme ta sielumme kanssa. Me kaikki olemme Jumalan luomuksia. Uskotteko te, että hän elää yhä?

Syy siihen, että minä puhun tuolle naiselle tuolla, jolla on vatsavaiva on, että teillä on se sama juttu; teilläkin on vaivaa vatsassa. Näin se on; näettekö, Saatana tiesi, että täällä se tultaisiin kukistamaan. Se kuvitteli, että voisi – se olisi pärjännyt noin vain, mutta se epäonnistui. Jotta te tietäisitte, että te olette jo parantunut – uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa? Uskotteko? Te uskotte sen. Te ette ole tästä kaupungista; teillä on ollut romahdus – hermoromahdus; näin se on. Haluatteko te palata Bostoniin ja parantua? Rakastatteko Herraa? Teidän nimenne on Sarah; Sarah Sell. Palatkaa Bostoniin, Jeesus Kristus paransi teidät, ”Jos sinä uskot…”

78   Minä en tunne teitä, rouva; Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotteko te, että hän parantaa teidät? Uskotteko te, että hän voi kertoa minulle teistä jotain? Siis, olkaa todella kunnioittavia. Niin todella monet teistä siellä ovat parantuneet; minä en voi edes sanoa, kuka on mistäkin; se etenee joka puolella; se vetää todella kovasti. Siis, tämä värillinen nainen, joka seisoo täällä, sai värilliset ihmiset uskomaan, kun he näkivät tämän toisen naisen parantuvan.

…istuu takana aivan tuolla ensimmäisessä rivissä… olkapäävaiva; ja uskotteko te, että Jumala parantaa teidät, rouva? Uskotteko sen? Selvä; se värillinen nainen istuu… Pankaa kätenne sen viereisen naisen päälle; hänellä on vaivaa kyljessään. Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät, rouva? Selvä. Pankaa kätenne sen viereisen päälle; on sydänvaiva ja korkea verenpaine. Uskotteko te, rouva? Selvä, nouskaa seisomaan ja ottakaa se vastaan; uskokaa; uskokaa.

79   Tekin podette heikkohermoisuutta; teillä on sydänvaiva, ja teillä on suolistovaivoja, tai lääkäri sanoi teille niin; ja teillä on kasvain päässä; näin on. Neiti Elsie Dare? Kyllä; te asutte Bronxissa; siispä, palatkaa sinne, te olette parantunut, Jeesus Kristus parantaa teidät. Uskokaa Jumalaan.

Se teidän selkävaivanne lähti, kun tämän naisen puolesta rukoiltiin; jatkakaa vain eteenpäin ja iloitkaa todella. Teidät on jo parannettu, Jumala teitä siunatkoon…

Kuoleminen syöpään varjostaa teitä; joten, uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Jatkakaa vain kävelyä…?… Siis, uskotteko te, että Jumala on varmasti parantanut teidät aivan siinä paikassa? Uskoisitteko te sen? Jatkakaa iloitsemista kiittäen Jumalaa.

Uskotteko te, että hän voi parantaa teidän niveltulehduksenne niin, ettei teillä ole sitä enää? Jatkakaa kävelyä; Jeesus Kristus parantaa teidät.

Uskotteko te, siellä yleisössä nyt? Nouskaa ylös…?… Jeesus Kristus tekee…?… Nostakaa kätenne hänen puoleensa nyt; ylistäkää häntä! Se valo on tuolla…?… Kohottakaa kätenne oikein pian ja ylistäkää häntä.

Herra Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä ajan riivaajat ulos jokaisesta ihmisestä täällä, ja pyydän, että heidät parannetaan.

58-0520 AJAN MERKKI (The Sign Of The Time), Bangor, Maine, USA, 20.05.1958

58-0520 AJAN MERKKI
(The Sign Of The Time)
Bangor, Maine, USA, 20.05.1958

 

1       Jäisimmekö vielä seisomaan hetkeksi, kun rukoilemme? Herra, me kiitämme sinua sinun hyvyydestäsi ja armostasi; kaikesta, mitä sinä olet tehnyt meille, me olemme kiitollisia sinulle; ja ota vastaan kiitoksemme; ja me rukoilemme, Jumala, että jotakin tapahtuisi näiden muutaman, seuraavan illan aikana, jotka pohjustavat suurta, yli tämän maan pyyhkäisevää herätystä. Suo se, Herra. Me tiedämme, että se ei ole ihmisten ulottuvilla; vain sinun, meidän Jumalamme.

Luottaen, Herra, että me olemme saaneet suosion ja armon sinun silmissäsi; ja nyt avaa meidän korvamme ja silmämme ja ymmärryksemme, että me tietäisimme, miten seurata sinun Henkeäsi, sillä, me pyydämme sitä Kristuksen nimessä; aamen. Istuutukaa.

2       Ensiksi, minä haluaisin sanoa, että minun poikani sanoi minulle juuri, että huomisillaksi on suunniteltu parantamiskokousta, ja rukouskortteja saa iltapäivän kokouksessa kello 6, auditoriosta. Hän tulee sen verran ajoissa, että ihmiset saavat – ihmiset saadaan asettumaan istumaan, ennen kuin kokous alkaa.

Sitten, minä haluan sanoa, että kuka se veli onkin täällä, joka lähetti meille ne kalat eilen, me nautimme niistä todella kovasti, minä luulisin, että sitä, mikä meillä oli eilisiltaista yhdentoista maissa, voi nimittää gastronomiseksi juhlaksi – oivallisimpia tammukoita, mitä olen koskaan eläissäni saanut. Minulla oli nälkä, koska minä en syö ennen kokouksia, ja sitten olin niiden jälkeen todella nälkäinen; ja me arvostamme todella sitä, veli. Minä en tiedä edes sinun nimeäsi, mutta, minä kiitän sinua todellakin.

Minä haluaisin… Mikä hänen nimensä on? Carr? Harbaugh.  Minä haluan sopia sinun kanssasi, että lähdemme pyytämään niitä jonain päivänä. Se oli todella hienoa; ja me arvostamme sitä. Ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt tammukan, vaaleanpunaisen, – mutta ne olivat todella hienoja.

3       Me kiitämme kaikkia teitä; eikä minulla ollut siihen mahdollisuutta, koska en tiennyt, että se oli järjestetty, ennen kuin oli myöhäistä. Yhtenä iltana minulle oli kerätty rakkaudenlahja, ja minä arvostan sitä todella; minä olen yrittänyt pitää urani puhtaana lahjoituksista [/uhreista].

Olen ollut palveluksessa 27 vuotta, enkä ole koskaan elämässäni ottanut vastaan uhria. Palvelin Jeffersonvillen Baptist Tabernaclessa paimenena 17 vuotta, ottamatta senttiäkään palkkaa tai ottamatta vastaan minkäänlaista uhria. Olin Indianan osavaltion riistanvartijana, ja tein töitä elääkseni…

…minulle raha on vähän outo juttu. Minä en… ei siinä mitään, meillä pitää olla sitä; ja minun kuluni kotona, ovat hyvin pienet; olen yrittänyt pitää kokoukseni sellaisissa paikoissa, joista ei ole paljoa kuluja. Otetaanpa… Minä annan asian olla, no, minulla on ehkä ollut isot vastuut; minun vastuuni… Siis, minun toimistoni kulut ovat – luulisin – noin sadalla dollarilla päivässä, minä selviän siitä.

4       No, te sanotte: ”Kuulostaapa aika paljolta, veli Branham.” Mitä ajattelette veli Robertsin kuluttavan joka päivä? – Kymmenenisentuhatta. Entä kuinka paljon Billy Graham kuluttaa? Minä olen nähnyt, että hän kuluttaa 25000 tunnissa. Siispä, rahaa tarvitaan paljon. Minä en voi pakottaa itseäni sellaiseen; minun palvelustehtäväni ei vaadi sitä. Minä haluan pitää sen niin vaatimattomana, että jos Herra kutsuu minut neljän – viiden hengen seurakuntaan, minä pystyn menemään, ja…

Minulla oli juuri kokouksia sellaisessa seurakunnassa, jossa oli 20 – kahden illan sarja pikkuisessa seurakunnassa, jossa oli 20 henkeä. Se oli säälittävää; kylmä sää ja ihmiset seisoivat – pakkassäässä, mutta se oli… Mutta, Herra lähetti minut sinne, ja Hän nosti sieltä esiin muutaman saarnaajan.

Niinpä, minä haluaisin teidän tietävän, että minä arvostan kaikkea, mitä te teette. Minulla on vaimo ja kolme lasta. Minulla on toimistossani mittavia velvoitteita, koska me saamme tuhansia kirjeitä. Te varmaan ymmärrätte, mitä se merkitsee, ei vain yhdestä kaupungista, vaan kaikkialta maailmasta. Meillä on neljä puhelinta, joihin pitää vastata, ja kaukopuheluita tulee arviolta nelisenkymmentä tunnissa, 24 tuntia päivässä. Nyt te pystytte kuvittelemaan, mitä se vaatii.

5       Ja sitten, minä lähetän tuhansia ja taas tuhansia pieniä rukousliinoja ympäri maailman; enkä minä ole kotona kovinkaan paljoa, mutta minä kuitenkin rukoilen noiden rukousliinojen puolesta. Siis, kirje, joka… Jos te haluatte sellaisen, se käy. Lähettäkää vain… Kaikki on ilmaista; ette tarvitse mitään. Meillä ei ole radio-ohjelmia, ei televisiota. Ainoa, mitä meillä on, on Herra Jeesus Kristus, ja Hän siunaa tätä, sillä minä… Me olemme olemassa auttaaksemme teitä. Enkä minä havittele teidän osoitteitanne – on vaativaa maksaa sihteereilleni kirjeisiin vastaamisesta. Mutta, kaikki on… Jos te haluatte yhden noista pienistä rukousliinoista, me rukoilemme niiden puolesta – ja me lähetämme tuhansia niitä ympäri maailmaa; ja on enemmän kuin hienoa lähettää teille yksi niistä niin pian kuin mahdollista.

Nyt, meillä oli tapana sanoa monta kertaa, että ”myrsky ei voi olla liian kova eikä sade voi olla liian rankka, eikä yö voi olla liian pimeä niin, ettemme me tulisi auttamaan teitä.” No, minun pitää olla tarkkana, kun sanon näin, koska ihmisiä on kovin monia; mutta minä… Milloin vain minä voin tehdä teille palveluksen tai mitä tahansa auttaakseni teitä ja tehdäksemme teidän elämästänne hieman parempaa, vähän miellyttävämpää – me olemme olemassa juuri sitä varten; ja minä teen sen oikein mielelläni.

6       Siis, muistakaapa, että huomisiltana on päätöskokous; ja minä kiitän todellakin näitä ihmisiä siitä, mitä he ovat tehneet meidän hyväksemme. Ja tästä uhrista, jonka he ovat antaneet, minä en vielä tiedä, mitä se on, minulle ei ole kerrottu, mutta se tulee minun ymmärtääkseni Jumalan valtakunnan hyväksi, näettekö? Ja kaikki, ja mitä minun ei tarvitse käyttää… joka penni, jonka saan käsiini, jota minä en käytä suoraan työhön, Jumala tietää, että se menee ilman muuta lähetyskentille niin tiukasti kuin mahdollista; koska minä tiedän olevani oikealla asialla; minä tiedän, mitä se lähetystyö vaatii, ja minä… se… Me seuraamme tätä pääkäskyä: ”Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Ja minä haluan todellakin olla uskollinen sen uskollinen huoneenhaltija, mitä Herra on antanut; ja osa siitä rahasta on peräisin teidän ansiotuloistanne, ja minä arvostan sitä niin kunnioittaen kuin mahdollista.

7       Voi, kuulkaapa, kun vaimoni ei ole täällä, minä voin sanoa tämän. Hän yleensä …?… minua pikku retken jälkeen, siis…?… Minä muistan, kun eräänä iltana, kotiin tullessani, minä muistan, yhden pikku jutun, jonka tein; se aina; se teki aina häneen vaikutuksen. [?]  Olin vaihtamassa vaatteita huoneessani, me asuimme silloin kaksiossa – ja minä olin riisumassa univormuani; silloin oli sellaisia isoja, punaisia nenäliinoja; te, veljet tietenkin tiedätte ne.

Ja sitten, mennessämme kokoukseen sinä iltana, minä unohdin ottaa mukaan ”nessun”, jonka hän oli laittanut sänkyni päälle – ja minä vain tungin sen ison punaisen nenäliinan taskuuni; ja minä olin rukoushuoneella ja saarnasin kovasti, ja minä vähän hikosin siinä, ja nykäisin nenäliinan taskusta ja ravistelin tällä lailla siis, ja…?… No, minä sanoin, sanoin: ”Siis, minä pelkään niitä pieniä – minä pelkään, että nielaisen sellaisen”, ja vaimoni oli kasvoiltaan aivan punainen, ja niinpä… sillä…

8       Ja sitten se… Kerran, olin lähellä ottaa vastaan uhrin; ja siis, tehän tiedätte, miten köyhä ihminen voi olla joskus; tilanne on sellainen, että rahat eivät riitä elämiseen; onko teillä joskus ollut sellaista? Minulla on joskus vieläkin sellaista. Ja minä ajattelin, että mitenhän me selviämme? Ja minä sanoin vaimolleni: ”Minä aion ottaa sen seurakunnan uhrin vastaan.”

Hän sanoi: ”Minä tulen mukaan ja katson, että sinä todella teet sen”, siis, että ihmiset eivät jätä sitä tekemättä. He tekevät sen varmasti; he antaisivat mitä tahansa heillä vain on, mutta minä olin [silloin] pystyvä, ja vahva ja olin töissä, ja saarnasin kaksi – kolme kertaa viikossa, niinpä, ei ongelmaa; minä pystyin tienaamaan elantoni.

Ja niinpä minä menin paikalle, eikä meillä ollut edes kolehtilautasta eikä mitään; siellä oli eräs vanha herra Wiseheart–niminen vanha kalastaja; hän oli yksi seurakunnan diakoneista; ja minä sanoin: ”Jim-setä, otatko hattuni? Ja, ihmiset, minä haluan esittää teille pyynnön. Siis, meillä on aika paha tilanne, me emme tule toimeen. Jos teillä on viisi- tai kymmensenttistä, niin tipauttaisitteko sen tähän hattuun; vähän auttaisitte minua”, sanoin. Jotkut ihmisistä itkivät…

9       Ja minä katselin ympärilleni, ja näin erään vanhan naisen, joka rukoili meidän puolestamme aina. Hän käytti sellaista pientä esiliinaa; käytättekö te naiset, täällä esiliinaa, jossa on sisätasku, tiedättekö, siis tässä, tällä puolella esiliinaa. Hän kurotti kätensä ja otti esiin sellaisen pikkuisen lompakon, jossa oli nepit siinä päällä, ja kurotti ottamaan niitä viisisenttisiä… Voi tavaton, minä en pystynyt tekemään sitä. ”Voi tavaton”, minä sanoin, ”minä vain kiusoittelin; en tarkoittanut sitä.” Ja se oli tilanne, jossa olin lähimpänä ottaa vastaan uhrin. Minä en voinut ottaa niitä hänen viisisenttisiään; en olisi voinut tehdä sitä.

Oli eräs vanha kunnon mies, kotoisin Benton Harborista, vanha veli Ryan. Hän lähti hiljattain kirkkauteen.  Ei se sokea John Rhyn, joka parani Fort Waynessa, sieltä, mistä se juutalainen rabbi on kotoisin. Se oli se toinen John Ryan.

Hän tapasi ajella polkupyörällä, ja hän antoi sen minulle. Se oli romu – no, en sano sitä romuksi; se oli vain loppuun ajettu; se oli todella huonokuntoinen; ja siinä se nyt oli, ja minä kävin ostamassa halpiskaupasta purkin mustaa maalia ja maalasin sen ja laitoin siihen lapun: ”Myytävänä” ja myin sen. Minun ei tarvinnut loppujen lopuksi ottaa vastaan sitä uhria. Silloin olin kaikkein lähimpänä ottaa uhrin vastaan. Mutta, minä arvostan sitä todella, ja Herra siunatkoon teitä runsaasti.

10   Siis, me haluamme nyt mennä suoraan hänen Sanaansa, sitten päästän teidät lähtemään niin ajoissa tänä iltana kuin mahdollista, sillä huomisiltana me odotamme erittäin runsaasti jotakin, eritoten sairaille ja vaivatuille, ottakaa heitä mukaanne huomisiltana.

Rukoillaan. Tämän kirjan ja ikuisen elämän Luoja, avaa meille innoitus Herra, joka tulee tämän Sanan mukana; ja suo meidän oppia elämään Sanan ja Hengen mukaisesti. Ja olkoon tämä ojennuksen ja Jumalan Pojan tulemukseen valmistautumisen ilta.

Anna anteeksi meidän syntimme, joita me olemme tehneet tänään, Jumala; ja innoita sananpalvelijoita, jotka ovat keskellämme tänä iltana, saamaan uutta rohkeutta. Annan meille kaikille, sinun jumalallinen siunauksesi, Isä, kun me jätämme itsemme sinun haltuusi kuullaksemme sinun Sanaasi: olkoon meillä yhteys keskenämme sen kautta; me pyydämme tätä Jeesuksen, sinun Poikasi nimessä, aamen.

11   Minä haluan ottaa pienen aiheen; minä juuri ajattelin saarnata jostakin muusta, mutta tämä tuli sydämelleni hetki sitten: Daniel 5:25.

Kirjoitus, joka tuonne on kirjoitettu, on tämä: ”Mene, mene, tekel, u-farsin.”

Me avaamme tätä aihetta, Babylon, tänä iltana, ja me pohdimme sitä hetkisen; ja jos te kiinnitätte tähän huomionne ja sydämenne, niin Pyhä Henki, ehkä selittää meille tämän: ”Ajan merkki.”

12   Babylon alkoi Raamatun alussa. Genesis [1. Moos.] on kaiken alku, ja Babylon löytyy Raamatun alusta ja se löytyy Raamatun keskeltä, ja se löytyy Raamatun lopusta. Niinpä, minusta meille on hyväksi, jos me palaamme alkuun ja tutkimme, missä tämä suuri kaupunki oli, miten se perustettiin ja missä se sijaitsee ja joitakin asioita siitä niin, että me saamme käsityksen siitä, mitä meidän aiheemme ja raamatunpaikkamme tarkoittaa tänä iltana.

Babylon sijaitsee Sinearin laaksossa, ja Nimrod, Haamin poika, rakensi sen. Ja Babylon, Babylonin kaupunki, oli silloisen tunnetun maailman suurin kaupunki. Sana ”Babylon” [Baabel] tarkoitti ensin ”portti paratiisiin”, sittemmin sitä nimitettiin ”sekaannukseksi”, joka tarkoittaa ”luopunut”. Ja tuo kaupunki oli suurenmoinen paikka; kaikki ympäröivät kansakunnat ihailivat sitä. Babylon verotti niitä, ja siitä tuli suuri ja paha ja mistään piittaamaton kaupunki.

Historioitsijat ovat kertoneet meille, että sen ympärysmitta oli 120 mailia [m. 1609,3 km] Se tarkoittaa, että sen jokainen sivu oli noin 30 mailia. Ja Babylonin katuja – ennen vanhaan, ei yleensä tehty kovin isoiksi ja leveiksi. Niistä tehtiin kapeita.

13   Kuten Oslossa, jokin aika sitten, minä kävin kaupungin tärkeimmässä osassa, ja siellä oli niin ahdasta, että auto olisi tuskin päässyt tunkemaan itsensä siitä läpi, koska se oli rakennettu hevoskärryjä varten, ennen kuin autoja oli olemassa. Ja meille on kerrottu, että Babylonin kadut olivat 200 jalan levyisiä [jalka = 0,3048 m], ja kaupungin portit olivat noin 80 jalan korkuisia, ja umpipronssia [/-kuparia/ -messinkiä]. Ja muurit olivat 200 jalan korkuiset, ja niin leveät, että niiden päällä pystyi ajamaan kolmilla sotavaunuilla rinnakkain – hevoskilpailu kaupungin ympäri.

Ja tuossa suurenmoisessa kaupungissa oli myös puutarhoja, suuria puutarhoja pitkin näitä valleja. Ja palatsi oli keskellä kaupunkia; ja joka katu johti suoraan palatsille. Rooma rakennettiin samalla tavalla – meidän Raamattumme nimittää sitä ”nykyajan Baabeliksi.” Ja kaikki tiet johtivat Roomaan; kaikki kadut johtivat palatsiin.

14   Ja palatsi oli rakennettu Eufrat-joelle, joka tuli Tigrikseltä, ja joka kasteli tämän suuren Sinearin laakson. Se oli suuri vauras maa. Ja tämä joki oli – siis tämä palatsi oli rakennettu, tarkoitin, niin, että joki virtasi läheltä valtaistuimen edestä.

Siis, jos minun ystäväni täällä, te, Raamatun lukijat, ymmärrätte, että se oli taivaallisen valtaistuimen mallin mukainen. Elämän joki virtaa suuressa puutarhassa, Jumalan valtaistuimen editse. Niinpä, ymmärtänette, että se oli kirkkauden vääristelty versio. Se kuului ja se oli rakennettu – ja saatana oli pystyttänyt sen; kuten kaikkia muitakin maailman valtakuntia hallitsee saatana…

15   Siis, meistä on vaikea uskoa, että meidän valtiomme laita on samoin, mutta Raamattu sanoo, että niin asia on. Kaikki maailman valtakunnat kuuluvat perkeleelle. Hän on niiden valtias. Jeesus… Katsokaapa, kun saatana näytti Hänelle maailman valtakunnat ja sanoi, siis saatana sanoi: ”Kaikki nämä ovat minun. Minä teen niille, mitä haluan. Jos sinä kumarrat minua ja palvot minua, minä annan ne sinulle.”

Jeesus tiesi, että Hän tulisi perimään ne millenniumissa, niinpä Hän sanoi: ”Väisty tieltäni saatana, [KJV Luuk. 4:8].” Kun Jeesus ottaa haltuunsa nämä valtakunnat, me panemme aseet pinoon eikä meillä ole sen koommin sotia. Meillä ei ole enää taisteluita tai vaikeuksia eikä sairautta, surua tai kuolemaa, kun Kristus ottaa haltuunsa tämän maapallon valtakunnat istuakseen Isänsä, Daavidin valtaistuimella hallitakseen kaikkia kansakuntia. Siihen asti, meillä tulee olemaan sotia ja sanomia sodista, kulkutauteja ja maanjäristyksiä ja sairauksia ja surua ja syntiä.

Mutta se iso kaupunki… ja se oli suuri kaupunki, se oli oikein oiva esikuva tämän päivän maailmasta; sillä, sen ajan kaikkein suurimmat tiedemiehet asuivat tässä kaupungissa. Siinä kaupungissa oli suurin armeija, mitä siihen aikaan tiedettiin; tässä kaupungissa oli maailman parhaiten ruokittuja ja parhaiten pukeutuneita ihmisiä, mitä tiedettiin. Ja koko muu silloin tunnettu maailma, piti sitä esimerkkinään.

16   Jos se ei kuvaa nykyajan Amerikkaa, minä en tiedä, mikä sitten. Kyvykkäimpiä tiedemiehiä, meidän mielestämme, parhaiten pukeutuneita ihmisiä… Eikä vain sitä, vaan heidän maanviljelysohjelmansa; siellä oli koko maailman paras… verrattavissa nyt siihen laaksoon. Siellä voitiin kasvattaa melkein mitä hyvänsä – täydellinen kastelujärjestelmä. Väitettiin, että Edenin puutarha oli sijainnut siinä lähellä. Ja se oli suurenmoinen paikka; ja on outoa, että kun Jumala alkaa tehdä jotakin ihmisten hyväksi, silloin he viittaavat Jumalalle kintaallaan.

Minä luulisin, että se oli Salomo… siis, ei se tainnut olla Salomo, se oli – saattoi olla… se, joka rukoili yhden suurenmoisimmista rukouksista, kun hän rukoili näin: ”Herra, älä tee minusta niin köyhää, että kerjäisin tai varastaisin äläkä tee minusta niin rikasta, että unohtaisin sinut. Suo minulle elämän ”perustarpeet.” Ja jos me saamme sitä enemmän, me alamme loitontua Jumalasta 9:ssä tapauksessa kymmenestä. Ja kun maapallon valtakunnat tulevat suuriksi, ja alkavat tulla toimeen omillaan, ne ajattelevat – alkavat loitota Jumalasta.

17   Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä, synti ja väkivalta tulivat kuvaan. Jotkut teistä ihmisistä asuvat täällä, tässä ihanassa pikkukaupungissa; olisi raskasta kertoa teille näiden isojen kaupunkien, kuten Chicago, New York, ja Los Angelesin synneistä ja sen sellaisista.

Kun lensin hiljattain Los Angelesiin, otin lehden, jonka lentoemäntä antoi minulle koneessa; ja minä näin siitä, että 185 vakavaa rikosta tehtiin joka yö Los Angelesin kaupungissa – 185 vakavaa rikosta! Ja moraalittomuus on valloillaan, ja väitetään, että perversiot, homoseksuaalisuus on lisääntynyt 60% viimeisen vuoden aikana. Ajatelkaa sitä! Ja verratkaa sitä siihen, kun Jumala sanoi: ”Kuten oli Sodoman päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tullessa.” [Luuk. 17: 28-30 ”Käy samoin kuin kävi Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. 29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. 30 Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.]

Ja muistakaa on kuin eräs poika…?… jotka elivät nuoruudessaan perin jumalattomasti ja nämä teinigansterit saastuttivat ja turmelivat ruumiinsa eläessään yhdessä hotellihuoneissa ja eri paikoissa. Te ette vain näe, ihmiset, missä tilassa tämä paikka on. Se on miljoona kertaa pahempi kuin voi uskoakaan. Sitä ei kuule radiosta eikä näe lehdistä; ei todella. Se pitää nähdä, jotta ymmärtää; ja mitä se sitten saa aikaan?

18   Me olimme tässä hiljattain kokouksessa, Sveitsissä, ja niin välinpitämättömiä ihmisiä en ole nähnyt ikinä. Oi, miten uskonnollisia he olivatkaan! Sunnuntaiaamuna ajatteli, että millennium oli alkanut – kellot soivat kaikkialla tunteja, mutta siellä leikeltiin sulkia saksilla ja heiteltiin kirouksia toinen toisensa päälle, oltiin itsekkäitä ja välinpitämättömiä…

Minä sain käsiini sanomalehden Billy Grahamin kokousta seuranneena päivänä; hän oli lopettanut lauantaina. Minä aloitin samassa paikassa sunnuntaina. Ja lehdessä sanottiin, että ketään ei lähetetty hakemaan häntä; sanottiin, että hänen piti pysytellä kaupungin parhaassa hotellissa; sanottiin, että hän astui puhujanlavalle puku vastasilitettynä, ilman ryppyäkään eikä kuin saarnastuoliin. Ja hänellä oli hiuksissaan ”manikyyriä” – tai mitä se aine sitten onkin; ja hänen sanottiin puhuneen asioista kuin joku satumainen, amerikkalainen saippuakauppias; ja sanottiin, että hänellä oli parfyymiä niin paljon, että sen voi haistaa 10 jalan päästä.

19   Minä tiesin, että sellaista oli tulossa; mitähän minusta tullaan sanomaan? – ja se oli sitäkin pahempaa. Minun sanottiin olevan loppuun saakka hiottu ennustelija. Miksi?  Ylellisyydessä eläminen johtaa kansakunnan sellaiseen tilaan. Heillä ei ole ollut sotaa Arnold von Wilkelriedin ajan jälkeen. Ja kun mentiin rajan yli Saksaan, jossa ihmiset oli lyöty maahan, he tulivat nöyrästi ryömien; he olivat valmiita.

Me olimme Suomessa, jossa se pikkupoika herätettiin kuolleista; siellä jopa laulut ovat mollissa; rakastettavasti valmiita ottamaan Kristus vastaan, koska heitä oli hävitetty, kun Hitler ampui siellä konekivääreillä maahan koko joukon ihmisiä, iski koko kansakunnan maahan vain 24:ssä tunnissa. Kaduilla oli ihmisjoukkoja – kaikki nuoria leskinaisia. Kaikki oli vakavaa.

Sitten palattiin, mutta Ruotsissa… voi, täysin välinpitämätöntä; anteeksi tämä ilmaisu, mutta amerikkalainen ilmaus on ”pöyhkeää.” Piti pysyä poissa kaduilta; kaikenlaisia tanssiaisia kaduilla ja kaikkea, yöt läpeensä, melkein. Siinä sitä ollaan. Kun ihminen menestyy, hän unohtaa Jumalan. Sellainen on tämän maan kehityssuunta; ja sama tapahtui täällä Babylonissa.

20   Tosin, ihmiset sen verran tiesivät, koska siellä oli ollut herätys pitkän aikaa sitten heidän kuninkaansa, Nebukadnesarin aikana… Siellä Babylonissa oli toiminut yliluonnollinen palvelustehtävä, kauan aikaisemmin; niin on meilläkin. Ja heidän keskuudessaan oli ollut ihmeitä ja merkkejä; Jumala vapautti eräänä aamuna nuo kolme poikaa tulipätsistä; ja se profeetta oli heitetty leijonien luolaan, ja leijonat olisivat syöneet hänet. Ihmiset kyllä olivat tietoisia yliluonnollisesta, he tiesivät Jumalasta, mutta eivät välittäneet, koska olivat itsekeskeisiä, itseriittoisia, ja sitä meilläkin on tänään: itseriittoisuutta. Me emme tarvitse mitään muuta. Oi, Raamattu sanoo: ”…sinä olet kurja, säälittävä, sokea, köyhä ja alaston etkä tiedä sitä”, tänä aikana, jona me nyt elämme.

Siis, huomatkaapa: niinä noiden valtavien, korkeiden muurien aikana, mikään kansakunta ei kyennyt loikkaamaan noiden muurien yli. Ne oli linnoitettu, ja sen lisäksi, siellä oli maailman mahtavin armeija; ja heillä oli parhaimmat sotavaunut ja jousimiehet, parhaiten koulutetut miehet. Näin ollen heistä tuntui, että he saattoivat elää ihan miten halusivat, ja tällaiseksi tämän kansakunnan tila on tullut.

21   Siis, muistakaa, minä rakastan tätä kansakuntaa. Se on minun maani. Kun kuljin Ranskan ja Saksan läpi, kuljin tämän maan puolesta kuolleiden Branhamien hautojen yli. Se on maailman suurenmoisin maa, mutta se tarvitsee ravistelua; eikä sillä, mitä me teemme, ole merkitystä, koska Jumala tulee tuomitsemaan tämän kansakunnan. Jos… oikeudenmukaisen Jumalan on tehtävä se. Hän poltti Sodoman ja Gomorran näiden samojen syntien takia mitä me teemme nyt, ja jos Hän antaisi meidän päästä pälkähästä, Hänen pitäisi herättää Sodoma ja Gomorra kuolleista ja pyytää niiltä anteeksi sitä, että poltti ne – jos me pääsisimme livahtamaan tuomiotta.

Oi, te sanotte, ”Mutta meidän esi-isämme tekivät sitä ja sitä.” No, entäpä juutalaiset? Kun Jumala käski heitä, he olivat Hänen kansakuntansa ja kansansa, mutta kun he niskuroivat, Jumala rankaisi juutalaisia; ja pakanat tulevat saamaan sitä samaa. Se on tulossa. Siis, pitäkää silmällä Kirjoituksia, kun me pääsemme siihen; paljastakoon Pyhä Henki ne.

22   Siis, siinä suuressa kaupungissa oli paljon rellestystä ja jumalatonta menoa; naisia – ja prostituoituja, joita nimitettiin jalkavaimoiksi – prostituoituja ja Hollywood-tyttöjä. Ja siellä oli…? … noina aikoina. Ja eräänä päivänä, oli… Heidän kuninkaansa oli oikea playboy, tai todellinen, ilmetty Elvis Presley. Ja hän päätti pitää eräänä iltana isot rock and roll-pirskeet. Ja hän teki kaiken valmiiksi niin, että lähetti kutsut kuningaskuntansa kuuluisuuksille – sillä hän oli sanonut: ”Meitä ei voi mikään häiritä; voi noita antiikkisia höpötarinoita, joita meille on kerrottu tietyistä asioista. Juodaan ja ollaan iloisia; pidetään hauskaa! Me olemme uudenaikaisia; me elämme uudenaikaisesti.

Kun eletään ”uudenaikaisesti”, seuraa kuolema. Katsokaa meidän nykymaailmaamme ja verratkaa siihen.

Ja niinpä hän sanoi: ”Pidetäänpä isot ’pirskeet’”, eräässä hänen noista suurenmoisista puutarhoistaan. Siis, minä voin hyvin kuvitella, kuinka hän teki kaiken valmiiksi. Hän järjesti tällaisen nykyaikaisen televisiolähetyksen; ja niin hän meni palatsinsa takapihan kautta lähettämään kutsuja. Ja kaikki nuoret naiset ja äidit, heidän piti hankkia joku lapsenvahdiksi, koska heidät oli kutsuttu näihin pitoihin; ja kaikki sotilaat tulisivat olemaan paikalla ja he tulisivat pitämään hauskaa, aivan kuten uudenaikaisessa Amerikassa.

23   Ja niinpä, saatan hyvin kuvitella heidän paljastavat vyötärönsä ja uurretut selkähalkiot, tiedättehän, niin kuin hipoissa, joita nimitetään cocktailasuksi tai joksikin.

Siis, kerran baptistiseurakunnassa – minä saarnasin, ja olen aina… Minä olin pannut talteen pienen lehtileikkeen; minä luulen, että se oli Valituista Paloista. Siinä sanottiin, että sellainen nainen, joka riisuu kadulla vaatteensa, miesten edessä, häpäisee koko naissukukunnan. Niin se on. Se häpäisee heidät. Eipä ihme, jos meillä ei enää ole mitään kunnioitusta. Naiset ovat aiheuttaneet sen itse käyttäessään uimapukua ja hankkiessaan selkärusketuksen, – joksi he sitä nimittävät.

Minulla on kaksi tytärtä; en tiedä elänkö kuinka – se on Jumalan asia; [mutta] jos tytöt ikinä heittäytyvät rannalle pitkäkseen ottamaan aurinkoa, he tulevat saamaan vähän muuta väriä pintaan, ja se tulee herra Branhamilta, kiväärin puhdistuspuikolla, opettaakseni asian heille niin ankarasti kuin vain voin. Oi, on häpeällistä ajatella miten saastunut tämä maa on.

24   Ja siellä, tuona tärkeänä päivänä, ihmiset valmistautuvat menemään noihin suuriin juhliin. Ja kaikki saadaan valmiiksi – ja kaikki viski ja olut – tai mitä sitten niihin aikoihin olikin, ja tuotiin porteille ja palatsiin; ja aiottiin pitää isot juhlaillalliset: ”Se on vain sellaista pientä, viatonta hauskanpitoa.” Varmasti.

Siis, nyt – ihmiset tulevat paikalle ja iltavalot alkavat palaa ja pieniä kynttilöitä sytytetään myös. Ja kaikki alkavat juopotella ja hullutella ja pitää hauskaa; ja musiikki soi ja tanssi alkaa. Ihmisillä on todella hauskaa ja kun ollaan vähän juotu ja naiset eivät enää välitä siitä, mitä miehet tekevät heille, he asettuvat lepäilemään juopuneiden sotilaiden syliin ja ehkä heidän kotonaan joku huolehtii heidän lapsistaan… Te sanotte: ”Sellaista tapahtui ennen pakanamaissa.” Niin tapahtuu Yhdysvalloissa. Ja ihmiset… Isäukot istuvat kotona tuudittamassa lasta, kun vaimo, kaunis kun on, on kutsuttu juhliin, ja miehestä tulee lapsenvahti. Ehkä se oli päinvastoin: Isi on suosittu jitterbugin tanssija, ja hänet on kutsuttu, ja äiti jää kotiin huolehtimaan lapsesta. Se on epänormaalia… Synti on hirveää, ja sitä on molemmissa sekä naisissa että miehissä. Molemmat ovat yhtä syyllisiä.

25   Ja kun, kestit olivat hyvässä vedossa, ja kaikki hileet ja moderni Arthur Godfrey alkoi vetää näitä hänen pikku vitsejään, tiedättehän… hänellä meni todella loistavasti; ja naiset laulavat ja hölmöilevät; ja ajattelevat, että mitään vaaraa ei ole. Ihmisillä on kaikkea, mitä he tarvitsevat; he tulevat omillaan toimeen; siis, tehän tiedätte nämä Hollywoodin viisastelijat jotka heittelevät näitä vitsejä. On häpeällistä, ettei näitä ohjelmia sensuroida; katsokaa noita tyttöjä, ei kahtatoistakaan iältään, ulkona kaduilla, ja pojat kaulakkain heidän kanssaan, ja poltetaan tupakkaa ja kävellään pitkin katuja ja yritetään matkia jotakin Hollywoodin lumppua.

Ja Yhdysvaltojen lapset pystyvät kertomaan enemmän Wyatt Earpista kuin Jeesus Kristuksesta; pystyvät kertomaan enemmän David Crocketista kuin Jeesus Kristuksesta; Heitä opetetaan ja koulutetaan, ja sitä nimitetään uudenaikaiseksi – se on häpeällistä meidän kulttuuriperintöämme ja esi-isiämme kohtaan, jotka nousivat maihin Pilgrim Rockissa ja tekivät tästä kansakunnan; se on häpeällistä taivaan Jumalaa kohtaan, joka on siunannut meitä.

26   Mikä saa ihmiset käyttäytymään niin kuin käyttäytyvät? He näkevät sitä televisiossa, esityksissä, ja lehdissä ja niin edelleen ja he yrittävät matkia sitä.

Antakaapa kun minä tulen teidän kotiinne ja katsoa, mitä te luette, millaista musiikkia te kuuntelette, niin minä voin kertoa mistä teidät on tehty – mitä teidän sisällänne on; ja sitä tulee myös ulos.

Minä saarnasin tabernaakkelissamme jokin aika sitten; ja voi, Pyhä Henki tuli kokoukseen ja joku nainen alkoi itkeä kädet kohotettuina; ja muutaman päivän päästä, minä tapasin First Baptist-seurakunnan pyhäkoulunopettajan; hän sanoi: ”Billy, minä seisoin ulkopuolella (minusta ei kovin pidetä siellä, koska saarnaan jumalallista parantamista; saarnaan täyttä evankeliumia, jonka takia Kristus kuoli, täyttä evankeliumia – täyttä pelastusta), ja hän sanoi: ”Minä pidin sinun sanomastasi siihen asti, kunnes se nainen alkoi itkeä; se sai kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitäni”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Tarkoitatko tuota kallista, hurskasta, pikkuäitiä, joka istui siellä takana ja itki ja iloitsi Hengessä – siitäkö sinä sait kylmiä väreitä selkääsi? Jos sinä kuunaan pääset taivaaseen, tulet kylmettymään kuoliaaksi, poika. Tulet kuulemaan sitä yltäkyllin, kun sinä pääset sinne, koska Raamattu sanoo niin.”

27   Sitten hän innostui – koska First Baptist-seurakunnalla on baseballjoukkue; ja minä kuulin ihmisten hihkuvan taloni takan niin, etten kuullut enää edes omia ajatuksiani; ja minä sanoin: ”Mitä se meteli tuolla on?”

Hän sanoi: ”Tiedätkö sinä Charlie Nolanin?”

Sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Hän löi kunnarin, ja kolme miestä pesille.”

Minä sanoin: ”Mistä sinä siinä niin innostuit? Jos sinä sanoit, että tuo nainen oli pyhä hihhuli, niin silloin sinä olet epäpyhä hihhuli.” Näin on; näettekö? Siitä [seurakunnasta] on tullut niin nykyaikainen, että Jumalan on jätetty pois sen ohjelmasta.

28   Ennen, meidän presidenttimme astui virkaan rukouksen saattamana; rukous ohjasi hallitusta; missä se on nykyään? Minä kyllä arvostan sitä presidenttiä, joka meillä on – minä en ole sen paremmin demokraatti kuin republikaanikaan, vaan minä olen kristitty – mutta minä arvostan herra Eisenhoweria, ja vaikka jokaiseen meidän kuntaamme pantaisiin yksi hra. Eisenhower, tilanne ei muuttuisi miksikään. Me olemme pässinpäitä ja tuomion alaisia; me olemme ylittäneet armon ja tuomion rajan; me menemme päin sitä. Siis, tänään – kyllä ihmiset tiesivät sen silloin, ja niin mekin.

Ihmisillä on tukku saarnaajia ympärillään, jotka sanovat että näitä asioita tapahtui isoisän aikoihin, Nebukadnessarin, kauan sitten. Ja sitten, kun ihmiset olivat keskellä tätä suurta ”hurlumheitä”, rock and rollia, ja pitivät hauskaa; siis, tämä nykyaikainen Hollywood-kaveri… siis kuin tuo ”pea-picking Ernie” [Ford]… hän oli siellä ja halusi murjaista vitsejä; ja niinpä hän ajatteli vetäistä vitsin uskonnosta. Tehän tunnette tämän: ”kaljupäinen saarnaaja”, tai jotakin sen tapaista; vetäistä semmoisen ruokottoman vitsin.

Ja niinpä hän otti yhden noista Herran pyhistä astioista (joita te olette), ja teki siitä pilaa; ja hän sanoi: ”No, menkäähän ottamaan esiin nuo vehkeet ja juokaa niistä viiniä.”

29   Oletteko koskaan nähneet ihmisiä, jotka aina viisastelevat? Eikö meidän Amerikanmaamme ole juuri sellainen? Syljeksivät saappaillenne vain osoittaakseen, että kykenevät siihen. Pölläyttelevät tupakansavua… Ja te sanotte, että ”tupakointi ei ole oikein”; niin he kysyvät sinulta: ”Hei, sinä saarnaaja, joka saarnaat tupakointia vastaan; mitäs tästä tykkäät ja: ’Puff!’” – näemmä, tulet itse palamaan aika pian.

Jos Jumala olisi halunnut sinun tupakoivan, Hän olisi tehnyt savupiipun päähäsi, tai jotakin sellaista, olisi antanut sinulle savutorven. Sinua ei luotu sitä varten; se on perkeleen yrtti; huomaa se. Ja monet teistä saarnaajista käytätte sitä. Hävetkää itseänne; olettepa te oivia esimerkkejä kristillisyydestä polttaessanne tupakkaa! Ja te diakonit poltatte tupakkaa, olette naimisissa kolmatta tai neljättä kertaa, ja sitten olette diakonina elävän Jumalan seurakunnassa; ellei se ole häpeä… Eipä ihme, että ollaan kaaoksessa. Eipä ihme, että naiset käyttävät säkkimekkoa ja shortseja ja sellaisia. Saarnaajia ja diakoneja otetaan tuosta vain. Se tietää ruokalipukkeita [lounasseteleitä] Jumalan toimeksiannon sijaan silloin.

30   Huomatkaa, kun hän oli saanut ne kaikki – ja naisia sotilaiden selässä tanssimassa näitä jigejä [tanssi] me nimitämme – niitä lännessä kemuiksi – kaikki pitävät hauskaa ja hihkuvat menemään. Kaikki tämä salassa; mikään ei häiritse heitä; ollaan paksujen muurien takana.

Minä voin hyvin kuvitella kuinka tämä uudenaikainen stand-up-irvileuka, siis, kuin radiossa, ja heittää aimo uskonnollisen vitsin, jolla on tämä Herran huoneen astia, ja pilailee sen kustannuksella, ja kaataa sen täyteen viiniä ja samassa, kun hän on juomassa, hän katsahtaakin… Paikalla on joku, joka on tullut sinne muurin yli; hän näkee miehen käden siinä, mihin nuo suuret kynttilät luovat lepattavaa valoaan kalkitulle seinälle, ja kirjoittaa viestin siihen, eikä hän ole koskaan nähnyt sellaista tekstiä. Sitten, minä voin kuvitella, kuinka hän alkaa juoda ja hän näkee tekstin – hänen silmänsä muljahtavat päässä, polvet lyövät loukkua, ja hän on täysin shokissa; varmasti on; tuo uudenaikainen Elvis.

Raamattu sanoo, että hänen [kuninkaan] polvensa tutisivat ja luunsa olivat irrota toisistaan. Siellä oli ravistelun [sheikkauksen] aika; no niin, jonain päivänä – olkaa varuillanne; hetki ei ole kaukana – ja hän oli silloin shokissa.

31   Ja heti, siis, joku näistä pikkuisista maalikasvoisista Iisebeleistä katsoo ympärilleen ja sanoo: ”Mikä nyt on?” – ja sitten hänkin järkyttyy; ja sitten kuningas ajattelee: ”Siis, hetkinen, kukaan ei ole päässyt portista sisään; portilla on vartijat, kukaan ei ei voi päästä muurin yli, muuri on valaistu.” mutta Jumala kyllä näkee. Jumala vihaa syntiä ja rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä. Hän rakastaa Amerikkaa, mutta vihaa sen syntiä. Hän rakastaa seurakuntaansa, mutta vihaa syntiä seurakunnassa. Eikä asia ole muuttunut: henki ei kuole. Samoja henkiä, joita oli noissa ihmisissä, on näissä tämän päivän ihmisissä. Perkele kyllä vetää pois miehensä, muttei ikinä henkeään. Jumala kyllä vetää pois miehensä, muttei Henkeään.

32   Muistakaa, Elian päällä oli Henki, tuli Elian päälle, sitten Johannes Kastajan. Pyhä Henki tuli maan päälle Kristuksen päällä. Sitten nuo Jeesuksen aikaiset fariseukset ja opettajat… Katsokaa heitä tänään; katsokaa heitä Babylonissa, pakanoiden keskuudessa; katsokaa tätä pakanallista käyttäytymistä nykyään. Herätkää ihmiset ennen kuin on liian myöhäistä herätä – pelkään pahoin, että on jo. Siinä se.

Emmekä me ole nähneet mitään sen kaltaista; no, te sanotte: ”Kutsu kaikki aluevanhimmat, kaikki paimenet ja piispat, ja kardinaalit ja paavi paikalle; ne hengelliset miehet kyllä ymmärtävät tämän.”

Ja kun, kaikki nuo piispat ja kardinaalit, paimenet ja paavi saadaan paikalle, he eivät ymmärrä mitään tuosta tuntemattomasta kielestä, hengellisistä asioista. He eivät olleet ikinä kuulleetkaan sellaista, ikinä kuulleet sellaista kieltä. ”No siis”, he sanovat, ”Me emme ymmärrä mitään näistä asioista.” Ainoa, mistä he ymmärsivät, oli heidän uskontunnustuksensa [uskonoppinsa] ja rukouskirjansa ja teologiansa.

33   Jos se ei ole Amerikan tämän päivän malli, niin en tiedä mikä sitten. Ihmiset eivät tiedä mitään yliluonnollisesta; he eivät piittaa vähääkään mistään yliluonnollisesta; ainoa, mistä he tietävät on se, ovatko he presbyteriaaneja, baptisteja, metodisteja, helluntailaisia ja niin edelleen – siinä kaikki, mitä he tietävät.

Joskus, he eivät ymmärrä Jumalasta sen enempää, kuin hottentotti Egyptin yöstä; ja niin se asia on. Niin kuin oli silloin, niin on nyt; mutta me kuvittelemme olevamme turvassa kunhan me olemme baptisteja – minä puhun nyt omasta seurakunnastani; luulen, että se pitää paikkansa – ”niin kauan, kuin me olemme baptisteja, kaikki kunnossa.” Kaikki ei ole kunnossa ennen kuin me olemme syntyneet uudesti. Me voimme liittyä jokaiseen maailman baptistien seurakuntaan tai mihin tahansa niistä, ja sujahtaa helvettiin kuin pääsky pesäänsä.

34   Ja huomatkaa nyt, mitä on tapahtunut; kaikki nämä piispat ja kardinaalit ja niin edelleen – he eivät kyenneet ymmärtämään mitä tämä yliluonnollinen oli. Niinpä, he järkyttyivät perin pohjin – he kaikki. He eivät tienneet, mitä tehdä. Jotain yliluonnollista oli tapahtunut eikä kellään ollut vastausta. Olkoon Herra Jumala siunattu!

Tämä sama tapahtuu, eikä ihmisillä ole vastausta. Kirjoitus on seinällä, eikä ihmisillä ole selitystä. Kansakunta on tyrmistynyt.

Meidän mielestämme meillä on maailman parhaat tiedemiehet. Meidän mielestämme kaikki meillä on maailman parasta, mutta tätä paikkaa kiertää tänä iltana ainakin kahden tonnin Sputnik, emmekä me tiedä asiasta mitään.

Mitä Billy Graham sanoikaan juuri parisen viikkoa sitten? Mikään ei suojele meitä joutumasta Venäjän satelliitiksi tänä aamuna, ei mikään. Se on niin paljon edellä meistä, että hävettää.

35   No, mitäpä tiedemiehet sanovat siitä? Kun näin heitä haastateltavan tässä yhtenä päivänä, sanottiin: ”Pitäisikö meidän varoittaa ihmisiä siitä, vai pitää asia omana tietonamme? Mitä te sanotte siihen?” Se mies sanoi: ”Mikään ei varjele meitä siltä.” Ei meille kerrota kaikkia salaisuuksia. Ja jonakin yönä, satelliitti voi mennä… Mikä estää, tänä yönä kuuden sellaisen nousevan ilmaan ja tulevan Yhdysvaltojen ylle näiden vetypommiensa kanssa, ja oho… me emme saisi kiinni niitä. Niinpä: ”Antautukaa, tai palakaa poroksi.” Mitä tapahtuisi? Niin voi käydä ennen aamua; se ei olisi ristiriidassa Raamatun kanssa; se toteuttaisi Raamatun Sanan. Valtiot ovat kypsiä siihen.

Kirjoitus ei ole nyt seinällä, vaan taivaalla, niin kuin Jeesus sanoi tulevan olemaan: ”Taivaalla tulee olemaan merkkejä; ihmiset menehtyvät – hämmennyksissä; kansoilla epätoivo – ajat saavat hämmennyksiin; meri pauhaa.” [Luuk. 21:25?]  Historiasta ei tiedetä olleen vielä koskaan sellaisia hyökyaaltoja, kuin meillä on nyt. Katsokaa mitä oli Chicagossa viime sunnuntaina pitkin rantaa. Hämmentäviä aikoja, kansoilla epätoivo keskenään; kirjoitus seinällä… Ja Pyhän Hengen voiman paluu seurakuntaan.

36   Profeetta sanoi, että tulee päivä – kuunnelkaapa tarkasti nyt, älkää antako tämän mennä ohi; profeetta sanoi, että tulisi päivä, jolloin ei olisi päivä eikä yö, vaan illallakin tulisi olemaan valoisaa. [Sak. 14:7] Miten sivilisaatio kulkee? – aina idästä länteen. Kiina on vanhin kulttuuri; me olemme jo tulleet pisteeseen, jossa itä ja länsi kohtaavat – toivoisinpa, että minulla olisi muutama päivä aikaa saarnata aiheesta ”Itä ja länsi kohtaavat.”

Mitenkä sivilisaatio ja kristinusko alkoivat siellä pienessä maassa? Pyhän Hengen vuodatuksella – Jeesuksen Kristuksen ilmestymisellä, että ihmeitä ja merkkejä tapahtui. Sitten valot sammuivat. Se oli synkkä päivä – ei päivä eikä yö. Mitä se oli? Riittää, kun sanon, että Raamattu opettaa sitä historiallisena asiana, silloin tapahtui jotakin; mutta, voimaa ei ollut, ja niinpä ihmiset vain liittyivät seurakuntaan, ja se siitä. Sitä synkkyys oli; valoa ei ollut tarpeeksi. Mutta, kun aurinko laskee lännessä, Hän lupasi loistaa tuota samaa valoa lännen ihmisille, jota Hän oli loistanut itäisille. Oi, tässä se on: Herra Jumala on tullut Pyhän Hengen voimassa, ja Hän näyttää noita samoja ihmeitä ja merkkejä, joita näytti idän ihmisille 2000 vuotta sitten. On ollut synkkää ja pimeää, mutta illalla tulee valoa. Me olemme lopun ajassa.

37   Ja niinä päivinä seurakunta, ”kaduilla ja kujilla” – ihmiset menehtyvät pelätessään.* Enemmän sydäntauteja… Mitä? Se ei koske naisia – miehiä. Hän ei sanonut, että naisten sydämet, vaan miesten. [* KJV: miesten sydämet raukeavat].

Voi, tiede ja vakuutusyhtiöt sanovat, että 90% niistä on miehiä. Miesten sydämet menevät epäkuntoon; merkki, merkkipaalu. Ylhäällä taivaalla pelottavia näkymiä; Sputnikeja; Voi, meistä me olimme niin turvassa kuin voi olla, niinpä me teimme tietä nykyaikaiselle rock and rollille ja synnille ja hölmöilylle sorruimme maailmallisiin asioihin ja jätimme seurakunnan; jäimme kotiin keskiviikkoiltaisin nähdäksemme ”Me rakastamme Lucya” – televisiot ja sen sellaiset ja jätimme seurakunnan tulemaan toimeen omillaan.

Ja erotimme vanhanaikaiset paimenet ja asetimme sijaan kähärätukkaisen Hollywoodin rotan, joka ei ymmärrä enempää Jumalasta kuin jänis lumikengistä; ja asetimme hänet paikalleen ja nimitimme paimeneksi – valitsimme noin vain. Me tarvitsemme tänään puhujanpönttöön saarnaajan, joka saarnaa taas vanhanaikaista helvetin tulta ja tulikiveä ja käsittelee evankeliumia paljain käsin, nimittämään mustaa mustaksi ja valkoista valkoiseksi. Me olemme leikkineet uskontoa liian kauan.

38   Raamattu sanoo, että… Te ette ehkä rakasta minua tämän jälkeen, mutta tuomiolla nähdään, mikä on oikein, mikä väärin. Tämä on peräisin Sanasta.

Kuunnelkaapa; voi, miten järkyttynyt hän oli; ja kaikki piispat olivat järkyttyneitä. He eivät tienneet, mitä tehdä. He eivät – heillä ei ollut vastausta tähän. Eikä ihmisillä ole tänäänkään. Ei voi olla, koska ihmiset tiesivät, että kyse oli taivaan Jumalasta.

Ja samalla, kun tämä oli meneillään – huomasitteko te, että samalla pikkuinen kuningatar saapui juosten juhlasaliin? Hän ei ollut ollut näissä rock and roll-juhlissa. Hän oli ehkä rukoilemassa jossain, ja hän tuli juosten sisään. Hän ei ollut sortunut toisten syntiin; ja hän tuli juosten sisään ja hän sanoi: ”Oi, kuningas eläköön ikuisesti.” Nainen tiesi, että hänet tapettaisiin hetken päästä, mutta hän kunnioitti kuningasta. ”Kyllä, piispa… kyllä, saarnaaja… kyllä tohtori…” On ihan oikein kunnioittaa, mutta, aika on lähellä. Nainen sanoi: ”Oi, kuningas eläköön ikuisesti. Älkää järkyttykö, sillä meidän valtakunnassamme on eräs mies, joka ymmärtää ylimaallisia, joka voi tulkita nuo kielet tuolla”, hän sanoi. Herra olkoon siunattu!

39   Tuo ”eräs mies” on olemassa tänään; se mies on Jeesus. On olemassa ”eräs mies”, joka ymmärtää ylimaallisia, on olemassa. On ”eräs mies”, joka pystyy tulkitsemaan tätä aikaa, jota me elämme. Se ”eräs mies” on meidän keskellämme; Hänellä on vastaus näihin kysymyksiin: Herra Jeesus.

”On eräs mies”, nainen sanoi, ”jolla on erityinen henki – hänessä on Jumalan Henki, ja hän ymmärtää, koska hänellä on ilmestys ja selitys, ja hän tulee ymmärtämään sen.”

Ja ihmiset sanoivat: ”Lähetä hakemaan tuo mies.” Se oli liian myöhäistä silloin… ihmisten olisi pitänyt kuunnella tuota miestä ennen kuin tämä tapahtui. ”Lähetä hakemaan tuo mies, ja katsotaan, mitä hän sanoo.”

Ja he lähettivät, ja Daniel saatiin paikalle. Siis, eivät ihmiset olleet sokeita. He olivat kävelleet Danielin opetuksen yli. He olivat kävelleet hänen väkevien saarnojensa yli, ja ihmeiden ja merkkien, joita hän oli tehnyt, ja silti elivät synnissä. Jos se ei kuvaa nykyajan Amerikkaa, niin minä en näe mitään. Käveltiin vanhanaikaisen saarnaajan yli. Heitetään hänet vaikka vankilaan, jos on tarpeen. ”Hankkiutukaa eroon tuosta fanaatikosta; me emme halua häntä.” Käveltiin hänen ylitseen. Ja häntä todella vihattiin, ja nimiteltiin kaikenlaisilla sopimattomilla nimillä, niin kuin hihhuliksi, tai joksikin sellaiseksi. ”Meidän ei tarvitse sietää tuollaista; meillä on seurakunta, jolla on järkeä.” Mutta, pääasia on, onko siinä Henki. Niinpä Danielin opetuksen yli käveltiin, eivätkä ihmiset näin olleen tienneet, mistä niissä asioissa oli kyse; ja jotkut meidän opettajistamme tänään, ovat jättäneet pois…

40   Minä luin erään artikkelin tässä vähän aikaa sitten. Minulla on se leikekirjassani – siinä – amerikkalaisista saarnaajista tehtiin analyysi, kuka heistä uskoi, että Herra Jeesus kirjaimellisesti tulee, ja 70% amerikkalaisista saarnaajista kiisti sen, että Herra Jeesus tulisi kirjaimellisesti takaisin. Babylon… Ja se on vielä pahempaa, kuin kieltää syntyminen neitsyestä. Miten te voisitte kuvitella, että elävän Jumalan seurakunta rakennettaisiin tuollaisten Sodoman tuhkien ja raunioiden päälle? Se ei tulisi ikinä toimimaan siten. ”Siis, miksi sinä olet sen suhteen niin ankara, veli Branham?”

Minun tulollani tänne on yksi tarkoitus: laskea herätykselle perusta. Herätys ei tule ennen kuin te palatte takaisin tuohon vanhaan kunnon ”höyläpenkkiin.” Seurakunta pitää puhdistaa ja käynnistää uudelleen Kristuksen, tuon peruskallion perustalle. Kaikki muu kirkkokunnallinen on upottavaa hiekkaa, joka pettää; mutta minä pelkään, että me olemme myöhästyneet – se näkyy taivaalla.

41   Mitähän Daniel sanoi? Mitä mieltä olette, mitähän tuo pyhä profeetta sanoi seisoessaan siinä kuninkaan edessä? Kuningas sanoi: ”Kuule Daniel, mitä minä teen – sikäli, kun minä tiedän, sinä osaat tulkita; tulkata tuntemattomia kieliä; ja lisäksi, että sinä saat myös ilmestyksiä ja näkyjä, Daniel, jos sinä tulet tänne ja pidät meille herätyskokouksen, me annamme sinulle niin paljon rahaa kuin sinä haluat.” Joku ajanmukainen ”Daniel” varmaan lankeaisi tuohon saman tien.

Mutta, Daniel sanoi: ”Pidä lahjasi itselläsi.” Siinä oli Jumalan mies. ”Et sinä tee minusta näiden miesten piispaa; minä en tahdo mitään piispan tai tohtorin oppiarvoa. Minä haluan pysyä Danielina, Jumalan tahdossa.

Ja, jos monet teistä saarnaajista – lakkaisitte yrittämästä tähdentää tohtorin, ja piispan ja presbyteerin arvoa, ja sen sellaisia, ja palaisivat taas olemaan veljiä ja Kristuksen palvelijoita, ja toisivat seurakunnan yhteen… – hän sanoi niin. Sulkia hattuunko? Se, mitä te tarvitsette, on Henki – sydämessä.

42   Ja siinä sitä oltiin; ja siinä me olemme nyt. Kirjoitus on seinällä. Daniel sanoi: ”Kyllä sinun olisi pitänyt sen verran tajuta, kuningas. Isälläsi, Nebukadnessarilla oli sellainen Henki päällään, ja sinä tiedät, mitä Jumala hänelle teki. Kaiken tämän lisäksi, sinun päiväsi ovat luetut”, hän sanoi.

Ja samaan aikaan ihmiset ajattelivat siellä, että kaikkein parhaat tiedemiehet, parhaat sotilaat, jalkaväki, kaikki oli heidän turvanaan, niin Meedialaiset ja persialaiset – jumalaton kansakunta, monien mailien päässä – historioitsijat kertovat meille, että he olivat johtaneet Eufratista kanavan. He eivät voineet ylittää muureja, eihän toki, he eivät päässeet heidän kimppuunsa, mutta he olivat valmiina. Tuo jumalaton kansa oli katkaissut veden kulun ja kaivanut ojan monen mailin päässä, ja päästänyt vuorilta virtaavan tehnyt Eufratiin ohitushaaran.* Ja kun, nuo naiset, sotilaiden käsivarsilla… Ja kun he humaltuivat, ja pukeneet päälleen noita jumalattomia, seksikkäitä asuja… ja kaikki Babylonin miehet, ja ”Hollywoodin muodikkaat Elvis Presleyt” – ja oli rock and rollit, niin tuon kaiken keskellä, jokin yliluonnollinen kirjoitti seinälle.

Mitä tapahtui? Juuri sillä hetkellä, tuo jumalaton valtakunta – meedialaiset ja persialaiset, olivat hakanneet portin vartijat maahan, *he olivat tulleet muurin alta sisälle paikasta, josta joki oli virrannut – he olivat tulossa portailla… Kaikki nuo sameasilmäiset naiset, ja – miehet olivat niin humalassa, että tuskin pystyivät pitämään toinen toistaan pystyssä… Ja tunti siitä, nuo naiset raiskattiin julkisesti ja tapettiin miesten kanssa aivan siinä kadulla; heidän päänsä murskattiin – lasten; se oli todellinen joukkoteurastus.

43   Kuuntele ystävä: juuri nyt, samaan aikaan, kun me olemme kaikki olleet käyttäneet kaiken aikamme siihen, että olemme tehneet seksistä jumalan, ja käyttäneet kaiken aikamme Hollywoodiin, ja kaikkeen sellaiseen roskaan, ja tuoneet sen seurakuntaan, ja olemme riisuneet naisemme, ja poistaneet Hengen, ja kaikkia näitä asioita, Venäjä valmisti Sputnikin; ja kirjoitus on seinällä. Kansakunta on aivan kauhuissaan.

Tunti sen jälkeen, sinne virtasi sotilaita ja valloittivat heidän kaupunkinsa, ottivat haltuunsa heidän talonsa – tappoivat heidän kuninkaansa. Mitä oli tapahtunut? Samaa kuin tällä hetkellä. Jos tuo Sputnik pysähtyisi maamme päälle …?… Mitä Pentagon, joka on tänä iltana aivan kauhuissaan asiasta, – mitä se tekisi? Te olette kuulleet uutisia – olette nähneet sanomalehdistä. Siellä ei tiedetä, mitä sanoa näistä asioista. Venäjä ottaa meistä tänä iltana kuvia Sputnikista käsin. Ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä. Oi, kansakunta on aivan kauhuissaan – emmekö olekin?

Huomatkaa, varmasti, jos olisimme uhranneet enemmän aikaa Jumalalle kuin näihin pahoihin ja mätiin asioihin, joita me teemme, niin tilanne ei olisi tällainen; mutta te näette, mitä on tapahtunut. No niin.

44   Tähän aikaan huomeniltana – kuunnelkaapa – ei ole yhtään asiaa, ei yhtäkään, joka estäisi venäläisiä sotilaita, laivalasti laivalastin perään, lentokoneellista toisensa perään tulemasta tänne kopeloimaan näitä naisia ja raiskaamasta heitä kadulla, ja tekemästä, mitä haluavat. He tulevat tänne, ja jos he haluavat sinun talosi, he potkaisevat sinut pellolle sieltä, ja se siitä. Mitä te meinaatte tehdä?  Jumalattomat, epäinhimilliset miehet, jotka eivät ymmärrä Jumalasta mitään, eivätkä voisi vähempää välittääkään… Te sanotte: ”Tekeekö Jumala niin?” Varmasti tekee – Raamatun mukaan. Hän on rankaiseva ruoska, kun Hänen kansansa ei tottele; ei epäilystä.

Mitä meidän Pentagonimme tekee, jos Venäjä tekisi niin, ja sanoisi: ”Siis, antautukaa tai olette tuhkana.” Meidän olisi antauduttava. Antautuminen olisi ainoa järjellinen juttu. He ovat tuolla ylhäällä, emmekä me saa heitä sieltä alas. Heidän aseensa osoittavat meihin. Vain suunnilleen kolme, neljä heikäläisten pommia, niin koko juttu olisi siinä. Voi, kansakunta on aivan kauhuissaan, veli, sisar. Kansakunnat ovat sellaisessa kauheassa jännityksen tilassa tänä iltana niin, etteivät tiedä, mitä tehdä. Joku suuri kirjailija sanoi tässä yhtenä päivänä, että fiksuimpien meistä ja täydellisen hulluuden välillä on vain ohut lanka.

45   ”Vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu” – kristitty kansakunta; rock and rollia ja kaikkea tätä jumalatonta, mitä meillä on… Missä meidät on punnittu? Kieltävät… ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta kieltävät sen voiman… karta sellaisia.” Oi, kuinka uskonnollisia ihmiset olivatkaan; piispat ja kardinaalit ja kaikki oli kutsuttu; oltiin niin uskonnollisia – ”Me olemme uskovia…”, mutta vääränlaisia. ”Uskonto” tarkoittaa suojapeitettä. Sinun suojasi voi olla baptistiseurakunta, presbyteriaani-, metodisti-, helluntaiseurakunta, mutta sinun suojasi on oltava veri, Herran Jeesuksen veri. Se on se aito, alkuperäinen hinta. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kristus on täällä.

Minulla oli ilo ja kunnia käydä Intiassa kaksi vuotta sitten. Kuunnelkaapa tarkasti; katsokaa kirjoitusta [seinällä].

”Minne me olemme menossa?  Mitä tulee tapahtumaan, veli Branham? Et kai sinä jätä meitä roikkumaan tänne?” Kyllä, minäpä kerron: ilman verta, teille tapahtuu kauheita. ”No, mitä sitten tapahtuu, veli Branham, meille, kristityille, jotka olemme eläneet jumalisesti ja pyhästi ja uskoneet Jumalaan ja kaikkea? Kuulehan, rakas ystäväni, sinä tulet olemaan poissa, ennen kuin tuo hetki tulee. Jos se… kuunnelkaa.

46   Raamattu opettaa, että seurakunta tullaan tempaamaan pois, ennen ahdistusta; te tiedätte sen; kaikkihan sen tietävät. Jeesus sanoi: ”Kuten oli Nooan aikana; ja Lootin aikana, niin olemaan silloin, kun Ihmisen Poika tulee.” Nooan aikana, ei yksikään vesipisara tipahtanut taivaasta, ennen kuin Nooa oli mennyt arkkiin. Lootin aikana, ei tulen hiventäkään tullut taivaasta, ennen kuin Loot pääsi pois Sodomasta, eikä yksikään pommi voi pudota, ennen kuin Hänen siunattu seurakuntansa on tullut herätetyksi kuolleista ja otettu mukaan ylöstempaukseen kohtaamaan Herraa. Ja jos tuho on näin lähellä, miten lähellä Herran tulo sitten on? Ja sen on tapahduttava ennen tuhoa ja ihmisten hävitystä. Sen pitää tapahtua.

Näettekö te kirjoituksen seinällä? Tässä sitä ollaan – taivaalla on kirjoitus; seurakuntaan on kirjoitettu ”Ikabod – Herran Henki on lähtenyt.” Mikä on meidän tilanteemme? Mikä on vialla? Tämä on hirveää aikaa.

47   Kuunnelkaa, kun minä kävin Intiassa, minä löysin erään paperin. Me tapasimme metodistikirkon piispan ja monia muitakin tapasimme. Minä löysin sanomalehden, ja siinä oli jotakin englanniksi kirjoitettuna, ja siinä sanottiin: ”Asian täytyy olla – niin, että maanjäristykset ovat ohi.” Ja jokunen päivä ennen kuin maanjäristys tuli, tuo suuri maanjäristys… Se on siellä – te olette kyllä kuulleet siitä; se järisytti koko Intiaa, noin kaksi vuotta sitten.

Intiassa ei ole sellaisia aitoja kuin meillä. Siellä on kiviaitoja ja valtavia, korkeita torneja aitojen ympärillä, jossa ihmiset elävät. Ja koko karja seisoo – lännen puolella niin, ettei aurinko satu niihin päivällä. Pikkulinnut rakentavat pesänsä niihin pikkuisiin koloihin. Mutta päivää ennen kuin maanjäristys tuli, kaikki pikkulinnut lähtivät pensaisiin; ja kaikki karja ja lampaat ja nautakarja noiden isojen muurien läheltä nousivat ja lähtivät näiden muurien läheltä ja seisoivat yhdessä pellon keskellä. Ja maanjäristys iski ja romautti muurit maan tasalle.

48   Ja Jumala, joka oli käskenyt lintujen ja mehiläisten mennä arkkiin ovat elossa tänäkin päivänä. Jos Jumala, Henkensä kautta sai pikkulinnut ja lampaat ja lehmät pakenemaan tuhoa, miten paljon ennemmin Hän tekee sen seurakunnalleen, kun me näemme tuhon lähestyvän? Veljeni, sisareni, lähde näiden nykyajan Babylonin muurien luota. Ne tulevat romahtamaan jonain päivänä, ja te tulette olemaan niiden uhreja. ”Lähde ulos siitä, minun kansani, ja erottaudu heistä”, sanoo Herra, ”niin minä otan teidät vastaan ja te tulette olemaan minun poikiani ja tyttäriäni; ja minä teidän Jumalanne.”

Nyt on lopun aika. Kirjoitus on seinällä – ”Ikabod” seurakunnan päällä; Herran Henki on lähtenyt. Seurakunta on pantu valmiiksi: lähtekää ulos, kulkekaa erillänne, lähtekää pois, menkää keskelle Jumalan pelastusta, ja riippukaa kiinni Kristuksessa siihen asti, että Hänen vihansa on mennyt ohi. Hänen lähellä olevan tulemuksensa ja lähestymisensä merkit ja ihmeet lähestyvät – ovat nyt käsillä… Hänen Henkensä on läsnä. Minä tunnen…

Minä toivon, että te ette tuomitse minua fanaatikoksi. Vaikka olisinkin, minä en ole siitä tietoinen. Minä uskon olevani Herran Jumalan palvelija …ja noiden lopun ajan suurien iskujen jälkeen, joista minä kerroin… Muistakaa, Jeesus lupasi ilmestyä tänne pakanoiden aikojen lopussa ja tekevän noita samoja asioita, joita Hän teki esitellessään itsensä juutalaisille. Millä tavalla Hän sen teki? Näkemällä ihmisten ajatukset ja kertomalla heille, missä he olivat olleet ja sellaisia asioita; se… Pitääkö paikkansa? Kuinka moni tietää, että tämä on totta?

Se oli viimeinen merkki ennen tuhoa. Hän on jälleen täällä, tuo sama Pyhä Henki, tuo sama Jeesus Pyhän Hengen muodossa, josta on tuo kuva – tulipatsas – kaikkia noita tieteellisiä asioita oli Babylonin aikana, ja nyt, tänä iltana, palanneena taas takaisin. Nyt on lopun aika. Hän tietää sinusta kaiken, uskotko sinä siihen?

49   Nyt, ennen kuin minä pyydän teitä luovuttamaan elämänne Kristukselle – onko rukouskortteja jaettu? Billy ei ole jakanut niitä kahteen iltaan. Me lähdemme huomisiltana, koska minusta tuntuu, että Jumala haluaa näyttää teille, että Hän on läsnä niin, että teidät tullaan herättämään – lähtekää pois tämän nykyaikaisen uskonnon muurien varjosta, ihmiset. Tulkaa pois ja ottakaa kiinni Kristuksesta.

Minä en sano: ”Älkää olko baptisteja, älkää olko metodisteja – olkaa kristittyjä. Minä en välitä, missä seurakunnassa te käytte, ottakaa kiinni Kristuksesta, ja rakastakaa Häntä koko sydämestänne niin kauan, että Hän vastaa teille – Pyhällä Hengellä teidän sydämeenne.”  Silloin teidät on sinetöity lunastuksen päivää varten.

50   Oi, Herra, Jumala, taivaan ja maan Luoja – täällä on monia, tänä iltana, Herra, jotka ovat kunnioittavia, jotka rakastavat sinua, jotka odottavat Herran tuloa. Saattaa olla niitäkin, jotka ovat välinpitämättömiä – jotkut kuulevat tätä ensimmäistä kertaa. Oi, ikuinen ja siunattu Jumala, tekisitkö meille tänä iltana jotakin todella runsain mitoin? Tee jotain sellaista, mitä teit kuolleista nousemisesi jälkeen. Tee nyt, sitä, mitä kuin teit ennen naulitsemistasi ristiin. Olkoon tuo Henki meidän yllämme, Herra. Tee, niin kuin sinä teit silloin, kun tuo nainen kosketti sinun viittasi helmaa, ja lähti ja istuutui yleisön sekaan, ja sinä käännyit ympäri ja sanoit: ”Kuka kosketti minua?” Kaikki kielsivät, mutta sinä etsit katseellasi ja keksit hänet, jolla oli ollut tuo sairaus ja sanoit hänelle, että hänen uskonsa oli pelastanut hänet.

Tuo sama Jumala, joka kertoi tuolle naiselle kaivolla, että hänellä oli ollut viisi aviomiestä; nainen sanoi: ”Minä huomaan, että sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän tekee sellaista.”

Ja Herra, sinä et tehnyt sellaista pakanoiden edessä omana aikanasi. Pakanat ovat saaneet pitää tätä nykyajan Babylonia 2000 vuotta, mutta kirjoitus on seinällä, Herra. Tiede voi havaita sen. Jokainen ihminen voi nähdä sen: sanomalehdet, televisiot, radiot ja kaikki pauhaavat siitä. Me emme voi tehdä mitään, tilanne on, mikä on.

51   Me olemme viettäneet Beltsassarin isoja rock and roll-juhlia; ja sinä olet katsonut alas ja nähnyt meidän syntimme, Herra, ja nyt tuomio on käsillä. Oi, salli syntisten paeta Jumalan armon turviin. Suo se, Herra. Voikoon tämä pikku sanoma… Minä en voi asialle mitään, Herra, minulla ei ole voimaa, mutta anna sinä Pyhän Henkesi upota ihmisten sydämeen niin, että he voivat nähdä, mitä se todella merkitsee. Suo se Isä.

Siis, kertoaksesi, että sinä et ole kuollut, että sinä elät yhä… Jumala, joka on antanut tämän profetian, elää yhä tänäkin iltana, ja vahvistaa Sanansa samoin merkein kuin vahvisti ennen. Anna niin tapahtua vähintään kahden tai kolmen kohdalla tässä rakennuksessa, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä; aamen.

52   Pyydän, siis viisi minuuttia – mistä nämä asiat ovat peräisin, joista minä puhuin? Minä otin ne Jumalan Sanasta. Minä tiedän, että se voi olla ristiriidassa jonkun uskonnon* kanssa. Minä en vastaa uskonnosta*; minä olen vastuussa Jumalalle Jumalan Sanasta. ”Elääkö Hän, veli Branham? Onko Hänellä antaa takeet siitä, että me pelastumme?” [*uskontunnustus]

Kyllä vain Hän elää! Kaikki muut uskonnot paitsi Kristinusko ovat valetta: buddhismi, islam… Minä olen seissyt Raamattu toisessa kädessä ja Koraani toisessa, ja sanoin tuhansien uhmakkaiden muslimien edessä: ”Tule tänne ja näytä, että edes yksi hänen [Mohammedin] lupauksistaan toteutuu. Hän ei siihen pysty, koska hän ei ole Jumala. Hän on kuollut ja haudassa, mutta meidän Kristuksemme nousi kuolleista. Hän elää aina ja ikuisesti. Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

53   Sillä, mitä ihmiset ajattelevat Mohammedin paluusta valkoisen hevosen selässä, ei ole mitään merkitystä… Minä olen ollut hänen haudallaan ja nähnyt tuon valkoisen hevosen – ja paikan, jossa Buddha oli kuollut 2300 vuotta sitten, ja kaikkia noita asioita. Ne ovat pelkkää filosofiaa, kuten Konfutse ja nuo monet suuret filosofit, mutta maan päällä on elänyt vain yksi mies, joka pystyi sanomaan: ”Minulla on valta antaa elämäni ja ottaa se takaisin. Hetki enää, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne – jopa teissä, maailman loppuun asti. Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”, ja lupasi nämä asiat…

Ja nyt me olemme tuossa lopussa. Uskotteko te, että nyt on lopun aika; että kirjoitus on seinällä? Silloin, Kristuksen on aika paljastaa itsensä seurakunnalle. Juuri niin Hän tekee aivan kuten… Jos Hän tekisi mitään muuta, kuin mitä Hän teki silloin ensimmäisellä kerralla, Hän toimi silloin väärin.

54   Mitä Hän sanoi Pietarille? ”Sinun nimesi on Simon; sinä olet Joonaan poika…” Hän uskoi Häntä. Hän sanoin Natanaelille: ”Siinä oikeudenmukainen ja vilpitön mies.” ”Miten sinä tunsit minut?” hän sanoi. Hän vastasi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla.” Hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin kuningas.”

Mitä nuo korkeasti koulutetut, uudenaikaiset, babylonialaiset – uskonnollinen maailma sanoi Hänestä? ”Beelsebul, ennustaja.” Missä he ovat tänä iltana? Teidän pitäisi arvostella Kirjoitusten mukaisesti. Silti, nuo uskonnolliset, pyhät, hurskaat…

Mitä ”synti” on? Epäusko. On vain yksi synti: epäusko. Sillä, miten puhtaasti te elättekin, ei ole mitään merkitystä… Siis, jotkut Afrikan hottentotit saattavat omalla moraalillaan teidät, amerikkalaiset, häpeämään.

55   Kuunnelkaapa: Shangaan-heimossa, Etelä-Afrikassa; jos nuori tyttö jää naimattomaksi, kun hän on… Me emme tiedä, miten vanha hän on, mutta kun hänestä tulee nainen; eikä hän ole päässyt naimisiin, hänen on poistettava heimon maalaukset, ja tultava leirin keskelle; hän ei enää kuulu sinne; hänessä on jotakin vikaa. Ja ennen, kuin hän menee naimisiin, hänen neitsyytensä tutkitaan, ja jos hänet havaitaan syylliseksi, hänen on kerrottava, kuka se mies oli, ja heidät molemmat tapetaan. Mitä, jos niin tapahtuisi Amerikassa? Kuka meistä olisi hengissä? Siinä sitä ollaan. Pakanoiden moraali on puhtaampi, jumalisempi, kuin meidän, jotka ovat muka kristittyjä… jumalisempia.

Uskokaamme. Jos; Herra Jumala tekee, tai ilmaisee näyttää teidän silmienne edessä täällä, tänä iltana samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä, kuten Hän teki tuolle naiselle, ja etsi katseellaan yleisön seasta, ja joku oli parantunut, uskotteko te Häneen?

56   Siis, jos minä sanoisin: ”Tämä poika, joka istuu täällä – hän on parantunut.” Minä en tunne häntä; en tunne näistä ketään – siis, jos minä sanoisin: ”Tämä poika on parantunut”, hänellä on oikeus epäillä sitä; mutta jos Pyhä Henki menee ja kertoo, mikä hänen ongelmansa on, kuten Hän teki tuon naisen kanssa siellä kaivolla, niin silloin kyse on Pyhästä Hengestä. Suokoon Hän sen – siinä tapauksessa minä kutsun teidät alttarille.

Kuinka monia sairaita rakennuksessa on, nostatteko kätenne ja sanokaa sillä: ”Jumala, ole armollinen, ja paranna minut tänä iltana.” Nostakaa kätenne – joka puolella rakennuksessa…?… Selvä. Voitte laskea kätenne; yritin ainoastaan saada käsityksen, missä ollaan.

Selvitetään tilanne täällä ja katsotaan, jos Jumala… Hän suokoon sen, ystävät. Muistakaa, minä olen teidän veljenne. Tässä tarvitaan teidän uskoanne; minä olen selittänyt sitä ilta illan jälkeen; nyt ei tarvitse [enää]. Minä haluan, että te tiedätte kirjoituksen olevan seinällä; te voitte nähdä sen omin silmin. Kristus lupasi tehdä näitä asioita, kun Hän – juuri ennen paluutaan. Näin se on. Se on painettu kaikkialle Raamattuun. Hän on täällä tänä iltana. Tekeekö Hän sen? Hän pitää aina lupauksensa; hän ei voi pettää.

Ollaan todella kunnioittavia – me odotamme sinua, Herra; sinä tiedät että odotamme. Me olemme avuttomia ilman sinua; me tarvitsemme sinua, oi Jumala. Tule Herra Jeesus. Sen jälkeen, kun olen saarnannut ankarasti ihmisille varoituksen, minä haluaisin, että sinä vahvistat sanasi, Herra, näyttääksesi ihmisille, että minä olen puhunut totta niin, että he voivat nähdä, että Yliluonnollinen on läsnä – Kristus elää. Suo se, Isä.

57   Tässä. Siellä penkin päässä istuu eräs herrasmies, ja rukoilee – jonkinlaisessa ruskeassa puvussa, hänellä on silmälasit; harmaata hiuksissaan. Sinä rukoilit: ”Suo sen olla minä.” Minä en tunne teitä, enhän? Minä olen teille vieras. Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne. Mies teidän takananne nousi ylös – minä tarkkailen valoa hänen päällään. Me emme ole eläissämme tavanneet; siellä on jotakin… Te olette tietoinen siitä, että jotain on nyt tapahtumassa siellä. Jos se pitää paikkansa, vilkuttaisitteko kättänne tällä tavalla. Siis, enkeli – valo leijuu tuon miehen päällä. Jos Jumala kertoo minulle, mikä teidän ongelmanne on, kuten Hän kertoi Kristuksen kautta tuolle naiselle silloin, mikä häntä vaivasi, sen otatteko te sen vastaan [/hyväksyttekö]? Siis, otatte? Se on jotakin teidän veressänne; ei, ei olekaan – kyse on ongelmasta valtimoissa. Jos se pitää paikkansa, vilkuttaisitteko kättänne tällä lailla? Te olette hieno mies. Uskotteko te parantuneenne nyt? Uskotte… Jos te uskotte sen, heiluttakaa kättänne näin. Näettekö?

58   Kuulkaa; uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa nyt, Hänen palvelijansa; Kristuksen palvelija? Te muut siis uskotte sen? Hän sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi…”

Pietari sanoi: ”Katso meihin.” [Ap.t. 3:4] Siinä teidän vieressänne istuu teidän veljenne; näin on; ja teidän veljellänne on tyrä, ja kuuro, korviltaan; – hän oli. Se nainen, joka auttoi häntä pujottamaan kätensä, on vaimo; se on hänen vaimonsa – niin. Kyllä.

Te olette; teillä on astma; yskitte, kurkustanne; ja te molemmat olette jostain kaupungin ulkopuolelta; te olette Kanadasta ja tämä on viimeinen ilta, kun te voitte olla täällä. Te olette suunnitelleet lähteä kotiin tämän illan kokouksen jälkeen. Jos se pitää paikkansa, heiluttaisitteko kättänne? Te uskotte Herraan Jumalaan… – rouva, te nyökkäsitte päällänne jollekulle, joka istuu vieressänne. Uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Uskotteko? Selvä. Teillä on niveltulehdus, ja vatsavaiva. Nostatteko kätenne? Uskotteko te? Sitten se on ohi. Uskokaa Jumalaan.

Se rouva siellä, joka istuu ja sanoo jotensakin: ”Kiitos Herra”, siihen tapaan; ikään kuin jokin olisi iskenyt häneen. Hänellä oli jokin parantumaton korvasairaus. Jos se pitää paikkansa, rouva, nousetteko ylös? Teillä oli se; teillä ei ole sitä enää. Jumala teitä siunatkoon teitä, ja teidän korvasairautenne on parantunut. Mitä hän teki? Hän ei todellakaan koskettanut minua, hän kosketti Ylipappia, Jeesus Kristusta; Hän on täällä. Kirjoitus on seinällä – kuvaannollisesti. Kristus on täällä, uskovissa. Uskotteko te Häntä?

59   Painetaanko päämme hetkeksi? Kuinka moni haluaa ottaa Hänet vastaan nyt Pelastajanaan ja Rakastajanaan? Nostaisitteko kätenne Hänen puoleensa? Sanokaa: ”Minä, Herra. Minä Herra.” Katsokaa, kaikkialla rakennuksessa; ylhäällä parvilla. ”Minä, Herra. Minä tiedän, että sinä olet täällä. Minä näen Sputnikit taivaalla; kirjoitus on seinällä; tämä kansakunta on mennyttä. Me olemme kaikki mennyttä; mitään ei ole jäljellä; missään muussa, kuin Kristuksessa ei ole mitään toivoa. Minä haluan sinut Kristus! Minä olen seurakunnan jäsen, mutta minulla ei ole Jumalan Henkeä sydämessäni. Ole minulle, Jumala, armollinen.” Nostakaa kätenne; nostakaa se ylös. Jos sinä häpeät nyt, et ehkä… aamulla voi olla liian myöhäistä hävetä. Nostakaa kätenne; sanokaa Hänelle kaikesta sydämestänne: ”Minä rakastan sinua, Kristus.” Jumala teitä siunatkoon!

Entä te siellä parvilla, minun vasemmalla puolellani? Nostakaa kätenne; Jumala sinua siunatkoon, nuori mies; Jumala sinua, nuori neiti siunatkoon. Siellä takana, oliko joku muukin täällä? Mitä… Jos teitä hävettää nyt, mitä se on sitten, kun Hän tulee? Mitä… Te ette ehkä elä aamuun nähdäksenne, tai tehdäksenne vielä ratkaisun. Tämä saattaa olla teidän viimeisenne. Entä te, täällä? Seurakunnan jäsen, sinä, joka tiedät, että asiasi eivät ole Jumalan kanssa kunnossa; tai sinä syntinen, nostaisitko sinä kätesi ja sanoisit: ”Ole minulle armollinen, Jumala”? Nostakaa kätenne Hänen puoleensa. Hän ottaa teidät vastaan. Hän… Jumala sinua, pieni poika, siunatkoon. Raamattu sanoo: ”Pieni poikanen paimentaa niitä.” [Jes. 11:6.]

60   Täällä istuu vanhoja ihmisiä; jotka olette kiskoneet sydäntänne noiden ”Tositarina” [True stories] -lehtien läpi ja sensuroimattomien TV-ohjelmien niin, että te olette niin mutaisia ja mustia ja pimeitä niin, ettei teidän sydäntänne voi enää mikään koskettaa. Te olette ohittaneet armon ja tuomion välisen rajan; ja tuo pikkuinen herkkä sydän  – nyt pieni poika nosti kätensä – hävetkää. Jumalan Sana; Jumalan tuomio; Jumalan Henki – mitä muuta Hän voi tehdä? Noustaan seisomaan.

Minusta tuntuu oudolta, veljet, sisaret. Minä teen parhaani Jumalan avulla laskeakseni perustuksen. Se, mitä teidän, täällä, pitää tehdä on – ei mitään sen vähempää kuin, että jos herätys tulee ikinä iskemään, jos armoa on hitustakaan vielä jäljellä, se iskee tänne te Uuden-Englannin ihmiset. Pitää paikkansa. Minä uskon, että te uskotte minun olevan Hänen palvelijansa. Ja jos tätä seurakuntaa ei ole perustettu Jeesus Kristus–kalliolle, Hänen voimallaan, Hänen Pyhällä Hengellään, Hänen pyhitetyllä verellään, joka puhdistaa kaikesta vääryydestä, te taistelette tuulta vastaan. Kaikki te täällä, ystävät; meitä kaikkia yhdessä tarvitaan saamaan aikaan herätys. Rukoilkaamme, ja pyydetään Jumalaa lähettämään meille kunnon vanhanaikainen herätys; vuodattamaan Hänen Henkensä Uuden-Englannin päälle, ja sytyttämään näiden sananpalvelijoiden sydämet palamaan koko maassa, ja pelastamaan ne, jotka pelastettavissa ovat. Rukoilisitteko te minun kanssani? Nostetaan kätemme samalla, kun minä sanon…

Jokainen, sillä tavalla, kuin te rukoilette seurakunnassanne. Baptistit, rukoilkaa; katoliset, rukoilkaa; presbyteriaanit, rukoilkaa; helluntailaiset, rukoilkaa, veli Clagg, johdata sinä meidät. Jumala, saa sinä kunnia Jeesuksen nimessä.

58-0406S MINÄ TIEDÄN LUNASTAJANI ELÄVÄN (I Know My Redeemer Liveth), Jeffersonville, Indiana, USA, 6.4.1958

58-0406S MINÄ TIEDÄN LUNASTAJANI ELÄVÄN
(I Know My Redeemer Liveth)
Jeffersonville, Indiana, USA, 6.4.1958

 

1       …kaikista pyhistä päivistä, tämä on se päivä, ylösnousemuksen päivä. Kokoonnumme sydän iloisena, koska hän [Jeesus] elää. Ja hän sanoi: ”Koska minä elän, tekin saatte elää.” Ja mikä toivo se onkaan, jonka varassa me voimme levätä, tänä aamuna.

2       Nyt, ennen aamusanomaa, pidetään päämme painuksissa vielä hetki, rukoukseen.

3       Rakas Jumala, me olemme kiitollisia tänä aamuna siitä, että olemme kansaa, jota kutsutaan sinun nimelläsi. Me olemme niin iloisia siitä, ettei meidän tarvitse pelkästään enää kuvitella tuota suurenmoista ylösnousemusta, joka on tulossa, sillä siitä on tullut meille todellisuutta, kun me luemme siitä sinun sanastasi, ja näemme, että sinä olet tämän luvannut, ja me tunnemme sielussamme, että Jeesus elää… [Nauhassa tyhjä kohta].

4       Oi, me muistelemme tänä aamuna monia elämämme sydänsuruja, ja monia murheita, joita me olemme kokeneet, ja kokemuksia, jotka ovat raadelleet meitä, ja viskannut meidät kaiken maan tuuliin. Kuinka me olemme haudanneet rakkaitamme ja murehtineet haudalla. Ja meidän sielumme tuntui menehtyvän sisällämme, mutta sitten, me voimme ajatella tätä päivää, voi, mitä merkitseekään se, että Jeesus on noussut kuolleista! Hän turmeli vihollisen jokaisen vallan noustessaan kuolleista, voittoon. Hän poisti kaikki varjot. Nyt, me kuljemme kalliissa, hänen ylösnousemuksensa valossa.

5       Oi, me voimme kuvitella, tänä aamuna, noita kahta naista, jotka olivat matkalla haudalle noin 1900 vuotta, tai enemmän sitten, ja pohtivat, kuka poistaisi tuon suuren kiven. Mutta Jumala oli jo siirtänyt sen. Ja sitten Hän, jota siellä oli säilytetty, oli noussut kuolleista, ja puhui heidän kanssaan; ja sanoi: ”Menkää kertomaan opetuslapsilleni, ja Pietarille, että minä tulen tapaamaan heitä Galileaan.”

6       Oi, me kiitämmekään sinua tästä suurenmoisesta kokemuksesta, että me voimme yhä todistaa tästä ylösnousemuksesta, joka tulee yhtä konkreettiseksi meille, kuin se oli sinä aamuna heille, koska Jeesus on noussut kuolleista.

7       Anna anteeksi meidän syntimme ja puutteemme, kaiken väärän, mitä me olemme tehneet tai sanoneet, tai edes ajatelleet, Herra. Me rukoilemme, että sinä antaisit anteeksi meille nämä asiat, ja sinetöi meidät, syvästi; vedä lähemmäksi tänä aamuna. Oi, monta kertaa, sinä seisot varjoissa, kun meidän ongelmamme ovat niin syviä.

8       Kun Maria kääntyi pois haudalta tuona aamuna ja itki, hän kuuli äänen takaansa, joka sanoi: ”Miksi itket?” Jeesus oli aivan hänen takanaan tarkkailemassa, mitä tapahtuu, ja kun Jeesus lausui hänen nimensä, miten Marian sydämen on täytynyt hypähtää ilosta, koska hänen Herransa oli noussut kuolleista.

9       Oi, puhu meille tänä aamuna, Herra. Anna meille sinun sanasi ja sinun Henkesi, ja turvaa meidät, uudestaan, tänä aamuna, kun me puhumme profeetoista ja eri henkilöistä, jotka odottivat tätä suurta aikaa.

10   Ja me odotamme tuota yleistä, viimeisten päivien ylösnousemusta, kun meidän Herramme palaa. Siihen asti, Herra, pidä meidät terveinä, onnellisina, täynnä iloa, riemuitsevina; emmekä me elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee, suo meidän tulla toimeen; suo se meille, Isä, sillä me pyydämme tätä hänen nimessään, joka nousi kuolleista ja antoi meille varmuuden meidän ylösnousemuksestamme, aamen.

11   Kun, minä, olin hetki sitten tulossa tänne katua pitkin, ja ajattelin lintujen laulaessa, millainen kevät tänään onkaan! Kun… miten kohdallaan pääsiäinen onkaan. Kun pitkä pimeä ja kylmä aika on mennyt, ja kaikki sen lumimyrskyt ja niin edelleen, ja auringonvalo tunkeutuu esiin; ja auringon tulemus saa aikaan uuden elämän, uuden toivon, uuden vuodenajan, uuden sadon, uudet kukkaset: kaikki herää henkiin. Miten ihminen, jolla ei edes ole Raamattua, josta lukea, voi silti ymmärtää, että Jumala on olemassa, tarkkaillessaan luontoa – miten se tulee ja menee; syksy merkitsee ristiinnaulitsemista, kevät on ylösnousemus, ja hän näkee Jumalan kaikessa.

12   Ja minä ajattelin kuullessani meidän pienten lintujemme laulavan pihallani, pikkuisia punarintojani, joita minä todella rakastan; minä nimitän niitä pikkuradioiksi; ja mennessäni ulos, minä napsautan radioni päälle ja kuuntelen sitä.

13   Ja nyt, legenda punarinnasta; se oli pitkäperjantaihin asti, legendan mukaan, pikkuinen ruskea lintu. Ja oli Eräs, joka oli kuolemaisillaan, yksin, eikä kukaan ollut auttamassa; ja hän oli yksin; hänet oli naulattu ristiin. Ja pikkuinen, ruskea lintu yritti vapauttaa hänet tuosta rististä. Se keikkui edestakaisin naulojen ja hänen otsansa piikkien kimpussa, ja sai rintansa aivan punaiseksi verestä; ja siitä lähtien se on ollut punainen.

      Ja minä ajattelin: ”Oi, Jumala, tuon kaltaista kilpeä minä tarvitsen.”

14   Ja jos, te tarkkailette pientä punarintaa, kun se puhdistaa itseään, niin aivan sen punaisen höyhenkerroksen alla on mustaa, ja muut sen sulat. Mutta se punainen suojelee sitä.

15   Sitä minä tahdon. Vaikka kuinka hyviä, me yritämmekään olla, me olemme silti syntisiä. Mutta tuo ohut, punainen kilpi todella tekee siitä erilaisen kuin muut linnut; juuri se tekee meistäkin erilaisia kuin maailma, tuo ohut, Hänen armonsa punainen kilpi.

16   Me olemme tulleet tänä aamuna viettämään pääsiäistä, kuten jokaisena pääsiäisaamuna, jota me odotamme, kokoontuaksemme varhaisen aamuauringon noustessa. Ja minulle on ollut ilo ja kunnia monien menneiden vuosien varrella, tulla tänne tabernaakkeliin kastamaan ihmisiä, ja saarnaamaan heille Herran Jeesuksen ylösnousemusta.

17   Kun luin eilisiltana, myrskyn aikana, niin ajattelin: ”Mitkähän olisivat oikeita sanoja sanoa aamun ylösnousemuksen jumalanpalveluksessa”? Ja minun ajatukseni osuivat juuri tähän sananpaikkaan, Jobin 19:nteen lukuun, ja 23:nnesta 27:nteen jakeeseen: ”Minä tiedän lunastajani elävän”, Job sanoi; ja minä valitsin sen aiheekseni.

18   Ja, ainoa syy siihen, miksi me tulemme, kun me tulemme tänne on, että me saamme uutta toivoa.

19   Me olemme täällä maan päällä, ja me tiedämme elävämme pimeydessä. Meidän ei todella tarvitse kuvitella näitä asioita, tai vetää itseämme nenästä, olettaa, koska me tiedämme elävämme kuoleman varjossa. Joka kerran, kun kuulemme ambulanssin huutavan; kun kuljemme hautausmaan ohi; kun näemme sairaalan – jokainen harmaa hius painaa meidän mieleemme merkin, sekä nuorien että vanhojen, että me olemme tuomittuja ihmisiä.

20   Ja me tulemme tällaisena aamuna keräämään toivoa, uutta toivoa siitä, mikä meidän tarkoituksemme täällä oloon on, ja minusta tämä on hyvä aika muistaa se toivo, jonka Jumala on meille antanut. Nyt, me haluamme ottaa heti aluksi esiin tämän, että ei ole yhtäkään asiaa, mikä voisi tappaa meidät ennen kuin hänen, joka loi meidät, tarkoituksensa on täyttynyt; ei voi olla mitään. Meidät on luotu jotain tarkoitusta varten.

21   Tämä seurakunta rakennettiin tähän tiettyä tarkoitusta varten. Perustuksia ei laskettu, eikä peruskiveä muurattu, eikä palikoita asetettu kohdalleen, eikä kattoa ja sisustusta vain kokeillen, voiko niin tehdä. Se tehtiin jonkin takia, tai tietyn asian takia.

22   Kotia, jossa te elätte, ei pantu tiettyyn paikkaan vahingossa, tai ajankuluksi. Teidän kotinne tehtiin tarkoituksellisesti, palvelemaan tiettyä tarkoitusta.

23   Jos te ajoitte tänä aamuna tänne autolla, niin teidän autoanne ei rakennettu vain, että nähtäisiin, voiko sellaisen rakentaa. Että joku ihminen vain tuhlasi materiaaleja. Ne käytettiin tietyn asian takia, ja palvelemaan tiettyä tarkoitusta.

24   Vaatetus, joita sinä käytät, ei tehty vain, että joku voisi olla muodinmukainen. Niillä on tarkoitus.

25   Ruoka, jota sinä syöt, ei kasvanut maan päällä vain, että nähtäisiin sen kasvavan. Se luotiin palvelemaan tiettyä tarkoitusta.

26   Ja Jumala ei luonut puuta vain olemaan puu, vaan hän loi sen tietyn asian takia.

27   Eikä Jumala luonut sinua ja minua nähdäkseen pystyykö hän siihen. Hän loi meidät tiettyä tarkoitusta varten. Siksi, meidän täällä olemisellemme on tarkoitus. Sinä et ole täällä vain ollaksesi joku inhimillinen olento. Sinä olet täällä siksi, että Jumala loi sinut tiettyä tarkoitusta varten. Sinä et ole olemassa vain syödäksesi sitä ruokaa, jonka Jumala kasvatti; et ole täällä asuaksesi siinä talossa, joka – jonka joku ihminen rakensi, tai et pidä vaatteita, jotka joku kyhäsi. Sinä olet täällä erityistä tarkoitusta varten. Sillä, miten pieni sinä olet, miten suuri sinä olet, miten tärkeä sinä olet, tai miten mitätön sinä olet, sinä olet täällä palvellaksesi tiettyä tarkoitusta.

28   Aivan, kuten minun sormeni tässä, on tiettyä tarkoitusta varten; kynsi, minun sormessani on siinä tarkoituksella. Silmäni, ja kaikki ruumiinosamme palvelevat tiettyä tarkoitusta, eikä sitä ole pantu tähän, että katsottaisiin, miltä se näyttää, vaan se palvelee sen tarkoitusta. Jumalan jumalallinen suunnitelma oli tehdä niin.

29   Ja jos, meidät on pantu tänne tarkoituksella, mikään ei voi tappaa meitä, ennen kuin Jumalan tarkoitus on täyttynyt. Mikään ei voi vahingoittaa meitä niin kauan, kuin se tarkoitus, mitä varten Jumala meidät tänne asetti, on tullut esiin. Miten paljon meillä onkin vaikeuksia, miten paljon sydänsurua ja murheita meidän pitää kokea, niillä kaikilla on oma tarkoituksensa, ja niille on syynsä.

30   Otetaanpa Raamatusta, esimerkiksi, Nooa. Vedenpaisumus tuli, ja koko maailma tuhottiin. Kasvillisuus ja kaikki tuhoutui, mutta Nooa ja se siemen, joka hänessä oli, otettiin arkkiin.

31   Jumalan suunnitelmaa ei mikään pysty päihittämään; mikään asia ei pysty tekemään tyhjäksi sitä. Silloin, miten onnellisia meidän pitäisikään tänään olla, kun voimme turvata tuohon ihanaan, elävän Jumalan sanan ilmestykseen, ettei ole yhtään nykyistä, eikä tulevaa asiaa! Ei sairaus, ei suru, ei kuolema, ei vaara, ei mikään voi saattaa meitä erilleen elävän Jumalan suunnitelmasta. Minkä Jumala on mielessään ajatellut, minkä Jumala on tarkoittanut sydämessään tapahtuvaksi, ei mikään demoni, ei voima, mikään ei ikinä pysty hajottamaan Jumalan suurta, kuolematonta ikuista suunnitelmaa. Sen tulee mennä niin kuin Jumala sanoi.

32   Sitten, me huomaamme, että tuona aikana, jolloin, koko maailma tulisi tuhotuksi vedenpaisumuksessa, Jumala teki valmisteluja. Valmisteluja, mitä varten? Hänen tarkoituksensa pitämiseksi voimassa. Sen hän teki Nooan aikana.

33   Ja hän tulee tekemään niin tänään. Hän on tehnyt valmisteluja pitääkseen oman suunnitelmansa voimassa. Hän tulee säästämään seurakuntansa. Hän tulee säästämään tietyn kansan; hän tulee säästämään hänen mahtavan valtakuntansa alamaiset, joita kuolema ei kykene tuhoamaan. Ja me huomaamme, että se toimii uskon kautta – että me uskomme tämän, mutta ylösnousemus tuottaa vakaan perustan, jonka varassa meidän uskomme lepää. Sitä ei mikään voi tuhota; kuten eräs runoilija kirjoitti:

Oi, mikä jumalallisen kirkkauden esimaku!
Jumalan hankkiman pelastuksen perillinen,
Hengestään syntynyt, verellään pesty.

34   Millainen varma vakuus tämä meidän siunatun, hyvän ystävämme, Herran Jeesuksen ylösnousemuksen peruskallio onkaan! Mikään ei pysty hävittämään sitä; se on istutettu; se on Jumalan siemen. Jumalan tarkoituksena on antaa meille siunattu Pyhä Henki; Jumalan tarkoituksena on näyttää meille merkkejä, ihmeitä ja voimatekoja. Se on Jumalan tarkoitus, eikä mikään pysty sitä hävittämään. Kaikki helvetin vallat ja voimat lyövät vetoa sitä vastaan, mutta se tulee pysymään voimassa. Me olemme saaneet Jumalan ikuisen lupauksen. Voi tulla opettajia, voi nousta ismejä, monia suuria projekteja voi nousta, voi tulla asioita, jotka näyttävät siltä, että tuo tarkoitus häviäisi, mutta sitä ei ikinä pystytä tuhoamaan. Jumalan aikoo pitää huolten siitä, että se tulee säilymään. Silloin, ei riipu minusta, eikä riipu teistä, hävitetäänkö se vai ei; Jumala pitää siitä huolen, ja me voimme levätä sen varassa, että Jumala ei tule milloinkaan antamaan hävittää meidän perintöämme, koska hänen tarkoituksenaan on antaa se meille.

35   Nyt me saatamme ajatella, myös, nykyään, hävitystä, joka yrittää tuhota. Me olemme saaneet Kristuksen oman lupauksen.

36   Me muistamme nuo Danielin heprealaiset, kun Jumalalla oli heitä varten suunnitelma. Kun he olivat Babyloniassa, ja pätsi oli lämmitetty seitsemän kertaa kuumemmaksi, kuin koskaan aiemmin, Jumalan suunnitelman tuhoamiseksi. Ja koko Babylon on raivoissaan; ihmiset olivat päättäneet, siis Saatana oli päättänyt, romuttaa Jumalan suunnitelman, sillä hän tiesi, että nuo heprealaiset olivat menossa pätsiin. Ja niin Saatana sai pätsin, kun sitä lämmitettiin, seitsemän kertaa kuumemmaksi varmistaakseen, että Jumalan ohjelma tulisi tuhotuksi. Mutta, Jumala halusi näyttää voimansa, eivätkä koko Babylon, eikä koko helvetti voineet tuhota tuota suunnitelmaa, eivät todellakaan. Vaikka pätsi olisi kuumennettu miljoona kertaa kuumemmaksi, Jumalan suunnitelmaa ei olisi ikipäivänä voitu tuhota. Jumala halusi osoittaa, että hän on vapautuksen Jumala, ja hän tuo vapautuksen kelle haluaa sen tuoda, eikä mikään pysty häiritsemään hänen ohjelmaansa.

37   Stten, kun pätsiä kuumennettiin, vähänpä Sadrak, Meesak ja Abednego tiesivät, että he tulisivat palaamaan pätsistä, sillä he sanoivat toisillensa: ”Meidän Jumalamme kykenee vapauttamaan meidät, mutta vaikka ei pelastaisikaan, me emme kumarra sinun patsastasi.” Jumalalla oli joku, joka palvelisi häntä, eikä hänen suunnitelmaansa tultaisi tekemään tyhjäksi; tuli ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelman tarkoitusta.

38   Voi, miten minä rakastankaan sanoa tänä aamuna tämän; kaikki maailman vetypommit eivät tee tyhjäksi Jumalan seurakunnan ylösnousemusta. Kaikki sen tyhjäksi selittämiset ja kaikki matematiikka ja niin edelleen, jolla tämä älykäs maailma on yrittänyt peittää omat tekosensa tuhotakseen Jumalan lasten uskon, ei ikinä tule onnistumaan. Se usko tulee jatkamaan elämään ikuisesti!

39   Jumalan suunnitelma oli näyttää, että hänellä oli valta hallita kaikkia kedon eläimiä. Ja kerran, hän pani muutamia leijonia luolaan, ja niitä oli pidetty nälässä niin kauan, että ne olisivat repineet ihmisen kappaleiksi yhdellä valtavalla kahmaisulla, ja perkele ajatteli: ”Minä kykenen varmasti tappamaan tämän Daniel-profeetan.”

40   Mutta, Daniel oli suunnitellut sydämessään toteuttaa Jumalan suunnitelman; ja Jumala oli pannut sen hänen sydämeensä. Ennen kuin Danielin oli mahdollista saada tuo halu, jonkin piti luoda se halu. Ennen kuin hänellä saattoi olla tuo usko, jonkin piti sanoa hänelle, että oli olemassa Jumala, joka saattoi vapauttaa.

41   Ja oi, millaisia nuo tuon aamun yhteensattumat olivatkaan – uskon… elävän uskon elävään Jumalaan, hänen omassa seurakunnassaan. Meidän sydämissämme on jotain, mikä puhuu siitä, että joen toisella puolella on maa. En voi koskettaa tuota maata fyysisesti, eikä kukaan muukaan, mutta jokin meissä sanoo että:

Hauta ei ole [elämän] päämäärä
”tomua sinä olet, ja tomuun palajat”,
ei sanottu sielusta.

42   Meissä on jokin – tuli, joka palaa, valo, joka on Jumalan sytyttämä, eivätkä mitkään puhurit voi puhaltaa sitä sammuksiin. Seurakunnassa ei ole sellaisia halloja, ihmisten kesken ei ole sellaista välinpitämättömyyttä, ei sellaista maailman vainoa, joka voisi puhaltaa Jumalan sytyttämän liekin sammuksiin, sillä Jumalan suunnitelma on, että hänen vapauden soihtunsa palaa siihen asti, kun Herra tulee, eikä mitkään voimat voi puhaltaa sitä sammuksiin. Puhaltamalla, ne vain saavat sen palamaa kirkkaammin. Aikojan saatossa on tullut todistetuksi, että vaino vahvistaa seurakuntaa.

43   Ja Daniel, tietämättä siitä, että Jumala oli aikonut tehdä sen, eikä hän tiennyt, aikoiko Jumala tehdä sitä, mutta hän tiesi, että hän kyllä kykeni tekemään sen, ja tietoisena siitä, että jokin hänen sisällään sanoi niin. Siis, Jumalalla oli suunnitelma; kaikki toimi tuon suunnitelman hyväksi.

44   Ja kaikki – tänään, kuinka välinpitämättömiä me joskus tunnumme olevan, miten oudosti asiat menevät, ja miten seurakunta joutuu sellaiseen ja tällaiseen tilaan, ei ole väliä. Jumalan jumalallinen suunnitelma on kaiken kaikkiaan, muokata ja tehdä meistä sellaisia, kuin hän haluaa. Kuka muu kuin Luoja, tietäsi paremmin, miten materiaalia pitää käsitellä?

45   Eivätkä leijonat pystyneet syömään tuota profeettaa, koska Jumala lähetti enkelin. Hän pani sinne enkelin olemaan läsnä ja suojelemaan tätä profeettaa, koska Jumalalla oli suunnitelma. Hän halusi näyttää tuolle itsetietoiselle kuninkaalle oman kätensä voiman ja suunnitelmansa.

46   Minusta, juuri se on tapahtumassa tänään – että Jumala on valmistelemassa kansaansa siihen, että hän voisi osoittaa mahtavan kätensä täyttääkseen mahtavan suunnitelmansa. Oi, että minä olen iloinen tänä aamuna siitä, että hän elää minun sydämessäni, ettei hän ole kuollut jumala; hän on elävä Jumala. Ja syvällä minussa…

47   Eilisaamuna istuin parturintuolissa hiustenleikkuussa. Hiuksiani leikkasi nuori mies; veli Eaganin liikkeessä. Minä istuin siinä pää painuksissa; olin aivan väsyksissä. Kokoukseni olivat olleet tosi pitkiä ja minä yritin pysytellä aamun poissa levätäkseni vähäsen, ennen kuin seuraava kokous alkaisi. Ja minä olin aivan väsyksissä, tuntui kuin sydämeni olisi lakannut lyömästä. Ja, siinä istuessani, yhtäkkiä, minä olin kuulevinani kaikkien keskustelevan, mutta tuntui että minä olin jossain avaruudessa.

48   Ajattelin: ”Sainko minä sydänkohtauksen ja olen lähdössä noin vain tästä parturintuolista; mitä, jos niin olisikin tapahtumassa?” ajattelin. Tunnustelin käsiäni, ne olivat tunnottomat, ja tuntui, kuin minun sydämeni olisi lakannut lyömästä, ja minä ajattelin: ”Mutta, evankeliumia pitää saarnata, eikä mikään voima voi viedä minua, ennen kuin Jumalan suunnitelma on täytetty.”

49   Mikään ei voi vahingoittaa minua, ei mikään, ennen kuin Jumalan tarkoitus on täytetty, ja kun se on täytetty, minä haluan kulkea hänen suunnitelmansa mukaan. Kun hän on valmis, myös minä olen valmis. Kun hän on saattanut minun tehtävän loppuun, minun elämäni on lopussa.

50   Kun hän on saanut asiansa loppuun sinun suhteesi, myös sinä olet lopussa. Mitä merkitystä sillä sitten on? Jumalalla on kaikki käsissään. Oletpa sitten nuori tai vanha, me emme tiedä, milloin Jumalan tarkoitus on tullut täytetyksi, ja saatetuksi loppuun. Jumala ottaa pieniä vauvoja, joskus, osoittaakseen, että hän voi johdattaa niiden pieniä sieluja. Kaikella, mitä hän tekee, on tarkoitus. Hän sanoi, ettei edes varpunen voi tipahtaa taivaalta ilman, että hän sen tietäisi. Kaikki menee hänen suunnitelmansa mukaan, täsmällisesti ja ajallaan. Kaikki on hänen jumalallista suunnitelmaansa. Mikään ei pysty tuhoamaan.

51   Mitenkä varmaa Aabrahamille kaikki olikaan, kun hän oli löytänyt Jumalan, ja tajusi, että Jumalalla oli suunnitelma. Tämän suunnitelman mukaan, hän tulisi antamaan pojan Aabrahamin ja Saaran kautta. Ja tämän pojan, Iisakin kautta, Herra Jeesus tulisi. Ja tämän suunnitelmansa mukaan, hän synnyttäisi tämän pojan, ja Aabrahamin ja Saaran ja tekisi heistä suuren kansan. Hän otti siihen kaikkein sopimattomimmat ihmiset ja teki sen heidän kanssaan.

52   Miten kummallista, että Jumala toimii niin merkillisillä tavoilla. Siis, olisi tuntunut, että jos hän olisi halunnut synnyttää lapsen maailmaan noin vain, hänellä olisi pitänyt ottaa joku hedelmällinen nainen; olisi tuntunut, että hänen olisi pitänyt ottaa mies, joka ei ollut steriili. Kun Aabraham ja Saara olivat olleet naimisissa monia, monia vuosia, ja Saara oli hedelmätön. Hän ei voinut hankkia lasta. No, tuntui siltä, silloin, että hänen olisi pitänyt valita joku nuori, hedelmällinen nainen, joka olisi voinut synnyttää tämä lapsen. Mutta Jumala haluaa osoittaa armoaan; Jumala haluaa tehdä jotain, mikä ei ole mitään, ja tehdä siitä jotakin, sillä hän on Luoja.

53   Siksi hän valitsi sinut ja minut. Meissä ei ollut mitään, mistä hän olisi voinut tehdä itselleen lapsia; meissä. jotka olimme surkeita ja kurjia ja kadotettuja ja sokeita ja epämiellyttäviä, ei ollut mitään mistä tehdä hänen, ihania lapsiaan; Jumalan suunnitelma on tehdä se [kuitenkin].

54   Ja sitten, taas, tuntui siltä, että Jumalan olisi pitänyt valita nuori mies ja nuori nainen, jotka olivat vasta avioituneet. Hän olisi voinut sanoa: ”Siis, teillä ei ole lapsia, ja minä aion antaa teille syntyä ensimmäisen pojan, ja aion… hänestä tulee minun Iisakini.

55   Mutta, Jumala valitsi 75-vuotiaan miehen ja 65-vuotiaan naisen toteuttamaan suunnitelmansa osoittaakseen, että sinä voit olla nuori tai vanha, Jumala voi silti panna, ja panee suunnitelmansa toimeen; takuuvarmasti. Ja kun, Aabraham oli 75, hän sai Jumalalta lupauksen ja hän kertoi siitä Saaralle.

56   Ja nyt perkele sanoi: ”Tiedättekö mitä? Minäpä viivytän sitä hetken. Jos minä annan heidän tulla niin vanhoiksi, että he menettävät uskonsa, niin he tajuavat, ettei niin voi tapahtua. Jos he jo nyt kolkuttelevat 75:tä; jos minä vain pystyn pidättämään heitä jonkin aikaa!” Ja hän pidätti sitä siihen asti, kun Aabraham ja Saara olivat iän koukistamia, harmaahapsisia ja kumaraharteisia.

57   Tapaus osoittaa, ettei mikään pysty tuhoamaan hänen [Jumalan] suunnitelmaansa. Edes kuolema ei pysty tuhoamaan hänen suunnitelmaansa. ”Aabraham oli kuolettunut”, ja Saaran kohtu oli ollut kuolettunut jo 40 tai 50 vuotta, mutta Jumalan suurta suunnitelmaa ei mikään pysty romuttamaan. Saaran keho oli vanha; se oli ryppyinen, maitotiehyet olivat kuivettuneet. Hänen sydämensä oli niin heikko, ettei hän olisi selvinnyt synnytyksestä. Mutta, Jumala kertoi tällä meille, että hänen suunnitelmaansa ei tulla tuhoamaan. Hän muutti Saaran ja teki hänestä taas nuoren naisen, ja hän otti miehen, satavuotiaan, ja palautti hänet jälleen nuoreksi.

58   Sillä, miten järjenvastaiselta se tuntuukin, Jumala oli antanut lupauksen; ”Jumalan lupausta hän ei silti epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa ja antoi kunnian Jumalalle, sillä hän oli täysin varma, että minkä Jumala oli luvannut, sen hän voisi myös täyttää.”

59   Mitä meidän tänä aamuna pitäisi olla? Me olemme lupauksen lapsia; me olemme kuolleita Kristuksessa; me olemme Aabrahamin siementä ja olemme hänen kanssaan lupauksen perillisiä.” Silloin, miten paljon tuleekin sairautta, miten paljon me kuolemaa me tavallaan kuolemmekin, kuinka paljon köyhyyttä me koemmekin, Jumalan suunnitelmaa ei voi romuttaa. Hän tulee herättämään meidät : ”Koska minä elän, tekin saatte elää.” Siinä on meidän toivomme.

60   Kun minä tiedän tänään, kun on syntymäpäiväni, ja minusta on tulossa vanha mies, minä katson itseäni peilistä, ja näen että se pieni poika, joka rakensi tämän tabernaakkelin, ei ole enää pikkupoika. Hänestä on tulossa vanha mies, kumaraharteinen, parta on harmaantumassa, hiukset lähdössä, mutta mikään ei pysty tuhoamaan Jumalan suunnitelmaa; ei mikään voi! Siksi, minä lepään varmana tämä lupauksen varassa: ”Koska minä elän, tekin saatte elää.” Minä olen yhtä vanhan kunnon Jobin kanssa: ”Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” Jumalalla on tämä lupaus. Minun on palveltava hänen tarkoitustaan. Minun koko elämästäni pitää tulla hänen suunnitelmansa ja hänen ohjelmansa; jokaisen meistä – yhtä kaikki. Jumalalla on suunnitelma, jonka…

61   Vanha, kunnon Aabraham, pystyi kestämään, kun näki Hänet, joka on näkymätön, sillä Jumalan tarkoitus oli, että hän tietäisi Jumalan antaneen hänelle sen lupauksen. Huolimatta siitä, miten päinvastaiselta kaikki näytti, Jumala oli antanut Aabrahamille tuon lupauksen; niinpä, Jumala täytti lupauksensa; hän teki sen Aabrahamille, hän teki sen kaikille lapsilleen, ja hän tulee pitämään lupauksensa.

62   Kun Mooses oli perehdytetty kaikkeen Egyptin viisauteen, hän tajusi, että Jumalalla oli hänen elämälleen tarkoitus.

63   Jookebed, hänen äitinsä, otti rakkaan lapsensa, tuon sen hetkisen maailman kauneimman lapsen, tuon suloisen pikkukaverin, ja pani hänet arkkiin ja työnsi Niiliin, jossa oli krokotiileja, vatsat pullollaan heprelaislapsia, sillä krokotiileja ruokittiin niillä. Ja hän otti lapsen ja tuuppasi hänet suoraan surman suuhun, tietoisena, ettei Jumalan suunnitelmaa voinut romuttaa. ”Aabrahamin Jumala, pidä huolta minun lapsestani, ja johda hänet siihen päämäärään, jota varten sinä olet antanut hänet.” Niilissä ei ollut tarpeeksi vettä hukuttamaan häntä. Koko maailmassa ei ollut tarpeeksi krokotiileja nielemään häntä. Hän oli Jumalan valittu.

64   Ja samoin, kuin hän oli Jumalan valitsema sitä tarkoitusta varten, meidät, jotka uskomme Herran Jeesuksen ylösnousemukseen, on valittu uskomaan tänään, eikä ole pommeja, ei manalaa, eikä mitään muutakaan, mikä voisi romuttaa Jumalan suunnitelman. Me tulemme pääsemään ylösnousemukseen mukaan. Meillä on siitä Jumalan lupaus. Jumalan tarkoitus.

65   Ja Mooses, hän täytti täydet 40 vuotta, hän oli keski-ikäinen mies, ja hänet oli valmennettu koulussa. Mutta, Jumala käyttää aika erikoisia keinoja, joskus, toteuttaakseen ne asiansa, jotka hän on luvannut. Miten hän veikään Mooseksen erämaan perukoille ja antoi hänen kuulla, noita kiljahduksia ja kummittelua, kun hän vapisi siellä erämaassa, ja ulvovaa tuulta, skorpioneja ja kobria, ja yksin, erämaassa niin, että hän melkein kuoli. Mikään ei voi tuhota Jumalan suunnitelma. Jumala oli synnyttänyt Mooseksen, ja Mooseksen oli tehtävä, mitä Jumala käski hänen tehdä, sillä Jumalan suunnitelmaa ei voi romuttaa.

66   Tämän aamun henkilömme, Job, kun hän oli syvimmässä ahdingossaan, kun hänen kaikki rikkautensa oli viety häneltä, hänen lapsensa olivat kuolleet, hänen ruumiiseensa oli puhjennut paiseita, ja hän oli syvemmässä ahdingossa, missä ikinä oli ollut; hän istui tuhkakasassa ja raapi paiseita ruukunpalalla; ja hänen vaimonsa ovelta: ”Mikset sinä kiroa Jumalaa ja kuole?”

67   Kun hänen seurakuntansa jäsenet olivat seitsemän päivää selkä käännettynä hänelle, ja syyttivät häntä, kun heidän olisi pitänyt lohduttaa häntä. Mutta ihmiset syyttivät häntä salasyntiseksi, ja syyttivät häntä luopioksi.

68   Tuolla suurella hetkellä, kun Jumala vei Jobin ”pyhille hiekoille”, sinne, mihin hän vie jokaisen uskovan; kokemaan se – erämaan perukoille, kuten hän vei Mooseksen; sinne pieneen, salaiseen soppeen, johon hän vei sinutkin – hiilikellariin, jossa minä otin vastaan sen. Jumalalla on paikka, ja suunnitelma ja hetki, ja kun hän oli saattanut Jobin tuohon tilaan, hän oli saanut hänet ”pyhille hiekoille”, koska aikoi näyttää Jobille jotakin, mikä ei koskaan katoaisi.

69   Oi, noita pyhiä hiekkoja! Hänen on vietävä jokainen todellinen lapsi sinne. Hän saattaa sinut sellaisiin paikkoihin, eikä ole yhtään perkelettä, joka sinne pääsisi; siellä ei ole opettajia, jotka voisivat selittää koko asian olemattomiin. Hän antaa sinulle jotakin noilla hiekoilla – kokemuksen, jota sinä et ikinä unohda niin kauan, kuin aika on olemassa, huolimatta siitä, millaisia ateisteja sinun äidistäsi, isästäsi, aviomiehestäsi, vaimostasi on ehkä tullut. Jokaisella tosi uskovalla on piste, jossa Jumala on kohdannut hänet, ketään ei sivuuteta, joka uskovalla on se. Jokainen ihminen, joka on syntynyt Jumalan valtakuntaan, tuntee tuon pisteen, tuon hetken, kun Jumala otti hänet. Ja noilla pyhillä hiekoilla, palavan pensaan edessä, hän teki tuolle uskovalle jotain sellaista, mitä maailman ajattelutapa ei pysty tuhoamaan. ”Tälle kalliolle, minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit voita sitä.” Tälle kalliolle, hengellisen ilmestyksen, ylösnousseesta Jeesuksesta, varaan! Tälle kalliolle.

70   Job, ahdistuksessaan, kun kaikki oli mennyt; hänen vaimonsa oli kääntynyt häntä vastaan ja syytti häntä, ja kaikki hänen uskovat ystävänsä olivat kääntyneet häntä vastaan, koska heillä oli ainoastaan teologiaa; ja kaikki muutkin olivat kääntyneet häntä vastaan.

71   Mutta, Jumala sanoi: ”Tulehan tänne, Job. Minä aion antaa sinulle jotain, poika. Minä istutan sinuun jotain sellaista, jota kaikki helvetin riivaajat eivät saa ravisteltua sitä pois.” Ja… Kaikki maailman opettajat saattavat syyttää sinua tavalla tai toisella, mutta se ei ikinä tule hievahtamaankaan. Tiedättekö, mitä Jumala teki? Hän kohotti vähän verhoa ja sanoi: ”Job, katso tuonne!” Ja mitä Job näkikään? Mitä luulette, että hän näki? Hän näki pääsiäisen, sen ensimmäisen. Hän näki ensimmäisen pääsiäisen, ja hän huudahti: ”Minä tiedän Lunastajani elävän!”

72   Miten siunattu paikka se onkaan olla! Jokainen ihminen, joka on valinnut Jumalan, ja jokainen nainen ja lapsi tulee tuolle paikalle pyhille hiekoille, jonne Jumala kohottaa verhoa, ja te näette hänet, hänen ylösnousseessa voimassaan. Te tiedätte, että hän elää. Ja me, kuten Job, voimme huudahtaa: ”Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Kun tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.”

73   Tuo näky ensimmäisestä pääsiäisestä sai profeetan huutamaan, ja ukkonen jyrisi, ja salamat leiskuivat, hän näki pääsiäisen, sen ensimmäisen. Milloin hän sen näki? Ei, kun hän oli huolitelluissa vaatteissaan, ei, kun hän oli kammannut tukkansa, ehkä, viimeisen päälle, ei, kun hän nautti täydellisestä terveydestä, vaan kun hän oli pulassa, kun hän makasi vaikeuksissa, tuolla hetkellä, melkein kuolinhetkellään, silloin, hän näki pääsiäisen. Silloin, hän näki tuon ensimmäisen ylösnousemuksen.

74   Se on samanlaista minulle ja sinulle; se on tapahtunut silloin, kun me makaamme alttarilla, jossain, valmiina kuolemaan ja sanoimme: ”Herra Jumala, tee jotakin – minun hyväkseni!” Juuri se oli se hetki, kun Jumala kohotti verhoa, ja me näimme pääsiäisen.

75   Me näemme pääsiäisen, emme niinkään teologisesta näkökulmasta; me emme näe pääsiäistä, kun panemme päällemme uudet vaatteet; me emme näe pääsiäistä pikkuisina pupuina ja värikkäinä munina. Me näemme pääsiäisen Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa. Se oli oikea pääsiäinen.

Ja kun Job huudahti, Jumala vastasi tulella.

76   Se oli Daavid, kun hänet oli hylätty ja karkotettu; Daavid, kun hän oli tehnyt syntiä ja tehnyt tuon karmean rikoksen; Daavid, kun hän oli ymmällään ja hänen poikansa, hänen sydämensä ilo, oli viety; Se oli Daavid, profeetta ja kuningas, joka itki nähdessään, että oli vanhenemassa, ja hänen oli palattava maan tomuun; se oli Daavid, joka sanoi: ”Siksi minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, hän ei salli Pyhänsä ruumiin maatua, eikä jätä hänen sieluaan tuonelaan.”

77   Silloin oli Daavidin pahin hetki; silloin Daavid oli hämmentynyt ja ahdistunut ja juuri tuona kuoleman hetkenä, melkein, Jumala kohotti verhoa ja sanoi: ”Katso tänne Daavid!”

78   Daavid sanoi: ”Minun ruumiini on lepäävä toivossa, koska hän ei salli Pyhänsä ruumiin maatua, eikä hän jätä hänen sieluaan tuonelaan, silloin minun ruumiini on lepäävä toivossa.”

79   Voi ystävät, se juuri on se hetki; silloin on tuo hetki. Noina elintärkeinä, ristiinnaulitsemisen hetkinä, me näemme ylösnousemuksen. Se tapahtuu silloin, kun Jumala mielii näyttää armoaan; silloin, kun Jumala mielii lohduttaa lapsiaan.

80   Synkin päivä, joka maailmassa koskaan on nähty, oli pitkäperjantai, kun kaikki toivo, joka oli kirjoitettu, kaikki toivo, mikä ihmisillä oli, oli paperille kirjoitettuna; kaikki toivo oli jossakin, jonka joku filosofi oli sanonut ja siinä tuo Elämän Ruhtinas oli, kuolemaisillaan Golgatalla. Se oli maailman kaikkien aikojen synkin hetki.

81   Mutta pääsiäinen tuotti kirkkaimman päivän, joka maailmassa koskaan on nähty, koska kaikki taikausko ja kaikki epäilykset ja kaikki pelot olivat tiessään, kun Jumala herätti hänet kuolleista.

Miksi oli pimeää? Mikä sai pimeyden aikaan?

82   Seurataanpa, kuten sanoin hetki sitten, lintuja, kukkia. Miksi pienet keltanarsissit kukkivat pääsiäisenä? Miksi linnut laulavat keväällä? Mikä saa tuon kukinnan aikaan? Se johtuu kesästä. Mikä saa sen aikaan? Helmikuussa, joka on melkein pahin kuukausi, talvi on tullut ja jatkuu ja jatkuu, kunnes se lyö viimeisen iskunsa, ja sitten perääntyy antaakseen tilaa elämälle. Kuolema on lyönyt viimeisen iskunsa; sen on vetäydyttävä ja annettava elämän saada oman paikkansa.

83   Mikä saa aikaan pimeyden, ennen päivää? Juuri ennen päivää on pimein hetki. Tiedemiehet ovat kertoneet meille, että se johtuu siitä, että valo painaa päälle, etenee, laskeutuu. Aurinko on nousemassa ympäri maailmaa. Valo painostaa pimeyttä; se on lyömässä viimeistä iskuaan; se ei kestä enää. Pimeys ei voi ikimaailmassa kestää valon läsnäoloa; se ei pysty siihen. Valo on 10 miljoonaa kertaa voimakkaampi, kuin pimeys, ja siten, valo ja pimeys eivät voi asua yhdessä. Ja kun, valo alkaa nousta, pimeys sakkautuu ja tihentyy ja se painuu kasaan.

84   Aivan kuten, jos tipautettaisiin mustetta pesusoikkoon, joka on täynnä valkaisuainetta; sitä vain ei enää ole olemassa. Musteen mustuutta ei enää ole, kun sitä tipautetaan valkaisuaineeseen. Siitä itsestään tulee valkaisuainetta.

85   Voi, samoin on synnin laita. Kun sitä tipautetaan Vapahtajan vereen, sitä ei enää ole olemassa. Se on hävinnyt. Eipä ihme, että Jeesus sanoi: ”Se on unohduksen meressä”, Jumalan valkaisuainesoikossa eikä sitä enää ole. Se yksinkertaisesti hajoaa; sitä ei enää ole. Siten on synnin laita; kun sinä kerran näet todellisen ylösnousemuksen ja hinnan, joka tuosta ylösnousemuksesta maksettiin.

86   Pimeys tiivistyy, koska se tulee pian häviämään. Ja heti, kun valo tulee, pimeyttä ei enää ole. Mihin sen menee? Mitä tuolle mustalle yölle, joka oleskeli tämän tabernaakkelin nurkilla, oikein tapahtui muutama tunti sitten? Se vain ei voi olla olemassa nyt; aurinko paistaa. Mihin se meni? Mille seudulle se lähti, tai mihin paikkaan se meni? Sitä yksinkertaisesti vain ei enää ole, ja syy pimeyteen oli, ettei ollut valoa.

87   Ja syy siihen, ettei ihmisellä ollut toivoa oli, ettei ollut ollut ylösnousemusta. Mutta pääsiäinen tuotti ylösnousemuksen; pimeyttä ei enää ole; on valoisaa.

Me kuljemme valossa, kauniissa valossa,
miss’ armon kastepisarat on kirkkaana
yllämme loistaa päivin ja öin:
Jeesus on valo maailman!

88   Yö painaa päälle ja se koskee koko kansakuntaa. Tämä on pimein hetki, pimein hetki, joka maailmassa on koskaan vielä ollut. Jopa luonto vapisee. Maailma saattaa mennä tuusan nuuskaksi hetkessä. Mitä voisi tapahtua reaktiona… vedyn reaktiona, tai hapen, tai jonkin näistä voimakkaista pommeista – ydinreaktiona? Jokainen puu, ruoho, kaikki, raajat, kaikki suunnitelmat, jokainen ihminen, kaikki vain hajoaisi kappaleiksi ja muuttuisi hapoksi jälleen. Näettekö, mitä se on? Koko maailma vapisee. Pommit ovat valmiina.

89   Kaikki näyttää laitetun valmiiksi ajallaan, ja jos pimeydelle on asetettu aika, niin miten paljon enemmän valon aika onkaan asetettu!

90   Mikä tämän hetken tekee nyt niin pimeäksi? Mikä saa nämä asiat aikaan? Seurakunnat kieltäytyvät olemasta yhdessä; me hössötämme: ”Onko… siis, minä olen metodisti, minä olen presbyteriaani, minä olen helluntailainen, minä kuulun Church of Godiin, minä kuulun Assembliesiin.” Ymmärrättekö te tämän, lapset? Jos siinä on kaikki, minkä varassa meidän pitäisi seistä, me olemme maailman surkuteltavimpia ihmisiä.

91   Minä olen niin iloinen pikkuisesta, pyhästä paikasta, pienestä tilasta täällä Ohio Avenuella, hiilikellarissa eräänä iltana, kun Jumala kohotti verhon. Metodistit, baptistit, presbyteriaanit, helluntailaiset, kaikki ne olivat sillä hetkellä tipotiessään, kun minä näin pääsiäisen. Minä näin Jeesuksen Pelastajanani; minä näin hänet ylösnousemuksena ja elämänä. ”Joka uskoo minuun – vaikka hän olisi kuollut, hän elää siitä huolimatta; joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole.” Minä näin hänet ainoana kuninkaana, ja mahtimiehenä, ainoana asiana, joka voi auttaa minua, ainoana ikuisen elämän antajana, ainoana, joka voi parantaa minun tautini, joka voi ottaa pois minun sairauteni, joka voi nostaa minut kuolleista viimeisenä päivänä. Hän antoi minun katsoa verhon toiselle puolelle ja minä näin hänet – ylösnousemuksen. Silloin minä liityin Jobin seuraan: ”Minä tiedän Lunastajani elävän!” Ja kun, ei ole enää metodisteja, tai baptisteja tai presbyteriaaneja tai helluntailaisia, minun Lunastajani silti elää joka tapauksessa.

92   Sinä saatat sanoa: ”No, asia on kyllä tällä tavalla ja tuo asia tuolla tavalla; ja ellet sinä tee tätä tai tee tuota…”

93   Minä tiedän paremmin, koska olen katsonut ajan verhon toiselle puolelle. Olen ollut pyhillä hiekoilla; kaikkien teidän uskovaisten kanssa täällä. Ei ole riivaajaa, joka voisi koskettaa tuota hiekkaa. Ei ole teologian tohtoria, joka voisi selittää sen olemattomiin. Hän paransi minut, kun olin sairas; hän pelasti minut, kun olin kadotettu. Hän elää iäti! ”Sä kysyt mistä tiedän sen; hän elää syömmessäin!”

Hän ei ole kuollut, vaan hän on noussut kuolleista!

94   Ja tämä maan yllä roikkuva suunnaton pimeys ei ole muuta varten, kuin vain julistamassa, että valo on raivaamassa tietä itselleen.

95   Kun kuolema roikkuu nyt näin lähellä maailman yllä, se voi tapahtua hetkessä; tunti tästä, niin maailma kohtaa kuolemansa. Jos kuolema roikkuu näin lähellä, niin mistä se johtuu? Elämästä, elämä on tulossa; ylösnousemus, pääsiäinen jokaiselle Jumalan lapselle. Se roikkuu matalalla; se lähestyy; enkelit ovat laskeutumassa. Suuri Pyhä Henki on tulossa; pimeys lyö viimeistä lyöntiään, sillä valo tulee pian. Kristus tulee, aikakausien ilo ja toivo, kaikkien uskovaisten todellinen ylösnousemus. Me jaamme hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa, samoin kuin me olemme jakaneet hänen kärsimyksensäkin. ”Joka kärsii minun kanssani, tulee hallitsemaan minun kanssani.”

Oi, viedäänkö minut kotiin, taivaaseen mukavalla kukkaisvuoteella,
kun muut ovat taistelleet saadakseen voiton, ja seilanneet veriset meret?
Ei, minun on taisteltava, jos aion hallita. Kasvatettava rohkeuttani, Herra.

96   Se on minun rukoukseni. Oi, minä en saa lähteä täältä pelkurina; minä en saa kulkea pää painuksissa, ikään kuin jotain hirveää olisi tekeillä. Kun katson maailmaa, ja kaikkea ihmisten pimeyttä ja älyttömyyksiä, minun on nostettava pääni, ja kuljettava yhdessä kotkien kanssa tietäen tämän, että ”Minä tunnen hänet, hänen ylösnousemusvoimassaan.” Koska hän elää, mekin elämme. Koska hän nousi kuolleista, minäkin nousen; sinäkin tulet nousemaan. Juuri sitä pääsiäinen uskovalle merkitsee.

97   Jokin aika sitten… ensimmäinen maailmansota oli meneillään. Silloin käytettiin kovia kaasuja, joita syöstiin – sellaisia kuin sinappi– ja kloorikaasua; ne olivat vaarallisia; ne myrkyttivät kaiken; puun lehdet kuolivat, puut kuolivat ja ruoho